Tampere, Tampere-talo ( 2 11.11. Leppävirta, Vesileppis Areena ( 1 8.10. Seinäjoki, Rytmikorjaamo ( 3 5.11. Turku, Logomo ( 2 14.10. Järvenpää-talo , Sibelius-Sali ( 2 12.11. Pori, Karhuhalli ( 2 4.12. Kokkola, Kampus Halli ( 2 18.11. Kouvola, Mansikka-ahon urheiluhalli ( 5 & ( 2 27.10. Jyväskylä, Paviljonki ( 2 29.10. Baltic Princess (Turku) ( 7 10.12. Hämeenlinna, Verkatehdas ( 1 22.10. www.sonymusic.. Ylihärmä, Härmän Kylpylä, Anssin Jussin Areena ( 4 21.10. UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA! CD/DIGITAL SIS. Sotkamo, WinterOpen, Katinkulta ( 6 19.11. Sastamala, Vexveareena 28.10. Mikkeli, Mikael ( 1 26.11. 1) www.ticketmaster.fi 2) www.lippu.fi 3) www.tiketti.fi 4) www.lipputoimisto.fi 5) www.ennakkolippu.com 6) www.jymykauppa.fi 7) www.matkavekka.fi TARKEMMAT TIEDOT: www.likaisetlegendat.com www.piikkikasvi.fi LOPPUUNM YYTY! yo_soundi_6-2016.indd 1 2.6.2016 14.10 takakansi 6_16.indd 84 2.6.2016 14.25 6/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 1 6 TOMMY LINDGREN VAIHTEEKSI SOOLONA JA SUOMEKSI BIFFY CLYRO SKOTTITRION SEITSEMÄS BLUES PILLS NAUTTII JOKA HEMMETIN HETKESTÄ URSUS FACTORY HURJAN HYVÄ TULOKAS P A U L A V E S A L A KAIKKEIN PARAS! 30-VUOTIAS RADIOPUHELIMET PAULA VESALAN MOLEMMAT PUOLET BAZ OOK IRO N MA IDE N! So un dI 11 kansi_6_2016_f.indd 1 2.6.2016 10.39 _1SD_ulkokannet_6/2016.indd 1 2.6.2016 14.33. Espoo, Metro-areena ( 1 LIPUT NYT ENNAKKOMYYNNISSÄ: puolet taivaasta – puolet helvetistä Uusi albumi & 35v-juhlakiertue www.ratasmusic.. Lahti, Sibeliustalo ( 2 25.11. Joensuu, Areena ( 2 3.12. Kuopio, Musiikkikeskus ( 2 4.11. Kalajoki, Viihdekeskus Merisärkkä ( 2 & ( 4 15.10. Oulu, Pikkujoulu Piknik, Ouluhalli ( 2 2.12. SINGLET minne tuulet vie SEKÄ erakko 7.10
Liput nyt myynnissä www.livenation.fi Warner Red Hot Chili.indd 83 1.6.2016 8.24 Voita vuoden puhelinhuollot ja muita yllätyspalkintoja osoitteessa: www.itapsa.com/pinkki HELSINKI KAMPPI | HELSINKI ITÄKESKUS | HELSINKI HERNESAAREN RANTA | ESPOO LEPPÄVAARA ESPOO ISO OMENA | TURKU | TAMPERE | LAHTI | JOENSUU | TALLINNA Kesä on juhlimisen aikaa, mutta joskus hauskanpidon tiimellyksessä sattuu ja tapahtuu. Korjauta puhelimesi ja biletä odottaessa. Onneksi iTapsa on silloinkin lähellä korjaamassa rikki menneen luurin alle aikayksikössä. Uusi ylistetty albumi nyt kaupoissa ja Spotifyssa! Keikat Suomessa : Hartwall Arena 13.-14.9. iTapsan Pop up -pisteet palvelevat kesällä festareilla ja muissa riennoissa: Tuska 1.-3.7.2016 Ruisrock 8.-10.7.2016 Ilosaari 15.-17.7.2016 Hernesaaren Ranta (koko kesä) Näytä mulle missä sulla on pinkit raidat Moottoritie on pinkki Kuvaa iTapsan kesäbussi, laita se instaan tägillä #pitkäpinkkikesä ja olet mukana yllätysarvonnassa! iTapsa tulostus.indd 2 1.6.2016 8.27 _2SD_sisäkannet_6/2016.indd 1 2.6.2016 10.21
REGINA SAIMAA SANTA CRUZ SCANDINAVIAN MUSIC GROUP STIG TEFLON BROTHERS TEKSTI-TV 666 TIISU TIPPA-T TOMMY LINDGREN METROPOLIS TÖÖLÖN KETTERÄ UNDERGROUND ROCK ORCHESTRA VIEW VIPER ARMS Ruisrock tulostus.indd 3 2.6.2016 9.46. KARJALAINEN JVG MICHAEL MONROE OLAVI UUSIVIRTA ROBIN RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA SANNI STAM1NA VESALA ALEX MATTSON ANNA ABREU ANNA PUU AWAKE AGAIN ATOMIROTTA DIABLO EEVIL STÖÖ ELLINOORA GASELLIT HUORATRON LIHAMYRSKY MAIJA VILKKUMAA MAJ KARMA MIKAEL GABRIEL MIRA LUOTI MIREL WAGNER MURSUSIKARI NEW FASHIONED NOAH KIN PAPERI T RONYA ROOPE SALMINEN & KOIRAT RUGER HAUER FEAT. lippupalvelu VARSINAIS-SUOMI MAJOR LAZER USA MACKLEMORE & RYAN LEWIS USA JACK Ü USA CHEEK AIR FR THE CHAINSMOKERS USA ICONA POP SWE MØ DK PATTI SMITH AND HER BAND PERFORM HORSES USA RUDIMENTAL UK YEARS & YEARS UK BLOOD ORANGE USA D-A-D DK LUKAS GRAHAM DK NOTHING BUT THIEVES UK SEINABO SEY SWE VIC MENSA USA VINCE STAPLES USA ANTTI TUISKU APOCALYPTICA APULANTA CHISU ISMO ALANKO J
F I John Smith tulostus.indd 5 1.6.2016 8.35. J O H N S M I T H . STRATOVARIUS SPARZANZA STAM1NA KOTITEOLLISUUS VON HERTZEN BROTHERS MAJ KARMA MOKOMA SONATA ARCTICA TURMION KÄTILÖT KORPIKLAANI RED ELEVEN LOST SOCIETY FRANCINE BATTLE BEAST TO/DIE/FOR HEVISAURUS PROUDLY PRESENTS: LISÄTIEDOT JA LIPUT: W W W
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Blues Pills 06-16.indd 1 01.06.16 16:24 Nuclear Blast Blues Pills tulostus.indd 4 2.6.2016 10.10
Soundi 6/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Suomen Zorro 14 Elämäni soundit: Mikko Joensuu 16 E-liike 18 Rakkauden rajamailla 20 Jussi Niemen naamakirja 22 Soundi-haastattelu: Tommy Lindgren 30 Radiopuhelimet 34 Paula Vesala 42 Rival Sons 46 Biffy Clyro 50 Blues Pills 54 Levyarviot 70 Oton vinyylit 72 Bazook Iron Maiden Kai Hahto Dave Murray Sabaton 76 Stalker Ursus Factory Nelli Milan 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: V ii v i H u u sk a K u v a M ik ko M er il äi n en www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 76 Ursus Factory ”Kadulla soittaminen on ihan eri asia kuin treeniksellä räplääminen.” 22 Tommy Lindgren ”Olin jo pikkupoikana perfektionisti ja hikipinko.” 6 SOUNDI 30 Radiopuhelimet ”En muistele 80-lukua kovin nostalgisin tuntein.” K u v a: Ja an i Fö h r K u v a: Sl o an e M o rr is o n 50 Blues Pills ”Minun täytyy tehdä biisejä sieluni takia.” 42 Rival Sons ”Tällä hetkellä olisi tärkeää iskeä painava leka pöytään.” K u v a: P ed er C ar ls so n sisältö_2016_6_a.indd 6 3.6.2016 9.47
Regina \ Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana \ Aurora \ Scandinavian Music Group \ Death Hawks \ Tryer Gasellit \ Tippa-T \ Tähtiportti \ Shiraz Lane \ Musta Risti \ View \ Lopunajan mies \ Ihana Leijona \ Juice Normaali \ Tiisu Jeremy Folderol \ Lasten Hautausmaa \ Robert Pehrsson’s Humbucker SWE \ Teksti-TV 666 \ The Mutants \ Kumikameli \ Kesä Kohti Tuhoa \ Särkyneet \ Rusto \ Motions \ Yona \ Nikke Ankara \ K-X-P \ Kuningasidea \ LEO \ Kaukolasipartio \ DJ Preal Sebastian Leino \ FX Farmer from Funkanomics GER \ Kraak & Smaak (DJ set) NED \ DJ Goodblood & Denchem Crew Reggae Time DJ’s Miami Mika & KerOne \ CeeJay \ Fiktio DJ’s Curry & Hitboogie \ DJ Leimasin \ Hazy Daze Ellie Goulding UK \ Volbeat DK \ Cheek \ The 1975 UK \ Skepta UK \ Propagandhi CAN Paradise Lost UK \ TesseracT UK \ Haken UK \ Frank Carter & The Rattlesnakes UK Wolf Alice UK \ Bury Tomorrow UK \ SANNI \ Antti Tuisku \ Amorphis \ Stam1na Moonsorrow \ Olavi Uusivirta \ J. @ilosaarirock Liput myynnissä! Ilosaari tulostus.indd 7 1.6.2016 8.33. Karjalainen \ Paperi T \ Chisu \ Ismo Alanko Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.. Joensuu • 15.-17.7.2016 #kesänparasviikonloppu Vesala \ Elastinen \ JVG \ Stig \ Eevil Stöö \ Maj Karma \ Kotiteollisuus \ Saimaa \ Viikate \ Timo Lassy Band \ Anna Puu Ruger Hauer feat
30 vuotta superlatiiveja SOUNDI 6/2016 TEHTIIN NÄIDEN SULOSÄVELTEN TAHTIIN: Jim Croce: Definitive Croce Daniel Romano: Mosey Queen: Jazz Sur-rur: Ihmisiä nurmikolla Radiopuhelimet: Saastan kaipuu 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi K uten tästäkin lehdestä voi huomata, Radiopuhelimet kirvoittaa usein superlatiiveja. Ja eiköhän se Saastan kaipuu ole kesän kuunnelluimpia. Olen nähnyt Radiopuhelimet lavalla pitkälle toistakymmentä kertaa, ja kuten Ville Pirinen yhtyettä tähän lehteen haastatellessaan toteaa: ”En ole koskaan nähnyt teiltä edes keskinkertaista saati huonoa keikkaa, vaan meno on aina äitynyt kusipäisen kovaksi.” Parhaiten mieleeni on jäänyt kuitenkin keikoista erikoisin: yhtye soitti Jyväskylän Ilokivessä lokakuussa 2000, keskellä Juha Hurmeen erinomaista Radiopuhelimet-näytelmää instrumentittoman ja äänettömän, rockin soittamista ja esiintymistä jäljitelleen keikkasimulaation. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Äänettömyydestä tuli mieleen perinteinen lupaus, jonka olen itselleni antanut aiempina vuosina näin Soundin kesäloman kynnyksellä: edes pari viikkoa täysin ilman musiikkia, lepoa korville ja nollausta mielelle. Itsekin käytän niitä aina yhtyeestä puhuessani, ja käytin myös 16 vuotta sitten arvioidessani Oulu on kaupungin nimi -pitkäsoiton viiden tähden arvoiseksi (se oli muuten ensimmäisiä tähän lehteen rustaamiani levyarvioita). Sen sijaan lupaan kesälomallakin kuunnella musiikkia joka ikinen päivä: grillatessa, halkoja hakatessa, festareilla, lenkillä, terassilla, automatkoilla ja ihan missä vain. Radiopuhelimet onkin siitä hieno yhtye, ettei sen kohdalla ole koskaan tarvinnut jännittää, minkälainen tai minkä tasoinen pitkäsoitto on tulossa. Se oli muuten kuin mikä tahansa Radiopuhelimetkeikka, mutta ainoa lavalta kuulunut ääni oli hikisten miesten ähinä ja plektran raaputus farkkuja vasten. 30 vuotta täysin tinkimättömästi rockia tahkonnut Radiopuhelimet ei ole vanhetessaan pehmennyt piiruakaan, oikeastaan se näyttäytyy vain vuosi vuodelta ehdottomampana – sekä suhteessa itseensä että etenkin ympäröivään maailmaan. Ikinä se ei ole onnistunut, joten tänä vuonna jätän tyystin lupaamatta. Saman tähtimäärän antaisin yhä tuolle yhtyeen mielestäni parhaalle levylle – ja itse asiassa muutamalle muullekin Radiopuhelimetpitkäsoitolle, vaikka tykkäänkin pantata viisiä tähtiä viimeiseen saakka. Yhtyeeseen tutustumisenkin voi periaatteessa aloittaa ihan mistä päin tuotantoa vain, aina siellä se sama timanttiterä leikkaa terästä. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_6_a.indd 8 3.6.2016 10.32. Vangitsevaa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista
Hän myi omakustanteita ja zinejä. Energiateollisuudessa se tapahtuu vasta nyt. Yksi sellainen on Funkiestin Juha ja hänen kulmansa oli suomalainen hiphop. Omiin projekteihimme bongasimme Juhan julkaisuilta Nikon & Tapsan, joista Niko tunnetaan nykyään paremmin Kalifornia-Kekenä, sekä Saurus-nimisessä yhtyeessä vaikuttaneen Keskenin. Kaupan keskustelupalstan ympärille syntyi elinvoimainen yhteisö. erä -levylle (2008). Kaikki kolme päätyivät Giant Räbätin 1. Funkiest tarjosi kulttuurille kasvualustan ja ihmisille kanavan, jonka kautta toteuttaa itseään eri tavoin. SOUNDI 9 > Suorat sanat Arttu Tolonen Y hdellä ihmisellä voi olla yllättävän suuri vaikutus, kun sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vielä tekemässä oikeaa juttua. Suurimmalle osalle ihmisistä suomalainen ja varsinkin suomenkielinen rap oli yhtä kuin Raptori, tuo usein turhaan pilkattu muinaiskauden hiphouse-pumppu. Yksi ihminen voi muuttaa jossain maailman kulmassa kaiken. Muistelijoiden joukoissa oli ulkopaikkakuntalaisia gangstaräppäreitä, olarilaisia, itseni kaltaisia skenen liepeillä toimineita tyyppejä ja ainakin yksi suurtakin suurempaa kansansuosiota nauttiva tähti. Funkiestin Juha pisti alulle hitaasti kasvavan räjähdyksen, joka muutti suomalaista musiikkia. Ja mikä tärkeintä, Juhan Fjuu Records julkaisi aloittelevien tekijöiden levyjä. Kun Juha perusti räppiin keskittyvän levykauppansa Helsinkiin, Tavastian naapuriin vuonna 1995, nykytilanne oli mahdoton kuvitella. Funkiestin Juhan räppiräjähdys Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_6_a.indd 9 2.6.2016 13.20. Juhan kaupassa kuluttajan ja tuottajan raja hämärtyi jo 90-luvulla. Monilla teollisuudenaloilla tulevaisuus kuuluu niille yrityksille, jotka kykenevät tarjoamaan ihmisille toiminta-alustan. Ajatus, että siitä tulisi yksi maamme suosituimpia musiikkityylejä oli aika mahdoton. Kaiken mainitun lisäksi Funkiestin Juha tarjosi kaikille paikan, jonne tulla – faneista muusikoihin ja muihin skenejulkkiksiin. Listalta löytyvät muun muassa Ruudolf, Eevil Stöö, Loostkoosiksi muuttunut Lost Cause, nykyään Särrenä tunnettu Payperwork ja Chydeone. Uutinen Funkiestin lopettamisesta synnytti Facebook-ryhmän, jossa ihmiset jakoivat muistojaan kaupasta. Funkiestin Juha teki alusta lähtien kulttuurityötä. Ja kaupan sohva itsessään on yksi suomihopin legendaarisimpia hahmoja. Ja vaikka musiikkiteollisuuden rakennemuutos on osasyy siihen, että kauppa lopettaa, Juha oli omalla tavallaan aikaansa edellä
– Kun aikoinaan pistettiin Eppu Normaalia pystyyn, ihan ensimmäiseksi ei tullut mieleen, että vietämme joskus bändin 40-vuotisjuhlia, hämmästelee kitaristi Juha Torvinen. Ja melkoisesti juhliikin, sillä ohjelmassa on kirja, valokuvanäyttely ja kaiken huippuna loppuvuodesta valmistuva Eput-elokuva. saakka. Rapmetallia tykittävä yhtye on ennakoinut tulevaa tyylikkäällä Aamut-singlellä, jossa vierailee myös Paleface. LAHTI Finlandiaklubi 01.12. – Mitä luultavimmin, mutta paketti voi toki olla myös peh meä, aprikoi Arvo. – Onhan se hyvä, että ne melkein jo unohtuneet tapahtumat ja tarinat ikuistuvat leffaksi. Olemme myös päättäneet, ettei kiertue bussiin ole joulukuussa mitään asiaa, mikäli taiteilija ei ole biki nikunnossa! Entä saako KotiViikateTeol lisuuden yhteissingle Adventti jatkoa. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Joulupipari saa jatkoa – Kotiteollisuus ja Viikate palaavat rikospaikoille Loppuvuosi 2012 muistetaan rockpiireissä ennen muuta mai ta ja mantuja järisyttäneestä joulukiertueesta. – Paleface on Apinalle todella merkittävä artisti. Tarjolla on siis oi kea kuusikulmainen jouluhim meli ja ehkä jopa yllätysmante likin. Ylöjärveläislegenda Eppu Normaali juhlii tänä vuonna nelikymppisiä. – Uudet sanoitukset ovat puolestaan aiempaa henkilökohtaisempia, vaikka toki jo debyyttilevylläkin yhteiskunnallinen sanoma tuli esiin nimenomaan henkilötarinoiden muodossa. Joulupipari 2 pistää edeltä jäänsä paremmaksi, sillä luvas sa on peräti kuusi peräkkäistä esiintymistä. Mukana kiersivät myös stand up taiteilijat Zaani ja Niko Kivelä, ja keikkabussin meininki oli sen mukaista. Rasismi roskiin Kesä 2016 olkoon rasismin vastustukselle omistettu, kuten toki kaikki kesät ja muutkin vuodenajat. – Kaarle Viikate kertoi ole vansa vahvoilla erään jouluisen tekstiaihion kanssa ja lupasinkin jo, että Kotiteollisuuden haara konttori työstää teokseen säveliä, paljastaa Jouni. Mitä Apinan toiselta pitkäsoitolta kannattaa odottaa. Juhlakattaukseen kuuluu myös loppuunmyyty juhlakonsertti, joka toteutuu Ratinan stadionilla yhdessä Tampere Filharmonian lähes satajäsenisen orkesterin kanssa 6. – Ainakin rohkeampaa, monipuolisempaa ja nopeampaa kamaa. Stand up herrojen show ei oikeasti lopu koskaan ja mehän nauroimme itsemme ki peiksi tien päällä. Tuolloinhan tapahtui niin hurjia, että Koti teollisuus ja Viikate (tai Koti ViikateTeollisuus) yhdistivät voimansa niin Adventtisinglele vytyksen kuin muutaman kon sertin mittaisen Joulupiparikier tueenkin tiimoilta. Löytyykö Viikateleiristä mi tään muistoja. HELSINKI The Circus JOULUPIPARI 2 ETENEE SEURAAVASTI: K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: K o n tt in en K u v a: Jo el K ar p p an en uutiset_2016_6_a.indd 10 3.6.2016 9.42. TURKU Logomo 05.12. Se antoi lujasti uskoa ja tajusimme, että suomeksikin voi tehdä kantaaottavaa musaa, kertoo kitaristi Tuomas Alfthan. – Tai no, muistanhan minä. Neljän vuoden tauon jälkeen naurunpyrskähdykset sekä hä peän tunteet ovat viimeinkin vaienneet, ja on tullut uuden yri tyksen aika. Aiheeseen liittyen kannattaa käydä katsomassa Syd Sheltonin vuosina 1976–1981 ottamista valokuvista koostuva Rock Against Racism -näyttely Helsingin Tiketti Galleriassa. Näimme hänet livenä Oulussa ennen Helsinki– Shangri-La -albumin julkaisua ja Pale veti silloin suomenkielisiä biisejään. – Toki. TAMPERE Pakkahuone 03.12. – Odotahan... Nyt on vaikea tarjota mitään hauskaa tarinaa ensimmäisen Joulupiparikier tueen varrelta, kun en muista siitä mitään, aloittaa Kotiteolli suuden Jouni Hynynen. Eppu Normaalilla juhlava vuosi Apina entistä enemmän hurlumheitunnelmissa Sakara Recordsin oululaiskiinnitys Apina julkaisee toisen levynsä lokakuussa. SEINÄJOKI Rytmikorjaamo 04.12. 30.11. elokuuta. Hurlumheitä on tullut lisää, mutta pohjimmiltaan konsepti on kuitenkin sama: alaviremetallia ja räppiä, kuvailee laulaja Henri Pesonen. Kauluspaidan rinnuk selle jääneen sinappitahran li säksi Joulupipari porautui muu tenkin mieleen, vaikka glögiä nautittiinkin pikari jos toinen kin. Yleisöt ja taiteilijat viihtyi vät loistavasti, ja hevosen pää löytyi aamulla sängystä, kita risti Arvo Viikate kertoo ja jat kaa: – Odotukset kakkososan suh teen ovat siis todella kovat, var sinkin kun Kivelä ja Zaani hyp päävät taas pulkkaan. – Myös Kotiteollisuusrumpa li Jari Sinkkonen on ansioitunut oikean stand upin parissa viime aikoina, eli kaikki kortit eivät välttämättä ole vielä pöydässä, sanoo Arvo. Onneksi emme kuitenkaan muista ihan kaikkea, sillä siinä tapauksessa en uskaltaisi tulla ensi-iltaan, laulaja Martti Syrjä sanoo. JYVÄSKYLÄ Lutakko 02.12. Avoinna 2.8
Kuinka syvissä vesissä tekstit vellovat. Illan aikana tarjolla on ”etnompi osuus” sekä tuore albumi Under The Red Cloud kokonaisuudessaan. Bändi on kuollut ja kuopattu, mutta olemme toki antaneet julkaisuille hyväksyntämme ja valinneet muun muassa erikoisver sioiden vinyylien värit. Gatefold-muodossa kansitaidekin pääsee hienosti oikeuksiinsa. – Siitä tulee mahtava iltama ja konsertin vierailijat ovat meille erittäin mieluisia. LISÄÄ YLEISRADION AARTEITA! Jupu Group Jukka Hauru / Nono Söderberg Jukka Linkola Octet Finnforest / Elonkorjuu Oton kvartetti / Wasama-Tuominen Trio Kalevala Pentti Hietanen & Teppo Hauta-aho Duo Wasama Quartet Nimbus Venäjäksi laulettua, lohduttoman raskasta ja hidasta matalataajuusmetallia esittävä KYPCK julkaisee neljännen pitkäsoittonsa 2. syyskuuta. Luvassa on festareita ympäri Eurooppaa ja soittaapa yhtye Helsingissä Black Sabbathin erikoisvieraanakin. – Eikä unohdeta Pekka Kainulaisen runoperformanssia. – Albumin otsikko on 3epo eli länsimaalaisittain Zero, ja se ilmestyy juhlavana digipackina, kertoo kitaristi Sami Lopakka. Elokuussa muhoslaisten tuotantoa julkaistaan uudelleen, sillä kauppoihin iskeytyvät vinyylit Frozen (1998), Crimson (2000), The Cold White Light (2002) ja The Funeral Album (2005). Uskallan myös väittää, ettei mikään toinen bändi kuulosta KYPCK:lta. Tämä on raakaa, raskasta sekä haikeaa musiikkia. – Puristimme itsestämme kaiken irti ja musiikillisesti levyltä löytyy uusiakin elementtejä, vaikka rujous onkin se hallitseva piirre. – Sanoituksiin on ammennettu fiiliksiä turhautumisista, kostomentaliteetista, henkilökohtaisista epäonnistumisista, tuhosta ja uudesta noususta, teloituskomppanioista ja äiti Venäjästä. KYPCK nollaushommissa ja Sentenced värivinyylillä Ankarasti viime kuukausina kiertänyt Amorphis ei lepää kesälläkään. Löytyypä sieltä suoraa tarinaa myös TransSiperian-kiertueeltammekin, sillä tultiinhan sieltä takaisin useaa kokemusta rikkaampana, ja henkisen pääoman suhteen myös entistä köyhempinä! Lopakka kitaroi aikoinaan myös maineikkaan Sentencedin riveissä. Pekkahan on vastannut sanoituksistamme Silent Waters -levystä lähtien! Amorphis päättää kesän tyylikkäästi K u v a: Ti m o Is o ah o uutiset_2016_6_a.indd 11 3.6.2016 9.42. SV A RT 02 5 SLEEP OF MONSTERS II: P OISON GARDEN CD/LP/Digital MIKKO JOENSUU AMEN I CD/LP/Digital POP-LIISA ja JAZZ-LIISA -sarjat jatkuvat 15.8.! Yleisradion Liisankadun studiolla vuosien 1972 ja 1977 nauhoitettujen livelähetysten 36-osaisessa sarjassa ovat nyt vuorossa osat 9-16. – Hienoa, että Sentencedille riittää kysyntää. Mukanahan ovat esimerkiksi Anneke van Giersbergen, Pekko Käppi ja Sakari Kukko, sanoo kitaristi Esa Holopainen. – Solistimme Erkki Seppänen katsoi tämän KYPCK-etapin uudelleensyntymäksi ja täydeksi nollaukseksi, Lopakka sanoo. Suvivirret vaimenevat komealla tavalla, kun Amorphis soittaa kaksi settiä Helsingin Huvila-teltassa 27. elokuuta
Emme kuitenkaan halunneet jättää sitä pois, koska emme ole vieläkään kyllästyneet siihen. albumi. Voisi sanoa että olen aika psykologisesti orientoitunut kirjoittaja. Kuinka best of Muistan sinut Maria on tähänastisesta tuotannosta. Lauluntekijä pohtii vaikutteidensa kautta mistä yhdistelmä on peräisin. Kappaleet elävät ja kehittyvät usein ennalta arvaamattomiin suuntiin. – Kirjoitan hyvin intuitiivisesti. Bonnie ”Prince” Billy on aikamme suurimpia visionäärejä. – Pakko kai tunnustaa myös Conor Oberst ja hänen bändinsä. Vähäsarjan kirjoittamat kappaleet kuulostavat periaatteessa yksinkertaisilta tarinoilta, mutta ikään kuin niissä olisi joku laajempi filosofinen pohjavire elämästä yleensä. Nyt ilmestyy ensimmäinen 12 SOUNDI Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – On totta, että Suomen Zorroa ei olisi ilman tekemiäni biisejä, Vähäsarja vastaa kysymykseen kuinka tarkasti bändi toteuttaa juuri hänen omia visioitaan. Keskinäinen vuorovaikutuksemme on olennainen osa musiikkiamme sekä henkisesti että soitannollisesti. Tähän hupailu sitten jääkin, sillä yhtye suhtautuu laulujensa henkilöihin empaattisesti. – On ristiriitaista, että kuuntelen pääasiassa englanninkielistä musiikkia, vaikka suomen kieli on minulle kaikki kaikessa. – Olemme kuitenkin soittaneet jo kauan yhdessä ja olemme hyviä ystäviä muutenkin. Suomen Zorro on perustettu 2008. – On vähän huvittavaa, että mukana on esimerkiksi ensimmäinen kappale, jota koskaan soitimme. Suomen Zorro Faktaa ja fiktiota psykologisesti ”Kuuntelen pääasiassa englanninkielistä musiikkia, vaikka suomen kieli on minulle kaikki kaikessa.” facebook.com/suomenzorro K u v a: Jy ri P it k an en tarkkis_Suomen Zorro.indd 12 1.6.2016 11.42. Suomalaisista artisteista rakastan esimerkiksi Ville Leinosta, joka on täynnä yllätyksiä, herkkyyttä ja hivenen koomista ”vaaran tunnetta”. Yleensä minulle selviää vasta kappaleen valmistuttua, mistä siinä on kyse. Musiikki on minulle ainoa väylä ilmaista tiettyjä tunteita, ja ehkä hakea epätoivoisestikin yhteyttä muiden ihmisten kanssa. – On hyvin ihmeellistä, mistä laulut tulevat, eikä minulla ole siitä yleensä mitään hajua. Mukana on jokunen biisi vuosien takaa, mutta suurin osa levyn materiaalista on tuoretta. Meinasin pyörtyä Bright Eyesin keikalla vuonna 2007. Elliott Smith on kaikkien aikojen paras lauluntekijä, eikä hänen vertaistaan tule enää koskaan olemaan. Käytän symboliikkaa, koska se on rikkaampaa kuin suora ilmaisu. Olisihan se tyylikästä julkaista debyyttinä best of -albumi, mutta ei se ihan niin mennyt. Kohtalokkuus sylipainii debyyttialbumilla Muistan sinut Maria riipivän melankolian kanssa kouraisevan kauniisti. Uusimmat laulut Anniinan ja Kuun tein juuri ennen levyn äänityksiä. Hänen musiikkinsa menee ihmisen läpi ja muuttaa maailmaa. Sekoitan faktaa ja fiktiota, mutta en todellakaan ole mikään ”havaintojen tekijä”. Sekin on outoa, että laulun valmistuttua tiedän välittömästi, onko se merkittävä. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN P aljon Suomen Zorron musiikista kertoo se ajatusleikki miten yhtyeen nimi on muodostunut. Se, miksi se on merkittävä, on sen sijaan usein epäselvää. Petri Vähäsarjan kirjoittamat laulut eivät siis kerro oman elämänsä sisäisistä sankareista. A-PUOLI > Muistan sinut Maria tuo monesti mieleen introvertin amerikkalaisindien. Tekstit kuitenkin ovat suomeksi ja Vähäsarjan tulkinnassa on suomalaiskansallista laulelmallista pehmeyttä. Mitä jos Zorro olisikin syntynyt antisankariksi Suomeen
alk. 7. P e 1 5 . Liput kuluineen alkaen: permanto alk. 7. VIP-paketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€). L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, ticketmaster.fi, lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Su 23.10. Liput kuluineen alkaen: permanto alk. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i Portit auki klo 18.00. Liput toimituskuluineen: istumakatsomot alk. LA 30.7.2016 TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. Seinäjoen liput myös: www.lipputoimisto.fi VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Liput kuluineen alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. STEVE “The Colonel” Cropper (kitara), LOU “Blue Lou” MARINI (saksofoni), LEE “Funkeytime” FINKELSTEIN (rummut), ROB “The Honeydripper” PAPAROZZI (laulu, huuliharppu), LARRY “Trombonius Maximus” FARRELL (pasuuna ), LEON “The Lion” PENDARVIS (koskettimet), “Smokin” JOHN TROPEA (kitara), ERIC “The Red” UDEL (basso), STEVE“Catfish” HOWARD (trumpetti), BOBBY “Sweet Soul” HARDEN (laulu), TOMMY “Pipes” McDONNELL (laulu) Eastway tulostus.indd 13 2.6.2016 11.12. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N Portit aiki klo 16.00. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. 69,50€. Su 14.8. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 00. 69,50€, Priority (k-18) alk. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. 89,50€. HELSINKI Finlandia-talo Klo 20.00. HELSINKI Savoy-teatteri Klo 19.00. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi PROCOL HARUM L E G E N D A A R I N E N Vip-illallispaketit alk.149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: www.menolippu.fi Pe 11.11. L a 1 6 . Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. 67,50 €. Progelegenda ensimmäistä kertaa Suomessa! Ma 7.11. 59,50 €, parveke 54,50 €. Liput toimituskuluineen: istumakatsomo alk. Pe 29.7.2016 KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi + PEPE AHLQVIST & H.A.R.P. HELSINKI Savoy-teatteri Klo 19.00. TURKU, Logomo Ti 8.11.HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alkaen 59,50 €. 52,50 €, parveke 47,50 SHARON ROBINSON Tahkolla myös SILVENNOINEN & MAIJANEN BAND alk. 79,50€, kenttä alk. 79,50€, kenttä alk. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. Liput ja VIP-myynti: www.menolippu.fi TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 010 841 4185. 010 841 4185. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min
Hengenheimolaisiin ja keikkakamuihin kuuluvat lukiokaveri Topi Saha ja Antero Lindgren, joiden kanssa Mikko on jakanut yhteistä suosikkimusaa, kuten Amen 1:n folkja americana-vaikutteita. Kuulin Visions-levyä siskoltani ja sain voimakkaan more is more -kokemuksen. LEVYSTÖNI HARTAIMMIN VAALITTU HARVINAISUUS Various artists The Story Of The Blues Compiled By Paul Oliver – Yllättäen kokoelmalevy, jonka näin vuosia sitten New Yorkin levykaupassa seinällä 80 dollarin hintalapulla. Albanin It’s My Life menee lähes samalla tavalla. Työ oli jo alkanut, kun indietrio Joensuu 1685 julkaisi oivan vastaanoton saaneen nimikkolevynsä (2008). Hän on mielestäni liian vähälle huomiolle jäänyt harvinaislaatuinen rikkaus koko tämän planeetan musiikkihistoriassa. Kirkkotila palveli hyvin musiikkiani, niin inspiroivastikin, että sävelsin iltaa varten uuden kappaleen. Albumi tavallaan kertoi meille, että myös pelkkä meteli on kaunista. Välillä Mikko on vaikuttanut Mannan ”rikostoverina” livenä ja levyllä. Vielä enemmän innostuin, kun tajusin, että Dr. Istuin hiljaa, vatsassa myllersi. Kolmosella sukelletaan utuisempaan, mutta ei synkempään tunnetilaan. En usko oman levyni rahalliseen arvoon, mutta muualla sellaista ei ole tullut vastaan. Veljeni Markus soitti rumpuja, mitä kuullaan seuraavilla osilla. Tämän kautta tutustuin Klaus Schulzeen. Kenties niistä vahvimpana nostaisin Psychocandyn. P eräti trilogiaksi kasvaa Mikko Joensuun hauraalla ja eheällä Amen 1 -albumillaan aloittama projekti, johon hän alkoi säveltää kappaleita jo 10 vuotta sitten. – Olen pitkään vain tehnyt kappaleita, erilaista musiikkia, mutta en ole hahmottanut sille kokonaisuutta, Mikko tunnustaa. LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA Scott Walker Tilt – Tilt, kuten Scott Walkerin koko urakin, on itselleni edelleenkin muistutus siitä, että musiikki on rikkaus, joka voi ottaa mitä tahansa muotoja. – Amen 2 tulee kääntymään hartaudesta ja hauraudesta tietynlaiseen vapahdukseen. Sisältö on täyttä timanttia ja tarjoaa todella hienon syväsukelluksen bluesin varhaishelmien maailmaan. ERIKOISIN TAI YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI Frédéric Chopin The Best Of – Aina tietyin väliajoin kuuntelen rauhassa Chopinin parhaita -levyä kolme tuntia putkeen. Vaarallisinta musiikkia ikinä. Jason Piercen musiikista oivalsin, että on okei käyttää sanaa ”Jesus”, ilman että myisin jotain ideologiaa. Vuoden päästä Topi kysyi, olenko kuullut Darkness On The Edge Of Townia. Bruce Springsteen Darkness On The Edge Of Town – Topi Saha soitti lukiossa mankalta Iggy And The Stoogesin Raw Powerin. Soitin lähes kaikki soittimet, paitsi jouset ja Pauli Halmeen pedal steelin. Manna ja pari muuta auttoivat taustalauluissa. – Kolmisen vuotta sitten oivalsin, että olen tehnyt kolme levyä, jotka ovat yhtenäinen kokonaisuus. Musiikki ja sanoitukset päästävät irti ahdistuksesta, positiiviseen ja meluisaan, perinteisen rokkilevyn suuntaan. Valitsin Amen 1 -levyn julkistamisen konserttipaikaksi Johanneksen kirkon Helsingissä. SOITTOKUMPPANEILTA SAATU, HYVIN KOLAHTANUT ALBUMI LEVY, JOKA VAIKUTTI TIETYN MUUSIKON, SOITTIMEN JA SOUNDIN TAKIA Klaus Schulze X – Kaikki kolme asiaa ovat tällä albumilla tehneet vaikutuksen. Se on aina kutsunut minua, ja sitä kuunnellessa haluaa ottaa aikaa ja keskittyä kuunteluun. Viisi vuotta myöhemmin opin soittamaan kitaraa. – Svart Records on mainio yhteistyökumppani erityisesti siinä, että heitä kiinnosti nimenomaan kolmen levyn kokonaisuus. Oli hauska pilkkoa laulut osiin ja rakentaa selkeistä elementeistä 14-jäsenisen orkesterin konsertti. Risto Joensuulta saan hurjasti artisteja: Scott Walker, Syd Barrett, Neu!, JAMC, Spacemen 3, Spiritualized ja Daniel Johnston. Inspiroivin levy voi olla The Perfect Prescription, vaikkei sitä hengellisenä pidettäisikään. Olen kuullut sitä niin paljon. Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Mikko Joensuu VARHAISIN ALBUMI, JOKA INNOSTI SOITTAMAAN Stratovarius Visions – Innostuin soittamisesta noin 6-vuotiaana, kun opin Queenin Show Must Go On -riffin pianolla. Aina hämmästelen minkälaisesta mielestä sellaistakin musiikkia on oikein kummunnut. Ei ole mitään syytä pysähtyä, nimetä tai määrittää, mitä sen lopulta täytyisi olla. JOENSUU 1685 -YHTYEEN ÄÄNIMAAILMAAN VAIKUTTANUT ALBUMI The Jesus And Mary Chain Psychocandy – Joensuu 1685:n äänimaailmaa etsiessä ympärillä pyöri useita albumeja. Elämän soundit 6_16.indd 14 3.6.2016 12.41. Laitoin Lappajärvelle studion pystyyn saadakseni musiikin järkevään muotoon äänittämällä rauhassa kaiken, minkä ehdin. INSPIROIVIN HENGELLINEN LEVYTYS Spacemen 3 The Perfect Prescription – Kaikki hengellinen musiikki on koko elämäni vaikuttanut minuun
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Sabaton 06-16.indd 1 01.06.16 16:23 Nuclear Blast Sabaton tulostus.indd 69 2.6.2016 10.02
Puuosat lensivät roskikseen. Jossain vaiheessa purin ne ja yhdistelin koneistot lastulevykoteloon. Nyttemmin kitaran kohtalo on kyllä useasti harmittanut, kertaa Välimäki alkuaan soitinrakentajana. Styrkkaria hierotaan niin kauan, että asiakas on tyytyväinen. Siihen mennessä Välimäki oli rakennellut styrkkareita ja kitaroita jo parin vuosikymmenen ajan, lähinnä kierrätysmateriaaleista ja -osista. Ensimmäistä ruokkii 12AX7 ja toista EF86. – Soitin vanhalle bändikaverilleni Markku Penttilälle ja pyysin häntä suunnittelemaan kitaracombon ulkoasun. Kavereita ollaan oltu yksivuotiaasta asti. Muutama tanskankielinen opuskin tuli imuroitua, lukioruotsilla. Siitä lähti kiinnostukseni putkitekniikkaan. Porilainen kitaristi Juha Heljakka on myös auttanut meitä paljon tuotekehittelyssä. Lankun tein vanerista ja kaulan koivusta. Pienen hieromisen jälkeen syntyi Hehku Rattlesnake, 15 wattia kahdella EL84-putkella hönkivä brittihenkinen styrkkari kahdella etuastekanavalla. Olin aina ihaillut porilaisen mainostoimisto Jabadabaduun perustajahemmoihin kuuluneen Markun tyylitajua. Lainailin kirjastosta alan teoksia. Peltisepänliike tekee rungot, puuosat valmistaa kalustepuuseppä ja laserkaivertamo kontrollipaneelit. Minun haasteeni on muuttaa ne sanat soundiksi. Lyly oli ”kalkkarokäärmeeseen” tyytyväinen ja maine alkoi kiiriä. Käsityö toki maksaa, mutta koska meistä kummallakaan elanto ei ole Hehkun varassa, voidaan hinnat pitää kohtuullisina. Suurin osa Hehkuista on tilaustöitä ja ne pyritään aina saamaan omistajiensa näköisiksi ja kuuloisiksi. Nyt Jarmolla oli vastassaan todella vaativa asiakas, jonka vahvarin tuli olla linjassa käyttäjänsä rock-henkisen olemuksen kanssa. – Markku suunnittelee nykyisin ulkokuosit ja minä tekniikan. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 8 Porin Hehku panostaa putkisoundiin -J okaisella Hehkun tilaajalla on vahva näkemys soundistaan ja lisäksi taito kuvailla se sanallisesti. Otelaudan ja muut osat ostin Satakunnan Soitinkaupasta. 16 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Välimäen sivutoiminen remonttifirma muuttui kitaravahvistinfirmaksi, kun tilauksia alkoi ropista. – Ensimmäisen vahvistimen rakensin 14-vuotiaana kolmesta sukulaisilta peritystä putkiradiosta, jotka kytkin peräkkäin. Se oli kaksimikkinen ja väriltään punainen sunburst. Toki ajatuksena K u v a: N ik la s Sa n d st rö m Ile Kallio E-liike 5_16.indd 16 3.6.2016 15.35. – Kaikki räätälöidään pelimannin omien tarpeiden ja mieltymyksien mukaan, ulkonäköä myöten. Kun ne kaikki oli luettu, ja saatuani jo kymmeniä sähköiskuja erilaisissa kokeiluissa, siirryin saksankieliseen kirjallisuuteen, jota tavailin vitosen koulunumerolla. Se oli ihan kelpo vehje, mutta pian piti rakentaa seuraava kitara ja koska osat olivat kalliita budjetilleni, niin kierrätin jo valmiin soittimen otelaudan, metalliosat ja elektroniikan. Minä teen elektroniikan ja kokoonpanon. Hehkun päätuote ei oikeastaan olekaan mikään tietty vahvistinmalli, vaan palvelu. – Ekan sähkökitarani väsäsin 13-vuotiaana Joka poika -lehden ohjeiden mukaan. Ohjeeksi hänelle annoin Hehku-nimen, mitat ja vintagehenkisyyden. Ja Hehkulogon tuli loistaa sähkön sinisenä, kun virrat on päällä, muistelee Välimäki brändin syntyä. Hehkun historia alkoi vuonna 2009, kun raumalaiskitaristi Sampo Lyly tilasi porilaiselta Jarmo Välimäeltä putkivahvistimen. Lisänä kummallekin kanavalle on yhteinen särökanava. Mutta palataanpa Sampo Lylyyn. Me pyrimme tekemään sellaisen vahvistimen, jonka soittaja haluaa, summailee Jarmo Välimäki porilaisen Hehku-vahvistinmerkin ideologiaa. Opettajankoulutuslaitoksessa opiskellessaan Jarmo jatkoi yhä hartaammin putkivahvistimien rakentelua, eikä intohimo ottanut laantuakseen hänen siirryttyään rehtoriksi pieneen Toukarin kyläkouluun. Toinen yhteinen tekijä vaikuttaisi olevan se, että ei ole sama, miltä laitteet näyttää – tyyliä pitää olla
