Slammer 6/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lumilautailun erikoislehti Numero 6 / 2011 7,50 Lumilautailun erikoislehti Numero 6 / 2011 www.slammer.fi
OUTPUT SOURCE MARK SOLLORS LOCATION: WHISTLER, BC PHOTO: JEFF CURTES
CALL US AT: +358-9-650 530 / RIDERSERCICE@FUNSTER.FI / WWW.FUNSTER.FI
krs. 010 425 7360 tuukka@unionfive.fi uNION FIVE IDEAPARK Ideaparkinkatu 4 Osasto: Catwalk Puh. Puh. SEBASTIAN NAUMANEN | P H OTO : V I l l E l A H T I N E N SWITCH NOSEPRESS www.uNIONFIVE.FI Union Five Verkkokauppa Puh. (+358)10 425 7306 ma-pe 8-16 verkkokauppa@unionfive.fi uNION FIVE KAMPPI Kampin keskus 5. 02 909 080 50 minna.niiranen@unionfive.fi
TUOMASSA LUMILAUTAILU KOTIOVELLESI blue-tomato TTR Gold Partner Nouda nyt ilmainen lumilautakuvastomme osoitteesta blue-tomato.com/catalogue
Kuvaaja: Jani Kärppä PÄÄKIRJOITUS 10 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Vuodet vierähtivät ja huomasin matkalla, ettei suuntimen muuttaminen ollutkaan niin helppoa. Sen jälkeen jokainen pystyi ilmoittaa olevansa kuvaaja, jos siltä tuntui ja tasosta tuli aivan surkea. Näistä kirjaimista lähtee allekirjoittaneen viimeinen pääkirjoitus. Kuvia alkoi ilmestyä ulkomaalaisiin lehtiin, mainoksiin ja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Miten päädyin hommaan on vieläkin vähän hämärän peitossa. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Tätä hetkeä on tullut venailtua kauan pelonsekaisin tuntein. Siitä kiitos Jarille ja Veikalle. Tämä on klisee, mutta te tiedätte kenestä minä puhun! Erityisesti kiitokset Tuukka Tamsille, joka on ollut kaikki nämä vuodet lehden juttujen selkäranka ja se toimituksen näkymätön kolmas jäsen. Huolimatta siitä lehti menetti aivan järkyttävän määrän kokemusta lautailusta, laajan kontaktiverkoston ympäri maailmaa ja minä mentorin keneltä olin oppinut niin paljon. Lähellä oli, ettei heitetty pyyhettä kehiin. Kaikenlaista kritiikkiä tuli kuultua, mutta se tehtiin mikä pystyttiin. Nyt on hyvä hetki antaa nuoremmille tilaa ja olla itse aktiivinen taustalla. Viimeiset vuodet ovat olleet ylivoimaisesti parhaat kaikista. Jonkinlainen oppi matkalla ei olisi kyllä ollut pahitteeksi, mutta oli pakko päästä sieltä mistä aita oli matalin. Kiitokset myös kotiin. Pohjakosketuksia varmasti tuli, mutta laiva ei kuitenkaan uponnut. Herralla ei sanottavaa työkokemusta ennestään löytynyt, mutta sitäkin enemmän suurta sydäntä, intohimoa ja lajituntemusta, eli ne kaikki tärkeimmät ominaisuudet. Kuvista Rami Hanafille, jonka kuvilla olisi voinut parhaimmillaan tehdä kaikki kauden lehdet. Alkoi kokonaan uusi kappale minun elämässäni. Kuvat liikkuivat postilla kuvaajien, toimituksen ja repron väliä. Matka päätoimittajaksi Siinä vaiheessa itselläni oli takana jo viisi vuotta Slammerissa, ja päätoimittajan pallille piti saada joku nopeasti. Se oli niin hienoa aikaa. Hasseli kuittaa ja kiittää. Ja tietenkin, kiitokset kaikille lukijoille. Tilalle saimme vieläkin kokeneemman AD:n, kun Jari Salo vahvisti toimitusta omalla 15 vuoden osaamisellaan mainostoimistomaailmasta, mutta herralla oli myös todella pitkä tausta laskemisesta, le ojen tekemisestä ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Kerrankin toimituksessa oli parivaljakko, joka pystyi tekemään töitä ristiin työkuvasta välittämättä, ja se alkoi näkyä. Se piti tekijät vähissä ja työt jatkuvina, kunnes joku keksi digikameran. Kyllä siinä tuli kaikenlaista koettua, kun kustantajat eivät aina olleet ihan sieltä parhaasta päästä. Kuinka tiivistää yhdeksän vuotta yhdelle sivulle. Kiitos siitä, Antti ja Juha! Se oli uusi maailma junnulle. Sitä olen todella paljon odottanut. Slammerin tekeminen on ollut paljon suurempi koulu kuin mikään yliopisto olisi voinut minulle ikinä antaa. Digikameroiden aiheuttama muutos lannisti hetkeksi kuvaamista ja tilalle tuli kirjoittaminen. Ilman teidän tukeanne lehti ei olisi olemassa. Toisin kun nykyään, lehden tekeminen oli prosessi ja tekemiseen piti varata aikaa. Se oli aika kivikautista hommaa, mutta todella opettavaista sellaista. Se oli vähän sellaista konttaamista juoksuradalla. Yksinkertaisenkin jutun kirjoittaminen tuntui alkuun aivan loputtomalta tehtävältä. Lumilautailusta lajina oli tullut ammatti, vaikka jälkikäteen ajatellen ammattimaisuus oli aika kaukana. Pidetään se pystyssä jättikorporaatioiden harmiksi vielä pitkään, sillä vanhemmat erikoislehdet ovat harvinaista herkkua webin kyllästämässä maailmassa. Leon kanssa sitten puskettiin eteenpäin miten osattiin. Itse päätökseen ei liity mitään sen ihmeellisempää. Jos joku on kiinnostunut, kuka on seuraava päätoimittaja, niin se selviää seuraavassa pääkirjoituksessa, ähäkutti! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 11. Lehti hyppi vaikeina aikoina kustantajalta toiselle. Välillä vain pitää päästä pois mukavuusalueelta, jotta mieli pysyy virkeänä. En suoranaisesti ollut päätoimittaja-ainesta, mutta saappaat kasvoivat eräänä aamuna todella suuriksi olin valittu Juhan jatkajaksi. Noista ajoista ei löydy paljon muistikuvia sen verran säätämistä homma oli alkuun. Saimme vihdoin suuria muutoksia aikaan, ja mikä tärkeintä toimituksessa oli tekijät, joiden käsiin voisin hyvillä mielin jättää Slammerin. Ajat eivät olleet helpot lumilautalehdelle, ja matkalla tuli koettua markkinatalouden raakuus. Yhdessä välissä sitten riideltiin konkurssipesän kanssa esimerkiksi minun omien kamerakamojen omistuksesta, perittiin puuttuvia rahoja ja palkkoja yritettiin maksaa eurolavallisella Tupla-patukoita ja muuta vastaavaa. Tässä vaiheessa alkoi Juhan pinna olemaan täynnä, alla oli muutama, tarkemmin kymmenen vuotta liikaa sitä säätämistä ja valvottuja öitä. En ollut vielä edes graafikko, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Lopulta Leo päätti kolmen vuoden Slammerin uran jälkeen siirtyä uusiin hommiin, ja taas piti löytää uusi tekijä harjoittelemaan hommat alusta. Tässä vaiheessa AD:n kenkiin astui Leo Karhunen, tuttu mies itselleni koulusta ja muille musiikin piiristä. Onneksi näin ei käynyt. Se on harvinaista nykyään. Lehti ainakin omasta mielestäni alkoi muodostua siihen suuntaan kuin pitikin, ja hyppäykset eteenpäin antoivat lisävirtaa jatkaa samaa rataa. Asiat vain paranivat, kun remmiin palkattiin webmasteriksi kuvaaja Kalle Tarkiainen. Yksi kuva poiki toisen ja nälkä kasvoi, työt lisääntyivät ja päivät venyivät entisestään. Filmille kuvaaminen oli hienoa hommaa. Taustalla oli aina jotain, mihin ei pystynyt vaikuttamaan. Töihin Slammeriin Hieman yli yhdeksän vuotta taaksepäin kotona hihkui onnellinen kuvaajapoikanen. Se oli kuitenkin pakollinen prosessi, mikä piti käydä läpi ja hyväksyä. Olin vasta saanut muutaman kuvan lehteen, mutta mitään kokemusta lehden taittamisesta tai juurikaan mistään muustakaan ei löytynyt. Taittamisen ohella kontaktit lisääntyivät ja maailma aukeni. Näiden heppujen kanssa on ollut ilo työskennellä ja seurata Jarin iän tuomaa kokemusta ja Kallen niin hullua mutta aivan kadehdittavaa avoimuutta ketä tahansa ihmisiä kohtaan. Se myös mahdollistaa sen, että pääsee itse enemmän laskemaan. Niitä patukoita löytyy vieläkin jostain muuttolaatikoista, hehheh! Se on perinteistä hommaa, kun on pelinappula suuremmassa kokonaisuudessa. Oli kuva minkälainen räpsy tahansa, niin se piti kehittää, skannata ja vielä postittaa ennen kun se oli taitossa. Lehden onni oli, että tilalle löytyi taas hyvä tyyppi itse asiassa kaksi sellaista. Lopun oppii matkalla. Nämä vuodet eivät olisi olleet mahdollisia minulle ilman ihanan vaimoni Johannan tukea, joka jaksoi olla rinnalla kaikki ne raskaimmat vuodet, kun Slammer vei kaiken ajan. Se oli yksi elämäni onnellisimpia hetkiä. Oli se välillä aikamoinen kahden miehen sota vastaan muu maailma, mutta lehti oli taistelemisen arvoinen ja rakas. Suuryhtiöstä käsipajalle, takaisin ja sitten nykyiseen hyvään kotiinsa. Käsi nousee lippaan viimeisen kerran!! Peter Hasselgren Ex-päätoimittaja Ps. Nämä monet opitut asiat tulevat varmasti pysymään mukana missä tahansa tulevaisuudessa kuljenkin. Slammer oli taas tuuliajoilla. Mulla kävi hyvä tuuri. Matka on ollut tähän päivään asti aikamoista vuoristorataa, mutta samalla niin kasvattava, opettavainen ja monipuolinen kaikkine reissuineen ja kavereineen, jotka se toi mukanaan. Ne olivat muotoutuneet matkalla sellaisiksi, että homma meni tasaisesti eteenpäin ja lehti pysyi hengissä. Olin saanut unelmieni työpaikan maailman parhaasta lehdestä ja pääsisin tekemään hommia legendaarisen Juha Mustosen kanssa. Vuodet vierähtivät eikä suurta edistystä tullut, mutta vähitellen pakollisuus hävisi ja tilalle astui into kirjoittamista kohtaan huumorin kautta. Hyvin läheltä asiaa seuranneena päätös ei tullut yhtään liian aikaisin, sillä Juhan kiinnostuksen kohteet olivat siirtyneet hiljalleen muualla. Lyhyessä ajassa saatiin aikaan paljon tuhoa, eikä itse pystynyt vaikuttamaan asioiden kulkuun millään lailla. Kiitokset Haluaisin sanoa kiitokset kaikille Slammerin avustajille, jotka ovat pysyneet uskollisina ja olleet mukana matkassa, vaikka minkälaista mutkaa olisi ollut matkassa. Olin saanut tiedon, että olisin Slammerin seuraava AD
Jos ei idea kulje, voi käydä vakoilemassa muiden oivalluksia ja antaa niille kannatusta. Lumirahastossa voittoon riittää kun haaveilee jostain. Kuumavahapuikkoa hangataan pohjaan koko laudan matkalta. on ensimmäisenä ohjelmassa Tamok Treehøgg, joka on tänä talvena lanseerattavan Treeride World Tourin finaali. Open Tamok pidetään 20.24. Seuraavaksi ympäristömerkkiä anotaan ex-päätoimittaja Hasselgrenin kultaiselle BMW:lle. SEAT LUMIRAHASTO TEKEE UNELMISTA TOTTA Harvemmin tulee tilaisuutta heittää hatusta ehdotuksia itsensä, kavereiden tai jopa kokonaisen laskuyhteisön hyväksi ja mansikkana päällä joku vielä maksaa sen. maaliskuuta. Arctix on Freeride World Tourin qualifier-kisa, ja se on suunnattu lisähappilaskemisen ansioituneemmille taitajille. Varastaminenkin on vaikeampaa! Osallistuminen tapahtuu SEAT Finlandin Facebookin Lumirahasto-alasivulla. Jo perinteeksi muodostunut Arctix järjestetään 27.31. Tämä aiheuttaa voidetta pehmentävää kitkaa ja työntää vahaa pohjan huokosiin. Lisätietoja löytyy häppeningin Facebook-sivulta Tamok Reel Ride. Näin vahattuna laudan pohjaa ei tarvitse siklata, ja se on heti käyttövalmis toisin kuin pikavoiteet, joiden kuivumista pitää odottaa. Tosissaan kisaamisesta kiinnostuneiden kannattaa ottaa suoraan yhteyttä Jarkkoon sähköpostilla jarkko.henttonen@cohkka.fi. SLAMMERILLE YMPÄRISTÖMERKKI Lumilautailun Lokapojat eli Slammer on halannut puita ja sitten kaatanut ne ja jauhanut paperiksi. Punaisen vispilän avulla viedään läpi kolme vapaamielistä kisaa. Tapahtumien vastaavana järjestäjänä toimii Jarkon ja vuosikymmenen vapaalaskijan, virallisen UIAGM vuoristo-oppaan Osku "Ode" Siivosen lasku- ja kiipeilyopaspalveluja tarjoava yritys Cohkka Guiding and Events Oy (www.cohkka.fi). Lumirahastoa on Seatin sponsoroima avustus, mistä apurahoja jaetaan joulukuusta helmikuun loppuun parhaille ja toteuttamiskelpoisille ehdotuksille yhteensä 10 000 euron arvosta. Kuumavahapuikkoa ja korkinpalaa on kätevä pitää mukana vaikka repussa tai auton takakontissa, jolloin setti on käytettävissä heti kun luisto huononee. 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. maaliskuuta. Kilpailu päättyy 29.2.2012. MACKAVERIN NIKSINURKKA Teksti ja kuva Jari Salo Lumilaudan pikavahaus ilman pikavahaa Monet voidemerkkien pikavahat liukenevat pohjasta muutamassa laskussa ja sotkevat kädet sekä vaatteet voitelun yhteydessä. Kätevämpi tapa vahata yllättäen kuivunut laudan pohja on käyttää normaalia kuumavahaa kylmänä tietysti ekovahaa. haikkaus- ja vuorifilmifestari Reel Riden puitteissa. Voittajat valitsee raati, joka koostuu Slammerin, Lumilautaliiton ja Seatin jäsenistä. Myös molemmista freeride-kisoista löytyy tuorein info Facebookista. Kevään korvilla jaloittelu muuttuu helittelyksi. Bonuksena toteutuneet ideat esitellään kevään Slammereissa, eli nassua tulee lehteen ja nettisivuille. Maaliskuun 17. Yhden apurahan suuruus voi olla jopa 3 000 euroa. TAMOKIN TALVI Kirjailijaksi ryhtynyt lumilautailun moniottelija Jarkko-Juhani Henttonen ystävineen jatkaa toimintaansa viime vuosien aikana Slammerissa varsin kattavasti esitellyssä Norjan Tamokissa. Metsälaskujen jälkeisellä viikolla järjestetään freeride-kisa Open Tamok, joka on suunnattu vapaalaskukisaamista aloitteleville ja ylipäätään lajin pariin haluaville. Siitä meidät palkittiin upealla ympäristömerkillä. Sen jälkeen hinkataan korkilla vahaa laudan pohjaan. Sivuilta löytyvät ohjeet miten edetä. Le atarjonnassa on muun muassa Helsingissä Boardexpon aikana nähdyt Antti Autin upea ulostulo Antiout ja Xavier de Le Ruen tajuntaa laajentava This Is My Winter. Mikäli kopterikyyti kiinnostaa, kannattaa seurata sekä Arctix FWQ -sivua ja Tamokin tilanteesta lähes päivittäin infoa jakavaa Tamok Friends -sivua. Reel Riden ohjelmassa on paitsi pohkeet puuduttavaa mäenlaskua myös löylynlyöntiä Taimenlaakson kuningasjätkä Aadne Olsrudin uudessa suomalaisella, lähes tonnin painavalla Iki-kiukaalla varustellussa design-saunassa sekä tietenkin fiilistelyä hopeakankaan äärellä. Lotossa mahdollisuus saada päävoitto on yksi miljoonista, pokerissa tarvitaan taitoa ja ruletissa tuuria. Onko mielessä kuplinut idea saada kyläraitille oma pressiboxi, kasata rahat ensimmäisiin kilpailuihin, maksaa uudet öljyt rikkinäiseen hissikoneeseen tai esimerkiksi kohentaa laskemista toisella ehjällä sukalla. Oli idea mikä tahansa, nyt on mahdollisuus saada se toteutettua. Openin ideana on siis nimenomaisesti tutustuttaa rookieita freeskabaamisen saloihin. Laskukausi on laaksossa jo avattu patikkapuuteripujottelun merkeissä, ja tapahtumasesonki starttaa 9.11.12
KATSO OSOITTEESSA WWW.SLAMMER.FI TUOTTAJA: Peter Hasselgren LASKIJAT: Simo Rautava, Jeppe Rontti, Roope Tonteri, Janne Lipsanen, Enni Rukajärvi, Vesa Nissinen, Jonatan Sirén, Tuukka Tams, Ben Biloq, Fredu Sirviö, Konna Tervonen, Cheryl Maas, Niko Länsiö, Tero Poikajärvi, Hans Kestilä, Niko Lehtola, Joel Lahti, Nuutti Niemelä, Fredrik Austbo, Sebu Naumanen KUVAAJAT: kaikki laskijat + ketkä milloinkin EDITOIJA JA OHJAAJA: Mikael Ahtikari LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 13 KESTO: vähän vajaa 10 min MUSIIKKI: Morley + muuta WWW:SLAMMER:FI Sami Tuoriniemi. MAILMAN TOISEKSI ENSIMMÄINEN KÄNYKKÄLUMILAUTELOKUVA
Kirjan visuaalisen ilmeen on suunnitellut muun muassa legendaarista Flashback-lehteä taittanut lumilautailija Kai Arponen. Muun muassa John Peel ja Jello Biafra ovat hehkuttaneet tätä ansiokasta bändiä eivätkä suotta. Toinen kysymys on kuinka vanha on edellinen lauta. Tässä vaiheessa kannattaa laittaa lunta hattuun ja pysähtyä hetkeksi miettimään montako laskupäivää vanhoilla kamoilla on takana. ISBN: 952-471-714-X KULUTUSJUHLA Teksti ja kuva Jari Salo (myös syyllinen välinevarusteluun, pisto sydämessä) Uuden kauden alussa alkaa useimmilla meistä gearihammasta kolottamaan. Jos ostaa hyvälaatuiset laskuvaatteet, ne toimivat hyvin ja kestävät paremmin. Ostajan oppaat, mainokset ja laskule at syytävät verkkokalvoillemme uusia herkullisia lautoja ja muita varusteita. Vanhat ovat yleensä ehjät, mutta niitä on tullut jo katseltua koko edelliskausi. Jos laskupäiviä on kertynyt kauden aikana vaikkapa 30, todennäköisesti laudan poppi ja kunto ei ole siitä mihinkään rapistunut. Lääketieteen tohtori Verkasalon aloitteesta alkunsa saanut viisivuotinen projekti on lähestymässä loppuaan, ja kirja on tulossa markkinoille seuraavan parin kuukauden aikana. Jos uuden laudan hankkiminen on oikeasti tarpeellista, kannattaa ostaa mielummin vähän kalliimpi ja parempi malli, jolla jaksaa sitten laskea pidempään. Kyseessä on raskas mutta samalla perverssillä tavalla viihdyttävä paketti Yhdysvaltojen psykopaattisesta ulkopolitiikasta ja vehkeilystä. Noin 300-sivuisesta, toista kiloa painavasta opuksesta löytyy seikkaperäiset esitykset muun muassa vuorista, ilmastosta ja säästä, lumesta ja lumivyöryistä, jäätiköistä sekä myös vapaalaskussa tarpeellisista välineistä ja varusteista. Kirjan varsinainen käytännön osa käsittelee harjoittelua, laskuretkien suunnittelua ja turvallista liikkumista lumivyöryalueilla. Radiopuhelimet-kirja tarjoilee lukijalle kiinnostavan ja humoristisesti etenevän kattauksen pohjoisen miesten elämästä ja siitä, millaista on tehdä muotivirtauksista vapaata musiikkia omilla ehdoillaan vuosikymmenestä toiseen. Kirjan hinta on ennakkoon 50 euroa ja myöhemmin 60. ISBN: 952-471-714-X Vapaalaskukirja Tieto, taito ja turvallisuus Herrasmieslumilautailijat Matti Verkasalo ja Jarkko-Juhani Henttonen kirjoittavat kattavaa lajimanuaalia vapaalaskijoille ja vapaalaskusta kiinnostuneille. Lautojen valmistajat pyrkivät joka vuosi vaihtuvilla grafiikoilla luomaan fiiliksen, että vanha lauta on vanha ja se kannattaisi uusia. Uskomattomat faktat CIA:n törppöilyistä ja maailman selkkausten tehtailuista avartavat taatusti maailmankuvaa. Edellisvuoden mallissa ei todennäköisesti ole mitään muuta vanhentunutta kuin grafiikat. Kirja on tarkoitettu suomenkieliseksi perusteokseksi sekä lumilautailijoille että hiihdon harrastajille, ja sen keskeinen sisältö käsittelee lumiturvallisuutta. Vanhan laudan voi myydä, antaa eteenpäin tai mikä parasta, tehdä siitä split board (Ohjeet Slammer 1/2011). Jos kuitenkin jaksaa kahlata tylsähköjen osioiden läpi, kirja palkitsee lukijansa. ISBN: 978-951-1-22304-7 14 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Vaatteissa ekomalleja on runsaasti tarjolla ja niitä kannattaa suosia, sillä ekovaatteiden menekki kannustaa valmistajia laajentamaan mallistoaan ympäristöystävällisempään suuntaan. Moni businessryökäle ja poliitikko vakuuttaa valtamediassa, että lamasta päästään eroon sokeasti kuluttamalla lisää. Myös toimintamallit onnettomuustilanteissa selvitetään perusteellisesti. Lautailussa laskeminen on kuitenkin pääasia, ei ne uusimmat gearit. Myöskin laudan ympäristöystävällisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Kirjaan tulee toistasataa valokuvaa ja noin 80 piirrosta. KLASSIKKOLUKEMISTA LASKUREISSUUN Juha Hurme & Radiopuhelimet, Radiopuhelimet Yli 20-vuotta omaa tietä kulkenut Radiopuhelimet on yksi Suomen kovimmista rock-yhtyeistä. Vai mitä? Tim Weiner, CIA Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia Tämä yli 700-sivuinen möhkö soveltuu parhaiten pidemmille laskureissuille. Ikuinen kasvu on kuitenkin mahdottomuus ja kulutuksen kohtuullistaminen on ympäristön kannalta äärimmäisen tärkeää ja siihen kannattaa pyrkiä. Jos hankkii uusia kamoja kannattaa ne tietysti ostaa suomalaisesta kaupasta, niin tukee suomalaista yrittäjyyttä. Huipputrendikkäät hömpötykset voivat näyttää noloille jo seuraavana talvena. Mietitään uuden laudan hankintaa, uusia vaatteita, kenkiä, goggleja, hanskoja ja reppuja. Pulitzer-palkitun kirjailijan teksti on paikoitellen jopa tylsää kaikkine nimineen ja virkamiehineen. Kymmenen vuotta vanha lauta on toki jo eilispäivän tekniikkaa. Laskuvaatteiden hankinnassa kannattaa myöskin panostaa laatuun ja miettiä sellaisia värejä ja malleja joita jaksaa käyttää pidempään. Kannattaakin valita lauta, jonka grafiikat miellyttävät silmää mahdollisimman pitkään tai tuunata itse vanhoja grafiikoita tarroilla ja taiteella. Vapaalaskukirjan voi tilata osoitteesta www.vapaalasku.com, ja se tulee myyntiin muun muassa Camu-kauppaan Helsingissä, Tampereella ja Turussa
