Softaaja 10/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Entisenä yrittäjänä näkisin silti paljon toimivammaksi ratkaisuksi keskittyä oman toiminnan hiomiseen ja entistäkin parempaan asiakkaiden palvelemiseen, kuin kilpailijoiden mustamaalaamiseen tai sellaisesta syyttämiseen mikäli tällaista siis tulkittaisiin tapahtuneen. Suomen airsoft-markkinat ovat totta kai rajalliset, mutta niitä voi pyrkiä kasvattamaan muun muassa osallistumalla aktiivisesti harrastustoiminnan kehittämiseen yhdistysten kanssa, kuten eräät toimijat tekevätkin. Poikkeuksellisen asiasta tekee se, että tällä kertaa osallisina ovat kaupalliset toimijat sekä joko näihin kytkeytyviä tai täysin ulkopuolisia yksittäisiä ihmisiä. P Ä Ä K I RJ O I T U S KUMMAA KYRÄILYÄ KAUPPARINTAMALLA Olen jo jonkin aikaa seurannut suurella mielenkiinnolla eräitä kotimaisia airsoft-keskustelupalstoja. Jäitä hattuun pojat. Esa Toivonen S O F TA AJ A SOFTAAJA PL 82, 00511 HELSINKI 09 827 5556 toimitus@softaaja.fi www.softaaja.fi ISSN 1459-4633 Jarkko Koskinen Esa Toivonen Toivo Haimi Antti Kauhanen Ville Vaalisto Juho Ala-Jääski Olli Salovaara Arttu Pajunen Vesa Huovinen Janne Korhonen Lawrence Holsworth Olli Vesakoski Jaakko Viitala Manolis Anthopoulos Kalle-Erik Vähäkylä Paula Laitinen Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Antti Kauhanen Esa Toivonen Julius Koivistoinen Arsi Ikäheimonen KANNEN KUVA Esa Toivonen MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firepublications.fi ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET 09 827 5556 (klo 10:00-16:00) asiakaspalvelu@softaaja.fi TILAUSHINNAT määräaikaistilaus 12 kk 54,45 F kestotilaus 12 kk 49,95 F KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 82, 00511 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ TOIMITUSSIHTEERI TEKIJÄT ART DIRECTOR GRAAFIKKO Neljäs vuosikerta. Softaaja ilmestyy 11 kertaa vuodessa.. En lähde erittelemään kiistan yksityiskohtia, saati ruotimaan onko joku toiminut asiattomasti tässä hässäkässä, tai muutakaan sellaista. Joka tapauksessa kyllä tänne mahtuu useampikin kauppias. Internetin ihmemaassa näyttää nimittäin olevan valloillaan jos ei nyt suoranainen taistelu, niin ainakin kiivas suukopu tiettyjen alan toimijoiden välillä. Tappeleminen kun ei tunnetusti kenenkään tilipussia lihota. Ymmärrän hyvin kauppojen seuraavan tarkoin kilpailijoidensa tekemisiä, niinhän sitä pitääkin, jos aikoo menestyä. Lähinnä vain ihmettelen miten aikuisilla ihmisillä, jotka vieläpä tekevät airsoft-kauppaa työkseen, on varaa käyttää aikaansa tällaiseen hedelmättömään kiistelyyn, olkoonkin, että ulkopuolisen silmin touhu saattaa tulkinnasta riippuen vaikuttaa yhtälailla kilpailijaan kohdistetulta, yksittäisten ihmisten taakse verhotulta ajojahdilta kuin liki hysteeriseltä ylireagoinnilta muutamaan vähemmän rakentavasti esitettyyn kritiikkiin. Tässähän ei sinällään ole mitään ihmeellistä, sillä eri kuppikuntien välille on ennenkin puhjennut epämääräisiä kiistoja
S I SÄ LT Ö PÄÄKIRJOITUS AJANKOHTAISTA 4 6 8 10 16 22 26 32 38 42 44 46 48 50 52 54 56 57 58 60 62 64 66 AS STI TACTICAL SIVU 22 LUPAAVA UUTUUSPISTOOLI. VARUSVARASTO KING ARMS GALIL SAR SYSTEMA TW5 ASG STI TACTICAL KART M14 EBR TOKYO MARUI UZI SMG WELL R2 KOLUMNI TAISTELU BRITANNIASTA SOFTERNA -08, OSA 1 PATTERN 58 WELL R2 SIVU 38 KOPIO-SKORPPARI. ARENA VYKEN FLAKJAK HYPERION EOS0606I GOULD & GOODRICH 381 KREIKKALAINEN LIZARD-MAASTOPUKU ERIKOISUUS SOFTAAJAN SILMÄLLÄ: AIR FORCE SECURITY FORCE SKENAARIOPELAAJAN PÄIVÄKIRJA TIIMIESITTELY: F.I.A. KENTTÄPOSTIA PARONIN PALSTA SOFTERNA -08 SIVU 46 SOTILASTAITOKILPAILU MUOVIKUULILLA.
Merkintä on pakollinen Japanissa valmistetuille airsoft-tuotteille, koska ne on hyväksytettävä ASGK:lla ennen niiden sarjatuotantoa. S OF TA A J A . Olemme keränneet tarkasti kokemuksia ja palautteita ja tulemme kehittämään lehteä niin fyysisesti kuin sisällöllisestikin entistä paremmaksi. Sivuston keskustelufoorumin käyttäjätunnuksilla pääsee nyt käyttämään kaikki sivuston ominaisuuksia: gallerian äänestystä ja kuvien kommentointia sekä vastikään käyttöön otettua uutisten kommentointia. (08) 311 3133, 040 508 5833 s-posti: sak@ouluntyostokeskus.com. AJA N KOH TA ISTA Muutoksen MilGearin tuulia varastomyymälä KULUNUT VUOSI on ollut Softaajan kaikkien aikojen massiivisin. Sallimme myös käyttäjien avatarit tuomaan viesteihin lisää ilmettä ja persoonallisuutta. F I 6 puh. Lähiaikoina onkin luvassa varsin huomattavia muutoksia, joten juuri nyt, arvoisat lukijat, kannattaa lähettää palautetta ja ehdotuksia siitä, millaista Softaajaa haluaisitte lukea. Sivuston uutistarjonta pyritään pitämään mahdollisimman tuoreena ja mielenkiintoisena, ja tarjoamme jatkossakin lehtiartikkeleille lisäarvoa muun muassa videomateriaalin muodossa. Ellet vielä ole tilaaja, muista tehdä tilauksesi hyvissä ajoin, jotta saat varmasti näyttävän seinäkalenterin ensi vuodeksi. aukeaa TOIMINTAANSA laajentava MilGear Finland on avaamassa marraskuun alkuun mennessä varastomyymälän ja tuotteiden esittelytilat toimipisteeseensä Oulussa. Lehden ohella myös jatkuvasti laajeneva nettiportaalimme kehittyy koko ajan niin ikään käyttäjien toiveita huomioon ottaen. Joulunumero tuo jälleen tilaajille perinteisen Softaajan kalenterin. Lyhyesti ilmaistuna merkintä tarkoittaa siis Japanissa hyväksyttyä tuotetta. Hanki nyt aito SAK-vaimennin syksyn tarjoushintaan Kiinnityskierre skierre M14x1 tai ai M14x1 vasen asen Myynnissä myös heittokirveet sekä japanilaiset ja keskiaikaiset miekat kesän rientoihin ja seinälle! www.ouluntyostokeskus.com W W W. Kallisenkujalla sijaitseva myymälä on auki joka arkipäivä. ASGK Japanilaisisten airsoft-aseiden kyljistä löytyvä ASGK-merkintä tarkoittaa Japanin airsoft-tuotteiden valmistusta säätelevää organisaatiota eli AirSoft Gun Kaita
Kyseessä ei ole myymälä, vaan yhteyshenkilö, jolle liike toimittaa Oulun seudulle tilatut tavarat. Toimitus pidättää oikeuden muokata tai jättää julkaisematta lähetettyjä tekstejä.. Checkpoint 34 8.9.11.2008, Oulu Pohjois-Pohjanmaan Airsoft ry:n kauden päätöstapahtumassa Yhdysvaltain jalkaväki ottaa mittaa Talebaneista Afganistanissa. Lisätietoja skenaariopeleistä osoitteessa www.pelikalenteri.net. Softaajan uutispalstalle voi lähettää uutisvihjeitä ja lehdistötiedotteita osoitteeseen: Softaaja, PL 82, 00511 Helsinki tai sähköpostitse: toimitus@softaaja.fi. Muovisotilas avasi jakelupisteen Ouluun NIIN IKÄÄN laajentuva Muovisotilas avasi Ouluun oman jakelupisteen. Kiilalinja 08.09.11.2008, Orivesi Milsim Finland järjestää vaihteeksi hieman toiminnallisempaa milsimiä. Näin ollen tilaajien ei tarvitse maksaa toimituskuluja, vaan he voivat noutaa tuotteet jakelupisteestä. PELIKALENTERI.NET Ardennien taistelu 01.11.2008, Hämeenlinna Kauden viimeisessä pelissään Kotiniemen valtio vie pelaajat hieman tiukempien varusterajojen kera Ardennien vuoristoon toisen maailmansodan loppuhetkille
Jatkuvaa valoa saa napsauttamalla keinukytkimen ylös tai alas. Kaiken kaikkiaan kyseessä on ehkäpä paras Strike Systemsin tuotos pitkään aikaan. NOMEX FLIGHT GLOVES Valmistaja: Strike Systems Värit: OD, musta Saatavilla ASG:n jälleenmyyjiltä. PIKKUTAKTINEN TUIKKU TAKTISTEN ASEVALOJEN tarpeellisuudesta muovikuulakäytössä voi olla monta mieltä, mutta äärimmäiseen taktisuuteen pyrittäessä kompromissit eivät ole ratkaisuja. Kytkin on molemminpuolinen, eli sitä voi käyttää kummalla kädellä tahansa. Onko kalliiden kalvosimien tai SureFiren asevalon hankkiminen sitten pelkkää pröystäilyä vai laatutietoisen tyylikkään herrasmiehen valinta, se kysymys jääköön jokaisen henkilökohtaisen maun ja lompakon väliseksi kädenväännöksi. SUREFIRE X300 Valmistaja: SureFire LLC Tyyppimerkintä: X300 LED Weapon Light Hinta: 337 euroa Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy www.hantaurus.fi (09) 629 6669. Erona kokonahkaiseen hanskaan on parempi istuvuus ja hengittävyys, kokokankaiseen puolestaan parempi kestävyys. Nomex-hanskojen ikuinen riesa tosin on tukeviin puuvilla- ja nahkahanskoihin verrattuna heikko kestävyys, mutta mitenkään erityisen heikoilta nämä kopiot eivät vaikuta. Virtaa riittää kahdeksi ja puoleksi tunniksi kahdesta CR123A-litiumparistosta. Lisäosana valaisimeen voi liittää painokytkimen, jolloin valon voi kytkeä kahvaa puristamalla, muuttamatta ampumaotetta. VA R U S VA R A S T O LENTORUKKASET Markkinoilta löytyy jos jonkinlaista kinnasta ja käsinettä, aina viidenkymmenen sentin puutarhahanskoista liki sadan euron kengurunnahkaisiin ampujanhanskoihin. Pelikäytössä Strike Systemsin hanskat toimivat vallan mainiosti, ja parin viikon kenttätestin perusteella kestävyyskin on ainakin viikonloppupelaajalle riittävällä tasolla. Lamppu kytketään hetkellisesti päälle painamalla keinukytkintä eteenpäin. Kiskottomiin aseisiin on saatavissa myös omia adaptereita. Kestävyydenkään puolesta ei ole lainkaan pelkoa. Normaaleja miesten hansikkaita pidempi varsi suojaa tarvittaessa myös rannetta, ja napakan istuvuuden johdosta hanskat kädessä voi vaikka solmia kengännauhat. Mukana tulee myös adapteri Universal-malliseen kiskoon. Testatuista aseista valaisin ei kiinnittynyt täydellisesti Maruin P226-pistooliin, vaan notkui hiukan, mutta saman valmistajan G18C sen sijaan vaikutti täydelliseltä alustalta. LED-yksikkö ja elektroniikka on suunniteltu kestämään tuliaseen rekyyliä sekä haastavan käytön aiheuttamia kolhuja. Lampun kanssa ulkoilla huoletta. Valaisin kiinnittyy picatinny-mallisiin kiskoihin näppärällä pikakiinnityksellä. Yhdysvaltalainen SureFire on ratkaisujen kärkipäässä, kun mietitään käsiaseeseen sopivaa taktista tuikkua. X300 on pieni ja kevyt, vain 110 grammaa painava valaisin, mutta valotehoa riittää: jopa 110 lumenin valokeila on tiukka ja kantaa kauas, ja riittää taatusti sokaisemaan vastustajan hetkellisesti. Kaikkein parhaimpaan hansikkaiden A-ryhmään näillä kopiohanskoilla ei päästä, mutta niin lähelle kuitenkin etten henkilökohtaisesti näe mitään syytä maksaa moninkertaisia hintoja kengurunnahasta ja "rekyylityynyistä". Sellaisiin iltajuhliin, joihin pukukoodi edellyttää taktista pikkumustaa, tämänlainen asevalo on yhtä pieni, mutta tärkeä yksityiskohta kuin herrasmiehen kalvosinnapit. Ulkonäkökin on varsin tyydyttävä, joskin isot "Strike Systems"-laput häiritsevät hiukan kun varsia käärii lyhyemmiksi. Vaikka hinnakkaammat hanskat ovatkin yleensä jonkin verran mukavampia tai sorminäppäryydeltään parempia, halvemmistakin hanskoista löytyy rankkaan, etenkin sormenpäitä ja kämmentä kuluttavaan pelikäyttöön hyvinkin tyydyttäviä ratkaisuja. Lentokonealumiinista valmistettu anodisoitu runko on täysin vesitiivis. Pyrex-linssi on karkaistu ja ehkäisee heijastuksia, joten sen valonläpäisy on erinomaista. Selkäpuolelta Nomexia, otepuolelta keinonahkaa oleva lentäjänhansikas on "taktisten" hanskojen kantaisä, joka on ollut pohjana suurimmalle osalle "taktisista" hansikkaista. Tällä kertaa testattavaksi eksyivät klassisen lentäjänhansikkaan kopiot. X300 on viranomaiskäyttöön suunniteltu kiskokiinnitteinen valaisinyksikkö
S O F T A A J A . F I 10. W W W
S O F T A A J A . KING ARMS GALIL SAR MONIEN SUOMALAISTEN KUUMEISESTI KAIPAAMA RK 95 ANTAA YHÄ ODOTTAA ITSEÄÄN. F I. SEN SIJAAN TOINEN VANHAN KUUSKAKKOSEN JÄLKELÄINEN, ISRAELILAINEN GALIL SAR ON SAAPUNUT MARKKINOILLE KING ARMSIN VALMISTAMANA. 1 1 W W W
Lisäksi tehtiin pikkuinen MAR (Micro Assault Rifle) ja ARM (Assault Rifle and Machine Gun). Myöskään taitettuna perä ei vatkaa mihinkään suuntaan ellei sitä varta vasten ala vääntämään. Lähimmät Galilit löytyvät lahden takaa Viron puolustusvoimilta. Niinpä IDF päätti kehittää uuden rynnäkkökiväärin korvaamaan paitsi FAL:t, myös osan Uzi-konepistooleista. Vanhat FN FAL:t olivat liian herkkiä aavikon hiekalle sekä auttamattoman raskaita ja kömpelöitä vihollisen käyttämien Kalashnikovien rinnalla. Valmet myi sekä suunnitelmat että tarvittavan laitteiston valtio-omisteiselle Israel Military Industriesille (nykyisin Israel Weapon Industries). Se on luotettava, tarkka ja erittäin helppo käyttää, mutta RK:n tavoin kallis ja hankala valmistaa sekä moderneihin ratkaisuihin verrattuna liian painava ja kömpelö eikä tarpeeksi modulaarinen. SAR KUULA-ASEENA Galileita ei ole airsoft-markkinoille erityisemmin tulvinut, kuten ei hieman harvinaisempia aseita yleensäkään. Coltin tuotteista muodostuikin nopeasti IDF:n pääaseistus ja Galilit jäivät lähinnä panssarijoukkojen, tykistön ja ilmavoimien käyttöön. Aseita ja niiden valmistusoikeutta on sittemmin myyty ahkerasti muun muassa Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Galil SAR on monella tapaa kun kotoinen RK. Joidenkin lähteiden mukaan Suomen tuki Israelille ulottui niinkin pitkälle, että ensimmäisten Galilien rungot olivat Valmetin tekemiä. Kyseisellä kaliiperilla toteutettiin niin ikään Galil Sniper Rifle eli Galatz. KUUDEN PÄIVÄN SOTA vuonna 1967 sai Israelin puolustusvoimat (jatkossa IDF) pohtimaan aseistuksensa uusimista. Muutamat valmistajat ovat ilmoittaneet suunnittelevansa Galileita, mutta King Arms sai omansa ensimmäisenä markkinoille. Siinä missä King Armsin taannoinen FAL (G1) tuotti keveytensä aiheuttaman lelumaisuuden vuoksi pettymyksen jo heti laatikosta nostettaessa, on SAR toista maata. Käyttöönotto tosin lykkäytyi jonkin verran samana vuonna puhjenneen Jom Kippur -sodan vuoksi. AR:ia ja ARM:ia tehtiin myös kaliiperissa 7.62x51 mm NATO. Galilkaan ei jätä kylmäksi: valelukko vispaa edestakaisin innokkaasti tai akusta riippuen vähemmän innokkaasti luoden samalla pyssyyn pienoista tärinää ja lisää ääntä. Erittäin jämäkän aseen materiaalivalinnoissakaan ei ole moitittavaa: runko, piippu, kaasumännän suojaputki ja perä ovat alumiinia, loput metalliosat terästä. Kädensuoja ja pistoolikahva ovat nykykäytännön mukaisesti nylonia, joka tuntuu ja näyttää huomattavasti ABS-muovia miellyttävämmältä. Galilin ergonomia pohjautuu RK:hon ja sitä kautta Kalashnikoviin eli kyseessä on useimmille pelaajille luontevasti sopiva, muttei monien modernien ratkaisujen veroinen muotoilu. S O F T A A J A . Israelin käymien sotien lisäksi Galileita on nähty ainakin Irakin sodassa, Operation Enduring Freedomissa Afganistanissa sekä Kolumbian sisäisissä taisteluissa. KA on mallintanut valitsimen tarkasti, mutta valitettavasti vasemmalla puolella oleva vipu on pelkkä koriste; käytetty kolmosversion rataslaatikko ei tarjoa mahdollisuutta tehdä AKmalliseen runkoon molempikätistä valitsinta. Ensimmäinen versio oli pidempi AR (Assault Rifle). Parin vuoden sisällä armeija sai testattavaksi kaksi vaihtoehtoa, joista toinen, Yisrael Galilin ja Yaacov Liorin suunnittelema Galil valittiin IDF:n rynnäkkökivääriksi vuonna 1973. Joitakin vaihtoehtoja on toki löytynyt, joskin pääasiassa holtittoman kalliina rakennussarjoina tai custom-pajojen erikoisaseina. Mistään lähellekään oikean aseen rekyyliä, lukon liikettä tai ääntä yltävästä ei todellakaan ole kyse, mutta on tämä minusta hauskempaa kuin pelkkä paikallaan jököttävä Takatähtäimessä ei ole minkäänlaisia säätöjä, paitsi kaksi käytännössä täysin samanlaista diopteria ja hämärätähtäin, josta tosin puuttuvat tritiumpallot. W W W. Väittäisinkin löytäneeni uuden ykköstilan pitäjän parhaiden taittoperien listalleni. Israelilaiset korjasivat tämän ongelman Galileissa lisäämällä tulenvalitsimen myös aseen vasemmalle puolelle, jossa sitä on helppo käyttää oikeakätisen ampujan ampuvan käden peukalolla. Kaliiperiksi valittiin uusi, amerikkalaisten kehittämä 5.56x45 mm NATO. Niin itse perä kuin saranakin ovat niin jykevää tekoa, että perän voi mielestäni perustellusti odottaa kestävän yhtä paljon kuin esikuvansakin. TOIMISTOSSA JA METSÄSSÄ Pidin jo Maruin AK-74M:n hauskasti pöpöttävästä blowback-ominaisuudesta. Galil ei milloinkaan levinnyt koko IDF:n käyttöön, sillä amerikkalaiset myivät Israelille 6070-lukujen taitteessa laivalasteittain erittäin edullisia Coltin M16- ja CAR-15-rynnäkkökiväärejä. Vaikka se jääkin massaltaan esikuvastaan jälkeen noin puoli kilogrammaa, on se silti selvästi asemainen eikä mikään höyhenenkevyt lelu. Tulenvalitsimista löytyy myös epärealistisuus, jonka valtaosa valmistajista on orjallisesti kopioinut Maruilta: sarjatulen kun pitäisi olla lähempänä kertatulta, eikä täsmälleen keskellä. Se ei pääse edes osumaan runkoon, joten kolinaakaan ei tarvitse pelata. AKsukuisten aseiden ehkä ongelmallisin ominaisuus on tulenvalitsin, jonka käyttäminen ampuvalla kädellä ilman pitkiä sormia on käytännössä mahdotonta ilman otteen muuttamista. Kuten esimerkiksi VFC:n AK-74:t ovat todistaneet, ei kolmoslaatikko estä toteuttamasta tulenvalitsinta oikeaoppisesti, mutta ilmeisesti tällaiset asiat on helpompi vain kopioida Maruin vanhasta konfiguraatiosta. Galil pohjautuu Valmetin RK 62:een ja etenkin uudemman SAR:n yhdennäköisyys RK 95:den kanssa on huomattava. Taittoperä on erittäin tukeva, eikä se heilu käytännössä lainkaan. SAR (Short Assault Rifle) ei suinkaan ole ainoa Galil, vaan nimen alle mahtuu kokonainen aseperhe. F I 12
RK:sta voimakkaasti vaikutteita saaneet tähtäimet ovat mielestäni hyvät ja AK:n tähtäimiin verrattuna niillä on ehkä helpompi tähdätä tarkasti. F I. Puhtaanapito ja silikoonaaminen auttavat, mutteivat poista ongelmaa täysin. Lippaan jousen pääkappale ei ulkone kuulakuilusta, kuten nykyään monissa muissa uusissa lippaissa. Testiaseessa ilmeni mielenkiintoinen ongelma tai ominaisuus. Nähtävästi tulenvalitsinlevyyn (sector plate) ja valitsimeen liittyvän rattaiston sovitus ei ole aivan sataprosenttisen jämpti. valelukko, olkoonkin, että sen liikerata on huomattavasti esikuvaa lyhyempi. Onneksi blowbackmekanismi on rakennettu siten, ettei valelukon jumiutuminen vaikuta mitenkään koneiston toimintaan. Toisaalla ilmoitetaan aseen syövän 9,6 voltin 1400 mAh AK- eli tikkuakkuja, toisaalla väitetään tilan riittävän jopa 12 voltin tikulle. Isompi ongelma sen sijaan on sen osuminen yläreunastaan laatikonkanteen. Tämä nirhiminen johtaa valelukon reunan kulumiseen, mikä saattaa joko helpottaa sen liikkumista tai sitten tehdä siitä entistä nihkeämpää. Mikäli tulenvalitsimen kääntää kertatulelta sarjatulelle, ase ei ammu, vaan vaihdinvipua on käytettävä varmistetulla ennen sarjaa. Käytännössä uskaltaisin väittää, ettei normaaleista minikennoista koottuna ainakaan 10,8-volttista suurempaa akkua aseeseen saa mahtumaan ihan helpolla. Kuvassa näkyvä vipu lukitsee kädensuojien pannan kuten esikuvassakin. Se on siis salonkikelpoinen myös CQB-peleihin ja monet pelaajat eivät enempää tehoja edellytäkään. KA on petrannut selvästi taannoisesta FAL:sta muutenkin kuin ulkoisten osien viimeistelyssä ja materiaalivalinnoissa. Toimihan se, kunhan ensin oli lätrännyt silikonin kanssa oikein urakalla. Jotain ilonaihetta lisäosista innostuneille sentään löytyy, sillä liekinsammuttimen alla ovat perinteiset 14 mm negatiiviset kierteet. Tulenvalitsin tekee runkoon perinteisen viirun. Odotin siis KA:n osanneen tälläkin kertaa tehdä edes omassa aseessaan toimivan makasiinin. Tarkkuuskin on kokolailla kohdallaan, eikä ihmisen pään kokoiseen kohteeseen pitäisi olla minkäänlaisia ongelmia osua kahdestakymmenestä metristä. Ei luulisi olevan niin vaikeaa tehdä jousen pääkappale, joka työntää sen viimeisenkin pallon ulos kylmään maailmaan. Ehkä tässä vaiheessa on syytä muistuttaa ampumaetäisyyksien olevan airsoftissa niin lyhyitä, että hahlon ja diopterin tarkkuuseroista on todennäköisesti täysin yhdentekevää kiistellä. Rasittavampaa sen sijaan on, että viimeinen kuula jää aina lippaaseen, jolloin lippaan irrottamalla ei näe suoraan, onko se tyhjä vai päättikö se jumittaa. Sarjatulen pitäisi olla lähempänä kertatulta, eikä täsmälleen keskellä. Vasemmanpuoleinen tulenvalitsin on valitettavasti pelkkä koriste. Merkinnät ovat autenttiset ja myös lailliset; KA on hankkinut oikeudet IMI:n nimeen CyberGunilta. AKKUSOMPAILUA Aseen käyttöohje antaa akuista ristiriitaista tietoa. Kaasublokissa on pistinkiinnike. 13 W W W. Itse toivoisin aseelta hieman lisää puhtia, mutta joka tapauksessa joulen verran on hyvä vakiotaso sekin. Varmistukseksi panta kiinnittyy myös kuusiokantaruuvilla. Etutähtäintä voi säätää sekä pysty- että vaakasuunnassa ja myös siitä löytyy hämärätähtäin. Lippaansalpa on tuttu AK-sukuisista aseista. Liekinsammuttimen alta löytyvät 14 mm negatiiviset kierteet. Vastaavasti taas nopeudessa hävitään Mikhail Kalashnikovin luomuksille. S O F T A A J A . Koska aseen akkutila on osittain juuri valelukon kohdalla, saattaa akku osua lukkoon juuri sen verran, että sen liikkuminen häiriintyy. Käytännössä tämä tarkoittaa pääasiassa sitä, että valelukko saattaa jumittua puoliväliin. Blowback ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Tämä ei toki ole merkittävä asia, sillä yhä edelleen valtaosa sähköpyssyistä toimii näin. Midcap-mallinen lipas kärsii niin monille midcapeille tyypillisestä ongelmasta, eli kuulat saattavat jäädä jumiin kuiluun. Galil ampui mittauksissa palloja varsin tasaisesti noin yhden joulen lähtöenergialla. Omat kokemukseni King Armsin lippaista ovat tähän mennessä olleet lähinnä katastrofaalisia lukuunottamatta FAL:n lipasta. Lipas ei siis syötä viimeisiä neljää viittä kuulaa. Tällä hetkellä vaihtoehdot rautatähtäimille ovat jokseenkin olemattomat ainakin airsoftpuolella, sillä aseeseen ei tunnu löytyvän edes lippaita tähtäinkiskoista puhumattakaan
