huhtikuuta Takakansi 4_16 vanha ID tulosta.indd 84 31.3.2016 12.39 4/ 20 16 8,90 € (sis.alv) T E K S T IT V 6 6 6 S O U N D I 4 / 2 1 6 TEKS TI-TV 666 KUUSIK IELISEN LUMOIS SA OODI SÄHKÖ KITARA LLE So un dI 11 Kauniin metelin lyhyt kukoistus SHOEGAZE THE 69 EYES | TIMO KAUKOLAMPI | SHIRAZ LANE | NEIL YOUNG | IHSAHN THE 69 EYES | TIMO KAUKOLAMPI | SHIRAZ LANE | NEIL YOUNG | IHSAHN kansi_4_2016_i.indd 1 31.3.2016 15.17 _1SD_ulkokannet_4/2016.indd 1 31.3.2016 15.23. EVA DAHLGREN Jag sjunger ljuset Uusi albumi kaupoissa 22
Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. 69,50 €, Priority (k-18) alk. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. 7. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. Liput toimituskuluineeN; istumakat somot alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 69,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N portit aiki klo 16.00. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. P e 1 5 . L I P U N M Y Y N T I : w w w. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i portit auki klo 18.00. 010 841 4185. 010 841 4185. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : alk. 00. Eastway tulostus.indd 83 31.3.2016 8.35 Nummirock tulostus.indd 2 30.3.2016 15.15 _2SD_sisäkannet_4/2016.indd 1 31.3.2016 15.25. 89,50 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. L a 1 6 . Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Tahkolla myös SILVENNOINEN & MAIJANEN BAND TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 67,50€ / 72,50€ / 77,50€. TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. 010 841 4185. Pe 29.7. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi VIP SCORPIONS -illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 010 841 4185. + PEPE AHLQVIST & H.A.R.P. LA 30.7. PROCOL HARUM L E G E N D A A R I N E N VIP-paketit alkaen 149 € +alv24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 7. Pe 11.11.2016 HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. 79,50 €, kenttä alk. 79,50 €, kenttä alk. Liput toimituskuluineeN; istumakat somo alk
EMP tulostus.indd 3 30.3.2016 16.21
JUHLAVUODEN UUTUUS TÖLKISSÄ. Hartwall tulostus.indd 4 30.3.2016 15.19. KUN TARVITSET VETTÄ VAHVEMPAA
Soundi 4/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Lost Boots 14 Elämäni soundit: Knucklebone Oscar 16 Jussi Niemen naamakirja: Joe ”King” Carrasco 18 E-liike 20 Rakkauden rajamailla 22 Soundi-haastattelu: Timo Kaukolampi 30 Teksti-tv 666 36 Minun tähteni: Neil Young 40 The 69 Eyes 42 Pietarin Spektaakkeli 46 U.F.Ojala 50 Shoegaze 56 Levyarviot 70 Bazook Ihsahn Shiraz Lane Mantar 75 Oton vinyylit 76 Stalker: Tiisu ja Sanni 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: M ar k u s P aa ja la www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 72 Shiraz Lane ”Nykyään porukka nielee asiat pureskelematta ja keskittyy omaan napaansa.” 50 Shoegaze ”Skene joka ylisti itseään.” 30 Teksti-tv 666 ”Mun on hirveän vaikea sanoa, miksi meistä kiinnostuttiin.” 6 SOUNDI 40 The 69 Eyes ”Amerikkaan ei kannata lähteä leikkimään amerikkalaista.” K u v a: N au sk a K u v a: V il le Ju u ri k k al a 76 Sanni ”En mene krapula päissäni lavalle ja vedä vähän sinne päin.” K u v a: E . Ta m m en la ak so sisältö_2016_4_b.indd 6 31.3.2016 15.28
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN The 69 Eyes 04-16.indd 1 29.03.16 14:28 Nuclear Blast 69 Eyes.indd 7 1.4.2016 9.25
Siitä eteenpäin tie onkin loputon. Monet harrastavat sitä vakavasti ja pieni osa soittaa jopa työkseen. Parhailla tähän yhdistyy vielä sopivassa määrin naaman vääntelyä, kitaran heittelyä ja muita showelkeitä. Mitäpä sitä muuta shoegazesoundin fani tarvitseekaan. Hendrixin, Mayn, McLaughlinin, Tolosen, Kämäräisen ja muiden sähkökitaran suurmestareiden soitossa yhdistyy musiikin teorian, soittotekniikan, oman instrumentin sekä efektien ja vahvistimien suvereeni hallinta. Ei tosiaankaan mikään hienostunut soitin, eikä virekään kestänyt kauaa (naapurissa asunut eno viritti perheemme kitarat lankapuhelimen A-korkuisesta linjasignaalista) mutta kaikki oli anteeksiannettu kunhan vain säröpedaali toimi. Ja onhan se vangitseva kapistus ihan pelkästään kuuntelemallakin: mikään ei ole hienompaa kuin seistä lavan läheisyydessä ja antaa sähkökitaran kipurajoille kohoavan äänivallin tuntua koko kehossa. Sen avulla pääsee jo ihmeen pitkälle vaikkapa Ramonesin sävelteosten parissa. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta kyseessä on äärettömän monipuolinen soitin, jonka täydelliseen hallitsemiseen ei riitä ihmisikä. Tiedätte siis, kuinka maaginen laite on kyseessä. Piuha kiinni ja menoksi SOUNDI 4/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Mopo & Ville Leinonen: Laivalla PJ Harvey: The Hope Six Demolition Project Kvelertak: Nattesferd Alise Joste: Hardships Are Ships Lopunajan mies: Alussa oli Lopun ajan mies 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti H yvin moni teistä on vähintäänkin kokeillut sähkökitaraa. Seuraava askelkin on helppo: kahdella sormella hoituvien, kvintti-intervallin varaan rakentuvien voimasointujen räimiminen. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_4_a.indd 8 31.3.2016 14.46. Meidän perheen ensimmäinen sähkökitara oli isoveljen Ekomerkkinen, musta Strato-kopio. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Kynnys sähkökitaran kokeilemiseen on pieni: kun laittaa virrat vahvistimeen, piuhan kiinni ja polkaisee säröpedaalin päälle, saa aikaan tunnusomaista ääntä vaikka ei ymmärtäisi soinnuista ja sormituksista käytännössä mitään. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Lisäpotkua siihen on tullut viime vuosina hurjaa vauhtia kehittyneiden mobiilisovellusten myötä – siinä missä ennen piti pärjätä sillä yhdellä Big Muffilla ja Cry Babylla, nyt voi tökätä kitarapiuhan puhelimeen ja pääsee käsiksi loputtomaan efektimereen. Koskaan en sähkökitaran hallitsemisessa kovin pitkälle päässyt – perussoinnut hoituu ja muutaman sävellyksenkin olen saanut aikaiseksi – mutta ei soittimen viehätys ole mihinkään kadonnut
On helppo nähdä, miten tällainen veto mielletään pyhäinhäväistykseksi. Rock ei tarvitse mitään niin vähän kuin pyhäksi julistettuja eläkeikäisiä. Klassisen rockin kirkossa kaikui itkunsekaisen huudon läpisyömä Matteus-passio. Ei, mikään ei ole pyhää. Sosiaaliseen mediaan syntyi kauhistuneilla kommenteilla ja surullisilla hymiöillä päällystetty Via Dolorosa. Queen on kuin Abba – biisit jäävät elämään, mutta turhanpäiväinen, ikääntyvän yleisön identiteettipolitiikkaan liittyvä tylsä mouhotus ei. Raastakaa sitä kuvaa, jumalauta Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_4_a.indd 9 30.3.2016 13.50. Minusta Queenin eläkesäästöratkaisu on kaikista klassisen rockin jyristä paras. Ja juuri tämän vuoksi se täytyisi tehdä. Queen kiertää televisiosta tutun poplaulajan kanssa. > Suorat sanat Arttu Tolonen J oillekin pääsiäisen jokavuotinen kärsimysnäytelmä taisi huipentua huhuun, jonka mukaan Axl Rose korvaa sairastuneen Brian Johnsonin käynnissä olevalla AC/DC-kiertueella. Queen tuottaa musikaaleja. AC/DC on rockin peruskalliota. Homman voisi ihan hyvin viedä vielä paljon pidemmällekin. Bändi on onnistunut tekemään muuttumattomuudesta hyveen tai jopa fetissin vaikka keulakuva on jo kertaalleen vaihdettu ja toinen säveltäjä dementoitunut. Axl Rose taas on hiukan raskaanpuoleisesti epäonnistunut oman uransa ja bändinsä radikaalissa muutosprosessissa. Ensimmäiset reaktiot olivat tyrmistyneitä. Metamorfoosi nettimeemiksi on tosin hyvällä alulla. Queen on kabareeta. Ymmärrän täysin. Brian May ja Roger Taylor ovat toiminnallaan poistaneet Queenin asemasta, jossa kaiken maailman satulanhaistelijat käyttävät aikaansa kommunikoidakseen bändin uskottavuuteen liittyviä ajatuk siaan lajitovereilleen ja maailmalle
Sees teiseen keskiikään punk ei kui tenkaan edelleenkään taivu, vaan se jatkaa omaa äkkiväärää elä määnsä kaduilla ja kellareissa. Kolme albumia ei ole minulle mikään itseisarvo, mutta nyt niitä sattui syntymään tuon verran. Meillä oli pari Stratokeikkaa alusta vasti ajateltuna samoille päiville, mutta ilmoitimme toki Jensille saman tien, että tässä tapaukses sa me menemme sinun ehdoillasi. – Tosiaan, muutaman rock keikan ensi kesänä heittävä Ritchie Blackmore kutsui kos ketinsoittajamme Jens Johans sonin uuteen ryhmäänsä. Aviador Kustannus on nimittäin juuri julkaissut 120si vuisen Jazzin meining opuksen, jonka sivuilla M.A. – Musiikin tekeminen on rauhoittavaa, lähes meditatiivista, enkä halua asettaa sille rajoitteita tai sääntöjä. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Powervaikutteisen melodisen metallin lipunkantaja Stratova rius julkaisee Best Of kokoelman toukokuun alkupuolella. Blackmoren kaltainen legenda ei kuitenkaan pyydä bändiinsä aivan joka päivä! Mikko Joensuu sooloilee triplana Muun muassa Joensuu 1685 -yhtyeestä sekä yhteistyöstään Mannan kanssa tunnettu Mikko Joensuu julkaisee ensimmäisen soololevynsä toukokuussa. Lisätietoja löytyy osoitteesta opethbook.com M.A. – Fright Night debyytti (1989) on paitsiossa, mutta muilta Stra topitkäsoitoilta löytyy tavaraa. Bändiltähän on ilmestynyt jo vii sitoista studiolevyä, joten tupla mittaisenkaan kokoelmapaketin kasaaminen ei tuota ongelmia, hymähtää laulaja Timo Kotipelto. Eräs argumentti on tämä: Ra monesin klassinen debyytti il mestyi huhtikuussa 1976. Numminen muistelee nuoren jazzintoili jan aikojaan 60luvun alussa, niin tekstin kuin valokuvien kin avulla. Puhumattakaan tarinois ta, jotka olin unohtanut jo kauan sitten, nauraa laulajakitaristi Mi kael Åkerfeldt. Kokoelman eri koisversiolla taas on mukana myös Live At WOA keikkatal tiointi. Hiljalleen uutta materiaalia kirjoittava viisikko soittaa lähi kuukausina myös valikoituja kon sertteja – mutta ei aivan kaikkia ”suunniteltuja”. Suomalaista osaamista edus tavat 36 vuotta (!) sitten edellisen kerran esiintynyt Sehr Schnell, Riistetyt, Lapinpolthajat, Pystyyn Kuolleet Hipit ja räväkässä iskus sa lavoille palannut HC Andersen. Saa rivaltakunnasta paikalle saapuu myös vuonna 1978 ensihenkäi synsä päästänyt AntiPasti. K u v a: Te ro A h o n en K u v a: A ri H ai m i uutiset_2016_4_a.indd 10 1.4.2016 9.45. Omiin tositoimiin Numminen pääsi vuonna 1969, kun hän pe rusti Uusrahvaanomaisen jatsi orkesterin Jani Uhleniuksen kanssa. huhtikuuta. Numminen seikkailee monimuotoisesti jazzin maailmassa Samaan aikaan tämän Soundin kanssa markkinoille saapuu kir ja, jonka hankintaa kannattaa miettiä yli musiikillisten genre rajojen. – Tein tietämättäni kaikkia näitä levyjä samanaikaisesti todella monen vuoden ajan! Prosessi oli rauhallinen, enkä pitkään aikaan tiennyt, milloin tai missä kontekstissa kappaleita lopulta julkaistaan, kertoo Joensuu. Se on joka tapauksessa varmaa, että punkin nelikymppisiä juhlis tetaan Tampereen Pakkahuoneel la lauantaina 7. Runsaasti kuvitettu ja mielen kiintoisia anekdootteja sisältävä kirja on Soundin alustavan selai lun perusteella hyvinkin kannat tava hankinta – vaikkapa jo ulko asunsa takia, sillä kirjan taittoa ei todellakaan ole toteutettu hu taisten. toukokuuta. Yhtye toimii edelleen 47 vuotta perustamisensa jäl keen! ja nousee estradille kah den tunnin mittaisen setin mer keissä muun muassa Espoon April Jazzissa 24. – Paketista löytyy myös ennen julkaisematon Until The End Of Days kappale. Tampereenjuhlat ovatkin mu siikkityylin näköiset: pääesiinty jänä toimii vuonna 1980 perus tettu brittikopla Subhumans. Opethin ura kirjojen ja kansien väliin Black Sabbathin kanssa Helsin gissä soittavan ja myöhemmin heinäkuussa Oulun Qstockissa esiintyvän Opethin jo yli 25vuo tiseen uraan pureutuva Book Of Opeth opus on ilmestynyt. Jos monilahjakkuuden Amen 1 -pitkäsoitto kiinnostaa niin tarjolla on vähintäänkin hyviä uutisia, sillä levytys saa lähiaikoina seuraa peräti kahdesta muustakin soolo albumista. Soundi kumartaa ja ottaa hatun pois päästä! Stratovariukselta kokoelma – ja apua Ritchie Blackmorelle! Punk täyttää 40 ja juhlii isosti Tampereella Laskutapoja on toki monia, mut ta monen mielestä punkrockin syntymästä tulee tänä keväänä kuluneeksi neljäkymmentä vuot ta. – Teoksesta löytyy monia foto ja, joita en ollut itsekään koskaan nähnyt. – Amen 1 on albumina surullisin, puhtain, kaunein, yksinäisin, juurekkain ja riisutuin. Miten kuvailisit nyt julki tulevaa teosta kahteen myöhemmin ilmestyvään
2016 cd stream download www.jukkatakalo.fi www.facebook.com/jukkatakalo www.sofmusic.fi jukka_takalo_vaakapuolikas.indd 1 29.3.2016 12.01 Mnerva Takalo tulostus.indd 11 30.3.2016 15.39. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Oman kappaleesi berliiniläistä sarkasmia ja metallinkovaa kommentointia saat kirjakaupasta tai Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Kuriton kirja Rammsteinin kosketinsoittajalta Joe Perry ROCKS Minä ja aerosmith Humoristinen ja brutaalin suorasukainen rockelämänkerta. Flake KOSKETINRUNKKARI Niin kuin sen satun muistamaan Saksalaisyhtye Rammsteinin kosketinsoittajan Christian ”Flake” Lorenzin kirja on hilpeintä mutta myös älykkäintä tekstiä, mitä rokkimaailmasta on aikoihin julkaistu. Muista myös: Saatavana myös sähkökirjana uusi albumi 15. Flaken kirja on ensimmäinen yhtyeen jäsenen kirjoittama omakohtainen muistelmateos. Ja herkullista luettavaa se onkin. 4
– Ei me sitä aihetta mitenkään arkailla. Lost Boots vietti viikonlopun Turun V.R.-studiolla äänittäjä-tuottaja-miksaaja Jussi Vuolan seurassa. Lost Bootsin debyytti on persoonallinen, kypsä ja vahva levy. Laulaja-basisti Mykkäsen, kitaristi Mikko Luukon ja rumpali Matti Kallion Sweatmaster oli arvostettu bändi, jota moni jäi kaipaamaan. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN tarkkis_lost boots_a.indd 12 30.3.2016 13.54. Se oli meille luonteva muotti, joka me nyt halutaan rikkoa. Seuraavan levyn aikaan Sweatmaster saattaa hyvinkin jäädä mainitsematta. – Mulle riittäisi biisien tekeminen, treenit ja joku keikka silloin tällöin, mutta Matti potkii bändiä eteenpäin ja levyttämään. Tomi kyllä haki meille sieltä kengät, mutta unohti ne sitten Forssan Autokeitaalle, Mykkänen kertoo. ”Meillä on näppituntuma siihen, mikä toimii ja mikä ei.” muutokset. Kokoonpano kasvoi kvartetiksi, kun Tv-resistorista tuttu Tomi Helomaa liittyi sen basistiksi. – Fiilis oli kuin olisi palannut alkuaikoihin, sinne tarkkikselle! Toisaalta meillä on nyt selkeämpi näkemys kuin ikinä ennen. Lost Boots Mestarin muottia rikkomassa Tarkkailuluokka A-PUOLI > T ässä jutussa mainitaan monta kertaa Sweatmaster. Silloin bändille myös keksittiin nimi. – Kun Tomi tuli mukaan, se lupasi hommata koko bändille uudet keikkabuutsit sedältään, joka on Turkissa kenkätehtailijana. Me lähdettiin studiosta ihan innoissamme, että tulipa tehtyä tosi hyvä levy. – Me ollaan tehty tätä jo niin kauan, että meillä on näppituntuma siihen, mikä toimii ja mikä ei. Siihen on syynsä: koska kaikki tuon toimintansa lopettaneen garagerocktrion jäsenet soittavat Lost Bootsissa, on Lost Bootsista todella vaikea puhua mainitsematta Sweatmasteria. Treeneissä ei enää mäiskitty. Uusi soundi on aiempaa tummasävyisempi ja vähemmän aggressiivinen. Kallio opetteli rummuttamaan vähemmän lihaksikkaasti. Lost Boots säilytti Sweatmasterin hyvät puolet – jäsenet ja heidän yhteishenkensä – ja alkoi etsiä uutta soundia. Se sopi Svartille, joten me tehtiin levy. – On kuulemma hölmöä vaihtaa nimeä, kun bändissä on samat tyypit ja biisintekijä, Mykkänen naurahtaa. Keikoille päästiin kengittäkin, ja lopulta aina studioon asti. Porukka pelaa yhteen nautinnollisen hyvin. Tummasävyistä esikoisteosta leimaavat maltilliset tempot, jotka jättävät Mykkäsen sielukkaalle äänelle ja melodisille kitarariffeille tilaa soida. Lost Bootsin tullessa moni ihmetteli, miksi bändin nimi vaihtui. Bändille ei tunnu olevan tärkeää mikään muu kuin yhdessä soittaminen ja musiikki. – Me kuitenkin haluttiin aloittaa puhtaalta pöydältä. – Sweatmaster perustui pitkälti siihen, että Matti löi lujaa ja minä ja Mikko soitettiin hakkaavia juttuja. Kaikkein vaikuttavin on Lost Bootsin asenne, joka myös selittää tapahtuneet Lost Boots tekee pesäeroa Sweatmaster-menneisyyteensä. Mykkänen vaihtoi basson kitaraan ja kokeili laulaa suomeksi mutta palasi sittenkin englantiin. Come Cold, Come Windillä soittava bändi on yhtä tehokas kuin entisessä elämässään mutta myös onnistuneesti uudistunut. – Ei tarvitsekaan olla mainitsematta, Sasu Mykkänen lupaa. Sessioissa syntyi levy nimeltä Come Cold, Come Wind. 12 SOUNDI www.facebook.com/lostboots Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Me halutaan tehdä Lost Bootsista mahdollisimman hyvä bändi. Ei ole syytäkään
Karjalainen \ Paperi T \ Chisu Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.. @ilosaarirock Liput myynnissä! Ilosaarirock tulostus.indd 13 31.3.2016 8.38. Regina Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana \ Timo Lassy Band \ Scandinavian Music Group \ Death Hawks Tryer \ Gasellit \ Tippa-T \ Aurora \ Anna Puu \ Tähtiportti \ Shiraz Lane \ Musta Risti \ View \ Tiisu Lopunajan mies \ Ihana Leijona \ Juice Normaali \ Lasten Hautausmaa \ Jeremy Folderol + more! Ellie Goulding UK \ Volbeat DK \ Cheek \ The 1975 UK \ Skepta UK \ Propagandhi CAN Paradise Lost UK \ TesseracT UK \ Haken UK \ Frank Carter & Rattlesnakes UK Wolf Alice UK \ SANNI \ Antti Tuisku \ Amorphis \ Stam1na \ Moonsorrow JVG \ Olavi Uusivirta \ J. Joensuu • 15.-17.7.2016 #kesänparasviikonloppu Ismo Alanko \ Vesala \ Elastinen \ Stig \ Eevil Stöö \ Saimaa \ Maj Karma \ Ruger Hauer feat
Antoi pitkäksi aikaa fiiliksiä ultrarapean saundin tekoon. LEVY, JOKA ON TEHNYT VAIKUTUKSEN TIETYN MUUSIKON JA SOUNDIN ANSIOSTA ZZ Top Tres Hombres Tähän voisi heittää minkä tahansa Hendrixin levyn, mihin kategoriaan vaan, mutta silti ZZ Topin vanhat jutut ja Mr Gibbons! Siinä on joitain aivan spesiaalia, laid back ja ritisevä särö. Nimibiisi on tehty pilke silmäkulmassa ja sanat ovat helvetin ristiriitaiset, koska kuvaan kunkkua hillittömäksi valkoisen roskaväen punaniskasankariksi. Miten musa voi saundata 2000-luvulla tältä. Minulle sopii sekin, että laulajan hommia hoitaa joku muu, koska se ei ole minun vahvuuteni. Omien projektien rinnalla Oscar palasi uudella tasolla bluesiin White Knuckles Triossa ”Yukka White” Mikanderin ja ”Mr Hillside” Kumpulaisen kanssa. Ei ole virallista saundia tai salaisia studiosääntöjä, musa voi kuulostaa, miltä haluaa. Sam Cookesta live tuo esiin äkäisen, rouhean puolen. – White Knuckles Trio on sitten erilainen bluesbändi, jossa on kolme täysjäsentä. Pähkähulluin rajuus ja raivo jäävät live-esiintymisiin, mutta King Of Helsinki on työstetty vaihteeksi loppuun asti ja biisit ovat mielenkiintoisempia. – Enhän minä mitään city slickeriä yritä esittää, vaikka lataankin tästä tiettyä törkeyttä ja itsevarmuutta musaani. Screamin’ Jay Hawkins on kovin kilpailija tässä kategoriassa. BB:n 50-luvun studiojuttuja, jotka ovat mun kirjoissa aivan parasta miehen uralla – täydellistä bluesia. Truly timang! Muita kovia ovat Jerry Lewisin Star Club -live, BB Kingin Regal ja Jacques Brelin L’Olympia. – Musiikillisesti bändi on nyt käynyt sen superrouhean tiensä päähän, joka aikoinaan Jim Jones Revuen pohjalta lähti. Southern boogie! Parasta etelän punaniskajunttausta. Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Knucklebone Oscar VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI MUSIIKINTEON INNOSTUKSEN HERÄÄMÄÄN BB King The Best Of BB King – Volume One Tätä on kuunneltu kuin Raamattua monet vuodet. Untitled-4 14 30.3.2016 14.02. Hitmenbluescombon jälkeen vuorossa oli rokkaavampi Circus Knucklebone ja sitten soololevyjä. Kitaristina haluaisin nostaa soolomaakarien ohitse garage-rhythm & blues -runttauksen, ja olemme Tomi Leinon, Esa Kuloniemen ja Pekka Laineen kesken kaavailleet kitarainstrumentaalien extravaganzaa. Frendit luulivat, että kajarit on rikki, kun tätä soitettiin. – Jokainen saattaa arvata, mitä Helsinki-läpässä on takana, Oscar otaksuu. PARAS HUUMORIALBUMI OLEMATTA KAINALOPIERUKAMAA The Jimmy Castor Bunch The Everything Man: The Best Of Huimaa NYC-funkkia, aivan sietämätöntä groovea, parhaita biisejä (Bertha Butt Boogie). Mahtavaa rutinaa. Onhan WKT ollut myös taustabändinä Eero Raittiselle. ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN ALBUMISUOSIKKI TYYLILAJINI TIETÄEN Bruce Springsteen The Wild, Innocent & The E Street Shuffle Tai sitten joku seuraavista: Jacques Brelin väkevät levytykset, Guns N’ Rosesin Appetite For Destruction, Michael Jacksonin Thriller ja Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Water. Hienot biisit, uskomattomat skebasaundit, ultrasvengaavat bändit, sovitukset ja yleissaundit. Mulle ehkä jopa kovempi kuin James Brown. Vanhan liiton vauhtipalojen rinnalla on rennompia vetoja ja jopa Gainsbourgmeininkiä henkivä Je Veux Boire De La Creme videoineen. Livehommat on sitten eri juttunsa. Ois parhainta olla jossain räkäbaarissa dokaamassa tän tahtiin livenä ja kuunnella Hound Dogin käsittämättömiä spiikkejä. Ei kainalopieruhuumoria, vaan ihan ehtaa kakkahupia! PARAS TIETÄMÄNI LIVELEVYTYS Sam Cooke Live At The Harlem Square Club, 1963 Mahtavia livelevyjä on paljon, ja varsinkin bluesissa livehommat yleensä pesevät rapeudessa ja villiydessä studiojutut. Kuiskauksesta kiljuntaan menevä laulu, kitaransoiton vimmasta johtuva epävireisyys, törkeät seiskari/kasarisaundit. U udella levyllään Helsingin Kuninkaaksi julistautuva Oskari Martimo alias Knucklebone Oscar perustelee pätevyyttään elinikäisellä stadilaisuudella, joka on valanut musiikkiin tiettyä arroganssia ja huumoria. Varsinkin Constipation Blues. LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKITEOSTA LEVY, JOKA OLI AINA KEHISSÄ ALKUAIKOINA HITMENIN KANSSA Hound Dog Taylor And The HouseRockers Hound Dog Taylor And The HouseRockers Tää oli jotenkin aina mukana alkutaipaleella. The Jim Jones Revue The Jim Jones Revue Olin halolla päähän lyöty. K u v a: Si m o U lv i KIMMOKE KNUCKLEBONEKSI RYHTYMISELLE Buddy Guy Stone Crazy Avausraita I Smell A Rat on kaoottinen, todella repivä, voimakas, suorastaan raskaan kuuloinen. En mä Knuckleboneksi koskaan ryhtynyt, se vaan tapahtui. Vuodesta 1993 asti Oscar on hitsannut ja takonut rystyset valkoisina ytimekästä bluesia, ja siitä versovaa rock’n’rollia, garagea ja psykoottista punkabillyä. Niin tajutonta rutinaa
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Sammelanzeige 04-16.indd 1 29.03.16 16:15 Nuclear Blast 1.indd 71 30.3.2016 15.46
Sanoin osoitteen ja hän sanoi tulevansa hakemaan minut seuraavana aamuna kunnon meksikaaniaamiaiselle, jos sopisi. Sanoin vilpittömästi ”kyllä” ja että tiesin bändin jo entuudestaan. Man, siellä on ihan uskomaton tarjoilija. Kun meillä oli muutaman päivän loma, rykäisin tosi halvan äkkilähdön Texasin Dallasiin, josta matkustin Greyhound-bussilla Austiniin ystäväni luo. Monet soittajat olivat muuttaneet sinne muualta Texasista, jotkut kauempaakin. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_carrasco_b.indd 16 30.3.2016 13.56. Joe Carrascon mukaansatempaava uuden polven tex-mex saa bileet pystyyn alta aikayksikön. Kun lisäsin olevani Suomesta, Kris oli vaikuttunut, että joku niin kaukaa diggaa heitä. He olivat ystävystyneet legendaarisen rock-journalisti Lester Bangsin kanssa ja soittaneet keikkoja Crampsin lämppärinä. Nyttemmin sankari on kunnostautunut myös elokuva-alalla. Juttutuokiomme päätteeksi Joe tiedusteli, missä päin majailin. Tsekkasin tietysti kaikenlaisia paikallisia bändejä, mutta Joe King Carrascoon ja hänen Crowns-bändiinsä tutustuin lähemminkin. Makeeta. Tällaiset 60-luvun garagerockin chicano-puolen helmet ovat Joelle se perimmäinen ohjenuora. . Mun suku tulee Saksasta, mutta synnyin Dumasissa, Luoteis-Texasissa, vastapäätä Buddy Hollyn kotia. Illasta muodostui mahtava elämys. Kun lisäsin myös kirjoittavani maan parhaaseen rocklehteen, hän halusi välittömästi esitellä minut koko bändille. Polkkaa ja pogoa Olin lukenut Carrascon ”nuevo wavo tex-mexistä” brittiläisistä musiikkilehdistä, ja kun äkkäsin puhelinpylväässä julisteen Joen ilmaiskeikasta pienessä klubissa suuntasimme oitis sinne. Hänellä oli naamallaan krooninen virne, joka kuvasi hänen nälkäisen innostunutta elämänasennettaan mainiosti. Soiton loputtua tilasin tiskillä olutta ja tequilaa, kun vieressäni samalla asialla ollut Kris kysyi minulta, olinko pitänyt heidän musiikistaan. Yhdentoista maissa Joe tuli ja tepasteli vilkkaaseen tapaansa ympäri kämppää kommentoiden maalauksia ja valokuvia, haistellen maljakoiden kukkia ja tiedustellen kämpän vuokraa ja emäntäni syntyperää. Tarjoilija Ystäväni jäätyä töihin hurautimme Joen uudella Fiatilla hänen suosikkikuppilaansa chicano-alueelle. Joe oli siviilissä yhtä tajuttoman energinen kuin lavallakin. Jossain vaiheessa Crownsin manageri ja urkuri Kris Cummingsin poikaystävä Joe Nick Patoski, maineikas rockjournalisti, käväisi jakamassa yleisölle tortilloja, jotka katosivat meidänkin suihimme saman tien. Ja jumaliste, että bändi ja varsinkin viitassa ja vanhanaikaisessa kuninkaan kruunussa riehunut Joe panivat haisemaan. Olisiko pelkoa, minä arvelin Crownsin mieletön lavaenergia vielä tuoreessa muistissa. Joe paheksui moista munattomuutta. Tunnelma klubilla oli poikkeuksellisen mehevä jo siksi, ettei yleisö ollut tavanomaista rockjengiä, vaan koostui hippien, punkkien, punaniskojen ja muutaman turistin ohella kokonaisista chicano-perheistä ja kaikki tanssivat kuin viimeistä päivää tyylin vaihdellessa pogoamisesta boogaloohon. Luultavasti he olivat kaikki Joen tuttuja, koska hän oli chicano-yhteisölle eräänlainen ”adoptoitu poika”. & The Mysteriansin 96 Tearsista ja Sham The Sam & The Pharoahsin Woolly Bullysta. Takahuoneessa vallitsi kodikas tunnelma Patoskin jakaessa juuri palkkarahoja bändiläisille (Brad Kizer, basso ja Mike Navarro, rummut), jotka olivat kaikki mukavia tyyppejä ja haastattelivat meikäläistä innokkaasti sekä Lontoon skenestä että Suomen rock-kuvioista. Sehän sopi. Ei se Lubbockissa syntynyt, vaikka kaikki niin luulee. Musa skene oli vilkas ja kaupunki muutenkin kulttuurimyönteinen. Joella oli erikoispitkä piuha telecasterissaan, jotta hän saattoi hyppiä valtavia loikkia vahvarien päältä yleisön joukkoon ja juoksennella soittaen ympäri salia. Please Mr. Saat nähdä, Joe hehkutti ajaessaan ja kertoi, miten kova suksee Crownsin hiljattainen New Yorkin turnee oli ollut. Sandman, Lupe Song ja Houston El Mover jäivät moneen encoreen päättyneestä setistä mieleen ja Tex-mexin nuevo wavo -punkkari Tämä kuningas on melkoinen veijari. Meksikolaiset tanssivat kaikki polkat (niitä oli useita) tositarkoituksella perinteiseen tapaansa. Päädyin Carrascoon, kun chicanot ei osanneet lausua mun nimeä, Joe selitti ja lisäsi Carrascon olleen meksikolaisyhteisössä kunnioitettu ”Robin Hood -tyyppinen” suuren luokan heroiinidiileri, joka oli siihen aikaan ollut otsikoissa järjestettyään vankilakapinan. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. . Joe ”King” Carrasco K eväällä 1980 kävin Lontoossa teatterikoulua. Crowns oli kuullut niin paljon vuodatusta Whitesta, että he olivat haastaneet tämän bänditaisteluun, mutta White oli kieltäytynyt kunniasta. . Ai Ukrainasta. Siihen aikaan James White & The Blacksin punk-funk oli kova sana Nykissä. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI vielä niitäkin kovempina räkäisen räyhäkkäät coverit ikisuosikeistani . Austin tunnettiin jo silloin muuta Texasia avomielisempana mestana. Joo, mun sukunimi on Teutsch. Helvetti sentään, mitä semmonen on olevinaan
Kiskoin hänet ulos jotakin arvokkuuden säilyttämisestä mutisten.” TÄMÄ ON niitä kiekkoja, jonka voin tyrkätä grammariin koska tahansa ja aina fiilis paranee. Ne tietää, mitä hauska tarkoittaa. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Joen suosikkikuppila oli vaatimaton meksikolais-cantina. Ajatonta chilillä terästettyä rokettirollia klassisilla autotallisoundeilla! PUNKIN INNOITTAMAA NUEVO WAVOA Joe ”King” Carrasco & The Crowns (1980) asunutkin Meksikon Puerto Vallejassa ja julkaissut omalla Anaconda-merkillään melkoisesti levyjä, kuten alkuperäisen Crownsin comebackin Que Wow (2012) ja uusimpana kehutun Chiliandon (2015). Ironista sikäli, että New Orleansissa itseltään Professor Longhairilta oppia saanut Kris oli bändin virtuoosi. Kysyin Joelta, mikä levy minun kannattaisi ostaa. hän huokaisi nuhjuiseen muovikalustukseen ihastuneesti viitaten. Se on hanurin Hendrix. . Jotkut levynsä se on tehnyt happotripissä, kuvittele! Jordan taikoo haitaristaan taivutettuja nuotteja, joihin muut ei pysty. Testin jälkeen ymmärsin sen erittäin hyvin. Bändissä olikin monia pioneerikaksikon kanssa työskennelleitä huippusoittajia, kuten puhaltajat Louie Bustos, Eracleo Morales ja Charlie McBurney, rumpali Ernie Durawa, basisti Speedy Sparks ja erinomainen blueskitaristi Ike Ritter. Kuulun joukkueeseen, tyttö ilmoitti ja palasi keittiöön. Menukin noudattelee samantapaista linjaa: Jalapeno Con Big Redin ja Mezcal Roadin kaltaista perus-tex-mexiä maustetaan lyhentämättömällä vanhan liiton r&b-biiseillä, kuten I’m A Fool To Care, Please Mr. naamakirja_carrasco_b.indd 17 30.3.2016 13.56. Chicanot on maailman parasta jengiä. Rahat takaisin, jos ette näillä nopeilla renkutuksilla saa jengiä tanssimaan täysillä missä tahansa kotibileissä. Hän tempaisi heti laarista hurjannäköisen silmälappuisen Esteban ”Steve” Jordanin La Camelian, jonka takakannessa poliisi taluttaa katutyttöä putkaan. Purskahdimme nauruun, kun kuvittelimme itsemme valkoisissa tennistamineissa tytön kädestä pitäen opastettavaksi. Ne tiesi jutut jo vanhastaan, professori Carrasco luennoi. Hän kertoi sen olevan meksikolainen erikoisuus: chilipalolla maustettua limonaadia. Joe kävi kuumana paikallisten conjuntojen coolisti korneihin mainosjulisteisiin ja halusi ostaa muutaman, mutta omistaja lahjoitti ne hänelle. Toi mimmihän voisi opettaa meitä, Joe pohti. Sitten puhuttiin meksikolaisista ruohoista. Limonaadia helvetistä Joe ehdotti levykaupassa käyntiä ja pysäytti matkalla Jalapeño con Big Red -kyltillä varustetun puodin eteen. Kai tuohon klubiin voi liittyä kuka vaan. Sittemmin opin trashin olevan Joelle kaikin puolin kova juttu. Suuhun nousee tequilan, suolan ja limen pyhä kolminaisuus ja ilma alkaa tuntua kuumemmalta kuin onkaan. Joe liikehti kuin amfetamiinia saanut hamsteri koettaessaan epätoivoisesti keksiä jatkoa. Isäntä jutteli kaverillisesti Joelle ja ohjasi meidät juhlavampaan ruokailuhuoneeseen, mutta Joe halusi välttämättä syödä Migas con huevosinsa (munaa, papuja, chiliä) kansan puolella. Kiskoin hänet ulos jotakin arvokkuuden säilyttämisestä mutisten. Sandman ja Every Woman (Crazy ’Bout An Automobile). . Joe on myös näytellyt useammassa elokuvassa ja ohjasi itse Rancho No Tengon (2009), jossa veti myös pääroolin. Onko se hyvää. Tähän kun pääset sisään, et kyllästy siihen koskaan! Se on niin relaa. . JUUREVA DEBYYTTI Joe ”King” Carrasco And El Molino: Tex-Mex Rock-Roll (1978) KUN PUNKIN ja new waven tuulet pyyhkivät rockissa väkevästi ja El Molinon soittajilla oli paljon töitä muualla, Joe kokosi The Crowns -kvartetin heijastelemaan uusia trendejä menettämättä silti perimmäistä tex-mex-fleivöriä. – Kammottavaa! Joe henkäisi hyväntuulisesti ja painoi kaasua. Olen elänyt niiden kanssa aina. Tyttö puisteli päätään ja hymyili niin, että pääni muuttui hetkellisesti käkikelloksi. Ne on aina high eikä ne oppineet sitä hipeiltä. Tytön tuotua laskun Joe teki kaikista tikuista asiaa ja kyseli jopa henkilökohtaisten tennistuntien mahdollisuudesta. Hänelle (ja minulle) rakas Sham The Samin Farfisa-pitoinen rytkytys toimii tässä vankkana pohjana, jonka päällä aistii selvää Ramones/The Clash-vaikutusta ja hetkittäin kaikuja Buddy Hollystakin. Maldonadon levykaupassa selailimme lp-levyjä (cd:n valloitukseen meni vielä vuosia). These polkas are baaad, man! Flaco Jimenez on hyvä, mutta Steve on villimpi, psykedeelinen. Hänen aamiaisensa ja minun kahvini (olin jo ehtinyt syödä) toi pöytään järkyttävän kaunis viattomasti hymyilevä meksikolaistyttö, jonka urheilupaidan rinnassa jännittävässä paikassa luki jonkin tennisklubin nimi. Onko tennistä vaikea oppia. Jalkaani pöydän alla tökkien Joe kysyi tytöltä, pelasiko hän tennistä. Just A Mile Away nostaa hattua Sham The Sam & The Pharoahsin vastustamattomalle autotallinytkytykselle, joka on Joelle pyhä asia. Crowns ehti tehdä useamman levyn, jopa isolle MCAlle, kun Carrasco hetken oli todella hip kansainvälisissä rock-piireissä, mutta tämä lontoolaiselle Stiffille tehty avaus puhuttelee herkullisen halvasti karhealla siloittelemattomuudellaan ja laittamattomalla energiallaan. Eiks tää ole kunnon trashia. Joe suosi michoacania ja oxacania. Viheltävien halpisurkujen ystäville Kris Cummingsin simppeli kosketinpolitiikka on yhtä juhlaa. South of the border -tunnelma on rehevä ja rennosti svengaava. Jos Doug Sahm ja Augie Meyers hahmottelivat Texasin rajaseudun musiikin definitiivisesti jo yli 10 vuotta aikaisemmin, niin kyllä tämä Joen debyytti kuuluu samaan sarjaan, vaikkei hänen poikamainen äänensä ihan Sir Douglasin käheälle karismalle pärjääkään. Nyt hän on jo vuosia ”Joe liikehti kuin amfetamiinia saanut hamsteri
