Prosessi on kestänyt 2 vuotta ja tähän on paketoitu kaikki siltä ajalta.” -mira luoti takakansi 8_16.indd 84 1.9.2016 14.00 8/ 20 16 8,90 € (sis.alv) Frank Ocean, Wild Beasts, Jarkko Martikainen, Lordi, Honey B & T-Bones, Deap Vally... levyssä yhdistyy intohimo, taide, rakkaus, perhe, ystävyys, luottamus, ihan kaikki. PUOLENSATAA LEVYARVIOTA ! O P E T H S O U N D I 8 / 2 1 6 So un dI 11 PANSSARIJUNA IRTI TRAUMOISTA BLUESIN AVULLA MIRA LUOTI UUTTA ITSEVARMUUTTA ETSIMÄSSÄ INSOMNIUM NOVELLISTA METALLIEEPOKSEKSI ELLINOORA MUTKAINEN TIE HUIPULLE SAMI YAFFA: SAMI YAFFA: SAMI YAFFA: ”PITÄÄ OLLA JALAT MAASSA EIKÄ KELATA ITSEÄÄN MYYTTINÄ” kansi_8_2016_h.indd 1 1.9.2016 12.26 _1SD_ulkokannet_8/2016.indd 1 1.9.2016 14.08. singlet ’Pinnan alla’, ’Puhu mulle hulluudesta’ ja ’Sitä tipahtaa pimeyteen’ ”tunnelivisio on elävä esimerkki musiikin voimasta. odotettu debyyttialbumi ulkona nyt Sisältää mm
“David Brightonin karisma pitää yleisön otteessaan. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Like Hynynen.indd 2 1.9.2016 10.12 _2SD_sisäkannet_8/2016.indd 1 1.9.2016 14.06. HELSINKI Savoy-teatteri Liput kuluineen alkaen: permanto 59,50 €, parveke 54,50 €. 59,50 €. TURKU, Logomo Ti 8.11. 49,50 €. 2 1 6 Ke 1.2.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00.Ovet klo 19.00. L I P U N M Y Y N T I : w w w. Ke 16.11.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. Keikkaputki on laskusuunnassa ja ryyppyputki vahvasti oraalla, kun hän saa tietää vaimonsa pettäneen häntä. 67,50 €. Hänen lauluäänensä on huikea ja yhdennäköisyytensä David Bowien kanssa häkellyttävä. VIP-paketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€). Liput toimituskuluineen alkaen: seisova permanto 54,50 €, istumapaikat 59,50 €. ROVANIEMI, Lappi Areena Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 €. Albumi julkaistaan 14.10. Liput kuluineen alk. PROCOL HARUM ANIMALS &FRIENDS Vip-illallispaketit alkaen 129 € + Alv 24% (159,96€) HEIKKI SILVENNOINEN BAND feat. 010 841 4185. Koponen hyppää taksiin tehdäkseen elämänsä inventaarion, matkan menneille kunnian kentille, selvittääkseen voisiko valita vielä toisin. HELSINKI, Finlandia-talo Klo 20.00. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : Ma 7.11. Eastway tulostus.indd 83 1.9.2016 10.53 w w w . Progelegenda ensimmäistä kertaa Suomessa! Su 23.10. KYKY LIIKUTTAA KEHOA JA MIELTÄ Jouni Hynynen KADONNUTTA TAVARAA ETSIMÄSSÄ Kotiteollisuus VIERAAN VALLAN AURINKO Jouni Hynysen ensimmäine n romaani nyt kaupoissa. Vip-illallispaketit alk.149 € + Alv 24% (184,76€) Pe 11.11. & HIS POWER BAND J U H L A K I E R T U E 1 9 6 6 50 v . l i k e . f i Koponen on keski-ikäinen muusikko, jonka avioliitto on yhtä solmussa kuin vanhan talon remontti. Liput kuluineen alk. Voisi jopa luulla, että lavalla on Bowie itse.” LA Review La 12.11. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. DAVE LINDHOLM VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN SonataArctica 09-16.indd 1 30.08.16 13:29 Nuclear Sonata.indd 3 1.9.2016 10.39
LIVE NATION PRESENTS P H O TO : C h ri st o p h e D u ro n Pa ri s Liput palvelumaksuineen alkaen 89 / 69 / 59 € H E L S I N KI FI N L A N D IA-TA LO KLO 19:30 20.2.2017 MA ANANTAI “Karismaattinen, Grammypalkittu kulttisuosikki Elvis Costello edustaa rockin uuden aallon keskeisimpiä lauluntekijöitä ja tunnetaan tyylistään muokata kappaleitaan ennakko luulottomasti eri musiikkigenreihin.” Live Nation Costello.indd 4 1.9.2016 10.41
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN MeshuggahTestament 09-16.indd 1 31.08.16 12:54 Nuclear Megahu tulostus.indd 5 1.9.2016 10.44
P it k är an ta 44 Panssarijuna ”Tykkään muokata kieltä ja luoda uudestaan säännöt.” 38 Mira Luoti ”Pyysin että jätetään levylle kohtia, joissa olen aika diipeissäkin siellä.” 6 SOUNDI 73 Sonata Arctica ”Loppua ei näy todellakaan, ja hyvä niin.” K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: V il le Ju u ri k k al a 22 Sami Yaffa ”En ikinä unohda sitä kun Razzle soitti ekan keikan Suomessa Saarijärvellä.” K u v a: K er tt u M al in en K u v a: Ju ss i R at il ai n en 50 Insomnium ”Väänsimme kahvikuppien äärellä doomia.” sisältö_2016_8_a.indd 6 2.9.2016 9.46. Soundi 8/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka Itä-Hollola Installaatio Milo & Moses 14 Rakkauden rajamailla 16 E-liike 18 Elämäni soundit: Antti Reini 20 Jussi Niemen naamakirja: Ali Farka Touré 22 Soundi-haastattelu: Sami Yaffa 30 Opeth 38 Mira Luoti 42 Periphery 44 Panssarijuna 46 Ellinoora 50 Insomnium 56 Levyarviot 72 Oton vinyylit 73 Bazook Sonata Arctica Steve’n’Seagulls Lordi 76 Stalker: Hank Solo 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: St u ar t W o o d K u v a: Ta p io M
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN EpicaOpeth 09-16.indd 1 30.08.16 14:48 Nuclear Epica tulostus.indd 7 1.9.2016 10.46
Sami Yaffan kirja kattaa puoli vuosisataa, Tommi Liimatan elämäkertaromaanin toinen osa syventyy vain vuosiin 1987–1990. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_8_b.indd 8 2.9.2016 11.47. Liimatan kohdalla se todistettiin edellisessä Soundissa, nyt on Yaffan vuoro. Molemmat ovat yhä aktiivisessa vaiheessa urallaan, toisin kuin elämäkertojen kohdalla usein on. Yaffan kirjassa mennään ympäri maailmaa, nuori Liimatta pyörii lähinnä Pietarsaaren pihamailla ja metsiköissä. Tarinankertojien aateliset SOUNDI 8/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN Villa Nah: Ultima Panssarijuna: Nyt sattuu Teenage Fanclub: Here Throes Of Dawn: Our Voices Shall Remain Frank Ocean: Blonde 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi S amana päivänä saapui kaksi kovasti odottamaani kirjaa: Tommi Liimatan Jeppis 2 ja Sami Yaffan Tie taipuu -omaelämäkerta (jonka on sattumalta ylöskirjannut Liimatta). SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Kuuma Linja #10 (zine) Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Mervi Vuorela, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. En osannut päättää, että kummasta aloitan, joten päädyin lukemaan niitä yhtäaikaa. Molempien elämänvaiheista lukeminen on koukuttavan kiehtovaa, ja molempien päähenkilöt ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia: humaaneja, musiikkiin hurahtaneita unelmoijia ja elämän pieniä iloja arvostavia seikkailijoita – mittakaavat ovat vain erilaiset. Kappale tuosta, toinen tästä. Yaffa elää päihteiden värittämää rocktähtielämää ja kokee uskomattomia asioita, Liimatan kirjassa pelataan kuusnelosella, kopioidaan c-kasetteja ja ihmetellään arki elämän huomioita. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Muilta osin kirjat ovatkin toistensa vastakohdat. Yaffa kertoo elävästi kiertueilla kohtaamistaan värikkäistä hahmoista, kuten humalassa pahansisuiseksi muuttuvasta kääpiöstä, ja Liimatta kuvailee pikkutarkasti, kuinka tunkee kymmenen markan setelin säilytykseen polkupyörän ohjaustangon sisään – josta se ei tietenkään tule ulos kuin rautasahalla. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Kuten arvata saattaa, molemmat ovat myös äärimmäisen hyviä haastateltavia. Erot voisi tiivistää näin: Liimatan kirjan tapahtumista merkittävän suuri osa olisi voinut tapahtua minulle tai sinulle, kun taas Yaffan elämä liitelee aivan toisissa sfääreissä. Kirjoissa on sama lähtökohta: muusikko kertaa elämäänsä hämmentävänkin yksityiskohtaisin muistikuvin. Ottakaa haastattelut alle ja lukekaa kirjat päälle. Lukeminen kannattaa, jos ei aina, niin ainakin nyt. Se antaa kirjoille hyväntuulisen ja optimistisen pohjavireen
SOUNDI 9 > Suorat sanat ”H ulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”, tiesi Einstein. Suurin muutos on kuitenkin siinä, kuka on kirjoissani suurin Beatle. Tai siinä, että kirjoissani ylipäänsä on suurin Beatle. Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Arttu Tolonen pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_8_b.indd 9 1.9.2016 13.39. Ringon soitto on alusta lähtien persoonallisempi tulkinta siitä, mitä pojat kuulivat amerikkalaisilla levyillä, kuin muiden bändin jäsenten omilla soittimillaan tuottamat, ajoittain uuvuttavat pastissit. Ja irtobiisejä. Nyt on jäljellä enää Revolver. Ken on heistä kaunehin. Ringo pelastaa bändin lukemattomia kertoja sen huonoimpina hetkinä. Hulluutta oli lähteä mukaan projektiin, jossa kuunneltiin ja arvioitiin The Beatlesin koko levytetty tuotanto tarkoituksena saada tuotettua se ainoa ja oikea paremmuusjärjestys. Lisäksi opin inhoamaan bändin uran alkuvuosia – varsinkin sitä loputonta cover-versioiden suota, jossa rämpiminen tuntui useana arkiaamuna toivottomalta. Ringon komppaus on usein se piristävä yllätysmomentti, kun kaikki muu sujuu ennustettavimmalla mahdollisella tavalla. En ole aiemmin jaksanut moista miettiä, koska suhteeni bändiin on ollut korkeintaan kohteliaan kiinnostunut. No, se oli Strawberry Fields Forever. Tosin niitä covereita ei edes Ringo onnistunut pelastamaan. The Beatlesin lilluessa keskinkertaisuuden pissanlämpöisessä lätäkössä saattaa Ringon kerronnallinen ote rumpuihin nostaa bändin nerouden tasolle. Kuunnel tuani 211 The Beatlesin kappaletta tiedän, että se on Ringo Starr. Toimittaja ja excel-fanaatikko Antti Lähteen kaveripiirissään masinoiman The Beatles -maratonin suoritti alusta loppuun lisäkseni 125 urhoollista. The Beatlesin kohdalla vähenevän tuoton laki on jyllännyt jo vuosia, ja jokainen kuuntelukerta on vähentänyt sitä levyjen määrää, jota bändiltä rakastan. Ringo muutti tulevien sukupolvien suhtautumista rumpujen potentiaaliin enemmän kuin George Harrison kitaran, John Lennon kiukuttelun tai Paul McCartney basson vastaavaan. Mikä biisi voitti, kysytte
Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Suomalaisen black metalin raamattu Pimeys valmistelee ensi vuoden alussa julkaistavaa kolmatta pitkä soittoaan. Jos joku haluaa fiilistellä niin kannattaa aloittaa vaikka Impaled Nazarenestä, jota täytyy luukuttaa viisi viikkoa joka päivä, vaikkapa viisi tuntia alkuun. Entä miltä keikkasuunnitelmat näyttävät. Lähettelin hänen kanssaan pitkiä sähköposteja yli puolentoista vuoden ajan, kunnes hän vihdoin suostui tapaamaan. – Haastatteluihin ja kirjoitushommiin meni pari vuotta. – Siellä on tarjolla minun ja Joelin akustinen veto. Tarinatuokio luisui kosteaksi, vaikka kirjan tekeminen olikin pääosin läträysvapaata, ja keskustelu äityi hyvinkin kosmiseksi! Satanic Warmaster vuonna 2010 Shadow ensimmäisissä Vornatkuvissa Kotkan Langinkoskella vuonna 1993. – Kotimaisella black metalilla on jo ikää, sillä reilut 25 vuotta on näinkin kirkkaalla liekillä palavalle alakulttuurille suhteellisen pitkä aika. Lisäksi olemme in nostuneet sekoilemaan studiossa samplereiden ja synien kanssa! Mikä on ollut ykköstavoitteen ne levyn suhteen. Nyt meiningissä on myös vä hemmän dägädägää ja enemmän hyvää Pimeysjuttua! Mitä voi odottaa Olohuone klubin keikalta syyskuun lopulla. – Ehkä Beheritin Nuclear Holocausto Vengeance. Kirjalle tuntui olevan selkeästi tarvetta. Markkinoille on nimittäin ilmestynyt Tero Ikäheimosen kirjoittama yli 500-sivuinen Pirunkehto – Suomalaisen black metallin tarina, joka pureutuu täkäläisen mustan metallin historiaan aina 80-luvun lopulta näihin päiviin. Kuinka kova urakka Pirunkehdon tekemisessä oli. – Olemme menneet eri suuntaan verrattuna edellislevyyn, ja musii killisesti Pimeys ei enää olekaan kuivasoundisen Eagleslähteen ää rellä. Vuoden kierron valoisa osa paistaa biiseis tä, vaikka hyvinkin erilaisia väre jä ja tunnetiloja sisältävältä levyltä löytyy melankolisiakin kappaleita, sanoo Nisu. – Toisaalta huonosti, toisaalta ehkä hyvinkin – tämä on niin suhteellista! Se on kuitenkin varma juttu, että vahvat ja kookkaat melodiat ovat eräs tulevan pitkäsoiton punaisista langoista. Viime kesänä minulla olikin jonkinlaisia burnoutin oireita, joita en itse tokikaan edes huomannut, mutta onneksi lähipiiri puuttui asiaan. – Pitkäsoiton työotsikko on täs sä vaiheessa III. Satanachia kotonaan Mäntässä syksyllä 2014. Toisin sanoen, pyrkimyksenä on ollut taltioida erittäin laadukasta, melodista ja iätöntä popmusiikkia, kertoo kos ketinsoittaja Joel Mäkinen. Ensisingle Fight Forever ilmestyy lokakuun puolivälissä. – Aktivoidumme ensi keväänä isosti lavoille, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Meinin gistä on tulossa intiimiä, menevää ja tanssittavaa. Tero Ikäheimonen, miksi kirja ilmestyy juuri nyt. Lisäksi Loputon Gehennan liekki ja Dayal Pattersonin Evolution Of The Cult -opus synnyttivät minussa palavan halun saada käsiini teos, joka käsittelee laajasti Suomi-hommia. Kuka haastatelluista jäi vahvimmin mieleen. – Projektin aikana sain myös kuunnella black metalia ”ihan tarpeeksi”. – Olemme halunneet tehdä hie non albumikokonaisuuden – hie noimman, mitä on kuunaan tässä maailmassa tehty. Missä hengessä tulevan hen gentuotoksen valmistelu on suju nut. – Orkesterin ilmaisu on myös muuttunut jonkin verran. Luvassa on esimerkiksi useita uusia kappa leita riisuttuina versioina. Opus on Soundin ensikatsauksen perusteella erittäin suositeltava hankinta aiheesta kiinnostuneille – ja miksei muillekin, sillä black metal -muusikoiden tarinat ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. – Kyseessä on hyvinkin tehokas Disco Ensemble -sorvilla ruuvattu, ison melodian omaava rockkappale, kuvailee kitaristi Jussi Ylikoski. Olemme myös huomanneet, että albumia kannat taa tehdä kevät ja kesäkuukausi na, vaikka se ei olekaan keikkai lun kannalta optimaalista. Lähiöbaarissa tehty haastattelu olikin mieleenpainuva kokemus. Opus on vaatinut niin järkyttävän määrän työtunteja, etten ole viitsinyt laskea niitä, varsinkin kun taitoinkin kirjan itse. Enemmän hyvää Pimeys-juttua! Hiljaiseloa yleisön suuntaan viettänyt rocknelikko Disco Ensemble on saanut ensi vuoden alussa ilmestyvän pitkäsoittonsa valmiiksi. Kyllähän sitä jo odottaa, sillä keikkailu on kuitenkin se meidän leipälaji! Disco Ensemblen ikuinen taistelu jatkuu Suomalaiset synkemmän metallin ystävät ovat saaneet melkoisen raamatun (!) ahmittavakseen. Pölyt on nyt pyyhitty ja olemme jättäneet sovituksiin enemmän ilmaa, jo ten uusi materiaali kuulostaa mo dernimmalta. Onhan se freesi tunne herätä aamukolmelta, hikisenä, kun päässä jylisee Sadhu Satana. Enkä sitten jaksanut odottaa jonkun muun ryhtyvän hommaan. Biisien työnimis tä taas löytyy sellaisia kuin Pelastusrengas, Jos saisin toisen kerran elää, Loista kuin tähti ja Näin sellaisen kirkkauden, sanoo kitaristi Pekka Nisu. Ykköstavoitteena on ollut kasata albumi, joka aiheuttaa itselle suurimpia mahdollisia innostuksen oireita. – Tuleva levy on ollut työn alla kesästä 2015 lähtien. K u v at ja k u v at ek st it k ir ja st a P ir u n ke h to TERO IKÄHEIMONEN JA OLEELLISIA SUOMALAISIA BLACK METAL -LEVYJÄ: Beherit: Drawing Down The Moon (1993) Impaled Nazarene: Ugra-Karma (1993) Thy Serpent: Forests Of Witchery (1996) Horna: Hiidentorni (1997) Warloghe: Womb Of Pestilence (2003) Ride For Revenge: The King Of Snakes (2007) Archgoat: The Apocalyptic Triumphator (2015) uutiset_2016_8_a.indd 10 2.9.2016 9.50. Kuinka hyvin Fight Forever kuvastaa albumin musiikillista linjaa. – Studion tunnelma on ollut erittäin innostunut
Aiomme nauhoittaa muun muassa biisejä, jotka oli ajateltu Terveiden Käsien tekemättä jääneelle Minun vereni -levylle. – Mahdolliset tulevat ongelmatilanteetkaan eivät ole ongelmatilanteita, sillä hansikaslokerossa on täydellinen korjausopas ja peräluukusta löytyy kestävä hinausköysi! Paljastettakoon myös, että Diablo palaa estradeille tammi–helmikuussa. Kyseessä ei ole varsinainen hittilevy, naurahtaa Läjä. Soolotunnelmia löytyy täältä: soundcloud.com/veli-matti-o-aijala Diablon Talbot myyntiin, tuotot hyväntekeväisyyteen GRAND OPENING 19/09/2016 WWW.FUM.FI uutiset_2016_8_a.indd 11 2.9.2016 14.43. Toimihan auto aikoinaan muun muassa Silvër Horizonin ennakkokuuntelupaikkana eri puolilla Suomea. Kappaleet on tietenkin sovitettu uutta muottia vastaaviksi. – Autosta on ollut suuresti iloa ja se on myös kestänyt hyvin, aloittaa Virtanen. Millaisia muistoja Talbotiin liittyy. Terveet Kädet -miehet (Läjä – huuto, Ilari – kitara, Lene – basso ja Samppa – rummut) nimittäin jatkavat toimintaa Lapin Helvetti -nimellä ja samalla musiikki kallistuu enemmän hardcore-vaikutteisen thrash metalin suuntaan. – Pitkäsoitto sisältää ”sähkömusiikkia”, josta löytyy vaikutteita muun muassa ambientista, industrialista ja noisesta. Nyt, Silvër Horizonin menestyksekkään keikkaputken päätyttyä, pirssin on määrä jatkaa matkaa uudelle omistajalle. – Lapin Helvetillä on nyt treeniperiodi käynnissä, ennen studioon uppoutumista. Siinä tapauksessa taidat olla tietoinen myös tamperelaiskoplan hopeanhohtoisesta Talbot Horizon -kaarasta, jonka vaiheet liittyvät tiiviisti orkesterin tuoreimpaan Silvër Horizon -albumiin. Terveet Kädet vaihtaa nimeä, Läjältä sooloalbumi Punk/hardcore-suuruus Terveet Kädet laittoi viime keväänä pillit pussiin. Tarkemmat keikkatiedot selviävät myöhemmin syksyllä. Albumi on alusta loppuun maestron käsialaa ja osa soololla julkaisunsa saavista teksteistä oli ajateltu Terveille Käsille. Orkesteri viettää ensi vuonna parikymppisiä ja luvassa onkin synttärivetoja eri puolilla maata. Onko Diablo tuttu tapaus. Kyllä. – Kauppasumma menee lyhentämättömänä mielenterveystyön piiristä löytyvälle taholle. – Tosiaan, rakas ”Horisonttimme” on nyt myynnissä huuto.netissä, vahvistaa basisti Aadolf Virtanen. – Otamme tavallaan takapakkia, sillä Terveet Kädethän teki jo 90-luvulla samanlaisen käänteen, kun yhtyeen tyyli muuttui hevimmäksi. TK:n luu alkoi yksinkertaisesti tuntua kalutulta, emmekä enää halunneet jatkaa samalla nimellä, sitä ”legendaarisen punkyhtyeen” painolastia kantaen, sanoo Läjä. Nyt ne samat pillit on kuitenkin kaivettu naftaliinista, ainakin tavallaan. Lapin Helvetti lähtee toki myös keikoille. Syyskuussa ilmestyy myös Läjän sooloteos (tai ”joku vastaava”), joka kantaa jo mainittua Minun vereni -otsikkoa
