Soundi 03/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

takakansi 3_16.indd 84 3.3.2016 8.57 3/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 6 KOLME PAMPPUA KUULUSTELUSSA SONYN, WARNERIN JA UNIVERSALIN POMOT HENRI SORVALI TROLLHORN PITKÄSSÄ SOUNDIHAASTATTELUSSA TALMUD BEACH BLUESIA ILMAN SÄÄNTÖKIRJAA THE LAST SHADOW PUPPETS BRITTIROCKIN KURITON KAKSIKKO So un dI 11 S H O C K R O C K kansi_3_2016_l.indd 1 3.3.2016 11.04 _1SD_ulkokannet_3/2016.indd 1 3.3.2016 11.09
Waza Craft –instrumentit edustavat BOSSin käsityötaidon ja designin huipentumaa. H A N K I O M A S I ! D E F T O N E S Deftones tulostus.indd 83 2.3.2016 14.52 FI.BOSS.INFO | FACEBOOK.COM/ROLANDSUOMI Japanissa sana “Waza” kuvaa taidetta ja tekniikkaa. Mielestämme tämä on taiteen, tekniikan ja teknologian kulminaatio. 4 . Toivottavasti ihastut siihen, miten hyvältä ne kuulostavat. G O R E U U S I Y L I S T E T T Y A L B U M I K A U P O I S S A 8 . Neljä efektipedaalia sekä uunituore Boss-vahvistinnuppi kahdella kaiutinkaappioptiolla yhdistävät vintage tonen häpeämättömän innostavaan ja raikkaaseen soundiin. THE PINNACLE OF BOSS DESIGN & CRAFTSMANSHIP Roland tulostus.indd 2 3.3.2016 14.55 _2SD_sisa?kannet_3/2016.indd 1 4.3.2016 9.17
VARSINAIS-SUOMI lippupalvelu Ruisrock tulostus.indd 3 3.3.2016 10.45
SUPPORT Nightwish tulostus.indd 4 3.3.2016 10.43
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN The 69 Eyes 03-16.indd 1 03.03.16 12:28 Nuclear Blast tulostus.indd 5 3.3.2016 13.49
Soundi 3/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Chestburster 14 Elämäni soundit: Ebbot Lundberg 16 Jussi Niemen naamakirja: Burning Spear 18 E-liike 20 Rakkauden rajamailla: Kummitus 22 Soundi-haastattelu: Henri Sorvali 30 Jukka Orma 32 Shock Rock 38 Talmud Beach 40 Deftones 44 Primal Scream 46 The Last Shadow Puppets 50 Wentus Blues Band 52 Punaisen Kuningattaren Periaate 56 Levyarviot 70 Bazook Amon Amarth Michael Amott Thunderstone 75 Oton vinyylit 76 Stalker: Levy-yhtiöpomot 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 76 Levy-yhtiöpomot ”Vähintään 75 prosenttia koko alan tuloista tulee vuonna 2016 digitaalisesta markkinasta.” 22 Henri Sorvali ”Folklore on ollut erottamaton osa Pohjoismaiden metalli skeneä.” 44 Primal Scream ”Jos emme olisi käyttäneet ekstaasia, ei Screamadelicaa olisi koskaan syntynyt.” K u v a: Z ac h er y M ic h ae l K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: Sa m C h ri st m as 6 SOUNDI 46 The Last Shadow Puppets ”Olemme onnellisen epä tietoisia siitä, mitä mieltä ihmiset tekemisistämme ovat.” 10 & 30 Jukka Orma Soundipalkittu vuosimallia 2016 sisältö_2016_3_a.indd 6 4.3.2016 9.01
WWW.IRONMAIDEN.COM NEW STUDIO ALBUM OUT NOW WORLD TOUR 2016 LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALKAEN 82,50€ LISÄTIEDOT KEIKASTA IRONMAIDENFINLAND.FI KE 29.6.2016 KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO, HÄMEENLINNA SUPPORT SPECIAL GUEST Live nation Iron Maiden.indd 7 3.3.2016 10.48
Minulla ei nyt ole tähän väliin mitään Turku-vitsiä, sillä itäsuomalaiseksi pidän kaupungista todella paljon ja käyn siellä aina mielelläni (toki visiitin syyksi riittäisi pelkästään Pizzariumin järjettömän hyvät pitsat). Sympaattisen pienija vapaamuotoinen tapahtuma järjestettiin Dynamo-klubilla, jossa kävin ensimmäisen kerran katsomassa Pan Sonicia (silloin vielä nimellä Panasonic) joskus 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Reissu kannatti siis jo pelkästään sivistyksen takia. Nyt visiittiin oli poikkeuksellisen hyvä syykin: neljättä kertaa järjestetty Turku Music Awards, jossa kävin ojentamassa Soundin erikoismaininnan. Turku-reissu tuntuu sitä paitsi aina hyvällä tavalla siltä kuin kävisi ulkomailla. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Kerran kävin siellä myös soittamassa keikan, yleisöä saapui paikalle ehkä reilu tusina (syy ei ollut Turussa) mutta mukavaa oli (syy oli Turussa). Tsekatkaapa vaikka tuo viereisellä soittolistalla esiintyvä Black Totem – varsin pätevää Danzig-koulukunnan jyystöä! Tapahtumaa seuratessa tuli mieleen, että vastaava palkinto gaala pitäisi oikeastaan järjestää jokaisessa kaupungissa. Takaisin gaalaan. Jokaiselta paikkakunnalta löytyy varmasti myös lahjakkaita artisteja, jotka tarvitsisivat kaiken mahdollisen kannustuksen. Palkinnon jakajia ja palkittavia tahoja oli paljon, ja isosta osasta en ollut kuullut tätä ennen mitään. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. K uukausi takaperin kävin Turussa. Se Soundin erikoismaininta jaettiin konkurssiin menneen Turun Klubin raunioille hienon Gong-klubin perustaneelle Turun päivä ja yö -koalitiolle. Ei vitsejä Turusta, kiitos SOUNDI 3/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Jukka Nousiainen: Jukka Nousiainen Jukka Orma: Orman oppivuodet Black Totem: Black Totem Steve Mason: Meet The Humans Cavern Of AntiMatter: Void Beats / Invocation Trex 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Kalkkuna nro 1 ( Camp, eksploitaatio, Suomi-filmi -elokuvalehti) pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_3_a.indd 8 3.3.2016 11.12. Ruohonjuuritason paikalliset järjestötoimijat ja oma-aloitteiset keikkapuuhaajat ovat juuri sitä elintärkeää kasvualustaa, jota aivan liian harvoin muistetaan ylistää. Soundi toivoo sekä Gongille että koko Turun mukavan kosteaksi osoittautuneelle yöelämälle kaikkea hyvää! Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42
Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_3_a.indd 9 4.3.2016 9.24
– Nykyään uskallan ajatella mu siikillista toimintaani urana. Concorden kautta palvelujaan tarjoavat äänittäjämiksaaja tuottaja Hiili Hiilesmaa (HIM, Sentenced, Apocalyptica), levy yhtiöammattilainen Jaakko Tar vainen (Inverse Music Group) ja tuottaja Teppo Haapasalo (MTV3). Lpversiosta Jukka toteaa vain, että ”joo, mutta kestää”. Soundi_FIN_1_2_4c_0316.indd 1 25.02.16 13:59 Toimintatavoilleen uskollisena Juk ka Nousiainen julkaisi toisen soolo albuminsa sen isommin asiasta huu telematta. Albumin julkaisukeikka perjantaina 1.4. – Ensinnäkin olen ihan aidosti yllättynyt. On vähän sellainen hölmö olo, että miten tämä on mahdollista. Concor de tarjoaa kaikki tarvittavat pal velut saman katon alla, aloittaa Hiilesmaa. Kyllähän mä it se ymmärrän oman arvoni suomalaisessa musiikki elämässä, mutta olen yllättynyt että joku muukin on havainnut tällaisen olemassaole van faktan. Mikäli kiinnostava popmusiikki ja monet muut kulttuurin sekä taiteen muodot innostavat, ete länaapuriin kannattaa ehdotto masti suunnata aikavälillä 28.3.– 3.4. Kan nattaa siis kaivaa kasettisoitin esiin ja puhdistaa äänipäät! Jukka Nousiaisen toinen soolo ilmestyi Suunnaksi Tallinna maalis–huhtikuun vaihteessa! Keväisessä Tallinnassa juhlitaan jo kahdeksatta kertaa kertaa Mu sic Week otsikon alaisuudessa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Lue myös sivulta 30 löytyvä Jukka Orma -haastattelu! K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: M ar k u s P aa ja la uutiset_2016_3_c.indd 10 3.3.2016 11.30. Toisekseen olen hyvin otettu. Mulle sen tekeminen ja mitä siitä on saatu aikaan on ihan siellä kärkipäässä. Vaikka bändi tekisikin levynsä itse niin homma kannat taa silti suunnitella ammattilais ten kanssa. – Myyntilukujen laskemisen seurauksena yhä useampi artis ti kustantaa julkaisunsa itse, il man levyyhtiön tukea. Koen, että samankaltainen tyyli mun tekemisissä on aina kuitenkin säi lynyt. Virgin Oilissa (Helsinki) + Special guest: Alghazanth Liput Tiketistä alk. Nimetön pitkäsoitto on nyt saatavilla vain kasettina Jukan kei koilta tai kotisivuilta tilaten. kerran jaettavan Soundipal kinnon saa tänä vuonna sekä 60vuotispäiviään että 45vuotista taiteilijajuhlaansa viettävä Jukka Orma. Ensireaktiona yhä auktori teettia olemuksellaan huokuva Orma päästää suustaan parin her ranpersettä. Kyl lähän mä nöyränä tällai sen palkinnon otan vastaan. Sen sijaan Orma torjuu kysy myksen syyttä vähemmälle huo miolle jääneistä virityksistä. – Mutta mulla on ollut onni ja kunnia olla tekemisissä monen laisten ihmisten kanssa ja yleensä niistä on muodostunut jonkinlais ta arvostusta, Orma pohtii ja mai nitsee nimeltä Ismo Alangon, Ed ward Vesalan ja Otto Donnerin. Soundipalkinnon eli Taatto Taivahinen patsaan on suunnitel lut Juho Juntunen ja sen valmistaa käsityönä taiteilija Christian Jütte. 20€. Orman kitaristinuraan mahtuu paljon tarinoita kerrotta vaksi ja jo pelkkä luettelo miehen yhteis työkumppaneista ja projek teista on huimaa luettavaa. Vaikka löytyyhän jou kosta se itselleenkin tärkein nimi. – Ehkä tästä myöhäisemmästä tekemisen vaiheesta ihan objektii visestikin tämä kohta julkaistava levy (Orman oppivuodet) tuntuu aika isolta merkkipaalulta mun urallani. 2016 SOUN DI-PA LKINT O Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI JUMALTEN AIKA OUT APRIL 1 ST UUSI ODOTETTU ALBUMI “JUMALTEN AIKA” ILMESTYY 1.4. Enem män kuin yksittäiset kokoonpanot hän näkee merkittävimmäksi uran itsessään. ”Kun hyvä musiikki ei riitä...” Suomeen syntyi uusi bändien palvelija Concorde Music Company Oy on kolmen musiikkialan ammat tilaisen uusi yhteenliittymä. – Totta kai yksittäisenä erillisenä tapahtumana Sielun Veljet on ollut se merkittävin asia tähän mennes sä missä olen ollut mukana. Kasetin loppupuolella siir rytään usvaisempiin maisemiin. Yllätyksestä toivuttu aan hän analysoi kunnianosoituk sensa aiheuttamia tuntemuksia. – Meidän kauttamme hoitu vat muun muassa albumin esi tuotanto, miksaaminen ja mas terointi, tai vaikkapa fyysinen sekä digitaalinen jakelu ja pro mootio. – Erityisesti monet nuoret yh tyeet eivät ymmärrä sitä, ettei pelkkä hyvä musiikki välttämät tä riitä. Listalta löy tyvät esimerkiksi Death Hawks, Eternal Erection, Hisser, Jaakko Eino Kalevi, KXP, Mokoma, Stam1na ja The Hearing. Soundin toimistolla sitä on jo muutama kerta pyöritelty, ja erinomainen levyhän sieltä taas tuli. Mo net projektit ovat lopahtaneet keskittymisen tai pitkäjänteisyy den puutteesta ennen kuin ne ovat ehtineet muodostua tarpeeksi tär keiksi. Laajan kansainvälisen artis tikatraan joukosta löytyy myös suomalaisväriä peräti 23 artistin ja yhtyeen verran. Arvostan kovasti tällaista huomioimista. Edeltäjäänsä paikoin kiihkeään kohkaukseen verrattuna nyt liikutaan hillityn 70lukulaisissa iskelmäsävyissä (Yle Areenasta löyty vä vangitseva Sun kanssa mä lähden minne vaan antaa hyvää osviittaa), toki jännittävän Nousiasmankelin lä pi vietynä. Lisätie toja löytyy osoitteesta tmw.ee. Mer kittävin osa mun urassa on tähän mennessä ollut se pidäkkeetön hyppelehtiväisyys ihan mistä ta hansa ihan minne tahansa. No, tuo on puoliksi pilaa. Koskettavia ja tarttuviakin lauluja. Soundi-palkinto Jukka Ormalle ”Nykyään uskallan ajatella musiikillista toimintaani urana” 12
– Soitettiin edelliset konsertit vuonna 2010 ja jäätiin sitten tauolle, monestakin syystä. – Ilmassa on silti haikeuttakin, sillä iso elämänvaihe päättyy lopullisesti. Kerrohan lisää. Soundi_FIN_1_2_4c_0316.indd 1 25.02.16 13:59 Soundin vuosiäänestyksessä hyvin menestynyt kouvolalaisyhtye Lasten Hautausmaa julkaisee toisen pitkäsoittonsa toukokuun alkupuolella. Toisaalta musiikin tekeminen jatkuu muissa merkeissä, joten eihän tämä sen suurempia itkuja aiheuta. Elämä ja olemassaolo ihmetyttävät kovin! Mikä on tulevan levyn nimi. – Se on taas nimetön. Juhlistamme merkkipaalua julkaisemalla viiden biisin minialbumin ja kierrämme ainakin Suomessa, Saksassa ja Puolassa, kertoo Rönkkö. Luuletko olevasi silloin helpottuneessa vai haikeassa mielentilassa. Siellä on esimerkiksi kaksi täysin akustista kappaletta, iskelmäpoljentoista tummaa poppia sekä säröisempää meininkiä, kuvailee kitaristi Tuomo Mannonen. – Siellä on monenlaisia tunnelmia. huhtikuuta. Albumin julkaisukeikka perjantaina 1.4. – Eiköhän silloin ole aika juhlava fiilis – jengiä on kuitenkin tulossa keikalle esimerkiksi Saksasta, kertoo Rönkkö. Juice sanoi, että hän voi laulaa rakkaudesta, kuolemasta tai yhteiskunnasta. Oltiin tehty bändiä ilman taukoja about seitsemän vuotta ja meininki alkoi mennä liian vakavaksi. Debyytin tekstitunnelmissakin käydään, mutta teemat eivät silti ole läpeensä synkkiä. – Wasted täyttää ensi syksynä kaksikymmentä. Jossakin luetaan kuolinilmoituksia Suomenlinnan kalliolla ja toisaalla kerrotaan sodasta. Ennakkokuuntelun perusteella bändi jatkaa ensilevynsä viitoittamalla polulla, mutta kappaleista löytyy nyt entistä enemmän imua ja myös jämäkkyyttä. Samalla hommasta hävisi hauskuus, aloittaa basistilaulaja Ville Rönkkö. 20€. Meidän aiheemme ovat pyörineet vain kahden ensin mainitun ympärillä. – Päätettiin kuitenkin kasata rivit vielä kerran ja laittaa orkesteri nätisti pakettiin! Viimeinen kiertue päättyy Helsingin Kuudennelle linjalle 23. Tulevassa levyssä yhdistyvät yhtyeen folkimpi ja rockimpi puoli. JUMALTEN AIKA OUT APRIL 1 ST UUSI ODOTETTU ALBUMI “JUMALTEN AIKA” ILMESTYY 1.4. I Walk The Line jättää jäähyväiset K u v at : Sa n tt u Sä rk äs uutiset_2016_3_c.indd 11 3.3.2016 11.30. Virgin Oilissa (Helsinki) + Special guest: Alghazanth Liput Tiketistä alk. – Uudet biisit syntyivät melkoisen nopeasti ja työvälineenä oli akustinen kitara. Entä sanoitukset. Lasten Hautausmaalla taas vilskettä Muun muassa Wasted-yhtyeen jäsenistä koostuva punkrockyhtye I Walk The Line on viettänyt viime vuodet hiljaiseloa, mutta huhtikuussa tapahtuu taas – nimittäin jäähyväiskeikkoja
Mutta nyt viime vuosien aikana tempoilu on rauhoittunut. Nyt on joko nöyryys tapissa tai mielikuvatarjoilu raadollisimmillaan. Äänekästä ysärimetakkaa koko hoito. Mutta en mä vieläkään osaa tarkasti kuvailla mitä se genrenä on. – Se on sellaista rehellistä itsensä vähättelyä. Gyntsä allekirjoittaa molemmat havainnot, joskin jälkimmäisen mutkan kautta. – Itselle Isebel’s Pain ja toi vanhempi skene Kouvolasta on jäänyt paitsioon. – Mutta aika vahingossa se lopullinen soundi kuitenkin tulee. Sitä siitä ei kuitenkaan tullut. bandcamp.com Chestburster Sekavia jätkiä Tarkkailuluokka A-PUOLI > C hestbursterilla on vyöllään jo ihan kivan mittainen diskografia, joka koostuu useamman tuumakoon vinyyleistä sekä kasettijulkaisuista. – Studioon mentäessä jokaisella soittajalla on tietysti mielessä, että miltä se oma soitin plus kokonaisuus kuulostaa, kertoo kitaristi-laulaja Gyntsä. Slime And Guilt on kuitenkin yhtyeen debyytti mitä pitkäsoittoihin tulee. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Aika vahingossa se lopullinen soundi kuitenkin tulee.” tarkkis-taitto_2016_3_a.indd 12 3.3.2016 9.42. Myös hyvässä nosteessa olevassa Hard Actionissa soittava Gyntsä kertoo, että Chestbursterin linjassa on tapahtunut vuosien mittaan reippaitakin suunnantarkistuksia. Eri promootioyhteyksissä trio on määritellyt itsensä luusereiksi, jotka ovat syntyneet aiheuttamaan pettymyksiä. Meidän basisti Paavo on kyllä kovasti diggaillut tosta meiningistä. Vanhemmilta tyypeiltä, jotka on ysäriltä asti seuranneet Kouvolan musameininkiä, on tullut palautetta, että meissä välittyy se vanha henki. Slime And Guiltillä törähtelee muun metakan seassa myös saksofoni. Käy ilmi, että sovituksellisen mausteen roolista huolimatta vierailevan instrumentin taakse kätkeytyy bändin sisäinen valtataistelu. Sillä reitillä on sen jälkeen pysytty. Tuollaista raskasta meluisaa rokkia. Ei meillä riitä kärsivällisyys ruuvailla jotain soundeja. Sen jälkeen se on mennyt kausien mukaan. Ollaan vähän tämmöisiä sekavia jätkiä. Vaikkei Chestburster nyt varsinai sesti mitään slacker-imagoa pidäkään yllä, niin liikoja ei keulita. Vaikka Licking Letters -biisiin mun omissa mielikuvissa kuuluisi kunnon torvisektio. thetruechestburster. Olen aina halunnut levylle mukaan torvia. Se on aika yleistä koko Suomessa, mutta etenkin Kouvolassa. Äänitykset tapahtuivat ensi kertaa aiempien harrastelijastudioiden ja treenikämppien sijaan oikeassa analogistudiossa. Välillä on imenyt vaikutteita punkista, välillä doomista. – Se on ollut mun vuosia kestänyt viiraus. Sellaisista lähtökohdista bändi on perustettukin, että ei tästä mitään tule, mutta tehdään nyt kuitenkin. Sellaiseen meillä ei tosin olisi ollut edes varaa ja midejä ei käytetä. Vuonna 2012 ilmestynyt Secret Sex Tape oli porukalle itselleenkin ahaa-elämys mihin suuntaan pitäisi edetä. Itse tarjoan verrokeiksi muiden muassa Amphetamine Reptilen ja Touch & Gon kaltaisten levy-yhtiöiden katalookia ja Chestbursterin lailla Kouvolasta ponnistanutta Isebel’s Painia. – Ekaa nauhaa mentiin tekemään 2007 ja silloin oli selkeä ajatus, että tehdään psykedeelistä rokkia. 12 SOUNDI Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Yleensä mitä paremmin menee, sitä varmempaa on, että täysi epäonnistuminen on seuraavan oven takana. Mutta kyllä se kouvolalaisuus siellä soundissa silti on. Panostuksesta huolimatta yhtye ei ole turhan tarkka soundinsa suhteen. Rumpali Pyry aikoinaan vastusti ideaa, mutta nyt saatiin kompromissi, että otetaan edes saksofoni mukaan. Vähän sellaista poukkoilua
Karjalainen \ SANNI JVG \ Stig \ Tiisu \ Eevil Stöö Anna Puu \ Lasten Hautausmaa Antti Tuisku \ Olavi Uusivirta Vesala \ Aurora \ Timo Lassy Band Tippa-T \ Gasellit \ Jeremy Folderol Tähtiportti \ View \ Death Hawks Ihana Leijona \ Shiraz Lane + yli 30 muuta! Liput myynnissä nyt! Joensuu • 15.-17.7.2016 Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.. The 1975 UK Skepta UK Wolf Alice UK Paradise Lost UK TesseracT UK Amorphis \ Stam1na \ Maj Karma Moonsorrow \ Chisu \ Ismo Alanko Elastinen \ J. @ilosaarirock #kesänparasviikonloppu Ilosaari tulostus.indd 13 3.3.2016 10.44
HENKILÖKOHTAISESTI ARVOKKAIN LEVYHARVINAISUUTENI The Misfits Three Hits From Hell Yksi parhaita EP-levytyksiä koskaan. Omassa tuotannossani sitä oudointa ja yllättävintä mielialbumiani ei ole vielä levytetty, mutta sen nimi on Timeless Flight By The Sea. Uusi levyni on sangen eriskummallinen sekoitus kaikkia aiemmin tekemiäni levyjä. En mitenkään kykene kuvailemaan sitä. MINKÄ LEVYN TOIVOISIN TEHNEENI ITSE TAI YHTYEENI KANSSA John Lennon Plastic Ono Band Kyseessä on yksi itsensä ilmaisussa kaikkein aidoimpia levytyksiä, mitä yksittäinen taiteilija on koskaan tallentanut. Toinen vastaava albumi minulle on Simon & Garfunkelin Parsley, Sage, Rosemary & Thyme. SUOMALAINEN SUOSIKKIALBUMINI HYVIEN LAULUJEN, UNENOMAISTEN TEKSTIEN HUIPPULEVY Love Forever Changes Hyvien melodioiden ja runollisten tekstien luoma atmosfääri on ajaton. Voin vain vakuuttaa, että se todennäköisesti pelasti elämäni, kun kuulin sen 16-vuotiaana ensi kerran. Kummallakin vallitsee kihelmöivä jännite. – Yhtye on vaikuttanut minuun ja laulujen tekoon hyvin positiivisella tavalla. Peter Frampton Comes Alive! Tämä livetallenne vain on niin ennalta-arvaamaton ja mahtipontinen esitys. Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Ebbot Lundberg ENSIMMÄINEN LEVY, JOKA INNOITTI ITSE TEKEMÄÄN MUSIIKKIA The Beatles The White Album Albumin monimuotoisuus ja sekatyylisyys kiehtoi. – Indigo Children etsi internetissä laulajaa, ja minä vastasin kutsuun. G öteborgilainen Torbjörn ”Ebbot” Lundberg on viime vuosikymmenien ruotsalaisen rockin jykevimpiä peruskiviä ensin ronskin rockbändin Union Carbide Productionsin ja sitten psykedelisemmän The Soundtrack Of Our Livesin keulakuvana. – Sen jälkeen esiinnyimme joillakin skateboard-festivaaleilla, ennen kuin tein päätökseni, että he voisivat säestää minua sooloalbumillani. Ja läpäisin koelaulannan, Ebbot kertoo yhteistyön alusta. Onhan samalla tuplalla hämmentävä yhdistelmä esimerkiksi sellaisia lauluja kuin Julia, Helter Skelter, Piggies, Revolution No.9 ja Martha My Dear. – UCP syntyi aikoinaan Göteborgin myrskyisen sään ja kaaoksen tuottaman energisen, oikullisen käytöksen ja hurjan hauskanpidon myötä, mutta sittemmin tärkein inspiraatio on tullut minua ympäröivistä planeetoista ja molekyyleistä sekä tapaamistani ihmisistä. PARAS LIVELEVYTYS, MINKÄ TIEDÄN SOITANNOLTAAN ERITYISEN VAIKUTTAVA LEVYTYS John Coltrane Olé Coltrane Kun puhutaan muusikoiden soittotaidoista ja soitinnuksesta, erityisen vaikuttavia ovat John Coltranen Olé mutta myös The Damnedin Machine Gun Etiquette. – Tämä For The Ages To Come ei tule jäämään kertajutuksi, vaan toivon sen olevan ikuinen ihan niin pitkään kuin ikuinen kestää. TSOOL:in lopetettua vuonna 2012 Ebbot on julkaissut erikoisiin taideprojekteihin kytkeytyviä soololevyjä, ja nyt palannut vahvan ja eeppisen rockmusiikin pariin The Indigo Children -yhtyeen kanssa. Sama pätee tietysti myös Benjamin Bogus & The Simply Red Bull Shitsnakes -yhtyeen livetaltiointiin Live & Penetrating At The Fisthouse. Hommat etenivät oikein iisisti, sillä nämä ihmiset ovat neroja joka ainoa. OMIEN LAULUJEN TEKEMISEEN YLLYTTÄNYT LEVY Black Flag Damaged White Albumin ohella lauluntekoon ja teksteihini vaikutti Black Flagin konstailematon tapa tehdä musiikkia ja kanavoida siihen suorasukaisesti raivonsa ja turhautumisensa korruptoitunutta yhteiskuntaa kohtaan. K u v a: P et er N il ss o n [Union Carbide Productions, The Soundtrack Of Our Lives, The Indigo Children] Elämäni soundit 3_16.indd 14 3.3.2016 9.29. Electric Blue Peggy Sue & The Revolutonions From Mars Music For McDonalds Jes! Minulla on monia muitakin suomalaisia suosikkeja: Mopot, Flaming Sideburns, Hurriganes, Terveet Kädet, Latebirds, 22-Pistepirkko, Hanoi Rocks... Erittäin alituotettua ja raakaa työstöä. Se toinen, joka on levytetty, on Union Carbide Productionsin Down On The Beach
Live Nation mainos 2.indd 15 4.3.2016 13.14
Tappavaa coolia. . Ja se mehukas ristiriita: Spear oli kuin Armanin puvustama kostajaprofeetta Vanhan TestamenI-man a rebel, rebel, rebel… Vanhan intiaani päällikön auktori teetilla kommu nikoinut Burning Spear alias Wins ton Rodney koki velvollisuudek seen moderni soida reggaeta kadottamatta silti alkuperäistä kon septia. Silmät olivat kiinni, mies näytti olevan transsissa. Dry & Heavy, Spearia lainatakseni. Tuntui, että ainakin pala Babylonia paloi kerrankin käyttökelvottomaksi. Tyylikkäästi harmaantuneet pitkät locksit heiluivat kuin köysikimppu ja kasvot, niitä voi kuvailla vain järisyttävän sielukkaiksi. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_burning spear_a.indd 16 3.3.2016 9.44. Haukoin henkeäni. Hän vain murisi, kun ei voinut lakata murisemasta. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Ghettoblasterista kantautui vaimeasti eilinen keikka Spearin neuvotellessa rumpali Nelson Millerin kanssa. 400 vuotta alistusta ja nöyryytystä kaikui noissa terveisissä niin, että korkeajännitevirrat kulkivat pitkin ruumistani. Teen niin ihan liian harvoin, mutta Spearin kohdalla tuntui, että se on pakko tehdä. Silmiä peittivät pyöreät mustat lasit, pitkät kauhukiharat oli sullottu korkeaan rastalipariin. Sitä on isompaa ja pienempää, joillakin sitä ei ole ollenkaan. Suoraan orjalaivoilta. Eihän siitä oikein voi ketään moittiakaan. Burning Spear K arismaa on vaikea analysoida. Kahden jäätyämme pyysin ensimmäiseksi nimmarit mukaan ottamiini vinyyleihin. Vaikutelma ei ollut ylimielinen tai ilkeä, omanarvontuntoinen kylläkin. Hän piirteli tussilla viestejä levyihin ja pyysi minua aloittamaan haastattelun heti, aika oli kortilla. Tämä toistui usein. Pää selväksi Aloitin kertomalla yllättyneeni siitä, miten tulista kiihkoa hänen musiikistaan ja persoonastaan huokui eilen lavalla. Kädet pusertuivat nyrkkiin, auki, nyrkkiin, auki, aina vain uudestaan. Lyhentämätön torvisektio siivitti niukalla eleellä soittanutta 10-henkistä huippubändiä. Spear ei murissut enää edes mikrofoniin. Se onkin vähän kiusallista, jos joku tekee hienoa musiikkia, mutta tyypin noustessa lauteille karismamittari ei värähdäkään. Tässä oli erilaista syvyyttä, se tuli pitkästä linjasta. Burning Spearin esiintyessä Tampereen Pakkahuoneella 1990 karisma pyyhki lavalta kuin tsunami. Sellainen Burning Spear on lavalla: palava! Hän tuijotti minua liikahtamatta mustien lasien takaa. Kiertueen muita keikkoja nähneet vahvistivat, että Tampereen keikka oli rajuin. Spearin naama vääntyi tuskasta, kun hänen suustaan purkautui tuhannen spliffin käheyttämällä äänellä: I-man a rebel, rebel, rebel, rebel, rebel, rebel… Kun ilma keuhkoista viimein loppui, ääni käristyi hiljaiseksi murinaksi, joka sekin jatkui pitkään miehen koko kehon nytkähdellessä rytmistä kuin sähköiskuista. Biisit tipahtelivat kuin suoraan omalta toivelistaltani, siis sieltä kaikkein rootsimmasta päästä jo silloin 25 levyä tehneen Spearin tuotantoa. Seuraavana päivänä tapasin Winston Rodneyn (Spearin ”babylonialainen” nimi) puoleltapäivin hotellissa. Samalla kun homma riipi sydäntä tunteensa hurjuudella, se oli myös armottoman professionaalia. Se oli jamaikalaista bluesia sakeimmillaan. Sen vain tuntee, mutta se kolisee lujaa aina kun sen tuntee. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI tin afrikkalaisversiosta. Texasilainen kiertuemanageri oli jo valmistanut minua Spearin harvasanaisuuteen. Ison bändin pumpatessa rydimiä tositarkoituksella Spear tanssi lavalle, ei suinkaan verkkaripuvussa tai jamaikalaisissa rantarääsyissä, kuten olisi tällaisesta rootsmiehestä voinut kuvitella, vaan hyvin leikatussa vaniljajäätelön värisessä puvussa, jonka alta välähteli samaa sävyä heijastellut kirjava kukkapaita. Jos puhutaan kapinasta, niin tämän rinnalla joku Pete Townshendin kitaranrikkominen tuntuu poikien puuhastelulta, ja minä sentään arvostan Peteä syvästi. Tosiaan kin natty dread! Konsertti oli muutenkin väkevää tavaraa. Mies ei koskaan anna pitkiä haastatteluja ja haluaa puhua ”vain musiikista”, mikä vähän yllätti eilisillan keikan valossa. Levyillä vaikutat lempeämmältä. Edellisillan puku oli vaihtunut verkkapukuun. Kapinan syvempi oppimäärä Jumalauta, siinä tuli terveiset ulapalta
Itsekuri on avain. Bob on ykkösmieheni. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Millä tavalla valmistaudut lavalle menemiseen. Mitä on raggamuffin. Ei sitä voi olla kunnioittamatta. . Mek We Dweet -albumilla olet vähän modernisoinut soundiasi. . Hallitsen omaa kohtaloani. Olikohan tuossa jonkin viesti minulle, ajattelin. Juuri se löi miehen läpi sekä Jamaikalla että kansain välisesti, ja tosiaan kin syystä. Ääneen kysyin Spearin tuoreesta paluusta Island Recordsille ja yhtiön legendaarisesta johtajasta Chris Blackwellistä. Ei meidän pitäisi tästä puhua. Annesta, kuten Bob ja suuri innoittajasi (mustan itsetunnon esitaistelija) Marcus Garvey... Levy jäi Spearin viimeiseksi yhteis työksi sekä Rubyn että alkuperäisen Burning Spearin taustalaulajien Delroy Hinesin ja Rupert Willing tonin kanssa. I-man keskittyy musiikkiin. Olen päätynyt siihen luonnollisesti, Jahin toiveesta. naamakirja_burning spear_a.indd 17 3.3.2016 9.44. Pienen tauon jälkeen hän jatkoi lempeän kohteliaasti, kuin itsepintaiselle lapselle: . . Mainitsin rumpukoneet ja vaaran, että ajan trendien seuraaminen voi tuhota musiikin juurevan ajattomuuden. Spear vaikutti kummastuneelta. I-man is a creation rebel… Jah rebel… cultural rebel… historical rebel… reality rebel. Töihin ryhtyessä pitää olla puhtaat ajatukset, puhdas mieli. Tuska Spearin äänessä on omaa luokkaansa ja Wailersista ja Soul Syndica testa koottu Black Disciples soittaa suurenmoisesti. Näihin aikoihin raggamuffin (katujen kapinallinen, paha poika) oli Jamaikan hoetuin iskusana, joten kysyin Spearilta, oliko hän sellainen. Saatavilla on molemmat sisältävä cd, mutta varokaa Mangon uusinta julkaisua, jonka kaupallisempi mik saus vain syö Jack Rubyn karheassa selkeydessään nerokasta tuotan toa. Tätä sointia ei voi mitenkään parantaa. Puikoissa oli nytkin Jack Ruby. (Syvä hiljaisuus) Eilen lavalla olit melkein kuin profeetta. Laulunteosta Spear totesi, että kyse on enemmän vastaanottamisesta kuin tekemisestä. Kun vedin keskusteluun Jamaikalle rantautuneen ja paljon pahaa tehneen crackin, Spear ilmoitti intiaanipäällikön vankkumattomuudella: . Siitä on kyse, mutta sinä viet keskustelun muualle. Velvollisuuteni on modernisoida soundia. Kaikki juttuni on kovia. Siinä kaikki. Jokaisella on siinä oma tyylinsä, hän sanoi rauhallisesti paksulla jamaikanmurteella paljastamatta mitenkään omaa tapaansa. Se ei ole minulle hyväksi. Saaren parhaista koostuva tor visektio tukee perus bändiä lähes yliluonnol lisella tavalla synkopoi den. Näytänkö siltä. . Olen syntynyt Jamaikalla, mutta TÄMÄ OLI Spearin kol mas albumi ja ensimmäi nen Islandille. Niin pitkälle kuin voin. Innostuen kysyin, miten tarkkaan hän on sukujuuriaan tutkinut, mutta hän tyrmäsi intoni epäluuloisesti epämääräisellä ”ehkä, joskus” -vastauksella. . Soittajisto on sama kuin Marcus Garveyllä. Kaipa niinkin, mutta kun sinusta ja levyistäsi huokuu voimakkaimmin juuri tietoisuus juurista ja spirituaalisuus. Keskityn musiikkiin. Pitää keskittyä asiaan. Ole huoleti, en todellakaan palvo sinua minään yliluonnollisena hahmona, mutta miksi yrität lakaista profeetallisen puolesi nyt kokonaan maton alle. Pitää saada itsensä kontrolliin, jotta pystyy ottamaan juttuja vastaan silloin ja sellaisina kuin niitä tulee. Kyse ei ole kovimmasta materiaalista. Burning Spear palaa niin kuin Jah toivoo. Juttuja, jotka vastaavat musiikillisesti siihen minkä puitteissa toimin. Kuuntelen paljon Bobia (siis vanhaa kaveriaan Marleytä, jonka Tuff Gong -studiolla monet Spear-levyt on äänitetty). . Joskus vaihtelen. . . Vien sen niin pitkälle kuin kukin laulu vaatii. TUSKAINEN VERENSEISAUTTAJA Marcus Garvey (1975) SIINÄ MISSÄ Marcus Garvey tuo hyvin bluesahtavia kaikuja orjuuden karmeista päivistä, sen seuraaja on valoisampi ja pas toraalisempi tapaus heijastellessaan vapai den rastojen luonnon läheistä elämää vuo rilla, rauhanomaista filosofiaa ja kulttuurin merkitystä. Palavia. Blackwell oli ensimmäinen, joka oli valmis panemaan aikaansa ja rahaansa, ja muutakin, reggaeen, jotta siitä tulisi kansainvälistä musiikkia. Vaihteletko ohjelmistoa illasta toiseen. Hän puhui kummastakin varsin myönteisesti. Veret seisautta vaa meininkiä ihan kai killa tasoilla ja kiteyt tää täydellisesti, mitä roots reggae syvimmillään on. . Muiden sen kanssa tekemisissä olevien tulee keskittyä siihen, että musiikki leviää maailman joka kolkkaan, koska ihmiset tykkää musiikista ja musiikki on ihmisille, Spear julisti kuin korkea-arvoinen virkamies jossain julkisessa lausunnossa. Ei mitään. Tulen aina säilyttämään alkuperäisen konseptin. VALOISAMPAA RASTAELÄMÄÄ VUORILLA Man In The Hills (1976) lähtöisin Länsi-Afrikasta, Ghanasta, Spear keskeytti. Orjalaivat ja plantaasit suorastaan haistaa, Afrikka siintää horison tissa ja Marcus Garvey saa ylistystä. Keskityn aina hyvään materiaaliin. Selvitän vain pääni. Hän vaikutti yllättyneeltä, ehkä jopa hiukan loukkaantuneelta. Eilen selvästikin keskityit kaikkein kovimpaan materiaaliisi. Jonkunhan pitää sanomaa levittää, niin kuin Jah on sen tarkoittanut. Olen muusikko ja toimin musiikissa. Siinä hän onnistui. Garvey’s Ghost on tämän maukas dubversio. Sinä mainitsit sen, en minä. En toivo palvontaa keneltäkään. Haastattelun pitäisi edistää levyjeni myyntiä. Olet lähtöisin St. Yleensä taiteilijat varovat sanomasta ihailevansa kuuluisimpia aikalaiskollegojaan, mutta Spearin musiikillisia vaikuttajia tiedustellessani, hän tokaisi välittömästi: . Jokaisen pitäisi palvoa itseään, tuntea itsensä. . Jos näet profeetallisuutta, sinun täytyy sitten puhua siitä. Miten pitkälle olet valmis siinä menemään. I-man ei puutu siihen meininkiin mitenkään. Pystyn tekemään monenlaisia hyviä juttuja, viemättä niitä liian pitkälle. Sointi on jälleen lämpimän hengittävä, mutta lähestyy tyyliltään Wailer sin varhaisia Islandlevyjä. . Jatkuvasti. Kauttaaltaan tasok kaan materiaalin joukosta löytyy uusi versio Spearin ensisinglestä Door Peep vuodelta 1969. Torvia on vähän tai ei ollenkaan, kun taas kitara, klavinetti ja syntikka soivat enemmän pinnassa ja lähtevät irrottelemaankin. Ylittämätön reggae levy, joka kuuluu minkä tahansa maailman par haiden albumien listan kärkipäähän. Sitten tuli yllätys. Siitä tietoisuus lähtee
varustettuna El Kamiina P-90 -mikkisetillä. – Tajusin silloin, että tuo on minun juttuni, muistelee Saku, joka hakeutui itsekin lukion jälkeen Ikaalisiin. Sähkösoitinmallistoni on sekin alkanut saada muotoaan viimeisen kahden vuoden aikana. Työ sisälsi koko huoltotoiminnan kirjon halkeamakorjauksista nauhahiontoihin ja satuloista sähkötöihin. Lopputulos on edelleen tallessa, kertaa Saku ensiaskeliaan jalossa ammatissa. Yhdessä mallissani käytin jopa täysin samaa okrankeltaista maalia, jolla isäni kotimökki on vuosikymmenten ajan maalattu. Sen inspiraationa on toiminut Fenderin rakenteen ja muotoilun yksinkertaisuus ja muunneltavuus, mutta toisaalta myös suomalainen rintamamiesestetiikka. Joitain spesiaalimateriaalejakin on käytössä, mutta ne ovat niitä taikurin taikaliemen aineksia, mistä ei muille huudella. Esittelin ensimmäisen mallistoni viime vuonna sekä Tampere Guitar Show’ssa että Turengin Tonefestissa. Sieltä hän myös valmistui keväällä 2008 kielisoitinartesaaniksi. Sakun mikrofonituoteperheen nimi on Vuorensaku Custom Pickups, jonka alla on tarjolla Strato-, Tele-, P-90ja humbuckermikrofoneja monenlaisilla konfiguraatioilla, ja – mikä hienointa – lähtökohtaisesti asiakkaan toiveiden perusteella. Kipinä nousi kunnolla pintaan Sakun lukion musaluokan vierailtua Lahden Pro Puu -galleriassa, jossa oli esillä Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksessa käsintehtyjä soittimia. Ainoana ehtona oli oma toiminimi. – Ammatinvalintani on yhdistelmä itselleni rakkaita asioita: kädentaitoja ja musiikkia. Kamiinassa luki metalliseen luukkuun valettuna Porin Matti, mikä puhutteli Sakua. E-liike 3_16.indd 18 2.3.2016 15.25. Ja niin perustin Vuorensakun. Perusmalleissa käytän valmiita runkolevyjä ja runkosarjoja, valmiiksi magnetisoituja magneettisauvoja ja perinteisen tyylisiä käämilankoja. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Saku työskenteli Paasosen apulaisena neljä vuotta. Kaikki tämä yhdistettynä koulussa omaksuttuihin perusteisiin alkoi muodostaa sen tasoisen ammattitaidon, että Saku hankki kesällä 2012 omat tilat ja perusti oman pajan. Sähkismikkien rakenne ja fysiikka ei kuitenkaan ole salatiedettä ja materiaaleja on kyllä saatavilla. Se oli oiva esimerkki ilmiöstä, jossa brändistä tulee synonyymi käyttöesineelle. – Asenteeni oli jo silloin, että tästä tulee ammattini. Tämänkertaisen soitinrakentajamme tarina soitinseppänä alkoi 1990-luvun lopulla yläasteella. Piirsin runkomuodon pahville ja kävelin hämeenlinnalaiseen musaliikeeseen, jossa ilmoitin haluavani "Les Paulin osat". Kuluneet värisävyt ja patinoitunut metalli. Lisäksi Saku toteuttaa monenlaisia erikoistoiveita. Ja kun soitinliikkeestä ja nettikaupoista loppuu valikoima inspiroivista työkaluista, voi Vuorensakulle aina esittää ideansa tai toiveensa – olipa sitten kyse mikrofonien avulla oman soundin etsiskelystä tai custom-soittimen teettämisestä mittatilaustyönä. Pääinstrumenttini on basso, ja viimeisen kolmen vuoden aikana erityisesti kontrabasso, kertoo Saku, jonka mukaan verstaan ideologia ja päämäärä on olla soitinkorjaamo, johon muusikot ympäri Suomen voivat luottaa ja jonka puoleen on helppo kääntyä. Sen lisäksi olen tuotteistanut myyntimikrofoneja ja kehittänyt joitakin omia innovaatioitani perinteisten mallien rinnalle. Ja aivan kuin Lahden Saapasja Lapikasteollisuus Oy:n hiihtojalkinemallia alettiin sanoa monoiksi ja Mora of Sweden -puukkoja moraksi, huomasi Saku nimensä soveltuvan mikrofonibrändiksi muodossa Vuorensaku. Olen vuosien varrella harrastanut myös soittamista erilaisissa kokoonpanoissa ja projekteissa. Päivittäinen leipä lähtee selkeästi kitarasoittimien huollosta, korjauksesta ja customoinnista. – Vuorensaku on eräänlainen brändi, jonka alle olen kehittänyt parikin eri konseptia. Verstas sijaitsee Jyväskylän keskustan tuntumassa Nisulankadulla, vanhassa leipomorakennuksessa ja on nyt kolmivuotias. Teksti: Esa Kuloniemi Vuoren varmaa osaamista SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 5 S aku Vuoren isän kotimökin kammarikamiina hohkasi kodikasta lämpöä. – En tyytynyt teknisen työn tunneilla tavanomaisiin löylykauhoihin, vaan ryhdyin oma-aloitteisesti sähkökitaran tekoon. Grand Master T. Sakun omista visioista esimerkkinä vaikkapa Stratosetti, jonka erikoisuus on miedot magneetit ja matalaresistanssinen low output –kela ja vanhoissa P-90 mikrofoneissa paremmin tunnettuun dog ear -kuoreen sovellettu Bass Dog -bassomikki. Omaan huutooni Saku vastasi sikarilaatikkokitaran mittatilauskokoisen, nelinapamikrofonin muodossa. Suoritin viimeisen työharjoitteluni Jyväskylässä AP Paasosen opissa ja sain kutsun palata sorvin ääreen heti koulusta valmistuttuani. – Käytän mikrofonien valmistuksessa laadukkaita, perinteisellä tavalla standardisoituja osia ja materiaaleja, mikä takaa tasalaatuisuuden ja yhteensopivuuden myös tehdassoittimiin