Mitään ulkopuolelta käsin havaittavaa vikaa ei löytynyt, joten oli aika tutkia koneiston syövereitä. vasti pihdeillä. Viritinrattaaseen on asennettu valmiiksi suutinlevynviivästyttäjä (sector gear chip). Oikeastaan vain blowback-mekanismi erottaa sen perinteisestä Kalashnikovista. 8,4 voltin akuillakin ase kyllä toimii, mutta tulinopeus on melkoisen laiska ja laukaisuviivettä voisi kuvata esimerkiksi sanoilla "piinallinen" tai "odotuttava". Akkuihin liittyy hauska pieni yksityiskohta. Käytettävien akkujen on oltava huolellisesti koottuja, sillä esimerkiksi liian paksu kutistesukka tai huonosti asetellut johdot estävät helposti akun mahtumisen putkeen. Ratkaisu on paitsi yksinkertainen, myös erittäin toimiva. Onneksi ase on täysin yhteensopiva markkinoilta löytyvien varaosa- ja viritysmoottorien kanssa. POHDINTAA Ensimmäisten kolmentuhannen kuulan ajan pidin King Armsin Galil SAR:ia todella pätevänä peruspyssynä, johon oli vieläpä lisätty kiva blowback-ominaisuus. Itse akkutila sijoittuu pääosin alapuolelta hieman avonaisen kaasumännän suojaputken sisään ja pari kennoa mahtuu laatikonkannen allekin. Valelukkoa on vedettävä operaation aikana hieman taakse. Tämä osoittautui jälleen hyväksi käytännöksi, sillä noin kolmentuhannen laukauksen jälkeen Galilin koneisto alkoi pykiä pahasti. Rataslaatikon saa irti helposti: vain tulenvalitsin, pistoolikahva ja etupää (sisäpiipun ja hoppikoneiston irti saamiseksi) sekä rataslaatikon päälle ruuveilla kiinnittyvä blowback-mekanismi valelukkoon yhdistävine tankoineen täytyy irrottaa ennen kuin laatikon voi vain nostaa ylös rungosta. Sen jälkeen osat voi nostaa irti. Palautinjousi painaa ohjainkappaleen takaisin eteen ja valelukko on itse jousitettu, jotta mekanismi ei rikkoudu mikäli lukko jumiutuu. Männässä on päällä niin ikään sopiva lovi, jolloin aina männän liikkuessa taaksepäin se lyö samalla ohjainkappaleen ja sitä myöten valelukon taakse. Koska kannassa ei näin ollen ole minkäänlaista hahloa tai koloa meisselille tai avaimelle, täytyy sitä kääntää varo14 TEKSTI: ESA TOIVONEN KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN W W W. Niinkin tärkeän osan kuin moottorin pettäminen jo noin lyhyen käytön jälkeen olikin melkoinen pettymys. Jos jotain hyvää, niin tietenkin myös pahaa: vastaavasti metalliputki aiheuttaa kylmällä ilmalla akun hyytymistä nopeammin kuin se väljemmässä akkutilassa tapahtuisi. Tätä kautta valelukkoa liikuttava vipuvarsi on yhteydessä mäntään. Hoppiyksikkökin on AK:sta tuttu, niin hyvässä kuin pahassa. Vakiokäyttöön 9,6 volttia riittää mainiosti, joskin laukaisuviive jää silläkin varsin pitkäksi. S O F T A A J A . Sisätutkimuksen tärkein päämäärä oli luonnollisesti selvittää aseen toimintahäiriön syy. Perä on karu, mutta erittäin toimiva. Perän sarana on järeää tekoa. Rataslaatikko eroaa perinteisestä vain sen päällä olevalla aukolla. Blowback toimii siten, että rataslaatikon päällä sen takaosassa on aukko, johon valelukkoon kiinnittyvän tangon ohjainkappale sijoittuu. Huomautettavaa on lähinnä jousenohjaimessa ja ventiloidusta männänpäässä, jotka eivät ole laakeroituja. Tunnetustihan akut tapaavat lämmetä kovassa käytössä. F I. Eihän tämäkään oikean aseen tulikuumia osia vastaa, mutta hauskaa se on silti. Sylinterikokonaisuuden tiiviys on erittäin hyvä, mikä osaltaan selittää tasaisia lähtönopeuksia ja tarkkuutta. Kokonaisuutena pidin Galilista todella paljon, vaikka satunnainen lippaan temppuilu harmittikin aina kohdalle osuessaan. Suojaputki ja sen holkki on irrotettava akun laittamista tai pois ottamista varten. Jo alkujaan moottoriin kohdistuneet epäilyt saivat vahvistuksen kun moottoria käytettiin koneistosta irrallaan. Koneisto ei välttämättä saanut vedettyä jousta vireeseen tai pyöritettyä rattaita vireen yli ja moottori rääkyi aivan järkyttävästi. Perinteiseen tapaamme ei kuulia testeissä säästelty. Niinpä on liian aikaista arvioida onko kyseessä yksittäinen valmistusvikainen moottori, vai onko KA:lta päässyt markkinoille laajempikin ero huonoja moottoreita. Ilman moottoririkkoa olisin suositellut asetta oikein lämpimästi, nyt joudun lisäämään suosituksen perään pienen varauksen. KONEISTOKATSAUS Rataslaatikon päälle kiinnittyvä palikka välittää männän liikkeen valelukkoa ohjaavalle tangolle. Mäntä ei ole aivan perustavaraa, sillä sen yläosasta on leikattu pala pois blowback-mekanismia varten. AK-sukuisuus näkyy Galilia purettaessa kaikessa. Koko laite käytännössä hyytyi kokonaan jo ilman minkäänlaista vastustakin. Tarvittava varovaisuus on verrannollinen lähinnä avaajan haluun olla tekemättä kantaan holtittomia jälkiä pihdin hampailla. Ehkä kyseessä on vain uuden asemallin lapsentauti, joka korjataan nopeasti tai vain testiyksilöömme osunut yksittäinen valmistusvikainen moottori. Koska aseen akkutila on pääosin kaasumännän suojaputken sisällä ja erittäin ahdas, seuraa akun lämpenemisestä lämmön siirtyminen myös metalliseen suojaputkeen. Koska ase on vastikään julkaistu, ei siitä löydy vielä juurikaan käyttökokemuksia. Tiiviin taistelun jälkeen putki saattaakin olla likimain kuuma. Koneisto on koottu laadukkaista osista alkaen aina 7 mm kuulalaakereista teräksisiin rattaisiin. Maruista poiketen valitsinvivussa ei ole liimattua kumitulppaa ruuvin päällä, vaan päälle näkyvä osa on ruuvin kanta itsessään. Tämä tapahtuu vetämällä niitä taaksepäin kunnes holkki on ulkona uristaan. Kuitenkin on huomioitava, että ongelma on erittäin helppo korjata ja muutoin pyssy toimi kuin unelma
Akun laittaminen ja poistaminen edellyttävät osien irrottamista. AK-mallinen hopinsäätö löytyy tuttuun tapaan hylsynpoistoaukosta. Akun ei auta kärsiä ahtaanpaikankammosta. F I. S O F T A A J A . Laatikonkannen alta paljastuva akkutila näyttää ensisilmäyksellä kammottavan pieneltä. Lipas syöttää, jos syöttää. G a li l S A R Valmistaja: King Arms, to im in ta 20 m Lähtöenergia: Lähtönopeus: Kasan koko: Keskihajonta: Hong Kong G&G Natural 0,20 g (0,20 g) G&G Natural 0,25 g (0,26 g) G&G Natural 0,28 g (0,30 g) Pituus: 854 / 617 mm Piipun pituus: 360 mm Paino: 3290 g Hinta: 436 dollaria Myyjä: WGC Shop, www.wgcshop.com 1,02 J 101 m/s 88 mm 34 mm 0,99 J 87 m/s 105 mm 35 mm 0,96 J 80 m/s 84 mm 28 mm 15 W W W. Onneksi tila jatkuu kaasumännän suojaputken sisään. Kaasumännän suojaputki ja sen holkki lähtevät irti vetämällä. Minikennoista koottu AK-mallin voimanlähde mahtuu sisään juuri ja juuri. Ainoat airsoftiin viittaavat merkinnät on piilotettu lippaan pohjalevyyn. Mäntää lukuunottamatta muut koneiston osat ovat normaaleja kolmosversion ja AK:n osia. 130 kuulan midcap-lipas on kuin STANAG-lippaan ja AK-74:n lippaan risteytys
S O F T A A J A . F I 16. W W W
Tärkeimmät uudistukset lienevät vetoperällisen version julkaisu vuonna 1978, kiinteällä vaimentimella varustetun MP5SD:n julkaisu, kompakti MP5K eri malleineen, Navy-tyyppisen kahvarungon käyttöönotto Yhdysvaltoihin myytävissä aseissa sekä aseen viimeisin evoluutioversio MP5F, joita muun muassa Suomen Puolustusvoimilla on käytössään. 2008 Ensimmäiset huhut Systeman MP5 PTW:stä alkoivat liikkua internetin keskustelulaudoilla W W W. MP5:n ottivat ensimmäisinä palveluskäyttöön Saksan rajavartiosto sekä Sveitsin poliisi. Escortin aseen valmistus lopetettiin muutama vuosi sitten alkuperäisten YE:n muottien tuhouduttua. Ensimmäiset mainittavat versiot lienevät JAC:n aseet, jotka toimivat ulkoisella paineilma- tai hiilidioksidilähteellä. Näille kaikille yhteistä on version 2 rataslaatikon käyttö (pois lukien MP5K- ja PDW-mallit). Tästä johtuen sähköaseissa ei ole voinut käyttää mm. aitoja periä, kiikarikiskoja tai lamppukahvoja. TRAINING WEAPON 5 VER. Sähkötoimisena versiona asetta löytyy muun muassa Maruilta, G&G:ltä ja Classic Armylta sekä luonnollisesti lukuisilta kiinalaisilta halpaval17 mistajilta. Lisäksi kaikista on myös puuttunut 3-5 kuulan pursketulimahdollisuus, joten muun muassa Maruin MP5A4:nä markkinoima ase on tosiasiassa MP5A2 Navy, jossa ei pursketulimahdollisuutta A4:n tapaan ole. NIIDEN TEKNIIKKA ALKAA OLLA AIKANSA ELÄNYTTÄ, MUTTA MISTÄ LÖYTYISI VANHALLE MALLISTOLLE SEURAAJA. MP5-muovikuulaversioita on valmistettu useamman tehtaan toimesta niin kauan kuin kuuden millimetrin kuulia on ampumaradoilla ja pelikentillä ilmassa lentänyt. Jälkimmäiset kehitettiin FBI:n tarpeita silmälläpitäen ja ne tunnetaan nimillä MP5/10 ja MP5/40. Runko ja kahva ovat liian paksuja ja kädensuojan kiinnityskohdat ovat sekä erilaiset että eri kohdissa kuin aidossa MP5:ssä. F I. Ase oli alun perin suunnattu poliisivoimien tarpeisiin, joilla oli huutava tarve pienikokoisille, luotattaville ja sarjatuleen kykeneville aseille pistoolien rinnalle. Aseet eroavat aidosta myös mitoiltaan. Tokyo Maruin julkaistessa AEG-mallistonsa 1990-luvun alussa joutuivat kaasuasevalmistajat koville ja nykypäivään saakka viimeisenä mohikaanina tällä saralla selvinneen YE:n, nykyisin Escortin, MP5 GBB oli viimeinen täysikokoisen MP5:n kaasutoiminen replika. MP5:ttä on valmistettu kaliibereissa 9x19 mm, 10 mm AUTO ja .40 S&W. Molem- pien suurempikaliiperisten versioiden valmistus on sittemmin lopetettu. SYSTEMA TRAINING WEAPON 5 HECKER & KOCHIN MP5 ON OLLUT MARKKINOILLA JO NELJÄ VUOSIKYMMENTÄ JA AIRSOFT-MAAILMASSAKIN ASEESTA ON OLLUT SAATAVANA ERI VERSIOITA TOISTA KYMMENTÄ VUOTTA. Sittemmin asetta on muutettu ja parannettu sen neljänkymmenenkahden palvelusvuoden aikana lukemattomia kertoja. Yhdeksän millimetrin versio on yhä tuotannossa, sillä MP5:n seuraajaksi kaavailtu UMP ei ole saavuttanut haluttua suosiota. SAANKO ESITELLÄ: SYSTEMAN MP5 PTW! HECKLER & KOCH toi MP5-mallistonsa markkinoille vuonna 1966. Mallikohtaisia eroja löytyy muualta aseesta, kuten CA:n ja G&G:n latauskahvasta liikkuva näköislukko tai kenttäpurku, mutta periaatteeltaan kaikki sähkötoimiset MP5:t ovat tähän mennessä olleet samanlaisia. S O F T A A J A
Ulkoisesti käyttäjä huomaa varmasti ensimmäisenä aseen painon. Rungon etuosaan kiinnittyy teräksinen ulkopiippu puristusliitoksella ja neljällä ruuvilla ja sen päähän puolestaan etutähtäin ja erillinen piipun suukappale. Lähes viiden kilogramman omamassa on suurin piirtein puolitoista kertaa tyhjän M4:n verran vaikka kyseessä on konepistooli! Pelkkä aseen runko painaa lähes saman verran kuin Maruin vakio MP5 AEG. Irrotettava ja vaihdettava jyvä on siitä hyvä, että enää esimerkiksi kuulan osumasta katkenneen jyvän takia ei koko etutähtäintä tarvitse vaihtaa. Aseen piippu on varustettu M14x1mm naaraskierteellä, joten aseeseen käy osa Maruin MP5K:lle tarkoitetuista vaimentimista. Runko ja latauskahvan putki W W W. Perä, kahvarunko ja kädensuoja ovat mustaa kuituvahvisteista polymeeria ja viimeistelyltään aivan eri planeetalta kuin muilla valmistajilla.. Aseen rakennetta tarkasteltaessa selviää suuren massan syy. Perusperiaate on sama, eli lippaan saa vapautettua joko kahvan etupuolella olevasta vivusta eteenpäin työntämällä tai painamalla rungon oikealla puolella olevaa M16:n lipassalvasta tuttua nappia. Lipassalpa eroaa tavallisten sähköaseiden vastaavista. Etutähtäimen jyvä on vaihdettavaa mallia. Rumpumallinen takatähtäin on esikuvalleen uskollinen. Latausvivun varsi ei osu rungossa olevan uran reunaan, joten "HK-slapin" voi tehdä ilman suurta pelkoa hajoamisesta. vuoden 2006 lopulla, kun valmistaja esitteli M16 PTW-sarjansa kolmannen version. Salvan liike on hyvin lyhyt ja jäykkä. Huhut vaihtelivat villeistä laimeisiin, mutta lopullinen vahvistus MP5:n julkaisulle saatiin vasta vuoden 2008 alussa, kun ensimmäiset kuvat ja videot prototyypeistä ilmestyivät virallisten Systeman jälleenmyyjien sivuille. Latauskahva ja sen jousi kulkevat rungon sisällä sen yläosassa. Ulkoisesti aseessa juuri ne osat ovat metallia kuin oikeassakin. Vivun yhteyteen on yhdistetty teräksinen lehtijousi, joka painaa lipasta lipaskuilun seinään estäen täten lippaan heilumisen kuilussaan. Latauskahvan jousen poistamalla aseen rungon yläosaan on mahdollista saada mahtumaan AK-tyyppinen akku, jolloin esimerkiksi aidon teleskooppiperän asennus on mahdollista. Kasattavaa Challenge Kitiä ja perusmallin MP5:ttä seurasi kesällä 2008 MAX-versio. Systeman M16sarja nosti sähköaseet uudelle vuosituhannelle ja MP5:n toivotaan jatkavan tätä kehitystä. Suuri yleisö kuohahti, ja ensimmäiset 200 TW5:ttä myytiin loppuun jo ennen kuin ne ehtivät jälleenmyyjille. Aseessa ei ole esimerkiksi Classic Armyn uudemmasta MP5-sarjasta tuttua latauskahvasta liikkuvaa näköislukkoa. Aina vain toistaan näyttävämpien ja parempien aseiden hankinnassa on se varjopuoli, että jatkossa rima ostaa tietyn mallinen ase nousee niin korkealle, etteivät tavalliset vaihtoehdot enää tyydytä kuluttajan tarpeita. F I ovat saumattomia ja ne on valmistettu kevymetallivalusta, eikä niihin ole valettu mitään merkintöjä. Haittapuolena jousi vaikeuttaa lippaan asettamista ja poistamista aseesta huomattavasti, joten TW5:n kohdalla lippaanvaihtoja joutuu oikeasti harjoittelemaan ennen kuin ne saa sujumaan nopeasti. Muita ulkoisia teräsosia ovat lipaskuilun kyljestä löytyvä hihnakiinnike, irrotettava etutähtäimen jyvä, takatähtäimen rumpu, runkotapit sekä lipassalvan muutama pikkuosa. Takatähtäin säätyy kuten oikea, ja rumpu kääntyy tarkasti naksahtaen neljään eri asentoon neljää erikokoista diopterireikää varten. S O F T A A J A . Nappia ei tarvitse tai edes pysty painamaan sisään kuin muutaman millin, eikä vipukaan liiku juuri sen enempää. Malleista ei ole vielä saatavilla kuin MP5A4 kiinteällä perällä, Navykahvarungolla ja kolmen kuulan pursketulella. Fiilistelijät voivat tässä vaiheessa taputtaa käsiään, sillä aseella voi melko rauhassa tehdä myös "HK-slap"-tyylisen latauksen, jossa taka-asentoon lukittua latauskahvaa lyödään kämmenellä kohti lipasta vapauttaen kahvan syöksymään jousivoimalla etuasentoon. 18 Itse latauskahva on valuosa, mutta toisin kuin muun muassa Maruin malleissa se ei etuasennossa osu uransa etureunaan eikä täten katkea yhtä helposti kuin Maruin aseissa. Suukappale eroaa muun muassa Maruin osasta niin, että airsoft-aseisiin tarkoitetut, suukappaleen päälle asennettavat liekinsammuttimet eivät Systeman aseeseen sovi
Sylinteriin käsiksi pääseminen vaatii vielä rungon takaosassa olevan metallisen kiinnikeosan irroittamisen, joten varsinaisesta kenttäpurkamisesta ei tämän aseen kohdalla voida puhua. Kahvarungon takaosassa on teräksinen kiinnikelevy, joka istuu tiukasti rungon ympärille ja myös sen auki kääntäminen vaatii esimerkiksi talttapäisen ruuvimeisselin. Muutaman aukai19 Tulenvalitsin on kerrankin juuri sellainen kuin pitää; kolmen laukauksen pursketuli löytyy ja myös toimii. Muovin tekstuuri vastaa hyvin lähelle aidon MP5:n muoviosia, mutta väri on H&K:n harmahtavia osia aavistuksen tummempi musta. Kirjoitushetkellä aseeseen on saatavilla ainoastaan 40 kuulan peruslippaita. Mitoitus on yksi yhteen H&K:n aseen kanssa ja TW5:een käy suoraan muun muassa Surefiren lamppukahva. Aitojen perien yhteensopivuudesta ei vielä ole tietoa, mutta silmämääräisesti näyttäisi siltä, että ne todennäköisesti sopivat paikoilleen melko pienellä vaivalla. Valitsinta ei kannata kääntää varmistetun asennon yli, sillä näin valitsinvivut irtoavat ja saattavat pudota metsään. Perä on ontto ja ottaa sisäänsä hyvin 9,6-volttisen large-akun. Aidosta poiketen perän hihnalenkin kiinnikesokkien reiät eivät mene perän läpi, mikä johtuu tarpeesta säilyttää akkua perän sisällä. Hopin säätäminen tapahtuu lipaskuilun kautta kuusiokanta-avaimella. Kädensuoja kiinnittyy realistisesti ja aseeseen sopivatkin suoraan aidot kädensuojat ja lamppukahvat. Sarjatuliasennossa valitsimen asento myös vaikeuttaa huomattavasti sen kääntämistä esimerkiksi pursketulelle, sillä pystysuoraan aseen yläosaa kohti osoittavasta valitsimesta on vaikea saada peukalolla otetta. sun jälkeen osat hieman asettuvat ja aseen avaaminen helpottuu. Tämän jälkeen kahvarunko voidaan taittaa etummaisen kiinniketappinsa varassa auki. Kuulia työntävän jousen päässä oleva osa työntää lippaan loppuessa ulos myös pienen ulokkeen, joka puolestaan osuu lipaskuilussa olevaan kytkimeen ja ase lopettaa lippaan tyhW W W. Merkkinnät eivät ole pelkkää silmänlumetta, sillä TW5 todellakin ampuu kerta-, purske- ja sarjatulta. Täyden lippaan irroitus aseesta hukkaa vain yhden kuulan normaalin kolmen tai neljän sijaan. Valitsin liikkuu kahvarungossa hieman nihkeästi eikä naksahda eri tulimoodien kohdalla läheskään samalla tavoin kuin M16-sarjan tarkka ja jämäkkä valitsin. Erillistä ulkopiippua ei ole, vaan paksu putki on se sama, josta myös kuulat lähtevät. Perään mahtuu hyvin 9,6 voltin large-akku. Lähes viiden kilogramman omamassa on suurin piirtein 1,5 kertaa tyhjän M4:n verran vaikka kyseessä on konepistooli! Valitsinvivun tulee olla myös juuri oikeassa kohdassa, että ase ylipäätään ampuu, joten tässä Systemalla olisi vielä parannettavaa. Hyvänä puolena ulkoneva syöttöaukko mahdollistaa koko lipaskapasiteetin syöttämisen aseeseen, joten 40 kuulasta yksikään ei mene hukkaan. F I. S O F T A A J A . Huonona puolena puolestaan airsoft-aseisiin tarkoitetut osat vaativat muutoksia ennen kuin ne saa sopimaan Systeman aseeseen. Syöttöhuulet tulevat lippaan rungosta reilusti ulos, joten lippaita ei kannata pudottaa maahan. Ase on periaatteessa kenttäpurettavissa kuten aito MP5: perän kiinniketappi painetaan ulos ja perä vedetään irti. Muutoin alennusratas saattaa ottaa kiinni sylinteriin. Pursketuli ei ole säädettävä, vaan se valittuna ase ampuu aina kolme kuulaa kerralla, jos liipaisin on painettuna pohjaan riittävän pitkän aikaa. Kahvarunko vastaa sekin aitoa sekä kiinnitykseltään, kooltaan että merkinnöiltään. Samaisessa kiinnikeosassa on myös sylinterin pidätinruuvi, joka tulee aina kiristää, jos aseen on purkanut. Kädensuoja kiinnittyy kuten tuliaseessa; sen takaosassa on kynsi, joka ottaa kiinni rungon etuosaan ja etupäässä tappi. Perälevy on kumia ja se kiinnitetään venyttämällä kumin reunat perässä olevan ulokkeen päälle. Sylinteriä ja rungon päätyosaa takaisin laittaessa saa käyttää jonkin verran voimaa, sillä aseen hoppiyksikön etupinnalla on o-rengas, joka täytyy puristaa kasaan, jotta päätyosan ruuvit menevät kohdalleen. Asentoihin valmistaja ei voi juuri vaikuttaa, mutta muuten aseen hinnan edellyttämä laatuvaikutelma ei valitettavasti toteudu. Kuten aidon MP5:n, myös TW5:n saa lopettamaan ampumisen, mikäli liipaisimen vapauttaa kesken purskeen. Systeman sovitteet ovat kuitenkin niin tiukkoja, että perän irti vetäminen ei noin vain onnistu, vaan se vaatii työkaluja, joilla se voidaan naputtaa irti. Lipas eroaa tavallisen AEG:n lippaasta ja se ei ole yhteensopiva esimerkiksi Maruin lippaiden kanssa
Ulkohalkaisija PTW:n piipussa on kymmenen millimetriä AEG:n 8,5 millimetrin sijaan ja hoppi on aivan erilainen, joten MP5- tai M16-sarjan aseisiin eivät sähköaseiden piiput ja hoppikumit sovi. Männässä on M90-sylinteristä lähtien teräshampaat vanhan mallisten sinkkihampaiden sijaan. MP5:ssä tämä ongelma on korjattu ja seinämävahvuutta on lisätty koko sylinteriin reilusti. Sarjatulen ystävänä arvostan mahdollisuutta ampua entistä paremmin hallittua sarjaa siis tarkkoja purskeita erittäin korkealle. Oikeisiin pyssyihin tottuneille karskeille SWAT-miehille suorastaan neitimäistä hienostelua vaativa tulenvalinta ja lippaanvaihto lienevät sula mahdottomuus. Tämä asettuu piipussa olevaan uraan ja hopinsäätöruuvi painaa U-kappaletta ylöspäin, jolloin hoppi vähenee. Aseeseen sopivat M16 PTW -sarjaan tarkoitetut tarkkuuspiiput. Yksikkö on yksiosainen ja kiinnittyy piippuun messinkisen holkin avulla. Valmistaja ilmoittaa aseen olevan varustettu tarkkuuspiipulla, joka on sama 6,04 millimetrin piippu kuin uudemmissa M16-sarjan aseissa, mutta luonnollisesti jokusen senttimetrin lyhyempi. Systema on lisännyt TW5:n hoppiin o-renkaan, joka tiivistää piipun ja hoppiyksikön välisen liitoksen. Muutenkin tavallisiin sähköaseisiin verrattuna olematon laukaisuviive lämmittää mieltä nopeissa tilanteissa todella paljon. Lippaissa ei ole minkäänlaisia merkintöjä, mutta mustattu pinta noudattelee aitojen lippaiden pintakäsittelyä. TOINEN MIELIPIDE: SISÄLTÄÄ TUTTUA JA TURVALLISTA SEKÄ UUTTA JA IHMEELLISTÄ TW5:n sisukset ovat osaksi tuttuja vanhemmasta M16-sarjasta. Rattaistoa ei tällä kertaa ole muutettu perinteisestä niin radikaalisti kuin M16-sarjan aseissa, mutta uuden ja vanhan sekoitus tuntuu toimivan lähes yhtä hyvin. TW5 on suunnitteluvirheistään huolimatta mielestäni kiistatta markkinoiden paras airsoftMP5. Totuus tuntuu pätevän myös Systeman suunnittelufilosofiaan. Jos mainitut ongelmat tai ominaisuudet unohdetaan, on Training Weapon 5 kertakaikkisen ihastuttava laite. Vaikka tarkkuustestit eivät tuottaneet mitään maailman kärkituloksia, on käytännön pelitarkkuus varsin hyvällä tolalla, eikä vähiten loistavan hopin ansiosta. Luonnollisesti tekniikka ja etenkin sen kehittäminen maksaa maltaita, mikä puolestaan näkyy tuotteen hinnassa. TW5:n kanssa taas asia on juuri päinvastoin! Ase ampuu huomattavasti paremmin kuin M90-tason aseelta sopisi odottaa. 1,5 millimetrin kuusiokoloruuvin ollessa auki hoppi on siis täysillä. Pursketulella kuulat pysyvät nätissä kasassa aina 30-40 metriin asti maksimikantaman ollessa helposti 50 metrin luokkaa. M16-sarjan sylintereiden seinämävahvuus on sylinterinpään kohdalta niin pieni, että sylinteri pullistuu käytössä ja lopulta sylinterinpää ei enää kierry paikoilleen. Muiden valmistajien sietäisi ottaa mallia. ESA TOIVONEN Pistoolikahvan eron tavallisiin kuulapyssyihin verrattuna huomaa välittömästi jo pelkästä tuntumasta; realistinen kahva on paljon ohuempi kuin kuulapyssyissä yleensä. Oikealla Systema, vasemmalla tavallinen sähköase. Hoppiyksikkö ja piippu eroavat M16-sarjan osista hyvin vähän. Vuoden 2007 mallin M16-sarjan aseet vakiohopilla ampuvat yleensä minne sattuu eikä kantama ole niin hyvä kuin viritysasteelta voisi odottaa. Näin kalliissa aseessa tuollaisten asioiden pitäisi ilman muuta olla kunnossa etenkin jos tuotetta markkinoidaan viranomaiskäyttöön harjoitteluaseeksi. Jos rahaa löytyy ja sen tahtoo käyttää maailman parhaaseen MP5-replikaan, kehotan kääntymään Systeman puoleen. F I Myönnettäköön, olen pettynyt löperöön tulenvalitsimeen sekä heppoiseen tyhjän lippaan tunnistimeen. Sisä- ja ulkopiipun välissä on liukusovite, joten TW5:n sisäpiippu ei välttämättä sovi kaverin samanlaiseen aseeseen ja toisin päin. Pursketuli on mahtava asia ja se pitäisi mielestäni löytyä ehdottomasti kaikista kuulapys- syistä, joiden esikuvissakin se on. 20. Hoppikumi on silikoniletkun pätkä, joka on kiinni U:n muotoisessa kappaleessa. S O F T A A J A . jennyttyä ampumisen. Sanonta kuuluu, että miksi turhaan muuttaa vanhaa, jos se toimii. TW5:n ja M16:n sylinterit eivät siis ole yhteensopivia. Sylintereitä on saatavilla M90-, M110-, M130- ja M150W W W. Näin on saatu aikaan tarkka, mutta samalla melko temperamenttinen säätö, jota ei mielellään muuta kun sen on kerran saanut kohdilleen. Tämä lisää tarkkuutta, mutta toisaalta saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi PDI:n tarkkuuspiipun asennuksessa. Sylinteri pitää samalla tavoin sisällään männän ja jousen kuten M16-sarjassa, mutta eroaa mitoiltaan isoveljensä sylintereistä. Mäntä, männänpää, sylinterinpää ja suutin ovat samanlaisia kuin M16:ssa, joten tässä kohtaa Systema on toiminut viisaasti ja pitänyt toimivan ratkaisun ennallaan
LÄHITAISTELU- PISTOOLI ASG STI TACTICAL AIRSOFTIN VETERAANIHARRASTAJAT MUISTAVAT AJAT, JOLLOIN KÄYTÄNNÖSSÄ AINOAT VAIHTOEHDOT KUNNOLLISELLE NELIVITOSREPLIKALLE LÖYTYIVÄT WESTERN ARMSIN VALIKOIMASTA. SITTEMMIN MAAILMA ON MUUTTUNUT, EIKÄ AINAKAAN VALIKOIMAN PIENUUDESTA TARVITSE ENÄÄ KENENKÄÄN VALITTAA.
