VAASA Vaasa Arena www.kent.nu takakansi 5_16.indd 84 3.5.2016 13.38 5/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S O U N D I 5 / 2 1 6 MUSTAA KULTAA KIN ARVOKK AAMPI So un dI 11 K V E L E R T A K VOLBEAT LASTEN HAUTAUSMAA SLEEP OF MONSTERS PRINCE VOLBEAT POULSEN PUHUU ASIAT HALKI LASTEN HAUTAUSMAA EI PELKKÄÄ KUOLEMAA SLEEP OF MONSTERS LAULUJA MYRKKYPUUTARHASTA PRINCE KEIKALLA VUONNA 1987 JÄÄHYVÄISET RAKKAILLE LÄNSINAAPUREILLE KENT TACK FÖR ALLT, KVELE RTAK kansi_5_2016_g.indd 1 4.5.2016 12.32 _1SD_ulkokannet_5/2016.indd 1 4.5.2016 12.49. V I I M E I N E N L E V Y N Y T K A U P O I S S A KEIKAT 28.10. HELSINKI Hartwall Arena ja 29.10
UUSI LEVY KEHISSÄ 3.6. CD / LTD DLX CD / 2LP / LTD FANBOX / DIGITAL ANTAA TULLA VAAN! WWW.VOLBEAT.DK SEAL THE DEAL & LET’S BOOGIE Volfbeat tulostus.indd 83 3.5.2016 13.33 Southpark tulostus.indd 2 3.5.2016 13.33 _2SD_sisäkannet_5/2016.indd 1 4.5.2016 12.48
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN RageDeathScorpNails 05-16.indd 1 02.05.16 16:42 Nuclear Blast tulostus.indd 3 3.5.2016 14.26
Live Nation RHCP.indd 4 4.5.2016 13.17
REGINA SAIMAA TEFLON BROTHERS TEKSTI-TV 666 TÖÖLÖN KETTERÄ VIEW lippupalvelu VARSINAIS-SUOMI Ruisrock ttulostus.indd 5 3.5.2016 14.42. KARJALAINEN JVG · MICHAEL MONROE · OLAVI UUSIVIRTA · ROBIN RICKY-TICK BIG BAND · SANNI · STAM1NA · VESALA ANNA ABREU · ANNA PUU · DIABLO · EEVIL STÖÖ · ELLINOORA HUORATRON · MAIJA VILKKUMAA · MAJ KARMA · MIRA LUOTI ROOPE SALMINEN & KOIRAT · RUGER HAUER · PAPERI T · RONYA SANTA CRUZ · SCANDINAVIAN MUSIC GROUP · STIG TEFLON BROTHERS · TIISU · VIEW PERJANTAI 8.7.2016 JACK Ü USA AIR FR ICONA POP SWE LUKAS GRAHAM DK MØ DK SEINABO SEY SWE VINCE STAPLES USA ANTTI TUISKU APULANTA SANNI ALEX MATTSON DIABLO EEVIL STÖÖ ELLINOORA GASELLIT HUORATRON MAJ KARMA ROOPE SALMINEN & KOIRAT TOMMY LINDGREN METROPOLIS LAUANTAI 9.7.2016 MAJOR LAZER USA CHEEK D-A-D DK APOCALYPTICA CHISU ISMO ALANKO JVG RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA STAM1NA VESALA ANNA ABREU LIHAMYRSKY MAIJA VILKKUMAA MIRA LUOTI MIREL WAGNER MURSUSIKARI PAPERI T RONYA SANTA CRUZ SCANDINAVIAN MUSIC GROUP STIG TIISU UNDERGROUND ROCK ORCHESTRA SUNNUNTAI 10.7.2016 MACKLEMORE & RYAN LEWIS USA PATTI SMITH AND HER BAND PERFORM HORSES USA RUDIMENTAL UK YEARS & YEARS UK NOTHING BUT THIEVES UK VIC MENSA USA ZARA LARSSON SWE J. KARJALAINEN MICHAEL MONROE OLAVI UUSIVIRTA ROBIN ANNA PUU ATOMIROTTA MIKAEL GABRIEL RUGER HAUER FEAT. AIR FR · MØ DK · YEARS & YEARS UK ZARA LARSSON SWE · D-A-D DK LUKAS GRAHAM DK NOTHING BUT THIEVES UK SEINABO SEY SWE · VINCE STAPLES USA ANTTI TUISKU · CHISU · ISMO ALANKO · J
Soundi 5/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Prince Tukholmassa 1987 12 Uutiset 14 Tarkkailuluokka Leo Lopunajan mies 18 E-liike 20 Rakkauden rajamailla 22 Soundi-haastattelu: Michael Poulsen 30 Minun tähteni: Kent 36 Kvelertak 42 Live: Guns N’ Roses 44 Hexvessel 52 Lasten Hautausmaa 54 Draama-Helmi 56 Levyarviot 70 Oton vinyylit 72 Bazook Whispered Sleep Of Monsters Tombstoned Brymir 76 Stalker: Naamat ja Bättre Folk 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: St ia n A n d er se n K u v a: B en V ar o n K u v a: K ar i P au ko la K u v a: Li n el l/ So u n d in ar k is to www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 18 Ruokangas Guitars ”Käsintehtyjen kitaroiden bisnes on mullistunut.” 42 Guns N’ Roses ”Nyt se on nähty: Axl ja Slash yhdessä, kädet toistensa olkapäillä.” 6 SOUNDI 22 Michael Poulsen ”Rakastin soittamista mutta halusin oppia kaiken itse.” 73 Brymir ”Synkempi, nopeampi, hullumpi, tunteikkaampi, kauniimpi...” K u v a: Ja n ic a Lö n n K u v a: M ar ti n D am K ri st en se n 30 Kent ”Kent on kohta enää joukko rakkaita, syviä, erottamattomia muistoja.” sisältö_2016_5_a.indd 6 6.5.2016 11.05
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN WatchOut 05-16.indd 1 02.05.16 17:32 Nuclear Blast.indd 7 3.5.2016 14.39
SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: M.A. Keep the Princernet alive! Lisäksi on ilmestynyt kymmeniä syvällisiä artikkeleita sekä haastatteluja, joissa läheiset ja kollegat avaavat miehen elämää paljon avoimemmin kuin koskaan aiemmin. Numminen: Jazzin meining (Aviador kustannus) Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. Eläessään Prince siivosi raivostuttavan tarkasti kaiken itseensä liittyvän Youtubesta ja veti pois tuotantonsa myös streamauspalveluista (Tidalia lukuun ottamatta), mutta viime viikkoina Youtube on täyttynyt toinen toistaan paremmista ja harvinaisemmista videopätkistä. Odotan niitä sydän syrjällään ja lompakko auki. Se musiikki kun ei onneksi katoa mihinkään – Princen tapauksessa on käynyt päin vastoin. Kun Prince kuoli, ammotti internet tyhjyyttään miehen musiikista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Ihminen, jota en ole edes tavannut muuten kuin lavalla. Minulle hän oli, ja on, Prince. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi kolumni pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_5_a.indd 8 6.5.2016 11.04. 57-vuotiaaksi eläneen Princen todella yllättävän kuoleman aiheut tamien tuntemusten avaaminen on vaikeaa, sillä vaikka kyseessä oli itselleni äärettömän tärkeä artisti, jonka virallisen ja epävirallisen tuotannon parissa olen viettänyt tuhansia pakkomielteisiä tunteja ja josta olen lukenut ja katsonut kaiken käsiini päätyneen materiaalin, oli silti kyseessä ”vain” artisti. Ristiriitaisesti Prince on siis kuolemansa jälkeen tullut meille ulkopuolisille tavallaan läheisemmäksi. Se on fanien tapa surra ja samalla kunnioittaa mestaria – todistaa maailmalle, mistä miehen maine kitaristina, laulajana, säveltäjänä, bändinjohtajana ja esiintyjänä kumpuaa. Hartain toiveeni on, että Princen holvissa olevat julkaisemattomat biisit, levyt ja konserttitaltioinnit annetaan jonkun asiansa osaavan käsiin. Jos kiinnostaa, niin kokoan parhaita vastaan tulevia videoita itselleni muistiin soittolistaksi (bit.do/prince-herkut). Yksi on ylitse muiden SOUNDI 5/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Moonsorrow: Jumalten aika Hero Dishonest: Liha ja teräs Prince: Koko tuotanto Kevin Morby: Singing Saw Suomen Zorro: Muistan sinut Maria 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti U seimmilla meistä on se yksi kaikkein tärkein artisti, jonka musiikki on kulkenut rinnalla vuodet ja vuosikymmenet, aina sieltä tärkeimmistä nuoruusvuosista asti. Koska siis ensisijaisesti rakastan Prince-artistin tekemää musiikkia mutta vain välillisesti ja etäisesti musiikin takana olevaa ihmistä nimeltään Prince Rogers Nelson, on surun ja epäuskon tunteisiin sekoittunut myös suuri määrä iloa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Surullisena torstai-iltana ihmiset yrittivät löytää edes jotain jaettavaa some-ystävilleen
Ameriikan Ilovaarirock Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_5_a.indd 9 6.5.2016 12.55. VIP-tarjonnan luonne kiinnostaa. Tavoitellun yleisön tuloluokka on siis sitä samaa blues lawyer -tasoa, joka pitää vahvasti hengissä vintage-kitaramarkkinoita sekä osaa butiikkivahvistimien ja -efektien tekijöistä. Makuun emme nyt ota kantaa. Ehkä jollain hinnalla pääsee samaan happitelttaan jonkun esiintyjän kanssa. Kolesterolia alentava margariini. On kyllä harmi ettei kalifornialaisella aavikolla juhlita Desert Tripin sijaan joensuulaisilta musiikkialan toimijoilta lisensoitua Happy Grandpa Rock -tapahtumaa. Vita Nova olisi voinut olla Red Bull eikä vain Can Can Head -rumpalin elämän ytimen muodostava virvoitusjuoma. Kolmipäiväinen Desert Trip on kuin tohtori Frankensteinin henkiin herättämä, sattumanvaraisesti valittu Mojolehden numero. Tähän päälle sitten mielikuvituksellinen majoitusvaihtoehtojen kirjo, teltoista trailereihin tai tönöihin. Uusimpana tuotteiden listaan lisättäköön Ilovaarirock. Yhdysvaltain kasvavilla festivaalimarkkinoilla parhaaseen tulokseen ylti viime vuonna Coachella 85 miljoonan dollarin voitollaan. Lippujen hinnat vaihtelevat 200 dollarin yhden päivän peruslipusta noin pari tonnia kustantavaan kolmen päivän passiin, jossa varmasti on kaikenlaista herkkua. Kun näin ensimmäistä kertaa tapahtumaa mainostavan kuvan, johon oli listattu artistit, nauroin. Mikä muu kuin osaamattomuus kansainvälisen markkinoinnin saralla estäisi sen voittomarssia. Tapahtumalla on jonkinlainen, vähintäänkin henkinen kytkös teoriassa nuoremmille teoriassa tuoreempaa musiikkia tarjoavaan Ilosaarirockiin. Pääesiintyjinä nähdään The Rolling Stones, Bob Dylan, Paul McCartney, Neil Young, Pink Floydin Roger Waters ja The Who. SOUNDI 9 > Suorat sanat Arttu Tolonen S uomen historiassa on useita esimerkkejä siitä, miten täällä tehty tuoteinnovaatio on jäänyt paikalliseksi ilmiöksi vaikka potentiaalia maailmanlaajuiseksi hitiksi olisi ollut. Ksylitolista olisi voitu tehdä maailmanlaajuinen hittituote. Millainen olisi Vita Nova Music Academy. Ja se huvittaa vieläkin. Festivaalin omistajat ovat nyt lanseeranneet uuden tapahtuman nimeltään Desert Trip, mutta jota kutsutaan jo epävirallisesti Oldchellaksi. Kysytään joskus Janne MäkiTurjalta. Tämä jokavuotinen, Ilosaarirockia edeltävä kavalkadi tarjoilee valkoviiniä juoville varhaiseläkeläisille viihdykettä heidän nuoruutensa suurilta vuosilta
jota nyt jälkikäteen jään kaipaamaan Princen levyiltä. Kuvakaappaukset Sign O’ The Times -konserttielokuvasta. Kaivoimme kyseisen keikka-arvion jälleen esiin, sillä tämä jos mikä toimii vastaansanomattomana todisteena edesmenneen taiteilijan lahjakkuudesta ja monipuolisuudesta. PRINCE 7.6.1958–21.4.2016 A-PUOLI prince-taitto_c.indd 10 4.5.2016 15.53. Vokalistiksi hän on harvinaisen moni-ilmeinen ja kitaristiksi Ilmestyskirjan Peto. Slow Love ja Purple Rain voitelivat hitaasti hunajalla ja maidolla siinä missä Raspberry Beret osoitti psykedeelisen popin tulleen jäädäkseen. Ennakkoraportit olivat kovin mairittelevia, vaan eivät liioiteltuja. Princeltä niin sanotusti pesi. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Prince Sign O’ The Times -kiertue Johanneshovin jäähalli 1 , Tukholma 10.5.1987 P rince on luonut itsestään niin paljon elämää suuremman hahmon, että live-tilanteessa häneltä vaaditaan tavallista enemmän kaikkea, ettemme me, yleisö, tuntisi itseämme petetyiksi. Pojan kosketus instrumenttiin on sitä samanaikaisesti metafyysistä ja lihallista luokkaa, joka vielä tänäänkin on yhtä harvinaista kuin Jimin päivinä. Hetimiten oli selvää, ettei Hänen Pahuutensa 4 tarvitse mitään tukirakenteita jaellakseen tavarat. I Could Never Take The Place Of Your Man ja Little Red Corvette rokkasivat upeasti. Housequake, Kiss ja Boys & Girls panivat joka lantion palamaan. Viisaasti Prince jätti turvautumatta häkellyttäviin alkuspektaakkeleihin ja aloitti yksin kitaroineen vain rumpubiitin tukemana Sign O’ The Timesilla näyttäen varsin yllättävältä hillityssä Malcolm-X-pastorina-lookissaan. Madhousen 3 miellyttävän, mutta kasvottomaksi jääneen funk bopin jälkeen Minneapolisin poika näytti, että tosi karisma ja lahjakkuus pystyvät jopa Jäähallin kolossaaliseen kolkkouteen. Kiertue on taltioitu myös saman nimiseen konserttielokuvaan, joka löytyy vielä reilun kuukauden ajan Yle Areenasta. Esimerkiksi The Cross akustisine kitaroineen ja kysymys-vastauskuoroineen oli täyttä gospelia. On kitaristeja ja Kitaristeja. Miehen karisma puri jopa kolkossa jäähallissa. Millään koneella ei saada aikaan sellaista funk groovea, joka jäähallissa tiivistyi tiivistymistään – Prince, nimittäin, on funkympi ja ”mustempi” kuin koskaan. Se saatiin todeta jälkimmäisessä Tukholman konsertissa 2 . Oli mukava huomata, ettei Prince sentään liian tosissaan pidä itseään Rudolph Valentinon 6 perillisenä, vaan Princen maine polttavan kuumana liveartistina ei ollut tuulesta temmattu. Erinomaisen lisän musiikkiin toi Sheila E:n 5 supersähäkkä rummutus, ”Vokalistiksi hän on harvinaisen moni-ilmeinen ja kitaristiksi Ilmestyskirjan Peto.” Funkympi kuin koskaan Soundin toimittaja Jussi Niemi todisti Princen keikan Tukholmassa alkukesästä 1987, mestarillisen Sign O’ The Times -tupla-albumin nimikkokiertueella
Girls & Boys 6. Forever In My Life 16. I Could Never Take the Place Of Your Man 8. Sheilan isä oli perkussionisti Pete Escovedo, ja lattarilegenda Tito Puente oli hänen kummi setänsä. Kiss 17. Little Red Corvette 4. Hänen voi myös kuulla räppäävän Princen kap paleilla Alphabet St ja Cindy C. 1999 ENCORE 1: 15. The Cross ENCORE 2: 18. Purple Rain 14. Uskokaa tai älkää niin tyypin fiiliksessä on myös jotain turmeltumatonta, vaikka levynkannesta tutut loisteliaat lavasteet viittasivatkin urbaaniin syntiin. Play In The Sunshine 3. Hot Thing 9. Kuoli vuonna 1926 vain 31vuotiaana. TEKSTI: JUSSI NIEMI Julkaistu alun perin Soundissa 6/1987 Vaikka Princen musiikki tihkui lihallisuutta ja silkkaa syntiä, kuului siinä myös gospel ja turmeltumattomuus. When Doves Cry 13. Prince soitti albumeilla lähes kaiken itse. 7 Tanssija Cat Glover oli olen nainen osa Prince liveshow’ta Sign O’ The Times kiertueella ja sitä seuranneella Lovesexy kiertueella. Let’s Go Crazy 12. 5 Rumpali Sheila Escovedo oli Princen tärkeä yhteistyökump pani, ja he myös seurustelivat lyhyesti. 1. Sheila E on julkaissut useita sooloalbumeita, sekä työskennellyt muun muassa Ringo Starrin, Billy Cobhamin ja Beyoncén kanssa. K u v a: Je ff K at z/ So u n d in ar k is to prince-taitto_c.indd 11 4.5.2016 10.04. 6 Italialaisamerikkalainen myk käelokuvatähti ja 1920luvun suurimpia popidoleita ja sek sisymboleita. 10 SOUNDI SOUNDI 11 osaa myös nauraa itselleen. Kaiken kaikkiaan estradilla tehtiin vilpitöntä kutsumustyötä hyvän asian puolesta. 4 Yksin Princen lempinimistä oli His Royal Badness. Housequake 5. Madhousen nimissä äänitettiin myös kaksi virallisesti julkaisematonta albumia vuonna 1988 ja 1993. Sign O’ The Times 2. Slow Love 7. Now’s The Time (Charlie Parker -laina) 10. Peace & funk to y’all. Sama raikkaus ilmeni myös koko illan (runsaat kaksi tuntia) lavalla täysillä hyörineen hurmaavan tanssitytön 7 liikunnassa, joka kirjaimellisesti löi soittajat lattiaan. If I Was Your Girlfriend 11. It’s Gonna Be A Beautiful Night Konsertin settilista: 1 Johanneshovin jäähalli tunne taan nykyään nimellä Hovet 2 Prince soitti Tukholman jää hallissa kolme iltaa peräkkäin 8.–10.5.1987 3 Madhouse oli Princen fuusio jazzsivuprojekti, joka jul kaisi albumit 8 ja 16 vuonna 1987
Samalla toivoimme, että albumi myisi tuhat kappaletta niin levy-yhtiökin saisi omansa pois! Oliko Apocalypticalle sopivien Metallica-kappaleiden valitseminen helppoa. Ensimmäinen show tarjoaa täyden laidallisen Shadowmaker-kiertueen hengessä ja toinen keikka on unplugged-tyylisempi paketti, kertoo sellisti Paavo Lötjönen. Lisää Love-sinkkuja ja Juice Leskinen -boksi Apocalyptica juhlii parikymppistä esikoistaan Yhdysvalloissa parhaillaan kiertävä Apocalyptica julkaisi klassisen debyyttinsä Plays Metallica By Four Cellos kesäkuussa 1996. – Työn alla on ollut myös Sami Yaffan elämäkerta Tie taipuu, joka ilmestyy loppukesällä. – Vedämme paatilla pari settiä. nioitetaan myös juhlakonserteilla, joita järjestetään muun muassa Savonlinnassa 24.7. Hänellä oli posketon vaisto löytää hyviä artisteja, muistelee Christian Schwindt. kesäkuuta. Viisikymppisiä kuluvana vuonna viettävää Love Recordsia kunK u v a: So u n d in ar k is to uutiset_2016_5_b.indd 12 6.5.2016 10.49. Rokokoo Computerin kansikuva on tietenkin Tommi Liimatan itse taiteilema leikkaa-liimaa-tekniikalla. Ensi syksynä on luvassa kokoelman osat 3–5. Olin silloin 11–14-vuotias ja teos päättyy Rovaniemelle muuttoon, kertoo Liimatta. Tarinassa ovat tietenkin mukana kaikki Samin bändit, muun muassa Pelle Miljoona Oy, Hanoi Rocks, Joan Jett, New York Dolls, Mad Juana ja Michael Monroe. – Lähinnä levytimme omat Metallica-suosikkimme, jotka tuntuivat toimivan meidän ”jouhikoille” arrattuina. Nyt Metallicacover-sikermää on myyty arvion mukaan yli miljoona kappaletta. – Minähän olen perinteisesti julkaissut soololevyn kymmenen vuoden välein. Rokokoo Computer ja Liimatan muita kiireitä Absoluuttinen Nollapiste suunnittelee parhaillaan loppukesällä soitettavia 25-vuotisjuhlakeikkojaan, mutta laulaja Tommi Liimatalla riittää, ja on riittänyt, muutakin puuhaa. Olimme soittaneet Metallica-covereita jo jonkin aikaa esimerkiksi musiikkileireillä, mutta tarjous studioalbumin tekemisestä tuntui lähinnä huvittavalta, muistelee Lötjönen. – Päätimme sitten ottaa levytyshomman uutena kokemuksena. Yhden kappaleen esitän Marko Kantolan kanssa ja kuusi biisiä ovat puolestaan Tommi Liimatta & The Hot Contents -yhtyeen tuotantoa. Liimatan Pan Alley ilmestyi 1996, Tropical Cocktail 2006 ja myöhemmin tänä vuonna onkin sitten Rokokoo Computer -levyn vuoro, sanoo Liimatta. ja Helsingin juhlaviikoilla 28.8. Plays Metallica By Four Cellos julkaistaan uudelleen heinäkuun lopulla. – Olen työskennellyt kolmen eri julkaisun parissa. Studiossa piti silti hikoilla aika tavalla. Boksin kanneksi Juho Juntunen on taiteillut päivitetyn version Per Vers, runoilija -kannesta. – Se oli huikeiden sattumien summa, että teos ylipäänsä syntyi. – Vaikka me otimme yhteen lukuisia kertoja niin olihan se mahtavaa seurata Atte Blomin toimintaa. Teos kattaa Samin koko elämän 60-luvun Tapiolasta nykypäivän Mallorcalle. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 12 SOUNDI Samana päivänä tämän lehden kanssa ilmestyy maineikkaan Love Recordsin singlejulkaisuja sisältävän sarjan kakkososa. Entä oma musiikkisi. Plays Metallica By Four Cellos -albumi on myynyt maailmalla jopa miljoona kopiota. – Kyseessä on remasteroitu juhlapainos, bonusbiiseillä varustettuna. Lähdemme ensi vuonna myös erityiselle Plays Metallica By Four Cellos -kiertueelle! Apocalyptican debyytti oli sattumien summa. – Albumille tulee kaksitoista laulua. Luvassa on myös uudelleenjulkaisu ja juhlakiertue. Täytyi kokeilla, kun kukaan ei ollut tehnyt mitään vastaavaa aikaisemmin. – Lisättäköön tähän myös, että The Hot Contents lähtee keikoille syyskuussa. Hevikaset tiromaanin jatko-osa Jeppis 2 ilmestyy elokuussa ja se kattaa vuodet 1987–90. Kesäksi suunnitellusta isosta Love-vuodet -laatikosta löytyy kuusi remasteroitua studioalbumia (Coitus Int, Per Vers, runoilija, Juice ja Mikko, Keskitysleirin ruokavalio, Lahtikaupungin rullaluistelijat sekä Tauko I) ja uusi tuplakokoelma Love-singlet 1974–1978. Loput viisi numeroa ovatkin sitten todellista soolomateriaalia, sillä soitan niissä kappaleissa kaikki instrumentit itse. Yhtye juhlii ensilevytystä Baltic Princess -laivalla, joka lähtee Turusta 9. Love-teemaan liittyen, luvassa on myös Juice Leskinen -vinyyliboksi. Kuuden cd:n mittainen Kaikki singlet 2 tarjoaa Loven julkaisemat pikkulevyt huhtikuusta 1972 syyskuuhun 1974. The Hot Contentsissa vaikuttavat Kantolan lisäksi Tomi Krutsin sekä Marko Ylianttila
Hän on gurujen guru, joka on muovannut tietoisuuttamme jo kuudella vuosikymmenellä. uutiset_2016_5_b.indd 13 6.5.2016 10.49. – Purkitimme Hollolan Petraxstudiolla muutaman rallin ja ensimmäinen videokin on kuvattu. Jos jotakin vertailukohtia täytyy nostaa esiin niin mieleeni tulevat ainakin Pantera ja Entombed. Tämä tulee ilouutisena etenkin niille, jotka jäivät suremaan Poisonblackin ”toistaiseksi viimeisen keikan” jälkeen elokuussa 2015. 20. Ilman herra Zimmermania meillä ei olisi Hectoria, Juicea, Davea tai heidän opetuslapsiaan siis minua ja muita tämän levyn artisteja, sanoo Paleface. Kyseessä on selkeä hittituote, kuten Koponen kertoo: – Verta ja suolia on nimestään huolimatta älyttömän miellyttävä, nätti, lempeä ja lämmin kokonaisuus, jonka teksteissä ei juurikaan kiroilla tahi muutenkaan suhtauduta negatiivisesti tahi sarkastisestikaan henkilökohtaiseen, kansalliseen tahi kansainväliseenkään nykytilanteeseen! Kumikameli juhlii kolmekymppisiä levyllä ja keikoilla Raskaan rock ’n’ rollin saralla moniin mainetekoihin yltäneellä Ville Laihialalla on uusi yhtye. pitkäsoitto! Tai viidestoista, jos digijulkaisu Saturnuksen vararengas lasketaan mukaan, sanoo Jarmo ”Toppo” Koponen. – Musiikki on vähän suoraviivaisempaa ja rankempaa verrattuna Sentencediin ja Poisonblackiin, vaikka emme olekaan unohtaneet melodioita. toukokuuta ilmestyvän pitkäsoiton “housebändinä” toimii tänä vuonna omia 30-vuotisjuhliaan viettävä Wentus Blues Band. YLEISRADION AARREARKKU AUKEAA! Tasavallan Presidentti Jukka Hauru & Superkings Wigwam Taivaanvuohi Unisono Quartet Taivaantemppeli Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band KOM Quartet Muun muassa Eläkeläiset-yhtyeen ”hautomona” aikoinaan toiminut hc/punk/alternative-kopla Kumikameli täyttää tänä vuonna kolmekymmentä vuotta. S-tool (lyhenne nimestä Severing Tool) -ryhmässä vaikuttavat myös rumpali Aksu Hanttu (Entwine) ja Lullacryn riveistä tutut basisti Kimmo Hiltunen ja kitaristi Sami Leppikangas. Otetaan siis tähän kohtaan kolmekymmentä hurraa-huutoa! Tasavuosia juhlistava Verta ja suolia -studioalbumi on juuri ilmestynyt ja yhtye esiintyy virolaislegenda J.M.K.E.:n kanssa eri puolilla Suomea touko-kesäkuussa. SV A RT 02 5 SLEEP OF MONSTERS II: P OISON GARDEN CD/LP/Digital MIKKO JOENSUU AMEN I CD/LP/Digital POP-LIISA ja JAZZ-LIISA -sarjat alkavat 15.4! Yleisradion Liisankadun studiolla vuosien 1972 ja 1977 nauhoitetuista livelähetyksistä koostetussa sarjassa julkaistaan yhteensä 36 osaa, joista ensimmäiset kahdeksan ovat saatavilla nyt. – Dylan on merkittävin elossa oleva poplyyrikko. Shovel Man -kappale ilmestyy aivan lähiaikoina, mikäli se ei ole tätä luettaessa jo julki, kertoo Laihiala. Ville Laihiala marssittaa esiin uuden yhtyeensä Tarjolla Bob Dylania suomeksi Amerikkalaislegenda Bob Dylan täyttää 75 vuotta 24. – Uusi levytys taitaa olla meidän 14. toukokuuta ja suomalaisartistit kunnioittavat mestarin syntymäpäivää Dylan suomeksi -albumilla. Karjalainen ja Paleface. Pitkäsoitolla esiintyvät muun muassa Anssi Kela, Kauko Röyhkä, Heikki Silvennoinen, Pelle Miljoona, Mariska, J
Aloin kirjoittaa biisejä suomeksi, koska sillä tavalla mun oli helppo purkaa fiiliksiäni. – Pettymyksiltä ei voi välttyä. Tosin, ihan jo Tavastia tai vaikkapa Hullu Poro täynnä olisi todella jees. On ihanaa soittaa frendeille uusia biisejä, kun ne nauraa mun lauseille tai sanoo heti, että vittu mitä paskaa, Leo kertoo. – Ainoa tekemäni myönnytys on se, että enää en kelaa Wembleytä vaan Olympiastadionia. Toisinaan keikkakitaristina toimii myös Leon tuottaja Aki Sihvonen. Hänet tunnetaan tyyppinä, joka rakastaa muita musiikintekijöitä ja ilmaisee innostustaan avoimesti. Albumille ei kuitenkaan löytynyt julkaisijaa, ja pian Face Of God hajosi. Nyt, toukokuussa 2016 ollaan siinä tilanteessa, että suomeksi tarttuvia poprock-lauluja kirjoittava 24-vuotias sooloartisti Leo on julkaissut ensimmäisen singlensä Mun piti olla sun major-yhtiö Sonylla. Sitä ei kuitenkaan voi päättää, että ”tästä jengi diggaa”. – Sain levydiilin vasta pitkään sen jälkeen, kun olin vaihtanut laulukieltä. Hän on valmis asettamaan itsensä alttiiksi pettymyksille, julkisestikin, ja aikoo jatkaa päämäärätietoista työtään artistina päivästä toiseen. – Ja eihän se, että vaihtaa laulukieltä tarkoita sitä, että alkaa menestyä, Leo toteaa. Silloin Foo Fightersja Biffy Clyro -henkisen powertrio Face Of Godin solistina puhunut Leo kertoi yhtyeensä tekeillä olevasta debyyttialbumista ja totesi itsevarmasti, että pian hän valitsee, mikä levy-yhtiö saa julkaista platan. Face Of Godin vimmaisessa uhossa oli toisinaan aistittavissa epätoivoa: pyrkimys läpimurtoon vaikutti pakkomielteiseltä. 14 SOUNDI Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Vaikka unelma läpimurrosta suuren yleisön tietoisuuteen kiiluu nuoren muusikon katseessa, se ei ole hänen perimmäinen motiivinsa. Leo Stillman on korkeaenerginen ja kunnianhimoinen lauluntekijä, jonka unelmat ovat mahtipontisia. TEKSTI: TEPPO VAPAUS Leo Stillman vaihtoi bändi toiminnan soolo uraan. Leon haave ei ole menestys vaan musiikin tekeminen itsessään. Maailmassa on monta vitun hyvää biisiä, jotka ei ole menestyneet ja monta vitun huonoa biisiä, jotka on menestyneet. Mutta myös moni mun unelma on jo käynyt toteen. Joten ei se niin mennyt. Ohjasivatko kehotukset artistin lopulta suomenkieliseen ilmaisuun. – Totta kai toivon, että mun biisit breikkaa. ”Ainoa tekemäni myönnytys on se, että enää en kelaa Wembleytä vaan Olympiastadionia.” facebook.com/leovirallinen K u v a: A n d re P o zu zi s tarkkis_LEO.indd 14 4.5.2016 10.05. Hän myös uskoo omaan asiaansa sokeasti. Leo Läpi harmaan kiven Tarkkailuluokka A-PUOLI > K irjoitin Leo Stillmanista Soundin Stalker-palstalla syyskuussa 2013. Se tulee viemään hänet pitkälle. Häpeilemättömästi sekä omaa ääntään että yleisöään etsivä Leo on pysäyttämätön voima. Leo jatkoi biisien kirjoittamista luopuen voimatrion asettamista rajoituksista kappaleiden sovituksille. Bändiinsä hän on pestannut esimerkiksi Jukka Pojan ja Raappanan taustaorkestereista tutut basisti Kari Hulkkosen ja rumpali Joakim Bachmannin sekä kitaristi Ville Vallivaaran. Menestyksen jano ei kuiten kaan kadon nut prosessissa mihinkään. Kyynisyys on vierasta Leon sielunmaisemalle. Mä voin vain tehdä biisejä, joista itse diggaan, Leo kiteyttää. Ei pidä odottaa kuuta taivaalta eikä lesota liikaa, niin ei tule hirveitä morkkiksia, Leo miettii. Levy-yhtiöiden taholta yhtyettä kehotettiin usein vaihtamaan laulukieltä. Tai Loose tai Semifinal, Leo hymyilee. Yksi asia erottaa jo uran alkuvaiheessa Leon massasta: hänen asenteensa
Nummirck tulostus.indd 15 3.5.2016 14.40
Se on hyvä esimerkki artistin heittäytymisestä. Stylman kertoo saaneensa palautetta, ettei sanoista saa aina selvääkään. Mutta tarviiko niistä kaikista saada selvää. Se tuo mieleen Eagles Of Death Metalin Jesse Hughesin pelkistetyn, ylitulkinnan rajoilla olevan eläytymisen. Moisio jäi muiden kiireidensä takia pois ja lopulta yhtyeen primus motor olikin taas yksin. Ne voi kuulla monta kertaa eri tavalla. – Se on tavallaan tullut mulle yllätyksenä, mutta kyllä mä sen tavallaan ymmärrän. Lopunajan mies Rock’n’roll-novellisti Tarkkailuluokka A-PUOLI > L opunajan mies syntyi, kun Einari Stylman lähti mukaan toisen hämeenlinnalaissyntyisen popparin, Matti Johannes Koivun roudariksi pohjoisen kiertueelle. Mutta noissa jutuissa se kuuluu asiaan, kun mun laulutyyli on tollainen. Ei se ole bändikään, vaan se voi tarkoittaa yhtäkin tyyppiä. – Lopunajan mies ei ole niinkään hahmo, vaan jonkinlainen oma teoksensa. 16 SOUNDI www.facebook.com/Lopunajanmies Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Reissulla Koivun kanssa keskustellessa Stylmanille kristallisoitui, mitä hän halusi tehdä. Alun perin mulla oli ajatuksena kuivempi levy. – Nicolas Kivilinna sanoi, että mulla on paljon erikoisia sanamuotoja ja sitä myöten hiffasin, että aika paljon mennään kielen soinnin ja twängäämisen kautta. Artisti itse vertaa albumin nimeä näytelmään, vaikka vierastaakin teatterin ennalta sovittuja rooleja. – Jos ajattelee rokkia musiikkina, niin se on läsnäoloa. Mutta tällä hetkellä se on rokkibändi ja -show. Pelkkään hyvään ajatukseen ei Lopunajan mies kuitenkaan tukeutunut, vaan Stylman kasasi folkja bluesbiisejään varten ison yhtyeen. Vaikka monet Dave Lindholmin biisit, en tiedä yhtään mitä niissä sanotaan. Tuo sama liekkeihin syttymäisillään kipinä on vahvana määrittelemässä myös Lopunajan miehen musiikkia. Paljon Lopunajan miehen ydinajattelusta voi löytää Piru vie puolet -videosta, jossa Stylman tanssii antaumuksella yksin. Etenkin livenä se on se tila missä esiintyjät ja yleisö ovat. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Einari Stylman on ja toisaalta ei ole yhtä kuin Lopunajan mies. Se tulkinnan monimuotoisuus on osa sitä musaa. Tehdessä innostui vähän kokeilemaan kaikkea. Nyt ne vaan on piilotettu sinne ”Parhaimmillaan kukaan ei katso sitä puhelinta, vaan kaikki elää sitä musiikkia.” jytinän ja jyrskeen alle. Biisit elävät tästä eteenpäinkin, kun ne livenä esitetään astetta orgaanisemman bändin kanssa. Parhaimmillaan kukaan ei katso sitä puhelinta, vaan kaikki elää sitä musiikkia. – Kun aloitin tekemään musaa, en oikein osannut soittaa kitaraa. Kyllä mua itseänikin ärsyttää jotkut vokaalien venytykset turhissa kohdissa. K u v a: A in o V ai n io tarkkis_lopunajan mies.indd 16 4.5.2016 11.19. Debyyttialbumilla Alussa oli Lopun ajan mies ei folkia tai bluesia ole juurikaan enää jäljellä. Modernisti tuotettu levy sykkii hengästyttävän rockin ja tanssittavan popin hengessä. Omasta elämästä inspiroituneet, tarinoiden muotoon puetut tekstit nivoutuvat yhteen. Siinä on yhtenäinen teema, vaikka edes kertoja ei olisikaan kaikissa biiseissä sama. Roots-vaikutteet vaikuttavat sittenkin kaiken taustalla. – Kun soitan yksinäni, niin silloin palataan juurille, sinne porstualle soittelemaan. – Käsitän sen enemmän kronologisena rock’n’roll-novellikokoelmana. Stylmanin kiihkeä laulutyyli on yksi yhtyeensä kiintoisimpia yksityiskohtia. Vanhat englanninkieliset bändit olivat jääneet treenikämpille, mutta nyt hän uskaltautui kokeilemaan tekstittämistä suomeksi. Ajattelin että kompensoin sitä kasaamalla valtavan, seitsenhenkisen bändin, johon tuli Moision Laura ja muita frendejä. Lopunajan mies ei silti ole Stylman itse
Joensuu • 15.-17.7.2016 #kesänparasviikonloppu Ismo Alanko \ Vesala \ Elastinen \ Stig \ Eevil Stöö \ Saimaa \ Maj Karma \ Timo Lassy Band \ Aurora Anna Puu \ Ruger Hauer feat. Regina \ Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana \ Scandinavian Music Group Death Hawks \ Tryer \ Gasellit \ Tippa-T \ Tähtiportti \ Shiraz Lane \ Musta Risti \ View \ Tiisu \ Lopunajan mies Ihana Leijona \ Juice Normaali \ Jeremy Folderol \ Lasten Hautausmaa \ Robert Pehrsson’s Humbucker SWE Teksti-TV 666 \ The Mutants \ Kumikameli \ Kesä \ Kohti Tuhoa \ Särkyneet \ Rusto + more! Ellie Goulding UK \ Volbeat DK \ Cheek \ The 1975 UK \ Skepta UK \ Propagandhi CAN Paradise Lost UK \ TesseracT UK \ Haken UK \ Frank Carter & Rattlesnakes UK Wolf Alice UK \ SANNI \ Antti Tuisku \ Amorphis \ Stam1na \ Moonsorrow JVG \ Olavi Uusivirta \ J. @ilosaarirock Liput myynnissä! Ilosaarirock tulostus.indd 17 3.5.2016 14.37. Karjalainen \ Paperi T \ Chisu Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.