heinäkuuta. Niin ikään johtimet ovat palamattomia ja sulamattomia tefloneristeisiä. nauhan kohdalla, voit muodostaa e-mollisoinnun painamalla vasemman käden vapaalla sormella sekaan gäänen 11. Sonny Landreth onkin leimallisesti louisianalainen kitaristi. Tämä sormitetun ja slidetekniikan yhdistelmä tuo slidetyöskentelyyn täysin uuden näkökulman, ulottuvuuden ja soinnin. Esimerkiksi jännitelähteiden vastukset ovat palamattomia. Vaikka Landreth palkittiin vastikään toukokuussa alan merkittävimmässä gaalassa eli Blues Music Awardseissa sarjassa Best Guitarist 2016, on mies ollut instrumenttinsa saralla paljon enemmän jo ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. – Hän naureskeli, että jos 70-luvulla joku olisi kertonut 15-wattisesta hyvästä vahvistimesta, niin sitä olisi joko pidetty vitsinä tai vaihtoehtoisesti olisi epäilty soittajan mielenterveyttä. Yksinkertaistettu esimerkki: jos kitara on viritetty avoimeen E-duurisointuun (E,B,G#,E,B,E) ja putki lepää oktaaviasemassa 12. Ratkaisuksi voisi hyvinkin kelvata Pearlin valmistama Throne Thumper (hinta noin 330 euroa), joka on 200 watin erillisellä vahvistimella varustettu perseentäristin. nauhalta. Landreth on jalostanut tämän tekniikan osaksi häikäisevää ja värikylläistä soittoaan. Rumpujen soitto ja pöntöistä aiheutuva resonanssi tekee eetvarttia koko keholle, ja täristin vielä lisää psykoakustista vaikutusta. Koko tuoli tärisee samaan tuuttiin eli synkkaan potkurummun pedaalin kanssa. Eric Clapton on luonnehtinut Landrethia yhdeksi edistyksellisimmistä ja aliarvostetuimmista kitaristeista maailmassa. Välimäki kertoo säälivänsä sukupolvea, joka ei ole koskaan saanut kokea putkiradion lämmintä sointia. Slidesoitossa Landrethilla ei ole ollut koskaan varsinaisia opettajia, vaan hän on jalostanut omaleimaisen soittotekniikkansa esikuviaan seuraamalla ja kokeilujen kautta, kohoten ajan mittaan itsekin idoliensa veroiseksi taitajaksi. Tämä tekniikka perustuu pikkusormessa törröttävän slideputken käyttämiseen ”barréna”. Tuo Ilen vahvistin on nimenomaan Nightingalesta modattu. 1951) saapuu Vanhankylänniemeen lauantaina 2. Yksi suuri työllistäjä on myös ollut tehdastekoisten piirilevyvahvistimien uudelleenrakennus point-to-point -koneiksi. Louisianan monipuolisen musiikkimaailman vaikutusalueella kasvanut Landreth omaksui jo nuorena kyvyn ja halun kokeilla uusia, toisistaan hyvinkin poikkeavia musiikkityylejä ja jättää niihin oman puumerkkinsä. Pearl Throne Thumper tään mikseristä vahvistimeen ja siitä täristimeen. Itsekin soitin aikanaan satawattisella, ja ihmettelin, miksi kitara kuulostaa maniskalta sillä volumella, joka jättää amalgaamipaikat rauhaan. Hän saa nähdä sekä yleisön että koko show’n. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija on, että putkikitaravahvistin laulaa antaumuksella silloin, kun sitä rankaistaan kovalla kädellä, joten tehoa ei kannata olla mahdottomasti. Menekkimalleja on 15-wattiset Hehku Redwing ja Hehku Nightingale. – Nimekkäimpiä Hehku-soittajia ovat Ile Kallio ja Esa Pulliainen. Tällä hetkellä on kehitteillä putkisäröpedaali DI:llä, jossa on putkina 12ax7 ja EF86. Hehkut soivat myös Maj Karman, Pennilessin ja Juliet Jonesin Sydämen backlinessa. Erityisen kovaäänisten musakeikkojen ongelmana saattaa olla se, että rumpali ei kuule oman settinsä potkurumpua ja saattaa siten kadottaa soittonsa pulssin. Hänen soitossaan on aina kotipitäjän sävy ja hänen kirjoittamansa biisi Congo Square on nykyisin New Orleans –klassikko. Thumper ruuvataan rumputuolin jalkaosaan. Landreth kävi 70-luvulla korkeakoulunsa soittamalla alan legendan, zydeco-kuningas Clifton Chenierin bändissä. Landrethin keskeinen oivallus on putken takaa sormittaminen. Suosittelen laitetta myös muille kuin hevirokkirumpaleille. Hehkuissa ei käytetä yhtä tiettyä kaiutinmerkkiä, vaan tapauskohtaisesti jotain elementtiä lähinnä Celestionin, Eminencen tai WGS:n mallistoista. Komponentit ovat laatukamaa ja turvallisuus tärkeä näkökohta. Aika paljon teen myös tehdasvalmisteisten putkivahvistimien huoltotöitä. Suunnitteilla on esimerkiksi oma putkiradiomalli. Landreth on nimittäin spesialisti, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua paitsi slidekitaran mestariksi myös slidekitaroinnin uudistajaksi, K eikoilla rumpalilla on mielestäni aina paras paikka. Lisäksi hän saa oikealla kädellään aikaan valtavan määrän sävyjä. – Hiljattain saatiin valmiiksi viisiwattinen Hehku Tramp, pikkustyrkkari, jota on tarkoitus valmistaa muutamia kappaleita kenenkään pyytämättä. Esimerkiksi Ile Kallio soittaa 15-wattisella Hehku Little Big Hornilla. Keikan jälkeen täristetyt pakarat huokuvat tuuheaa harmoniaa, tosin havaitsin persehikoilun hieman lisääntyvän eli pyyhe kannattaa laittaa tuolin päälle. K u v a: m as co tl ab el gr o u p .c o m E-liike 5_16.indd 17 3.6.2016 15.35. Kaiken kaikkiaan osat ovat ylimitoitettuja ja kytkennät tehdään kestävällä point-topoint -menetelmällä. Kun kevyesti nauhan päällä lepäävä putki ankkuroi aseman, jäävät vasemman käden kolme muuta sormea vapaaksi painelemaan sointuja, tai yksittäisten äänien muodostamia soololinjoja. SOUNDI 17 ”Ekan sähkökitarani väsäsin 13-vuotiaana Joka poika -lehden ohjeiden mukaan.” www.hehkucustoms.fi J ärvenpään Puistoblues 2016 -tapahtuman pääkonsertissa on mahdollisuus nauttia huippuluokan slidekitaroinnista, kun alan johtava soittaja Sonny Landreth (s. Tämä saattaa kuulostaa sinusta hieman hassulta, mutta laite todellakin toimii. Tärinän voimakkuutta ja taajuutta voi säätää vahvistimesta. Erilaisten putkipedaalien ohella Hehku punoo koko ajan uusia juonia. Landrethin spesialiteetti on kaivaa oikealla kämmensyrjällään huiluääniä eli ”palm harmonicseja” tavalla, joka korvaa tremolopedaalin ja saa soiton kuulostamaan tarvittaessa vaikka zydeco-haitarilta. Potkurumpu liitePerseentäristin Louisianan palkintosonni Suomeen sillä hän vei instrumentin hallinnan aivan uudelle tasolle jo 1980-luvulla. Vuonna 2005 Americana Music Association palkitsi Landrethin vuoden instrumentalistina
Pikkuväen lauluja ei ole tyylillisesti kovinkaan kaukana Lindholmin ystävän Pekka Strengin albumeista, ja Streng ehti jopa toimia yhtenä levyn innoittajista, vaikka hän kuoli ennen sen ilmestymistä. Levy pohjautui musiikkiteatteri Ilonan Rille Roska -nukketeatteriesitykseen, johon Lindholm teki musiikin yhdessä Pirjo Saanan ja Heikki Hiekkalan kanssa. Kaksikon ystävyys ulottui myös yhteisiin bändiprojekteihin, sillä heillä oli 1960–70-lukujen vaihteessa Mursun Lämmin Henkäys -yhtye, joka kilpailee parhaasta bändinnimestä kotimaisen musiikin historiassa. K otimaisen musiikin historia on rikasta myös lastenmusiikin osalta. Albumin sanoituksissa seikkailevat keijut, metsäneläimet, maahiset ja sienet kuin parhaissakin psykedeelisissä hippilevyissä. Albumin taustamuusikkokaarti oli tuttua muun muassa Calle Lindholmin pikkuveljen Daven bändeistä: soittajiston rungon muodostivat Hiekkala, Janne Ödner, Maukka Siirala ja Zape Leppänen. Calle Lindholm teki pääasiallisen työuransa toimittajana ruotsinkielisessä radiossa. ”Luojan kiitos ettei tehty”, Lindholm on kommentoinut suunnitelmia myöhemmin, sillä Tasavallan Presidentti oli lopulta Strengin levylle astetta parempi taustabändi. 18 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la "Albumin sanoituksissa seikkailevat keijut, metsäneläimet, maahiset ja sienet kuin parhaissakin psykedeelisissä hippilevyissä." Pink Floydia lapsille Rakkauden rajamailla_6_2016_a.indd 18 1.6.2016 11.43. Ei nyt ihan Pink Floydina, koska laulut ovat pääasiassa lyhyitä, mutta lasten keskittymiskyky ei ehkä riittäisi enempään. Ainoastaan sanoituksista voi päätellä kuuntelevansa lastenlevyä, muuten monet Pikku väen lauluja -levyn biiseistä menisivät täydestä myös kevyemmän laidan folkprogena. Äänimaisema oli tällä kokoonpanolla akustisvoittoinen, mutta porukalta irtosi myös psykedeelisiä efektejä tarvittaessa. Tärkeämpää on kuitenkin musiikkipuoli: levy on kauttaaltaan hyvin soitettu ja sovi> Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar tettu, ja myös Lindholmin sävellykset ovat riittävän kiinnostavia. Hänen lastenlevynsä on syyttä jäänyt unohduksiin Loven katalogissa, eikä siitä ole koskaan julkaistu uusintapainosta. Lauluosuuksissa levyllä vuorottelivat Julius Westerberg ja Tiitta Spout, Calle Lindholm kirjoitti kappaleet ja soitti puhaltimet. Myös radiotoimittajana ja dj:nä tunnettu Calle Lindholm kokeili hippiprogen ja lastenmusiikin rajankäyntiä 1970-luvun puolivälissä Pikku väen lauluja -albumillaan. Toisaalta monet folkja progealbumit saattaisivat toimia lastenmusiikkinakin, siksi satumaisissa tunnelmissa esimerkiksi Pekka Strengin klassikkoalbumeilla liikutaan. Lindholm sai nimittäin inspiraation Metsän pikkuväkeä -kappaleeseen visiiteistä Strengin perheen luona Myrskylässä. Albumista oli tarkoitus tehdä lastenlevy, jota sekä lapset että aikuiset jaksaisivat kuunnella – ”eräänlaista lasten Pink Floydia” kuten Lindholm itse on levyään luonnehtinut. Etenkin 1970-luvulla lapsille suunnatuilla levyillä tarjoiltiin välillä sellaista psykedeliaa, että sen kuuntelu saattoi sekoittaa varttuneempiakin musiikinystäviä. Bändin taival jäi yhteen soitettuun keikkaan, vaikka Mursun Lämmintä Henkäystä kaavailtiin muun muassa taustabändiksi Strengin Magneetti miehen kuolema -albumille
Bändi koostui siis kovista soittajista ja sen kuuli niin lavalla kuin levyilläkin. Kuinka ollakaan, tapaamisestamme tuli unohtumattomampi kuin itsekään arvasin. . Näkynä se oli pimeässä illassa erittäin viehättävä, kaikessa yllättävyydessään. Hetken epäuskoisesti päitä pudisteltuamme ja naureskeltuamme aloitimme palaverin uudestaan. Atmosfäärin tiivistyessä upealla yläkierteellä, painoin nauhurin rec-nappia ja aloimme hommiin. Rummuissa Sheikeillä oli Keimo Hirvonen, uruissa Timo Vesajoki ja kitarassa äskettäin Petri Hakalan korvannut Miikka Paatelainen. Jätkät selittivät, ettei heillä ollut oikein taloudellisia mahkuja eikä toisaalta tarvettakaan lähteä kauemmas. Vain lintujen äänet rikkoivat lempeän hiljaisuuden. Elettiin syksyä ja metsän värit olivat silkkaa psykedeliaa. Nyt siis puhutaan aivan pikkutiestä umpimetsän keskellä. No, me on suurin piirtein lähdetty keikalle tähän mennessä vain, jos sinne on päässyt ratikalla, Mitja muotoili kunnon stadilaistyyliin. Kun tempoa ei kiilata K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_cool sheiks.indd 20 1.6.2016 11.45. Tuntui kuin olisimme olleet Jumalan taskussa, kaukana turojen tuoksinnasta. Olimme aivan äimänä. Harvat ”normaalit keikat” tehtiin tiettyjen klubien housebändinä pidempinä rupeamina. . Me siinä sitten fetsit päässä soiteltiin, vähän niin kuin maksettuja treenejä, ja naureskeltiin partaamme. Kampesin ulos selvittämään tilannetta. Olin voimakaksikkoa asemalla vastassa ja ajoin meidät saman tien pitkälle Kaupin metsän uumeniin. Nimenomaan, kundit nyökyttelivät nauraen vedet silmissä. Alan miesten kokous kun oli, yllätin herrat iloisesti vetämällä esiin bongin, josta imaisimme innoitusta veljellisessä hengessä. Kun helsinkiläispossen päämiehet, monipuhaltaja Hepa Halme ja bassovelho/tuottaja Mitja Tuurala, olivat tulossa junalla haastatteluun Tampereelle, inspiroiduin siinä määrin, että päätin järjestää veriveljille session, jota he eivät heti unohtaisi. Cool Sheiksin mehevän, r&b:stä, acid jazzista ja hiphopista vaikuttuneen soundin salaisuus on sen suora yhteys bluesin juuriin. . Varmaan ensimmäinen vaistomainen assosiaatio kaikilla oli poliisiratsia, vaikkei ilmassa minkäänlaista paranoiaa todellakaan ollut. Osan haastattelusta teimme läheisen tyhjän mökin pihassa, jonka korkealta kalliolta Näsijärvi näkyi kauniisti puiden välistä. Ystävällinen porukka vakuutteli, etteivät he häiritsisi meitä millään tavoin. Paitsi että juuri tuolla maagisen nousun hetkellä alkoi kuulua autojen ääntä ja samassa useam pi biili singahti perä perää muutaman metrin päähän meistä. Ensimmäiseksi ihmettelinkin, miten tuon tason ryhmä oli voinut siihen asti pysyä lähes täysin helsinkiläisenä salaisuutena. Kuhinan tunne äityi tolkuttomaksi kun he vinhaa vauhtia alkoivat laitella ympärillämme pitkäksi riviksi pieniä pihasoihtuja. Mitä helvettiä täällä tapahtuu. Tunnelma oli sekä kodikas että mystinen. Kyse oli kristillisistä nuorista, jotka olivat vuokranneet Toimelan huvilan saunoineen illanistujaisiinsa. Bändi nimittäin aloitti Bullworkersin myötä keikkailun nykykatsannossa hyvin poikkeuksellisesti: yksityisissä tilaisuuksissa ja firmojen juhlissa. Kurkun kostukkeeksi jätkät korkkasivat mukanaan tuomansa punaviinin. Eihän täällä paista aurinko 80-luvulla suorempaa rhythm &bluesia soittaneen Bullworkersin tuhkista noussut Cool Sheiks soitteli ensin funkysti filmaattista jazzia tarkkaan valituin lainabiisein fetsit päässä, mutta oli nyt siirtynyt omaan materiaaliin laajentaen soundiaan modernimmaksi ja urbaanimmaksi miehityksen kasvettua suomalaisen räpin kovimpiin pioneereihin kuuluneella Damn The Band -duolla, marokkolaislaulaja/toustaaja Hosni Boudalilla ja länsiafrikkalaisella Malang Cissokholla, joka Cool Sheiksissä soitti perkussioita ja vähän koraakin. 20 SOUNDI SOUNDI 21 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Ilma oli sumuinen, ylellisen lämmin ja pehmeä. Mentiin valmiisiin bileisiin sen sijaan, että olisi oltu ”myyntiartikkeli”, kuten herrat toimintatapansa tiivistivät. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI Autojen sisältä purkautui porukkaa kuin meren mutaa, molempia sukupuolia. Pitää muistaa, että tää tapahtui 80-luvun kultaisina vuosina, kun kasinopeli oli huipussaan ja pitopöydät notkui. Se oli just sellasta jengiä, joka kyseli, että ”miksi teillä on noi mustat lasit. Minä Hepan ja Mitjan väliin, se oli haastattelun kannalta ideaa lia. Cool Sheiks M ustan musiikin pitkä linja on aina ollut agendani kärkipäässä. Ihastelimme ympäristöä hetkisen yhdessä ja pimeän laskeutuessa yllemme mustan sametin lailla istuuduimme Toyotani takapenkille. Suomessa tuskin kukaan ajoi sitä 90-luvulla niin uskottavasti ja vakaumuksella kuin Cool Sheiks. . Oli hyvää safkaa ja muuta kivaa... Nyt minä tajuan, henkäisin liikuttuneena, kun näin koko homman päässäni. Veditte fetsit ja mustat lasit päähän ja tarkkailitte soittaessanne kunnon virityksissä markkinapellejen toimintaa pahimmanlaatuisten juppilafkojen bileissä, kun turot vapautuivat estoloista
Mitja huomasi paperille raapustamani rivin ”r&b – acid jazz – hiphop” ja tokaisi: – Tuossahan se on koko juttu! Multa on kyselty, että miten sä nyt yhtäkkiä soitat hip-hoppia, mutta eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Ässä hihassa on paremmin kansanmusan parista tunnettu Petri Hakala, jonka viileällä intohimolla patinoitu niukka ja tiukka kitaratyyli on aivan murhaa. Suuret artistit tulkitsee aina loppuviimeks universaaleja viboja, joista kaikki tietää jotain. Sillä on se afrikkalainen rentous: se ei kiilaa eikä ”Me on todellakin soitettu joka vitun mestassa, parhaimmillaan kolme keikkaa päivässä ja viis viikossa.” HARVA MUSIIKKI toi mii kaikissa fiiliksissä, mutta itseäni tällainen jazzin ja r&b:n saumaa hierova instrumentaali svengi nostaa aina. Riku (J.A.K.) on Itäkeskuksen Myllypurosta, mikä on about Bronxia: tylyä betoniviidakkoa, jossa tila on tehtävä itselle. J.A.K:n vanhan koulun tulinen räppäys hurmaa undergroundisuudellaan ja Hosnin toustaus menisi komeasti läpi Jamaikallakin. Monet pikku viittaukset rhythm & bluesiin ja jazziin luovat hienon historiallisen jatkumon. Spinner on Hesan ensimmäisiä ja parhaita graffiti-taiteilijoita ja breakdance-mestari. Hepan freejatsillinen Prospekt on hiljattain julkaissut kaksi napakymppilevyä, toisen kirjailija Hannu Salaman kanssa. BOOGALOON VIILEÄMPI PUOLI Cool Sheiks: Moovin’ At The Groovin’ Victor’s (1993) JOS TIETYT soundit ja likit Sheikkien modernissa kaudessa kilauttavat ysärikel loa, niin Serve Cool muistuttaa ihan kohta muodikkaan vuosi kymmenen parhaista puolista. Klubeissa me lähdettiin normaaleja jazzbändejä tanssihakuisemmalle linjalle. Vastauksen kauneus jäi ikuisesti mieleeni. Hepa ja Mitja kehuivat häntä äärimmäisen herkäksi ja lahjakkaaksi tyypiksi. Nyt kipeästi kaivattu monikulttuuri suus hehkuu väkevästi. Lontoossa opiskellut tanssinopettaja, marokkolais-sveitsiläinen Hosni tuli bändiin heidän kauttaan. Jo 1987 perustettu Damn The Band oli kerran ollut samalla keikalla Sheikkien kanssa ja spontaanit jamithan siitä tuli. Ihastellessani J.A.K:n räppien ja DJ Spinnerin scratchien pinnistämätöntä auktoriteettia Hepa totesi kaverusten edustavan originaalia hiphop-sukupolvea ja hallitsevan tuon kulttuurin kaikki osastot. ”Koneel linen” sävytys tehtiin digipöydästä korostuksilla ja kompressoinneilla. Meillä on melkoinen persoonien ja kulttuurien kirjo bändissä, kun meillä on vielä Malang, kuuluisan länsi-afrikkalaisen suvun griot (oraalisen perinteen laulaja/soittaja, historian säilyttäjä). Niissä jätkissä ei ole mitään feikkiä. Mitja: – Vastapainoksi me tuuletettiin sitten diggarijengille Hesan pikkuklubeissa. Me vedettiin parhaimmillaan neljä, jopa viis settiä illassa. 20 SOUNDI SOUNDI 21 Eihän täällä paista aurinko”, Hepa hirnui. Ei yhtään haittaa, että tässä syödään lainaeväitä, kun se tehdään tällaisella rakkaudella ja ymmär ryksellä ja käsittelyssä on If I Had A Hammer tradin lisäksi Herbie Mannia (Memphis Underground, Memphis 2-step), King Curtisin Teasin’ ja Joe Zawinulin Money In The Pocket. Perkkujen tukema komppi on lahjomat toman funkya ja sen päälle satelee toinen toistaan mehukkaam pia tenori, huilu ja urkusooloja. Vähän hämillään hän lausui nöyrästi: – No, mä vaan funtsin, että sen täytyy olla cool. Malang on bändin paras soittaja ja pystyy soittamaan lähes mitä vaan. Meitä ei tarvinnut ollenkaan myydä, koska privaattikeikat poiki aina vähintään kaks uutta keikkaa. Vaikka on hyväkin meininki, sitä vaan ajattelee, että tämähän on vasta verryttelyä, molemmat selittivät yhteen ääneen. Mitja vaikuttaa Pietarin Spektaakkelissa ja Jo’ Buddyn uudessa rock’n’roll-bändissä Trio Riotissa. Se ankkuroi grooven, mutta samalla sen groove elää. Hän nousi autosta verryttelemään jalkojaan ja jatkoi avoimen ikkunan kautta: – Vielä muutama vuosi sitten kyselin itseltäni, että yritänkö olla joku ”Amerikan neekeri”, kun soitan tällaista musaa. Malang on mandingo eli just sitä jengiä, joka roudattiin Amerikkaan bluesia keksimään. Tässä ei kuulla lainkaan luuppeja tai sampleja ja rumpuko nettakin vain Troublessa. Tuotannosta vastaavan Mitjan ja Keimo Hirvo sen huima rytmiikka on täysin elävää. . Melodioiden ja soolojen sijaan me improvisoitiin ennen kaikkea rytmiä, Hepa selitti. Olen imenyt perimäni sähköisistä viestimistä. . Kaikki noi musiikit on saman puun oksia. DJ Spinner soittaa scratchitkin livenä. En mä tunne Kalevalaa, mutta tunnen Muddy Watersin, Rolling Stonesin, Black Sabbathin ja vastaavat fiilistasolla. Sen jälkeen kaks settiä, yhdestä puhumattakaan, ei tunnu missään. . Kaikesta turhasta riisuttu tunnelmointi on niin ajatonta, että usein tulee kuunneltua levy kaksi kertaa peräkkäin. Se soitti Youssou N’Dourille kitaraa ja teki Youssoun kans biisejä. URBAANISTI FUNKY KULTTUURICOCKTAIL Cool Sheiks: Serve Cool (1995) kiihdytä tempoa, niin kuin suomalaiset usein tekee. Sen täytyy olla cool Jossain vaiheessa kysyin, millä ajatuksella Hepa Cool Sheiksin perusti. Sit tajusin, että alkuperäinen suomalaisperinne on ainakin mun osalta katkennut. naamakirja_cool sheiks.indd 21 1.6.2016 11.45. . Yhteistyö innosti heti luontevuudellaan, mutta sen konkretisoituminen vei pari vuotta. Me ollaan siunattuja, koska meillä on Malangin kautta suora yhteys bluesin juuriin. Se on pakko hyväksyä. Tätä vasten ymmärrät, miks bändi svengaa ja rytmi istuu niin luontevasti. Tutustuin niihin herkässä iässä ja ne sytytti mut. Jätkien asia iskee nyt jopa teko aikaansa kovemmin. Halme ja Tuurala ovat kovassa vedossa edelleen. Me on todellakin soitettu joka vitun mestassa, parhaimmillaan kolme keikkaa päivässä ja viis viikossa. Bändi pesee monet nimekkääm mät ulkomaiset kilpailijansa tässä lajissa 6–4
Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> 22 SOUNDI F ather Metro on taiteilija nimi, joka tuli musafaneille hyvin tutuksi vuosituhan nen taitteessa. Vaikka cv:stä löytyvät Don Johnson Big Band ja Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, ei Tommy Lindgren tule kylläiseksi. Don Johnson Big Bandin keula hahmo Father Metro eli Tommy Lind gren oli Palefacen eli Karri Miettisen tapaan viettänyt vuoden USA:ssa oppilasvaihdossa, joten kolmannella kotimaisella räppääminen sujui mal likelpoisesti. LindgrenLaihoSaarilahtiydin kolmikon oli jo ennen debyyttialbu mi Support de Microphonesia (2000) ehtinyt täydentää saksofonisti Pek ”Ei mikään näin kiva voi olla oikeata duunia” haast_tommy_lindgren_b.indd 22 1.6.2016 11.55. Siviilipalve lus Amnestyn toimistolla oli vähän aiemmin muuttunut osaaikatyöksi, ja Tommy huomasi musahommien ohessa antaneensa uudet kasvot ih misoikeustyölle. Homma karkasi hyväl lä tavalla käsistä kakkosalbumilla, kun superhitti One MC, One Delay veti Breaking Daylightin (2003) pla tinakantaan ja valoi vankan perus tan työn jatkamiselle. Koska myös sisältöasiat olivat kunnossa, herätti Lindgren pian huomiota poikkeuksellisen lahjakkaana tekstittäjänä, joka puki yhteiskunnalliset havainnot teräviksi sanoiksi ja loihti tarttuvia hokemia. Kuten ennenkin, kautta jo viisitoista vuotta kestäneen uran. Kolmen helsinkiläisen lukiokave ruksen perustama Don Johnson Big Band oli saanut nimensä kun treeni kämppää varatessa oli paperiin jo tain pitänyt kirjata, mutta eipä ai kaakaan, kun humoristinen otsake jo muodostui synonyymiksi monisä vyisille äänitteille ja hyville bileille klubeilla, opiskelijajuhlissa sekä ke säfestareilla. Uuden oven avaa soololevy Sininen kaupunki, ja rautoja lämpiää muissakin tulissa. Kun suomi räpin hulluna vuonna 2001 joka niemestä, notkosta ja saarel masta näytti yhtäkkiä kumpuavan toinen toistaan taitavampia riimitte lijöitä, erottui äidinkieltämme suo sivien suuresta laumasta jokunen it seään uskottavasti amerikanenglan niksi ilmaiseva tekijä
Vannomatta paras, mutta pidän todennäköisenä, etten tule ikinä juomaan mitään. Oikealla juoksulenkillä vaihto-oppilasvuonna Kalifornian Irvinessä vuonna 1994. Faijan levyhyllyltä tehdyistä löydöistä siihen, kun kiikutin hänelle Lapinlahteen Giant Robotin Crushing You With Stylen. Hän työskenteli ensin 20 vuotta mainosalalla, jonka jälkeen pääsi kutsumusammattiinsa ruokakirjojen tekemisen pariin. > Soundi-haastattelu järjestivät kesäisin bileitä, joihin kertyi värikästä porukkaa Hantta Krausesta Yazkan kautta Antti-Einari Haloseen ja Jukka Kajavaan. Voidaan siis romanttisesti todeta, että ”kulttuurikodissa vieraili paljon taiteilijoita”, mikä on klassinen kiertoilmaus viinan vuolaalle virtaamiselle. Yläasteiässä ratkaisusta muodostui aika vahvasti identiteettiä määrittävä juttu, ja päätös on pitänyt. Viimeisestä huikasta on hänen kohdallaan toistakymmentä vuotta, mistä olen äärettömän onnellinen. Yhtye nimeltä Tommy Lindgren Metropolis, jonka liiderin ohella muodostavat Jarmo Saari, Abdissa Assefa ja Teppo Mäkynen, julkaisi juuri debyyttilevynsä Sininen kaupunki ja keikkakalenteri täyttyy kelpo vauhtia. Suomeksi räppäämiseen Julkisen Sanan riveissä Palefacen ja Redraman rinnalla jo totuttautunut Tommy on sukeltanut tänä keväänä uusiin vesiin. ka Mikkonen, ja pian kirjoa lavensivat niin levyillä kuin lavoillakin huippuosaajat laulaja Emma Salokoskesta beatboxaaja Felix Zengerin ja DJ Teddy Rokin eli Teppo Mäkysen kautta trumpetisti Verneri Pohjolaan ja lyömäsoittaja Juuso Hannukaiseen. K u v a: Te p p o V ap au s haast_tommy_lindgren_b.indd 24 1.6.2016 14.18. Kämpän omistaja oli muuttanut ulkomaille, eikä vuokra noussut parinkymmenen vuoden aikana lakisääteisiä korotuksia enempää. Tiedostettuja ja tiedostamattomia syitä yhdessä... Ei muiden ryypiskely silti minua ole koskaan häirinnyt. – Olin jo pikkupoikana aikamoinen perfektionisti ja hikipinko, enkä suoraan sanoen tainnut oikein uskaltaa lähteä mukaan, kun koulukaverit aloittivat niitä kokeiluja ostarin takana. Tiedostettuja ja tiedostamattomia syitä yhdessä... Niistä se päätös muodostui. Vasemmalla 10-vuotias Tommy Mike Monroe -maskissa. Chrisa eli faijani (BjörnChrister Lindgren) on toipuva alkoholisti, kuten sanotaan. Se ei vain tuntunut hyvältä. Vastaavia kokemuksia tuli joskus yhdessä faijan kirjahyllyllä rakastamani Samuel Beckettin ja joidenkin poliittiseen historiaan liittyvien opusten äärellä. Laulajina kuultiin Janna Hurmerintaa, Anna Abreuta sekä Tuomo Prättälää. Faijan ongelma kuitenkin kärjistyi vasta kun olin muuttanut kotoa, joten en oleta noiden illanistujaisten ratkaisuuni vaikuttaneen. Vasemmalla DJBB vuonna 2001, oikealla Tommy Kuuban-reissun jälkeen abiristeilykeikoilla vuonna 2004. Eli lapsuus meni ehkä vähän perheen tulotasoa paremmissa ylemmän keskiluokan puitteissa. Niistä se päätös muodostui.” DJBB:n keikkareissut saivat muuten tervehenkisen Lindgrenin aloittamaan tupakoinnin muutamaksi vuodeksi. Absolutismisi on siis muuta perua. Mutta asia ilmaistaan AAkerholaisten parissa aina preesensissä. Öykkäröinti tietenkin erikseen, mutta sehän häiritsee ketä tahansa. Kaikenkarvaista jengiä, eri seksuaalivähemmistöjä… Jari Halosen muistan erityisen intensiivisenä tyyppinä. Olin ehkä kolmentoista ja siinä potkittiin jotain jalkapalloa, kun hän yhtäkkiä alkoi tentata, että ”miten teiän sukupolvi meinaa niinku ottaa tän homman haltuun?” Hyvä, ettei tullut kusi sukkaan. Kumpuaako päätös jättää alkoholi muiden juotavaksi noilta ajoilta. – Kyllä vain! Asuin syntymästäni asti isän, äidin ja kuutisen vuotta vanhemman isosiskoni kanssa Rantatöyry-nimisellä pikkukadulla. Musiikkitöiden ohella Lindgren on kirjoittanut kolumneja useisiin julkaisuihin ja kunnostautunut viime aikoina myös Ylen urheilukommentaattorina niin radiossa kuin televisiossakin. Sen sijaan muistan useita musiikkiin liittyviä hyviä hetkiä hänen toipumisensa ajoilta. En tykkää nähdä omia valintojani ismeinä. Vietit lapsuutesi räppärille niinkin katu-uskottavassa miljöössä kuin rivitaloalueella Kulosaaressa. Meillä oli rivarin takapihalla takka, ja porukat 24 SOUNDI ”En tykkää nähdä omia valintojani ismeinä. – Ei ihan. Don Johnson Big Band valmistelee parhaillaan kuudetta albumiaan, mutta muutaman viime vuoden mittaan Lindgrenin aikaa on vienyt myös kitaristi Valtteri Laurell Pöyhösen johtama Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, jolta on toistaiseksi saatu albumit Burnaa (2013) ja Korottaa panoksii (2015). Yhtyettä koko ajan määrittäneen värikylläisyyden kulminaatio oli vuoden 2009 nelosalbumi Records Are Forever, jonka vieraslista venyi vanhojen ystävien ohella kitaristi Petteri Sariolasta rumpali Olavi Louhivuoreen ja pasunisti Ilmari Pohjolaan. Ja täytyy myös mainita, miten vierastan absolutismi-sanaa
Maksimissaan 13 tuntia menee ilman, sitten alkaa ihan maailmanlopun migreeni. Tai tullut raskaaksi. – Joo, se oli täysin älytön jakso. Klasari oli minulle vierasta maaperää, vaikka orastavaa kiinnostusta olikin jo vähän heräillyt. Kaikki Music Televisionilla pyörineet jutut olin toki nähnyt, mutta sen tietyn soundin suuntaan oli ennen vaihtooppilasvuotta vetänyt vain Gurun Jazzmatazz Vol. Ehkä se tarjosi jotain sosiaalista touhuttavaa kaverille, joka ei juo. 1 (1993). Mutta ”maistanpa nyt vähän” -tasolle se on jäänyt, koska kontrollin menettäminen on jännittänyt aina. Mitä musiikkia olit kuunnellut Suomessa ennen USA:n vuotta. Siitä levystä lähtee monta polkua eri suuntiin. Loren ei tehnyt mitään eroa niin sanotun korkeakulttuurin ja muiden asioiden välille. Jotain muuta olet ehkä sitä ennen ja sen jälkeenkin polttanut. Melko pian kotiin palattuasi aloit tehdä musiikkia koulukavereidesi Johannes Laihon ja Kari Saarilahden kanssa. Siskoni kummitäti asui Lontoossa, ja kävimme siellä viettämässä parit hiihtolomat. – Kyllä. Loren toimi oppaana myös jazzin suuntaan. Ja se onkin vakava. Lorenia huvitti aikoinaan, että heillle tulee vaihtoon valkoinen helsinkiläinen jäbä, joka diggaa soulista, mutta ei muuten tiedä mustasta musasta mitään. – Niinpä, ja vielä Etelä-Kaliforniassa, missä bongit kiskaistiin esiin jokaisissa bileissä! Asiassa auttoi, että AFS-järjestön säännöt ovat hyvin tiukat. Sisäinen kontrollifriikkini ei kerta kaikkiaan tahdo ottaa uskoakseen, että monikaan niin sanottu nautintoaine tuottaisi jotenkin ylittämätöntä nautintoa. Public Enemy ja vastaavat aggressivisemmat jutut eivät silloin kolahtaneet. SOUNDI 25 Miles Davis, Shostakovitsh ja N.W.A. Ja se onkin vakava. Loren oli vähän samanlainen pikkuvanha hikke kuin minäkin, ja hyvin kiinnostunut musiikista. Niiden matkojen myötä näin Buddyn ja Andrew Lloyd Webberin jättiproduktoita. Vaikka mentoreiksi usein mielletään edeltävien polvien edustajia, tämä tärkeä vaikuttaja oli sinua vuoden nuorempi. Kerran klarinettia ja lähetti minulle jo etukäteen ennen vaihtarijaksoa kasetin, jonka yhdellä puolella oli klasaria ja toisella ”populaarimusiikkia” eli Zeppeliniä, Parliamentia ja paikallisia ska-bändejä. The Knuckle Brothers oli yhden yhtyeen nimi. Jos olisin jäänyt kiinni päihteiden käytöstä, minut olisi lennätetty välittömästi kotiin. – Olen, joo. Kotona ei klassista juuri kuunneltu, joten meikäläinen kävi Kaliforniassa tutustumassa kansallissäveltäjäämme. Minulla on unohtumattomia muistoja siitä, miten ajelemme jenkkibroidini Lorenin kanssa vuosimallin ’82 Volvolla pitkin highwaytä ja stereoista raikaa kassulta (Beastie Boysin) Ill Communication tai MC Solaarin Prose Combat (molemmat 1994). olivat ihan samaa. Mahtavaa. Paitsi minä. Kaveriporukassa oli kaksi muutakin juutalaispoikaa, joiden kanssa olin paljon yhdessä niin tunneilla kuin koulun maastojuoksujoukkueessakin. K u v a: H ei d i St re n ge ll haast_tommy_lindgren_b.indd 25 1.6.2016 11.46. Joten kofeiini on nykyään ainoa addiktioni. Hän soitti Tähän peilaten moni yllättyi vuosituhannen taitteen paikkeilla, kun näki sinulla savukkeen huulessa. Huomaat, kiinnostaako esimerkiksi John Coltrane ja niin edelleen. Erittäin tärkeä asia tai oikeastaan oppi oli myös se, että kaikki musa oli hänelle täysin samanarvoista. Kun olimme tutustuneet paremmin, hän löi (Miles Davisin) Kind Of Bluen kouraan ja sanoi, että tuosta on hyvä alkaa purkaa. Se koodi oli helppo tekosyy, vaikka narahtaminen olisi toki ollut varsin epätodennäköistä. Maksimissaan 13 tuntia menee ilman, sitten alkaa ihan maailmanlopun migreeni.” jouduin sinnittelemään puolitoista vuorokautta ilman kahvia, ja siitä kehkeytyivät ihan Trainspottingmittakaavan vieroitusoireet. – Joo, Johannes oli tullut lukioon 1993 mennessäni samalle ja Kari rinnakkaiselle luokalle, joten olin kotiin tullessani heitä vuoden jäljessä. Eihän kukaan aloita tupakan polttoa 25-vuotiaana. Kuinka selvisit vaihto-oppilasvuodesta ilman kokeiluja. – Viimeisellä Lorenin tänne lähettämällä kasetilla taisi olla The Rootsin Do You Want More?!!!??! (1995), ja vähän myöhemmin hakeuduin Funkiestin hyllyjen äärelle De La Soulin, The Jungle Brothersin ja vastaavien pariin. Se oli The Supremesin Ref lections, jota Musa-Fasulta kyseltyäni innostuin myös The Temptationsista sekä Marvin Gayestä ja ostin jokusia kokoelmia. Kyllä Sarah Brigthmanin kuuleminen livenä jossain Miss Saigo nissa tai Phantom Of The Operassa on ihan unohtumaton kokemus. Ihan hiljan tupruttelin hyvää sikaria, kun oma levy valmistui. Siitä varsinainen perehtyminen kunnolla alkoi, lähemmäs kaksikymppisenä eli aika myöhään. Pysyikö palo räppiin helposti yllä Suomeen tultua. Sama juttu, jos olisin ajanut autoa. Lopulta meni aski päivässä ja koska olen vähän kuolemaa pelkäävä ja luulosairasteleva luonne, lopetin. Sain sen vuoden aikana häneltä lahjaksi boksin, jossa oli kaikki Sibeliuksen sinfoniat. Elettiin kotitietokoneäänittämisen vallankumouksen aikoja, ja he ”Kofeiini on nykyään ainoa addiktioni. Hetken aikaa tykkäsin myös musikaaleista. Jossain määrin asiaan varmasti vaikutti, että Johnsonin kuumimpien keikkavuosien aikana baareissa sai vielä polttaa. – Ala-asteella iskivät ne samat Mötley Crüet, Kissit, Twisted Sisterit ja Bon Jovit kuin muihinkin. (naurua) Mutta lopetin 30-vuotissynttäreilläni, ja sekin päätös on pitänyt. Ja vapaa-ajalla. Irvinen-vuoden aikana innostuit hiphop-kulttuurista. – Kyllä. Loren pänttäili Sartrea sun muita poliittisia filosofeja ja saattoi pistää jonkun Ravelin tai Debussyn teoksen perään soimaan Easy-E:n Eazy Duz Itin. Yläasteella tuli vuorostaan hämärä Motown-innostus, joka lähti China Beach -nimisen televisiosarjan tunnarista
Enemmän iloitteleva kuin vakava musiikillinen ilmaisu tuntui varmasti kotoisalta, mutta oliko kynnys alkaa räpätä suomeksi korkea. Eikä helppoa. Eli kun oma ihmisoikeuksiin liittyvä kiinnostus virisi, tällaiset jutut tuntuivat ihan uskomattomilta. Viime vuonna ei ”levy kolmen vuoden välein” -sykli toteutunut. Kerroit 12 vuotta sitten näillä sivuilla ”Neljäs sukupolvi” -haastattelussa, että nämä asiat yhdistivät myös sinua ja isääsi. Omatunto soimasi, vaikka asiat olivat hyvin. Lähdin tammikuussa 2004 Kuubaan ja nollailin siellä oloani. Amnestyllä jatkoin muutamissa projekteissa vapaaehtoispohjalta ja musiikkityön oheen ilmestyi kolumnijuttuja Voimaan, Hesariin ja muuallekin. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja joskus vuosikymmenen lopun paikkeilla vihdoin käsitin, että kai minä K u v a: V il le Ju u ri k k al a haast_tommy_lindgren_b.indd 26 1.6.2016 11.46. Kävimme innokkaasti heittelemässä Mustikkamaalla, koska Kulosaaren yhteiskoulun ja samassa rakennuksessa toimineen kansainvälisen koulun onnistui järjestää (Panttereissa 1988–93 pelannut) Jonathan Moore vetämään viikottaista koriskerhoa. Muita sporttijuttuja ei ole ollut, mitä nyt ihan viime vuosina olen innostunut juoksemisesta. Platta ilmestyi toukokuussa ja myi ensin kultaa, sitten platinaa. Martin Luther Kingin nyt sitten olen täysipäiväinen muusikko, kirjoittaja, mitä ikinä. Yksissä musaluokkajameissa minua pyydettiin kerran kokeilemaan jotain riimejä, koska englanti sujui. – Kyllä. Onko sinulla ollut missään vaiheessa tärkeitä urheiluharrastuksia. Ekan kerran otin siihen tosissani tuntumaa vähän aiemmin, kun Exogenic Recordsilla saatettiin yhteen räppäreitä ja elek26 SOUNDI > Soundi-haastattelu ”Karri on ollut minulle aina rakas ystävä ja hyvin tärkeä kollega. Teitte Universalille Breaking Daylightin jälkeen Don Johnson Big Bandin 2006 ja Records Are Foreverin 2009. Palataan urheiluun vielä, mutta nyt takaisin Don Johnson Big Bandiin, jonka kokoonpano täydentyi pian saksofonisti Pekka Mikkosella. Tai siis otin pankkilainan ja ostin… Tuntui hyvältä sijoittaa jollain tavalla omaan tulevaisuuteen. Testailimme juuri uutta matskua pienellä kevätrundilla ja kävimme sopimusneuvotteluja levy-yhtiöiden kanssa. Ajatus tuntui kai liian absurdilta. Jo mainittujen pitkäsoittojen lisäksi teiltä ilmestyi 2012 Fiesta. Elättelin myös toiveita, että jospa saisin tauolle jääneet valtsikan opintoni taas käyntiin. – Ehtihän siinä totta kai selvästi hiljaisempiakin kausia olla, mutta oheen tai tilalle tuntui aina tulevan sopivasti jotain muuta. Toisinaan täytyy tylsistyä… Tietty ”ennui” on tarpeen, jotta tälle hommalle syttyy taas uudestaan. Suomeksi räppääminen ei tuottanut vaikeuksia silloinkaan. Miten hyvin hahmotit tilanteen. Olin onneksi tajunnut pistää suurimman suosion aikaan vähän säästöön, ja vuonna 2005 ostin tädiltäni yksiön, jossa olin jo asunut jonkun aikaa vuokralla. Jännitti ihan sikana, mutta hyvin se meni. Tein 14-vuotiaana Mooren kanssa haastattelunkin, joka ajettiin koulun keskusradiosta. Kari soitti lähinnä skittaa, Johannes tietenkin pianoa ja mukana oli myös ystävämme Juho Ehrnsten, joka oli rumpali. Rohkaisiko Breaking Daylightin menestys heti ammattimuusikoksi ryhtymiseen. Kirjoittaminen on ollut minulle aina tärkeää, joten tuntui hyvältä päästä tekemään sitäkin osittaiseksi työksi. Sananvapausduunista Castron valtakuntaan huilailemaan, hahaa! Silloin tajusin ensimmäisen kerran, että taiteellisessa työssä on pakko päästää välillä irti. Loppuvuoden mittaan kalenteriin kertyi lähemmäs 50 keikkaa. – Yksineläjänä pärjäsin ihan hyvin, joo. Mikä on Don Johnson Big Bandin tilanne nyt. Kennedy ammuttiin. Elintasosi taisi kuitenkin olla sangen korkea. Kesti kauan irtautua vanhasta putkiajattelusta, jonka mukaan ensin pitää opiskella, jonka perään aletaan luoda vakaata uraa hyvässä ammatissa. Hänenkin oli pitänyt käydä perustelemassa pasifistista vakaumustaan lautakunnalle. Kuumottavaa aikaa olla Jenkeissä. Faija oli ollut mukana myös Sadankomitean kuvioissa ja käynyt sivarin, mikä ei ollut siihen aikaan kovin yleistä. Vaikka podin kyllä luonteelleni tyypillisesti myös sellaisia ”ei mikään näin kiva voi olla oikeata duunia” -tuntemuksia. – Kyllä ja ei. Katjan esimerkki oli tosiaankin tärkeä tekijä. Huhut Don Johnson Big Bandin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. – Koripallo oli kova juttu yläasteella. Asuntolainan ottaminenhan taitaa olla taiteiden parista tienestinsä repivälle ihmiselle ainoa tapa edes jotenkin kerätä omaa omaisuutta. – Yhteiskunnalliset asiat olivat alkaneet vetää puoleensa, ja 1997 starttasi siviilipalvelukseni Amnestyn toimistolla. – Tavallaan, mutta sivarista osaaikaiseksi muuttuneet Amnestyn tiedottajan duunit minun oli pakko lopettaa ihan siksi, että olin loppuvuodesta 2003 kaiken sen hypen ja jatkuvan keikkailun jälkeen aivan puhki. – Yhtye on aktiivisempi kuin moni luulee. Niiltä ajoilta asti, kun aloittelimme kumpikin räppäämään amerikaksi ja puhuin itseni fiittaamaan hänen debyytilleen.” Ricky-Tick Big Bandissa Tommy Lindgren lyöttäytyi yhteen muun muassa hyvän ystävänsä Palefacen kanssa. ”I have a dream” -puhe osui hänen syntymäpäivälleen, minkä jälkeen aika pian John F. Homma lähti käyntiin vikkelästi ja kakkosalbumi Breaking Daylightin julkaisi 2003 sen ajan suurin levy-yhtiö Universal. – Faija oli USA:ssa vaihto-oppilaana 1963. Samoihin aikoihin bändin perustamisen kanssa astelit sisaresi jalanjäljissä Amnestyn piiriin. Se oli hienoa. Sama tietenkin kaikkien pienituloisten kohdalla. Koska startti oli ollut niin huima, menestys supistui hitaasti, mutta varmasti. olivat alkaneet tehdä minun poissa ollessani jotain kokeiluja. Pari vuotta on mennyt vähän iisimmällä vaihteella, mutta uusia biisejä syntyi kuluneen talven mittaan paljon, ja vielä tämän vuoden aikana niitä olisi tarkoitus julkaistakin. Itselläkään ei käynyt muuten edes mielessä, että räppäisin suomeksi. Bändin perustamisen vuosi oli 1997, ja kolmisen vuotta myöhemmin olimme soittaneet ensimmäisen keikkamme Motherissa ja julkaisseet opintolainarahoilla kustannetun Support de Microphones -debyyttimme. Omaa aikaasi on vienyt niin ikään vuodesta 2012 lähtien RickyTick Big Band & Julkinen Sana, joka on toistaiseksi julkaissut kaksi albumia