Puristin silmää häiritsevät lisäksi tuliaseesta hieman poikkeavat tähtäimet ja lipaskuilun suu sekä teräksenharmaan sijasta musta piippu. Kaksipuolinen varmistin on kätisyydestä riippumatta helppo ja nopea käyttää. Muovista ja kevytmetalleista huolimatta pistoolin paino jää vain noin viidenkymmenen gramman päähän esikuvastaan. John Moses Browning todellakin tiesi jo satakunta vuotta sitten, millainen pistooli istuu ampujan kouraan kuin luonnollinen jatke kädelle, eivätkä modernit asetehtaat ole katsoneet tarpeelliseksi puuttua asiaan. Materiaalivalinnat noudattelevat modernia kuulapyssylinjaa. 23 W W W. Luistin takaosassa on oikeaoppisesti viisi uraa. Myös luistin otepinnat eroavat esikuvasta: etupäässä on kolme uraa kun niitä ei pitäisi olla lainkaan. Sivulta kiristettävien lisälaitteiden sopivuudessa ei pitäisi ongelmia olla. John Moses Browning todellakin tiesi jo satakunta vuotta sitten, millainen pistooli istuu ampujan kouraan kuin luonnollinen jatke kädelle. Takatähtäin säätyy sivusuunnassa. Satunnaisten amerikkalaisyksiköiden lisäksi Tactical on päätynyt myös Tanskaan erikoisjoukkojen pistooliksi, minkä voisikin kuvitella innostaneen tanskalaista valmistuttajaa juuri tämän STI:n mallin replikoimiseen. Lippaansal- Hoppia säädetään innovatiivisesti hylsynpoistoaukosta mukana toimitettavalla avaimella. Mainitut osat kieltämättä näyttävät materiaalivalinnan vuoksi varsin lelumaisilta, sillä esikuvan teräs ja hiilikuitu eivät "ihan" näytä ABS-muovilta. Valitettavasti kiskossa on esikuvasta poiketen vain yksi poikittaisura, mikä rajoittaa sopivien lisälaitteiden määrää. Paksu, musta maalaus eroaa melkoisesti oikean aseen "Flat Blue"-nimellä kulkevasta käsittelystä. STI INTERNATIONAL on pääosin hyvinkin korkealaatuisista käsiaseista tunnettu amerikkalaisyritys, jonka valikoimasta löytyy melkoinen määrä legendaarisen M1911:n jälkeläisiä niin urheiluun kuin lainvalvontaankin. Lisäksi kisko ei ole ainakaan picatinnyä nähnytkään ja muun muassa kokeilemamme Surefire X300 -asevalo ei Tacticalin kiskoon suostunut mahtumaan. Luisti on magnesiumia, runko ja monet pikkuosista puolestaan alumiinia. Asetta valmistetaan 4,15 ja 5 tuuman piipuilla varustettuna kaliipereissa 9x19 mm, .40 S&W sekä .45 ACP. KUUDEN MILLIN PYSSY ASG:n Taiwanissa valmistuttama ja STI:n lisensoima GBB-pyssy mallintaa Tactical 4.15:ttä, eikä tee sitä ollenkaan huonosti. Tiettyjä eroavaisuuksia kuitenkin löytyy, näistä huomattavimpana aseen pintakäsittely. Täysimittaisessa rungossa on kisko vaikkapa valaisimen tai lasertähtäimen kiinnittämistä varten. Merkinnät ovat ASG:n logoa ja typerää airsoftiin viittaavaa kaliiperimerkintää lukuunottamatta lähes aidot, joskin taas kerran valkoiset laseretsaukset esikuvan kaiverrusten sijasta. S OF TA A J A . Liipasimesta vieläpä roikkuu muovinrippeitä. F I. Hahlo on nopeaan tähtäämisen liian kapea samoin kuin... ...etutähtäimen jyvä on liian leveä. Merkinnät sekoittavat aitoa ja jotain ihan muuta. SADAN VUODEN KÄYTETTÄVYYS Kuten kaikissa 1911- tai 2011-aseissa ehkä ylipientä Detonicsia lukuunottamatta on STI Tacticalissakin upea ergonomia. Tactical-nimellä kulkeva 2011-malli on suunniteltu puhtaasti viranomaiskäyttöön, mutta se on hyväksytty myös IPSC:ssä. Muovia on käytetty kahvalevy-liipasinkaariyhdistelmän lisäksi bull barrel -tyyppisessä eli suuholkittomassa ja suuta kohti levenevässä ulkopiipussa sekä liipasimessa
HFC134a:ta tai valmistajan suosittelemaa Ultrairia käytettäessä rekyyli on köykäisempi eikä ase aina jaksa virittää itseään 24 INNOVAATIOITA HYVÄSSÄ JA PAHASSA Perinteisesti GBB-pistoolien hopinsäätö on rasittavaa luistin irrottamista ja kiinnittämistä sekä kuusikanta-avaimella nyhertämistä. F I kunnolla mikäli ammutaan useita laukauksia hyvin nopeaan tahtiin. Myös aseen häkellyttävän ronskisti kymmenen laukauksen sarjoissa saattoi nopeimman ja hitaimman tuloksen erotus olla jopa noin 30 m/s heittelehtivät lähtönopeudet ovat omiaan heikentämään tarkkuutta, mutta tämäkään ei lyhyillä etäisyyksillä haittaa. Nyt purkaminen ja etenkin kokoaminen on vaivalloista nysväämistä, jota ei todellakaan tee esimerkiksi kenttäolosuhteissa kuin äärimmäisestä pakosta. Aivan uutena lipas jumitti jonkin verran, mutta alkoi nopeasti toimimaan varsin luotettavasti. Verkkaisempi ammuskelija ei toki ongelmia näidenkään kaasujen kanssa kohtaa. Tämän jälkeen mukana toimitettavalla avaimella käännetään piipun ympärillä olevaa hammastettua rengasta. Ongelmia aiheutti piipun alkupään kuminen tiiviste, jossa oli vasemmalla puolella pieni pykälä. Laajarunkoisuus jakaa käyttäjiä väistämättä. Luistin etupäässä ei pitäisi olla uria. Lipas on myös ilmeisen kestävä, sillä se kolahti testien aikana useita kertoja betonilattiaan herkän lippaansalvan vuoksi menemättä silti rikki. Nopeatempoiseen taktiseen käyttöön etujyvä on liian leveä ja sivusuunnassa säätyvän takatähtäimen hahlo liian kapea. Ilahduttavasti lippaan täyttöventtiili on tiivistetty ja vaikka se on verrattain syvällä lippaan pohjalevyn alla, ei täyttämisessä ollut ongelmia millään kokeilluista kaasupulloista. Tämä epämuodostuma aiheutti kuulille vaihtelevan sivukierteen, minkä vuoksi ne alkoivat noin viidentoista metrin jälkeen kaartaa summittaisella jyrkkyydellä vasemmalle tai vaihtoehtoisesti aivan mihin satW W W. Hopinsäätöä vähemmän ilahduttava innovaatio on kolmiosainen purkusalpa. S OF TA A J A . Esikuvassa salpa on normaali yksiosainen, joten huonon ratkaisun imitoinnistakaan ei ole kyse. KÄYTÖSSÄ Kuten testiammunnat osoittivat, on Tactical omimmillaan alle kymmenen metrin etäisyyksillä. Jostain syystä kuulat saattavat päästä pois lippaasta yhtä aikaa, jolloin ne estävät luistia palaamasta eteen. Säätö on hiukan huteran oloinen, mutta joka tapauksessa hopin käyttäminen on vaivatonta ja kehityksen suunta on ehdottomasti oikea. Lipastaminen on vaivatonta, sillä jousen saa lukittua ala-asentoon. Sen kanssa huomaakin etsivänsä tilanteita, joissa on turvauduttava vara-aseeseen vain saadakseen hyvän syyn tyhjentää lippaan. 27 kuulan lippaan pystyy ampumaan tyhjäksi kesäisissä lämpötiloissa juuri niin nopeasti kuin ampujan sormi toimii, eikä ase hyydy loppua kohti lainkaan tehokkailla kaasuilla. Perinteinen, eli pidentämätön luistinsalpa sen sijaan edellyttää oikeakätiseltä tukikäden käyttöä. Salpa ei tokikaan vapauttele lipasta omin luvin, mutta mikäli aseen laittaa vaikkapa pöydälle vasemmalle kyljelleen, saattaa salpa painua sisään juuri sen verran, että lipas lähtee omille teilleen kun aseen nappaa mukaansa. Kaikille lienee selvää, että viileämmissä lämpötiloissa heikot kaasut eivät toimi senkään vertaa kuin vahvemmat. Lippaan irrottamisen jälkeen luistia vedetään taakse niin, että piipun alkupää näkyy. Samalla etenkin suurikouraiset saavat aseesta paremman otteen. tuu. Koska tähtäinkuvan muodostaminen nopeissa tilanteissa on hankalaa, Tacticalin kanssa omaksuukin nopeasti vaistomaisen ampumisen, jossa tähtääminen tapahtuu selkärankaan iskostuneen tiedon perusteella: jos kädet ja ase ovat tässä asennossa, osun tältä etäisyydeltä tuohon.. Tähtäimet olisivat loistavat rauhalliseen tarkkuusammuntaan, johon ase taas ei sovi ollenkaan. Pientä miinusta on kuitenkin annettava satunnaisista syöttöhäiriöistä lippaan kahden viimeisen kuulan aikana. Sisäpiippu on hyvin tumma, joten se ei loista silmiin likimainkaan niin ikävästi kuin perinteiset messinkipiiput. paan ylettyminen ampuvalla kädellä ilman otteen muuttamista onnistuu jotenkuten, ellei ole lyhytpeukaloinen oikeakätinen. Tuolta matkalta hopin höntyily ei vielä ehdi vaivata ja kuulat osuvat tasaisesti puolen pään kokoiselle alueelle. Hienosta säädöstä huolimatta testiaseen hoppi tarjoili lähinnä mahdollisuuksia kulman taakse ampumiseen. Rungon kiskon yhteensopivuus lisätarvikkeiden kanssa vaihtelee. Erittäin kevyestä liipasimesta löytyy ruuvi jälkivedon säätämistä varten. Suuholkiton bull barrel -tyyppinen ulkopiippu paksunee piipunsuuta kohti. Jostain kumman syystä aseessa on kopiot eräästä Novakin tähtäinmallista, eikä STI:n omia, hieman erilaisia tähtäimiä. Todennäköisesti pykälä on kuitenkin vain testiasetta koskenut ongelma. ASG:n STI Tacticalissa hopin säätämisestä on tehty ihastuttavan helppoa. Koska aseen rekyyli on tehokasta kaasua käytettäessä mukavan napakka, sillä ampuu heikosta kantamasta huolimatta oikein mielellään. Monet vannovat kiihkeästi perinteisten, yksirivisiä lippaita käyttävien 1911-pistoolien nimeen, mutta toisaalta etenkin suurta ammusmäärää kaipaavassa nopeatempoisessa toiminnassa, kuten airsoftissa, laajarunkoisuuden mahdollistama suurempi lipaskapasiteetti tulee tarpeeseen. En keksi mitään järkevää tai edes etäisesti järkevää syytä, miksi toimiva ja yksinkertainen perinteinen purkusalpa on pitänyt pilkkoa kolmeen osaan. Yhdellä kaasutäytöllä ampuu helposti lähes kolme lippaallista palloja. Ahtaissa sisätiloissa kaksirivisellä lippaalla varustettu pistooli on kuin kotonaan. Juuri lippaan tyhjentäminen onkin aseen vahvimpia puolia, sille se ei kärsi melkeinpä lainkaan kylmenemisestä. Tosin kadonnut hopinsäätöavain on huomattavasti vaikeampaa korvata kuin kadonnut kuusiokanta-avain. Hämmästyttävää kyllä, aseen operointi yhdellä kädellä on siis vasenkätisille jopa helpompaa kuin oikeakätisille
Vasta pitkällisen taistelun jälkeen pyssy saatiin purettua vian selvittämiseksi. Vaikka epätarkkuus olisikin tyyppivika, voisin silti harkita aseen hankkimista vakavasti, sillä muutoin se on tyylikäs ja toimiva GBB. Arvelen ehjäksi jääneen jousen saaneen jupakassa sen verran siipeensä, ettei se ole enää aivan terässään. Edes valmistuttaja ei osannut arvioida syytä tapahtuneelle. Testikappaleen tarkkuus oli yli kymmenen metrin matkoilla onnetonta, mutta kyse saattoi toki olla yksittäisongelmastakin. Luisti tuntui suorastaan hitsautuneen paikoilleen, eikä ase suostunut laukeamaan. Myönnettäköön, ettei hopin ongelma saati sitten hajoaminen erityisemmin vakuuttanut, mutta oikeudenmukaisuuden nimissä on myös todettava, ettei jokainen kaasupistooli voi olla Clarence Lain rakentama parin tuhannen euron superlaite. TELAKALLA Koeammunnat katkesivat karusti kesken, kun pistooli otti ja jämähti jumiin. Kaltaistani realismipuritaania harmittaa eniten lähinnä muovinen ulkopiippu sekä laseretsatut merkinnät, mutta tällaisista yksityiskohdista vähemmän välittäville ase on kaikin puolin hieno kapistus. Ammuttuun kuulamäärään nähden ase kesti mainiosti. Itse kun en tapaa pistooleilla kurkotella airsoftissa kuin aivan lähietäisyyksille. Purkusalpa on jostain käsittämättömästä syystä kolmiosainen. l A S G S T I Ta c ti c a Valmistuttaja: ActionSportGames A/S, Tanska Valmistusmaa: Taiwan Pituus: 200 mm Piipun pituus: 94 mm Paino: 890 g Saatavana ASG:n jälleenmyyjiltä. to im in ta Power Gas, 10 m Lähtöenergia: Lähtönopeus: Kasan koko: Keskihajonta: G&G Natural 0,20 g (0,20 g) G&G Natural 0,25 g (0,26 g) G&G Natural 0,28 g (0,30 g) 0,71 J 84 m/s 145 mm 55 mm 0,67 J 72 m/s 110 mm 38 mm 0,68 J 67 m/s 103 mm 38 mm TEKSTI: ESA TOIVONEN KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN 25 W W W. Kattavan varaosapalvelun ansiosta uusi jousi saatiin kuitenkin nopeasti ja ase palasi elävien kirjoihin. F I. Aseen toimintaan tämä karheus ei kuitenkaan ole vaikuttanut. Olen tuskin ampunut kaikilla omistamillani pistooleilla yhteensäkään sitä kuulamäärää, joka Tacticalin läpi kulki toimiston sisäradalla ja Etelä-Suomen metsissä. Itse tekniikka on hyvin pitkälti samankaltaista kuin lähes kaikissa 1911-johdannaisissa airsoftpyssyissä. S OF TA A J A . Tämä oli siis jälleen hyvä esimerkki siitä, miksi paikallisia kauppiaita kannattaa suosia; mahdollisessa vikatilanteessa aseen omistaja ei aivan vähällä jää pulaan. Kokemukseni mukaan GBB-aseista hajoaa rankassa käytössä aina jotakin jossain vaiheessa ellei sitten kyseessä ole viimeistäkin nippeliä myöten todella ylivertaisista materiaaleista rakennettu pyssy. Korjauksen jälkeen aseen lataussuuttimen liike on huolellisesta putsaamisesta ja voitelusta huolimatta ollut jähmeää. Testeissä ammuttiin paljon. Ongelma löytyi koneistotasolta saakka: toinen lataussuuttimen palautinjousista oli irronnut ja ruhjoutunut suuttimen ja kaasumännän väliin. Vaikkei ASG:n STI Tactical ei ole aivan yksi yhteen replica STI:n alkuperäisestä Tactical 4.15:stä, on mallinnus silti toteutettu oikein nätisti. Puhutaan siis varmatoimisesta ja yksinkertaisesta koneistosta, jossa oikeastaan kaikkein herkin kohta löytyy juuri lataussuuttimen palautinjousista, jotka todistetusti saattavat joskus irrota. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ASG:n hehkutettu uutuustuote ei ole missään tapauksessa huono, vaikka testaamamme yksilön kanssa hässäkkää riittikin
W W W. F I 26. S OF TA A J A
VAARALLISIA KAUPUNKIPARTIOITA VARTEN LAIVASTON ERIKOISJOUKOT HALUSIVAT ITSELLEEN KOMPAKTIMMAN VERSION RASKASTA PAUKKUA AMPUVASTA M14-KIVÄÄRISTÄ. kivaari 7.62 x 51 mm MARK 14 MOD 0 EBR (Enhanced Battle Rifle) on uudelle vuosituhannelle päivitetty versio legendaarisesta "This is my rifle"-M14:stä, joka sai tulikasteensa jo puoli vuosisataa sitten Vietnamin viidakoissa. Aseen juuret ovat toisen maailmansodan aikaisessa M1 Garand-kiväärissä, jota kehiteltiin eteenpäin muun muassa irrotettavan lippaan ja sarjatulen myötä. S OF TA A J A . hirvi KART M14 EBR Moderni 2000-LUVULLA TERRORISMINVASTAINEN SOTA ON VIENYT YHDYSVALTOJEN SOTILASSTRATEGISEN HUOMION LÄHI-IDÄN SUURELLE HIEKKALAATIKOLLE. F I. Kritiikkiä M14 on kerännyt juuri sarjatuliominaisuudestaan, sillä .308-kaliiperisen "hirvikivääriammuksen" voimakasta rekyyliä on erittäin vaikea hallita. 27 Tehokkaalle ja läpäisykykyiselle pitkän kantaman kiväärille on edelleen paikkansa nykypäivän taistelukentillä. Vuodesta 2004 laivaston erikoisjoukoille ja myöhemmin myös armeijalle alettiin jakaa M14:n pohjalta kehitettyä modulaarista Mk14 Mod 0 -kivääriä. Tähän haasteeseen lähti vastaamaan useampikin yhdysvaltalainen asepaja. Erittäin tarkkoihin pitkän matkan laukauksiin kykenevä Mk14 EBR on tarkoitettu pääasiassa ryhmän tulituen rooliin sekä kaukaisten kohteiden eliminointiin. W W W
Kaikki ruuvit kannattaa tarkastaa ja kiristää ennen kuin lähtee heiluttelemaan asetta pelikentälle, sillä testikappaleen pistoolikahva ja etupään kaasuputki alkoivat heilua nopeasti käytön myötä. Sen rosoinen profiili näyttää suoraan sanottuna isolta ja häijyltä. S OF TA A J A . Tarkasti säädettävä takatähtäin on myös vanha tuttu, kun taas etutähtäin on kokenut hienoisen muodonmuutoksen. Luurankomainen teleskooppiperä, lämpökilvet ja etupään peittävät kiskot tuovat mieleen jonkin liskomaisen, julman näköisen asehirviön. Kart, joka oli kiinalaisvalmistajien etunenässä kopioimassa Maruin M14-variantteja teki rohkean ja paljon mielenkiintoa herättäneen markkinavedon tuodessaan kokonaisen EBR:n kauppojen hyllyille. KISKOHIRVIÖ Heti ensi katsomalta ei uskoisi EBR:n pohjautuvan vaka vanhaan M14:ään. F I 28. Etukäteen arvelin, että Kart olisi yrittänyt rakenteen kohdalla mennä jos ei aivan siitä missä aita on matalin, niin ainakin oikaisseen jossain kohtaa. Paino ei kuitenkaan haittaa, vaan tukevaan rakenteeseen yhdistettynä se luo hyvin realistisen tuntuman, jossa on enemmän vaaran tuntua kuin lelumaisuutta. Mielikuvitusmerkinnöiltä on vältytty, eikä kaiverruksia kuuden millimetrin ammuksesta löydy. Etenkin varmistimen käyttö on helppoa kuin ajatus, eikä sormea saa mahtumaan kunnolla liipaisimelle, ellei varmistinlevyä työnnä eteenpäin pois päältä. Metallinen tukirunko kulkee koko aseen halki ja osat kiinnittyvät siihen suoraan. Takatähtäintä voi säätää tarkasti. Takatähtäimen eteen saa kiinnitettyä lisäkiskon kiikaritähtäinten takajalkaa varten. Liekinvaimentimen alla on 14 millimetrin positiiviset kierteet. EBR on kokonaan metallinen rakennelma, jonka ainoita muoviosia ovat kädensuoja, pistoolikahva, säädettävä poskipakka ja kuminen perälevy. Vain pieni "Made in China"-merkintä on raapustettu takatähtäimen alapuolelle. Painava laitos EBR ainakin on. Hetken pitää tutkiskella, mistä laitos oikein lähtee käyntiin, ja minkä laatuisia avaruuden valloittajia tällä olisi tarkoitus torjua. 5,5 kilogrammaa, lisävarusteineen reilusti enemmänkin painavaa ja vahvasti etupainoista hirvitystä kanniskelevan on parasta syödä aamupuuronsa kiltisti. Suurin osa painosta on pistoolikahvan etupuolella, joten tukikäsi altistuu pidemmän päälle melko kovalle rasitukselle. Takaapäin tarkastellessa rungon sisällä olevan rataslaatikon ja moottorin johdotukset näkyvät, ja ajatus punaisista johdoista vilkkumassa Aseen ainoa merkintä on pieni "Made in China"-teksti. Etummaisen hihnalenkin saa kiinnitettyä useampaan kohtaan kummallekin puolelle asetta. Kiskoa on viljelty aseessa niin paljon, että pieni pätkä löytyy jopa takimmaisen hihnalenkin takaa. Metalliosia on yhtä paljon kuin aidossa aseessa, mikä oli hienoinen yllätys. Erikoinen muotoilu on kuitenkin tarkan suunnittelun tulosta. En silti voi väittää, etteikö EBR olisi omalla tavallaan erittäin kaunis ase. Lisäpalikka ei aivan vakuuta tukevuudellaan. Etutähtäin on yksinkertainen suojattu jyvä. Vähemmän vaarallista aseurheilua harrastaville EBR oli pitkään tavallisten pulliaisen ulottumattomissa, sillä konversiokittien ja Maruin M14:n yhteishinta nousi reippaasti yli tuhannen euron. Löytyy aseesta jotain vanhaakin. Lukko toimii tutulla tavalla ja raskaiden metalliosien kilahdus toisiaan vasten kuulostaa juuri sopivalta, kun liikkuvia riuhtoo edestakaisin. Ulkoisten osien viimeistely on kiina-aseeksi yllättävän hyvää tasoa ja jälki yleisesti ottaen siistiä. Osien sovitustakaan ei ole tehty löysin rantein, vaan laatikosta nousee syliin erittäin jämäkkä paketti. Samoin perushallintalaitteet, eli akselinsa ympäri pyörähtävä tulenvalitsinvipu aseen oikealla kyljellä, simppeli lippaanvapautin lipaskuilun edessä sekä liipaisinkaareen liitetty varmistin ovat vanhan liiton peruja. Muovi on karhennettua ja hyvälaatuiselta vaikuttavaa seosta, josta ei löydy nurisemisen aihetta. Pähkinäpuusta tai 50-luvusta ei ole tietoakaan. Materiaali ei tietenkään ole aidon EBR:n koneistettua lentokonealumiinia, vaan pehmeähköä (ja helposti kuluvaa) metallivalua, joka kuitenkin tuntuu kestävän rasitusta riittävän hyvin. Kiskon takana näkyvää salpaa painamalla perän lukitus aukeaa. W W W
Kartin laatikosta on karsittu varmistimen virrankatkaisu, ja laitos on erilaisesta ratasratkaisusta johtuen aavistuksen kookkaampi kuin Maruin. Täysmetallinen EBR on iso ja raskas, ja sen rosoinen profi ili näyttää suorastaan häijyltä. Teleskooppiperää voi säätää monipuolisesti käyttäjän ruumiinrakenteen ja tottumusten mukaan. rungon raoista varmasti nakertaa realisminhakuisten puristien mielenrauhaa. Liipasimen yläpuolella näkyy perinteinen akselinsa ympäri pyörähtävä tulenvalitsin. Pistoolikahva on realistisen ohut. Akkutila on kädensuojan alla. Lähes koko ase on purettava atomeiksi, jotta rataslaatikkoon pääsee käsiksi. Koettelemuksesta ei löydy kenttäpurkua kuin auki taittuvan liipaisinkaaren verran. Perän liike on takkuista ja säätö vaatii riuhtomista. Manuaalin räjäytyskuva on onneksi selkeä ja auttaa, jos jokin mystinen osa tuntuu olevan karkuteillä. Jaksamalla tunnustella itselleen sopivaa otetta perän säädöt saa hyvin mukaviksi ja luonnollisen tuntuisiksi. Metallirangasta rakentuva perä on takuukestävä, mutta heiluu aavistuksen suuntaansa. Aukaistavia pikkuruuveja vieläpä erikokoisia riittää hajotukseen asti. Musta sähköteippi on kuitenkin keksitty, ja se on varmasti helpoin tapa ratkaista ongelma. 29 W W W. Tulenvalitsin on vipu rungossa takatähtäimen alapuolella. Lukonsalpa ei EBR:ssä pidä liikkuvia takana. Hopinsäätörulla on lipaskuilussa. KISKOHIRVIÖN SUOLISTUS EBR:n purkaminen on aivan omanlaisensa kiirastuli. Jos aseiden purku ei ole ennestään tuttua hommaa, tämä ei ole se laite, josta opettelu kannattaa aloittaa. Toisaalta öljyäminen auttaa tähän vaivaan, mikäli se häiritsee. F I. Puiseen kiväärintukkiin verrattuna EBR:n teleskooppiperä on aivan toiselta planeetalta. Muutamia eroja kuitenkin löytyy. Muutenkin yli metrin mittainen tykki asettaa omat logistiset haasteensa kantolaukun suhteen, joten kaikeksi onneksi edes perän saa työnnettyä kasaan. Perä säädettynä lyhyimpään asentoonsa. Perää sää vedettyä sopivalle etäisyydelle painamalla rungon alla hitusen piilossa olevaa salpaa. Rataslaatikko on pääpiirteittäin samankaltainen kuin Maruin matala pitkulainen seiskaversio. Myös poskipakka säätyy halutulle korkeudelle. S OF TA A J A . Valitettavasti mahdollisuutta testata Maruin sisälmyksien toimivuutta Kartin rungossa ei ollut, mutta kaiken järjen mukaan osien pitäisi Ase ampumavalmiina