– Koko ala on maailmanlaajuisesti pirstaloitunut ja muodostuu tuhansista ja taas tuhansista pienen pienistä firmoista – ja silti todella moni näistä yrityksistä tekee tahollaan merkittävää kansainvälistä uraa. EU:n sisällä merkittävin yksittäinen vientimaamme on Saksa. – Rakkaudesta lajiin duunataan parhaista mahdollisista materiaaleista Suomessa soittimia sellaisin aikojen saatossa hyväksi todetuin käsityömenetelmin, joilla meidän oma motivaatio säilyy ja kitaroiden laatu pysyy korkeana. Lisäksi myymme soittimia esimerkiksi Norjaan, Sveitsiin, Kanadaan, Venäjälle, Thaimaahan, Japaniin, Singaporeen, Australiaan, Uuteen Seelantiin. Silloin vuonna 1995 netti oli aika karu mesta kitarasektorillakin. – Tämän hetken suosituimpia mallejamme ovat Unicorn ja Mojo eri variaatioina, ja lisäksi virkistymään päin näyttäisi olevan Hellcat sekä ainokainen bassomallimme Steambass. Juha Ruokangas on joviaali jätkä, eikä siis ihme että hän on nykyisin myös yksi maamme kansainvälisesti tunnetuimmista kitara-alan kokoonkutsujista. Noudatamme siis kaikin keinoin kestävän kehityksen periaatteita. Lähetin Guitar Playeriin ja muutamaan muuhun julkaisuun lehAallonharjalla isoisän metodein K u v a: K ar i P au ko la K u v a: K ar i P au ko la E-liike 5_16.indd 18 6.5.2016 13.33. Pääpiirteissään ne ovat Juhan suunnittelemia, mutta ideoita ja mausteita tulee muiltakin tiimin jäseniltä. LiideriJuhan ohella perheeseen kuuluu hänen vaimonsa Emma Elftorp, Jyrki Kostamo, Tomi Nivala, Lari Lätti sekä ryhmän kuopus Jani Rinta-Keturi. Ideologiaamme kuuluu, että käytetään paljon lähipuuta, ja kaikki eksoottisempi puutavara on FSC-sertifioitua. On tätä päivää, että suomalainen soittaja pystyy tilaamaan yhtä helposti mieleisensä soittimen joko kotimaiselta tai vaikkapa kanadalaiselta tekijältä ja päinvastoin. Semmoista aaltoliikettä tämä on, väliin tilataan enemmän sitä, toisinaan tätä. Ekat vuodet tein kaiken itse, ja sitten askel askeleelta homma alkoi kasvaa. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 7 J anakkalassa sijaitsevan Harvialan Kartanon vanhassa tallirakennuksessa valmistuu käsityönä keskimäärin 100 kitaraa vuodessa. Ja on niitä muitakin. Työtavat on siis suurelta osin isoisän aikuisia, mutta markkinointiin ja sen semmoiseen liittyvässä toiminnassa pyritään pysyttelemään kehityksen aallonharjalla, ja mielellään jopa vähän edellä muita jos mahdollista. – Holy Grail Guitar Show -nimi oli mun idea, ja aluksi se herätti aika ristiriitaisia fiiliksiä yhdistyksen väessä. No, pieni provokaatio on silloin tällöin paikallaan kun ollaan hyvien puolella! Mutta takaisin Ruokankaaseen, mitkä ovat sen keskeiset vientimaat. – Käsintehtyjen kitaroiden bisnes on mullistunut internetvallankumouksen myötä, mutta kitaraverstaan pyörittämisen fiilikseen se ei ole vaikuttanut. Jos mitataan liikevaihtoa tai soittimien määriä, on Ruokangas tällä hetkellä Suomen suurin kitaroita valmistava yritys. Ruokangas valmistaa sähkökitaramalleja moneen makuun. 18 SOUNDI ”Maalaisjärjellä ja sinnikkyydellä on pärjätty. Mies reissaa messuilla ympäri mualimaa ja jotta aika ei kävisi pitkäksi, niin Juha touhuaa myös Suomen Soitinrakentajien Kilta ry:n oltermannina ja European Guitar Builders -yhdistyksen varapressana. Ruokangas Guitars on tällä hetkellä kuusihenkinen tiimi. – Maalaisjärjellä ja sinnikkyydellä on pärjätty. – Mulla oli myös englanninkieliset nettisivut todella varhain, ja heti oma domain ruokangas.com. Nykyisin roolini on johtaa yritystä, suunnitella uusia kitaroita ja tsekata jokainen soitin ennen kuin se lähtee meiltä eteenpäin. Firman perustaja, soitinrakentajamestari Juha Ruokangas toppuuttelee: – Tekijöitä on tänä päivänä Suomessa aika paljon, ja kansainvälisiltä markkinoilta nousee kyllä aika monta kotimaista nimeä esiin. Ja sitten vain yksinkertaisesti pidetään tämä kurssi. Siinä mielessä elämme tietyllä tapaa käsintehdyn kitaran renessanssia: tarjontaa on todella paljon, jokaiseen makuun löytyy jotain, ja kaikki on miltei käden ulottuvilla. Jokainen kitara ja basso tehdään alusta loppuun omalla verstaalla. Toisia taas arvelutti, että nimi on liian hapokas, kun sähkökitaramaailmassa yleisesti pidetään ”pyhänä graalina” 1959 Les Paul -kitaraa, eikä Gibson ole edes tervetullut meidän tapahtumaan. Tiloissa toimiva Ruokangas Guitars vietti viime vuonna 20-vuotisjuhliaan. – EU kokonaisuutena ja Yhdysvallat. Siksi ne harvat, jotka silloin alussa oli siellä läsnä, saivat koko lailla jakamattoman huomion. Seisotaan sanojemme takana ja palvellaan asiakkaita hyvin.” A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Viennin osuus firman myynnistä on vuodesta riippuen noin 75–80 prosenttia. Joku pelkäsi, että astumme itsensä Jumalan varpaille. Juha on ollut mukana ideoimassa myös Berliinissä järjestettävää vuotuista käsintehtyjen kitaroiden tapahtumaa, josta on lyhyessä ajassa kehkeytynyt maailman suurin ja arvostetuin kokoontuminen. Seisotaan sanojemme takana ja palvellaan asiakkaita hyvin
– Ensimmäinen stara, joka osti multa kitaran oli Jukka Tolonen vuonna 1997. Bpuolella on Littlejohnin (oikea nimi John Funchess) oma Dream. Musisoinnin ohella ansaittua ihastusta herätti miehen prosessoitu, tornimaiseksi kammattu hiuslaite. – Joku klassikkobrändi jenkeissä pystyy myymään nimellään aika vaihtelevanlaatuisia pelejä vuosikymmenestä toiseen, mutta meille pienille maailma on armoton – joka ikinen soitin pitää olla helvetin hyvä, tai muuten menee maine ja loppuu työt. Äänenlaatu on hyvää tasoa ja varsinkin särösoundeilla puksuttelee erittäin mielellään. Kumpikin esitys on mukana uudella Love Records – Kaikki singlet 1 -boksilla. Parasta tässä laudassa on kelvollinen XLR-lähtö, jolla voi soittaa suoraan mikseriin ja siitä PA-kamoihin. Ja sen lisäksi käydään säännöllisesti kansainvälisillä ja kotimaisilla messuilla, ja yritetään saada silloin tällöin soittimia testeihin maailman kitaralehtiin. Keikkailu on basisteista muutoin kyllä ihan parasta hommaa, mutta kamojen roudaaminen ei. Stratovariuksen Emppu Vuoriselle tehtiin custom-Hellcat, jolla on äänitetty iso osa uusimman Nightwish-plätyn kitaroista. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Tech21 Bass Fly Rig JOHN LITTLEJOHN: Shake Your Moneymaker / Dream Love Records 1970, LRS-1055 Johnny Littlejohn Vanhalla yo-talolla syksyllä 1970. SOUNDI 19 Pikku-Jussi tuulisesta kaupungista www.ruokangas.com Lentobassokampe P arhaillaan 50-vuotista taivaltaan juhlistava Love Records kunnostautui myös bluesin julkaisijana. Gotta have it.” – Yksi mieleenpainuvimmista asiakkaista on ollut Jay Jay French, jolle ollaan vuosien varrella tehty kolme erilaista kitaraa. Kyseessä on hämmentävän pienikokoinen bassolauta, jossa on kompressori, etuaste, särö, buusteri, futsi, oktaaveri, chorus ja viritysmittari – siis kaikki tarvittava. Huippulia! Ehkä pieni miinus tulee siitä, että jalkakytkimet ovat todella lähellä toisiaan ja soittokengäksi kannattaa valita Leningrad Cowboys -tyylinen spittari. Isoilta osin meidän vientistrategia on ihan vaan nykyajan puskaradiota. Buusterin pystyy säätämään siten, että se joko nostaa volumea tai särön määrää. Lisäksi ne vievät aina kaikki keikkavosut. Eppu Normaali ansaitsisi myös joutsenmerkin, koska Juha, Pantse ja Sami ovat jostain syystä viehättyneet kotimaisiin soittimiimme niin kovin. Littlejohn teki Edward Wesalan ja Måns Groundstroemin säestyksellä pienimuotoisen Härmän-rundin ja esiintyi muun muassa Vanhalla, nuorison taidetapahtumassa Turussa ja Lahdessa. Tech21:n valmistama SansAmp Bass Driver DI on jo vuosia kuulunut basistien studiokalustoon, mutta ei siitä mielestäni keikkavermeeksi välttämättä ole. Syksyllä 1970 muun muassa Howlin’ Wolfin kitaristina toiminut chicagolainen bluesmies John Littlejohn piipahti Suomessa, minkä kunniaksi Love julkaisi mieheltä sinkullisen slidekitaravetoista tuulisen kaupungin bluesia. K u v a: P er tt i N u rm i E-liike 5_16.indd 19 6.5.2016 9.09. – Uriah Heepin Mick Box innostui mun Duke-kitarasta vuoden 2000 Frankfurtin messuilla, ja soitti sitten sellaisella monta vuotta aktiivisesti. Suoraan sanottuna umpirautaisen bluesneljävitosen a-puolella kuullaan verevä versio Elmore Jamesin bootyn pyörittämiseen kehottavasta tanssiklassikosta. Peter Lerche ja Juha Björninen tuli mukaan kuvioon myös varhain, ja vähän myöhemmin Stratovariuksen Matias Kupiainen, jolle oli kunnia-asia soittaa yksilöllisellä suomalaisella kitaralla. B asistit ovat bändisoittajista ehdottomasti laiskimpia ja viinaan menevimpiä. Jay Jay luki meistä aikoinaan amerikkalaisesta ToneQuest Report -lehdestä, ja soitti mulle: ”I’m Jay Jay from Twisted Sister and I want your guitar, man. distötiedotteen, jonka sisältö oli käytännössä että olen suomalainen kitarantekijä, ja mulla on nettisivut – ja jokainen lehti julkaisi sen! Nykyään markkinointimahdollisuudet netissä on loputtomat, mutta toisaalta huomion saaminen on paljon vaikeampaa, kun siellä on kaikkea niin ylenmäärin. Se oli mulle yhden unelman täyttymys – Jukka oli kumminkin keskeinen idolini jo nuorena poikasena. – Me ollaan vuosien varrella löydetty oma paikkamme ja tapamme erottua. Tommy Emmanuel osti Mojo Grande -kitaran vuosia sitten, ja vielä hienompaa oli kun se sanoi, että ”This is the most acoustic electric guitar I’ve ever played. Ne eivät ikinä roudaa, vaan juovat aina kaikki takahuonesiiderit. I love your philosophy!” Maailmalla on lukematon määrä meidän kitaroilla soittavia ammattisoittajia jotka ei niminä välttämättä sano suomalaiselle yhtään mitään, mutta yhtä lailla nostan hattua heillekin. Ei muuta kuin Bass Fly Rig (385 euroa) kaupasta mukaan bassolaukkuun, baanalle ja laulu perään. Nyt Tech21 on tehnyt laiskoille efektibasisteille todellisen herkkupalan eli Bass Fly Rigin
Diskoista valtavirtaa tehnyt Saturday Night Fever -elokuva tuli täällä ensi-iltaan huhtikuussa 1978 eli reilut puoli vuotta Nevada By Sunsetin julkaisun jälkeen. 20 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la ”Jo Nevada By Sunset -biisinnimikin kertoo, mitä suunnalta ulkomaaneksotiikka haettiin.” Ainoaksi jääneen Dance-singlen A-puoli Nevada By Sunset saa kääntöpuolella kaverikseen pätevää jazzfunkia, jota ei uskoisi Suomessa tehdyksi. Dancen esikuvina olivat selvästi aikakauden amerikkalaiset diskoja funkbändit, ja tämän voi laskea plussaksi aikakautena, jolloin suurin osa suomidiskosta otti vaikutteita lähinnä saksalaisesta ”Hansa-humpasta”. Tälle harjalle Love ei kuitenkaan lähtenyt enää ratsastamaan, eikä Dance-projektikaan jatkanut yhtä singleä pidemmälle. B-puolen instrumentaali Flying High on levyn parempi puoli. Laulajiksi saatiin Kojo ja Maarit, tuon ajan Suomi-soulin kärkinimet. Kankkusen ja Lehtosen lisäksi Dancen singlellä soitti vierailevia muusikoita, mutta varsin nimekkäitä sellaisia: koskettimissa oli Pedro Hietanen, kitarassa Jukka Orma ja steel-kitarassa Olli Haavisto. Jo Nevada By Sunset -biisinnimikin kertoo, miltä suunnalta ulkomaaneksotiikka haettiin. Sarja alkoi komeasti kataloginumerolla LDS 5001, jolla julkaistulla singlellä teki ensiesiintymisensä Dance-niminen helsinkiläisprojekti. Dancen single jäi Loven diskosarjan ainokaiseksi, vaikka pian levyn julkaisun jälkeen Suomessa alkoi todellinen diskokuume. Miesten aiempaan uraan mahtui kiinnityksiä Rauli Badding Somerjoen ja Kojon taustabändeissä, ja Kankkunen soitti myös jonkin aikaa funkbändi Madame Georgessa. Jim Pembroken teksti ei ehkä toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jos pystyy sulkemaan korvansa hampurilaisista laulamiselta, huomaa kitaran, sähköpianon, > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar basson ja rumpujen muodostaman grooven kulkevan taustalla kuin nimekkäillä amerikkalaisbändeillä. Kiitos onnistumisesta kuuluu paitsi tiukalle rytmiryhmälle, myös Orman kitaroinnille ja Hietasen analogisyntetisaattorityöskentelylle. Boney M:n sijaan Kankkunen ja Lehtonen olivat todennäköisesti kuunnelleet Earth, Wind & Firea, siksi vahvasti Amerikan meininki tulee läpi Dancen singlellä sekä musiikissa että sanoituksissa. Myös drive-in-leffat ja monet muutkin Amerikka-kliseet mainitaan. Singlen A-puoli on leppoisalla groovella etenevää kruisailumusiikkia. Biisi on täysin pätevää jazzfunkia, jota ei laatunsa puolesta uskoisi Suomessa tehdyksi. Flying High tuo mieleen Dexter Wanselin, Dennis Coffeyn ja muut saman aikakauden amerikkalaisartistit, joiden jazzfunkia ei paljoakaan tuon ajan suomalaisdiskoissa kuultu, mutta myöhemmin sitä on alettu arvostaa dj-piireissä. Projektin takaa löytyivät rumpali Matti Kankkunen ja basisti Pertti Lehtonen, jotka esiintyivät singlellä taiteilijanimillä Consta ja Rébert. Yhtiö lanseerasi syksyllä 1977 peräti oman disko sarjan, jossa oli tarkoitus julkaista singlejä LDS-koo dilla perinteisen LRS-tunnuksen sijaan. L ove Recordsin laajasta katalogista löytyy myös diskoa – tosin vain yhden singlen verran. Rakkauden rajamailla_5_2016_d.indd 20 4.5.2016 10.06. Valitettavasti jenkkimenon fiilistely menee Nevada By Sunsetin tekstissä överiksi jo alkumetreillä, kun Kojo laulaa säkeen ”when I saw you at the summer vacation barbeque” ja Maarit vastaa tälle ”oh yes, hamburgers”
Rokkia ja romantiikka a Social Wines tulsotus.indd 21 3.5.2016 14.36. Devil’s Rock Riesling 8,69 € Alko: 007694 Suomalaisten kestosuosikki vuodesta toiseen! Devil’s Rock on kesäviini parhaimmillaan! Palkittu viini on saatavilla myös hanapakkauksena
Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> 22 SOUNDI haast_volbeat_poulsen_c.indd 22 4.5.2016 10.51
Tämän raskaasti tatuoidun tanskalaisen matka maailman suurimmille estradeille on ollut pitkä. Yhtyeen sielu on kuluvan vuoden aprillipäivänä 41 vuotta täyttänyt Tanskalaisesta Volbeatista on muodostunut suomalaisille rakas yhtye ja mikäli nokkamies Michael Poulsenia on uskominen – ja miksipä ei olisi – on rakkaus molemminpuolista. J ossakin siellä vanhan rock and rollin, punkin ja metallin epäpyhässä risteyksessä operoiva Volbeat on noussut muutamassa vuodessa suureksi nimeksi niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Kööpenhaminasta kotiseuduilleen palannut laulajakitaristi valitsi populaarimusiikin elämänkoulukseen jo varhaisessa iässä, sillä tavalliset koulut eivät jalkapallosta ja nyrkkeilystä intoilevaa miestä kiinnostaneet. SOUNDI 23 ”Minulle on turha tulla kertomaan, että olemme myyneet sielumme kaupallisuuden alttarilla.” haast_volbeat_poulsen_c.indd 23 4.5.2016 10.51. Death metalia soittaneen Dominuksen ura kuihtui kymmenen vuotta myöhemmin, mutta pian yhtyeen tuhkista nousi Volbeat. Michael Schøn Poulsen. Nousihan yhtyeen kolmas studiolevytys Guitar Gangsters & Cadillac Blood Suomen listaykköseksi vuonna 2008. Kovan luokan Amorphis-fani Poulsen muistelee meitä erityisellä lämmöllä, sillä Suomi oli ensimmäinen ulkomaa, jossa Volbeat löi kunnolla läpi. Ensimmäisen varteenotettavan yhtyeensä hän perusti vain viidentoista ikäisenä 1990-luvun alkajaisiksi. Maaseudun rauhaa arvostava mies tuntuu olevan yhtä innoissaan Yhdysvaltain-suosiosta kuin ensi kesän Ilosaarirock-keikasta
Meitä oli neljä lasta eikä perheemme ollut varakas. Entä miten löysit raskaamman musiikin. Jos jotakin haluaa, on oltava valmis painamaan hommia. Eipä silti unohdeta sitä, että kiinnostuin teini-ikäisenä myös nyrkkeilystä. Olen itseoppinut. Soundin haastatteluun Wladimir Klitschkon huppari päällä saapuva Poulsen näyttää olevan erittäin hyvällä tuulella vuonna 2016, ja miksi ei olisi: Seal The Deal & Let’s Boogie on takuuvarmaa Volbeat-työtä ja muusikko on muutenkin elämänsä kunnossa. Milloin aloitit kitaransoiton. King Diamond on eräs idoleistasi. Millaisessa perheessä kasvoit. Miten törmäsit tähän maanmieheesi. Itse muistan kuulleeni Mercyful Faten Don’t Break The Oath -klassikon hieman yli 10-vuotiaana ja se olikin melkoisen vaikuttava kokemus. Samalla ihmettelin, että miksi tämä tavallisen oloinen ja näköinen kaveri kuuntelee tällaista pelottavaa musiikkia (naurua). Kai meitä saattoi kutsua alemman keskiluokan työläisperheeksi. Pääsit siis uppoutumaan vanhan rock and rollin saloihin isäsi levyhyllyn kautta. > Soundi-haastattelu – Latuni meni sitten samaan suuntaan kuin monilla muillakin 90-luvun nuorilla. Isäni myös painotti työnteon merkitystä. Ostan edelleen musiikkia, mutta kaipaan todella paljon niitä vanhoja aikoja – sitä etsimisen ja löytämisen riemua. Muutamat kaverini alkoivat matsata tosissaan ja seurasin heitä ihaillen, mutta musiikki vei kuitenkin voiton tässäkin tapauksessa. Totesin jossakin vaiheessa, että tässähän tämä on, minä olen oppinut tarvitsemani asiat. Meillä Suomessa sanottaisiin, että ”musiikki pelasti sinut urheilulta”. Entä koulu. – Siinä kahdeksannella luokalla. – Olen kiitollinen, miten hienosti minut kasvatettiin. 24 SOUNDI Michael Poulsen on tätänykyä urheilullinen rockstara, jonka imagossa on silti vielä iso annos Johnny Cashia. Katselin ensin levyjen kansia ja olin todella vaikuttunut. – (naurua) Okei! Niinhän tässä kävi. ”Fanien täytyy tuntea olonsa turvalliseksi suosikkiyhtyeensä parissa.” Kuva: Nathan Gallagher Kuvat: Timo Isoaho haast_volbeat_poulsen_c.indd 24 4.5.2016 10.41. Jo pienestä pitäen tiesin, mikä on oikein ja mikä väärin. – No, isäni oli äärimmäisen kova musadiggari ja opin tuntemaan esimerkiksi Elviksen ja Johnny Cashin levytykset jo pikkupoikana. Rakastin soittamista, mutta halusin oppia kaiken itse. Jos innostuin jostakin bändistä, vaikkapa Benedictionista, niin saatoin matkustaa tuntikausia johonkin levykauppaan saadakseni haluamani albumin. Sama juttu laulamisen kanssa. – Isossa tanskalaisessa päivälehdessä oli King Diamond -juttu ja katselin ihmeissäni, että kuka tämä maskeerattu, vaarallisen näköinen paholaismainen kaveri oikein on. Siskoni mies diggasi Black Sabbathista, Diosta, Iron Maidenista ja Metallicasta. Lars Ulrich oli tanskalainen ja esimerkiksi Mercyful Fate ja D-A-D olivat saavuttaneet suosiota muuallakin, mutta ammattimainen muusikkous tuntui täydeltä mahdottomuudelta. En koskaan mennyt kitaraopettajien pakeille. Sieltä löytyi No Presents For Christmas -maxisingle ja se pisti pään vieKesäkuun alkajaisiksi ilmestyy orkesterin odotettu uutuuslevytys Seal The Deal & Let’s Boogie. Sain vanhempana lähtöpassit kahdesta opinahjosta, sillä minua ei paljon tunneilla näkynyt. Historia ja liikunta olivat kivoja aineita, ja niiden takia minä jopa ilmestyin kouluun silloin tällöin. Jaoin pienen huoneen siskoni kanssa ja ahdastahan meillä oli. – Koulu ei oikein ollut minua varten. Että mitä ihmettä, onko hän muka joku tanskalainen muusikko! Otin pyörän alle ja polkaisin paikkakunnan ainoaan levykauppaan. – Asuin pikkupoikana Slagelsen pikkukaupungissa vajaan parin tunnin päässä Kööpenhaminasta. Halusin tehdä elämässäni jotakin asiaa täydestä sydämestäni, eikä vuorokauteen mahtunut musiikin lisäksi juuri muuta. – En todellakaan haaveillut muusikon urasta. Treenasin ahkerasti ja pelasin monessa eri joukkueessa, ja minusta tulikin aika hyvä futaaja. Tapetrading oli silloin voimissaan ja minäkin vaihtelin underground-demoja ja livenauhoituksia lukemattomien tyyppien kanssa. Se, olenko hyvä kitaristi tai laulaja, onkin sitten muiden pääteltävissä. Jalkapallo alkoi tuntua liian kurinalaiselta ja tylsältä, eikä sitä voinut pelata kännissä tai krapulassa (naurua). – Sekin tapahtui hyvin nuorena. Ahkeruuteni ja tinkimättömyyteni kumpuaa kotikasvatuksesta. Mutta sitten, siinä teini-iän kynnyksellä, muut asiat menivät urheilun edelle. Aloin hiljalleen kuunnella rankempaa ja rankempaa musiikkia, eikä mennyt kauankaan, kun stereoni huudattivat pelkkää death metalia. Niihin aikoihin suurin haaveeni oli kuitenkin tulla jalkapalloammattilaiseksi. Enhän minä mikään mallilapsi aina ollut, mutta isäni katsoi perheen ainoan pojan kolttosia usein läpi sormien. Oliko musiikki lähellä sydäntäsi jo nuorena. Odotin vain perjantaita ja viikonlopun mittaisia bileitä kavereiden kanssa
Teimme sitten vähän laskelmia: juna, konserttilippu, paita ja niin edelleen. Silloin olin todella ihmeissäni! Nightwish vei Volbeatin ensi kertaa kiertueelle Yhdysvaltoihin. SOUNDI 25 pyysin heitä soittamaan musiikkiamme. Ja miksi ei menisi, sillä Under The Red Cloud on loistava levy. Perustit silloin death metal -yhtye Dominuksen. haast_volbeat_poulsen_c.indd 25 4.5.2016 10.41. En ollut ennen kuullut sellaista, niin pelottavaa musiikkia. He itse asiassa perustivat meitä varten oman Rebel Monster Records -alamerkin. Levyn kansikuva on ensimmäinen tatuointini. Vanhempani ilmoittivat antavansa osan rahoista, mutta minun piti itse hankkia loput. – Biisimme alkoivat tuohon aikaan soida tanskalaisilla radioasemilla ja levymme nousi listaykköseksi. – Olihan se takavuosina kiehtovaa, että Metallican rumpali on ”meiltä päin”. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan. Pikkupoikana ripustin hänen julisteitaan seinälle ja ihailin häntä fanina. Toisaalta Dominus teki juuri sellaisia levyjä, joita halusimmekin. Jos musiikki muuttuu liiaksi, diggarit vaihtavat helposti maisemaa. Vau! – Dominuksen uran aikana julkaistut neljä levyä olivat aika erilaisia toisiinsa nähden ja ne hämmensivät jengiä. Muistan, kun ajelin pyörällä ympäri Kööpenhaminaa ja kävin jokaisessa paikassa, joka haiskahti musiikilta. Sittemmin yhtye on käväissyt Amerikassa useampaankin otteeseen soittoareenoiden koon vain kasvaessa. Ne kitaramelodiat ja Tomin laulu... Vuonna 2005 ilmestynyt debyyttilevynne The Strength / The Sound / The Songs sai paljon huomiota Tanskassa. Joitakin vuosia sitten hänen assistenttinsa soitti minulle, että Metallica on tulossa Kööpenhaminaan, ja voisikohan James tulla samalla käväisemään luonasi. Koin vahvasti, etten voi enää operoida Dominus-nimen alla, vaan ryhmälle pitää antaa uusi nimi. Mieti nyt vaikka Rammsteinia tai Nightwishiä ne toivat raskaaseen skeneen jotakin uutta ja nyt ne ovat valtavan kokoisia orkestereita. Kun Amorphisin Tales From The Thousand Lakes ilmestyi vuonna 1994, siitä tuli minulle jättimäisen iso vaikuttaja. Lopulta hollantilaisen Mascot Recordsin pomo ilmoitti, että okei, julkaistaan tämä ja katsotaan mitä tapahtuu. Volbeatin alkuajathan eivät kuitenkaan olleet ihan helppoja... Se kama tuli suoraan sydämestä. Bändi todellakin ylitti albumilla itsensä. Meidät nähneillä oli tasan kahdenlaisia mielipiteitä: osa rakasti meitä, toiset vihasivat. – Jameshan (Hetfield) on vielä kovempi Volbeat-diggari. Enpä ollutkaan aikaisemmin ajatellut, että jonakin päivänä siemailen kotonani sumppia tuollaisen herran kanssa. Vain vuotta myöhemmin soititte jo Megadethin kanssa Helsingin jäähallissa. Nykyään olen edelleen armoton Metallica-diggari, mutta Lars on hyvä ystäväni ja hän omistaa kaikki Volbeatin levyt. Tuliko sinulle silloin fiilis, että nyt unelmat alkavat viimein toteutua. – King Diamond asui jo tuolloin USA:ssa, mutta hän oli tulossa Kööpenhaminaan esiintymään. – Samaan aikaan soitimme kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä ja rokkiluolissa. Ilmoitin isälleni, että minun on nähtävä se keikka. Palataanpa vuoteen 1991. Tämä ”love us or hate us” -meininki oli minulle selvä merkki siitä, että Volbeatissa on jotakin erikoista. Sen jälkeen niitä on tullut muutama lisää, mutta jokaiseen tatuointiin liittyy joku tarina. Them-levy (1988) oli juuri ilmestymässä ja puodin pitäjä sanoi, että tule takaisin parin päivän päästä. Luulin, että kyseessä oli joku pila, mutta niin vain Hetfield tuli vierailulle. Katsoin sitä pitkään ja päätin, että se on siinä, minä myyn tämä pyörän. Olisikohan ensimmäinen Volbeat-biisi ollut Misery Minus Company. Ymmärrän sen täysin, varsinkin jälkikäteen. – En muista ajatelleeni ihan noinkaan. Kun vuosia sitten vieri, vanhat suosikit, ne Elvikset ja Buddy Hollyt, alkoivat puskea pinnalle vääjäämättä. Ostin Themin sitten heti tuoreeltaan ja lensin liioittelematta perseelleni sen levyn äärellä. – Don’t Break The Oathista puheen olleen... Siitä kuulee myös Social Distortionin Down Here (With The Rest Of Us) -biisin vahvan vaikutuksen. Sen ansiosta näin King Diamondin, mutta en saanut kotona paljonkaan kiitoksia pyörän kauppaamisesta. Fanien täytyy tuntea olonsa turvalliseksi suosikkiyhtyeensä parissa. No, omistin aika hieno BMX-pyörän, jonka olin saanut vuosien kinuamisen jälkeen... – Levy-yhtiöiden palaute oli aina samanlaista: ”Joo, soundaa ihan hyvältä, mutta kuka tällaista ostaa”. Ne sisälsivät viitisentoista biisiä, mutta levyyhtiöt eivät kiinnostuneet kummastakaan. Maailma on joskus kummallinen paikka (naurua). Kuuntelen sitä edelleen esimerkiksi juostessani lenkkejä. – Tajusin muutamien kokeilujen jälkeen, että sen fiftarimeiningin ja raskaamman jutun yhdistäminen voisi jopa onnistua. Miksi yhtye hajosi ja perustit Volbeatin. Vein demoja pubeihin, levykauppoihin ja vaikka minne, ja K u v a: Ti m o Is o ah o lä enemmän pyörälle, sillä King Diamond poseerasi kannessa jouluisen poron kanssa. ”Metallica on tulossa Kööpenhaminaan, ja voisikohan James tulla samalla käväisemään luonasi.” – Dominuksen esikuvia olivat esimerkiksi Deathin ensimmäiset levyt, Deiciden debyytti, Entombedin Left Hand Path ja Gorefestin Mindloss. Olen iloinen, että Amorphisilla menee niin hyvin. Summa kasvoi aika isoksi. Millainen esikuva Lars Ulrich on ollut sinulle ja ylipäänsä tanskalaismuusikoille. Olin alaikäinen, eikä tatskapajan omistaja olisi halunnut tehdä minulle kuvaa, mutta lopulta hän suostui. Julkaisimme ensimmäiset demomme vuosina 2002 ja 2003. Kakkoslevy Rock The Rebel / Metal The Devil ilmestyi talvella 2007. – Kuten sanoin, death metal vei minut aikoinaan mennessään
Nipistelin itseäni pitkin päivää, että voiko tämä olla totta. – Rumpalimme Jon Larsen heitti sitten, että tee kokeeksi sellainen vanha tuttu Volbeat-ränttätänttäbiisi. Olisin hyvin onnellinen jos voisin lennättää hänet Yhdysvaltoihin katsomaan, kun soitamme vaikkapa Metallican kanssa jollakin täpötäydellä stadionilla. Odensen-keikan jälkeen olette viettäneet hiljaiseloa yleisön suuntaan. Edellisellä Outlaw Gentlemen & Shady Ladies -kiekolla seikkailivat muun muassa Pearl Hart, Lola Montez ja Black Bart. Emme odottaneet mitään, sillä emme olleet koskaan aikaisemmin soittaneet siellä. Mikä oli tavoitteesi uuden levyn suhteen. Se tuntui hyvältä, Volbeatilta kuulostavalta kappaleelta, ja sain portteja vähän auki. K u v a: N at h an G al la gh er haast_volbeat_poulsen_c.indd 26 4.5.2016 10.41. Sanoisin silti, että 90 prosenttia materiaalista tulee edelleenkin minun kynästäni. – Häneltä tulee oivalluksia ja eniten Robia löytyy ehkä päätösbiisistä The Loa’s Crossroad. Ja sitten jengi tunsi biisimme sanasta sanaan! Se antoi yhtyeelle valtavasti uskoa tulevia koitoksia ajatellen. The Gates Of Babylonista taas löytyy koko bändin ideoita. Volbeat tekee edelleen samaa, omaa juttua, mutta soundit, tuotanto ja biisinkirjoitustaito ovat toki nousseet eri tasolle. 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu ”Pohjoismaalaista sisäisen rauhan kaipuuta ei pysty selittämään metropolin kasvatille.” Uuden Volbeatalbumi Seal The Deal & Let’s Boogien biisinkirjoituslukko aukesi vanhoihin rutiineihin tukeutumalla. Jollakin tavalla levy myös tuntuu yhtenäisemmältä kuin monet muut julkaisumme. Se tuntui pirun hyvältä. No, jotenkin projekti piti saada alulle, ja hahmottelin The Devil’s Bleeding Crownin. Uutukaisen hahmogalleriasta taas löytyvät new orleansilainen voodookuningatar Marie Laveau ja Viiltäjä-Jackin uhriksi joutunut Mary Jane Kelly. Pian syntyi viisi muuta uutta biisiä, eikä meillä ollut enää mitään hätää. Pyöriskelin ahdistuneena, että millaisia biisejä oikein kirjoitan. Kova juttu olisi tainnut olla senkin todistaminen, kun soititte oman keikan Tanskan Odensessa viime elokuussa ja paikalle saapui 37 000 ihmistä. Että mitä täällä tapahtuu! Suosion kasvun huomasi erityisesti keikoilla, sillä yleisömäärämme alkoivat kasvaa joka puolella huimaa vauhtia. Olet soittanut kiertueilla vanhat biisit satoja kertoja ja sitten yhtäkkiä pitäisi keksiä jotakin tuoretta ja kiinnostavaa... Millaisia muistoja sinulla on. Se olisi hänelle kova juttu. Onko vuonna 2013 orkesteriin liittynyt entinen Anthrax-mies Rob Caggiano mukana biisinkirjoituksessa. Tuntuuko se sinusta jopa paremmalta kuin Euroopan-suosio. Mietin, että hemmetti, väännän sellaisia vasurilla viidessä minuutissa. Se oli kaikkiaan niin käsittämätöntä, etten ymmärrä sitä oikein vieläkään. – Soitin Andersin kanssa pitkään yhdessä, 2000-luvun alkupuolelta. Palataan vielä USA:han yhden kysymyksen verran. Yhteistyömme muuttui liian... Mitä tapahtui basisti Anders Kjølholmin kanssa. Niin sanotut henkilökappaleet tuntuvat saavan enemmän ja enemmän tilaa Volbeat-maailmassa. Ostin uusia leffoja ja levyjä ja etsin inspiraatiota sieltä täältä ja kohta huomasin palaavani niiden vanhojen suosikkien, vaikkapa Amorphisin, albumien pariin. Se loputon ihmismeri tuli katsomaan pelkästään meitä. mukavaksi ja harmittomaksi. – Uh... – Uskon jollakin tavalla toispuoleiseen ja ehkä isäni hykertelee tuolla jossakin juuri nyt, mutta silti... Lähetän Nightwishille edelleen isot kiitokset, sillä he antoivat meille hienon mahdollisuuden ja pitivät meistä hyvää huolta. – Rakastan Yhdysvalloissa kiertämistä ja vaikutteeni ovat pitkälti sieltä. Parasta tässä oli se, että me emme tehneet myönnytyksiä vaan puskimme eteenpäin omalla jutulla ja jengi alkoi kiinnostua. Kun kirjoitin tuoreita biisejä, tajusin erään kitarani olevan e-vireessä ja huomasin, että tuo vire heittää minut uudenlaisten musiikillisten ideoiden maailmaan. Erityisesti kertosäkeiden täytyy olla parasta aryhmää. – Sessiohengessä bassoa soittaa tällä hetkellä vanha tuttuni Kaspar Boye Larsen, mutta emme ole vielä tehneet päätöksiä siitä, tuleeko hänestä Volbeatin virallinen jäsen jossakin vaiheessa. Tiedäthän: monet vanhat pariskunnat pysyvät yhdessä, vaikka siihen ei ole enää mitään kummempaa syytä. – Emme ehkä kuulosta enää täsmälleen samalta kuin kymmenen vuotta sitten, mutta minulle on silti turha tulla kertomaan, että olemme myyneet sielumme kaupallisuuden alttarilla. – Kuten jo sanoin, historia kiinnostaa minua. – Se oli eräs hienoimmista rundeista koskaan. – Melodia ja tarttuvuus ovat minulle ykkösjuttuja. Albumilla on joitakin d-vireessä olevia biisejä, mutta kokonaistunnelma on aikaisempaa nostattavampi ja positiivisempi. Kulisseissa on kuitenkin tapahtunut ja kesäkuun alussa ilmestyykin uusi albumi Seal The Deal & Let’s Boogie. Eräs alkuperäisistä Volbeat-palasista joutui äskettäin lähtemään. Mutta ei, ei se mitenkään paremmalta tunnu. Marie Laveaun salaperäiseen voodookulttiin liittyvät tarinat ovat huikean inspiroivia. – Uuden levyn aloittaminen on aina hankalaa. Volbeat on noussut todella isoksi nimeksi USA:ssa muutaman viime vuoden aikana. Soititte ensimmäisen jenkkikiertueenne nimenomaan Nightwishin kanssa keväällä 2009. Yhtyeen sydän ja ydin ovat edelleen tallella. Muistan kun isäni, joka valitettavasti menehtyi joitakin vuosia sitten, painotti minulle moneen kertaan, että ”Michael, minä tiedän sisimmässäni, että Volbeat tulee menestymään myös rapakon takana.” Puistelin päätäni ja sanoin, että ”isä, se ei tule olemaan helppoa, mutta katsotaan.” Sitten kun tämä ennustus kävi toteen, hän ei enää ollut täällä näkemässä sitä. Tulimme yhdessä tuumin siihen pisteeseen, ettei tämä ”ihan kiva meininki” ole enää reilua meille tai faneille. Olimme Helsingissä toki Megadethin keikan avausyhtye, mutta soittaminen vieraassa maassa tuhansia ihmisiä vetävässä hallissa tuntui silti käsittämättömältä
LAUANTAI 20.8.2016 HIMOS PARK JÄMSÄ FINLAND LAUANTAI 20.8.2016 HIMOS PARK JÄMSÄ FINLAND Nightwish.indd 27 3.5.2016 14.28