k u v a: K ar o li in a N ie m en k ar i A-PUOLI – Keikkojen kautta tää on hakenut muotonsa. – Sitten ehdotettiin, että tulkaa seuraavana viikonloppuna soittamaan Kouvolaan. – Meiltä kysyttiin, että tulkaa lämppäämään Ristoa Torveen, Niemistö kertoo yhtyeen ensimmäisestä keikasta tammikuun puolivälissä. Niemistö aloitti musiikin teon bändin nimellä vuonna 2012. Heinäkuun Siltasen keikalla ne palaset loksahti yhteen, että hitto tää on hyvä, tälleen näin. Ei syntynyt mitenkään, että nyt perustetaan bändi. Ajattelin, että tää kuulostaa tosi hyvältä, ei tähän tarvii mitään muuta. Se oli kuitenkin täysin viisi kautta viisi kamaa. Siitä puuttuu se joku tietty yritys. Olin unohtanut kaikupedaalin kotiin, joten oli kaksi säröä ja sähkökitara ja rummut ja basso. – Olen koettanut tehdä biisejä, joita on helppo soittaa ja helppo laulaa. – En halua leimautua mihinkään tai tehdä jotain tietyn tyyppistä juttua, vaan musaa mistä voisin nauttia, jos kuulisin sitä. Itä-Hollola Installaatio Naturellia dadarockia ”Olen koettanut tehdä biisejä, joita on helppo soittaa ja helppo laulaa.” facebook.com/ itahollolainstallaatio tarkkis_Itä-Hollola & Milo ja Moses.indd 12 1.9.2016 9.30. Kolsi ja Niemistö ovat tunteneet kolmevuotiaista ja soitelleet yhdessä hollolalaiselta ala-asteelta saakka. Edelleenkin. Vauhtiin päästiin kuluvan vuoden tammikuussa julkaistun Paska idea -kasetin myötä. TEKSTI: JUHO HÄNNINEN V immaisilla keikoillaan muun muassa H2Öja Flow-festivaaleilla vakuuttanut ItäHollola Installaatio on suomenkielinen vaihtoehtorock-yhtye, jonka kaihoi sassa, uhmakkaassa ja omalaatuisessa soinnissa on pohjana 60–70-lukujen amerikkalaisrokki sekä viime vuosikymmenten vaihtoehtomusiikki. – Nyt on sellainen fiilis, että voidaan soittaa ihan mitä meitä huvittaa, Niemistö vakuuttaa. Bändin ja Niemistön sooloprojektin välillä on siis selvä ero. Siitä se lähti. – Teen omalla nimelläni lo-fi rokkiäänityksiä, mistä tykkään myös. Ei kauheasti mietitty, että miltä tää soundaa. Itä-Hollola Installaation sielu ja henki on kitaristi-laulaja Robert Ensio Niemistö. Keikkojen myötä kokoonpano on vakiintunut Robert Ensio Niemistön lisäksi Saara Kolehmainen (basso) ja Tommi Kolsi (rummut). Itä-Hollola Installaatio -kasetin jälkeen Niemistö on tehnyt kolme soolokasettia, joista kaksi julkaistaan vielä syksyllä. > 12 SOUNDI Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Itä-Hollola Installaation kanssa panostamme – teemme kunnon lp:n studiolaadulla. Niin hyviä, kun vaan osaan tehdä – naturelleja biisejä. Kasetille Niemistö kokosi kolmena edeltävänä vuonna itse äänittämistään dadarock-lauluista yhdeksän. Lähin nykypäivän vastine on Sur-rurin herkkä ja raastava punk. Silloin bändissä soitti eri ihmiset kuin nyt. Yhtenä isona innoittajana Niemistölle on toiminut Jukka Nousiainen ja etenkin hänen parin vuoden takainen sooloalbuminsa Huonoa seuraa. – Ajattelin, että vittu tämä on hyvää musaa, tämähän on täydellistä! Mutta sitten omaan korvaani siinä oli liikaa 1970-lukua tai mitä ikinä... Fuck Rekords julkaisee Itä-Hollola Installaatio -ep:n kasettina syksyllä osana Kolme kotimaista -kokoelmaa. Aiemmin Sonic Youth -tyyppistä punkrockia Frank Gerwer’s Nosessa ja poukkoilevaa progea Outoflow’ssa soittanut Niemistö on löytänyt oman äänensä laulujen kirjoittajana
Hän ihailee klassisia rockja jazz-kitaristeja. – Innostuin jazzista aluksi kitaraopettajani ansiosta. Ja kun näin Jussi Jaakonahon soittavan, tuli sellainen olo, että vitsi, haluan soittaa kitaraa, Milo kertoo. Faija kertoi, että halusin katsoa joka päivä Woodstock-videolta Santanan keikkaa ja erityisesti siinä olevaa rumpusooloa. – Aloin soittaa kitaraa kuudennella luokalla The Beatlesin George Harrisonin innoittamana. Kitaristi Milo Mäkelä on nyt yhdeksännellä luokalla ja käynyt kitaratunneilla kolme vuotta. Soittelin niitä syömäpuikoilla. Miten kiinnostuitte jazzista. Aija Puurtisen poika, eikä hänen ole tarvinnut etsiä musiikkia kaukaa. Jazzin kautta pystyy jotenkin purkamaan tunteita, ja tunteista saa inspiraatioita omiin sooloihin, Milo pohtii. Parasta jazzissa on svengi, improvisointi ja yhteissoittaminen. Homma svengasi heti, ja jo muutaman kuukauden jamittelun jälkeen heille tarjottiin Suomen Musiikilta levytyssopimusta. – Silloin kun olin lapsena tykästynyt musaan, oli Buddy Rich yksi mun lempirumpaleita ja on edelleenkin. Kyllä me tähdätään siihen, että pidetään meidän genre tällaisessa swingja cool jazz -meiningissä, Milo painottaa. – Mun lempikitaristit ovat Wes Montgomery ja Joe Pass, joiden kautta olen opiskellut soittamista ja niitä olen myös kuunnellut paljon. Ei siitä todellakaan ole haittaa, kun pääsee soittamaan niiden kanssa, Mooses kertoo uransa alkuvaiheista. Vasta 14-vuotiaat herrat soittavat 1950–1960-luvun swingiä, bluesja cool jazzia kuin vanhat tekijät. – Meille on tapahtunut aika isoja asioita jo nuoressa iässä, mutta varmasti tämä vielä tästä kehittyy, Milo lisää. Me kehitytään bändinä ja yksilöinä koko ajan. Milo & Mosesin (yhtyeen nimessä Mooses kirjoitetaan yhdellä o:lla) esikoislevyllä sävelmät ovat jazzstandardeja tai cover-kappaleita, joita herrat tulkitsevat pieteetillä ja varmalla tyylitajulla. Mooses Kuloniemi on bluesministeri Esa Kuloniemen ja Honey B. Kyse on lahjakkuudesta, mutta ei hyvistä suhteista haittaakaan ole. Teillä ovat asiat tapahtuneet nopeasti. – Olin varmaan kaksivuotias, kun otin keittiöstä kattiloita ja pannuja ja tein niistä kunnon setin. Bassoa Milon ja Mooseksen yhtyeessä soittaa muutaman vuoden vanhempi Jon Petterson. Keikoilla bändi esittää myös Milon kirjoittamaa originaalimateriaalia. – Me ollaan vielä alkuvaiheessa, mutta ammattimuusikoksi tähdätään. Pian päätettiin laittaa bändi pystyyn. Tai soittavat tietysti omina itsenään, improvisaatioita omasta elämästä. Missä vaiheessa koette olevanne nyt muusikkoina. Family, jossa olen bluesja roots-musiikkia soittanut. Myöhemmin iskä vei autotalliin soittelemaan, kun siellä oli oikeat rummut. Myöhemmin aloin tutkia Wes Montgomeryn juttuja, ja siitä lähti syvä kiinnostus jazziin. – Vanhempien kanssa meillä on ollut myöhemmin Honey B. Haaveena on kasvattaa repertoaaria ja saada enemmän omia biisejä, Mooses miettii. TEKSTI: SAMI NISSINEN K u v a: M ii k k a P ir in en SOUNDI 13 tarkkis_Itä-Hollola & Milo ja Moses.indd 13 1.9.2016 9.30. ”Halusin katsoa joka päivä Woodstockvideolta Santanan keikkaa ja erityisesti siinä olevaa rumpusooloa.” Milo & Moses Nuori rytmi H elsinkiläiset kahdeksanluokkalaiset Milo Mäkelä ja Mooses Kuloniemi tutustuivat koulussa ja huomasivat, että kummatkin diggaavat klassisesta jazzista. Varmaan sen kautta aloin kuunnella jazzia ja myöhemmin soittaa itsekin, Mooses muistelee
Love julkaisi tuotoksen singlellä toukokuussa 1979. Sekään ei ole kappaleena huono, mutta soiton rytminen epätarkkuus saavuttaa jo lähes koomiset mittasuhteet. Jälkimmäisistä käy esimerkiksi lahtelaisduo Quick & Heikkilän suomenkielinen versio Under The Boardwalk -klassikosta. Laulu ja soittimet kuulostavat epävireisiltä, eikä kappale toimi rytmisesti juuri sen paremmin. Levylle päätynyt otto vaikuttaa lähinnä kappaleen ensimmäisiltä harjoituksilta. Levyn B-puolella kuullaan MetsäHeikkilän säveltämä instrumentaali Yes, Babe. L ove Recordsin laaja katalogi on täynnä helmiä, mutta joukkoon mahtuu hutejakin. Avoimeksi kysymykseksi jää, miksi näin keskeneräistä tavaraa laitettiin levylle. Toisin kuin monia muita tuon ajan jenkkihittejä, kappaletta ei tuoreeltaan levytetty suomeksi, joten biisin ensimmäinen suomalainen käännösversio näki päivänvalon vasta Quick & Heikkilän singlellä viisitoista vuotta myöhemmin. Quickin ja Heikkilän oikeat nimet olivat Matti Qvick ja Kari Metsä-Heikkilä. Soittoja laulupuolikin olisi kuulostanut sympaattiselta esimerkiksi pubin nurkassa, mutta levylle painaminen paljastaa puutteet armotta. Pari vuotta sitten kouvolalainen Junnu ja Pikkutakit levytti kappaleen nimellä Lämmintä hiekkaa. Kappale hädin tuskin pysyy kasassa, niin eri tah> Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar dissa soolokitaristi, basisti ja rumpali soittavat. 