3. RADIO ROCK RISTEILY XVIII 12. 2. JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO 12. JÄRVENPÄÄ, BLACKPOOL suomi sekaisin -kiertue: takakansi 2_16.indd 84 2.2.2016 17.01 2/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S T A M 1 N A S O U N D I 2 / 2 1 6 So un dI 11 Stam 1 na Stam 1 na KORVAMATOJA GENEROIMASSA Jyväskylän, Kuopion, Seinäjoen ja Joensuun skenet maakuntaräpin jäljillä – PARHAAT IDEAT SYNTYVÄT PEITON ALLA KUISKIEN ATOMIROTTA OLLI HERMAN PARTYROCKIN LÄHETTILÄS NUORET MARTTYYRIT VILPITTÖMYYDELLE ON AINA PAIKKANSA ORANSSI PAZUZU MUSTAA HYPNOOSIA ADRIAN BELEW ZAPPAN LÖYTÄMÄ, BOWIEN KAAPPAAMA OLLI HERMAN PARTYROCKIN LÄHETTILÄS NUORET MARTTYYRIT VILPITTÖMYYDELLE ON AINA PAIKKANSA ORANSSI PAZUZU MUSTAA HYPNOOSIA ADRIAN BELEW ZAPPAN LÖYTÄMÄ, BOWIEN KAAPPAAMA kansi_2_2016_d.indd 1 4.2.2016 10.39 _1SD_ulkokannet_2/2016.indd 1 4.2.2016 10.39. HÄMEENLINNA, SUISTOKLUBI 11. 2. 3. TORNIO, LAPLAND TATTOO WEEKEND 13. 3. PORI, KINO 25. OULU, 45 SPECIAL 27. JOENSUU, KERUBI 18. 3. MAJ KARMA · PELTISYDÄN CD & DIGITAL 5.2.2016 majkarma.fi facebook.com/majkarma instagram.com/maj_karma sonymusic.fi ratasmusic.fi 6. VAASA, HULLU PULLO 5. LEVI, HULLUPOROCK 19. KOUVOLA, HOUSE OF ROCK 2. 4. LAPPEENRANTA, OLD COCK 24. 3. SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO 26. TURKU, GONG 4. 2. 2. TAMPERE, KLUBI 19. HELSINKI, TAVASTIA 20. 4. 3. 2. KUOPIO, HENRY’S PUB 1. LAHTI, MÖYSÄN MUSAKLUBI 26. RAUMA, BRUMMI 27. 3. 2. 3. 2. 3. 3
Karjalainen \ SANNI JVG \ Stig \ Tiisu \ Eevil Stöö Anna Puu \ Lasten Hautausmaa Antti Tuisku \ Olavi Uusivirta Vesala \ Aurora \ Timo Lassy Band Tippa-T \ Gasellit \ Jeremy Folderol Tähtiportti \ View \ Death Hawks Ihana Leijona \ Shiraz Lane + yli 30 muuta! Liput myynnissä nyt! Joensuu • 15.-17.7.2016 Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.. @ilosaarirock #kesänparasviikonloppu Ilosaari tulostus.indd 2 3.2.2016 9.26 _2SD_sisa?kannet_2/2016.indd 1 4.2.2016 10.42. #southparktre southparktampere @ southparktre Southpark tulostus.indd 83 3.2.2016 13.40 The 1975 UK Skepta UK Wolf Alice UK Paradise Lost UK TesseracT UK Amorphis \ Stam1na \ Maj Karma Moonsorrow \ Chisu \ Ismo Alanko Elastinen \ J. LIPUT alk. 68 southparktampere
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN AnthraxLostSociety 02-16.indd 1 02.02.16 14:10 Nuclear Blast Anthrax.indd 3 3.2.2016 12.37
RL Concerts tulostus.indd 4 3.2.2016 9.37
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Sabaton 02-16.indd 1 03.02.16 10:48 Nuclear Blast Sabaton.indd 5 3.2.2016 12.35
Soundi 2/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Elias Gould 14 Elämäni soundit: Sami Nieminen 16 Jussi Niemen naamakirja: Isaac Hayes 18 E-liike 20 Rakkauden rajamailla: Markku Blomqvist 22 Soundi-haastattelu: Olli Herman 30 Stam1na 36 Atomirotta 40 Kari Peitsamo 42 The Scenes 45 Adrian Belew 48 Oranssi Pazuzu 50 Maakuntaräpin jäljillä 56 Levyarviot 70 Bazook Rotten Sound Ereb Altor Hexvessel 75 Oton vinyylit 76 Stalker: Nuoret Marttyyrit 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Te em u Le in o n en www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 72 Ereb Altor ”Uskallammeko astua Bathoryn pyhälle maalle?” 50 Maakuntaräpin jäljillä ”Omalle levylle vois ottaa örinälauluakin mukaan.” 40 Kari Peitsamo ”En sanoisi olevani vilpitön, koska silloin tullaan taas sen määrittelyyn.” K u v a: H il la K o h ta m äk i K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: A rt tu Se p p än en 6 SOUNDI 22 Olli Herman ”Mä inspiroidun hauskanpidosta.” 42 The Scenes ”Yritin löytää kadottamani Johnny Rotten -kiksit uudelleen.” sisältö_2016_2_a.indd 6 5.2.2016 14.30
B-plan tulostus.indd 7 3.2.2016 10.25
Itse asiassa tekstit ovat varmastikin juurikin se perimmäisin syy, miksi minä ja lukuisat muut bändiin alun perinkin ihastuimme. Kyllä vain, ajankohtaisissa teemoissa liikutaan eikä pelätä olla jotain mieltä. Yksi ilmiselviä bändejä, joiden kohdalla edes minä en pysty tekstejä ohittamaan, on Stam1na. Tai sitten ei. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (mape 916) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 07850891 42. SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Antti Nylén: Minun Bowieni (omakustanne) O len joskus tällä palstalla tunnustanut, kuinka luvattoman huono olen kiinnittämään huomiota sanoituksiin. Tekstejä saa tavata vihkosesta oikein ajatuksen kanssa, esimerkiksi ”Krimin satuja” ei ole tietenkään kirjoitus virhe. Mutta poikkeuksiahan aina on. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Antilla on asiaa SOUNDI 2/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: The Dolly Rocker Movement: Our Days Mind The Tyme Popsicle: Abstinence Savages: Adore Life Rihanna: ANTI Air: 10 000 Hz Legend 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_2_a.indd 8 5.2.2016 10.52. Virkistävää! Asiasisältökammoisille tiedoksi, että Elokuution voi halutes saan ottaa myös ihan vaan hatusta temmattuna scifinä ja usko tella itselleen, että kaikki ne todellisilta haiskahtavat viittaukset ovat vain tarua – oikeasti maapallon vallanpitäjillä on puhtaat jauhot pussissaan, meidän tekemisiämme ei vakoile kukaan, sota ja sorto loppuvat ihan tuota pikaa, uskontojen nimissä tehdään vain hyvää ja muutenkin kaikki ajattelevat myös sinun parastasi. En halua spoilata liikoja ensimmäiseltä kuuntelu kerraltanne, mutta onpahan taas melkoinen kehys luotu musii kin ympärille. Kuukauden päästä ilmestyvä Stam1nan Elokuutio on jälleen vakuuttava osoitus Antti Hyyrysen kunnianhimosta ja taidosta tekstittäjänä. Älykästä, haastavaa ja ajattelemaan pakottavaa tekstimaailmaa kun ei rockin saati metallin maailmassa ole missään nimessä ai nakaan liikaa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus tai jakelutavoista. Enkä ole juurikaan tapojani parantanut tietoisesta skarppaus yrityksestä huolimatta
> Suorat sanat Arttu Tolonen K anye Westillä on ilmiömäinen kyky aktivoida patakonservatiivisia rockfaneja. Koko juttu taisi tosin loppujen lopuksi olla brittitabloidi The Daily Starin kehittämä ankka, sillä Kanye twiittasi ettei hänellä ollut aikomustakaan tehdä häntä suuresti inspiroineelle Bowielle omistettua tribuuttia. Itse olisin valmis allekirjoittamaan adressin, jossa kielletään Brit Awards -gaalaan kaavailtu all star -tribuutti, jossa Bowien visionäärisestä tuotannosta tehdään ennalta-arvattavaa ja mielenkiinnotonta pullamössöä Bonon, Noel Gallagherin, Damon Albarnin, Adelen ja Coldplayn voimin. David Bowien kuoltua alkoi netissä liikkua huhua, että Kanye aikoi tehdä tribuuttialbumin. Kun miehen esiintyminen Glastonburyssa julkistettiin, nettiin putkahti heti asiaa vastustava adressi ja Noel Gallagherkin kaivettiin esiin heittämään väsynyttä läppää aitoudesta tai jotain. Tribuuttialbumit ovat lähtökohtaisesti aika huono idea, mutta jos jonkun olisi pakko Bowie-tribuutti tehdä, Kanye olisi valtavirran tähdistä ehdottomasti paras vaihtoehto. Bowie ja Kanye ne yhteen sopii SOUNDI 9 Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_2_a.indd 9 4.2.2016 15.49. Hän on nenällään asfalttia kyntäessäänkin kiinnostavimpia nykyajan tähtiä ja ainoa, joka on sekä valmis tekemään täyskäännöksiä että kyseenalaistamaan oman, jo menestystäkin saavuttaneen tyylinsä. Adressi netissä, jossa vaadittiin ettei Kanye tee tribuuttialbumia. Terveisiä vaan tuhansille ja taas tuhansille kosketusnäyttöaktivistille. Tai jopa persoonansa. Lisäksi luulen, että monet asiat joista Kanyea kritisoidaan nykyään, ovat samoja joista Bowiea on haukuttu uransa varrella. Tulos. Ja saman tien kaikki muutkin vastaavat tribuuttiesiintymiset kaikissa gaaloissa, ellei niihin kuulu Princen soittama kitarasoolo tai KLF tavalla tai toisella
Tekstit ovat synkempiä ja niin edelleen. Saattaa jopa ol la, että tulevan albumin kaikki laulut kertovat kyseisen paikka kunnan kohtaloista, miettii Illi kainen. Työttömyydestä ynnä muus ta ikävästä johtuva alakuloisuus näkyi yllättävänkin selvästi joka puolella. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Aikuistunut Tiisu valmistautuu kakkosalbumiin 10 SOUNDI Soundi ja M.A. Red Eleven uuden raskauden ja lohduttomuuden äärellä Esa Kuloniemeä arvostettiin ansaitusti Soundinkin sivuilta tuttu blues ministeri Esa Kuloniemi ei joutunut lähtemään tyhjin käsin Finnish Blues Awards ti laisuudesta. Jälkimmäisen päi vän iltana M.A.N. – Keikkatouhut starttaavat huhtikuussa. Toivottomuus oli jopa niin ylivoimaista, että siitä oli pakko tehdä laulu. Juu, näin meille on kerrottu. K u v a: C ar o li n a M o b ar ac K u v a: So u n d in ar k is to Viime vuoden elokuun viimeisi nä päivinä Elämän koulu ensial buminsa julkaisseen Tiisun mei ninki – siis räiskyvä suomirock ja värikkäät keikat – tuntuu kelpaa van Soundin lukijoille. Tämän vuok si en edes maininnut tästä hom masta orkesterin tiedotuskana vissa, mutta silti nousimme kär keen. Nummisen värikkääseen uraan. klo 14 ja 12.3. – En oikein tajunnut, että ku kaan muistaisi Tiisua Soundin vuosiäänestyksessä. Ennen kuin helmi kuu päättyy, yhtyeen uusi single Mitä maailma multa odottaa on saatavilla. Bändin tyyli on silti edelleen raskas, melodinen ja paikoin lohdutonkin, kertoo rumpali Pasi Pasanen. Klubeja on lyöty lukkoon parisenkymmentä ja festarivahvistumisia odotetaan. Äänimaailmaltaan levy on ehtaa Reddistä, mutta tällä kerralla menimme myös vahvasti luomumeiningillä, esimerkiksi rumpusoundien osalta. ona nointia. Kiitos älyttömästi, yleisöää nestyksen voittaminen on maa ilman kovin palkinto, painottaa laulajakitaristi Henrik Illikainen. Tällä kerralla biisi tuo esille pelkästään ankeu den nihkeät puolet, mutta sur keudesta on löydettävissä paljon kauneuttakin. – Vietin vuosi sitten aikaa eräässä kaupungissa, joka kärvis teli rajujen irtisanomisten kouris sa. – Ideana on joka tapauksessa se, että seuraava pitkäsoitto, työ nimeltään Paska kaupunni, pal jastaa sen, mistä Tiisu on oikeas ti tehty. soittaa keikan Klubilla. – Soittaa samanlaista suomi rockia lihavampana ja kaljuun tuneempana. – Oikeastaan aika hyvin, sillä Tiisusta on tullut vähän aikuis Muun muassa Faith No Moren ja Alice In Chainsin, ja yleisemmin hyvän musiikin, ystäville uppoava jyväskyläläisryhmä Red Eleven julkaisee kolmannen albuminsa. klo 18 elokuvateatteri Niagarassa. Tai no, levylle tu lee monenmoisia biisejä, mutta tässä on joka tapauksessa pääl lä nuoren aikuisen kyyninen vaihe... Ja ehkä sitä ulkomaillekin... Kitaristilegenda sai nimit täin elämäntyöpalkinnon Hel singin Virgin Oilissa järjestetys sä gaalassa. Tiisun kakkoslevy ilmestyy näillä näkymin alkusyksystä. Soundin näytöksessä nähdään läpileikkaus M.A. Nummisen kootut hil littömyydet esitetään 10.3. – Kokonaisuuden miksasi ammattimies viimeisen päälle eli Aksu Hanttu. maisempi. Collect Your Scars löytyy itseään arvostavista kauppapaikoista 18. Mukana on muun muassa uramme raskain numero, mutta myös yksi akustinen kappale. – Ääripäät ovat nyt kauempana toisistaan ja yhtye soundaa entistä enemmän täysin itseltään. Mitä Tiisu tekee kymmenen vuoden päästä. maaliskuuta. – Kyllähän se ilahduttaa, kun 34 vuotta kestänyt bluesmuu sikon ja Yleisradion blues toimittajan ura huomataan. Ja yrittää vieläkin tehdä levyn, jolla yhtye saakeli näyttää, että mistä se Tiisu on kaan tehty! uutiset_2016_2_b.indd 10 5.2.2016 14.31. Uusi kitaristimme Tom Gardiner on myös tuonut tuoreita tuulia pakettiin, muun muassa soolo-osastolle. Gaalassa palkittiin toki muitakin – Vuoden artisti: Erja Lyytinen, Vuoden tulo kas: White Knuckles Trio ja Vuoden kappale: Micke Björk löf & Blue Strip: Last Train To Memphis. Kooste sisältää kokeelli sia elokuvia, undergroundia, uusrahvaanomaisuutta, tan goa, lastenkulttuuria, filo sofiaa, tanssimista sekä... Numminen Tampereen elokuvajuhlilla Maaliskuun 9.–13. Collect Your Scarsia seuraa mittava kiertue. Edellisenä vuonna tämä arvostettu palkinto ojen nettiin Eero Raittiselle. Erityisesti lämmittää se, että äänestä jinä toimivat kollegani, suoma laiset bluesmuusikot, sanoo Kuloniemi. Nousihan Tiisu ykköstilalle viime vuoden tulokkaita listaavassa äänestyk sessä. M.A. päivä jär jestetään jälleen Tampere Film Festival. Mutta kuinka hyvin, tai huonos ti, uusi singlekappale kuvastaa tulevaa pitkäsoittoa. Vaikka debyytin ilmestymi sestä on vierähtänyt vasta puoli sen vuotta, Tiisu julkaisee jo uut ta materiaalia
Tai jotain. festivaalipassi, menopaluumatka ja kaksi yötä kahden hengen huoneessa Tallink Express-hotellissa – Artemyi Troitsky Jos et ole aivan nuorimies tai tyttönen, niin saatat muistaa 90-luvun puolivälin jälkeen pääkaupunkiseudulta nousseen garageryhmä The Duplo!:n. – Loosessa on luvassa vaarallisia tilanteita kaasu pohjassa varhaisen materiaalin parissa. – Pidämme edelleen keikkataukoa ja teemme rauhassa seuraavaa levyä. Musiikkia, sunnnittelijoita, taidetta, teknologiaa, tiedettä, ruokaa, puhetta, konferensseja ”Inspiroiva tunnelma, upeat klubit ja energinen paikallinen ympäristö tekevät Tallinn Music Weekista matkan arvoisen” Varaa majoitus & matkat Tallinnaan erikoishintaan osoitteesta tmw.ee. Veri roiskuu ja ystävämme volume on läsnä. Esimerkiksi kakkos-ep ilmestyi tanskalaisen Bad Afron kautta ja heillehän levyttivät myös esimerkiksi The Hellacopters, Turbonegro, Backyard Babies ja The Flaming Sideburns. Myöhemmin soundimme muuttui popimmaksi, kun garagesta tuli liian muodikasta. 125€*! * sis. Niin, Black Lizard. – Tulevalta albumilta löytyy 70-luvun kantria ja kevyempää rockia, esimerkiksi Grateful Dead ja John Lennon -meininkiä, mutta uskon silti lopputuloksen kuulostavan allekirjoittaneelta. Edellisen Black Lizard -levyn aikoihin kuuntelin Guns N’ Rosesia, mutta nekin vaikutteet taitavat kuulua vain omissa korvissani. Muutamia keikkojakin on jo sovittu! Black Lizard aktivoitumassa, keulamieheltä soolo 20-vuotias The Duplo! aktivoituu K u v a: N au sk a uutiset_2016_2_b.indd 11 4.2.2016 10.49. – mutta orkesterin alkuajat olivat huomattavasti primitiivisempää paahtoa. Black Lizard työstää uutta musiikkia, mutta psykedeelisen rockin ja protopunkin parissa viihtyvän helsinkiläisyhtyeen laulajakitaristi Paltsa-Kai Salama ehtii tekemään myös syrjähypyn soolomateriaalin puolelle. Orkesterin paluukeikka soi Helsingin Bar Loosessa 24. – Garage-hefet ympäri maailmaa tuntuivat olevan haavi auki. Ensilohkaisu Ran Out Of Love on sellainen ”hyvän mielen kappale”, sanoo Salama. Muitakin esiintymisiä on luvassa melkoinen nivaska. – Kolme ensimmäistä ep-mittaista räminälevytystämme on tulossa kevään aikana remasteroituina digipalveluihin ja uutta materiaaliakin on saletisti luvassa! Moni muistaa The Duplo!:n omituisena popyhtyeenä – Summer Of ’99, anyone. Jos suunnitelma toteutuu, niin uppoudumme studioon ensi kesänä. Ensisingle Ran Out Of Love on jo julkaistu ja ensialbumi on luvassa myöhemmin tänä vuonna. Viikonloppupaketit alk. Eikä näistä vaikutteista niin tiedä... – Fiilistelin Lassen kanssa, että olisipa kiva kokeilla soittohommia Wallun kanssa ja mieshän innostui ideasta saman tien. Ei mitään muniinpuhaltelua tai hipsteritouhua. – Olen miettinyt pitkään soolon tekemistä ja aika oli nyt sopiva. Totesimme ekoissa bänditreeneissä, että homma toimii halolla päähän -tyyppisesti, aloittaa Pahkala. Black Lizardin aikataulut ovat olleet vähän väljemmät ja omalle levylle miettimiäni biisejä alkoi olla sopiva määrä. helmikuuta. Yksi Euroopan arvostetuimmista kaupunkifestivaaleista liputtaa vahvasti luovuuden, uteliaisuuden, vapauden ja tasa-arvoisuuden puolesta. Orkesterin uusi soundi alkaa hahmottua: biisejä löytyy jo levyllinen ja ensimmäiset demot on tehty. Kuluvan vuosituhannen alkupuolella toimintansa jäädyttänyt trio – laulajakitaristi Aleksi Pahkala, rumpali Wallu Valpio ja basisti Lasse Kiehelä – tekee nyt paluun
Elias uskoo hiphop-taustastaan olevan etua, vaikka oma musiikki sitä ei tyylillisesti suoranaisesti edustaisikaan. 12 SOUNDI Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Hieman alentavasta laulavan näyttelijän syndroomasta ei siis ole pelkoa. Tarkoitus ei ole saarnata, vaan kertoa kevyitä tarinoita. Monesti aloitan vaan biitin päälle vetämisen. – Ei ajateltu ehyttä kokonaisuutta tai mitään selkeää juttua, jota haluttaisiin tuoda esille. En yksinkertaisesti osannut käyttää englantia omien tunteideni purkamiseen. Paljon tärkeämpää on saada työskennellä hyvän jengin kanssa. Matkan varrella suunta tuntui elävän omaa elämäänsä, sillä artisti itse huomasi musiikkinsa kurottavan uusiin suuntiin alkuperäisestä ajatuksesta istuttaa soundiin muiden muassa funkia ja Black Keys -henkistä rockia. Indiepopparin leima minussa varmaan on tiukimmin, mutta ehkä sekin vähän muuttuu, kun jengi kuulee ep:n loput biisit. Toinen merkittävä musiikillinen ahaa-elämys oli isoveljen opettamana koettu indierock-herätys. Mutta kaikki on tapahtunut melko lailla vahingossa, hirveän luonnostaan. Eikä mulla ole pakonomaista tarvetta saada kaikkia prosentteja itselleni. – Etenkin Bloc Partyn Silent Alarmilla oli aikanaan minuun iso vaikutus. Niiden perusteella voi myös todeta, että Gouldin musiikki karttaa ilmeisimpiä määrittelyjä. – Kappaleet voi lähteä biitistä tai riffistä tai tulla valmiina biisinä. Huvilakatu taisi olla ensimmäinen biisi, josta tajusin, että tätä juttua haluan viedä eteenpäin. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Elias Gould Ei turhaa vaiheilua ”Haluan tähdätä ajattomuuteen ja helposti lähestyttävyyteen.” Tarkkailuluokka A-PUOLI > tarkkis-taitto_2016_2_b.indd 12 4.2.2016 8.59. Olli ylipuhui yrittämään suomeksi. Sitä myöten innostuin indierockista. Sooloura ei ole Gouldin musauran alkupiste, vaan hän on soittanut Noah Kinin ja Graciaksen bändeissä rumpuja. Vielä nimeämättömän debyytti-ep:nsä valmistelujen loppusuoralla oleva Gould pitää itseään nimenomaan muusikkona eikä näyttelijänä. Nykyään haluan tähdätä ajattomuuteen ja helposti lähestyttävyyteen. En usko, että pystyisinkään puskemaan biisit finaaliin ilman muiden apua. Nyt vasta olen oppinut tekemään biisin alusta loppuun ilman mitään turhaa vaiheilua. facebook.com/ eliasgouldvirallinen K u v a: A n d re i K ip ah ti E lias Gould saattaa olla joillekin tuttu Miss Farkku-Suomi -elokuvasta, josta musiikkihommiin ovat siirtyneet niin pääosan esittäjä Mikko Neuvonen kuin koko kansan lemmikiksi päätynyt Sanni Kurkisuokin. Sitä ennen lukion indiebändissä kokeiltiin jo biisintekoa, vaikka käytännössä se rajoittuikin ideoiden heittelyyn. – Oli sellainen alkuvapaus, ettei rajoiteta tekemistä mitenkään, kuvailee Elias Gould musauransa starttaamista tuottajansa Olli ”Palmroth” Palmusen kanssa. Haluan kuitenkin, että joka biisissä on meidän lisäksi myös joku ulkopuolinen taho. – Ensiksi kieli oli englanti, mutta se lähti vähän hitaasti. Istuin alas ja kelasin, että mitäs tämä oikein on. Esimerkiksi Kylmää tai kuumaa -biisissä kitaraa soittaa Pimeysyhtyeen Pekka Nisu. Tekstipuoli ei meinannut ruveta toimimaan millään. Rockista ja hiphopista pystyy sitten lainaamaan hyvin sekaan. Pieniä synnytystuskia koettiin ensimmäisiä omia soolokappaleita tehdessäkin. Aika hyvältä homma näyttää muutenkin, sillä jo ilmestyneiden sinkkujen ja niistä tehtyjen näyttävien videoiden myötä jalka alkaa olla jo hyvin oven välissä. – Päästiin eteenpäin, kun myönsin itselleni, ettei tämä ehkä olekaan sellaista rockia mitä luulin, vaan enemmänkin poppia
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Sammelanzeige 02-16.indd 1 02.02.16 14:34 Nuclear Blast 1.indd 13 3.2.2016 12.33
Kitarasoundi on paikoitellen kuin hyökyaalto, ja sen on täytynyt aikoinaan tuoreeltaan kuulostaa todella järisyttävältä. Nyt olen taas alkanut uudestaan. Idea tuli puheeksi pari vuotta sitten Tallinnan keikalla, jolla Röyhkä oli myös esiintymässä. Pidän itseäni kitaristina ja urkurina, piano tulee vasta kaukana perässä, Sami toteaa. En ole minkään yhden tyylilajin fanaatikko. Hypnomenilla onkin ihan uutta juttua laulajien kanssa. Molemmat soittavat myös Hypnomen-kokoonpanossa. Tietysti voisin mainita myös Jimmy McGriffin joka itse asiassa on suurin urkusuosikkini, mutta hänen musiikkinsa tuli kuvaan vasta myöhemmin. AVAINLEVY NIEMINEN & LITMANEN -DUON PERUSTAMISESSA SELVIN KIMMOKE HAMMONDIN SOITOLLE JA OMALLE TYYLILLENI Booker T. – Jossain vaiheessa huomasin tekeväni jopa 150 Hammond-keikkaa vuodessa, ja myinkin kitarakamat pois, mitä kaduin jälkeenpäin. LEVY, JOKA TEKI VAIKUTUKSEN MUUSIKON JA SOUNDIN VUOKSI Jimi Hendrix Experience Are You Experienced Ehdoton suosikkilevyni Jimin tuotannosta. Se taisi olla ensimmäinen kuuntelukokemukseni asian tiimoilta. Siinä oli kaikki heidän tunnetuimmat biisinsä. Itsehän olin vielä aivan nassikka tuolloin vuonna 1967, aloin innostua musiikista vasta muutama vuosi myöhemmin. & The M.G.’s The Best Of Kokoelma löytyi aikoinaan hyllystä, mutta on sittemmin kadonnut. Olen aina ihaillut yhtyeen omaperäistä ja hyvin kohtalokasta soundia. Alkuun oli pari H&K-coveriakin ohjelmistossa. Nyttemmin hyllyyn kerääntyy kaikenlaisia kirjoja pölyttymään, olen enemmän niistä kiinnostunut. K u v a: Jo h n n y Le p o la Elämäni soundit 2_16.indd 14 3.2.2016 12.21. Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > (Nieminen & Litmanen, Hypnomen) Sami Nieminen ALBUMI, JOKA SAI MUSIIKKIINNOSTUKSENI HERÄÄMÄÄN Jimmy Smith & Wes Montgomery Jimmy & Wes – The Dynamic Duo Vuoden 1965 levytys löytyi aikoinaan (ja löytyy yhä) muusikkoisäni levykokoelmasta. Ja kyllä, urut olivat heilläkin isossa roolissa. – Duo on tehnyt edelleen hirvittävän paljon keikkoja, mutta aika matalalla profiililla, eikä levyäkään ole tehty neljään vuoteen. Muiden muassa Martti Huuhaa Innanen on suuria suosikkejani, myös maalarina. INSPIROIVIN LEVYTYS LEO JOKELAN TUOTANNOSSA Leo Jokela Nainen, poliisi ja taksi Vaikka mennään huumorin puolelle, pakkohan tämä on mainita, heh. Monet muutkaan muusikot eivät ole kiinnostuneita levyjen keräilystä. Ei sitä kerkiä, kun pitää melkein koko ajan olla soittamassa jossain. Olen muutenkin niin sanotun huumorimusiikin suuri ystävä ja aikakausi noin 1965-vuodesta 1970-luvun alkuun oli tässä antoisaa aikaa. Kymmenkunta keikkaa on sovittu tämän projektin kanssa. – Aloitin kitaransoiton pikkupoikana ja urut tulivat kuvaan vasta aikuisiällä. Hansson & Karlsson Hansson & Karlsson Ruotsalaisduo ei ehkä vaikuttanut tyyliin, sillä soittotapamme on maanläheisempi, mutta idean merkitys on ilmeinen. LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA Tom Waits Swordfishtrombones Tämä levyhän oli aikoinaan Waitsilta tietynlainen suunnanvaihto. Innostuimme omaperäisyydestä, ja jos homma toimii kahdestaan, miksi emme mekin yrittäisi. ”K anttoriksi” kutsuttu Hammond-spesialisti on operoinut tiiveimmin rumpalikumppaninsa kanssa Nieminen & Litmanen -duossa, musiikin moniottelijoina, joille mikään ei tunnu olevan vierasta rytmimusiikin saralla hip-jatsista Leo Jokelaan. – Kaikki tekivät biisejä, minullakin on muutama, ja ne säädettiin treeneissä valmiiksi. – Lopetin levyjen keräämisen jo aikoja sitten ja olen myynyt valtaosan pois vuosien saatossa. The Doors The Doors Tosi vaikea keksiä, mutta vastaanpa siten, että se saattaa yllättää jotkut tuttuni: The Doorsin eka levy, tai sitten toinen, Strange Days. Itse asiassa tällaisia on niin paljon ja koko ajan tulee hiljalleen lisää, tietysti, koska minulla on korvat auki monenlaiselle musiikille. Voisin mainita monia muitakin: Massive Attack Blue Lines, Fela Kuti, Claude Debussyn La Mer tai Faunin iltapäivä, Taisto Tammen Siks oon mä suruinen, Astor Piazzolla, Nick Cave.... Olen alunperin kitaristi, ja Wesin soitto on aina viehättänyt minua, mutta tuolla levyllä myös Hammond soundaa todella hienolta. Sipuleita kannessa. ALBUMI, JONKA TOIVOISIN TEHNEENI ITSE TAI BÄNDINI KANSSA ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI TYYLILAJINI TUNTIEN Velvet Underground Velvet Underground & Nico Velvet Undergroundin ensimmäinen levy, Andy Warholin kansitaiteella. Kauko otti yhteyden Pekka Laineeseen ja yhteistyö käynnistyi pikku hiljaa, kun Annakin tuli mukaan. Livesetissä on vielä pari lisäbiisiä laulusolisteille, ja Hypnomen soittaa instrumentaalit alkuun ja loppuun. Pekka soitti tätä joskus Hypnomenin Skandinavian kiertueella. Sekin on taas aktivoitunut ja tehnyt yhteislevyn Huominen on uni laulajien Anna Inginmaan ja Kauko Röyhkän kanssa. Olin parikymppinen tai vähän yli, kun kuulin sen ja se kyllä avarsi näkemystäni musiikista
Festarilehti tulostus.indd 15 4.2.2016 11.14. TAVOITA FESTAREISTA JA MUISTA TAPAHTUMISTA KIINNOSTUNEET KULUTTAJAT HELPOSTI JA TEHOKKAASTI PRINTISSÄ + + VERKOSSA MOBIILISSA OLE YHTEYDESSÄ: ilmoitusmyynti@popmedia.fi POP MEDIAN kohderyhmä paketeista löytyy ratkaisu jokaisen tapahtuman budjettiin. Kysy lisää kuinka tavoittaa 500 000 aktiivista tapahtumakävijää
16 SOUNDI SOUNDI 17 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Naisrumpali soitti mehevän lowdownfunkysti. Tehdään se kun syön, Isaac huokaisi ja alkoi vaihtaa kuulumisia lavalle menevän Bo Diddleyn kanssa. Baptistipappi ja siviilioikeustaistelija (sittemmin senaattori) Jesse Jackson saarnasi palavasti, ja lavalle nousi toinen toistaan kovempia artisteja, kuten Rance Allen Group, The Bar-Kays, Albert King, Staple Singers, Rufus ja Carla Thomas. Isolta kankaalta hyvällä äänentoistolla koettuna tunsimme melkein osallistuvamme Mustan Amerikan tuoretta itsetuntoa hehkuttaneeseen juhlaan henkilökohtaisesti. Jopa hänen musiikkinsa odotetaan tekevän ihmeitä. T uota noin, tämä voi tuntua äkkisyvään hyppäämiseltä, mutta miten keksit sen profeetallisen imagosi 60-luvun lopulla, aloitin vähän kakistellen. . Anti mennä, Iisakki sanoi ryhtyessään valtavaan paistettujen lohifileiden pinoon. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI 1960-luvun lopulla Isaac mullisti mustan musiikin funkifioimalla Burt Bacharachin ja Jimmy Webbin pophitit viuluin ja pitkin puheintroin yli vartin kestäviksi mini-elokuviksi (r&b-biisit olivat siihen asti kolmeminuuttisia). Olin melkein tarttumassa yhteen kalapalaan, kun tajusin hänen viittaavan haastatteluun. Aiheesta tehtiin killeridokumentti ja loistava soundtrack-tupla-lp Wattstax, The Living Word. Juhla järjestettiin Isaac Hayesin syntymäpäivänä ja jo Mustan Mooseksen sisääntulo oli XL-draamaa valtavine limusiinija prätkäkolonnineen. Olin syönyt vain aamiaisen ja suoleni kurnivat. On vaikea tajuta kaljun pään voivan kasvaa niin voimalliseksi symboliksi. L egendaarinen soulmerkki Stax järjesti 1972 Wattstax-festivaalit Los Angelesin Memorial Coliseumilla Wattsin mellakoiden (1965) muistoksi. Meno oli lievästi sanoen intensiivistä. Olin niin otettu, että menin keikan jälkeen kiihkeästi vaatimaan jätkää tekemään oman bluesuran. En mä sitä juurikaan suunnitellut. . Musta Moos es ja kaljun syvem pi ulottu vuus K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_isaac hayes_a.indd 16 3.2.2016 14.25. Se kehkeytyi tavallaan itsekseen. Häntä pidettiin hulluna, mutta albumit nousivat poplistoillekin ja myivät kultaa. Kansalaisoikeustaistelu, badmotherfuckerismi ja seksuaalinen karisma kietoutuivat siinä hetkessä toisiinsa unohtumattomalla tavalla. Sitten alkoi tapahtua. Pitkät sofistikoidut versiot Walk On Bysta ja By The Time I Get To Phoenixista saivat vastavoimaa Shaftin wah-wahfunkista, jonka sähköpianoa nakutellut isäntä lauloi herkullisen itseironisesti. Isaacin kumartaessa näin paljastuneen kaljunsa yleisölle areenan kokonaan musta yleisö sai orgasmin. Kerroin vaikuttuneeni hänen entreestään Wattstaxissa ja etenkin siitä syntisen coolista hustler-saarnaajatyylistä, jolla Isaac nyrkki black power -tervehdyksessä lausui juonikkaasti: ”The good Lord help those that help themselves.” . S outh Parkin Chefinäkin loistanut Hayes oli jo laulanut doo-wopia, rock’n’rollia ja bluesia ennen kuin pääsi 60-luvun sarastuksessa Staxille pianistiksi ja fonistiksi. Näytin jo valmiiksi erilaiselta partoineni ja kaljuineni, joita silloin ei tuntunut olevan kellään. Keikka oli hieno, vaikka jäi aikataulu syistä puoli tuntia suunniteltua lyhemmäksi. Suomessa filmi nähtiin pian Pori Jazzissa, missä se räjäytti meikäläisen sekä Musan ja Soundin perustaneen Waldemar Walleniuksen tajunnan. Nielaisin kuuluvasti. Sekä orjuuteen että muinaisiin kuninkaisiin viittaaviin paksuihin kultaketjuihin sun muihin pimp-rensseleihin pukeutuneen pääesiintyjän asteltua lavalle otti joku lakeija hänen näyttävän lierihattunsa. No okei. Moisia ääniä kun ei oltu aikoihin enää tehty. Tästä huippukokemuksesta oli kulunut parikymmentä vuotta, kun Hayes bändeineen saatiin Pori Jazziin. Varsinainen bonus oli loistava kitaristi. En mä niitä show-mielessä Isaac Hayes Huikean uran tehneen Isaac Hayesin karisma on niin vankka, että se vetää puoleensa hurmahenkisiä seuraajia. Jopa torvisektion korvaaminen syntikoilla tuntui toimivan, kun taustalaulajattaret olivat mukana. Pitkän tauon jälkeen mies julkaisi silloin yhtaikaa kaksi aika hyvää uutta levyä: lauletun Brandedin ja instrumentaalisen Raw & Refinedin. Missasin Hayesin pressin keikkojen vuoksi, mutta kun näin äijän menevän ystäväni soulfriikki Pirkka Kivenheimon kanssa artistikuppilaan, kipaisin kysymään, onnistuisiko yksityishaastattelu mitenkään. Isaac oli säveltämässä kaikkia Sam & Daven hittejä, soitti lukuisilla muilla soul-klassikoilla, keksi Shaftsoundtrackin (1971) myötä blaxploitation-soundin, antoi Barry Whitelle sänkykamarisoulin mallin ja näytti Marvin Gayelle ja Stevie Wonderille mustankin artistin voivan itse tuottaa huimia albumikokonaisuuksia perinteisesti levyyhtiön sanelemien singlekokoelmien sijaan. Skip Pitts lauloikin pari bluesia huikealla Howling Wolf -äänellä, jolla hän myös puhui. Harmitti tehdä haastattelua juuri Bon esiintyessä, mutta onneksi näin hänet parikin kertaa livenä
Joo, päinvastoin kuin moni muu, mä kieltäydyin siitä. Tajusit ilmeisesti oman kulttuurisi arvon aika varhain. Sitten kokosin Memphisis sä Black Knights ryhmän. Tartut tiin asumis ja työolojen epäoikeuden mukaisuuksiin, poliisin raakuuksiin ja muuhun vastaavaan. Tiedän. Tulin vapauttamaan teidän hengen lauluillani. Kyllä se aika tosissaan otettiin. Hermostumatta Isaac luetteli rivin kulttiin seonneita filmitäh tiä ja kysyi, pidinkö heitä typeryksinä. Julkeasti kaiutettu kitara tuo pitkän viestin hipeiltä. Hän oli lopettanut syömisen jo hetki sitten, mutta kalaa jäi tarjottimelle run saasti. Sä luulit, etten mä tarjoa sitä sulle ollenkaan. . 16 SOUNDI SOUNDI 17 pitänyt, ne vaan tuntui mulle luontevil ta. Se on hienoa. . Yritän aina pitää jalat maas sa, säilyttää todellisuudentajun. En pystynyt luomaan tai teke mään mitään. En tie dä mitään teidän poliittisista kiemurois ta. . Aikaisemmin mulle naureskeltiin, mutta hittilevyn jälkeen homma kään tyi päälaelleen, Isaac pohti hyvin arki sesti, lohta pureskellen. ”Harkitsin vakavasti liittymistä Mustiin Panttereihin, mutta ajattelin pystyväni vaikuttamaan paremmin musiikillani.” JAZZAILEVA debyyttialbumi Presenting Isaac Hayes (1968) myi huonosti, mutta tästä tuli klassikko, joka lukeutuu vaikkapa Henry Rollinsin all-timesuosikeihin, kuten minunkin. Tämä sai Isaacin nyök käilemään leveästi hymyillen. Soundtrack kuitenkin kolisi kaikille. Yrittäkää kuunnellessanne muistaa, että tuoreeltaan mitään tällaista ei oltu koskaan kuultu. Pystyn eläytymään tilantee seenne syvästi, koska koin itse saman ennen vanhaan Etelässä, mutta enem pään en pysty. Jälkimmäisessä urku soi yhtä ääntä loputtomasti Isaacin räpätessä seksikkään baptistipastorin tapaan ennen kuin alkaa laulaa riipaisevalla paatoksella. Kirkkaasti öve riksi se meni mun ensimmäisellä Etelä Afrikanvierailulla. Wattstaxissa siihen ladattiin eep pisiä merkityksiä. Tosin sen keksi yksi oman organisaationi tyyppi, mutta kun jengi tarttui siihen, Staxin markkinaosasto riemastui. Etkö syö enää, kysyin rykäisten. Oma Hyperbolicsyllabicsesquedalymistic on puolestaan hurja free funk, jonka villi pianopurkaus vaeltaa studion yhdestä päästä toiseen. Tupla-lp nousi pitkiksi ajoiksi kaikenlaisten listojen kärkeen ja voitti läjän palkintoja. Katkeroiduitko jossain vaiheessa. Oliko Musta Mooses imago oma ideasi. BLAXPLOITATION-KLASSIKKO Shaft (1971) naamakirja_isaac hayes_a.indd 17 3.2.2016 14.25. Viulut viistävät ja huilut huhuilevat kuin metsän äänet laajakangas-äänikuvassa funkyn rytmisektion (Bar-Kays) maadoittaessa homman viileän niukasti. Hänen lämmin ja tärkeilemätön downhomeolemuk sensa oli kaukana testosteronia uhku vasta Mustasta Mooseksesta. Et omaksunut val litsevaa käsitystä, että ”tää on meidän mustien osa eikä sille mitään voi”. Ironista, että jo arvostettu musta säveltäjä sai oman napakympin viemällä Burt Bacharachin Walk On Byn ja Jimmy Webbin By The Time I Get to Phoenixin periaatteessa Etelän kirkkoon, psykedeelisesti. Musta Mooses tuli vapauttamaan meidät! Ouhouhou, mä sanoin. Instrumentaaleissa itse koskettimia soittava, pääsovittajana toiminut isäntä loistaa tunnelmallisen, ajoittain bluesiin koukkaavan viihdejazzin velhona. . Kun Martin Luther King tapettiin, katkeroiduin tosissani. Opin vasta äskettäin, että tulet torpparikodista ja elit henki lökohtaisesti kaikki mustan kulttuurin vaiheet läpi spirituaaleista, bluesista, puuvillanpoiminnasta ja kengänkiil lotuksesta lähtien. Kun sain hittilevyn, kaikki innostui mun lookista. Kai se on jonkinlaista imarte lua. Outtasite, man! MUSTAN MUSIIKIN MULLISTAJA Hot Buttered Soul (1969) ELOKUVANA Shaft ei pärjää likimainkaan Superflylle, mutta olisi varmaan parempi, jos Isaac olisi saanut haluamansa pääosan puisevan Richard Roundtreen sijaan. Eikö se kihahtanut päähän. Faneilla on taipumus jälji tellä idoleitaan, ne haluaa näyttää samalta. Koska tiesin hänet myös skientolo giksi, en voinut olla kysymättä, miten hän haksahti huonon scifikirjailijan jumalatrippiin. Mä en sitä halunnut. Soulsville tarjoaa maukkaan tirauksen southern soulia. Ei, ei! Olen ihan liian vaatimaton sellaiseen. Kas voin tosi vaatimattomissa oloissa enkä unohda sitä. Soinnin tilataju on kauttaaltaan aivan mahtavaa hapekkaassa orgaanisuudessaan. Kotikulmilla käydessä (Tennesseen Covingtonissa) vierailen aina vanhoilla kavereilla ja paikoilla, jotka muistuttaa mua siitä. Vei vuoden sel vitä siitä. . Sitä se merkitsi niille. Se sysät tiin mulle. Ihmiset kuvitteli mun johtavan jotain ristiretkeä, tekevän ihmeitä musiikilla ni. Siksi kai musiik kisi kuulostaa niin maanläheiseltä ja mustalta kaikkine viuluineen ja muine kuorrutuksineenkin. Sillä tavalla työstin katkeruuteni pois ja sain itseni kasaan, Isaac tilitti kalaa syöden. . Olisin hölmö, jos kuvit telisin muuta. Harkitsin vakavasti liitty mistä Mustiin Panttereihin, mutta ajat telin pystyväni vaikuttamaan paremmin musiikillani. Se on sekä Hayesin että Staxin myynein albumi. . Skip Pottsin ja Michael Tolesin huima wah-wah-vätkytys huumaa teemassa, mutta niin tekee Willie Hallin krooninen haikkasihistyskin ja viulujen ja puhallinten dynaaminen vuoropuhelu. Kieltäydyin luopu masta siitä unelmasta ja mahdollisuu desta, ja toteutuihan se lopulta, vaikka kauan siinä meni. Niin, synnyin peltikattohökkelissä 1942, Isaac totesi ja päivitteli lohensa suolaisuutta. . Ole hyvä, se on odottanut sua jo vähän aikaa, Iisakki sanoi ja puhkesi nauruun: . Toi me hyödynnetään! Törmäsitkö myöhemmin ihmisiin, jotka eläytyivät hahmoosi liian tosis saan. Kunpa olisinkin voinut vapauttaa ne ihmiset, huokaisi mies, joka Ghanassa kruunattiin kuninkaak si mustan itsetunnon kohottamisesta ja humanitäärisistä toimistaan. Jengi oli ihan vauh kona. Miten kaljusta tuli yhtäkkiä niin iso juttu. Laulunumeroita on vain kolme ja niistäkin 20-minuuttisen Do Your Thingin kliimaksi on oudolla delaylla suolattu, mittava psykedeelinen kitarasoolo. No, sanotaanko vaikka niin, ettei skien tologisuutesi innosta minua yhtään, mutta sidon kengännauhasi koska tahansa, koska olet Suuri Soulmies, minä vastasin. Me alettiin yhteistyöhön poliisipäällikön, pormes tarin ja koko yhteisön kanssa. Jos valkoiset voi asua mukavissa taloissa, niin kyllä mekin, mä sanoin. Jännitteen hidas kasvatus ennenkuulumattoman pitkissä tulkinnoissa on mestarillista. Pystyitkö suhtautumaan ilmiöön tyynesti. Eeääh, Iisakki puuskahti