Isä-Mäntymaa auttelee ja ideoi edelleen mukana voimiensa mukaan. Pian paitsi laadultaan, myös hinnaltaan kilpailukykyinen Monster alkoi olla vakionäky maamme keikkaestradeilla amerikkalaisten ja englantilaisten valtamerkkien rinnalla. Tämän vuoden alussa julkaistiin täysin uudistettu Monster Pineland -mallisto, jonka Juha kertoo olevan kunnianosoitus isänsä vuosikymmeniä kestäneelle työlle radio-, TVja instrumenttivahvistintekniikan parissa. Tässä lajissa Mäntymaan metodit ovat jalostuneet tavalla, joka poikkeaa täysin yleisesti käytössä olevista, sarjatuotantona syntyvistä vanhennusmetodeista. E-liike 4_16 vanha ID korjattu.indd 18 30.3.2016 14.46. – Tuolloin käsitettä ei ollut yleisesti olemassa. Nykyisin VCG-tuotteita valmistuu neljästä kuuteen kappaletta vuodessa. Samalla rakensin USA-palikoista Stratocaster-kitarakloonin, kertoo Juha kasvuaan vahvistinja soitinrakentajaksi. Vuosien varrella on eniten valmistettu Old Blackja Number One -yksilöitä.” Tänä vuonna Monster julkaisee myös uuden Tribute Series -malliston, joka käsittää aluksi Neil Young-, Jimi Hendrixja Stevie Ray Vaughan -setupit, eli aiemmin mainittujen metodien mukaan kloonatut kalustokokonaisuudet. Teksti: Esa Kuloniemi Hirviö tuli puuvillakaupungista SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 6 M onster on oma perinteikäs lukunsa suomalaisen vahvistinrakennuksen historiassa. – Seurasin jo alle 10-vuotiaana verstaalla isäni eri työvaiheita yksityiskohtaisesti ja kuulin samalla paikallisten muusikoiden viimeisimmät vitsit. – Tämän vuoden VCG -malliston uutuutena on The Black Series, joka koostuu näkemykseni mukaisilla, maukkaimilla optioilla varustetuista Stratocaster ’63-, Telecaster ’63-, Precision ’63ja Les Paul ’59 -klassikoista, kertoo Juha, jonka mukaan Visual Clone -tuoteidea syntyi jo 90-luvun alussa omakohtaisesta tarpeesta. 18 SOUNDI ”Teollinen tuotanto ja myyntikatteen maksimointi ei ole tavoitteemme. Juhan mukaan tribuutti-kokonaisuuksista teknisesti haastavin on ollut Neil Youngin kitaraja vahvistinkokonaisuutta simuloiva NY-setup, joka sisältää muun muassa vahvistimen potikoita ohjaavalla mikrokontrollerilla ja servoilla varustetun Monster Whizzler -yksikön. Aihio käy läpi käsityönä yksityiskohtaisen kloonausja vintagointiprosessin, sekä komponenttien päivityksen. Tuotanto jatkui 70-luvun puoliväliin, jolloin transistorivahvistimien esiinmarssi vähensi hetkellisesti putkivahvistimien kysyntää. Juhalla on jo 25 vuoden kokemus tarkkojen kitarakloonien tuunaamisesta, eli suomeksi sanottuna kuulujen kitaristien tarunhohtoisten soittimien kopioinnista. Lopputulos on maailmanlaajuisestikin uniikki. Monsteria kahdessa sukupolvessa: Taito ja Juha Mäntymaa. Tuolloin yrityksen perustaja Taito Mäntymaa huomasi markkinaraon kotimaisille lauluja kitaravahvistimille sekä -kaapeille. Monster-soundi perustuu itse speksaamilleni Monster-muuntajille, tarkkaan valikoiduille ja testatuille komponenteille, sekä täysin käsityönä rakennettaville koteloille ja kaapeille. Nykyisin Monster-päätuotteet ovat Pineland-putiikkivahvistimet, Visual Cloneja The Black Series -kitarat ja Tribute Series -setupit. Laatukontrolli ja viimeistely sen sijaan on.” A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Asiakkaat arvostavat kitarassaan visuaalisuuden ja soittovasteen työstämistä äärimmäisen lähelle haluttua esikuvaa, mutta hinnalla, joka on kohtuuden rajoissa. Ensimmäisen Monster-kitaravahvistimeni valmistin isän ohjauksella 15-vuotiaana. Kun kyseisen setupin kuvat esiteltiin NYC:ssä syksyllä 2014 Neil Youngille itselleen, otti maestro esittelyn vastaan positiivisella mielenkiinnolla, Mäntymaan yhteystietojen kera. Laatukontrolli ja viimeistely sen sijaan on. ”Hirviö” ei silti kuollut, lepäsi vain. Käytämme erikoisosien alihankinnassa ainoastaan lähiympäristömme ammattitaitoisia yrityksiä. – Teollinen tuotanto ja myyntikatteen maksimointi ei ole tavoitteemme. Monster kloonaa Mielenkiintoinen linja Monster-tuotannossa on Visual Clone Guitars -mallisto. Juha Mäntymaan mukaan Pineland-sarjan vahvistimien ja kaappien ydinajatus on yksilöllisyys. Vuonna 2003 tapahtui sukupolvenvaihdos ja Juha Mäntymaa otti viestikapulan vastaan isältään. Esimerkkeinä vaikkapa SRV:n Number One, Neil Youngin Old Black ja Albert Järvisen Roadrunner-strato. Esiin astui uusi, viime vuoteen saakka tuotannossa ollut Monster Mexican -tuoteperhe. 1980-luvulla syntyi muutama pieni tuotantoerä ja 1990-luvun puolivälissä julkaistiin 2 x 120 watin stereopääteaste, sekä 200 watin bassovahvistin. Jo toisessa polvessa valmistettavan brändin tarina alkoi vuonna 1969 Forssassa. Kloonaus aloitetaan ”aihiosta”, tässä tapauksessa esikuvan käyttämästä alkuperäisen valmistajan kitarasta. Jokainen valmistuva vahvistin on yksilö, joka ansaitsee oman nimensä. Ammattitaito on yksityiskohdissa Monster Pineland-vahvistinmalliston suunnittelun perustana on MänMonsterin "NY setup" on Neil Youngin keikkakaluston klooni
Tämä oli omiaan lisäämään mystiikkaa artistin ympärillä. Optioversioina joko A (American) tai B (British), jotka varustellaan toisistaan eroavilla etuasteilla, putkityypeillä, kondensaattoreilla ja kaiutinelementeillä. Kitaristi-laulaja Rockin’ Johnny Burgin nousi kulttimaineeseen Chicagossa jo 1990-luvulla, mikä johti levytyssopimukseen legendaarisen Delmark-merkin kanssa. – Rakenteellisena uutuutena siirryimme duralumiinin käyttöön sekä chassiksessa että kaappien etulevyn ja kotelon rajapinnassa sen ylivertaisten ominaisuuksien vuoksi. Oranssi laatikko on päällisin puolin ja säätimiltään ihan normaalin oloinen (drive, tone, volume), mutta laitteen juju on erillinen keskialutymaan mukaan täysin uusia innovaatioita, aikaisempien tuotantomallien maukkaimmat yksityiskohdat, sekä Howard Dumblen 1980-luvun alun alkuperäisistä yksija kaksikanavaisista malleista tehdyt dokumentit. Siinä viinilehdistä tutut adjektiivit sinkoilevat ja ilma on särösoundien kakofoniasta kuumana. Henkilökohtaisista syistä väliaikaisesti bluesin kokonaan jättänyt Rockin’ Johnny palasi asiaan vuonna 2009 ja on sen jälkeen levyttänyt ja tehnyt keikkoja ahkerasti. Monsterin lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu uusi nettisivusto, Monster Factoryn tiloissa varausperiaatteella tehtävät henkilökohtaiset esittelyt sekä toukokuusta syyskuuhun kestävä 2016 Monster Road Show -esittelykiertue jälleenmyyjien tiloissa. Ja niin myös tapahtui. Monster Pineland -malliston suunnitteluprosessi palautti minut vuosien tauon jälkeen ”suunnittelun transsitilaan”, yksityiskohtien ja kokonaisuuden oivaltamisen yhteensulautumiseen. Tälläkin levyllä on mukana Aki Kumar – joka paikoitellen varastaa jopa sen pääosan. Putkivahvistimien tuttu tuoksu löyhkää. Akin Don’t Hold Back -albumin tuotti sillä myös kitaroiva Kid Andersen, joka puolestaan on Norjan lahja amerikkalaiselle bluesnäyttämölle. Aki Kumar K u v a: A n d y C o tto n E-liike 4_16 vanha ID korjattu.indd 19 30.3.2016 14.46. Esittelykiertue päättyy 3. Rockin’ Johnnyn uutuuslevyn Greetings From Greaseland on myös äänittänyt ja tuottanut San Josen -studiossaan aiemmin mainittu Kid Andersen. Miltei 50 vuoden tuotantohistorian aikana tunnettujen kotimaisten Monster-käyttäjien kirjo on ollut laaja. Putkien ja kaiutinelementtien osalta käytämme vain markkinoiden parasta tarjontaa, eli TAD-, TungSoltai NOS-putkia, sekä Celestion Heritage-, Celestion Bass Seriestai Electro Voice -elementtejä. Albumilla ei ole unohdettu myöskään huumoT reenikämpälläni testaillaan säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia pedaaleita, etupäässä säröttimiä. Tällä kertaa Esa oli löytänyt varsinaisen namupalan, nimittäin jo vuonna 2011 julkaistun Ibanez Jet Driver -säröpedaalin, jonka tuotanto on kuulemma jo lopetettu, mutta viimeisiä kappaleita on vielä myynnissä alehintaan (noin 77 euroa). Pedaali sopii myös bassolle ja sain oman lyhytskaalaisen Danoni kuulostamaan ihan Rickenbackerin rähinältä. – Pineland-bassovahvistimet ovat kaksikanavaisia 100W, 200W ja 300W malleja. Hän on nimittäin syntynyt Intian Bombayssa (nykyinen Mumbai) ja opiskellut musiikin teoriaa nuoresta pitäen. Ulkomaanvientiäkin on, mutta se koostuu tuotantostrategiasta johtuen lähinnä yksityistilauksista, sekä pieneristä EU:n ja USA:n markkinoille. Sillä hetkellä hän päätti, että tämä on se juttu ja huuliharppu ja laulu on se missä tähdätään lajin huipulle. Kaikki muuttui kun Aki muutti Yhdysvaltoihin ja kuuli ensimmäisen kerran bluesia. San Diegossa nykyisin vaikuttava, sodanjälkeisen Chicagon urbaaniin tyyliin soittonsa ja laulunsa perustava mestari on saavuttanut lyhyessä ajassa vahvan jalansijan Etelä-Kalifornian bluesnäyttämöllä. Nämä uudet Pinelandit koostuvat kaksikanavaisista 5/10-, 15/25-, 30/50ja 50/100 -wattisista malleista sekä yksikanavaisista 25/50Wja 75/150W-malleista, sisäisellä kaiulla varustettuna (poislukien 5/10W-malli), kertoo Mäntymaa Jr. Hämmästyttävää! Ostin välittömästi yhden itselleni. Suosittelen kerrankin ihan aiheesta, jos meinaan kiinnostaa! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija AKI KUMAR Don’t Hold Back Greaseland Records ROCKIN’ JOHNNY BURGIN Greetings From Greaseland, California West Tone Records ria, sillä Aki laulaa yhden raidan kotikielellään hindillä. Tämä säristin leikkaa kuulokuvassa hyvällä tavalla läpi kuin aarpora ja toimii helvetin hyvin erityisesti slidesoitossa. een middle-potikka. Hevijuusereita on ollut Irwin Goodmanista ja Topi Sorsakoskesta aina Erja Lyytiseen ja Heikki Silvennoiseen. syyskuuta Forssassa pidettävään Deep Blue Cotton City -tapahtumaan, jossa laitteiden valmistaja esittelee tuotteidensa ominaisuuksia Jose Pineland’s Melancholy Monsters -trionsa kanssa. Akin tausta ei kuitenkaan ole bluesharpistille aivan tyypillinen. Tuloksena oli kaksi loistavaa albumia, joiden jälkeen Burgin katosi yllättäen kuvioista, eikä hänestä kuultu mitään kymmeneen vuoteen. Kokemus muistutti siitä, miksi tämä työ on motivoinut isääni ja minua jo vuosikymmeniä. Särö muistuttaa hieman klassista Tube Screameria, mutta on pistämättömän oivallinen juuri keskivoittoisuutensa takia. SOUNDI 19 Postikortteja Blueslandiasta Aarpora www.monsteramps.fi A ki Kumar edustaa tämän päivän blueshuuliharpismin terävintä kärkeä
L ove Recordsin tuotannosta tunnetaan lähinnä rock, jazz ja työväenlaulut, mutta yhtiö ei karsastanut perinteistä iskelmääkään. Lovella käyneisiin iskelmälaulajiin kuuluu myös joensuulainen Eero Aven, joka liittyi yhtiön taiteilijakaartiin vuonna 1973 M.A. Muutama laulaja tulkitsi Love-levyille myös suoranaista humppaa, joskin laihalla kaupallisella menestyksellä. ”Glitter-hitti suomeksi!” -mainoslause ei auttanut asiaa, eikä levy löytänyt kohdeyleisöä. Elviksen coveroinnin jälkeen Aven yritti menestystä glamrock-hittien käännöksillä. Ilman kimallusta. Aven on säilyttänyt kansan syvien rivien parissa suosionsa näihin päiviin asti. Eero Aven sitä vastoin poseerasi naama peruslukemilla Sua kaipaan mua kaipaamaan -singlen kannessa, eikä minkäänlaisesta stailauksesta voi hänen kohdallaan puhua. Avenilla riitti keikkasuosiota Savossa, Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa, joten mikään urbaaneimman Suomen suosikkiartisti hän ei ollut – pikemminkin ehkä Loven yritys saada levyjä kaupaksi myös maaseudulla. Tästä huolimatta – tai juuri sen takia – Avenin versiolle on löytynyt käyttöä myöhemminkin muun muassa Studio Julmahuvin Z-Salamapartio-sketseissä. Sen jälkeen Avenista tuli kansallisesti tunnettu iskelmälaulaja Matin ja Tepon M&T-yhtiön suojissa. Suosio tuli perinteisillä valsseilla ja tangoilla, Glitter-hitit jäivät menneisyyteen. Heti ensimmäisellä singlellä hänet laitettiin laulamaan Elvis Presleyn tunnetuksi tekemä Burning Love -kappale suomeksi. Loven tallissa Avenista yritettiin kuitenkin tehdä rocklaulajaa, syystä tai toisesta. Aven oli aiemmassa elämässään somistanut joensuulaiskauppojen näyteikkunoita ja lauleskellut iltaisin seutukunnan tanssilavoilla, mutta Lovelle tullessaan hän oli jo päätoiminen laulaja, jolla oli oma orkesteri. Avenin Polttava rakkaus -tulkinta on omalla tavallaan kiinnostava, mutta kappale meinaa lipsua jatkuvasti tahattoman komiikan puolelle. > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar Kimallus jäi puuttumaan Avenin ja Love Recordsin yhteistyö vaikuttaa kaikin puolin epäonnistuneelta, sillä solistin ura lähti nousuun pian Lovelta poistumisen jälkeen. Viimeisellä Love-singlellään Aven sai levyttää Sirpaleet-valssin, josta tuli hänen ensimmäinen menestyslevynsä. 20 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la ”Avenin versiolle on löytynyt käyttöä myöhemmin muun muassa Studio Julmahuvin Z-Salamapartio-sketseissä.” Eero Avenin Love-levytyksissä kokeiltiin muun muassa Gary Glitteriä suomeksi. Suomessakin suosittujen glamrock-kuninkaiden Glitterin ja Stardustin imagon olennainen osa – kuten nimistäkin voi päätellä – oli visuaalisuus, kimallus ja tähtipöly. Artistin kotisivuilta selviää, että Lapin-kiertuetta on luvassa tänäkin keväänä, ja Youtubesta löytyy runsaasti hänen tuoreempia levytyksiään. Hän levytti suomeksi sekä Gary Glitteriä (I Love You Love Me Love eli Sua kaipaan mua kaipaamaan) että Alvin Stardustia (You, You, You eli Sinä, sinä, sinä). K u v a: So u n d in ar k is to Rakkauden rajamailla_4_2016_b.indd 20 1.4.2016 10.40. Nummisen välityksellä. Laulu-uran rinnalla Aven on tehnyt pitkän uran kotikaupunkinsa Heinolan kaupunginvaltuustossa ensin SMP:n ja myöhemmin Perussuomalaisten riveissä. Kaupalliset tulokset eivät kuitenkaan olleet aikaisempaa yritystä parempia, eikä tätä juuri tarvitse ihmetellä. Yhtiölle levyttivät 1970-luvulla muun muassa Tuulikki Eloranta ja Inga Sulin, joiden tausta oli vahvasti tanssilavoilla ja ravintoloissa, ei niinkään jazztai rockklubeilla
Provinssirock tulostus.indd 21 30.3.2016 16.16
Ensimmäi set levytyksensä Karjaan ja Sulka van kautta Helsinkiin päätynyt Kaukolampi teki punkin parissa. Aiemmin vuorotelleiden Tomi Lep päsen ja Anssi Nykäsen lisäksi lyö Soundi-haastattelu >> 22 SOUNDI haast_timo kaukolampi_b.indd 22 30.3.2016 14.33. Jo tuolloin hänen edustamansa bändit edustivat jotain ihan muuta kuin genrensä tyypillisintä ilmaisua. Esi merkiksi kaksi pitkäsoittoa julkais seen DunDelionin tekstit olivat Timo Kaukolammen uraa auki kerimällä tutustuu melkoiseen määrään suomalaisen vaihtoehtorockin historiaa. Se ei ole yhtyeen tahtia haitannut, sillä se on helposti muuntautuva yksik kö. Se jäi aikakirjoihin 90luvun suoma laisen garage rockin kekseliäimpä nä ja tyylikkäimpänä bändinä. Perfektionismi on silti pysyvää. Vaikka General Motorsin ja oman levyyh tiönsä kanssa taistelleen Op:l Bas tardsin taival loppui sekin kesken, se avasi jälleen uuden oven. Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen T imo Kaukolampi on vaikuttanut suomalai sen musiikkikentän va semmassa laidassa jo reilun neljännesvuosi sadan ajan. ”Tyhmyys on paras taiteen luomisen lähtökohta” loppuvaiheessa punkille epätyypil listä absurdismia. Stai lia oli treenattu jo lyhytikäisen Hug gin’ Waynen riveissä, mutta Larryja muusikko itse pitää jo kokonaistai deteoksena. Yhteistyö kumppaniksi löytyi Tuomo Pura nen, jonka ansioksi Kaukolampi las kee yhtyeen Scorpiushitin. Konseptiin on lähes alusta lähti en kuulunut rumpalien vaihtuvuus. Rämistely muuntautui pian vai keammin määriteltäväksi ja viimeis tään kokoonpanomuutosten jälkeen And The Lefthandediksi typistynyt porukka oli jo hurahtanut elektroni seen ilmaisuun, mikä johti Op:l Bas tardsin syntyyn. Kaukolampi puhuu spinoffista ja kainalopierusta, mutta Op:l Bas tardsin merkitys oli miehen myö hemmille vaiheille suuri. Punkskene ei ollut myöhäistä teiniikäänsä eläneelle Kaukolam melle oikea paikka, mutta Mikko ”Vilunki” Viljakaisen kanssa perus tama Larry & The Lefthanded oli. Sulavasti tyyleistä toiseen edennyttä muusikkoa on viime vuodet työllistänyt K-X-P, jonka elektroninen ilmaisu on sekin jatkuvassa liikkeessä. Yhteistyö Purasen kanssa jatkuu KXP:n riveissä, vaikka Kaukolam men aisapari onkin sittemmin jät täytynyt pois keikkatoiminnasta
> Soundi-haastattelu ja uusimmalla levyllään rockimpia vaikutteita padassaan hämmentävän K-X-P:n keikkatoiminta painottuu nykyään ulkomaille. – Sanoituksia saatoin tehdä. Larry & The Lefthandedin coolin ulkokuoren alle piiloutui vaikeasti ulkomaailman kanssa kommunikoiva bändi. Promokuvissaan nykyään kaapujen alle piiloutuva K-X-P-jäsenistö on julkaissut neljä albumia, joista juuri ilmestyneen III Part 2:n nimi selittyy sillä, että se on viime vuonna ilmestyneen ykkösosan sisarteos, samojen sessioiden tuloksista editoitu oma kokonaisuutensa. Päästiin levyttämäänkin, vaikka se olikin omakustanne. Teitkö itse biisejä punkkiaikoina. En muista sitä prosessia. Mutta ei nekään tuntuneet omilta. Otin sen todella raskaasti. Mutta kun tutustuin Viljakaiseen ja ruvettiin tekemään Lefthandedia, niin homma meni raiteille ja siirtyi taiteellisesti kiinnostavalle tasolle. Koska sinulla syntyi halu tehdä omaa musiikkia. Viimeksi on soitettu Norjassa, Ruotsissa ja Briteissä. Musatyyli oli glam rockia Hanoi Rocksin ja Smackin hengessä tietysti sellaisen Popularmusik från Vittula -tyyppisen filtterin läpi. Tutustuin Antti Ekmaniin ja Mikko Oksaan, jotka oli molemmat Dirty Damagessa. Siihen liittyi varmaan myös sellaista myöhäistä teiniangstia. Työttömyyttä, amiksessa oloa... Oksa soitti myömäsoitinrosterissa ovat nyt myös Ilari Larjosto alias Stiletti-Ana, Juho Viljanen sekä Abdissa Assefa. Mutta aika nopeasti sen järkytyksen jälkeen aloin kehittelemään omaa punkbändiä Carnal Closet Carnage, joka sitten pääsi paljon pidemmälle. Hengailin Tikkurilassa muun muassa Dirty Damagen kanssa. Juuri Intian reissulta ruskettuneena palannut Kaukolampi tulee avaamaan studionsa ovensa Helsingin Punavuoressa. Se oli masentavaa aikaa.” Huggin’ Wayne (Timo vasemmalla, Lasse Savola ja Reiska Rytkönen) julkaisi lyhyen uransa aikana yhden seiskatuumaisen. K-X-P:n keikkojen pitää olla myös muita aisteja stimuloivia. Hypnoottista krautrockia, elektroa, ambientia ”90-luvun taite Helsingissä oli superankeata. Ei varmaan muualla soitettukaan. 90-luvun taite Helsingissä oli superankeata. Soitettiin keikkoja Sulkavan työväentalolla. Työttömyyttä, amiksessa oloa... Myös Aniida Vesala ja Alpo Nummelin Citymanistä ovat joskus paukuttaneet K-X-P:n riveissä. Videotykki, valkokangas ja savukone pyritään pitämään keikkojen vakiovarustuksena. Saattoi kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Menestystäkin silti tuli. – Sain potkut kun en ollut tarpeeksi hyvä soittaja. Eka bändini oli Rock Felon. Rupesin käymään täällä, kun oli kauhea speed/thrash metal -buumi. – Omalla kohdalla se Carnal Closet Carnage loppui siihen, kun muutin Helsinkiin. K u v a: A ri -P ek k a A u v in en K u v a: Jo h n V ih er v ä K u v a: K u v as is ko t K u v a: Ja an is K er k is 24 SOUNDI Op:l Bastards syntyi puolihuolimattomasti ja toimi koko olemassaolonsa ajan ura-ajattelua välttäen. – En muista sitä tunnetilaa, sitä paloa että nyt on pakko päästä tekemään. Muistan vaan, että sitä ruvettiin tekemään tosissaan samantien. Siellä työn alla on Aku Raskin eli Huoratronin järjestämille elektrofestivaaleille suunnattu soolosetti. Vilunki (istuu), Mikko Oksa aka Larry Guitar (vas.), Timo Kaukolampi ja Hannu Anttilainen. – Punkin pariin päädyin kaveripiirin kautta. Savolan kanssa Kaukolampi soitti myös ihka ensimmäisessä bändissään Rock Felonissa. Studiossaan Samae Koskisen naapurina viihtyvä Kaukolampi puhuu myös live-esiintymisten tärkeydestä. Täällä tuli pari punkbändiä. Se oli masentavaa aikaa. Se oli niin sekavaa. Amenissa ja Dun-Delionissa kävin laulamassa. haast_timo kaukolampi_b.indd 24 30.3.2016 14.04
Silloin siitä voi tulla jotain ihan mielettömän siistiä. – Olisiko Viljakaisen taidekouludropout-tausta vaikuttanut. Luulen että se yhdistää kaikkia mun bändejä. Kuinka näet biisintekemisesi muuttuneen näinkin pitkällä aikavälillä. Keikat peruuntui, kaikki oli kännissä miksaajasta lavatyyppeihin, aikataulut oli myöhässä ja osa bändeistä ei ehtinyt soittaa ollenkaan. – Oli koomista, kun löysin jostain vanhan emailin, jossa aloitteleva levy-yhtiö DFA Records kysyy pitäisikö tehdä jotain yhteisiä levytyksiä. Kaikki ne oli itse luotu. Epäonnistuminen ja ihan puhdas tyhmyys on paras taiteen luomisen lähtökohta. Kaikki oli niin kuin pitää. Ei me sitä haluttu feidata. Siinä ympärillä oli kuitenkin todella kiinnostava skene. Viljakainen ei ollut ennen ekoja treenejä ikinä soittanut urkuja. Koitko autotallirockin enemmän omana juttuna. Se oli ihan kaaosta. Katsoitko kuuluvasi punkporukoissa muiden joukkoon. Ei pystytty kommunikoimaan ulkomaailman kanssa yhtään. Nuoruuden innolla tekee hommia eri tavoin kuin aikuisiässä perspektiivin ja itsetuntemuksen karttuessa. Omassa suuruudenhullussa maailmassamme me oltiin ihan omassa luokassamme. Hirveä halu kopioida, mutta aina se epäonnistuu, kun ei tajua mistään mitään. Vasta paljon myöhemmin tuli sekvensseri mukaan, joka soittaa niitä synakuvioita. Valmiiksi tehtyä toista lp:tä ei ikinä julkaistu. Haluttiin olla maailman isoin bändi ja oli mieletön tekemisen meininki. Ekman oli Dun-Delionissa. Jäikö Larry & The Lefthanded Op:l Bastardsin varjossa ikään kuin ilmaan vai feidattiinko trioksi kutistunut bändi tietoisesti. Mutta sen takia se lopputulos on kiinnostava. Niin kuin vaikka se Hannun (Anttilainen, rummut) käsittämättömän hieno tyyli soittaa. Ensin Huggin’ Wayneen ja sen jälkeen perustitkin Larry & The Lefthandedin. Meillä oli koko ajan valtava draivi. – Mutta meidän superkärsivä taiteilijaluonne vaikeutti toimintaa. Punkista siirryit garage rockiin. Johonkin se draivi vaan häipyi. Kaukaisen galaksin sinisen kuun loisteessa Kaukolammen kanssa meditoivat Ilari Larjosto (vas.) ja Tomi Leppänen (kesk.). Saatettiin haastatteluissa mennä ihan hiljaiseksi, jos haastattelija kysyi jotain uudesta levystä. Oltiin alitajuisesti niin paljon parempia kuin muut (naurua). Ehkä se kombo oli vaan niin oikea. Olin vielä lapsi kaupungissa. Ja meikäläisen vähän sellainen himmeä laulu. – Se oli tavallaan se Op:l Bastardsin hienous. Mutta siihen aikaan se oli konkreettisesti sairaan vaikeaa edes lähteä täältä minnekään. Tuo kuulostaa hieman yllättävältä, sillä omissa muistikuvissa SOUNDI 25 bändin kaikessa tekemisessä hehkui tuolloin cool itsevarmuus. Oksa lähti jonka jälkeen tehtiin vielä kolmistaan yksi sinkku, bob hundin Conny (Nimmersjö) tuotti sen meidän ainoan And The Lefthanded -albumin ja sen jälkeen tuli vie”Hirveä halu kopioida, mutta aina se epäonnistuu, kun ei tajua mistään mitään. K u v a: V il h el m Sj ö st rö m / M u st a & V al ko in en haast_timo kaukolampi_b.indd 25 30.3.2016 14.04. Oli meillä Lefthandedin kanssa jotain Saksan lisenssijuttuja, mutta Op:l Bastardsilla me vasta saatiin kunnolla huomiota Saksassa ja ehkä vähän Briteissäkin. Biisit saattoi perustua yhteen riffiin, jota saattoi synalla soittaa. hemmin Huggin’ Waynessa ja Lefthandedissa. Olen saanut niistä ajoista paljon. Opeleissa se jo muuttui. Rupeat kopioimaan jotain omasta mielestäsi hienoa juttua, mutta sulla ei ole hajuakaan mitä teet. En tietysti vastannut siihenkään mitään (naurua). Mulle saattoi olla sähköpostin konseptikin vieras vielä silloin. Meidän elektronisen musiikin ohjelmointitaito oli niin vajavainen. – Mutta en halua missään nimessä syyttää ketään. Se oli jompi kumpi näistä Jesus & The Mary Chainin veljeksistä, joka haastattelussa sanoi, että sen jälkeen kun hän teki ensimmäinen levynK-X-P vuosimallia 2016. Mutta sen takia se lopputulos on kiinnostava.” lä ep. – On se ikävä kyllä kehittynyt. – Kun miettii esimerkiksi Lefthandedin biisintekoa, niin se oli mun ja Viljakaisen yhteinen juttu. Mikä toimi kyllä keikoilla, mutta kaikki muu oli superhaastavaa. Operoitiin omassa kuplassamme. – Kyllä mä tietyllä tavalla aatteellisesti kuuluin, mutta ainakin silloin punk-skenessä operoiminen oli hirveän vaikeata. Taidot on kuitenkin väkisinkin ehtineet karttua matkan varrella. – Lefthanded oli jo kokonaistaideteos: kannet, tyyli ja visuaalinen maailma. – Sama meininki jatkui Op:l Bastardsissa, mikä oli omaan suuntaansa lähtenyt spin-off. – Kyllä se saattoi jäädä vähän ilmaan. Koetko että sinulla on vieläkin tuollainen asenne musiikintekoon. Ei me edes tiedetty mikä on sekvensseri. Se on aika paha juttu, jos tekee elektronista musiikkia. Oma meininki oli vaan silloin niin hakusessa
Meinattiin jo aloittaa alusta, kun se ei muka vastannut meidän visiota, vaikka meillä ei edes ollut sellaista. Vilunki huomasi, että se oli ensimmäinen biisi, jossa hän ei soittanut mitään. Se on helpottanut tosi paljon. Oletko sen jälkeen oppinut olemaan hiomatta musiikkia liikaa. – Taiteilijan kärsimys on epäolennainen asia. Seuraavalla kiertueella kahden sadan hengen klubit olisi loppuunmyytyjä. Olen yrittänyt prosessoida ehkä myös omien vanhempien kuolemaa sitä kautta. Voihan sitä haastattelussa puida, mutta musiikki on kuitenkin se millä on merkitystä. Me miksataan K-X-P:n kaikista biiseistä hyvin varhaisessa vaiheessa julkaistavaksi kelpaavat versiot. Kun nuoruudessa teki levyjä, niin aina oli äärimmäisen vähän studioaikaa. – Loppupeleissä saatiin aika helposti se Saksa-meininki lähtemään. – Nyt on ollut paljon esillä kuolema ja kuolemanjälkeinen, sellainen transendentti meininki, jossa mennään tietoisuuden tilasta toiseen. Ei huomattu enää siinä vaiheessa mitään positiivista. Kun ollaan tehty tällä tavalla, mulla ei ole enää olemassa liikaa muuttujia. Hän ei ole pystynyt enää kuuntelemaan levyjä samalla lailla kuin silloin, kun hänellä oli se mysteeri, ettei tiennyt miten ne tehdään. Tässä vaiheessa herrat Viljakainen ja Kaukolampi vasta opettelivat elektronisen musiikin tekoa. Scorpius oli levynteon viimeinen biisi. Hierottiin, mikä on mun mielestä ihan supertärkeätä. Tärkeintä on se, miten se kommunikoi ulkopuolisen maailman kanssa. – Joku Huggin’ Wayne oli vaan sellainen grungen ja 60-luvun garage rockin innostus. – Ehkä en enää hio sitä särmää pois. Se oli uuvuttavaa. Siinä päästiin uudelle tasolle. Musta tuntuu, että kompensoin sitä tekemällä iloisemman levyn mitä olisin normaalisti tehnyt. Mutta ei me oltu muutenkaan mitenkään maailman helpoimpia tyyppejä. Mitä haluat musiikillasi sanoa tai tavoittaa. Kun soitettiin ekalla kiertueella sen lp:n (The Job, 2001) julkaisun jälkeen joka keikalla oli joku 50-70 tyyppiä. Dun-Delionin ekaa levyä (Haukkaa henkeä, 1990) tehdessä meillä oli kaksi tai kolme päivää studioaikaa. Mutta se meni ihan mahdottomuuksiin Quantum Riderin (1998) kanssa. Meillä oli ihan maailmanlopun meininki. Työstettiin samoja biisejä uudelleen ja uudelleen. Sen piti olla siinä ajassa valmis. Jos sitä olisi joku ulkopuolinen pystynyt lukemaan, niin se olisi sanonut, että teillähän menee helvetin hyvin. Meni vielä tosi kauan että se tuli pihalle. – Jos mulla olisi sellainen definitiivinen visio, en olisi ikinä tyytyväinen. Bändin taipaleelle tuntui mahtuvan paljonkin negatiivisia sattumuksia. Se ei ollut ikinä hyvä. Itse sössittiin se homma, vaikka meillä oli tosi paljon huonoa onnea mukana. En ollut mitenkään hirveän tyytyväinen siihen jälkeenpäin. Kumpi on tärkeämpää: luoda merkityksellistä, ajassa kestävää musiikkia vai tavoittaa se mielessäsi oleva visio. – Joku Lefthandedin meininki alkoi olla sitten ihan muuta. Kuoleman läsnäolo vaikutti esimerkiksi K-X-P:n kakkoslevyyn (II, 2012). Se oli usein aika traumatisoiva tilanne. Ainakin K-X-P:ssä se on ollut viitekehyksenä. Millä mielellä tarkastelet nyt Op:l Bastardsin uraa ja sitä mihin se jäi. K u v a: Le en a O ll ik ai n en haast_timo kaukolampi_b.indd 26 30.3.2016 14.04. Vilunki tuli studiolle kuuntelemaan ja kommentoi, että eihän tähän enää mitään voi soittaa, tämä on valmis, älkää vaan koskeko mihinkään! Op:l Bastardsin jälkeen laitoitkin tuottajahatun päähäsi ja ryhdyit 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu ”Taiteilijan pitää mennä aina sinne missä on pimeintä.” K-X-P alkuperäisessä muodossaan: Puranen, Kaukolampi ja Nykänen Op:l Bastards Huvilateltan ulkopuolella elokuussa 1997. Se puolusti just sellaista lähestymistapaa. Kaikissa bändeissä on oma energiansa ja siinä bändissä sitä ei ollut tai se aikakausi ei kommunikoinut sen bändin kanssa. Se oli mun ja Viljakaisen loputonta eksperimentaatiota. Se oli järjettömän hyvä alku, mutta itse oltiin maamme myyneitä. Kun taas Lefthandedin kanssa se rupesi kommunikoimaan heti. Esiintyminen tapahtui varsinaisen ohjelman väliajalla. Se oli ihan Tuomo Purasen aivoitus. Scorpius on myös ensimmäinen K-X-P-biisi. – Siinä oli sitä levy-yhtiösäätöä joo. Että tämä on tässä. K u v a: So u n d in ar k is to sä, niin taika katosi. Tehdään sen jälkeen enää vain loppumiksaus missä esimerkiksi miksataan laulut mukaan. Ei meillä ollut ollenkaan ura-ajattelua. – Tehtiin helvetin kauan sitä levyä. Itse olisin tehnyt siitä sellaisen Giorgio Moroder -tyylisen. Siinä on Nykänen, Puranen ja mä. Oletko luonteeltasi nopeasti uusista asioista innostuvaa ja yhtä pian niihin kyllästyvää sorttia. Jos musiikki ei toimi, niin sillä miten paljon olen tehnyt sen eteen duunia ei ole mitään väliä. Mutta sekin loppui siihen, kun kitaristi Lasse Savola muutti Amerikkaan. Mulla on vähän sama, mutta on siinä mukana myös sattumaa. Oltiin henkisesti jo tien päässä, vaikka meidän olisi pitänyt olla sen alussa
Live Nation Placebo.indd 7 30.3.2016 15.17
– Nyt on meneillään sellainen mielen talviuni. Yhtye kuitenkin on henkilöitynyt eniten sinuun. Onko se siis samaa kokonaisuutta. Samanaikaisesti on kuitenkin paljon enemmän aktivismia kuin joskus pari vuotta sitten. Olin tuottajana ja siinä bändissä. Ikinä ei tule sellaista fiilistä, että haluaisin sen jälkeen kuunnella mitään lillumista. Ehkä palaan tuohon mopobensan ja keskikaljan hajuiseen aikaan. On joku hauska idea ja ihania ystäviä, joiden kanssa sitä ideaa ruvetaan toteutta maan. Se on mulla yksi selkeä työvaihe, että panen ensin helvetisti kaikkea biisiin ja sen jälkeen otan kaiken pois. Pian se menee siihen, että laulan biisin valehtelematta sata kertaa eri tavoilla, tyyleillä ja soundeilla vain huomatakseni että ne ekat laulut oli parhaat. Tämä on hyvä tapa prosessoida näitä ajatuksia. Uskon että mulla on äärimmäisen hyvä vaisto ja meininki tuottajanakin. Kyllä mä siitä diggaan. Olen ihan koukussa siihen lifestyleen. Mikä Tuomon rooli bändissä nyt on. Mä en ole välttämättä aina sellainen. Samaan aikaan Smalltown Supersound -labelin Joakim Haugland maanitteli, että pitäkää se raakana. Silloin kun aloitettiin K-X-P:tä, niin eihän meillä ollut siitä mitään bändiä tarkoitus tehdä. Uuden levyn teemoiksi on paalutettu muiden muassa sodan pelko, pimeä seksuaalisuus sekä kosminen uusi aika. – Sunn O))):ssa kiinnostaa se ambient. Millaiseksi tuottajaksi itsesi näet. Ja kyllä mä sen ymmärrän. K u v a: K ii a H ai ko la / M u st a & V al ko in en haast_timo kaukolampi_b.indd 28 30.3.2016 14.04. Olen huomannut, että mitä enemmän joogaan, sitä enemmän haluan kuunnella äärimmäistä musaa. Motivoiko se vielä sinua. Olet maininnut viime aikojen suosikkibändeiksesi muun muassa Mayhemin ja Sunn O))):n mikä kuulostaa äkkiseltään yllättävältä. Mutta niin siitä mun kitarasta tuli samanlainen rähinä kuin siitä Purasen bassostakin. Prosessoin siinä modernia sodankäyntiä ja uutta terrorin aikaa. – Mä ainakin pyrin kollektiivisuuteen. Hän sitten julkaisee levyn labelillään. maaliskuuta 2016 Timo Kaukolammen studio, Helsinki Soundi-haastattelu > ”Omassa suuruuden hullussa maailmassamme me oltiin ihan omassa luokassamme.” Uudella K-X-P-albumilla Timo Kaukolampi tutkii muun muassa sodan pelkoa ja apatian kyllästämää synkkää nykyaikaa. Uusi KXP-levy III, Part 2 on äänitetty samalla kertaa Part 1:n materiaalin kanssa. Seurusteltiin ja näin. Se rupesi kiehtomaan. Se ei vaan enää jaksa soittaa keikkoja. Mulla on täällä joku Op:l Bastardsin äänitys missä me soitetaan jo vuonna 2007 muutamia K-X-P:n biisejä. 28 SOUNDI yhteistyökumppaniksi norjalaiselle elektropopartisti Annielle. – Se oli ihan samanlainen vahinko kuin kaikki muutkin. – Menin vähän niin kuin piiloon Annien helmoihin. Se oli sopiva paikka olla. Kitkin teininä sokerijuurikkaita kesätöissä suurtilallisen orjana ja kuuntelin Venomin Possessed-levyä. Olin lähtökohtaisesti kyllästynyt kaikkiin bändeihin. Ihmiset on masentuneita ja passiivisia: tuijottavat liikaa tv:tä, juovat liikaa ja valittavat kaikesta. Sitten Puranen lopetti keikkailun. – Kyllä mulla on tapana ylityöstää. – Joo, ne on taltioitu yhtä aikaa, mutta ei siinä mitään viestiä ole. – Se lähti eksperimentaatiosta. Mikä tällaisissa bändeissä viehättää. Oliko sekin sattuma. – Mä näen itseni tuottajana, jos mulla on siinä oma selkeä näkemys. – Kyllä mä luulen, että tarvittiin. – Taiteilijan pitää mennä aina sinne missä on pimeintä. Halusin tehdä jollekin muulle, etten olisi itse missään muussa kuin taustavaikuttajan roolissa. 10. – Me puhuttiin just tästä joogaopettajani Petri Räisäsen kanssa, jolla on myös raju punktausta. Tarvitsitko tsemppaajaa vai millaisessa jamassa itseluottamuksesi oli silloin. Mäkään en soittanut sitä silloin, kun Puranen soitti bassoa. Miksi muuten tuottaja tekisi mitään. Liikut paljon, olet motareilla ja yöllisillä parkkipaikoilla... Soitin Joakimille toisen version Pockets-biisistä ja sen mielestä se oli hirveätä paskaa. Yhtäkkiä sitä ei olekaan ollut ja ihan yhtäkkiä se tulee taas takaisin. Tuottamisessa pitää olla superskarppi. Olen kuunnellut Extreme Noise Terroria ja Napalm Deathia ja muuta tosi äärimmäistä matskua. – Se soittaa studiossa. Se on superrankkaa ja siinä pitää olla tosi motivoitunut, että jaksaa pyöriä Keski-Euroopan huoltsikoilla. Se on vaan niin hauskaa, kun on hyvä porukka. Kuin menisit samaan tilaan oman lapsuuden ja nuoruuden kanssa. – Luulen että mun tuottajan hommat on toistaiseksi ohi, koska haluan tehdä näitä omia juttujani. Todella väkivaltainen fiilis, pelotti oikein itseänikin. Joakim korosti, ettei kannata muuttaa sitä millään tavalla. Henkilökohtaisuus pitää olla, oma draivi. Kuinka paljon K-X-P kertoo juuri sinusta itsestäsi huppujen avulla saavutetusta anonymiteetistä huolimatta. Kun kuuntelee korvalapuista täysillä Mayhemia, niin se jotenkin rauhoittaa. Tuli uudenlainen imu, kun oli oikea rumpali. Nyt kun kuuntelen Mayhemin Esoteric Warfare -levyä, joka on mun mielestä tosi makea, niin siitä tulee jotenkin turvallinen olo. Olen aikoinaan kasvanut äärimusiikin parissa. Vai onko rooli sopiva sinulle ensinkään. Matskua oli vaan niin paljon ja musta niissä oli selkeästi kaksi sellaista 45-minuuttista levyä. Mutta siinä on se massa, joka rauhoittaa. Ja tietyllä tapaa sitä aikaa, kun mä olin lapsi jolloin oli ydinsodan pelko. Että oltaisiin sellaisia space rock -munkkeja. Siinä meni neljä-viisi vuotta ihan mukavasti. – Kyllä. Totta kai kun itse on laulaja, niin se vaikuttaa ja kehityskin on kulkenut siihen suuntaan. Vähän niin kuin tämä kitarahomma. No joo, ehkä olin mennyt vähän liian pitkälle siinä tuottamisessa. Mutta jos toimii tuottajana, pitää olla valtaa tehdä niin kuin itse haluaa. Millainen K-X-P:n synty oli. Kun tein Obsolete And Beyondin ja sain tekstin valmiiksi, niin vedin testilaulun, sitten lauloin sen vielä kaksi kertaa. Aina kun kysyin siltä, että lähdetkö keikalle se vaan sanoi, että sähän voit soittaa kitaraa. Siinä on jotain yhteiskunnan ulkopuolella olemista. Uudella on kompaktimpia biisejä, edellisellä oli isompia kokonaisuuksia