Johdotusten laadusta on paha sanoa, mutta ne ovat ohuita ja siten kuumenemisherkkiä. Etenkin Maruin laatikon heikoksi lenkiksi ilmennyt virrankatkoja on terästä murtumisalttiin muovin sijaan. Kiskoa on vähintäänkin riittävästi tähtäinlaitetta varten, ja mukana tulee erillinen kiskonpätkä, joka kiinnitetään paikalleen etutähtäimen edessä olevaan loveen. Vain 0,25 g kuulille lentoradan sai asetettua melko nätiksi, mutta kuulat hädin tuskin tavoittelivat viidenkymmenen metrin rajapyykkiä. Kahdestakymmenestä metristä hajonta 0,20 gramman kuulilla oli melkoinen, kun taas 0,25 g kuulilla ase naputteli tiukkaa nyrkin kokoista kasaa. Vakiona EBR:n ampumaääni ei ollut aivan terveen kuuloinen, mutta mitään vikaa aseeseen ei testikäytön aikana ilmaantunut. Muutenkin hopinsäätö on rasittavaa, sillä säätörulla on lipaskuilussa lippaan edessä, ja asetta pitää sen säätämiseksi käännellä ja kurkotella rullaa sormenpäällä tai siitä on irrotettava lipas. Ongelmaksi muodostui täysin susi hoppi. Hyvään ampuma-asentoon säädetty perä kuitenkin auttaa mukavassa tähtäyksessä. Jos asetta lähtee purkamaan ja virittämään, kannattaa harkita heikonoloisten rattaiden sekä muovisten vakiolaakereiden vaihtoa parempiin, tai ainakin mielellään shimmittää laatikko uudelleen huolellisesti ja tarkistaa moottorinsäätö. Se tosin tarkoittaa, että tarkkuuspiipuksi käy vain Maruin M14:lle suunniteltu malli. Koska moottori ei sijaitse aseen kahvassa, se on realistisen ja miellyttävän ohut. Hoppiyksikkö on suora Marui-kopio, mikä on ihan hyvä ratkaisu Kartilta. F I että moottorin vaihto. Ainakin piippu oli aivan järkyttävässä liassa ja töhnässä, kun ase nostettiin ensimmäistä kertaa laatikosta. SYÖKSYKIERRE Piipun putsauksen ja ruuvien kiristelyn jälkeen on aika lähteä radalle selvittämään, mihin kiskohirviöstä oikein on. Tällöin silmää lähemmäs tulevan kiikaritähtäimen kiinnittäminen on mahdollista. Rataslaatikko kannattaa putsata ylimääräisestä varastorasvasta, jota on saatettu läträtä ihan miten sattuu. Jos purkuhelvettiin lähtee, vaihtaisin itse aseeseen ainakin Maruin hoppiyksikön sekä paremmat rattaat. Etukahvan alla on miniliitin ja mukavasti tilaa joko mini-tyyppisistä kennoista rakennetulle normaalille tai erikoisemmalle V-malliselle akulle. Operaatio on kaukana nopeasta ja etenkin metsässä se voi nostaa verenpainetta vaarallisesti, kun pikku ruuvit ja prikat putoilevat karikkeen sekaan. Periaatteessa tähtäimet ovat hyvin tarkat, mutta takatähtäin on valitettavasti aivan liian. Virittäessä vaihtoon menisi useampiakin osia, edellä mainittujen lisäksi ainakin koko sylinterisetti. Moottori on kiinalaishökötys ilman merkintöjä, mutta vääntöä riitti ainakin vakiotehoiselle aseelle ihan riittävästi. Sarjalla hajonta kasvoi huomattavasti, ja siinä missä tasaista kertatulta ampumalla laukaukset sai suurin piirtein ihmisen pään kokoiselle alueelle, sarjatulella osuma-alue kasvoi keskikropan kokoiseksi. Muut rataslaatikon osat näyttävät kestäviltä, joten tässä mielessä vakio-osat vaikuttavat siis aivan pelikelpoisilta. Pelitehokkuuden nousu ja ketutuskäyrän lasku tapahtuisivat melko lineaarisesti vaihtamalla koko hoppiyksikkö Maruin vastaavaan. TAPPELUPUOLI Joka tapauksessa tehokkaalla ja pitkäpiippuisella aseella on miellyttävää pelata ulkoilmassa. S OF TA A J A . Painavan raudan kanniskelu kyllä tuntuu pidemmän päälle käsivarsissa, vaikkei mikään kukkakeppi olisikaan. EBR ei osoittautunut aivan kirurgintarkaksi työkaluksi. Maruin M14:ssä myös rattaat ovat erikseen seiskaversioon sopivia, mutta Kart on muokannut omaa laatikkoaan ja valinnut sisälle XYT:n 2/3-version rattaat. Seiskaversion rataslaatikossa omia osiaan ovat erikoisen katkaisuvipurakennelman lisäksi myös jousenohjain, sylinteri ja sylinterinpää sekä suutin ja suutinlevy. Sähköongelmilta välttyäkseen edessä voi olla sekä johdotusten W W W. Säätäminen ei tuntunut vaikuttavan edes nimellisesti kuulan lentorataan, joka jäi alituisesti roikkuvaksi. Vetämällä lukon taakse ase sanoo KLIK! olla vaihtokelpoisia. Akun puolesta ainoa mutinan aihe liittyy kädensuojaan, josta on poistettava kolme pientä kuusiokoloruuvia ennen kuin akun pääsee vaihtamaan. Näin pitkältä ja suhteellisen tarkalta aseelta toivoisi kuitenkin paljon enemmän kantamaa. 9,6 voltin akun käyttö on suositeltavaa raskaan jousen takia. Lähtönopeudet jäivät alle 1,6 joulen, eli yleisten yhdistysrajojen mukaan tällä uskaltaa laittaa minttua ilmaan myös sarjatulel30 la
440 kuulan kapasiteetti on turha, jos joutuu joka tapauksessa rullaamaan nelisenkymmentä kertaa saadakseen lippaan tyhjäksi. Jos ajatusmallia vie vielä hiukan pidemmälle, GripPod eli vertikaalisen etukahvan ja etujalkojen yhdistelmä voisi olla pelikäyttöä ajatellen erittäin toimiva ratkaisu. Pitkäpiippuisen aseen suuntaaminen on kuitenkin helppoa pelkällä tuntumalla ja laukaukset saa lähtemään yllättävän tarkasti pelkkää piippulinjaa pitkin. Lippaat laitetaan lipaskuiluun samankaltaisesti kuin AK-tyyppisiin aseisiin, eli etukulma edellä. KENELLE? Kartin EBR:stä jäi ristiriitainen maku. Ne, joille kuulapyssyjen rukkaaminen on tuttua hommaa, voivat saada tästä varauksin varsin tehokkaan peliaseen. Poistamalla sarjatulimahdollisuuden tehoja voi nostaa yhdistysrajojen puitteissa 2,25 jouleen eli M150-tasolle. F I. Toisaalta epäinhimillisen vaikeaksi tehty purku ja huolto sekä aseen fyysiset mitat tekevät siitä mahdolliselle aloittelijalle ehkä turhan haastavan aseen. Verrattuna markkinoilla oleviin konversiokitteihin ase on halpa kuin saippua. Kasassa on toiminnallisesti valmis pohja puoliautomaattisen tarkkuuskiväärin rakentamiseen. Niinpä etujalkoja ja staattista tuliasemaa ei juuri kaivannut. Muutenkin etujalat olisivat kuulapyssykäytössä hiukan kaksipiippuinen juttu; todellinen hyöty jää kyseenalaiseksi, mutta etupaino lisääntyisi varmasti. Onkin sääli, ettei sellaista tule aseen mukana. Tehokkaalla aseella on aina mukava pelata, eikä EBR tehnyt poikkeusta. Kannattaa jo ennalta varautua siihen, että ase tulee vaatimaan säätämistä sekä siihen, että siihen voi joutua vaihtamaan osia sekä hankkimaan optiikkaa ja kantohihnan. Vakiona näin epätasaisen tarkkaan laitokseen en kuitenkaan löisi suoralta kädeltä kiikaria päälle. Vaikkei kiskoihin haluaisikaan pultata mitään kiinni, vanhan kunnon kantohihnan hankinta on edessä, jos kivääriä aikoo raahata mukanaan yhtään pidempiä matkoja kuin aloituspaikalta ensimmäiseen suojaan. Jos etsit modernia, modulaarista ja huomiota herättävää kivääriä, tässä on kohtuuhinnalla raskasta rautaa, tai ainakin vahvaa potentiaalia sellaiseksi. M14 E B R Valmistaja: Kart, Kiina Pituus: 895/1050 mm Piipun pituus: 450 mm Paino: 5430 g Hinta: 180 euroa Myyjä: Muovisotilas, www.plasticsoldier.eu, 09 2230 7880 VESA HUOVINEN to im in ta 20 m Lähtöenergia: Lähtönopeus: Kasan koko: Keskihajonta: G&G Natural 0,20 g (0,20 g) G&G Natural 0,25 g (0,26 g) G&G Natural 0,28 g (0,30 g) 1,58 J 126 m/s 173 mm 61 mm 1,50 J 108 m/s 78 mm 25 mm 1,49 J 100 m/s 90 mm 31 mm 31 W W W. Päällisin puolin tarkasteltuna paketti on hintaisekseen erittäin maukas etenkin niille, jotka ovat jo kauan himoinneet muovikuula-EBR:ää. Virittäminen tuo toki omat ongelmansa, mutta joillekin suorituskyvyn ja luotettavuuden parantaminen sekä omin käsin säätäminen on itsestäänselvyys ostaessaan tällaisen lelun. Etummaisen hihnalenkin puolta voi vaihtaa, joten vasenkätisten ei tarvitse miettiä viritelmää kantohihnalleen. Suurempi harmi oli aseen mukana tullut hi-cap, joka paitsi heilui pelottavan löysästi lipaskuilussa myös kieltäytyi syöttämästä yli kymmentä kuulaa kerrallaan. Maruin lippaat syöttivät ja istuivat paljon mukavammin. Harvoin on kuitenkin ollut yhtä kiitollinen mahdollisuudesta kiinnittää pystykahva saman tien aseeseen. ahdas nopeissa tilanteissa käytettäväksi, joten ase suorastaan huutaa optiikkaa. EBR:n mukana tuleva kantohihna on tuttuun tapaan heikkolaatuista oheistuoteroskaa, enkä luottaisi sen varaan omaa asettani, etenkään näin painavaa kolhoa. Kuulat suhahtivat matkaan erittäin pirteästi, mutta kantamaa jäi toivomaan lisää. S OF TA A J A . Laukaisu on harmillisesti, joskaan ei yllättävästi, tunnoton. Kartin laatustandardit ja etenkään niiden valvonta eivät kuitenkaan ole sillä tasolla, että halvalla tehtyyn voisi sataprosenttisesti luottaa. Oikean Mk14 Mod 0 -paketin mukana jaetaan Harrisin bipodi, mutta Kartin replikan laatikossa ei näy jälkeäkään etujaloista. Rahaa rataslaatikon osien, sähköosien sekä piipun ja hopin vaihtamiseen kyllä uppoaa, mutta edelleen jäädään voiton puolelle. EBR:n suurimman potentiaalin näen projektiaseena
F I 32. S O F T A A J A . W W W
Kauneus on katsojan silmässä, joten en W W W. Toiminnan tarkoituksellisuus on varsin kyseenalaista, joten minä ainakin annan hyvät pisteet Uzin napakalle tuntumalle. Kätevyyden nimissä allekirjoittanut suosittelee lippaanlataajan käyttöönottoa, kömpelöt lataustikut kun ovat onneksi ysärijäänteitä. Perä on muutenkin miellyttävän jämäkkä ainakin uudenkarheassa aseessa, mutta käytön ja osien kulumien myötä hienoista klappia voi ilmaantua. Laatikosta löytyy siististi styroksiin sovitettuina myös parisataa 0,20 gramman ei-biohajoavaa kuulaa, puhdistustikku, hassu työkalu tähtäimien säätöä varten sekä muovinen piipunsuun adapteri Maruin omaa Full Auto Tracer -valojuovalaitetta varten. Valmistusoikeuksia myytiin ympäri maailmaa ja belgialainen FN Herstal valmisti asetta Euroopan markkinoille. 60-luvulle tultaessa Uzia käytettiin jo yli puolessa sadassa maassa, muun muassa LänsiSaksassa Bundeswehrin konepistoolina MP2mallinimellä. Ulkoisesti ase on erittäin hienoa työtä. Uzin runko on kaksiosainen ja rataslaatikko tukee sitä sisältäpäin. Kierteitä äänenvaimentimelle ei kotininjojen pettymykseksi Uzista löydy. Auki taitettuna perä on hyvän mittainen ja tuntuma aseeseen erittäin kompakti. Uzi-konepistooli hyväksyttiin Israelin armeijan käyttöön vuonna 1951, sitä alettiin jakaa kolme vuotta myöhemmin erikoisjoukoille ja 1956 se sai virallisen tulikasteensa Suezin kriisissä. TOKYO MARUI UZI SMG ON OLEMASSA LEGENDAARISIA ASEITA, JOTKA OVAT HOLLYWOODIN TOIMINTARAINOJEN LEMPILAPSIA JA JOTKA KAIKKI PIKKUPOJAT TUNTEVAT VIDEOPELEISTÄ NIMELTÄ. F I. Jos tosissaan haluaa kuulla muovin narahtelua, se kyllä onnistuu pistoolikahvaa ronskisti 33 vääntelemällä. Hieman yllättäen etenkin siksi, Marui lanseerasi tavallisista sähköaseista poikkeavalla koneistolla varustetun Uzinsa jo 10 vuotta sitten. Realisminhakuiset voivat tosin ärähtää merkinnöistä, jotka ovat lähinnä vähän sinne päin kuin aidossa aseessa. Israel Military Industriesin (IMI) valmistama avoimelta lukolta ampuva, prässätystä levyteräksestä valmistettu 9 mm Parabellum -patruunaa käyttävä konepistooli oli suhteellisen varmatoiminen yksinkertaisen toimintamekanisminsa takia, ja sen valmistus oli helppoa. SMG-malli koki myös jatkokehitystä. Heti ei arvaisi rakenteen olevan lähes kokonaan muovinen. S O F T A A J A . Vanhoissa Uzi SMG:issä oli puinen kiinteä perä. Metallinen taittoperä tuli mukaan kuvioihin vasta 6070-luvulla. Aseen mukana toimitetaan kuvitukseltaan seikkaperäinen manuaali englanninkielisin selvennyksin, sekä kuin tuulahduksena menneisyydestä vanhan mallinen lataustikku. Alarungosta liipaisin, tulenvalitsin, kahvavarmistin, lippaansalpa, hihnakiinnikkeet ja ulkopiippu sekä yläpuolelta laatikonkansi, latausvipu, tähtäimet ja onneksi koko taittoperä kiinnikkeineen ovat valumetallia. Pistoolikahva ja kädensuojat ovat kiiltelevää ABS-muovia, mikä on tällä kertaa vain positiivista, sillä juuri näin on esikuvankin kohdalla. 1980-luvulla suunniteltiin erikoiskäyttöön Mini- ja Micro-mallit kaliipereissa .22 LR, .44 AE ja .45 ACP. Triviana kerrottakoon, että tarinan mukaan herra Gal ei todellakaan halunnut asetta nimettävän hänen mukaansa, mutta toisinpa kävi. Muuten Maruin Uzi on tyydyttävän lähellä esikuvaansa. 50-LUVUN LAPSI Uzin profiilia voisi kuvata sanalla laatikkomainen. Suljetulla lukolla ne nostivat Uzin tulinopeuden kuudesta sadasta laukauksesta reilusti yli tuhanteen laukaukseen minuutissa. NOSTALGIAA Airsoft-aseiden markkinakuninkaana vuosikaudet tunnettu Japanin jättiläinen, Tokyo Marui, on nykymarkkinat tuntien hiukan yllättäen edelleen se valmistaja, jonka nimissä on ainoa pelikelpoinen kuusimillinen Uzi-replika. Kestävyyden puolesta ei silti tarvitse jännittää. Sana muovirunko tuo useimpien mieleen nitisevän ja natisevan mörön, mutta nyt peiton alle ei tarvitse tosiaankaan piiloutua häpeästä. Muiden kaiverrusten yhteyteen on tietenkin lisätty Made in Japanit. Se on kerännyt kosolti kunniaa valkokankaalla, ja sattuipa se olemaan kylmän sodan aikaan maailman yleisin konepistooli. Rungonpuolikkaiden välinen sauma on huomaamaton ja aseen yleinen viimeistely on korkeatasoista. Onko ikä ajanut asevanhuksen ohi. Metalliosien määrän ja jämäkän tuntuman ansiosta pyssy ei tunnu lainkaan lelumaiselta vaikka painaakin puolitoista kiloa vähemmän kuin esikuvansa tyhjänä. Ilman lisenssiä helppovalmisteista laitetta tehtailtiin ahkerasti Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Saksanjuutalainen Israelin armeijan everstiluutnantti Uziel Gal (19232002) suunnitteli ilman asetekniikan koulutusta 4050-lukujen taitteessa harvinaisen toimivan massasulkuisen tuliaseen. Pelottavalta kuulostava ratkaisu on kuitenkin saatu erittäin tiiviiksi ja kestäväksi. YKSI NIISTÄ ON UZI-KONEPISTOOLI. IMI UZI SMG lienee yksi maailman tunnetuimpia konepistooleja
Aseen julkaisun yhteydessä markkinoille 34 tulivat myös 55 kuulaa nielevät regu-lippaat ja pidemmät 220 kuulan hicapit, jotka simuloivat oikean aseen 32 patruunan lipasta. Kuulapyssykäytössä eroa ei juuri synny. Vain etutähtäintä pystyy säätämään. sen kummemmin kommentoi mutkan ulkonäköä. Näin ase ei laukea ellei kahvaa purista, mikä vähentää tahattoman laukauksen riskiä. Melko itäeurooppalaismallisen takatähtäimen tähtäinkuva on kuitenkin hyvin ahdas. Etutähtäimen jyvä on säädettävissä mukana tulevalla työkalulla. Tulenvalitsin merkintöineen (A sarjatuli, R kertatuli, S varmistettu), kahvavarmistin ja lippaansalpa. Takatähtäimestä löytyy asetukset sadalle ja kahdellesadalle metrille. Tulenvalitsin on oikeakätisesti ammuttaessa peukalon ulottuvissa, lippaanvaihtoa varten ote pitää irrottaa tai mieluummin suorittaa operaatio kokonaan tukikädellä. Laatikonkansi irtoaa painamalla vipua takatähtäimen juuressa, ja alta paljastuu ahdas rako pitkulaiselle AKtyyppiselle miniakulle. Toinen aseen helmasynti on akkutila. Perä olkaa vasten tuettuna tähtääminenkin tulee mahdolliseksi. Kolhosta ergonomiasta huolimatta Uzissa on aivan omanlaistaan karismaa. Pistoolikahvan hallintalaitteet ovat simppelit. Tähtäyslinja on myös hyvin matala, eikä rautojen läpi tihrustaminen onnistu kunnolla maskin kanssa. F I van mukavasti oikein mitenkään. Kuten kaikissa vanhoissa sähköaseissa ja useimmissa uusissakin, syöttörakenteen vuoksi lipasta vaihtaessa lipaskuilusta putoaa aina muutama kuula, jotka eivät ole yltäneet hoppikammioon asti. Molemmat silmät auki tähtääminen myös raudoilla, kuten itsekin olen oppinut tekemään, on luvattoman hankalaa. Tilanne ei juuri parane edes sulkemalla heikomman silmän. Kun kuulien läpäisykyky on lähes olematon, 40 ammusta tuhlaa nopeasti päin pensaita ja seiniä ammuskellessa. Lippaat ovat jostain kumman syystä muovisia, mutta nekin on viimeistelty nätisti. Dremel kannattaa pitää visusti laatikossaan, sillä "turhaa" muovia leikkaamalla onkin hyvin. Minikennoista koottu normaali 8,4 voltin 600 milliampeeritunnin AKakku mahtuu juuri ja juuri sisään. Liipaisin on kiinnityskohdastaan melko ohut, ja vaikka valitsinlevyt ovat metallia, tarpeeksi voimakkaasti puristamalla varmistetun aseen liipaisinta jomman kumman saa todennäköisesti murtumaan, pahimmillaan molemmat. LIPAS- JA AKKUMURHEET 40 kuulan lipaskapasiteetti on kuuden millin muovikuulamaailmassa pieni. Ylipäätään Uzin ergonomiaa voi kuvata sanalla kolho. Lisälippaat Maruin Uziin ovat kalliita, sillä vaihtoehtoja saati kilpailua ei tällä rintamalla ole, ja suuri määrä varalippaita syö nopeasti loven lompakkoon. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Uzissa on kahvavarmistin, joka estää mekaanisesti omalla valitsinlevyllään liipaisimen toiminnan. Takatähtäimessä on reiät sataan ja kahteensataan metriin asti, mikä tuntuu pistoolikaliiperiselle aseelle ylimitoitetulta. Niitä on kuitenkin pakko hankkia, jos mielii Uzia järkevään pelikäyttöön. Käyttöliittymä on itse pyhä yksinkertaisuus. Suoran kahvan muotoilu on mitään sanomatonta eikä vasenkätisiä olla huomioitu. Latauskahva liikkuu, mutta kyseessä on pelkkä kosmeettinen kilke. Painopiste on melko tarkalleen kahvan kohdalla, joten elokuvista tuttu yhdellä kädellä räiskiminen on helppoa (ja hauskaa). Omaan kouraan ase ei tuntunut sopiW W W. S O F T A A J A . Pyssy on kuitenkin konepistooli sanan varsinaisessa merkityksessä, eli lipas sijoittuu kahvan sisälle. Sitä nimittäin ei ole yhtään ylimääräistä
Tästä johtuvan hassun tärinän Marui lanseerasi aikanaan varsin huvittavasti "realshock-rekyyliksi". Akku sijaitsee myös kosketuksissa metalliseen laatikonkanteen, joten epäilisin 600 mAh miniakun hyytyvän pakkassäillä tavallistakin nopeammin. Rattaisto on varustettu tavallista pidemmällä välityksellä, jotta koneisto pyörisi nopeammin 8,4 voltin akulla. Sen annettiin unohtua mainospuheista kuitenkin hyvin nopeasti. Uzin rakenne vaati tavallista erikoisempia ratkaisuja konehuoneen suunnittelussa, joten aseen yhteydessä esiteltiin sitä varta vasten suunniteltu rataslaatikko mallia viisi. Moottorina toimii EG1000R, joka pyörii vastakkaiseen suuntaan kuin tavalliset moottorit. Ampuessa aseen tuskin huomaa tärisevän yhtään enemmän kuin minkä tahansa muun sähkömoottorilla käyvän kuularuiskun. Aseen lähes olemattomat viritysmahdollisuudet lienevät suurin syy siihen miksei Uzi ole koskaan ollut erityisen suosittu tapaus Maruin AEG-mallistossa. Mäntää lukuun ottamatta koneisto toimii periaatteessa samalla tavalla kuin muissakin rataslaatikoissa. Hoppia säädetään lukkokannen alta pienestä vivusta, jota vähän yksinkertaisempikin osaa tökkiä nuolen osoittamaan suuntaan. Markkinoilta löytyy suuremmalla milliampeerimäärällä varustettuja AKakkuja, joiden kestävyys on tietenkin parempi, mutta osa tällaisista akuista on aavistuksen liian suuria Uzin akkutilaan. Erikoisuutena aseen mäntä liikkuu piipusta poispäin eli "väärään suuntaan". Männän taaksepäin lyövä liike kuitenkin mahdollistaa kuulansyötön rataslaatikon keskiosasta. Syystä tai toisesta Marui päätti valmistaa viitosversion laatikot polykarbonaatista normaalin sinkkivalun sijaan. Tulenvalitsimen kynnys katoaa osan mukana ja vaihdin pääsee heilumaan vapaasti ilman mitään tuntumaa. Avaamiseen riittää pelkkä riuhtaisu alaspäin. Ratkaisu ei onneksi vaikuta dramaattisesti aseen kestävyyteen. Perä taitetaan kiinni painamalla ensin sen vasemmalta puolelta löytyvää nappia, sitten painamalla liitoskohdasta takaosaa vasemmalle ja taittamalla osat paikoilleen, jolloin lukitustappi loksahtaa. Suhteessa pitkä piippu antaa aseelle hiukan lisää suorituskykyä. äkkiä halkaissut rataslaatikon. Tehokasta kantamaa on se Maruin normaali parisenkymmentä metriä kuulan äärikantaman ollessa noin 40 metriä. Nykyään myös erilaiset litiumakut voivat ratkaista akkuongelmia. PAKKI PÄÄLLÄ Maruin Uzin tekniikka on muutenkin totutusta poikkeava. Pistoolikahvaa paloitellessa kannattaa olla varovainen, ettei kadota valitsinlevyn mukana irtoavaa pikkuista metalliosaa, kuten tohelo toimittaja. F I 35. S O F T A A J A . Pistoolikahvan ositus Merkinnät ovat lähinnä "sinne päin". Kuulalle annetaan kierrettä tökkimällä hopinsäätövipua, joka löytyy myös laatikonkannen alta. Metalliset hihnalenkit mahdollistavat 2- tai 3-pistehihnan käytön. Perä taittuu kaksiosaisesti. Varsinaista kenttäpurkua ei ole. Hoppiyksikköön pääsee käsiksi irrottamalla muovinen runkotappi ja taittamalla pistoolikahva irti rungosta. Hoppikoneisto on istutettu rataslaatikon sisälle, joten Uzin 245 mm piippu on melko pitkä suhteessa aseen kokonaispituuteen. W W W. Virittäjän hymy alkaa hyytyä kauppojen katalogeja selatessa, sillä vitosversioon sopivia vahvistettuja osia ei ole juuri lainkaan saatavilla. Maruin osat toimivat yhdessä luotettavasti, eikä vakiokoneistossa todennäköisesti esiinny mitään toiminnallisia ongelmia. Miniakun ongelmaan on olemassa kuitenkin muutama ratkaisu. Erittäin tiivis hoppiyksikkö on hyvin toimiva, joten aseella saa ammuttua vakiopiipulla varsin tiukkoja kasoja