Ensimmäinen Änäkäinen onnistui sen verran hyvin, että Kari halusi valmistaa seuraavaksi kitarakaapin, joita syntyi kaksi kappaletta. Hyötysuhde saadaan näin suuremmaksi, mistä taas seuraa että Änäkäinen soi tavallista vastaavaa skobea lujempaa. Vox-etukangasta ja niin edelleen. Tämän laskemisen tekee siis Lassi Ukkonen. Toivon, että kaappieni ”sielu” tuo lisäarvon siihen musaan ja tekemiseen niin että soittaja innostuu panemaan parastaan, filosofoi tällä kertaa esittelyssä oleva rakentaja. Hän on puuhaillut soitinrakennuksen parissa koko ikänsä. Saman ajattelutavan yritän sisällyttää kaappeihini. Uskon päässeeni aika lähelle sitä mitä Leo Fender on ajatellut tehdessään ensimmäisiä instrumenttejaan. Matti Sarapaltion kehittämä MSBassomatti oli silloin kopioinnin kohteena. – Ihan ensimmäisen kaapin tein jo nuorena pojankollina 1970-luvulla. – Kitarakaapeissa otetaan huomioon kaappiin laitettava elementti, joten kaapille lasketaan tilavuus sekä etulevyssä oleva aukko elementin mukaan. Haluan tarjota soittajille hyvältä soundaavia, hyvin rakennettuja ja vielä kaiken päälle hyvännäköisiä kitaraja bassokaappeja. Kaikki kaapit ovat lisäksi kevyitä kantaa. Ääni myös aukeaa toisella tavoin kuin perinteisessä kaapissa. Kouvolalainen Kari Änäkäinen on varsinaiselta ammatiltaan sisustuspuuseppä. – Kaappien väriyhdistelmät ovat E-liike 2_16.indd 18 3.2.2016 12.27. Änäkäis-kitarakaapit ovat päällepäin umpinaisen oloisia, mutta niiden etulevyssä on suorakaiteen muotoinen aukko. Yhä useampi soittaja tekee brändin sijaan ostopäätöksensä kuulokuvan ja tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Hommasin elementin ja ystäväni Lassi Ukkonen (Triodipaja) laski tilavuuden kaapille, jonka sitten itse valmistin, kertaa Kari kaiutinkaappilinjansa syntyvaiheita. – Kaapit valmistetaan kotimaisesta havuvanerista, joka on kevyttä ja jonka työstäminen onnistuu hyvin sähkötyökaluilla verstaassa. Sehän ei ole sattumaa. – Muutama vuosi sitten halusin tehdä itselleni kevyen, hyvin soivan bassokaapin joka olisi samalla vintagehenkinen. Siinä voi ihan yhtä hyvin lukea vaikka Änäkäinen. Niin, hyvät ystävät, me elämme upeaa aikaa. Koko ikänsä soittanut mies tuntee toteuttavansa itseään parhaiten musiikin toistoon liittyvien konstruktioiden parissa. En käytä ruuveja, vaan liitokset tehdään liimaamalla huulloksin ja lisään uriin tukevuutta parantavat rimat. Laskelmien pohjalta suunnittelen ja piirrän kaiutinkotelon. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Yhä useampi arvostaa myös kotimaista osaamista. Ja tälläkin hetkellä soitan itse tekemälläni Precision -tyylisellä bassolla. Teksti: Esa Kuloniemi Änäkäisillä on sielu SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 4 -S aamani palautteen perusteella kaappini hankkinut arvostaa kotimaista työtä, kevyttä roudattavuutta, hyvää ulkonäköä, persoonallisuutta ja ennen kaikkea sitä miten se soi! Tuotteella pitää olla ”sielu” joka puhuttelee. Malliston bassokaappi edustaa puolestaan perinteisempää bassorefleksiputkin tehtyä koulukuntaa. Kodin remontointiin liittyvien töiden kuten kalusteiden asennusten, saunan lauteiden ynnä muun ohella hän pyörittää kaiutinkaappiverstasta. – Kun Juha sitten halusi vastaavan kaapin, syntyi ajatus, että näistähän voisi olla muutkin soittajat kiinnostuneita ja päätin aloittaa oman kaiutinkaappimalliston. Niistä toinen meni aiemmin mainitulle Lassi Ukkoselle ja toisen lainasi keikalle itse Juha Björninen. Halusin perehtyä valmistuksen kautta siihen, kuinka soittimen muodot syntyvät ja miten koneet ovat siihen vaikuttaneet. Enää kitaratai bassokaiutinkaapin logon ei tarvitse olla Fender, Marshall tai Ampeg
Osansa saavat keikalla housuun paskimiset, diabeteksen ja muiden sairauksien aiheuttama parittelukyvyttömyys tai se, millainen despootti Kipparikvartetin ensimmäinen kapellimestari Harry Bergström väitetysti oli. Mitä kaiutinelementtejä käytät. No miltä se sitten kuulostaa. Säätimet on nyt nimetty järkevämmin: octave, output, sub ja low. Suosittelen tätä varauksella kaikille mahavaivoista kärsiville basisteille. Entä ketä kiinnostaa se, kuka todella oli Suomen ensimmäinen ”Laulava lihapulla”. Bassokaapeissa puolestaan B&C. Juha Björninen, Heikki Silvennoinen ja Costello Hautamäki ovat tällä hetkelllä esimerkkejä Änäkäinenskobejen nimekkäämmästä käyttäjäkaartista. Pieremisiin! HEMMO PÄIVÄRINNE, E-liikkeen laitearvioija E-liike 2_16.indd 19 4.2.2016 11.05. Olavi Virta – Hurmiosta turmioon on erittäin viihdyttävää luettavaa, vaikka kaipaisi kyllä saatteekseen varoitustarran. Tällä pelillä saat huolimattomuuttasi kaiutinkaappisi ämyrit paskaksi. – Kitarakaapeissa Eminence ja WGS ovat eniten edustettuina. Nyt tämä täysin analoginen Meatbox Subsynth on julkaistu uudelleen. – Custom Soundsista Helsingissä, Kitarakuusta Tampereella, Guitar Service Harri Mäistiltä Kouvolassa sekä tietysti suoraan verstaalta. – Ennen luovutusta asiakkaalle testaan kaiutinkaapin itse soittamalla. Kalvotuholainen D OD Meatbox oli 90-luvulla lyhyen aikaa julkaistu bassopöristin, josta on tullut legendaarinen bassogurujen laudoissa, käyttäjänä esimerkiksi Mars Voltan Juan Alderete. Sivulla 252 puhutaan laulun Sonny Boy yhteydessä Al Johnsonista, vaikka sen pitäisi olla Jolson. Entä tulevaisuudensuunnitelmat. Hänhän soittaa livenä sekä akustista että sähkökitaraa, ja tuolla yhdellä kaapilla onnistuu molempien äänentoisto. Kirjailijan omaan magnum opukseen on kuitenkin jäänyt harmittavia lapsuksia. Pedaali toimii hyvin muiden efektien kanssa, erityisesti säröjen ja futsien. Ja usein jaaritellaan asian vierestä niin että raikaa. – 12"-elementillä varustettu, kevyt ja näppäränkokoinen, mutta silti tehokas bassokaappi odottaa piirustuspöydällä pääsyä verstaalle toteutettavaksi. Niin mahtavaa, että valmistaja varoittaa esitteessä ihan aiheesta varovaisuuteen. Sivukaupalla märehditään esimerkiksi sitä, oliko Virta itse vai pelkästään hänen haitaristinsa humalassa skandaalin aiheuttaneella vuoden 1959 Ilomantsin-keikalla vai ei. Ikävä kyllä polkimen jalkakytkin välittää selvän naksahduksen vahvistimeen. Kyllä se on Lowrey. Levy-yhtiöltä oli tullut kenkää. Eikä The Bandin Garth Hudsonin ja meillä Suomessa Erkki Ertaman ohella vaikkapa Wigwamin Jukka Gustavsonin käyttämä kuuluisa urkumerkki ole suinkaan ”Lowery”. Akustisen todellisuuden tavoittelemisessa usein vähättelyä kohtaavan fononien toisen virittymistason ja neuroastraalisen konjunktion merkitystä ei voi aliarvioida. Nyt Rockista rautalankaanja Elvis elää. – Vaikea sanoa, sillä jokainen valmistamani tuotteen hankkinut on minulle tärkeä. Muusikkona ja soittajana noin 600 keikan kokemus antaa jonkinmoisen käsityksen siitä, millaisen soundin itse haluan. Mistä Änäkäisiä saa ostaa. Laite on muuten mono. Onko sinulla haaveissasi joku, jolle haluaisit vielä valmistaa kaapin. Hintataso ei ole vielä tiedossa, mutta veikkaan sen olevan noin 180 euroa. -teoksistaan tunnettu tietokirjailija Hannu Nyberg on koonnut aiheesta omannäköisensä opuksen. Nimittäin siinä missä Nybergin ainutlaatuinen ilmaisu saa allekirjoittaneen ulvomaan naurusta, voi pahaa-aavistamattomalta Oladiggarilta purskahtaa sumpit sieraimista aivan eri syystä. Relevanttia. Ulkomaanvientiä en vielä ole ajatellut. Jano oli kova ja raha-asiat sekaisin. SOUNDI 19 ta kylläkin alettiin kulinaaristen taipumusten ja tämän takia tukevoituneen habituksen ansiosta kutsua kyseisellä pilkkanimellä 50-luvun lopussa. – Tällä hetkellä suosituin kaappimallini on yhdellä 12-tuumaisella Eminence Private Jack -elementillä varustettu Rumble. Avioliitto rakoili ja terveys rapistui. Yhdentekevää, sillä – kuten Nyberg itsekin yhdessä kirjan luvussa toteaa – Virran henkilökohtainen alamäki oli alkanut jo hyvän aikaa ennen kyseistä episodia. Sub on noin 30 Hz-alueen taajuuskorjain ja low asettuu 60 Hzalueelle eli todella mahtavaa bassosoundia on tarjolla. Sen ajatuksen olen siirtänyt tekemiini kaappeihin. Niin törkeästä basso-oktaaverista on kyse. Onhan jokaisessa kaapissa osa minua. Nyberg on erikoismies ja todellisella osaamisalueellaan ”äänilevypostimerkkeilyssä” ja muiden kirjoituksissa esiintyvien virheellisyyksien ja epätäsmällisyyksien besserwissermäisessä korjailussa. Jos löytyy joku hyvä yhteistyökumppani ulkomaanvientiä varten, niin sitäkin voisi miettiä. Monesti tosin tuloksetta. Soundia voisi luonnehtia siten, että polkusin lisää mukaan sellaista todella karkeareunaista norsun ilmavaivaa. Maamme suuriin iskelmähistorioitsijoihin kuuluneen Ilpo Hakasalon etunimen esiintyminen peräti kahteen otteeseen muodossa ”Ilkka” ei selity lyöntivirheellä. Nyberg myös oikoo – tai ainakin pyrkii oikomaan – cut up -tekniikalla koostamassaan kirjassa aikojen saatossa syntyneitä väärinkäsityksiä. Se ei kuulemma suinkaan ollut Olavi Virta, joHannu Nyberg OLAVI VIRTA – HURMIOSTA TURMIOON Into perinteisiä ja pinnat on tehty samaan tyyliin kuin 70-luvulla. Virta-aiheista tavaraa vuodesta 1978 kerännyt Nyberg valottaa kirjassa kaikkea sitä, mitä legendaarisesta laulumiehestä ei ole vielä keksitty kirjoittaa. Säädöt olivat tuolloin omituiset meat, rump, flank ja LBS. Heti sivulla 16 nääs kerrotaan, että kitarataiteilija Viljo Immonen esiintyi kyseisellä taitelijanimellä jo vuonna 1951 Ylioppilaskunnan Laulajien revyyssä kaislahameessa ja naama lankattuna. Mutta, vastatakseni kysymykseesi: Simo 3D -kaappi voisi sopia Ritchie Blackmorelle. Ulkonäköön voi asiakas vaikuttaa tilauksen yhteydessä. Paljon teen myös kaappeja niin, että asiakkaalla itsellään on jo mieleinen kaiutin valmiina; esimerkiksi Celestionille ja Fanen elementeille on tullut tehtyä useita yksilöitä. ”En käytä ruuveja, vaan liitokset tehdään liimaamalla huulloksin ja lisään uriin tukevuutta parantavat rimat.” www.änäkäinen.fi Hurmiosta turmioon O lavi Virta on maamme laulajista kenties ikonisin ja siksi myös monenlaisen tutkimuksen, kirjoittelun ja keräilyn kohde
Kuulostaa materiaalilta, johon Suomen suurimmat levy-yhtiöt eivät välttämättä olisi koskeneet. Ja laulajaksi mahdollisimman karvainen mies eli Markku Blomqvist”, laulun kirjoittaja Jukka Siikavire kertoi Selvis-lehden haastattelussa 2008. Biisiin ovat myöhemmin tarttuneet muun muassa Timo Turpeinen vuonna 1991, punkbändi Metuja seuraavana vuonna sekä lukuisat rautalankabändit eri aikakausina. Bändi oli nimekäs: koskettimissa Olli Ahvenlahti, bassossa Heikki Virtanen, rummuissa Vesa Aaltonen ja kitarassa muun muassa Pekka Pohjolan bändissä soittanut Seppo Tyni. K u v at : Y le /r u u tu k aa p p au s Rakkauden rajamailla_2_2016.indd 20 3.2.2016 14.27. Karsintaesityksen taustabändi oli kuin toisesta maailmasta, sillä solistia parikymmentä vuotta nuoremmat muusikot edustivat aikansa muotia partoineen, suurine silmälaseineen ja samettitakkeineen. Myös Love Recordsin artistit kävivät kokeilemassa onneaan karsinnoissa pitkin 1970lukua, ja yksi lovelainen tuli jopa valituksi loppukilpailuun Suomen edustajaksi, kun yhtiölle kolme albumia tehnyt Pihasoittajat-folkbändi pääsi Viulu-ukko-kappaleellaan finaaliin 1975. Jälkimmäisen kappaleen Siikavire sävelsi Kirkalle edellisvuoden euroviisukarsintoihin. Kohtalona oli karsintojen kahdeksas eli toiseksi viimeinen sija. Love julkaisi pian karsintojen jälkeen singlen, josta löytyvät Blomqvistin laulamat Liehuva liekinvarsi sekä Neidon ryöstö. ”Tuumittiin, että jos jokin on ihan mahdoton alku kappaleelle, niin ainakin semmoinen, että ’tuolla metsässä makaa kuollut mies’. Tamperelaisen Siikavireen säveltämän murhaballadin nimi oli Liehuva liekinvarsi. Singlen molemmin puolin löytyy pelottavia tarinoita teatraalisella laulutavalla esitettynä, diskoja funk-komppien säestämänä. K u v a: M ar k u s P aa ja la Jykevä-ääninen Markku Blomqvist valittiin esittämään Liehuva liekinvarsi muun muassa pelottavan ulkomuotonsa ansiosta. Liehuva liekinvarsi yhdistelee toisiinsa niin huonosti sopivia aineksia, että lopputulos on todella kiehtova. Blomqvist kuitenkin levytti laulun, vaikka 1970-luvulla euroviisukarsintakappaleiden levyttäminen ei ollut mitenkään itsestäänselvää. Ei siis ole yllättävää, että kilpailukappaleen jäljet johtavat Love Recordsin taiteilijoihin. > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar Karvainen mies euroviisuissa S uomen euroviisuedustajiksi on vuosikymmenten saatossa pyrkinyt monenlaisia yrittäjiä. 20 SOUNDI Liehuva liekinvarsi yhdistelee toisiinsa niin huonosti sopivia aineksia, että lopputulos on todella kiehtova. Videolta voidaan nähdä, miten pelottavan näköinen ja oloinen Blomqvist seisoi samoilla jalansijoilla koko kappaleen ajan ja lauloi kappaleen hyytävän tarinan. Levyttämättömiä covereita on tehty vielä paljon enemmän, sillä Youtube tarjoaa biisin nimellä pitkän listan vaihtelevan tasoisia esityksiä. Solistiksi valittu Turun kaupunginteatterin näyttelijä Markku Blomqvist tulkitsi sen euroviisukarsinnoissa, mutta vähemmän yllättävästi laulua ei valittu kansainvälisille estradeille edustamaan maatamme. Jälkipolvien iloksi Liehuvan liekinvarren esitys euroviisukarsinnoissa 1977 on tallessa Ylen Elävässä arkistossa. Sijoitus loppukilpailussa oli seitsemäs, eli suomalaisittain erittäin hyvä. Vuoden 1977 euroviisukarsinnoissa soi tavallisten iskelmien rinnalla murhaballadi, jonka solisti valittiin tehtävään muun muassa pelottavan ulkomuotonsa vuoksi
Easway tulostus.indd 21 3.2.2016 10.19. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. 69,50 €. 79,50 €, kenttä alk. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i + supports TBA portit auki klo 18.00. 79,50 €, kenttä alk. L a 1 6 . Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. 010 841 4185. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. STEVE “The Colonel” Cropper (kitara), LOU “Blue Lou” MARINI (saksofoni), LEE “Funkeytime” FINKELSTEIN (rummut) ROB “The Honeydripper” PAPAROZZI (laulu, huuliharppu) , LARRY “Trombonius Maximus” FARRELL (pasuuna LEON “The Lion” PENDARVIS (koskettimet), “Smokin” JOHN TROPEA (kitara), ERIC “The Red” UDEL (basso) STEVE“Catfish” HOWARD (trumpetti), BOBBY “Sweet Soul” HARDEN (laulu), TOMMY “Pipes” McDONNELL (laulu) VIP-SCORPIONS-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. P e 1 5 . Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. alk. 010 841 4185. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Pe 29.7.2016 KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. AN EVENING WITH Su 21.2.2016 HELSINKI, JÄÄHALLI Klo 20.00 (ovet auki klo 18.30). E N S I K E S Ä N Ä J Y R Ä H T Ä Ä ! TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 89,50 €. 7. LA 30.7.2016 TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 / 69,50 €. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. 7. Liput toimituskuluineeN; istumakat somot alk. 00. 010 841 4185. VIP-paketit alkaen 149 € +alv24% (184,76€) Liput ja VIP-myynti: www.menolippu.fi “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 69,50 €, Priority (k-18) alk. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N portit aiki klo 16.00. Liput toimituskuluineeN; istumakat somo alk. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, .lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16
Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> 22 SOUNDI haast_olli herman_b.indd 22 4.2.2016 10.07
Bändi tuntuu sisäistäneen Spinal Tap -rumpalin ikimuistoisen moton ”Have a good time all the time” paremmin kuin hyvin. Bändi oli kuitenkin tosissaan ja maaliskuussa ilmestyy yhtyeen neljäs albumi InVader. K aikilla on varmasti mielikuva ja -pide Reckless Loven Olli Herman Kosusesta (s. Harvinaisen hyvin asemansa ja sen realiteetit tuntevan sellaisen. Eräs brittilehti määritteli Reckless Loven merry metaliksi, Suomessa yhtye nähdään kasarirockina. Sillä Olli, kitaristi Pepe, basisti Jalle ja esikoisalbumin aikoihin mukaan hypännyt rumpali Hessu venyttävät hard rockin ilmeisimpiä raja-aitoja loikaten pää edelSOUNDI 23 haast_olli herman_b.indd 23 4.2.2016 10.07. Se ei kuitenkaan estä häntä nauttimasta rockstaran elämästään. Se tulee selväksi myös Reckless Lovea kuuntelemalla. Ollille Reckless Love on hyvän tuulen heviä ja hän itse on sydämeltään viihdyttäjä. 1983). Kuopiossa lapsuutensa viettänyt Olli muistaa moneen otteeseen korostaa bändinsä olevan hauskanpidon asialla. ”En halua vieläkään mennä töihin kahdeksasta neljään” kaan kaukana totuudesta. Yhtä kaikki bändin tavoitteena on saada kuulijansa pakoon arjesta. Alati hymyilevä, monien mielestä ärsyttävänkin positiivinen mies on kiilannut itsensä muutamassa vuodessa hahmoksi, jonka musiikista tietä mätönkin kansanosa kadulla tunnistaa. Kun Reckless Love julkaisi debyyttinsä Reckless Love vuonna 2010, pystyivät kyynisimmät sivuuttamaan kliseillä leikittelevän yhtyeen vielä ohimenevänä vitsinä. Kuva ei ole kovinReckless Love ja tv-esiintymiset ovat tehneet Olli Hermanista julkkiksen
Paikallinen jengi diggasi siitä, saatiin lisää keikkoja, alkoi jopa muodostua jonkinlaista fanikuntaa. Kissin, Van Halenin ja kumppaneiden metkut on tatuoitu Hessun, Ollin, Jallen ja Pepen alitajuntaan ikuisesti. Mä luulen, että enemmän mulla silloin teilä popin ja jopa hiphop-vaikutteiden sekaan. Se on koko asian ydin eikä sitä ole kadotettu Recklessissä vieläkään. Soitin silloin saksofonia ja saksofonisti istuu puhallinorkesterissa tasan keskellä siellä massan seassa ja mua vitutti istua siellä pimennossa. Sitäkään ei kiinnostanut enää opiskelu. Treenataan asteikoita sävellaji kerrallaan. Siinä vaiheessa kun mua pyydettiin basistiksi, niin mä olin jo kurkkuani myöten täynnä sitä rivissä istumista. Vaikka aika pehmeän laskun mä siihen sain – ei se mitään tuputtanut. Se covereiden soittaminen alkoi maistua puulta ja ruvettiin tekemään omia biisejä. Keskirivin tuimailmeiselle saksofonistille musiikinopiskelu ei nuorena maistunut. Ei lapsi sellaista jaksa. – Joo. Oikea ote oli jo löytynyt. Vedettiin kolme biisiä, joiden joukossa So Yeah, joka on myös meidän ekalla levyllä. Se demo onnistui yli odotusten. Kyllä mulla selkeä hinku oli valokeilaan. Se on todella kurinalaista puuhaa. Aika hirveätä paskaahan ne siinä alkuvaiheessa oli, mutta tarpeeksi lupaavia kuitenkin, että kehdattiin ottaa osaa paikallisiin bändikisoihin. Voitettiin se ja saatiin palkinninä oli niitä piirteitä kuin nykyään. Sanoin vielä reteästi, että tuon basistin mukanani. Olisiko mennyt vuosi, kun treenattiin Reckless Loven esiasteen kanssa. Olet nuorempana opiskellut musiikkia, mutta siihen tuli stoppi ilmeisesti jo varhaisessa vaiheessa. Silloin olin varmaan aika raskas jäbä. – Se alkuperäinen pseudonyymihän syntyi silloin Ruotsiin mennessä. Sen reaktio lukulomalle jäämiseen oli, että se haki silloisen rumpalin Jarin kanssa korin bisseä ja meni soittelemaan. Mitään varasuunnitelmaa ei silti ole. Siitä se homma sitten lähti, hauskanpidon kautta. Onko Olli Kosunen lähtökohtaisesti sama ihminen kuin Olli Herman tai H. Nyt on ehkä iän myötä ymmärtänyt vähän karsia niitä. Siitä studiovaiheesta alkoi sellainen oikeasti kunnianhimoinen touhu. Se lähti liikkeelle ala-asteella musiikkiluokalta klassisen musiikin opiskelusta. Vastasin, että voin tulla laulamaan. Se on sellaista armeijatouhua. Treeniksellä vielä Kuopiossa 2005. Oli meininkiä, että jumalauta, tämähän lähtee! Siitä sitten nuoruuden rehvakkuudella ja innokkuudella pari vuotta painettiin menemään kuin heikkopäinen. – Sanoisin että 2004. Oliko tämä Reckless Loven esiaste Reckless Life ensimmäinen bändisi. Otin parhaan kaverini Jallen, jonka tiesin musiikillisesti multilahjakkaaksi. – Se tuli vähän pakkosyöttönä, kun isäukko on musiikinopettaja. Pepe on mua vuotta vanhempi. Tein sen syrjähypyn Crashdïe”Vannoin, etten ikinä rupea tekemään mitään musahommia, ammattia siitä ei ainakaan tule.” Tuoreista vaikutteista huolimatta Reckless Loven musiikki elää ja hengittää 80-lukua. Vannoin, etten ikinä rupea tekemään mitään musahommia, ammattia siitä ei ainakaan tule. Eikä se ollut edes teiniangstia, en mä sitä mitenkään vihannut. – Kai siihen pitää kasvaa. Olitko jo tuolloin luonteeltasi valmis rockbändin keulakuva. Olliver Twisted. Missä vaiheessa hauskanpidon kaveriksi tuli myös kunnianhimo. Vartin päästä jo leivottiin alkeellista versiota Gunnareitten Nightrainista. K u v at : R ec k le ss Lo v e K u v a: V il le Ju u ri k k al a 24 SOUNDI haast_olli herman_b.indd 24 4.2.2016 10.07. Pepe soitti mulle, että he ovat menossa Jarin autotalliin soittamaan Guns N’ Rosesia, tuletko soittamaan bassoa. En mä intissäkään viihtynyt kuin viisi päivää, niin ei se mikään hirveä ihme ole, että musiikinopiskelu loppui yläasteiässä kuin seinään. Vakaa aikomus oli tulla rokkitähdeksi. Mutta auktoriteettiongelma mulla on aina ollut. Olli ottaa ensituntumaa muusikon arkeen 4-vuotiaana. Heittäytymisen taidon bändi osaa siis yhä. > Soundi-haastattelu noksi studioaikaa Mikko Tegelmanin Studio Soundissa. Valokeilassa paistattelusta nauttiva Olli tiedostaa uransa rajallisuuden
– Yksi syy oli varmasti tuottajan löytäminen. Niillä on Radio Gaga ja I Want To Break Free siellä keveämmässä päässä, mutta sitten voidaan mennä myös Stone Cold Crazyyn ja tällaisiin hard rock -klassikoihin. Reckless Loven edustama genre, halusi sitä sitten kutsua kasarirockiksi, tukkaheviksi tai miksi tahansa, on siinä mielessä riskaabeli valinta, että sen juuret ovat aina paikallistettavissa 80-luvulle. Molemmat osapuolet totesivat, että paperilla tämä on hyvä allianssi, mutta ei se käytännössä toimi. Ja viihteenä mä Reckless Loveakin pidän. Siellä sitten kalja kädessä fiilistelin, että ai saatana, nyt Recklessit uuteen nousuun. Mutta mitä pidemmälle uraa on mennyt, niin sitä enemmän sitä omaa itseä on pystynyt tuomaan esille. Mikä sen sai uuteen nousuun. Tämänikäisenä en enää tuolta pohjalta lähtisi. ”En usko, että 80-luvulla on ollut niin överiä kuin mitä tarinat kertoo.” Pesti Crashdïetissa kesti puolitoista vuotta. Tämä uusi levy ja nykyinen live-esiintyminen alkavat olla jo lähellä sitä todellista minää. En silti koe, että menen lavalle esittämään mitään. Hienoja aikoja ne silti olivat. – Pepe on sanonutkin, että Queen on aika hyvä esimerkki. – Kasarihevi ei koskaan ole taiteellisesti ollut uskottava taiteenlaji. Aika pitkälti samoissa raameissa mekin toimitaan. – Siinä on terän molemmat puolet. Aina kun Pepe ottaa kitaran käteen tai meitsi alkaa laulamaan, niin aina sieltä tulee esiin se tapa tulkita mikä me ollaan opeteltu silloin teininä. Tässäkö tämä nyt oli, eikö mun unelma toteudu koskaan. – Ei. Okei, siinä bändi etsii laulajaa. Ihan täysin naiivilla uholla mentiin. Onko tukkahevin oltava kuitenkin se viitekehys vai voitteko te tehdä ihan mitä vaan. Tosi rehvakkaat saatesanathan mulla siinä oli, pari Reckless Loven demobiisiä ja jotain livekuvia. – On ollut hirveästi spekulaatioita, että sainko mä potkut vai erosinko itse, mutta se oli sellainen helpotuksen kyynelten täyttämä yhteinen päätös. Mun viimeinen keikka oli jossain Etelä-Ruotsissa, mistä sain taksikyydin Kööpenhaminan kentälle. Jos me lähdettäisiin sitä muuttamaan, se olisi feikkiä. Tuohon aikaan Pepe myös alkoi ottaa entistäkin enemmän vastuuta bändistä. Sehän oli ihan glam rock -bändi 70-luvulla, 80-luvulle tultaessa... Ei saatu aikaan minkäänlaisia varteenotettavia kontakteja levy-yhtiöihin, että oltaisiin päästy tekemään ensimmäistä levyä. Siellä mennään ihan ysärisynapoppimeiningeistä hiphop-osastoon asti ja välillä mennään taas takaisin tukkahevin puolelle. Totta kai pitää olla perinteitä kunnioittavaa meininkiä ja niitä kliseisiä juttuja, jotka on jo tehty 30 vuotta sitten, että sen tunnistaa siksi tyyliksi, mutta kyllä meillä on vakaa tarkoitus freesata sitä. Aika sleazea. – Oltiin pari vuotta tehty duunia kuin heikkopäinen ja siinä vaiheessa, kun Lordi voitti Euroviisut, niin oltiin varmoja, että nyt lähtee rokki sellaiseen uuteen nousuun, että meidätkin tullaan hakemaan kotoa. SOUNDI 25 haast_olli herman_b.indd 25 4.2.2016 10.07. Halusin viihdyttää itseäni sillä musalla siellä ensimmäisissä treeneissä autotallissa ja haluan viihdyttää keikalla sitä katsojaa ja itseäni. Linjaerimielisyydet johtivat yhteisen taipaleen katkeamiseen. Aina se on ollut enemmän viihdettä. Mutta eipä tultu. Toki se on aina korostettu hahmo ja kärjistetään tiettyjä piirteitä. Tämän jälkeen Reckless Loven ura lähtikin nousukiitoon. Laitoin sen viestin joskus aamuyön pikkutunneilla ja seuraavana aamuna rumpali Eric Young soittaa, että tulehan tänne, niin tehdään levy. Vielä tärkeämpi niitti oli se kun Hessu löytyi. Olihan se silloin ihan suojakilpi. Mihin viitekehykseen me nyt Queen asetetaan. Siellä tuli maksettua aika paljon oppirahoja. Tehtiin me mitä vaan, niin aina se suodattuu sen 80-lukulaisen näkemyksen kautta. Se eka levyhän oli sellaista rempseää kasariheviä. Silloin tekemisen into ja unelman tavoittelu merkitsi niin paljon, että se oli pakko. Mä halusin tehdä hyväntuulista partyrockia ja se oli bändi, jolla oli takanaan synkkä tarina. Lisää on luvassa jos tiukat aikataulut antavat myöden. Siinä meni puolitoista vuotta Tukholmassa ihan persaukisena, rahat meni Suomen ja Ruotsin välillä reissaamiseen. Voiko teidänkaltaista hard rockia irrottaa juuristaan ja päivittää tähän hetkeen. Kunhan juuret näkyy, niin ei tarvitse jämähtää mihinkään. Mietin että siihen vähän party flavouria messiin, niin se on ihan mun juttu. – Olin kuunnellut paljon Crashdïetin ekaa levyä (Rest In Sleaze, 2005). 80-luku laisuus ja tukkahevi on vaan luonnollinen tapa ilmaista itseä. Bändi, joka tekee toista levyään, ei tee musalla vielä elantoa – ei etenkään Tukholman hinnoilla. Ei sillä tyylillä ole loppujen lopuksi mitään väliä. Pelkäsin että jos menen omana itsenäni, niin jääkö mulle enää itsestäni mitään jäljelle. Olihan se melkoista touhua. Ilkka Wirtanen otti mut ja Pepen silloin sellaiseen biisinkirjoituskouluun, että osattiin erottaa jyvät akanoista. Ja mun mielestä se toimii tosi hyvin. Ku va : V i l l e Ju u ri k ka l a The Local Band on tähän mennessä ollut Ollille neljän päivän projekti. tiin, kun Reckless Love ei tuntunut etenevän mihinkään suuntaan. Bändistä oli juuri kuollut laulaja ja olit astumassa hänen saappaisiinsa. Pari viikkoa myöhemmin meitsi oli Tukholmassa. Bon Jovit, Kissit, Def Leppardit ja Van Halenit on kuunneltu silloin niin juurta jaksain. Mitä kautta ylipäätään päädyit Crashdïetiin. Se oli aika shokki, kun Dave Lepard löydettiin kuolleena. who the fuck knows. Ymmärrettiin, millainen on hyvä tämän genren biisi. Olin valmis tekemään mitä vaan sen eteen. Olin miettinyt asiaa pitkään ja sitten yhtenä epätoivoisena iltana kirjoitin sähköpostin, että mites olis. Mutta sen verran paleli, että kaikki pseudonyymit ja tollaset oli käytössä. Uransa alkuvaiheessa oleva kuopiolaispoika jo aiemmin levyttäneen ruotsalaisbändin keulille. Mutta ei se vaan toiminut. Eikö päätä palellut. Meillä on uusi levy, joka on meidän vahvin tähän mennessä. Siitä löytyi uusi voima koko tekemiseen. Silloin oli olo, ettei halunnut antaa itsestään kaikkea. Ja musa on sen mukaista
Onko tämä ongelma. Jengi on pystynyt näkemään ulkokuoren alle. Bändi elää kiehtovaa symbioosia todellisuuden ja hard rock -haavemaailman välillä. Kun niitä sanoja sieltä lukee, niin nehän on hengennostatusta. Tuskin black ”Siinä vaiheessa, kun naama näkyy aktiivisesti, niin olet julkista omaisuutta.” Reckless Love on päässyt urallaan hienoihin maisemiin. Toi on ihan lost cause! Ei tollaiselle kannata enää edes vittuilla, ei se ymmärrä parantaa tapojaan kuitenkaan. – Nykyään ei uskalleta tulla sanomaan päin naamaa. Maailma on muuttunut 80-luvusta melkoisesti. Eikö sillä olekaan perseettömiä nahkahousuja koko ajan. Kyllähän jo silloin David Lee Roth vittuili Quiet Riotin jäbille, että niiden Jaska-pullossa lavalla on ice teata ja lauletaan tytöistä, mutta ollaan oikeasti perheellisiä isiä. Se on edelleen ihan käsittämätön voima. No, ei tietenkään ole. Rempseä hard rock -muoti on kautta aikain ärsyttänyt vaatimatonta ja joukkoon hakeutuvaa suomalaista rahvasta. – Naapurini, kollegani ja kahviklubini jäsen, Mokoman Marko Annala kertoo aina juttua, kun W.A.S.P. Millaisia vaikutuksia tv-julkisuudella on. Onko meillä koko ajan bileet. oli Suomessa 80-luvulla ja niiden keikkabussi törmäsi hirveen. Se on ihan teatteria, stand up -komiikkaa oikein alleviivataan. Miten on vältettävissä, että kliseistä tietoisena huumori ei ota ylivaltaa musiikista. Toisaalta ei mulla ole mikään tarve olla myöskään mikään ryyppäävä sika. Onhan siellä ihan järkyttävä määrä niitä, jotka leimaa vain ulkonäön perusteella. Olen lukenut itsestäni aika koomisia heitterikommentteja. Nyt jos ihmiset julkisella paikalla tietää kuka mä olen, niin varmaan ne vittuilijat ei enää vaivaudu. En halua väkisin ylläpitää sellaista imagoa. Yksi haastattelija kysyi, onko meidän elämä oikeasti sellaista. – No, Steel Panther tekee siitä pelkkää läppää. Uran alussa sai kuulla kyllä vittuilua. Kun tuolloin rockbändit sekoilivat autuaasti, se oli villiä ja vapaata elämää. Teatraalisen imagon luominen oli paljon helpompaa. Se oli aivan kauhea järkytys! Verkkareissako se matkustaa. Vaikka onneksi suvaitsevaisuus on sentään tänä päivänä sen verran vallalla, ettei kai enää kukaan saa pataansa sen takia miltä näyttää. Olen nähnyt siitä itsekin my fair shareni. – Luulen, että tässä on aika kullannut muistot. – Todellakin. Siitä oli valokuva Suosikissa, kun Blackie Lawless oli ilman meikkejä verkkareissa siellä tien poskessa. En usko, että se on 80-luvulla ollut niin överiä mitä tarinat kertoo. Ei tarvitse sinänsä esittää mitään maitopoikaa. Siinä vaiheessa, kun naama näkyy aktiivisesti, niin olet julkista omaisuutta. Nyt jos tapaillaan samaa menoa, se näyttäytyy pikemminkin itseironisena viitteenä menneisyyteen. Ihan samalla lailla käytän alkoholia kuin suurin osa muistakin muusikoista. Mutta ärsyttääkö näyttävyys vieläkin näin teoriassa sivistyneempinä aikoina. Siihen aikaan se imagon luominen oli paljon isompi ja tärkeämpi juttu. K u v a: V il le Ju u ri k k al a 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu haast_olli herman_b.indd 26 5.2.2016 14.32. On varmasti eletty dekadenttia elämää ja kyllä mä voin sanoa, että eletään sitä nykypäivänkin maailmassa enemmän kuin tarpeeksi. – Miettii jotain sanoituksia meidän uudelta levyltä, niin siellä on aika paljon partybiisejä. Loppuviimein se on yksi vitun hailee mitä yrität esittää tai tehdä, ihmiset ottaa sen aina omalla tavallaan. – Kaikki nämä Törkytehtaat ja muut on ihan laskelmoitua viihdettä. Olet esiintynyt televisiossa muun muassa Kuorosotaja Tähdet, tähdet -ohjelmissa. Ei musta sellaista saa, vaikka julkisuuskuvan kautta sellaisen käsityksen on voinutkin saada. On tullutkin hyvää palautetta, että jumalauta: sähän olet oikeasti ihan järkityyppi! Hä, jotain mulkkuako sä odotit. Mä olen jutellut ihmisten kanssa on the road ja osa jengistä pitää sitä bändiä ihan täytenä totena. Mun mielestä viimeistään tänä päivänä kaikilla pitäisi olla vapaus valita miltä näyttää. Takavuosina siitä hyvästä saattoi saada pikkukaupungin raitilla turpaansa. Keskustelua se herättää edelleen ja huvittavissa mittakaavoissa. – Tunnettuus on parantunut huomattavasti. Mummot voi tulla vetämään hihasta lihatiskin jonossa ja onnittelemaan hyvästä vedosta. Kaikki noi ohjelmat, joissa olen tähän mennessä ollut mukana ovat tuoneet lähemmäksi sitä rahvasta
MSP tulostus.indd 27 4.2.2016 14.52
Meillä on ollut vielä nousujohteinen kehitys koko ajan varsinkin Briteissä. Päästiin pyörimään Whisky A Go Go’ssa, Rainbow’ssa ja ties missä. Mutta olen mä nähnyt strippareita ennenkin. – Se jää nähtäväksi. Samaan aikaan äänitettiin puolihuolimattomasti The Local Bandin ep ja tehtiin yksi keikka Japanissa. Reckless Loven keulilta tuskin jäädään eläkkeelle. – The Local Bandin kiertuetahti on keikka per vuosi. Olisiko tällaisella musiikilla edes voinut tehdä pitkää uraa Suomessa. Sitä ei voi itse valita mistä muistetaan vai muistetaanko enää ollenkaan. – Niin vittumaista ja raskasta kuin ulkomailla rundaaminen onkin – siinä täytyy nähdä oikeasti paljon vaivaa ja joutuu pistämään siihen oikeasti omia rahojaan kiinni – niin näkisin sen silti überpositiivisena juttuna ja jatkumona. Mikään ei ole ikuista. Voisin käyttää esimerkkinä Teräsbetonia, jossa oli Manowar-henkeä suomeksi ja oli camp-henkeä. – Mullehan The Local Band on täysin sivuprojekti. Kuinka välttämättömiksi koette ulkomaankuviot ylipäätään. 26. – Hankala kysymys. Suomessa sen olisi voinut nähdä aika nopeasti. – Kun ensimmäistä levyä tehtiin, niin ainakin kahden käden sormilla laskettava määrä tuli ehdotuksia, että tehtäisiin nämä biisit suomeksi. Vaikka onhan siinä viisi alastonta stripparia. On inspiroivaa laulaa sellaista ja nähdä miten ihmiset saa siitä kiksejä. Mutta pääsettekö itse oikeasti nauttimaan tästä illuusion rakentamisesta, koska se on teille myös työntekoa. Ja kyllä: me nähtiin ne alasti. Varsinkaan uudella videolla ei olla lähdetty hakemaan mitään sellaista utopistista hommaa. Se on paluuta siihen pikkupoikahetkeen, kun ekan kerran sai soittimen kouraan ja pääsi esittämään jollekin, että näin se homma tehdään. Nyt levy-yhtiön ennuste neljä vuotta sen jälkeen on, että jos levy myy 3000 kappaletta, me ollaan helvetin tyytyväisiä. Kyllähän se melkein fakta on, että suurin osa ihmisistä joutuu tekemään sitä kahdeksasta neljään duunia samalla ja bänditoiminta on kiva harrastus siinä sivussa. Varmasti joo, olisihan se ollut sellainen camphenkinen läppä, mikä oli Reckless Lovella jo muutenkin siinä vaiheessa. Ensimmäinen levy oli järkyttävän kokoinen hitti. Tulee ainakin jotenkuten toimeen ja saa tehdä sitä mitä rakastaa. Värjään tukkaani syystäkin vaaleaksi. Ja hyvä niin. Sata vuotta eteenpäin, niin tuskinpa Reckless Lovea muistetaan. Mutta kyllä mä koen, että varsinkin uudella levyllä ollaan rehellisimmillään kuin mitä tämän meiningin kanssa ollaan koskaan oltu. Simppeli soittovideo on tulossa. Oltiin Santa Monicassa ja Venice Beachilla. Myi varmasti platinaa, mutta nykyään niiden touhu on aika hiljaista. Miettii vaikka Alexi Laihoa, joka tehnyt mitälie kymmenen albumia tai Jussi 69:iä, joka on tehnyt musaa 80-luvun lopusta. Mutta ei ole vaihtareita. Siinä on siisteintä se, mitä Reckless Lovella ei tulisi tehtyä, eli soittaa kokonainen keikka just niitä omia favourite-covereita. Kun miettii jotain Beautiful Bombin videota, niin onhan se törkeys siinä iso aspekti. tammikuuta 2016 Reckless Loven treenikämppä, Akaa K u v a: A J Sa v o la in en Soundi-haastattelu > haast_olli herman_b.indd 28 4.2.2016 10.07. Ja sama näkyy kaikessa muussakin. Suomeksi se olisi voinut olla huikea piikki, mutta äkkiä oltaisiin myös sammahdettu. Sitä fiilistä ei saa enää Reckless Loven kanssa. Tuskin black metal -bändejäkään koko ajan vituttaa.” Menetettyjä tapauksia. Ei mulla ole sellaista toivetta. Olihan se sellaista omien unelmiensa turismia. Mistä haluat, että Olli Herman ja Reckless Love tullaan joskus bänditoiminnan jälkeen muistamaan. Ei se ihan kauheaa tyhjiötä pääse täyttämään. Reckless Love oli puoli vuotta keikkatauolla, kun tehtiin uutta albumia. Kuinka pitkään näet realistiseksi jatkaa nykyistä uraasi. Nykyään on muutenkin synkät ajat muusikoille ja alkuvuosi on ollut hirveää vyörytystä näiden kuolintapausten myötä. Silloin olisi ehdottelijoiden mielestä ollut varma instant-hitti. Hyvähän se olisi olla joku duuni varasuunnitelmana meikäläiselläkin. 28 SOUNDI metal -bändejäkään koko ajan vituttaa. Koska ymmärrätte musiikkinne estetiikan päälle, olette nähnyt vaivaa panostaaksenne siihen. Musta on helvetin kivaa näin venyttää sitä unelmaa. Päinvastoin. Animal Attraction myi kultaa fyysisissä kappaleissa eli yli 10 000 levyä. Se on ihan sopiva tahti sivuprojektille. Rahvaan nuiva suhtautuminen ei aio muuttaa Olli Hermanin suhdetta räisky vään ulkoasuun. Siitä syntyy positiivinen kierre. Ala on uudistunut jo Recklessin elinkaaren aikana ihan helvetisti. On tämä sen verran ammattimaista touhua. Etkö saa tarpeeksi hard rockista Reckless Lovessa. Se on hauska läppä. Tosin ei sellaista tyhjiötä ole päässyt syntymäänkään. Ne hommat otti multa se Japani mukaanlukien yhteensä neljä päivää. Bändit on pakotettuja rundaamaan koko ajan mikä tarkoittaa sitä, että tarjontaa on ihan helvetisti eli jengillä on yhä vähemmän rahaa ostaa nii”Onko meillä koko ajan bileet. Näyttävät videot antavat ymmärtää ison maailman glamourista. Kyllä musamaailman realiteetit tulee vastaan ennen sitä. Millaista tyhjiötä The Local Band elämässäsi täyttää. You know what I mean. Se on ammattimuusikoiden paluuta autotalliasteelle. tä lippuja. Aika harva bändi pääsee nykypäivänä tekemään neljättä levyä, puhumattakaan siitä, että ihmiset olisi oikeasti vielä kiinnostuneita. En ole ikinä nähnyt, että sellaisilta bändeiltä kysytään, onko sun elämä aamusta iltaan yhtä tuskaa vai onko toi feikkiä. En halua vieläkään mennä töihin kahdeksasta neljään. Mä inspiroidun hauskanpidosta. Okei, ei ne bileet siellä olleet ehkä ihan sellaiset kuin 80-luvulla, mutta siellä käytiin. Vitut siitä, meillä on hauskaa nyt. Se on ihan järkyttävä lasku. – Kyllä me käytiin ihan oikeasti Losissa kuvaamassa ne musavideot Animal Attraction -levylle. No, ei tietenkään ole. Eikä siinä ole mitään pahaa