LIPUT alk. 68 southparktampere. #southparktre southparktampere southparktre South Park tulostus.indd 29 30.3.2016 15.07
Teksti: Ari Väntänen Kuvat: Markus Paajala 30 SOUNDI teksti-tv 666 -taitto_f.indd 30 30.3.2016 14.11
Aivan aluksi Teksti-tv 666 oli Tero ja Timo Huotarin sekä Jani Karikoivun trio. ”Hei, täähän toimii tosi hyvin livenä!” Sitten bändissä olikin jo viisi ja kuusi ja vaikka kuinka monta kitaristia. Tavallisena iltanakin siinä oli huomattavasti enemmän kuusikielisen kurittajia kuin normaaleissa yhtyeissä. Tällaisessa maailmassa ei voi mitenkään väittää, että sähkökitaran kulttuurinen merkitys olisi vahvimmillaan. Siihen tuli pian huomiota herättävä muutos. Pelkästään sen perusteella sain puhuttua meille ensimmäisen keikan. Sähkökitara oli myös musiikillisesti merkittävä väline. Se oli luovuuden lähde, josta taiteilijat kauhoivat uusia tapoja ilmaista itseään. Siinä vaiheessa ekoista treeneistä oli mennyt viikko. Tällä hetkellä Teksti-tv 666:ssa kitaroivat Tero Huotarin lisäksi ainakin Johannes Leppänen, Jarkko Laakkonen, Teemu Tanner ja Juho Mi”Koska koko meidän lauma ei millään mahdu treenikselle yhtä aikaa, me hoidetaan treenaaminen porrastetusti.” Ep-trilogiansa päätökseen saattanut Teksti-tv 666 on yksi suomalaisen marginaalirockin puhutuimmista bändeistä. ”Tekstarit” tultiin tuntemaan bändinä, jossa on tosi monta kitaristia. Sitten alkoi tulla uusia biisejä. SOUNDI 31 teksti-tv 666 -taitto_f.indd 31 30.3.2016 14.11. Aina toisinaan perustetaan bändejä, jotka näyttävät, että vanhassa kunnon sähkiksessä on yhä yllättävää potkua. Bändin tarina alkoi, kun Tero Huotari makasi sohvalla ja näpräsi television kaukosäätimen nappeja. Parhaimmillaan bändissä on soittanut keikalla kahdeksan kitaristia! Keskiarvo lienee kuuden kepittäjän kieppeillä. Jonain päivänä hän perustaisi bändin, jonka nimi on Teksti-tv 666. Laulaja-kitaristi ja biisintekijä Tero Huotari istuu Helsingin Narinkkatorin Henry’s Pubissa ja pyörittelee colajuomansa jäitä. Mitäpä tuota kiertelemään: sellaisesta kokoonpanosta tulee aivan ensimmäiseksi mieleen sana ”gimmick”. Hyväntahtoisen oloinen kaveri kertoo, että kun ajatus bändistä lopulta muuttui teoiksi, kaikki tapahtui todella nopeasti. Nykyisin uudistumishaluisen suuren festivaalin kannattaa pudottaa nimestään pois sana ”rock” ja kiinnittää pääesiintyjäkseen dj. Me ei oikein kehdattu jättää ketään ulkopuolelle, joten päätettiin kokeilla, miltä musa kuulostaa kolmella kitaristilla. – Pikkuveljeni Timo lähti jamittelemaan basistimme Janin kanssa, ja minä änkesin messiin. Enää ei kuitenkaan eletä hippiaikaa tai punkvuosia, eikä kitaran asema ole entisensä. Nykyisin voi olla vaikeaa kuvitella, että niin Jimi Hendrixin kuin Johnny Ramonen soitto oli omana aikanaan aivan kirjaimellisesti ennenkuulumatonta. Teksti-tv 666:n kitara-arsenaalia. Ja sitten alkoikin tapahtua. Ja ne kaikki vetivät täysillä. Huotari vastaa, ettei ainakaan huomion herättämiseksi. Se päivä koitti vasta vuosia myöhemmin, heinäkuussa 2013. Miksi Teksti-tv 666:ssa on niin monta kitaristia. ”Kuulostaa hyvältä!” Entäs neljällä. Sen merkitys alkoi kasvaa viisikymmentäluvulla, ja kuusikymmentäluvulla se oli jo vastakulttuurin pyhä ikoni ja kapinallisryhmien ase vanhaa valtaa vastaan käydyssä henkien taistossa. Lukuisat kitarat alkoivat rämistä. Kesken laiskotteluhetken hän sai idean, joka valaisi huoneen kirkkaammin kuin kuvaputkitelkun ruutu. Teksti-tv 666 on sellainen yhtye. Mutta ei kitara ole kuollut. Joskus jopa kahdeksan. Kummalliseen kokoonpanoon asettunut yhtye on tribuutti sähkökitaran voimalle, kunnianosoitus kuuden kielen kauniille metelille. Mulla oli valmiina bändin nimi. ähkökitara oli joskus paljon enemmän kuin soitin. Kaikki kaverit bändiin Keväällä 2016 Teksti-tv 666 on yksi maan kiehtovimpia ja puhutuimpia bändejä. – Kavereita kiinnosti tulla bändiin. Ne nostivat myrskyn siinä vesi lasissa, jota kutsutaan Suomen indie skeneksi
Muuallakin on käyty kuin maakunnissa. Eivätkä asuntoasioiden. Kahdeksankymmentäluvulla sähkökitara ei ollut enää niinkään kapinan kuin pätemisen väline. Asiaa tovin mietittyään Malmsteen tuli siihen tulokseen, että se on täysin älytöntä höpinää: ”Miten vähemmän muka voisi olla enemmän. Enemmän on enemmän.” Teksti-tv 666:n musiikki ei ole klassisvaikutteista power metalia, mutta jollain tasolla Tekstarit tuntuvat ymmärtävän Ynkkaa. – Ei oikeastaan. Teksti-tv 666 on soittanut noin kahdeksankymmentä keikkaa, ja Huotari vieläpä väittää, että ne kaikki ovat olleet hyviä. Kun niin piinallisissa fiiliksissä saa vedettyä setin läpi, se on tosi palkitsevaa. Eihän mikään Tekstarit toteuttavat pitkälti Tero Huotarin visioita. Huotari jatkaa, että erikoisessa kokoonpanossa on monia musiikillisia ja sosiaalisia etuja. – Kyllä mäkin voin sanoa, että ”more is more”. Pahimmillaan se on ollut silloin, kun juuri ennen lavalle menoa pamahtaa päälle hirveä hedari. Kenties meren rannalta. – Koska koko meidän lauma ei millään mahdu treenikselle yhtä aikaa, me hoidetaan treenaaminen porrastetusti, Tero Huotari kertoo. Me keikkaillaan Suomessa aktiivisesti, ja jos joku pyytää meitä ulkomaille, niin totta kai me lähdetään. Luultavasti maestro hankkisi asunnon joltakin kalliimmalta alueelta, kuten Kaivopuistosta tai Espoon Westendistä. Heillä ei ole varaa prameiluun. 32 SOUNDI nerva, bassokitaristi Karikoivua unohtamatta. Tekstareiden kaltaisen yhtyeen kohdalla tuollaiset reissut saattavat kannattaakin. Oikein hyvin me mahdutaan keikkapaikkoihin. – Keikoilla on aina eläväinen meininki ja kohkaaminen päällä. Jos Teksti-tv 666:n kaverit allekirjoittavatkin jonkin osan ”enemmän on enemmän” -ideologiasta, niin eivät soolojen soittamisen kohdalta. Keskimääräisten showcaseindieyhtyeiden seasta ei ole konstikaan erottua, kun pelissä on vähän persoonallisuutta. Tekstareiden treenikämppä on niin pieni, ettei koko bändi sovi sinne samaan aikaan. 1990-luvun taitteeseen mennessä Malmsteen, Steve Vai ja muut tekniikkagurut olivat vieneet kitarasoolojen soittamisen taituruuden tappiin saakka. Ei me olla koskaan vedetty huonoa keikkaa. ”Tämä on vähän kuin joku jääkiekkoporukka tai tikkakerho.” teksti-tv 666 -taitto_f.indd 32 30.3.2016 14.11. Laumana maakunnissa Jos Yngwie Malmsteen muuttaisi Helsinkiin, hän tuskin asettuisi Vantaalle, josta moni Teksti-tv 666:n jäsen on kotoisin. Miksi kokoonpanojen pitää olla niin rajoittuneita. Niin alansa aateliset tekevät. Eikö olisi helpompaa kiertää vaikka kvartettina. No, tietysti aina välillä joutuu vähän soveltamaan. Bändit, joilla ei ole viittä kitaristia, jäävät paljosta paitsi. Meistä on tosi kivaa pyöriä pitkin maakuntia isolla joukolla. Mutta edelleenkään ketään ei jätetä ulkopuolelle. Hän itse kuitenkin antaa krediittiä myös muulle yhtyeelle etenkin sovitustyöstä. – Kun kitaristeja on paljon, syntyy hieno soundi ja pääsee pitämään lystiä kaveriporukalla. – Olen miettinyt, että minkä takia bändeissä on yleensä vain yksi tai kaksi kitaristia. Malmsteen ihmetteli Metal Evolution -dokumentissa omituista sanontaa, jonka mukaan vähemmän on enemmän. Järjestely mitä ilmeisimmin toimii. Esimerkiksi Tampereen Doriksessa ja Turun Dynamossa kolme jätkää laskeutuu lavalta sen edustalle ja soittaa tanssilattialla. Onhan kyseessä sentään yhtye, jossa on monta kitaristia, jotka kaikki soittavat täysillä lähes koko ajan. – Osalla bändiä on maanantaivuoro ja loput tulevat tiistaina saunomaan. Sitten sitä vain kaataa päähänsä tuopillisen kylmää vettä ja toivoo, että olo helpottaa. – Oslossa oli riehakas meininki, ja kuulemma suomenkielinen laulukin kuulosti hyvältä. Sähkökitaran supersankari Yngwie J. Jep. Tämä on vähän kuin joku jääkiekkoporukka tai tikkakerho. Ajattelen silti, että kaikki menee omalla painollaan. Eikö noin ison bändin keikkailu ole yhtä logistista helvettiä. Enemmän on enemmän, oli kyse sitten soittimista tai soitetuista nuoteista. Huotarin puheista saa sen käsityksen, että kitaristiarmeijan kasvattamisessa on kyse vakiintuneiden ajattelutapojen haastamisesta. Itsestäänselvyydet ja hokemat onkin usein hyvä kyseenalaistaa. Miksi mukaan ei muka mahdu enempää. Ei duotai trio-keikoilla pääse pitämään hauskaa näin monen ihmisen kesken. Teksti-tv 666 on soittanut muutaman keikan ulkomailla, viimeksi Oslon By:Larm-tapahtumassa
Onkin tavallaan kohtuutonta, että kitaristien määrän kaltainen muotoseikka vie niin suuren osan yhtyeen saamasta huomiosta. – Mun on hirveän vaikea sanoa, miksi meistä kiinnostuttiin. On syytä olettaa, että Teksti-tv 666:n kolmas ep myydään edeltäjiensä lailla loppuun. Sen energiset keikat ja vaikuttava livesoundi ovat saaneet kiitosta kriitikoilta. Trilogian päätöslevy ilmestyi huhtikuussa 2016. Ennen ensimmäisen ep:nsä ilmestymistä Tekstarit luonnehtivat musiikkiaan krautrockin ja punkin sekoitukseksi, jossa Jay Reatard kohtaa Neu!:n. – Ei välttämättä, mutta ep-sarjan julkaiseminen tuntui meistä luonnolliselta. Pikkulevyt edellä Teksti-tv 666:sta on toden totta diggailtu. Kyse ei ole valtavista äänitemääristä, mutta selkeistä onnistumisista kuitenkin. – Ei levy-yhtiö puuttunut siihen mitenkään. Saa nähdä, onko sillä yksi tunnin biisi vai kuusi lyhyempää. Jotenkin tuntuu loogisemmalta lähettää tällaiseen maailmaan neljä pitkää biisiä vuodessa. Loppujen lopuksi biisit ratkaisevat. Tai ehkä se ei ole ollut kovin laajassa tietoisuudessa. Se PALJONKO IHMINEN MAKSAA. Jos joku diggaa meidän musasta, siitä saa olla kiitollinen. Onko albumi muuttumassa vanhanaikaiseksi myös marginaalissa, jossa Tekstarit toimivat. Ehkä ihmisiä miellyttää se, että me tehdään mitä halutaan eikä edes yritetä miellyttää ketään, Huotari aprikoi. Bändi voitti Tulevaisuuden tusina 2015 -äänestyksen, jossa musiikkialan väki valitsee vuoden potentiaalisimman yhtyeen ja artistin. Tuntuisi tyhmältä ängetä niihin pari biisiä lisää vain sen vuoksi, että voisi julkaista jonkun tunnin mittaisen albumin. Ehkä kaikki vain oli kohdallaan. Toisaalta ep:n julkaiseminen sopii musiikkimaailman tilaan. Tähän mennessä Teksti-tv 666 on julkaissut musiikkiaan kolmella ep-levyllä. Bändi otti kunnianosoituksen vastaan enemmänkin hämmentyneenä kuin ylpeänä, eikä Tero Huotarin rinta ole vieläkään rottingilla. On ihan mahtavaa, että jengi tulee katsomaan bändiä. Sitä paitsi jokainen meidän levyistä kestää puoli tuntia. Tai ehkä meistä paistaa läpi rehellisyys. Ehkä tällaista musaa ei ole tehty Suomessa ennen kuin nyt. Nythän kuunnellaan biisi sieltä ja toinen täältä ja hypätään kappaleen puolivälissä toiseen, kun ei jakseta odottaa sen loppumista. Yksi syy voi olla se, että Teksti-tv 666:lla on jotakin, mitä kaikilla ei ole: hyviä biisejä. ole sen parempaa. – Olisiko jengillä aikaa kuunnella tunnin albumia. Keikkailu ylipäänsä on ihan parasta. Ensi vuonna me saatetaan tehdä pitkäsoitto. Huotaria se tosin ei häiritse. Valtavirrassa albumin tekeminen ei ole enää mitenkään itsestään selvää, ja uusien artistien kanssa solmitut sinkkudiilit ovat tätä päivää. teksti-tv 666 -taitto_g.indd 33 1.4.2016 10.40. – En mä usko, että tärkeimmät jutut jäävät sen varjoon. Ja kerrotaan nyt vielä sekin, että ep-trilogia julkaistaan syksyllä kokoelmana. Huotarin mukaan ajatus ep-levyjen sarjasta oli bändin oma. Ensimmäinen niistä julkaistiin vuonna 2014 ja toinen vuosi sitten
Jos olisi olemassa maanläheistä space rockia, Teksti-tv 666 soittaisi sitä. Se tapa on yksinkertainen ja perinteikäs. – Eikä siinä mitään. Kitaran tulivoimaa ei kannata aliarvioida, vaikka uudet vempaimet näyttävätkin ajavan sen ohitse. Popmusiikki on sirpaloitunut niin moniin paloihin, ettei ole mikään ihme, ettei sähkökitaransoitto ole enää aivan aallonharjalla. Ne ihanat surisevat, helisevät, pyhät, kauniit ja rämisevät sähkökitarat, jotka joskus kauan sitten alkoivat soida niin puhuttelevasti, että eivät ole vieläkään hiljenneet. Sitten voi lentää yksin takaisin himaan viikonlopun päätteeksi. 1980-luvun tilutuskliimaksin jälkeen sähkökitaristien on ollut turhaa jatkaa tietä, jonka tekniikkavirtuoosit olivat jo kulkeneet loppuun asti. Tai siis sellaisia puhelinnumeroita. – Vaikka visio onkin mun ja vaikka minä nämä kappaleet pääsääntöisesti sävellän, niin Leppäsen kanssa ne sanoitetaan ja koko bändin kesken sovitetaan. Yleensä sivut pyörii vain ympyrää, mutta on siellä ollut vaalituloksia. Teksti-tv 666 on itsessään oodi sähkökitaralle, joka puolestaan on nykyaikana kuin telkkarin teksti-tv: vanhanaikainen mutta toimivuudessaan ajaton väline. Tero Huotari kertoo olleensa aina kiinnostunut kitararockista. Siispä he palasivat menneisyyteen: punkin pyhään yksinkertaisuuteen, hippibändien tajuntaa laajentavaan maalailuun, tuliseen rock’n’rolliin ja likaisesti svengaavaan ja möyrivään hevirokkiin. – Kyllä mä tsekkaan sen tasaisin väliajoin. Niissä on joukkovoimaa. Mielessä pyörivät melodiat voi esittää maailmalle ja sointuja voi sommitella peräkkäin, vaikka sormet eivät otelaudalle taipuisikaan. summaakin nasevasti bändin vauhdikkaasti junnaavan, riehakkaan kesäisen ja lumoavan soundin. Kun kalustona on laptop ja joku dj siinä kyljessä, niin voihan siinä keikkailla vaikka millä mitalla, Huotari sanoo. Mutta toki erilaisten kuvaruutujen silmäilykin voi johtaa vaikka kuinka hienoihin juttuihin. Teksti-tv 666:n kitaristikolonna ei näe siinä ongelmia, mutta kenties muut näkevät. Hän myös uskoo, että kitaralla voi yhä luoda uutta. Toisaalta tykkään Deathista. Kitara on yksi maailman helpoimmista instrumenteista, mutta ilman sitä saattaa päästä vielä helpommalla. – Ehkä jengi on nykyään niin leipääntynyttä, että tuntuu helpommalta lähteä läppärin kanssa johonkin ulkomaille heittämään muutama keikka. Kitaran nykyisestä merkityksestä voi olla monta mieltä, mutta ainakin se kuulostaa suurenmoiselta, kun sitä käsittelee Tekstareiden tapaan. Ajat muuttuvat. Ja aikuisviihdettä. Eikä sen tarvitse ollakaan. Kyllä sellaisessakin musassa pitää tietää, mitä tekee. ”Bändit, joilla ei ole viittä kitaristia, jäävät paljosta paitsi.” Isosta kielisoitinten määrästä huolimatta jokaisella kitaralla on Teksti-tv 666:ssa oma määritelty roolinsa. Diggaan siitäkin. Vimpainten lumon ikävät puolet näkyvät lähinnä siinä, että keikkapaikkojen takahuoneissa ei enää naureta yhdessä vaan katsotaan hiljaa omaa pientä ruutua, jossa on kuva jonkun toisen ruoka-annoksesta. 34 SOUNDI teksti-tv 666 -taitto_f.indd 34 30.3.2016 14.11. Mitä musiikkiin ja kansitaiteeseen tulee, bändi toteuttaa pitkälti Tero Huotarin visioita. Bändin keikalla nähneet tietävät, että Tekstareiden kitarat kuulostavat hyvältä korvissa ja tuntuvat ihanilta sydänalassa. Kolmannella ep:llä Leppänen osallistui paljon myös musiikin säveltämiseen. Oletko viime aikoina käynyt katsomassa, mitä löytyy teksti-tv:n sivulta 666. Teknistä soittoa tulee kuunneltua vähemmän. Symbolic-levyllä (1995) tilutetaan tosi paljon, ja biisien osat vaihtuvat mitä ihmeellisimmillä matikkametallitavoilla. Lähimpänä sydäntä ovat stoner ja sludge, punk, garage ja pop. – Se voi olla hankalampaa kuin ennen, mutta kyllä se onnistuu. Millaisesta kitaransoitosta Teksti-tv 666:n kitaristi-laulaja pitää. Tietenkin sellaisesta, joka kuulostaa hyvältä. Kitaramusiikki on nykyaikana haaste. Toisaalta kyse voi olla myös kätevyydestä, logistisesta puolesta. Sellaista simppeliyden ylistystä laulavat myös Teksti-tv 666:n kitaristit. Kaiken viehätys haihtuu joskus. Kuuden kielen haaste Mutta ne kitarat. Teknologia on antanut soittotaidottomillekin mahdollisuuden tehdä musiikkia, ja se on pelkästään positiivinen asia. – Mä keräilen monenlaisia levyjä ja fiilistelen erilaisia soundeja
Bassokitaran roolina on tietenkin pitää musa tukevana ja vaarallisena. Parhaimmillaan kuulija voi erottaa jokaisen kitaristin. Jarkkokin laulaa taustoja. Sellainen soitto saa musiikin kuulostamaan järkevältä silloinkin, kun lavalla on viisi kitaristia. Jokainen käyttää aika paljon chorusta ja kaikua, ja myös säröä löytyy kaikilta. Hänen soundinsa on rouhea ja toimii yhteistyössä basson kanssa. Laakkosella ja Minervalla on käytössä myös fuzz. Jani Karikoivu – Jani röyhii bassoa. Soitan rytmikitaraa – tosi vähän liidejä – ja laulan tai ulvon. KITARAARMEIJAN MIEHISTÖ Tero Huotari kertoo, että Teksti-tv 666:n jokainen kitaristi etsii musiikista paikan, joka tuntuu luonnolliselta. Johannes myös laulaa paljon. – Kun puhutaan näin monesta kitaravahvistimesta, puhutaan myös aikamoisesta äänenpaineesta. SOUNDI 35 teksti-tv 666 -taitto_f.indd 35 30.3.2016 14.11. Esimerkiksi niin, että yksi seurailee mukana soittamalla yhden kielen juttuja, toinen vetää perussointuja ja kaksi kaveria tuplailee toistensa melodioita ja liidejä. Kun hän pitää kaiken koossa rummuillaan, siihen on muiden helppo lisäillä omia juttujaan. – Se tapahtuu aika lailla itsestään. Joskus ne sooloilevat ja laulavat Leppäsen kanssa kilpaa. Teemu Tanner – Teemun soundi on kirkkaampi kuin muilla, ja hänkin pyrkii etsimään soinnut eri kohdasta kuin muut. Teemu tuplailee liidejä ja soittaa omia soolojaan väliosissa. Juho Minerva – Minerva on keikkakitaristi ja erikoismies. Johannes Leppänen – Leppäsen soundi on hyvin tunnistettava. Jarkko Laakkonen – Laakkonen soittaa pohjasointuja eri kohdasta kuin muut ja tuplaa liidejä. Timo Huotari – Vaikka kitaristeista onkin puhe, Timppaa ei saa unohtaa. Tero Huotari – Meikäläinen rakentaa kitaralla pohjaa. Hän soittaa tosi tarkasti, pitää homman koossa rautaisella otteella. Me vedetään lauluja samaan aikaan. Hän soittaa liidikitaraa sekä vahvistimen kautta että linjaan. – Kaikilla on käytössä erilaiset vahvistimet, efektit ja kitarat, mutta soundit putoilevat hyvin yhteen. Miksaajamme Jussi Liukkonen on iso apu siinä, että paletti saadaan toimimaan
Ei pidä unohtaa myöskään Youngin luottotuottaja David Briggsiä, johon Young tutustui jo 1960-luvulla. Tapaus ei ollut poikkeuksellinen. Vaikka kyseessä ei olisi edes mikään Neil Young -asiantuntija, hänkin tuntee ainakin kourallisen miehen levytyksiä. Yhdellä parhaista Crazy Horsealbumeista Ragged Glory on tulkittu onnistuneesti garageklassikko Farmer John. Onni löytyy ja Buffalo Springfield perustetaan. Hän oli 1963 Rautalangasta ja folkista innostunut Neil Young soittaa jo The Squires -kokoonpanossa, jolta julkaistaan Kanadassa single The Sultan/Aurora. LAULUNTEKIJÄ ON MYÖS HYVÄ TULKITSIJA 70-vuotias Neil Young on iästään huolimatta edelleen aktiivinen keikkailija. Teksti: Antti Marttinen N eil Youngia ei tarvitse esitellä kenellekään, kaikki kanadalaisartistin tietävät. Kun basisti Billy Talbot joutui terveyssyistä syrjään Psychedelic Pill -levyn kiertueen toiselta Euroopan-osuudelta kesällä 2014, hänet korvasi toinen Youngin pitkäaikainen luottobasisti Rick Rosas. Young pitää myös joistakin vanhoista lauluista, joilla ei ole rockin kanssa mitään tekemistä. Yhden sellaisen, Greensleeves, hän esittää Ben Keithin turhaan syrjään jääneellä joululevyllä Seven Gates (1994), jolla hän on osatuottajana ja muutenkin esillä muiden vieraiden, muun muassa Johnny Cash, J.J. Harvestilla (1972) mukaan tullut steel-kitaristi Ben Keith poistui planeetalta 2010 ja hiippakuntaa ovat vaihtaneet monet muutkin Harvest-veteraanit. Briggsin näkemys tunnepitoisista luomulevyistä oli Youngin mieleen. K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to minun tähteni_Neil young_b.indd 36 30.3.2016 14.13. Harvinaisuus löytyy Archives-boksilta. Ensi kesänä hän tuo Promise Of The Real -yhtyeensä Helsinkiin. Kiertueen jälkeen ei mennyt kuin muutama kuukausi kun Rosas kuoli. Americana-levy (2012) on täynnä muiden tekemiä tuttujakin lauluja, joista Crazy Horse on tehnyt itsensä näköisiä. Comes A Time -levyllä julkaistu Four Strong Winds on yksi Youngin tunnetuimmista esityksestä ja monien asiantuntijoiden mielestä artisti pistää Ian Tysonin alkuperäisen, joka oli Youngille nuorena tärkeä laulu, paremmaksi, mikä on cover-versiolle harvinaista. Samoin Jack Whiten myötävaikutuksella syntynyt cover-levy A Letter Home (2014) sisältää vaatimattomasta äänentoistostaan huolimatta mielenkiintoisia tulkintoja, jotka artisti tulkitsee tällä kertaa itseään akustisella kitaralla säestäen. 36 SOUNDI SOUNDI 37 Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Youngin ura on ollut niin pitkä, että kuolema on ehtinyt korjata monta hänen muusikkokumppaniaan. 1966 Tulevaan aisapariinsa Stephen Stillsiin Kanadassa tutustunut Young lähtee ruumisautollaan kokeilemaan onneaan Los Angelesiin. 1968 Buffalo Springfield hajoaa ja Youngin sooloura alkaa vuodenvaihteessa artistin nimeä kantavalla albumilla, jossa on käytetty Young-levyksi poikkeuksellisen paljon studiohiontaa. Biisi on soinut myös joidenkin kiertueiden alussa kuultavalla nauhalla. NEIL YOUNG RISTIRIITAINEN JA ARVAAMATON MAAJUSSI NEIL YOUNG on eräs tuotteliaimmista rockin puitteissa operoivista lauluntekijöistä, joka ei paljon cover-versioita pitkän uransa alkuvaiheessa julkaissut. Mies on pitkän uransa aikana soittanut monissa eri kokoonpanoissa, mutta Crazy Horse on yhtyeistä se, jonka kanssa hän on eniten esiintynyt ja tehnyt levyjä. Cale, mukana
Youngille tärkeä kakkoskitaristi Danny Whitten oli 1970-luvun alussa sortunut heroiiniin eikä hänestä ollut soittajaksi Harvest-kiertueelle. Y oungin ura on täynnä ristiriitaisuuksia. Yhtyeeseen kuuluivat vielä sen alkuperäinen kakkoskitaristi ja laulaja Danny Whitten, sähköpianoa soitti maineikas Jack Nitzsche, jonka soitin tosin jää monessa kohtaa kitaravallin jalkoihin. 2016 Neil Young saapuu heinäkuussa Hartwall-areenalle nuoren Promise Of The Real -yhtyeen kanssa. Vaikka välillä aihe saattaa viedä miehen mennessään jäljen kustannuksella, klassikkojakin syntyy. Mutta marraskuussa 70 vuoden ikään ehtinyt Young sen kuin porskuttaa ja on aktiivinen monella saralla. Hyvin menestyneen Harvestin jälkeen hän julkaisi vuoden välein kaupallisesti vaatimattomasti menestyneet mutta erinomaisesti aikaa kestäneet levyt Time Fades Away, On The Beach ja Tonight’s The Night (niin sanottu Ditch-trilogia). CSNY:stä omakin Young-seurantani alkoi. 1988 Young palaa Reprise-levymerkin suojiin kuuden vuoden Geffen-syrjähypyn jälkeen ja alkaa julkaista uusia klassikoita. 1972 Youngin menestynein albumi Harvest julkaistaan. Young ei ole kitaristina mikään vikkelä virtuoosi, mutta tunnelman luojana hän on aivan omaa luokkaansa. Hän oli toisena tuottajana jo yhtyeen legendaarisella debyytillä Everybody Knows This Is Nowhere (1969) ja vielä levyllä Sleeps With Angels (1994). Vaikka välillä aihe saattaa viedä miehen mennessään jäljen kustannuksella, klassikkojakin syntyy. Päällimmäisin muistikuvani mainiolta keikalta on, kun bändi esitti erinomaisen Ragged Glory -levyn (1990, Briggs myös toisena tuottajana) biisiä Fuckin’ Up. Crazy Horse -partneri Danny Whitten kuolee yliannostukseen ja Youngilla alkaa kaupallinen alamäki. 36 SOUNDI SOUNDI 37 osatuottajana jo artistin ensimmäisellä soololevyllä 1968, mutta etenkin Crazy Horsen kanssa tehdyillä levyillä hänen osuutensa on merkittävä. Kuunnellessani niitä ajattelin, että tässäpä mielenkiintoinen artisti ja jäin koukkuun. Saatuaan kenkää ja palattuaan harjoituksista Whitten kuoli yliannostukseen, mikä varjosti Youngin uraa pitkään. 2012 Crazy Horse otetaan pitkästä aikaa tallista, ensin julkaistaan mainio cover-levy Americana ja sitten klassikoksi luonnehdittava Psychedelic Pill, jonka myötä alkaa pitkä ratsastus maailman eri puolille, myös Suomeen. Hyvän kuvan bändin tuolloisesta livekunnosta saa vuonna 2006 julkaistulla Live At The Fillmore Eastilla, joka on äänitetty rockpyhätössä maaliskuussa 1970. Miesten yhteislevy Long May You Run (1976) poiki vain yhden standardin, Youngin vanhalle autolleen – mies on autofriikki – omistaman nimikappaleen, jota hän esittää yhä keikoillaan. Levyn pitkässä päätöksessä heitetään ylivaihde päälle etenkin pitkässä päätösbiisissä Cowgirl In The Sand, joka suorastaan kipinöi. minun tähteni_Neil young_b.indd 37 30.3.2016 14.13. Yhtye kävi levyn tiimoilta myös Ruisrockissa kesällä 1996. Ensialbumi Neil Young eli vielä Buffalo Springfieldin (1966–1968) jälkimainingeissa, ikään kuin Young ei olisi osannut päättää, oliko hän rauhallinen folkkari vai räväkkä sähkökitaristi. Levytyksissä ja kiertueissa hän on erityisen ahkera, ja heinäkuussa hän tulee taas Hartwallareenalle Promise Of The Real -yhtyeen (kokoonpanoon kuuluu kaksi Willie Nelsonin poikaa) kanssa viime kesänä julkaistun The Monsanto Years -albumin tiimoilta. Tuollainen käyttäytyminen ei ollut lauluntekijälle mitenkään vierasta, hän teki saman tempun myös lyhytaikaisen The Stills-Young Bandin kiertueella, jonka Stephen Stills joutui hoitamaan loppuun ilman arvaamatonta aisapariaan. Yksi niistä on hätäisesti vetäisty Goodbye Dick, joka nostaa hattua Richard Nixonin tuolloiselle erolle presidenttiydestä. Laulu kirjoitettiin, äänitettiin ja julkaistiin pikavauhdilla ja Young esittää sitä yhä keikoillaan. Hän menehtyi vuonna 1995, ja seuraavana vuonna ilmestyneen Crazy Horse -levyn Broken Arrow aloitusraita Big Time henkii Briggsin vaikutusta. 1979 Youngilta julkaistaan peräti kaksi ylistettyä levyä: Rust Never Sleeps ja Live Rust ovat arvosteluja myyntimenestyksiä, mutta sitten alkavat laihat vuodet. Young muistelee yhtyeen alkuaikaa edelleen lämmöllä. Kohdassa ”Comatose, but walking still” ohitseni horjui juuri pystyssä pysyneen oloinen humalikko. Viimeisin sellainen on vuoden 2012 Psychedelic Pill. 1969 Neil Young & Crazy Horsen debyyttialbumi julkaistaan ja eräs rockin pitkä aikaisimmista liitoista, tosin häilyvä sellainen, syntyy. Ja mainiosti, sillä loppuvuodesta 1975 ilmestynyt Zuma on yhtyeen parhaita levyjä, joka sisältää bravuurin Cortez The Killer lisäksi toisen, mutta ei läheskään niin tunnetun, sähkökitarapalan Danger Bird ja monia muita herkkupaloja. Syvemmän analyysin miehestä Young teki vuoden 1977 Decade-triplalleen (kokoelma aiemmin julkaistuja lauluja ja arkistojen aarteita, jonka kansiteksteissä tekijä luonnehtii lauluja lyhyesti) nimellä Campaigner, jolla hän väittää Nixonilla olevan jopa sielua. V uoden 1969 Everybody Knows This Is Nowhere on sähkökitaraklassikko, joka määritteli pitkälti suuntaviivat tulevalle Crazy Horse -yhteistyölle. ”Tricky Dick” oli aiheena myös Youngin suosikki-CSNY-raidalla Ohio, joka kertoo Ohion Kent State -yliopiston verilöylystä 4.5.1970, jolloin kansalliskaarti ampui hengiltä neljä opiskelijaa. Puitteet olivat massiiviset, mutta Youngilla riitti pokkaa esittää uusia ja ennen kuulumattomiakin laulujaan. 1995 Grunge-sukupolven löytämä ja uutta kukoistuskautta elävä Neil Young julkaisee Pearl Jamin kanssa äänittämänsä Mirror Ball -albumin. Levystä piti myös tulla CSNY-albumi, mutta Stills ja Young pyyhkivät Crosbyn ja Nashin äänet nauhoilta, mikä ei ollut omiaan parantamaan nelikon alati ailahtelevia välejä. Mukana on myös Through My Sails kaavaillulta CSNY-lp:ltä, joka jäi torsoksi Youngin otettua hatkat kesken sessioiden. Vanhempi serkkuni oli hankkinut yhtyeen tuolloin tuoreen Déjà Vu -lp:n (1970) ja vaahtosi Neil Youngista, jonka kaksi ensimmäistä soolo-lp:tä hän oli myös innostuksissaan hankkinut. Syntyy myös CSNY, eräänlainen rinnakkaisliitto, pitkäaikainen ja häilyvä sekin. Crazy Horse oli myös asian vuoksi telakalla, mutta kun yhtyeeseen löytyi kakkoskitaristiksi Frank ”Poncho” Sampedro, se aktivoitui jälleen. Miehen myöhempi tuotanto osoitti, että molemmat soittajat elävät hänessä syvästi. Keskellä niitä menestyksekäs sisaryhtye Crosby, Stills, Nash & Young lähti menestyneimmälle kiertueelleen USA:n stadioneille kesällä 1974
Transband oli varsinainen ”kuka kukin on Young-historiassa” -kokoonpano, sillä siinä soittivat muiden muassa Buffalo Springfieldin basisti Bruce Palmer, Crazy Horsen rumpali Ralph Molina, After The Gold Rushja Tonight’s The Night -levyillä mukana ollut Nils Lofgren ja Youngin pitkäaikainen aisapari Ben Keith. Itse olin nähnyt Youngin jo Transbandin mukana Tukholmassa 1982 ja vaikuttunut miehen esiintymisestä. Onnistuneimpia ovat Comes A Time (1978) ja Silver & Gold (2000) joka tosin jäi hieman torsoksi, kun tekijä luovutti kolme sille kaavailtua laulua edellisenä vuonna ilmestyneelle CSNY-levylle Looking Forward. Tarkoituksena oli muistella Whittenin lisäksi myös huumeisiin kuollutta CSNYroudari Bruce Berryä, ja illalliseksi oli luvassa tequilaa – tunnelman ennuste ei siis ollut kovin riemukas. Young oli vaihtanut levy-yhtiötä Reprisestä Geffeniin, eivätkä levyt käyneet kaupaksi vanhaan malliin. 1980-luku ei ollut monille vanhoille rokkareille hedelmällistä aikaa, ja myös Neil Young teki vaisuimmat levynsä silloin. Tuoreen Rust Never Sleepsin lyyrinen Powderfinger ja punk-henkinen runttaus Sedan Delivery saavat arvoisensa tulkinnan, ja palan painikkeeksi bändi heittää vielä sielunmessun Bruce Berrylle päätöskappaleessa Tonight’s The Night. Landing On Water (1986) ja seuraavan vuoden Life eivät kuulu hänen tähtihetkiinsä, kun taas country levy Old Ways ja rock’n’roll/ rockabilly-henkinen Everybody’s Rockin’ ja edellä mainittu Trans ovat mainettaan parempia. Hyytävän tehokasta. Laulut otettiin purkkiin täysin vailla korjauksia, jopa epäpuhdasta laulua jätettiin korjaamatta. Se avaa levyn akustisissa livetunnelmissa ja päättää sen raskailla käsillä. Vaikka Young itse on viime vuosina kirjoittanut peräti kaksi värikästä kirjaa omasta elämästään, Shakey on niille oiva täydennysteos. Käräjille oltiin vähällä päätyä myös toimittaja Jimmy McDonough’n kirjasta Shakey (toimiessaan elokuvaohjaajana Young käyttää pseudonyymiä Bernard Shakey, joka kertoo nimeMinun tähteni > Teksti: Antti Marttinen nä myös artistin häilyvistä ja nopeista ratkaisuista) josta oltiin kaavailtu virallista Young-elämäkertaa. Vastapainona isolle orkesterille tarjoillaan akustista Youngia kera Linda Rondstadtin. NEIL YOUNG & CRAZY HORSEN levyt äänitettiin pitkälti livenä ilman päällekkäisäänityksiä, ja yhtye kuulostikin elävänä terävimmiltään. N eil Young esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa vasta 1993, tuolloin hänen bändinään oli legendaarinen Booker T. Levy-yhtiön pomo David Geffen haastoi Youngin jopa oikeuteen ”epätyypillisten levytysten” tekemisestä. Rockin’ In The Free Worldistä Young sai yhden tunnetuimmista lauluistaan. Asia sovittiin loppujen lopuksi käräjäsalien ulkopuolella ja Young palasi Repriselle levyttämään monta tulevaa klassikkoa. Vaikuttavaa. He saivat toiseksi tuottajaksi pestatun Niko Bolasin kanssa aikaan ikimuistoista jälkeä esimerkiksi kappaleella Eldorado, jossa eteläamerikkalaishenkisyys ja raskaus lyövät onnistuneesti kättä. Vaikka levystä tuli jopa Youngin kategoriassa tavanomaista synkempi, siitä tuli myös kestävä mestariteos. Muiden biisien studiolevytyksillä Crazy Horse onkin ollut mukana, joten ei ihme, että vaikkapa When You Dance I Can Really Love ja Cortez The Killer näyttävät, mistä päästä hevonen kusee. Neil Young: Tonight’s The Night (1975) KOLME TÄRKEINTÄ minun tähteni_Neil young_b.indd 38 31.3.2016 15.15. Mahtava tyylien sekoitus. Vaikka levyllä käytettiin osin samoja soittajia, se oli kuitenkin oma juttunsa ja poiki Youngille nimilaulustaan yhden hänen tunnetuimmista biiseistään. Kun tultiin vuoteen 1978, oli bändillä niin paljon standardeja, että ne eivät mahtuneet samaan keikkasettiin. Roll Another Number sentään kuulostaa positiiviselta, mutta sekin hällä väliä -asenteella. 38 SOUNDI SOUNDI PB Vaikka Young ei tietoisesti halunnutkaan jatkaa Harvestia toisella vastaavalla albumilla vaan lähti muille urille, kyllä hän akustishenkisiin singer-songwriter -levyihin on sittemmin palannut. Like A Hurricane oli emolevyllään ainoa kitarabravuuri, ja se kulkee upeasti tässäkin yhteydessä. Tuolloin hän teki kokeiluja vocoder-äänenmuuntajalla, ne julkaistiin sittemmin Trans-levyllä loppuvuodesta. Neil Young & Crazy Horse: Live Rust (1979) soundi.fi www.soundi.fi/jutut/soittolistat Neil Youngin parhaat pitkät biisit KUUNTELE SOITTOLISTA MONET YOUNG-LEVYT ovat palapelejä, jotka tekijä on koostanut eri sessioista. Mutta mikä puhtaudessa hävittiin, se tunnelmassa voitettiin. Vuonna 1979 julkaistu tupla yritti kuitenkin parhaansa. Akustisella alkupuoliskolla on varhaisia folktyylin edustajia, kuten Sugar Mountain ja I Am A Child, ja Crazy Horse tekee Neilin soolodebyytin The Lonerista oman onnistuneen tulkintansa. & The MG’s, jonka kanssa Young oli soittanut Bob Dylanin 30-vuotisjuhlakonsertissa Madison Square Gardensissa syksyllä 1992, rummuissa istui yhtä legendaarinen Jim Keltner. Kärhämä päättyi kuitenkin sopuratkaisuun ja kirja julkaistiin vuonna 2002. Ja palasipa tekijä ihan nimellisestikin elonkorjuutunnelmiin upealla Harvest Moonilla (1992), joka juhlisti vapaamuotoisesti ”20 vuotta Harvestista” -tunnelmia. Neil Young: Freedom (1989) KITARISTI DANNY WHITTEN oli kuollut yliannostukseen ja Crazy Horse telakalla, kun Young kokosi kesällä 1973 kasaan bändin rytmiryhmän avustettuna Ben Keithillä ja Nils Lofgrenilla. Yhdessä kirjat kertovat paljon särmikkäästä artistista, jonka seuraavaa siirtoa musiikin, autojen, luomuviljelyn, hyväntekeväisyyskonserttien, pienoisrautateiden ja ties minkä ihmemaassa voi vain arvailla, ja silloinkin arvaa todennäköisesti pieleen. Freedomilla on juuri haudatulta Bluenotesilta pitkä ja intensiivinen Crime In The City ja hieno tunnelmallinen Someday. Albuquerque on laulajan kaihoisa kaipuu päästä kaikesta syrjään, ja Tired Eyes kertoo suoraan tarinan kuolleesta narkkarista, josta todetaan ”hän oli sinun ystäväsi”. Samoihin aikoihin soittajat esittivät laulun televisiossa Saturday Night Livessä – esitys on hurjimpia tv:n ja rockin epäpyhässä liitossa. Crazy Horse oli tuolloin tallissa, joten Young hoiti raskaamman puolen rumpali Chad Cromwellin ja basisti Rick Rosasin kanssa. Harvestin sessioista ylijäänyt Lookout Joe kertoo Vietnam-veteraanin karun tarinan. Young puhui tekijälle ummet ja lammet, myös epämieluisia asioita, eikä lopulta aikonut antaa lupaa kirjan julkaisuun
