MISSÄ MOLLI MOJAHTAA 2016 kiertue Universal Viikate tulostus.indd 83 13.1.2016 9.47 FISHER KING PRODUCTION esittää LOVE RECORDS –anna mulle lovee JARKKO NIEMI TOMI ALATALO RIKU NIEMINEN PIRKKA-PEKKA PETELIUS kuvaus PINI HELLSTEDT F.S.C. 04.05. HELSINKI, Tavastia-klubi 27.02. HUITTINEN, Seurahuone 22.04. HELSINKI, Radio Rock risteily 12.02. FORSSA, Status 01.04. KOUVOLA, Kuusankoskitalo 06.02. 05.02. lavastus SATTVA-HANNA TOIVIAINEN musiikki KALLE CHYDENIUS & LASSE SAKARA äänisuunnittelu JYRKI RAHKONEN pukusuunnittelu AULI TURTIAINEN maskeeraus HANNELE HERTTUA leikkaus KIMMO TAAVILA käsikirjoitus ANTTI PESONEN linjatuottaja SIRKKA RAUTIAINEN tuottaja Matti Halonen & Leila Lyytikäinen ohjaus ALEKSI MÄKELÄ ELOKUVATEATTEREISSA 29. PORI, Bar Kino 05.05. TURKU, Venus 13.02. JÄRVENPÄÄ, Blackpool 16.04. JOENSUU, Lunta Ilosaaressa 19.02. TBA 08.04. HÄMEENLINNA, Suistoklubi 06.05. OULU, Tähti 26.02. JYVÄSKYLÄ, Lutakko 15.04. HELSINKI, Virgin Oil Co. TAMMIKUUTA 2016 Anna mulle lovee tulostus.indd 2 13.1.2016 9.47 _2SD_sisäkannet_1/2016.indd 1 13.1.2016 16.12. LP:llä bonusbiisi, latauslipuke ja muuta kivaa. NYT ULKONA CD / LP / DIGITAL VAROITUS! Saattaa sisältää uusia elementtejä. LAHTI, Finlandiaklubi 29.04. LAPPEENRANTA, Old Cock 02.04. TAMPERE, Pakkahuone 23.04. KUOPIO, Henry’s Pub www.viikate.com www.spinefarmrecords.com NUOTIT KAAKKOON Albumi #12 niittää kaihoisaa satoaan ja Kouvostoliitosta puhaltava tuuli lisää pakkasen purevuutta. KOTKA, Amarillo 30.04. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo 09.04. KAJAANI, Rock House Kulma 20.02
THE ASTONISHING UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA! HANKI OMASI 2CD / 4LP / DIGITAL WWW.DREAMTHEATER.NET FACEBOOK.COM/DREAMTHEATER TWITTER.COM/DREAMTHEATERNET Warner tulostus.indd 3 13.1.2016 9.39
Live Nation 2 tulostus.indd 4 14.1.2016 13.04
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Anthrax 01-16.indd 1 14.01.16 12:29 Nuclear tulostus 1.indd 5 14.1.2016 13.35
sisältö_2016_1_a.indd 6 15.1.2016 10.26. Soundi 1/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Oton vinyylit 11 Uutiset 14 Elämäni soundit: Irina Björklund 16 Sanoin kuvin 18 Rakkauden rajamailla: Ronnie Österberg 20 E-liike 22 Jussi Niemen naamakirja: Donovan 24 Soundi-haastattelu: Verneri Pohjola 30 Lukijoiden suosikit 2015 34 Steven Wilson 36 Sara 38 Olavi Uusivirta 46 Juice Normaali 48 Maj Karma 52 Lost Society 54 Nightwish-crew’n matkassa 58 Levyarviot 73 Bazook Amoral Myrkur Anthrax 76 Dream Theater 78 Stalker: Teho Majamäki 81 Tarkkailuluokka: Salaliitto 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Te ro A h o n en www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 24 Verneri Pohjola Kuinka mestaritrumpetistiksi tullaan 48 Maj Karma Sydän tällä kertaa peltiä 54 Nightwish Vieraana crew’n bussissa Amerikassa 46 Juice Normaali Best of suomipunk K u v a: K ar o li in a N ie m en k ar i K u v a: M ar ek Sa b o ga l K u v a: Il k k a K an ga st al o 6 SOUNDI K u v a: O le Lu k 74 Myrkur Tarpeeksi true metallipuristeille
Live Nation tulostus.indd 4 14.1.2016 12.54
Lemmy paahtoi yhtä, vaaralli sen nopeaa kaistaa samoissa buutseissa ja stetsonissa vuosikym menestä toiseen, kun taas Bowie verhosi yksityiselämänsä mystee riin ja leikitteli julkisuudessa erilaisilla, hämmentävilläkin rooleilla. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus tai jakelutavoista. Samankaltaisin eroin voi luonnehtia heidän taiteellisia tuotanto jaankin. Kuoltuaankin he tekevät elämästämme parempaa. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Tommi Liimatta, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (mape 916) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 07850891 42. Britannian hienoimmat SOUNDI 1/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Salaliitto: Salaliitto Motörhead: Bomber David Bowie: Blackstar The Space Lady: Greatest Hits Oranssi Pazuzu: Värähtelijä 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti www.soundi.fi pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_1_a.indd 8 14.1.2016 16.58. On lähes uskomatonta, että molempien kohdalla myös kuole mat liittyvät saumattomasti osaksi samaa legendaa. syntymäpäivänsä ja poistui pari päivää myöhemmin keskuudestamme tehden sitä mitä halusi – irrotti otteensa video pelistä, tokaisi ”fuck it” ja laittoi silmänsä kiinni. Sosiaalinen media on näyttänyt näinä viikkoina parhaat puolen sa. SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Juho Hänninen: Tekkenantologia (Khaos Publishing) V uodenvaihteen molemmin puolin keskuudestamme poistui kaksi tavattoman hienoa ja rakastettua brittiherrasmiestä. Suruuutiset ovat saaneet ihmiset tekemään juuri sitä, mitä Bowie ja Lemmy olisivat halunneetkin: kuuntelemaan ja jakamaan heidän musiikkiaan niin paljon, että tosielämän paskauutiset huk kuvat niiden jalkoihin. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lemmy Kilmisterin ja David Bowien elämät näyttäytyvät karrikoiden toistensa peilikuvina. Ensin, hänen 69. Uutinen, joka ensimmäisten epäus koisten sekuntien aikana tuntui taas yhdeltä Bowieroolihahmolta. Lemmyn kuolemaa pelättiin jo vuosia, mutta hän keikkaili jääräpäisesti loppuun saak ka, näki 70. syntymäpäivänsä aamuna, ilmestyi kaikilla mittareilla miehen laajan ja myös epä tasaisen tuotannon säväyttävimpään kolmannekseen kuuluva Blackstaralbumi, pari hurjan vaikuttavaa videota ja sitten – kuolin uutinen kirkkaalta taivaalta. Puolentoista vuoden syöpätaistelussa ei ole tietenkään mitään kaunista, mutta David Bowien kohdalla hänen kuolemansakin näyttäytyy taideteoksena. Tai näin minä ainakin haluan uskoa sen tapahtuneen
Kuva: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > SOUNDI 9 Ian ”Lemmy” Kilmister 24.12.1945–28.12.2015 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_1_a.indd 9 14.1.2016 16.58
Bowie-suhteeni uudelleen arviointiin ei tarvittu terapiaa eikä valaistumisen hetkiä. 10 SOUNDI David Bowie 8.1.1947–10.1.2016 M aanantaina 8.1.2016, neljä päivää ennen kuin tämä Soundi meni painoon, heräsin uutiseen, joka kertoi David Bowien kuolleen syöpään 69-vuotiaana. Bowien lähdössä oli jotain samaa kuin Lemmyn viimeisessä matkassa, vaikka hän olikin tiennyt syövästään puolitoista vuotta, siinä missä Lemmy oli lehtitietojen mukaan kuullut siitä vasta pari päivää ennen kuolemaansa. Mutta uutta vaihetta ei tullut, vaan levy olikin päätepiste. Musiikkisi soi kirkkaasti. Ja sitten vähitellen löysin tien Bowien musiikkiin uudestaan. Teoriana se ei ollut omaperäinen, mutta tyydytti tarpeeni perustella miksi en tarvinnut Bowieta. Siitä minua eivät vakuuttaneet Bowien paluulevyt kuten Heathen (2002), jonka julkaisukonserttia kävin katsomassa Bio Rexissä albumin ilmestymispäivänä suorana lähetyksenä, tai edes The Next Day (2013), joka löytyy hyllystäni syystä tai toisesta peräti kaksin kappalein. Jos Bowie kävi uransa varrella läpi taiteellisen kauden toisensa jälkeen, niin meille kuulijoille Bowien eri persoonat vetosivat samalla lailla eri vaiheissa. Mutta ensin hän tietenkin haali taustajoukkoihinsa aikansa kovimmat ja omaperäisimmät rockmiehet Mick Ronsonista ja Iggystä Brian Enoon, imien heistä luovuutta kuin rockin oma alkuperäinen vampyyri. Jotenkin kappaleiden eksistentiaalinen tyhjyys ja Starmanin yksinäisyys vetosivat itsesääliseen ja angstisessa rakkaudenjanossa kieriskelevään 17-vuotiaaseen. Sai varmaan 40 vuotta sittenkin, ja saa edelleenkin. Teksti: Otto Talvio Kun jossain vaiheessa kyllästyin Bowieen, kehitin teorian, että hänhän ei oikeastaan ollut suuri auteur (kuten heh, Marc Bolan), vaan nerokas omaksuja, rockin mainosmies, joka aisti hienovaraiset muutokset ajassa ja siirtyi eteenpäin puoli askelta ennen muita. Molemmat kuitenkin jatkoivat loppuun asti. Sellainen kokemus ei myöskään ollut Bowien keikka Provinssirockissa 2004, jota katsoessani ihmettelin lähinnä, että miksi hänen ikäisensä miljonääri jaksaa vaivautua. Se ei ole huono tapa lähteä. Hei David, jos kuulet meitä siellä avaruudessa, haluan kertoa sinulle, että et ole yksin. Riitti, että oikealla hetkellä laittoi Bowien uran tärkeät levyt taas soimaan ja pyrki unohtamaan kaiken ulkomusiikillisen painolastin Bowien ympäriltä, ehkä jopa Bowien lukuisat taiteelliset persoonat, oman persoonani painolasteista puhumattakaan. Uusi avantgardistinen levy Blackstar oli antanut vaikutelman väsymättömän kokeilijan uusimmasta vaiheesta. Starman oli palannut avaruuteen. The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars (1972) soi teini-ikäisenä korvalappustereoissani päivästä toiseen. Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Miehelle, joka palasi tähtiin K u v a: So u n d in ar k is to otto talvio 1_2016 -taitto_a.indd 10 14.1.2016 16.54. Tähti ei ollut välimerkki vaan lopullinen etappi. Epäilen, onko tämä viimeinen levykään sellainen. Brittipopvuosina Tavastian tanssilattian sai aina täyteen Aladdin Sanen (1973) Let’s Spend The Night Togetherilla ja Diamond Dogsin (1974) Rebel Rebelillä. Bowien viimeinen albumi julkaistiin perjantaina, maanantaina hän oli kuollut. Se tuli shokkina, koska Bowie oli onnistunut salaamaan sairautensa
Soundin ennakkoon kuuntelema Jumalten aika on odotetun mahtipontinen, massiivinen ja kompromissiton – mutta myös odottamattomankin tarttuva. – Olet oikeilla jäljillä, sillä eräs tavoitteistamme oli tehdä definitiivinen Moonsorrow-pitkäsoitto. Youngin laulu puolestaan kuulostaa vuosi vuodelta rehellisemmältä”, Detroit News hehkutti viime kesänä. ilmestyvän ii-debyytin julkaisee laadun takeena tunnettu brittilafka 4AD. Arvovaltaa tapahtumaan tuo kaiken The Beatlesista tietävä kirjailija Mark Lewisohn. Homma starttasi uudestaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä viime vuoden alussa, kertoo rumpali Marko Tarvonen. Tulossa definitiivinen Moonsorrow-albumi Kanadalaisguru Neil Young konsertoi Promise Of The Real -yhtyeensä kanssa Helsingin Hartwallareenalla sunnuntaina 3. – Noin viidentoista kappaleen joukkoon mahtuu niin thrashia, perinteistä TK-tykitystä kuin vähän modernimmilla mausteilla marinoituja rallejakin! Terveet Kädet: Kokoonpano muuttui, luvassa uusi pitkäsoitto Vahvatunnelmaisen folk metalin kansainvälinen ykkösnimi Moonsorrow palaa albumikantaan 1. Kyseessä on runolevy, jolla Peitsamo lukee vuonna 1980 ilmestyneen kirjansa runoja. Mutta tästäkin huolimatta Jumalten aika on kokonaisuutena mustinta ja raainta musiikkia, mitä Moonsorrow on koskaan tehnyt! K u v a: Tu o m as Ta h v an ai n en uutiset_2016_1_a.indd 11 15.1.2016 10.25. Young nauhoitti viime kesänä julkaistun The Monsanto Years -albuminsa juuri Promise Of The Realin kanssa. Soundissakin neljällä tähdellä palkitun Lapin helvetti -studiolevyn viime kevättalvella julkaissut yhtye palaa albumikantaan ensi kesän loppupuolella, kun Svart Records julkaisee legendan Minun vereni -levytyksen. Metallican ja The Beatlesin musiikkia risteyttävä (!) yhdysvaltalainen Beatallica on yksi vuosittaisen Tampere Beatles Happeningin (4.–5.3.) omituisimmista esiintyjistä koskaan. Joku sureva fani oli siis vähän muokannut Bowie-kadun kylttiä omin päin, mutta musiikkielämästään tunnettu teksasilaiskaupunki antoi luvattoman kyltin olla viikon ajan paikallaan. heinäkuuta. Kiertueen otsikko on The Rebel Content. Myös hovisäveltäjä Tiimo Wiik heittää tulevaan TK-soppaan omat mausteensa, kertoo kitaristi Ilari Kinnunen. Suomalainen perkussionisti Tatu Rönkkö perusti tanskalaisten Efterklang-muusikoiden kanssa Liimanimisen kokoonpanon. Elämystä väritetään erilaisin kielija lyömäsoittimin. Odotettu levytys seuraa viisi vuotta sitten ilmestynyttä Varjoina kuljemme kuolleiden maassa -teosta. Lukuisista Bowie-kunnianosoituksista hienoin on puolestaan Austinin katukuvaan ilmestynyt David Bowie St -kyltti. PB SOUNDI SOUNDI 11 Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Tähden välit Hienoin Lemmyn osakseen saama kunnianosoitus tuli yllättäen Valiolta, joka julkaisi joulukuussa Lemmyn kanssa kuvatun hämmentävän mutta kohdettaan kunnioittavan ”I never drink milk, you assholes” -videon. huhtikuuta, kun helsinkiläisviisikko julkaisee Jumalten aika -järkäleensä. – Tulevalla levyllä on kaksi kitaristia, sillä aikaisemminkin bändissä vaikuttanut Lene ”The Lennart” Leinonen palaa ryhmään ja työstää materiaaliakin. – Yhtyeen tunnelma on suhteellisen helpottunut. Mehän aloitimme albumin tekemisen jo pari vuotta sitten, mutta lopulta noin 90 prosenttia materiaalista lensi roskiin. Levy tuo mieleen niin Voimasta ja kunniasta -albumin (2001) hittipitoisuuden kuin myöhempien aikojen synkemmän eeppi syydenkin. ”Neil Youngin tuoreen bändin soitosta tulee mieleen nuori ja aggressiivinen versio Crazy Horsesta. – Levyltä löytyy myös menevämpää materiaalia – edellisen kerran sellaista taisi tosiaan olla mukana vuonna 2001. Suitsutusta saaneessa ryhmässä vaikuttavat Willie Nelsonin pojat Lukas (kitara, laulu) ja Micah (kitara, laulu) sekä Anthony Logerfo (rummut), Corey McCormick (basso, laulu) ja Tato Melgar (perkussiot). Halusimme myös, että bändin oma soundi on hallitseva kautta linjan tämän vuoksi emme sotkeneet joukkoon mitään ylimääräisiä orkestraatioita tai mummokuoroja, kertoo Tarvonen. Ahkerana levyttäjänä tunnettu Kari Peitsamo julkaisee näinä päivinä peräti 118 raitaa sisältävän tuplaalbumin Maan alla. Neil Young saapuu Helsinkiin Torniossa vuonna 1980 perustettu punk/hardcore-orkesteri Terveet Kädet pysyttelee ilahduttavan aktiivisena. 18.3
helmikuuta. Raskaissa merkeissä mennään myös South Park -tapahtumassa, joka järjestetään Tampereella 10.–11. Gunsin sulosäveliä. Helsingin Sörnäisissä 17.–18.6. Fiilis on hieno, joten eiköhän tässä olla melkoisen vakaasti ”back in business”! HC Andersen – vielä pari kertaa, pojat! Huomio, jyväskyläläiset ja joensuulaiset! Viime kesänä Ilosaarirockissa paluun estradille tehneen legendaarisen hardcore-ryhmä HC Andersenin näillä näkymin viimeiset keikat soivat Lutakossa 29.1. 1.-3. Heinäkuun puolivälissä järjestettävään Ilosaarirockiin tulevat tanskalainen Volbeat, brittiläinen The 1975 ja lukuisa joukko vielä nimeämättömiä artisteja. ja Kerubissa 30.1. Ulkomaalaisia nimiä on tulossa myös ainakin Jurassic Rockiin, Kuopion Rockcockiin, Ruisrockiin ja Kivenlahtirockiin. – Thunderstonen takavuosien levyt olivat toinen toistaan rankempia. Amerikkalaisen Anthraxin lisäksi länsinaapurin puolelta juhliin saapuvat Sabaton, At The Gates, The Haunted ja Spiritual Beggars. Lisäksi valmistelen omaa Paleface-materiaalia. Esiintymässä ovat muun muassa pohjoisamerikkalaiset death/black metal -legendat Possessed ja Blasphemy. Siellä nimittäin aloittaa Olohuoneklubi, joka ”keskittyy vahvan oman äänen artisteihin ja heidän ihon alle pääseviin lauluihinsa”. Palefacella on toki muitakin kiireitä. Sohvilla, nojatuoleilla ja huonekasveilla sisustettava klubi järjestetään jatkossa kerran kuussa. Jokaisessa ”olkkari-illassa” esiintyy kolme artistia sekä tunnettu pääesiintyjä, jota ei kuitenkaan paljasteta ennakkoon. 12 SOUNDI Uutiset A-PUOLI > Festivaalien ulkomaalaisvieraat varmistuvat kovaa vauhtia Tuleva kesäsesonki käynnistyy äärimmäisen raskaasti jo toukokuun puolivälin jälkeen, kun metallifestivaali Steelfest valtaa Hyvinkään Vanhan Villatehtaan. kesäkuuta. Tällä kerralla homman nimi on ”takaisin juurille”. Eräs kesän merkittävimmistä tapahtumista, Flow-festivaali, soi Helsingissä elokuun puolivälissä. Entäpä sitten Thunderstonen jatko. Helsinkiläisen metalliyhtye Thunderstonen syksyllä 2009 ilmestynyt Dirt Metal -levy oli jäädä ryhmän viimeiseksi, mutta eipä se sitten jäänytkään. Nyt ovat ne omatkin odotukset kovassa nousussa, sillä Apocalypse Again on saanut todella hyvää ennakkopalautetta, aloittaa kitaristi Nino Laurenne. Samalla pitää ylistää bändin jätkiä, sillä heidän soittonsa on todella taitavaa, kertoo Paleface. – Tällä hetkellä työstän musaa Helsingin Kaupunginteatterin lastennäytelmään AtomiAatos. Vanhan laulajansa Pasi Rantasen riveihinsä taas saaneen orkesterin paluualbumi Apocalypse Again ilmestyy Suomessa Sakara Recordsin kautta 1. Pohjanmaalla on juhannuksena tarjolla painavaa asiaa. Kuvailisin uuden materiaalin putoavan The Burningin (2004), Tools Of Destructionin (2005) ja Evolution 4.0:n (2007) välimaastoon. Tarjolla on esimerkiksi Slayerin, Bullet For My Valentinen, Soilworkin, Powerwolfin ja L.A. – HCA on monin tavoin oleellinen bändi suomalaisen mätön historiassa. heinäkuuta Tuskayleisö pääsee nauttimaan ainakin Anthraxin, Gojiran, Avantasian, Behemothin, Testamentin ja Primordialin konserteista. Ryhmän solistina toimii Karri Miettinen, aka Paleface. huhtikuuta. Apocalypse Againin biiseistä löytyy tarttuvuutta, modulaatioita ja muuta mukavaa. Seuraava varsinainen Pale-julkaisu lienee tunnusbiisi Antti Jokisen inhorealistiseen lähiöelokuvaan Pahan kukat. Vaikutuksen kuulee vaikkapa YUP:n ja Jarkko Martikaisen sekä Stam1nan ja Mokoman touhuissa. Raportoimme esiintyjistä Soundin nettisivulla, kunhan festivaalit sen sallivat. Helsinkiläinen Tuska Open Air -metallijuhla lähestyy jo kahdenkymmenen toimintavuoden rajapyykkiä. Helsingissä aloittaa yllätyksellinen Olohuoneklubi Talven ja kevään aikana kannattaa suunnata kohti Helsingin Gloriaa. Tammerfest taas tuo Suomeen brittisuosikki The Hurtsin. Tai no, halusimme saada sen ylipäänsä valmiiksi, sillä bändin breikkihän alkoi venähtää turhankin pitkäksi. Mukana ovat muun muassa Sia, Chvrches, Descendents, Four Tet, Jamie xx ja Ata Kak. – Emme asettaneet pitkäsoitolle sen kummempia tavoitteita. – Tarkoituksena on tehdä levyn tiimoilta keikkoja niin paljon kuin mahdollista. Nummirock juhlii ensi kesänä kolmekymppisiä ja konsertoimaan ovat tulossa muun muassa Mayhem, Trivium, DragonForce ja Marduk. Soundin kuulemien huhujen mukaan luvassa on todella hienoja yllätyksiä. Jos etenkin ruotsalainen raskaskätisyys kiinnostaa, heinäkuun alkupuolelle bakkanaalinsa siirtänyt Jalometalli on ehdoton tapaus. Esiintymässä ovat esimerkiksi Ramm stein, Biffy Clyro, Five Finger Death Punch, Bring Me The Horizon, Flogging Molly, Damien Rice, Jamie Lawson ja Warren Ellisin johtama Dirty Three. Nyt oli tosiaan ideana palata kohti bändin alkuaikoja. – Vedämme Satuja ja tarinoita -albumin (1990) materiaalia alkuperäissovituksina ja settilistassa on mukavat 45 biisiä. Viime kerralla profiilinsa uusiin korkeuksiin nostanut Provinssi on eräs tulevan kesän suurista juhlista. Silloin estradille nousevat Antero Lindgren, Lake Jons, The Hearing sekä päänimi, joka on tällä hetkellä virallisesti keikkatauolla. Thunderstone back in business PJ HARVEY DESCENDENTS BIFFY CLYRO K u v a: Fr an k M ad d o ck s K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: N ad i H am m o u d a uutiset_2016_1_a.indd 12 15.1.2016 10.25. Heinäkuu päättyy Oulun Qstockiin, jonne saapuu muun muassa Opeth. Soundin ensi käden havaintojen mukaan mies toimittaakin asiansa todella komeasti. Avajaisiltaa vietetään 17. järjestettävä Sideways puolestaan marssittaa estradille äärimmäisen odotetun brittivieraan eli laulaja/ lauluntekijä PJ Harveyn
O U T A TRUE BREATH OF FRESH AIR! THE NEW ROSES fuze catchy Hard Rock with classic Glam, Sleaze and Blues! THE NEW ROSES Dead Man`s Voice Available as LTD Digipak, LTD Vinyl and Download! ! NOW O U T CONAN Revengeance Available as LTD Digipak, LTD Vinyl and Download! Unrelenting Caveman Battle Doom! The wrath of is upon us! Monumental Symphonic Metal orchestral arrangements meet mean riffing and lush melodies ! WWW.FACEBOOK.COM/ NAPALMRECORDS DOWNLOAD THE FREE NAPALM APP FOR BOTH IPHONE AND ANDROID! VISIT OUR ONLINE STORE WITH OVER 25.000 ITEMS – SPECIAL EDITIONS, CDS, VINYL, DVDS, MERCHANDISE: WWW.NAPALMRECORDS.COM! Queen tulostus.indd 13 14.1.2016 10.36. ! NOW O U T SERENITY Codex Atlanticus Available as LTD Digipak, LTD Vinyl and Download! ! 26.02. O U T 4 th STUDIO ALBUM BY SWEDEN’S FINEST POST HARDCORE METALLERS ADEPT! Perfect Balance between raging Metal Parts & airy Post Arrangements ! ADEPT Sleepless Available as CD and Download! ! 26.02. O U T DELAIN Lunar Prelude Available as LTD Digipak CD and Download! SINK YOUR TEETH INTO LUNAR PRELUDE; A TASTE OF DELAIN‘S LATEST SOUND! 2 BRAND-NEW STUDIO TRACKS, 1 REMAKE, 4 LIVE TRACKS + 1 ORCHESTRA VERSION! LTD Golden 12” Vinyl exclusively available via www.napalmrecords.com ! ! 19.02. O U T GREENLEAFRise Above The Meadow Available as LTD Digipak, LTD Vinyl and Download! A TIMELESS ROCK MASTERPIECE WHERE EVERY TRACK IS ENCHANTING! ! 19.02
Olimme 1990-luvulla tanssimassa Laikojen tahtiin Tavastialla, kun Alvar Gullichsen pyysi meitä tanssimaan Laika Sex Machinen kanteen. Keräsin 1520 biisin listat Ranskan tuottajille. Sen jälkeen hurahdin hänen lauluunsa Almodóvarin Puhu hänelle -leffassa, huikeaan versioon Cucurrucucu Palomasta. Ohjaaja innoitti tekemään siihen useita kappaleita säveltäjän Peter Foxin kanssa syntyi monivuotinen yhteistyö ja kolme yhteistä albumia. Heistä ”oli kuin avaisi ikuisuuksia salatun aarrearkun, ja näkisi ensimmäisenä helmiä, joita muu maailma ei ole vielä nähnyt”. Halusin omillekin levyilleni Bande a Partin kaltaista äänimaailmaa. Sitten hankinkin kaikki albumit, jotka sain käsiini. LEVYTYS, JOKA TUO MIELEEN BALETTIKOULUN AJAN André Previn Swan Lake (Tšaikovski) – Oopperan kansallisbalettikoulu oli kakkoskotini 1982-87. Uudelle levylle hain nuorempaa sukupolvea ja naistekijöitä. – Ajatuksissa on jo toisenlainen levy ja parikin tulevaa leffaa, mutta niistä enempi ajallaan. Caetano Veloso The Best Of Ihastuin hänen versioonsa Beatlesien Helpistä hotellihuoneessa Kaliningradissa Mika Kaurismäen kuvauksissa. Treme Brass Band Gimme My Money Back – Olin toki jo Toussaintin, Dr. LEVY, JOKA KYTKEYTYY TIETYN ELOKUVAN TEKOON Irina Björklund Oh l’Amour – Vuonna 2004 esitin pääosaa amerikkalaisessa indie-elokuvassa Red Is The Color Of... Miksei kaikkialla ole jazz-hautajaisia. Siinä soitettiin katolla sahaa, ja tiesin sillä hetkellä: tuo instrumentti on eläkesuunnitelmani! Leffan koko musamaailma kolahti, ja kovaa. I rina Björklund on näytellyt yli viidessäkymmenessä elokuvassa ja tv-sarjassa. TAUSTAMUUSIKOIHINI KYTKEYTYVÄ LEVYTYS Laika & The Cosmonauts Laika Sex Machine – Olin Laikojen fani ja Latebirdsien biletyskaveri monta vuotta ennen kuin Janne Haavisto, Markus Nordenstreng ja Mikko Mäkelä päätyivät bändiini. SUURIN LAULAJASUOSIKKINI LEVY, JOKA OLI SELVIN KIMMOKE SAHAN SOITOLLE Carlos d’Alessio Bande originale du film Delicatessen – Muistan viettäneeni 16-vuotiaana valkoisen yön elokuvafestareilla Pariisissa, ja näin aamutunneilla Delicatessenin. Se oli kauneinta musiikkia maailmassa, kunnes ooppera potki 14-vuotiaan pihalle 3 vuotta ennen ammattitanssijaksi valmistumista. Ranskannos on inspiroivaa ja haastavaa tutkimusmatkailua. He tekivät objektiivisin korvin loppukarsinnan. – Kuuntelin levy-yhtiötäni Kaihoa, bändiläisiä, usein jopa äitiäni ja tuntemattomiakin. – Hain tarttuvia melodioita ja merkityksellisiä sanoituksia sekä kappaleita, joiden tiedän koskettavan suomalaisia, kuten Romanssi tai Sinua, sinua rakastan. Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Irina Björklund ALBUMI, JOKA SAI MUSIIKKIINNOSTUKSENI HERÄÄMÄÄN Paul Anka Sings His Big 15 – Noloa ehkä, mutta osasin varhaisteininä Ankan, Ricky Nelsonin, Dean Martinin, Bobby Vintonin ja Bobby Veen biisit ulkoa, kun muut luokkalaiset diggailivat Dingoa, Michael Jacksonia ja Madonnaa. Yllätyksekseni kaikki ilmaantuivat paikalle. Buukkasin meilitse liudan tuntemattomia muusikoita. Nyt keikkailen Ce soir tout peut arriver-levyn kanssa mahdollisimman paljon ja satsaan sen ulkomaanlevitykseen. Olin onneni ja energiani huipulla, kun sain elää unelmaani. Hän oli ollut MySpace-ystäväni jo vuosia, ja olin sahaakin nauhoittanut hänen tuottamalleen Phoebe Killdeerin levylle. Ilokseni Jon Gross bändistä soittaa levylläni tuubaa. Taitaa vieläkin olla niin. LEVY, JOKA LIITTYY NEW ORLEANSIN LEVYTYKSEENI LEVY, JOKA KIINNITTI HUOMIONI TUOTTAJA MARC COLLINIIN Nouvelle Vague Bande a Part – Levy, jota rakastin kauan ennen kuin tohdin pyytää Marc Collinia tuottamaan omat levyni. Heille Suomi on täynnä maailmanluokan hittejä, joiden ainoa haitta on kieli. Johnin ja Queen Idan fani, mutta nyt Treme Brass Band edustaa New Orleans -tunnelmaa; musiikki kuuluu elämän joka vaiheeseen ja on kaikille kadunmiehille yhteistä. Studiossa Mardi Gras Indians -bändi, Poika nimeltä Päivi tuuballa ja banjolla, Valo yössä katupianistilla, Oi mikä ihana ilta 20-luvun swingahtavana versiona. Hän on levyttänyt ranskaksi viisi albumia, joista kolme sahasoittopelin ja säveltäjä Peter Foxin kanssa ja viimeksi kaksi levyä ranskannoksia suomalaisista kappaleista tuottajien Marc Collinin ja Liset Alean huomassa Pariisissa ja New Orleansissa. – Suurimpaan osaan levyille päätyneistä biiseistä minulla on jokin oma tunneside tietystä elämänvaiheesta, Irina kuvailee. Sininen uni ja Elämä on juhla kolahtivat heihin kovaa. Elämäni sooundit 1_16.indd 14 15.1.2016 13.31. – New Orleansin sessiot olivat iso riski. Harmitti, että olin syntynyt vuosikymmeniä liian myöhään. Kotona treenasin pikkujoutsenia vinyylin tahtiin valkoinen hörhellyspuku päällä. Ensimmäisellä Oh l’Amour (2006), on kyseisen leffan biisejä
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Sammelanzeige 01-16.indd 1 13.01.16 16:39 Nuclear tulostus 2.indd 15 14.1.2016 12.56
Kahdeksan vihaisen tyypin kohtaamisesta kertovan elokuvan alkupuoli on yllättävän rauhallinen, mutta ohjaajalle ominainen kekseliäs dialogi pitää mielenkiinnon yllä. – Äänestys oli Monspin Kepen idea. Walter Isaacsonin hienoon elämäkertateokseen perustuva elokuva esittää Jobsin sekä älykkäänä tietokoneguruna että itsekkäänä paskiaisena, mutta hahmossa on myös syvyyttä, joka tuodaan esiin vaikean tytärsuhteen kautta. Suomalaiseen hiphopiin keskittynyt Joku Roti Records voi siis ylpeillä. Michael B. Realiteetit tulivat vastaan. Se on enemmän sellainen raadin valinta eli politbyroo-meiningillä mennään. Tarantino on yleensä kierrättänyt elokuvissaan musiikkia sieltä täältä, mutta The Hateful Eightissä on legendaarisen Ennio Morriconen tekemä uusi upea score, joka tuo mieleen kauhuelokuvamaisia tunnelmia. Nuorisovankilassa kasvanut Adonis värvää valmentajakseen parhaan mahdollisen miehen, isänsä vanhan ystävän ja vastustajan Rocky Balboan, jota luonnollisesti esittää Sylvester Stallone. Me ei kuitenkaan ajateltu levy-yhtiön toimintaa ensisijaisesti hyväntekeväisyystyönä. – Aika kävi vähiin. Jordan on lahjakas näyttelijä, joka esiintyy uskottavasti myös nyrkkeilykohtauksissa. Jackson saa kahdeksikosta eniten tilaa. Elokuvan toinen suuri vahvuus on Aaron Sorkin, joka tunnetaan paitsi West Wingin ja Uutis huoneen luojana televisiosta myös Facebook-leffa The Social Networkin käsikirjoittajana. The Hateful Eight on Django Unchainedin tapaan western, mutta tyyliltään aivan erilainen. 6Mäen ja Haamun kanssa pyöritetyltä Tre-Funk III:ltä tulee levy. Voi hyvällä syyllä sanoa, että Joku Roti nosti etenkin pohjoisen suomiräpin varteenotettavaksi tekijäksi. Toimintaan vahvimmin henkilöitynyt Hannibal alias Hannu Stark nostaa muista tärkeistä artisteista esille myös viime vuonna menehtyneen Erik ”Edorf” Ingebrigtsenin. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Harva pystyy pitämään laatua tai edes kiinnostavuutta yllä vuodesta toiseen. Yhtiön historia on nyt lyöty nippuun uuden omistajan (niin ikään suomihiphopin pioneeri Monsp) taholta. Taso pysyi korkealla ja profiili johdonmukaisena. Monet sivuhahmot ja -vaiheet jäävät kuitenkin pintaraapaisuksi, ja tarinassa tuntuu olevan liikaa aineksia yhteen elokuvaan. Fassbender on kuitenkin niin karismaattinen näyttelijä, että sillä ei ole väliä. Stallonen hahmon oma sisäinen kamppailu tekeekin elokuvasta mielenkiintoisen. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ERI ESITTÄJIÄ: JOKU ROTI (MONSP) Suomiräpin politbyroon perintö STEPA K u v a: V ee ra U u ti n en sanoin kuvin_1_2016 -taitto_a.indd 16 15.1.2016 10.22. Aivan kuin ensimmäisessä Rockyssa, voitto nyrkkeilykehässä ei ole pääasia vaan se, mitä kaikkea tavoit teeseen pyrkiminen merkitsee. Kelpo perinnön jättänyt Joku Roti kaatui lopulta mihin ruohonjuuritason tekijät yleensäkin. Myöhemmin tämän vuoden aikana on tulossa vielä part kakkonen. Meillä oli kuitenkin jo kiva historia. – Joku Roti Mafian posselevy on tulossa ja Hot Herosin yhteislevy äänitetään loppuun helmikuussa. Sitten ilmestyi nuori musiikkitoimittaja Atte Blom, joka kavereineen perusti Love Recordsin. Ryan Coogler (Fruitvale Station) on pätevä ohjaaja, joka on tehnyt Creedistä muutakin kuin suoraviivaisen urheiluelokuvan. Siitä alkoi uusi aikakausi Suomen musiikkielämässä. HHH THE HATEFUL EIGHT Quentin Tarantinon elokuva on aina tapaus. Pirkka-Pekka Petelius on loistava Topi Kärki, ja mieleenpainuvan roolin tekee myös Otto Donneria esittävä Tomi Alatalo. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen myös Hannibalilta itseltään on luvassa uutta omaa materiaalia useallakin rintamalla. LOVE RECORDS – ANNA MULLE LOVEE Suomalainen musiikki oli 1960-luvulla iskelmää ja humppaa, ja aikakautta hallitsi Toivo Kärki sekä lauluntekijänä että levy-yhtiön johtajana. Tarantinon luottomies Samuel L. Anna mulle lovee on sympaattinen elokuva, josta on mukava bongata musiikkimaailmasta tuttuja tyyppejä ja bändejä. Tarantinolla on ollut tapana nostaa unohdettuja tähtiä uudelleen valokeilaan, ja tällä kertaa kunnian saa Jennifer Jason Leigh, joka kiittää tekemällä raivoisan roolisuorituksen. Jordan). Aleksi Mäkelän ohjaamassa Anna mulle lovee -elokuvassa on parasta ajankuva, joka on asuineen ja muine pikku yksityiskohtineen rakennettu taidolla. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI M onesti artistien uraa arvottaessa otetaan esille se, missä vaiheessa olisi ollut soveliasta lopettaa. Hieman pateettiseen elokuvaan kaipaisi lisää särmää, mutta Rocky-elokuvien jatko-osaksi Creed: The Legacy Of Rocky silti on enemmänkin kuin kelvollinen. Kokoelman biisilista valikoitui nettiäänestyksen perusteella. Hänellä oli niin luontainen ja omalaatuinen lähestymistapa. Puolivälin jälkeen Tarantino pistää isomman vaihteen päälle, kun tarinan rakennetta aletaan rikkoa, ja mukaan tulee verisiä väkivallan purkauksia. On mukava päästä taas takaisin kuvioihin mukaan. The Social Networkin ohjaaja David Fincherin piti jatkaa Sorkinin kanssa yhteistyötä, mutta kesken tuotannon tilalle tuli toinen A-luokan tekijä Danny Boyle, jolla onneksi on myös upea visuaalinen silmä ja taito pitää monimutkaisen tarinan langat käsissään. HHHH STEVE JOBS Apple-pomon elämästä kertovassa elokuvassa nimiosaa esittävä Michael Fassbender ei ulkoisesti juuri muistuta Steve Jobsia. Ei haluttu väkisin jatkaa. HHHH CREED: THE LEGACY OF ROCKY Rocky-elokuvien spin off tuo näyttämölle lahjakkaan nyrkkeilijän nimeltä Adonis Creed (Michael B. Roolia varten pömppömahan kasvattanut Jarkko Niemi esittää Atte Blomia luontevasti. Dialogi on Sorkinille ominaisesti monipolvista ja älykästä ja sitä on paljon. Joku Roti -vinyylikokoelmalla tiheimpään tahtiin esiintyvät toiminnasta vastannut Hannibal ja Sodankylän nuori sankari Stepa. – Hän handlas räpin eri genrepaikat vaivattomasti. Hän jää kuitenkin hienon rooli työn tekevän Stallonen varjoon. Näyttelijätkin ovat mainioita. Levy-yhtiön katalookeja tutkiessa se on vielä harvinaisempaa. Kun täytyi saada leipää pöytään muillekin kuin itselle ja yksi keskeisistä tyypeistä sairastui vakavasti piti miettiä mikä oli prioriteetti. Joku Roti -porukalla valittiin ne biisit
Voi Amy! TEKSTI: PEKKA LAINE AMY WINEHOUSE: THE COLLECTION (UNIVERSAL) Amyn suppea tuotanto laveassa paketissa K u v a: Ja so n B el l sanoin kuvin_1_2016 -taitto_a.indd 17 15.1.2016 10.22. Paketin parasta antia edustavat yksittäiset loppuunsaatetut studiotuotannot ja demotyyppiset luonnokset. Viralliset albumit Frank ja Back To Black ovat liian lähellä, jotta niitä voisi kuulla toisin. Silmäkulmassa esiintyy outoa kostumista ja levyjen mukaan pakatut upeat valokuvavedokset alkavat kummasti näyttää maagisilta. Back To Black osuu edelleen suoraan hermoon. Se on myös osa mittavaa operaatiota, jossa Winehousen vetovoimalla ja musiikillisella muskelilla kehrätään elämyksiä asiakkaille ja tulovirtoja omistajatahoille – reilut neljä vuotta laulajan kuoleman jälkeen. Syy on ilmeinen. Viiden vinyylin mittainen sukellus Winehousen musiikilliseen jäämistöön ei tarjoa vastaavia valaistumisen hetkiä. The Collection on hieman pahemmin Amyn pihteihin jääneille suunnattu julkaisu. Amyn tuotanto on suppea. Siististi miksatut, hyviä laulutulkintoja sisältävät ja artistin muistoa kunnialla ylläpitävät tallenteet kestävät kuuntelun, mutta kiihkoa ne eivät synnytä. Asif Kapadian ohjaama loistava Amy-dokumenttielokuva on Winehouse-offensiivin pihvi. Jazz-kitaran säestyksellä lauletut kappaleet tulevat iholle ja aikaansaavat selvästi jyrkimmän reaktion. Graafiselta ilmeeltään tyylikkään murikan kolme muuta levyä on haalittu sekalaisista lähteistä, epäilemättä vilpittömin mielin. Hieman pakkopullalta maistuvia live-taltioita on yksi levyllinen kokonaan ja Raritiesotsikolla varustetusta vinyylistä merkittävä osa. Vähäisiä vuosia haaskattiin, eikä varastoon saatu oikein mitään artistista kuvaa suuntaan tai toiseen järkyttävää materiaalia. BBC-sessioista ja demoista noukitut pienimuotoisemmat numerot sen sijaan kurkistavat syvemmälle Amy Winehousen sieluun. Pieteetillä rakennettu henkilökuva oli syvä ja yllättävän raju katselukokemus niillekin, jotka luulivat tuntevansa Amyn. 16 SOUNDI SOUNDI 17 M inusta tuli monen muun tavoin Back To Black -albumin myötä Amy Winehouse-fani. Esikoinen on yhä laulullisesti vakuuttava mutta toteutukseltaan hieman steriili jazzsoul-kokonaisuus. Muutamissa tyttöyhtye-covereissa on erityistä verevyyttä. Kuulun siis tämän uhkeasti paketoidun ja järkikatsannossa ylimitoitetun vinyylikokoelman kohdeyleisöön
Kun yhtiö oli kiinnittämässä Hurriganesia, Lovessa käytiin keskusteluja, otetaanko koko bändi vai pelkästään Albert Järvinen sooloartistiksi. Donnerin kirjoittamat sovitukset soivat hienosti, ja levyiltä kuulee, että Österbergissä olisi ollut ainesta myös poplaulajaksi. Atte Blomin muistikuvan mukaan juuri Österberg oli vahvasti sitä mieltä, ettei Hurriganesia saa hajottaa, vaan koko kolmikko täytyy kiinnittää Lovelle. Loppu on kotimaisen rockin historiaa. Österbergin laulut olivat kenties kohdeyleisölle liian vaikeita, tai markkinoinnissa meni jotakin pieleen, mutta suurta teiniyleisöä levyt eivät löytäneet. Jälkimmäisen singlen jälkeen Österberg palasi rumpupallin taakse, jossa hän viihtyikin paremmin. Asiat eivät kuitenkaan menneet kuten toivottiin. Österberg soitti jo 1960-luvun puolivälissä suosituissa kitarabändeissä ja kiersi Dannyn ja Jussi Raittisen taustamuusikkona. Toisen singlen kuvakanteen laitettiin hänestä idolityyliin iso, iloinen kasvokuva. > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar Ronnie Österbergin lyhyt laulajanura W igwamin rumpalina tunnettu Ronnie Österberg oli Wigwamin perustamisen aikaan jo kokenut muusikko, vaikka hän oli iältään vasta parikymppinen. Love Recordsin alkuaikoina Österbergistä yritettiin tehdä myös laulajaa, koska hänestä kaavailtiin yhtiölle teinisuosikkia kilpailemaan Dannyn ja Johnnyn kanssa. Wigwamin hajottua Österberg työskenteli studiomuusikkona ja toimitti Yleisradion ruotsinkieliselle puolelle Smultronstället-musiikkiohjelmaa. Wiik näki bussin etupenkillä hippivaatteisiin pukeutuneen itkevän miehen, joka toisteli hysteerisenä: ”John Lennon on kuollut, Ronnie Österberg on kuollut.” Hippisukupolvelle yksi aikakausi päättyi viimeistään joulukuussa 1980. Hän oli mukana myös suomalaisen rockin pioneeriyhtye Blues Sectionissa. Österberg lauloi vuonna 1968 kaksi suomenkielistä popsingleä, joilla hän tulkitsi Otto Donnerin ja Jim Pembroken sävellyksiä Blues Sectionin, suuren orkesterin ja jousien säestyksellä. Tasavallan Presidentin saksofonisti Pekka Pöyry oli tehnyt itsemurhan saman vuoden elokuussa, kaksi päivää Österbergin jälkeen kuoli John Lennon. Hän suostui levyjen solistiksi ja poseeraamaan valokuvissa, mutta suhtautui jälkikäteen nihkeästi poplaulajanuraansa. Lennonin murhan jälkeisenä talvipäivänä toimittaja-muusikko Mikael Wiik matkusti Helsingin paikallisliikenteen bussissa. Vähitellen hän väsyi elämään masennuksen ja vaikean diabeteksen kanssa, ja teki itsemurhan itsenäisyyspäivänä 1980. Kaupallinen floppi ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, että Österbergin singlet olisivat huonoja. Ronnie Österbergin voidaan sanoa edustaneen kansainvälisestikin ottaen huipputasoa, mutta hän ei vain pitänyt itsestään turhaa ääntä”, Helsingin Sanomat kirjoitti nekrologissaan kuoleman jälkeen. Erityisen koskettava biisi on hänen oma sanoituksensa Ei kauempaa, jonka tulkinnalle saa hyvän vertailukohdan, kun kuuntelee Tapani Kansan versiota samasta kappaleesta. 18 SOUNDI ”Hippisukupolvelle yksi aikakausi päättyi viimeistään joulukuussa 1980.” K u v a: Lo v e R ec o rd s K u v a: M ar k u s P aa ja la Rakkauden rajamailla_1_2016.indd 18 14.1.2016 17.02. ”Vaikka Österberg tunnetaankin parhaiten Wigwamin rumpalina, oli hänen merkityksensä suomalaisen rock-rumpaliperinteen luojana vieläkin tärkeämpi. Ronnie Österbergin rooli Love Record sin historiassa oli yleisesti tiedettyä isompi. Ronnie Österberg oli Love Recordsin historiassa mukana muutenkin kuin laulajana ja muusikkona. Hänellä oli näppinsä pelissä esimerkiksi Hurri ganesin yhtiölle kiinnittämisessä