Pääsin Helsinkiin, mutta myöhästyin jatkolennolta Ouluun. – Hienoa. 9. – Aioimme tehdä uudelle levylle Motörhead-coverin. No, siinä vaiheessa kun studiosessiomme päättyivät, myös Lemmy oli ehtinyt matkata manan majoille! – Uuden albumin kappaleista myös Battleship Chains on laina. Mary Jane Kellyn kohtalo taas oli aivan toisenlainen – kukaan ei ansaitse niin brutaalia ja julmaa loppua. Olin todella rauhaton ja join liikaa alkoholia. Festivaalin järjestäjä sai hommattua yksityiskoneen – koko Suomessa oli kuulemma vain yksi pienkone saatavilla, kun kaikki muut pilotit olivat viettämässä kesälauantaita – ja nousimme matkalle kohti Oulua. Ehkä paras ratkaisu koskaan. Entä oletko muuttunut ihmisenä. Onneksi löysin mukavan talon lapsuuteni maisemista ja muutin sinne – ja kaikki muuttui. Minähän rakastin roskaruokaa yli kaiken ja tajusin erään taannoisen USA:n-kiertueen jälkeen, että tätä menoa meikäläisestä on tulossa todella iso kaveri. Mutta ainakin fyysisesti olen muuttunut pienemmäksi (naurua). Suomalaisia faneja voi ilahduttaa sekin tieto, että aiomme tulevalla maailmankiertueellamme keskittyä enemmän vanhaan mantereeseen. – Olemme esiintyneet viime vuosina hyvin monilla suomalaisfestivaaleilla ja olemme diganneet jokaisesta tapahtumasta. Kyllä pitää. Sitten hän kysyi, että okei, mitä helvettiä sinä teet täällä, eihän täällä ole yhtään mitään. – Näitä egojuttuja pitäisi kai kysyä muilta... Kuulin myös, että olet muuttanut takaisin kotiseuduillesi. maaliskuuta Volbeatin manageritoimiston päämaja, Kööpenhamina Soundi-haastattelu > 28 SOUNDI ”Toivottavasti emme ole vielä huipulla, sillä sieltähän on vain yksi tie.” Tällä hetkellä Volbeat toimii triomuodossa alkuperäisbasisti Anders Kjølholmin vetäydyttyä yhtyeestä. Kello kävi jo alkuiltaa ja tajusin, että Ouluun on vielä helvetinmoinen matka. – Toivottavasti emme ole vielä huipulla, sillä sieltähän on vain yksi tie. – Odotahan... Niin, toivon uramme jatkuvan nousujohteisesti, ja olisihan se mukava saada enemmän jalansijaa vaikkapa Japanissa ja Etelä-Amerikassa. Esimerkiksi isäni kuolema pakotti minut miettimään syntyjä syviä ja siitä syntyi lopulta Fallen. Fanit tulevat usein kertomaan minulle, miten he ovat ryhtyneet etsimään tietoa kappaleidemme hahmoista, ja tämä tekee minut hyvin iloiseksi. Historiallisten mielikuvitusja faktatarinoiden lisäksi kirjoitan paljon tulkinnanvaraisia henkilökohtaisia ja jopa spirituaalisempia lyriikoita. Myöskään lainabiisinne eivät noudata sitä tyypillisintä kaavaa. Minulle sanottiin, että meidän liikkumistamme kuvataan festarin screeneille. Se on erittäin hieno teos! Miten koet muuttuneesi sanoittajana vuosien mittaan. Amerikkalaiset saavat nyt tyytyä vähän vähempään. – Mehän olemme kiertäneet todella paljon viime vuosina. K u v a: N at h an G al la gh er haast_volbeat_poulsen_c.indd 28 4.5.2016 10.41. Minun vilkas mieleni rauhoittuu, kun herään aamulla eläinten ääniin. Kun pääsimme lähelle, kuulin valtavaa yleisön pauhua. Emme kuitenkaan sitä kuudetta miljoonaa versiota Ace Of Spadesista vaan mietimme versioivamme Bag Magic -albumilta löytyvän When The Sky Comes Looking For Youn. Nauroin, että sehän on juuri se juttu: täällä ei ole mitään! No, ehkä pohjoismaalaista sisäisen rauhan kaipuuta ei pysty selittämään metropolin kasvatille. – Teksteistä on tullut sujuvampia, mutta pohjimmiltani työstän juttuja samoista asioista kuin takavuosinakin. Aivan kuin keikka olisi jo alkanut. – Sitten minulla olikin jo kiire kohti Suomea. Joo, nyt muistan! Olimme joutuneet keskeyttämään edellisen festarikeikkamme vain muutaman biisin jälkeen, sillä minulla ei ollut äänen rippeitäkään jäljellä. Toivottavasti sinne saapumisesta ei tule yhtä jännittävää. Oulun lentokentällä minua odotti poliisisaattue ja kohta ajoimme pillit päällä kohti juhla-aluetta. – On todellakin! Rob katseli hetken ympärilleen ja puisteli päätään. Onko esimerkiksi suosio vaikuttanut sinuun. Soititte Oulun Qstockin pääesiintyjänä kesällä 2014, mutta se konsertti meni lopulta aika tarkalle... Muutto maalle on ollut paras ratkaisuni pitkään aikaan. Sitten kun pääsin välillä hetkeksi kotiin Kööpenhaminaan niin en enää tuntenut oloani kotoisaksi. Mahamme ei ole vielä kylläinen. Mikä on suurin haaveesi Volbeatin suhteen tällä hetkellä. Olen kuullut, että Ilosaarirock on pirun mahtava festivaali. Sitten kävi kuitenkin niin ikävästi, että ystäväbändimme Teenage Bottlerocketin rumpali Brandon Carlisle menehtyi täysin yllättäen, ja päätimme kunnioittaa hänen muistoaan coveroimalla heidän Rebound-kappaleensa. Sitten kuulin eräästä oopperalaulajia auttaneesta tohtorista ja sainkin häneltä jotakin voimakkaita rohtoja. Nostetaanpa satojen Volbeatkeikkojen seasta esiin ainakin yksi. Nykyään naapureinani asuu lehmiä, hevosia, vuohia ja lampaita. Että täällähän tulisi hulluksi parissa päivässä. Kampasin tukkaani pikkuruisen koneen sisällä ja vaihdoin samalla esiintymiskuteita päälle. Itse tutustuin tähän biisiin Georgia Satellitesin näkemyksenä, mutta laulunhan on alun perin kirjoittanut The Woods -yhtyeen Terry Anderson. No, onneksi pystyin, sillä niiden 30 000 mahtavan fanin pettäminen olisi ollut aivan karseaa! Ensi kesänä soitatte Ilosaarirockissa. Pitääkö tämä paikkansa. Palasin sitten Kööpenhaminaan ja yritin epätoivoisesti löytää jonkun ihmelääkärin. Ja vielä tässäkään vaiheessa en täysin tiennyt, että pystynkö edes laulamaan koko settiä... Onko yhtyekaverisi Rob Caggiano, ehta New Yorkin mies, vieraillut luonasi. Päätin silloin tehdä täyskäännöksen: aloin syödä terveellisesti, juosta pitkiä lenkkejä ja treenata tanskalaisen nyrkkeilymestari Mikkel Kesslerin kanssa. Poulsenin uskotut miehet ovat rumpali Jon Larsen (vas.) sekä entinen Anthrax-kepittäjä Rob Caggiano. Hänen neuvonsa oli: ”Ota nämä ja takaan, että pystyt laulamaan”
Jaettu rock on paras rock Kaveri mukaan -keikat Veikkauksen kanta-asiakkaana saat kaverin mukaan keikalle, eli kaksi lippua yhden hinnalla. Liput ja keikat osoitteessa: veikkaus.. /kaverimukaan Kanta-asiakkaana SAAT ENEMMÄN XXXX_VKS_Kantis_Keikka_225x297.indd 1 29.4.2016 15.05 Veikkkaus tulostus.indd 29 3.5.2016 14.41
Saattueekseen hän saa tuttuja hahmoja ja kuvia. Syksyllä 1997 radiosta kuului kiihkeästi kaipaava kertosäe, jonka ilmaisusta välittyivät brittipopin standardit, mutta jossa oli samalla jotakin vierasta. Asioita joita ihmiset näkevät Kaikki alkoi siitä mistä monella muullakin. Hänen kasvoillaan on pääkallomaalaus, jonka irvistys on samaan aikaan kolkko ja voitonriemuinen. Isola-albumi täytti yksiöni keltaiseen murtuneen vihreän sävyillä, etsinnällä ja Kent AAVEKAUPUNGIN MUSIIKKITYÖLÄISET Kent valkoisissaan. Vasta tuolloin hän paljastaa käyntinsä syyn. ”Var det du som höll för hårt?” Korkealle koukanneen melodian kauneus pakahdutti. Nainen katsoo minua tiukasti puhelimeni ruudulta. Hän kulkee halki nukkuvan kaupungin, lumisen metsän, kaakeloidun tunnelin; läpi aikakausien. Bändi sai kokonaisen olympiastadionillisen ihmisiä pukeutumaan samaan väriin kansallispäivän konsertissaan. Kuva: Peter Gehrke minun tähteni_Kent_d.indd 30 4.5.2016 12.30. Aavistin olevani jonkin olennaisen äärellä. Muistan yhä hetken, jona kappaleen uljaus puristi käden kurkulleni. Lause oli kuin pieni mullistus. Hahmo takoo kalseaa marssirytmiä. Lopulta nainen jää yksin. Kent on päättänyt lähteä tyylilleen uskollisesti: omaehtoisesti, suureellisesti, tyystin vailla selityksiä. Hagnesta Hillin kansikuvatyttö, Tillbaka till samtidenin ratsastaja, valkoinen tiikeri. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Kieli, sävy, laulajan intensiteetti – ne saivat musiikin soimaan tavalla johon en ollut tottunut. Varsinainen rakkaus syttyi kuitenkin vasta kahden kaverini esittäessä toista singleraitaa, Saker man seriä, täysin stemmoin. Teksti: Hannu Linkola H erään maaliskuisena maanantai-aamuna tuijotukseen. Sanat tarttuivat huulilleni: ”om du var här”. Jossakin ruostuu lentokone, koiravaljakko pääsee irti köysistään. Sen jälkeen kaikki kävi nopeasti. Hän on tullut tappamaan suosikkiyhtyeeni
levy, Då som nu för alltid, on uran viimeinen. Yhdessä seuraajansa, vuonna 1999 ilmestyneen Hagnesta Hillin kanssa se loi kokonaan oman musiikillisen estetiikkansa, joka oli uskollinen 1980-luvun tummista sävyistä verso1995 Tukholmaan muuttanut Kent julkaisee nimettömän debyyttilevynsä. Yhtye kiersi tauotta, hengähtääkseen vain studiossa. Näitä kuvia reunusti rakkaus kaikissa muodoissaan: kaipauksena, riippuvuutena, valtasuhteina, vapautuksena. Sen laulut olivat suuria, tiiviitä, monitasoisia, loppuun asti harkittuja, mutta silti läsnä olevia ja elämän rosouttamia. Kent kasvoi hetkessä suuremmaksi kuin mikään mitä olin aiemmin kuullut. 1986 Joakim Berg ja Sami Sirviö tapaavat Eskilstunan lukiossa. 2007 Vuonna 1995 yhtyeeseen liittynyt Harri Mänty jättää Kentin. Hieman myöhemmin he perustavat ensimmäisen yhtyeensä The Coca Cola Kidsin. Samana vuonna yhtye vetäytyi aktiiviuransa ensimmäiselle tauolle. Vasta kolmas levy, Isola nosti yhtyeen sille tasolle, johon se oli puberteettisista alkuvuosistaan lähtien tähdännyt. Ja tietenkin myös korventavana yksinäisyytenä. 2003 Vapen & ammu nition (2002) sementoi Kentin aseman Ruotsin suurimpana yhtyeenä. Unestaan se heräsi vasta keväällä 2002, jolloin ilmestyi viides levy, Vapen & am munition. Näin noina vuosina Kentin livenä viidesti. Kun yhtye aloitti kesällä 2000 Ankkarockin keikkansa encoret eurohitiksi räätälöimällään Just Like Moneyl la, välittyi tauon tarve selvästi. Kent tuntui olevan Suomessa harva se kuukausi, ja suomalaiset omivat yhtyeen innolla. Tillbaka till samtiden -pitkäsoitto esittelee uuden, aiempaa konevetoisemman äänimaailman. Tuskin kukaan kuitenkaan arvasi, millaisen uran edellä nämä levyt kulkivat. Kentin vetovoima oli kulunut hetkellisesti loppuun. ”Tekstit antoivat epävarmuudelle ja levottomuudelle poeettisen kultakehyksen.” neille juurilleen, mutta joka eli häpeilemättä omassa ajassaan, oman aikansa standardeja uudistaen. Laulaja Joakim Bergin ja kitaristi Sami Sirviön Eskilstunassa 1980-luvun lopulla perustama The Coca Cola Kids oli kulkeutunut nimenja miehistönvaihdosten jälkeen Tukholmaan, lyönyt läpi luonnosmaisella debyytillään (Kent, 1995) ja vakiinnuttanut asemansa linjakkaan särmikkäällä kakkoslevyllään Verkligen (1996). Enempäänkin olisi ollut mahdollisuus. Olin tuolloin monien itseeni törmänneiden unelmien runnoma. Se oli hitsaantunut yhtyekollektiiviksi, joka oli parissa vuodessa laittanut ruotsalaisen kriitikkokentän polvilleen ja paisunut kiinni maan rajoihin. Jälkikäteen se on manaillut näitä aikoja. Se pyrki ulos Ruotsista, muualle Skandinaviaan, Suomeen, kauemmaskin. Kent oli noilla levyillä lähes erehtymätön. Isola ja Hagnesta Hill julkaistiin englanninkielisinä rinnakkaisversioina, joiden piti valloittaa kansainväliset markkinat. Albumi pursusi levon jälkeisVaikka tukkamuoti onkin Kentin valta kauden aikana muut tunut, on yhtye pitä nyt huolta tyylikkääs tä pukeutumi sestaan aina puberteettisista alkuvuosistaan läh tien. Yhtye oli brittiverrokkiensa tavoin itsevarma ja viileän etäinen, mutta se tuli myös lähelle tavalla johon muut tuolloin kuuntelemani yhtyeet eivät pystyneet. 1998 Edellisenä vuonna ilmestynyt Isola myy platinaa ja Kent lähtee ensimmäiselle Euroopan kiertueelleen. Siihen samastuin. Siksi janosin Iso lan haikeankauniita säveliä, pysähtyneitä hetkiä, pakkasaamun kajoa. Valkoisen tiikerin syli Kentille itselleen 1990-luvun loppu tarkoitti sumuisia, vuodenajattomia vuosia. Tekstit antoivat epävarmuudelle ja levottomuudelle poeettisen kultakehyksen, rakkautta janonneelle mielelle romantisoitunutta uhrimieltä, muistojen valvottamille ajatuksille lohtua ja syvyyttä. Ennen ensikohtaamistamme oli tietenkin tapahtunut jo paljon. Laulujen maantieteellinen konteksti oli läpeensä tuttu; Kentin ”isolat” olivat niitä paikkoja, joissa itse asuin. Ja kitaroita. 2016 Kent ilmoittaa, että sen 12. Orkesteri lyö lopullisesti läpi soittaessaan Lollipop-festivaaleilla noin 10 000 kuulijalle. Vihaisia, kirskuvia ja valittavia, mutta myös herkkiä, inhimillisiä ja sielukkaita kitaroita. Orkesteri soittaa Ruotsin kansallispäivänä (6.6.) Tukholman olympiastadionilla 33 000:lle valkoisiin pukeutuneelle ihmiselle. Käännöslevyiltä puuttui hämmästyttävällä tavalla alkuperäisten versioiden karisma – itse asiassa ne vääristivät jotkut kappaleet suorastaan kamaliksi – mutta yhtye itse luotti mahdollisuuksiinsa. 30 SOUNDI SOUNDI 31 haaveilla. Tiger drottningen ilmestyy ja yhtye organisoi oman Kentfest-festivaalin. Vuonna 1993 yhtye ristitään Kentiksi. 2014 Berg saa kahdeksannen suuruusluokan kuninkaallisen mitalin ”merkittävästä panoksestaan ruotsalaiselle populaarimusiikille”. K u v a: Li n el l/ So u n d in ar k is to minun tähteni_Kent_d.indd 31 4.5.2016 12.30. joulukuuta. Kent soittaa viimeisen konserttinsa Tukholmassa 17. Se piirsi sentimentaalisia mutta vilpittömiä kuvia kauas kaipaavista ihmisistä, jotka eivät pääse koskaan perille koska eivät pääse koskaan eroon itsestään. Jäähyväiskiertue kiertää Pohjoismaita syyskuusta joulukuuhun. Berg julkaisee Peter Svenssonin (The Cardigans) kanssa Paus-projektilevyn. Mutta vaikka orkesteri vastasi intoon omistautuneesti, ehkä hieman huvittuneenakin, alkoi yhtyeen liikkeissä näkyä myös kankeutta. Parhaimmillaan orkesteri oli lavalla maaginen, mutta liian usein kappaleista myös katosi niitä kannatellut intensiteetti
Pintakiiltoisen, paikoin mukavuuden haluisenkin musiikin ja sanojen ristirii ta oli Vapen & ammunitionilla niin räi keä, ettei oikein kukaan tuntunut aluksi tavoittavan levyn viestiä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 tä voimaa ja itsevarmuutta. Nelimiehiseksi vuonna 2007 kutistunut yhtye on avoimesti myöntänyt myös virheensä, kuten epäonnistuneet englanninkieliset kokeilut. Kent suomi sanoituksissaan kansankotimyyt tiinsä juuttunutta yhteiskuntaa, joka sai ihmiset luopumaan arvoistaan, tunteis taan, terveydestään, kunnioituksestaan. Vapen & ammunition oli kuin kanteensa kuvattu valkoinen tiike ri; jäntevä, täsmällinen ja tehokas peto. Tämä uusi, ehkä aiempaa komplek sittomampi mutta samalla illuusioistaan luopunut minäkuva täytti myös Ken tin kuudennen albumin. Tasapäistävän maailman uhkaa vastaan tapellessa kului aika, ainoa elä mä, yhä kauemmas nuoruudesta ja sen ihanteista. Siinä missä orkesterin kertojaminä peilautui aiemmin lähinnä toista ihmistä vasten, sen vastapainok si alkoi nyt määrittyä pinnallinen ja oma ehtoisuuden kitkevä yhteiskuntaruumis, dom. Ken tin krooninen ulkopuolisuus hankautui Vapen & ammunitionilla entistä tarkka piirteisemmäksi. Se vietti listoilla kymmeniä viikkoja, poiki yhtyeelle tukun palkin toja ja laajensi kuulijakunnan äärimmil leen. Vuonna 2005 ilmestynyt Du & jag döden oli lähes ni hilistisen tumma, kauneimmillaankin bergmanilaisen apea luenta tarpeesta solmia liitto äkillisesti sisäistetyn van henemisen kanssa. Nostalgisoiva si vujuonne oli aikoinaan olennainen osa esimerkiksi Hagnesta Hillin lumovoi maa. Nyt menneisyys merkityksellistyi kuitenkin tulevan kautta, viimeisen pis teen valaisemana. Itsekin tajusin yhtyeen orientaation muutoksen vasta asuttuani kevään 2003 Ruotsissa. Vaikka Vapen & ammunitionilla kuk ki rakkaus, paikoin seesteisempänä ja mutkattomampana kuin koskaan aiem min, oli levy ensisijaisesti ankara. Yhtye ei toki katsonut menneeseen ensimmäistä kertaa. Levyn tärkein anti oli kuitenkin uusi kerrontaperspektiivi, joka lymyi li radio ystävällisyyden taustalla. Tämä oli kuitenkin se piste, jossa mi nun ja Kentin tiet olivat vähällä erota. Siinä mis sä Kent oli vielä muutamaa vuotta aiem min sanoutunut itsepintaisesti irti poliit tisuudesta, se oli yhtäkkiä asemoitunut kotimaansa viralliseksi omaksitunnok si, rakastavaksi mutta samalla tuomit sevaksi. Du & jag dödenin maailmassa kaikki oli la kastunutta. Siinä mis sä Kent oli aiemmin alistanut kappaleita albumiensa yleistunnelmalle, oli se nyt viilannut levyn jokaisen raidan potenti aaliseksi hitiksi. Siellä näin levyn osuneen johonkin kollektii viseen hermoon, jonka olemassaoloa en ollut Suomesta käsin nähnyt. Kent oli kasvanut aikuiseksi. Aristokraattinen Kent aikuiseksi kasvaneena. Kuolema kulje kanssani Vapen & ammunition oli jymymenes tys niin Ruotsissa kuin muuallakin Poh joismaissa. Pompöösissä päätös kappaleessa Mannen i den vita hatten (16 år senare) Berg katsoi vanhaa lakki aiskuvaansa päätyen tylyyn tuomioon: ”vi ska alla en gång dö”. Kan sitaiteessa orkesteri löi pakkomieltei syytensä leikiksi, mutta lauluissaan se oli umpimielisempi kuin aiemmin. kauhukuvastoa ruusuineen, nuoruus muistoineen ja kaiken rinnalla kulke vine kuolevaisuuden tunteineen. Sen oli solmittava liitto mennei syyden kanssa päästäkseen eteenpäin. Tyhjentyneiden haaveiden ja kadonneen idealismin tunkiolle yhtye sijoitti myös itsensä. En löytänyt itseäni Du & jag dödeniltä K u v a: Li n el l/ So u n d in ar k is to K u v a: P et er G eh rk e minun tähteni_Kent_d.indd 32 4.5.2016 12.30. Levy vilisi kalman kauniita melodioita sekä ohjelmallista Minun tähteni > Popmaisesta olemuksestaan huolimatta Kent on aina ollut myös voimakas ja itsevarma. The Curen ja The Missionin suuntaan kumartanut levy oli yhtyeelle itselleen tärkeä
Siinä missä Kentin ja Ruotsin ristiriitainen symbioosi tuntui vain syventyvän 2000-luvun edetessä, alkoi yhtyeen suosio laskea Suomessa Vapen & ammunitionin jälkeen. Kent soi levyllä päämäärätietoisesti, jopa uhmakkaan kolossaalisesti. B-sidor 95–00 (2001) minun tähteni_Kent_d.indd 33 4.5.2016 12.30. 32 SOUNDI SOUNDI 33 vaikka kuinka etsin. Kappalemateriaaliltaan Isola ja Hagnesta Hill ovat ohittamattoman korkeatasoisia. Röd on puolestaan loppuun asti linjakas ja ehdotonkin paketti, jonka uumenissa kiiltävät keinovalot ovat syrjäyttäneet kaiken luonnollisen. Näin tehdessään Kent tuli luoneeksi omanlaisensa, kaikesta irralleen ajautuneen musiikillisen maailmansa; ruumiillistuman alusta asti vaalimalleen omapäisyyden ihanteelle. Vuonna 2007 se ilmoitti kitaristi Harri Männyn eronneen yhtyeestä, motivaationsa kadottaneena ja yhtyeen musiikillisen suunnan kyseenalaistaneena. Isola on kaksikosta yhtenäisempi, lämpimämpi ja romanttisempi kokonaisuus, jonka tunnelma on ehyt ja hetkille herkkä. Isola (1997) ja Hagnesta Hill (1999) POIMINTOJA LEVYHYLLYSTÄ TILLBAKA TILL SAMTIDEN ja Röd aloittivat Kentin uralla uuden aikakauden. Sen viimeisimmät levyt (En plats i solen, 2010, Jag är inte rädd för mörkret 2012 ja Tigerdrottningen 2014) eivät ole olleet yhtä vaikuttavia kokonaisuuksia kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta niiden sisäistyneestä soinnista on ollut helppo nauttia. Yhtyeeksi, jonka arvo perustui ensisijaisesti johonkin joskus koettuun. Tillbaka till samtiden on värikylläinen kokoelma uuden ilmaisun tuomia mahdollisuuksia sekä monin pensselein maalattuja tuotantojälkiä. Ydinsanoma on kuitenkin selvä: vain voimiensa tunnossa oleva yhtye voi piilottaa Bas riffin, Längesen vi sågsin tai Längtan skala 3:1:n kaltaisia mestariteoksia tuotantonsa marginaaliin. Samalla se oli pelastanut henkensä. Levyt eivät loppujen lopuksi esitelleet uutta yhtyettä, vaan ainoastaan uuden puolen vanhasta. Osa kokoelman kappaleista loksahtaa puuttuviksi palasiksi Kentin varhaisvuosien kasvukertomukseen, osa puolestaan osoittaa muuten vain orkesterin olleen huikeassa vireessä. Tällä tiellä yhtye on jatkanut. Hagnesta Hill liikkuu puolestaan suoraviivaisesta kitararockista Depeche Mode -pastisseihin sekä pitkiin, viipyileviin kappaleisiin. Tillbaka till samtiden (2007) ja Röd (2009) 1990-LUVULLA Kent levytti suuren määrän ensiluokkaisia kappaleita, jotka eivät syystä tai toisesta päätyneet pitkäsoitoille. Levyn runkona on kuitenkin poikkeuksellisen vahva kappalemateriaali. Äänitteet olivat loppuun tuotettuinakin pakahduttavan rehellisiä, jopa avoimen innostuneita. Kone-Kentin ruumiillistumat, vuonna 2007 ilmestynyt Tillbaka till samtiden ja kaksi vuotta myöhemmin seurannut Röd, osoittautuivat kuitenkin pitkässä kuuntelussa mestarillisiksi levyiksi, joiden koneistetun pinnan alla sykki tuttu ja melodisuudelle avoin sydän. Sieltä ne löytyvät, levyt jotka tuntuivat kerran määrittelevän kokonaista aikakautta. Myös kokoelmaa varten tehdyt Chans ja Spökstad ovat valioluokkaa. Jäljellä oli enää tiivis ydin, sama nelikko, joka oli ollut mukana alusta alkaen. Levyiltä huokui helpottuneisuus siitä, että orkesteri oli malttanut päästää irti monesta kahleeksi jähmettyneestä totunnaisuudestaan. Näistä varhaisempi, Isola ja Hagnesta Hill, on yhtyeen varhaisen, skandinaviseen muotoon konvertoidun kitarapopin ylivoimainen kiteytymä. Ja löytänyt tien takaisin elämääni. Om du var härin, 747:n ja Musik non stopin kaltaisten hittien ohella levykaksikko sisältää lukuisia OWC:n, Celsiuksen, Cowboysin ja Berg & dalvanan kaltaisia himmeitä helmiä. Tuo uusi tarkoitti räikeitä konetaustoja, efektiikkaa, diskopoljentoa, kitaroiden vaientamista. Huonoa levyä Kent ei ole vielä julkaissut. En tainnut olla tuolloin ainoa, jota Kent ei enää varauksetta puhutellut. Ilmiön raadollisimmat jakojäännökset ovat nähtävillä jokaisen itsepalvelukirpputorin CD-hyllyillä. Kaikki tämä kuulosti aluksi lähes luotaantyöntävän vieraalta. Ja kuin kuoleman suudelmana, Kentin telttakonsertti Käpylässä kesällä 2005 kangistui velvollisuudentuntoisimmaksi yhtyeen kanssa viettämäkseni kaksituntiseksi. Kent oli ehkä luonut nahkansa, mutta ei sieluaan. Nykyaikaa etsimässä Kentillä oli kuitenkin vielä sanansa sanottavanaan. Siitä oli tullut kypsä, älykäs, muistojen kyllästämä, ympäröivään yhteiskuntaan peruuttamattomasti pettynyt, mutta silti omalla aristokraattisella tavallaan vereslihainen. He olivat keksineet jotakin uutta. Kentiä ei missään nimessä unohdettu, mutta se muuttui monen mielessä nostalgisoituneeksi sukupolvikokemukseksi. Tillbaka till samtidenin ja Rödin avainraidat, kuten Berlin, Vy från ett luftslott, Sjukhus ja Vals för Satan (din vän pessimisten) osoittavat Kentin olevan ehdottoman relevantti yhtye myös nykyisessä musiikillisessa viitekehyksessään. Nelihenkiseksi tiivistynyt yhtye toi levyillä avoimesti esille rakkautensa Aphex Twinin ja Daft Punkin kaltaisiin artisteihin, joiden elektronisen poljennon se yhdisti perimelodiseen pop-estetiikkaansa onnistuneesti. Onneksi nämä äänitteet päätyivät edes singlejen tauspuoliksi, jotka Kent kokosi vuonna 2001 tuplalevyksi. He vaikuttivat itsevarmoilta. ”Men ingen kommer sörja / vi har spelat ut vår roll”, arvioi yhtye itsekin Dom andra -singlellään (2002). ”Kent oli ehkä luonut nahkansa, mutta ei sieluaan.” Kentin tuotannon kivijaloiksi määrittyy kaksi levykaksikkoa. Kent on malttanut rutinoituneimmillaankin vaalia taitoaan pakottaa melodiat syvälle selkänahan alle, täysin riippumatta siitä millainen sovitus niiden yhteyteen on rakennettu
Kuinka on mahdollista, että avoimesti kantaaottava yhtye voi puhutella koko Ruotsia. – Kent on yhtye, jonka takana melkein koko Ruotsi voi seistä. Toivon levyn olevan paluu häpeilemättömien, intohimoisten ja estetiikaltaan yhtenäisten albumikokonaisuuksien maailmaan – viimeinen sinetti. Yllätyitkö kun kuulit Kentin lopettavan. – Olin aluksi hämmästynyt, koska mikään ei viitannut siihen että yhtyeen ura olisi päättymässä. Niinpä yhtye on edelleen läsnä, vaikka se on samalla jo jossakin kauempana, sinne minne oma matkani vasta vie. Näinä hyperkapitalismin aikoina tällainen näkemys on pohjimmiltaan lähellä valtavirtaa – me kaikki ajattelemme joskus, puoluekannasta riippumatta, että asiat olivat ennen paremmin. Sen narratiivit pohjautuvat useimmiten yksilön kokemuksiin ja sisältävät hieman nostalgiaa kansankotia kohtaan. Hänen katseensa käy kuitenkin lempeämmäksi. Tietenkin ajatus luopumisesta sattuu, mutta kipu on pehmeää. Orkesteri tarttuu yhä herkemmin ajankuviin, joita hitaasti murtuva illuusio yhteisistä arvoista politisoi. Ne asiat, joista Kent lauloi 20 vuotta sitten, eivät ole enää ajankohtaisia. Siihen en osaa vastata. – Menneisyydellä on olennainen rooli Kentin tarinoissa. Eihän muuta suuntaa ole olemassakaan. Ja kohta se on kokonaan poissa, tietenkin. 34 SOUNDI SOUNDI PB Ja Kentin sanoma, se on vain terävöitynyt. Yksi orkesteria käsitelleistä tutkijoista on Pittsburghin yliopiston maantieteen professori Ola Johansson, joka on pohtinut Kentin, Ruotsin ja ruotsalaisuuden suhdetta etenkin yhtyeen esittämien paikkakuvausten kautta. Heidän melko sovinnainen soundinsa tavoittaa massat helposti. soundi.fi www.soundi.fi/jutut/soittolistat Sirpaleita kadulla – Kent ja kaupunkitarinoita KUUNTELE SOITTOLISTA Minun tähteni > minun tähteni_Kent_d.indd 34 4.5.2016 12.30. Kentin näkökulmat resonoivat edelleen jokaisessa ajatuksessani, jotka elämän irvokas hataruus ja muistojen lasivillainen kutina manaavat ilmoille. Tavallaan kaikki on helppo hyväksyä. Ihminen josta Kent laulaa. Se on hyvin voimakas väite, ja yhtye esittää sen tavalla, joka resonoi ihmisissä. Se on tärkeintä. Sellainen olen, aikani lapsi. Ehkä Kent koki, ettei heillä ole enää mitään uutta sanottavaa. – Mutta kuka Kentin korvaa. Vaikka Kent on poliittinen, se ei assosioidu mihinkään poliittiseen liikkeeseen tai puolueeseen. Ola Johansson, miksi Kent on niin suosittu Ruotsissa. ”Tiden går, om hundra år / är du stjärndamm, min vän.” (Om gyllene år) Ennen, nyt ja aina Nainen tuijottaa minua koko maanantain ajan. Jos he päättävät että on aika lopettaa, niin hehän lopettavat. Mutta lupaan ottaa ilolla vastaan myös kokoelmallisen Egoistin kaltaisia taiattomia pop-taoksia. Se, että yksi aikakausi on lopussa. Ehkä sitä lieventää tieto yhtyeen viimeisestä levystä, joka ilmestyy samana päivänä tämän lehden kanssa. php/fennia/article/view/7337. Ja aion pitää kaikesta saamastani tiukasti kiinni. Kriittisten patrioottien kansankotinostalgiaa Ruotsin suurimpana yhtyeenä Kent on herättänyt myös tiedeyhteisön kiinnostuksen. Maassa, jossa Ruotsidemokraatit ovat yksi suurimmista puolueista, Kentiä tullaan joka tapauksessa kaipaamaan. – Tietenkin Kent on myös kirjoittanut valtavan määrän hyviä lauluja. Lue Johansson artikkeli Kent’s Sweden, or what a rock band can tell us about a nation osoitteesta http://ojs.tsv.fi/index. Kentin ydinviesti on kallellaan vasemmalle, mutta tavalla jonka valtaosa ihmisistä hyväksyy. Yhtye tarjoaa jokaiselle jotakin. – Yhtye on omaksunut lähestymistavan, jota kutsun ”kriittiseksi patriotismiksi”. Se kuvaa omakohtaisesti kaikille ruotsalaisille tuttuja ympäristöjä pikkukaupunkimiljöistä suurkaupunkeihin. Sillä olen saanut jo enemmän kuin on kohtuullista vaatia. Samaan aikaan orkesteri sanoo, että kotipaikkasi määrittelee sen kuka olet. Se, että Kent on kohta enää joukko rakkaita, syviä, erottamattomia muistoja; jotakin mistä voin löytää menneen itseni, mutta en enää nykyistä kuvaani. Näiden kuvien juurelta se löytää ihmisen, maailmaan heitetyn raukan; harhailemassa kulissiksi muuttuneessa kaupungissa; pitelemässä epätoivoisena rannetta jossa on joskus sykkinyt toivo; uskomassa vielä rakkauteen, sittenkin, kaikesta huolimatta. Kent on kollektiiviselta hahmoltaan vakava ja omapäinen. Mutta se, mistä yhtye laulaa nykyisin, on. Nämä kuvat eivät jätä kylmäksi. – Kent yhdistetään Eskilstunaan, mutta se käsittelee kotikaupunkiaan niin geneerisesti, että voisi laulaa oikeastaan mistä tahansa pohjoismaisesta kaupungista
Provinssirock ttulostus.indd 35 3.5.2016 14.41
36 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho 36 SOUNDI K u v a: P aa l A u d es ta d SATA KYM MENENPROSENT TISESTI! kvelertak-taitto_c.indd 36 4.5.2016 10.43
SOUNDI 37 Kuusi vuotta sitten ilmestynyt debyyttialbumi nosti Kvelertakin osakkeet hetkessä pilviin. Bändi aloittaa viidentoista numeron mittaisen myllytyksensä Meir-kakkosalbuminsa avaavalla Åpenbaring / Spring Fra Livet -parivaljakolla. Soittohommat olivat hyvin pitkään pelkkää itsensä hauskuuttamista, sillä tuskin yksikään meistä uskalsi edes haaveilla mistään rockmuusikon urasta – tai ainakaan kukaan ei kehdannut sellaista tunnustaa. Meir ei ole konsertin aikoihin vielä ilmestynyt, mutta pöllömaskinsa takaa salin täyttänyttä yleisömassaa komentavalla laulaja Erlend Hjelvikillä ei ole mitään vaikeuksia saada musiikillista turpasaunaa janoavaa ryhmää mukaansa. Tunnelma ei tunnu laantuvan edes takariveissä, sillä sielläkin nostellaan tuoppeja ja puidaan nyrkkejä. Töihin meneminen ei napannut yhtään, mutta eipä tällaisia kavereita olisi varmaan kukaan huolinutkaan. Konsertin edetessä vauhti vain kiihtyy ja tunnelma yltyy suorastaan armottomiin mittasuhteisiin, mutta Hjelvik ei edelleenkään luovuta vaan piiskaa niin yhtyetovereita kuin fanejakin yhä hurjempiin voitontansseihin. Olen siis ihan tosissani, solisti naurahtaa. – Soittelimme jo ennen Kvelertakin perustamista monissa eri bändeissä. On maaliskuu 2013 ja estradilla räyhää norjalaiskopla Kvelertak. L ontoon Camdenissa sijaitsevan legendaarisen Electric Ballroomin uumenissa eletään raskaasta black’n’rollista kiihottuneita hetkiä. Oli ihan viihdyttävää veivata räväkkää rockia siinä nukkumisen, PlayStationilla pelaamisen ja Satyriconin kuuntelun lomassa. Mustan kullan hinta saattaa olla hallitsemattomassa syöksyssä, mutta Nattesferd-kolmosalbuminsa juuri julkaisseen Kvelertakin tähti osoittaa täysin päinvastaiseen suuntaan. Hiki virtaa valtoimenaan, mallasjuomat läikkyvät jo valmiiksi tahmealle lattialle ja ihmiset tuuppivat toi siaan puolen salin kokoisessa moshpitissä. – Odotahan, kasailen vähän ajatuksiani... Niin, kun perustimme Kvelertakin ensimmäisen kokoonpanon joskus 2006–07, olimme ikävystyneitä ja turhautuneita paskiaisia. Kun parrakas Hjelvik ryhtyy muistelemaan menneitä huhtikuussa 2016, tämä komeaa olutmahaansa takavuosistaan menettänyt mutta tatuointejaan tasaiseen tahtiin lisännyt muusikko tuntuu itsekin aidon hämmentyneeltä. Samalla hetkellä tuntuu vähintäänkin kummalliselta tajuta, ettei näistä oslolaistuneista stavangerilaisista oltu vähän aikaa sitten juuri kuultu edes heidän kotimaassaan, saati sitten täällä maailman populaarimusiikin keskuksessa. Viimeisetkin energiarippeensä lavalle jättävä bändi on mykistävässä iskukunnossa. ”Olimme ikävystyneitä ja turhautuneita paskiaisia.” SOUNDI 37 SATA KYM MENENPROSENT TISESTI! kvelertak-taitto_c.indd 37 4.5.2016 10.43. James Hetfield sekä Norjan prinssi ilmoittautuivat yhtyeen faneiksi ja öljy-yhtiö Statoil lahjoitti bändille miljoona kruunua
Hän antoi varovaisen kannus tavaa palautetta, mutta huomautti samalla, ettei norjaksi laulavalla rankalla rockbändillä ole mitään toivoa isommasta urasta. Diggailemistamme black metal, punk ja action rock vaikutteista muovautui omia biisejä sen kummempia pakottamatta, kertoo Hjelvik. – Törmäsin HappyTomiin viimeksi maaliskuussa, kun soitimme ruotsalaisen CloseUplehden järjestämällä ris teilyllä. Olimme täysin varmoja kielivalinnastamme, sillä englanniksi laulaminen olisi vesittänyt koko jutun. Kun sitten saimme nykyisen ryhmämme läjään vuonna 2009, asiat ryhtyivät etenemään varsin nopeasti. – Kun samaan nippuun lyödään kuusi tällaista impul siivista kaveria... ”Riisuuduin alasti ja pyörin lattialla lasinsirujen seassa.” K u v a: St ia n A n d er se n kvelertak-taitto_c.indd 38 4.5.2016 10.43. Huomasimme vii mein löytäneemme tasapainoisen ryhmän ja siedettäviksi katsomiamme kappaleita alkoi syntyä. 38 SOUNDI SOUNDI 39 R ock’n’rollin ikiaikaiset, mystiset ja arvaamatto mat jumalhahmot olivat eri mieltä. No, siinä voisi käydä niinkin, ettei ko koonpano pysyisi pystyssä viikkoa kaeumpaa. – Otimme näihin aikoihin osaa isoon bändikilpailuun, jonka eräänä tuomarina oli Turbonegron basisti Thomas ”HappyTom” Seltzer. Diggasimme Turbonegroa valtavasti, mutta emmehän me välittäneet tämän ihailemamme kaverin kommenteista tuon taivaal lista. Muutamien alkemististen, tai ainakin alkomististen, kokeilu jen jälkeen Kvelertakin kokoonpano vakiintui muotoon Hjelvik, Vidar Landa (kitara), Bjarte Lund Rolland (ki tara), Maciek Ofstad (kitara), Marvin Nygaard (basso) ja Kjetil Gjermundrød (rummut). No, ainakin eräs varhaisimmista tapah tui stavangerilaisen kommuunin uumenissa. Pistimme kaikkemme peliin – niin, se ei välttämättä ollut kovin pal jon vielä silloin – mutta paikalla maleskellutta jengiä ei oli Kvelertakin maan läheiset jäsenet osaavat yhdistää monet roolit. Että okei, taisit olla vähän väärässä! Millainen oli ensimmäinen keikkanne. – Ensimmäinen... Pitihän siinä taas yhteistuumin naurahtaa hänen neuvolleen. Yhtä hyvin bändiltä sujuu rempseä kiertue elämä, tuhoa ja kuo lemaa kylvävien tekstien kirjoittami nen kuin kuninkaal listen kanssa hengai lukin