Uusia reilejä on ilmaantunut seisoskelemaan huoltohallin kulmille kuin ryhmä räkänokkateinejä Kampin kauppakeskukseen, ja hyvältä näyttää! Löytyy uutta pressiä sekä jöötiputkea, ja taisi siellä yksi kinkkireilikin ihastusta herättää. Byrokratian rattaat ovat raskaita pyörittää, ja tällä kertaa miesvoima ei aivan riittänyt täyteen kierrokseen. Rinne on kuorrutettu tykkilumella, ja hissi pyörähtää käyntiin tulevana lauantaina kello 9:30! Se on sisäfilettä sielulle ja tofua vegaaneille, kun pian pääsee taas sähköllä ylös ja painovoimalla alas. Muista myös buukata paikkasi tapahtumaan vielä kun ehdit! Myös pojat voivat toki suunnata samaan suuntaan, mutta valmistautukaa pitämään puolianne. ILTAPOIKA Simo "Suomalainen vahaus, kiitos!" Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! Lumilautalukiolaisen päiväkirja: Raamatun voi sulkea ja kädet ristissä kuljeskelun lopettaa, sillä rukouksiin on nyt vastattu: Pakkasen jumala on näyttäytynyt myös Vuokatin nurkilla. Jos joudumme pettymään, niin Pihlajatiellä valuvat karvaat kyyneleet. CATFIGHT MAUKUU JO! Neljän tähden TTR-skaba laskeutuu jälleen jaloilleen Levin lämpimään syleilyyn 25.3.1.4.2012. Eikä siinäkään vielä kaikki! Tänä vuonna mukaan on rakennettu myös videointiskaba. Eurooppa-homma. Aikaisempina vuosinahan Catfight on tunnettu nimellä Tyttösessarit, ja niinkin tuntematon nimi kuin Enni Rukajärvi on aikoinaan ponnahtanut sieltä kohti unelmiaan. Suksijoitakaan ei sorsita! Aikaisempien vuosien tapaan meininki tulee olemaan top 3 -listalla koko kevään tapahtumista. Uskomme toimituksessa suomalaisen nuorison internetinkäytön voimaan ja ehdotamme, että kaikki käyvät kiltisti äänestämässä Enniä osoitteessa www.suomenurheilugaala.fi. Kreikan talouskriisi ja niin edelleen. Hoidossa", Jani itse kommentoi aihetta. Nautitaan siis ensin tuosta keinolumesta! -Juuso Pusa LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15. Asiaan kuuluvaa haikkausta rinteessä ennen h-hetkeä on harrastettu jo hyvä tovi, joten nyt on aika vähentää ylämäkitreeniä ja antaa hissikoneiston hoitaa homma kotiin. Samalla myös viereen kaavailtu uusi parkki sai yhden kauden lisää suunnitteluaikaa. Eikä siinä vielä kaikki! Vaikka jaossa on käsittämätön 10 000 dollarin palkintolaukku, ei tapahtuma ole suunnattu pelkästään ammattilaisille. Levin eturinteillä mittelöidään täydellä asearsenaalilla niin pipessä kuin slopessa. Korostan, että tämä ei ole maksettu mainos. JANI SORASALMEN EUROKRIISI Slammerin toimituksessa rakastettu Jani Sorasalmi on viimein saanut kengän oven väliin ja siirtynyt Euroopan DC:n päämajalle kinuamaan tuotteita. Nyt projekti näyttää kuitenkin suunnittelupöydällä hyvältä, joten toivottavasti luvattua konkreettisuutta asian tiimoilta tapahtuu vuoden kuluttua. Joka tapauksessa uutta on tiedossa alka- valle kaudellekin. Vuoden 2012 Catfight on järjestyksessään jo yhdeksäs pelkästään naisille suunnatuista tapahtumista. Eli paikalleen ei todellakaan temppuilijoiden tarpeiden kanssa olla jääty. Mutta joo. Tuttuun tapaan kissatappe- ENNI RUKAJÄRVI JA URHEILUGAALA Enni Rukajärven slopestylen maailmanmestaruus on ehdolla vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi tai on ainakin kelpuutettu alkukar- luun otetaan mukaan kaikki lajista kiinnostuneet. Muistetaan kuitenkin, että ahneella on paskainen loppu. Mitä uutta Vuokatissa. Paljon puhutun, uuden ja isomman, hiihtoliiton kriteerit täyttävän superpaipin rakentaminen on siirtynyt vuodella eteenpäin. Paikalle on järjestetty valmennusta ja kilpailuja kaikentasoisille freestyle-laskemisesta kiinnostuneille naisille. Kilpailu tulee olemaan kenties hieman kova, kun vastassa ovat muun muassa Ilmaveivi, Suomen koripallomaajoukkueen selviytyminen EM-kisoissa 12 parhaan joukkoon (?) ja Rami Hietaniemen MM-pronssi painin 84-kiloisten sarjassa, Istanbulissa 13.9.2011. Jos ja kun kiinnostuit, suuntaa osoitteeseen www.ttrcatfight.com ja lue tarkemmat infot. Teemana on tuttuun tapaan todella kova naispainotteinen tykitys. Kontrasti on pistävä, kun muualla on harmaata ja mustaa paitsi rinteessä. Slammer painattaa parhaillaan jättimäisiä vaahtomuovisormia Janin kasvoilla varustettuna ja toivottaa onnea Snoukkabisneksen luvatuille apajille. sintaan. Diili ei välttämättä tuo miljardeja Malminkartanon meediolle, mutta avatusta ovesta on tunnetusti helpompaa kulkea kuin kiinni pultatusta. Metsäreitit odottavat korkkaamista, ja kaduillekin olisi erimukava päästä temmeltämään ja filmaamaan. "Ei, en ole ammattilumilautailija. Kilpailuun on kutsuttu lumilautailijoita naismaailman huipulta, ja myös muilla on mahdollisuus päästä kameran varteen kaikille avoimen valintaprosessin kautta. Tällä hetkellä ainoa puute, minkä kaiken haluava ihmismieli keksii, on luonnonlumi. Hiljaa hyvä tulee vai miten sitä sanotaan
TYYLI Laskijat: Lauri Heiskari, Iikka Backström Kuvaaja: Matt Georges Paikka: Les Houches, Ranska Kuvaaja: Markus Jacob 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
On kuitenkin hyvä muistaa, että nuo edelliskauden triplat lähtivät liikkeelle kisojen sijaan blogeista. Ehkäpä legendan voisikin jättää käymään niitä kisoja, joissa samoja temppuja räävitään kullankiilto silmissä jatkuvasti samanlaisista setupeista. Tempun kehityskaaren aluksi ilmeisesti ovat. Koska tältä lumilautailun nero(patti)kaksikolta on turha odottaa mitään Ilomantsin mummollekin aukeavaa, niin onneksi myös säntillisemmin artikuloivat Toni-Markus "Tontsa" Turunen ja Ville Paumola suostuivat avautumaan nauhurin kohdatessaan. Siitä kielii jo se, että laskijat pystyvät tekemään temppuja tietyllä tyylillä, mutta lisäksi laskijoilla on hyvin tunnistettava oma laskutyyli. Pieni kilpailuhenki kannustaa siis kehittymään myös tyylissä. Olisihan se toki mukava nähdä vaikkapa Sochin olympialaisten slopestylessä vuonna 2014 jokunen oikeasti tyyliltään loppuun mietitty temppu niiden todennäköisten porien rinnalla. Joni onneksi muistuttaa, ettei persoona riitä loputtoman pitkälle, vaan pitää osata myös laskea hyvin. Temppujen kehitystahti on ollut niinkin nopea, ettei kaikille tempuille ja tyyleille ole ehtinyt vakiintua edes nimiä. Kisoissa näkee myös toisinaan sitä polvet yhdessä laskemista tai kengistä otettuja gräbejä, joita Ville kuvaa huonon tyylin merkeiksi. Jep jep, Joni, mutta kyllä siinä on jotain syvempää. Laskutyylissä on selvästi jotain henkilökohtaisempaa kuin teknisessä osaamisessa. Jokainen niitä katsonut voi kysyä, olivatko nuo temput ainakaan silloin ihan loppuun asti tyylikkäitä. Periaatteessa niin ei saa arvostella, mutta kyllä vanhan liiton tuomarit ainakin arvostelee niin." Kansainvälisen hiihtoliiton kisoissa tuomareita jopa kielletään arvostelemasta temppuja tyylin perusteella. Samalla voisi tietenkin miettiä, onko lumilautabisneksen nykyisessä ilmapiirissä jotain, joka ajaa laskijat tekemään varsinkin kisoissa sellaisia temppuja, jotka eivät ole tyylillisesti vielä pitkälle kehittyneitä. Ovatko tyyli ja todella tekninen temppu sitten toisensa poissulkevia asioita. No, yritetään kuitenkin. TYYLI TYYLIN TARKKAILULUOKKA Teksti Okke Ojala Lumilautailu on siitä hassu laji, että vaikka siinä muuten kannustetaan monella tapaa vapauteen, ei yhtä saa helposti anteeksi: huonoa laskutyyliä. Toisaalta taas voidaan kysyä, voiko tyylillä oikeuttaa jatkuvasti helppoja temppuja tai voiko pelkkään tyyliin panostamalla estää kehitystä. Kehitys kehittyy Jos tempuilla on tapana kehittyä tyylikkäämmiksi ajan saatossa, eivät jotkut asiat tunnu muuttuvan: "Voisihan se ihan hyvin olla silleenkin, että tindykin näyttäisi siistiltä, jos joku olisi vain alkanut niitä tekemään. Missä tätä hyvää ja persoonaa kuvastavaa tyyliä voi sitten oppia. Tontsan näkemykset laskutyylistä osuvat lähemmäs tätä puolta: "Puhtaalla tavalla lähteviä temppuja, ei sketsin näköisiä hyndälläkään, gräbit hyvin kiinni, alastulot puhtaita ja koko paketti nätin näköistä." Toni-Markus myös myöntää, että laskuvaatteiden vaihtaminen vaikkapa pilleiksi voisi muuttaa esimerkiksi bounaustyyliä. Oliko kaikki ennen vanhaan paremmin, kun tuomarikopissakin istui yksi tuomari antamassa pisteitä pelkistä suorista ilmoista? "Vaikea temppu huonosti tehtynä on huonompi kuin vähän helpompi temppu hienosti tehtynä hyvällä tyylillä. Siitä ei ole kovin montaa vuotta, kun gräbin kiinni saaminen yseihinkin tuntui jopa sankarilliselta teolta siis niihin tavallisiin yseihin, joissa spini pyörii vain enintään yhden kerran pään yli. Tässä vaiheessa on pakko mainita, ettei Ali ole toistaiseksi osoittanut mielenkiintoa kisojen tuomarointiin. Tällä kertaa ei kelpuutettu vastaukseksi, että "hyvä tyyli on sitä, että tekee temput sulavasti ja kauniisti". Iikka Bäckströmillä on hyvä tyyli, koska se ei yritä olla mikään muu kuin se itse on. "Varsinkin paipissa huomaa laskijan skedetaustan, kun osaa ajaa kunnolla kaarta ja kaikissa neppailujutuissa tietty myös", Ville kertoo ja vielä lisää, että tyyliä oppii myös imitoimalla: "Kyllä sekin vaikuttaa alitajuisesti tyyliin, että kenen laskemista tykkää katsoa." Kisat tyyliä vai ei. Tyylin ammattilaiset Onneksi Alin jukeboksi alkoi lämmetä: "Laskijan tyyli heijastaa laskijan persoonaa. Tai kuvaamaan niitä le oja, joissa pyritään saamaan materiaalia kasaan ilman kunnianhimoa itsensä ja lajin kehittämiseksi. Alin mielestä laskutyyli on kuitenkin niin persoonallinen juttu, ettei laskukamat juuri tyyliin vaikuta. Taas tullaan siihen legendaan, etteivät kisalaskijat laske tyylillä ja että kuvauslaskijat vetävät helppoja temppuja. Nyt ei vaan pysty miettimään, että se voisi olla mitenkään siistin näköinen", Ville kiteyttää. Kisoissa osanottajien laskutyyli jää suurelle yleisölle usein toissijaiseksi, koska tyylin arvosteleminen on liki poikkeuksetta hankalaa. tehdä tuplakorkeiksi kutsuttuja muljautuksia menestymisen vuoksi ja terveyden uhalla. Kisoissa on viime vuosina kehitetty lumilautailua ja temppuja aivan hurjaa vauhtia. Edellisten olympialaisten alla syntyi kohtuullisen pompööseihin mittasuhteisiin kasvanut paine LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 17. Muutaman ikkunaprinsessan ja ehkä jokusen kyytipojan jälkeen myös Suomen toiselta kovan luokan kansainväliseltä tuomarilta, Mika Tenhuselta, on kuultu toiveita tuomarointikäytäntöjen muuttamisesta tyyliä suosivammaksi. Käytäntö käy korkean ammattietiikan omaavien tuomareiden luonteen päälle. "Vaikea temppu huonosti tehtynä on huonompi kuin vähän helpompi temppu hienosti tehtynä hyvällä tyylillä. Oppaaksi jännittävälle tutkimusmatkalle lupautuivat Ali Toppinen ja Joni Malmi. Lisäksi History of Snowboarding -Facebook-sivustoa selailemalla löytää todistusaineistoa jopa niistä ajoista, kun tyylikkään metodin tekeminen minikaaresta oli haasteellista. Periaatteessa niin ei saa arvostella, mutta kyllä vanhan liiton tuomarit ainakin arvostelee niin", Sami "Sa e" Savela latasi Finnish Openin iltamissa Tahkolla. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun pyydetään määrittelemään hyvän laskutyylin tai edes sen mitä laskutyyli ylipäätään tarkoittaa, saa vastaukseksi muutaman silmämunanmuljautuksen, viistokatseen ja epätoivoisen yrityksen selittää mahdotonta. Se vetää niin isoja hyndiä, ettei se voi edes olla kukaan muu silloin." Laskutyylin suhde persoonaan on Alin mielestä niin vahva, ettei hirveällä tyylillä laskevaa jätkää voi pitää hyvänä jätkänä. "Silloin kun kaikki ovat tasavertaisia laskijoita ja kaikki osaavat samoja temppuja, niin jos joku vaikka tekee jonkun hienon seiskan, niin toinen rupeaa panostamaan samalla tavalla, että bounaa vaikka enemmän", Tontsa vastaa. Skedevaikutteet ovat lumilautailussa vieläkin niin vahvat, ettei trukkien kohdalta sovi ottaa kiinni, vaikkei trukkeja olisikaan
Teksti Peter Hasselgren, Kuvat Ashley Barker Heikki aka "Kheeso Hese" is the shit! Heikki jos joku elää hetkessä ja tekee jutut oman fiiliksen mukaan. Sitä mä respectaan Heikissä! Jos laskemisesta ruvetaan puhumaan, niin mulle Heikki on aina ollut ja tulee aina olemaan yksi suosikkilaskijoista. Sillä on muutenkin just oikea asenne elämään: aina all in eikä murehdita jo tapahtuneita. Sen kanssa on aina hauskaa, eikä se ikinä jätä kaveria pulaan. Frendinä se on one of a kind. Sillä on tyyli kohdillaan ja lahjakkuutta enemmän kuin kellään muulla ketä tunnen. Mun uran kohokohdat ovat olleet ne hetket, kun on saanut laskea ja kuvailla Heikin kanssa ne hetket mä tulen muistamaan aina! - Eero Ettala 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 19
Tämä on aika surullista kaikille, jotka olivat sydämellä mukana tuossa projektissa. Serenan mainiot mäet löytyvät siitä ihan vieressä, mutta oliko laskemisella mitään tekemistä tuon päätöksen kanssa muuttaa juuri sinne. Mitäs kuuluu marraskuiseen iltapäivään. 9293), kun me ei tiedetty asiasta mitään, ennen kuin kirjanpitäjä-rahojenhoitaja lähti firmasta menemään. Itsellekin osui tietysti juuri pahimpaan paikkaan, kun kausi on jo lähes käynnissä. Nyt tosiaan rakennutat taloa Korpilammelle Espooseen, 25 kilometrin päähän metsään. Olen kuitenkin kotoisin Torpparinmäestä ja rakastin varttua siellä rauhallisella neighborhoodilla. Häät, lapsi tulossa ja kokoat sitä taloa kirveellä. Nykyään voi kyllä sattua mitä tahansa. Kai tässä on kasvanut vihdoinkin vähän isommaksi. Nyt sitten alkoi hirveä sponssien metsästys, että millä merkillä sitä jatkaisi. En todellakaan tunne itseäni kyllä yhtään vanhaksi. Mä olen Peter Pan enkä ikinä kasva aikuiseksi. kai. - Se on sellainen Kastellin avaimet käteen -talo. Silloin kyllä pitäisi tuohtakin löytyä. Todellakin pitää venata, istua kirkossa kärsimässä ja laulaa virsikirjan alusta loppuun kannatan! - Oikein! Epäilen silti kolmenkympin kriisiä. Iso terassi on ainakin tulossa, ja palju olisi kyllä ihan kingi. HEIKKI SORSA Tervehdys Heikki. Ja onhan meillä kaksi pitbullia vartioimassa taloa. Tontin kupeessa onkin ihan kingit kaltsit, mihin voi rakentaa Suomiputskumeininkiä. - Oikein hyvää, kiitos! Lunta odotellessa, koirien ja vaimon kanssa kotosalla. Ja oikeaa lunta odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsisi Ettalan kanssa kuvaamaan. Ja mä olen vasta 21... On aika vaiheessa toi suunnittelupuoli, ja kaikkeahan sitä saisi, jos olisi joku miljonääri. Hyvä niin, sillä mulla olisi näitä kysymyksiä laskemisesta riesaksi asti! Jenkeistä tuli juuri vähän huonoja uutisia, kun sun sponssit Bond ja Weekend Snowboards päättivät lopettaa yllättäen toimintansa. Katolinen pappi, neitsytleipä ja viini, eli vapahtajan veri ja sielu. Mikä-Mikä-Maa syntyi varmaan myös nopeasti. - Hehheh, olet oikein vitsikkäällä päällä hyvä! Ei mua kuumota yhtään. Kerro sun häistä. Eikö tule aika paljon purtavaa yhdellä kerralla. - Kyllä me vielä täälläkin "häät" pidetään, kunhan nyt ensin saadaan taloprojekti valmiiksi ja lapsi maailmaan. Eikö sulla ollut joskus oma McSet-ateria. Oli kyllä niin ybersiistit häät, ettei mitään järkeä. Eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että lasku-ura on jäämässä taustalle, kun teidän Sorsa-poikanen syntyy maailmaan. Onneksi tässä on alla muitakin sponsseja, jotka ovat myös ihan kingejä. Oletko käynyt tarkkailemassa jo Etelä-Suomen keskusten lumitilannetta, vai lähdetkö laskemaan sitten kun lapsityövoima kaivaa parkit kuntoon. - Hell no, ei todellakaan lasku-ura ei ole lähelläkään loppua! Tänä vuonna on taas intoa enemmän kuin viime vuonna. Siellä päin taitaa Bodomin joukkosurmaajakin vielä liikkua vapaalla jalalla. Meidän neidit eli pitbullit varmaan tykkäävät kovasti, mutta pitää varmaan rakentaa aita tontin ympärille. Eikö omat häät kuulu viettää juuri niin kuin itse toivookin. Löytyykö jääpalakone ja palju terassilta. Tosiaan sä asustelet nyt Arabialla Helsingissä, mutta sitä ennen punkkasit pitkään Bulevardilla Helsingin ydinkeskustassa ja selvästi viihdyit hyvin keskustan vilskeessä. Vaikka oli vähän jengiä eivätkä kaikki päässeet paikalle, niin se päivä oli kyllä ihan täydellinen. Vaimo olisi ollut vähän liian paksuna siinä vaiheessa. Aah, niin ihanan vanhoillista! - Kiitos kiitos! Eivätkö kaverit olleet pettyneitä, kun ei tullutkaan niitä megahäitä Suomessa. Kaikki meni ihan nappiin! Onneksi olkoon myös Slammerin puolesta! Me täällä toimituksessa silti uskomme perinteisempiin juttuihin. Sä olet nähnyt Burtonin tiimissä suuren firman "Olen luottavaisin mielin sekä ihan fiiliksissäkin katsomassa, mitä tulevaisuus tuo mukanaan, vaikka Weekend ja Bond olivatkin ihan kingit merkit. Joo, ja McSet saisi kyllä tulla sponssaamaan mun taloprojektia! Hauska tutustua, Peter Panini! Teitte tosiaan hieman erilaisen vedon ja menitte Thaimaassa naimisiin. Meille on lapsikin tulossa, niin on aika järkevää muuttaa vähän rauhallisempaan ympäristöön, ja laskumestat ovat sitten ihan naapurissa. Se tuli meille kyllä ihan salamana kirkkaalta taivaalta. Eikö kuumota yhtään. Diggasin meiningistä todella paljon, ja tilanne on kyllä tosi surullinen. - Ei todellakaan! Asiat ovat menneet omalla painollaan, ja kaikki tuntuu just oikealta. - Oli aika pyllystä mulle ja Christianille (Dicrichsen, katso s. Autotalliin mulle tulee ainakin sellainen man cave, mistä olen ihan fileissä. - Olen käynyt jo katsomassa ainakin Serenan lumitilanteen, kun siihen viereen aletaan rakentaa taloa. Kaverit saa venata vähän pidempään. Teetettiin puvut siellä 20 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Vietettiin sitten häät Thaimaassa, kun olen aina halunnut mennä rannalla naimisiin. Käynnissä on asteittainen muutto kauemmaksi, ettei tule ihan yllättäen, hehheh. Valittiin just takka uuteen kotiin. Sun elämä on tosiaan tehnyt aikamoisen käännöksen lyhyen ajan sisällä. - Meillä oli suunnitteilla isot kirkkohäät uudeksi vuodeksi, mutta päätettiin siirtää niitä tulevaisuuteen. Oli vissiin hoitanut asiat huonosti tai jättänyt kertomatta miten asioiden oikea laita oli. Paikalle tuli kummankin perheenjäsenistä koostuva pieni joukko. No takaisin ja mentiin naimisiin privaatti-beachilla paljain jaloin. Onneksi tässä on alla muitakin sponsseja, jotka ovat myös ihan kingejä." aiheeseen. Elämä nyt vaan tässä sivussa sattuu hymyilemään, ja olen niin fileissä alkaa kuvaamaan Ettalan kanssa taas pienen tauon jälkeen. Mutta syy muuttamiseen oikeastaan oli, että neliöt alkoivat loppua kesken. Olen luottavaisin mielin sekä ihan fiiliksissäkin katsomassa, mitä tulevaisuus tuo mukanaan, vaikka Weekend ja Bond olivatkin ihan kingit merkit. Ehkä kun tulee vanhemmaksi, niin tajuaa asioita vähän erilailla. Kyllä teidän pitbullit tykkää varmasti teurastaa metsän asukkeja missä tahansa. - Etsittiin vain jotain rentoa mestaa rakentaa taloa, ja Korpilampi sattui kohdalle ja hyvä niin! Olen ihan fileissä, vaikka kaikesta rakentamisesta tuleekin aika stressiä pakettiratkaisusta huolimatta. Sä tunnet tekijät ihan hyvin, olet saanut olla messissä alusta lähtien ja suunta näytti lupaavalta. Kävi aika tuuri, tai kysy sitten uudestaan, kun talo on valmis! Kotipihaputikka kuulostaa hyvältä! Millainen pytinki on muuten tulossa. Toisaalta voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä
HEIKKI SORSA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 21
Muistan, että jätkä oli todella hyvä laskemaan paippia ja vedit aika kisakonementaliteetilla eteenpäin. Ja nyt pienemmässä firmassa sattui toinen tyyppi kusettamaan, niin se meni sitten siinä. Päätin ottaa kymmenen metriä korkeammalta vauhtia ja vetää qp:seen ihan sykällä. Noiden takia aloin käydä siellä, missä muutkin kovat olivat. Muistan vain rukoilleeni, että kunpa mun polvet kestäisivät sen kaaren, ja muuta en sitten muistakaan koko airista. Meillä oli Shaun Whiten kanssa pieni kilpailu menossa, kun kummatkin oltiin kuitenkin nuoria ja yritettiin vaan vetää toista isommin. Siitä tuli varmaan sun uran kannalta isoin juttu, kun vedit maailman korkeimman ilman qp:sta 9,3 metriä. - Kyllä mä kävin tosi paljon Talmassakin, mutta tutustuin eka Eeroon (Niemelä) ja sitä kautta "Meillä oli Shaun Whiten kanssa pieni kilpailu menossa, kun kummatkin oltiin kuitenkin nuoria ja yritettiin vaan vetää toista isommin. Vaikka jotkut sponssit ovatkin mulla vaihtuneet, niin toiset ovat taas pysyneet jo ihan himmeän pitkään. Siinä sitten näki, mikä meininki siellä oli, hehheh. - Joo, kyllä mä kuuluin maajoukkueeseen. Kusetti. Oliko kuningasfiilis, kun taakse jäivät Terje Haakonsen ja Ingemar Backman. Vasta Arcticin jälkeen tajusin himassa, että olin tehnyt uuden maailmanennätyksen." sitten Iikkaan (Bäckström), Jussiin (Tarvainen), Eeroon (Ettala), Lauriin (Heiskari), Pässiin (Tuoriniemi), Aliin (Toppinen), Harriin (Holmsten) ja muihin. - Silloin aluksi ei ollut muita mahdollisuuksia, ja mä olen ihan fileissä, että olen käynyt kaikki kisat läpi. Aluksi vanhemmat vähän pelkäsivät loukkaantumisia, mutta tottuivat ajatukseen parin ekan sairaalareissun jälkeen, kun olin kuitenkin heti takaisin laskemassa. Trampoliinilla pompittiin aina niin pitkään, että joku paikka oli hajalla. Nämä ovat surullisia aiheita. Kaikki opittiin toisiltamme ja videoista. Kun väärät ihmiset tulevat kuvioihin, niin kaikkea voi tapahtua ihan missä firmassa tahansa. Burtonin kanssa kävi niin, että kun Jake (Burton) jäi lomalle, niin isot korporaatiopomot tulivat hetkeksi ohjaksiin, ketkä eivät tajunneet tietenkään lumilautailusta mitään. Edellisen numeron haastiksessa Lauri Heiskari kertoi, että sä olit kovin luu siellä päin. - Joo, mun perhe on ollut kyllä ihan täysillä mukana, siitä iso kiitos. Mulle nyt on vaan aina osunut heti sponssit kuin nyrkki silmään, mutta kyllä mä luulen, että se on aika paljolti itsestä kiinni, mitä sä teet sen merkin eteen. Sun perhe oli ainakin täysillä mukana sun harrastuksessa. Niistä huomaa, että homma skulaa. Onko sillä laskemisen kannalta mitään merkitystä, millainen firma sieltä takaa löytyy. Siitäkin on niin kauan aikaa, että ei uskoisi, että Heikki on ollut maajoukkueurheilija. HEIKKI SORSA toimintaa ja nyt noilla Bondilla ja Weekendillä pikkufirman meininkiä. Vanhemmat ovat aina vieneet laskemaan, ja jos sain koulussa hyviä arvosanoja, niin sain uuden laudan. Ai niinkö Lauri oli sanonut. Mitä kriteereitä sulla on mitä sponsseja kelpuutat. Muistan vain rukoilleeni, että kunpa mun polvet kestäisivät sen kaaren, ja muuta en sitten muistakaan koko airista. Vasta Arcticin jälkeen tajusin himassa, että olin tehnyt uuden maailmanennätyksen. Sekin kasvattaa laskijaa aika paljon, ja ainakin silloin se oli ainoa reitti kansainvälisille markkinoille. Lopulta Terje rikkoi sen kai jollain 22 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. - Kummatkin firmat olivat ihan kingejä, eikä koolla ollut väliä. Sä pyörit paljon Vihdin laskijoiden kanssa. Sitä paitsi keskustelut ainakin netissä ovat hauskinta hupia, hehheh. Ingemarin airi oli aina nuorempana mulle ihan käsittämätön, enkä mä oikein tajunnut, mitä mä silloin tein. Päätin ottaa kymmenen metriä korkeammalta vauhtia ja vetää qp:seen ihan sykällä. Oakleylle ja Red Bullille olen laskenut jo vaikka kuinka pitkään! Olen huomannut, että täällä ollaan kauhean nirsoja ja tarkkoja sponsseista, ja muiden valinnoista saa kyllä aina aika hyviä keskusteluja aikaiseksi. Eero Niemelän kanssa käytiin paljon laskemassa, ja monesti meillä oli just Eero ja Anssi Manninen kyydissä johonkin Suomi-cupin paippiskabaan. Kauan toi ennätys oikein kesti. - Seitsemän vuotta! Odotin, että se rikottaisiin aikaisemmin. Sä olit aika nuori, kun ollaan tavattu ensikertaa. Mikä veti sinne suuntaan, kun Talma ja Serena olivat lähempänä. Oli kyllä ihan kingejä reissuja Saas Feehen ja muihin mestoihin laskemaan. Mennään mieluummin aikakoneella ajassa taaksepäin aikaan, jolloin Heikki harjoitteli Helsingin Torpparinmäessä takapihalla trampoliinilla voltteja. Olin kyllä niin paippikone sillon! Hehheh, good old times. Totta kai on siistiä laskea firmalle, missä on siisti meininki, mutta toisaalta mä ainakin lasken kuitenkin itselleni ja multa ne kaikki fiilikset ja tavoitteet loppupeleissä tulevat. - Joo, Burton nousi aika tärkeäksi mun uran kannalta, kun pääsin villillä kortilla sinne Arcticiin. - Onhan se siistiä aina laskea uskottaville merkeille, mutta loppupeleissä sä laskijana rakennat siitä ihan sun näköisen brändin oli merkki mikä tahansa. Vaikka merkki ei olisikaan juuri nyt pinnalla, niin parin vuoden päästä asia voi olla ihan toinen. Burtonin kautta taisi avautua paikka Arctic Challengeen 2001