Version viisi rataslaatikko on jotain aivan muuta kuin mikään muista versioista. F I räisesti pidempinä, mutta kun toiminta siirtyy rakennusten kulmille ja huoneisiin, esittäytyy tämäkin ase edukseen. Lieneekö maneerit opittu suoraan valkokankaalta, vai miksi tällaisella olisi muuten niin älyttömän hauska pelata pitkän popliinitakin kanssa? LISÄVARUSTEET Tämä Uzi ei ole kustomoinnista innostuneita varten. Vertailua ei voi olla tekemättä muihin konepistoolityyppeihin. Rattaat lienevät tässä tapauksessa heikoin lenkki. Uzi on kuitenkin erittäin kompakti ja ketterä konepistooli. Hallintalaiteet ovat hyvin käden ulottuvilla, ja vaikkei tähtäimistä olekaan nopeassa tilanteessa mihinkään muuhun kuin summittaiseen osoitteluun, se ei tämäntyylisessä aseessa minua haittaa. Zeken valmistamat metallirungot ovat nykyään harvinaisuuksia. Tässä valossa Uzin noin 0,7 joulen lähtöenergia jää altavastaajan asemaan. Taittoperä auttaa kyllä piippulinjalla tähtäämistä, mutta Uzin kanssa ammuskelu tuppaa menemään enemmän summittaisen räiskimisen puolelle. Rataslaatikon esille saaminen vaatiikin jo työkaluja, ruuvit pitää avata ja rungonpuoliskot erottaa toisistaan. RÄTÄTÄTÄ! Nykystandardeilla kuula-aseilta odotettava vakioteho tuntuu olevan yhden joulen kumminkin puolin. Lisävarusteita on saatavilla erittäin rajallisesti. 50-lukuisen ergonomian ja näppäryyden vastakkainasettelu tai pikemminkin yhteen sulautuminen on oudolla tavalla viehättävää. Ihmeellisiin tehonlisäyksiin näillä konsteilla ei kuitenkaan päästä. Jousen voimasta taakse lyövä mäntä puskee ilman hoppikammioon sivulta. Tehojakaan ei helposti saa lisättyä. Käsiteltävyys ei ratkaisevasti häviä modernimmille aseille, kyseessä on lähinnä tottumis- ja harjoittelukysymys. Osaavalle pelaajalle pärjääminen ei tietenkään ole niin paljoa kiinni aseesta, mutta silti heikko lähtöenergia harmittaa. Yksipistehihnaa ei saa viriteltyä aseeseen mitenkään järkevästi, mutta kahden tai kolmen pisteen kantohihnat ovat hyviä ratkaisuja. Vasenkätisille Uzin omaksuminen voi olla aluksi hankalampaa kuin nykyisten molempikätisten asemallien. Eipä sillä etteikö kumpikin olisi ihan mahdollinen ratkaisu. Tarkkuuspiippu parantaa aseen suorituskykyä hiukan ja kuuden millimetrin muovilaakerit ovat vaihdettavissa metallisiin liuku- tai kuulalaakereihin. Kiskoja lisävarusteiden kiinnittämiselle ei ole, joten lamput, laserit ja punapisteet jäävät joko hyllylle pölyttymään, tai edessä on mielenkiintoisia teippi-nippusidepatentteja tai kiskon pulttaaminen itse laatikonkanteen. Tielle ase ei tule ja tarvittaessa perä taittuu pois tieltä, jolloin käsissä on kuin suurikokoinen sarjatulipistooli. Rattaat liikuttavat vipuvartta, joka puolestaan työntää männän eteen. Myös ulkoinen muuntelu jää valitettavasti ideatasolle. Hihna lienee tarkoituksenmukaisin 36. TM Uzi ei selvästikään ole aivan omiaan metsään, jossa ampumaetäisyydet ovat keskimääW W W. S O F T A A J A . Tuntuma ohueen ja kaarevaan liipaisimeen on yllättävän hyvä, eikä selkeää kynnystä ei ole lainkaan. Suuttimen läpi ilma ei kulje lainkaan. Kaikki koneiston osat rattaista alkaen eroavat selvästi muiden versioiden osista. Akkutila on ahdas kuin mikä. Viimeistely on Maruille tuttuun tapaan huippuluokkaa. hankinta, varsinkin CQB-peleissä, jos pyssyä sellaisiin vie. Olisin kaivannut aavistuksen lyhyempää laukaisuviivettä, mutta monissa lähitilanteissa ripeä sarjatuli on yhtä tärkeä ominaisuus. Pieni lipaskapasiteetti häiritsi minua, sillä lippaanvaihtokaan ei ole aivan nopeimmasta päästä. Vaimenninadaptereja on ainakin takavuosia löytynyt parilta eri valmistajalta. ei ole kuitenkaan normaalia huoltoa varten tarpeen. Uusi piippu jää siis laadukkaan akun kanssa ainoiksi riskittömiksi paranteluvaihtoehdoiksi. Viritysosia erikoiseen rataslaatikkoon ei ole saatavilla, vaikka sisäosat voisivatkin teoreettisesti kestää M100-jousen rasituksen. Vaikka aseen tuntuma on karu, se ei tarkoita etteikö se olisi melko toimiva
Jos maailmassa ei voi luottaa enää edes talven tuloon, niin Maruin laatuun vielä voi. On jopa piristävää nykyisen Kiinaasebuumin aikaan pelata mutkalla, johon voi luottaa sataprosenttisesti. Aseiden tappiin asti virittäminen ei välttämättä ole kaikille itseisarvo. LOST IN HOLLYWOOD Kiina-aseiden yleistyttyä tuntuu olevan paremminkin sääntö kuin poikkeus, että alle parilla sadalla saa suoraan laatikosta metallinrunkoisen, reilun joulen tehoilla varustetun kuulapyssyn. Kiinnostipa sitten aseen sotilasalkuperä tai Hollywood-imago, on selvää että karulla israelilaisella konepistoolilla ja sen muovikuulaversiolla on oma erityinen paikkansa retrohenkisten ihmisten sydämissä. Muovilippaaseen mahtuu vain 40 kuulaa. Moottorinsäätöruuvi löytyy rungon takaosasta. Sisäpiippu kulkee niin sylinterin, männän kuin jousenkin läpi. VESA HUOVINEN UZI SMG Valmistaja: Tokyo Marui to im in ta 20 m Lähtöenergia: Lähtönopeus: Kasan koko: Keskihajonta: G&G Natural 0,20 g (0,20 g) G&G Natural 0,25 g (0,26 g) G&G Natural 0,28 g (0,30 g) Co. Muovirungosta huolimatta Uzi on erittäin huolellisesti rakennettu laatuase. S O F T A A J A . Uzissa on aivan omanlaistaan karismaa ja tunnelmaa: se on nähty niin Chuck Norrisin kuin lukemattomien leffapahisten kourissa. Jos aikoisin hankkia asekaappiini mahdollisimman varmatoimisen sähkömoottoripyssyn, sen kyljessä lukisi Tokyo Marui, ja jos vaatimuksena olisi tavallista erikoisempi replika, siinä lukisi Uzi SMG. Tästä kaikesta huolimatta hohdokkuutta aseessa nimenomaan on. Ltd., Japani Pituus: 455/655 mm Piipun pituus: 245 mm Paino: 2100 g Hinta: 235 euroa Myyjä: Milgear Finland www.milgear.fi, 045 1100 131 0,75 J 86 m/s 114 mm 48 mm 0,75 J 67 m/s 150 mm 45 mm 0,74 J 70 m/s 118 mm 37 mm 37 W W W. Etenkin virityspotentiaalin ollessa melko olematon on vaikea nähdä Uzissa mitään erikoista hohdokkuutta. Siksi on liki hämmentävää, että Maruin korkeassa hintaluokassa pyörivät aseet ovat sekä muovisia että nykymittapuulla matalatehoisia. Arskojen ja Kalashnikovien maailmassa Uzin tyly imago puraisi minuun lujaa. F I
W W W. S O F T A A J A . F I 38
Sähköpistooleille tyypillisesti aseen sisuskalujen tekniikassa on enemmän pieniä osia kuin sveitsiläisen käkikellotehtaan varastossa, mutta tavalliselle käyttäjälle tekniikkaan koskemisen ei pitäisi olla ihan heti tarpeellista mitä nyt piippu kannattaa aika ajoin puhdistaa. Vaikka imperialistien lakeijoiden hautaamisen hetki ei tullutkaan, vika ei ollut ainakaan itse aseessa. Piipunsuusta rungon takaosaan vain 27 senttimetriä pitkä mutka on pienuudestaan huolimatta siunattu täysiverisen konepistoolin form factorilla. Vaikka kyseessä ei suinkaan ole mikään Stenin kaltainen peltihirvitys, massatuotannon vaatimukset ovat lyöneet näkyvät leimansa tämänkin aseen mustaan olemukseen. Alkuperäinen pyssy on suurimmaksi osaksi prässättyä teräspeltiä ja bakeliittia, ja sen huomaa tästäkin versiosta, olkoonkin että kiinalainen on joiltain yksityiskohdiltaan jopa alkuperäistä paremmin viimeistelty. Myös ohjeellinen vetoisuus on karvan verran pienempi, 50 vastaan Maruin 58. Vasurilla saattaa olla pieniä hankaluuksia, sillä kaikki hantaakit ovat aseen vasemmalla puolella, vaikka pistoolikahva nyt Maruita mukaillen onkin mallin Vz.82 peruja, eli molempikätisille yhtä huonosti sopiva. S O F T A A J A . Oikeakätisen käpälä sattuu varsin mukavasti kaikille olennaisille hallintalaitteille, peukalolla pyöritettävä tulenvalitsin naksahtaa helposti miehekkääseen "20"-asentoon ja lippaanvapautinkin löytyy aina tarvittaessa. Pieni miinus on annettava akkutilan kannesta eli pistoolikahvan pohjalevystä, sillä ainakin itseäni sen aukeamisen helppous hiukan hirvitti. Kuitenkin, lataustikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Tällä kertaa laatikosta löytyvä kuusimillisten lennätin on ulkomitoiltaan hämmentävän, jopa lelumaisen pieni. Viime vuosina skorpparin hienoin hetki lienee sen aidon ja alkuperäisen Matrixin aulakohtauksessa, jossa Keanu Reeves rikkoo salia ja stevareita konepistoolit akimbona paukkuen armon vuonna 1999 ei taitanut olla montaakaan softaajaa, joka ei olisi katsonut kaihoten Maruin vemppuveezetaa ja miettinyt: "Jospa vain joskus tämäkin kykenisi hillittömään sarjatuleen!" Toki sarja-Skorpioneja oli tehty jo 80-luvulla, mutta harvempi niistä eksyi tänne pohjan perukoille. F I. Akun vaihtaminen on itsessään hyvin helppoa: W W W. Käyttäjän huolehdittavana on tasan kaksi osaa, lipas ja akku, joista ensin mainittu solahtaa paikalleen henkisesti tyydyttävän naksahduksen kera ja jälkimmäinen löytää paikkansa ovelasti pistoolikahvan sisältä. Mainittavin ero lienee siinä, että Wellin lippaat eivät syötä kuulia viimeistä myöten vaan ovat teknisesti vanhojen sähköaseiden lippaiden kaltaisia. WELL R2 MITÄ JAPANILAISET EDELLÄ, SITÄ KIINALAISET PERÄSSÄ, SANOO VANHA VIIDAKON SANANLASKU. Pelaaminen kyllä onnistuu kummallakin kädellä, mikä tietysti on riemullista sikäli jos käyttäjä sattuu olemaan Matrix-fani. Normaalikäytössä se kyllä kestää, mutta vara-aseeksi skorpparia hankkiville suosittelisin vaikkapa teipin käyttöä ihan varmuuden vuoksi olisi kovin ikävää huomata akun jääneen matkan varrelle juuri silloin kun asetta tarvittaisiin. Mainittakoon vielä, että Maruin Skorpionin syötinkaukalot syöttävät täysin ongelmitta myöskin Wellin versiota, vaikka lippaat ovatkin yksityiskohdiltaan pikkuisen erilaiset. Metalliosia löytyy kiitettävästi aseen kompaktiin kokoon nähden: vaikka isoista osista vain alarunko, lipas ja taittoperä ovat metallia, ase itsessään on niin pieni, että muovinen ylärunko ei päästä yhtään minkäänlaista natinaa tai muita vieraita äännähdyksiä. Pienenä ja helposti piilotettavana, mutta parhaimmillaan 20 kertaa putkeen ampuvana se on kuin tehty terroristeille, ja punatähtiset tiedustelupalvelut jakelivatkin asetta ja sen kopioita suhteellisen liberaalisti kapitalismin rattaita vastaan taisteleville joukoille. Hoppi löytyi odotetusta paikasta eli hylsyportin takaa latausnamikoita taaksepäin vetämällä, ja on sitä teknisesti parempaa, rullan pyöritykseen perustuvaa mallia, jota Maruin aseista ja niiden kopioista nykyään voikin olettaa löytävänsä. Menemättä pidemmin tshekkiaraknidin tämänkin lehden numerossa 8/2007 laveasti käsiteltyyn taustaan, mainittakoon vielä historiallisena kuriositeettina, että kyseinen pienenpieni itsepuolustusase keräsi kyseenalaista kunniaa etenkin 1970-luvun opiskelijaradikaalien radikaalimman siiven, kuten esimerkiksi Länsi-Saksassa toimineen RAF-ryhmän käsissä. MIKÄS SIINÄ, JOS TYÖN JÄLKI ON NÄIN HYVÄÄ JA HINTA NÄIN HALPAA, SANOO TOIMITTAJA KORHOSEN SANANLASKU. TÄLLÄ KERTAA kiinapyssyjen kasvavaan joukkoon on liittynyt Wellin nimellä "Airsoft Gun R2" markkinoitava kopio Maruin uusimmasta sähköpistoolista. Ergonomialtaan Skorpion on itäaseeksi yllättävän hyvä, mikä sinänsä ei ole suuri yllä39 tys tshekit ovat aina osanneet tehdä sangen laadukasta rautaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on puuttuvia merkintöjä lukuunottamatta uskollinen kopio Maruin vähän aikaisemmin lanseeraamasta käsikuularuiskusta, niin hyvässä kuin pahassa. KÄYTTÖ JA ERGONOMIA Jos joskus on jotain airsoft-asetta käsitellyt, Skorpion tuskin tuottaa mitään suurempia yllätyksiä
Mitään ylimääräisiä kilkuttimia aseen tässä versiossa ei ole, ellei sellaiseksi lasketa pientä, muovista kiskonpätkää aseen nokalla. F I aina keskellä näkökenttää. Näiden sarjojen suojassa on sitten mielekästä edetä. Mainittakoon ensimmäiseksi, että Skorpion sopii vanhan nahkatakin ja baskerin yhteyteen kuin nakutettu, eli imagopuoli on hoidossa. Aseesta on saatavilla myös 370 kuulan rummulla varustettu versio, ja rumpulippaan toki voi ostaa myös erikseen. PELAAMATTA PARAS Näin legendaarista mutkaa oli luonnollisesti testattava, ja mikäpä olisikaan parempi paikka pieneen kenttätestaukseen kuin Kivikon "asutuskeskusrata" Helsingissä. Pelikäytössä huomasi nopeasti, että järkevin käyttötapa tälläiselle pyssylle on lyhyiden sarjojen ampuminen nurkkiin ja muihin vastustajaa suojaaviin kohteisiin. Omimmillaan tehokkaalta kantamaltaan verrattaen vaatimaton ase onkin ketterän ja nopeasti liikkuvan pelaajan käsissä, jolloin aseen keveys pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Lähtönopeus on aavistuksen kiukkuisempi kuin Maruin mallissa, mutta vastapainoksi tarkkuus kärsii hieman. Käyttötarkoituksen huomioon ottaen tämä ei tosin taida olla vika vaan ominaisuus. Oletusarvoisesti perä on taitettu aseen päälle pois häiritsemästä ja lukittu etutähtäimen korviin. Näiden sarjojen suojassa on sitten mielekästä edetä. jos tavalliseen porakoneeseen on joskus vaihtanut akun, ei tämänkään laitteen käyttö tule tuottamaan minkäänlaisia ongelmia. Omasta mielestäni kyseinen lisuke tässä klassikossa on melkeinpä häväistys, mutta saahan sen toki tarvittaessa ruuvimeisselillä pois nopeammin kuin ehtii lausua "Brno". Pelkällä kykkimisellä ei tosin ole ratkaistu yhtäkään peliä, mutta pelkän araknidin kanssa kykkivä jää auttamatta altavastaajaksi mitä tahansa "normaalia" sähköasetta vastaan.. Takatähtäimestä löytyy kaksi hahloa eri etäisyyksille. Etutähtäimen korvat lukitsevat taittoperän kiinni sen ollessa taitettuna. Ase varmistettuna. Paketissa toimitetaan itse aseen ja yhden lippaan lisäksi lataustikku, miniliittimeen sopiva laturiadapteri ja yksi akku. Teknisesti ottaen kiskolle saattaisi olla järkikäyttöäkin vaikkapa lasertähtäimen jalustana, sillä aseen tähtäimissä ei ole hienosteltu: jyvää voi säätää mukana tulevalla jyvänsiirtoavaimella korkeussuunnassa, mutta hahloa ei sitten säädetäkään muulla kuin viilalla ynnä vasaralla. Muista osista mainittavin lienee teräslangasta taivuteltu luurankoperä. Ilkeämielinen saattaisi sanoa, että tässä on varustuksen realistisuudesta viis veisaavan tehopelaajan ase, mutta kiitos näiden miinuspuolien rehellisempää olisi sanoa että Skorpionilla tehopelaaminen kysyy rutkasti taitoa ja agressiivista pelityyliä. Kätevin tähtäysasento löytyy puristamalla luurankoperä jonnekin posken ja solisluun väliin. Hienoimmillaan näin kevyellä kuularuiskulla pystyy samalla suojaamaan itseään ja etenemään; eräänkin nurkan takaa tuli poimittua muun muassa tämän julkaisun päätoimittaja, kun sarjan ampuminen nurkkaan esti tehokkaan vastatulituksen uskaliaan syöksyliikkeen aikana. Perä ei kylläkään loista millään länsimaisen sivistyksen tuntemalla ergonomiamittarilla, mutta se vakavoittaa tähtäystä aavistuksen verran. Länsiaseisiin tottuneelle vaihtimen järjestys saattaa tuntua kummalta. Pelikäytössä huomasi nopeasti, että järkevin käyttötapa tälläiselle pyssylle on lyhyiden sarjojen ampuminen nurkkiin ja muihin vastustajaa suojaaviin kohteisiin. S O F T A A J A . Valitettavasti pelaaminen osoitti nopeasti, että ajatuksen nopeudella nakuttavia kaasupistooleita vastaan pelatessa skorpparin isku on laiskanlainen, ja viriteltyjä, mahtiakuilla varustettuja kuularuiskuja vastaan kiireettömästi, mitenkään hätäilemättä piipusta purjehtivat kuulat tuntui40 vat jotensakin ponnettomilta. Tällöin asetta käsitellessä saa lisäbonuksena erikoisen Doom-flashbackin, kun kevyt ase kääntyy jotakuinkin katseen mukana pysyen W W W. Lisälipaskasan tai 370 kuulan rummun kera saatettaisiin puhua jo sangen ilkeästä vekottimesta. Tämä on luonnollisesti mielipidekysymys, mutta onneksi taitetusta perästäkään ei ole isompaa haittaa, jos tähtääminen perä avattuna ei ota onnistuakseen. Tässä kohdassa allekirjoittanut tekeekin hiukan pesäeroa herra Luolajan-Mikkolan aikaisempaan ase-esittelyyn toteamalla, ettei perän kanssa tähtääminen ollut ollenkaan kidutukseen verrattavaa puuhaa, jos nyt äärimmäistä tarkkuutta lieneekin turha tavoitella
Harmillista on vain, että kopioiden ostaminen on hiukan arveluttavaa, sillä Maruille kannetut rahat sentään kuluvat suurelta osin koko lajin tuotekehitykseen, siinä missä kopiopyssyt ovat... Aivan kuten aiemmin testatussa Maruin versiossa liipaisinviive on pieni mutta ärsyttävä etenkin sisäpelejä ajatellen; ulkopeleihin lähtönopeus on laiskanlainen, vaikka tarkkuus onkin ihan riittävän hyvä. Harva tosin ostaakaan sähköpistoolia täysikokoisen sähköaseen korvikkeeksi, joten sähköpistoolia pitäisi ehkä verrata vara- ja aloittelijaaseena kaasupistooliin. Harrastuksen tulevaisuutta ajatellen R2:n kaltaista halpaa mutta toimivaa perusmutkaa onkin helppo arvostaa. Sähköpistoolien akilleen kantapää on aina ollut siinä, että niin niiden tuli- kuin lähtönopeuskin jäävät väkisinkin isoserkkuja pienemmiksi, ja liipaisinviive paisuu suuremmaksi kuin vastaavan kokoisissa kaasupistooleissa. Aloittelijalle tässä puolestaan on sangen huokea, simppeli ja toimiva kuulalinko, joka pitää pintansa kaasupistooleita vastaan ja jolla omistelee vemputtimien käyttäjät. No, halpoja kopioita. Laiskastikin ampuva konepyssy on yllättävän kätevä apuri jos ei muussa niin hämäystarkoituksessa sikäli mikäli siirtymän tai kyttäyskeikan aikana sattuu törmäämään lukumääräisesti suurempaan vihulaisjoukkioon. S O F T A A J A . Jos Skorpionin käyttö vielä kannustaa liikkuvamman (eli sen tehokkaamman) pelityylin opetteluun, ei sijoitus mene todellakaan hukkaan. Yhtään suuremmasta virtalähteestä on turha haaveillakaan. Valitettavasti akun vaihtaminen voimallisempaan ei ole aivan helppoa erittäin ahtaan konstruktion vuoksi: jos tulinopeuden saisi vielä hiukan pirteämmäksi ja liipaisinviiveen hiukan pienemmäksi, olisi tässä erittäinkin kelvollinen sisäpeliase meille muillekin, eli niille joita ei ole siunattu joko aloittelijan optimismilla tai keskitasoa paremmalla ketteryydellä. PUKINKONTTIINKO? Sitten se tuhannen korunan kysymys: kannattaako tälläistä vekotinta ostaa. F I. Tähän en valitettavasti osaa vastausta antaa, mutta pientä osviittaa voinee saada pelikokemuksista ja niiden vertailusta omaan pelityyliin. Mukana toimitettu muovikisko istuu aseen etupäähän vaikkapa pientä lasertähtäintä varten. Hopinsäätö löytyy hylsynpoistoaukosta. Kahvan pohjalevy aukeaa kääntämällä pyöreää vipua. Hento perä ei ole niitä tukevimpia, mutta on toki tyhjää parempi tähdätessä. 7,2 voltin akku mahtuu ongelmitta kahvan sisään. Airsoft Gun R2 ei tee tässä minkäänlaista poikkeusta. Originaali, Maruin Vz.61, ja etenkin edullisella hinnalla siunattu R2 ovatkin pienessä ja idealistisessa mielessäni eräänlaisia nykyajan vemppuja: 2000-luvun alussa suosittelin aloittelijoita aloittamaan vemppupistoolilla, koska sillä pelaaminen kehitti pelitaitoa, mutta nyt, kun viritettyjä sähköaseita löytyy joka niemestä, notkosta ja saarelmasta jousitoimisilla pistooleilla pelaaminen on muuttunut "vain" haastavasta mielekkyydeltään jonnekin tervanjuonnin ja muurahaispesässä istumisen välimaastossa olevaksi ajanvietteeksi. Jos omatunto on kuitenkin ohitusleikattu tai kukkaronnyörit kiristävät, niin huonommakin valinnan voisi tehdä. JANNE KORHONEN A ir s o ft G u n R 2 Valmistaja: Well, Kiina Tyyppimerkintä: Airsoft Gun R2 Pituus: 270 / 552 mm Piipun pituus: 127,5 mm Paino (ilman akkua): 1110 g Hinta: 105 euroa Myyjä: MilGear Finland www.milgear.fi, 045 1100 131 to im in ta 10 m Lähtöenergia: Lähtönopeus: Kasan koko: Keskihajonta: G&G Natural 0,20 g (0,20 g) G&G Natural 0,25 g (0,26 g) G&G Natural 0,28 g (0,30 g) 0,66 J 81 m/s 110 mm 39 mm 0,59 J 67 m/s 139 mm 51 mm 0,42 J 53 m/s 139 mm 51 mm 41 W W W. Jos ei lasketa ongelmaksi sitä, että Skorpionille sopivia koteloita saattaa olla haastavaa löytää, vara-aseena sarjatuliröpöttimestä voi olla todellista iloa esimerkiksi silloin, kun pääaseena on vaikkapa tarkkuuskivääri