14 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la ”Loven julkaisukynnyksen ylittymistä on erittäin vaikea ymmärtää” Kävelysillan ja riman alapuolella Rakkauden rajamailla_8_2016_a.indd 14 1.9.2016 13.45. Levy jäi tekijöidensä ainoaksi ja yhdeksi viimeisistä Loven julkaisuista, sillä talousvaikeuksissa kamppaillut yhtiö haettiin konkurssiin vain kuukautta myöhemmin. Tarkempia kokoonpanotietoja ei ole saatavilla, mutta kaikesta päätellen sekä Qvick että Metsä-Heikkilä laulavat ja soittavat kitaraa levyllä. Under The Boardwalkin alkuperäisversiosta tuli hitti amerikkalaisen doowop-yhtyeen The Driftersin esittämänä vuonna 1964. Levytyksessä toimi vierailevana basistina Charliesin ja Sleepy Sleepersin riveistä tunnettu Kari ”Pitkä” Lehtinen, rumpuja soitti Juha Sääski. Under The Boardwalkista tuli 1980-luvun lopussa uudelleen hitti näyttelijä Bruce Willisin levytyksenä. Quickin ja Heikkilän single painettiin läpinäkyvälle punaiselle vinyylille, joten ulkoisilta puitteiltaan levy on hieno. Sekä soittoettä laulusuoritukset ovat Quickin ja Heikkilän versiossa niin haparoivia, että Loven julkaisukynnyksen ylittymistä on erittäin vaikea ymmärtää. Se ei kuitenkaan auttanut singleä menestymään. Jos rahat olivat vähissä jo ennestään, on vaikea ymmärtää, miksi niitä käytettiin tällaisen musiikin julkaisemiseen – vai oliko toivo jo mennyttä. Jos kappaleesta hakee positiivisia asioita, sellainen on Kari Metsä-Heikkilän kirjoittama Under The Boardwalkin suomenkielinen sanoitus, sillä paljon huonompiakin käännöstekstejä on kotimaisen musiikin historiassa kuultu. Under The Boardwalk on hieno kappale, mutta se ei ikävä kyllä saanut lahtelaisilta arvoistaan käsittelyä. Vuonna 1989 kappale tehtiin myös suomeksi uudelleen, kun Moog Konttisen Moogetmoogs-bändi levytti sen nimellä Annas kun hörppään. Loppuiko studioaika kesken, vai eivätkö soittajat pystyneet parempaan
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN InFlamesBrujeriaCrobot 09-16.indd 1 30.08.16 14:26 Nuclear In flames kopio.indd 15 1.9.2016 10.49
Ei pyritä tekemään tuotteita joissa olisi ”signaturesoundi”, vaan että jokainen soittaja löytäisi niiden avulla oman soundinsa, luonnehtii Koski ja kertoo, että tällä hetkellä isommat ja tehokkaammat vahvistinnupit eivät ole tuotannossa, koska niiden kysyntä on melko pientä. Se on aina ollut unohdettu osa kitaran signaaliketjua ja itse asiassa ainoa lenkki josta tulee fyysistä, lavalla kuultavaa ääntä. Kaikki alan ihmiset tuntevat meidät. USA on yrityksen tärkein vientimaa ja Japanissa ”proffa” on myydyin putiikkipedaali. Kun pedaalibisnes oli saatu hyvälle tolalle, Harri ehdotti Björnille ultimate-kitaravahvistimen rakentamista. Prototyyppiä testataan kaikilla mahdollisilla kitaroilla ja sitä hienosäädetään halutun soundipaletin aikaansaamiseksi. 16 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Näin alkoi aivan uuden vahvistimen, kytkennän ja designin kunnianhimoinen projekti, joka vaati muun muassa muotoilijaa, puuseppää, metallityötä ja verhoilua. Myllyt toimivat hyvin efektien kanssa, koska teemme myös pedaaleja. Myös pedaalien suunnitteluja valmistusprosessi on hyvin saman tyyppinen. Ei kopioita Takana on valtava määrä työtä. – Guitar Center lähetti Mad Professor -pedaaleista miljoona sähköpostia, olimme ketjun nettikaupan etusivulla muutaman viikon ja myös ensimmäisenä pedaalifirmana heidän kuukausittain ilmestyvän lehtensä kannessa. Viimeksi mainitussa kahdessa on kaiku ja tremolo, sekä etuasteessa muutama gain-optio. Suunnittelu lähtee aina tarpeesta Kosken mukaan impulssina on aina oltava havainto, että markkinoilla tarvitaan tietyn tehoista ja tietyillä spekseillä varustettua vahvistinta. Sen jälkeen alkaa tuotannon suunnittelu, tarvittavien osien yksilöinti ja lopullisen tuotteen määrittäminen, sekä ensimmäisen tuotantokoesarjan tekeminen. Mad Professorit ovat siis putkivahvistimia, joista kumpuava soundi sopii monenlaiseen perinnehenkiseen musiikkiin. Lisäksi meille on tärkeää tuotteiden musikaalisuus, helppo käytettävyys ja dynaamisuus. Muutama pedaalitilaustyö on E-liike 8_16.indd 16 1.9.2016 15.35. Samalla suunnitellaan jo koteloa ja ulkoasua. – Joskus suunnittelija on saanut idean uudenlaisesta kytkennästä, josta syntyy ihan uusi tuote. – Kaiutinkaapit on meillä uusi, tarpeesta syntynyt aluevaltaus. Tarina alkaa vuodesta 2002. – Päätimme alusta asti tehdä vain originaaleja tuotteita. Vielä tuolloin Harri pyöritti ohessa Custom Sounds -yritystä ja Jukka omaa Wahvarikellariaan. Vastasin asiasta mitään tietämättömänä, että organisoisin valmistamisen, naureskelee Koski. – Tuotanto keskittyy Old School -sarjaan, jossa meillä on 11-, 21ja 51-wattiset nupit, sekä 21ja 51-wattiset kombot. Kun speksit ovat selvillä, suunnitellaan vahvistin, piirretään kytkentäkaavio ja valmistetaan prototyyppi. Maaliin päästiin ja esikoismalli CS-40 esiteltiin lokakuussa 2002 Tukholmassa ja sen jälkeen New Yorkissa ja Dallasissa. – Pyysin mukaan Jukka Mönkkösen, jolla on sähköinsinöörin koulutus. Samalla homma pyörähti sen verran isoksi, että Harri ja Jukka päättivät perustaa Mad Professor Amplification Oy:n, joka työllistää tällä hetkellä neljä henkeä ja useita alihankkijoita. Hänellä oli jo tuolloin myös vahvistinhuolto ja luvat rakentaa sähkölaitteita. Messuilun lisäksi yhteistyö maailman suurimman musiikkialan kauppaketjun Guitar Centerin kanssa on auttanut paljon, summaa Harri Koski firmansa menestyksen syitä. Seuraavina vuosina CS-neljäkymppistä tehtiin kymmeniä kappaleita. Vaikka isommat nupit valmistetaan aina Suomessa, rakennetaan Old School -sarja alihankintana Englannissa, jossa on vanhat ja laajat vahvistinvalmistuksen perinteet. – Björn sanoi voivansa kyllä suunnitella sellaisen, mutta ei rakentaa. Toki 15 000 efektipedaalin ja 100 vahvistimen vuotuiset valmistusja myyntimäärät täyttävät jo teollisuuden tunnusmerkit. Olemme tuoneet boutique-ajattelun kaiutinkaappeihin; ne ei ole vain koteloita joihin kaiutin kiinnitetään, vaan soivia elementtejä jotka vaikuttavat vahvasti soundin muodostukseen. Euroopassa vienti Saksaan on suurinta ja kaikkiaan Mad Professor vie 50 maahan. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 10 Proffa on ihan hullu M ad Professor on suomalaisessa käsityöpohjaisessa vahvistinja pedaalitekemisessä ylitse muiden. – USA:n messuilla on käyty kymmenen vuotta, eikä enää tarvitse selittää mitään. Toki tuollainen auttaa valtavasti tunnettavuuden saamiseksi. – 97 prosenttia tuotannosta menee vientiin, ja liikevaihto pyörii miljoonan euron molemmin puolin, toteaa Koski. Pitkään kitaralaitteiden maahantuojana toiminut Koski oli myynyt muutaman vuoden ruotsalaisguru Björn Juhlin valmistamia BJF-pedaaleja. Vuonna 2006 tuotanto laajeni pedaaleihin
– Pedal steelin soittajia on useita, mistä on kiittäminen Olli Haavistoa, joka pitkäaikaisena pedaaliemme käyttäjänä myös kertoo niistä maailmalla aktiivisesti. Artisteina on myös jazz-soittajia kuten Time Jumpersin Andy Reiss. – Rankempaakin musaa meidän kamoilla soitetaan. Piirilevy vs. Sitten vaaditaan pitkäjänteistä työtä, menestys ei tule vuodessa eikä edes kahdessa. Hienoa jos me vanhemman polven pelurit olemme voineet näyttää esimerkkiä, että sinne vaan, kyllä suomalainen laatu pesee kaikki muut mennen tullen! ”Vanha kaarti tuntuu pärjäävän erinomaisesti ja lisäksi tulee jatkuvasti uusia hienoja rakentajia.” Matt Schofield Kolme hullua professoria: Marko Karhu (ylimpänä), Jukka Mönkkönen (keskellä) ja Harri Koski (istumassa). Harri Kosken mukaan suomalaisella soitinrakennuksella menee hyvin. Onneksi kotimaasta löytyi hand wired -pedaalien valmistaja, jolta saamme sen palvelun. Pian Helsinkiin saapuva japanilaisbändi Mono tykkää meidän pedaaleista, samoin vanha Motörhead-kitaristi Fast Eddie Clarke ja jopa Alexi Laiho, joka käyttää vuokrakamakeikoilla Little Green Wonderia saadakseen soundinsa kohdalleen. Myös some on tärkeä markkinointiväylä, mutta yhteyttä pidetään myös kansainväliseen lehdistöön, joka tosin toimii myös pääasiallisesti netissä. Nyt myymme lähes yksinomaan suurille maahantuojille ja isommissa erissä, jolloin logistiikan hallinta on helpompaa. – Jos yksikin osatoimittaja viivästyy, koko prosessi myöhästyy. – Vanha kaarti tuntuu pärjäävän erinomaisesti ja lisäksi tulee jatkuvasti uusia hienoja rakentajia, joilla on asenne kohdallaan; tehdään tosissaan ja isosti. On myös koko ajan luotava uusia tuotteita ja seurattava alan kehitystä. – Tajusimme pian, että kukaan ei juota käsin, vaan kaikki käyttävät piirilevyjä, joille osat saa ladottua todella paljon nopeammin. – Hinnoittelu ja tuotannon organisointi on erittäin tärkeää, jos haluaa toimia isojen asiakkaiden kanssa. Nyt käytämme vain avaimet käteen -palvelua tarjoavia. Messuilla solmitaan ne tärkeimmät kontaktit. Vaikka someja nettimarkkinointi on tärkeää, pitää lisäksi tehdä paljon jalkatyötä. käsinjohdotettu Mad Professor aloitti tekemällä muutaman vuoden ajan kaikki pedaalit käsityönä Suomessa, mutta palaute markkinoilta oli selkeä: kuulostaa hyvältä, mutta maksaa liikaa. Myös modernit countrysoittajat, kuten Duke Levine, Pete Anderson tai Laur Joamets käyttävät Proffapedaaleja. Mad