SUPPORT Nightwish tulostus.indd 19 14.1.2016 10.43
– Esimerkiksi pintaliitoskomponenttilaitteisiin en koske. Kunhan saadaan sairaus taltutettua, aion palata entistä kovemmilla ammuksilla. Teksti: Esa Kuloniemi Fuzz or die! SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 3 -P ersaukisuudestahan kaikki hyvä alkaa, toteaa Poison Arrow FX:n Aleksi Sorjonen. Hän ratkaisi Tube Screamer -puutteensa tilaamalla Fuzz Face -rakennussarjan. Tätä nykyä Aleksi on maamme keskeisiä nuoremman polven pedaaliseppiä. Myös oma soittaminen menee näiden hommien edelle jos on pakko valita. – Aloitin bändihommat black metalin parissa. Koulutukseltaan Sorjonen on tietotekniikka-asentaja. Kotona soittelen akustista bluesia. Harrastus maksoi itse itsensä. TS-kytkennät useampaan kertaan läpi käytyään hän kehitti niistä omat variaationsa ja tajusi pian voivansa myydä projektit eteenpäin rahoittaakseen seuraavan. Sorjonen on erikoismies ja idealisti, joka ei toteuta mitä tahansa. Hän käväisi myös tekussa tietoverkkopuolella, mutta ”ymmärsi lopettaa ajoissa”. Tietyt biisit on kaivanneet tietynlaisia soundeja, jotka on kaiveltu kolvilla esiin. Pääasiallinen interaktio tapahtunee fuzzmiesten kanssa. Toisaalta hullummat kokeilut kaiken maailman ring modulaattorien kanssa on pakottaneet hakemaan uutta kulmaa soittamiseen ja säveltämiseen. Mikkohan tiesi vastata, että ei kun semmoinen 70-luvun rokkibändi. 20 SOUNDI se, joten osaan tarvittaessa huoltaa ja modata laitteita vaivatta. – Useimmat tuntuvat kaipaavan niitä perinteisiä juttuja, mutta sekoilubokseillekin on hämmentävän iso käyttäjäkunta. – Oli hirveä palo päästä kokeilemaan erilaisia vekottimia, mutta ei pennin hyrrää taskussa. Jokusen kympin rahaa polkimeen säästettyäni juolahti mieleen, että onhan mulla kolvi ja perustason tietämys elektroniikasta. Pyrin hankkimaan itselleni kaiken irtoavan kokemuksen, jotta tiedän mistä puhun. Fuzzit on mun laji. Olen kuitenkin panostanut kaiken vapaa-ajan jytädeeliseen fuzzbluespläjäykseen nimeltä Bomber Gap. Käsityöläisaspekti on tässäkin hommassa tärkeä. Tykkään viestiä tekemisistäni ja ihmiset tuntuvat pitävän avoimesta toiminnasta. Sorjonen kiteyttää Poison Arrow -ideologian sloganiin ”More Nintendo, less Marshall” ja kertoo tekevänsä pedaaleja lähtökohtaisesti omien intohimojensa pohjalta. Osin siksi, että se ei oikein ole sen arvoista. Teen lähes kaiken itK u v a: H ei k k i R au d as ko sk i E-liike 1_16 .indd 20 13.1.2016 11.27. Se on oikeasti aika tärkeää tänä kertakäyttökulttuurin aikana, vaikka omista virheistä ei tunnuta olevan valmiita puhumaan. Se on semmoinen soppa mikä syntyi kun luottobasistini Jarin kanssa kyseltiin punkpiireissä rumpaloivalta Mikolta, josko perustettaisiin joku punkbändi. – Rokkenroll ei ole salonkikelpoista, eikä tässä kukaan vaurastu. Olen toki tehnyt ihan kaikkea ja koen, että eniten toiminnassani on arvostettu viestintää. Olin työtön 18-vuotias, kaiken lisäksi vielä basisti ja vailla Tube Screamer -tyylistä hyvennintä punkkihommiin. Hän höynähti fuzzeihin vakavasti ja kuin itsestään alkoi muodostua pienimuotoinen brändi, Poison Arrow. Isoa osaa soittajista tuntuu kiinnostavan > A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Ja luonnollisesti otan vastuun virheistäni kiertelemättä. Toiseksi en oikeastaan ole kiinnostunut niiden olemassaolosta muutenkaan. Sen jälkeen tuli megapoliittista hardcorepunkia, sekä yhtä lailla poliittista amerikkalaishenkistä punk-lähtöistä banjofolkia soittava Slack Bird, joka on aktiivinen edelleen. Aleksi koki valaistuksen erään Fuzz Face -innovaationsa kanssa. – Bomber Gap on näytellyt isoa osaa Poison Arrow FX:n kehityksessä ja vice versa. Kerran olen kuitenkin näyttänyt virtuaalista ovea kun jonkun white power -bändin reppana kyseli pedaalijuttuja musaansa. – Juuri nyt olen tauolla näistä hommista, koska vanhempi lapsistani sairastui vakavasti ja voimavarani menevät perhe-elämään. Ovat juuri nyt jopa vähän trendikkäitä. Vaikka olen luonteeltani melko rääväsuinen, en koe politiikan kuuluvan tähän toimintaan. Kehotin suksimaan lepikkoon. Jyväskyläläisen Aleksi Sorjosen veto pörinälaitteisiin oli alusta asti kova. Kävin vetämässä tulevalle levylle pari raitaa slideäkin. Jossain se raja menee
– Minulla on muutama fuzz-prototyyppi takataskussa. Rennommin elämään suhtautuva kakkoskitaristi Elvin Bishop porskuttaa edelleen. Link Wray -vainaa olisi kussut hunajaa, jos olisi saanut tällaisen herkkupalan bändiinsä vuonna 1958, jolloin Leokin muuten eli vielä. Vaikka tyylissä sekoittuivat ohella soul, funk ja jazz, oli blues loppuun asti vahva vaikuttava komponentti. Ne on kuitenkin nyt myyty loppuun, eikä lisää ole kiikarissa. – Joo, se on meidän hörhöjen vastuulla. Fuzzeihin kuuluu vielä tuntitolkulla paitsi transistorien vaihtelua, myös optimointia, biasointia ja yleensä kotelo avataan vielä muutaman kerran ennen luovutusta, koska ”entä jos?” – Desert Fuzz on ollut varsinainen päätuotteeni. Sorjonen valitsee jokaiseen pedaaliyksilöön transistorit käsin sekä mittaamalla että kuuntelemalla ja sovittaa niitä joskus tuntitolkulla. Butterfield kohtasi huumekuoleman 1987. Mutta pyrin täyttämään markkinoilta semmoisen raon, johon ei ole ollut liiemmin tunkua. Myöhemmin Butterfield laajensi ilmaisuaan muun muassa lisäämällä kokoonpanoonsa puhallinsektion. Paluuta entiseen ei ollut. Suomessakin bändin riveissä nähty Buzz Feiten menestyi keksijänä kehittämällä mullistavan kitaran viritysmekanismin. Tästä äpärästä syntyi Fender Rumble -bassosysteemi. Yleensä kasaan jonkun valmiin kytkennän testilevylle, vedän henkeä ja pilaan sen kaikilla osaamillani tavoilla. Mustavalkoinen yhtye keskellä 60-luvun alun Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikekuohuntaa tiesi pomminvarmasti vaikeuksia, mutta Butterfieldin johtama ristiretkeläisjoukko tiesi mitä teki. Keikkapaikka oli autio ja tyhjä, koska pimeys peitti kontrabasistit. Butterfield ja englantilaiset uskonveljet, kuten Mayall, Rollarit ja Animals, osoittivat 1960-luvun puolivälissä nuorelle valkoiselle yleisölle, kuinka blues oli paitsi perusta, myös ajassa hengittävää energiaa ja ytimiin menevää rankkuutta. Nyt Butterfieldin koko aikavälillä 1965–1980 ilmestynyt levytuotanto, 13 albumia, on saatavilla yhtenä boksina. Paul Butterfield läpäisi miehuuskokeen ja mustat alan starat opettivat valkonaamalle niksejään. Jalkapoljettava särökin löytyy, mutta silloin diskanttipilli kannattaa kytkeä pois. Aseet, päihteet ja rajun puoleinen parinmuodostustoiminta olivat olennainen osa bluesin maailmaa. Leo Fender erotti valon pimeydestä, ja koska Leo ei ollut sokea, hän nimitti valon country & westerniksi ja pimeyden rock’n’rolliksi. Niinpä Leo Fender sanoi: ”Tulkoon basso!” Ja sähköbasso tuli. Katujen lait oli opittava kantapään kautta ja oma henki panttina. Kuivumista odotellessa kolvailen homman kasaan ja yleensä koteloin valmiin kytkennän. Hinta on sisältöön nähden tasapainossa (589 euroa). Olen auktoriteettikammoinen ja haluaisin tehdä riippumatonta taidekäsityötä ajattelematta rahan kaltaisia tyhjänpäiväisyyksiä. Punainen lanka löytyy jos on löytyäkseen. SOUNDI 21 MINI-INVENTAARIO ”White power -bändin reppana kyseli pedaalijuttuja musaansa. Tone Bendereistä on muodostunut mulle pieni kompleksi ja niitä on liikenteessä useampia. Ne olivat rajuja trippejä Muddy Watersin ja Howlin’ Wolfin kaltaisten blues-kuninkaiden valtaPoison Arrow FX löytyy Facebookista ja osoitteesta poisonarrowfx@gmail.com kuntaan, jossa musiikkia soitettiin kurkunleikkaaja-asenteella. The Paul Butterfield Blues Bandin alkuperäiskokoonpano kutsuttiin viime vuonna Rock’n’Roll Hall Of Famen jäseneksi. Perusteita voi tarkastella tämän cd-boksin avulla. O tempora, o morjes. Leo Fender näki, että basso oli hyvä. Sitten kului hieman aikaa, kunnes Link Wray sävelsi klassikon nimeltä Rumble ja loppu on historiaa. A lussa Leo Fender loi sähkökitaran ja -vahvistimen. Rumble kummallisuudet ja omaperäiset ratkaisut. Kunhan saan arkeni taas rutinoitumaan, aion julkaista niitä piensarjoina. Mukana on aiemmin julkaisematon livekeikka New Yorkin osavaltion White Lakesta elokuulta 1969. Poison Arrow -tuotteita voi ostaa pedaalista riippuen joko Custom Soundsilta tai suoraan Aleksilta. Kehotin suksimaan lepikkoon.” Mustavalkobluesilla rajoja rikkomaan H uuliharpisti/laulaja Paul Butterfieldin (1942–1987) johtama The Paul Butterfield Blues Band oli bluesia pitkään ympäröineen roturajan tärkeimpiä murtajia. Esimerkiksi rikkaan chicagolaisen juutalaisperheen vesa Michael Bloomfield repi kitarastaan soundeja, joille gettoklubien kantapeikkojen oli pakko nyökkäillä hyväksyvästi. HEMMO PÄIVÄRINNE, E-liikkeen laitearvioija PAUL BUTTERFIELD Complete Albums 1965–1980 Rhino E-liike 1_16 .indd 21 13.1.2016 11.27. Kun kytkentä on valmis, porailen kotelon ja pintakäsittelen sen. Butterfield ei ollut yksin matkalla afroamerikkalaisessa ihmemaassa. Tällaiseen ei ole isolla tuotantolinjalla varaa. Aina löytyy tietysti se konservatiivinen siipi, joka tietää tasan mitä haluaa. Voipelto siirtyi raskaaseen sarjaan napattuaan bändiinsä mustan rytmiryhmän Howlin’ Wolfin yhtyeestä. Tällä hetkellä välttelen tutkaa, mutta seuraava big bang tulee olemaan minut soittajana, säveltäjänä ja pedaalirakentajana määritellyt ensimmäinen varsinainen innovaationi muutaman vuoden takaa. Piuhat, soundit ja kajarit! Uusi tuore Fender Rumble 500 V3 on zäpäkkä, kompakti ja kevyt 350/500 -wattinen 2x10” bassocombo, joka pesee kainalossa, keittiössä ja puutarhassa. Butterfieldin tinkimätön asenne ja soitannollinen briljanssi osoitti puolestaan mustille alan konkareille, että jauhonaamoista voi olla myös apua äiti bluesin asioiden hoidossa. Omalle uralleen 1967 ponnistanut Bloomfield koki saman kohtalon jo 1981. Ja se on ihan alright. Tuli känni ja tuli krapula, näin meni basistien ensimmäinen päivä. Chicagossa juristiperheeseen syntynyt Butterfield tutustui bluesiin todellisella pioneeriasenteella jo 1950-luvun lopussa tekemällä retkillä tuulisen kaupungin mustalle eteläpuolelle
Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI J oskus kuulee Donovania kuvattavan ”kelkasta pudonneeksi kukkaislapseksi”. Lista on loputon. En koko värssyä. Tulemme samantapaisista kaupungeista: paljon teollisuutta, laivoja, työläisiä, merimiehiä... Se karistaa naiiviutta ihmisestä aika tehokkaasti. Naamakkain ollessamme Donovan painotti spirituaalisen menunsa sisältävän myös kelttiläistä mystiikkaa ja Carl Jungia. Mihin hän minua tarvitsee. Se on typerä arvio monipuolisesti lahjakkaasta laulajasta, lauluntekijästä ja kitaristista, pohjimmiltaan ajattomasta kelttitrubaduurista. Kun kuuntelee Nick Draken vähän myöhempiä upeita levyjä, kuulee selvästi, mistä mallia on otettu. Siinä kaikki (naurua). Niitä ovat versioineet sadat artistit Judy Collinsista, Allman Brothersista, Lou Rawlsista ja Eartha Kittistä Holeen ja Butthole Surfersiin. Hänen vaikutusvaltansa on kuitenkin ulottunut monipuolisista musiikillisista vaikutteista aina Beatlesiin saakka. Se on kelttiläistä voimaa ja se tulee syvältä aikojen takaa. Joyce, Casey, Yeats, Nobel-palkittu Seamus Heaney kirjallisuudessa. Monet ei huomaa, että esimerkiksi Lennon ja McCartney on kelttinimiä, Don huomautti merkitsevästi kulmiaan kohottaen. Idän ja lännen mystiikan ero Tapasimme Pori Jazzissa 1998. Ikihippi oli palkattu päälavalle vetämään muiden aktien väliin akustisia soolosettesästä nimenomaan sellaista reittiä, jota kukaan muu ei ole koskaan kulkenut. . Jo niitä edeltäneellä Fairytalella (1965) Donovan yhdisteli folkiin jazzia, bluesia, klassista ja etnisempiä rytmejä uudeksi tyyliksi. Muualla harkittiin vasta puista laskeutumista, kun meikäläiset jo viritteli sofistikoituja melodioita ja lauluja. ”Kirjoititko tosiaan värssyn Yellow Submarineen?” paikalla ollut Rytmin edustaja kysyi. Lähituntumassa Donovan oli rento ja tärkeilemätön, kuten lavallakin. 1967 Donovan lähti Beatlejen, Beach Boysien ja Mia Farrow’n kanssa Maharishin oppiin Intiaan (missä opetti Beatleille kitaran pikkaustekniikan) ja on siitä lähtien meditoinut ja joogannut. Sinähän olit Beatlesien läheinen ystävä. Minua nauratti. Paul tuli käymään kämpilläni ja lauloi minulle yhden uuden biisin: (laulaa) Olanatunji, blowing his mind in the dark with a pipe full of clay… Siitä tuli myöhemmin Eleanor Rigby. Kehuin biisiä hyväksi. Hänelle se ei ollut trendi, vaan elämäntapa. Se lähtee äänestä, ihmisäänen soinnista, legenda selitti ääni-sanaa painottaen. Paul oli tyytyväinen ja minä otettu. Musiikissa Van Morrison, U2, Sinead O’Connor, Enya... Hän oli myös keksimässä psykedeelistä rockia Beatlesien ja Friscon pioneerien rinnalla ja heidän lähiystävänään osallistui ulkomusiikilliseen toimintaan, jota voi kutakuinkin turvallisesti luonnehtia villiksi ja tajuntaa laajentavaksi. Niistä välittyi tunne, että hän on tutkinut asioita syvällisesti. Me keltit on aina oltu hyviä musiikissa ja taiteissa ylipäätään, ja tarkoitan todellakin erittäin hyviä. Sehän oli kunnianosoitus! Donovan jä. Kelttivaikutus on massiivinen kaikissa taiteissa. Se on pysynytkin lähellä hänen sydäntään, mutta hänen Sunshine Superman (1966) ja Mellow Yellow (1967) albuminsa olivat psykedeelisiä rock-levyjä ensimmäisten joukossa – molemmat massiivisia hittejä rapakon molemmin puolin – ja vaikuttivat lukuisiin sittemmin nimekkäisiin artisteihin. Joo. Don otti epäkiitollisen homman haltuun vanhan ketun varmuudella ja esitti ripein ottein hienoja tulkintoja lukuisista hiteistään, jotka toimivat hyvin soolona, vaikka useimmat on levytetty bändillä. Puheääni ja aika huoliteltu puhetapa olivat yhtä karismaattisia kuin taikaa lietsova laulukin. Hänen levyillään soittivat Jeff Beck Group ja tulevan Led Zeppelinin miehet basisti Danny Thompsonin ja fonisti/huilisti Harold McNairin kaltaisten jazz-kovisten kanssa. Äänessä oli pullistelematonta ylpeyttä ja hyvin coolia huumoria. Sky of blue, sea of green. Paul sanoi, että hänellä on toinenkin, mutta hän ei millään keksinyt siihen kahta riviä. Kuningas Arthurin kelttilegendoissa ritarien on aina lähdettävä etsimään pyhää maljaa synkästä metPioneer ihippi ja ajaton kelttitr ubaduu ri Donovan sellaisena kuin me hänet yleensä muistamme. . Sean Connery, Richard Burton, Richard Harris ja muut näyttämötaiteessa. Yksi tapaamisemme mieleenpainuvimmista hetkistä oli heti alussa puhuessamme kelttiläisyydestä, joka 1946 Glasgowssa syntyneellä skotilla leimaa oleellisesti koko identiteettiä. . Don mainitsi esimerkiksi psykologisesti aika kiinnostavan eron idän ja lännen mystiikoissa. naamakirja_donovan_a.indd 22 13.1.2016 11.23. 22 SOUNDI SOUNDI 23 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. . Kun idässä pyritään luopumaan minästä ja sulautumaan kaikkeuteen, lännessä korostetaan yksilöllisyyttä ja oman polun kulkemista. Paulhan tekee kolme biisiä, vaikka vain kaatuisi pianon päälle. Se oli huvittavaa. Donovan Leitch kierteli jo 60-luvun alkupuolella beatnikinä pitkin Englantia, katusoitellen ja nukkuen milloin missäkin. Donovan aloitti akustisella folkilla. Menin käymään makuuhuoneessa ja tulin takaisin noiden sanojen kanssa
Jotta todella tajuaisi musiikkiani, kannattaa kuunnella Sunny Goodge Street kakkosälppäriltäni Fairytale (1965). Sitä pidettiin systeeminvastaisena ja sitä se olikin. Haastattelu jäi lyhyeksi, joten menin loppuillasta Donovanin hotellille, missä hän soitteli kitaraa ja jutteli henkilökohtaisen Pori-oppaansa kanssa punaviiniä nautiskellen. Killeri seuraa toistaan. Liityin päättäväisesti seuraan ja jatkoin Donin juurien ruotimista. Isä soitti minulle Billie Holidayta, ja klubeissa kuulin dixielandia, beboppia, Miles Davisia... Minäkin esitin ensimmäiset lauluni siellä ja tulin heti kuuluisaksi, vallitsevista mod-bändeistä lipari-farkkupukuyhdistelmällään tehokkaasti erottunut Don analysoi ”vallankumouksen” aaton ilmapiiriä. Mutta olkoon valintani Sutras, jonka Rick Rubin halusi ehdottomasti tuottaa 60-luvun luomuhengessä. (Don on kasvattanut Brian Jonesin Julian-pojan omanaan.) . Silloin kaikki tapahtui yhtaikaa. Ready, Steady, Go! Urasi eteni super-nopeasti. Sitä kuuli vain klubeissa. Olitko kuunnellut sitä. Ensimmäisissä sessioissani minua säestivät jazzmuusikot. Woody Guthrie, Jack Kerouac ja musiikki. Erittäin kokonaisvaltainen kiekko keskittyy kaikkien trendien vastaisesti Donin ainutlaatuiseen ääneen ja kitarapikkailuun. Amerikan äänityksiä sävyttää Shawn Phillipsin vienosti naukuva sitar, brittipuolella sähkökitaroita pelaavat Jimmy Page ja Eric Ford. Beatlet, Stonesit, me kaikki innostuimme siitä. LADUNAVAAJA Sunshine Superman (1966) SUNSHINE SUPERMAN oli helppo valinta, mutta tähän olisin yhtä hyvin voinut ottaa autenttisesti folkkaavan What’s Been Did And What’s Been Hidin tai jo hiukan hipahtavan Fairytalen (molemmat 1965) tai aikanaan paljon kuuntelemani HMS Donovanin (1971), jonka lastenlauluissa tuoksuu tanakasti muinaisten kelttien taika. Sehän kuului beatnikkuvioon. . Vaellukseni ei tosin edistynyt Englantia pidemmälle, koska pari manageria keksi minut ja ehdotti levyntekoa. He olivat minua muutaman vuoden vanhempia, mutta meillä synkkasi hyvin. Brittiläiseen tapaan mustalaiset eivät ole hänelle välttämättä romaneja vaan yhteiskunnan ulkopuolella eläviä myyttisiä kiertäjiä, laulajia, soittajia ja ennustajia. Lähdin kiertelemään peukalokyydillä, koska kiertäminen ja kotoa lähteminen oli olennainen osa koko juttua. Diggasin jo varhain blue beatia (vanha brittitermi ska/rock steadylle). Ote on syvästi läsnä oleva, minimalistinen ja vankkumattomalla spirituaalisuudellaan pysäyttävä. Donin paras ystävä hänen uransa alussa oli Gipsy Dave, sittemmin Kreikkaan muuttanut beatnik-kiertolainen. . Davies, oli kiertäviä mustalaisrunoilijoita. Joo, paitsi että perheeni vihki minut jo lapsena kelttiperinteeseen. Kohta hengailit Beatlesin ja Stonesin kanssa. Keskiössä on Donin täyteläinen laulu ja pikkaus. John Cameronin sovitukset ovat ilmavan elegantisti barokkisia, hetkittäin filmaattisen dramaattisiakin, jatsillisen svengin ollessa aina läsnä. Se oli läpimurto. ”Muualla harkittiin vasta puista laskeutumista, kun meikäläiset jo viritteli sofistikoituja melodioita ja lauluja.” KUULOSTAA tajuttoman tuoreelta tänäänkin. Minun musiikkini oli folkia ja bluesia, beatnik-kamaa. Sitä on nyt vaikea tajuta, mutta silloin radiosta tuli vain Perry Comoa, Sinatraa ja klassista. Vähän myöhemmin kuuntelin levyiltä Hollya ja Everly Brothersia ja tietysti bluesia: Robert Johnsonia, Sonny Terryä ja Brownie McGheetä, Blind Gary Davisia, Big Bill Broonzya. Woody ja Kerouac kiersivät ja lähes kaikki isäni minulle lukemat runoilijat, kuten Robert Service ja W.H. Umpirautaa molemmat. En osaa päättää, koliseeko Janchille omistetun Bert’s Bluesin beatnik-gruuvailu kovempaa kuin Three King Fishersin suitsukkeinen maagisuus tai Guineveren kurkkaus Kuningas Arthurin hoviin vai Celesten rento kosmisuus. Sekoittelin siinä jazzia, folkia ja klassista. Muut biisit ovat akustisempia huiluineen, viuluineen ja bongoineen, mutta eivät lievempiä. Se oli coolia aikaa elää ajan hermolla. Olen ymmärtänyt, että ensimmäiset musiikilliset vaikutteesi tulivat rockista, Buddy Hollylta, aloitin. KAIKKIA TRENDEJÄ VASTAAN Sutras (1996) naamakirja_donovan_a.indd 23 13.1.2016 11.23. Kaikki muistavat lp:n puolten avaukset, piukasti tikkaavan sähkökitaran ja celesten helinän leimaaman nimiraidan ja ahkerasti coverretun Season Of The Witchin. Bluesissa on yleensä aika vähän sanoja, joten hakeuduin balladien ja folkin, tarinankerronnan suuntaan. 60-luvun alussa olit kiertelevä katusoittaja ja yhtäkkiä, 1964, jo tv-tähti. Siinä kovimmat vaikuttajani. Glasgowssa kaikki lauloivat skottilaisia ja irlantilaisia kansanlauluja. Kaikki me kuuntelimme ja soitimme bluesia, mutta en tehnyt siitä leipälajiani, koska olin isältäni saanut mieltymyksen sanoihin ja runouteen. Temponi ei olleet rockia, vaan iisimpiä, lattari/reggae-henkisiä. Pelkkää asiaa alusta loppuun, mutta veret seisauttaa avausraita Please Don’t Bend lempeällä pyynnöllään olla antamatta periksi kaikelle sille turhanpäiväiselle paskalle, joka meitä aina vaanii kaikkialla, vaan ei tällä levyllä. Televisio! 1964–65 radiossa ei soitettu pop-musiikkia. Sitä kuuli aina kun meni ostamaan ruohoa Portobello Roadilta, missä asui paljon karibialaisia. Pop oli siihen aikaan aika puhtoista, mutta kun siihen alkoi tulla sävyjä boheemien ja beatnikkien klubeista, jazzista ja bluesista, se muuttui jännittäväksi. Minusta se oli hyvä idea, Don laukaisi virnistäen. 22 SOUNDI SOUNDI 23 Beatnikkeja ja mustalaisia Tässä vaiheessa Donovan halusi mennä kuuntelemaan Gipsy Kingsin keikkaa. Silloin joka laulun suuntasi jollain tapaa systeemiä vastaan. Ainoa kanava popille laittomien piraattiradioiden lisäksi oli tv:n jokaperjantainen Ready, Steady, Go! Siellä näki Beatlesit, Stonesit, The Whon, Byrdsit ja kaikki, joten kaikki nuoret katseli sitä. Levyilläsi oli jo varhain monenlaisia vaikutteita, esimerkiksi jazzia
Vertigo-esityksistä kuin viime marraskuun Turun filharmoniselle orkesterille säveltämistään teoksista kiitetty Pohjola sovittelee nykyään almanakkaan myös perheenisän velvollisuuksia Ensti-pojan varttuessa päivä päivältä. Kunnes monipuolinen Bullhorn lopulta räjäytti pankin viime helmikuussa. Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen J uho Verneri Pohjola (s. ”Musiikin oma kieli on se kertoja, jonka kautta minä seuraan tarinaa.” Aki Rissanen ja rumpali Teppo Mäkynen (Verneri Pohjola Quartet) ja basisti Antti Lötjönen (molemmat) ovat kiireisiä miehiä. Trumpetisti Verneri Pohjola tietää, ettei hyvää bändiä parane polttaa loppuun liian nopeasti. Lisäksi elokuvamusiikkia tehnyt ja yhtä lailla Kansallisteatterin vuoden 2010 Mr. Kuten albumilistan sija 26 osoitti, arvostelumenestykseksi muodostunut levy oli voittanut hienosyisillä melodioillaan, sielukkailla soittosuorituksillaan ja vahvalla tunnelmallaan puolelleen muutkin kuin jazzdiggarit. Sitä seurasivat esimerkiksi yhdysvaltalaistrumpetisti Wadada Leo Smithin johtaman meikäläisen TUMO Orchestran sessiot ja omiin nimiin tehdyn Ancient Historyn (2012) sekä Black Motorin kanssa tallennetun Rubidiumin (2013) kaltaiset huippualbumit. Koska ensin mainittu levyttää suomalaiselle TUMille ja toinen brittiläiselle Editionille eikä inspiroivien hankkeiden määrä ole muutenkaan vähenemään päin, käy kalenterin hallinta toisinaan työlääksi. Vaikka Vernerin isä olikin maineikas Pekka Pohjola ja suku maamme kuuluisimpia musiikkidynastioita, Soundi-haastattelu >> 24 SOUNDI haast_verneri pohjola_b.indd 24 14.1.2016 17.38. 1977) kantaa harteillaan paitsi Ilmiliekki Quartetin, myös omaa nimeään kantavan nelikon pääasiallisen biisintekijän vastuuta. Organisointia ei helpota, että pianisti Tuomo Prättälä ja rumpali Olavi Louhivuori (Ilmiliekki) sekä pianisti Pysyvän jäljen jättämiseen pyrkivällä jazzmuusikolla tulee etenkin näinä päivinä olla paitsi monta rautaa tulessa, myös tilannetajua laittaa hankkeet oikean hetken tullen jäihin. Ilmiliekki Quartetin March Of The Alpha Malesin (2004) ja Take It With Me’n (2006) sekä niitä ympäröineiden, ulkomaille ulottuneiden esiintymisten jälkeen trumpetisti ja säveltäjä astui ensi kertaa parrasvaloihin sooloartistina vuoden 2009 Auroran myötä
”Musiikin oma kieli on se kertoja, jonka kautta minä seuraan tarinaa.” SOUNDI 25 haast_verneri pohjola_b.indd 25 14.1.2016 17.38
Soundissa 12/2006 biisintekoa pohtiessaan Verneri lausui muun muassa seuraavan oivalluksen: ”Tuoreuden säilyttämiseen auttaa jonkun epämukavuuselementin mukaan ottaminen. Niin ikään oli jännää, miten luulin kaikkien lasten tavoin pitkään jokaisen hahmottavan musan omalla tavallani. – Tavallaan, mutta lähden sävellystyöhön aina samalla tavalla. Houkuttaisiko kollaasimaisen albumin tekeminen uudestaan. Opiskelu Ruotsissa kypsytti kuitenkin päätökseen. Päälle päätteeksi parikin levyä odottaa valmiina julkaisuaan, mutta palataan niihin myöhemmin. Katsotaan nyt kuitenkin taaksepäin, henkilöhistoriasi alkuun. Äitikin tulee hyvin musikaalisesta perheestä, joten kyllä meillä jotain soi tai soitettiin melkein koko ajan. Ja jos ihan taloudellisesti ajatellaan, on Auroran tyylisen jutun tekemisen perusteleminen vaikeampaa kuin peruslevyn, joka tehdään tietyllä bändillä, joka myös lähtee rundille. Tähän taas kytkeytyy se varhainen havainto, että levyiltä kuunneltua musaa voi itsekin soittaa nuoteista. Olen aivan mahtavassa asemassa, sillä pääbändeissäni soittaa niin upeita ja taitavia tyyppejä, mutta… pitää kenties ajatella niin päin, että juuri nyt mikään vaihtoehto ei tunnu ikävältä. – Itsestäni tuntuu, että Bullhornin merkeissä voisi vielä keikkailla. Ulkomailla varsinkin. Pistin itse asiassa hanttiin aika pitkään.” Muusikon ura ei ollut Verneri Pohjolalle itsestäänselvyys. Itseäkin piano alkoi kiinnostaa varhain, ”Muusikkous valitsi minut. Mutta saa nyt nähdä, koska levy-yhtiö haluaisi jo pian uutta. – Corean Children’s Songs (1984) oli yksi äidin suosikeista, ja sitä hän myös soitti usein pianolla. Ihmettelin myöhemmin kovasti oivaltaessani, ettei se tuotakaan muille yhtä väkeviä tuntemuksia. Hyvä jos virikkeitä ja virtaa riittää. Jos kappaleessa on arvaamaton tai vieras tekijä, tulos on usein kiinnostava.” Juuri tällaisten iskevän simppelien havaintojen varaan on kasvanut nousujohteinen menestystarina, jonka pohjalta rakentuu kestävä ja pitkä karriääri. Tuleeko vuodesta 2016 kiireinen. Sillekö työstät seuraa vai onko Bullhornin sykli vielä kesken. Kontakti isään syntyi itse asiassa vasta aikuisiällä, muutamaa vuotta ennen tämän ennenaikaista kuolemaa syksyllä 2008. Rakensit soolodebyyttisi Auroran (2009) studioprojektina eli kokoonpanot ja toteutukset vaihtelivat kappalekohtaisesti. Omimman, hardbopin ja freejazzin soundiin nojaavan ilmaisun oheen on erisävyisiä rönsyjä kasvanut muun muassa Quintessencen modernin soulin ja UMO Jazz Orchestran bigband-musan parissa. Mutta esimerkiksi ilman pianoa kiehtoisi joskus kokeilla. on hän painanut eteenpäin omiin valmiuksiin, vaistoihin ja sinnikkyyteen luottaen. Esitit kvartettisi kanssa 19. Se näyttelee sekä omassa kvartetissani että Ilmiliekissä hyvin tärkeää roolia, ja päässä on alkanut soida vähän toisenlainenkin soundi. Koska muistat ensimmäisen kerran vaikuttuneesi musiikista. Ensimmäinen tammikuuta, kello 13:00 ja haastattelu alkamassa. Siis ei tietenkään mikään Känkkäränkkä tai vastaavat lasten renkutukset, mutta kun äiti kuunteli vaikka jotain Chick Corean ja Manhattan Transferin juttuja, ne olivat melkoisia elämyksiä. Vartuit Helsingin Munkkivuoressa äitisi Inkerin ja veljesi Ilmarin kanssa. Jännittääkö koskaan, että jämähdät soittamaan samojen muusikoiden kanssa. marraskuuta Tampere-talossa ensi kertaa kappaleen työnimeltään Twisted Thistle. K u v a: P ek ka P o h jo la K u v a: A ga To m as ze k haast_verneri pohjola_b.indd 26 14.1.2016 17.27. Monesti se sai minut jopa suorastaan pelkäämään. 26 SOUNDI SOUNDI 27 > Soundi-haastattelu entiteetteinä, enkä edes halua lukita kokoonpanoa etukäteen. Inkeri-äiti tarjosi tulevalle muusikolle ensimmäiset jazzkokemukset jo nuorena. – On tähän alkupäähän jo yksi Berliinin reissu ja vähän muutakin sovittuna, mutta ihan kärkeen pitäisi ehtiä säveltää uutta materiaalia. Painuiko mikään levy tai kappale erityisesti mieleen. Jos kyseessä ei ole tarkkaan rajattu tilaus, näen biisit ensin ihan erillisinä – Musiikki on ollut aina hyvin vahva tekijä elämässäni. Ja samalla ensimmäisiä jazzkokemuksia, vaikka eihän silloin mitään genrejä miettinytkään. – Joo ja ei. Pohjola on kerännyt vuosien varrella lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia: Ilmiliekin debyytti vei Teosto-palkinnon ja Aurora Emman, Pori Jazzin vuoden nuoren muusikon titteli tuli puolestaan kesällä 2004
Veljeni on tulinen hahmo. Quintessencesta ponnisti esille Vernerin ohella muitakin myöhemmin tunnettuja artisteja, kuten Emma Salokoski ja Tuomo Prättälä. – Minut laitettiin pienenä pariinkin otteeseen pianotunneille, mutta ne jäivät aika äkkiä, koska ohjelmisto meni mielestäni liian nopeasti liian vaikeaksi. Näin levyä kuullessa aina mielessäni pimeän maan yllä liihottavan hirviön, joka siinä rytinäkohdassa iskee pelosta vapisevien kyläläisten kimppuun. Valitsitko trumpetin siksi, että se oli riittävän lähellä, mutta kuitenkin eri soitin kuin Ilmarin pasuuna. – Vein Kätkävaaran lohikäärmeen kerran ala-asteella levyraatiinkin, kun en muuta keksinyt. Ilmeisesti riittävän helppo soitin minulle siihen vaiheeseen. Lopulta pikkuveljen malli ohjasi sinut vaskien pariin. Äidillä on yhä hyvät suhteet Pohjoloihin, eikä siinä ole ikinä ollut mitään ongelmia. Vaikka virheitä tuli, ne eivät haitanneet niin pahasti. Ja sama asenne minulla on edelleen. – Ehkä. Verneri vaikutti Ilmariveljensä kanssa vuonna 2005 indiepopyhtye Silviossa. – Mahdoton sanoa, onko jutut kerrottu minulle, olenko katsellut valokuvia vai muistanko itse, mutta Pekan äidin kotipaikasta Suvikummusta eli Mammulasta on kyllä kivoja mielikuvia. Valitsin trumpetin ja pääsinkin aika hyvin alkuun. – Menin yhden kaverin kanssa Yamahan järjestämään urkukouluun, jossa soitettiin ihan kasibiitin päälle syntikkasoundeilla jotain soundtrack-juttuja. – Soitti toki, ja siihenkin liittyi voimakkaita elämyksiä. Etenin sen verran mukavasti, ettei juttu jäänyt kesken. Poikasi nimi huokuu Pohjolan dynastian historiaa. – Kyllä se oli iso tekijä. Onko sinulla mitään aikaisia muistoja hänestä. 26 SOUNDI SOUNDI 27 tykkäsin pimputella. Se oli noloa, koska kaverit toivat sinne jotain Mötley Crüen ja Kissin levyjä, joiden huutaminen ja särökitarahomma pelotti minua. Se harmitti tai oikeastaan ahdistikin, koska minusta oli aina tosi siistiä, kun joku soitti esimerkiksi koulun juhlissa jotain. Siitä kehkeytyi tietenkin kauhea draama, mutta pian tilanne rauhoittui. Ja kun opin, mistä hän suuttuu, aloin härnätä. Se oli minusta kiinnostavaa, koska hänen raivokohtauksensa olivat ihan maailmanlopun meininkiä. Kaipaatko näin jälkikäteen toisenlaista lapsuutta. Oman pojan syntymän myötä ne asiat totta kai nousivat pintaan, mutta jälkiviisaana on myös helppo todeta, että… kun se Pekan oleminen oli mitä oli, varmasti parempi näin. Mutta tekniikan treenaaminen ja koko se klasarimaailma ei kiinnostanut. Ilmarille oli lapsena tärkeää toimia odotusten mukaan, mikä taas näyttäytyy itselle vieraana ajatusmallina. Ja koska se äänija sävelmaailma oli tehnyt minuun vaikutuksen, homma viehätti. Olimme muistaakseni seitsemän ja yhdeksän, kun Ilmari kerran jopa viskasi käteensä sattuneen puukon minua päin. Varhaisvuosiesi kuvassa on isän kokoinen reikä. Missä vaiheessa halusit alkaa oikeasti soittaa jotain instrumenttia. Halu nauttia soitosta menee trumpetin täydellisen kontrollin tavoittelun edelle. Ja siinä veljesten erot tulivat näkyviin. Isäsi elämäkerrassa (Bassokenraali, 2003) Ilmari toteaa, että ”Verneri oli itsepäinen lapsena kotonakin, minä vain kavereille ja koulussa”. Soittiko äitinne kotona isäsi musiikkia vai missä törmäsit siihen ensi kerran. Mikä aiheutti muutoksen. Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt kunnolla arvostaa sitä, miten kova ratkaisu äidiltä oli pistää Pekka pihalle, mutta lopulta heidän välinsä korjaantuivat ihan hyviksi. – Joo, siihenkin liittyi leffamusa eli kun kuulin Ilmarin soittavan isossa orkesterissa biisejä Indiana Jonesista, halusin kokea jotain vastaavaa. Kapinoin soittotunteja vastaan kirjoittelemalla pianovihkoihin rumia sanoja, jotain sellaisia ”kikkeli paska pieru, kakka hyppi ”Meillä on Ilmiliekissä niin ainutlaatuinen yhteinen soundi, että jonkun sitä pitää vaalia.” Ilmiliekki Quartetissa johtajan vastuu on langennut juuri Verneri Pohjolalle. – Lisäksi Ipi kiukutteli minulle. Eikö esikoinen yleensä opiskele vastuuntunnospöydälle, pippeli oli kakalla” -kiukutteluja. Vaikka eihän touhu näin jälkikäteen – ja varsinkin ammattimuusikon näkökulmasta – katsoen ollut pedagogisesti mistään kotoisin. Tyypillisesti suorittajan rooli lankeaa isoveljelle. Jos ajatellaan soittamista, niin hän laittoi lapsensa pianotunneille kai lähinnä siksi, että niin hänen vanhempansa olivat toimineet. Ilmari jaksoi purra hammasta, kun minä taas luikertelin ulos ikäviltä tuntuvista tilanteista. Olen myöhemmin tajunnut, että pianotunneilla mentiin ilmeisesti tunteen tasolla liian kauas siitä, millaisena koin musiikin. Siellä me häntä näimme, silloin kun näimme. – Elämä menee niin kuin menee, eikä minulla ole asiasta katkeruutta. Suhtauduin siihen kuin erikoiseen leikkikaluun. Äiti oli sillä tavalla hyvin lempeä, ettei meille varsinaisesti asetettu paineita. Esimerkiksi Kätkävaaran lohikäärme (1980) aiheutti varmasti jo kansikuvankin tähden vähän ahdistavia fiiliksiä. Olin aika laiska harjoittelija enkä tajunnut, miten vaikea soitin trumpetti oikeasti on. Kaikki estot hävisivät. Sillä puolella on tärkeitä serkkuja, kultainen kummitäti ja Pekan siskokin on minulle läheinen. Ehkä lapsen lyhytjänteisyys ja Pekan musa eivät oikein sovi yhteen! Läheisemmäksi hänen tuotantonsa tuli vasta teini-iässä, kun soitin jo trumpettia ja pääsin jollain Pekan bändin keikoilla näkemään, miten kovia soittajia porukassa oli. K u v a: Jo ri G rö n ro o s K u v a: Te x ic al li R ec o rd s haast_verneri pohjola_b.indd 27 14.1.2016 17.39. Se pelotti, mutta sen halusi kuulla äkkiä. Tahtoa riitti siinä määrin, että jaksoin kuunnella opettajaa. Vaikka Ipi onkin pikkuveli, hän näyttäytyi minulle vahvana esikuvana, koska oli jo nuorena niin lahjakas soittaja ja ahkera harjoittelija. – No jaa… Ensisijaisesti kyse ei ollut tämän edellisen Enstin (kuoronjohtaja ja sellisti Ensti Pohjola oli Pekan isä) kunnioittamisesta tai muissaan porvarilliseen ammattiin ja kuopus alkaa taiteilla. Jos minulle olisi alettu opettaa heti enemmän biisien soittamista, tarina voisi olla toisenlainen. Muistan, miten sitä paikkaa musiikissa joutui monesti odottamaan jotenkin… liian kauan