No, se on onneksi ollutta ja mennyttä. Että tämä muuten rokkaa sen verran, että joku muukin saattaa digata. Rockin historia tuntee valitettavan lukuisia tapauksia, joissa pikavauhdilla median ja fanien huulille noussut nuori ja nälkäinen bändi sortuu paineiden alla, mutta Kvelertak ei astunut tähän miinaan. Sitten riisuuduin alasti ja kohta pyörin lattialla lasinsirujen seassa. Ja niin edelleen, kertoo Hjelvik. Vaikka kyseessä oli oma albumi niin kummastihan siinä tuli nyökkäiltyä biisien tahdissa. – Muun muassa ahkeran Fleetwood Macin diggailemisen ansiosta emme enää miettineet hetkeäkään, että voimmeko laittaa levylle Heksebrannin kaltaisen sävellyksen. Eikä vähiten sen vuoksi, että uusien papereiden, passien ja lentolippujen hankkiminen tuli pirun kalliiksi. Entä toimiiko se myöhemmin rävähtävä ”rockin’ in the free world -juttu”. Jo se tuntui tarpeeksi surrealistista, mutta keikan jälkeen silloisen levy-yhtiömme Indie Recordingsin edustajat, apunaan Grohl, törkkäsivät kouriimme kultalevyt. Jotakin on tapahtunut, sillä esimerkiksi Meirin aikoihin tällaiset pohdinnat olivat aivan yleisiä... Sylkeä, verta, paskaksi menneitä soittokamoja, vääntyneitä nilkkoja, helvetillisiä mustelmia ja niin edelleen. Kuinka kovassa laitamyötäisessä olit maaliskuussa 2011, kun hukkasit laukun, joka sisälsi bändin kaikki passit ja USA:n-kiertueen työluvat. – Jos lavalla oli aina raju meininki, niin ajo oli muutenkin varsin ankaraa. Yllätys on aina ollut eräs vahvimmista aseistamme, ellei se vahvin. – Kun keikka alkaa, se on aina menoa. Tehän rundasitte Slayerin kanssa viime vuoden loppupuolella. Usko tai älä. Esimerkiksi Ondskapens Galaxe ja peräti 9-minuuttinen Heksebrann ovat kunnianhimoisia ja tunnelmallisia teoksia, kuulostaen silti ehdalta Kvelertakilta. Aina. En tiedä mitä tapahtuu tai mitä ei tapahdu. – Saatana, se oli hirveää! Olin Oslon rautatieasemalla ja ajattelin käydä syömässä ennen lentokenttäjunaan hyppäämistä. Kun Hjelvik ja muut hurjimukset lähtivät tien päälle promotoimaan albumia, kukaan ei ehtinyt, halunnut tai muistanut kysellä laulumelodioiden mahdollisten epätarkkuuksien perään. Yhdysvaltoihin ei ole mitään asiaa ilman tarvittavia papereita ja jouduimmekin perumaan viisi ensimmäistä keikkaamme, kertoo Hjelvik. Meir päättyy bändin nimikkokappaleeseen ja pähkäilimme pitkään, että onko tämä numero jo liian poppia Kvelertakille. Eikö Kerry King saanut houkuteltua teitä Jägermeister-bileisiinsä. Täysillä, tietenkin. Albumin ilmestymisen jälkeen käytännössä asuimme kiertuebussissa kuukausia ja taas kuukausia, ja siellä kuuntelimme lähinnä Thin Lizzyä ja muuta melodista hardrockia. En toisin sanoen yrittänyt juoda Kerryä pöydän alle, sillä siinä olisi käynyt huonosti. En muista, innostuiko porukka toimituksestamme silloinkaan, mutta ainakin bändi jäi kaikkien mieleen. Jätkät olivat todella, todella vittuuntuneita. Emme tyrmää suoralta kädeltä enää mitään ”Yllätys on aina ollut eräs vahvimmista aseistamme.” kvelertak-taitto_c.indd 39 4.5.2016 10.43. Röyhkeästi koukuttaneen Kvelertakin äärellä mieleen nousi erityisesti yksi kysymys: miksi kukaan ei ole aikaisemmin ymmärtänyt tarjota näin nerokasta konseptia, joka tuntuu yhdistävän vaikkapa Satyriconin, Darkthronen, Kissin, AC/ DC:n ja The Hellacoptersin kaltaiset nimet. Tuota, tuota... – Oli varsin mielenkiintoista ilmoittaa bändin muille herroille, että me emme muuten lähdekään reissuun ihan vielä... – Muistan myös erään varhaisen vierailun Tukholmaan. Onneksi olimme juuri saaneet miljoonan Norjan kruunun stipendin Statoililta! Saman vuoden kesäkuussa hymy taisi olla vähän herkemmässä, kun David Eric Grohl ojensi teille Kvelertak-albumin norjalaiset arvolevyt. – Niin, kyllä me osaamme ottaa ilon irti tänäkin päivänä sen pitkän kaavan kautta, mutta Slayer-kiertue olisi voinut mennä juhlimisen suhteen paljon rankemminkin. En suunnittele tai ajattele mitään vaan annan palaa sydämeni pohjasta. Jossakin vaiheessa hermostuin tunnelman ankeuteen ja päätin tehdä jotakin. Suomeenkin muutaman kerran ehtinyt yhtye tuntui syntyneen lavalle. – Meillä on nykyään käytössä suorastaan hirmuisen kokoinen aihiopankki, josta löytyy hyvin erilaisia ideoita ja tunnelmia. Joku nilkki varasti tuolin selkänojalle asettamani laukun ja sen myötä menivät kaikki tarvittavat matkustusdokumenttimme. Nimemme ei ollut laajalti tiedossa, mutta promoottorikin olisi ehkä voinut tehdä vähän parempaa työtä, sillä pääsylippuja myytiin tasan kaksi kappaletta. 38 SOUNDI SOUNDI 39 si voinut vähempää kiinnostaa. J o aikaisemmin mainittu Kvelertakin kakkosalbumi Meir ei ollut ensilevyn toisinto, vaikka useimmat taisivat sellaista odottaakin. Olin siihen aikaan studiossa täysi untuvikko ja tein nauhoituksissa parhaani, mutta finaalin porteille asti se ei kantanut. Nykyään olen jo 31-vuotias, enkä jaksa enää riehua ihan koko ajan. Kannattaako intro-osion olla niin hemmetin pitkä. Sama suuntaus jatkuu, sillä myös uutuusalbumi Nattesferd onnistuu yllättämään. Ja niinhän siinä sitten kävi, sillä yhtäkkiä meitä revittiin joka puolelle, kriitikot julistivat levyn parhautta suu vaahdossa ja Slashin kaltaiset starat esiintyivät julkisuudessa Kvelertak-paidat päällä, solisti muistelee. – Muistan kuunnelleeni debyytin miksattua versiota kaveriporukan illanvieton aikana. – Soitimme Foo Fightersin kanssa jumalattoman kokoisella Telenor-areenalla. Debyytti tuli kaikille puun takaa ja myös Meir onnistui nostamaan kulmakarvoja – ainakin niiden, jotka luulivat Kvelertakin olevan yhden tempun hevonen. Jos hieman karrikoidaan niin Kvelertak ja Meir tuntuvat uutukaisen rinnalla melkeinpä harjoitelmilta, sillä vasta nyt norjalaisyhtye tuntuu löytäneen lopullisen ja luonnollisen tasapainon erilaisten vaikutteiden keskiöstä – uusia sävyjä unohtamatta. Nykyään saatan ottaa pari kaljaa tai viinilasillisen keikan jälkeen, mutta ensimmäisellä maailmankiertueellamme huiviin vilahti vähintään yksi vodkapullo jokaisena iltana. Silloin täytyi vähän nipistää itseään. – Jälkikäteen täytyy kuitenkin huomauttaa, etten valitettavasti arvosta omaa suoritustani ensilevyllä kovin korkealle. Kun treenasimme tuoreita juttuja treenikämpällä, mietimme pitkään tämän kappaleen sovitusta. V astapalloon iski myös kesällä 2010 ilmestynyt, vastustamattomasti jyrännyt debyytti. No, vedimme silti keikan ja iskimme niitä kahta vastapalloon. – Kun kirjoitimme ensimmäisen levymme biisejä, diggasimme erityisesti punkista ja black metalista. – Heksebrann on ehdottomasti eräs suosikeistani uudelta albumilta
E räässä suhteessa Kvelertak kuitenkin palaa alkuaikojensa tunnelmiin – ja tästä on kiittäminen tai syyttäminen nimenomaan Hjelvikiä. ”Pähkäilimme pitkään, että onko tämä jo liian poppia Kvelertakille.” K u v a: P aa l A u d es ta d kvelertak-taitto_c.indd 40 4.5.2016 10.43. Hyvin suuri osa biisin kommentoijista vaikuttaa olevan samaa mieltä: ”Jaahas, se oli siinä, Kvelertak on menneen talven lumia”. Samalla se on vähintään 110-prosenttisen rehellinen kuva siitä, miltä Kvelertak soundaa vuonna 2016. No, mikäli joku haluaa lynkata meidät yksittäisen biisin perusteella niin antaa sitten palaa. Avausbiisi Dendrofil For Yggdrasil kertoo jo nimellään, että ensilevyltä tutut sanoitustunnelmat ovat tehneet jonkinasteisen paluun. – Niin, prinssi Haakon Magnus ilmestyi taannoin keikallamme San Franciscossa ja hän myös diggasi iltamasta. Myös aikaisempien levyjen Nekroskopja Nekrokosmos -kappaleiden perinteiden täytyi jatkua, joten Nattesferd päättyy Nekrodamukseen. Oli suunnattoman hienoa purkittaa biisejä tällä tavalla, naamakkain, ja levystä tulikin aikaisempia julkaisujamme huomattavasti elävämpi, orgaanisempi ja yhtenäisempi. Lovecraft -tunnelmia, Hexebrann saa innoitusta noitavainojen ajoista eikä Svartmesse taida kaivata sen kummempia selityksiä. Eihän Kvelertak tuolta rocklegendalta tietenkään vieläkään kuulosta, mutta vertauskuvallisesti tuollainen odottamaton heitto toimii varsin hyvin, sillä Kvelertak on taas laittanut suuren osan tutusta paletistaan rohkeasti uusiksi. Kun sitten tuli Meirin tekstien tekemisen aika, en halunnut jatkaa samalla linjalla ja lukita sitä kautta itseäni yhteen nurkkaan. Pestasimme äänimiehenämme toimineen Nick Terryn levyn miksaajaksi ja me itse taas hoidimme tuotantopuolen, aloittaa Hjelvik. Ei ole Nattesferdikään. – Kyseessä on ensimmäinen Nattesferdille kirjoittamamme biisi ja päätimme jo hyvissä ajoin, että tämä saa myös avata albumin. Yhtyeen soun din luonut Kurt Bal lou ja upean visuaa lisen ilmeen suunni tellut John Baizley saivat väistyä vaih telunhalun tieltä. Uskon monen vanhan fanin hymyilevän Dendrofil For Yggdrasilin äärellä, sillä myös debyyttimme starttasi hieman samalla tyylillä. – Levy-yhtiön mielestä se oli radioystävällisin uusi biisi ja siinä he ovat varmasti oikeassa, Hjelvik sanoo ja jatkaa nauraen: – Yksi kappale ei tietenkään koskaan onnistu kuvaamaan kokonaisuutta, mutta 1985 antaa Nattesferdistä melkeinpä mahdollisimman väärän kuvan. – Pitkäsoitto soi siellä täällä raukeasti, tunnelmallisesti ja jopa rauhoittavasti. Ensimmäinen singlelohkaisu 1985 on puolestaan nostattanut aikamoisen mielipiteiden aallokon. 40 SOUNDI SOUNDI PB vaan kokeilemme kaikkien vähänkään mielenkiintoisten juttujen toimivuutta. Vai onko hän edelleen faninne. Haakon ei ole valitettavasti ottanut mitään yhteyttä viime aikoina! Kvelertak otti kol mosalbumillaan hypyn tuntematto maan ja vaihtoi yhteistyökumppa neita. Kyllästyin myös totaalisesti siihen, kun jotkut alkoivat kuvailla meitä esimerkiksi termillä ”viking party rock band”. – Kun olin parikymppinen, black metal -bändien hyödyntämät muinaisuskomukset, viikinkilegendat ja kansantarut kiinnostivat minua suunnattomasti. Jos Nostradamus ennusti joskus hyviäkin asioita niin meidän hahmomme, Nekrodamus, näkee edessään vain tuhoa ja kuolemaa. Mielipidetulva on epäilemättä eräs yhtyeen toiveista, mutta mielenkiintoista on se, että kyseessä saattaa hyvinkin olla Nattesferdin tasapaksuin kappale. – Ondskapens Galakse taas sisältää hämmentävää science fictionia ja H.P. Niin muuten diggasi myös James Hetfield, nauraa Hjelvik ja lisää: – Mutta nykytilanteesta en valitettavasti osaa sanoa. Myös levyn nimi (vapaasti suomennettuna ”öinen matka”) ja albumin sinisävyinen kansi kuvaavat loistavasti kokonaisuutta. Mutta harvoin ne sinisimmätkään yöt ovat läpeensä rauhallisia. Hyi helvetti! – Nattesferdin tekstit liikkuvat varsin laajalla skaalalla. – Kun näin ehdotelman kansitaiteeksi, tiesin heti pitkäsoiton nimen. – Kurt teki kanssamme älyttömän hienoa työtä, mutta tällä kierroksella halusimme kokeilla uusia tuulia. Minua vain naurattaa! K ummastelitko yhtään Hjelvikin mainintaa Fleetwood Macista. – Purkitimme Nattesferdin Amper Tone -studiossa Oslossa, lähes täysin livenä. Rakastan kansikuvaa, sillä se tuo mieleen monet 70-luvun kuvataiteilijat ja tietenkin myös Rushin klassisen Fly By Nightin, laulaja innostuu. Niistä minäkin kirjoitin. Kappale perustuu tähän vanhaan legendaan, mutta olen lisännyt sinne myös hieman modernimpia seksuaalifantasioita, kuvailee laulaja. Esimerkiksi: kaksi edellistä Kvelertak-levyä nauhoittanut, miksannut ja tuottanut Converge-mies Kurt Ballou ei tarttunut enää ohjaimiin ja samalla myös Kvelertakin hovitaiteilijana toiminut Baronessin laulajakitaristi John Baizley on astunut takavasemmalle. Tuo kuulostaa juuri siltä, että Kvelertak on mitä sopivin suosikkiyhtye Norjan kruununperilliselle. Valitsimme juuri tämän nauhoitustilan, sillä sieltä löytyy todella iso huone, jossa koko yhtye mahtui soittamaan samaan aikaan. Mikäli joku ei tiedä niin Yggdrasil on maailmanpuu, johon Odin hirttäytyi yhdeksäksi päiväksi opetellessaan riimujen salaisuuksia. Nattesferdin avauskappale Dendrofil For Yggdrasil puolestaan soundaa eräänlaiselta tiivistelmältä Kvelertakin tähänastisista tekemisistä
ECHO IS YOUR LOVE • GHOST WORLD • KIKI PAU JANNE WESTERLUND • MARA BALLS • NOAH KIN • REDDER SEKSIHULLUT • SHIVAN DRAGN • RANGER TOM OF FINLAND / TOUKO LAAKSONEN SUGOI × SIDEWAYS -ARCADE • ANSSI KASITONNI SIDEWAYS-MUSAVISA • SIVUPOLUILLA-VALOKUVIA SIVULAUSEITA-PUHEOHJELMA Sideway Kake mainos.indd 41 3.5.2016 14.49. Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi S i d e w a y s S i d e w a y s i d e w a y i d e w a y SEVDALIZA TY SEGALL &THE MUGGERS LIPUT 2PV 85 € PE 65 € LA 60 € L I P U T & O H J E L M A SIDEWAYSHELSINKI.FI FLATBUSH ZOMBIES PJ HARVEY • FLATBUSH ZOMBIES • PEACHES EXPLOSIONS IN THE SKY • SUSANNE SUNDFØR EPMD • KELELA • TY SEGALL & THE MUGGERS MYKKI BLANCO • CHERRIE • SEVDALIZA • JULIEN BAKER PARIISIN KEVÄT • EEVIL STÖÖ • SAIMAA • CIRCLE • VIEW RADIOPUHELIMET • YARI • SMC LÄHIÖROTAT • HOPEAJÄRVI ORANSSI PAZUZU • GETTOMASA • FRENCH FILMS • IISA KHID • GASELLIT • ELIAS GOULD • KIVESVETO GO GO HEBOSAGIL • PK KERÄNEN • TALMUD BEACH HAVE YOU EVER SEEN THE JANE FONDA AEROBIC VHS
Nyt se on nähty: Axl ja Slash yhdessä, kädet toistensa olkapäillä. Yksi illan kohokohdista koetaan, kun Slash pudottaa This I Loveen soolon, jonka edessä olisivat kaikki 67 hänen jälkeen Gunnareissa soittanutta kitaristia ottaneet hatun päästä. Mutta niin vain tapahtuu se, minkä ei pitänyt olla mahdollista: Axl, Slash ja Duff seisovat rinnakkain lavalla käynnistämässä It’s So Easyä. ”Kokeilemme seuraavaksi jotakin”, Axl ilmoittaa. Setin ensimmäinen yllätys koetaan kolmannen biisin kohdalla, kun bändi aloittaa Chinese Democracy -albumin nimikkobiisin. Ja silti hän laittaa tämän biisin alkusettiin, kahden ikivihreän perään. Täysi reunion Izzyn ja Stevenin kanssa olisi ollut upeaa, mutta tämäkin kelpasi enemmän kuin hyvin. Armoton konfettisade ja Axlin legendaariset ”Good! Fucking! Night!” -huudot saattavat illan päätökseen. Tai no, jalkansa katkaissut Axl ei seiso vaan istuu Dave Grohlilta lainatussa valtaistuimessa. Sori Duff. 8.4.2016 T-Mobile Arena, Las Vegas Teksti ja kuvat: Ben Varon Nyt se on nähty: Axl ja Slash yhdessä! Amoral-yhtyeen Ben Varon toteutti lapsuuden haaveensa ja matkasi Yhdysvaltoihin katsomaan, kun välinsä sopineet Axl Rose ja Slash nousivat yhdessä lavalle ensi kertaa vuosikymmeniin. Brown stone soitetaan heti perään. En ole varma mokaako Slash vaiko rumpali Frank Ferrer, mutta joka tapauksessa homma on aivan levällään aina siihen asti, kunnes laulu tulee mukaan. Mr. Oliko bändin meno sama kuin Illusion-rundin videoilla. Illan settilista ei voisi juuri parempi olla kaltaiselleni yllättäviä valintoja arvostavalle fanille. Nämä ovat yli viisikymppisiä miljonäärejä. H uhuja Guns N’ Rosesin comebackistä on kuultu aina siitä lähtien, kun bändi repesi liitoksistaan 1990-luvun puolivälissä. Pakko arvostaa! Double Talkin’ Jivea seuraa Est ranged, ja olen miltei kyynelissä. Bändi astuu lavan etuosaan kumartamaan. Ja nyt, reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kuulen vihdoin nuo Slashin elämää suuremmat melodiat livenä. You Could Be Minea seuraa Duffin laulama The Damned -coveri New Rose, jonka ajaksi Axl linkuttaa lavalta haukkaamaan happea. Axl Rose, zero fucks given. Soundit ovat hyvät heti lähdöstä alkaen, bändi soittaa tiukasti ja Axlkin kuulostaa hyvältä. Aivan varmasti. Tämä ei ole todellista. Lue koko pitkä raportti: www.soundi.fi/keikat 42 SOUNDI GNR-taitto_b.indd 42 4.5.2016 11.14. ”Tämä on varsin iloinen biisi.” Duff McKagan aloittaa tutun bassokuvion, ja silmäni laajenevat lautasiksi. Ei haittaa, menköön vaarallisen rock and rollin piikkiin. Paradise Cityn käynnistyessä iskee haikea tunne, sillä se tarkoittaa lopun olevan lähellä. Oliko keikka loistava, ja joka pennin väärti. On muuten hauskaa, miten aina lavalta poistuessaan Axl käyttää kävelykeppejä, mutta paluu hoituu joka kerta pyörätuolikyydillä. Muuten mitä pätevin rumpali Ferrer ottaa liikaa vapauksia rumpusovitusten suhteen, ja tämä sooloilu pistää ikävästi korvaan useammassa biisissä. Ei tietenkään. Ne soittavat Comaa! Mitä helvettiä täällä tapahtuu. Jopa Axl katseli Slashia kyseisen soolon aikana ”no jopas!” -ilme kasvoillaan. Itse olen ollut enemmän kuin skeptinen kaikki nämä vuodet: Axl Rosen puupäinen ehdottomuus sekä kohtuuttoman ilkeät julkiset kommentit Slashia kohtaan antoivat ymmärtää, ettei sellaista tultaisi koskaan näkemään. Moni helmi jää kuulematta, mutta nyt ei kyllä kehtaa valittaa. Miten tämä biisi on päätynyt settiin. Kun ensimmäinen kitaraopettajani kysyi minulta aikanaan, mitä tahdoin oppia soittamaan, näytin hänelle tämän biisin. Axl tietää varsin hyvin, että suurinta osaa paikalla olevista ei voisi Chinese Democracy -materiaali vähempää kiinnostaa. Turha huijata itseään, siitähän tässä oli kyse. Pommientäytteisen Live And Let Dien ja pitkän välijamin sisältäneen Rocket Queenin jälkeen pamahtaa käyntiin You Could Be Mi nen kuuluisa rumpuintro
19:00 S/K18 16,5/17€ MIRA LUOTI, JOOSUA To 9.6. 26,5€ the exploited [gb] äpärät Porispere Nosturi tulostus.indd 43 3.5.2016 14.24. 34,5€ Vanilla fudge [usa] Su 12.6. 19:00 S/K18 alk. 25€ incantation [USA] depravity cadaveric incubator La 21.5. 20:00 S/K18 27,5/28€ MANILLA ROAD [USA] SATAN'S FALL, ANGEL SWORD La 9.7. 20:00 S/K18 27,5/28€ MANILLA ROAD [USA] SATAN'S FALL, ANGEL SWORD To 28.7. 19:00 S/K18 alk. 20:00 S/K18 14,5/16,5€ TEKSTI-TV 666, PÄÄ KII La 21.5. 25€ incantation [USA] depravity cadaveric incubator To 28.7. 19:00 S/K18 alk. 19:00 S/K18 alk. Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi K e s ä n 2 01 6 fe s ta ri m a tk a t: S w e d e n ro c k , R o s k ild e ja B ru ta l A s s a u lt K e s ä n 2 01 6 fe s ta ri m a tk a t: S w e d e n ro c k , R o s k ild e ja B ru ta l A s s a u lt ! elmu.fi To 9.6. 19:00 S/K18 16,5/17€ MIRA LUOTI, JOOSUA Su 12.6. 19:00 S/K18 alk. 20:00 S/K18 14,5/16,5€ TEKSTI-TV 666, PÄÄ KII Pe 20.5. 34,5€ Vanilla fudge [usa] La 9.7. 19:00 S/K18 alk. 26,5€ the exploited [gb] äpärät Pe 20.5
Come and meet us here!” Kiertue on virallisesti alkanut. Soundi on saanut kutsun liittyä viikoksi mukaan psykedeelisen rockbändin Hexvesselin Euroopan-kiertueen ensimmäiselle osuudelle. Puhelimeni piipittää: ”Hey man, we are at the bar on deck 10. Matelen massan mukana ahtaita käytäviä pitkin laivaan. maaliskuuta, Turun satama. KESKIEUROOPAN MAANTEILTÄ Kosminen totuus hexvessel-taitto_e.indd 44 4.5.2016 11.34. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Vesa Siltanen 21
Matka kohti Kööpenhaminaa alkaa. Tämä tarkoittaa, että tien päälle on lähdettävä aamuvarhain, jotta ehditään sovittuun aikaan keikka paikalle. En ihmettele. Perimmäisestä nurkasta löytyy Hexvan, yhdeksänpaikkainen minibussi. NKOTB Jatkamme matkaamme sekä Minecraft sessioita. McNerneyn lisäksi Eurooppaan läh tevät kosketinsoittaja/viulisti/trumpe tisti Kimmo Helén, liidikitaristi Simo Kuosmanen, basisti Niini Rossi ja rum pali Jukka Rämänen. Beta on pieni, parisensataa korvapa ria vetävä rokkiklubi, jossa on pieneen tilaan nähden todella suuri lava. Mukavia veikkoja. Pienen, mutta äänekkään yleisön suostuttelus ta huolimatta encorea ei tänään saada. Minecraft-lanit Ruotsin maanteillä Kukko laulaa. Jopa Betan iso lava alkaa käydä ahtaaksi. Yhtyeen tekemisistä huokuu ammat timaisuus. 44 SOUNDI SOUNDI 45 S uomalaistunut britti, laulaja kitaristi Mat McNerney kaivaa esiin kansion, johon on siistis ti organisoitu ja merkitty kaik ki, mitä kiertueesta tarvitsee tietää. Soittajilla on aiempaa koke musta ulkomailla keikkailusta, joten omat rajat tiedetään. Aikaisesta he rätyksestä ja lähes kahdeksantuntisesta ajomatkasta huolimatta bändi vaikut taa pirteämmältä kuin Turussa. Tai siis kuulutus ilmoit taa kolmella kielellä laivan saapuneen Tukholmaan. Ensimmäiset kaljat korkataan soundcheckin jälkeen. Mat laittaa Master Of Puppets levyn soimaan kun lä hestymme Cliff Burtonin muistomerk kiä, jossa pysähdymme kunnioittamaan nuorena poistunutta bassotaiteilijaa. Ruotsalaiset ovat kuulleet saman vitsin kuulemma aiemminkin. Melko nopeasti yhtye ristitään New Keepers On The Blockiksi. Suuntaamme autokannel le ja puikkelehdimme rekkojen välissä. Bussi tulee siis hyvin tutuksi heti ensimmäisellä viikolla. Soundcheck su juu nopeasti, varmaotteisesti ja tehok kaasti. Ensimmäisen viikon ajoaikataulu näyttää varsin rankalta. Tämä se on sitä vaarallista ja vauhdikasta rock’n’rollelämää tien päällä, naiset ja herrat. Muun muas sa Beastmilkissä ja Grave Pleasuresissa marinoitunut Mat on jo konkari pitkil lä kiertueilla, joten hänelle on langen nut myös kiertuemanagerin rooli kuin itsekseen. hexvessel-taitto_e.indd 45 4.5.2016 11.34. Hexvesselin raideri on hy vin perinteinen: vettä, limua, pari ko ria kaljaa, karkkia, sipsiä. Välissä vain yksi ajami seen käytettävä välipäivä, muuten aje taan keikkapaikasta toiseen suoraan soundcheckiin. me kiertueen lämmittelijänä toimivan ruotsalaisen New Keepers Of The Water Towers yhtyeen. – En minä tätä kovin mielelläni tee. Jätämme New Keepersit pelaamaan Tetristä kamoineen ja siirrymme taka huoneeseen. Kos minen automatka katkeaa huonon net tiyhteyden vuoksi. Sitten tapahtuu jotain, jota en aivan heti odottanut tältä rokkarihippiret kueelta: Simo, Niini ja Kimmo kaiva vat tabletit esiin ja pistävät pystyyn Mi necraftlanit. Reittimme Kööpenhaminaan kulkee Ljungbyn läpi. Täällä Metallican bussi kolaroi lähes 30 vuotta sitten kohtalok kain, rockmusiikin historiaan pysyväs ti jäänein seurauksin. Hexvesselin checkin jälkeen kat somme silmät pyöreinä, kun NKOTWT raahaa omat kalustonsa lavalle. Mutta jonkun tämäkin on hoidettava, Mat myöntää. On gon gia, lap steel kitaraa, koskettimia kah den bändin tarpeisiin, perkussioita jos jonkinmoista. Laivalla vietetty yökin menee pääasiassa hirsiä vedel lessä. Kokoonpanoon kuuluva Marja Konttinen ei ole mukana kiertueella. Kus kista äänimieheksi muuttunut Matti Kynsijärvi saa loihdittua kolkkoon, teh dashallimaiseen huoneeseen miellyttä vät ja selkeät soundit. Simo Kuosmanen (vas.), Jukka Rämänen, Mat Mcnerney, Kimmo Helén ja Niini Rossi eli Hexvesselit istuvat väsyneinä Rock Cafén takahuoneessa Hampurissa mainion keikan jälkeen. Betan sali täyttyy noin puolilleen, kun Hexvessel aloittaa. Ajosuunnitelma kilometreineen ja aikoineen, keikkapaikkojen tiedot, majoitukset, aikataulut. Lopulta saavumme Kööpen haminan Betaklubille, jossa tapaam ”Hostelli on toiminut ennen bordellina, ja sen huoneissa haisee synti ja kuolema.” Hexvan soittimineen, merchandise-kamoineen ja soittajineen on Matti Kynsijärven (alaoikealla) hyvissä käsissä. Istumme katsomaan juuri julkaistua When I’m Dead musiikkivideota. – Loppujen lopuksi on aika sama, missä sitä istuu odottamassa, kunhan on hyvää seuraa, tuumaa Niini. Kuusi tuntia, yhdeksän tuntia, jälleen kuusi tuntia ja niin edelleen
Cliff Burtonin muistomerkki Ruotsin Ljun gyssä kylpi kevät auringossa, kun retkue pysähtyi kunnioittamaan maestroa mat kallaan Kööpen haminaan. Hostelli on toiminut ennen bordellina, ja sen huoneissa haisee synti ja kuolema. Eturivissä silmiini osuu puolestaan Bathory-paitainen tyttö, jolla on jostain syystä hyvin surullinen ilme. No, piristys sekin. Kuvissa myös kus kista miksaajaksi muuntunut Matti (oik.). Huomioni kiinnittyy siihen, etten näe paikalla ainoatakaan Hexvesselin keikkajulistetta. Matka kohti Kölniä alkaa. Häät ja soitinliikkeiden Ikea Viikon ainoa päivä, jolloin saamme nukkua ruhtinaallisesti aina aamuyhdeksään saakka. Koska olemme etuajassa, on yhtyeellä harvinaisen ruhtinaallisesti joutilasta aikaa. Eturivissä silmiin osuu Bathorypaitainen tyttö.” hexvessel-taitto_e.indd 46 4.5.2016 11.34. Myös bändin esiintyminen vain paranee ilta toisensa jälkeen. 46 SOUNDI SOUNDI PB Pikaiset hienkuivatukset takahuoneessa ja kamat autoon. Vältämme ruuhkan ja olemme lähes tunnin etuajassa keskellä Reeperbahnia Rock Cafén edessä. Osa käyttää sen ”Beatles-kierrokseen”, osa löytää tiensä sukellusvenemuseoon. ”Eikö nää aikaiset aamut lopu ikinä?” kuuluu pieni ääni jostain sängyn pohjalta. Yhtye suuntaa vielä hetkeksi Kööpenhaminan yöhön, mutta allekirjoittanut leikkii ammattilaista ja vetäytyy Matti-kuskin tavoin jo yöpuulle. Vedenkeitin päättää puolestaan kirjaimellisesti iskeä tulta ja koko elämä räjähtää. Saksaan tullessa autossa raikaa Kraftwerk. Elämä on jälleen ihanaa, ja pääsemme askeleen lähemmäs kosmista totuutta. Poikkeuksellisesti kamojen roudaaminen tapahtuu vasta aamulla eikä seuraavan päivän ajomatka ole infernaalisen pitkä, joten koko porukka (paitsi Matti, jonka selkäranka kaikkien onneksi pitää) heittää viihteelle. Matti on skarppina ja miehen istumalihakset terästä, joten matka posotellaan läpi vain parin pysähdyksen taktiikalla. Seremonia on lyhyt ja kaunis, ja pisteenä iin päälle aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Aikamme ihmeteltyämme saavumme Undergroundiin. On se kone. Arviolta nelisensataa katsojaa vetävä hallimainen tila on kuin Tavastian ja Nosturin risteytys. Lämppäribändi New Keepers Of The Water Towers (vas.) loi tunnel maa doomahta valla instrumen taalimaalailullaan. Klubin perällä vanhat progeparrat fiilistelevät, lattialla tanssii goottityttöjä. Parisataapäinen yleisö ansaitsee jopa oikean, spontaanin encoren. Surullinen black metal -tyttö Herätyskello soi viideltä. Pienen kauppakeskuksen kokoisessa liikkeessä vierähtää helposti tunti jos toinenkin, ellei tiedä mitä on etsimässä. Kolmantena päivänä heräämme jälleen aikaisin, sillä ennen Kölnin Undergroundiin suuntaamista on piipahdettava Music Storessa, soitinliikkeiden Ikeassa. ”Vanhat progeparrat fiilistelevät, lattialla tanssii goottityttöjä. Samassa unohtuu aikaiset aamut ja suihkut ilman lämmintä vettä. Täyteen ahdetussa keikkapaikassa on tunnelma katossa ja yhtye imee yleisöstä lisää virtaa. Matka Hampuriin ei ole pitkä, mutta välttääksemme pahimmat ruuhkat lähdemme liikkeelle hyvissä ajoin. Se on ahdas, räkäinen rokkiluola, eli se tuntuu melko kodikkaalta. Itse lähden etsimään hostelliani, jonka löydän epämääräisestä kellarista. Gigermäinen maalaus, mutta muuten paikka on ilmeeltään melko punk. Kiinnitän jälleen huomiota siihen, miten laajaan yleisöön Hexvessel vetoaa. Markkinoinnin puutteista huolimatta tupa tulee lähes täyteen, ja yleisö on monenkirjavaa. Bussissa nautitaan pienet Jaloviinat häiden kunniaksi. Elämä osaa joskus olla ihanaa. Muuten matka menee nukkuen, budjetteja laskien tai Minecraftin ihmeellisessä maailmassa. Music Storesta mukaan tarttuneet efektipedaalit on otettu käyttöön ja Matti on jälleen loihtinut tilaan hyvät soundit. Bändi löytää jälleen uuden vaihteen ja vetää todistamistani keikoista parhaimman. Välipäivän spesiaaliohjelma paljastuu iloiseksi perhetapahtumaksi: Jukka ja tyttöystävänsä Franzi, joka hoitaa kiertueella myös Hexvesselin merkkaritiskiä, virallistavat liittonsa hulppeassa Kööpenhaminan kaupungintalossa. Ulkoseinää koristaa H.R. Ryhmä keräilee itseään Undergroundin vierashuoneessa. Joku päättää keittää piristävät aamuteet. Illalla pieni Rock Café täyttyy äärimmilleen
”Leffamaisesti esiosana mainostamamme The Brightest Void antaa kuvaa siitä soundimaailmasta, mitä on tulossa. ILMOITUS Valon ja varjon kontrasti The Voice of Finlandin kauden päätyttyä TARJA TURUNEN julkaisee peräti kaksi albumillista musiikkia ja viettää loppuvuoden tien päällä. Kuulotekniikka tulostus.indd 47 6.5.2016 12.30. P aljon on puhuttu albumiformaatin kuolemasta, mutta Tarja Turunen tuntuisi vielä uskovan täyspitkään. Jopa siinä määrin, että elokuussa ilmestyvästä The Shadow Self -levystä annetaan esimakua niin ikään täysmittaisella The Brightest Voidilla
Sekä musiikissa että visuaalisessa ilmeessä valot ja varjot syleilevät. Koen olevani positiivinen ihminen, mutta minussa oleva synkkyys laittaa minut kirjoittamaan. ”Ystävystyttiin Michaelin kanssa The Voice of Finlandin ansiosta. Nimittäin Arch Enemyssä ärjyvä Alissa White-Gluz duetoi Turusen rinnalla. Konserteissaan Turunen luottaa ACS:n korvamonitoreihin. Redrama kirjoittaa biisejä tosi monille artisteille, ja meillä synkkaa tosi hyvin, joten mikä ettei. ”Luin Annie Lennoxin haastattelun shadow selfistä, siitä varjosta joka meiltä kaikilta löytyy. Alissa tuli ekana mieleen ja lähti heti kysyttäessä mukaan. Seuraavana aamuna hän tuli lyriikat kirjoitettuna ja olin ällikällä lyöty!” Turunen oli toista kautta The Voice of Finlandin tähtivalmentajana yhdessä Monroen, Redraman ja Olli Lindholmin kanssa. ”Yritin tätä jo edellisellä levylläni, mutta nyt löydettiin Tim Palmerin kanssa viimein se soundi mitä haettiin. Hän on suurisydämisin ihminen kenet tunnen. Annoin muuten vapaat kädet, mutta pyysin että saisin kuulla hieman hänen kaunista kliiniäkin ääntä.” Levypari on muutenkin Turusen tähänastisen uran raskainta materiaalia. Ja se on löytynyt less is more -ajattelun kautta, on annettu tilaa kaikelle. Joillain se ilmenee negatiivissa tilanteissa, minun varjoni laittaa tekemään musiikkia – antaa vapauden olla artisti. Suuntaan on menty tietoisesti. Minulla oli demoraakile, jonka jätin sivuun, koska se oli liian rokkia minulle. ”Varjoni antaa minulle vapauden olla artisti.” – TARJA TURUNEN Kuulotekniikka tulostus.indd 48 6.5.2016 12.30. Vaikka sekin on yhtenäinen kokonaisuus, se sisältää kappaleita, jotka eivät istuisi Turusen mukaan varsinaiselle pitkäsoitolle. Hän ei sulje pois yhteistyötä kahden jälkimmäisenkään kanssa. Monia hienoja juttuja sisältäviä raitoja jouduttiin jättämään pois dynamiikan tieltä.” The Shadow Self, varjominuus. ”Ollin kanssa ollaan jo puhuttu, että jos jonain päivänä tehtäisiin jotain jouluaiheista yhdessä. ”Se duetto on tullut monille yllätyksenä: minä, joka olen ehkäpä se metallipiirien puhtain ääni, ja Alissa, joka on täysi kontrasti siihen. Sen kontrastina on valo, joka myös on minussa.” Kun Turusen fanit saavat uutta musiikkia kuullakseen, on luonnollista jakaa sitä myös lavalta. The Brightest Void, kirkkain tyhjyys. Lisäksi täytyy mainita viime kauden voittaja Miia Kosunen, jonka kanssa esiinnymme yhdessä kesällä Kouvolassa. Hänellä on hyvin tunteisiin vetoava ääni, ja nauttisin jos sitä kuultaisiin joskus levylläni.” Sitä ei vielä kuulla, mutta tunteisiin eri lailla vetoavaa ääntä kyllä. Biisi on todella hevirunttausta, enkä kokenut että saisin omalla äänellä tarvittavaa potkua. Kuten esimerkiksi duetto Michael Monroen kanssa. Ne kuitenkin ansaitsevat paikan parrasvaloissa eikä singlen b-puolena tai bonusraitana. Kesä kuluu Euroopassa ja Aasiassa, mutta edellä mainitun Kouvolan Vaakuna Piknikin lisäksi Suomi saa odottaa ensi vuoteen. ILMOITUS The Shadow Self on ilman muuta vahvin näistä kahdesta, mutta The Brightest Voidilla on kappaleita, joita fanit ovat odottaneet ja kuulleet liveversioina”, Turunen kommentoi. Keskustelin Michaelin kanssa kappaleen aiheesta ja heitin ilmoille, että yritettäisiinkö tätä yhdessä
Hän naureskelee, että silloin oli ”kaikkea muuta kuin laatulaulantaa”. ACS Encore Live! ACS ENCORE LIVE! on uusin lisäys Live! -sarjan tuotevalikoimaan. Minulla on ahtaat korvakäytävät, joten nämä ACS:t ovat ensimmäiset, jotka todella sopivat minulle pehmeän ja joustavan silikonin ansiosta.” Ihan kaikille pizzerian nurkkia koluaville bändeille Turunen ei kuitenkaan niitä suosittele. Tarvitaan miksaaja, joka ymmärtää tarpeesi, ja minulla sellainen kulkee aina mukana.” Uran ensimmäiset vuodet Turunen lauloi kulmamonitoreja käyttäen. Laulu ja bändi kuulostaa siltä miltä levylläkin.” ”Oli taivaallinen hetki kun pistin ensi kertaa korvamonitorit korvilleni.” – TARJA TURUNEN ILMOITUS Tuotetiedot: Hinta: 995,• Kuuloke-elementtien määrä: 5 • Valmistusmateriaali: 40 pehmeyden silikoni pintalakalla • Mallin tyyppi: Täysi konkka • Johto: Irrotettava ACS Live Stereo -johto • Johdon vakiopituus: 1,4 m • Liitin: 3,5 mm kullattu • Taajuusvaste: 20hz–22Khz • Herkkyys 1Khz: 120,6 dB • Impedanssi 1Khz: 83 Ohm • Eristävyys: 26 dB • Paino: 14,2 g / keskimääräinen paino vaihtelee korvan koon mukaan • Vakioväri: Kirkas mustalla johdolla • Sisältyvät lisävarusteet: Säilytyspussi, ACS Revivo elektroninen kuivuri, puhdistustyökalu, käyttöohjeet, Comfort Cream, adapteri • Takuu: 1 vuosi valmistusvirheiden ja komponenttien osalta Kuulotekniikka tulostus.indd 50 6.5.2016 12.30. Tämä viisitiekuulokemalli on sinua varten, joka haluat kuulla keskitaajuuksien korostamisen sijaan erittäin jämäkän bassopään ja entistäkin vahvemmat ylä-äänet. On ihan eri asia pyytää miksausta kulmamonitoreihin kuin intiimisti monitoreihin oman pään sisään. ”Nykyisin tämä on minulle hifistelyä. 5.8.) ”Oli taivaallinen hetki kun pistin ensi kertaa korvamonitorit korvilleni. 3.6.) The Shadow Self – The Album (ilm. Lue lisää: www.kuulotekniikka.com The Brightest Void – The Prequel (ilm. Varsinkin tässä tilanteessa kun on huippuluokan soittajat rinnalla. Ne oli jotkut kaksitiet, jotka kuulostaisi nykyisiin viisiteihin verrattuna kauheilta. ”Vaati aikansa, että osasin kertoa monitorimiksaajalle mitä haluan
UUTTA METELISSÄ! Meteli tulostus.indd 51 6.5.2016 12.28. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
52 SOUNDI lasten hautausmaa -taitto.indd 52 4.5.2016 11.22. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Teksti: Antti Luukkanen Kuva: Lukas Pearsall Juoksuhautojen välissä Lasten Hautausmaan uudella levyllä elämä on muutakin kuin kuolemista. Yhtye haluaakin tarjota tummasävyisillä tarinoillaan lohtua ja turvaa, ei taivaltaa murheen laaksossa