Professorilla on onnekseen omasta takaa erinomainen kitaristi Marko Karhu, joka vastaa pääosin videoista. – No tietenkin tuotteet pitää olla kunnossa. Tärkein markkinointikanava on Youtube-videot, joilla voidaan demota monipuolisesti tuotteiden toimintaa ja soundia. Kosken mukaan piirilevytuotanto oli ehdoton edellytys pääsylle esimerkiksi yhteensä miljoonan dollarin suuruisiin kauppoihin Guitar Centerin kanssa, koska maahantuojalla oli selkeät hintatargetit, joihin ei käsinkolvaamalla olisi ikinä ylletty. SOUNDI 17 K u v a: Sa m H ar e tehty USA:han. Mitä sitten vaaditaan kansainväliseen menestykseen. Mutta koko ajan oli myös asiakkaita, jotka halusivat hand wired -version, joten olemme tehneet rinnakkain molempia. – Ajatuksena oli, että luovumme kalliista käsinjohdottamisesta ja muutamme tuotannon piirilevyille. E-liike 8_16.indd 17 1.9.2016 15.35. Tuote valmistetaan juuri niin kuin me haluamme, speksaamillamme komponenteilla ja meidän määrittelemällä tekniikalla ja tuotetestauksella. Jukka Mönkkönen on vastannut tuotannon suunnittelusta ja olemme hänen osaamisensa ansiosta pystyneet valmistamaan ja toimittamaan vaativatkin tuotteet aina ajallaan. Se on tärkeää jatkuvuuden kannalta, toteaa Koski, joka kertoo Mad Professorin pyrkivän myymään maahantuojalle, joka tuntee alueensa soitinkaupan, markkinat ja lehdistön ja jolla on kontaktit muusikoihin. Muista kotimaisista pitää mainita Anssi Kela, joka on löytänyt oman soundinsa käyttämällä meidän vahvistinta ja polkimia, myhäilee Koski ja vetää vielä yhden ässän hihastaan: – Meidän kamojen käyttäjiltä kuulee usein, että soundi on luonnollinen ja musikaalinen ja että esimerkiksi pedaalit eivät muuta olennaisesti isolla rahalla ja vaivalla rakennuttua omaa soundia, vaan lisäävät siihen sopivan mausteen. Analysoimme kyseisen soundin tarkkaan ja teimme sen pohjalta pedaalin. Esimerkiksi alihankinta kotimaassa on vaikeaa, koska tuotteiden jokainen osa pitää tilata eri paikasta, mikä taas nostaa kustannuksia ja lisää toimitusriskiä. Itse asiassa saimme pedaaleista hiljaisempia ja parempia, kun aloimme käyttää piirilevyä. Esimerkiksi Golden Cello ja 1-Pedal ovat syntyneet niin, kertoo Harri. Hullun tyytyväiset käyttäjät suhteen. Pedaalit toimivat yhdeksän voltin pattereilla eikä niillä virroilla ole mitään väliä, onko sisällä piirilevy vai johtoa. Mad Professor on toiminut meillä alan pioneerina. Koskella ei ollut ketään, jolta kysyä neuvoa viennin Brittiläisen blueskitaristin Matt Schofieldin innoittamana Mad Professor -käyttäjäkuntaan lukeutuu paljon moderneja bluesrock-kitaristeja. On mukava nähdä nuoria tekijöitämme kansainvälisillä messuilla ja heidän soittimiaan ulkomaisten artistien käsissä. Asiat on opittu kantapään kautta
– Mutta Riikosen panos levyn tuottamisessa oli vahva, ja hän sai usein tahtonsa läpi biisejä koskevissa ratkaisuissa. Kiehtovaa, tarkoituksellista normien rikkomista. Joka biisissä on näin omat juttunsa. Tutustuin häneen Ruotsin 90-luvun duunien yhteydessä ja aloin penkoa tuotantoa. Musa puhuu yksinkertaisesti ja mahtavasti. Paljon biisejä jäi vielä hyväksi pohjaksi seuraavallekin levylle. Saman kotitalon vanhemmat kundit kuskasivat kattomaan kaikkea. Livenä musiikki on ihan oma juttunsa, sillä onhan se niin, että musiikin täytyy elää. Heillä kuulin myös levyjä, ja Mirandosin tunnelma oli niin outo, että säikähdin älyttömästi sitä vahvaa mystiikkaa ja kummallisia tekstejä. Studioon en tuonut mitään liian valmista, vaan pyrin antamaan soittajille suuntaviivoja ja ruokkimaan heidän ideoitaan. Bändin unelmakokoonpano kiteytyy tässä prosessissa. Tiesin ekatkin levyt, mutta Purple Rain -leffan aikoihin aloin todella diggailla. Täyteläinen ja tyylilajeiltaan monipuolinen soolokiekko syntyi sessioissa, joissa kukin muusikko sai jättää oman jälkensä kappaleiden muotoutumiseen. HORISONTTIA AVANNUT Captain Beefheart And The Magic Band Doc At The Radar Station – Tuntuu kuin koko maailman musa ja tyylilajit olisi sekoitettu yhteen levyyn, sen surrealistiseen ja vallankumoukselliseen soitantaan. Halusin putsata pöydän ja tehdä ne pois häiritsemästä. Biisintekijänä Reinin nimi löytyy jo parista Silmät-kappaleesta, mutta uudella Kärpänen-levyllä hän on ensi kertaa omillaan. Kokonaisuudessa on aivan oma balanssinsa. OLISIN HALUNNUT KÄRPÄSENÄ KATTOON IKIROUDAN LAILLA KESTÄNYT Faces Snakes And Ladders – The Best Of – Toimiva kokoelma rockhistorian svengaavinta musaa, Rollareitakin astetta parempaa. Voisin vetää niitä soolonakin, mutta keikoille mennään bändinä. Niin se oli luonnollisinta ja helvetin hauskaa myös. Jotenkin punk kanavoitui Stranglersiin musiikillisesti käsittämättömällä dynamiikalla, ja mukana oli paljon muitakin juttuja, kuten Doorsia. MIELIALALÄÄKE, UPPER/DOWNER Pink Floyd Live At Pompeii – Olen nähnyt elokuvankin, mutta sain aikoinaan musaäänitteen, jonka kanssa olen lennellyt erilaisissa tiloissa tarpeen tullen, eikä ole tarvinnut käydä terapiassa. Y li 25 vuotta kestäneen aktiivisen näyttelijänuran rinnalla Antti Reini on soittanut rumpuja ja kitaraa, ensin uuden aallon comboissa, kuten Cartoon Rockers, Silmät ja Strummers, sittemmin Rytque-yhtyeessä. Elämäni soundit 18 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > [Maapallon maitolaiturit] Elämän soundit 8_16..indd 18 1.9.2016 12.20. – Luri Luokkalan oli tarkoitus olla se varsinainen sovittaja, Antti mainitsee. Ruotsissa ollessa odotin kiihkeästi Around The Worldin ilmestymistä, ostin sen heti ja kuuntelin 20 kertaa läpi. Sellaista soittamisen ydinmehua ja maagista 70-luvun henkeä, jossa kaikki osat ovat kohdallaan ja josta löydän vieläkin uusia juttuja. Antti Reini VARHAISIN KOLAHTANUT The Beatles Revolver – Olen kelaillut jo ihan pikkuskidinä. – Olen tehnyt biisit laulamalla akustisen kanssa. INSPIROI OMAN MUSAN DUUNAAMISEEN Stefan Sundström Ingenting har hänt – Ruotsalainen biisintekijä, joka on tehnyt jotain 2000 laulua. Aluksi Bellmanin ja Vreeswijkin tyylistä trubaduurikamaa, mutta sitten hän alkoi tehdä mitä huvittaa, eikä enää asettunut muotteihin. PELONSEKAISTA UTELIAISUUTTA HERÄTTÄNYT Hector Herra Mirandos – Hector ja Madame George ovat ensimmäiset penskana näkemäni keikat, frendin harteilla istuen. Lauluista jokunen on vähän vanhempaa kamaa. Muissa bändeissä olen kieltänyt virittämästä eteeni mikkiä, mutta kyllähän nyt pitää laulaa ne laulut, kun ne on itse tullut tehtyäkin. Artisti itse olisi kokeillut enemmänkin normien rikkomista, mutta äänittäjä Jyri Riikonen sai bändin toimimaan biisien ehdoilla. Älpeellä on oma soundinsa, ja se avasi maisemia, värejä ja saatoin visualisoida maisemia. Jossain vaiheessa heistä huomaa, että mikä alkaa toimia, yksinkertaisesti, ilman keinotekoisuutta. NOPEIMMIN UUTENA HANKITTU Prince Around The World In A Day – Heti alkuvaiheissa Princestä huokui läpi, millainen mestari on kyseessä. Hän sai uskomaan, että itsekin voin tehdä kaikkea. Stranglers Black & White – Jos jonkun äänityssession olisi päässyt todistamaan paikan päällä, tämä olisi se
Placebo tulostus.indd 19 2.9.2016 11.45
Mestarillinen soitto tihkui nyansseja. 50-luvulla, kun Ali aloitti soittamisen, hänen sukuunsa erikoistunut griot oli kieltänyt sen häneltä, mutta sukunsa närkästykseksi hän oli pikku tauon jälkeen rikkonut kieltoa, pysyvästi. Akustinen kitara soi hänen käsissään täyteläisen syvästi. Jumaliste, tuon miehen puheille minun oli päästävä! Synnynnäistä eleganssia Haastattelu järjestyi helposti. Vanhempiensa kymmenestä pojasta ainoana aikuiseksi selvinnyt Ali Farka Touré istui edessäni nyt hyvin istuvassa mustassa eurooppalaisessa puvussa synnynnäistä eleganssia huokuen. Pienetkin nuotintaivutukset, rytmiset aksentit, hypnoottiset riffit ja koukeroisina ryppäinä purkautuvat juoksutukset menivät suoraan selkäytimeen. Afrikasta puhuminen oli heille traumaattista, koska kaikki afrikkalainen oli pitkään orjuuden jälkeenkin pahasta. 20 SOUNDI SOUNDI 21 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Kaikki äsken kuulemasi laulut tulevat suoraan sorai-, bambara-, peul-, tamasheq-, bobo-, senoufe-, kanunketai mauri-perinteistä, jotka ovat tyypillisiä Malille. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI Sama juttu kiteytyi Alin pienessä lantionliikkeessä. Ali soitti muutaman biisin upeasti myös sähkökitaralla ja yhden kappaleen pienellä aavikkoviululla njarkalla, kuin näyttääkseen meille mistä tarkalleen tullaan. Alin vastaus kumosi heti monissa musiikkilehdissä edelleen vaalitun käsityksen, että hänen musiikkinsa oli malilaisen musiikin ja amerikkalaisen bluesin yhdistelmä. Esimerkiksi senegalilaisen ja gambialaisen musiikin juuret ovat hänen mukaansa Malissa. Monilla noista 1900-luvun alussa syntyneillä ihmisillä isovanhemmat olivat syntyneet vielä orjina (ajatelkaa sitä hetki). Alia kyyditsi Ahmadou Sise nakuttelemalla pikku kepeillä calebassin kuoresta rennosti luikertavia rytmejä, joita hän ajoittain korosti iskemällä calebassia kämmenellä, kuin bassorummuksi. Ne ovat minun musiikkiani, ei blues. Ali selitti, että ikiaikaisten karavaanireittien tärkeänä välietappina Mali on eräänlainen Afrikan napa. Alin karisma ja arvokkuus olivat XXLkokoa. Ensinnäkin Ali näytti jäätävän coolilta mustissa laseissaan, amerikkalaisessa lierihatussaan ja afrikkalaisessa mustavalkojuovaisessa puvussaan. Tunnen vain kotimaani monet traditiot. Kuin kuninkaallinen, jota hän itse asiassa olikin. Ali Farka Touré L ukiessani Blues Unlimited -lehteä 1960-luvulla tuhahtivat vanhat mustat bluesmiehet aina ”vanhinta bluesia” perääville valkoisille toimittajille, että ”bluesia on soitettu aina”. Siinä, jonka Elvis omaksui mustalta Snakehips Johnsonilta ja jolla hän sitten pääsi aika pitkälle. I don’t care! Afrik kalai sen blues in kunin gas Kotimaansa Malin musiikkiperinnön läpikotoisin tunteva Ali Farka Touré aloitti soittamisen sukunsa vastustuksesta huolimatta. Tajusin ikään kuin solutasolla heidän kaikkien soittavan samaa vuosisatojen halki kulkevaa juttua. Se on vuosisatojen kuluessa imenyt vaikutteita kaikkialta ympäriltään, mutta syvimmät juuret ovat aina olleet siellä. Jo ulkonäöllään hän symboloi arkkityyppistä bluesmiestä, yksi jalka Nigerin ja toinen jalka Mississippin deltalla. Tosin kuninkaallisuudesta oli ollut Alille melkoisesti harmia, koska soittaminen Malissa ja yleensä Länsi-Afrikassa kuuluu perinteisesti lauluillaan historiaa välittäville ja jalosukuisia ylistäville griot-suvuille eikä Ali ollut griot. Että se oli syntynyt Amerikassa afrikkalaisperinteiden yhdistyttyä eurooppalaisen musiikin, etenkin skottilaisen ja irlantilaisen, kanssa. Joku harva jopa mutisi jotain Afrikasta. Hänen näkemisensä livenä oli järisyttävä kokemus. Niin tapahtuikin, mutta nyt tiedetään, että bluesin tyylistä, joskaan ei siksi nimitettyä, musiikkia on soitettu Afrikassa kauan, erityisesti Saharassa ja Länsi-Afrikassa. Kosminen blues-jatkumo Omaksuin itsekin tuon paradigman totena, mutta sitten 1989 Dinosaurockiin tuli malilainen Ali Farka Touré, ”afrikkalainen bluesmies”, josta olin jo lukenut ulkomaisista lehdistä. En tunne bluesia. Amerikkalaisen bluesin muotoutumiseen vaikutti osaltaan se, että orjilta kiellettiin Amerikassa rummut isäntien tajuttua afrikkalaisten pystyvän kommunikoimaan niillä. Sitä, josta Sonny Boy Williamson ärähti eräälle valkoiselle neropatille (tämän tivatessa, ettei joku Sonny Boyn biisi ollutkaan blues): Man, you can call it your mama, if you like. K u v a: So u n d in ar k is to /F ra n ci s D ra ke naamakirja_ali farka toure.indd 20 1.9.2016 9.33. Onneksi World Circuit -levymerkin Nick Gold ja eräs suomalainen naispuolinen kollega tarjoutuivat tulkkaamaan. . Kerroin, miten ison vaikutuksen Alin musiikki minuun teki, päästyäni itse toteamaan, kuinka syvää bluesia se oli. Vielä 80-luvullakin ajateltiin, ettei Afrikassa ole bluesia. Uskokaa tai älkää, näin sillä hetkellä näyn: eräänlaisen kosmisen jatkumon, jonka hahmoja Alin lisäksi olivat Hendrix, Prince, John Lee Hooker, Skip James, tuntemattomat orjat ja heidän afrikkalaiset esi-isänsä. Se on eri asia, vaikka amerikkalaiset ovat sen meiltä ottaneet. Soitan sataprosenttisen puhdasta afrikkalaista musiikkia, ilman ulkopuolisia vaikutteita. Hänen sukunsa juontui Espanjaa aika naan hallinneista maureista, jotka 1200-luvulla levittivät islamia Maliin. Ainoa ongelma oli, ettei Ali puhunut valkoisen miehen kielistä kuin ranskaa, jota minä en taitanut. Tunnelma pienessä huoneessa tiivistyi Goldin ja Alin huomattua intohimoni asiaan
Allah pahastuisi, koska Alin tehtävä on tuoda musiikillaan valoa pimeään maailmaan. 20 SOUNDI SOUNDI 21 Ali oli puoliksi songhai, puoliksi peul eli fula, ja maansa tiivistelmä ja musikologin unelma sikäli, että hän puhui kaikkien yllämainittujen heimojen kieliä ja lauloi niillä. Jotkut laulusi ovat hyvin samanlaisia kuin Hookerilla, toiset muistuttavat minua suuresta suosikistani Robert Pete Williamsista. Ali alkoi nauraa ja toivotti minut tervetulleeksi kotiinsa Niafunkeen bluesin juurille. kysyin oltuani hetken mykkä edellisen lausunnon jälkeen. Taj Mahal nimittäin suostui soittamaan Alin kanssa ja hänellä oli ”Minä tulen lähteeltä, josta amerikkalainen blueskin tulee.” AFRIKAN JA AMERIKAN BLUESIT KOHTAAVAT Ali Farka Touré & Ry Cooder: Talking Timbuktu (1994) VÄKEVÄ VIIMEINEN VETO Ali Farka Touré: Savane (2006) vaikeuksia istua Alin musiikkiin. Tarjoan kuitenkin tätä bamakolaisessa hotellissa äänitettyä Alin jäähyväislevyä, jonka hän itse julisti parhaakseen. Sitten sain sätkyn, kun Gold kertoi Alin suunnittelevan levytysten ja kiertueiden lopettamista keskittyäkseen maanviljelyyn, joka on ”olennaista”. 2006 luusyöpään kuollut Ali teki viimeisinä aikoinaan aivan mahtavan yhteisalbumin kora-mestari Toumani Diabaten kanssa, mutta valitsin tämän kollaboraation siksi, että tässä amerikkalainen ja afrikkalainen blues kohtaavat kirjaimellisesti reaaliajassa ja asetelma on juuri oikea: Ali johtaa ja Cooder seuraa, tukee ja kommentoi herkästi ja pistämättömällä tyylitajulla, välillä myös mandoliinilla ja slide-kitaralla. Nyt tiedän nimen tarkoittavan tuaregeja, joiden aavikkoblues on nykyään rockissa sensaatio. Gold selitti tämän Alille, joka katsoi minua suoraan silmiin ja kysyi: – Tiedätkö, miksi. Gold huomautti kummallisinta olevan, että kaikki nuo levyt, ehkä Hookerin poikkeuksella, olivat amerikkalaista populaarimusiikkia, rhythm & bluesia, eivät countrybluesia, jota Alin musiikki eniten muistutti. Merkitys Hookerin nimen tultua uudestaan esiin Ali kysyi loukkaantuneen oloisena minulta: – Miksei Hooker tullut New Orleansin Heritage-festivaaleilla soittamaan kanssani, vaikka lähetin hänelle kutsun. 60-luvulla John Lee Hookerin, Albert Kingin ja Otis Reddingin levyiltä. Tuaregit ovat alun perin valkoihoisia berberejä, mutta heillä oli, ja paikoin on vieläkin, mustia orjia. Hyvä kysymys. Mestari selvästi nauttii vieraan seurasta. . Pee Wee Ellis tuuttaa tenorilla kolmeen biisiin, mutta itselleni kolahtaa enemmän Little George Surefin tummanpuhuva harpputyö, joka istuu tähän täydellisesti. Ei kai Hooker olisi noin ainutkertaisesta tilaisuudesta kieltäytynyt. Alin mukaan tamasheqit olivat mustia nomadeja Timbuktun ympäristössä ja Niger-joen ja Agadezin välimaastossa. Bluesilla ja orjuudella tuntuu olevan jokin kytkös Afrikassakin. Alilla taas ei ollut mitään vaikeuksia minkään Mahalin kappaleen kanssa, vaikkei hän ollut kuullut niitä koskaan. Myös njarka ja ngoni soivat sykähdyttävästi, samoin kysymys/vastaus-köörit. Loistava se onkin ja monipuolinen, sinisyydestä puhumattakaan. Osaatko sanoa, millä mainitsemistasi heimoista musiikki on kaikkein ”blueseinta”. Heidän musiikkinsa on vain paloja siitä. naamakirja_ali farka toure.indd 21 1.9.2016 9.33. Tuntuisi aika luontevalta, että omaksuit jotakin niiltä levyiltä, huomautin hymyillen, mutta Ali vain pudisti päätään. Koomisia piirteitä ei varmaan puuttunut vuolaasta käännytyspuheestani, jonka pääajatus oli, ettei Ali voi haaskata Allahin ainutlaatuista armolahjaa noin itsekkäistä syistä. Elämästä on tullut rauhatonta. Gold: – Ehkä se johtui siitä, ettei Hookerista kenties olisi soittamaan Alin musiikkia. Pidin niistä kovasti, mutta hämmästyin koska, kuten kuka tahansa malilainen, tunnistin ne heti meidän musiikiksi. . Tämä musiikki on meiltä, mutta esittäjät ovat amerikkalaisia! Kummallista. Kovaa kamaa viimeiseen hengenvetoon. Gold: – Ali kuuli countrybluesia vasta nyt! Esimerkiksi Robert Pete Williamsia, jonka hengenheimolaisuudesta olen kanssasi erittäin samaa mieltä, soitin hänelle äskettäin eikä Ali ollut koskaan kuullut tätä. Mukana muun muassa pitkä mykistävän sininen versio jutussa mainitusta Amandraista ja järisyttävän kauniista, monen koransoittajan ohjelmistoon kuuluvasta Diarabysta. Hooker tuntui erityisen kotoiselta. Uskomatonta, että tässä musisoi kuoleva mies. Luulen, että syy oli vastahakoisen managerin tai jonkin kommunikaatiokatkoksen. Ne tuovatkin hienosti uusia sävyjä Alin aavikkobluesiin. Tamasheqit vain soittavat niitä perinnesoittimillaan njarkalla ja hardenilla. JOS HALUAA raaimman vaihtoehdon Alin musiikista, kannattaa tsekata ennen kuuluisuutta tehdyt, vain tekijän nimeä kantavat niin sanotut Greenja Red-albumit. Ali väläytti hohtavan hymyn: – La poesie! Laulan elämästä, kaikesta millä on merkitystä! Euroopassa ja Amerikassa kuulee paljon musiikkia, joka ei sytytä afrikkalaista, koska se ei merkitse mitään. Mistä sinä laulat. – Hän on soittanut huvikseen eikä se kehitä ihmistä oikeaan suuntaan. Milloin kuulit amerikkalaista bluesia ensi kerran ja miltä se tuntui. Koska minä tulen lähteeltä, josta amerikkalainen blueskin tulee. Tohkeissani jatkoin vielä, kunnes Gold taputti minua olalle sanoen lempeästi: – Kantasi tuli varmaan jo selväksi Alille. Meidän musiikkimme on alkuperäistä, täydellistä. Tamasheqeillä, Ali vastasi ja Gold jatkoi: – Ne laulut, kuten Amandrai, jotka meistä ovat eniten bluesia, tulevat tamasheqeiltä eikä niissä ole mitään ulkoafrikkalaisia vaikutteita