Muistitko ne saunakaljat. ”Rantasauna” on kaikkien basistien märähkö päiväuni. Siellä ne parhaat diilit kuitenkin tehdään ja päätetään ihmiskunnan kohtalosta. Omissa tuotteissani lisänä tulee nimenomaan tämä yksilöllisyys eli se, että jokainen mikkisetti ja yksittäismikki on asiakaslähtöisesti tehty, sarjanumeroitu ja speksiensä osalta dokumentoitu. Hyytävissä taJohnsonin evankeliumi rinoissa kerrotaan Titanicin uppoamisesta, ensimmäisestä maailmansodasta ja pandemioista. Sitä on ihana roudata taksissa tai perheautossa, mutta pienessä hikisessä klubissa kaikki, miksaaja mukaan lukien, diggaa varauksetta. Jos oikeaan rantasaunaan ei ole mahdollisuutta, niin silloin voi vetäistä vakosammarien perstaskusta Edenin taskurantiksen ja alkaa löylyttää. Blind Willie Johnson kehitti unohtumatonta musiikkia yhdistämällä palavan ja raa’an gospelkiihkon emotionaaliseen ja bluesintäyteiseen slidekitarointiinsa. Se on bassotermistössä aina iso kolho 8x10” bassokaappi. Sakun CV on komea. Bassoa tuli ihan kivasti ja enemmän kuin 10-tuumaisella kaiuttimella varustetusta kitaracombostani. Tahdon omalla mikkimallistollani tarjota soittajille vaihtoehdon luonteettomien, edullisten bulkkimikrofonien ja ylihintaisten, enkelipölyä karisevien boutiquemikrofonien välille. Tällä hetkellä Sakulla on työn alla uutta mailaa Jukka Melametsälle, Jimi Serolle sekä Pauli Hauta-Aholle. Hinta on halpa, vain 69 euroa. Kaikkiaan 11 esitystä sisältävä uutuusalbumi God Don’t Never Change – The Songs of Blind Willie Johnson tekee kunniaa sokean teksasilaisen kitaraevankelistan perinnölle. Voyager vie myös viestiä ihmiskunnalta muualle ja siksi mukaan pakattiin kultainen äänilevy, jonka musiikkinäytteiksi sisällytettiin Chuck Berryn, Beethovenin ja Bachin ohella Blind Willie Johnsonin aavemaisen eteerinen, tammikuussa 1927 levyttämä Dark Was Night, Cold Was The Ground. Vehje on ihan hauska söpö himatai takahuonemorjes, josta hellasärön saunailme ei värähdä. Lucinda Williams P uukiuas suhisee hämärässä hiljaa. Ne ovat todellista ilmestyskirjakamaa, jota ovat versioineet vuosikymmenten varrella artistit Led Zeppelinistä Eric Claptoniin ja Bob Dylaniin. Savusaunaa ei voita mikään, paitsi ehkä turkkilainen bastu mafiapamppujen ja James Bondin seurassa. Kansainvälisille markkinoille nämä tuotteet on vietävä, sen verran löytyy itseluottamusta. Sosiaalinen media on hyvä ja tarpeellinen foorumi sekä kollektiivisessa että henkilökohtaisessa kommunikoinnissa asiakkaiden, kollegojen ja muiden soittimista kiinnostuneiden kanssa. Heitähän poika löylyä lissää. – Vaikka nettikauppa on hyvä nykypäivän työkalu, niin siinä on omat rajoitteensa. Myös sellaiset nimet kuin Chris Shiflett (Foo Fighters), Kaarle Viikate orkestereineen, Dave Lindholm, Sami Yaffa, koko Steve´n´Seagulls sekä Lost Society ovat vakioasiakkaita. Eden The Microtour Miniamplifier on rantasaunan näköiseksi muotoiltu pieni muovinen kaksiwattinen pattericombo neljätuumaisella ämyrillä. Ruotsi ja Keski-Eurooppa ja miksei Pohjois-Amerikkakin olisivat varmasti otollista markkina-aluetta tällaisille tuotteille. Miehet puhuu asioista niin kuin ne on. Tähtäimessä ovat muiden muassa Göteborgin Fuzz Guitar Show sekä Berliinin Holy Grail Guitar Show, jotka ovat tällä hetkellä Euroopan merkittävimmät kitara-alan messut. – Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu malliston kartuttaminen parilla perinnekonseptilla. Olin varma, että näin pieni laite ei voi millään toistaa matalia taajuuksia, mutta onneksi olin väärässä. Tällä levyllä tulkkeina ovat muiden muassa Tom Waits, Lucinda Williams ja Derek Trucks & Susan Tedeschi. SOUNDI 19 – Kyse on ainoastaan siitä, että osaa soveltaa hyväksi todettuja periaatteita vastaamaan asiakkaan esittämiä toiveita. Blind Willie Johnson äänitti kaikkiaan 30 raitaa 1927–1930 välisenä aikana, ja tuo valikoima on mittaamattoman arvokas perintö, jota nyt tällä uudelEri esittäjiä: GOD DON’T NEVER CHANGE – THE SONGS OF BLIND WILLIE JOHNSON Alligator la levyllä hyödyntää kaikkiaan yhdeksän nykyartistia. Ja vaikka kyse on yksilöllisistä custom-soittimista, niin jonkinlainen dealer-verkosto kotimaahan ja ulkomaille tarvittaisiin, jotta tuotteitani olisi mahdollisuus kokeilla ja hankkia myös Jyväskylänpajani ulkopuolella. Yritän olla aktiivinen ja tavoitettavissa siinäkin maailmassa. Hänen levynsä olivat aikansa parhaiten myyvien joukossa, mutta levytysuran katkaisi suuri lama. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija www.vuorensaku.fi E-liike 3_16.indd 19 2.3.2016 15.25. ”Ammatinvalintani on yhdistelmä itselleni rakkaita asioita: kädentaitoja ja musiikkia.” Taskulöylytin N ASA lähetti syyskuussa 1977 miehittämättömän Voyager 1 –avaruusluotaimen tutkimaan aurinkokunnan ulkoplaneettoja ja tähtien välistä avaruutta. Pitkäaikainen ystävä Andy McCoy soittaa nykyisin kitaramalliston ensimmäisellä yksilöllä. Johnsonin laulut eivät olleet pelkkää gospelia, vaan ne olivat myös arkkiveisuja
Teatraalisemman laulajan hankkiminen olisi auttanut ensi alkuun, sillä solistin vähäeleinen ja jopa flegmaattinen tulkintatapa ei oikein sovi kauhukuvilla leikittelevään tekstiin. Love-sopimuksen jälkeen Kummitus teki vielä Kahdet kasvot -nimisen albumin BASF-levymerkille. Ammattitaitoisille soittajille löytyi töitä Kummituksen jälkeenkin. Idea oli siis periaatteessa sama, jonka Mr. Kitaristi Jussi Niemi on toiminut viime vuosina mäkisankari Matti Nykäsen taustabändin johtajana. Biisit on nimetty Kele Per -pseudonyymille, eikä levyn kuvakansissakaan lue bändistä kuin sen nimi. Lordi jalosti pidemmälle jokunen vuosikymmen myöhemmin, mutta lavashow-suunnitelmista saattaa ehkä tulla mieleen myös Spinal Tap -niminen rockryhmä. Molemmat bändit olivat Tampereen seudulla vaikuttaneita suosittuja keikkakokoonpanoja, mutta soittajien rutiini ei pelastanut Kummitusta. > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar Haamujengi synkistelee L ove Recordsin katalogin erikoisempaan osastoon kuuluu tamperelaisen Kummitus-bändin ainoa single Kalman koura / Kuoleman liekki, joka julkaistiin kesällä 1975. Ryhmän jäsenten henkilöllisyydet oli tarkoitus pitää salassa myös keikkatilanteessa. Bändistä löytyi niinkin arkisia hahmoja kuin tamperelaisissa Alwari Tuohitorvija Matthews-bändeissä soittaneita sinänsä päteviä muusikoita. Suomenkielistä rokkia sisältävästä levystä ei kannata etsiä taustatietoja, sillä julkaisun aikaan bändin jäsenten henkilöllisyydet oli tarkoitus pitää salassa. 20 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la ”Pelkoa levyn kuuntelu ei aiheuta tänä päivänä, ja voi olla kyseenalaista, aiheuttiko se sitä 1970-luvullakaan.” K u v a: So u n d in ar k is to Rakkauden rajamailla_3_2016.indd 20 3.3.2016 10.13. Kummitus sai ensisinglelleen tuottajaksi ammattimies Pave Maijasen, mutta levy floppasi. Pelkoa levyn kuuntelu ei kuitenkaan aiheuta enää tänä päivänä, ja voi olla kyseenalaista, aiheuttiko se sitä 1970-luvullakaan. Tälläkin levyllä voi kuulla tahattoman koomisia sanoituksia, mutta se ei silti ole musiikillisesti mitenkään kehno, vaan sisältää paikoin laadukasta psykedeliavaikutteista suomirockia. Hyytävää! Singlen soittopuolesta kuulee, että bändin soittajat olivat ammattilaisia, eivätkä sävellyksetkään ole kehnoimmasta päästä. Myös rumpali Seppo Tammilehto on menestynyt Suomiiskelmän puolella ja julkaissut useita sooloalbumeita. Idea Kummituksen taustalla oli kiinnostava: porukasta suunniteltiin hysteriabändiä, joka esiintyisi rankasti maskeerattuna, käyttäisi keikoillaan savua ja värivaloja ja tarjoaisi biiseissään kauhutarinoita haamuista. Kummitusten henki löllisyydet alkoivat paljastua pian singlen julkaisun jälkeen. Bändin laulaja-basisti Olli Kivistö yritti soolouraa myöhemmin 1970-luvulla ja esiintyy edelleen oman iskelmäyhtyeensä solistina. Bändin ura Lovella jäi yhteen singleen. Kummituksen logo on kuitenkin hieno. Kauhubändin kappaleiden kuolema-aiheisia sanoituksia haukuttiin tuoreeltaan lehdistössä naii veiksi, mitä ne ehkä olivatkin: ”Sä näät liekit kuoleman tulien, repii ilmaan huudot tuskaiset, palaa sinussa jo liekit vieden siteet elämään”, kuuluu Kuoleman liekin kertosäe. Kun albumia äänitettiin Lahden Microvoxissa lokakuussa 1975, Kummitus oli kuitenkin jo hajoamassa, joten bändin tarina oli vain puolen vuoden mittainen
#southparktre southparktampere southparktre South Park tulostus.indd 21 3.3.2016 10.42. 68 southparktampere. LIPUT alk
Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> 22 SOUNDI haast_henri sorvali_d.indd 22 3.3.2016 9.49
Tämän hieman erikoiselta kuulosta van ratkaisun taustalta löytyy hyvin kin painavia syitä. Isäsi lukeutuu myös täkäläisen raskaan musiikin pioneerien joukkoon, sillä hän vastaa rumpuosuuksista Kimmo Kuusniemi Bandin Moottorilinnut-levyllä. Pelimusiikin puolella hä nen sävellyksiensä yleisö lasketaan miljoonissa. Käsittääkseni faija soitti Moottorilintujen pöntöt ihan sessio pohjalta. Jos menisin soitta maan läskibassoa kantrilevylle niin ei kai se minustakaan kantrimuusik koa tekisi. Musiikki oli monimuotoisesti läsnä faijan ja hä nen kavereidensa kautta. Suomen hurjin heavybändi”. – Upi ei silti ollut mikään hevi jätkä (naurua). Musiikki on varmasti aina ollut iso osa elämääsi. Tällä hetkellä Sorvalin päällim mäiset ajatukset ovat Moonsorrow’n järkälemäisen komeassa Jumalten aika albumissa, mutta seuraava Finn trollpitkäsoittokin on jo työn alla. Upin jutut olivat usein gos pelhenkisiä, kun taas minun töi deni ideologinen pohja löytyy siel SOUNDI 23 haast_henri sorvali_d.indd 23 3.3.2016 13.03. – Olen toisinaan miettinyt, että mitähän faija ajattelisi meikäläisen meiningeistä jos se olisi edelleen elossa. – Kieltämättä. Kiertueiden melskeissä maailman turuilla Sorvalia ei ole kuitenkaan juuri nähty esimerkiksi Finntrollin kanssa rundaamisen hän lopetti ko konaan jo kymmenisen vuotta sitten. Pelisäveltäjänä työskentelevälle Finntrollja Moonsorrow-miehelle folk-elementit ovat luonnollinen osa kulttuuriamme, eikä sitä tarvitse turhaan alleviivata. Poika onkin seurannut isänsä ja lanjälkiä monin tavoin ja hänen kiis tämätön lahjakkuutensa yhdistet tynä kovaan työhön on kantanut näyttäviä hedelmiä: muun muassa Moonsorrow’n ja Finntrollin hovi säveltäjänä tunnettu Henri Sorva li lukeutuu tämän päivän kansain välisen metallikentän oivaltavim pien tekijöiden harvalukuiseen Folk metalin tärkeimpiin säveltäjiin lukeutuva Henri Sorvali vihaa kyseistä termiä. Yksi asia onkin sataprosenttisen var maa: tämän töihinsä intohimoisesti suhtautuvan muusikon faneilla on jatkossakin syytä ilonaiheisiin. lokakuuta 1978 musikaaliseen perhee seen – olihan hänen isän sä muun muassa rumpa lina, säveltäjänä ja musiikinopetta jana tunnettu Upi Sorvali. Kaikki varhaisim mat muistotkin liittyvät musaan, vaikka vanhemmat eivät mitään si nänsä tuputtaneetkaan. Se oli aikoinaan varsin rajua materiaalia eikä mainoslauseissakaan säästelty: ”1000 megawatin heavylevy. ”Jos jämähdän paikoilleni niin minähän kuolen” joukkoon. H enri Sorvali syntyi Helsin gissä 19
– Olin ehkä kahdeksan, kun sain samalta naapurilta Iron Maidenin kokoelman ja kuuntelin sen kasetin ihan puhki. Soitin sitä parin vuoden ajan joka päivä ja haaveilin omasta bändistä, mutta mitään ei tapahtunut. Se on hämmentävä ajatus. > Soundi-haastattelu tä vastakkaiselta suunnalta. Kertoisitko lisää. – Minusta yritettiin tehdä klassista konserttipianistia, mutta heti, kun itselläni oli asiaan jotakin sanottavaa niin ilmoitin, että ei hemmetissä. Kesäleirillä vuonna 1980 otettiin vielä tuntumaa rumpuihinkin. Uusi harrastus nieli kuitenkin aikaa ja koulunumerot alkoivat tippua. Tästä huolimatta minusta tuli vuosia myöhemmin ylioppilas ja se tuntuu kummalliselta tänäkin päivänä. Aggressiivinen syöpä eteni nopeasti ja sen kuihtumisen seuraaminen ihan vierestä oli hätkähdyttävä kokemus nuorelle pojalle. Sanoit haaveilleesi pitkään omasta bändistä. – Jos joskus löysin rumpalin niin se ihmetteli ekoissa treeneissä, että pitääkö minun tosiaan vetää koko ajan täysillä. Kun isä kuoli 36-vuotiaana, olin itse vain kymmenen. Siinä vaiheessa soittokokelas lähti yleensä naureskellen menemään. – Opetin siellä pianoa ja bändisoittoa. Homma alkoi sijaisuuksina, mutta siitä tuli melkein vakituinen pesti. Lisäksi muut soittimet alkoivatkin kiinnostaa – etenkin siinä vaiheessa, kun tajusin, ettei Iron Maidenillakaan ole pianoa. – Kun olin ihan skidi, naapurissa asui vanhempi tyttö. Tässä väännetään uutta Moonsorrowalbumia Sonic Pump -studiolla loppuvuodesta 2015. Nyt olen 37 eli vanhempi kuin faija oli koskaan. – Kivuliaasti! Sain kitaran, Ibanezin heviskeban, keväällä 1991. – Tosiaan, en löytänyt oikeita soittokavereita vuosikausiin. Musa kiinnosti, ei oikeastaan mikään muu. Millaisia muistikuvia sinulla on isäsi poismenosta. Miten ensimmäiset bänditouhusi käynnistyivät. Loppuun oli äänitetty myös Metallican Fight Fire With Fire, mutta se kuulosti silloin liian rankalta – puistelin päätäni, ettei tämä ole mitään musaa. Olin nimittäin Ogelin kesäleirillä ja pistimme siellä pystyyn 24 SOUNDI ”Jos joskus löysin rumpalin, niin se ihmetteli ekoissa treeneissä, että pitääkö minun tosiaan vetää koko ajan täysillä.” Keikoilla ei Henri Sorvalia enää paljon näy, mutta studiosta hänet löytää sitäkin varmemmin. Ysiluokalle tultaessa en enää le maksettiin liksaa musahommista. Teit kuitenkin myöhemmin paluun samaan opinahjoon, siis Helsingin Sibelius-lukioon, sillä työskentelit siellä opettajana. Menin ensimmäiselle soittotunnille kolme päivää ennen 4-vuotissynttäreitäni – siis reilusti yli 30 vuotta sitten. Ei saatana! Minä halusin soittaa kitaraa! Se tuntui melkein kiroukselta, ja koko yläaste hupeni siihen, kun yritin saada kasaan omaa yhtyettä. Mieletön soitto, hyvät soundit, kovat biisit, mahtava paahto – levyn äärellä meinasi lähteä järki. Nappasinkin siltä läjän Kissin maskittomia julisteita ja vuorasin niillä oman huoneen seinät. Sain sitten eräänä päivänä kokeilla isäpuoleni kitaraa ja se fiilis oli aivan käsittämätön. Esimerkiksi Moonsorrow ei ole mikään tyylipuhdas black metal -bändi, mutta yhtyeen tausta nojaa silti antikristillisiin teemoihin. Minä siihen, että totta kai, blastbeat on homman ydin. Mitä muistat ensimmäisestä esiintymisestäsi yleisön edessä. – Muistan faijan viimeiset ajat vähän liiankin hyvin. – Hevin porttiteoria toimii hyvin, enkä minä tehnyt poikkeusta. oli kova, mutta Kiss taas aivan paska. Miten innostuit Iron Maidenista ja muusta raskaammasta musiikista. Pianistin ura jatkui pitkään, mutta vaihtelevalla menestyksellä (naurua). Sitten opettaminen kuitenkin jäi, kun elämään tuli kaikkea muuta. Rumpali-isän esimerkistä huolimatta Henri Sorvalin pääinstrumentit ovat kitara ja koskettimet. Sen mielestä W.A.S.P. – Olisikohan se ollut jopa Pori Jazzeilla. Metallican diggailu jäikin sitten myöhemmälle iälle. Menin Oulunkylään, siis Ogeliin, musaluokalle ja minua pyydettiin bändeihin – kosketinsoittajaksi. Kun löysin yläasteen alkupuolella Sepulturan Beneath The Remainsin, niin se oli totaalista menoa. Olihan se jonkin aikaa ihan mahtavaa, kun persaukiselle jätkälK u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: H en ri So rv al i K u v a: H en ri So rv al i haast_henri sorvali_d.indd 24 3.3.2016 9.49. Käsittääkseni piano oli ensimmäinen instrumenttisi. – Tarina kertoo, että yritin soittaa pianoa ennen kuin edes ylsin koskettimille ja vanhemmat tuumivatkin, että laitetaan poika opinahjoon. kuunnellut oikeastaan mitään muuta kuin deathja black metalia. Ukin sylissä vuonna 1979. Mutsi oli kauhuissaan. Lukio meni nimittäin niin, että istuin päivät Spinefarmilla kuuntelemassa levyjä. Sellainen ”tämä pitää soittaa tasan tarkkaan näin” -kurinalaisuus alkoi ärsyttää. Pianoa nuori muusikonalku kokeili jo ennen kuin omat sormet ylsivät koskettimillekaan. Seuraavaksi opettelin jo sointuja ja tapailin Smoke On The Wateria
Nyt Sorvali kuvailee yhtyeen musiikkia muun muassa termeillä sirkusmetalli ja erikoisjazz. Lisäksi sinulla oli projektiluontoisia töitä muun muassa Ensiferumin ja Barathrumin kanssa. Vuonna 2001 bändiltä ilmestyi kolme levyä. Moonsorrow teki mitä teki, samoin Finntroll – ja sävelsit kummallekin yhtyeelle. Meillä ei ollut mitään järkeviä biisejä, joten päädyimme soittamaan jotakin huumorihenkistä öhöhö-Deicideä. Niin muuten alkoi! Kaksi ensimmäistä Moonsorrrow-albumia, Suden uni sekä Voimasta ja kunniasta, ilmestyivät vuonna 2001 – ja kummatkin julkaisut olivat todella kovatasoisia. Olin neljätoista, kun me innostuimme graffitihommista ihan helvetisti. Kaiken huipuksi kärsit ajoittain myös varsin vakavasta masennuksesta. herrojen viritys tykitti helvetinmoista Napalm Death -kamaa. Kiertelimme Kulosaaressa lehtiöt käsissä ja väänsimme muistiinpanoja graffitien värimaailmoista. Tämän jälkeen ilmoitin Villelle, että nyt muuten alkaa tapahtua. Toki teit pitkäkestoisia seikkailuja myös Baldur’s Gaten ja Warcraftin kaltaisten pelien maailmoihin. – Sitten graffitivillitys väistyi bändihommien tieltä. Yhtäkkiä on päivätyöt ja jälkikasvua. Jos minulla on perhe niin en voi jatkuvasti tehdä kahta duunipäivää vuorokaudessa – siis mennä aamulla ”oikeisiin töihin” ja jatkaa työskentelyä oman musan parissa kotiin tultuani – vaan välillä aikaa on annettava muillekin. Mennäänpä kohti vuotta 1995, jolloin sai alkunsa Moonsorrow. Perustit yhtyeen puolitoista vuotta nuoremman serkkusi ja Soundiinkin kirjoittavan Ville Sorvalin kanssa. Sen jälkeen pää oli niin turvoksissa ideoista, että nuppi meinasi räjähtää... Samaan aikaan olin aloittamassa lukion äidinkielen päättötyötä ja kaiken maailman best of wittgensteinien seasta löytyi myös Edda. Ville soitti auttavasti rumpuja ja minä piiskasin kitaraa, mutta tästäkään kuviosta ei aluksi tullut mitään. No, onpahan tullut julkaistua kolme pitkäsoittoa yhden kalenterivuoden aikana. ”Kaiken maailman ö-luokan hevibändit laittavat biiseihinsä pillin tai pari, ja sitten ollaan niin folkia, niin folkia. Ideat eivät tietenkään katoa mihinkään, mutta kyllähän elämä muuttuu radikaalisti, kun ei ollakaan enää parikymppisiä jätkiä omassa yk siössä, ilman mitään vastuuta tai velvollisuuksia. – Aika monilla muusikoilla luovin aikakausi tuntuu hiipuvan 25 ikävuoden korvilla, viimeistään kolmekymppisenä. Uransa alussa Moonsorrow’n tahti oli kova. Ei me silti mitään varsinaisia pahiksia oltu ja paikat jäivät meiltä pääosin sotkematta. – Aloin hengailla Villen kanssa enemmän vasta teini-ikäisenä. Ei se ole mitään folkia, se on paskaa.” K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Tu o m as Ta h v an ai n en K u v a: Ja rm o K at il a haast_henri sorvali_d.indd 25 3.3.2016 9.49. Kyllähän se oma ideapankkikin tuntui täysin ehtymättömältä joskus vuosina 1999–2005. Sittemmin julkaisusykli on tasaantunut. Demon upgreidaus ja cd-julkaisu olivat helvetin tyhmiä vetoja, mutta SOUNDI 25 tehty mikä tehty. – Toisaalta se eka esiintyminen saattoi tosin tapahtua myös Ogelin joulujuhlissa... Lavameininki oli niin ankaraa, että lamput ja skittakamat kaatuivat suunnilleen saman tien. Miten ja miksi tilanne muuttui asteen tai pari vakavammaksi. No, se on ainakin varmaa, että seiskaluokan joulujuhlista jäi kovat muistot: Ville Valolla ja Mikko ”Linde” Lindströmillä oli nimittäin bändi nimeltään Terapia ja he sitten esiintyivät. – Eikä unohdeta sitäkään, että vuonna 2001 ilmestyi myös kolme vuotta aikaisemmin tehty Tämä ikuinen talvi -demo, mutta uusiksi laulettuna. Kaikki muut pumput vetivät jotakin taiderokkia, mutta ko. Työskentelytahtisi oli tuolloin melkoisen hurja. Seuraavat viikot kuuntelin Enslavedia ja luin Eddaa. Katsoin toimitusta suu auki, että nyt on muuten kova. jonkun apukoulutason huumoribändin. Finntroll on edennyt pitkälle alkuaikojen black metal -rynkytyksestä. Leiri huipentui keikkaan Pori Jazzeilla ja vedimme siellä ainakin Kikan Apinamiehen (naurua). – Enslavedin Eld ilmestyi keväällä 1997 ja sehän kolisi ihan törkeästi
”Heti, kun joku keksii teleportin, niin meitsi soittaa joka helvetin keikalla.” haast_henri sorvali_d.indd 26 3.3.2016 9.49. Pomo voi tulla sano maan, että Angry Birdsin, siis Änk käreiden, brasilialainen versio tarvit see sikäläisiä musiikillisia teemoja. Ehdotin muutamia juttuja, mutta ehkä 80 prosenttia kosketin osuuksista oli jo muutenkin valmii na. Sessiot tapahtuivat Savonlinnan Sundi Coop studiolla ja minulta hu peni nauhoituksiin puolitoista päi vää – siis paljon pidempään kuin Finn trollin Jaktens Tid pitkäsoiton (2001) kemuissa. – Totta. Kerrot blogissa, että tutut kuviot pitävät sinut kasassa. Eikä se ole yhtään hauskaa, sillä siinä vai heessa kykenen lähinnä mumise maan, että jättäkää minut rauhaan, minä haluan kotiin. Onneksi meksikolai nen Mortus, brittiläinen Eternal Dusk, saksalainen Grey ja ruotsalai nen Blast pääsivätkin mesoamaan paikan päälle (naurua). Mutta se sii tä: tämä tempaus oli ja meni, eikä siitä sen enempää. Kirjoitan tästä aiheesta var sin seikkaperäisesti viime elokuussa julkaistussa blogitekstissä (yersinia festis.blogspot.fi). Eikun säveltämään! 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Tällaisella laitteella (Yamaha QY10) hoitui Henriltä demojen tekeminen 90-luvulla. Pää ei va litettavasti toimi aina niin kuin ha luaisin sen toimivan, mutta tämän tosiseikan kanssa on vain elettävä. Niin, olen sa nonut ja sanon taas: heti, kun joku keksii teleportin, niin meitsi soittaa joka helvetin keikalla. – Tällä tiedolla ei ole sinänsä mer kitystä, sillä en ikinä ajattele ensi sijaisesti kuulijakuntaa, sävellänpä mitä tahansa. Esimerkiksi näistä asioista se nega tiivinen kierre syntyy. Se ei tosin ole Rasmuk sen syy. Keikka oli osa tempausta, jossa Strong Scene Productions -kollektiivi kritisoi H&M-vaateketjun valikoimiinsa ottamaa heviliiviä. – Masennus on varsin monitahoi nen juttu ja minä koen sen olevan eräs luonteenpiirteistäni. Ja onneksi Barathru milta löytyy ihan tarpeeksi myös viiltävän kovia leikkauksia. Tässä ensimmäisen promosession satoa. Tykkään päivätyöstäni kovasti, sillä pelimusan tekeminen on mielettömän haastavaa ja myös palkitsevaa. Soitin biisei hin hyvin pitkälle sen, mitä tilat tiinkin. Arvaamaton kiertue-elämä taas on kaukana turvallisista rutiineista, vaikka toki tietyt lainalaisuudet toistuvat tien päälläkin. Millaista oli työskennellä Barathrumin Okkult-levyn (2000) ja Ensiferumin debyytin (2001) parissa. – Niin, kuka kumma on tuo Mar dukpaitainen synkkä hahmo tuolla lavan takaosassa (naurua). Harkintaaikaa oli kahden oluttuopin verran. Olin parikymppinen, ahdistunut, rahaton ja seinät tun tuivat muutenkin kaatuvan päälle... – Olen rakastanut pelimusaa pie nestä pitäen ja tällä hetkellä kotiko neelta taitaa löytyä parinsadan pelin soundtrack. Eipä kuitenkaan mennä liikaa asioiden edelle. En silti epäröinyt het keäkään, kun tämä soittomahdol lisuus aukesi. Mutta taas kerran: tehty mi tä tehty. – Arvaa vain, miten paljon minua on joskus harmittanut, kun en pys ty lähtemään kiertueelle! Kun saat kunnian soittaa omaa musiikkia rai voisasti diggaavan yleisön edessä, niin onhan se yksinkertaisesti älyt tömän hienoa. Huomautin Jannelle (laulaja Demonos So va) monta kertaa, että oletko nyt varma näistä syntikoista. Joo joo, soita sinne jotakin! Vuosia myöhemmin Janne tuumi, että olit oikeassa, ne koskettimet eivät ehkä ole ihan kovinta. Olin tu tustunut joihinkin Rasmuksen jät kiin Sibeliuslukiossa, mutta toisia en ollut tavannut aikaisemmin kuin ohimennen. Viime vuosina olet työskennellyt muun muassa maailman myydyimmän mobiilipelin Angry Birdsin musiikin parissa ja sehän tarkoittaa sitä, että sävellyksesi ovat tavoittaneet miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä. Miten suhtaudut levy-yhtiöiden ja bändikavereiden suunnilta tulevaan paineeseen. Ilman sinua ei kuitenkaan ilmesty uusia albumeja. Eihän kukaan estä esimer kiksi sitä, että Finntrollin muut her rat löisivät pöytään läjän kovia biise jä. – Olen ilmoittanut kaikille, että jos minä vastaan biiseistä, niin sitten aikataulutkin tehdään minun eh doillani. Pelipuolelta taas löytyy edelleenkin kaikenlaista mah tavaa sikailua. Finntrolliin Henri Sorvali liittyi vuonna 1999. – Barathrumin henkilökunnas ta liikkuu monia hurjia tarinoita, mutta minulla ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa. Digital Chololate -yhtiö palkkasi sinut tekemään pelimusiikkia syksyllä 2004, kunnes siirryit Rovio Entertainmentille keväällä 2013. Rasmuksen keikoilla tunsin itseni enemmän tai vähemmän ulkopuoli seksi, mutta enpähän joutunut läh temään aamuisin johonkin paska duuniin. Tämän pestin jälkeen et ole estradeilla liiemmin viihtynytkään – tai ainakaan pitkillä kiertueilla. Mutta eihän undergroundia saa kohdella näin ikävästi, joten jul kaisimme näiden ”keksittyjen yhty eiden” musiikkia ja kiittelimme Hen nes & Mauritzia heidän antamastaan huomiosta... Mutta samalla tiesin, ettei tämä kestä kauan, eikä se sitten kes tänytkään. – Tuska otti hommasta hienon ko pin ja kiinnitti ohjelmistoonsa nämä H&Myhtyeet. Ja siinä vaiheessa hom ma sitten lähtikin ihan totaalisesti käsistä: yhtäkkiä Billboardin kaltai set kansainväliset jättimediat halusi vat haastatella. Päinvastoin, sehän olisi mahta vaa. Kesällä 2015 kuitenkin nousit Tuska-festivaalin lavalle. Olet nimittäin myös kolossaalisen harras pelimusiikin ystävä. – H&M:n katalogiin siis ilmes tyi yllättäen liivi, jossa oli joiden kin keksittyjen undergroundmetal libändien logoja – tai niin he ainakin luulivat. Silloin lensin aa mulla Savonlinnaan ja palasin ilta koneella Helsinkiin, yhtä levytysko kemusta rikkaampana. Pysytään edelleen vahvasti musiikin maailmassa, mutta mennään hieman eri suunnalle. Tällä hetkellä tilanne on kuiten kin se, että valtaosa materiaalista tu lee minulta ja silloin muiden täytyy sopeutua tilanteeseen. – Liian vähän unta, liian paljon alkoholia, liikaa outoja ihmisiä... – Ensiferum taas... Uskoisin ky keneväni rundaamaan nykyisin jon kin aikaa, ehkä viikon, mutta sitä ahdistunutta syntax error oloa ei pääse kokonaan pakoon – se tulee ennemmin tai myöhemmin. Diggasin aikoinaan älyt tömästi myös elokuvamusasta, mut ta jossakin vaiheessa leffasound trackit alkoivat tuntua liian varman päälle tehdyiltä. Vielä näistä ruuhkavuosista: ehkä kaikista hämmentävintä oli törmätä sinuun Rasmuksen livekosketinsoittajana viime vuosituhannen lopulla
Pure Perfection. Pure Resonance. I N T R O D U C I N G Pure Tone. Tuoteinfo ja markkinointi: SMI Scandinavian Musical Instruments Oy / Puh. (09) 5870456 e-mail: smi@smi-music.com / www.smi-music.com / Facebookissa: Pearl Finland smi_inf_2011_4.indd 1 3.3.2016 13.38 SMI tulostus.indd 27 3.3.2016 13.48
Finntrollin kissoja on alettu nostaa pöydälle ja riffejä on jo katseltu. – Myös yhtyeen musiikillinen matka on ollut mielenkiintoinen, sillä Finntroll on vuosien aikana lipsunut blackmetal-pohjaisesta rynkytyksestä kohti jonkinlaista sirkusmetallin ja erikoisjazzin hybridiä. Kova stressi vei paikoin yöunet. 28 SOUNDI Saatko pelimusiikin säveltämisestä ideoita bändeille ja/tai päinvastoin. Mutta kyllähän vaikkapa Moonsorrow vaatii ihan oman paikan, rauhan ja fiiliksen, ja sen vuoksi sitä materiaalia syntyykin niin hitaasti. Siitä puheen ollen: huhti kuun ensimmäisenä ilmestyvä Moonsorrow’n seitsemäs albumijärkäle Jumalten aika oli pitkään työpöydällä ja matkan varrella päädyit heittämään ison osan aihioista roskakoriin. Nyt Jumalten aika on kuitenkin valmis. ”Tavallaan kaikki tekemiseni ovat sooloja, joten en näe tarvetta millekään Henri Sorvali Plays Henri Sorvali -albumille.” Päivätyökseen Sorvali säveltää pelisoundtrackeja ja hän on tehnyt myös Angry Birds -peliin musiikkia. Lähdimme Helsingistä autolla ja reissu kesti kymmenen päivää. Kuten aikaisemmin sanoin, uppoudun aina tekemisiini täysillä, joskus liiankin täysillä, ja se tuntuu sekä kiroukselta että siunaukselta. – En silti tee pelija bändimusiikkia samalla mindsetillä. – Oletko kuullut Finntrollia. Moonsorrow ja Finntroll niputetaan usein folk metal -nimikkeen alle. Kansanperinne, folklore, on ollut erottamaton osa Pohjoismaiden metalliskeneä, eikä mitään folk-termiä ole edes tarvinnut alleviivata. – Jumalten ajan kanssa painiminen oli helvetin raskasta. – No, minähän voin tehdä jo Moonsorrow’n ja Finntrollin puitteissa ihan mitä haluan – varsinkin Finntrollin. Sitten ne ottivat kottikärryllisen kuulasta kuutamoa, synkkää talvimetsää, Thorin vasaraa, Odinin keihästä ja vähän vanhaa vihtahousua, ja väänsivät niistä biisejä. Entä oletko kuullut tiettyjä Änkkäri-teemoja. Olen joskus yrittänyt pitää tietoisesti taukoa, mutta ennen pitkää olen huomannut työstäväni taas uutta levyä. – Tämän kaiken jälkeen en halua – tai uskalla – tehdä kovin isoja suunnitelmia. Siinä missä Moonsorrow edustaa vakavampaa ja totisempaa puoltani, Finntroll on kaikessa herrahydemäisyydessään täysin kontrolloimaton mörkö, jonka kautta pystyn manaamaan esiin jopa humoristisen groteskeja puolia. Elimme sen ajan pelkällä oluella. Töissä voi tiettyyn rajaan asti vetää pro-moden päälle eikä se silti tarkoita, ettenkö säveltäisi sataprosenttisella innolla. – Olen tehnyt nonstopina levyjä vuodesta 1998 eli kohta parinkymmenen vuoden ajan. Kun nimittäin innostun jostakin hommasta, niin teen sitä aina sydänverellä. – Näinhän se menee. Minulla on valmistuvasta levystä aina tietynlainen visio ja ainakin niiden pääelementtien täytyy osua prikulleen kohdalleen. 12. Pelipuolesta puhumattakaan: siellä voi usein toimia niin pähkähullusti kuin vain haluaa. Tämä on ollut samaan aikaan kamalaa ja mahtavaa. Moonsorrow edustaa metallin saralla juuri näitä arvoja – ainakin minun mielestäni. Ja jos soppaan päätyi perinnesoittimia, niin ne tulivat mukaan täysin luonnollisesti, ilman ankeaa päälle liimaamista. – Asioita ei pitäisi irrottaa juuristaan ihan kokonaan. Miltä tulevaisuus näyttää. Se mahdollistaa sen, että kaiken maailman ö-luokan hevibändit laittavat biiseihinsä pillin tai pari, ja sitten ollaan niin folkia, niin folkia. helmikuuta 2016 Henri Sorvalin työhuone, Vantaa Soundi-haastattelu > Moonsorrow’ssa Henri Sorvalin lähipiiriä edustaa serkkupoikansa Ville, jonka vastuulla bändissä on vokalistin ja basistin tontit. Ei se ole mitään folkia, se on paskaa. – Liityin orkesterin jäseneksi vuonna 1999 kahden oluttuopin mittaisen harkinta-ajan jälkeen ja näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä. Sen toki tiedän, etten tule koskaan jämähtämään paikoilleni – jos jämähdän niin minähän varmaan kuolen. Minusta tuntuu muutenkin siltä, että ajaudun kiinnostavien juttujen pariin, suunnittelen sitä tai en. – Millaista on pohjoismainen sisustus. Niinpä niin: ihan samalla musiikillisella reviirillähän siellä toisinaan hullutellaan (naurua). Tavallaan kaikki tekemiseni ovat sooloja, joten en näe tarvetta millekään Henri Sorvali Plays Henri Sorvali -albumille. Ja vaikka sävellänkin leijonanosan materiaalista ja olen tuottanut Finntroll-albumit Jaktens Tidin jälkeen, niin lopputulos on silti aina koko bändin luovan hulluuden tulos. Kun vaikka norjalaisia black metal -yhtyeitä alkoi aikoinaan syntyä, niin ne 17-vuotiaat jätkät miettivät, että mitkä on meille ominaisia siistejä juttuja. K u v a: H en ri So rv al i haast_henri sorvali_d.indd 28 3.3.2016 10.43. Millainen seikkailu Finntroll on sinulle ollut. – Folk metal -termi on ihan perseestä. Ei se ole hauskaa, kun ei pysty nukkumaan biisien rakenteiden tai vaikka sovitusratkaisujen pyöriessä päässä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mutta katsopa jonnekin Keski-Eurooppaan: bändit änkeävät biiseihin kaikenlaista mahdollisimman paljon, kun niillä ei ole mitään omaa juttua. Uskoisin levyn ilmestyvän ensi vuoden aikana. Toisin sanoen: halusitpa sitä tai et, mutta olet tämän maailmalla suureksi kasvaneen genren eräs tärkeimmistä suunnannäyttäjistä – ellet jopa se tärkein. Aika hillittyä, paikoin ihan tyylitajuistakin. Onko seuraavaksi Finntrollin seitsemännen studioalbumin vuoro. Oletko muuten koskaan miettinyt soololevyn tekemistä. Katsopa vaikka yhtyeen promokuvia: visuaalinen ulkoasu on kääntynyt päälaelleen lähes jokaisella levyllä! Mieleen nousee myös ensimmäinen ulkomaankeikkamme Saksassa vuonna 2000. – Tajusin jossakin vaiheessa, ettei materiaali yksinkertaisesti vastaa Moonsorrow’n standardeja
TAVOITA FESTAREISTA JA MUISTA TAPAHTUMISTA KIINNOSTUNEET KULUTTAJAT HELPOSTI JA TEHOKKAASTI PRINTISSÄ + + VERKOSSA MOBIILISSA OLE YHTEYDESSÄ: ilmoitusmyynti@popmedia.fi POP MEDIAN kohderyhmä paketeista löytyy ratkaisu jokaisen tapahtuman budjettiin. Festarit tulostus.indd 29 4.3.2016 9.41. Kysy lisää kuinka tavoittaa 500 000 aktiivista tapahtumakävijää
Jukka Orman uraa ei voi kattavasti pistää nippuun muutamalla lauseella. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Teksti: Antti Luukkanen Häpeilemättömästi muutoksen tilassa ”Mä päätin pelastaa tangon – mä olin aika suuruudenhullu silloin.” E pävirallisista arvonimistään eniten Valtakunnan virallista toisinsoittajaa arvostava kitaristi tunnetaan varmasti yhä parhaiten Sielun Veljistä, mutta hänen mittava uransa tuottajana, muusikkona ja artistina viiden viimeisen vuosikymmenen aikana hakee vertaistaan. Mutta eeppisiin mittoihin kasvava Orman oppivuosien tarina on sekin totisesti kertomisen arvoinen. K u v a: M ar k u s P aa ja la jukka orma-taitto_b.indd 30 3.3.2016 12.53. Se on kuin miehen ura: räiskyvä, polveileva ja sisältää odottamattomia käänteitä. Huhtikuussa ilmestyvä Orman oppivuodet on musiikillisesti omaperäinen ja värikäs sukellus erilaisten tyylien ja tunnelmien syvyyksiin. Vaikka tässä haastattelussa keskitytään tuoreeseen sooloalbumiin, jutusteltavaa olisi riittänyt vaikka hänen genreja valtionrajat ylittävistä musiikillisista yhteistyöhankkeista, opetustöistä, huumekuntoutujien ohjauksesta, luentotöistä, maalausharrastuksesta, soitinrakennuksesta, radio-ohjelmista ja paljon muusta. Brutaalista tangosta voidaan luontevasti siirtyä rockimpaan ilmaisuun tai vaikka rytmikkääseen ihmisoikeuksien puolustamiseen. Ihan tavallinen ei ole levyn synty tarinakaan. Se on ollut säveltäjällään työn alla 24 vuotta minkä aikana häneltä on ehtinyt ilmestyä jo pari muutakin soolotyötä. Paljon hänen skaalastaan kertoo, että edes vihdoin valmistuneen kolmannen sooloalbumin Orman oppivuodet tiivistäminen lyhyesti on hankalaa