Tahtoisin sanoa, että ihmiset pystyvät muuttamaan kaiken, mitä haluavat; ja tämä tarkoittaa kaikkea maailmassa. Annan lopuksi vielä ilmaisen neuvon. Ilmoittautumisia tulee kuin sieniä sateella, ja jo tovin kuluttua järjestäjät toteavat, että peliin on tulossa sakkia kuin SaiPan otteluun. Peli pelataan kaikesta huolimatta alusta loppuun ja keskustelufoorumin ketjut paukkuvat siitä, kuinka skenaario oli "ihan jees" ja "keskiverto". Jos tässä maassa tosiaan on tarve vaihteleville peleille, uudentyyppisille tehtäville, propeille ja ympäristölle, on mietittävä, missä piileksivätkään pelaajat, jotka haikailevat näiden asioiden perään. Jos haluaa muutosta, on nostettava gluteus maximus siitä mukavasta nojatuolista ja ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Kyseinen henkilö päättää parin toverinsa kanssa järjestää tämän pelin. Pelin järjestänyt taho repii reisitaskuhousunsa tässä vaiheessa, sillä pelaajathan tekevät aina pelin. Dominopalikat lähtevät liikkeelle, kun yhä useampi pelaajista tajuaa, että peliä ei järjestetäkään kivenheiton päässä pääkaupunkiseudulta. F I 42. S O F T A A J A . Lopulta vain puolet peliin alunperin ilmoittautuneista pelaajista ilmestyy paikalle, eikä maksamattomien pelimaksujen takia kaikkia peliin kaavailtuja hienoja elementtejä saadakaan mukaan. Kaikki henkilön lähipiirissä toteavat, että tämähän on juuri sitä, mitä Suomen airsoft-skene tarvitsee. Pelimaksuja ei makseta ajoissa, joten kaikkia pelin kuluja ei saada katettua ajoissa. Itsekkyys ei johda mihinkään, se ihmisten pitäisi ymmärtää. Ilman ihmisiä pelit eivät ole mitään. W W W. Kun pelin alkamiseen on jäljellä viikko, ensimmäinen takaisku koetaan ja ensimmäiset ilmoittautuneet pelaajat peruvat ilmoittautumisensa. Ajatelkaapa sitä. Ihmiset juoksevat ympäriinsä pienissä kuvioissaan, mutta tämän täytyy loppua, jos kaivataan jotain uutta. Suunnattoman onnenkantamoisen jälkeen järjestäjät löytävät muuan itäsuomalaisesta maakunnasta pelille juuri sopivan pelipaikan, joka tarjoaa skenaariolle loistavat puitteet. Tässä ironisessa tilanteessa on paradoksaalisiakin piirteitä, sillä täällä päin joutuu melkein koomisen usein kuuntelemaan puheita siitä, kuinka kaikki skenaariopelit tuntuvat samalta, koska ne järjestetään aina samalla pelialueella. Mikä ihme suomalaista airsoft-skeneä vaivaa. Kun joku kuitenkin on järjestämässä uraauurtavaa peliä jossain muualla, eivät pelaajat jaksa raahautua uudelle alueelle. Yleinen mielipide on kuitenkin se, että kaikki odottivat peliltä paljon enemmän. Sana pelistä kiirii ympäri kyberavaruuden. KOLUMNI toivo haim i KAUHUSKENAARIO OLETETAANPA, ETTÄ joku keksii peli-idean, joka on omaperäinen, uusi, tuore ja sisältää mielenkiintoisia pelillisiä tekijöitä. Eikö enemmistö skenaariopelaajista tosiaankaan viitsi matkustaa laadukkaan ja innovatiivisen pelin perässä yhtään Etelä-Suomea pidemmälle. Sääntöjen, tehtävien ja nettisivujen laatimisen jälkeen alkaakin sitten vaikein osuus eli pelaajien hankkiminen. Harrastuksemme ei tule kehittymään, mikäli niinkin tärkeä osa sitä, kuin skenaariopelit, jäävät paikoilleen ja rullaavat aina samassa paikassa, aina saman kaavan mukaan
kirjepostimerkillä varustetun postikortin osoitteeseen Softaaja, PL 82, 00511 HELSINKI. Arvonta suoritetaan 09. Kaikki voimassa olevat tilaukset osallistuvat automaattisesti arvontaan. ...OSALLISTUT ASG ARSENAL BETA SPETZNAZ -RYNNÄKKÖKIVÄÄRIN ARVONTAAN Vastaanottaja maksaa postimaksun KYLLÄ, TILAAN SOFTAAJA-LEHDEN JA OSALLISTUN ASG ARSENAL BETA SPETZNAZ -ARVONTAAN Valitse tilausjaksosi: 12 kk kestotilaus 49,95 (12 numeroa) 12 kk määräaikaistilaus 54,45 (12 numeroa) Tilaus alkaa uusimmasta numerosta Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v) (Tilaukset laskutetaan heti tilauksen tekemisen jälkeen. T KALENn EoR assa niin kauan kuin ta a o v im tarjous Arvontaan osallistuminen ei edellytä Softaaja-lehden tilausta. F I. Kirjoita korttiin nimesi ja yhteystietosi. Voit osallistua myös lähettämällä 1 lk. Softaaja-lehden työntekijät/perheenjäsenet eivät saa osallistua arvontaan. Arvontaan osallistuvat kaikki 31.12.2008 mennessä saapuneet arvontakortit ja nettitilauksen yhteydessä osallistuneet vastaukset. Palkinto toimitetaan voittajalle postitse. tammikuuta 2009 ja voittaja julkistetaan Softaajan numerossa 1/2008. PIDÄ ITSESI TIEDON ETULINJASSA TILAA TILAAJANA Palkinnon lahjoittanut ASG ...SAAT LEHDEN KOTIOVELLE ...SAAT LEHDEN EDULLISEMMIN ...SAAT LEHDEN AIKAISEMMIN ...SAAT VUOSITTAISEN TILAAJALAHJAN ...OSALLISTUT AUTOMAATTISESTI ARVONTOIHIN I LE UUSILLE NYT KAIKALAJILLE SOFTAAJAN LLE. Alaikäisen voittajan on todistettava huoltajansa suostumus palkinnon toimittamiseen. ÄÄ KESTOTIL I 2008 KAUPAN vPraa riittää. Kestotilausta ei voi perua kesken laskutusjakson.) SOFTAAJA Sähköposti VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI 43 W W W. S O F T A A J A
Seuraavassa numerossa kerrotaan, miten suomalaispartion reissu Viron metsissä oikein sujui. OPFOR-osastoa johti Berget 5 -pelistä tuttu evp. enemmän rokotettiin kokonaan väliin jääneestä rastista. Alueella sijaitsi ohjustukikohdan lisäksi valtava määrä metsää ja peltoja sekä runsaiden ojien lisäksi muutamia jokia. Nyt tämä kilpailu oli toteutettu softaajille ja toiminta suunniteltiin airsoft-maailmaan istuvaksi. Miinuksia tuli, jos myöhästyi rastilta ja vielä 46 TARJOLLA KAHDENLAISTA TEHTÄVÄÄ Tapahtumassa pelaajille tarjottiin kahta roolia: kahden tai kolmen hengen tiedusteluosasto eli RECCE-partio tai vastajoukko eli OPFOR-osasto. F I. Suomesta lähti kolmen hengen partio selvittämään, mistä oikein oli kyse ja ottamaan samalla mittaa naapurimaan peliporukoista. Partiot saivat miinuspisteitä jokaisesta menetetystä lipukkeesta. Rastien etäisyydet vaihtelivat vajaasta kilometristä yli viiteen kilometriin. Tehtävät puolestaan käsittivät muun muassa suunnistamista, köysiradalla etenemistä, kranaatinheittämistä sekä taistelutoimintaa CQB-ympäristössä ja ajoneuvon kanssa. Kilpailuun osallistui kahdeksan tiedustelupartiota. Tässä artikkelissa tutustutaan SoftErna-tapahtumaan ja järjestäjiin. Kaikilla rasteilla oli aikamääre, jossa rasti oli pitänyt löytää. Luvassa oli 36 tuntia kestävä reissu kolmen päivän partiovarusteita kantaen. OPFOR-osastolla oli käytössä ajoneuvoja sekä runsaasti viestintälaitteita toiminnan koordinoimiseksi tiedustelupartioiden päänmenoksi. Kilpailun edetessä rastien ja tapahtumien intensiivisyys kiristyi rastien välimatkojen pienentyessä. Pelialueella oli myös asuttu kylä, jonka ympäristössä sai liikkua, muttei taistella. MIEHET TAPAHTUMAN TAKANA Kilpailun jälkeen haastattelimme pelin kahta pääjärjestäjää Riho Pungia ja Sören Vetevoolia. Idea SoftErna-tapahtumasta oli syntynyt, kun miehet olivat Erna Raid -kilpailussa pitämässä airsoft-rastia tiedustelupartioille. Retki sisälsi suunnistusta yöllä ja päivällä sekä yli 40 kilometriä hikeä, tuskaa ja muovikuulia. Näin osallistujien mielenkiinto pysyi korkealla koko ajan, eikä väsymys karsinut pelaajia liiaksi. KELLON KANSSA RASTILTA TOISELLE Toiminta-alueelle oli sijoitettu kahdenlaisia rasteja: kylmiä rasteja, jotka piti vain löytää ja lähettää rastin koodi tekstiviestinä pelinjohdolle sekä kuumia rasteja, joissa pelinjohto oli järjestänyt erilaisia tehtäviä ryhmille. Toiminnan puitteet olivat erittäin rankat. Lisäksi ryhmien täytyi ilmoittaa X- ja Ykoordinaattinsa pelinjohdolle aina kuuden tunnin välein. OPFOR-osasto puolestaan oli noin joukkueellisen kokoinen. W W W. S O F T A A J A . Parhaiten suoriutunut ryhmä ei saanut lainkaan miinuksia ja heikoin eniten. TIEDUSTELUKILPAILU NAAPURIMAAN MALLIIN VIROSSA JÄRJESTETÄÄN VUOSITTAIN ARVOSTETTU SOTILASTAITOKILPAILU ERNA RAID. Jos partion yksikin jäsen sai osuman, tuli partion luovuttaa yksi "life card"-lipuke OPFORosastolle merkkinä siitä, että partio oli tuhottu. Miesten mukaan itse kilpailu ei ollut tärkein elementti, vaan fiilikset, joita tapahtuma pystyi tarjoamaan osallistujille. Edellisvuoden tapahtuma oli ikään kuin harjoittelukerta ja tänä vuonna tapahtumaa oli kehitetty runsaasti viime vuoden virheistä opittuna. TÄLLE RANKALLE TULIASEPUOLEN KAMPPAILULLE ON MYÖS KUULAPYSSYIN KÄYTÄVÄ VASTINE. VIROSSA Piirsalun vanhan ohjustukikohdan ympäristössä järjestettiin 12.-14.9.2008 Milsimhenkinen SoftErna -08 partiotiedustelukilpailu. Kaksikko kertoi tämän olevan toinen SoftErna. RECCE-partioiden tehtävänä oli liikkua täyspakkausten kanssa toiminta-alueella ja etsiä sinne asetettuja rasteja. OPFOR-osaston tehtävä oli löytää näitä partioita ja tuhota ne. Pelinjohto kirjasi tulokset ylös ja ryhmä sai miinuspisteitä sen mukaan miten rastilla suoriutui. Kilpailu oli saanut vaikutteensa myös Virossa järjestettävästä Erna Raid -sotilastaitokilpailusta, joka on lueteltu yhdeksi rankimmaksi alan kilpailuksi maailmassa. majuri Rocco Spencer ranger-yksikköineen. Tapahtumassa kahden pääjärjestäjän apuna oli kolme muuta kaveria sekä kuvaajia ikuistamassa rastien suorituksia. Tuhottu partio sai jatkaa matkaa ja OPFOR-joukot "jäätyivät" kymmeneksi minuutiksi. Kilpailu oli suunniteltu siten, että ensimmäiset kymmenen tuntia olivat fyysisesti kaikkein rankimpia. Toiminta-alueen pinta-ala oli kokonaisuudessaan noin 36 neliökilometriä. Miltei kaikilla rasteilla mitattiin osallistujien ampumataitoja erilaisilla tauluilla tai maalimiehillä
Partiomme suosittelee erittäin lämpimästi SoftErna-kilpailua kaikille, jotka haluavat kokeilla omia rajojaan Milsim-henkisissä tapahtumissa. Osallistujilla tulisi olla kokemusta pitkäaikaisesta rasituksesta sekä olla fyysisesti kohtuullisessa kunnossa. Pelityypp i: Yhtäjakso inen tiedustelu kilpailu, jossa tiedustelu partiot välttelevä t OPFOR joukkoja ja toteuttav at niille annettuja tehtäviä erilaisilla toimintara steilla. TEKSTI: OLLI VESAKOSKI & JAAKKO VIITALA KUVAT: JANEK TICHLER 47 W W W. Vaikka partiollamme on yhteenlaskettuna yli 30 vuotta softaamista taustalla, antoi Viron keikka meille valtavan määrän uusia huikeita kokemuksia. F I W.. Reissu ei ole miesten mukaan kuolettava, mutta toiminta kannattaa suunnitella omien voimavarojen mukaan. Piirusalon ohjustukikohdan massiiviset puitteet, ajoneuvot, räjähteet sekä muut erikoisefektit ja valtavan kokoinen pelialue yhdistettynä erittäin rankkaan kilpailuun teki reissusta ainutlaatuisen kokemuksen partiollemme. F a k t a l a a t ik k o Pelin nimi: SoftErna -08 Järjestäjä : Hobbysty le OU Ajankohta : 12.-14.9. SoftErna järjestetään taas ensi vuonna ja järjestäjät kutsuivat kaikki aiheesta kiinnostuneet suomalaiset osallistumaan tapahtumaan. Järjestäjät harmittelivat keskeyttäneiden määrää, mutta muistuttivat samalla siitä, että SoftErna on erittäin raskas kilpailu, johon täytyy harjoitella ja valmistautua hyvissä ajoin ennakkoon. S O F TA A J A . Huolimatta pelinjohdon hyvistä suunnitelmista kolme partiota keskeytti tehtävänsä uupumuksen tai loukkaantumisten takia. 2008 Pelipaikk a: Piirusalun ohjustuki kohta, Viro Ikäraja: 18 vuotta Osallistuj at: RECCE-pa rtiot (2-3 henkeä), yhteensä 18 pelaajaa sekä OPFOR-os asto, noin 30 pelaajaa Juoni: OPFOR-jo ukot olivat vallannee t sinisen valtion. Sinisen valtion joukot vetäytyvä t itään ja lähettävä t toimintaalueelle RECPLA-t iedustelu joukkoja selvittämään vihollisen joukkojen vahvuuksia, liikkeitä ja tiedustele maan ympäröiv ää maastoa sekä toteuttam aan muita annettuja tehtäviä. Tapahtuma vaatii kestävyyden lisäksi hyvää tiimityötä ja onnistunutta suunnittelua partion toiminnasta kilpailun aikana. Tämän vuoden rata oli edellistä raskaampi, joten se vaati tarkkaa suunnittelua reiteistä ja toiminnasta radalla
Ne eivät pärjänneet kovinkaan hyvin mukavuusvertailussa muiden aikalaistensa kanssa, eikä valmistusmateriaalina käytetty vettä järjettömästi imevä puuvilla suinkaan auttanut asiaa. TÄMÄN KANTOLAITTEEN ERINOMAISET VEDENIMEMISOMINAISUUDET AIHEUTTAVAT VIELÄKIN PAINAJAISIA USEILLE FALKLANDIN SODAN VETERAANEILLE. AIKANAAN Pattern 58 oli melkein millä tahansa standardeilla yksi parhaista kantolaitteista, sillä harva ratkaisu mahdollisti Pat58:n veroisen kantokapasiteetin edes siedettävällä käyttömukavuudella. Käytännössä Pat58:n reppu katosi sotilastoiminnasta lähes kokonaan 80-luvun aikana jääden ainoastaan koulutuskeskuksiin alokkaiden kiusaksi,. TOISESSA MAAILMANSODASSA PUUTTEELLISIKSI TODETUT PATTERN 38 -TETSARIT HEITETTIIN VARASTON POHJALLE UUDEN, AIKOINAAN ULTRATAKTISEN PAT58-TETSARIN EDELTÄ. Suurimpana murheenkryyninä oli selkäreppuna tetsareihin kiinnittyvä "Large Pack", joka oli oikeastaan aivan liian pieni tarvittavan tavaramäärän rahtaamiseen. Kastuessa tetsarien paino nousi radikaalisti ja tämän lisäksi ne olivat erityisen hankalia puhdistaa erilaisista kemikaaleista. Taskujenkin puutteet olivat ilmeiset. Onneksi brittiarmeija ei ollut yhtä ilkeä sotilailleen kuin suomalainen vastineensa ja moni päättikin korvata Pat58:n repun siviilirinkalla. PATTERN 58 BRITIT OVAT JO PITKÄÄN OSANNEET ÄLYTTÖMÄN HYVIEN JA YKSINKERTAISTEN VARUSTEIDEN SUUNNITTELUN. Muiden maiden kehittäessä omia valjastetsareitaan jenkkien ALICE-järjestelmä etunenässä jossa on aika pitkälti jopa matkittu Pat58-tetsaria brittitetsarin suurimmat vajavuudet tulivat entistä ilmeisemmiksi. Lisäksi taskujen sulkemissysteemi ei oikein onnistunut, sillä kenttäpullo- ja munuaistaskut ponnahtelivat tetsatessa auki liiankin helposti
Toteaisin kuitenkin, että taskujen ja valjaiden kiinnitys vyöhön kannattaa varmistaa teipillä tai pysyvillä ompeleilla. Siinä on sitä vanhan ajan tunnelmaa. OLLI SALOVAARA P a tt e rn 5 8 Valmistuttaja: Iso-Britannia Tyyppimerkintä: Pattern 58 Webbing Hinta: 39 euroa Maahantuoja: Varusteleka Oy, www.varusteleka.fi, 040 767 2266 NOSTALGISESTI KEHNO Pat58 on varsin huono tetsari, joka kuitenkin suoriutuu tehtävästään yllättävän hyvin. Olipahan brittisotilailla tapana käyttää varsin kiitettävää määrää mustekaloja elastisia nauhoja, ei nilviäisiä tetsarin kasassa pitämisen varmistamiseksi ja käyttömukavuuden parantamiseksi. Tetsarin lipastaskut on suunniteltu FN FAL:sta brittiarmeijalle kehitetyn L1A1 SLR:n varsin kookkaille lippaille. F I. Allekirjoittaneen näppeihin eksynyt kappale oli tosin jo valmiiksi muokattu Taskujen sulkumekanismi on monimutkainen ja epäluotettava. Taskut kiinnittyvät vyöhön erittäin hankalasti koukuilla. tehopelausta varten liimaamalla tarranauhan palasia taskujen sulkemisen ja avaamisen helpottamiseksi. Rehellisen huono solki kannattaa kuitenkin varmistaa esimerkiksi rautalangalla, vaikka tetsarinsa jaksaisikin säätää oikein. lippaita tahdo saada taskuista ulos, puhumattakaan taskujen kiinni pysymisestä. Pidemmille metsäreissuille settiin tarvitsee korvaavan rinkan onnettoman Pat58:n oman repun tilalle, mutta lyhyemmillä keikoilla se ajaa asiansa siedettävästi remmihelvetistä huolimatta. Käytännössä taskuihin mahtuvat lähes minkä tahansa kuulapyssyn lippaat ongelmitta, lukuunottamatta kaikista pisimpiä, kuten P90:n kapuloita. Munuaistasku ajaa buttpackin virkaa. Valjaat ja vyö ovat molemmat varsin hyvin säädettävissä, joten tetsarit saa sopimaan suhteellisen kummallisillekin ruumiinmuodoille. Varsinaiseen Pat58-tetsarikokoonpanoon kuuluu vyön ja valjaiden lisäksi kaksi lipastaskua, kenttäpullotasku, pieni yleistasku, munuaistasku (kaksilokeroinen buttpack), ponchorulla ja mainittu repuntapainen laukku. Tavaraa laukkuun mahtuu sopivasti pienempää partioreissua varten ja toimiipa se kenttäpullotaskun korvikkeenakin sopivankokoisille kenttäpulloille. Munuaistaskuun kiinnittyvä ponchorulla tai bum roll on tarkoitettu nimensä mukaisesti sadeviitan kantamiseen eikä sille oikeastaan muunlaista käyttötarkoitusta keksi. Ei ole mikään yllätys, että britit vaihtoivat uusiin tetsareihin varsin lyhyellä aikavälillä PLCE-mallin kehittämisen jälkeen. Vyön solki on perinteistä mallia, joka välillä tuppaa aukeamaan itsekseenkin tetsatessa varsinkin, jos se on jätetty liian löysälle. Erilliset lokerot mahdollistavat paremman istumisen alaselkää vasten ja tavaroiden lajittelukin onnistuu helposti. Se on sitä issueta. S O F T A A J A . Airsoftaajilta jääkin usein tetsarien säätö puolitiehen, kun painoa ei useimmiten tule kuin parin muovilippaan ja vesilitran verran, jolloin huonosti säädetyt tetsarit eivät aiheuta välitöntä kurjuutta. Materiaalina tosin on käytetty metallia ja monikerroksista kangasta. Käytettyä militariaa ostettaessa kannattaa varautua oikeiden sotilaiden tekemiin päivityksiin. Kemiallisessa sodassa tetsarit ovat myös selvässä alakynnessä niiden kemikaalien imukyvyn ja hankalan pestävyyden ansiosta. Sopivaan varustekokonaisuuteen Pattern 58 sopii kuitenkin loistavasti. Vyön solki pysyy kiinni lähinnä erittäin huonosti. vaikka tetsaria näkyikin vielä huoltojoukkojen käytössä ensimmäisen Persianlahden sodan aikana. SOLKIVIIDAKKO Pat58:t ovat suhteellisen pirulliset vehkeet kasata, enkä asiaan sen kummemmin pureudu, sillä myyjä tarjoaa sivuillaan suhteellisen hyvät kokoamisohjeet. Allekirjoittaneen näppeihin saapuneessa kappaleessa ei tosin kenttäpullotaskua ja pientä yleistaskua ole, mutta tämä ei ole suurikaan ongelma, sillä vastaavannäköisiä kurjia taskuja, joihin kenttäpullon saa mahtumaan pitäisi löytyä hyvin varustetuista armeijatavaraliikkeistä. Taskut sulkeutuvat yksinkertaisella PLCE:stä ja BW-tetsareista tutulla spanish fly -menetelmällä. Ison tavaramäärän rahtaamiseen tarkoitettu reppu on aika kurja kapistus ja sen kantokapasiteetti on loppujen lopuksi varsin pieni. Laiskuus kostautuu selkäkipuina illalla ja välittömämmin pelikentillä tetsarien ympäriinsä pyörimisenä ja itsekseen aukeamisina. Taskut ovatkin huomattavan hankalat sulkea. Tetsarin kurjuuskerroin kasvaa ekspotentiaalisesti märässä sadesäässä taskujen kutistuessa niin, ettei 49 Olli Salovaara W W W