UZ 1.– 2.7.2016 ENNAKKOLIPUT: Tiketti ja Lippu.fi 37,50 € 42,50 € 70,00 € Pe 1.7. fi Elf Kid UK Choir of Young Believers DEN Asa & Band Atomirotta Villa Nah Pää Kii Circle Laineen Kasperi & Palava Kaupunki Teksti-TV 666 Saimaa Cina Polada Death Hawks Elias Gould Epelit Francis Koira French Films Heikki Kuula Hisser Horse Attack Sqwad Iisa Joose Keskitalo (duo) Juice Normaali Jukka Nousiainen (soolo) Kingfish Kolmiyo Kriso Lake Jons Lapinpolthajat Muuan Mies Octopie ODE Plutonium 74 Pystyyn Kuolleet Hipit Rikoslaki Risto (soolo) Ronya Sara Serot The Hearing Tommishock & Kalifornia-Keke Tuuttimörkö View Yona freedomfestivaltampere freedom_festival Little Simz UK Scandinavian Music Group Freerap Särre, Xmies) (Solonen, Kosola, Freedom tulostus.indd 27 1.6.2016 15.05. freedom festival . La 2.7. Pe+La www
On myös ollut hienoa huomata, miten omalla tekemisellään voi joskus vakuuttaa epäilijöitä. Loppuvuoden mittaan kalenteriin kertyi lähemmäs 50 keikkaa.” K u v a: K aa p o K am u haast_tommy_lindgren_b.indd 28 3.6.2016 12.46. Ja jos nyt puhutaan nimenomaan Villistä kortista, niin onhan telkkariviihteen tekeminen ollut aika uudenlainen kokemus. Yksi 2000-luvun siisteimmistä live-elämyksistä itselleni oli Reunan keikka Koneistossa 2000, mistä asti olin salaa haaveillut Jarmon ja Tepon saattamisesta uudelleen yhteen. Pidätkö tärkeänä tehdä näitä ohjelmia Ylelle vai olisiko vastaava tarjous MTV:n tai Nelosen suunnalta kiinnostanut yhtä paljon. Olin jo ehtinyt hommailla Nuspirit Helsingin ja Fat Beat Sound Systemin kanssa kaikenlaista, kun tein kyseiselle levylle Fat Beatin kanssa biisin nimeltä Kävelijä. Tuorein avaus on Tommy Lindgren Metropolis. Pari urheilutoimittajaa, jotka Lindgren & Sihvosen alkaessa ihmettelivät, miksi minut on tuupattu Petterin kanssa turhaan studioon, kiittelivät juttuja myöhemmin. Nyt he ovat minun bändissäni, jota vielä miksaa Reunassa heidän kanssaan vaikuttanut Teemu Korpipää! Lähdimme tavoittelemaan jazzimpaa, folkimpaa, akustisempaa ja melodisempaa soundia. Miten varauduit ammattitaitoasi ehkä epäileviin sporttipuolen talibaneihin. Tahdoin uudet itseeni vaikuttaneet jutut Sufjan Stevensistä ja Feistista The Nationalin kautta James Blakeen kuuluviin, ja kun olin ilokseni saanut Teppo Mäkysen, Jarmo Saaren ja Abdissa ”Mamba” Assefan mukaan, luonnostelin heille haluani yhdistää omaa räppi-ilmaisua ja vähän lauluakin indierokkareiden ja -poppareiden diggailuuni. – Kaikissa biiseissä on jotain henkilökohtaista, ja samaan aikaan joka kappaleen kertojaminä on alkanut elää omaa elämäänsä. Mikä biiseistä on itsellesi läheisin ja miksi. Siitä sukeutui GG Caravan, joka oli itselleni ensimmäinen varsinainen kimppajuttu, mutta Karri ja Lassehan (Redrama) olivat siinä vaiheessa jo tehneet muitakin, esimerkiksi Conscious Youths -projektin Promoen kanssa. Se jaksaa ilahduttaa. – Mieluummin teen Ylelle, koska minusta tuntuu, että siellä tuijotellaan katsojalukuja vähän vähemmän kusi sukassa, mikä taas vähentää turhia paineita tekijöiden niskasta. 12. Ja lopulta levystä tuli juuri sitä, mihin olimme kaksi ja puoli vuotta aiemmin lähteneet tähtäämään. toukokuuta 2016 Sepänpuisto, Helsinki Soundi-haastattelu > 28 SOUNDI ”Platta ilmestyi toukokuussa ja myi ensin kultaa, sitten platinaa. Koitin pikemmin yhdistellä erilaisia vaikutelmia siitä, millaista on elää tällä tuhoaan kohti kieppuvalla planeetalla samaan aikaan, kun yrittää tulla toimeen toisten ihmisten kanssa ja löytää aina valoa tunnelin päästä. Ja kun Valtsu (kitaristi Valtteri Laurell Pöyhönen) ja Karri sitten jonkun ajan päästä esittelivät idean Lassesta, Karrista ja minusta räppäämässä bigband-jazzin tahdissa, olin myyty saman tien. Roinisen Tero teki komeaa työtä musan kanssa ja kutsui meitä räppäreitä mukaan. Levy toteuttaa soolon vaatimukset hienosti siinä suhteessa, että se vaikuttaa hyvin henkilökohtaiselta. Jos palkkaava taho on sitä mieltä, että olen, jos työ tuntuu mielekkäältä ja jos palautekin on enimmäkseen positiivista, se riittää. Kaikkia ei kuitenkaan voi aina miellyttää. – En ole koskaan varautunut ennalta minkään alan puristeihin saati jaksanut miettiä, olenko jonkun mielestä sopiva tai pätevä tekemiini töihin. Vaikka vain ihmisistähän tässäkin on kyse. – Lähdimme tekemään juttua, joka perustuisi Petterin ja minun väliseen vähän erikoiseen keskinäiseen dynamiikkaan ja toisi urheilujournalismin alueelle jotain uutta. Otitte Julkisen Sanaan pikku varaslähdön sisäasiainministeriön rasismin vastaisesta ja suvaitsevaisuutta promotoivasta Meijän puolue -kampanjasta. Mistä kaikki alkoi. Ehkä into jossain vaiheessa lopahtaa, mutta jos ei lopahda, jatkan mieluusti niin pitkään kuin mukaan kutsutaan… Sitä paitsi Kalle Palander soittaa aina ennen kuvausten alkua minulle puhelimestaan voimabiisinsä, joka on (Don Johnson Big Bandin) Jah Jah Blow Job. – Nimenomaan. Samalta merkittävältä albumilta on muuten alun perin myös Merkit, joka päätyi Palefacen Helsinki Shangri-la’lle (2010) sellaisenaan. En ole halunnut suoltaa biiseihin mitään kuvitteellisiakaan päiväkirjatekstejä. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana on aivan yliveto konsepti ja työympäristö. Tein GG:lle omillani Juoksulaulun, minkä lisäksi teimme Karrin, Lassen ja Brandonin kanssa kappaleen On se hienoo, josta tuli eräänlainen tunnari koko hankkeelle. Ihan muuta kuin Don Johnson Big Band tai Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, hyvin luomusti. Paljon on saanut oppia, koska en ole näyttelijä, koomikko tai käsikirjoittaja. Etenkin kakkosverse, jonka tunnelmat lähtemisestä ja ajan kulusta tulivat turhankin todellisiksi pakolaiskriisin kautta. Meillä on hauska ja mielenkiintoinen porukka, jonka kanssa on ollut ilo matkata joka maanantai aamuvarhain bussilla Tampereelle koko päivän mittaisiin kuvauksiin. Soolodebyyttisi ja sitä esittävä yhtye ovat kuin Don Johnson Big Bandin antiteesi: kieli on suomi ja musiikillinen maisema raukean melankolinen. Urheilu kiinnostaa minua, samoin radiotyö. Joten oli helppo lähteä mukaan, kun pyydettiin. Jostain perverssistä syystä olen kiinnostunut, koska irvailun kohteena on juuri urheilu. – Syksyllä 2013 varmistui ajatus suomenkielisestä soolosta. Karri on ollut minulle aina rakas ystävä ja hyvin tärkeä kollega. Ehkä läheisin on Laura Moision tähdittämä Pimeät kuvat, koska sen teksti on yksi levyn onnistu neimmista. Sinuun on törmännyt viime aikoina myös urheilun viitekehyksessä, radio-ohjelmassa Lindgren & Sihvonen ja televisio-ohjelmassa Villi kortti. tronisen musan tekijöitä Hienoksi tislattu -projektin (2010) merkeissä. Niiltä ajoilta asti, kun aloittelimme kumpikin räppäämään amerikaksi ja puhuin itseni fiittaamaan hänen debyytilleen (The Pale Ontologist, 2001)
UUTTA METELISSÄ! Clyro Meteli tulostus.indd 29 3.6.2016 12.48. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
Oikeasti pystyn toki nimeämään monta yhtyettä, jotka ovat mielestäni yhtä hyviä ja jollain tavoin jopa parempia, mutta Radiopuhelimet on ainoa, jonka yhteyteen sopii ikuisesti ala-asteelta tuttu absurdin järkähtämätön ehdottomuus. Laatusanoista ainakin jyrkkä, tiukka ja intohimoinen sopivat bändin tekemisiin. Paras bändi oli myös helppo nimetä – vaihtoehtoina olivat Michael Jackson, Kiss, W.A.S.P., Stray Teksti: Ville Pirinen Cats ja Dingo. Pystyi puhtain mielin julistamaan Imperiumin vastaiskun ”maailman parhaaksi elokuvaksi”, tai Ritari Ässän pilottijakson ”parhaaksi tv-ohjelmaksi”. Muutkin voivat olla hyviä, mutta Radiopuhelimet on PARAS. K u v a: Ja an i Fö h r radiopuhelimet-taitto_d.indd 30 1.6.2016 11.47. Yhtye täyttää tänä vuonna pyöreitä kolmen vuosikymmenen tultua täyteen. Jo 30 vuoden ajan. Tämä siitä huolimatta, ettei Michael Jackson tarkkaan ottaen ollut bändi. Kulttuurilla naamaan ja hiki kaikille RADIOPUHELIMET 30 V. Vanhemmiten tämä on käynyt huomattavasti vaikeammaksi. Radiopuhelimet on niin jyrkkä, että se ei ole vain yksi hyvä yhtye muiden jouMuutkin voivat olla hyviä, mutta Radiopuhelimet on paras. Kun oli vähemmän vaihtoehtoja, ja oma kokemus asioista yksioikoisempi ja selkeämpi, oli helpompi arvottaa asioita. 30 SOUNDI SOUNDI 31 A la-asteella oli helppo käydä kulttuuriväittelyjä. Maailma oli yksinkertaisesti luokiteltavissa parhaimpiin ja ihan surkeisiin. Silti minulla on yhä valmis vastaus, jos joku kysyy maailman parasta bändiä. Vastaukseni on Radiopuhelimet. Radiopuhelimilla on juhlan paikka. Bändissä kohtaavat suomalaisen syrjäseudun sysimusta huumori ja afrikkalaisen rytmimusiikin svengi
Onkohan se nettihuhu. Ja suurin katastrofiuhka 80-luvun puolessavälissä oli otsonikato. Äänessä ovat kaikki yhtyeen jäsenet, kokoonpano joka on säilynyt muuttumattomana vuoden 1997 Avaruus-levystä lähtien. Samanlaista ”kult tuurilla naamaan” -kansalais aktivismia näkee edelleen. Wikipedian mukaan silloin myös tapahtui muun muassa seuraavia asioita: Halleyn komeetta ohitti maan, Olof Palme murhattiin, Tsernobylin ydinvoimala posahti, pankkiryöstäjä räjäytti itsensä, panttivankinsa ja pakoautonsa Mikkelin torilla ja vuoden parhaaksi kotimaiseksi jazz-levytykseksi valittiin Jean-Pierre Kuselan Naurava kulkuri. Mäen lavaelkeitä vuosilta 1997 ja 2007. Hyvin menee. Itse saatan ohjeistaa lähinnä tyyliin ”tässä riffissä ei molempien kitaroiden kannata soittaa samaa” tai ”tässä kohdassa basso vois ruveta Keikoilla aina vakuuttavan J.A. Johtajamme uskoo joulupukkiin. Mällinen: – Katzin osuudet ovat hänen sovituksiaan. Kurjaa aikaa. Hale-Bopp 1997 ja McNaught 2007 olivat sen sijaan elämyksiä. Löytyikö tuon ajan Suomesta yhtyeelle selkeitä esikuvia tai samanmielisiä kollegoita. Ne vituttivat silloin eniten, ei mikään les tadiolaisuus tai Oulun kaupunki. K ansanturvamusiikkikomissio-yhtyeen perustuksista noussut Radiopuhelimet aloitti toimintansa Oulussa vuonna 1986. Se on tarpeeksi jyrkkä ollakseen maailman paras. Muusikoita, jotka ovat yhä intohimoisen tosissaan taiteensa, mutta eivät itsensä kanssa. Halleyta odotin, mutta muistiin on jäänyt vain pettymys: komeetta näkyi erityisen huonosti, koska se oli vastakkaisella puolella Aurinkoa kuin Maa. EBPSATRFM ehti K u v a: Jo u n i R ep o K u v a: M ik ko M er il äi n en radiopuhelimet-taitto_d.indd 31 3.6.2016 12.47. Mitä ympäristöön tulee, ovat nuoruuden nokittelut ja vallannäytöt onneksi kadonneet tuttavapiiristä. Fundamentalisen kristinuskon, tai minkä vaan uskonnon, ja politiikan epäpyhä liitto on ihan täyttä hevonvittua. Eye, Hullu kääpiö – Screaming Blue Messiahsin Twin Cadillac Valentine, Hygienia ja moraali – Birthday Partyn jatsailut, Säälimättömän ovela mies – No Fun + Sam & Dave, Etelän vetelät – Godfathersin I’m Unsatisfied... Mällinen: – No, nykyään en ole likikään niin keskenkasvuinen kuin tuolloin, joten monet henkilökohtaiset angstit ovat jääneet taakse. Vokalisti J. Se on onnetonta. ”Jos ei ensin löydy groovea niin on turha rakennella.” Suomi 30 vuotta myöhemmin: Vituttavatko elinympäristössä samat vai eri asiat kuin ensimmäisten treenien aikoihin. – KTMK:ta perustettaessa Terveet Kädet toi mulle ratkaisevan alkuvalais tumisen – noinkin voi biisejä tehdä! Mutta Radiopuhelimissa ei mitään kotimaista esikuvaa ollut. Ilmastonmuutoksesta alettiin puhua vasta pari vuotta myöhemmin. Myös Faff-Beyn S/M Party saattoi olla ”tällaiseen vois pyrkiä” -osastoa. Sielun Veljien alkuaikojen keikat oli aivan ällistyttäviä. Uunituore levy Saastan kaipuu vain vahvistaa luottamustani. Kun kyselen juuri 30 vuotta täyttäneeltä bändiltä menneistä, tämänhetkisistä ja tulevista ass-postitse sekä porilaisen keikkapaikan takahuoneessa, vastaamassa on hyväntuulinen joukko aikuisia miehiä. Jos esimerkiksi Mällinen säveltää biisin kotonansa, onko Katzin hiukan eri kulmasta aksentoiva soitto jo alusta saakka osa sävellystä, vai treenikämpällä luonnostaan kohdilleen loksahtava Katzin oma sovitus. Ne eivät ole peilin edessä opeteltua pullistelua. – Samanmieliset kollegat löytyivät samasta Leipätehtaan treenikämpästä: EBPSATRFM (Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Mars) ja hieman Faff-Beykin. Nyt ne ovat pahinta. Otsonikato saatiin pian kuriin kansainvälisillä sopimuksilla, kun taas ilmaston lämpeneminen on edennyt jo havaittavasti. – Toisaalta silloin ei voinut vielä kuvitellakaan netin vihahulluutta tai kvartaalikapitalismin antihumanismia. 30 SOUNDI SOUNDI 31 aloittaa juuri ennen meitä, ja muistan, että parilla heidän biisillään oli suora vaikutus pariin omaan riffittelyyn. Itsekin ajatteli, että johonkin sellaiseen pitäs pyrkiä – että kun aletaan soittaa niin se ei jää pelkäksi soitteluksi. Joitain suoria ulkomaisia ajatuslinkkejä esiintyi riffikohtaisesti: Seiväsmiehen paluu – Stoogesin T.V. Raatikainen: – Ensimmäisenä tulee mieleen alkuaikojen Sielun Veljet ja Terveet Kädet. Voimakasta ja vapauttavaa. – Ympäristön tuhoaminen ja villieläinten ampuminen henkilökohtaisen huvin vuoksi on minun mielestä erittäin vastenmielistä toimintaa. Jossain vaiheessa esimerkiksi suunnittelin, että eläisin elämäni yksin. A. Raatikainen: – En muistele 80-lukua kovin nostalgisin tuntein. Mällinen: – Muistan nuo suuret tapahtumat Nauravan kulkurin valintaa lukuun ottamatta. Usean Puhelimet-biisin hillitön svengi tuntuu syntyvän osittain toisiaan ”vastaan” hakkaavista kitaroista. Ehkä Leipä tehtaan käyttöönotossa oli jotain sen tyyppistä kansalaisaktivismia, joka alun perin kumpuaa vittuuntuneisuudesta mutta kääntyy positiiviseksi. Mäki, kitaristit Jarno Mällinen ja Katz (Esa Nissi), basisti Antti Annunen ja rumpali Jyrki Raatikainen. Onko jokin pysynyt samalla tavalla pysynyt ihastuttavana. Ei tule mitään laajemmin ihastuttavaa asiaa mieleen. Katz: – Leipätehtaan valtaus joskus 1985–86 tienoolla oli lähtölaukaus omiin bänditouhuihin, ensimmäinen treenikämppä sijaitsi siellä. kossa
Mällinen: – Joo, tottahan toki. Mällinen: – Tunne tästä vaihtelee. Annunen: – Se on mielettömän hieno kuunnella noitten kitaransoittoa kun jutut loksahtavat kohdilleen ja sitten sovittaa omaa osuuttaan siihen sekaan. Kukaan ei tietysti ole itselleen tai läheisilleen ”se yks Radiopuhelimien ukko”, mutta kuinka suuri osa omaa identiteettiä nimenomaan tässä bändissä soittaminen on. Kun katson taaksepäin, tuntuu samalta kuin Lou Reedin laulun hahmosta, joka ”was saved by rock’n’roll”. Uusi levy alkaa räjähtävästi. – Kun meillä aikoinaan alkoi musiikki vapautua, juurikin Avaruudella millä Katz tuli mukaan, niin siitä lähtien on tuntunut, että voi tehdä biisistä tavallaan sellaisen ohuen rautalangan minkä ympärille muut kerää omaa röyhelöään. ”Nuorempana huonosta palautteesta saattoi masentuakin. Tyhjyyksien välissä -biisistä tein elämäni ekan lauludemonkin. Mällinen: – Kyllä olen muuttanut. Edellinen levy oli akustinen, ja sen kyljessä soititte paljon akustisilla kitaroilla hakattuja keikkoja, välillä mukana oli myös jousia ja puhaltimia. Töissä tai kotona asia voi unohtua tyystin, mutta olen kyllä useammin Radiopuhelimet-ukko kuin esimerkiksi toimittaja, joten se lienee vallitseva ”ammatti-identiteettini”. Tämä oli tullut jo aikaisemmin huomattua Jyrki Mäen ja minun akustisen duon kanssa. Toisaalta on vaikea kuvitella, että ei soittaisi tässä bändissä vaikka tuntuukin, että vastahan siihen tuli liityttyä reilu 22 vuotta sitten. Sanonkin perinnetietoisesti, että mä vaan skulaan. Katz: – Kvanttidisko-biisissä tapahtui treenikämpillä sellainen, että oma soitto löysi paikkansa siinä Jarnon riffin vastapalana. Mällinen: – Mutta odottakaahan vain kun alan ohjeistaa kuinka täytyy pukeutua! Annunen: – Kymmeniä vuosia on odoteltu mut ei oo vielä ohjeita kuulunut. Eniten yhteistyötä tehdään rumpukompin etsimisessä ja hiomisessa. Tuoreus ei löydy kovin suunnitelmallisesti, vaan pikemminkin ”tämä olis liian tuttua” -tapaisen poissulkemisen kautta. 32 SOUNDI SOUNDI 33 rullaamaan vapaammin.” Kommentoimme kyllä toistemme osuuksia ja otamme palautteesta onkeemme – niin kielisoittimien, rytmien kuin laulunkin osalta. Tosin tuo Lihamaisema oli pitkään mielessäni teoreettisella tasolla: mahdollisimman ei-musiikillisia ääniä, antimusiikkia. Mitä akustisesta touhusta jäi yhtyeen työkalupakkiin. Mäki: – En tiedä kuuluuko se, mutta itselle tuo akustinen ulosanti toi myös sähköiseen lauluun ja huutoon uusia nyansseja, väitän että äänenkäyttöni parani. Joskus siitä voi myös oppia.” K u v a: So u n d in ar k is to radiopuhelimet-taitto_d.indd 32 1.6.2016 11.48. Jatkossakin on ajatus yhdestä akustisvoittoisesta, kevytrytmisestä rokista. Annunen: – Itse asiassa akustinen musa on rankempaa ja intensiivisempää, koska soundimaailma on näennäisesti kevyempi ja se taas vaatii enemmän fyysistä soittamista. Musiikki on itselle kuitenkin laajempi ympyrä kuin Radiopuhelimet koska muitakin kokoonpanoja löytyy. Ja bändin yhteissoitto tiukentui. Akustisella levyllä aloin kirjoittaa omia tekstejä suoraan tiettyjä riffejä silmällä pitäen, ja uudella levyllä tein kaikki tekstini juuri kyseisiä riffejä varten. Mutta käytännön toteutus toikin siihen tiettyä rokkaavuutta… ei voinut mitään. Mäki: – Touhun mielekkyys on osittain siinä, että jokaisella on oikeasti oma hommansa tässä bändissä ja joskus joku pääsee vallan yllättämäänkin. Toki Radiopuhelimet on niistä aktiivisin. Siihen voisi tavoitella semmoista Liimanarinan akustista rähinää. Haaveilen myös work song -tyyppisestä a cappella -esityksestä. Annunen: – Onhan se aika arkinen asia ja osa omaa toimintaa. Tämän free-vyörytyksen vastapainona levyltä löytyy myös skarppeja torviarreja ja hyvinkin melodisia laulusovituksia. Lihamaisema-biisi soi teidän levyillä ennen kuulemattoman vapaana myllytyksenä. Tajusin että ei vittu, nyt kuulostaa mahtavalta, pakko nauhoittaa juttu muistiin että löytyy uudestaankin. Siloposkisen Radiopuhelimetyhtyeen riveissä vaikuttivat 90-luvun alussa vielä kitaristi Jukka Kangas (toinen vas.) ja basisti Eero Korhonen (toinen oik.). Jos ei ensin löydy groovea niin on turha rakennella. Katz: – Jarno ei ikinä muuta sävellystään, mutta kaikkea muuta siinä ympärillä mulkataan. Myöhäistä kehitystä, hahhah. Mäki: – On välttämätöntä, että homma tuntuu tuoreelta, uudelta. Jotain mikä nyt kuuluu uudella sähköisellä levyllä. Onko jonkin itselle uuden kokeileminen välttämätöntä, että Radiopuhelimet ”jaksaa” tehdä ja julkaista uuden levyn. Ydin säilyy täysin ennallaan vaikka biisi eläisi paljonkin. Koko bändin kanssa homma meni vielä astetta pidemmälle. Raatikainen: – Rumpukomppia haetaan aluksi yhdessä varmaan kaikkein pisimpään ja sitten kun se kulkee, sen päälle rakennetaan. Mällinen: – Tietysti se puoliakustinen biisi, Tyhjyyksien välissä. Monesti vähäsen, mutta isompi muutos oli esimerkiksi uuden levyn Harmaatabiisissä, kun muutin Aja B-riffien tahtilajin 11/8:sta 10/8:aan. Raatikainen: – Itse en ole koskaan ajatellut, että jotain pitäisi kokeilla kokeilemisen vuoksi. – Mäki puolestaan sovittaa tekstit riffeihin pitkälti omin päin, demovaiheessa sitten tarkastelemme sovituksia yhdessä. Vain palkka puuttuu. Mulla ei ole koskaan ollut motivaation puutetta tässä bändissä. Olette nyt olleet suurimman osan tähänastisesta elämästänne Radiopuhelimet-yhtyeen jäseniä
Ei kenenkään maa -levy oli sitten toinen isompi irtiotto: siinä vaiheessa sähköinen metakka ei tuntunut tarjoavan enää uutta, ja toisaalta vanhan akustisen juurimusan diggailu alkoi vaikuttaa toden teolla. Mäki: – ...vaan se on sellaista peilin edessä opeteltua pullistelua ja tyhjää teatteria... Ei tätä asiaa tuu oikeastaan koskaan mietittyä. Alkoi tapahtua. Raatikainen: – Ei anneta itsestä mitään... Mällinen: – Ekoista ep-levyistä Pian, pian -albumiin asti käytössä oli ”ensimmäinen vaihtoehto” eli täysillä paahtaminen. Mäki: – Ehkä kun bändi täyttää 50, tai vaikka ei täyttäisikään. Siitä eteenpäin kehitys kulki tasaisemmin kohti monipuolisuutta. Se alkoi silloin kun yhdellä keikkareissulla Helsinkiin päätettiin, että nyt pitää tehdä jotain. Annunen: – Love is the power! Radiopuhelimet on keskeinen vaikuttaja monelle jollain tapaa vaihtoehtoista musiikkia soittavalle muusikolle. Se ei ole maskuliinista eikä siihen tarvita mitään pesäpallomaila-uhoa. Ei se varmaan bändin muita jäseniä hidastanut pätkääkään. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Onko tähänastisella uralla teille selkeinä erottuvia kausia. Sellainen innostaa ihmistä. En ihan pystynyt soittamaan ja tajusin sen karmeuden koko keikan ajan. Soitimme ystävällemme Raimo Pesoselle ja pyysimme audienssia, että mitähän vittua meidän pitäisi tehdä. Heti eka keikan ekasta iskusta vuonna 1996 se lähti. Teidän keikkasointi on äärimmäisen lihaksikas ja hyökkäävä olematta ”vittumaisella tavalla miehekäs”. Mällinen: – Myynti ja palaute ovat totta kai tärkeitä. Katz: – Omalla kohdalla ei ole ollut mitään notkahduksia. Silloin ei ole kova meno. Se on ehkä olennainen osa Radiopuhelimia, ja monesti tuntuu että sitä ”hikihommaa” bändeiltä puuttuu. Katz: – Mulle Radiopuhelimet on ollut aina ensisijaisesti livebändi. Ihan järkyttävää piinaa, ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Annunen: – Ensimmäisenä tulee mieleen urani alkuajat Radiopuhelimissa vuodet 94–96. Toisaalta taakka jaetaan yhdessä, joten paineet eivät kasva liian ahdistaviksi. Se alkoi tuntua tuon kolmannen albumin kohdalla nimenomaan väkinäiseltä, ja Jäämeri olikin selvä irtiotto – ”jazz” tuli kuvioihin mukaan. Tietysti myös nuo näytelmät ja kirjan tekeminen ovat olleet mieleenpainuvia. Sen sijaan ”keskivertokuluttaja ABC-aseman kusilaarilla” saattaa yhä olla täysin tietämätön yhtyeen olemassaolosta. Johtajamme uskoo joulupukkiin. K u v a: So u n d in ar k is to radiopuhelimet-taitto_d.indd 33 1.6.2016 11.48. Nyt taas paluu sähköihin tuntui niin tuoreelta, etten osannut odottaa moista. Sellaista ei enää tapahdu. Kokoelmalevy, kirja, julkisuutta, kovia keikkoja, uusi levy-yhtiö If Society, levytykset onnistuivat hyvin, yleisömäärät alkoivat kohota. Tämän ryhmän kanssa on hienoa mennä lavalle, tietää että täältä tärähtää, missä vaan milloin vaan. Toisaalta musiikkimme fyysinen vaativuus on hieman helpottanut ja keikat tuppaavat nykyään olemaan pistokeikkoja: vähemmällä valvomisella ja rennommalla otteella kova meno onnistuu varmemmin. Joskus siitä voi myös oppia. Mällinen: – Pitäisi kai ihailla jotain machoilua ja sovinismia, että voisi pää”Fundamentalisen kristinuskon, tai minkä vaan uskonnon, ja politiikan epäpyhä liitto on ihan täyttä hevonvittua. Entisajoilta muistissani on monia keikkoja, jotka tuntuivat menevän bändiltä jäykästi krapulan vuoksi tai kunnon petettyä. Tärähtää tosiaan, en ole koskaan nähnyt teiltä edes keskinkertaista saati huonoa keikkaa, vaan meno on aina äitynyt kusipäisen kovaksi. Myös akustinen juttu jäi mieleen niin levyn kuin keikkojenkin osalta. Raimo muutaman päivän päästä löi rätingit tiskiin ja niitä aika lailla noudatettiin. Me emme ihaile. Onko kuuluisuudella ja menestyksellä merkitystä. Katz: – Sitä on hankala itsekin ymmärtää, mutta se lähtee käyntiin aina. Mutta siihen nähden, kuinka tärkeä bändi on itselleni, se on sitä hämmästyttävän vähän muille ihmisille! Annunen: – Se riittää, että nimeä on sen verran, että keikkapaikat ovat kohtuullisen hyviä. tyä sellaiseen musiikkiin. Monia asioita jäi käsittelemättä, esimerkiksi keikkareissujen erikoiset taukoja ruokapaikat sekä (Riku) Mattilan ja (Mikko) Karmilan kanssa työskentely, josta voisi kertyä tekstiä paljonkin. Mäki: – Tänään juuri tuossa keikan jälkeen naispuolinen keikkajärjestäjä puki sanoiksi, että meidän keikoilla on hienoa se että ”siellä tulee KAIKILLE hiki”. Kerran Ilosaarirockissa, olisiko ollut viime vuosituhannella, olin lavalla liian humalassa. Jo ennen kun olin bändissä, olin fani. Siinä käytiin uudella tasolla ja suhtautuminen musiikkiin oli rankasta soittamisesta huolimatta aika leppoisaa. Kuvaliitteitä ainakin voisi kasvattaa, ja kertoa vuoden 2031 Pori Jazzin päälavan keikasta. Kuinka suhteenne levymyyntiin tai -kritiikkeihin on muuttunut vuosien saatossa. Onko kymmenen vuoden kuluttua syytä julkaista rankasti päivitetty versio Juha Hurmeen toimittamasta Radiopuhelimet-kirjasta (2006). Vaikka levyjä on mukava värkkäillä ja tulee jopa kuunneltua nykyäänkin, on se keikkameininki niin suoraa ytimeen menevää ”palautetta” että on vaikea sanoa mikä kolahtaisi kovempaa. Onhan tietysti hienoa jos ne on positiivisia, mutta siihen tiettyyn tasoon on tottunut. Katz: – Mutta VOIMA on hieno asia. Pullistelu ja äijäily puuttuu. Onko ”vanhemmiten” helpompi vai hankalampi löytää kollektiivisen tykittelyn sävel. Mällinen: – ...että vain ESITETÄÄN kovaa menoa. Jotain on ehkä opittu. Nuorempana huonosta palautteesta saattoi masentuakin. Mällinen: – Päivitykseen olisi ollut syytä jo tuoreeltaan. Raatikainen: – Viimeiset kymmenen vuotta on ollut selkeä jakso ja mukavaa aikaa. Levymyynti tai kritiikit ei henkilökohtaisesti ole kovin tärkeitä. Annunen: – Naiseilu olis paljon parempi! Just tänään oli puhetta siitä, kuinka vihaan koko äijäkulttuuria, siinä on joku perustavanlaatuinen virhe koko ajattelussa. Mällinen: – Helpompaa. He ovat suuria persoonallisuuksia. Silloin tehtiin keikkoja suhteellisen paljon ulkomailla ja se antoi enemmän näkemystä rokkitouhuihin. Hyvin menee.” Vuonna 1997 ilmestynyt Avaruusalbumi vakiinnutti Radiopuhelimet-kokoonpanon nykyiseen muotoonsa
Teksti: Ville Hartikainen K u v a: V ii v i H u u sk a PAU LA paula vesala -taitto_e.indd 34 1.6.2016 11.49
”K ymmenen vuoden matkanteon jälkeen tuntuu, että täytyy pysähtyä miettimään ollaanko oikeastaan tämän bändin kanssa jo päästy perille. (Samalla se on PAU LA Maailman epä täydellisin Häntä kutsutaan Suomen lahjakkaimmaksi naiseksi ja häkellyttäväksi moniosaajaksi. Ruskean ulko-oven takaa paljastuu jyrkkä kiviportaikko, jonka alapäässä odottaa nuhjuiseen kellarikäytävään johtava puuovi. Onneksi Vesalalla on kokemusta siitä, kuinka pitää monta rautaa tulessa. (Aina levy-yhtiön ”vanhat ukkelit” eivät häntä ole säveltäjäksi merkinneetkään. Lisäksi hän toimii levyn tuottajana, soittajana, äänittäjänä ja yhtenä sen ohjelmoijista. Hän napsauttaa tiedoston auki ja kaiuttimista alkaa virrata musiikkia: ”En päästä voi mukaan sun kanssas samaan päivään valoisaan…” Veikeillä retro-soundeilla koristellun kappaleen nimi on Ruotsin euroviisut. Reilua kuukautta aiemmin on julkaistu Vesalan ensimmäinen soolosingle Tequila. Vesalan PMMP:lle tekemiä sanoituksia kehuivat fanien ja palkintoraatien ohella myös A.W. Kellarin perällä häämöttävä metalliovi on suljettu nyrkin kokoisella munalukolla. Nutturan päänsä päälle kiskaissut Vesala istuu näyttöpäätteen edessä mietteliään näköisenä. Ensimmäinen ovi avautuu kitisten ja johdattaa portti kongin lävitse valoisalle sisä pihalle. Vesalan menestys on ulottunut myös PMMP:n ulkopuolelle. Olisi kauheaa rutinoitua tai tyytyä toistamaan jotakin vanhaa.” Näillä Paula Vesalan sanoilla PMMP ilmoitti lopettamispäätöksestään toukokuun 13. Paulaa ja Miraa palvoivat sekä yleisö että kriitikot, Emma-palkintoja tuli ovista ja ikkunoista, ja vuonna 2009 Vesalalle, Luodille ja säveltäjä-tuottaja Jori Sjöroosille myönnettiin 20 000 euron arvoinen Teosto-palkinto levystä Veden varaan. Shittejä tai hittejä – kappaleet ovat joka tapauksessa alusta loppuun Paula Vesalan käsialaa. Ja lisää tulee koko ajan. Kappaleita on syntynyt muun muassa Stigille, Kaija Koolle, Jari Sillanpäälle, Antti Tuiskulle, Jenni Vartiaiselle ja Samuli Edelmanille. Hän vastaa yksin sekä laulujen sävellyksistä että sanoituksista. Omasta mielestään Paula Vesala ei osaa kunnolla oikein mitään. Osassa hän on toiminut myös säveltäjänä. PMMP oli suomenkielisen popin kruununjalokivi. Yhtye julkaisi kymmenvuotisen uransa aikana seitsemän studioalbumia, joita myytiin yhteensä reilusti yli 300 000 kappaletta. On marraskuun loppu 2015 ja ulkona sataa vettä. Se on yksi niistä lukuisista lauluista, jotka Vesala on säveltänyt edellisen kevään ja kesän aikana. En ole tosin arvottanut niitä mitenkään. Joka toinen biisi on ollutkin ihan hirveää shittiä, mutta joka toinen taas on ollut ihan vitun hyvä, hän sanoo ja hymyilee. vuonna 2013. – Olen antanut vain tulla. Täällä syvälle etelähelsinkiläisen jugendtalon kellarikerrokseen rakennetussa studiossa laulaja-muusikko Paula Vesala, 33, on hieronut viime viikot ensimmäistä soololevyään. Niiden lisäksi valmiina on ainakin parikymmentä laulua, Vesala arvioi. L ukkoja on viisi. myös viimeinen kappale, jonka Vesala aikoo kirjoittaa kuolleesta isästään). Sellaistakin on Vesalan mukaan sattunut, vaikkei hän haluakaan paljastaa mistä kappaleista on kyse). SOUNDI 35 paula vesala -taitto_e.indd 35 3.6.2016 12.47. Yrjänän kaltaiset vanhemman sukupolven rokkiparrat. Sen takana on vielä numerokoodilla lukittu ovi
Mutta ei hän sellaista halunnut – mieluummin hän touhuaa itsekseen. Muutamaa viikkoa aiemmin kotimainen hittiradiokanava nimesi Vesalan mah tipontisesti ”Suomen lahjakkaimmak si naiseksi”. Ratkaisu vaikuttaa harkitulta pesäeron tekemiseltä menneisyyden kanssa. Heiltä Vesala sanookin oppi neensa kuluneen vuoden varrella ”ihan sikana”. Samalla hän on opiskellut dramaturgiaa Teatterikorkea koulussa ja musiikkikasvatusta Sibe liusAkatemiassa pääinstrumenttinaan klassinen laulu. Soitin sitten niitä Mirallekin ja muistan että sen mielestä ne olivat tosi hienoja. Ei Vesalan ja Sjöroosin yhteistyö ole silti loppunut. Mi ra ehdottikin, että mitä jos tekisin biise jä myös PMMP:lle. Vesalaa luonnehdinta tuntuu lähin nä hämmentävän. Sitä otaksuisi, että menestys toisi mukanaan itseluottamusta. Ja samalla hieman epäreilulta. Immosen ja kumppaneiden rooli on kuitenkin toimia pikemminkin auttavana kätenä ja apulaistuottajina kuin tuotannollisia ratkaisuja tekevinä tahoina. Lisäksi Vesala on säveltänyt musiik kia ja tehnyt suomennoksia lukuisiin eri teatteriproduktioihin. Siksi ihmette len hirveästi miksi mun kanssa halu taan tehdä duuneja. N yt omia kappaleita on kuitenkin alkanut syntyä. Joskus kokonainen ura voi kuitenkin saada täyskäänteen yhdestä sivulauseessa heitetystä kom mentista. Ehkä oleellisempaa onkin, kuka lis talta puuttuu. Kirjoitin sen vain nopeasti pääs täni ja yritin olla kuolematta häpeään”, Vesala sanoo.) Päälle vielä näyttelijänura: sivuosa roolit Arto Halosen palkitussa Prinsessassa (2010) ja Aku Louhimiehen Vuosaaressa (2012) ja naispääosa Teemu Ni kin Kolmessa Simossa (2012). – Koen, että jos levyssä lukisi Jorin nimi, niin silloin monet jutut kuultai siin hänen soundinaan, vaikka ne olisi kin oikeasti ihan mun omaa soundia. Mulla oli silloin niin saatanan huono itsetun to, että lopetin säveltämisen siihen, pit käksi aikaa, ja keskityin vain sanoitta miseen. Sitten teinkin, mut ta mun silloinen poikaystävä sanoi, että Jorin sävellykset olivat parempia. ”Ajattelin, että onko tämä jokin vitsi. Meen niiden kanssa ihan lukkoon. Kun ajatte lee kaikkea sitä glooriaa, jonka Vesala on ehtinyt vuosien varrella saada osak seen, kuvittelisi hänen päänsä liitele vän jo korkealla pilvien yläpuolella. Mutta ei se liitele. – Se sanoi, ettei se halua siihen ke tään muuta. Ve sala myöntää, että näin osittain onkin. Esimerkiksi leffan viimeisten treenien jälkeen sain paniikkihäiriökohtauksen. Hän kertoo anekdootin vuosikym menen takaa: – Vielä yläasteikäisenähän tein pal jon omia biisejä omalle bändille. Lisäksi musta tuntuu, että Jori on niin taitava ja mä it se olen vielä niin alussa. Ajattelen asian niin, että vaikka tekisin kuinka kökköä kin, niin en saa takaisin sitä aikaa, kun teen tätä ensimmäistä kertaa itse. Kaikki langat ovat tiukasti Ve salan omissa hyppysissä. Eikä se ole jäänyt huomaamatta. Mikään juttu tällä levyllä ei kuitenkaan ole kenenkään muun valitsema kuin mun. Kaikkien ylisanojen jälkeen on häkel lyttävää kuulla, ettei Vesala näe itseään ollenkaan niin kuin suurin osa meistä muista: siis ilmiömäisen lahjakkaana ja poskettoman monipuolisena taiteilija na. Kun musta tuntuu, että olen joten kin tosi rajoittunut niin monessa asi assa ja että olen ihan keskinkertainen kaikessa mitä mä teen. Pelkään esimerkik si kauheasti sellaisia todellisia ammatti muusikoita, kun musta tuntuu että olen niin hidas niiden rinnalla. Mitä ohjaaja vastasi. Tällä hetkellä he sävel ”Popmaailmassa tuntuu, että kaupallisen menestymisen pakko nielaisee monen uskalluksen omiin mielipiteisiin ja riskinottoon.” 36 SOUNDI paula vesala -taitto_e.indd 36 1.6.2016 11.58. Saavutuksiin nähden Vesalan luottamus omaan osaamiseen sa tuntuu kovin ristiriitaiselta. PMMP:n hittinikkari Jori Sjöroosilla ei ole levyllä osaa eikä arpaa. (Siellä Vesalan ensimmäinen koulu työ valittiin yhdeksi Theater Masters järjestön lyhytnäytelmäkilpailun voit tajista. – Ja välillä tulee sellaisia massiivisia hetkiä, että en vain pysty. Tosin on levyllä nytkin mukana Juk ka Immosen, Eppu Kososen, Perttu ”DJPP” Mäkelän (Vesalan A&R, levyn julkaisevan Etenee Recordsin toimitus johtaja ja kyseisen kellaristudion omis taja) ja Joonas Angerian kaltaisia kul tasormia. Tapani Kansan sanoja lainaten: skaa la on mieletön. Vesa lan sekä tyylipuhtaita että persoonalli sia kappaleita kuunnellessa tulee mo nessa kohtaa pohtineeksi, että olisi pa hän nostanut kynttilän vakan alta jo paljon aiemmin. Lisäksi hänellä on rooli ensi syksynä ensiiltaan tulevassa Alli Haa pasalon Syysprinssielokuvassa. PMMP:n jälkeen Vesala on jatkanut laulamista muun muassa Kerkko Koski nen Kollektiivissa ja vieraillut lukuis ten muiden artistien levyillä. Vesala sanoo, et tä olisi hän voinut pyytää biisin tekoavuksi myös jonkun kotimaisen huipputuottajan ja väkertää tämän kanssa ”varman” hittilevyn. Oon silleen tosi intohimoinen sen asian suhteen, vaikka rakastankin kes kustella musasta ja kuuntelen mielel läni muiden mielipiteitä. Ajattelin että en voi tehdä tätä ja ehdin lähettää oh jaajalle meilinkin, että ottaisit jonkun muun. – On tosi vaikea suhtautua mihin kään hehkutukseen, kun itse taistelen tälläkin hetkellä mun osaamisen kans sa. Kaikkein näkyvin rooli hänellä oli toissavuoden Vain elämää sarjassa, joka nosti Vesa lan profiilia erityisesti monipuolisena ja monet tyylilajit taitavana muusikkona. Viime hei näkuussa alkoivat Selma Vilhusen (ly hytelokuvan Oscarehdokkuus 2012) Tyttö nimeltä Varpu elokuvan kuvauk set, siinä Vesala näyttelee aikuisnais pääosaa. Toissa vuonna alkoivat opinnot arvostetussa Kalifornian yli opistossa teatteri, elokuva ja televisio alan maisteriohjelmassa