Ja oma lukunsa ovat Pekan lukuisat hardcore-fanit, jotka päättävät avautua minulle. Palasin kuitenkin Suomeen, koska pääsin Sibiksen jazzlinjalle. Yläasteella tykkäsin bändisoittojutuista, mutta minua ärsytti kun homma ei edennyt mihinkään. Varsinkin alaasteella, kun se oli vain sitä laulua ja nokkahuilua. Tai se tapahtuu ihan itsestään. – Voin ainakin yrittää. – Mahdollisesti, ovathan soundtrackit usein luonteeltaan hyvin kerronnallisia. Joka tunnilla alettiin saman biisin tahkoaminen aina alusta, uudestaan ja uudestaan. Eikä pelkästään Pekan, vaan koko Pohjolan suvun takia. – Pelasin tietokonepelejä ja rakentelin radio-ohjattavia autoja. Innostuin lajista ja huomasin, että siinä voi kehittyä aika nopeastikin... Sitä oli jotenkin vaikea saada kasaan. Sekä minun että Emilian suku ovat tosi isoja, ja musiikki kummallakin puolella tärkeää. Örebron ajasta jäi hyvät muistot ja kaupan päälle ruotsin taitokin karttui ihan arkikäytön kautta. Myös RC-lennokit olivat yhdessä vaiheessa kova juttu. Haluaisin suoda kaikille sen mahdollisuuden, että voivat tulla juttelemaan, mutta toisinaan tyypit lähestyvät turhan humalassa tai en ole itse niin vastaanottavainen. Mutta pääasiassa keskityn melodioihin. Minun oletetaan tekevän tietynlaista musaa ja niin edelleen. Facebookin kautta on nykyään helppo pitää yllä edes jonkinlaista yhteyttä ihmisiin, jotka muuten tavallaan katoaisivat. Mutta tunnustan kyllä miettineeni vähän, että mitähän tästä tulee. Kaikkiaan suhteeni someen on vähän ristiriitainen, mutta olen opetellut sen käyttöä ihan itseni tähden ja vähän ammatin pakottamanakin. – Olen sikäli musanörtti, että haluan erottaa ulkomusiikilliset asiat tunnekokemuksesta. Lähinnä oli mahtavaa, että suvusta löytyi noin hieno ja erikoinen nimi, jonka myötä saatoimme jatkaa perinteitä. Selkeä plussa on tietenkin se, että nimeni jää yleensä mieleen. Lähdin kuitenkin totta kai mukaan, kun pyydettiin. Oliko yksi merkittävä intohimosi eli jalkapallo kuvioissa jo tuolloin. Muusikkous valitsi minut. Mutta se tuntui ihan väärältä, ja juttu olisi voinut tyssätä alkuunsa, ellen olisi päässyt Ruotsiin vaihtoon ja saanut erinomaista opettajaa, Rolf Ekströmiä. – Ensin kävi niin, että Rolfin jäädessä virkavapaalle minulle tarjoutui tilaisuus jäädä sinne opettamaan. Ainakin kun aloitti ihan tyhjästä. K u v a: A ga To m as ze k haast_verneri pohjola_b.indd 28 14.1.2016 17.27. Lukion jälkeen mietin, mitä tekisin ja tulin päässeeksi Ogeliin. Viime vuosina on taas tapailtukin satunnaisesti. Musiikin oma kieli on se kertoja, jonka kautta minä seuraan tarinaa. – Ei koskaan, se tapahtui ihan ajautumalla. Soundi-haastattelu > Ajattelen, että esimerkiksi Twitterpäivittely kuuluu osana nykymuusikon toimintaan, vaikkei se itselleni niin luontaista olekaan. Havaitsetko tässä kytköstä varhaiseen leffamusainnostukseesi. Se on niin henkilökemiasta kiinni. Joko Ruotsista palatessa olit henkisesti valmis muusikoksi. – Muut ovat esittäneet tämänsuuntaisia tulkintoja, ja viime aikoi”Olin aika laiska harjoittelija enkä tajunnut, miten vaikea soitin trumpetti oikeasti on.” Virtuositeettia tärkeämpänä ominaisuutena Verneri Pohjola pitää muusikon ammattitaitoa, jota voi soveltaa tilanteessa kuin tilanteessa. Soitit isäsi kanssa lopulta jokusen konsertinkin, mutta ensin tulivat hänen viimeiseksi jääneen levynsä (Views, 2001) sessiot. Näkyvimmin negatiivista on se, että samasta syystä ihmisille muodostuu toisinaan joku ennakkokuva. – Ei, se tuli vasta aikuisiällä. Mistä aineista pidit koulussa. Tarina leimautuu sävelmiin ja päinvastoin. Kuuletko omissa sävelmissäsi kaikuja isäsi tekemisistä. – Joo, tai jotain Hanna Ekolan juttuja taisi olla niitäkin ennen. Aluksi Pekan musiikkiin suhtautuminen oli hankalaa. Mutta toki on ollut myös monia mukavia hetkiä joidenkin diggarien kanssa. Itse en ole kuunnellut mitään niitä äänitteitä hetkeen, mutta Ilmari oli hiljan laittanut Viewsin pyörimään ja kertoi yllättyneensä siitä, miten hyvältä levy kuulosti. Se oli nastaa, ja futiksen pelaaminen seurassamme Jupiterissa on tänäkin päivänä mieleisin urheiluharrastukseni. Meille molemmille jäi aika kaoottinen tunne niistä sessioista. Kyllä Pohjoloita toisinaan käy keikoillani, ja he ovat ihan myönteisellä mielellä tekemisistäni. Tuntui, etten osaa soittaa ollenkaan niissä biiseissä tarvittavalla staililla. – Matikka oli aina kivaa, musatunnit vähän tylsiä. Kehys, tekijän ulkonäkö, joku ”sanoma” tai esimerkiksi niin sanottu rock-asenne ei tee minuun mitään vaikutusta. Mikä ohjaa kuuntelutottumuksiasi nykyään. Mitä muuta harrastit. Valokuvauksestakin innostuin sen verran, että otin perustaidot haltuun. Kävin pari kesää Brakulla treenaamassa ahkerasti peruspallokosketusta. Pystytkö erittelemään plussia ja miinuksia sille, että toimit samalla alalla kuin monen legendana pitämä isäsi. Ja onhan tässä myös musiikki kulkenut mukana aika vakavana harrastuksena! Missä vaiheessa musa vei niin mennessään, että hahmotit sen tulevaksi ammatiksesi. Tähän liittyy myös asia, jonka muistan omasta lapsuudestani ja jota oma poikani nyt toistaa: Tähtien sodan tai jonkun muun elokuvan teema raikuu usein laulettuna, kun sankari tekee leikissä jotain. Saman ajan ekoista omista bändivirityksistä ja yhdellä porukalla tehdyistä omista instrumentaalibiiseistä on sen sijaan hyvät muistot. 28 SOUNDI tamisesta. – En. Pistin itse asiassa hanttiin aika pitkään. Vaikka totta kai erityisen osuvat, itseäni koskettavat tai muuten hienosti työstetyt sanoitukset toisinaan vetoavat. Emmitkö mukaan lähtemistä, kun hän pyysi sinua ja Ilmaria levylleen ja jokusille erikoiskeikoilleen. Suhtau dun musaan abstraktina asiana
tammikuuta 2016 Koskipuiston Rosso, Tampere MUSIIKIN YSTÄVÄN MATKAKOHTEET Lue lisää ja osallistu samalla kilpailuun: www.soundi.fi/icelandair REYKJAVIK Monimuotoisia kulttuurielämyksiä savujen lahdella. Kukin kyseisen hetken omista lähtökohdista. Harjaannutaan siihen, että pystytään soittamaan oikeastaan mitä tahansa. R E Y K J A V I K T O R O N T O S E A T T L E D E N V E R W A S H I N G T O N B O S T O N REYKJAVIK on kuuluisa muun muassa luonnostaan ja maauimaloistaan, mutta maailmankyläksi tituleeratun Islannin pääkaupungin kulttuurielämä on virkeää ja, kuten saaren muutkin asiat, omaperäistä. VOITA LENNOT SUOSIKKI KOHTEESEESI JUTTUSARJAN KAUPUNGEISTA. Ja kehitetään sellaista ammattitaitoa, että vaikka jonkun porukan kanssa ei ollakaan koko ajan tekemisissä, samassa kehyksessä voidaan joka kerta jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Vuonna 2002 alkoi Ilmiliekki Quartetin tarina. Reykjavikiin mahtuu lukuisia tapahtumia, festivaaleja, ravintolaelämyksiä sekä elinvoimaisia musiikkiliikehdintöjä bändeineen ja levykauppoineen, kunhan tietää mistä etsiä. Toivotaan näin, koska rundilla oli tosi kivaa. Mutta soitimme silti sen kappaleita, ja vastaanotto oli erinomainen. Toisekseen kokemus oli musiikillisesti erittäin hieno, varsinkin kun Emma ei tietenkään omaksunut mitään ”solistitaustabändi” -asennetta. Vesalan musiikillinen kieli yhdisti meitä todella vahvasti. OSA 1/6 JUTUT JULKAISTAAN JOKA TOINEN KUUKAUSI. – Ensinnäkin kyseessä oli ajallisesti osuva juttu, koska se auttoi pitämään bändin hengissä muuten vähän hiljaisella hetkellä. Ilman mitään negatiivista tai positiivista painotusta. 1. – Alkuun oli tarkoitus toimia hyvinkin demokraattisesti, mutta realiteetit selättivät idealismin ja jonkun oli pakko ottaa vastuu siitä, että asioita tapahtuu. Pitkäjänteisyys ja tietty sitkeys jopa ruuhkavuosien keskellä tuntuu hirvittävän arvokkaalta, siinä missä comeback kuusikymppisinä ihan puskista olisi aika surullista. – Siihen pitäisi pyrkiä, että aina olisi jotain asiaa – tilanteessa kuin tilanteessa. Oma kvartetti on sinulle ilmiselvästi juuri nyt tärkeä, mutta tietty lukkarinrakkaus Ilmiliekkiin kuultaa aina läpi puheistasi. – Tämän hetken tieto on, että All Dead ilmestyy maaliskuun mittaan eli aika piankin. Miten tärkeätä teknisten valmiuksien ylläpito ammattisoittajalle mielestäsi on. Meillä on Ilmi liekissä niin ainutlaatuinen yhteinen soundi, että jonkun sitä pitää vaalia. Mutta minulle se on vain asia, joka on. Myös kaikki kuusi kohde-esittelyä löytyvät ilmestymisen jälkeen samasta osoitteesta. Kunpa ihmiset nyt vielä jaksaisivat hankkia levyn, vaikka se vähän myöhässä tuleekin. – Vaikka arvostankin harjoittelemista ja varaan sille itsekin koko ajan aikaa, on jazzmuusikkouden ydin omasta näkökulmastani silti se, ettei treenata niinkään yksittäisiä biisejä vaan enemmän niin sanottua leveää osaamista. Lisäksi tulisi muistaa, miten aina on lupa unohtaa, ettei niin sanotusti osaa. Musan tekeminen näyttäytyy minulle yleensäkin enemmän mahdollisuuksina kuin vaaroina, joten otin haasteen vastaan hyvillä mielin. – TUM Recordsille tuli joku viivästys, mistä en edes tarkemmin tiedä. Improvisaatio on olennainen osa persoonaasi muusikkona. Lankesiko liikkeellepanevan voiman rooli luonnostaan sinulle. Alla oli juuri sopivasti hyviä keikkoja eli studioon mentiin vaiheessa, jossa biisit eivät olleet vielä liian tuttuja. – Totta. Sillä eihän kukaan tule muusikkona ikinä valmiiksi. Jätkien kanssa tuntui niin hauskalta soittaa pitkästä aikaa livenä, että loppupäässä piti oikein toppuutella, ettei ala innoissaan väsätä uusia biisejä. Siihen oli hienoa upota. Onko sen ilmestymisestä tietoa. Lue juttu kokonaisuudessaan: www.soundi.fi/icelandair Esittelyssä KUUSI mielenkiintoista kohdetta musiikkidiggareille Islannista Pohjois-Amerikkaan. Olen tavallaan vasta ajan kuluessa tajunnut, mitä jossain varhaisissa lehtijutuissa tarkoitettiin, kun niissä puhuttiin yhtyeen ainutlaatuisesta omasta soundista. Kyllä jätkät minua toisinaan muistavat kiittää, että pidän porukan kasassa. Eli kun se alkuperäinen trio – jonka kanssa tein vuonna 2011 Rubidiumin – hajosi, muuttui koko julkaisemattoman albumin luonne. On sääli, jos levy jää julkaisematta, koska meidän neljän vuoropuhelu tallentui niissä sessioissa parhaimmillaan. Joko päivämäärä on olemassa. Kiinnostava projekti oli myös Vi sålde våra hemman (2009), joka naittoi yhteen Ilmiliekin soundin ja Emma Salokosken lauluäänen. Vaikka Ilmiliekki ei meidän kaikkien koko ajan kasvavien kiireiden tähden pystykään toimimaan säännöllisesti aktiivisesti, on sen ylläpitäminen minulle tärkeää. Bändin erinomainen kolmosalbumi All Dead piti saada julkaistua viime marraskuussa, mutta kuinkas sitten kävikään. Loppuvuoden Suomen-rundikin meni sikäli vähän harakoille, ettei uutta levyä ollutkaan käsillä. Kun meillä tosiaan on siellä se yksi valmiskin levy odottamassa julkaisuaan! Limbossa on myös Black Motorin kanssa 2013 äänittämäsi albumi, joka koostuu Edward Vesalan sävelmistä. – Viimeisin syy viivästymiselle oli Black Motorin kokoonpanovaihdos. Saimme keikoilla innokkaimmilta osoitteita, jotta postittaisimme All Deadin heti uunituoreena heille. na olen tunnistanut ehkä jotain itsekin. Nyttemmin, kun meille kaikille on tullut entistä enemmän muutakin keikkaa, asia on korostunut. Kilpailu on käynnissä 31.12.2016 saakka. MAHTAVA PALKINTO! haast_verneri pohjola_b.indd 29 14.1.2016 17.27
SANTA CRUZ: Santa Cruz 8. LASTEN HAUTAUSMAA: Lasten hautausmaa 20. Ja onhan listalla myös useampiakin ensikertalaisia. CHILDREN OF BODOM: I Worship Chaos 14. CMX: Mesmeria 6. AMORPHIS: Under The Red Cloud 5. Siitä eteenpäin olikin sitten todella tiukkaa, useimmat sijoitukset lohkesivat vain muutamien äänien äänien eroilla. MICHAEL MONROE: Blackout States 13. 30 SOUNDI SOUNDI 31 VUODEN PARHAAT 2 1 5 LUKIJOIDEN VALINNAT Kotimainen albumi Nightwishin voittoa tuskin kukaan osaa pitää yllätyksenä, mutta kaiken lisäksi se irtosi erittäin selkeällä marginaalilla Mokomaan. PIMEYS: Aika tihentyy 12. DIABLO: Silvër Horizon 9. MOKOMA: Elävien kirjoihin 3. SWALLOW THE SUN: Songs From The North I, II & III 10. PAPERI T: Malarian pelko 7. JUKKA JA JYTÄMIMMIT: Jytää vaan 11. J. ILE KALLIO BIG ROCK BAND: Shook Up 17. SAIMAA: Matka mielen ytimeen NIGHTWISH TURMION KÄTILÖT MOKOMA SWALLOW THE SUN AMORPHIS K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: A k i P it k än en K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: Ju ss i R at il ai n en voittajat-taitto.indd 30 13.1.2016 11.16. VON HERTZEN BROTHERS: New Day Rising 15. 1. PARIISIN KEVÄT: Musta laatikko 18. KARJALAINEN: Sinulle, Sofia 19. DEATH HAWKS: Sun Future Moon 16. TURMION KÄTILÖT: Diskovibrator 4. NIGHTWISH: Endless Forms Most Beautiful 2
Paperi T puolestaan onnistui erittäin harvinaisesti murtautumaan hiphop-karsinasta kaikkien suosikiksi. Qstock, Oulu 7. Jurassic Rock, Mikkeli 15. Sideways, Helsinki 10. LASTEN HAUTAUSMAA 5. VESALA 13. Tikkurila Festivaali, Vantaa Kotimainen tulokas Paras festivaali Tiisu pääsi listalle jo viime vuonna, mutta nyt lohkesi erittäin selvä voitto, jota yhtye pohjusti hyvällä levyllä ja leukoja loksauttaneilla keikoilla. STEVE ’N’ SEAGULLS 16. Ruisrock, Turku 5. SHIRAZ LANE 1. RockCock, Kuopio 9. ELLINOORA 17. Saarihelvetti, Tampere 18. ATOMIROTTA 8. SAIMAA 15. Lutakko Liekeissä, Jyväskylä 19. Ilosaarirock, Joensuu 2. Tammerfest, Tampere 14. THE LOCAL BAND 7. PIMEYS 11. Tulevaisuus on tämän listan mukaan erittäin hyvä! 6. H2Ö, Turku 16. 18. APINA 10. Tuska Open Air, Helsinki 4. Jalometalli, Oulu 13. ROOPE SALMINEN & KOIRAT 12. Porispere, Pori 17. JUKKA JA JYTÄMIMMIT 4. ONNITTELUT VOITTAJILLE! 1. MÖRBID VOMIT TIISU LASTEN HAUTAUSMAA PAPERI T CMX JUKKA JA JYTÄ MIMMIT K u v a: Id a St en ro o s voittajat-taitto.indd 31 14.1.2016 10.25. PAPERI T 3. MALADY 19. Flow Festival, Helsinki 8. 30 SOUNDI SOUNDI 31 ARVONTAVOITTAJAT BLACKSTAR ID:CORE -kitaravahvistin: Sanni Teitto, Kouvola l SENNHEISER MOMENTUM II -kuulokkeet: Joni Ylönen, Karstula l UE ROLL -bluetooth-kaiutin: Anne Ceesay, Jyväskylä l LOGITECH HARMONY -kaukosäädinjärjestelmä: Teemu Haimi, Kouvola l DAVID BOWIE: FIVE YEARS -vinyyliboksi: Susanna Ågren, Tampere l BRUCE SPRINGSTEEN: THE TIES THAT BIND -boksi: Hannu Julkunen, Iisalmi l HURRIGANES: LONG PLAY COLLECTION -vinyyliboksi: Ulla Henriksnäs, Munsala l KINGSTON WALL: III TRI-LOGY -erikoispainos: Toni Haapsaari, Oulu l DAVID GILMOUR: RATTLE THAT LOCK -deluxe-versio ja vinyyli: Ilari Oinonen, Klaukkala l BOB DYLAN: CUTTING EDGE -boksi: Liisa Sarakontu, Espoo l RUISROCK-liput: Menni Ketola, Hämeenkyrö l ILOSAARIROCK-liput: Olli Rantala, Kuopio l PROVINSSI-liput: Mikko Vanhatalo, Kankaanpää. ELIAS GOULD 14. Provinssi, Seinäjoki 3. HAVE YOU EVER SEEN THE JANE FONDA AEROBIC VHS. SANTA CRUZ 9. Pori Jazz, Pori 12. Naamat, Muurame 20. TIISU 2. NICOLAS KIVILINNA 20. South Park, Tampere 11. Nummirock, Kauhajoki 6
Upea albumi sekä hienot keikat Ilosaarirockissa ja The Circuksessa toivat Melioralle aivan ylivoimaisen ykkössijan. LINDEMANN: Skills In Pills 13. Cannot. House Of Rock, Kouvola 17. Virgin Oil, Helsinki 18. 6. Soundin kriitikkoäänestyksen voittaja Alabama Shakes nousi tulokaslistalla ilahduttavan korkealle. DISTURBED: Immortalized 19. ABBATH 14. TAME IMPALA: Currents 17. KYGO 5. SUFJAN STEVENS: Carrie & Lowell 15. Klubi, Turku 10. ELLE KING 20. Vintage Troublen sijoitukseen vaikutti etenkin AC/DC-lämppäripesti, mutta toki myös syksyn Helsinginkeikka ja mainio pitkäsoitto. LINDEMANN 2. Lutakko, Jyväskylä 3. KAMASI WASHINGTON 10. Tavastia, Helsinki 2. VINTAGE TROUBLE 4. STEVEN WILSON: Hand. MOTÖRHEAD: Bad Magic 1. COLDPLAY: A Head Full Of Dreams Ulkomainen tulokas Lindemann on toki bändinä tulokas, mutta äärimmäisen kokenut kaksikkohan puikoista löytyy. 6. Kulttuuritalo, Helsinki 20. FATHER JOHN MISTY 19. THE GENTLE STORM 18. Rytmikorjaamo, Seinäjoki 8. SLAYER: Repentless 8. Finlandia-klubi, Lahti 19. WOLF ALICE 15. Nosturi, Helsinki 5. RAISED FIST: From The North 16. Kerubi, Joensuu 7. ADELE: 25 4. EL VY 16. LUKIJOIDEN VALINNAT 1. Suisto, Hämeenlinna 16. 45 Special, Oulu 12. NE OBLIVISCARIS 11. BULLET FOR MY VALENTINE: Venom 18. MUSE: Drones 5. COURTNEY BARNETT 13. Kuudes Linja, Helsinki Paras keikkapaikka/klubi 32 SOUNDI GHOST MUSE ADELE LINDEMANN ALABAMA SHAKES K u v a: E ll io t ro ss voittajat-taitto.indd 32 13.1.2016 11.16. TROYE SIVAN 9. NATALIE PRASS 17. BRING ME THE HORIZON: That’s The Spirit 12. MYRKUR 2. JAMES BAY 1. Klubi, Tampere 9. Henry’s Pub, Kuopio 11. IRON MAIDEN: The Book Of Souls 3. YEARS & YEARS 7. FIVE FINGER DEATH PUNCH: Got Your Six 11. KENDRICK LAMAR: To Pimp A Butterfly 14. Erase. Sen jälkeen mennäänkin mukavan monipuolisesti tyylilajista toiseen. ALABAMA SHAKES 3. FAITH NO MORE: Sol Invictus 10. Logomo, Turku 14. 7. Möysän Esso, Lahti 13. Pakkahuone, Tampere 4. The Circus, Helsinki 6. DAVID GILMOUR: Rattle That Lock 20. Lepakkomies, Helsinki 15. THE WEEKND 12. GHOST: Meliora Ulkomainen albumi Ghost valloitti suomalaisten sydämet viimeistään vuonna 2015. SAM SMITH 8. LAMB OF GOD: VII Sturm Und Drang 9
STEVE ’N’ SEAGULLS Liput alk. VILLE LEINONEN Liput alk. BLUES CARAVAN 2016 Blues Sisters: Zayla Zoe (CAN), Ina Forsman (FIN) ja Tasha Taylor (USA) Liput alk. POPROCK SPECIAL Tampere-talon Lipputoimisto 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm) 010 346 2000 Hämeenkatu 14 B Tampere www.tampere-talo.fi Koko ohjelmisto Ke 3.2. "BADDING" BY AGENTS & VESA HAAJA Feat. PULSE – THE FINNISH TRIBUTE TO PINK FLOYD Liput alk. 24 € La 12.3. TAMPERE BEATLES HAPPENING Kaksi päivää maailman parasta musiikkia: beatles.fi Tapahtumapassi alk. 24 € Ke 27.4. 15 € Pe 29.4. 34 € Tre-talo_SD_16_1_h.indd 15 11.1.2016 12.59 Tampeer talo filmihullu tlostus.indd 33 13.1.2016 15.21. 24 € To 31.3. TRIBUUTTI JUICELLE UMO feat. 25 € Pe–la 4.–5.3. 34 €, opisk. Jonna Tervomaa, Anna Puu, Aino Venna, Jimi Tenor, Jarkko Martikainen & Paleface Liput alk. 27 €, opisk. 23 €, opisk. 24 € La 16.4. IIRO RANTALA – My Working Class Hero Liput alk. ANNE-MARI KIVIMÄKI & LAKKAUTETTU KYLÄ Nykykarjalaista trancea Suistamolta Liput alk. 10 € La 9.4. 24 € To 4.2. 75 €, myös yksittäislippuja La 12.3. ja eläkel. 30 € Pe 26.2. 29 €, opisk. ja eläk. 29 €, opisk. ANSSI KELA Liput alk. 30 € To 21.4. 27 € Pe 6.5. Marko Haavisto ja Mr Breathless Liput alk. 29 €, opisk. 28 €, opisk. 30 € La 27.8. 20 €, opisk. ja eläkel. 19 € To 31.3. TIMO LASSY BAND WITH JOYCE ELAINE YUILLE (USA) Liput alk. NIKKI HILL (USA) Liput alk. YHTEISPOHJOISMAINEN JAZZKIERTUE Soil Collectors (SWE) Hanna Paulsberg Concept (NOR) ja Mopo (FIN) Liput alk. 25 €, opisk. ANTTI REINI Liput alk. SONATA ARCTICA Acoustic Summer Tour 2016 Liput alk. ja eläkel
Onko jotain erityistä syytä, mikseivät kappaleet päässeet mukaan pitkäsoitoille. Nyt ilmestyy ”väliteos” 4½, jonka myötä Wilson saapuu myös Tampereelle ja Helsinkiin. Cannot. – Lisäksi tsekkaan vuoden aikana julkaistuja levyjä, elokuvia ja kirjoja, jotka ovat menneet minulta ohi. 4½ sisältää Hand. Missä vaiheessa näiden kappaleiden kohdalla selvisi, etteivät ne istu mukaan levykokonaisuuteen. Erase. Kuten uuden julkaisun nimi 4½ viittaa, se ei ole varsinaisesti uusi levy, vaan toimii siltana edellisen Hand. Eli vielä ollaan hyvin, hyvin varhaisessa vaiheessa. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Teksti: Vesa Siltanen S oitan Wilsonille Englantiin noin viikkoa ennen jouluaattoa. Erase., josta on tullut miehen uran menestynein tuotos. Hän on julkaissut sooloalbumejaan parin vuoden välein, viimeisimpänä maaliskuussa 2015 ilmestynyt Hand. Kuva: benmeadowsphotographer.com steven wilson -taitto_c.indd 34 13.1.2016 11.20. Timantteja mudasta Steven Wilsonin työmoraalia sopii kunnioittaa. Nopeasti edellisen albuminsa jälkeen julkaisurintamalle palannut Steven Wilson lupailee seuraavan pitkäsoittonsa ilmestyvän ensi vuoden lopulla. Cannot. Ne eivät vain kuljettaneet Hand. -levyn tarinaa tarpeeksi hyvin. Päivitän itseni ajan tasalle, Wilson juttelee tuttavalliseen sävyyn. Nämä kappaleet on sitten tehty valmiiksi viime kesänä. Sen tiedän jo nyt, että levy tulee olemaan erilainen edeltäjiinsä verrattuna. Tuleva vuosi kun menee pitkälti tien päällä. Vuodenvaihteen pyhät ovat kiireiselle miehelle tärkeää aikaa, joka käytetään rentoutumiseen ja perheen kanssa yhdessäoloon. ja The Raven That Refused To Sing (2013) -levyiltä pois jääneitä kappaleita. Cannot. Tässä sitä nyt ollaan, neljä vuotta myöhemmin eikä elokuvaa näy missään! Kappale kuitenkin ansaitsi tulla julkaistuksi, joten nyt oli sen aika. Tarkoittaako tämä, että uusi albumi on jo työn alla. The Raven That Refused To Singiltä tippunut kappale oli puolestaan niin hyvä, että sen tehtyäni ajattelin, että “Vau! Tämä sopisi todella hyvin johonkin elokuvaan.” Olin asiasta niin vakuuttunut, että katsoin, ehkä hieman naiivisti, parhaaksi säästää kappaleen odottamaan tilaisuutta. -albumin ja tulevan pitkäsoiton välissä. Erase. Cannot. Lisäksi Wilson keikkailee ympäri maailmaa, tekee projekteja kollegoidensa kanssa ja miksaa uudelleen progressiivisen rockin klassikkolevyjä. Osa tippui jo varhain sävellysvaiheessa, tai en ollut tehnyt niihin kuin vaikkapa bassokuvion. Se oli pitkään melodisesti kauneinta, mitä olen tehnyt ja olin siitä todella ylpeä. Erase. – Se on kappalekohtaista. Yksi kappale oli mukana hyvinkin pitkään ja ehditty jopa äänittää ja miksata valmiiksi, kunnes tajusin ettei se sovikaan mukaan. – Olen näistä kappaleista ylpeä, joten kyse ei ole siitä, etteivätkö ne olisi olleet kyllin hyviä julkaistavaksi. – Olen vasta alkanut pyöritellä ideoita sen suhteen, yrittänyt löytää suuntaa, johon lähteä sillä en halua toistaa itseäni
On tuotettava paljon paskaa ennen kuin löytyy se hyvä biisi, se timantti mudasta, Wilson nauraa. Levy on rikkonut Wilsonin henkilökohtaisia listasijoitusennätyksiä, noussen esimerkiksi Suomessa albumilistan neljännelle sijalle. Olin itsekäs enkä tehnyt kompromisseja tämänkään levyn suhteen ja siitä on tullut urani menestynein. – Olen aina ollut sitä mieltä, että briteille ja varsinkin pohjoismaalaisille on yhteistä se, että me rakastamme melankolian tiettyä runollisuutta. Cannot. Jos kaikki sujuu hyvin, levy saadaan ulos loppuvuodesta 2017. on menestynyt hyvin erityisesti Euroopassa ja Pohjoismaissa. Niin saa helpommin yleisön huomion. – Levyjen vuotaminen internetiin on osaltaan syönyt sitä viehätystä ja voimaa, joka uuden levyn julkaisemisessa on joskus ollut. Toivottavasti saan vielä muutaman lisää mahdutettua keikkakalenteriin, mutta se on kiinni festivaaleista, tuleeko kutsua. Pystytkö näkemään itseäsi julkaisemassa yksittäisiä kappaleita tasaisin väliajoin kokonaisten levyjen sijaan. – Pidän toisaalta myös tuostakin ajatuksesta. Kaikelle on paikkansa, niin isoille kuin pienille teoksille. – Haluaisin kuvata tältä kiertueelta myös konserttitaltioinnin. On paljon kamaa, jotka olen jättänyt arkistoon pölyttymään. ”Mitä itsekkäämpi olen musiikkini suhteen, sitä paremmin se tuntuu menestyvän!” steven wilson -taitto_c.indd 35 13.1.2016 11.20. Se on ihmeellistä ja samalla rohkaisevaa. Haluaisin myös jatkaa yhteistyötä hyvän ystäväni, Opethin Mikael Åkerfeldtin kanssa esimerkiksi uuden Storm Corrosion -levyn merkeissä. – Pidän festivaalikeikoista, kunhan paikka vain on oikea ja festivaali tyyliltään sopiva. Ja sen, että kyseessä on teemalevy. W ilsonin metodit ilmeisesti toimivat, sillä Hand. – Tänä päivänä homman tekee haastavaksi se, että ihmisillä on niin vähän aikaa tutustua musiikkiin pintaa syvemmälle, noin yleisesti ottaen. – Mutta ethän sinä voi sanoa vaikkapa ohjaajalle, ettei tämä voi enää tehdä pitkää elokuvaa vaan ainoastaan lyhytfilmejä. Luultavasti teen lisää vanhojen levyjen uudelleenmiksauksia. Sinun ei tarvitse kuunnella levyä alusta loppuun, eikä sinun tarvitse tietää tarinaa levyn taustalla. Erase., 4½ ja kiertue pitävät minut kuitenkin hyvin kiireisenä. Se puoli on ollut aina Sgt. Meillä on ilmastoon liittyvä side, jota esimerkiksi latinalaisten maiden ihmiset tai amerikkalaiset eivät välttämättä tajua. Niin se ainakin minulla vielä toimii. Erase. Kesällä on luvassa festivaaliesiintymisiä. – Juuri nyt Hand. – 90 prosenttia kirjoittamastani tavarasta on surkeaa, mutta se on osa luovaa prosessia. Toivottavasti tällä kertaa ehdimme jopa oikeasti hieman katsella ympärillemme, olisi nimittäin mukava tutustua Suomeen paremmin myös Helsingin ulkopuolella. – Popja rock-musiikissa on aina ollut se osa, jota kiinnostaa tarinankerronta. Mutta olen tottunut pimeään vuodenaikaan ja melankoliaan, olenhan kotoisin Englannista! Pimeissä öissä, lyhyissä päivissä ja kylmässä ilmastossa on mielestäni jotain kaunista ja runollista. Voit vain kuunnella hyviä kappaleita ja kauniita melodioita, jos niin haluat. – (Naurua) Totta. – Minulla on tapana tehdä biisejä paljon enemmän kuin on tarve ja sitten valita ideoista vahvimmat. Siksi itse ainakin pyrin siihen, että musiikkini toimii myös kokonaisuudesta irrotettuna. Mutta aika näyttää. Olen huomannut tämän varsinkin ruotsalaisten ystävieni kanssa työskennellessäni, Wilson pohtii. – Ironista kyllä, mitä itsekkäämpi olen musiikkini suhteen, sitä paremmin se tuntuu menestyvän! En tee helposti kompromisseja, enkä todellakaan ajattele menestystä tai listasijoituksia kun sävellän. Tällaiselle kompromisseille kintaalla viittaavalle musiikille on siis kuitenkin selvästi vielä kysyntää. W ilsonin Euroopan-kiertue starttaa tammikuun alussa Saksasta. Sen miksaaminen ja editoiminenkin vie kuitenkin aikaa. Tai kirjailijalle, ettei tämä voi enää kirjoittaa romaaneja, ainoastaan novelleja tai jotain lehtien jatko kerto muksia. Pitkän kaavan tarinankerronnalle on aina ollut sijaa, oli kyse musiikista, elokuvista tai kirjoista. Pepperin, Dark Side Of The Moonin tai Tommyn ajoista lähtien. Helmikuu onkin juuri otollisin aika tutustua, kaiken sen synkkyyden ja kurjan kelin keskellä. Kun asiaa ajattelee, olisihan se hienoa julkaista vaikka vuoden ajan kappaleen tai pari kuukaudessa. Onko muita suunnitelmia tai yhteistyökuvioita tiedossa sitä ennen. Suurin osa siitä kamasta on oikeasti huonoa! 4½-levyn kappaleet ovat siis siitä erilaisia, että olen niistä ylpeä ja ne ovat yhtä hyviä kuin lopulta pitkäsoitoille päätyneet kipaleet. Muutkin isot ja nykypäivän hektisellä mittapuulla mitattuna haastavat levyt, kuten Iron Maidenin tuplalevy tai Swallow The Sunin triplalevy, on otettu avosylin vastaan, vaikka levymyynti laskee ja suoratoistopalvelut muuttavat kuuntelutottumuksia. On vaikeampaa saada ihmisiä oikeasti pysähtymään ja keskittymään. Suomeen Wilson saapuu helmikuussa; ensin Tampereelle, sitten Helsinkiin. – Syksyllä tarkoitus on suunnata Japaniin ja Australiaan, sekä paikkoihin, joissa en ole ennen käynyt kuten Israe lissa. Saavutus on kunnioitettava, ottaen huomioon Wilsonin edustaman musiikkityylin. Isoille levykokonaisuuksille on paikkansa ja yleisönsä siinä missä kahdelle tai kolmelle kappaleelle kuukaudessa. Jopa hip hopista löytyy teemalevyjä. Sen jälkeen alan keskittyä uuteen levyyn. Kiertue jatkuu läpi kevään pitkälle syksyyn. Cannot. Mutta omalla kohdallani toimivin ratkaisu ja paras tapa saada yleisön huomio on edelleen julkaista täyspitkä albumi parin vuoden välein. – Olen kerran esiintynyt Tampereella Porcupine Treen kanssa, mutta silloin ei ollut aikaa tutustua paikkaan sen paremmin. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Sävellätkö paljon pöytälaatikkoon vai julkaisetko kaiken mitä teet, ennemmin tai myöhemmin
Miten kuvailisit omaa tyyliäsi ja taulujasi. Kuinka yhtyetoverit suhtautuivat laulajansa tympääntymiseen musiikkiin. – Hyvin suhtautuivat. Aika nopeasti kuitenkin havahduin, että mitähän helvettiä se muu olisi. Totta puhuen en tiedä tosta alasta yhtään mitään, Joa naurahtaa. Sotkemiseksi minä maalaamistani kutsun. Neljän kappaleen kokonaisuudessa ei kitaraa juuri kuulla, vaan bändi on sukeltanut entistä syvemmälle elektronisen musiikin syövereihin. – Virheiden kerrostumiksi. Harvoin suunnittelen etukäteen. K u v a: E et u K ev ar in m äk i sara-taitto.indd 36 15.1.2016 10.29. Menestystä ei kuitenkaan seurannut kuuman raudan ankara taonta. Kahteen vuoteen ei soitettu keikkoja eikä juuri treenejä. 36 SOUNDI 2012 oli paska vuosikerta kotimaisen raskaamman musiikin saralla. Ehkä vuosi ei ollutkaan suomalaisen metallimusiikin notkahdus, vaan kenties Sara sulatti paatuneimmankin metallisydämen osumalla sen pimeään herkkään kohtaan. Jossain vaiheessa alkoivat kysellä, että pitäisikö pikkuhiljaa ruveta treenaamaan ja kirjoittamaan biisejä. – Kun tuntui ettei ollut mitään, niin rupesin sotkemaan. V iime vuoden syyskuussa Sara julkaisi vihdoin hartaasti odotettua uutta materiaalia. Jos ei musiikki miellyttänyt, niin ei ikävä kalvanut kiertueillekaan. E nnen kuin päästään musiikkiin, puhutaan hetki Joa Korhosen kuvataiteesta. Kolmen vuoden takaisessa äänestyksessä Saran Se keinuttaa meitä ajassa -levy pokkasi komeasti neljännen sijan. Olin niin kypsynyt siihen mitä tehtiin, Joa Korhonen muistelee. Alusta alkaen mukana ollut kitaristi Antti Tuomijärvi on siirtynyt sivuun ja Marko Kivelä liittynyt mukaan. Teksti: Kaisla Leveelä – Se keinuttaa meitä ajassa -rundin jälkeen tuli pitkä keikkaja soittotauko. Jäähyväiset särökitaroille Uudistunut Sara luo tunnistettavia ja tutunomaisia tunnelmia elektronisempana kuin koskaan aiemmin. Vuosien saatossa yhtye oli lipunut yhä kauemmas metallista ja kuudennella albumilla sointia määriteltiin metallin sijaan termeillä pop rock, eteerinen ja melankolia. Musiikin lisäksi muutoksen tuulet ovat puhaltaneet bändin jäsenistössä. Johtopäätöksen voisi tehdä äkkiseltään tutkiessaan Inferno-lehden toimittajien vuosiäänestyksen tuloksia. Ainoat hereillä -ep esitteli uudistuneen yhtyeen. Säännöllisen epäsäännöllisesti Joa infoili maalauksistaan. Olenhan minä ottanut maalaustunteja ja musta piti tulla graafisen alan kuva-artesaani tai jotain sinne päin, mutta valmistuminen jäi haaveeksi. Siirtelen maalia, läträän ja sotken niin kauan, että lopputulos miellyttää omaa silmää. Yhdessä tauosta sovittiin, mutta aika pitkäksi se venähti. – Kun katselin viikonloppuisin himassa sohvalta television viihdeohjelmia, niin tuli mieleen että mieluummin tässä istun kuin jossain auton takaosassa. Bändin sosiaalisen median kanavat eivät kokonaan hiljentyneet tauon aikana. Välillä tuli mietittyä, että mitäs jos sitä tekisi jotain aivan muuta. Alkuun Korhonen ei ole järin halukas puimaan bändin sisäisiä suhteita
”Enää en peitä kaikkea kryptisen peiton alle.” Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Miten nää nyt yleensä menee. Harmittaako. Ennestään oli pitkä tauko takana, niin haluttiin saada uutta materiaali pihalle. Bändikämpästä puheenollen, Saran yhteydessä mainitaan aina yhtyeen kotikaupunki Kaskinen. Lopulta oli helpottavaa päästää vanhasta tavasta irti. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % sara-taitto.indd 37 15.1.2016 10.29. Uuden tulemisen myötä yhtye julkaisee oman firmansa kautta kolme digi-eepeetä ja myöhemmin keväällä pienjulkaisut yhteen kokoavan vinyylin. Podetko jonkin sortin ikätai eksistentiaalista kriisiä. Ovatko omat tottumuksesi kuunnella musiikkia muuttuneet vuosien varrella. Kun vähän tonkii ja utelee, niin saadaan selville jäsenvaihdoksien varsin perinteiset syyt. – Pieni yllätys on ollut, että radiot ovat jättäneet sinkun täysin huomioimatta. Välillä käy keskusteluja, että jengi ei enää osta musiikkia, mutta itse käyttäytyy ihan samalla tavalla. Suurin syy on varmaan Kivelän Markon liittymisellä bändiin. Kun on itse kaiken äänittänyt ja miksannut, niin se albumikokonaisuus tuntui mahdottomalta järkäleeltä työstää. Onko tällä ollut vaikutusta tyylin muuttumiseen – tai tyylin muuttumisella jäsenten vaihtuvuuteen. Se siitä kritiikistä, että tehdään soittolistakamaa. Johtuuko siitä, ettei ole isoa levy-yhtiötä taustalla. Pitkän tauon aikana rupesi kiinnostamaan erilainen musiikki. Esimerkiksi VDTAkappale kuulostaa hyvin henkilökohtaiselta pohdinnalta. Hän tyrkytti paljon konemeininkejä, että tsekkaa nää, Korhonen kertoo. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. – Ehdottomasti on paikka sydämessä, ei kysymystäkään siitä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Itseäni ensikuuntelulla lähes järkytti vanha kunnon vittu, joka kappaleessa viuhahtaa. Mistä idea tällaiseen julkaisutapaan lähti. S ara aloitti levytysuransa jo kuopatulla piskuisella Kråklund Recordsilla, josta taival vei suurelle ja mahtavalle Universalille. – Pitkään taistelin sen kanssa, että voiko sen laittaa. Nyt olen uskaltanut kirjoittaa suoremmin ja henkilökohtaisemmasta näkökulmasta. Kaskinen on tukikohta bändille, mutta ei siellä muuten tule aikaa vietettyä. – En usko, että kitaristien kaikkoamisella on vaikutusta uuden eepeen tyyliin. Jotain levy-yhtiösäätöjä oli matkan varrella, mutta ne menivät monimutkaisiksi. Andreas (Bäcklund, rummut) ja Marko, joka on viimeisempänä tullut, ovat olleet mukana jo niin pitkään. Enää en peitä kaikkea kryptisen peiton alle. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Niin kauan olen yrittänyt kirjoittaa hienosti kirjakielellä. Tuntui kohtuullisemmalta pätkiä albumia paloihin. Onhan se joku juttu, joka yleensä aina nousee esille kun Sarasta on puhetta. Keikoilla yleisö sitten näkee, ketä on lavalla. Ei mennyt ihan niin, Korhonen huokaa. – Enemmän ihmettelee, että miksi näin. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Kato on kuitenkin käynyt ennen kaikkea kitaristien kohdalla. Alkuun sain bändiltä kommenttia, että onko tämä nyt vähän liian omakohtaisia. Alkuaikojen kolmesta kepittäjästä olet ainoana jäljellä. – Suurimpana syynä tähänkin oli se, että haluttiin saada uutta musiikkia julki. Saran uudet kappaleet eivät ole radioaalloille kuitenkaan päätyneet. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kappaleen tekstissä nuori haaveileva poika haaveinensa ottaa kertojasta vallan. Ei me olla itse asiaa mietitty. – VDTA on itselle keljuilua, siinä on vähän huumoria mukana. Samoja aiheita pyörittelee päässään suuri osa musiikkiteollisuudesta, mutta radio elää ja voi hyvin. Kaikki vaan kesti ja kesti. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. – Teksti on todella omakohtainen. Joskus bändikämpällä havahduttiin Krissen (Kristian Udd, basso) kanssa, että ollaan ainoat alkuperäiset sotaratsut. – Antilla elämä muuttui, tuli perheenlisäystä, taloa ja tollasta. Striimauspalveluita tulee käytettyä, mikä on vähän naurettavaa. – Tällaiseksi homma ajautui. Haluan uskoa, että kun saadaan koko paketti keväällä pihalle niin mediat ja radiokanavatkin heräävät. Päätettiin pistää oma firma pystyyn ja kokeilla. M usiikin lisäksi lyriikat ovat muuttuneet sitten viime kuuleman. Vai jostain aivan muusta, kenties biiseistä tai esittäjästä. – En edes muista, koska olisin viimeksi ostanut fyysisen tuotteen. Onko paikkakunnalla erityinen paikka sydämessä vai onko kyseessä imagokikka. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Olen nyt 35-vuotias, ehkä tässä jotain ikäkriisiä on tiedostamattaan potenut ja se tuli näin pihalle. – Saralla on aina ollut tapana, ettei kauheasti tiedotella miehistönmuutoksista. Se on kirje, jossa avaudun itse itselleni
Matka jatkuu. Teksti: Ari Väntänen Kuvat: Tero Ahonen Olavi Uusivirta on tullut tähän päivään sattumien, dogmien, onnenpotkujen, onnettomuuksien ja menneisyytensä pimeiden aukkojen kautta. Uudella Olavialbumilla tie vie häpeäkynnyksen tuolle puolen, kohti kirkkautta, jonka ytimessä häilyy synkkiä varjoja. ”Halusin tehdä kappaleista valontuojia, joiden sisällä on häivähdys tummaa.” 38 SOUNDI olavi uusivirta -taitto_b.indd 38 13.1.2016 11.25
Minä puolestani tähdennän, että en suinkaan lorvi haastattelun aikana sosiaalisessa mediassa, kysymykseni vain on naputeltu puhelimeen. Välillä riittää, että hänelle heittää vahingossa oikean sanan. Ne, jotka sopeutuvat, selviytyvät. Niin paljon, että puhelin alkoi ilmoitella, ettei varmuuskopioille ole enää tilaa. Keksi tilaa jostakin, helvetin puhelin, se on sun tehtäväsi.” Ajattelin, että kai ne tiedostot aina johonkin pilveen talOlavi Uusivirta huomasi tehneensä urallaan niin synkkiä levyjä, että vaihdos mollista duuriin piti tehdä tietoisesti. Sepäs sattui, sillä älypuhelimestahan koko tämä homma oikeastaan alkoikin. Kysymykset ovat siis puhelimessa. Jopa tavallisesti niin viihtyisä Roba, Helsingin Iso Roobertinkatu, on joulukuun sateessa kuin kuravedellä laveerattu turhan realistinen vesivärimaalaus. Hän puhuu pitkään mutta ei rönsyile, vaan vastaa kysymykseen ja kääntyy sitten katsomaan sitä toisesta kulmasta. Nappaamme mukaamme nyrkkikahvit, ja artisti johdattaa Soundin työhuoneelleen. Niin moniulotteiset asiat näyttäytyvät järkevissä mittasuhteissa. Esimerkkeinä tässä kehityksessä hän pitää Leevi & The Leavingsin ja The Smithsin kaltaisia yhtyeitä, jotka pystyvät yhdistämään valon sekä varjon samaan pakettiin. Ajan mittaan sinne kerääntyy valtava määrä erilaisia yninädemoja. Jokainen muusikko on jättänyt pieneen huoneeseen omat jälkensä. SAAT SEN, MISTÄ LUOVUT K un talvi ei tule, Suomi on ruma maa. Panin kyllä merkille ne sen ”not enough storage” -viestit mutta ajattelin, että ”mikä vitun storage – älä urputa siinä. Kun Olavi alkaa selittää, hän osoittaa olevansa oikeassa ja väärässä. Uusivirran kantakaupungin-tukikohta on pieni kellarisoppi, jonka hän jakaa SOUNDI 39 olavi uusivirta -taitto_b.indd 39 13.1.2016 11.25. On kirjoja, instrumentteja ja kultalevyjä, jotka on helppo yhdistää omistajaansa. – Saan usein ideoita uusia biisejä varten, ja tärkeintä on tallentaa ne mahdollisimman nopeasti vaikkapa puhelimeen. Olavi Uusivirta astelee tapaamispaikalle asussa, joka on kuin tehty tähän epävuodenaikaan maastoutumista varten – ruskeassa takissa, mustassa kaulahuivissa ja harmaissa housuissa. Uusivirta osaa myös kuunnella. Uusivirta riisuu takkinsa, asettuu pöydän ääreen ja pahoittelee, että hänellä on tapana vastata pitkään ja rönsyillen. Markus Nordenstrengin ja Juho Viljasen kanssa