Hinta 2000 €/pr OPTOMA GT5500 loihdi elokuvateatteri kotiisi helpoimmalla tavalla. Aseta Optoma GT5500 vain 20cm päähän seinästä ja saat 2m leveän FullHD kuvan. Hinta 1559 € KATSO LISÄTIEDOT TUOTTEISTA www.audiokauppa.fi Audiokauppa tulostus.indd 29 4.2.2016 15.39. CAMBRIDGE AUDIO G5 ehkä maailman paras bluetooth-kaiutin Tule ja totea itse! Värit: titaani ja kulta. Hinta 349 € KEF R500 huikea lukuisia testivoittoja kerännyt lattikaiutin, 4 eri värivaihtoehtoa
Korvamatoja generoimassa 30 SOUNDI K u v a: Te em u Le in o n en stam1na-taitto_e.indd 30 3.2.2016 14.29. Teksti: Timo Isoaho Kuusi vuotta sitten Stam1na teki rohkean pakkolaskun ilmastonmuutoksen ja kulutuskulttuurin kirojen maailmaan. Lemiläiskoplan uutuusalbumi Elokuutio ei ole suoraa jatkoa Viimeiselle Atlantikselle, mutta korvamatojen komentama maapallo on edelleenkin arvaamaton paikka
Eletään marraskuu ta ja Joensuun kupeessa Lehmossa sijaitsevan SF Sound studion sisuksiin joitakin viik koja aikaisemmin vetäytyneen Stam1 nan muusikot puskevat hommia täy dellä höyryllä. Nauhoitimmehan albumia van hassa hirsitalossa bändin kotiseudulla itäisessä Suomessa ja meitä paimenta maan oli kiinnitetty varsinainen itämai den tietäjä, Stonesta tuttu klassikkouk ko, nauraa Hyyrynen. Tällä kierroksella teidän ei siis ole enää tarvinnut ujostella tätä legendaa rista Helsingin herraa. – Jos Tuunela päätyisi tuottajaksem me niin voisin ainakin palauttaa hänen piponsa. Stonen maineikkaan logon käsi varteensa ikuistanut Hyyrynen, Olkko nen, basisti KaiPekka ”Kaikka” Kan gasmäki, rumpali Teppo ”Kake” Velin ja kosketinsoittaja Emil ”Hippi” Läh teenmäki työskentelivät tämän tarkka korvaisen studiovelhon kanssa ensim mäisen kerran jo syksyllä 2007. Mutta voisitteko kuvitella tekevän ne seuraavan albuminne vaikkapa Arto Tuunelan tai Matti Mikkolan kanssa. stam1na-taitto_e.indd 31 3.2.2016 14.29. – Studioaikaa on jäljellä viikon ver ran. Bogrenilla tuntuu olevan kyky korostaa bändin kuin bändin vahvuuksia. Yhtymäkohtia kuuden vuoden takaiseen Viimeinen Atlantis -levyynkin saattaa löytyä. Pikkuisen tahtoo olla kiire, mutta eiköhän tästä selvitä maaliin asti, ker too kitaristi Pekka ”Pexi” Olkkonen. Tekeminen on nyt tuntu nut... Paikka S ysimustan kouran kuris tuksessa kärvistelevä EteläSuomi saa niskaan sa silkkaa vettä, mutta muutaman tunnin juna matkan päässä maa hoh taa ilahduttavan valkoi sena. Stam1nan seitsemännen studioalbu min nauhoitusaikataulussa ei ole jous ton varaa, sillä örebrolaista Fascination Street studiota isännöivän Jens Bog renin miksausurakan on määrä käyn nistyä joulukuun alussa. kyykkäsi saman tien, Kangasmäki muis telee. – Se oli Purple Flyn ensimmäinen ja viimeinen levytysrupeama. – Eipä niin. – Ai niin, kysyitkö sinä jotakin. Lemi läisessä Purple Fly studiossa suoritet tujen sessioiden hedelmä Raja ilmes tyi talvella 2008. Viimeisten Stam1nalevyjen – Elokuutio mukaan lukien – pääyhteistyö kumppanit tottelevat nimiä Miitri Aal tonen, Joe Barresi, Janne Saksa ja Janne Joutsenniemi. – Rajan tekeminen tuntui aluksi hur jalta. – Meillä on vielä nauhoitukset kes ken, mutta odotan jo nyt aivan älyttö mällä innolla Jensin näkemyksien kuulemista. Ja silloin se myös käynnistyy – onhan muun muas sa Opethin, Amon Amarthin, Paradise Lostin, Devin Townsendin, Mokoman, Amorphisin ja monien muiden kanssa mainetekoihin yltäneen ruotsalaistai turin aikataulu hakattu kiveen. Vaihtelua on siis riittä nyt. Arto ja muut, pitäkää hän puhelimet päällä! SOUNDI 31 Stam1nan tuoretta Elokuutio-albumia voi kutsua esimerkiksi Blade Runner -heviksi. * ) ...korvamato (paracordius acusticus spermium) on tietoisen dna:n kaltainen elämänmuoto, joka kykenee muuttamaan nopeasti lähdekoodin muodossa olevaa perimäänsä... Niin tosiaan, Stam1nan tuottajan ei tarvitse missään nimessä olla ehta metallijätkä. Stam1nan toinen yhteiskumppani, maaliskuun puolivälin tietämillä il mestyvän Elokuutiopitkäsoiton ää nittäjä ja tuottaja Janne Joutsenniemi, onkin sitten hieman tutumpi herras mies. – Saikkosella (Tuomo, Sakara Re cordsin ylijohtaja) on hyvät suhteet Jensiiin, ja kun hänen pestaamisensa tuli mahdolliseksi, niin siitä piti ottaa riemuiten koppi, laulajakitaristi Antti ”Hyrde” Hyyrynen sanoo. Kävi nimittäin niin, että varas tin sen häneltä Karmarockissa viime ke sänä. Ja jos minä sain päähineen, niin Herra Ylppö sai meiltä läksiäislahjaksi jotakin aivan muuta: nimittäin puus ta veistetyn, hyvinkin miehekkään, suorastaan elimellisen pullonavaa jan, hymyilee Hyyrynen. No, aivan kuin me olisimme kaik kien näiden vuosien jälkeen hypänneet täsmälleen perseen muotoiselle satulal le ja lähteneet saman tien kunnon lau kalle, kuvailee Kangasmäki
Onneksi sävellys, tai sähellys, on sentään omaa käsialaa. Työn alla on Elokuution päättävän Valhe-kappaleen melodinen kertosäe, jossa lauletaan muun muassa Kheopsista ja vähän muistakin pyramideista. – Jätimme nyt tuollaiset skabat sikseen, sillä minulla on vieläkin huono olo SLK:n jäljiltä! Itse lukeudun sekaruokavalion kannattajaksi, mutta ryhmästämme löytyy ruokailuun ja etenkin raaka-aineisiin huomattavasti tervehenkisemmin suhtautuvia hahmoja, kertoo Hyyrynen. Saikkosta ei enää lasketa, sillä mieshän vierailee Stam1nan levyillä harva se kerta. – Perkele! Luulin jo päässeeni Valheen moodiin, mutta tämän numeron oikeanlainen tulkinta onkin aivan saatanan vaikeaa. Muuten kaiken muun lisäksi myös hävettäisi! ”Vituttaa” ei ole ainakaan liian vahva termi, kirjoittaahan Hyyrynen Stam1nan studiopäiväkirjassakin seuraavasti: ”Laulaminen on typerää, pikkutarkkaa pelleilyä. Kaksi tuntia kestävän ”yritys ja erehdys” -projektin jälkeen purkissa on viisi sanaa. Hävettävää, stressaavaa ja Vaikka halukkaita Stam1nan edustajia miksaaja Jens Bogrenin kahvattoman oven takana olikin, ei työskentelymetodeistaan tarkalle ruotsalaiselle ollut vastaan väittämistä. Sitten on työnteon aika, mikä tarkoittaa jo kerran mainittua ”täyttä höyryä”. Lisäksi Insomniumin rumpali Markus ”Druidi” Hirvonen kiikutti meille Jack Daniel’s -pullon ja olenkin laulanut muutaman sanoitusrivin Lemmyn tuoksuisena. Onko Elokuutiorupeama innostanut mihinkään vastaavaan. – Cardinal Noire -yhtyeen Kalle Lindberg tulkitsi myös muutaman rivin, mutta muuten pidimme vierailijoiden suhteen matalaa profiilia. * ...siittiön näköinen madon kaltainen otus, jonka ulkokuori on deformoituvaa ainetta, joka voi vaihtaa olomuotoa dynaamisesti... Hän ei valitettavasti ehtinyt tänne SF Soundille Amorphisin Euroopan-kiertueen vuoksi, joten mies nauhoitti osuutensa tien päällä – tarkalleen ottaen Pariisissa, kertoo Kangasmäki. Entä nestetankkaus. Mutta vain muutaman! Otetaanpa aasinsilta juuri mainituista kollegoista: Diablon laulajakitaristi Rainer Nygård vieraili jo aikoinaan Stam1nan Uudet kymmenen käskyä -kakkoslevyn Viisi laukausta päähän -kappaleessa, mutta Amorphis-multakurkku Tomi Joutsen on joutunut odottamaan vuoroaan näihin päiviin asti. 32 SOUNDI K u v a: Te em u Le in o n en stam1na-taitto_e.indd 32 3.2.2016 14.29. Niissä juonissa onkin punomista, sillä Elokuutio sisältää esimerkiksi sekvenssiraitoja huomattavasti aikaisempaa enemmän. K ello käy jo alkuiltaa ja Stam1nan on tarkoitus saada vielä tämän studiopäivän aikana purkkiin vaikka minkälaisia raitoja. Yhteistyö sujui tästäkin huolimatta jouheasti. Elokuutiolla hän on kuitenkin äänessä, nimittäin mainiossa Meidän kaltaisillemme -kappaleessa. – Jos tarkoitat prosenttijuomia, niin niitä on kumottu erittäin maltillisesti, vaikka käväisimmekin Kerubissa Diablon ja Amorphisin keikoilla kunnon irtiottojen merkeissä. Se on tauon paikka. Nyt vituttaa. Lyhyt eväshetki alkaa siis olla lopuillaan, mutta ruoasta puheen ollen: edellisen SLK-albumin nauhoitusten aikana Hyyrynen ja Kangasmäki yltyivät koko session mittaiseen pizzansyöntikilpailuun ja räiskäleitä sitten hupenikin aivan tolkuton määrä. – Tomin vierailu on todella mahtava juttu, sillä herrahan on Suomen parhaita hevisolisteja. Hyyrynen on puolestaan vetäytynyt punaisena palavan valon äärelle, pienen pehmustetun kopin sisuksiin. Olkkonen hahmottelee ja harjoittelee seuraavana päivinä taltioitavia kitarasooloja omassa sopessaan, kun taas Kangasmäki ja Lähteenmäki punovat juonia kosketinsoittajan tietokoneen äärellä
Lähdimme nimittäin eräänä iltana tutustumaan Örebron yöelämään ja seuraava työpäivä valkenikin sitten turhan aikaisin. Kumarruin sitten kohti tätä roskista ja minultahan meinasi lentää laatta saman tien. Minä selvisin kopista ulos vartissa, mutta Antti joutuu kiemurtelemaan siellä viikkokausien ajan! Ettei aika kävisi pitkäksi, kaksi Stam1na-kasvoa on startannut myös punkprojek tin Eläköön Elämä. – Eläköön Elämä esiintyy julkisesti ainoastaan lappeenrantalaisessa Lucky Monkeys -ravintolassa, siis Apinassa, aloittaa Hyyrynen. Siis muun muassa. – Saapa muuten nähdä, mitä Hynynen diggaa laulukopin tunnelmasta. Tuumimme, että siinä on visio, anna mennä, kertoo Hyyrynen. Olimme kieltämättä melko nöyriä poikia, kun Jens tuli karjumaan viereen, että guys get up, let’s work, basisti nauraa. Minuuttipeliksihän se lopulta meni, kertoo Hyyrynen. Repeämisen syy selviää pian. Kangasmäki pitää useimmiten käsissään kuusikielistä, mutta myös häneltä taittuvat rumpuja lauluhommat, itsestään selvien bassoosuuksien lisäksi. – Ensinnäkin, sellaista vaaraa tuskin on olemassa. – Siellä huomasi välittömästi, että ukko on aivan äärimmäinen ammattilainen. Samalla basistin kasvot vääntyvät melkoiseen irvistykseen. Jens ei nimittäin päästä artisteja studion tarkkaamoon lainkaan tietyssä työvaiheessa ja ovi ilman kahvaa on siinä suhteessa verraton apuväline, hymähtää Kangasmäki. Ja bassoa. Paikalla ovat myös Hyyrynen ja eräs täysin viaton luontokappale – bassotaiteilijan koira. Varsinkin, jos sävellät, sovitat ja sanoitat omat laulusi. Mieleen ei tullut muutamien lievien balanssisäätöjen lisäksi kummempia parannusehdotuksia. Esimerkiksi Kakka-hätä 77:n tyylistä keskitempoisen melodista punkrockia soittava Eläköön Elämä ei ole muutenkaan aivan se tavallisin rockorkesteri. Tuollaiseen verrattuna Stam1nan metodi on toki aivan toisenlainen. Hyyrynen puhkeaa nauruun. Uusimman laulumme nimi on Löysät pois ja nukkumaan ja se kertoo hurjasta tapaninpäivän illasta, kertoo Kangasmäki ja jatkaa: – Aiomme myös jossakin vaiheessa nauhoittaa kappaleitamme, ja studiolaitteisto pystytetään tietenkin Apinan uumeniin. Toisinaan hän laulaa. Siinä sivussa hän ehti antaa käsittelyn myös Hyyryselle ja Kangasmäelle. Vaivaannuttavaa ja kiusallista, kaikille osapuolille. Tuntikausia myöhemmin, siellä aamuviiden kulmilla, SF Soundin viimeinenkin valo sammuu. Hahmoista puhutaan tietenkin heidän oikeilla nimillä ja esimerkiksi Hynysen Jouni seikkaileekin Eläköön elämän diskografiassa. – Bogrenista on kuulunut tylyjäkin kommentteja ja kerran pääsi se tylyttämään meitäkin. Myös Bogren suoriutui uuden Stam1na-materiaalin käsittelystä sovitussa aikataulussa. Miten viimeisteltyjä kappaleenne olivat ennen studiota tällä kerralla. Pulkkinen taas toimii basistina. Entäpä sitten jos Eläköön Elämälle tapahtuu ”teemubergmanit” ja suosio alkaa nousta kohisten. – Yhtyeemme kaikki kappaleet kertovat Apinassa sattuneista tositapahtumista, lähinnä erilaisista toilailuista. Henkeen ja vereen Apinan miehiä I han kuin Hyyrysen Antilla ei olisi muutenkin tarpeeksi tekemistä. Millainen levy Elokuutio teidän mielestänne on. ELÄKÖÖN ELÄMÄ * ) ...erittää hermostoa väliaikaisesti lamaannuttavaa Tizadinia (5-KloroN-(4,5-dihydro-1 H-imidazol-2-yl) bentso[c][1,2,5] thiadizol-4-amiinia)... M uutamaa viikkoa myöhemmin Soundi löytää itsensä Lappeenrannasta. vanhanaikaisen kulunutta viestintää. Kello kiitää jo seuraavan vuorokauden puolella, mutta laulunauhoitukset jatkuvat tiiviisti. No, menin sitten tässä eräänä päivänä vetämään vähän taustalauluja... Puhutaan sen sijaan vaikka musiikista. Levyn nauhoitukset valmistuivat kuin valmistuivatkin aikataulussa, mutta melko tarkalle homma kuitenkin meni. – Kukin tyylillään. Mutta ajatuksen tasolla: jos vaikkapa Provinssi haluaa Eläköön Elämän artistikattaukseensa, niin sitten heidän täytyy rakentaa Apinan replika Törnävänsaarelle. Miettikää asiaa: kuka muu tekee tuon vakavuusasteen itsensäpaljastamista työkseen. Heti meidän jälkeemme tänne SF Soundille on tulossa eräs suosittu lappeenrantalainen yh– Voi jumalauta! Antti on sylkenyt kopin kulmassa olevaan avonaiseen roskakoriin limaa jo monen viikon ajan. Tammikuun puolivälin lauantai näyttäytyy aivan tolkuttoman kylmänä, mutta viis miinus kahdestakymmenestäviidestä, sillä istumme Kangasmäen viihtyisässä olohuoneessa höyryävien kahvikupposten äärellä. Että miksauksen pitää kuulostaa juuri sellaiselta. Räväkässä ryhmässä vaikuttavat myös Stam1na-kollega Kai-Pekka Kangasmäki sekä Viljami Rings ja Tuomo ”Jorma22” Pulkkinen. Kun oksennusrefleksi meni ohi, mieleni valtasi suunnaton säälin tunne. Valhe on nauhoitustensa osalta valmis. – Eiväthän sävellykset ikinä peruskallioon kaiverrettuja ole. Nyt listaan voi lisätä myös Eläköön Elämä -punkyhtyeen. SOUNDI 33 K u v a: Ti m o Is o ah o stam1na-taitto_e.indd 33 3.2.2016 14.30. Rings on ryhmän varsinainen solisti, mutta välillä hänkin näyttää eksyvän rumpupatteriston taakse. – Käväisimme Örebrossa miksauksien aikana. SLK-sessioiden aikanahan jotkut biisit muuttuivat vielä viime hetkellä, aiheuttaen jokusenkin harmaan hiuksen – tai niin te ainakin kerroitte. Emme todellakaan kirjoita viimeisissä valmistavissa treeneissä nuotteja, että tässä on sitten biisi, vedä täsmälleen ohjeiden mukaan. Emme olleet huolissamme ammattimiehen työn jäljestä, mutta pitihän se legendaarinen kahvaton ovi sentään kokea. On Stam1nan levytykset, videohommat, kiertueet ja muut kiireet, on Wöyh!-yhtyeen levytykset, videohommat, kiertueet ja muut kiireet, on muun muassa ohjaus-, käsikirjoitusja leikkaustöitä mediayhtiö Medialouhoksessa ja niin edelleen. Jens saattoi esimerkiksi todeta, että ”tästä Kuudet raamit -kappaleesta tulee mieleen tilanne, että joku ajaa ralliautolla kahtasataa kanjonin pohjalla”. Siellä nimittäin tuoksahtaa vähän kuolemalle. tye, joka aikoo vähän ”katsella uusia kappaleita”, siis studiossa. Jannelle tilattu auto odottikin sitten jo studion pihalla, mutta hommat olivat edelleen kesken. Edellisenä iltana kamppailtu Saipa– Blues-ottelu haukkaa osansa keskustelusta, mutta pian tarinointi kääntyy kohti Elokuutiota. – Joutsenniemi poistui Joensuusta komeasti lentokoneella. Se siitä, tauko on taas ohi. Usein aihioiden viimeiset koukerot selviävät vasta studiossa, lisää Kangasmäki. Soundin näköja kuulohavaintojen perusteella Hyyrynen toimii pääasiassa rumpalina, mutta mies tapailee välillä myös kitaraa. Lähinnä stripparit – siis jos he säveltäisivät ja soittaisivat taustalla soivan klubihittinsä, pystyttäisivät rautatangon omaan olohuoneeseensa ja vetkuttaisivat hanuriaan sukulaisilleen.” Ei siis kiusata solistia kysymyksillä laulamisesta
– Sanoitusten suhteen vertailu on paljon helpompaa. Lähdetäänpä liikkeelle lainaamalla Wikipediaa, joka kertoo seuraavaa: ”Elokuutio (lat. eloquentia) tarkoittaa sujuvaa ja vakuuttavaa puhetapaa. Minähän olen ammattini puolesta todella kiinnostunut ihmisten vakuuttamisesta, esimerkiksi puheen avulla. Elokuution tuottajaksi pestattiin Stam1naa studiossa jo Raja-albumia tehdessä käskyttänyt Stone-maestro Janne Joutsenniemi. vie kuulijansa pimeälle ja arvaamattomalle vuoristoradalle, kuvailee Hyyrynen. – Onpa muuten todella vaikea verrata Elokuutiota mihinkään aikaisempaa pitkäsoittoomme. No, ei päätynyt. – Elokuutiolta löytyy todella monia tasoja ja tarinan käänteitä. Jos otan ihan konkreettisen esimerkin, niin olen viime aikoina miettinyt esimerkiksi välispiikkien kehittämistä, aloittaa Hyyrynen. H yyrynen on oikeassa. Löytyykö Elokuutiolle sukulaissieluja vanhempien Stam1na-levyjen joukosta. * ) ...biologinen monistaja luo hiili-pii-ketjuista modulaarisen ulkokuoren madolle... – Tunnelma on kieltämättä synkän melankolinen, mutta tämä ei tarkoita mitään itkeskelyä a-mollien tahdissa. Avaanpa tässä yhtä puolta: nykyäänhän on kaiken maailman whats app -keskusteluryhmiä ja mielettömiä somesysteemejä, joiden avulla ison kaveripiirin kanssa keskusteleminen, tai sen manipulointi, on mahdollista. – Kun Janne aikoinaan varmistui albumin tuottajaksi, niin pohdin Rajakakkosen syntymisen mahdollisuutta. Antti Hyyrystä ei laulujen purkittaminen studiossa juuri inspiroi, mutta muuten levyn kasaaminen sujui leppoisissa merkeissä. Misantrooppisena, nihilistisenä ja ehkä myös ripauksen optimistisena tekstittäjänä epäilen vahvasti, että monet fanit tulevat rinnastamaan Elokuution tarinan Viimeiseen Atlantikseen. 34 SOUNDI SOUNDI 35 – Se taitaa olla kokonaisuutena jopa synkempi kuin SLK, vaikka Stam1nalle tunnusomaista musiikillista leikittelyä ja ilottelua toki löytyykin, Kangasmäki aloittaa. Viimeinen Atlantis ja Elokuutio ovat ehdottomasti eräänlaisia sukulaissieluja, vaikka toiselta suunnalta katsottuna levyjen tarinat poikkeavat toisistaan hyvinkin selvästi. Levyltä löytyy niin paljon aivan uudenlaisia juttuja, lisää Kangasmäki. Biisimateriaali määritti sen, että levystä tuli jotakin aivan muuta – tuli futuristista Blade Runner -heviä ja toki paljon muutakin, naurahtaa Hyyrynen. * ) ...korvamato saa energiaa ihmisen lämmöstä, soluista ja solujen tuottamasta energiasta sekä hermoissa kulkevasta sähköstä... Että päätyyköhän Elokuutiolle ehdotonta, suoraa, tiukkaa ja kuivaa nakuttelua. Ne yksilöt, jotka osaavat käyttää eri kanavia ja keskustelutaitoja hyödykseen, voivat tehdä äärimmäisen isoja, ja miksei myös pahoja, * ) ...parasiitti kopioi välittömästi lähdekoodinsa osaksi DNA-ketjua ja valjastaa ihmisen solut toimimaan hajautettuna laskukoneena... K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Te em u Le in o n en K u v a: Te em u Le in o n en stam1na-taitto_e.indd 34 3.2.2016 14.30. Enkä nyt tarkoita tätä tanskalaisyhtyettä vaan sitä, että D.S.M. Sen avulla voidaan ilmaista voimakkaita tunteita vaikuttavalla kielenkäytöllä ja niin, että puheen vastaanottaja vakuuttuu.” – Elokuutio-termin esitteli suomen kieleen Juhana Torkki, teoksessaan Puhevalta (2006). Synkkyyttäkin on niin monenlaista: esimerkiksi akrobaattinen D.S.M.-biisi on kautta linjan silkkaa Disneyland after dark -osastoa
– Joidenkin taloustieteilijöiden mukaan maailmaa kohtaa ennennäkemätön talousromahdus vuonna 2017. Tässä tapauksessa korvamato on leikkisä kutsumanimi eräänlaiselle biomekaaniselle viestintävälineelle, joka kiinnittyy ensin ihmisen kuuloelimiin ja ottaa sen jälkeen kyseisen henkilön muutkin aistit käyttöönsä, aloittaa visionääri ja jatkaa samaan hengenvetoon: – Minunhan piti ajatella ihan oikeasti, että miten tällainen laite toimisi. Lopulta elokuution ympärille kehittyy myös muita isoja asioita: esimerkiksi kokonainen vientikulttuuri ja uskonnollisia kultteja. Mutta mihin ajankohtaan albumin kertomus asettuu. Kuinka tiivis teema-albumi Elokuutio kaikkiaan on. Edellä mainitut asiat pääty* ) ...telakan avulla mato voi korjata itseään ja olla yhteydessä muihin yksilöihin langattomasti... Tarinan edetessä valitut ihmiset sotkeutuvat sen verkkoihin ja ennen pitkää elokuutio syrjäyttää tämän ihmisen kokonaan ja tekee heistä pelkkiä telakoita. – Albumilta jäi muuten pois eräs erittäin raskassoutuinen kappale nimeltään Verisateenkaari. Monisäikeisyydestä huolimatta yhdestä asiasta ei tarvitse vääntää: Elokuutio on ehta dystopia. Hyyrynen jatkaa. vät lopulta pilvipalveluun, josta ne sitten satavat meidän päällemme. Mitä vaikkapa diplomaatit ja poliitikot tekevät. 34 SOUNDI SOUNDI 35 * ) ...biologinen monistaja luo hiili-pii-ketjuista modulaarisen ulkokuoren madolle... Otteita elokuutio-korvamadon kuvauksesta (Antti ja Eljas Hyyrynen, 2016) K u v a: Te em u Le in o n en stam1na-taitto_e.indd 35 3.2.2016 14.30. He periaatteessa vain puhuvat, mutta heidän valtansa ja vaikuttamisen mahdollisuutensa on äärimmäisen iso. Elokuutio kertoo sen jälkeisestä ajasta, tarkemmin sanottuna vuodesta 2019. Albumin kansigrafiikat ja Stam1na-kulttuuriin olennaisesti kuuluvat symbolit toki tukevat kertomusta omilla tavoillaan, painottaa Hyyrynen. Stam1nan Elokuutio on kuitenkin hyvin paljon muutakin kuin ”keskustelua ja puheoppia”. Jäsentensä velikultamaisesta vaikutelmasta huolimatta Stam1nan albumien tunnelmat ovat olleet synkemmän puoleisia. Kappaleet ovat välähdyksiä sieltä täältä kokonaistarinan varrelta ja ne toimivat ihan hyvin omillaankin. Teimmekin sitten elokuution kuvitellusta toiminnasta teknisiä selvityksiä ja jopa piirustuksia! – Niin, elokuution voi kuvitella olevan ”elävä hands free -laite”, joka monistaa itseään. – Levyn tarinassa elokuutio on konkreettinen laite, joka generoi korvamatoja. – Biisit toki liittyvät toisiinsa, mutta konsepti ei ole ääritiukka. Siihen liittyy esimerkiksi oranssipukuisten hahmojen mestaamista moottorisahalla ja auringonpaisteessa hohtavia punaisia sateenkaaria. asioita niin sanotusti ampumatta laukaustakaan. Toivottavasti saamme julkaistua sen myöhemmin, sillä biisi kertoo lisää elokuution hallitseman ihmisen käyttäytymisestä
36 SOUNDI K u v a: H an n u Si lv en n o in en Rockja rytmimusiikin eri alalajien estottomana fuusiona soiva Atomirotta julkaisi debyyttialbuminsa I loppuvuodesta 2014. Uusi albumi II ilmestyy helmikuun 26. Teksti: Teppo Vapaus SUOMEN KAIKISSA KUPPILOISSA ELÄÄ Rockja rytmimusiikin eri alalajien estottomana fuusiona soiva Atomirotta julkaisi debyyttialbuminsa I loppuvuodesta 2014. päivä. atomirotta-taitto_e.indd 36 5.2.2016 10.14. Levyä seurasi noin 100 keikkaa. Levyä seurasi noin 100 keikkaa. Suosio kasvoi nopeasti ja viime kesänä Atomirotan kysyntä lähes räjähti: armottoman livebändin maineen luonut trio haluttiin kaikkialle metallifestareista hip hop -tapahtumiin. päivä. Uusi albumi II ilmestyy helmikuun 26. Suosio kasvoi nopeasti ja viime kesänä Atomirotan kysyntä lähes räjähti: armottoman livebändin maineen luonut trio haluttiin kaikkialle metallifestareista hip hop -tapahtumiin
Tuolla on ihan tajuton määrä biisejä, jotka odottaa muotoaan, Rane kertoo. – Ekalta levyltä jäi levyllinen sivuun ja sitten tehtiin uusi levyllinen, josta jäi taas puoli levyllistä sivuun. Pajulaakso on bändin konevastaava, musiikillinen moniosaaja ja hiljainen sielu, jonka media toisinaan unohtaa kuuluvan ryhmään. Kun näin taannoin Atomirotan ensi kertaa livenä, päätin alkaa taas pelata sählyä. Atomirotan identiteetti Atomirotan lähestymistapa musiikkibisnekseen on suoraviivainen mutta normit haastava. Se on tieteellinen todiste onnistuneesta Atomishowsta. Mitään laskelmoitua Atomista on turha etsiä. Mutta kun ohjelmatoimisto tarjoaa bändille juhlavaa kiertueen lopetusta Helsingin prameimmassa soittoravintolassa, paljastuu Atomirotan todellinen luonne. Kaikki bändissä laulavat. Mutta kun Ranen perustellusti liian lujalla soivan Ampegin pörinä alkaa kutitella puntteja, alkaa tapahtua. Biisien muoto elää jatkuvasti ja uutta syntyy koko ajan sekaan sotkemaan soppaa. Pieniin paikkoihin keskittynyt keikkailu on osaltaan luonut Atomirotan imagon. Yleensä mä kysyn, että oisko tämä ihan liikaa ja nuo sanoo, että ei, Rane hymyilee. ”Viime viikonloppu oli viimeinen vapaa ennen ensi lokakuuta.” Atomirotan kompakti kokoonpano suosii pieniä keikkapaikkoja, joihin tulee takuuvarmasti hikinen tunnelma. Näin kävi. Raja-aidat kaatuu Atomirotta on ensimmäinen yhtye, joka on soittanut samana kesänä raskaaseen rockiiin keskittyvällä Tuska-festivaalilla ja hip hop -vetoisessa SummerUpissa. Mikko Sarjanen kertoo, että keikka on se tapahtuma, johon kaikki tekeminen tähtää. IIalbumille ei kuitenkaan päätynyt mitään alkuperäiseltä ”toiselta levyltä”. Lopulta ska-poljentoa hyödyntävän, tarttuvan purkkapop-rallin muodon ottaneen biisin Rane esitteli bändille tyypilliseen tapaan studiolla. Pitää olla koko ajan hereillä ja muistaa hoitaa sitä ja tätä. – Musta tuntuu, että lavalle jää aina jotain, Mikko miettii. Mutta harvinaista tällainen on näinä päivinä, ja Atomirotan pirtaan sopivasti old school. Rane kertoo, että Nenä vie on sävelletty Los Angelesissa vuonna 1992, ”aika kaukana iskelmämuudista”, ja että se oli alkujaan soulja vähän myös countryhenkinen juttu. Atomirotan täydentää kitaristi ja rocklegenda Rane Raitsikka, jonka tarinan käänteet eivät kalpene edes Färding-myytin rinnalla. Kaikki sovittavat. – Soitin sitä tässä ja kysyin, että mites tämmönen. – Ehkä volyymia ei olisi ennustanut ihan näin isoksi. Sen iskelmälliset vivahteet ja häpeilemätön melodisuus tekevät Atomirotasta perustallaajalle tutumman kuuloisen. Bändi kelpaa niin pikkurikollisille kuin pikkuhiljaa porvareillekin. Meiningin aisti kyllä heti: kun Atomirotan keikkakalenteria seurasi trion alkuräjähdyksen aikoihin, saattoi arvata, että vuoden päästä tuollaisia mestoja on listassa 50 lisää ja ne ovat kaikki aivan tukossa. Itsenäisenä yksikkönä bisneksessä toimiva bändi joutuu huolehtimaan muistakin asioista kuin soittamisesta. Just kelattiin, että viime viikonloppu oli viimeinen vapaa ennen ensi lokakuuta, jolloin mä menen Bangkokiin pelaamaan lätkää. Rakenteet, sovitusratkaisut, sointukulut, melodiat, tarinat, tavut ja äänteet kyseenalaistetaan aina yhteisvoimin. – Paljon on tapahtunut niin kuin vähän ennusteltiinkin. Viittaan energian määrään. – Oli tosi nastaa, puheenjohtaja Pajulaakso komppaa. Rane summaa bändin nousukiitoa kiihkottomasti. Okei, Aurinkoonsinglen suksee heti startissa mahdollisti tämän. Rane veivaa keskittyneesti vähän kuumottava ilme kasvoillaan, Pajulaakso lunastaa takarivissä konevelhon statuksen ja Mikko on oma lukunsa. Jätkät oli, että jee jee. Vedon jälkeen keikkapaidasta voi puristaa desilitran hikeä. Bändi on saavuttanut suosionsa tekemällä sitä, mitä rockbändin kuuluu tehdä: kirjoittamalla hyviä biisejä, julkaisemalla albumin, kuvaamalla siistejä videoita singleille ja soittamalla niin paljon keikkoja kuin pystyy. Rane istuu sohvalla Atomirotan omalla, yhden huoneen kokoisella studiolla, joka on myös bändin jäsenten muodostaman Atomirotta Oy:n päämaja. Pajulaakso. Kun bändin nimi putkahtaa esille, sen kuvittaa mielessään täyteen tupatulla lähiöpubilla. Atomirotta on rakentanut nimensä puhtaasti keikkailulla. Matskua syntyy hillitöntä tahtia. Kun bändi painelee Vaasaan, se valitsee poppareiden suosiman yökerhon sijaan pienen El Gringo -kuppilan ja järkkää siellä koko viikonlopun kattavan Atomiklubin. Intohimo, läsnäolo ja helvetin hyvä kunto on murhaava kombinaatio lavalla. Päät heiluvat, kylkeä ei mahdu kääntämään, hiki virtaa ja tuopit kilisevät katon rajassa. Kesä oli aivan älytön. Tavatessani yhtyeen samassa paikassa keväällä 2014 bändi kertoi tekevänsä kahta levyä samaan aikaan. Sarjanen on alun perin Notkean Rotan hahmossa, tuolloin muovinenä naamionaan, Suomen rytmimusakentälle ilmoittautunut räppäri ja kirjoittaja, jonka lyyriset lahjat ovat verenperintöä: hänen isänsä oli tunnustettu runoilija Leif Färding, jonka myyttiseksi muotoutunut elämäntarina ei lakkaa kiehtomasta kirjallisuuden ystäviä. Mutta älyttömän kivuttomasti se myös meni, Mikko jatkaa. Biisejä Atomirotan laboratoriossa kuitenkin rakennetaan rauhassa ja valtaosa ideoista raakataan sivuun. Tuorein single Nenä vie on soinut reippaasti Radio Suomipopilla. SOUNDI 37 K u v a: Tu o m as V al ta n en atomirotta-taitto_e.indd 37 5.2.2016 10.14. Bändin musiikki ja ehkä etenkin keikat ovat yhdistäneet yhtä lailla metallikuin räppipäitä, taviksia, hipstereitä, poppareita ja punkkareita. Kaikki pohtivat biisien aiheita ja tarinoiden kulkua. Siihen asti painetaan taas, pitkän linjan lätkämiehenä tunnettu Rane miettii. Se kieltäytyy kunniasta, buukkaa kolme peräkkäistä iltaa piskuisesta punkluola Lepakkomiehestä ja kiinnittää iltamiin laadukkaat lämppäriaktit. tomirotan tiiviin ja tasa-arvoisen työryhmän muodostavat Mikko Sarjanen, Rane Raitsikka ja J
Pajulaakso ja kitaristi Rane Raitsikka. – Mä en tiennyt mitä tehdä, joten soitin Ismo Alangolle ja kysyin, Musiikkiteknologi: Ammatillinen II asteen peruskoulutus Tampereen konservatoriossa koostuu musiikkiopinnoista ja teknologiaopinnoista. Jos kiertue-elämä onkin Atomirotan ydintoimintaa, ei yhtään vähempiarvoista ole päättymätön studiopöhinä. – Mä kuiskaan jonkun idiksen mun puhelimeen peiton alla aamuyöllä. Nehän ovat kuin toimeksiantoja. – Mä tulen tänne ja mulle on jätetty lappu, jossa lukee: ”Nenä vie. – Niitä on paljon. Haastattelun edetessä Atomirotta oivaltaa, että lähes kaikki uuden levyn kappaleet ovat syntyneet samalla metodilla. Sipe Santapukin säkitys Atomirotan II-levyllä vierailevat basistin roolissa Pave Maijanen ja rummuissa peräti neljä eri soittajaa: Jukka Pojan yhtyeestä tuttu Joakim Bachmann, Ensiferumin Janne Parviainen, Apulannan Sipe Santapukki ja muun muassa Queens Of The Stone Agen ja Eagles Of Death Metalin riveissä vaikuttanut Gene Trautmann, joka on Ranen hyvä ystävä ja exkämppis. Usein ratkaisu ongelmaan on kuitenkin lähempänä kuin luulisi. Mutta jätkähän saa valmiita otsikkoja ja tari”Jos kaveri on suvusta, joka on keksinyt funkin, niin miksei sille laittaisi viestiä, että tuletko soittamaan Atomiin?” Atomirotan kakkoslevy pullistelee tunnettuja vierailijoita. Yhtyeen ytimen muodostavat kuitenkin räppäri Mikko Sarjanen, konevelho J. Alan tästä lähtien ajatella, että taas tuli uusi toimeksianto. Kaikki ovat uuden albumin biisejä, joissa on erilaisten kokeilujen kautta palattu Ranen alkuperäiseen lauseeseen, koska ne yksinkertaisesti svengaavat. Niiden ympärille on rakennettu tarinat. Fb: Tampereen Musiikkiakatemia TAMPEREEN MUSIIKKIAKATEMIA atomirotta-taitto_e.indd 38 5.2.2016 10.14. Levyn pitää kertoa tari na. Ne saattoivat vetää biisin ensin äänteillä ja lähtivät rakentamaan tekstiä vasta sitten. Kirjoita klassikko.” Sitten mä alan hommiin, Mikko nauraa. – Sä voit kirjoittaa melodiaan aivan nerokkaan lainin, jossa on oikea määrä tavuja, mutta jos äänteet ei sovi siihen, se kuulostaa ihan paskalta, Mikko kiteyttää haasteen. Me kuitenkin kelataan, että biisikokonaisuus on vitun siisti homma. Mikko toteaa, että kirjoittajalle jokaisen sananpalasen pohdinta kolmen hengen tiimissä on hieman kuumottava asetelma. – Ne on tehneet ihan samoja asioita, mitä me tehdään nyt. – Joo, Mikko pysähtyy miettimään. Ja mulla on paljon sellasia juttuja, joissa ehdin rämpyttää vain pari sointua ja sitten kuuluu, kun skidit loikkii ja repii kitaran kielistä, Rane nauraa. Nyt päädyttiin 11 biisiin, joka on ”klassinen Beatles-levyn pituus”, kuten Mikko asian ilmaisee. Mutta kun melodia määrittää tavujen määrän ja vain tietyt äänteet soundaavat hyviltä, suomen kieli osoittaa vittumaisen puolensa. Yhteishaku 23.2.-15.3.2016: opintopolku.fi & lisälomake ja lisätiedot www.tampereenkonservatorio.fi Sähköisku 2016 Musiikkiteknologian tapahtuma 13.3. Biisi on saatu alulle, Rane kuvailee. Tietylle väelle se on tärkeää, ja sitä väkeä me on ajateltu. Ranella on tapana heittää melodian syntyessä mukaan jokin spontaani lausahdus, olkoon se sitten Nenä vie, Faija teki rikoksii tai Alä huoli, tyttö. Kitaraosastolla kätilönä on toiminut meritoitunut muusikko-tuottaja Jussi Jaakonaho, joka myös miksasi pari biisiä. Sitten mä ryysään tänne ja sanon Pajulaaksolle, että laita tämmönen komppi tohon, että tyky-tyky. Sanataidetta Mikko Sarjasen tapa kirjoittaa on jalostunut Atomirotassa henkilökohtaisemmaksi. Kuuntelen sen myöhemmin, että ahaa, ahaa. Mikko kertoo tutkineensa David Bowien kuoleman jälkeen vanhoja Bowie-suosikkejaan, esimerkiksi Brian Enon tuottamaa Low-albumia (1977). Mikko vertaa räpin kirjoittamista kaunokirjallisuuteen tai elokuvan kamera-ajoon: tarina tykitetään sellaisenaan kehiin. Soitan skittaa ja bassoa, keksin pari sanaa ja lähden kiitämään. Atomirotta vannoo albumikokonaisuuksien nimeen. Jos Notkea Rotta käytti huumoria sosiologisen tutkielmansa tyylikeinona, tarkkailee Atomirotta maailmaa ja ihmisiä voimakkaammin tekstittäjän omien ajatusten ja tunteiden kautta. Toimeksianto. Vittu! Jonka, Rane on kuiskinut jossain peiton alla. Pajulaakso toteaa, että melodiaan kirjoittaessa on pystyttävä kuulemaan lyriikka suomen lisäksi siansaksana, sillä äänteet ratkaisevat sen, kuulostaako laulu hyvältä. – Mutta levyssä pitää olla se kaari, Rane muistuttaa. – Se ei ole vain kokoelma, kymmenen kätseintä biisiä. Siitä tulee heti pieni Stasi-viba. Räppäämään tottuneelle Mikolle tarinankerronta on aina ollut luontevaa, mutta melodioihin kirjoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Kyllä me ollaan sen verran musa diggareita, että siitä pidetään kiinni. – Helvetin hyvä homma. K u v a: To n y Sh en g N ap o la eo n D ig it al 38 SOUNDI nan aiheita. Ja melodioita II-levyllä piisaa. – Nykyään ei välttämättä edes tehdä levydiilejä, vaan sinkkudiilejä. On myös niitä, jotka haluaa kuunnella vain biisejä viraalisesti, ja antaa palaa vaan, Mikko toteaa
Esimerkiksi Rollareiden ja Keith Richardsin albumeilla esiintynyt multi-instrumentalisti on Ranelle läheinen ystävä. Se päätyi soittamaan ehkä kuudessa biisissä, vaikka vain parista puhuttiin. Siinä mielessä tätä arvostaa vieläkin enemmän. Oli vähän vanhoja reunion-juttuja ja muita. Mutta Mikko ei peittele fanipojan fiiliksiään, kun Rane vihjaa, että Ivan Neville soittaa varmasti Atomi-levylle aikataulujen osuessa yksiin. Qstockissa me säkitettiin se asuntovaunuun, Mikko kertoo. Rane Raitsikan ääni Ranen pitää hiljalleen häipyä ja haastatteluhetki loppuu. Tulin tänne ja hit the ground running, tiedätkö. – Me asuttiin kuusi tai seitsemän vuotta kimpassa Losissa. – Sipe kokeili täysin uusia juttuja, joita ei ole varmasti tullut soiteltua Apulannassa. Näitä juttuja tapahtuu, kun menee eteenpäin ja päättää tehdä hommia rohkeasti, rehellisesti ja ihan täysiä. Atomirotta keinuu samoilla aalloilla. Kaikki alkoi siitä, kun palasin Suomeen. Atomirotta on mulle suuri juttu ja se vetää nöyräksi. Rane jatkaa: – Mä sanoin sille, että tuus käymään täällä. Se on mun broidi. Tajuan, että olen onnekas jäbä, kun voin tehdä tällaista tässä kohtaa. Tehdä omaa musaa, luoda ihan pelottomasti uusia juttuja ja jengi saatana kuuntelee sitä ja siitä saa vähän fyrkkaakin. Homma paisuu hirveää vauhtia, ja kyydissä pitää pysyä mukana. Sieltä tulee mun ääni. Jätkät ovat silminnähden innoissaan myös yritystoiminnastaan. – Me lopetettiin kaman veto kimpassa. että kukas äänittäisi nämä skitat. 2016 CD / LP / DIGITAL www.scenesband.com www.facebook.com/scenesband ig: @sexdrugsandmodernart THE SCENES SEX, DRUGS AND MODERN ART www.sofmusic.fi atomirotta-taitto_e.indd 39 5.2.2016 10.14. Mä teen kaiken aina omalla tavalla. Mikko toteaa, että jos kaveri on suvusta, joka on keksinyt funkin, niin miksei sille laittaisi viestiä, että tuletko soittamaan Atomiin. En voisi korkeampaa arvosanaa antaa, Rane kiittelee. Mikko ja Pajulaakso ovat jo tottuneet siihen, että Ranen kelkassa vastaan voi tulla kuka vain. Musta se, että Queens Of The Stone Age ja Atomirotta vetää käsi kädessä, on aika kova juttu. Sillä on iso osuus asiaan, että on selvin päin. Sipeltä Atomirotta Oy sai myös arvokasta sparrausta bisnekseen: onhan Apulanta valtakunnan itseoikeutettu do-it-yourself-kuningas: Suomen isoin rockbändi, joka on aina tehnyt kaiken itse. Se silmin nähden nautiskeli, Mikko muistelee. Oon ollut sellaisessa kondiksessa, ettei ole pystynyt tekemään mitään. Mulla on paljon riffejä vuosien varrelta, joita oon toivonut voivani tehdä, ja tähän ne sopii hyvin. En jäänyt istumaan johonkin kuoppaan ja kelaamaan, että vittu tämä on pimeä mesta. THE SCENES SEX, DRUGS AND MODERN ART 12. En tuntenut sitä yhtään, mutta vittu se on kyllä hyvä, juma lauta! Se hiffasi meidän jutun ja lisäsi siihen vähän omaa näkemystään. Mutta myös sillä, että on oppinut mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Se sanoi, että soita Jaakonaholle. Sipeen jätkät tutustuivat festareilla ja kävi ilmi, että tämä on melkoinen Atomi rotta-diggari. Ja vittu se veti hyvin. Kysyn kitaristilta vielä, mikä on Atomirotan merkitys hänen elämässään. 2. Elämä on erilaista kuin se on ollut ennen. – Se on mielettömän arvokas juttu. Kaikkia haitsuhommia biitin päälle ja muuta. Mikä asema tällä on mun elämässä. Mutta silti se on se mun juttu. Me lähetettiin biisi Genelle ja sieltä tuli sellaiset pöntöt, ettei mitään rajaa. Sitten kun sen unohtaa, on kusessa. Kun me mennään räppikeikalle, mä roudaan sinne karmivan kokoisen Ampegin, mistä tulee ihan vitusti liian kova ääni ja mä tiedän sen itsekin ja soundimiehet muistuttaa mua siitä joka päivä. Ihan massiivinen, tietenkin. Se asuu nyt aavikolla El Ranchon vieressä, jossa on äänitetty legendaarinen Desert-kama Kyussista QOTSA:an. Atomirotta Rane Raitsikalle kaikkein merkittävin keissi uuden albumin teossa oli Gene Trautmannin Pienestä kii -biisiin tekemä rumpuraita, jonka QOTSA:ssa kannuksensa ansainnut rumpali duunasi viime hetkillä ennen levyn siirtymistä masterointiin. Oon aikaisemmin heittänyt vuosikausia elämästäni hukkaan. – Tuli fiilis, että pyydetään kaveri soittamaan biisi tai pari. Löin sille luurit korvaan. Eli mitä tämä tarkoittaa mulle. Mä olen onnenpoika. Mutta tässä saa duunata rehellisesti just sitä, mitä tulee. Se sanoi, että ilman muuta, se olisi kunnia. Onneksi on ollut yksi skitta kanissa, että se on säilynyt. Opittavaa on vielä paljon. Siinä ehdittiin duunata aika montaa erilaista juttua ennen kuin tämä tuli. QOTSA vs. Että kuuntele tätä, voisit soittaa tässä kannuja. Mä en istu tuolla jossain märehtimässä maailman murheita, vaikka niitäkin on