Tätä kappaletta hän on harkinnut myös koko albumin nimeksi. Kappale rullaa letkeään kertosäkeeseensä. Vesalan soolodebyytti on todellakin nimensä veroinen. – No, sitä en tiedä yhtään, Paula sanoo. Hän pahoittelee sitä, kun ei oikein osaa ja kuinka vielä tässä vaiheessa ”kaikki on tosi väärin” ja ”koko paska on ihan kesken”. Hänen kriittisyyttään on helppo ymmärtää. Hän klikkaa pari kertaa hiirtä ja svengaava kitaran ja basson kuljettama kappale käynnistyy. K u v a: V ii v i H u u sk a SOUNDI 37 tävät yhdessä musiikkia Tyttö nimeltä Varpu -elokuvaan. Alettiin tietenkin jossain vaiheessa iltaa juoda punkkua. Todellisuudessa kappale kuulostaa todella vetävältä kaikista Vesalan manauksista huolimatta. Sitten Vesala kääntyy takaisin tietokoneen ääreen. Valvottiin sitten neljään asti ja kuunneltiin kaikki toistemme demot ja puhuttiin niistä. Ne ovat aivan toista luokkaa kuin lähes kellään muulla ensimmäistä soololevyään julkaisevalla artistilla. Ja jos totta puhutaan, niin on epäonnistumisen mahdollisuus Vesalankin päässä aina silloin tällöin pyörinyt. – Meillä oli Jorin kanssa yksi sellainen ilta, kun me tehtiin sitä leffamusaa ja aloitettiin sessio joskus kahden aikaan päivällä. Se oli ihanaa. Hän ei haluaisi, että levyn otsikkona koreilisi pelkkä hänen oma nimensä. paula vesala -taitto_e.indd 37 1.6.2016 11.58. Lokakuussa julkaistun komean Breathe In -kappaleen lyriikat ovat osittain hänen käsialaansa. Sävellysja sanoitustyön ohella Paula kerää krediitit myös soittamisesta, tuottamisesta, äänittämisestä ja ohjelmoinnista. Lisäksi Vesala toimii yhtenä sanoittajista Sjöroosin uuden Rooxx-yhtyeen albumilla. Ehkä jopa mahdolliselta singleltä. Vesala itse kutsuu kappaletta tulevan levyn viralliseksi SuomiFinland-osioksi. Vesalan naurusta päätellen kaksikon välit ovat kollegiaalisen lämpimät. Niskassa oleva PMMP:n painolasti ei ole sieltä kevyimmästä päästä, itse asiassa se asettaa albumille kohtuuttomia odotuksia. Samalla Vesala höpöttää kuinka pielessä hänen soittamansa kitararaidat ovat. Nostalgiaa huokuvan laulun nimi on Tytöt ei soita kitaraa
Tymäköiden biittien ”Teatterikoululaisen arki on Jenkeissä ihan sitä samaa verkkareissa ryömimistä kuin Suomessakin.” ja Vesalan terävän sanoituksen varassa eteenpäin kulkeva biisi osoittautuu – ehkä hieman yllättäen – Paperi T -tyyliseksi taiderap-kudelmaksi, joka huipentuu maailmoja syleilevään, melodialtaan Lähi-idän mieleen tuovaan kertosäkeeseen. K u v a: V il le -P et te ri M ää tt ä K u v a: V il le -P et te ri M ää tt ä paula vesala -taitto_e.indd 38 1.6.2016 11.49. Sen Vesala sanoo kuin kyseessä olisi maailman itsestään selvin asia. Lopulta kaiuttimissa alkaa kuulua epämääräistä kolketta. Ei hänen tarvitse enää todistaa kenellekään yhtään mitään – korkeintaan itselleen. Ei mun tarvitse saada enää yhtäkään palkintoa tai haalia mitään kunniaa tai mainetta. Taustalla soiva kappale päättyy. Edellisestä tapaamiskerrasta on kulunut puoli vuotta ja on aika kuunnella Vesalan kuluneiden kuukausien aikana kokoon saamia kappaleita. Se on tavallaan tosi vapauttavaa. Se vain menee intohimon voimalla. Rakkautta & maailmanloppua pidettiin avausraidaksi aivan liian epäkaupallisena. Palattuaan takaisin Vesala paljastaa, että albumin levityksestä vastaavalta Warnerilta ”tultiin linjoja pitkin” levyn kappalejärjestyksen valmistuttua. Tämä on vasta se ensimmäinen. Vesala sanoo, ettei ole oikeastaan koskaan täysin tyytyväinen mihinkään tekemäänsä. Lisäksi hän muistuttaa, ettei epäonnistumisen pelko tarkoita samaa kuin että hän tuntisi levyn suhteen kaupallisia paineita. Välillä keskeneräiset työt tulevat uniinkin ja valvottavat häntä öisin. – Kyllä mulle on tärkeätä, että sielläkin ollaan fiiliksissä. Ja on kiva saada feedbackiä ja taustatukea silloin kun sitä pyytää. Mutta toisaalta saan tehdä juuri sitä mitä rakastan. – Mä en vain välitä mistään sellaisesta. Kun tein jo kaiken sen PMMP:n kanssa. Välillä huomaan istuneeni aamuyhdeksästä iltayhdeksään työpöydän ääressä ja havahtuvani siihen, etten ole muistanut syödä mitään koko päivänä. Vesalaa komean kappaleen soittaminen kuitenkin nolostuttaa. Se on samaan aikaan sekä höpsö että koskettava kuvaus nuoren naisen tarpeesta tulla hyväksytyksi. Silti hän myöntää taitonsa hittien tekemiseen. Vesalaa kiistely levy-yhtiön kanssa taiteellisista ratkaisuista taitaa hieman häiritä, vaikka ei hän sitä aivan suoraan sanokaan. Ja vitut! Hetken aikaa vaikuttaa siltä kuin hän melkein punastuisi. – Onkohan täällä nauhoitettu jotain JVG:tä, kun mikään ei taas toimi, Vesala on manaavinaan. ”Vittu mua hävettää”, hän toteaa, nousee penkiltään ja katoaa takahuoneessa olevaan vessaan. Totean, että kyllähän tämäkin vähän Emmalta haiskahtaa. 38 SOUNDI SOUNDI 39 – Totta kai. On olemassa sellaisia artisteja, jotka käyvät vaan studiossa laulamassa kappaleen, ja muuten tuottajat Paula Vesalan työn siunaus ja kirous on hänen epäinhimillisen kova vaatimustasonsa. Kappale on (yhä keskeneräisen) albumin avausraita Rakkaus & maailmanloppu. Kun mä teen vielä jotain sata levyä, tiedätkö. Mutta vain melkein. Valtava kunnianhimo onkin hänen kohdallaan täysin sisäsyntyistä. Ei tarvitse kärvistellä tai olla katkera jostain saamatta jääneistä Emma-palkinnosta. – En vain saa rauhaa jos jokin juttu on mun mielestä huono tai jos en ole antanut kaikkeani. – Haha. Vesala repeää nauramaan ja nostaa kädet kasvoilleen. Mutta ei sillä ole mitään väliä. Paula Vesala roikkuu puoliksi työpöydän päällä, yhdistelee piuhoja sinne tänne ja napauttaa aina silloin tällöin hiirtä. O n aikainen toukokuinen sunnuntaiaamu. Sitten salaa häpeän ja oon silleen, että toivottavasti tämä nyt unohtuu mahdollisimman pian. Vesala sanoo sen olevan hänen kohdallaan jo mennyttä aikaa. Kaiuttimista ei kuitenkaan kuulu pihaustakaan. Sitten äänikuvaan ilmestyvät ujeltava syntetisaattori ja Vesalan monotoninen ääni
Fullsteam tulostus.indd 39 1.6.2016 8.32
Erityisesti Vesalaa inhottavat tietyt kotimaiset naistenlehdet, joiden hän uskoo olevan pohjimmiltaan naisvihamielisiä. Nyt voin jo sanoa, että hei mulla olisi tässä nyt tällainen idea. Mutta Paulalla on syynsä. – Jengi jotenkin haluaa uskoa, että se mun elämä siellä olisi pelkkää ihanuutta. Vasta nykyään olen alkanut todella luottaa omaan visiooni. – Tavallaan. Sitten vain toteutan sen ja siitä tuleekin itse asiassa ihan tosi hyvä. Lopputulos on lähempänä kansainvälistä r&b:tä kuin popkaapuun verhottua slaavilaista melankoliaa. (”Enkä mä edes ollut käynyt kampaajalla”, Vesala hymähtää.) Vesalan ja hänen perheensä arjesta Kalifornian Santa Monicassa on joka tapauksessa maalattu monissa lehtijutuissa kimalteleva kuva rantabulevardeilla vietetystä yltäkylläisestä luksuselämästä. Mutta olen mä siksi myös tosi ylpeä itsestäni. Mielikuva huitaisten tehdystä menestysrallista tuntuu kutkuttavan häntä. Sellainen voi olla esimerkiksi Vesalan Instagram-kuvasta bongattu uusi hiustyyli. Juuri näistä hänen elämänsä osaalueista suuressa osassa mediaa ollaan kaikkein kiinnostuneimpia. Haluan sen saman tarinan kuin se lehden ukkokin. Että ei mun elämä oikeasti ole sellaista. Rentous katoaa. Jos en olisi ajatellut niin sisäisesti, niin en varmaan olisi jaksanut yrittääkään. Mutta ei sentään kaikki ole muuttunut. Popmaailmassa tuntuu, että kaupallisen menestymisen pakko nielaisee monen uskalluksen omiin mielipiteisiin ja riskinottoon. Nyt jälkikäteenhän monet ovat tulleet kertomaan, että kyllä he tiesivät että susta tulee vielä jotain. PMMP:lle tunnusomaiset helisevät kitarat ja Leevi & The Leavings -tyyliset kepeät melodiankulut ovat vaihtuneet konepohjaiseen rytmitykseen ja viileisiin kosketinmattoihin. Vanhaan ilmaisuun voi hänen mielestään palata sitten myöhemmin, jos siihen löytyy jokin uusi tulokulma. Yritän aina kertoa esimerkiksi Losiin saapuville toimittajille, että ihan turhaan me mennään palmun alle ottamaan näitä kuvia. Kuvauksissa tatuoinnit pitää peittää, vaatteiden halutaan olevan hieman tanttamaisia ja käsivarsialleista ollaan avoimesti huolissaan. Älä droppaa mun tunnelmaa on Vesalan mukaan albumin ”tekemällä tehty kesähitti”, selkeä kymmenen vuoden takaisen Kesäkaverien sukulainen. Se lienee iso syy sille, miksi Vesala kertoo käyvänsä Suomessa nykyisin ainoastaan töissä. On kaiken kurjuuden keskelle eksynyt muutama valonpilkahduskin. Olen aina että häh?, Vesala sanoo ja nauraa. Miehistä taas kirjoitetaan, kuinka he tavallaan syntyvät siihen sankaruuteensa. Tästä puhuessaan hän jo hieman kiihtyy. Siellä kukaan ei tähtää häntä kännykkäkameralla maitokaupassa. Mutta kun keskustelu siirtyy ammattia sivuavista aiheista hänen oman henkilökohtaisen elämänsä puolelle, muuttuu hänen äänensävynsä käden käänteessä. Tiesitkö itse. paula vesala -taitto_e.indd 40 1.6.2016 11.49. Ihan aina. – Kun musta tuntuu, että olen mun duunin takia tuhonnut melkein kaikki ihmissuhteeni. Enkä toisaalta koe millään tavalla syntyneeni mikään kultalusikka suussa. Viimeksi näin tapahtui maaliskuun lopulla, jolloin hän kävi promoamassa uutta singleään Tytöt ei soita kitaraa. Vesalan mukaan ne tarjoavat lukijoilleen maailmankuvaa, jossa naiseus esitetään aina jonain kauniina ja pehmeänä, josta pitää hioa särmät pois ja joka täytyy muuttumisleikittää vaarattomaksi. Rockmaailma voi olla erikseen, mutta siihen mulla ei ole vuosiin ollut minkäänlaista kosketusta. Että löin sen vitun kirveen pölkkyyn jo syntyessäni. Olen aina inhonnut sellaista naisen lokerointia ja itse kieltäydyn tavallaan siitä ennalta rakennetusta narratiivista. Ja koska Vesala ei yksityiselämästään juuri julkisesti keskustele, kelpaavat lähes kaikki Paulan, hänen aviomiehensä Lauri Ylösen ja heidän poikansa Juliuksen arkea sivuavat absurditkin tiedonmuruset uutisaiheiksi. Teatterikoululaisen arki on Jenkeissä ihan sitä samaa verkkareissa ryömimistä kuin Suomessakin. Ei kukaan esimerkiksi sanonut mulle mitään kannustavaa mun lapsuudessani. En tiedä otanko muka itse tässä jotain massiivisia riskejä, mutta ainakin olen sellaisessa onnekkaassa asemassa, että yhteistyökumppanit arvostaa mun mielipidettä ja kokee sen tärkeänä. Ruuvaamisen ja säätelyn jälkeen myös albumin kokonaissoundi on ollut muutostilassa. Ei liene kenellekään yllätys, että sanoitustensa puolesta kymmenen kappaletta sisältävä, lopulta kuitenkin Vesalaksi ristitty albumi lainehtii kauttaaltaan sydänsuruissa. Ei ole vaikea ennustaa, että tulevana suvena tarttuvaa rallatusta luukutetaan kyllästymiseen saakka. Vesalaa tämänkaltainen pintajulkisuus ärsyttää, sillä se ei voisi olla hänen mielestään kauempana todellisuudesta. Viimeisien kuukausien aikana kappaleita on tullut lisää ja moni vanha on tippunut matkan varrella pois. – Edes jotain Kaija Saariahoa ei koskaan voitaisi käsitellä pelkästään hänen työnsä kautta. Ja totta kai hänestä oltiin saman tien kiinnostuneita: lyhyen visiittinsä aikana Vesala ehti vierailla muun muassa Arto Nybergin, Enbuske, Veitola & Salmisen ja lukuisten muiden valtamedioiden jututettavana. Ja onhan se kaiken lisäksi niin leuhkaa ja siitä tulee hyvä fiilis, kun voi sanoa, että nyt tehdään kesähitti. Tässä mielessä häntä voi pitää onnekkaana moneen muuhun kotimaiseen artistiin nähden. Toisaalta hänen sooloalbumiaan kuunnellessa väitteeseen on helppo yhtyä. Vesala itse ei osta analyysiä sellaisenaan. Siksi myös hän suostuu silloin tällöin poseeraamaan naistenlehtien kansissa eteerinen katse silmissään. Hän on tavallaan onnistunut kiepauttamaan koko julkisuusrumban ulos jokapäiväisestä, siitä todellisesta elämästä, ja pysymään samaan aikaan pinnalla. Edellä kuvaamaansa popmaailmaan Vesala laskee myös itse kuuluvansa. K aikista näistä teemoista Vesala puhuisi oikein mielellään pidempäänkin. – Mua aina yllättää, jos joku sanoo jotain muuta. Varsinkin kun olin aluksi tosi huono niin monessa asiassa. Omasta mielestään hänen laulunsa solahtavat vaivatta siihen samaan valtavirta-popin laveaan laariin, jota esimerkiksi Rihanna, Justin Bieber tai vaikkapa Antti Tuisku edustavat. Ristiriita piilee kuitenkin tässä: vaikka Vesala vastustaa edellä kuvaamaansa sopivan naisen -mallia, työskentelee hän itse ammatissa, jossa häneltä odotetaan yhteistyötä sitä tyrkyttävien medioiden kanssa. Elämä Vesalan luomassa poptodellisuudessa on edelleen yhtä kamppailua mutkalla olevien ihmissuhteiden kanssa. – Vitsit kun tuo onnekas on mun mielestä niin huono sana. Mutta eivät todellakaan tienneet. Muutos ei ole suuri, mutta sen kyllä huomaa: lauseet lyhenevät muutaman sanan pituisiksi ja artikulaatio muuttuu terävämmäksi. Se on ihan keksittyä. Kiinnostus Vesalaa kohtaan on edelleen valtavaa, mutta lehtien juorupalstoilta hänen ei tarvitse pelätä itseään löytävänsä. Vesala itse sanoo, ettei orgaaninen musiikki – rockista nyt puhumattakaan – ole kiinnostanut häntä enää pitkään aikaan. Kappaleen melodian ja sanojen hän kertoo syntyneen ”ihan oikeasti kybäminsassa”. 40 SOUNDI SOUNDI PB ja A&R:t päättävät kaikesta. Yhdysvalloissa Vesala saa kuitenkin olla pelkkä Paula Suomesta. – Voin kyllä ihan pokerilla sanoa, että mulla on olemassa ammattitaitoa siinä kuinka hittejä tehdään. Ja hymyillä täytyy leveästi. Mutta nainen on mukamas kiinnostava vain ihmissuhteidensa kautta, kuten lasten, miehensä, sisaruuden tai äitija isäsuhteensa kautta
Flow tulostus.indd 41 1.6.2016 8.30
Suomeen Black Sabbathin jäähyväiskiertueen erikoisvieraana saapuvan kalifornialaisen Rival Sonsin tahti näyttää vain kiihtyvän rikkaasti soivan Hollow Bones -levytyksen myötä. – Rock’n’roll on loistavassa kondiksessa! Toki keskuudessamme on Gene Simmonsin kaltaisia idiootteja, jotka väittävät rakastamamme musiikin kuolleen, mutta itse en voisi olla enemmän toista mieltä. – Olemme tosiaan esiintyneet muun muassa Judas Priestin, AC/DC:n ja Evanescencen kanssa. Rival Sons on kiertänyt yllättävän monen raskaan bändin kanssa, vaikka Buchananin, kitaristi Scott Holidayn, rumpali Mike Mileyn ja basisPositiivinen rock’n’roll-leka Näyttävään esiinmarssiin kyenneet uudet rockbändit ovat jääneet viime vuosina valitettavan harvalukuisiksi, mutta onneksi positiivisia poikkeuksiakin löytyy. Jos vertaan konkreettisesti niin kyllähän Rival Sons tuo pikemminkin mieleen The Animalsin tai Freen kuin Iron Maidenin tai Metallican, naurahtaa Buchanan. Ehkä se johtuu siitä, että meillä on levytyssopimus Earache Recordsin kanssa, ja yhtiöhän tunnetaan lähinnä death metalista. Tuntuisi typerältä ängetä heidän seuraansa aina, kun he pyörivät vaikkapa backstagen ruokailutiloissa. Vai eikö Gene yksinkertaisesti tiedä, mitä rock’n’roll on, nauraa Buchanan. Palataan siihen vähän myöhemmin. – Olemme joka tapauksessa pärjänneet oikein hyvin heviyleisöjen edessä, niin kiertueilla kuin festivaaleillakin. Vuonna 2009 rivinsä Los Angelesin kupeessa Long Beachilla kasannut bändi on nimittäin julkaissut jo viisi pitkäsoittoa, joista esimerkiksi edellinen Great Rival Sonsin musiikki on varsin perinteistä rock’n’rollia, mutta dekadenssin sijasta yhtye on kiinnostunut universaalista rakkaudesta ja henkisistä asioista. Samalla kannattaa toki muistaa, etteivät esimerkiksi Black Sabbathin tai Judas Priestin kaltaiset pioneerit olleet aikoinaan metallia vaan hekin aloittivat soittamalla raskaan likaista rockia, bluesia ja jopa progea. ”Rival Sonsin todelliset suurteot ovat vielä edessä.” rival sons -taitto_b.indd 42 1.6.2016 11.50. Edessä ovat vielä mahtavat Sabbath-keikat Euroopassa... Jotenkin sitä kuvittelisi, että Genen kaltainen kokenut kehäkettu näkisi asioiden todellisen tilan... Oletko tutustunut Black Sabbathin herroihin kiertueen aikana. Ilmeisesti tällainen hieman kevyempi ja groovaavampi välipala maistuu metallidiggareille. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Timo Isoaho K un Soundi soittaa PohjoisAmerikkaan, sikäläinen kello tikittää vasta varhaista aamua, mutta Rival Sonsin keulakuva Jay Buchanan on jo puuhastellut kaikenlaista ennen päivän haastattelusavottaa. Tuntuu käsittämättömältä, että pääsemme soittamaan kymmenelletai kahdellekymmenelle tuhannelle ihmiselle joka ilta! Rockmusiikki ei siis olekaan kuollut. Mahtavana live-esiintyjänä tunnetun miehen tarinointia vauhdittaa jo aika mones aamukahvikuppi. ti Dave Besten muodostaman yhtyeen oma soundi on varsin kaukana heavymetalista. Hän on mukava tyyppi, todellinen herrasmies, sanoo Buchanan. – Kun kyseessä on niinkin legendaarinen orkesteri kuin Black Sabbath... Jos he ovat tulleet juttelemaan meille, niin se on sitten ollut eri asia. No, olemme tarkoituksella pitäneet heihin tiettyä etäisyyttä. Olen nauttinut joka hetkestä, sillä tällainen puuhastelu on aivan mainiota vaihtelua musiikkitouhuille, Buchanan avaa. – Muutin perheeni kanssa Nashvilleen ja olen sisustanut viime aikoina uutta taloamme. – Heistä ei ole tullut kavereitani, mutta olen toki jutellut usein muun muassa basisti Geezer Butlerin kanssa. Rival Sonsin levytystahti on ollut melkoisen hengästyttävä, ainakin useimpien kollegoiden nykytahtiin suhteutettuna. – Kulunut vuosi on ollut hurja myös bändille, sillä olemme kiertäneet Black Sabbathin kanssa niin Pohjois-Amerikassa kuin Australiassakin. Buchanan on kovan luokan kahviaddikti ja tätä seikkaa toki alleviivaa myös uuden levyn lainakappale: Humble Pien Black Coffee
Pysymme siis tällä tiellä ainakin niin kauan, kun levymme miellyttävät meitä itseämme, laulaja sanoo ja jatkaa: – Ja voin vakuuttaa, että Hollow Bones miellyttää minua hyvin paljon. – Rakastamme spontaania työskentelyä ja haluamme tallentaa kappaleet mahdollisimman tuoreina. – Ajatuksia on toki heitetty ilmaan, mutta tällainen työskentely tuntuu olevan meidän juttumme. Mitä jos levällään olevat kappaleet eivät löydäkään omia uomiaan. Tällä hetkellä olisi varsin tärkeää iskeä painava leka pöytään, nauraa Buchanan. – Totta kai. Rival Sonsin todelliset suurteot ovat luultavasti vielä edessä, sanoo Buchanan. Menemme studioon hajanaisten aihioiden tai jopa tyhjän paperin kanssa, ja sitten ryhdymme soittamaan ja sovittamaan, laulaja sanoo. – Kun studiotyö on käynnistymässä, mietin kerta toisensa jälkeen monia kysymyksiä. Mutta kuten jo sanoin, päätin tällä kerralla pysytellä hyvillä mielin, tapahtuupa mitä hyvänsä. Toimivatko uudet biisit. Keskityin omaan suoritukseeni parhaani mukaan ja kannustin muita siinä sivussa. Päätin hyvissä ajoin ennen studioon uppoutumista, että pysyn positiivisena, tapahtuupa nauhoitusten aikana mitä hyvänsä. Emme oikeastaan edes tunne omia biisejämme siinä vaiheessa, kun ne ovat jo purkissa. Kehitymme jatkuvasti ihmisinä sekä muusikkoina ja tämän vuoksi studioon on jokaisella kerralla mennyt eri bändi. Enkä tarkoita esimerkiksi kokoonpanon vaihtumista, vaan ajan tuomaa muutosta. Eikö teitä huolestuta ennen studiotyön alkamista. Pystymmekö me tähän. Tämä pitää työskentelyn todella mielenkiintoisena ja studiosessiomme ovat äärimmäisen antoisia. – Hollow Bones syntyi kolmen viikon studiosessioiden aikana eli selvästi nopeammin kuin pari edellistä albumia. – En pysty nimeämään suosikkiani vanhemmista julkaisuistamme, sillä jokaisen levyn on tehnyt eri bändi. – Minusta tuntuu, että olemme edelleen vasta nousukiidossa. Jos muistelen vaikkapa albumeja Great Western Valkyrie ja Head Down niin omiin korviini nämä levyt kuulostavat aivan erilaisilta. Hollow Bones on meille hirvittävän tärkeä levy, sillä tavoitamme koko ajan suuria määriä uusia ihmisiä, esimerkiksi tämän Black Sabbath -kiertueen ansiosta. Meillä ei koskaan ole ollut varsinaisia tavoitteita yhdenkään pitkäsoittomme suhteen, mutta jatkuva muutos on silti aina läsnä – enemmän tai vähemmän tietoisesti. Oletteko miettineet toisenlaista levytystapaa. Ovatko laulumelodiani tarpeeksi hyviä. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Western Valkyrie niitti suoranaista ylistystä myös Soundin sivuilla. Napakkaa julkaisutahtia selittää Rival Sonsin työskentelytapa. Ja niin edelleen. Niskassa on aina karmeat paineet. – Hollow Bones ei ottanut lopullista muotoaan kivuttomasti, mutta itselleni tämä albumi oli aikaisempia helpompi tapaus. EriK u v a: Sl o an e M o rr is o n rival sons -taitto_b.indd 43 1.6.2016 11.50
– Meitä on joskus kuvailtu jopa kristilliseksi bändiksi, mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kappaleen kertoja voi olla vanhempi, joka laulaa lapselleen. 2 on kiehtova kumarrus meitä suuremmille tuntemattomille voimille. Olemme yksinkertaisesti kiinnostuneita elämän isoista kysymyksistä, ja nämä ajatukset tulevat esiin biiseissämme. Tai se voi olla ihminen, joka laulaa rakkaalle lemmikilleen. Hollow Bonesin vaikuttavimpien esitysten joukkoon kuuluu myös Black Coffee, vaikka kyseessä onkin Humble Pieltä lainattu kappale. Esimerkiksi ”melkein nimibiisi” Hollow Bones Pt. Tämän kuulee Hollow Bonesilta selvästi. Olen tavannut Jimmyn pari kertaa ja hän on lausunut monia kannustavia sanoja, sanoo Buchanan. – Monet muutkin legendat tuntuvat pitävän meistä. Se voi olla myös veli, joka laulaa siskolleen. Rakastan biisin arvaamatonta tunnelmaa ja se on ylipäätään eräs kaikkien aikojen onnistuneimmista studiotaltioinneistamme. – Niin tosiaan, kyllähän Page on ilmoittautunut musiikkimme ystäväksi. Maailmasta ei taida löytyä monta Rival Sons -juttua, joissa ei heiluteltaisi Zeppelin-korttia, sillä Jay Buchanania on verrattu väsymykseen asti nuoreen Robert Plantiin. Rival Sonsin jäsenet eivät ole aivan tyypillisimpiä rockmuusikoita. All That I Want kuulostaa Buchananin henkilökohtaiselta rakkaudentunnustukselta, mutta laulaja kertoo kappaleen olevan universaali. Hollow Bones päättyy äärimmäisen kauniisti. Oikeastaan se täydentää koko Hollow Bones -palapelin! – Nauhoitimme Black Coffeen aikoinaan Nashvillessa, yhdessä päivässä, rättiväsyneinä, juuri Euroopasta saapuneina. Se ei tee meistä minkään liikkeen saarnaajia. Joku kutsuu tätä suurta voimaa jumalaksi, joku toinen taas joksikin muuksi, oletpa sitten katolinen, hindu tai mikä hyvänsä. tyisesti pidän vaihtelevuudesta, sillä levyn psykedeelisimmistä tunnelmapaloista ja balladeista on pitkä matka rankimpiin kitararunttauksiin. – All That I Want on biisi pohjattomasta ihailusta ja kunnioituksesta. Myös fiiliksensä puolesta se sopii Hollow Bonesille täydellisesti... – Tämä jammailemalla syntynyt kappale on mantramainen rakkauskirje kauniin maailmamme luojalle. Buchanan seuraa Amerikan alkuperäiskansojen uskomusten perustalle syntynyttä The Red Road -liikettä, Holiday on kuulunut vuosikausia Krishna-liikkeeseen ja Miley on harras kristitty. Nostetaanpa tällä kerralla esiin Jimmy Page. Sehän on mahtavaa, mutta en minä heidän kehujaan päivittäin mieti. Bändin sisältä löytyy paljon erilaista henkisyyttä, mutta emme saarnaa tai tuputa uskomuksiamme kenellekään. – Kappalehan julkaistiin jo The Great Western Valkyrien kiertuepainoksella ja jotkut ovatkin ihmetelleet, että miksi pistimme biisin myös uudelle levyllemme. Vastaus kuuluu seuraavasti: Black Coffee on hemmetin hyvä kappale ja versiomme onnistui mahtavasti. Mutta parempi näin: olisihan se ikävää jos Jimmy Page haukkuisi meidät maan rakoon! ”Sisälläni on pohjaton kaipuu pohtia elämän suuria mystisiä kysymyksiä.” rival sons -taitto_b.indd 44 1.6.2016 11.50. Minun sisälläni on pohjaton kaipuu pohtia elämän suuria mystisiä kysymyksiä, ja tämä kappale on meditatiivinen loitsu kaikelle tuntemattomalle
2016 PIT OF ETERNITY / RADIOPUHELIMET / SHIRAZ LANE Get Heavy / Maiden Invasion Ennakkoliput / lipputoimisto.fi / Break Sokos Hotel Vuokatti / Prisma Kajaani 47 € / 42 € S-Etukortilla / Lippuja myynnissä tapahtumaan 2000 kpl – osta heti ettet jää ilman www.sotkamonsyke.fi Sotkamon syke.indd 29 1.6.2016 8.28. VUOKATINHOVI L AUANTAI 13.8
Päätimme näyttää näille tyypeille, että emme ole mikään yhden tempun yhtye, kolmikko nauraa. Bändi halusi vangita keikkojensa tunnelman albumilleen, ja antaa kuulijalle ”nyrkillä naamaan” -olon levyä kuunnellessa. Seitsemännen levyn kohdalla tiesimme jo, ettei levyn nauhoittaminen olekaan niin maagista ja ihmeellistä kuin teininä kuvittelimme. Biffy Clyro vetäytyi kehutun Opposites-tupla-albuminsa jälkeen julkisuudesta ja palaa nyt uudistuneena vahvalla Ellipsis-levyllään. – Kansi on hyvin paljon sitä, mitä levyllä haluamme kuvata, ja muita latteuksia, miehet repeilevät. Yhtye esittelee Ellipsis-levyllä itsestään aiempaa rokimman puolen. Teksti: Laura Vähähyyppä O ppositesin (2013) jälkeen Biffy Clyron skottikolmikko päätti antaa seuraavan levyn kirjoittamiselle reippaasti aikaa. Se toi studiotilanteeseenkin samanlaista naiiviutta kuin ensilevymme aikaan, Ben kuvailee. – Vietimme aikaa kotona pitkästä aikaa. – Uskoisin, että Ellipsis kuulostaisi hyvin toiselta, jos olisimme vain jatkaneet työntekoa Opposites-kiertueen jälkeen. Ensimmäistä kertaa Biffy Clyrolla ei ollut ainuttakaan kappaletta valmiina ennen kirjoitustauolle vetäytymistä. – Ehdin jo pelätä olenko kirjoittanut kaikki urani kappaleet, Ben Johnston tokaisee. – Vielä studiossakin saatoin nähdä painajaisia mahdollisista epäonnistumisista, hän nauraa. Pienen loman jälkeen nollasta aloittaminen ehti istuttaa miehiin epäilyksen siemenen. Näiden sessioiden jälkeen olimme kuin uudestisyntyneitä. Kuulimme vihjailuja siitä, miten suosiomme kohta kääntyy laskuun. – Improvisoimme studiossa paljon, niinpä levy alkaakin vahingossa nauhoitetulla keskustelullamme. Vahvasti skottilaiset miehet halusivat muistuttaa itseään mistä kaikki alkoi. Edellisten levyjen menestyksen tuomat paineet toivat kolmikossa tällä kertaa esiin positiivisia puolia. – Moni on epäillyt vuosien varrella yhtyeemme mahdollisuuksia pitkään uraan. Ennen vain paidattomina nähdyt skotit päättivät heittää siis loputkin rievut nurkkaan. – Halusimme yksinkertaisen, haavoittuvan ja kauniin kannen. Lopulta vauhtiin päästyäni huomasin vanhojen maneerien kaikonneen, ja pystyimme oikeasti luomaan jotain uutta, yhtyeen laulaja Simon Neil huokaisee. Kolmikko on selkeän vapautunut onnistuneen levytysses sion jälkeen. Miehet riisuivat itsensä sekä suorittamisen paineista että vaatteistaan. Miehet ovat levyn kannessa aataminasuissaan sikiöasennossa. – Alastomuus ja sikiöasento kuvastavat uutta alkua jonka halusimme tällä levyllä ottaa, Ben aloittaa. Halusimme muistuttaa itseämme juuristamme, ja millaista elämä oli ennen kuin olimme jatkuvasti tien päällä. Uudestisyntyneitä – jopa kirjaimellisesti. – Pidimme hauskaa studiossa, vaikka levynteko kovaa työtä onkin. Kun emme asettaneet itsellemme rajoja löysimme soitostammekin uusia puolia. Kolmikko Simon Neil, Ben Johnston ja James Johnston on viettänyt viimeiset vuodet kiertuekuplassa, kuten he itse ajanjaksoa kutsuvat. Jopa niin paljon, että uusien kappaleiden kirjoittamisen paine kasvoi kasvamistaan. – Rupesin miettimään kappaleita jopa liikaa, ja aloittaminen muuttui huomattavasti tavallista vaikeammaksi. Näyttämisen halu ja uudistuminen nousivat vahvoiksi teemoiksi jo kirjoitusvaiheessa. Skotit sikiöasennossa ”Emme ole mikään yhden tempun yhtye.” K u v a: C al eb C o p p o la 46 SOUNDI biffy clyro -taitto_b.indd 46 1.6.2016 11.51
U nder the Bridge (1991). 17.6. W oodstock 1999 muuttui RHCP:n keikan aikana painajaiseksi. Taakse jää muun muassa U2 (23 singleä). S mith. Rolling Stone -lehti nimesi sen ilmestymisvuotensa 8. John Frusciante on Chili Peppersin entinen kitaristi, jonka kokeileva, omaperäinen tyyli oli olennainen elementti bändin tavaramerkkisoundin kehittymisessä. Hieman alle kaksi minuuttia kestävä biisi on RHCP:n ensimmäinen, jolla basisti laulaa Kiedisin sijaan. H illel Slovak oli RHCP:n kitaristi vuosina 1983 ja 1985–88, jolloin muusikko kuoli traagisesti heroiinin yliannostukseen. Moni kriitikko on kehunut nuoren muusikon puhaltaneen bändiin uutta henkeä. F rusciante. Z oom. P ea on One Hot Minute -albumilla (1995) julkaistu Flean soolonumero. julkaistava The Getaway on jo Red Hot Chili Peppersin 11. Idea oli Anthony Kiedisin käsialaa. ”The Mansion” on losangelesilainen kartano, johon Chili Peppers ja Rick Rubin sulkeutuivat äänittämään Blood Sugar Sex Magik -albumia. K it Kat Club -niminen strippibaari Hollywoodissa oli ensimmäinen klubi, jolla RHCP esiintyi vuonna 1983 pelkästään sukat genitaalialueidensa suojana. RED HOT CHILI PEPPERS – Stadionbändin ABC – A nthony Kiedis on Red Hot Chili Peppersin laulaja ja keulakuva. Albumia on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Tekstipuolella Anthony Kiedis arvostaa kovasti renttukirjailija Charles Bukowskia. so un di .fi /r hc p Warner Red Hot.indd 47 2.6.2016 14.59. I ’m with You. Edesmenneen Hillel Slovakin lisäksi niin Anthony Kiedis, John Frusciante kuin 1990-luvulla kitaristina piipahtanut Dave Navarro ovat kamppailleet heroiiniriippuvuuden kanssa. Orkesteri kavahti ensin tukkametallimuusikon näköistä körilästä, mutta Smithin ja Flean välinen soittokemia toimi välittömästi. Billboardin top kymppiin yltänyt single. M ansion. X LVIII. Q ueen, Jimi Hendrix ja The Stooges ovat esimerkkejä yhtyeistä, jotka RHCP on maininnut vaikutteikseen. R ick Rubin toimi RHCP:n luottotuottajana 25 vuoden ja kuuden albumin ajan. Yh tei sty öss ä: ILM OIT US & Lu e lis ää RE D H OT CH IL I PE PP ER SI ST Ä ja ts ek ka a so itt ol is ta os oi tte es sa : w w w. Vuonna 2008 Flea osoitti tukea Barack Obamalle Vote for Change -organisaation mainoksessa. levy. parhaaksi levyksi. C alifornication (1999) on puolestaan yhtyeen kaupallisesti menestynein levy. Chad Smith liittyi RHCP:n rumpaliksi vuonna 1988. J osh Klinghoffer joutui kovan paikan eteen, kun hänet kiinnitettiin vuonna 2009 kitaristiksi John Fruscianten tilalle. Hän ja basisti Flea ovat vuonna 1983 perustetun yhtyeen ainoat alkuperäiset jäsenet. V ote for Change. T ony Flow and the Majestic Masters of Mayhem oli RHCP:n alkuperäinen nimi. G ive It Away on todennäköisesti RHCP:n tunnetuin kappale ja yhtyeen maailmanmenestykseen vuonna 1991 nostanut single. L os Angeles on elimellinen osa Chili Peppersin musiikkia. B lood Sugar Sex Magik (1991) on RHCP:n viides levy ja kaupallinen läpimurto sekä yksi tärkeimmistä 1990-luvun vaihtoehtorock-levyistä. D ark Necessities on Chili Peppersin tuorein singlejulkaisu ja kaikkiaan yhtyeen 25. N irvanan klassikkoalbumi Nevermind julkaistiin samana päivänä kuin Blood Sugar Sex Magik, 24.9.1991. Denise Zoom -niminen RHCP-muusikoiden ystävä suositteli vuonna 1988 Chad Smithiä yhtyeen uudeksi rumpaliksi. RHCP on ollut mukana useissa yhteiskunnallisissa kampanjoissa. Red Hot Chili Peppersin edellinen albumi julkaistiin niinkin kauan sitten kuin vuonna 2011. Yhtye soitti coverin Jimi Hendrixin Fire-klassikosta, ja kappaleen myötä yleisössä sytytettiin useita tulipaloja. Red Hot Chili Peppers tähditti Super Bowl XLVIII -tapahtumaa vuonna 2014 yhdessä Bruno Marsin kanssa. ”Hän syö rumpuja aamupalaksi”, Zoom hehkutti. Y ksitoista. E lton John vierailee pianistina Chili Peppersin tulevan The Getaway -albumin kappaleella Sick Love. Kalifornia ja sen keskuskaupunki vilahtavat suurimmassa osassa RHCP:n hittejä aina Under the Bridgestä koko Californication-albumiin. Nirvana myös lämmitteli Chili Peppersiä vuoden 1991 Yhdysvaltain-kiertueella. O piaatit ovat olleet RHCP:n riesana bändin perustamisesta asti. Sekä RHCP että monet muut kartanossa levyttäneet artistit ovat väittäneet, että talossa kummittelee. Addiktiosta ja yksinäisyydesta kertova jättihitti sai inspiraationsa Anthony Kiedisin ”elämän synkimmästä hetkestä” losangelesilaisen sillan alla
Live Nation kooste tulostus.indd 49 2.6.2016 14.32
Iron Maiden tulostus.indd 45 2.6.2016 10.00
Musiikkia sielulle ja mielelle 50 SOUNDI blues pills -taitto_c.indd 50 3.6.2016 12.49. Teksti: Salla Harjula Kuvat: Peder Carlsson Retrosoundillaan sekä fanit että kriitikot ihastuttanut Blues Pills on bändi, joka tekee asiat perinteikkäästi tai ei ollenkaan. Amerikkalais-ranskalais-ruotsalaisella nelikolla on toisen levynsä kohdalla näytön paikka, sillä nyt mitataan se, onko bändissä aitoa potentiaalia vai kumpusiko debyytin teho sittenkin vain häpeilemättömästä esikuvien palvonnasta