K okoomus. Kun U2 perui keikkansa Glastonburyssa vuonna 2010, Muse paikkasi tilannetta soittamalla The Edgen kanssa Where the Streets Have No Namen. Muita varhaisia nimiä olivat Carnage Mayhem ja Gothic Plague. V allankumous. MUSE – Stadionbändin ABC – A bsolution (2003) oli Musen lopullinen läpimurtoalbumi, jonka Time Is Running Out -single nousi Briteissä singlelistan ja Yhdysvalloissa Billboardin vaihtoehtorock-listan kymmenen kärkeen. Matt Bellamy on pärjännyt hyvin ”maailman seksikkäin mies” -äänestyksissä. 37-vuotias, Englannin Cambridgessa syntynyt Matthew James Bellamy on Musen kasvot ja ääni, joka säveltää ja sanoittaa leijonanosan yhtyeen tuotannosta. Muse pokkasi Dronesista uransa toisen Grammy-palkinnon. L apsenvahtia on kiittäminen siitä, että Muse on ylipäätään olemassa. Yh tei sty öss ä: ILM OIT US & Lu e lis ää M US ES TA ja ts ek ka a so itt ol is ta os oi tte es sa : w w w. Matt Bellamy on nimennyt Hendrixin yhdeksi suosikkikitaristikseen, ja rumpali Dominic Howard jopa omisti kerran Hendrix-nimisen koiran. Muun muassa Cosmopolitan nosti hänet seksikkäimmäksi rokkariksi vuosina 2003 ja 2004. Q ueenin Roger Taylor ja Brian May arvostavat Musea suuresti. Hänen ennätyksensä on 140 tuhottua soitinta. Musen julkaisuja on myyty maailmalaajuisesti yli 20 miljoonaa kappaletta. P äihdeongelmat. O rwell. Muse kieltäytyi vuonna 2007 keikasta Live Earth -tapahtumassa, koska bändin olisi pitänyt vuokrata saastuttava yksityiskone päästäkseen paikalle. F alsetti. E nnätys. Z vex Fuzz Factory -pedaali on Matt Bellamylla ahkerasti käytössä. so un di .fi /m us e Warner Muse tulostus.indd 39 1.4.2016 9.21. J ohn Perkinsin kirjoittama, taloudellista epätasa-arvoa kritisoiva Confessions of an Economic Hit Man (2004) on yksi Matt Bellamyn suosikkikirjoista. Wolstenholme raitistui katkaisuhoidon avulla The Resistance -albumin äänitysten aikaan. W illiam Howard, rumpali Dominic Howardin isä, menehtyi traagisesti vuonna 2004 Musen Glastonburyn-keikan jälkeen. Metallicalla oli tapana jamitella kappaletta lämmittelyksi. C eline Dion ajautui vuonna 2002 lähes oikeustaisteluun Musen kanssa, kun kanadalaisdiiva aikoi nimetä Las Vegasin -show’nsa Museksi. X Ambassadors New Yorkista oli se onnekas yhtye, joka pääsi lämmittelemään Musea Drones-kiertueen Yhdysvaltain-osuudella. Jimi Hendrix rankataan Musen riveissä korkealle. Matt Bellamy pääsi vuonna 2004 Guinnessin ennätysten kirjaan eniten kitaroita yhden kiertueen aikana hajottaneena muusikkona. B ellamy. Taylor nimitti Musea Silver Clef -palkinnon jakotilaisuudessa ”luultavasti maailman parhaaksi livebändiksi”. Basisti Chris Wolstenholme on tunnustautunut julkisesti alkoholistiksi. U 2. Y mpäristönsuojelu. H endrix. M iljoonamyynti. Helsingissä (14.6.) Musella ei ole lämppäreitä. Matt Bellamy puhuu sanoituksissaan vallankumouksen tarpeesta ja epäilee avoimesti valtaapitäviä. Lapsenvahti pelasti Matt Bellamyn hengen, kun tämä meinasi pienenä tukehtua. G rammy. Bändi vaihtoi yhtiötä. Esitys on nähtävissä Youtubessa. Uprisingin syntyhistorian huomioon ottaen on huvittavaa, että Suomessa nimenomaan vapaampaa markkinataloutta ajava kokoomus soitti kappaletta puoluekokouksessaan vuonna 2012 – Helsingin Sanomien Nyt-liitteen mukaan Matt Bellamyn suureksi harmiksi. Maverick-levy-yhtiö halusi Musen äänittävän Origin of Symmetry -levynsä (2001) uusiksi, koska arveli Bellamyn laulun heikentävän radiosoittoa. Konserttia katsomaan saapunut William sai sydänkohtauksen. Bellamy uskoi jopa yhdessä vaiheessa 9/11-hyökkäyksen olleen ”sisäpiirin työtä”, mutta perui myöhemmin puheensa. D rones on Musen tuorein albumi, joka käsittelee modernin sodankäynnin kauheutta ja ihmiskunnan empatiakyvyn katoamista. Origin of Symmetryn avausbiisi sai kuuluisia faneja, kun Muse oli mukana Metallican tähdittämällä Big Day Out -kiertueella vuonna 2004. Dion yritti ostaa nimeen oikeuksia 50 000 dollarilla, mutta Muse kieltäytyi. Esimerkiksi Starlight-kappaleen (2006) rumpukomppi on sähkötykseksi käännettynä ”tits”. N ew Born. Suureellisessa avaruusrockissakin on huumori välillä paikallaan. George Orwellin klassikkokirja 1984 innoitti Musea etenkin The Resistance -albumin aikaan. R ocket Baby Dolls oli yksi Musen esiasteen nimistä. Teos antoi innoituksen muun muassa Uprising kappaleeseen. S eksikkyys. Yhtye voitti ensimmäisen kerran The Resistance -levyllä vuonna 2011. T issit. Matt Bellamyn tavaramerkkifalsetti ei miellytä kaikkia. Kitaravahvistimista Bellamyn suosikki on Vox AC-30 ja kitaroista erityisesti Manson, joita Bellamy omistaa nelisenkymmentä kappaletta. Matt Bellamyn isä George soitti kitaraa 1960-luvulla The Tornados -yhtyeessä, jonka Telstar-kappale nousi Yhdysvaltain listaykköseksi. I sä
Helsingin Tavastian yhteydessä sijaitsevan Ilves-ravintolan pöydällä on olutta, kahvia ja vettä, ja vastapäätä istuu kaksi tummanpuhuvaa muusikkoa. Onneksi siinä kävi lopulta niin, että Bump ’n’ Grind ilmestyi vinyylinä, cd:nä ja kasettina. – Luultavasti eräs seitsemän viikon mittainen pätkä Cradle Of Filthin kanssa Yhdysvalloissa vuonna 2007. Viittaako otsikko Universal Monsters joskus yhteistyökumppaninanne toimineeseen levy-yhtiöön. – Ei sentään, mutta Universal Monsters on moniulotteinen nimi. Sarjikset ja elokuvat ovat meille kaikille tärkeitä, joten olimme heti messissä tässä konseptissa, lisää toinen kitaristi Timo-Timo. Ei muuta kuin nauhuri päälle. ”Jos rockmusiikki ei ole juuri nyt kovimmassa huudossa niin ei se meitä haittaa”, sanoo kitaristi Timo-Timo kuusikieliskaveri Bazien nyökytellessä vieressä. Jo ensimmäiset 90-luvun reissut Tukholmaan menivät putkeen ja tutustuimme Backyard Babiesin, Entombedin ja The Hellacoptersin hahmoihin. Aikojen muutos on helppo hyväksyä, kun jaksaa odottaa trendisyklien vaih tumista. Jossakin vaiheessa kamera unohtui erääseen pakettiautoon, mutta en saanut sitä koskaan takaisin. Muistan yhdenkin illan, kun Backyard Babiesin Nicke Borg vei meidät eräälle klubille, sillä luvassa oli Entombedin Nicke Anderssonin uuden projektin ensimmäinen keikka. Esimerkiksi monta puhelinta ja useita kameroita. 1980-90-luvun vaihteessa toimintansa aloittanut The 69 Eyes ei ole koskaan ollut varsinaisesti se kaikista muodikkain yhtye. Ensimmäisen albumin (Bump ’n’ Grind, 1992) aikoihin levypomo Epe Helenius ilmoitti, että tämä julkaistaan vain cd-muodossa. Ei rock ollut erityisen kovassa huudossa silloinkaan, kun me käynnistelimme tätä bändiä. – Solistimme (laulaja Jyrki69) on pyöritellyt tällaista Universal Monsters -teemaa mielessään jo pitkään. Se oli The Hellacoptersin debyyttiveto. Rockbändin haastattelun perusasetukset ovat siis kunnossa. – Niin, sykleissähän nämä jutut menevät. Kun nyt nostit aiheen esiin, niin jatketaanpa hetki samalla suunnalla... The 69 Eyesin pää asiallinen biisin tekijä Bazie luottaa yhä albumikokonai suuksien voimaan. Sen piti olla alkoholiton rundi, mutta koskaan ei ole ollut niin kovia bileitä, sanoo Timo-Timo. Olet se mikä olet, ja se toimii tai se ei toimi, huomauttaa Bazie. Olin päättänyt ottaa kasvokuvan joka päivä ja katsoa, muuttuuko lärvi miksikään kierroksen edetessä. Mikä on ollut unohtumattomin kiertueenne. Kun tekee muutaman viikon mittaisen rundin niin kaikenlaiset hirvittävät liskot tulevat turhankin tutuiksi – viimeistään kiertueen päätyttyä. Eihän minulla edes ollut cd-soitinta! Olin diggaillut koko ikäni vinyylejä ja se tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. – Enemmän niitä on pelännyt aikuisena. Pelkäsittekö te pikkupoikina hirviöitä. – Pitää kuitenkin huomauttaa, että suurin osa takavuosien muistoista on pelkästään hienoja. Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Ville Juurikkala tuemanagerimme soitti kuskille, joka totesi kylmän viileästi, että ”kamera on kyllä täällä, mutta en minä aio sitä palauttaa”, Bazie pudistelee päätään. Miltä populaarimusiikin nykyinen ilmasto vaikuttaa. 40 SOUNDI the 69 eyes -taitto_b.indd 40 30.3.2016 14.16. Jumalauta, että se olikin kova iltama. Meidän tapauksessamme se liittyy enemmän kuvitteellisiin leffaja sarjakuvameininkeihin, mutta reaalimaailmastahan niitä hirviöitä vasta löytyykin – siis oikeasti pelottavia tapauksia, aloittaa kitaristi Bazie. – Sen rundin aikana hävisi hirveästi tavaraa. KierTURHIA HÖTKYILEMÄTÖN KITARISTIKAKSIKKO Edellisen X-levyn seesteisemmät sävyt ovat historiaa, sillä The 69 Eyesin tuore albumi Universal Monsters rokkaa taas täysillä. Otetaan härkää sarvista saman tien. K eväinen ilta on jo pimentynyt. Amerikkaan ei kannata lähteä leikkimään amerikkalaista. Eihän tällaista musiikkia tee oikein kukaan muu ja sitä omaa juttua täytyy vaalia huonompinakin aikoina. Vuonna 2004 ilmestyneen Devilsin ja kolme vuotta myöhemmin seuranneen Angelsin aikoihin yhtye toki nousi kirkkaisiin parrasvaloihin, mutta niinhän hittipitoisia lauluja kirjoittavalle orkesterille lähes väistämättä tapahtuu, mikäli ura kestää tarpeeksi pitkään. Sitä paitsi ne nuoruuden suosikkikauhuleffat taitavat olla nykyään liian pelottavia, hymähtää Timo-Timo. Silloin piti vain sokeasti luottaa omaan tekemiseen ja uskoa huomiseen. Olin ihan kauhuissani, että ei helvetissä. – Meidän alkuaikoina myös formaatit olivat muutoksen kourissa
– Johnny pystyy kaivamaan meistä sen oikean, tunnusomaisen The 69 Eyes -tunnelman. Vai olisiko osuvampaa sanoa ”uusvanhaan suuntaan”. Rock ’N’ Roll Junkie olisi ollut kotonaan vaikkapa Savage Garden -albumilla (1995), Dolce Vita on Back In Blood -tyyppinen räväkkä riffiavaus, Never on hevikitaroineen, Tarantinotunnelmineen ja teksteineen sellainen katupoikien laulu, kun taas vaikkapa Jerusalem soi Sister Of Charityn kaltaisessa eeppisessä hengessä, kuvailee Timo-Timo. Ja toki joskus asioita kannattaa vähän sulatella... Kuka muu muka kuin me viisi, nauraa Timo-Timo. Jos biisin nimi vaikkapa Stiv & Johnny niin vastaanottajan mieleen nousee vahvoja mielikuvia – jo ennen musiikin kuulemista. – X saavutti joka tapauksessa yhden ääripään, joten tuntui luontevalta lähteä taas uuteen suuntaan. Sitten kävikin niin, että kaikki diggasivat ihan raivolla! Ilmeisesti erimielisyytenne eivät kuitenkaan ole kovin pahoja, sillä The 69 Eyes on toiminut samalla kokoonpanolla jo 90-luvun alusta. – Biisi on tehty jo joskus viime vuoden alkupuolella ja se kertoo muun muassa 80-luvun kylmän sodan tunnelmista. Onhan muun muassa Blessed Be -läpimurtolevyn (2000) tuottaja Johnny Lee Michaels palannut sorvin ääreen. Toisin sanoen tämän päivän meininki on... Ideana oli tehdä isoa äänimaisemaa, jonka keskiössä on laulu. Levyhän on loppujen lopuksi aika vaihteleva, mutta tuotantotyyli tasoitti kappaleiden välisiä eroja ja kokonaistunnelma jäi ehkä vähän tasapaksuksi, kuvailee Bazie. – Tällä kerralla toivoin materiaalia myös muilta, ja Timo-Timolta tulivatkin Dolce Vita, Never ja Jet Fighter Plane. The 69 Eyesin studioalbumit eivät ole samasta puusta veistettyjä, eivät sinne päinkään. – Amerikassa tehty Back In Blood (2009) oli kitaralevy, kun taas X:n myötä halusimme viedä melodisen puolemme tappiin asti. Universal Monsters kuulostaa eräänlaiselta läpileikkaukselta lähes koko diskografiastanne. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen: esimerkiksi Universal Monstersin musiikki on pitkälti teidän kahden käsialaa, mutta koko naisuuden ”kuvittamisesta” taas huolehtii sanoittajana toimiva solisti Jyrki. SOUNDI 41 the 69 eyes -taitto_b.indd 41 30.3.2016 14.16. – Mutta älä käsitä väärin: me emme ota stressiä tällaisista asioista. – Usein säveltäessä mieleen nousee joku kuva tai tarina, Bazie kertoo. – Joskus Jyrkin visiot pääsevät yllättämään, mutta aika harvoin olemme täysin eri mieltä kappaleen kuvastosta. Onneksi uuden levynne nimi ei sentään ole Paris Kills. Esimerkiksi edellinen studioalbumi X syntyi ruotsalaisen On The Verge -tuotantotiimin kanssa Tukholmassa ja osa kappaleista syntyi ulkopuolisten kirjoittajien kanssa. – Muutamat edelliset The 69 Eyes -albumit ovat olleet pitkälle minun ja Jyrkin visioimia, Bazie toteaa. Juuri nyt isoilla lavoilla juhlivat ketkä juhlivat, ja muutaman vuoden päästä kitara on taas kova sana. Esimerkiksi Brandon Lee vaati aikoinaan totuttelua – mietin, että mitä järkeä on antaa kappaleelle tuollainen otsikko – mutta äkkiähän sekin alkoi toimia. Kyllä sen taas huomasi, että Johnny on meille täsmälleen oikea tuottaja, vaikka aikoinaan kuljimmekin yhteisen polun hetkeksi loppuun. Kaikki löysivät paikkansa myös lopullisesta kokonaisuudesta. no, hämmentävää, luonnehtii Bazie. – Toki tämä juttu menee toisinkin päin eli tarjoan jätkille jotakin demoaihioita, mutta palaute on ”Kun tekee muutaman viikon mittaisen rundin niin kaikenlaiset hirvittävät liskot tulevat turhankin tutuiksi.” TURHIA HÖTKYILEMÄTÖN KITARISTIKAKSIKKO sellaista, ettei tämä nyt oikein lähde. – Kun vilkaisee rockfestivaalien tämän kesän tarjontaa, niin nouseehan siinä mieleen, että vielä koittaa aika, kun rockmusiikki tekee paluun rockfestareille, Timo-Timo visioi. Eräs uuden levyn erikoisemmista kappaleista on nimeltään Blackbird Pie ja olin hyvin varautunut siihen, etteivät jätkät innostu tästä. Timo-Timo kirjoitti uutta Kuusysilevyä varten kolme kappaletta. Tällä kerralla ajatuksena oli tehdä kunnolla rokkaava ja tunnelmiltaan vaihteleva bändilevy. – Niinpä! Pitää silti tässä yhteydessä painottaa, että Paris Kills oli enemmänkin Jyrkin henkilökohtaisista kokemuksista noussut heitto. Onneksi tässä suhteessa tulee positiivisia yllätyksiäkin. Kun on yli kaksikymmentäviisi vuotta takana, niin tässä on oppinut olemaan turhia hötkyilemättä, eikä muutama vuosi tunnu missään. – Emmehän me yksinkertaisesti voi vaihtaa ketään, kun kukaan ei suostu tulemaan The 69 Eyesiin. – Olen pitkälle samaa mieltä. Kappaleen aihe on sinänsä ajaton – paha maailma – mutta toki siitä on nyt tullut hyvin ajankohtainen, sanoo Bazie. – Diggaan fyysisistä levyistä ja albumikokonaisuuksista. Kaveri teki kolme biisiä ja kaikki tulivat levylle! Hätätilaa julistava ja maailmaa kylmäksi paikaksi julistava Jet Fighter Plane osuu pelottavankin hyvin juuri tähän hetkeen
Teksti: Antti Luukkanen Kuva: Saara Mansikkamäki 42 SOUNDI pietarin spektaakkeli -taitto.indd 42 30.3.2016 14.43
Sanoin heti, että kerro sille, että tehdään vaan! Siitä se sitten lähti, vaikka sekin tuntui ihan ikuisuusprojektilta. Pietarin Spektaakkeliksi nimetyn trion ensialbumi Rakkauteen ilmestyi kaksi vuotta sitten. – Yksi dj-kaveri kertoi Jodarokin sanoneen, että jos hän haluaisi tehdä jonkun kanssa yhteistyötä, niin Pietarin. Pitkän tauon jälkeen uudelleen motivoitumisessa oli sattumalla iso osuus. Viinamäen Jarkolla oli studio Vallilassa minne sitten mentiin. PIETARIN SPEKTAAKKELI Kaihomielet heikomman puolella ”Kyllä mä olen nostalgikko, kaihoan vanhaa hyvää aikaa. Sen verran Pietari oli menneisyydestään oppinut, että koko musiikinteko ei nyt jäänyt. Kohtalon Kauppiaiksi nimetyn kokoonpanon Paratiisi odottaa -albumilla (2013) oli karusti sovitettuja vanhoja chansoneita, iskelmiä ja muuta oldies-kamaa. Käänsin sen sitten kokonaan. Varattiin studio johonkin kuukauden tai parin päähän. Joda oli sellainen rohkaisija. Jota en ole elänytkään, heh.” SOUNDI 43 pietarin spektaakkeli -taitto.indd 43 30.3.2016 14.43. – Mulla oli ollut garagebändi Thee Bed Stars joskus 1995–96. Eikä se projekti koskaan tullut edes ulos. Tekeminen itsessään on tärkeää. Suorittavaan työhön hän luottaa musiikinteossaankin. Pietari Kiviharjun olemuksessa on jotain vanhojen aikojen duunari mentaliteettia. Jarkon ja Penan kanssa äänitettiin kolmistaan se yksinäinen blues. – Oltiin samassa baarissa katsomassa futista Lehtivihreitten Penan kanssa. Sosiaalinen ja ystävällinen mies on helppo kuvitella työpaikkojen taukohuoneisiin kertomaan parhaimmat jutut. Mulla oli vähän maaninen vaihe silloin ja sanoin, että ei ole vielä, mutta mä teen. Tummaäänisen solistibiisintekijän rahkeissa olisi varaa kiristää tahtia lisääkin. Olin tehnyt sille biisejä englanniksi. Uudelleen löytynyt tekemisen ilo näkyy nyt ryöpsähtelevänä tekemisen tahtina. Hänen historiansa musiikin parissa on lähtenyt punkista, edennyt hiphopiin ja sitä kautta roots-musiikin pariin. Kysyin olisiko sillä mestaa, jossa voisi soittaa. Se oli Yksinäinen mies, joka tuli sen toisen räppilevyn (Hopeatähti, 2012) vikaksi biisiksi. Se itse ei päässyt mukaan muiden keikkojen takia. Väliin mahtuu kymmenen vuoden tauko, josta Pietari tyytyy vain sanomaan, ettei saanut silloin elämässään mitään muutakaan aikaiseksi. Kahden räppilevyn jälkeen Kiviharju kokeilikin jotain aivan muuta. Mutta siellä Jodarokin studiossa rupesin taas tekemään omia biisejä hänen avustuksellaan. Tein ne Kohtalon Kauppiaiden levyn biisit tosi äkkiä ja Pena hälytti muita muusikoita siihen soittamaan. Nopeasti mukaan haalituista muusikoista koottua yhtyettä ei juuri keikoilla nähty. – Biisin tuottajana toiminut Jarkko sanoi, että tämähän on hyvä, olisiko näitä enempää. Yksi niistä biiseistä rupesi soimaan mun päässä suomeksi. P ietarin tarina on vähintäänkin mielenkiintoinen
Arvostan naissukupuolta kyllä korkealle. Voisiko Spektaakkeli olla koko kansan yhtye. Mun tietomäärä niistä on hyvin kapea. – Nuorena kun oli niitä musiikkiproggiksia, olisi voinut tehdä paljon enemmän. Musta ei enää tule mitään popidolia, mutta musiikkia voin tehdä vaikka kuinka paljon. Kun Kohtalon Kauppiaat hajosi, rupesin vain panostamaan Spektaakkeliin. – Olen aina kuunnellut vähän kaikenlaista musiikkia. Esimerkiksi Uuden Musiikin Kilpailussa ehdolla olleessa Liian kuuma -fiftari-iloittelussa laulun päähenkilö on voimaton nörtti, naisen pauloissa oleva heikko sivustaseuraaja. Paitsi siksi, että hän pitää niistä, mutta myös sen vuoksi, että mitä vähemmän tilpehööriä kappaleiden ympärillä on, sitä paremmin biisien esittäjän persoona tulee esille. Vaikka eihän sitä etukäteen tiedä, edelliseltäkin levyltä Radio Suomi otti Jos vielä kaipaat -kappaleen soittolistalleen. – Moni sanoo mun laulua puhelauluksi. Mutta se on varmaan räpin vaikutusta. Mutta kyllä mä olen nostalgikko, kaihoan vanhaa hyvää aikaa. Kiviharju on nykyään seestynyt kahden lapsen isä ja päivätyöt jättäneenä suuntaa tosissaan musiikintekemiseen. Tiedän etten enää ole nuori. Mutta ei Spektaakkelista tulisi mitään, jos yritettäisiin tehdä soundia, joka voisi myydä ja soida jossain kaupallisessa radiossa. Omasta mielestäni yritän kyllä ihan laulaakin, mutta olkoon sitten näin. – Siinä mielessä musiikki on muuttunut itselle arkisemmaksi. Siinä välillä on surfia, funkia ja kaiken maailman rockia. – Se tulee varmaan vaan siitä, kun Tyko ja Mitja ehdottavat, että tehdään vaikka surfia tai bluesia tai jazzia. Ihan sama jos puhutaan vaikka bluesista tai jazzista. Haluan että biiseissä se kertoja on samalla tasolla tai jopa alapuolella kuin kuuntelija. Mutta kiinnostaisiko tällaisen crossover-potentiaalin lunastaminen Pietaria. – Mitja sopi henkisesti hyvin siihen meidän kuvioon. Ääripäät on garage rockista gospeliin. Ei meillä olisi mitään sitä vastaan, että meillä olisi enemmänkin kuulijoita. Tuntuu että ne on vaan biisejä, eikä se ole niin vakavaa mitä niistä tulee. Asetelma on havaittavissa muissakin biiseissä. – Se on astetta rockimpi, vähän kovempi levy kuin edellinen, joka oli sellainen rakkausteemalevy. Mulla olisi aikaa monelle muullekin. Kunhan niitä tekee. Muistan vielä kuinka asettelin sanojani, että voit halutessasi tulla vaan sellaisille keikoille mistä säkin saat ainakin huntin. Luen vain vanhaa kirjallisuutta, esimerkiksi ennen 1900-lukua kirjoitettua venäläistä kirjallisuutta. Tuntuu että olen hukannut niin paljon aikaa. Omasta mielestäni yritän kyllä ihan laulaakin.” – Miksei. Genreissä olen tuntenut itseni aina vähän ulkopuoliseksi. Hänkin on enemmän elämäntapakuin ammattimuusikko. En lämpeä sellaisille tarinoille, joissa kerrotaan ilman ironian häivääkään miten jostakusta tuli voittajia tai kuinka kovia jätkiä oikein ollaan. Jos tekisin just niin kuin mä haluan, niin levyt äänitettäisiin parissa päivässä neliraiturilla ja se olisi sillä selvä. Vaikka Pietari itse on jo nelikymppinen, ei hänen viime vuosina tekemänsä musiikki suoranaisesti edusta oman sukupolvensa tyypillisintä linjaa. Lopuksi jäämme muistelemaan Pietarin vanhoista yhtyeistä hänelle ilmeisen tärkeää Thee Bed Starsia, joka ei ehtinyt lyhykäisen taipaleensa aikana julkaista mitään sekä punkrockyhtye Speedwheelsia, josta jäi muistoksi yksi seiskatuumainen. – Punk vaikuttaa ainakin sillä tavalla, että haluaa pitää hommat pienenä ja raakana. Ajoin vaan hiljaa autoa. ”Moni sanoo mun laulua puhelauluksi. Iskelmää ei nyt oikein ole, mutta yksi tango kuitenkin. Joskus myöhemmin hän sanoi, että voi hän kyllä lähteä joissain tapauksissa viidestäkybästäkin. Punkissa ehkä jonkun verran, räppihommissa en koskaan tiennyt mistä jengi puhuu. Haluaisin tehdä biisejä, joita ihmiset kuulisivat. Jota en ole elänytkään, heh. En ole ollenkaan varma onko tällä levyllä yhtään potentiaalista hittibiisiä. Mun tietämys rajoittuu siihen mitä levyjä olen kuullut ja mistä niistä tykkään. Mutta itsestä se on kiinni. Liian kuuman YouTube-kommenteissa joku sanoi, että tämähän on kauhean esineellistävä. Sitten studioaika lähestyi ja huomattiin, että nämä ovat oikeasti hyviä biisejä. – Ajateltiin alun perin, että tätähän kuuluukin soittaa kaksistaan. Kiintoisaa Pietarin laulujen kertojissa on niiden altavastaajan asema. UMK-kokeilusta huolimatta Pietarin Spektaakkeli on vielä enemmän musapiirien suosikki kuin tv:stä tuttu julkkis. Mutta silloin dokaaminen oli pääasia. Sellainen halu on kasvanut, että saisin siitä elantoni. Toisaalta trio sopii olemukseltaan ja musiikkinsa luontaisen cooliuden takia aivan yhtä hyvin Flow-festivaaleille, rock-klubeille kuin vanhan liiton tanssipaikoillekin. Tässä on karskimpi meininki. Musta tuntui varmaan samalta kuin naisista, kun miehet puhuu jalkapallosta. Samalla hän kuitenkin myöntää, että jotain on jäänyt puseroon myös villien vuosien punkja hiphop-kuvioista. Musa syntyi siinä sivussa. Se olisi mielenkiintoista duunia. Voisin tehdä niitä myös muille. Anteeksi, en ollut tarkoittanut! – Tykkään tehdä pieniä tarinoita, niitä tuntuu helpoiten tulevan. – Nykyään ahdistaa miten hidasta kaikki touhu on. Omat rajoitukset asettaa myös lauluntekijän oma soittotaito, jota hän avoimesti kuvailee vajavaiseksi. Olen vähän taipuvainen laiskuuteen. Kohtalon Kauppiaiden levyillä kuultiin hänen versionsa toisen maailmansodan aikaisesta ranskalaissävelmästä Partisaani sekä niin ikään sota-aikaan kytkeytyvästä Säkkijärven polkasta. No, kyllä hän huntista voi lähteä. Olisi hienoa jos Spektaakkeli olisi vain yksi mun bändeistä. Kyllä sen beisin nyt ainakin studioon tarvitsisi. Haluaisin löytää tyyppejä, joiden kanssa voisi touhuta aktiivisesti. Mutta on myös tärkeää, että on muitakin ihmisiä, jotka vaikuttaa siihen soundiin. Mun tekstit on usein aika vanhanaikaisen kuuloisia. Pietari myöntää, että laulujensa vähäeleiset ja välillä huomiotaherättävänkin askeettiset sovitukset ovat tietoinen ratkaisu. Sieltä ne tekstit varmaan ammentuu. Spektaakkelin levyt saattavat soida ehkä hieman nykyaikaisemmassa muodossa, mutta vanhaa perua niidenkin musiikilliset vaikutteet kuten blues, folk ja jazz ovat. Nyt sitä musaa haluaisi tehdä. Kysyin lähtisikö hän keikoillekin. – Mulla ei ole biisejä tehdessä mitään agendaa, mutta tuollaista kuvaa välitän mielelläni. Siitä jatketaan mihin jäätiin, mutta tempot on kovempia. Kysyin Mitjalta tulisiko se studioon ja hän suostui. 44 SOUNDI SOUNDI PB – Mulla kävi hyvä tsägä siinä mielessä, että olin törmännyt aiemmin rumpali Tyko Haapalaan. Vähän tilanteen mukaan mennään. Huhtikuun lopussa ilmestyy Pietarin Spektaakkelin toinen albumi, Päivä kerrallaan. – Niillä vähillä Kohtalon Kauppiaiden keikkareissuilla muut puhui soittamisesta tai laitteista enkä tajunnut yhtään mistä ne puhui. Oltiin sen kanssa ryhdytty soittelemaan kahdestaan jo tuolla Spektaakkeli-nimellä. pietarin spektaakkeli -taitto.indd 44 30.3.2016 14.17. Mutta ei me haluta mitenkään lähteä hakemaan, että tehdäänpä nyt biisi, joka menisi mahdollisimman monelle. En ole koskaan ollut niissä kunnolla sisällä. – Se tuntui toimivan. Tyko tunsi Mitja Tuuralan, niillä oli yhteisiä blues-kuvioita ja soittivat samoissa bändeissä
1 6 , 5 € “ S I LENT G I G ” TUOMO Pe 2 9 . 4 . . Pääsääntöisesti ennenjulkaisematonta arkistomateriaalia sisältävä sarja esittelee lähes kaikki keskeiset 70-luvun kotimaisen progressiivisen rockin ja jazzin suurja piennimet. 1 3 , 5 € KUNINGASIDEA Pe 2 9 . S / K 1 8 , a l k . S / K 1 8 , a l k . Svart Elmu tulostus.indd 45 30.3.2016 15.34. 5 . 1 7 , 5 € " LA U A NTA ITRA N S S IT" DEATH HAWKS RÄJÄYTTÄJÄT TÄHTIPORTTI +Tb a . S / K 1 8 , a l k . 1 3 , 5 € KUNINGASIDEA L a 3 . K 1 8 , a l k . 5 . 4 . Ensimmäisen kahdeksan nimikkeen sarjassa esiintyvät mm. 2 9 , 5 € LIL DURK [US] KUBE Pe 2 2 . Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi Ke sä n 20 16 fe st ar im at ka t: Sw ed en ro ck , Ro sk il de ja Br ut al As sa ul t Ke sä n 20 16 fe st ar im at ka t: Sw ed en ro ck , Ro sk il de ja Br ut al As sa ul t Pe 2 2 . S / K 1 8 , a l k . K 1 8 , a l k . S / K 1 8 , a l k . S / K 1 8 , a l k . elmu.fi elmu.fi lippupalvelu www.svartrecords.com YLEISRADION AARREARKKU AUKEAA! POP-LIISA ja JAZZ-LIISA -sarjat alkavat 15.4! Yleisradion Liisankadun studiolla vuosien 1972 ja 1977 nauhoitetuista livelähetyksistä koostetussa sarjassa julkaistaan yhteensä 36 osaa, joista ensimmäiset kahdeksan ovat saatavilla nyt. 2 7 , 5 € “ VA PPU KEI KKA” SELAH SUE [BE] L a 1 4 . . 4 . 2 7 , 5 € “ VA PPU KEI KKA” SELAH SUE [BE] L a 3 . . . 4 . 1 7 , 5 € " LA U A NTA ITRA N S S IT" DEATH HAWKS RÄJÄYTTÄJÄT TÄHTIPORTTI +Tb a . 4 . 4 . 2 9 , 5 € LIL DURK [US] KUBE K e 2 7 . S / K 1 8 , a l k . L a 1 4 . 4 . 4 . 1 6 , 5 € “ S I LENT G I G ” TUOMO K e 2 7 . S / K 1 8 , a l k . Jukka Tolosen lyhytikäinen kahden rumpalin kokoonpano Ramblin’ Jazz Band, Tasavallan Presidentti sekä Sami Hurmerinnan progeyhtye Taivaanvuohi
46 SOUNDI SOUNDI 47 ?S oittakaa niin vähän kuin mahdollista… Ja toistoa pitää olla, sellaista psyke deelistä jumitusta. Neil Young heppoi neen on hänelle rakas ja myös Ville on kova fani. Mutta teillä ”vähän soittaminen” ei sulje pois kohtuullisen mittavaakaan kahden kitaran irrottelua, kiirehdän li säämään. Teemun mukaan hän ei ollut tietoi sesti hakenut sitä ollenkaan, mutta myöntää, että kun sen sanoin, vertaus kävi täysin järkeen. Toistaiseksi kaikki materi aali on tullut Teemulta, mutta liveti lanteessa ei jäänyt epäselväksi, että ne likko puhaltaa samaan hiileen sydä mensä pohjasta. Vielä vuosi sitten se tarkoitti vain Teemua, mutta jonkin sortin os moosi käynnistyi ja nyt se tarkoittaa laulavan ja toista kitaraa soittavan Tee mun lisäksi kitaristi Ville Väisästä, ba sisti Sami Järvistä ja rumpali Tommi Männikköä. Siinä ne melkein oli, Teemu Ojala luettelee evästystään nelihenkiselle bändilleen, jonka hiljattainen setti Tampereen Vas tavirralla kolisi minulle kuin metrin halko. Teemu nyökkäilee: ei missään tapauksessa. U.F.Ojala on todellakin mystinen or ganismi. Aurinko pais Teksti: Jussi Niemi taa ja mittari näyttää uskomatonta 10 astetta. Innostuin siitä tosis sani ja hakematta mieleen tuli äreämpi ja psykedeelisemmin jumittava versio kunnianarvoisasta Crazy Horsesta. Kyllä siihen panostetaan. Hän harmittelee, että missa Kuumiehen kosto U.F.Ojala on mystinen organismi K u v a: N in n i Lu h ta sa ar i U-F-Ojala-taitto.indd 46 30.3.2016 14.19. Seisoskelemme ulkokuistillani maa liskuun puolivälissä, koska U.F.Ojalana paremmin tunnettu Teemu halusi polt taa kahvinjuontimme lomassa yhden itse käärimänsä tupakin
Terveisiä Lapualle Teemu on kypsytellyt ideoitaan pitkällä kaavalla tai ehkä on todenmukaisempaa sanoa, että nyt kolmekymppistä Teemua on elämä (that funny old motherfucker) hauduttanut hiljaisella tulella. Minne mä meen?” Se tuli nuoren tytön suusta tämän vedettyä purkin pillereitä vain riideltyään poikaystävänsä kanssa ja sitten havahduttua, että mitä oikeastaan tuli tehtyä. . Homma elpyi vasta hänen muutettuaan armeijan jälkeen Jyväskylään kasvatustieteitä opiskelemaan ja kohdattuaan siellä ymmärtäväisempiä kanssasieluja, kuten Siltasen Mikon (Räjäyttäjät, Talmud Beach). Teksteissä on aika vahvaa terapiatilityksen makua, siis hyvällä tavalla. Edes plektroja ei otettu mukaan, koska tiedossa oli, että vastaavassa tilanteessa maahantulo oli evätty heti kun tyypit oli tajuttu bändiksi. Nähkääs kun Teemu sattui syntymään Lapualle ja myös kasvamaan siellä, eikä se mennyt niin kuin Strömsössä. Tällaisilla asioilla pakkaa olemaan inehmolle syvällisiä seurauksia ja niin se on Teemunkin kohdalla. Kaikkia niitä hän ehdottomasti onkin, mutta – kuten aina – mitalissa on kaksi puolta. Toisaalta nuoruuden kokemukset purkautuivat myös masennuksina, joiden takia osittain opinnot jäivät kesken musiikin samalla vallatessa alaa Teemun päässä. U-F-Ojala-taitto.indd 47 30.3.2016 14.19. Jopa niin, että sattumalta kuulen jonkun sanovan jotain koskettavaa ja laitan sen lauluun. Suomen vanhemmasta kaartista Teemua ovat koskettaneet etenkin Röyhkä ja Lindholm. Liian myöhään, tyttö kuoli. Tämä johti siihen, että Teemu lopetti kitaransoiton kokonaan muutamaksi vuodeksi. Tietenkin peräsin tiukkana Teemun musiikillisia vaikuttajia ja kyllähän niitä pikku hiljaa pullahteli esiin keskustelun lomassa. Sen lisäksi, että musahomma on jyrkässä nousussa, hänellä on myös puolisonsa Ninnin (Ninni For ever Band, Pintandwefall) kanssa alle kaksivuotias poika. Omien kokemusten joukossa on kaikenlaisia muidenkin kokemuksia. . Sitten alkoi syntyä biisejä ja niitä sitten tulikin vuosien mittaan niin, että niitä on nyt useita kymmeniä odottamassa pääsyä bändin käsittelyyn. Työlupia ei ollut, joten jätkät matkustivat rapakon taa ilman instrumentteja. Hyviä asioita Toisaalla albumissa viitataan myös hyviin asioihin, joita nelisen vuotta sitten Tampereelle muuttaneen Teemun elämässä nyt on. Louisissa, kun taas Indianapolis oli paljastunut karuksi junttilaksi. Ylipäätään Teemu on Tampereella ajautunut hyvään seuraan. Teemulla polttelee jo toinen albumi mielessä, kun demotasoista käsittelemätöntä materiaalia on niin paljon jo olemassa. Omalle tyylille oleellisimpia tiennäyttäjiä ovat olleet 80-luvun muovikuran keskellä ylpeänä dronetuksen ja jumituksen psykelippua liehuttanut lontoolainen Loop ja sen kotimainen hengenheimolainen Circle, jonka villi myyräntyö etenkin livenä, kuten Räjäyttäjienkin, on tiivistänyt Teemulle, että ”sääntöjä ei ole”. Äskettäin Teemu oli hankkinut Sun Ra’ta ja korkkaillut bluesin puolella Mississippi Fred McDowellia ja Blind Willie Johnsonia, joita syvemmälle ei paljon pääse. Upea visio! Yhteenvetona todettakoon, että U.F.Ojalalla on selkeästi puhtaat jauhot pussissa ja niistä tulee nousemaan sellaisia näkyleipiä, joiden syöminen on pelkästään hyväksi ihmiskunnalle. Ekman soitti (puolen tunnin varoituksella) rumpuja Olento/Havaintoja -singlellä silloin kun U.F.Ojala oli vielä sooloprojekti. Kuusi biisiä on äänitettynäkin. Aina Teemun kanssa jutellessa olen saanut hänestä erittäin valoisan, huumorintajuisen ja fiksun kuvan. Hän opiskelee työharjoittelussa Risto Ylihärsilän alaisuudessa miksausta, äänittämistä, tuottamista sun muuta vastaavaa ja on läheisissä tekemissä mm. 46 SOUNDI SOUNDI 47 si herrojen viimeisen Helsingin (erittäin hienon) keikan. Joku mopopoika oli kokenut Teemun niin häiritseväksi olennoksi, että oli päräyttänyt hänen viereensä vain sihistäkseen vihaisesti: Saatanan kuumies! Pahempaa oli tietenkin se, että kylältä löytyi perin niukasti vähänkään samanhenkisiä tyyppejä, joiden kanssa olisi voinut soitella. Itse asiassa valpas kuulija aistii vahvasti koko painajaisen tuoreella Itsestään huolta pitävä nuori mies -debyyttialbumilla (ehkä paras levyn nimi, mitä olen hetkeen kuullut.) Hän valottaa nuoruutensa ilmapiiriä sattuvasti pienellä tosi elämän tarinalla. Kyse oli todellisesta punk-kiertueesta. Myös työharjoittelu Risto Ylihärsilällä povaa, että hän aikoo pysytellä alalla jatkossakin. Saman laulun toinen rivi osoittaa erityisesti, miten terävä Teemun kynä parhaimmillaan on: ”Mietit pysyvää ratkaisua hetken ongelmiin.” Todellisuutta imeltämättä havainnoiva Kuumies ei ole mitään muuta kuin näitä kuuluisia ”tolkun ihmisiä”, jotka tässä ajassa alkavat näyttäytyä friikkeinä. 60-luvulla kasvaneena ja joka helvetin päivä olemassaoloni oikeutusta ympäristölleni perustelemaan joutuneena kelloni soi heti ja patistan Teemua kuorimaan sipulia lisää. Nyt nuokin kappaleet kuuluvat bändin ohjelmistoon. Teemu muistaa lyhyen ajan sisään ainakin viiden lapualaisnuoren tappaneen itsensä. Stooges on totta kai aina kova sana ja myös Can, Black Sabbath, Ramones ja Swans ovat kolisseet kovaa. Teemu on nyt tauolla olevan Achtungsin basisti ja oli mukana bändin taannoisella Amerikan-kiertueellakin, joka kierteli pikku kapakoita niinkin legendaarisissa paikoissa kuin Memphis ja New Orleans. ”Omien kokemusten joukossa on kaikenlaisia muidenkin kokemuksia.” Teemu Ojala on aktiivinen tekijä Tampereen musa piireissä. Siellä nyt vaan ei kauheasti mitään erilaisuutta diggailtu, hän sanoo tekemättä asiasta minkäänlaista numeroa. Jos punk on toiminut enemmän tai vähemmän jonkinlaisena ponnahduslautana ja sen myötä itsetekeminen on Teemulle tärkeä asia, niin musiikillisesti hän ei ole jämähtänyt mihinkään. Erityisen hienoa oli ollut St. Sitähän ne on, mutta ei yks-yhteen omasta elämästäni. Jukka Nousiaisen (Räjäyttäjät, Jukka ja Jytämimmit) ja Joni Ekmanin (Koira, Achtungs, Lähtevät Kaukojunat) kanssa. Niin ja sitten tämä armoton idylli: kuvitelkaa mielessänne herkkää nuorta miestä Lapuan pimeimmässä ytimessä kuuntelemassa Absoluuttista Nollapistettä, tuota subversiivisen kumouksellisuuden erikoisyksikköä. Esimerkkinä Teemu mainitsee avausbiisin Hyvää yötä, ei huomenta hätähuudon: ”Äiti! Mitä mä teen
SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA. UUTTA METELISSÄ! Meteli tulostus.indd 48 30.3.2016 15.27
WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.3.2016 8.54 Room escape tulostus.indd 49 30.3.2016 15.29
Hän päätyi kutsumaan raportissaan esiintyjiä kenkiintuijottelijoiksi (shoegazers). The Smithsin ja R.E.M.:n kaltaiset nousevat indie-suuruudet ottivat vaikutteita klassisilta kitarapop-bändeiltä, The Beatlesilta, The Byrdsiltä ja Kinksiltä, ja muokkasivat niistä jotain uutta. Lontoolaisen gootti-rockiin keskittyneen 4AD:n kiinnittämä Cocteau Twins Katse kenkiin! Shoegaze kukoisti vain hetken mutta palasi pian takaisin 50 SOUNDI K u v a: M ik ko M er il äi n en shoegaze-taitto_e.indd 50 30.3.2016 14.25. Eräät rakastuivat kaikuun 1980-luvulla indie-musiikki kukoisti diskohittien ja areenarockin varjossa. Hurt oli vaikuttunut mutta hämmentynyt näkemästään ja mietti, mikä lavalla esiintynyttä Moosea ja muita illan bändejä yhdisti. Traditionaalisemman laidan yhtyeet hakivat innoitusta retro-hengessä 1960-luvusta, rockin ensimmäisestä kultakaudesta. Indie-eetoksen mukaan aito menestys saattoi tulla vain omaperäisen ja taiteellisesti kompromissittoman musiikin myötä. Post-punk ja uusi aalto sovelsivat punkin DIY-mentaliteettia lähes kaikkiin mahdollisiin musiikkityyleihin omalla tummanpuhuvalla tavallaan. Shoegaze on tyypillinen genren nimi (vertaa grunge, stoner, gootti), joka ei kerro mitään itse musiikista. Vaikka shoegaze oli alun perin piruileva nimitys yhtyeille, jotka ”tuijottivat kenkiään” – moppitukkaiset muusikot yleensä todellakin tuijottivat paikoillaan soittaessaan lattiaa, mutta eivät kenkiään vaan lukuisia kitarapedaalejaan – on harva yhtä lyhytaikainen rockmusiikin tyyli saanut osakseen jälkeen päin yhtä paljon kiinnostusta ja hehkutusta. Sisäänpäin lämpiäväksi skeneä saattoi syyttää siksi, että ensimmäisen aallon kenkiintuijottelijoiden ydinjoukko oli varsin pieni ja heidän tarinansa otsikoissa lyhyt. Toistaiseksi parhaimpaan oli pystynyt New Musical Expressin Steve Sutherland, joka kutsui yhtyeitä ”skeneksi joka ylisti itseään”. Punk oli jättänyt lähtemättömän vaikutuksen ruohonjuuritason musiikin tekemiseen. Pieniä levy-yhtiötä syntyi kuin sieniä sateella. Britanniassa niin kutsutun C86-tyylin yhtyeet loivat klassisesta popista oman introvertin ja kotikutoisen näkemyksensä. Shoegaze ja siihen usein liitetty termi dreamTeksti: Sami Nissinen Vuonna 1990 brittiläisen Sounds-lehden toimittaja Andy Hurt oli Lontoon yliopistolla järjestetyssä konsertissa. pop – joka yhden näkemyksen mukaan on shoegazen astetta kevyempi rinnakkaistyyli – ammensivat musiikillisesti laajalta, mutta yhteistä niille oli melodisuus ja uudenlainen psykedeelinen estetiikka. Psykedeliasta päihtyneet yhtyeet käänsivät katseen sen pimeämpään puoleen hakien innoitusta Velvet Undergroundilta, The Stoogesilta, Suicidelta sekä saksalaisesta krautrockista. B rittiläiset musiikkitoimittajat olivat jo hetken etsineet sopivaa nimitystä uudenlaisille kovaäänisille ja omaperäisille kitarayhtyeille. Shoegaze merkitseekin ennen muuta tyyliä vailla konkreettista sanomaa
olivat vieneet säröisen, feedbackia hyödyntävän kitarasoundin uusiin ulottuvuuksiin. Vuoden 1985 Psychocandy-debyytillään skotlantilainen The Jesus and Mary Chain esitti 1960-lukumaista purkkapoppia mutta väänsi äänensärkijät ja kaikulaitteet kovemmalle kuin kukaan aikaisemmin. Paheellisen imagon omannut yhtye sai nopeasti paljon jäljittelijöitä. Omissa sfääreissään liiti myös dublinilainen My Bloody Valentine, jonka varhaisissa levytyksissä kuului vahvana uuden aallon yhdysvaltalaisten vaihtoehtorockyhtyeiden vaikutus – Sonic Youth, Hüsker Dü ja Dinosaur Jr. edusti uusromanttisen tyylin kevyintä laitaa soittaen kolkon kaunista kitaramusiikkia The Curen ja Echo And The Bunnymenin hengessä. Niiden ja readinglaisen Slowdiven musiikissa melankolisilla lauluharmonioilla oli keskeinen osa kitaroiden dominoimassa äänivallissa. Se oli kuin Simon & Garfunkelia huumeissa. Yleisön suosikkien, oxfordilaisen Riden ja lontoolaisen Lushin albumit nousivat Brittien albumilistan Top 10:een. Kane ja Seefeel, suosivat musiikissaan baggymaisia, hypnoottisia tanssirytmejä, jota vasten ne maalailivat kitaroillaan action paintingin hengessä abstraktia mustetahraa. SHOEGAZEN KULMAKIVET COCTEAU TWINS: TREASURE (1984) THE JESUS AND MARY CHAIN: PSYCHOCANDY (1985) LOOP: HEAVEN’S END (1987) THE HOUSE OF LOVE: THE HOUSE OF LOVE (1988) KITCHENS OF DISTINCTION: LOVE IS HELL (1989) RIDE: NOWHERE (1990) PALE SAINTS: THE COMFORTS OF MADNESS (1990) MY BLOODY VALENTINE: LOVELESS (1991) SWERVE DRIVER: RAISE (1991) THE TELESCOPES: THE TELESCOPES (1992) THE VERVE: STORM IN HEAVEN (1993) SLOWDIVE: SOUVLAKI (1993) LUSH MY BLOODY VALENTINE SLOWDIVE SOUNDI 51 K u v a: Le w is Ja m ie so n K u v a: C re at io n K u v a: 4 A D shoegaze-taitto_e.indd 51 30.3.2016 14.45. Olennaisin ero niihin nähden oli laulaja Elisabeth Frasierin omalaatuisessa, oopperamaisessa tyylissä sekä yleissoundissa, erityisesti kitaroiden ja laulun kaiun määrässä. Monet shoegaze-yhtyeet, kuten Loop, A.R. Shoegazen kanssa samaan aikaan kukoistanut manchesterilainen baggy-tyyli oli tanssiorientoitunutta, acid house -vaikutteista, psykedeelistä kitaramusiikkia, joka rynni 1980-luvun lopulla listoille Happy Mondaysin ja Stone Rosesin muodossa. Shoegazen kukoistus ei kestänyt kauan eikä se koskaan noussut varsinaisesti kaupalliseen valtavirtaan. My Bloody Valentinen debyyttialbumi, lontoolaisen Creation Recordsin julkaisema Isn’t Anything (1988), summasi vaikutteet omaperäisesti ja rohkeasti. Omaperäisestä yhtyeestä tuli nopeasti kulttisuosikki ja viimeistään toisen albuminsa Head Over Heels myötä (1983) se määritteli esteettisiä standardeja tulevaisuuden unipopille. Vieläkin ylistetympi oli seuraava albumi Loveless (1991), jota monet ovat pitäneet (etenkin jälkikäteen) shoegazen merkkipaaluna. Levyn samaan aikaan atonaalinen ja kaunis, vahvasti psykedeelinen soundi oli paremminkin eräänlainen äänikollaasi kuin perinteistä rockia. Kitaristi Kevin Shieldsin omituisesti vellova kitarasoundi, samplatut ja liki tunnistamattomaksi efektoidut soitinja lauluosuudet muodostavat shokeeraavan mutta samalla äärimmäisen kiehtovan, ameebamaisen ääniorganismin
Jälkikäteen arvioituna shoegaze oli musiikillisesti vaikutusvaltaisempi tyyli kuin brittipop. Shoegazessa laulu on usein alisteinen musiikille ja ikään kuin yksi instrumentti lisää kokonaisuuteen. Uusi tuleminen Kun Slowdive julkaisi vuonna 1993 Brian Enon tuottaman mestariteoksensa Souv lakin, pidettiin shoegazea musiikkimediassa jo hiipuvana ilmiönä. Epäilemättä shoegazen marginaaliuteen vaikutti myös myös musiikin outous ja haastavuus. Shoegazen ”huippuvuotena” 1991 lähes kaikki mitä skenen bändit julkaisivat, otettiin Britannian musiikkilehdistössä riemulla vastaan. Shoegaze oli individualistista pakoa todellisuudesta psykedeelisen musiikin, haaveilun ja kuka tietää myös huumeiden avulla. Shoegaze-muusikot esitettiin itsetyytyväisinä taidekoululaisina, joilla ei ollut mitään todellista sanottavaa maailmasta ja sen tapahtumista. Tyypillisesti lyriikat käsittelevät tunnetiloja, unia, näkyjä ja haaveita. soundi.fi www.soundi.fi/soittolistat Shoegaze – Alkuhämäristä uuteen tulemiseen KUUNTELE SOITTOLISTA Jo kymmenen vuoden päästä, 2000-luvun alkuvuosina, musiikkimedioissa alettiin puhua nu-gazesta, shoegazen ja dreampopin uudesta tulemista. Agendattomuus lienee suurin syy shoegazen marginaaliin jäämiselle, eivätkä ujot esiintyjät muutoinkaan juuri kommunikoineet yleisönsä kanssa. Retro-nostalgian nojalla, jos ei muuten. Jälkikäteen arvioituna shoegaze oli musiikillisesti vaikutusvaltaisempi tyyli kuin pari vuotta sen jälkeen listoille noussut brittipop, joka itsetyytyväisenä kierrätti jälleen kerran vanhoja kliseitä. Viime vuosina on nähty myös olennaisimpien shoegazebändien paluita. Shoegazesta on tullut musiikin tuotannon tapa, adjektiivi. Uusi sukupolvi kukoisti nyt erityisesti Britannian ulkopuolella. Genren harvat todelliset visiönäärit olivat saaneet lukuisia jäljittelijöitä, joilla ei ollut tyyliin mitään lisättävää. My Bloody Valentinen vuonna 2013 julkaistu comebacklevy MBV jatkoi suoraan siitä, mihin Loveless 22 vuotta aikaisemmin jäi. Enemmän sillä oli yhteistä psykedeelisemmän laidan grungen kanssa. Ride ja Slowdive tekivät hiljattain menestyksekkäät paluukiertueet. Lukuisat bändit ympäri maailmaa ovat vieneet jo alun perin monipuolista tyyliä uudenlaisiin, usein enemmän tai vähemmän elektronisiin suuntiin. Media kääntyi kuitenkin pian ilmiötä vastaan ja alkoi kritisoida sitä elitistisyydestä ja keskiluokkaisuudesta. Shoegaze, baggy ja acid house olivat kaikki vastareaktioita Thatcherin ajan politisoituneelle ilmapiirille. Tavallaan utopistiset tekstit ovat sukua progressiivisen rockin fantasioille, mutta konteksti on eri. Merkittävimmät shoegazebändit hajosivat pian tai muuttivat tyyliään. Shoegazessa olennaista oli yksilöllisten tunteiden ja vaikutelmien tarkkailu. Shoe gazen jälkeen s uosioon noussut brittipop puhutteli tietoisesti työväenluokkaa ja sai poliittisia ulottuvuuksia Tony Blairin poseerattua valokuvissa rokkitähtien kanssa. KANE RIDE SWERVEDRIVER K u v a: A n d y C at li n K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: C h er ry R ed 52 SOUNDI shoegaze-taitto_e.indd 52 30.3.2016 14.25. Shoegaze oli epämääräisyydestään huolimatta modernistista ja katsoi pilvessäkin tulevaan ylikasvaneen tukkansa alta. Yleensä ne esitetään korostetun vaatimattomasti. Tämän vuoden helmikuussa Lush julkaisi pitkän tauon jälkeen Blind Spot -ep-levyn. Hienon paluulevyn I Wasn’t Born To Lose You teki myös viime vuonna oxfordilainen Swerve driver. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Paljon melua tyhjästä. THE JESUS AND MARY CHAIN COCTEAU TWINS A.R
42 lb s Model Description Ovh. 18 lb s BC 15 0S 5. BC150S Flat-Based Boom Cymbal Stand 79,H150S Flat-Based Hi-Hat Stand 74,S150S Flat-Based Snare Stand 145,C150S Flat-Based Cymbal Stand 75,C1 50 S 4. 80 lb s SMI tulostus.indd 53 31.3.2016 8.57. DURABLE. CONVERTIBLE TRIPOD GEARLESS UNI-LOCK TILTERS Vähittäismyyjät: DLX DeLuxe Music Helsinki • Verkkokauppa.com Helsinki Tammer Piano ja Soitin Tampere • Musacorner Tampere • Soitin Laine -Turku Musikantti Jyväskylä • Power Sound Somero • Kemin Musiikki H1 50 S 6. Maahantuoja: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy Puh (09) 5870456 • e-mail: smi@smi-music.com • www.smi-music.com Facebookissa Pearl Finland • Youtube: PearlDrumsFinland PORTABLe. CONVERTIBLE. NEW 150 SERIES FLAT-BASED STANDS STURDY AND DEPENDABLE AT 4-TO-6 POUNDS EACH. 30 lb s REDLINE TRACTION PLATE SWIVELING BASE HI-HAT S1 50 S 5
Mariasin hempeästi elektrofunkkaa va One Of Our Girls Has Gone Missing osuu arkaan paikkaan. Tyh mästi nimetty Dr. Ensimmäiset ko kemukseni siitä ovat vuosituhannen vaihteesta, jolloin kaverini esitteli My Bloody Valentinen Lovelessin ja se oli siinä! Ihmettelin, miten tämä on voinut mennä ohi. Shoegaze on minulle tavallaan löy tämistä, että jos vielä laitan tuon yh den efektin päälle ja väännän tuosta vielä tuota, niin mitähän sitten ta pahtuu. Turkulainen Tyynyt sai lentävän lähdön uralleen toissa syksynä, kun englantilaislehti NME – joka oli ai koinaan shoegazegenreä keksimäs sä ja esiin nostamassa – valitsi kuu kauden singleksi yhtyeen Pusuudelleenkappaleen. Kotimaiset kenkiin tuijottelijat Eri esittäjiä Still In A Dream – A Story Of Shoegaze 1988–1995 Cherry Red Records Perinteikäs lon toolainen indie lafka on kun nostautunut viime aikoina lähinnä uudel leenjulkaisuil laan. Lisäksi helsinkiläisen Solitilevy yhtiön artisteista iso joukko – Delay Trees, Black Twig, Big Wave Riders, Black Lizard, Cats Of Transnistria – on nugazeilmiön hengessä ottanut vaikutteita kenkiintuijottelumusan liki 30vuotisesta perinnöstä. Oman panoksensa tyy lille antoi myös Regina, jonka Soita mulle (2011) oli yhtyeen muusta lin jasta poiketen silkkaa ysärishuukeis sii. Wojciechista tutun Jari Oisalon Tyynyt-yhtye on kasvanut yhden miehen projektista vähitellen oikeaksi bändiksi. Boksin 40sivuinen kansivih ko esittelee havainnollisesti tyylin keskeisimmät toimijat. Tyynyjen kanssa Oisalo, joka oli keskeinen toimija neljä albumia jul kaisseessa Wojciech yhtyeessä, ha lusi kokeilla jotain itselleen uutta. – Mielestäni kiinnostavin vaihe kappaleen tekemisessä on se, mi hin suuntaan sointumelodiaaihio ta alkaa viemään ja vääntämään. Viime vuonna julkaistu debyyttial bumi Ystävät hämärän jälkeen esit telee melodisesti rikkaan ja omalaa tuisen yhtyeen, jonka musiikillinen ulospano on paljon velkaa shoega zen ihanteille. Tyynyt oli alkuaan turkulaisen Ja ri Oisalon projekti, josta se on hil jattain kasvanut oikeaksi yhtyeek si. Still In A Dream esittelee shoegazen esikuvat, muu toksen ja kehityksen, sekä ison joukon eibrittiläisiä tyylin edustajia. Tosin harmillisesti muun mu assa My Bloody Valentine ja The Verve ovat jääneet pois li sensiointiongelmien takia. Yksi tyylin varhaisimpia edustajia oli hel sinkiläinen Wilma, jonka albumeis ta etenkin Claudius (1993) oli hy vin ajanmukaista ja tyylipuhdasta shoegazea. Tyylin vaiku tus on silti kuulunut ja näkynyt joi denkin bändien ilmaisussa. Mitä shoegaze sinulle merkitsee. Nyt kirsi kanpunainen tutka kohdistuu Britanniassa 1980luvun lo pulla syntyneeseen shoega zeen ja tyylin ensimmäi seen ilme nemismuotoon, jo ta boksi esittelee viiden cd levyn ja 87 kappaleen verran. The Charlottesin sinänsä ihana Liar muistuttaa jo melkein liikaa Ridea. Phibes & The House Of Wax Equations menee löysällä ja psykedeeli sellä funkjöötillään jo pahasti metsään. Boksin var sinainen ansio on siinä, että mukaan on löydetty joukko todellisia kulttihittejä (sekä myös huteja), joista iso osa on ennestään tuntematto mia kirjoittajan kaltaiselle intoilijallekin. En halunnut tie toisesti My Bloody Valentinelle ku martaa, eikä levystä niin paljon tri buuttia tullut, kuin alussa pelkäsin. Kokoelmalta käy hyvin ilmi, kuinka termin alle luet tiin hyvin monenlaisista mu siikillisista lähtökohdista am mentavia yhtyeitä. Varsinaiset hitit mah tuisivat yhdelle levylle. En hakenut myöskään sitä 1990lu vun soundia, vaan halusin enem män lämpöä ja tuoda siihen myös jo tain uutta. – Mietin levyä tehdessäni, että onko tämä shoegazea, ja kyllä mä miellän että se on. Shoegazen kukoistus ei kestänyt kauan eikä se koskaan noussut var sinaisesti kaupalliseen valta virtaan. Dublinilainen The Whipping Boy oli mainettaan parempi. Lisäilin siihen erilaisia efektejä ja päätin, että tähän suun taan voisi uutta musiikkia viedä, Oi salo kertoo. Se on melkoinen saavutus yhtyeeltä, joka ei ole teh nyt vielä ensimmäistäkään keikkaa. – Tyynyt syntyi, kun tein omasta biisistäni, Wojciechyhtyeen Lrja kappaleesta, coverin ja sovitin sen uudestaan. – Olen shoegazen suhteen myö häisherännäinen. Miten shoegaze ilmenee omassa musiikissasi. A.C. Tyynyjen alkuvuosi on mennyt treenatessa keikkoja, joista ensim mäinen soi tänä viikonloppuna Jy rockissa. – Vaikka biisissä olisi peruspop rakenne taustalla Beatlesmeiningil lä, niin sen voi vääntää lähes tunnis tamattomaan muotoon, mutta niin, että se ydin ja kauneus pysyy siinä – se oli silmiä avartava juttu. SAMI NISSINEN HHHH S uomessa shoegaze on ollut aina marginaalissa, eikä var sinaista kotimaista kenkiin tuijottelijoiden skeneä ole koskaan ollut. Newyorkilaisen The Bellto werin In Hollow olisi taas ollut oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan hitti. ”Shoegaze on minulle tavallaan löytämistä.” K u v a: Ja ri O is al o 54 SOUNDI shoegaze-taitto_e.indd 54 30.3.2016 14.48. Still In A Dream on jo har vinaisuuksiensa ansiosta pak kohankinta todelliselle ken kiintuijottajalle
ACS-kuulokkeita käyttävät Suomessa eturivin artistit kuten Stratovarius, Diandra, Tarja Turunen, Laura Voutilainen ja Lauri Tähkä. Lue lisää: www.kuulotekniikka.com Kuulotekniikka tulostus.indd 55 31.3.2016 13.09. Ne valmistetaan yksilöllisesti korvasta otetun mallin perusteella pehmeästä, liikkeen mukana joustavasta silikonista, joka tarjoaa parhaan mahdollisen istuvuuden. Palaamme seuraavassa Soundin numerossa käyttäjäkokemuksiin. Muusikko, kuule jatkossakin mitä lavalla tapahtuu Yksilölliset ACS-KUULOKKEET soivat täyteläisellä, rikkaalla ja erottelevalla äänenlaadulla suojaten samalla kuulosi. ILMOITUS A CS:n maahantuojana toimivan Kuulotekniikka Oy:n tuotevalikoimasta löytyy huippuluokkaisia in-ear-monitorikuulokkeita ja pro-kuulosuojaimia. Kuulokkeen jokaiseen ominaisuuteen on kiinnitetty huomiota aina liittimestä tärykalvoosi saakka
Samalla se yhdistää luontevasti pisteet alku-uran rock-kuningattaren ja artsumman nyky-Pollyn välillä. Pakottomalta tuntuva mutta sekä musiikissaan että teksteissään runsaasti kerroksia paljastava The Hope Six Demolition Project kirjoittaa taas täysin uuden kappaleen PJ:n dis-kografiaan. Kappaleet ovat melodisia ja vaivatta hahmottuvia – siinä mielessä tietynlainen vertailukohta onkin jumalainen rocklaulukokoelma Stories From The City, Stories From The Sea, vaikka nyt ollaankin ylväiden rockanthemeiden sijaan mietteliäiden ja inhimillisen kokoisten laulujen äärellä. Taustalla siintää taas se läpi PJ:n uran kulkeva juurakko, mistä vaikkapa Rid Of Men (1993) riffitkin kaivettiin – bluesista kumpuava yksinkertainen biisirakenne ja luotto toisteisuuden voimaan. MIKKO MERILÄINEN HHHH PJ Harvey The Hope Six Demolition Project Island ”Laulujen pääosassa ovat kerjäläiset, sodan jalkoihin jääneet ja muut vähäosaiset.” Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 56 1.4.2016 10.45. Let England Shake -menestyslevyllä (2011) esitelty saksofoni töräyttelee onneksi runsaasti tälläkin kertaa – levyn päättävä vahvatunnelmainen Dollar, Dollar jopa rakentuu sen varaan. Tutut ainekset siis, mutta lopputulos taas jotain virkistävän uutta. Albumi soi maanläheisenä, PJ Harveylle epätyypillisenkin hillittynä bändilevynä, jossa yleensä läpitunkeva PJ:n persoona korostuu totuttua vähemmän. 56 SOUNDI Levyarviot >> ...tässä ollaan läsnä täysillä, tekijöiden ehdoilla... PJ johdattaa meitä ympäri maapallon Washingtonista Kosovoon ja Afganistaniin, vilauttaen eteemme usein hämäräksi jääviä (Genius-sivuston käyttäjien kontribuutioita odotellessa) mutta todentuntuisia viittauksia. Rivit ovat niin konkreettisia ja eläväisiä, että on suuri houkutus uskoa Pollyn todistaneen tarinat itse: ”At the refreshments stand / A boy throws out his hands / As if to feed the starlings / But really he throws nothing / It’s just to watch them jump” (Near The Memorials To Vietnam And Lincoln). Tukena ovat luottotuottajat Flood ja John Parish. Viittaukset popmusiikin historiaan ovat myös konkreettisia: River Anacostiassa lainataan hokemaa Wade In The Water -negrospirituaalista, ja Ministry Of Social Affairsin pohjalla kulkee sample Jerry McCainin That’s What They Want -bluesista (1955). Ensimmäiseksi The Hope Six Demolition Projectissakin rakastuu korvia hellivän lempeään, lämpimän tuhnuiseen ja huolella sovitettuun soundiin. Musiikin irrallisuus nykytrendeistä sekä nyökkäykset vanhaan bluesiin ja puuvillapelloille (call and response -tyyli) alleviivaavat teemojen ajattomuutta ja historian toisteisuutta – vaikka lauluissa kerrotaan yksityiskohtaisia otteita nykyelämästä, samanlaisia ikäviä ihmiskohtaloita on ollut aina ja tulee olemaan. P olly Jean Harveyn tuotannossa albumikokonaisuuksia määrittävä erikoispiirre on usein soundi. Laulujen pääosassa ovat kerjäläiset, sodan jalkoihin jääneet ja muut vähäosaiset. Lyhyt ja kommervenkeitta läpi soitettu avausraita The Community Of Hope paaluttaa itsestään numeroa tekemättömän, helposti rakastettavan albumin tunnelman ja tyylin. The Hope Six Demolition Project on verrattain helppo levy päästä sisään. Löytyy rujo ja äänekäs To Bring You My Love (1995), iso ja täyteläinen Stories From The City, Stories From The Sea (2000), demomainen Uh Huh Her (2004), herkkä ja paljas White Chalk (2007) ja niin edelleen. Kolmella tuoreimmalla albumillaan PJ Harvey on päästänyt irti imagonsa alun perin rakentaneista isoista säröriffeistä ja rupisesta rocksoundista – ja samalla luonut itsensä onnistuneesti uudelleen
Mikäli Ihsahn ei ole ennestään tuttu, on Arktis loistava alku tutkimusmatkalle. Until I Too Dissolve lähtee puolestaan käyntiin Extremen tai Van Halenin mieleen tuovalla rokkikitarariffillä. Kliseitä kaihtava perusmoodi on kohtalokkaan haikea Iggyn pohtiessa elämän rajallisuutta kuolemaa silmiin katsoen, vaan ei surkutellen, vaikka hän paikoin ruoskii itseään jäätävästi. Tässä ollaan läsnä täysillä, tekijöiden ehdoilla. Levyllä on paljon vierailijoita, kuten Matt Heafy Triviumista sekä The Shiningin Tobias Ørnes Andersen ja Jørgen Munkeby, jonka saksofoni värittää kauniisti Crooked Red Lineä. Lähimmät vertailukohdat löytyvät The Idiotista (1977), Lust For Lifesta (1977) ja New Valuesista (1979), jotka unohtumattomasti aloittivat Popin soolouran 70-luvun lopulla. Pelin päättää sattuvasti Paraguay, eräänlainen eläkkeellevetäytymislupaus, mutta Iggy ei olisi Iggy ellei hän viime hetkellä puhkeaisi pitkään, spontaaniin ja sapekkaaseen ripitykseen, jonka kohde tuntuu olevan levyteollisuus, kaikenlainen korporatiivisyys ja ehkä väärin perustein häntä ihannoivat fanitkin. South Winds kulkee eteenpäin pulssimaisesti, jopa tanssittavan biitin säestyksellä. Hyytävästi nimetty ja kuuntelussa tasaisesti vain kasvava Post Pop Depression yllättää miellyttävästi, useammassakin suhteessa. On hienoa, miten Ihsahn ottaa vaikutteita niin monesta suunnasta ja onnistuu sulauttamaan ne omakseen. VESA SILTANEN HHHHH K u v a: B jø rn to re M o en Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 57 31.3.2016 10.02. Toivottavasti tämä ei jää Iggyn viimeiseksi levyksi, kuten hän on uhannut. Parissa kohtaa voisi melkein vannoa Davidin laulavan taustoja. Post Pop Depression tulee kohti ylväästi teksti ja Iggyn tulkinta edellä. JUSSI NIEMI HHHH Ihsahn Arktis Candlelight Arktis on vahvasti inspiroitunut myöhään 1800-luvulla toimineen norjalaisen tutkimusmatkailijan Fridtjof Nansenin Pohjoisnavalle tekemistä retkistä. Eikä lopputulos kuulosta sekavalta, vaan Arktis on helposti lähestyttävä ja rakenteellisesti melko perinteinenkin, paikoin jopa suoraviivainen. Hieman Opethin tavoin Ihsahn nojaa uusimmilla albumeillaan enemmän ja enemmän vanhan liiton progen ja klassisen rockin suuntaan, ja levyn korkkaava Disassembled tuokin Opethin ensimmäisenä mieleen. Ensinnäkin aisapariksi/tuottajaksi valikoitui hyvää työtä Queens Of The Stone Agessa tehnyt Josh Homme, joka plokkasi levylle killeribändin: kitaraan ja koskettimiin Dean Fertitan (QOTSA, Dead Weather), rumpuihin Matt Heldersin (Arctic Monkeys) ja bassoon itsensä. Kaikki ovat Iggy-faneja ja poseeraavat kannessakin yhdessä, mikä kertoo paljon. Levyllä ei sellaisia biisejä olekaan, joista ei jäisi jokin koukku mieleen. Mutta siihen eivät levyn ulottuvuudet toki lopu. Mikä on osuvaa, sillä Ihsahn on musiikillinen tutkimusmatkailija, joka yhdistelee black metalia, progressiivista rockia ja jopa tanssittavaa poppia mielenkiintoisiksi kokonaisuuksiksi. Hyvänä esimerkkinä käy singlenäkin julkaistu Mass Darkness, jonka kertosäkeen kuorolauluun on helppo yhtyä. Suoraan ihon alle luikertelevasta avausbiisistä Break Into Your Heartista lähtien on selvää, ettei tähtäimessä ole rankka Stoogesmeno, vaan se pohdiskelevampi Iggy. Iggy Pop Post Pop Depression Caroline Ashetonin veljesten kuoltua Stoogesille ei voi tulla jatkoa. Toki Homme kitaroikin, jopa lap steeliä. Äskettäin kuolleen ja Iggyä tämän ohuimmalla hetkellä ratkaisevasti auttaneen Bowien läsnäolon aistii musiikissa vahvasti. Levyn spesiaaliversion päättää tunnustetun norjalaiskirjailijan Hans Herbjørnsrudin lukema Til Tor Ulven (Søppelsolen), joka on kappaleena hieno ja teemaan istuva, mutta joka erottuu muusta kokonaisuudesta jo hieman liikaa. SOUNDI 57 ...tässä ollaan läsnä täysillä, tekijöiden ehdoilla... Kaiken kruunaa Jens Bogrenin orgaaninen, mutta silti kirkas ja iskevä miksaus. Siksi voikin pohtia, mitä Iggy (68), punkin isä ja yksi rockin viimeisistä todellisista suurmiehistä, tekee seuraavaksi. Arktiksella black metalin osuus jää esimerkiksi Eremitaan (2012) verrattuna melko marginaaliin, ainakin jos puhutaan niistä piirteistä, jotka yleisimmin black metaliksi mielletään. Jos jää, se on upea päätös ainutlaatuiselle uralle
Otto lauloi, sävelsi, sovitti, tuotti ja johti omaa orkesteriaan. Superin vastapäinen ulottuvuus on maalailevampi teknomusiikki Inner Sanctum -biisin tapaan. Juhlavuoden kunniaksi ilmestynyt kuuden cd:n boksi todistaa, ettei Atte kirjoittanut tyhjiä korulauseita, vaan toteutuskelpoisen toimintasuunnitelman. 58 SOUNDI Levyarviot > ...maineikas isä ei tällä kertaa pelasta täydelliseltä tyrmäykseltä ja säälipisteiltä... Happiness on yhden hölmön mutta jokseenkin liikuttavan idean biisi ja singlenä julkaistu The Pop Kids levyn paras raita, osin fiktiivinen ysärimuistelo, jonka Tennant kruunaa komeasti niinkin yksinkertaisella lausahduksella kuin ”I loved you”. Pet Shop Boysin tarina ei kuitenkaan ollut sitä myöten taputeltu, vaan näihin päiviin asti duo on väsännyt välillä onnistuneitakin albumikokonaisuuksia olematta kuitenkaan alkuvuosilta tuttu originelli pop-kone, oma ylimaallinen itsensä. EERO KETTUNEN HH Eri esittäjiä Love Records Kaikki singlet 1 Love ”Love Records ei usko yhden kaiken määräävän musiikillisen enemmistön olemassaoloon. Sen sijaan suurimpien pophittien pulpauttelu jäi tyhjänpäiväisten tyttöja poikabändien harteille. Nuori vasemmistolainen teatterisukupolvi (Kalle Holmberg, Vesa-Matti Loiri, Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Kristiina Halkola) valoi levy-yhtiötoiminnalle vankan perustuksen. TIMO KANERVA HHHH RETRO Atte Blom Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 58 31.3.2016 10.02. Albumi lähtee liikkeelle yksinkertaisella syntikkapopilla. Pazzo! kuulostaa ala-arvoiselta roiskaisulta ja Groovyn kaltainen tyhjän nostattelu aiheuttaa vain haukotuksia. Biiseistä löytyy toimivia osasia, mutta kokonaisuudessaan paketti on täysin levällään. Mainituilla kappaleilla Pettarit osoittavat ryhdikkyyttä, mutta ikävä kyllä suuri osa albumista on höpöhommia tai vain yksinkertaisesti paskaa materiaalia. Latinovaikutteinen Bilingual-albumi (1996) kuulosti tavallisten kuolevaisten tekemältä musiikilta aikana, jolloin kitarabändit olivat päivän sana ja Tennant/Lowe -kaksikolta olisi vaadittu nasevaa vastaiskua. Kaikki singlet 1 vie kiehtovalle aikamatkalle kadonneeseen maailmaan. Lisähuoneita rakensivat rockbändit (Blues Section, Tasavallan Presidentti, Wigwam) ja monenmoiset folkja jazzyrittäjät (Ellipsi, DDT, Otto Donner Treatment). Ensimmäinen osa pitää sisällään julkaisut yhtiön vuonna 1966 tapahtuneesta perustamisesta huhtikuuhun 1972. Pohjat vetää kuitenkin Sad Robot World -niminen Daft Punk -balladi, jonka loppuun asti kuunteleminen on hyvin vaikeaa. Oikeastaan vasta sitten, kun Otto siirtyi vuonna 1970 Yleisradion pomoksi, pystyi Love löytämään oman, monilahjakkaasta toimitusjohtajastaan riippumattoman linjansa. Price tuottaa vielä yhden PSB-albumin. Ehkä Super on pelkkä välityö ja mahdollisesti Poikien viimeiseksi jäävä levy tulee olemaan kelpo finaali. Universal osti Loven koko kustannustoiminnan tämän vuosikymmenen alussa, ja nyt se tekee merkittävää kulttuurityötä julkaisemalla kaikki Love-singlet katalogijärjestyksessä. Ensimmäiset vuotensa Love toimi Henrik Otto Donnerin henkilökohtaisena äänitorvena. Koskaan aiemmin ei Pet Shop Boysin sävellyksellinen anti ole ollut näin heikkoa. Pet Shop Boys Super X2 Jo 20 vuotta sitten Pet Shop Boysin ura oli taiteellisessa alamäessä. Siltä löytyy todellisia helmiä, lukemattomia rohkeita vetoja, mutta toki myös muutamia artisteja, joita ei milloinkaan olisi pitänyt päästää studioon (Kari Larne, Antero Byman, Sirut). Love Records perustaa oikeutensa elää siihen käsitykseen, että on olemassa erilaisia vähemmistöjä, jotka tarvitsevat edistyksellistä pop-musiikkia, jazzia, konserttimusiikkia, lastenlauluja, poliittisia lauluja, kansanmusiikkia. Super on suoraa jatkoa kivalle Electric-kiekolle (2013) Stuart Pricen tuotannossa. Näitä kuluttajia ei voi ohjailla kultamunia muniviksi kanoiksi, jotka kuin käskystä käyvät ostamassa viimeisen hitin.” Noin määritteli Atte Blom, musiikkihistoriamme merkittävin tuottaja, levy-yhtiönsä tehtävän puoli vuosisataa sitten. Hittejä ei Love – varsinkaan alkuvuosinaan – maailmalle syytänyt, mutta yllin kyllin kiintoisaa musiikkia, jolle sen ajan muut levy-yhtiöt eivät korviaan lotkauttaneet. Esimerkiksi Twenty-Something on camp-iskelmä, joka sopisi paremmin singlen b-puoleksi. Uutta albumia on pakko verrata New Orderin viimevuotiseen Music Complete -kiekkoon, joka osoitti Bernard Sumnerin porukan olevan luomisvoimassaan aivan eri tasolla