Riittikö tuo avaamaan ovet lumilautamaailmaan. Siitä olisiko mun pitänyt saada mitali vai ei, niin ei nyt hirveästi kiinnosta. Seuraavana vuonna oli sitten jo olympialaiset, eli se vuosi meni vielä FIS:in paippikisoissa ja sitä olympiapaikkaa havitellen. Rani onnistui jotenkin, vaikka karsinnoissa se menikin paljon paremmin. - Kai mun nimi pääsi vähän maailmalle sen myötä. Kiitos taas kohteliaisuuksista. Paippi oli silloin kyllä paras, missä olin ikinä laskenut, ja siellä oli ihan ybersiisti meininki. Olisin varmaan joutunut vielä pahempaan mediapyöritykseen, jos olisi pärjännyt paremmin eli hyvä näin. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 23. Vasta olympialaisten jälkeen kuvasin mun ekan videopätkän Standardille. Paikka sinne rinkelikilpailuun sitten aukesi. HEIKKI SORSA 20 sentillä. Kävit 2002 olympialaisissakin pyörähtämässä, ja koko kisa olikin aikamoinen oikeusmurha. Kaikki meni hyvin just tällä tavalla. - Oli ihan himmeän siisti matka kokonaisuudessaan kokea paikka Suomen maajoukkueessa, nähdä avajaiset, muita kisoja, olympiakylän ilmaiset limut ja McDonalds, hehheh. Sulla oli muuten yksi siistein runi mitä muistan paipista, ja aika moni oli sitä mieltä, että sillä olisi pitänyt saada mitali
HEIKKI SORSA 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Helikopterireissut ovat aina siistejä, kuten myös putsku- ja kelkkatripit. Mitä on muuten rapatessa roiskunut. En ole ikinä oikein tykännyt julkisuudesta, mutta nyt siihen on vähän kai jo tottunut, vaikka en mikään oikea julkkis olekaan, hehheh. Toisaalta olen aina saanut jotain matksua purkkiin, mutta tuntuu, ettei mulla ole ollut vielä yhtään ehjää kautta. - Mä olen jo pitkään miettinyt omien sivujen pystyttämistä, mutta en halua lähteä siihen hommaan ennen kuin keksin jotain omaperäistä. - Ai niinkö mä tein. Olkapäät ovat menneet sijoiltaan kolmesti, ja koko ajan on jotain pienempiä mistä ei hannaa mennä lekuriin." yhtäkkiä aivan ympäri. Leikkauspöytää on nähty ja pieniä loukkaantumisia tulee kausittain. - Ihan sairaat. - Onhan noita vaikka kuinka paljon, ettei kyllä pysty yhtä yksittäistä laittamaan. Paipit ja maajoukkuevalmennus saivat kyytiä ja tilalle tuli villimpi Sorsa. Sä kuvailit monelle firmalle aika monta vuotta. Se oli kyllä dream come true, mutta ei musta kyllä mitään villiä tullut... Tarja Halonenkin oli ihan fiiliksissä mun laskuista ja meiningistä, kun tapasin sen sitten kisojen jälkeen. - Totta kai sitäkin tuli. Mitkä olivat fiilikset, kun koko Suomi yhtäkkiä tiesi susta. Olen fileissä, että viime vuonna kuvasin myös vähän Jake Blauveltin nettile aan, kun sieltä tuli klippejä ulos ripotellen, ettei jengin tarvinnut venata koko kautta sitä le aparttia. Saitko ikinä negatiivista palautetta, että ei noin voi käyttäytyä olympialaisissa. - Oikea polvi on leikattu kahdesti, molemmat solisluut poikki ja toisessa levy ja kuusi ruuvia. Niistä ei varmaan olla puhuttu niin paljon. Ura on kestänyt pitkään, mutta se ei ole vielä ohi. Tänne ne maajoukkueen massit sitten, hehheh! Mitäs sitten tapahtui. Ei se mua haitannut, koska tiesin, että enhän mä mitään väärin ollut tehnyt. HEIKKI SORSA Mitali meni, irokeesi tuli ja sen mukana kuitenkin aikamoinen mediajulkisuus. Kaikki vasemman käden sormet ja molemmat LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 25. Sä olet saanut ihan hyvin partteja kokoon lievistä loukkaantumista huolimatta. Tai vaan siistit skinnata vuoria yksin ja nauttia laskemista. Mikä on erikoisin tai siistein yksittäinen reissu minkä olet tehnyt. Ovatko nuo le at sun juttu loppuun asti, vai haluatko "Oikea polvi on leikattu kahdesti, molemmat solisluut poikki ja toisessa levy ja kuusi ruuvia. Enemmän ihmiset kirjoittelivat lehtien mielipidepalstoille, mutta ainahan ne keksii jotain negatiivista kaikesta mitä lehdissä kirjoitetaan. Silloin tuntui siltä, ettei le aformaatti tule ikinä muuttumaan, mutta sekin homma muuttui parkit tai siisti maa, ja aina kun on laskemassa kavereiden kanssa niin on ihan ybersiistiä. Se oli ihan uutta, eikä sitä silloin tajunnut, mikä homma yhden videopartin kuvaamisessa on. Loukkaantumisia mulla on mielestäni ollut kohtalaisen paljon. - Haluan totta kai laskea myös itselleni mahdollisimman paljon, mutta kai tämä kuvaaminen, itsensä voittaminen ja se fiilis kun saa tempun nauhalle on enemmän mun juttu. Sponsoritkin olivat siitä enemmän fiiliksissä. Ne on niin erilaisia. Kyllä le atkin ovat mun mielestä vieläkin iso osa tätä bisnestä, mutta nettilevitys on siirtynyt sen rinnalle, ellei jo ohi. Rento pressa kyllä! Hyvä Tarja, ja totuushan on se, että teit aika suuren palveluksen lumilautailulle nostamalla sen otsikoihin muuten harmaasta olympiatarjonnasta. Mä olen pienestä pitäen katsonut le oja ja koittanut sitten matkia kaikkea ja saada ideoita omaan tyy- liin. Ja kun esimerkiksi lasken Ettalan kanssa, niin me kummatkin pusketaan toisiamme eteenpäin. Mä luulen, ettei sitä vieläkään moni laskija tajua. Kaikki vasemman käden sormet ja molemmat ranteet ovat murtuneet. Halusin vain näyttää, että lumilautailu ja kilpaurheilukin voi olla hauskaa. - Joo, paippi jäi kun kuvaaminen tuli. Ettala.comissa käyn päivittäin, ja se on ihan himmeän siisti sivu. Vitsi mitä vastauksia! Tuntuu se vieläkin välillä oudolta, että jotkut random-ihmiset tunnistavat mut vieläkin olympialaisista. Haluan vielä kehittyä, ja nytkin mulla on uusia juttuja mielessä. Samanlaista mä en halua kuitenkaan tehdä, koska se on hyvä sellaisenaan. Aivotärähdyksiä on tullut vähän liikaa ja niiden mukana tikkejä ja niittejä päässä, kiitos Itikselle, hehheh
HEIKKI SORSA 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
- Mä lasken sen takia, että se on niin pirun siistiä. Toisaalta ei niitä nyt niin paljon ollut, jos miettii kauan olen laskenut, hehheh. Haluatko antaa jonkun pähevän elämänohjeen nuorille laskijoille, minkä voimin pitäisi päästä eteenpäin laudalla, jos luisto on huono. Olkapäät ovat menneet sijoiltaan kolmesti, ja koko ajan on jotain pienempiä mistä ei hannaa mennä lekuriin. Pää on ihan loppu. Ei sitten. HEIKKI SORSA ranteet ovat murtuneet. - Hurjan takaa-ajokohtauksen jälkeen ollaan Laurin kanssa sur aamassa Kalifornian aalloilla ja juuri nousemassa vedestä, kun meidän vaimot odottavat aurinkovarjon alla kylmät oluet kädessä, lapset ja koirat juoksevat rannalla ja taivaanrannasta tulee The End -teksti. Sen jälkeen To Be Continued... McSet-sisältö: 2 x juustohamppari, limu ja ranskikset Laudan pituus: reili 148, parkki 155 ja putsku 157158 Lempilaskupaikka: Talma, Serena ja Japani Laskijat top 3: Kevin Jones, JP Walker ja Eero Ettala Suosikkile a: Simple Pleasures Palkintopallisijoitukset: Niitä on aika paljon! Viimeinen opittu temppu: How to make a baby! Sponssit: Oakley, RedBull, Active ja Drop LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27. Kuten le oissa, loukkaantumisiin on aina hyvä lopettaa. - Ei tule. Aivotärähdyksiä on tullut vähän liikaa ja niiden mukana tikkejä ja niittejä päässä, kiitos Itikselle, hehheh. En tykkää sairaaloista. Shit, aika lista. Pitää muistaa pitää hauskaa ja tietää samalla omat rajansa ja mennä sen mukaan eteenpäin. Tuleeko jotain kysymystä mieleen, mikä pitäisi kysyä ennen lopettamista. Temppujen oppimisessa aina sattuu ja tapahtuu, koska mitään ei voi oppia ekalla kerralla
Me kaikki kuvaajat olemme siihen sortuneet. Tosi-tv:n sijaan kisa on täyttä totta ja sota veristä, kun joukkueet mittelevät Suomen lumilautakuvaamisen herruudesta. Teksti Peter Hasselgren + kuvaajat Suomi on aikakausilehtien paratiisi: aikkareita löytyy täältä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin mistään muualta maailmasta. Kuin itsekseen syntyi Nikon Photowars, Slammerin toteuttama kuvauskisa, missä ei sponsoroidusta nimestään huolimatta ollut tietyn kameramerkin käyttöpakkoa. Kerro, kerro, kuvakenno, kuka on valtakunnassa paras kuvaajarenttu. Slammerin energiajuomapuolen päällikkö ja lähimmäisrakas Kalle Tarkiainen sai vetovastuun ja hoiti kuvaajat kokoon, valitsi ajankohdan ja paikan, missä kuvaajat voisivat viskellä toisiaan filmirullilla, kuten sodan luonteeseen kuuluu. 14.4.2011 Seitsemän joukkuetta, annetut tehtävät ja määrätty aikaraja. Lopulta se oma kuva näyttää lopulta paremmalta kuin sen naapurin. Jotta tuloksia voitaisiin analysoida, olosuhteiden piti olla kaikille samat, tehtävät toimituksen määräämiä ja aikaa kuvien toteuttamiseen rajattu määrä. Kyseessä ei ole Suomen huippumalli haussa, Diili tai edes Amazing Race. Niitä nidottuja paperikasoja kutsutaan kuvalehdiksi ja myös Slammer on ilmoittautunut tähän kerhoon, vaikka kukaan ei päästäisikään. NIKON PHOTOWARS SYÖTEKESKUS 10. Jep jep, me kuvaajat olemme niin maalaisia, että omat lehmätkin ovat ojassa kyljellään. Joka tapauksessa Slammerissa rima on pidetty korkealla, ja sitä on myös nostettu tarpeen tullen ylemmäs. Slammerin syntymisestä lähtien kuvat, kuvaavat ihmiset, kuvista tykkäävät avustajat sekä lukijat ovat fiilistelleet siistejä kuvia ja tehneet myös selväksi, jos joku kuvavalinta ei ole osunut nappiin. Aamupalaa piti tarjoilla vaikka huomentatoivotukset jäisivät välistä. Soittokierroksen jälkeen Syötekeskus tarttui tilaisuuteen eli toisin sanoen melkoiseen haasteeseen majoittamaan parikymmentä kuvaajaa ja laskijaa kaikkine lajiin kuuluvine piirteineen. Motivoituneet kuvaajat ovat ottaneet omansa pois, ja loput hävinneet vähitellen muihin hommiin. Kuka olisi tiukan paikan tullen kovin napinpainaja. Järjestäminen ei varmasti olisi rutiinihommaa, sillä öykkäreiden vaatimukset olivat kovat. Selitystä ja tilitystä on tullut joka lähtöön: Jos vain valo olisi ollut kohdallaan, akussa enemmän virtaa, taivas sinisempi, laskijan pylly pyöreämpi tai sitä ja tätä. Lounas pitäisi olla lämmintä, vaikka paikalle marssittaisiin kolme tuntia myöhässä ja puntit kuravellissä ilman asianmukaista siistiä vaatetusta. Sodassa ja rakkaudessa Kun idea oli syntynyt, toimitus ryhtyi hommiin. Varsinkin kuvaajat ovat päässeet ker- tomaan mielipiteensä omista ja muiden kuvista sekä kuvaustilanteista. Kukapa haluaisi seurata urheiluakaan, missä tehtaillaan tasaisesti huonompia tuloksia. Lehdissä jutut ovat avainasemassa, mutta kuvajournalismilla on myös monessa lehdessä tärkeä asema. Illallisella olisi turha tarjoilla mitään mikä tuli tutuksi lounaalla. 28 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Koska päätoimittajan paikalta näkee koko kirjon kuvia ja niihin liittyviä tarinoita ja jorinoita, niin päätimme tehdä lopun jossittelulle ja lavastaa lumilautateknisen laboratoriotestin ja katsoa miten käy
Viime sekunneille mennyt kuvien palautus ja katselmus oli kyllä todella antoisa hetki kaikille osallistuneille. Kuvausrekvisiitaksi taas tuntui kaikki keskuksesta irti lähtevä kelpaavan vanhoista Simsin laudoista aina keittiön punajuuriliemeen. Ainoastaan naiset puuttuivat, mutta laskijavalinnat jätettiin kuvaajien omalletunnolle. Kaiken kaikkiaan mitään sääntöjä ei kaivattu eikä kahvikassaan ollut laittaa muutamaa euroa enempää. Kuvista järjestetään vuodenvaihteessa yleisöäänestys osoitteessa Slammer.fi. Toisin kun saattoi odottaa, kovin moni ei jäänyt nestetankkaukseen vaan painui ideoimaan tehtävää. Heti ensimmäisenä iltana päätimme jättää osan suunnitelluista tehtävistä pois. Urheiluhulluille kuntosali oli auki ja nälkäisille keittiössä "vaaditut" kolme ruokailua päivässä ansioituneen 90-luvun lumilautakuningas Topi Tossavaisen tekeminä. Yllättävintä oli nähdä, kuinka tarkasti ja nopeasti koko vuori oli spotattu. Ja jos oli ensimmäinen, niin mestoilla oli varmasti ihmettelemässä joku muukin. Leikkimielisessä kisassa leikki oli normaalia kauempana. Kissan, kelkkojen ja lumilapioiden kolineen olisi parasta olla lämpimänä odottamassa ala-asemalla juuri silloin, kun joku kuvauksen kuninkaallisista oli tulossa paikalle. Kuvan vieminen loppuun tuntui olevan kovin vaikeaa, kun tekemättömiä tehtäviä tuntui kasaantuvan joka ilta lisää. Ne olivat helpot: keskuksen rajoilla piti pysyä, kuvat tuli ottaa kilpailun aikana ja kuvamanipulaatiot olivat kiellettyjä perussäätöjä lukuun ottamatta. Aivonystyröitä kutkuttavia tehtäviä olivat Tiimikuva, Kuoleman kanjoni, Slash, Back to 97, Kulttuurien kohtaaminen ja Mittasuhteet. Kaikille löytyi omat huoneet sekä rentoutumiseen saunatilat jatkuvassa käytössä. Suuria määriä kamaa kun ei käytännössä voinut tai ehtinyt kantaa moneen paikkaan. Aamulla kilpailun käynnistyessä tuli selväksi, ettei yhtä kuvaa pystynyt hiomaan kovin kauan, sillä kello kävi nyt normaalia nopeammalla tahdilla. Visaiset pulmat Photowarsin tärkein yksittäinen asia oli tehtävät. Voihan elämän kevät Puitteet olivat nautiskeluun kieltämättä hyvät, mutta miten sen kuvaamisen laita. Odotukset olivat siis korkealla ja kuvaajat nälkäisiä. Ensimmäisenä mieleen tupsahti kuolema, menneet hyvät ajat, mittasuhteet, Gunnareiden Slash ja suksiminen jonnekin väkivaltaisesti juuri niitä aiheita, mitä Suomen valottomassa päivässä varttuneen terveen nuoren miehen mielessä luulisi liikkuvan. Kuten arvata saattoi, aikataulu kuvien tekemiseen oli todella kiireinen. Kuvat pitäisi palauttaa viimeisenä päivänä kello 20.00 mennessä, jonka jälkeen järjestettäisiin Slammer TV:lle Survivers-henkinen äänestys ja lopulta julistettaisiin voittaja, jaettaisiin palkinnot ja juteltaisiin huurteisen ääressä urpona valotuksista ja suljinajoista. vastaavassa tilanteessa. NIKON PHOTOWARS Hissi oli paras olla auki aamuisin sekä iltaisin ja itse asiassa tarvittaessa koko yön. Tulokset Päätoimittajan kantilta katsottuna lopputulos ei voisi olla onnistuneempi olihan kyseessä ensimmäinen yritys tulevalle megaformaatille. Kiitos Syötekeskukselle, yhteistyökumppani Nikonille ja kaikille kuvaajille, jotka olitte mukana ensimmäisessä Photowarsissa. Temppujen suhteen ei ollut tärkeintä saada triplarodeota kennolle vaan taltioida hyvää fiilistä ja seurata tehtäväantoa. Lisäksi kaikenlaista lumikasaa oli kasattu eri puolille rinteitä odottamaan sitä hetkeä, kun joku keksisi jotain mielenkiintoista. Jos rinteestä löytyi jotain erikoista, niin se luultavasti oli varattu, vedetty tai käyty merkkaamassa ennen kuin itse ehti paikalle. Huonot kelit kun eivät auttaneet aikataulun kirimistä, ja loppupeleissä tärkeintä oli, että kaikki pitäisivät hauskaa kuvaamisen parissa. Palvelu oli kuitenkin ensiluokkaista ja puitteet hotellin puolesta todella hyvät. Tulitikut näyttivät myös olleen monella mukana, sillä takamaastossa riehui myös kokko ja rinteessä roihusi ympäristöystävällisesti bensa. Kello käy... Niiden piti olla kaikessa kieroudessaan niin vaikeita, ettei kuvaaja välttämättä ymmärtäisi koko tehtävää. Lyhyellä varoitusajalla mukaan ilmoittautui seitsemän kuvausryhmää, johon kuului varsin monipuolinen saalis nuoresta vanhempaan ja kokemattomasta kokeneisiin kuvaajiin ja laskijoihin kolmelta eri vuosikymmeneltä. Kuvaajat tuntuivat yrittäneen parhaansa, haastetta löytyi riittävästi ja vastaanotto oli hyvä. Suhteellisuudentaju ei ole koskaan ollut meidän kaikkein vahvimpia puolia. Iso kiitos siitä kuuluu Syötekeskukselle, joka joustavuudellaan ja innollaan näytti esimerkkiä muille Suomen keskuksille. Kisaaminen oli tarkoitus aloittaa heti seuraavana aamuna, mutta ensimmäinen tehtävä julkistettiin heti sääntöjen kertaamisen jälkeen. Siksi listamme ei myöskään ollut kovin lyhyt, mutta jostain kummasta syystä meidät toivotettiin huhtikuussa Syötekeskukseen tervetulleiksi. Sen voisin ainakin sanoa, ettei näin tiukalla aikataululla voitto ollut kiinni vehkeistä. Muutenkin oli kiva, että keskuksessa oli hommissa niin paljon tuttuja naamoja kuten Tossavaisen veljekset, Tuomas Kuoksa, Timo Lahti ja Janne Järvenpää, jonka kautta Photowars-järjestelyt hoituivat erittäin kivuttomasti. Tarjolla oli Slammerin puolesta vain näkyvyyttä, näkyvyyttä ja näkyvyyttä. Kuvista paistoi paljon kuvaajien tuttu tyyli, mutta myös suuriakin yllätyksiä löytyi. Tästä huolimatta nähtiin myös kohtuullisen kuumottavia juttuja. Palkinnoiksi mäyräläiset saivat minikaktukset, joilla on hyvä piikitellä muita joukkueita aina seuraavaan Photowarsiin asti. Koska kiinnostus psykologian alkeisiin oli kuitenkin hyvin vähäinen, päätimme pysyä lehden tekemisestä tuttujen aiheiden ympärillä. Kellon katselu on aikamoista hermopeliä, ja juuri siihen tuntui monta ideaa kaatuvan ennen aikojaan. Hyvä palvelu tekee nöyräksi, ja monella olivat suut muikeana. Näin tiukalla aikataululla ensimmäistä Photowarsia ei olisi voinut järjestää missään muualla Suomessa. Mitä enemmän kuvaamattomia kuvia oli, sitä enemmän alkoi ote lipsua. Ainakin Josa Leskinen yritti jo pimeyden laskeuduttua, ilman rinnevalaistusta, loikata kaikkien aikojen suurimman gäpin ja jäi toisen käden tiedon mukaan myös henkiin. Onneksi lunta oli enemmän mitä huhtikuussa normaalisti ja mestat priimakunnossa. Pitkään venähtäneiden äänestysrituaalien tuloksena voittajiksi kruunattiin hyvin yllättynyt Team Mäyrä, eli Slammerin taiteellinen johtaja Jari Salo laskijoina Antti-Juhani "Naku" Piirainen ja Keijo Leppälä. Saavuttuamme mestoille puolet ryhmistä oli jo perillä, hoitanut itselleen majapaikan, liput ja about kaikki muutkin käytännön säädöt, mitkä yleensä lankeavat kutsujalle eikä kutsutulle. Kaiken kaikkiaan oli siistiä päästä seuraamaan, miten nuoret ja myös vanhemmat toimivat TIIMIT: HAPETTUMISENESTOAINE // Kuvaaja: Teemu Heljo, Laskijat: Niko Länsiö ja Sakari Lähdesmäki KIVET // Kuvaaja: Kalle Tarkiainen, Laskijat: Jeppe Rontti ja Petteri Liikkanen MUNATIIMI // Kuvaaja: Ville Lahtinen, Laskijat: Jani Sorasalmi ja Sebu Naumanen MÄYRÄ // Kuvaaja: Jari Salo, Laskijat: AnttiJuhani Piirainen ja Keijo Leppälä TAKAVETO //Kuvaaja: Peter Hasselgren, Laskijat: Simo Rautava ja Nuutti Niemelä TEAM KÄMÄNE // Kuvaaja: Niki Rutanen, Laskijat: Lauri Rossi ja Ville Väisänen TEAM SURMATYÖ // Kuvaaja: Antti Kangas, Laskijat: Josa Leskinen ja Juho Haapalainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 29
Olimme kuitenkin niin täpinöissä kisasta, että emme antaneet sen häiritä toimintaamme vaan saimme kaikki tehtävät suoritettua ajallaan. Kuvauskokemus: 7 vuotta Kuvauskalusto: Canon5D mkII, linssit 15mm fisu, 50mm ja 85mm. klo 21.00 BACK TO -97 Canon 5D mkII, 15mm, f / 8,0, 1/250 sec, ISO 100, 1 salama, aika 12.4. Nappia ei koskaan löytynyt, jääköön mysteeriksi. Onnekseni tuo päivä suisti junani siltä raiteelta ja saan olla tässä ja nyt. 12.15 SLASH Canon 5D mkII, 2470mm, f / 2,8, 1/125 sec, ISO 400, 2 salamaa, aika 12.4. Huonoin kuvauskokemus: Jan-Erik maailmanmatkaaja Hervannasta ajoi väärään Mayrhofeniin 500km harhaan. Hyvä näin. klo 13.55 MITTASUHTEET Canon 5D mkII, 2470mm, f / 16, 1/320 sec, ISO 1000, 1 salama, aika 13.4. syntymäpäivänsä kunniaksi. NIKON PHOTOWARS HAPETTUMISENESTOAINE Kuvaaja: Teemu Heljo Marraskuussa 1997 Tampereen Annalassa heilui pellavahiuksinen poika suu messingillä ja täynnä pullaa 8. Kaikkien joukkueiden tuotokset olivat oman näköisiään, mikä teki hommasta todella mielenkiintoista. Paras kuvauskokemus: Kaunis aurinkoinen aamu Ranskan Avoriazissa. Oli siisti huomata, että kisassa oli niin paljon erilaisia joukkueita mukana. Pikkuhiljaa homma meni siihen, että ei paljon äitee ja isä kameraansa nähnyt. Hyvinkään urbaani vastaisku Piiroisille: Niko Länsiö: Rokkia fiilistelevä ja spagettijalat omaava käsitemppujen erikoismies. Elincan Quadrat ja muutama tuikku valaisee kuvia Pocketwizardien kantaman päästä. klo 13.20 KUOLEMAN KANJONI 30 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. klo. "Pimeydestä valoisuuteen tuleva jiburaketti"-Toni Kerkelä Kisafiilikset Team Hapettumisenestoaine saapui tyylikkäästi paikalle vuorokauden myöhässä. Sakari Lähdesmäki: Erittäin tyylikkään skede henkisen tyylin omaava katulaskija. Ystävyyteni kameran kanssa on lähentynyt pikkuhiljaa, kun lumi- ja rullalaudalla sai/saa edelleen olla kokoajan naama ruvella yrittäessään periaatteessa ihan mitä tahansa. klo 23.45 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN Canon 5D mkII, 15mm, f / 7,1, 1/250 sec, ISO 100, 2 salamaa , aika 12.4. Ylhäällä vuorella, kun kaikki alkaa olla valmista kuvaamista varten vedän kameran esiin ja huomaan, että liipaisin puuttuu. Tuona päivänä sain lahjaksi lumilaudan. klo 21.20 KUOLEMAN KANJONI Canon 5D mkII, 15mm, f / 4,5, 1/200 sec, ISO 500, 2 salamaa, aika 13.4. Jännä miten kaikki voi olla kiinni niin pienestä. Ps. 2 tunnin matka vaihtui 12 tunniksi Ispo tärinöissä. Vuonna 2003 porukat hommas digijärkkä- rin, minkä sain aina välillä ottaa mukaan kun lähdettiin kavereiden kanssa rullaan kesällä. Tunnetusti yksi suomen siisteimmistä metukoista. tiesittekö, että sipsipussit sisältävät hapettumisenestoainetta? TIIMIKUVA TIEDOT KUVISTA TIIMIKUVA Canon 5D mkII, 2470mm, f / 3,5, 1/200 sec, ISO 100, 2 salamaa, aika 11.4. Jos lahja olisi vaihtoehtoisesti ollut jonkin sortin kalkulaattori tai helmitaulu saattaisi tämän päivän Teemu mussuttaa pullaansa hieman erilaisessa ympäristössä opintopisteillä kehuskellen