Nykyään kun soitamme, meillä on hauskaa joka ikinen kerta ja nautimme joka hemmetin hetkestä. Blues Pillsin syntytarina on sikäli epätavallinen, etteivät kaikki jäsenet alussa puhuneet samaa kieltä keskenään. Rakastan soittamista, mutta kun yleisössä on 10 000 ihmistä, niin miten siihen muka valmistautuu etukäteen. Yhtyeen matka jamittelevasta kaveriporukasta levyttäväksi menestystarinaksi on sekin kuin klassisen rock-historiikin sivuilta. Ainutlaatuinen musiikillinen yhteys. Alussa oli ahdas teinikommuuni Mutta palataan vielä hetkeksi sinne alkuun. Nyt vuorossa on se vaarallinen toinen levy. Se oli hyvä lähtökohta kiertueille myöhemmin. Miltä tuntuu, kun yhtäkkiä koko maailma rakastaa musiikkiasi ja haluaa sinut keikalle joka paikkaan samanaikaisesti. Koska siihen aikaanhan Dorian ei edes oikein puhunut englantia. Elin: – Minusta se oli alkuun hyvä asia, koska opimme sillä lailla tuntemaan toisemme hyvin. Ruotsalainen Elin tapasi basisti Zach Andersonin ja bändin ex-rumpali Cory Berryn Yhdysvalloissa. He aikoivat pitää tukikohtanaan Ruotsia ja kysyivät, haluaisinko liittyä bändiin. Siitä ei ole epäilystäkään. Blues Pills ehti kiertää maailmaa Australiaa myöten jo ennen debyyttilevynsä julkaisua. Ramppikuume ja miten siitä päästään Blues Pills nousi kansainväliseen suosioon varsin nopeasti. Heh! Äitini oli vähän epäileväisempi. – Mutta toisaalta se oli hyvä juttu, koska meillä ei ollut yhtään rahaa. – Keskustelin siitä vanhempieni kanssa ja isäni tietty sanoi vain: totta helvetissä. Kitaristi Dorian napattiin mukaan Ranskasta. Se on enemmän... Sieltä nimittäin riittää värikkäitä tarinoita. Lady In Gold on albumi, jota tehtiin studiossa juuri niin SOUNDI 51 blues pills -taitto_c.indd 51 1.6.2016 11.52. – Mutta se oli silti minulle sellainen juttu, etten oikeasti edes miettinyt koko asiaa. Nyt se kuulostaa meidän omalta yhdistelmältä juttuja, joita muut bändit eivät ole osanneet sekoitella näin. – Mutta meidän yhteytemme oli ainutlaatuinen. Olen aika ujo. Ihmisinä. Mutta muistan sen kesän, kun julkaisimme levyn. Eikä parivaljakko ole väärässä. Melkein pari vuotta studiossa Blues Pills ei luovu perinteistä myöskään studiossa. Eli minun oli periaatteessa pakko pitää huolta heistä kaikista. Sitten se ei enää ollut pelottavaa. Kuulostaa uskomattomalta, että tällainen kollektiivi voisi oikeasti toimia, saati sitten selviytyä yhteen muuttamisen paineista uudessa maassa. Koska alkuun se oli sitä, ainakin minulle. Hänellä oli koulua iltaisin ja hän teki matikan tehtäviä pakettiautossa kiertueilla. Joten minulla oli kolme työtä, joiden päälle keikkailin jatkuvasti Blues Pillsin kanssa. Mutta nyt pystyn siihen. Elin: – Kun kaikki yhtäkkiä tapahtui, ja päädyimme soittamaan isoja keikkoja isojen yleisöjen edessä ja ihmiset ostivat meidän levyämme ja kaikki se hype alkoi... Olin niin hermostunut. Dorian: – Kyllä, minusta tämä levy on paljon henkilökohtaisempi. Siihen aikaan emme pystyneet elämään musiikillamme niin kuin nyt. En puntaroinut, mikä tässä päätöksessä olisi hyvää, mikä huonoa, mitä riskejä tässä on, onko tässä riskejä. Eli se oli enemmän tai vähemmän keskustelua soittimilla. Kun katsoo itsevarmaa Eliniä nyt – dramaattisine silmämeikkeineen, tarkoituksella vähän sotkuisine hiuksineen, polven yli ulottuvissa saappaissaan ja lyhyessä nahkahameessaan – on vaikea uskoa, että nainen olisi koskaan pelännyt yhtään mitään. Minä tein todella paljon töitä. Elin: – Alkuaikoina Dorian siis vain opiskeli ja soitti rockia. Pelkäsin mokaavani, pelkäsin unohtavani sanat, olin vain niin hemmetin hermostunut, että se meni kaiken muun yli. S oundi ei ole ainoa asia, joka heijastelee Blues Pillsin 70-luvun groovaavia esikuvia. Tiesin vain, että tekisin sen. Klassikkojen vaikutus paistaa musiikissa läpi edelleen, mutta nyt meiningissä on jotain kiihkeää draivia, joka kuulostaa uudelta ja aivan nelikon omalta. Tunsin sen heti kun aloimme soittaa yhdessä. Bändin enkeliääninen laulaja Elin Larsson ja kitaristi Dorian Sorriaux väittävät, että Lady In Gold esittelee uudelleensyntyneen, ainutlaatuisen Blues Pillsin. Kommunikaatio tapahtui musiikin avulla, joka hioi bändiä yhä tiiviimmin yhteen. – Muistan, kun levymme tuli ulos vuonna 2014. Musiikilliset kemiat kipinöivät kolmikossa niin lujaa, että parikymppiset jenkkipoitsut päättivät muuttaa Elinin perässä Ruotsiin ja perustaa bändin. Mutta pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen, kun lupasin, että valmistuisin lukiosta, vaikka lähtisinkin Ruotsiin. Bändin debyytti (Blues Pills, 2014) vastasi hypeen ja lafkan panostukseen saamalla ylistäviä arvioita vähän kaikkialla. Dorian: – Kommunikoimme musiikin välityksellä. ”Kun yleisössä on 10 000 ihmistä, niin miten siihen muka valmistautuu etukäteen?” Meidän oli siis asuttava samassa kämpässä, että saimme vuokran maksettua. Sen festarikesän jälkeen, ja kaiken sen keikkailun jälkeen, sitten se vihdoin upposi minunkin tajuntaani. Tavatessaan bändin ensimmäistä kertaa Dorian oli kokonaiset 16 vuotta vanha. Kun bändi napattiin levy-yhtiö Nuclear Blastin huolehtivaisten siipien alle, he saivat alusta pitäen runsaasti resursseja ja roimasti tilaa kehittää soundiaan – mikä on 2010-luvun lyhytnäköisessä musabisneksessä varsinainen harvinaisuus. Ihailin heitä tosi paljon muusikkoina, mutta emmehän me tunteneet toisiamme silloin kovin hyvin. Siihen ei pysty mitenkään valmistautumaan. Dorian: – Tapasin Zachin vuonna 2011, kun olin lukion ekalla. Zachilla ja Corylla oli vaikeuksia löytää töitä Ruotsista, koska he eivät puhu ruotsia. En odottanut sitä, me emme odottaneet sitä. Sitten puoli vuotta myöhemmin hän soitti täällä Coryn ja Elinin kanssa käynnistettyään Blues Pillsin. – Mutta olemme tosi kiitollisia. Elin: – Tällä levyllä löysimme oman soundimme. meidän
Blues Pills sai äänitellä elokuussa ilmestyvää Lady In Gold -albumia kaikessa rauhassa. Elin: – Joskus, kyllä. Elin: – Ja silloinkin, kun äänität kitaraa yksin, niin ei se mene niin, että vedät yhden soinnun, ja lopetat, ja sitten vedät toisen soinnun. Kun kirjoitan sanoituksia, vaikkapa I Felt A Change -biisiin, se oli minulle itselleni. Kun utelen parivaljakolta mieleenpainuvimpia keikkakokemuksia, Elin ja Dorian intoutuvat tarinoimaan varsin pitkästi erikoisesta Ranskan-keikastaan. Oton täytyy olla sellainen, että pystyn siihen oikeasti! Musiikin parantava vaikutus Haastatteluhetken loppupuolella pääsemme studiojutuista keikkailuun. Seuraavana päivänä mietimme vain, että tapahtuiko tämä juttu ihan oikeasti. Elin: – Mutta kaikki taisivat lähteä hyvällä fiiliksellä sinä yönä. Koska minun täytyy pystyä vetämään se biisi livenä. Se tuntui niin ihmeelliseltä. Eli oton on oltava kokonainen myös studiossa. Ensin meidän täytyi keskeyttää soittaminen, koska yleisössä puhkesi tappelu. Vietimme studiossa hyvän aikaa. Ymmärräthän, mitä meinaan. Täysin verissäpäin. Se on vähän kuin A ja B. Kaikki vain seisoivat ja kuuntelivat. Ja heti seuraavassa biisissä keikkapaikan sähköt menivät poikki. Olimme ehkä puolivälissä settiä. Elin: – Teimme melkein kaikki biisit vasta studiossa. Siinä kohtaa Dorian ja minä nousimme lavalle uudestaan. – No ei, emme me olleet kahta vuotta pelkästään studiossa. Elin: – Se oli todellakin jotain erityistä, mutta hyvin outoa. Totta kai toivon, että he pitäisivät niistä. Vaihtamaan juttuja, ja sitten vaihtamaan juttuja takaisin. Toista tarvitsee toiseen. Se auttaa minua. Elin: – Viime kiertueella meillä oli tosi kummallinen show Bordeaux’ssa. Mutta meidän akustinen biisimme oli jotain aivan erityistä. Elin: – Niin, koska siellä oli öisin tietty soittoaikarajoitus. Ja sitten yleensä teemme suurimman osan kitararaidoista ja lauluista uudestaan. Otot pistetään purkkiin kerralla, tai sitten ei välttämättä ollenkaan. Me tarvitaan levy voidaksemme keikkailla. Elin: – Minä tykkään kummastakin. Todella outo. Elin: – Taputtivat mukana ja nauttivat tunnelmasta. Sitten se kundi alkoi kuristaa tätä tyyppiä, ja minä vain huusin lavalta, että lopettakaa, lopettakaa! Näytti ihan siltä, että se tappaa sen miehen. Elin: – Jep. Ne kuuluvat yhteen. Ja jos ihmiset tykkäävät siitä, siitä biisistä tulee heidän biisinsä. Dorian: – Ne tukevat toisiaan. – Don Alsterberg (ruotsalainen tuottaja) on ollut mahtava. Dorian: – Se, kun näki ne kundit tappelemassa, se muutti koko illan tunnelman tosi hyvästä tosi omituiseksi. Tämä ei ollut yksi niistä Elinin joskus kammoamista tuhansien ihmisten festarivedoista, vaan jotain paljon intiimimpää. Elin: – Minun täytyy tehdä biisejä sieluni takia. Ja sitten he lähtivät kotiin. Sitten me aloimme taas soittaa. Dorian: – Se oli ainutlaatuinen hetki. Paikka piti evakuoida, koska niin monen ihmisen oleilu pimeässä paikassa oli vaarallista. Ja hei, nyt olemme vihdoin valmiita! Elin nauraa hyväntuulisena omalle vitsilleen. Harvaa varmaan yllättää kuulla, että Blues Pills kieltäytyy rakentamasta levyjään sampleista ja viilauksista ja tuunauksista. Dorian: – Ja se oli tosi ihanaa. Meidän täytyi siis lopettaa sekin biisi ja peruuttaa keikan loppuosuus kokonaan. Yhtyeelle on tärkeää, että se kykenee esittämään biisit livenä yhdenmukaisina studioversioiden kanssa. Dorian: – Monet bändit äänittävät rummut niin, että nappaavat metronomin ja pistävät rumpalin äänityskoppiin. Sekö on syy, miksi Blues Pills tekee musiikkia. 52 SOUNDI SOUNDI PB rakkaudella ja hartaasti kuin 70-luvun kulta-aikoina. Ajattelemaan enemmän. Dorian: – Kuului vain, kun ihmiset kuiskailivat toisilleen: shh! Ja ehkä viisi sekuntia biisin alusta, kaikki yhtäkkiä vain seisoivat ja kuuntelivat. En minä tee biisejä toisille ihmisille. Mutta silloin minä ja Dorian soitimme akustisen biisin. ”Meidän yhteytemme oli ainutlaatuinen. Dorian: – Näin meidän äänimiehen vain hengailemassa tiskinsä takana, koska hän ei tietenkään pystynyt enää tekemään mitään. Dorian: – Se mies oli ihan verinen. Kaikki olivat jo siirtymässä ulos. blues pills -taitto_c.indd 52 1.6.2016 11.52. Olemme vetäneet kiertueita ja muuta, joten olimme studiossa yhteensä ehkä noin puoli vuotta. Minun täytyi osoittaa vartijoille, missä he olivat, jotta he pääsivät auttamaan. Aloimme äänittää demoja studiossa joskus vuoden 2014 lopulla. – Mutta kirjoittaminen tekee hyvää sielulle ja mielelle. Mutta en ajattele sitä niin. Tunsin sen heti kun aloimme soittaa yhdessä.” Elin: – Kaikki olivat hiirenhiljaa. Kumpi tuntuu paremmalta: keikkailu ja tällaiset erityiset kokemukset tien päällä, vai itse musiikin luominen. Dorian: – Sähköt olisi saatu takaisin vasta, kun oli liian myöhäistä. Siellä oli täysin pimeää, eikä meillä ollut mikrofonia, ei yhtään mitään. Elin: – Kyllä, ihmiset tykkäsivät siitä. Yksi kundi vain hakkasi toista miestä ja tämä toinen vuosi hurjasti verta. Muuten musiikin rehellisyys katoaa. Tuottajalta tarvittiin kärsivällisyyttä ja perinteikästä otetta myös biisien lopullisissa äänityksissä. Mutta on tosi upeaa, että meillä oli tuottaja, joka antoi meidän tehdä niin. Ymmärrätkö. – Keskitymme silloin erityisesti rumpuihin ja bassoon. Elin naurahtaa selvästi nolostuneena, että on avautunut tuntemattomalle tyypille levy-yhtiön järjestämässä railakkaassa mediailtamassa tällä tavoin. Nelikolle, josta jokainen on rakastanut musiikkia lapsesta asti. Hoitaakseen omaa sieluaan. Me kaikki vain jammailemme mukana ja yritämme miettiä, mitä tässä kohtaa omalla instrumentilla kannattaa tehdä. Nykyään on vaikea löytää ihmistä, joka antaisi bändin työskennellä studiossa ihan rauhassa, eikä laske kaikkea tuntitaksan mukaan. Ei hyvä. Se on sama juttu laulujen kanssa. Pystyimme hänen ansiostaan leikkimään biisien kanssa enemmän ja kuuntelemaan enemmän. Mutta kun me äänitämme tärkeimmät raidat, totta kai korjailemme niitä jonkin verran jälkeenpäin, mutta soitamme ne aina yhdessä
Ilmaislehden saaja tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuva ei saa olla entuudestaan Pelaaja-lehden aktiivinen tilaaja. Laita yhteystietosi meille niin lähetämme sinulle hyvää lukemista: sounditarjous@pelaajalehti.com 2 NUMEROA KOTIIN ILMAISEKSI! ARVO 17,80€ Pelaaja tulostus.indd 53 1.6.2016 8.38. www.pelaajalehti.com twitter.com/pelaaja facebook.com/pelaaja TARJOUS VAIN SOUNDIN LUKIJOILLE! Pelaaja-lehden tilaus on kestotilaus, jonka ensimmäiset kaksi numeroa ovat ilmaisia. Jos et halua jatkaa tilaustasi ilmaisnumeroiden jälkeen, ilmoitathan tästä sähköpostilla asiakaspalveluun viimeistään tilaajalaskun saadessasi. Tilaus alkaa tilauspäivästä seuraavaksi ilmestyvästä lehden numerosta
Rytmisesti moninaisen, runsaan ja kepeän levyn toista puolta leimaa miltei harras tilinteko perimmäisten kysymysten parissa. Paul Simonilla on mittava musiikillinen ura, perintö ja identiteetti, mutta yhäkään hän ei halua taipua odotuksiin ja sortua liikaan helppouteen. Paul Simon Stranger To Stranger Concord ”Rytmisesti moninaisen, runsaan ja kepeän levyn toista puolta leimaa miltei harras tilinteko perimmäisten kysymysten parissa.” L okakuussa 75 vuotta täyttävä Paul Simon on ollut framilla jo yli viisikymmentä vuotta. Sitä seuraava Wristband kertoo tarinan muusikosta, joka ei pääse keikalleen koska ei omista juhla-alueelle vaadittavaa ranneketta. Uransa kahdennellatoista soololevyllä nämä elementit näyttäytyvät vahvati polarisoituneena, liki melodramaattisessa kontrastissa. 54 SOUNDI K u v a: M y rn a Su ar ez Levyarviot >> ...kuten aina, groove on se hallitseva elementti... Soittimien mahdollistamat mikrotonaaliset asteikot ja sävelkulut leimaavat Simonin mukaan koko levyn sointia ja tunnelmaa. Instrumentaalisen välisoiton jälkeen tuleva Street Angel kertoo koskettavan ja hykerryttävän tarinan hurahtaneesta katurunoilijasta. Kohtaukset ja tunnelmat vaihtuvat biisien välillä arvaamatta. Albumin loppupuoli mennään paria poikkeusta lukuunottamatta vakavimmissa merkeissä. Simon tuli 1960-luvulla tunnetuksi kauniista ja surumielisistä melodioistaan. Simon kuuluu siihen sukupuuttoon kuolevien dinosaurusten lajiin, joka on nähnyt sisältä käsin tekijänä koko popja rockmusiikkikulttuurin syntymisen ja aikojen myötä sen lukuisat muodonmuutokset ja eriytymiset erilaisiin alalajeihin. Haleen ansiona on erityisesti levyn orgaaninen kaiku, joka on Simonin mukaan ainutlaatuinen maailmassa. Levy käynnistyy hysteerisissä tunnelmissa. Criscin tuotannoissa erilaiset perinnesoittimet – perkussiot, puhaltimet ja jouset – fuusioituvat elektronisiin biitteihin leikkisällä tavalla. Levyn kärkeen sijoitetun kappalekolmikon tuotantoavusta vastaa italialainen jazz-muusikko, tuottaja ja dj Cristiano Crisci, joka paremmin artistinimellä Clap Clap! tunnetaan. Viimeistään 1980-luvulta lähtien hän on ollut selkeästi rytmimiehiä. Se on hyvin pitkä aika. Mestari on sekoittanut vuosien varrella erilaisia tyylejä kuin korttipakkaa ja mennyt aina koitoksiinsa taiteelliset päämäärät edellä. Stranger To Stranger ei ole niin kokeellinen kuin sen tekijä luulee, mutta se on hieno uusi osa Simonin diskografiassa. Kuulee ken kuulee, varsin tunnusomaiselta Paul Simonilta nämä kappaleet harmonisesti kuulostavat. SAMI NISSINEN HHHH Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 54 2.6.2016 15.23. Simonin mukaan tarina on fiktiota. Simonilla on aina ollut aina vahva draamantaju ja heittäytymiskyky ja hän kertoo tarinansa usein erilaisten hahmojen kautta. Bakkanaalit ovat valmiit. Levyn nimikappale, haikeasti pohtiva rakkauslaulu Stranger To Stranger vakavoittaa tunnelman kertaiskusta: ”Still believing, that love endures, all the carnage, and the useless detour”. The Werewolf – ihmissusi, kuoleman enkeli joka lopulta tappaa meidät kaikki – esittäytyy kepeässä valossa cajon-rytmien ja intialaisten viulujen säestyksellä, jotka nivoutuvat kuin huomaamatta hypnoottiseen tanssirytmiin. Lisäerikoisuutena levyllä hyödynnetään musiikkiteoreetikko Harry Partchin 1900-luvun puolivälissä luomia erikoisvalmisteisia soittimia. Välillä hän ohjaa henkilöitään kuin Woody Allen ja selviää dramaattisista käänteistä kunnialla vain rimaa hipoen. Levyn toisena aputuottajana toimii Simonin pitkäaikaisin yhteistyökumppani, 81-vuotias Roy Halee, joka oli mukana jo Simon & Garfunkelin ensimmäisillä demoilla
Maailma muuttuu eikä etelään ajaessa voi nykyään edes pysähtyä Iisalmessa syömään Kelperin pöperöitä, mutta Radiopuhelimet pysyy ja kuulostaa yhä samalta, pienillä yllätysmausteilla. Itse asiassa levyn ensimmäinen lohkaisu Tequila nosti isoja odotuksia entisestään. ARTTU TOLONEN HHHHH SOUNDI 55 ...kuten aina, groove on se hallitseva elementti... Vesalan debyytin tekstit nostavat näitä teemoja esiin muutenkin kuin mielikuvien tasolla. Kolmattakymmenettä syntymäpäiväänsä tänä vuonna juhliva bändi tekee mitä tekee ja tekee sen totutulla täydellisyyttä hipovalla otteella. Vesalan tulkinnalle ja ennen kaikkea teksteille on haluttu jättää isosti tilaa ja ratkaisua voi pitää täysin oikeana. Ja juuri tähän päivään kuuluvalta. Hieno debyytti, kuinkas muutenkaan. Tämä tausta asetti Vesalan soolodebyytin riman korkealle, mutta en hetkeäkään epäillyt ettei hän pystyisi vastaamaan odotuksiin. Ylläreitäkin on. Radiopuhelimet on teksteissään tutkinut tätä puolta kollektiivisesta psykomaisemastamme varsin ahkerasti ja tarkkanäköisesti. Paitsi että Paula näyttäytyi tahtomattaankin duon karismaattisena keulakuvana, loivat hänen sanoituksensa myös yhtyeelle sen tunnusomaisen sielun. Vähäeleinen tuotanto ei kuitenkaan tarkoita sitä että levyltä puuttuisi dynamiikkaa. Hyvin radiosoittoa saanut kakkostäky Tytöt ei soita kitaraa puolestaan näyttäytyy nostalgian sävyttämänä muistelona pikkukaupungin elämästä, jossa jokaisen odotetaan noudattavan valinnoissaan ennalta määrättyä kaavaa. Tämän jälkeen levyn päättää Mestari on poissa biisi joka tuo eniten mieleen 30 vuoden takaisen orkesterin sekä soundin, sävellyksen että perinteistä mieskuvaa ja sen neurokemiaa armottomasti sivaltavan, sadistisen tekstin osalta. Bändin 14. Bändin akustisia vetojakin nähneenä Tyhjyyksien välissä yllättää. Vesala Vesala Etenee Kaikki kunnia Jori Sjöroosin sävellyksille ja Mira Luodin rock-särmälle, mutta minulle Paula Vesala oli yhtä kuin PMMP. K u v a: V ii v i H u u sk o K u v a: Ja an i Fö h r Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 55 2.6.2016 14.10. Tämä kalibroi kuulijan oikealle taajuudelle ottamaan vastaan vähän alle neljäkymmentä minuuttia totaalista myllytystä. Se on pelkkää lihasta. Kappaleen yhtymäkohtia toiseen suomalaisen popin supernaiseen Chisuun ei voi olla huomaamatta. Itsekin 80-luvulla lapsuuden pienehkössä kaupungissa eläneenä on tekstiin helppo samaistua. JARI JOKIRINNE HHHH Radiopuhelimet Saastan kaipuu If Society Radiopuhelimet on mitä on. Kokonaisuuteen biisi ei kerta kaikkiaan sovi. Hyvä esimerkki tästä on dramatiikkaa uhkuva Tavallinen nainen, joka harkituilla elektronisilla viilloilla piirtää ilmoille todella järeän luokan tavaraa. Radiopuhelimet on yhä Suomen kaikkien aikojen paras bändi. Ensimmäinen mielikuva Vesalan debyytistä on kaiken kattava seesteisyys – levyn kappaleet ovat hidastempoisia ja tuotannollisesti riisuttuja. Kuten aina, groove on se hallitseva elementti. Saastan kaipuu on kompakti levy. Ei kenenkään maan kertosäkeen poppikertsi taustalauluineen tulee takavasemmalta. levyn avaa neljä ja puoliminuuttinen myrsky nimeltä Lihamaisema. Tasapainoilu hippeilyn ja Radiopuhelimien luuytimen uuteen ympäristöön siirron välillä tuo hien pintaan. Se paalutti tämän aseman itselleen jo ajat sitten, mutta toisin kuin monet muut klassikkobändit, ei oululaispumppu tee nykyäänkään ikinä mitään mikä antaisi epäillä, että se tarvitsee tasoitusta. Päälle vyöryy rullaavaa rockia, veitsenterävintä funkia sitten Defunktin alkutaipaleen, murhaavaa boogieta, massiivista noise rockia, kipeää arkiympäristön havainnointia ja kaikkia muita tuttuja elementtejä. Ainoa kokonaisuuden rikkova kappale, Älä tuu droppaa mun tunnelmaa, flirttailee kevyillä Karibian rytmeillä sinällään varsin onnistuneesti, mutta ehkä tämän siivun olisi voinut säästää toiseenkin tarkoitukseen. Raskaimmissakin rockeissa on työntö hallinnassa kuin hävittäjäkoneen moottorissa. Sen alttarilla bändi palvoo ja sitä se palvelee kaikilla valinnoillaan. Yhteistä Vesalalle ja Chisulle on myös se, että he uskaltavat ottaa teksteissään esille arkaluontoisia, yhä tabuinakin pidettyjä asioita, esimerkiksi väkivaltaan ja seksiin liittyen
A Moon Shaped Poolin elementit ovat yhtyeen repertoaarista tuttuja mutta yhtyeen omalla mittapuulla se on folklevy, hiljainen ja voittopuolisesti akustinen. Levyllä yhtye uskaltaa olla totuttua suoraviivaisempi säilyttäen silti ihanan, pörröisen outoutensa. Yhtye on Thom Yorken johdolla etsinyt levy levyltä täydellistä fuusiota, rikkonut itsepintaisesti genrerajoja, ottanut riskejä, yleensä onnistuen. Miten hämmentynyt Kirk Hammett menettää kitaransa yleisölle tai kuinka finninaamainen Hetfield tuohtuu, ettei Kill ’Em Allin nimeksi tullutkaan Metal Up Your Ass. Järkälemäisinä bokseina julkaistavat kaksi ensimmäistä Metallica-albumia ovat arkeologian, käsityön ja historiankirjoituksen mestarillinen saavutus. Varhaiset kirjehaastattelut, bändin jäsenten lähettämät postikortit ja muu sälä on koukuttavaa lehteiltävää. ”Slovariin” kiukustuneet kovan linjat fanit olivat jo tuolloin hylkäämässä suosikkiaan. RETRO K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: A le x La ke Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 56 3.6.2016 13.08. Luottotuottaja Nigel Godrichin kanssa luotu äänimaisema on selkeä ja lämmin mutta tarjoaa valtavasti erilaisia sävyjä ja kiinnostavia outouksia. Sävelmät edustavat pääosin yhtyeen perinteisempää ja laulumaisempaa linjaa, mutta niiden selkeälinjaisuutta hämärrytetään epäsovinnaisilla rakenteilla ja nerokkaasti tuotetulla kerroksellisuudella. SAMI NISSINEN HHHH Levyarviot > ...albumi on muutenkin lähes epätodellisen onnistunut... Huomion vangitsee silti Cliff Burton: ikonisesti denimiin pukeutunut basisti soittamassa sooloaan (Anaesthesia) – Pulling Teeth ja moshaamassa samaan aikaan on unohtumaton näky. 56 SOUNDI Metallica Kill ’Em All HHH Ride The Lightning HHHHH Blackened ”Don’t stop for nothing / It’s full speed or nothing” julistaa nuori James Hetfield takakireällä äänellään nälkäisen bändinsä agendan Metallican esikoisalbumilla Kill ’Em All vuonna 1983. Kirpeimmät sävärit saa varhaisesta keikkatallenteista. Levy on ennen muuta eheä ja surumielisyydessäänkin mieltä ylentävä ja avartava kokonaisuus. Identikin ja Present Tensen kontrapunktiset kuoro-osuudet nousevat huikeisiin korkeuksiin. Sähäkin vedoin ne ylevöittävät muutoin melko tavanomaisen Daydreamingin. ANTTI LUUKKANEN Radiohead A Moon Shaped Pool XL Vuonna 2000 julkaistun Kid A -levyn jälkeen Radiohead ei ole halunnut olla kertaakaan liian helposti lähestyttävä. Ensimmäinen suosiopiikki realisoitui heti Ride The Lightningilla (1984), ensimmäisellä valtavirtathrashin klassikolla. Spekulointi on järjetöntä, sillä bändin taitotaso ja lahjakkuus oli niin ilmiselvää, että vaihtoehtoista tulevaisuutta ei Metallicalle voi kuvitella. Pakettien historiallinen merkitys on mittaamaton. Onkin kiehtovaa kuunnella Kill ’Em Allia jossittelun kautta. Bonusmateriaalia on haalittu niin lp-, cdkuin dvd-muotoon ja kirjo kattaa varhaisia demoja, keikkoja sekä haastatteluita. Suurin harppaus henkisesti oli Fade To Black. Yksinäisyys, kaipuu, maailmantuska ja neuroosit ovat Yorken ikuisuusaiheita, mutta tällä kertaa hän puhuu selväsanaisemmin – ihmiselle. Monissa kappaleissa multi-instrumentalisti Jonny Greenwoodin laatimat ekspressiivisesti viiltävät, paikoin intialaistyyliset jousisovitukset saavat pääroolin kitaroiden kustannuksella. Mitä jos bändi olisikin jäänyt tykittelemään samaa vimmaista punkilla jatkettua kaahausta. Olisiko Kill ’Em All tänä päivänä rässinuorison aikansa varjoista kaivama pikkuklassikko. Viattomuuden aika aukeaa vilpittömien ja hauskojen aikalaishaastatteluiden ja oikeaoppiseksi kollaasiksi taitetun roinan kautta. Sävellysten vahvuus tulee väistämättä ilmi oli versio kuinka alkeellinen demohahmotelma tai visvainen liveveto tahansa. Etenkin tätä edeltävillä albumeilla In Rainbows (2007) ja The King Of Limbs (2011) tarttumapinta ja yllätyksellisyys, epätoivo ja kiihko nivoutuivat lähes täydellisiksi kokonaisuuksiksi. A Moon Shaped Pool ei monien Radiohead-levyjen tavoin pakkosyötä valtavaa informaatiota ja siksi se soveltuu paremmin lillumiseen kuin hillumiseen. Krautrocktyylinen Ful Stop tuo levylle tarvittavaa kohottavaa energiaa. Debyytillään kaljanja bändärinhimoiset hurjapäät paahtoivat vielä yksiulotteisesti esikuviensa tahtiin. 80-luvun alun brittiläinen käppähevi, Motörhead, Discharge, Venom ja monet muut innoittajat kuuluivat lopputuloksesta. Lempeästi kelluva Desert Island Disk ja piilojuureva The Numbers ovat kuin 1960-luvun lopun psykedeelistä brittifolkia tämän päivän instrumenteilla maustettuna
Aluksi itämaiset mausteet tuntuvat päälleliimatuilta, mutta pian ne sulautuvat osaksi kokonaisuutta. Tasokkaan soiton lisäksi Agonizerin vahvuus on miehekkään karheasti laulava solisti, jonka vuoksi heitä ei muihin bändeihin kerran kuultuaan sekoita. Levyn sävellykset ovat sikälikin kuin jostain kuvitteellisesta ruotsalaisen black metalin manuaalista, että ne kaikki kuulostavat helvetin hyviltä eikä niistä jää mitään mieleen. Metsutan myös oudosti loppuu useaan kertaan. VESA SILTANEN HHH Agonizer Visions Of The Blind Häive Vaivaiset kahdeksan ja puoli vuotta esikoistäyspitkänsä Birth/The End jälkeen toisen albuminsa julkaissut Agonizer ei anna vierineiden vuosien kuu...albumi on muutenkin lähes epätodellisen onnistunut... Kokoonpanon kolmas pitkäsoitto Fort Bak Lyset esittelee ryhmän, joka antaa intohimojensa roiskua monipuolisesti. Muuten kauniin Hail The Firen puhtaat laulut särähtävät korvaan jo vähän liikaa, eikä suomalaiseen tyyliin kulmikas englannin lausuminen auta asiaa. Kokonaisuutena My Best Human Face ei kuitenkaan kuljeta aivan yhtä syvälle kuin debyytti. Avausraita The Nightclub Artiste ja lakonisuudessaankin herkkä Ugly Flower Pretty Vase ovat esimerkkejä intuitiivisesti nyansoidusta tunnelmanhallinnasta, jollaiseen harvat pystyvät. Andromeda ottaa luulot pois heti kärkeen, jopa kertosäkeen lapsikuoro toimii Joakimin Bergin uneliasta ääntä vasten täydellisesti. Siihenhän kaikkia Dark Funeralin levyjä kuitenkin lopulta verrataan. Lähes mikä tahansa neljästä viimeisestä kappaleesta kuulostaa albumin päätösraidalta. Huippuhetkien rinnalla on myös hajanaisuutta ja haaleaa sahaamista. Tyylipuhdas suoritus on sekin, jos onnistuu puristamaan vauhdissa hammastahnatuubista viivasuoran ja joka kohdasta täsmälleen yhtä paksun vanan. MIKKO MERILÄINEN HHHH Whispered Metsutan – Songs Of The Void Redhouse Metsutan on kolmas pitkäsoitto Whisperedin samuraiheviä eli suomeksi melodista death metalia Japani-vaikuttein. Mellotron, Minimoog, Hammond-sähköurut sekä muut kosketinsoittimet herättelevät herkullisen nostalgisia viboja. Moonfacen ja Siinain yhteistyö perustuu pikemminkin vuoropuheluun kuin symbioosiin. HANNU LINKOLA HHH Dö Tuho Dö ”Rumaa, raskasta ja painostavaa tunnelmaa”, lupaa Dö-trion esikoispitkän saatekirje. Kuten Spencerin soolonakin levyttämä City Wrecker hienosti osoittaa, traagisen läsnäolon ja etääntyneen rujouden välinen jännite muodostaa yhä laulujen selkärangan. Matt Piken touhuja onkin taidettu seurata Dö-leirissä melko tarkkaan. Usein yhtälö toimii. VILLE SORVALI HHH Eri esittäjiä Dylan suomeksi Ramasound Bob Dylanin Talkin’ World War III Bluesin tekstiä mukaillen voi myöntää, että kaikki ihmiset eivät pidä kaiKent Då som nu för alltid Sony Kent on nimennyt viimeisen levynsä viimeisen kappaleen Den sista sångeniksi. Surinaosaston ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen kiekko, jonka tähtihetkiä ovat Born Under Black Wings, instrumentaali Ex Oblivione ja Forsaken Be Thy Namen loppujamittelut. Dö sopisi erinomaisesti lämmittelijäksi esimerkiksi High On Firelle tai Triptykonille. Jos yhtyeen kaikkien levyjen kappaleet pistetään samaan soittolistaan ja soimaan satunnaisessa järjestyksessä, on vaikea erottaa eri levyjen kappaleita toisistaan. Pitkän hiljaiselonsa rikkoneiden pyhäjärveläisten musiikki soi omassa tunnistettavassa karsinassaan, jonne mahtuu sekä rivakkaa power metalia että vuosituhannen alussa tyttölapsiin kovasti vedonnutta popimpaa meloheavyäkin, vaikka varsinaisiin balladeihin ei sentään taivuta. Debyytin tutkiskeleva vakavuus on vaihtunut leikitteleväänkin välittömyyteen, mutta yleisvaikutelma on edelleen harras. Neljännesvuosisadan ura, kaksitoista pitkäsoittoa, fanien palvova rakkaus ja lopettaminen täysin omilla ehdoilla – miksipä hän ei kuulostaisi tyytyväiseltä. Kahdella levyllä esitellystä kaavasta ei poiketa vaan eteenpäin posotellaan kabuki-naamiot päässä katanat viuhuen. Rumankin kyllä, mutta Dön stoneristi groovaavassa doomissa on paikoin myös jotain kaunistakin. Siinain kraut-pauhu antoi Moonfacen kauneudentajulle jylhät puitteet, Moonface puolestaan Siinain soitolle vereslihalle raapiutuneen samastumispinnan. Tusmørke lukeutuu genren kiintoisimpiin yrittäjiin. Nostalgiseksi levyn taas tekee sen kansikuva, joka on hätäisesti vilkaistuna sama kuin The Secrets Of The Black Artsissa (1996). On selvää, että se on räätälöity jäähyväisiä varten, niin harkiten se nojaa niihin uljaisiin kitararockanthem-vuosiin, joilla yhtye meidät 1990-luvun lopulla valloitti. Ilmaisun omistautuneisuus ja äänimassan monitasoisuus houkuttelevat toistuvasti mukaansa, ja karhean pinnan alta löytyy paljon avaraa kauneutta. Levyllä on ”feikkiloppuja” enemmän kuin Taru sormusten herrasta -trilogian Kuninkaan paluussa. Visions Of The Blindin riittoisa kappalekatras saattaisi levitä tyylilliseen hajanaisuuteensa, mutta huolella ajatellut sovitukset ja johdonmukainen soundimaailma tekevät levystä koherentin ja laadukkaan kokonaisuuden. VESA SILTANEN HHH Tusmørke Fort Bak Lyset Svart Norjalainen progressiivinen rock on voinut todella hyvin viime vuosina. Vaikka sävelien folkelementit kantavat mieleen kaikuja Jethro Tullilta ja The Incredible String Bandiltä, yhtä lailla ollaan matkalla kohti 1970-lukulaista psykedeliaa sekä gentlegiantmaista nyrjähtäneisyyttä. Pörisemisen lisäksi basisti Deaf Hankilla ja kitaristi Big Dogilla on korvaa melodioille, ja Joe E. Se on kuin tietosanakirjamääritelmä sille adjektiiville, joka asustaa Kentin syvimmässä ytimessä: pakahduttava. Uuden keulakoristeen Heljarmadrin ilkeästi nariseva laulusoundi sopii kokonaisuuteen hienosti, vaikka ei konseptia varsinaisesti mullistakaan. Sitkästi se myös muistuttaa myöhemmistä seikkailuista konesoundien äärellä – valitettavastikin, sillä albumin äänikuva käy kaiken läpäisevässä efektoinnissaan helposti puuduttavaksi. Muutenkaan flow ei levyn jälkipuoliskolla ole kovin yhtenäinen. Albumille nimensä lainannut Vi är för alltid ihastuttaa itseironiallaan: ensin Joakim laulaa ”dom kommer att skriva böker om os” mutta biisin lopussa paljastaakin ”jag bara skojar, ingen komma skriva böker om os.” Joakim laulaa läpi levyn imperfektissä ensimmäisessä persoonassa, katselee taaksepäin ja enimmäkseen nyökyttelee tyytyväisenä. Moisesta korniudesta ei monikaan selviäisi pää pystyssä, mutta kyseessä on jävlä fint lopetus uralle. Albumi on muutenkin lähes epätodellisen onnistunut – etenkin ottaen huomioon, kuinka yhdentekeviä yhtyeen muut kuluvan vuosikymmenen levyt ovat olleet. Nyt tätäkin kuuntelee ihan mielellään. The Phenomenon Marxo Solinas -taiteilijanimen omaksunut sormiovirtuoosi loihtii raidoille vanhan koulun progeharrastajia helliviä sakeita saostumia. Lähes tunnin kellottava levy ei ehkä saa samalla tavalla innostumaan kuin tiiviimpi debyytti, mutta ainahan tähän raskaan musiikin kultamaahan lisää ajatonta laatuheviä mahtuu! MAPE OLLILA HHH Dark Funeral Where Shadows Forever Reign Century Media Kolmatta vuosikymmentä samoja latuja hiihtävän Dark Funeralin kuudes albumi Where Shadows Forever Reign on tyylipuhdas suoritus. Tusmørken usvalla marinoidun soinnin pohjalla soljuvat analogiset koskettimet. Ärjymisosasto menettelee, vaikka sekin kaipaa lisää auktoriteettia. Deliverancen rumpurytmit tahdittavat kokonaisuutta tömäkästi. Nyanssierot ovat niin pienet. Yhtye nauhoitti ensimmäisen demonsa parisenkymmentä vuotta sitten, mutta julkaisi vasta 2012 esikoisalbuminsa Underjordisk Tusmørke. JUHA SEITZ HHHH Moonface & Siinai My Best Human Face Jagjaguwar Spencer ”Moonface” Krugin ja Siinain yhteisdebyytti, Heartbreaking Bravery (2012), oli erinomainen esimerkki nappiin menneestä roolituksesta. Soundeiltaan levy tosin noudattaa niin paljon tyypillisiä melodeathin kliseitä, että geneerisyyden varjo on vain askeleen päässä. Muutama suvanto siellä täällä tekee dynamiikalle ihmeitä suurimman osan ajasta soitto kun kulkee tuttuun tapaan melkoisen rivakasti. SOUNDI 57 lua soundissaan. Liitto on kuitenkin hedelmällinen. Muun muassa Wobbler, Magic Pie, Airbag, White Willow sekä Circles End ovat pitäneet huolen siitä, että vuonomaa poreilee virkeästi kokeellisen musiikin kartalla. Soittopuoli on kunnossa, mutta vokaaliosuuksissa on parantamisen varaa. Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 57 2.6.2016 14.11. Kappaleet elävät tarpeeksi, jotta ylenpalttiselta toistolta vältytään ja bändin soundi on murea. Soitto on ensiluokkaista ja biisit parhaimmillaan hyviä, erityisesti silloin, kun tehdään muutakin kuin soitetaan mahdollisimman paljon nuotteja mahdollisimman nopeasti, kuten Tsukiakarissa. Raskaan ja painostavan allekirjoitan täysin. Tämä on kuulijasta riippuen joko hyvä tai huono asia. Jos uusia Dark Funeraleja ilmestyisi tiuhempaan kuin bändin rumpalit vaihtuvat, tilanne saattaisi olla toinen