En tiedä hallusinoinko, vai onko kaiken pilvenkatkun alla väläyksiä myös Kaj Chydeniuksen tapaisista laululiikehtijöistä. Albumi on varsin tiiviisti pakattu puolituntinen, jonka paras puoli onkin sen lyhyt kesto. ANTTI ERVASTI HHHH Santana IV Santana IV Suosionsa huipulla ollut Santana levytti klassikkoabumin III (1971) jonka jälkeen miehistö vaihtui ja kitaristi Carlos Santana on siitä lähtien ollut ruorissa eri kokoonpanoilla. IV on levy, jossa on paljon hyviä puolia soitto sujuu mallikkaasti ja biisimateriaali on enimmäkseen hyvää, joskin 17 biisin järkäleessä on yhdelle soittokerralle sulattelemista. ASKO ALANEN HHHHH Killswitch Engage Incarnate Roadrunner Metalcoren grand old man teki tulevaisuuttaan silmällä pitäen ainoan oikean ratkaisun kiinnittäessään alkuperäisen vokalistinsa Jesse Leachin paikkansa jättäneen Howard Jonesin tilalle. Into kuuluu mutta sisältö ei. Huvittavaa sikäli, että jostain syystä Jukan ääni on tässä enemmän ”savun Irma Agiashvili Behind Space Playirma Suomalais-inkeriläisgeorgialainen Irma Agiashvili ääntää englannin kieltä erikoisesti, joku voisi sanoa jopa huonosti. SOUNDI 59 na Nousiainen nostaa kappaleet erakkokammion ahtaudesta päivänvaloon melodioiden välittömillä sointufilleillä ja sooloilla, jotka ovat hyvin tarkkoja, mutta eivät mitään treenaten tikattuja kelauksia. Ensimmäisinä näytteinä ilmoille päästetyt Strength Of The Mind ja Hate By Design kuulostivat siltä kuuluisalta myrskyvaroitukselta, mutta osoittautuivatkin pitkäsoiton mielenkiintoisimmiksi raidoksi. Hillitympi äänenvoimakkuus ei tarkoita sitä, etteikö lauluihin latautuisi yksin soittaen, sovittaen ja äänitellen samaa vetovoimaa kuin valikoitujen kumppanien parissakin. Leachin paluulevyn seuraaja kuulostaa vain ja ainostaan Killswitch Engagelta – mutta niin kyllä kuulosti myös se surullisenkuuluisa toinen nimetön levy. HENRI EEROLA HH Jukka Orma Orman oppivuodet TUM Jukka Orma ei varsinaisesti ole pommittanut meitä omilla levyillä, vaikka on kantanut merkittävän korren muun muassa Sielun Veljien, Otto Donnerin ja Piirpauken kekoon. Vastapainona on Backwardsin ja Faintin kaltaisia popbiisejä, joita voisi kutsua kepeiksi, elleivät ne olisi niin pohjattoman surumielisiä. Mannerista on myös kuoriutunut poikkeuksellisen hyvä tulkitsija. Zyon ja Igor Cavaleran bändi on sekoitus punkia, thrashia ja grungea. Adrian on monipuolisempi, tuotetumpi ja äänellisesti harkitummin tehty kokonaisuus. Hyvissä melodioissa ja iskevissä kertosäkeissä ei ole mitään väkinäistä, vaan ne tulevat lauluntekijältä ihailtavan luonnollisesti. Johnny Lee Michaels on tuottanut maanläheisen hiljaisesti groovaavan soundin, joka sopii erinomaisesti näihin kappaleisiin. Se ei ole ihme, kun asialla on kaksi ässäkitaristia, toinen on III:lla joukkoon liittynyt Neal Schon. Eeva Koivusalon ja Anssi Nykäsen rytmiryhmä svengaa suvereenisti niin Ihmisoikeuksien julistuksen kiperässä kokeellisuudessa kuin Kukkuluuruun hillittömässä beatlepsykoosissa. Kenties veljeksiin kohdistuu isompia odotuksia isänsä Maxin vuoksi. Toisin kuin suomihevimiehillä, tämä ei ole kauneusvirhe vaan nostaa laulajattaren musiikin entistä viehättävämmäksi ja persoonallisemmaksi. Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 59 31.3.2016 10.02. Muutenkin kokonaisuutta hallitsee ihmeellinen keskitempo ja diversiteetin puute. Igorin laulussa ei ole isänsä karismaa ja uskottavuutta, eikä poikien sävelkynä ole yhtä terävä, vaikkei Maxin tuotantokaan pelkkää priimaa ole ollut. Ei bändiä toki ole aiemminkaan päässyt uudistumisesta tai monimuotoisuudesta syyttämään, mutta parhaimmillaan kitaristi/säveltäjä Adam Dutkiewicz vuolee otelaudastaan silkkaa kultaa. Levy myös päättyy vesisateeseen ja ukkoseen, jota ei toki olla ikinä kuultu yhdelläkään hevilevyllä. JUSSI NIEMI HHHH Lody Kong Dreams And Visions Mascot Dreams And Visions on toisen polven Cavaleraveljesten yhtyeen debyyttialbumi. Mainiot lyriikat aukeavat selkeinä mielikuvina ja vetoavina tunnetiloina, koska artikulaatio natsaa hyvin sävelkulkuihin. Eritoten slovariosastolla laahaa ja pahasti, ja näiden lähinnä odottaa loppuvan. Urkuri-vokalisti Gregg Rolie oli vankka tukipilari alkuvuosien yhtyeessä, ja mies irrotteleekin useasti urku auki kuin aikaa ei olisi kulunutkaan. Bändillä ei enää ole aikoihin ollut sitä etua, mutta hyvin IV pärjää omillaankin. Rennon villisti kurvailevaan menoon on jäänyt karstaa myös Orman heitteille jääneeltä Voodoo Tango -vaiheelta, hyvällä tavalla. Adrianin lauluja ei ole kuitenkaan tukittu ylipaisuvilla harmonioilla, mikä vaivasi ajoittain hänen aikaisempia soolobiisejään. Kappaleiden rakenteita voi pohtia muodollisesti, missä on rautalankaiskelmän viitettä, missä taas hörhömmän sisäavaruuden kaikua, mutta tarkkoihin muotteihin Nousiainen ei noin vain asetu. Albumi on ainutlaatuinen yhdistelmä kotikutoista maalaisuutta ja urbaania kansainvälisyyttä. Ja vaikka jätettäisiinkin poikien vertaaminen isäänsä pois, on Lody Kong silti sekava yritys risteyttää muita bändejä omaperäisyyden jäädessä jalkoihin. IV palauttaa kehiin saatavilla olevat miehet 45 vuoden takaa ja jatkaa siitä, mihin tuolloin jäätiin. Varsinaisia hittibiisejä ei tällä levyllä ole – eikä liene tarkoituskaan. Kokonaisuus pysyy hyvin koossa, vaikka aukeilee kaleidoskooppimaisesti moneen suuntaan. Siinä missä Mansonista on taiteellisesti aika jättänyt jo viisitoista vuotta sitten ...maineikas isä ei tällä kertaa pelasta täydelliseltä tyrmäykseltä ja säälipisteiltä... Mittava eepos on tuotettu koskettimista vastaavan Roni Martinin kanssa elävällä in-your-face-otteella. ANTTI GRANLUND HHHH Jukka Nousiainen Jukka Nousiainen Jukan Musiikki Edeltävien Huonoa seuraa -sooloalbumin ja Jytämimmien kanssa tehdyn Jytää vaan -levyn jälkeen Nousiaisen uusi kahdeksan laulun kasetti kuulostaa selvästi tyynemmältä työstöltä. Myös monien Woodstock-elokuvasta muistama rumpali Michael Shrieve on mukana rivistössä. Hänellä on aivan oma tapansa vangita kuulijat visioihinsa ja jutustella niistä laulullaan ja kitarallaan. Eniten hänen äänestään tulee mieleen David Bowie silloin, kun mies lauloi matalalta ja lähellä mikkiä. Kruunaajina toimivat Agiashvilin upea laulaminen ja tulkinta. Kuuntelukertojen kautta korvat muuttavat kirjon yhtenäiseksi, kestäväksi paketiksi. Orman oppivuodet on tänä vuonna 60 vuotta täyttävän kitaristin kolmas soolo ja todistaa taas Jukan kulkevan omia villisti mutkittelevia polkujaan. Aikanaan yhtye oli eräänlainen pioneeri maailmanmusiikin esiintulossa. Toisella albumillaan Agiashvili osuu muutenkin maaliin kaikin puolin. Vakuutuksia tälle vuoristoradalle ei myönnetä, mutta perhoset vatsassa taataan. Levyn 24 vuoden aikana kertyneiden biisien kuriton, herkullisen hurtisti humoristinen ja vapaalla Richterin asteikolla assosioiva näkökulma on siltä ajalta, kun Orma oli kirjaimellisesti maan psykedeelisin soittaja. Vähäeleisen surumielisesti starttaava albumi yltyy hetkittäin jopa apokalyptiseksi industrial-oopperaksi. Mannerilla on kaunis ja tunnistettava lauluääni, jota hän käyttää taitavasti myös instrumenttina. Toisaalta maineikas isä ei tällä kertaa pelasta täydelliseltä tyrmäykseltä ja säälipisteiltä. Agiashvilin kappaleet ovat laadukkaita ja tunteisiin käypiä tyylilajista riippumatta. Nythän hän ei ole vuosiin vetänyt mitään. Pintandwefallista aikanaan tutuksi tullut Ringa Manner on toisella sooloalbumillaan sukeltanut yhä syvemmälle elektronisen melankolian maailmaan – ja tehnyt uransa parhaan levyn. “Vanha” Santana tulee levyn hengestä useasti mieleen hyvässä mielessä. Nyt kävi näin. Se on pikantti yhdistelmä Jukan hendrixiaanista, huikean elastisesti lennokasta ja efektejä kaihtamatonta kitarointia vasten. Yhtye ja sen musikantit ovat kuitenkin vielä nuoria, joten ehkä oma ääni löytyy ajan kuluessa. Loistavana kitaristikärventämä” kuin ennen. Piirre, joka vaatii itseltäni pientä totuttelua. Hänen tunteensa ja oivalluksensa ovat ymmärrettäviä, ja tekstin symboliikka avautuu psykedelisimmilläänkin ainakin jollain tajunnan tai vaistojen tasolla. Behind Space kuulostaa aluksi kummallisen hajanaiselta sekoitukselta synkkiä balladeja, bluesia, iskelmää, poppia ja hitusen reggaetakin. Kitarat ovat runsaasti edustettuina muun muassa levyn monilla instrumentaaliraidoilla. ”Fuck this all / fuck everything”, hän laulaa albumin avaavassa Straight Teethissä ja kuulostaa siltä kuin tarkoittaisi jokaista sanaa. Esimerkiksi Chillin’, Killin’ kappaleen loppumättö on lähes kopio Panteran 5 Minutes Alonesta. Jos Jonesin joutsenlaulua määritti epäinspiroituminen ja jopa tylsistyminen, vaikuttaisi Incarnaten ongelma sijaita vastapäisessä päädyssä. Tätä seurasi vielä todella kovatasoinen, jopa genreä määrittäneen Alive Or Just Breathingin (2002) haastanut albumi Disarm The Descent (2013). VESA SILTANEN H Surgical Meth Machine Surgical Meth Machine Nuclear Blast Teini-iän suosikkini olivat Marilyn Manson, Ministry ja Nine Inch Nails. ANTTI MARTTINEN HHH The Hearing Adrian Solina Nyt ei naurata. The Hearingin keikoilla Manner vastaa yksin kaikesta äänestä rytmejä, harmonioita ja synataustoja rakentamalla, mikä kuului hänen Dorian-debyytillään
Riffeihin haetaan Tony Iommin doomahtavimpia viboja ja paikoin laulaja Chritus kanavoi Ozzya fraseerausta ja maneereja myöten. Silti ensimmäisen levyn Full Moon At Noonin kaltaisen rokkipalan tuomaa virkistävää vaihtelua jää kaipaamaan. Tämän hän tekee paitsi ulkopuolisuutta alleviivaavilla lyriikoillaan, niin etenkin brittiläisestä grimesta ja bassomusiikista ammentavilla kokeellisilla, kauniinkolkoilla biiteillään – jotka tuntuvat olevan Khidille itselleen ensisijaisia lyriikoihin nähden. Näihin tunnelmiin Horse Latitudesin apokalyptinen ja laahaava tuomiometalli ei ole ihan se paras soundtrack. Khid sanoo itsensä irti genren sisällä vallitsevasta diskurssista, johon kuuluu esimerkiksi 90–luvun hiphopin ihannointi. 60 SOUNDI Khid Ohi Monsp Jos suomenkielisen hiphopin tekijät pitäisi sijoittaa pyramidin eri kulmiin, olisi Khid eli Kristo Laanti huipulla, terävimmän kärjen tuntumassa. Primal Gnosisin viisi raitaa kellottavat yhteensä lähes 70 minuuttia, joista 21 ahmii levyn päättävä Beast Of Waste And Desolation. Yhtye ammentaa häpeilemättä juustoiseen stadionsoundiinsa aineksia brittiläisestä indie rockista, discosta, AOR:stä, r’n’b:stä – sekä minimalistisesta elektrosta. Ministry ei ikinä täysin selvinnyt Paul Barkerin lähdöstä vuonna 2003 ja uusi levykin on samaa vahvaa, muttei erinomaista tasoa kuin viimeisen kymmenen vuoden Ministry-levyt. Myös DJ Kridlokk -nimellä musiikkia tekevä Laanti on vastannut viime vuosina suomenkielisen hiphopin saralla niin mielenkiintoisimmista biiteistä kuin lyriikoistakin. Kuitenkin kun kaavaa rikotaan ja bändi tekee irtiottoja, sekään ei tunnu oikein luontevalta. Levyn ensimmäisestä kappaleesta alkaen on selvää, että Khid tietää sen itsekin. Yhtyeen stoner kumartaa syvästi Black Sabbathin ja Sleepin kaltaisten nimien suuntaan. 80–luvulta on haettu referenssiä populaarimusiikissa jopa turhan tiuhaan viime vuosina, mutta The 1975:n uutukaisella tuo pöhkö vuosikymmen soi niin autenttisen emotionaalisessa muodossa, ettei se häiritse millään lailla. On helppo ymmärtää, mistä Ohi kumpuaa. Surgical Meth Machinella on hienon singlebiisi Tragic Alertin lisäksi paljon muutakin kuulemisen arvoista thrash industrialia. Tai sitten arvostelijalla on vain liikaa kevättä rinnassa. Tässä tapauksessa se ei ole pelkästään hyvä asia. ARTTU SEPPÄNEN HHHH Horse Latitudes Primal Gnosis Ritual Kohti kesää mennään ja aurinko sen kuin paistelee päivä päivältä kirkkaammin ja kauemmin. Esimerkiksi Silent War on melodioiltaan ja koukuttavuudeltaan mainio veisu. NUUTTI HEISKALA HHH The 1975 I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It Polydor Brittiläinen The 1975 nousi debyytillään suoraan popin seuratuimpaan valtavirtaan ja jo pari kertaa Suomessakin esiintynyt yhtye on saanut täällä myös hyvän jalansijan. Jo viime levyltä tuttu ongelma bändillä on kuitenkin yhä ratkaisematta: levyn pituus. ARTTU SEPPÄNEN HHH Liima ii 4AD Tanskalaisen Efterklang-yhtyeen kolme jäsentä ja suomalainen perkussionisti Tatu Rönkkö lyöttäytyivät yhteen ja muodostivat Liima-nimisen kokoonpanon. Yhtye saattaa toimia keikoilla hyvin, mutta levyllä se ei pärjää ainakaan parhaimpiin lajitovereihinsa verrattuna. Ohi on suomenkielisessä hiphopissa harvinainen tapaus: originelli, ehyt, hienosti tuotettu ja kirjoitettu ilman vaivaannuttavia hiphop-kliseitä. Viisitoista vuotta ajastaan jäljessä oleva Nickelback-puujalkavitsi tiputtaa yhden tähden arviosta, eikä levyn taiteellista tasoa nosta levyn avaava Jourgensenin valitus ilkeistä Facebook-kommenteistakaan. Lisäksi kappaleet ovat pääosin joko hitaita tai vielä hitaampia, Shadowlandin reippaampaa groovea lukuun ottamatta. Kaksi basistia ja laulavan rumpalin käsittävä trio on kasvanut nelikoksi, ja raskasta jyystöä maustetaan Moog-koskettimilla. Varsinkin muutamat tuplabasariryminät tuntuvat kovin päälleliimatuilta. Levyn jälkipuoli nostaakin kokonaispisteet plussalle. Tanskalaiset ihastuivat Rönkön ehdottamaan suomenkieliseen sanaan tästä yhdisteestä, ja debyyttialbumia kuunnellessa käykin selväksi, että nimi kuvaa yhtyettä erittäin hyvin. Esimerkiksi Russians osoittaa, että Liima on pohjoismainen, kokeellisempi versio Grizzly Bearista ja ansaitsee – jos nyt ei samanlaista näkyvyyttä, niin vähintään automainoksen. Primal Gnosis on kovin vaikea levy sisäistää ja nauttia, siinä määrin kuin tällaista musiikkia nyt yleensä nautitaan. Kokonaisuus jää harmillisen keskinkertaiseksi, vaikkei huono olekaan. Lopputulos on kuin moderni reinkarnaatio Phil Collinsin estetiikasta parikymppisten brittikundien muodossa. Mutta kun yhtye saa homman rullaamaan, se myös rullaa. Kenties liiankin tiukasti, sillä mitään uutta Purgatory Under New Management ei enää tarjoile. Itsevarmalla otteella tehty, leikittelevä ja inspiroiva ii soi vapautuneesti sekä ilahduttaa diversiteetillään. Erityisesti Sabbathin edessä bändi on suorastaan polvillaan ja imee vaikutteita turhankin tehokkaasti. ARTTU SEPPÄNEN HHHHH Levyarviot > ...kuin moderni inkarnaatio Phil Collinsin estetiikasta... Kokonaisuutta kuitenkin varjostaa huono huumori. ja Trent Reznor on yhä relevantti, sijoittuu Ministryn Al Jourgensen välimaastoon. Viimeisimpinä vuosinaan Efterklang hyödynsi omassa orgaanisessa musiikissaan kuulaita tekstuureita, mutta Liiman elektroninen, rytmillisesti kekseliäs, jopa dronesta vaikutteita hakeva kokeellinen pop on tästä yllättävän kaukana. Nämä mausteet ovatkin levyn parasta antia. Horse Latitudes pyrkii saamaan kuulijan jonkinlaiseen hypnoottiseen transsiin, muttei onnistu siinä kovin hyvin, näin levymuodossa ainakaan. VESA SILTANEN HH Goatess Purgatory Under New Management Svart Ruotsalainen Goatess jatkaa kakkoslevyllään parin vuoden takaisen nimikkodebyyttialbumin osoittamaan suuntaan varsin määrätietoisesti. Päällimmäiseksi jää mieleen paikallaan junnaavat riffit, jotka eivät ole erityisen kiinnostavia. Kokonaisuus tuntuu suunnitellulta, mutta karsitumpana se olisi ollut paljon ehyempi. Asetelma on sikäli huvittava, että halusi tai ei, niin viimeistään tämän erinomaisen levyn myötä Khid itse on genren keskiössä. Liima onkin epäilemättä myös irtiotto muusikoille, jotka halusivat päästä irti Efterklangin painolastista. Kliseinen “kill your darlings” -ohjeistus olisi yhtyeelle tarpeen, sillä uutukaisella on yhteensä 17 kappaletta – debyyttilevylläkin niitä oli 16. Kautta linjan biiseistä löytyy pieniä koukkuja ja hyviä juttuja, jotka turhaan vesitetään junnaavaksi menevällä toistolla. Ohi on artistiroolin omakuva baarin kulmapöydästä kerrottuna: monikerroksinen irtisanoutuminen yhteiskunnasta, sen vallitsevasta keskustelukulttuurista, hiphopista ja genren eetoksesta. Surgical Meth Machine on käytännössä uusi Ministry-levy. VESA SILTANEN HHH Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 60 31.3.2016 10.02. Tanssittavampaan debyyttiin verraten I Like It When… -nimihirviö on suunnattu pikemminkin makuuhuoneisiin – singlebiisi Love Men juustoista discoa lukuun ottamatta. Mike Scaccian kuoleman lisäksi toinen syy nimen vaihtamiseen löytyy varmaan siitä, ettei Ministryn jo useita kertoja lopettanut Jourgensen enää ole kehdannut ottaa sanojaan takaisin. 4AD yhtenä maailman tunnetuimmista kokeilevan popin levy-yhtiöistä tarjoaa materiaalille tosin loistavan mahdollisuuden nousta suuremman yleisön tietoisuuteen. Rönkön innovatiiviset rytmit yhdistettynä luovien efterklangilaisten draamantajuun ja taituruuteen on paatunein kriitikkotermein niin sanotusti ”tiukkaa tavaraa”. Hän on edelleen poikkeuksellisen lahjakas industrial metalin tekijä, mutta Ministryn kulta-aikojen luova hulluus on vuosien varrella vaihtunut rutiiniksi
Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 61 31.3.2016 10.02. SOUNDI 61 ...kuin moderni inkarnaatio Phil Collinsin estetiikasta..
Pedal steelin ja aistikkaiden kosketinten juurevaksi silaama albumi huokuu haikeaa melankoliaa Vlautinin viitatessa siellä täällä Richmond Fontainen aiemmilta levyiltä tuttuihin henkilöhahmoihin. Tähtiportti on parhaimmillaan hieno esimerkki siitä miten se, ettei jotain tarvitse ottaa niin älyttömän vakavasti, tee siitä huumoria – vaan hauskaa. Macklemore, eli Ben Haggerty, on muun muassa repsahtanut huumeisiin, ryhdistäytynyt ja saanut tyttölapsen. Parhaiten tasapaino löytyy puolivälin raidalta Pikkupoika: Pietarin tarina ja laulu johtavat biisiä, tausta on riisuttu mutta tappavan tehokas, ja huilu sekä torvet lisäävät soppaan kolpakollisen funkia. Yhteiskunnan epäkohdat pysyvät ajankohtaisina, mutta niitä kritisoivat sanoitukset eivät riitä pitämään levyä ajattomana. Kittilän sijaan palaa Kerava. Kiinnostavia ovat myös hetket joissa bändi uhkaa hävitä, kuten intro kappaleeseen Kosmoksen poikia. Projektin toinen levy on jollain vaikeasti määriteltävällä tavalla parempi kuin debyytti. Onnen aiheista kertoo muun muassa Macklemoren tyttärelle kirjoitettu kaunis Growing Up, joka on lähes liiankin siirappinen (no, mukana myös Ed Sheeran). Sarjakuvalta Tähtiporttikin kuulostaa. Willy Vlautinin tarkkanäköinen ja huolellinen lyriikka kasvaa Richmond Fontainen käsissä hidastempoisiksi lauluiksi, joiden ajattomuus on Vlautinin hiljaisen tulkinnan ja bändin soiton osalta yhdenlaista downshiftausta. ARTTU TOLONEN HHH Macklemore & Ryan Lewis This Unruly Mess I’ve Made Macklemore Onko rap-duo Macklemore & Ryan Lewisin edellisestä levystä on jo neljä vuotta! Aika kuluu nopeasti ja/tai palkittu The Heist oli tosiaan kehujen arvoinen, koska se toimii edelleen. Putoaa myös julkisen ja yksityisen väliin – kodin ja konserttisalin. Ja sinä menit. Kuulostaa Hellboyn juonelta. Peli avataan Spektaakkelin nimikkoinstrumentaalilla, sitten twistataan menopalojen myötä ja levyn edetessä sovitukset muuttuvat riisutummiksi ja laulut mietiskelevimmiksi. KAROLIINA KANTOLA HHH Richmond Fontaine You Can’t Go Back If There’s Nothing To Go Back To Decor Oregonin Portlandista tuleva Richmond Fontaine jättää hyvästit kymmenennellä varsinaisella albumillaan. Tasapaksu rap-levy ei kestäne aikaansa ainakaan yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Monitulkintainen lausunto. Esimerkiksi Kevin ja White Privilege II esittävät osuvia kärkeviä mielipiteitä, mutta muutoin ne eivät ole kummoisia. Kauimmas (sisä) avaruuteen karkaa Abraxas. Paketti pysyy välillä kasassa aivan mahdottomalta tuntuvissa tilanteissa. This Unruly Mess I’ve Made puuttuu muun muassa rasismiin ja valtionpolitiikkaan. PERTTI OJALA HHH Anohni Hopelessness Secretly Canadian Anohni on naispuolinen artisti, joka ennen tunnettiin nimellä Antony Hegarty. Tämä on väliinputoajamusiikkia parhaalla mahdollisella tavalla. Viittauksia on Mike Myersistä aina Janet Jacksonin nänniin. Oudoin trippi on Valkea hevonen, jossa yhdistyy psykedeelinen blues maailman pienimpään eeppiseen instrumentaalikertsiin. Tässä meillä on molemmat: Pietari Kiviharju, lunkilla jokamiestyylillään sanoja verkkaisesti lateleva nokkamies, ja sitten on Spektaakkeli, Mitja Tuuralan (basso) ja Tyko Haapalan (rummut) pitelemätön rytmikaksikko. Kun ystäviä lakoaa ympäriltä eletyn elämän tultua kannoille, niin katse kääntyy kuin itsestään menneeseen. Finaalina kuullaan Kurja matkamies maan accapellana, jossa Pietarin kanssa duetoi maagisesti Karina-yhtyeen laulaja Karin Mäkiranta. Kiila kuulostaa yksityiseltä illanvietolta, jonka ohi satuit kulkemaan. Kovin korvamato löytyy ilmeisesti 1800-luvulla pidettyihin kotibileisiin sijoittuvasta Juhlissa juttusilla. Levyarviot > 64 SOUNDI Pietarin Spektaakkeli Päivä kerrallaan Roihis Musica Taitavia bändejä riittää mutta harvinaisempi luonnonvara on persoonallinen solisti. sotkuksi, asiasta sen kummempaa numeroa tekemättä. Tekstien keskiössä on sympaattinen antinaissankari, ei mikään suuri menestyjä mutta ei valittajakaan. Levyn tuottajat ovat erikoistuneet moderniin ja kokeelliseen konemusiikkiin, ja Anohni sittemmin voimakkaaseen sävyyn ottaa kantaa. Tiiviimpi ja, kumma kyllä, kevyempi. Se leijuu pari metriä upottavan suon yläpuolella, haisten emäksiselle. Pysähdyit olohuoneen ikkunan luo kuuntelemaan hetkeksi, kun joku kutsui sinut sisään. Tässä vaiheessa kotiinpaluukin voi tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta. Eetterimessunkin voi kuunnella monella tavalla. The Heistin ja uuden This Unruly Mess I’ve Made levyn välillä on tapahtunut paljon – hyviä ja huonoja juttuja. Loppupeleissä Eetterimessu on kuitenkin hienoa, välillä abstraktiuden kanssa flirttailevaa konemusiikkia, jonka päälle Albert Witchfinder messuaa. Tarinankerronnassaan Bruce Springsteeniin vaivatta vertautuvan Willy Vlautinin oma elämäntilanne tuo kuin luonnostaan panoksensa tasapainoisen ja tasavahvan albumin hillittyyn tunnelmaan. Kuvaavaa on ironisen itsekehuskelevan Kova?-biisin kysymysmerkki. ARTTU TOLONEN HHHH Tähtiportti Eetterimessu Svart Haluan maistaa jokaista tämän illan makua, hän sanoi murisevan basson päälle. MIKKO MERILÄINEN HHH ...vesikauhuisen velipuolen leirissä ovi on käynyt useampaan kertaan... Heinrich Himmlerin okkultismia ja taikuutta käsittelevien kirjojen kokoelma löydettiin Tsekeissä. HopeK u v a: Ta tu H ilt u n en Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 64 31.3.2016 10.03. Skaala on laaja. Homma toimiikin parhaiten silloin kun äänessä on lähinnä ydinkolmikko ja Pietari pääsee kunnolla esiin. Namedroppailu kuuluu kappaleisiin tukevasti. Edellislevyä (Rakkauteen, 2013) huomattavasti runsaammin käytetyt vierailijat – läpi levyn mielikuvituksellisesti soittava kitaristi Janne Kasurinen sekä perkussiot, haitarit, torvet, huilut, taustalaulajattaret ja muut – piristävät albumia mutta tuppaavat paikoin myös jyräämään Pietarin. Vähemmän vitsikäs, mutta silti hauskempi. Levyn kaari on hieno. Laulujen sankarit ovat elämäänsä lähimpiensä ohi eläneitä ja monin tavoin kolhiintuneita ihmisiä, joilla ei ole pulaa toteutumattomista unelmista. Kiilassa on aina ollut hienointa sen kyky väistää määritelmiä. Palkintogaaloja parjaava Light Tunnels kuuluu levyn parhaimpiin, kuten Downtown, johon fiittaaja Eric Nally antaa viimeisen silauksen. Hudson Mohawken ja Oneohtrix Point Neverin tuotannossa syntynyt Hopelessness poikkeaa radikaalisti Antony And The Johnsonsin neljästä studioalbumista. Kirjailijanakin korkealle rankatun Willy Vlautinin johtama yhtye on luonut pieteettistä alt.countryaan jo runsaan kahden vuosikymmenen ajan, mutta You Can’t Go Back If There’s Nothing To Go Back To -albumin myötä Vlautin vakuuttaa bändin tulleen tiensä päähän. Päihderiippuvuus ja suosion tuoma turhautuminen tulevat esille useassa kappaleessa. Eetterimessun parhaiten maamme kamaraan maadoitettu osuus on ”Yllätys”, joka siirtää Kalervo Palsan kotikaupunkiaan dokumentoivan fantasian etelämmäksi
Parhaimmillaan konsepti toimii hienosti uudenlaisella, rytmikkäämmälläkin tavalla, mutta useimmiten Antony And The Johnsons -mestariteosten suloja jää kaipaamaan. Tämä ei ole negatiivinen asia. Heti kun yksi oli poissa, ensimmäisenä basisti Jonathan Miller, sen kuuli välittömästi. Tämä arvoituksellinen albumi onnistuukin olemaan samalla melankolinen mutta raikas, iloinen mutta sävyltään synkkä. www.ratasmusic.. Ennen kaikkea Slavic Soul on oodi suomalaiselle iskelmälle Kaurismäen hengessä slaavilaisten puhallinsoitinrytmien säestämänä. Simple Planin sävelkieli on moitteetonta – ja hyvin tuttua edellä mainittujen sekä esimerkiksi Blink 182:n ja Good Charlotten tuotannosta. Kuitenkin sen laadukkuus on jo voitto sinänsä, ja luo kaivattua kotiinpaluun tuntua. Heti aluksi käydään läpi Afganistanin pommitukset ja ilmaston lämpeneminen, myöhemmin biisit kuten Execution, Obama ja Violent Men luennoivat siitä mitä otsikoillansa lupaavat. lessness etenee maailmanlopun tunnelmissa albumin äänimaiseman ollessa viileä ja kappaleet aihepiireiltään osoittelevia. Anohnin sävellykset ja tietysti hänen äänensä hivelevät korvia armottomassa ympäristössäkin. Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen eli räyhääjä Dez Fafara on edelleen sen yksipuolisin osa. Omissa kirjoissani korvaamattomalta tuntuneen rumpali John Boecklinin postin perinyt Austin D’Amond (ex-Chimaira) pitää patteriston ongelmitta liikkeessä, eikä yhtyeen tavaramerkki koe tällä osaalueella kolausta. Fudiskuorot raikaavat, voimasoinnut ovat täydellisessä vireessä ja lauluklangissa on hiven punkin räkää mutta enemmän MTV-sukupolven nasaalia – sellaista Avril Lavignen ja Sum41:n ristisiitosta. Trust No One ei nosta Beastin (2011) taivaisiin korottamia panoksia, ja on itse asiassa jopa häiritsevän tuttu ja turvallinen. Eivätköhän nuoret tämänkin levyn kassoilta nouda. Tämän jälkeen Lamb Of Godin vesikauhuisen velipuolen leirissä ovi on käynyt useampaan kertaan, mutta kas kummaa, musiikillinen alamäki ei kuitenkaan näyttäisi jatkuvan. Mutta mitä muutakaan voisi odottaa, kun puikoissa heiluu suomalaisen nykyjazzin parhaimmisto. Se on kuin Gotan Projectin hengessä rakennettu Ennio Morriconen ja Lalo Schifrinin orkesteroima aikamatka neuvosto-Melodijan kukoistukseen, joka huutaa seurakseen puolimakeaa gruusialaista punaviiniä. HENRI EEROLA HHH Ike: Murheellisten laulujen maa Nopsajalka: Kun olet poissa Le Roi: Vuonna 85 Pimeys: Urheiluhullu Iisa: Löydän ja menetän Jukka Takalo: Suomi-ilmiö Ville Leinonen & Enkelit: Näin kulutan aikaa Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet: Balladi kaiken turhuudesta Pertti Kurikan Nimipäivät: Kuka ön Pertti Ström Pate Mustajärvi: Diggaan itseäni Hauli Bros: Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset Yö: Tahroja paperilla Risto: Voi kuinka me sinua kaivataan EPPU NORMAALIN KLASSIKKOBIISIT TUOREINA VERSIOINA ALBUMI ULKONA NYT! CD • STREAM • DOWNLOAD www.eputrautaa.. MIKKO MERILINNA HHHH Devildriver Trust No One Napalm Devildriverin debyyttiä seuranneet neljä toinen toistaan turboahdetumpaa ja tapahtumarikasta albumia levytti yksi ja sama, harvinaisen synerginen kokoonpano. Hämmästyttävä määrä kauneutta tälle levylle kuitenkin mahtuu. Hopelessnessin pääpaino on musiikkia vahvemmin sanoman perille saattamisessa. Kertakäyttöistä musiikkiahan tämä on, mutta vilpitöntä ja äärimmäisen hyvin tehtyä sellaista. Se on kokoonpanon – joka on muuten säilynyt muuttumattomana alkuajoistaan asti – neljäs studioalbumi, elokuvallista slaavilaista sielua koko rahalla: Suomi-retroa, tangon sekä jazzin avioliitto, erinomainen tuttuuden ja outouden risteymä. Kertakaikkiaan loisteliaan salaperäinen esitys. LINDA SÖDERHOLM HHHH Simple Plan Taking One For The Team Atlantic Kanadanranskalaiset punkpopparit palavaat viiden vuoden levytystauolta tyylipuhtaan ja lajityypissään erinomaisen albumin kanssa. put_rautaa_pystypuolikas.indd 1 29.3.2016 12.01 Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 65 31.3.2016 10.03. EERO KETTUNEN HHH Dalindèo Slavic Soul KHY Suomen Musiikki Slavic Soul on verrattoman vahva veto jazz-kuusikko Dalindèolta heidän edellisen Kallio-mestariteoksensa (2013) jälkeen. Levyn kuorruttava kerma ovat silti hyvin valitut ja profiilia nostavat vierailijat, räppäri Nelly, Rock City -duo ja laulaja-lauluntekijä Juliet Simms. Jonkin sortin taikapölyä herran kutreista kuitenkin vaikuttaisi pöllyävän, sillä kaikkia todennäköisyyksiä vastaan suunta osoittaa jälleen ylöspäin. Plastiikkia vahvistaa solisti Pierre Bouvierin kuulas, tarttuva ja äärimmäisen geneerinen touhuaminen. Erittäin freesi lisä kokonaisuuteen ovat sopraano Anna-Kristiina Kaappolan lyriikat parissa veisussa, jotka tuovat oman mystiikkansa kokonaisuuteen. Se onkin yhtyeen siunaus ja kirous – vain antautunut harrastaja erottaa nämä yhtyeet ensikuulemalta toisistaan. Myös kitaraosasto on, eritoten melodioiden osalta, koukannut karkkikaupan kautta. Winter Killsiltä (2013) puuttui rakenne, fokus ja äänimaailma, ja se onkin ensilevyn lisäksi ainut vähemmälle kuuntelulle jäänyt Devildriver-levytys. SOUNDI 65 ...vesikauhuisen velipuolen leirissä ovi on käynyt useampaan kertaan... Simple Plan on yksinkertaisesti herkullinen bändi, kun sen muovisuudelle antautuu
Soliti-merkin ykkösnimiin nopeasti noussut helsinkiläisnelikko soitti shoegaze-indie-altsunsa jo ensimmäisillä netissä julkaistuilla biiseillään taivaallisen hienosti: välillä rujosti ja suttuisesti, välillä kevyesti ja puhtaasti. Peiliin kannattaa katsoa, mutta sietääkö sittenkään syyllistyä. – Kaunis, ruma, epäkypsä. Homma voi kallistua kumpaan suuntaan tahansa, mutta varmasti tulee käymään niin, että saadaan tuota kautta joitain uusia kuulijoita. Poikkeuksen tekee levyn avaava, yksinkertaisessa melodiankuljetuksessaan mestarillinen 1998, jossa tiivistyy kaikki se hyvä, minkä vuoksi Black Twigiä on viime vuosien ajan hehkutettu. Vain taivas tuntui niin sanotusti olevan rajana. Luovalle duunille ei tee ainakaan hyvää se, että miettii mitä yleisö ajattelee. ANTTI GRANLUND HHH Steve Mason Meet The Humans Double Six Beta Bandin yllättäen lopahdettua sen laulaja oli niin veloissa, että joutui menemään rakennuksille töihin. Tuleeko Paperi T:n soolo-suksee vaikuttamaan Rugerin suosioon. Vaikutteita ja sävyjä tulee kuitenkin monelta, hyvin yllättävältäkin, suunnalta. – Tätä on tietysti vaikea ennustaa, mutta toki aina voi spekuloida. Jollain epämääräisellä tavalla anonyymin pinnan alla piilee rutkasti humaania sielukkuutta ja laulut ovat järjestään reippaasti keskitasoa parempia hiukan folkahtavassa melodisuudessaan. Jos, niin miten. Siksi onkin harmillista, ettei Blaze On A Plainin kappalemateriaali ole yhtä vahvaa kuin bändin äänellinen ja tyylillinen taituruus. Luotiin mielestämme kokonaan uusi suunta, joka on selkesti Ruger Haueria ilman edellisten albumien soundin toistamista. Uuden albuminne on tuottanut Mikko Pykäri ja Iisan laulua kuullaan lähes joka raidalla. Mielikuvaksi nousee Paul Simonin ujompi, selkeästi brittiläinen versio. Craig Potterin tuottama Meet The Humans kuulostaa yhtäällä siltä kuin se olisi suunniteltu listoille, vaikka sointi sisältääkin paljon akustisia kitaroita ja lauluharmonioita. Kolmannella albumillaan Black Twig on hionut ilmaisuaan vieläkin soinnikkaammaksi. Ruger Hauer Mature Johanna Pyhimys, Tomishock ja Paperi T ovat yhdessä Ruger Hauer – jokaisen pimeässä vaeltavan nurmolaisurpon kauan sitten kadonneen omantunnon ääni. Selvää on, että edelliseen levyyn verrattuna nyt on useampia kuulijoita, joille tämä on “se bändi, jossa Paperi T aloitti” – ihmisiä, joille meidän aiempi tuotanto ei ehkä ole niin tuttua. Sitten iski masennus. Paprua lainaten: ”Mitä jos tarkotus onki vaa kuksii ja tapella?” Niin, kauneus on kuulijan korvassa. Asia alkoi realisoitua, kun päädyttiin Johannalle ja saatiin budjetti ja muut käytännön asiat sovittua. Lähtökohtaisesti pyritään tekijöinä olemaan kelaamatta näitä. – Ukraina-levyn (2013) jälkeen oli selvää, että tietynlainen etäännyttävä ja inhorealistinen soundi oli käyty läpi ja piti löytää uusi suunta. – Musiikillisesta linjasta oltiin samalla sivulla käytännössä alusta asti, joten vältettiin isoin kompastuskivi, joka olisi ollut se, että meidän soundiin olisi liimattu pop-kertsejä päälle tai että oltaisiin räpätty suoraan Regina-tyylisiin biitteihin. Yhtä varmasti myös osa ihmisistä pettyy, koska kyseessä ei ole millään tavalla Malarian pelkoon rinnastettavissa olevaa soundia. Meidän muidenkin urpojen juoksettuneita ajatuskulkuja jo perin tottunein nyrkein hämmentävä kopla on saanut neljännelle studioalbumilleen seurakseen Regina-yhtyeen Pykärit Iisan ja Mikon. Siinä on kuitenkin jotain syvää ja haavoittuvaista, joka mahdollisesti johtuu Masonin rohkeudesta kirjoittaa vain omasta elämästään. Steve Mason on kuitenkin selättänyt sen tekemällä soololevyjä, joista tämä on kolmas. Huomionarvoista vuoden 2016 ”Regina Hauerissa” ovat Mikko Pykärin helposti lähestyttävät, mutta äärimmäisen vivahteikkaat soundit, jotka tukevat persoonina erottuvien pääkolmikon jäsenten tilityksiä tarkoituksenmukaisesti (huippuna osuvasti nimetty Amazing). Albumi on lähtökohtaisesti kepeämpi ja popimpi kuin kaksi edellistä, mutta kun sävellyspuolella tarjotaan aiemmilta levyiltä tuttuja muutaman nuotin melodioita, kuuntelukokemus jää tylpemmäksi kuin olisi toivonut. Vasemmanpuoleisimmalla laidalla kohoaa Krebatorio. Alright lainaa rytmiikkansa 80-luvun Stonesilta, Hardly Go Through haikeilee kuin Pet Shop Boysin pienieleisempi pikkuveli. Tommi oli puhunut Mikolle Rugerin tulevaisuudesta ja ehdottanut yhteistyötä, koska Reginan sekä Shine 2009:n tuotannossa oli Rugerille tuttua estetiikkaa. TEKSTI: EERO TARMO Black Twig Blaze On A Plain Soliti Julistin viitisen vuotta sitten, että jos kaikki maailman kitarabändit saisivat taottua instrumenteistaan samanlaisia ääniä kuin Black Twig, kenelläkään ei olisi mitään hätää. Kolme sanaa, jotka parhaiten kuvaavat Maturealbumianne. Iisan äänestä ollaan tykätty kaikki jo pitkään, joten pikkuhiljaa keikka-autoissa alkoi elää läppä Regina Hauerista. Niiden lisäksi tulevat King Bisquit Time ja Black Affair -projektit. Siinä missä Nurmo-viittauksen sisältävä Typerykset jotka polttavat pilveä avoautoissa on tyrmäävintä Rugeria sitten Se syvenee syksyllä -debyytin (2010) Sig Sauerkrauten, johdattelee Kuljettaa äkillisen valon alla siristelevän kuulijapolon yllättäen peräti ennen kartoittamattomille herkkyysleveleille. 66 SOUNDI Levyarviot > ...harvoin nykyaikana saa kylmiä väreitä kitarasooloista... Missään nimessä ei kuitenkaan haluttu vesittää jatkumoa pyrkimällä kaupallisuuden maksimointiin. Lyyrisen ilottelun keskiössä on edelleen yltäkylläisyydessä kylvetetyn y-sukupolven paha olo. Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 66 31.3.2016 10.28. Se on myös oivallinen tutustumisbiisi niille, joiden korvia bändin musiikki ei ole aiemmin tavoittanut. Harvoin nykyaikana saa kylmiä väreitä kitarasooloista. EERO TARMO HHHH Tavoitimme Pyhimyksen vastailemaan Maturen tiimoilta päällimmäisinä poltteleviin kysymyksiin. Miksi