Kaikki yninädemot yli kahden vuoden ajalta olivat kadonneet. Näistä elementeistä – vanhoista aarteista ja mieleenpainuvimmista uusista ideoistaan – Uusivirta alkoi työstää biisejä uudelle albumille, joka sai nimekseen Olavi. Mutta eiväthän Neil Young ja Bob Dylankaan ole aina kirjoittaneet pelkkää priimaa. Helmikuun viidentenä julkaistava Olavi on 32-vuotiaan miehen kahdeksas albumi. Mutta tietenkin oli käynyt niin, että tallennuspilvi oli täyttynyt jo ajat sitten. – Kuuntelin ikivanhoja demonpätkiä, joihin asti en olisi koskaan muuten palannut. Se toi mieleen toisen tapauksen vuosien takaa. Se voi tulla kahvilassa, baarissa, ruokakaupassa tai unessa, tai kun olen kiiruhtamassa ovesta ulos. Kadonneista jutuista muistin osan. Pilvihän on äärettömän laaja asia taivaalla, kyllä sinne nollia ja ykkösiä mahtuu. – Kyllähän ideoita ja aihioita tulee helvetisti, mutta ne jäävät useimmiten roikkumaan. Biisien tekeminen on mulle sitä, että saattelen ne ideat loppuun. Kerran puhelin putosi pönttöön juuri sillä hetkellä, kun vedin vessan. Ideoita jalostamassa Olavi Uusivirran ensimmäinen levy Nuoruustango ilmestyi vuonna 2003. Juice suolsi ihan tietäen myös keskinkertaista matskua, koska uskoi, että noin joka kahdeskymmenes kerta osuu napakymppiin. Saatoin kuulla, kuinka se kolisi kolmannesta kerroksesta kellariin saakka. Nykyisessä kokoon panossa tätä viittaa kantaa harteillaan kuvassa toisena vasemmalla oleva kitaristi Timo Kämäräinen. – Se oli niin absurdi läppä, että pidin sitä merkkinä. Loput eivät varmaan ansainneetkaan jäädä mieleen. Älypuhelinhan on kaiken mahdollistava ihmekone mutta myös helvetinkone, josta tulee riippuvaiseksi. Jos niistä ei kerran jäänyt minkäänlaisia muistikuvia, ehkä ne joutivatkin mennä. – Se teki pari albumia vuodessa ja sen rinnalla olen todella laiska levyttäjä. Onko tyhjän paperin kammo tuttu tunne. Se selvisi kesällä 2015 Turussa, kun suuronnettomuus tapahtui. Sellaisesta saa kuvan, että uuden musiikin tekeminen on helppoa. Sellainen määrä musiikkia kolmessatoista vuodessa saa toteamaan, että Uusivirta on tuottelias muusikko. Sitä paitsi, kun datan päällimmäinen kerros oli heitetty pois tieltä, hän tuli kaivautuneeksi syvemmälle äänityksiinsä kuin muuten olisi kaivautunut. – Se oli hetken todella turhauttavaa. ”Me ollaan asetettu oman bändimme rima helvetin korkealle. – Niin kai, paitsi jos alkaa miettiä, kuinka usein The Beatlesilta tuli levyjä, Uusivirta huomauttaa. Timanttien sekaan sopii myös ruostetta. Uusivirta lisää pohtineensa enemmän sitä, miten ajan kuluminen vaikuttaa luovuuteen. En ole kuitenkaan jaksanut huolestua saati panikoida siitä. Matkaa on myös Juice Leskiseen, joka teki yli 3 000 biisiä tai tekstiä. – Tähän mennessä ei vielä ole tarvinnut vääntämällä vääntää. On silti ollut pitkiäkin jaksoja, että mitään ei synny. 40 SOUNDI SOUNDI 41 lentuvat. olavi uusivirta -taitto_b.indd 40 13.1.2016 11.25. Uusivirran älypuhelin tilttasi, ja kun se buutattiin huollossa, se palasi ajassa maaliskuuhun 2013. On tietenkin mahdollista, että jossain vaiheessa ei enää synny mitään tai syntyy pelkkää paskaa. Myös demojen katoaminen oli Uusivirralle merkki. Päättelin, että mun pitää pärjätä jonkin aikaa ilman puhelinta. Siellä oli monta yllätystä. Useimmiten saan idean silloin, kun olen tekemässä jotakin muuta kuin musiikkia. Uusivirta tuntuu suhtautuvan pilven mukana haihtuneiden aihioidensa katoamiseen yhtä huolettomasti kuin Leskinen siihen, ettei jokainen ralli ole mikään ikivihreä. Tavoitteena on olla Suomen kovin livebändi.” Olavin bändissä on ollut monia visionäärisiä tuottajia. Olen aika laiska ja huono varaamaan aikaa biisien tekemiseen
– Yhtäkkiä bändissä oli kahden soittajan jättämä tyhjö – tai jopa kolmen, koska mäkin soitin ennen kitaraa. Siinä vaiheessahan ne lopettivat sekoilemisen ja muuttuivat tylsiksi. Se otettiin huomioon myös studiossa. Hyviin tai huonoihin. Se on Timon sävellys, jota ei saatu valmiiksi edelliselle levylle. Mutta eipä nähdä. Niiden on riitettävä. Silloin kaikki vakuuttelevat toisilleen, että ”moi moi, mehän nähdään”. Nukkumaan mennessä voi tulla mieleen yksi laini, joka pitää naputtaa puhelimeen. Nyt palaset loksahtelivat kohdalleen. Lakkiaispäivä on traaginen juuri tuosta syystä. Sarjakuvaa voi ostaa myöhem min keikoilta. Musiikin avulla voi matkustaa ajassa. Tehtiin dogmaattinen päätös, että musaan ei lisätä mitään ylimääräisiä kuorrutuksia. olavi uusivirta -taitto_b.indd 41 13.1.2016 11.25. Raadollisimmillaan se on Facebookissa, kun kavereiden joukossa ovat kaikki menneisyyden haamut ala-asteelta asti. Ne joutuvat toteamaan, ettei mikään ole ennallaan. Sellaisten öiden jälkeen saattaa huomata, että kokonainen kappale on kirkastunut valmiiksi. Hän kertoo, että musiikin tekeminen ja keikkailu tuntuvat mielekkäiltä. Sillä levyllä on vain yksi kosketinraita. ”Aika entinen ei koskaan enää palaa”, kuten Juha Vainio toteaa kappaleessa Vanha salakuljettaja Laitinen. Kaikki osuudet pitää sovittaa tosi tarkasti ja niin, että ne soivat yhteen täydellisesti. – Sellainen on hirveän traagista. – Viimeisellä tapaamisella ei koskaan tule ajatelleeksi, että se on viimeinen. Kohta keikoilla voikin vapaasti huutaa, että ”soittakaa Toton Africa!” Toisinaan idean viimeistely vaatii suuria muutoksia. Oikeasti ei todellakaan nähdä enää ikinä. Olisi pitänyt sanoa silloin, että ”I’ll probably never see you again” niin kuin The Smithsin Hand In Glovessa lauletaan. – Olen yrittänyt välttää sitä pitämällä koneen koko ajan käynnissä. Timo Kämäräinen päätyi täyttämään sen tilan yksin. Sitä kautta syntyy vanha kunnon paradoksaalinen ”saat sen, mistä luovut” -efekti. Alkoi tuntua, että eihän tässä tarvita kosketinsoittajaa eikä toista kitaristia, eikä minunkaan tarvitse soittaa mitään. – Riku Mattila sanoi Ikuiset lapset -levyn demot kuultuaan, että älkää tyrikö tätä vaan pankaa sama fiilis välittymään myös levylle. Vuonna 2012 ilmestyneellä Julius Maurasen tuottamalla Elvis istuu oikealla -levyllä bändi jo pyrki päin pelkistetympää ilmaisua, mutta kerroksia alettiin purkaa toden teolla vasta Ikuiset lapset -sessioissa. – Sitten sain uuden idean Hyvästi, Falkenberg -elokuvasta. Tällainen tapa tehdä nostaa rimaa, koska jokaiselle instrumentille jää enemmän tilaa. 40 SOUNDI SOUNDI 41 – Kun täytin kolmekymmentä, aloin miettiä, tapahtuuko mulle biisintekijänä sellainen keski-ikäistyminen ja notkahdus niin kuin Suedelle A New Morning -albumin kohdalla. – Bändissähän oli ennen kosketinsoittaja eli serkkuni Jiri Kuronen valtavine analogisyntetisaattorikioskeineen, mutta sitten Jiriltä loppui aika. Siitä melkeinpä tuli aivan uusi yhtye albumien Elvis istuu oikealla (2012) ja Ikuiset lapset (2014) välissä. Olavin on tehnyt sama nelikko kuin Ikuiset lapset -albumin: rumpali Olli Krogerus, basisti Jaakko Kämäräinen ja kitaristi Timo Kämäräinen, joka on myös tuottanut molemmat levyt. Jopa päällesoitot minimoitiin. Sitten uusi yritys, josko biisi antaisi nukkua. Haastattelua edeltäneenä yönä Uusivirta kirjoitti tuolla metodilla Toton Africa -nimistä laulua. Muutoksen huomaa selvästi, kun Uusivirran kahta uusinta albumia vertaa Jaakko Murroksen tuottamiin albumeihin Minä olen hullu (2008) ja Preeria (2010), jotka ovat varsin arkkitehtonista tavaraa. Se jää kirjanmerkeiksi tiettyihin fiiliksiin. Luottamus alkemiaan Juuri nyt Olavi Uusivirta ei suuremmin haikaile kadotettujen aikojen perään. Uusivirran yhtyeen tapauksessa se merkitsi käännöstä suoraviivaisemman ja välittömämmän ilmaisun suuntaan. – Me luotetaan nyt perusraaka-aineisiin ja bändin alkemiaan. Se leffa kertoo kaveriporukasta, joka palaa vanhoille kulmille katsomaan, löytyisikö vanha kipinä tai svengi vielä. – Se on aihe, jota ei ole käsitelty kovin paljon. Muutokset kokoonpanossa vaikuttavat bändin energiaan. Sitä katsoo jonkun profiilikuvaa ja ihmettelee, että tuo oli kauan sitten läheisin ystäväni. Siihen on vaikuttanut se, miten hänen bändinsä on muuttunut. – Sellainen biisinnimi nostaa riman tosi korkealle. Toton biisi Africa on meidän Toton Africassa eräänlainen amuletti. Kun purkaa Tommi Liimatta on piirtänyt nipun sarjakuvia, joissa Olavi ja muut bändiläiset keskustelevat kaikesta maan ja taivaan välillä. Suunnilleen samaan aikaan myös kitaristimme Jaakko Murros ilmoitti, että haluaa vetäytyä pois yhtyeestä. Hän soittaa Tuure Kilpeläisen Kaihon karavaanissa, jolla on niin helvetisti keikkaa, että toiselle bändille on mahdotonta löytää tilaa kalenterista. Sitä vain huikkaa, että ”nähään!” ja lähtee. Toton African tapauksessa alkuperäinen erosta kertonut sanoitus tuntui Uusivirrasta niin kuluneelta aiheelta, ettei siitä tullut valmista. Töitä tulee tehtyä öisinkin. Kun jäljellä on enää rummut, basso ja kitara, bändi on tavallaan muuttunut trioksi
Hän ei hahmota stereo kuvaa samalla tavalla kuin muut. Sitten voi soittaa loppuunmyydyille saleille, vaik ka ei olisi ollut radiohittejä aikoihin, niin kuin Ismo Alanko tekee. Oi kein tehtynä keikka voi olla myös sijoi tus tulevaisuuteen. – Toisaalta kaikkien liveaktien funk tio ei ole olla mikään ”c’mon every body, yeah!” tapaus. Keikka voi olla äärimmäisen inten Mitä elämään ja työhön suhtautumiseen tulee, Olavi Uusivirran idoli on Paul ”Pappa” Jyrälä. Kos kaan ei kuitenkaan kannata ajatella ole vansa riittävän hyvä. Ne kuitenkin kuuluvat asiaan, ja niiden huomaaminen voi olla hyödyllis tä. Se, miten yleisö lähtee mu kaan, on esiintyjän vastuulla. – Entä, jos yhtäkkiä tajuaakin, että ”jumalauta, haluan sittenkin olla tekemisissä kukkien kanssa ja kasvattaa puutarhaa”, Olavi Uusivirta kysyy. – Kiertueista menee helposti maku, jos ryhmään alkaa syntyä sisäisiä klik kejä. Siinä mulla on käynyt hy vä tuuri. Haluanko viettää aikaa juuri näiden ihmisten kanssa. Kun aika tuntui oikealta, Pappa palasi elokuvien pariin ja työskenteli jopa Hollywood-tuotannoissa, kuten Patriotissa (2000) ja Hannibalissa (2001). Muita suomalaisia siellä ei ole ollut. Voi vaikka ajatella, että tuossa koh taa on syytä skarpata. Se on kuulemma ihan tyypillistä bändikuvioissa. H aluanko elää tällaista elämää. Yle esitti joitain kuukausia sitten tal tioinnin Olavi Uusivirran viimeisimmäl tä Ruisrockinkeikalta. 42 SOUNDI SOUNDI 43 valtavan wall of soundin, musiikki alkaa kuulostaa paljon isommalta. Uusivirta ihailee sekä Jyrälän elämäntyötä että tämän kykyä irtautua siitä. Sehän on pohjimmiltaan hölmöä hom maa, sellainen ihmisten edessä hötky minen. Hän sai töistään seitsemän Jussi-palkintoa. Tavoitteena on olla Suomen kovin livebändi. Ne ovat pelottavia kysymyksiä, joihin kannattaa vastata rehellisesti. On raivostuttavaa, jos esiin tyjä syyttää siitä yleisöä. – On jännää katsoa, millaisia eleitä la valla tulee tehtyä. Myös henkilökemiat ja ryhmähenki ovat tärkeitä. Useimmiten se näyt tää vähän hölmöltä toiminnalta, mutta sen olen hyväksynyt jo kauan sitten. Se vaikuttaa siihen, miten hän sovittaa kappaleita. Uusivir ran tuotannossa Olavia voi pitää Ikuisten lasten parina samassa mielessä kuin Minä olen hullua voi pitää Preerian parina, mutta Ikuisten lasten äänityksissä luo dusta dogmasta ei enää pidetä tiukas ti kiinni. Portishead Ilo saarirockissa ja My Bloody Valentine Flow’ssa olivat meditatiivisia tapahtu mia. – Jossain vaiheessa Pappa huomasi, että äänittäminen ei enää napannut. Mutta vaikka instrumentteja on vähän enemmän, kei koilla me soitetaan ne kaikki tällä neli kolla. – Timon toinen korva on käytännössä täysin kuuro. Se onkin olennaista, kun keikkailee maassa, jos sa mittasuhteet ja välimatkat ovat tällai set. Toivon, että minussa on samanlaista roh keutta tehdä suuria päätöksiä, jos joskus siltä tuntuu. Narrin työtä. – Sellaisina hetkinä minä muistelen edesmennyttä Pappa Jyrälää. Shamaanin työtä Olavi ilmestyy helmikuun viidentenä, ja Kämäräiset, Krogerus ja Uusivirta aloit tavat kiertueen sitä edellisenä iltana. Irtiottaja K u v a: H en n a A al to n en olavi uusivirta -taitto_b.indd 42 13.1.2016 11.25. Siinä samal la muuttui koko radioilmasto. Jyrälän kunniaksi on perustettu hyväntekeväisyysyhdistys Pappa Fest ry, joka järjestää tapahtumia ja myöntää palkintoja elokuvan ja musiikin parissa puuhaaville nuorille. Keikkoja on tiedossa paljon, mutta lau laja ei koe sitä taakaksi. Uusivirta jatkaa, että Timo Kämäräi sen kaltaisen tuottajan valvonnassa on luontevaa tehdä musiikkia, jossa on pal jon vapaata tilaa. Jos samoilla taa juuksilla soi hirveästi erilaisia element tejä, musiikki kuulostaa Timon korvissa muusilta. Olavi äänitettiin Kämäräisen studi ossa Vantaan Martinlaaksossa. – Kun yleisön hakee mukaan kädestä pitäen, se pysyy uskollisena. Pikemmin kin pitäisi kysyä, mikä esityksessä me ni pieleen. Ajan mittaan niille kasvoi helvetinmoi nen fanireservi. Uusi virta sanoo ra kentaneensa itselleen yleisön kyntämäl lä maata pitkään, syvältä ja hartaasti. Hän otti ja lähti Ranskaan kananmunakuskiksi ja pysyi siellä niin kauan, että äänen kanssa työskentely alkoi taas kiinnostaa. – Sellainen matka vaatii täydellisiä seisahtumisia ja irtiottoja. Kehittyy möykkyjä, jotka kasva vat niin kauan, että pian kukaan ei enää puhu toisille mitään. Vuosina 1977–1979 Jyrälä oli Love Recordsin studiopäällikkö. Hän meni töihin rapualukselle ja sitten hortonomiksi Espanjaan. – Olen aina kokenut omakseni vanhan koulukunnan toimintatavan eli sen, mi tä Zen Cafe, Apulanta ja Teho sekoitin ai koinaan tekivät. Nykyisin keikka on soittajalle se työn erikoinen osuus, josta saa palkkaa. Sana lähti kiertämään, ja joka keikalle tuli enemmän porukkaa. Hittejä tuli, kun yleisö alkoi vaatia biisejä radioon. – Keikkataltioinnit ovat aina rosoisia ja niistä kuulee virheet ja epävireisyy det. On niitäkin, jot ka eivät siedä liikkuvaa kuvaa itsestään, mutta Uusivirta sanoo katsoneensa kei kan melkein kokonaan. Vuosina 1991–2007 Jyrälä oli Oscar-palkinnoista päättävän Yhdysvaltain elokuvaakatemian jäsen. Muut kuulevat sen horisontaalisena, Timo ver tikaalisena. Olli voi soittaa joitain synaosuuk sia padien avulla samalla kun hakkaa rumpuja, Olavi sanoo, huitaisee näky mättömällä rumpukapulalla olematonta anturia ja virnistää kuin pikkupoika. Paul ”Pappa” Jyrälä (1941–2007) muistetaan äänittäjä-miksaajana ja elokuvien äänisuunnittelijana, joka aloitti uransa 1960-luvulla Yleisradiolla. Juuri siksi Paul ”Pappa” Jyrälä on monelle suuri esikuva. – Olavilla on enemmän kosketinsoitti mia kuin Ikuisilla lapsilla. Suurimman osan 70-luvusta hän työskenteli Finnvoxilla. Sitä, että ei tee asioita, joihin on leipääntynyt. Hän on tuottajana hyvin tark ka siitä, mitä musiikki tarvitsee. – Nautin autossa istumisesta ja kai kesta keikkailuun liittyvästä. – Ei, vaan shamaanin työtä, hengen luomista. – Me ollaan asetettu oman bändim me rima helvetin korkealle. – Pappa teki ahkerasti ääntä leffoihin, kunnes taas alkoi tuntua, että ei tätä jaksa. Isossa maailmassa jokaisella on oma auto, jot ta pääsee keikalle tapaamatta bändika vereitaan. Yleisöä ei voi koskaan vetää tilille siitä, että se ei osallistu. 1980-luvulla Jyrälä ryhtyi työstämään elokuvien ääniä. Bändikaverit ja muu porukka ovat sellaisia ihmisiä, joiden kanssa jak saa matkustaa. Ne eivät lähteneet tien päälle radiohittien varassa vaan soitti vat paljon keikkoja kaikkialla, pienissä kin pitäjissä. Hän kertoo pitä neensä tien päällä olemisesta aina
Kenties opintoihin kuuluvalla mie len pimeiden nurkkien penkomisella oli osuutta siihen, että hän julkaisi niihin aikoihin kaikkein synkimmät levynsä. Hän sanoo, että teatteri opintojen jälkeen esiintymiseen osaa suhtautua luontevasti. Oma tapa olla la valla on löytynyt. – Minä olen hullu ja Preeria olivat tosi tummia levyjä. Joukon myytti elää vahvana! Joukon Turkan toimiessa teatteri korkeakoulun professorina 1980luvul la opinnoissa koeteltiin yksityisyyden ja inhimillisyyden rajoja ja etsittiin ää rimmäisiä kokemuksia. Oman mielenmaiseman ja menneisyyden kanssa työskentelemisestä tulee olen nainen osa päivien kulkua. Olavi Uusivirta teki kolme albumia opiskellessaan Teatterikorkeakoulus sa. Siitä vastareaktiosta on nyt syntynyt kolme valoisampaa albumia. Valon keskelle on jätetty varjoja luo via asioita, ja Timo Kämäräisen kitarat maalaavat paikka paikoin utuista mai semaa. Uusivirta kertoo hakeutuneensa Teatterikorkeakouluun ”ikään kuin auto pilotilla”. Halusin tehdä kappaleista valon tuojia, joiden sisällä on häivähdys tum maa. – Teatterikor keakoulussa saa monipuolista koulutusta. Se alkoi tuntua puudut tavalta ja raskaalta, joten haastoin itse ni tekemään seuraaville levyille valoi sia duuribiisejä, jotka eivät kuitenkaan tunnu korneilta tai naiiveilta. Mutta kun jää taksista Te atterikorkeakoulun edessä, kuski saat taa hyvinkin kysyä, että ”vieläkö se Turkka on siellä”. ”Kun esiintyjä ylittää häpeäkynnyksen, myös yleisö vapautuu.” – Vapautuminen on tärkeää, koska esiintymistilanteessa vallitsee syklinen ja vastavuoroinen energiakenttä. Se kuului asiaan, kun kirjoitti ylioppilaaksi Kallion ilmaisutai don lukiosta. Ei ole, mutta leima pysyy. Mutta kun astuu huoneeseen sisään ja pysähtyy kuunte olavi uusivirta -taitto_b.indd 43 13.1.2016 11.25. Häpeäkynnyksen yli Esiintymislava tuntuu olevan Olavi Uusi virralle luontainen elinympäristö. Tietenkin kaikki uusi kuulostaa ensin jotenkin mielisai raalta, oli se sitten suomenkielinen rap tai hevi tai mikä vain. Se näyttäytyy lavalla herk kyytenä. Näyttelijänura on kulkenut musiikin kanssa rinta rinnan tähän päivään saakka. – Se liittyy häpeäkynnyksen ylittämi seen. Kun esiintyjä ylittää sen kynnyksen, myös yleisö vapautuu, kos ka se havaitsee, ettei sen tarvitse enää jännittää esiintyjän puolesta. Jos lavalla ajattelee, miltä siellä näyttää, on lukossa. Teatterikorkeakouluun hakeutuminen oli Olaville itsestäänselvyys. Sen vuoksi monet opiskelijat aloittavat terapian pi an sen jälkeen, kun ovat menneet teat terikorkeakouluun. Olavilevyn kappaleet eivät kuiten kaan ole silkkaa kirkkaudessa kellimis tä. Siitä ei pääse pois muu ten kuin harppaamalla yli häpeäkynnyk sen. Jos miettii vaikka Leevi And The Leavingsin tai The Smithsin musaa, niin oven läpi kuunneltunahan se kuulos taa aika vaarattomalta. Se fiilis tarttuu. Koulutuksessa kannustetaan käsittelemään sellaisia asioita. – Halusin, että myös pimeys on läs nä. – Näyttelijän tärkein työväline on oma itse, ja Teatterikorkeassa joutuu kohdakkain mielensä mustien aukkojen kanssa. Silloin on vankina siinä ajatuksessa, että mitähän muut mi nusta ajattelevat. 42 SOUNDI SOUNDI 43 siivinen, vaikka bändi ja yleisö tuijottaisi vat kenkiään tai seisoisivat silmät kiinni. Yleisö aistii, jos esiintyjällä on epämukava olo. Nykyisin koulu tusta on viety eri suuntiin, mutta vanha totuus pätee edelleen: esiintyjä on mie lenkiintoinen, kun uskaltaa paljastaa haavansa. Jos sitä ei tee, se voi haitata työntekoa. Se ei ole ihme, onhan hänet koulutettu niitä varten: Uusivirta valmistui Teatterikor keakoulusta teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2012. Siel lä voi opiskel la musiikkia, dramaturgi aa, akroba tiaa, miekkailua, tanssia ja imp rovisaatiota. Sen voi tehdä esimerkiksi jollakin äärimmäisen hölmöllä eleellä tai muu villa. – Suomalainen lauluhan on perintei sesti mennyt mollissa, mutta ehkä suo malaiset ovat nyt valmiimpia läikehti vämpään, pirskahtelevampaan ja valoi sampaan energiaan, sellaiseen Håkan Hellström meininkiin
Alun ja lopun välissä tapahtuu kaikenlaista. Olavi Uusivirta suhtautuu omaan ja muiden musiikkiin analyyttisesti. – Joo, se on yhtä emansipaation multihuipentumaa, illuusiota totaalisesta vapaudesta. ”Vittu, me voidaan tehdä mitä tahansa paitsi lopettaa! Nyt me vaan biletetään, eikä me aiota eikä haluta lopettaa eikä missään nimessä ikinä lopeteta mitään vaan vedetään viimeiseen tappiin asti, kunnes tää koko homma poksahtaa, eikä sekään haittaa, koska tämä euforian tunne on jotain niin uskomatonta!” Siellä ne vetelevät viivoja toistensa päältä, ketkuttelevat eläinnaamioissa ja sukeltelevat samppanjasammioihin. Hyvin vähän riittää, koska koukuttavuus on nerojen ja professorien laboratorioissa kehittämää. 44 SOUNDI SOUNDI PB lemaan, niin tavarahan on toisinaan todella viiltävää ja nyrjähtänyttä. Silloin tuntuu, että tällä on tarkoitus. Kyynisyys on kaikkein surullisin vaihtoehto. Otan kuulijaa kädestä ja vien sen mukanani valtavaan asuntoon, jossa on erivärisiä huoneita. Haluaisin ajatella, että se on tietoinen statement – että Miley ja kumppanit tiedostavat, että länsimaiden perikato on jo niin pitkällä, että enää ei muuta voi kuin mennä täysillä viimeisen huipun yli. ”Kyynisyys on kaikkein surullisin vaihtoehto.” olavi uusivirta -taitto_b.indd 44 13.1.2016 11.25. Esimerkiksi Miley Cyrus tekee ihan maailmanlopun musaa, äärimmäisen koukuttavaa kamaa. Niiden tunnepiikit pysyvät miellyttävästi inhimillisyyden rajoissa. Jos siitä musasta puuttuu metatason tarkastelu täysin, niin onhan se surullista. Mutta sitten joku tulee ja sanoo, että joku biisi on auttanut selviämään vaikeiden aikojen yli. Levy päättyy kappaleeseen, joka ristivalottaa alun tunnelmaa niin kuin juhlimista seuraa krapula. Jokainen biisi on oma tilansa, huone, kellari tai vinttikomero, ja tunnelmat ja maisemat vaihtelevat paljon. – Jos albumin kaaren malttaa käydä läpi, huomaa, että kyseessä on matka. Se voi olla vaikka haitsusoundi tai joku onomatopoeettinen äännähdys. Ehkä ajatus on sama kuin Jim Morrisonin välispiikissä ”I’m gonna get my kicks before the whole shithouse goes up in flames”. En oikein usko, että niitä biisejä etätiimityönä tehtäessä ajatellaan mitään sellaista. Siitä on vaikea löytää minkäänlaista moraalia. Että sitä ei ole analysoitu ollenkaan. Kun sieltä tulee ulos, ajattelee, että olipas makee reissu. Maailmanlopun bileet Uusivirta kertoo, että Olavi alkaa euforisella ja eskapistisella nousuhiprakalla, joka maistuu karkille ja päihteille. – Niin, siitäkin huolimatta, että minusta on mielenkiintoista seurata nykypäivän poppia. Niitä, joiden ilo syntyy pienistä asioista, ei apokalypsiorgasmeista. – Joskus sitä miettii, että mitä virkaa näillä mun kolmen ja puolen minuutin popkappaleilla on, että pitäisikö mieluummin lähteä sairaita, lapsia tai ihmisoikeusasioita hoitamaan. – Voiko olla niin, että ne eivät ole ajatelleet koko asiaa. Sellaisen musiikin videoissa on usein vastaavaa maailmanlopun meininkiä. Niitä, jotka ymmärtävät saavansa sen, mistä luopuvat. Että niiden taide on oikeasti yhteiskuntakriittistä ja feminististä apokalypsin juhlaa. Olavin mielenmaisemat ovat sumuisimmillaankin melko maanläheisiä. Nykyisin muodon ylivalta sisältöön on siinä pisteessä, että koukkuina toimivat soundit. Sitten tapahtuu niin kuin Edgar Allan Poen Punaisen surman naamio -novellissa: kuljetaan erilaisten salien läpi. Onhan se, mutta toisaalta se myös luo tilausta toisenlaisille artisteille. Kaikesta pitää pystyä oppimaan ja metatasolla tarkasteltavaa voi löytyä vaikka Miley Cyruksesta. – Pienen lapsen isästä sellainen ajattelu on hyvin häiritsevää. Vastapainoksi tarvitaan Samae Koskisen ja Olavi Uusivirran kaltaisia omat tunteensa tunnistavia ja hyväksyviä lauluntekijöitä
Pe 5.2.2016 S/K18, alk. 19,50 € SANTA CRUZ To 25.2.2016 S/K18, alk. 24,50 € IAMX (UK) ennakkoliput: www.lippupalvelu.fi/nosturi kaikki keikat: www.elmu.fi Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | eteispalvelumaksu 3 € Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Lost Society 01-16.indd 1 13.01.16 17:07 Nosturi Lost Society.indd 45 14.1.2016 12.50
Vasemmalta: Antti, Mikko, Teemu (lattialla) ja Joni. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Juho Hänninen Kuvat: Karoliina Niemenkari ”Älkää tuoko meille Bull Mentulan päätä!” Juice Normaaliksi ristitty punkbändi on aiheuttanut viime kuukausina hämmästystä ja ihastusta jo pelkän nimensäkin puolesta. juice normaali -taitto_b.indd 46 13.1.2016 11.26. Juice Normaali on perustettu kuten moni muukin jäsentensä aiempi bändi: spontaanisti
Joni: – Sitten olemme soittaneet Pelle Miljoonan Akateemista poikaa, Peitsamoa ja paria Kakka-hädän biisiä. Joku tyyppi avaa joka vitun lehden tai telkkarin ja siellä on aina Bull Mentula. Illalla baarissa soittavan Juice Normaalin muusikkoja ei näy missään, eikä kukaan vastaa puhelimeen. Onko tämä Juice Normaalin normaali harjoittelutaktiikka. Lattialla saattaa olla sirpaleita.” juice normaali -taitto_b.indd 47 13.1.2016 11.26. Teemu pyysi nätisti, ettei näin tehtäisi. – Viime kesänä Joni järjesti lempibändilleen A. Uskaltanut puhua kenellekään. Mutta kaikkea hyvää Bull Mentulalle vaan. Onko muiden tarkoitus tehdä biisejä. Sen saa myös keikalle mukaan muistia virkistämään. On kuultu jo miljoona kertaa. Laulun voi ajatella sen olevan anti-Bull Mentula biisi, mutta minulla ei ole mitään Bull Mentulaa vastaan. Tein biisin kahdessa minuutissa ja siltä se kuulostaakin. Teemu asettuu Antin viereen laulamaan ja soittamaan kitaraa. Miten Juice Normaali on saanut alkunsa. Mutta lähinnä tuo biisi kertoo psykoosista. Mikko Siltanen (Räjäyttäjät, Talmud Beach) avaa yksiön oven ja poistuu nopeasti takaisin levyjen, kirjojen, kitaroiden ja muun roskan keskelle. Joni Ekman (Lähtevät Kaukojunat, The Achtungs) tulee hakemaan meidät alaovelta. Teemu: – Tänään käytiin kirjoittamassa levytyssopimus Combat Rockilla. Mites, teillä on monta lahjakasta lauluntekijää mukana yhtyeessä. Niin, no siinähän tulikin vastaus seuraavaan kysymykseeni. Nyrkiniskut saavat kaiuttimen pätkimään. Teemu: – Eppu Normaali saa itkemään kännissä, ja ikävä kyllä olen liian usein yhtä kännissä kuin Juice Leskinen. Juha Torvisen ja Tiisun ja Mara Ballsin versioima Leevien Jouluaattona kännissä mukana. Mutta mini-cd vuonna 2015. Isolla. En oikein osaa tehdä enää punk-biisejä. Jos aivot toimii, se on plussaa. Kysyin ennen haastattelua teiltä, että utelenko Bull Mentulalta mitä hän pitää laulustanne Tuokaa minulle Bull Mentulan pää. Joni: – Meillä oli eilen treenikämppä varattuna. Nyt meillä on uusi kitaristi TasarahaAntti. Bändissä on monta nimekästä alakulttuurimaailman musiikkivaikuttajaa. Sängyn reunalta löytyy asunnon ainoa vapaa istumapaikka. Menimme sinne juomaan kaljaa ja otin jonkun flyerin ja kirjoitin siihen ”LEVYTYSSOPIMUS” ja kaikki kirjoitti sille nimensä ja Jani (Koskinen, Combat Rock -pomo) kirjoitti alle, että ”Jani Combatti.” Joni: – Meillä on neljä biisiä, jotka eivät ole covereita plus Liikennelaulu. Bändi aloittaa olohuonetreenit Liikennelaululla. Laulujen sanat on kirjoitettu Kummeli Stories -julisteen taakse. Onko teitä turhauttanut alusta asti saamanne huomio. Meidät tuntien aivotyöskentely on... Teemu: – Meillä oli eilen treenit Tampereella, mutta menimmekin juomaan kaljaa ja saunaan. Kaiken Pää Kii -paskan jälkeen ollut tärkeää taas tajuta, että soittaminen voi olla vaan ihan vitun hauskaa. si arkana siellä. Ei pitäisi olla paineita, mutta sitten niitä kuitenkin on. Teemu pissaa vessassa ovi auki. Eppujen Aknepopia tuli kuunneltua ihan saatanasti nuorempana. Juice Normaalilta ei ole vielä taidettu kuulla noiden bändien covereita. No sehän on hyvä kuulla. Kertoo siitä, kuinka me bailaamme jouluaattona. Teemu tulee vessasta ja alkaa hakata kitaravahvistinta. Ensimmäisen laulun jälkeen Teemu toteaa Mikon soittavan väärin. Ryypätään ja odotetaan, että se menee ohi. Lähinnä tuo biisi kertoo siitä, että on täysin sairasta, että puhutaan Kreikan tilanteesta ja jotkut mediat ajattelee olevan järkevää kysyä Bull Mentulan mielipidettä asiasta. Sitten sellainen tyttö kuin Kristiina meni karaokeen laulamaan sen. Minä vaan soitan rumpuja. Teemu: – Se johtuu siitä, että olen dokannut liikaa ja minun täytyy välillä streittailla. Lopulta bändi löytyy treenaamasta Teemu Bergmanin (Pää Kii, The Heartburns, Kakka-hätä 77) kotona Vaasankadun poikkikadulla. Joni soittaa komppia pelkkään virveliin. Joni: – Vitun hyviä sanoituksia! Teemu: – ”Baby, baby ja jee jee” – nää jutut vittuun. Lattialla saattaa olla sirpaleita. Me ei oikeasti haluta Bull Mentulan päätä. Kun millään ei natsannut, sanoin Jonille että perustetaan joku paska bändi ja mennään sinne soittamaan. Teillä on kaikilla aika monta Suomen alakulttuuriskenessä toimivaa, tunnettua yhtyettä. Lainakappaleet ovat kuitenkin iso osa repertuaarianne. Teemu: – Johtuu varmaan siitä, että jollain se setti pitää täyttää. Tuli heti mieleen, että Johnny Thunders & The Heartbreakers tai joku sen tyylinen soittaisi sen coverina. Se on kertakäyttöskeidaa se musiikki. Tietysti vituttaa se, että miten Bull Mentulan näköinen kaveri kuvittelee, että hänellä on oikeus arvostella muiden ulkonäköä. Teemu: – Mini-cd. Miten päädyitte siihen. Joni: – Juice ja Coitus Intin Per Vers Runoilija ja Eppujen Kahdeksas Ihme on parhaita suomalaisia rocklevyjä. Niin, teillä on aika yllättävä lainalaulu, elektroduo Kaksion Ajattelen sua. Siinä vasta joululaulu: ”Tänä jouluna toivon vaan maailmanrauhaa ja Pagansin sinkkuja, mint-kuntoisia alkuperäisiä Pagansin vinyylisinkkuja.” Löytyy Kylmän joulun paluu -ep:ltä. Joni: – Varmaan jotkut Teemun sanomat jutut on semmoisia, mitä en allekirjoita täysin. Olimme Hang Up -skeittilehden päätoimittajan synttäreillä. Teen niin syvällisiä sanoituksia.” Vastasin, että siinähän sinulla on hyvä bändin nimi: Juice Normaali. Mikko istuu kitaravahvistimen päälle bassonsa kanssa. 46 SOUNDI SOUNDI 47 P erjantai-iltana kello seitsemän saavumme Lepakkomieheen valokuvaajan kanssa. Olin niin herkässä tilassa, että menin vain vessaan itkemään pitkäksi aikaa. Teemu: – Mielestäni olemme aloittaneet ihan nollapisteestä kuten muutkin nuoret punkbändit. Kun streittailen, minulla on yksi tai kaksi hyvää kaveria, jotka jaksaa katsoa minua silloin. Mitä nuo suomirockin suuret nimet tarkoittavat teille. Kerroin voivani tehdä sen, mutta Jonin olisi tehtävä parempia sanoituksia – Jonin sanoitukset ovat ihan kuraa. Älkää tuoko sitä meille. Pantsen kitarasoolot siinä on rautaa ja mallia tuli otettua. Tolu ei jolu. Antti Leppäniemi (Lapinpolthajat, The Heartburns) ohjeistaa minut peremmälle. Joni vastasi vittuilemalla takaisin: ”Teen sulle sellaisen nauhan, että siinä jää Eppu Normaali ja Juice Leskinen kakkoseksi. Nimen tarina. Aika yllättävä ja epäortodoksinen tapa valmistautua keikkaan. Vaihdetaan terveiset ja astutaan hissiin, jonka seinään tussattu hakaristi on osittain raavittu avaimella pois. Suurin osa yhtyeistä tekee niin paskaa musiikkia, että olisi parempi, että ne julkaisevat biisinsä ämpeekolmosina ja yhtään puuta ei tarvitse kaataa eikä mene öljyä hukkaan. Tulevaisuuden formaatti! Joni: – Julkaisijana Sound Of Finland, Pokon jatkaja. Kukaan ei osaa soittaa niin huonosti, että Kakkis kuulostaisi Kakkikselta. Mikä saamassamme huomiossa ärsyttää on, ettei se ole reilua muita aloittelevia yhtyeitä kohtaan. Antti seisoo asunnon keskelle soittamaan kitaraa. Kaikki oli ihan naamat ja olin to”Minua kehotetaan pitämään kengät jalassa. Takalo & Takavalot keikan ja halusi jonkun bändini sinne soittamaan. Hän löytää toimivan vahvistimen ja tarjoaa kaikille kaljaa. Teemu: – Onhan se vähän vammasta soittaa Kakkiksen covereita, Mirkon käppäkomppi sopii niihin biiseihin. Minua kehotetaan pitämään kengät jalassa. Viisi laulua. Teemu: – Oli meidän biisi levyllä tai ei niin on minun pakko sanoa, että kiitos rahoista ja kiitos mahdollisuudesta päästä levylle. Joku sanoo nähneensä heidät Pub Heinähatussa kaksi tuntia sitten. Mies on täyttä hymyä. Kiitos vitusti kaikille paska artisteille, jotka ei julkaise fyysisiä äänitteitä! – Nimi on ehkä kaikkein tyhmin Tolu ei jolu, se tulee tietysti Ramonesin biisistä Carbona Not Glue. Tänään meillä oli treenikämppä varattuna, mutta mentiin vain juomaan kaljaa. Miten sitten ne omat laulut, teiltä on ilmeisesti tulossa ep Combat Rockin ja Airiston Punk-levyjen yhteisjulkaisuna sekä splittisinkku Proxy-nimisen yhtyeen kanssa julkaisijanaan Blast Of Silence ja Ratbite Records. Treenaamisessa aivotyöskentely on yhtä tärkeää kuin itse soittaminen. Se oli Juice Normaalin ensimmäinen keikka. Teemu: – Pointti on se... Jotain vitun rajaa ihmiset! Vaikka onhan se tyhmää puhua vinyylin puolesta, koska en edes halua, että suurin osa yhtyeistä tekisi vinyylejä. Joni: – Punk in Finland -foorumilta. Eli ei bailata. Teemu: – Joni kysyi, että kuka julkaisisi hänen bändin levyn. Joni: – Jos tulee sellainen fiilis niin totta kai. En ollut koskaan kuullut laulua, ja vaikka sen sanat on ihan bullshittiä, hän lauloi sen niin kauniisti
Yllättävänkin pian tilanne näytti kuitenkin aivan toisenlaiselta: laulaja Herra Ylpöllä oli kultamyyntiin yltänyt oma yhtye Ihmiset ja Maj Karma oli vetäytynyt määrittelemättömälle tauolle. Nyt sitkeimmätkin umpisolmut ovat auenneet ja satakuntalaiset aktivoituvat julkaisemalla uransa vahvimman albumikokonaisuuden. 48 SOUNDI maj karma -taitto_e.indd 48 14.1.2016 16.51. 48 SOUNDI SOUNDI 49 Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Marek Sabogal Maj Karma nousi kymmenen vuoden takaisella Ukkonen-menestyslevyllä suomalaisen rockin aatelisten joukkoon
Nyt ei ole ollut sellaista on gelmaa: treenit ovat toimineet aivan älyttömän hyvin ja kappaleet kuu lostavat hienoilta. – Tämä on muuten harvinainen hetki. Kovatasoinen studioalbumi. Ei siitä hek tisyydestä oikein kukaan muukaan ehtinyt varsinaisesti nauttia, Kurittu huomauttaa. Levy nousee Suomen virallisen lis tan paalupaikalle ja saavuttaa myös himoitun kultarajan. Niinpä niin! No, Herra Ylppö & Ihmiset on ainakin todiste siitä, ettemme me laskelmoi seuraavia Vapautunut Maj Karma. SOUNDI 49 ”Muiden mielipiteet pitää ottaa huomioon, mutta joskus asiat eivät mene kaikkien haluamalla tavalla.” maj karma -taitto_e.indd 49 14.1.2016 16.51. Jos joku vaikka soittaa vähän väärin niin se ei ole mikään maailmanlop pu. Kun niitä on hiottu studios sa kuukausikaupalla helvetin hyvil lä soundeilla, soittokämpän karu ää nimaailma voi tuntua vähintäänkin oudolta. Hyvätunnelmaiset treenit. Ukkosen jälkeisillä klubikeikoilla oli toki ollut aikaisempaa enemmän väkeä ja meininki oli näyttäytynyt riehak kaana, mutta vasta Ruisrock räjäytti todellisen potin. Onkohan koko yhtye ollut pai kalla yhdessäkään aikaisemmassa Maj Karma haastattelussa, havah tuu Häiriö. Niin, ”ajattelen aina sitä seuraa vaa juttua” – Ylppö toki tuntee it sensä. Askel aske leelta suosiotaan vuosien mit taan kasvattanut Maj Karma julkaisee iskevällä Rukoussinglellä ennakoidun Ukkonenpitkäsoiton. – En kuitenkaan osannut nauttia siitä hetkestä. Meille ei ole mi tään väliä, vaikka kiertueen ensim mäinen veto olisi ollut Helsingissä, kaikkien rokkipoliisien silmien alla. Ja niin se aluksi olikin, mutta Tavas tiankeikan eteen tuli lopulta muu tama muu esiintyminen. Monet sanoivat jo sil loin, että oletko sinä ihan hullu. Sitä mailaa ei todellakaan tarvit se puristaa sormet verillä, lisää Sa volainen. – Pitää muistaa, että Ukkosen ai koihin meillä oli aivan pirusti keik koja ja siinä mentiin pää kolmante na jalkana joka puolelle. Mittava Suomenkier tue. O n loppukesä 2006. Minähän olen ikuinen pessimisti ja ajattelen muutenkin ai na sitä seuraavaa juttua. – Halusin todella palavasti tehdä omia biisejä. Taukoon johtaneesta umpisolmusta irtautunut yhtye kiittelee uudestaan löytynyttä yhteishenkeä. Va pautunut tunnelma. – Aika usein käy niin, etteivät uu det biisit kuulosta treeneissä oikein miltään. 48 SOUNDI SOUNDI 49 akkasta on nyt vähän liikaa ja mereltä käy ilkeä tuulikin, mutta onneksi Porin rauta tieaseman edessä odottaa Herra Ylppö nimeä totteleva kul jettaja. Savolainen. Muutaman ki lometrin päästä puolestaan löytyy naapurikunta Harjavallassa vuonna 1992 perustetun Maj Karman soitto kämppä, jonka sisuksissa odottelee kolme muuta Karmamuusikkoa: siis kitaristi Häiriö, basisti K. – Tajusin oikeastaan vasta seu raavan kesän Ruisrockissa, miten suosittuja meistä on tullut. Katso taanpa vähän taaksepäin. Nelikon pari edellistä päivää on vierähtänyt helmikuun alkupuolella käynnisty vän Suomenkiertueen ohjelmiston treenaamisessa. Vähänkään valveutuneemmat suomalaiset rockfanit tietävät, ettei vät tällaiset asiat ole kuuluneet Maj Karma maailmaan viime vuosien aikana. Itse asiassa, yhtyeen hajoa minen tai vähintäänkin kokoonpa non muuttuminen ovat olleet paljon todennäköisempiä asioita. – Tällä hetkellä vähän kulunut termi ”vapautunut” kuvastaa Maj Karmaa ehdottomasti osuvimmin. Sehän vasta pettyykin! Jos jo ku asia menee hyvin, niin mietin ai na saman tien, että tuo seuraava jut tu ainakin kosahtaa oikein kunnolla. Et tä olette viimeinkin tehneet bändis tänne kultamyyntiin yltävän jutun ja sinä menet ja perustat uuden ryh män... Suurelta osin sattu mien kautta, mutta kuitenkin. Kun Ukkonen juhli listoilla ja Maj Karman keikat olivat loppuun myytyjä, laulajan mielessä oli jo muita ajatuksia. Kurit tu ja rumpali J. Ylppö muistuttaa saman tien toi sestakin ”harvinaisuudesta”. Satakuntalais yhtye on tehnyt lopullisen läpimur tonsa. Soitimme kymme nen tuhatta ihmistä vetävässä tel tassa, eivätkä kaikki halukkaat edes mahtuneet liepeiden sisään, muiste lee Ylppö. Miten niin. Joku on sa nonut, ettei pessimisti pety
A sianhaarojen yllättävistä käänteistä huolimatta Maj Karma oli kuitenkin edelleen aktiivinen. Miltä sinusta oikein tuntui silloin. Ei mitään, anna palaa vaan, muut sanoivat heti. – Helvetti, tavallaan se suosio jopa hävetti! Kun Ihmisten juttu alkoi paisua, en oikein kehdannut tulla Karman kämpälle. Siinä oli myös kevyttä paniikkia, että levy täytyy saa”Ennen pitkää se kuuluisa koira sitten kävikin kovalevyjen kimppuun. – Sitä paitsi, Ihmiset-yhtye, ja etenkin sen saama suosio, olivat melkeinpä vahinkoja. Olihan niitä jokunen. – Tilanne oli skitsofreeninen. – Salaman tekeminen oli hankalaa, enkä tahtonut päästä oikeaan fiilikseen. Levyn nimibiisin ilmestyttyä singlenä Sony korjasi arviotaan ja hehkutti, että tämä muuten myy kultaa. – Tosiaan, olimme painaneet tukka putkella vuosia ja vuosia. Todistit toki itsellesi ja ulkopuolisille kykysi biisintekijänä, mutta samalla Maj Karma jäi pahasti sivuraiteelle. Sony kiinnittikin meidät ja Sata vuotta -albumi ilmestyi alkuvuodesta 2008. Maltti olisi silloin ollut kova sana.” 50 SOUNDI Maj Karma ei ole eristänyt itseään toistamaan vanhaa, vaan tuoreella Peltisydän-albumilla on paljon rohkeita tyylillisiä ratkaisuja. Nimibiisi, Satiinisydän ja Jäähyväiset toimivat hyvin, mutta kokonaisuus jäi vähän vaisuksi, miettii Ylppö. 50 SOUNDI SOUNDI 51 siirtojamme, vaan teemme asioita fiiliksen mukaan. Yhtäkkiä alkoi tapahtua kaikkea muutakin: Sata vuotta sai arvioissa täysiä pisteitä, biisit soivat radiossa ja keikoille ilmestyi paljon porukkaa. Että haittaako teitä, jos teen ja nauhoitan omia biisejä. Bändi on tietenkin yhteisö, ja muiden mielipiteet pitää ottaa huomioon, mutta joskus asiat eivät mene kaikkien haluamalla tavalla, painottaa Savolainen. Sata vuotta oli ulkona ja Ylpöllä oli ankara hybris päällä, mutta samalla meidän oli määrä vääntää Maj Karman uutta... Ja sitten kun saimme vähän vaivanpalkkaa ja voita leivän päälle, koko bändin tulevaisuus alkoi näyttää epävarmalta. Jos hän haluaa säveltää ja julkaista omaa musiikkia niin en minä todellakaan tiedä, miten me voisimme kieltää sen. Maj Karman ehdoton vahvuus on Häiriön omaperäisen kiehtova riffija tunnelmamaailma, mutta onnistuu se biisien tekeminen minultakin. En todellakaan hahmottanut, että miten päin kultaa myyneen sooloartistin olisi pitänyt siinä tilanteessa olla. maj karma -taitto_e.indd 50 14.1.2016 16.51. Sanoinkin sitten Karman muille jätkille Emma-gaalan jatkoilla, että tässä jotakin ideoita. Ei sellainen johda mihinkään hyvään. Tai ainakaan minä en laskelmoi, naurahtaa Ylppö. – Mutta mikä oli vaihtoehto. Sehän innostui ja kyseli, että onko teillä lisää kappaleita. Vieressä nyökkäilevä Ylppö jatkaa. – Valmistelin sitten Hamidin (kitaristi Moeini) kanssa pari laulua ja Sonylla työskennellyt Janne Halmkrona sattui kuulemaan niitä. Yhtyeen työskentely takkusi, mutta Salama-albumi ilmestyi lopulta keväällä 2009. Ylppöhän on tunnetusti älyttömän luova ihminen. Tuntuihan se helvetin ahdistavalta oman aikansa, nyökkää Häiriö. Levy-yhtiössä mietittiin ensin, että saattaahan tämä jokusen tonnin myydä