NIKON PHOTOWARS SLASH KULTTUURIEN KOHTAAMINEN MITTASUHTEET BACK TO -97 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 31
NIKON PHOTOWARS SLASH TIIMIKUVA MITTASUHTEET BACK TO -97 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN 32 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Heikkoudet uimataidottomuus ja pienet kädet. Neljä välivuotta on käytetty ankaran itsekurin kasvattamiseen ja erinäisten mielenhallintatekniikoiden opetteluun. Kivet panostaisivat siinä vaiheessa revontulien kuvaamiseen ja tunnelman taltiointiin! Ajettu rinne, paras rinne." KUOLEMAN KANJONI KIVET Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Parhaat kuvauskokemukset: Wappulounaan raksajätkien erittäin miehisen saunaillan taltiointi rakkauden keväällä 2010. klo 14.14 MITTASUHTEET Pentax K10D, SMC PENTAX-DA 16-45mm, f / 19, 1/125 sec, ISO 800, aika 13.4. Ex jääkiekkoilija. Päätyi vahingossa Slammerin internetpäätteeksi ja harrastaa tietokoneita sataprosenttisesti. Seuraavat 10 vuotta menivätkin aikalailla metsään. Nuori ja vaalea Kalle Tarkiainen astui alas taivaasta ja saapui tänne luomaan valoa ihmisille luontaisella kalpeudellaan. Hetken mielijohteesta jätti unelmiensa työpaikan ja oli taas hetken hukassa. klo 12.10 KUOLEMAN KANJONI Pentax K10D, Samyang 8mm, f / 4.5, 1/750 sec, ISO 400, aika 12.4. klo 17.24 BACK TO -97 Pentax K10D, 50mm, f / 2.8, 1/2000 sec, ISO 100, aika 12.4. klo 16.07 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 33. Historiallinen pohdiskelija ja suuri sekä ennen kaikkea vaarallinen Maagi. Vahvuudet uskomaton nopeus ja selän pituus. klo 13.44 SLASH Pentax K10D, SMC PENTAX-DA 16-45mm, f / 5.6, 1/1000 sec, ISO 200, aika 11.4. Helvetin kova sukeltamaan. klo 20.46 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN Pentax K10D, Samyang 8mm, f / 5.6, 1/750 sec, ISO 200, aika 11.4. Takuuvarmaa seuraa ja pirullisen kova laskemaan. Ensimmäiset 10 vuotta piti esittää oppivaa lasta, vaikka todellisuudessa mega-aivot vain tahtoivat vapaaksi ihmiskunnan kahleista. Kumminkin meidän pääasiallinen tarkoitus oli meidän omien vahvuuksien boostaaminen. Kisafiilikset "Oli erittäin jännittävää nähdä, miten ja missä ihmiset tulevat toteuttamaan tehtävät mitä oltiin yhdessä Jarin ja Peterin kanssa loihdittu. Petteri Liikkanen: Rovaniemen toivo masentuneelle Suomelle. Huonoin kokemus: Se hetki kun näki Jari Salon joukkueen tiimikuvan. Kuvauskalusto: Nikon D90, Sigma 1850/2.8 4.5, Nokia N8 ja kolme samanlaista kiinalaista salamaa kuin Ville Lahtisella! Erikoisala: Tarkennusongelmat ja alivalottaminen. Erittäin huono koulumenestys siivitti uraa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä ja syrjäytymistä, kunnes ura kirjastotätinä pelasti hukkuvan miehen. "Vuonna 1987 tapahtui ihme. Kuvauskokemus: Kuusi vuotta. Erittäin kaoottisen lämminhenkinen kisamittelötunnelma! Moottorikelkkailua en suosittele kenellekään, sillä niin moni koko porukasta sai kelkat solmuun paikkaan jos toiseenkin. Ikimuistoisimmat sessarit olivat iltamyöhäsellä toisena tai kolmantena päivänä, jolloin Josa Leskinen aikoi suorittaa rehellisesti sanottuna Suomen isoimman gap-loikan, ja samaan aikaan toisaalla Jari Salo yhdessä legenda Leppälän kanssa laski ledit päällä ristiin rastiin, ja siihen vielä kaupanpäälle Simppis ja Peter yrittivät käytännössä sytyttää koko vuoren tuleen. Peli oli menetetty. Siviilisäätynä edelleen päättömän rakastunut! Varmuudella porukan paskimmat kameravehkeet." TIEDOT KUVISTA TIIMIKUVA Pentax K10D, 50mm, f / 22, 1/45 sec, ISO 1600, aika 11.4. Olisi mahtavaa, jos seuraava skaba järjestettäisiin jossakin puuterihelvetissä, missä päästäisiin vaan kelkoilla etenemään. Kaikki vähän kuikuilivat muiden tekemisiä ja sana kiersi puskaradion kautta ihmiseltä toiselle. NIKON PHOTOWARS Muut tiimiläiset Jeppe Rontti: Kuusamon vinkein vintiö, nykyisin helsinkiläistynyt. Lähdimme Jepen ja Petterin kanssa itsevarmasti voittamaan koko tapahtuman, mutta päädyimme tarinan mukaan toiseksi viimeiselle sijalle. Harrastaa lumilautailua ja täysipäiväistä chillausta. Ensimmäinen kuva julkaistiin Slammerissa 2006 ja heti seuraavan kerran vuonna 2010. Löysäilyllä on hintansa! Kaikesta yllämainitusta huolimatta fiilis tunturilla oli todella korkea
Rento tyyppi ja hyvä valokuvaaja itsekin, mutta ennen kaikkea ihan jäätävän hyvä lumipulkkailija. klo 15.16 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN Canon 7D, Sigma 28-70, f/5.6, 1/500, ISO 100, aika 11.4. Vuosi sitten syksyllä meni olkapää leikkuuseen ja intressit alkoivat muutenkin olemaan fotopuolella aika kovat. Voin suoraan TIEDOT KUVISTA TIIMIKUVA Canon 7D, Sigma 28-70, f/3.2, 1/2000, ISO 160, aika 11.4. Oli todella siistiä olla messissä ja tavata muita kuvaajia, joita harvoin spoteilla ollessa näkee. Kisafiilikset "Me saavuttiin paikalle vähän muiden jälkeen ja missattiin esittelyleikit alussa, joten alkuun tunnelma oli vähän ujo. Viime kauteen asti tuli laskettua ja kuvattua 50-50. Sebu on sellainen tyyppi, että se saattaa vaan ihan arvaamatta koittaa jotain temppua ja vetää sen sitten ekalla päälle. Sebu on tosi kova laskija, mutta saattaa hihittää humalassa. klo 16.01 BACK TO -97 Nikon D90, 50 mm manuaalilinssi, joten aukko ei tiedossa, 1/2000, ISO250, aika 12.4. Aina oli mukana sekä kamera- että laskukamat. Ensimmäinen kuva Slammerissa mulla oli numerossa 5/2010 Mätäsä-jutussa, ja samalla sivulla oli varmaan ainoa laskukuva, joka musta lehdessä nähdään! Bongatkaa lehti ja arvatkaa mikä kuva. Kuvauskalusto: Canon 7D, sigmat 10(fisu), 1020, 2470 ja 70200mm sekä joku kinkki tilt-shift. Kuvauskokemus: Kymmenen vuotta. Viime kaudella syntyikin käsite "Jani-shotti". Laitoin opintolainat sileeksi, 300D:n tilalle tuli 7D ja kaikki palkka- pussit menivät suoraan kameralaukkuun. Erikoisala: Dramaattiset valaistukset, geometriset sommitelmat ja tekniikkaspedeily. Aika harvoin pääsee myöskään tekemään mitään kuvaa ihan vaan kuvan takia. Laukeamiseen johtaa Elinchromen skyportit ja Pocket Wizardit. Sebu haluaa aina tehdä parhaansa shotin eteen, ja se on jotain, mitä valokuvaajana oppii arvostamaan tosi korkealle. Samaan aikaan sattui Ja an Sauma-ohjelma, jossa pääsin Salmisen Pasin johdolla kuvamaan Peoplen jengin kanssa yhdeksi illaksi. Nimet kuvien takaa olivat kyllä tuttuja, mutta pian myös nimet saivat kasvot. Osaa kuvaajista ja laskijoista osaa arvostaa nyt ihan eri tavalla. Termiä käytetty muun muassa näin: "Aluksi hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta lopulta saatiin kuitenkin pari Jani-shottia." Sebastian "Sebu" Naumanen: Sebustian. Oikein vastanneiden kesken arvotaan pussillinen perus panttereita mun lempikarkkeja! Takana on sekavia vuosia, hyviä laskuja ja loistavia tyyppejä ja toivottavasti sama meno jatkuu! Haluaisin vielä kiittää mua neuvoneita ja mulle töitä antaneita tyyppejä: Pasi, Jussi Hyttinen, Kalle, Santacosport, Mazel ja ne laskijat, joiden kanssa olen saanut kuvata." Muut tiimiläiset Jani Sorasalmi: Jani vetää aina metrin korkeammalle tai aina vähän kliinimmin. Ysiluokalla multa murtui raajoja useampi peräkkäin, joten tuli vähän väkisinkin oltua linssin turvallisemmalla puolella. klo 18.48 MITTASUHTEET Canon 7D, Sigma 28-70, f/22, 1/400, ISO 1000, aika 13.4. Viime kausi enempi "tosissaan". Ensimmäisenä aamuna ensimmäisen tehtävänjaon yhteydessä oli hyvä fiilis. NIKON PHOTOWARS MITTASUHTEET BACK TO -97 TIIMIKUVA myöntää, että pariin tehtävään otetut kuvat eivät olisi videolla toimineet tai olleet maailman siisteimmät spotit laskea, mutta hauskaa ainakin oli. klo 18.20 SLASH Canon 7D, Sigma 70-200, f/3.5, 1/160, ISO 100, aika 11.4. "Laskin laudalla ekan kerran -93 serkkujen innoittamana. Päätin kokeilla, olisiko musta tähän touhuun oikeesti. Elinchromen Ranger ja Ranger Quadra salamoilla mennään ja sitten sekalaisilla speedlighteilla siihen päälle. klo 20.46 KUOLEMAN KANJONI Canon 7D, sigma 28-70, f/6.3, 1/640, ISO 100 väri saatu vain kalvottamalla ja valkobalanssia säätämällä, ei fotaroitu, aika 12.4. Koko homman kruunasi tokavikan illan Mayhem, jolloin rinteessä oli niin valoihin kiedottuja snoukkalegendoja ja tulimeressä sur aavia tunnelimiehiä kuin päättömien lappalaisten linjojen hakemisia, jotka uudelleen määrittelivät tehtävänantoa kuoleman kanjonista. Leimatkaa vaan mut hipiksi, mutta sodasta palatessa olin oppinut olemaan taas vilpittömästi iloinen toisten hyvistä kuvista ja onnistumisista, and that kicks ass. Se oli aika pitkälti all-in. Huonoin kokemus: Sama juttu, mutta himassa toteat, että se kuva on epäskarppi tai jotain vastaavaa. Meitä oli silloin jo tosi tiivis kaveriporukka ja kuvailtiin sitten toisiamme koulun jälkeen Heppiksellä, Espoossa. Make love, not war!" MUNATIIMI Kuvaaja: Ville Lahtinen Parhaat kuvauskokemukset: Olihan se ihan makiaa paiskata kättä JP Walkerin kanssa, vaikka kyllä se, että säätää ja säätää ja sitten saa mielestään siisteimmän kuvan mitä siihen asti on ottanut on aika kreisi tunne myös. Sebullakin on loistava tyyli ja asenne. klo 13.49 34 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Aina valmis vetämään vielä kerran, jos sillä tulee parempi foto tai klippi. Pidin välivuoden koulusta ollakseni opissa FLC415-mainoskuvafirmassa, joka on niissä piireissä aika kova luu. Joko sitä ensin kuvasi ja sitten siirtyi jälkiliukkaille taikka toisinpäin. Nyt pääsi seuraamaan, miten jengi ottaa kuvia ja millaisella kalustolla, mutta ennen kaikkea tutustumaan tyyppeihin, jotka on niitä nimiä siinä kuvan reunassa. Sitä vaan tulee yöllä himaan ja kaivaa huurteisen kameran esiin, että voisi katsoa vielä uusiksi, että onnistuiko se. Junnuna tuli kuvailtua aika monta filmirullaa lumilautailua isän Canon F-1:llä ja myöhemmin omalla samanlaisella. Kuvia ei tule oikeastaan ikinä kuvattua jonkin tietyn otsikon alle, vaan lumilautakuva lähtee yleensä liikkeelle spotista ja tempusta. Kuvat ideoitiin jengillä ja myös toteutus oli ryhmätyötä välillä vaihdettiin roolejakin! Back to -97 -kuvan otti Jani meikäläisen pyristelystä ilmassa ennen kuin alettiin varsinaisesti kuvaamaan, mutta todettiinkin heti, että se on siinä! Oli myös hauska arvailla, millaisia kuvia muut saavat aikaan, kun rinteessä katseli toinen toistaan mielenkiintoisempia virityksiä
NIKON PHOTOWARS KUOLEMAN KANJONI SLASH KULTTUURIEN KOHTAAMINEN
En kuollut eikä raiskattu. Hauskinta oli nähdä, kuinka tosissaan kuvaaminen otettiin. Erikoisala: Tunteettomat salamakuvat. 2001 sai ensimmäisen kuvansa Slammeriin ja 2003 siirtyi amiksesta Slammerin AD:n pallille vaikkei palleja löytynytkään. klo 17.41 KUOLEMAN KANJONI Nikon D700, Sigma 50mm, f / 4, 1/320 sec, ISO 600, aika 13.4. Etulyöntiasemasta piti olla suurikin etu, varsinkin kun tiesi tehtävät etukäteen. Yleisfiilis oli, että töitä tehtiin joka tiimissä aika pitkälti yön ympäri oli se sitten saunomista tai kuvien käsittelyä. Toisin kävi. klo 16.30 BACK TO -97 Nikon D700, Sigma 15mm, f / 11, 1/320 sec, ISO 200, 3 salamaa, aika 12.4. NIKON PHOTOWARS TAKAVETO Kuvaaja: Peter Hasselgren Parhaat kuvauskokemukset: Herätys 2009 Venäjällä Ladasta viiden tuntemattoman venäläisen kyydistä keskellä metsämökkiä ilman kielitaitoa. Kisafiilikset "Mikä on sen hienompaa kuin saada jengi kokoon samalle alueelle mittelemään siitä, kuka saa aikaan ja mitä. Laskijan tunteminen on monesti kyllä suureksi eduksi, sillä paskoista ideoista tulee nopeammin palautetta ja samalla hyvät laitetaan käytäntöön nopeammin. Räjäyttää työkseen tunneleita ja vapaa-ajallaan mielipiteitä. klo 11.30 36 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Loukkaantui saamastaan Vuoden tulokas -ehdokkuudesta 25 vuoden iässä, eikä ole vieläkään antanut Slammerille anteeksi. Kuvauskokemus: 16 vuotta. Nuutti Niemelä: Hiljainen kaveri ja armoton laskukone. Kunnon salailu ja kuittailu kuuluivat oleellisesti asiaan, ja vaikka henkinen peli oli kohtalaisen leikkimielistä, oli se myös todella tehokasta. Kuvauskalusto: Nikon D700, linssit 16mm, 1735mm, 50mm, 70200mm, Profoton salamat ja Pocket Wizardin radiolähettimet. Varsinkin kun tämä uusi kuvaussukupolvi alkaa olla niin nälkäistä, että heiltä saattoi odottaa mitä tahansa. Huonoin kokemus: Daniel Frank nauroi kaatumiselleni Strynissä vuonna 2000. Mestat oli laitettu viimeisen päälle sulanutta paippia lukuun ottamatta, mutta SLASH KUOLEMAN KANJONI TIIMIKUVA kyllä siitäkin parhaat ottivat irti enemmän kuin olisin uskonut. klo 16.30 MITTASUHTEET Nikon D700, 85mm tilt&shift, f / 8, 1/320 sec, ISO 200, 2 salamaa, aika 12.4. Meidän tiimillä suurimmat vaikeudet olivat oikeastaan se, että vain minä ja Simppis oltiin tuttuja etukäteen ja sitä kautta vapautuneisuus jäi pois. Toimi vuoteen 2008 asti AD:na, jolloin ylensi itsensä itsevaltiaaksi päätoimittajaksi, myi periaatteensa, alkoi urheilemaan ja lopetti yrittämisen kehittää laskemistaan vedoten polvivammaan, mitä ei oikeasti ollut olemassa. Yritti osoittaa jo nuorena Suomi-cupissa olevansa lumilautasponsoroinnin arvoinen, mutta jätti menestymättä, hankki rillit, sai turpaansa ja siirtyi kuvaamaan muita, jotka osasivat laskea. Viimeisen illan kuvien katselu ja voittajan äänestyksen lopputulos oli todella yllättävä, mutta samalla myös ansaittu. "Jo nuorena traumatisoitunut kuvaajankäppyrä. Nikon-mies henkeen ja vereen, kirkon hengellisyydestä eronnut vuoden 2010 joukkohuumassa ja veriryhmä A. Testasi teorian 2011 SM paipissa ja oli viimeinen. Kuvia julkaistu about kaikissa suuremmissa lehdissä maailmalla, luurankona kaapissa Lauttasaaren sanomat ja Suosikki. Siitä huolimatta ukot antoivat hiljaisesti kaikkensa. Luultavasti ysin oppilas koulussa. Onneksi olkoon voittajalle." TIEDOT KUVISTA TIIMIKUVA Nikon D700, Nikon 85mm tilt&shift, f / 4, 1/60 sec, ISO 200, 2 salamaa, aika 11.4. Etuajassa mietityt ideat eivät toimineet, eikä keskus antanut juuri näille ideoille mahdollisuutta kun kuvaukseen olisi pitänyt lähteä Syötteen tarjonnan ehdoilla. klo 14.50 SLASH Nikon D700, Sigma 15mm, f / 5.6, 1/15 sec, ISO 500, aika 13.4. Kelit vaihtelivat aika haasteellisesta tihkusumusta auringonlaskuun. klo 18.40 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN Nikon D700, Sigma 70-200mm, f / 4, 1/320 sec, ISO 200, aika 11.4. Ei puhu eikä pussaa, mutta ristiriitaisesti seurustelee kauniin sveitsittären kanssa. Aloittanut lumilautailun jo vuonna 1994 ja laskenut siitä lähtien vaihtelevalla menestyksellä. Siisteimpiä hetkiä oli kelkkailu Syötteen suljetulla puolella ja huonoimmat myös kelkan upottaminen ojan pohjalle kauas sivistyksestä. Siinä vaiheessa kun joku ryhmä päätti lähteä aikaisemmin tai vielä illalla kuvaamaan, niin totta kai se alkoi kiinnostaa, että mitä ukoilla oli mielessä ja omia ideoiden kyseenalaistaminen nousi pinnalle. Käyttää päihteitä kohtuudella, mutta kohtuus juopoillakin!" Muut tiimiläiset Simo Rautava: Kapinallinen farkkujen käyttäjä Joensuusta
MITTASUHTEET MITTASUHTEET BACK TO -97 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI KULTTUURIEN KOHTAAMINEN 37
SLASH 38 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Saimme oikeasti miettiä tiimin kesken, miten ne toteuttaisimme. Sekoitetaan joskus Twilight-elokuvien päähenkilöön. Valokuvaamisen aloitin skeittauksen kuvaamisella, josta oli luontevaa siirtyä lumilautailun tallentamiseen. Kokonaisuutena Photowarsista jäi loistava maku suuhun, ja se oli yksi talven kohokohdista." KUOLEMAN KANJONI MITTASUHTEET TIEDOT KUVISTA TIIMIKUVA Canon 40D, Samyang 8mm, f/8, 1/250, ISO200, Kolme salamaa, aika 11.4. Tulevaisuuden tavoitteena on käydä koulu loppuun ja ottaa parempia valokuvia." Muut tiimiläiset Lauri Rossi: Vastikään mopovaiheen ohittanut nuorukainen Jyväskylästä. noin klo 18.00 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 39. Koko elämä varmaan mennyt niin hyvin tähän mennessä, ettei huonoja kokemuksia ole kertynyt muistettavaksi asti. Kun sitten viimeisenä iltana koitti kuvien katsominen ja voittajan äänestys, tuli todettua, että kaikki olivat saaneet samoista aineksista aikaan helkkarin hyviä kuvia. Erityisesti sydäntä lähellä on reilien vetäminen ja kuvaaminen KBR:n kanssa. Kisafiilikset "Ennen reissua hieman jännitti, mitä tehtäviä Slammerin toimitus olikaan meidän päämme menoksi iltojen pimeinä tunteina keksinyt. Vuosia on kertynyt mittariin tähän mennessä 21, ja niistä puolet on vietetty lumilaudan päällä. Erikoisala: Kissakuvat. Salamoina Canonin ja Nikonin pikkusalamoita sekä Elinchrom Skyport radiolähettimet. Laurin kanssa en ollut ennen kuvannut ainoastaan nähnyt miten mies laskee, ja laskutaidot vakuuttivat sen verran, että valinta oli selvä. Jälkikäteen voin sanoa, että hommat toimivat mainiosti, ja laskijoilta tuli hyvin ideoita, miten jonkun tehtävän voisi toteuttaa. Kuvauskalusto: Runkona Canon 40D, objektiivit 8mm, 1755mm, 50mm ja 135mm. Kyseiseen kuvaan testasimme kaiken kaikkiaan kolmea eri ideaa/toteutusta, joista ainoastaan yksi toimi hyvin. Villen kanssa olin jo aikaisemmin käynyt kuvaamassa, joten tiesin, miten hommat sujuisivat ainakin noin suurin piirtein. Välillä tietysti laskijat olivat minun ideoitani ja minä laskijoiden ideoita vastaan, mutta pahimmilta nyrkkitappeluilta vältyttiin. Erityisesti voittajajoukkueen kuvat saivat aikaan positiivisen yllätysreaktion. NIKON PHOTOWARS TIIMIKUVA KULTTUURIEN KOHTAAMINEN BACK TO -97 TEAM KÄMÄNEN Kuvaaja: Niki Rutanen Parhaat kuvauskokemukset: Ei ihan kuvauskokemus, mutta Slammerin kansikuva oli kova juttu kuvaajan urallani siitä tuli mahtavat fiilikset! Huonoin kokemus: En oikeasti keksi tähän mitään. Mittasuhde-tehtävä aiheutti joukkueen sisällä eniten harmaita hiuksia ja kirosanoja. Oli myös hauska nähdä, miten erilaisia kuvia eri kuvaajat olivat ottaneet samoista aiheista samassa paikassa. Halusin ottaa sotaan mukaan laskijat, joilta ei vielä oltu julkaistu kuvia lehdissä. noin klo 17.00 SLASH Canon 40D, Tamron 17-55mm, f/4, 1/250, ISO 800, kolme salamaa, aika 11.4. Ehdottomasti taas hauskin ja mukavin tehtävä suorittaa oli Kulttuurien kohtaaminen. Ville Väisänen: Tuleva myyntitykki, joka pitää myös lumilautailusta Jyväskylän karuilla kaduilla. noin klo 14.00 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN Canon 40D, Tamron 1755mm, f/5, 1/320, ISO 100, kolme salamaa, aika 11.4. "Olen Jyväskylästä lähtöisin oleva kuvaajanalku. noin klo 19.00 BACK TO -97 Canon 40D, Samyang 8mm, f/8, 1/250, ISO 125, kolme salamaa, 13.4. Kun sitten saimme tehtäviä yksitellen eteen, osoittautuivat ne yllättävän haastaviksi. En oikein muutenkaan tiennyt, mitä odottaa Photowarsilta, joten lähdin avoimin mielin tähän veriseen taistoon lumilautailukuvaajien herruudesta. Löytyy myös läjä erilaisia filmikameroita, joilla tulee satunnaisesti kuvattua. Rakennusalan tulevaisuuden lupaus, joka omistaa myös vakuuttavat laskutaidot. Kuvauskokemus: Kuusi vuotta, joista lumilautailun parissa vietetty kolme. Muutakin on tullut kuvattua, mutta nykyään lähinnä lumilautailun kuvaaminen on se, mistä saa eniten fiiliksiä. noin klo 13.30 MITTASUHTEET Canon 40D, Tamron 1755mm, f/4, 1/200, ISO 125, kolme salamaa, aika 13.4. Ensimmäinen Slammerissa julkaistu kuvani oli vuonna 2009, ja se oli samalla myös ensimmäinen julkaistu lumilautailukuvani. noin klo 20.30 KUOLEMAN KANJONI Canon 40D, Tamron 1755mm, f/4, 1/320, ISO 250, kolme salamaa, aika 12.4. Osa ideoista, jotka oli mietitty edellisenä iltana tehtävänannon jälkeen, eivät enää toimineetkaan mäessä aivan yhtä hyvin, ja jouduimme monesti miettimään toteutettavan kuvan uusiksi
Erikoisala: Rakennusala. On se kumma, vaikka annettiin koko keskus käytettäväksi moottorikelkkoja myöten. Nykyään kuvailen silloin kun huvittaa ja yritän päästä viimeiseen lopputulokseen mahdollisimman vähillä vehkeillä. Osallistui tapahtumaan kunnioitettavasti kylkiluut hyytelönä ja toimi vasempana laiturina. Kisafiilikset "Märät sukat ja jatkuva ylensyöminen jäivät päällimmäisenä mieleen. Matin hyvä kaveri. Ensimmäisen lumilautakuvani otin niin ikään Jäälissä itse hitsaamastani tuplakinkkireilistä, jonka Petri "Markkanen" Marttinen gäppäsi fronttiborssilla joskus sen jälkeen, kun markkaset vaihtuivat eurosiksi. klo 14.00 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN BACK TO -97 TIIMIKUVA MITTASUHTEET SLASH 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. "Pattereilla toimivan Hp-merkkisen syntymäpäivälahjadigikameran video-ominaisuus ajoi aikanaan kuvauspuuhiin skeittiparkilla Jäälissä, Oulun kupeessa. Huonoin kokemus: Se seuraava aamupäivä. Oulun paras hartolalainen lumilautailija ja tapahtuman aikana Team Surmatyön selkeä ykköstykki. Yllättää aina. Jossain vaiheessa menin oikeisiin töihin, lopetin toiminimen ja koitin päästä takasin mielenkiintoisen valokuvauksen pariin, jollain tasolla onnistuneena. klo 15.00 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN Leica M8+15mm, f/5.6, 1/250, ISO 400, salama, aika 12.4. klo 13.08 SLASH Olympus Pen EP-1+17mm Pancake, f/10, 10s, ISO100, salama, aika 12.4. klo 21.30 TIEDOT KUVISTA KUOLEMAN KANJONI Olympus Pen EP-1+17mm Pancake, f/8, 1/250, ISO 250, salama, aika 12.4. Siitä lähtien harrastus kasvoi toiminimen perustamiseen ja intohimoinen räpsiminen vaihtui hääkuvauksiin ja muuhun rahan perässä juoksuun niin sanottuun pakkopullaan. Kuvauskokemus: Muutama vuosi. Neuvoa-antavia yksinkertaisesti joutui ottamaan ja pitkiä aivoriihiä pidettiin. Kuvauskalusto: Olympus PEN EP-1+17mm, Leica M8+15mm, Metz 45 CL-4 perunanuija, Bowens-radiot ja filttereitä. Tuli myös huomattua, kuinka perkeleen vaikeaa on yrittää ottaa mahdollisimman kertova kuva ennalta annetusta aiheesta tietyn aikarajan sisällä. Kaiken kaikkiaan kisa oli ajankohdaltaan ja kestoltaan hyvä ja mukavan haasteellinen, josta toivottavasti saadaan jokavuotinen tapahtuma." TIIMIKUVA Olympus Pen EP-1+17mm pancake, f/8, 1/180 ,ISO 250, salama, aika 11.4. Tietokonetta pyrin käyttämään vain kuvien lähettämiseen." Josa Leskinen: Mallipoika. Muutama tuhat tärähtänyttä kuvaa ja muutama sata ihan ok. Kuva on sillä tapaa ainutlaatuinen, etten ole itse nähnyt sitä koskaan, koska otin sen Markkasen mittaetsinkameralla, jonka filmi on teillä tietämättömillä. klo 18.00 BACK TO -97 Olympus Pen EP-1+17mm Pancake, f/8, 30s, ISO 250, salama, aika 12.4. klo 22.30 MITTASUHTEET Olympus Pen EP-1+17mm Pancake, f/5.6, 1/800, ISO 400, aika 13.4. Kiitoksia vaan hotelli Syötekeskuksen henkilökunta! Oli mukava nähdä tuttuja kuin myös minulle uusia naamoja. Alkukankeuksien ja turhien metsässä pyörimisten jälkeen ideoita alkoi syntyä, ja osa saatiin toteutettua jopa alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Juho Haapalainen: Mullipoika. NIKON PHOTOWARS TEAM SURMATYÖ Kuvaaja: Antti Kangas Parhaat kuvauskokemukset: Pikku tuiterissa keskellä arkipäivää Juho Haapalaisen ja noin kymmenen hiphop-henkisen ranskalaisen kanssa kyselemässä tatuointiaikoja