40 SOUNDI SOUNDI 41 Teksti: Juho Hänninen Valokuvat: Hilla Kohtamäki 58-vuotias kohtasi 22-vuotiaan Levy-yhtiön pomo Atte Blom oli Peitsamon suunnittelemasta kirjan kannesta aikoinaan aika raivoissaan. – Nythän kansi on ihan dynamiittia. Lähdeteoksena toimivan Maan alla -runoteoksen Peitsamo sijoittaa taitekohtaan tuotannossaan. Keskustelu eläkeikää lähestyvän suomirockin oman tien kulkijan kanssa kääntyi ennen pitkää mieheen itseensä. Maan alla -tupla-albumilla Kari Peitsamo lausuu vuonna 1980 julkaistun samannimisen runokirjansa 118 lyhyttä proosarunoa säestäen itseään lapsekkaalla, kiertävällä kitaramelodialla ja perkussioilla. Nyt äänitetyistä sirpaleista muodustuu kokonaisuus, joka on hieman pitkävetinen, hieman hämärä ja hyvin avoin tulkinnoille. Peitsamolle kyse on kuitenkin suuremmasta. Sanon, että tämä on metamoderni, Kari pohtii. – Olen jakanut tuotantoni kahteen jaksoon. – Albumin otsikko itselleni on Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta, toteaa Peitsamo. Sininen kausi, vuodet 1977–79: tuli kolme albumia vuodessa ja biisejä valtavasti. Musiikki on improvisoitua. Mutta onko se moderni tai edes post-moderni. – Kuvien tulva oli niin valtava, etteivät ne enää valmistuneet kokonaisiksi laukari peitsamo -taitto.indd 40 3.2.2016 14.45. K uuntelimme Peitsamon kanssa Maan alla -albumin, jossa nuori ja vanha Peitsamo kohtaavat – tosin Peitsamon ehdotuksesta kuuntelumme loppui ensimmäisen levyn jälkeen. Hänen taiteeseensa, nuoruusvuosiinsa ja taiteilijuuteen elämänvalintana. Hän myöntää avoimesti, että kyseessä on itsekeskeinen projekti. Tupla-albumin arvoa kuuntelijalle on vaikea selittää. Ja musta kausi, vuodesta 1980 tähän päivään. Maan alla -kirja on sinisen kauden huipentuma
Hän löytää niistä paljon ironiaa sekä läpi uransa kantaneita teemoja. Jo uransa loppupuolella olevalle Kari Peitsamolle taide – tai taiteilijuus – on ja ei ole ollut oma valinta. – Katselin lukusalin ikkunoista ulos ja vain kirjoitin sen, Peitsamo kiteyttää. Hän ei pidä päälleen langetetusta naivistin leimasta. – Ne impulssit ovat kuitenkin aika viattomia. Viattomuus ja ironia käyvät tietynlaista dialogia. – Jos minut nähdään sillä tavalla, ei nähdä sitä ironiaa. Teos on aika viaton. Runoissa häivähtää vielä aurinkokuningas – taikka lapsikuningas, joka hallitsee sanoillaan koko maailmaa. Maan alla on kirjoitettu muutamassa päivässä Tampereen kaupunginkirjastossa. Älä luota kirjallisiin kuviin, sanon usein itselleni. – Vaikka teoksen koettaisi pitää absurdina, niin väistämättä hahmottuu sielunmaisema ja sosiaalinen, yhteiskunnallinen maisema tai ympäristö. Sekin on ironiaa. Taiteen tehtävä on paljastaa se bluffi mihin meidät laitetaan kasvamaan, Kari pohtii. Tietyssä mielessä tämä teos on sellainen requiem – kuolinmessu taiteelle. Viattomuuden, suvereenisuuden, kaikkivoipuuden, ilon – ilon kokemus menetettiin kirjassa. Muistaakseni Cisse Häkkinen sanoo, että: ”Ei paras ole aina kaikista nastoin vaan helppokin voi olla hyvä.” Maan alla onkin vain yksi osa Kari Peitsamona tuntemamme taiteilijan sisäisten impulssien muodostamaa saagaa ja saa arvonsa vain todella Peitsamoon perehtyneen tarkkaavaisen kuuntelijan levysoittimessa. Poraudu hattuun.” Kirjoitushetkellä Peitsamo on siis asettunut jo itsensä ulkopuolelle. Ensimmäinen tauko tuli kahdeksannen esityksen Pelko jälkeen. Nyt ääneen lausutussa kirjan ensimmäisessä osiossa Maan alle lauseryppäät muodostavat absurdeja ja ristiriitaisia, mutta myös humoristisia kirjallisia kuvia. Ja silloin tullaan kysymyksiin vieraantumisesta tai todellisuuskokemuksesta. Peitsamo ilmoitti lopettavansa rock’n’rollin tekemisen jo vuonna 1978 julkaistun Kari Peitsamo & Ankkulin Puinen levy -avant-gardeep:n jälkeen. Oliko tämä saari?” Peitsamo on tietoinen ristiriidasta. Mutta idea on sama: on otsikko ja se purkaantuu sanalliseksi kuvastoksi. Sen myötä taidekin on kuollut – meillä ei ole enää kuin tekotaidetta. Nyt 58-vuotias Helsingin yliopistossa teologiaa opiskeleva Peitsamo näkee nuoruutensa sanat yllättävän kypsinä. – Meillä ei ole enää kuin porvaristo yhteiskunnallisena hegemoniana. K uunnellessamme albumia Peitsamo katkaisi kuuntelun aina ajatuksen herättyä. Sen myötä taidekin on kuollut – meillä ei ole enää kuin tekotaidetta. Ja sitten toiselta puolelta tuleva valo: terrorismi. Ensimmäiseksi Peitsamo nostaa esiin uskonnon ja taiteen. Johanna Kustannuksen pomo Atte Blom antoi parissa vuodessa viisi albumia levyttäneen Peitsamon toteuttaa itseään kirjan kanssa vapaasti – pelkistettyä kantta myöden. Ennen kaikkea se on ollut keino pyrkiä vapautumaan yhteiskunnallisista rakenteista, joita Nokialla varttunut ujo poika ei ole kyseenalaistamatta niellyt. Linnut alkoivat laulaa. Tuota voisi pohtia sinänsä. Tavallaan porvarillisuuden ideaalit tai paineet: perhe ja parisuhde. En sanoisi olevani vilpitön, koska silloin tullaan taas sen määrittelyyn ja niihin konventioihin – vilpittömyys on tietyssä mielessä aika kulttuurisidonnainen asia. Peitsamo on taiteilija, jolle taiteen tekeminen on ollut kannatteleva voima läpi elämän. Tietysti! Peitsamo ei koskaan kokenut olevansa ensisijaisesti muusikko – pikemminkin runoilija – mutta antaa arvon muusikkoudelleenkin: – Soittaminen on helppoa ja hauskaa. Mutta ilmaisu on sillä tavalla hallussa, että siinä on kuitenkin jotain sellaista aikuista, joka suojaa sitä lasta sillä ironialla. Miten vähän on muuttunut, miten samanlaiset sisäiset ja ulkoiset paineet ihmistä kahlitsee ja ajaa. Se on mukana myös biiseissä alusta lähtien. Antaa lapselle luvan siihen hulluuteen suojaamalla sitä aikuisen ironialla. Veden ominaisuudet jatkuukin kauniimmin: ”Aurinko laski. T eoksen julkaisuhetkellä Peitsamo oli 22-vuotias suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden opiskelija Tampereen yliopistossa. […] Ruumiini ajautui rantaan, jossa oksensin ja nousin ylös.” Inhottavaa. Kautta uransa hetkeen heittäytymällä työnsä tehnyt artisti puhuu intuitiivisesti kirjoittamisen vaaroista. Mutta kirjallinen maailmani on muutakin. ”En usko taiteeseen ja sen takia ironian tai sarkasmin elementti tihkuu koko ajan läpi.” kari peitsamo -taitto.indd 41 5.2.2016 14.34. Mitä nuoren miehen mielessä liikkuu. – En lainkaan pelännyt nuorempana sitä, kuinka sekaisin tai perverssi tai häiriintynyt tai ahdistunut tai outo olen. Enkä laulajana. Hän ei usko, että taiteen tekeminen on ollut mahdollista toisen maailmansodan jälkeen. – Olisin voinut menettää järkeni. Kuten varhaiskauteni biiseissä. Ja sitä kautta voisikin sanoa, että ehkä se on enemmän minun juttu, mutta en ole minkään sortin virtuoosi muusikkona. Taiteilijuus ei haudankaivajanakin työskenneelle Peitsamolle ole koskaan ollut helppoa. Maan alla -runoteos on sen vaiheen huipentuma. 40 SOUNDI SOUNDI 41 luiksi vaan syntyi fragmentteja – tai proosarunoja. Kirja ja Peitsamon siitä nyt tekemä musiikillinen tulkinta onkin ennen kaikkea kasvukertomus tai lyhyt pätkä miehen tarinasta. Mutta myöskin tässä menettää sen maailman. Et voi kirjoittaa, mutta silti sinun on pakko kirjoittaa. Ja siksi Peitsamon levylista Wikipediassa kattaa 52 studioalbumia. Lähes kertaistumalta kirjoitetuksi, sellaisenaan julkaistuksi runokirjaksi teos on silti jopa itsetietoinen. Suomen kommunistisen puolueen vaalilistoillakin ehdolla ollut omaehtoinen taiteilija löysi teoksesta lisäksi yhteiskuntakritiikkiä, huumoria, ihmissuhteita, politiikkaa, paranoiaa, romantiikan parodiaa, leikkiä, tekotaidetta, sisäisiä implusseja ja ahdistusta. En usko taiteeseen ja sen takia ironian tai sarkasmin elementti tihkuu koko ajan läpi. – Oli se modernismia tai post-modernia tai mitä tahansa, on taide jo itsessään epätoivoinen projekti. Kirjoittaja toivoo Peitsamon tekevän vielä ainakin 28 albumia. Runo Kirjalli set kuvat viittaa Peitsamon aiemmin mainitsemiin visioihin: ”Kirjalliset kuvat pomppivat silmissäni niin että vilisee: kettu ajaa taksia, sapeli sulaa, riihi tvistaa, räkä osallistuu paneelikeskusteluun jne. Tiesin olevani jossakin etelässä. Mutta tuo kaikki piti minut jotenkin elävien kirjoissa ja myös – jos en sanoisi tasapainossa, niin ainakin jollain tavalla tolkuissani. ”Uskon Beatleksiin”, blaa, blaa, blaa. Maan alla -runoteos on kuusikymmensivuinen, neljään osioon jaettu Johanna Kustannuksen julkaisu. Sehän voisi olla vaikka kuinka groteski. – Kirja on kriittinen siitä mihin ollaan kasvattamassa. Peitsamo nostaa esille lauseen runosta Veden ominaisuudet: ”Tutkin veden ominaisuuksia hukkumalla. Miehen, joka valitsi ainakin osin tahtomattaan olla Kari Peitsamo: – Sanotaanko beckettiläinen dilemma. Toisen puolen muodostavat Peitsamon uran alkuvaiheelle tyypilliset, kevyet ja kauniit, jopa viattomaan lapsuuteen vievät lauseet
Se ahdistaa ja hämmentää mua. Hän on megalomaanisten teemojen ystävä. Liukkosen lähes pyytämättä ilmoille ryöpsäyttämä monologi on hengästyttävä, mutta monisäikeisyydessään kiehtova. Liukkosen jos kenen olen ennakkoon ymmärtänyt olevan taiteilija sanan romantti simmassa mahdollisessa merkityksessä. Harvassa ovat vielä nuoriksi niputettavissa olevat artistit, jotka ovat halukkaita ja kyvykkäitä tempautumaan ajatusketjuissaan yhtä syvälle kuin Liukkonen. Seinä, jota vasten hakata päätä The Scenesin toinen biisintekijä ja kitaristi, kirjailijanakin tunnettu Miki Liukkonen ei ole isojen teemojen ystävä. Informaatiotsunamin keskellä on haastavaa hahmottaa, mihin voi luottaa – siksi ihmiset on juuri nyt neuroottisempia kuin koskaan ennen. Syvemmälle kuin aina olisi välttämättä mielekästä. V iime syksynä The Scenesin viisi muuta jäsentä (Konsta Koivisto, laulu; Atte Loponen, kitara; Joni Seppänen, koskettimet; Matias Haataja, Teksti: Eero Tarmo 42 SOUNDI K u v a: A k i R o u k al a the scenes -taitto.indd 42 3.2.2016 15.16. Klikkaat Wiki pediasta löytämäsi linkin takaa löytämääsi linkkiä ja niin edelleen. – Mua on jo pitkään kiinnostanut nykyajan luonne, informaation määrä ja olemassa olevan tiedon tapa muuttua jatkuvasti. Hänellähän on sentään rock-yhtye. Ihan kuka vaan voi nykyään maata kotisohvalla ja siinä samalla haalia kaiken saatavilla olevan tiedon. Mutta meneekö Miki Liukkosen taipumus analyyttisyyteen överiksi. Tämän juttutuokion aiheena ei kuiten kaan ole ensisijaisesti kirjailijuus, vaan The Scenes -yhtyeen viikko sitten julkaistu kolmas pitkäsoitto Sex, Drugs And Modern Art. Äkkiä kaikilla on pää täynnä turhaa, sisäistämätöntä tietoa, eikä kukaan oikeasti tiedä mistään mitään. Oon miettinyt, kuka tätä meidän maailmaa oikeastaan hallitsee. Se on huomionarvoista, sillä levollisesta mielestä kolme runokokoelmaa ja yhden romaanin julkaissutta, 1000-sivuista järkäleteosta paraikaa valmistelevaa Miki Liukkosta ei varsinaisesti tunneta. 26 -vuotias oululaismies vastaa puhelimeen kotonaan ja vaikuttaa levänneeltä
– Radiohead saattoi vielä Ok Computerilla (1997) tehdä jotain uutta ja mullistavaa grunge-sukupolven whateverasenteeseen nähden. Liukkosen puheenparresta käy toistuvasti selväksi, ettei mies ilmeisestä kunnianhimostaan huolimatta ole tosikko. Turun Dynamoon tai 27.3. Itse asiassa jotkut biisien lainit on ihan suoraan kirjasta, vain englanniksi käännettyinä. Mutta entäs nyt. – Tuo koko aihehan on itsessään paradoksi, kuin yrittäisi ottaa taskulampun valoa kiinni käsillään… Liukkonen vetää henkeä. Miten on, löysikö hän kadoksiin joutuneet kiihokkeensa. Se raivo ja syvällisyys, jotka siinä yhdistyi. Cobainin herkkyys oli ideaali, jota kohti tällä levyllä pyrittiin. Viime syksynä vastaani tuli piste, jossa en oikein enää tiennyt, miten esiintymiseen pitäisi suhtautua. Vasemmalta: Konsta, Matias, Joni, Olli, Miki ja Atte. Hypermobility-kappaleen lyriikoissa on aika jännittävä kielikuva: ”I feel like ventriloquist with peptic ulcer” (Olen kuin vatsahaavasta kärsivä vatsastapuhuja). basso ja Olli Vimpari, rummut) saivat tuta Liukkosen liukkosmaisuuden, kun tämä jätti ilmestymättä Tampereen Klubin keikalle, joka oli osa kaupungissa vuosittain järjestettävän Lost In Music -festivaalin ohjelmistoa. Aloin kokea lavalla olemisen tosi tyhjänä ja teeskenteleväisenä. Toki namedroppailu ja Liukkosen valokuvien perusteella säännöllisen huolitelluksi mieltämäni ulkokuori ovat ihan tehokkaita tapoja rakentaa omaa ja yhtyeen imagoa, vai. Onneksi voit kuitenkin halutessasi suunnata 24.3. Mähän oon ihaillut aina The Beatlesia, mutta nyt mielessä oli varsinkin Kurt Cobain. Nähdäänkö herra Liukkosta vastaisuudessa The Scenesin livekokoonpanossa vai tuleeko hän pitäytymään pelkästään luovasta prosessista vastuullisena, jonkinlaisena ulkojäsenenä. Esimerkki: ajan ilmapiirin itsessään aiheuttamaan turhautuneisuuteen Liukkonen toteaa havahtuneensa toden teolla vasta, kun huomasi kuuntelevansa enää ainoastaan Frank Sinatran musiikkia. Kuulostaa lähes mutkattoman fiilispohjaiselta. Kirjoitin sitä koko ajan myös, kun kiersimme Scenesin kanssa briteissä toissa vuonna. Saan aasinsillan udella, minkä alan taiteilijana alun perin muusikkona lähestymäni mies itse itsensä tällä hetkellä mieluiten näkee. Visuaalinen samankaltaisuus näiden pätkien välillä tuskin on sattumaa. Yritin löytää kadottamani Johnny Rotten -kiksit uudelleen. – Mä yksinkertaisesti kyllästyin esiintymään lavoilla. Oon kirjoittanut uutta romaaniani nyt kolme vuotta ja se on vienyt hirveästi energiaa. – Toi kaikki on kauhean ristiriitaista; toisaalta koin häpeää esiintymisemme tarkoitusperistä, toisaalta olin – ja olen yhä – hirveän ylpeä tästä meidän bändistä. T he Scenesin kappaleet sanoittava ja vokalisti Koiviston kanssa säveltävä Liukkonen toteaa, ettei haastatteluhetkellä ole soittanut kitaraa kolmeen kuukauteen. Jos päätät mennä, mieti miksi. Mutta ei mun tätä levyä varten tarvinnut tehdä mitään hirveää loikkaa jonnekin rockin maailmaan – albumin teemat on vahvasti samoja kuin kirjani. Allekirjoitatko. Paikan päällä muista katsoa tarkasti, ettei kukaan lavalla vain teeskentele. Tässä vaiheessa tekee mieli kysyä saarivaltakunnassa keikoillaan pienimuotoista hysteriaakin aiheuttaneen bändin primus motorilta: mitä helvettiä Miki. Kuten myös uusi levynne musiikillisesti. Ei haluttu olla liian taiteellisia. Uskoisiko tuota, esimerkiksi ennen Sex, Drugs And Modern Artin ilmestymistä julkaisitte videotrion (Hypermobility Absolution, Please Despair Of Zeitgeist), jonka kuvakieli noudattaa varsin yhtenäistä linjaa. – Kyllä se mustakin on musiikillisesti yksinkertaisempaa. Sitä sanaa ei Miki Liukkosen kohdalla ole mahdollista alleviivata liikaa. The Scenes vaikuttaisi vuonna 2016 olevan aiempaa räyhäkkäämpi, suoraviivaisempi ja punkimpi. Oulun 45 Specialiin tarkastamaan, hikoileeko huoneessa viisivai kuusimiehinen orkesteri. – Varmaan mä just nyt koen olevani eniten kirjailija, sattuneesta syystä. Oululaisittain murtava Liukkonen puhuu kiihtyvällä tahdilla, vastaanottajalle jatkuvasti pureksittavaa tarjoten. Ironisen sutkautuksensa päälle artistimme naurahtaa kepeästi. Meidän sukupolvella ei ole yhtään mitään, mitä vastaan kapinoida. Eli tekotaiteellisia. Kyseenalaistin sekä sen, mitä varten me siellä oltiin että sen, mitä varten meitä haluttiin tulla katsomaan. – Ei me olla ajateltu, että rakennettaisiin imagoa. Tuon meidän levyn sanoman mahduttaminen musiikkivideolle olisi sitä paitsi ollut aika helvetin vaikeaa. Vaikka Liukkosen edustaman kaltainen työlleen omistautuneisuus saattaa osalle ihmisistä näyttäytyä itsekes”Kyseenalaistin sekä sen, mitä varten me siellä oltiin että sen, mitä varten meitä haluttiin tulla katsomaan.” keisyytenä, ei tällä nuorukaisella (enää toki näyttöjenkään valossa) vaikuta olevan tarvetta uskotella olevansa jotakin. – Juuri nyt tilanne on tämän suhteen avoinna. Pitää katsoa, miten se kehittyy. Siinä piti hokea itselle, että ”nauti nyt vaan fiiliksestä”. Tätä juttua lukiessasi The Scenes on heittänyt Sex, Drugs And Modern Artin tiimoilta keikat jo sekä Wienin Ja Ja Jaettä Ljubljanan Ment-festareilla. Onko tässä nyt pähkinänkuoressa se, miltä Liukkosesta hänen mainitsemansa kriisin keskellä suurin piirtein tuntui. – Managerimme ja kuvaajamme Aki (Roukala) vei meidät kartanoon ja sanoi, että soittakaa kitaroita ja tehkää mitä haluatte. Tästä sain kehiteltyä itselleni pienen henkilökohtaisen kriisin. Nyt kaikki on koko ajan tarjolla, puolueita ja mielipiteitä on liikaa ja showbisnes on sitä, että yritetään tulla kilpaa kuuluisiksi. Mutta kyllä sieltä Smithsiä ja Joy Divisioniakin löytyy. Luovuus. Kaikesta itsetietoisuudestaan huolimatta The Scenes kiistää ylläpitävänsä minkäänlaista imagoa. Haluaisin maailmaan paljon enemmän puhdasta luovuutta – enemmän seiniä, joita vasten hakata päätä. Se raivostuttaa mua. SOUNDI 43 the scenes -taitto.indd 43 3.2.2016 15.16
Live Nation Neil Young tulostus.indd 44 4.2.2016 14.49
Ilman Frank Zappaa hänestä ei luultavasti olisi tullut Kitaristi Adrian Belew’n uralla Frank Zappalla on ollut merkittävä vaikutus. SOUNDI 45 Adrian Belew’lla on vain hyviä muistoja mentoristaan Frank Zappasta. Muutaman minuutin jälkeen hän nousi, otti minua kädestä ja sanoi, että aikoi pyytää minun yhteistietoni autonkuljettajalta joka tunsi minut. – Hän istui eturivin katsomaan meitä. – Se on minun rääsyistä rikkauksiin -kertomukseni. Kun hänen kiertueensa loppuu, hän aikoo järjestää minulle koesoiton. adrian belew -taitto_b.indd 45 4.2.2016 9.46. PB SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Otto Talvio Belew päätyi soittamaan Zappan kanssa 1977–78, sekä kiertueella että Sheik Yerbouti -livelevyllä (1979). ”Brian Eno soitti Bowielle ja kehotti tsekkaamaan Zappan uuden kitaristin.” Baaribändistä maailmanluokan kitaristiksi P uhelin soi Nashvillessa. Hetken aikaa pohdimme uutta haastatteluaikaa, mutta nekin ovat kortilla: kaksi päivää myöhemmin hän hyppää lentokoneeseen ja lentää Eurooppaan aloittamaan kiertueensa, joka viikkoa myöhemmin tuo hänet esiintymään Helsinkiin Tavastiaklubille. Frank Zappa oli tehnyt keikan kaupungissa ja sen jälkeen hänellä ei ollut mitään tekemistä, Belew muistelee. Hänet voi myös nähdä Baby Snakes -konserttielokuvassa. Z appalla on hankalan miehen maine, mutta Belew’lla ei ole ensimmäistäkään ikävää muistoa Zappasta, joka kuoli joulukuussa 1993 vain 52-vuotiaana. David Bowien kuoltua Belew kirjoitti profiiliinsa useita kauniita muistoja, jotka olivat paitsi koskettavia, myös erittäin viihdyttäviä. Kuljettaja piti meidän yhtyeestämme, joten hän toi Frankin katsomaan meidän keikkaamme. Frank saapui paikalle yhtyeensä ja joidenkin muiden ihmisten kanssa, joten kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että Frank Zappa oli saapunut paikalle. Onneksi Belew kertoo juttuja uransa varrelta mielellään. – Frankilla oli paikallinen autonkuljettaja, jolta hän kysyi minne kannattaa mennä, jos haluaa kuulla hyvää rockmusiikkia. Sen omistaja antaa odottaa itseään ennen vastaamista. Se oli pimeä, kostea loukko, jossa prätkäkundit hengailivat. King Crimsonin laulaja-kitaristia, David Bowien Sound + Vision -kiertueen musiikillista johtajaa tai Nine Inch Nailsin luottokitaristia. Se on luonnollisesti päivän päästä, hän sanoo ja nauraa. Puoli vuotta myöhemmin näin kävi, Belew kertaa. Esittelen itseni ja tiedustelen, onko Adrian Belew, 66, unohtanut, että hänellä oli haastattelu Suomeen. Zappa ja Belew pysyivät ystävinä loppuun saakka ja Belew vieraili aina Zappan luona ollessaan Los Angelesissa. Sellainen on myös tarina siitä, kuinka hänen uransa kansainvälisenä rocktähtenä käynnistyi. – Täytyy tunnustaa, että olin. – Parasta on, että tehdään haastattelu nyt, hän sanoo. Sitten langan päästä kuuluu ystävällinen, mutta kiireinen haloo. Jos joku on seurannut häntä Facebookissa, niin tämä on tiedossa. Sellaista ei olettaisi tapahtuvan, mutta se tapahtui, Belew toteaa. Minulla on deadline. Myöhemmin Belew on ollut sekä King Crimsonin että David Bowien yhtyeen johtohahmoja. – Soitin baaribändissä pienessä kapakassa täällä Nashvillessa. Olin juuri matkalla ovesta ulos studioon, jossa viimeistelemme tuottajani kanssa yhtä soundtrackia
Kun yhtye aloitti harjoittelun, hän oli Zappan luona joka viikonloppu kolme kuukautta putkeen treenaamassa, koska hän oli ainoa yhtyeen jäsenistä, joka ei osannut lukea musiikkia nuoteista. Luulen, että hän koki tarpeelliseksi yrittää tuoda sitä esille huumorin kautta. Frank ymmärsi laulutaitojeni skaalan ja luulen, että se teki häneen suuremman vaikutuksen kuin kitaransoittoni, hän tunnustaa. Hän kuunteli tiiviisti mitä Zappalla oli kerrottavana. Yhtäkkiä olin keskellä tunnettua levyttävien artistien joukkoa, kiertämässä maailmaa. Minun kokemukseni siihen mennessä rajoittui yökerhoissa soittamiseen. Kahdessa osassa julkaistulla Joe’s Garage -triplalla (1979) ja sitä seuranneella Tinseltown Rebellionilla (1981) infantiili seksiläppä ja nuorten naisten esittäminen typerinä lumppuina saavutti jonkinlaisen lakipisteensä. Se oli hieno tapa oppia, Belew jatkaa. Siihen mennessä olin oppinut kaiken itse. Luulen, että häneen teki vaikutuksen se, että olin nuori, energinen ja osasin laulaa monella eri tavalla, Belew pohtii. Nuoruus coverbändeissä kouli Belew’sta hyvän imitaattorin. Belew muistelee kokeneensa Zappan seksistiset kappaleet kiusallisiksi, mutta tottuneensa niihin myöhemmin. Tiukka hän oli siinä mielessä, että hän halusi, että kaikki tehdään luotettavasti, johdonmukaisesti ja oikein. Minä oikeastaan nautin siitä, että hän oli vähän rehtorimainen, koska tarvitsin sellaista. Covereita laulaessaan hän eläytyi täysillä. Minun suosikkini huumorikappaleista on Po-Jama People. – Minua kiinnosti Zappa paljon enemmän musiikillisella tasolla. Hän otti minut siipensä alle ja oli mentorini. – Oli sitten kyseessä Paul McCartney, Mick Jagger, Steely Dan tai Stevie Wonder, yritin aina kuulostaa alkuperäiseltä esittäjältä. Hänen kappaleensa olivat erinomaisia ja joitakin niistä todella rakastan, mutta nimenomaan sävellysja sovitustasolla. Aika harmitonta, Belew sanoo nauraen. K u v a: So u n d in ar k is to adrian belew -taitto_b.indd 46 4.2.2016 9.46. Se oli valloittavaa. – Hän oli tietysti erittäin hauska. Varmaan siksi Zappan hahmo on niin kiehtova. Eno tiesi, että David Bowie etsi kitaristia tulevalle kiertueelleen, joten hän soitti Bowielle ja kehotti tsekkaamaan Zappan uuden kitaristin. Zappa tunnetaan perfektionismistaan, joka ulottui myös hänen yhtyeeseensä. Frank itse osasi vain soittaa tai laulaa, ei tehdä molempia. Rakastin sitä, kuinka hienovarainen hän oli levyttäessään ja kuinka hän kykeni säveltämään niin monella eri tyylillä ja tavalla. Sanoin hänelle, että ei sinun kannata tulla katsomaan tätä keikkaa... Tietysti hän suostui. Soitettuaan coverbändeissä koko siihenastisen uransa Belew’sta oli kehittynyt taitava matkija. Se oli pikakurssi kansainvälisen levyartistin ja kiertuemuusikon elämään, joten minulla on vain lämpimiä muistoja siitä, Belew kertoo. Erikoisinta hänen tuotannossaan olivat seksistiset huumoribiisit, joissa parodian käsite hämärtyi niin rajusti, että oli vaikea sanoa mikä artistin alkuperäinen intentio oli. – Hän kertoi minulle, että hän yrittää aina löytää hyviä laulajia, ja jos he vielä osasivat soittaa kitaraa, niin se oli todellinen lisäbonus. En tiennyt, että hän oli paikalla ja en ollut silloin tavannut häntä. Mutta eihän se sitten mennyt niin. – Tämä tarina on toki kerrottu monta kertaa: Zappan yhtye, jossa soitin, päätyi lopulta kiertämään läpi Euroopan ja yksi konserteista oli Kölnissä. – Sitä rakastin eniten meidän treeneissämmekin. Hänellä oli sääntöjä siitä, ettei bändihommiin tuotu huumeita, mikä ei juuri häirinnyt minua. Joten kävelin heidän luokseen ja kerroin olevani fani ja rakastavani kaikkea mitä hän on tehnyt, johon hän vastasi: ”Erinomaista, haluaisitko liittyä yhtyeeseeni?”, Belew muistelee ja nauraa. Minusta oli kehittynyt aika hyvä imitaattori. Hän oli avokätinen aikansa kanssa ja opetti minulle sen vuoden aikana valtavasti. Lähtiessäni katsoin miksauskopille, jonka vieressä seisoivat David Bowie ja Iggy Pop. Useimmat kitaristit, joita hän oli käyttänyt osasivat vain soittaa. – Seuraavana iltana soitimme Berliinissä, jossa Bowie silloin asui, ja hän tuli keikalle, jota en tietenkään tiennyt. Siitä hänet tullaan muistamaan, Belew sanoo mietteliäästi. S iirrytään rääsyistä rikkauksiin -saagan toiseen vaiheeseen, jossa panokset kovenevat kun Belew kohtaa Bowien. – Muistan kun äitini, joka oli pyhäkoulun opettaja, halusi tulla keikallemme Cincinnatissa, jonka tienoilla olin kasvanut. Lukiolaishuumori virtuoosimaisen lahjakkuuden keskellä tuntuu oudolta ja väärältä tavalla, joka on sekä vetoavaa että nykyperspektiivistä hiukan luotaantyöntävää. 46 SOUNDI SOUNDI PB – Hän oli hankala joillekin ihmisille, mutta ei koskaan minulle. – Joten loin aika läheisen suhteen häneen, ainakin mitä työnantaja-työntekijä-suhteisiin tulee, Belew sanoo naurahtaen. – Ajattelin, että olen soittanut tämän kaverin kappaleita koko ikäni ja tiedän hänestä paljon, että vähintä mitä voin tehdä, on käydä sanomassa hänelle jotain. – Frank oli satiirikko, jota huolestutti yhteiskunnallinen kehitys ja sen typeryys ja idiotismi. Mutta me pysyimme ystävinä Frankin kanssa, Belew muistelee. Davidin kiertue muuttui pidemmäksi ja pidemmäksi ja Frank perusti uuden yhtyeen. Saatoimme harjoitella kappaleen ja sitten kaksi päivää myöhemmin teimme sen kokonaan toisella tavalla. F rank Zappa ylenkatsoi populaarikulttuuria ja samalla velloi siinä antaumuksella. Belewillä on teoria siitä, miksi Zappa poimi hänet keskelle ammattisoittajista koostuvaa yhtyettään. Zappan kiertue oli loppumassa, ja Belew tiesi, että hän aikoi pitää taukoa kiertämisestä leikatakseen Baby Snakes -elokuvaansa. – Kävin pyytämässä Frankilta hänen siunauksensa sille, että vaihdan Davidin yhtyeeseen, mutta silloin luulin, että se olisi vain väliaikaista – ajattelin, että palaisin takaisin Frankin bändiin. Kuten minä, hänkin oli kokeilija ja ihailin sitä, kuinka laaja hänen osaamisensa klassisesta säveltämisestä ja abstrakteista sävellyksistä oli. Olin lavalla, kun tuli se vaihe keikkaa, jolloin Frank soitti pidennetyn kitarasoolon, ja kaikkien paitsi rytmisektion tuli poistua lavalta muutamaksi minuutiksi. Siellä paikalle oli saapunut Brian Eno
Siitä tuli fiilis, että nyt tu lee aika synkkä levy. Ensi kertaa oli nyt päämäärätietoinen fiilis jo studioon mentäessä. O ranssi Pazuzun resep tiä ei normaali farma seutti uskaltaisi mää rätä. Nyt ensimmäisenä jamitel tiin – ei vielä aluksi edes biisinä – Vasemman käden hierarkiaa, mikä on se pisin biisi. – Työstettiin levyä pitkään Wastementtreenikämppäkompleksissa niin että kaikki oli aina mikitetty. Pureskeltavaa liki 70 minuutin kokonaisuudessa riittää – le vyn käännöillä tai ilman. Musta hypnoosi vetää kuitenkin väkisin sisuksiinsa. Mies on hakenut monille Teksti: Antti Luukkanen indieyhtyeille jyrkkää shoegazelähes tymistapaa, mutta Mauranen on tehnyt runsain mitoin äänittäjän, miksaajan ja tuottajan hommia myös valtavirran ar tisteille. Bändin uuden levyn jumittavassa, black metalista ja shoegazesoundista selkärankansa muo dostava yhtye sotkee joukkoon tynny rillisen psykedeliaa, ambientia, noisea ja muita ärtsyjä ainesosia. – Juliuksella on pitkä meriittilista kaikennäköisessä, mutta varsinkin Vu kin The Plains ja muut hänen indiem mät tuotannot oli tullut kuunneltua. Päätettiin, että koroste taan sitä musiikkityylien fuusiota. 48 SOUNDI K u v a: P au li in a Li n d el l oranssi pazuzu -taitto.indd 48 5.2.2016 12.57. Hän voikin lisätä Oranssi Pa zuzun CV:hensä esimerkiksi VesaMatti Loirin ja Simo Silmun perään. Uudella albumilla kiinnekohtia rockin perintei siin konventioihin on yhä vähemmän. Kun yhtye itse kuvailee tuoretta pitkäsoittoaan aiempaa synkemmäk si, nousee väkisinkin hymynkare suu pieleen, sillä Oranssi Pazuzun tuotan to ei aiemminkaan ole ollut mitenkään erityisen kepeää ja iloista. Olin itse ollut hänen kanssaan lyhyesti tekemisissä ja meillä oli ajatuksena, et tä tehdään nyt sellainen crossoverle vy. ”Meitä yhdistää musan tekemisessä ajatus siitä, että genrellä ei ole merkitystä.” Fuusio hiekka laatikolla Vaikka vaikutteita ei pystykään sulkemaan täysin ulkopuolelle, on Oranssi Pazuzun historia kirjoitettu täysin heidän omilla ehdoillaan. Sen jälkeen pystyi säveltämään sen ympä rille muita biisejä, jotka korostaa sitä mustaa hypnoosia. – Eka levy (Muukalainen puhuu, 2009) on sillä lailla kevytmielisempi ja muutos Kosmonumenttiin (2011) on se, että sillä mennään siinä toivotto muudessa ja rumuudessa toiseen ääri päähän. E nsimmäinen mielikuva Värähtelijästä viittaisi sen olevan huomat tavasti edeltäjäänsä, mestarillista Valonielua (2013) ambientimpi. Juuri sanat hypnootti nen ja musta pyörivät siinä koko ajan. Ensitiedot Värähtelijästä lupailivat albumista tuplalevyä ja vinyylinä siitä sellainen tulikin. Se on väreilevämpi ja värik käämpi. Oranssi Pazuzulle musiikki on tunnetila, joka toivottavasti resonoi kuulijoiden kanssa. Vaikka musa olisi raskasta, niin si tä olisi tekemässä tyyppi, joka ei olisi siitä kentästä. – Aika usein mietitään levykokonai suudet vinyylinpuoliskoina ja miten ne toimii sellaisina, kertoo kitaristilaula ja JunHis. – Tavoitteena oli, että noise ja am bient ei olisi niin erillisiä elementtejä mitä ne ehkä on aikaisemmin olleet. Valonielulla palataan tietyllä tavalla maan päälle sieltä kylmästä kos moksesta. Eli kyllä se jos tain pisteestä lähtien oli hyvin tietoi nen suunta. Mauranen on kiinnostava valinta lyömään päänsä yhteen Pazuzukollek tiivin kanssa. Yhtyeen neljäs albumi Värähtelijä on tähän saakka porukan kunnian himoisin ja vaativin. Lopputulok sesta tuli sellainen kuin bändi oli hake nutkin. Ote taan sellainen tyyppi, joka osaa koros taa juuri sitä. Kokeillaan vapaasti mitä vaan ja sitten sieltä saattaa hahmottua joku punai nen lanka. Haluttiin saada ajatus mustasta hypnoosista kiteytet tyä maaliin asti. Uuden levyn fiilis on jotain Kosmonumentin ja Valonielun väliltä. Julius hoiti homman to si hienosti. Sil loin kuuli myös miten eri osat, niiden vaihdot ja osien väliset soundimuutok set keskenään toimii. Joka treeniviikonlopun päätteeksi pystyim me tekemään demoja ja miettimään miltä levy myöhemmin kuulostaisi. Maurasen Julius toi soun dipuolella sellaisia näkemyksiä, joita ei olisi itse kekattu. – Levy alkaa yleensä muodostua sil loin, kun jamitellaan ensimmäisiä ker toja edellisen levyn julkaisun jälkeen
Mutta ehkä se on se tietoinen kelaaminen, jota ainakin itse haluaa jättää vähemmälle. Vaikka musiikki on vakava asia sinänsä ja sinne vuodattaa kipeitäkin asioita, se ei silti tarkoita sitä, etteikö se voisi olla leikkisää. Kyllä meidän agenda on mielen syövereiden, pimeiden tai ahdistavien, käsittely. Etenkin jos se kuulostaa skeneltä, jossa et ole itse mukana. Totta kai se levy pitää saada julkaistua ja sillä pitää olla promootio, mutta loppuviimein kyse on sisällöstä. Se on ääntä, joka tulee korviin ja siitä muodostuu jotain tunteita, mielikuvia tai mitä tahansa. Koko vokalisointi on tietynlainen kiinteymä, se tuo fokuksen ja skarppaamisen tietyllä tavalla takaisin, ettei huku täysin siihen äänimaisemaan. Värähtelijällä ei ole kiinteää teemaa, vaan ennemminkin selitetään jotain maalausta, tilannetta tai vaikka painajaisunta. Salaperäisyys ei ole kuitenkaan yksiselitteisesti vakava asia. Se ei siis tunnu kovin kiinteältä tai aktiiviselta yksiköltä. – Tämä tuntuu kyllä Valonielun jatkumolta. Jos ajatellaan, että siinä oli purskahdus, niin nyt sille tulee myös taustasäteily ja mennään vielä enemmän sinne rajamaille. Basisti Ontto on aiemmin haastattelulausunnossaan hyvin kiteyttänyt yhden taiteellisen luomisen periaatteellisen ongelman. Jos olet kaksi kuukautta sitten kuunnellut jotain levyä, niin se vaikuttaa siihen pakettiin. Se ei enää ole vain psykedeliaan hurahtaneiden metallijässiköiden kulttibändi, vaan musiikkiin avarammin suhtautuvien suosikki laajemmalla rintamalla. Yhtye tuntuu syrjäänvetäytyvältä, soittaa keikkoja rajoitetusti ja yhtyeen jäsenillä on soittohommia muissakin kokoonpanoissa. Pazuzu on jäsenilleen tiivis ja tärkeä yhteisö. Mun on joskus vaikea ymmärtää, että jollekulle pop tarkoittaa Michael Jacksonia, toiselle E-Typeä tai kolmannelle Beatlesiä. Pazuzu ei henkilöidy kehenkään tarkasti epämääräisten kuvien tai taiteilijanimien vuoksi. Siellä on paljon elotonta kylmyyttä, mutta toisaalta taas sitä väreilyä. Mikä siis lyriikoiden merkitys bändille on kokonaiskuvassa. Musiikki on kuitenkin tunnetiloja. Mä ainakin tykkään hyvästä musasta oli se sitten modernia klassista, metallia tai poppia. Kaikilla tämä bändi on kuitenkin se kiintopiste, vaikka välillä tehtäisiinkin muita asioita. Luovuus ja mielikuvitus on se vastaus tähän. – Musiikki on meille kaikille vain musiikkia ja sen takia Oranssi Pazuzu on aina ollut fuusiobändi, jos nyt kuitenkin sorrutaan niihin genreihin. Ne asiat joita sieltä alitajunnasta tulee ei haittaa, koska vaikutteita ja konteksteja asioille on aina olemassa. – Olemme tosi hyviä ystäviä keskenämme ja puhumme paljon musan ja seuraavan levyn tekemisestä, vaikka ei juuri sillä hetkellä tehtäisikään levyä. Ja jos käy vielä niin hyvin, että mahdollisimman moni ihminen kuulee sitä, niin he pystyvät resonoimaan samoihin tunnetiloihin. Jun-His haluaa nähdä muutoksen taustalla paljon tärkeämmän syyn. Ehkä siinä mennään pieleen. Siksi ehkä haluaa välttää sitä pönötystä. – Tekstit syntyvät aina sen tunnelman ehdoilla. Oranssi Pazuzun ilmaisussa black metal on juurtunut niin syvälle, että esimerkiksi lauluosuudet ovat enemmän äärimmäistä äänitapettia kuin sanojen merkityksestä kumpuavaa sanomaa. Tämä on se bändin filosofia, joka yhdistää meitä ja josta tulee aika tiiviskin fiilis. T iettyä mystisyyden auraakin bändin yllä leijuu. SOUNDI 49 oranssi pazuzu -taitto.indd 49 4.2.2016 10.16. – Mielikuvituksen pitää antaa lentää. Musiikki on kuitenkin abstraktia. Esikuvat vaikuttavat aina omaan tekemiseen niin paljon, että se näkyy omassakin ilmaisussa. Ne genret on loppuviimein vain ihmisen halua luokitella kaikkea ja laittaa kaikki siisteihin palikoihin. Se saa silti tuntua siltä, että olet kuin lapsi hiekkalaatikolla heittelemässä erilaisia kasoja. Jun-His ymmärtää bänditoverinsa ajatuksen, mutta kokee ettei vaikutteilta voi täysin sulkea korviaan. Oranssi Pazuzun määrittäminen normaaliksi rockbändiksi on jo lähtöviivoilla kyseenalaista. Teksti toimii eräänlaisena karttana siellä mielen kaaoksessa eli se pystyy ohjailemaan sitä fiilistä jonnekin suuntaan. Koen, että tämä on Valonielun luontainen seuraus. O ranssi Pazuzu on tehnyt lyhyessä ajassa kiintoisan metamorfoosin. Tämä on kuitenkin perspektiiviharha. Hipsteri black metal -ilmiö, levyyhtiön vaihdos tai aikojen muuttuminen suotuisammaksi voisivat olla selittäviä tekijöitä. Luominen ei siis ole koskaan täysin vapaata näistä näkymättömistä kahleista. Aina sitä toivoo, että kuulija matkustaa sinne pimeälle alueelle oman pääkopan sisällä ja siellä ehkä naksahtaa jokin toiseen asentoon. Meitä ei ole koskaan kiinnostanut se minkä genren musaa me kuunnellaan. Itselle ainakin alitajuisesti kaikki vaikuttaa mitä kuuntelee. – Se voi olla huono asia, jos koitat päämäärätietoisesti mennä johonkin suuntaan, joka kuulostaa joltain skeneltä, genreltä tai bändiltä. Sellaisen luomuksen, johon vuodatat itsestäsi jotain. Meitä yhdistää musantekemisessä ajatus siitä, että genrellä ei ole merkitystä. – En tiedä onko tämä naiivi uskomus, mutta uskon, että on merkitystä jos kehittää musiikkiaan, sukeltaa siihen tosi syvälle ja tekee hyvän levyn