Tilanne oli monin tavoin solmussa ja sitten laulajan uusi yhtye ajoi suosiossa Maj Karman ohi... Niistä lähtökohdista oli todella vaikea lähteä rakentamaan Karman paluuta – ja se paluu sitten venähtikin alkuperäisiin ajatuksiin nähden, sanoo Ylppö. Pitkän Suomen-kiertueen jälkeen on luvassa tiivis festivaalirundi. Kun sitten palasimme Suomeen, niin mietin aluksi, ettei tällaista ”kaikki tanssivat, yksinäisetkin, pidä musta kiinni, mä oon aina sun” -siirappia pysty vetämään. – Juuri tuossa puhuimme, että tehdäänkö toinen levy jo tämän vuoden aikana. maj karma -taitto_e.indd 51 14.1.2016 16.51. Saatan ihan hyvin kokea jonkun duuribiisin surumielisenä ja päinvastoin, naurahtaa Ylppö. Kappale syntyi Nokialla, jossa meillä oli treenipaikka hetken aikaa, aloittaa Ylppö. – Kappaleen työnimi oli Laulu lai tapuolelle. Tilanne muuttui todella eriskummalliseksi vasta sitten, kun tammikuussa 2010 ilmestyneestä Ihmisten Pojat ei tanssi -kakkoslevystä tuli isompi juttu kuin Salamasta. Juuri siellä syntyi esimerkiksi Laulu vapaudelle, joka on Manic Street Preachers -kertosäkeineen hyvinkin maailmoja syleilevä kappale. Ei todellakaan. Oma takki oli Ihmisten neljän albumin jäljiltä aika lailla tyhjä, ja nyt on tuntunut pelkästään mahtavalta, ettei sävellysten päävastuu ole minulla. H äiriö kertoo, että 5. – Samoihin aikoihin ajatus Maj Karman aktivoitumisesta alkoi viehättää enemmän ja enemmän. Mikäli Ihmiset tekee joskus paluun, niin sitten se tekee, mutta tällaisesta ei ole pienintäkään suunnitelmaa. Sitten bändi aktivoituu kolmenkymmenen vuoden jälkeen, soittaa meidän omalla festivaalilla ja minä olen siellä keulalla laulamassa rivejä tyyliin ”saastaista vettä sataa”. – Ne vedot olivat äärimmäisen tärkeitä ja mehän toki myös treenasimme ennen jokaista festivaalia. – Uusinta lienee se, että aika moni biisi menee duurissa. Ne levyt olivat paljon nuorempien ja eri tavalla ajattelevien tyyppien tekemiä, Ylppö huomauttaa. – Ainakin minä koen Peltisydämen eräänlaisena intertekstuaalisena viittauksena vanhoihin Karma-sydämiin, siis satiiniin, ritariin ja metalliin. Maltti olisi silloin ollut kova sana, puuskahtaa Kurittu. Jos taas eräänä päivänä käy niin, että minä toteutan jonkun aivan uudenlaisen soolojutun tai perustan ”sadannen” yhtyeen, niin siinä tapauksessa musiikki tulee olemaan hyvin erilaista, kertoo Ylppö. Ja sitä mollivoittoisuutta, mutta ei missään nimessä toivottomuutta tai lohduttomuutta. Että tässähän on nostattava meininki kuin 80-luvun Pelle Miljoonalla konsanaan. – Olen yrittänyt lainata sitä tyylikkäästi jo vuosien ajan, mutta en ole omasta mielestäni onnistunut. Kuten jo sanoin, Karmarockissa oli aina ollut hieno tunnelma ja hiljalleen Häiriöltä alkoi sitten tulla yhä kovempia ja innostavampia riffejä. Minulle Puumiekka on jonkinlainen jatko-osa Rukous-kappaleelle, sanoo Ylppö. Eräs levyn monista avainbiiseistä on raivokas Pelastakaa lapset. – Häiriöllä on oma studio, joten mehän voimme nauhoittaa siellä musiikkia niin paljon kuin jaksamme. Enkä liioittele yhtään sanoessani, että jokaisen Karmarock-keikan jälkeen fiilis oli sellainen, että onhan näiden jätkien kanssa aivan perkeleen hienoa rokata, painottaa Ylppö ja jatkaa: – Viime kesän Karmarock oli aivan uskomaton kokemus. – Pidimme jossakin vaiheessa bändipalaverin. Myöhemmin illalla alkoi hämärtää ja taivaalta tuli vähän tihkusadettakin, ja minä nousin lavalle Mustan Paraatin lau– En ole oikein koskaan tiennyt, että mikä on duuri ja mikä on molli. – Meidän kämpällä kävi taannoin eräs hiljalleen sokeutuva tyttö. Pelti sydän osuu siis aika hyvin sinne kaiken keskelle, kuvailee Kurittu. Pitää muistaa, että kuuntelin Mustaa Paraatia haltioituneena jo lapsena saman joen varrella... Silloin pöydällä oli kolme selkeää vaihtoehtoa: bändi hajoaa, bändi jatkaa uuden laulajan kanssa tai bändi jatkaa entisellä kokoonpanolla, mutta vasta selkeän breikin jälkeen. Entä Musta Paraati. Että minulla on se ja se erityisherkkyys, ja nämä kaikki ongelmat johtuvat siitä. Peltisydän ei kuitenkaan vaella koko matkaansa aurinkoisilla kukkakedoilla. Kyllähän ne treenit jäivät siihen, ei siinä pystynyt enää soittamaan. Tilanne oli mitä oli, mutta päätimme silti jatkaa esimerkiksi Karmarockin järjestämistä – ja sehän oli tietenkin lupaus myös siitä, että Maj Karma tulee esiintymään ainakin kerran vuodessa. Uutta materiaalia löytyy runsaasti ja sitä syntyy koko ajan lisää, Ylppö sanoo. Tämän ihmisen toiveikkuus ja kyky nauttia elämästä tekivät mielettömän vaikutuksen, aloittaa Ylppö. – Myöhemmin menin mökille Satakuntaan ja olin siellä pimeässä muutaman päivän. Että tämä on helvetin ahdistava, tulee älyttömän paha olo. – Sata vuotta ei vielä ollut mitään isoja skismoja aiheuttanut levy. – Menin Häiriön kanssa kirjoittamaan biisejä Espanjaan viime toukokuussa. – Jos miettii vaikka kappaleita Laulu vapaudelle ja Onnellinen loppu niin ovathan ne otsikoitaan myöden hyvinkin positiivisia biisejä, Savolainen lisää. – Ihmisillä oli hyvä meininki loppuun asti, mutta päätimme kuitenkin yhteistuumin viheltää pelin poikki. Ja onhan tässä bändissä se romanttinenkin puoli. Ylppö kohauttaa olkapäitään. Kun Savolainen näki sanoituksen, se ilmoitti heti, ettei tällaista voi vetää. Pelti sydän-levy esittelee aikaisempaa monipuolisemman satakuntalaisyhtyeen – ja tästä kertovat myös muusikoiden kommentit. Okei, ymmärrän, että lauluääni vaikuttaa monien ajatusmaailmaan, mutta bändien poljentohan on oikeasti aivan erilainen. – Jollakin tavalla kaikki on nyt tuoretta. – Sen konebiitin taustaideana on ”mahdollisimman huono rumpusoundi”, nauraa Savolainen. Peltisydän ei todellakaan ole ”Ukkonen kakkonen”, eikä minkään muunkaan Karma-kiekon toisinto. – Tyttö ilman talvea summaa tämän päivän Maj Karman soundin aika hyvin. Miten viimeinkin käsillä oleva Maj Karman paluu tuli ajankohtaiseksi. Se on ihan mahdollista, Häiriö nyökkää. Esimerkiksi ”mä haluan diagnoosin” -lause viittaa siihen, että tänä päivänä jonkun ihmeen diagnoosin hommaaminen tuntuu olevan jopa trendikästä. Emme me ole mikään metallibändi, vaikka viitteitä siihen suuntaan löytyykin. Maj Karman levynteko oli jo käynnissä ja me vedimme todella vapautuneen ja hienon keikan. Tuollainen epävarmuus oli ihan älytöntä ja ennen pitkää se kuuluisa koira sitten kävikin kovalevyjen kimppuun. Hän oli tuottajana sitä mieltä, että tämä pitää ehdottomasti laittaa levylle. Albumin avainteoksiin lukeutuu myös komea Tyttö ilman talvea. Entä viittaako levyn otsikko millään tavalla esimerkiksi Metallisy dän-albumiin. Vähän myöhemmin tapasimme tiukemmissa merkeissä. Lopetetaan touhu, kun kaikilla on vielä hieno fiilis. Niin, tosiaan, Harjavaltahan tunnettiin aikoinaan tehtaistaan ja epäpuhtauksistaan. Sieltä löytyy indiehenkisen The Strokes -poljennon lisäksi selkeää yllätyksellisyyttä, ilmavaa kepeyttä ja myös raskaampaa poljentoa. – Joidenkin mielestä se kuulostaa Ihmiset-yhtyeen kappaleelta. Emme välttämättä keskustelleet uudesta musiikista, bändin varsinaisesta aktivoitumisesta tai paljon muustakaan, mutta Karmarockkeikkojen onnistuminen oli aina älyttömän tärkeää. – Telekineesi lainaa Iggy Popin I Wanna Be Your Dogia, josta löytyy eräs maailmankaikkeuden kovimmista riffeistä, hymähtää Häiriö. – Telekineesi kertoo ahdistuneesta Lucifer-hahmosta. Tai ainakin ep. Emme halunneet heittää tätä bändiä siihen ”levy, kiertue, levy” -sykliin. Entä sitten. 50 SOUNDI SOUNDI 51 da pihalle, ennen kuin jengi unohtaa Karman. Päädyimme kolmanteen vaihtoehtoon, kertoo Häiriö ja jatkaa: – Taukopäätös oli helvetin fiksu veto. Millaisia kommentteja videobiisi Puumiekka on nostattanut. Ulkopuolisen mieleen nousee mielenkiintoinen kysymys: millainen fiilis näillä ”välivuosien” Karmarock-keikoilla sitten oli. – Bändin muut jätkät työstävät hiljalleen uutta musiikkia, ja minä seuraan sitä hienoa hulluutta pienen etäisyyden päästä. Gabi taas huomautti, ettei hän ole koskaan kuullut tällaista tekstiä. Laulun tyyppi ei viihdy omassa perheessään, se vihaa vanhempiaan ja niin edelleen, mutta kyllä sieltä pieni toivonkipinäkin löytyy. Jos me olisi puskettu eteenpäin naama irvessä Salaman jälkeen niin olisiko tätä pumppua enää edes olemassa. Huomasin tämän tosin vasta jälkikäteen, joten mistään tietoisesta valinnasta ei ole kysymys, sanoo Häiriö. Tällaista ei ole aikaisemmin juurikaan ollut. Onneksi levyn tuottaja Gabi Hakanen painotti, että totta kai pystyy. Jossain vaiheessa turhauduin ja päätin, että otetaan se sitten ihan suoraan. Sen seurauksena syntyi biisi Pikkusisko. helmikuuta ilmestyvän Maj Karman yhdeksännen studioalbumin lopulliset kaksitoista kappaletta valikoituivat noin kahdeksankymmenen demoaihion joukosta. Tuskinpa. Osallistun toki sovittamiseen ja kirjoitan myöhemmin tekstit ja laulan ne, mutta Paraatin musiikin sydän ei tule minulta! lajana
Se tuntui helvetin hienolta. Ei näin yksinkertaista ja hidastempoista musiikkia ole totuttu kuulemaan Lostilta, naurahtaa Elbanna ja jatkaa: – Biisin pohja syntyi vajaassa puolessa tunnissa. Emme todellakaan suunnitelleet, että tehdäänpä sitä tai tätä, vaan jokainen kappale syntyi täysin luonnostaan, painottaa Lesonen. Esimerkiksi politiikka – missä tahansa muodossa – on aikaisemmin ollut äärimmäisen kaukana tästä bändistä, mutta nyt mukana on sinnekin suuntaan liippaavia tarinoita... Kirjoitimme alkuriffin, jonka jälkeen pyysin Arttua kehittämään jonkun kovan stemman. – (naurua) Niinpä! On yllättävää, miten syvään ihmisten mielikuva voi juurtua muutaman promokuvan perusteella, naurahtaa Elbanna, viitaten Terror Hungryn aikaisiin ”pizzalaatikoita, kaljaa ja hyvää meininkiä” -otoksiin. – Sehän yllätti meidätkin! Purkitimme biisien pohjat ja Nino (Laurenne, Lost Societyn tuottaja) huomautti, että kliinit laulut muuten sopisivat joihinkin kohtiin. – I Am The Antidote on melkeinpä vittuilua – ainakin meille itsellemme. Mutta Lost Societysta muodostunut ”bilerässiä eikä juuri muuta” -mielikuva on silti väärä, ainakin nykyään. Juuri pitelemättömän hurja lavameininki on eräs Lost Societyn nopeasti nousseen kansainvälisen suosion 52 SOUNDI lost society -taitto.indd 52 13.1.2016 11.27. tiä. Esimerkiksi Only My Death Is Certain -päätösbiisissä on kolmisenkymmentä lauluraitaa. Braindeadin puhtaat lauluosuudet tulevat myös pienenä yllätyksenä. Tällä säällä ei törmää vahingossakaan Lost Societyn t-paitoihin, mutta ilmojen salliessa sellainen ei ole näillä seuduilla mitenkään harvinaista. – Tuntuuhan se aina hullun siistiltä, kun tyypit kävelevät kadulla vastaan meidän rätti päällä. Teksti: Timo Isoaho anhojen perinteiden mukaan tapaninpäivään kuuluu räväkkä tapaninajelu, jonka jälkeen joulun harras tunnelma on pelkkä muisto. Lost Societyn kitaristilaulaja Samy Elbanna ja kitaristi Arttu Lesonen ovat todellakin lähdössä ajelemaan – ohjelmassa on muun muassa Swallow The Sun Lutakossa – mutta ennen tuliliemipitoista tapaninhurjastelua kaksikko on lupautunut Soundin haastateltavaksi. Kerrotko hieman aiheesta. Eikö Braindead-otsikko viittaa myös teihin itseenne. Yhdellä jos toisellakin Lost Societyn ystävällä on taatusti mennyt vellit väärään kurkkuun, kun tämä lyijynraskaalla riffillä starttaava, myös puhdasta laulua sisältävä kappale on tarttunut kuuloelimiin ensimmäisen kerran. Teimme muutaman demon ja totesimme, että tämä on ihan erilaista, mutta hemmetin siis”Toisten kuunteleminen, tunteista puhuminen ja avoimuus ovat tärkeitä asioita Braindeadkerhossa.” Thrash-rykmentti Lost Societyn kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa – riehakkaan energinen Fast Loud Death (2013) ja hieman totisempi Terror Hungry (2014) – ovat selkeitä toistensa sukulaissieluja. Braindead, indeed! Jos sanoituksista on löydettävissä joku isompi teema niin olkoon se vaikka ”kapinointi auktoriteetteja vastaan”. – Ei kannata käsittää väärin: mehän nimenomaan diggaamme kaljasta ja pizzasta. Toisin sanoen päätimme katsoa kappaleiden potentiaalin loppuun asti. Tämä kombinaatio toimi heti mahtavasti ja samalla meidän soundi muuttui paljon raskaammaksi, diipimmäksi ja isommaksi. Huolella kypsytelty kolmas albumi Braindead puolestaan esittelee aikaisempaa kunnianhimoisemman ja uusia tuulia rohkeasti tunnustelevan kvartetin. Helmikuun puolivälissä ilmestyvältä Braindead-albumilta maistiaisena tarjoiltu I Am The Antidote alleviivaa laulajakitaristin lausuntoa. Joskus tulee jäätyä juttelemaankin, sanoo Elbanna. Mutta missä ovat pizzat. – Monet Braindeadin biisit löysivät alkumuotonsa nopeasti, mutta tällä kerralla emme välttämättä tyytyneet siihen ensimmäiseen ideaan, vaan palasimme aihioiden pariin kerta toisensa jälkeen. – (Naurua) Ilman muuta, aivan täysillä, mutta bändin kohdalla termi kuvaa esimerkiksi esiintymistä. Esimerkiksi I Am The Antidote kertoo jengistä, joka seuraa aivottomasti johtajaa, vaikka tämä pomo syyttääkin kaikista ongelmista alamaisiaan. Keikkahommissa on parasta juuri se, että lavalla ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin päätöntä riehumista, sanoo Lesonen. Purevasta tuulesta ja tuiskusta huolimatta muusikot odottavat sovitulla hetkellä erään jyväskyläläisen anniskeluravintolan edustalla. – Samalla tekstitkin ovat muuttuneet jonkin verran. So let’s do this! No, sitten todellakin tehtiin. Se on rässibändille vähän out of comfort zone -osastoa eli juuri sitä mitä haluammekin, painottaa Elbanna. Hiominen oli siis tietoista, mutta biisit eivät. Tuota pikaa pääsemme sisätiloihin ja ensimmäiset oluttölkit sihahtavat auki
Urpot tulee tekeen tänne toista levyä ja ootte ihan vitun kännissä. Muistan elävästi, että seuraavat tunnit olivat aika hirveitä, kun joka paikkaa kirveli niin helvetisti. salaisuuksista. Sitten mentiin hotellin suihkutilaan ja könysin seisomaan käsilläni. Kerhoista puheen olleen: Lost Society on nykyään osa ESP:n arvostettua kitaratallia Children Of Bodomin ja lukemattomien muiden iskuryhmien tapaan. – Kyllä vain. – Edelleenkin aivan helvetin hyvältä! Sen levyn musiikki tuli niin sielusta ja sydämestä kuin olla ja voi... Paiskasimme keikan ja vedimme sen jälkeen todella rehelliset seipäät. Myös ”best gig ever” -tatuoinnin voi ottaa, mutta se on vapaaehtoista. – Panttilainaamosta tietenkin! Ei vaan... – Tunnearvoa on niin paljon, ettei niitä voi myydä. Silti tuntuu hurjalta, että ainoastaan kolme vuotta sitten tästä yhtyeestä ei ollut juuri kukaan kuullut juuri mitään. Nämä molemmat lukemat toki löytyvät myös kyseisten levyjen kansista. – Myös Terror Hungry on älyttömän kova, vaikka nauhoitukset eivät alkaneetkaan kovin lupaavasti... Ostakaa nyt nuorilta köyhiltä rokkareilta vanhoja arvokkaita keihäitä! Vielä viimeinen asia: vähintäänkin legendaarisen Magyar Fehér Bor -viinipullon hinta oli Fast Loud Deathin aikoihin 6,38 euroa, mutta Terror Hungryn ilmestyessä hinta oli kohonnut jo 6,45 euroon. Että lopetetaan tää saatanan pelleily saman tien.” Ninon reaktio herätti meidät aika tehokkaasti ja otimme itseämme niskasta kiinni. – Joskus tulee itsekin pysähdyttyä miettimään, että tämä juttuhan alkoi ihan äsken. error Hungryn nauhoitusten aikoihin Lost Society tutustui myös Children Of Bodomin herroihin. Ne keihäät ovat meille hyvin rakkaita esineitä, huomauttaa Elbanna. Kai tämä todistaa ainakin sen, että jos haluat elämässäsi jotakin, niin ala sitten tekemään töitä asian hyväksi, sanoo Elbanna. Miltä Fast Loud Death -debyytti kuulostaa omissa korvissa tänä päivänä. Lopuksi kuuntelemme yhdessä Samuli Edelmannin Ei mitään hätää -kappaleen. – Juhlat jatkuivat hotellilla ja heitin sitten Bodomin ukoille, että mitenkäs sen kasteen kanssa. Olimme tietenkin aivan naurettavassa kunnossa ja Nino pistikin peliin kunnon huudot – ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran – että ”Tää on just vittu tällaista. Pienenä vinkkinä: kannessa oleva ihminen katselee vähän siihen suuntaan... – Kun meillä oli aikoinaan ensimmäiset treenit ja väännettiin kasaan pari punkkibiisiä, niin eihän siinä kukaan miettinyt, että kohta päästään Nuclear Blastin talliin. Meillä sattui olemaan festari Saksassa juuri ennen sessioiden alkamista. Ei todellakaan, Lesonen lisää. Niistä biiseistä todellakin kuulee, että nämä nuoret kollit rakastavat thrashin rätkyttämistä, aloittaa Elbanna. Juopottelu jatkui myös kotimatkalla ja -maassa, kunnes tuli aika lähteä kohti studiota. Mutta mistä löytyvät yhtyeelle aikaisemmin niin tunnusomaiset, kovia iskuja lapoihinsa ottaneet Jacksonit. Treeniksellähän ne makaavat. Vuonna 2016 Magyar puolestaan irtoaa 6,99 eurolla, mutta onko myös tämä tieto kaivettavissa Braindeadin kansista. Tai heitetään keikka Slayerin ja Anthraxin kanssa Suomen suurimmassa hallissa. – Katsotaanpa... No, Alexi kaivoi jostakin viskiflindan ja seuraavaksi meitsiltä lähti vaatteet. – COBHC-kaste oli ihana! Olimme vähän yli vuosi sitten uudenvuoden aattona Oulussa keikalla COB:n kanssa ja myöhemmin illalla oli tietenkin kunnon bileet. Kun ehdokas kokee olevansa valmis, hän antautuu meille täydellisesti ja kertoo syvimmistä tunteistaan ilman mitään estoja. – (Naurua) Eipä! Saako tässä mainostaa. Silti takana on jo kolme studioalbumia ja parisataa keikkaa. Ensin tämän henkilön täytyy juoda meidän kanssamme rehelliset kännit. Aika joka tapauksessa rientää. K u v a: V il le Ju u ri k k al a SOUNDI 53 lost society -taitto.indd 53 13.1.2016 11.27. Sitten jätkät kaatoivat viskiä suuhun ja joka helvetin paikkaan ja kohta sitä tuli ulos nenästäkin. Tien päällä löytyi niin yhteneväinen sävel, että Elbanna liittyi myöhemmin Children Of Bodom Hate Crew’n viralliseksi jäseneksi. Toisten kuunteleminen, tunteista puhuminen ja avoimuus ovat tärkeitä asioita Braindead-kerhossa. Lopulta päädyimme tekemään ihan hullun mittaisia, viisitoistatuntisia työpäiviä. Ammuimme raketteja konserttisalin takapihalla ja muuta mukavaa, muistelee Elbanna. No, miten Lost Society Braindead Crew’iin voi liittyä
kiertueensa. Hiljaisilla kaduilla liikkuu surkean näköi siä yökulkijoita. Bussissa on kaksi suihkua, vessa, keittiö ja hyvin toimiva nettiyhteys. Huhti–toukokuussa 2015 Nightwish teki kahdeksannen USA:nnightwish crew_taitto_e.indd 54 14.1.2016 16.45. Warfield-teatterin taka ovella hurisee kolme linja-autoa ja puoliperävaunurekka. Siellä on yleensä aamiainen CREW’N KELKASSA AMERIKAN RAITILLA Artistit varastavat ymmärrettävästi kaiken huomion, vaikka menestyksen takana on aina iso joukko vähemmälle huomiolle jääviä työn sankareita. – Siirtyminen on parasta, koska silloin nukutaan. S an Franciscon keskustan aamuyö on kylmä ja tyly. Nightwishin Amerikan-kiertueet tehdään maanteitse. Keikan jälkeen pakataan kalusto rekkaan, otan suihkun, sitten nukkumaan, aamulla herätään seuraavan keikkapaikan pihassa. Se on logistisesti helpompaa: päivä ja ilta keikalla, yöt matkustetaan. Nightwishin saliäänimiksaaja Kimmo Ahola pitää tästä matkustustavasta. Kuuden viikon aikana yhtye esiintyi 27 kertaa USA:ssa ja Kanadassa. Otetaanpa kerrankin katsaus kulisseihin ja istutaan hetkeksi Nightwishin kiertuebussiin, sinne miksaajien ja muun kiertuehenkilökunnan joukkoon. Juuri ennen lähtöä kiertuemanageri Roger Smith kantaa bussiin kolme perhepizzaa. Sekä bändillä että kiertuehenkilökunnalla on käytössään oma bussi, joissa on nukkumatilat kahdelletoista hengelle. Kahdelta aamulla Nightwishin henkilökunnan bussinkuljettaja David Crawford laittaa bussiin liikkeelle läpi San Franciscon tyhjän keskustan. Matka jatkuu Bay Bridge –sillan yli ja kohti itää. Kolmas bussi on lämmittelybändien käytössä. Nightwish on esiintynyt Warfieldissä, ja vähän puolenyön jälkeen bändin tekninen kalusto on saatu pakattua rekkaan. Suuntana tänä yönä on Las Vegas. 54 SOUNDI SOUNDI 55 Teksti ja kuvat: Ilkka Kangastalo Teksti ja kuvat: Ilkka Kangastalo 54 SOUNDI Keikka San Franciscon Warfield -teatterissa on ohi ja Nightwishin kalusto siirtyy vauhdilla rekan kyytiin
K oko henkilökunnan, bän di mukaan lukien, kes kuudessa näyttäisi val litsevan leppoisa ja yhdenver tainen henki, mitään tähtimei nightwish crew_taitto_e.indd 55 14.1.2016 16.45. Bussi jyristää läpi kalifornialai sen autiomaan, tummennetuista ikkunoista näkyy vain pimeyttä ja muutama ohivilistävä valo. – Meistä pidetään todella hy vää huolta kiertueella, kiteyt tää Kimmo Ahola, Nightwishin pitkä aikainen miksaaja. Seuraavan kerran pysähdymme vasta Las Ve gasissa, 925 kilometrin päässä San Franciscosta. Kimmo Aholalla on asiaan selkeä kanta: – Tässä on lyhyen aikavälin evo luutio, joko karsiudutaan pois tai kehitytään niin että sovitaan po rukkaan. Inter state 5 kulkee lähes viivasuorana Bakersfieldiin, jossa David Craw ford pysäyttää sen ensimmäisen kerran aamukuudelta. Jos mentäisiin lentä en, nukkuminen jäisi vähiin. Lavalla ollaan kaksi tuntia töissä, mutta muu osa vuorokau desta ollaan keskenään, bussissa ja lentoasemilla. Kiertueen aikataulu on tiukka: esiintymisiä on tiukimmillaan nel jänä perättäisenä päivänä. Bussin oleskelutiloissa on vähän ahdasta. Maailmaa ei ehdi nähdä kuin bussin ikkunasta ja vähän vä lipäivinä. 54 SOUNDI SOUNDI 55 ”Yksityisyys ei ole yliarvostettua välipäivinä.” SOUNDI 55 ninkiä ei ole. Tänä yönä ei ole suurem pia bileitä, vaan lähes kaikki köm pivät sänkyihinsä heti liikkeelleläh dön jälkeen ja ilmestyvät uudelleen näkyviin vasta kun bussi on Las Ve gasissa hotelli Mandalay Bayn pi halla. – Jos tarvitaan kivennäisvettä bus sin jääkaappiin, kiertuemana geri tuo sitä. Nähtävyyksiin ei matkalla juuri eh di tutustua ja työpäivät ovat pitkiä. Kiertäminen ei ole kevyttä työtä. Sitten pi detään välipäivä koko porukan le poa varten. Vapaapäivinä kaikilla on omat har rastuksensa, Aksu Rönkkö käy mie lellään koluamassa levydivareita ja odottamassa. Joissakin tapauk sissa keikkapaikkojen välimatkat ovat niin pitkiä, ettei yhden yön aikana ehdi seuraavaan kaupunkiin. Mutta huonommin kin asiat voisivat olla – ja myös Nightwishin tapauksessa ovat olleetkin. – Kiertueen jälkeen en voi koto na katsoa telkkarista matkaohjelmia pitkään aikaan, mantereen kier tämisen kiteyttää Aksu Rönkkö, Nightwishin monitorimiksaaja
Muu tamat käyvät museossa, mutta Aholakin myöntää seuraavana päi vänä, että uni tuli alkuillasta. Myös Nightwish aloitti Amerikan kiertämisen vaatimattomasti. USA:ssa Nightwishillä on vielä merkittävästi kasvamisen varaa. Suo malaiset bändit jaksavat kuitenkin kiertää Amerikkaa myös Nightwishiä kevyemmällä kalustolla, pienemmis sä keikkapaikoissa ja paljon askeetti semmissa oloissa. – Kovin paikka meille on ollut, kun bändissä vaihtuu jäsen. – USA:n kiertueen seuraava osa tehdään Bkaupunkeihin eli niihin, joissa ovat uskollisimmat fanit ja missä Nightwishin levyjä myydään paljon. Välipäivänä sekä bändi että tekni nen ryhmä majoittuvat hotelliin. – Yhdysvallat on iso markkina alue ja kilpailu siellä on erittäin ko vaa. Nightwishin manageri Toni Peiju on Amerikankiertämisen vaativuu desta samoilla linjoilla. – Seitse mäs listasija ei nykyään kiinnosta enää ketään, pitäisi olla vähintään kolmosena. Keikkapaikat ovat karuja, matkustaminen tehdään pa kettiautolla ja yöt vietetään halvoissa motelleissa – ellei sitten nukuta au ton penkillä. Osaa ar vostaa sitä kun on nähnyt ne synkät ajat, sanoo Peiju. Se voi olla yllätys monelle. nightwish crew_taitto_e.indd 56 14.1.2016 16.45. – Tämä mantere on kuuluisa siitä, että täällä pitää vain kiertää ja kier tää. Nyt on hyvä fiilis ja me tehdään kaikkemme että se säilyy. Kaksi kertaa ollaan nähty ne ajat, kun kellään ei ole ki vaa. ”Moni bändi olisi voinut jättää leikin kesken, kun neljännen kiertueen jälkeen ei tule voittoa.” – Moni bändi olisi voinut jättää leikin kesken, kun neljännen kier tueen jälkeen ei tule voittoa. – Levymyynti ja listasijoitus eivät enää ole niin merkityksellisiä kuin ennen, sanoo Toni Peiju. – Nyt on meneillään kahdeksas kiertue Amerikassa ja ensimmäistä kertaa päästään taloudellisesti plus salle. Potentiaalia on paljon, mutta myös riskit ovat suuret ja kustannukset ovat etupai notteisia. – Kevään USA:n kiertue tehtiin niin kutsuttuihin Akaupunkeihin eli USA:n ja Kanadan musiikkibis neksen kannalta tärkeisiin kohtei siin – sinne, missä ovat tärkeimmät mediat ja musikkialan vaikuttajat. Night wish on halunnut jatkaa ja myös me, sanoo Ewo Pohjola, toinen Night wishin managereista. Erityisesti suomalaisil la raskaan rokin bändeillä on kysyn tää myös USA:ssa, mutta kultakaivos se ei ole. Jokaisella kiertueella on kuiten kin kasvettu vähän, yleisömäärät, keikkapaikat ja keikkapalkkiot. Näiden kaupunkien tuottama uuti sointi on valtakunnallista ja niissä keikkailemalla pyritään hyvään nä kyvyyteen. Euroopankiertueiden tuotoilla olemme tappioita makselleet. L as Vegasissa välipäivä viete tään hyvässä hotellissa. Sellainen on helppo uskoa. Bussissa on melko ahdasta ja keik kapaikkojen takahuoneet tuppaavat olemaan meluisia ja levottomia tiloja. 56 SOUNDI SOUNDI 57 keilaaminen näyttää olevan muuta man suosiossa. Las Vegasin House of Bluesin takahuoneessa on loppuiltapäivästä rauhallinen tunnelma. – Glooria on kiertämisestä hävin nyt. Se on ennestään tuttu: Nightwish on esiintynyt täällä aiemmin kahdesti. Tulin Nightwishin mukaan vuonna 2005, silloin kaikki oli hie noa, muistuttaa Ahola. Las Vegasin houkutukset jäävät käyttä mättä. USA ei ole yhtenäinen alue. Laitteiston pys tytys alkaa aamukymmeneltä. Sijoitus kertoo toki sen, missä suhteessa ollaan muihin sa man genren bändeihin. Hom man ydin on lavalla, ja me olemme heille töissä. Uudessa keikkakaupungissa teknisen kaluston pystyttäminen alkaa aina aamupäivällä. Jokai nen kiertue on tuonut edistystä. – Yksityisyys ei ole yliarvostettua välipäivinä. Kai kille on tarjolla yhden hengen huo neet eikä Kimmo Ahola ole siitä lain kaan pahoillaan. Ei ole epäselvää, kuka on tämän illan tähti. Levyjen myyminen on edelleen bisnestä, mutta ainakin Nightwis hin tapauksessa esiintymispalkki ot ovat paras tulonlähde. Suo malaisen musiikin vientiä tu kee Music Finland, jonka toi mitusjohtaja Tuomo Tähtinen muis tuttaa Amerikan markkinoiden vaa tivuudesta. Warfieldin lavan ovi avautuu suoraan kadulle ja vartiointi on tarkkaa. N ightwish on vientiyritys. Nightwish on tunkenut Amerikan markkinoille silkalla sitkeydellä. Bkaupungit ovat mitättö män kuuloisia pikkukaupunkeja. Las Vega sin keikkapaikka on ketjuravintola House Of Blues. Sosiaaliset taidot voivat olla koetuk sella näissä oloissa, vaikka Nightwis hin hyvän menestyksen myötä kier tueen järjestelyjä ei ole tehty lähes kään nuukimman mukaan. Moni jättää leikin kesken, kun ei pysty investoimaan ja tulosta ei näytä syntyvän. – Amerikan markkinoille yrittä minen vaatii valmiutta investoida ja erityisesti se vaatii hyvän tiimin, la kimiehiä myöten. Tähän asti on vain hävitty ra haa. Tärkeä osa on myös paitamyynti
Häntä sapettaa, kun Tuomas Holopaisen korvanapit eivät pysy keikan aikana paikoillaan. nightwish crew_taitto_e.indd 57 14.1.2016 16.45. K iertuemanageri Roger Smithiä kehuvat kaikki. Nightwishin tekniikkaryhmässä on USA:n kiertueella vain kuusi henkeä. Kuudestoista Amerikan-kiertueen keikka on alkamassa, ja tämähän on vasta maailmankiertueen aloitus. Lähdetään ja tehdään tää juttu. Vegas on kuuma paikka ja ne voivat olla loppu. House Of Bluesin mustiin pukeutunut yleisö hurraa. Se myönnetään, mikäli joku ryhmästä töpeksii työssään keikan aikana. Lisäksi mukana on kolme amerikkalaista myymässä yleisölle erilaisia bändituotteita. Edellisellä kiertueella käytiin ympäri maapalloa, käytiin joka paikassa. Perinteeseen kuuluu, että mitalin saanut kantaa sitä kaulassaan seuraavan keikkapäivän. – Kerron kavereille, että olen rock and rollin lapsenvahti, Roger nauraa. Se on minimimäärä, jolla keikka saadaan hoidettua. Yhdeksältä illalla Kimmo Ahola käynnistää tietokoneeltaan keikan alkumusiikin. Ratissa David ”Rizzo” Crawford. Pitää priorisoida. 56 SOUNDI SOUNDI 57 Monitorimiksaaja Aksu Rönkkö sanoo, että hänen työnsä on kuin päivä murmelina Bill Murrayn tähdittämän 90-luvun elokuvan mukaan. Nightwishin teknisen kaluston pystyttäminen kestää noin viisi tuntia. Hän on kuitenkin erittäin tärkeä osa keikan ja kiertueen onnistumista. San Franciscon keikalla laulaja Floor Jansenin edessä lattialla oleva tuuletin hajosi. – Tämä on seikkailua Tuomakselle koko juttu, vähän kuin welcome to the ride. Smith vastaa aina kyllä kun jotakin pyydetään. Kiertueen alussa sitä ei tuntenut. Jos aikaa on, siellä voi käydä tauolla. Niillä on jalat maassa, sanoo Rönkkö, joka on kiertänyt Nightwishin matkassa vuodesta 2011. Nighwishin henkilökunnan bussi on ollut tien päällä koko yön. Keikka Las Vegasissa on vedetty. Kiertueen puolivälissä se on jo muutamaan kertaan myönnetty. Hän pitää huolen aikatauluista, matkan edistymisestä, ruokailuisPikkuasiat voivat kiertueella olla olennaisen tärkeitä. Smith petaa sekä bändille että tekniikkaryhmälle mahdollisuuden hoitaa työnsä kunnolla – kaikki tähtäävät hyvin sujuvaan konserttiin. ta, hankkii henkilökunnalle ajantasaiset tiedot seuraavasta keikkapaikasta… Asiat voivat olla suuria tai pieniä, mutta pikkuasiat voivat kier tueella olla olennaisen tärkeitä. Rönkkö esittelee tekniikkaryhmän omaa sisäistä palkintoa, mitalia. Paitsi: – Jos bändin budjetissa ei ole varaa, sitten pitää sanoa ei. Sen jälkeen tehdään soundcheck, iltapäivällä on muutama tunti vapaata. – En ollut varma, löytyisikö täältä tuuletinta. – Bändissä ei ole isoja egoja eikä tekniikan kanssa tule konflikteja. Bussi on sekä oloettä makuuhuone. Ja nyt mennään taas. – On parempi tehdä asiat samalla tavalla ja samassa järjestyksessä joka päivä, silloin kaikki tulee tehtyä. Bändin ja tekniikkaryhmän bussit ovat aina keikkapaikan pihalla valmiina, ilmastointi toiminnassa. Las Vegas on vielä tunnin ajomatkan päässä. Tero Kinnunen huolehtii muun muassa Marco Hietalan soittimien toimintakunnosta. – Nyt kun olemme olleet kolme viikkoa reissussa ja työn rutiinit alkavat olla kunnossa, huomaa, että päivällä väsyttää. On tämä minullekin tavallaan seikkailua, pohtii Rönkkö. Smithin tärkein tehtävä Las Vegasissa oli hankkia tilalle samanlainen. Työ toistuu aina samanlaisena – tai ainakin hän haluaisi sen niin. Konsertissakävijä ei tiedä Roger Smithin olemassaolosta. Rönkkö hoitaa myös soittajien korvamonitorit. Bussissa voi käydä päivällä nukkumassa, siellä on hiljaista. Purku alkaa ja aamulla ollaan Los Angelesissa
58 SOUNDI Levyarviot >> ...tempojakin löytyy enemmän kuin kaksi... Vaikka modernimpiakin vaikutteita Blackstarilta löytyy, ilmaisee Bowie kokeelliset ambitionsa isähahmon ottein. Esimerkiksi näyttämömusiikki, krautrock, uuden aallon pop ja elektroninen musiikki Kraftwerkista Aphex Twiniin lukeutuvat muihin. Lyriikoita on turha tarkastella jälkiviisaasti, Bowie laulaa nousuista ja tuhoista sekä elämästä ja kuolemasta kuin milloin tahansa. Värisyttävä äänikuva on olennainen osa albumia. David Bowie H Columbia ”Nyt hän on palannut tähtitaivaalle jättäen jälkeensä valtavan ja pysyvän tyhjyyden tunteen.” K olmen vuoden takaisen The Next Day -kiekon äkillisestä ilmaantumisesta asti David Bowien ympärillä on vellonut revivalistinen hype. Isoimpiin sivurooleihin nousevat saksofonisti ja huilisti Donny McCaslin sekä hiphopin ynnä muun modernin rytmimusiikin päälle ymmärtävä rumpali Mark Guiliana. Albumilla on jännittävä ja tuore yleisilme ja se muistuttaa Bowien olleen paitsi nerokas taiteilija, myös mestarillinen lainaaja sekä delegoija. Artistin 69-vuotispäiväksi osutettu H (eli Blackstar) -levyn julkaisu oli ennalta yksi musiikkivuoden merkittävimpiä tapauksia heti sen alkuun. EERO KETTUNEN HHHH Levyarviot 1_16 .indd 58 15.1.2016 12.18. Blackstar säteilee samanlaista mystiikkaa kuin Scott Walkerin myöhemmät tuotokset. David Bowie oli täällä vain käymässä. Levyn bändi koostuu newyorkilaisista jazz-muusikoista. Paitsi tajunnanvirtaa, levy sisältää myös pop-sensibiliteettiä. Blackstarin aloittava nimikappale on albumin arvokkain raita ja hurja nousu rauhattomien rytmien ja sinkoilevien sävelkulkujen maailmaan. Levyn päätöskappaleella Bowien äänen vibrato on erityisen koskettava ja kitaristi Ben Monderin soolo kuulostaa kerta kerran jälkeen paremmalta. Soittajat ovat kertoneet Bowien esittelemien kotidemojen käsittäneen vahvan näkemyksen Blackstarin biiseistä, mutta improvisaatiollekin annettiin studiossa tilaa. Tärkeintä albumilla on vaivaton asettuminen artistin ominaisimmalle aaltopituudelle. Nyt hän on palannut tähtitaivaalle jättäen jälkeensä valtavan ja pysyvän tyhjyyden tunteen. Sanoitukset ovat silti oma kiehtova kysymyksensä, kun vanha mutta virkeä postmodernisti herättelee kuulijaansa viittauksilla Anthony Burgessiin tai 1600-lukulaisiin tragedioihin. Dollar Days ja I Can’t Give Everything Away muodostavan pehmeän laskun sieltä pois. Runollisten tekstien keskellä törmää toistuvasti rivouksiin. Eräs kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista rockmuusikoista ei tehnyt poistumisestaan suurta numeroa, mutta pudotti mennessään todella vaikuttavan levyn. Levyn lähimmät sukulaiset Bowien tuotannossa ovat Station To Station (1976), Berliini-trilogia (1977–1979) ja Outside (1995). Suorempi lähestymistapa ja riisutummat versiot olisivat heikentäneet lopputulemaa kovasti, vaikka Bowien sävelkynä onkin ollut suhteellisen terävänä. Suurempi pommi räjähti kuitenkin vain kolme päivää myöhemmin suru-uutisen muodossa: popkulttuurin ikoni oli kuollut syöpätaistelun uuvuttamana. Jazz on yksi albumin ulottuvuuksista, vaan ei suinkaan ainoa. Tony Viscontin visiota on jälleen tarvittu. Blackstar on uljas ja kauaskantoinen muistomerkki, joka tulee osaltaan kannattelemaan hehkutusta vielä pitkään
Laulu vapaudelle päättyy juhlallisiin duurisointuihin, ja tähtiin tähyilevä päätösraita Onnellinen loppu panee asiat perspektiiviin. Muuten soitto on tutun taidokasta ja soundimaailmassa sopivassa suhteessa räkää ja silottelua. Kolmannella albumilla on siis tiukka paikka näyttää, onko bändillä tarpeeksi panoksia ja ideoita tuoda pöytään jotain uutta kadottamatta punaista lankaa, vai onko Lost Society jo nyt tyylinsä vanki. Onneksi jo avausraita I Am The Antidote heittää pelot ja ennakkoluulot roskikseen. Tämä on hyvä, sillä ainakin allekirjoittaneesta nimenomaan Elbannan melko yksipuolinen kirkuminen alkaa nopeasti puuduttaa, vaikka sinänsä istuukin tyyliin. Pääosassa on edelleen tuttu hysteerisen maaninen kirkuna, mutta mukaan on saatu aiempaa enemmän puhtaampaa laulua ja huutoa. Jos toivoo Maj Karman palanneen muinaiseen rujoon friikkisoundiinsa, saa pettyä, koska Peltisydän ei ole äkkiväärä irtiotto bändin luontaisesta kehityskaaresta. Ja miksipä ei, onhan Fast Loud Death (2013) ja Terror Hungry (2014) otettu hyvin vastaan, ja ne ovat miellyttäneet niin moshpitissä adrenaliinipäissään reuhovaa farkkuliiviväkeä kuin kriitikoita. ARI VÄNTÄNEN HHHH ...tempojakin löytyy enemmän kuin kaksi... SOUNDI 59 Maj Karma Peltisydän Sony Mainettaan paremman Salaman (2009) jälkeen alkanut pitkä luova tauko oli tarpeellinen breikki Maj Karmalle. Toinen toistuva teema on lapsuus. Tempojakin löytyy enemmän kuin kaksi; päälle ja pois. Eniten ovat muuttuneet sanoitukset. Sinä aikana laulaja Herra Ylpön Ihmisistä tuli suosittu rockyhtye, kitaristi Häiriö levytti OpuNuissa ja basisti K. Arvostelukappaleen saate kuvaa albumia edeltäjiään aikuisemmaksi ja kypsemmäksi, joka onkin hyvin osuvasti sanottu. Niin kuin Maij’ Karman kauniit kuvat -nimi kiteytyi Maj Karmaksi, on takavuosien puujaloilla puikkelehtivista pujoparroista tullut helposti lähestyttävä rockbändi. Kukaties oma elämäntilanne on saanut Ylpön pohtimaan sitä ja maailman menoa. Braindead on Lost Societyltä tähän kohtaan juuri oikea ja toivottu siirto, ja varmistanee yhtyeen uran pysyvän edelleen nousujohteisena. Kauneimmat popbiisit Peltisydän, 2016 ja Puumiekka voisivat olla Ihmistenkin tuotantoa. Savolainen kai koulutti koiransa jättämään kovalevyt rauhaan. Lost Society Braindead Nuclear Blast Jyväskylästä ponnistava, nopeasti uransa nousukiitoon saanut Lost Society takoo kun rauta on kuumaa. Lost Society on Braindeadilla monipuolisimmillaan, laajentaen sopivasti skaalaa ja osoittaen bändin osaavan oikeasti kirjoittaa mieleenpainuvia riffejä ja koukkuja, unohtamatta tuttua kaahaustakaan. Toisaalta taas julma Pikkusisko, häijy Telekineesi ja armoton Sotaa ei tule ovat sitä satakuntalaista synkkyyttä, joka tehdään Ylpön laulun pakahtuvasta postpunkpaatoksesta ja Häiriön vaihtoehtometalliriffeistä. Ylppö kirjoittaa yhä subjektiivisesti mutta eläytyy avoimemmin siihen, mitä ympärillä näkee. Vaikka Peltisydämellä mainitaan Maj Karman vuonna 1996 julkaistun ensilevyn nimi, bändi palaa nykyaikaan. Myös kitaristilaulaja Samy Elbanna on löytänyt uusia ulottuvuuksia vokaalitulkintaansa. Mutta jos toivoo kuulevansa virkeää ja ulospäin suuntautunutta uutta Karmaa, saa tasokkaan ja monitasoisen rocklevyn. VESA SILTANEN HHHH K u v a: M ar ek Sa b o ga l K u v a: V ill e Ju u rik k ala Levyarviot 1_16 .indd 59 14.1.2016 14.53. Monille pienten lasten vanhemmille käy niin. Sellaisissa lauluissa kuin Pelastakaa lapset (”Suomi on sekaisin”), Kukaan ei huomaa mua (”viisitoistatuhatta ihmistä torilla – me ollaan rauhaa rakastava kansa”), Tyttö ilman talvea ja Sotaa ei tule hän jopa ottaa kantaa. Siinä missä kahdella ensimmäisellä levyllä kumpaisellakin on reilusti yli tusinan verran raitoja, Braindeadilla niitä on maltilliset kahdeksan. Siellä täällä soivat jouset luovat taivaan avaraa tuntua. Braindead ei siis tunnu yhdeltä, todella pitkältä biisiltä, kuten edeltäjänsä ajoittain. Toki biisien mitta on venynyt kahdesta minuutista lähemmäs viittä ja kuutta, mutta sovitusten ja riffittelyjen monipuolisuus pitävät mielenkiinnon yllä, eikä levy käy tyhjäkäynnillä missään vaiheessa. Kurittu Pennilessissä, ja jonkin aikaa OpuNuissa soittanut rumpali J. Peltisydän sykkii synkeästi, mutta säteilee se valoakin