Pesti Michael Monroen bändissä basistina, biisinkirjoittajana ja oikeana kätenä on jatkunut kuusi vuotta. Tulee selväksi, että Yaffalla on hyvät välit satoihin hänen kanssaan soittaneisiin musikantteihin. Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> E l ämäkerta on sikälikin tärkeä julkaisu, että Sami Yaffan (Sami Takamäki, 53) tarina on kertomisen arvoinen. Toistin itselleni vaan ten grand, ten grand.”) ja ’N Syncin lämppäämisestä (”Matalin hetki mun karriäärillä.”) Yaffa kertoo värikkäästi, mutta Hanoi Rocks -rumpali Razzlen kuolema vakavoittaa hänet vieläkin. Yaffa on muusikkona soittanut niin parrasvaloissa kuin rivimiehenä tyyliin katsomatta. Hommia helpottaa sekin, että aina Hanoi Rocks -basistina muistettava Yaffa on muuttanut vuosikymmenten tauon jälkeen Suomeen. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikenlaisia vastoinkäymisiäkin on kohtalo heittänyt matkan varrelle. Kertomukset epäpätevien tuottajien metodeista, MTV:n vj-hahmon musiikkiuran avustamisesta (”PA:ssa oli pitch shifter, mutta monitoreihin sitä ei saanut. Sound Trackerin peräänkuuluttama avomielisyys maailmaa ja musiikkia kohtaan on näkynyt miehen uralla konkreettisesti. Ja tarinankertoja Yaffa nimenomaan on. Jäsenyys kansainvälisesti tärkeimmän suomalaisbändin riveissä ja siitä seurannut muusikon kiertolaiselämä pääasiassa Yhdysvalloissa sisältää sellaisen määrän käänteitä ja tarinoita, ettei niitä pienempään tilaan voisi kerätäkään. Kuulin pelkkää älämölöä. Paikoin absurdeihin sfääreihin yltävät sattumukset kerrotaan monesti lujaa raikuvan naurun säestyksellä ja kavereiden puhetapoja imitoiden. Juuri ilmestynyt Sami Yaffan elämäkerta Tie taipuu tulee oivalliseen aikaan, sillä Sound Tracker -sarjan myötä Yaffa on enemmän esillä kuin vuosikausiin. Kertomuksia kanssamuusikoista ja keikkatilanteista riittää. Vaikka pestejä ”Sitä vaan diilaa, mitä elämä heittää eteen.” 22 SOUNDI haast_sami yaffa_a.indd 22 1.9.2016 9.35
Sitten sain yhtäkkiä puhelun Tumpilta. Ei voi oikein dumata ketään. Ihan samalla tavalla kuin se, että mä sanoin joo Pellelle. Se oli tavallaan vaan leikkiä. Musa oli päällä koko ajan. Mutsi ja faija raahasi mua gallerioihin ja näyttelyihin melkein joka viikonloppu. Kyllä se loi erilaisen maailman. Tätä vaihetta on toisteltu ahkerasti suomalaista rockhistoriaa auki keriessä. Mulla on ollut sellaisia hetkiä elämässä aika monta. > Soundi-haastattelu beisin, kun olin 14. Olin vetänyt juniorina jotain lähiökeikkoja, myöhemmin Vanhalla ja Koitossa. Se bändi soittaa mulle! Kun tulee tollaisia juttuja eteen, niin kai ne pitää ottaa. Vaikka takana on vuosien asuminen Yhdysvalloissa, vastauksissa ei ole tyhjiä korulauseita, vaan hän puhuu rehellisesti ketään – itseäänkään – säästämättä. Kiitän luojaani siitä, että pystyn heti kelaamaan, mitä pitää tehdä eikä jäädä miettimään liikaa seuraako siitä hyvää vai ei. Se avasi silmät ihan kybällä. Se ei ollut vaan sitä, ettei tykätty toisistamme, vaan juostiin oikeasti henkemme kaupalla pakoon. Vastareaktiona syntyi punk-henkinen Demolition 23., jonka vuonna 1994 ilmestyneen albumin hankala saatavuus jurppii basistia. Oltiin hyvinvointiyhteiskunnassa, mutta vierestä näki jotain ihan muuta. Nyt olen siitä helvetin kiitollinen. En mä sitä ikinä ostanut. Ja meillä oli sentään eri juttu, kun me oltiin valittu se elämäntapa itse. Sitten en voinut ollakaan laiskempi kuin veli. Erityisen innoissaan Yaffa on ex-vaimonsa Karmen Guyn kanssa jälleen henkiin herätetystä Mad Juanasta. Hyppäsin siihen täysillä messiin. – Se muodosti ymmärtämystä ihan helvetisti muuta jengiä kohtaan. Joka lauantai piti lähteä Ateneumiin, vaikka itse olisin mieluummin mennyt pelaamaan fudista tai lätkää. Kuuntelet itseäsi ja sitä ekaa reaktiota itsessäsi etkä jää kelaamaan liikaa. Koitko olleesi silloin punkkari. Kotona pyörivät levyt laidasta laitaan Zappasta Janis Jopliniin. Se oli tärkeämpää silloin ihan pienenä. Se ei ollut pelkkä harrastus, vaan täysivaltainen sukeltaminen instrumenttiin. Pitää ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka pitää sun jalat maassa.” K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: In gr id Ta k am äe n ko ko el m a/ Ti e ta ip u u -k ir ja n k u v it u st a K u v a: Sa m i Y af fa n ko ko el m a/ Ti e ta ip u u -k ir ja n k u v it u st a haast_sami yaffa_a.indd 24 1.9.2016 9.35. Se oli rockin kultaista aikaa. Pelle Miljoona Oy:stä alkanut ura ei todellakaan ole ehtoopuolella. Mutta taisi se ollakin kulminaatiopiste, joka muutti loppuelämäsi kulun. Se antoi mulle ymmärtämystä ihmisyyttä kohtaan. Mulle punk on aina merkinnyt sitä, että sä olet individuaali, voit olla mitä sua huvittaa. Hanoi Rocksin uudelleenlämmittelyyn ei Yaffaa ajoissa kutsuttu, mutta se ei ole jäänyt katkeroittamaan muusikon mieltä. Silloin suosittuja olivat Hurriganes, Slade, Status Quo, Alice Cooper, David Bowie ja T. Vakituisin työllistäjä tällä hetkellä on Michael Monroen bändi, mutta hänen kanssaan historiaa on tehty Hanoi Rocksin jälkeen muutenkin. – Veli oli isoin vaikuttaja. on New York Dollsista lähtien, Yaffa muistaa myös pikkubändit urallaan ja pitää niitä vähintään yhtä tärkeinä. ”On raskasta olla legenda. Etenkin jos on legenda omassa päässä. Pelle Miljoona Oy:ssä eivät tulevat Hanoi Rocksin lommo posket kauaa viihtyneet ennen kuin livistivät Tukholmaan. Rex. Se oli ihan mieletön levy. Olosuhteet Tukholmassa eivät olleet häävit. Pellen bändissä kului vain kahdeksan kuukautta ennen kuin muutit Tukholmaan niin ikään Pellen kanssa soittaneen Andy McCoyn ja muun Hanoi Rocksin kanssa. Jengi ei nykyään edes tiedä, kuinka iso juttu se Viimeinen syksy oli silloin, kun se tuli ulos 1979. Se varmaan vaikutti sinunkin suuntautumiseen alalle. Jerusalem Slimistä oli suuret suunnitelmat, mutta lopputulos lässähti pahemman kerran. Miten se kaduilla eläminen kodittomana ja nälkäisenä kaikkine pikkurikoksineen muutti sinua ihmisenä, moraaliasi ja ajatteluasi. – Kun olin 11, mulla oli Lauttasaaren yhteiskoulun kavereiden kanssa jotain pikkubändejä. – Oli se varmaan isoin vaikuttaja, koska himan meininki oli niin avoin taiteen ja musiikin puolesta. Hommat etenivät melkoisella vauhdilla, sillä siitä kaksi vuotta myöhemmin olit jo Pelle Miljoona Oy:ssä. Liikuin punkkikuvioissa ja kuuntelin punkia, mutta en ollut mikään muotipunk, että piti olla kaikki niitit nahkarotsissa ja skottiruudullinen assflag. Se on eri asia, kun jengillä ei ole mitään vaihtoehtoa kuin elää kadulla. Jos sulla oli vähän pidempi tukka, niin se riitti. – En. Kasvoit lapsuudessasi taiteellisessa ilmapiirissä, kun isäsi Lasse työskenteli muun muassa graafikkona ja isoveljesi Jouni oli myös rockpiireissä aktiivinen saksofonisti. Se tuli todeksi siinä vaiheessa, kun ostin sen ekan 24 SOUNDI Isoveljensä esimerkkiä noudattaen nuori Sami Takamäki uppoutui instrumenttinsa treenaamiseen. – Se oli ihan täysin näin. – Se oli sitä diiniaikaa. Joskus pisti vähän ihmetyttämään, kun broidi kuunteli jotain John Cagea. Oli hieno fiilis tehdä kimpassa musaa kavereiden kanssa. – Se oli ihan kummaa. Se alkoi soittaa, kun mä olin 8, se oli 16. Silloin nuoriso oli oikeasti väkivaltaisesti jakautunut. Varsinkin se vaikutti, kuinka kybällä se lähti siihen messiin