Machinery päätyi yhden muusikon projektiksi. Anna Abreu Pe 10.06. M83 tapauksessa näin ei ole – vaikka yhtyeen asettamat raamit ovat laajat ja venyvät, näyttäytyy linjakkuus pienten, mutta herkullisen melodisten koukkujen myötä selvästi. Jälkimmäisen tapaan ääni tahtoo käydä pidemmän päälle turhan sävyttömäksi paikoin melkein epävireiseltä kuulostaen. SOUNDI 67 se esiintyi Suomessa. Kuten projektin luonteeseen kuuluu, filmimateriaali on pelkistettyä mustavalkoisine hetkineen. Sen siivittämänä myös pitkäsoitto Hurry Up, We’re Dreaming nousi laajasti listoille. Osa polveilevista sävellyksistä etsii hahmoaan, mutta kunnianhimo pilkistää joka kulmasta. JARI JOKIRINNE HHHHH ...harvoin nykyaikana saa kylmiä väreitä kitarasooloista... Kotiteollisuus Pe 29.04. Kappaleet soivat korostuneen ponnekkaasti, aina metallisesta ja hypnoottisesta nimikkoraidasta edelleen indonesialais-tyyliseen eksotiikkaan. Levyn kappaleet kertovat lämminhenkisiä tarinoita pikkukaupungin elämästä hieman Bruce Springsteenin tapaan. Seuraajaa levylle saatiin odottaa viisi pitkää vuotta. Puolet materiaalista jää sävellyksinä melko yhdentekeviksi. Jonne Aaron Pe 27.05. Tanssilattian täyttäviä iskusävelmiä Junk ei sisällä, mutta lähes kaikkea muuta kyllä. Ruotsalaispopparit ovat yhdistelleet edellisillä levyillään onnistuneesti soulin ja discon perinnettä moderniin elektroniseen tanssimusiikkiin. Instrumentteina toimivat tenorija sopraanosaksofonit sekä efektipedaalit. Levyn konstailematon soundi ja harkitun niukat sovitukset luovat hyvän kokonaisuuden, ja saavutus alkaa maistua aiempaa komeammalta. Roope Salminen & Koirat Pe 06.05. Levyn kylkiäiseksi on liitetty dvd, jolla Lyytinen esittää teoksensa Helsingin Universum-teatterin äänikaikuja tarjoavissa tiloissa. M83 täyttääkin nykypäivänä sen elektronisen pop-musiikin tyhjiön, jonka MGMT ja Air lässähtäessään jälkeensä jättivät. Summers soitti myös aikoinaan kahdella Kevin Coynen levyllä ja oli mukana tämän bändissä kun myös omana kapellimestarinaan ja yltää teknisesti huikeisiin suorituksiin. Kymmenestä sinänsä oppikirjamaisesta suorituksesta koostuvalla levyllä on kuitenkin valitettavan vahva kertakäyttöpopin leima. Jos ei entinen bändinsä ollut maailman omaperäisin, soolo-Fallon kuulostaa aluksi miltei järkyttävän tavanomaiselta. Sitten alkaa ajaton tyylikkyys purra, mikä lienee suurimaksi osaksi tuottaja Butch Walkerin aikaansaannosta. JUSSI NIEMI HHHH Brian Fallon Painkillers Island Gaslight Anthemin laulajan ensimmäinen soololevy kulkee hieman juurevampia ja kerronnallisempia latuja kuin bändin tuotokset. Fallon pysyttelee kuitenkin viisaasti kaukana tämän mahtipontisuudesta ja öyhäämisestä. Miike Snown melodisten kappaleiden pulssina on aina toiminut yksinkertainen, koukuttava pianomelodia, eikä reseptiä ole lähdetty vaihtamaan. JUHA SEITZ HHH Andy Summers Metal Dog Reve A Deux Music Suuri yleisö tuntee kitarakonkari Andy Summersin The Animalsista ja The Policesta. Arttu Wiskari Pe 13.05. Levyn tyylikirjo on lähes ylitsepursuava, ja koska Summers itse soittaa kaikkia levyllä kuultavia soittimia aina rumpuja myöten, toimii hän M83 Junk Naïve M83, eli ranskalainen multi-instrumentalisti Anthony Gonzalez, iski kultasuoneen vuoden 2011 suurhitillä Midnight City. Happoradio Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma K u v a: A n d re w A rt h u r Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 67 1.4.2016 10.42. Nimensä väärtti tapaus. Poets Of The Fall Pe 20.05. Palaaminen kappalevetoiseen musiikin kuluttamiseen voi osoittautua hyväksikin asiaksi, mutta ainakaan minä en nauti mistään niin paljon kuin täysipitkän ja täysipainoisen albumin kuuntelusta. Painkillers sisältää toki joukon komeita, tarttuvia sävellyksiä mutta enemmänkin niitä voisi olla. Metal Dogin sävellyksissä on bluesiin, popin, etnon ja fuusiomusiikin piirteitä, eli aineksia kaikista niistä tyyleistä jotka Summers taitaa sujuvasti. Sen vapaan jazzin kiemurtelut luovivat hypnoottisissa sävelkuluissa ja ambientissa virtailussa, joka levittäytyy tajuntaan rönsyilevinä rihmastoina. Sanni Ke 04.05. Tutut metodit ovat kuitenkin edelleen käytössä. ANTTI ERVASTI HHH Pauli Lyytinen Machinery Eclipse Saksofonitaiteilija Pauli Lyytinen lukeutuu kotimaisen jazzin dynamoihin. Levyltä puuttuu kuitenkin sellainen henki tai koukuttavuus, joka houkuttelisi toistuviin kuuntelukertoihin. Junk osoittaa ennen muuta todeksi sen, ettei Gonzalez ole menestyksen toivossa lähtenyt tinkimään laadusta. OLE NERDRUM HH Miike Snow III Atlantic Miike Snow’n edellisestä levystä Happy To You on ehtinyt kulua jo neljä vuotta. Kun svengi osuu kohdalleen, kuluttaja kokee olevansa ajattomilta tuntuvissa etnopippaloissa. Tarkemmin tarkasteltuna III ei sisällä mitään, minkä takia pop-musiiOriginal Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 22.04. Yö Pe 17.06. Visionääri on ehtinyt vaikuttaa muun muassa Elifantreen, Astro Can Caravanin, Kauhukakaran sekä Raoul Björkenheim Ecstasyn riveissä, mikä kertoo hänen monipuolisuudestaan. En ole vieläkään kyllästynyt Meet The Humansiin, vaikka olen kuunnellut sen jo yli kymmenen kertaa. Maailma muuttuu yhä hätäisempään suuntaan ja sen vaikutusta myös musiikkiin ei voi aliarvioida. Junk on nimensä täydellinen vastakohta, omissa kirjoissani kuluvan vuoden ensimmäinen todellinen napakymppi. Albumi kurottaa jäntevimmilleen rytmikkäissä esityksissään. Useimmiten levyt, jotka luotaavat eri tyylejä niin laajasti kuin Junk, ovat luonteeltaan myös auttamattoman linjattomia. Populaarimusiikin trendejä mukaillen edellisiin levyihin verraten III on enemmän kallellaan modernin r’n’b:n suuntaan hiphop-vaikutteilla höystettynä. Laulajana Fallon on persoonallinen Rod Stewartia ja Kissin Peter Crissiä muistuttava kähisijä. Vaikka konteksti ja vuosikymmen ovat toiset, en voi olla vertaamatta M83:a 70-luvun alkupuolen Pink Floydiin – molemmat polkevat samanlaista melodisen helppouden ja näennäisen monimutkaisuuden viitoittamaa polkua. Osa Summersin erikoisimmista irtiotoista ovat syntyneet yhdessä King Crimsonin Robert Frippin kanssa, ja kymmenestä instrumentaaliraidasta koostuva Metal Dog muistuttaa paikoitellen juuri Summers-Fripp-duon kitaransoiton rajojen venyttelyä
Hänen musiikkinsa oli primitiivistä ja kotikutoista mutta kiehtovaa. 68 SOUNDI kin kuuntelijan pitäisi huomioida se parempien vaihtoehtojen sijaan. Naissolistien kuulas tulkinta toimii pikemminkin instrumenttina kuin melodioita kuljettavana voimana. Vuoden 2001 The Smell Of Rainista lähtien Mortiisin levyt ovat kuulostaneet täysin ammattimaisesti soitetuilta ja tuotetuilta. Hänen onnistui yhden miehen bändinä luoda halvoilla syntikoilla täysin oma maailmansa. Viime vuosina kiihtynyt myllerrys ei anna armoa Miike Snown uutukaiselle, joka tuntuu auttamattoman vanhentuneelta ja vailla uusia avauksia. Solano + Profettesin juuret on istutettu teknoon ja italodiscoon, mutta tumma miesääni debyytti-ep:n käynnistävässä Don’t You Cry For Giving Upissa tuo ihan ensinnä mieleen David Bowien. Levyarviot > ...erikoismaininta levyn laulusuorituksille. Kukaan muu ei kuulostanut Mortiisilta. Tekstien päiväkirjamainen lähestymiskulma tuo artistin poikkeuksellisen lähelle. sen sijaan vetää pidemmän korren. NUUTTI HEISKALA H Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 68 31.3.2016 10.21. EERO TARMO HHH Andrew Weatherall Convenanza Rotters Golf Club Andrew Weatherallissa on monta miestä: tuottaja, dj, remiksaaja, laajalla sivistyspohjalla kulttuuria kiinnostavasti kommentoiva tarinaniskijä, bändikaveri... Bendikissä viehättää kokoonpanon potentiaali kasvaa mihin suuntaan tahansa. Tuntui että kunhan hän vain saisi musiikkiinsa ammattimaisemman otteen, tulisi hänestä merkittävä artisti. Siitä ei The Great Deceiverin apinoinnissa ole enää jälkeäkään. Persoonallisen punktrubaduurin tekemisissä on täydellisen omaehtoinen ote lähes kaikkien instrumenttien soittamista myöten. Samettiäänisen Agents-solistin Mä tuskin vielä uskon julkaistaan tyylikkäästi vinyylisinglenä ja tuon formaatin kulta-aikaan levyllä suunnataankin. Vielä toistaiseksi liika kainostelevaisuus syö käyttökelpoisimpia raakaaineita omaavien kappaleiden (Kriger, Bli Her, Siste Gang) tehoa. Toisin kuitenkin tapahtui. Bendik on Norjassa miehen nimi. ARTTU SEPPÄNEN H Mortiis The Great Deceiver Omnipresence Mortiis oli 90-luvulla kiinnostava artisti. PS. Kolme herkimpiin aisteihin tähdättyä kappaletta summaavat melodisen, hentoisesti anarkopunkia ja indiepoppia sivuavan porukan linjan taas nättiin nippuun. Siinä missä edellisen levyn Decadent And Desperate -singlellä matkittiin The Perfect Drugia, ollaan tällä kertaa palattu juurille. Suositellaan nautittavaksi lujalla äänenvoimakkuudella. Siloittelematon punksoundi kuitenkin määrittää mistä suunnasta sympaattisen artistin ystävät todennäköisimmin löytyvät. Nyt ei jaksa vaivata päätään mihin genrelokeroon Tekstarit olisi turvallisinta sujauttaa, vaan nauttia eeppisistä instrumentaaliosuuksista, biisien peruskaavoilla leikittelystä ja maanisesti puskevasta säröja efektipaletista. Jatkossa tärkeää olisi nimenomaan se, että jokin selkeä artistinen persoona alkaisi muodostua. Ilmaisusta mieleen tulevat niin ikään lahjakkaat, musiikillisestikin samoilla leveyksillä operoivat nuoret maannaiset Aurora ja Frøder, joista kumpainenkin on saanut aikaiseksi Bendikiä hitikkäämpiä yksittäisrykäyksiä. Valitettavasti mies on kuitenkin samalla levy levyltä pyrkinyt kuulostamaan enemmän ja enemmän Nine Inch Nailsilta. Tänä päivänä kokoonpano koostuu pääpirun lisäksi neljästä miespuolisesta muusikosta, jotka luotaavat vokaaleista vastaavan Halstensenin taustalle skandinaaviseteerisesti sykkivää synamaisemaa. Kaksi käännösvetoa sisältävä julkaisu ei toki piirrä uusiksi Haajan artistiprofiilia, kun versioitava materiaali viittaa Elvikseen ja 60-luvun countryyn, mutta viihteellisemmät sovitukset (taustayhtyeessä vaikuttaa asiasta hyvin perillä oleva Nieminen & Litmanen -duo) sentään nostavat ainakin toisen kulmakarvan. On ihailtavaa kuinka rohkeasti bändi syöksyy pää edellä omaan maailmaansa, mutta kuinka sen touhussa on silti kuultavissa suomalaisen indiemetelöinnin kunniakkaat juuret. Vesa Haaja on ehtinyt muusikoksi kypsään ikään varsinaiselle soolouralle päästessään. Majesteetillista äänipalettia hyödynnetään Fortidilla kiitettävän johdonmukaisin, siltikin riuskoin vedoin. Vielä edellisillä levyillään yhtye pystyi pöyhimään kuluneista aineksista uutta ja relevanttia tanssimusiikkia, mutta III maistuu vain mynnähtäneeltä, kahden vuoden takaisten trendien uudelleenkierrätykseltä. Siis Nine Inch Nailsin juurille ja Broken-levyyn. Bendik Fortid Cosmos Norjalainen Silje Halstensen perusti Bendikin vuonna 2008. Ja, tylsimpänä, sooloartisti. Ehkä kukaan ei haP oikkeuksellisen monipuolisen pikkulevysatsin aloittakoon Teksti-tv 666:n massiivisen ep-trilogian vähintään yhtä jykevä päätösosa III. Halstensenin lyrikoissa vuorottelevat valo ja varjo, sydänsurut ja optimismi. Niin ajan hengessä kiinni olevaa kuin kolmesta Solanosta ja kahdesta Profettesista koostuvan elektroyhtyeen tuotanto onkin, ajatukset vievät väistämättä kohti 80-lukua. Puskista tuli tämäkin kolmen kappaleen Hours-ep, joka ei suoranaisesti tuo Morrisseyta rakastavan punkpopyhtyeen äänikuvaan mitään uutta, mutta jos mahdollista vahvistaa sen identiteettiä entisestään. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Crypt Of The Wizardin (1996) biisien tahdin vierestä soitettujen syntikkahuilujen alta paistoi kirkkaana lahjakkuus. Phoenix Foundationin varjoissa viihtyminen on niin totaalista, että se on jo melkein huvittavaa. Intohimo > kunnianhimo lukee uuden Miettiin-ep:n Monta suoraa seinää liitteessä. Klassikkotuotantoja (Primal Scream) ja levyjä (ainakin Sabres Of Paradisen Haunted Dancehall) bändien lunnutkaan, sillä Mortiisin soundit olivat hirveät ja hänen syntikansoittonsa oli äärimmäisen epätarkkaa ja koomisen sekavaa. Kokonaisuuden luomisessa Halstensen & co. Nopsan tempon ja vähäeleisyyden ajaton liitto voisi olla kotoisin miltä tahansa neljältä viimeiseltä vuosikymmeneltä. Tuota perintöä kierrätetään myös tietoisesti (Rappiolla 2). Se että kitaroita on enemmän kuin kohtuus vaatii ei ole lipunut vitsiksi, vaan myllytys palvelee sekä uljaita biisejä ja megalomaanista soundia. Mortiis oli kuitenkin omaleimainen ja luova. Mielikuvat lähtevät liikkeelle Pet Shop Boysista ja Depeche Modesta ja päätyvät aina limudiscojen juustoisimpiin kasarinojailuihin. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Narkolepsia väijyy... Toisaalta esimerkiksi levyn komeimman biisin Mä en tyydy mihinkään voisi kuvitella myös 80-luvun suomirockin rosoisempaan laitaan
Toisaalta ilmeinen lahjakkuus tuhlataan erikoisuuden tavoitteluun ja omassa indievellissä lillumiseen, mikä tekee bändin musiikista monin paikoin ärsyttävää. Doron aikuisen naisen persiille potkimisen asenne tekee biisistä jotain aivan muuta kuin kuulija aluksi odottaa. Silloin kun bändi ei yritä tehdä mahtavaa taidetta, sen kappaleet ovat vallan mainioita hittipoppiksia, kuten Twilight Driving. Thompsonin ja Kelly Jonesin korviahivelevät duetot ja itse kirjoitetut laulut ovat tyylipuhtaita pastisseja klassisesta popmusiikista sellaisena kuin sitä voitiin kuulla Buddy Hollyn ja The Everly Brothersin levyiltä. Ei erityisen omaperäistä, mutta vakaasti laadukasta, viikinkiteemoilla kehrättyä, soinnukasta örinää levy levyltä. Joskus hän känisee kuin Dead Kennedysin Jello Biafra, toisinaan ulvoo kuin itse Iggy ja yhtäkkiä luikauttaa kovin morrisoniaanisesti. Hevikuningatar Doro Peschin visiitti tosin on aidosti hauska piristysruiske kokonaisuuteen. Mutta sellaisiakin lauluja on aivan liian vähän. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Amon Amarth Jomsviking Metal Blade Lähes neljännesvuosisadan melodista death metaliaan pyöritellyt ruotsalaisnelikko on päässyt kymmenenteen levyynsä. Esimerkiksi Confidence Manin aikana odottaa kuulevansa fraasien välillä vienoa kuorsausta. Materiaalin tuoreudesta huolimatta Little Windows on jopa Green Dayn Billie Joe Armstrongin ja Norah Jonesin Foreverlyä (2013) herkullisempi The Everly Brothers -tribuutti. Aivan liikaa on sitä vastoin lauluja, joissa sävelkynä ei ole oikein säihkynyt. Basson säröinen murina ei ole omaperäistä mutta toimii tässä erinomaisesti. Royal Republic on vähemmän raskas kuin Backyard Babies ja vielä svengaavampi kuin Hellacopters. Toki tämäkin soololevy on ryhmätyötä, mutta jotkut tarvitsevat myös sen henkisen kollektiivin johon upottaa itsensä ja nimensä. Laulaja Adam Grahn on syvällisemmin kuunneltuna hämmästyttävän monipuolinen laulaja. ANTTI ERVASTI HHHH ...erikoismaininta levyn laulusuorituksille. www.soundi.fi/demoefekti Levyarvostelut 4_16 korjattu vanha ID 69 31.3.2016 10.03. Kepeillä ja ilmavilla soundeilla operoivat kitarat erottuvat edukseen monista muista samassa tyylilajissa operoivista orkestereista. Bändin ensimmäisen naislaulukokeilun olisi voinut olettaa olevan joko se perus-operaattinen sinfoniaveisaaja tahi perus-eteerinen livertäjäneito. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Ilmeisesti se on ollut tiedossa, ja niille kappaleille on haettu niin sanotusti persoonallista särmää säätämällä lauluun vessakoppisaundia tai muita moneen kertaan kuultuja tympeitä sävyjä. Mukaan ängetyt kaksi bonuskappaletta alkavat olla siinä rajoilla. ANTTI ERVASTI HH Royal Republic Weekend Man Universal Ruotsalaisbändi sekoittaa soppaansa vanhoja muttei sentään pilaantuneita aineksia. Sen verran vaihtelua bändi saa paahtoonsa, että Weekend Manin 13 www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Toiseksi viimeisessä biisissä vierailee Doro Pesch. Narkolepsia väijyy. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 4_16.indd 82 31.3.2016 8.52 KAIPAAKO DEMOSI ARVIOIJAA. SOUNDI 69 biisiä eivät rupea puuduttamaan. Narkolepsia väijyy... kanssa tehnyt Weatherall on niitä artisteja, jotka toimivat parhaiten kollektiivissa. Vajaassa viikossa, muun muassa Elvis Costellon rytmikaksikkona tunnettujen rumpali Pete Thomasin ja basisti Davey Faragherin kaltaisten muusikoiden kanssa syntynyt levy kohottaa suupielet toistuvasti ylöspäin. Paljon erilaisia ääniä, joista jotkut ovat yksin mielenkiintoisia: komeita fuzzkitaroita, hillittömän kireitä virvelisoundeja, juuri sopivasti särötettyjä bassoja... Yhteistyön tuoreudesta huolimatta Thompsonin ja Jonesin äänet ja musiikilliset ajatukset sulautuvat saumattomasti toisiinsa. ARTTU TOLONEN HH Teddy Thompson & Kelly Jones Little Windows Cooking Vinyl Teddy ”Richardin ja Lindan poika” Thompsonin tuorein, jopa ramonesmittaa napakampi albumi on syntynyt yhdessä mainion voimapoplevyn SheBANG!in (2010) tehneen amerikkalaisen laulaja-lauluntekijättären Kelly Jonesin kanssa. Ihan en ole itse koskaan ymmärtänyt, mikä on nostanut juuri Amon Amarthin niin suureen suosioon kaikkien muiden yleisöystävällisten kuolobändien keskuudesta tuolla genrensä luvatussa maassa. Tunnustuksen voi Little Windowsin perusteella myös uskoa. SALLA HARJULA HHH Methyl Ethel Oh Inhuman Spectacle 4AD Yhtäältä aussitriolle haluaisi antaa täyden kannustuksensa. Samankaltaisuuksia ovat hirvittävä energiataso ja ikikuluneista sointukuluista muovatut tuoreet, tarttuvat ja yksinkertaiset melodiat. Sellaisia kun olisi edes pari, kolme lisää tällä levyllä. Harmi, että muita makeita yllätyksiä ei tältä levyltä tipu. Kappaleissa Shadowboxing tai Rogues Methyl Ethel luo mukavan synkeitä ja taianomaisia tunnelmia melodioillaan. Juuri 40 vuotta täyttänyt lauluntekijä kertoo kuunnelleensa 16-vuotiaaksi asti vain ennen 60-lukua tehtyä musiikkia. Levyn huippukohdaksi nousee Kicking The River, jossa on eniten sitä Sabres Of Paradisen outoa henkeä. Hauduttaminen onnistuu mainiosti, ja tuloksena on erinomaista puntit vipattamaan saavaa rehtiä rokkänrollia. Ehkä juuri tämä sinnikkään itsepintainen tasalaatuisuus. Otetaan ne hyvät asiat ensin. Yhdessä ne muodostavat uuvuttavan kokonaisuuden, jossa on kaikkea niin paljon ettei lopuksi ole mitään. Päälleliimatut efektit aluissa ja lopuissa turhauttavat. Erikoismaininta levyn laulusuorituksille. Bändissä on paljon samaa kuin maanmiehissään Hellacoptersissa ja Backyard Babiesissä ja kuitenkaan ei ole. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. I Thought That We Said Goodbye ja You Took My Future tosin tarvitsevat tähän vain akustisen kitaran ja kaksi laulajaa. Siinäpä ne tärkeimmät tästä älpyrästä. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Convenanza on häiritsevän tylsä ja enimmäkseen täyteen ahdetulla tavalla ideaköyhä teos. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. PERTTI OJALA HHHH Ilmoitusmyynti p. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Thompsonille Little Windows on neljän omatekoisen ja yhden vanhoja kantrikappaleita coveroineen albumin jälkeen paluu kultaiseen nuoruuteen. Tasaisen tarttuva, tasaisen tasokas kokonaisuus on kääritty mystisestä viikinkipalkkasoturien lahkosta kertovaan tarinaan. Koko levylle on tuotettu ohuesti läpsähtelevä demomainen soundi, jotta varmasti ei lipsahdettaisi karmean kaupallisuuden puolelle. Jomsviking on juuri sitä, mitä Amon Amarthilta on ollut lupa odottaa joka albumilta
Kun hänen yhtyeeseensä esimerkiksi harkitaan uutta muusikkoa, tämä kokelas saattaa saada neljäsataa biisiä sisältävän listan, että opettelehan nuo nyt ensin. Teksti: Timo Isoaho 70 SOUNDI K u v a: B jø rn to re M o en T ikulla silmään sitä, joka syyttää maineikkaan Emperorin riveissä maineensa luonutta Ihsahnia (Vegard Sverre Tveitan) itsensä kopioimisesta ja ennalta-arvattavuudesta. Olin silloin niin totaalisen kova fani, etten tahtonut ymmärtää olevani samassa rakennuksessa Iron Maidenin kanssa – minusta tuntui siltä kuin jumala olisi laskeutunut keskuuteemme, nauraa Ihsahn. – Arvaapa mitä. Tämä tuntuu kohtalaisen hurjalta, sillä oma isänihän vei minut vuonna 1988 Seventh Tour Of A Seventh Tour -kiertueen keikalle, ja se iltama teki minuun aivan järisyttävän vaikutuksen. Auttaako tämä yhtään?, nauraa Ihsahn. Monet yhtyeethän suorastaan elävät siiI HSAHN tä, että he saavat albuminsa julkaistua ”sen pakollisen studiosession” jälkeen ja pääsevät sitten tien päälle puoleksitoista vuodeksi. Katsotaanpa vaikka Ihsahnin kahta tuoreinta soolojulkaisua: lokakuussa 2013 ilmestynyt Das Seelenbrechen oli rajoituksista hyvinkin vapaa kokeilu, Diamanda Galasin ja Scott Walkerin innoittama seikkailullinen musiikkimatka, kun taas juuri ilmestynyt Arktis on perinteisempi raskas rocklevy, jonka raidoilta kuuluu Ihsahnin kasvu 80-luvun popmelodioiden sekä hardrockin ja heavyn parissa. Minussa taas virtaa varsin erilaista verta, sillä pidän paljon enemmän studiotyöskentelystä, nauraa Ihsahn. Olen tosin miettinyt sellaista kuivasoundista levyä... – Joku voi ehkä kuvitella, että progressiivisen hallitun sekoilun säveltäminen on hyvin haastavaa ja vaatii suorastaan yliluonnollisia taitoja, kun taas perinteisemmän rockkappaleen työstäminen sujuu taitavalta muusikolta käden käänteessä, tuosta vain. Mainitulle tikulle ei tosin taida paljon löytyä käyttöä, sillä niin klassiset Emperor-levytykset kuin Ihsahnin menneen kymmenen vuoden aikaiset sooloteoksetkin ovat yllättäneet joka kerta enemmän tai vähemmän. Yksittäiset festivaalikeikat ovat tietenkin listallani jatkossakin, mutta aion tehdä myös lyhyitä parin viikon mittaisia kiertueita. Oletko muuten nähnyt kaikki haluamasi yhtyeet myös lavalla. – Tiedän yleensä hyvissä ajoin, millaisen albumin teen seuraavaksi. – En suinkaan. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Itse asiassa, vaikka taisin jo toisin väittääkin, niin tällä kerralla suunnitelmani eivät ole täysin selkiytyneet. Hän saattaa ilmoittaa soittavansa kaksi keikkaa ison areenan uumenissa peräkkäisinä päivinä, ja ensimmäisen illan järkyttävän kova hittiputki saa toisena iltana seuraa muutaman tunnin mittaisesta savuisesta jamittelusta. Kokeilkaa vaikka! Arktis antaa myös vaikutelman, että sen kappaleet toimisivat komeasti myös lavaolosuhteissa. Ottakaa tai jättäkää! Arvaamattomuudesta puheen ollen: millaista albumia sinulta kannattaa Arktisin jälkeen odottaa. Minulla on itse asiassa muutamia tuttuja, jotka ovat työskennelleet Princen kanssa tien päällä, ja heidän tarinansa ovat vähintäänkin mielenkiintoisia... Mutta milloin Ihsahn on nähty viimeksi kiertueella. Rammsteinin show kiinnostaisi kovasti ja Radioheadin keikka olisi varmasti suurenmoinen kokemus, muusikko aloittaa ja jatkaa: – Eniten haluaisin kuitenkin Princen keikalle. – Niinpä niin! Ei ole mikään suuri salaisuus, etten edelleenkään ole rundaamisen ylin ystävä. – Princen impulsiivinen arvaamattomuus on todella hämmentävää ja kiinnostavaa, varsinkin nykyisessä populaarimusiikin ilmastossa. Kaikkien aikojen ykkössuosikkini Iron Maiden tulee kesäkeikalle Osloon ja menen poikani kanssa katsomaan heitä. – Pitää kuitenkin samaan hengenvetoon todeta, että haluaisin jatkossa esiintyä livenä hieman takavuosia enemmän. Tässä asiassa ei tietenkään ole mitään mustavalkoista totuutta – kappale syntyy, kun se syntyy –, mutta yksinkertaisen tarttuvan melodian tai riffin kirjoittaminen on keskimäärin yllättävän haastavaa. Das Seelenbrechenin höyryinen trippi oli minulle taiteilijana välttämättömyys, mutta kaikkien niiden erikoisten kokeilujen jälkeen tuntui enemmän kuin innostavalta hypätä traditonaalisemman materiaalin pariin, aloittaa Ihsahn. Eräs taustasyy on myös se, että nykyään nelikymppisen Ihsahnin lapset ovat jo sen verran varttuneita, ettei isää enää tarvita kotona vaippoja vaihtamassa. ARVAAMAT0N PALUU OMILLE JUURILLE ”Kaikkien aikojen ykkössuosikkini Iron Maiden tulee kesäkeikalle Osloon ja menen poikani kanssa katsomaan heitä.” Bazook4_16 korjattu tulostus ID.indd 70 31.3.2016 14.14
Live Nation kokooma tulsotus.indd 15 30.3.2016 15.24
Reckless Love sekä Santa Cruz komentavat jo Manner-Euroopassakin, ja Shiraz Lane seuraa tiiviisti perässä. Legendaarisen artistikattauksen lisäksi tapahtuman pasifistinen ja suvaitsevainen henki sulautti ihmiset yhdeksi massaksi ja paljasti rockmusiikin massiivisen voiman. Tämän hetken globaalissa tilanteessa on vaikea välttää kyynisyyttä, mutta haluamme silti katsoa maailmaa myös positiivisten lasien läpi. Tasan vuosikymmenen kuluttua valmistaudumme soittamaan keikan pääesiintyjänä täpötäydellä Wembleyllä. Kappaleista löytyy toiveikkuutta sellaisessa ”evil prevails when the good do nothing” -hengessä. Jos vertaa esimerkiksi suunnilleen saman kokoisia Helsinkiä ja Amsterdamia niin ensin mainitusta löytyy rockhenkisyyttä moninkertaisesti. Mitä rockhistoriaan oleellisesti kuuluvaa hetkeä olisit itse halunnut olla todistamassa. KYYNISYYTTÄ, POSITIIVISUUTTA, KAIHOA JA PALJON MUUTA SHIRAZ LANE ja viisi maailman parasta debyyttialbumia: LED ZEPPELIN: I • GUNS N’ ROSES: Appetite For Destruction • THE DARKNESS: Permission To Land • KINGSTON WALL: I • SKID ROW: Skid Row SHIRAZ LANE ”Hippiliikkeen sanoma on aina kiehtonut Shiraz Lanea.” K u v a: N au sk a Bazook4_16 korjattu tulostus ID.indd 72 1.4.2016 10.35. – Levyn otsikko niputtaa kappaleiden lyyrisen sanoman. – Woodstock-festivaalilla vuonna 1969 olisi ollut hurjaa. – Sanoitukset tuntuvat muutenkin “kuihtuvalta luonnonvaralta” musiikkimaailman pyörteissä, mutta meille tekstit ovat erittäin tärkeitä. Ylipäätään on sanottava, että ns. Tästä puheen ollen: albumin päättävä M.L.N.W. Ja olivatpa siellä messissä myös Lost Societyn hurjimuksetkin! ”Opettavaisten demojen” ja keväällä 2015 ilmestyneen Be The Slave Or Be The Change -ep:n jälkeen on siis tullut jo mainitun For Crying Out Loud -albumin aika. – Jammailimme biisiä kauan ennen levytyshommia ja jo silloin tajusimme kappaleen sopivan kokopitkän päätösnumeroksi. hippiliikkeen sanoma on aina kiehtonut Shiraz Lanea. Saapa muuten nähdä, miten tämä rundi päättyy... Mikä on puolestaan Shiraz Lanen oman viisivuotisen uran tärkein hetki. Vaikuttaa siltä, että nykyään porukka nielee asiat pureskelematta ja keskittyy omaan napaansa, miettimättä seurauksia esimerkiksi sosioekologisesta näkökulmasta, sanoo kitaristi. Santa Cruzin kanssa viime syksynä paiskattu kierros saapui maaliin Tampereen Pakkahuoneella, jossa soitimme, tai sekoilimme, Paradise Cityn koko porukan voimin. Olihan se huikea päivä. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 72 SOUNDI A ikaisemminkin näillä sivuilla esiintynyt pääkaupunkiseutulainen Shiraz Lane on ehtinyt debyyttialbuminsa julkaisun äärelle. Ja lopuksi: missä Shiraz Lane on kymmenen vuoden päästä. – Vaikka sitä ei näinä päivinä aina huomaakaan niin Suomesta löytyy vahva ja kukoistava rockja heavyskene. Kivenkovaksi liveorkesteriksi tunnustettu ryhmä rokkaa For Crying Out Loud -levyllä raikkaasti muun muassa Guns N’ Rosesin, The Darknessin ja Led Zeppelinin hengessä, eikä odotettu pitkäsoitto petä: Shiraz Lanen tarttuva hard rock vakuuttaa myös albumimitassa. – Asenne, omaleimaisuus ja autenttisuus lienevät tärkeimpiä elementtejä. – Ulkomaanreissuista sun muista hienoista kokemuksista huolimatta täytyy nostaa esiin ensimmäinen keikka Tavastialla viime syksynä. Jengin täytyy vakuuttua siitä, että artisti seisoo materiaalinsa takana vähintään sataprosenttisesti, sanoo kitaristi Miki Kalske. Perinteitä kunnioittava, mutta elinvoimaisesti soiva hard rock on Suomessa juuri nyt hyvissä käsissä. Se on kieltämättä mahtavan positiivinen, mutta samalla kaihoisa laulu. – No, olemme julkaisseet tukun kovia lättyjä ja kolunneet ahkerasti keikkalavoja niin kotikuin ulkomaillakin. jättää kuulijan erittäin mieltä ylentävään tilaan. – Eikä unohdeta muuta Suomea: mehän lähdemme tien päälle Reckless Loven kanssa huhtikuun lopulla ja luvassa on vetoja eri puolilla maata. Allekirjoitimme levytyssopimuksen pari tuntia ennen vetoa ja sitten nousimme tuolle legendaariselle lavalle. Lähdetään tällä kerralla liikkeelle näin: mistä on tehty hyvä rock ’n’ roll vuonna 2016
60 € 3 PV .............................ALK. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. 255 € VIP 1PV ..................ALK. 125 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ................................ALK. 100 € 3 PV ...........................ALK. Beast In Black Brymir Circle Omnium Gatherum Lord Vicar BENDOVER Crimson Sun Mörbid Vomit Whorion Mørket Fuck-Ushima Blaakyum THE SATANIST -SHOW The Arockalypse 2006 redux show Kät evä sti ma aku nni sta Tus kaa n Onn ibu ssi lla ! Tuska tulostus.indd 73 30.3.2016 15.11. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 1 PV ...............................ALK. 70 € 2 PV ............................ALK. 115 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK
Mikä oli tavoitteenne kakkoslevy Ode To The Flamen suhteen. Syvä kumarrus kohti Suomea! Tuoreen Ode To The Flame -pitkäsoiton julkaisusta vastaa kuitenkin saksalaisjätti Nuclear Blast Records. – Mantarin soundi syntyy ”tuhon kauneudesta”, sillä kutsumme soittamistamme tuhoamiseksi. Pikemminkin päinvastoin: tunnumme saavan aikaiseksi tarpeeksi tylyn lopputuloksen, kun joudumme työskentelemään ripeästi ja liikoja miettimättä. Viimein taivaankappaleet osuivat oikeille kohdille ja bändi nousi neljälle jalalleen. – Mietimme Mantaria pitkään. Emme suostu keskustelemaan yhdestäkään materiaaliimme liittyvästä seikasta kenenkään ulkopuolisen kanssa vaan teemme itse kaikki päätökset. Mitä ajatuksia debyytti nostaa mieleesi. Levy on aivan yhtä brutaali, raaka ja aito kuin debyyttimmekin, sillä teimmehän nauhoitukset taas kerran treenikämpällämme. Tänä päivänä minua hieman ihmetyttää, miksi emme kiirehtineet enemmän, sillä viime vuodet ovat olleet käsittämättömän hienoja. – Sanomiseni kuulostaa kliseeltä, mutta tämä on totta: kun ryhdymme soittamaan, aika ja paikka menettävät totaalisesti merkityksensä. – Emme ole hylänneet sataprosenttisen ehdotonta DIY-asennettamme isossakaan tallissa.Kun allekirjoitimme sopimuksen Nuken kanssa, pidimme äärimmäisen tarkasti huolen siitä, että he ymmärtävät Mantarin syvimmän olemuksen. Missään tapauksessa emme halua Mantarin äänimaailmaan mitään muuta! Viimeiseksi: mitä meidän kannattaa odottaa Mantarin Tuska Open Air -keikalta. Olemme iloisia Nuken kaiken kattavasta jakeluverkostosta, mutta mikään muu ei ole muuttunut Svartin ajoista. En ajattele lavalla yhtään mitään, annan vain mennä välittämättä mistään. – Emme todellakaan tarvitse esimerkiksi isoa levytysbudjettia. – Toisaalta, kuka tasokkaan musiikin ystävä ei rakastaisi Svartia. Tässä kohdassa pitänee huomauttaa, että laulajakitaristin luonnehdinta ”pienet laulumme” ei oikein kuvaa Mantarin black metal -vaikutteista raakaa äänimaailmaa. Palataanpa ensilevy Death By Burningin maailmaan. – Rakastan Svartia! Kovasti terveisiä Tomille ja kumppaneille, aloittaa kitaristilaulaja Hanno Klänhardt. Parhaassa tapauksessa läsnä ovat kaikki edellä mainitut. Mietimme lähinnä, että saamme itse kuunnella kappaleita kotona ja frendimmekin pääsevät samoihin tunnelmiin, mikäli he niin haluavat. 74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho B remenissä perustuksensa luonut, mutta Hampuriin asettunut kaksimiehinen Mantar tuli monille suomalaisillekin stoner/sludge-osaston ystäville tutuksi Death By Burning -ensilevynsä (2014) myötä – vastasihan tuon jylhästi möyrynneen albumin julkaisusta kotoinen ylpeytemme Svart Records. Raivo, viha, energia ja kaikki muut Mantariin kuuluvat tunteet ovat välittömästi läsnä. Ne jätkät laittavat markkinoille vain kovia levyjä ja he panostavat vinyylijulkaisuihin. Tosiaan, älkää unohtako korvatulppia, jos haluatte säilyttää järkenne! MANTAR ja viisi tärkeintä albumia: AC/DC: If You Want Blood You´ve Got It NIRVANA: Bleach MELVINS: Stoner Witch SEPULTURA: Chaos A.D. Ja kohta huomasimme, että Svart haluaa julkaista nämä pienet laulumme, nauraa Klänhardt. Jos pidit ensilevystämme, luultavasti rakastat Ode To The Flamea! – Kappaleemme lähtevät aina joko ankarasta riffistä, mielenkiintoisesta rumpukompista tai jopa jostakin innostavasta laulujutusta. COCK SPARRER: Shock Troops Mantar Mantar K u v a: Ti m K lö ck er TUHOAVAA KAUNEUTTA TUHOAVAA KAUNEUTTA Bazook4_16 korjattu tulostus ID.indd 74 31.3.2016 14.14. – Siitä konsertista tulee totaalisen destruktiivinen rituaali! Emme tarvitse väkivaltaisen soundimme tuottajiksi kuutta muusikkoa – kaksi tyyppiä riittää, jos soitto on tarpeeksi intensiivistä, groovaavaa ja äänekästä. Kun keikkatunnelma on parhaimmillaan, olen totaalisen eksyksissä kaiken muun paitsi soittamisen suhteen. Mantar perustettiin vasta vuonna 2012, mutta Klänhardtin ja rumpali Erinc Sakaryan yhteinen historia ulottuu paljon kauemmas. Kun tartumme instrumentteihimme ja käymme toimeen... – Kirjoittaa vähän parempia biisejä kuin aikaisemmin, mutta säilyttää kaiken muun ennallaan. – Olimme soittaneet yhdessä vasta muutaman kuukauden, mutta meillä oli jo kymmenen omaa kappaletta. Päätimme nauhoittaa biisit pois kuljeksimasta, ilman mitään sen kummempia odotuksia