Kuusi liveraitaa säästyy bonuksiin, mutta vanhaa vault-kamaa ei nyt ole lisukkeena. Geddy Lee laulaa vapautuneemmin, vaikka ajan ja äänen kuluminen on leikannut kimeintä kärkevyyttä. Nyt on tusina studiolevyä plakkarissa ja yhtye hiihtää samoilla hangilla, samoilla laduilla yhä vain. Uuden yhtyeen takaa löytyy Pennilessin Ossi Alisaari, ja emobändin kaikuja esikoislevyltä jonkin verran voi kuullakin. Tasapainoinen albumi tuo vahvasti mieleen ELO:n hedelmällisimmän ajan tuotannon; etenkin virtailevat When The Night Comes sekä One Step At A Time tihkuvat helmeilevää nostalgiaa. Sanoituksissakin vältetään tyylikkäästi helpoimmat ladut mutta myös Levyarviot > ...vanha perhoskoira osoittaa aktiivisuuden ja luovuuden merkkejä... Juhlailta on oikein viihtyisä ja hyvin kuvattu. Monikerroksiset laulustemmat kuorruttavat perfektionismiin taipuvaisen äänitteen. Salaliitto on oivallinen tyhjiön täyttäjä. ANTTI ERVASTI HHHH Abbath Abbath Season Of Mist Blashyrkhin taistelutantereiden sijaan Abbath ja Immortal ovat viime aikoina taittaneet peistä oikeussaleissa, eikä draama ota loppuakseen. SALLA HARJULA HHH tekotaiteellisuuden kurimukset. Mutta ei tässäkään sitä ilakoinnin ja ahdistuksen ainutlaatuista yhteiskipinää ole, josta Viikatteen kaihoiskelmä joskus kumpusi. On mollia, on hilpeän vanhahtavaa kieltä ja on sitä vinkeää masennusta ja kaihoa ja suomifilmitunnelmaa. Immortalia arvostavat löytävät takuulla maestron pärstäkantisen kiekon levykaupasta, ja albumin sisällöstäkin moni heistä saa kosolti irti. Sävellysmateriaali on kauttaaltaan pakottoman hienoa. Salaliiton tyylilaji on mahdollisimman vaikea, jonkinlainen voimapopin, indierockin ja suomirockin sekasikiö. Hauskan rekvisiitan lisäksi kolmikon musisointi on poikkeuksellisen visuaalista vaihtuvine kitaroineen, polkimineen ja kiippareineen, Peartin maksipatteriston pieksännästä puhumattakaan. Materiaali kaipaisi aavistuksen lisää tanakkuutta, vaikkei albumia voi laiskaksi ja mielikuvituksettomaksi haukkua. Levyn soundi on luontevan rento ja järkevä. King ov Hell jatkaa Abbath-nimen alla, kun taas Immortal koostuu tällä hetkellä vuonna 1996 mukaan hypänneestä rumpalista ja kitaristista, joka ei pysty soittamaan kitaraa. Tuotanto on maltettu pitää aisoissa. Seattlessa nauhoitetun albumin tuottajana toiminut Phil Ek (Band Of Horses ja Fleet Foxes) on tehnyt erinomaista työtä kaihon, lämmön ja läsnäolon välittämisessä. EERO KETTUNEN HHH Rush R40 Live Anthem Rush-troikka toistaa edellisen R30-vuosijuhlansa idean hyvin harkituin muutoksin. Viikate XII – Kouvostomolli Spinefarm Viikate loi aikanaan ikioman genrensä. ASKO ALANEN HHHH Jeff Lynne’s ELO Alone In The Universe Big Trilby The Washington Times -lehti valitsi muutama vuosi sitten Jeff Lynnen kaikkien aikojen merkittävimpien musiikkituottajien joukkoon, mikä oli taiteilijalle varsin mieluinen tunnustus. Aivan erityisen kiehtovaksi tämän sielukkuudellaan häikäisevän pitkäsoiton tekee sen syntytarina: kaikki levyn laulut on kirjoitettu öisin kello kahdentoista ja neljän välisenä aikana. Jossain vuosien varrella alkoi kuitenkin tuntua, että nelikko on jäänyt vangiksi omaan konseptiinsa. Kaikki tutun reseptin ainekset ovat kasassa, ne maistuvatkin yhdessä ihan mukavalta, mutta jotain puuttuu silti. Triviatäkyistä mainittakoon, että ensi kertaa livenä soitetun Losing It -biisin (1982) eri otoissa viulistit ovat tuottajaguru Ben Mink ja sitten Jonathan Dinklage, lyhytkasvuisen Peter ”Tyrionin” veli. Kun tietää, millainen kökkökama radioissa nykyisin soi, Salaliitolle ei voi ennustaa paljon aikaa eetterissä. Vaikka mies soitti itse levylle lähes kaikki instrumentit, vaikutelma kokonaisesta yhtyeestä on koko ajan läsnä. JUHA SEITZ HHHH The Paper Kites Twelvefour Nettwerk Australialainen folk-rockpumppu The Paper Kites pääsi yllättämään. Kumpikin kunnostautunut myös elokuvamusiikin teossa. Missään nimessä sävelkieli ei kuitenkaan ole liian vaikeaa. Tämän tasoisen materiaalin kanssa se lienee ollut ammattimiehelle paitsi nautinnollista, myös melkoisen helppoa. Lynne kokosi syyskuussa 2014 Electric Light Orchestran pitkästä aikaa keikalle Lontoon Hyde Parkiin. Jotain kai kertoo se, että levyltä on hyvin vaikea poimia erityisen vaikuttavaa tai mieleenjäävää biisiä, hyvässä tai huonossa. Laulaja-laulunkirjoittaja Sam Bentleyn yölliset hetket ovat muutenkin olleet hämmentävän kirkkaita – kaikki näistä lauluista ovat laadullisesti silkkaa priimaa ja tunnelma on kautta linjan ihokarvoja värisyttävä. Abbathin ääni ja riffit ovat tallella ja musiikissa on tuttuja elementtejä Immortalista, niin paremmasta kuin huonommastakin. Muun muassa uskollisen kosketinsoittajan Richard Tandyn avustuksella vietetty iltama osoittautui menestykseksi, joten ajatus uutta studiomateriaalia sisältävästä albumista tuntui luontevalta. EERO TARMO HHHH DVD Levyarviot 1_16 .indd 62 15.1.2016 13.37. Sävy on positiivinen, joskin hieman surumielinen. Kitarat soivat upeasti. Valitettavasti. Viisi albumia sivuutetaan käänteisessä aikajärjestyksessä soitetusta konsertista, mukaan lukien Feedbackin (2004) covertribuutit. 62 SOUNDI Salaliitto Salaliitto Plastic Passion Suomeksi hyvin laulettu, tyylikkäästi soitettu ja myötähäpeää aiheuttamattomasti sanoitettu pop on erittäin harvinaista Egotripistä ja muutamasta muusta huolimatta. Sen huipentuma Surut pois ja kukka rintaan (2003) oli täydellisyyttä hipova, hulppean oivaltava, synkeän riemullinen kimara ikisuomalaista jurotusta, romanttista kansankuvaa ja itseironista huumoria, musiikillisesti sekä lyyrisesti. Kouvostomollia ei tarvitse sentään haukkua. Onneksi. Albumi edustaa tyylisuunnaltaan mustahkoa metallia, jolla haetaan hivenen eeppisyyttä mutta myös rockahtavuutta. Tervettä itsetietoisuutta lisää vapaus jättää pois sellaisia vetonauloja kuin Bastille Day, La Villa Strangiato tai Limelight. Black metal -legendan entinen keulakuva sai soolodebyyttinsä kunnialla purkkiin, mutta jo ennen sen ilmestymistä projektin kitaristi ja rumpali katsoivat parhaaksi häipyä holtittomista elämäntavoista syytetyn miehen rinnalta. Mainittu fakta pistää miettimään asioita, sillä esimerkiksi The War On Drugsin mieleen tuova Revelator Eyes on samanaikaisessa koukuttavuudessaan ja sukupolvet läpäisevässä nuhjuisuudessaan aivan poikkeuksellisen kova raita. Vastineita riittää. Toronton kahden illan seteissä vain 12/28 kappaletta on samoja. Kuulostaa siltä, että Salaliiton laulut ovat halunneet tulla kirjoitetuiksi. Voisi kuvitella, että Salaliiton kappaleet olisivat tasokkuudessaan ja myönteisyydessään ihanteellisia radiosoittoon. Aika hienosti vanha perhoskoira osoittaa aktiivisuuden ja luovuuden merkkejä. Ratkaisut ovat erinomaisia, sillä bändi palauttaa tallenteilla hyväntuulisesti ja inspiroituneesti uransa kohokohdat ja harvinaisemmatkin ilonaiheet mieleen. Alone In The Universe ottaa kaiken irti bändin tavaramerkiksi muodostuneesta täyteläisestä pop-soinnista. Sen jo vuoden 2015 puolella julkaistu Twelvefour-kakkosalbumi on yksi allekirjoittaneen levysoittimessa eniten loppuvuodesta pyörineistä kiekoista. Abbathin levyn äänimaisema voisi olla kylmempi ja repivämpi. Vuonna 2016 Viikate soi kyllä vapautuneemmin kuin vuosiin. Melodioiden kuljettelu ei ole välittömästi tarttuvinta laatua, vaan omaperäisesti polveilevaa, mikä tekee kappaleista kuuntelua kestäviä. Puolentoista vuoden projekti kotistudiossa poiki korvia hiveleviä teoksia, jotka ilmentävät Jeff Lynnen erehtymätöntä melodiantajua. Kouvolalainen tanssiyhtye dominoi genreään ylhäisessä yksinäisyydessään edelleen
SOUNDI 63 ...vanha perhoskoira osoittaa aktiivisuuden ja luovuuden merkkejä... Levyarviot 1_16 .indd 63 14.1.2016 14.19
Minä taivun jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Musiikkinsa ydin nojaa laulun että kitaraharmonioin ihon alle valuviin melodioihin, joista on alusta asti kuulunut Jerry Cantrellin vaikutus. Vaan jotenkin mieleen hiipii silti ajatus, että tätä levyä ei olisi tarvinnut tehdä. Siinä missä aiemmat levyt tuntuivat kansanmusii...levy tekee sydämeen maailman kylmimmän Jamaikan... Tampo on yhä yhden miehen, eli voimakkaimmin haitarillaan maailmaa kartoittavan multi-instrumentalisti Kusti Vuorisen, projekti. Dark Filth Fraternityn ongelma on aina ollut hankalasti sanoiksi puettava konsepti. Edellislevystään kun on vierähtänyt yli seitsemän vuotta. Levyarviot > 64 SOUNDI The Besnard Lakes A Coliseum Complex Museum Jagjaguwar Messiaanista indie rockia esittävät kanadalaiset eivät kokeile viidennellä levyllään uusia temppuja. Itseäni yksinkertainen mutta tarttuva renkutus vain ärsyttää, etenkin kun Skinin ääni ja kyvyt ja kaikki tämän upean naisen potentiaalinen raivo ja sielu vain valuvat hukkaan tällaisessa kasaritanssituksessa. Tämä kaikki on omiaan hämäämään ja hämärtämään näkyvistämme sen miten hieno säveltäjä Vuorinen on. Albert Hallin 4000 reikää täyttävässä äänimaailmassa on referenssejä niin moderniin indieen kuin 60-luvun psykedeeliseen poppiin – Beach Boysin stemmat lauletaan vain kolme kertaa hitaammin. Kansion kirjanen selvittää projektin vaiheet, ongelmat ja seuraukset avoimesti. ARTTU SEPPÄNEN HHH Jethro Tull Too Old To Rock’n’Roll: Too Young To Die Chrysalis Nimikappale on Tullin suosituimpia keikkahelmiä, mutta teema-alppari on hienoinen väliinputoaja 1970-luvun kultakaudelta. Kaikki on perustaja-kitaristi Jukka Syreniuksen käsialaa miehistön koostuessa bändin veteraaneista. Miksi vaihtaakaan. Besnard Lakesin musiikissa on yhtymäkohtia kaikkiin edellä mainittuihin. Televisiokuvaelma muistuttaa hersyvästi Jethro-fani Gösta Sundqvistin tv-videoita, sillä hassu puvustus ja kamerakikkailu studiossa, portaikossa Levyn avausbiisi Mykorritsan joulu antaa kuitenkin varoituksen lähtemällä pian alun jälkeen Tampon maailmankaikkeudessa lähes holtittomaan laukkaan, äänimaailman muuttuessa reunoiltaan säröiseksi. ARTTU TOLONEN HHHH Skunk Anansie Anarchytecture Ear En tiedä, saako tätä myöntää ääneen, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, että Skunk Anansie on tehnyt jotain originaalia 1990-luvun jälkeen. Keskittykää siihen. Viimeistään Breath Againin (2008) kaiken kattava syvällisyys sai rinnalla jolkottaneet kymmenet stoner-ryhmät kuulostamaan apukoululaisilta. Out of fashion since 2004. Vuonna 1969 aloittanut ja 2000-luvun alussa vuosien tauon jälkeen aktivoitunut bändi on tehnyt tätä ennen vain kolme studiolevyä ja yhden liven. Suurta eroa osien välillä ei ole, kun livebiiseissä ei juurikaan yleisömelu kuulu. Keskeneräisen rock-oopperan matsku ei suinkaan ole vain kamarirockiksi jousisovitetun teemabiisin varassa, sillä musakalkkiksille omistettu From A Dead Beat To An Old Greaser sekä päähenkilön comebackia eturiviin juhlistava The Chequered Flag ovat todella hienoja slovareita. On kuitenkin ihan mahdollista, että jollekin hipsteristi ironiselle musadiggarille syntikkasaundit ja vetävät, simppelit sävelkulut ovat juuri sitä mitä nykymusiikki tarvitsee. Monet asiat ovat samoin. HENRI EEROLA HHHHH RETRO K u v a: Je tr o St av en Levyarviot 1_16 .indd 64 14.1.2016 14.19. Kansiolla ovat tv-spesiaaliin erikseen nauhoitetun setin selkeä remiksaus, alkuperäinen levy flat transfer -muodossa sekä levyn ainoat viisi moniraitatallennetta. Zion. Levyn kiteyttää hyvin sinkkulohkaisuksikin valittu aloitusbiisi Love Someone Else. Matka ei ole kuitenkaan ollut helppo. ASKO ALANEN HHHH Tampo Vaiston varassa Helmi Tampon edellisestä julkaisusta on kulunut kuutisen vuotta ja jotain on muuttunut psykomaantieteellisessä ulottuvuudessa. SALLA HARJULA HH Elonkorjuu Footprints Touch Progen uudessa nousussa sen suomalaispioneereihin lukeutuva Elonkorjuukin liittyy leikkiin. Tämä ei silti haittaa, sillä yhtyeen persoonallinen hybridi Kyussin aavikkohuuruilua ja Alice In Chainsin rouhimista ja melodiatajua oli vertaansa vailla jo ensilevyn The Book Of Clear Light (2006) aikaan, eikä varteenotettavia haastajia ole sittemmin ilmaantunut sen enempää kotikuin ulkomailta. 2012 ilmestyi neljän cd:n kokoelma. Besnard Lakes vahvistaa myös tuntumaa siitä, että kanadalaisen indien eetoksessa on samankaltaista tunnistettavuutta kuin islantilaisten artistien musiikissa. Dark Filth Fraternity Revolution Design Animalhouse Lahtelainen kvartetti Dark Filth Fraternity ei pidä kiirettä. Vokalistina Syrenius on kankeahko, kilta jonkun keksimästä, hieman slaavilaisvivahteisesta maailmasta, uusi levy tekee sydämeen maailman kylmimmän Jamaikan. Tämän vuosikymmenen Skunk Anansie on kuulijasta riippuen joko kivasti retro tai nolosti korni elektrorockpumppu. Tai Karibian. Se on valloittava trippi niille, joiden mielestä 90-luvun grungen autenttiselle tunnelmalle on aina tilausta, ja joiden mielestä nykymuotoinen Alice In Chains soutelee liian raskailla vesillä. Nyt pääsin – tai jouduin – tutustumaan bändin jo kolmanteen (!) tuotokseen 2010-luvulta. Levy ei kuitenkaan Besnard Lakesin kaanonissa nouse poikkeuksellisesti esiin yhtyeen aiemmista tuotoksista. A Coliseum Complex Museum on takuuvarma esitys, joka ilmestyy juuri sopivasti lämmittämään talvipakkasilla. Sen kauimmaisen. Revolution Design ei ole ainoastaan paras DFF-albumi tähän mennessä, mutta myös tärkeä tekijä harjoittamansa tyylilajin laitumilla. Tässä levyssä on jotain kiihkeämpää ja vähemmän asettunutta kuin aiemmin. Ihokarvamittari ei petä tälläkään kertaa. Se on sellaista rauhallisen pinnan alla kuplintaa, jonka tuntee enemmän kuin kuulee. Montrealista ponnistavat myös esimerkiksi Godspeed You! Black Emperor, Arcade Fire, Broken Social Scene ja A Silver Mt. Koetan lohduttaa itseäni sillä, että eipä räjähtävä Stoosh (1996) siitä laimene, että nykypäivänä bändi tuottaa jotain turhanpäiväistä elektropuuroa. Footprints niputtaa uusia studioja liveraitoja. tai kanttiinissa riittävät dramaturgiaksi. Riffeissäkin löytyy, ja jos pitkällinen kypsyttely toisi aina tämän kaltaisia merkkipaaluja, soisi jokaisen esittävän taiteilijan istuvan ideoidensa päällä. Kuten kaikki aiempikin Tampon musiikki, myös tämän levyn kappaleet kulkevat pakottomasti ja yleensä aika verkkaisesti kohti vääjäämätöntä loppuaan. En tiedä, halusinko. Syreniuksen lisäksi solisteina kuullaan fonisti Jari Perkiömäkeä, koskettimissa vuorotellen Pekka Tyniä ja Jussi Reunamäkeä. Hard rockin ja bluesin ehdoilla meno on tahmeampaa, mutta Martin Barren akustiset kitarakuviot kirkastavat monen stygen hohtoa. Jos se iskee, niin iskevät kai sitä seuraavatkin kipaleet. Sessioiden yli jääneet biisit ovat niin hyviä ja virkeitä elämyksen täydentäjiä, että tuplalevykin olisi toiminut hyvin. Omat lukunsa saavat mainion keskiaukeaman sarjakuvan piirtäjä Dave Gibbons, lyhyen aikaa basistina loistanut John Glascock sekä Andersonin greaser-prätkät. Melodiat ovat yksinkertaisia, mutta kiehtovia ja niitä kehitellään jatkuvasti pienen pienten nyanssien avulla. Useissa yhteyksissä tämänkaltaista urautumista voisi pitää paheena, mutta Besnard Lakesin kohdalla tämä kääntyy pikemminkin hyveeksi – eikä varmasti tuota faneillekaan pettymystä. Vaikka yhtyeen tunnistettava, kitaravalleilla verhottu sointi koostuu pitkälti samoista aineksista ja efekteistä kuin lukuisten muidenkin indieaktien, se on silti kaikessa mahtipontisuudessaan uniikki
SOUNDI 65 Nightbird Nightbird Margit Vaikka kyseessä on taiteilijanimeä Nightbird käyttävän Anna-Stina Jungerstamin debyyttialbumi, artisti on jo vanha tekijä: hän vaikutti Ruotsissa yhtyeessä Mud Walk ja tämäkin levy on äänitetty jo vuonna 2014 Tukholmassa. Tämä puolimatkan julkaisu ei kuitenkaan kuulosta lainkaan emoalbumiltaan. Levyllä on käytetty muitakin soittimia kuin Nightbirdin akustinen kitara, mutta maltillisesti ja hyvällä maulla. ANTTI MARTTINEN HHHH mutta ääni on elämää nähneesti vahva. Yhteistyötä on tehty myös Badun pojan isän, André 3000 kera (pariskunnan muunnelma “heidän laulustaan”, Isley Brothersin Hello, It’s Mestä). Tekstit käsittelevät niin kommunikoinnin vaikeutta kuin nyky-yhteiskunnan jatkuvan tiedon valtavirrassa kahlaamisen tuomia oheisilmiöitäkin. Jälki on vaikuttavaa, enimmäkseen folk-tyyliä, joskin Worn-out Bluesin mukana olevalla toisella, slide-kitaran säestyksellä esitetyllä alkuperäisversiolla vieraillaan sujuvasti suistomaalla. Ei mitään hittiradiokamaa, mutta lupaava debyytti ja sopivaa kynttilänvalomusiikkia vielä pimeisiin iltoihin. Wilsonin vaikutteet eivät koskaan tule muodikkaimmasta päästä, eivät tässäkään. SALLA HARJULA HHHH TALVEN PARHAAT INDIEJULKAISUT PAKKASPÄIVIEN ILOKSI! www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland MILJOONASADE Sähköinen Rouva Maa CD / DIGITAL RÖYHKÄ/INGINMAA/HYPNOMEN Huominen on uni CD / LP / DIGITAL NUORET MARTTYYRIT Quién es. Paitsi jos kyseessä on Steven Wilson. SUOMEN TULLI Kukkola CD / DIGITAL VARVARA Death Defying Tricks CD / DIGITAL CD / DIGITAL MURSUSIKARI Mursusikari LP+CD / DIGITAL TEHO MAJAMÄKI Travelogue IndieCo mainos 10_15 pysty.indd 61 14.1.2016 13.52 Levyarviot 1_16 .indd 65 14.1.2016 14.19. Nyt pyöritään vahvasti 60-70-luvun vaihteen protoprogen ja jopa klassisen rock-riffittelyn maisemissa. Laulaja-lauluntekijä on kuitenkin suomalainen, vaikka sitä ei levyltä huomaa: musiikki on universaalia ja sen kieli englanti, jota Nightbird käyttää sujuvasti. Kaikesta progeilusta huolimatta biisit ovat välittömästi mieleen jääviä. Parasta tässä on ehta soittamisen meininki. Kepittäjänä hän on vuolas, melodisen lennokas ja upean svengaava. Inspis alkuvuosien King Crimsonilta kuuluu tutusti ja tukevasti läpi, mutta levy ei ole pastissi esikuvilleen kaikki on ajettu Wilsonin uniikin prisman läpi. 4 1/2 on samantapainen kokoelma ylijääneitä biisejä miehen uralta, lähinnä viimevuotisen Hand. Meno painottaa progen sijaan jazzrockia, hetkittäin haksahdetaan turhan viihteellisiin teemoihin. Cannot. Puhelinteeman ympärille rakennettuun kokonaisuuteen on ympätty Badun tulkintoja soul-, R&Bja rap-klassikoista. Se olisi kova sana blueskehissäkin. Nykyprogen tuottelias supertähti on aiemminkin taikonut hienoimpia hetkiään matalan profiilin minijulkaisuihin, kuten vaikkapa Porcupine Treen Nil Recurring -ep:hen, joka sisälsi jämäkamaa Fear Of A Blank Planet -klassikolta (2007). Laulaja-lauluntekijä Badu on tehnyt omankuuloisensa ambientin tutkielman kännykkäkulttuurista, joka pitää sisällään myös hänen maailmankatsomukselle ominaisia pohdintoja mehiläisten kohtalosta matkapuhelinsäteilyn kourissa. Levyn parasta antia ovat sitä kauttaaltaan värittävät instrumentaalijamittelut ja niiden tyylitajuinen ja silti vapautunut improvisaatiofiilis. CD / DIGITAL / ILM. But You Caint Use My Phone on easy listening -kamaa, rauhallisen raukea seuralainen iltapäivien pysähtyneisiin hetkiin. Säkenöivimmin mennään Cloack & The Rubberin live-jamissa, joka liippaa kiinnostavan liki Butterfield Blues Bandin legendaarista Work Song -tulkintaa. Mixtape on siis sangen henkilökohtainen, Badun omakohtaisesta historiasta ammentava elektroninen puolituntinen. 12.2. LINDA SÖDERHOLM HHHH Steven Wilson 4 1/2 Kscope Kun levyn tiedote alkaa toteamuksella, että kyseessä on artistin väliaikajulkaisu, lukijan mielenkiinnon taso tippuu herkästi. Viimeisenä biisinä löytyy kannessa mainitsematon, kotioloissa pianolla soitettu laulu, jonka taustalla kuuluu hälytysajoneuvon sireeni ja ilmeisesti keinutuolin narahduksia. Laulajan ääni on vahva ja ilmaisukykyinen – vaikka kyseessä onkin nuorehko artisti, äänestä kaikuu elämänkokemusta, se on tosiaan ”suuri”, kuten toinen tuottaja Katharina Nuttall sitä kuvaa. Otteessa kuuluu Johnny Winter ja John McLaughlinin kaltaiset jatsahtavammat virtuoosit. Laulu korostaa osaltaan levyn tiettyä kotikutoisuutta. Avantgardea avoimesti syleilleeltä edelliseltä jäi studion lattialle tukku Wilsonin soolouran ehkä helpoimmin lähestyttäviä biisejä. Salaa levy-yhtiöltään Universalilta julkaistu kokoelma oli vain pariviikkoinen projekti, jossa neosoulin kuningatar on yhdistänyt voimansa tuottaja Zach Witnessin kanssa. Tuottajat ovat saaneet levystä intiimin kuuloisen. JUSSI NIEMI HHH Erykah Badu But You Caint Use My Phone Control Freaq Sielusisar Erykah Badun lyhykäinen But You Caint Use My Phone -hiphop-mixtape lähti käyntiin neidin kesäisestä räppäri Draken Hotline Blingin versioinnista. Erase. -levyn studiosessioista
– Todellakin, Brett sanoo painokkaasti. Entä tästä eteenpäin. Albumin jokaiseen kappaleeseen on tehty video, mistä idea siihen lähti. Olisi aivan liian helppoa tehdä monivuotissuunnitelma ja sitten kulkea sen läpi kuin unissaan. Albumi on tosiaan hyvin erilainen kuin Bloodsports. – Koska Bloodsports otettiin niin hyvin vastaan ja se menestyikin ihan mukavasti, meillä oli vapaus tehdä seuraavaksi jotain selkeästi kunnianhimoisempaa, Brett pohtii. Ikä kuitenkin pukee Suedea yllättävän hyvin. – En tiedä, jostain se vain tuli, Mat naurahtaa. Me emme edes yritä jahdata isoja radiohittejä, joten meillä oli vapaus tehdä vaikkapa tällainen hyvin tumma albumi, Brett painottaa. Sen sijaan että olisimme keskittyneet yksittäisiin biiseihin, käytimme aikaa kokonaisuuden miettimiseen ja pohdimme, kuinka biisit toimivat keskenään. MIKKO MERILÄINEN HHHH Soundin kysymyksiin vastailivat laulaja Brett Anderson ja basisti Mat Osman. – Olemme onnekkaita, että meillä oli ne suursuosion vuodet, se oli hyvin jännittävää aikaa – mutta myös erittäin vaativaa ja raskasta. Night Thoughtsista nautittavan tekee se, kuinka luontevalta, teeskentelemättömältä ja rennolta yhtye kuulostaa. – Emme tienneet, päätimme jatkosta vasta sen jälkeen. 90-luvulla Suede oli mainstreamia, mutta nykyinen mainstream-soundi on jotain hyvin erilaista. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Levyarviot 1_16 .indd 66 15.1.2016 13.37. Miltä nykytilanne teistä tuntuu. – Halusimme, että videot toimivat myös itsenäisinä lyhytelokuvina, etteivät ne vain kuvita Brettin tekstejä. – Emme tosiaankaan olisi pystyneet, Brett huokaisee. Keskustelimme ohjaajan kanssa ja olimme prosessissa mukana alusta loppuun, mutta emme juurikaan puuttuneet hänen näkemykseensä. Onko Sueden paluu pysyvä vai otatteko päivän kerrallaan. Levyarviot > 66 SOUNDI ...yllättävän raa’assa äänessä on voimaa ja seksiä... Tiesittekö julkaisevanne Night Thoughtsin jo Bloodsportsia tehdessänne. Singleinä julkaistut Outsiders ja Like Kids ovat erinomaisia kappaleita ja muodostavat levylläkin kiintopisteet. Sovitukset ovat massiivisia, Richard Oakes räimii kitaroita kiihkeästi ja Brett voihkii kuten vain hän osaa. Levy henkii elämänkokemusta, seesteisyyttä, surua ja pettymyksiä. Mutta ei enää. Sellainen ei ole kovin terve tilanne. – Yritämme tehdä niin lyhyitä suunnitelmia kuin mahdollista, Mat sanoo. Emme halunneet joutua oravanpyörään, joten pidimme tietoisesti kaiken auki. Sueden toinen tuleminen on vahvalla pohjalla. Bloodsportsin tekeminen oli kuitenkin niin mukavaa, että halusimme kaikki tehdä lisää, Mat toteaa. Comebackin jälkeen olemme työskennelleet täysin erilaisessa tilanteessa. Suede Night Thoughts Warner Suede on aina kuulostanut nuorelta. – En missään nimessä haluaisi tämän tuntuvan päivätyöltä. – Sen sijaan että valittaisimme siitä, etteivät albumit myy niin paljon kuin silloin joskus, nautimme tilanteen mukanaan tuomasta vapaudesta. Oliko sen tekoprosessikin erilainen. Siltä se kuulosti myös comeback-levyllä Bloodsports (2013), vaikka miesten mittarissa olikin jo hyvän matkaa yli 40 vuotta. Niiden ympärille rakentuu albumi, jonka läheskään jokainen raita ei ole samanlainen pophitti, mutta joka muodostaa tavattoman vahvan ja ehyen kokonaisuuden. Night Thoughtsissa yllättävintä on nimittäin se, että Suede kuulostaa ikäiseltään. – Äänitimme kaikki pohjat yhdessä hyvin intensiivisessä sessiossa. Lienette samaa mieltä siitä, että ette olisi parikymppisinä pystyneet tekemään tällaista. – Tämän levyn teemoja ovat kuitenkin ikääntyminen, kuolema, vainoharhaisuus... Vaikka levy on tumma, jopa synkkä, on se myös todella ylevä ja uljas. Pale Snow’n tyyliset pienet välikappaleet ovat yhtä oleellisia kuin I Can’t Give Her What She Wantsin tai albumin upeasti päättävän The Fur & The Feathersin kaltaiset pakahduttavan tunteelliset popteokset. Taukoa edeltäneen, väsyneen A New Morningin (2002) jälkeen en olisi lyönyt sen puolesta latiakaan vetoa, mutta harvoin sitä on näin mielellään väärässä. Tällä albumilla kuuluu hyvällä tavalla teidän ikänne
NUUTTI HEISKALA HHH Junior Boys Big Black Coat City Slang Junior Boysin viiden vuoden taukoa seuraavan paluun ennakkohypen nimien pudottelu on täyttä laatua. Eipä juuri. Minimalistiset ratkaisut eivät uhku samanlaista voimaa kuin detroitilaisten teknogurujen luurangot. Joskushan se saumojen näkyminen on hieno juttu, mutta ei tässä. Muutama vuosi sitten Ina Forsman lauloi Etta Jamesia Idols-finaalissa. Toiko vanhan jäsenen kotiinpaluu sitten mukanaan taskun täydeltä muistoja. Musiikkinsa puolesta In Sequence on kuin kasaan puristettu edeltäjänsä. Sama näkyy myös biisien selvästi Trail Of Deadia pelkistetymmissä sovituksissa ja kotistudiomaisissa soundeissa. Murinat irtosivat myös Ari Koivuselta, eikä Amoralin musiikki nykymuodossaan tukisikaan sitä vimmaisinta rähinää. Jukka Poika Pe 19.02. Syykin on ilmeinen, sillä ainakin ensimmäisen työnäytteen perusteella Kalliojärvi liittyi yhtyeeseen ensisijaisesti kitaristiksi. Aasialaisten rakenteiden ja teemojen integrointi länsimaiseen musiikkiin taas John McLaughlinin. Everything Sacred on kolmen tekijänsä yhteensulamattomien impulssien summa, mutta liitosten tikit ovat kovin kauniita. SAMI NISSINEN HHHH Amoral In Sequence Imperial Cassette Viimeistään laulajanvaihdoksen myötä juuriinsa pesäeron rakentaneen Amoralin viime levy Fallen Leaves & Dead Sparrows (2014) oli yksi tyylien sekamelska, mutta ihme ja kumma napakasti hanskassa. Ikävä kyllä Junior Boys ei siinä onnistu. Eri musiikkitraditioiden fuusio on usein aika kinkkinen juttu, mutta Everything Sacred onnistuu siinä täydellisesti heti ensimmäisessä kappaleessaan: Knochentanz on 14 minuuttia kestävä järkäle, jonka draaman kaarta trio rakentaa huolellisesti, mutta vapautuneesti, lännen ja Intian välillä villisti kieppuen. Britteinsaarten folkia levylle tuo Beta Bandistä ja King Creosotesta tuttu James Yorkston, intialaista musiikkia sarangia soittava sekä laulava Suhail Yusuf Khan ja jonkinlaista transatlanttista pehmeyttä Danny Thompsonia selvästi fanittava kontrabasisti Jon Thorne. The Beatlesja The Whovaikutteista rockia ylinopeudella kaahannut The Jam oli 1980-luvun vaihteessa Britannian merkittävimpiä yhtyeitä ja elää modien päiväunissa yhä omaa elämäänsä. Rakkauden aina yhtä ihmeellisiä yläja alamäkiä kartoittavat tekstit ovat omia, musiikin Ina on tehnyt yhdessä Leinon kanssa. Virityskään ei ole tavanomaisesti kitara/Chicago-pohjainen, vaan suorastaan 60-lukuisesti soulahtava. Mainituista artisteista Plastikman kuuluu selvimmin. Herrojen opit eivät ole menneet hukkaan. Big Black Coat on aika frankensteinilainen – epäsuhtaisista ja yhteensopimattomista palasista kasaan kursittu paketti, jossa saumat näkyvät. Sittemmin nyt vähän yli parikymppinen kaunotar on hionut kykyjään sinisten sävelten käsittelijänä Tomi Leinon ja Helge Tallqvistin seurassa. Yksikään biisi ei edes hetkittäin flirttaile Prefab Sproutin tai 10cc:n pop-kynän terävyyden kanssa. Kappaleet ovat Trail Of Deadia lyhyempiä, vapaamuotoisempia ja spontaanimpia, ja koostuvat usein vain yhdestä tai kahdesta osasta ilman merkittäviä dynaamisia muutoksia. Michael Monroe Pe 12.02. Vuonna 1981 The Jam oli julkaissut jo keskeisen osan tuotannostaan, mutta parhaimmillaan raivopäisen Wellerin johtama yhtye oli livenä. JUSSI NIEMI HHHH Yorkston/Thorne/Khan Everything Sacred Domino Joskus saumat näkyvät ja se on upea juttu. Pakkauksen toinen kiekko vie katsojan hampurilaiselle Rockpalast-klubille, joka oli 1980-luvun alussa alan mesta. Juha Tapio Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Levyarviot 1_16 .indd 67 14.1.2016 14.19. Se on harvoin onnistunut näin hyvin. Levyä leimaa biisien tylsyys, joka tekee kuuntelemisesta yllättävän ärsyttävän kokemuksen. Levy, joka olisi synteesi kaikesta tästä olisi heittämällä aika monen vuoden kovin. Monin paikoin Original Machines tuntuu varsinaisen studioalbumin sijaan demoäänitteeltä, jolle on kerätty kiinnostavia ideoita. Piano ja nelihenkinen Texas Horns leimaavat mukavan imeltämätöntä sointia enemmän kuin kitarat, vaikka jälkimmäisiltäkin (Laura Chavez, Derek O’Brien) kuullaan pari tyylikkäästi vähäeleistä sooloa. Mutta tämä antaa uskoa tulevaan. ARTTU TOLONEN HH The Jam About The Young Idea Eagle Rock Brittiläisen mod-punkin ykkösakti The Jam on ansainnut videohistoriikkinsa. Perusteellisessa dokumentissa yhtyeen johtohahmo Paul Weller ja tärkeimmät yhteistyökumppanit pääsevät ääneen ja ihailtavasti myös asian ytimeen. Fraseeraus on luontevaa ja yllättävän raa’assa äänessä on voimaa ja seksiä. Ensin iskee Inan laulu, siinä on kypsyyttä ja eläneisyyttä paljon enemmän kuin hänen ikänsä antaa olettaa. Moni Trail Of Dead -fani saattaa olla pettynyt levyn keskeneräiseen fiilikseen, mutta ne joita Green Dayn Uno-, Dosja Tre-levytrilogian (2012) välittömyys miellytti, ymmärtävät varmasti Original Machinesinkin idean. Perinnetietoinen, myös mustaa musiikkia syleillyt katurock, tyylikkäät asut ja terävä yhteiskuntakritiikki keräsivät fanaattista fanikuntaa ympäri Brittien saarta ja Eurooppaa. Klamydia Pe 11.03. Nina Simonen I Want A Little Sugar In My Bowlin Ina tulkitsee ainoana coverina mehevästi vain pianon tuella. Bändi ja/tai levy-yhtiö viittaavat maailmalle laskemissaan lausunnoissa Yellow Magic Orchestraan, Robert Hoodiin, 10cc:hen, Dan Belliin, Prefab Sproutiin... Chisu Pe 04.03. Everything Sacredin vapauden ja kurinalaisuuden yhdistelmä, jossa laulut lipuvat näköpiiriin ja sitten hävittävät hiukan ääriviivojaan improvisaation sumuun, tuo mieleen Van Morrisonin Astral Weeksin. Kansainvälisen merkin alla amerikkalaisen bändin kanssa Austinissa tehty Forsmanin toinen pitkä yllättää miellyttävästi useammalla saralla. Kokonaisuus on musikaalinen mutta maltillinen, ja sovituksellisen pelisilmän suhteen lähestytään kotimaan kärkikastia Amorphiksesta Sentencediin. ARTTU TOLONEN HHHH Conrad Keely Original Machines Superball Original Machines on …And You Will Know Us By The Trail Of Deadista tutun Conrad Keelyn ensimmäinen sooloalbumi. Now You Want Me Back ja Before You Go Home hoitavat balladipuolen sielukkaasti. HENRI EEROLA HHHH Ina Forsman Ina Forsman Ruf Kun blues breikkasi 1900-luvun alussa, sitä lauloivat erityisesti naiset. Oma kritiikkini osui lähinnä jo kiviriipaksi muodostuneisiin rähinälauluihin, minkä vuoksi uutinen alkuperäisen korisijan Niko Kalliojärven paluusta miesvahvuuteen loi kissankokoisen kysymysmerkin yhtyeen ylle. Tuloksena on epätasainen, mutta paikoin (esimerkiksi Warm Insurrection) erittäin kiinnostava levy. Vaikka kiireettömästi säksättävän nimikappaleen ja yli kymmenminuuttisen itkuvirren From The Beginningin väliin jää kirjava joukko eri mielentiloissa poukkoilevia esityksiä, on niillä ikään kuin sama kokonaisuutta nimittävä värinsä. Levy on tarjonnut Keelylle mahdollisuuden äänittää ideoitaan niiden vapaassa ja jalostamattomassa muodossaan. peita leikkauksia ja erikoistehosteitakin käy ilmi, kuinka karismaattinen ja energinen ryhmä oli kyseessä. Aikakone Pe 05.02. Nykyään heitä on bluesissa liian vähän. On kuitenkin todettava, että niin vain räyhäystäkin kuuntelee jälleen mielellään, kun on tekijämies mikin takana. 56-minuuttiseen levyyn mahtuu 24 biisiä. Ei tunnu harkitulta. SOUNDI 67 Keely kirjoitti levyn biisit enimmäkseen Kambodzassa matkaillessaan ja se näkyy myös biisien nimissä (Drive To Kampot, The Jungles) ja niiden itsensä löytämiseen (ja välillä vain etsimiseen) liittyvissä aiheissa. Monet huippuesitykset (The Smiths, R.E.M., Killing Joke) taltioitiin, ja nykyisin ne keräävät katsojia heikkolaatuisina versiona YouTubessa. RETRO DVD Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 29.01. Ressu & Jussi Ysärihitit Tour pe 18.03. Bubbly Kisses voisi kööreinen ja sordinoituine trumpetteineen melkein olla Bessie Smithin katalookista, Waitsmäinen Devil May Dance Tonight on pakan modernein kortti. Ilman no...yllättävän raa’assa äänessä on voimaa ja seksiä... Yellow Magic Orchestrankin voi ajatella olevan läsnä soundillisesti, mutta japanilaisen klassikkobändin leikkimielisyys ja melodiantaju loistavat poissaolollaan