Kirjoituspöytämurhaajassa on kieltämättä sellaista vanhaa suomi rockia. Luet, kuulet ja näet asioita, syntyy ajatuksia ja sitten kirjoitat niitä ulos. Yritetään aina hakea itsellemme jotain uutta. Vaikuttaa se vieläkin, mutta alussa paljon enemmän. Uudel la levyllä sovituksiin on tullut li sää väriä ja lihasta, tuotantoakin on hiottu piirun verran dynaamisem paan suuntaan. Se ei ole niin. Kristiina kertoo epäuskoi sena edellisen viikonlopun keikka reissusta Poriin, jossa yhtye lavalta tullessaan ja kappaleen juuri soitet tuaan törmäsi Jonttu Virtaan. Tässä kuussa ilmestyy yhtyeen toinen al bumi, vailla järjestysnumeroa kum mempaa nimeä sekin. – Piikkilanka on Veijo Meren Manillaköydestä. – Ei me tiedetä millaisista biiseistä ihmiset tykkää. – Se on ihan totta, Tuomo myön tää. Jossain vaiheessa vaan tuntui, että on pakko voittaa se pelko. Onko se nimen syytä. Ei ole ikinä ollut tunnetta, että ”katso kaa minua, minä olen täällä!” Kristiina myöntää, että biisien vä lillä ollaan hiljaa myös siksi, että kai kenlaiset välispiikit kuulostavat kor neilta. Joku niistä kuitenkin tykkää, sil lä puolitoista vuotta sitten ilmesty neestä debyyttiep:stä jouduttiin ot tamaan uusia painoksia taajaan tah tiin ja esikoispitkäsoitto keräsi sekin hurmioituneen vastaanoton. Tämä ulkopuolisen ylpeys muis tuttaa kiivaimmillaan jopa Dingoa. Se kertoo siitä het kestä, avaa Tuomo. Synkkä on niin inhottava sana, kun se kuulostaa siltä että syn kistellään. Kappaleiden hahmot viih tyvät yhä mieluummin varjoissa kuin valoissa, mutta nyt kirpeänsu rullisiin tunnelmiin on ujuttautunut annos myös elämänjanoa. Lasten Hautausmaa on hyvä esi merkki siitä, että asiat luonnollisesti tekemällä voi päästä nopeasti pitkäl le. Tai ei ne ainakaan kaikki ole kuolemasta. Ehkä yhtyeen paljon puhuttua synkkyyttä tulisikin kat soa hieman eri perspektiivistä. Miksi teille jäänyt pimeyden apostolien leima on niin tiukassa. – Jos se olisi vaikka kirjan tai tv sarjan nimi, niin ketään ei kiinnos taisi yhtään, Tuomo jatkaa. Yhdessä niistä tarinoista joku äijä on jäätynyt sinne eikenenkään maalle, juoksu hautojen väliin. 80luku realisoituu Kirjoituspöytämurhaajan ja Salaa tupakalle kappaleen kaltaisissa nopeammis sa kappaleissa, joissa yhtye soi kiih keimmin. Maine on koh tuuton, mutta kyllä elämän grotes kit puolet vetävät heitä puoleensa. Kaksikko kertoo, että palaute ni mestä on pysynyt kuitenkin hillit tynä. Suomalainen kulttuuriperimä on leuan rintaan painamista Kalevalasta Eino Leinoon ja Tapio Rautavaa rasta Viikatteeseen. Assosiaatiota avittaa se, että Lasten Hautausmaa on keikoillaan soitta nut Pyhä klaani albumilta löytyvää Mirahia. Sellaisen siirtäminen keikkala valle on lähtökohtaisestikin haas tavaa, mutta Kristiinalla on ollut enemmänkin mutkia matkassa asi an suhteen. Onnellisuudes sakin tuntuu olevan väliaikaisuu den sävy niin kuin Tatu Pekkarisen sanoittamassa kupletissa lauletaan. – Kai se johtuu siitä, että me ol laan täällä pimeässä ja kylmässä, Kristiina miettii. – En minä ainakaan osaa tehdä biisejä sillä tavalla, että tietäisin että ne kiinnostaa jotain, Tuomo toteaa. Paitsi tehdä omasta mielestä hyviä biisejä, Tuomo myöntää pit kän hiljaisuuden jälkeen. Kirjalliset viittaukset eivät tule sikälikään yllätyksenä, sillä Kristiina on toiminut kustannustoimittajana sekä kääntäjänä. Ajattelin mi tä se junakuski on miettinyt kun tehnyt yksin matkaa talvipakkasis sa, visioi Tuomo, veturinkuljetta jan poika. Tietynlaista iskelmällisyyttä siellä myös on. – Sä et ole egoisti niissä sanoituk sissa niin että pohtisit itseäsi tai kir joittaisit itsestäsi, vaan keskityt ha vainnointiin, mitä näet ympärilläsi. Se että 5vuotiaana Dingon keik kaa Kotkan Meripäivillä äitinsä olka päiltä seurannut Kristiina keskuste lee yli kolmekymmentä vuotta myö hemmin oman keikan jälkihuumas sa Dingokitaristin kanssa on jo hur ja anekdootti itsessään, mutta Las ten Hautausmaa on vaivatta ottanut paikkansa suomalaisen melankoli an jatkumossa. Lasten Hautausmaan laulaja Kris tiina Vaara ja kitaristi Tuomo Man nonen ovat kyllästymiseen asti vas tailleet kysymyksiin bändinsä ky seenalaisesta arvonimestä Suomen synkimpänä bändinä. Se on sellaista reagointia. Lasten Hautausmaan levyillä on taianomainen, mielikuvituksen ja kaikki aistit herkiksi saava tunnel ma. – Nyt sä kyllä suutut, mutta myös aikuisempi, kun se edellinen oli vähän sellaista se koilua. – Kaatuneitten juna biisiin sain idean, kun luin jostain että rinta malta tuotiin junalla sotilaat lomil le päivisin ja öisin kaatuneet, har valautaisissa arkuissa. Hy väksyntä coverille saatiin. – Se nimi on sym bolinen, ei konkreettinen. Valitaan tällainen moo di ja toteutetaan sitä. Uudella levyllä on monta valoisaa kin biisiä. – Onni on enem män lohtua ja turvaa kuin iloa tai leijumista. – Jotenkin ajattelee, että tuo levy on maltillisempi, Kristiina arvioi ja vilkaisee Tuomoa. Mukkaa. Sii nä hieman lisää symboliikkaa. Uudella albumilla Sidottukappaleen sanat ovat Saima Harmajan samannimisestä runosta, Salaa tupakalle kappaleessa laina taan Timo K. Lasten Hautausmaan soundi on ollut muutoksen tilassa koko lyhy käisen uran ajan. ”Onni on enemmän lohtua ja turvaa kuin iloa tai leijumista.” Kun miettii suomalaista kulttuu ria, se on elänyt murheen ja vastoin käymisten, tragedioiden ja umpi mielisyyden kautta. Matkanteon tyssätessä aika kului ravintolavaunussa puna viiniä juoden samalla kun junanvau nujen seinästä jynssättiin verta. Tämä on ehkä hallitumpi. Jos Lasten Hautausmaan musiik kia on muistettu verrata Mana Ma naan ja Noitalinna Huraahan kylläs tymiseen asti, onkin ehkä hedelmäl lisempää pohtia kuinka vahvasti ko timainen kirjallisuus on yhtyeeseen vaikuttanut. Kristiina: – Ihan hirveää sanoa näin, kun aina pitäisi muka olla niin kunnianhimoinen. – Ajattelen sen sillä tavalla, että otan kontaktia kun laulan. – Päätet tiin, että kaksi biisiä tehdään akusti sesti. Ep:llä soi askeet tinen folk, kun debyyttialbumilla soitti jo kokonainen bändi. Se köyden ympäril leen sitonut päähenkilö palaa rinta malta kotiin ja siellä junanvaunus lasten hautausmaa -taitto.indd 53 4.5.2016 11.22. Ää ni ja kädet tärisi. Jos Lasten Hautausmaan varhai nen viehätys perustui kappaleiden kauniinrujoihin, pimeisiin tarinoi hin, on yhtye uudella levyllä melo dramaattisempi, jopa romanttisem pi. Piti valita, ottaako sen pelon vai sen, että haluaako tehdä tätä. – Jo Kalevalassa ”Suru tuli suol ta ja tauti talvitieltä”. – Siihen tuli sellaiset biisit, kun tehtiin, Tuomo pyörittelee. Hetkeä aiemmin kaksikko on muis tellut keikkareissua, joka keskeytyi jonkun onnettoman heittäydyttyä junan alle. Pi tää turpansa vaan kiinni ja virittää kitaran, Tuomo naulaa teesinsä ai heesta. sa tyypit kertoo tarinoita. Ensimmäinen mie likuva uusista sävyistä on yhtyeen lipuminen kohti 80luvun suomi rockia. Tuomo muistelee saaneensa kritiikkiä aiheesta kahdesti. Lasten Hautausmaan perustaja jäseniä jututtaessa tulee esiin hei dän vilpitön hämmästyksensä asioi den nopeasta tahdista ja musiikki median innokkuudesta tarttua tuo reen yhtyeen tekemisiin. – Ei meillä ole kyllä mitään tavoit teita. – Ei siinä mitään osaa sanoa. Nälkä ei ole kas vanut syödessä, vaikka levyt ovat tehneet kauppansa ja keikoilla on väkeä riittänyt. Lukeminen, kirjat ja kielet ylipäätään muodostuivat läheisiksi Kristiinalle, joka pienenä oli juuri se nenä kiinni kirjassa ole va hiljainen tyttö. – Olen ollut ihan lapsesta asti kiinnostunut musiikista ja laulami sesta, mutta samaan aikaan kuiten kin hirveän ujo, estynyt ja tosi ko va jännittäjä. Asiaan vai kuttaa sekin, että Tuomon ja Kristii nan aloittaessa kahdestaan ainoana tavoitteena oli työn alla olevien lau lujen valmistuminen ja niiden jul kaiseminen netissä. Hetken kestää elämä ja sekin synk kä ja ikävä, riemuitaan joululaulus sa. Niinpä analyysi tekstittäjäkollegastakin on varsin selkeä. 52 SOUNDI SOUNDI 53 –M utta eihän me tape ta lapsia, puuskah taa Kristiina Vaara. Lisäksi Kouvolan Sanomien yleisönosaston kirjoituksessa nimeä paheksuttiin. – Kyllä mä luulen että se on se bändin nimi joka herättää sen synk kyysmielikuvan, Kristiina myöntää. – Sitä ei aina itse tajuakaan, että jo ku käsittää sen niin että on olemas sa konkreettinen hautausmaa, jonne on haudattu kuolleita lapsia
Helmi Levyt julkaisee toukokuun alussa vinyylinä Draama-Helmin erehdys -albumin, joka julkaistiin alun perin kasettina toukokuussa 2015. Niiden parin ekan lauseen jälkeen. Ajattelin, että tehdään lisääkin lauluja, että tulee kokonainen kassullinen. Toisaalta Helmin vimmaisimmillaan räpätessä kahvin heitosta kasvoille saa kuulija tarkistaa kuulemaansa. – Niiltä kavereilta, joiden mausta tykkään oon kysynyt taustoja. Draama-Helmi viehättääkin monialaisuudellaan. – Se räppiuho tyrehtyi siihen. Uusi Draama-Helmi-albumi on työn alla. Kaksi keikkaa Helmi on tehnyt myös muiden räppäreiden kanssa. Helmi kertoo ajatuksena olleen vain nauhoittaa syntyneet laulut muistoksi itselle. ”Kokeellisuus johtuu ehkä siitä, etten ole hirveästi miettinyt mikä sopii räppiin yleisesti.” Draama-Helmi-taitto.indd 54 4.5.2016 10.44. Helmin kohtalokkaan lausunnan alta löytyy kokeilemalla syntyneitä ja ennakkoluulottomia, tummia ja poukkoilevia elektrobiittejä. Lakonisessa lausunnassa on jotain salaperäisen viehättävää. Vaikka Helmi omia musiikillisia kykyjään väheksyykin ei Helmin suosiota ole vaikea olla ymmärtämättä. Sanoittamisesta kysyttäessä Helmi kertoo aloittaessaan kolme vuotta sitten kappaleella Terroristit voittaa pyrkineensä aluksi klassiseen räppiuhoon. Ne on aika paljon semmoisia, jos on laskuhumalassa palaamassa kotiin ja kuvittelee juttuja isommiksi kuin ne onkaan tai on epävarmempi kuin yleensä. Sanoitusten kirjoittaminen alkoi siivouksen välttelemisestä, biisien esittäminen mökkibileissä. Ja kun itse koettaa räpeltää niin siitä tulee aika kokeellista, kun ei osaa tehdä. Tehtiin vähän niin kuin nauhoitusten lomassa ne loput. Sanojen tai sanontojen tulee olla minulle ominaisia ja tuttuja. Rupesin kirjoittamaan muusta. Kokeellisuus johtuu ehkä siitä, että se musiikki on Teksti: Juho Hänninen Kuvat: Hilla Kohtamäki Laskuhumalaisia lauluja sellaista mistä itse tykkää, eikä hirveästi ole miettinyt mikä sopii räppiin yleisesti. 54 SOUNDI SOUNDI PB P aljon puhutun ja vielä vahvemmin puhuttelevan Draama-Helmin (Helmi Kajaste) musiikki on räppiä, mutta vain nimeltä. Se on edistynyt hitaasti kun on päivätöissä, mutta sitä on tosi kiva tehdä. Sanat ja laulun rytmi elävät yhdessä. Kasetin sadan kappaleen ensipainos meni ja keikkoja on riittänyt. Näin syntyi kasetti, joka teki yhdessä kesässä DraamaHelmistä tunnetun marginaalinimen. – Esitin ne kaksi biisiä kaverin mökkibileissä ja seuraava vuonna ajattelin, että pitää olla joku uusi biisi. – En tiedä onko mitään paljastettavaa, mutta olen tosi fiiliksissä siitä. Helmin itse tekemien taustojen lisäksi musiikkia albumille ovat tehneet Helmin valitsemat makuuhuonemuusikot kuten Folkhälsan, Forces, Miikka Sipilä ja Kanttoripoika. Helmi on sanoittajana voimakas ja selkeä, hyvin lähestyttävä, mutta oikeissa paikoissa yllätyksellinen. Vaikeasti lokeroitavaa Helmiä on kysytty esiintymään kulttuuritapahtumiin kapakoista gallerioihin. Draama-Helmin räppiuran syntymisen syyt olivat hyvin arkisia. Varmaan mä meen taas kaverin makuuhuoneeseen nauhoittamaan jotain. Albumin nimi on kuvaava – Draama-Helmi aloitti musiikin teon kolme vuotta sitten vältellessään siivoamista. – Kaverin kanssa nauhoitettiin sen makuuhuoneessa. – Koska mun piti siivota, niin kirjoitin jotain sanoja, Helmi kertoo
www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Mikseri tulostus.indd 55 3.5.2016 14.21. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
Nirvanan In Bloom on saatu sopimaan konseptiin todella hienosti. Jos oletetaan, että kyseessä on laulusarja omalle pojalle niin cover-biisi on yllättävä valinta. 56 SOUNDI Levyarviot >> ...kuvia hiljaisesta hurmoksesta, kauneuden kaipuusta ja spirituaalisesta etsinnästä... Edelliseltä välttyminen on hieno asia, jälkimmäistä en vaihtaisi mihinkään. Ymmärrän impulssin, vaikka olen siltä itse säästynyt – siis tarpeelta laulaa asiasta, en isyydeltä. Levy on hieno matka eteläisen musiikin historiaan countrysta souliin ja AOR:n kanssa flirttailevaan southern rockiin. Tämän ollessa lähtöasetelma Sturgill Simpsonin uuden levyn avaus Welcome To Earth (Pollywog) yllättää, sillä se liikuttaa, varsinkin kun Sturgill laulaa, ”When I get home it breaks my heart to see how much you’ve grown / all on your own”. Tie on auki. Se, että kasvaessaan lapsi tarvitsee sinua koko ajan vähemmän on ristiriitainen juttu. Uusi konteksti syventää klassikkobiisin tekstiä kertomaan selvemmin aikuiseksi mieheksi kasvamisen siitä karikosta, jossa luullaan ettei lapsen herkkyyttä saa ottaa mukaan. Sturgill Simpsonin toinen levy Metamodern Sounds In Country Music (2014) tuli takavasemmalta. Siinä oli jotain sellaista, jota olisin halunnut löytää Gram Parsonsin musiikista luettuani, että hän tekee kosmista countrya. Se on kuin postikortti, ei runo. Simpson on tuottanut sen itse ja nauttii silminnähden sekä vapaudesta että vastuusta. Odotan innolla mihin Sturgill Simpson suuntaa tämän jälkeen. Simpson on huomattavasti lähempänä tätä konseptia ja käsittelee genrelle vieraitakin aiheita, kuten neurokemiaa. V ierastan muusikkoja tekemässä biisejä isyydestä. Koko biisi sanoo kaiken suoraan, koruttomalla kielellä, ilman vertauskuvia. Jos palataan isyyteen ja siitä kirjoittamisen vaikeuteen sekä toisten ihmisten sitä käsittelevien laulujen raskauteen, niin tämän levyn olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla minulle hankala pala, sillä kyseessä on Marvin Gaye -henkinen laulusarja tekijän lapselle. Vanhasta muistuttaa tämän hetken kovin country-kitaristi ja Simpsonin pitkäaikainen yhteistyökumppani Laur Joamets. A Sailor’s Guide To Earth on mestariteos ja rohkea suunnanmuutos. Vaarallista aluetta, mutta countryn kovin filosofi saa homman toimimaan jopa laulaessaan lapselleen aika kornejakin elämänohjeita, kuten kappaleissa Keep It Between The Lines – älä jätä kouluja kesken, ajattele mitä teet – ja Brace For Impact (Live A Little) – elämä on lyhyt, elä täysillä, jaa hyvää ympärillesi. Siinä missä edellinen levy oli synkkää countryrockia, A Sailor’s Guide To Earth pursuu elämää, lieassaan nykien ja tempoillen. ARTTU TOLONEN HHHH Sturgill Simpson A Sailor’s Guide To Earth Atlantic ”Levy on hieno matka eteläisen musiikin historiaan countrysta souliin ja AOR:n kanssa flirttailevaan southern rockiin.” K u v a: R et o St er ch i Levyarvostelut 5_2016.indd 56 6.5.2016 13.41. Uusia sävyjä levylle tuovat runsaat jouset ja itse maestron hienosti soittamaa Moogsyntikka. Simpsonin seikkailunhaluinen uusi levy laajentaa soundija asennepalettia. Tuttu tunne. Ne toimivat samasta syystä kuin avausbiisi, Simpsonilla on rohkeus sanoa haluamansa suoraan. Levyllä on myös Sturgillin vaimolleen vuonna 2010 kirjoittama Oh Sarah, jonka tekstin kautta oma lapsi voinee hahmottaa kuinka tärkeää on löytää joku, jonka kanssa jakaa elämä ja tiedostaa se mitä toinen käy läpi pitääkseen homman (ja tässä tapauksessa miehensä) kasassa. Vehreä, 1970-luvun Nashvillea referoiva countrypolitan-sovitus hivelee korvia. Se oli tietämättäni odottamani levy
Hän itse saa laulunsa lentämään. Avausosa Amen 1 on rakennettu yhden vahvan sävymaailman ympärille. Hänen musiikistaan ei löydy mitään keskenkasvuista, puolinaista temppuilua. Hän itse on se elementti x, joka kallistaa musiikin muiden kaltaisesta tunnistettavaksi ja omaksi ilmaisuksi. Hänen vakavuutensa tekee tästä vakavasti otettavaa. Viime kädessä ei Kevinillä kuitenkaan ole mitään yhteistä Dylanin kanssa. Kevin laulaa herkästi, vivahteikkaasti ja ennen muuta tosissaan. Tai kun hän I Have Been To The Mountainissa tarttuu amerikkalaisen yhteiskunnan vakavaan ongelmaan, poliisilaitoksen sisään rakennettuun rasismiin, hän kiteyttää ihmiskohtalon pysäyttävään säepariin: ”Have you heard the sound / Of a man stop breathing, pleading”. Mannan bändin kitaristina ja häikäisevillä sooloesiintymisillään hän on osoittanut olevansa poikkeuksellisen vahva ja näkemyksellinen muusikko. Nyt Joensuu ui syvällä akustisessa folk-country-gospel-moodissa. Mikko Joensuu vastaa tähän haasteeseen niin kuin taitavat folkja country-artistit ja poplaulajat ovat aina tehneet. Se muotoutuu ihmisen ja luonnon yhteiselon symboliksi: sahalla kaadetaan metsää, mutta se voi myös kääntyä luonnon puolelle – ja ihminen joutuu pakenemaan. Jos vanhoja vaikuttajia halutaan etsiä, niin kenties ensimmäisten albumien Leonard Cohen ja etenkin nyt jo unohdettu Fred Neil nousevat esiin, mutta niin visioltaan kuin soinnillisestikin Kevin Morby tulee lähimmäksi John Grantin ja Bill Callahanin kaltaisia moderneja mestareita. Nimikappaleessa tuo ”laulava saha” ottaakin pääroolin. Kun hän kertoo mielen järkkymisestä, työntyy tulkinta vereslihalle. Harras laulujatkumo on tuotettu eräänlaiseksi katedraalifolkiksi, johon jouset ja steel-kitara tuovat jaloa sointia ja kaikuisaa juhlavuutta tullessaan. Kevin Morby Singing Saw Dead Oceans Yhdysvaltalainen Kevin Morby on 28 ikävuodessaan ehtinyt saada paljon aikaan: neljä albumia viehkosti psykedeelisen Woods-yhtyeen basistina, kaksi räväkän The Uglies-duon toisena osapuolena ja nyt on ilmestynyt tämän lahjakkaan laulajan ja lauluntekijän kolmas sooloalbumi Singing Saw (aiemmat Harlem City 2013 ja Still Life 2014). Nyt ne ovat vaikuttavia kuvia hiljaisesta hurmoksesta, kauneuden kaipuusta ja spirituaalisesta etsinnästä. Ensimmäisen aamenen perusteella Joensuu on tulkitsijana ja musiikillisen kokonaisarkkitehtuurin rakentajana kiinnostavampi kuin lauluntekijänä. Ytimessä on kuitenkin Joensuun laulujen pyhä yksinkertaisuus, jossa on jopa askeesin piirteitä. Kuinka rakentaa näistä aineksista yhtälö, joka ei ole musiikillisesti ikävystyttävä ja tekstisisällöllisesti piinallinen. Elämän, kuoleman, paholaisen ja taivaan, koti-ikävän ja ikuisen kaipauksen laulut olisivat kiusallisia ilman näin vahvaa toteutusta. Mikko Joensuu Amen 1 Svart Vuonna 2008 Mikko Joensuu oli Joensuu 1685 -yhtyeen ainoalla levyllä tekemässä suomalaisen surina-indien historiaa. Perussoinnut, paljon tuttuja mielleyhtymiä synnyttävät yksinkertaiset melodialinjat ja sanoitukset, jotka uivat kosketusetäisyydelle ja tuijottavat silmiin ilman metaforien ja sanaleikkien muodostamaa turvaväliä. Laulu on omistettu Eric Garnerille, jonka poliisi tukehdutti New Yorkissa. Nyt Mikko Joensuu vastaa vuosikausia kuplineeseen odotusten aallokkoon julkaisemalla debyyttialbumin, joka on peräti trilogian mittainen. Albumi on saanut nimensä suomalaisillekin tutusta soittimesta, sahasta, tavallistakin tavallisemmasta työkalusta, joka taitavissa käsissä ujeltaa säveliä ylimaallisella tavalla. PEKKA LAINE HHHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 5_2016.indd 57 6.5.2016 13.41. Nuoresta iästään huolimatta Kevin Morby on vanha sielu. TIMO KANERVA HHHHH SOUNDI 57 ...kuvia hiljaisesta hurmoksesta, kauneuden kaipuusta ja spirituaalisesta etsinnästä... Sähköisempää ilmaisua kaipaavien pitää malttaa vielä. Kaikki osatekijät ovat hallussa ja harmoniassa keskenään. Singing Saw on äänitetty Sam Cohenin, Yellowbirdsin johtohahmon, tuottamana Woodstockissa, ja tuo legendaarinen paikka tuo tietysti musiikkitoimittajien mieleen ne tavanomaisimmat vertaukset Bob Dylaniin. Pelkistäminen ja ilmaisun suoruus tekee tästä levystä rohkean, paikoin jopa uhkarohkean. Hän laulaa, soittaa ja sovittaa tarinansa niin, että ne nousevat Townes van Zandtin ja Leonard Cohenin tapaisista esikuvista lankeavien pitkien varjojen yläpuolelle ja alkavat hengittää omillaan
Albumin rakenne on symmetrinen ja biisijärjestys funktionaalinen. Lasten Hautausmaa on usein saanut kuulla vertailukohdikseen Mana Manan ja Noitalinna huraan. Lemonaden lyriikoissa Queen Bey tuntuu todella avaavan itsensä. 58 SOUNDI Levyarviot > ...albumin rakenne on symmetrinen ja biisijärjestys funktionaalinen... Biisit ovat siis järjestään hyviä tai parempia. The Weeknd puolestaan tuntuu onnistuvan ihan kaikessa mitä tekee, ja 6 Inch onkin levyn parhaita raitoja. Nainen on ensinnäkin vastuussa Lemonaden ja sen kylkiäisenä tulevan ”visual album” -elokuvan muodostamasta kokonaiskonseptista, yksityisen ja yleisen välillä luontevasti liikkuvista sanoituksista ja osin musiikistakin. En ollut ainoa joka otti bändin omakseen heti ensisävelet kuultuaan. Lisäksi hän vakuuttaa tuttuun tapaan vaivattomasti briljeeraavalla laulullaan, joka on nykyisessä r’n’b-ilmastossa jätetty miellyttävän luonnolliseksi, ja joka juuri sopivin paikoin särkyen tai murtuen onnistuu kuulostamaan aitojen tunteiden täyttämältä. EERO KETTUNEN HHHHH Beyoncé Lemonade Parkwood/Columbia Lahjakkuuden määrä tällä levyllä on tyrmäävä. Ensimmäisenä on tietenkin itse Beyoncé Knowles Carter, jonka kyvyistä ei kenelläkään pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Monille synkät mutta huojentavat kappaleet pääsivät aivan lähelle ja tulivat merkitsemään isoja asioita. Kuin suoraan aviomiehelle Jay Z:lle osoitetut, petetyn naisen surun, aggression ja myös rakkauden täyttämät rivit herättävät huomiota yksityiselämäänsä muutoin varjelevan artistin suusta kuultuna. Jack Whiten kanssa tehty rockbiisi heittää vihan naamalle, James Blaken lyhyt Forward toimii lohdullisena codana Sandcastles-balladille ja Kendrick Lamar laajentaa nostattavan Freedomin rasismiteemaa entisestään. Molempien puolikkaiden avauskappaleet ovat kiihkeitä rock-vetoja. Tietynlainen melodisuus, estetiikka ja kaikki debyytti-lp:n sekä sitä edeltäneen ep:n ylisanoja kirvoittaneet ominaisuudet ovat läsnä, mutta entistä vaikuttavammassa muodossa. Vinyylinposkien kolmannet biisit ovat akustisia, mirelwagneriaanisen vähäeleisiä tunnelmapaloja. Tyylien ja tunnelmien skaala on laaja (löytyy jopa höpsöhkö kantriralli), ja kiinnostavia sampleja riittää mutta ne eivät varasta pääosaa. Yhtyeen viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy ei ollut kunnianhimoinen näyte musiikillisesta lahjakkuudesta, vaan pieni musta jalokivi säteillen jotain poikkeuksellista magnetismia. Se toinen iskusävelmä on Kirjoituspöytämurhaaja, lyhyesti kuvailtuna parhaimpia suomenkielisiä pop-kappaleita tältä vuosituhannelta. Tietenkin sanoituksista nousee myös laajempi ja yleisempi teema, jota etenkin visuaalisestikin upea videoalbumi alleviivaa: feminismi, emansipaatio ja sukupolvelta toiselle niin hyvässä kuin pahassa kulkevat perinteet ja hierarkiat. MIKKO MERILÄINEN HHHH K u v a: Lu k as P ea rs al l Levyarvostelut 5_2016.indd 58 4.5.2016 15.18. Salaa tupakalle huokuu mieletöntä nuoruuden intoa soitossa ja sanoituksessa, ja Kaatuneitten juna puksuttaa eteenpäin alakuloisen sotakuvaston voimalla. Kolmantena tulevat albumin nimekkäät vierailijat, joilla – harvinaista kyllä – on jokaisella selkeä tarkoituksensa. Lasten Hautausmaa II Svart Lasten Hautausmaa on yksi niistä ankean aikakautemme ilmiöistä, joiden vuoksi on hieman mukavampaa jatkaa elämäänsä vihaisen ja kylmän pohjolan perukoilla. A-puoli päättyy hillitysti helmeilevään, surulliseen poppikseen Linnunluu ja koko levy niin ikään rakkauslauluun Vilu vie, joka tosin vinksahtaa kuolemaan päin kallelleen. II-levyn myötä bändin diskografia on tämän kolmikon vahvin. Sitä ennen kuultava Suomenlinna nousee toiseksi albumin hiteistä tekstinsä aavemaisella kryptisyydellä ja itkettävällä kertsillään. II kuulostaa vielä aiempaa jännittävämmältä, koskettavammalta, monipuolisemmalta ja henkilökohtaisemmalta. Niistä Saima Harmajan runoon sävelletty Sidottu on ainutlaatuisen ylevä esitys. Sitten on monipäinen kirjoittajaja tuotantotiimi, jonka jäljiltä levy soi monipuolisena, soundillisesti rikkaana ja yksityiskohdiltaan jännittävänä. Kokonaisuus on samaan aikaan intiimi ja massiivisen suuri – ja kaiken lisäksi se ei lipsu pateettiseksi tai teatraaliseksi kuin harvoin. Lasten Hautausmaan kakkosalbumi on skaalaltaan hieman esikoisesta poikkeava kahdeksan kappaleen ja puolen tunnin puristus sydänverta äänilevylle
Wylde osaa oikeasti säveltää kauniita ja haikeita kappaleita. Book Of Shadows II ei ole täysin sataprosenttinen unplugged-levy, vaan silloin tällöin sooloihin kaivetaan aavistuksen särötetty sähkökitara mukaan. Tarttuvimmat biisit (Suburban Trap, United By The Night) ovat melodisesti niin laadukkaita, että jossain toisessa yhteydessä ne voisivat olla suuriakin hittejä. Se on sekoitus hiphopia, triphopia, rockia sekä jazzia. Noilta vuosilta on yhä kuitenkin jäljellä muutamia keskeisiä bändejä, jotka ovat jatkaneet puurtamistaan post rockin parissa. Kuulija päästetään aivan iholle, vakavan ja surumielisen Tommyn ajatusten keskiöön, jazz-kahvilan hämyiseen, tupakansavuiseen nurkkapöytään intiimiin kohtaamiseen artistin kanssa, joka paljastaa meille pimeän puolensa. Levyarvostelut 5_2016.indd 59 4.5.2016 14.29. kuulostaa tarkoittavan mitä sanoo. Kosolti ennakko-odotuksia kerännyt albumi on takuuvarmasti yllättävä. Sittemmin trendi on laantunut ja yhtyeitä karannut tästä genrelokerosta muille maille. Tätä taidokkuutta kelpaa ihastella. Kun vielä koko kattaus vähän turhan toisteisia Can’t Stopia ja Belly Of The Beastia lukuun ottamatta jää päähän mikä milläkin koukulla tai kertsillä, käsillä on bändin paras lätty. Mutta tunti samaa biisiä on tässä tapauksessa hieman liikaa. Monelle miehen tuotantoon vähemmän perehtyneelle voi tulla jopa yllätyksenä, miten hyvin akustinen kitara partamiehen syliin istuu. Kumpikin on lapsuudessaan laulanut kirkossa, ja tuo pitkä ja syvä traditio kuuluu albumin kaikissa kappaleissa. Vaikka levyn raskaammissa biiseissä on Danko Jones -fiittausta ja muuta rivakampaa rokkia, tarjottimen raskas anti on tässä tapauksessa myös sen tunkkaisinta antia. SOUNDI 59 Sixx:A.M. Onko Volbeat tekemässä crossover-loikkaa valtavirtasuosioon. Paitsi että levy on väärällään isoja kertosäkeitä, biisien sanallinen sisältö on uskottavaa ja vahvasti kiinni tässä päivässä. 1 Eleven Seven Nikki Sixxin saatua lopulta Mötley Crüen raahautumaan hautaansa, Heroiinipäiväkirjojen soundtrackina alkanut Sixx:A.M. Köykäisempi soundimaailma ja muun muassa naislaulustemmat ja slide-kitarat saavat, yhdistettynä yhtyeen tuttuun melodiakorvaan, maltillisesti uudistuneen paketin kuulostamaan suorastaan raikkaalta. Ja niin on käynyt lukuisia kertoja sen jälkeen. Esimerkiksi The Logic Of A Dreamin kaoottinen ja hypnoottinen kitarapörinä on komeaa kuultavaa ja ehtaa post rockia. Nyt kuitenkin hevitamppaukselle ja kitarasärölle aletaan hiljakseen jättää jäähyväisiä. Melankolisten biisien viesti on paitsi rohkaiseva ja elämänmyönteinen, ajoittain myös poliittinen: se kehottaa vastarintaan poliittisen systeemin omien tarkoitusperiensä eteen ruokkimaa apatiaa vastaan ja käyttämään ääntä sydäntä seuraten. Siinä vaiheessa nimittäin huomaa, että vaikka kappaleet ovat olleet hyviä, on ne veistetty täysin samasta puusta ja hyvin samankaltaisiksi. Toinen toisensa jok’ikinen hetki ymmärtävä, lämpöä väreilevä laulusointi on Sam Beamin ja Jesca Hoopin duo-albumin väkevin vetonaula. Nättiin, mutta tasapaksuun materiaaliin turtuu levyn puolivälissä. Tarjolla on tyylipuhdasta tanssi-electroa nopeilla rytmeillä, kuivilla soundeilla, vocoder-lauluilla ja komeilla kertosäkeillä. Vierailijalista on laadukas ja jopa yllättävän hyvin musiikkityyliin sopiva: Ville Malja (Lapko), Ringa Manner (The Hearing, Pintandwefall), Heikki Petrell (Stockers!) ja Miikka Koivisto. Niin kävi silloin, kun Gram Parsons ja Emmylou Harris tekivät ne liian harvat yhteislevytyksensä. Yksi niistä on tietenkin Explosions In The Sky. Esimerkiksi genren suuruus Mogwai on epäonnistuneesti yrittänyt uusiutua jo vuosia. Studiossa sitten soitettiin ja laulettiin vähän toista viikkoa. Asiaan vihkiytyneille albumin sisältö ei tule yllätyksenä: levyn kymmenestä kappaleesta viisi on julkaistu jo aiemmin. LINDA SÖDERHOLM HHHH Zakk Wylde Book Of Shadows II Spinefarm Aikanaan Ozzy Osbournen ahdingosta pelastaneelle kitarasankari Zakk Wyldelle akustinen territorio ei ole ollenkaan vieras. Book Of Shadowsille II:lle tekisi niin kovasti mieli antaa parempikin arvosana. ..albumin rakenne on symmetrinen ja biisijärjestys funktionaalinen... Kokonaisuus rakentuu Tommyn älykköriimien päälle, ensiluokkaisessa bändissä soittavat kitaristi Jarmo Saari, rumpali Teppo Mäkynen sekä multi-instrumentalisti ja tuottaja Abdissa ”Mamba” Assefa. Prayers For The Damned on toki pääasiassa sitä samaa modernin heavyn makuista jenkkirockia kuin niin monet muutkin Shinedownista lähtien, mutta Sixx:A.M. The Wilderness ei ole myöskään mestariteos tai erityisen kiinnostava nosto, mutta siinä on hienot hetkensä. Naiiviahan sellaiseen on uskoa, mutta esimerkiksi Rise (Get Yourselves Together) ja erityisesti lähes eeppinen Rise Of The Melancholy Empire saavat unelman paremmasta yhteiskunnasta kuulostamaan siltä, että se kuuluu kaikille. Hevimpi ei ole aina hyvempi, ja esimerkiksi Goodbye Foreverin enkelikuoroja tai For Evigtin tanskaksi laulamista kuunnellessa suupielet vetäytyvät väkisinkin tyytyväiseen hymyyn: kehitys on sittenkin mahdollista jopa Radio Rockin soittolistan äijärokkiakteille. Se on yhtäältä vahvasti Seu Jorgen kuuloinen, raskas ja tummanpuhuva, sekavankin oloinen rock/rap-sikermä, toisaalta siinä voi aistia myös Don Johnson Big Bandin perinnön. ARTTU SEPPÄNEN HHH Mopo & Ville Leinonen Laivalla Texicalli Suomen johtava voimatrio Mopo ja Ville Leinonen muodostavat luontevan ja samalla haasteellisen kombinaation. Soolot on kuitenkin tehty kappaleiden ehdolla suht hyvällä maulla, eikä ylenpalttiseen tilutteluun sorruta kuin ihan paikoitellen. Teemoina yksinäisyys, suhteet, aikamme kierous sekä maailmamme vääryys, vireenä pessimistinen realismi. Colours In Space 80–luvun virveliläsähdyksineen kumartaa War On Drugsin hengessä saksalaiselle ekonomistiselle krautrockille. Sam asuu Yhdysvalloissa, Amerikassa syntynyt ja kasvanut Jesca nykyään Englannissa, mutta niin sävelet kuin sanatkin ovat syntyneet valtameren ylittäneissä sähköpostisessioissa. Bändin laulaja Miikka Koivisto on tehnyt musiikkia Hisser-projektinsa kanssa, basisti Lasse Lindfors on tuottanut Hisseriä ja esiintynyt bändin keikoilla – ja nyt kitaristi Jussi Ylikoski on julkaissut levyllisen elektronista musiikkia Big Pharma –nimen alla. Seal The Deal on tervetullutta uudistumista Volbeatille. muuntautuu oikeaksi bändiksi. Niin että eihän tällä kokoonpanolla voi huonoa tehdä. MAPE OLLILA HHH Sam Beam & Jesca Hoop Love Letter For Fire Sub Pop On aina hienoa kuulla, kun miehen ja naisen lauluäänet soivat täydellisesti yhteen. Prayers For The Damned Vol. Tuskin maltan odottaa syksyllä ilmestyvää jatko-osaa! MAPE OLLILA HHHH Volbeat Seal The Deal & Let’s Boogie Universal Tanskan rock-vientitykki Volbeat ui omalla erehtymättömällä tyylillään äijähevin ja perinnerockin murtoaallokossa. Lindgrenin taiteilijalevy on painostava, tutkiskeleva, mietiskelevä, jonkin verran ahdistava, jopa masentavakin. Paljon ja kaikesta. Post rock on tuntunut paikoin hivenen taantumukselliselta genreltä, eikä etenkään viime vuosina sen saralla ole kyetty tekemään kiinnostavia avauksia. Ellei muuta, niin ainakin se näillä soundeilla ja melodioilla vetoaa entistä useampaan kuulijaan. Levy on myös aivan liian pitkä: perusversio kestää yli tunnin, spesiaaliversio lähentelee jo puoltatoista. Love Letter For Firella tekevät Iron & Winesta tuttu Sam Beam ja Jesca Hoop yhteistyötä harvinaisella tavalla. Sopivassa mielentilassa sitä voisi hyvinkin korottaa yhdellä tähdellä. Bändiä on pitkään moitittu itsensä toistamisesta ja kyllä, Seal The Deal & Let’s Boogie on periaatteessa se sama levy taas kerran uudestaan. Levyn suurin ongelma tulee vastaan ensimmäisten viiden kappaleen jälkeen. VESA SILTANEN HH Explosions In The Sky The Wilderness Bella Union Post rock oli yksi keskeisistä trendeistä populaarimusiikissa 2000– luvun alkupuolella. Pääosin Ylikosken kotistudiossa luodun albumin soundimaailma ei tihku monikansallista kaupallisuutta, mutta on kaukana demomaisesta makuuhuonepuuhastelusta. ANTTI GRANLUND HHHH Tommy Lindgren Metropolis Sininen kaupunki Sony Äärilahjakkaan Tommy Lindgrenin uusi kokoonpano Metropolis esittäytyy suomenkielisellä kokopitkällä Sininen kaupunki, jolla Tommy räppää, puhuu sekä laulaa. Kokonaisuutena levy ei kalpene Explosions In The Skyn tuotannossa, joskaan se ei tuo siihen mitään relevanttia lisääkään. Miten yhdistää räiskyvän jazzyhtyeen ja herkkäsävyisen laulajalauluntekijän vahvuudet niin, etteivät jatsaajat ainoastaan säestä tai laulaja vain luikauttele jotain soiton sekaan. Lopputulos on pääosin akustista, niukoilla jazz-mausteilla sävytettyä americanaa, levollista ja yksinkertaista musiikkia – konstailemattomia rakkauslauluja romantikoille… TIMO KANERVA HHHH Big Pharma Freedom Juice Fullsteam Hetkisen mittaiselta tauolta tänä kesänä palaavan Disco Ensemblen jäsenet ovat pitäneet itsensä kiireisinä. Projektin kolme edellistä levyä ovat olleet luvalla sanoen ailahtelevia, mutta nyt osuu niin että tuntuu