hiphop-taitto_b.indd 50 3.2.2016 17.51. 50 SOUNDI SOUNDI 51 50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti ja kuvat: Arttu Seppänen Maakuntaräpin jäljillä Vuosituhannen vaihteen hiphop-buumin jälkeen on kasvanut sukupolvi, joka on viettänyt nuoruutensa rapin parissa. Median huomion keskittyessä pääosin pääkaupunkiseudun isoihin nimiin me suuntasimme maakuntiin tutustumaan paikallisiin tekijöihin. Kimmo Varis (vas.), Jarno Sallinen, Riku Ranivaara, Niko Vainikainen ja Vinski Tirkkonen ovat musiikissaan ylpeitä savolaisista juurista
Siitä tuli tosi hyvä fiilis, että meikäkin haluaa räpätä tolla tavalla, että ihmisille tulee hyvä fiilis. Vittuilu alkoi heti, kun tulin kotiin ja sain muutamia lisänimiä, kuten Risto Räppääjä. Cd-r onkin nykyisin harvinaisuus, kun kuka tahansa voi laittaa biisinsä Soundcloudiin tai Youtubeen. – Muistan ekan keikan mikä tehtiin Röllin kanssa 2008 tienoilla ja ihmiset oli yllättyneitä, että eihän nuo näytä edes räppäreiltä. Äiti oli löytänyt sen siivotessaan ja kuunnellut. Jengi odotti, että oltais näytetty jenkkiläisiltä räppäreiltä doo rageineen. Kuopiossa Jasa & I’mmeisen Vaihettaan vappaalle -video on myös kunnianosoitus Taakibörsta-henkisille tarinallisille musiikkivideoille. Tirkkosen nimi ponnahti hiljattain esiin, kun hänen biittinsä päätyi helsinkiläisen, Wu-Tang Claniakin lämpänneen Tripple 2 -duon käyttöön Bills-kappaleeseen. Me tullaan Kuopiossa noin 10 vuotta jäljessä. Rölliksikin kutsuttu Niko ”MC Niko Nova” Vainikainen, 24, kertoo tragikoomista tarinaansa 2000-luvun alkupuolelta, kun hänen vanhempansa löysivät patjan välistä Vainikaisen äänittämän rap-kasetin. Savolainen naurunremakka täyttää meksikolaisen ravintola Panzan ikkunapöydän. Ennen biittien tekemistä soitin rumpuja ja kuuntelin lähinnä heviä. Kuopiolainen räppidiggari tuli kysymään, että jos oot kovakin jätkä, niin sano mikä on Snoop Doggin koiran nimi. Nuoret saa samalla Rölliltä oppia, kun se neuvoo siinä samalla, että pidä mikkiä lähempänä tai kauempana, Ranivaara kertoo. – Tein kasetin taloyhtiön kerhohuoneessa kaverin mankalla. Räppiin silti liitetään edelleen ulkonäköön liittyviä odotuksia – monet ovat esimerkiksi yllättyneet Paperi-T:n pitkistä hiuksista, mikä on toiminut myös artistin eduksi erottautumisessa. Mun mielestä se on ihan luonnollinen kehityssuunta, Vainikainen jatkaa nauraen. Enää maakuntienkaan yhteisöissä ei onneksi täydy identifioitua niin vahvasti joko räppäriksi tai hevariksi. Hiphopin tekemisen pariin kuopiolaiset ovat päätyneet pitkälti samojen vaikuttimien kautta. Sain kuitenkin porukoilta kannustusta, eikä sitten jännittänyt enää niin paljon, Vainikainen muistelee. Menin kotiin ja näin Fintelligensin Pää pystyyn -videon. On tosi tärkeää, että on tämänkaltainen foorumi olemassa, kun vielä muutama vuosi sitten ei ollut Kuopiossa mitään avoin mikki -tapahtumia. Kun sain sen valmiiksi, niin askartelin kannet ja piilotin sen parvisängyn yläpatjan lakanan väliin, ettei sitä kukaan löydä. Ihmiset on viimeinkin tajunneet, että nää on ihan vitun epäkäytännöllisiä nämä meidän vaatteet. Keikkojen saaminen on sitä helpompaa, mitä enemmän saa katseluja tai streamauksia. Noilta ajoilta esimerkiksi Avaimen Punainen tiili ja Fintelligensin Renesanssi nousevat keskustelussa esiin keskeisinä teoksina. Videoista on tullut etenkin hiphopissa tärkeä keino saada oma musiikki jakoon. – Mulla oli tapana tehdä Pipefestiin omakustannelevy, painaa sitä 100 kappaletta ja myydä ne siellä. Siltä istumalta kirjoitin kokonaisen biisin ja aloin penkoa räppiä laidasta laitaan ja sitä kautta löytyi muun muassa Seremoniamestari, Hannibal & Soppa ja paljon muita, Vainikainen kertoo. Vaikka Kuopiossa hiphop on saanut hyvin jalansijaa tapahtumakartalla, Ranivaaran mukaan Kuopio tulee paljon esimerkiksi Jyväskylää jäljessä. Nykyään räppäämisestä ei tarvitse kuunnella kuittailua. Siellä on ollut biisintekijät, biitintekijät, Joniveljellä ja Ossi Valpiolla on ollut hyvät kontaktit ravintoloihin 2000-luvun alkupuolelta asti ja tapahtumia on ollut mahdollista syntyä. Yks vuosi tuli vähän kiire, kun Pipefestiin piti lähteä torstaina niin menin Rikun luo keskiviikkona biisien kanssa, että oisko sulla biittejä. Vainikaisen lisäksi kuopiolaisesta hiphopkulttuurista on saapunut keskustelemaan Riku ”Riku Ryysyläinen” Ranivaara, 25, Vinski ”Davinsci” Tirkkonen, 18, Kimmo ”Tsydde” Varis, 28, ja Jasa & I’mmeinen -duon Jarno ”Jasa” Sallinen, 23. Silloin se oli ihan sama, ei miettinyt mitään teknisiä asioita, Vainikainen sanoo. ”Ajattelin, että jos tuokin ossaa, niin ossaan kyllä minäkin.” hiphop-taitto_b.indd 51 4.2.2016 8.50. Muut pöydän ympärillä nyökyttelevät. Löysät vaatteetkin menivät nopeasti pois muodista 2000-luvun alussa. Vainikaisen tarinassa kiteytyy se, miten nopeasti hiphop on kehittynyt Suomessa ja saavuttanut viimein hyväksynnän. – Hiphop lajina on kehittynyt ja ihmislaji on kehittynyt. Tirkkonen ei ole itse räpännyt, mutta aloitti biittien tekemisen 14-vuotiaana. Röllistä eli Vainikaisesta on kasvanutkin monelle kuopiolaisnuorelle esikuva. – Muistan, että mulla oli tosi paska fiilis koulussa, oli kiusattu tai jotain. Kuten perinteisesti rap-lyriikassa, myös Kuopiossa keskiössä on ollut oman identiteetin rakentaminen asuinalueen kautta. 18-vuotias Tirkkonen muistaa myös vaikuttuneensa Röllin räpeistä. – Käsittääkseni Freestyletiistai on ainoa kuukausittainen freestyletapahtuma Suomessa, sitä on järjestetty nyt kolme vuotta. Nauhotettiin, miksattiin, poltettiin levyt, tulostettiin kannet eli tehtiin kaikki saman illan aikana. En ole ikinä omistanut levareita tai poiminut sampleja vinyyliltä. Kun alkoi kiinnostua räpistä, niin tuli sellainen identiteettikriisi, että kuunteleeko nyt heviä vai räppiä, Tirkkonen kertoo. Välillä kaipaa sitä cd-r-aikaa, kun miettii miten vaikeeta nykyään on tehdä levy. Sunnuntaihin mennessä kaikki levyt oli myyty siellä Pipefestissa. – Yksi vittuilu 2000-luvun alkupuolelta on jäänyt kuitenkin mieleen yli muiden. Kehäkettu & Setä Koposen PL 2000 ja MC Taakibörstan videot 2000-luvun alkupuolelta ovat lähestulkoon lyhytelokuvia ja toimineet esikuvina suomalaisille hiphop-videoille, joiden perinnettä esimerkiksi helsinkiläinen SMC Hoodrats on jatkanut. Vuosituhannen vaihteen ensimmäinen vakavamielisen suomenkielisen hiphopin aalto alkoi kuljettaa eteenpäin lapsenkengissä ollutta genreä monin tavoin. – Kasiluokan loppupuolella aloin kiinnostua, että miten samplataan ja hain sampleja aluksi Youtubesta vaikkapa ”funk sample” -hakusanalla. He räppäävät yhdessä Kuopionniemi-yhtyeessä, järjestävät Funkkaa Taikka Kuole -kollektiivilla kuukausittain klubitapahtumia sekä Freestyletiistai-tapahtumaa, jossa kuka tahansa pääsee räppäämään. – Oma innostukseni räpin tekemiseen alkoi 2008, kun kuulin Röllin räppäävän. Illoissa on usein ollut jengiä esimerkiksi Jyväskylästä, Joensuusta ja Savonlinnasta, jotka ovat tulleet varta vasten paikalle. SOUNDI 51 uistan kun jäin mun porukoille ekan kerran kiinni räppäämisestä. Mixtapet julkaistaan myös cd-rlevyinä. Hain Youtubesta ilmaisia biittejä ja sitten webbikameran eteen räppäämään. Ajattelin, että jos tuokin ossaa, niin ossaan kyllä minäkin, Sallinen laukoo leveällä savon murteella. – Jyväskylään on syntynyt todella aktiivinen skene. Kysyntää olisi muihinkin kaupunkeihin. Kuopiossa ei ollut silloin paikallista skeneä, Ranivaara sanoo. Vainikaisesta ja Ranivaarasta on tullut kuopiolaisen hiphop-skenen keskeisiä vaikuttajia ja tapahtumajärjestäjiä. En tiiä vielä tänäkään päivänä mikä se on, juuri debyyttilevynsä julkaissut Varis sanoo. Savon murretta ei pyritä peittämään ja biiteissä on usein vaikutteita funkista, soulista ja discosta – kuten Kuopionniemellä, savolaista rappioromantiikkaa viljelevällä Pandasilla tai posse-henkisillä Särkkäri-mixtapeilla. 2000-luvun alussa räpin saralla voimissaan ollut cd-r-kulttuuri on kuitenkin vähentynyt
Harrastajia täällä on edelleenkin aika vähän. Kankaan ja Rantalan mukaan Seinäjoella ja lähialueilla tehdään hyvin erilaista räppiä. – En tiedä onko se joku pikkukylien kirous, että kaikki haluaa tehdä sooloa. Sitä edustettiin todella leveästi ryhmänä, niin siihen oli myös otollista hurahtaakin. Syntaksi-nimellä räppäävä Joni Rantala, 28, nyökkää. – Pakko nostaa hattua siitä, että täällä on diversiteettiä. – Mun setä, joka on soittanut kaikkea humpasta punkiin, hommasi mulle aikoinaan kitaran. Huoneeseen mahtuu imelänkostean sisäilman syövyttämä sohva ja äänityslaitteet. – Ennen räppiä ei ollut sellaista musiikillista identiteettiä, vaan tuli kuunneltua kaikkea laidasta laitaan Offspringista Stratovariukseen. Se oli ihan hirvittävää taistelua, nykyään se on jo paljon helpompaa. – Seinäjoelta ei ole oikein pompannut vielä ketään rap-artistia. Viimeksi Seinäjoki Hiphop Festivaaleilla oli open micissa todella kovia naisräppäreitä, Kangas hehkuttaa. Vaikuttaa, että monessa muussa kaupungissa jengi tekee hillittömästi yhteistyötä, Kangas sanoo. Aina ollut kova itseilmaisun tarve, Rantala kertoo ajautumisestaan hiphopin pariin. Molemmilla on samankaltaiset tarinat, joissa toistuvat ne tutut Avaimen Punainen Tiili ja Fintelligens. – Hyvä, että se kanavoidaan siihen, Rantala lisää. Kangas ja Rantala ovat nähneet, miten yhä nuoremmat ovat alkaneet käydä paikallisissa hiphop-tapahtumissa. Sekä Rantala että Kangas toivoisivat seinäjokelaisten räppärien keskuuteen enemmän yhteisöllisyyttä. Kun Seinäjoelta ovat kaupungin omat esikuvat puuttuneet, Kankaal”Mielellään näkisi tapahtumissa enemmänkin naisia. Jengi piti raahata paikalle väkisin ja suurin osa oli tuttuja, eikä välttämättä hiphop-diggareita. Nykyään sellaista hiphop-kulttuurin hypettämistä ei tuoda niin paljoa esille, Kangas sanoo. Räpätäänkö Seinäjoella murteella. Viimeksi Seinäjoki Hiphop Festivaaleilla oli open micissa todella kovia naisräppäreitä.” le tärkeää esimerkkiä ovat aikoinaan näyttäneet muun muassa oululaiset räppärit. – Punainen tiili oli tosi iso juttu. Esimerkiksi Tulenkantajat ja Jodarok ovat käyttäneet musiikissaan murretta häpeilemättä edukseen. Tapahtumajärjestäjänä hän seuraa muutenkin aktiivisesti lähipaikkakuntien räppäreitä ja ottaa mielellään säännöllisiin tapahtumiinsa aloittelevia räppäreitä esiintymään. Hommahan lähti siitä vitutuksesta, kun ei juuri ollut mitään räppiä täällä tarjolla. Hiphop on Suomessa edelleen miesvaltainen genre, vaikka naispuolisten räppäreiden määrä onkin kasvanut. Kesän festareille tulee porukkaa ympäri Suomea. Metalli ja raskaampi musa on edelleen täällä aika iso juttu, Tomi Randominakin tunnettu Tom Kangas, 27, sanoo. Kangas on Seinäjoelle keskeinen tapahtumajärjestäjä ja vaikuttaa Sakko Ry:ssä, joka järjestää Seinäjoki Hiphop Festivaalia. Silloin 2000-luvun alussa sitä itse hiphop-kulttuuria hypetettiin tosi paljon ja lyriikoissa esiintyi hiphopin neljä elementtiä. Paikkakunnalla ei ole mitään järjestäytynyttä hiphop-porukkaa. – Seinäjoella vähän häpeillään mun mielestä sitä murretta, vaikka kaikessa kaupungin markkinoinnissa sitä on toitotettu viime vuodet, tyyliin ”komia Seinäjoki.” Tuntuisi ylipäätään kornilta käyttää sitä murretta räpissä, kun esimerkiksi ei kukaan omassa sosiaalisessa piirissä puhu millään Pohjanmaan murteella, Kangas sanoo. einäjoen hiphopluola löytyy noin kahden ja puolen kilometrin päässä Seinäjoen keskustasta. Ehkä se on sellaista pohjalaista uhoa, Kangas miettii. – Hiphopbuumi alkaa selkeästi näkyä, kun 18-vuotiaat on käytännössä kasvaneet räpin parissa. Pöydällä on tölkki sinistä Pirkka-olutta ja 1,5 litran colapullo. Satunnaisesti näkee kaupungillakin nuoria, jotka harrastaa battlea vaikka puistossa. Tosi monella täällä on käsitys, että freestyle on nimenomaan battlea. Soittelinkin sitä, mutta jossain vaiheessa huomas, ettei ollu siinä kauheen hyvä, niin piti keksiä jotain muuta. Hämmentävä, suurelta automyyntiliikkeeltä näyttävä rakennus kätkee sisäänsä niin Fazerin leipomon, Ekokeskuksen, kuin myös tämän alle kymmenen neliön huoneen. Olen myös pitänyt huolen, että kaikki paikalliset, jotka viitsii lähettää jonkun demon, pääsee esiintymään johonkin tapahtumaan lämppärinä. Sillon tajus, että tällä musiikillahan voi oikeasti sanoa jotakin, Rantala sanoo. Nimeltä he mainitsevat muun muassa Jontti & Shaka -henkistä rataräppiä tekevät Paskanläpänlähettiläät, huumorilla sävytettyä trapia tekevän Häjy-D:n sekä tuottaja Otson, joka on tuottanut monia aloittelevia räppäreitä. 52 SOUNDI hiphop-taitto_b.indd 52 3.2.2016 17.48. Täältä puuttuu paikalliset esikuvat. Mielellään näkisi tapahtumissa enemmänkin naisia. Joni Rantala (vas.) ja Tom Kangas toivoisivat Seinäjoen räppärien keskuuteen enemmän yhteisöllisyyttä. – Joka illassa on open mic, jos on vaan tyyppejä, jotka haluaa räpätä. Jaettiin flyereita pari kuukautta ennen tapahtumaa lippuriski perseessä. – Ei saa oikein sellaista Etelä-Pohjanmaan murretta soljumaan hyvin, mutta esimerkiksi sellainen Alavuden räppäri Pasanen on saanut toimimaan sen aika hyvin, Rantala lisää. Kangas on seurannut aitiopaikalta, miten hiphop on tullut koko ajan suositummaksi Seinäjoella. Uskon, että täältä tulevaisuudessa joku vielä nousee kunnolla esiin, Kangas sanoo. – Tiedän muutamia naisräppäreitä täältä päin, jotka räppää lähinnä himassa. – Noin viisi, kuusi vuotta sitten kaikki hiphopin ystävät tässä kaupungissa tunsivat toisensa, kun aloitettiin järkkää tapahtumia
Joensuulaiseen eetokseen kuu luu myös räppääminen kutakuinkin missä tahansa. Luonnol lista onkin, että Hakalisto työstää parhaillaan ep:tä seitsemänhenkisen Ketjupolttajatkokoonpanon kanssa, jonka soinnissa on myös funkvai kutteita. Hänen veljensä Kim Rantala soittaa Jätkäjätkätyhtyeessä. Hakalisto ja Marjamaa suunnitte levat, että he perustaisivat paikallis yhdistyksen, joka edistäisi paikka kunnan tapahtumakulttuuria. Kun ikää alkoi tulla lisää, rupesi myös tajuamaan, että on muutakin mu siikkia kuin metalli. – Soittelin 15vuotiaasta parikymp piseksi asti metallibändeissä. Yleensä ihmiset ovat aluk si vähän hämmentyneitä, että mi tä tapahtuu, mutta sitten tulee kyllä kehujakin. Se oli vaan ihan omaksi iloksi, nyt on tehnyt enemmän va hiphop-taitto_b.indd 53 3.2.2016 17.48. Olisi hyvä olla yhdistys, joka tukisi hiphopia ja urbaania kulttuu ria täällä ja yritettäisiin saada poruk kaa vielä paremmin yhteen, Marja maa visioi. Pikkuhiljaa siinä alkoi sit ten kehittyä ja ajatusmaailma laajeni, Hakalisto kertoo. Rantala on paikkakunnan tapah tumaaktiivi, joka on järjestänyt erilaisia rytmimusiikkiin keskitty neitä tapahtumia 90luvun lopusta kavissaan kolmen vuoden ajan, Marjamaa kertoo. Cypress Hill, Beastie Boys, De La Soul ja muut tulivat sitä kautta. – Karaokeen tulee mentyä aika usein räppäämään. Hakalisto aikoo hyödyntää kui tenkin metallimusiikin saralla hank kimaansa osaamista myös räppiin. istä sä tuut, lande spede / Mie tuun maalta bebe, oon grande hefe”, räp pää Jodarok Kemmurun Lande spedekappaleessa. Hän on myös tehnyt itäsuomalai suudesta murteineen keskeisen vetovoiman. Päätettiin perus taa Joen suun Nuorten Suurälyköi den Salaseura eli JNSS Crew, jolla ollaan järkätty muutamat iltamat, missä ihmiset ovat päässeet esiin tymään, kertoo Hermanninimellä räppäävä Hermanni Hakalisto, 25. Open mic tapahtumien puut teessa Hakalisto suuntaa kaverei neen lähipubiin. Ensimmäinen hiphoplevy, josta Hakalisto innostui oli Tulenkanta jien funkahtava debyytti. Varsinkin kun Joensuussa on karaoke aika monessa mestassa. Miesten mukaan myös tuottajia kaivattaisiin Joensuuhun. Tämä oli 90lukua ja siihen aikaan ei soinut missään räppiä ja sitä kautta lähti innostus dj touhuun. Istumme Hakaliston sekä tapah tumatuottajadj Jan ”Kiilo” Ranta lan, 37, sekä Kaks Marjaa duon Miikka Marjamaan, 27, kanssa Jo ensuun Ilosaaressa sijaitsevassa Kerubiravintolassa – siis fyysisesti samalla paikalla, missä festarivan hus Ilosaarirock aloitti 2 markan pääsymaksulla yli 40 vuotta sitten. – Broidin levyhyllyn kautta tutus tuin hiphopmusiikkiin. – Itsekin olen ostanut kaikki bii tit ulkomailta, ei ole vain tullut Jo ensuussa vastaan ketään, joka tekisi biittejä, Hakalisto sanoo. Nykyään tapahtumien järjestäminen onkin mun päivätyö, Rantala kertoo. Marjamaa puolestaan innostui juuri siitä 2000luvun alun buumista. Hakaliston tausta ei ole räppärille kauhean tyypillinen. – Kuuntelen edelleen paljon esi merkiksi metallia, rockia, progea, progemetallia, ei mulla oikeastaan ole genrerajoja. SOUNDI 53 ”Täällä alkaa olla paljon räppäreitä ja hyviä tekijöitä, joista kaikki ei oo päässeet esille. – Mä tein ekat biisit Hiphop Ejaylla ja luuppasin jotain suomiräppibii sien alkuja taustoiksi, mihin sitten räppäsin. Hakalisto kertoo harkinneensa joskus myös muuttoa Tampereelle, missä olisi myös enemmän edelly tyksiä esimerkiksi keikkailuun. Kyyppari saattaa tarjota vaikka kahvit. Hermanni Hakalisto (vas.), Jan Rantala ja Miikka Marjamaa ovat keskeisiä Joensuun hiphopaktiiveja. – Joensuuhun on kasvanut nyt uusi sukupolvi, jolle hiphop on to si kova juttu. Hakaliston mukaan moni ei usko häntä Joensuussa räppä riksi, koska hänellä on pitkät hiukset. 2000luvun puolessa välis sä perustettiin Joensuuhun kuukau sittainen räppiklubi Teatteriklubille, jossa ehtikin käydä melkeinpä kaikki suomalaiset räppärit, jotka olivat sil loin pinnalla. Päätettiin perustaa Joensuun Nuorten Suurälyköiden Salaseura.” lähtien. Jodarok on todennäköisesti kuuluisin räppäri, joka on ponnistanut Joensuusta. On ollut ajatukse na, että ensimmäiselle omalle levyl le vois ottaa sitä niin sanottua örinä lauluakin mukaan, kitarasoolojakin on tulossa. – Viime kesänä veljen kanssa otet tiin boombox ja mentiin puistoon, ja siihen sitten freestylerinki pystyyn, Marjamaa kertoo. – Monesti jengi tulee kysymään pelkästään ulkonäköön perustuen, että teenkö musiikkia. – Mutta otetaan kotiseutu nyt hal tuun ensin. – Viimeisen parin vuoden aikana Joensuussa on järjestetty Popmuu sikot ry:n tukemana myös free style ja hiphopkursseja, missä on ollut mukana muun muassa DJ Po larsoul sekä Jodarok ja Aksim Kem murusta, Rantala kertoo. Ja sit jen gi ei usko, että teen räppiä, vaan ne kuvittelee, että teen jotain ras kaampaa, kuten metallia, hän ker too. Hiphop tuntui heti omalta musiikilta. Viime keväänä tuli sellainen herääminen, että täällä alkaa olla paljon räppäreitä ja hy viä teki jöitä, joista kaikki ei oo päässeet esille. – Sellanen fiilis on, että ei ole ol lut tarpeeksi sellaista yhteistyömei ninkiä. Rupesin joskus kaveribändin treeneissä läpällä vain räppäämään, kun ne jammailivat kaikkea. Haluan, että se miun tausta kuuluu myös tekemässäni rä pissä, hän sanoo
– Pakko kysyä, mut miten sä teet biittejä jos et oo kuunnellut ollenkaan räppiä, Jaala kysyy Sillanpäältä. – Oishan tämä aika mikkelimäinen kaupunki ilman sitä. Samaan tapaan kuten esimerkiksi Kehäkettu ja Tuomio & Kone edustivat 2000-luvun alussa Espoon Olaria. Kun suomiräp alkoi nostaa päätään 2000-luvun alussa, Jaalan korPyry Jaala (vas.), Valt teri Sillanpää ja Joni Vanha nen ovat pää tyneet hip hopin pariin täysin eri tavoin. Jotenkin Rentukassa Jyväskylän hiphop-skene on aidoimmillaan. – Siitä on tullut todella siisti tapahtuma tähän kaupunkiin. – Sen kokoelmalevyn tekeminen on ollut ajatuksena jo 2000-luvun alkupuolelta asti. Hattutemppuklubi on vakiinnuttanut paikkansa ja syksyisin Ravintola Rentukassa järjestetään räppiin keskittynyttä Ghetto Party -festivaalia. – Mulla on sellainen fiilis, että tää on loppujen lopuksi aika junttikaupunki ja eri alakulttuurit on joutunut tekemään paljon duunia sen eteen, että täällä tapahtuu mielekkäitä asioita, Vanhanen sanoo. Pöydän ääressä jyväskyläläisten räppärien nuorinta polvea edustaa Sillanpää. 9-luokkalaisena eli joskus 2009–2010 aloitin biittien tekemisen ja aloin sillon kuunnella myös enemmän räppiä. 54 SOUNDI SOUNDI PB zkimo laittoi mulle viestiä ircissä, että se on varannu studioaikaa viikonlopuks, mutta sillä ei oo biittejä. Ei tarvita kuin mankka ja mikki, eikä tarvitse osata soittaa tai laulaa, Jaala sanoo. Aloin sit kirjoittaa itsekin, Vanhanen jatkaa. – Vasta kun kuulin kaverilta WuTang Clania ja jotain, missä kiroiltiin tosi paljon, niin innostuin. viin se ei kuulostanut aluksi kovin hyvältä. ”Tää on loppujen lopuksi aika junttikaupunki ja eri alakulttuurit on joutunut tekemään paljon duunia sen eteen, että täällä tapahtuu mielekkäitä asioita.” – Pienissä kaupungeissa kaikki kuitenkin tuntee toisensa ja jengi kerääntyy helpommin yhteen kuin esimerkiksi Helsingissä, missä periaatteessa yksi asuinalue voisi olla Jyväskylä, Jaala sanoo. Kaupungissa sijaitsee muun muassa Suomen ensimmäinen hiphop-kirjasto, ja kulttuurijärjestö TUFF! järjestää aktiivisesti tapahtumia. Tulee itselle vähän huono omatunto, että miksen mä tee enemmän duunia, Jaala sanoo. – Räpistä innostuin itse triphopin kautta, eli esimerkiksi Dj Shadow’n ja Dj Krushin myötä. – Nykyään räppärit mainitsee, että miten paljon ne tekee duunia, kun ennen se keskeisin leveilyn aihe oli se, että miten vähän ne tekee duunia. Levynjulkaisukeikalla marraskuussa 2015 lavalle kipusi toistakymmentä räppäriä, jossa myös pitkään telakalla ollut Urbaanilegenda esiintyi. Aktiivisemmin sitä on tehty nyt viime vuosina, ja saatiin kasaan lopulta kun annoin deadlinen mihin mennessä biisien pitää olla valmiita, Vanhanen sanoo. Vanhanen aloitti vuosituhannen vaihteen buumin aikaan ja on sittemmin muun muassa julkaissut soololevyjä ja tuottanut lukuisia hiphopartisteja Asasta Palefaceen. Vanhanen, 33, on pöydän porukasta eräänlainen räppisetä, sillä Are-nimellä räppäävä Pyry Jaala, 27, sekä Rehtivee-nimellä räppäävä Valtteri Sillanpää, 20, edustavat nuorempaa sukupolvea. Jaalan mukaan suomiräpissä on tapahtunut työkulttuurin muutos. Vanhanen on toiminut myös yhdessä Ossi ”Soul Valpio” Valpion kanssa primus motorina kehutun JKL101-albumin kokoamisessa. Jyväskylässä yliopistolla on iso merkitys elävän kaupunkikulttuurin kannalta. Pikkuhiljaa aloin pohtia omia räppejä ja kohta vedettiinkin kavereiden kanssa freestylea jossain metsässä, Sillanpää sanoo. Opiskelija-asuntoloiden Kortepohja tunnetaan kolkosta, DDRhenkisestä arkkitehtuurista ja festivaali tuokin asuinalueeseen kieroa kontrastia. Jos yliopistoa ei olisi, se vaikuttaisi baarien kävijämääriin ja millaiset mahdollisuudet niillä ois pyörittää toimintaansa. Jyväskylä on kaupunkina siitä erikoinen, ettei sillä ole yhtä vahvoja perinteitä tai murretta, jotka ylläpitäisivät yhteisön identiteettiä, kuten monessa muussa Suomen kaupungissa. Se kertoo totuuden siitä minkä kokoinen skene täällä on, ei niin kauas keskustasta kukaan vahingossa eksy, vaan sen eteen pitää nähdä vaivaa, Vanhanen sanoo. Täällä ei loppujen lopuksi ole montaa tyyppiä, jotka järjestää tapahtumia, Jaala sanoo. Oon joskus tehnyt biisin Kortemäestä. Siinä on festivaalitunnelmaa, mutta se on Kortepohjassa, Jaala hehkuttaa. – Olin kokeillut räppibiittienkin tekemistä, mutta ei ollut niissä tullut sellaista onnistumisen tunnetta. Tein sit Ezkimolle sellaisen biisin mistä tuli sit lopulta Karateka, mikä oli Salaisen Agentin b-puolella. Vuonna 1999 perustetussa Urbaanilegendassa mun piti tehdä alun perin vain biittejä, mutta jätkät ei saanu riimejä aikaiseksi mun mielestä tarpeeks nopeesti ja mulla meni hermot. hiphop-taitto_b.indd 54 3.2.2016 17.48. Hän aloitti omien sanojensa mukaan räppibiittien tekemisen ennen kuin oli kuunnellutkaan räppiä. Räppi on ylipäätään matalan kynnyksen toimintaa. – Se on hauskaa, että miten pienestä asuinalueesta voi tehdä biisejä. Se vakuutti sen ikäistä nuorta, että sellaistakin musiikkia on olemassa, jos aiemmin kuunteli jotain poppikokoelmia. Mikin varteenkin hän päätyi sattuman kautta. Siihen aikaan julkaisin vähän kaikkea, kuuntelin paljon Fatboy Slimia ja Prodigya ja tein sen tyyppistä musaa, ja Ezkimo tiesi sen, Joniveli-nimellä tunnettu Joni Vanhanen muistelee vuotta 1997, kun päätyi sattumalta hiphopin pariin. Vuoden 2015 lopussa ilmestynyt albumi kerää yhteen jyväskyläläiset räppärit vanhoista tekijöistä uudempiin. Se on käytännössä yks katu, ja siellä asuu ehkä 200 ihmistä omakotitaloissa, Jaala nauraa. Hiphopin lisäksi Vanhanen on soittanut myös raskaammissa Ghost Brigade ja Sumia -yhtyeissä. – Itse miellän aidon räpin, että se on sellaista paikallistason toimintaa. Jyväskylässä toimii aktiivinen hiphop-yhteisö. – Kaverit oli tehnyt niitä ja itse olin soittanut kitaraa, niin oli vähän silmää siihen. Sit olin et no vittu, kyllähän mä tämänkin homman osaan, Vanhanen jatkaa Jyväskylän Vakiopaine-baarin pöydän ääressä. Duuni on tehty, ja räpistä ei enää voikaan puhua alakulttuurina. Jyväskylässäkin räpätään suomiräpin tutuista aiheista, kuten omasta asuinalueesta ja identifioidutaan sen kautta
LIVE NATION YLPEÄNÄ ESITTÄÄ: Ti 26.4. 59,50 / 54,50 €, opiskelijat 39,50 € eventsclub.fi Live Nation Nina Hagen tulostus.indd 55 3.2.2016 9.39. klo 19.30 Kulttuuritalo, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk
Tämä on harmi, sillä Uusivirralla on bändissään yksi Suomen parhaista kitaristeista eli Timo Kämäräinen, jolla olisi kykyä vaativampiinkin suorituksiin. Karismaattisen Uusivirran rock’n’rollin seksuaalisuudesta ja näennäisen vaarallisuuden perinteestä innoituksensa saanut energinen lavapreesens sai aikaan vaikuttavan show’n, jossa ei viihtymisen kannalta ollut niinkään väliä olivatko biisit edes hyviä. ARTTU SEPPÄNEN HH Olavi Uusivirta Olavi Johanna ”Jos Uusivirta on live-esiintymisissään täysin vapautunut, se sama asenne loistaa poissaolollaan Olavilla.” K u v a: Te ro A h o n en Levyarviot 2_16 .indd 56 4.2.2016 11.52. O lavi Uusivirta käynnisti urallaan uuden vaiheen tehtyään tuotannossaan kolme taiteellisesti kunnianhimoisinta ja eksentrisintä albumiaan – Minä olen hullu (2008), Preeria (2010) ja Elvis istuu oikealla (2012). Siksi onkin loogista, että uusimmalla levyllään hän on koko kansan tuntema Olavi: uusin levy on nimetty vain ytimekkäästi Olaviksi, jonka kannessa Uusivirta poseeraa ilman paitaa. Uusivirran musiikin vetovoima on perustunutkin hänen persoonaansa vähintään yhtä paljon kuin itse kappaleisiin – ellei enemmän. Avauskappale Toton Africa jatkaa viime vuosina suomalaisessa populaarimusiikissa hyvinvoinutta intertekstuaalisuuden ja metatasojen trendiä. Uusivirran kappale flirttailee juustoisen originaalin liepeillä hienovaraisesti lainaamatta pidempiä pätkiä ja pysyen laillisuuden rajoissa. 56 SOUNDI Levyarviot >> ...joka suuntaan poseeraaminen ei ole koskaan ollut hänen juttunsa... Uusivirta on ujuttanut kappaleeseen mukaan myös toisen sukupolvikokemuksen: “Soitetaan silmät kii / väsynyttä Wonderwallii / perustetaan sata bändii / juodaan tuhat kaljaa / toivotaan radiosta Toton Africaa.” Kappaleesta tulee mieleen viime vuonna ilmestynyt, vastaavanlaista voimaannuttavaa sukupolvikokemusta tavoitteleva Sannin Mitä jos ne näkee -kappale, jossa myös viitataan Oasikseen: “Kuunnellaan Oasista / ja lauletaan omilla sanoilla / me ollaan paljaita / haarniskaa ei täällä tarvita.” Siinä missä Sannin Lelu oli yksi viime vuoden definitiivisistä suomalaisista popteoksista, Uusivirta ei onnistu tekemään samankaltaista ajankuvaa – vaikka pyrkiikin toimimaan Instagram-sukupolven tulkkina esimerkiksi Kultaa hiuksissa -kappaleessa: ”Valokuvia kellastuneita ei meistä tuu / miten nollat ja ykköset haalistuu?” Single Tanssit vaikka et osaa on olaviuusivirtamaisen voimaannuttavan eetoksen ytimessä – ja 2000–lukulaisessa Carly Rae Jepsen -naivistisuudessaan levyn mielenkiintoisinta antia. Africa on elänyt uutta tulemista viime vuosina new sincerity -eetoksen discoissa ja 80–luku on muutoinkin ollut muodissa etenkin musiikin saralla. Jos Uusivirta on live-esiintymisissään täysin vapautunut, niin se sama asenne loistaa poissaolollaan Olavilla, jonka sävellykset on kirjoitettu mitä ilmeisemmin kuin konservatiivisen popsedän näkymättömän käden ohjaamana. Uusivirta on osoittanut, että hän kykenee tekemään myös kokeellisiakin kappaleita (esimerkiksi Uni vuodelta 2010) ja siksi hänen hyvin tiedossa olevaan demografiaan suunnattu, yllätyksetön Olavi kuulostaa ponnettomalta välttämättömyydeltä pysyä ajankohtaisena – ja siinä on vain vähän kiinnostavia musiikillisia ideoita. Perinteiseen suomirockin ilmaisuun luottanut Ikuiset lapset (2014) ja sitä seurannut kiertue nosti Uusivirran todennäköisesti suositummaksi kuin koskaan. EDM-kertosäkeineen se kuulostaa Uusivirran vastineelta Antti Tuiskun emansipoitumis-anthemiin Peto on irti
This Is Actingin päättävä Space Between on aivan tökerön hieno mahtiballadi, jonka loistokkuus piilee viipyilevän sovituksen ja sielukkaan laulannan syvältä koskettavassa hybridissä. Muiden muassa Pearl Jamin ja Soundgardenin kanssa työskennelleen Brendan O’Brienin tuottamalla levyltä löytyy tukevan hard rock -perustan lisäksi myös hieman nuorempaa perinnettä metalja stoner-vaikutteisina sävyinä. Valinta vaikuttaa perustellulta, sillä muun muassa Rihannalle ja Katy Perrylle jättihittejä kynäillyt Sia on ehdottoman ensisijaisesti laulunkirjoittaja, joka kykenee muovaamaan paperilla banaaleiltakin vaikuttavista sointukuluista syvältä kouraisevia trippejä. David Guettan loppuvuonna 2011 julkaistu Titanium oli biisi, jolla artisti-Sia valtaväestön tietoisuuteen lopulta murtautui. Alun perin yhtyeen kolmatta albumia varten tehdyistä äänityksistä syntyi lopulta nokkamies Andrew Stockdalen soolotyö Keep Moving (2013). Kun Led Zeppelin ei Robert Plantin vastarinnasta johtuen näytä palaavan ja kun Black Sabbath vetää viimeisiään, niin Wolfmother jatkaa – Rival Sonsin ja eräiden muiden bändien rinnalla – ansiokkaasti esikuviensa luomaa traditiota. Rumpuosuuksia lukuun ottamatta Andrew Stockdalen yksinään ruhjovan jykevästi soittama Victorious on viimein täysiverinen Wolfmother-levy, jolla Stockdale sanoo asiansa ytimekkäästi ja lyhyesti – vain nimibiisin lipsahtaessa yli neljäminuuttiseksi. Osin jopa vastoin tahtoaan. Harvoin keikkaileva Sia on antamissaan haastatteluissa kertonut, ettei joka suuntaan poseeraaminen ole koskaan ollut hänen juttunsa. Wolfmother Victorious Universal Australian Sydneyssä vuosisadan alussa syntyneen Wolfmotherin tie on kulkenut vaikeuksien kautta uuteen voittoon. Valtavirrassa australialaisnainen on tosin melonut vasta 1990-luvun puolivälissä käynnistyneen musiikkiuransa neljä viimeisintä vuotta. Victorious todistaa Andrew Stockdalen omaavan kierrätyksessään äärimmäisen sisäistyneen ja hyvän maun. Tämä salama kun tuskin ihan pian iskee samaan kylään uudestaan. Häpeämättömän retroisesti hard rockia luukuttava Wolfmother-debyytti (2005) oli yksi ilmestymisvuotensa parhaista äänitteistä. Led Zeppeliniltä virallisen hyväksynnän saaneen Wolfmotherin biisejä voi halutessaan kutsua sitaattisiksi, mutta lopputulokset seisovat kaiken aikaa ylpeästi omilla jaloillaan. Taiteilijamme helmasyntinä ovat olleet albumikokonaisuudet, jotka järjestään ovat jääneet sisältämiensä yksittäisten biisitimanttien (esimerkiksi vuoden 2014 Chandelier) varjoon. PERTTI OJALA HHHH K u v a: C al eb C o p p o la Levyarviot 2_16 .indd 57 4.2.2016 13.02. Uriah Heepin mieleen tuovaa Eye Of The Beholderia mukaillen rohkeneekin sanoa, että totuus on kuulijan korvissa. Silloinkin kun Paranoidin riffi muokkautuu Wolfmotherin tarpeisiin tai kun Stockdalen laulu jää vain parin asteen päähän Pavlov’s Dogin David Surkampin kimakkuudesta. Cosmic Eggin seuraaja New Crown (2014) ilmestyi viimein niin matalalla profiililla, että ainakin omalta kohdalta sen julkitulo meni kokonaan ohi. Seitsemäs kerta toden sanoi, sillä This Is Acting kasvaa etenkin huiman viimeisen kolmanneksensa (House On Fire) ansiosta luojansa tähän mennessä eheimmäksi tuotokseksi. Sian ensi kesän Flow-visiitti on mahdollisuus, johon kaikkia tätä lukevia voi – viimeistään tämän albumin myötä – suositella tarttumaan lämmöllä. EERO TARMO HHHH SOUNDI 57 ...joka suuntaan poseeraaminen ei ole koskaan ollut hänen juttunsa... Sia This Is Acting RCA Hiljattain 40 vuotta täyttänyt Sia Kate Isobelle Furler on tämän pallon harvoja aidosti kiinnostavia niin sanottuja mainstream-artisteja. Miehistönvaihdokset iskivät kuitenkin jo ennen kakkoslevyä Cosmic Egg (2009), minkä jälkeiset muutamat vuodet olivat varsinaista sekaannuksen aikaa. Sia-pitkäsoitoille ominaiseen tapaan myös nyt mukana on yksi artistin koko uraa uudelleen määrittävä todellinen lakipistekappale. Peruukit ynnä muu esiintymisissä nähty visuaalinen hilpeys ovat olleet tarpeellinen osa henkistä tilastapoistumisstrategiaa
Ikävää vaikutelmaa korostaa se, että levyn heikoimmat rallit tulevat peräkkäin. Miksi Stöö on Stöö. Stöö on Äiti Amma. Vaikka Stöön teltasta loppuu jossain vaiheessa happi, hän vie meidät tuoreiden ideoiden äärelle. Stöö keksi Barbababan eli tavallaan kaiken. Lainat ovat läpinäkyviä ja omat ideat geneerisiä. Worship Musicin (2011) myötä tulleesta arvonnoususta halutaan pitää selkeästi kiinni. Alaviistoon pitchatulla äänellä todellisuuden perspektiiviharhoilla leikittelevä hiihtopipomessias saa suuren osan muusta höpötysmusiikista vaikuttamaan pellepuuhalta. Belladonnan laulu ei enää vanhemmiten tavoittele aivan ohuinta yläpilveä eikä muutenkaan paluuta ole 80-luvun leikkisään sekoiluun. Mudafukin Stöön seikkailuja seuratessa hämmennys on jatkuvaa. PEKKA LAINE HHHH K u v a: St ep h an ie C ab ra l K u v a: Sa m u li R o n k an en Levyarviot 2_16 .indd 58 4.2.2016 12.03. Onko kukaan kuullut aiemmin kenenkään kehuskelevan sähköankeriaista punotulla potkupuvulla. Miten vastaat tuohon. Kuka on Stöö. Olemme temaattisesti hip hopin ytimessä ja alkupisteessa. Jos verbaalista kekseliäisyyttä ja riskinhallintaa sekä tuttujen räppikonventioiden hämmentämistä pidetään mittareina, Stöö on todella kaukana vitsistä. Siitä sentään muistuttaa päätösraita Zero Tolerance, rivakka kaahaus, jossa on sekä energiaa että bändin alkuperäisestä agendasta muistuttavaa henkeä. Etenkin suomalaisen poppiräppilyriikan kohdalla herää hyvin harvoin uteliaisuus verbaalisten ideoiden alkuperästä. Stöö ei ole Ramones, Stöö on Devo. Suzerainin velton kertosäkeen toistuessa uudelleen ja uudelleen alkaa kärsivällisyys olla jo lopussa. Toisaalta biisintekijä-rumpali Charlie Benante osaa pistää yhä myös ranttaliksi. ANTTI LUUKKANEN HHH Evil Stöö Iso vauva Jeesus Monsp Suomiräpin tärkein järjen ääni tulee umpijärjettömyyden valepuvussa. Anthrax For All Kings Nuclear Blast Thrash metalin Big Fourin aliarvostetuimman bändin yhdestoista studioalbumi käynnistyy Impaled-sellointrolla, mikä tuo mieleen bändin ensimmäisen menestyskrapula-albumin State Of Euphoria (1988). Ehkä kokoonpanokin on nyt hitusen stabiilimpi, vaikka kitaristi on edellisalbumista vaihtunutkin. Aivan edellisalbumin kaltainen jysäys ei For All Kings siis ole, mutta onnistunut jatko sille kuitenkin. Shadows Fall -kepittäjä Jonathan Donaisilla onkin kummallinen tilanne, sillä harvassa lienevät bändit, joissa soolokitaristin vaikutusvalta on vähäisempi. For All Kingsista olisi halunnut pitää enemmänkin, mutta eiköhän se pidä Anthraxin uran silti nousujohteisena. Kuuntele kaksitoista kolmannessa persoonassa vuodatettua freskoa Stöön kosmisesta kamppailusta, ja sinun pakko pyyhkiä hikeä ja kumartaa. Kakkosraita Aivovamma operoi jo omalla asteikollaan. Stöö keksi keksimisen. Defend Avengen rehvakas käynnistys tuo mieleen Judgment Night -elokuvan soundtrackin (1993), jossa metalli ja hiphop ensimmäisiä kertoja löivät hynttyitä oikein urakalla yhteen. Miten kuvaat omaa menestyksen janoasi sen jälkeen, kun Stöö on ilmoittanut haluavansa miljoonan valuutasta riippumatta, kultaiset leegot ja albiinolemmikkisaukon. For All Kings onkin ehta sekoitus bändin menneisyyttä ja nykyhetkeen päivitettyä soundia. Maamme tarvitsee taiteilijoita, jotka eivät liidä lailla strutsin vaan uskaltavat olla lentokaloja. Fiilis For All Kingsin kaksijakoisuudesta ei tahdo lähteä kovallakaan kuuntelulla. Leipälajistaan eeppisimmille vesille seilaavassa paatissa on tarjolla vain jäähtynyttä buffet-ruokaa, kuten power metal -vaikutteisella nimikappaleella tai mihinkään etenemättömällä Breathing Lightningilla. Taustalla pauhaa karusta Memphis-soundista jalostettu hiipivän rikkinäinen konefunk, jota painostavat synamaisemat kehystävät. Tämänkaltaisissa ralleissa bändi tosin kierrättää itseään vähän liiankin uskaliaasti. Olemme alfassa. Esimerkiksi Evil Twin mäikää suoraan aidasta läpi. 58 SOUNDI Levyarviot > ...taiteilijoita, jotka eivät liidä lailla strutsin... Stöö keksi vitun nopeasti juoksemisen. Niksahtaneelta roolileikiltä hetken vaikuttava Evil Stöö oli ehkä joskus jonkun korvissa vitsi. Sen he ovat ansainneet. Apokalyptisen soundin ylle maestro suoltaa vahvoja tutkielmia yhdestä ja samasta aiheesta. Vai oliko se omega. Iso vauva Jeesus -eepoksella Evil Stöö taustajoukkoineen kiristää tavaramerkkimetodinsa äärimmilleen. Etenkin Joey Belladonnan laululinjojen samankaltaisuus on ilmeistä