KUOLEMAN KANJONI SLAMMER PHOTOWARS LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 41
NIKON PHOTOWARS TIIMIKUVA MITTASUHTEET BACK TO -97 SLASH 42 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Onneksi Peter antoi vinkkejä vehkeiden käytöstä laskukuvauksessa, ja sitten homma alkoikin sujua paremmin. Kisafiilikset "Kun Peter ehdotti, että tulisin mukaan Photowarsiin, mietin vakavasti, että kehtaanko lähteä mukaan. Palkinnoksi saimme muoviset kaktukset. Entinen prolaskija 90-luvun syövereistä ja mukavan leppoisa insinöörismies. Se oli eka kerta, kun otin studiokuvia missään ja niistä tuli ihan kivoja. En usko että kukaan meistä olisi kuvitellut Team Mäyrän voittavan. Kisan voittaja tuli koko meidän joukkueelle täytenä yllätyksenä. Pojilla oli kuitenkin huomattavasti enemmän kokemusta lautakuvaamisesta kuin mulla. "Aluksi pitää heti korjata otsikko eli en ole kuvaaja, vaikka tykkäänkin valokuvauksesta. Onneksi Keke ja Naku jaksoivat jauhaa samoja juttuja uudestaan ja uudestaan, kunnes haluttu kuva oli purkissa. Laskijat olivat toki sen verran kovia, että niiden puolesta kultaa olisi voinut tavoitella ihan rehdisti, mutta kuvaaja eli minä oli joukkueen heikoin lenkki. Erikoisala: Turistikuvat, lempparikohteita valaat, joista en vieläkään ole saanut yhtään hyvää kuvaa ja oma lapsi. Vahvuutena Nakulla on myöskin tyyli, mutta lisävahvuutena monipuolisuus. Olin kuvitellut, että pääsisin itse laskemaan enemmän, mutta kuvien ottaminen venyi aina niin pitkään, että omat laskut jäivät aika vähiin. Muutenkin meillä oli super mukava joukkue ja suunniteltiin kaikki kuvat yhdessä. Tykkään kuvaamisesta ja haluaisin oppia paremmin valaisemaan juttuja. Antti-Juhani "Naku" Piirainen: Fiksu ja mukava nuorimies. Mun reissukuvia on ollut randomisti joissain lehdissä, mutta ne ovat aina perustuneet enemmän hienoihin mestoihin kuin taidokkaisiin kuviin. Olen Slammerin AD ja duunaan freelancerina kaikenlaisia muitakin grafiikkajuttuja. Eka päivä meni ihan hapuillessa. Ehkä mainittavin saavutus valokuvausrintamalla on Slammerin tämän vuoden ostajan oppaan kansi, vaikkakin siinä kuva olikin aika gonzo-meiningillä otettu eikä niinkään hieno laskukuva. En edes villeimmissä kuvitelmissa uskonut, että meillä olisi mitään mahdollisuuksia voittoon. Kelasin, että mä olen varma häviäjä ja siitä tulee noloa, kun olen päässyt messiin takaoven kautta enkä oikeasti osaa kuvata. Päivät venyivät 12 tunnin mittaisiksi, kun puskettiin tehtäviä kasaan. Ehkä eräs makeimmista oli vaellus Grönlannissa ja jäävuorten ja valaiden kuvaus. Sitten rohkaistuin ja sain haalittua hyvät laskijat mukaan ja kelasin, että ainakin pääsen mäkeen, jos ei muuta. Koko touhu oli kyllä aika räpellystä ja testailua. Iltaisin kuvaukset venyivät pimeälle, ja kerrankin hissit oli jo sammutettu kun haikkasimme pimeässä takaisin hotellille hissilatua pitkin. NIKON PHOTOWARS KULTTUURIEN KOHTAAMINEN KUOLEMAN KANJONI MÄYRÄ Kuvaaja: Jari Salo Parhaat kuvauskokemukset: Yleensä reissukuvaukset ovat olleet hienoja. En ollut koskaan kuvannut laskemista salamoilla, joten niiden kanssa olin ihan pihalla. Naku saa laskemisen näyttämään helpolle oli sitten kyseessä putskumestat tai katureilit. klo 13.16 MITTASUHTEET Nikon D300, Nikon 17-55 mm, f / 22, 1/400 sec, ISO 2000, 1 salama, aika 13.4. Ja tietysti Photowars! Huonoin kokemus: Upouusi Pocket Wizard meni poikki, kun kamera tippui repun päältä Photowarsissa. Kuvauskokemus: Hapuillen yli 17 vuotta. klo 12.37 SLASH Nikon D300, Nikon 80200 mm, f / 22, 1/320 sec, ISO 200 3 salamaa, aika 11.4. Mulla ei ollut aavistustakaan mikä joukkue voittaisi. Äänestys oli vaikea, koska joka tiimillä oli huippukuvia. Vahvin ase on tyyli ja näyttävät bounaukset. klo 16.17 KUOLEMAN KANJONI Nikon D300, Nikon 10.5 mm, f / 5.6, 1/2000 sec, ISO 250, aika 12.4. 3 Simoa -le an promokuvat oli myös kiva ottaa. Mun salamat olivat tietysti todella rimpulalaitteita verrattuna muiden pro-kalustoon. Aloin laskemaan lumilaudalla joskus 80-luvun lopulla, mutta en ole oikein koskaan kuvannut laskemista tosissaan. Kiitos vielä Kekelle ja Nakulle ja loistaville kilpakumppaneille!" TIEDOT KUVISTA TIIMIKUVA Nikon D300, Nikon 17-55 mm, f/2.8, 1/10 sec, ISO 200, 1 salama, aika 11.4. Kuvauskalusto: Nikon D300, linssit 10.5 mm, 1755 mm, 50 mm, 70200 mm, 100 mm macro, 18200 mm turistilinssi, PocketWizard II x 4, pari Lomoa ja Nikon F90, salamat Nikon Speedlight SB-800, Nikon Speedlight SB-28 ja Nikon Speedlight SB-27. Tällä hetkellä kaikki perustuu liikaa hyvään tuuriin." Muut tiimiläiset Keke Leppälä: Semi-fossiiliksi luokiteltavissa oleva innokas mäkikotka. klo 18.57 KULTTUURIEN KOHTAAMINEN Nikon D300, Nikon 10.5 mm, f / 9.0, 1/400 sec, ISO 200, 3 salamaa, aika 11.4. klo 16.34 BACK TO -97 Nikon D300, Nikon 17-55 mm, f / 18, 1/320 sec, ISO 200, 3 salamaa, aika 12.4. Naku on mun mielestä yksi maamme kovimmista laskijoista. Keke on niitä harvoja mun frendejä, jotka vielä lähtevät laskureissuille ilman puolen vuoden miettimistä. klo 11.49 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 43
Tarkoituksena oli jatkaa siitä, mihin edellisenä vuotena olimme lopettaneet: neitseellisen lumen päivittäiseen pöllyttämiseen Euroopan vuorilla. Teksti Miikka Hast Viime kauden hyvät muistot hakkasivat vielä takaraivossa ja olimme varmoja, että voisimme jopa parantaa kokeneempina touriamme tänä vuonna. puuterijahti talven armoilla Mahtavan edellisen kauden jälkeen päätimme uusia Jonas Hagströmin kanssa puuterijahdin Alpeilla. Lensimme Amsterdamiin, missä noukimme Protestin toimistolta vaatteita, varusteita ja komeasti tarroitetun kärryn, mikä toimi Snowtourin kulkupelinä seuraavat kuukaudet. Auto on ylivoimaisesti paras peli joustavaan liikkumiseen Alpeilla. Puuterinnälkäisinä ja odotukset korkealla suuntasimme kohti Alppeja arvaamatta, että talvi tulisi olemaan yksi huonolumisimmista vuosikymmeniin. Junilla ja julkisillakin pääsee, mutta jos aikoo tehdä nopeita päätöksiä ja vaihtaa maisemaa lumen mukaan jopa päivittäin, on auto vaivattomin ja helpoin ratkaisu. Tiet ovat hyviä ja pitkätkin etäisyydet taittuvat autobahneilla nopeasti. Yleisesti tiet ovat sulia, mutta ketjut ja talvirenkaat ovat kuitenkin vuorille kavuttaessa pakolliset, jos ei halua missata laskupäiviä tai pakitella sivuluisussa serpentiiniteitä. 44 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Laskija: Miikka Hast Kuvaaja: Geo Andruik Paikka: Limone, Italia LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 45
Yksi sääntö pätee kuitenkin aina: jos et mene ja kokeile, et voi tietää. Moritzin suunnalle. Nyrkkisääntönä oli, että jos kolme sivustoa lupasi alueelle samaa keliä, niin silloin ennustus todennäköisesti toteutuisi. Laakson sisälläkin oli suuria eroja hangen paksuudessa, ja lumi näytti olevan todella paikallis- ta. Vaihdoimme kamat suoraan autosta ja laskimme heti polven syvyiseen putikkaan. Puuterin puutteessa päädyimme auttamaan Protestia rookie-kisan järjestelyissä Livingon ve- 46 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tuuri näytti olevan heti puolellamme. On oleellista, kuinka korkealle lunta mahdollisesti tulee ja pysyykö se kuivana päivää pidempään. Majoituimme muiden Suomi-poikien kanssa isoon armeijatyyliseen huoneeseen, mikä oli onni, sillä Sveitsi ja varsinkin St. Matkalla soittelimme kavereillemme ympäri Alppeja ja selasimme netistä sääkarttoja ja keskuksien lumitilanteita. fi. Ainoa rintama näytti osuvan Sveitsiin Engadinin alueelle, mihin Antti Autti ryhmineen oli myös osunut. Joulukuussa kauden alku oli näyttänyt todella lupaavalta, mutta pyhien jälkeen katsaus tilanteeseen loi epäilyksiä syvien hankien löytymisestä. Alueiden tuntemus auttaa paljon. Aurinko saattaa pilata putskut hetkessä pilviverhonkin läpi eteläisillä ja läntisillä seinillä, mutta samassa keskuksessakin olevat itäiset ja pohjoiset mäet voivat pysyä kuivina päiviä samaan aikaan. Sveitsissä pitääkin varautua tuhdimpaan päiväbudjettiin kuin euromaissa, varsinkin jos saapuu paikalle varaamatta ja hissilipuitta. Kuuleman perusteella tämä laakso oli ainoa, missä koko Alpeilla oli dumpannut viime viikkoina. Lumisateen väistyttyä auringon tieltä keli lämpeni nopeasti, ja muutaman raskaalle puuterille rakennetun hyppyrin jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa. Neljän nyrkkisääntö Netin sääpalvelut eivät luvanneet lähitulevaisuuteen sateita. Myös muut tarkemmat tiedot kuten rintaman suunta ja tuuli auttavat, mutta perusennusteillakin pääsee hyviin tuloksiin. Kartoilla näkyi vain keltaisia palloja ja lumihiutaleet näyttivät menneen piiloon. Meillä ei ollut vielä hajuakaan, mihin suuntaisimme ensiksi. Käytössämme oli pääasiassa neljä sivustoa: Snowforecast.com, Wetteronline.de, Yr.no ja Foreca. Keskusten ja etenkin laskettavien mäkien ja metsien ilmansuunnat ja korkeudet vaikuttavat paljon. Oliko tämä näin helppoa. puuterijahti talven armoilla PUUTERIJAHTI Auto täynnä Suuntasimme pirssi pullollaan tarpeellista tavaraa parin kuukauden reissua varten etelään kohti vuoria. Lunta satoi koko ajan lisää, Puuterinnälkäisinä ja odotukset korkealla suuntasimme kohti Alppeja arvaamatta, että talvi tulisi olemaan yksi huonolumisimmista vuosikymmeniin. ja seuraavat päivät kruisimme hymyissä suin paljon kaivattua puuteria metsissä. Antilta saimme reaaliaikaista ja realistista kuvaa tilanteesta ja sovimme tre t seuraavaksi aamuksi johonkin St. Olimme tutkineet sääkarttoja ja lumitilanteita, eikä joulukuun jälkeen ollut tullut uutta lunta oikeastaan ollenkaan. Parkkipaikalla oli Antin, Joel Lahden, Naku Piiraisen ja Teemu Lahtisen lisäksi pari euroryhmääkin. Pelkkä lumi- tai vesisade ei vielä riitä, vaan pitää myös tietää, missä nollaraja kulkee eli lämpötiloja on hyvä seurata. Moritz ei käy kukkarolle halvaksi. Tavarataivaasta löytyi välttämättömät lumiturvallisuusvälineet, lautoja ja vaatteita eri tarkoituksiin ja lumille, haikkivälineet, gps, kamerat, tietokoneet ja musaa matkojen ratoksi
PUUTERIJAHTI Laskija: Jonas Hagström Kuvaaja: Tero Repo Paikka: Limone, Italia LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 47
Hanska näytti olevan suurin piirtein ehjä, mutta kun vedin sen pois, niin nimetön melkein suihkusi verta. Teräviä kiviä oli kaikkialla, mikä rajoitti varsinkin isompia droppeja ja hyppyjä. Teimme Alpeille saapuessamme taikauskoisen ratkaisun emmekä ostaneet vielä ketjuja. Jouduin haikkaamaan kameran hangesta, ja alas laskiessani sormet tuntuivat oudolta tai siis yksi niistä ei tuntunut ollenkaan. Pahemminkin olisi taas voinut käydä, mutta mäkeen ei ollut silti asiaa päiviin. Löin lumeen käteni, jossa pidin lapionvarteen teipattu kameraa, ja kolistelin lisää kiville. Pikaisen diagnoosin perusteella tilanteesta ei selvittäisi Aku Ankka -laastarilla, vaan neulaa ja lankaa piti lähteä etsimään paikallisesta sairaalasta. Seuraavat päivät laskimme Meiringenissa talven syvimpiä lumia. Päivän autoilun jälkeen valitsimme Meirin- genin Sveitsissä. Jostain syystä italiaanot eivät laske rinteiden ulkopuolella sankoin joukoin niin kuin kaikissa naapurivaltioissa, ja laskematonta lunta saattaa löytyä vielä viikko lumisateen jälkeenkin. Meiringen oli jälleen pienempi paikka tunnetun freeridekeskuksen, Engelbergin, vuoren toisella puolella, ja laskimme dumpin lumia pienillä haikeilla useita päiviä. Ruoka ei ole Italiassa ainoa positiivinen puoli muihin alppivaltioihin verrattuna. Vuoren toisella puolella kaikki oli varmasti laskettu päivässä paikallisten ja skandinaavifreeridereiden toimesta. Luulimme, että ne olivat keränneet tarpeeksi lunta peittääkseen kivet alleen, mutta kesken yhden laskun osuin kiveen ja horjahdin. Pizza, pasta ja puuteri ovat Italian valtteja. Mietimme, että jos meillä ei olisi ketjuja, niin meillä olisi suurempi mahdollisuus jäädä lumeen jumiin, mikä taas merkitsisi mahtavaa seuraavaa päivää, jos lunta kerran tuli niin paljon. Lopulta kuitenkin otimme suunnaksi taas Sveitsin toivoen, että heikko rintama vahvistuisi iskiessään vuoriin. Olimme osuneet jälleen oikeaan paikkaan. Onneksi Jonas sai laskukaverikseen pai- Laskija: Miikka Hast Kuvaaja: Tero Repo Paikka: Limone, Italia 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. puuterijahti talven armoilla PUUTERIJAHTI roparatiisissa. Vaik- ka lunta oli paikoin metrejä, saattoi seuraavassa käännöksessä kolista kiville kunnolla. Määränpäätä ei ollut, vaan päätimme tehdä viime hetken ratkaisuja, kun näimme mihin sateet osuisivat. Vekki ulottui luuhun asti, ja siihen laitettiin vielä kipsikin varmuuden varalta, mutta onneksi olin lyönyt vaan sormen. Lunta dumppasi kunnolla. Välillä lunta oli rintaan asti ja loivempia mäkiä piti vältellä, ettei jäänyt jumiin. Laskimme kapeita shuutteja. Sain kokea sen seuraavalla viikolla Fieberbrunissa, Itävallassa. Taikauskoa ja verta Tiedotukset vaihtelivat päivittäin, ja rintamat hävisivät tutkasta monesti juuri kun olimme saaneet auton pakattua. Kunnon talvi ei ollut varma saapumisestaan. Juuri näin meinasi käydäkin, ja jouduimme jättämään auton kävelymatkan päähän majapaikastamme Jonaksen kaverin luona, kun emme päässeet viimeistä mäkeä ylös. Halpa tax-free-tavara, italialainen ruoka ja aurinko olivat hyvä tapa odotella uusia lumia. Livigno oli vielä sen verran korkealla, että haikkaamalla löysimme hyvää lunta ja laskuja monen päivän aikana, vaikka edellisistä sateista oli aikaa. Kauan eläköön pienet keskukset ja ruuhkattomat hissijonot! Ainoana ongelmana oli pohjien puute
com, Wetteronline.de, Yr.no ja Foreca.fi. Tapasimme siellä kavereita ja alan porukkaa. Meidän laudat olivat roskistavaraa, jos olisi pitänyt jäällä laskea. Elettiin helmikuun alkua, eikä Alpeilla ollut missään edes kunnon pohjia. Oli mukava nähdä kavereita, jotka laittoivat komean shown innokkaalle itävaltalaisyleisölle. Ennusteet lupasivat aurinkokelien vain jatkuvan, joten päätimme siirtyä Muncheniin ISPO:on Euroopan mitäjätkä-messuille. Kummallakaan ei ollut käytännössä enää takakanttia ja ydintä näkyi enemmän kuin pohjaa. Yritimme pitää toivoa yllä. PUUTERIJAHTI kallisen Stefan Gimplin, joka tunsi vuoret hyvin. Kävimme tekemässä muutamia haikkeja splitboardeilla ympäröivissä keskuksissa, mutta lumi oli niin huonoa, että homma meni lähinnä kuntoiluksi. Helmikuun nurmikot Parin päivän virtuaalitripin jälkeen tikit alkoivat kestää laskemista ja palasin todellisuuteen Jonaksen seuraksi. Siirryimme Innsbruckin lähistölle Chritoph Weberin ja Christelin luo tekemään jatkosuunnitelmia. Silloin laskimme putskua, mutta nyt laskettiin parkkia huppareissa ja imettiin t-paidoissa kaljaa terasseilla. Kesälomakelien alkaessa vaihdoimme turistimoodin päälle. Onnistuimme saamaan vielä muutaman hyvän laskupäivän Saalbachin alueen pohjoisseiniltä ennen kuin lämmöt nousivat liian korkealle. Jonas sai hyvän oppaan seuraaviksi päiviksi ja minä vajosin internetin ihmeelliseen maailmaan. Ei ollut mitään järkeä vaihtaa lautaa näillä keleillä, jotka alkoivat näyttää huolestuttavilta. Nyrkkisääntönä oli, että jos kolme sivustoa lupasi alueelle samaa keliä, niin silloin ennustus todennäköisesti toteutuisi. Öisin oli hädin tuskin pakkasta ja päivisin yli kymmenen astetta lämmintä. Kaikki olivat joko lähdössä tai jo lähteneet Alpeilta kuvaamaan muualle ennätyshuonoa talvea pakoon. Olin jo valmis ottamaan lennot Japaniin, Norjaan, Kanadaan tai ihan mihin vaan, mutta Laskija: Miikka Hast Kuvaaja: Teemu Lahtinen Paikka: Engadin LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49. Harvemmin auringonpaiste ennusteissa on ärsyttänyt niin paljon kuin tuolla viikolla. 20 000 ihmistä heilui areenalla kuin rock-konsertissa: täysin eri meininki kuin useimmissa lumilautatapahtumissa. Käytössämme oli pääasiassa neljä sivustoa: Snow-forecast. Jonaksen vielä hoidellessa bisneksiä ISPO:ssa lähdin käymään Mayrhofenissa laskemassa vain huomatakseni, että lunta oli paljon vähemmän kuin joulukuussa. Pelko lumettomasta talvesta alkoi hiipiä takaraivoon. Salzburgin kaupunkikierroksen jälkeen ajoimme Innsbruckiin, missä oli alkamassa Air&Style. Etelärinteistä paistoi ruoho läpi, ja varjoisemmilla seinillä kolisi kiviin ja kantoihin jatkuvasti. Lehmät laidunsivat vihreillä pelloilla, missä normaalisti pystyi laskemaan
PUUTERIJAHTI Laskija: Jonas Hagström Kuvaaja: Tero Repo Paikka: Limone, Italia LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 51
puuterijahti talven armoilla PUUTERIJAHTI 52 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Juutuimme kylään melkein kolmeksi viikoksi ja ystävystyimme paikallisten kanssa. Etukäteen varatut matkat taitavat olla historiaa meille molemmille lopullisesti. Kun Monte Carlon Casinolle ei päässyt ilman pikkutakkia ja tennareissa, oli parempi palata takaisin vuoristoon. Pari talvea Alpeilla todisti meille, että vaikka lumitilanne olisi huonompikin, niin aina löytyi jostain hyvää laskettavaa, kun vaan jaksoi etsiä eikä jäädä paikalleen odottamaan kelejä. Laskija: Miikka Hast Kuvaaja: Tero Repo Paikka: Limone, Italia LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 53. Toisen kymmenen päivän setin jälkeen oli hankala lähteä eteenpäin, kun laakso alkoi tuntua jo niin tutulta. Melkein kaikki fotarit olivat poistuneet Alpeilta, mikä oli harmi, sillä kuvaaminen jäi vähemmälle, mutta ainakin jäi aikaa laskea enemmän itselleen. Ajoitus oli täydellinen. Touri oli muuttunut lähes katastrofista menestykseksi. PUUTERIJAHTI riittänyt paikalliseen perus elämäntasoon Monacossa, Monte Carlossa, Nizzassa ja Cannesissa, missä kaikki ökyrikkaat tuhlasivat miljooniaan. Ilmeisesti se oli ainoita alueita, missä olosuhteet olivat kohdallaan, koska laskijoita tuli loppujen lopuksi kauempaakin ja kaikki valittelivat lumen puutetta. Emme voineet uskoa, että tänä talvena oli mahdollista päästä laskemaan tällaista lunta! Saimme houkuteltua Tero Revon kuvaamaan pariksi päiväksi ja kuvasimme kanadalaisryhmän kanssa muutamia päiviä dumpin jälkeen. Paluumatkalla lunta alkoi dumpata kunnolla ja olimme viimeisiä autoja, jotka pääsivät ylös ilman ketjua. Loput pelataan lumen mukaan. Touri oli muuttunut lähes katastrofista menestykseksi. Harvemmin laskiessa ei saa henkeä, kun lunta lentää suoraan laskiessakin niin paljon naaman eteen. Pari talvea Alpeilla todisti meille, että vaikka lumitilanne olisi huonompikin, niin aina löytyi jostain hyvää laskettavaa, kun vaan jaksoi etsiä eikä jäädä paikalleen odottamaan kelejä. Lunta tuli vielä enemmän kuin edellisessä dumpissa. Fotoshuutti Kanadassa ei kuitenkaan kuulostanut huonolta jatkosuunnitelmalta, joten käänsimme suunnan lopulta takaisin pohjoiseen. Lentoliput ja auto riittävät. Valittaa ei enää voinut
Rinteet ovat Suomessa harvinaisen pullollaan tuntemattomia taitureita, joista leviää huhuja yli kunnan rajojen. Siitä todisteena ovat suomalaisten menestysputki ja lajin näkyminen yhä laajemmin valtamediassa. Ennen riitti kun sai hyväksynnän pro-laskijoilta, ja reitti saattoi avautua suoraan tähtiin. Nostaisiko sijoitus paperilla omaa laskemisen tasoa muiden silmissä. Kisavoittajan nimeen luultavasti törmää nykyään helpommin kuin Suomen lahjakkaimpaan elämäntapalaskijaan, sillä valtakunnanmediat seuraavat tuloksia mielellään. Siitä huolimatta järjestelmästä on vaikea karata, koska niiden ohjeistusten mukaan tuomaroidaan maailmanlaajuisesti. Vaikka sanana FIS nostaa selkäkarvat pystyyn, Suomessa etuliitteellä ei ole oikeastaan LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55. Nykyään täytyy olla varsinainen monitoimikone: on hallittava niin kuvat, videot, sosiaalinen media kuin kisat. Olympialaiset ja MM-kisat ovat myös FIS:in hallussa, ja ne ovat juuri niitä mediamagneetteja, missä toimintaa pyörittävä raha liikkuu. Ainakin Suomen lumilautaliiton toiminta on tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen, ja sitä kautta laji voi paremmin. Syyt lajin muuttumiseen löytyvät FIS:in tuomarointijärjestelmästä, missä tyyli on jätetty arvostelusta kokonaan pois. Lumilautailu on muuttunut kymmenen vuoden aikana kaupallisemmaksi ja samalla avoimeksi, ööh, niin sanotusti jäykemmille laskijoille. Tästä on hyvänä esimerkkinä Shaun White, jonka saavutukset ovat kiistattomia ja tunnettuus maailmalla vailla vertaa. Se on sellaista käsirautaleikkifantasiaa sängyssä, missä FIS dominoi nahkanaamari päässä ja toinen osapuoli saa läpsyjä takapuolelle. Koska medianäkyvyys on noussut merkittävään osaan uran kannalta, myös kisojen tärkeys on kasvanut huomattavasti, vaikka painoarvo lehdissä ja videoissa on juuri siinä elämäntavassa. Silti harvempi nostaa hänet maailman parhaaksi laskijaksi. Suomessa ei ole koskaan tarvittu kilpailuja uusien lahjakkuuksien koloistaan esille nousemiseen. Tällä hetkellä FIS on oikeastaan pakollinen paha, jollei vähän hyväkin, niin kauan kuin jollain on tarjota parempi vaihtoehto. Silloin kisat nousevat merkittävään rooliin. "Näitsä sen naapurin Penan. Se on kyllä sellainen kantinkääntäjä, että oksat lähtee paremmin kuin sahalla!" Hyvä niin, mutta mikä erottaa tämän lahjakkuuden sitten niistä 500 muusta metsurista. Tyylierot voivat olla pieniä, mutta silti niin merkittäviä. SM 2011 Laskija: Peter hasselgren Kuvaaja: Kalle Tarkiainen SM-KISAT 2011 COMEBACKIN AIKA Teksti Peter Hasselgren Laskija: Peter hasselgren Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Allekirjoittanut päätti 15 vuoden kisatauon jälkeen lähteä haistelemaan, mikä on meininki SMkisoissa laskijan näkökulmasta. Tätä ohjetta ei kuitenkaan noudateta kovin tarkasti täällä pohjoisessa. Tuskin, mutta ainakin siitä tulisi todella mielenkiintoista. Lumilautailijan matka tuntemattomuudesta lehtien kansiin ja japanilaisten tyttöjen fanitettavaksi on pitkä