YHDET TUNTEMATTOMISTA OVAT ARENA INDUSTRIESIEN VALMISTAMAT VYKEN-BRÄNDIN LASIT, JOTKA OVAT OLLEET TOSITOIMISSA KÄYTÖSSÄ AMERIKKALAISSOTILAILLA. ARENA INDUSTRIES -YHTIÖN Vyken-tuoteperheeseen kuuluu kaksi suojalasimallia. Ongelmana on liian jäykkä kehys, mikä johtuu suodattimista sekä pehmustusten kapeus. Tosin en itsekään ole erityisen kaitanaamainen, joten lasit voisivat olla kaarevammat. Jäykkyyden lisäksi kehyksen nenäura on hieman liian ahdas. Lisäherkkuina on tumma vaihtolinssi ja hihnan ympärillä oleva suojasukka, jolla voi suojata otsalla olevat lasit. Razorbacksuodattimien luvataan myös olevan ilmanvaihdon kannalta paremmat kuin kilpailijoiden laseissa olevat vaahtomuovisuodattimet. 50 INNOVAATIOTA JA EDISTYSTÄ Paperilla hienoilta vaikuttava pölysuodatus ei paljoa lämmitä, jos lasit ovat epämukavat päässä ja huurtuvat helposti. Itse lasit ovat kankaisessa suojapussissa, jossa on tilaa varalinssille ja pussin voi kiinnittää varusteisiin takiaisnauharemmeillä. Kehyksen reunoissa on tiheää vaahtomuovia, joka itsessään on mukavan tuntuinen kasvoja vasten eikä ime paljoa hikeä, mutta lasit painautuvat epätasaisesti kasvoja vasten painaen eniten otsasta ja poskipäistä. Linssi on noin 3 mm paksu yksikerroksinen polykarbonaattilinssi. Suodattimia on "High flow" ja "Low flow"malleina, joista ensimmäiset olivat testilaseissa mukana. F I ilmanvaihtokanavissa on ainutlaatuiset Razorback-suodattimet, joissa on kovasta muovista tehdyt V:n muotoiset kanavat. Laseja on saatavana mustina, oliivinvihreinä, hiekanvärisinä ja ruskeina. Muuten lasien ominaisuudet ovat samat. Flakjak on tarkoitettu käytettäväksi kypärän kanssa ja Mozambik taas tarjoaa leveämmän näkökentän, mutta ei ole yhteensopiva yleisimpien kypärien kanssa. Suodattimet poistamalla lasit tuntuvat paremmilta. Suodattimet on myös helppo irroittaa lasien kehyksestä. S O F T A A J A . Vyken-lasit erottuvat ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään selvästi kilpailijoistaan. Valitettavasti lasit eivät ole päässä kovinkaan mukavat. VYKEN FLAKJAK TAKTISIA SILMÄSUOJAIMIA ON TARJOLLA MONELTA ERI VALMISTAJALTA, MUTTA SUURET VALMISTAJAT, KUTEN BOLLÉ JA ESS, OVAT SUOSIOLLAAN JÄTTÄNEET MUUT VARJOONSA. Jälkimmäisissä on tiheämmin suodatuskanavia ja ne on tarkoitettu aavikolle ja muihin erittäin pölyisiin ympäristöihin. Lasien mukavuus-. Mozambikit on esitelty Softaajan numerossa 6/2008. Materiaalin ansiosta suodattimet ovat hyvin kestävät ja ne voi putsata pelkällä lasien ravistelulla tai tarvittaessa huuhtomalla. Kanavien toiminta perustuu niiden staattisen varaukseen, joka kerää ilmassa olevat partikkelit kanavien pinnoille. Lasien W W W. Leveäkasvoisemmille lasit todennäköisesti istuvat paremmin
Jos hihna on hieman yläviistossa kypärän päällä, lasit asettuvat tasaisemmin kasvoja vasten kuin jos hihna olisi jäykästi kiinni kehyksessä. Ne ovat halvemmat kuin useammat airsoft-valmistajien myymät lelulasit. F I. Huurteenestoaineen avustuksella lasit pysyivät auki varsin hyvin. Profiililtaan lasit ovat naamarityylisiksi laseiksi pienet ja ne ovat mitoiltaan lähellä ESS Profile NVG -laseja. Lasien tuuletus toimii selvästi paremmin kuin muissa laseissa, joissa on tavallinen linssi. Jos etsii budjettilaseja, niin Arena Industriesin lasit ovat mainio valinta ja ne pieksevät helposti kalliimpiakin laseja, joihin ei kaksikerroslinssejä ole saatavana. VILLE VAALISTO AREENALLE VAI KENNELIIN? Arena Industriesin suodatinratkaisu selvästi toimii, mutta ei tarpeeksi hyvin airsoft-käytössä. Lisäksi se on selvä kompromissi huurteeneston ja suodatuksen välillä. Tosin kääntyessään solkien kulmat ilmestyvät selvästi näkökenttään ja pyöreämpi muoto olisi parempi. ...soljet saa irrotettua kehyksestä. ongelmat ovat tasoltaan kokonaisuudessaan sen verran vähäiset, ettei niitä huomaa pelin tiimellyksessä. Laseihin ei myöskään ole edes varalinssejä pahemmin myynnissä eikä siihen saa näönkorjauskehyksiä silmälaseja tarvitseville. Syvyyttä on hieman enemmän, joten yhteensopivuus yönäkölaitteiden kanssa ei ole taattu eikä valmistaja sitä erikseen lupaa. Hihnalla on mukavasti leveyttä eikä sitä tarvitse säätää kovinkaan kireälle, jotta lasit pysyisivät tukevasti käyttäjän päässä. S O F T A A J A . Parin erän jälkeen tuloksena W W W. Pelipäivän edetessä linssien yläreunaan kondensoitui vettä, joten pitkää yhtäjaksoista lasien käyttöä vaativissa peleissä lasien kanssa on todennäköisesti ongelmia. kaisten varustuksen kanssa, jos harrastaa autenttisia varustekokonaisuuksia ja ymmärtää edes jotain estetiikan päälle. Kuoren avaamalla... Razorback-suodattimet näyttävät rajuilta ja takaavat vaahtomuovia paremman ilmankierron. Hihnassa on teoriassa helposti käytettävä itsestään keskittyvä kahden kiristyssoljen ratkaisu, mutta soljet ovat liian ahtaat eikä säätäminen onnistu helposti lasit päässä. Suodattimet poistamalla tuuletus paranee entisestään, mutta silloin kehykseen jää ylä- ja alareunoihin sormenmentävät aukot, joten turvallisuuden kannalta tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Suodattimet irtoavat painamalla ne ulos lasien sisäpuolelta. oli täysin huurtunut linssi ja pelaaminen oli todella epämielekästä. Kehyksessä on soljelle tapit, joihin soljet lukittuvat ja pyörivät vapaasti ympäri. Välillä huurre hiipi linssiin paikallaan seisoessa, mutta näkyvyys parani hyvin nopeasti, kun liikkui edes vähän. BMRF-soljet vaikuttavat kestäviltä. Mitä tulee suodattimien toimivuuteen, oli lasien sisälle selvästi kertynyt pelien jälkeen pölyä, joten suodatusteholtaan Razorback-systeemistä ei ole voittajaa vaahtomuoville. Käyttämättömiä laseja on suollettu ulos jenkkiarmeijan varastoista runsaasti, joten uusia laseja on myyty jopa kymmenellä dollarilla. Helposti irrotettavan hihnan lisäksi lasien huolto on muutenkin helppoa. Linssi irtoaa samalla tavalla kuin muissakin vastaavissa laseissa eli linssissä on useampi lovi, joihin on kehyksen kiinnitysurassa vastakappaleet, jotka lukitsevat linssit tukevasti kehykseen. Muilla valmistajilla on tarjota kaksikerroslinssiä ja tuuletintakin taistelussa huurtumista vastaan, joten Vykenlasit ovat selvästi altavastaajia olemattomien lisävarusteiden takia. Ulkonäöltään lasit ovat omalaatuiset ja suodattimien takia lasien reunoissa on futuristisen näköiset ritilät, joten lasit sopivat lähinnä nykyai51 V y k e n F la k ja k Valmistaja: Arena Industries, Yhdysvallat Tyyppimerkintä: Vyken Flakjak Hinta: 65 euroa Myyjä: EF-Security Oy, www.ef-security.fi, 020 785 6550 UTUINEN AREENA Optimistisesti testasin laseja aluksi ilman huurteenestotököttiä. Vyken-lasit ovat rakenteeltaan ja materiaaleiltaan erittäin hyvät ja linssikin on optisesti laadukas sekä kestävä täyttäen vaativat Z87.1 2003- ja MIL-STD-662F-standardit. Areenakakkuloilla on vielä yksi ässä hihassaan. Esimerkiksi ESS Profile NVG:t huurtuivat tavallisella linssillä ja huurteenestoaineella selvästi herkemmin ja haittasivat tuntuvasti pelaamista. Harmillisesti Arena Industries ei valmista kaksikerroslinssejä, joilla huurtumisen saa tunnetusti hyvin kuriin. Lasien hihnat ovat kiinni kehyksessä BMRFsolkien avulla. Hihna on solkien ansiosta todella helppoa irroittaa ensin vetämällä hihnojen päät pois solkien edestä ja kääntämällä soljen kuori auki. Soljet ulkonevat selvästi kehyksellä, minkä avulla taataan toimivuus kypärien kanssa
ESITTELEMME NYT YHDEN VAIHTOEHDON.. AKKUTYYPIN YKSI SUURIMMISTA HANKINTAKYNNYKSISTÄ ON SE SEIKKA, ETTÄ NÄITÄ VIRTAPAKKAUKSIA VARTEN PITÄÄ HANKKIA KALLIINPUOLEINEN ERIKOISLATURI. S O F T A A J A . HYPERION EOS0606I AC/DC ParemMan luokan laturi W W W. F I 52 LITIUMPOLYMEERI- ELI LIPO-AKUT OVAT HILJALLEEN ALKANEET YLEISTYÄ MYÖS AIRSOFT-KÄYTÖSSÄ
Laseihin ei myöskään ole edes varalinssejä pahemmin myynnissä eikä siihen saa näönkorjauskehyksiä silmälaseja tarvitseville. Suodattimet poistamalla tuuletus paranee entisestään, mutta silloin kehykseen jää ylä- ja alareunoihin sormenmentävät aukot, joten turvallisuuden kannalta tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Helposti irrotettavan hihnan lisäksi lasien huolto on muutenkin helppoa. Lasien hihnat ovat kiinni kehyksessä BMRFsolkien avulla. F I. Muilla valmistajilla on tarjota kaksikerroslinssiä ja tuuletintakin taistelussa huurtumista vastaan, joten Vykenlasit ovat selvästi altavastaajia olemattomien lisävarusteiden takia. Kehyksessä on soljelle tapit, joihin soljet lukittuvat ja pyörivät vapaasti ympäri. Hihnassa on teoriassa helposti käytettävä itsestään keskittyvä kahden kiristyssoljen ratkaisu, mutta soljet ovat liian ahtaat eikä säätäminen onnistu helposti lasit päässä. Lasien tuuletus toimii selvästi paremmin kuin muissa laseissa, joissa on tavallinen linssi. Parin erän jälkeen tuloksena W W W. Profiililtaan lasit ovat naamarityylisiksi laseiksi pienet ja ne ovat mitoiltaan lähellä ESS Profile NVG -laseja. Linssi irtoaa samalla tavalla kuin muissakin vastaavissa laseissa eli linssissä on useampi lovi, joihin on kehyksen kiinnitysurassa vastakappaleet, jotka lukitsevat linssit tukevasti kehykseen. Jos etsii budjettilaseja, niin Arena Industriesin lasit ovat mainio valinta ja ne pieksevät helposti kalliimpiakin laseja, joihin ei kaksikerroslinssejä ole saatavana. VILLE VAALISTO AREENALLE VAI KENNELIIN? Arena Industriesin suodatinratkaisu selvästi toimii, mutta ei tarpeeksi hyvin airsoft-käytössä. Hihna on solkien ansiosta todella helppoa irroittaa ensin vetämällä hihnojen päät pois solkien edestä ja kääntämällä soljen kuori auki. Pelipäivän edetessä linssien yläreunaan kondensoitui vettä, joten pitkää yhtäjaksoista lasien käyttöä vaativissa peleissä lasien kanssa on todennäköisesti ongelmia. kaisten varustuksen kanssa, jos harrastaa autenttisia varustekokonaisuuksia ja ymmärtää edes jotain estetiikan päälle. Vyken-lasit ovat rakenteeltaan ja materiaaleiltaan erittäin hyvät ja linssikin on optisesti laadukas sekä kestävä täyttäen vaativat Z87.1 2003- ja MIL-STD-662F-standardit. ...soljet saa irrotettua kehyksestä. ongelmat ovat tasoltaan kokonaisuudessaan sen verran vähäiset, ettei niitä huomaa pelin tiimellyksessä. S O F T A A J A . Soljet ulkonevat selvästi kehyksellä, minkä avulla taataan toimivuus kypärien kanssa. Käyttämättömiä laseja on suollettu ulos jenkkiarmeijan varastoista runsaasti, joten uusia laseja on myyty jopa kymmenellä dollarilla. Huurteenestoaineen avustuksella lasit pysyivät auki varsin hyvin. Suodattimet irtoavat painamalla ne ulos lasien sisäpuolelta. oli täysin huurtunut linssi ja pelaaminen oli todella epämielekästä. Harmillisesti Arena Industries ei valmista kaksikerroslinssejä, joilla huurtumisen saa tunnetusti hyvin kuriin. Areenakakkuloilla on vielä yksi ässä hihassaan. BMRF-soljet vaikuttavat kestäviltä. Lisäksi se on selvä kompromissi huurteeneston ja suodatuksen välillä. Kuoren avaamalla... Razorback-suodattimet näyttävät rajuilta ja takaavat vaahtomuovia paremman ilmankierron. Hihnalla on mukavasti leveyttä eikä sitä tarvitse säätää kovinkaan kireälle, jotta lasit pysyisivät tukevasti käyttäjän päässä. Ne ovat halvemmat kuin useammat airsoft-valmistajien myymät lelulasit. Ulkonäöltään lasit ovat omalaatuiset ja suodattimien takia lasien reunoissa on futuristisen näköiset ritilät, joten lasit sopivat lähinnä nykyai51 V y k e n F la k ja k Valmistaja: Arena Industries, Yhdysvallat Tyyppimerkintä: Vyken Flakjak Hinta: 65 euroa Myyjä: EF-Security Oy, www.ef-security.fi, 020 785 6550 UTUINEN AREENA Optimistisesti testasin laseja aluksi ilman huurteenestotököttiä. Jos hihna on hieman yläviistossa kypärän päällä, lasit asettuvat tasaisemmin kasvoja vasten kuin jos hihna olisi jäykästi kiinni kehyksessä. Mitä tulee suodattimien toimivuuteen, oli lasien sisälle selvästi kertynyt pelien jälkeen pölyä, joten suodatusteholtaan Razorback-systeemistä ei ole voittajaa vaahtomuoville. Esimerkiksi ESS Profile NVG:t huurtuivat tavallisella linssillä ja huurteenestoaineella selvästi herkemmin ja haittasivat tuntuvasti pelaamista. Tosin kääntyessään solkien kulmat ilmestyvät selvästi näkökenttään ja pyöreämpi muoto olisi parempi. Syvyyttä on hieman enemmän, joten yhteensopivuus yönäkölaitteiden kanssa ei ole taattu eikä valmistaja sitä erikseen lupaa. Välillä huurre hiipi linssiin paikallaan seisoessa, mutta näkyvyys parani hyvin nopeasti, kun liikkui edes vähän
Myös erilaisia ulkopintojen kuviointeja ja viimeistelyjä on tarjolla, kevyesti karhennetusta mattapinnasta (kuten testikappaleessamme) aina erilaisiin nahkajäljitelmiin. LUKITUS Kuten kotelon nimikin vihjaa, on 381 nk. Reisipaneeli on, yllättävää kyllä, valmistettu nylon-kankaasta. 381 DOUBLE RETENTION QUANTUM HOLSTER PISTOOLIN TÄRKEIN OHEISVARUSTE ON KUNNOLLINEN KOTELO. F I 54 KÄYTTÖKOKEMUKSIA Käytössä 381 toimi suurin piirtein kuten pitääkin. MUOVISEOKSISTA VALMISTETUT KOTELOT OVAT VIIME VUOSINA SAAVUTTANEET SUUREN SUOSION ETENKIN VIRANOMAISKÄYTTÄJIEN KESKUUDESSA, KIITOS NIIDEN TARJOAMAN NOPEAN JA ESTEETTÖMÄN VEDON JA KOTELOINNIN SEKÄ ENTISTÄ PAREMMAN SUOJAN NIIN LUONNONELEMENTTEJÄ KUIN RIISTOYRITYKSIÄKIN VASTAAN. GOULD & GOODRICH on varustevalmistajana meillä Suomessa lähes tuntematon, mutta kotimaassaan Yhdysvalloissa yritys on toiminut jo yli 20 vuotta valmistaen pääasiassa poliisiviranomaisten käyttöön suunnattuja varustevöitä sekä ase- ja tarvikekoteloita. 381 Quantum edustaa malliston täysiveristä virka- ja turvakoteloa, ja se on käyttötarpeen mukaan tilattavissa joko vyö- tai reisikiinnitteisenä. Tämä vetää salvan ulos liipaisinkaaren sisältä ja ase voidaan vetää kotelosta. S O F T A A J A . luokan turvakotelo. Kotelorungon rakenteessa ei olla juuri poikettu vanhasta hyväksi havaitusta kaavasta: päämateriaali on ruiskuvalettua muoviseosta, ja aseen pintakäsittelyn suojaksi on rungon sisäpuolelle liimattu kerros synteettistä, hieman neopreenin tuntuista joustavaa ja huokoista materiaalia. Mistään ryhdittömästä lerpakkeesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä paneelissa käytetty nylonkangas on erittäin tiheäkudoksista, siis jämäkkää ja "muotonsa muistavaa". Kytkintä vedetään ensin taaksepäin, jonka jälkeen se painetaan pohjaan. 2. Salpa on muotoiltu niin, että asetta koteloitaessa liipaisinkaaren etusivu työntää salvan pois tieltään, jonka ohittamisen jälkeen jousijännityksen alainen salpa ponnahtaa takaisin paikalleen, lukiten aseen koteloon voimakkaan napsahduksen saattelemana. MISTÄ ON PIENET REISIKOTELOT TEHTY? Kokonaisuutena 381-kotelo koostuu kotelorungosta ja reisipaneelista vyö- ja reisikiinnityshihnoineen, jotka on liitetty toisiinsa ristipääruuveilla. Käytössä kangaspaneeli osoittautui paremmin hengittäväksi ja vähemmän hiostavaksi kuin monien kilpailijoiden käyttämät muovista valetut paneelit. W W W. 381:n tapauksessa ensimmäinen turvamekanismi on, kuten tämän tyyppisissä koteloissa yleensäkin, passiivinen; kotelon jäykkä rakenne sallii aseen vetämisen kotelosta vain suoraan ylöspäin. Lukituskytkimen toimintaan tottumisen jälkeen nopeat vedot onnistuivat vaivatta, samoin kuin koteloiminen ilman katsekontaktia koteloon.. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vapauttaakseen pistoolin kotelosta on käyttäjän ohitettava kaksi aktiivista tai passiivista turvamekanismia, joiden tarkoituksena on suojata aseen kantajaa tilanteessa, jossa jokin ulkopuolinen taho pyrkii riistämään paukkuraudan itselleen. Toinen mekanismi on aktiivinen lukituslaite, varsinainen käyttökytkin, jota käyttelemällä aseen liipaisinkaaren kautta koteloon lukittava salpa liukuu pois tieltä
Toiminto on jätetty kytkimen sisällä kulkevan minimaalisen kierrejousen vastuulle. Mitä todennäköisimmin kyseessä on yksilövirhe, joka on korjattavissa tarpeen vaatiessa. ukaan. Ensiksi, kytkin ei aina palannut etuasentoonsa asetta koteloitaessa. 185 euron hintaluokassa 381 kilpailee erittäin korkealaatuisia Safariland- ja Blade-Tech-tuotteita vastaan, ja vaikkei kotelossa mitään muovikuulaajan pelaamista haittaavaa vikaa olekaan, saa samalla rahalla tuotteita, jotka toimivat kuin se kuuluisa junan vessa, ilman mitään muttia. ARTTU PAJUNEN Kotelon aktiivinen suojamekanismi edellyttää lukituksen avaamista painamalla peukalolla lukituspainiketta vedettäessä asetta kotelosta. Passiivinen suojamekanismi eli kotelon jäykkyys estää aseen vetämisen kotelosta muuten kuin suoraan ylöspäin. te n ti o n 3 8 1 D o u b le R e r Q u a n tu m H o ls te Valmistaja: Gould & Goodrich, Yhdysvallat Hinta: 185 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, 03 475 5371, www.asetalo.fi Lähetä viesti: TUOTE HUIVI sekä osoitteesi numeroon 16130 ja toimi ohjeiden mukaan. Paperilla idea on mainio: koteloa on helppo käyttää, mutta se on riittävän monimutkainen vaikeuttamaan mahdollisia aseenriistoyrityksiä. Ideahan on, että kytkin vedetään ensin taakse ja painetaan sen jälkeen alas. Esim: TUOTE HUIVI Sami Softanen oftanen en Kuulatie 10 33333 Kenttäkylä ylä Palvelu toimii yleisimpien operaattoreiden liittymillä. Tilauksen tekijän on oltava täysi-ikäinen tai hänellä on oltava huoltajan lupa. (normaali hinta 16 euroa + postikulut) nta 16 t. Voi hyvinkin olla, että jouselle työstetyssä tunnelissa on jokin silottelematon kulma, johon jousi toisinaan hirttää kiinni, eikä kytkin tästä syystä palaudu etuasentoonsa. Vastinpintojen muotoilu saa kuitenkin aikaan sen, että riittävällä voimalla (etusormen voimavarat riittävät tähän) suoraan alaspäin painettaessa kytkimen vastinpinnat liukuvat toisiaan vasten, kunnes kytkin napsahtaa ala-asentoon, vapauttaen lukituksen. Turvakoteloksi luokitellussa tuotteessa tämä on vakava suunnitteluvirhe, joka olisi ollut helposti korjattavissa vastinpintojen muotoa hieman muuttamalla. ovat tilattavissa! putkihuivit YHTEENVETO Pienistä suunnitteluvirheistä huolimatta tämän kotelon suurin kompastuskivi on eittämättä sen hinta. Toinen ja vakavampi ongelma, joka kytkimessä havaittiin, oli se, ettei sen kaksivaiheinen vapauttaminen toimi kuten on tarkoitettu. Joitakin epäjohdonmukaisuuksia kuitenkin tuli esille lukituskytkimen toiminnassa
Ratkaisu ongelmaan ovat ilmavoimien turvallisuusjoukot, Air Force Security Forces. W W W. Nykymuodin mukaisesti se on kuitenkin pikselöity ja väritetty uudelleen vastaamaan moderneja standardeja. Se ei välttämättä ole mikään yllätys, kun ajattelee puvun hintaa, "lisäosien" saatavuutta ja softaajien piireistä tuttua kinastelua ACU:n kuvion naamioarvosta. Ensimmäisessä versiossa oli sinisen ja harmaan eri sävyjä, mutta kenttäkokeilujen jälkeen päädyttiin maavoimien hyväksi toteamaan universaaliin khaki-foliage green-sinertävänharmaa-väriyhdistelmään. Jotta pilotit näissä sikarinkatkuisissa ravintoloissa voisivat jatkossakin naurattaa naisia, tulee lentotukikohtien turvallisuus taata nyt ja huomenna. Leikkauksena toimii etäinen BDU:n mukaelma. Se tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että takki ja housut voivat olla eri kuviota, eivätkä muutkaan varusteet ole väreiltään kovin yhteensopivia. Yllättäen kaikki ilmavoimien palkkalistoilla olevat eivät olekaan ässiä korkealla, vaan joku voi olla tavallinen nurmikkoa nuohoava, sukkia kuluttava iki-ihana jalkaväen mies. F I Näiden joukkojen tehtävänä on suorittaa vartiointi, liikenteenohjaus, sotilaspoliisitoiminta ja muut turvallisuusaiheiset askareet lentotukikohtien ympärillä. Kolmiväristä aavikkoa, woodlandia, ARPAT:ia ja tiikerinraitaa näkee mitä mielikuvituksellisimmissa kokoonpanoissa, välillä ilman minkäänlaista logiikkaa.. Woodland taasen on todistetusti toimiva, halpa ja kaikkea varustetta kyseisellä kuviolla on helppo saada. Aina välillä tarjolla on myös erikoisempaa toimintaa, kuten tarkka-ampujien torjumista ja tiedustelijoiden kiinniottamista. PERUSVARUSTEET Airsoftaajien piireissä ei ole vieläkään päästy kunnolla ACU:n, Army Combat Uniformin ihmemaailmaan, sillä suurin osa jenkkisettien kerääjistä vannoo kivenkovaan sen edeltäjän, woodland BDU: nimeen. ABU:a koristaa ikisuosikki, nykyisin Tiger Stripe Productsin patentoima tiikerinraita, joka on nähnyt taisteluita jo Vietnamin sodan aikaan. Lentokentillä sujahtelee hävittäjiä, pommikoneet nousevat ilmaan ja tehtäviltä palaavat lentäjät aurinkolaseineen vievät kaikki naiset lähistön illanviettopaikoissa. S O F T A A J A . ABU, Airman Battle Uniform, on ilmavoimien tarpeisiin kehitetty uuden sukupolven puku. Se muis58 tuttaa väriskaalaltaan läheisesti ACU:a, mutta tarkemmin tarkasteltuna se on kuitenkin aivan omanlaisensa puku. Epämääräisen jakeluperiaatteen ja erittäin sumean varustepolitiikan johdosta yleisin asukokonaisuus on mallia mikälie. Vihollinen ei pyri kimppuun pelkästään ilmateitse, vaan varsinkin nykyaikaisessa sodassa hyvin usein myös maateitse. Ilmavoimat käyttivät verraten pitkään ACUpukua ennen kuin saivat täytettyä oman tarpeensa uuden sukupolven puvusta. Sotilastukikohdilla on kuitenkin hassu tapa kerätä niin sanottua ei-toivottua huomiota, joka varsinkin kriisialueilla ilmenee nikkelin muodossa. S O F TA AJ A N S I L M Ä L L Ä YHDYSVALTAIN ILMAVOIMIEN JALKAVÄKI KAIKKI TUNTEVAT YHDYSVALTAIN ARMEIJAN, MUTTA HARVALLE TULEE VAPAIDEN JA ROHKEIDEN MAASTA ENSIMMÄISENÄ MIELEEN ILMAVOIMAT, TUO PUOLUSTUSHAARA, JONKA HARVA EDES MIELTÄÄ ERILLISEKSI INSTANSSIKSI. ILMAVOIMIEN TEHTÄVÄNÄ on tarjota kaikkea ilmailuun liittyvää tukea muille puolustushaaroille erilaisissa operaatioissa ympäri maailman