Ainoastaan, kun keskivälin biisitrio Desert/Dawn, D-Day Drone ja Gold Beach laahaavat tapahtumaköyhää noisemalta tulevaa ja silti harvinaisen suoraa tilitystä nuoren miehen yrityksistä hahmottaa olemistaan nykyisessä todellisuudessa. Vaikka nimeen on lisätty kristilliseen ajanlaskuun viittaava A.D., on kyseessä käytännössä sama bändi. Saisiko Hypnomen Annasta vakisolistin. Dead Dawn jatkaa ensimmäisen Entombed A.D.:na julkaistun Back To The Frontin (2014) keskitempoisen death metalin linjaa. The Beatlesissä George Harrison jäi lauluntekijänä sivurooliin, mutta syyskuussa 2014 äänitetty ja filmattu George Fest -konsertti antaa Harrisonille pääosan nimenomaan itsenäisenä artistina. Kaupallisuudesta tai helposti sulateltavasta äänitaiteesta heidän kohdallaan ei ole koskaan ollut kyse, mutta yhä vain mennään syvemmälle arvaamattomuuden sydämeen, kun yli kaksikymppisen bändin uusin pitkäsoitto sisältää lähinnä ennenkuulematonta, instrumentaalista live-improa. Dead Dawn Century Media Dead Dawn on vuonna 2014 hajonneen Entombedin tuhkista nousseen Entombed A.D.:n toinen ja Entombedin koko uran yhdestoista studioalbumi. Rockja alternative-elementtejä käytetään vielä edellistä levyäkin säästeliäämmin. Conan O’Brienin juonnon ja Old Brown Shoe -tulkinnan jälkeen ääneen pääsee kirjava joukko nuoria ja vähemmän nuoria artisteja ja bändejä. Kaukon laulu on tuttua puheenomaista mörinää, mutta äityypä Kake laulamaan Mies Marsista -biisissä jopa falsetissa! Sitä kuulisi mieluusti lisää. Videonakin julkaistu Absolution, Please alkaa lähennellä jopa Bleachin aikaista Nirvanaa. Albumin avaava Catch-22 silpoo raajat samalla kun pistää nippuun Nikolai Gogolin ja Oprah Winfreyn. Virkistävästi nimetyssä kiekossa on vinosti vasem...taiteilijoita, jotka eivät liidä lailla strutsin... Minulla ei ole mitään vaikeuksia samaistua Teemun tuntoihin, vaikka täysin eri ikäpolvea olenkin. Siitä ei puutu Entombedin loppuaikojen viidestä jäsenestä kuin yksi. Röyhkä/Inginmaa/ Hypnomen Huominen on uni Stupido Ikijäärä Kauko Röyhkän, jazzrunolaulaja Anna Inginmaan ja räimehtävän Hypnomen-instrumentaaliyhtyeen liitto on yllättävä ja erikoinen, eikä sen paperilla uskoisi toimivan, mutta Hypnomen on taipunut hyvin Röyhkä-formaattiin. Hypnomen säestää aistikkaan punneasti, erityisesti kitaristi Pekka Laineen nakutus ja maalailu sekä kiipparisti Sami Niemisen Hammondit toimivat hienosti näissä boogaloo-soul -tyylisissä laiskanpulskissa vedoissa. Tämä on nimittäin Teemu Ojalan enemmän tai vähemmän soolopuuhastelusta oikeaksi yhtyeeksi kasvaneen U.F.Ojalan pitkä debyytti. L-G Petrovilla on yksi kaikkien aikojen parhaista death metal -äänistä ja tällä biisillä siitä otetaan kaikki irti. Varvara muuten avaa illan huhtikuisella The Posiesin Tavastian keikalla. PERTTI OJALA HHH Levyarviot 2_16 .indd 59 4.2.2016 11.52. Levyn ainoa helposti omaksuttava biisi, hidas ja pahaenteinen Hubris Fall on myös sen kohokohta. Savoy Trufflella Dhani Harrison kuulostaa häkellyttävässä määrin isältään, Black Rebel Motorcycle Club synkistelee Art Of Dyingilla ja Perry Farrell laulaa Here Comes The Sunin epäjanesaddictionmaisen herkästi. Hurjimman biisivalinnan tekee sittenkin The Flaming Lips käsitellessään Yellow Submarine -soundtrackiltä (1969) löytyvän It’s All Too Muchin. Siitä huolimatta, että myös Harrison kirjoitti parhaat laulunsa beatlenä. EERO TARMO HHHH The Scenes Sex, Drugs And Modern Art Sound Of Finland Helpotuksen huokaus sentään! Huimaavana livebändinä osaamisensa monesti todistanut The Scenes vakuuttaa viimeinkin myös levyllä. Tosikkomaisuus loistaa poissaolollaan. Äreetä mutta mureeta, sano mummu tyrnikiisselistä! JUSSI NIEMI HHHH Eri esittäjiä George Fest: A Night To Celebrate The Music Of George Harrison Sony The Art Of McCartney (2014) kunnioitti suuren artistikaartin voimin Paul McCartneyä ja nyt on vuorossa entinen bänditoverinsa. Se on hieno asia se. SALLA HARJULA HHHH Entombed A.D. Oululaislähtöisen kuusikon kolmas albumi Sex, Drugs And Modern Art alkaa tutuksi tulleella nyrjähtäneellä tykityksellä, mutta malttaa rauhoittua juuri ennen kuin ryppyily on käymässä puuduttavaksi. Myös perkussioiden käyttö luo makeaa svengiä. Soinnista tulee mieleen vihaisempi ja psykedeelisempi Crazy Horse, mutta punkin ja stonerinkin sävyjä löytyy. Tasavahvalta albumilta on mahdotonta, tai ainakin melko tarpeetonta nostaa esiin yksittäisiä erinomaisuuksia, sillä tässä on kyse ennen kaikkea kokonaisuudesta. Harva bändi on saanut musiikillista kaaostaan näin hyvin hallintaan. Ja levyn kaunein sävellys Louis Wain (viittaus siihen skitsofreenisistä kissapiirroksista tuttuun taiteilijaan) osoittaa, kuinka loistava ja monipuolinen laulaja Koivisto onkaan. Minkäänlaista itsensä todistamisen tarvetta bändillä ei enää näytä olevan. Tukevasti krautrockiin nojaavissa, hartaan hypnoottisissa elektromaailmoissa mennään. Dead Dawn on täynnä erittäin vahvoja biisejä, jotka avautuvat kunnolla vasta useampien kuuntelukertojen jälkeen. Musiikkia ajaa aavemainen energia lähes läpi joka kahdentoista biisin. Tällaisiin rock-levyihin törmätessä on hieman tuskastuttavaa ajatella 2010-luvun musiikkibisneksen lainalaisuuksia. ANTTI GRANLUND HHHH Ulver ATGCLVLSSCAP House Of Mythology Ulver operoi eri skaalalla, eri todellisuudessa, kuin muut bändit. Siinäpä vasta combo. ATGCLVLSSCAP on luova, yllättävä ja hieno. Mukana on myös yksi elävä legenda, kun Brian Wilson tekee illan ontuvimman laulusuorituksen My Sweet Lordin tulkkina. Harrisonin sitarguru Ravi Shankarin tytär Norah Jones vastaa George Festin parhaimpiin lukeutuvista hetkistä Somethingin ja hitaana kantrivalssina soivan Behind That Locked Doorin esittäjänä. Ihmisääni on ilmestyessään tervetullut, mutta toisaalta, ei sitä ole missään kohtaa aiemmin muistanut kaivata. Tällä levyllä The Scenes on nimittäin saanut aikaan upeita biisejä. NUUTTI HEISKALA HHHH U.F.Ojala Itsestään huolta pitävä nuori mies Joteskii Groteskii Vinkki Luukkasen Antin palstalla herätti kiinnostukseni ja kun U.F.Ojala vähän myöhemmin esittäytyi Tampereen Vastavirrassa, kävin korkkaamassa bändin. SOUNDI 59 aan, alan kuvitella, miten jalkani alkaisivat hiukan puutua keikkapaikan kostealla lattialla. Ja se kolisi kuin metrin halko! Asiat etenevät näemmä ripeästi. Suoraviivainen death metal sopii Entombed A.D.:lle, sillä tämän bändin tapauksessa se ei tarkoita kaavamaisuutta. Biisit ovat yksinkertaisia mutta omaperäisiä, hyvin sävellettyjä ja välillä melodisesti aika erikoisiakin. Yhtye noudattaa ytimiin hakeutuvan rockin kirjoittamatonta perussääntöä: aina tunne edellä. Laulut erottuvat toisistaan, vaikka albumin hahmo on hyvin ehjä. Se on albumi, johon joko rakastutaan tai ollaan rakastumatta. Näillä keikoilla olisin halunnut olla mukana: paikan päällä intensiteetti on varmasti ollut vahva. Mihin jäi While My Guitar Gently Weeps. Tummasointinen laulaja Garm pääsee ääneen vain kahdella biisillä aivan levyn lopussa. Toivon, että joku hyvä tuottaja keskittyisi kunnolla laulattamaan Kaukoa. Musiikista tulee mieleen Kaukon ja Narttu-yhtyeen edellinen suhde. Yksi kysymys George Festin lähes 30 esityksen jälkeen jää vaivaamaan. Toisaalta: Death Defying Tricks ei ole albumi, josta ”tykätään”. Kaukon ja Annan äänet sopivat hyvin yhteen. Varvaran itsevarmat otteet kunnioittavat näkemyksellä kynäiltyjen kappaleiden luontaisia taipumuksia. Siis v a k u u t t a a. Tämän kuusimiehisen orkesterin keitoksessa on monia nautittavia elementtejä, joista mainittavimmat löytyvät bändisoitannan saralta. Myös Niemisen ja Inginmaan nysväämä Paha poika on mainio. Muuta ei toisaalta Ulverilta pitäisi odottaakaan: loisteliaat outoilut ovat sen modus operandi. Vaikka Röyhkä onkin ansiokkaasti laatinut puolet levyn kappaleista, niin parhaat on kokonaan rustannut Pekka Laine: Suru ja Huominen on uni, jotka molemmat laulaa Anna yksin. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Varvara Death Defying Tricks Haminian Sounds Haminalainen Varvara paahtaa menemään männävuosista suoristuneilla laduilla. Hän laulaa sellaisella hyvin ei-stailatulla tyylillä ja sanoisinko ei-älykkömäisellä angstilla, joka paitsi muistuttaa suomalaisen rock-undergroundin varhaisvuosista myös puhuttelee rohkeudellaan olla piileksimättä minkään takana. Tietty suola tulee siitä, että erittäin maukkaasti yhteen pelaavat kitarat soivat upealla terällä hyvin professionaalisti Teemun kotikutoisen laulun vastapainoksi kompin jauhaessa yleisen syyttäjän tehokkuudella. Kärsivällisyyttä levy kuitenkin vaatii, eikä tätä ehkä voi suositella muille kuin Ulver-faneille. Kenties jossain kohtaa luomisprosessia bändin kappalemateriaalista vastaavat Miki Liukkonen ja Konsta Koivisto ovat tajunneet, ettei taiturimainen kohkaaminen ole yhtään sen taiteellisempaa tai korkeaarvoisempaa kuin mieleenpainuvien melodioiden kirjoittaminen tai selkeämmin yhteen soittaminen. Kolmannella pitkäsoitollaan Varvaran meno on rasvaisen paahteista, melodista ja rytmikästä. Paketista, jonka saumattomuus ja vivahteikkuus ovat omiaan mahdollistamaan pitkän elinkaaren. Anna on minulle uusi tuttavuus, taitava sävykäs laulaja
Tuuli ottaa purjeisiin heti levyn avaavasta rymistelystä lähtien ja kantaa hyvin pitkälle, lähes maaliin saakka. 60 SOUNDI The Mute Gods Do Nothing Till You Hear From Me Insideout Tämä lienee tilapäinen projekti, jota yhdistävät niinkin etäällä toisistaan olevat tahot kuin Dream Theater, muinainen teinihitti-ihme Kajagoogoo ja Genesis – muiden muassa. Winter Thrice onkin mahtava, aivan upea. When We Are Death on kokonaisuus, jossa on sopivassa suhteessa maalailua ja rokkaavampaa jytkettä. Kappaleiden erilaisella järjestyksellä ja ehkä pienellä tiivistämisellä olisi helposti päästy seuraavalle tasolle. Bändissä on jäseniä Norjan fantastisimmista progemetallibändeistä (Leprous, Arcturus, Vintersorg, nyt myös Ulver), eli lopputulokselta on lupa odottaa huikeita. Niin oudolta kuin se Levyarviot > ...enkä näyttäisi surkuhupaisalta larppaajalta... Sen jälkeen kansainvälinen musiikki-ilmasto on muuttunut paljon ja yhtyeen edellinen levy Centipede Hz (2012) ei pystynyt enää vaikuttamaan samalla tavalla. Isoon soundiin tulee kuitenkin ähky, kun levyllä on mittaa lähes tunti ja veturi tosiaan puksuttaa samaa tempoa lähes koko matkan. Kappaleet pursuavat hienoja melodioita ja harmonioita, ja soundia maustetaan koskettimin hyvällä tatsilla. Sen sijaan yhtye turhaan mätkyttää vielä hetken turpaan Storm Frontilla, joka olisi istunut paremmin jonnekin levyn keskivaiheille. Loistavaa vaihtelua tuo timanttinen These Grey Heavens, joka olisi mitä komein lopetus levylle. Heidän nousunsa suuren yleisön tietoisuuteen huipentui erinomaisilla Strawberry Jam(2007) ja Merriweather Post Pavilion (2008) -albumeilla. Luontoa ja kosmosta ihaillaan ja halataan. Kun jokainen äänenkäyttäjä on yksinään jumalaisen (tai saatanallisen) lahjakas ja monipuolinen, heidän lauluraitojensa risteäminen ja yhteen soljuminen on eeppistä kuultavaa. 70-luvun psykedeliasta ammennetaan edelleen, mutta väripalettiin tuodaan muutama sävy lisää. Mikään turha tekele ei ole kuitenkaan kyseessä, vaan levy on varsin mainio ja kuunneltava sekoitus menneiden aikojen psykedeliarockia, oikeaa hämyprogeilua ja ihan selvää puhtoista poppistakin. Tiukasti määritellyt kappalerakenteet puuttuvat, mikä tekee Breathe In/Breathe Out -albumista enemmän aisteja härnäävän geysirin kuin yhtenäisen kokonaisuuden. Molemmat olivat myös kyseisten vuosien parhaimpia levyjä. Enkä näyttäisi surkuhupaisalta larppaajalta eksyksissä takapihan kotimetsässä, vaan kovanaamalta maailmanlopun soturilta, koska soundtrackinani on Winter Thrice. Black Sabbathin synkeys paiskaa entistä vahvemmin kättä Doorsin trippailun kanssa. Vastapainona operoivat huiluosuudet, joiden ytimessä siintää maailmanmusiikin sävyjä. No Holier Templen okkultistiset keskiyön riitit ovat päättyneet ja aamuauringon ensi säteet paistavat metsään. Jokaisessa kappaleessa on koukkunsa, jonka vuoksi ne toimivat myös yksinään, kokonaisuudesta irrotettuinakin. Bändin uniikein upea tunnusmerkki on sen vokalistit, joita on tällä kertaa neljä, kun Ulverin Kristoffer Rygg on tehnyt paluun tiimiin. Raitoja värittää virtuoosin kelmeä, hivenen Van der Graaf Generatorin David Jacksonin uskaliaat pyrähtelyt mieleen tuova saksofonitrippailu. Erkki Joutseno Trio patikoi kahlitsemattomasti tunnelmasta toiseen luomalla meditointia muistuttavia hahmotelmia sekä jomottavia kudospullistumia. Mutta ei tuo mitään uutta tai odottamatonta Borknagarin jo olemassaolevaan palettiin. Vaikka kaikki osaaminen on kaadettu yhteen kulhoon reippaalla kädellä, tyypillisen tympeästä muusikkomusavatkauksesta albumi on kaukana. ANTTI ERVASTI HHHH Borknagar Winter Thrice Century Media Borknagar on siitä ihana black metalin tekijä, että sen powerja folkvaikutteet tuovat kylmään synkistelyyn lähinnä pelkkää lisäasennetta. Rytmiremmi heittäytyy jazz-seikkailuihin ennakkoluulottomasti. Kyse on siis tunnetuissa bändeissä soittaneiden suhteellisen tuntemattomien muusikoiden luovuuden purskauksesta. VESA SILTANEN HHHH Animal Collective Painting With Domino Yhdysvaltalainen psykedeelisen popin superyhtye Animal Collective oli 2000-luvun alussa yksi mielenkiintoisimmista ja kohutuimmista bändeistä populaarimusiikin kartalla. Grey Heavens on erittäin kelpo levy, jonka draaman kaari jättää hieman toivomisen varaa. Kun on lupa tehdä mitä vain, sävelet uhkaavat riistäytyä käsistä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Enimmäkseen aika pitkät kappaleet eivät tunnu kovin pitkiltä, mikä on aina hyvän levyn merkki. Välillä maistellaan hieman sieniä. Ainoa kritiikki, joka levylle on pakko osoittaa, on sen karvan verran hukattu mahdollisuus kunnianhimoisemmalle omintakeisuudelle. Grey Heavens paahdetaan pääasiallisesti tasaisessa keskitempossa, jossa kulkee esimerkiksi ennakkoon tarjoiltu Skyline. Loppu on lähellä, mutta vielä on toivoa löytää rauha. K u v a: Ja ri H ei n o SUOSITTELEE ! Levyarviot 2_16 .indd 60 4.2.2016 11.52. Jos Matti Valliuksen hyväilemä kontrabasso ei mietiskelisi matalan täyteläisin maneerein, tunnelma voisi paeta etäiseksi. VESA SILTANEN HHH la toisinaan poikia ongelmia. Nyt pahin synkkyys on antanut tilaa kauneudelle ja valolle, vaikka When We Are Death -nimiseltä levyltä voisikin olettaa aivan muuta. JUHA SEITZ HHH Hexvessel When We Are Death Century Media Edellisen No Holier Temple (2012) -levyn tiimoilta näillä sivuilla kuvailtiin Hexvesseliä ”synkeiksi hipeiksi”. Puhaltaja Tapani Variksen tontti ääniaavikolla on vaikuttava. Suurimmat irtiotot tästä tahdista ovatkin levyn parasta antia, kuten levyn pisin ralli, kahdeksan ja puoli minuuttia kellottava eeppinen Majesty And Silence. SALLA HARJULA HHHH Erkki Joutseno Trio Breathe In/Breathe Out Karkia Mistika Niin sanottu vapaa jazz voi toimia muusikon antoisana leikkikenttänä, mutta harkitsemattoman sokerihumalainen visointi saattaa sillä saralOmnium Gatherum Grey Heavens Lifeforce Kotkalaisen Omnium Gatherumin melodinen death metal soi seitsemännellä studioalbumilla komeasti. Bombastisinkin paatos tältä bändiltä saa tämän kyynisen hevielitistin tuntemaan, että on aika nostaa kirves olalle ja heittää nahkaromppeet niskaan. Kappaleissa on sekavimmankin progeilun keskellä ideaa, ja touhussa on sopivasti ironista huumoria. Avauskappaleesta Do Nothing Till You Hear From Me tulee hämmentävästi mieleen Ghost, ja Nightschool For Idiots voisi olla keski-ikäistynyttä Kajagoogoota, jossa basisti Nick Beggs onkin soittanut. Siltä levy tietyllä tapaa kuulostaakin: toiveikkaalta, lähes hartaalta. Erkki Joutsenon perkussiot puhkuvat paikoin perin atonaalisella dynamiikalla. Tyhjäkäynniltä vältytään ja se näkyy myös aiempia levyjä aavistuksen lyhyemmässä mitassa
Levyarviot > 62 SOUNDI Tumpin hiomattoman kulmikas ja selkeä laulutapa sekä leimallinen lopputavujen kailotus viehättää alati yhtä paljon, vaikka hänellä olikin välillä vakaata pyrkimystä kouliutua valtavirran poplaulajaksi. Pohjalla-levyn himmentymättömiä ensihelmiä ei ole ainuttakaan mukana, mutta onnistunut livetaltiointi viiden vuoden takaa laittaa mainiosti jokusen alkupään klassikon linjaan. Levyjen perusvire on kaihoisa ja paikoin hieman surumielinen, mutta sitä kai se menneiden muistelu joskus teettää. MIKKO MERILÄINEN HHHH K u v a: V ill e P o h jo n en Levyarviot 2_16 .indd 62 4.2.2016 11.52. Janne Toivosen trumpetti ja tummat kitarat pitävät Danza Del Diablon espanjalaisissa maisemissa, missä yhtyeen henkinen koti tuntuu yhä sijaitsevan. Stupido Nuorten Marttyyrien toinen pitkäsoitto (omakustannedebyytti ilmestyi 2014) marssittaa esiin varmaotteisen oululaiskolmikon. Queen Of Denmark avaa pelin brötzmannmaisesti kiihkeimmillään, Making A Killing karkottaa demoneita leikkisän räyhäkkäästi. Maan kiinnostavimpien uusien sanoittajien joukkoon nousevan Topparin tekstit ovat kaukana kauniista, mutta ne eivät myöskään kalastele pisteitä shokeeraamalla. Sama pätee myös Rompe Huesosin brassien tukemaan shaftismiin ja Desperado Del Desierton kitaran Duane Eddystä periytyvään matalasointisuuteen. Warwickin uusi levy ei ehkä häikäise omintakeisuudellaan, mutta melodioiden pyörittelyssä mies tuntuu olevan melkoinen mestari. ARTTU SEPPÄNEN HHH Nuoret Marttyyrit Quién es. Referenssit löytyvät Ayler/Rollins/Barbieri-akselilta. Kaikesta kuulee, että nuoresta iästään huolimatta Nuoret Marttyyrit on malttanut tehdä asiat oikeassa järjestyksessä. PERTTI OJALA HHH Hot Heros Fill Up With Old Time Salvation Karkia Mistika Omassa päässäni rikkumattomalta tuntunut Black Motorkaan ei sitten selvinnyt muutoksitta. Weijjo Abnormalin mehevien urkujen ja puhallinkolmikon tukevoittamana komeasti svengaavista juhlista huolimatta The Mutantsin piru tanssii nimiraidallaan yllättävän rauhallisesti ellei peräti seesteisesti. Kokonaisuuteen ei ole eksynyt turhan tuntuisia raitoja, mutta vaikka biisit vievät mukanaan, välillä tulee hieman déjà-vu– olo. Kotipaikka ei ole ainoa seikka, joka sitoo trion Kauko Röyhkän leppoisampaan tuotantoon – jotain vahvasti samaa on Taneli Topparin (laulu, kitara) jutustelevassa, lakonisesti parin nuotin melodioita jauhavassa laulutavassa sekä Joonatan Hamarin (basso) ja Artturi Kivelän (rummut) taloudellisessa luomusoundissa. Siitäkin huolimatta on hämmästyttävää, kun hienoja melodioita on riittänyt biisien jokaiseen sopukkaan. Sillä välin Black Motor jatkaa niin, että Sami Sippolan paikalla torviin puhaltaa Tane Kannisto. Ensin on kaivettu esiin, lukittu ja hiottu bändin tyyli ja soundi, tehty hyviä biisejä ja vasta sitten menty studioon tallentamaan ne huolella mutta liikoja kikkailematta. El Monkimanin tv-sarjojen tunnusmusiikillinen rautalankaisuus ei tule suurena yllätyksenä. Ville Rauhala jatkaa molempien basistina. Tunnetta korostaa sekin, että Sippola puhaltaa pelkästään tenoria. Mies nojaa levyllään vahvasti lapsuusmuistoihinsa Belfastissa, ja siksi musiikissa on vahva punkin ja irkkumusiikin leima, joskin kokonaisuus kurkistaa välillä vähän sinne sun tänne. ensin rumpali Simo Laihonen jäi Hannibalin jazz/rap-vedoista pois. Tuloksena on kiinnostavan särmikäs, tyylitajuinen ja turhia hötkyilemätön pitkäsoitto, jonka aikana ei tarvitse miettiä, että mitä seuraavaksi vaan nauttia tästä mitä on nyt. Kokonaisuus ei ole niin vaikuttava kuin Animal Collectiven merkkiteokset, mutta yhtyeen omaperäinen ja jäljittelemätön tyyli on yhä vertaistaan vailla. Soitto svengaa nytkin mehukkaan lämpimästi, vaikka vapaata onkin. Mukana on pari olennaista Pelle Miljoonan albumiraitaa sekä hyvät myöhempien Rockersja United-kokoonpanojen biisit. Fill Up With Old Time Salvation on Hot Herosin vuosi sitten studiossa livenä äänitetty debyytti. Yhtyeen kymmenes levy Painting With on kuitenkin jälleen kokeellisella ja täyteenahdetulla äänimaailmallaan hyvin ajassa: elektronisen dystopinen ja hyperaktiivinen tunnelma ei voisi paremmin kuvata teknologiasta sekaisin mennyttä maailmaa. Levynä se ei ole yhtyeen tuotannon helpoimmasta päästä ja kappaleiden lukuisista kerroksista riittääkin kuorittavaa pitkäksi aikaa. Innostuisin enemmän, jos levy poistuisi enemmän free jazzin mukavuusalueelta. Ne ovat itselleni paketin huiput. Pirullisia bileitä lupaava combo groovailee laulutta globaalilla kierteellä vanhastaan tuttujen elementtien vilahdellessa korvien edessä. Fantasma De Africa käynnistää bileet jazzahtavan afroisena kuin Osibisalle kumartaen kunnes meno lopulta järeytyy painavaksi riffittelyksi. Kokoelmalle päätyneet Monkeesja Bolan-coverit ovat melko mukavia ja moni hänelle räätälöity suomirallikin istuu menevään kokonaisuuteen erinomaisesti. Aikuistuminen etenee kakkoslevyllä, jopa poliittisin sävytyksin, mutta joukossa on muutama veto, jossa vauhdikas ja vahva katuriffi nostaa Tumpin luontevimpaan elementtiinsä. lainen Janne Tuomi ja ryhmä käytti nimeä Musta Moottori, joka nyt tunnetaan Hot Herosina. Nimestään huolimatta se ei ui gospel-vesissä, vaan ”turvallisesti” improvisoituna free jazzina. Warwick on tehnyt levystään helposti lähestyttävän. JUSSI NIEMI HHH Ricky Warwick When Patsy Cline Was Crazy (And Guy Mitchell Sang The Blues)/Hearts On Trees Nuclear Blast Ricky Warwickin cv on kunnioitettava sekä mitaltaan että sisällöltään, mutta parhaiten mies muistettaneen The Almightysta, minkä johdosta tuoreen soololevyn odotusarvo oli jossain määrin rankemmassa rockissa. Kappaleiden tarinallisuus ja vahva melodisuus ovat keskeiset tekijät, oli kyse sitten akustisesta tai sähköisestä bändiosiosta. Nuoret Marttyyrit on asenteeltaan punk mutta tyyliltään pikkuvanha. MARKO SÄYNEKOSKI HHH ...kuulostaa Anne Mattilalle kirjoitetulta kesähitiltä... Warwick on tehnyt kappaleet Sam Robinsonin kanssa, ja parivaljakon jälki on vakuuttavaa. RETRO kuulostaa uniikin ja futuristisen Animal Collectiven kohdalla, niin aika tuntui ajaneen yhtyeen ja sen viehätysvoiman ohi. Vain Esa Kaartamon rustaama hölmö Na Na Na karheaa vastaan. Jälkimmäisen spagettiwesterninen tunnelma tuntuu kuitenkin kumpuavan Ennio Morriconen klassisten soundtrackien sijasta Alex Coxin ohjaaman Straight To Hellin (1987) ääniraidalta. Konkreettisina piirtyvissä tarinoissa kurjatkin asiat tuntuvat luontevilta – niiden vain todetaan tapahtuneen. Herrat ovat toki sitä tasoa, että heidät voi panna lavalle missä tahansa ja he pysyvät aina pinnalla. ASKO ALANEN HHHH The Mutants La Fiesta Infernal Jymp The Mutantsin kuudes varsinainen albumi jatkaa luotettavilla linjoilla. Nykybändeistä mieleen nousevat Saijaa Saijaa ja Pimeys. Laatutaso on tästäkin syystä sangen korkea, eivätkä sitä murenna edes puutteet varhaisemman Problems?-matskun suhteen. Hänet korvasi aivan yhtä pätevä tampereTumppi Varonen Katuromantiikkaa Johanna Vaikka tuplakokoelmalle mahtuu 32 Tumpin edustuskipaletta, setti ei ole kymmenystäkään Varosen yllättävän runsaasta tuotannosta. Herkimmillään ollaan Holy Ghost & Fire -triptyykin kolmososassa ja päätösnumerossa Mission Of Satan, jossa Rauhala sahaa isoa viulua jännittävästi jousella
Eihän kokonaisuus toimisi, elleivät sovitukset olisi nerokkaita ja Milosin soitto näin herkkää, hienostunutta ja harrasta. Blackbird on levyn nimi, ja yllättäen se osoittautuu pieneksi mestariteokseksi. The Beatles Album Mercury Milos Karadaglic on kotoisin Montenegrosta. Milos vetäytyi kovasta maailmasta, harjoitteli kaiket päivät klassista kitaraa ja kehittyi mestariksi. Kitaristi Kalle Kalima ei pelkää helppotajuisen sävelmän pyhää yksinkertaisuutta. Kymmenien kuppaisten rautalankaversioiden tuhoama Ghost Riders In The Sky soi sekin uljaana kuin neitsytratsastuksellaan. Emme kuule kappaleiden mankelointia tunnistamattomaan kuosiin, emme pikkukivaa svengailua tai soolovuorojen kaavamaista jakelua. ARTTU SEPPÄNEN H Kalle Kalima High Noon ACT Elokuvaohjaaja Guillermo del Toro on todennut osuvasti, että taitavat muusikot eivät pelkää mitään niin paljon kuin kaunista melodiaa. Se johti kokonaisen Beatles-albumin syntymiseen. Mukaan on otettu pari tähtivierasta. Sibeliuksen Jääkärimarssi – tuo valkoisen Suomen ykköshitti – onkin maailman hyytävimmän spagettilänkkärin tunnusmelodia. Kappaleiden teemat liikkuvat pikkurikoksilla väritetyn lapsuuden muistelun ja suomalaisten maanteiden tuoksun välillä. Sukeltaessaan tuttujen westernteemojen pariin, Kalima on kiertänyt jatsareiden helmasynnit. SOUNDI 63 karsii kaiken sarkasmin She’s Leaving Homesta ja Anoushka Shankarin sitar kuplii tripahtavasti Lucy In The Sky With Diamondsissa. Jazzlaulaja Gregory Porter tulkitsee suvereenisti Let It Ben, Tori Amos Levyarviot 2_16 .indd 63 4.2.2016 11.52. Popmusiikkia hän ei milloinkaan kuunnellut. Hittijärkäleidenkin anatomiaa on tutkittu ja Venäläistä rulettii lainaakin häpeilemättä Iggy Popin The Passengeria. TIMO KANERVA HHHH Atomirotta II Monsp Vastoin kaikkia odotuksia Pöhinää-kappaleella vuonna 2001 debytoineesta Notkeasta Rotasta tulikin vuosien saatossa salonkikelpoinen. Sen sijaan zeniläisellä otteella operoiva muusikko puhdistaa ikivanhat sävelkulut genremaneereiden pintakuonasta. Sellaisen soittaminen ei sovi heidän arvolleen. Kattaus on mahdollisimman yksinkertainen: 15 tunnettua sävelmää klassisen kitaran ja jousien tulkitsemina. PEKKA LAINE HHHHH Boys Of Scandinavia Psychomachia If Society Helsinkiläinen Boys Of Scandinavia oli yksi vuoden 2005 puhutuimpia uusia bändejä. Toisella levyllään Mikko Sarjanen, Rane Raitsikka ja Jyrki Pajunen luottavat pienimpään yhteiseen nimittäjään ja referenssiä on haettu 90–luvun lopun suomirockista ja -iskelmästä. Hän eli kasvuvuotensa Jugoslavian sisällissotien keskellä. Taltioinnissa käytettiin niitä mikrofoneja, joilla alkuperäiset hitit oli nauhoitettu. Yhtyeen ensimmäinen julkaistu kappale Worse Than A Milos Blackbird. Rappioromantiikan estetiikkaan luottaneen Notkean Rotan pohjalta syntynyt Atomirotta-kokoonpano sai myös lentävän lähdön vuonna 2014 Aurinkoon-hitillään. Yritys on todella hyvä. Suurin osa kappaleista on todella korneja ennalta-arvattavine riimipareineen ja esimerkiksi Nenä vie -rallatus kuulostaa Anne Mattilalle kirjoitetulta kesähitiltä, jota edes Mattila ei ole kehdannut levyttää. Milos ihastui siihen. Edes Beatlesiä Milos ei tuntenut, ennen kuin häntä kehotettiin perehtymään japanilaisen Toru Takemitsun Yesterdaystä tekemään kitarasovitukseen. High Noonin taivaallisiin kitarakuvioihin ja avaraan triosointiin kätkeytyy taikatemppu: vanha muuttuu tuoreeksi. Se on liian helppoa, vaikka oikeasti se on liian vaikeata. Atomirotta nosti Toyotastaan vaihdetta vielä pykälän populaarimpaan suuntaan ja tähysi kesäfestareiden iltapäivän esiintyjäksi. Kohta joku kuolee. Tämän vapaan jazzin ja aika häröilevänkin rajatilamusiikin kasvatin uutuus on peloton matka kohti melodian ydintä. Ehkä Atomirottakin on vain kriittinen mediataideprojekti, jonka tavoite on geneerisen suomenkielisen populaarimusiikin ja sen kuranttien konventioiden standardisointi yhdellä levyllä. Tarvitaan todella ihmeellinen soittaja, jotta tällainen uudelleensyntymä on mahdollinen. Levy äänitettiin Abbey Roadin studioilla
Prong oli 1990-luvulla läpimurron kynnyksellä, juuri siinä Panteran ja Machine Headin takana mutta ei kuitenkaan ihan. Yhtyeen debyyttialbumi Kill The Party ei ollut huono sekään, joskaan ei pystynyt vastaamaan valtaviin odotuksiin. Se on itse asiassa albumin piristävin kappale, ja noussee yhdeksi vuoden parhaista rockesityksistä. Sätkyjä saa niin riffien äkkivääristä rouhaisuista kuin räävittömän hauskoista kielikuvistakin. Tai aina. Soundillinen kolkkous ja jäykkä englannin lausuminen vaikuttavat heikkouksilta eivätkä taiteellisilta valinnoilta, vaikka albumin maailma muuten vetääkin puoleensa. Torniolaisessa keittiössä äänitetyllä ja osuvasti nimetyllä The Kitchen Sessions -levyllä The Sultans trio tutkii suuren boogie-virran erilaisia sivujokia ja riffi plus groove on se juttu. Victorin riffikynä on tutusti nykivässä ja mahtavasti edelleen groovaavassa terässä, ja puoliballadi Do Nothing venyttelee Prongin ilmaisua kohti melodisempaa. Edellisen albumin estottoman lemmenpervoilun kurimuksesta elämysmatka jatkuu maaseudun goottilaisempiin horrorkuvauksiin. Prong on tietenkin uudella vuosituhannella palannut, kiertää ahnaasti ja julkaisee tiukalla tahdilla. Lahjakkuus vetää puoleensa lahjakkuutta. Dren Compton-mixtapella. Konebiitit, synamatot ja rytmikkäät bassolinjat saavat tuekseen muun muassa munkkilaulantaa ja puheosuuksia, kun tarina kulkee himoa, ahneutta ja tunteettomuutta kokevien hahmojen kautta kohti lopullista taistelua. ARTTU TOLONEN HHHH Metal Church XI Nuclear Blast Metal Churchilla on takanaan 32 vuotta ja yksitoista levyä, joista tämä tuorein on nokkelasti nimetty yhdenneksi...estottoman lemmenpervoilun kurimuksesta... No Absolutes on suurin piirtein sellainen albumi kuin 50-vuotiailta metallisteilta odottaakin: teknisesti hienosti mutta akateemisesti toteutettu, ammattitaitoinen mutta ei kovinkaan innostunut ja raskas mutta ei raastava. Albumin nimi Psychomachia viittaa keskiaikaiseen hyvän ja pahan taisteluun sielusta ja – toden totta – kyseessä on puhdasverinen konseptialbumi. LINDA SÖDERHOLM HHHH The Sultans Kitchen Sessions Jotenski Groteskii Legendaarisen kansallisaarteen, renessanssimiehen ja Terveet Kädet -orkesterista tutun hc-päällikön Läjä Äijälän kipparoima The Sultans on Suomen kaikkien aikojen zeniläisin ilmiö. Levyarviot > 64 SOUNDI menestystarina, joka on hyvää tahtia matkalla kohti onnea. Ressu & Jussi Ysärihitit Tour Pe 18.03. Hän on esitellyt talenttiaan myös The Gamen suojissa. Laulaja Sonnisen intoilu lähestyy Lux Interiorin kautta jo Legendary Stardust Cowboyn hullua hihkuntaa. Sen kyvyssä puristaa viimeinenkin voiman ripe yksinkertaisista eleistä on ilmiömäinen. Tavoitteeksi kirkastuu olla Fucked Up (In So Many Ways) – vaikkapa seurustelemalla pirullisten horatsujen kanssa, ryypiskelemällä moottoriöljyä tai rysyämällä kahden jeparin kanssa. Se on säkenöivä, eloisa, värikäs ja elämää sykkivä tyylien kimara – kaunis Levyarviot 2_16 .indd 64 4.2.2016 11.52. ANTTI GRANLUND HHH Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 19.02. Näen sieluni silmin mustiin pukeutuvan ja aurinkolaseja pitävän trion haravoimassa zen-puutarhaa. After Ski Bileet: Pää-Äijät Pe 04.03. Uusi levy Malibu, joka on .Paakin vasta toinen oma täyspitkä, yhdistelee suvereenisti hiphopia, r’n’b:tä ja soulia. Lopulta levy-yhtiöltä tuli kenkää ja bändi painui vuosiksi unohduksiin. Varsinainen kameleontti muusikoksi siis. Levy on kauttaaltaan herkkää, rentoa, välitöntä, avointa ja hyväntuulista henkilökohtaista avautumista sanan positiivisessa merkityksessä. Girl oli synkän kitarasävytteisen indiediscon täydellinen ilmentymä: likainen ja tarkoituksellisen alituotettu, mutta kuitenkin julmasti tanssittava. Jokainen biisi kuulostaa siltä kuin se olisi ollut olemassa jo 60 vuotta. Kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen Boys Of Scandinavia on taas täällä. Hirmuisesta kiertueaikataulusta päätellen No Absolutes naksauttelee jälleen yleisön sormia ja niskoja ympäri maailmaa. Sellainen, joka sopi sekä vanhan liiton Joy Division –diggarien että tuohon aikaan supermuodikkaan The Rapturen fanien kuunneltavaksi. Orkesteri on riisunut bluesin kaikesta turhasta ja löytänyt näin läntisen populaarimusiikin maailmankaikkeuden perusrakennuspalikat. Tämä kertoo kitaristi Äijälän sisäistäneen bluesin syvimmän olemuksen mitä suurimmissa määrin. Lähes tyhjästä muutamia vuosia sitten ilmestynyt luova multitalentti ei jätä ketään kylmäksi. Kaverin lahjakkuus ei ole jäänyt huomiotta piireissäkään, ja hän tekikin läpimurtonsa viime vuonna Dr. Hattu nousee Tommy Victorille, muttei enää välttämättä uuden musiikkinsa takia. Parasta Ennen! -Klubi Dj. MIKKO MERILINNA HHH Anderson .Paak Malibu Steel Wool Tämä Anderson .Paak on kyllä aikamoinen epeli. Kunnianhimoinen kokonaisuus ei aivan kanna määränpäähänsä. Matti Airaksinen Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma The Country Dark Hypnic Jerk Humu Hypnisen eli hypnagogisen sätkyn oireita ovat sydämen läpätys, vikkelämpi hengitys, hikoilu ja outo shokkimainen aistielämys tai tunne lankeamisesta mustaan aukkoon. Mutta ei tätä voi oikeastaan retroksi sanoa – enemmänkin irti ajasta pyrkiväksi. Kaikki buustattuina The Country Darkin omille tulkinnan tasoille. Klamydia Pe 11.03. Melankolisena ja tanssittavana, mutta mystisempänä ja uhkaavampana kuin ennen. ASKO ALANEN HHHH Prong X – No Absolutes Steamhammer Kitaristi-laulaja Tommy Victorin luotsaama kulttitrio on päätynyt jollain laskuopilla kymmenenteen albumiinsa, ja urbaani groove metal on edelleen homman nimi. Oi, amerikkalaisella populaarimusiikilla on vielä toivoa! Maailma tarvitsee lisää Anderson .Paakin kaltaisia nöyriä neroja. Malibu on objektiivinen katsaus .Paakin elämäntarinaan ilman katkeruutta, vihaa, uhoa tai egoa. Chisu Pe 26.02. Kimmoisan läskibasson sijasta kitarat römeltävät hillittömän dynaamiset riffit, jotka kulkevat tarvittaessa billytai cowpunk-raiteita, mutta kirmaavat enimmäkseen maverikkeina aidattujen laitumien ulkopuolella. Kuopion tummalla rintamalla ovat asiat siis ennallaan The Country Darkin kolmannesta ronskista kantrikatsauksesta päätellen. Ja The Sultans tekee sen niin eleettömästi ja meditatiivisesti. Malibu onkin erinomainen esitys sielukkaan .Paakin monipuolisuudesta: hän hakee vertaistaan niin laulajana, räppärinä, sanoittajana, instrumentalistina kuin tuottajanakin. Juha Tapio Pe 25.03. Musiikillisesti The Country Dark on jokseenkin täydelliseksi tuunattu drag-menopeli, jossa yhdistyvät sleazy-garagen, psykobillyn ja murhakantrin parhaat puolet