Mikä siis mättää. Anti ei ole pitkälti roots-kuvioihin yhdistetylle Nurmiolle lainkaan vierasta, tällaista riisutun raikasta folktyylin musisointia häneltä on oikeastaan jo odottanutkin. Ryhdikkäästi kitaroita korostava yhtye painottaa melodioita, stemmoja ja muita tarttuvan popin tehokeinoja valloittavasti. Avantasian mahtipontisuusasteikko on heilahdellut levystä toiseen. Avantasian tuorein levy toki käynnistyy näillä sävyillä, mutta Sammetpa kuljettaa sävellyksiään siinä perinteisemmän metallin puolella, juuri sopivan kaukana rock-oopperan rajapinnasta. Hardcorempi laita lanaa kuin Refused tai edesmennyt Endstand konsanaan, välillä himmaillaan yllättävänkin kylmissä postrockja jopa emo-tunnelmissa. hurmaa jälleen taitavalla powerpop-vaikutteisilla sävelmillään. Yhdistelmä on mehukas ja luonteva Levyarviot > ...yhdessä kappaleessa riittää osioita vaikka kokonaisen punk-levyn tarpeisiin... 68 SOUNDI ta jos Tuomari Nurmiota arvostaa lauluntekijänä, levy loksahtaa vääjäämättä välityöksi, joskin hyväksi sellaiseksi. Minijulkaisun neljä raitaa eivät ole tarttuvimpia mahdollisia, mutta jylhää kulmaa niihin on louhittu kiitettävällä antaumuksella. Periaatteessa kappaleet huutavat piirun verran tanakampaa ja suurempaa tuotantoa, mutta toisaalta sävellysten perusluonteen massiivisuus saa kitinän tyrehtymään nopeasti. ANTTI MARTTINEN HHH Billy Gibbons & The BFG’s Perfectamundo Concord Yllättäen Billy Gibbons teki vasta nyt ensimmäisen soololevynsä. MutBillylle, joka opiskeli latinoperkussioita itse Tito Puenten johdolla jo ennen kuin laajensi tajuntaa 60-luvun lopulla psykedeelisessä Moving Sidewalksissa. Kuikka & Kyöpelinvuoren kundit kuulostaa pahaenteisen humoristiselta viritykseltä, mutta spontaanisti syntynyt seiskatuumainen on hyvinkin kelpoa punkbluesia. Tyylikkäällä seiskatuumaisella tuore yhtye esittää varastoistaan kaksi edustavaa yksilöä, joka palauttaa mieliin niin Mega City Fourin kulta-ajat kuin genrensä voimakkaimman tulemisen ajalta, jolloin emo ei tarkoittanut väärinpäin kammattua tukkaa. Harmi! JUSSI NIEMI HH Avantasia Ghostlights Nuclear Blast Tobias Sammetin Avantasiaan liitetään usein rock-oopperan käsite. Tuomari Nurmio & Folk Liisa Ihmemaassa Ratas Viime aikoina aktiivinen ja monia bändejä pyörittänyt Tuomari Nurmio on julkaissut vuoden ensimmäisen levyn, tällä kertaa taiteilijanimeä Folk Liisa käyttävän kumppaninsa kanssa. Congat sun muut perkut paukkuvat mukavasti, B3 kurnuttaa käheästi ja Gibbonsin keppi groovaa taattuun tyyliin, mutta kun mies ei uskalla nytkään luottaa homman ajattomuuteen, vaan on lähtenyt kompressoimaan ja efektoimaan soundia “moderniksi” ja kaiken huipuksi ärisee leikkisän tavaramerkkimurinansa vocoderin läpi. Yhtyettä ei ole nyt mukana ja musiikki on pelkistettyä kahdella kitaralla soitettua folkia. Erityisesti bpuolen Miles Apart jaksaa ihastuttaa kuuntelusta toiseen. Tällä kertaa suomalaisväriä edustaa Marco Hietala. Näistä tuikeista musikanteista kuulemme varmasti vielä. Tosin mukana on muun muassa sellainen varjoon jäänyt Nurmio-klassikko kuin Ruusunen, joka toimii mainiosti myös tällaisena esityksenä. Lisäksi kappaleista löytyy jälleen uusia tulokulmia sinfoniseen metalliin. Ronski ja siloittelematon asenne tekee vaikutuksen. Tekijän sanojen mukaan laulut kuulostavat nyt lähellä alkuvaihettaan olevilta, ja niin varmaan onkin. Hyvänä muistutuksena tuleekin nyt napakka splitjulkaisu, jossa bändi on ehkä tiukimmin sidoksissa alkuperäisen suomipunkin juuriin. Hienoinen pettymys tulee siitä, että kaikki levyn 12 raitaa on jo aiemmin levytetty Nurmion toimesta, peräti kolmasosa niistä on vielä peräisin viisi vuotta vanhalta Paratiisin puutarha -levyltä. Etukäteen tieto innosti. Nothing Action on melko lailla täydellinen popkappale. Se, että mukana on originaalien ohella muun muassa Slim Harpoa, Roy Headia ja Big Joe Williamsia, ei lopputulosta pelasta. Bändin itse mainitsemista verrokeista voi ensimmäisten joukosta poimia Kinksin ja Atomic Swingin. Kaksitoistatuumaisen toisella puolella Suomen ystävä Paul Caporinon M.O.T.O. Ikävä kyllä niin ei käy, vaikka kiekon peruskonsepti on mainio. Bändi on kuin tällä palstalla aiemmin noteeratun Pelkkä Pirttisen huonotapainen serkku. Custodyn veijarit ovat ehtineet olla monessa mukana, joten ysärivaikutteinen punkpop/emo on heillä varmasti jo selkärangassa. Ghostlights ei ole materiaalinsa puolesta erityisen yhtenäinen, mutta sen vastapainoksi levyltä löytyy joukko erinomaisia sävellyksiä. Nyt Sammet tuntuu jälleen tavoitelleen selkeästi kiihkeämpää ja intensiivisempää ilmaisua, ja mies on lähtenyt liikkeelle enemmän fiilispohjalta. Silloin mollinarina käännetään vähemmälle, duurille annetaan reilusti tilaa ja piano kilkuttaa kepeästi. Vaikka instrumentaatio onkin bluesista tutun maltillinen huuliharppuineen kaikkineen, nojaa rohisevaääninen solisti-Kuikka itse enemmän punkin suuntaan. T he Expectedin jäsenistöllä on kokemusta rokkimusan veivaamisesta, vaikka kirkkaimmat parrasvalot ovat heitä välttäneetkin. Tämä kohottaa albumin arvoa selvästi siitäkin huolimatta, että kappaleissa liikkuu viljalti tuttuja tarttumapintoja. Kovin toisenlaiseen ilmaisuun luottaa joensuulainen Night Lives, jonka Dividerep:tä on tiedetty jossain piireissä jo odottaakin. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Levyarviot 1_16 .indd 68 14.1.2016 15.15. Varsinaisesti trendibarometrin kärkisijoilla ei keikuta vieläkään, mutta musa on ajattomuudessaan vastustamatonta. Kolme kappaletta ovat avoimen rehellisiä ja ärtsyjä kannanottoja ja mahdollisesti jopa vahvinta bändin tuotantoa. Monilta saattoi Euroviisu-huumassa unohtua, että joillekin Pertti Kurikan Nimipäivissä on kyse myös musiikista. Sammet on taas koonnut suuren joukon vierailevia laulajia levylleen. Ideana kun on naittaa Gibbonsin rakas blues/ R&B kuubalaiseen latinomeininkiin. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Onhan Billy yksi maailman funkyimmistä ja dynaamisimmista kepittäjistä ja kun ZZ Top on jo pitkään ketkutellut vain kaupallisella sarjakuvatasolla sen sijaan, että tekisi oikeasti vaarallista bluesrockia ja veisi uudestaan muotiin tullutta genreä eteenpäin, niin nyt vanha partajehu varmaan päästää aidoimman ja nälkäisemmän puolensa esiin. Kunnianhimo ja vahva visio bändin toiminnasta ainakin välittyy. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Kireimmissäkin ralleissa hyvä mieli on taas taattu. Neljän kappaleen Radio Night -ep taitaa olla saatavilla toistaiseksi vain digitaalisesti
EERO TARMO HH Standing Ovation Gravity Beats Nuclear Inverse Standing Ovationin näkemys progemetallista on toisaalta esikuvilleen kumartava, toisaalta piristävä. Kuin olisi keskitytty vetämään teknisesti puhtaasti, mutta unohdettu tulkinta ja tunne matkalla. Räpissä rahan kritisoinnilla on kautta aikain pyritty alleviivaamaan omaa “aitoutta”, mikä on tälläkin kertaa täysin tarpeetonta, mutta silThe Cult Hidden City Cooking Vinyl Ian Astburyn ja Billy Duffyn sitkeästi hengissä pitämän The Cultin toisen paluun jälkeiset albumit Born Into This (2007) ja Choice Of Weapon (2012) ovat jääneet huomattavasti vähemmälle kuuntelulle kuin yhtyeen kulta-ajan jylhä trilogia Love (1985), Electric (1987) ja Sonic Temple (1989). Yhtyeensä napakkuus viimeistelee Don’t You Give Up On Men kertakuulemalla iskeväksi pophitiksi. Dark Energy avaa pelin glam rockia ja Astburyn ikiaikaisesta intiaanimystiikkakiinnostuksesta kielivää beatiä sekoittavana jytänä. Läpi levyn imitoidaan klubiräppihittejä ja käytetään autotunea, mutta vitsi käy vanhaksi nopeasti. Silti niin ei tapahdu ja sinänsä hyvät kappaleet eivät koukuta. Parin ensimmäisen raidan jälkeen luulee kuuntelevansa Lady Antebellumin albumia. Suoraviivaisimmillaan espoolaisrykmentti oikeasti rokkaa. Purppura on Kuben kolmas levytys Monsp Recordsille. Oudotkin tahtilajit soljuvat luonnollisesti eikä kikkailu ole silmiinpistävää erikoisuudella mahtailua. Daughtersilla Lissie kasvattaa laulunsa intohimoa ja kitarat saavat samalla lisää rosoa. In Blood vakuuttaa The Cultin olevan väkevä myös rauhoittuneena. Mutta oli laulujen ilmiasu mikä tahansa, niin olennaisinta on sittenkin Go For A Walkin viesti “I want to feel my life”. PERTTI OJALA HHH Kube Purppura Monsp Kube-nimellä räppäävä Jussi Hauta-aho on 2000-luvun alkupuolelta toiminut suomenkielisen hiphopin parissa. Hidden Cityllä The Cult todistaa paitsi oman elinvoimansa myös sen kuinka voimaannuttavaa ja mieltä ylentävää vuorenvarmuudella jyräävä hard rock voi parhaimmillaan olla. VESA SILTANEN HHH Lissie My Wild West Cooking Vinyl Synnyinseudultaan Illinoisista villiin länteen päätynyt Lissie on albumidebyytistään Catching A Tiger (2010) lähtien totuttu näkemään vahvana ja tarvittaessa suorasanaisestikin kantaaottavana artistina. Yhdessä kappaleessa riittää osioita vaikka kokonaisen punk-levyn tarpeisiin, mutta silti pisimmistäkään biiseistä ei tule ähkyä. Steve Balsamon ja Rosalie Deightonin countryja americana-henkisten rallatteluiden valitettavana taipumuksena tuppaa olemaan äänitapetiksi käpristyminen. Parhaimmillaan sekin toimii, mutta paikoin Jouni Partasen laulu kuulostaa jotenkin päälleliimatulta ja hengettömältä. Neko Casen tavoin Lissiekin on myös monipuolisempi laulaja-lauluntekijä kuin häneen tavallisesti liitetty folk rock -määrittely antaisi ymmärtää. Balsamo Deighton Unfolding Ghost Horse Balsamo Deightonin debyyttialbumilta löytyvä Jackson Brownecover Sky Blue And Black on hieno numero kahdesta syystä. Levy on hyvä, mutta se viimeinen puristus uupuu. Viimeksi joulukuussa akustisilla soolokeikoilla Suomessa nähty Lissie virittää kuulijansa kolmannen albuminsa tunnelmiin instrumentaalisesti kitaroidulla alkusoitolla. Pitkälti siihen plus-merkkiset asiat sitten jäävätkin. SOUNDI 69 ...yhdessä kappaleessa riittää osioita vaikka kokonaisen punk-levyn tarpeisiin... Birds Of Paradisella pilkahtaa bändille vanhastaan tuttu goottivivahde ja häkellyttävän kauniit Lilies ja Sound & Fury shokeeraavat kovan volyymin vastakohtina. Jälkimmäisen lauluun Astbury kaivaa itsestään esiin David Bowien veroisen croonerin. Ensimmäinen syy on originaalin laulun kauneus ja toinen sen tällä kertaa esittävän duon kiistämättä ihailtava musikaalisuus. Vielä toistaiseksi meno on kuitenkin turhan pidäkkeistä. Harhaiselta kuulostavalla Kubella on persoonallinen flow ja kappaleita on väritetty mustalla huumorilla. Tuotanto on tasaista ja levy soundaa lajityypilleen ominaisen hiotulta ja selvältä. Sitten Ride It huuliharppuineen väläyttää kevyt-Springsteenit kehiin ja laulunkirjoituksellinen taso kohoaa hetkiseksi, kuin seuraavana tulevaa Browne-helmeä enteillen. Alkutahdeillaan Carole Kingin mieleen tuovalla Hollywoodilla sävelkynäänsä tasaisen varmasti teroittanut lauluntekijä tunnustaa uutta rakkauttaan: “I fell in love with California, I fell in love with a dream”. Vaikka Lissie työskenteleekin My Wild Westillä selkeästi bändikontekstissa, niin biisinsä voi hyvin kuvitella toimivan myös folkimmiksi riisuttuina. Kymmenennellä studiolevyllään The Cult on kuitenkin ihailtavan kovassa iskussa. PERTTI OJALA HHHH K u v a: Ti m C ad ie n te Levyarviot 1_16 .indd 69 14.1.2016 14.19. Gravity Beats Nuclear on vasta yhtyeen toinen levy, joten timantin hiomiseen on vielä aikaa. Lissieltä tämä tuntuu onnistuvan aina yksin esittämäänsä akustista päätösraitaa, nykyisen kalifornialaisen kotikaupunkinsa Ojain ylistystä myöten. Kun se on ohi, lallatellaan jälleen kuin mitkäkin kahdeksattasadatta keikkaansa läpi lasettelevat punaniska-trubaduurit. Esimerkiksi Duuni ilahduttaa kuitenkin sen ilmiselvillä viittauksilla Lil’ Wayneen sekä Usherin takavuosien Yeah-hittiin. No Love Lost, Hinterland ja Heathens etenevät maanvyöryn vääjäämättömyydellä ja etenkin ensin mainitun kertosäkeeseen kiteytyy The Cultin lähes pyhyyttä lähestyvä majesteettisuus. Ja vaikka biisit ovat instrumentaalipuoleltaan välistä todella hienoja, lauluosasto ei vakuuta sataprosenttisesti. Lisäksi huumoriaspektit ja -lyriikat eivät oikein istu muuten asialliselta vaikuttavaan kokonaisuuteen. Levyllä on siis periaatteessa kaikki edellytykset potkia persusta. Esimerkiksi Long Way Round vihjaa, että sekä sävellysettä sanoituspuolella olisi omaakin annettavaa. Balsamo Deighton on suhteellisen nuori yhtye, joten sen marinoitumista on kohtuullista malttaa vielä odotella. Vaikka Astbury joutuukin paikoin punnertamalla korvaamaan äänestään vuosien myötä karissutta sisäsyntyistä uhkaavuutta, niin The Cultin tavaramerkit toimivat Duffyn voimakitaroinnin johdolla ja jälleen kerran Bob Rockin tuottamana loistavasti
Beyond Belief on eräänlaista nykyaikaista muzakia, synteettistä äänikarkkia, jonka valmiiksi pureskeltuun massaan luo kontrastia paikoin kaaottisiksi yltyvät crescendot ja klusterit. Kuplivan ja poreilevan electronican, eeppisten äänivallien ja pisteliäästi vellovien kitaroiden muodostamasta kombinaatiosta tulee nykyisellään mieleen esimerkiksi ranskalainen M83. Sekstetillä oli monia vahvuuksia, ja soolokitaristien Duane Allmanin ja Dicky Bettsin yhteissoitto oli eittämättä yksi. Sarjakuvapiirtäjä Tekrin toivoisi kuvittavan bändin trippejä oivan kansitaiteen malliin enemmänkin. Siitä huolimatta yhtyeen anti oli vielä nupulla ja se puhkesi täyteen kukkaansa vasta Live At Fillmore Eastilla. West Kirby County Primary on melodisesti rauhallista, intiimiä jutustelua akustisten ja roimempien sähköisten kitaroiden parissa, jossa välähtelee kiihkeämpiäkin jännitteitä ja tunnetiloja. ti Purppuran keskeinen teema. Kube on kantanut mökkiinsä liian monta kuutiota puuta ja pajautusanthemeineen Purppura on klaustrofobinen ja sisäänpäin kääntynyt, mutta artistilla ja hänen kavereillaan on epäilemättä ollut hauskaa sitä tehdessä. Ennen kolmatta soololevytystään Ryder-Jones ehti hylätä kokonaisen albumin verran lauluja, koska sai mielestään parempia aikaan prosessin aikaisista tapahtumista. Johannes Faustus välttelee luokittumista jopa niin pitkälle, että levytystä vaivaa epätasaisehko linjattomuus kansanrallatusten ja psykedelisen rockin välisellä akselilla. Tässä vaiheessa yhtye ei kirjoittanut paljon omia lauluja, vaan lainasi etenkin live-esityksiin monia blues-standardeja, mitä kuullaan näilläkin levyillä. Midnight Rider voidaan lukea rootsiksi, mutta vuoren kokoinen livejamittelu Mountain Jam taas on luokittelematonta tavaraa. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. Ainekseltaan levy on ilahduttavan moni-aineksinen. Kuvaavaa on, että keikalla coverina heitetty Pink Floydin Set The Controls To The Heart Of The Sun tulee aivan puskista suomenkielisen mielikuvitusmatkailun sekaan. Vaikka yhtye tunnetaan laajalti roots-yhtyeenä ja southern rock -pioneerina, sen ohjelmisto on myös pitkälti kategorisoimatonta. F I 1 5 € + P A L V E L U M A K S U K L O 1 9 – 2 4 K 1 8 K U L T T U U R I A R E E N A G L O R I A P I E N I R O O B E R T I N K A T U 1 2 , H K I P Ä Ä E S I I N T Y J Ä N Ä Y L L Ä T Y S A R T I S T I . Hemmo Laihon säveltämät ja sanoittamat laulut toimivat hyvin joustavasti neljän hengen perusryhmän ja neljän muun musikantin kirjomissa, enimmäkseen sähköisissä sointikudelmissa. Yhtyeen kryptinen “faustilainen” konsepti on silti kollaasimaisuudessaankin mielenkiintoinen, ja se tuottaa antaumuksellista musiikkia koko eläväisen kahdeksikon voimin. Lisäksi se esittää olevansa jotakin, mikä voi tuntua tarkoituksenmukaiselta vain tullessaan luonnostaan. Itse Idlewild South -levy kestää vain puolisen tuntia. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. Tunnelma pyritään luomaan kaiun ja vokaaleista vastaavan Elena Tonran hortoilevan älähtelyn voimin. Levy ei kuulosta täysin sisäänpäin kääntyneeltä, vaan se laajenee kiinteämmän bändisoundin suuntaan ja antaa ääntä myös luottosoittajien piirille. Jyväskylän ammattiopisto Leave -debyyttinsä vuonna 2013. ARTTU SEPPÄNEN HH The Allman Brothers Band Idlewild South Mercury ”Veljesjoukkue” murtautui suurempaan tietoisuuteen klassisella livetuplalla Live At Fillmore East (1971), mutta jos sato korjattinkiin sillä, kylvö suoritettiin jo tällä, yhtyeen toisella albumilla (1970), jonka muutamat raidat päätyivät pidempinä ja tiukempina versioina livelevyllekin. I N T I I M I O L O H U O N E T U N N E L M A . Kuusitoistaminuuttinen Locked In Our Sky Language (For Cyan) sekä järkälemäinen Belief ammentavat puolestaan Steve RETRO L I P P U J A R A J O I T E T T U M Ä Ä R Ä T I K E T T I . Daughter itse ei osaa päättää viitekehystään sen paremmin kuin säveltää mieleen jäävää musiikkiakaan. Pohjimmiltaan arkiset impressiot asettuvat runolliseen ja melodiseen kuosiinsa sopivan hillitysti dramatisoituina, ja kokonaisuus on vetoavan eheä. Kirjoittamattomaksi säännöksi Suomessa tuntuu muodostuneen “kurota kohti sun unelmia” -henkiset kappaleet – ilmiö, jota Kuben levyllä edustaa Kuka sua ohjaa. Koska bändin biiseistä vastasi pääosin laulaja-kitaristi James Skelly ei RyderJonesin henkilökohtaisista lauluista ja vaihtoehtoisen folkrockin soundeista löydä juurikaan yhtymäkohtia vanhan bändin raikkaaseen poprockiin. c o m / o l o h u o n e k l u b i ” helmi maalis huhti touko Levyarviot 1_16 .indd 70 14.1.2016 14.19. Kyllästyttävää levyssä on myös genrelle tyypilliset infantiilit piirteet, jotka tuovat esiin suomalaisen hiphopin kasvukivut. Fintelligens rakensi jo 15 vuotta sitten ensimmäisen levynsä kokonaan tälle teemalle, ja Cheek tekee niin edelleen. HHH ANTTI MARTTINEN Johannes Faustus W Zum Teufel Tiettävästi trilogiaa rakentavan Johannes Faustuksen toinen albumi W on merkillinen outorockin mikstuura, jonka sävyt liikkuvat liukusäädöllä selkokielisestä suomirockista uteliaasti seikkailevan esoteerisen progen syrjäteille. T A U O I L L A V I E R A I T A K I R J A I L I J O I S T A N O U S E V I I N A R T I S T E I H I N . Nyt käsillä oleva kakkoskokopitkä hiihtelee läpeensä harmaassa avaruusmaisemassa – tilassa, jonka kuuta ulvovat teini-ihmissudet ja vakavasti otettavuutta janoavat graafikko-hipsterit jakavat toisistaan tietämättä. MUUSIKKO, Musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 23.2.–15.3.2016 opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku. Pääosin kuulijan olo on kuitenkin vanhemman tapaan huolestunut ja mieli tekisikin sanoa: ”Ei hätää, kyllä te kelpaatte ja osaatte, antakaa tulla rennosti vain.” EERO TARMO HH Mark McGuire Beyond Belief Dead Oceans Hämyisässä elektronimusiikkiyhtye Emeraldsissa vaikuttanut Mark McGuire on soolojulkaisuillaan siirtynyt hiljalleen kitaradronesta ja -luuppailusta kohti eeppisempää ja sävelletympää ilmaisua. Laihon käreän toteavaan laulutapaan rinnastuvat naislaulajien lennokkaammat stemmat ja solistiset lauluosuudet. H U O N E K A S V E J A , S O H V I A, N O J A T U O L E J A . Se onnistuu missiossaan vain paikoin. Vuonna 2010 perustettu Daughter julkaisi kiitoksiakin keränneen If You Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. Parhaiten onnistuu Doing The Right Thing. Not To Disappear helisee, sähisee ja kilisee. Viidellä bonusraidalla varustettu levy ja kaksi cd:tä kestävä keikka huhtikuulta 1970 tekevät paketista kiinnostavan arkistopakkauksen levyn blu-ray -audioversion ohella. Vanhassa lapsuudenkodissa syntyneisiin sävellyksiin ja äänityksiin kuuluu toki myös jyrkän omakohtaisia mielikuvia, kuten Daniel-veljen kuolemaa hellästi aprikoiva laulu. Bändin esitys Hoochie Cootchie Manistä voidaan vielä luokitella bluesiksi, livebravuuriksi jalostunut In Memory Of Elizabeth Reed liippaa jo läheltä jazzia. ASKO ALANEN HHHH Daughter Not To Disappear 4AD Lontoolainen Daughteryhtye soittaa masentuneisuuteen taipuvaista elektronista folk-indietä, tarkoituksenaan olla kohtalokas. 70 SOUNDI Levyarviot > ...artistilla ja hänen kavereillaan on epäilemättä ollut hauskaa... ASKO ALANEN HHH Bill Ryder-Jones West Kirby County Primary Domino Erinomaisia albumeja viime vuosikymmenellä tehneen The Coralin kitaristi näkyy tehneen soololevyjä ja elokuvamusiikkia viimeiset viisi vuotta. Earth: 2015 -kappaleen pelottava maailmanlopun meininki vaihtuu sulavasti The Undying Starsin hedonistiseen avaruusdiscoon. i 1 7 / 0 2 A N T E R O L I N D G R E N L A K E J O N S T H E H E A R I N G S U R P R I S E A C T ii 0 9 / 0 3 K A R I N A L A U R A M O I S I O M A T T I J O H A N N E S K O I V U S U R P R I S E A C T iii 2 0 / 0 4 J O O S E K E S K I T A L O M A N N A P R I N C E O F A S S Y R I A ( S W E ) S U R P R I S E A C T + M I K I L I U K K O N E N iv 1 8 / 0 5 Y O U N G H E A R T E D I I S A S A M A E K O S K I N E N S U R P R I S E A C T f b
Ne luovat perustan sävellyksille, joissa yhdistyvät hyvinkin erilaiset musiikkityylit. Homman auktoriteetti ja luontevuus on kiistatonta, ...artistilla ja hänen kavereillaan on epäilemättä ollut hauskaa... This Note’s For Youn sessioissa syntynyt Crime In The City sentään päätyi hiukan myöhemmin Freedomille (1989). Etenkin Transin (1982) teknokokeilun ja Everybody’s Rockin’ -albumin (1983) rockabillynostalgian rinnalla puhallinsekstetin lennättämä juureva ja jatsinenkin svengi tuntui todella raikkaalta. Sama pätee levyä esitelleen, loppuvuodesta 1987 kesään 1988 ulottuneen kiertueen taltiointeihin. Nykyään Brasiliassa asuva Big Creek Slim on aito bluessensaatio! JUSSI NIEMI HHHH Neil Young And Bluenote Café Bluenote Café Reprise Neil Young jatkaa arkistojensa louhimista. I N T I I M I O L O H U O N E T U N N E L M A . Ambient-etno lienee käypä määritelmä levylle, jolla raikaavat eri puolilla maailmaa äänitetyt äänikollaasit. Traveloguen vapaamuotoisemmilla instrumentaaliraidoilla pääsevät myös ääneen taitavat instrumentalistit kuten trumpetisti Verneri Pohjola. Levy käynnistyy vetävästi popahtavalla One Thousand Names Of Godilla, jonka alun eksoottinen häly vähitellen nivoutuu Johanna Kurkelan makevaikka varastetulla autolla ajetaankin. Kauttaaltaan upeasti kitaroiva Young ja orkesterinsa ovat ne tunnusbiisinsä mukaiset Ten Men Workin’, joilta taittuvat yhtä notkeasti jopa alkuperäisestä Fleetwood Macistä muistuttava blues, big band swing, rullaava boogie ja silkka soul. Pitkästi yli kaksituntinen tuplalive Bluenote Café on jo neljäs menneitä muisteleva julkaisu The Archives, Vol. i 1 7 / 0 2 A N T E R O L I N D G R E N L A K E J O N S T H E H E A R I N G S U R P R I S E A C T ii 0 9 / 0 3 K A R I N A L A U R A M O I S I O M A T T I J O H A N N E S K O I V U S U R P R I S E A C T iii 2 0 / 0 4 J O O S E K E S K I T A L O M A N N A P R I N C E O F A S S Y R I A ( S W E ) S U R P R I S E A C T + M I K I L I U K K O N E N iv 1 8 / 0 5 Y O U N G H E A R T E D I I S A S A M A E K O S K I N E N S U R P R I S E A C T f b . Finnejä pamahtaa otsaan. Beyond Beliefin keskenkasvuinen sävelkieli ja sovinnaiset harmoniat eivät onnistu tavoittamaan juhlavan teeman edellyttämää muotoa kuin hetkittäin. Useilta keikoilta koostetun levykaksikon pääosassa on alun perin Neil Young & The Bluenotesin tekemänä julkaistun, mutta Harold Melvin And The Bluenotes -vokalistin ärähdettyä myöhemmin yksin Neil Youngin albumiksi merkityn This Note’s For Youn (1988) materiaali. Runsaasta osanottajajoukosta huolimatta levy on ilmava ja ajoittain jopa yhtä hienovireinen kuin Majamäen ja Tapani Rinteen viimevuotinen duo-levy Under The Ground. This Note’s For You oli ilmestyessään levy-yhtiökärhämien rasittaman vuosikymmenen virkeimpiä Young-julkaisuja. Christian Rannenbergin New Orleansiinkin koukkaavalle pianolle on annettava erityismaininta. c o m / o l o h u o n e k l u b i ” helmi maalis huhti touko Levyarviot 1_16 .indd 71 15.1.2016 13.37. Levyn ylivoimaisesti tarttuvin raita on Ville Valon laulama Lusifer, joka muistuttaa CMX:n iskelmällisimpiä kappaleita. SOUNDI 71 aan lauluun, jonka myötä kappale kasvaa vahvaksi tunnelmapalaksi. F I 1 5 € + P A L V E L U M A K S U K L O 1 9 – 2 4 K 1 8 K U L T T U U R I A R E E N A G L O R I A P I E N I R O O B E R T I N K A T U 1 2 , H K I P Ä Ä E S I I N T Y J Ä N Ä Y L L Ä T Y S A R T I S T I . Tyylitajuinen Majamäki ja kirjava muusikkoryhmä ovat tässä onnistuneet luomaan varsinaista teräväpiirtomusiikkia korville. Arvokasta apua tulee Nathan Jamesilta ja tanskalaisbluesin grand old manilta Troels Jenseniltä. Koko hoidon kiitettävän raa’asti tuottanut harpisti Peter Nande on kylmästi merkannut vanhan orjalaulun omakseen. Huomattava osa ilmeisen loputtoman arkistosarjan tähänastiseksi helmeksi paljastuvan Bluenote Cafén biiseistä on Neil Youngin virallisille levyilleen kelpuuttamattomia lauluja. Reichin ja Philip Glassin kehittelemästä, myöhemmin Vangelisin ja Jarren synteettiseksi jalostamasta new-agehenkistä toistomusiikista. OLE NERDRUM HHHH Big Creek Slim Hope For My Soul Straight Shooter Kuopion povaritkaan eivät tajuaisi Big Creek Slimiä 32-vuotiaaksi tanskalaiskundiksi, kun levyn avaava On My Way iskee korviin. Arpeggiorallista seuraa kuitenkin ähky ja soundeista sokerihumala. H U O N E K A S V E J A , S O H V I A, N O J A T U O L E J A . Tätä bändiviritystä ennen kaksi albumia (Tumbleweeds (2008) Wolfin pianistin Henry Grayn kanssa ja soolo 99 ½ (2013)) tehnyt Slim käsittelee sähköistettyä akustista kitaraakin vakuuttavasti. SAMI NISSINEN HHH Teho Majamäki Travelogue Udumood Lyömäsoittaja Teho Majamäen Traveloguella avautuvat tekijän matkamuistot mielenkiintoisina äänimaisemina. Meiningissä ei kuitenkaan ole mitään kylmää, se lähtee kuin mississippiläisestä kirkosta 60-luvulta. Kaikki vedetään niin, ettei yskimiseen ole syytä. PERTTI OJALA HHHH RETRO L I P P U J A R A J O I T E T T U M Ä Ä R Ä T I K E T T I . T A U O I L L A V I E R A I T A K I R J A I L I J O I S T A N O U S E V I I N A R T I S T E I H I N . Ohjelmassa on Willie Dixonia, John Lee Hookeria, Charley Pattonia ja Tommy Johnsonia eivätkä pari ”omaa” biisiä erotu niistä mitenkään. 1: 1963-1972 -jättiläisen (2009) jälkeen. Ismo Alanko hönkäisee omanlaista mystiikkaansa Nanaan. Howling Wolf tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Slimin (Marc Rune) laulusta, mutta on siihen vaikuttanut moni muukin musta 1900-luvun alkupuolen blueslaulaja
Tämä ristiriitainen riffikuningas on menettänyt erikoisesta ja persoonallisesta lauluäänestään muutaman pykälän ylärekisteriä, ja kuulostaa nykyään enimmäkseen gremliniltä. Alussa Fenland Tenebraen pitkä johdanto efekteineen luo lupaavan jännitteen kohotessaan hiljaisuudesta kuiskaavaan lauluun. Ilmoitusmyynti p. Odotukset palkitaan Hyperborean hillityssä hapuilussa ja kauniin verkkaisessa popmelodiassa, mutta sitten eteneminen jähmettyy promenadipianon painalluksiin ja voimattomampaan tunteiluun. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 1_16.indd 82 12.1.2016 7.48 Levyarviot 1_16 .indd 72 14.1.2016 14.19. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Yhtyeen tyylinmukainen työstö ajautuu silti tarkkuudessaan välillä happivajauksen partaalle. Dystopian ilmaisu kuulostaa kermaiselta ja paikoitellen perhanan hyvältä. -livelevyyn on vähintään kiinnostava. Biisinkirjoitus on Mustainella paremmin hanskassa kuin vuosiin, ja esimerkiksi levyn nimikappale sekä edellä mainittu avausraita löytänevät tiensä Megadeth-kaanoniin välittömästi. 72 SOUNDI Laaja harmonia rakentuu niin saumattomaksi, että alkaa suorastaan kaivata edes pientä saranoiden narahdusta tai kuprua sävelien kulkuneuvon kromipintaan. Tämän auteur-henkisyyden huomioon ottaen lähtöasetelma Where Have You Been All My Life. Sitten on Dave Mustaine. O’Brien pitää mielellään langat omissa käsissään: vaikka irlantilaisyhtye on viisihenkinen, O’Brien työstää albumit yksin vastaten niin kappaleiden kirjoittamisesta, äänityksistä, kaikista instrumenteista, miksaamisesta ja tuottamisesta. MIKKO MERILINNA HHHH Villagers Where Have You Been All My Life. SAMI NISSINEN HHHH www.soundi.fi www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Kappaleet on myös sekä äänitetty että miksattu ensiluokkaisesti. Yksittäisten soitinten pikkailu soundikuvasta säilyy viehättävänä kautta linjan: kitaramantrat, koskettimien rauhalliset äänimatot, laulun kulku yhdeksi soittimeksi sovitettuna äänen lajina. Megadethin epätasaisella levytystaipaleella sijoittaisin Dystopian heti sinne Rust In Piece-Countdown To Extinction -kaksikon tuntumaan. O’Brienilla on kepeään folkiin tarvittava falsetti, bändi soittaa yhdessä moitteetta ja katkeransuloiset kappaleet ovat kuin oppikirjasta. ASKO ALANEN HHH Johnny Marr Adrenalin Baby Warner Tänä päivänä Johnny Marr luetaan jo ikämiesrokkareiden kerhoon. 03-222 1300 SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Megadeth Dystopia Universal Megadethin 15. Adrenalin Baby -livealbumi tuo paremmin esiin Marrin nykyisen energiatilan kuin viimeisin stuodioalbumi Playland (2014). MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Lontoon RAK Studiolla äänitettyä levyä ei varsinaisesti erota livelevyksi, sillä yhtyeen sointi on aina ollut folkin hengen mukaisesti hyvin orgaanista. Laulajana Marria tullaan väistämättä vertaamaan aina Morrisseyyn ja Bernard Sumneriin eikä hän yhtä persoonallinen ole, mutta yllättävän vahva ja sävykäs tulkitsija silti. Vellovat ja liplattavat syntikoiden ulapat ja ambient-soundit liikahtelevat tyynesti ja melankolisesti upeaäänisen Markus Perttulan ympärillä. Ilmiselvä verrokki löytyy Bright Eyesista (auteurhenkeä ja laulajan etunimeä myöten), mutta Villagers ei tarjoa mitään oivallettavaa tai sisuskaluja muljauttavaa kuulijalleen. Siihen viittaa myös hänen uuden livealbuLevyarviot > ...työstö ajautuu silti tarkkuudessaan välillä happivajauksen partaalle... Megadeth-harrastajan korviin tämä on hankala asia, mutta kai kaikkeen tottuu. Pitkästä aikaa Megadethilla on a-luokan soittajista koostuva bändi, kun riveihin on pestattu brasilialaisen Angra-yhtyeen kitaristi Kiko Loreiro ja Lamb Of God -rumpali Chris Adler. Marrin rikkaat ja yltiömelodiset kitaralinjat onnistuvat kannattelemaan setin keskinkertaisempiakin biisejä, mutta vasta The Smithsin legendaarinen Bigmouth Strikes Again aloittaa puolivälissä kimaraa paraatin, joka jyrää vakuuttavasti maaliin asti. Näin kovassa iskussa ei kvartetti ole ollut sitten 1990-luvun. Domino Conor O’Brienin johtama Villagers on tehnyt urallaan tasavahvoja albumikokonaisuuksia, joista viimeisin Darling Arithmetic ilmestyi vajaa vuosi sitten. The Clashin tunnetuksi tekemä I Fought The Law ja täydellisyyttä hipova versio How Soon Is Now?:sta sinetöivät kuitenkin setin kohtalokkaasti. The Smiths ja sitä seurannut Electronic olivat kiistatta Marrin uran luomisvoimaisinta aikaa, mutta hyvin herralla menee yhä. studioalbumi alkaa yllättävän piristävissä tunnelmissa, kun The Threat Is Real -kappaleen kiukkuiset alkutahdit vievät jopa Rust In Piece -klassikon (1990) aikaisiin tunnelmiin. Pitkien ja venyvien sointujen melodiat lähtevät välillä kepeästi lentoon, mutta ne jäävät helposti myös laahustamaan kuin hinauksessa olevat liitokoneet. ARTTU SEPPÄNEN HHH Sans Parade Artefacts Solina Turkulaisen yhtyeen musiikkia voi yrittää suodattaa tietynlaisen eteerisen taiderockin ja verrokkibändin kautta, mutta Artefacts on leimallisesti bändin itsensä näköinen niin parhaissa kuin valjummissakin puolissaan. minsa biisilista, jonka haukkakohdat on varattu The Smiths -klassikoille ja muille eilisen hiteille. Teknisesti ei ole mitään moitittavaa. Liika keekoilu kuitenkin kostautuu, kun yhtye pitkittää ihanaa There Is A Light That Never Goes Outia tolkuttomaksi yleisöhuudatukseksi. Marrin nykyisessä yhtyeessä on The Smithsiin verrattuna enemmän muskelia, mutta soitto pysyy tyylikkäänä. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh
Silloinkin, kun kappaleen runko ja suuret linjat syntyvät rivakasti ja ”kuin itsestään”, niin silti joku puolikas säkeistö saattaa hakea lyriikoiden osalta muotoaan vaikka puoli vuotta, kuvailee Varon. – Kyllä vain! Amoral mk. Olemme aikaisemmin tehneet nämä jutut pitkälle omin voimin, mutta nyt päätimme pyytää Tehon mukaan. – Idea perkussioiden vahvasta läsnäolosta päätettiin jo hyvissä ajoin. Molemmat tekivät siis loistavaa duunia, kehuu Varon. – Onhan siinä oma hommansa ja biisien valmiiksi saattaminen on yleensä kuukausien urakka. Teksti: Timo Isoaho Bazook 1_16 .indd 73 15.1.2016 13.38. Pidimme kuitenkin uutisen salassa seuraavaan kevääseen, sillä halusimme ensin paiskata Fallen Leaves & Dead Sparrowsin rundit alta pois, kertoo Varon. – Niko vieraili parilla Amoralin keikalla vuonna 2014, kun juhlistimme Wound Creations -debyyttimme 10-vuotispäiviä. Onneksi nämä olivat vain ohikiitäviä epäilyksen hetkiä! Kuinka haastavaa Amoral-musiikin säveltäminen on. 2):n orkesterista ja kuorosta. Summa summarum: Arin puhtaat laulut, Nikon murinat, koskettimet hallussa aina tilanteen vaatiessa ja kolmen kitaran assault siellä täällä. K u v a: V al tt er i H ir v o n en Enemmän on todellakin enemmän H elsinkiläisryhmä Amoralin edellinen albumi, pari vuotta sitten ilmestynyt Fallen Leaves & Dead Sparrows, sai monet kriitikot polvilleen. Keitos on niin monisyinen, että pitkäsoiton tekemisen on täytynyt olla vähintäänkin mielenkiintoista. Jonsun eteeriset osuudet In Sequence (a Prologue) -avauksessa taas toimivat noin sata kertaa paremmin kuin joku ohjelmoitu tietokonekuoro. Eihän tällaisessa meiningissä ole kuin hyviä puolia! Nyky-Amoralissa on kaksi laulajaa ja kolme kitaristia. – Olen oppinut olemaan hakkaamatta liikaa päätä seinään kappaleiden ja sanoitusten viimeistelyn kanssa, sillä usein se puuttuva osa tulee mieleen vaikka auton ratissa, aivan yllättäen. – Taisi olla loppukesä 2014, kun Niko liittyi taas yhtyeeseen. Vuonna 2008 Amoralin rivistöstä poistunut möreä-ääninen Niko Kalliojärvi on siis tehnyt paluun ja pysyypä miehen kädessä myös kitarakin. Ja voi sitä riemun määrää kun se puuttuva palikka putoaa syliin! In Sequencella vierailevat muun muassa monissa liemissä keitetty Teho Majamäki ja Indicayhtyeen Johanna ”Jonsu” Salomaa. Imperiumi.net yhtyi ylistyksiin: ”Niin kovia kuin Amoralin muutkin pelimannit ovat, albumi hemmottelee kuulijaa poikkeuksellisella kitaroinnilla. Mutta katso: Niko olikin kouluttanut itsestään viime vuosina erittäin pätevän kitaristin ja tajusimme, että hänen paluunsa ratkaisisi tämänkin ongelman. Ne tuovat mukaan hienoja sävyjä sekä ylimääräistä raskautta ja groovea. Luulenpa silti, että mikäli Amoralin kitaristit tottelisivat nimiä Yngwie Malmsteen, Dave Mustaine sekä Kerry King, ja laulajina toimisivat Axl Rose sekä David Lee Roth, niin ongelmia olisi vähän enemmän! Malmsteenista puheen ollen: In Sequencen tausta-ajatuksena oli ”more is more”. – ”Jokohan tämä menee totaalisesti yli?” -fiiliksiä muistan puineeni ainakin Defuse The Pastin kolmen kitaran soolobattlesta, Sounds Of Homen saksofonista ja päätösbiisi From The Beginning (The Note pt. Konsertit menivät hyvin, läppä lensi vanhaan malliin ja lavalla oli uutta energiaa. II löysi oman juttunsa Fallen Leaves & Dead Sparrowsilla ja tämä onnistuminen antoi mainion lähtölaukauksen uuden tekemiselle, aloittaa Ben Varon. Ben Varonin ja Masi Hukarin kutoma säveltapetti saattaa olla parasta mitä suomalaisessa raskaassa rockissa on koskaan kuultu.” Niin kuulijansa kuin itsensäkin rohkeasti kautta uransa haastanut orkesteri ei petä helmikuun alkupuolella ilmestyvällä In Sequence -kiekolla vaan jatkaa omaperäistä matkaansa. Ots on tätä nykyä eräs Suomen kovimpia basisteja ja hänen vierailunsa tuo levylle entistäkin enemmän mahtavaa ”ympyrä sulketuu” -fiilistä! ”Amoral mk. Proge on progempaa, melodiat ovat kauniimpia, örinät syvempiä (alkuperäinen laulaja Niko Kalliojärvi on palannut yhtyeen kokoonpanoon) ja niin edelleen. Egoja siis riittää! (naurua) Paperillahan tuo näyttää kieltämättä pahalta, mutta ihmeen hyvin tässä on tultu toimeen. – Alkuperäinen kitaristimme Silver Ots taas näyttäytyy Rude Awakening -kappaleessa – basistina. II löysi oman juttunsa Fallen Leaves & Dead Sparrowsilla.” SOUNDI 73 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Sweden Rock Magazine paiskasi arvosanan 9/10 ja kehui levyä vudoen parhaaksi. Samoihin aikoihin biisiemme kosketinsoitinosuudet lisääntyivät, ja se toi hieman haasteita, sillä Masin täytyy soittaa lavalla myös syntikoita
Mietimme todella kärsimättömästi, että täytyyhän meidän jo julkaista ensimmäinen levy, tämä bändihän on ollut kasassa jo iät ja ajat. Kun ryhdyimme työskentelemään, laulajamme nimi oli Dan Nelson. Päinvastoin: hän kirjoitti koko ajan uusia biisejä. – Olen luonnollisesti ylpeä uudesta levystä, mutta tällä kerralla tyytyväisyyteni on aivan erityistä luokkaa. – Katsotaanpa... Ja mitä tapahtui. – Olen edelleen todella tyytyväinen Worship Musiciin ja sen jälkeen tapahtuneisiin asioihin. Ja tämän kuulee uudelta levyltä, sillä mukana on laaja joukko kaikkien aikojen parhaita Anthraxoivalluksia! K u v a: Ig n ac io G alv ez ”For All Kings on Worship Musicin jatko-osa.” Kuninkaallista loistoa Bazook 1_16.indd 74 13.1.2016 17.11. Mitä nousee mieleesi, kun muistelet 80-lukua. 74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho A merikkalaisen speed/thrashpioneeri Anthraxin paras albumi Among The Living ilmestyi keväällä 1987, siis 29 vuotta sitten. – Aloitimme Worship Musicin tekemisen joskus vuonna 2008. Anthrax veti ensihenkäyksensä kesällä 1981 ja julkaisimme Fistful Of Metal -debyyttimme tammikuussa 1984. oli täysin kieli poskessa toteutettu hupiprojekti, jonka sanoitukset olivat vittuilua vähän joka suuntaan. Hän vaihtui projektin edetessä John Bushiksi, mutta myöskään John ei ehtinyt kanssamme studioon asti. Melkein sen verranhan on kulunut Worship Musicin ilmestymisestäkin! Lokakuussa 1985 ilmestynyt Anthraxin kakkoslevy Spreading The Disease juhli juuri kolmekymppisiä. – S.O.D. Pitkään työn alla ollut Worship Music -levytys nimittäin kohosi kertaheitolla Anthrax-pitkäsoittojen kärkikaartiin. Monet fanit ovat olleet pahoillaan Charlien poissaolojen vuoksi, mutta onneksi pystyn lohduttamaan heitä valmiin For All Kingsin äärellä: jos Charlielta nimittäin jäi jokin kiertue väliin, hän ei suinkaan jäänyt makailemaan toimettomana. Sen jälkeen julkaistut kuusi studiolevytystä eivät ole nousseet Among The Livingin tasolle, mutta vuonna 2011 alkoi taas tapahtua toden teolla. Kun sitten viimein saimme muun muassa Among The Livingillä laulaneen Joey Belladonnan takaisin Anthraxin riveihin, Worship Music alkoi viimein edistyä, muistelee kitaristi Scott Ian. – Speak English Or Dien tekeminen kesti kolme päivää. Ensilevymme siis ilmestyi noin kaksi ja puoli vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen, aloittaa Ian ja jatkaa: – Muistan elävästi, että se reilu pari vuotta tuntui ikuisuudelta. Käydäänpä stten menneissä ajoissa. For All Kings on eräänlainen Worship Musicin jatko-osa – siis joka suhteessa paranneltu jatkoosa, Ian sanoo. Hieman aikaisemmin, elokuussa 1985, markkinoille puolestaan saapui S.O.D.-yhtyeen debyytti Speak English Or Die – ja tuntuu muuten hurjalta, että Scott Ian ja kumppanit nauhoittivat tämän crossover-klassikon Spreading The Disease -sessioista yli jääneellä ajalla. Enemmän kuin iloinen olen sen vuoksi, että Anthraxista tuli taas kerran viimeisen päälle relevantti nimi metallikartalla. Eihän siinä ajassa ehdi nykyään kytkeä edes piuhoja kiinni, kitaristi naurahtaa. Muutaman tutustumiskerran perusteella kyseessä on vähintään Worship Musicin tasoinen teos, joten For All Kings kiilaa kertaheitolla amerikkalaisyhtyeen huippusaavutusten joukkoon. Tänä päivänä aika juoksee täysin toista vauhtia ja vaikkapa viiden vuoden ajanjakso menee ohi yhdessä hujauksessa. Syy on yksinkertainen: For All Kings, Anthraxin yhdestoista studioalbumi, ilmestyy helmikuun lopulla. Speak English Or Die on myynyt tähän päivään mennessä yli miljoona kopiota – aivan käsittämätöntä! Palataanpa kuitenkin näihin päiviin. – Rumpalimme Charlie Benante on tälläkin kerralla päävastuussa biiseistä ja hänellähän on viime vuosina ollut esimerkiksi käsiongelmia, joiden vuoksi mies on jättänyt Anthraxin kiertueita väliin