Äärimmäisen taitava basisti, mutta ymmärtää, että musassa jota nyt tehdään basso ei ole soolosoitin. Siitä mulla oli konkreettinen hetki joskus kolme vuotta sitten. Jos Jukka Orma olisi biisintekijä, niin mä olisin kuullut kyllä siitä.” Sehän on mun arka paikka, että aiemmin mun keikoilla kukaan ei ole tiennyt mitä mä teen. Kertoja on elänyt jossain Roinan valtakunnassa. Siihen mennessä olin ollut tekemisissä flamencon kanssa aika rajusti viisi–kuusi vuotta. Monesti ajatellaan, että sellaisessa maailmassa ei voi olla ylpeyttä. Sielun Veljet oli loppunut, yksityiselämässä tapahtui muutoksia. Siitä kun parin kuukauden kuluttua tokenin, niin otin onkeeni Ruuskan ja Riku Mattilan sanomisista, joka on myös puskenut ja auttanut mua, ja rupesin jälleen takomaan teemoja, tekemään ihan raakaa duunia. Olen ollut helvetin hyvä tuki monelle solistille, hyvä yhteistyökumppani monille biisintekijöille, mutta ei mulla ole mitään yhtenäistä linjaa biisinteolle tai laulami selle. Orma kuitenkin kiistää, että vihdoin ulos puristettu sooloeepos olisi hänen siirtymänsä soittajasta biisintekijäksi. Ei kannata pitää turhan kovaa kiinni mistään. Kaikkien tekstien pohjissa on mun mielestä vallattoman hyvin ne tunnelmat, joista sellainen ihminen voi maailmaa katsella. Kappaleita on sahattu erilaisten Voodoo Tango -porukoiden kanssa, mutta myös Black Motorin ja Staalon Kaadon kanssa soittaessa. En löytänyt sellaista tunnelmaa, mitä niissä biiseissä olisi pitänyt olla. Siinä ei ole luopumista, periksiantamista eikä hälläväliä-mentaliteettia ja mikä parasta, siinä ei ole itsesääliä. Ainoa minkä pitää olla pysyvää on muutos. Sellaista taivaallista kaiken yhdistävää tangoa, joka pelastaa maailman. Niitä biisejä tuli läjäpäin. Aloin tehdä biisejä ja kirjoitin tekstejä. Ensimmäiset viisitoista vuotta näitä kappaleita pyöriteltiin vaihtelevan miehityksen kanssa Voodoo Tango -nimen alla, kunnes kitaristi kyllästyi koko konseptiin. Sen jälkeen kaikki oli sen suhteen ihan helppoa. En ollut työstänyt niitä loppuun. Ihmisenä muutos on ollut mulle ainakin toivottavaa. – Se on yhteiskunnan ulkopuolella olevien ihmisten näkökulma, syrjäytyneen paluumuuttajan tarina. – Ehkä mä ajattelin ihan niinkin sukupuolettuneesti, että halusin siihen naisbasistin. – Koko ajan, ilman muuta. Laulaminen sen sijaan on ollut mulle vaikeaa. Koetko että olet muuttunut ihmisenä tämän levyn teon aikana. Ormaa on inspiroinut näkökulman asetta minen sinne, mistä käsin todellisuutta harvemmin laulunteksteissä tutkaillaan. Ekaa kertaa kun kuuntelin, mitä Eeva soitti, olin ihan taivaassa! Orma painottaa, että monien levyn teossa auttaneiden ihmisten joukossa yksi on ylitse muiden. 2016 SOUNDI-P ALKINTO jukka orma-taitto_b.indd 31 3.3.2016 12.53. Siinä on joku sellainen outo ylpeys. – Näin jälkeenpäin ajatellen pää asiallinen syy, miksei ne biisit aiemmin toimineet on minussa. Ennen tätä monet ihmiset, joilta kysyin neuvoa kehottivat ottamaan jonkun toisen laulusolistin. Kirjailija auttoi miestään löytämään uudestaan työntekoon tarvittavan intohimon sekä välttämättömän pitkäjänteisyyden. Löysin sellaisen tavan laulaa, joka mulle on luontevinta. Rumpuihin löytyi aina yhtä joviaalisti uusiin projekteihin suostuva Anssi Nykä nen ja bassoon Eeva Koivusalo. Anja katsoi elämää aivan toisella tavalla kuin kukaan Orman aiemmin tuntemista ihmisistä. Välillä koko projekti ehti unohtuakin. Bassolla on oma roolinsa ja pitää toimia sen roolin puitteissa. – Mä päätin pelastaa tangon – mä olin aika suuruudenhullu silloin. ”Ai että onko nää sun biisejäsi. Sanoitusten värikkäät kielikuvat ja absurdit tapahtumat kiinnittävät nekin huomion. Mutta sitä maailmaa en kuitenkaan voinut tuoda tähän. Mun käytös joskus pahimpina aikoina oli sellaista, että en itsekään sitä enää kestäisi. Orma valitsee tarkoin sanojaan kertoessaan, miksi haluta pestata juuri pitkän ja kunniakkaan uran basson varressa tehneen Koivusalon ryhmäänsä. Mun elämässä on kaksi miesbasistia, jotka on ylitse muiden: toinen on Hohkon Jouko ja toinen on Krokforsin Uffe. – Pekka Ruuska piti mulle sellaisen tunnin kestävän saarnan niistä biiseistä. – Ruuskan perusajatus oli, että a) tää on tylsää b) tää ei kiinnosta ketään c) nää hommat ei oo tehty valmiiksi d) sä et oo tehnyt duunia. 30 SOUNDI SOUNDI 31 – Levyn konkreettinen alkupiste on jossain 90-luvun alkupuolella, kun muutin Kumpulaan. Liki neljännesvuosisata on pitkä aika kenen tahansa ihmisen elämässä. On jopa hieman hämmentävää kuulla, kuinka rakastavasti ja ylpeästi tämän Rockmusiikin hullu professori Anjastaan puhuu. Hänessä on samaa kuin Carol Kayessa. Kun uusia biisejä on kokeiltu, Orma on tarjonnut tuolloin valmistumattoman soololevynsä materiaalia. Jos Orman oppivuodet on kiehtova matka erilaisten rytmien ja tunnelmien maailmaan, niin ihan perusasetuksilla ei ole tekstejäkään kirjoitettu. Se haukkui ne niin lyttyyn, ettei kukaan sitä ennen eikä sen jälkeen ole niin totaalisesti dumannut mua. Lopulta levy valmistui Orman pitkäaikaisen yhteistyökumppani Roni Martinin kanssa. Jukka Orman pian ilmestyvä sooloalbumi on neljännesvuosisadan kypsyttelyn tulos. Orman oppivuosien pitkä hiomisaika on johtunut nimenomaan niiden työstöstä. – Oli tarkoitus, että Kultahiekkaa-levyllä (2003) olisi ollut näitä tangobiisejä, mutta en saanut niitä toimimaan. – Ainahan mä olen tehnyt biisejä, mutta Ruuska pakotti mut tekemään kerrankin hommat yksin loppuun asti. – Eeva ymmärtää, mitä bändisoitossa on biisien soittaminen. Alustavasti Leinosen Marjon kanssa jo puhuinkin. Muutoksen tila on ainoa merkittävä asia, mikä elämässä pitäisi säilyttää. Kyseessä on hänen vaimonsa Anja Snellman, jonka tapaaminen vuonna 2004 mullisti miehen elämän totaalisesti. Sen jälkeen mä lipsahdin tangoon. Tällä levyllä löysin sen laulamisen stailin, jota pystyn täysin häpeilemättömästi kuuntelemaan itsekin. Mulla oli studio-olosuhteissa hyvien soittajien kanssa tehdyt demot ja mä jaoin niitä sinne tänne
MARILYN MANSON ALICE COOPER SCREAMIN’ JAY HAWKINS 32 SOUNDI shock rock -taitto_e.indd 32 3.3.2016 13.16. Ensin shokkiin riitti aavemaisesti mylvitty rakkauslaulu, sitten tarvittiinkin jo verta, ulosteita ja Saatana. Teksti: Tuomo Yrttiaho Matka shock rockin mieliä järkyttävään maailmaan Rockmusiikki on järkyttänyt ihmisiä eri tavoin koko olemassaolonsa ajan
Itse kappaletta suurempi vaikutus oli kuitenkin Hawkinsin tavassa esiintyä. Toisaalta, juuri samalla vuosikymmenellä ja samoilla seuduilla rock’n’roll herätti vastakaikua musiikkia kuuntelevassa yleisössä. Kauhuteemat ulottuivat lavashow’n lisäksi myös kappaleisiin: tunnetuimman levytyksensä Jack The Ripperin lisäksi Sutchin ohjelmistoon kuului sellaisia tunnelmapaloja kuin Murder In The Graveyard ja I’m In Love With Dracula’s Daughter. Se ilmestyi mustan miehen ruumiissa – ja se karjui! Jalacy J. Mukaan otettiin kauhuelokuvien estetiikkaa, mustaa magiaa ja villimiestä. Musiikin lisäksi Sutch pyöritti merirosvoradiota ja otti osaa politiikkaan vuosikymmenien Varmaa on ainakin se, että 1950-luvun alussa uraansa jazzja bluespianistina aloitellut muusikko osui vuonna 1955 johonkin merkittävään – ja tarinan mukaan umpitunnelissa. Rock’n’rollin isähahmoksi tituleeratun radiotiskijukka Alan Freedin ehdotuksesta Hawkins muokkasi lavapresenssiään lähemmäs aavemaisen kappaleensa tunnelmaa. Itse asiassa se on läheistä sukua 1800-luvun lopulla kaupungistumisen myötä kehittyneelle varieteeja vaudeville-kulttuurille, jossa musiikki ja teatteri kohtasivat tasavertaisina. ja -hämähäkkejä, luita, savua ja paukkupommeja – sekä tietysti sätkää poltteleva pääkallosauva Henry. Musiikissaan, joka oli lähempänä garage rockia ja protopunkia kuin bluesia, Screaming Lord Sutch käytti shokeeraavuutta huomattavasti esikuvaansa suoremmin. Vuonna 1955 New Yorkissa Screamin’ Jay ja kumppanit naukkailivat studiosessiossa väkeviä, kunnes olivat kunnon mäkkyrissä. Rock sai parikseen shokin. Varsinaisen shock rockin ensiaskeleet ovat kuitenkin jäljitettävissä 1950-luvun Yhdysvaltoihin, toisin sanoen aikaan ja paikkaan, jota ei välttämättä voi pitää avarakatseisena ja erikoisuuden tavoitteluun kannustavana ympäristönä. Viimeistään muiden yhtyeidensä (Murderdolls, Stone Sour) myötä jäsenten kasvotkin ovat tulleet yleiseen tietoon. Yleisö oli siis valmiina, kun shock rock ilmestyi estradeille. Hän olikin lopulta enemmän 60-luvun herätyksensä saanut kulttuurihörhö ja eksentrikko kuin pelkkä rockmuusikko. Myös esiintymisissään Sutch hyödynsi Screamin’ Jayn oppeja ruumisarkuista erilaisiin rooliasuihin, kuten Viiltäjä-Jackin tamineisiin. 1960-luvun alussa Briteissä David Sutch -niminen nuori rockmuusikko meni jopa niin pitkälle, että otti itselleen Hawkins-vaikutteisen taiteilijanimen, joka kuului kaikessa komeudessaan Screaming Lord Sutch, 3rd Earl Of Harrow. Seuraa vana vuonna Screamin’ Jay äänitti kappaleesta hieman siistitymmän version, ja siitä tuli esittäjänsä suurin hitti. Hawkinsin rekvisiitta-arsenaaliin kuului muun muassa ruumisarkku, kumikäärmeitä SOUNDI 33 Alussa Slipknotin jäsenet verhoutuivat visusti maskiensa taakse. ”Tyylisuuntaan vihkiytyneet artistit kohosivat omituisista eksentrikoista miljoonien esikuviksi.” eatraalisuutta ja musiikin visuaalisuutta korostava shock rock ei syntynyt tyhjästä. Levy myi kuin häkä, vaikka jotkut liikkeet eivät ottaneet sitä myyntiin ja osa radioasemista kieltäytyi soittamasta sitä. Siitä ovat oman versionsa tehneet muiden muassa Nina Simone, CCR ja Marilyn Manson. SLIPKNOT shock rock -taitto_e.indd 33 3.3.2016 13.16. Kappaleen merkityksestä kertoo sekin, että se valittiin Rock’n’Roll Hall Of Famen 500:n rockmusiikkia muovanneen kappaleen joukkoon. Samasta lähteestä on peräisin monia muitakin nykyihmiselle tuttuja kulttuuri-ilmiöitä, kuten vaikkapa showpaini. Armoitetun tarinaniskijän ja joidenkin tietojen mukaan useita kymmeniä jälkeläisiä siittäneen pelimiehen elämänvaiheista on monta versiota ja vielä useampia herkullisia anekdootteja. Screamin’ Jay Hawkinsin esimerkki innoitti myös muita uuden musiikkityylin rajuudesta ja sen visuaalisesta potentiaalista innostuneita. Hawkinsin (1929–2000) nimi ei välttämättä sano useimmille mitään, mutta hänen taiteilijanimensä Screamin’ Jay ehkä sitäkin enemmän. Myös alkuperäisversio julkaistiin myöhemmin. Rajumpi, kovempi ja kiihkeämpi musiikki tasoitti tietä rajummille, kovemmille ja kiihkeämmille esiintyjille. Nauha pyöri, bändi soitti ja Screamin’ Jay mylvi mikkiin ”I put a spell on you, because you’re mine!” Alun perin balladiksi aiottu I Put A Spell On You vääntyi mielipuoliseksi ja mielikuvitusta ruokkivaksi lauluksi omistavasta rakkaudesta. Sutchin touhuissa oli mukana aina myös hölmöä huumoria
Shock rock oli vielä 1970-luvulle tultaessa ollut marginaalissa puuhaavien artistien leikkikenttää – jos sitä ylipäätään oli sellaisenaan edes olemassa. Mutta se oli vielä pientä sen rinnalla, mitä tuleman piti. Yhdessä korkealle kurottavan laulutyylin kanssa ne viitoittivat tietä shock rockin ja teatraalisuudestaan tunnetuksi tulevan heavyn liitolle. Alice heitti kanan yleisöön, joka artistin oman kertomuksen mukaan repi kanaparan kappaleiksi. 34 SOUNDI SOUNDI 35 ajan, muun muassa perustamansa satiirisen Official Monster Raving Looney Partyn puitteissa. Tarvittiin artisti, joka ymmärtäisi shokeeraamisen äärettömät mahdollisuudet taiteellisessa, esteettisessä ja – mikä sen tulevaisuuden kannalta tärkeintä – rahantekemismielessä. MERCYFUL FATE VENOM KISS shock rock -taitto_e.indd 34 3.3.2016 13.16. Joku, joka veisi sen valtavirtaan. Alice Cooper koetteli hyvän maun rajoja, ja sai tuta herkkähipiäisen ja konservatiivisen ilmapiirin niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Teatraalisen rockmusiikin päälle ymmärsivät 1960-luvun Briteissä toki myös muut. Pian yhtye vaihtoi nimensä Alice Cooperiksi, ja Furnier alkoi omaksua Alice Cooperin, meikkeihin ja naistenvaatteisiin verhoutuneen murhaajan rooliaan. Myös muuan Vincent Furnier oli puuhastellut 1960-luvun mittaan Phoenixin seudulla suosiota nauttivan garage rock -yhtyeensä kanssa jotain teatraaliseen rockiin viittaavaa: bändin nimi oli räväkästi The Spiders ja se käytti esiintymistensä taustalla suurta hämähäkinseittilavastetta. Seuraavalla vuosikymmenellä tyylisuuntaan vihkiytyneet artistit tulisivat kohoamaan omituisista eksentrikoista miljoonien esikuviksi. Glam rockin suuntaan kehittyneen yhtyeen esiintymiset kasvoivat myös aivan uudenlaisiin mittoihin: lavashow’hun kuului esimerkiksi hautakiviä, palasiksi hakattuja nukkeja ja erilaisia kidutusja teloitusvälineitä, jotka koituivat konsertin edetessä Alice Cooperin murhaajahahmon kohtaloksi. Rockmusiikin historiaan vuonna 1999 hirttäytynyt Sutch jäi siinäkin mielessä, että hänen The Savages -yhtyeessään soittivat aikoinaan muiden muassa Ritchie Blackmore ja Jimmy Page. Yhtyeen esiintymisiä ja musiikkia haluttiin kieltää, ”Kyseessä oli täydellinen rockteatteri, joka sorkki yleisön mieli kuvitusta aivan kuin kiertävien sirkusten friikki show’t olivat menneinä aikoina tehneet.” Black metal toi 80-luvun alkupuolella satanismilla flirttailun shokeeraamisen työvälineeksi. Kesken yhtyeen esiintymistä Toronto Rock’n’Roll Revival -festivaalilla joku heitti tiettävästi täysin viattoman kanan lavalle. Lehdistö tarttui välittömästi mediaseksikkääseen tapahtumaketjuun, tosin lisäten siihen hieman omia mausteitaan. Kyseessä oli täydellinen rockteatteri, joka sorkki yleisön mielikuvitusta aivan kuin kiertävien sirkusten friikkishow’t olivat menneinä aikoina tehneet. Vaikka yhtyeen vuonna 1968 julkaistu debyyttialbumi jäi melko pienelle huomiolle, sattui seuraavana vuonna tapahtuma, josta yhtye sai sitäkin enemmän näkyvyyttä. Vuonna 1968 Fire-hitillään miljoonamyyntiin yltäneen The Crazy World Of Arthur Brown solisti Arthur Brown lisäsi yhtyeensä psykedeeliseen rockiin näyttävyyttä kasvomaaleilla ja liekehtivällä kypärällä. Pian ympäri maailmaa levisi sensaatiouutisia Alice Cooperista, joka puri viattomalta kanalta pään irti
1980-luvun alussa saatanallisten säkeiden määrä lisääntyi rockmusiikissa huomattavasti, kun Venom, Mercyful Fate, Bathory ja muutamat muut yhtyeet muokkasivat metallista synkempää versiota, black metalia. Punk – oli se sitten masinoitu muotiliike tai elämäntapa – pyristeli irti mahtipontisuudesta, kohti riisutumpaa ja pelkistetympää tapaa tehdä asioita. PMRC huomioikin kaksi ensin mainittua omassa listassaan, ja antoi siinä sivussa kehittyvälle genrelle ilmaista mainosta. Sitä ennen päihderiippuvainen artisti kuitenkin ehti vetää jälleen yhdet överit, jotka jäivät tällä kertaa hänen viimeisikseen. Albumit School’s Out (1972) ja Billion Dollar Babies (1973) nostivat yhtyeen listojen kärkeen Atlantin molemmin puolin. Kymmenisen vuotta myöhemmin Williams riisti oman henkensä, mitä edelsi muutama epäonnistunut itsemurhayritys. Väkivallan ja seksuaalisuuden rinnalla uskonto on usein tarjonnut shokkirokkareille aseet uusiin järkytyksiin. MISFITS PLASMATICS shock rock -taitto_e.indd 35 3.3.2016 13.16. Alice Cooperin jättimenestys veti perässään useita muita yhtyeitä, joille näyttävyys oli yhtä tärkeä osa rockmusiikkia kuin basso, rummut ja kitara. Toisaalta 1980-luvun ja 1990-luvun myötä laajempaan suosioon murtautunut hiphop alkoi sekin saada samoja shokeeraavuuteen tähtääviä piirteitä. Kaikkein pisimmälle Allin vei ajatuksensa ilmoittaessaan tekevänsä itsemurhan omalla keikallaan. Kauhuestetiikasta ammentanut ja Misfitsin hartioille syntynyt horror punk oli 1970-luvun tuotos siinä missä The Crampsin ja The Meteorsin vaikutuksesta muovautunut psychobilly. Shokki myi jatkuvasti enemmän. Williams ja Plasmatics tunnettiin provosoivista esiintymisistään, joihin kuului alastomuutta ja erilaisten esineiden, kuten televisioiden, soittimien ja joskus myös autojen moukaroimista. Kun punkin ensimmäinen aalto pyyhkäisi 1970-luvun puolivälissä, oli se jo itsessään monille shokki. Furnier vaihtoi nimensä virallisesti Alice Cooperiksi ja jatkoi sen turvin soolouraansa jo seuraavana vuonna albumilla Welcome To My Nightmare, joka nimensä mukaisesti jatkoi shokeeraavalla tiellään. Niinpä esimerkiksi punk sai vaikutteita shokkirokkareilta. Se löysi shokkiarvonsa vallitsevien arvojen rienaamisesta vailla minkäänlaista itsesensuuria. Esiintyessään usein alastomalla Allinilla oli tapana myös sotkea itseään ja yleisöään ulosteellaan ja masturboida – ja mahdollisuuksien mukaan toki harrastaa myös seksiä. ja Twisted Sister, joiden estetiikka oli paljon velkaa Alice Cooperille. Hänen yhtyeensä Plasmatics nousi laajempaan suosioon New Yorkin punk-piireistä 1970-luvun lopulla. Kappaleissaan ja haastatteluissaan hän puhui esimerkiksi raiskausten puolesta. Horrorcoressa gangsta rapin väkivaltaisuus ja uho vietiin pari pykälää hurjemmalle tasolle ja mukaan sekoitettiin jälleen kauhuelokuvien kuvastoa. Allin alisti itsensä täysin oman taiteensa välineeksi. Äärimmäisyydestään huolimatta GG Allin ei ollut ideoidensa kanssa yksin. Yksi genren pahamaineisimmista artisteista lienee jenkkiräppäri Necro, joka käsittelee kappaleissaan muun muassa murhia, raiskauksia – ja tietysti nekro filiaa. Genren huomattavimpia tekijöitä ovat Ganksta N-I-P, Ghetto Boys ja shokkirokkareille niin rakkaisiin maskeihin kätkeytyvä Insane Clown Posse. Mutta se oli myös tietyssä mielessä vastareaktio kaikelle sille, millaiseksi rockmusiikki oli kasvanut. Sen sijaan siihen kuului ihan oikeaa verta, jota joko Allin itse tai hänen vahingoittamansa yleisön edustajat vuosivat. Rockin kaanoniin kohotetut punk-yhtyeet Sex Pistolsista lähtien shokeerasivat tietysti omana aikanaan huonolla käytöksellään, mutta niiden räksytys näyttäytyy hyvin kiltiltä verrattuna siihen, mitä Jesus Christ Allin (1956–1993) alias GG Allin teki. Menestysvuosien jälkeen yhtye päätti lopettaa vuonna 1974, mutta se ei ollut Alice Cooperin eikä shock rockin loppu. Jälkimmäinen kohahdutti amerikkalaisyleisöä, kun sen primus motor El Duce laukoi sensaatiohakuisen Jerry Springer Show’n shock rockiin keskittyneessä jaksossa yhtyeensä edustavan shock rockin sijaan rape rockia. Black metal voidaan perustellusti laskea osaksi shock rock -perinnettä, vaikka genreen kuuluukin myös tietty spektakelisoinnin välttäminen. Näiden yhtyeiden jättimenestyksen myötä teatraalisuus ja spektakelisointi liittyivät yhä kiinteämmin osaksi hard rockia ja heavy metalia. Vaikka esimerkiksi KISS lasketaankin tämän päivän näkökulmasta konservatiivisen hard rockin alueelle, olivat myös sen live-esiintymiset tehty tekoverestä ja pyrotekniikasta – maalattuja kasvoja ja paljasta pintaa unohtamatta. Kyse ei ollut kauhukuvastolla leikittelystä varhaisten shokkirokkarien tapaan tai edes Alice Cooperin ja kumppaneiden harrastamasta väkivallalla fantasioinnista, vaan noiden väkivaltaisten fantasioiden suorasta toteuttamisesta. Williamsia (1949–1998) on kuitenkin kutsuttu shock rockin kuningattareksi, vaikka hänen uransa sen parissa jäi lopulta melko lyhyeksi. Ilmaantui yhtyeitä kuten KISS, W.A.S.P. Siitä huolimatta black metalissa on tunnistettavissa sama ulkoinen koodisto, joka on yhdistää eri vuosikymmenien shokkirokkareita: maalatut kasvot, pääkallot, NAISET EIVÄT OLE juuri päässeet shock rockin virallisissa historioissa esiin, mikä johtunee osittain siitä, että heavy metalia ja hard rockia lähellä oleva tyylisuunta on ollut perinteisesti hyvin maskuliininen. 34 SOUNDI SOUNDI 35 mutta lopulta yhtye käänsi kohtaamansa vaikeudet entistä suuremmaksi voitoksi. New Hampshiren hardcore-ympyröissä mainetta hankkineesta sekopäästä tuli 1980-luvun mittaan laajemmin tunnettu hahmo, kiitos hänen ”liveshow’nsa”, jossa ei tekoverellä läträtty. Hän vetäytyi kuitenkin musiikkialalta kokonaan vuonna 1988. The Mentorsin Golden Shower ei kuulunut komitean kuuluisalle, viisitoista vaarallisinta popkap paletta sisältäneelle Filthy Fifteen -listalle, mutta painostustoimia seuranneissa senaatin kuulemisissa kappale mainittiin yhtenä pahimmista, ja sitä jopa siteerattiin. The Mentors oli myös mukana siinä artistijoukossa, joka sai ylimääräistä huomiota vuoden 1985 PMRC-komitean (Parents Music Resource Center) käynnistämässä kampanjassa, joka tähtäsi arveluttavaksi koetun musiikin sensurointiin. Väkivaltaisuudestaan, naisvihamielisyydestään ja huonosta maustaan tulivat tunnetuiksi myös aikalaisyhtyeet kuten Allinin taustalla soittanut The Murder Junkies, Dwarves ja pyövelinhuppuihin pukeutunut The Mentors. Samasta syystä se muuttui hetkessä turvalliseksi. SHOCK ROCK ei ole tietenkään rajoittunut vain raskaaseen rockiin, vaan se on ulottanut lonkeronsa aina sinne, minne musiikki on eri aikakausina kehittynyt. Jättäydyttyään soolouralle Williams julkaisi kolme albumia, ja tuli nimetyksi Grammy-ehdokkaaksikin. Itse paholainenhan on ollut tärkeä osa rockin potkua sen ensiaskelista lähtien. Amerikkalaista Wendy O. Vuosien myötä Cooperin musiikki muuttui lähemmäs hard rockia
Jo 1980-luvulla perustettu GWAR toi omissa hirviöpuvuissaan kauhuelokuvista tutun estetiikan rinnalle b-luokan scifin. ”Shokki myi jatkuvasti enemmän. Miljoonamyyntiin yltäneen yhtyeen ura koki kuitenkin odottamattoman kolauksen vuonna 1999, kun Coloradon osavaltiossa sattui valtavasti huomiota saanut kouluammuskelu. Mediassa revittiin valtavia otsikoita erityisesti siitä, että kaksikko oli kuunnellut ahkerasti Marilyn Mansonin musiikkia. Se kasvatti rohkean reteällä show’llaan monesta pikkupojasta hevin suurkuluttajan. Vastaavasti erilaiset rooliasut ja kasvomaalaukset kuuluivat myös varhaisen shock rockin ominaispiirteisiin. Kohut seurasivat toisiaan, ja keikoillaan Raamattua häpäisevän yhtyeen esiintymisiä yritettiin estää milloin missäkin. Ja kaikki tämä pelasi shock rockin logiikalla vain Marilyn Mansonin pussiin. Nu metalin hulluihin vuosiin osunut levy sitoi yhtyettä väistämättä osaksi pomppumetalligenreä, mutta Slipknot erosi Kornista, Limp Bitzkitistä ja muista juuri estetiikaltaan: lökäpöksyjen ja lippisten sijaan haalareihin ja naamareihin pukeutuneet soittajat ottivat vaikutteensa kauhukuvastosta. Median kauhistelema Marilyn Manson löi kunnolla läpi kristittyjä piirejä härnäävästi nimetyllä kakkosalbumillaan Anti christ Superstar (1996) ja sitä seuranneella Mechanical Animalsilla (1998). Shokkeja tarvitaan siis edelleen. Mediassa black metal sai edeltäjiään hurjemman maineen, ja lehdistö kiinnostuikin marginaalisesta genrestä poikkeuksellisen paljon 1990-luvulla. GG Allin osasi parhaimmillaan tehdä hyvää punkrockia, mutta kuolemansa jälkeen hänet muistetaan yksinomaan vaarallisiksi ja iljettäviksi muodostuneista keikoistaan ja elämäntavoistaan. Kuten shock rockille on ominaista, musiikin äärimmäisyys näkyi yhtyeen visuaalisuudessa. 2000-luvulla saman tempun teki suomalaisten ikioma Lordi ja vieläpä Euroviisu-voiton arvoisesti. Samaan 1990-luvun satanismikeskusteluun osui black metal -yhtyeitä huomattavasti populaarimpi Marilyn Manson, joka päivitti shock rock -perinteen musiikkivideoaikaan. Samasta syystä se muuttui hetkessä turvalliseksi.” 80-luvun yksi suurista pahoista rockbändeistä oli ehdottomasti W.A.S.P. Slipknotin alkuperäisenä ideana oli pitää jäsentensä henkilöllisyydet salassa maskien ja salanimien avulla. Edes 2010-luvulla shock rockin teatraalisuus ei ole kärsinyt: Slipknot takoo metalliaan edelleen suosion huipulla, ja ruotsalainen kaapubändi Ghost palkittiin juuri Grammy-gaalassa Best Metal Performance -kategoriassa. Vuonna 1989 perustettu industrial metal -yhtye käytti visuaalisuutta tehokkaasti hyödykseen vahvistamalla salaperäistä imagoaan häiriintyneissä videoissa, joissa yhtyeen androgyyni keulakuva antoi lopulta katsojan mielikuvituksen tehdä likaisen työn. Erityisesti norjalaisen black metal -skenen kirkonpolttoja murhakytkökset lietsoivat mediassa hysteriaa, joka ulottui Suomeenkin asti. Tämän seurauksena yhtye perui suunnitellut keikat ja vetäytyi hetkeksi julkisuudesta. Kaikki eivät ole kuitenkaan tyytyneet pelkkiin naamareihin. Amerikkalaisyhtye Slipknot ampaisi maailmanlaajuiseen suosioon heti vuonna 1999 ilmestyneellä debyyttialbumillaan. Kaksi Columbine High Schoolia käynyttä nuorukaista surmasi koulussaan kolmetoista ihmistä, haavoitti 23:a ja ampui lopulta itsensä. Samalla yhtye palautti vakavia piirteitä saaneeseen shock rockiin siinä alun perin viihtyneen huumorin. soundi.fi www.soundi.fi/jutut/soittolistat Shock rockin kauheimmat pätkät KATSO VIDEOSOITTOLISTA W.A.S.P. 36 SOUNDI SOUNDI PB veri ja pyrotekniikka. Slipknot tulikin pian tunnetuksi myös väkivaltaisista esiintymisistään, joissa soittajat saattoivat jopa loukkaantua. Niillä aristit korostavat omaa rooliaan, mutta samalla vetävät rajan roolihahmon ja oman identiteetin välille. Median rakastamat ja vihaamat shokkirokkarit saivat kokea lehdistön voiman niin hyvässä kuin pahassa. Seuraava shock rockin supertähti oli jo jonossa. GG ALLIN shock rock -taitto_e.indd 36 3.3.2016 13.16
Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. 7. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i portit auki klo 18.00. 010 841 4185. 79,50 €, kenttä alk. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. S P E C I A L G U E S T S the WILKO JOHNSON band MELROSE Seinäjoella lisäksi WENTUS BLUES BAND “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. 010 841 4185. VIP-SCORPIONS-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. HELSINKI, Finlandia-talo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. LA 30.7.2016 TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. 89,50 €. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Liput toimituskuluineeN; istumakat somot alk. Liput toimituskuluineeN; istumakat somo alk. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N portit aiki klo 16.00. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. 010 841 4185. Y H T E I S T Y Ö S S Ä : Eastway tulostus.indd 37 3.3.2016 10.49. 79,50 €, kenttä alk. 69,50 €, Priority (k-18) alk. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Pe 29.7.2016 KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. 7. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. + PEPE AHLQVIST & H.A.R.P. TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit Pe 11.11. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. Liput toimituskuluineen alkaen 67,50€ / 72,50€ / 77,50€. 69,50 €. alk. La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. 010 841 4185. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. L a 1 6 . VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. 00. L I P U N M Y Y N T I : w w w. P e 1 5 . PROCOL HARUM L E G E N D A A R I N E N Vip-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh
2010 perustetun Talmud Beachin muodostaa kolmikko Aleksi Lukan der (kitara, laulu), Mikko ”Silli” Sil tanen (basso, laulu) ja Petri Alanko (rummut, laulu). Maaliskuussa 2016 julkaistava Chief jatkaa esikoisesta vielä hieno varaisemmalla ilmaisulla linnunlau luillakin höystettynä. 38 SOUNDI T almud Beachin vuonna 2012 julkaistu nimeämätön esikoisalbumi otettiin vas taan ansaitusti kansain välisen tason bluesalbu mina. Uuden albu min sävellykset hivelevät koukuil laan hypnoosista määrätietoiseen poljentaan, särmän silti aina taipu essa rauhallisuudelle. Yhtye itse pitää persoonallisuutensa pohjana kyvyttömyyttään soittaa bluesia oikein. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Juho Hänninen Kuva: Tuomo Tuovinen Tyyni on kuikan pelto Talmud Beach lähestyy bluesin perinnettä viistosti. talmud beach -taitto.indd 38 3.3.2016 9.51. Kolmen laula jan yhtye on löytänyt lauluharmoni at ansiokkaasti musiikkinsa hehkua täydentämään. Suurella sydämellä nauraen he myös puhuvat. Aleksi osallistui haastatteluun Skypen välityksellä, Silli ja Petri olivat läsnä lihassa. Talmud Beach lähestyykin ikuista rytmin lumoa omaperäises ti ja kevyesti, välillä huumorillakin, mutta aina tarkan tyylitietoisesti
Uutta albumianne kuunnellessa huomaa tapahtuneen aika paljon. Mikko: – Mutta se on ollut jo ennen musiikkia. Aleksi: – Ei. Hieno lintu, ja sanonta kuvastaa myös hyvin albumin fiilistä. Musiikki on vain sivutuote siinä, syntynyt itsestään. Yleensä laittaa siihen sen verran muutosta, että voidaan laittaa omiin nimiin se, haha. Ihan kliseitä lähdettiin toteuttamaan ”vaikea toinen albumi”. Se on ollut niin pitkän aikaa pelkkää dadaa koko kitara, että antaa sen rohkeasti olla sitä. Nyt mennään enemmän popin suuntaan. Se kyllä palautuu sinne vanhoihin blues-ukkoihin sitten. Mutta huumoriakin on monenlaista. Miksihän sitä nyt sanoisi – oma kupla. Suutarin Anu teki meikit. Aleksi: – Ihan jos ulkomuistista lähden hakemaan niin: ”Sanoisin, että äänimaisema on kirkkaan vihreä ja esikoista värikkäämpi. kää ja totesi lakonisesti: ”Tyyni on kuikan pelto.” Ja kuikka myös sopii hyvin meidän metsänkävijätyyliin ja saundiin. Onneksi saatiin valmiiksi. Ei ehkä paljasteta sitä kuitenkaan, koska ei sitä välttämättä tunnista. Ei sitä sen enempää lähdetä peittelemään. Mikko: – Tuomo Tuovinen tekee musiikkivideon, niin onhan se hienoa. Mikko: – Kuikka tuli Petrin mummon vanhasta sanonnasta ”tyyni on kuikan pelto”. Soitto on helpompaa. Ne on sellaisia aihioita. Mikko: – Ollaan soitettu aika kauan noita biisejä livenä niin kaikki ei aina niin raikkaalta tunnu. Toisaalta emme haluaisikaan soittaa sitä oikein. Petri: – Minäkään en koe, että me tehdään huumorimusiikkia, mutta minua viehättää naivismi. Mikko: – Se voi olla hyvä, jos ajatuksen vetää musiikilliseen suuntaan. Että mitä kannattaa tehdä, jos levymme ei valmistu. Tuomolle tuli se idea, että tekisi videon green screen -studiossa muttei vaihdakaan sitä väriä. Tulee muuten kainalopieruosastoa helposti. Petri: – Miten Aleksi muotoilit sen tiedotteeseen väreistä ja sävyistä. ”Tärkeää on, ettei alleviivata. Mikko: – Mutta tuokin on tuollaista blues-tradition juttua. Se on laajempi. – Blues-pohjan lisäksi on se Canned Heatistä lähtevä boogie, mikä ollut aina. Petri: – Albumi tuntuu retrospektiiviltä. Petri: – Minulla on olo, että olemme livebändinä menneet eteenpäin. Meidän kemiassa on aika omanlaista... Mikko: – Monesti blues on – tai mikä ei olisi – tosi geneeristä musiikkia. Mitäs sen jälkeen on tapahtunut. Minulla oli ajatus, että kun oli kappaleet Kekkonen, Jeesus ja Chief niin tässä olisi kolmihaarainen trilogia. Millaisia covereita Talmud Beach soittaisi. Yötä myöden tehtiin. Sellainen yksinkertainen ilmaisu, vaikka ZZ Topissa on saman tyyppistä huumoria. Tai kilpailijoihin nähden pienimuotoinen. Tai jossain Morphinen teksteissä. Musiikkiin on helppo saada teksteillä huumoria, mutta joissain sävellyksissänne on pieni, olisiko itsetietoinen ulottuvuus. Meillä on sellainen vihreä kupla. Ei kitaraa ole järkeä soittaa muuten. Aleksi: – Tämä ei ole vielä se levy millä ylitämme esikuvamme. En muista teidän soittaneen lainakappaleita keikoilla. Emme mistään löytäneet niin jouduimme maalaamaan. Sen verran saa tulla huumoria mitä tulee itsestään mukaan. Myöhemmin tuli vielä se, että siinä on sekin taso, että siihen voi kuka tahansa kuka haluaa videon kanssa puuhailla niin voi muuttaa sitä. Mikko: – Tosi hieno siitä tuli kiitos Tuomo Tuovisen. Musiikki on saanut uusia ulottuvuuksia ja sävyjä. Yksinkertaisesti green screen -taustaa vasten kuvattu musiikkivideonne Ain’t So Young ohjaajanaan Tuomo Tuovinen voitti pääpalkinnon Oulun musiikkivideofestivaalilla. Vielä pari kysymystä ja aletaan lopetella. Mikko: – Mielestäni kaikessa hyvässä musiikissa on ainakin jonkun verran huumoria. Petri: – Tarvitsimme vihreät soittimet siihen. Miten kuikka päätyi albuminne kanteen. Aleksi: – Mummo istui mökissä, katseli ikkunasta tyyntä järvenseltalmud beach -taitto.indd 39 3.3.2016 9.51. Mikko: – Tärkeää on, ettei alleviivata. Aleksi: – Se on vähän vaikeata, kun emme kuitenkaan tee huumoria. Kuinka levynteko sujui. Haluatko sanoa jotain tähän. En ole sitä mitenkään opiskellut, se ehkä kertoo myös siitä, ettei kukaan meistä ole niin perehtynyt siihen. Tai tällainen kuva minulla on. On ollut tosi paljon helpompaa tehdä kaikkea muutakin. Mikko: – Daniel Johnstonin biisiä soitettiin ainakin joskus. P-K sanoi minulle, ettei keskeneräistä voi julkaista – niin kauan tehdään, että tulee valmista ja sitten julkaistaan. Tässä vähän irtaannuttiin bluesista. Ikään kuin naureskellaan sävellyksessä itsessään – ihailtavaa hienoeleisyydessään. Aleksi: – Aamulehden kriitikko Jussi Niemi taisi haistaa meiltä yhden coverin, joka soi about jokaisella keikalla. Huolimatta bluesin kaavamaisuudesta, olette onnistuneet omassa musiikissanne omaperäisyydessä. Tuskaisia hetkiä: ”Tää kusee tää koko bändi tähän.” Muistan vielä, kun näin P-K Keräsen Telakalla. Kuplahan on nykyään muotisana. Tuoreita sävyjä ovat niin Chinaman Bluesin tummansininen kaiho, Forestin synkät varjot, Snow Snow Snow’n ääretön valkoinen, kuin Chiefin sateenkaarihattukin.” Mikko: – Mutta olisihan se huolestuttavaa, jos mitään uutta ei olisi tullut. Vähän turhan kauan meni ehkä siihen tekemiseen kaiken kaikkiaan. Petri: – Paria akustista biisiä ollaan soitettu blues-klubeilla. Vähän toiseen suuntaan. Petri: – Aleksi on ehkä eniten perehtynyt blues-historiaan soittamisen kautta myöskin. Ei uusia biisejä. Ei se ollut tarkoitus, mutta jotenkin alitajuisesti... Yhtye itse pitää persoonallisuutensa pohjana kyvyttömyyttään soittaa bluesia oikein. Mutta tuntuuko siltä. Mikko: – Kun ensimmäistä albumia alettiin tehdä, emme olleet juuri edes soittaneet yhdessä – saati mitään keikkoja. Mikko: – Kiva kuulla. Älä kysy millä tavalla. Että asiat sanotaan yksinkertaisesti. Voisiko sanoa ”isänmurhan” tarkoittavan teidän nyt toisella albumilla musiikillisesti ylittäneen esikuvianne. Uutta albumianne tehtiin noin kaksi vuotta alkaen joulukuusta 2013. Perustuu vahvaan tietämykseen ja opetteluun. Mielestäni jopa teidän sävellyksissä on pilke silmäkulmassa. Jeesus ei tullut nyt levylle, mutta se oli tämä idea jossain vaiheessa päässäni miksi Chief oli mielestäni hyvä idea levyn nimeksi. Kysytäänpä lopuksi vielä musiikkikysymys. Isänmurha. Silloin hävetti enemmän keikoilla kuin nykyään. Petri: – Tuomon idea oli, että kun meidän teemaväri on ollut vihreä ensimmäisen albumin kannessa ja t-paidoissa. Se oli ihan Tuovisen ideoima, valitsi biisinkin ja kaikkea. Avauduin sille, kun teimme silloin vielä levyä niiden Bone Voyage -lafkalle. Aleksi: – Se on... Mikko: – Se on jämäkkä vastaus, pidetään se. Petri: – Ei se välttämättä ole intiaanipäällikkö. Petri: – Mielestäni omaperäisyytemme on ainakin osittain kyvyttömyyttä soittaa bluesia oikein. Haha, selvä homma. Onko uuden albumin Chief siis intiaanipäällikkö. Kaikki on ties missä kuplissa. Mikko: – Luulen, että se liittyy tuohon Aleksin kitaransoittoon, mikä on tosi omaperäistä ainakin korvaani. Tulee muuten kainalopieru-osastoa helposti.” Talmud Beach lähestyy bluesin perinnettä viistosti. Niin, kuuluuko uudelta levyltä läpi muut suosikkinne kuin Canned Heat. Petri: – Kuvaaja Sakari Tervo. En tiedä onko se hyvä vai huono. Olisitteko halunneet kommentoida huumoria ja ironiaa Talmud Beachissä. Petri: – Kyllä yleisesti huumori on myös meidän tekemisessä. Vai mitä Aleksi. Petri: – Sama tuli mieleen. Seuraavalla levyllä palataan takaisin jyrkemmin bluesiin. Miltä tuntuu. Ei tule pastissia. Emme halunneet alleviivata päällikköyttä siinä. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Moi Talmud Beach! Esikoisalbuminne tuli 2012. väistämätöntä. Petri: – Siinä oli aika vaikeita hetkiä. Mikko: – Tuli hirveä ihottuma sormiin siitä maalista. Meillä oli varattu yhdeksi illaksi Lauttasaaresta green screen -studio. Enemmän kuin ykkösellä. Semmoinen hyvin pienimuotoinen juttu