PERTTI OJALA HHHH Veronica Maggio Den första är alltid gratis Universal Veronica Maggion musiikin ruotsalaisin piirre ei ole laulukieli. Brian Enon uusin levy The Ship ottaa tarinansa Titanicista, teknillisestä innovaatiosta, jonka piti merkitä ihmiskunnan lopullista niskalenkkiä luonnosta. Varsinaiseksi levykokonaisuudeksi sitä on edes vaikea mieltää parin englanninkielisen raidan hämärtäessä fokusta. Kyse ei siis ole räpistä, vaan spoken wordista. Riffeissä on pippuria, tempokin on tarvittaessa ruuvattavissa keskitempoisen jumin lisäksi ärhäkän riuskaksi. Hänen sooloalbuminsa on kuitenkin enemmän jatkoa vanhalle stoner rock -yhtyeelleen Shoraidersille. Beibi P:llä on ihan oma, luonnollinen tyyli, joka ei sorru kökköihin kirjakielisyyksiin eikä toisaalta brassaile äärislangilla. Vaikka levyä kuuntelee mielellään, siitä paistava hälläväliä-asenne kiusaa. 255 € VIP 1PV ..................ALK. JUSSI NIEMI HHHH Jukka Perko Avara Invisible Man ACT Avaran muodostavat Jukka Perko (saksofonit), Jarmo Saari (sähkökitara) ja Teemu Viinikainen (akustinen Levyarviot > ...konseptitaiteilija on tehnyt myöhemmän uransa parhaan levyn... Muutama viileästi intensiivinen välisoitto sentään kuullaan ja nimiraita avaa kakkoslevyn hurjuudessaan Stooges-tason big band -punkkina. SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 THE SATANIST -SHOW Kät evä sti ma aku nni sta Tus kaa n Onn ibu ssi lla ! KATATONIA STAM1NA KVELERTAK HATEBREED TURMION KÄTILÖT GOJIRA WITH THE DEAD LORDI SWALLOW thE SUN CAIN´s OFFERING DIABLO PRIMORDIAL Thunderstone TSjuDER CATTLE DECAPITATION OBSCURA HAVOK Nervosa MYRKUR DELAIN MANTAR Beast In Black Jess and The Ancient Ones Brymir Circle Omnium Gatherum Man with A Mission Lord Vicar BENDOVER Crimson Sun Mörbid Vomit Whorion Mørket Block Buster Fuck-Ushima Blaakyum FROSTTIDE NUCLEAR OMNICIDE EMBREACH SOLMUSALI: Alex Skolnick-Interview Error-Mielen häiriöItä Helvetin Mustaa SCOTT IAN-Interview Swallow the Sun Jouni Markkanen Promoter´s interview Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 58 2.6.2016 14.11. Monessakin mielessä ansiokkaan Dylan suomeksi -albumin positiivisin shokki on Palefacen alkuperäistä tekstiä seuraten kirjoittama Kuoleman kauppiaat. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. Levyn päättää upea cover-tulkinta Velvet Undergroundin I’m Set Free -kappaleesta. Lahjakas Mattila ja hänen avustavat soittokaverinsa hallitsevat tyylin niksit ja tottakai tällaisen kaman kuuluukin olla arvaamatonta ja hiomapaketti. Maggion ääni on käsittämättömän raikas ja nuori, suorastaan lapsenomainen. Muovibabylon on moniulotteisuudessaan tuhti ja hyvällä tavalla ylpeä K u v a: D an M o n ic k Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. Itsekin juhlavuotta viettävä Wentus Blues Band on mehevä housebändi niin konkareille kuin vähän nuoremmillekin artisteille, joiden tulkitsemat laulut tulevat pääosin 60-luvulta ja uusina suomennoksina. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 1 PV ...............................ALK. Osapuilleen kymmenen vuoden ajan länsinaapurin poppikuvioissa pörränneen laulajan musiikki on napakasti svenskien ydinosaamisalueella. Dylanin suorasukaisin protestilaulu sovittuu Wentus Blues Bandin ja etenkin Pekka Gröhnin urkujen toimesta painavaksi kuin sanomansa. 100 € 3 PV ...........................ALK. Väkisin tulee silti mieleen, että näistäkin biiseistä olisi tuottajan ja ajan kanssa tullut astetta laatuisampi. Vuorten taa -albumilla soi siis tuttu savuinen, rennonletkeä groove vahvasti Queens Of The Stone Agen nimettömän debyytin hengessä. Hänen lisäkseen laulajina kuullaan muun muassa englantilaista näyttelijää Peter Serafinowiczia. Itseeni epäsovinnainen sissitoiminta vetoaa kovasti, vaikka en vielä monen kuuntelun jälkeenkään ole varmasti saanut levystä sen koko antia irti. 60 € 3 PV .............................ALK. Pyyntöön on vastattu. The Ship ei ole taustamusiikkia lentokentille vaan tarkan muodon ja rakenteen omaava kokonaistaideteos, jolla Eno palaa varsin apollonialaisiin tunnelmiin. Stoner rockin metallisempi laita jätetään kokonaan huomiotta. Kuitenkin hän pusertaa jokaiseen lauseeseen läsnäolon tunteen ja tumman häivähdyksen, joka kertoo totuuden. PEKKA LAINE HHHH tonta. 115 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK. Eero Raittinen ja Pelle Miljoona päivittävät jo vuosikymmeniä sitten levyttämänsä Kun mä lasken Niagaran ja Enää itkeä voit Mariskan omin sanoin laulama Mun ainoo rakkautein on häkellyttävän kauniina rakkauslauluna albumin tuoreinta Dylania ja toinen sen suurista yllätyksistä. 70 € 2 PV ............................ALK. Hän on 35-vuotias nainen, jonka musiikissa on viisautta ja tunneskaalaa paljon enemmän kuin helposti soljuva pintakerros antaa ymmärtää. kista artisteista ja bändeistä kaiken aikaa. Mutta kuinka kävikään. Pääasiallinen tekstityskieli on vaihtunut suomeen, mutta muuten mainittavaa eroa ei Mattilan leipälajiin ole kuultavissa. Ruotsi on pirun kova pop-maa – puhutaan sitten nykyedamista tai hieman traditionaalisemmasta kitaroitakin hyödyntävästä poppiksesta. 58 SOUNDI Mara Balls Vuorten taa Maran lafka Maria Mattila tunnetaan parhaiten kiihkeän mutta lyhyen uran tehneen Jukka & Jytämimmien basistina. Veronica Maggio ei typisty ikuisen tytön rooliin. 125 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ................................ALK. Kaiken keskiössä on kuitenkin huuruinen jamittelu – näiden kappaleiden ei ole tarkoituskaan ole mahdollisimman tiukkoja. Mentaalisesti kyse on balanssista hybriksen ja paranoian välillä. Tarvitaan artisti, joka kokoaa kaikkien mukanaolijoiden osaamisen yhdeksi ääneksi, emotionaalisesti koskettavaksi ja musiikillisesti vangitsevaksi magneettikentäksi kuulijan ja puhujan välille. Urbaanius näytti siinä parhaat puolensa eikä vähiten Jussi ”Beibi P” Pelkosen runoilemassa Varsapuistikossa, joka maalaili aamuisesta Stadista elämää sykkivän kuvan. Eikö ambientin voisi aivan hyvin artikuloida historiaan. Biiseittäin eri kokoonpanoissa esiintyvä bändi jää tässä hiukan tekstin varjoon, mutta vain siksi, että mingusmaisesti soiva yhtye todellakin tukee P:n tilitystä. Vanhoista teksteistä Anssi Kelan Vahdinvaihto avaa levyn Juice Leskisen sanoin. Nyt entisestään kasvanut mini-big band palaa rikospaikalle peräti tuplacd:llä, jossa (myös garage punkia Ursus Factory -duossa tekevä) Beibi P päästetään täysin irti. SAMI NISSINEN HHHHH Mikko Sarvanne Hip Company & Beibi P Muovibabylon Suola-Apina Viime vuonna julkaistu Mikko Sarvanne Hip Companyn nimetön debyyttialbumi nojasi vankasti 50/60-lukujen moderniin jazziin, mutta samalla siinä tuoksahti vahvasti tämä päivä. Levyn kolme ensimmäistä osaa muodostavat tyylillisesti ja temaattisesti yhtenevän kokonaisuuden, jossa majesteettisesti poreilevan ambient-maiseman päälle lauletaan resitatiivisellä, gregoriaanisella tyylillä viisauksia. Veronica Maggion tapauksessa kantava jännite syntyy hänen laulussaan kuuluvasta herkullisesta viattoman tytön ja elämää kokeneen naisen samanaikaisesta läsnäolosta. Salaperäinen ja arvoituksellinen konseptitaiteilija on tehnyt myöhemmän uransa parhaan levyn. ANTTI LUUKKANEN HHH Brian Eno The Ship Warp Miksi ambient-musiikki liitetään niin usein avaruuteen ja tulevaisuuteen. Etenkään laulujensa uusia mahdollisuuksia avanneiden lyriikoiden vaikutusvaltaa on mahdotonta yliarvioida. Erinomaisen poplevyn syntyyn ei riitä oikeat ainekset ja taitavat kokit, jotka hämmentävät studiossa ja laulunteon aikana. Vaikutelmasta tulee paikoin mieleen Dead Can Dance. Reaalitodellisuutta tarkkaillaan vankan surrealistisesti ja mukavan alleviivaamattomalla huumorilla. Kukaan objektiiviseen ajatteluun kykenevä ei voi kuitenkaan kiistää Dylanin merkitystä rockin kehitykselle. Povaan tästä tulevaa klassikkoa. Kiinnostavan poptulkinnan sisältä löytyy aina jonkinlainen ristiriita. Enon mukaan inspiraatiota toimi se, että hän huomasi pystyvänsä laulamaan matalan C:n. Wentus Blues Bandin Robban Hagnäsin viisivuotisen kypsyttelyn ja sitkeän työn tuloksena syntynyt Dylan suomeksi onnittelee 75-vuotiasta mestaria muistuttaen tämän ajattomasta relevanttiudesta ja siitä, että todellinen suomalainen rock ja rocklyriikka syntyivät paljolti hänen ansiostaan. Melodinen tarttuvuus, liki ärsyttävä koukuttavuus, nostattava elämänilo ja luonteva kepeys, jossa on kuitenkin pinnan alaista surua ja kipua näitä elintärkeitä raaka-aineita voi aistia Veronica Maggion uutuusalbumin jokaisesta kappaleesta
70 € 2 PV ............................ALK. Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. 255 € VIP 1PV ..................ALK. SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 THE SATANIST -SHOW Kät evä sti ma aku nni sta Tus kaa n Onn ibu ssi lla ! KATATONIA STAM1NA KVELERTAK HATEBREED TURMION KÄTILÖT GOJIRA WITH THE DEAD LORDI SWALLOW thE SUN CAIN´s OFFERING DIABLO PRIMORDIAL Thunderstone TSjuDER CATTLE DECAPITATION OBSCURA HAVOK Nervosa MYRKUR DELAIN MANTAR Beast In Black Jess and The Ancient Ones Brymir Circle Omnium Gatherum Man with A Mission Lord Vicar BENDOVER Crimson Sun Mörbid Vomit Whorion Mørket Block Buster Fuck-Ushima Blaakyum FROSTTIDE NUCLEAR OMNICIDE EMBREACH SOLMUSALI: Alex Skolnick-Interview Error-Mielen häiriöItä Helvetin Mustaa SCOTT IAN-Interview Swallow the Sun Jouni Markkanen Promoter´s interview Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 59 2.6.2016 14.11. 60 € 3 PV .............................ALK. 100 € 3 PV ...........................ALK. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 1 PV ...............................ALK. 115 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK. SOUNDI 59 ...konseptitaiteilija on tehnyt myöhemmän uransa parhaan levyn... 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. 125 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ................................ALK
Jos Jimmy Page, Paul Simon ja Donovan ylistivät laulaja-kitaristia jo 60-luvulla, niin viime aikoina kuoroon ovat yhtyneet Devendra Banhart ja Johnny Marr. Viulun sävyttämässä Kingfisherissä jazzillinen ote kohtaa kamarimusiikin klassisuuden. Brymir ei ole – onneksi – muuttanut linjaansa ainakaan oleellisilta osiltaan. Slayer Of Gods ei ole debyytin tavoin sekään napakymppi. Levyn pureskeltavuutta ennakoi myös se, että If..!:n kaltaista täsmähittiä sillä ei ole. Kolmikko myös soittaa kappaleet riittävällä ponnekkuudella, joten tähän yhteyteen ei edes osaa kaivata erillistä rytmiryhmää. Cale -kompilla. Hän on myös värikäs laulaja, ja tuo paljon kuultuun Dylanpalaan Lay Lady Lay hienoa sävykkyyttä. Punkbändinä Lapualla aloittanut Sur-rur on nimittän viimeistään nyt siirtynyt suomirockin puolelle, mutta ei sinne alueelle, jonka vuoksi koko termi haluttiin vuosituhannen alkupuolella kieltää. Kittiwake on kuin brittiläistettyä John Faheytä. Erityisen onnistunut se kyllä on. OLE NERDRUM HHHH Bert Jansch Avocet Earth Brittifolkissa on monia jättiläisiä, mutta Glasgow’ssa 1943 syntynyt Bert Jansch on eittämättä yksi vaikutusvaltaisimmista. Levyarviot > 60 SOUNDI meriin ja Edward Snowdeniin asti. The Heart Of Noise jatkaa siitä mihin viime vuoden The Time Machine jäi, joskin on kokonaisuutena himpun verran vaikeampi ja painostavampi. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Jean Michel Jarre Electronica 2: The Heart of Noise Columbia Kaikkien USB-miesten kantaisä Jean Michel Jarre on kuvaillut Electronicaa kunnianhimoisimmaksi projektikseen. Täysin instrumentaalinen, Englannin linnuille omistettu Avocet (1979) on viimeisin uudelleen masteroitu Jansch, jossa maestroa tukevat toinen mestari, uskollinen Danny Thompson, sekä viulua ja pianoa soittava Martin Jenkins, kantava voima 70-luvun psychfolk-bändi Dando Shaftissa. Nuo sävyt näyttelivät merkittävää osaa Pentanglessa. Levy alkaa vähän liiankin rauhallisissa merkeissä, mutta sattumat löytyvät sopasta myöhemmin. Kunnioitettavaan 20 vuoden ikään päässyt Sur-rur on toki suristellut marginaalissa aina, mutta tuntuu näinä aikoina ajankohtaisemmalta yhtyeeltä kuin koskaan. Myös miehen Hammond sirisee monin paikoin komeasti. Janschille tyypillisesti Avocet ei pysyttele yhdellä raiteella vaan kaartelee mielensä mukaan sinne tänne. Kaksiosainen ja parituntinen julkaisu, jonka lähes jokainen kappale on tehty yhteistyössä eri artistin kanssa, ei vaikuttaisi mitenkään erityisen kunnianhimoiselta kaiken sen jälkeen mitä Jarre on urallaan tehnyt. Prättälä on lähestynyt americana-aluetta onnistuneesti, Why rullaa eteenpäin mukaansa tempaavalla J.J. Olen ymmärtänyt sen olevan yhtyeen pysyvä toimintatapa – tällä kertaa tosin materiaali on niin hiottua ja hallittua, että on vaikea uskoa sen spontaania luonnetta. Debyytti ilmestyi viisi vuotta sitten, mutta liekö levyn saamat syytökset tasapäisyydestä ja tylsyydestä aiheuttaneet sen, että bändi piti useamman vuoden taukoa ennen uuden levyn ilmestymistä, jos kohta ilmeisesti levyn työstäminenkin söi aikaa aiottua enemmän. Kokonaisuus ailahtelee, mutta useampienkin yksittäisten kappaleiden kohdalla bändi onnistuu hyvin. Folk-habituksestaan huolimatta Janschin soitossa ja laulussa oli runsaasti myös blues/jazz-vaikutteita, joskus kantriakin. Nordenstrengin musiikillinen kuva muistuttaa enemmän hänen menneisyyttään, mutta kyllä hänkin osaa yllättää. Niukoista keinoista huolimatta musiikki on omalla persoonallisella tavalla rikasta. Levyn päätöskappale Sydän ei kysy lupaa tosin kantaa, vastoin kaikkia odotuksia, 16 minuutin mittansa. Orkestraatioin tuettu mätke on tuttua, edelleen hetkittäin ehkä liiankin tuttua, mutta vuosien mittaan yhtye on oppinut paremmin erottamaan oleellisen epäoleellisesta ja edennyt rohkeasti ideoidensa työstämisessä. Omat ja lainatut sävellykset täydentävät toisiaan ja ne soljuvat saumattomasti luoden miellyttävää avaruuden tuntua. Sovitusten pilkkominen ja uudelleen kokoaminen on kantanut hedelmää, ja bändi on löytänyt biiseistään koukkuja, joilla se pystyy tekemään pesäeroa muihin kaltaisiinsa. Vanity Blinds on sovitettu upeasti, samoin Levon Helmistä kertova Voice From Arkansas. ANTTI MARTTINEN HHH Atomikylä Keräily Svart Improvisoinnin tulee mielikuvissaan liittäneeksi ensimmäisenä jazziin. Vähempi on enempi -periaate on siis taas kantanut hedelmää. Atomikylä on jo soittanut pörinäporukan pyhiinvaelluskohteessa Hollannin Roadburnissa, ja stoner-, sludgeja psykeosastolta yhtyeen vannoukitara) versioivat edellisellä levyllään virsiä. Jarre on saavuttanut jotain käsinkosketeltavaa yhdistellessään väsymätöntä uuden etsimistä ja hyväntahtoista vanhojen muistelua. Invisible Manin tarttuvaa tunnelmointia ei todellakaan voi moittia, sillä kaikki osaset loksahtavat siististi paikoilleen. Vierailevien tähtien kirjo on edellistäkin hämmentävämpi, ulottuen nuoremman polven ranskalaisista elektromuusikoista Ronesta ja Sebastien Tellierista Cyndi Lauperiin, Hans ZimK u v a: Ja rn o A lh o ja V ill e V u o re n m aa Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 60 2.6.2016 15.31. Ja se vanha totuus näyttää edelleen pitävän paikkansa: pienillä yksityiskohdilla voi olla kokonaisuuden kannalta yllättävän suuri painoarvo. Dead Circles on onnistunut levy, vaikka varsinaisesta artistien ”intiimistä suhteesta” ei voidakaan ainakaan koko aikaa puhua: ainoastaan kaksi biisiä on merkitty miesten yhteistyöksi, muut alkuperäislaulut he ovat tehneet erikseen ja ikään kuin vierailevat toistensa biiseillä. Bitternissä Janschin akustinen saa hienovaraista tukea wah-wah-kitaralta. VILLE SORVALI HHHH Tuomo & Markus Dead Circles Grandpop Sielukkaista kuvioista tunnettu kosketinsoittaja Tuomo Prättälä ja americana-ympyröistä tuttu kitaristi Markus Nordenstreng ovat yhdistäneet eri lähteistä ponnistavat voimansa. Isännän pikkailu on kauttaaltaan suvereenia. Mietiskelevän harmonista kokonaisuutta voi parhaiten kuvata ajattomaksi. Kitarat soivat jälleen komeasti ja laulaja Vilu tulkitsee uskottavasti aikuisen ihmisen arkea ja ajatusmaailmaa luotaavat tekstit. RETRO Sur-rur Ihmisiä nurmikolla Roku/Joteskii Groteskii Suomenkielinen rockmusiikki on osoittautunut sinnikkääksi otukseksi. Albumin kappalemateriaali ei tosin ole niin vahvaa, että levy nousisi lajityyppinsä kuolemattomien edustajien joukkoon. Oranssi Pazuzuja Dark Buddha Rising -miehistöstä koostuvan Atomikylän ensimmäinen albumi Erkale (2014) pohjautui vapaaseen soittoon ja sen autenttiseen tallentamiseen. Pianon saattama Lapwing soi kuin skandinaavinen virsi ja pohjoismaista pelimannimeininkiä on myös kierteisellä teemalla kepeästi pyörähtelevässä Ospreyssä. Villi jazzhenki ei ole tälläkään levyllä läsnä, vaan nytkin turvaudutaan kamarimusiikki-tyyliseen hienostuneeseen ilmaisuun. Invisible Manilla kolmikko jatkaa yhä edellisen tavoin melodisissa tunnelmissa ja esittävät omien sävellysten rinnalla Eric Claptonin Tears In Heavenin, Peter Gabrielin Don’t Give Upin sekä vielä ranskalaisen myöhäisromantikko Gabriel Faurén Pavannen. Eniten odottamani raita, Pet Shop Boysin kanssa tehty PSB-pastissi Brick England, sujahtaa lokeroista toki yksin jälkimmäiseen. ANTTI GRANLUND HHH Brymir Slayer Of Gods Ranka Kymmenvuotias Brymir ei ole ainakaan kiireellä rynninyt metallin taistelukentille. Ihmisiä nurmikolla on melodinen, tunteellinen ja vilpitön kokonaisuus – ei kuitenkaan löysä tai vesittynyt. Samalla kun lajityypin kaupallisesti menestyneimmät edustajat ovat joko lopettaneet toimintansa tai juurtuneet mukaviksi katsomiinsa asemiin, ne muut siellä sivummalla ovat ryhtyneet julkaisemaan toinen toistaan onnistuneempia levyjä: persoonallisia, yllättäviä, rentoja, rohkeita. JUSSI NIEMI HHHH ...tuotanto on yhtä Patakakkosen tunnarin säröllä soittamista... Jälki on nimittäin debyyttiäkin vaikuttavampaa. Sellaisia, joista tekee mieli intoilla
Rääkynälaulu ja jyrkät kontrastienvaihdot karkottanevat herkimmät Atomikylän ääreltä. Kappaleissa on enemmän koukkuja ja levy svengaa ihan uudella energialla. Levyn tunteellisimmalla laululla Waterfall James McCartney muistelee paitsi äitiään ja elämää vanhempiensa kotitilalla myös huumeista menneisyyttään. PERTTI OJALA HHH Scorpion Child Acid Roulette Nuclear Blast Scorpion Child esitteli muutaman vuoden takaisella debyyttialbumillaan oman näkemyksensä rähisevästä bluesrockista, joka imee vaikutteita samasta lähteestä kuin vaikkapa Witchcraft, Spiritual Beggars tai Blues Pills. Vanhemmista lankeavien varjojen alta on vaikea astua esiin uskottavana muusikkona tai lauluntekijänä. SOUNDI 61 että omat kyvyt ja lahjakkuus eivät yllä lähellekään isien tasoa. ANTTI LUUKKANEN HHHH Ensiferum Two Decades Of The Greatest Sword Hits Spinefarm Suomalaisen pakanametallin peruskivi, Ensiferum, on paukuttanut korskean soturihevin kilpeä pitkin palloa jo komeat kaksikymmentä vuotta, vaikka puhuri on vienyt miehistöstä milloin kenetkin ja hajoamisenkin partaallakin helsinkiläisyhtye on ehtinyt kiikkua. Ring A Ring O’ Roses on The Blackberry Trainin Ob-La-Di, Ob-LaDa, mutta albumille nimen antanut kevytgrungeinen Paralysis kunnioittaa McCartneyn musiikillisiin idoleihin lukeutuvaa Nirvanaa. Lauluääni ei yhdisty isään ja sävellyksetkin korkeintaan parin häivähdyksenomaisen melodiakulun verran. Uusiutunut kokoonpano ei kuitenkaan jäänyt turhia hiomaan materiaalia vaan painui samoin tein studioon. Kuinka siis arvostelisi oivasti bändin tähänastisen, edelleen tasaisessa nousussa olevan uran summaavan kokoelmalevyn arvostelematta koko uraa. Ihan pätevä debyytti tarjosi pureskeltavaa yhdeksi kesäksi, muttei jättänyt sen pysyvämpää jälkeä. Oikeasti Tampereen Nekalassa sijainneesta parakkigetosta nimensä napannut bändi täyttäisi progen perimmäisen määritelmän, sillä sen elävältä organismilta kuulostava musiikki velloo ja etsii jatkuvasti uutta suuntaa. On niin kovin vaivatonta ja kotoisaa taas kertaalleen viihtyä yhtä aikaa tervaskantomaista suomalaista melankolista sitkeyttä ja riehakasta elämäniloa uhkuvien hoilotusten ja eeppisten soturitarinoiden kera, kuten niin monet muutkin kaikkialla maailmassa. 2013 julkaistun debyytin ja kakkoslevy Acid Rouletten välissä puolet miehistöstä on vaihtunut. The Blackberry Trainillä James McCartney tekee kelvollista vaikkakaan ei poikkeuksellisen innostavaa poprockia ja kaikeksi onneksi nimenomaan omana itsenään. Ihan niin kuin elämä alkuperäisessä Atomikylässäkin. Vaikka vähän hirvittääkin, sen epäinhimillisyys vetoaa mielen pimeään puoleen. Edellislevyltä mukana ovat siis enää laulaja Aryn Jonathan Black ja soolokitaristi Christopher Cowart. Silti sen musiikissa on jotain määrittelemättömän kiehtovaa ja pelottavaa. ”Suku” on pikemminkin läsnä ystävänsä Dhani Harrisonin vieraillessa Too Hardin kitaristina. Joskus on puolileikillään sanottu, että koko Ensiferumin tuotanto on yhtä Patakakkosen tunnarin säröllä soittamista, ja sitähän se on, mutta pakanametallin kasvettua yhtyeen uran aikana pienten piirien puuhastelusta maailmanlaajuiseksi ilmiöksi saattaa olla vaikeaa edes hahmottaa kuinka alkupisteessään epätodennäköisestä menestystarinasta ja vaikutusvaltaisesta bändistä Ensiferumissa on oikeastaan kysymys. Two Decades Of The Greatest Sword Hits paketoi intro mukaan luettuna yksiin kansiin bändin 14 – jos nyt ei hittiä, sillä radiosoittoahan tällä materiaalilla ei koskaan saatu, mutta aikaa kestäneet – liveja yleisönsuosikit. Scorpion Child laittaa isompaa vaihdetta silmään onnistuneesti ja se tulee soimaan kesän yli pitkälle syksyyn ja kauemminkin. MAPE OLLILA HHHH James McCartney The Blackberry Train Maybe Not The Beatlesin jäsenten perillisillä ei ole todellakaan helppoa. James McCartney aloitti soolouransa vasta yli 30-vuotiaana toivuttuaan lähes vuosikymmenen kestäneestä huumeiden käytöstä, mihin oli ajautunut äitinsä kuolemasta järkyttyneenä. VESA SILTANEN HHHH tuneimmat ystävät varmasti löytyvätkin. The Blackberry Trainille McCartney on saanut kredibiliteettiä lisääväksi avuksi Steve Albinin, jota voi osaltaan kiittää levyn välillä hyvinkin karheasta kitaroinnista. Eikä tilannetta helpota se, RETRO Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 61 3.6.2016 12.57. Rytmiryhmä on uusi ja komppikitaristi on korvattu kosketinsoittaja AJ Vincentillä. Acid Rouletten pohjat on vedetty tällä kertaa livenä ja luomusti, ja se kuuluu lopputuloksessa hyvällä tavalla. Acid Roulette on edeltäjäänsä rouheampi ja tarttuvampi. Se, mikä toimi jo debyyttilevyllä, on nyt hiottu entistä toimivammaksi ja mukaan on kaadettu sopivasti uutta
Rypyt suoriksi on aina ilahduttava statement jazzissa; yhtä aikaa leikkisä, mutta kunnioittava ilmapiiri yhdistettynä taitavaan soittoon pitävät otteessaan. Siellä täällä sointia sävytetään nytkin hienovaraisesti James HarpeRival Sons Hollow Bones Earache Kesällä Kaisaniemessä Black Sabbathin jäähyväisrundia lämppäävä kalifornialainen bluesrock-yhtye Rival Sons on venynyt jo uransa viidenteen tuotokseen Hollow Bones. ARTTU SEPPÄNEN HHHH The Jelly Jam Profit Mascot The Jelly Jam -trioa voi hyvällä syyllä kutsua progressiivisen rockin superyhtyeeksi. Ainakin aiemmin bändillä on ollut kuulemma tapana tulla studioon ilman mitään valmista matskua ja panna silti koko levy purkkiin intensiivisesti parissa viikossa. Loistava rumpali Michael Miley soittaa rennon tiukasti. Melodiat ovat hiukan liiankin tunnollisia ja ”asiantuntevia”, sillä persoonallisempaa irtiottoa ja tyylilajin variointia niistä ei juurikaan löydä. Suosikkini ovat svengaavat Thundering Voices ja Pretty Face. Mainio sävykäs levy ja raa’an alkuvoimainen bändi. Bändi kasaa ajattomat jytärockesityksensä tavallaan rock-kaanonin peruspalikoista sekä ydinmehusta, ja kappaleissa on haikuja tai muistumia klassikkobiiseistä, mutta mitään ei kuitenkaan kähvelletty suoraan. Biisit ilman vierailijoita kuulostavat saman aikakauden fuusiojazzilta. Mielenkiintoista happoriffittelyä sekä makoisia skittasoundeja löytyy runsaasti. Sen riveissä heiluvat King’s X:n kitaristi ja laulaja Ty Tabor, Dream Theaterin basisti John Myung sekä Wingerissä ja Dixie Dregsissä kannuksensa ansainnut rumpali Rod Morgenstein. Poikkeuksena Vic Mensan tähdittämä Drive Me Crazy, joka on puhdasta 2010-lukua. Yhtye asettuu luontevasti valitsemaansa muottiin, jossa folk-balladit, kantrimelankolia ja latotanssit ovat siivosti linjassa. Asialla on Dylanin pitkäaikainen vakibändi, jota nyt vahvistaa kolmantena kitaristina vielä vanha studiokettu Dean Parks. Mutta kevätillassa mökillä levyn muutaman kerran soitettuani huomasin viihtyväni sen seurassa hyvin. Juurikin Lukkarisen kekseliäs rumputyöskentely toimii instrumentaation selkärankana. Ilmeettömyys olisi ehkä parempi termi kuvaamaan toinen toistaan seuraavia tilityksiä, ja Plunderin kaltainen rockvälipalakin tuntuu vähäeleisyydessään innottomalta. Kyseessä ei ole kuitenkaan coverlevy, vaan pikemminkin almost-coverlevy, kun Louhivuori tyytyy Dave Brubeck Quartetin Take Fiven sijaan neljään (Take Four). ARTTU TOLONEN HHHH Kalevi Louhivuori Quintet Almost American Standards Cam Jazz Eikö olekin mahtava tunne, kun löydät esimerkiksi suosikkiviinisi ja tajuat, että tästä lähtien sinulla on aina ihanan turvallinen vaihtoehto pelata varman päälle ja ostaa pelkästään hyvää viiniä. Basson ja haitsun välisestä jännitteestä löytyy tämän levyn sydän. Albumi alkaa lupaavasti Aerosol Ballin vetävällä bassoja rumpukuljetuksella, joka valaa lauluunkin heleyttä, mutta tunnelma vakavoituu hullujenhuoneen valitukseen Jack At The Asylum, joka askeltaa maanisen verkkaiseen valssitahtiin, sekä jäyhään nimikappaleeseen. Levyllä trumpetisti Louhivuori kumartaa tyylikkäästi sekä leikkisästi flirttaillen bepopin perinteelle ja jazzin uudistajille kuten Charlie Parkerille, Dizzy Gillespielle ja Miles Davisille. Yhtyeen totisuus ei sinänsä ole ongelma, kun soittokin sujuu ja soundaa hienovaraisesti. ASKO ALANEN HHH Kaytranada 99.9% XL Oikeasti nerokkaan rumpuohjelmoijan tai muilla tavoin rytmejä rakentavan tunnistaa haitsuista. Huolimatta siitä, että levyn estetiikkaa dominoi leikelty fiilis ja kaikki vierailijat ovat päivänpolttavia naamoja, kuten Anderson .Paak, AlunaGeorge ja Phonte, yleissoundi on hyvin orgaaninen ja viittaa 70-lukulaiseen funkiin. Laulut eivät kuitenkaan kerro vanhoista ajoista tai koostu genren kliseistä, vaan ovat pääasiassa Ian Felicen omia, ajankohtaisempia näkemyksiä arkielämästä. Erinomaisesti kiekuva laulajakukko Jay Buchanan on kuin Robert Plantin ja Jack Whiten yhteinen äpärälapsi. 99.9% on upea yhdistelmä melankoliaa ja lähes hyperaktiivista rytmiikkaa. Edellisellä levyllä aivan huikean persoonallista jälkeä steel-kitaralla tehnyt Donnie Herron tarttuu tässä ajoittain viuluunkin. Kaikki laulut ovat hyviä, dynaamisia, tenhoavia ja persettä ketkuttavia jorausbiisejä, vaikka pari slovariakin mahtuu mukaan. Levyn avaava Track Uno on riemastuttavaa tykitystä, mutta instruista potin kerää brassisamplen varaan rakennettu ja lähimmäksi jonkinlaista klubibiittiä kelluva Lite Spots. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH ...tenhoavia ja persettä ketkuttavia jorausbiisejä... JUSSI NIEMI HHH The Felice Brothers Life In The Dark Yep Roc Kymmenisen vuotta levyttänyt newyorkilainen folk rock -bändi on pukannut uuden albuminsa ulos jo yhdeksännellä eri levymerkillä, nyt sympaattisella Yep Rocilla. Se antaa levyn sumuiselle tunnelmalle aivan omanlaisensa särmän. Yhtä vähän osasin odottaa toista Sinatra-levyä ensimmäisen perään. rin sovittamilla torvilla. Bändin verkkaisesti kypsynyt nelBob Dylan Fallen Angels Columbia Äskettäin 75 vuotta täyttänyt Bob Dylan jatkaa yllättämistä. Raskaan työpäivän tai minkä tahansa stressin jälkeen Young At Heart, Nevertheless, It Had To Be You, MelanK u v a: E m il ia P ar e Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 62 2.6.2016 14.11. Kukaan ei arvannut hänen tekevän albumillisen Sinatraa, mutta viime vuoden Shadows In The Night onnistui siinä loistavasti tekemällä Frankin lauluista täysin omiaan. Kaytranadalla on sama maagisen elastinen ote siihen, ja rumpuihin yleensä, kuin vaikka Madlibillä. Steeliä hän käsittelee nyt vähän sovinnaisemmin kuin Shadowsilla. Sulavin pala ensiraidan jälkeen on yllättäen puritanistisin folk-balladi, muinaisesta revolverisankarista kertova Diamond Bell. Siinä on halkeamia kuin vanhassa nahassa. Ote on edellistä paljon joviaalimpi ja bändi soi hurmaavan rentoutuneesti Dylanin lempeää vokalisointia myöten. Kappaleiden nimet ovat tahallisen tökeröitä ja niiden intertekstuaalisuus ilmiselvää, kuten 6 Steps To Heaven. No, ei mitenkään. Toisaalta ne myös poikkesivat voimakkaasti Dylanin omasta materiaalista. Miten Dylan voisi ylittää ensimmäisen Sinatra-levynsä tuoreuden ja tunteikkaan kohtalokkuuden tunnun. Kitaristi Scott Holiday on varsinainen ässä keihäänsä varressa. Haitarin ja viulun sävytykset myötäävät rauhallista stemmalaulantaa ja akustista monikitarakomppia. Fallen Angelsin luonteen tajuttuani olin ensin vähän pettynyt. Samankaltainen luottamussuhde on syntynyt suomalaisen jazzin kärkinimiin – suhde, jota Kalevi Louhivuori Quintetin Almost American Standards vahvistaa entisestään. Musiikillisesti viittaukset on tehty tyylikkäästi ja Louhivuoren briljantin soiton tukena on Ville Vannermaa (saksofoni), Mikael Myrskog (piano), Eero Seppä (basso) ja Jaska Lukkarinen (rummut). Levyarviot > 62 SOUNDI choly Mood ja vastaavat ikivihreät ovat kuin balsamia haavoihin, vaikkei Fallen Angels Dylanin merkittäviin levyihin lukeudukaan. Lyriikat eivät ole syvällisiä, vaan genren mukaista rockdiibadaabaa
Kokonaisuutena albumi on kuitenkin melodisesti maanläheinen ja lempeän määrätietoisesti laulettu musikaalisten mielikuvien sikermä. Teoksen yleisilme päätyy hillityksi, mikä on harmi kiintoisan tarinan kannalta. 64 SOUNDI Helhorse Helhorse Universal Tanskalainen stoner/ sludge rock -yhtye Helhorse on nimennyt kolmannen täyspitkänsä omalla nimellään, eli se ilmeisesti tarkoittaa levyn löytäneen Helhorsen sielun ja ytimen. Niiden sijaan biisit tarjoavat looppeja, koneistettua groovea ja viittauksia ambientin suuntaan. Ideoiden lähes kakofoninen kirjo värittää mainiosti Räjäyttäjien musiikillista millenniumia ja sen pop-sensibiliteettiä. HENRI EEROLA HHH Levyarviot > ...toimintatavoista paistaa läpi punkmainen liikoja miettimätön asenne... Kyllä kuulija pikkuhiljaa kärryille pääsi, ja ehkä juuri tästä valaistumisesta johtuen ensilevyn seuraaja kuulostaa hieman jopa konservatiiviselta. Ilmaisulliset painotukset ovat matkan varrella vain hieman vaihdelleet. Helhorsen perusteella bändin ilme muistuttaa vain kovasti monia muita bändejä tuomatta siihen loppujen lopuksi paljoakaan mitään omaa. The Jelly Jam patikoi suurimman osan aikaa sujuvan kitararockin maisemissa, eikä täysin hyödynnä rushmaisen tummia purkauksiaan. 1973 on tässä seurassa yllättävän mutkaton pophitti. Juuri lihaa ja verta Beth Ortonin lähes neljän vuoden hiljaisuuden päättävältä laulukokoelmalta olisi toivonut enemmän. Ja on levyssä hyvätkin puolensa. Iowalaisnuorukaisen ensimmäisellä kierroksella pöytään heittämät kortit ovat varsin kelvolliset, mutta eivät vielä lyömättömät. Eikä siinä mitään, homma kun tuntuu toimivan aina taustakuoroja myöden. Vaivalla rakennettua atmosfääriä tuhottiin kutakuinkin samaan tahtiin irtonaisten alternativepurkausten muodossa, vailla asiaa selittävää funktiota. Terävämpien kontrastien käyttö olisi uuttanut ilmaisuun enemmän dramatiikkaa. Biiseissä on groovea ja lauluosastolla varsinkin kosketinsoittaja Aske Kristiansenin ulosannissa on munaa. Fuck Buttons -duon Andrew Hungin kanssa luodulla Kidsticksillä Beth Orton häivyttää lauluistaan kaiken folkisuuden. Kuitenkin, johtuneeko sitten elämänkokemuksen puutteesta vai jostakin aivan muusta, mutta enemmän sitä ehtaa sielua Max Juryn paikoin herkulliseen keitokseen loppupeleissä kaipaisi. Tosin ärsyttävän tarttuva jollotus Krapularobotti on siitä ansaittu palkka ja korvamato, joka alkaa pakostakin naurattaa pöljällä ääntämyksellään. VESA SILTANEN HHH Beth Orton Kidsticks AntiEnglannista Kalifornian aurinkoon muuttanut Beth Orton palaa seitsemännellä albumillaan lähemmäksi juuriaan eli William Orbitin kanssa toteutetun ja vain Japanissa rajoitettuna painoksena julkaistun Superpinkymandy-albumin (1993) elektronisuutta. Kolmikon soitto kulkee hyvällä sykkeellä. Räjä Elektrik Milleniumin käyttövoimana on ilmeisen huvittunutta soittoasennetta, vilkasta teemaideointia ja höpsöäkin huumoria. Helhorse on siis siinä mielessä tuttua ja turvallista stoneria, että kuulija saa mitä tilaa. Assosiaatiot ovat enimmäkseen vapaita ja viehkoja, lievänä poikkeuksena tavanomaisemmat viinavetoiset tapahtumainkuvaukset. Plussaa mukavasti murisevasta ja kolisevasta bassosoundista! Helhorse on oppikirjaesimerkki stoner rockista ja se on tehty reseptin mukaan suuremmin improvisoimatta. Vaikka tuotantotapa tuntuu vaikuttaneen myös sävellystyöhön niin Moonin ja Waven kaltaiset laulut toimisivat perinteisemminkin toteutettuina. Sen kuvauksissa herätetään mielenkiintoa Jytäskylän, Keurusselän, Laajavuoren ja Luhangan rockmyyttisiin ulottuvuuksiin. Koko totuus tämä ei toki ole, mutta siinä missä musiikin vielä aiemmin helposti yhdisti Insomniumiin tai Before The Dawniin, on tällä kertaa mukaan eksynyt harmittavan paljon tusinajyystöä ja nykyään niin kovin muodikasta tarkoituksellista suuruudenhulluutta. Heti kättelyssä mieleen juolahtaa nykypäivän In Flames, ja muutenkin kotimaisen tunnelmametallin tilalle on ilmestynyt kahmalokaupalla ulkomaanvaikutteita. Välistä hieman poppaillaan, kunnes seuraa levyn The Hetki Great American Novel, jolla 23-vuotias Jury väläyttää todellisia laulunkirjoittajan kykyjään tuoliin naulitsevalla tavalla. PERTTI OJALA HH Embreach The World That We Lost Birds Don’t Fly Ikäänsä nähden varsin myöhään ensimmäisen pitkäsoiton makuun päässeen Embreachin debyytillä Hues Of Red (2012) oli monta asiaa oikein. jäs studioalbumi Profit on teemakokonaisuus, joka seuraa profeetallisen persoonan yrityksiä varoittaa ihmiskuntaa sitä uhkaavasta tuhosta. JUHA SEITZ HHH Räjäyttäjät Räjä Elektrik Millenium Ektro Jukka Nousiainen lataa Räjäyttäjiin ilmeisen ehtymätöntä, itse itseään uudistavaa ruutia. Jotain pyhää on jo singer-songwriter Max Juryn esikoispitkäsoiton avaavan Numb-kappaleen ensitahdeissa. ASKO ALANEN HHHH Max Jury Max Jury Marathon Artists Sinun on soul, suklaasilmät ja karisma. Sopivaa musaa fiilistelyhetkiin, kun ei halua ajatella ja keskittyä liikaa. Ellei ole Elton John. Inhimillisistä hahmoista uteliaisuutta lietsovat persoonallisuudet biiseissä Rapa Eini, Tikkamies, Rekkakuskin Rock, Rivo Paroni, Mies joka vei rock’n’rollin Moskovaan ja tyylivaihtelun kruunaama irviranskaksi kirjattu ja laulettu Lö Capitaine n’a Rien Pigé. Virallisena debyyttinään pidetystä Trailer Parkista (1996) lähtien Orton on näyttäytynyt vahvana lauluntekijänä, jolle sinänsä harvinainen akustisesti kitaroidun folkin ja koneiden fuusiointi on ollut poikkeuksellisen luontevaa. Päävokalisti Mikkel Wad Larsen on myös pätevä, vaikka kuulostaakin välillä liikaa Neil Fallonilta. Kolmosraita Graceen tultaessa gospel-vaikutteisuus ei ainakaan ole vähentynyt. Parhaimmillaan bändi nivoi koskettavasti yhteen raskaan tunnelman ja iskevät melodiat, mutta vaikutti samalla poukkoilevan maanisen identiteettikriisin kirossa. Bändin kuudes albumi on puolitoistatuntinen teos, jossa tuttuja räjähdysalttiita jytäelementtejä höystävät kotikutoisilta kuulostavat syntikat ja space-efektit. EERO TARMO HHH Moderat III Monkeytown Moderat-trio muodostuu Modeselektorista ja Apparatista – siviilielämissään ensin mainittu duo tarjoaa minimalisK u v a: O o n a A h o k as Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 64 2.6.2016 14.11. Välillä mieleen tulee vaikkapa Black Tusk, välillä suoraviivaisempi ja vähemmän bluesahtava Clutch. Pitkällä missiomatkalla punnitaan kirpeästi eri osapuolien toiminnan tarkoitusperiä. Kidsticks päättää albumin minuutin mittaisena lapsellisena sormiharjoituksena, jota edeltävä Flesh And Blood paljastaa levystä kuitenkin hieman enemmän. Se, onko Jurysta uudeksi pop soul -messiaaksi, jää nähtäväksi. Lopputulos on perusvarmaa rokkia, joka ei ole huonoa, muttei pääse yllättämäänkään. Pianovetoinen balladi on nimensä mukaisesti – ja paljoakaan paisuttelematta – suuri samalla sydänalasta kouraisevalla tavalla kuin vaikkapa Elton John -klassikko Your Song (1970). Melodiat iskevät mainiosti edelleen, eikä Sami Honkosen edelleenkään voi uskoa vastaavan kaikista lauluista kurlauksesta korkeisiin ääniin, mutta muuten komeaksi rakennetusta kokonaisuudesta jää puuttumaan edeltäjänsä kulmikkuus. John Myungin murisevat bassolinjat, Rod Morgensteinin ajoittain raskasiskuiseksi äityvä kannuttelu sekä Ty Taborin kitaravalitukset nikkaroivat parhaimmillaan vaikuttavia visioita. Kappale, jollaisen kirjoittamaan onnistunut artisti harvoin taipuu samaan temppuun toistamiseen