Olin kisojen vanhin osallistuja, kalkkeutunut jäänne, ja yksin kuin Saddam siellä hiekkakuopassa odottamassa, että joku veisi minut pois harhailemasta hissikopin taakse ammuttavaksi. olevan niistä liian kaukana ja taidot vielä kauempana, mutta kaksi lajia pitäisi riittää nostamaan itseni yhteistuloksissa ainakin muutaman luuserin yläpuolelle. Nyt ei riittänyt, että laahusti heräämisen jälkeen kahvi kourassa paipin reunalle huutelemaan lisää ilmaa. Toiset rakastuvat kisaamiseen ja toiset eivät, ja jokainen pumppaa vauhtia tyylillään, mutta kaikkea kannattaa kuitenkin kokeilla. Oli banderollia paipin sivuilla, tuomarikoppia pohjalla, sponsoritelttaa alhaalla ja laskijoiden valtameri ylhäällä venailemassa. Kaikesta huolimatta on aivan eri tunne mennä katsomaan kisoja kuin ottaa itse osaa. Minulle suositeltiin ikäihmisten sarjaan kisaan, joka käytäisiin virallisen osuuden jälkeen. Juuri se odottelu ei ollut muuttunut millään lailla. Nyt piti olla tikkana ilmoittautumassa, hoitaa lauta kuntoon ja kengät kireälle, venyttää paikat vetreiksi ja mennä paipille venaamaan treenien alkua, jotta saisi otettua kiinni sen 15 vuoden tauon aktiivilaskemisesta. Se on vaikea kysymys. Kuulin paljon puhetta, mistä en ymmärtänyt mitään melkein kymmenen vuoden Slammerin pestistä huolimatta. Kypärän ja liivien käyttö sekä oman suorituksen lihasmuistia niin paljon, että pääsisi täysillä mukaan. Täällä kuitenkin asiat tehdään omalla tavalla, oli tilanne mikä hyvänsä. Tekijät, laskijat ja kaverit ovat kuitenkin samat järjestettiin kisoja minkä organisaation alla tahansa. Kyllä tiedän ilman sanomistakin, että tyylini on vanhentunut, mutta nyt haettiinkin virallista sijoitusta ja nimeä sinne tulospaperiin. Koska ikä riitti juuri ja juuri aikuisten miesten sarjaan, tulisin laskemaan parhaiden mahdollisten suomalaisten vastustajien kanssa paipissa ja paripujottelussa. Keväällä Rukalla häämöttävä kisa ei tuntunut niin pahalta, kunnes se päivä koitti ja asialle piti tehdä jotain. Oma aktiivisuus osui aikaan, kun Lauri Heiskarit, Heikki Sorsat, Jussi Oksaset ja muut nimekkäät kampesivat Suomi-cupin paippia kuin viimeistä päivää ennen läpimurtoaan maailmalle. Edellisistä kisoista alkoi olla vierähtänyt lähemmäs 15 vuotta, mutta olin selvinnyt suuremmilta vammoilta, jotka yleensä estävät osallistumisen. Se, että päättää tehdä jotain uutta ja oikeasti toteuttaa se, ovat kaksi eri asiaa. Tyylillähän ei ollut väliä. Kunnon paipin vääntäminen on kyllä kivaa hommaa, mutta pari kunnon laskupäivää vuodessa ei vielä virkistä Leikkiin mukaan Soitto lumilautaliittoon vahvisti ilmoittautumiseni. Itse asiassa omat asiat olivat paljon paremmin kuin monella nuorella aktiivilaskijalla, sillä olin vieläkin terve 70-luvulla syntynyt lumilautailija. Vähäisistä laskupäivistä huolimatta into vielä viimeisiin kisoihin oli käynyt monesti mielessä. Kisoja tuli katseltua joka vuosi paljon, mutta tarkastelukulma oli nyt aivan toinen. Hei kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos. Onneksi edes tuomaristossa oli muitakin vanhentuneita malleja, jotka ymmärsivät myötähäpeän päälle. Menneet hyvät ajat Vuosia taaksepäin, kun opin vielä uusia temppuja, olivat ajat aikalailla erilaiset. Itse asiassa melkein kaikilla vanhemmilla suomalaisilla ammattilaskijoilla on jonkinlainen Suomi-cup-tausta ja tuskin heillä on kauhean huonoja muistoja noista ajoista. Mikä on oikea reitti hakea sitä lumilautamaailman arvostusta ja samalla hoitaa velvollisuudet FIS:lle, jotta portit olympialaisiin ja MM-kisoihin aukeavat. Rehellisesti sanottuna vähän hävetti, etten ymmärtänyt ympärillä pyörivien juttuja, ja mikä rankinta, en päässyt siihen maailmaan sisään, vaikka olinhan osallistuja myös itse. Samaan aikaan painostetaan eri suunnista, että laskijat tekisivät valinnan minkä organisaation puolesta laskevat. Jos ei olisi itse todistanut, niin olisi vaikea uskoa. Muistot noista kisavuosista ovat hyviä. Jalat toimivat edelleen, kädet heiluivat puhuessa ja päässä raksuttaa hidas mutta varma taskunauris. Ei tekisi muuten huonoa monelle elämäntapafiilistelijällekään mennä pyörimään kisoihin ja hakemaan vähän perspektiiviä laskemiseen. Luulisi, että 15 vuoden aikana olisi keksitty jokaiselle omat lämmitetyt karsinat, missä kilpailija voisi odotella, katsella Emmerdalea näytöltä ja jyystää rinkeliä, kunnes vuoro on 56 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tässä vaiheessa tilanne menee laskijan kannalta todella hankalaksi. Kaikilla ei tietenkään oli hinkua olympialaisiin, mutta harvalla on varaa olla menemättä. Jopa Joni Malmi oli siellä ja hyvin menestyksekkäästi. Allekirjoittaneen viralliset kisailukokemukset eivät nuoruudessa tuoneet kovin montaa mitalia kaapin hyllylle itse asiassa ei yhtään mutta laskeminen on pysynyt silti mielessä, vaikka nykyään harrastamaan pääseekin kovin harvoin ilman kameralaukkua selässä. Vasta kun tiet aukenevat kunnolla maailmalle, tulee laskijalle eteen valinnanvaikeus minne suunnata. Suojapaperi oli aika repiä pois ja mennä hakemaan muistoksi niitä arpia mistä kaikki aina puhuvat. Rehellisesti sanottuna vähän hävetti, etten ymmärtänyt ympärillä pyörivien juttuja, ja mikä rankinta, en päässyt siihen maailmaan sisään, vaikka olinhan osallistuja myös itse. Vastassa oli niin monta uutta kasvoa, lyhyttä ja pitkää, joista suurin osa oli vuosikymmeniä itseäni nuorempia, mutta silti he olivat innoissaan ylisuurten vaatteidensa sisällä. Hyndät tuntuivat mäisen laskunsa melkein 20 vuotta aikaisemmin ajatellen samoja asioita: kunpa vielä joku puhuisi minulle! Pääpiirteiltään kisat näyttivät kovin samalta. Päinvastoin, siellä on varmasti opittu taitoja, joita ilman moni juttu reileillä tai bäkkärillä olisi jäänyt tekemättä. Olin täpinöissäni kuin se pikkupoika, joka laski ensim- arvostelu parhaimmillaan vain vahvistaa omaa näkemystä, mikä on itselleen tärkein tapa tai genre laskea. Olin kisojen vanhin osallistuja, kalkkeutunut jäänne, ja yksin kuin Saddam siellä hiekkakuopassa odottamassa, että joku veisi minut pois harhailemasta hissikopin taakse ammuttavaksi. SM 2011 koskaan ollut merkitystä. Astuminen Rukalle ja kohti sitä kaukaista Suomen-mestaruutta sai kyllä jalat tärisemään
Laskija: Petja Piiroinen Kuvaaja: Kalle Tarkiainen SM 2011 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57
SM 2011 58 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Laskija: Merika Enne Kuvaaja: Kalle Tarkiainen
Tämä on luettavissa monella tavalla. Itse otin sen suurena kohteliaisuutena. Kaikkeen tottuu, mutta paikalle iskenyt räntätihkusumu ei antanut mitään armoa. Itse otin sen suurena kohteliaisuutena. Voiton veivät lopulta Antti Komulainen ja Saana Pehkonen. Sijoitukseni oli viimeinen, eli kummallisella logiikalla paperi väärinpäin käännettynä olin listan ylimpänä. Droppaus sisään Kun harjoitukset ja muut mestaruutta hidastavat seikat oli käyty pois, oli karsinnan vuoro. Veden sulamispisteen heiluminen edes takaisin ei takaa edes kunnon jääpalaa kolajuoman sekaan, eikä se silloin tee myöskään paipista kovin kestävää. Toisaalta lopullinen muotohan asettuu aina jyystämisellä ja sitä tänne oli tultu tekemään. Harmittavaa oli myös sää, jonka vapahtajamme oli Suomen-mestaruuskamppailun ylle lykännyt. Tämä oli hassu uusi fiilis. Suurin yllätys paipissa tuli minorityttöjen sarjassa, missä laskeminen aiheutti vilpitöntä fiilistelyä. Naisten ja miesten taso rehellisesti sanottuna ei ollut kovin hyvä, kun vertasi nuorempiin esimerkkeihin. Olo oli kuin ennätyskirjasta tutuilla naisilla Afrikasta, jotka venyttävät kaulojaaan teräsrenkailla. Tein suoria kaarelta toiselle ja vedin jonkun pyöräytyksen selälleen, joka laskulla. Siihen päälle hommaa vaikeuttivat kypärä ja gogglet peileillä. Valitettavasti en ollut käyttänyt kypärää missään vaiheessa, eikä ilman sitä ollut paippiin asiaa. Varmaan on typerän näköistä, kun pää tipahtaa olkapäälle kesken laskun, ihan kuin levähtämään hetkeksi, ja nousee taas ennen seuraava kaarta takaisin, että tietäisi, kuinka päin kaareen pitää ajaa. Tuomareilta sain kommentteja, että taso oli niin huono, että mullakin olisi ollut mahdollisuuksia finaaliin. SM 2011 Laskija: Janne Lipsanen Kuvaaja: Peter Hasselgren mennä tekemään se oma suoritus. Ainakin Elli ja Henna olivat herättäneet taidoillaan ihastusta jo ennestään, ja veikkaisin heille lupaavaa tulevaisuutta, jos kehittyminen jatkuu samaa tasoa. Olin selvästi liian vanha ja mukavuudenhaluinen, sillä kukaan muu ei näyttänyt olevan ihmeissään istuskelusta, mutta ehkä hyvä näin. Elli Pikkujämsä, Henna Ikonen ja Emma Laine vetivät sen verran hyvin, että naisten sarjaan olisi varmaan ollut jo mahdollisuuksia. Paippivastaavat kuitenkin tekivät sen mitä oli tehtävissä, ja lopputulos oli tyydyttävä mutta haasteellinen. Siinä lajissa uskoin omaavani enemmän kykyjä kuin paipissa olihan hyllyssä Himos cupin pari kultamitalia vapaasta sarjasta. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 59. Kun ajatukset oli kerätty ja muiden kilpakumppanien kanssa sosialisoitu, oli myös aikaa tehdä sitä tutumpaa hommaa eli istua ja tuijottaa muiden laskemista. Eikö nyt ollut ok tuulettaa. Pareissa puikkaamaan Paipin jälkeen kisaaminen ei loppunut mihinkään, kun vuorossa oli vielä paripujottelu. Tuomareilta sain kommentteja, että taso oli niin huono, että mullakin olisi ollut mahdollisuuksia finaaliin. Onhan se fiksua terveydelle, mutta potta harmittavasti pidensi painopisteeni ainakin sen 20 senttimetriä korkeammalle. Lainakypärä onneksi löytyi keikkumaan päälaelle ja hihna kiristämään leukaa. Tämä on luettavissa monella tavalla. Ehkä juuri paipin pieni koko vaikutti eniten vanhimpaan päähän, jotka olivat saaneet oppia ulkomailla. Yritin tsempata sen minkä osasin, mutta oli pakko myöntää, että muut olivat parempia mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Se tekee kipeää, kun kamat leviävät hyllylle. Poikien puolella Ville Mustonen vei helponoloisesti oman sarjansa aika isolla erolla seuraaviin. Junioreissa taas taso oli paljon tasaisempaa Timo Hamarin viedessä lopulta taiston. Sen tiesivät varmasti myös laskijat itsekin
Harvemmin pystyy näkemään yhden runin kokonaan. Ihan sama. Jäinen rinne ja rocker toimivat kuin VR:n aikataulut. Pisteiden eteen on kuitenkin tehtävä uhrauksia. Minoritytöissä paipin kärkikaksikko vaihtoi keskenään paikkoja, kun Ikola otti voiton ja Pikkujämsä oli kakkonen. Kaikissa sarjoissa nähtiin tervettä kapinaa. Terveisin Peter, SM 2011, overall 26. Kaksi melkein huonointa sijoitusta nostivat minut yhteistuloksissa 26:nneksi yli viidestäkymmenestä osallistujasta. Melkein pelotti katsoa niitä veitsenteräviä ratalautoja hiilikuitupohjineen, huh! aikaisemmin, eikä rinteeseen ollut muuta asiaa kuin toimittajan roolissa. Nyt löytyy mustaa valkoiselta, ja se paperi kulkee mukana hautaan asti. Entä miten oli sen oma sijoitukseni laita. Voiton veivät Elias Koivumaa ja Ilona Ruotsalainen. Vaikka lumilautailupiirit ovatkin jollain tavalla tutut, oli suurin osa joukosta itselleni uusia kasvoja. Säällä tuntui olevan aika suuri psykologinen merkitys siihen fiilikseen, mikä tuo yritystä runiin. Hyndä, hyndä, reilisetup ja pressiboxi ja lisäksi oli mahdollista ottaa homma haltuun kaikkea niidenkin ohi, yli sekä läpi, jos sai vain sukellettua kumpuun tarpeeksi kovaa. Nykyisillä vehkeillä ei intohimo lajiin vielä herännyt, vaikka lujaa laskeminen kiinnostaakin. eli todella kova luu! Laskija: Nuutti Niemelä Kuvaaja: Kalle Tarkiainen 60 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Melkein pelotti katsoa niitä veitsenteräviä ratalautoja hiilikuitupohjineen, huh! Itse kisa ei tarjonnut kovin paljon yllätyksiä. Naisissa kärkipaikat otti ansaittu yllätyskolmikko, järjestyksessä Suvi Suitiala, Ruut Laukkanen ja Kristiina Nyman. Olihan se aika milkkausta, mutta papereiden mukaan olen parempi kuin puolet suomalaisista laskijoista. Voisi myös sanoa, että kisaan valmistauduttiin aika paljon vakavammin kuin paipin puolella. Rukan slopesetti ei ollut tällä kertaa isoin mahdollinen, mutta se oli katsojien kannalta järkevästi seurattavissa. Pakko sanoa, että siitä muodostui pieni yllätys. Silti olen pisteiden mukaan kahdeksan kertaa huonompi kuin Suomen paras. Slopen herruus Toisin kun paipissa, viimeiselle päivälle oli siunaantunut erittäin hyvä keli. Se on hieno homma. Aurinko pilkotti, ja mestat näyttivät olevan kunnossa toisin kun toimittajan jalat. SM 2011 Otin kaverikseni Joel Lahden, joka muuten oli 2010 kokonaiskisan Suomen-mestari. Taso oli huomattavasti kovempi kuin paipissa. Miehissä voittajan varmistuminen jäi viime metreille asti, ja yleisön joukossa tehtiin todella kovaa vedonlyöntiä voittajasta. Valmentajat kertoivat vinkkejä ja hoitivat luistoa, kun laskijat pitivät samalla lihashuoltosessareita. Lopulta kotiin jo lähtenyt Petja Piiroinen kruunattiin slopen voittajaksi Lipsasen oltua kakkonen ja varmistaen samalla overall-voiton ylivoimaisesti. Sijoitus oli toiseksi viimeinen, vain sekunnin jäljessä Joelia. Tästä myöhästymisestä ei kuitenkaan voisi vaatia rahojaan takaisin. Kokonaisuudessaan naisten meno tuntuu nousevan kovaa vauhtia sille tasolle, mistä on helpompi seurata Ennin jalanjälkiä. Neljän kopla Petja Piiroinen, Janne Lipsanen, Joel Lahti ja Tero Manninen tuntui olevan sen verran fileissä, ettei selvää suosikkia pitkävedossa muodostunut. Ai perhana, kuinka jumissa mestat olivatkaan! Onneksi järki oli voittanut jo Välineurheilun puolella taisimme myös olla ainoat rockerien omistajat tässä joukossa. Välineurheilun puolella taisimme myös olla ainoat rockerien omistajat tässä joukossa
Lipsanen Janne Piiroinen Petja Lahti Joel 35.18 Manninen Tero Lindfors Anton Koivumaa Elias Laakkonen Henri Wendelin Mikko Komulainen Antti Rokolampi Tommi Hasselgren Peter 48.20 38.96 32.90 30.82 29.00 23.85 22.40 21.91 20.08 6.00 SM 2011 YLEISMESTARUUS MINOR TYTÖT: 1 2 3 4 5 6 7 8 Pikkujämsä Elli Ikola Henna Laine Emma Patja Emma Virkkula Anni Haapa-aro Fanni Laurila Maria Salmela Emma 22.60 19.80 15.60 11.88 9.85 6.48 6.21 6.12 SM 2011 YLEISMESTARUUS JR TYTÖT: 1 2 3 4 5 6 7 8 Kanko Emma Ehtonen Hanna Räinä Kaisa Tissari Anna Pirttimäki Meri-Tuuli Juujärvi Kaisa Wilenius Isa Karttunen Sara 14.04 13.44 9.46 8.80 8.01 7.48 3.00 2.40 SM 2011 YLEISMESTARUUS NAISET: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Enne Merika Nisula Kristiina Pehkonen Saana Laukkanen Ruut Alapieti Tytti Timlin Juulia Suitiala Suvi Nyman Kristiina Hyyppä Senni Kuortti Anni 25.14 21.19 19.00 18.31 18.08 16.16 16.00 14.93 14.45 14.00 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 61. SM 2011 SM 2011 YLEISMESTARUUS MINOR POJAT: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Mustonen Ville Risku Nooa Rinnekangas Rene Iinatti Aki-Petteri Halmes Saska Kokko Rasmus Mutanen Heppu Ikola Ville Hynninen Joonas Manninen Elias 29.60 26.80 22.80 16.00 13.68 10.20 8.64 8.42 8.28 7.92 SM 2011 YLEISMESTARUUS JR POJAT: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Järvilehto Kalle Penttala Allu Savolainen Niko Pellinen Toni Siivola Erkka Hamari Timo Pohjonen Tuomas Hokkanen Aki Matikainen Teemu Uusitalo Joni 33.60 33.20 32.70 31.20 28.12 27.35 24.20 24.13 20.00 19.74 SM 2011 YLEISMESTARUUS MIEHET: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 26
ART OF FLIGHT SAIRASTA SHITTIÄ Teksti Tuukka Tams 62 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Puhdas 30-metrinen droppi." Scott ART OF FLIGHT LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 65. Vuorten tyynyt, kuten näette, ovat täysin erilaisia kuin missään muualla. Hän vain droppasi sisään ja antoi mennä laskeutuen ilman mitään ongelmia. Katsokaa nyt kuinka jyrkkä tämäkin on! Eikä John edes tsekannut mestaa ennen hyppäämistä. John Jackson, crail "Täysin Alaskan Tordrillo-vuorten kaltaista paikkaa ei ole olemassakaan
Tällaisessa projektissa on varmasti vaikeitakin hetkiä. Mä sitten Curtin kanssa otamme nämä tekijät huomioon ja sitten yhdessä mietimme laskijoita sen suhteen mihin olemme menossa ja ketkä ovat käytettävissä. Kun on ulkona omassa elementissään, sitä oppii eniten omasta itsestään. Monella tapaa laskijat valitsevat itse itsensä, useammin kuin mina valitsen heidät. Siinäpä sitä tavoitetta kerrakseen. Millaisia ongelmia kohtasitte. Sanoman on tarkoitus olla inspiroiva saada katsojat lähtemään ulos. Sun duuniin kuului myös valita laskijat eri reissuille. Se on mulle paljon tärkeämpää kuin mitkään temput tai putskukäännökset. John Jackson taas pisti hommat haisemaan Alaskassa isoilla linjoilla ja tuomalla tyyliä touhuun. - Pahin oli, kun olimme Chilessä viitisen viikkoa saamatta aikaan juuri mitään. Hän tuo paljon vaihtelevia taitoja kaikkeen mitä hän vetää. Ja sitten on Mark Landvik, joka on hauskinta laskuseuraa. - Meillä on laajennettu perhe laskijoita. ART OF FLIGHT ART OF FLIGHT SAIRASTA SHITTIÄ Mikä sitten on tämän le an erityisin juttu. - Sanoma jota koitamme levittää on mulle tärkeintä. Meitä oli vastassa äärettömän vaikeat olosuhteet ja epänormaalin 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Me yritämme tehdä hyvää koko lumilautailulle. Jos useammat ihmiset sen tajuaisivat, voisimme kasvaa ihmisinä. Ehkä me voimme vaikuttaa jonkun arkirutiineihin ja saada heidät ulos päivittäin. Laskijat kunnostautuvat eri osa-alueilla, ovat vakiinnuttaneet paikkansa tietyllä tavalla ja heillä on tyylit, jotka sopivat tiettyihin mestoihin. Millainen prosessi oli tehdä valinnat. Muller esimerkiksi näkee mestat ihan eri tavalla kuin kukaan muu, ja vikassa pätkässä, jossa me vedetään Revelstokessa, nähdään tämän hetken parasta ja innovatiivisinta all-aroundlumilautailua
Lisäksi mulle oli todella haastavaa tehdä voiceoverit sellaisiksi, että ne puhuttelisivat laajempaa yleisöä. Entä millaisia vaikeuksia kohtasitte päästäksenne mestoille. Joten jokainen spotti tarvitsi oman suunnitelmansa. Joihinkin paik- "Pahin oli, kun olimme Chilessä viitisen viikkoa saamatta aikaan juuri mitään. ART OF FLIGHT huono lumitilanne. Lisäksi Jacksonissa söi miestä nousta joka aamu ylös ennen auringonnousua kylmään ilmaan vain laittaakseen hommat kasaan ja tietäen, ettei tänään saisi mitään tehtyä. Lisäksi Jacksonissa söi miestä nousta joka aamu ylös ennen auringonnousua kylmään ilmaan vain laittaakseen hommat kasaan ja tietäen, ettei tänään saisi mitään tehtyä." LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 67. Meitä oli vastassa äärettömän vaikeat olosuhteet ja epänormaalin huono lumitilanne. - Joka mestalla oli oma tapansa, miten sinne saadaan kamat mestoille
Laskeuduimme ja kävelimme rannalla. Yhtenä päivänä sää pisti kunnolla hanttiin. Lahteen iski ART OF FLIGHT SAIRASTA SHITTIÄ Travis Rice, pillowline "Kun laskija etsii hyvää pillowlinea, monien luonnon elementtien on asetuttava oikein. Niiden pitää olla myös oikeassa muodossa, ettei niitä tarvitse ollata liian kauas tai vetää liian hiljaa ettei niitä ammu pitkäksi. Siinä sivussa korkkasit monet linjat, joita kukaan ei ole koskaan vetänyt, niin Patagoniassa, Alaskassa kuin Kanadassakin. Tuliko kuvauksista sellaisia kokemuksia, joita voi sitten myöhemmin kertoa lapsenlapsille. Tässä on täydellinen esimerkki mitä tapahtuu, kun kaikki on oikein. Se on melkoinen palapeli, miten saadaan kuvattua sillä määrällä ja niillä kameroilla, joita me käytettiin. - Käytin hyväksi kaikkea Google Earthista sääkanavien infon kautta keskusteluihin pitkän linjan paikallisten ja oppaiden kanssa ympäri maailman. Pu , pu , pu , pu on ainut mitä kuuluu, kun hän naulaa tämän pillowlinen." Scott 68 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Joku hullu systeemi iski päälle, ja jouduimme lentämään toista reittiä pitkin kämpille. Joka päivä oli oltava täydellinen suunnitelma siitä, miten saadaan liikutettua juuri niin paljon kalustoa kuin Brain Farm haluaa. Me etsimme tietoa kaikella mahdollisella tavalla, eikä näiden juttujen selvittämiseen ole mitään kaavaa. Joskus tarvitsimme aikaa haikkaamiseen tai moottorikelkkailuun, mutta useimmiten meillä oli kaksi kopteria täynnä kamerakalustoa, jonka kanssa pystyimme lentämään suoraan mestoille ja aloittaa kuvaamisen. Se on kaikkea tutkimuksista tavalliseen suusta suuhun -tietoon, mutta lopulta kyse on kokemuksesta ja tiedosta missä ja miten lumi sataa. Me menimme aina päiviä etukäteen laittamaan mestoja kuntoon ja suunnittelemaan, miten mikäkin juttu kuvataan. Tyynyissä on metri uutta, suhteellisen raskasta lunta, ne muodostuvat oikein ja Travis on aika helvetin hyvä itsekin. Lensimme saarelta saarelle, kunnes tulimme eräälle hyvin etäiselle, kauniille rannalle yhdellä eteläisimmistä saarista. - Ehdottomasti, paljonkin! Esimerkiksi se kun oltiin Patagoniassa. Miten löysit ne ja tutkit niitä. Vuosia sitten ja pienemmissä projekteissa sitä vain mennään yhden tai kahden jampan kanssa. Sitten mietitään kuljetukset, että voimme työskennellä turvallisesti. On löydettävä tyynyt, joissa on uutta lunta, mutta se ei saa olla liian kevyttä: silloin se ei hidasta kun niitä vetää. Jengi liikkuu helposti ja voi tehdä muutoksia nopeasti, mutta Art of Flightissa suunnittelimme jatkuvasti, ja se oli tärkeä osa työtäni. ART OF FLIGHT koihin liikuimme joka päivä erikseen keskeltä ei mitään, ja toisiin lensimme suoraan kaupungeista. Saari oli täynnä valtavia valaanluita ja pääkalloja