Teksti: Mikko Merilinna ”Nykyään haluamme tehdä parempia levyjä kuin aikaisemmin, ja emme ole kiinnostuneita rokkitähtiunelmista.” RASKAUDEN RAJOJA VENYTTÄMÄSSÄ 40 SOUNDI deftones-taitto_d.indd 40 3.3.2016 9.54
Ilmeisesti yhtyeen nykyinen linja ei kaikkia asianosaisia miellytä. Yhtye on silti voittanut vaikeudet kerta toisensa jälkeen. – Kun ihmisiä alkoi käydä enemmän keikoilla ja yhä useampia alkoi kiinnostaa meidän tekemisemme, siinä oli meille rajanvetojen paikka: taiteellisuuden ja kaupallisuuden, undergroundin ja mainstreamin välillä, ja niin edelleen, Delgado kertoo – Mutta meille kasvanut suosiomme merkitsi enemmän isoja esiintymisiä ja yleisempää hyväksyntää. KALIFORNIASTA KAJAHTANUTTA Deftonesin ensimmäinen albumi Adre naline ilmestyi vuonna 1995 mielenkiintoiseen musiikki-ilmastoon. ERIKOISTA METELIÄ Delgadon laiskanpulskean Kaliforniaaksentin taakse unohtuu helposti, että Deftones on eräs yhdysvaltalaisen rockin erikoislaatuisimmista bändeistä – ja on pysynyt pinnalla jo yli 20 vuoden ajan. Levy levyltä mukaan on tullut enemmän elektronisia mausteita ja syntetisaattoreita, ja kitaran vire on laskenut säännönmukaisesti alaspäin – Go rella alavire on useimmiten hirmuinen. Emme olleet aina kovinkaan hyviä luottamaan itseemme ja musiikkiimme. – Mutta se oli hauskaa ja erikoista aikaa. Carpenterin mukaan bändin muut jäsenet olivat aivan eri mieltä levyn suunnasta kuin hän. Bay Arealla (San Franciscoa ympäröivällä metropolialueella) oli thrash metal -kuviot, ja Kaliforniassa tehtiin myös paljon funk rockia, hip hopia ja hardcorea. Mies kuulostaa siltä, kuin olisi herännyt vastikään, vaikka kello Pohjois-Kaliforniassa käy jo iltapäivää. Olikin ilmeistä ja väistämätöntä, että tämän laajan ja keinotekoisen genren alle mahdutettiin myös Deftones, osittain Adrenalinen rap-vaikutteisten laululinjojen ja rumpali Abe Cunninghamin alati tanssittavan kompin kautta. Hip hop ja rap olivat kehittyneet old schoolin yli ja olivat menossa kohti maailmanvalloitusta, ja funkja punk-vaikutteinen rock oli esimerkiksi Red Hot Chili Peppersin ja No Doubtin kansainvälisten läpimurtojen kautta mainstream-yleisön korvanlehdillä. Pidämme taukoja sävellyssessioiden välillä, ja kun ideoiden kanssa ottaa aikansa ja niiden päällä istuu kauemmin, niistä tulee myös erilaisia biisejä. – Minusta se tuntuu Deftones-levyltä, Delgado lataa kun kerron, että mielestäni Gore on raskaampi, melodisempi ja rauhallisempi kuin yksikään aikaisempi Deftonesin tuotos. Ja oli paljon nuoria muusikoita ja ihmisiä näiden bändien ympärillä, joilla oli tällainen sulatusuuniajattelu, Delgado muistelee. – Deftonesin hommiin vaikutti myös paljon se, että mehän olimme ja olemme yhä hyvin pienestä Sacramenton kaupungista kotoisin. Ne yhtyeet, jotka ovat selvinneet näihin päiviin nu metalin ensiaskelilta, esimerkiksi Linkin Park ja Korn, ovat kehittäneet jatkuvasti musiikkiaan ja etsineet uusia tapoja ilmaisuunsa. Niin nu metalin alkutahdit lyöneet Rage Against The Machine ja Faith No More kuin genren käytännössä yksin popularisoinut Korn olivat osavaltiosta kotoisin. deftones-taitto_d.indd 41 3.3.2016 9.54. Ja sitten oli tämä siihen aikaan noussut uuden metallin skene, johon yritettiin niputtaa kaikkia keskenään erilaisiakin metallija rock-bändejä. Toki Delgado on leponsa ansainnut: Deftonesin yhdeksäs albumi Gore on valmis, eikä muuta voida tehdä kuin odottaa. Mutta on tässä myös kysymys siitä, miksi meidän pitäisi tehdä joka levystä samanlainen kuin edellisestä. Miten tällaisella reseptillä on ylipäätään mahdollista lyödä itsensä kaupallisesti läpi. You know what I mean. Jos Deftonesin debyytillä näitä geneerisiä vaikutteita olikin, ne ovat jo pitkän aikaa sitten enimmäkseen karisseet. Me yritimme myös koko ajan näyttää itsellemme ja muille, että emme olleet osa sitä, Delgado kertoo. Tämä suuntaus oli havaittavissa jo Koi No Yokan -julkaisulla (2012). Totta kai muistellaan vanhoja. Yhtye myös uhmaa musiikkiteollisuuden lainalaisuuksia: näin vaihtoehtoisella materiaalilla ei yleensä nousta stadionluokkaan, mutta niin vain Deftones on kiertänyt koko 2000-luvun USA:n suurimpia areenoita. Miksi emme ottaisi riskejä, miksi emme kokeilisi venyttää ilmaisumme rajoja. – Ja nykyään meillä on myös paljon enemmän aikaa levyjen tekemiseen. Ja mehän olemme itse asiassa PohjoisKaliforniasta. Tässä vaiheessa uraamme se on mielestäni mielekästä, Delgado sanoo. LÄPIMURROSTA LAVATÄHDIKSI Deftones murtautui lopullisesti suursuosioon vuonna 2000 julkaistun Whi te Ponyn, yhtyeen kolmannen albumin –S SOUNDI 41 Suursuosiosta huolimatta Deftonesin rivit ovat rakoilleet niin keskinäisten kuin henkilökohtaisten ongelmien takia. Deftonesin kitaristi Stephen Carpenter kertoi tuoreessa Ultimate Guitar -lehden haastattelussa, että ei saanut fiilistä uuden levyn kappaleisiin. Itse näin, että kaikki nuo laveasti nu metalia soittaneet bändit olivat yksinkertaisesti rock-bändejä. NU METALIN VIEMÄÄ 1990-luvulla kehittyi myös edellä mainittujen grungen, hip hopin ja funkin ristisiitoksesta raskaan rockin uusi fuusio, usein mediateksteissä nu metalin sateenkaarikäsitteen alle niputettu suuntaus. You know what I mean. Joten musiikilliset muutoksemme ovat ehdottomasti tapahtuneet luonnollisesti. – Meistä oli ehdottomasti coolia olla bändi Kaliforniasta, länsirannikolta. Ammensimme paljon vaikutteita kaikkialta tuohon aikaan. – Mielestäni nämä elementit ovat aina läsnä, jokaisella Deftonesin levyllä. – Deftonesissa meistä aina tuntui siltä, että olimme hieman ulkopuolella kaikesta, mitä muut tekevät. ure. – Kaksikymppisenä tai kolmekymppisenä sitä pyrkii jotenkin keksimään oman tapansa tehdä musiikkia, kirjoittaa biisejä ja opetella soittamaan instrumenttejaan. Kaiken tämän välissä aloitteli levytysuraansa Deftones, joka toki oli jo kierrellyt osavaltion kuppiloiden nurkkia 1980-luvun lopulta asti. Ja niin me näimme itsemmekin. Siinä, missä aiemmin kirjoitettiin ja nauhoitettiin albumi muutamassa kuukaudessa, nyt kestää vuoden tai kaksi. Ja jälleen uudet tuulet puhalsivat nimenomaan Kaliforniassa. Yritimme aina jotenkin erottua siitä musiikista, mitä kaikki muut soittivat. You know what I mean. Grunge oli tehnyt heavy metalista vanhentunutta ja osoittanut särökitaran toimivan myös sisäänpäin kääntyneemmässä ilmaisussa. Möreä ääni puhelinlangalla kuuluu Deftonesin kosketinsoittaja-dj Frank Delgadolle. Ei ole sattumaa, että nämä merkitykselliset pop-aallot velloivat juuri Yhdysvaltain länsirannikolla. Yritimme jälleen vain tehdä kokoelman parhaimpia biisejämme. San Francisco ja Los Angeles olivat oikeastaan aika kaukana meidän ympyröistämme. Deftonesin ilmaisussa ovat aina yhdistyneet groovaavat rumpubiitit, persoonallisesti sovitettu metallikitara ja solisti Chino Morenon ilmeisiä melodialinjoja ja tavanomaisia sanoituksia välttelevä tulkinta, joka yltyy välillä kuiskauksista ja spoken wordista suoraan kirkunaan
Kuulemma lähemmäs miljoonan studiokuluina ja huumerahoina maksanut huuruinen tuotos on itse asiassa hyvinkin tarttuva, yhtyeen kenties helposti lähestyttävin. Yllättävää kyllä, tällä keitoksella murtauduttiin lopullisesti platinaluokkaan. Hassua. deftones-taitto_d.indd 42 3.3.2016 9.54. KUUNTELE: My Own Summer (Shove It). Mutta karisma välittyy. Aikalaiskritiikit vaihtelivat mutta – Soundin demosetää lainatakseni – ehdottomasti parhaassa kolmanneksessa. Frank Delgado liittyi virallisesti Deftonesiin vasta kyseisen levyn sessioissa, mutta oli mukana tekemässä elektro-tehosteita jo debyytti Adrenalinella. KUUNTELE: Digital Bath. Ultragroovaava rumpubiitti yhdistyy täysin saumattomasti Morenon lasia särkevään ulvontaan ja monimutkaisiin kitarasointuihin – ja silti tanssittaa. Elektronista ja vihaista vaihtoehtometallia kuorrutettuna sillä kuuluisalla miljoonan dollarin kitarariffillä. White Pony -kiertue veikin yhtyeen ensimmäistä kertaa ympäri maailmaa, muun muassa Suomeen, vuoden 2000 Provinssirockiin. 42 SOUNDI SOUNDI 43 myötä. KUUNTELE: When Girls Tele phone Boys. KUUNTELE: Root. White Ponyn valtavan rikas äänivalli oli – ja on yhä – kivitalon kokoinen. DEFTONES SO FAR Adrenaline (1995) AHKERA KEIKKAILU ja katutason suosio johtivat levytyssopimukseen Madonnan johtaman Maverick-yhtiön kanssa. Energinen, vihainen ja hieman hellyttävä debyytti, jonka tuotanto on transistori-Marshall-kitararoita myöten melkoisen alkeellista ja biisit raakoja kuin persikat. Sisältää yhtyeen uran kauneimman kappaleen Minerva. Kenties Deftonesin tunnetuin kappale on toisiinsa huonosti istuvien metalliosien, hiljaisen ja meluisan suurempi summa, kuorrutettuna erikoislaatuisesti vaan ei laulattavasti tarttuvalla kertosäkeellä. Cunningham oli tuolla keikalla niin huonossa hapessa, että antoi kappaleiden välillä rumpupallillaan ylen. Kalifornialaisista juuristaan ylpeä Deftones on karaistunut vuosien varrella kestämään myös karummat olosuhteet. Mutta me itse asiassa enemmän halusimme vain kiertää ja soittaa konsertteja, Delgado muistelee. Sepulturasta tuoreesti eronnut Max Cavalerakin vierailee. White Pony (2000) EHKÄPÄ 2000-luvun tärkein alt metal -levytys esitteli uudistuneen, rauhallisemman, dynaamisemman ja runollisemman yhtyeen, joka ei pelännyt shoegaze-, triphopeikä elokuvamusiikkivaikutteita. – Nuorena rokkarina sitä vain vetää keikkoja kolme kuukautta yötä päivää, ei mieti seurauksia eikä kuntoaan, Delgado pohtii. Around The Fur (1997) ENSIMMÄINEN VIITE laajemmasta läpimurrosta on yhä yhtyeen kenties rakastetuin, mutta ei täydellisin levy. Ja monet artistithan haluavat myös saada musansa myös radioihin. 9 ja 7 Words -toivebiisien varjoon jäänyt prototyyppinen Deftoneskappale groovaavaa riffiä, raphenkistä säkeistöä ja tyylipuhdasta c-osaa myöten. Biisissä ei ole rakennetta, ei päätä eikä häntää, mutta se riffi! Deftones (2003) JA SITTEN lähti lapasesta. – Onhan se niin, että jos soitat bändissä, haluat soittaa musiikkiasi mahdollisimman monelle ihmiselle. Keikkasettiin päätyneiden Engine No. Debyytin tyylikeinot ovat vain hieman jalostuneemmassa käytössä, ja fokus on edelleen aggressiossa aikuisuuden kustannuksella
Yhtyeen melodiatajun seuraavalle tasolle nostava, F-vireessä (lähes oktaavin perinteisesti viritettyä sähkökitaraa alempana) möyrivä eepos on kenties pakahduttavinta, mitä Deftones on saanut aikaiseksi. Chengin viimeiseksi levytykseksi jäänyt Eros-albumi hyllytettiin luovien ristiriitojen seurauksena, eikä sitä ole vieläkään julkaistu. Syksyllä 2011 Diamond Eyes -kiertue kävi Suomessa, ja Chino Morenon laihtunut, urheilullinen ja vapautunut habitus näytti läpäisevän koko yhtyeen rentoutuneeseen suoritukseen. Nautimme toistemme seurasta ja hengailusta, yhdessä toimimisesta. – Nykyään meillä on lapsia ja perheet, ja mietimme koko ajan, miten balansoimme perhe-elämän ja bänditouhut. KUUNTELE: Leathers. – Tämähän on kuin avioliitto, ja olemme joutuneet sopeutumaan ja hyväksymään hankalia tilanteita uramme aikana, Delgado myöntää. Elokuvahenkinen tunnelmointi yhdistettynä lyijynraskaaseen säkeistöön ja melodiseen kertosäkeeseen on parasta, mitä ei niin kovin innostavalla levyllä on tarjota. – Nämä jutut ovat ehdottomasti tehneet meistä sen bändin, joka olemme nyt. SUOSIOSTA SUOHON 2000-luvun puoliväliin tultaessa Deftones oli syöksykierteessä. Ja meillä on myös yhä hauskaa yhdessä ja nautimme toistemme seurasta, mikä on hyvin tärkeää. Nykyään olemme riittävän fiksuja emmekä aja itseämme kiertueilla loppuun, emmekä niiden ulkopuolellakaan. Yhtyeen jäsenillä on sivuprojekteja, ja Deftones aktivoituu aina muutaman vuoden välein levyttämään ja kiertämään. En sano, että me olemme yhtään parempia käsittelemään tilanteita kuin muutkaan, mutta olemme yhä yhdessä. Deftones värväsi aiemminkin bassossa tuuranneen Sergio Vegan vakituiseksi jäsenekseen. Levy-yhtiön ääni langalla kertoo, että on viimeisen kysymyksen aika. Koi No Yokan (2013) VÄISTÄMÄTÖN LÄSSÄHDYS upeaan edeltäjäänsä verrattuna, ja valitettavasti Gorealbumi jatkaa näillä samoilla, jokseenkin mitäänsanomattomilla ja itseään toistavilla poluilla, vaikka tekninen lähestymistapa tuotantoonsa on 2010-luvun Deftonesilla suvereenisti hallussa. – Sellaiset asiat, joita olemme käyneet läpi, hajottavat bändejä. Haluamme vain nauttia ja soittaa, Delgado ilmoittaa ja jatkaa: – Mielestäni työetiikkamme on parantunut huomattavasti; se, miten teemme hommia, kun tapaamme ja työskentelemme yhdessä. Rehellisesti, Delgado lopettaa. 42 SOUNDI SOUNDI 43 – Mutta sanoisin, että nykyään Deftonesissa oleminen on huomattavasti terveellisempää kuin vaikkapa 2000-luvun alussa. Kunnioitamme toisiamme. Keväällä 2010 julkaistu Diamond Eyes -albumi on ehkäpä yhtyeen kaikkien aikojen hienoin levytys, ja päihdeseikkailutkin näyttävät taakse jääneiltä. Myös inhimilliset tragediat ovat kohdanneet Deftonesia: basisti Chi Cheng joutui vuonna 2008 auto-onnettomuuteen ja vaipui koomaan. – Luulisin, että siinä vaiheessa, kun musiikin tekeminen ei ole enää hauskaa, ollaan ongelmissa. Ei ole salaisuus, että koko yhtyeen elinkaaren keskeinen kipupiste on ollut Morenon popimpi ajattelutapa suhteutettuna kitaristi Carpenterin metallisempiin kunnianhimoihin. Kun kävi ilmeiseksi, ettei basisti toivu soittokuntoon, KUUNTELE: Hole In The Earth. Saturday Night Wrist (2006) PANIIKISSA OLLEEN yhtyeen erikoinen levytys, jolla tuottajaa vaihdettiin Bob Ezriniin, mieheen muun muassa Pink Floydin ja Alice Cooperin useiden levyjen takana. – Jos sanon pari asiaa: ensinnäkin se on harmonia, joka meillä nykyään vallitsee. – Nykyään haluamme tehdä parempia levyjä kuin aikaisemmin, ja emme ole kiinnostuneita niin sanotuista rokkitähtiunelmista. KUUNTELE: You’ve Seen The Butcher. Hankalan albumin vähiten hankala hittikappale on kaunis, hieman raskas ja rakenteessaan ei aivan täydellinen. Diamond Eyes (2010) SURU-UUTISISTA ja addiktioista toipunut paluulevy osui parhaimpaan mahdolliseen saumaan ja elvytti kuolemaa tehneen koneen. Ja osaamme myös nykyään käsitellä ja lähestyä vaikeita aiheita paremmin kuin ennen, Delgado väistää selkeästi surullisen puheenaiheen. Vuonna 2006 tämä jännite oli kuitenkin sietämättömimmillään, ja huhuja bändin hajoamisesta liikkui. UUDELLEEN SYNTYNEET 2010-luku on ollut Deftonesille uuden nuoruuden aikaa, vaikka edellä mainitut traagiset tapahtumat ovat jättäneet väistämättömän jäljen bändin psyykeeseen. Kaikki Deftonesin jäsenet ovat yli 40-vuotiaita, ja yhtyeen ulkopuoliset elämäntilanteet ilmeisesti lisäävät keski-ikäisen rockmuusikon vastuullisuutta. Etenkin Morenolla oli ongelmia kovien huumeiden kanssa, ja musiikilliset erimielisyydet painoivat bändin harteita. ”Sellaiset asiat, joita olemme käyneet läpi, hajottavat bändejä.” deftones-taitto_d.indd 43 3.3.2016 9.54. Cheng menehtyi sydämenpysähdykseen keväällä 2013 osoitettuaan ensin paranemisen merkkejä. Lopputulema on jälleen kerran erilainen: miltei säröttömillä kitaroilla ja kristallinkirkkaalla tuotannolla kuorrutettu kokoelma keskenkasvuisia kappaleita. On hämmentävää, miten hienoja biisejä näin monessa liemessä keitetty ryhmä vielä pystyi saamaan aikaan. Deftonesin ilmaisu makaakin jossain The Smiths -tyylisen runollisuuden ja Panteran ruhjovuuden välissä. Mikä saa yli 20 vuotta levyttäneen yhtyeen jäsenet heräämään joka aamu uuteen päivään. You know what I mean
K u v a: Sa m C h ri st m as 44 SOUNDI primal scream -taitto.indd 44 4.3.2016 8.59. Mutta on miehellä todistetusti myös huumorintajua. Teksti: Mikko Meriläinen Vihasta syntynyttä taidetta Primal Screamin johtaja Bobby Gillespie on luovinut läpi vuosien päättäväisyytensä ja vihansa voimalla
Ehkä se, että minä en koskaan anna periksi. Oliko roolin vaihto help poa. – Tottahan toki, mehän naitimme rockin ja elektronisen musan!, Bobby huudahtaa. Bobby Gillespie kuvailee tuoretta Primal Scream -albumi Chaosmosista kivuliaaksi levyksi. Olen erittäin päättäväinen. Hekottelen kohteliaan vaivautuneesti. okei, en pysty tämän parempaan! Kiitos tästä, sehän oli enemmän kuin pyysinkään. – Kaikessa, mitä teemme tällä bändil lä, on vihaa ja kipua! Haluan, että kaikki muutkin tuntisivat sen saman kivun. Tiedätkö, lapsena minua vähäteltiin, minut mää rättiin jonnekin vitun kaatopaikalle 11vuotiaana koska en läpäissyt jotain koetta, millä olisin päässyt seuraavalla luokkaasteelle. On hyvä, että niitä asioita selittää joku joka on sitä vastaan, ennemmin kuin että tilannetta selittäisivät ne voit tajatyypit. Screamadelica syntyi acid house ske nen ja ekstaasin synteesistä. Tekisi mieleni sanoa että viha, mutta ehkä se ei ole tähän sopiva vastaus. – Mutta se koskee vain uusinta albu miamme, hän huomauttaa ja aloittaa luettelon: – Esimerkiksi XTRMNTR (2000) voisi olla ”ecstatic paranoia”, Screamadelica (1991) olisi vain ”ecstacy”, Give Out But Don’t Give Up (1994) olisi ”heroin” ja Vanishing Pointista (1997) sanoisin että ”cinematic psychosis”. Myös uudella albumillanne. Heheh. Ei se ollut yhtään vaikeaa, eikä laulaminen tai keulahahmona ole minenkaan tuottanut mitään ongelmia. – Totta, mä valitsen sen. – Kaikki ovat kuin sumussa, kukaan ei oikein tiedä, että mitä tapahtuu, pait si että asiat jotka tapahtuvat ovat pa hoja. Entäpä More Light (2013)... 40 minuuttia sovitun ajan jälkeen puhelin soi. Albumi numero 11 tottelee happoista nimeä Chaosmosis ja on verevä jatko uskon bändiin palaut taneelle More Lightille (2013). – Sure, hit me! Jälkeenpäin minulle kerrotaan, että kyseessä oli jokin todella outo sekaan nus, ja Bobby oli luullut minun halua van itse asiassa jututtaa Noelia ja päät tänyt hassutella koko rahan edestä. Meillä on uskomattoman hieno luova kumppanuus. Sinä et todellakaan päästä mua helpolla. Jos sinun pitäisi valita, niin kumman ottaisit: kitaran vai syntetisaattorin. Sinähän et ole aina ollut laulaja ja keulahahmo. Se oli minulle paljon luonnollisempaa kuin olla rumpali tai basisti. Pyydän Bobbya tiivistämään Primal Screamin olemuksen yhteen sanaan, mutta tietenkin saan vastaukseksi pal jon enemmän sanoja. Niinkö sinusta. – Hahaahaa, Bobby hörähtää väliin, enkä tiedä miksi. Pystyin sa maistumaan siihen. – Ajattelin pistää Oasiksen taas ka saan. Kukaan ei siis tiennyt, että olin taiteellinen lapsi. Evil Heat (2002) olisi puolestaan ”scifi electro rock’n’roll”. Suurin osa meistä ei kuulu voittajiin vaan häviäjiin. – No, ehkä albumin eka biisi kuu lostaa vähän nuoruudeltamme, Bobby myöntää hetken nikoteltuaan. – Oho, tuota täytyykin miettiä. Entä mikä luonteenpiirteesi on saa nut sinut jatkamaan näin kauan. – Mut ta sekin johtuu siitä, että managerimme ehdotti, että ehkä meidän kannattai si tehdä muutama singleltä kuulostava kappale. – Me sotkimme ne kaksi tyyliä yhteen, se on meidän juttumme. 53-VUOTIAS Bobby on johtanut Glas gow’ssa vuonna 1982 perustettua Pri mal Screamia läpi vuosikymmenten ja kourallisen albumeita. – No, ainakin se on selvää, että jos emme olisi käyttäneet ekstaasia, ei Screamadelicaa olisi koskaan syntynyt. P uhelinhaastattelu alkaa todel la omituisesti. Vaikka täy tyy kyllä myöntää, että rakastin Mary Chainin rumpalina olemista! Kerropa, kenellä yksittäisellä henki löllä on suurin vaikutus siihen, että olet pystynyt luomaan näin pitkän uran. On tärkeää pysyä mukana ajassa ja kehityksessä. Ok. Aksentti tietenkin pal jastaa, että langan toisessa päässä on Bobby Gillespie aivan kuten pitikin olla. Se viha ajaa minua edelleen tekemään taidetta. Miksipä ei. Hienoja sanoja ne ovatkin. Okei, te ette siis todellakaan ole niitä ”vain vintage kelpaa” tyyppejä. Ih misten paha olo johtuu elämästä uus liberaalin kapitalismin alla. Hän pystyy tuo maan tähän tilanteeseen jotain järkeä, ja minun kaltainen ihminen todella tar vitsee sitä. – Ne tyypit eivät halua myöskään käyttää samplereita tai rumpukoneita, emmekä me ole koskaan kuuluneet hei hin. Nautin siitä, kuinka Berardi selittää asioita. Sinähän olet nykyään täysin kuivilla ja puhdas... – Yhteen sanaan en pysty, mutta sanoisin että ”ecstatic depressive rea lism”, Bobby lataa huolella harkiten. Yhtye on seilannut acid housesta rock’n’rolliin ja takaisin, ja onnistunut silti säilyttä mään tunnistettavan ytimensä. Paljon huumeviittauksia siellä joukossa. – Joo, todella helppoa. Valitsisin pluginit! Koko uusi albumimme on tehty tieto koneella ja plugareilla. SOUNDI 45 ”Suurin osa meistä ei kuulu voittajiin vaan häviäjiin.” primal scream -taitto.indd 45 4.3.2016 8.59. Tai no, eipä sittenkään, sehän on tietenkin (Primal Scream kitaristi) Andrew In nes. – Ei, missään nimessä ei!, Bobby rea goi analyysiini. Musii killisestihan se on yllättävänkin iloinen ja kevyt. Aloitit The Waken basis tina, ja The Jesus And Mary Chainissa soitit rumpuja. Mutta älä kerro Liamille! Ok, en kerro. Oli miten oli, roolileikki on ohi ja haastatte lu voi alkaa. – Todellako. – Mielelläni. – Huh. Sekä The Wa kessa että Mary Chainissa olin muiden bändeissä, mutta kun perustimme Pri mal Screamin, tajusin heti että haluan tehdä biisejä. Mutta olisiko si nulla halua jutella Primal Screamista. Happoinen elektrosoundi on vain yksi osa Primal Screamia. Se oli yksi niistä. Hämmennyn. – Moi, Noel Gallagher tääl lä! Miten menee?, kysyy ääni paksulla skottiaksentilla. Voisitko vielä lopuksi suositella minulle jotain sinua säväyttänyttä kirjaa. – Helppo valinta. Uutuus kuulostaa paikoin 30 vuoden takaiselta madchestersoundilta. Se on itseasiassa todella kivulias albumi, tu tustu teksteihin ja ymmärrät. ...mutta pystyisitkö erittelemään, et tä mikä vanhassa Primal Scream soun dissa oli huumeiden aiheuttamaa. Hänellä on esimerkiksi erinomainen kirja Heroes, jossa hän pohtii uusliberaalia kapitalismia sekä meidän nykyistä kulttuuriamme, tätä masennuksen ja itsemurhan aikaa. Aina kin minun mielestäni levyllä on nostal giaa. Ja mikä hassuinta, ne samat tyypit eivät myöskään olisi suostuneet käyttä mään syntetisaattoreita silloin kun ne tulivat. Pidän Franco Bifo Berar din kirjoista. Okei, lupaan tehdä sen
M iles Kane ja Alex Turner olivat vasta uransa alkutaipaleella ensimmäisen levyn ilmestyessä. – Kahdeksan vuotta! Niin pitkä aika! Miten olette muuttuneet. Kahdeksassa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, eikä vähiten ulkoisesti. ”Kasvonaamio ja lasi punaviiniä toimii nykyään tarvittavana rentoutuksena.” last shadow puppets -taitto.indd 46 3.3.2016 9.55. HYVÄÄ KUTINAA AHTERISSA The Last Shadow Puppetsin toista albumia jouduttiin odottelemaan kahdeksan vuotta. – Emme oikeastaan suunnitelleet levyä ennen kuin aloitimme biisien kirjoittamisen toden teolla. – Näytämme kauheilta noissa vanhoissa promokuvissa ja videoilla. Jo ensimmäisen The Age Of The Understatement -albumin (2008) aikaan nämä ystävykset antoivat melko värikkäitä haastatteluja, ja ensimmäisten minuuttien aikana totean vakavan ja syväluotaavan haastattelun olevan näiden herrasmiesten kanssa mahdotonta. Tai siis emme kyllä ole, molemmat ratkeavat hysteeriseen nauruun. Kun katsoimme yöhön, ja pohdimme, miten ajattelimme joistain tytöistä. Ilmeisesti nämä muutamat kysymykset ovat olleet ensimmäisinä toimittajien huulilla viimeisten päivien ajan. – Meillä ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa keskittyä tähän. Toimittajat muistivat kyllä kysyä tulevaisuuden suunnitelmistamme kaikki nämä vuodet, Turner hymähtää. Kesän kiertue tuo rasavillin kaksikon ensimmäistä kertaa Suomeen Flow-festivaalille. Pressipäiviä on takana jo useita, ja levoton väsymys paistaa yhtyeestä kauas. Yhtäkkiä kuitenkin ilmasto muuttui, pilvet väistyivät ja näimme vihdoinkin yhdessä valon, Kane kuvailee. 46 SOUNDI Teksti: Laura Vähähyyppä P iskuisen lontoolaishotellin aulassa näkyy muutamia toimittajia nauhureineen valmiina haastattelemaan The Last Shadow Puppets -kaksikkoa, Arctic Monkeysin nokkamiehenä tutuksi tullutta Alex Turneria ja soolouralle The Rascalsista lähtenyttä Miles Kanea. Oletko nähnyt, millaiset hiukset meillä on niissä kuvissa. Kane parahtaa. Lattiaan vilkuilun, hyräilyn ja epämääräisen muminan jälkeen Turner ja Kane päätyvät hieman vaivaantuneeseen röhö nauruun. Saatamme jopa olla hieman kypsempiä ihmisiä kuin olimme ensimmäisen levyn aikoihin. – Olemme ehtineet tutustua paljon uuteen musiikkiin, se on varmasti vaikuttanut uusiin kappaleisiin. Ajattelutapaamme on hieman vaikea selittää, Turner kiemurtelee. – Biisien kirjoittaminen oli kuin olisin yrittänyt ripustaa keinua ajatuksiini. Tiesimme kuitenkin koko ajan, että tämä päivä tulee. Mitä te olette tehneet?, miehet huudahtavat yhteen ääneen. Kaksikon inspiraation lähteiden kuvailu tuntuu olevan harvinaisen vaikeaa. – On helpompaa antaa ihmisten tehdä itse omat johtopäätöksensä. Huhtikuussa odotus kuitenkin palkitaan, kun yhtye julkaisee lupaavasti nimetyn albuminsa Everything You’ve Come To Expect. – Toki noihin aikoihin liittyy paljon hyviä muistoja, mutta olen erittäin tyytyväinen, että nuo vuodet ovat takanapäin, Turner jatkaa. Arctic Monkeysin AM -albumi (2013) osoittautui maailmanlaajuiseksi menestykseksi, joten seuraavan The Last Shadow Puppets -albumin aloittaminen siirtyi aiottua kauemmaksi
Los Angelesissa ei Brittein saarten tihkusateita kaipaa. K u v a: Z ac h er y M ic h ae l last shadow puppets -taitto.indd 47 3.3.2016 9.55. SOUNDI 47 Alex Turner ja Miles Kane ovat kotiutuneet hyvin uuteen kotimaahansa Yhdysvaltoihin
Olemme siis onnellisen epätietoisia siitä, mitä mieltä ihmiset tekemisistämme ovat. Kaksikko myöntää valinneensa kappaleen juuri yllätyksen vuoksi. En unohda sitä hetkeä koskaan! Missä se edes oli. Turner ja Kane myöntävät, että ajatus musiikin tekemisestä yhdessä kypsyi melko nopeasti tuttavuuden alun jälkeen. Haastattelu päättyy jälleen hallitsemattomaan nauruun. Kane ja Turner myöntävät palanneensa Bowien tuotantoon hyvinkin ahkerasti suru-uutisen jälkeen. – Kasvonaamio ja lasi punaviiniä toimii nykyään tarvittavana rentoutuksena. Mutta se on itseasiassa romaani. Melkoisia velikultia. David Bowien mainitseminen saa välittömästi kaksikon keskittymiskyvyn palaamaan. – Ajattelen usein noita sessioita ja vain itken. Ystävät lopettavat toistensa lauseet, puhkeavat välillä lauluun tai eivät saa naurultaan sanaa suustaan. Pitäisi varmaankin olla enemmän yhteydessä faneihimme sosiaalisen median kautta mutta musiikin pitäisi riittää, hän jatkaa. – Ei meidän fanejamme ainakaan voi syyttää, jos he yllättyivät tällaisesta kappaleesta, Kane heittää. Kumpikin on maininnut artistin toiseksi suurista inspiraation lähteistään The Beatlesin rinnalle. Silkkipyjama ja Netflix, siinäpä muuten vasta yhdistelmä, kannattaisi sinunkin kokeilla, Turner vinkkaa. – Emmekö me ole suunnitelleet kitaraa?, Kane jatkaa. Mikään ei ole juurikaan muuttunut. Tarinat kertovat nykyään Los Angelesissa asuvan kaksikon järjestäneen villejä juhlia asunnoillaan molempien asetuttua samoille kulmille. B rittikaksikko on kotiutunut Los Angelesin aurinkoon hyvin. Se oli niin kaunista, Kane hihittelee. Ehkä me olemme ne seuraavat esikuvat. – Olemme suunnitelleet jo kolmatta osaa. – On mukavaa palata tuttuihin maisemiin. – Missä kohtaa tunnet sitä kutinaa. – Tässä syy miksi kaikki on kestänyt niin kauan: olemme kaivertaneet kolmatta osaa puun runkoon jo vuosia, Turner kuittaa lähes vakavalla naamalla. Kun parhaat ystävät sulkeutuvat samaan tilaan pidemmäksi aikaa ei hauskanpidoltakaan voida välttyä. Tässä vaiheessa keskustelua on enää lähes mahdotonta saada Alex Turneria ja Miles Kanea pysymään asiassa. – Toivottavasti vastaavia uranuurtajia tulee vielä, ainakin haluaisin uskoa niin. Toimittajia vedättävät ystävykset väittävät elävänsä nykyään seesteistä elämää verkkareissaan. Kaksikko välttelee aiheeseen liittyviä kysymyksiä mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Aika velikultia. – Minä vastaavasti kuvittelin, että buukatessamme studion Rick Rubin tulee mukana ikään kuin kaupan päälle, Turner sanoo ja jatkaa virnistellen: – Arvaa miten yllättynyt olin, kun kävelin sisään ja siellä seisoikin James Ford (Arcarde Fire -tuottaja) jälleen kerran! Näyttelin, etten ole lainkaan yllättynyt, kunnes jouduin kuiskaamaan Milesin korvaan ”missä ihmeessä Rick on?” T urner ja Kane ovat vihjanneet, että luvassa on albumitrilogia, jonka kolmas osa olisi jo osittain kirjoitettu. 48 SOUNDI SOUNDI PB E verything You’ve Come To Expect -albumin ensimmäinen single on koko levyn linjasta melkoisesti poikkeava Bad Habits. Turner höpöttää. – Käymme melko usein kotona. – Roikuit katonrajassa, ja huusin että mitä teet, korjaatko televisiota. Kanen ja Turnerin ilmeistä päätellen tällä tarinalla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Stressitön sivuprojekti antaa mahdollisuuden keskittyä vain musiikin tekemiseen ilman ulkoisia paineita. – Emme tietenkään itse osaa ajatella Bad Habitsia mitenkään erikoisena. Ikävä kyllä – olen odottanut patsaani julkistusta jo vuosia, Turner virnistää. – Tietysti katsomme myös Boris Beckerin suurimpia hetkiä nauhalta, Kane repeilee. Nyt miehet väittävät kirkkain silmin elävänsä melko rauhallista ja seesteistä elämää kiertueiden ulkopuolella. Tai veistos, Turner hihittelee. Myös tarina heidän ensikohtaamisestaan on vähintään mielenkiintoinen. – Se oli varmastikin The Soundtrack Of Our Livesin keikalla. Ahterissasi?, Kane heittää. – Emme lue palautteita kovinkaan usein, emmekä ole kovinkaan aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Uusi albumi nauhoitettiin Malibussa Rick Rubinin Shangri-La-studioilla. Olemme itse siitä hyvinkin innoissamme, siitä tulee hyvä kutina, Turner pohtii. Kumpikaan ei myönnä kaipaavansa saarivaltion ilmastoa, mutta perhe ja ystävät aiheuttavat välillä koti-ikävää. Olemme eläneet senkin kappaleen kanssa jo niin pitkään, että meille se on vain biisi muiden joukossa. Heitä yhdistävät vanhat suosikit, samanlainen huumori ja asenne elämään. Tukholmassako. Siellä kukaan ei kiinnitä meihin mitään huomiota, saamme oikeasti vain rentoutua, Kane vakavoituu. ”Kuvittelin että buukatessamme studion Rick Rubin tulee mukana kaupan päälle.” K u v a: Z ac h er y M ic h ae l last shadow puppets -taitto.indd 48 3.3.2016 9.55. En ollut päässyt Stompiin, joten olin hieman etsimässä itseäni, Kane jatkaa
UUTTA METELISSÄ! Meteli tulostus.indd 49 4.3.2016 10.45. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
Orpona kasvaneen Redin isän tappoi Ku Klux Klan, Kirkland syntyi Jamaikalla 12-vuotiaalle äidille niin kammottavissa oloissa, että molemmat lähettiin ”parempiin” oloihin USAn Syvään Etelään, missä Edin päähän myöhemmin ammuttiin pysyvä reikä hänen ollessaan Otis Reddingin bändiliideri, ja sitä rataa. . Kuuluisten yhteistyökumppaneiden kuoltua Wentus Blues Band teki tuoreen Lucky Strike Mama -albuminsa täysin omin voimin. Näille miehille blues oli luonnollinen tapa purkaa rankkoja kokemuksiaan, sanokaa sitä vaikka vaistomaiseksi terapiaksi. Me tehtiin Redin ja Kirklandin kanssa satoja keikkoja Suomessa ja ympäri Eurooppaa ja kun Bluesin soihtua kantamassa 30-vuotias Wentus Blues Band vie Louisiana Redin ja Eddie Kirklandin perintöä eteenpäin. Siksi me pidettiin muutaman vuoden paussi, että Redin, Eddien ja muutaman muunkin meidän mentorin kuoltua meillä oli takki aika tyhjä. Siten heille siirtyisi jotain, mitä on vaikea omaksua levyiltä, vaikka kuinka oppisi niiden muotokielen. Ikävä kyllä alkuperäiset konkarit alkavat käydä vähiin. Meidän onneksemme molemmat ehtivät näytellä olennaista osaa kokkolalaisen Wentus Blues Bandin koulutuksessa. Kuva: Johan Hagström wentus blues band -taitto.indd 50 3.3.2016 9.58. Todellinen blues tulee paljon syvemmältä kuin 12 tahdin kierrosta tai tietyistä fraaseista. Viime vuosina Teksti: Jussi Niemi joukosta poistuivat muun muassa Louisiana Red (1932–2012) ja Eddie Kirkland (1923–2011), joiden rinnalla olemme kaikki pullamössöä. 50 SOUNDI SOUNDI 51 J os minä määräisin, jokainen nuori valkoinen bluesmuusikko pantaisiin jonkun vanhan mustan bluesmiehen tai -naisen henkilökohtaiseen oppiin