KUMIKAMELI Verta ja suolia MOPO & VILLE LEINONEN Laivalla Laivalla on musiikillinen katsaus aikamme ihanuuteen ja mielettömyyteen. The Killsin Keep On Your Mean Side -debyytistä (2003) alkanutta luovaa ran rönkötyksestä. Kumikamelin 15. Nyt musiikki ei ole enää rosoisen retroa vaan kuulostaa pakettiauton kylkeen moitteettomalla tekniikalla ruiskumaalatulta delfiiniltä. Hittejä, ei shittejä. SOLANO + PROFETTES EP Sanottua: ”50% Scott Walkeria ja ABBAa, 50% Enyaa ja Giorgio Moroderia.” Solano + Profettes. Heart Of A Dogilla The Killsin verkkainen hypnoottisuus saavuttaa lähes tribaalisen tason. melodisia elementtejä. PEKKA LAINE HHHH Kvelertak Nattesferd Roadrunner Autenttisen norjalaisen black metalin punk’n’rolliin yhdistänyt Kvelertak on vähentänyt tunnistettavasta soundistaan punkia ja lisännyt rollia. Ja minä pidän niistä kaikista. Tykkään ihan hillittömästi Bobin taidokkaasta kitaransoitosta. Repäisevimpien rockerien Cruel Loven ja Summertime Bopin vastapainoksi levyllä on kaksi bändin parhaimpiin kuuluvaa hunaja-ansaa, raukea ja huiman kauniisti kitaroitu The Romantics sekä lähes masokistinen kyyneljerkkeri The Last Song On The Record. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Levyarviot > ...jos minulla on kaikki AC/DC -levyt, miksi minä tästä tekisin numeroa... On hienoa, että 55-vuotias karhu jaksaa vielä painaa fanien iloksi. Ensimmäisestä Cruel Love -riffistä kiivailin minimaalisen tuokion itseni kanssa, voinko sulattaa niin ilmeistä toistoa kuuden vuoden takaisen kokkabiisin Bad News From Pretty Red Lips murean baritonikitaAavikko Okeanos Ektro Elämässäni on joitain hyvin pitkäikäisiä musiikillisiin tuokiokuviin liittyviä pakkomielteitä. Bob voisi milloin tahansa laulaa Hemmolle salaa ja hiljaa peiton alla vaikka Saat miehen kyyneliin. Rummuista luopuminen on bändiltä todella hieno veto. Hän osaa kerrostaa ihanasti capotettuja akustisia ja sähköisiä perussointurämpytyskitaroita philspectormaiseksi meluvalliksi, jossa monistettu stemmalaulu ei liidaa kertosäkeessäkään, vaan on instrumentti muiden joukossa ja kokonaisuus on keskihakuisen tasapainoinen. Väkevänä sävellyksenä jälkimmäinen taipuisi toisin sovitettuna megahitiksi Adelelle. Vaikka molemmat liiton osapuolet ovat tuotannossaan osoittaneet kykynsä riemastuttavaan häröilyyn, kulkee tämän kokonaisuuden halki ryhdikäs kaari. 60 SOUNDI kasvua upeasti todistavan Ash & Icen ”erikoisuudet” ovat That Loven konevapaa pianoherkistely ja Mosshartin lauluun ja Hincen yksinäiseen rosokitaraan pelkistyvä soulinen balladi Hum For Your Buzz. ARTTU TOLONEN HHH The Kills Ash & Ice Domino The Killsin viides albumi on odotuttanut itseään neljä vuotta osin siksi, että Alison Mosshart keskittyi laulusolistin pestiinsä The Dead Weatherissä. Tämä levy palkitsee kuulijansa. Tämä on hauskalla tavalla antiteesin rajoilla flirttaileva ja särmikäs tulkinta new age musiikista. Mannerin täysin ainutlaatuinen ääni yhdistettynä monivivahteiseen tuotantoon ja vahvaan biisimateriaaliin nostaa The Hearingin yhdeksi vuoden 2016 tapauksista. Kertokaa te. ASKO ALANEN HHHH Bob Mould Patch The Sky Merge Melankolian mestari Bob Mould heitti bändeineen (Jon Wurster, rummut ja Jason Narducy, basso) tanakan keikan Tavastialla vuonna 2012. Jotkut ovat yleviä ja kiinteä osa länsimaisen taidemusiikin vuosisataista perinnettä, kuten Wagnerin Tristan-sointu ja Bachin Goldberg-muunnelmien kuusi viimeistä tahtia. Hän laulaa romanttisen melodisesti muun muassa mielenhäiriöistä, unettomuudesta sekä ystävyysja ihmissuhteista. Aavikon uusi levy saa synapsit laukomaan siinä osassa aivojani, jossa tuo Tangerine Dream -biisi asuu. Nattesferdin riffit ovat melodisempia ja soundit vähemmän raakoja kuin ennen, vaikka ei itsepäisesti norjaksi laulava bläkkispoppoo tietenkään siloitellulle linjalle lähde. TUOMO & MARKUS Dead Circles Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin (The Latebirds) duo julkaisee debyyttialbuminsa 10.6. Nuorison tukena aina upea Elize Ryd Amaranthesta. Bändisoundit, twangit ja fraseeraukset ovat pirun vankalla melodiapohjalla. Kaikeksi onneksi Ash & Icen vastustamattomasti groovaavat konepulssit, vahvat rytmit ja punkista periytyvän kitaroinnin karheus muodostavat vähintäänkin Blood Pressuresin (2011) veroisen synteesin. Kaikki omia kappaleita, jotka eivät ole näköispainoksia mistään muista kuin omista aiemmista riffeistä ja sovituksista. Bob tekee tavallaan Beatlesin ja punkin konseptuaalista synteesiä. Tuloksena on persoonallisella tavalla urbaania rockia, jonka voi kuvitella soveltuvan myös tanssittamistarkoitukseen. Vasta 30-vuotias ukkojoukko nähdään kevätkeikoilla kautta maan yhdessä J.M.K.E.:n kanssa. Tuomari Nurmio, Paleface, Marjo Leinonen ARION feat ELIZE RYD At The Break Of Dawn Ensisinkku loppuvuodesta ilmestyvältä albumilta. www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland THE HEARING Adrian The Hearing eli Ringa Manner on tehnyt uransa parhaan levyn. No perhana, jos minulla on kaikki AC/DC -levyt, miksi minä tästä tekisin numeroa. Nämä killet eivät horjahtele minkään kontemporaaris-geneerisen popin hetteikköihin niin kuin maanmiehensä Kasperit ja Weepparit tulivat tehneeksi syvimmän viehätyksensä kustannuksella. Huippulia! Sama trio-kokoonpano on myös uusimman Patch The Sky -levyn taustalla. Kakkosalbumi on viiden vuoden odotuksen arvoinen. Yksikään kappale ei nouse muiden ylitse, vaan biisit ovat tasaisen laadukkaita ja kuulen eräissä jopa kaikuja Sugaryhtyeestä. Bob on tällä kertaa väsännyt 12 varioivaa rocktai punkrallia. Nautitaan valvotuissa olosuhteissa! NYRKKITAPPELU Mitä saisi olla. albumi on älykkään äkkiväärää ja tarttuvan raskasta ihmiselon tutkielmaa. Italodiskon ja teknon risteyksestä neljän vahvan laulajan synapoppiin. Mopon soitto ja Abdissa “Mamba” Assefan komea tuotantojälki taipuu kuin huomaamatta hauraasta lyyrisyydestä myllertävään psykedeliaan. m u s i c f i n l a n d IndieCo mainos 5_16.indd 4 2.5.2016 13.34 K u v a: P aa l A u d es ta d Levyarvostelut 5_2016.indd 60 6.5.2016 8.52. STADIN KADONNEET On rookis kalsa hima Me lyftataan borsaa ja dyykataan gartsaan meit vanhempien starojen edessä. Fatboylla on kuitenkin niin suvereenisti omina jalosteina hallussa garage-rockabillyn lisäksi sliipatuin teinipop-osasto, Roy Orbisonin soihdunpoltto-slovarit sekä stilikka-kantrin hurmamelodiat. Erityisen makeita ovat erilaiset tyylinmukaiset introt, joista koko orkesteri lähtee erehtymättömän tarkasti kuljettamaan ja höystämään kulloistakin tahtia. Kiitos. Se muuttaa kaiken tuoreemmaksi, mukaan lukien bändin osoitteen kitschin maailmankaikkeudessa. PERTTI OJALA HHHH Fatboy Moments Razzia Fatboylla on hetkensä. Koko levy ei ole aivan yhtä vahvasti kasarihenkistä hard rockia, mutta siihen suuntaan nojataan nyt tukevasti. Nyt kuitenkin groovataan thinlizzymäisen perinteisesti, vaikka laulaja Erlend Hjelvik kärisee tuttuun tapaan ja rumpali Kjetil Gjermundrød välillä laahaa ja välillä kaahaa juuri niin kuin todellisten black metal -muusikkojen täytyy. Mutta sitten on se kohtaus Riskibisnes-elokuvasta, jossa Tom Cruisen ja Rebecca de Mornayn esittämät hahmot harrastavat seksiä metrovaunussa. Paasaamisen sijaan pohdiskelevassa Kuka tätä laivaa ohjaa -kappaleessa soi hyvän folk-laulun lämpö ja orgaanisen musiikin parissa kypsyneen yhtyeen mehukas svengi. Kokoonpano keikkailee julkistuksen yhteydessä ympäri Suomea. Arizonassa taltioidulla levyllä mukana Calexicon, Wilcon ja Jayhawksin muusikoita! ANNA KOKKONEN Toisenlaiset sydämet Lauluntekijä, monitaituri Anna Kokkosen toinen albumi tarjoilee folkahtavaa poppia ja rockia. Mopo ja Leinonen osoittavat hienolla folk-jazz-puheenvuorollaan, että rento leikkisyys ja vakavuus mahtuvat hyvin samaan pakettiin. Tampereen punk-elvisten kolmas pitkäsoitto on täystyrmäystä alusta loppuun. Yksinkertaisuudessaan koukuttavan kitarakuvion omaava avausraita Doing It To Death ei nimestään huolimatta jauha asiaansa kyllästyttävyyteen asti vaan juuri sopivan pitkään. SALLA HARJULA HHH m u s i c f i n l a n d KESÄN PARHAAT KOTIMAISET INDIEJULKAISUT. Koitetaan seivata nää styget ennen ku ne skiglaa kokonaan kadonneille sköneille. Voisin jopa tulkita tämän jonkinlaiseksi erolevyksi. Feat. Sain jopa kiittää maestroa keikan jälkeen ihan käsipäivää. Onko kyseessä situationistinen détournement. Musiikillinen ilotulitus jazz-rockin ja progen poluilla jatkuu upeasti Zappan ja Pohjolan hengessä. Mukaan on nyt kuitenkin eksynyt nk. Taustalla soi Tangerine Dreamin Love On A Real Train. Solano, Nurmon Milano. Vanhan koulukunnan fanin sydäntä tämä saattaa hivellä jopa enemmän kuin bändin aiemmat tuotokset. The Killsin usein melodisesti kapeat biisit etenevät jälleen rytmi edellä. Tätä dramaattisempi syy oli kaksikon sävellystyöstä ja soitoista pääosin vastaavan Jamie Hincen lukuisat käsileikkaukset, jotka pakottivat jopa kitaransoiton uudelleenopetteluun. Laivalla löytää tasapainonsa heti avausnumerossa. Henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan vähän tylympää hyökkäävyyttä tähän kokonaisuuteen, mutta ongelmana saattaa vain olla se, että omalla kohdallani olen aina hieman vierastanut perinteisintä hard rockia. Arkisista huomioista puoliapokalyptisiin tunnelmiin kurkottavat tekstit piirtävät osuvia kuvia ajastamme ilman rasittavaa kaikkitietävyyttä ja saarnaavuutta. Bändin odotettu kolmas levy ensiesiteltiin suurelle yleisölle sinkulla 1985, joka tipautti monet fanit niitein koristelluille persiilleen häpeilemättömine Van Halen -riffeineen. BRYMIR Slayer Of Gods Massiivista sinfonista metallia Wintersunin ja Ensiferumin hengessä. m u s i c f i n l a n d WHISPERED Metsutan Japanilaisilla folk-vaikutteilla ja tuhdilla annoksella eeppisyyttä vuorattua samuraimetallia kylmästä Pohjolasta. Kaikki perustuu lauluihin, joissa on sekä sävellyksellistä että sanoituksellista selkärankaa. UTOPIANISTI The Third Frontier Utopianisti on kolmannella levyllään kasvanut projektista bändiksi
Kumikamelin 15. m u s i c f i n l a n d KESÄN PARHAAT KOTIMAISET INDIEJULKAISUT. KUMIKAMELI Verta ja suolia MOPO & VILLE LEINONEN Laivalla Laivalla on musiikillinen katsaus aikamme ihanuuteen ja mielettömyyteen. albumi on älykkään äkkiväärää ja tarttuvan raskasta ihmiselon tutkielmaa. Tuomari Nurmio, Paleface, Marjo Leinonen ARION feat ELIZE RYD At The Break Of Dawn Ensisinkku loppuvuodesta ilmestyvältä albumilta. Tampereen punk-elvisten kolmas pitkäsoitto on täystyrmäystä alusta loppuun. melodisia elementtejä. UTOPIANISTI The Third Frontier Utopianisti on kolmannella levyllään kasvanut projektista bändiksi. Koitetaan seivata nää styget ennen ku ne skiglaa kokonaan kadonneille sköneille. Feat. STADIN KADONNEET On rookis kalsa hima Me lyftataan borsaa ja dyykataan gartsaan meit vanhempien starojen edessä. Mukaan on nyt kuitenkin eksynyt nk. SOLANO + PROFETTES EP Sanottua: ”50% Scott Walkeria ja ABBAa, 50% Enyaa ja Giorgio Moroderia.” Solano + Profettes. Nuorison tukena aina upea Elize Ryd Amaranthesta. TUOMO & MARKUS Dead Circles Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin (The Latebirds) duo julkaisee debyyttialbuminsa 10.6. Tämä levy palkitsee kuulijansa. Nautitaan valvotuissa olosuhteissa! NYRKKITAPPELU Mitä saisi olla. Hittejä, ei shittejä. Vasta 30-vuotias ukkojoukko nähdään kevätkeikoilla kautta maan yhdessä J.M.K.E.:n kanssa. Arizonassa taltioidulla levyllä mukana Calexicon, Wilcon ja Jayhawksin muusikoita! ANNA KOKKONEN Toisenlaiset sydämet Lauluntekijä, monitaituri Anna Kokkosen toinen albumi tarjoilee folkahtavaa poppia ja rockia. SOUNDI 61 ...jos minulla on kaikki AC/DC -levyt, miksi minä tästä tekisin numeroa... Kokoonpano keikkailee julkistuksen yhteydessä ympäri Suomea. Solano, Nurmon Milano. BRYMIR Slayer Of Gods Massiivista sinfonista metallia Wintersunin ja Ensiferumin hengessä. www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland THE HEARING Adrian The Hearing eli Ringa Manner on tehnyt uransa parhaan levyn. Mannerin täysin ainutlaatuinen ääni yhdistettynä monivivahteiseen tuotantoon ja vahvaan biisimateriaaliin nostaa The Hearingin yhdeksi vuoden 2016 tapauksista. Musiikillinen ilotulitus jazz-rockin ja progen poluilla jatkuu upeasti Zappan ja Pohjolan hengessä. m u s i c f i n l a n d WHISPERED Metsutan Japanilaisilla folk-vaikutteilla ja tuhdilla annoksella eeppisyyttä vuorattua samuraimetallia kylmästä Pohjolasta. Kakkosalbumi on viiden vuoden odotuksen arvoinen. Italodiskon ja teknon risteyksestä neljän vahvan laulajan synapoppiin. m u s i c f i n l a n d IndieCo mainos 5_16.indd 4 2.5.2016 13.34 Levyarvostelut 5_2016.indd 61 4.5.2016 14.29
Instrumentaaleja ja laulettua materiaalia tasapainoisesti sekoittavalle levylle lainattiin tekstejä muun muassa V.A. Analogiset koskettimet uuttavat persoonallisuutta äänitteen sointimaailmaan. Tosin monesti nauru tulee ulos epäuskoisena mustan huumorin tummentaessa Helmin juttuja. Yhtye ei ole onnistunut kuitenkaan urallaan tekemään täysin ehjää kokonaisuutta, eikä Amen & Goodbye muuta tätä tilannetta. Mika Leppänen, Royalsissa aikoinaan kannutellut rumNyrkkitappelu Mitä saisi olla. JUHA SEITZ HHHH ...hupskeikkaa pylläyttävä tee-se-itse-hiphop nimenomaan vetää puoleensa... Silti alun perin kasetpali Ippe Kätkä, Juice Leskisen projekteista tutut basisti Juuso Nordlund ja kitaristi Jari Yliaho sekä kosketinsoittaja Arto Piispanen synnyttävät intiimejä väreitä pienin elein. Draama-Helmin tapauksessa rakenteet hupskeikkaa pylläyttävä tee-se-itse-hiphop nimenomaan vetää puoleensa ja saa kuuntelemaan kekseliään ja kiitettävän tiiviin albumin jatkuvasti uudelleen. Nyrkkitappelulle tuntuu olevan tärkeämpää saada elvistellä röyhkeydellään, ja itse sävellys jää kirjoittamatta. Halutessaan bändi osaa keskittyä myös olennaiseen. Kadonnutta aikaa soi miellyttävän notkealla klangilla. ANTTI LUUKKANEN HHH Träd, Gräs och Stenar Träd, Gräs och Stenar Kemado Terry Rileyn minimalismista, Velvet Undergroundista, psykedeelisistä huumeista ja kovan linjan hippitaidevallankumouksesta innoittuneet ruotsalaisnuorukaiset perustivat vuonna 1967 ihmeellisen bändin nimeltä Pärson Sound. Runoilija-albumi on siis helmoistaan hiukan repaleinen, mutta lämmittää silti mukavasti. Nimikappale vielä naurattaa ronskilla Stooges-varkaudellaan, mutta Tää hetki saa mut pian aivovaurioon -kappaleella bändi hukkaa langat käsistään. Myös ennenjulkaisemattoman materiaalin levyltä löytyy todellisia helmiä kuten hurja tykitys I ljuset av din dag tai autereinen Ragatrall. Koskenniemeltä ja Timo K. Jussi Virtasen sävellykset ovat tuttuja Hiljaisten värien teatraalisista tanssitahdeista, kapakkablueseista sekä tivolimaisten soittopelien helinästä. Mitä Nyrkkitappelu itse sillä haluaa sanoa tuntuu jääneen yhä enemmän uuvuttavan lukemattomien biisiviittausten varjoon. Ginirynnäkkö on yhtään humalaista aivopierua editoimatta parhaimpia kännikuvauksia vähään aikaan. Niin paljon kuin olen yhtyeestä aina pitänytkin, on juuri tämä bändin ongelma. Parhaat palat ovat kuitenkin niitä, jotka kulkevat isommalla ja sävykkäämmällä koneistuksella ja kunnon tahdituksella. Mukalta, mikä osaltaan huovutti tunnelmaan runollisia sävyjä. Helmi Kajasteen lapsenomainen ääni touhottaa biitin ohi kummallisia, naiiveja ja unenomaisia tarinoita, jotka kuitenkin nivoo yhteen perusrehellinen arkirealismi. Jotain uutta on jänteväksi viritetty, tyylikäs ballaadi, jota koristelee eloisa dialogi viulun kanssa, Likainen enkeli matelee puolestaan maukkaasti tummemmin jousin, Uneton yö helmeilevän sähkökitaran ja haitarin kanssa valssaten. Yhtye itse haluaisi varmasti saada osakseen vain joko-tai -mallin kritiikkiä, mutta niin vaan käy, että yhtyeen osaksi tulee kolmas kolmen tähden albumi. Prophecy Gunissa yhdistyvät ne piirteet, mitkä Yeasayerissa ovat parhaita: kekseliäs, kokeileva, mutta melodinen elektroninen sointi yhdistettynä 60-70-lukulaiseen pop-perinteeseen. Stupido Mä oon vitun fiksu ilmoittaa Nyrkkitappelu kolmannella albumillaan. Vaikka Sir Elwoodin Vieraskirja harjoittaa enemmän musiikin tekoa kuin pelkistettyä lausuntataidetta, jää osa kappaleista varovaisemmin jutustellun tekstin varaan. Pitkissä jameissa kuljetaan luontevasti hippilillunnasta boogiejunttaan, fuzzhevistelystä kosmisen jazzin taajuuksille tai äänitaiteesta kantrirokkiin. ARTTU SEPPÄNEN HHH RETRO K u v a: Ja rk ko M et sä la m m i Levyarvostelut 5_2016.indd 64 6.5.2016 13.41. Avainkappale Hyvää yötä iskee alkuun muhkean vanhakantaisen arkunkantojatsin, ja alkaa sen jälkeen näperrellä hiukan hennommin. Taustojen hillitty pahaenteisyys tekee viiltävän kontrastin räppärin jorinoille. ASKO ALANEN HHH Draama-Helmi Draama-Helmin erehdys Helmi Kokeellisesta hiphopista pitääkseen täytyy musiikista intoilla yhtä paljon käsitteellisesti kuin kuuntelusta nauttimallakin. Suuren yleisön suosikiksi ei taida tästä riemullisesta yhteissoitosta vieläkään olla, mutta rohkeasti latuja avaavan rockin ystävä ei voi olla tykkäämättä. Silti se sisältää yhden parhaimmista kappaleista, mitä yhtye on urallaan tehnyt. on kuin intertekstuaalinen opinnäytetyö rockmusiikin soittamisesta. Vihalistan väkivaltafantasioissa ei artistin omakaan pokka pidä. Paras niistä, viimeiseksi säästetty Sun lapset on mun lapsia nyt kuulostaa vilpittömältä, ilman neuvostoliittolaisen ydinvoimalankin turvalliseksi tekevää suojakuorta tehdyltä. Niin kuin vaikka Koira maksaa, kappale joka on yhtä lailla lastenlaulu kuin gangsta rapia. Hauskinta huomata, kuinka lähelle Lehden miehekäs paatos tulee Pate Mustajärven laulunväriä silloin, kun Ikurin turpiinilla on teatraalisin ja myös herkin Alex Harvey -performanssi päällä. Pari vuotta soitettuaan, pari kertaa nimeä vaihdettuaan ja hiukan kokoonpanoaan karsittuaan nuorukaiset toimivat nimellä Träd, Gräs och Stenar. Kireän, monesti kauhuelokuvien painajaismaista odotuksen tilaa muistuttavan tunnelman päälle Helmi räppää kuin freestylena. VILLE PIRINEN HHHHH Sir Elwoodin Vieraskirja Runoilija Ratas Ilpo Tiihosen runoihin perustuvan Elwoodprojektin toinen osa ottaa lyyrisen ilmaisun luontevasti laulaen ja musisoiden haltuun. Mika Leppäsen säveltämien kappaleiden hienovaraiset askeleet sulautuvat lyyriseen loimutteluun tyylikkäällä etunojalla. Tuntuu kuin biisejä tehtäisiin enemmän metatasolla kuin oikeasta tarpeesta. Räjähtävällä voimalla roiskivia punkrock-veisuja yhtye on kirjoittanut nipun jo aiemmilla levyillä, mutta nyt albumin parhaat rallit ovat loppupuolelle säästetyt hillitymmät niistot. Mitä saisi olla. Tälle boksille on koottu laajennetut laitokset kahdesta aikoinaan julkaistusta livealbumista ja kolmas cd ennenjulkaisemattomia äänityksiä vuosilta 1971-72. Minimoogia, Hammond-urkuja sekä Rhodes-sähköpianoa soisi hyödynnettävän useamminkin vastaavanlaisissa sessioissa. Ihan kuin bändi haluaisi kirjoittaa koko rockhistorian kolmeen minuuttiin. Juha Lehden selvästi artikuloitu laulutyyli istuu oivasti kuvakieleen ja runollisten kertomusten draaman kaareen. luova yhtye ja loihtinut kiinnostavaa modernia musiikkia yhdistellen monia eri elementtejä. Bändin raaka soundimaailma, improvisaatioon ja toistoon perustuvat biisit ja usein varsin ankaraksi äityvä soittomyllytys ovat tehneet Träd, Gräs och Stenarista yhden niistä bändeistä joista suuri yleisö ei ole koskaan kuullutkaan, mutta joka on vaikuttanut vähintään joka toiseen psykedeliaan hurahtaneeseen muusikkoon. Ruotsalaisen psykedelian villimmän laidan edustajien perustavanlaatuisesti kokeellinen lähestymistapa kuuluu nykyisin vaikkapa Dungenin tai kansallisaarteemme Circlen toiminnassa. Levyarviot > 64 SOUNDI tina julkaistulle albumille mahtuu sopuisasti myös Lepran slaavilaista kellari-iskelmää. DraamaHelmin erehdykseltä kuulee, että se on syntynyt sattumalta, kokeilunhalusta ja vailla ennalta määriteltyä dogmaattisuutta. ANTTI LUUKKANEN HHHH Imandra Kadonnutta aikaa Alba Mandoliinitaituri Mika Leppäsen luotsaama Imandra-yhtye veisti toisesta albumistaan lempeän kokeellisen hybridin, joka limittää laulelmallisuutta sekä kotimaisen 1970-lukulaisen progressiivisen rockin pehmeitä elementtejä. Yhtälö on epätodennäköinen mutta toimiva, usein paikoin hillittömän hauska
Taas. Lacuna Coilin ilmavuus kärsii ikävästi tuotannon nykysuuntauksesta, sillä bändin omilla mittareilla levy vaikuttaa nuhaiselta verrattuna takavuosien kuulaaseen äänimaisemaan. Kehityssuuntaa ei voi tervehtiä pelkästään ilolla. Jälkimmäisessä on mainiosti mukana Koposen ja kumppaninsa Hyrkäksen ahkeMUSIIKIN YSTÄVÄN MATKAKOHTEET Lue lisää ja osallistu samalla kilpailuun: www.soundi.fi/icelandair SEATTLE Sateinen kaupunki muistaa grungen. OSA 3/6 JUTUT JULKAISTAAN JOKA TOINEN KUUKAUSI. VOITA LENNOT SUOSIKKI KOHTEESEESI JUTTUSARJAN KAUPUNGEISTA. Huomionarvoisinta on, että tämä on esittäjältään kahdeksas itsensä kuuloinen, tasapainoinen, inspiroituneen kuuloinen, yksinkertaisesti hemmetin hyvä metallilevy putkeen. Laulu on selkeänä pinnalla ja mielikuvat vellovat kirkkaina, oltiinpa myrskyn silmässä Keijusalaman iskiessä tai Talven kylmimmässä päivässä kieli kiinni mattotelineessä. SOUNDI 65 ...hupskeikkaa pylläyttävä tee-se-itse-hiphop nimenomaan vetää puoleensa... Laakso ei missään nimessä ole yhtye vailla lahjoja. MARKO SÄYNEKOSKI HH Kumikameli Verta ja suolia Stupido No huh, tässähän on melodisesti sangen sopuisaa powerpoppia, jossa ankarimmat riffijyrinät on kesytetty mehukkaiden sävelkäänteiden paksuiksi alleviivauksiksi. Kilpailu on käynnissä 31.12.2016 saakka. Bändin törmäily tyylisuuntansa sisällä vaikuttaa kuitenkin huolestuttavalta. Tyylikkäästi soitettu ja laulettu kitarapop on oikein pätevää työtä jokaista piirtoa myöten. The Evil Didive kuulostaa edeltäjiään orgaanisemmalta, mutta on myös musiikillisesti aiempaa kallellaan brittiheavyn suuntaan. Toisaalla on näissä tilastoissa esiintynyt hieman enemmän hajontaa. Missä on maali. Bändin tärkein taiteellinen ase on laulaja-lauluntekijä Markus Krunegård. Nuoresta iästään huolimatta, kahdeksanja yhdeksänkymmentäluvun taitteessa isoveljensä Metallicasta Testamentiin haastaneen pataljoonan paluu levytyskantaan kymmenen vuoden tauon jälkeen ja tarina sen jälkeen on vertaansa vailla. Ruotsinkielellä tehdyt Laakso-miehen soololevyt ovat olleet täynnä raikasta ja suurella sydämellä tehtyä popmusiikkia. Delirium ei myöskään ole aivan samanlaista melodioilla leikittelyä, jota bändiltä on totuttu kuulemaan. Kyseessä on vaikea laji, jossa hyväkin yritys yltää usein vain kohtuullisen korvikkeen tasolle. R E Y K J A V I K T O R O N T O S E A T T L E D E N V E R W A S H I N G T O N B O S T O N SEATTLE tunnetaan grungen synnyinpaikkana, Jimi Hendrixin ja Frasierin kotikaupunkina. Sitten edellisen levynsä Broken Crown Halo (2014) tuotantovastuu on siirtynyt bändin ja ennen kaikkea Marco Coti-Zelatin hyppysiin. Myös kaikki kuusi kohde-esittelyä löytyvät ilmestymisen jälkeen samasta osoitteesta. Kyllä Death Angel vielä osaa kaasuakin painaa ja vokalisti Mark Osegueda kuulostaa kenties karheammalta kuin koskaan, mutta melodiakieli ja kappalerakenteet viestivät tietoisesta transformaatiosta. Suomessa tätä tarjontaa on alkanut tulla enemmälti vasta viime vuosina. Massasta erottuva persoona on valitettavasti matkan varrella kadonnut perusruotsalaisen tyylitajun alle. Ruotsissa on aina ollut riesaksi asti ”laaksoja” eli bändejä, jotka soittavat angloamerikkalaista indiehenkistä musiikkia lähes yhtä hyvin kuin angloamerikkalaiset indiehenkiset yhtyeet. Lisäksi bändi vaikuttaa vetäneen melodioiden mutkia suoriksi, minkä tähden lopputulos on totuttua harmaampi. The Dream Calls For Bloodilla (2013) tosin ehkäpä kohdattiin eräänlainen raskausruuvin limitti, sillä kieltämättä aina The Art Of Dyingistä (2004) eteenpäin mylly jauhoi aina vain entistä aggressiivisemmin. Death Angel The Evil Divide Nuclear Blast Vaikka kuulostaakin vanhan toistolta, on Kalifornian Death Angelilla edelleen tuiki tärkeä rooli kokoluokkaa tunnetumpien thrash-legendojen kirittäjänä. Suurin muutos on siinä, että nyt levyn soundit murjovat selvästi ankarammin kuin edeltäjällään, ja tämä näyttää olleen yhtyeen suuntaus viime vuosina. Kevytmelankoliaa ja jostain etäisestä U2-juuresta kasvavaa paatosta on varmasti sekoitettu vilpittömin mielin. Mitään ei silti ole menetetty, ainakaan lyyrikko Toppo Koposen sanoitusten napakkuudessa, ilkikurisuudessa ja hallitussa raivossa. PEKKA LAINE HHH Lacuna Coil Delirium Century Media Eipä äkkiä arvaisi Lacuna Coilin saaneen inspiraationsa pohjois-italialaisesta raunioituneesta kylpylästä, jossa kidutetut sielut kummittelevat. Lukuisat nähtävyydet ja kapakat muistuttavat edelleen Nirvanan ja Soundgardenin perinnöstä, EMP Museum esittelee popkulttuurin monet kasvot ja Starbucksin varjosta löytyy elinvoimainen pienpaahtimoja kahvilakulttuuri. HENRI EEROLA HHHH Laakso Grateful Dead Adrian 2000-luvun ruotsalaisen melodisen kitararockin lupauksiin kuulunut Laakso on erinomainen esimerkki yhdestä Ruotsin ja Suomen rockkulttuureita toisistaan erottavasta piirteestä. Bändi on sittemmin tehnyt tasaisesti levyjä, ja vieläpä nostanut tasoaan julkaisu julkaisulta. Laakso on ollut telakalla vuosikausia Krunegårdin hyvin sujuneen soolouran takia. Tai minkä tahansa aaton jälkeisestä katumusharjoituksesta. Suomalainen keksii nokkelasti bändin pikemminkin runoilevan juhannuspäivästä. MAHTAVA PALKINTO! Levyarvostelut 5_2016.indd 65 4.5.2016 14.29. Lue juttu kokonaisuudessaan: www.soundi.fi/icelandair Esittelyssä KUUSI mielenkiintoista kohdetta musiikkidiggareille Islannista Pohjois-Amerikkaan. Niitä vasten kuunneltuna Grateful Dead tuntuu hieman valjulta julkaisulta. Mutta kuten edeltäjällään, myös tällä uudella Lacuna Coil parantaa loppua kohden. Tai vapunpäivästä
Kolme cd:tä tarjoaa yli 60 näytettä, joiden taso on kauttaaltaan varsin korkea. Albumi sisältää niin touhukasta aivojen ja fysiikan aktiviteettia, että virkeämpää rokkivirikettä on vaikea kuvitella. Skenen henki oli vallitsevan nihilismin vastaisesti mukavan avomielinen, kuten tämän hintansa väärtin paketin paksu, hienosti kuvitettu kirjanen tekee selväksi bändien kuvailun ohessa. 60-luvulla kaikki kukat saivat kukkia. Ylipäätään näissä bändeissä kuuluu enemmän ensimmäisen polven brittipsykedeelikot kuin Friscon legendat. Alkulimaa tavoittelee sentään örinämetallin hermohakkuulla vahvennettua estetiikkaa. Palosen ja Liila Jokelinin laulusuoritukset ovat viehättävällä tavalla epälaulajamaisia ja tyylikkäitä. Levy ei ole vastaisku vaan rakkaudenosoitus. Olette aiemmin operoineet ihan toisenlaisen musiikin parissa. Lopputulos kuulostaa kuulemma aika suomalaiselta, mutta onhan Suomen ja Venäjän musiikeissa paljon samaa. Se on upeaa musiikkia, jossa on jotain kummaa magiaa. Luimme tarkkaan esimerkiksi ohjeet, millä tavalla rumpalin kannattaa pukeutua studioon, jotta soundi on mahdollisimman 60-lukulainen. Kyllähän soppa kaiken ohella sen verran nykypopinkin elementtejä sisältää, että ei tästä voi mennä halpaan ja luulla aidoksi 1960-luvun tuotteeksi. Helmiä riittää Nick Nicelyn Syd Barrett meets Beatles -tripeistä ja Naz Nomad & The Nightmaresin Electric Prunes -coverista scifikirjailija/Hawkwindkollaboraattori Michael Moorcockin krautismiin. Kuparilinna ei ole syrjähyppy, vaan vakava mutta intohimoinen suhde. Oliko jännäksi viilattu soundi vastaisku nykyajan konevoittoiselle suomalaiselle listapopille. Tosin tämän tyylinen omaperäisyys ja oivaltavuus harvoin yltää hitiksi nykyään. Niin nytkin. Millainen levytysprosessi oli. Tuomas Palosen kappaleet ovat sujuvalla kynällä kirjoitettuja. ASKO ALANEN HHHH Various Artists Another Splash Of Colour – New Psychedelia In Britain 1980-1985 Cherry Red Punk-vallankumouksen jälkeen 80-luvun alussa psykedelia oli ruma sana, mutta diktatuuri ei koskaan vaienna kaikkia. Arkinen laulutapa sopii kokonaisuuteen. Useastakin voisi povata hittejä. Rapakon molemmin puolin nousi kapinoivia skenejä, paisley underground Jenkeissä ja ”new psychedelia” Englannissa. Genren isähahmoista ovat mukana Julian Cope ja Robyn Hitchcock ja uuden polven ykkösbändeistä muun muassa Mood Six, High Tide ja Miles Over Matter sekä Ed Ballin carnaby-poppaileva The Times. Provosoiva rutistus Väkivalta OK! on suorastaan heleän hilpeä menopala, kun filosofisempi Doppelgänger runnoo ja tikittää kuin turbojuna. 66 SOUNDI ran Tekramütisch-duon instant-musiikin henkeä. TEKSTI: ANTTI ERVASTI K u v a: To u ko H u ja n en Levyarvostelut 5_2016.indd 66 4.5.2016 14.29. Soundin puolesta hyödynnettiin kaikki mahdolliset konstit. Sovitukset ja soitanto kuulostavat tarkoituksellisen muhjuisesta soundista huolimatta isotöisiltä ja laadukkailta. Mainioita biisejä kaikki. Vanhaa putkiradiotahan se on väännetty muistuttamaan. Levy kuulostaa kuin se olisi tehty Suomessa 1960-luvulla tai Neuvostoliitossa 1970-luvulla. Onko Kuparilinna vain syrjähyppy vai näettekö pidemmänkin tulevaisuuden yhtyeelle. Paras todiste Another Splash Of Colourin tasosta on, etten ole yhtään puutunut siihen useiden kuuntelujen jälkeenkään. Vireet ovat kohdillaan, mutta laulutaidon esittelyluikauttelut puuttuvat onneksi täysin. JUSSI NIEMI HHHH Levyarviot > ...elämänmakuinen dadaismi tai maaginen inhorealismi... Toisinaan raja 70-luvun new waveen on aika hämärä. Mistä lähti ajatus tehdä niin sanotusti vanhan kuuloista musiikkia. Uskomattomalla tavalla vanhaa Suomi-iskelmää, neuvosto-venäläistä kansaniskelmää, rautalankaa, agitproppia ja beat-poppia yhdistelevä Kuparilinna tekee esikoislevystään aivan omanlaisen. Erityinen on myös levyn soundi. Vanhoista tutuista elementeistähän tämä koostuu, mutta tapa tehdä on uusi, omaperäinen ja ennen kaikkea oivaltava. Halusin jäljitellä biiseissä mahdollisimman tarkasti niiden levyjen tunnelmaa. – Olen kerännyt kotiini ison kasan 70-luvun neuvostoliittolaista popmusiikkia. Elimme kaljan ja pizzan voimalla. Nyt kun kertosäkeet tuntuvat entistä iskevämmiltä, pitää toki muistuttaa, kuinka äkkiväärästi pop-sävelrakenteetkin saattavat silti venkoilla jytätahtien ja niihin sovitettujen rallatusten välillä. Psykedelia on lähtökohtaisesti kokeiluja suosivaa ja siksi musiikkikaan ei polje yhtä ja samaa uraa. Kolmenkymmenen vuoden ja 15 albumin jälkeen Kumikamelilla on kyttyräreservissään vielä runsaasti luomubensaa kulkea vakaasti ja jättää haukkuvat kumikoirat taakseen tienpieleen. Mutta kuka tuntee Blue Orchidsin Workin, The Way Outin Do I Have To Be Here?n tai Creation-pomo Alan McGheen Biff Bang Bown A Day Out With Jeremy Chesterin. RETRO Kuparilinna Kuparilinna Palatsi Tällaistakaan musiikkia ei ole ennen tehty. Kun tekee ensin yhdenlaista musiikkia ja sitten toisenlaista, oppii arvostamaan musiikkityylien pieniä eroja ja erikoisuuksia. Sulkeuduimme syksyllä bändin kanssa pariksi viikonlopuksi valimolaisen toimistorakennuksen alakertaan. ANTTI ERVASTI HHHH Kuparilinnan pääbiisintekijä ja toinen laulaja Tuomas Palonen vastaa mielenkiintoista esikoisalbumia koskeviin kysymyksiin. Aluksi se jopa hieman häiritsee putkimaisuudessaan, mutta pian siihen tottuu