Apropoo, kiinnostaa melkoisesti Huberin esiintymisgearit tällä kokoonpanolla. Kaksikko koostuu Eternal Erection -funkpumpusta tutusta Sam Huberista sekä ansioituneesta ääni-insinööri Jyri Riikosesta. Duunit on jaettu niin, että Huber säveltää ja yhdessä tuotetaan, mikä kuulostaakin varsin toimivalta konseptilta. Yksi parhaista rockbiiseistä, joka on vähään aikaan vastaan tullut! Laulunkirjoituksen taso on läpi albumin tasaisen korkea, toisena kirkkaana huippukohtana skeittipunkralli The Suffering. Paikoittain bändi menee yksinkertaistamisessaan liiankin pitkälle, mutta vain siten kuivahkoon äänimaisemaan jää reilusti avaruutta, jossa bändin tiukka riffikirjo pääsee hyvin esille. 044 7857425 Levyarviot 2_16 .indd 65 4.2.2016 11.52. Vaikka Jet Plane And Oxbow on kaikin puolin nautittava kokonaisuus, kuinkahan paljon nautittavampi se olisi ollutkaan vähemmillä koneilla ja pauhuttomalla luomutuotannolla. Vaikka levyn tuotanto pääosin edustaakin enemmän nykyaikaista ajattelua, on esimerkiksi soolokitaran äänimaisema rakennettu juuri 80-luvun tyyliin. Elk on hieno lisä Suomen vahvaan elektroperinteeseen. ANTTI ERVASTI HHH Elk Synthesize Eat This Music Sedät jaksaa heilua! Synthesize on suomalaisen Elk-elektroduon toinen pitkäsoitto. Metal Churchia ei ole voinut pitää järin mutkikkaana bändinä, mutta uutuudellaan bändi kuulostaa jopa totuttuakin riisutummalta. Ignite on sydämeltään hardcore punkia, mutta miellyttävää kyllä, se ei ole koskaan pelännyt flirttailla niin heavyn, emorockin kuin majesteetillisten melodiavivahteidenkaan kanssa. Vaatimattomalta kymmenen vuoden levytystauolta palaava OC-viisikko läväyttää pöytään alkuvuoden vilpittömimmän, melko lailla täydellisen rockalbumin. varsinainen albumi on kyllä muuten sen verran muikea, että tuosta soundipoliittisesta virheestä ei nyt rokoteta kuin yksi piste. Shearwaterin musiikki on lähes täydellisen omaperäistä, eikä vertailukohtia ole helppo keksiä. Se kuulostaa kahdeksan vuotta sitten julkaistun Elktronicin hilpeältä jatko-osalta. Bändissä on syvyyttä paljon normipunkkareita enemmän, ja tietynlainen tyylien sekoittelu tuntuu Igniten viitekehyksessä aivan luontevalta. www.savonia.fi Hae kevään yhteishaussa 16.3.6.4.2016 Lisätietoja Sari Mokkila-Karttunen sari.mokkila-karttunen@savonia.fi puh. Aktivistejakin ovat, ja hyvien puolella. 044 785 7415 Mari Miettinen mari.miettinen@savonia.fi Puh. LINDA SÖDERHOLM HHHH Musiikkipedagogi (AMK) Paikkakunta // Kuopio Toteutustapa // Päivätoteutus sekä monimuotototeutus 240 op, 4 vuotta Savoniassa saat koulutuksen, joka valmistaa sinut musiikkialan työelämän aitoon tarpeeseen. SOUNDI 65 toista. Vaikka levyjä ei ole enempää, bändi on ollut aktiivinen suhteellisen tasaisesti, joskin välillä levytysten välissä on saattanutkin vierähtää useampi vuosi. Koulutuksessa suuntaudut musiikin opettajaksi tai musiikkioppilaitoksen opettajaksi joko klassiseen musiikkiin tai rytmimusiikkiin. Niin jenkkilästä kuin bändi tuleekin, se kuulostaa niin perin juurin brittiläiseltä, että ei uskoisi. Analogiset vanhakoulu-soundit on saatu kohdilleen Moogin avulla ja bounce soljuu luontevasti eeppisistä avaruussämpleistä popahtaviin kertosäkeisiin ja edelleen electrocoreen. Siinä lauletaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, totta kai. Tervetuloa takaisin! MIKKO MERILINNA HHHH ...estottoman lemmenpervoilun kurimuksesta... Sävellykset kutovat upeita tunnelmia ja poikkeavia melodiakulkuja. Samaa vikaa on Shearwaterin uusimmassa albumissa. Kundit soittavat äärimmäisen tiukasti, sovituksensa ovat aina olleet ilmavan taitavia ja solisti Zoltan Teglasin pirullisen korkea mutta voimakas lauluääni on myös valtti, jota kaikilla alan toimijoilla ei ole. A War Against You alkaa hidastempoisen juhlallisella Begin Again -anthemilla, jossa Teglas on kuulaimmillaan – ja upeimmillaan. Metal Church kuulostaa edelleen reilusti kasarihenkiseltä ryhmältä. Myös taiteellinen kehitys on ollut tasaista, ja uutta levyä kuunnellessa voisi melkeinpä kuvitella juuri kuulleensa The Darkin (1986). Eiköhän tämäkin nähdä kesällä Flow’ssa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Ignite A War Against You Century Media Kalifornian Ignitestä on helppo pitää. Texasilaisbändin 11. Ainoa mieleen juolahtava hengenheimolainen on Talk Talk kuinka ollakaan 1980-luvulta. Sikäli tuore levy havisuttelee historian lehtiä, että laulaja Mike Howe palaa bändiin 23 vuoden tauon jälkeen. Puutteineenkin XI on paketti, joka toki avautuu varsin nopeasti, mutta näyttää myös kestävän kuuntelua. Shearwater Jet Plane And Oxbow Sub Pop 1980-luvulla saatettiin tehdä hyvinkin hienoa musiikkia noin biisien puolesta, mutta ajan tupsahtelevat ja kököt soundit tekivät hyvistäkin bändeistä enimmäkseen kuuntelukelvottomia. Vaikutteita on imetty 1980-luvulta nykypäivään vähän kaikilta genren suuruuksilta – siellä kuuluu niin Roger Troutman/Zapp -perintöä kuin Pet Shop Boysiä, David Bowieta kuin Princeäkin, jota tässä on itse asiassa myös coveroitu sangen sähäkällä When Doves Cry -versiolla. Runolliset sanoitukset sopivat eteeriseen musiikilliseen maailmaan erinomaisesti, ja niissä riittää pureskeltavaa. Synthesize on pilke silmäkulmassa tehtyä, taiten tuotettua pirteää elektropoppia
Hienoinen särmättömyys yhtyettä kiusaa, mutta jos oikea hittibiisi osuu kohdalle, niin kukapa sellaisesta jaksaa enää nillittää. Post punk on toistaiseksi lomautettu, ja kaikesta tuskasta huolimatta nimikappaleesta voi löytää jopa posiitivista kulmaa: ”Sä oot ansassa / Mä oon ansassa / Mut me ollaan vielä elossa”. Ihanasti ritisevät kitarat vihjaavat nuoren yhtyeen perehtyneen raisumpaankin punkin rätkeeseen. RETRO Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. LoppuA nal Thunder on muutaman vuoden levytystauon jälkeen hyvässä hapessa, vaikka kymppituumaisen Out Of 12 Stepsin liitteen kuvassa ei siltä vaikutakaan. Päävastuu lepää kuitenkin avangardistisemman Pere Ubun laulajana paremmin tunnetun David Thomasin harteilla. Jätä Jämät on edennyt jo toiseen seiskatuumaiseen ja nyökkää Miss Wörld -ep:llään nimensä puolesta Briardille, mutta eiköhän tamperelaisbändin suomeksi laulettu, yltiömelodinen mutta elämänmakuinen punk ole läheisempää sukua Ratsialle ja kumppaneille. Helsinkiläiskvartetin sointi on ainakin viimeisen päälle hiottua ja hienostunutta. No, aina on tilaa hyville sellaisille. Ilmavat melodiat ja pehmeä ulosanti viittaavat aina Coldplayn taajuuksille saakka. Turkulainen Sinful Society lähestyy soittohommia peruskaavan kautta eikä yhtään hullummin. Colorbluen solisti Michael saattaa olla tuttu Anssi Kelan Martin-haasteesta, mutta visiota omaankin musaan löytyy. Music For A New Society kuulostaa yhä yhtä kiehtovalta kuin ilmestyessäänkin. Pinnan alla siinä on silti salakavalaa surumielisyyttä. High Priest Of Saturn onnistuu välttämään pahimmat sudenkuopat doom-jumituksessaan. Kuinka monta uudesta aallosta ammentavaa punk-porukkaa tähän maahan oikein mahtuukaan. Erityisesti Riina Tuulialta lähtee ääntä solistin sortumatta silti ylitulkintaan. Jos kaipaat kiireetöntä tunnelmointia etkä kaihda painostavaa ja raskasta otetta, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Bändin kutsuminen skeittipunkiksi olisikin silkkaa laiskuutta, niin paljon enemmän itärajan huru-ukoilla on annettavaa kuin genrellä keskimäärin. Siltä löytyy ikiaikaisen tehokkaita riffejä, antaumuksellista huutolaulua ja paketti on kuin keskisuuren tehtaan läpi myllytetty teollisen prosessin tulos. John Cale Music For A New Society Domino HHHH M: Fans Double Six HHH Entisen Velvet Underground -jäsenen John Calen pitkä sooloura on vierähtänyt taiteellisen rockin merkeissä. Merethe assa keksi nimensä tästä, jo 70-luvulla aloittaneesta ja pari kertaa lopettaneesta newyorkilaisesta Rocket From The Tombsista. Transsinomaista tunnelmaa luodaan heti Aeolian Dunes avausraidalla ja se kantaa aina The Flood Of Watersin viimeisiin sekunteihin saakka, saavuttaen kauniilla nimikkoraidalla huippunsa. Let Me Burn tarttuvine kertosäkeineen ja lehmänkelloineen ansaitsee parhaan vedon tittelin. Demomaisten soundien ja hiukan geneeristen kappaleiden ei pidä antaa hämätä, sillä yhtye pinnistää tulkinnallaan itsensä kirkkaasti voiton puolelle. Tällaisen 70ja 80-lukujen hard rockin maastossa liikkuessa valitsee helposti sen tutuimman reitin. Son Of Earth And Sky liikkuu itseään toistavan monotonisuuden rajoilla, muttei ylitä sitä. Not So Long Agon duetto vetää vakavaksi sekin, vaikka on vain sentimentaalinen menneiden muistelo. M: Fansilla Cale ja bändinsä käyvät reippaasti käsiksi Music For A New Levyarviot 2_16 .indd 66 4.2.2016 11.52. Maailmanloppu on esiintynyt tällä palstalla aiemminkin, mutta minkäs teet, kun kyseessä on tuottelias yhtye eikä laatu tunnu kärsivän määrän kustannuksella. Ei vähiten Blue Öyster Cultista jäätävästi muistuttavassa avausbiisissä Waiting For The Snow, joka alkaa näin: ”Black culture’s bankrupt / white folks lost their spine / muslims want to kill us all / and you’re no friend of mine”. Paitsi ehkä laulun osalta. Nimensä mukaista maisemaa yhä maalaava bändi on tällä kertaa liikkeellä neljän biisin seiskalla Ansassa. Täydellisiä ässäbiisejä odotellessa lisävivahteiden mukaanottoakin voisi harkita. Niin kaukana kuin Thomas tyypillisestä rock-vokalistista onkin, hän tekee tässä väkevää jälkeä. VESA SILTANEN HHH Rocket From The Tombs Black Record Fire Älkää sekoittako tätä bändiä vähän samanhenkiseen kalifornialaiseen Rocket From The Cryptiin, joka itse asiSocietyn kappaleisiin ja muokkaavat niistä alkuperäisiä täyteläisempiä ja enimmäkseen konevetoisia versioita, joissa ajoittain kuuluu Depeche Moden kaltaista synkkyyttä. Black Record on kunniakkaana protopunk-ryhmänä tunnetun RFTT:n neljäs albumi (kaikki tehty vasta 2000-luvulla) ja hämmentävän tiukka tapaus, ottaen huomioon, että bändistä hiljattain lähti pari kovaa kitaristia: Televisionin Richard Lloyd ja Dead Boysin Cheetah Chrome. Colorbluen paikaksi olisi helpompi kuvitella isot areenat kuin rähjäisimmät rokkikuppilat, sillä yhtyeen pop karttaa indie-etuliitettä. Levyn kansi on Minor Threat -parodia, ja päällisin puolin bändi on oma riehakas itsensä. Kiihkeyttä korostaa sekin, että kaikki neljä viisua vedetään reippaalla tempolla. Albumilla yhdistyvät Calen utuinen improvisointi, synkät yksinpuhelut, ja hienostuneet popkappaleet kuten Taking Your Life In Your Hands, Thoughtless Kind ja Chinese Envoy. Levyarviot > ...yhtye on kehittynyt, mutta se on kulkenut väärään suuntaan... Holesin tuskaisessa purkauksessa ei hopeareunusta tunnu ainakaan olevan. 66 SOUNDI Heggsetin aavemainen ja kuulas ääni sopii sinänsä fuzz-kitaroiden ja urkujen psykedeeliseen äänivalliin, mutta kovin monivivahteista se ei ole muuttuen pidemmän päälle kovin tylsäksi jollotukseksi. Perusrytmikonenakutus latistaa hetkittäin levyn tunnelmaa ja muutenkin tuntuu siltä että Cale on osassa kappaleita tyytynyt tyylistään poiketen hiukan ”myyvempiin” ratkaisuihin. Neljän raidan There’s No Space But We Take Our Place itsevarmasti nimeääkin mistä on kyse. Kun toisen myös tosi kovan raidan nimi on Welcome To The New Dark Ages, niin ymmärrätte, ettei moodi ole järin hilpeä. Tilalle tulleet Buddy Akita ja Gary Siperko ovat paljon tuntemattomampia, mutta siistinä hekin tontin pitävät. Debyyttilevy High Priest Of Saturnin (2013) viitoittamalta tieltä ei siis tällä kakkoslevyllä poiketa. Kolmas raita on hurja cover Sonicsin Strychnine-klassikosta. Onneksi kappaleissa on paljon instrumentaaliosuuksia, joissa High Priest Of Saturn onkin vahvimmillaan. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Tällä kertaa persoonallisella laulaja-multiinstrumentalistilla on tarjottavanana uusintajulkaisu klassikkolevy Music For A New Societysta (1982) ja siitä lisäksi uusintamuokkaus täysimittaisen M: Fans -levyn muodossa. OLE NERDRUM High Priest Of Saturn Son Of Earth And Sky Svart Son Of Earth And Sky on 40-minuuttinen, viiden kappaleen jumittelusynkistelylevy norjalaiselta High Priest Of Saturnilta
Ei sillä, etteikö Transkaakko olisi lajissaan vallan taitava ja mainio orkesteri. Matka vie ajatukset John Coltraneen, Albert Ayleriin ja kaaoksen veitsenterälle, jossa musiikki on usein hienoimmillaan. Se on ymmärryksen ja empatian ylistyslaulu. Tällä levyllä ei ole ainoatakaan hetkeä joka ei olisi kaunis. Kun esimerkiksi Nile ujuttaa deathiinsa itämaisia vaikutteita, sinfonisia soittimia ja mahtipontisia kuoroja, lopputulos on pahaenteinen. Molto bene! Itse asiassa maailmassa ei taida olla toista bändiä, joka kuulostaisi samalta. Bändin kokkamiestä Eddie Spaghettia korpeava kurkkusyöpä valaa biiseihin hapokasta purevuutta, mutta myös lannistumatonta voimaa, mikä kanavoituu musikaaliseksi vetovoimaksi, jänteviksi melodioiksi ja oivaksi yhtenäiseksi bändisoundiksi. Tervetullut kuolleista paluu! JUSSI NIEMI HHHH Tapio & Tuomi Duo Matka Karkia Mistika Puhallinsoittaja Jorma Tapio ja lyömäsoittaja Janne Tuomi ovat tehneet yhdessä hommia eri kokoonpanoissa kymmenien vuosien ajan ja duokin juontaa juurensa kauas 90-luvulle. Livevideot Youtubessa todistavat, että lavalla se vasta on erittäin nautittava ilmestys. Mikä pettymys. Bändillä on pistämätöntä sovituskykyä ja paljon mielenkiintoisia sävellysideoita, ja italialaiseen klassisen musiikin perimään viittävät orkestraatiot ja kitaramelodiat raikastavat perugialaisviisikon touhuja. Roisin rokkauksen sijaan yhtye folkkaa ja etnoilee aika siististi ja persoonattomasti. MIKKO MERILINNA HHHH Supersuckers Holdin’ The Bag Acetate Maailman mainioimmaksi rock’n’roll-bändiksi itseään tituleeraava Supersuckers saa puolestani pitää arvonimensä sillä ironisen fiktion tasolla, jolla yhtye onnistuneesti pönkittää itsetietoisuuttaan. Sen jälkeen on paljon ruskeaa vettä virrannut Aurajoessa, ja Transkaakoltakin on ilmestynyt koko joukko pitkäsoittolevyjä. Tätä musiikkia soittamisessa kuunteleminen on vielä tärkeämpää kuin soittaminen. Silti parasta on, että Fleshgod Apocalypse on herttaisessa vyörytyksessään tosissaan. ARTTU TOLONEN HHHHH Transkaakko Suvi Aarnihauta Ensitutustumiseni turkulaisbändiin tapahtui vuosituhannen vaihteessa ilmestyneen ep:n kautta, jolloin bändi oli erittäin raikkaalla tavalla railakasta rokkia etnoon sekoittava yhdistelmä. Fleshgod Apocalypsella samankaltaiset ratkaisut sekä alati pauhaava klassinen piano, cembalokin, sitä vastoin naurattavat, ja puhdas (ja mahtipontisen korkea) heavylaulanta viimeistee huvittavuuden. Tucsonin punkkarien flirttailu outlaw-kantrirockin kanssa on nyt asettunut jälkimmäiselle mandaatille, mutta luova levottomuus on silti tärkeämpää kuin tuudittautuminen johonkin Levyarviot 2_16 .indd 67 4.2.2016 11.52. Holdin’ The Bag nimittäin hyötyy tästä korskeasta asenteesta, jolla ammennetaan määrätietoisen vahvaa materiaalia niin rymyrockin kuin ryhdikkäimmän kantrinkin laareista. Mallikkaasti soitettu ja laulettu balkanilaisvaikutteinen meno kaipaisi mausteeksi jotain. Taidanpa pyöräyttää Kingin vielä kerran, jos toisenkin, sillä näin viihdyttävää kuuntelukokemusta ei ihan jokaiselta death metal -levyltä saa. ANTTI ERVASTI HHH Fleshgod Apocalypse King Nuclear Blast Italialaisten deathmetallistien neljäs albumi alkaa introlla, joka voisi olla power metal -levyltä, ja kokonaisuutta leimaakin tietynlainen hilpeys. Matkan ytimessä on jazz henkisenä matkana ja levy onkin helppo nähdä spirituaalina jollekin nimettömälle jumalalle – tai ehkä ihmisten väliselle kommunikaatiolle. Suvi-albumin kappaleista muutama erottuu selvästi edukseen, mutta turhan monessa on lievää väkisin puurtamisen makua. Miesten soitossa voidaan puhua jo jonkinasteisesta telepatiasta. Nämä eivät nyt ole negatiivisia asioita. Vaikka kyseessä ei ole lupaava tulokas, yhtyeeltä on lupa odottaa pätevämpää materiaalia tulevaisuudessa. puolella mennään lähempänä perinteistä punkia, mutta kovaa silloinkin rokataan. Kuulosti vallan omaperäiseltä. Matkaan lähdetään aina jostain selkeästä pisteestä ja joissain tapauksissa soitolle on olemassa myös sävellyksellinen raami ja jonkinlaiset rajat, mutta Tapio ja Tuomi menevät sinne minne ajatus ja inspiraatio vievät. SOUNDI 67 ...yhtye on kehittynyt, mutta se on kulkenut väärään suuntaan... Suoraan kuin italialaisesta b-kauhuelokuvasta napattu nimi viimeistelee autenttisuuden. Dynaamiset vaihtelut ovat huimia, yltäen Bundi Hon tai Karelian Templen hartaasta kuiskauksesta Simpukan tai Releasing The Painin taivaisiin kurottavaan huutoon. Hienoa, että parikymmentä vuotta toiminut yhtye on kehittynyt, mutta se on kulkenut väärään suuntaan
Käytettävissä olevia sävyjä on paljon, ja niiden kanssa pitäisi soveltaa aivan erityistä malttia. Lauluraitoja on mukana kolme. Suomalaisesta nykypsykedeliasta ei kannattaisi edes puhua. Rumpali Tero Mikkonen ja basisti JP Mönkkönen vastaavat yhteensä kolmesta raidasta. Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. Värähtelijä on kuuntelukokemuksena kuin riitti, joka pelottaa ja puhdistaa yhdellä kertaa. Jotkut levyn kappaleista ovat todellakin niin jumalattoman upeita, että niiden ympärille olisi suonut huomattavasti eheämmän kokonaisuuden – sellaisen, joka kerran vietyään toiseen maailmaan tuo takaisin vasta levyn päätyttyä. Materiaali on bändin omaa. Louisissa äänitetty Stat(u)e of Mind on bändin toinen levy ja silläkin mennään enemmän kantrahtavissa western swing -maisemissa tai surfahtavammin kuin bluesissa, mikä on ollut se Leftyn leipälaji. Tämänkaltaisella matkalla ei kuitenkaan voi olla kymmentä eri määränpäätä. Mitä saisivat yhdessä aikaan Ivar Bjørnson, joka jo 15-vuotiaana sävelsi Enslavedin Vikingligr Veldin (1994) kaltaisen mestariteoksen ja Einar Selvik, joka on henkeäsalpaavien Wardruna-levytystensä ohella tehnyt musiikkia myös Vikings-sarjaan. Perään vyöryvä sointimassa on aggressiivinen mutta todella intensiivisesti groovaava. PEKKA LAINE HHHH valmiiksi pedattuun lajikaavaan. Sen jälkeen EU-painos tarjoaa vielä rivakan outlaw-coverin, Billy Joe Shaverin uhmakkaan hitin Fast Train To Georgia. Waterin laulu tosin rokkaa aika rehevästi. Kappaleensa ovat ironisesti ja intertekstuaalisesti nimettyjä – esimerkiksi Heavy Metal Finland ja Fast And Furious 6.66 kommentoivat yhtä lailla niitä ympäröivää meLevyarviot 2_16 .indd 68 4.2.2016 11.52. Massiivinen avauseepos ei millään muotoa tyhjennä yhtyeen ideapajatsoa. Leppäsen Duel on upea sävellys, jonka dramaattista jännitettä oivaltavasti sovitettu torvisektio vielä korostaa. Albumin avaava Saturaatio on järkälemäinen kiteytys Oranssi Pazuzun vahvuuksista ja levyn koossa pitävistä dramaturgisista keinoista. VILLE SORVALI HHH Southpaw Steel’n’Twang Stat(u)e of Mind Bafe’s Factory Blue Stripissä ja Keystone Copsissa vaikuttavalla, soololevyjäkin tehneellä Ville ”Lefty” Leppäsellä on jo muutaman vuoden ollut tämä täsmällisesti nimetty trio, jossa maan ylimpään slide-kastiin lukeutuva mies liu’uttelee pääsääntöisesti pedal steelillä. Tore Hundin kaunis viikinkiballadi, Rop Fra Royndan salaperäinen folk-rituaali, Kvervandin laahaava hautajaissaattue ja jopa Vitkispan shamanistinen progehevi ovat kaikki kelpo näytteitä kaksikon osaamisesta. Leppänen ei ole huono laulaja, mutta fraseerauksessa kuuluu pieni pinnistys, päinvastoin kuin luonnikkaan rennosti maalailevassa ja svengaavassa soitossa. Johdannon kaiutetut kitarat saavat aikaan huimausefektin. Ilman Pazuzun kaltaisia bändejä metalli tukehtuisi musiikillisen sisäsiitoksen ghettoonsa. Vyörytys jatkuu herkeämättä purjehtien Circle-henkisistä tunnelmista karmaisevaan okkultistiseen lyijymyrskyyn. Jyväskylän ammattiopisto Oranssi Pazuzu Värähtelijä Svart Raskaan rockin pohjalta ponnistavien soittajien ekskursiot psykedelian maailmaan ovat tuottaneet viime vuosina kosolti kiinnostavaa ja tärkeää musiikkia. 68 SOUNDI Levyarviot > ... ASKO ALANEN HHHH Ivar Bjørnson & Einar Selvik’s Skuggsjá Skuggsjá Season Of Mist Skuggsjá on paperilla mielenkiintoinen projekti. Omien kappaleiden setin päättää mielevä kantriballadi All My Rowdy Friends, jossa piikitellään hellästi Steve Earlen ja Lemmyn kaltaisia elämänsä leppoistajia. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. säksättävät space rock -pulputukset laittavat kallon natisemaan... Kitaroiden seassa säksättävät space rock -pulputukset laittavat kallon natisemaan ja black metal -perinnöstä kumpuava manaajalaulu valaa kokonaisuuden ylle ritualistisen synkän tunnelman. Oranssi Pazuzu on tämän viriilin kehityssuunnan kotimainen keihäänkärki. Laajennetuin Enslavedja Wardruna-voimin toteutettu Skuggsjá on toki tekijöidensä kuuloinen levy, eikä paljon norjalaisempaa musiikkia voi tehdä Norjassakaan. Osittain St. Perustaikinassa piilee huomattavasti jazziakin, jos ei suoraan tyylillisesti, niin pinnan alla lähestymistavassa. Twang-osasto hoidetaan sähkökitaralla. No, Wardrunan ja nyky-Enslavedin naittaminen ei ole ongelmatonta paperillakaan. Mönkkösen Sergio on yksi kiekon juhlahetkistä jylhällä Leone-tunnelmoinnillaan Villen Telecasterin soidessa eeppisesti isolla kaiulla. JUSSI NIEMI HHH One Morning Left Metalcore Superstars Inverse Kaikki on vaasalais-helsinkiläisessä One Morning Leftissä lainattua – uuden albuminsa nimeä myöten. MUUSIKKO, Musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 23.2.–15.3.2016 opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. Jos muut rehdit rokkarit ja lainsuojattomat kaikkoavat paikalta, Supersuckers ei todellakaan jää nalkkiin syntisäkki selässään. Muutenkin jälki on kiinnostavinta aina filmaattisimmillaan. Värähtelijä osoittaa, mitä metallin ja happorockin risteytys voi vimmaisimmillaan olla
Tekninen osaaminen ja kova työnteko eivät kuitenkaan riitä kovin pitkälle jos levy on sisällötön, ja Rotting Christilla ei tunnu Ritualsilla olevan mitään sanottavaa. säksättävät space rock -pulputukset laittavat kallon natisemaan... Levyn kymmeneen biisiin riittää laulua ja puhetta lähes yhtä monella kielellä. Yhtyeen kolmoslevyllä lähtö on väkinäinen: OML_KVLT-avausraita on väsynyt sekasotku futiskuoroja, kymmenen vuotta sitten vanhentuneita emo-melodioita ja perusteetonta aggressiota. Aineksissa olisi potentiaalia johonkin mielenkiintoiseen, mutta kokonaisvaikutelma ja mitä yhtye musiikillaan yrittää sanoa jää epäselväksi. MursuSikarilla on vielä paljon hiottavaa hyvää albumikokonaisuutta varten. Monista kappaleista saakin kuvan, että MursuSikari on ensisijaisesti livebilebändi, eikä kappaleita ole kirjoitettu tarkempaa tarkastelua tai kotikuuntelua varten. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. MIKKO MERILINNA HHH Rotting Christ Rituals Season of Mist Kristinuskon vastustaminen on aina hyvä inspiraationlähde metallibändille, mutta jotain tahattoman koomista Rotting Christin satanismissa kuitenkin on. Valitettavasti sanoituksien osalta yhtye ei kykene osoittamaan kypsyyttä: Brinkkala-kappaleen ”Kaikki menee päin vittua / paitsi muna” -tyyliset antinokkeluudet tekevät levyn kuuntelusta paikoin ylitsepääsemättömän vaivaannuttavaa. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 2_16.indd 82 2.2.2016 13.07 KAIPAAKO DEMOSI ARVIOIJAA. Orgaaninen hiphop on vaikea laji, jossa harva suomalainen yhtye on onnistunut – eikä yksikään niin hyvin kuin 2000–luvun alussa toiminut Tulenkantajat. Luciferia ylistetään niin kiihkeästi ja kyseenalaistamatta, että sisällöllisesti Rituals on kuin gospelia eri päähenkilöllä. Erillishaku 23.2.–31.5. Vierailijoihin lukeutuvat ranskaksi Baudelairen runoutta lausuva Vorph Samaelista ja lähinnä elokuvatrailerin puhujalta kuulostava Paradise Lostin Nick Holmes. SOUNDI 69 ... Mikä taas on tässä genreistä konservatiivisimmassa hyvä asia. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Vakavimmillaan se on vain muovinen metallibändi, joka taatusti nostaa perinteisemmän raskaan musiikin ystävien karvat pystyyn. NUUTTI HEISKALA HH MursuSikari MursuSikari Playground Kun yhdistetään tangoa, hiphopia, rockia, suomiiskelmää ja lopuksi lisätään päälle vasemmalle kallellaan olevat sanoitukset, niin kasassa on MursuSikarin resepti. Instrumentaatiossa on paikoin tervetullutta säröä ja dissonanssia, kun bändi uskaltautuu irrottelemaan. ARTTU SEPPÄNEN H www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Bändin keitoksessa on jotain suunnattoman ärsyttävää, ja samalla jotain erinomaisen hyvin toimivaa, jopa kiehtovaa. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT diailmastoa kuin sisältöjään. Edellä mainittu Heavy Metal Finland sitä vastoin kuulostaa tuoreelta ja on myös sopivasti överi – niin diskosoundeiltaan kuin tulisia sooloja ja vinkeitä rytmejä sisältävältä ilmaisultaan. Biisit ovat tarttuvia, riffit toimivia ja Jens Bogrenin tuottaman levyn soundit ovat erinomaiset. Vaikka juuston määrä selvästi ylittääkin hyvän maun rajat, on tämä jo vuonna 1987 perustettu bändi vuosien varrella oppinut asian jos toisenkin. Siihen viittaa myös se, että niin moneen biisiin on haettu vokalisteja ja puheääniä muualta. Hämmentävältä kuulostavalla reseptiikallaan turkulainen yhtye jakaa pitkälti samankaltaisen estetiikan toisen crossover-aktin eli Pietarin Spektaakkelin kanssa. Samainen kaksijakoisuus venyy yli albumin: One Morning Left on parhaimmillaan erinomainen ja hämmentävä – kun se irroittelee ja antaa mennä. Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto MEDIA-ASSISTENTTI Ilmoitusmyynti p. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Ei näin Ritualsia mitenkään vastenmielistä ole kuunnella, mutta tuskin sitä tulee myöhemmin enää kaivettua esiin. Kiinnostavimmat demot arvioidaan joka toinen viikko osoitteessa: www.soundi.fi/demoefekti Levyarviot 2_16 .indd 69 4.2.2016 13.46. Opiskele ammattiin OUTOKUMMUSSA Teatterija esitystekniikka valoa, ääntä, lavatekniikkaa ja erikoistehosteita Äänituotanto äänitystä, miksausta ja editointia Radioja TV-tuotanto ohjelmatyötä, videoja elokuvatuotantoa www.pkky.fi/amoo Kaikille avoin haku Yhteishaku 23.2.–15.3. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin
Teemat ovat aikaisemmilta levyiltämme tuttuja, mutta tällä kerralla tekstit on kirjoitettu yksilön näkökulmasta. – Olimme kiskoneet itsemme kohtalaisen mutkalle matkalla kohti Örebroa. K u v a: M ik a A alt o Täysillä – ihan niin kuin ennenkin Täysillä – ihan niin kuin ennenkin ROTTEN SOUND ROTTEN SOUND Bazook 2_16.indd 70 5.2.2016 9.52. – Muista kovista ”kitaralevyistä” mainittakoon Entombedin Left Hand Path – se HM-2-soundi on voittamaton – sekä Carcassin Symphonies Of Sickness, joka toi alavireyden pysyvästi dödöhommiin. Mutta kaiken kaikkiaan se oli hyvä reissu: onnistuimme pöllimään Ruotsin grindcore-ylpeydeltä niin soundin kuin laulajan tyylinkin! Soundeista puheen ollen: Murderworksilla ne ovat kohdallaan, mureat kitarat mukaan lukien. Nyt hihasta löytyi kuitenkin ylimääräinen ässä, sillä Sami (Latva, rumpali) toimi tuottajana, ja tämän ansiosta homma toimi aikaisempaa paremmin monellakin tavalla, huomauttaa Niinimaa. Abuse To Sufferin tarjoaman armottoman turpasaunan jälkeen termi ”kevyt” ei tule ihan ensimmäisenä mieleen. no, ryminällä. – Lähdin sitten Mieszkon kanssa juhlimaan valmista lättyä, mutta ilta päättyi ensiapuklinikalle, sillä onnistuin kolauttamaan otsani erääseen alikulkukäytävään. 125 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ................................ALK. 70 € 2 PV ............................ALK. Hän myös epäili, ettei varattu studioaika riitä, ellemme pääse tänään nauhoittamaan. Hengästyttävän kuuntelukokemuksen kotisohvallekin kerta kerran jälkeen tuovan Rotten Soundin edellisestä Cursed-pitkäsoitosta on nimittäin vierähtänyt jo viitisen vuotta. maaliskuuta ilmestyvää Abuse To Suffer -albumia, on kaivattu. – (naurua) Kun mietimme biisijärjestystä, ideana oli ”turpaanvedosta astetta monipuolisemman ilmaisun kautta loppujunnaukseen”. Tästä tulee levyn nimikin. Avausraita Lazy Asses pureutuu politiikan ihmeelliseen maailmaan eikä aurinko paista muutenkaan kovin korkealta. – Keskustelukyvyttyömyys, vastakkainasettelu ja väkivalta. Lopulta levy valmistui kolme päivää etuajassa, muistelee Niinimaa. Silloinen rumputaiteilijamme Kai Hahto oli seuraavana aamunakin sen verran käyrässä, ettei hän saanut kasattua kannujaan ja Mieszko joutuikin tilaamaan rumputeknikon paikalle. Tätä, siis 18. – Sovimme hyvissä ajoin, ettemme lyö aikatauluja lukkoon. Kasasimme biisejä aivan rauhassa ja niitä syntyikin sitten melkein pari levyllistä, kertoo solisti Keijo Niinimaa. Oli pakko tehdä sekava sairaalareissu. – ”Täysillä ja niin hyvin kuin osataan” oli tälläkin kerralla homman nimi. Puolen minuutin kohdalla teurastus on jo käynnissä ja kohta ympäriltä löytyy pelkkiä raatoja. 255 € VIP 1PV ..................ALK. Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 lisää tulossa… THE SATANIST -SHOW The Arockalypse 2006 redux show (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. Kuudentoista laukauksen jälkeen vastaanottajan mieli lyö tyhjää ja olo on täydellisen antautunut. – Keskustelimme paljon siitä, että mitkä kappaleet päätyvät levylle. 100 € 3 PV ...........................ALK. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. 60 € 3 PV .............................ALK. Kirjailin fiktiivisiä tarinoita erilaisista ihmisistä, jotka ovat jääneet vallankäytön ja eriarvoisuuden takia alakynteen. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 1 PV ...............................ALK. Tuolloin Rotten Sound uppoutui örebrolaisen Soundlab-studion uumeniin tuottaja ja Nasum-liideri Mieszko Talarczykin kanssa – ja loppu on grindcoren historiaa. Tästä ei voi erehtyä: grindcorelegenda Rotten Sound on palannut kehiin... Ainakin jos minulta kysytään. Samin puskema ”ankara versio” vei lopulta voiton ja se oli täsmälleen oikea päätös. Hitaammista ja tuoreemmista kitaravalleista kehun ansaitsevat Primitive Manin Home Is Where The Hatred Is ja Bongripperin Satan Worshipping Doom! ”Hitaat biisit olisivat tehneet kokonaisuudesta suorastaan kevyen...” Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Olin ensin sitä mieltä, että ”paskat mihinkään, vähän lunta päälle”, mutta pian naama ja paita alkoivat näyttää Murderworksin kannelta. Jotakin voi päätellä esimerkiksi otsikoista Slave To The Rats, Brainwashed, Inhumane Treatment ja Caged. Eivät ne tässä vaiheessa julkaisematta jäävät kappaleet mitään poppia ole, mutta muutamat hitaat biisit olisivat tehneet kokonaisuudesta suorastaan ”kevyen”. Jo Murderworks-albumin avaus Targets vihjaili, että jotakin suurta on tapahtumassa. Ennen kuin lopetamme, palatkaamme vuosiin 2001-02. 115 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK. Mikä asiat ovat vituttaneet sinua eniten viime aikoina. Teksti: Timo Isoaho 70 SOUNDI E nsin kaiuttimet sylkevät häiriöääniä 25 sekunnin verran. No, Kaitsu tokeni ja paiskasi helvetin kovat pannut kaikkiin biiseihin seuraavan päivän aikana. Rustasitteko fläppitaululle selkeitä tavoitteita. – Nasumin albumi Human 2.0 pakotti meidät valitsemaan Soundlabin ja peruuttamaan Abyss-studion, jossa olisi syntynyt ihan erilainen Murderworks, sanoo Niinimaa. Aamulla taas piti ostaa lippis, sillä otsa näytti melko karulta. – Päätimme nyt jättää sanoitukset sivuosaan
Täysillä – ihan niin kuin ennenkin Täysillä – ihan niin kuin ennenkin Bazook 2_16.indd 71 4.2.2016 15.30. 115 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK. Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 lisää tulossa… THE SATANIST -SHOW The Arockalypse 2006 redux show (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. 100 € 3 PV ...........................ALK. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 1 PV ...............................ALK. 60 € 3 PV .............................ALK. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. 125 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ................................ALK. 255 € VIP 1PV ..................ALK. 70 € 2 PV ............................ALK
90-luvun puolivälissä ilmestyneet thrash-levyt Octagon ja Requiem eivät ole myöskään suosikkejani. Minä en siis sanonut tätä, he sanoivat, hymähtää kitaristilaulaja Mats. Niin blackkuin viikinkimetallin kantaisäksi syystäkin kuvatun Quorthonin johtama Bathory on pyhä, tai pikemminkin epäpyhä, orkesteri tuhansille ja taas tuhansille metallifaneille. Nyt tilanteen soisi viimeistään muuttuvan, vaikkakin sitten tribuuttilevyn myötä. – Bathoryn ”viikinkilevyt” ovat lähimpänä sydäntäni, mutta kyllähän toteutettavien kappaleiden valitseminen oli todella hankalaa. Ehkä Bathoryn tuli todellakin palaa sydämessämme, emmekä osanneet pelätä epäonnistumista. helmikuuta 2016. Nämä kysyjät ovat usein lisänneet, että Ereb Altor on yhtye, jonka sydämessä palaa aito Bathoryn tuli. kesäkuuta 2004. – Quorthon, jos joku, oli musiikillinen pioneeri, joka sattui operoimaan äärimetallin saralla. E eppisestä tunnelmametallistaan tunnettu ruotsalaisyhtye Ereb Altor ei ole herättänyt Suomessa massojen huomiota, huolimatta yli kymmenestä toimintavuodesta ja viidestä pitkäsoitosta. – Miksen! Mutta samalla Bathory on yllättävänkin tarkasti varjeltu salaisuus täällä, huomauttaa Mats. Kun Ruotsista kerran on kysymys... BATHORY EREB ALTOR vs. Listasimme suosikkibiisejämme, mietimme Ereb Altorin soundiin parhaiten soveltuvia juttuja ja pidimme mielessä senkin, että kappaleiden täytyy mahtua yhdelle vinyylille, kertoo Mats. BATHORY 72 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho Bazook 2_16.indd 72 4.2.2016 15.30. Totesin vastauksen olevan kyllä. Bathory on todellakin todistanut minulle, että vähemmän voi olla enemmän, puuskahtaa Mats. Tai visioita. Esimerkiksi nimetön debyytti (1984) on hyvä teos, mutta se ei todellakaan kosketa minua samalla tavalla kuin vaikkapa Blood Fire Death. Mutta mikä sai Ereb Altorin tarttumaan Bathoryn tuotantoon kokonaisen albumin mitalta. Missä piilee Bathoryn ja Quorthonin salaisuus. – Emme ole koskaan kieltäneet Bathoryn vaikutusta Ereb Altoriin – pikemminkin päinvastoin, olemme olleet tästä seikasta hyvin ylpeitä. Kuten kaikki Bathorya arvostavat liiankin hyvin tietävät, Quorthon menehtyi sydämen vajaatoiminnan seurauksena 3. Ereb Altor ei epäonnistu. – Blot-Ilt-Taut syntyi eräänlaisena spontaaniuden ja suunnitelmallisuuden ristisiitoksena. Kysyin itseltäni kerran jos toisenkin: uskallammeko astua Bathoryn pyhälle maalle koko painollamme. Bathoryn vaikutusvaltaisen materiaalin uusiksi tulkitseminen ei ole helppoa, mutta tämä gävleläisyhtye tekee hyvää työtä. – Quorthonilla oli vahva visio. Uskon, että hän olisi muuna päivänä voinut tehdä selvää jälkeä jonkin toisen musiikkilajin parissa. Hän vaelsi rohkeasti tutkimattomille musiikillisille seuduille ja kykeni luomaan suurenmoisen monumentaalisia tunnelmia suhteellisen yksinkertaisista elementeistä. Tunsimme toki biisit läpikotaisin, ja mietimme lähestymistapaamme pitkään, mutta annoimme studiossa tilaa myös nopeille ratkaisuille. Pidätkö Bathorya metallin Abbana. Minulta onkin tiedusteltu lukemattomia kertoja, että miksi emme ole nauhoittaneet Bathory-covereita. Ereb Altor nimittäin julkaisee helmikuun lopulla Blot-Ilt-Taut-pitkäsoiton, joka tekee kunniaa tukholmalaiselle Bathorylle ja ennen kaikkea sen perustajalle Quorthonille (Thomas ”Ace” Börje Forsberg), joka olisi täyttänyt viisikymmentä vuotta 17. – Voin aivan hyvin myöntää, etten edes pidä kaikista Bathoryn levyistä. – No, aloin miettiä asiaa yhä useammin, ja samalla tajusin Quorthonin viisikymppisten lähestyvän. – Vanhan liiton metallipäät toki tietävät yhtyeen, mutta mainitsepa suurimmalle osalle nuoremmista hevifaneista nimet Thomas Forsberg tai Quorthon, ja nämä henkilöt tuijottavat sinua suu apposen auki! Quorthon, jos joku, oli musiikillinen pioneeri! ”Bathoryn tuli palaa sydämessämme.” EREB ALTOR vs. Blot-Ilt-Taut sisältää materiaalia Bathoryn klassisilta albumeilta The Return (1985), Under The Sign Of The Black Mark (1987), Blood Fire Death (1988), Hammerheart (1990) ja Twilight Of The Gods (1991)
SOUNDI 73 Bazook 2_16.indd 73 4.2.2016 15.30