ART OF FLIGHT LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69
Silloin näin hirviön ensimmäisen kerran. ART OF FLIGHT SAIRASTA SHITTIÄ John Jackson, bs tuplakorkki 1080 "Istuskelin helikopterin keskellä, kun Travis spottasi tämän hyppyrin, mutta minähän en nähnyt mitään. Pistimme leirin pystyyn ja alettiin rakentaa hyndää. Sinä iltana menin sänkyyn vieläkin tietämättömänä koko hyndästä. Lando droppasi ensin, sitten Travis ja viimeisenä John. Noin kolme vetoa myöhemmin John shokeerasi kaikki ländäämällä tämän bäkkitonnin." Scott 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tiesin vain, etteivät laskijat voineet lopettaa siitä puhumista. Rakentelin inrunia, enkä vieläkään tiennyt, kuinka iso gäpi siinä oli. Kun seuraava päivä koitti, autoin kaksi tuntia inrunin rakentamisessa ennen kuin laskin kauas toiselle puolelle valmistelemaan kuvaa. Se oli seuraava iso obstaakkeli listalla. Pilvet laskeutuvat, joten lähdimme
Miten ison kuvaaminen eroaa pienen kanssa toimimisesta. Siinä kovimmat laskijat voivat vetää haastavimpia ja luovimpia laskuja mitä on nähty. Mutta oikeasti sellaiset jutut ovat vain saivartelua. Se oli uskomatonta. Millaista kuvaaminen helikopterista on. Mutta paikan päällä sen seuraaminen oli uskomatonta. En pystynyt. - Seuraava proggis on hieman erilainen kuin Art of Flight. Se pidetään helmikuussa Nelsonissa Baldface Lodgessa. Miltä tuntui pitää sellaisia kuvia käsissään ja joutua odottamaan le an valmistumista, ennen kuin pystyi ne julkaisemaan. - Ai sen käsittämättömän putskun lisäksi mitä pääsin laskemaan. Mitä odotuksia sulla oli, kun sua pyydettiin kuvaamaan Travisin ja kumppaneiden kanssa. - No sepä se. Olin liian innoissani. Sanoisin sen olevan yksi Travisin laskema linja. - Onhan se maasta helpompaa. En olisi koskaan uskonut pääseväni todistamaan sellaisia juttuja, mitä siihen vedettiin. Autan idean tuottamisessa. Hän hyppäsi siihen sisään, ja koko sen matkan hän teki satakasikymppisiä sinne ja takaisin. Lisäksi usein lumilautailu ei näytä kovin hyvältä ilmasta kuvattuna." Jos joku on iso projekti, niin se on Art of Flight. - Todella monesti. Sain nojata taakse ja kuvata parasta lumilautailua ikinä, ja minun avustajani oli monesti helikopteri. Entä mikä oli sulle ikimuistoisin tapahtuma. Toivoin, ettei tämä olisi koskaan loppunut. Kahden intensiivisen kuvausvuoden ja kolmen kuukauden ensi-iltatourin jälkeen odotan innolla huvikseen matkustamista, vapaata laskemista ja hengaamista kavereiden kanssa. En minä niitä säästellyt, hehheh. Monesti ilmassa pilotti voi sotkea kuvan kääntymällä juuri hiukan liikaa juuri väärällä hetkellä. Sanoin sen silloin ja sanon sen nyt: sinä päivänä, sillä laskulla, Travis LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71. Tykkään minimoida riskit etsimällä kiinteän paikan mistä kuvata ja sitten siirtyä seuraavalle laskijalle. Lopulta ilmeni, että minulle annettiin paljon! Olihan niitä hetkiä, että olisin halunnut liikkua muualle tai kuvata toisella tavalla, mutta en voinut, koska minun piti työskennellä muun tuotannon lähellä. Se oli sellainen maailmanlopun tunnelma. ART OF FLIGHT kunnon aallot ja mietin, että kukaan ei varmasti ole sur annut täällä. - Ihan vain pääseminen mukaan oli kohokohta. Onko se helpompaa vai ovatko kädet enemmänkin sidottuna siellä. Tottahan ne rakensivat pieniä lämpimiä mökkejä mistä kuvata, vai mitä. Se on lumilautakilpailu, jollaista ei olla ennen nähty, nimeltään Red Bull Supernatural. Lisäksi usein lumilautailu ei näytä kovin hyvältä ilmasta kuvattuna. Joskus on hyvä aika kuvata hekosta, mutta lopulta niitä oli vain muutama kerta koko kahden vuoden aikana. Tämän kisan lisäksi mulla ei oikein ole mitään muita suunnitelmia. - Tiesin pääseväni mukaan hyviin kesteihin, mutta totta puhuakseni mulla ei ollut hajuakaan kuinka kovista kemuista olikaan kyse. Hauska tavata, Scott. Millaiset kaksi vuotta sulla oli Art of Flightin kuvauksissa. En edes tiennyt joidenkin niiden juttujen olevan mahdollisia! Se oli kuin yhtä unta, joka vain jatkui ja jatkui. "Monesti ilmassa pilotti voi sotkea kuvan kääntymällä juuri hiukan liikaa juuri väärällä hetkellä. Itse linja oli le assa pätkittynä, koska se oli liian pitkä ja leikkauksessa piti saada pidettyä rytmi yllä. Kun nyt ajatellen, kuinka monesti ne odotukset ylittyivät. On uskomatonta työskennellä tällaisessa projektissa ihan vain tietäen, että sellaista ei ihan jatkuvasti tapahdu. - Onhan siellä eroja. Lisäksi käytämme osan vuodesta uusien spottien etsimiseen seuraavaa le aa varten, jota jo työstetään. Hehheh, mitkä olivat tämän le an kohokohdat sun näkokulmasta. Nyt kun Art of Flight on pistetty purkkiin ja ensi-illat vietetty, niin mitä uutta sulla on mielessä. Pienissä tuotannoissa valokuvaajana voin saada laskijat tekemään joitakin juttuja, jotka hyödyntävät pelkästään valokuvausta, mutta isossa projektissa kuten tässä jouduin vain istumaan takana ja ottamaan mitä annetaan. - Uskomattomat! Tämä oli heittämällä urani hauskin ja tuotteliain projekti. - Olen Scott Serfas, asun Vancouverissa ja olen kuvannut lumilautailua viimeiset 20 vuotta. SCOTT SERFAS Art of Flightin hovikuvaaja Ihan alkuun, kerro Suomen jampoille kuka olet. Kaksi vuotta on pitkä aika, etenkin lumilautailussa. Osa huonoja mutta enimmäkseen hyviä. Että pääsi mukaan ekalle tripille ja sitten pyydettiinkin mukaan uudestaan ja uudestaan
Hän droppasi ja teki pari käännöstä, kunnes lumi lähti liikkeelle. Mutta olen silti todella innoissani ollessani mukana ja kokiessani sen saimme hyvää laskemista tai ei. ART OF FLIGHT SAIRASTA SHITTIÄ Travis lumivyöryssä "Vyöryt kuuluvat tähän leikkiin. Katsoin heidän porukkansa työskentelevän vähintään 15-tuntisia päiviä kuukausien ajan päätyäkseen huonoihin olosuhteisiin. - Luulisin, että katsojien pitäisi ymmärtää, kuinka paljon aikaa ja voimia Brain Farmin kaltainen firma on le aan laittanut. Olet varmaan yksi niistä harvoista, jotka pystyvät sanomaan missä lumilautailun rajat ovat. - Kyllä ja ei. Se oli naurettavaa. Mitä heidän pitäisi tietää siitä ja mitä ajatella, kun katsovat sitä. Hän pystyi roikkumaan hetken takana ennen kuin lähti täysillä seuraamaan vyöryä vuorta alas. Mutta minä olen vain kuvaaja katsomassa taaempaa. Tulee olemaan muutama tyyppi, jotka todella puskevat rajoja ja loput vain ovat hyviä laskijoita. Ne olivat varmaankin huonoimpia trippejä mitä olen koskaan tehnyt. Lisäksi tämä ei ollut 1 000 metrin linja, joka menee kivien ja cli en yli. Siellä oli parasta lumilautailua, joten oli vaikea olla saamatta niistä hyvää aikaiseksi. Siirtymä tapahtui hitaasti ja tuntui luonnolliselta, ainakin minulle, hehheh. Ehkä laskijoista tuntui siltä. Näyttää siltä kuin sellaisia ei alkuunkaan ole olemassakaan. - Ei se siltä tuntunut yhtään. Kahdella Chilen reissulla en saanut juuri mitään aikaiseksi. Kuinka paljon kuvia olet saanut julkaistua tänä syksynä, ja kuinka monet niistä ovat olleet kansia. Mutta oli minulla myös matkoja, joissa ei edes koskettu lumeen. Art of Flightin kaltaiset projektit ovat varmaankin valokuvaajien kultakaivoksia. En usko, että kukaan toinen laskija ajattelee kuten Travis." -Scott muutti käsityksen siitä, miten ison vuoren spineä voidaan laskea. Miltä tuntuu olla tällaisessa kameran takana ja katsoa laskijoiden juoksevan kirjaimellisesti sodan silmään. Mielestäni kerma on erottumassa muusta porukasta. Alaska oli minun kultakaivokseni. Myös laskeminen ja spotit tässä le assa ovat naurettavia. - Vaikea kuvitella, että kehitys voi jatkua samaan malliin, mutta aina kun kuvittelet, että se oli siinä, niin taas tulee jotain älytöntä. Niistä pitää olla jatkuvasti tietoinen ja ymmärtää, että rinne voi lähteä liikkeelle hetkenä minä hyvänsä. Onko näin. He duunasivat aivan järjettömän paljon saadakseen tämän aikaiseksi. 72 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kuvasin yli 35 000 kuvaa kahden vuoden aikana ja noin 10 000 niistä taisin pitää. Pistäs vielä terkut kaikille Art of Flightin katsojille. Le asta olen tainnut saada kuusi kantta ja noin sata julkaistua kuvaa. Luulisin, että Travis tiesi tämän vuoren olevan turvaton, mutta hän tykkää silloin tällöin säikytellä itseään. Laskijat lämmittelivät laskemalla pienempiä obstaakkeleita, ja viikkojen kuluessa he siirtyivät isompiin vehkeisiin
AREENA 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
AREENA Laskija: Janne Lipsanen Kuvaaja: Carlos Blanchard Paikka: Hochkönig, Itävalta LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 75
AREENA 76 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Laskija: Risto Ruokola Kuvaaja: Anders Neuman AREENA Paikka: Tukholma LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 77
AREENA Laskija: Iikka Backström Kuvaaja: Oli Gagnon Paikka: Whistler, Kanada 78 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 77
AREENA 80 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
AREENA Laskija: Jani Sorasalmi Kuvaaja: Julien Petry Paikka: Helsinki LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 81
MUSANURKKA SUPERTZAR Teksti Tuukka Tams Olen vahvasti sitä mieltä, että lautalajien harrastajat ovat keskivertoa taiteellisempaa porukkaa eikä Supertzar ole tästä poikkeus. Vahvassa nosteessa olevan stoner-pumpun bassotaiteilija Olli-Pekka Niska on tullut useille tutuksi Lapin rinteiltä, mutta nyt on toiset kujeet mielessä. 84 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Enemmänkin nämä kisat merkkaavat mulle laskijoiden ja soittajien esille tuomista ja monille peiliin katsomista. - Epärehellisiä itselleen ja siten sanoma välittyy vääristyneenä. - Ei ole sattumaa... Laskettiin lähinnä Ounasvaaralla ja Rukalla. Silloin tuli kyllä koettua mahtavia reissuja, joilla saattoi tapahtua ihan mitä vaan. Tyylihommia on helvetin vaikea arvostella ja tuomaroida. Halpaa bisseä ja ruokaa ja ihmiset oli rentoja. Eihän. Oliko siinä joku diipimpi sanoma. Tosiaan lukijat eivät varmaan tiedä sun yhteyttä tähän koko touhuun. - Se oli pirun jees! Varsinkin omalta osalta, kun oli paljon tuttuja naamoja yleisössä. - Meillä oli tiivis laskujengi Rollossa. Miten siellä meni. Paljon fiilistelyä, siistejä shotteja ja tiukat musat. Niistä alkoi pohja rokille muodostumaan. Mitä sulle toi kisamenestys merkitsee, ja millaista bändinä kisaaminen on jos nyt vaikka lumilautakisaamiseen vertaa. No se tuli suoraan. - Vanhat bändit on niitä, joiden levyjä kakarana pläräsi iskän boksista. Niistä alkoi pohja rokille muodostumaan. Mitä muuten teille nuo "vanhat" bändit merkitsevät ja entä uudet. Muun muassa Graveyard tuntuu olevan kaikkien huulilla ja jopa Black Sabbath tekee comebackin. Miten siinä niin kävi. - Kova leffa se oli. Kovia jäbiä siis tekin. Tsaarihan on muutamissa slaavilaisissa maissa käytetty hallitsijan arvonimi. - Ainahan se vaikuttaa mitä on taakse jääneessä ajassa kuunnellut ja nähnyt. Vieläkö tulee laskettua. - Laskemaan olisi kyllä kova hinku, mutta opiskelu ja soittaminen vievät kaiken ajan. Hadjikovin erottua rumpaliksi saatiin Teemu Pikkumäki ja bassoon Taneli Kainulainen. Sabatti on vielä todistamatta. Huomasi mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Silti suurin osa keikoista myytiin Myspacessa julkaistun treenisäänityksen avulla. Supertzar vaan kuulostaa ja näyttää hyvältä. Luulisin sen vievän uusiin suihkuihin. Miten nuo "stoner"-vaikutteet on teidän bändissä otettu. Se voi olla esimerkiksi ajatonta taikka sitten jo kuolleena syntynyttä vanhan kertaamista. Eikä mulle mitkään talmat riitä... Miten siellä meni. Antti ainakin hehkuttaa teitä kovasti, eikä suotta. Meinaatko, että monet nykybändit ovat epärehellisiä. Olit aikoinaan vakiokasvoja Lapin lumilautatapahtumissa ja varsinkin Ounasvaaralla. Jos tuossa viime lehdessä Graveyard vähän vähätteli yhteyttään vanhoi- hin bändeihin, niin miten on teidän laita. - Saksassa oli tosi jees, eka kerta mulle. - Kyllä me kokista ollaan lipitelty ennen keikkaa, mutta neljä lasillista on kyllä ihan maksimi. - En minäkään tiedä mistä siinä on kyse. Bieberit ei. Kai jengi on alkanut olemaan rehellisiä itselleen. - Soittaminen lähti liikkeelle siitä, kun mummo osti meille kämpille pianon kun olin kuusivuotias. Terveisiä vaan pojille keikkoja odotellessa! Mitäs muuten tykkäsit Antin leffasta. Mihin kaikkialle Supertzar on teidät jo vienyt ja mihin sä luulet sen teidät vievän. - Pärjäähän täällä, kun on paljon rehellisiä ihmisiä. Mitkä ovat niitä ajattomia ja entä kuolleena syntyneitä. Mistä idea Supertzarin perustamiseen lähti, ja miten homma on jatkunut. - Pukattiin itsemme Emergenza-bändiskabaan siinä toivossa, että päästään soittamaan nopeasti isommille lavoille ja homma rullaamaan. Sä olet Rovaniemeltä kotoisin, mutta asut nykyään Helsingissä. Stoner jo terminäkin kertoo aika paljon tuosta musatyylistä, ja jos ei kieliä vielä ymmärrä, niin ehkä parempi hiffata se myöhemmin. Tässä sitä sitten ollaan. Siihen kuuluivat muun muassa Petteri Liikkanen, Tero Poikajärvi, Janne Kuusela, Antti Autti, Matias Hämäläinen, Arto Saraniemi ja Pekka Ruokanen. - En minä tiedä. Musiikki on hyvää kun se on hyvää. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 85. Loppuun vielä, kumpi on sulle kovempi juttu: Graveyardin kevään Suomen klubikeikat vai Black Sabbath stadionilla. Jos nyt jotain suoraa yhteyttä katsoo, niin veikkaisin, ettei ole sattumaa, että teillä on sama nimi kuin Black Sabbathin biisillä... Porukka ympärillä puski ihan täysillä ja tähtäsi korkealle, mutta meikä tykkäsi enemmän kruisailla ja olla kavereiden kanssa. Sitä kai se on turha yrittää keksiä pyörää uudestaan ja toistaa samoja virheitä. Musiikki on hyvää kun se on hyvää." Miksi juuri se. - Bändi- ja lumilautakisat ovat kummatkin melko absurdeja juttuja, kun on tuomarit ja kaikkea. Toiseksi kitaristiksi pojat hankkivat kitaravirtuoosi Hadjikovin, Ville-Pekka hoiti laulamisen ja basson. Rukalla sai tutustua laskijoihin ympäri Suomea, koska sieltä löytyi maan sen hetken parhaat puitteet. Silloin soitettiin Sarajärven Jannen ja Autin Tuomaksen kanssa, ja pojat ovat vieläkin aktiivisesti mukana erinäisissä projekteissa. Ala-asteen kolmannen luokan alettua muutettiin maalta Rollon keskustaan, ja pianon pimputtelu jäi vähemmälle, kun jengi alkoi skedeemään ja laskemaan pitihän sitä olla messissä. - Se on vienyt Saksaan, Ruotsiin ja vieraisiin suihkuihin. Tehän voititte tuon Emergenzan Suomenkilpailun ja pääsitte sitä kautta ulkomaille kisoihin. Tsekkaa: www.myspace.com/supertzarband "Vanhat bändit on niitä, joiden levyjä kakarana pläräsi iskän boksista. No näinhän se on. Mikä sun historia lumilautailussa on. Miten pohjoisen poika siellä pärjää. Tukholmassa kaikilla mimmeillä oli helkatin pienet housut! Ei ollut niskat kipeänä pelkästä moshaamisesta... Miten sitten sun soittohommat lähtivät liikkeelle. Huomasi mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Aktiivisen urheilemisen loppuaikoina alettiin esiintyä kavereiden kanssa laskusessareissa enemmän soittimien kuin laskukamojen kanssa, ja sitten oltiinkin täyspäiväisesti treeniksellä kylmyyttä paossa. Pari viikkoa ennen ekaa keikkaa Rollossa Tanelilla murtui käsi skeitatessa, ja Mika-Mika soitti mulle duuniin, että kiinnostaako keikka basistina. - Graveyard. Nälkä kasvaa syödessä, ja syömättä tulee pirun kova nälkä. Sitten löysin musiikista uusia haasteita, joita kohdatessa ei tarvinnut pelätä, että niskat katkeaa. Sitä kai se on turha yrittää keksiä pyörää uudestaan ja toistaa samoja virheitä. - Ei se vaan enää napannut. MUSANURKKA Moi vaan! Teillä oli just soitto Autin Antin kemuissa Helsingissä. Joo ei voi kieltää. Tzarit oli kovia jätkiä. - No esimerkiksi Black Sabbath ja Led Zeppelin ovat ajattomia. Melko vanhasmaisesti ilmaistu, mutta menköön. Jäikö laskeminen juuri soittamisen takia. Sen kautta keskitytään olemaan innovatiivisia ja katsotaan tulevaisuuteen. - Mika-Mika ja Ville-Pekka olivat Espan puistossa prenkulla ja keksivät tekemistä. Näissä hommissa meni joku kymmenen vuotta. Mitäs muuten olet mieltä siitä, että tämän tyyppiset bändit nostavat päätään. Kuin tähtiin kirjoitettua! Eipä siitä sitten mennyt aikaakaan, kun Supertzar sai melko paljon näkyvyyttä
TOMMI ROKOLAMPI TOMMI ROKOLAMPI Teksti Arto Saraniemi, Kuvat Harri Tarvainen 86 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Sille on sama, minkä laudan sille laittaa alle, niin se kyllä osaa. TOMMI ROKOLAMPI "Tommi on tosi päättäväinen kaikessa mihin se ryhtyy. Kesällä kun sen kanssa hengaa, niin se valehtelematta skeittaa aamusta iltaan melkein joka päivä. Se on kyllä älytön luonnonlahjakkuus kaikissa lautalajeissa. Tommi on ihan hemmetin hyvä skeittaamaan laskemisen lisäksi. Kun syksyisin sille soittaa illalla, että miten menee, niin se on saatta- nut pelata joku 10 tuntia pleikkaria putkeen, hehheh. Kaikkea muuta urheilua sitä on välillä vähän vaikea saada tekemään, kun sen sanojen mukaan se vihaa kaikkea missä pitää juosta, hehheh!" - Ville Paumola LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 87
Se siitä maailmanhistoriasta. Posiolta Tommi muutti esikouluikäisenä Kuusamoon, jossa hän asui neljänteen luokkaan asti. Nykyään Rukalla ja Kuusamolla on vakiintunut paikka hänen sydämessään. Ammattikoulun Tommi aloitti Kuusamossa opiskellen kone- ja metallialaa, mutta kaverin omin sanoin "se ei ihan lähtenyt". Haluan olla heti laskemassa, kun eka mäki aukeaa." Helsinkiin Tommilla on myös henkilökoh- 88 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Luontoäiti on pitänyt syksyä yllä nyt jo yllätyspitkään. Rukan susirajan suunnassa kuitenkin pakkasta on sen verran, että tykit pauhaavat ja ensimmäiset mäet ovat auki. Hän kuitenkin odottaa, että pääsisi hyppimään myös hyndiä. Tommi on ollut innokkaana mäessä aamusta iltaan viimeisen viikon ajan, vaikka mäessä ei ole vielä ollutkaan lumen lisäksi kuin muutamat reilit. Lapsuuden ensivuodet Tommi vietti Koillismaan maisemissa Posiolla. "Minut saa Kuusamossa pysymään kaverit ja Ruka. Tommi on erittäin innokas laskija, ja hän saa varmasti ajalleen täytettä, vaikka rinteessä olisikin pelkkää lunta. ihan mieluiselta alalta. Kausi oli 20072008. Tommi on erittäin innokas laskija, ja hän saa varmasti ajalleen täytettä, vaikka rinteessä olisikin pelkkää lunta. Nyt hän opiskelee ammattiopistossa matkailua, joka tuntuu Tommi on ollut innokkaana mäessä aamusta iltaan viimeisen viikon ajan, vaikka mäessä ei ole vielä ollutkaan lumen lisäksi kuin muutamat reilit. Eletään marraskuun loppupuolta, ja suurimmassa osassa Suomen maata luonnollisesta lumesta ei ole vielä tietoakaan. Samalla kun Tommi aloitti opinnot ammattikoulussa, hän hommasi ensimmäisen kausikorttinsa Rukalle. Tommin tarina lähtee käyntiin maaliskuussa armon vuonna 1991, eli samaisena vuonna kuin Neuvostoliitto loppujen lopuksi kaatui. Sen jälkeen on tullut asuttua muutama vuosi Suomen Stadissa ja sen jälkeen Mäntsälässä
"Viime kaudella kuvasin ekaa kertaa kunnolla le aan, ja olen ihan tyytyväinen parttiin, mutta olisi siistiä saada nyt kasaan täysin oma partti." Muita suunnitelmia kaudelle on matkustaa muutamat reissut ulkomaille, riippuen siitä, mikä on senhetkisen henkilökohtaisen pörssin tilanne. "Siellä on aina hyvä meininki, ja siinä samalla voi käydä ottamassa kevään ensimmäiset skeitit Barcelonassa. Skeittaus on Tommille myös toinen henkireikä laskemisen ohessa. Siitä saisi varmaan aika siistit kiksit." Tommista huomaa, että hän on asunut kauan Pohjois-Suomessa. Onhan kulkuyhteydet ulkomaille pääkaupungista hieman paremmat kuin Kuusamosta. Tommilla on ollut mielessä muutto etelään joskus tulevaisuudessa, mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan rakkaus kotiseutua kohtaan vaikuttaa päätökseen. Laskemisen myötä hän on myös saanut tärkeitä ystäviä ja kavereita, hyviä reissumuistoja, ja onnistumisen kokemuksia. Molemmista hän on erittäin fiiliksissä. Tommilla on erittäin mainio osio elokuvassa nimeltä Might Work. Laskemisella on suuri rooli kaverin elämässä. Se on varmasti taas hauska reissu." Sydämen asia Tommi on yksi niitä kavereita, joille lauta kuin lauta sopii jalkojen alle todella luonnollisesti. Muina ajanvietteinä Tommi mainitsee tyttöystävän kanssa seurustelun, videopelit ja tvsarjat. Hän omaa jalat maassa -tyyppisen pohjoissuomalaisen mentaliteetin, eikä hän pidä markkinamielessä meteliä itsestään. Rahallisia tukijoita ei ole vielä päässyt siunaantumaan, joten reissukolehti on revittävä omasta säästöpossusta. Susirajan tuntumassa Rukalla pakkaset saattavat nousta etelänvetelien mielestä koviksikin, mutta Tommi ei tunne pakkasrajan käsitettä: hän kuluttaa parkkia silloinkin, kun pakkasmittari näyttää melkein 30 astetta. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 89. "Moottoripyörä olisi siisti hankkia. Tulevalla kaudella Tommi aikoo satsata kuvauksiin saman porukan kanssa entistä enemmän. Suunnitelmat Mennyt kausi meni pääasiassa kuvatessa PTFilmsin kanssa, jonka tuotokseen kannattaa käydä tutustumassa internetin ihmeellisessä maailmassa. Hän näkee harrastukset erillään toisistaan mutta toisiaan tukevina. Hän on silti erittäin positiivinen luonne, ja tarinaa on varmasti kaverilla kerrottavana hissinousujen ja hyndillä odottelun ajaksi. Hän ei osaa vastata, että kummasta pitää enemmän, koska molemmille harrastuksille löytyy aikansa ja paikkansa. Kuusamossa hän tuntee välillä sosiaalisuuden puutetta, koska monet kaverit ovat muuttaneet pois paikkakunnalta töiden ja opiskelujen merkeissä. Sponsorit auttavat kuitenkin kamojen kanssa, josta on suuri hyöty ja etu. Yksi tulevan talven reissuista ainakin kohdistuu Andorran TTRkisoihin. TOMMI ROKOLAMPI taiset siteensä, ja hän kaipaa välillä kaupungin eläväisyyttä