Take Me To The Alley -albumi jatkaa edeltäjänsä linjoilla. Säveltäjänä hän osaa loihtia tarttuvia melodioita eikä hän sanoittajanakaan jää tusinatekstittäjien harmaaseen massaan, mutta genreltään tämä musiikki on upeasti esitettyä ja tuotettua, jazzsävyin maustettua popsoulia. Tietysti soiton tarkkuudessa on hetkittäisiä puutteita, mutta Mikkey Dee pitää homman laadukkaasti koossa, ja kokonaisuutena konsertti on nautinnollista, joskin samalla myös hieman haikeaa katsottavaa. Motörhead on silti Motörhead ja Lemmykin jaksaa hommansa itse asiassa oikeinkin hyvin. Ja vielä harvemmin onni potkaisee perinteikästä jazzyhtiötä. THE CIRCUS (HELSINKI) Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 65 3.6.2016 13.28. No, harvapa seitsemänkymppinen ja sairauksista kärsivä olisikaan. Moderat on onnistunut yhdistelemään näitä vaihtelevalla menestyksellä ja kolmannella levyllään paremmin kuin koskaan. Gregory Porter on hieno laulaja, jonka väkevä baritoni tuntuu taipuvan vaikka mihin. Ja onkin todettava, että vaikka Gregory Porter on jo pitkään kiertänyt maailman jazzfestivaaleja, ei hän itse asiassa levytä jazzia. Tähän porukkaan sopii mainiosti myös Litku Klemetti ja hänen Tuntematon numero -yhtyeensä. Sanna Klemetti on porukassaan ennen kaikkea biisintekijä ja laulaja, sillä soittamistaan instrumenteista etenkin balalaikkaa olisi sovituksissa toivonut kuulevan enemmänkin. SOUNDI 65 tisen teknon bassoa, jälkimmäinen popmelodioiden draamaa tummiin ambient-maisemiin upotettuna. ARTTU TOLONEN HHH Motörhead Clean Your Clock UDR Motörhead kuului niihin bändeihin, joiden fanit ovat kaikkein fanaattisimpia. Niinpä dvd on ennen kaikkea dokumentti eräästä keikasta yhtyeen viimeiseksi jääneellä kiertueella, joka ei enää jatkunutkaan tämän vuoden puolella Englannissa. Tältä tuntuu kun on pakko juosta niin lujaa kuin jaloista lähtee. ...toimintatavoista paistaa läpi punkmainen liikoja miettimätön asenne... Bändi oli silloin selvästi pirteämpi, mutta mitä sitten. Aika harvoinhan jazzlaulajat onnistuvat tekemään levyjä, jotka myyvät kultaa eri puolilla maailmaa. Muuten nojataan sopivan nuhjuiseen soundiin, joka tuo kappaleet tarpeeksi hyvin esille siivoamatta niiden välillä rujojakaan muotoja. Running ja Reminder ovat levyn selkeitä kruununjalokiviä: hienot taustat tekevät koneista itkettävän inhimillisiä ja kauniit melodiat nostavat homman aivan toiselle tasolle. Lähimpinä vertailukohtina nousevat mieleen sellaiset kulta-ajan mestarit kuten Donny Hathaway, Lou Rawls ja etenkin Bill Withers. Keikkataltiointi on varsin pelkistetty eikä bändikään – tavoilleen uskollisena – pahemmin jumppaa esiintyessään. Vertailukohta löytyy samaiselta dvd:ltä, jossa on pätkiä kahden vuoden takaiselta Wackenin-keikalta. Kaikkien toimintatavoista paistaa läpi punkmainen liikoja miettimätön asenne, vaikka etenkin Horror ’15 on tyylillisesti lähempänä suomirockia kuin punkia. Motörheadin viimeinen rundi näytti jonkun verran jakavan mielipiteitä. DVD UUSI ALBUMI KAUPOISSA 8.7.! UUSI ALBUMI KAUPOISSA 29.7.! YHTYE LIVENÄ SUOMESSA! LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 5.11. Välillä maneerit ovat lainassa nuorelta Kauko Röyhkältä, kuten rehvakkaasti astelevassa Kengät-laulussa. Tulee vähän sellainen oletusasetuksilla operoimisen olo. Kuvaavaa on, että bändin uudella dvd:llä eräs romanialaisherra kertoo ajaneensa tuhat kilometriä Müncheniin nähdäkseen suosikkiyhtyeensä. Oikeastaan kaikki biisit Eating Hooksin ambient-maalailusta The Foolin r’n’b-pumppaukseen toimivat todella hyvin, loppua kohden pakka vähän hajoilee eikä loppurutistus kosketa samalla tavalla. Moderat tekee tummasävyistä soulia läppäreillä. Toisaalta levylle mahtuu myös päämäärätöntä läpisoittelua ja yhdentekevämpiä perusralleja. Albumilta kuuluu konstailematon tekemisen meininki hyvässä ja pahassa. Instrumentaaleista Finder on hienoin. Kukapa olisi arvannut, että tämä jää yhtyeen perinnöksi faneilleen. Parhaat kappaleet ovat todellakin erinomaisia, kuten maaseudun viimeisestä kylähullusta kertova Badding, sympaattinen nuoruusmuistelo Progetyttö ja kiihkeä, jopa maailmanmusasävyjä hönkivä Rakastaa. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Litku Klemetti & Tuntematon numero Horror ’15 Luova Tervettä tee-se-itse henkeä tuoreiden naisartistien joukkoon ovat viime aikoina tuoneet Hulda Huiman ja RokkiMarin kaltaiset artistit. Ja lopussa löytyy se viimeinen energian pyrähdys vielä kun luulit maitohappojen voittaneen. Levyn huiput ovat taivaallisen isolla pensselillä maalattua draamaa. LOGOMO (TURKU) 6.11. ANTTI LUUKKANEN HHH Gregory Porter Take Me To The Alley Blue Note Gregory Porterin vuonna 2013 ilmestynyt Liquid Spirit merkitsi lopullista läpimurtoa nelikymppiselle jazzlaulajalle ja samalla myös melkoista kultakaivosta hänen Blue Note -levymerkilleen. Arvostelijat harmittelivat, ettei Lemmy enää ollut parhaassa soittovireessään
Parhaimmillaan tupla tuo esiin herkkiä versioita laulajattaren tunnetuimmista lauluista (Strawbsin kanssa vedetty Who Knows Where The Time Goes, a cappella -esitys Lowlands Of Holland tai No Endin väkevä pianotulkinta), mutta samalla on kyllä todettava, että yli kaksi tuntia näin pelkistettyä ilmaisua saattaa ylittää monen folkia rakastavankin ihmisen vastaanottokyvyn. Nyt hän on ottanut työn alle Lauri Viidan sanallista perintöä, tällä kertaa bändinsä kanssa. Omintakeinen vivahde on Ramlördin vahva 90-lukulaisuus, joka ei ole jumiutunut tyylillisesti kapeaan sektoriin. Hän halusi olla aina muusikko muusikoiden joukossa ja lähti soolouralle kovin vastentahtoisesti. Kukan levyä kuunnellessa tulee mieleen, että hän ehkä asuu siinä samassa taivaallisen ja maallisen ristiaallokossa, jossa Al Green operoi suuruuteensa vuodet. Dynamiikkaerot tehdään otteella jolla soiton fyysistä puolta lähestytään. ARTTU TOLONEN HHH Sandy Denny I’ve Always Kept A Unicorn Island Sandy Denny oli folkrockin merkittävin laulajatar. Keskitempoista vanhan liiton punkia ei paljon tätä vetävämmin voi tehdäkään. TIMO KANERVA HHH Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 66 3.6.2016 10.40. Siitä kertoo esimerkiksi Kapinan rempseään kiihkoon kasvava tempo. Tällä levyllä soittava trio – Sami Kukka laulussa ja kitarassa, Uffe Krokfors bassossa ja Maija Loukola bansurihuilussa ja laulussa – palvelee näitä villeimmilläänkin hauraita kappaleita todelle hienosti. Paljaus liitetään usein vereslihalla olemiseen, koska draaman hakeminen omasta navasta on yksi popmusiikin tärkeimpiä käyttövoiman lähteitä. Täydellistä musiikkia pitkiin valoisiin kesäöihin! TIMO KANERVA HHHH Sami Kukka Meidän levy Helmi Esa Santonen on aina ollut Sami Kukka -aliaksensa valokiilassa harvinaisen paljaana. Miksaukseen ovat hautautuneet niin Paulin persoonalliset ja Panterassa kuolemattomaksi lyödyt rumpusoundit kuin Grayn sinänsä maukas, 1990-luvun alternative-metallitunnelmiin heittävä laulutyyli. Luomusti. Tässä kihisevien säMinimalismi toimii. Levyarviot > ...saattaa ylittää monen folkia rakastavankin ihmisen vastaanottokyvyn... Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Kuin leija sinisellä taivaalla leijailevat melodiat kutkuttavat samalla muistuttaen, että leikkimielisyydestään huolimatta yhtye on kiinni nytkin tärkeissä kevyen musiikin arvoissa. J os voisi sanoa, että 70-luvulta voi jotain tulvahtaa raikkaasti, niin ihastuttavan naiivisti poppia, progea ja vanhojen lastenlaulujen luontokuvastoa kaikkia yhtä rakkaudella hellivä Tanssiva Karhu olisi tällainen ihme. Aivan kuten aiemminkin, Kivilinnan käsittelyssä vanhat mestarit eivät käperry paperinmakuisiksi reliikeiksi, vaan heräävät yhä uudelleen eloon myös tässä päivässä. RETRO Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Rujo bluesrykäisy on tallennettu automaattisesti toimivassa äänityskopissa. ANTTI LUUKKANEN Take Me To The Alley tarjoaa täyden kattauksen rakkauslauluja, henkilökohtaisesti koettuja ja elettyjä tarinoita. Kuuden raidan mini-lp We Are The Nightin veisuista tiukimmin liiveihin ui Crow’s Reach. Kurikka kun oli keksinyt koko yhtyeen lennosta ja Moilanen yhdessä Kalle Pajamaan kanssa ideoi projektin levylle, jolla kestoa maltilliset puolitoista minuuttia. Hän rakasti bändejään (Fairport Convention, Fotheringay) ja niiden railakasta kulkurielämää. Kierroksen kuriositeetti on ehdottomasti Pertti Kurikan Nimipäivien euroviisureissulla Wienissä ”perustetun” Haisevat Linut -yhtyeen yhden kappaleen käsittävä Musta haamu -single. Kaksi täysin erilaista levyä ja maailmaa, mutta silti... Sehr Schnell kilisyttelee varmasti ensimmäisen polven punkkareiden kelloja. 66 SOUNDI Hellyeah Unden!able Eleven Seven Pantera-rumpali Vinnie Paulin ja Mudvayne-solisti Chad Grayn punaniskametallia pukkaa taas, kun Hellyeah-yhtyeensä on ehtinyt jo viidenteen kokopitkäänsä. Viimeisen päälle tuotetuksi levyksi Unden!able on myös hyvin tuhnuisen oloinen. Milloinkaan Sandy ei äänittänyt intiimiä akustista albumia, sillä soololevyilläkin käytetään aina aika mahtipontisia sovituksia. Neljän kappaleen 12-tuumaisen Kutsu-ep:n kallisarvoisin hetki on viimeiseksi sijoitettu, kadonneelta progepop-aarteelta kuulostava Möröt. Niin nytkin. Porukassa vaikuttaa tuttuja popkasvoja eikä ihan merkityksetön ole Jimi Tenorin puhaltamien huilun ja saksofonin osuuskaan. Menneisyyteen viittaa tuoreen 1979-ep:n nimi ja harvinaisen hyvin bändi jumputtaa samalla tatsilla kuin vuosikymmenet aiemminkin. Menneisyyteen tähyää myös Nicolas Kivilinna, jonka levytysura alkoi Eino Leinon teksteihin sävelletyillä lauluilla. Sami Kukka on paljaana ja rauhassa. Vesa Moilanen tulkitsee Pertti Kurikan alter ego Kalevi Helvetin tekstin antaumuksella, vaikka kiinnostavinta julkaisussa onkin sen tarina. Bändin tuotekehityksessä nyt on edetty entistä suoraviivaisempaan, jopa Ministrylle ja White Zombielle kumartavaan industrial-vaikutteiseen grooveen, mutta sisällöllisesti ollaan yhtä mielenkiinnottomia kuin aina ennenkin. Kaikki keskittyy Sandy Dennyn ääneen ja hänen ainutlaatuiseen kykyynsä löytää laulujen ydin. Tunnelma on hauras. Krokforsin herkkävireinen säestys tuo hetkittäin jopa mieleen Richard Davisin ylimaallisen suorituksen Van Morrisonin Astral Weeksillä. Teksteissä ollaan ajattomasti kiinni pelkojen ja alistumisen kaltaisissa punk-teemoissa. Parasta tässä onkin se, että nämä viisi rallia eivät kuulosta aikuistuneen yhtyeen comebackin sivutuotteelta. Useimmiten Sandy säestää itseään kitaralla tai pianolla. Kukan biisit ovat spiritualistisia vinjettejä, pieniä ja herkkiä, mutta niissä on lähes aina kyse jostain lihallisesta. Yllättäen monet Sandy Dennyn klubeilla nähneet kuitenkin kertovat laulajattaren olleen parhaimmillaan silloin, kun hän astui lavalle yksin ja esitti laulujaan ilman rockbändin tiukkaa rytmiä. Uutta materiaalia ei yhtyeeltä kuitenkaan osannut odottaa. 38 vuotta laulajattaren kuoleman jälkeen on koottu neljänkymmenen laulun kokoelma demoja, konserttija radiotallenteita. Sävellykset eivät ehkä ole yhtä vahvoja kuin Leino-ep:llä, mutta velvollisuudentuntoinen patsastelu loistaa yhä poissaolollaan. Vaikka Ramlördin soittajisto on vaikuttanut takavuosina niinkin merkittävissä yhtyeissä kuten YUP, Impaled Nazarene ja Maho Neitsyt, on bändin määrittävin piirre silti matalalta tulkitseva laulaja Mikko Ojala. Tämän grillikastikkeen lailla eltaantuneen porukan suosio on pakko jäljittää jäsentensä menneisyyteen, muuten Hellyeah olisi jo hautautunut keskinkertaisuuden suohon. Popmelodiat ja tummat rocksävyt saavat seurakseen black metal -elementtejä ja goottipunkin kohtalokkuutta
Musiikki on hidasta, raskasta ja synkkää. Keskivaiheen The Chase, Misery ja Seven Billion Hearts kuulostavat yhden hitin ihme -levyjen täytebiiseiltä. Hyvällä tahdolla tällaisiksi voi nostaa The Moonin twangisine kitaroineen ja päätösraita Loosen The Noosen selkeyden ja tasatahtisen rauhallisuuden. Kansainvälinen soundi ja vetovoima vangitsevat kuuntelijan huomion, ja veiväthän ne tien euroviisuihinkin. MIKKO MERILINNA HH Mirrors For Psychic Warfare Mirrors For Psychic Warfare Neurot Mirrors For Psychic Warfare on Neurosisin Scott Kellyn ja muun muassa Nachtmystiumissa ja Minskissa vaikuttaneen Sanford Parkerin kahden miehen bändi. MAPE OLLILA HH ...saattaa ylittää monen folkia rakastavankin ihmisen vastaanottokyvyn... Turisti Dj Oku Luukkainen Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma TULISUUDELM A UUDISTUU! OLE VALMIS 15.7.2016! Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 67 3.6.2016 10.40. Jetlagistä D.A.R.K.:iksi muuttunut trio tekee musiikkiaan jossain määrin Garbagen linjoilla. Germaanitrion rässäys ei ole enää sitä samaa välittömästi tunnistettavaa teknistä piiskausta ja basistisolisti Schmierin pistetty sika -kiljahteluja kuin yhtyeen kultavuosina 80-luvun jälkipuoliskolla, mutta uutuuden kattauksessa esimerkiksi Dethroned, Pathogenic ja Generation Nevermore todistavat, että Mike Sifringerin riffi lähtee edelleen liukkaasti ja Schmierillä riittää yhä niin biisi-ideoita, sanottavaa kertosäerähinöihin kuin sappea syljettäväksi. Minkäänlaista spontaanisuuden tunnettakaan niistä ei välity, sillä soittoon ja äänitykseen on selvästi käytetty aikaa. Ilman efektejäkin Sandhjan äänessä olisi maailmanluokan meininki. NUUTTI HEISKALA HHH Sandhja Freedom Venture Sony Levyn alku on lupaava kuin artisti itsekin. Egotrippi Pe 22.07. Psychic Warfaren sävellykset avautuvat kyllä paremmin useampien kuuntelukertojen avulla, mutta lopultakaan ne eivät ole soundiensa veroisia. the Hit-Single „Knowing Me Knowing You“ feat. On niin tasaista, että unettaa. Tästä huolimatta äänensä on ainoa albumille edes hitusen persoonallisuutta tuova elementti. Seuraa tasapaksua poppia, joka kyllästyttää Sandhjan vahvasta äänestä huolimatta. Tunnelmaltaan ja soundeiltaan levy muistuttaa paljon Neurosisin uudempaa tuotantoa. SOUNDI 67 rökitaroiden ja koneistetun rumputuotannon maailmassa ei ole enää sijaa edes vanhojen tekijämiesten persoonille. Suomalais-guyanalainen Sandhja laulaa tavalla, jota ei koulun kuorossa opita. Wayne Hussey of THE MISSION, Julianne Regan of ALL ABOUT EVE, Saffron of REPUBLICA, Ricky Warwick of THIN LIZZY/BLACK STAR RIDERS and many more! Mark Gemini Thwaite Guitarist of THE MISSION, PETER MURPHY, GARY NUMAN and many more releases his first solo album! MARKTHWAITE.COM ALBUM OUT June 24th, 2016! Incl. Tähän on riittänyt se, että The Cranberriesin laulajana ristiriitaisia tunteita herättänyt Dolores O’Riordan enemmän tai vähemmän kutsui itsensä kolmanneksi pyöräksi newyorkilaisen tuottaja-dj Olé Koretskyn ja entisen The Smiths -basisti Andy Rourken seitsemisen vuotta sitten käynnistämään projektiin. Lyhyehkön albumin kymmenestä kappaleesta olisi voinut jättää jonkun pois. Kokonaisuutena D.A.R.K.:in debyytti jättää viileäksi kuin biisinsä High Fashion. Slovarin sävel on kaunis ja sanat jopa koskettavat. Hyvin alkanutta vauhtia jatkaa mainio, joskin jankkaava, viisuveisu Sing It Away. Under Attack ei uhittele yhtyeen varhaisvuosinaan tekemälle levyparhaimmistolle, mutta kyllä se useista samanikäisten thrash-orkestereiden hiljattaisista pakkopullalevyistä niukat selätysvoitot ottaa. VILLE VALO (HIM) on vocals! fb.com/syntheticsymphony.oblivion | spv.de Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 15.07. Siinä ei aina onnistuta, koska sävellyksinä biisit eivät ole loppuun asti harkittuja. Menneisyyden Vangit La 23.07. Pari vuotta sitten ilmestyneen Goldlevyn jälkeen oli miellyttävä nähdä ja kuulla Sandhjan uusi UMK-esiintulo sekä kakkosalbumi Freedom Venture. Alkukolmikon jälkeen tulee notkahdus. Sanford Parker on yksi tämän hetken parhaista tuottajista ja Psychic Warfarellakin on niin hieno äänimaailma, että se nostaa levyn tasoa sävellyksiensä yläpuolelle. levyllään kuitenkin edelleen jokseenkin relevantti. Science Agrees Cooking Vinyl Science Agreesillä esittäytyvää D.A.R.K.:ia on luonnehdittu jo ajat sitten inflaation kärsineellä määreellä superyhtye. KAROLIINA KANTOLA HH D.A.R.K. Ei silti, nuottiakaan tästä ei mieleen useammillakaan kuunteluilla jää. Science Agrees on levy, jolla kohokohdat ovat todella vähissä. Toisin kuin The Cranberriesissä Dolores O’Riordan hillitsee D.A.R.K.:in jäsenenä laulunsa tasavertaiseksi osaksi bändin soundia. Nauttisin silti Destruction-annokseni mieluiten väkivaltaisena ja suoraviivaisesti päin pläsiä ilman turhia akustishenkisiä välisoittoja, joutavia nyansseja ja epämääräisesti death metalilta haiskahtavia keskitempoisia mylläyksiä. Science Agreesin päällisin puolin vaihtoehtoiseksi väitetyn rockin ja koneistettujen biittien yhdistelmästä tapaa sävyjä niin U2kitaroista, 80-lukulaisesta elektropopista kuin Daft Punkin tuoreemmasta tanssittamisesta. M GT Volumes Feat. Neurosisin seuraavaa levyä odotellessa kuitenkin ihan käyttökelpoinen albumi. Freedom Venturen tahdissa voi tanssia ja voimaantua lämpiminä kesäöinä, mutta kyllä syksyn tullen levy on jo kulutettu. Esimerkiksi A Thorn To Seen oivaltavien ja erikoisten soundien ansiosta kitaroiden sisääntulo on vaikuttavan dramaattinen hetki. Psychic Warfaren toistoon perustuvat kappaleet hakevat Sunn O))):n tapaan hypnoottista tunnelmaa. Viikate Pe 29.07. PERTTI OJALA HH Destruction Under Attack Nuclear Blast Vaikka 34-vuotias teutoni-thrashin kummisetä Destruction on musiikillisesti saapunut seesteiseen keski-ikään eikä sen rähinä enää ihan täysin vakuuta, on se 14. Ensimmäinen raita My Bass voisi soida missä päin maailmaa tahansa. Tanssiaskeleet hidastuvat herkässä kolmannessa kappaleessa, Heaven’s Gatesissa. Psychic Warfare on selvästi miesten toista yhteistä projektia, Corrections Housea, vähemmän meluisa yhtye
Monesta kappaleesta kuulisikin kernaasti version täydemmällä bändisoundilla, yksikseen ulvovan ja rähäköivän laulajan tukena. Sähäkkä akustinen kitarakomppi tuntuu yllättävän ohuelta katteelta ronskeille ja raivokkaille promoja livekuville. On kehaistava myös Mikael Hernesniemen, Taneli Törölän, Risto Kämäräisen ja Pekka Mustakallion muodostamaa muuta Zorro-soittajistoa, joka paitsi kunnioittaa päämiehensä mielenmaisemaa, myös jakaa sen uskottavasti. Charles Bradleyn sielukkuus säteilee komeassa balladissa hieman yllättävämmässä valossa. Levyarviot > ...ideat eivät kuitenkaan kiidä kovin pitkään autobahnilla... EERO TARMO HHHH Black Peider Singer-Songfighter Humu Vapaapainijan trikoissa ja hupussa esiintyvä rockin ja sarjakuvan roolihahmo Black Peider on vihdoin saanut ensimmäisen virallisen albuminsa julki. Vähäsarja vaikuttaa oivaltaneen, että kahdeksan sekunnin kirkas hetki on keskimäärin noin kaksitoista kertaa kiinnostavampi kuin kahdeksan minuuttia taiteeksi naamioitua meinailua. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Rappiotaiteen termi Entartete Kunst elää yhä, johon myös viittaa Loco-Motiven freejazzareiden tuore albumi. Mutta silti juuri tällaisenaan, ihomyötäiseksi riisuttuna levy vastaa sarjakuvan pyöreälinjaista ja suorastaan söpöä piirrosviivaa, joka inhimillistää ja arkistaa pelottavahkon show-soturin hahmoa. Bradleyn paatoksellisen julistuksen voisi hyvin kietoa hieman arvaamattomampaan ja tiukemmin urbaanin musiikin nykytodellisuudessa kiinni olevaan kuosiin. Kuusikymppisenä läpimurtonsa tehnyt Bradley on 1960-70-luvun soulin kultakauden autenttinen kasvatti. Noin puolet kaksirivisistä sarjakuvista on julkaistu Rumbassa, joten kuvitetut musapohdinnot, livearvostelut ja omien ratkaisujen esittelyt kytkeytyvät kätevästi yksiin levyn kanssa. Samalla tiukkapipoinen purismi litistää alkukantaisen solistin formaattiin. Jos Hitlerin valtakunta olisi kestänyt 1960–luvulle asti, mitähän mies itse olisi tuuminut esimerkiksi vuonna 1960 julkaistusta, Ornette Colemanin Free Jazz -teoksesta. Kummassakin formaatissa Peider asemoi itseään uteliaasti ja intomielisesti rockin kenttään, omat englanninkieliset biisit ailahtelevat hauraista lemmenlauluista urbaaniin bluesiin ja ärjyvään sooloheviin. Siihen nähden itsensä marginaaliin alleviivaava Entartete Kunst onkin yllättävänkin sovinnainen ja populaari; levy kylläkin leikittelee melodioilla ja struktuureilla, mutta free jazzille ominaiset primitiivisyys, intensiteetti ja sooloilu puuttuvat lähes täysin. Loco-Motive kertoo innoittuneensa free jazzin ohella esimerkiksi avantgardesta ja situationisti Guy Debordin Spektaakkelin yhteiskunta -teoksesta. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Suomen Zorro Muistan sinut Maria Sound Of Finland Laulaja-kitaristi-lauluntekijä Petri Vähäsarjan kipparoima Suomen Zorro tulee ja näkee. Suurten tunteiden aikana – jona oikeasti yhtään liian suuret tunteet on lakaistava ironiamaton alle – on liikuttavaa saada varmuus siitä, että J. Lievästi lihavoitettu klassinen soul-funk-tyylikkyys antaa Changes-albumille ryhdikkään ilmeen. Liki suodattamaton emotionaalisuus ja kiihko on suora leikkaus Otis Reddingin ja James Brownin aikaan, jolloin soul oli mustan Amerikan ääni. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. ARTTU SEPPÄNEN HH Charles Bradley Changes Dunham Charles Bradleyn vahvin ase on teeskentelemättömyys. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 6_16.indd 82 31.5.2016 10.49 K u v a: Jy ri P itk än en Levyarvostelut 6_2016 kopio.indd 68 3.6.2016 10.40. Hän ei näyttele soul-laulajaa. Karjalaisen kerran menestyksekkäästi popularisoima näkemys suomenkielisestä rockista samanaikaisesti älykkäänä ja romanttisena ei ehkä olekaan historiaan haudattu ihanne. Ensireaktio: tämä on jotain, miltä onnellisuus voisi kuulostaa. Silti hän kuulostaisi edelleen aidolta kakkosdivarin soul-löydöltä, joka tuo tärkeän viestin suoraan alkulähteeltä. Helsinkiläisyhtyeen debyyttialbumin avaava biisikolmikko 13, Seitteihin ja Anniina ei lyö jalkoja alta, vaan kannattelee – rauhoittavan turvallisesti, rujompiakaan piirteitään peittelemättä. Tyyliltään hiomattoman rehdin ja raadollisen demorämpytyksen rinnalla ilmestyy sarjakuva-albumi Itse, joka on yhtä suurenmoisen subjektiivinen omakuva kuin aiempi Ura (2002). Daptone-yhtiö on antanut traagiselle sankariraakkujalle saman retropaketoinnin kuin suurimmalle tähdelleen Sharon Jonesille. Lyhytkestoinen Entartete Kunst onnistuu parhaimmillaan hymyilyttämään ja hypnotisoimaan, mutta parhaimmat ideat eivät kuitenkaan kiidä kovin pitkään autobahnilla ja kuulija jää peukku pystyssä tienvarteen. Hänen laulunsa on gospelin raakuutta ja ylitsepursuavaa tunnehyökyä tulvillaan. Situationistit järjestivät 1960–luvulla erilaisia härnääviä, avantgardistisia performansseja. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. ASKO ALANEN HHH Loco-Motive Entartete Kunst ARZ Natsi-Saksa ei tunnetusti ollut kauhean suvaitsevainen ja avarakatseinen taidetta kohtaan. 68 SOUNDI Ilmoitusmyynti p. On kuvaavaa, että ennakkokohinaa herättänyt Black Sabbath -cover Changes on levyn ylivoimainen tähtihetki tyylimukaelmien seassa. Kitarasäestys on pelkistettyä, mutta jäntevää ja elävää. PEKKA LAINE HHH www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Läpeensä ongelmallinen käsite ”aitous” ei ole tämän kovan onnen sankarin yhteydessä niin korni kuin normaalisti. Se lienee mahdollisesti performanssin tarkoituskin. Bradley ON soulmies. Lopulta Suomen Zorro myös voittaa: Muistan sinut Maria on levy, jonka haluaa kuunnella aina vielä yhden kerran
THE ANSWER (IE) | Apulanta | VESALA | Jari Sillanpää Antti Tuisku | JVG | TURMION KÄTILÖT | Reckless love Stam1na | Santa Cruz | MAJ kARMA | kLAMYDIA | VIIKATE BATTLE BEAST | diablo | SANNI | KAIJA KOO | CHISU | POPEDA Shiraz Lane | Raaka-aine | Lazy bones | Vaara | Retards on the Run Gentle Savage | Ode In Black | Raaka Peen ysäri show Kuopiorock tulsotus.indd 15 1.6.2016 8.36
Dj, jätä ne keräilylevyt himaan Levynkeräilijäpiireissä harva musiikki on niin halveksuttua kuin ”kasari”. Eri 80-luvun lajityyppejä yhdistää samanlainen höyhenenkeveä tuotanto ja päättäväinen pyrkimys kohti kaiken läpäisevää bile-estetiikkaa. 1980-luvun loppupuolen ja 1990-luvun hömppähitit ovat vuosien varrella menettäneet monien korvissa halveksuttavan muovisuutensa ja ovat nyt vain sitä mitä niiden alunperinkin oli tarkoitus olla: hyviä bilehittejä. Olin ajatellut, että ehkä Reine Fiskeä kiinnostaa. Teksti: Otto Talvio A ntoisin dj-toimeksianto, jonka olen päässyt kokemaan oli Dungenin edellisellä Tavastian keikalla. Se on tärkeä tekijä kun mitataan ihmisten viihtyvyyttä. Luulen, että jokainen Dungenin keikoilla soittava levynörtti haluaa päästä jaarittelemaan levyistä hänen kanssaan. Olin haalinut mukaan musiikkia, jota ei yksinkertaisesti voi soittaa julkisesti missään muussa yhteydessä, tai ainakaan ilman välitöntä yleisökadon vaaraa. Hän kävi levyt läpi kiinnostuneena ja keskusteli niistä kohteliaasti. 70 SOUNDI SOUNDI PB Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Normaalisti psykedeliaa tai progea ei voi soittaa missään, ja siihen on syynsä. Esimerkki tästä on superironisen ruotsalaisen campin ykkös yhtye Army Of Lovers. En takuulla ollut poikkeus. Tämä oli kuitenkin täysin irrallinen tapaus. Onhan hän kuitenkin yksi Pohjolan merkittävimmistä psyke/progeasiantuntijoista. Aikakauden levyt sekä kuulostavat tutuilta että melko usein ovat tuttuja. Myönnän sen itsekin. Samalla logiikalla on täysin ymmärrettävää, että nimenomaan kahdeksankymmentäluvun pop, aor, boogie, soul ja disco toimivat baarisoitossa hämmentävän hyvin. Minusta on mukava kuulla musiikkia, jonka tunnistan ja josta pidän. ”Normaalisti psykedeliaa tai progea ei voi soittaa missään, ja siihen on syynsä.” otto talvio 6_2016 -taitto_a.indd 70 2.6.2016 9.58. Olen soittanut yhtyeen kolmatta levyä The Gods Of Earth And Heaven (1993) ihmisille suurella menestyksellä ja sen suurimmiksi faneiksi ovat osoittautuneet täysin tavallisen näköiset suomalaiset heteromiehet. Joukossa oli kovia originaaleja, kuten Scorpionin I Am The Scorpion ja Baby Grandmothersin ainokainen single. Osittain kyse on tietysti nykyisten keskiikäisten nostalgiasta. Olin pakannut mukaan pohjoismaista psykedeliaa, jytää ja progea, jenkkipsykedelian klassikkoja ja Relatively Clean Rivers -tyyppisiä obskuureja tapauksia. Ehkä Army Of Loversin melodinen homodisco on vapauttavaa meille kaikille. Ihmiset, jotka tulevat baareihin juhlimaan eivät ole kiinnostuneet siitä, kuinka hienoja levyharvinaisuuksia hyllystäsi löytyy. Ainakin sitä on hauskempi tanssia kuin progea. Se ei tietenkään ole koskaan estänyt ketään keräilemästä niitä, mutta se on hyvä muistaa silloin kun yrittää tehdä objektiivista arviota jonkun musiikin käyttökelpoisuudesta baarisoitossa. Tämä pätee oikeastaan ihan jokaiseen genreen – sinun levyharvinaisuutesi eivät tee vaikutusta keneenkään, olivat ne sitten hämäriä rocklevyjä tai harvinaisia soulsinkkuja. Tulee mieleen se suuri viisaus, jonka mukaan suurimmat levyharvinaisuudet ovat vain huonompia ja alun perin huonommin myyneitä kopioita aikakautensa hyvin myyneistä levyistä
Kotimainen Kilpailu / Bowie, prince & Janis / ian pons Jewell / Zeitgeist / Kuolema / Brasilia omVF.net FaceBooK.com/oulumusicViDeoFestiVal twitter.com/omV_FestiVal instagram.com/omVF OMVF tulostus.indd 19 1.6.2016 8.39
– Levyhän toimii todella hyvin. – Maiden ja Megadeth esiintyivät Helsingin jäähallissa syksyllä 1999, ja se oli nimenomaan Bruce Dickinsonin paluukiertue. – Piece Of Mindin (1983) myötä pönttöihin tullut Nicko McBrain teki vaikutuksen kirjaimellisesti kättelyssä. Nouseeko joku näkemistäsi Iron Maiden -keikoista muiden edelle. THE CLAIRVOYANT 4. Sen haltuun ottamisessa oli toki duunia, sillä harvoinpa mikään bändi julkaisee puolitoistatuntista studioalbumia. KAI HAHTO ”Iron Maiden on edelleen aivan hillittömän kova livebändi!” “Iron Maiden on edelleen aivan hillittömän kova livebändi!” – KAI HAHTO KAI HAHTO ja viisi parasta IRON MAIDEN -biisiä: 1. WASTED YEARS 5. Siinä oli vaikka kuinka monta tyyppiä roikkumassa teltan liepeissä ja pitelemässä kiinni kaikin voimin. Hahto tutustui bändiin jo 8-vuotiaana Killers-levytyksen myötä vuonna 1981. – Se oli ja on aivan loistava albumi. – Somewhere Back In Time -konsertti Olympiastadionilla oli loistava kokemus, sillä settilista oli pelkkää juhlaa alusta loppuun. Miltä The Book Of Souls -albumi ja siihen liittyvä kiertue maistuvat. Todistit äskettäin Iron Maidenin keikan Tokiossa, Nightwishin kiertueen välipäivänä. Killers teki aikoinaan lähtemättömän ensivaikutelman. Teksti: Timo Isoaho . – Powerslaven ja Somewhere In Timen kansitaide täytyy nostaa erityisesti esiin. REMEMBER TOMORROW Kai Hahto ja Eddieksi pukeutunut tuntematon ruotsalainen fani Iron Maidenin Tokion-keikan alla huhtikuussa 2016. Levyn fiilis on kiehtova ja aivoilla koristeltu bändikuva on lajissaan ylittämätön. Enhän minä tiennyt Iron Maidenista silloin mitään, mutta innostuin bändin musiikista saman tien, muistelee Hahto. Mitä pidit Killersin seuraajasta The Number Of The Beastista (1982). Mutta mitä enemmän Bazook! Iron Maiden > Raskaamman puoleista asiaa. Sen verran tuli huudettua, ettei seuraavana päivänä kurkusta ei tullut pihaustakaan. Ne ovat aivan täynnä yksityiskohtia ja näitä taideteoksia tuli aikoinaan ihmeteltyä tunti jos toinenkin. K u v a: Ti m o Is o ah o Bazook 6_taitto.indd 72 3.6.2016 13.00. Porin Sonisphere-festivaali oli unohtumaton, eikä pelkästään Iron Maidenin pari tuntia myöhässä alkaneen keikan vuoksi. – Mummoni osti minulle Killersin, sillä juuri sen kasetin kansi viehätti kovasti pientä Kaitsua. Vielä The Number Of The Beastilla soittanut rumpali Clive Burr oli ensimmäinen rumpuidolini. Powerslave, Somewhere In Time ja Seventh Son Of A Seventh Son ovat täynnä klassikkobiisejä. Vähän aikaisempia progempi levy starttasi Where Eagles Daren mahtavalla rumpuintrolla ja meikäläinen oli myyty! Pystytkö valitsemaan oman Maiden-suosikkilevysi. Mutta jos on pakko nostaa yksi esiin niin ehkä se on juuri Piece Of Mind. Ostin levyn heti tuoreeltaan, kuten kaikki muutkin 80-luvun Maiden-julkaisut. WHERE EAGLES DARE 2. 72 SOUNDI M uun muassa Wintersunia, Rotten Soundia, Swallow The Sunia ja Nightwishiä kyydittänyt maestrorumpali Kai Hahto on kovan luokan ja pitkän linjan Iron Maiden -diggari. RIME OF THE ANCIENT MARINER 3. Olen muutenkin digannut Iron Maidenin visuaalisesta puolesta ja vuosi vuodelta muotoaan muuttava Eddie on tietenkin kaiken kruunu. Festarialueellehan iski hurja myrsky ja muistan elävästi, kun pitelimme Northern Tribe -vaatekojun katosta paikoillaan
– Keikan aikana tuli usein ihmeteltyä, että Maidenin sepät käyvät kuuttaja seitsemääkymmentä, mutta energiaa löytyy vaikka millä mitalla. Keikan jälkeen Iron Maidenille varattuun karaokeklubiin suuntaava Dave Murray on pirteällä tuulella seuraavana päivänä. – Steve Harris tunnetusti tykkää Nightwishistä. Ryhdyin siis treenaamaan ja sitten seuraavana päivänä lähdin ensimmäiselle keikkapaikalle Seinäjoelle. – Tosiaan, Paul oli tulossa viidelle Suomen-keikalle jokunen vuosi sitten, mutta yhtyeen oma rumpali oli joutunut sairaalaan. – Tajusin jo studiosessioiden alkuvaiheessa, että olemme tekemässä aika hienoa levyä. Muusikko on kiertänyt maita ja mantereita vuosikymmeniä, mutta hän tuntuu arvostavan Iron Maiden -jäsenyyttään vuosi vuodelta enemmän. Iron Maiden on joitakin aikoja sitten astellut tokiolaisen Ry?goku Kokugikan -sumopainiareenan estradille ja alati hymyilevä Dave Murray – Iron Maidenin pitkäaikaisin kitaristi, palveluvuosia nelisenkymmentä! – väläyttää parhaillaan käynnissä olevaan Powerslaveklassikkoon sellaisen soolon, että oksat pois. Iron Maiden on edelleen aivan hillittömän kova livebändi. SOUNDI 73 Raskaamman puoleista asiaa. – Oli hienoa huomata Tokion-keikalla, että The Book Of Soulsin kappaleet aukeavat livenä aivan uudella tavalla. Eikä unohdeta kitaristipari Adrian Smithiä ja Janick Gersiä, vaikka jälkimmäisen pelleilyt menevätkin välillä reippaasti överiksi. Siinä tapauksessa saattaa vähän käsi täristä! Onhan se todella kova juttu, että pääsemme soittamaan Maidenin kanssa. Kyseessä on brittilegendan 25. Hoidan omat duunini viimeisen päälle ja annan Stevelle sekä manageriportaalle rauhan tehdä ne isot päätökset. Syöpähoidot taakseen jättänyt Bruce Dickinson laulaa kenties paremmin kuin koskaan, rumpali Nicko McBrain viljelee tuttuja bravuureitaan naama virneessä ja kuusikymmentä juuri täyttänyt kippari Steve Harris tekee ”dickinsonit” – soittaako basisti jopa paremmin kuin koskaan ennen. Soundcheckissä ehdimme katsoa vain paria biisiä ja sitten alkoi konsertin odottaminen. Eräs ikimuistoisimmista Maidenin Suomen-keikoista tapahtui Porin Sonispherefestivaalilla kesällä 2010, kun yhtye nousi estradille pari tuntia myöhässä, suorastaan aavemaisen usvan keskelle. Suomen-konsertti. Onneksi Bruce tervehtyi, ja miten hän tervehtyikään – mieshän laulaa aivan uskomattomalla tasolla! Kaiken tämän positiivisuuden äärellä tuntuu pelkästään loogiselta, että olet Steve Harrisin uskollisin aseenkantaja Iron Maidenin riveissä. – No, hulluna tyyppinä lupauduin mukaan. – Toki tämä The Book Of Souls -kiertue merkitsee meillekin aivan erityisen paljon, sillä Brucen vakava sairastuminen asetti koko yhtyeen tulevaisuuden hetkeksi vaakalaudalle. Tämähän on elämän parasta aikaa, kuten setissä mukana olevassa Wasted Years -biisissäkin lauletaan, hymyilee kitaristi. Jos Dickinson on tehnyt suorastaan ihmeellisen paluun mikrofonin äärelle niin samaa voi sanoa koko Iron Maidenista. Di’Annon aikaiset Maiden-biisit olivat aika hyvin muistissa, mutta setissä oli myös artistin omaa materiaalia, jota en tuntenut entuudestaan lainkaan. No, keikkahan sujui oikein hienosti, ja oli pirun hienoa päästä vetämään vanhoja Maiden-bravuureja alkuperäisen laulajan kanssa! Tätä luettaessa Nightwishin kesäkiertue on vanhentunut sen verran, että takana on parikin keikkaa Iron Maidenin kanssa. Saapa nähdä, ilmestyykö mies lavan sivulle. – Kuulimme majapaikkaamme uutisia festivaalialueelta ja olimme pitkään “stand by -tilassa”. Kaikilta tuli sävellyksiä roppakaupalla ja kappaleet asettuivat paikoilleen kivuttomasti. Muutaman vuoden takainen, jopa Maidenin viimeiseksi studiolevyksi aprikoitu The Final Frontier -albumi toki maistui yhtyeen diehard-diggareille, mutta viime vuonna ilmestynyt The Book Of Souls on silti jotakin aivan muuta: parhaimmillaan tuore tuplalevytys nousee jopa 80-luvun kulta-aikojen tasolle. – Olemme nyt tien päällä puoli vuotta. Mehän menimme studioon ilman valmiita biisejä, hajanaisten aihioiden kanssa. – Moni hyvä rockbändi on hajonnut, kun päällikön paikalle on ollut liikaa tunkua. Kuten useimmat tätä tekstiä lukevat varmasti tietävätkin niin Iron Maiden saapuu Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuistoon kesäkuun lopulla. Kerrohan myös erikoiskokemuksestasi Iron Maidenin kahdella ensimmäisellä albumilla laulaneen Paul Di’Annon kanssa. He olivat sitten kysyneet tuuraajia, mutta kukaan ei ollut suostunut, sillä aikataulu oli melko raju: seitsemäntoista biisiä piti ottaa haltuun yhdessä vuorokaudessa. Puhumattakaan vanhoista: kun joku Children Of The Damned pärähti soimaan niin siinähän tunsi itsensä välittömästi 10-vuotiaaksi pojannaskaliksi. Konsertti oli myös visuaalisesti tyylikäs paketti ja show’n seuraaminen oli hemmetin viihdyttävää. Siis yhteen putkeen! Onhan tämä pitkä rundi, mutta miten ihmeessä voisin valittaa. Iron Maiden on muutenkin hurjassa iskussa, niin soiton kuin yleisön viihdyttämisenkin puolesta. Rakastan soittamista ja kiertuepuitteemme ovat tietenkin viimeisen päälle. Emme hetkeen tienneet, tapahtuuko keikkaa vai ei. – Niin, siellähän oli se paha myrsky ja jotkut yhtyeet joutuivat perumaan esiintymisensä, Murray muistelee. Taas kerran se siis todistetaan: kun hakkaa päätä seinään tarpeeksi kauan niin sitä löytää itsensä kummallisista paikoista! K u v a: Ti m o Is o ah o Bazook 6_taitto.indd 73 3.6.2016 13.00. DAVE MURRAY ”The Book Of Souls -kiertue merkitsee meillekin aivan erityisen paljon!” E letään huhtikuun loppupuolta. Saatoimme lyödä kappaleen sovituksen lukkoon aamupäivällä ja jo iltaan mennessä se oli nauhoitettu. Levylle päätyi runsaasti ensimmäiseiä ottoja, ja sen vuoksi kokonaisuus kuulostaa tuoreelta sekä elävältä. Steve on aina ollut Iron Maidenin itseoikeutettu pomo ja tämä roolijako on sopinut minulle aina mainiosti. Ei tämä sen vaikeampaa ole, Murray naurahtaa. Olihan se sitten hienoa päästä esiintymään sille valtavalle yleisömassalle, joka otti meidät todella riemuiten vastaan! olen teosta kuunnellut, sen paremmin se on myös potkinut