Oma ekologinen jalanjälkeni on liian iso, mutta yritän kompensoida tätä ikävää tosiasiaa levittämällä aiheelliseksi katsomaani sanomaa, kertoo McNerney. Meidänkin aikamme on tulossa. Monet nykyihmiset kuvittelevat olevansa jonkinlaisia jumalan jälkeläisiä, joilla on synnynnäinen oikeus kohdella maapalloa omana leikkikenttänään – ja ottaa siitä kaikki hyöty itsekkäästi irti. Nyt nimittäin mennään metsään ja komeasti mennäänkin. – Miten ja milloin ihmiskunnasta on tullut tällainen ”mutaatio”, joka tuntuu olevan altis kaikenlaiselle aivopesulle. Pidin tätä levyä pitkään huippusaavutuksena – ohi esimerkiksi Beastmilkin –, mutta When We Are Death on taas jotakin aivan muuta. – Kakkonen taas... MAT MCNERNEY ja tärkeimmät levyt 60–70-luvuilta: CAPTAIN BEEFHEART AND HIS MAGIC BAND: Safe As Milk STEELEYE SPAN: Hark! The Village Wait THE DOORS: Strange Days SPOOKY TOOTH: Spooky Two BILL FAY: Time Of The Last Persecution K u v a: Te k la V aly Bazook 2_16.indd 74 4.2.2016 15.30. Meillä on pieni mahdollisuus selviytyä, mikäli syntyvyys laskee ja väestö vähenee radikaalisti. Mikä on pahin asia, jonka ihmiskunta voi tehdä tulevien vuosien aikana. Kappale on selkeä pop/rockbiisi, jonka kertosäe on hyvinkin kohottava. – Nauhoitimme Yoko Ono -laina Woman Of Salemin Purson-yhtyeen Rosalie Cunninghamin kanssa ja versio onnistui hienosti. Millainen on oma suhteesi maaemoon. Mikäli Tampereella tukikohtaansa pitävän kokoonpanon aikaisemmat pitkäsoitot Dawnbearer (2011) ja No Holier Temple (2012) ovat syventäneet tajuntaasi, lisänneet ymmärrystäsi tai jopa muuttaneet elämääsi, analogisen lämpimästi tuomiopäivän ennustuksia kuulijan eteen vyöryttävä When We Are Death ei ole pelkästään pakkohankinta vaan oikeastaan elinehto. – Dawnbearer oli ”henkisen heräämisen” albumi, jonka tekstit heijastelivat esimerkiksi lukemiani okkultismija magiikkakirjoja. Mieleni on kuitenkin muuttunut sitä mukaa, kun kokemukseni ja ymmärrykseni ovat lisääntyneet. Nykyään arvostan maapalloa ja elinympäristöä paljon enemmän kuin ihmisiä. Me kuulumme tänne, mutta maa ei kuulu meille. When We Are Death on viesteiltään äärimmäisen painava albumi. Onneksi mikään ei ole ikuista ja kaikki lajit kuolevat joskus sukupuuttoon. Kokonaisuutena debyytti on kuitenkin hieman hajanainen: se on kuin valtava energia-aalto, joka vyöryy vastustamattoman hahmottomasti päälle, aloittaa McNerney. Ajatelkaa esimerkiksi pensasaitaa: jos siitä huolehditaan eli sitä vaikkapa karsitaan, pensas jatkaa eloaan pitkään ja hedelmällisesti, sanoo McNerney. – When We Are Deathin valmistelu alkoi yli kaksi vuotta sitten, sillä jo tuolloin nauhoitimme tuntikausien ajan rituaalinomaisia jameja. – Yritän parhaani. Me emme omista maapalloa, mutta se omistaa meidät. Esimerkiksi taitava poliitikko voi käyttää laumoja surutta hyväkseen – ja niin he käyttävätkin. Juuri nyt olemme hyvin kaukana siitä ihminen on vitsaus maan päällä, kuten vaikkapa luonnonhistorioitsija David Attenborough on sanonut. – Lisääntyä yhä kiihtyvällä tahdilla. – Olin takavuosina itsekin aivan erilainen ihminen. – Jos sinusta löytyy vahva side luontoon, sinusta löytyy myös vahva halu suojella sitä. McNerney huomauttaa myös Iron Marsh -ep:n (2013) näyttelevän tärkeää kuvaa Hexvessel-maailman muovautumisessa. Nämä soittelut eivät päätyneet suoranaisesti levylle, mutta sessioiden myötä ymmärsin bändin vahvuudet entistä paremmin. Kaikessa eriskummallisuudessaan No Holier Temple on hyvin tärkeä levy, sillä se sytytti lyhdyn Hexvesselin tulevaisuudelle. – Ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että jokainen meistä on aivan eritynen, aivan spesiaali yksilö. 74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho HEXVESSEL Meidän aikamme on tulossa O mia aarniometsäisiä polkujaan jo muutaman vuoden vaeltaneen korpifolk-yhtye Hexvesselin kosminen ja 60-lukulainen uutuusalbumi When We Are Death on eräs alkuvuoden psykedeelisimmistä tapauksista. Uuden levyn ideana oli löytää Hexvesselin paljas ydin ja puhdas sydän, ja me onnistuimme tässä tehtävässä sataprosenttisesti. Olemme laji muiden joukossa ja meidän pitäisi olla ”brutaalimpia puutarhureita” omalla takapihallamme. Mikäli niin käy, olemme varmasti tuhon omat. Minulla oli tyly ”fuck the universe” -asenne ja käyttäydyin tuhoavasti. Halusin When We Are Deathin menevän tähän suuntaan tavoittelin ytimekästä, livehenkistä, mietittyä ja viatonta kokonaisuutta. Kasvatan vihanneksia, kierrätän, kompostoin, käytän uusiutuvia luonnonvaroja sekä ekoenergiaa, lahjoitan rahaa luonnonsäätiöille ja niin edelleen. Eihän se niin ole. Valitettavasti henkinen luontainen yhteytemme luontoon on katkennut
Näitä asioita pyörittelin mielessäni raiva tessani tilaa hyllyihin ja poimiessani joukosta levyjä, joista tiesin, etteivät ne tule koskaan enää käymään levylautasella. ”Kaikki olisivat onnellisempia, jos levynkeräilijät myisivät levyjään useammin.” otto talvio 2_2016 -taitto_a.indd 75 3.2.2016 15.17. En keksinyt muuta syytä sille, miksi omistin erilaisia protohevilevyjä, obskuuria country rockia, italialaisia naislaulajia ja loputtomasti tylsintä mahdol lista englantilaista folkia. 5000 on ehkä parikymmentä hyllymetriä. PB SOUNDI SOUNDI 75 J ärjestin äskettäin levyhuoneeni uudestaan, käytännön pakosta: en enää mahtunut levykasojen joukkoon. Toki voi pohtia mikä on järkevä määrä levyjä. Kassikaupalla levyjä ei kannata ostaa ellei tiedä, että niille on paikka hyllyssä (tai okei, hyl lyn välittömässä läheisyydessä). Teksti: Otto Talvio Levyhamsteri, pistä turhat levyt kiertoon! Keskustelin tukholmalaisen levynörtin kanssa, joka kertoi, että hänen hyllyssänsä on tilaa noin 5000 levylle. Olen tunnistanut ostoprosessissa ja sitä seuraavassa hypistelyvaiheessa kaksi osaa, jotka tuottavat erityyppistä nautintoa: ensin sen vaiheen, jossa levyt tuodaan kotiin ja niistä aletaan etsiä tietoa. Kun tila lop puu, hän pistää levyjä kiertoon. Kau pungin keskustassa harvalla on varaa pitää yhtä huonetta vain varastona. En keksi siihen avuksi muuta kuin, että jokaisen kannattaisi ostaa vain ne levyt, joita haluaa kuunnella, ja joilla todella tuntee olevan arvoa omassa elämässään. Kuvitelmat löytöjen tekemisestä ja muut idealistiset mielikuvat olivat sokaisseet minut kerta toisensa jälkeen. Hinnat pysyisivät kohtuullisempina ja kaupoissa olisi paremmin valikoimaa. Toinen on sitten levyjen kuuntelu, joka joskus saattaa jäädä järjenvastai sesti kokonaan väliin. Sitten kun tila väistämättä ja kerta toisensa jälkeen loppuu, niin on osattava ilman turhaa nostalgiaa hankkiutua levyistä eroon. Päätellen niistä hyllymetreistä, jotka päätyivät lähtemään myyntiin, olin selkeästi nauttinut ostamisprosessista paljon enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Toinen vaihtoehto on tuntea itsensä ja oma levyjen ostoprosessinsa ja toteuttaa sitä nautinnollisesti. Onko etsiminen ja ostaminen se kaikista nautinnollisin osa, onko tieto kokoelman täydentymisestä tyydyttävin vai itse musiikin kuuntelu. Jos ei osaa valita musa tyyleistä, niin sitten on vain raivattava lisää tilaa levyille. Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Väittäisin, että tämä jälkimmäinen tapa on melko yleinen levyhamstraajilla. Kuuntelun skippaamista pidän kaiken levynkeräilyn syövyttävimpänä ja haitallisimpana osana. Pohdinta oli lähellä levyn keräilyn kaikista eksistentiaalisinta kysymystä: mikä levyjen ostamisessa tuottaa suurimman nautinnon. Tämä lukemisvaihe on erityisesti hämärämmässä musiikissa ehkä kaikista nautinnollisin, usein paljon nautittavampi kuin itse musiikin kuuntelu. Hän oli sitä mieltä, että kaikki olisivat onnellisempia, jos levynkeräilijät myisivät levyjään useammin. Hänen kanssaan oli vaikea olla eri mieltä. Järjestäessäni levyjä uudestaan karkean genrejaon mukai sesti tulin miettineeksi, miksi olin ostanut niin paljon levyjä, joita en ollut koskaan soittanut. Se riittää aika kivasti, jos ei yritä kattaa kaikkia mahdollisia genrejä
Tekstittäjä Taneli Topparille (kuvassa keskellä) sanoittaminen on intohimo. Yrjänän, Jarkko Martikaisen, Samuli Putron ja Olavi Uusivirran taiteilijakuvat ovat rakentuneet älykkään ihmisen auran ympärille. Vaikka fiksuuden korostaminen on poissa muodista ja älykkö-sanalla on törkeän ärsyttävä klangi, ei kukaan voi kiistää, etteivät vaikkapa Hector (myös poissa muodista), Kauko Röyhkä, Tuomari Nurmio ja Juice Leskinen olisi erottuneet joukosta siksi, että he olivat yksinkertaisesti poikkeuksellisen älykkäitä kavereita. Teksti: Teppo Vapaus M onia suomirockin historian ikonisimpia tekijöitä yhdistää eräänlainen älykön aura. Se johtuu siitä, että hän ei ole koskaan sanonut mitään erityisen kiinnostavaa. Tiisun Henrik Illikainen käsittelee lauluissaan suomalaiskansallista itseinhoa ja häpeää kiinnostavasti, mutta on vasta matkalla auktoriteetin asemaan ja tukeutuu vielä kömpelyyteen rakastettavuutensa takeena. on juuri julkaistu. Yhtyeen toinen albumi Quién es. Vaikka esimerkiksi Don Huonot oli jossain välissä isompi kuin yksikään heistä, kukaan ei Kaikki muu paitsi kirjoittaminen on turhaa Tällä kertaa Stalker tapasi yhden Suomen kiinnostavimmista nuorista laulunkirjoittajista, jota et vielä tunne. Elias Gould edustaa ehkä stydeimmin modernia monilahjakkuutta, stalker_taitto2016_2_c.indd 76 4.2.2016 9.55. Tällä hetkellä suomirockin kentällä ei ole ruuhkaa nuorista rokkareista, joiden persoonaa määrittäisivät poikkeava tarkkanäköisyys ja ilmeinen tarve pyrkiä kertomaan maailmasta jotain, mitä et ehkä vielä ole havainnut tai tullut katsoneeksi kaikista kulmista. 76 SOUNDI Älykkyydestä ja sisällöstä kiitelty Nuoret Marttyyrit linjaa, että vilpittömälle sanomiselle on aina tarve. K u v a: V il le P o h jo n en oikein tiedä, kuka on Kalle Ahola. Oululaista Nuoret Marttyyrit -yhtyettä liidaa 21-vuotias Taneli Toppari. Myöhemmin esimerkiksi A.W. Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Hänestä ei ehkä koskaan tule poptähteä, mutta hän on jo tukevasti omilla jaloillaan seisova taiteilija
Yleensä se on vaatinut sen, että olen perehtynyt bändin tuotantoon, käynyt keikoilla ja että ymmärrän, mitä siellä on taustalla. Toppari on ollut lapsesta asti taitava sanojen kanssa. Ja vaikka onkin julkaissut vain yhden levyn ja on vain 400 Facebook-tykkääjää, bändin taustalla voi olla jotain kiinnostavaa, Taneli pohtii. Oikeastaan kaikki muu on pakkopullaa, Toppari toteaa. Aika harvat artistit saa mediassa sellaista tilaa, että niitä käsitellään siinä valossa. Taneli kertoo kirjoittavansa muutenkin paljon, mutta laulu on se muoto, jossa hän on kehittynyt pisimmälle ja löytänyt jo oman äänensä. Otsa menee kurttuun. Kirjallisuus alkoi merkitä hänelle samaa kuin musiikki aiemTÄHTÄÄ MUSIIKIN AMMATTIIN: OPISKELE MUSIIKKIALAN PERUSTUTKINTO KOKKOLASSA! MUSIIKIN OSAAMISALA/MUUSIKKO 180 OSP (PK/YO) Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO K L A S S I N E N M U S I I K K I K A N S A N M U S I I K K I P O P / J A Z Z M U S I I K K I M U S I I K I N T E K I J Ä W W W . Se on ilmeinen ristiriita. Taneli kertoo, että he puhuvat keskenään omaa musiikillista kieltään. Hän oppi lukemaan varhain ja erilaiset tekstit painuivat kivuttomasti hänen mieleensä. Laulunkirjoittaja heräsi. Ja jatkaa: – Tuntuu lohdulliselta kertoa siitä. Siitä syntyy elinvoimaa ja ehkä myös itsensä ja maailman hyväk”Pitää kantaa vastuu omista valinnoista, vaikka ei voi tietää, kuinka valita oikein. 14-vuotiaista asti yhdessä soittaneiden ja Madetojan musiikkilukiossa entistä tiiviimmäksi perheeksi kasvaneiden kundien kemia on mutkaton. F I KOKK OLA Ammatillista koulutusta yli 30 vuotta YH TE IS HA KU : 23 .2 . Kaikki ristiriidat voi kirjoittaa ylös, käsitellä ne tyhjentävästi ja tuoda niistä kaikki näkökulmat esille. – Laulu on universaali muoto. Ehkä mä haluan ymmärtää sitä syvällisemmällä tasolla, Taneli miettii. Dylanista teini-Toppari eteni luontevasti beat-sukupolven kirjallisuuden pariin ja jatkoi tekstien ahmimista. K P K O N S A . – Se tasapainottaa mua ihmisenä. SOUNDI 77 josta tulee aivan varmasti stara, mutta vaikka hän ei sitä sielultaan ole, hän näyttäytyy herkästi kiiltokuvapoikana, jonka motiiveissa taiteellinen kunnianhimo sekoittuu isoksi tulemisen tarpeeseen. Tulee tehdyksi jotain, joka tuntuu siinä hetkessä ainoalta tavalta toimia, mutta osoittautuu myöhemmin aivan vääräksi. 15 .3 .2 01 6 Elämän katoavaisuus. Kun kysyn, kenelle hän lauluissaan puhuu, käy ilmi, ettei kohderyhmäajattelu sovi nuoren miehen pirtaan. Biisien tekstit ovat sen sijaan Tanelin oma mellestyskenttä. Voin kertoa asiat täysin omalla äänellä, koska kukaan tai mikään ulkopuolinen tekijä ei vaikuta siihen. Silloin mun ei tarvitse puhua kenellekään. Lauluun on helppo tuoda erilaisia näkökulmia ja kiteyttää tyhjentävästi joku henkilö, ihmissuhde tai ilmiö, hän miettii. En mäkään ole vaikuttunut mistään uudesta bändistä heti. Se ei ole tahtia hidastanut. min, ja taiteenlajit yhdistyivät toisiinsa. Mikään tästä ei ole kritiikkiä, vaan artistien erilaisuuden toteamista. Se kääntyy helposti sitä vastaan, mitä itse yrittää tehdä. Ulkopuoliset eivät joko ymmärrä mistä he puhuvat tai ainakin se rasittaa heitä. Muut, myöskin 21-vuotiaat Nuoret Marttyyrit Joonatan Hamari (basso) ja Artturi Kivelä (rummut) jäivät Ouluun. Kalle Ahola oli Donkkareissa vangitseva esiintyjä, Tiisu lukeutuu Stalkerin suosikkiyhtyeisiin ja Eliaksen laulunkirjoituksen lahjoja, työmoraalia, presenssiä ja hänen bändinsä groovea rakastan sydämestäni. Vilpittömälle sanomiselle on aina paikkansa. Miksi Taneli kirjoittaa lauluja. – Monesti tilanteet itse elämässä menee vaan ohi. – Sanoitusten tekeminen on mun vapaus. Tanelin mielestä on helpottavaa, että näistä asioista voi edes kirjoittaa. Totuus ensin Mitä sitten on Nuorten Marttyyrien taustalla. Ihminen joutuu monesti tilanteisiin, joissa on pakko tehdä joku päätös ja perustella valintansa, vaikka ei oikeasti tiedä yhtään, mitä tulisi tehdä. Se, että ihminen ei koskaan tiedä, mitä tehdä. – Tajusin, että tekstin tuottaminen on coolein asia, mitä voi tehdä. Ja toisaalta, jos joku vaikuttaa erityisen hyvältä ja puhdasotsaiselta, voi myös miettiä, onko asia todella niin. Tajunnanräjäyttävä hetki oli se, kun hän 15-vuotiaana tutustui Bob Dylaniin. En käy sellaisia keskusteluja itseni kanssa, että onko mun jutulle tilaa tai onko se perusteltua. Kun kysyn Tanelilta mitä tahansa liittyen siihen, mihin Marttyyrit asettuu Suomen skenessä, mitä Taneli bändin uralta odottaa tai miten bändin voisi uudelle yleisölle esitellä, hän menettää välittömästi mielenkiintonsa, kääntää katseensa lattiaan ja vaivaantuu. Se on ilmeinen ristiriita.” K u v a: M ar ia K ai st o stalker_taitto2016_2_c.indd 77 4.2.2016 9.55. Mua on aina kiinnostanut musassa ja kirjoissa tällaiset teemat. Tämä pohdinta pyrkii vain helpottamaan erään oululaispojan erottamista joukosta, sillä sen hän ansaitsee jo levytysuransa alkuvaiheessa. Pitää kantaa vastuu omista valinnoista, vaikka ei voi tietää, kuinka valita oikein. Nykyään Taneli saattaa viedä bändille biisi-idean hyvin raakana, vaikkapa vain jokin sävellaji tai rytmi mielessään, ja kappale muotoutuu luontevasti kimpassa soittaen ja sovittaen. Armo ja ymmärrys ovat läsnä. Lauluissa voi kirjoittaa niin, että on sen ihmisen puolella, joka tekee väärän valinnan. Se on suurin intohimoni ja kaikkein mielekkäintä elämässä. Kohderyhmän kuolema Taneli Toppari on oululainen muusikko ja lauluntekijä, joka muutti hiljattain rakkauden tähden Turkuun. Musta tuntuu, että maailma on vähän epäoikeudenmukainen yksilöä kohtaan. – Jos pitää lyhyesti avata joku bändi mediassa tai netissä, se menee monesti siihen, että kerrotaan vähän, miltä bändi kuulostaa ja that’s it
Jatko määräytyy sen mukaan, millaisen vastaanoton levy saa, ja bändin kanssa tehdään duunia päivä kerrallaan. Sanotaan, että kun ei meidän ole mahdollista lyödä läpi, ei me oikeasti edes haluttaisi. Tajusin, että tässä on jotain. Vaikka saisi kuinka hyvän yhteyden toiseen ihmiseen, siihenkään ei voi ripustautua. Me edetään asioissa vähän luomummin. – Musta tuntuu, että lauluissa pystyn sanomaan asioita, joita en osaa itse elämässä ilmaista. – Ehkä ihmistä kiinnostaa syvemmällä tasolla jokin muu kuu kuin harmonia ja onnellisuus. – Ainakin enemmän. Mitä Marttyyreista voi tulla, jos kaikki menee hyvin. Kiinnitin heti huomiota siihen, että vaikka bändi oli vähäeleinen, musiikki oli tunnelmaltaan vangitsevaa ja pysähdyttävää. Näin tein esimerkiksi Nosturin julkkarikeikan kohdalla, jossa pääesiintyjänä on Tiisu. Taneli toteaa tällaisen elinvoiman välittämisen olevan hänen motivaationsa laulujen tekemiseen ja esittämiseen, mutta myöntää myös, että jos hän ei kirjoittaisi biisejä, hän alkaisi ehkä purkaa ajatuksiaan jollain vähemmän rakentavalla tavalla. Jos huokuu tuollaista asennetta, en usko, että kukaan voi kiinnostua siitä, mitä teet. Että tässä on tämä ja tämä bändi, jotka vetää hyvin porukkaa, ja sinne sekaan voi sitten ujuttaa pienemmänkin bändin. Muita varmoja keikkoja ovat Kuopion Pannuhuone 8.4. Se johtuu sosiaalisesta kyvyttömyydestä. – En mä aio olla nöyrä. Parhaan musan kuuntelun jälkeen tulee sellainen rento fiilis, että vaikka omassa elämässä olisi tapahtunut jotain ihan kamalaa, ei kuitenkaan voi masentua. Se tuntuisi vieraalta. Tietoisesti vääriä ratkaisuja. Nuorten Marttyyrien mittarissa on noin 50 keikkaa, omakustanteena julkaistu debyytti Nuoret Marttyyrit tulevat (2014) ja nyt toinen albumi Quién es. – 31.3. Se, että voi sanoa jotain toiveikasta vaatii sen, että sanoo ensin totuuden. Ehkä ihmiselle ”Tajusin, että tekstin tuottaminen on coolein asia, mitä voi tehdä.” teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: K u v at : Te p p o V ap au s stalker_taitto2016_2_c.indd 78 4.2.2016 9.55. – Ei. Vaikka ne on nuoria jäbiä, etenkin Tanelissa on tiettyä karismaa, jonka kyllä tunnistaa, kun on käynyt monta kymmentä vuotta keikoilla. Taneli kertoo Dostojevskin kirjojen vaikuttaneen häneen paljon. Tarkastelet asioita jälkikäteen, kirjoitat siitä laulun ja lopulta laulu on enemmän totta kuin elämä. – En itse edes yritä elää järjen kautta. Jaakko Salo keikkamyyjä Äänessä Nuorten Marttyyrie n taustavoim at symistä sellaisina kuin ne ovat. Ehkä tuolla majoreissa a&r:t miettii, että ekalla levyllä sä olet tällainen kiltti perhetyttö, mutta tokalla me tehdään susta nahkaan ja kumiin pukeutuva pahis. – Suhteilla voi saada hyviä vetoja tuntemattomallekin bändille. Monesti joku sattumanvarainen pieni hetki tuntuu jälkikäteen kaikkein onnellisimmalta. Millä keinoilla Marttyyreille voi hankkia hyviä keikkoja juuri nyt. – Hyvässä lykyssä niistä tulee arvostettu tekijä suoma laisessa rockskenessä. Tehdään tätä vaan omaksi huviksemme ja kaikkea tällaista. Pystyn näyttämään itsestäni sellaisia puolia, joita en muuten pysty. Miten kuulit Nuorista Marttyyreista. – Suurin haaste on se, ettei bändin nimi ole tuttu suurelle yleisölle. Lopulta pysyvää ovat vain omat ajatukset ja musiikki. ja Turun Portti 16.4. – Sillähän on tämä sama teema. – Sen takia musa on niin lohdullinen asia. Vaikka keikkapaikat on kiinnostuneita ja tykkäävät bändistä, monet joutuvat toteamaan, ettei kannata ottaa viikonlopulle tuntematonta esiintyjää. – Elämässä ei ole mitään järkeä, mutta sen kaikki jo tietää, Taneli keskeyttää. Silloin voi välittää tietynlaista asennetta ja energiaa niin, että mukana ei ole teennäisyyksiä. Ollakseni varma asiasta kutsuin jätkät vielä yhdelle keikalle meidän klubille Elmun Baariin. Taneli toteaa olevan hivenen ahdistavaa ymmärtää, että ihmisellä ei ole juuri mitään pysyvää. – Näin ne keikalla Loosessa. Joose Berglund Stupido Records Miltä näyttää Nuorten Marttyyrien keikkakalenteri. Tehokkainta on kuitenkin hahmotella valmiita iltoja, joita myydä eteenpäin. Sen saattaa menettää, ja todennäköisesti jossain kohtaa menettääkin. Parhaassa musassa on se elinvoima, ja sen välittämiseen mä pyrin. Nyt tehdään kovasti duunia bändin tunnettuuden eteen. Aika useinkin, Taneli pohtii. Sen jälkeen mun mielipide oli valmis. Mitkä ovat isoimmat haasteet Marttyyrien myynnissä näin uran alussa. Harhailet ja toimit intuitiivisesti tehden vääriä valintoja. Ollaan vakavissaan myös musan kanssa. Ihmisten on pakko tehdä vääriä valintoja. on Helsingissä Nosturissa levynjulkkarikeikka. Tiedän, että vaikka mulle tapahtuisi mitä tahansa, voin yhä kuunnella niitä biisejä, joista saan elinvoimaa. Miksi ihmiset sitten haluavat tehdä niin. Kasvotusten en välttämättä uskalla ilmaista itseäni kuten haluaisin, osaa käyttäytyä kuten haluaisin tai pysty tekemään sellaisia valintoja kuin haluaisin. En kuitenkaan sellaiseen tekopirteään kaikki-on-hyvin-elinvoimaan. Ainakin välillä. Niin kuin teatterin ystävä saattaa sanoa, että elämässä ei ole mitään järkeä eikä logiikkaa, mutta teatteri lohduttaa, koska näytelmässä jokaisella teolla on looginen seurauksensa. Laulussa on jokin järki. Vähän niin kuin oman sukupolvensa 22-Pistepirkko, mutta suomeksi laulava sellainen. Musta tuntuu, että ihminen voi olla onnellinen vain silloin, kun se on vapautettu kaikista paineista olla onnellinen, ikään kuin vahingossa. 78 SOUNDI SOUNDI PB on tärkeämpää se, että asiat muuttuu. Mun mielestä yksi suurimmista ongelmista suomenkielisessä musassa on se, että sitä verhotaan liikaa ironiaan. Mä tykkään siitä, että ollaan vilpittömiä ja sanotaan oikeasti, mitä ajatellaan. Taneli ei maalaile haaveita suursuosiosta, mutta ilmaisee inhoa turhaa nöyristelyä kohtaan. Vaikka Taneli on kiltti, ujo ja varautunut, saadessaan puhua hän puhuu suoraan. Ajattelen ääneen: elämä on kaaosta, jota ei pysty käsittämään. Vaikka ne tietäisi, mikä on oikein, ne tekisi silti väärin. Täytyy olla omaaloitteinen ja kasata houkuttelevia paketteja, jotka kiinnostaa yleisöä. Ainakin mulle on tärkeää, että elämässä on tilaa sattumanvaraisuudelle. Päätin, että Marttyyrit pitää ehdottomasti tehdä, tulee siitä mitään tai ei. Levytyssopimuksen Stupido Recordsin kanssa hän toteaa merkitsevän ennen kaikkea statuksen vaihtumista levyttäväksi bändiksi. Elän intuition kautta ja musta tuntuu, että muutkin ihmiset elävät, vaikkei ne myöntäisikään sitä. – Menin myöhemmin uudes taan katsomaan niitä Looseen, ja keikka oli taas aika hyvä. Kellariloukku-pienoisromaanissa se sanoo, että jos pystyttäisiin luomaan täydellinen yhteiskunta, jossa kaikki on hyvin, niin hetken päästä joku olisi jo silleen, että hei, laitetaan paskaksi tämä homma ja kokeillaan jotain muuta. Onko sulla Marttyyreiden varalle joku viisivuotissuunnitelma tai vastaava. Vahingossa onnellinen Stalker innostuu aina rasittavuuteen asti, kun aletaan olla niin sanotusti jännän äärellä. Mutta lauluissa se kaikki on mahdollista. Miten levytyssopimukseen päädyttiin. Sellainen, jonka julkaisemat levyt ovat aina jonkinlaisia merkkipaaluja
WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO-ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.2.2016 10.18 Room escape tulostus.indd 79 5.2.2016 14.31
Pääparia esittävät Cate Blanchett ja Rooney Mara saivat molemmat ansaitut Oscar-ehdokkuudet. Kaikki elokuvassa näyttää viimeistellyltä ja kauniilta pieniä yksityiskohtia myöten. The Revenant on tositapahtumiin perustuva selviytymisja kostotarina DiCaprion esittämästä miehestä, joka jätetään erämaahan oman onnensa nojaan. Lopputulos on sujuva mutta epätasainen rikoselokuva. Tapahtumapaikat ovat lähinnä koruttomia lehden toimituksia tai ankeita virastoja ja istuntosaleja, mutta se ei elokuvan tehoa vähennä. Se on koskettava rakkaustarina, jossa tunteita osoitetaan hienovaraisesti sähköisillä eleillä ja katseilla. Edelmann yrmyilee inkeriläisen paluumuuttajan roolissa vakuuttavasti, mutta parhaat repliikit on kirjoitettu Martti Suosalon esittämälle rikospoliisille. Tapaus on täynnä kiinnostavia ja samalla järkyttäviä vaiheita. Matti Röngän luomaan Viktor Kärppä -hahmoon perustuva Tappajan näköinen mies on kuin sekoitus Vares-leffoja ja skandinaavista Silta-sarjaa, jossa Ruotsin ja Tanskan rajan on korvannut Suomen ja Venäjän raja. Hän tasapainoilee alkuperäisteosten uskollisen kopioimisen sekä oman, tunnistettavan kädenjälkensä välillä sulavasti. HHHH SPOTLIGHT Tositapahtumiin perustuva Spotlight kertoo Boston Globe -lehden samannimisestä toimittajatiimistä. Kokonaisuus on realistinen ja todentuntuinen mutta samalla henkeäsalpaavan komea elokuva, jossa on mukana myös unenomaisia ja runollisia hetkiä. Iñárritu vahvistaa asemaansa yhtenä tämän hetken merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Autot ovat sulavalinjaisia ja puhtaita, asut täydellisesti räätälöityjä ja ihmiset valokuvauksellisia. Alussa nähtävä toimintajakso ja käännekohdaksi muodostuva karhun hyökkäys ovat mestarillista elokuvakerrontaa. O. Tuttu on myös levykriitikkojengiimme kuuluva Pauli Kallio. Ville Haapasalo ja Viktor Klimenko pääsevät hyödyntämään venäjänkielen taitoaan pienemmissä rooleissa. Kuvien tapaan myös Kallion tarinat muovautuvat viitekehyksen mukaan, mutta aina ne ovat täynnä arkista lämpöä ja lakonista huumoria. Taiteellisesti kyseessä on Pirisen kunnianhimoisin ja taitavin teos. Eikä albumin arvoa ainakaan vähennä se, että allekirjoittanut on saanut yllätyksekseen cameo-roolin Krampeissa ja Nyrjähdyksissä, tuossa sarjakuvista parhaimmassa! MIKKO MERILÄINEN PAULI KALLIO JA VILLE PIRINEN: ORNETTE BIRKS MAKKONEN SARJAKUVASANKARINA SUURI KURPITSA sanoin kuvin_2_2016 -taitto_a.indd 80 5.2.2016 14.35. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT Ornette seikkailee historiassa P uupäähattu-sarjakuvapalkinnon juuri voittanut Ville Pirinen on tuttu mies näiltä sivuilta, mieshän taiteilee joka kuukausi Soundi-haastattelun muotokuvan. Spotlight on älykkäästi kirjoitettu tiivistunnelmainen draama, jollaisia ei Hollywoodissa tehdä liikaa. Samuli Edelmannin esittämä Kärppä seikkaili jo aiemmin televisiossa, ja tv-sarjaa ohjannut Lauri Nurkse vastaa myös pitkän elokuvan ohjauksesta. Lehden tutkivat journalistit pääsivät selville katolisen kirkon piirissä tapahtuneesta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Molemmissa on teemana kielletty rakkaus. Tarina on yksinkertainen, mutta se on toteutettu upeasti. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Silti Carolissa ei ole mitään feikkiä eikä pinnallista. Makkosen ja klassikkosarjakuvien yhteensulautumat ovat paikoin yllättävänkin luontevia ja paikoin täysin absurdeja. HHH CAROL Todd Haynes osaa luoda upean näköistä ajankuvaa, minkä osoittavat glam rockin maailmaan sijoittuva Velvet Goldmine ja Bob Dylanista kertova I’m Not There. Meksikolaisohjaaja Alejandro González Iñárritu on siirtynyt Birdmanin teatterimaailmasta 1800-luvun alun villiin länteen. Toki mukana on myös Juho Juntusen hillitön ug-sarja Poikamme musisoivat sekä monta muuta – tosin Muumiin ei irronnut lupaa, mutta asia kuitataan näppärästi sivun mittaisella piikittelyllä. Ja tuli The Revenantille palkintoja tai ei, niin kyseessä on joka tapauksessa loistava elokuva. HHHHH TAPPAJAN NÄKÖINEN MIES Suomalaiset rikossarjat ja -elokuvat eivät ole vielä muiden pohjoismaisten tuotantojen tasolla, mutta kovasti ainakin yritetään. Sarjakuvahistorian lisäksi lukija saa monta populaarimusiikin oppituntia. Muistatte varmasti hyvin myös kaksikon luomuksen Ornette Birks Makkosen, tuon rockin ja jazzin koukeroissa seikkailevan dj:n, joka takavuosina piristi Soundinkin sivuja. Carol on sykähdyttävän tyylikäs elokuva. Carol palauttaa mieleen myös Haynesin Kaukana taivaasta -elokuvan, joka Carolin tapaan sijoittui 1950-luvun Yhdysvaltoihin. THE REVENANT Leonardo DiCaprio taitaa monen ehdokkuuden jälkeen viimein voittaa Oscar-palkinnon, sen verran vimmaisen roolisuorituksen hän The Revenantissa tekee. Hienosta näyttelijäkaartista jää erityisesti mieleen Michael Keaton, joka osoittaa että Birdman ei ollut pelkkä onnekas sattuma hänen myöhemmällä urallaan. Uusin Ornette-albumi on ainutlaatuinen tapaus. B. Taitavasti laadittu käsikirjoitus tuo mieleen samaan lajityyppiin kuuluvan 70-luvun klassikkoelokuvan Presidentin miehet. Patricia Highsmithin romaaniin perustuva Carol kertoo varakkaan keski-ikäisen naisen ja valokuvaajan urasta haaveilevan nuoren myyjättären rakkaussuhteesta. Kirjan tarinoissa Ornette vierailee suomalaisen sarjakuvahistorian merkkiteoksissa aina 1910-luvun Professori Itikaisesta 1950-luvun Joonaksen kautta Viivin ja Wagnerin, Kiroilevan Siilin ja Fok_ It:in kaltaisiin tuoreisiin hahmoihin. Tarinassa on kansainvälistä meininkiä, mutta jännitys ja toiminta on kömpelön kotikutoista
Sivuroolissa punkbändin laulajana nähdään muuten Mickin poika James Jagger, joka tuntuu perineen ainakin osan isänsä lavakarismasta. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Alussa karikatyyreiltä tuntuvat hahmot saavat varmasti sarjan edetessä syvyyttä, eikä juonenkehittelylläkään ole kiire. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Julkisuuden henkilöistä mukaan ovat uskaltautuneet muun muassa Alexi Laiho (ahdistuneisuushäiriö), Herra Ylppö (tarkkaavaisuushäiriö) ja Marko Annala (kaksisuuntainen mielialahäiriö). Kliseistä, mutta toimivaa. Tarinat ovat paikoin erittäin traagisia, mutta kunnioitettavan sitkeää optimismiakin kovia kokeneet jaksavat pitää yllä. MIKKO MERILÄINEN Vinyyli kiinnostaa televisiossakin A lkoholismin lisäksi rockin historiassa törmää aivan liian usein mielenterveysongelmien glorifiointiin. Ja aivan kuten kuvitella saattaa, se sisältää glamouria, huumeita, seksiä, hyvää musiikkia ja kieroja liikemiehiä. Kukin kirjan 15 haastateltavasta jää todella vahvasti lukijan mieleen. Toisin sanoen musafriikki voi diggailla musiikkia sekä arvailla hahmojen esikuvia, kun taas muut voivat vain jännittää juonenkäänteitä ja nauttia näyttelijäsuorituksista. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Yksilökokemusten kautta Error tuo mielenterveysongelmat konkreettisiksi ja paremmin ymmärrettäviksi. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Sarjan viehätys nojaakin paljolti Bobby Cannavalen karismaattisesti esittämään päähahmoon, joka yrittää saada rappiolle joutuneen levy-yhtiönsä jaloilleen. Onneksi Error ei glorifioi, päinvastoin. MIKKO MERILÄINEN ELINA JÄRVI, TIINA HOTTI JA OLGA POPPIUS: ERROR – MIELEN HÄIRIÖITÄ (LIKE) 15 rohkeaa ihmistä sanoin kuvin_2_2016 -taitto_a.indd 81 5.2.2016 11.03. Varsin lupaavaa, juu, mutta ei nyt ihan vielä hehkutella liikoja. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Sen tärkeä viesti on, että ihmismieli on herkkä ja järkkyy helposti, eikä kukaan ole ongelmineen yksin – ja juuri siksi näiden rohkeiden ihmisten tarinoiden julkaiseminen on niin tärkeää. Vinyl tuntuu tasapainoilevan kiinnostavasti todellisuuteen pohjautuvan aikalaiskuvan ja täysin fiktiivisten tapahtumien välillä. Martin Scorsesen ja Mick Jaggerin valvonnassa syntynyt (Scorsese myös ohjaa osan jaksoista), HBO Nordic -streamauspalvelun kautta katsottavissa oleva sarja kertoo levy-yhtiöbisneksestä 1970-luvun New Yorkissa. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % V inyl on musiikkikulttuurin ja laatu-tv-sarjojen ystävän märkä uni. Se antaa kaunistelemattoman ja äärimmäisen avoimen puheenvuoron erilaisten mielenterveysongelmien kanssa kamppailleille. Parituntisen pilottijakson jälkeen on helpottavaa todeta, että onneksi Scorsesen ja Jaggerin alkuperäiset haaveet pitkästä elokuvasta muovautuivatkin tvsarjaksi, jota on näillä näkymin luvassa 10 jaksoa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kirjaan on valikoitunut hyvin kirjava joukko ihmisiä, osa tunnettuja mutta suurin osa tuntemattomia
Puoskarit Kaakkois-Aasissa ovat tunteneet siaminkratomin elähdyttävän potentiaalin jo tuhansia vuosia. David Bowie -vinyylin, cd:n ja julisteen voitti Topi Hyökki Riihimäeltä. Siinä on myös teksti: ”Trip under the stars”. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 31. Kratomin jauhetuista lehdistä keitetty tee tai smoothie on verraton rentoutumisjuoma ja tehokas kipulääke. Suora, mutta maanläheisellä tavalla hienostunut tyyli teki vaikutuksen, tunteet välittyivät. Kirjan kertoja on pakkomielteinen entinen pianisti, joka lähinnä pohtii suhdettaan jo kuolleisiin opiskelukavereihinsa; neroksi julistettuun Glenn Gouldiin ja itsemurhaan päätyneeseen Wertheimeriin. Laajaan tutkimusaineistoon nojautuva fiktio kertoo 1600-luvun lopun Pohjanmaasta, oikeuslaitoksesta, esivallasta ja sen toimeenpanijoista. Ateljeena oli ollut hotellihuone, ja maalauksen voisi kuvitella liittyvän näkymään hotellin ikkunasta. Kun kirja oli vielä Lahden korkeudella pöydällä koskemattomana, päätin lainata sitä hieman. Viime aikojen tuntemuksiani on muokannut vahvasti tamperelaisen Anneli Kannon viime vuonna julkaistu romaani Pyöveli. Etenkin keikkamatkoilla toisen kirja tuppaa houkuttamaan. Näyttelyssä oli myös kuvia Luostarisen ateljeesta hänen kuolemansa jälkeen. Pienillä annoksilla kratom energisoi ja muikeuttaa, isommilla dousseilla vaikutus on sedatiivinen euforia. viimeinen sana -taitto_16_2_a.indd 82 5.2.2016 10.56. Näyttelyssä oli useita kookkaita ja taidokkaita teoksia, mutta yksi pieni taulu oli erityisen koskettava. Ajatuksesta huumaantuneena aloin kartoittaa ja hamuta muutakin aiheellista tavaraa. Salon keikan yhteyteen mahtui vierailu kuvataiteilija Leena Luostarisen näyttelyssä. Kuolemantuomion saaminen oli melkoista sattumankauppaa, ja usein eri lailla normeista poikkeavat yksilöt päätyivät paloitelluksi. Yhtäläisyyksiä on herkullista peilata nykyaikaan. Ajattelin ihanaa naiivia romantiikkaa ja hyviä bileitä 80-luvun Nykissä. 82 SOUNDI Kaikkien kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi kappaletta Slipknotin .5: The Gray Chapter -tuplavinyyli ä. 1600-luvun lopulla noitavainot yleistyivät uskonpuhdistuksen myötä. Viimeisin oli Thomas Bernhardin Haaskio. Huomasin sen jo keikka-autoon noustessani, minulle aiemmin vain nimenä tuttu kulttikirjailija herätti mielenkiintoni. Kunnon survivalisti hankkii tietysti myös avaruuslakanan ja hätäpillin. Löytyi muun muassa eloonjäämispullo, jonka sisään voit laittaa haluamaasi nestettä, mutta varsinainen juju on pullossa oleva piikivi, jolla voi kätevästi sytyttää palon missä vain, milloin vain. Uusivirran Olavilta olen napannut monta hyvää. Tästä mieleeni johtui postimyyntikuvastosta seitsemänvuotiaana tilaamani eloonjäämispuukko, joka myös Rambo-puukon nimellä tunnetaan. Ajattelin teoksen pientä kokoa myös suhteessa muihin töihin. Horisontissa kelluva Trip näyttää veneeltä. Pienessä kuvassa on meri ja taivas, jolla näkyy Otavan tähtikuvio. Katkeruus, toisteisuus ja itseinho kääntyvät nerokkaalla tavalla moniulotteiseksi ja hykerryttäväksi lukukokemukseksi. Jokaisella työllä on merkitys, näennäisesti mitättömätkin voivat olla tärkeitä; ainakin luodessaan perspektiiviä ja uusia näkökulmia muihin töihin. Pääosassa ovat pyöveli, tuomari ja apteekkari, kaikki henkilöitä, jotka ovat tekemisissä joko suoraan tai välillisesti kuoleman kanssa. Suomessa tämä hupi on tietysti ankarasti kielletty. Seinään oli kirjoitettu teksti ”Unelmia ja pakoja”. Bernhardin kieli on äärimmäistä lentoa. Taideteokset luetaan kuitenkin tekijänsä kautta. Se oli upea kautta linjan. Tällä puukolla et kuole, sen avulla jäät eloon! Puukon kahvaan kätketyt kompassi, siima, ongenkoukut ja -painot, pullonavaaja ynnä muut tarvikkeet mahdollistavat eloonjäämisen ja ravinnon hankkimisen periaatteessa missä vain. Opus oli lähes täydellisen mittainen, noin kuusisataa kilometriä. Sen Luostarinen oli maalannut New Yorkin matkallaan. Periaatteessa. TÄSSÄ RAPPIOLLISESSA maailmantilanteessa köyhän suvakin on pakko ajatella selviytymistään. Melko pitkäaikaisen vaikutuksen aikana voit kokea totaalisen syvärentoutumisen ja asettaa asiat haluamaasi perspektiiviin. Viisas ihminen varautuu. (palkinnon lahjoittaja: Warner Music) Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Viimeiset sivut ajoittuivat soundcheckiin Oulussa, ja päästellessäni ääniä kitarasta mietin itsetuntoa, pakkomielteiden kohteita, lahjakkuuden ja intohimon suhdetta. Ihana Leijona, Olavi Uusivirran yhtye SAMI NISSINEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Ajattelin suurkaupunkia ja Luostarisen joutsenolaista taustaa. TIMO KÄMÄRÄINEN EN YLEENSÄ tunne annoskateutta ruokaillessa, mutta kirjakateuteen olen taipuvainen. Sinun tehtäväsi on etsiä se
Karjalainen \ SANNI JVG \ Stig \ Tiisu \ Eevil Stöö Anna Puu \ Lasten Hautausmaa Antti Tuisku \ Olavi Uusivirta Vesala \ Aurora \ Timo Lassy Band Tippa-T \ Gasellit \ Jeremy Folderol Tähtiportti \ View \ Death Hawks Ihana Leijona \ Shiraz Lane + yli 30 muuta! Liput myynnissä nyt! Joensuu • 15.-17.7.2016 Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.. 68 southparktampere. #southparktre southparktampere @ southparktre Southpark tulostus.indd 83 3.2.2016 13.40 The 1975 UK Skepta UK Wolf Alice UK Paradise Lost UK TesseracT UK Amorphis \ Stam1na \ Maj Karma Moonsorrow \ Chisu \ Ismo Alanko Elastinen \ J. LIPUT alk. @ilosaarirock #kesänparasviikonloppu Ilosaari tulostus.indd 2 3.2.2016 9.26 _2SD_sisa?kannet_2/2016.indd 1 4.2.2016 10.42
2. LAPPEENRANTA, OLD COCK 24. OULU, 45 SPECIAL 27. SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO 26. VAASA, HULLU PULLO 5. 3. 2. 4. KOUVOLA, HOUSE OF ROCK 2. 2. LEVI, HULLUPOROCK 19. RAUMA, BRUMMI 27. HÄMEENLINNA, SUISTOKLUBI 11. TURKU, GONG 4. 3. PORI, KINO 25. 2. RADIO ROCK RISTEILY XVIII 12. LAHTI, MÖYSÄN MUSAKLUBI 26. 2. KUOPIO, HENRY’S PUB 1. MAJ KARMA · PELTISYDÄN CD & DIGITAL 5.2.2016 majkarma.fi facebook.com/majkarma instagram.com/maj_karma sonymusic.fi ratasmusic.fi 6. 3. TORNIO, LAPLAND TATTOO WEEKEND 13. 4. 3. 3. 3. JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO 12. 3. HELSINKI, TAVASTIA 20. 3. 3. TAMPERE, KLUBI 19. JÄRVENPÄÄ, BLACKPOOL suomi sekaisin -kiertue: takakansi 2_16.indd 84 2.2.2016 17.01 2/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S T A M 1 N A S O U N D I 2 / 2 1 6 So un dI 11 Stam 1 na Stam 1 na KORVAMATOJA GENEROIMASSA Jyväskylän, Kuopion, Seinäjoen ja Joensuun skenet maakuntaräpin jäljillä – PARHAAT IDEAT SYNTYVÄT PEITON ALLA KUISKIEN ATOMIROTTA OLLI HERMAN PARTYROCKIN LÄHETTILÄS NUORET MARTTYYRIT VILPITTÖMYYDELLE ON AINA PAIKKANSA ORANSSI PAZUZU MUSTAA HYPNOOSIA ADRIAN BELEW ZAPPAN LÖYTÄMÄ, BOWIEN KAAPPAAMA OLLI HERMAN PARTYROCKIN LÄHETTILÄS NUORET MARTTYYRIT VILPITTÖMYYDELLE ON AINA PAIKKANSA ORANSSI PAZUZU MUSTAA HYPNOOSIA ADRIAN BELEW ZAPPAN LÖYTÄMÄ, BOWIEN KAAPPAAMA kansi_2_2016_d.indd 1 4.2.2016 10.39 _1SD_ulkokannet_2/2016.indd 1 4.2.2016 10.39. JOENSUU, KERUBI 18. 3. 2. 2