Meillä oli sellainen fiilis, että nyt meidän kuuluu tehdä tätä omillaan. Nyt vasta meillä oikeastaan on sellaista elämänkokemusta, että meillä on tosissaan kanttia siihen. Lopulta Ed suuteli patsastaan, kosketti sillä mulkkuaan ja pani sen tyytyväisenä taskuunsa, Juho kuvailee – Kirklandilta jäi 72 lasta . Kerran oltiin Redin kanssa kolmestaan studiolla, Red, Niko ja minä. Mitä rankemmaksi tarina kävi, sitä vuolaammin Red itki laulaessaan. . Naiset alkoi aina ensin tuijottaa ja sitten punastella samalla kun niiden miehet kävi kumman kireiksi. Muistan jossain Saksassa, kun poikettiin johonkin kahville, kuinka hyvä fiilis meillä oli. olleen aina mukana mojo (pieni pussillinen John The Conqueror -juurta) ja pieni enkelipatsas, jota hän kerran poikien ihmetykseksi ”latasi” eräässä kirkossa pitämällä sitä pitkään samanlaisen ison patsaan vieressä. Sitten mukaan pyydettiin jo Mick Tayloria (John Mayall, Rolling Stones), Duke Robillardia (Dylan, Waits), Phil (Buddyn veli) Guyta ja Carey Belliä (Chicagon johtavia harpisti/laulajia). Kaikilla oli ideoita ja niitä kehiteltiin yhdessä. Vieraileviin solisteihin päädyttiin käytännön syistä, kun bändin silloinen, muita vanhempi laulaja alkoi perhesyistä estyä keikoilta. Se oli normaalia arkea heille. Säkeistöjä tuli ihan loputtomasti. Kireät teryleenihousut paljastivat varustuksen todella selvästi. Ikärasismi ei tullut väliin. Tämän murahdettua niiden olevan ”piru ja enkeli yhteistoiminnassa” ja ”mojoni”, tyypit olivat vain pudistelleet päätään H-moilasina. Niko: . Aika pian me Redin kanssa huomattiin, että nyt tässä vaan on jotenkin enemmän syvyyttä. Redin ja Edin kanssa ei pelkästään soitettu, vaan vietettiin paljon aikaa muutenkin, Robban kertoo. Aikaisemmin ajattelin laulaessani tietyssä boksissa olemista, mutta nyt en enää kelaa tollasia muotoseikoja. Eikä ne juuri koskaan sanoneet mikä biisi seuraavana tulee. Se oli siellä kuin lapsi karkkikaupassa. Oli soitettu tietty biisi tietyllä tavalla, mutta seuraavana iltana se vedettiinkin ihan eri tavalla. . Laula omalla äänelläsi En voi olla kertomatta jätkille, miten Kirklandin viimeisellä Wentus-kiertueella seisoin aivan hänen edessään ihmetellen, onko äijällä hyvänkokoinen kurkku toisessa puntissa. Homma ei meinannut yhtään edistyä, koska Red oli niin tohkeissaan kaikista soittimista, joita siellä oli. Homma toimi aina vain paremmin, mutta syvimmälle päästiin Redin ja Edin kanssa. Wentus Blues Bandissa huomattiin, miten usein soitto sai molemmilla kyyneleet valumaan niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Samoin tien päälle lähteminen on nyt tuntunut todella hyvältä, että nyt me tehdään just sitä mitä meidän pitääkin tehdä. Joskus Red sanoi yhtäkkiä, että nyt vedetään reggaeta. Red ja Ed tuli sellaisesta maailmasta, että niiden mukana peliin tuli näkymätön ulottuvuus, voodoo, Niko selittää ja paljastaa Edillä – joka nuorena oikeasti oli tehnyt tienristeyksessä yöllä voodooseremonian anoakseen pirulta suvereenia soittotaitoa . Päinvastoin kuin nuoremmat kaupunkilaiset, he olivat tottuneet menemään metsälle, tekemään töitä ja jopa ryyppäämään setiensä ja vaariensa kanssa. . Levyn tekeminen oli tosi mukavaa. Mutta kyllä me siinä kasvettiinkin. Robban jatkaa: . Kyllä sieltä tuli äkkiä palautetta, jos me harhauduttiin väärille poluille, Niko nauraa ja Robban täydentää yhteissoiton olleen alussa erittäin haasteellista. Nyt samaa prosessia jatkaa tänä vuonna 30-vuotispäiviään juhlivan Wentus Blues Bandin uusi Lucky Strike Mama -albumi, jolla ei kuulla lainkaan vieraita. Koko kolmikko räjähtää nauruun ja alkaa kilvan selittää, kuinka paljon huvia he saivat siitä vakioilmiöstä, kun ihmiset tanssivat lavan reunassa ja huomasivat saman. Kun Redin kanssa alettiin, me ajateltiin, että se vetää akustisen soolosetin, sitten me vedetään oma setti ja lopuksi jammaillaan yhdessä, mutta Red painotti heti haluavansa olla ”bändin jäsen”. . Ihan samalla tavalla muuten teki Red ja Edkin aikanaan. Älä yritä laulaa niin kuin joku muu, laula omalla äänelläsi, omista kokemuksistasi. Sitten me pidettiin kokous, jossa todettiin, että noi äijät jätti ihan oikeasti meille jonkinlaisen perinnön, ja että meidän pitäisi nyt vuorostaan viedä sitä eteenpäin nuoremmille polville. ja kertoo, kuinka Saksassa tullimiehet panivat koko bändin riviin ja tekivät heille ruumiintarkastuksen. Tätä perinnönjakoa valotti jo mahtavan maanläheisellä lämmöllä kovia vieraita kuhissut Family Meeting -dokumenttielokuva. Kaiken tuon jälkeen tää uusi levy lähti syntymään tosi luonnollisesti. Joskus se piruuttaan näytti naisille käsillään, että tän mittainen se on. Alussa mä ajattelin aina Redin ja Edin kanssa, että mun täytyy varoa, etten vaan mokaa sitä niiden hienoa juttua, mutta myöhemmin me oltiin kuin perhe. Ensin kovempien solistien taustalla (molemmat muun muassa John Lee Hookerin kanssa) ja vasta kunnolla aikuisena omillaan, neljän kympin pyykille tulevat jätkät selittävät yhteen ääneen. Siinä tajusi konkreettisesti, miten syvä juttu musiikki Redille oli, Robban muistelee päätään ihmetyksestä pudistellen. Ei se halunnut mitään soolosettiä. Niko: . Mä todella toivon, että me pystytään tekemään niin edes jotenkin kunnialla. Sitten se äkkäsi 12-kielisen ja alkoi heti vetää sillä jotain vanhaa vankilalaulua. Mutta Ediä ei ujostuttanut. Me vaivuttiin Nikon kanssa transsiin. Se soitti yksin (silloisessa kotimaassaan) Saksassa koko ajan ja halusi vastapainoksi soittaa nimenomaan bändinä. Virkailijat olivat ihmetelleet Edin patsasta ja pussia. . 50 SOUNDI SOUNDI 51 ne lähti, oli pakko vähän vetää henkeä ja sulatella, Wentuksen basisti Robban Hagnäs tilittää keittiössäni bändin laulaja Juho Kinaretin ja kitaristi Niko Riipan kompatessa kaveriaan. . . Nyt on sellainen fiilis, että tietää jo aika hyvin mistä on kysymys eikä tarvitse ajatella jotain fraaseja, tai että ”laulan nyt bluesia”. Sille ja Edille musiikki oli täysin kokonaisvaltainen juttu. Antaa vaan mennä, ja sen takia lavalla oleminen on entistä kivempaa. Siihen sisältyi ihan kaikki ja se tuli ulos aina niiden persoonan kautta. . Edin ja Redin tärkein oppi oli, että todellista bluesia soitetaan aina spontaanissa vuorovaikutuksessa tilanteen ja soittokavereiden kanssa ja ehdottomasti omana itsenä. Onneksi he eivät löytäneet Edin vakioaseita, erotusnauhalla päällystettyjä teriä. Riffi ja tempo saattoi olla aivan toisenlaiset. Ne alkoi vaan soittaa ja meidän piti osata hypätä mukaan. Kokemuksen intensiteetti oli Edillä ja Redillä omaa luokkaansa. Kokonaisvaltainen juttu Kauas on kuljettu siitä, kun kehiin lähdettiin ensin Stevie Ray Vaughanin, Eric Claptonin, Peter Greenin ja myöhemmin Fabulous Thunderbirdsin innoittamina. Niko ja Juho täydentävät, että maalaispoikina heidän oli helppo olla vanhojen miesten kanssa. ”Naiset alkoi aina ensin tuijottaa ja sitten punastella samalla kun niiden miehet kävi kumman kireiksi.” wentus blues band -taitto.indd 51 3.3.2016 9.58. . Silloin mä ajattelin, että, jumalauta, me ollaan maailman paras bluesbändi! Juho paljastaa saaneensa lauluunsa uudenlaista varmuutta vanhoilta jääriltä: . Eero Raittisen ja Jukka Tolosen kaltaisista suomalaisista laajennettiin ensin Ruotsiin (Sven Zetterberg) ja Norjaan (Hungry John). Sitä ne aina sanoi
Asbestilla vuorattu ja homeitiöillä tapetoitu rotanloukku ajaa toki asiansa tyhjää parempana treenitilana, mutta ihmisen paras aika kuulostaisi liioittelulta. punaisen kuningattaren -taitto_d.indd 52 3.3.2016 10.07. Huomattavasti yleisempi bändikämpän kuolinsyy on kaupungin kaavoittaja, joka näkee talovanhuksen paikalla mieluummin uuden puiston, parkkipaikan tai liiketilan. Huono-onninen taloparka saattaa palaa poroksi pyromaanin tulitikkuleikin ja sairaan päähänpinttymän seurauksena. Noihin hetkiin kiteytyy soittamisen ihanuus, yhdessä oleminen ja musiikin luomisen sietämätön keveys. Romanttinen mielikuva saattaa hyvinkin pitää paikkansa niiden onnellisten yhtyeiden kohdalla, joilla on kelvollinen bändikämppä käytössään. Talo purkuun ja tontti hyötykäyttöön. ikäli muusikoihin on uskominen, niin ihmiselon onni ja autuus löytyvät treenikämpällä vietetyistä hetkistä. Bändikämpiksi valikoituvat yleensä vanhat rakennukset, joiden olemassaololle muutama eri ihmistyyppi on luonnollinen uhka. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Teksti: Kaisla Leveelä Kuvat: Jaakko Niemelä Jokaiselta bändiltä löytyy omat treeni kämppä tarinansa. Ihmisen parasta aikaa, väittävät. Oululaisen Punaisen Kuningattaren Periaate -progebändin sitkeä taistelu omasta punaisesta mökistään ansaitsee tulla kerrotuksi
bändit Rock Academyn bändihaku 1.3.–30.4.2016 Hae mukaan toiselle kaudelle! rockacademy. Taas kerran pitäi si aloittaa kaikki uudestaan, ja men nä johonkin helevetin rotankoloon. Jaakko Niemelä, Oulussa vuoden 2002 tietämillä perustetun Punaisen Kuningattaren Periaatteen johto hahmo, on saanut kokea puretun bändikämpän kohtalon peräti vii desti. Rakennuksen erikoisuu tena mainittakoon, että toisesta päädystä katsottuna se näyttää ko vin matalalta, toisesta vastaavasti järkyttävän korkealta. Tarkkasilmäi nen katsoja saattaa katon harjalta nähdä puiden lomasta palan merta ja poukamaa. 52 SOUNDI SOUNDI 53 ”Alueella oli vissiin porukkaa, joka ei pitänyt siitä kuinka asiat kehittyivät meille mieluisiksi.” Oululainen proge yhtye Punaisen Kuningattaren Periaate on näh nyt kiitettävästi vaivaa säilyt tääkseen sievän treeni mökkinsä. pääkaupunkiseudun Pääkaupunkiseudulla Rock Academy -hanketta toteuttavat pääkaupunkiseudun nuorisoja kulttuuritoimet yhteistyössä Elmu ry:n ja Velmu ry:n kanssa. Se huokuu lämminhenkisyyttä ja on irrallaan kaikesta. Punaisen Kuningattaren Periaate tapailee mökissä ensias keliaan, kunnes omistaja ilmoittaa häädöstä. – Heillä ei ollut halua tapella asiasta. Tehtiin suullinen sopimus ja luvattiin mak saa satanen kerran kuussa omista jan kouraan. Kaupunki halusi kaikki ulko puoliset toimijat pois tonteiltaan. #rockacademyhev Huomio punaisen kuningattaren -taitto_d.indd 53 3.3.2016 10.07. Oulun kaupunki uudelleen kaavoitti mai taan, ja tontti, jolla mökki järkähtä mättömästi oli seissyt läpi vuosi kymmenten, kuului kaavoitettavien joukkoon. Varauksetonta kannatusta idea taistosta mökin puolesta ja kaupun kia vastaan ei yhtyeen jäsenistöl tä saanut. – Mökki on pieni lehto kaiken pe rällä. Saatiin koululta soittotila, kun lupasimme soittaa joulujuhlas sa jotain huttua, Niemelä kertoo. – Perkussionistimme Jallu oli jo etsimässä uutta treenistä ja totesi päätään pyöritellen, että mihin pas kaan olet kätesi tunkemassa, Nie melä naurahtaa. Niin kuin elämässä yleensä tapaa käydä, ei niin paljoa pahaa, että ei jotakin hyvääkin tapahtuisi. Riemu uudesta treeniksestä jäi lopulta lyhytaikaiseksi. Se on pie ni ja kaunis punainen mökki, jonka tarkempia koordinaatteja yhtye ei tahdo julki pitkäkyntisten pelossa. Sen pihamaa ta koristavat marjapuskat ja komea kuusiaita. Koska mökille ei juuri muuta käyttöä ollut, vuokra sivat omistajat sen meille. Jotain pusikkoa siihen tilalle oli kaa voitettu. – Opeteltiin soittamaan, teke mään biisejä, tehtiin keikkoja ja jul kaistiin eka levy vuonna 2012. Yksi tosin säästyi lopul liselta tuholta, kun se siirrettiin Ou lusta Tukholmaan, Niemelä huokaa. – Kaikki kämpät ennen ”mökkiä” on purettu. Päätettiin tapella vastaan ja koittaa tehdä edes jotakin. Mi nulla ei ollut siihen aikaan muuta kämppää. – Mökin omistaja sai ukaasin kau pungilta, että mökki pitää purkaa tai siirtää. Omilla tolpillaan mökki on seisonut viimeiset 80 vuotta. – Olimme molemmat basistimme Petri Miettisen kanssa Pikisaaressa koulussa. Punaiseen mökkiin paluun jäl keen rupesi bänditoiminta aktivoi tumaan askel askeleelta eteenpäin. Vahvat déjàvukoke mukset väristelivät etenkin Jaakko Niemelän kehossa. oska rakennuksen purkami nenkaan ei ole ilmaista, sai Punaisen Kuningattaren Pe riaate mökin omistajat luovutta maan mökin yhtyeelle. – Lennettiin jostain syystä pihal le koulun kämpästä. – Jollain helvetinmoisella vilunki konstilla onnistuttiin pääsemään mökkiin takaisin. Täällä on sellainen takapihamainen tunnel ma, tunnelmoi yhtyeen tukikohtaa laulaja Mokka Laitinen. – Kyllä siinä takauma nousi pin taan kaikista edesmenneistä pure tuista treeniksistä. munstadi.fi Rock Academy -bändikatselmus Gloriassa 6.–7.5. alataan auvoisesta nykyhet kestä 13 vuotta ajassa taakse päin. Todennäköi sesti sen takia, että asuin siellä. Rakennuksen siirtäminen olisi ollut niin tyyristä ja älyvapaata toimin taa, että mökin omistaja kal listui antamaan hyväksyntänsä pur kutuomiolle. Tuo edellä mainittu mökki si jaitsee Oulun laitamilla. Debyyttilevyn jälkeen tummia pilviä alkoi kasaantua niin mökin kuin yhtyeen yläpuolelle. Niinpä he lahjoittivat mö kin, tehtiin asiaankuuluvat paperit ja entiset omistajat pääsivät helpot tuneina talosta eroon. Po rukkaa tuli ja meni, mutta ydin py syi samana
Sillä välin kun bändi aloitteli omaa taistoansa kaupunkia vastaan ja mietti seuraavaa siirtoaan, teki Oulun kaupunki ensimmäiset peliliikkeensä. – Se olisi kyllä eeppinen päätös, jos joutuisi itse oman treeniksensä purkamaan. Lähistön risukoilla ja puretun varaston seinälaudoilla saatiin tupa pidettyä lämpöisenä. Tämän jälkeen suuntimeksi otettiin sähkölaitos. Mielestäni se on mielenkiintoinen hahmo. Herra kaivoi kartan esiin ja pyysi näyttämään mökin sijainnin. Samalla pysyy mökki lämpimänä ja kunnossa, Mokka Laitinen taustoittaa. Lisäksi ostettiin aggregaatti, jolla pidettiin lähinnä valoja päällä. Koko toissa vuoden bändi eli omassa mökissään ilman sähköä. ieto mökistä levisi ja lopulta yksi henkilö museoviraston puolelta kiinnostui asiasta. – Kävi katsomassa mökin ja totesi rakennuksen olevan täydessä tikissä. He muistelivat, että mökki on ollut siinä aina, Niemelä kertaa tutkimustyötä. – Saatiin näin järjestettyä, että toimintaa on seinien sisällä koko ajan. Hän totesi, että eihän tämmöisiä rakennuksia voi selvittämättä purkaa. Halusimme istuttaa päättävään tahoon viisauden siemenen, jotta he itse tajuaisivat vanhojen rakennusten suojelemisen olevan hyvä idea. Tämän jälkeen haastattelin muutamia alueel la asuneita vanhoja ihmisiä. Hän vei asian rakennussuojelulautakuntaan, ja siitä asiat etenivät hiljalleen siihen pisteeseen, että Oulun kaupunki päätti mökin säilyttämisen olevan aiheellista, Niemelä kertoo. Ei meillä tietty sitäkään rahaa ollut, joten varattiin aika pankkiin lainaneuvotteluihin. – Ei voi sanoa että loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta tämä hetki on hyvin. Ei mennyt kuin alle viikko, ja sähköt tuli. Onnetar astui kuvaan ja yllättävä taho antoi bändille lainan. Petrin kanssa marssittiin suurin toivein pankkiin. – Tietty se oli hirveä pakkastalvi. Kaupunki kait halusi näyttää aktiivisuutensa asiassa, Niemelä muistelee. Seuraavana siirtona bändi perusti yhdistyksen mökkiä ylläpitämään, tarjosi mökistä oululaisille taiteilijoille työtilaa ja bändeille treenitilaa. Ennemmin polttaisin itseni mökin mukana ja kummittelisin niin saatanasti alueella, Niemelä maalaa piruja seinille. Pienen pähkäilyn jälkeen yhtyeen jäsenet tajusivat, että mökille pitää vetää sähkölinja. Seuraavaa kaavoitusta odotellessa, ja taas tapellaan. – Ensin lampsittiin naapuriin kysymään, että saadaanko vetää teiltä sähköt mökkiimme. – Mökin viereinen varastorakennus käytiin purkamassa ihan vain esimerkiksi. Päätöksen jälkeen allekirjoitettiin uusi tonttivuokrasopimus, joka lohkaisi mökille palan maata. Plärättiin 1900-luvun alkuun asti, mutta mistään ei löytynyt mitään. Arkisin mökin lämmityksestä vastasi lähinnä Oulussa asuva yhtyeen basisti Petri Miettinen. punaisen kuningattaren -taitto_d.indd 54 3.3.2016 10.07. – Ei haluttu mennä meuhkaamaan barrikaadeille, että tyhmät, ei saa purkaa. Eihän me päästy edes sinne koppiin asti keskustelemaan, kun ne nauroivat meidät jo pihalle, Jaakko Niemelä muistelee episodia. Entä mikä on mökin kohtalo tällä hetkellä. Ihan helvetin kylmä siellä oli, Laitinen ja Niemelä muistelevat. Tilanne vaati ratkaisun ja ensimmäistä kertaa elämässään yhtyeen jäsenet joutuivat kysymään itseltään kysymyksen: Miten sähköä hommataan. Elokuva on episodimainen ja siinä haahuilee Skeletor-naamariin pukeutunut hahmo keräilemässä elämänsä rippeitä. Kaikessa rauhassa bändi selvitteli rakennussuojelun perusteita, infosi tilanteesta monia eri tahoja ja kahlasi lävitse maistraatin tuomiokirjoja. Sillä ei ole ilmeitä, se ei sano mitään ja se ei tee mitään. – Yritimme löytää mökin rakennuslupahakemusta. Yhtye päätti, että ei maksa vaivaa ruveta kovaäänisesti meuhkaamaan mökin puolesta. Sattui olemaan lähellä, ja kävi kaivamassa meille montun. Vuoden jälkeen hän rupesi hajoamaan tilanteeseen ja kertoi, että ei jaksa enää istua uutta talvea pimeässä mökissä klapeja polttamassa. Äijä tarttui puhelimeen ja soitti Kaleville kysyäkseen missä tämä on. Maksetaan kyllä. ”Halusimme istuttaa päättävään tahoon viisauden siemenen, jotta he itse tajuaisivat vanhojen rakennusten suojelemisen olevan hyvä idea.” Saadakseen purku-uhan alla olevan treenikämppänsä aktiiviseen käyttöön tarjosi Punaisen Kuningattaren Periaate omistukseensa siirtynyttä rakennusta työtilaksi taiteilijoille ja treenikämpäksi muillekin yhtyeille. Tovin miettimisen jälkeen vastasivat vähemmän yllättäen, että ei käy, Niemelä ja Laitinen nauravat. Yksi kirja on noin 20 senttiä paksu ja ohutta, miltei läpinäkyvää paperia. – Sanottiin, että tarvitaan sähkölinja. Sen seurauksena meiltä katkaistiin sähköt. Selailtiin niitä tuomiokirjoja tunteja ja tunteja. Vii sottiin, että tuossa. – Ei se onneksi ihan älyttömästi ollut. – Kun levyt päätyvät nykyään Youtubeen, niin kelattiin tehdä elävää kuvaa pelkän levynkannen sijaan. 54 SOUNDI SOUNDI PB Ajattelivat varmaan, että hipit joutuvat purkutöihin omin kätösin. Pelkona ajatuksissa leijaili, että toimenpide maksaa järkyttävän määrän euroja. – Sehän oli tosi jees! Mutta alueella oli vissiin porukkaa, joka ei pitänyt siitä kuinka asiat kehittyivät meille mieluisiksi. Jostakin syystä minun on helppo samaistua, Niemelä paljastaa tulevasta. ällä hetkellä Punaisen Kuningattaren Periaate on tekemässä musiikkielokuvaa toiselle albumilleen Kaksi suuntaa. Levyn julkaisi Svart Records syyskuussa 2015
VHB/Fullsteam mainos.indd 55 4.3.2016 12.18
Miehen vuosien kokemus kuuluu vapautuneessa sävellysotteessa, joka pääsee oikeuksiinsa vaikkapa levyn päätösbiisi Valheessa. Ymmärrän, miksi moni suomalainen bändi valitsee englannin kielekseen: ei vain maailmanvalloitustoiveissa, vaan siksi, että se on helpompaa. Hyrden keitokset ovat niitä leikkisimpiä, kieli poskessa synnytettyjä, melodisimpia eepoksia. Etenkin tässä ”sivistyksen suvannossa”, Elokuution maailmassa, jossa vapaaehtoinen sokeus ja kuurous ympäristön kompleksiudelle on ennen muuta ihanne. SALLA HARJULA HHHHH 56 SOUNDI Levyarviot >> ...ei makaa puolta vuotta saksalaisen vinyylipainon tilauskirjassa... Sain vasta myöhemmin kansilehtisen tutkittavakseni: kaikki kolme pysäyttävää tekelettä olivat basistimiehen kynästä. Se paisuu siekailematta vivahteikkaaksi järkäleeksi, jossa on enemmän kuin hyppynen epäsovinnaista kauneutta. Jo ekalla pyöräytyksellä kiinnitin huomiota kolmeen biisin, joiden kirvelevät dissonanssit ja persoonalliset ratkaisut tökkäsivät tikarilla korvaan. Henkilökohtaisesti innostun miehen vihaisemmasta kamasta, joista hieno esimerkki on Meidänkaltaisillemme – helposti levyn raivoisin hetki. Tällä kuuntelulla toteamuksen voi todella allekirjoittaa. Jo siitä pisteet. Se on jo itsessään ainutlaatuinen saavutus. Mutta kun takojana on Hyrden kaltainen seppä, joka manipuloi rikasta kieltämme kuin se olisi hänen itsensä itselleen luoma työkalu, lopputulema palkitsee sitä moninkertaisemmin. Itselleni yhtyeen materiaali ei aina ole uponnut henkilökohtaisella tasolla, vaikka arvostan hillittömästi bändin uniikkia ja kiistämättömän taidokasta meininkiä. Vaan ei todellakaan se helpoin. Myös Hyrde on haastattelussa sanonut, että Kaikan biisit ovat tietyllä lailla Elokuution solmukohtia. Kitaristi Pexi taas tekee ripeitä ja aggressiivisia ralleja, jotka laskeutuvat ensikuuntelijan korvaan jouheimmin. Livenä taattuja kansannostattajia siis. Harva bändi pystyy käytännössä vain parantamaan ulosantiaan, mitä pitemmälle uraansa etenevät. ”Stam1na ei ole millään rintamalla mennyt siitä, missä aita on matalin, ja ratkaisujen omaperäinen eleganssi tuntuu vain syvenevän joka levyllä.” H itto vie, Stam1na. Elokuutiolla mies kritisoi digiapparaattien vangiksi ajautuneen yhteiskunnan sisällyksetöntä kakofoniaa. Siitä huolimatta bändin suosio ei muuta kuin kasvaa. Tyypit tekevät levy levyltä tasaisen priimaa metallia, joka kuulostaa vain heiltä itseltään. Stam1na ei ole millään rintamalla mennyt siitä, missä aita on matalin, ja ratkaisujen omaperäinen eleganssi tuntuu vain syvenevän joka levyllä. Oikeastaan kekseliäs ei adjektiivina tee oikeutta Hyrden kielelliselle karnevaalille. Stam1na Elokuutio Sakara K u v a: Te em u Le in o n en Levyarviot 3_16.indd 56 4.3.2016 13.12. Oman suosikkini, Marttyyrin, alkuriffi on niin ilkeän riitasointuinen, että se saa inhottavuudellaan käsivarren karvat pystyyn ja niskanpohjaa hivelee ellotuksensekainen häkellys. Jopa Stam1nan mittakaavassa biisit ovat omintakeisia. Kaikan biisit, no, siitä on aihetta avautua enemmänkin. Suomi on monisyinen ja hankala kieli käyttää taipuisasti. Ihanaa! Stam1na ei olisi Stam1na ilman Hyrden kekseliäitä sanoituksia. Ei ole mikään ihme, että juuri Pexin Kuudet raamit on levyn ensimmäinen single. Propsit bändille myös siitä, että se on tehnyt näin älykkäästä musiikista maansa suosituinta metallia. Nyt käsillä kuitenkin on bändin ehkä paras hengentuote. Hauska piirre Elokuutiossa on, että sen biiseillä on persoonat, jotka kuulostavat kultakin säveltäjältään
Diamond Eyesilla (2010) ja Koi No Yokanilla (2012) Deftones karsi kaikkein ambientmaisia elementtejään ja suoraviivaisti kappaleitaan. Vastapainoksi alavireiset kitarat mouruavat paikoin meshuggahmaisen makoisasti. Debyytillään The College Droupoutilla (2004) itseään kömpelösti Jeesukseen vertaava West oli pikemminkin surkuhupaisa – loistava tuottaja, muttei kovinkaan hyvä räppäri tai sanoittaja – kun taas Yeezuksen (2013) itsevarma-West oli jo niin uppoutunut performanssiinsa, että julisti olevansa jumala. VESA SILTANEN HHHH SOUNDI 57 ...ei makaa puolta vuotta saksalaisen vinyylipainon tilauskirjassa... Onkin aina virkistävää kuulla Chinoa luomuimmillaan ilman ihmeempiä kikkoja, ja sitä Gore auliisti tarjoaakin. ARTTU SEPPÄNEN HHHH K u v a: Fr an k M ad d o ck s Levyarviot 3_16.indd 57 3.3.2016 12.55. Ensimmäinen singlelohkaisu Prayers / Triangles osuu tyyliltään levyn raskausasteikon keskivaiheille, ollen ehkä aavistuksen sinne kevyempään kallellaan. Musiikillisesti West on kulkenut pitkän, mutta luontevan matkan debyyttinsä viehtymyksestä vanhoihin soulja funk-klassikkoihin. Temppu on toistaiseksi vuoden 2016 definitiivinen populaarimusiikin tilasta kertova performanssi, joka on mahdollista toteuttaa vain aikana, jolloin levyn pääasiallinen julkaisukanava on osin Westin omistama suoratoistopalvelu Tidal. Hän on tehnyt itsestään nykytaideteoksen, joka on jatkuvasti ripustettuna maailmanlaajuisesti eri medioiden seinille. Gore on Deftonesin ensimmäinen albumi sitten pitkäaikaisen basistin Chi Chengin poisnukkumisen. Yllättäviin valintoihin lukeutuu 30 Hoursin Arthur Russell -sample ja FML, joka samplaa englantilaista post punk -yhtyettä Section 25. Parasta Goressa on se, että se välttää sen, mihin monet Deftones-albumit kompastuvat: se ei ala missään vaiheessa puuduttaan. Samaan jatkumoon istuu myös Gore, vaikka onkin edeltäjiään ilmavampi ja eteerisempi. Kanye West The Life of Pablo GOOD Music Kanye West on nykyään ensisijaisesti mediataidetta, toissijaisesti muusikko. Deftones Gore Warner Myönnän heti kättelyssä, etten ole koskaan ollut suuri Deftones-fanaatikko. Toisille se voi tarkoittaa yllätyksettömyyttä, mutta minulle se tarkoittaa paremmin fokusoituja ja tarttuvampia biisejä. En tiedä, vaikuttaako tämä tieto enemmän arvostelijan kuin yhtyeen alitajunnassa, mutta levy kuulostaa erityisen surulliselta ja haikealta. Joku siinä on kuitenkin pidemmän päälle allekirjoittanutta tökkinyt näihin päiviin saakka, muutamia yksittäisiä kappaleita lukuun ottamatta. Debyytistä on kuitenkin vierähtänyt vuosi jos toinen, ja niin on bändin tyylikin hioutunut ja kehittynyt. Kalifornialaisbändin raskaiden riffien, eteerisen tunnelmoinnin sekä Chino Morenon vuoroin kauniin puhtaasti soivan laulun, vuoroin raivoisan huudon yhdistelmä on ollut tunnistettavaa ja omalaatuista jo debyyttilevy Adrenalinesta (1995) lähtien. Westin edellinen levy Yeezus esitteli toistaiseksi hänen kokeellisinta tuotantoaan, mutta The Life Of Pablo on hillitympi ja West on ottanut pääasiassa vaikutteita soulista ja gospelista. Gore onnistuu hienosti tiivistämään ja parantamaan juuri niitä asioita, jotka Koi No Yokanilla ja Diamond Eyesilla toimivat parhaiten. West ei edelleenkään ole kummempi sanoittaja, mutta hänen egosentristen lyriikoiden oikeutus tuleekin hänen julkisen persoonansa kautta. Westin tapauksessa ei ole tärkeää mitä sanoo, vaan mitä taustaa vasten sen sanoo: kaikki tietävät kenestä puhutaan, kun hän sanoo wifey. Romanttisen taiteilijaneron myyttiin nojaten hän on päämäärätietoisesti provokatiivisella performanssillaan luonut itsestään kuvaa pompöösinä, suuruudenhulluna auteurina ja saanut retoriikalleen vastakaikua siinä määrin, että miksi performanssia kannattaisi lopettaakaan. The Life Of Pablo ei makaa puolta vuotta saksalaisen vinyylipainon tilauskirjassa. Kevyttä kamaa Gore ei ole vaikka soikin välillä kauniin melankolisesti tunnelmoiden. Erityisesti Morenon reilusti kaikuefektein ryyditetty laulusoundi alkaa nopeasti maistua puulta. West piti mediaa pilkkanaan vaihtamalla uuden levynsä nimeä monta kertaa ennen sen julkaisua. Kansainvälisesti hiphopin soundia muovannut 808s & Heartbreak (2008) oli Westin uran käännekohta, jonka jälkeen mies on halunnut nostaa panoksia koko ajan lisää. Instagramista poimitulla samplella alkava The Life Of Pablo on jälleen hyvin viihdyttävä West-performanssi
Kesken jäänyt täyspitkä tuli ulos 1997 nimellä Sketches For My Sweetheart, The Drunk. Itseään kitaralla säestävä mies on studiossa ensimmäistä kertaa. Jumalten aika vaikuttaa kenties yhtenäisimmältä Moonsorrowlevyltä, vaikka ei bändi ole ennenkään harhapoluilla kulkenut. Tuskin Moonsorrow’lle ominainen mahtipontisuus on kuitenkaan uudellekaan levylle vahingossa syntynyt. 58 SOUNDI Levyarviot > ...itsenäisenä albumijulkaisuna tämä kuriositeetti ei ole oikein mistään kotoisin... Hyvä niin, mutta itsenäisenä albumijulkaisuna tämä kuriositeetti ei ole oikein mistään kotoisin. Night Flightin lopussa Buckley kiroaa äänensä kestämättömyyttä. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Jeff Buckley You And I Legacy Yksi kaikkien aikojen kallisarvoisimmista äänistä (asian voi tarkistaa kuuntelemalla esimerkiksi kappaleen Eternal Life alkuperäisversion) hiljeni toukokuussa 1997, kun Jeff Buckley hörppäsi kuolettavan määrän Mississippin vettä keuhkoihinsa. Lainabiiseistä Bob Dylanin Just Like A Woman, Led Zeppelinin Night Flight sekä Jevetta Steelen Calling You Bagdad Café -elokuvan soundtrackilta ovat tuttuja Live At Sin-é -tuplaliveltä (2003) ja The Smithsin I Know It’s Over Mystery White Boylta (2000). Se aloitti postuumien julkaisujen sarjan, josta on nyt vuorossa artistin ensimmäinen demosessio Columbia Recordsille vuodelta 1993. Mies jätti jälkeensä vain yhden valmiin albumin, vuoden 1994 klassikon Grace. Levyn lopuksi Buckley toteaa lakonisesti: ”That’s about it, let’s go home.” Nuori suuren taiteilijan alku saapui paikalle, soitteli niitä näitä, oli luonnostaan vahvasti läsnä ja se saatiin ikuistettua. Myös albumin toista The Smiths -biisiä The Boy With The Thorn In His Side kuuntelee ihan mielellään. Tunnelmakirjon ääripäiden löytyminen samalta levyltä näin väkevässä muodossa on sikäli erikoista, että musiikilliselta ilmaisultaan yhtye pyrkii selvästi tiiviimpään kokonaisuuteen ja levyn perusajatus vaikuttaa olleen juurevamman muodon etsimisessä. Calling You kuulostaa tylsän alkuperäisuskolliselta, mutta muut edellä mainitut ovat kelpo versioita. Sly & The Family Stonen Everyday Peoplen versioinnille ei puolestaan ole olemassa kestäviä perusteluja, vaikka kappaleen lällätyskohta loistaa ilahduttavasti poissaolollaan. Jumalten aika ei ole niinkään synkkä kuin painostava. You And I koostuu yhdeksästä coverista ja kahdesta Buckleyn omasta kappaleesta. Moonsorrow Jumalten aika Century Media Moonsorrow ei uutuudellaan aio valloittaa radioiden soittolistoja, kun levyn lyhinkin biisi on yli seitsemänminuuttinen. Yhtyeen tapa ripotella kaihoisia melodioita sinne tänne asemoi ne ensinnäkin täsmälleen oikeisiin paikkoihin ja toisekseen ovat muodoltaan sellaisia, jotka paisuttavat merkittävällä tavalla levyn tunnelmaa. Moonsorrow asemoi kappaleisiinsa vahvan turpeen tuoksun. Levyn avautuminen vie aikaa yllättävän kauan, mutta kerta kerralta metallimuurista alkaa löytää säröjä, joiden kautta voi kurkistaa syvemmälle biisien ytimeen. Samalla se toimii luonnehdintana suomalaisesta periksiantamattomuudesta, joka kuvaa myös Moonsorrow’n uutuutta. EERO KETTUNEN HH K u v a: Tu o m as ”R itu al” Ta h v an ai n en Levyarviot 3_16.indd 58 3.3.2016 12.55. Originaaleista Grace on lähes valmista kamaa ja Dream Of You And I aihiosta käypä tarinatuokio, ensikuulemalta kiinnostava katsaus alitajuntaan. Moonsorrow’n seitsemäs pitkäsoitto on tuhti paketti, joka vaatii paljon. Bändi on istuttanut folk-vaikutteet syvälle pakanametallinsa juurakkoon, eivätkä ne ainakaan kevennä tulkintaa, vaan pikemminkin syventävät kappaleiden lohdutonta henkeä. Metsäläishenkeä kasvattavat kappaleiden väliin sijoitetut äänimaisemat, jotka maalaavat kuvia tavallisesta elämästä joskus kauan sitten, kun vielä asuttiin karuissa korpimaisemissa. Blues-osastolle Buckley niputtaa Don’t Let The Sun Catch You Cryin’in ja Poor Boy Long Way From Homen, joista jälkimmäinen tenhoaa autenttisuudellaan. Moonsorrow ei ole pelkkää rujoa piiskausta, jos kohta se osaltaan syventää yhtyeen kokonaisvaltaisuutta. Mutta toisaalta eipä Jumalten aikaa ole tarkoitettukaan kuunneltavaksi työpaikan taustamölynä tai automatkalla. Kokemus on vaikuttava ja syvä
Hieno tuotanto tuo esiin monipuolisen instrumentaation kristallinkirkkaana joka ikisestä pienestä nyanssista alkaen. Esimerkiksi Coldplay ei varsinaisesti dominoi ympäristöään tai kaadu päälle. Vaikutteet ovat selviä mutta riittävästi omaa kokonaisuuteen on löydetty. Sen tunnistaa heti Miljoonasateeksi. Suolaakin on sopivasti. Ne eivät tunnu suurimmillaankaan kovin valtavalta jutulta. Sekin on valinta. Ja Ville Leinosen Näin kulutan aikaa onnistuu kääntämään alkuperäisen tylsyysvoivottelun raukeaksi kauneudeksi. Pakahduttavaa. Yhtyeen nokkamies Jannis Noya Makrigiannis on kahden kansallisuuden (Tanska ja Kreikka) muovaama muusikko ja nämä eurooppalaisuuden ääripäät kuuluvat miehen musiikista mielenkiintoisella tavalla. Kyseinen kappale kuvastaa varsin hyvin yhtyeen musiikillista linjaa, joskin nyt käsissä oleva kolmas pitkäsoitto on tuonut mukaan yhä enemmän elektroniseen ilmaisuun perustuvaa äänimaailmaa. Aika tulee vääjäämättä asettamaan levyn sen sille kuuluvaan asemaan. Ja niin varmaan toivoo Nick Cavekin. Odotin Black Dubin perusteella jotain tajunnan räjäyttävää supersou...itsenäisenä albumijulkaisuna tämä kuriositeetti ei ole oikein mistään kotoisin... Eräs yhtyeen kiistattomista voimista on laulaja Heikki Salo, joka on yksi maan parhaista sanoittajista. Levyarviot 3_16.indd 59 3.3.2016 12.55. Päälle päin kuulostaisi, että bändi nappailee Meshuggahilta rytmiikkansa ja Devin Townsendilta melodiansa, mutta lähempi syventyminen osoittaa bändin asettuvan vankasti omalle alustalleen, jonnekin sinne Peripheryn ja The Contorionistin tuntumaan 2000-luvun kiintoisimpien raskaan musiikin artistien harvalukuiseen joukkoon. HEMMO PÄIVÄRINNE HHH Miljoonasade Sähköinen rouva maa Sateen ääni On tv:n vaikutuksesta sitten mitä mieltä hyvänsä, se lienee syy siihen, että nämä veteraanit kokoontuivat taas yhteen. Riston psykedeelinen Voi kuinka me sinua kaivataan –banjoscifistely on loistava tai käsittämätön, mielentilasta riippuen. Tämä levy on kuin sisäfileepihvi: mehukas, sisältä rosee ja pippuri tuo mukavasti potkua. Savages soittaa postpunk-vaikutteista musiikkia, joten rakkaus levyn kantavana voimana on ristiriidassa totutun kanssa. SOUNDI 59 lia, jossa Trixie pääsee revittelemään hulppeita äänivarojaan. Kuplettien juonet ovat vaihtuneet, mutta tietty tuttuus niissäkin on tallella. MIKKO MERILINNA HHH Eri esittäjiä Eput Rautaa 2 Ratas Harvoin ovat odotukset olleet yhtä hatarat kuin tämän julkaisun kohdalla. Eikö tällainen musiikki ole yleensä synkkää ja kyynistä?! Kontrasteissa piilee muutenkin bändin voima. Valitettavasti uutukainen Phenotype on tuotettu liian särmättömäksi, jopa miellyttävän kuuloiseksi ja kevyeksi. Samalla Choir Of Young Believers on ottanut askeleen poispäin perinteisen rakenteellisesta popmusiikista, jossa säkeet ja kertosäe seuraavat kaavamaisesti toisiaan. Mechanics yhdistää kauniin melodian meteliin ja kaaokseen. Salon tekstit ovat teknisesti kohdallaan ja laulut ovat tarinoina kiinnostavia. Niin nytkin. ANTTI MARTTINEN HHH Saul Williams MartyrLoserKing Caroline Saul Williams ei koskaan ollut tai halunnut olla räppäri. Abstraktit mausteet tuovat paikoin hieman kliiniseen tuotantotapaan selvästi lisää voimaa. Evil on diskoa pahuudesta. Eppu Normaalin säveliä ovat tällä kertaa sovittamassa uuteen uskoon muun muassa Yö, Pate Mustajärvi, Nopsajalka, Jarkko Martikainen ja Jukka Takalo. Eliza’s Smile on kelpo torvilla ryyditetty pianoslovari. Tuskin nytkään, mutta levy lisää kyllä huippubiisien määrää, esimerkiksi avausraita Rokkarin luu, nimikappale ja Win Win ovat moitteettomia lauluja Miljoonasateelle. Viimeinen The Visitor on tyylikäs pianoitkuballadi. Vaikka Grasquen tarjoama, puhdas ja keveä tunnelma sopii kuin nakutettu skandinaaviseen maisemaan, on pinnan alla jotain vaikeammin hahmotettavaa ja paikoin jopa uhkaavaakin. ”Is it human to adore life”, Jehnny Beth laulaa ja vastaa kysymykseen sekä laulun codassa että laulamalla levyllä huomattavan usein rakkaudesta. Vaikka rytmikkäästi etevät kappaleet muodostavat valtaosan levystä, vaihtelua rytmittelyihin löytyy riittävästi. Harvinainen tapaus sikälikin, että tämäntyylistä musiikkia ei nykyään tee kukaan muu. Pääosa kappaleista ovat melko kivoja r’n’b-tyylisiä vetoja. Edellisestä levystä on 16 vuotta, ja vaikka maailma oli silloin toisenlainen paikka, tältä levyltä kadonnutta aikaa ei löydä etsimälläkään. Ayse Hassan on ilmiömäinen basisti. Ja kun tämä on vielä toinen osa. Söisin lounaaksi. Omaperäisiä latuja polveilevat melodiat antavat kappaleisiin tarvittavaa syvyyttä. Salo itse on sanonut, että bändillä on iso nippu huippubiisejä, mutta ei varsinaista huippualbumia. Iisan esittämä Löydän ja menetän on niin iisamainen, että se sopisi hyvin hänen omalle albumilleen. ARTTU TOLONEN HHHH Field Music Commontime Rough Trade Toistakymmentä vuotta toiminut Field Music on ehtinyt kuudenteen albumiinsa. Poukkoilevuudessaan ja nokkeluudessa sävellykset tuovat mieleen hieman myös 10cc:n. JARI JOKIRINNE HHHH Trixie Whitley Porta Bohemica Megaforce Trixie Whitley on 29-vuotias amerikkalainen rätväkkä naisartisti, joka on tehnyt aiemmin jo yhden soololevyn ja esiintynyt Black Dub –yhtyeen loistavalla nimikkolevyllä, jolla oli mukana tuottajalegenda Daniel Lanois. ANTTI ERVASTI HHHH Textures Phenotype Nuclear Blast Hollannin Tilburgista ponnistava Textures on monella tasolla kiehtova yhtye. Choir Of Young Believers vertautuukin mielessäni yhä enemmän pohjoiseen kollegaansa Sigur Rósiin – molempien musiikista kun löytyy se jokin mystinen elementti. Kosketinsoittaja Olli Heikkinen on vaihtunut Tomi Aholaiseen, muuten yhtyeen kokoonpano on ennallaan. Sähköinen rouva maa on comeback-levy, jossa ei ole mitään häpeilemistä. Levyn kolmestatoista tulkinnasta helposti yli puolet on demomaisia läpilaskuja, joiden ainoa tarkoitus näyttää olleen velvollisuuden täyttäminen. Onneksi yhtyeen biisinkirjoitus on totutun korkealla tasolla, jopa aivan omalla levelillään kilpailijoihin verrattuna. Vasta neljäs biisi Hourglass, joka kulkee ripeästi svengaavassa 5/8-tahtilajissa, sai minut innostumaan. Tribuuttilevyt ovat tietysti jo formaattinsa mukaan tuomittuja pettymyksiin ja epätasaisuuteen, mutta kun vielä kunnianosoituksen kohteeksi otetaan yhtye, jonka alkuperäiset tulkinnat ovat erinomaisuutensa vuoksi taltioituneet kansakunnan ikimuistiin, kamaluuden uhka pelottaa. Ei kai metallin edes näinä ääriteknisinä aikoina näin kliinistä ole tarkoitus olla. Monisyinen, haastava ja tahallisen kalsea Grasque ei varmasti avaudu kaikille, mutta se on usein hyvän taideteoksen merkki. Monipuolisella skaalalla mitä erilaisimpia aineksia poppiinsa sekoittava Peter ja David Brewisin veljesduo luottaa nykivään poppiin, joka tuo aika usein mieleen 1970-luvun lopun Talking Headsin tai vaikkapa Devon. Kitarat ja rummut nakuttavat kimurantteja polyrytmejä ja laulu on eeppistä kuin aina, mutta jokin on vialla, kun edes äänenvoimakkuuden kasvattaminen ei nosta ihoa kananlihalle. ANTTI GRANLUND HH Choir Of Young Believers Grasque Ghostly International Tanskalainen Choir Of Young Believers tunnetaan yhä ehdottomasti parhaiten tv-sarja Sillan tunnuskappaleesta Hollow Talk. Williamsilla on myös alusta lähtien ollut taiSavages Adore Life Matador Rockbändit tekevät harvoin vaikutuksen nykyään. Ja Texturesin repertuaarissa on todennäköisesti uuden vuosituhannen hienoin progressiivisen metallin kappale, Awake (vuoden 2008 Silhouettes-albumilta). Lopputulos on liian pehmyt ja sivistynyt. Hänen roolinsa Savagesissa tuo mieleen Eric Averyn Jane’s Addictionissa tai Derek Forbesin Simple Mindsissa täysin välttämätön tekijä bändin suuruudessa ja se napa jonka ympärillä kaikki muu pyörii. Soft Spoken Words puksuttaa nasakasti rumpukoneen ja baritonikitaroiden voimin. Trixie laulaa tyylikkäästi ja erinomaisesti, mutta pidättyvästi ja levyltä jää uupumaan kaipaamaani rähinää ja melskettä. Hän on spoken word -artisti, jonka flow on rytmikkäämpää kuin lajille on usein tyypillistä, mutta abstraktimpaa kuin suurimmassa osassa hiphopia. Tosin sanoituksissaan Field Music ei yllä samanlaiseen pisteliäisyyteen ja ironiaan kuin 10cc parhaimmillaan. Saatemateriaalin puutteista johtuen päättelen rohkeasti, että Trixie on laatinut uuden soololevynsä materiaalin itse ja soittaa myös pääosan bändisoittimista. Toivottavasti ensi vuonna ilmestyväksi luvatulla Genotype-sisarlevyllä on rouheampi toteutus kuin tällä. Ahkeraan ainakin aikuisten radiokanavilla soineet biisit kertovat, että yhtyeellä on yhä kysyntää. Savages tekee molempia. No ei ihan. Joulukuussa nettikohua nostattanut Ikenna “Ike” Ikegwuonun versio Murheellisten laulujen maasta toimii hienosti myös ilman mainosvideon tukea. Kun kappaleet ovat läpeensä hyvin kirjoitettuja, ei valittamista valtavasti ole. Kehutaan hyviä. Edellä mainittu Adore on muuten biisi, jonka toivoisin kirjoittaneeni. Olisi mukava sanoa, että osa onnistuu ja osa ei, vaan harvassapa ne onnistujat ovat. Ehkä elämän halveksiminen on yhtä inhimillistä