Solus koostuu kolmesta ep:stä, joita yhtye on hiljaksiin tiputellut digitaalisesti viime syksystä lähtien. Terveet Kädet häivähtivät tuossa, Cardiacs viuhahti ohi äsken, Dead Kennedys känisee tuolla, kohta kirkaisee Boredoms, joku hollantilainen kakkosdivarin thrash metal -suuruus sahaa vastaan nyt. Täydet pisteet, täysillä. Jonne Aaron Pe 27.05. Heckerin kaltaiset artistit ovat 2000-luvulla saaneet tyytyä pieniin levy-yhtiöihin, omakustanteisiin ja kulttimaineeseen, joten Love Streams on mielenkiintoinen viesti. Parin jazzahtavamman raidan ohessa King Of Helsinki poikkeaa tutuimmasta rock’n’rollja rhythm & blues -Oscarista ranskankielisellä tunnelmoinnilla Je Veux Boire De La Creme, jonka viettelevän funkin sydämenä sykkii Baron Valpun syvä basso. Mustat Käärmeet on varsin osuva nimi bändille, sillä keskeisin vaikuttava aine yhtyeen musiikissa on JaniMatti Juhanin viljelemä musta ja ronski huumori – mikä tuo mieleen Mikko Torvisen Viihdeorkesterin ja Riston varhaisen materiaalin: ”Piti jotain keksiä / no kännistä seksiä / piti käydä vain kaljalla / sä vedit mua paljaalla”. Heckerin meditatiivinen elektro on parhaimmillaan kuun möllöttäessä kirkkaana taivaalla; tanssittavaksi klubimusiikiksi Love Streams ei taivu mitenkään, mutta materiaali voisi löytää kotinsa esimerkiksi Ääniwallin peränurkasta tai nykytanssiesityksessä. Lihan ja teräksen hardcore ei ole yksioikoisesti hardcorea. Happoradio Pe 15.07. Yhtyeen neljänneltä albumilta on hankala nostaa yksittäisiä kappaleita – tämä kokonaisuus kuunnellaan kerrallaan ilman pausseja ja uppoudutaan yhtyeen luomiin maailmoihin. Sovitukselliset kaaret ovat hurjan pitkiä, efektipedaalit ja sekvensserit pulputtavat, kaiutettu lead-kitara maalailee taivaanrantoja ja rytmiikka on rauhallisen monimutkaista. Jopa laulu nimeltä Nyt loppu tykittely alleviivaa yhtyeen tykittelyllistä perusluonnetta. Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 20.05. Egotrippi Pe 22.07. Varsovalainen Tides From Nebula on jälleen erinomainen esimerkki maan omalaatuisesta ja mielenkiintoisesta skenestä. Periaatteessa tämä on post rockia, mutta ihan eri otteella kuin genren suurnimet Mogwai tai vaikkapa God Is An Astronaut – näkisin tunnelmapuolella enemmän sukulaisuutta kotimaisiin Magyar Posseen tai Callistoon. Knucklebone Oscar kuuluu Jo’ Buddyn, Jussi Sydänmäen, Faarao Pirttikankaan ja Tuomari Nurmion ohella niihin kunnioitettaviin artisteihimme, joille rytmin alkukantaisuuden vaaliminen on yksi musiikin keskeisiä arvoja. VILLE PIRINEN HHHHH Tides From Nebula Safehaven SPV Enimmäkseen metallibändeistään tunnetusta Puolasta tulee erikoislaatuisia artisteja. Tides From Nebulan instrumentaalinen elokuvallisuus kantaa pitkälle, eikä laulajaa jää edes kaipaamaan – tällaisessa ilmaisussa rocksolisti olisi vain tiellä. Tekstit erottavat Hero Dishonestin useimmista hooceejoukkueista, tai itse asiassa kotimaisesta rocklyriikasta ylipäätään, Hero Dishonestin eduksi. Jonkinlaista hengenheimolaisuutta voi löytää Ville Vuorenmaan tai Risto Ylihärsilän lyriikoista. Musiikillisia mielleyhtymiä löytyy laajalta skaalalta. Korostaakseen muodonmuutoksen totaalisuutta kärkeen on asetettu VDTA. Poets Of The Fall Pe 05.08. Yö Pe 17.06. Hecker on aiemmin julkaissut levyjään esimerkiksi kokeelliseen musiikkiin erikoistuneen Krankyn kautta. Kun soitto, soundit ja levyn äärimmäisen kompakti mitta vielä rokkaavat hemmetisti, mitä tässä päkistelemään. Välillä hamutaan aina kasarielokuvien soundtrack-maisemiin asti, Helvettiin Flashdancen parketeille ja Tyhmä pieni elämä Top Gunin ilmatilaan. Tekee mieli viljellä hienoja termejä kuten pienoisnovelli, elämänmakuinen dadaismi tai maaginen inhorealismi. Vahva yksinkertaistaminen pukee Saraa sen tunnusmerkiksi juurtunutta introverttiyttäkin paremmin. Krista Siegfrids Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Levyarvostelut 5_2016.indd 67 4.5.2016 14.29. Nimensä mukaisesti Love Streams virtaa eteenpäin intohimoisella vauhdilla. Heckerin musiikki on hyvin fragmentaarista – hän tekee abstrakteja looppeja ja manipulaatioita hyödyntäen eri instrumentteja sekä kenttääänityksiä. Kaikesta huolimatta Solus on yllätys. Kotiteollisuus Pe 19.08. ARTTU SEPPÄNEN HH Hero Dishonest Liha ja teräs If Society Peli käy selväksi levyn ensimmäisen puolentoista minuutin eli ensimmäisen kappaleen aikana. Perustukset ovat joka tapauksessa kovin heikolla tolalla: siinä missä Jani-Matti Juhanin esikuvat olivat aikanaan kiinnostavia artisteja tai toivat genreen edes jotain uutta, Kis Kis on paljon kertakäyttöisempi. Anna Abreu Pe 10.06. Näin virtaviivaiselta elektropopilta Sara ei ole kuulostanut koskaan. Nyt kun trilogia on valmistunut, se julkaistaan kokonaisuudessaan myös fyysisessä muodossa. Sitä voi kuunnella sekä keskittyneesti tarkastellen kuinka mikäkin ääni on luotu, tai yksinkertaisesti nojata vain taaksepäin ja antaa Heckerin maailman viedä mennessään. Elektroniseksi musiikiksi Heckerin soundi on särökitaroineen miellyttävän orgaanista ja improvisaatio lisää kappaleiden intensiteettiä. Levyltä voi yhä aistia hengenheimolaisuutta Jon Spencer Blues Explosionin kaltaisiin roiskijoihin. Joa Korhosen laulu on nostettu aivan pintaan ja tekstit artikuloidaan korostetun selkeästi ero alkuaikojen kryptiseen muminaan on huikea. Se kuulostaa yhtyeen mittapuulla järkyttävän naiivilta ihmissuhdetilitykseltä, jossa toista solvataan muiden muassa vitun kakaraksi. Vaikka biisintekijä JaniMatti Juhani on alun perin Riihimäeltä – ja sittemmin tamperelaistunut – on biisimateriaali yllättävän ”manselaista”, joskin Juicekaan ei ollut alun perin Tampereelta. Näennäisen anarkistisesta materiaalista on vaikea saada selvää, onko kyseessä ironinen performanssi vai onko Kis Kis vain uudelleen kierrätettyä pikkutuhmaa rockia. Meno on mielipuolisen äkäistä, ja lyhyeen ralliin saadaan luontevasti ahdettua tiukkoja riffikoukkuja, repivä kitarasoolo, kiinnostava kappalerakenne, psykedeelistä kaikusekoilua ja tiivistettyä tunnelatausta keskiverron poplevyllisen verran. Runsaan viiden vuoden julkaisutauon päättävä King Of Helsinki esittelee hioutuneen mutta silti perimmäisen primitiivisyytensä säilyttäneen Knucklebone Oscarin. ARTTU SEPPÄNEN HHHH Sara Solus 6162 Viihde Nu-metalista ponnistanut mutta jo pitkään ambient-maisemia kitaravetoiseen poppiin hedelmällisesti pölyttänyt yhtye on ollut vuosia aivan valtavirran tuntumassa. Solus todistaa, että Sarasta on täysveriseksi popyhtyeeksi, vaikka soundit ovatkin välillä juustoiset. Vasta upea coverluenta Hectorin Yhtenä iltana -kappaleesta oli pitkään puurtaneen kokoonpanon ensimmäinen varsinainen hitti. Erityisen nautittavaa ja muista erottavaa on Tides From Nebulan pistämätön tyylitaju melodioissaan: ne eivät kuulosta miltään muulta kuin itseltään. Raivopäisiksi yltyneillä keikoillaan jo kauan sitten legendoituneen Oscarin itseluottamus ja vilkkaus tiivistyvät King Of Helsinki -albumilla sävykkääksi yhteenvedoksi vahvasti bluesjuurisesta rock’n’rollistaan. MIKKO MERILINNA HHHH Knucklebone Oscar King Of Helsinki Stupido Kotoisen rytmimusiikin hurjapää Knucklebone Oscar juhlii ensialbumistaan vierähtänyttä kahta vuosikymmentä tunnustautumalla Helsingin kuninkaaksi. SOUNDI 67 Tim Hecker Love Streams 4AD Kokeelliseen elektroniseen musiikkiin erikoistunut Tim Hecker debytoi isommalla, The Nationaliakin julkaisevalla 4AD-levy-yhtiöllä uuden Love Streams -albumin myötä. ANTTI LUUKKANEN HHHH Jani-Matti Juhani & Mustat Käärmeet Kis Kis Plastic Passion Jani-Matti Juhanin luotsaama yhtye ammentaa aineksia niin iskelmästä, psykedeelisestä popista kuin 70-luvun suomirockistakin. Maija Vilkkumaa Pe 12.08. Lyriikoissa on myös vasemmistolainen, sodanvastainen kulma ja Hei kuule Mannerheim törmäyttää tämän agendan yhtyeen tummaan huumoriin: ”Mä voisin ottaa sut heti / ja raiskata sut natsikyrvällä”. Loput kymmenen rallia ovat periaatteessa samaa ihmeellisen ilkeää musiikkitiivistettä. PERTTI OJALA HHH ...elämänmakuinen dadaismi tai maaginen inhorealismi... Vaanivalla nimiraidalla kitara kirskuu kuin Jack Whiten käsissä ja Smackdownin vihainen garageisuus tuntuu ammentuvan samasta lähteestä kuin The Nomadsin nuoruusajan helmet
Solisti Jamey Jasta on edelleen helvetin vihainen kotimaansa yhteiskunnallisten epäkohtien edessä. MIKKO MERILÄINEN HHH I smo Alanko pakkaa viimesyksyisen Ismo Kullervo Alanko -albuminsa perään uutta materiaalia uransa ensimmäiselle ep-levylle Pannaanko pakasteet pieneen pussiin. Another Brick In The Wind ja Outdated ovat niin komeita rockstygejä, että enimmät mölyt pysyvät mahassa. Ehkä siksi verkkaisuus paikoin kuulostaakin pakotetulta, vaikka muuta taustaa vasten ei tällaista ajatusmutkaa syntyisi. Lost Boots ei tyylillisesti ole debyytillään kovin pitkän matkan päässä juuristaan. Sanoituspuolella liikutaan jossain poliisiväkivallan ja self-help-ohjeiden välimaastossa: hyväksytään! Hatebreed on aina tavallisen ihmisen asialla. Toki Gary Lourisin johtama (Mark Olson on taas poissa) bändi on aina ollut mainettaan eklektisempi, mutta selvästi uudenlainen The Jayhawks -albumi käsillä nyt kuitenkin on. Mittarien lukemat resetoi myös saman yhtyeen kimpussa oleva Barefoot Brothers vähintään yhtä mielipuolisella tulkinnalla Takapenkillä ämmää (originaalikappaleet arvannettekin?). Pääpaino on aika meditatiivisella, vaihtelevasti jazzahtavalla improvisaatiolla, jota rikotaan hienoilla häiriöillä, kuten sähkörumputötöilyllä. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Johonkin ep:n ja albumin väliin (mini-lp?) sijoittuva Come Cold, Come Wind ottaa aikansa avautuakseen, kun vanhasta muistista Sasu Mykkäsen hienon lauluäänen yhdistää kiivaampiin tempoihin. ARTTU TOLONEN HHHH The Jayhawks Paging Mr. Pienet tuotannolliset kikkailut, kuten Pretty Roses In Your Hairin rusinaksi efektoidut rummut tai siellä täällä särötetty laulu, istuvat luontevasti albumin vanhanaikaiseen ja karheksi jätettyyn äänimaailmaan. Lätyn 14 biisistä yhtä vaille kaikki kellottavat oikeaoppisesti alle kolme minuuttia. Nimetön nelibiisinen setti vie assosiaatiot aina kotimaiseen ysäri-indieen saakka, mikä ei todellakaan ole moite. Tätä on hc puhtaimmillaan, ja elävä fiilis sopii bändin soinnille erinomaisesti. MIKKO MERILINNA HHHH The Mystic Revelation Of Teppo Repo Rangon mailla Helmi The Mystic Revelation Of Teppo Repo siirtyy toisella levyllään kauemmaksi luomiskertomuksestaan, jossa suomalais-ugrilainen paimentolaismusiikki yhdistetään reggaen ja dubin soundimaailmaan. Toinen huomionarvoinen poiminta levyltä on hartaan raskas luenta Irwin Goodmanin Rentun ruususta, joka riisutaan alkuperäisestä rempseydestä ja puetaan inhorealistisempaan asuun. Näissä ympyröissä ei soittoa turhaan korjata tai laiteta rumpuja kellontarkoiksi. ANTTI LUUKKANEN Levyarvostelut 5_2016.indd 68 4.5.2016 14.29. Viiden rallin rönsyilevä kokonaisuus on ilkikurinen ja taiteilijan itsensä näköinen. Proust on yhtyeen vahvimpia kokonaisuuksia ja sen tyyli istuu heille moitteetta. Ghosts On TV on ollut jo muutaman vuoden asioista tietävien indiehiirten seurannassa, vaikka bändin ensimmäinen ep onkin käsillä vasta nyt. Räjäyttäjien tulevaa albumia odotellessa kannattaa poimia tämä hurja splittiseiska. Proust Sham Hawk 30 vuotta sitten americanan airueeksi syntynyt The Jayhawks on päätynyt karistamaan country-sävyt musiikistaan lähes tyystin. Terveet Kädet kaatui saappaat jalassa, mutta Veli-Matti O Äijälää on turha kuvitella passiiviseksi eläkeläiselle tästä eteenpäinkään. Mikä mielevintä, Hatebreed on myös nautittavan julmettu livebändi, ja viehättävintä uudessa kiekossaan onkin sen selkeästi luomuksi jätetty rosoisuus. Siinä sankarimme turauttavat veretseisauttavan cover-version Peer Günt -kappaleesta otsakkeella Mä en haluu olla rokkistara. Jännite pysyy kuin ihmeen kautta. Julkaisulle nimensä inspiroinut Aino ja Ali on arkirealistinen tarina nyky-Suomesta, jota Alanko toki on ennenkin ansiokkaasti kartoittanut. Hienoa että nämä arkistolöydöt päätyivät nyt myös yleiseen tietoon. Sweatmaster-menneisyyttä ei tietysti tarvitse peitelläkään. Biiseistä kertoo paljon tämä: yritä ensin löytää levyltä yksikin huono sävellys, sitten yritä vastaavasti nimetä yksikin klassikkotason mestariteos. Tuottajakaksikon Peter Buck (ex-REM) ja Tucker Martine kädenjälki on huolettoman kuuloista mutta epäilemättä äärimmäisellä huolellisuudella rakennettua. Tämä on hieno asia. Varsinkin rytmisektio kaikessa hajoilevuudessaan vie ajatukset Sextantiin tai The Crossingsiin. Jätetään yksi piste pois ainoastaan siksi, että uskon vahvasti Hatebreedin kykenevän vieläkin parempaan albumiin – ja silloin loppuisi arvoasteikko kesken. Apinanainen taas kuulostaa siltä kuin joku Fashion Recordsin 12” olisi vedetty mankeliin ja päälle soitettu torvea. 68 SOUNDI Levyarviot > ...suomeksi laulettuna lajityypille ominaisen sanaston kornius myös korostuu... Hatebreed The Concrete Professional Nuclear Blast Allekirjoittaneen mielestä ehkä se kaikista kovin metalcore-yhtye palaa seitsemännellä albumillaan – ja millä lailla! The Concrete Professional saattaa olla kaikkien aikojen tiukin tämän skenen albumi soundeja, biisinkirjoitusta ja asennetta myöten. Kaksitoistatuumainen ep on jatkoa miehen taannoiselle Raskas taakka -ep:lle (2012), mutta nyt rytmi hakkaa inhimillisemmin ja valoisemmin. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. 60-lukulaisesti helisevään kitarapopiin, kevytpsykedeliaan ja voimapopiin hurahtanut The Jayhawks on merkillisen lähellä nykyistä Teenage Fanclubia – melodisia ja harmonioilla kuorrutettuja, kepeästi rullaavia ja lempeitä muotovaliolauluja, joista kuultaa läpi myös rakkaus äänekkäämpään vaihtoehtorockiin. Miellyttävän kotikutoinen, erityisesti tussahtelevien rumpusoundien määrittämä soundi kohtaa biiseissä laajakaarisemmatkin vaikuttimet, vaikka lopputulos aika kaukana vaikuttimiksi mainittujen Radioheadin loppumattomasta kokeilunhalusta tai etenkin Coldplayn megalomaniasta onkin. Uusi Sultans-albumi saa nyt seurakseen Läjän kokeellista elektroa Alzheimer-nimikkeen alla. Aavistuksen liiankin mukavasti. Puittenistuttaja kanavoi 1970-luvun alun Herbie Hancockin abstraktioita. Lopputuloksessa on kuultavissa sekä moniväristä ambientia että hypnoottista rytminpalvontaa. Minimalistinen tekno joko vangitsee mukaansa tai ei, minkään genren rakenteita ei ainakaan kunnioiteta. Kansanmusiikillinen klangi on yhä tallella, mutta ei niin vahvana eikä Teppo Repoa itseään kuulla. Paging Mr. Levyn nimibiisi on kenties kiinteimmin kiinni yhtyeen debyytin estetiikassa. Reggae-soundien saralla The Mystic Revelation Of Teppo Repo tuntuu nojaavan enemmän 1980-luvun Britanniaan kuin klassisiin Jamaikan maisemiin. Se todella tuo alkuperäisen kappaleen perimmäiset irstaudet esille niin kuin kunnon rock’n’rollissa kuuluukin
Pyörä on edelleen pyörä, mutta Zombien katalogiin The Electric Warlock on kelpo jatko. No mikä ettei! VESA SILTANEN HHHH Ace Frehley Origins Vol. Ilmoitusmyynti p. Laulajana Ace ei ole mikään ässä mutta jotenkin vain hänen kirkas, kaunissävyinen äänensä toimii näissä biiseissä. ANTTI ERVASTI HHHH Jonas And I These Days Humu Folkia, poppia ja countrya yhdistelevä Jonas And I on, kyllä vain, kotimainen yhtye. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. EERO TARMO HHHH ...suomeksi laulettuna lajityypille ominaisen sanaston kornius myös korostuu... Bändi näyttää uskovan hommaansa vankasti: koko hoito on itse äänitetty ja tuotettu. Tästä syystä tuntuu kuin levy olisi kyhätty kasaan nopeasti ilman sen suurempia kunnianhimoja. Veden läheisyydessä, ehkäpä. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 5_16.indd 82 3.5.2016 16.10 Levyarvostelut 5_2016.indd 69 4.5.2016 14.29. 1 SPV Entinen Kiss-kitaristi Ace Frehley on osannut aina valita levyilleen tyylikkäitä covereita, muun muassa ELOa ja Sweetiä. VESA SILTANEN HHH Mørket Musta luonto Suomen musiikki Allekirjoittaneen tämänkertaisen arvostelusatsin positiivisesta yllätyksestä vastaa helsinkiläinen Mørket. Paikoin jouset ja torvien mieltymys mariachi-sointiin tuovat peliin tiettyä elokuvallisuutta, syntikkakin vonkuu välillä mehevästi. Hyvin toimii. Useamman kuuntelun jälkeen nyanssit alkavat kuitenkin löytyä ja muutama biisi erottuu edukseen, erityisesti Well, Everybody’s Fucking In A U.F.O., Medication For The Melancholy sekä In The Age Of The Consecrated Vampire We All Get High. Ursinin poppoon toivoisi näkevänsä pienimuotoisessa festivaalikontekstissa joskus jossain. Mørket tuntuu onneksi tietävän tämän itsekin, eikä ota itseään liian vakavasti. Ylenpalttiseen toistoon ja fiilistelyyn ei lähdetä, vaan mennään suoraan asiaan turhia rönsyilemättä. Tätä kamaa ei selvästi kannata ottaa turhan vakavasti. Soolokitaristina Frehley ei ole koskaan ollut mikään salamasormi, vaan hänen taituruutensa on tyylitajussa ja melodioissa. Pätevää black metalia, jossa suoraviivainen piiskaus ja äkkiväärät melodiat ovat sopivassa tasapainossa. Jonas And In ilmaisussa viehättää pitkälti sama tietty kainous kuin Neøvissa. 03-222 1300 SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Neøvissakin vaikuttavan Jonas Ursinin, Roope Hakkaraisen, Juho Väliahon, Antti Alvaston ja Santeri Laitisen muodostaman ryhmän soinnin kuulaus on periskandinaavista siinä missä poljentonsa paikoittainen rulluttelu (Going Home) luo mielikuvia heinä suupielessä talsivasta punaniskasta. Vain puolitoista vuotta edellisen studioalbumin jälkeen mies julkaisee covereita sisältävän levyn. Soundi onkin herkullisen raaka ja monitasoisesti ilmeikäs. Sanoituksissa on paljon nokkelia rivejä, mutta paikoin myös melko kliseistä ja enemmän huumorin puolelle menevää osastoa. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT www.soundi.fi www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Brittien särmä tulee mukavasti iholle. Nyt sitä 1970-luvun parasta aceilua saa kuulla koko rahan edestä. Jos tätä vertaa samassa sarjassa painivaan amerikkalaiseen Vintage Troubleen, niin The Heavy saa sen kuulostamaan kovin siistiltä. Kaikki 60-luvun lopun parhaat piirteet Kelvin Swabyn karheasti ärhäkästä laulusta rytmisektion ja torvisektion jäntevän funkyyn synkopointiin ovat kehissä, mutta vinkkejä on otettu myöhemmistäkin musiikin vaiheista. Matka kulkee mädästä kohdusta mustaan hautaan ja sen varrella käännetään muutama risti ylösalaisin. Electric Warlock on loppujen lopuksi Venomous Ratin hiotumpi ja fokusoidumpi versio niin hyvässä kuin pahassa. Näitä lauluja leimaa usein itkevän miehen emansipatorisuus, joka suodattuu pitkälti samoista kartoittamattomista syövereistä kuin esimerkiksi genreteknisesti ajatellen tyystin eri laarista ammentavan Sigur Rósin voima. Tällä kertaa se ei ole pelkästään hyvä asia. SOUNDI 69 The Heavy Hurt & The Merciless Counter The Heavyn neljäs albumi vahvistaa 2012 ilmestyneen The Glorious Deadin antaman vaikutelman: Englannin Bathista tuleva nelikko on tämän päivän rock’n’soulin ehdottomasti parhaita edustajia. Riffit tempaavat mukaansa, biiseissä ei ole mitään turhaa (poikkeuksena omana raitanaan oleva Outro) ja soitto on ensiluokkaista. Heistä puheen olleen levyn huippuhetki on, kun Kissin Paul Stanley käy laulamassa Freen Fire And Waterin. Seassa on pari vanhaa omaa Kiss-kappaletta, joita mies ei aikoinaan uskaltanut laulaa. Zombie jatkaa Venomous Rat Regeneration Vendorin (2013) linjoilla, eikä ensikuulemalta käteen jää mitään uutta. Yhtyeen musiikki on sekoitus black ja death metalia, punkia ja progea. Mikään maailman linjakkain cover-kokoelma Origins ei ole, mutta ei sitä voi vaatiakaan levyltä, jonka tarkoitus on tehdä kunniaa kitaristin omille juurille. Eipä sillä, etteikö hauskaakin pidettäisi – kun Protu-leiriläisten iltanuotiolla konsanaan. Sanattoman välittäminen tuntuu olevan kaikki kaikessa, alfa ja omega. Mukaan on valittu rohkeasti klassikoita Hendrixistä Creamin kautta Zeppeliniin mutta myös yllättäviä vetoja vierailijoineen. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Mihinkään kymmenien minuuttien maalailuihin ei lähdetä, vaan Musta luonto on karvan alle neljäkymmentä minuuttia tiukkaa asiaa ihmisvihasta, pelosta ja kansaa polkevista auktoriteeteista. Molemmat elementit ovat verrattain originellin orkesterimme musiikissa tarpeellisia. Suomeksi laulettuna lajityypille ominaisen sanaston kornius myös korostuu. Sock it to me! JUSSI NIEMI HHHH Rob Zombie The Electric Warlock Acid Witch Satanic Orgy Celebration Dispenser Universal Rob Zombiella on aina ollut kieli poskessa sanoitusten ja otsikoiden suhteen, mutta nyt puppulausegeneraattorin on annettu tykitellä oikein kunnolla. Cover-versio Kissin Rock And Roll Hellistä (Frehley oli jo eronnut bändistä, kun se ilmestyi Creatures Of The Night –levyllä) toimii melkein paremmin kuin alkuperäinen. Örinäosastolla vedetään varsin pätevästi, mutta silti selvästi. Ääripäitä yhdistelevät Not The One ja Mean Ol’ Man ovat aivan killereitä. Musiikillisesti Musta luonto on polveileva ja genrekarsinassaankin hyvin monipuolinen. Levy on yllättävän lyhyt ja kappaleet keskimäärin kahden ja puolen minuutin rypistyksiä. Kun biisitkään eivät toista itseään ja pysyvät koko ajan keskitason paremmalla puolella, niin pidän ihmeenä, jos The Heavy ei piakkoin breikkaa isommin. Nopeita numeroita tanssisi järjestään mieluusti klubilla, toisaalta slovarit, kuten Miss California ja Goodbye Baby, koskettavat vereslihaisella alakulollaan. Moni biisi loppuu kuin seinään, juuri kun tanssijalka alkaa vipattaa. Se on hämäystä, sillä kaikesta huokuu, että oikeasti tämäkin orkesteri on erittäin kunnianhimoinen
Paitsi tietysti jos sattuu pitämään esimerkiksi Ulf Lundellin levyistä. Sillä, mitä levyjä alelaareihin päätyi, ei ollut koskaan mitään tekemistä sen kanssa, oliko niiden sisältämä musiikki hyvää vai huonoa. Halpislaatikoiden kaivelu on poikkeuksetta voimaannuttavaa, ainakin aluksi. 70 SOUNDI SOUNDI PB Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Oma osansa levynörttien tarinoista tulee siitä, kuinka on tehty löytöjä näistä halpislaatikoista. Ruotsalainen musiikkilehti Sonic valitsi sen yhdeksi sadasta parhaasta ruotsalaislevystä 2013, sijoituksella 66. Zetat, Benit, Catapillat ja Cressidat. Teksti: Otto Talvio P äivä Princen kuoleman jälkeen tuttavani postasi sosiaaliseen mediaan muistelun siitä kuinka hän oli tullut hankkineeksi ensimmäisen Princen levynsä – hän oli ostanut Controversyn Ateneumin takana sijainneen Valintatalon levypisteen alelaarista joskus kenties 1980-luvun puolivälin tienoilla. Ruotsalainen podcastaaja, dj ja Instagramiin ahkerasti kuvia postaava Dj50spänn on pitkään harrastanut Ulf Lundellin levyjen keräämistä pikkurahalla. Kuten muutkin keräilynlajit, se on rakennettu tarinoille. Prince julkaisi paljon levyjä, nopeammin kuin suomalaiset kuluttajat pystyivät niitä sisäistämään tai kuluttamaan. Siellä muun halpiksen joukossa olivat sitten Dr. No, levynkeräilyssä riittää aina tarinoita. 1980-luvulla levyjen ostamisen aloittaneet muistavat vielä kuinka Valintatalo ja Anttila luopuivat vinyylilevyistään pilkkahintaan, markan tai 20 penniä kappale. Muistan toisenkin ystäväni ihmettelyn siitä kuinka Princeä sai aina alennuksesta. Huomionarvoista on tietysti se, että levytarinoissa levykaupan alennusmyyntihyllyt on pääHalpalaarien prinssi asiallisesti korvannut käytettyjä levyjä myy vien liikkeiden halpislaatikko. Todelliset levykeräämisen kulta-ajan muistelut sijoittuvat kuitenkin 1970-luvulle, jolloin hyllyyn jääneet Vertigot saatettiin lyödä kerralla alelaariin. Oletettavasti koko herran massiivinen tuotanto on mahdollista ostaa keskimäärin yhden uuden lp:n hinnalla. Poimin hiljattain ystäväni levykauppiaan 2 euron boksista Ulf Lundellin vuoden 1980 tuplalevyn Längre inåt landet, jota monet pitävät Lundellin parhaana levynä. Halvan edessä mieli tuntuu avoimemmalta vähän huonommallekin musiikille. Usein kuulee tarinoita kaverin kavereista, jotka poimivat koko satsin Stockan alennusmyynnistä. En selvästi ole ainoa joka on huomannut tämän Lundellin halpischarmin. Harvemmin halpislaatikoista nykyään kuitenkaan löytää mitään suuria klassikoita. Moni hyvä uudelleenjulkaisu sai uuden kodin lähes ilmaiseksi. Joku tekee aina hyvä diilin, tai vaihtoehtoisesti maksaa aivan järjettömästi (joka ehkä on kuitenkin myös hyvä diili). Levy-yhtiöiden myyjät luultavasti osasivat myös painostaa ja voidella kauppojen ostajia ottamaan enemmän levyjä myyntiin kuin oli realistista myydä täydellä hinnalla. ”1980-luvulla levyjen ostamisen aloittaneet muistavat vielä kuinka Valintatalo ja Anttila luopuivat vinyylilevyistään pilkkahintaan, markan tai 20 penniä kappale.” otto talvio 5_2016 -taitto_b.indd 70 4.5.2016 10.46. Amerikkalaisilmaisu dollar bin ei ole enää pitkään aikaan viitannut alennuksella uusia levyjä myyvien liikkeiden alennusmyyntiosastoon, vaan niihin levyihin joita levykauppias pitää niin yleisinä ja niin huonosti myyvinä, että hän iskee ne suoraan kirppislaatikkoon. Itse olen suuri Uffen musiikin ystävä ja fakta lienee, ettei niitä saa liikkumaan kuin aivan pilkkahintaan. Minäkin muistan kyseiset alelaarit ja niiden Prince-levyt, enkä ole ainoa
HELSINKI, Kulttuuritalo Liput toimituskuluineen alkaen 54,50 € / 59,50 €. John Lees´ BARCLAY JAMES HARVEST L I P U N M Y Y N T I : w w w. Live Nation & Eastway Live proudly present: STEVIE WONDER CODY CHESNUTT Ricky Tick Big Band & Julkinen sana Nicole Willis and the soul investigators An evening with Plus Special Guests Kaisaniemen puisto, Helsinki Keskiviikko 9.7.2014 Liput palvelumaksuineen alkaen 88.50 eur ikäraja 18-vuotta Hanki hulet tomat VIP-paketit: info@eventsclub.fi puh. VIP-paketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. 010 841 4185 2014 FESTIVAL LIPPUKILPAILU Osallistu kilpailuun ja voita kahden hengen VIP-paketti valitsemaasi tapahtumaan! Osallistua voit osoitteessa www.menolippu.fi Ma 7.11. 69,50€. Liput kuluineen; istumakatsomot alk. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Su 23.10. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. 79,50€, kenttä alk. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). HELSINKI, Savoy Klo 19.00. LA 30.7. Liput & VIP-paketit www.menolippu.fi Oulussa lisäksi Juhlakiertueen muut paikkakunnat ja lisätiedot osoitteessa www.menolippu.fi La 10.12. 7. 00. TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. 89,50€. VIP-paketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€). SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Tahkolla myös SILVENNOINEN & MAIJANEN BAND VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€). + PEPE AHLQVIST & H.A.R.P. Pe 29.7. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. 7. alk. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i S P E C I A L G U E S T S the WILKO JOHNSON band MELROSE, Ben miller band Seinäjoella lisäksi WENTUS BLUES BAND Portit klo 18.00. 49,50/59,50 €. 09 8567 3456 • vip@menolippu.fi puh. Liput ja VIP-myynti: www.menolippu.fi P e 1 5 . L a 1 6 . Liput kuluineen; istumakatsomo alk. 69,50€, Priority (k-18) alk. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. 010 841 4185. Liput kuluineen alkaen: permanto alk. 20956€) Liput ja VIP-myynti: www.menolippu.fi Eastway tulostus.indd 71 4.5.2016 10.07. 79,50€, kenttä alk. To 9.6. (yht. TURKU, Logomo Ti 8.11.HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alkaen 59,50 €. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi VIP SCORPIONS -illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 2 1 6 S E I N Ä J O K I TA PA H T U M A S TA D I O N Portit klo 16.00. 59,50 €, parveke 54,50 €. HELSINKI Hartwall Arena Liput kuluineen alk
Bazook 5_taitto.indd 72 4.5.2016 14.53. HEROES OF MIGHT AND MAGIC III – Original Soundtrack Mieletön soundtrack täynnä monipuolisia tunnelmia. Sanoituksissa käsitellään muun muassa mytologioita, mielen tyhjyyttä, Bushid?a sekä sotaa ja rauhaa. – Minähän innostuin japanilaisesta kulttuurista viisivuotiaana ja tuo keikkareissu oli minulle ensimmäinen vierailu Japaniin. CHILDREN OF BODOM: Follow The Reaper Parasta Bodomia. Se on tuntunut pirun mukavalta! Niin, se uusi pitkäsoitto. Albumilla on törkeän hienoja juttuja ja Hansi Kürschin ääni on hevimaailman hienoimpia. Mutta ei siinä mitään, kyllä tänne kommentteja mahtuu! Eräs Whisperedin tähänastisen uran huippuhetkistä osui loppuvuoteen 2013, kun yhtye esiintyi Tokiossa muun muassa Battle Beastin kanssa. – Puskaradio tuntuu onneksi toimivan. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Käydäänpä kuitenkin ensiksi niiden vanhempien levyjen maailmassa. – Albumit ovat herättäneet hyvinkin eriäviä mielipiteitä. Onko Metsutan – Songs Of The Void konseptilevy. Joidenkin mielestä toinen levymme kuulostaa ”geneerisemmältä” verrattuna ensimmäiseen, mutta minun mielestäni asia on juurikin päinvastoin. – Whisperedin isona agendana on saada tällainen massiivinen ”älämölö” toimimaan vuosi vuodelta paremmin ja tuore albumi soi omissa korvissani jo hyvinkin tasapainoisesti. Metsutan – Songs Of The Void tarjoaa taas kerran tunnelmaltaan suorastaan hengästyttävän matkan itäisille maille ja toki muuallekin. Siis siitä huolimatta, että materiaalista löytyy vaikutteita laajalta skaalalta aina powerista blackiin. Uudet tekstit ovat myös tulleet vähän lähemmäksi omaa elämääni, eivätkä ne enää leijaile jossakin aivan muissa sfääreissä. Whisperedistä löytyy paljon ”vanhempaa melodeathia” ja Follow The Reaperilla on paljon hienoja juttuja. Instrumenteista taas mukana on shamisen eli banjon tapainen japanilainen kielisoitin. Kitaristimme Mikko Mattila rakensi tämän soittimen itse ja sen orgaaninen soundi tuo kokonaisuuteen mahtavaa uutta väriä. Paul Romero on kova jätkä. Mutta vastaanottohan oli mainio ja bändin tunnelmat olivat toki sen mukaiset, Valjakka kertoo. – Kaiken kaikkiaan Metsutan Songs Of The Voidin tekeminen opetti taas vaikka mitä, niin musiikin kuin tekstienkin suhteen, ja haluaisinkin ryhtyä valmistelemaan neljättä Whispered-pitkäsoittoa saman tien! LAULUJA SODASTA, RAUHASTA JA MIELEN TYHJYYDESTÄ K u v a: O n n i W ilj am i K in n u n en JOUNI VALJAKKA ja viisi vaikuttavaa albumia: BLIND GUARDIAN: Imaginations From The Other Side Yksi ensimmäisistä hevilevyistäni. Oma fiilikseni olikin melkoisen epätodellinen koko matkan ajan. – Edelliset levytykset rokkaavat edelleen ihan hyvin! Toki Shogunate Macabre osui vaikkapa soundeiltaan paljon lähemmäksi Whisperedin ydintä kuin debyytti, mutta myös Thousand Swordsissa on puolensa – esimerkiksi todella huolellisesti tehdyt orkestraatiot, aloittaa laulajakitaristi Jouni Valjakka. – Emmehän me tienneet etukäteen yhtään, miten jengi tulee reagoimaan, kun tällaiset härmän ukot nousevat lauteille kabuki-maskeissa... Kaikki elementit ovat kohdallaan ja tunnelma on älytön. – Ideanamme on myös mennä kerta kerralta syvemmälle näiden ”japanihommien” kanssa ja tällä kerralla eräästä kappaleesta löytyykin kabuki-vaikutteilla höystettyä sirkusmusiikkia. Entä esiintymiset Suomessa. Yleisömäärät ovat kasvaneet koko ajan, erityisesti viime aikoina. Thousand Swords ilmestyi talvella 2010 ja kakkoskiekko Shogunate Macabre saapui fanien ulottuville neljä vuotta myöhemmin. OPETH: Watershed Opethin paras levy. MOONSORROW: Kivenkantaja Jos levyn kannessa lukee ”Henri Sorvali” niin sille voi antaa tyytyväisyystakuun. Teksti: Timo Isoaho 72 SOUNDI J apanilaisesta mytologiasta ja kulttuurista sekä kansanmusiikista vaikutteita melodiseen ärinäänsä ammentava ”samuraimetalliyhtye” Whispered julkaisee kolmannen studioalbuminsa tämän Soundin ilmestymispäivänä. – Mitään yhdistävää isoa tekstiteemaa ei löydy, mutta toki aiheet pyörivät tuttujen aiheiden ympärillä
Nyt hiljaiselo on väistymässä, sillä Brymirin uudelle askelmalle nostava kakkoslevy Slayer Of Gods iskeytyy itseään kunnioittaviin kauppapaikkoihin 3. kesäkuuta. Olimme silloin nuoria sällejä ja asiat tulisi hoidettua hyvin eri tavalla tänään. Biisimateriaali on sinänsä ihan okei, mutta kokonaisuus kaipaisi hiomista. Mutta eiköhän maailmasta huonompiakin ensilevytyksiä löydy, sanoo kitaristi Joona Björkroth. M elodista folkja soundtrackvaikutteista death metalia veivaavasta Brymiristä ei ole viime vuosina juuri kuulunut. Brymir aktivoituu myös estradeille ja Tuska Open Air -festivaalilla on luvassa juhlakeikka. Albumi on tasaisempi ja kypsempi verrattuna debyyttiin. Unohtumattomimmat keikkamuistot löytyvät silti aivan muualta. Ihan turha sitä on miettiä liikoja hetken mielijohteesta syntyvät ideat ovat usein parhaita. Yhtyehän julkaisi Breathe Fire To The Sun -debyyttilevynsä Spinefarm Recordsin kautta vuonna 2011, mutta sen jälkeen on ollut niin sanotusti hiljaisempaa. – Slayer Of Godsia tehtiin ”nyt jyrätään ykköslevy matalaksi” -asenteella. – Kerran vedimme Tampereen Vastavirta-klubilla. – Vuosiahan tässä on tosiaan mennyt, mutta emme me silti ole pitäneet mitään virallista taukoa. – Äänitimme levyn tosi nopeasti. brymir ERIKOISRATKAISUJA JA VENKOILUA JUSSI TOROPAINEN ja viisi vaikuttavaa julkaisua: METALLICA: Kill ‘Em All IRON MAIDEN: Iron Maiden KAAOS: Valtio tuhoaa ei rakenna PINK FLOYD: The Dark Side Of The Moon THE BEATLES: Abbey Road ”NYT JYRÄTÄÄN YKKÖSLEVY MATALAKSI” K u v a: Ja n ic a Lö n n / ST O R M JOONA BJÖRKROTH ja viisi vaikuttavaa albumia: VADER: Welcome To The Morbid Reich WINTERSUN: Wintersun AT THE GATES: Slaughter Of The Soul DARK FUNERAL: Diabolis Interium MOONSORROW: Varjoina kuljemme kuolleiden maassa Bazook 5_taitto.indd 73 6.5.2016 13.43. SOUNDI 73 A ika hyvä saavutus: helsinkiläinen doom/pörinäryhmä Tombstoned nousi maineikkaan Roadburn-festivaalin lavalle jo ennen ensilevynsä ilmestymistä. – Ylipäänsä kovimmat muistot ovat jääneet jollakin tavalla epävirallisista keikoista. Saattaa olla, että tunnelma on Suvilahdessa kohdallaan, ennakoi kitaristi. Sen verran kulisseissa on tapahtunut, että bändi on nyt paljon valmiimpi, Björkroth tuumii. No, ei tämä varas sentään rikastumaan päässyt, laulajakitaristi Jussi Toropainen hymähtää. Materiaalista tuli synkähköä, mutta emme silti unohtaneet hauskoja erikoisratkaisuja ja venkoilua. Kaksi päivää taisi mennä äänityksiin ja pari miksaukseen. Tuloksena onkin omaperäisempi, rohkeampi, synkempi, nopeampi, hullumpi, tunteikkaampi, kauniimpi ja kaikin puolin parempi pitkäsoitto. Ilta päättyi hienosti, kun joku epäilemättä vielä meitäkin köyhempi tyyppi pölli koko lippukassan. Entä äskettäin ilmestynyt II-albumi.Mitkä ovat päällimmäiset ajatuksesi. – Debyytin kuunteleminen on kieltämättä haastavaa. – Tosiaan, orkesteri täyttää ensi kesänä kymmenen vuotta. Uusi albumi ja Tuskaveto. Guerrilla action rules! Nimetön debyyttinne ilmestyi loppuvuodesta 2013 ja Soundin arviossa teitä verrattiin ei-niin-yllättäen vanhaan Black Sabbathiin. – En ole hetkeen tsekannut albumia, mutta se kuulostaisi varmaan ihan hyvältä