90 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Mielestäni Ettalan vaikutteet voi positiivisella tavalla huomata Tommin laskemisessa. "On myös siisti nähdä vanhempien ukkojen puskevan itseään eteenpäin nuorten puskiessa päälle ja laskemisen kehittyessä koko ajan", Tommi kertoo. "Kyllähän se lottovoitto ja moottoripyörä olisivat silti kivoja." Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan kaverin tulevaisuuden edesottamuksia.. Tommi haluaa kiittää: vanhempia kaikesta, Rukan kavereita Teemua, Villeä, Sampoa, Henkkaa, Mattia, Jesseä, Sakua, Enniä ja hänen ompelutaitojaan, Vadea, Hepeä, Petua / Bond & Weekend, Pow, Aerial7, O consult / Electric & 32, Rukan lumilautailijoita, Eemeliä & PT-Films-jengiä, Harri Tarvaista, allekirjoittanutta haastiksesta sekä tyttöystävää Suvia. tehdä tulevaisuudessa jotain sellaista duunia, missä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. "Se natsaa jos natsaa. Mulle on tärkeintä, että pääsen toteuttamaan tätä kautta itseäni ja omia unelmiani." Hän ei kasaa harteilleen ylimääräistä painetta vaan antaa ajan näyttää, mitä se tuo tullessaan. "Haluaisin "Haluaisin tehdä tulevaisuudessa jotain sellaista duunia, missä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tonnit ja tuplajykät pyörivät kovalla varmuudella. Tommilla on sellainen temppuvalikoima takataskussa, että monet pro-äijät jäävät valehtelematta kakkoseksi. Arkirutiinit tuovat tasapainon hänen elämäänsä, jota hän myös tulevaisuudelta odottaa. TOMMI ROKOLAMPI Tommin laskuhommia vierestä seuranneena todettakoon, että innokkuus ja törkeän kova motivaatio ovat tuoneet kyseiselle kundille älyttömät skilssit. Hänellä on taitoa ja persoonaa, joten mahdollisuudet ovat avoimet. "Villen kanssa on tullut laskettua paljon ja on aina ollut siisti katsoa vierestä, kun hän laskee. Kunhan tulevaisuudessa asiat olisivat kohtuullisen raiteillaan, ja voisin skeitata kesäisin ja laskea talvisin." Tommi haaveilee normaalista arjesta, jossa on tietty rutiininomainen pysyvyys. Katse tulevaan Kun puhutaan laskijoista, joita hän katsoo ylöspäin, Tommi mainitsee Eero Ettalan. Kunhan tulevaisuudessa asiat olisivat kohtuullisen raiteillaan, ja voisin skeitata kesäisin ja laskea talvisin." Koko nimi: Tommi Antero Rokolampi Ikä: 20 Kotipaikka: Sponssit: Weekend, Bond, Electric, 32, Pow, Aerial7 Lauta ja asetukset: Weekend Comfort Cruiser & Heikki Goodlife 59 Stance: Goofy Vuodet laudan päällä: 13 Kausikortit Rukalle: Tällä hetkellä viides. Tommilla on siis hyvät avaimet ihan kansainvälisen menestymisenkin kannalta, mutta pro-urasta puhuttaessa Tommi ottaa asian tyynen rauhallisesti. En vain vielä tarkkaan tiedä, mikä se ammatti olisi. Toinen huomionarvoinen seikka Tommissa on kaverin monipuolisuus ja karsean kokoinen poppi. Mihin nuorella miehellä pitäisi kiire ollakaan. Ville on tyylikäs ja tekninen laskija ja loistotyyppi." Puhuttaessa tulevaisuudesta ja haaveista on Tommilla ihailtavan arkiset unelmat. En vain vielä tarkkaan tiedä, mikä se ammatti olisi. Toinen henkilö, jota hän laskijana ja persoonana arvostaa, on hänen hyvä ystävänsä Paumolan Ville. Hän haluaa valmistua kunnialla koulusta ja katsoa mahdollisia jatko-opiskeluita ajan kanssa
Sulla on nimi kuin saksalaisella poliitikolla, äiti Jenkeistä ja nuoruudessa olet etsinyt vaikeuksia Tapiolan kulmilla. Kerro kolme syytä, miksi pitäisi tulla takaisin kotiin tai jättää tulematta. En tiedä tasan tarkkaan neliömäärää, mutta tällaisessa pienessä mökissä asutaan tyttöystäväni kanssa. Perus pohjolatunnelmaa ja sähläämistä suomalaisten keskuudessa ei vain löydä mistään muualta maailmassa. Ehkä ne luonteenpiirteet mistä tiedän olevani suomalainen verrattuna muihin ihmisiin täällä Kaliforniassa on se, että tykkään saunasta, salmiakista ja ruisleivästä. - Ehkä vaikeinta on luoda merkin oma imago ja yrittää puhua markkinoinnin, graafisen suunnittelun sekä designin kautta asiakkaille. Tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, että sain nämä kokemukset, mutta kyllä silti kotimaa kutsuu aina välillä ja luulen, että joku päivä palaan vielä kotiin. Onneksi Heiskarin Lauri asuu tässä lähellä, niin voidaan välillä puhua suomea ja katsoa Pulkkista. Yritän katsoa jotain suomalaisia sarjoja ja elokuvia sekä lukea lehtiä ja kirjoja. Mistä luonteenpiirteistä tiedät kuitenkin olevasi suomalainen. Välillä tulee kotimaasta kavereita vierailemaan, ja ne tuovat mukanaan kaikenlaista suomalaista ajanvietettä, niin ei ehdi juuri kotiikävääkään tulla. On myös 92 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ruisleipä, salmiakki ja sauna on kivoja juttuja, mutta armottomia kliseitä. Mikä on vaikein osa-alue suunnitella kylki edellä -lajeissa. Ja sitten vaan puhua, kuunnella ja lukea suomea. - Olihan se hyvä kokemus tulla tänne opiskelemaan ja töihin. Menit, kokeilit ja jäit jumiin. - Moi! Nykyinen piilopaikkani on Laguna Beach, Kalifornia. Mulla on ikävä juuri Suomen vuodenaikoja, joita ei täältä löydy. - Ehkä makaronilaatikko, kun sitä pystyy täälläkin tekemään. Sun äiti kannusti sua lähtemään Jenkkeihin opiskelemaan. - En seuraa saksalaista politiikkaa lainkaan, mutta asuin Tapiolassa 34-vuotiaaseen asti, kunnes muutettiin Kauniaisiin, jossa etsin vaikeuksia junnuna enimmäkseen Kauniaisten skeittiparkilta. Jos on pidempi matka, niin joutuu ottamaan auton käyttöön, kun täällä ei ole oikeastaan minkäänlaista joukkoliikennettä. En tiedä, ehkä ne ovat juuri suomalaisia luonteenpiirteitä. Sun graafisen suunnittelun ja historian opiskelut veivät Circalle kenkien pariin, siitä Forumille ja lopulta omien merkkien Bondin ja Weekendin perustamiseen. TAIDENURKKAUS CHRISTIAN DIDRICHSEN Teksti Peter Hasselgren Moro! Kotipaikka, neliömäärä ja kulkuneuvo. Rakastan myös sitä, kuinka suomalaiset sanovat juuri sen verran kuin on tarpeen, ja sellainen perus jenkkihypetys jää pois. Olen aika hiljainen ja teen kovasti töitä. Kulkuneuvo riippuu matkan pituudesta, mutta yleensä se on joko kävellen, skedellä tai pyörällä. Onko sulla jotain muitakin pakollisia suomalaisia rituaaleja, mihin pitää päästä käsiksi tietyin väliajoin
- Joo, oli kyllä ikäviä uutisia, ja tunnen itseni aika petetyksi. TAIDENURKKAUS kin, ja idea elää vahvana edelleen joko Jenkeissä tai Suomessa. Olisi hauskaa tehdä duunia toiselle pienelle merkille, jotta tuntisin olevani osa brändiä ja sen kehittämistä. Voisi myös olla todella hauskaa tehdä töitä design- tai mainostoimistossa, jotta pääsisi tekemään todella kiinnostavaa ja vaihtelevaa työtä. Jos Suomesta löytyisi unelmien työpaikka, niin täytyisi vain saada tyttöystävä ylipuhuttua mukaan, hehheh. Kaikenlainen kiinnostaa. Kiitos. Onko kynnyskysymys juuri maa, mistä tuote tulee eikä se itse tuote. Tuli se melko yllätyksenä, koska oltiin oltu kavereita tosi kauan, mutta en voi jäädä murehtimaan asiaa. Esimerkiksi useat kaupat eivät maksaneet meille velkojaan yli vuoteen, koska niilläkin meni huonosti, ja sehän sitten tietysti aiheuttaa meille pienelle merkille vaikeuksia. Olen miettinyt muutamia erilaisia vaihtoehtoja. Olemme myös miettineet perustavamme Laurin kanssa perussuomalaisen nakkikios- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 93. Mulla on kyllä paljon varaa kehittyä ja haluisin oppia yhdistämään muita mediumeja paremmin ja ylipäätänsä olemaan monipuolisempi ja laajentaa tyyliäni. Jenkeissä ei bisneksessä mietitä henkilökohtaisuuksia. - Ensinnäkin se vaatii idean ja rahoituksen tehdä siitä todellisuutta. Otan tämän opetuksena ja siirryn eteenpäin. Etelä-Kaliforniassa kuitenkin kannattaa olla varovainen varsinkin bisnessuhteissa. Vastasin meidän firmassa markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta ja osin vaatesuunnittelustakin. Yleisesti kyllä uskon, että iso osa ihmisistä, jotka ulkomailla himoitsevat sellaisia tuotteita mitä Makia, Control ja Icon tekevät, etsivät juuri jotain uutta ja kiinnostavaa. Jos kaikille yrittää puhua yhtä aikaa, niin brändi menettää helposti identiteettinsä. Enimmäkseen se johtuu siitä, ettei ole ollut hirveästi aikaa pariin viime vuoteen tehdä kokeiluja muilla tekniikoilla. Voiko Amerikassa sinisilmäinen pohjolanpoika luottaa kenenkään. Minun mielestä oli tärkeää, että meillä oli vähän erilainen ilme, jotta erotuttiin massasta. Kun vanhat sotkut on selvitetty ja surutyö lopeteltu, niin on aika mennä puristelemaan vieraita takamuksesta. Tietysti myös auttaa, että bisneksessä mukana olevat tietävät ja osaavat hoitaa asiansa hyvin. Täytyy vain antaa aikaa niille. - Kyllä minusta tuntuu, että se oli osin sitä. Sun yhtiökumppanisi lähti lätkimään, mikä saattaa tarkoittaa noiden Bondin ja Weekendin lopettamista. Noissa töissä toistuu vektorigrafiikka. Olisi myös hauskaa oppia screen-printtaamista ja veistämistä. Se vaatii myös paljon työtä ja stressiä, mutta samalla se on hauskaa sekä jännittävää. Toivottavasti hyvällä tavalla, josta ihmiset tykkäisivät. Oliko markkinamasennuksella osaa tapahtuneeseen. Tietysti on vaikeuksia saada merkki ulkomaille ja tiettyihin markkinoihin, ja se vie aikansa. Minkälaista palautetta teidän konseptista tuli. Se että ne ovat Suomesta voisi olla hyvä etu siihen. Mikä on Christianin seuraava unelma. Oletko fiilistellyt Picasson duuneja, missä muotokuva vedettiin yhdellä pensselinvedolla. Ehkä mä huomaan sen varsinkin Makiasta, koska tunnen ne tyypit niin hyvin. Tykkään myös vaatesuunnittelusta, maalaamisesta ja piirtämisestä sekä valokuvauksesta. Toisaalta olisi myös mielenkiintoista kokemuksena olla töissä todella isolle firmalle, jotta pääsisin näkemään, miten ne toimivat. Ehkä mun tyyli on sieltä kasvanut. - Aika paljon teen nykyään tietokoneella. Mutta voi sitä perustaa toimistoja ulkomaille, jotka voi hoitaa noita juttuja. Sä vastasit pitkälti teidän merkkien graafisesta linjasta, ja look oli aika erilainen kuin muilla. - Olen aina tykännyt aika yksinkertaisista tyyleistä suunnittelussa. Miten iso duuni maailmanlaajuisen menestysbrändin perustaminen on, ja mitä juttuja se vaatii. Kun uskoo vahvasti tekemiseen ja jaksaa puskea, niin se kyllä loistaa läpi ja näkyy tuotteissa. - Tuli itse asiassa heti tosi hyvää palautetta, mikä oli kannustavaa ja positiivista. Yritystä on ollut kovasti ulkomaille, mutta taival on ollut kaikilla pitkä. Ei se sitä meinaa, että olisi helppoa tai nopeaa tehdä, mutta jotenkin yksinkertaisempaa designia on helpompi katsoa. - Vaikea sanoa. Kyllä ihmisiin täällä Jenkeissä voi luottaa, mutta tietysti on hyvä olla varovainen keneen luottaa. Pysyykö mikään muu työväline käsissä. Jenkeissä on nyt tietyissä piireissä suosittua ostaa Made in America -tuotteita. - Vaikka ne ovat suht erilaisia, niin kaikista kolmesta merkistä huomaa, että ne laittaa paljon sydäntä siihen mitä ne tekee ja itse tuotteisiin. Makia, Icon ja Control ovat siistejä suomalaisia merkkejä. - Kiitti tuhannesti itsellesi. tärkeää muistaa, ettei kaikille maistu sama maku. Vaikeinta on ehkä saada tuotteet tiettyyn hintaluokkaan, saada tietoa eri ulkomaiden markkinoista ja markkinoida niitä tuotteita Suomesta. Jos ihmiset innostuvat siitä ideasta, täytyy perustaa verkosto viemään sitä ideaa maailmalle sekä varmistaa, että se pysyy mielenkiintoisena vuodesta toiseen. Sait juuri kuulla ikäviä uutisia. Ihmiset ovat hyviä puhumaan, mutta se voi olla aika pinnallista. Sun tyyli on aika yksinkertainen. En pyörittänyt talouden hoitoa tai myyntiä, mutta kyllä tiesin, että oli vaikeuksia laman takia
Missä ovat kalliit hävittäjämme. Tiedä johtuuko se saasteista vai karppaamisestani. Lappalaisten kiistaton hulluus johtuu todennäköisesti revontulista, jotka ovat oikeasti aistiharhoja. Lisäksi ne syövät meidän ruoat. Sieltä pökäleen seasta höyrystyy hiutale, joka laskeutuu sinun kummullesi, paikalliseen snoukkaspottiisi alustaksi ja mahdollistaa sun lumilautailun ja sitä kautta olemassaolosi lumilautailijana. Tukekaa paikallista rinneyrittäjää. Lippis on vaihtunut kansallispukuun, ja täytyy sanoa, että näytän todella hyvältä ikäiselleni sopivissa vetimissä. Nykyään en enää landella ollessani kiilaa paikallisia ja pyrin muutenkin arvostamaan heitä. Sarvikuono luottaa elekieleen. Ainoa tapa irrottaa kieli kaiteesta on pyytää frendiä kusemaan se irti. Nimby on muotisana, joten se on vähän pakko änkeä tähän vikahittiin, jotta meitsistä välittyy kuva, että olen ajan hermolla oleva fiksu kaveri, joka tietää missä mennään. Tässä betonihelvetissä voi liukua laudalla. Joulupukkikin on paskapuhetta. Paikallisuus on pop. Avolouhoksen lisäksi pyrimme louhimaan soraa ja levittämään sitä ympäriinsä, jotta sinne saataisiin kansainväliset mitat täyttävä rock-areena parkkipaikkoineen. Onko tosiaan niin, että annamme ihmisten tulla ulostamaan päällemme. Tuntuu tosi väärältä, koska Suomessakin on paljon ihmisiä, joilla ei ole hauskaa eivätkä ne ole nähneet edes koko reiliä ja sitten tulee ne ulkomaalaiset ja laskee siitä reilistä vaikka joku paikallinen voisi esimerkiksi nojata siihen. Tai kuivattaa pyykkejä siinä tai tehdä jotain saadakseen vastinetta veroilleen. Eikö heillä ole kotimaassaan reilejä. Vieraillessani vierailla paikkakunnilla lautakasani kanssa pidän yleensä matalaa profiilia enkä esimerkiksi esittele tatuointiani, jossa lukee: "Fuck everybody else who is not where I am from. Matka vain jatkuu ja sitä vaan kelaa, että koska tämä loppuu. You suck and your friends and family too." Sitä joskus nuorempana oli kiivas ja ajatteli, että vain oma hood on tärkein. Mutta ei, nämä komistukset tulevat tänne viemään eukkomme ja asettavat niille hunnun otsalle. Ideaa omasta tilasta kutsutaan reviiriksi. Itse mieluummin repäisen kieleni ja kärsin verenvuodosta kuin annan kenenkään kusta suuhuni, jonka idea kai on, että kuuma urea sulattaa jäätyneen kielen irti metallista. Minua itseäkin ummettaa. Kun tämä lihakasa kaapii maata jalallaan, niin viesti on universaali reviiriläppä: "Painu vittuun mun mestoilta." Mikä helvetin lumilautakulttuuri. Tai ainakin ymmärtämään heitä. Lappilaiset ovat todella omituista jengiä, jos totta puhutaan. Lokilla on paha olla, sillä sotku masentaa sitä. Onhan se ihan älytöntä olla lande, mutta oli lautailija sitten Espoosta tai Rovaniemeltä, niin kaikki me vuodamme samaa vertaa ja teemme samanlaisia kakkapökäleitä, kiinteitä ja löysiä, riippuen tilanteesta ja siitä mitä on syönyt. Katujen valaistus on mielestäni toissijaista esimerkiksi hiihtokeskuksen hissien toimintaan nähden. Tämä kakkavelli on kuitenkin ainoa meri mikä meillä on. Paikallisena joskus ihmettelen, että miksi vieraita pitää hyysäillä. Sitä ei ole olemassa, vaan sillä pyritään huijaamaan lapsia. Pakko tunnustaa, että olen pyrkinyt saada toimilupaa parille kaivokselle, joista ei todellakaan ole hyötyä kenellekään paikalliselle lappilaiselle. Juovuspäissä tulee kuunneltua lähinnä sotilasmusiikkia, mutta muuten kuuntelen pääsääntöisesti jenkkaa paikallisten artistien soittamana. Ilman lumilautailua Helsinki olisi harmaa ja ankea koleiden rakennusten pläjäys, jota se tietenkin edelleen on, mutta hauskalla tavalla. "Not in my backyard" eli nimby skulaa tilanteessa, jossa esimerkiksi joku ei halua vammaista, päihdeongelmaista, pakolaista, punatukkaista tai rillipäistä läskiä naapurikseen, mutta usein suo kernaasti ilon muille vastaanottaa edellä mainittua not so cool rupusakkia naapureikseen. Vaikka olenkin koukussa kaikkeen paikalliseen, kuten kotisohvaan, paikallisiin oluisiin, paikallisradioon sekä etenkin kaupungin järjestämiin paikallisiin vanhustenpalveluihin, niin en ole täysin sisäsiittoinen degeneroitunut mutantti, vaan pyrin vierailemaan muillakin paikkakunnilla tapaamassa muita ihmisiä omien kuvioideni ulkopuolelta todistaakseni olevani maailmoja syleilevä kosmopoliitti, jota ei nyt ihan kaikki erilaiset ihmiset vituta. Miksi meitä ei puolusteta. Onko meillä varaa siihen. Monet lautailevat frendini ovat Lapista, ja jostain kummasta syystä he usein muuttavat pois kotiseudultaan, joka kuitenkin heidän mielestään on se kingein mesta. He eivät ymmärrä kulttuuriamme ja haluavat varmaan sen minareetinkin. Koirien kielelle en osaa edellä mainittua lausetta kääntää, mutta se menee jokseenkin näin: "Hau hau." Koira myös tehostaa viestin vakavuutta näyttämällä hampaitaan, joka tarkoittaa, että eläin on valmis turvautumaan voimakeinoihin, kuten muun muassa puremiseen tehostaakseen viestinsä perillemenoa. Lapin ainoa positiivinen attribuutti on, että siellä on rinteitä, jotka viettävät alaspäin. Lappi tarvitsee investointeja perkele. Paljon hauskempaa on nousta hissillä ylös ja laskea alas kuin olla, että jee, onpas tää vitun yes, että on valo kadulle, voi katsoa kun kura sulaa. Niitä tuskin on, mutta osoitatte rehellisen halunne toimia yhteistyössä hyvinvointia tuottavan yrittäjän kanssa. Yrittäjä tuottaa kuluttajille muun muassa hissipalveluita, jotka ovat huomattavasti itseäni kiinnostavampia kuin kunnalliset palvelut, jotka ovat usein todella yksinkertaisia. Veisivät varmaan laudan jalasta, ellei se olisi sträpillä kiinni. Minkä takia jotkut ulkomaalaiset tulevat kuvaamaan meidän reilejä. Tajuavatko he miltä tuntuu olla suomalainen? Paikallisena minusta on pöyristyttävää, että Helsinkiin tulevat turistit laskevat kakkapökäleensä meidän mereen eikä kukaan tee mitään. Ampuvat ahmat, raiskaavat riekot, purevat porojen kivekset ja mahdollisuuden salliessa nylkevät etelän median edustajan eli meitsin ja kätkevät ruumiini suohon. Jotain perehdyttämistä hekin tarvitsevat kyetäkseen asioimaan kantasuomalaisten kanssa. Saiskos välillä jotain hauskaa please. 94 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tajuavatko he miltä tuntuu olla suomalainen. VIKAHITTI Locals only. Teksti Knopp Ensinnäkin olen ylpeä suomalainen ja kuuntelen paikalliset uutiset radiosta aina kun mahdollista. Eikö heillä ole kotimaassaan reilejä. Paikallisena asukkaana tunnen ylpeyttä, kun näen nuorison käyttävän urbaania infraa laskettelualustanaan. Sitä että ollaan ylpeitä omasta tontista ja edellytetään sitä muiltakin. Selittämättömät ovat luojan tiet, mutta niin se vaan tapahtuu. Jos ei ole varaa ostaa lippuja, niin menkää hattu kourassa kysymään töitä. Me eletään elämystaloudessa, ja tämä reaalimaailma on ollut muutaman vuoden yhtä kummitusjunaa. Olen siis ajattelen sinä sitä siis luet. Minkä takia jotkut ulkomaalaiset tulevat kuvaamaan meidän reilejä. Olen aikonut kaivaa, porailla ja saastuttaa mestat, koska tällä toiminnalla voi myös tienata. Tästä pääsemmekin sitten uskomattomalla aasinsillalla asian ytimeen, tämänkertaiseen vikahittiin, jossa ruoditaan paikallisuutta lumilautakulttuurin intresseistä. Onkin ihme, ettei Lappia miehitetä, vaan siellä käydään sulassa sovussa laskemassa. Se on niitä yhteisesti hyväksi koettuja tapoja toimia, kuten ettei taklata muita lajin harrastajia eikä laiteta kieltä reiliin, koska tiedetään, että se jää siihen pakkasella kiinni. "Tää on mun mesta, painutkos pois" on lajeille luontaista käytöstä. Tämä ilmiö on universaali luonnonlaki, eikä sillä ole paikallisia variaatiota kieli kaiteessa vituttaa yhtälailla Chilestä Jyväskylään. Ulkomaalaisissa lumilautailijoissa ärsyttää eniten se, että ne vievät meidän muijat. Joku todellakin maksaa jossain jostain vitun uraanista, ja mä otan osani. Täällä Itämeressä kelluu pökäle ja silakka kärsii. Ihme viipottajiahan ne ovat, ja on jotenkin naiivia ajatella, että me hyödymme siitä, että jengi tulee pitämään tänne hauskaa. Miltä tuntuu sammua hankeen munasillaan. Ei tee edes mieli munia. Tarjotkaa jotain siistejä palveluita kuluttajille. Emmekö voisi edellyttää, että risteilijät eivät laskisi ihmisten kakkapökäleitä mereen vaan jonnekin muualle, nimby. Omasta mielestäni tervehenkinen lokalismi on tavoiteltavaa. Tsempatkaa vähän kunnat
seat.fi seat.Fi seat on suomen lumilautaliiton pääyhteistyökumppani. a ce a t il p e te k d et lmis la ex teeee unees k hit e ja ie g lumilautasu iet,nex su sikk s i tainee om t lam, mu Geniahasto pää hauspaar,oerotyäm vfudäit repeeroille. rinteeseejokaiselle vai reilejäeur,sektsehnaieatmdmoelontaa n, i l e dat s il uta oc ue n e t is äp n emp ita in to ucilanpae saaudmiganismeatajoukckabeortuekpäma.tSniklisinerustilumeeLrumirtauhrasmsoleetpi a p Fici x t tt r ta toua. L teenp in pta o ehdotu . nis aut volupt. Voittajat arv aque ven n. Ääeestäpeoibuiasre om/seatfinland SEAT Lumira s r k id end re r ebook.c de pit s ex e r a a tukevilleo dxerum n maheollisuu facii parhaille lumilr utailurro berrsavi d osoitteessa fac oja lit etu ace kosta. O llistu ja us urah jokaorkaa ap estisquaen ehdotusten jou ib otaan parhaide t
/ 010 4257 300 / www.santacosport.fi. Santaco Sport Ltd