Tyylikäs kitaristi pääsi Iron Maidenin maagiseen taikapiiriin jo kuusivuotiaana ja vuonna 2016 lieneekin turvallista sanoa, että tästä rakkaustarinasta on tulossa elämän mittainen. – Kun Aces High starttasi, olin pudota tuolilta. ACES HIGH 5. THE EVIL THAT MEN DO 3. 74 SOUNDI K u v a: Ti m o Is o ah o S otaisista aiheista tarttuvia sävellyksiä tehtaileva falunilainen powermetal-bändi Sabaton on tehnyt vaikuttavaa jälkeä viime vuosina. Adrian Smithin mahtava soolo oli viimeinen niitti: tiesin haluavani kitaristiksi! – Vanhempani eivät ottaneet suurta innostustani ensin todesta, mutta sain ensimmäisen kitarani kuitenkin jo seitsemänvuotiaana. Eräässä vaiheessa laulajamme Joakim Brodén tuli lavalla viereeni ja huusi korvaani, että miten hurisee. Esimerkiksi pirteästi duurissa etenevä, säkkipillejä ja Hammond-soundeja hyödyntävä Blood Of Bannockburn näyttää suuntaa aivan uudenlaiselle Sabatonille. Huhhuh, siinä menivät meikäläisen konseptit vähäksi aikaa sekaisin! CHRIS RÖRLAND ja viisi parasta IRON MAIDEN -biisiä: 1. – Syksyllä 1999, kun Bruce Dickinson palasi takaisin bändiin. RIME OF THE ANCIENT MARINER 4. Olin niin onneni kukkuloilla, etten oikeastaan muista keikasta mitään yksityiskohtia, mutta kaiken kaikkiaan se oli äärimmäisen hieno kokemus. – Eräs parhaista näkemistäni Maiden-keikoista on ollut Tukholmanveto Somewhere Back In Time -kiertueella vuonna 2008. Sitten Joakim lisäsi, että katsohan tuonne estradin sivustalle. Että Iron Maidenin herrat ovat tuossa edessä, kaikkien näiden fanivuosien jälkeen, ilmielävinä. SABATON ”Kummastelin silmät suurina, korvat soikeina ja hymy huulilla, että mitä ihmeen musiikkia tämä on” kaupassa Adrian Smithin valkoiseen signature-Jacksoniin, ja pitihän se ostaa saman tien. Treenasin ihan puhtaasti korvakuulolta. Bändi soittaa useita suuria keikkoja esimerkiksi Iron Maidenin erikoisvieraana – muun muassa Hämeenlinnassa, mikä kelpaa erityisen hyvin Nocturnal Ritesin riveistä Sabatoniin aikoinaan siirtyneelle Chris Rörlandille. Siellä ei ole yhtään huonoa biisiä ja albumin tunnelma on yksinkertaisesti taianomainen. Eräässä vaiheessa koko yleisö intoutui huutamaan bändin nimeä pitkäksi aikaa, eikä kukaan lopettanut, vaikka Dickinson yritti puhua porukan infernaalisen metelin päälle. En ollut uskoa silmiäni, kun keikka alkoi. Hankalaahan se aluksi oli, sillä ei minulla ollut tabulatuureja tai muitakaan apuja. – Mutta ei hätää, vetohan sujui mallikkaasti. – Sabatonin ja Iron Maidenin ensimmäinen yhteiskonsertti tapahtui Saksassa joitakin vuosia sitten. HALLOWED BE THY NAME 2. Keväällä 2008 ilmestyneellä The Art Of War -albumilla varsinaisen nousukiitonsa aloittaneen yhtyeen plakkarista löytyy Carolus Rexin kaltaisia modernin vanhakantaisen metallin merkkiteoksia, joten suosion nopeaa kasvua ei tarvitse sinänsä ihmetellä. Kummastelin silmät suurina, korvat soikeina ja hymy huulilla, että mitä ihmeen musiikkia tämä on. Varsinainen The Last Stand -maailmankiertue käynnistyy ensi syyskuussa, mutta ruotsalaisviisikko ei lepää tänäkään kesänä. Vastasin, että meininkihän on viimeisen päälle. Soitin ja soitin, ja hiljalleen aloin oppia Iron Maidenin riffejä. – Olin pikkulapsena kova Duran Duranin ja Michael Jacksonin fani, mutta eräänä päivänä kaikki muuttui. Loppukesällä ilmestyvä kipakka The Last Stand -teos esittelee esimerkiksi Primo Victoria -levyn (2005) sävyjen suuntaan kurkottavia tunnelmia kuin aivan uusiakin tuulia. – Kyllä se on Seventh Son Of A Seventh Son. Tätä kesti vaikka kuinka kauan. No, siellähän näkyi Iron Maidenin herroja, ainakin Nicko McBrain. Sabaton on soittanut Iron Maidenin kanssa aikaisempinakin kesinä – muun muassa Helsingin Olympiastadionilla mainitulla Somewhere Back In Time -rundilla. Minua jännitti ja hermostutti aivan mielettömästi ennen keikkaa, nauraa Rörland. PHANTOM OF THE OPERA Bazook 6_taitto.indd 74 3.6.2016 10.34. Entä milloin näit Iron Maidenin ensimmäisen keran livenä. Mikä on Maiden-suosikkilevysi. Kaverini isoveljellä oli nimittäin Powerslave ja mehän sitten ryhdyimme kuuntelemaan sitä, Rörland aloittaa. Sitten, vuosia myöhemmin, törmäsin eräässä soitinBazook! Iron Maiden > Teksti: Timo Isoaho . Kahden ja puolen tonnin hinta ei tuntunut missään. Tähän nerokkaaseen levyyn on mahdotonta kyllästyä
Black Sabbath tulostus.indd 75 2.6.2016 9.55
keikkahittejä kuten Spotifysta löytyvän Virhe-ep:n kolmosraita Kaikki on niin vitun ihan jees. Ursus Factory soittaa taitavasti ja tiukasti, mutta säätää ja säheltää lavalla enemmän kuin laki sallii. Bändin keikoilla käy sattumanvaraisesti kaikenlaista yleisöä yhtyeen laajasta kaveripiiristä ja kasvavissa määrin myös kavereiden kavereita ja kavereiden kavereiden kavereita: opiskelijoita, näitä niin kutsuttuja hipstereitä, musiikkidiggareita, muusikoita ja muita nuoria taiteilijoita. Ronskilla pensselillä maalaava bändi yhdistää vaistonvaraisessa elämöinnissään raa’an punkenergian tuhtiin biittiin ja vahvoihin melodioihin. Stalkerin johtopäätös: Ursus Factory on tällä erää uniikki underground-kummajainen, jossa piisaa crossover-potentiaalia tehdä vaikka pääkiit. K u v a: E li el K il k k i stalker_taitto2016_6_a.indd 76 1.6.2016 11.52. Lisäksi esittelyssä oululaislähtöinen laulaja-lauluntekijä Nelli Milan. Kyllästyminen jazzin akateemisuuteen Jussi Pelkosen olemuksessa, asenteessa ja syntyvillä olevassa taiteilijakuvassa on paljon yhtenevää pitkän linjan undergroundja avantgarde-guru Jussi Lehtisalon kanssa. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Onnekas on se, joka ymmärtää poimia talliinsa helsinkiläisduo Ursus Factoryn. Silti bändillä on ilmiselviä melodisia ja koukukkaita Tällä kertaa Stalker tapasi Suomen räjähtävimmän liveyhtyeen, joka operoi vielä omakustanteena. Se kompuroi ja kaatuilee, roiskuu hikeä, rikkoo tavaraa ja täyttää sykäyksittäin noiseyhtyeen tunnusmerkistön. Ursus Factoryn sointi perustuu rankalle riffittelylle, mutta missään nimessä se ei soita heviä. Teksti: Teppo Vapaus Stydit tulokkaat "Yritettiin kirjoittaa lyriikkaa latvialaisella hautausmaalla." U rsus Factory on kitaristilaulaja Jussi Pelkosen ja rumpali Aleksi Ripatin muodostama duo, joka on niittänyt mainetta pääkaupunkiin toistaiseksi keskittyneillä keikoillaan. Biisien lyriikat ovat usein surullisia ja kyynisiä, mutta niiden ulostulo on selittämättömällä tavalla riemukas ja voimaannuttava. Bändin live-energia ja ulkoinen olemus on varsin punk, mutta kuitenkaan Ursus Factory ei ole vuorovaikutuksessa punkskenen kollegoiden tai yleisön kanssa
Onko keikkamyyjiä ja levy-yhtiöitä lähestytty. Viime aikoina on herännyt ajatus, että pitäisi varmaan alkaa lähettää niitä sähköposteja, joihin kukaan ei vastaa, Jussi miettii. Piti siis olla hyvä. Tuo perusta on kantanut hedelmää yhtyeen intensiivisillä keikoilla. Se vastasi tosi mukavasti, että pidän kyllä teidän meiningistä, mutta mulla on jo niin monta bändiä rosterissa, etten ehtisi panostaa. – Laitoin joskus vuosi sitten Feniks Willamolle (Fullsteamin keikkamyyjä) tosi asiallisen viestin sen käytyä meidän keikalla. Soitin Jussille, että nyt lähdetään. Mukaan lyötiin Malisen visioima lyriikkavihko. Nuoret miehet tunsivat kohdatessa rakkautta ensisilmäyksellä ja alkoivat tapailla erinäisissä illanvietoissa. Hän on opiskellut muusikoksi Pop & Jazz Konservatoriossa ja musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiassa. Sitten mä tein sen. Niitä tehtiin startiksi neljätoista kappaletta, ja kaikki on myyty. Samoihin aikoihin hän tutustui perinteisemmissä bändikuvioissa soittokokemuksensa hankkineeseen Aleksi Ripattiin. Reilun kolmen viikon reissu kulki läpi Baltian maiden pisimmillään aina Tsekkiin asti, ja sieltä palattiin samaa reittiä takaisin. – Mulla oli jo silloin tullut mieleen Rakastuin lesboon -biisin riffi ja otsikko. Oman käden oikeudet Ursus Factoryn Virhe-ep ei ole saatavilla ainoastaan Spotifyn playnappulan painalluksella, vaan se on myös omin voimin ja mielikuvituksellisesti tuotettu fyysiseksi äänitteeksi. – Mietittiin, että jos en pääse kouluun, olisi siistiä lähteä johonkin reissuun. – Me soitettin tutustumisvaiheessa hirveä määrä kaikenlaista musaa ja aina niin, että joku oli kuuntelemassa. Samalla mieleen juolahtaa kysyä kundeilta, kelpaisiko heille jo jonkinmoinen apu musa bisneksen puolelta. Pitää olla jossain määrin mielenkiintoinen. Kokeilevuus ja raja-aitojen ravistelu on kumpaisenkin veressä. Myös yhteinen soitannollinen kieli ja dynamiikka muodostuivat matkan aikana luonnostaan vahvoiksi. Yhtäaikaisesti Ursus Factoryn keikkakiiman kanssa Jussi Pelkonen luo itseään todeksi Beibi P -alter egonsa kautta spoken word -artistina jazzorkesteri Mikko Sarvanne Hip Companyn keulilla. Katusoittokoulutus Jussi ja Aleksi päättivät pakata mukaan sähkökitaran, pienen vahvistita kunnioittavat isot pahvikannet suunniteltiin yhdessä graafikkoystävä Hanna Malisen kanssa ja leikattiin ja liimattiin kasaan omin käsin. – Kun on kolme viikkoa yhdessä, tutustuu aika hyvin. stalker_taitto2016_6_a.indd 77 1.6.2016 11.52. Nyrkkisääntö matkustamiseen oli se, että lentokonetta ei käytetä. Biisit äänitettiin ilman metronomin tuomaa turvaa tasatempon takeeksi, ja kun kappaleita kuunneltiin, havaittiin, että homma toimii suorilta. Spotifysta löytyy. Me mietittiin paljon sitä, että miten saadaan jengi heittämään meille rahaa. Ursus Factoryn painellessa studioon itseoppineen äänimies-ystävänsä Lauri Uusitalon kanssa duo huomasi nopeasti katusoittokokemuksensa edut. Stalker nostaa hattunsa korkealle ahkerasta askartelusta ja varaa itselleen yhden levyn. Kun menin kotiin, mua odotti kirje, jossa kerrottiin, että en mennyt läpi. Vielä tuolloin covereihin panostanut duo pisteli kaduilla menemään Jimi Hendrixiä, Rollareita, The Whota ja tietenkin Oasista. Ursus Factoryn siemen kylvettiin erään pitkäksi venyneen yön jälkeen aamuisella tuopposella helsinkiläisen anniskeluravintolan terassilla. Että tykkäsitkö ja haluaisitko ehkä tehdä kanssamme yhteistyötä keikkamyynnin suhteen. Usein levyjä on poltettu ja kansia liimailtu läjään keikkapaikan takahuoneessa ja toimitettu myyntitiskille sitä mukaa kun kauppa on käynyt. Seiskatuumaisen lp:n kansitaidetraditioMolemmat Jussit ovat nallekarhumaisia ja sympaattisia, sielukkaita ja lempeitä hahmoja. – Aika laiskasti me on sitä tehty. Luin sen viestin, kun oltiin Aleksin kanssa hengaamassa jossain ja tuli sellainen idea, että hitto olisi hauskaa, jos vastaisi tähän vaan ilman mitään välimerkkejä, että ”no haista vittu sitte!”. Uutena tuotteena Ursus Factoryn merchandiseen on nyt saatu t-paidat. Stalker kehottaa kuuntelemaan Muovibabylonin silmät kinni lattialla maaten. Tässäpä siis oiva vinkki kenelle tahansa, joka kaipaa elävän musiikin iltamaansa räjähtävää voimaa ja bändin, jonka buukkaamisella nyt voi kehua itseään vielä vuosienkin päästä. Ursus Factory opetteli katusoittamisen kautta miten yleisö otetaan haltuun. Mutta kun palattiin Suomeen, oltiin valmiita aloittamaan omien biisien tekeminen. Kyllästyksen koittaessa Pelkonen palasi musiikkidiggailussaan yläasteaikojensa punkja rockfiilistelyihin ja tunsi pakottavaa tarvetta räjäyttää kaikki kanavat auki. Vaikka visio omaa materiaalia esittävästä bändistä ei ollut vielä konkretisoitunut, haparoivia ensiaskelia otettiin. – Vittu, nämä ovat läjässä! Jussi tiivistää tunteen. Ja kadulla soittaminen on ihan eri asia kuin treeniksellä räplääminen. Tuli ihan painokelvotonta tekstiä. Feniks vastasi siihen peukulla. Siinä olivat siis Ursus Factoryn bisnesneuvottelut tähän mennessä. – Me yritettiin kirjoittaa tuon biisin lyriikkaa jossain latvialaisella hautausmaalla. Beibi P:n ja Hip Companyn mykistävän estoton tupla-albumi Muovibabylon näki hiljattain päivänvalon ja sitä esitetään yhä myös elävänä. Että nyt on vedettävä oikeasti ihan hirveä show. Tai katso YouTubesta alle kolmeen minuuttiin mahtuva Ristille-musiikkivideo. Saksasta tilattiin vinyylin näköisiä cd-r-levyjä ja niihin kirjoitettiin tussilla platan nimi. – En tiedä, ollaanko me jo poltettu sillat Fullsteamille, Jussi nauraa. – Olin silloin hakenut ensimmäistä kertaa opiskelemaan valtiotieteitä, Aleksi muistelee. Bändin näköistä toimintaa! Ursus Factory pyrkii julkaisemaan jo kesäkuussa toisen omakustanne-ep:nsä, jota haastatteluhetkellä miksaavat yhteistyössä Lauri Uusitalo ja myös Tiisun basistina tunnettu Väinö Karjalainen. 76 SOUNDI SOUNDI 77 men ja lasten rumpusetin ja lähteä katusoittamaan ympäri Itä-Eurooppaa. Jussi Pelkosella on soittajana opistotausta, joskaan hän ei ole suostunut jäämään sen vangiksi. Etenkin Konservatorion meininki söi lopulta miehen ja pata meni Jussin omien sanojen mukaan pahasti jumiin opinahjon akateemisessa ilmapiirissä. – Tuo oli paras mahdollinen tapa perustaa bändi, Jussi toteaa. Tiesin, että haluan perustaa rockbändin, Jussi kertoo. Levyjä on tehty kaksi 50:n kappaleen painosta ja ne ovat käyneet kaupaksi kympin hintaan. Stalker ehdottaa Fullsteamia sopivaksi kumppaniksi bändille. Seuraavaksi yhtyeen mieli halajaa keikoille kotikaupungin ulkopuolelle. Jos ja kun keskittymiskykysi ei anna siimaa koko eepokselle, tsekkaa sentään vaikkapa ensimmäisen levyn 10-minuuttinen kakkosraita Amppari, joka ilmiantaa mehukkaasti Pelkosen laitojen yli läikehtivän ja pelottoman runollisuuden
Joten Lasselle myös terkkuja! Nelli toteaa tavoitteekseen elää musiikillaan ja lausuu unelmista puhuttaessa taikasanat ”Ruisrockin päälava”. – Oulussa on paljon hyviä soittajia ja vilkas taideja kulttuuriskene. Tämä on kuitenkin henkilöbisnestä. Entäs levy-yhtiöpuolelta. – Nelly eli ruhtinaalliset 102 vuotta. Nellin isoisoäidin nimi oli Nelly Milan. Nelli oli vuoden ikäinen, kun isä jätti Popedan ja perhe muutti asumaan Ouluun. Biisit ja albumin voi luonnollisesti tsekata Spotifysta. Kannan ilolla ja ylpeydellä hänen nimeään, Nelli kertoo. Kaikki on mahdollista. Nelli vastaa sävellyksistä ja sanoituksista, tulkitsee kappaleensa ja soittaa tarpeen tullen myös koskettimia. tuokiokuvia maalailevana poplyyrikkona. Hän on päättänyt muuttaa kesäksi Helsinkiin, ajatuksenaan verkostoitua muiden lauluntekijöiden ja musiikkialan ihmisten kanssa. teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: ”Olen saanut jo lapsena realistisen kuvan siitä, mitä musiikintekijän arki on.” Oulusta Helsinkiin muuttanut Nelli Milan on juuri julkaissut esikoisalbuminsa, mutta tavoitteet siintävät vielä paljon korkeammalla. En vaihtaisi kanavaa, jos kuulisin radiosta. Miettisin: Kukas tämä on. Se teki biisejä omalle bändilleen, äänitti ja miksasi kotistudiollaan muita bändejä, opetti kitaransoittoa, järjesti tapahtumia ja teki managerin hommia. Kenelle lähetetään julkinen kutsu treffeille. Biisi on itse asiassa aika hyvä! Myös taiteilijanimellään nuori lauluntekijä tekee kunniaa perheelleen. – Mariska on biisinkirjoittaja ja artisti, jonka työskentelyä olen aina ihaillut. Vaikka olen sooloartisti, me ollaan myös bändi ja näen, että se on meidän vahvuus. Joku co-writing tai sparrausjuttu olisi tosi jees, Nelli miettii. Mulla ei ole häneen henkilökohtaista kontaktia, mutta olisi mieletöntä päästä hänen juttusilleen. Kertosäekin taittuu yhä: – ”Olin kyllä oikeassa, kohta ollaan Euroopassa. Tätä mä olen myös kaikkialla alleviivannut, joten onhan se vähän hauskaa, että nyt mä lähden vittuun sieltä, Nelli nauraa. – Juuri nyt se kaupunki ei kuitenkaan anna mulle mitään uutta. Kysyn Nelliltä, mitä se vaatii toteutuakseen. – Sitä, että pidän pääni kasassa ja sitä, että teen parempia biisejä. Tämän mukaan Nelli sai etunimensä, ja päätti itse poimia mukaan myös isomummin sukunimen. Se rakensi toimeentuloaan pienistä puroista. 78 SOUNDI Saanko esitellä: Nelli Milan Hiljattain debyyttialbuminsa Yli naapurin aitojen julkaisseella oululaisella laulaja-lauluntekijä Nelli Milanilla on rock’n’roll veressä. Olen saanut jo lapsena realistisen kuvan siitä, mitä musiikintekijän arki on, Nelli kertoo. Stalkerin korvaan albumilta erottuvat edukseen nimikappale Yli naapurin aitojen ja etenkin särmikäs, tarttuva ja rytmisesti kiinnostava Syntymäpäivälaulu, joka ilmentää selkeimmin Nellin lahjakkuutta lauluntekijänä ja tarinallisia Stalker > – No nyt kun kysyit, niin olen kyllä ajatellut Lasse Kurkea. Muut hyvät asiat seuraa näiden kahden asian perässä, Nelli kiteyttää. Isän monipuolinen työ musiikin parissa väritti Nellin lapsuutta. Nimiveisulle ja levyn avaavalle Rakas päiväkirja -singlelle on myös kuvattu videot. Terveiset Mariskalle ja Lasse Kurjelle Nelli Milanin soolouran esiasteena toimi Reetta-niminen poprock-yhtye, joka toimi jo samassa kokoonpanossa kuin nykyinenkin taustabändi: Jeremia Kangas soittaa rumpuja, Atte Loponen kitaraa ja Jesse Väärälä bassoa ja syntetisaattoria. Se on kierolla twistillä ja elektronisella biitillä ladattu moderni popbiisi, jonka kertojahahmolla on perverssejä mielihaluja. K u v a: A le k si K au h an en stalker_taitto2016_6_a.indd 78 1.6.2016 11.52. Alan ihmiset ovat täällä ja verkostoituminen onnistuu paremmin face to face kuin Facebookissa. Kappale on parempi kuin yksikään debyyttilevyn raidoista. – Isä jatkoi Oulussa musiikin tekoa. Lasse on kiinnostava, koska on niin bändilähtöinen tyyppi. Ryhmän debyyttilevyn julkaisi oululainen pienlevy-yhtiö MediaCroco Records. Olin 14-vuotias, kun isomummi kuoli. Pian haastattelun jälkeen Stalkerin sähköpostiin kolahtaa Nelliltä Masokisti-niminen uusi demo. Juuri nyt Nelli on uransa käännekohdassa. Hän haluaa olla iso Suomessa. Yks, kaks ja kol, nel, viis, pennillä sais jäätelön siis”, Nelli laulaa. Nellin isä Timo ”Törrö” Tapaninen loi 80-luvun alussa itselleen vankan bluesmuusikon maineen Ramblersyhtyeen kitaristina ja soitti Popedassa vuodesta 1986 vuoteen 1990. Nelli muistaa tehneensä ensimmäisen oman biisinsä viisivuotiaana ja äänittäneensä sen isänsä kanssa. Nelli sanoo olevansa valmis ja halukas tapaamaan uusia ihmisiä ja yhteistyökumppaneita. Hän oli aivan uskomaton, elämäniloinen persoona, joka teki muhun suuren vaikutuksen
LAUANTAI 5.11. FULLSTEAM & RADIO ROCK P R O U D L Y P R E S E N T : HELSINKI THE CIRCUS TURKU LOGOMO UUSI ALBUMI AFRAID OF HEIGHTS ILMESTYY 29.7.2016 Fullsteam Rival Sons tulostus.indd 79 3.6.2016 13.31. SUNNUNTAI 6.11
HHHH LIISAN SEIKKAILUT PEILIMAAILMASSA Tim Burtonin ohjaama Liisa ihmemaassa teki yli miljardin dollarin lipputulot, joten jatko-osa oli vain ajan kysymys. NUMERO GROUP White Zombien kivulias kasvutarina K u v a: So u n d in ar k is to /K ri st in C al la h an sanoin kuvin_6_2016 -taitto_a.indd 80 2.6.2016 10.12. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Hän toimisi mieluummin merikapteenina kuin menisi naimisiin. Four Horsemen -tiimi haastetaan jälleen eräänlaiseen mahdottomaan tehtävään, jossa apuna käytetään taikatemppuja ja hypnoosia. Mutta kuten Pixartuotannot ovat osoittaneet, aikuisille tehdyt vitsit eivät tee siitä lapsille liian vaikeaa elokuvaa. Yllätyksenä ei tullut sekään, että yhtyeen pitkä ja kivikkoinen alkutaival ei menisi katsastuksesta läpi. Jatko-osassa ohjaaja Louis Leterrierin (The Incredible Hulk) paikalle on astunut lähinnä hömppäelokuvia aiemmin tehnyt Jon M. Se selviää jykevältä It Came From N.Y.C. Uuden seikkailun myötä hän kohtaa jälleen Johnny Deppin esittämän Hatuntekijän, jonka perhe on pelastettava. Ihan samanlaista visuaalista ilotulitusta ei tarjoa graafinenkaan ilmiasu. Painiuran lisäksi helluntailaisen perheen kasvatti laulaa useammassakin hevibändissä ja piirtää fantasia-aiheisia sarjakuvia. Ylenpalttiset tehosteet eivät näytä sadunomaisilta vaan keinotekoisilta. Mieleen tulivat myös Christopher Nolanin Inception ja The Prestige, vaikka Suuri puhallus ei samanlaiseen nerokkuuteen noussutkaan. Hän ei ole puhunut Yseultin – entisen tyttöystävänsä – eikä tämän boksin biisit remasteroineen kitaristi Jay Yuengerin kanssa sen jälkeen. HHH ANGRY BIRDS -ELOKUVA Angry Birds -elokuvassa on nähty maahanmuuttovastaisia viestejä ja muita piilomerkityksiä, jotka ovat herättäneet kriitikoissa hämmennystä. Joka tapauksessa kyseessä on visuaalisesti kekseliäs ja hauska animaatio. Burton on uudessa elokuvassa vain tuottajana, ja ohjauksesta vastaa tällä kertaa Muppet-elokuvia ja muun muassa Ali G -sarjaa tehnyt James Bobin. Ei kai ole tarvinnut: sooloura on ollut suksee. -boksilta, jonka parasta antia on pitkä ja seikkaperäinen historiikki. Pastila ei kuitenkaan tee Majalahdesta ja Lovesta pellejä vaan kuvaa heitä vilpittömästi ja tarkalla silmällä. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT O li tiedossa, että White Zombien ainoa todellinen kunkkulevy oli uran viimeinen studioalbumi Astro-Creep: 2000 (1995). Showpainipiirit ovat Suomessa pienet, ja urheilijoiden uran seuraaminen on välillä surkuhupaisaa seurattavaa. Varhainen kuvamateriaali ja hyvin toimitettu tekstiosio saavat kahlaamaan paketin lävitse. Tämän poppalooran arvoa vähentää olennaisesti se, että kolmea ennenjulkaisematonta raitaa vuodelta 1986 lukuun ottamatta koko helahoito on jo julkaistu toisella Zombie-kokoelmalla Let Sleeping Corpses Lie (2008). Lopputulos on hölmö mutta samalla häpeilemättömän viihdyttävä. Mutta se oli uutta tietoa kuinka heppoisesti yhtye oli läjässä kaikki nuo kivuliaat varhaisvuodet. Rob Strakerista tuli Rob Zombie. Siinä on tosin sama ongelma kuin ykkösosassakin: digitaalisissa efekteissä ei ole säästelty, mikä kääntyy elokuvaa vastaan. Liisan seikkailut peilimaailmassa esittelee Liisan, joka on kasvanut neuvokkaaksi sankariksi. Loppu oli onneton. Matkan varrelle jää kaikenkarvaisia julkaisuja, joista vasta God Of Thunder -kaksitoistatuumaisella (1989) alkaa olla kantavaa ideaa. Kaksi täysin erilaista showpainijaa muodostavat erikoisen kontrastin, ja heistä kertova elokuva on kiinnostavin suomalainen dokumentti vähään aikaan. Sanoman voi halutessaan kääntää täysin päinvastaiseksi: vaikkapa alkuperäiskansoja kunnioittavaksi. Toinen juttu sitten on, miten vakavasti nuo väitteet on syytä ottaa. Ykkösosan nimekäs näyttelijäryhmä on Jesse Eisenbergin johdolla onneksi mukana. Menestyksen koittaessa Rob Zombie päätti yksipuolisesti hajottaa vihdoin kuosiinsa saamansa bändin vuonna 1998. Silmänkääntötemput on toteutettu niin taitavasti, että elokuva suorastaan huijaa katsojan mukaansa. Toinen Spandex Sapiensin kohde on Jessica Love, jota sanotaan Euroopan ainoaksi transsukupuoliseksi painijaksi. on julkaistu sekä kolmen cd:n painoksena että luksusesineeksi luokiteltavana viiden lp:n versiona. Robert Cummings) halusivat bändinsä kuuluvan New Yorkin noise rock -skeneen. Liisan uusissa seikkailuissa on paljon hyvää: se on visuaalisesti kekseliäs ja moderni näkemys Lewis Carrollin tarinoista. Ohjaaja Oskari Pastila (Täynnä tarmoa, Knucklebonehead) on valinnut Majalahden dokumenttinsa kohteeksi, ja miehestä riittääkin kerrottavaa. Mukana on runsaasti aikuisille suunnattuja viittauksia, jotka menevät lapsilta ohi, kuten silmänisku Hohto-elokuvalle. It Came From N.Y.C. Chu (Justin Bieber: Never Say Never, G.I. Yksi vahvimmista esikuvista oli Jon Spencerin Pussy Galore. Lievästä paperinmakuisuudestaan huolimatta se kävisi jo keskiverrosta bändikirjasta. New Yorkiin eri teitä päätynyt, usein vaihtuva sakki kärvistelee toimeentulon rajamailla ja yrittää saada pumppuaan käyntiin. Myöhempi tavaramerkkigroove puuttuu osin siksi, että basisti Sean Yseult ja solisti Rob Straker (oik. ANTTI LUUKKANEN WHITE ZOMBIE: IT CAME FROM N.Y.C. SPANDEX SAPIENS Michael Majalahti on erikoinen tyyppi. HHHH SUURI PUHALLUS 2 Taikuriryhmästä kertova Suuri puhallus oli vuoden 2013 yllätyshittejä. Metallican Ride The Lightningin jumiutuminen keikkaauton kasettipesään sai bändin kuitenkin hiomaan tyyliään metallisempaan suuntaan. Possujen pommittaminen ritsalla voi olla hauskaa Angry Birds -pelissä, mutta elokuvan viimeiseen puolituntiseen olisi voinut keksiä jotain muutakin. Kanadassa syntynyt nelikymppinen mies asuu nykyään Suomessa, ja hänet tunnetaan showpainijana nimeltä StarBuck. Joe: Kosto). Elokuvan ongelma on siinä, että siitä puuttuu parhaiden animaatioiden syvemmät tasot. Viihdyttävässä jännärissä sekoitettiin vanhanaikaista ryöstöelokuvaa David Copperfield -tyylisiin illuusioesityksiin
Lukekaa tämä. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kannas liittyy läheisesti AnneMari Kivimäen Suistamo-perinnelaboratorio-projektiin, ja Eero Grundström on tehnyt sille kokeellisen ja modernin kansanmusiikkisoundtrackin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Kannas on ainutlaatuinen ja erittäin tärkeä teos, joka vetää hiljaiseksi sekä aiheensa että näkemyksellisen toteutuksen ansioista. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Sen kuvat ja hahmot jäävät mieleen kummittelemaan. Taitavasti ja ilmeikkäästi lyijykynällä piirrettyjen, utuisen harmaiden ruutujen väliin sijoitetut dokumentaariset sota-ajan valokuvat iskevät lujaa. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tämän kirjan kautta sota tuntuu juuri niin kaoottiselta ja vastenmieliseltä kuin pitää, vaikka raakuuksilla ei mässäilläkään. Valokuva evakkomummoa tanssittavasta sotamiehestä pysäyttää. Siinä missä kuuluisimmat sotaajan kuvauksemme usein menevät sankaritarina edellä vahvoja (mies) selviytyjiä nostaen, on Kannaksen näkökulma erilainen: ilman alkua tai loppua olevassa tarinassa seurataan mielenterveytensä sodassa menettänyttä rintamakarkuria sekä evakkoon pakotettua nuorta naista, kumpaakin lyhyinä välähdyksinä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Vastaavanlaisia kosketuspintoja löytyy hyvin monelta, mutta toisaalta olen varma, että tämä sarjakuvakirja puhuttelee vaikkei karjalaisia juuria lähisuvusta löytyisikään. Samalla kun ruumiit ja epätoivo vetävät mielen mustaksi, valokuvien esteettinen kauneus ja siellä täällä pilkahtava toivo koskettavat päinvastaisesta syystä. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Teemana kulkee yksilön hauraus ja hätä sekä kriisiaikana korvaamattomaksi nouseva inhimilli syys ja lähimmäisenrakkaus. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % T ätä visuaalisesti upeaa ja kerronnallaan ravistelevaa kirjaa lukiessani ajattelin sekä nykyajan sotaa pakenevia että etenkin edesmennyttä Raisa-mummoani, joka hänkin matkasi evakkona Karjalasta turvallisempaan Suomeen. MIKKO MERILÄINEN HANNERIINA MOISSEINEN: KANNAS KREEGAH BUNDOLO Sota vie kodin ja mielenterveyden K u v a: H an n er ii n a M o is se in en sanoin kuvin_6_2016 -taitto_a.indd 81 2.6.2016 10.12
Onneksi sellainenkin löytyy välittömästä lähipiiristä (well done, Nislin). Himaan pääsi myös kasa putkirempan aikana hankittuja levyjä, kirjoja, soittimia ja vaatteita. Toinen huone on se ”ei-studiohuone”, jossa sijaitsee kaikki muu eli sänky ja jääkaappi. viimeinen sana -taitto_16_6_a.indd 82 2.6.2016 10.14. rintajuisilta ystäviltäni. Voisi jopa sanoa, että ei haittaa. Soundi.fi-osoitteessa jo liki viiden kuukauden ajan pyörittämäni Nuoret ja raikkaat -sarjan myötä vakioluukutukseen ovat päätyneet niin ikään helsinkiläinen The Gadwalls ja turkulainen, totaalisesti tyrmäämään päässyt Hyvä Pojat! jonka Eteenpäin-singleä pidän kenties vakuuttavimpana aikuisiälläni kuulemanani pelinavauksena suomen kielellä lauletun kitarapopin saralla. Frendin mielestä sängyn sijoittaminen keittiöön oli hassu ratkaisu, mutta mä sanoisin sitä käytännölliseksi vaihtoehdoksi, koska ei meitsi studiossa halua nukkua. Väliaikaisasumuksessa väliaikaisesti sijainnut koti studio palveli hyvin, ja viimeisellä viikolla ennen takaisin muuttoa saatiin äänitettyä viimeiset raidat Alavalan Lopullisia alkuja -levylle. Olin myös yksi loppuottelua tuijottaneista – niistä reilusta kolmesta miljoonasta. Kolumnistimaisesti suljen nyt ympyrän Mikael Granlundiin palaamalla. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 16. Asetin tämän keittokirjatelineeksi nimetyn esineen siihen punaiseen hyllyyn ja telineeseen Claudio Sanchezin Amory Wars -sarjakuvakirjan. Kesäkin alkoi passelisti, joten siviilitöiden pian tauotessa voin keskittyä maakuntamatkailuun soolokeikkojen tiimoilta. Mikael Granlundin ilmiömäisen peliälyn ihastelemisen lomassa pääsin myös tutustumaan ennakolta Turmion Kätilöiden hulvattomasti markkinoituun Pimeyden Morsian Imperial Stout -oluseen. Palkinnot lahjoitti Universal Music. Sitä paitsi home coming party -illakseksi vedetty nyhtökaura muuntui upeaksi meksikolaiseksi vegaaniruoaksi ihan vaan intuitiolla. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Pakastin oli tietenkin tyhjillään rempan jäljiltä, ja ekana sinne asettui pullo kirkasta oppimismehua, jonka senkin sain lahjaksi huumoMYÖNNETTÄKÖÖN, että karvaaseen pettymykseen päättyneitä jääkiekon MM-kisoja tuli seurattua televisiosta. Molemmat pitävät sisällään neljä vinyyliä, useita cdja dvd-levyjä sekä paksun kovakantisen kirjan. Resepteiksi se ei taivu, mutta hillittömänä Coheed And Cambria -fanina saan siitä eniten kiksejä näin. Uusimaa-akselilta käsin operoivat jo ensimmäiset kokopitkänsä julkaisseet Lopunajan Mies ja tässä numerossa arvioimani Suomen Zorro, jotka kumpikin ovat selvästi ottaneet asiakseen napaansa tuijottelevan suomirocklyriikan rehvakkaan ravistelun. Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi massiivisen upeaa Metallica-boksia Kill ’Em All ja Ride The Lightning. Kasasin sen aivan melkein itse. Molemmat saivat lisäksi pari lippua South Park -festivaalille. Yllättävän usein myös jälki on tällöin priimaa. Äipältä sain sellaisen jännän puisen viritelmän, jonka tarkoitusperän selvittämiseen tarvittiin tuore tohtori. Penkkiurheilusta ja musiikin kuluttamisesta nautinnollista tekee loppupeleissä yksi ja sama asia: on palkitsevaa seurata, kun joku tekee äärimmäisellä antaumuk sella sitä, mitä kaikkein eniten haluaa tehdä. Tänä ohikiitävänä ajanjaksona aion keskittyä paljolti ihan vain lojumiseen ja saattaa viimein loppuun jostain antikvariaatista tilaamani, psykologisesti kutkuttavan Patricia Cornwellin Viiltäjä Jack -teoksen Murhamiehen muotokuva. Pintahiivaymmärrykseni ei vielä aivan riitä, jotta voisin ottaa kantaa siihen, oliko kyseessä yhtyeen itselleen asettaman tavoitteen mukainen ”maailman paras bändiolut”, mutta sanotaan nyt että heittämällä Suomen parhaimmistoa musiikkibrändiliemien saralla ainakin. Slayer-fanitapaamisen voitti Sanna Suonvieri Leppävedeltä, ja Bullet For My Valentine -tapaamisen voitti Sauli Pöyhönen Lammilta. Oi kesä, oi aristavat olkavarret ja pienpanimo-festivaalien kaavussa saapuva hetkellinen vararikko. Minähän en moista myrkkyä käytä muuhun kuin keikoilla saatujen haavojen puhdistamiseen. Pääsin himaan neljän ja puolen kuukauden evakkotilan jälkeen ja liityin samalla siihen suomalaiseen saunakerhoon, jossa jaetaan inttija synnytysläppien sijaan putkiremonttikokemuksia. Sain lietsussa ollessa kolmekymppislahjaksi maailman siisteimmiltä porukoilta Martin OM-21 akustisen kitaran, joka soi kuin elämä. Alavala EERO TARMO Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Kirjahylly on punainen ja maksoi kaksikymppiä. Muutamatkin uudet kotimaiset orkesterit ovat olleet silkkaa ruutia ja salvaa. EMPPU SUHONEN OMA KOTI on yllättävän kova juttu sekä käytännön arjen pyörittämisen että psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Sille löytyi uudistuneesta kodista sopiva paikka meidän musiikki-/ studiohuoneesta, jota joku kutsuisi olohuoneeksi
Uusi ylistetty albumi nyt kaupoissa ja Spotifyssa! Keikat Suomessa : Hartwall Arena 13.-14.9. Korjauta puhelimesi ja biletä odottaessa. Onneksi iTapsa on silloinkin lähellä korjaamassa rikki menneen luurin alle aikayksikössä. iTapsan Pop up -pisteet palvelevat kesällä festareilla ja muissa riennoissa: Tuska 1.-3.7.2016 Ruisrock 8.-10.7.2016 Ilosaari 15.-17.7.2016 Hernesaaren Ranta (koko kesä) Näytä mulle missä sulla on pinkit raidat Moottoritie on pinkki Kuvaa iTapsan kesäbussi, laita se instaan tägillä #pitkäpinkkikesä ja olet mukana yllätysarvonnassa! iTapsa tulostus.indd 2 1.6.2016 8.27 _2SD_sisäkannet_6/2016.indd 1 2.6.2016 10.21. Liput nyt myynnissä www.livenation.fi Warner Red Hot Chili.indd 83 1.6.2016 8.24 Voita vuoden puhelinhuollot ja muita yllätyspalkintoja osoitteessa: www.itapsa.com/pinkki HELSINKI KAMPPI | HELSINKI ITÄKESKUS | HELSINKI HERNESAAREN RANTA | ESPOO LEPPÄVAARA ESPOO ISO OMENA | TURKU | TAMPERE | LAHTI | JOENSUU | TALLINNA Kesä on juhlimisen aikaa, mutta joskus hauskanpidon tiimellyksessä sattuu ja tapahtuu
Kouvola, Mansikka-ahon urheiluhalli ( 5 & ( 2 27.10. Tampere, Tampere-talo ( 2 11.11. Jyväskylä, Paviljonki ( 2 29.10. Mikkeli, Mikael ( 1 26.11. Lahti, Sibeliustalo ( 2 25.11. Seinäjoki, Rytmikorjaamo ( 3 5.11. Espoo, Metro-areena ( 1 LIPUT NYT ENNAKKOMYYNNISSÄ: puolet taivaasta – puolet helvetistä Uusi albumi & 35v-juhlakiertue www.ratasmusic.. Kalajoki, Viihdekeskus Merisärkkä ( 2 & ( 4 15.10. Leppävirta, Vesileppis Areena ( 1 8.10. Sotkamo, WinterOpen, Katinkulta ( 6 19.11. Kokkola, Kampus Halli ( 2 18.11. Baltic Princess (Turku) ( 7 10.12. UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA! CD/DIGITAL SIS. Sastamala, Vexveareena 28.10. Ylihärmä, Härmän Kylpylä, Anssin Jussin Areena ( 4 21.10. Joensuu, Areena ( 2 3.12. SINGLET minne tuulet vie SEKÄ erakko 7.10. www.sonymusic.. Pori, Karhuhalli ( 2 4.12. Kuopio, Musiikkikeskus ( 2 4.11. Järvenpää-talo , Sibelius-Sali ( 2 12.11. 1) www.ticketmaster.fi 2) www.lippu.fi 3) www.tiketti.fi 4) www.lipputoimisto.fi 5) www.ennakkolippu.com 6) www.jymykauppa.fi 7) www.matkavekka.fi TARKEMMAT TIEDOT: www.likaisetlegendat.com www.piikkikasvi.fi LOPPUUNM YYTY! yo_soundi_6-2016.indd 1 2.6.2016 14.10 takakansi 6_16.indd 84 2.6.2016 14.25 6/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 1 6 TOMMY LINDGREN VAIHTEEKSI SOOLONA JA SUOMEKSI BIFFY CLYRO SKOTTITRION SEITSEMÄS BLUES PILLS NAUTTII JOKA HEMMETIN HETKESTÄ URSUS FACTORY HURJAN HYVÄ TULOKAS P A U L A V E S A L A KAIKKEIN PARAS! 30-VUOTIAS RADIOPUHELIMET PAULA VESALAN MOLEMMAT PUOLET BAZ OOK IRO N MA IDE N! So un dI 11 kansi_6_2016_f.indd 1 2.6.2016 10.39 _1SD_ulkokannet_6/2016.indd 1 2.6.2016 14.33. Oulu, Pikkujoulu Piknik, Ouluhalli ( 2 2.12. Hämeenlinna, Verkatehdas ( 1 22.10. Turku, Logomo ( 2 14.10