Jos euroviisuissa soisivat tällaiset biisit, kaikki voittaisivat. Mystisyyttä ja vaaran tuntua siis piisaa. Iso vaihde on silmässä heti alkumetreillä – levyn käynnistävät This Train ja Mountain Climbing puhkuvat yllättävänkin rouheita kuvioita. Soundi on niin skandinaavisen siisti, että Carlsonin aavistuksen savuinen crooner-tenorikin kuulostaa sitä vasten miltei syntiseltä. Jos uskoisi paholaisen kanssa tehtäviin sopimuksiin, voisi hyvinkin kuvitella James Kellyn ja kumppanien viimeinkin allekirjoittaneen sellaisen. Red Eleven on toki kaikkea näitä, mutta nykypäivään päivitettynä, omannäköisensä keitos. Eri tunnelmista ja tyyleistä siirrytään sulavasti seuraavaan. Williamsissa on jotain pohjattoman 90-lukulaista, jostain Yo! MTV Rapsin ja Alternative Nationin välimaastosta. Sinisten sävelien kavalkadi koskettelee tunnelmia rypistelyistä aina balladeihin ja americana-orientoituneeseen keinahteluun. Kun 2000-luvun alussa The Coral ihastutti musiikillisella monipuolisuudellaan ja kauniilla kukkaismelodioillaan, seitsemännellä studioalbumillaan yhtye tarjoilee hypnoottista groovea, vaeltavia stemmalauluja ja väärinpäin käännettyjä kitaravingutuksia. Tällaisia pikkunyansseja lukuun ottamatta levystä ei juuri moitittavaa löydy. Rentouden lisääntymisen myötä voi kuulla kuinka Westerberg ja Hatfield pitävät hauskaa The I Don’t Caresin hienostumattomuuden suojissa. Moderneimmalta kuulostaa nimiraita, joka voisi olla The Smithsin Bond-tunnari. Aikaisemmilla levyillään muun muassa psykedeliaa, 60-lukua, spagettiwesterniä ja progea yhdistellyt kameleonttiviisikko on viiden vuoden mittaisen taukonsa aikana karsinut musiikillisia rönsyjään ja julkaissut klassisen rockalbumin. Vaikka vaikutteita imetäänkin monesta suunnasta, ei lopputuloksena ole tyylien sekamelskaa. Rajuimmankin rebelin testosteronituotanto kääntyy lopulta laskuun, mutta setämiehiksi syntyneet vain viilenevät vanhetessaan. Se on aika hienoa. VESA SILTANEN HHHH The I Don’t Cares Wild Stab Dry Wood Idolin ja fanin kohtaamisesta syntynyt The I Don’t Cares ja ensialbuminsa tulevat kuin puskista. 60 SOUNDI Levyarviot > ...jos euroviisuissa soisivat tällaiset biisit, kaikki voittaisivat... ANTTI GRANLUND HHHH Red Eleven Collect Your Scars Lifeforce Collect Your Scars on loistava esimerkki, miten eri vaikutteet sulautetaan yhteen niin, ettei lopputulos ole kopio tai pastissi esikuvista. Uusien laulujen lomassa bändi kajoaa myös muutamiin The ReplaceK u v a: Jo h an B er gm ar k Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. Wait For Love To Grow soulpoppaa enkelimäisen kepeästi, Every Haunted Night kelpaisi Roy Orbisonin laulukirjaan, I’d Do Anything For You henkii americanaa ja My Love Is Not Blind -single groovaa. Levy on silti kaukana raakilemaisesta tai keskeneräisestä. Sellaisen, joita vajaat puoli vuosisataa sitten julkaistiin. MartyrLoserKing on vain hiukan vähemmän muovinen. MartyrLoserKing on luotettavan tasaista Williamsia – ei päräyttävä ja yllättävä räjähdys kuten debyytti, mutta kiinnostava ja vahva, tekijänsä näköinen levy, jonka lyyrisessä annissa riittää sulateltavaa, jos sille tielle uskaltaa lähteä. Weeping Willowsille riittää, että laulut ovat lujaa tekoa, ja Magnus Frykbergin tuottamalla Tomorrow Became Todaylla ne ovat. Myös kitaristin muusikkokollegat pääsevät esille. Siksi toisten kannattaa julkaista uutta musiikkia, toisten ei. Basisti Michael Rhodes sekä rumpalit Anton Fig ja Greg Morrow muodostavat tuhdin rytmiryhmän, joka pysyy vaivatta mukana groovailussa. Hitusen kappalejärjestystä muuttamalla levystä olisi ehkä saatu vielä nykyistäkin iskevämpi ja draaman kaarta kenties paremmaksi. ARTTU TOLONEN HHH Weeping Willows Tomorrow Became Today Sony The Rolling Stones teki aikoinaan version Time Is On My Sidesta, mutta sen sanoma sopisi paremmin Weeping Willowsille. Se saisi kuitenkin olla vähän rosoisempi. Niinä hetkinä kun Bonamassa ja hänen yhtyeensä uskaltautuvat estoitta irrottelemaan, kuluttaja saa herkkuja kyllikseen. Keskitempoiset jyystöt tuntuvat keskittyvän nyt levyn keskivaiheille. www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Levyarviot 3_16.indd 60 3.3.2016 12.55. Monipuolisen paketin jännite latautuu melko viriiliksi. Nopealla aikataululla syntyneellä Wild Stabillä laulajana huomattavasti vähemmän äänessä oleva Hatfield ja Westerberg luottavat jälkimmäisen mainioiden soolotöiden mutkattomaan lo-fi-estetiikkaan. Jossain tämän levyn soundien takana tuntuu muuten väijyvän Bowien Earthling. Alkujaan jo vuonna 1991 toimintansa lopettaneen The Replacementsin nokkamies Paul Westerberg vapautui viime vuonna yhtyeensä paluukiertuevelvoitteista ja ryhtyi syksyllä yhteistyöhön ihailijansa, itsekin laulaja-lauluntekijä-kitaristina 80-luvun lopulta lähtien keskitietä vaihtoehtoisempaa amerikkalaista kitararockia rikastuttaneen Juliana Hatfieldin kanssa. Erityisen vaikuttavaa on laulaja Tony Kaikkosen työskentely, joka on monipuolista ja taitavaa. Suoraviivaiset biisit soivat karhean kitaravetoisina ja kaikkinaista pakonomaisuutta karttaen. Vertaukset Mike Pattoniin eivät tosiaan ole tuulesta temmattuja, mutta Kaikkonen on kaikkea muuta kuin matkija. Williams on kaikkea koko ajan ja hauskaa kyllä hänen juttunsa kiteyttää ehkä parhaiten juuri All Coltrane Solos At Once, jossa mies toistaa ”Fuck you, understand me”. Elämme aikaa, jolloin The Coralin perinteitä kunnioittava soitto kuulostaa tuoreemmalta kuin valtaosa ajanmukaiseksi tarkoitetusta musiikista. Joe Bonamassan lauluosuuksista irtoaa osin paulrodgersmaista syvyyttä, mikä jykevöittää albumin ilmettä. pumus alternative rock -soundeihin ja yhteistyöhön jazzarien kuten David Murray kanssa. Weeping Willowsin seitsemäs on sykähdyttävä poplevy, joka saanee striimauspalvelujen mainokset kuulostamaan räikeiltä. ARI VÄNTÄNEN HHHH Joe Bonamassa Blues Of Desperation Provogue Kitaristi Joe Bonamassan syyskuussa 2014 ilmestynyt tasokas pitkäsoitto Different Shades Of Blue hahmottui kivuttomasti Nashvillen studioilla, joten mies päätti toistaa kaavan tuoreella albumillaan. Melodioita ja koukuttavia riffejä sekä mielikuvituksellisia ja dynaamisia sovituksia, niistä on tämä levy tehty. Kaikkia puolia täytyy ymmärtää. Viidessä päivässä purkitettu Blues Of Desperation esittelee kepittäjän, joka ei tyydy helppoihin ratkaisuihin. Red Elevenin yhteydessä mainitaan usein Faith No More, Alice In Chains sekä liuta muita grunge-ajan nimiä. Tomorrow Became Today on kaunis vintagehenkisten laulujen mallisto. JUHA SEITZ HHH The Coral Distance Inbetween Ignition The Coral tekee komean paluun. Yhtyeen soitto on irtonaisempaa kuin koskaan, ja onkin helppo uskoa bändin ilmoitusta, jonka mukaan Distance Inbetweenin kappaleet äänitettiin livenä ja pääosin yhdellä otolla
SOUNDI 61 ...jos euroviisuissa soisivat tällaiset biisit, kaikki voittaisivat... www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Levyarviot 3_16.indd 61 3.3.2016 12.55. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
Ben Abrahamin musiikki on valettu voimistamaan jotain sitä heikompaa. Biiseistä uhkuu yhä viha ja törky, juuri se, joka bändistä on tehnyt genrensä ykkösnimiä. Uutta tavarassa on grindcore-kontekstissa suorastaan keskitempoiset biisit, enkä tiedä, tarvitaanko niitä. Avoimet tiet on ilman muuta hänen paras levynsä, kun mukaan lasketaan myös Garbo-levyt. Abrahamin samanaikaisesti vähäeleisinä ja laakeina soivien kappaleiden voi kuvitella olevan kotonaan geneerisissä nuorisosarjoissa ja seuraavien 500 Days Of Summer -pastissien soundtrackeilla. Parhaimmillaan (Sirens, She) Abraham onkin Bon Iverin ja Ed Sheeranin vaikuttavimpia ominaisuuksia taiten yhdistelevä biisinkirjoittaja, joka sekä hahmottaa tekemisensä keskeisen ytimen että ymmärtää sovitusteknisten yksityiskohtien päälle. Möysä, Lahti 15. Kaikesta turhasta rönsyilystä riisuttu steppailu minimalismin nuoralla voisi helposti muuttua puudukkeeksi. Levyarviot > 62 SOUNDI Rotten Sound Abuse To Suffer Season of Mist Uusi Rotten Sound kuulostaa edelleen Rotten Soundilta, mutta levyä vaivaa tietty muodottomuus. 4. Useammankaan dottomasti korkeimmalla niissä pikahakkuissa. 4. 4. Kolmessatoista kappaleessa on määrällisesti hieman liikaa. On tässä herrassa onneksi paljon muutakin kuin parta. Radiopuhelimien rehtoroiman Oulun koulun penkkejä kuluttanut bändi on pitkän uransa saatossa tarkastanut tyyliään jyrkkien käännösten jälkeen puitteisiin sopivalla tavalla. Ainoa pikku miinus tulee riskinoton täydellisestä puuttumisesta. Pasi Kerkolan ja Elorannan tuottama soundi on maanläheinen ja luonteva. Rakastajat Teatteri, Pori 16. Se sotkee todennäköisyyslaskelmat ja kaivaa raikasta salaviisautta sieltä, missä yleensä mieli on tylsä. Tavastia, Helsinki (iltapäivämatinea) Runoilija www.ratasmusic.fi www.piikkikasvi.fi www.sirelwood.com www.sonymusic.fi KEIKAT: ALBUMI KAUPOISSA 25. Laulun sankari, sädekehän ympäröimänä kaadetun puun vieressä huohottava hikinen Kekkonen on myyttinen ilmestys. Nyt eivät soita koneet, ja ihmisäänet on nostettu arvoiseensa rooliin: taustalaulajien osuus korostuu kautta linjan, myös jalan liikkeelle panevassa biisissä Love And Trust. mentsiltä yli jääneisiin kappaleisiin ja Westerbergin Suicaine Gratifactionillä (1999) akustisena soinut Born For Me saa nyt osakseen sähköisemmän käsittelyn. 4. Rytmipainotteinen levy päättyy akustisissa tunnelmissa lauluun MLK Song, jossa muistellaan Martin Luther Kingiä. 4. Eikä ihme, sillä tavallaan Livin´ On A High Note on kuin Kingin puheiden musiikillinen vastine. PERTTI OJALA HHHH kuuntelun jälkeen on vaikea tarttua tiettyyn biisiin, huippuun hetkeen tai toisaalta katastrofaaliseen epäonnistumiseen. PEKKA LAINE HHHH 1. ANTTI ERVASTI HHHH Hebosagil Lohtu Ektro Kaunis, houkutteleva ja tasapainoinen. Laulun Don´t Cry tulkinta käy Staplesin tyylinäytteestä nuoremmille, kuinka homma hoidetaan. Sitä saa mitä tilaa, eikä levyn myönteisyys kuulosta lainkaan päälleliimatulta tai tekopirteältä, päin vastoin, sen tunnelma on hyvinkin aito. Kitaraja rytmikuvioita kiehutetaan kunnes ne vaivihkaa saostuvat ja väkevöityvät. Sara Bareillesin kanssa esitetty This Is On Me saa ihokarvat nousemaan. EERO TARMO HHH Mavis Staples Livin’ On A High Note AntiGospel-, soulja r&b -painotteisen roots-musiikin kuningatar on 76-vuotiaana yhä vetreä ja hyvissä äänivaroissa ja operoi levyn nimen mukaisesti myönteisellä maaperällä. ANTTI MARTTINEN HHH Esa Eloranta Avoimet tiet Turenki Monella aiemmalla soololevylläänkin Esa Eloranta on tehnyt vallan mainiota jälkeä, mutta tällä uusimmalla mies tuntuu hioneen tyylinsä ja lauluntekijätaituruutensa lähes huippuunsa. Siinäpä adjektiiveja, jotka mahdollisimman huonosti kuvailevat yhtyettä nimeltä Hebosagil. 4. Riffien yllä leijuvissa melodioissa ja tarinoissa on salaperäisyyden herkkää auraa. Toki Eloranta on tehnyt ennenkin vähintään yhden autoilulaulun aiemmille levyilleen. Huippusoittajista koostuva bändi tekee armotonta jälkeä. Levy ei auo uusia uria, mutta toimii vanhakantaisuudessaan hyvin. Turhanpäiväisiä jollotuksia ei kerta kaikkiaan ole, vaan jokainen raita on täyttä rautaa. Talmud Beachin musiikkia leimaakin kiehtova kahden todellisuuden läsnäolo. Toisaalta trio on juureva ja karvainen, toisaalta sen lauluissa on vanhojen hippien kielellä ilmaistuna ”värit päällä”. TTT-klubi, Tampere 3. Hämeenlinnan Teatteri 8. Gong, Turku 2. Suomalaisen mieskauneuden ja boogiemystiikan ruumiillistuma onnistuu vaarallisessa leikissä. Hellyttävän romanttinen välipala Kissing Break ja Iggy & The Stoogesin Raw Powerista muistuttava Love Out Loud sijoittuvat varttuneesti riehakkaan Wild Stabin tyylillisiin ääripäihin. Levy kuulostaa myös hyvin perinteiseltä tai ajattomalta. SALLA HARJULA HHH Ben Abraham Sirens Secretly Canadian Australialainen Ben Abraham kiilaa Sirens-esikoisellaan oitis kiinnostavimpien metsuriseksuaalihabitukseen luottavien mieslauluntekijöiden joukkoon. Ehkä olemme kummatkin hieman vanhentuneet, bändi sekä minä. Abuse To Suffer on yhä likainen, mutta jokin särmä siitä nyt tuntuu puuttuvan. Mutta kun itse joskus parikymppisenä en aina pystynyt laittamaan Exit-levyä (2005) edes soimaan, koska se kuulosti niin vaaralliselta... Muille artisteille paljon hittejä väsäävä Eloranta on onnistunut tekemään omalle levylle hämmästyttävän määrän erinomaisia kappaleita. Eloranta on mestari suomalaistamaan amerikkalaisen singer-songwriter-perinteen, jossa ajetaan autolla valtatietä pitkin ja mietitään menneitä sekä tulevia. Välillä riehakas tunnelma muuttuu hartaammaksi, mutta silloinkaan ei synkistellä, kuten Dedicated kertoo. Tavallaan positiivisuus syntyi tilaustyönä, sillä laulaja halusi levylleen myönteisiä lauluja, tekijöinä muun muassa Nick Cave, Ben Harper ja Neko Case. Chief-albumin läpi kantava hypnoosi on todellisuudessa täynnä vivahteita. Kaikkiaan vankka Rotten Sound -tuotos, mutta ei totta vie mitenkään uraauurtava. Vähän voisi olla liian vähän. Telepaattisella yhteisymmärryksellä soittava trio kaivaa laulujensa sävyt esiin kärsivällisyydellä ja maltilla, joka muistuttaa afrikkalaisen kitaramusiikin maailmaa. Toimii. En välttämättä ihan suoraan halua sanoa, että bändin soundi olisi yhtään lauhkeampi kuin ennenkään. Tällaisenaan se on pakahduttavan sydänverisestä muutaman jalan päähän jäävä lupaus, jonka lunastamiseksi Abrahamin toivoisi tekevän jatkossa entistä ehdottomampia ratkaisuja. Avoimet tiet on yhtenäinen kokonaisuus tieteemasta. 3. Jotenkin levy vain liukuu pois mielestä heti, kun viimeinen biisi loppuu ja musakirjastoni heittää kehiin seuraavaa artistia. Instantklassikoksi kohoava Kekkonen kiteyttää yhtyeen briljanssin. 2016 CD • VINYYLI • DIGITAL Levyarviot 3_16.indd 62 3.3.2016 12.55. ...viehätys on alkukantainen ja päihtymystilasta voimistuva... Talmud Beach onkin epätavallinen yhtye. Kymmeneen kuromalla ja kappalejärjestystä hiomalla Sirensissa olisi ollut ainekset hyvinkin merkittävään albumidebyyttiin. Lohtu-albumilla kuultava muoto on jalostunut, mutta musiikki on edelleen ilkeää ja haasteellista. Sanoituksissaan mies jatkaa tutulla ladulla pohdiskellen kokemuksen tuomalla viisaudella keski-ikäisen miehen elämää. Ahdistavuuskerroin kun on ehTalmud Beach Chief Svart Aika harvoin tulee tarvetta puhua blues-pohjaisesta rockista ja luovuudesta samassa lauseessa
Hämeenlinnan Teatteri 8. Silti levyltäkin kuultuna kymmenien saksofoni1. 4. Bändin viehätys on alkukantainen ja päihtymystilasta voimistuva. Maanläheisen karhea tulkinta Trashcan Band raapii vaihtelua eheään kokonaisuuteen. Lähes 50-lukulaisen teiniballadin tahtiin käynnistyvä Flawless on J. Gong, Turku 2. JUHA SEITZ Urban Sax Live In Pori 1984 Ektro Ympäristösuunnittelija Gilbert Artmanin perustama Urban Sax esiintyi vuonna 1984 Pori Jazzeilla kaksi kertaa. Kun avausraidalla Peltirumpu ruvetaan tositoimiin, kylmät väreet kulkeutuvat väistämättömästi läpi kehon. Luurankoisen tanssivillityksen jälkeen Helsinki To Chicago tarjoaa urbaania kaihoa ja Ghost On The Avenue tuo ennen erämaassa pysytelleet aaveet keskelle kaupunkia. Nimibiisi levyn päätösraitana on vähäeleinen ja hiljainen instrumentaali, joka kihelmöi kunnes notkuttaa. Nancy Sinatran tunnetuksi tekemissä kappaleissa Harman hoitaa Lee Hazlewoodin osuudet. Näistä ensin mainittu rollaa rennosti Miki Lamarrin, basisti Mika Railon ja rumpali Juha Takasen säveltämillä kappaleilla sekä muun muassa Doc Pomusin, Bobby Darinin ja Denis Gibsonin rustaamilla vanhemmilla ralleilla. 4. 4. Hearthill Trinityn ainutlaatuisuudesta ja rohkeudesta hakea ja löytää musiikkiinsa uusia kuulokulmia. SOUNDI 63 Hebosagilin neljäs kokopitkä sisältää useita huippuhetkiä. Hearthill Trinityn pysäyttävä oodi itsehyväksynnälle: “Don’t lose yourself to flawless”. Loppujen lopuksi sludgepohjainen räkä ja jumitus ajaa kuitenkin itsensä ahtaaseen marginaaliin ja jättää levystä ristiriitaisen tunteen. Möysä, Lahti 15. 3. Avaa lohtu -kappale tarjoilee orgastisia melupurkauksia. Hearthill Trinity Skeleton Stomp Pyros J. TTT-klubi, Tampere 3. 4. Miki Lamarrin puhtaasti soiva ääni saa Nancy-albumilla seuraa brittiläisen neorockabillytrio Restlessin johtohahmon Mark Harmanin miehekkäistä tyylittelyistä. 2016 CD • VINYYLI • DIGITAL Levyarviot 3_16.indd 63 3.3.2016 12.55. 50-henkisen Urban Saxin kaltaisen ryhmän keikkataltiointi on vain rajallinen representaatio pienestä osasta koko kuvaa: ryhmän esiintyminen on pikemminkin avantgardistinen happening, johon liittyy musiikin lisäksi tanssia ja performanssia. Tavastia, Helsinki (iltapäivämatinea) Runoilija www.ratasmusic.fi www.piikkikasvi.fi www.sirelwood.com www.sonymusic.fi KEIKAT: ALBUMI KAUPOISSA 25. Anna voimaa -biisin kraut-jami vie ajan ja paikan tajun mennessään. EERO KETTUNEN HHH J. The House Of Songs -biisintekoleiriltä tarttuneet ideat ja kahdelle raidalle ulottuva yhteistyö australialaisen Lisa Richardsin ja Ruotsin vuoden takaiseen euroviisukarsintaankin osallistuneen laulaja-lauluntekijä Amy Bobrukin kanssa lienevät osaltaan vaikuttaneet siihen, että Skeleton Stomp laventaa trion omintakeista ilmaisua hiuksenhienosti standardimpaan suuntaan. Soitoltaan totutun pieni ja ekonominen Skeleton Stomp on väkevä muistutus J. Kohua herättäneen ryhmän keikka Keski-Porin kirkosta saa vihdoin ansaitsemansa julkaisun. Tyylillisesti käyskennellään modernin rockabillyn maisemissa, joskin juurivaikutteissakin löytyy. 4. Hearthill Trinityn neljäs albumi on kypsynyt pitkään ja saanut sisältönsä paljolti isäntänsä Texasin Austiniin suuntautuneen stipendiaattimatkan hedelmänä. Nyt taiteilijalta ilmestyi samanaikaisesti kaksi svengaavaa studioalbumia, Woman ja Nancy. PERTTI OJALA HHHH Miki Lamarr Woman HHHH Nancy HHHH Bluelight Handbreaksja Crosseyes-yhtyeissä kannuksensa keränneen kotimaisen laulajattaren Miki Lamarrin olemus tuli kuluttajille tutuksi neidon esikoislevyllä In High Fidelity (2012), joka yhdisteli omintakeiseen tyyliin rockabillyä, rock and rollia sekä 1960-lukulaisin vivahtein kaiutettua tyttöpoppia. Albumin ytimessä kiehuu tälläkin kertaa liiasta lihasta riisuttu rockabillyja rock’n’roll-mutaatio, johon hissuttelevasti sudittu jazzisuus ja kantrin suuntaankin kallistuva amerikkalaisuus tuovat persoonallisen lisänsä. 4. Sopivan kaihoisa Lady Bird sekä kieli poskessa rockabillyksi taivuteltu These Boots Are Made For Walking soljuvat esimerkillisesti. Rakastajat Teatteri, Pori 16. Virkeää mieltä Hebosagil ei pysty kokonaisen albumin mitassa vangitsemaan
Keikan todistanut nuori Jussi Lehtisalo on epäilemättä imenyt vaikutteita tästä performanssista myös omaan taiteeseensa. DVD en komea mylvintä on silkkaa euforiaa ja Live in Pori 1984 onkin yksi parhaimpia levyjä, mitä Ektro on ikinä julkaissut. Rihannaa olisi jossain vaiheessa voinut luulla tuotteeksi. Kitarat murjovat satunnaisesti punk rock -sävyissäkin, ja Urien laulu on virheetöntä. Tonnikala-hitti on loistava ja kuuntelua kestävä veto. Levyarviot > 64 SOUNDI laisen pihvit ovat viime kesän 1,5-tuntinen festarikeikka Wackenista 80 000 mutaisen hevarin edessä sekä bändin oman jokavuotisen ja jo isohkoksi revähtäneen Sabaton Open Airin veto, joka kellottaa pari tuntia. Se on harmi, sillä lisäämällä joukkoon jonkin verran debyyttilevy Tyhjyydestä tullaan (2009) tunnelmia Aurinkolaulusta olisi helposti saanut definitiivisen Muuan mies -albumin. ASKO ALANEN HHHH Sabaton Heroes On Tour Nuclear Blast Euroopan isoimpien metallibändien joukkoon noussut Sabaton hemmottelee faniarmeijaansa lähes nelituntisella kuvatallenteella. Niistä vanhin (I Was Drunk At The) Pulpit on Palace Brothers -kaudelta, Oldhamin debyyttilevyltä vuodelta 1993, johon ensimmäinen Peel-sessiokin ajoittuu. Woo on levyn oudoin sotku ja sillä Rihanna pakenee jopa omaa ääntään. Molemmat ovat Karibialta. EERO KETTUNEN HHH Panic! At the Disco: Death Of A Bachelor DCD2 Avauskappale Victoriousin Muse-rippailuista alkaen on lasvegaslaisen Panic! At The Discon uutukainen kuin kaupunki, josta yhtye on kotoisin: kimaltava, kylmä ja täysin keinotekoinen. Tätä korostavat valoisammat raidat Tame Impala -laina Never Ending ja perinteistä soulia mallintava Love On The Brain. Bändi on opetellut toistamaan jopa kaikki virheensä! Taltiosta mielekkään tekee se, että setissä on pitkä rivi biisejä julkaisujärjestyksessä, joiden väleissä karikatyyrimäinen keulahahmo Jocke Brodén selittää bändin historiaa joulukuun 1999 Falunin-debyyttikeikasta näihin päiviin asti. Vaikka Sabaton ei ole paljoa muuta kuin maastohousuissa soitettua, sota-aiheista Manowar-pullisteluheviä semi-sinfonisilla taustoilla ja Morricone-tyylin elokuvasämpleillä, falunilaiset ansaitsevat koko poskettomiin mittoihin räjähtäneen suosionsa. Death Of A Bachelor on muuten yhtiön eniten ensimmäisen viikon aikana myyty levy. Tyyliltään se ei eroa Bonnie Prince Billyyn henkilöityneistä lauluista lainkaan. Nokkamies Brendon Urien lähes keskenään kokoon kutoma kiekko esittelee tähtensä eräänlaisena köyhän miehen, etten jopa sanoisi kulmakasinon Freddie Mercurytai Frank Sinatra-impersonaattorina, jolla on pakonomainen halu viihdyttää. Aurinkolaulu on folklevy kaupunkikeskeisestä, monikulttuurisesta Suomesta. ANTI on levy, jonka vain supertähteyttä poteva supertähti olisi voinut tehdä. ANTI on yllättävän painostava. ARTTU SEPPÄNEN HHHHH Rihanna ANTI Def Jam Rihannassa ja Grace Jonesissa on aina ollut jotain samaa. Se on paljon sanottu, sillä koko levy nojaa aika synkkään ja laahaavaan yleissoundiin. Viimeisenä kuultava nimibiisi pelastaa albumin tekopirteältä jälkimaulta. Toisaalta, ehkä Jonesiakin uran alussa luultiin vain laulavaksi malliksi. Muuan miehen lähestymistapa on tällä kertaa sydämellinen ja negatiiviset ajatukset syrjään työntävä. Amatöörimäisen nauhoitteen autenttisuudella on vastaanpanematonta vetovoimaa – kohokohta lienee alussa kuultava pappismiehen rukous, joka hukkuu saksofoniaallon alle. Teemoiltaan poiminnat painottuvat sangen hengellisesti, ja tutuimmiksi tulleet kappaleet Death To Everyone sekä Prince-cover The Cross yllättävät erilaisilla sovituksillaan. Aiemmin julkaisematon Beezle ja niin ikään kätköön jäänyt The Idol On The Bar ovat ansainneet paikkansa valikoiman helminä. Death Of A Bachelor on toki täydellisesti tuotettua amerikkalaista popmusiikkia, jokaista äänenpalasta ja sovitusnyanssia myöten. MIKKO MERILINNA HH Bonnie Prince Billy Pond Scum Domino Will Oldhamin musiikin ”rehevöityneestä lammesta” on siivilöity John Peelin tuottamien BBC-sessioiden kooste noin kahdeksan vuoden aikana tehdyistä tallenteista. Levyn kompilaatioluonne ei heti kansilta näy, joten sessioiden tarkemmat tiedot olisi kernaasti saanut kirjata jotenkin mukaan. Bändi nimittäin osaa viihdyttää ja heistä pärskähtelee soittamisen ilo joka ei voi muuta kuin tarttua yleisöönkin. Molemmat ovat oman kohtalonsa herroja, vaikka Jonesin kohdalla se oli aina hiukan selvempää ulkoisesti. Vain Elvis puuttuu. Lisureina on pätkä konserttia sinfoniaorkesterin kera Prahassa ja Sabatonin oman oluen valintatilaisuuden ohessa soitettua settiä. Levyä on täysin tarpeetonta verrata itse keikkakokemukseen. Etenkin soolosessioissa vallitsee ainutlaatuisen intiimi tunnelma, kun Oldhamin vahvan tunteikkaasti värisevä ja murtuva ääni vangitsee näkymättömät kuulijansa. Sabatonien itseironinen huumorikin, niin amatöörikomediateatteria kuin onkin, tippuu kohdeyleisölle kuin lentävä ryssä Juutilaisen tähtäimestä. Musiikillinen anti on rautalankoineen, diskoineen ja räppeineen sekalaista, mutta kuva yhtyeestä jää silti hieman yksipuoleiseksi. Naivistisuuteen asti kepeät biisit kuulostavat ajoittain lastenlaulumaisilta, vaikka Kevät-kappaleen rock irtoaakin kuin itse pirulta. Kotimainen kuplettiperinne on edelleen vahvasti läsnä, mutta sympaattinen kotikutoisuus minimissään. Toisin kävi. Komea. ARTTU TOLONEN HHHH Levyarviot 3_16.indd 64 3.3.2016 14.07. Tuplahampuri...tuoksuu sekä musiikin tekemisen riemu että isoveljen dödö... MAPE OLLILA HHHH Muuan mies Aurinkolaulu Helmi Ismo Puhakan ja hänen kokoonpanonsa kolmas albumi on yhtyeen reggaepitoisin ja modernein tuotos. Tämän albumin olisi totisesti pitänyt jäädä Vegasiin. Rihannaa ei kiinnosta kiinnostutko, koska hän tietää että sun on vähän niinku pakko. Eläytymistä myös edesauttavat kansilehteen kootut lehtijutut ryhmän Pori Jazz -keikoista. Tsygä rullaa -kappale on sen verran ärsyttävä hokema moneen kertaan poljetulta lenkiltä, että tekisi mieli työntää keppi pinnojen väliin. Live In Pori 1984 on alkuperäisen keikan rinnalla seisova itsenäinen teos: audiodokumentti, jossa myös yleisön reaktioilla on tärkeä sija. Kiistämättömistä teknisistä ansioistaan huolimatta Panic! At The Discon muovista ilmaisua ei jaksaisi kuunnella hetkeäkään kauemmin kuin on pakko. Albumi kuuluu Oldhamin yhtenäisimpiin ja hartaimpiin kokonaisuuksiin. ANTI on rohkea ja varmasti monen fanin kärsivällisyyttä koetteleva, liitoksissaan natiseva ja aika abstrakti levy, jolla Rihanna tuntuu pyrkivän välillä pakoon itseään. Biisinä se vie maailman arvokkaimman brändipuhehenkilön kauimmaksi sellaisesta soundista jolla myydään yhtään mitään. Ja mikä vähemmän yllättävää, yhtye vertautuu kenties eniten Fall Out Boyn sävelmaailmaan, onhan levy-yhtiönsä DCD2:n setä Pete Wentz kyseisen orkesterin basisti. Urban Saxia kuunnellessa myös Circlen tematiikka aukeaa paremmin. Neljällä ensimmäisellä kappaleella David Heumann komppaa lämpimästi kitaralla ja taustalaululla, mutta muuten Bonnie Prince Billy tulkitsee laulunsa karun tunteikkaasti mies ja kitara -pohjalta. Wacken-veto on jämäkkä mutta lunki taidonnäyte bändiltä uransa huipulla, Falunin-keikka puolestaan erikoisempaa settiä, se näet on soitettu studiossa kokonaan uusiksi ja synkattu Falunin videoon
4 . LNZNDRF:n vaivaton mentaliteetti tuo mieleen 1970–luvun alun vapautuneet saksalaiset minimalistiset krautrock-yhtyeet, kuten Neu!:n ja Harmonian. JUSSI NIEMI HHHH Coasts Coasts Warner Englannin Bristolista esiin astuva Coasts on häpeilemättömän hittihakuinen yhtye. Tällä tupla-albumilla hän lähestyy eri bändeillä sähköisesti tekemiään, mainituilta naapureilta oppimiaan ja lukuisiin muistikirjoihinsa raapustamiaan lauluja eräänlaiselta folklore-pohjalta. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 4 . 1 6 , 5 € TU O M O S I LENT G I G K e 2 7 . LNZNDRF LNZNDRF 4AD The National -yhtyeen jäsenet ovat työstäneet viime aikoina aktiivisesti muita projektejaan, kun suuryhtye pitää taukoa. Lopussa Wash Awayn tummemmat sävyt ja Tonightin luontevalta kuulostava toiveikkuus pistävät jälleen niskat nytkymään. 1 6 , 5 € TU O M O S I LENT G I G elmu.fi elmu.fi lippupalvelu Levyarviot 3_16.indd 65 3.3.2016 13.19. Kahdeksan kappaleen levy on koottu kasaan krautrock-henkisistä improvisaatioista, jotka äänitettiin kirkossa Cincinnatissa reilun kahden päivän aikana. Tulkinnat on äänitetty pitkällä ajalla, usein yhdellä otolla ja pääsääntöisesti akustisesti ja riisutusti, vaikka putki laulaa myös sähköisesti. Isäntäkin laulaa kuin Syvän Etelän Jagger. Meno on maalaista ja maanläheistä, vaikka äänitykset ovat hämmentävän siistejä. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 3 . Kun isäkin oli Stonesin, Dylanin ja Big Starin kanssa läheisesti työskennellyt Jim Dickinson ja Luther on ehtinyt soittaa North Mississippi Allstarsin lisäksi myös Black Crowesissa sekä Willy Devillen ja John Hiattin bändeissä, niin on selvää, että nyt 41-vuotiaan soittajan musiikillinen kokemus on syvimmästä päästä. LNZNDRF:n musiikissa ei tunnu olevan kuitenkaan mitään laskelmoitua. Sympaattisen oloisten jamppojen urakehitystä jää odottamaan mielenkiinnolla. Mutta kun levyn juhlava nimikipale messuaa hartaasti ”minun synnyinmaa... 3 . Kyllä ja ei, sillä kuten niin monella muulla vastaavankaltaisella levyllä, myös Coastsin debyytillä ässät viskotaan tiskiin heti kättelyssä. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 4 . 2 9 , 5 € LI L D U R K (US) KU B E Pe 2 2 . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . Tila tuntuu olevan myös vahvasti läsnä musiikissa, jossa on tilaa hengittää, mutta myös intensiivisyyttä ja mahtipontisuutta. Tyylilajina on milleniaalisen puoliverinen rock-jumppaus, jossa jokainen koukku ja käänne on tarkoin mietitty. 1 8 , 5 € ELÄ KELÄ I S ET MJ Ö LK L a 2 3 . 1 8 , 5 € ELÄ KELÄ I S ET MJ Ö LK K e 2 7 . Folksinger’s Songbook on tuhti ja miellyttävällä tavalla vanhoja perinteitä siirtävä paketti. 3 . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 1 4 , 5 € TI I S U TEPPO VA PA U S N U O R ET M A RTTYYR IT Pe 2 2 . Bryce Dessner on työskennellyt muun muassa klassisen ja elokuvamusiikin saralla, Matt Berningerilla on EL VY, ja veljekset Scott ja Bryan Devendorf ovat lyöttäytyneet yhteen Beirutistakin tunnetun Ben Lanzin kanssa LNZNDRF-yhtyeen muodossa. ARTTU SEPPÄNEN HHH Luther Dickinson Blues & Ballads (A Folksinger’s Songbook) I & II New West Ykkösluokan slide-kitaristeihin lukeutuva Luther Dickinson syntyi Memphisissä ja kasvoi nassikasta saakka Pohjois-Mississippin maineikkaassa hill countryssa, jossa hän ystävystyi naapuriensa R.L. Burnsiden, Junior Kimbrough’n ja afrikkalaisen ruokohuilu/rumpu-perinteen taitajan Othar Turnerin kanssa. 4 . 1 6 , 5 € A N A L TH U N D ER PÄÄ KI I TH E VA LKYR IA N S YD I N PER H E Pe 2 5 . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . Osan jälkituotannosta olisi voinut jättää tekemättä, kuten Monumentin autotunen läpi lauletut vokaalit. 3 . Satamakaupungin sälleillä on hyppysissään melko lailla viimeisen päälle viilattu paketti, jossa tuoksuu sekä musiikin tekemisen riemu että isoveljen dödö. Aika on kieltämättä otollinen The Nationalin jäsenten muille yhtyeille: emoyhtyeen saavuttama suosio takaa huomion mediassa, oli hanke mikä tahansa. Albumin puolivälissä on hieman tyytymisen makua, Stay huudattaa päämäärättömästi ja A Rush Of Blood hetkuttelee nimestään huolimatta kaukana Coldplayn kulta-aikojen leveleistä. Oceans, Wolves ja You ovat täsmärypistyksiä, jotka saavat 2010-luvulla puolivahingossa setääntyneet The Scriptin ja Maroon 5:n vaikuttamaan konventioiltaan konservatiivisessa karsinassaankin pahvisilta. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . Mavis Staples käy laulamassa Ain’t No Graven hienolla gospel-bluesilla. 2 9 , 5 € LI L D U R K (US) KU B E L a 2 3 . 4 . Merkittävin panos tulee kuitenkin Turnerin lapsenlapselta Sharde Thomasilta, jonka laulu, rummut, haitari ja ruokohuilu nostavat useiden biisien potenssia merkittävästi. EERO TARMO HHH Kaupungin Valot Laulunmaa Airiston punk-levyt Enpä olisi uskonut koskaan ryhtyväni levyarviossa nipottavaksi suomenmaikaksi, varsinkaan vankasti punkahtavaa katurockia soittavan yhtyeen levytyksestä. 1 4 , 5 € TI I S U TEPPO VA PA U S N U O R ET M A RTTYYR IT T o 3 1 . Kaiken perustuessa tarttuvuuteen, on kuulijan kysyttävä itseltään: tarttuuko. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . SOUNDI 65 ...tuoksuu sekä musiikin tekemisen riemu että isoveljen dödö... 4 . 1 6 , 5 € A N A L TH U N D ER PÄÄ KI I TH E VA LKYR IA N S YD I N PER H E T o 3 1 . jonka saan nasuttaa”, tirskahdin tahattomasTelakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi Ke sä n 20 16 fe st ar im at ka t: Sw ed en ro ck , Ro sk il de ja Br ut al As sa ul t Ke sä n 20 16 fe st ar im at ka t: Sw ed en ro ck , Ro sk il de ja Br ut al As sa ul t Pe 2 5 . Trio soittaa tiukasti yhteen puhtaasta soittamisen ilosta ja on vapaa kaikista The Nationaliin liittyvistä paineista