– No, projektin edetessä se visio ainakin muuttui sellaiseksi, että olisihan se kiva ihan jo julkaista tämä levy, naurahtaa Ike Vil. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: Svart julkaisee levyn kolmas kesäkuuta! Millainen oli iso visionne kakkoslevyn suhteen. En tiedä, onko Land Of Nod koko levyn kappaleista kuuntelijaystävällisin, mutta henkilökohtaisesti sen kirjoittaminen toimi itselleni puhdistautumisriittinä, jonka jälkeen olen hämmästyksekseni tuntenut oloni hivenen onnellisemmaksi. – Albuminauhoituksia tosiaan duunattiin ”piikki auki”, ja myönnettäköön, että laskun loppusumma taisi nykymittapuulla nousta vähän keskitasoa korkeammaksi. Kerrohan myös hieman uusista teksteistä. Loppujen lopuksi rahoituskuvio meni sitten niin, että perustimme oman osakeyhtiön, saimme mesenaatiksi ilmoittautuneelta unkarilaiselta fanilta korottoman lainan ja järjestimme Svartin myötämielisellä avustuksella ennakkomyyntikampanjan, jonka kautta levystä voi hankkia myös erinäisiä spessuversioita (kampanja löytyy Pledgemusic-sivustolta). – Vanhan Babylon Whores -yhtyeeni kanssa tuntui Death Of The West -albumin (2002) aikoihin, että tämähän on varsin hankala tapaus, mutta tämän II: Poison Garden -säädön rinnalla sekin oli kyllä ihan Strömsö-osastoa. – Uudet biisit taisivat olla melkein pulkassa jo siinä vaiheessa, kun saimme ykköslevyn Svart Recordsin kautta ilmestyneen kansainvälisen version pihalle, siis tammikuussa 2015. – Aikoinaan olisin ehkä halunnut, että Produces The Reasonin soundi oli si ollut hieman rujompi, mutta näin jälkeenpäin kuunneltuna kiekko soundaa miellyttävän ajattomalta. – Näkisin, että tällä kakkoslevyllä monet debyytillä orastaneet asiat ovat ikään kuin puhjenneet kukkaan se, että pitääkö sitten näiden kukkien hajusta tai mausta, on tietenkin kiinni kuulijan nenästä ja suusta. Niin, lähtötason tuntien tämä ei tarkoita vielä mitään varsinaista euforiaa! Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 74 SOUNDI K u v a: V ill e Ju u rik k ala P ääkaupungiseudulla vaikuttava, niin goottirockista, raskaammasta paahdosta kuin monista muistakin tyyleistä alkemistisen keitoksensa kokkaava Sleep Of Monsters asteli vakuuttavasti esiin Produces The Reason -albumin voimin syksyllä 2013. – Sen jälkeen alettiin neuvotella diilistä – ja siitä sitten neuvoteltiinkin. – Eräänlainen avainkappale lienee The Golden Bough, joka tietenkin lainaa nimensä Sir James Frazerin klassikolta ja pohjustaa samalla Poison Gardenista Sleep Of Monstersin oman Kotiviinin, jonka ainesosissa pätee Paracelsuksen viisaus: mikä nyt sitten on myrkkyä, koska kaikki on kuitenkin myrkkyä ja vain annostus tekee myrkyn! – Mainituista kasveista voisi nostaa esimerkiksi viimeisen kappaleen eli Land Of Nodin juudaksenpuun ja Beyond The Fields We Knowin kultaiset omenat. Nauhoitimme uutta levyä eri paikoissa, muun muassa Espanjassa, ja materiaali alkoi olla valmista toukokuussa 2015, kertoo laulaja. Parin tutustumiskierroksen jälkeen II: Poison Garden kuulostaa varsin monimuotoiselta teokselta. – Voisi kai sanoa, että tällä kertaa sanoitukset eivät redusoidu alektryo-, alo-, alfitotai mihinkään muuhunkaan -mantiaan vaan ihan perinteiseen kasvioppiin – jokainen kappale voidaan siis klassisen symboliikan, tai valistuneen intuition, perusteella palauttaa yhteen tai useampaan kasviin, vaikka tätä avausta ei jokaisessa tekstissä konkreettisesti tehdäkään, sanoo Ike Vil. Sieltä löytyy hienoja kappaleita ja meininki on pirun synkkä, mutta iloinen – ostaisin! Kesäkuun alussa ilmestyvä kakkoslevynne II: Poison Garden on ollut työn alla jo pitkään. Aika monen tahon kanssa. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, meiltä tuhrautui tuskastuttavan kauan aikaa odotellessamme niin sanottuja puolivarmoja juttuja... SLEEP OF MONSTERS Perinteisen kasviopin synkkä luenta ”Mikä nyt sitten on myrkkyä, koska kaikki on kuitenkin myrkkyä ja vain annostus tekee myrkyn!” Bazook 5_taitto.indd 74 6.5.2016 10.00. Kerrohan hieman lisää. Pitkäsoitto maistuu laulaja Ike Vilille edelleen. Uskoakseni orkesterillamme on myös sen verran vahva identiteetti, etteivät erityyppiset kappaleet varsinaisesti katkaise punaista lankaa. II: Poison Gardeniin liittyy myös ennakkomyyntikampanja
LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 1 PV ...............................ALK. 100 € 3 PV ...........................ALK. 70 € 2 PV ............................ALK. 60 € 3 PV .............................ALK. Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. 115 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK. 255 € VIP 1PV ..................ALK. SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 THE SATANIST -SHOW Kät evä sti ma aku nni sta Tus kaa n Onn ibu ssi lla ! KATATONIA STAM1NA KVELERTAK HATEBREED TURMION KÄTILÖT GOJIRA WITH THE DEAD LORDI SWALLOW thE SUN CAIN´s OFFERING DIABLO PRIMORDIAL Thunderstone TSjuDER CATTLE DECAPITATION OBSCURA HAVOK Nervosa MYRKUR DELAIN MANTAR Beast In Black Jess and The Ancient Ones Brymir Circle Omnium Gatherum Man with A Mission Lord Vicar BENDOVER Crimson Sun Mörbid Vomit Whorion Mørket Block Buster Fuck-Ushima Blaakyum FROSTTIDE NUCLEAR OMNICIDE EMBREACH Tuska tulostus.indd 75 3.5.2016 14.35. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. 125 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ................................ALK
– Huomattiin, että folkvaikutteet alkoivat näkyä päivän popmusiikissa vahvasti. Täällä mennään vähän pienemmällä, Roukala kertoo ja hymyilee. Kun järjestin sen, huomasin, että perkele, tässähän olisi mahdollisuus pistää pikku festarit pystyyn! Tuhat euroa tukea Kesällä 2012 järjestettiin ensimmäinen Bättre Folk Hailuodon kylällä. Roukalan mukaan kaikki, joilla on jotain elinkeinotoimintaa, ovat olleet tapahtumasta innoissaan, sillä se tuo toimijoille tuloja ja Hailuodolle merkittävästi näkyvyyttä. Bättre Folk on kävijälle kokonaisvaltainen kokemus, ja vaatii hieman ”On loppujen lopuksi ihan sama, miten esitys menee. Kunta on tukenut tapahtumaa vuosittain taloudellisesti, ainakin muodollisesti. Tällä kertaa Stalker esittelee kaksi pientä mutta ainutlaatuista kesätapahtumaa, joita leimaa ennakkoluuloton ja avoin ilmapiiri: Muuramessa maatilalla järjestettävän Naamat-festivaalin ja Oulun Hailuodon kansallismaisemassa juhlittavan Bättre Folk -festivaalin. Tapahtumista kertovat Naamojen primus motor Jukka ”Foto” Järvinen ja Bättre Folkin isä Aki Roukala. Hailuoto on itsenäinen kunta, jossa asuu vuoden ympäri noin tuhat ihmistä. Katselin taloja ensin lähinnä Helsingin rannikkoseudulta, mutta Hailuodosta löytyi sitten hinta-laatusuhteeltaan sopiva mörskä, Roukala kertoo. Itse festivaali syntyi pari vuotta myöhemmin valokuvanäyttelyn sivutuotteena. Teksti: Teppo Vapaus Pienet ja kauniit kesä festarit O ulun lähistöllä sijaitseva Hailuoto on Suomen kolmanneksi suurin saari, ja eittämättä yksi kauneimmista. – Meille tuli näyttelyt suurimmaksi osaksi suoraan Valokuvataiteen museosta eli tekijät oli todella kovia. Pidettiin galleria sellaisena, että kun jengi tulee Hailuotoon, ne on yhtäkkiä, että oho, täällä on tällaista taidetta, Roukala taustoittaa. – Maiseman vaihdos oli paikallaan. Hihiteltiin, että pitäisikö perustaa sellainen levymerkki kuin Bättre Folk. Se vitsi jäi päähän. Kunnanjohtaja naureskeli, että jos tämä tapahtuma järjestettäisiin missä tahansa muualla, tukea saisi varmasti kymmeniä tuhansia. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Yksi heistä on kulttuurin moniottelija Aki Roukala, joka tunnetaan parhaiten valokuvaajana ja Mirel Wagnerin managerina. Bättre Folk -festivaalin synnyn kannalta ratkaiseva tekijä oli valokuvataiteen valtionpalkinnonkin saanut Pekka Elomaan Hyvää päivää, herra Holbein -näyttely, joka oli tehty kehitysvammaisten työpajalla yhdessä kehitysvammaisten kanssa. – Pertti Kurikan Nimipäivien jätkiä oli mukana siinä näyttelyssä, joten mietin, että pitäähän meidän saada Kurikat avajaisiin soittamaan. – Me on saatu kunnalta joka vuosi noin tuhat euroa. Tapahtuma sujui ongelmitta ja paikallinen yhteisö toivotti rokkarit ja yleisön tervetulleiksi saarelle. Se on katsojille joka tapauksessa hillitön elämys.” stalker_taitto2016_5_a.indd 76 4.5.2016 10.47. Helsingissä alkoi pyöriä hommat paikallaan. Ainutlaatuisen maisemansa ja luontonsa tähden se on luokiteltu suomalaiseksi kansallismaisemaksi. Bättre Folkin siemen oli tullut kylvetyksi jo taannoin Roukalan ja hänen ystävänsä Tero Rapon mökkeillessä. Päätin, ettei markkinoida näyttelyitä ollenkaan. Työt Image-lehden kuvaajana toivat oululaislähtöisen Roukalan taannoin Helsin kiin, mutta viitisen vuotta sitten hän suuntasi takaisin lapsuutensa maisemiin – Akin isoäiti on kotoisin Hailuodosta. Siitä on nyt jotain seitsemän vuotta aikaa, Aki muistelee. Roukalan muutettua Hailuotoon hän avasi siellä kovatasoisen valokuvataidegallerian
Wannabe tours vie bändejä soittamaan Baltian kuppiloihin ja klubeille ja järjestää jengille kyytejä ulkomaisille festareille. Ei ollenkaan! – Esimerkiksi Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin Oneironissa on kohtaus, jossa kokeellinen punkbändi esiintyy New Yorkissa. Niinpä mietimme, että Aki Roukalan ideoima Bättre Folk -festivaali vietetään varmasti yhdellä hienoimmista festivaalimiljöistä Hailuodon Marjaniemessä. Saaren majoituskapasiteetti on varsin rajallinen: pelkästään artistien majoittaminen nielaisee noin puolet hotellipaikoista. Telttailijoille toki riittää lääniä loputtomasti, vaikka virallista leirintäaluetta ei ole. – Konsepti on niin uusi, että kukaan ei tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Festivaalin primus motor on Jukka ”Foto” Järvinen, joka järjestää myös ”seuramatkoja helvetistä” Wannabe tours -matkatoimistonsa kautta. Risto-yhtye on tämä kokeellinen punkbändi, Roukala kertoo. Antti tuumasi, että pitäisikö siellä järjestää bileet. Katja Kettu laulaa tekstejään, joihin Timo Kämäräinen eli Ihana Leijona on säveltänyt musan. Sitten kehitän idean ja heitän, että miten olisi, jos sinä ja sinä tekisitte jotain tämän tyyppistä. Se on katsojille joka tapauksessa hillitön elämys. 1 500 per päivä nyt vielä menisi. Useimmiten asia etenee niin, että mä tutustun kirjailijoiden teoksiin ja mietin, kuka esiintyjistämme sopisi yhteen kirjailijan kanssa. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Kirjailijat rocktähtinä Se, mikä toden teolla erottaa Bättre Folkin muista festivaaleista on tapa, jolla Roukala tuo kotimaiset kirjailijat yleisön eteen. En välttämättä halua lisätä henkilökuntaa, kasvattaa organisaatiota ja palkata ihmisiä. Pelkkä musiikki ei kuitenkaan riitä hänelle. Kun Stalker tietämättömyyttään kysyy, ovatko kirjailijat tapahtumassa ihan vain haastateltavina, Roukala repeää nauruun. Stalker katselee kesän kalenteria sillä silmällä, että ehtisiköhän sitä hetkeksi Hailuotoon. Tulevana kesänä Bättre Folk juhlitaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Jälleen kerran Aki Roukala on täyttänyt line-upin suosikkiartisteillaan pitäen laadun takeena omaa valistunutta musiikkimakuaan. Stalker pohtii, että esityksistä voi seurata jotakin katastrofaalisen vaivaannuttavaa. Saarelle saavutaan lautalla, jolle saattaa festaritohinassa joutua jonottamaan jopa tunteja. Riku Korhonen kirjoittaa omaelämäkerrallisen proosallisen tilityksen, johon Janne Westerlund säveltää musiikin, ja ne esittää sen kahdestaan. Sait todella hyvin idean haltuun. Idyllisellä Tuomiston tilalla juhlittavan, kotibilehenkisen festivaalin ei tarvitse markkinoida esiintyjiään etukäteen. Bättre Folk järjestetään tänä vuonna viidettä kertaa. Mutta sekin olisi onnistuminen. Avoimesti ihmisiä kohtaamassa Siinä missä Bättre Folkin brändi on yhä synnytysvaiheessa ja hiljalleen piirtymässä kulttuuriyleisön kollektiiviseen tajuntaan, on jo 17. Hän kertoo kehittelevänsä esitykset yhdessä kirjailijoiden kanssa, mutta kannustavansa näitä myös oma-aloitteisuuteen. Olen yrittänyt selittää kirjailijoille, että on loppujen lopuksi ihan sama, miten esitys menee. Foton oma lapsi eli Naamat-festivaali sai alkunsa 2000-luvun alussa Foton ja hänen ystävänsä Antti Kaupin keskusteluista kesken käsistä lähteneiden mökkibileiden. kertaa Muuramessa järjestettävä Naamat vakiinnuttanut asemansa uskollisen yleisönsä sydämessä. Festivaalin kotisivuilla kerrotaan kirjailijavieraista neutraalisti eikä Roukala ole konseptiaan muutenkaan mainostanut, ainakaan haastatteluhetkellä, mutta syytä olisi. Oltiin silloin mökillä juhlimassa, ja siinä oli viritelty jotain akustista duovetoa mökin katolla. Laura esittää itse kohtauksen laulajaa Pennyä, joka makaa maassa, mölisee ja huutelee jollain tuntemattomalla kielellä. Artistikattaus on komea: Asa & Band, Pyhimys, Elias Gould, Mirel Wagner, Circle, Ihana Leijona, Pariisin Kevät, Mira Luoti, Plutonium 74, Risto ja Ronya. Me siirretään se kohtaus lavalle. – Ei! Ei, ei, ei. – Nimenomaan. K u v at : A k i R o u k al a stalker_taitto2016_5_a.indd 77 4.5.2016 10.47. – Antti kertoi, että hänen vanhempansa kunnostavat kotitilaansa juhlaja maaseutumatkailukäyttöön. Festaribussi kuljettaa vieraita Oulun keskustasta asti, mutta saaren sisällä vieraita on pyritty kannustamaan myös pyöräilyyn. normaalia festivaalimatkaa enemmän suunnittelua. Jo saavutettu noin tuhannen päivittäisen kävijän meininki on varsin sopiva. Antti alustaa The Smithsin Meat Is Murderin ja vetää sen livenä Elias Gouldin bändin kanssa. Lähtökohtaisesti en halua olla kenenkään työnantaja, Roukala toteaa. Hän ei myöskään halua kasvattaa tapahtumaa ylettömän suureksi. Tuhat lippua menevät aina minuuteissa kaupaksi tapahtuman itsensä vuoksi. Ja sitten mun lemppari, eli Antti Tuomainen kirjoittaa lavalla kirjaansa. Tästä esityksestä olen ylpeä, Roukala nauraa. Tosin Laura Lindstedtiltä tuli itseltään idea tästä punkkeikasta. Myös muut kirjailijat laittavat itsensä likoon yhdessä muusikoiden kanssa. Puolen tunnin lauttamatkan jälkeen saavutaan Hailuodon toiseen päähän, josta on vielä lähes 30 kilo metrin taival läpi saaren tapahtuma-alue Marjaniemeen, jossa sijaitsee majakka ja hotelli. – Antti Nylénin pahin toistuva painajainen on olla rockbändin solisti, joten me toteutetaan se. Roukala näkee, että tapahtuma ei kilpaile muiden festareiden kanssa vaan on kehittymässä kesän tapahtumakartalle ainutlaatuiseksi vaihtoehdoksi, jolla on aivan oma henkensä – niin kuin vaikkapa Sodankylän elokuvajuhlilla. Siinä esityksessä toteutuu ehkä parhaiten näiden performanssien lähtöajatukseni eli se, että kirjailijat ovat festivaaleilla kuin rocktähtiä. – Olen aika pitkälti diy-mies
Kyllä sellainen henki meillä näkyy.” K uv a: Sa m pp a Erk ki l ä K u v a: Je re A n tt il a K u v a: A n ss i To iv ak k a stalker_taitto2016_5_a.indd 78 4.5.2016 10.47. On sitten puhe isoista tai pienistä festivaaleista, ne ovat kautta linjan laadukkaasti toteutettuja. Pidimme hiljattain kehityspalaverin Tallinn Music Weekillä ja pohdimme, että mikäs tämä meidän kävijäprofiili onkaan. Tärkein pointti oli se, että yleisömme on kohteliasta, sivistynyttä, toisia ihmisiä, tapahtumaamme ja elämää itseään kunnioittavaa. ”Yleisömme on kohteliasta, sivistynyttä, toisia ihmisiä, tapahtumaamme ja elämää itseään kunnioittavaa. Sitten meillä on sellainen metsälampi ja sauna käytössä. Naamojen järjestäjien, etupäässä Foton jatkuva into ja luovuus tapahtuman kehittämistyössä ovat avaintekijöitä festarin kestävään suosioon ja ovat luoneet sille vankan kulttimaineen. Festarimme tunnelma on avoin. – Tavallaan ei ole temppu eikä mikään nousta siihen asemaan, mikä me on omaleimaisena festarina saavutettu, Foto miettii. – Kun illan ensimmäinen, aivan tuntematon bändi alkaa soittaa, meillä on vitusti jengiä katsomassa, että hei, mikä tämä bändi on. Ja samoin avoimesti kohtaamassa kaikki ihmiset, että hei, keitä te olette. Ihan vain kostoksi asiakkaille. Me voidaan tehdä mitä vain. – Se on ihan selkeästi parille sadalle ihmiselle iso juttu, että lauantaina on futisturnaus. Ruvettiin miettimään, että miten tämä tehdään oikeasti hyvin. Saat suihkun, kun kaveri polkee. Että jos et tunne oikeita tyyppejä, ei sinne uskalla lippua ostaakaan. Unhappy hour ja epäreilua kahvia Tuomiston tila on ainutlaatuinen tapahtumapaikka, joka mahdollistaa intiimit keikat ja monenlaisia aktiviteetteja musiikkielämysten lomassa. – Se on muuttunut. Sitten sitä vähän rauhoitettiin. Jengi osti ihan hulluna! Tehtiin myös polkupyöräsuihku. Tai kun meillä oli reilun kaupan kahvia tarjolla, niin löydettyämme sellaisia desin kuppeja päätimmekin välillä tarjoilla epäreilua kahvia. Sopivan pieneen maatilamiljööseen on luotu myös mahdollisuuksia niin pingiksen pelailuun, tankotanssiin, saunomiseen ja uimiseen kuin traditioksi muodostuneeseen peltojalkapalloonkin. Foto kertoo, että sisäpiirin juhlien maine rasitti jonkin aikaa tapahtumaa ja sen viestintää. Virikkeitä kehitellään aina vain lisää. Tapahtumaa on mahdoton verrata muihin vastaaviin kesäfestareihin, sillä aivan vastaavia ei ole. Festareille tehtiin nettisivut, joilla kerrottiin, että lipun saa vain kaverilta. – Jengi kuvitteli Naamojen olevan inside-kemut. – Haaste on se, että miten pidät tapahtuman siellä vuodesta toiseen. Ja jos ei ole kavereita, lähde menemään! Vuonna 2002 järjestettiin ensimmäinen julkinen Naamat. Duunia piisaa. Nykyään Tuomiston tilalla järjestetään kesäisin lähes joka viikonloppu hääjuhlia. Meillä oli aluksi aika anarkistinen, tietynlainen punkhenki, että eipä paljon kiinnosta. Yleisön huumorintajua koetellaan välillä pirullinenkin pilke silmäkulmassa. Meillä ihmiset kohdataan avoimesti, samoin artistit. Dj:t soittelee päivällä ennen kuin illan keikat alkavat. Me ollaan onnistuttu siinä. – Joitan vuosia sitten riitti, että oli perusjutut kunnossa. teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: Naamat-festivaali syntyi Jukka ”Foto” Järvisen ja hänen kaveriensa käsistä lähteneistä mökkibileistä. Esiintymislava on lautalattiainen ja hirsiseinäinen syvennys riihen seinässä, joten jo stage itsessään luo erikoislaatuisen atmosfäärin keikoille. Me ei olla jääty tuleen makaamaan. Meillä on edelleen sellainen kotibilehenki, Foto hymyilee. Jos oli siistit bajamajat, joissa oli paperia ja yöllä valo, sillä pääsi jo tosi pitkälle, Foto nauraa. Se oli tuplahintaista, liian pieni, ilman maitoa ja sokeria ja kaupan päälle tuli vittuilua. Palveluiden on pelattava, jotta ihmisillä voi olla hauskaa. Se ei ole enää erottautumisen keino. Ensimmäiset kaksi vuotta Naamat oli laajan kaveriporukan yksityistilaisuus. – Se on hankalaa, kun ei ole mitään suoria vertailukohtia. Kyllä sellainen henki meillä näkyy, Foto analysoi. Stalker > Rennosta asenteesta huolimatta festivaalin tekeminen on myös kovaa työtä. Minkälaisille ihmisille haluamme tehdä tätä. 78 SOUNDI joo, siellähän voisi järjestää festivaalit, Foto taustoittaa. Sisäpiirin juhlien maine harmitti, koska me havaittiin, että kyse on oikeastaan ihan päinvastaisesta. Naamoja leimaava rento ja estoton kikkailu ja hauskanpito eivät rajoitu mukavien aktiviteettien tarjoamiseen. – Me ollaan pelattu alusta asti peltofutista, ja se on pidetty mukana, Foto kertoo. Foto kertoo, että Naamojen tiimi on yrittänyt udella asiakkailtaan, miksi Naamat on heistä niin ihana tapahtuma. Voi käydä virkistäytymässä ja pelailla rantalentistä. Siinä meni pari vuotta, että saatiin osat kasaan ja ehdittiin toteuttaa se. Stalker katselee kesän kalenteria sillä silmällä, että ehtisiköhän sitä mennä Muurameen. Ja sitten on Naamat. Muuramessa järjestettävän tapahtuman ei nykyään tarvitse julkistaa edes esiintyjätietoja myydäkseen nopeasti loppuun. Foto toteaa tapahtumien tason nousseen Suomessa ”älyttömästi” viimeisen kymmenen vuoden aikana. Naamat on kokonaiselämys. Edes yleisö ei ole osannut nimetä syitä. Foto kiteyttää. On ihan sama, mitä aatetta, poliittista suuntausta tai tyyliä edustat. Asiakkaat on sanoneet, että ei sitä voi selittää, se on pakko kokea. – Meillä saattaa olla happy hour, jonka jälkeen tulee unhappy hour, jonka aikana saa pelkkää Gambinaa
Live Nation Black Sabbath.indd 79 4.5.2016 13.22
HHH THE NICE GUYS Shane Black on pitkän linjan Hollywood-käsikirjoittaja, joka teki jo 80-luvulla läpimurron Tappava ase -toimintahitillä. Corto kulkee Jack Londonin ja naisen (tietenkin) perässä PohjoisAmerikan erämaassa, ja vauhdikas tarina täyttyy tutuista elementeistä: toiminnasta, aarteista, politiikasta, huumorista, romantiikasta ja historiaviittauksista. Ajallisesti kirja sijoittuu vuoteen 1915, ensimmäisen Corto-tarinan Suolaisen meren balladin jälkeen, ja tyylillisesti ollaan lähempänä alkupään selkeämpien seikkailujen kuin viimeisten, unenomaisten ja mystisten kirjojen maailmaa. Omaperäisen lähtölaukauksen jälkeen elokuva jatkuu tavanomaisempia polkuja, kun tarina muuttuu vähitellen romanttiseksi draamaksi. HH HURMAAVA PETTURI John le Carrén jännitysromaaneista on tehty lukuisia elokuvia 1960-luvulta alkaen. Yksi vierailun kohteista on Suomi, jonka koulutusjärjestelmä on tunnetusti huippuluokkaa. Uudessa elokuvassaan Where To Invade Next Moore tekee kiertomatkan maihin, joissa asiat on ratkaistu paremmin kuin Yhdysvalloissa. Elokuvan retrohenkinen ajankuva on luotu tyylikkäästi, ja tapahtumia säestetään asianmukaisilla musiikkivalinnoilla. Lähinnä televisiosarjoja tehneen Susanna Whiten ohjaustyö jää silti kauas esimerkiksi Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja -elokuvan tasosta. Vuonna 2010 ilmestyneeseen teokseen perustuva Hurmaava petturi ei ole Carré-filmatisointien parhaimmistoa, vaikka se onkin kaikin puolin tyylikäs filmatisointi. KUNINKAAN HOLOGRAMMI David Eggersin romaaniin perustuva Kuninkaan hologrammi alkaa hienolla surrealistisella jaksolla, jossa Tom Hanks esittää Talking Headsin Once In A Lifetimen uusilla sanoilla. Blackin kolmas ohjaustyö The Nice Guys on hänen tyylilleen ominainen buddykomedia, jossa toimintaa ryyditetään nokkelalla dialogilla. Black on selvästi yrittänyt pistää parastaan, mutta verbaalinen tykitys ei osu maaliin, vaan lopputulos on sarja hutilaukauksia. HHH WHERE TO INVADE NEXT Dokumentaristi Michael Moore on käsitellyt tähän mennessä muun muassa amerikkalaista asekulttuuria, ulkopolitiikkaa ja terveydenhoitojärjestelmää. Pellejeron tussinjälki jäljittelee hämmästyttävän tarkasti Prattin elävää ja taitavaa viivaa sekä lämmintä väritystä, lisättynä ripauksella Will Eisneriä etenkin pimeämmissä ruuduissa. Hänen kirjansa ovatkin kuin tehty filmattavaksi. Monista Lars Von Trierin ja Danny Boylen elokuvista tunnettu kuvaaja Anthony Dod Mantle on tehnyt upeaa työtä. Juokse, Lola! -elokuvasta ja Wachows ky-sisarusten kanssa tehdystä yhteistyöstä (Cloud Atlas, Sense8-sarja) tunnettu Tom Tykwer on lahjakas ohjaaja, mutta Kuninkaan hologrammi ei täysin vakuuta. Isänmaattoman, laivattoman ja elämänviivattoman merimiehen seikkailut siis jatkuvat myös luojansa kuoleman jälkeen, ilmeisesti kuitenkin Prattin siunauk sella. Asiaan varmasti vaikuttaa alati kyyninen ja epäilevä alitajuntani, mutta silti seikkailua lukiessa päällimmäisenä on epämukava ”Cortoby-the-book” -ajatus. Where To Invade Next on taattua Moore-laatua sekä hyvässä että pahassa. Ryan Gosling esittää kömpelöä yksityisetsivää, joka tutkii pornotähden kuolemaa 1970-luvun Los Angelesissa. Hologrammitekniikalla toteutetun virtuaalisen kokousjärjestelmän potentiaalinen ostaja on itse maan kuningas, mutta häntä on kovin vaikea tavoittaa, joten Alanille jää aikaa tutustua paikalliseen kulttuuriin. Hän saa kumppanikseen Russell Crowen esittämän kovanyrkkisen asiamiehen. Islannissa haastatellaan naispresidentti Vigdís Finnbogadóttiria ja Portugalissa tarkastellaan huumelainsäädäntöä. Ihan ensiksi on todettava, että ei tätä olisi tämän paremmin voinut niin taiteen kuin tarinankaan puolesta tehdä, joten pahimmat pelot osoittautuvat turhiksi. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Tuttavuuden myötä pariskunta joutuu keskelle Ison-Britannian tiedustelupalvelun vakoilupeliä. Siihen elokuvan ansiot valitettavasti loppuvat. Sittemmin Black on myös harvakseltaan ohjannut (Kiss Kiss Bang Bang, Iron Man 3). Silti, vaikea tätä on olla suosittelemattakaan – kunhan Prattin oma tuotanto on ensin takaraivossa. Hurmaavassa petturissa Ewan McGregor ja Bond-elokuvien uutena Moneypennynä tuttu Naomie Harris esittävät pariskuntaa, joka törmää Marokonmatkallaan Stellan Skarsgårdin esittämään Venäjän mafian rahanpesijään. Hänellä on kekseliäs ja viihdyttävä kerrontatapa, jota tehostetaan visuaalisilla elementeillä ja osuvalla musiikin käytöllä. Ongelma taas on jälleen kerran se, että Moore tekee yksipuolisia kärjistyksiä eikä yritäkään kertoa koko totuutta. MIKKO MERILÄINEN JUAN DÍAZ CANALES & RUBEN PELLEJERO: CORTO MALTESE – KESKIYÖN AURINGON ALLA JALAVA Corto väärissä mutta osaavissa käsissä sanoin kuvin_5_2016 -taitto_a.indd 80 6.5.2016 9.10. Savolaisista kertovaa sanontaa mukaillen Mooren puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle. Tarina lähtee käyntiin (tietenkin) tutun parivaljakon Corton ja Rasputinin kanssa, miesten jotka eivät osaa tai halua päättää, rakastavatko vai vihaavatko toisiaan. Prattin ainutlaatuisessa elämäntyössä on riittävästi niin leveyttä kuin syvyyttäkin myös uusille sarjakuvaan hurahtaville sukupolville. Varmasti molempia. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT E päillenhän tähän tarttuu: rakkaan Corto Maltesen nimen vieressä kannessa lukee mestari Hugo Prattin (1927–1995) tilalla kaksi uppo-outoa nimeä. Jos kirjaan törmäisi tietämättömänä, menisi se todennäköisesti täydestä aitona Prattina. Hanks esittää elämälleen uutta suuntaa etsivää liikemiestä nimeltä Alan Clay, joka matkustaa Saudi-Arabiaan neuvottelemaan tärkeistä kaupoista. Lisäksi en keksi yhtään oikeasti pitävää perustetta sille, miksi Corto Maltesen saagan ylipäänsä pitää jatkua
Sylky on valokuvakirja, jonka aihealue on äärimmäisen suppea: suomalainen räppikulttuuri ja sekin vain parin viime vuoden ajalta. Ei ole tarpeenkaan. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Kuvat levittäytyvät eteen hengästyttävänä virtana, eikä niitä sen kummemmin selitetä tai taustoiteta. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % K un tuhti paketti viimein tuli postissa, olin jo tyystin unohtanut mesenoineeni tätä kirjaa elokuussa. Lennosta kuvatuissa mutta kiinnostavasti sommitelluissa kuvissa häiritsee ainoastaan paikoin turhan rankalle väännetty kohinanvaimennus, rakeisuus toisi näihin vain lisää särmää. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Hienoa, että mesenointikampanja onnistui ja kirja valmistui. Ne ovat sekä fyysisesti että sosiaalisesti lähietäisyydeltä otettuja muotoja tilannekuvia, joissa ihmiset vaikuttavat aidoilta ja kaverisuhteet tiiviiltä. Tuomo Lampinen on kulkenut kameroineen keikoilla, bäkkäreillä, studioissa ja vapaa-ajalla tavoitteenaan dokumentoida yksi lyhyt mutta kiinnostava ja erittäin aktiivinen ajanjakso. Lampisen kuvissa viehättää niiden välittömyys ja poseeraamattomuus. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Pohjimmiltaan kyse on pienen sisäpiirin kaverikirjasta, mitä korostaa sekin, että tekstisisältö on sisäänpäin lämpiävää ja informaatioarvoltaan vähäistä (Palefacen ja Chi Modun esipuheita sekä J-P Hietsillan jälkipuhetta lukuun ottamatta), mutta skenestä sivussa olevallekin kirja toimii hyvin. Viihdyttäviä ovat ne kirjan tekstitkin: räppäreiden ja tuottajien värikkäästi kertomia pieniä anekdootteja studioista ja keikkareissuilta. MIKKO MERILÄINEN TUOMO LAMPINEN: SYLKY Suomiräpin kaverikirja Juno Timi Lexikon Ruudolf K u v at : Tu o m o La m p in en sanoin kuvin_5_2016 -taitto_a.indd 81 6.5.2016 9.10. Onnistunut ratkaisu on myös rytmittää kirjaa esineistä ja paikoista otetuilla yksityiskohdilla sekä lukuisilla yleisökuvilla. 240 sivua, yli sata artistia ja parisataa kuvaa
Yhtyeen esiintyminen Flow’ssa tulevana kesänä on mahdollisesti yksi eniten koskaan odottamistani keikoista. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Kaupunki oli matkakohteena mielessäni boikotissa aina viime vuoteen asti, kunnes sain kutsun kovassa nosteessa olleen paikallisen rap-artistin keikalle. Varvara Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Ihmemiehellä on arkisia asioita hyödyntäen ratkaisu kaikkiin ongelmiin. VESA SILTANEN viimeinen sana -taitto_16_5_a.indd 82 4.5.2016 11.17. vysoittimessani debyyttialbumin ilmestymisestä lähtien. Toinen on opinnäytetyö ja sen lähdemateriaalin hankkiminen, toinen Princen kuolema. Alkuasukkaiden opastamana otimme tuntumaa Telliskiven alueella sijaitseviin ravintoloihin ja käsityöläispanimoiden tuotteita tarjoileviin pikkubaareihin, sekä tietysti ihanan dekadenttia tunnelmaa henkiviin keikkapaikkoihin. Kirjastokäynneillä mukaan on tarttunut kirjojen ja levyjen lisäksi myös elokuvia, kun tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla blu-ray -tarjontaan. Yksittäiset konserttitapahtumat vievät tänä kesänä voiton festareista, joissa ei ole mitään suuria tajunnanräjäyttäjiä tarjota meikäläiselle. Tähän on kaksi isoa syytä. ja perjantain festariliput kahdelle hengelle, sekä Bullet For My Valentine -fanitapaaminen 11.6. Nuoruuden hölmöilyjen myötä mielikuvani Tallinnasta oli pitkään värittynyt omalla ja viinaturistien oksennuksella; krapulaiset ummikot ulkomailla. ja lauantain festariliput kahdelle. Olin kuullut huhuja, että Tallinna on tätänykyä hipsterin mekka, mutta silti kaupungin ”eurooppalaisuus” pääsi yllättämään. Svart Recordsin lahjoittamat Pop-Liisa ja Jazz-Liisa -levypaketin voitti Markus Reinikka Toivalasta. 82 SOUNDI Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi hienoa tamperelaisen South Park -festivaalin järjestämää palkintoa: Slayer-fanitapaaminen 10.6. Ei allekirjoittaneesta mitään trekkeriä tai trekkietä saa, mutta mukavan harmitonta viihdettä ne ovat. Varsinkin Star Trek III Christopher Lloydeineen kaikkineen on sopivan aivotonta seurattavaa kaiken kirjoittamisen jälkeen. Erinomaisesti järjestetyn ja viihtyisän Tallinn Music Weekin lisäksi suosittelen musiikin ystäviä vierailemaan kesällä Pada– klubin joistakin teemailloista. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 34. Erittäin virkistävää. Lapsuuteni sankarin seikkailuissa ja elämän realiteettien rajoilla tasapainottelevissa keksinnöissä ongelmien ratkaisemiseksi on jotain äärimmäisen voimaannuttavaa. Princen tuotannon lisäksi levylautasella on kevään aikana soinut paljon Iron Maidenin The Book Of Souls, Hexvesselin When We Are Death sekä Ihsahnin Arktis. Henkilökohtaisen suursuosikkini Mokoman lisäksi oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa Diablo lauteilla. Sen lisäksi ainoa mainitsemisen arvoinen on Sakara Tourin aloituskonsertti Lappeenrannassa. Kevään aikana on tullut käytyä ihmeen vähän keikoilla, jos ei nyt toisaalla lehdessä mainittua Hexvesselin Euroopan-kiertueen pätkää oteta huomioon. Nostalgisointiin taipuvaisena ja rähjäiselle rautalankakitaroinnille sydämeni menettäneenä musanörttinä otin uutisen brittiläisen superbändin, The Last Shadow Puppetsin, uudesta tulemisesta vastaan riemusta kiljuen! Yhtyeen rautalangasta, britti-indiestä ja James Bond -soundtrackeista ammentavat kappaleet ovat pyörineet viikottain leOLEN VIETTÄNYT viime aikoina tavallista enemmän aikaa kirjastossa kuin yleensä. Boikotin katkaisseen retken jälkeen olen vieraillut kaupungissa useaan otteeseen ja järjestettiinpä veljeni polttaritkin Patarein merilinnoituksessa ”neuvostovankila-experience” –teemalla pidätyksineen ja kuulusteluineen kaikkineen paikallisen harrastajateatterin avustuksella. TOMMI MUHLI KALENTERIJUMPPA työn, perheen ja harrasteiden yhteensovittamisessa on alkuvuoden aikana tuonut mukanaan flunssakierteen, jonka lääkitsemiseksi olen huomannut muodostaneeni rutiinin, jossa pääosaa näyttelee 80ja 90-lukujen hittisarja MacGyver. Näiden lisäksi Spotifyn Viikon suositukset -soittolista on osoittautunut erittäin toimivaksi systeemiksi. Provinssin Rammstein, South Parkin Triptykon ja Flow’n Ata Kak kiinnostavat eniten, muuten kattaukset eivät herätä mitään suuria mielihaluja suuntaan tai toiseen. Miehen tuotantoa kun ei suoratoistopalve luista (paitsi Tidalista) löydy, oli haettava kirjastosta täydennystä oman levyhyllyn puutteisiin. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Mutta omien kuuntelutottumusten ulkopuolelle on parhaiten päässyt käymällä läpi Rolling Stone -lehden Kaikkien aikojen 500 parasta levyä -listaa vuodelta 2003 (päivitetty 2012). Tulevista kesän keikoista odotan eniten Queenia Kaisaniemessä ja Iron Maidenia Kantolan tapahtumapuistossa. Käpypommien lennellessä flunssamasennus ja elämän kiireiden sovittaminen tuntuvat helpommin voitettavilta. Rentoa ajanvietettä ja aivojen nollaamista ovat tarjonneet erityisesti alkuperäiset Star Trek -elokuvat
CD / LTD DLX CD / 2LP / LTD FANBOX / DIGITAL ANTAA TULLA VAAN! WWW.VOLBEAT.DK SEAL THE DEAL & LET’S BOOGIE Volfbeat tulostus.indd 83 3.5.2016 13.33 Southpark tulostus.indd 2 3.5.2016 13.33 _2SD_sisäkannet_5/2016.indd 1 4.5.2016 12.48. UUSI LEVY KEHISSÄ 3.6
HELSINKI Hartwall Arena ja 29.10. VAASA Vaasa Arena www.kent.nu takakansi 5_16.indd 84 3.5.2016 13.38 5/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S O U N D I 5 / 2 1 6 MUSTAA KULTAA KIN ARVOKK AAMPI So un dI 11 K V E L E R T A K VOLBEAT LASTEN HAUTAUSMAA SLEEP OF MONSTERS PRINCE VOLBEAT POULSEN PUHUU ASIAT HALKI LASTEN HAUTAUSMAA EI PELKKÄÄ KUOLEMAA SLEEP OF MONSTERS LAULUJA MYRKKYPUUTARHASTA PRINCE KEIKALLA VUONNA 1987 JÄÄHYVÄISET RAKKAILLE LÄNSINAAPUREILLE KENT TACK FÖR ALLT, KVELE RTAK kansi_5_2016_g.indd 1 4.5.2016 12.32 _1SD_ulkokannet_5/2016.indd 1 4.5.2016 12.49. V I I M E I N E N L E V Y N Y T K A U P O I S S A KEIKAT 28.10