Myös kaksi muuta konekiväärimiestä yhtyivät tulenavaukseeni ja tarkka, mutta raivokkaan tuhoisa sarjatulemme sai vihollisen ensimmäiset joukot kaatumaan suoraan eteemme. "Se on menoa nyt", totesin avustajalleni ja vaihdoin konekivääriini uuden panoslaatikon. "Laatikko, laatikko!" huusin, kun konekivääristäni loppuivat ammukset tulittamieni pitkien sarjojen jälkeen. Lopulta vedin syvään henkeä, otin tukevamman otteen M249:stä ja avasin tulen. Heillä oli merkittävä ylivoima, ja tiesimme kaikki, että ilman lisäjoukkoja tästä tulisi loppumme. Ammuin monta pitkää sarjaa kohti kahdesta ilmansuusta tulevaa vihollista, kunnes viimeinenkin laatikkoni oli tyhjä. H He eivät olleet omiam amme. TEKSTI: T TEKSTI: TO IVO HAIMI S TOIVO I KUVAT: JULIU KOIV ISTOINEN K A KU VAT: JULIUS KOIVISTOINEN IUS V ISTO 61 W W W. Annoin vihollisen tulla lähemmäs ja kiivetä jonkin matkaa kukkulaa ylöspäin. S K E N A A R I O P E L A AJ A N PÄ I VÄ K I RJ A reunassa. Emme kuitenkaan voineet luovuttaa asemia. Heillä oli näemmä kiire saada pakoon ehtineet miehemme kiinni, eivätkä he huomanneet meidän asemiamme tiheässä heinikossa. Meidän miehiämme perääntyi juosten pois metsästä ja joutui ankaran tulituksen kohteeksi. Vihollisia ei tarvinnut kauaa odottaa, vaan jo pian näin punapistetähtäimeni läpi kymmeniä juoksevia hahmoja. omiamme. F I. Avustajani oli kuitenkin saanut osuman. S OF TA A J A . Syöksyimme maihin, käänsimme varmistimet pois päältä ja aloimme ampua suojatulta vetäytyville joukoillemme. Heitin konekiväärini hyödyttömänä maahan ja vedin esiin pistoolini samalla, kun näin metsänrajassa kymmenittäin lisää miehiä. Minut valtasi jokin käsittämätön tunne, joka sai minut nousemaan ylös suojaisasta heinikostamme ja vetämään liipaisimestani vielä kerran, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Joukkueenjohtajamme antoi jäljelle jääneille joukoillemme käskyn pysyä kukkulalla ja pitää asemat apujoukkojen saapumiseen asti. Sivuutin seikan ja kaivoin hänen taisteluvaljaistaan uuden, viimeisen panoslaatikkoni, jota aloin oitis tyhjentää kohti urheasti hyökkäävää vihollista. "Vihollinen selustassa!" kiljui toisen ryhmän ryhmänjohtaja, kun myös kukkulan länsirinnettä alkoi kiivetä vihollisia kimppuumme. Ammukset viuhuivat päidemme ympärillä ja osuivat joka puolellemme, mutta me emme luovuttaneet asemiamme. Jatkoimme tulitusta, johon vihollisemmekin vastasi. Vain kourallinen pääsi kukkulalle asti
TIIMIESIT TELY F.I.A. TÄLLÄ KERTAA TIIMIESITTELYN KOHDE EI LIENE LAAJALTI TUNNETTU. harrastaakin airsoftin lisäksi myös ruutiaseilla ampumista, elokuvailtoja ja kaikenlaista mukavaa ajanviettoa yhdessä. Nyt vuorossa on seuraava ongelma, eli porukan ukkoontuminen. Tälle alueelle on talkoovoimin väsätty mitä erilaisinta infrastruktuuria, kuten noin 12 hengen taukotupa, torni, hiekkasäkkiesteitä ja muuta rekvisiittaa luomaan tunnelmaa ja tuomaan lisää pelillisiä mahdollisuuksia. Kuten edellä mainittiin, F.I.A. Tiimin käyttämät aseet ovat edustaneet länsimaista suuntaa, mutta aseistuksen suhteen pelaajille on suotu valinnanvapautta. Uutta toimintaa kuitenkin ollaan järjestämässä, ja rennon letkeä pelaaminen jatkuu F.I.A.:n merkeissä vielä niin kauan kuin muovikuulia maailmassa riittää. TOIVO HAIMI & ESA TOIVONEN W W W. Lopulta tiimi kehittyi uusien ase- ja jäsenhankintojen myötä nykyiseen muotoonsa, eli seitsemän aikuisen miehen vahvuiseksi ryhmäksi. F.I.A. Pelialueen eduiksi tiimi luokittelee maaston monimuotoisuuden ja sen tuoman mahdollisuuden muuntaa pelejä monipuolisesti pelaajien innon ja jaksamisen mukaan. Tiimin peliasennetta voikin kuvata meiningiksi, jonka mukaan vedetään setti asenteella ilman turhaa "vellinkuivausta" kanervikossa. F I 62. Rentous ja yleinen hauskanpito ovat muodostuneet F.I.A.:n yleisiksi tavoitteiksi, eikä pelaamiselle aseteta tiukkoja kriteerejä tai päämääriä. F.I.A. OMALLA VAIKUTUSALUEELLAAN PORUKKA ON SILTI MERKITTÄVÄ AIKUISILLE TARKOITETTUJEN VIIKONLOPPUPELIEN JÄRJESTÄJÄ. F.I.A.:n taival tiiminä sai alkunsa vuonna 2001, jolloin eräs tiimin perustajajäsenistä kulki erään airsoft-myymälän ohi Helsingissä ja sai idean ostaa kavereidensa kanssa kaasupistoolit, joilla he voisivat ammuskella kuin lapsuudessa konsanaan. Tiimi on keskittynyt Pohjois- ja Keski-Uudellemaalle, tarkemmin sanottuna Hyvinkäälle, Järvenpäähän ja Keravalle. Tiimillä on käytössään muitakin alueita, joista uusimpaan on valmistumassa noin 20 henkeä vetävä sauna Hyvinkäälle. S O F T A A J A . Tämän tyypillisimpänä piirteenä on se, että pelaajille on yksinkertaisesti helpompaa jäädä kotiin emännän luo kuin raahautua pelipaikalle. Pelit ovat olleet tyyliltään vapaita ja rentoutuneita viikonloppupelejä, ja pelipäiväksi on vakiintunut sunnuntai. Tästä johtuen airsoft-porukaksi alunperin perustettu tiimi onkin luisumassa äijäporukan täydelliseen vapaaajanviettoon pyrkiväksi ryhmäksi. On joka tapauksessa käytännöllistä, että pelaajan käyttämä ase syö samoja lippaita kuin kaverin torrakko. Pelaajien mieluisin pelipaikka on "Metsä" Kellokoskella. pitää erilaisista pelityypeistä, joita vaihteleva maasto sallii. on todennut tutut, Suomen armeijan käyttämät M/91-maastopuvut toimiviksi maamme metsissä ja olosuhteissa, ja tiimi käyttääkin kyseistä pukua yhtenäisesti. F.I.A.:n päästyä taannoin äkkiaikuistumisten yli, alussa pelkkään yleiseen retkuiluun keskittyneet pelaajat alkoivat käydä aktiivisemmin peleissä. Pelien luonne riippuukin pitkälti pelikansan vallitsevasta mielialasta: toisinaan on mielekkäämpää pelata taktisempaa ja pidempää peliä ja toisinaan rennot ja nopeat mätöt tuntuvat hyviltä. Tämä suvantovaihe ohitettiin kuitenkin jo kauan sitten
Erityisesti toivomme sinulta uusia ideoita ja ajatuksia lehden kehittämiseksi. F I. OSUV Softaaja etsii kirjoittajia MILLAISIA ARTIKKELEITA HALUAISIT LUKEA SOFTAAJASTA. Lehden kirjoittajilta edellytetään hyvää suomen kielen taitoa sekä laajaa tietämystä airsoftista tai jostakin sen osa-alueesta. Viestiin voit liittää oman CV:si. Tietämys tuliaseista, sotilastaktiikoista, sotahistoriasta ja muista airsoftia sivuavista asioista lasketaan eduksi, samoin kuin hyvät kontaktit alan sidosryhmiin. NYT SINULLA ON TILAISUUS VAIKUTTAA MAAMME SUURIMMAN AIRSOFT-MEDIAN SISÄLTÖÖN JA SAMALLA HANKKIA MUKAVASTI LISÄTULOJA ITSELLESI. Softaajaa julkaiseva Fire-kustannus Oy etsii lisää henkilöitä Softaajan vakituisiksi freelance-kirjoittajiksi. 1 7 14 21 28 8 15 22 29 2 9 16 23 30 3 10 17 24 31 4 11 18 25 5 12 19 9 6 26 6 13 20 27 ATKO PILKUT JA KONJUKTIOT. Työsuhde-etuna tarjoamme säännöllisen epäsäännöllisesti tilaisuuden päästä ampumaan toimituksen muita jäseniä airsoft-tappeluksissa. 63 W W W. Kirjoittajille maksetaan palkkio suhteessa tuotetun materiaalin määrään. Kerro myös millaisia artikkeleita pystyisit kirjoittamaan. Mikäli kiinnostuit, lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@softaaja.fi. Toivomme hakijoilta myös kykyä kehittää tuoreita ideoita. ONKO SINULLA IDEOITA JUTTUJEN AIHEIKSI. S O F T A A J A . Kerro viestissä vapaamuotoisesti itsestäsi ja suhteestasi airsoftiin
Eräskin kaverini saa melkein ritilälasitkin huuruun, kun taas itselläni on harvoin minkään suojalasien kanssa huurtumisongelmia. Juuri tällaisia toivoisimme lukijoiltamme enemmän. En kertakaikkiaan jaksa lukea samaan sotapäiväkirjamaiseen kaavaan tehtyjä juttuja. Jokaisen kannattaa luonnollisesti hankkia kokemusta eri laseista ja opetella tuntemaan omat rajansa lasien huurtumisen suhteen. Vieläkö mukana. En olisi kuitenkaan uskonut että arvostelijan mielipide on aivan vastakohtainen omani kanssa. Herra Vaalisto on tunnetusti kaveri, joka saa melkein sen ritilämaskinkin huuruun, joten jos lasit pysyvät hänen testissään huurteettomina, on todellakin kyse huippuluokan kakkuloista. JOS SIIS HALUATTE VARMISTAA MAHDOLLISEN PALKINNON SAAMISEN, KIRJOITTAKAA NIMENNE JA SÄHKÖPOSTIOSOITTEENNE PALAUTTEESEEN. Aloin ajattelemaan asiaa tarkemmin. Edellisessä pelissä ollessani vettä tihkutti taukoamatta koko päivän, ja ilmankosteus oli sen mukainen. Mielipiteidemme välinen kuilu liittyy suurelta osin huurtumiseen. Tämä vaikuttaa lasien mahdolliseen huurtumiseen merkittävästi. Peliraportteja olisi kyllä mukava lukea, mutta mutta. Mieluummin molemmin. Niiden muutaman lehden ajan mitä Mari Lepolan kolumneja Softaajassa on julkaistu, olen minä niitä lukenut ristiriitaisissa tunnelmissa. Siksi onkin kurjaa jos ihmiset tekevät negatiivisia ostopäätöksiä tuotteesta yhden henkilön huonon kokemuksen perusteella. Noniin, eiköhän siinä ole päivän puhdetyö paketissa. Kestotilaukseni tulee siis jatkumaan vielä toistaiseksi... Jos en lue jokaisen lehden jokaista asearvostelua, johtuu se vain siitä että teen ostopäätökset aseista täysin muiden syiden kuin arvosteluiden perusteella. ESS:n laseille tein tämän ensimmäisen niillä pelatun pelin jälkeen. Minusta on jotenkin niin ristiriitaista ja ärsyttävääkin kuinka peliarvostelut ovat kuin kaunokirjallista selostusta oikeista sotilasoperaatioista, kun muuten lehdessä puhutaan aika paljon tehopelaamisesta ja muusta selkeästi ja vain softaukseen liittyvästä toiminnasta. Silti Bullet Antit eivät osoittaneet huurtumisen merkkiäkään. Eräskin erä venyi kohdaltani kolmen vartin pituiseksi, jona aikana tuli juostua ja ryynättyä oikein huolella. En suinkaan ollut vihainen juttua lukiessani, päinvastoin. Mielestäni Marin kolumneissa ei ole näistä kumpaakaan. Kolumnistin täytyisi osata kirjoittaa erityisen hyvää tekstiä tai erityisen painavista aiheista. Olisi enemmän kuin riemastuttavan ilahduttavaa lukea kerrankin reportaasi joka kuvailisi kuinka muovikuulat ropisevat puissa ja miten jälleen yksi pelaaja paljasti sijaintinsa hi-cap lippaan helinällä (olkoonkin että niitä käytetään Suomenniemellä melko nirkoisesti). Aiheet taas ovat (erästä Karjalaisen toimittajaa lainatakseni) sellaista tuubaa, että mukana on koko soittokunta. Tähän voi olla kaksi syytä. Kuten itsekin totesit, hikoileminen on yksilöllistä. S O F T A A J A . Mutta kaipa se on hyvä että joku sanoo välillä vastalauseenkin eikä vain alistu perinteiseen suomalaiseen tyyliin hiljentyä ja olla välittämättä asiasta josta ei pidä. Suosittelen samaa toimenpidettä varauksetta kaikille softaajille ja kaikille laseille. Tällöin terveen mediakriittisen softaajan on helppo päätellä artikkeleistamme voisivatko kyseiset lasit sopia hänelle paremmin kuin testaajalle. Nyt olen nähnyt kaiken. OSOITTEITA EI KOSKAAN JULKAISTA MISSÄÄN, EIKÄ NIMEÄKÄÄN, MIKÄLI PALAUTTEESTA LÖYTYY SELKEÄ NIMIMERKKI. Lehdenne viime numeroa lukiessani törmäsin ilahduksekseni Revisionin Bullet Ant -lasien arvosteluun. Nykyisellään jää aina sellainen kuva että onkohan koko peliä oikeasti ollutkaan tai onko artikkelin kirjoittaja ollut siellä mukana. Arvelin että onpas kerrankin mukava lukea arvostelua tuotteesta jonka itse omistan ja nähdä mitä mielipiteitä jollakin muulla siitä on. Varusteiden sopivuus on siis näköjään hyvinkin yksilökohtaista. (Ei, en oikeasti luule asian olevan näin.) Ja ennenkuin joku ehättää sanomaan, niin eihän minun tietenkään tarvitse lukea Lepolan tekstejä jos näin kiristelee. Testilaseista ei revitä vaahtomuoveja pois, kos- W W W. Ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka herra Vaalisto on saanut lasinsa huurtumaan lyhyen kävelyetapin jälkeen. Naureskelin vain että kuinka näin voi olla. Eihän teksti mitenkään huonoa ole, mutta ei siinä mitään ihmeellistäkään ole. F I 64. Kaikesta narinasta huolimatta on aina mukavaa kun postisetä/täti tuo uuden Softaajan luukusta ja pääsee katsomaan mitä erikoista sivuilta tällä kertaa löytyy. Vaahtomuovithan ovat estämässä hiekan ja pölyn pääsemistä lasien sisään, mutta kuulakentillä harvemmin joutuu keskelle hiekkamyrskyä, toisin kuin oikeilla "lyijykentillä" voi joskus käydä. Hyvä. Kaikenkaikkiaan minusta vaan näyttää siltä että Marin kolumneja julkaistaan vain siksi koska hän on jonkun Softaajan mittapuulla tärkeän henkilön hyvä ystävä. Kolmanteen aiheeseen, mars. Ihmiset hikoilevat eri tavalla. - J.H. Kiitokset perusteellisesta palautteestasi. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä: Aiempien lasieni ESS Tactical Thermalien (joita vieläkin käytän) käytöstä viisastuneena revin Bullet Anteista ilmareikien päällä olleet vaahtomuovit kyselemättä pois jo ennen käyttöä. K EN T TÄ POST I LEHTEEN VALITUISTA PALAUTTEISTA PARAS PALKITAAN JOKA KUUKAUSI, MUTTA VAIN MIKÄLI VALITUSSA PALAUTTEESSA ON LÄHETTÄJÄN YHTEYSTIEDOT. Kaikkea pitäisi päästä kokeilemaan ennen ostopäätöstä, mutta useinmiten se ei valitettavasti ole mahdollista. Arvostelussa soimittiin kovasti Bullet Antien huurtumisongelmaa, mutta itselläni ei ole ollut sen kanssa minkäänlaista ongelmaa
Voisitteko tehdä arvostelun bundeswehrin kylmän sodan varustekokonaissuudesta?) - Jonne Pääkirjoituksenne 9/2008 on hyvä ja oikeansuuntainen. Käsittääksemme näin on tapahtunut neiti Lepolankin kolumnien tapauksessa, joten voitaneen todeta ainakin yhden tavoitteen täyttyneen. Se mikä ennen vanhaan oli normaalia perheen yhdessäoloa, on nykyään kuin katoava luonnonvara. Huono omatunto kuitataan runsaalla viikkorahalla. K EN T TÄ POST I Palsta on tarkoitettu Softaajan lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Nämä viestit pitää saada päättäjille. - Markus Fabricius Eli paroni on siis Nibiru-planeetalta oleva humanoidi, joka löytyi kaapista, joka sijaitsi Softaajan kellarin katakombeista. Puhutaan laatuajasta ja itsensä kehittämisestä. Ongelmana tässä on sekin, että nykyisellä muodolla on paljon ystäviä. S O F T A A J A . Ehkä voisimmekin, aika näyttää.) - Softaajan rajatieteiden osasto ja alkoholinkäytöstä) ja kaikki voivat paremmin. Ja vielä kiitokset mainiosta lehdestä ja varustekokonaisuuksien laajemmasta katsauksesta. Jos sinulla on kysymys Softaajan toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi osoitteella: Softaaja/Palaute, PL 82, 00511 HELSINKI tai sähköpostiosoitteeseen kenttapostia@ softaaja.fi. Mielenterveysongelmat pitää huomioida, siihen tarvitaan ammattilaisia, mutta ennenkaikkea tarvitsemme taas ydinperheitä. (P.S. Vanhemmat eivät saa ulkoistaa vastuuta lasten kasvatuksesta yhteiskunnalle. Ydinperheet syövät päivällisensä yhdessä (vähintään 4-5 kert/vko ja aina viikonloppuisin), siihen varataan riittävästi aikaa ja kaikille perheenjäsenille suodaan mahdollisuus kertoa päivän tapahtumista. Perinteiset perhearvot pitäisi saada palautettua tähän maahan; se jos mikä vähentäisi nuorten pahoinvointia varmasti. Miksi. Olemme kuitenkin kuunnelleet saamiamme ehdotuksia ja jatkossa kokeilemme myös erilaisia vaihtoehtoja peliraporttien toteutuksessa. Kehotan edelleen kaikkia ottamaan yhteyttä päättäjiin ja kertomaan ajatuksistaan. (Ps. Kännykät eivät häiritsee ruokailua. Egoismi on noussut pää-asiaksi, isä ja äiti haluavat harrastaa omia asioita, ovat pitkään töissä, käyvät drinksulla omien ystäviensä kanssa jne. - Toimitus 65 W W W. Sama foorumi keskustelee myös esim. Tarvitaan myös nuorille tilaa harrastaa; bändeille treenauspaikkoja, softaajille metsiä jne. Ja tosiaan, emme valikoi kirjoittajia näiden tuttavien perusteella :) Skenaariopelaajan päiväkirjan kehittämisestä on ollut paljolti puhetta. softaamisesta ja muista harrastuksista. Monet perheet ulkoistavat kasvatuksen esim yhteyskunnalle ja opettajille. netissä roikkumisesta, kotiintulosta Olette täysin oikeassa. Tarvitaan: Yhdessä oloa, yhteiset harrastukset, kiinnostusta lasten harrastuksiin ja heidän ystäviinsä, tiukemmat säännöt (esim. Onko kyseistä t-paitaa tehty tilattavaksi asti. Yksi kolumnien tarkoitus on herättää keskustelua. - Esa Toivonen Softaajan numerossa 9/2008 "pistooli tekniikat osa 22 -osiossa näkyi tekniikkaposeerajan päällä uudenlainen Softaaja t-paita. - Toimitus Erittäin hyvin tiivistetty, asian laita on juuri näin. Avoin keskustelu ja asiallinen kritiikki ei ole koskaan pahitteeksi, ja sen perusteella lehteäkin kehitetään paremmaksi. Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista. ka haluamme testata suojaimet juuri sellaisina kuin ne tehtaasta lähtiessään ovat. F I. - Laturi Kyseinen paita on tällä hetkellä vain henkilöstömme käytössä
Tottahan se on, ettei nykyihminen tarvitse lajin selviytymisen kannalta metsästystä mihinkään, mutta ei se silti sovi tämän kaistapään kuvaukseen. On helppoa vaatia poliitikoilta jotain järkeviä mielipiteitä ja ehdotuksia siihen, miten voidaan lähteä rakentamaan Suomea, jossa ei ammuta ketään. Te voitte vain kuvitella, miten pian sitä ennen teidän lelunne viedään pois vaikka väkisin, sillä eihän sekään nyt tervettä voi olla, että tahtoo leikkiä ampuvansa kaverilaumaa päähän, aseella. S OF TA A J A . Tällä hetkellä ei ole vaikeaa olla tyhmä äänestäjä, kun joka tuutista tulee valmiiksi pureksittua materiaalia niin, että kenenkään ei tarvitse ajatella muuta kuin sopivaa numeroa jonka raapustaa paperiin punaisten viivojen tavoin. Täysin päinvastoin kuin puukko, jolla tappo voitaisiin suorittaa. Nyt, kun metsästysaseella ammuttiin perhe pohjoisessa, ovat jotkut älykääpiöt ja järjen jättiläiset antaneet lausuntoja, joissa metsästys on tuomittu turhana ja moraalittomana asiana. Voisi olla hyvä hetki miettiä asioita vähän pidemmälle kuin seuraavaan välipalaan ja harkita sitä miten juuri SINÄ voit vaikuttaa positiivisesti yhteiskuntaan. F I 66. Asekeskusteluissa on poliitikon asema hankala; jos ei sano mitään, pidetään välinpitämättömänä, jos puolustaa, pidetään moraalittomana ja joukkomurhien tukijana, ja jos vastustaa, on idiootti. Kerroin jo viimeksi, miten tulee käymään, ja kas kuin seitsemäntenä päivän kuului: "Tulkoon valkeus!" niin minä voin puolestani sanoa "Minähän sanoin!". Yllättävän monella poliitikolla on ollut agendana jonkin tyyppinen aseiden ajojahti. En tahdo lietsoa enempää pelkoa, sillä se elättää vain ne joilla on agendaa pelon ajamiselle, vaan tahdon, että ymmärrät miten paljon on loppujen lopuksi kiinni pienessä asiassa. Ainoa ongelma tässä on se, että kyseisen ilmapiirin ollessa valloilla on helpompaa vastustaa aseita kun puolustaa niitä. Savun hälvettyä todetaan vahingot I nhottavaa olla jatkuvasti oikeassa ja teitä parempi. Ota yhteyttä toimitukseen ja osta epäterveet aseleikkikaluni pois. Paroni Kirjoittaja elää utopiassa eivätkä hänen mielipiteensä vastaa toimituksen yleistä linjaa. W W W. Myydään airsoft-varusteet, jotka kohta muuttuvat laittomiksi harrastusvälineiksi. Kyllähän ampuma-ase, jolla tappo suoritetaan, on paha. On paljon vaikeampaa antaa vastauksia tällaiseen skenaarioon. Poliitikko on silti asemassa, jossa on pakko sanoa jotain. Liian monella tuntuu vain unohtuvan järki narikkaan kun suu pitää avata. Ei tarvittu kuin muutama kuolemantapaus lisää sopivaan aikaan, niin ruumiilla surffaavat poliitikot ovat jo osoittelemassa syyttävin sormin mitä sattuu. Ps. Nyt voittekin sitten alkaa kaikki pienet lapsukaiset hirvittävän mekkaloinnin sen puolesta miten teillä pitäisi olla oikeus tehdä mitä tahdotte sellaisilla leluilla kun ikinä tahdotte. Tällä menolla vapaaehtoinen maanpuolustustyö on pian historiaa ja seuraavaksi tulilinjalla ovat reserviläisharrastajat ylipäätään. Emme todellakaan enää liiku kovinkaan kaukana siitä hetkestä kun lapsia kielletään tekemästä pyssyjä kepeistä ja leikkimästä poliisia ja rosvoa
F I 4. W W W. S OF TA A J A