Mutta yritäpä kysyä näistä asioista Bruunilta, joka ilmoittaa olevansa ”sydämeltään black metal -tyyppi”. – Kristoffer oli täydellinen valinta M:n taustahenkilöksi. Jossakin vaiheessa aloin sovittaa ideoista metallibiisejä ja huomasin kombinaation kuulostavan varsin mielenkiintoiselta. – Jos ajattelen Myrkuria, niin konsertoiminen Kööpenhaminan oopperatalossa ison kuoron ja orkesterin kanssa olisi ylittämätöntä! AMALIE BRUUN ja viisi vaikuttavinta albumia (mainitun Bergtattin ja Edvard Griegin sekä Pjotr Tšaikovskin koko tuotannon lisäksi): MAYHEM: Wolf’s Lair Abyss DISSECTION: Storm Of The Light’s Bane BATHORY: Hammerhea rt MERCYFUL FATE: Melissa JAN JOHANSSON : Jazz på Svenska K u v a: R as m u s M alm st rø m Bazook 1_16.indd 75 13.1.2016 17.11. Se olisi tylsää. Projektisi herättämä ”rakasta tai vihaa” -reaktio on joka tapauksessa yllättävänkin vahva. Mikä on tällä hetkellä suurin unelmasi. – En oikeastaan kunnolla tiedä! Olen soittanut lapsesta asti pianolla esimerkiksi klassista musiikkia ja pohjoismaisia folk-kappaleita. Minä tiedän, mikä Myrkur on ja mitä se edustaa, ja se riittää minulle. Hän oli samaan aikaan niin mentori, kollega, yhteistyökumppani, ystävä kuin tuottajakin, kehuu Bruun. Vanhempana ryhdyin harjoittelemaan laulamista metsän keskellä ja parhaimmillaan se tuntui melkein yliluonnollisen hienolta. Ensi kesänä Tuska-festivaalilla konsertoiva Myrkur tulee Tanskasta – siis sentään eräästä Pohjoismaasta – mutta siihen ne hyvät asiat monen mielestä sitten loppuvatkin. Tämä ei tule isona yllätyksenä, sillä eräs Bruunin suosikkilevyistä on Ulverin debyytti Bergtatt – Et eeventyr i 5 capitler, jonka vaikutuksen kuulee Myrkurin materiaalista. – Luuletko tosiaan, että välitän muiden mielipiteistä. M:n on tuottanut Ulver-yhtyeestä tuttu Kristoffer ”Garm” Rygg. Jos paljastan niiden sisällön, kuulijat eivät enää muodosta omaa mielipidettään. – Suurin osa materiaalista syntyi vuonna 2014, mutta jotkut laulut, kuten esimerkiksi levyn avausbiisi Skøgen skulle dø, ovat paljon vanhempia, Bruun aloittaa. Se oli Myrkurin alku. Se, mitä ajattelen itsestäni ja urastani, on hyvin tärkeää. M-albumi on ilmava sekoitus eteerisiä skandinaavisia folk-elementtejä, raakaa black metal -tamppausta ja mystisiä ambientsoundeja. MYRKUR Muiden mielipiteistä välittämättä – En haluaisi keskustella lyriikoista. SOUNDI 75 B lack metal -maailman monisyisin, kiistellyin ja käytetyin termi lienee ”true”. Halusin katsoa, mitä tapahtuu torvien ja jousisoittimien kohdatessa blastbeatia takovat rummut ja raa’alta soundaavat kitarat. – Halusin säveltää pohjoista kunnioittavan mestariteoksen, joka yhdistelee klassisia elementtejä folkiin, metalliin ja kuoromusiikkiin. Se, mitä muut ajattelevat, ei ole lainkaan tärkeää, ilmoittaa Bruun. Onneksi eräs hedelmällinen keskustelualue sentään löytyy: Myrkurin musiikki. Vaihdetaanpa siis hieman aihetta ja puhutaan Myrkurin teksteistä – sanoituksethan ovat äärimmäisen tärkeä osa black metalia. Okei, okei. Minä kirjoitan musiikkia, julkaisen levyjä sekä soitan keikkoja. Toteutatpa tällaisen musiikillisen historian jälkeen miten räjäyttävän black metal -levyn tahansa niin uskottavuuden hankkiminen on hankalaa – ei kuitenkaan mahdotonta. Kommentoijasta riippuen blackmetal-artisti ei missään nimessä voi tehdä sitä tai tätä, jos hän haluaa olla uskottava mustan metallin soturi. Tai no, eipäs puhutakaan. Vahvat kontrastit ovat todellakin läsnä. Jos true-henkilöiltä kysyy, viime kesän loppupuolella M-debyyttialbuminsa julkaisseen Myrkurin sydämessä ei todellakaan roihua pimeä tuli, eikä itse asiassa oikein minkäänlainen muukaan tuli. En voi sille mitään, jos tämä ei miellytä. Miten Myrkurin suhteellisen omaperäinen äänimaailma on syntynyt. Myrkurin takana on Yhdysvalloissa uraa luonut multi-instrumentalisti ja laulaja/lauluntekijä Amalie Bruun, jonka varhaisemmalta uralta löytyy esimerkiksi rappia, poppia ja eteeristä tunnelmointia. Tulee harvinaisen selväksi, että Bruun on kyllästynyt vastailemaan tällaisiin kysymyksiin. – En mieti, miksi jotkut vihaavat Myrkuria niin paljon, että lähettävät minulle tappouhkauksia
Tarinan yhtymäkohtia juuri Star Warsiin ei ole vaikea löytää. Monimutkainen, monikerroksinen ja yksityiskohtainen scifi-dystopiamaa76 SOUNDI K u v a: Ji m m y Fo n ta in e ilma NOMAC-droideineen oli haastava pala jopa kokeneelle Dream Theaterille. The Astonishing on kuitenkin saanut enemmän vaikutteita elokuvista ja kirjallisuudesta. Musiikillisesti The Astonishing ei eroa Dream Theater -soundista radikaalisti. Levy on sävelletty siis tarinaa mukaillen, kuin elokuvamusiikki. Vei paljon aikaa sisäistää kaikki eri hahmot. – Nuorena innostuin valtavasti Rushin ja Iron Maidenin tarinallisemmista kappaleista. – Nuorena innostuin valtavasti Rushin ja Iron Maidenin tarinallisemmista kappaleista. Star Wars, Tolkien, Kellopeliappelsiini, Pako New Yorkista ja Game Of Thrones ovat inspiroineet suuresti. Kitaristi John Petrucci visioi kokonaisuuden jo lähtökuopissa noin kolme vuotta sitten. Mukana on elokuvaja musikaaliproduktoissa työskennelleen, Paul McCartneyn ja Rushinkin kanssa yhteistyötä tehneen David Campbellin johtama sinfoniaorkesteri ja kuoro, mutta muilta osin levy on hyvin tekijöidensä näköinen. Musiikillisesti The Astonishing ei eroa Dream Theater -soundista radikaalisti. Homma ei ollut mikään helpoin mahdollinen, sillä jokaisella hahmolla on oma soundi ja ääni. Vei paljon aikaa sisäistää kaikki eri hahmot. ilma NOMAC-droideineen oli haastava pala jopa kokeneelle Dream Theaterille. – Olen aina ollut kiinnostunut tarinoista ja niiden kirjoittamisesta, Petrucci kertoo. Mikä tärkeintä, tunnemme nyt enemmän ihmisiä, joten tiedämme, mistä lähteä kyselemään, jos haluamme vaikka sinfoniaorkesteria levylle. Siitä asti jokainen osa on ollut koko perheen tapahtuma. – Olen aina ollut kiinnostunut tarinoista ja niiden kirjoittamisesta, Petrucci kertoo. Kaikki nämä eri vaikutteet paiskaavat kättä tällä levyllä, Petrucci kertoo puhelimessa konseptin taustoista. Kahteen näytökseen jaetun tuplalevyn lisäksi yhtye esittää tulevalla kiertueellaan levyn alusta loppuun. Paha imperiumi, kapinalliset, retro-futuristinen maailma. Melodiat nousivat tärkeään rooliin, ja kappaleiden rakenteista tuli näin hieman tavallista erikoisempia, Petrucci kuvailee. Mukana on elokuvaja musikaaliproduktoissa työskennelleen, Paul McCartneyn ja Rushinkin kanssa yhteistyötä tehneen David Campbellin johtama sinfoniaorkesteri ja kuoro, mutta muilta osin levy on hyvin tekijöidensä näköinen. James äänitti laulut Kanadassa kahdessatoista viikossa ja lopputulos on loistava, Petrucci kiittelee bändikaveriaan. James LaBrie teki loistavaa työtä lauluja äänittäessään. – Kaikkein haastavinta minulle oli kirjoittaa lyriikoita, jotka noudattavat tarinaa. Paha imperiumi, kapinalliset, retro-futuristinen maailma. – Toki meillä on nyt enemmän kokemusta kuin aiempia teemalevyjä tehdessämme. Koska haastattelu tapahtuu juuri uuden Force Awakens -elokuvan ensi-illan alla, on pakko kysyä, odottaako Petrucci innolla uutta osaa saagaan. Tarinan yhtymäkohtia juuri Star Warsiin ei ole vaikea löytää. Melodiat nousivat tärkeään rooliin, ja kappaleiden rakenteista tuli näin hieman tavallista erikoisempia, Petrucci kuvailee. Star Wars, Tolkien, Kellopeliappelsiini, Pako New Yorkista ja Game Of Thrones ovat inspiroineet suuresti. Pidän myös musikaalikamasta, kuten Jesus Christ Superstarista. Olin hyvin nuori, kun ensimmäinen elokuva ilmestyi ja isäni vei koko perheen katsomaan leffaa. Se on oikea tarina hahmoineen, paikkoineen ja mytologioineen. Kaikki nämä eri vaikutteet paiskaavat kättä tällä levyllä, Petrucci kertoo puhelimessa konseptin taustoista. Mikä tärkeintä, tunnemme nyt enemmän ihmisiä, joten tiedämme, mistä lähteä kyselemään, jos haluamme vaikka sinfoniaorkesteria levylle. – Toki meillä on nyt enemmän kokemusta kuin aiempia teemalevyjä tehdessämme. Pidän myös musikaalikamasta, kuten Jesus Christ Superstarista. dream theater -taitto.indd 76 13.1.2016 11.28. Monimutkainen, monikerroksinen ja yksityiskohtainen scifi-dystopiamaaP rogemetallin suurnimi Dream Theater on aiemminkin tehnyt konseptilevyjä, mutta The Astonishing jotain paljon enemmän. – Todellakin! Minulla on liput tulevan viikonlopun näytökseen, en malta odottaa. Kyseessä on kokonaisvaltainen audiovisuaalinen elämys. – Kun minä ja Jordan Rudess (koskettimet) aloimme säveltää, järjestin ja pilkoin tarinan osiin, joihin sitten kävimme käsiksi. – Kun minä ja Jordan Rudess (koskettimet) aloimme säveltää, järjestin ja pilkoin tarinan osiin, joihin sitten kävimme käsiksi. Kitaristi John Petrucci visioi kokonaisuuden jo lähtökuopissa noin kolme vuotta sitten. – Kaikkein haastavinta minulle oli kirjoittaa lyriikoita, jotka noudattavat tarinaa. James äänitti laulut Kanadassa kahdessatoista viikossa ja lopputulos on loistava, Petrucci kiittelee bändikaveriaan. Kahteen näytökseen jaetun tuplalevyn lisäksi yhtye esittää tulevalla kiertueellaan levyn alusta loppuun. Levy on sävelletty siis tarinaa mukaillen, kuin elokuvamusiikki. Teksti: Vesa Siltanen ”Olen aina ollut kiinnostunut tarinoista ja niiden kirjoittamisesta.” Kokonaisvaltainen Dream Theater -elämys P rogemetallin suurnimi Dream Theater on aiemminkin tehnyt konseptilevyjä, mutta The Astonishing jotain paljon enemmän. Annoin hänelle hieman suuntaviittoja, millainen persoona kukin hahmo on, ja muutaman kerran ohjasin viemään jotain soundia enemmän tiettyyn suuntaan, mutta lopulta hän kehitti itse jokaisen äänen. James LaBrie teki loistavaa työtä lauluja äänittäessään. Homma ei ollut mikään helpoin mahdollinen, sillä jokaisella hahmolla on oma soundi ja ääni. Olin hyvin nuori, kun ensimmäinen elokuva ilmestyi ja isäni vei koko perheen katsomaan leffaa. Siitä asti jokainen osa on ollut koko perheen tapahtuma. Se on oikea tarina hahmoineen, paikkoineen ja mytologioineen. The Astonishing on kuitenkin saanut enemmän vaikutteita elokuvista ja kirjallisuudesta. Koska haastattelu tapahtuu juuri uuden Force Awakens -elokuvan ensi-illan alla, on pakko kysyä, odottaako Petrucci innolla uutta osaa saagaan. Annoin hänelle hieman suuntaviittoja, millainen persoona kukin hahmo on, ja muutaman kerran ohjasin viemään jotain soundia enemmän tiettyyn suuntaan, mutta lopulta hän kehitti itse jokaisen äänen. – Todellakin! Minulla on liput tulevan viikonlopun näytökseen, en malta odottaa. Kyseessä on kokonaisvaltainen audiovisuaalinen elämys
7. 79,50 €, kenttä alk. 79,50 €, kenttä alk. L a 1 6 . Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N portit aiki klo 16.00. alk. 010 841 4185. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, .lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. 69,50 €, Priority (k-18) alk. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. STEVE “The Colonel” Cropper (kitara), LOU “Blue Lou” MARINI (saksofoni), LEE “Funkeytime” FINKELSTEIN (rummut) ROB “The Honeydripper” PAPAROZZI (laulu, huuliharppu) , LARRY “Trombonius Maximus” FARRELL (pasuuna LEON “The Lion” PENDARVIS (koskettimet), “Smokin” JOHN TROPEA (kitara), ERIC “The Red” UDEL (basso) STEVE“Catfish” HOWARD (trumpetti), BOBBY “Sweet Soul” HARDEN (laulu), TOMMY “Pipes” McDONNELL (laulu) VIP-SCORPIONS-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i + supports TBA portit auki klo 18.00. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Easway tulostus.indd 77 14.1.2016 11.01. 7. 010 841 4185. E N S I K E S Ä N Ä J Y R Ä H T Ä Ä ! TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 010 841 4185. Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 / 69,50 €. SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Pe 29.7.2016 KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. AN EVENING WITH Su 21.2.2016 HELSINKI, JÄÄHALLI Klo 20.00 (ovet auki klo 18.30). 89,50 €. LA 30.7.2016 TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. 69,50 €. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. Liput toimituskuluineeN; istumakat somo alk. 00. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. VIP-paketit alkaen 149 € +alv24% (184,76€) Liput ja VIP-myynti: www.menolippu.fi “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. P e 1 5 . Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. Liput toimituskuluineeN; istumakat somot alk
On vaikea keksiä toista kotimaista soittoveikkoa, joka olisi operoinut niin laajalla skaalalla kuin Teho. 78 SOUNDI SOUNDI 79 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Kaiken maailman ääniä Tällä kertaa Stalker tapasi muun muassa Ismo Alangon bändeistä tutun lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäen, jonka tuore soololevy Travelogue on musiikillinen matkakertomus 15 vuoden reissuilta maailmalla. Alhaalla: Japanilaisia rumpaleita. suomirockin historiaan, mutta Tehon tuhansiin asentoihin taipuvaa taiteilijaidentiteettiä ne kuvastavat vain osittain. Levyltä löytyy niin savimajassa tarinoivia tansanialaisnaisia, Intian temppeleiden outoja kaikuja kuin Lapissa laiturin lautoihin koputeltuja rytmejä. Ja monta rakkaustarinaa! Lisäksi esittelyssä sielukas popyhtye Karina. Jo uransa alussa Teho soitti rinta rinnan klassista musiikkia sinfoniaorkesterissa ja hc-punkia kulttiKymmenisen vuotta sinfoniaorkesterissa työkseen soittanut mies päätti sanoa ei kaikille tarjouksille klassisen musiikin puolelta. K u v a: O ri o l H er n an d o stalker_taitto2016_1_c.indd 78 15.1.2016 9.37. Teho Majamäen albumin kansigrafiikan (vasemmalla) on tehnyt Jussi Karjalainen. Oikealla ylhäällä: Teho virittämässä tansanialaista Litungu-soitinta. Teksti: Teppo Vapaus S uuri yleisö muistaa Samuli ”Teho” Majamäen ehkä parhaiten viisi studioalbumia vuosien 1997 ja 2006 välillä julkaisseesta Ismo Alanko Säätiöstä, Blanco Spiritualsja Onnellisuus-platat levyttäneestä Ismo Alanko Teholla -duosta ja sitä seuranneesta Ismo Alanko & Teho-osasto -ryhmästä. Alangon kanssa tehdyt työt jättivät jäljen statuksen sittemmin saavuttaneessa HC Andersen -yhtyeessä. Myöhemmin Tehon tekemistä on leimannut kansainvälisyys: hän on lyöttäytynyt yhteen lukuisten kiinnostavien muusikkojen kanssa kansalaisuuteen katsomatta ja tehnyt eräänlaista intuitiivista kulttuurivaihtoa niin muusikkona kuin keikkojen järjestelijänä suuntaan jos toiseen
stalker_taitto2016_1_c.indd 79 14.1.2016 17.09. – Koin suuren vapauden ja herätyksen jäädä Intiaan ja rupesin te"Arvostan mielettömästi afrikkalaisten naiivia antautumista ja sydämellisyyttä." Teho yhteiskuvassa Espanjan mustalaisten kanssa vuonna 2007. – Mä lähdin messiin ja tein klassiset eli rakastuin paikalliseen naiseen ja jäin sille tielleni, Teho nauraa. Levyn kappaleiden lähtökohtana on useassa tapauksessa ollut myös jokin maailmalta tuotu ambienssi. Matkoillaan Teho teki äänityksiä muun muassa intialaisessa luolassa. Irtiotto Satakunnassa ja Joensuussa nuoruusvuotensa viettänyt Teho Majamäki juurtui hetkeksi Helsinkiin 90-luvun puolivälissä saatuaan pestin Ismo Alanko Säätiössä. Monet Traveloguen biisin pohjista on tehty niin, että olen improillut studiolla looppereiden kanssa, Teho kertoo. Nyt on kuitenkin Tehon vuoro loistaa hetki kirkkaimmissa valoissa: soittajan mukana vuosikausia kulkenut visio sooloalbumista on manifestoitunut. Australiasta käsin Teho kävi Suomessa tekemässä Säätiön sovitut keikat, mutta muuten koti oli kenguruiden maassa. Hiljattain julkaistu Travelogue ei ole ihan tavallinen levy eikä sen tarina ole se tyypillisin. Aluksi kaikki sujui kuin tanssi. Yhä läjässä olevan suomalais-tansanialaisen Ashimba-trion täydentää Tehon elämänkumppani, puhallintaiteilija Linda Fredriksson. Äänten keräily sai alkunsa jo vuonna 2000, jolloin Teho teki totaalisen irtioton muuttaessaan silloisen partnerinsa kanssa Australiaan. Hän jätti kaiken omaisuutensa paitsi soittimet, jotka jäivät Suomeen odottamaan mahdollista paluuta. Savimajan äänitykset ovat mukana albumin Top Top -kappaleella. Silloin kymmenisen vuotta sinfoniaorkesterissa työkseen soittanut mies päätti sanoa ei kaikille tarjouksille klassisen musiikin puolelta. Teho kulki hiekkapolkuja pitkin ilimbaa (tansanialainen sormipiano) soitellen ja rakkauden tuulet puhaltelivat. – Sain kipinän ruveta tekemään looppeja ja luoda looppereiden avulla kerroksittaisia äänimaisemia. Teho vietti Tansaniassa pysyvästi reilun vuoden, kunnes koitti kulttuurisokki. – Muistan, kun laskeuduin Helsinki–Vantaan lentokentälle kolmen vuoden poissaolon jälkeen ja mulle tuli tunne, että täytyy ottaa Arnoldiin yhteyttä. Kolmen vuoden Australian jakson jälkeen Teholla jäi ”vaihde silmään” ja hän jatkoi matkaansa Tansaniaan Suomessa kanteleen soittoa opiskelleen Arnold Chiwalalan PolePole Trion jäsenenä. He kertoivat tarinoita ja lauleskelivat aivan innoissaan, kun kaivoin mun pattereilla toimivat äänitysvehkeet esiin. Monta kotimaata Alettuaan seota Afrikassa Teho teki sen minkä kuka tahansa tekisi vastaavassa tilanteessa: lähti lomamatkalle Intiaan. Traveloguelle Tansaniasta tarttui mukaan tuokio pienen Ifakara-kylän savimajassa, johon olivat kokoontuneet kolmen sukupolven naiset. Impulssin soololevyn tekoon Teho sai Säätiöön rekrytoidulta harmonikkataiteilija Kimmo Pohjoselta, joka teki jo tuolloin soolokeikkoja. Mulle tuli ongelma paikallisen virka vallan kanssa, kun mut ryöstettiin ja tein virheen eli otin poliisiin yhteyttä. Teho on keräillyt ääniä maailmalta jo 15 vuoden ajan, joiden kuluessa hän on joko asunut tai ajoittain majaillut Australiassa, Tansaniassa, Intiassa, Japanissa ja Espanjassa. Vaikeat biisit, parit treenit ja täydellisen suorituksen vaatimus perusmetodina musiikin esittämiselle jätti nautinnon vähiin. 78 SOUNDI SOUNDI 79 Stalkerin sivuilla Teho puhui viimeksi (Soundi 12/2014) tansanialaisen kitaristi-laulaja Andrew Ashimban bändin jäsenenä. Freelance-muusikkona itsensä elättävä Teho Majamäki on totuttu näkemään vibrafonistina ja mitä erilaisempia lyömäsoittimia hyödyntävänä rytmimaailmojen luojana siellä, missä sellaista kaveria on milloinkin tarvittu. Travelogue-sooloalbumin siemen tuli kylvetyksi tavallaan jo tuolloin, sillä Ismo ja Teho alkoivat tehdä duokeikkoja, joilla he rahoittivat yhteisen treenikämppänsä vuokran. Tuntui, että joku seuraa mua koko ajan. Juttu lähti lapasesta ja sen seurauksena mulle tuli ihan skitsofreeninen olo. Siellä taiteilija kehitteli sooloilmaisuaan kaikessa rauhassa. Mutta kolikon kääntöpuolena siellä kulkee järjetön kateus ja korruptoitunut systeemi. Yllättäen Arnold soitti mulle seuraavana päivänä ja kertoi, että hän oli nähnyt unen, jossa häntä kehotettiin ottamaan muhun yhteyttä! Teho ja Arnold alkoivat treenata kimpassa ja pian eteen tuli keikkamatka Tansaniaan. Nyt äänimaisemien matkalaukku on tyhjennetty ja äänitysten ympärille on luotu vahvatunnelmainen albumi, jota värittävät vierailevat solistit Ville Valosta Palefaceen ja Johanna Kurkelasta Ismo Alankoon. – Arvostan mielettömästi afrikkalaisten tiettyä naiivia antautumista ja sydämellisyyttä. Alkoi tuntua, että sekoan. Sitä ei tule koskaan tehdä Afrikassa, koska poliisi ei todellakaan jeesaa. Teho alkoi kehittää kykyä toteuttaa harmoniaja rytmimaailma yksin, kitaralla tai pianolla itseään säestäneen Ismon taustalla. Viikko viikolta hän pidensi lomaansa, mukanaan vain matkalaukku, äänityskamat ja udurumpu. – He eivät olleet koskaan nähneet studiomikrofonia
Nanakappaleella Teho on käyt tä nyt myös espanjalaisen flamenco laulaja Antonio ”El Fofo” Salazar Here dian laulua. Niistä viisi jäi levylle. Niissä on miele tön akustiikka, Teho fiilistelee. Työpari vietti studiolla pit kiä päiviä äänimaisemia tutkien ja yhdistellen. Ismo Alanko kään si Fofon laulaman lyriikan ja loi siltä pohjalta oman versionsa kappaleen suomenkieliseksi osuudeksi. Ville oli äänittänyt siltä istu malta kotistudiossaan lauluraidan biisiin. Alettiinkin siis tehdä biisejä, Teho muistelee. Levyn rungon selkeytyessä Teho alkoi kaivata kappaleisiin melodia osuuksia ja sai idean kertosäkeen omaisten pätkien säveltämisestä kai ken äänellisen rikkauden keskelle. Kuu lostaa ehkä typerältä kut sua musiikkia kauniiksi, suloiseksi, hauraaksi tai koskettavaksi – saati sie lukkaaksi – mutta katso kaapa ja kuunnelkaapa YouTubesta Karinan biisit ja videot vaikkapa järjes tyksessä Myrkky ja Laivat. Tehon Intian trippi kesti vuo den verran. Kun Teho Majamäki puhuu Traveloguesta, hän kertoo paljon myös itsestään ja elämästään. Kaikista oli tullut kotimaita. Traveloguelle sessioista päätyi yksi kap pale: Ismo Alangon kanssa alulle pantu Nana. – Samuli tuli vierailemaan studiol la, ja soitatin sille biisien runkoja. Hän maksaisi lennot. Käytetään pel kästään orgaanisia ääniä, mutta py ritään tiettyyn tanssittavuuteen. – Tunsin Villen Stefan Lindforsin kautta ja lähetin hänelle valitsema ni kappaleen. Or ganic trip hop oli työnimenä musiik kigenrelle. Se oli suorilta mielettömän hyvä! Käytiin studiossa vielä vähän paikkailemassa, mutta pääasiassa levyllä on Villen alkuperäinen koto naan äänittämä raita. – Nainen kysyi, että lähdenkö mu kaan. Hän oli löytänyt 100 vuotta vanhan Aarni Koudan ru non nimeltä Lusiferin kannel, ja se oli alkanut soimaan hänen päässään mun ja Samulin säveltämään melo diaan. Helsinkiläistrio Karina kiilasi kesällä jul kaistulla debyyttiep:llään hetkeksi tällaiseen outoon asemaan elämässäni: rei lun viikon ajan kuuntelin kaikissa tilanteissa vain yhtä ja samaa musiikkia. – Siellä sain laitettua kaikki ää nityskamani ja soittimeni pystyyn seitsemän vuoden paussin jälkeen. Ville Valo ja Lusiferin kannel Vuonna 2011 työ Traveloguen kasaa miseksi alkoi konkreettisesti. SibeliusAkate mialla jazzlaulua opiskele vaa Karinia yhtyeessä täy dentävät Helmi Tikkanen ja Niko Koivuhovi, jotka puolestaan ovat Pop & Jazz Konservatorion kas vatteja. Livetoteutukseen hän ha kee vuorovaikutusta ja bändimei ninkiä, joten mukaan on kutsuttu kaksi lyömäsoittajakollegaa: Juuso Hannukainen ja Mamba Assefa. Syntyi vi sio ”Characters”nimisestä levytyk sestä. Saanko esitellä: Popyhtye Karina S talker innostuu nyky ään varsin valikoivas ti uudesta musiikista. Nämä kiinnostavat äänitykset le päävät yhä pöytälaatikossa. Musiikin opiskelu on joillekin konservatiivisille rokkareille yhä kirosana, nykyään yhä harvemmin hyvästä syystä. Lopulta sävellettiin kim passa kertosäkeet kymmeneen bii siin. – Kun oltiin improiltu yksi päivä, Ismo rupesi hieromaan, että hei, tehtäiskö tähän bosa ja tehtäiskö kertsi. Seuraavan parin vuoden ajan Te ho asusteli Japanissa reissaten reip paasti myös Tansanian, Intian ja Suomen välillä. Temppelien kaikuja voi kuulla Traveloguen videobiisiksikin vali koituneella avausraidalla One Thousand Names Of God, jonka tekstin on kirjoittanut A.W. Ensijulkaisullaan Radio Helsingin DLX Demoshow kilpailun voittanutta ja sittemmin suhteellisen tiu haan tahtiin Stadin klu beilla keikkaillutta Karinaa liidaa laulajasäveltäjäsa noittaja Karin Mäkiranta, joka on myös miksannut mielikuvituksellisesti sovi tetun ep:n. Vuosaaren talo oli merinäkymi neen, takkoineen ja rantasaunoi Musiikki työpaja Tansaniassa vuonna 2004. ”Luontoääniä” ja vierailevien artis tien osuuksia hoitelee tämän hetki sessä kokoonpanossa tamperelainen Dj Rico Tubbs eli Riku Pentti. Kerroin, mikä on idea ja ketkä kaikki ovat jo mukana. Sattu malta hän treffasi taannoin muun muassa Hurriganesin miksaajana ja luottomiehenä tunnetun Hande Mertasen, joka oli jo pitkään vuok rannut Vuosaaresta ylläpitämäänsä idyllistä taloa studiokäyttöön. Siellä hän alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa japa nilaisen naisen kanssa, joka sai pian viestin kotimaastaan: hänen isoisän sä teki kuolemaa. Stalker kehottaa kaikkia itseään kunnioittavia musiikin ja äänilevy jen ystäviä hankkimaan Traveloguen cd:nä tai vinyylinä. Kappaleen laulaa Johanna Kurkela, jonka bän dissä Teho on myöskin soittanut. Hyppä sin sitten siihen koneeseen, ja kävi niin, että jäin Japaniin. Vuonna 2006 Teho rantautui het keksi takaisin Suomeen ja kasasi kaikki soittimensa autoonsa. 80 SOUNDI SOUNDI PB teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: – Kaikkien konesoundien kokeilu jen jälkeen päätin, että levystä tulee kin täysin akustinen. Parhaillaan Teho valmistautuu al buminsa kappaleiden esittämiseen keikoilla. Jussi Karjalai sen näyttävä kansitaide kruunaa komean paketin! kemään paikallisen huilistin kanssa töitä. Pian Villeltä tuli puhelu. Teimme äänityksiä pääasiassa temppeleissä ja luolissa ja mä friik kasin niihin täysin. Talolla kävikin joukko vah van karaktäärin omaavia muusik koja: Raoul Björkenheim, Iro Haar la, Jukka Orma, Heikki ”Hepa” Hal me, Tapani Rinne ja niin edelleen. Vain aniharvoin uusi teki jä onnistuu tuottamaan kiksejä sillä tavalla, että omat kuuntelutottumukset muuttuvat. Kutsuttiin mukaan Jukka Or ma, jonka laulua on myös biisissä. Jos Sibe liuslukiosta lähes suoraan festarilavoille siirtynyt Tii su hyödyntää osaamistaan häpeilemättömän hillittö mään hullutteluun, helpot taa tekninen taituruus Ka rinan kohdalla herkkien tunteiden ilmaisua. Päätin myös, että käytän biisien pohjina vain yksin äänittä miäni juttuja ja totesin, että mun pi tää itse tuottaa tämä homma kasaan, Teho kertoo. Hän otti yhteyttä Ismo Alanko Sää tiöstä tuttuun Samuli Laihoon, jon ka tiesi nopeaksi ideoijaksi ja sävel täjäksi. Mukaan päätettiin tuoda konesoun deja ja tanssibiittiä. Rupesin innoissani duunailemaan kaikkea ja keräilemään kasaan maa ilmalla tekemiäni äänityksiä. Kiitos! K u v a: E em il M än ty n en stalker_taitto2016_1_c.indd 80 14.1.2016 17.09. Näin Teho löysi soittimilleen ja soolojut tunsa kehittelylle uuden väliaikai sen kodin. Kun hän ja kaa tarinan, jossa löytää Lapissa iki vanhan harmaantuneen laiturin, ihastuu sen soundiin ja äänittää lai turiin koputellen rytmejä, jotka lo pulta päätyvät hänen levylleen (Kádjakappale), syntyy varsin osu va mielikuva albumin takana ole vasta taiteilijasta. Yrjänä. Visiot pääsivät valloilleen. Me tehtiin ekana päivänä jo kahteen bii siin kertsit. Teho oli palannut asumaan vakituisesti Suomeen ja ryhtyi työstämään maa ilmalta tuotuja äänityksiä yhdessä äänisuunnittelija Tuomas Norvion kanssa. Teho testaili erilai sia pohjia vuosien varrella tehdyis tä soolo ja duoäänityksistä ja kokei li yhteistyötä useiden eri tuottajien kanssa. lamaan niitä. Levyn kolmosraita Lusifer viimeisteltiin yhteistyössä Ville Valon kanssa. Melodiaosuuksien valmistuttua Teho alkoi miettiä, keitä kutsuisi lau neen inspiroiva miljöö, ja Teho sai ajatuksen kutsua talolle taiteilijoita improvisaatiosessioihin
Afgaaniturkiksen hajuisimmat biisimme jäivät levyn ulkopuolelle, koska päätimme julkaista pop-levyn. – Pöytälaatikkoon pistettäessä biisien oli tarkoitus olla mun soolokeikoille sopivia. – Yhdistävä tekijä meillä on kai halu ja tarve ilmaista itseämme musiikillisesti ja päästä hengailemaan viikonloppuisin muuallekin kuin Turkuun. Yhtye on puhunut progesta muutamaankin otteeseen musiikkiaan määritellessään. Usein jo se kuulostaa Salaliitolta. Salaliiton debyyttiä valmisteltiin jo pidemmän aikaa. – Meille progressiivisuus on vapautta soittaa ihan miten vain ja mitä vain. – Kun biisejä aletaan sovittaa, soitamme ihan mitä mieleen tulee. PB SOUNDI SOUNDI 81 > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Pekalle annettiin sen jälkeen kaikki aika maailmassa levyn miksaamiseen, koska meillä ei ollut vielä tuolloin levy-yhtiötä eikä siis näin ollen sovittua julkaisupäivää. Niin sanottu progeisuus ehkä kuuluu enemmän keikoillamme, koska jätämme biiseihin tilaa improvisoinnille. Ossi kuitenkin kertoo, että Salaliiton perustaminen tapahtui täysin sattumanvaraisesti. Biisit oli hiottu valmiiksi jo hyvissä ajoin ja miksauksestakin huolehti Ossin velipoika Pekka Alisaari. Usein vaan ihmetellään uutta biisiä sovitettaessa, että miten ihmeessä tästä nyt tämmönen tuli. Mikon pähkähullu soittotapa on täysin erilainen kuin muilla rumpaleilla, fillit ja soiton intensiteetti on aivan omanlaistaan. Turussa bändiksi tiivistyneen Salaliiton suriseva ja melodinen indierock soi valloittavan kaihoisana. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Miten ihmeessä tästä nyt tämmöinen tuli.” soundcloud.com/salaliitto tarkkis-taitto_2016_1_b.indd 81 14.1.2016 17.14. Salaliiton kappaleista ja tämän haastattelun vastauksista kantaa vastuun kitaristi-laulaja Ossi Alisaari, joka on tuttu Penniless-yhtyeestä. Tää on enemmän tälläistä piiloprogea, koska jonkin tietyn musatyylin kopioiminen ei istu intuitiiviseen biisienkirjoitusprosessiimme. Salaliitto Piiloprogen avulla pois Turusta K u v a: Sa ri M ar k u s A ivan nimensä mukaisesti ei Salaliitto onnistunut hiipimään joukkoomme. Käy ilmi, että progressiivisuus merkitsee Salaliitolle myös asennetta. Luja bänditausta löytyy muidenkin jäsenten soittohistoriasta. Timon kitara on usein biisin koristelua, äänimaailman rakentamista ja laulun kommentointia. Joissakin oli suomenkieliset tekstit melko pitkällä, mutta toiset olivat ihan diibadaaba-idea-tasolla. Ossi kuitenkin sanoo, että fokus pysyi hyvin kasassa koko prosessin ajan. Salaliiton tyyliä ei ole mitenkään kiveen hakattu, joten voimme tehdä ihan sitä mitä sattuu tulemaan ja juuri se tässä onkin parasta. Yhtye oli nostettu potentiaalisena menestyjänä esiin jo ennen vuoden 2015 lopussa ilmestynyttä pitkäsoittoa. Rapan melodisessa bassonsoitossa huomaa hyvin hänen musikaalisuutensa, homma toimii rumpujen kanssa yhteen aivan täydellisesti. Vain vinyylinä ja digitaalisena julkaistun esikoisalbumin kappaleet ovat siis Ossin käsialaa. – Kaikki biisit olivat keikkakunnossa jo ennen levyn äänityksiä, joten itse äänitystyöhön ei kovinkaan montaa päivää mennyt. Salaliiton biisit tunnistaa saman henkilön tekemiksi kuin Pennilessilläkin. Eikä ihme. Mulla oli ajatuksena julkaista jonkinlainen soololevy suomen kielellä, mutta toisin kävi. Olemmekin ehtineet jo treenailla uusia biisejä keikkakuntoon vinyylin saapumista odotellessa. Itse löydän sitä sieltä kuitenkin hyvin vähän. Ihan alun perin ne eivät olleet kuitenkaan räätälöity uudelle bändille. Mutta miten muiden jäsenten oma persoonallinen panos kuuluu Salaliiton musiikissa
Matkis – pitkäaikainen työkaverini Suen ajoilta – kuoli marraskuussa 2015. Hienoja artistejakin on mennyt tässä viime aikoina. Kaikki kyllä ihan kohtuulliseen ikään kerkesivät. Nykypäivän mittarilla on muuten todella kunnioitettavaa, että tämä Soundi vielä ilmestyy. Mailan tie ristesi muun muassa James Deanin, Anthony Perkinsin, Marlon Brandon, Elviksen ja Ed Woodin elämänpolkujen kanssa. Kirjan minulle lainanneen kaverini mukaan se saattaa johtua siitä, että asun Liedossa. Se vanha taika ei ole kadonnut mihinkään. viimeinen sana -taitto_16_1_a.indd 82 14.1.2016 17.43. Ei ollu nettiä, missä roikkua ja toimia joka helvetin alan asiantuntijana päivästä toiseen. Muistatteko vielä lankapuhelimet. Greene erinomaisessa dokumentissaan Vampira And Me (2012). NYT OLENKIN vaikean paikan edessä. Niin kuin kaikilla hyvillä kirjoittajilla, Matkiksella oli oma soundi. Enemmän kuitenkin kosketti 2010 Peter Steelen kuolema. No nyt homma toimii taas ja keikat on sujunut varsin mallikkaasti. 82 SOUNDI Kaikkien kielen löytäneiden kesken arvotaan David Bowien Blackstaralbumin vinyylija cd-versio sekä juliste (palkinnon lahjoittaja: Sony Music). Tuossa oli kuitenkin sellainen kolmen vuoden tauko, että käytiin vaan pistokeikoilla eikä pitkillä rundeilla. No, Burger Kingejä on Helsingissä muuta kappale edes. Uskon, että pieni muovinen Barbapapani tulee pärjäämään loistavasti vuoden stressilelut -äänestyksissä, jos se nyt kenellekään muulle sellainen on kuin minulle. Nehän ei maailmasta lopu. Käykäähän vuonna 2016 keikoilla tukemassa bändejä ja käyttäytykää! Se ilahduttaa artistia! Swallow The Sun ARI VÄNTÄNEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Paljastamme voittajan nimen seuraavassa lehdessä. Huiiiii, miten tuo pirtelöpisaran näköinen pikkukaveri heiluu, huojuu, pyörii, kaatuilee ja nousee aina ylös nerokkaan pohjapainosysteeminsä ansiosta! Ja kun siihen ei koske, se hymyilee haliasennossa työpöydälläni. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Pessimistille sellaisen listan teko on melko hankalaa. Se on ihan positiivinen muutos. Pyydettiin vapaata tekstiä aiheesta, että mikä on Mikkoa ilahduttanut viime aikoina. On ihmeellistä, miten väkevästi 1700-luvun Grönlantiin sijoittuva kasvutarina voi puhutella. Talvet on vähälumisia, plussaa. Mutta niitä listojahan kirjoitellaan päivittäin ihan urakalla jo kirosanaksi muodostuneen somen aikakaudella. Jos epätoivoisesti vitutti, niin piti soittaa Pekka Saurille. Parhaiten hänestä osaa kertoa R.H. Mutta niin se maailma muuttuu. Minä rakastan sitä. On ollut ilahduttavaa huomata, että hänen äänensä elää tekstissä ikuisesti. Ei sitä mies voi vaan kotona istua. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Oon jumittunut vanhoihin klassikoihin. Amerikansuomalaisen toimittajan omapäisen tyttären vivahteikkaan elämäntarinan miljöönä olivat Hollywoodin syrjäkujat, joilla glamour on katoavaista. Toisaalta kesät on vastaavasti kylmiä ja lyhyempiä, joten siinä meni sen muutoksen plussat. Viimeksi lukemani romaani on tanskalaisen Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat (Tammi, 2012). Hänen musiikkinsa on ollut huomattavasti enemmän lähellä sydäntä ja vaikuttanut meidänkin musiikkiin. Jätkien kanssa on viihtynyt pullon äärellä aivan vanhaan malliin. Paljon helpompi olisi tehdä lista asioista, mitkä ärsyttää. Paljon on lehtiä tippunut puista ja kioskinhyllyiltä vuosien varrella. Sillon jos vitutti, niin sitä piti valittaa puhelimessa naapurille, ja jos oikein vaikeasti vitutti, niin sitten piti ottaa yhteys Hannu Karpoon. Type O Negativen musiikki jaksaakin ilahduttaa vuosi toisensa jälkeen. Tänä jouluna ilo ja ihmetys oli suuri, kun puolisoni ja minä saimme toisiltamme lahjaksi Breaking Badin kaikki tuotantokaudet! (Sellaista sattuu, kun on yhdessä pitkään.) Kaikki muut ovat tietenkin jo nähneet tuon loistavan moniosaisen ohjelman moneen kertaan, joten intoilen sisällön sijaan siitä, miten mukavaa on lähteä laatusarjamaratonille ystävän kanssa. Se ehkä loppupelissä kuitenkin tällä hetkellä ilahduttaa eniten. Vanhat klassikot ilahduttaa enemmän kuin Adelen uusin. Tosi mukavaa! Maila Nurmen (1922– 2008) 1950-luvulla luoma Vampira-hahmo on vaikuttanut laajasti popkulttuurin gootimpaan laitaan ja innoittanut monia laulun tekijöitäkin. Ei välttämättä aina kylläkään hyvään suuntaan. Itseasiassa täytyy myöntää, että viimeisen kahdeksan vuoden aikana en ole juurikaan ostanut uutta musiikkia hyllyyn. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Paljolti myös näistä samoista syistä. Viime aikoina olen lueskellut myös rockja elokuvatoimittaja Markku ”Matkis” Halmeen Rumba-lehdestä ja sen Nisse M -palstasta kirjoittamia kirjoja. MIKKO KOTAMÄKI KOSKA EN OLE koskaan kuullut Netflixistä, katson sarjoja dvd-levyiltä. Kyllähän parhaita juttuja pitkiin aikoihin ollut, että bändillä ollaan taas aktivoiduttu ja käyty pitkästä aikaa keikoilla
SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo 09.04. 04.05. 05.02. LAPPEENRANTA, Old Cock 02.04. PORI, Bar Kino 05.05. HÄMEENLINNA, Suistoklubi 06.05. JÄRVENPÄÄ, Blackpool 16.04. KAJAANI, Rock House Kulma 20.02. JOENSUU, Lunta Ilosaaressa 19.02. OULU, Tähti 26.02. TBA 08.04. LP:llä bonusbiisi, latauslipuke ja muuta kivaa. HELSINKI, Radio Rock risteily 12.02. JYVÄSKYLÄ, Lutakko 15.04. KOTKA, Amarillo 30.04. FORSSA, Status 01.04. KOUVOLA, Kuusankoskitalo 06.02. HELSINKI, Tavastia-klubi 27.02. HUITTINEN, Seurahuone 22.04. lavastus SATTVA-HANNA TOIVIAINEN musiikki KALLE CHYDENIUS & LASSE SAKARA äänisuunnittelu JYRKI RAHKONEN pukusuunnittelu AULI TURTIAINEN maskeeraus HANNELE HERTTUA leikkaus KIMMO TAAVILA käsikirjoitus ANTTI PESONEN linjatuottaja SIRKKA RAUTIAINEN tuottaja Matti Halonen & Leila Lyytikäinen ohjaus ALEKSI MÄKELÄ ELOKUVATEATTEREISSA 29. MISSÄ MOLLI MOJAHTAA 2016 kiertue Universal Viikate tulostus.indd 83 13.1.2016 9.47 FISHER KING PRODUCTION esittää LOVE RECORDS –anna mulle lovee JARKKO NIEMI TOMI ALATALO RIKU NIEMINEN PIRKKA-PEKKA PETELIUS kuvaus PINI HELLSTEDT F.S.C. NYT ULKONA CD / LP / DIGITAL VAROITUS! Saattaa sisältää uusia elementtejä. TAMMIKUUTA 2016 Anna mulle lovee tulostus.indd 2 13.1.2016 9.47 _2SD_sisäkannet_1/2016.indd 1 13.1.2016 16.12. KUOPIO, Henry’s Pub www.viikate.com www.spinefarmrecords.com NUOTIT KAAKKOON Albumi #12 niittää kaihoisaa satoaan ja Kouvostoliitosta puhaltava tuuli lisää pakkasen purevuutta. TURKU, Venus 13.02. HELSINKI, Virgin Oil Co. LAHTI, Finlandiaklubi 29.04. TAMPERE, Pakkahuone 23.04