Tekniikka yhtyeellä on selvästi hallussa, vielä kun sävellyskynään löytyy tujumpaa mustetta, niin johan lähtee! VESA SILTANEN HHH Primal Scream Chaosmosis Ignition Jos Primal Scream aikanaan oli maailman jännittävimpiä rock-bändejä, niin viime vuosina Bobby Gillespien joukkue on tuntunut olevan eksyksissä. K un Jarkko Martikainen sai kaverikseen Luotetut miehet -kokoonpanon, oli porukan suunnitelmissa livelevy. Nykyajassa musisoi puolet punkrock-porukka God Given Assin kokoonpanosta, ja toki solisti Oton kohdalla Tehosekoittimen haamusta ei päässe koskaan eroon. Sointi on jätetty pikkuisen ruvelle ja paikoin korkealle kipuava laulu pitää varpaillaan. ti, kun samaan painokkaan kertsin virkkeeseen osuvat turhan tyypilliset possessiivisuffiksin haihtuma sekä konsonantin siirtymä. Bändisoitto luo Kierrätyspiste-ep:llä mielikuvia YUPaikoihin, mutta kappaleiden tunteellisempi lähtökohta pitää liian pitkälle menevät haihattelut minimissä. Samalla vasta levyjulkaisun aloittaneella TMH-yhtiöllä ilmestyy myös Kova Ajo -nimisen orkesterin debyyttiseiska. Tekstien ja melodioiden yhdistelmien hiomattomuus ei ole pelkästään kieliopillista, sillä sävelkuluissa on tiettyä väkinäisyyttä ja kelauksen makua, jota vankempikaan kertosäe ei kompensoi. Loogisuuden lisäksi hakusessa on timmimpi biisimateriaali. Erinomaisen ensisinglensä Ilmarinkatu / Pojat ei itke jälkeen Kaupungin Valot on avarampien power pop -sävyjen perään, vaikka säilyttääkin aktiivisen rock’n’roll-kitaroinnin ja rumputulituksen terävimpänä kärkenään. Levyn neljä biisiä ovat taattua laatua, vaikka ensikuulemalta voivatkin kuulostaa pelkistetyltä punk-kaahaukselta. Kitaroiden pysytellessä takarivissä syntikat plimputtavat välillä kuin mainoksissa. Pääasiassa biisit humpataan läpi Lamb Of God -hengessä, hitaimmissa siivuissa kuten Pieces-rallissa (joka on oma suosikkini levyn annista) puksutetaan rauhallisemmin ja raskaammin, hieman diablomaisesti. Chaosmosiksella on hetkensä, mutta ilmeisen hämmentyneenä se tavoittelee Screamadelican auraa. Neljän biisin ep:llä tyylilaji kattaa sekä avausralli Rock’n’roll-junan reteän fiilistelyn että junnaavan päätöskollaasin Liikkumaton / Muuttumaton. Tosin Kivareiden viehätys piileekin ympäröivän maailman kummallisuuden ja naurettavuuden osoittelemisessa. Carnival Of Fools yhdistelee Human Leaguea ja Kraftwerkiä levyn parhaimpiin lukeutuvan popmelodian ympärille. Martikaisen intiimimpään ilmaisuun ihastuneille myös nämä versiot toimivat mainiosti. Tasaisen varmasta materiaalista mikään kappale ei nouse ylitse muiden, muttei jää erityisesti mieleenkään. Yhtyeessä aina viehättänyt pähkähullu maailma ja värikkäät sanakäänteet ovat tallella, vaikka esimerkiksi päätösraidan Mies oli kuin Jeesus tarina onkin inspiroitunut tosielämän käänteistä. Aika äkäistä sanottavaa tosin löytyy työnteosta, henkilökohtaisista karikoista ja muista arjen harmeista, jotka tuodaan esille oivaltavin sanakääntein. Vielä bändillä ei kuitenkaan ole niin vankkumaton boogie päällä, että se vakuuttaisi ehdoitta. Nykyaika bändin nimenä luo mielenkiintoisia assosiaatioita, mutta ehkä sitäkin kiintoisampaa on tuoreen yhtyeen rönsyilevä linja. Mielikuvissa bändi esitti riitasointuista remellystä, mutta ainakin tuoreella DNA-singlellä EIYL esiintyy vahvasti Sonic Youth -vaikutteisena, askeettisena mutta salakavalasti melodisena popyhtyeenä. TroppaLevyarviot 3_16.indd 66 3.3.2016 14.07. Erinäisten sattumusten takia sitä ei koskaan tullut, vaan studiossa taltioitu näppärä neljän laulun mittainen annos uusia sovituksia Martikaisen soolotuotannosta. Beautiful Future (2008) oli karmea pohjanoteeraus: rock oli siitä todella kaukana. Typerryttävää myöntää kuinka nostalgiselta bändi omiin korviin kuulostaa. Nykyään Gillespien sisärenkaaseen kuuluu enää kitaristi Andrew Innes basisti Manin ja (2014 kuolleen) kitaristi Robert Youngin lähdettyä. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. 66 SOUNDI Levyarviot > ...kun sävellyskynään löytyy tujumpaa mustetta, niin johan lähtee... Kalsea puhelaulu b-puolen Six-Month Nightista vie jo lähes post punkin puolelle. Teemoiltaan kappaleet vaihtelevat arkisista angsteista naivistisiin fantasioihin, joiden symboliikalla irtaudutaan maanläheisyydestä Kuumailmapallon tavoin. Sen sijaan absurdismin voimaan luottaa yhä Kivesveto Go-Go, jonka Vesipää-seiskatuumainen on kuuleman mukaan oikein trilogian ensiosa. Koskettimissa on edelleen Martin Duffy ja rumpuja lyö Darrin Mooney, vaikkei sitä usein huomaa rytmikoneiden ja sekvenssien nakutuksilta. Haimin kanssa tehty Trippin’ On Your Love tavoittelee Screamadelican (1991) rave-psykedeliaa perin tutunoloisesti. Solisti Masan tunnistettava tyyli on tallella hardcorepunkia veivaavasta Ydinperheestä, mutta uuden bändin ajo luottaa vähän rennompaan tempoon. Hittiainesta on piilotettu tällä kertaa eniten Hypnoottismagneettisiin katseisiin. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Sinänsä Kaupungin Valojen katukieli, kuten ”silkkipaperii”-monikko, uppoaa hyvin ronskiin musisointiin, mutta painokkaan laululyriikan notkahdukset vaatisivat vastaavasti timanttisempaa biisimatskua, jotta sen osaisi ottaa vakavasti. Onpa nyt näistäkin näkemyksistä taltioitu edustava dokumentti. ASKO ALANEN HHH Among The Prey Only For The Blinded Eyes Inverse Among The Preyn musikanttien aiempi kokemus kuuluu. Tuotantoapua Bobbylle ja Innesille antaa muutamassa biisissä Björn Yttling, mutta ruotsalainen tuskin on syypää sointien bling-blingiin. When The Blackout Meets The Fallout onnistuu vuolaine free jazz -foneineen samassa asiassa paremmin tummalla Hawkwind-paahdollaan, jota tarjoaa myös kapitalismikriittinen Golden Rope. Soitto on rujoa mutta vie sinne mihin pitääkin ja biisien tarttuvuusprosentti kiitettävä. Ainakin hän on mukana myös Private Warsilla, jonka konstailemattoman sydämellinen akustinen folk poikkeaa tyystin muusta, paikoin ärsyttävän kevyt-psykedeelisestä menosta. Autumn In Paradise voisi melkein olla New Orderin comebackilta. Echo Is Your Love on suomalaisessa indiekentässä suorastaan veteraani-iässä, mutta onnistui silti yllättämään yhtyeen kelkasta pudonneen kuulijan. Only For The Blinded Eyes on ensimmäiseksi levyksi todella valmis ja sen sekoitus vanhaa ja modernia, metalcorevivahteista melodista death metalia on tyylipuhdasta ja potkivaa. Muuten hyvän ja genrelleen esimerkillisen mättölevyn vahvuudet ovat tavallaan myös sen heikkous. Muutaman viimeisen raidan kohdalla on jo melkein unohtanut, miltä ne pari ekaa biisiä taas kuulostivatkaan. Useammankaan kuuntelukerran jälkeen biisit eivät juuri ole jättäneet muistijälkeä, eivätkä riffit putkahda korvamatona päähän silloin kun levyä ei kuuntele. Levyn yhtenäinen linja pitää aloitusbiisi Smilestä Dancing On Our Gravesin viimeisiin tahteihin saakka, eikä siinä välissä juuri pysähdytä huilimaan. Poikkeuksena jo kerran mainittu Pieces. Soittamisen ilossa ja energiassa ei ole moittimista
Poikkeuksia toki on. Viidenkympin rajapyykkiä lähestyvä ruotsalaisguru on tehnyt laulukokoelman, joka bänditoteutuksestaan huolimatta tuntuu soololevyltä ja samalla kotiinpaluulta. Aiempien yhtyeiden rinnalla nuorisokombo Indigo Childrenin kanssa luotu sointi on pykälän kevyempi, popimpi ja ilmavampi. JUSSI NIEMI HHH Oceans of Slumber Winter Century Media Astetta kompleksimpaa post-tunnelmointia ja jopa doomiin vivahtavaa raskasmetallia vetävä texasilainen kuusikko on julkaissut hyvän, mutta ei erityisen originellin, toisen levynsä. Aki Rissasen Amorandom on jälleen osoitus, että jazzin saralla Suomi kuuluu kansainväliseen kärkeen. Mikäli Union Carbide Productionsja The Soundtrack Of Our Livesyhtyeet ovat kuulijalle missään määrin merkityksellisiä, synnyttää For The Ages To Come helpotuksen ja ilon huokauksia. Karhumaisen kaftaanimiehen tehtävä tässä maailmassa on tehdä värikylläistä ja sielukasta rock-musiikkia, jossa soi 1960-70-luvun perintö ja ennen kaikkea Ebbotin oma ääni. Valitettavasti vain hänelle kirjoitetut melodiat ovat pääsääntöisesti aivan liian puisevia. Repaleinen melankolia vilahtelee folk-henkisen auvon seassa pysyen kuitenkin aisoissa. MAHTAVA PALKINTO! Levyarviot 3_16.indd 67 4.3.2016 10.27. Kauniita hetkiä levyltä löytyy, mutta liian usein biisit tuntuvat enemmänkin tavoittelevan koskettavaa tunnetta, kuin itse asiassa orgaanisesti välittävän sitä. OSA 2/6 JUTUT JULKAISTAAN JOKA TOINEN KUUKAUSI. Esimerkiksi pelkästään pianolla ja laululla toteutettu päätösbiisi Grace on helposti levyn herkimpiä ja hienoimpia hetkiä. Kuvaava biisi on Nights in White Satin, jonka vokaalimaalailut ovat vahvoja, mutta niin kovin banaaleja (“Yes I love youuu, oh how I love youuuuu”). Paksustikin orkestroidut osuudet soivat lempeinä ja aurinkoisina. Jättinimien taustalta löytyy virkeä musiikkialakulttuurien kirjo. Myös kaikki kuusi kohde-esittelyä löytyvät ilmestymisen jälkeen samasta osoitteesta. Säestyspuoli taas on varsin aistikas ja tyylikäs kokonaisuudessaan. R E Y K J A V I K T O R O N T O S E A T T L E D E N V E R W A S H I N G T O N B O S T O N KANADAN suurin kaupunki tunnetaan Neil Youngin syntypaikkana ja aikansa suurimpiin räppäreihin lukeutuvan Draken kotikaupunkina. Suurin ongelma materiaalissa on kontrasti hienojen soittosuoritusten ja yksitoikkoisten lauluraitojen välillä. Yhdessä kolmikko on soittanut myös Verneri Pohjola Quartetissa ja tyylitajuinen supertrio soittaakin vaivattomasti yhteen. Ebbot on palannut muutaman vuoden visiitiltään lyhyiden projektien ja televisioviihteen maailmaan ja asettunut itse asian ääreen. Amorandom on palkitsevaa kuunneltavaa, joka on riittävän contemporary harjaantuneille korville, mutta myös helposti lähestyttävä satunnaiselle sunnuntaijazzailijalle. Piirit tämän kärjen sisällä ovat myös hyvin pienet ja levyllä Aki Rissasen kanssa soittavat tutut nimet: rumpali Teppo Mäkynen ja basisti Antti Lötjönen. Kilpailu on käynnissä 31.12.2016 saakka. Monet viime vuosien kiinnostavimmista suomalaisista julkaisuista ovat tulleet nimenomaan jazzin saralta, kuten viime vuonna ilmestynyt Verneri Pohjolan Bullhorn tai Mikko Hassisen Teosto-palkittu Elektro GT (2014). PEKKA LAINE HHHH Nada Surf You Know Who You Are City Slang Vuonna 1992 New Yorkissa perustettu Nada Surf oli ensimmäisillä levyillään kulmikkaan tenhoavaan vaihtoehtokaahailuun luottava yhtye, jonka ilmaisu on vuosien saatossa jalostunut aina vain steriilimmäksi. SALLA HARJULA HHH Aki Rissanen Amorandom Edition Suomalainen jazz voi tällä hetkellä erittäin hyvin. VOITA LENNOT SUOSIKKI KOHTEESEESI JUTTUSARJAN KAUPUNGEISTA. uksen lopettaminen ei tunnu selventäneen Gillespien näkemystä. Kun alavireiset kitarat ja taustalaulajien örinät lähtevät möyrimään, musiikki ei yleensä saa lisää potkua, vaan tuntuu suorastaan menettävän jotain hauraan aitoa. Yhtyeen musiikilliset huippuhetket ajoittuivat vuoden 2002 Let Go -pitkäsoittoon, jolle Matthew Caws, Ira Elliot ja Daniel Lorca onnistuivat kirjoittamaan huikean nipun 2000-luvun voimapop-indiessä vertaisiaan hakevia lauluja (Blizzard Of ’77, Blonde On Blonde). Nyt on valitettavasti saavutettu piste, jossa edes fanin on vaikea löytää MUSIIKIN YSTÄVÄN MATKAKOHTEET Lue lisää ja osallistu samalla kilpailuun: www.soundi.fi/icelandair TORONTO Mottona monimuotoisuus. Ylipäätään levyn ilmavampi kama toimii parhaiten. Mikä on sääli, sillä laulaja Cammie Gilbertin ääni on sinänsä upea, tumma ja sielukas. Tällä levyllä soi Ebbotin haikea hymy. Ontariojärven rantakaupunki hengittää myös elokuvaja urheilukulttuuria, ravintolaja kahvilaelämyksiä unohtamatta. ARTTU SEPPÄNEN HHHH Ebbot Lundberg & The Indigo Children For The Ages To Come Akashi Ebbot Lundbergin matalalta resonoiva lauluääni aiheuttaa välittömästi lämpimiä aaltoja sielussa. Keskeinen teos on levyn avaava Pulsar, jossa riittäisi musiikkitieteilijälle tutkittavaa pitkäksikin aikaa. Lue juttu kokonaisuudessaan: www.soundi.fi/icelandair Esittelyssä KUUSI mielenkiintoista kohdetta musiikkidiggareille Islannista Pohjois-Amerikkaan. SOUNDI 67 ...kun sävellyskynään löytyy tujumpaa mustetta, niin johan lähtee... Kappaleen paikoin monotoninen, lyhyisiin sointukiertoihin perustuva pulssi tuntuu tulevan jostain muualta kuin jazzista – pikemminkin hypnoottisesta, modernista elektronisesta musiikista. Erityisesti TSOOL-levyillä kuultua paatoksellista hurmahenkeä ei tällä kombinaatiolla synnytetä
68 SOUNDI taisat ”vasket” pärähtävät soimaan. Strömmer hallitsee äänensä todella upeasti. Kirkkaimmin homman hoitaa kotiin puhtaista vokaaleista vastaava Sara Strömmer, joka väläyttelee myös vihaisempaa tulkintaa esimerkiksi kappaleessa I Am. Nykyaikaistunut Reckless Love ampuu kovilla – InVaderia parempaa bilelevyä ei ole eikä tule, ellei bändi sitä itse tee. Perusvarmaa ja hyvää melodista doomia. Nyt Recklessejä ei kahlitse enää mikään. Toimii. Mutta niinkin upeata jälkeä kuin bändi tekee juntatessaan, eniten levyn parissa liikuttuu Tangerine Dreamin tontille menevinä hetkinä, kuten Transuranic Heavy Elementsin tai levyn avaavan Winnerin aikana. MAPE OLLILA HHHH otteisella suuren urkusoundin herutuksella. Etenkin nimibiisiltä Barracuda Man odottaisi terävämpää purentaa ja vaaran tunnetta. Ylex Parasta Ennen! -Pääsiäismuna Tour 2016, Dj. InVaderilla ehditään julistaa viikonloppuräyhä, lietsoa lapaset kohti laipiota, lempiä rantsussa, palvoa Pohjoisen pimuja, matalalentää nakit silmillä ja leuhottaa. Tuottaja, kitaristi ja rumpali Hannu Pikkarainen tuntee materiaalin ytimiä myöten, mutta lauluosuudet Salosen kanssa sävelletyissä kahdessa kappaleessa jäävät selvästi varovaisemmiksi. Tämän tuoreimpansa nimeen viitaten tekisi ainakin mieli kysyä koko orkesterilta: tiedättekö te, keitä olette. Kasmir Pe 08.04. Sikäli huvittavaa, että kuitenkin Through Infant Eyesin lähes jokainen kappale noudattaa samaa kaavaa. Aurora & Pääsiäisen Sinkkubileet Pe 01.04. Ensin mätetään ja Olli Suvanto murisee, sitten herkistellään Saran kauniin laulun äärellä, joko puhtaiden kitaroiden tai pianon säestämänä. Bileväen poistuttua hypätään pehkuihin toivoen, että huolella juhlineessa kropassa piisaa virtaa koko yöksi. K-X-P:stä tulee mieleen Conan Barbaari jo kauan ennen kuin Sirenin sokovinkaan myötämielistä näkökulmaa rivien väliin piilotettavaksi. Kolmas dynaaminen diskopala on puhaltajien Syrjäsen ja Prihan kanssa rakennettu Radioskugga, jonka hidas ja nopea versio ovat kumpikin sekä tyynen että touhukkaan määrätietoista ja vetävää tahtitehtailua. Epätoivo, katkeruus ja kaaos jyllää niin perkeleesti, soundi on vuoroin iso ja painostava, vuoroin herkkä ja minimalistinen. Jäädään mielenkiinnolla seuraamaan bändin tulevia vaiheita. VESA SILTANEN HHH Kalle Salonen Barracuda Man Texicalli Hammond-hirmun Kalle Salosen toinen albumi täyttää menevän Cat Slide -debyytin (2013) lupaukset entistä mehukkaammilla sovituksilla ja varmaLevyarviot > ...jyrä on transsija euforiahakuinen, mutta tästä on hippipelleily kaukana... Huono levy Through Infant Eyes ei missään nimessä ole, kaukana siitä. Bändi kertoo saatteessaan, miten se välttelee peruskaavamaisuutta. Nahan, kemiallisesti tuotetun savun ja hienhajuista psykedeliaa tuottava trio+ onnistuu kuulostamaan synkältä olematta uhkaava tai lannistavan pahaenteinen. Hammond Loveen kiteytyy makeasti, mistä Salonen hunajansa valuttaa, kun ärhäkän sähköpianon kurnutuksen päälle lankeaa soittajan elämän filminauhan romanttinen teema. K-X-P onnistuu fuusiossa tavalla, jossa kaikki voittavat. Ehkä Nada Surfin kannattaisi tarttua ajan trendiin ja hylätä levykokonaisuudet. K-X-P:n matka tuntuu kulkevan kohti tiiviimpää ja kiihkeämpää yhteyttä teknon ja acid housen kanssa, mutta se tekee sen luopumatta bändin ytimessä pumppaavasta rockista. Vimmatun vetäviä ovat entistä lesommat diskokompit, erityisesti Salosen oman Love Boat -teeman kimmoisa bassohytke ja scifi-sfäärien sähkökoskettimilla höystetty Space Gun. K-X-P III Part 2 Svart Tässä konsensusja iskelmäheavyn luvatussa maassa K-X-P on Suomen raskain orkesteri. Kotiteollisuus Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Reckless Love InVader Universal Ellei InVader aiheuta jo kohtalaisen äänekästä kansainvälistä pöhinää, Reckless Loven asiainhoitajat joutavat pölkylle. Hedonismia, lihan iloja ja kesäistä lempeä: niistä on vuoden parhaat bileet tehty. EERO TARMO HH Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 25.03. Seremoniamestareiden kertsit ovat silkkaa kultaa, jytinät ja tilut kohdillaan, huumori kukassa, solisti elämänsä tikissä ja lyriikat vilisevät pikku tribuutteja esikuville. Rumpukoneilla, syntetisaattoreilla, vaihtuvalla määrällä ja kaartilla rumpaleita sekä äänivalliin rauhaisasti uppoavalla, miellyttävän litteällä laululla operoiva jyrä on transsija euforiahakuinen, mutta tästä on hippipelleily kaukana. Konemusan ja rockin yhdistelmät jäävät usein pinnallisiksi ja teennäisiksi yritelmiksi, joissa eri elementit imevät toisistaan veret antamatta mitään takaisin. Vika ei ole musiikissa. Neljä Ruusua Pe 15.04. InVader rikkoo ansiokkaasti kasarihevin muotokielen kaavat: hip hopia värisevät Pretty Boy Swagger, Rock It sekä EDMja dubstep-tehokeinoja sykkivä Keep It Up All Night Transformersien pierennältä kuulostavine bass dropeineen osoittavat rohkeaa uudistumista. Popeda Pe 22.04. Kappaleet alkavat näin muistuttaa hieman liikaa toisiaan. ASKO ALANEN HHH K u v a: V ill e Ju u rik k ala Levyarviot 3_16.indd 68 4.3.2016 13.12. Kauniin kattauksen kruunaa ensi kesän biitsibileiden ja bikinimirmeleiden kansallislaulu, ihanan korni Child Of The Sun joka tuo helteet sydämeen, olipa ulkona loska tai pakkanen. Hittikimara on levyllä niin vetävässä järjestyksessä että jos tämä imu ei sytytä bilekansaa, dj on eksynyt hautajaisiin. ARTTU TOLONEN HHHH End Of Aeon Through Infant Eyes Haminian Sounds Viitisen vuotta sitten perustetun kotkalaisbändin melodinen doom metal soi jo toisella levyllään erittäin komeasti ja hiotusti. Uutta pontta tuovat laulusolistit, joista etenkin Johanna Förstin ja Marjo Leinosen upeat jazzja bluesfraseeraukset ovat kuin kotonaan (eli klubilla tai kapakassa) svengaavaan Hammond-plyyshiin upotettuina. You Know Who You Are on kahdeksanneksi studioalbumiksikin pelottavan luovuttaneen kuuloista grillijuhlajammailua, josta mieleen jää lähinnä Friend Hospital -kappaleen ammattitaitoisen reteä kitarasoolo. Matti Airaksinen La 26.03. Tämä vuorottelu tuo vaihtelua sopivasti, mutta kaavamaisesti toistuessaan menettää jo tehoaan
Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Nyt korjattu sato on vielä raaka. Tyylillisesti jatketaan samaa linjaa edeltäjänsä kanssa. Human Gamesilla bändin ilmaisu on aiempaa jäsennellympää, ja sävelkynäkin mitä terävin. Diamond Under Pressure voisi hyvin olla David Coverdalen aikaiselta Purplelevyltä. Hassua kyllä, kokonaisuus (erityisesti räppiosuudet) tuo eittämättä mieleen alkuaikojen Don Johnson Big Bandin. Albumi on äänitetty viikossa livesoittomeiningillä, kun bändin kaikki jäsenet, erityisesti Arch Enemyssäkin kitaroiva Michael Amott, ovat ehtineet yhdessä studioon. Boll Weevil ja Sooner Or Later nyökkäävät New Orleansille ja marssibändeille. Reissumiehet laulavat ja räppäävät englanniksi. Vahvan läsnäolon leimaama jälki yllättää monipuolisuudellaan. Siinä missä Earth Blues (2013) ylitti kirkkaasti maaliviivan yltäen pistesijoille, Sunrise To Sundown nilkuttaa vaivoin maaliin. Lahjakkuutta selkeästi on, ja bändi skulaa yhteen erinomaisesti, mutta tuntuu ettei kykyjä hyödynnetä ihan täydellä potentiaalilla. Black Mountain IV Jagjaguwar Levyn avaava Mothers Of The Sun on kuin kahdeksan ja puoli minuuttia pitkä esittelykappale yhtyeen vahvuuksista. Samoin What Doesn’t Kill You, joka muistuttaa myös vanhaa Judas Priestiä. Slippery Strive luiskahtaa liian kasaristi autoradioärbeeksi, kun taas Nite Train nousee yöllisen intiimisti jatsahtavalla parisuhdenytkytyksellään levyn kärkipäähän. Kaikki Black Mountainin aiemmat hyvät puolet ja kaupan päälle odottamatonta raikkautta. Viime vuosikymmenellä hienoa työtä Noisy Kinda Menin nokassa tehnyt seitsenkymppinen laulaja julkaisi hiljattain livelevyn mainion White Knuckles Trion kanssa ja debytoi nyt uudella Eldisyhtyeellään. Enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisilta haiskahtavat tekstit ovat Eeron kynästä. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). If I Wait A While Too Long muistuttaa melodiallaan The Bandista, sovitus vain on oudon viihteellinen. Nyt tankki alkaa kuitenkin tyhjentyä. Levyn päättävässä yhdeksänminuuttisesta Space To Bakersfield -biisistä löytyy jopa ylipitkä ja unettava blueskitarasoolo. Erityisesti oman soundin löytäminen ja massasta erottuminen vaatii vielä työstöä. Osassa kappaleista löytyy jopa liikaakin yhtymäkohtia. Isännän pieni ja äreä ääni sylkee sanat mahtavalla energialla. The Beatlesin, Led Zeppelinin ja Queenin vaikutteet sopivat kuin luonnostaan levyn monin tavoin vahvatunnelmaisiin sävellyksiin kuten myös se rajattomuus joka ilmenee Aurora Borealis -raidalla, joka keinahtelee reggaerytmeillä, ja huipentuu Dave Maijasen riemukkaaseen räppiosuuteen. VILLE PIRINEN HHHH Drifters’ Collective Heading Elsewhere Drifters’ Collective Heading Elsewhere on hyvä debyytti kuusimiehiseltä Drifters’ Collective -helsinkiläisyhtyeeltä. Nimen sanotaan olevan viittaus orkesterin jäsenten matkustelevaan elämäntyyliin, mutta se voisi osoittaa myös tyylien kirjoon: bändi sekoittelee tuotannossaan rockabillyä, hiphopia, reggaeta, indie rockia sekä poppia. 03-222 1300 SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Kun toinen kappale on pophittimäinen yhdistelmä Blondie-henkistä uuden aallon rokkailua ja 80-luvun Hawkwindin syntetisaattorisuhinoita, kuulijan odotukset kasvavat. Omaperäistä atmosfääriä riittää, mutta myös tarttuvia koukkuja, jotka monilla yrittäjillä unohtuvat jonnekin tunnelmoinnin usvaan. Sunrise To Sundownia olisi kannattanut kypsytellä vielä hetken. Daga Daga avaa pelin todella ärhäkästi rokaten. Tämä voitokas tunne kantaa pitkälle. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 3_16.indd 82 1.3.2016 15.01 Ilmoitusmyynti p. Big D groovaa afro-vaikutteisesti, vaikka kertosäe koukkaa popahtavaan r&b:iin pätevän fonisoolon siunauksella. OLE NERDRUM HHHH Spiritual Beggars Sunrise To Sundown InsideOut Stonerista mallikkaasti suoraviivaisemman retrorokin pariin siirtyneen Spiritual Beggarsin viimeisimpiä levyjä on ollut ilo kuunnella. Tämä ei ole suinkaan huono merkki, mutta kielii tietystä omaperäisyyden puutteesta. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Lautta ainoana suomenkielisenä päättää albumin kuin joltain Eeron vanhalta soololevyltä karanneena. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Täydet pojot tippuvat pykälää alemmaksi. SOUNDI 69 ...jyrä on transsija euforiahakuinen, mutta tästä on hippipelleily kaukana... Sanovat kuitenkin, että toimii livenä kuin tauti. Soitannollisestihan levyssä ei ole moitittavaa ja albumi kuulostaa kyllä orgaaniselta ja muuten elävältä. Kansainvälisestikin tunnustetun ja aiemmin jo kolme albumia julkaisseen bändin ytimen muodostavat lennokkaiden taiteilijanimien taakse kätkeytyvät Jim Goldworth (laulu, kitara, koskettimet), Mickey Maniac (kitara), Tommy Glorioso (basso) ja Kingo (rummut, perkussiot), jotka hallitsevat tyylilajin vaativimmatkin käänteet. Tunnelmallinen balladi joka tapauksessa. Vancouverin psykerokkarit yhdistelevät vapautuneesti elementtejä Top Gun -soundtrackin juustoisimmilta syntikkaballadeilta, korskeasta heviprogesta ja 60-luvun psykedeliafolkista. JUSSI NIEMI HHH Jeavestone Human Games Presence Kalajokelaisen Jeavestonen progeilu on niin hulvatonta, että sitä voi kutsua vaikka riemuprogeksi. Heading Elsewhere on kasattu menevistä sampleista ja iiseistä poprock-melodioista. VESA SILTANEN HH www.tammerpianojasoitin.fi Puh. I Can Deliver luottaa vastapainoksi kunnon gospeliin pianon ja urkujen vankalla tuella. Ja kun vielä menossa on mukana jousisoittajia ja muita vierailevia taitureita, kehkeytyy Human Gamesista muheva kokonaisuus joka liputtaa omalla vinksahtaneella tavalla suomalaisen laatuprogen puolesta. Goldworthin vahva eläytyminen ja hienot stemmalaulut ansaitsevat nekin kumarruksen. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Omien sanojensa mukaan yhtye on vaihtoehtoista hiphopia – siihen kategoriaan tätä on kuitenkin sangen vaikea mahduttaa, mieluummin luokittelisin tämän letkeäksi kesämusiikiksi surffiparatiisiin. IV sortuu kuitenkin yhteen progehtavien levyjen helmasyntiin ollen liian pitkä. Black Sabbath ja Deep Purple huokuvat musiikista vahvasti. Levy myös kuulostaa siltä, ettei sen materiaalin hiomiseen ja jyvien akanoista erotteluun ole ollut aikaa, vaan sille on päätynyt myös vähemmän timanttisia sävellyksiä. LINDA SÖDERHOLM HHH Eero Raittisen Eldis Eero Raittisen Eldis Turenki Ikä ei näytä hidastavan mittavan panoksen suomalaiselle rockille ja popille antaneen Eero Raittisen menoa. Soundin perustana toimivat livesoittimet sekä orgaanisuus. On raskaasti mutta rennosti svengaavaa Sabbath-riffittelyä, on surullisen kaunista syntikkatunnelmointia, on tarttuvia laulumelodioita sekä eteerisellä naisäänellä että narisevammalla miesäänellä esitettynä, ja ennen kaikkea on tarvittavaa draaman tajua isojen biisien rakenteluun. Loppumetreille sijoitetut pitkät ja hitaat biisit uuvuttavat. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Levyarviot 3_16.indd 69 4.3.2016 13.12
Huomasimme konkreettisesti, että viidentoista vuoden työ kantaa vihdoin hedelmää. Silloin päätimme laittaa kaikki munat yhteen koriin ja katsoa, mihin asti orkesteri yltää. Vastasin, että eiköhän sinun pitäisi jo hiljalleen tuntea minut. – Vaimoni luki tekstin ja ihmetteli, että miksi tarinan täytyy olla näin traaginen. Kiersimme sitä valtavaa mannerta pakettiautolla – se on muuten raskasta touhua se! – mutta hymyilimme leveästi koko ajan. – Children Of Bodomin liidaama Yhdysvaltain-rundi oli meille suunnattoman tärkeä. Ensimmäinen pitkäsoittomme Once Sent From The Golden Hall ilmestyi vuonna 1998, eikä se ollut kummoinen menestys toki senkin takia, että ensipainos käsitti vain tuhat kopiota, aloittaa laulaja Johan Hegg. Biisistä toiseen etenevä tarina kertoo erääseen naiseen rakastuneesta soturista, joka liittyy jomsviikienkien muodostamaan palkka-armeijaan. – Gungnir – tai Sleipnir-hevonen! Tuo Odinin jalo ratsuhan laukkasi tuulta nopeammin ja ylitti kaikki esteet, nauraa saunomista rakastava muhkeapartainen Hegg. Biisimateriaali oli vahvaa ja Jens nosti meidät vielä yhtä askelta ylemmäs, muistelee Hegg. Esimerkiksi jylhä The Way Of Vikings -kappale soundaa hyvinkin leffamaiselta, huomauttaa Hegg. – Olen samaa mieltä. – Kiitoksia heille vielä kerran! Roope ja Apocalyptica-herrat tekivät loistavaa duunia, nyökkää Hegg. Maaliskuun lopulla ilmestyvän Jomsviking-albumin uudet tuulahdukset kuulostavatkin tervetulleilta. – Valmistelimme pitkäsoiton Jens Bogrenin kanssa ja yhteistyö toimi komeasti. – Neljä seuraavaa julkaisua (The Avenger (1999), The Crusher (2001), Versus The World (2002) ja Fate Of Norns (2004)) olivat edistysaskelia, mutta fanikanta kasvoi silti tuskallisen hitaasti. Päinvastoin: Surtur Rising (2011) ja Deceiver Of The Gods (2013) jatkoivat nousukiitoa, mutta varsinkin jälkimmäisestä albumista jäi turhankin ”varman päälle” -fiilis. Ruotsalaisten vyöllä oli pitkäsoitto With Oden On Our Side ja yksisilmäinen sodan jumala oli todellakin päättänyt ottaa Amon Amarthin suojelukseensa. Teksti: Timo Isoaho 70 SOUNDI K u v a: E st er Se ga rr a TUULTA NOPEAMMIN, YLI KAIKKIEN ESTEIDEN Bazook 3_taitto.indd 70 4.3.2016 10.19. – Se ei toisaalta ole ihme, sillä Jomsviking on ensimmäinen teemalevymme – vähän kuin Amon Amarth -elokuva. Fate Of Nornsin jälkeen saavuimme vedenjakajalle: bändi vei valtavasti aikaa, mutta elimme silti kädestä suuhun. – Levystä tulee mieleen myös Guardians Of Asgaard, jossa vierailee Entombedin Lars Göran Petrov. ”Jomsviking on ensimmäinen teemalevymme.” M elkoisesti on vettä virrannut Dnepr-joessa loppuvuoden 2006 jälkeen. Amon Amarth tajusi, että nyt tai ei koskaan. Lopullisesti kunniapaikan Valhallan kultaisissa saleissa lunasti kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Twilight Of The Thunder God. With Oden On Our Side niitti kehuja joka puolella ja näimme omin silmin, että meitä on todellakin odotettu myös Pohjois-Amerikassa. – Orkesterin perustukset luotiin jo 80-luvun lopulla, vaikka pääsimmekin vauhtiin vasta monta vuotta myöhemmin. – Mitäpä luulet, naurahtaa Hegg. Tuolloin tukholmalainen viikinkimetalliyhtye Amon Amarth oli matkannut Pohjois-Amerikkaan ja lähtenyt kiertueelle Children Of Bodomin sekä Gojiran kanssa. Näin suomalaisena tuntuu mukavalta, että nimibiisissä kuullaan Roope Latvalan kitarointia ja Live For The Kill -teoksen jousista vastaa Apocalyptica. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Värjöttelimme tuntikausia aivan järkyttävässä kohmeessa! Amon Amarthin ei enää tarvinnut pelätä ragnarökiä seuraavilla levyillä. Kuvasimme kappaleen videon Puolassa ja voihan pentele, että siellä oli kylmä. Se on Amon Amarthin oma Gungnir siis kohteeseensa aina osuva keihäs. Onko kertomuksella onnellinen loppu. Tuloksena oli raskaan tarttuva With Oden On Our Side. Fanit tunnistavat suosikkinsa ensitahdeista lähtien, mutta Heidrunin maitorauhasista on silti tirskunut vähän sakeampaakin tavaraa
Bazook 3_taitto.indd 71 4.3.2016 10.19
Aiotko muuten mennä kesällä todistamaan Ritchie Blackmoren paluuta sähkökitaran kiehtovaan maailmaan. Kaipaako hän koskaan lomaa. – Diggasin jo pikkupoikana Deep Purplen ja Thin Lizzyn kaltaisista klassisista hardrock-bändeistä, mutta 90-luvun alussa uppouduin huomattavasti syvemmälle tähän maailmaan. – Olen viime aikoina viestitellyt Ritchien kosketinsoittajan Jens Johanssonin kanssa ja hänen viestinsä ovat olleet hyvin positiivisia. kesäkuuta, sanoo kitaristi. Death metal -yhtye Carnagen Dark Recollections -debyytin jo vuonna 1990 julkaissut ruotsalaistaituri päätyi siirtämään äärimetallin rajoja kokonaan uusille seuduille Carcassin riveissä. Tulkitsimme biisit studiossa livenä, toistemme naamoja tuijotellen – ja se tuntui mahtavalta! Sunrise To Sundown kuulostaa aikaisempia monipuolisemmalta levytykseltä. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 72 SOUNDI E i ole juurikaan liioiteltua todeta, että 80-luvun alkuvuosina ensimmäiseen kitaraansa tarttunut Michael ”Mike” Amott on tehnyt legendaarisen uran raskaan musiikin maailmassa. Toisin sanoen todella nuori kaveri, kitaristi painottaa. Olemme ilmeisesti ihan taitava porukka, sillä suurin osa Sunrise To Sundownille päätyneistä kappaleista on ensimmäisiä ottoja. – Suurin osa kappaleista saa edelleenkin alkunsa minun kynästäni, mutta tällä kerralla levylle päätyi myös Per Wibergin (Candlemass, exOpeth) ja Ludwig Wittin (Grand Magus, ex-Shining) sävellyksiä. Necroticism – Descanting The Insalubrious (1991) ja Heartwork (1993) kuuluvat tänäkin päivänä jokaisen itseään kunnioittavan metallistin hyllyyn. Samana päivänä tämän lehden kanssa ilmestyy jo yhdeksäs Beggars-kiekko Sunrise To Sundown. – Ritchie on eräs kaikkien aikojen sankareistani ja uskoakseni olenkin yleisön joukossa, kun hänen porukkansa nousee Birminghamin Genting-areenan estradille 25. Kyllä vain, todella nuori kaveri, mutta minkäpä siinä teet jos sydän vie ”vanhakantaisemman rockmusiikin pariin”. – Arch Enemy teki viime vuoden lopulla Euroopan-kiertueen Nightwishin kanssa ja se oli mahtava kokemus. Cactus ja kumppanit tulivat tutuiksi, ja minä olin myyty mies! Tuolloin sai alkunsa Spiritual Beggars, muun muassa 70-luvun suuruuksilta vaikutteita hakeva hardrock / blues / proge / stoner -yhtye. Amottin kipparoimista orkestereista toki tunnetuin on vuonna 1996 aloittanut Arch Enemy, mutta itsensä kiireisenä pitävä muusikko ei ole missään vaiheessa hyllyttänyt Spiritual Beggarsiakaan. Kun yhtye kysyi meitä Jämsään, emme olisi voineet suostua ilomielisemmin. Amottin työtahti on ollut jo pitkään armoton. – Tuntuu hämmentävältä ajatella, mutta olin todellakin vain reilu parikymppinen lähtissäni Carcassista. En oikeastaan malta odottaa kesää! Suomalaisfanit puolestaan pääsevät seuraamaan Amottin lavatyöskentelyä kahteen otteeseen ensi kesänä. Olen etuoikeutettu ja aion tehdä näitä hommia niin kauan kuin pystyn! ”Tulkitsimme biisit studiossa livenä, toistemme naamoja tuijotellen!” K u v a: V er o n ik a N y ss a AION TEHDÄ NÄITÄ HOMMIA NIIN KAUAN KUIN PYSTYN! MICHAEL AMOTT [SPIRITUAL BEGGARS JA ARCH ENEMY] WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.3.2016 8.54 Bazook 3_taitto.indd 72 4.3.2016 10.19. Esimerkiksi singlelohkaisu Diamond Under Pressure on Perin käsialaa ja saattaahan siitä aistia jokusen Deep Purple -vaikutteenkin, hymähtää Amott. – En pitkään aikaan oikeastaan tiennyt, millaista levyä olemme tekemässä, nauraa Amott. – Kun uppouduimme studioon viime syksynä, suurin osa aihioista oli ”kattellaan, kattellaan” -tilanteessa. – Enpä oikeastaan, sillä rakastan musiikkia. Spiritual Beggars esiintyy Oulun Jalometallissa heinäkuun alkupuolella ja seuraavaa levyään jo hahmotteleva Arch Enemy räväyttää Nightwishin avausbändinä Himosparkissa elokuussa
SOUNDI 73 ”Tulkitsimme biisit studiossa livenä, toistemme naamoja tuijotellen!” WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.3.2016 8.54 Bazook 3_taitto.indd 73 4.3.2016 10.19
Tilanteen hupaisuudesta kertoo sekin, että jopa Strato-rumpali Jörg Michael nauroi vedet silmissä. Vedon jälkeen meninkin kysäisemään, että miten olisi. – Kulissien takana aktivoituminen alkoi vuonna 2012, kun satuin näkemään Pasin coverbändin keikan. Kaverit ovat ammattilaisia to the bone ja maaliin pääsemisen kanssa ei ole ollut ongelmia. – Tuottajan näkökulmasta täytyy painottaa, että työskentely kummankin laulajan kanssa on ollut miellyttävää. Myös kokoonpano alkoi rakoilla ja laulaja Pasi Rantanen erosi yhtyeestä vuonna 2007. Ilman sen kummempia riitoja päätimme, että lähdemme eri suuntiin, muistelee kitaristi Nino Laurenne. Omaan genreensä kiitettävän tuoreita tuulia puhaltava Apocalypse Again vetää vanhan koulukunnan Thunderstone-fanien suut hymyyn. Niin, Stratovariuksesta puheen ollen... Huhtikuun alkajaisiksi ilmestyvä pitkäsoitto on saanut otsikon Apocalypse Again. Tässähän on ollut kaikenlaisia maailmanlopun ennustuksia, mutta olemme edelleenkin hengissä... Ensin syntyi lause “we are the veterans of the apocalypse” ja siitä muovautui levyn nimi, kertoo Laurenne. – Thunderstone meni levy levyltä raskaampaan suuntaan, mutta bändin tunnistaa myös Dirt Metalilta, niin melodioiltaan kuin tunnelmaltaankin, huomauttaa Laurenne. – Sanapari tuli Titukselta (Hjelm, basso). Tämä saksalaisherra uhkasi kuitenkin vetää meitä turpaan, jos teemme sille jonkun källin keikan aikana! ”Muutaman vuoden paussi ajoi asiansa paremmin kuin hyvin, sillä bändin nykyfiilis on aivan huikea.” Bazook 3_taitto.indd 74 4.3.2016 12.17. Vuonna 2009 ilmestyneellä Dirt Metal -pitkäsoitolla solistin pesti olikin ruotsalaisen Rick Altzin hallussa. – Kappaleiden tekstejä ovat innoittaneet nykymaailman tila, muun muassa pakolaiset ja sodat, sekä henkilökohtaisen elämän myrskyt. Lisäsimme kattaukseen kertakäyttömukeja ja vaahtomuovisiivuja, ja katsohan: yhtäkkiä backstagelle oli ilmestynyt viisi “hevijänistä” valmiina kirmaamaan estradille, nauraa Laurenne. – Albumi tippuu tyylillisesti kolmen ensimmäisen julkaisun joukkoon. Takapakki tuntui yllättävältä, sillä orkesterin 2000-luvun alkupuolen pitkäsoitot sisälsivät oivaltavaa raskasta rockia ja Suomi näyttikin hiljalleen saavan uuden Stratovariuksen – siis kansainväliset mitat täyttävän powermetal-vaikutteisen kansansuosikin. Puntaroimme asiaa ja painotin, etten oikein osaa soittaa bändissä, jossa joka jätkän panostus ei ole sataprosenttista. 74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K u v a: N ad i H am m o u d a JOKA JÄTKÄ ON AIVAN LIEKEISSÄ! J otakin jäi uupumaan. Sellaisen ajatuksen nostatti mieleen helsinkiläinen Thunderstone, jonka ura näytti väistämättä hiipuvan viime vuosien aikana. Uskallan myös väittää, että “joka jätkä on aivan liekeissä” -fiiliksen myös kuulee uudelta levyltä. Vuodet alkoivat vieriä ja yhtyeen hiljaiselo tuntui jo turhankin lopulliselta. Haimme sitten sikäläisestä marketista joka jannulle parit sukkahousut, joista ensimmäiset tulivat jalkoihin ja toiset päähän. – Olimme tehneet ankeahkon rundin ja motivaatio oli vähän kateissa. Pasilla oli päivätyön kanssa haastava tilanne, eikä hän voinut ottaa lomaa tulevia rundeja varten. Niin kuitenkin kävi, että Thunderstonen taivaalle ilmestyi tummempia pilviä. – Kiersimme Symphony X.n sekä Stratojen kanssa vuonna 2003 ja viimeisen keikan kunniaksi piti keksiä jotakin... – Hämmennystä riittikin, kun tanssahtelimme skandinaaviset pallit heiluen neljän tuhannen konserttivieraan edessä. – Muutaman vuoden paussi ajoi asiansa paremmin kuin hyvin, sillä bändin nykyfiilis on aivan huikea. Silloin tuli fiilis, että olisipa hienoa levyttää tuon jätkän kanssa vielä kerran. Dirt Metal ei kuitenkaan nostattanut kovin isoja laineita. Siinäpä se! Apocalypse Again -kiertue käynnistyy huhtikuussa, mutta käännetäänpä tässä vaiheessa katse kohti takavuosia. Materiaali on suoraviivaista, tarttuvaa ja melodista heviä, jonka kruunaa Pasi Rantasen jäätävän hieno soundi. En päässyt lauseen loppuun, kun Pasi jo nyökkäili hyväksyvästi