”Record Store Day on muuttunut ikäväksi impulsiivisuuden ja harkintakyvyn pettämisen teemapäiväksi.” otto talvio 4_2016 -taitto_a.indd 75 31.3.2016 14.49. En tietenkään ole sitä mieltä, että Record Store Day pitäisi siksi lakkauttaa, mutta se herättää kyllä ajatuksia siitä, kuinka sama tapahtuma voitaisiin toteuttaa vähemmän pelihousujen nuuskinnan ja keskinäisen kilpailun hengessä ja enemmän musiikin ja levykulttuurin parhaita puolia juhlistaen. Ristiriitaista on se, että vinyylialan sisäänheittotapahtumana alkanut Record Store Day on muuttunut hysteeristen levynilkkien jonotuspäiväksi. Rajoitetut painokset globaalin levyharrastamisen teemapäivänähän ovat suora keskisormenheilautus kaikille niille levyperteille, jotka eivät syystä tai toisesta ole jonottamassa ennen kauppojen aukeamista. Sieltä saattaa muuten löytää niitä RSD-uudelleenjulkaisuja originaaleina, ehkäpä jopa halvemmalla. RSD:hän on tapahtuma, josta kukaan ei oikein pidä, mutta joka hiukan kuitenkin kiinnostaa kaikkia. Kun muistelen vuoden takaista RSD:ta, niin mieleen tulevat kuvat amerikkalaisesta kulutushulluuden riemujuhlasta Black Fridaysta. Ei voi olla sattumaa, että myös RSD järjestää Black Fridayna erillisen Record Store Dayn satelliittitapahtuman, joskin silloin suomalaisiin kauppoihin saadaan vielä vähemmän RSD-julkaisuja kuin tavallisesti. Teksti: Otto Talvio Levyperttien teemapäivää pitäisi uudistaa Oli miten oli, juuri tätä ahneuden, ryysimisen, voitontavoittelun ja muiden yleisesti epämiellyttävinä ja rumina pidettyjen piirteiden takia Record Store Day on muuttunut vinyyliteollisuuden parhaita puolia mainostavasta tapahtumasta ikäväksi impulsiivisuuden ja (miehisen) harkintakyvyn pettämisen teemapäiväksi. Aletaulutelevi sioista painivien obeesien amerikkalaisten sijaan muistelen kohteliaan päättäväisesti toistensa varpaille astuvia, laareja maanisesti tyhjentäviä pertaheeboja. Minulla ainakin on hyllyissä vaikka kuinka paljon avaamattomia RSDjulkaisuja, enkä puhu nyt vain Flaming Lipsin Zaireeka-vinyyliboksista, jolla kukaan ei tule ikinä tekemään penniäkään voittoa. Se on perustellusti ärsyttävä tapahtuma, koska siinä on sisäänrakennettuna inhottava ja epäreilu sattumanvaraisuus: tiettyjä tuotteita ei yksinkertaisesti saa useimpiin myymälöihin ja ne ovat luonnollisesti ne tuotteet, joita useimmat haluavat ja joista siitä syystä syntyy suurimpia keräily harvinaisuuksia (tosin usein aika lyhyeksi ajaksi – ensihuumassa nousseet hinnat yleensä putoavat suhteellisen pian). Itse olen päättänyt pitää tänä vuonna lomaa Record Store Dayna. PB SOUNDI SOUNDI 75 J os luet tätä Soundia sen ilmestymispäivänä, on huomenna Record Store Day. Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Yksi helppo keino parantaa tapahtuman tunnelmaa ja korostaa aitoa rakkautta musiikkiin levyfilatelian sijaan olisi ainakin lopettaa hävyttömän pienien ja jo lähtökohtaisesti ylihintaisten painosten ottaminen. Kaikki levynörtit tietävät kuinka levykiima voi viedä mukanaan, jos sitä kiihottamassa on myös korostettu löytöjen eli jonkun kuvitteellisen voiton tekemisen mahdollisuus. Sen kunniaksi ajattelin lausua tapahtumasta pari sanaa. En voi kuitenkaan luvata, ettenkö päätyisi viikkoa myöhemmin Tavastian levymessuille
Tuolloin Stalker raportoi Tiisun tehneen tuoreeltaan levytyssopimuksen Sonyn kanssa. Kappaleessa oli harvinaista cobainilaista vimmaa ja sen lennokas lyriikka toi mieleen suomirockin kulta-aikojen sanataitureiden vinksahtaneet älynväläykset. K uv a : Ee v a K a ip a i n e n Keväällä 2016 Tiisu on maan suurimmaksi suomirock-lupaukseksi medioissa nimetty keikkajyrä, jonka singlet ovat saaneet hyvin radiosoittoa. Henrik Illikaisen pää edellä puusta pudonnut rockpersoona piirtyi pienen mutta fanaattisen kuulijakunnan tajuntaan, ja Sibeliuslukiolaisista koostunut taidokas yhtye alkoi kerätä kiinnostuneita silmäja korvapareja keikoilleen. K u v a: C ar o li n a M o b ar ac stalker_taitto2016_4_b.indd 76 30.3.2016 14.28. Odotamme, että levyyhtiö tarjoaa nopeamman kyydin kaukaloon. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Kansansuosion kolmessa vuodessa saavuttanut Sanni ja radiokanavat ja festivaalilavat reilussa vuodessa vallannut Tiisu tulivat esitellyiksi tällä palstalla uransa alkuvaiheessa. Tuolloin Somerolta kotoisin olevan laulaja-lauluntekijä Henrik Illikaisen ympärille rakentunut yhtye oli julkaissut yhden omakustannebiisin ja musiikkivideon: vuoden 2013 viimeisenä päivänä YouTubeen ladattu Uusi aika oli hillittömällä päänräjäyttäjäriffillä ladattu energiapurkaus, joka ilmensi nuorten tekijöidensä luomisvoimaa ja intohimoa. Tiedustellessani Tiisun syvemmistä motiiveista, Illikainen kertoi bändinsä haluavan tuoda inhimillisyyttä populaarimusiikkiin ja esiintymiseen. Keväällä 2016 Sanni on yksi Suomen seuratuimmista ja suosituimmista popartisteista. Teksti: Teppo Vapaus Kömpelö mies ja täydellinen nainen Tällä kertaa Stalker luo katsauksen kahden kiinnostavan ja alati luomis voimaisen artistin nousukiitoon. Bändin on kuitenkin itse rimpuiltava jäällä. S talker esitteli Tiisun Soundin lukijoille kesällä 2014 (Soundi 6–7/2014). Henrik Illikai nen pohti diilin merkitystä yhtyeelleen: – Levy-yhtiö on lätkäfaija, joka kuskaa Bemarilla pojat treeneihin ja huutaa katsomosta. Mitä sitten tapahtui, ja mitä he tekevät ja ajattelevat juuri nyt
Pääjehu Henrik Illikainen on tehnyt nopean nousun ujosti pälyilevästä maalaispojasta ujosti pälyileväksi – Äänitin treenisnauhoitusten päälle laulut ja soitin akustisen kanssa puuttuvat biisit. Ymmärrän omien odotusteni absurdiuden, mutta kyllä sitä saa olla itsevarma! Kuten Taneli Toppari (Nuoret Marttyyrit) sanoi Stalkerissa, niin jotenkin tuntuu, että suomalaiset artistit välttelevät tuomasta esille itsevarmuuttaan. Singlemenestys, vahva albumi ja villit keikat toivat hiljattain yhtyeelle myös ehdokkuuden Emma-gaalan Vuoden tulokas -kategoriassa. Onneksi on Cheek Tiisun elokuussa 2015 julkaistu debyyttialbumi Elämän koulu ja etenkin siltä julkaistut, reilusti radiosoittoa saaneet singlet Suomalaisen suurin riesa on sisu, Elämältä turpiin sain ja Tänään sä musta hullaannut ovat nostaneet bändin nimen pikkuhiljaa suuren yleisön huulille. Henrik on hakannut mikrofonia päähänsä niin, että otsaan on kasvanut omenan kokoinen kuhmu, ja yhtye on esiintynyt erikoisemmissakin tilaisuuksissa, kaikenlaisille yleisöille: lapsille, vanhuksille ja kehitysvammaisille, kirkossa, klubeilla, kaduilla, kouluissa ja konserttisaleissa. Teen siis lisää! Henrik nauraa. Miltä läpimurron tekeminen hänestä tuntuu. Aina on ollut kauhea halu olla jotain suurta ja muovata tätä pientä hassua maata musiikillaan, Illikainen innostuu. Stalker uskoo, että toinen levy on Tiisulle aidosti vaikea. Mutta jo seuraavassa lauseessa paineiden pohdinta unohtuu terveen uhon tieltä. Tuoko tämä visioni esille. Se on tullut tunnetuksi villinä, arvaamattomana ja ajoittain kömpelönä liveaktina, jonka keikoilla (laulajan) nilkat vääntyvät ja polvet menevät sijoiltaan, soittimia hajoaa silloin tällöin ja kieliä katkeaa. Sydämellinen nuori mies uskaltaa nyt sanoa, mitä ajattelee – muutenkin kuin lauluissaan. Illikainen kertoo tehneensä pari viikkoa sitten kotonaan 13 kappaletta sisältävän eräänlaisen luonnoksen seuraavasta Tiisu-levystä. Toivotan Tiisulle kuitenkin mielenrauhaa, sillä näen tulevaisuuteen, jossa ponnistelematon Tiisu-orkesteri soittaa pilke silmäkulmassa nerokkaita popkappaleitaan hillitysti groovaten yleisön laulaessa mukana ja hoitaen itsetuhoiset urheilusuoritukset yhtyeen seestyneen, päälaelta kaljuuntuneen ja itsevarman keulakuvan puolesta. Jos niin tapahtuu koskaan. Voimakkaita mielipiteitä herättänyt kappale ja Sannin mediaseksikäs olemus resonoivat nuoressa yleisössä nopeasti ja isolla volyymilla: alle puolessa vuodessa Prinsessoja ja astronautteja striimattiin Spotifyssa noin 1,5 miljoonaa kertaa ja sen videota katVuosien 2013 ja 2014 kuluessa Tiisu kokeili siipiään pääkaupunkiseudun pikkuklubeilla yleisönään lähinnä uskolliset ystävänsä Sibelius-lukiosta. Syntyi jotain, jota voi kuunnella kokonaisuutena eli alustavat raamit tulevalle levylle. Onneksi on Cheek. Median silmin me ollaan monia tunteita herättävä lupaus, johon kohdistetaan ihan hassuja odotuksia. – Tämä ei ole niin vakavaa tämä musiikki. – On vaan niin suuri nälkä ja halu näyttää, mistä Tiisu on tehty. Se on johtanut aika huvittaviinkin artikkeleihin. Hän kertoo myös kuunteluttaneensa albumiluonnostaan muutamilla ystävillään. ”Suomirockin toivo!” Henrik nauraa. Nyt voi sitten alkaa karsia biisejä ja miettiä millaista meininkiä kaivataan lisää ja millaista on liikaa. 76 SOUNDI SOUNDI 77 kansakunnan suomirocktoivoksi. Kun kysyn, tunteeko hän paineita otsaansa isketyn rocklupauksen leiman johdosta, hän nyökyttelee: – Kyllä tässä paineita on! Se lähes absurdilta tuntuva lupauksen leima vaikuttaa, Henrik toteaa. Kaksi vuotta myöhemmin yhtye voi hyvin mielin todeta toteuttaneensa yleviäkin pyrkimyksiään. Noloilta tilanteilta ei varmasti vältytä. Minä ainakin teen tätä sen takia, että haluan tehdä musiikkia, jonka oma mieli mieltäisi maailman parhaaksi musiikiksi. Ollaan ihmisiä, hyvine ja huonoine puolinemme. – Nyt täytyy ensin määritellä läpi murto meidän tapauksessamme, Henrik pohtii. – Saattaa mennä helvetin kauan, että me lunastetaan ihmisten odotukset meitä kohtaan. Paraatimarssi Marraskuussa 2013 (Soundi 10/2013) tällä palstalla esiteltiin muusikko Sanni Kurkisuo, joka oli hiljattain julkaissut yhdessä tuottaja Henri Salo sen a.k.a Hank Solon kanssa tekemänsä Prinsessoja & astronautteja -singlen. – Mulla on todella kovat odotukset tämän bändin suhteen. Kiinnostavaa on myös se, miten yhtye onnistuu jalostamaan liveaktiaan ja vaalimaan arvaamatonta mainettaan, sillä soitinten ja omien ruumiinosien tuhoaminen käy pitkässä juoksussa raskaaksi. Ennen kaikkea paineita on siis sen suhteen, että olenko itse tyytyväinen uuteen musiikkiini. "Levy-yhtiö on lätkäfaija, joka kuskaa Bemarilla pojat treeneihin ja huutaa katsomosta." stalker_taitto2016_4_b.indd 77 30.3.2016 14.28. – Olemme tehneet läpimurron ehkä siinä mielessä, että olemme saaneet jalan Suomen musiikkiskenen oven väliin omalaatuisena ja lupaavana yhtyeenä. Kappale käynnisti popartisti Sannin uran. – Ei ollut tarpeeksi hyvä. Tiisu on totta vie tuottanut rajatonta riemua laittamalla itsensä likoon epätodennäköisissä tilanteissa. Debyyttijulkaisun urbaani popsoundi mallinsi kansainvälisiä esikuviaan taidokkaasti ja nuoret tekijät olivat lisänneet luontevasti cocktailiin oman äänensä. Ei mietitä ja kiilloteta liikaa! nuori idealisti Illikainen julisti. Sitten puutteita voi paikkailla niillä noin 20 biisillä, jotka on lisäksi olemassa. Turvallisesta tuntemattomuudesta odotusten kohteeksi joutuminen (ja pääseminen) on hiostavaa herkälle Henrikille. Spontaanin pohdintansa päätteeksi Illikainen määrittää kokemansa paineet uudelleen. Hän tekstitti iskevästi, avoimesti ja tunteikkaasti päiväkirjamaisella otteella ja lauloi kaksikymppisen ihmisen elämästä omalaatuisella äänellään, jota jotkut hämmentyneet kuulijat pilkkasivat ”pikkuoravana” tai ”vauvaäänenä”. Tai voi tehdä uusia, Illikainen miettii. Tuleeko tästä tarpeeksi hyvä. Oman yleisön tavoittaminen ja musiikkialan auktoriteettien tunnus tus on karistanut siviilihenkilönä varsin pidättyväisen Illikaisen harteilta turhaa vaatimattomuutta
En ole flippaillut sen enempää kuin kukaan muukaan tavallinen reilu kaksikymppinen flippailee, Sanni nauraa. En mene krapulapäissäni lavalle ja vedä vähän sinne päin. 78 SOUNDI seltiin YouTubessa lähes 2,5 miljoonaa kertaa. Sanni on rento ja välitön tyyppi, joskin paradoksaalisesti myös harkittu ja kontrolloitu. Puheissaan johdonmukainen ja rationaalinen Sanni toteaa, että tuiki tavallisen arjen kokemus on hänen tapansa nollata ajatukset. Semmoista nollausta nimittäin seuraa sitten se nollasta ylös nouseminen. Läheiset ja perhe, jotka maadoittaa mua. Siitä olen saanut paljon palautetta, että olen ollut biiseissä auki ja rehellinen. Stalkeria kuitenkin kiinnostaa Sannin kestävyys pitkällä kiertueella. Se voi jatkua loputtomiin. – Joo. Käyn vaikka moikkaamassa perhettä tai frendejä, urheilen ja nukun hyvin. Olen kasvanut siihen ajatukseen, että albumit ovat maailmoja, jotka tekevät artisteista mielenkiintoisia, Sanni kertoo. Menestyksekkäällä tiimillä on yhä vahva flow, joten muutoksiin ei ole tarvetta. – Sitähän mä en tiedä. Omaan tekemiseen keskittyminen vapauttaa hänet myös epävarmuudesta ja alemmuudentunteista, jotka niin usein riivaavat itsekriittisiä artisteja. Hän ei myöskään innostu nimeämään unelmia, joiden toivoisi vielä käyvän toteen urallaan. Hiljattain poppari pokkasi palkintokaappiinsa jo toisen Vuoden naissolisti -Emmansa, ja sen lisäksi 2080-luvulla palkittiin vuoden biisinä. Että miten tästä selvitään. Helmikuussa julkaistun Että mitä hän vittua -singlen seuraajia sopii odottaa kevään ja kesän kuluessa ja uutta Sanni-albumia syksyllä. Pyrin jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, että pitää pystyä olemaan tällä matkalla koko ajan täysillä läsnä sen sijaan, että vain tavoittelisi jotain, joka tapahtuu ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa. Ensimmäinen keikka legendaarisessa rockpyhätössä oli vielä edessä päin. Biisistä tuli valtava radiohitti ja se kasvoi koko vuoden isoimmaksi popbiisiksi. Toisaalta, ehkä Sannin kaikki säröt ovat hänen lauluissaan ja hän koskettaa siksi. – Albumi on mulle tärkeä formaatti. Parhaillaan Sanni työstää uusia biisejä tuottajansa Hank Solon kanssa. Sanni kertoo olevansa ”loppupeleissä sellainen aika zeniä tavoitteleva tyyppi”. Kyllähän jokaiselle, joka kiertää paljon on käynyt se, että väsyttää itsensä jollain muulla kuin unettomuudella ja menee sitten keikalle puolikuolleena. Sannin läpipaistava kunnianhimo ei ole kilpailuvietin vaan jatkuvan itsensä haastamisen ohjaamaa. – Jos lähtee tavoittelemaan jotain suurta unelmaa, niin saattaa missata kaiken, mitä tapahtuu matkalla sen toteutumiseen. Kuinka kauan niin voi jatkua. Kun kysyn Sannilta, sattuuko kiertueella lipsahduksia, hän turhautuu. Mieluummin pyrin tasapainoon kuin tuollaiseen vuoristorataan. Omituista on se, että siinä ei ole säröjä. – Lähtökohta ei ole se, että keikan jälkeen vedetään taulut. Stalkerilla ei ole mitään lisättävää Sannin tarinaan. – Mulla on niin hyvä tukiverkosto. Jos kilpailisin muiden kanssa ja vertaisin itseäni muihin, se varmasti ahdistaisi. Sen pidemmälle Sanni Kurkisuo ei ole suunnitelmia tehnyt. Haluan vain kehittyä omassa jutussani Stalker > ja tehdä aina parasta, mihin juuri sillä hetkellä pystyn, Sanni kiteyttää. Hän ei nauti ylenpalttisesta juhlimisesta. Yleisö nauttii siitä ja minä nautin siitä sata kertaa enemmän. – Mä en nollaa vetämällä perseet vaan näkemällä tyyppejä, jotka muistuttavat mua siitä, mikä on oikeaa elämää. Monen hyvän naisen ja miehen on nähty rundeilla ryhtyvän nojailemaan tuoppiin. Haluan vetää aina ihan täysillä. Otan työni vakavasti ja arvostan yleisöä, joka on tullut katsomaan mua. Mielenrauhaa myös Sannille. Kaikki tuntevat menestystarinan, joka iskostettiin kansan syvien rivien kollektiiviseen tajuntaan Sannin levy-yhtiö Warnerin pitkälti hallinnoimassa Vain elämää -viihdeohjelmassa. Antaa kaikkien tehdä omaa juttua. Se on aina yleisön valinta, että mikä puhuttelee ketäkin ja minkä kokoista massaa. Se on ilmeisesti sellainen asia, joka on resonoinut yleisössä. Keikatkaan eivät ole Sannille yhtä kuin juhlat. Se ei ole mun mielestä kivaa. Jättihitti, kehitystä ilmentänyt Lelu-albumi (huhtikuu 2015), onnistuneet festivaaliesiintymiset ja yleisöpohjan ikärakennetta laajentanut Vain elämää -trippi takasivat Sannille tällä erää kestävän kansansuosion. Ilahduttavaa on se, että vaikka Sannin suositut kollegat JVG:n ja Anssi Kelan johdolla ovat ilmoittaneet siirtyvänsä toistaiseksi vain singlejen julkaisuun, etenee Sanni epäröimättä kohti kolmannen levynsä julkaisua. Sanni ei myöskään itse osaa sanoa, miksi juuri hän puhuttelee yleisöä tässä ajassa. Se on mun nollausta. Vahvat singlet ja Sotke mut -albumi (syyskuu 2013) toivat uraansa vasta aloittelevalle artistille Vuoden naissolisti -Emman. Sanni on kenties harjautunut torppaamaan toimittajat siinä kohtaa, kun kysymykset kaivelevat skandaaleja. Jos kalenteri on liian täysi ja alan käydä kierroksilla, niin pysyn niiden ansiosta kuitenkin tolkuissani. Sannin pysähtymättömänä näyttäytynyt paraatimarssi suosion syliin jatkui, kun helmikuussa 2015 julkaistu toisen albumin avaussingle 2080-luvulla jaeltiin radiokanaville. Joku iso saavutus on tapahtuessaan vain pieni hetki verrattuna siihen matkaan, mikä sen eteen on tehty. Siinä missä Tiisu koskettaa yleisöä inhimillisellä kömpelyydellään, Sanni on etäinen ja ihailtavan täydellinen voitosta voittoon kulkeva poptähti. Läsnä joka hetki Sannin kohdalla kaupallisen läpimurron analysointi tuntuu turhalta. – Koitan olla keskittymättä mihinkään turhaan vertailuun. K u v a: Te p p o V ap au s stalker_taitto2016_4_b.indd 78 30.3.2016 14.28. päässyt sekoittamaan hänen päätään. Sannin seuraavat singlet Jos mä oon oikee ja Me ei olla enää me paljastivat laulunkirjoittajan, jonka lahjoja kyynisenkin tarkkailijan oli enää hankala kyseenalaistaa. Siksi en ole tykännyt pitää sellaista ajatusmallia käytännössä. ”Albumit ovat maailmoja, jotka tekevät artisteista mielenkiintoisia.” – Onko sun kulma nyt se, että haluat tehdä musta rokkarisekopään. Viihdebisnes ei ole teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: Syksyllä 2013 Sanni Kurkisuon haave oli soittaa joskus täydelle Tavastialle
NYT KAUPOISSA! Playground IOM tulostus.indd 79 1.4.2016 10.37
Nyt kauppoihin on saatu ensimmäiset kahdeksan keikkaa, joilla esiintyvät Tasavallan Presidentti, Jukka Hauru & Superkings, Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band, KOM Quartet, Unisono Quartet, Taivaantemppeli, Wigwam sekä Taivaanvuohi. Mitkä konsertit ovat omia suo sikkejasi Pop ja JazzLiisasarjois ta. Tässä vaiheessa vielä KukkoWalli Quartet -nimisenä esiintynyt bändi esittää muun muassa varhaisen sovituksen tulevasta klassikosta Konevitsan kirkonkellot. – Olen tehnyt Jussin kanssa yhteistyötä muutamissa aiemmissa yksittäisissä julkaisuissa ja hänen monipuoliset kykynsä olivat sikäli hyvin tiedossa. Suurin osa konsertin biiseistä on vieläpä kokonaan ennen kuulemattomia, vain yksi niistä käännettiin myöhemmin englanniksi. Tuottaja Juha Nikulainen liittyi tiimiin mukaan puolitoista vuotta sitten, ja sitä myötä Liisankatu-sarjat alkoivat muotoutua. Konserteissa kuullaan sekä maineikkaita artisteja ja yhtyeitä että kokoonpanoja, jotka eivät koskaan ehtineet studioon saakka. 24 vinyylille ja 12 cd:lle vuoden 2016 mittaan levittäytyvä Liisankatusarja on Svart Recordsin suururakka, jonka kohdalla voi häpeilemättä käyttää kulunutta kulttuuritekokehua. – Ensimmäisten toimenpiteiden ja julkaisusarjan paljastamisen välillä meni noin kolme vuotta. Aluksi ideoitiin, että ulkoasuun haluttaisiin 60-70-lukulaista kuivakkaa minimalistisen harmaata uusasiallisuutta, mutta Jussi vei idean paljon pitemmälle ja vaikuttavampaan suuntaan. Jäikö jotain julkaisemat ta lupien puuttumisen vuoksi. Levyillä kuullaan Ylen Pop studioja Jazzstudio-radioohjelmissa 1970-luvulla esitettyjä, edesmenneessä Helsingin Liisankadulla sijainneessa studiossa taltioituja ja aiemmin julkaisemattomia konsertteja. Kun tiedotimme julkaisuista vuodenvaihteessa, varmistuneita Liisankatu soi taas Finnforestia on luvassa seuraavassa Liisankatusatsissa. – Kyllä lähestulkoon kaikki tallella oleva materiaali tullaan julkaisemaan. Kalevalan esikoinen on omia suuria progesuosikkejani, ja tämä livenauha tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata bändin kehittymistä ennen levytystä. – Yksi merkittävä nauha on mielestäni Kalevala -yhtyeen konsertti. Tässä vaiheessa Kalevala esiintyi vielä suomeksi, vaikka People No Names -debyyttilevyyn mennessä laulukieli oli vaihtunut englantiin. Seuraava satsi on luvassa juhannuksen alla, ja silloin ovat vuorossa Jupu Group, Jukka Linkola Octet, Jukka Hauru, Nono Söderberg, Finnforest ja Elonkorjuu. Idea kumpusi siitä, kun eräänä synkkänä päivänä Turussa mietimme, olisikohan Yleisradio tallentanut lähetyksiään vuosien mittaan. – Piirpauken lyhyt kolmebiisinen esiintyminen on myös jäänyt mieleen. Esimerkiksi Tasavallan Presidentin konsertti oli nyt julkaistavaa puolituntista vartin verran pitempi, mutta kolmas kappale on nauhalla niin pahoin vahingoittunut, ettei korjaus ollut mahdollista. – Tämä oli prosessin työläin osuus jo siksikin, että osallisia artisteja ja perikuntia on yli 200, ja jokaiselta oli kysyttävä lupa. Jotakuinkin kaikki suhtautuivat projektiin myötämielisesti, vain yksi osallistuja kielsi materiaalin käytön. Aikoinaan Jee Jee Jee -kirjan oheistuotteena ilmestynyt Yle-tallenteista koostettu cd antoi vihjeitä siitä, että ainakin jotain olisi tallessa. Nyt niitä on 36, mikä vaikuttaa myös jäävän lopulliseksi määräksi, ellei muutamaa kiinnostavaa kadonnutta nauhaa (Kaseva, Maarit, Eero Koivistoinen) onnistuta löytämään. Sarjan tyylikäs kansitaide on ke rännyt ihailuja. konsertteja oli 24. Pidimme pitkän palaverin, jossa käytiin läpi sitä, mitä sarja voisi olla visuaalisesti. Kuinka työlästä oli hankkia jul kaisuoikeudet artisteilta ja peri kunnilta. Aloitimme neuvottelut Ylen kanssa, ja iloiseksi yllätykseksemme heillä suhtauduttiin myönteisesti siihen, että muutama friikki käy tonkimassa arkistoja. Kuinka Jussi Karja lainen päätyi projektin graafikok si ja ohjeistettiinko häntä teidän ta holtanne. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_4_2016 -taitto_b.indd 80 31.3.2016 15.16. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. – Jazz-konserttisarjasta hylkäsimme löysää dixielandia sisältäneen setin, mutta muutoin karsintaa on tehty lähinnä yksittäisissä kappaleissa ja silloinkin teknisten vikojen takia. Nyt levyille päätyvät 24 konsert tia, mutta varmasti jotain jäi jul kaisemattakin. Istuimme viikkoja Yleisradion arkistotiloissa artistien kanssa kuuntelemassa nauhoituksia, aika moni kun halusi käydä kuuntelemassa, mitä oli tullut aikanaan nauhalle soitettua. Millaista karsinta prosessia jouduitte tekemään. Svart Recordsin Tomi Pulkki, mi tä kautta alun perin pääsitte nau hoihin käsiksi ja kuinka kauan olet te projektin kimpussa työskennel leet
HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % sanoin kuvin_4_2016 -taitto_b.indd 81 1.4.2016 12.32. Yksi monista keskushahmoista on korruptoitunut kansanedustaja, jonka hotellihuoneessa alaikäinen prostitu oitu kuolee huumeiden yliannostuk seen. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Siitä lähtee liikkeelle tapahtuma ketju, jossa on mukana paitsi useita rikollisryhmittymiä myös Vatikaanin ylin johto. Moneen kertaan toistuu, että Zla tan ei ole helppo ihminen. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. oli vasta lupaava junioripelaaja Malmössä. Rooma kuvataan paikkana, jossa on dekadent teja juhlia, poliittista juonittelua ja ri kollinen alamaailma. Tarina ei lähde missään vaihees sa kunnolla käyntiin. Elokuvan ohjaaja Dexter Fletcher on melko tuntematon nimi. Viimeinen puo lituntinen uhrataan tylsälle ja klisei selle lopputaistelulle digiörkkeineen. Dawn Of Justice on pelkkä ylipitkä ja tylsä pohjustus kahdelle tulevalle Justice League elokuvalle, jotka Sny der myös ohjaa. Tuottajana sen sijaan on nimekäs brittitekijä Matt hew Vaughn, joka on saavuttanut mai netta sekä tuottajana (Puuta heinää ja muutama vesiperä) että ohjaajana (XMen: First Class). Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Nuo remman Solliman elokuva on saanut nimensä antiikin Rooman kaupungin osasta, joka toimi poliitikoiden ja rikol listen kohtauspaikkana. Vuoteen 2011 sijoittuva elokuva kertoo pahamainei sen alueen nykyvastineesta. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Taron Egerton (Kingsman: Salainen palvelu) on muuntau tunut maitoa juovaksi likinäköiseksi Edwardsiksi hämmästyttävän hyvin. Hänestä syntyy silti hyvin inhimilli nen kuva. Huonona päivänä hän käyttäytyy pelikentällä itsekkäästi ja epäurheilijamaisesti. Wonder Woma nin hahmo ilmestyy näyttämölle täy sin selittämättä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Monet pitivät Edwardsia pelkkänä pel lenä, mutta elokuvassa Eddie The Eagle hänestä tehdään eräänlainen arki elämän sankari. Julkisuuskuvaansa varjelevasta täh destä ei ole saatu mukaan uutta ma teriaalia, vaan hänen myöhemmästä urastaan kertovat lähinnä joukkue toverit ja valmentajat. HHH NUORI ZLATAN Ruotsalainen Zlatan Ibrahimovi. Snyder on ohjannut visuaalisesti tyylikkäitä sarjakuvafilmatisointeja kuten 300 ja Watchmen, mutta hänel tä puuttuu Yön ritari trilogian teh neen Christopher Nolanin älyllinen ote. HHHH BATMAN V SUPERMAN: DAWN OF JUSTICE Zack Snyder on pistänyt kierroksia Man Of Steel elokuvan jatkoosaan tuomalla Teräsmiehen vastustajaksi Ben Affleckin esittämän Batmanin. Tarina on monipolvinen ja runsas, mutta Sollima pitää kokonaisuuden hallitusti kasassa. Affleck on roolissaan yllättävän hyvä – elokuvan ongelmat ovat aivan muualla. Nuori Zlatan keskittyy nimensä mukaisesti hänen uransa alkuvaiheisiin. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Ranskalaisen M83:n elektropop ja synkän sateisena kuvat tu Rooma sopivat hienosti yhteen. Taitavasti rakennettu do kumentti sopii rinnakkaisteokseksi Ibrahimovi?in elämäkertakirjalle. Väliin heitetään pa kollisia toimintakohtauksia, mutta muuten kaksi ensimmäistä tuntia on pelkkää tyhjäkäyntiä. on yksi maailman lahjakkaimpia ja samalla parhaiten palkattuja jalka palloilijoita. SUBURRA Suburran italialainen tekijä Stefano Sollima on toisen polven elokuvaoh jaaja: hänen isänsä oli spagettiwester neistä tunnettu Sergio Sollima. HH EDDIE THE EAGLE Jumbosijoistaan tunnettu brittiläinen mäkihyppääjä Eddie Edwards on tuttu nimi suomalaisille penkkiurheilijoille. Toista tärkeää roolia esittää Hugh Jack man juoppona exmäkihyppääjänä, jo ka ryhtyy Edwardsin valmentajaksi. Lopputuloksena on elokuva, joka ei kohteensa tapaan vält tämättä voita kultaisia palkintoja mut ta on kaikin puolin sympaattinen ja hyväntuulinen tapaus. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Dokumentti perus tuu suurilta osin materiaaliin, jota ohjaajaveljekset Magnus ja Fredrik Gertten kuvasivat 1990luvun lo pulla, jolloin Ibrahimovi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä
Ne pätevät tietysti vain niin kauan kuin kaikki toimii ja on aikaa huushollin ylläpitämiseen. Ray LaMontagnen Oureboros on hämmentävän erilainen verrattuna kaverin soul-henkiseen debyyttilevyyn. Spotify-ajalla penkominen on helppoa, mutta levotonta. Rolling Stonesin From The Vault -dvd-boksin voitti Jarmo Röynä Kuopiosta. Sietämättömästä kriittisyydestäni huolimatta olen löytänyt viime aikoina paljon uusia vanhoja biisejä. Kuvittelin olevani rokimpi, mutta tilastot osoittavat, että olen soulmies. Pyynikin palloiluhallin katsomossa huokailulle perspektiiviä antaa oman epäsäännöllisen korishöntsän harrastaminen. Mahtavia Crosby, Stills & Nash -fiiliksiä sekoitettuna moderneihin soundeihin. Tutulle radalle ajatukset sinkosi luottodivarista löytynyt viiden dvd:n boksi Kaurismäki Collection. Alkukauden kehnot ulkomaanavut ja heikko paineensietokyky povasivat viime kauttakin nopeampaa jatkosta tippumista. Sama pätee Monophonicsin tuoreeseen Sound of Sinning levyyn. Levy on pullollaan ”vanhoja uusia hittejä”, joita et ole vaan koskaan kuullut. Mutta siinä on jotain määrittelemättömän terapeuttista halkoa tulevan talven lämmityspuut jo hyvissä ajoin ja asetella ne järjestelmällisiin pinoihin. Olin pitkään siinä uskossa, että Rootsin ja John Legendin vuonna 2010 julkaistu Hang On In There on jätkien omasta kynästä. Eniten silti liikuttaa elokuvissa vahvasti mukana oleva humaanius. Toimiessani osaaikaisena levykauppiaana Vaasassa 2000-luvun alkupuolella kuuntelin perinteisen hittiosaston puhki, josta siirryin niin sanotusti lisälehdille. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Tällä iällä, kuntopohjalla ja taitotasolla se opettaa myös nöyryyttä. Uuden musan löytäminen ei tapahtunut samalla vauhdilla kuin nykyään. Tätä luettaessa puolivälieräsarja mestarisuosikista kriisiseuraksi muuttunutta Loimaan Bisonsia vastaan on toivottavasti päättynyt onnellisesti. MIKKO KANANOJA VANHA SOUL on rakkautta. Olen aina diggaillut siitä, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana se on iskenyt yhä enemmän. Eivätkä viikkolistani retroiluhehkutukset jää vain souliin. Niin minullakin. Nyt kuuntelen vuorotellen kumpaakin versiota – välillä jopa peräkkäin. Karu mutta kaunis sekin. OLEN PIINANNUT tuttavapiiriäni retostelemalla jo muutaman vuoden ajan omakotitaloasumisen hyvistä puolista. Viime aikoina on pulpahdellut pintaan myös hapompaa folkia, jonka luulisi ensikuulemalta olevan peräisin 1970-luvun Kaliforniasta. Aki Kaurismäen elokuvat ovat monella suomalaisella varmasti jo koodattu DNA:han. ANTTI LUUKKANEN viimeinen sana -taitto_16_4_a.indd 82 31.3.2016 15.34. Aivan mahtavia albumeita. Oikeiden jenkkien löydyttyä tasapainokin tuntuu kuitenkin löytyneen. Osa viehätyksestä piilee osin kuvitteellisessakin ajankuvassa, siinä vankkumattomassa harmaudessa, joka sätkivässä nykyajassa näyttäytyy rauhoittavana elementtinä. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Myron & E:n parin vuoden takainen albumi Broadway on hyvä esimerkki aiheesta. Vasta hiljattain selvisi, että Mike James Kirkland levytti biisin lähes identtisellä sovituksella 1972. Jaksakaa penkoa! Colorblue, Afromikko Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. 82 SOUNDI Kaikkien kielen löytäneiden kesken arvotaan 4 cd:n paketti: Pop-Liisa 1&2 ja 3&4 sekä JazzLiisa 1&2 ja 3&4 (lahjoittajana Svart Records). Tiedän aika nopeasti mistä diggaan ja mistä en. Viikkolistani on täynnä soulia! Vanhan kaman kaveriksi on noussut niin sanotut retroiluaktit, joissa musiikki on toteutettu 60-70-luvun soundeilla ja tyylitajulla. Spotifyn Discover Weekly -soittolista päivittyy joka viikko. Sinne valikoituu mahdollisesti kiinnostavaa musiikkia sen perusteella, mitä kuuntelee. Mutta onhan se vähän surkeaa, että Suomessa näinkin suositun urheilulajin pääsarjatasolla pelaa vain kymmenen joukkuetta, ja niistäkin on jatkuvasti useampi talous ongelmissa. Elektronisen musiikin valta-aikana löytyy edelleen runsaasti vaihtoehtoja. Maailman kavaluudesta huolimatta hyvyyttä on kuitenkin aina olemassa. Originaali on oikein hyvä, mutta Legendin version c-osa on huomattavasti seksikkäämpi. Elokuvia vähänlaisesti harrastavana jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästyä siitä, kuinka isoja tunteita omat henkilökohtaiset suosikit yhä aiheuttavat. Kevään virallisen soundtrackin asemaan itsensä on kammennut Lasten Hautausmaan tuleva IIalbumi. Old school -ilmaisu on niin uskottavaa, että on vaikea uskoa jätkien olevan tästä ajasta. Pudotuspeleihin edennyt Korisliiga ei pelillisesti ole aiempiin vuosiin verrattuna häikäissyt, mutta Tampereen Pyrintöä kannattaessa sentään kevät on näyttänyt valoiselta. Kunpa saisi editoitua ne yhdeksi biisiksi. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 28
SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Tahkolla myös SILVENNOINEN & MAIJANEN BAND TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : alk. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. 69,50 €. Pe 29.7. + PEPE AHLQVIST & H.A.R.P. PROCOL HARUM L E G E N D A A R I N E N VIP-paketit alkaen 149 € +alv24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 69,50 €, Priority (k-18) alk. 79,50 €, kenttä alk. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N portit aiki klo 16.00. 7. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Liput toimituskuluineeN; istumakat somo alk. 010 841 4185. 7. 67,50€ / 72,50€ / 77,50€. 010 841 4185. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i portit auki klo 18.00. “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Liput toimituskuluineeN; istumakat somot alk. Pe 11.11.2016 HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. LA 30.7. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. Eastway tulostus.indd 83 31.3.2016 8.35 Nummirock tulostus.indd 2 30.3.2016 15.15 _2SD_sisäkannet_4/2016.indd 1 31.3.2016 15.25. TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. 010 841 4185. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi VIP SCORPIONS -illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. L I P U N M Y Y N T I : w w w. 89,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. P e 1 5 . Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. L a 1 6 . 79,50 €, kenttä alk. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. 00. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. 010 841 4185. KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min
huhtikuuta Takakansi 4_16 vanha ID tulosta.indd 84 31.3.2016 12.39 4/ 20 16 8,90 € (sis.alv) T E K S T IT V 6 6 6 S O U N D I 4 / 2 1 6 TEKS TI-TV 666 KUUSIK IELISEN LUMOIS SA OODI SÄHKÖ KITARA LLE So un dI 11 Kauniin metelin lyhyt kukoistus SHOEGAZE THE 69 EYES | TIMO KAUKOLAMPI | SHIRAZ LANE | NEIL YOUNG | IHSAHN THE 69 EYES | TIMO KAUKOLAMPI | SHIRAZ LANE | NEIL YOUNG | IHSAHN kansi_4_2016_i.indd 1 31.3.2016 15.17 _1SD_ulkokannet_4/2016.indd 1 31.3.2016 15.23. EVA DAHLGREN Jag sjunger ljuset Uusi albumi kaupoissa 22