Helsingissä hän esiintyi viimeksi kun Jazz Aggression julkaisi hä nen debyyttinsä uudestaan. Virossa tehtiin neukkuaikana paljon hy vää musiikkia, mutta se ei automaattisesti tullut julkaistuksi veljeskansojen ystävyys liiton ainoalla levymerkillä Melo diyalla. Satun omistamaan jokseenkin hämärän Tukholmassa julkaistun viro laisen Tõnu & Raivo duon singlen, jossa kaksi stetsoneihin ja nah katakkeihin pukeutunutta emigranttivirolaista teppoa esittää isänmaallista funkia ja AORhenkistä soulia. Sellaisia ei Tallinnasta, valitetta vasti, löydä. Se ei ehkä ole syy tulla Tallinnaan, mutta ainakin siellä voi pahimpien vinyylivaja rien kesken käydä hypistelemässä oikeita levyjä. Hän julkaisi 1980luvun alus sa toisen levyn, silloin ajanmukaisessa fuusio hengessä, mutta se ei ole järin kiinnostava. PB SOUNDI SOUNDI 75 T allinna on yksi huonoimmista kau pungeista levynkeräilijälle. Kuikuilin sen ikkunasta läpi eilen kävel lessäni liikkeen ohi ja huomasin muun mu assa, että sen seinällä oli virolaisen musii kin klassikko, yleisesti ottaen noin viiden euron hintainen Apelsinyhtyeen debyytti vuodelta 1978. Mutta mikä se yksi kappale onkaan: Igatsus, fantastinen kaikuun upotettu baleaariklassikko, todel linen vahingossa syntynyt neuvostorockin valioyksilö. Suomesta käsin toimiva Jazz Aggression on puo Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Mieleen tulee ensimmäisenä Keeris, jonka kesäisen lungi AORhen kinen Öö ja päev oli jokunen kesä sitten Radio Helsingin pieni hitti. Myö hemmin hän teki uran Japanissa. "Virossa tehtiin neukkuaikana paljon hyvää musiikkia, mutta se ei automaattisesti tullut julkaistuksi veljeskansojen ystävyysliiton ainoalla levymerkillä Melodiyalla." otto talvio 3_2016 -taitto_a.indd 75 3.3.2016 13.36. Ai van Tallinnan keskustassa, kirjaimellisesti kulman takana Raatihuoneen torista, si jaitsee Tallinnan ilmeisesti tällä hetkellä ainoa vinyylilevykauppa, joka toki on vali koimaltaan rajallinen ja hinnoiltaan kallis, mutta asiantuntevien ihmisten pyörittämä. Se on helposti yksi levyko koelmani hämärimpiä artifakteja. Kun vietimme enemmänkin aikaa Tallinnassa 1990luvun alussa, olivat kaikki säännöstään pat riootteja, mutta sillä ei ollut sellaista hiukan har millista klangia kuin nykyään. Se on kiinnostava yhdistelmä huilun silaamaa pianojazzia ja lauluosia, jonka 17vuotias Naissoo tuntuu tehneen tuosta vain, nuoruuden innolla ja virtuositeetilla. Teksti: Otto Talvio Tallinna, levymetsästyksen erämaa lestaan julkaissut pari hienoa virolaisklassikkoa, kokoelman aikoinaan 7tuumaisina eplevyinä julkaistuja Jaan Kuumanin kitarajazzbiisejä, ja yhden balttijazzin suurista klassikoista, Tonu Naissoo Trion debyytin, joka julkaistiin aikoinaan Melodiyalla 10tuumaisena pikkulevynä vuoden 1968 Tallinnan jazzfestivaalin jälkimainingeis sa. Neukkula toki ro mahti pian ja Viron itsenäisyyden suurin hurmos laantui hiukan, kun selvisi, ettei poliittisia päätöksiä voitukaan loputtomasti to teuttaa pelkällä idealismilla. Idealismi kuitenkin oli pitkään ollut vaikkapa ulkovirolaisen musiikin kovin käyttö voima. Viime vuosina on ollut hauska seurata, kun paikalliset ovat julkaisseet toinen toistaan hienompia virolaisen musiikin kätkettyjä helmiä. Levy on siitä tyypillinen vi rolainen albumi, että siinä on kuin vahin gossa yksi hyvä biisi ja kaikki muu on loh duttoman epäkiinnostavaa. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan toivotonta, niin kuin ei koskaan Tallinnassa, jossa hipste ritkin ovat jännittävä yhdistelmä pragma tismia ja designhenkistä hipsulointia
Teksti: Teppo Vapaus Brutaalisti kuuntelu määrien mukaan Tällä kertaa Stalker tapasi Suomen suurten levyyhtiöiden toimitusjohtajat. Olen mielipiteetön ja nöyrä monimuotoisen totuuden edessä. Suomalaisen musiikkibisneksen pahamaineiset portinvartijat vasemmalta oikealle: Sonyn Wemppa Koivumäki, Warnerin Niko Nordström ja Universalin Kimmo Valtanen. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Kimmo Valtanen (Universal), Niko Nordström (Warner) ja Wemppa Koivumäki (Sony) vastasivat niin ärsyttäviin kuin rakentaviinkin kysymyksiin artistiuden ja musabisneksen nykytodellisuudesta ja tulevaisuudesta. Stalker asustaa musabisneksen kentällä aika lähellä katkerien valittajien täyttämää ojanpenkkaa, jonka asukkaille major-yhtiöt edustavat musabisneksen laskelmoivaa ja puhtaasti tuloshakuista todellisuutta. Toisaalta Stalker ei luonteensa pakottamana pysty noin vain vailla kestäviä argumentteja tuomitsemaan eikä myöskään ylipäätään muodostamaan jyrkkiä mielipiteitä asioista, joiden ymmärtäminen on mahdollista vain ymmärtämällä muutkin näkökulmat kuin ikioma, kapea ja usein harhainen sellainen. Ja kun nyt puhutaan demonisoidusta musiikkibisneksestä ja treffataan Suomen popmarkkinoita hallitsevien yritysten toimitusjohtajat, en oiK u v a: M ar k u s P aa ja la stalker_taitto2016_3_b.indd 76 3.3.2016 10.58. K immo, Niko ja Wemppa vastasivat ja suostuivat suhteellisen nopeasti haastattelupyyntööni, vaikka kaiketi tuntevat kevytkapinallisen luonteeni ja pitkään kestäneen puuhailuni musiikkikentän marginaalissa
Ehkä on parasta vain ottaa asiat asioina ja kohdata ihmiset ihmisinä. Silloin hän palaa isolla liekillä. Jo muutaman minuutin jännittyneen jutustelun kuluessa major-lafkojemme johtajista piirtyy selkeät profiilit. Warnerilla me on laajennettu toimintaa vahvasti livebisneksen puolelle, ja jos me tähdätään ainoastaan yhteen Spotify-sinkkuun, livepuoli jää kokonaan hoitamatta. Kappaleen tekijät, sen julkaiseva levy-yhtiö ja artisti pyrkivät vastaamaan striimipalvelujen kuluttajien toiveisiin. Ei ole ihme, että se musiikki, mitä teini-ikäiset tytöt kuluttavat Spotifyssa ja YouTubessa, ei miellytä Stalkerin tai Stalkerin lukijan korvaa. Rockyleisö, heviyleisö, vanhempi yleisö – siis aiemmin cd-myynnin ytimessä olleiden bändien yleisö ei ole ottanut uusia striimauspalveluita haltuunsa samalla tavalla kuin nuoriso, joka määrittää nyt sen, millaista musiikkia julkaistaan eniten. Ei se ole missään vaiheessa ollut mikään yhden sinkun juttu. He olisivat aivan kelpoja sarjakuvahahmoja. Kuluttaja määrää. Mutta kaikkein parasta levy-yhtiöllekin on se, että löydämme artistin, jonka kanssa voidaan tehdä pitkä ura. En meinaa tätä pahalla. En ymmärrä, mistä he puhuvat eikä se kiinnosta minua. – Ei ole, Niko Nordström vakuuttaa. Genreuskollisuuden kuolema Valtanen puhuu asiaa. Hänessä on vähän Family Guyta. on aikaisemmin ollut, Wemppa Koivumäki toteaa. He puhuvat tuloksista. – Totta kai mukaan ovat tulleet myös nämä niin kutsutut sinkkuartistit, ehkä samalla tavalla kuin 90-luvulla, jolloin tehtiin klubisinkkuja ja yritettiin saada niitä kokoelmille. Meidän voi olla vaikea ymmärtää, miksi Anna Abreun Grindaa ja flowaa myy (eli striimaa) ja menestyy. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Suurten levy-yhtiöiden toimitusjohtajat vakuuttavat huolehtivansa siitä, että he tuottavat kuluttajille heidän haluamaansa musiikkia niihin palveluihin, joiden kautta he haluavat sitä kuluttaa. Onko tilanne todella niin raadollinen. Analyysi on yksinkertainen. Niko Nordström on myös aivan miellyttävä: hänessä on syvää nöyryyttä. Me toteutetaan kuluttajien toiveita. Mutta jos mietitään perinteistä Soundin lukijaa, hän ehkä miettii, että tässä yhteydessä pitäisi puhua jostakin toisesta tai toisen tyyppisestä artistista. Kuluttaja haluaa erilaisia asioita kuin aikaisemmin. – Väittäisin kuitenkin, että se ei ole meidän kolmen vika. Älykkömäinen ja nörtähtävä Kimmo Valtanen luo merkitseviä katseita paksujen silmälasiensa alta, analysoi asioita käsiään pyöritellen, on hienotunteinen ja vähän takakireä, mutta intoutuu välillä pitkiin ja estottomiin monologeihin. Historia ei valitettavasti paina mitään eikä lojaliteetilla ole sinänsä arvoa, vaan kiinnostavuudella tässä hetkessä. Vaikkapa Sannin kohdalla on koko ajan ajateltu pitkää uraa. – Pitkän uran tekeminen on ehkä jossain määrin vaikeampaa kuin se kein tiedä miten päin pitäisi olla. – Ne päättävät, jotka kuuntelevat eniten. Olen sanonut hevibändeille, että tehkää vallankumous. Markkinat ovat muuttuneet, ja kuluttajalla on valtaa enemmän kuin koskaan ennen. Kiinnostavampaa kuin aikamme sisällöttömien popilmiöiden kritisointi on kuitenkin heidän nuoren yleisönsä mieltymysten pohdinta. En pohdi nyt paremmuutta, vaan "On syntynyt uudenlainen tapa tuottaa ja tehdä musiikkia. Tapaaminen on sovittu tekijänoikeusjärjestö Gramexin tiloihin. Me halutaan Mikael Gabrielille ja Robinille valtavan pitkä ura. Pitäkää huoli, että teidän yleisönne menee sinne ja ottaa siellä vallan. Heidän intressinsä ovat varsin erilaisia kuin minun. Stabiili ja varmaotteinen jätkä. Mikäs siinä, pätevää toimintaa. Silti fakta on se, että juuri nyt striimaukset tekevät tähdet. Se on vaivaannuttavaa, joten vastaan, että kyllä. Ei yhdellä sinkulla voi lähteä tekemään kiertueita. Summa summarum: haastateltavat ovat ihan tavallisia ja kivoja tyyppejä. Ja se on muuttunut ennen kaikkea kuluttajan takia. Sen kuulokuva on erilainen ja se puhuttelee tässä ajassa." stalker_taitto2016_3_b.indd 77 3.3.2016 10.58. Hän puhuu hyvin virallisesti, täsmällisesti ja tarkasti. Uusi yleisö, joka kuluttaa musiikkia uusien palvelujen kautta. Silloin tulot määräytyvät brutaalisti kuuntelujen mukaan, Kimmo Valtanen toteaa. Ja kun äänitealan suurimmat tulovirrat syntyvät striimauksista, teineille täsmäsuunniteltu bilehitti tuottaa tekijöilleen ja levy-yhtiölle toivotun tuloksen. On harmillista huomata, että Anna Abreu vaeltaa vailla suurempaa visiota ja roikkuu menestyskiimassa innovatiivisempien poppareiden perävaloissa. Tehkää vallankumous Haastattelun ensimmäinen erä kuluu yhtä ja samaa teemaa pyöritellen. Ei silloin mietitty, että onko artistilla pitkä ura edessä. Wemppa Koivumäen kanssa olisi kenties mukavin ryypätä. Kokoushuoneessa en kohtaa paholaisia. Iso haaste on se, että miten vanhempi yleisö saataisiin käyttämään uusia palveluja niin, että heidän suosimansa musiikki alkaa trendaamaan. Kimmo on kuin jostain sellaisesta messutapah tumasta karannut tyyppi, jossa kaikki tosi sivistyneet henkilöt ovat innovoineet koko viikonlopun ajan ihan helvetisti kaikkea, ja mikä pahinta, ovat viikonlopun jälkeen aidosti aivan innoissaan saavutetuista tuloksista. Totta kai me yritetään tehdä pitkiä uria siinä missä ennenkin, mutta bisnes on muuttunut. Jos he eivät halua tietyn tyylistä rockia, mikä saattoi mennä kaupaksi vielä viisi vuotta sitten, niin me tuotetaan sitä suhteessa vähemmän. Yhdenkään haastateltavan päässä ei kasva sarvet ja heidän hampaansa eivät kirsku ja suustaan valu kuolaa heidän miettiessään, miten tehdä musiikilla rahaa. – Juuri näin, Valtanen komppaa. Heillä on edessään uudet markkinat. Esitän johtajille usein kuultavan kritiikin siitä, että isot lafkat pyrkivät nyt lähinnä luomaan singleartisteja, joiden hitit striimaavat valtavasti, ja joille ei edes pyritä luomaan pitkiä uria. Reteä, rento, herkästi repeilevä, ilmaisultaan suora ja terveesti röyhkeä jätkä, joka on helppo kuvitella leirinuotiolle paistamaan makkaraa ja iskemään kavereilleen juttua saavutuksistaan. Paikalle saapuessani he puhuvat keskenään rahaasioista aivan asiallisesti ja rauhallisesti. Tuloksena on meidän mielestämme karmaisevaa kuravelliä, joka kuitenkin puhuttelee nuorisoa tässä ajassa. Tämä on iso dilemma niille rockartisteille, jotka myivät ennen paljon levyjä. Hän on tasapainoinen, mutta ei sellaisella pelottavalla, näytellyllä, poroporvarillisella tavalla. Kimmo Valtanen kysyy kohteliaisuuttaan, olenko tehnyt musiikkia. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö me haluaisi edelleen luoda artisteillemme pitkiä uria. – Jos kuluttajat haluaisivat tällä hetkellä pelkästään polkkaa, kyllä me tehtäisiin polkkaa. Se ohjaa tietenkin tuotantoja. Te näytätte, että perkele, näin tämä homma toimii! Valtanen kertoo myös, että fyysisiä levyjä painetaan mieluusti vaikka maailman tappiin asti, jos niille löytyy ostajia. – Vähintään 75 prosenttia koko alan tuloista tulee vuonna 2016 digitaalisesta markkinasta. Tällaiset ihmiset tuhoavat kyynikot. He lienevät hyviä työssään, sillä heitä kiinnostaa tulos
Nykyään on kai jossain määrin toisin. Miten saan yleisön seuraamaan. Työtä tarjolla: kantaaottava artisti Nordströmin otettua puheeksi vahvan sanoman ja ideologian, kysyn häneltä, Wempalta ja Kimmolta hankalaksi ennakoimani kysymyksen, johon olen etukäteen veikkaillut vastaukseksi pitkää hiljaisuutta tai ”kaikki”-defenssiä. Nordström toistaa näkemyksensä siitä, että kantaaottavan musiikin tekeminen ei ole musiikintekijöiden suosiossa eikä yleisö halua sitä. Se on sekä rikkaus että toisaalta iso haaste musiikintekijöille. Stalker ottaa keskustelussa esille aikamme tiedonvälityksen pirstaloituneisuuden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon kaoottisuuden. Nordström jatkaa: – Musiikki on oiva tapa ilmaista mielipiteitä, tuoda esiin jotakin ideologiaa tai tehdä statement. Tunnelma rentoutuu. Sittemmin protestilaulut eivät ole valtavirrassa raikuneet. Joku juttu vaan kolahtaa, ja seuraavalla viikolla se on joku toinen. – Olisi toivottavaa, että joku ottaisi sen tilan, Valtanen komppaa. Ne johdattivat henkiseen kotiin, josta en koskaan poistu. On syntynyt uudenlainen tapa tuottaa ja tehdä musiikkia. Mutta sellaista artistia ei nyt vain ole. Olisi hemmetin hienoa, että tulisi sellainen tuntojen tulkki, Wemppa toteaa. PA R A M O U N T™ is th e tr ad em ar k of Ja ck so n/ C ha rv el M an uf ac tu ri ng , In c. A ll R ig ht s R es er ve d. Sitten hiljaisuus syvenee, kunnes Wemppa sanoo: ”Mä sanoisin näin, että kaikki.” Kimmo tarjoaa pitkän mietinnän jälkeen Universalin kansainvälisiä artisteja Kanye Westiä ja Kendrick Lamaria. Me ei olla sitä mieltä, että ei saa ottaa kantaa tai että pitäisi tehdä vain tietynlaisia biisejä. Muistutan siitä, millä voimalla Pale facen Helsinki–Shangri-La resonoi koko kansakunnassa vuonna 2010. Tuttu ja turvallinen ei menesty Rock’n’rollin kuolema on kulunut klisee, jota silti toistetaan ja pohditaan. Nykyskideillä ei ole enää raja-aitoja eikä genreuskollisuutta. Kun Stalker oli teini, genreuskollisuus oli musiikin diggailun keskiössä. Ja taas hiljaisuus valtaa tilan kunnes Wemppa toteaa: ”Aika pahan heitit!” Stalker > ja remahtaa nauruun. Siis: kuka yhtiöllenne levyttävistä artisteista on musiikissaan käsittelemiensä teemojen valossa yhteiskunnallisin. 78 SOUNDI muutosta ja erilaisuutta. Minulle Guns’n’Roses, Nirvana ja Metallica edustivat elämäntapaa, asennetta, tyyliä ja arvoja, jotka auttoivat oman identiteetin muodostamisessa. fenderscandinavia 2016 Fender Paramount Ad Lifestyle Soundi SCA 225x148mm[3mbld].indd 1 29/02/2016 17:14 K u v at : M ar k u s P aa ja la stalker_taitto2016_3_b.indd 78 3.3.2016 10.58. Seuraa pitkä ja syvä hiljaisuus, pari puolittaista lauseen aloitusta, huokailua ja kysymyksiä siitä, ajanko takaa kantaaottavaa tai poliittista artistia. "Tässä ajassa on mieletön mahdollisuus tulla esille rikkomalla rajoja." B U I LT F O R T H E P U R S U I T PARAMOUNT ™ SERIES A NEW GENERATION OF PERFORMANCE ACOUSTICS. Käärinliinoja sen ylle on silti turha sovitella. Sylki lentää kuppiloissa, kun kitaristit kiroavat muotivirtauksia: ”En ole 20 eikä nimeni ole Jenna, Liisa tai Merituuli, en saa diiliä.” On tuossa pala totuutta, mutta vain pieni pala. – Fakta on se, että bändejä on tänä päivänä vähemmän tarjolla, Niko Nordström kertoo. Sillä ei välttämättä ole syvempää sidettä itse artistiin. Rock on yhä faktisesti suosittua musiikkia, mutta kuten todettu, kulutamme sitä kenties vuosia sitten ostetuilta levyiltä ja kun striimaamme, tuskin striimaamme 100 kertaa päivittäin kuten Robinin fanit. Uusilla markkinoilla rock jää jalkoihin. – Bändien haaste on ehkä myös se, että niiden soundi on aika yksioikoinen, Valtanen täydentää ja jatkaa: – Bändisoundi on kuulostanut samalta viimeiset 15 vuotta. – Mun mielestä on aina hienoa, jos jollain on vahva sanoma ja tarve kertoa jotain, jokin ideologia, Niko Nordström miettii. Mistä löydän riittävän fanimäärän. FENDER.COM © 20 16 Fe nd er M us ic al In st ru m en ts C or po ra tio n. Nuori yleisö vaihtaa ennakkoluulottomasti genrestä toiseen. Miten myyn omaa ideologiaani. Nordström sanoo, että hänestä olisi toivottavaa, että tulisi bändejä, jotVaikutusvallasta ja vuosien kokemuksesta huolimatta isojen levy-yhtiöiden toimitusjohtajat myöntävät, että on mahdotonta etukäteen ennustaa kenen ura muodostuu menestykseksi. – Totta kai. Kimmo Valtanen kommentoi muutosta: – Ehkä iso teema on se, että nykyään lapsi tai nuori kuuntelee nimenomaan biisiä. Eikö juuri nyt olisi tilaus sortin suomalaiselle bobdylanille, joka kykenisi laulaen kysymään, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Sen kuulokuva on erilainen ja se puhuttelee tässä ajassa. Esimerkiksi mun tyttärelle 5 Seconds Of Summer ja Ed Sheeran ovat kovia juttuja, mutta samalla se kuuntelee hiphopia ja päivän poppareita. – Mutta tuntuu, että tällä hetkellä yleisö ei odota eikä halua sitä
Ja mitä mielettömintä taidetta, musiikkia ja kulttuuria silloin voikaan syntyä! Se on mieletön mahdollisuus. Enää ei pyritä tekemään jotain tuttua, koska keskitien tuttu ja turvallinen juttu ei erotu eikä menesty. Radio ei ole enää portinvartija samalla tavalla kuin ennen. Voimalle syntyy aina vastavoima ja alakulttuurista tulee ennemmin tai myöhemmin valtavirtaa, Valtanen kiteyttää. Pyydän toimitusjohtajia pohtimaan, mitä somen jälkeen voisi tapahtua. Jos sen osaisi, tämä kaikki olisi liian helppoa. Mun mielestä muutamia vuosia sitten tehtiin paljon konservatiivisempaa musiikkia. Voi olla, että sellaisen kautta syntyy kokonaan uusi kasettimarkkina, vinyylimarkkina tai livemarkkina. Mikä sitten erottaa jyvät akanoista. Siinä oli magnetismia, sanomaa ja lahkolaisuutta. Hän maalailee ajatuksia henkisestä tai ideologisesta johtajasta, jota ihmiset haluavat kuunnella ja seurata: – Jos mietitään rockin historiaa, miettikää vaikka Jim Morrisonia. Ihmiset kieltäytyvät käyttämästä puhelinta ja sähköpostia. Mutta jos nyt joutuisi spekuloimaan asiaa, niin näen, että syntyy suurempi joukko ihmisiä, jotka irtisanoutuvat somesta. Jokaisen artistin uran etenemiseen liittyy aina mysteeri, ja se tekee tästä työstä hienoa. Ja mikä sen parempaa, jos niin käy! – Kaikista ei kuitenkaan ole rocktähdiksi tai lahkon johtajiksi, Niko Nordström muistuttaa. Syntyy uudenlainen yhteisö. – On mahdotonta osoittaa, miksi joku artisti lähtee toimimaan ja joku ei. fenderscandinavia 2016 Fender Paramount Ad Lifestyle Soundi SCA 225x148mm[3mbld].indd 1 29/02/2016 17:14 stalker_taitto2016_3_b.indd 79 3.3.2016 10.58. Tiedonvälityksen viimeisin vallankumous tapahtui sosiaalisen median saavuttaessa valta-aseman internetin informaatiotulvassa. Syntyy kenties uusi hippiliike tai jokin vastaava, Kimmo Valtanen haaveilee. Wemppa muistuttaa, että vaikka paljon on muuttunut, jokin ei ole muuttunut eikä tule koskaan muuttumaan: hyvältä artistilta vaaditaan uniikkia lahjakkuutta ja valovoimaisuutta. Netti ja palvelut mahdollistavat kokeellisenkin musiikin kasvun ilmiöksi, ja musa menee suoraan artisteilta faneille. Voi olla, että tulevaisuuden isot jutut ovat somen ja netin ulkopuolelta lähteviä movement-henkisiä juttuja. Nöyrä mysteerin edessä Olen valmistellut Wemppa Koivumäelle, Kimmo Valtaselle ja Niko Nordströmille myös mahtipontiteppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: sen kysymyssarjan otsikolla ”ihanneartisti 2020”. PA R A M O U N T™ is th e tr ad em ar k of Ja ck so n/ C ha rv el M an uf ac tu ri ng , In c. Miksi jokin liike tai artisti saa taakseen valtavan voiman ja kannattajaryhmän, mutta toinen jokseenkin samanlainen ei. Se on tämän alan suola ja kirous samalla. Stalker kysyy. A ll R ig ht s R es er ve d. Jos kysymykseni major-yhtiöiden yhteiskunnallisesti kantaaottavista artisteista hiljensi johtajat, omat toiveeni tulevaisuuden artistiuden visioinnista kuivuvat nopeasti kasaan. On menty pois perusturvallisuuden ajasta ja keskitien jutuista. ka uudistaisivat rockia ja määrittäisivät mitä se on vuonna 2016. Artistin ympärillä on sen sijaan käynyt muutos ja myllerrys. Valtanen innostuu universaalimpaan pohdintaan: – Tässä ajassa on mieletön mahdollisuus tulla esille rikkomalla rajoja. Nordströmin mielestä se on arvoitus. Ja Valtanen syttyy: – Kollektiivinen vastareaktio. Sen mysteerin edessä pitää olla nöyrä. Tässä nykyisessä digitaalisessa kulttuuriympäristössä tilanne on se, että mitä rankempia ja huomiota herättävämpiä juttuja me tehdään, sen parempi. Karismaattinen, hyvä esiintyjä ja hyvä lauluntekijä on ikuinen ja säilyy musiikkibisneksen keskiössä. – Vastareaktio, Wemppa ohjaa. – Onneksi me kuljetaan sen verran lyhyillä perspektiiveillä, että meidän ei tarvitse vielä miettiä sitä. Mikä voisi murtaa sosiaalisen median dominanssin tiedonvälityksessä. FENDER.COM © 20 16 Fe nd er M us ic al In st ru m en ts C or po ra tio n. Case closed. B U I LT F O R T H E P U R S U I T PARAMOUNT ™ SERIES A NEW GENERATION OF PERFORMANCE ACOUSTICS
Brie Larson hallit see kokonaisuutta vahvalla roolisuo rituksellaan, ja nuori Jacob Tremblay antaa hienoa tukea. Siinä on kekseliästä dialo gia, hupaisia roolihahmoja ja upea visuaa linen ilme. HHHHH ROOM Irlantilainen Lenny Abrahamson teki vaikutuksen parin vuoden takaisella bändisatiirilla Frank. Elokuvafanien iloksi siinä on valtavasti hauskoja viittauk sia klassisiin Hollywoodelo kuviin. Asiasta tulee Saulille pakko mielle. Suljetussa tilassa tapahtuvat koh taukset luovat klaustrofobisen tunnel man. Toimintaohjaaja Louis Leterrier (Transporter, The Incredible Hulk) on saanut Grimsbyn seikkailupuolen rul laamaan mainiosti, mutta Baron Co henin vastuulle jäävä komediaosuus ei sen sijaan ole ilon aihe. PETRI SILAS): PREACHER DELUXE, ENSIMMÄINEN JA TOINEN KIRJA RW KUSTANNUS Riivatun saarna miehen missio Ketjupolttava ja pahasuinen Jesse Custer ei ole ihan tavanomaisin liperikaula. Farssi maisuudessaan se on myös veljesten ohjaustöistä pöljim piä, joten syvällistä Coenelokuvaa ei kannata tällä kerralla odottaa. SON OF SAUL Auschwitziin sijoittuvan Son of Saulin keskushahmo (Géza Röhrig) on sonder kommando, erikoisaseman saanut vanki, jonka tehtävänä on polt taa ruumiita. Hänen rinnallaan matkaa taittavat extyttöystävä Tulip sekä irlantilai nen vampyyri Cassidy. Äidin ja pojan arkista elämää ku vataan tavalla, joka saa katsojan elä mään heidän mukanaan. Hän haluaa saada pojalle juu talaisen rituaalin mukaisen siunauk sen ja päättää löytää vankien joukosta rabbin. Abrahamsonin uusi ohjaustyö Room on jotain aivan muuta. Muu tama hyvä irtovitsi ei pelasta koko naisuutta. Kustantaja kertoi, että lisää on kuitenkin luvassa. Jokaisen jakson kansi kuvan on piirtänyt teknisesti bril jantti Glenn Fabry. sanoin kuvin_3_2016 -taitto_a.indd 80 4.3.2016 10.24. Steve Dillonin taiteen vahvuute na ovat etenkin mielikuvitukselli nen ruutujako ja elokuvamaiset ku vakulmat. Hail, Caesar! sijoittuu Hollywoo din kultaaikaan 1950luvulle. Cloo ney esittää historiallisen suureloku van näyttelijätähteä, joka kidnapa taan mystisesti. Tarina on omalaatuisuudessaan kiehtova jo lähtöasetelmaltaan: Ju mala on luikkinut piiloon, ja pasto ri Jesse Custer on ottanut tehtäväk seen Herran saamisen tilille. Tyyli lajina on eräänlainen moderni wes tern, jossa annetaan vähintään yhtä paljon painoarvoa dialogille, asioi den taustoittamiselle ja motiivien pohdinnalle kuin usein veriseksi yl tyvälle toiminnallekin. (2000) ja Sietämätöntä julmuutta (2003). Custer itse on papiksi ryhtynyt rent tu, jonka ruumis on enkelin ja paho laisen kirotun jälkeläisen riivaama. Oleellisia hahmoja on vähän, mutta ne ovat moniulotteisia risti riitaisuudessaan ja niiden annetaan syventyä rauhassa tarinan rinnalla. Sitten tapah tuu käänne, joka tuo tarinaan aivan uuden näkökulman. MIKKO MERILÄINEN GARTH ENNIS, STEVE DILLON (SUOM. Tapahtuu kuitenkin yllättävä jäl leennäkeminen, ja veli paljastuu MI6 tiedustelupalvelun agentiksi. Nais pääosaOscarin voittanut Brie Larson esittää nimettömäksi jäävää nuorta äi tiä, joka on ollut poikansa kanssa seit semän vuotta vankina pienessä huo neessa. HHHH GRIMSBY Liam Gallagheria muistuttava, jalka palloa ja olutta rakastava englantilais mies Nobby (Sacha Baron Cohen) on 11henkisen perheen ylpeä isä, mutta yksi asia puuttuu. Hail, Caesar! sisältää kaikkia hy viä asioita, joista Coenveljekset tun netaan. Room jakautuu kin kahteen täysin erilaiseen osaan. Koomikon aiemmista elokuvista tuttu hillitön roisius ja mauttomuus ovat tallella, mutta eritteisiin ja sukurutsaukseen keskittyvät jutut eivät naurata. Niin sanotulla puupäätrilo gialla ei tosin ole muuta yhteistä kuin George Clooneyn höl mö roolihahmo. Hänen rakas pikku veljensä Sebastian (Mark Strong) on ollut kadoksissa 28 vuotta. Keskitysleirille sijoit tuvia elokuvia on tehty valtavasti, mutta mitään tällaista ei ole nähty koskaan aikaisemmin. Preacherin maailma on lohduton, väkivalta raakaa, huumori pikimus taa ja kieli karskia. HHHH HAIL, CAESAR! Joel ja Ethan Coenin Hail, Caesar! on kolmas osa löyhää trilogiaa, jon ka aiem mat osat olivat Voi veljet, missä lienet. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Saul löytää ruumiskasas ta pojan, jota hän pitää omana lapse naan. Se tuntuu hämmästyttävältä, sillä ky seessä on niin täydellisen hallittu ja syvällinen teos. Alkupuoli on jännittävä trilleri, ja lop pupuolella elokuva muuttuu psykolo giseksi draamaksi. Josh Brolinin esittä mä studiopomo joutuu tiukan pai kan eteen. Samalla kuvan reunoilla ja ulkopuo lella tapahtuu hirvittäviä asioita. Nobbyn on veljensä kanssa pelastettava maa ilma kansainvälisen terroristiryhmän kavalilta suunnitelmilta. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla palkittu Son Of Saul on unka rilaisen László Nemesin esikoispitkä. Elokuvan kaikki tapahtumat näh dään Saulin näkökulmasta. Tai ainakin tarinan alku, sillä nämä kaksi paksua kirjaa pitävät sisällään lehdet 1–26, ja yhteensä Preacheria julkaistiin vuosina 1995–2000 75 lehden verran. HH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT O likin jo korkea aika saada Garth Ennisin kirjoittama ja Steve Dillonin piirtämä mestarillinen Preacher suomeksi. Kidnapatusta naisesta kerto va draama perustuu Emma Donoghu en palkittuun menestyskirjaan. Petri Silaksen su juvan ja värikkään suomennoksen myötä räävitön kieli tuntuu alku peräistäkin voimakkaammalta. Kapealla kuvasuhteella kuvatut pitkät otokset seuraavat Saulin ahdistuneita kasvoja. Matkaa hi dastamaan ilmestyy jos jonkinlaista pahista ja kummajaista
Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Jo näistä johdonmukaisista ja terävistä itsetutkiste luista paistaa läpi, että mies on koko ajan tien nyt mitä on tehnyt. Mutta Dave Wyndor filla on medialukutaidon lisäksi hyppysissään taito tiivistää Black Sabbat hin, Hawkwindin ja The Stoogesin verenperintö täydellisiksi rockbiiseiksi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % ”It’s a satanic drug thing... Superjudge (1993) oli tosin vielä parempi kuin muistinkaan ja sekavissa olosuhteissa tallennettu God Says No (2001) on sekin selkeä onnistuminen luontaisessa uudis tumishengessään. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Powertrip (1998) jäi Monster Magnetin suurimmaksi kaupal liseksi menestykseksi, mutta Dopes To Infinitya (1995) ei henki lökohtaisen suosikki albumin paikalta tulla koskaan sysäämään pois. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Viime vuosina meno on rehelli syyden nimissä ollut hyytymään päin eikä sitä kreisiä hurmahenkeä ole viimeisillä Monsterialbumeilla enää löytynyt. Koko lössi on sar jakuvamaisia rocktähtiä, joilla joko menee lujaa tai jos ei mene, niin ainakin annetaan ymmärtää, että just heidän Linnunratansa heittää hupskeikkaa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Lauluja omalta Linnunradalta K u v a: M ic h ae l La v in e sanoin kuvin_3_2016 -taitto_a.indd 81 4.3.2016 9.07. ” Monster Magnetin Dave Wyndorf on hupsu provosoinnin mestari, joka taitaa leppoisat onelinerit ja ymmärtää rocktähtey den perimmäi sen olemuksen päälle. Jokainen albumi tar joillaan relevantin (no, useimmiten) bonusma teriaalin ja Wyndorfin analyyttisten muiste loiden kera. Mutta vuosien 1993 ja 2001 välillä Monster Magnet oli kuta kuinkin parasta mitä vaihto ehtorockin ja metallin välisellä rajavyöhykkeellä tapahtui. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Hän kuuluu samaan joukkoon esimerkiksi Al Jourgen senin tai Rob Zombien kanssa. Tälle aikavälille mahtuu neljä albumia, jotka Spinefarm on nyt julkaissut oikeaoppi sina uusintapainoksina sekä cd että lpformaa teissa. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. You wouldn’t under stand
Päädyin tapaamaankin Scottin ja meistä tuli hyvät ystävät. Jenkkiläinen nörttiindiebändi Death Cab For Cutie yhdistyy omassa mielessäni niin suoraan 2000-luvun alun yliopistovuosiin, tarkemmin humanistisen tiedekunnan illanviettojen jatkoille, että olen skipannut yhtyeen myöhemmät vaiheet suosiolla. Niitä on mukava muistella, vaikka eipä nykyhetkessäkään pääse onneksi tylsistymään. viimeinen sana -taitto_16_3_a.indd 82 4.3.2016 10.42. Kirjassa puhutaan myös maailman parhaisiin lukeutuvasta ultrajuoksijasta Scott Jurekista, joka on todella innostava tyyppi. Asenteeni muutti Christopher McDougallin kirjan Born To Run. Rockin alagenreistä itselleni kaikkein rakkain on jo kauan ollut shoe gaze, jonka hälyiseen maailmaan rakastuin joskus yläasteella Jesus And Mary Chainin Psychocandyn kaltaisten klassikkojen kautta, eikä syventävä oppimäärä ole loppunut vieläkään. Mutta se on ollut aika mukavaa, olen löytänyt uudelleen monia nuoruuden suosikkeja. Totta kai osa viehätyksestä perustuu myös siihen, että Death Cab For Cutien soidessa muistan elävästi 15 vuoden takaiset seikkailuni. Matkustelua tuleekin paljon, sillä keikkareissujen lisäksi minulla on kaksi kotia eri puolilla maapalloa: täällä Meksikossa sekä Oslossa. On todella kiehtovaa viettää aikaa kahdessa täysin erilaisessa paikassa. Käytän paljon Spotifyn radiotoimintoa, eli laitan vaikka Pearl Jam -radion päälle ja otan vastaan mitä sieltä sattuu tulemaan. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan Helsinkiin keikkamme yhteydessä! Rodrigo Y Garbriela Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Juokseminen ja parkour ovat myös hienoja tapoja tutustua uusiin kaupunkeihin keikkareissuilla. Paljon on uusia tuttavuuksia ja niiltä tutuiltakin nimiltä on vältetty kaikkein ilmeisimpiä valintoja. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 26. Se kertoo Meksikon alkuperäisheimosta nimeltään Tarahumara, jotka jostain syystä juoksevat todella paljon. Mikä ihana johdottomuuden tuoma vapaus! Mikä ihana vastamelutoiminnon tuoma taustametelin vähyys! viimeinkin David Lynchin Twin Peaksin, ja tietenkin rakastin sitä. Sen jälkeen aloin katsoa Breaking Badia. Mutta viime aikoina olen todella innostunut parkourista, jota olen treenannut erään huippuopettajan johdolla. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. 82 SOUNDI Kaikkien kielen löytäneiden kesken arvotaan Rolling Stones: From The Vault – The Complete Series 1 (5 dvdlevyä, lahjoittajana Playground Music). Norjalaiset ovat jotenkin todella aitoja ja teeskentelemättömiä, he saavat Oslonkin tuntumaan maaseudulta. Osloon päädyin aikoinaan silloisen tyttö ystävän kautta ja ihastuin kaupunkiin – sekä sää että ihmiset ovat Norjassa niin omanlaisiaan. Slipknotin .5 Gray Chapter -vinyylilevyt voittivat Mikko Syväterävä Parolasta ja Kari Virtanen Siivikkalasta. Sävykästä, lämmintä ja älykästä indierockia, joka ei pelkää kiinnostavia sivupolkujakaan – toki myös paikoin ärsyttävän nokkelaa ja pääjehu Ben Gibbardin maneerien täyttämää. Vaikka muun muassa My Bloody Valentine ja Mazzy Star puuttuvatkin lisensointiongelmien takia, on nämä viisi cdlevyä tungettu täpötäyteen ihanasti surisevaa ja hämärästi haahuilevaa, sähkökitaran jumaluutta korostavaa taidetta. Yleensä en koskaan katso televisiota, paitsi jos Barcelonan futismatsi tulee, mutta nyt katsoin MONET BÄNDIT liittyvät niin vahvasti tiettyyn elämänvaiheeseen, että niistä on jälkeenpäin vaikea innostua. Viime viikot ovatkin kuluneet upottavan Still In A Dream – A Story Of Shoegaze 1988–1995 -kansion äärellä. Hyvän kolmikon vahvin Narrow Stairs saattaa nousta jopa yh tyeen parhaimmaksi, ja Codes And Keys puolestaan piristävästi laajentaa ilmaisua kitaroista poispäin. MIKKO MERILÄINEN RODRIGO SANCHES MINULTA HAJOSI taannoin kännykkä ja sen mukana meni käytän nössä koko mukana kulkeva musiikkikokoelmani, joten olen tavallaan aloittanut puhtaalta pöydältä. Nyt sain käsiini vinyyliuudelleenjulkaisut albumeista Plans, Narrow Stairs ja Codes And Keys (2005, 2008, 2011) ja yllätyksekseni olen huomannut pitäväni niistä todella paljon. Se on todella hyvä ja hauska! Olen vasta kakkoskaudessa, joten en halua kuulla mitään juonipaljastuksia! Minun täytyy pitää itseni kunnossa, joten juoksen paljon, mutta opin pitämään siitä vasta muutama vuosi sitten. Musiikin ja podcastit kuuntelen elämäni ensimmäisten bluetoothkuulok keiden kautta (Plantronics BackBeat Pro). Hän opetti minulle täysin uuden tavan juosta
Mielestämme tämä on taiteen, tekniikan ja teknologian kulminaatio. H A N K I O M A S I ! D E F T O N E S Deftones tulostus.indd 83 2.3.2016 14.52 FI.BOSS.INFO | FACEBOOK.COM/ROLANDSUOMI Japanissa sana “Waza” kuvaa taidetta ja tekniikkaa. 4 . THE PINNACLE OF BOSS DESIGN & CRAFTSMANSHIP Roland tulostus.indd 2 3.3.2016 14.55 _2SD_sisa?kannet_3/2016.indd 1 4.3.2016 9.17. Neljä efektipedaalia sekä uunituore Boss-vahvistinnuppi kahdella kaiutinkaappioptiolla yhdistävät vintage tonen häpeämättömän innostavaan ja raikkaaseen soundiin. Toivottavasti ihastut siihen, miten hyvältä ne kuulostavat. Waza Craft –instrumentit edustavat BOSSin käsityötaidon ja designin huipentumaa. G O R E U U S I Y L I S T E T T Y A L B U M I K A U P O I S S A 8
takakansi 3_16.indd 84 3.3.2016 8.57 3/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 6 KOLME PAMPPUA KUULUSTELUSSA SONYN, WARNERIN JA UNIVERSALIN POMOT HENRI SORVALI TROLLHORN PITKÄSSÄ SOUNDIHAASTATTELUSSA TALMUD BEACH BLUESIA ILMAN SÄÄNTÖKIRJAA THE LAST SHADOW PUPPETS BRITTIROCKIN KURITON KAKSIKKO So un dI 11 S H O C K R O C K kansi_3_2016_l.indd 1 3.3.2016 11.04 _1SD_ulkokannet_3/2016.indd 1 3.3.2016 11.09