Oliko bändien välissä minkäänlaista kynnystä, kun punk vaihtuikin hard rockin ja glamin suuntaan, vaikka punk sielläkin taustalla vaikutti. Ja Andy oli avomielinen. Sitten kun ollaan paikan päällä ja vedetään bisseä, niin jengiä alkaa tulemaan paikalle änkyräkännissä kuin zombiet. Kun on nuori, niin aika kuluu paljon, paljon hitaammin. Kun ei ole nähnyt Hanoi Rocksia soittamassa alkuperäisessä muodossaan, on vähintäänkin herkullinen mielikuva miettiä bändiä kiertämässä riikinkukkoina maakunnan tanssilavoja 80-luvun alussa ennen kuin estradit alkoivat sijaita ulkomailla. Se varmaan opetti miten voitetaan vaikea yleisö puolelleen. Panihan se 21-vuotiaan nupin vähän pyörälle. Sitä vaan diilaa, mitä elämä heittää eteen. Ja koko ajan oli joko väsynyt tai kamassa. Neljän vuoden periodin jäljiltä Sami oli kyllästynyt egojen suuruuteen ja väsynyt rankkaan elämäntapaan. Tehtiin se joskus tammikuussa. Voi heittää ihan mitä huvittaa, jazzahtavia juttuja tai jotain ihan ufoa arabimeininkiä. Enkä mä ymmärrä miten 17-18-vuotiaan Andyn kynästä on voinut tulla tollasta matskua. Millaisia muistoja sen teosta on jäänyt. Ethän sä voi selittää noita juttuja kenellekään. 80-luvun alku Suomessa oli aika rujoa.” Hanoi Rocksissa vietetty aika oli kuluttavaa. Piti olla harmonista soittoa yhdessä laulumelodian kanssa. Siinä oli Coventryn kundille vittu purtavaa. K u v a: R ii p in en K u v a: P ek ka H el in haast_sami yaffa_a.indd 25 1.9.2016 9.35. Se oli aika mieletön duuni. Se alku oli tosi kaunista, mutta se muuttui pikkuhiljaa jengin egojen ja kamanvedon takia. Ja mistä. Ja vielä kolme levyä putkeen sen jälkeen. Mutta miltä tuntui, kun Hanoi Rocks kohdaltasi loppui vuonna 1985. 80-luvun alku Suomessa oli aika rujoa. Meno sinne kesti kaksi tuntia ja koko ajan oli ihan vitun kylmä. Yhtäkään asutusta ei ollut näkynyt yli tuntiin. Kun se loppui, niin oltiin kaikki aika skutsissa ja väsyneitä. Ne olivat kuitenkin todella intensiiviset neljä vuotta. Se on tämä päivä millä mennään. Tuon jälkeen tapahtui paljon, joka on hyvin dokumentoitu aikojen saatossa. Ensin hiekkamontun ohi ja sen jälkeen 20 minuuttia syvemmälle skutsiin. Se katseli ihmeissään, että kuka vittu tänne tulee. Piti rakentaa muutakin kuin D:tä ja E:tä ympärille. Voit tehdä plänejä niin kauan kunnes olet sininen lärvistä, mutta kuka tietää tuleeko se tapahtumaan. Kauhea glamour päällä jossain puuvajassa! Ja me koluttiin ne kaikki läpi. Siinäkään ei enää pelkät root notet kelvannut. Ja Andy näytti mulle ihan vitusti. Ne keikkadösät ja millaisissa mestoissa me oltiin yötä... Se varmaan vaikutti aika tavalla siihen, mitä sen jälkeen tapahtui. Soittelin kavereille ja perheelle. Sitten jengi rupesi lähettämään kuvia jostain ladoista vuodelta 1981, kun me soitetaan kortsumainosten edessä. Jotain 50 keikkaa 48 päivässä. Se avasi paljon mun nuppia, mikä on mun approach musiikkia kohtaan. – Muistan sen levyn teosta parhaiten sen, että meillä oli vihdoinkin oma kämppä ja studiolle piti ottaa kaksi, kolme bussia ja tunnelbana. – Kun aloin tekemään tota kirjaa, niin rupesin etsimään kuvia, koska en säästä mitään mun menneisyyden juttuja. Sen takia se toimi niin hyvin. Kunpa vaan tietäisitte mistä me oikeasti tultiin. – Olin tosi väsynyt. Samaan aikaan kun erosit Hanoi Rocksista, sinulle oli tulossa myös esikoislapsi. Sellainen voi painaa sut alas. Vaikka siinä on tempot päin helvettiä ja soitto vähän sitä sun tätä, niin siinä on se nuoruuden into ja energia. Sen takia mä tykkäsin siitä. – Sitä rupesi kelaamaan bassolinjoja ihan eri tavalla jo siinä Pellen jutussa. – Hassuinta siinä on se, että kun mentiin Maken kanssa tekemään Horns And Halos -levyä (2013), niin se oli sama Park-studio. – Joo, tappelemalla (naurua)! Sillähän niitä voitetaan. – Kun kuuntelen sitä nyt, niin se on edelleen hyvä levy. Se ei haldannut sitä ollenkaan, vaan meni takaisin bussiin (naurua). Se ei ollut yhtään sellaista mitä jengi varmaan ulkomailla kelasi. Aivan ufoa. Eikä saa katsoa liikaa taaksepäin. En ikinä unohda sitä, kun Razzle soitti ekan keikan Suomessa Saarijärvellä. Jokainen vuosi tuntui viideltä vuodelta. Elämä on kummallista, ei siitä pääse mihinkään. Ympyrä sulkeutui ihan kybällä. – Oltiin Hanoi Rocksin alussa treenattu ihan perkeleesti. – Olihan toi Razzlen kuolema tosi kova pala purtavaksi sen ikäiselle. Se tiesi kaikki rumpubiitit, mitä molemmat skitat tekee, tiesi mitä melodioita tulee, kaikki bassolinjat... Mä imin vaan sisään mitä mun ympärillä oli ja miten jengi soitti. SOUNDI 25 Hanoi Rocksin esikoisalbumi Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocksin julkaisusta tuli kuluneeksi tänä vuonna 35 vuotta. Ei ollut mitään puolustusmekanismeja eikä ollut täysin kehittynyt vie”Ethän sä voi selittää noita juttuja kenellekään. – Sain samassa puhelussa tietää Razzlen kuolemasta ja siitä, että mulle tulee lapsi. Razzlen kuolema oli se lopullinen piste. Ennen ekaa levyä se koko levy oli jo Andyn päässä
– Jetboy opetti mulle Amerikan musiikkibisneksen. Se oli vaan tavallinen hard rock -bändi, siitä oli unohtunut se punk ihan täysin. – Eihän se ole kuin se alkukuumotus. Se oli oikeasti mun paras kaveri. Onko Amerikanvuosilta si poimittavissa jotain projekteja, jotka ovat olleet erityisen opetta vaisia ja jotka ovat jääneet vähälle huomiolle. soittamisen sormilla. Seuraavana päivänä ne on frendejä. Opin soittamaan vähän pehmeämmin. Eihän se ole silti yhtään erilainen, vaikka se onkin välissä myynyt miljoonia levyjä. Vaikka sinut on toki Suomessa tunnettu Hanoi Rocksin jälkeen kin ja esimerkiksi Sound Trackerin ja Michael Monroen bändin myö tä olet ollut nyt esillä enemmän, tuntuu että parin vuosikymme nen bändikomennuksesi tässä vä lissä ovat välillä jääneet hämärän peittoon. Todella kaukana. Sellaiset toisten pönkittäjät on rasittavia ihmisiä. – Pitää olla jalat maan päällä eikä ala kelaamaan itseään myyttinä. Sitä ennen olin paikuttanut vaan plekulla. Se tuli liian myöhään eikä oikealla tavalla. Joan Jettin tapauksessa se oli ihan täyttä duunia. Ja kaikki tapahtui niin yllättäen. Mutta ei niitä kyllä jaksa ajatella (naurua). Toivotin niille lycka till, mutta se oli kaukana siitä mitä Hanoi Rocks mun mielestä oli. On raskasta olla legenda. Mitä ominaisuuksia ja luonteen piirteitä on vaadittu maailmalla pärjäämiseen. Pääsi soittamaan sellaisten muusikoiden kanssa, joiden kanssa piti olla koko ajan varpaillaan. Me tehtiin sen eteen enemmän kuin punk Suomessa. Pitää ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka pitää sun jalat maassa. Mutta mä kannan sitä ylpeänä. – Mä tuon määrätynlaisen energian, mielipiteeni asioista, joissain bändeissä biisinkirjoitusta mukaan, paljon sovitusta ja tavallaan sitä avoimmuutta. Sain rundata ympäri ämpäri Jenkkejä. Hanoi Rocks kasattiin uudelleen 2000luvulla. Koko sen kaksi vuotta minkä mä olin messissä oli sama settilista. Siihen asti oltiin vaan mylvitty gang vocalsina, nyt pitikin vetää hiuksentarkasti neliosaisia harmonioita, mikä oli iso koulu. Sieltä lähti maailman isoimpia bändejä sen takia, kun me oltiin oltu olemassa. Olihan se aika kummallinen juttu ajatella. Ja nyt hyväksytään, että ollaan erilaisia. Sekin oli helvetin hyvä kokemus. Se on brand. Liekaa ei paljon soit tajille annettu. Olen kuin vasikka, jolle laitettiin hevosenkenkä perseeseen. – Ei se ole ikinä mennyt pois. – Ei ne soittaneet mulle. Varsinkin Nykissä on vitun rankkoja muusikoita. Nasse olisi pitänyt ottaa messiin, mutta se ei enää soittanut. Etenkin jos on legenda omassa päässä. Millaisia rooleja si nulla muusikkona bändeissäsi on yleensä siunaantunut. lä ihmisenä. Olen kuitenkin snadina aloittanut basson > Soundi-haastattelu ”Ennen ekaa levyä se koko levy oli jo Andyn päässä.” New York Dollsissa Sa mi pääsi pait si soittamaan lapsuutensa sankarien kanssa, myös tekemään bii sejä yhdessä David Johan senin kanssa. Osaatko sanoa, missä vaiheessa olit meritoitunut muiden tekemi siesi ansiosta jo niin paljon, että aloit olla muutakin kuin Hanoi Rocksin exbasisti. Oli kunnia tehdä se sellaisen tyypin kanssa, joka on myynyt 40 miljoonaa levyä. – Olen soittanut Ian McLaganin kanssa, joka on soittanut Facesissa, 26 SOUNDI Ne otti yhteyttä siinä vaiheessa, kun mä olin liittynyt jo Dollsiin. Ja se miten me vaikutettiin 80-luvun sceneen Los Angelesissa. Kuinka kuumottavaa on ylipää tään ollut päästä soittamaan omien lapsuuden sankarien kanssa. Kirjassa kerrotaan, kuinka Jo an Jettin bändissä soittaminen oli arkista työtä. K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: Y le /O ts o Ti ai n en haast_sami yaffa_a.indd 26 1.9.2016 9.35. Lähdetään keikalle, soitetaan noi biisit niin hyvin kuin voi ja siitä tulee liksa. Mun piti olla siinä samassa autossa. Seuraavat viisi vuotta oli hankalia. Nekin on ihmisiä. Sound Trackerin musiikkimat kailun Sami näkee suora na jatkeena jo Hanoi Rock sin aikana syttyneeseen kiinnostuk seen muuta maailmaa kohtaan. Mulle pantiin Hanoi Rocks otsaan. Matkailu avartaa (naurua). Aloin kuuntelemaan paljon soulia ja reggaeta. Sinua ei kuitenkaan sen riveissä nähty. Alison Gordyn Blonde & Blue oli musaa, jota sai soittaa sormilla. – Joan Jettin bändissä mä opin laulamaan. Me avattiin ovia suomalaisille bändeille sillä uskaltamisella. Se piti vaan vetää joka ilta ihan vitun hyvin. Olin tavannut esimerkiksi Slashin ennen kuin Appetite For Destruction oli ulkona, joten tunsin sen jo kun tehtiin se Magic Carpet Ride -juttu (Steppen wolf-laina Coneheads-elokuvaan vuonna 1993). Se on se number one. Ensin kelasin, että tää on vaan rahastusta
Playground tulostus.indd 27 2.9.2016 10.44
Ruvetaan laittamaan niitä läjään. 8. Pitää olla uhkarohkea, tä mä on arvaamattomin ammatti mi tä elämässä on. – No ei. – Kaikenlaisia pyyntöjä on tul lut lähteä kaikennäköisten bändi en matkaan. – Viimeiset puoli vuotta olen tehnyt Karmenin kanssa taas Mad Juanaa. Siinä on minä ja Kar men, muut muusikot tulee sisään ja ulos. Edustaako Mad Juana sinulle ikään kuin soolomateriaalia. Ne, joista ei koskaan tullut niin isoja kuin ne halusi, on niitä mulk kuja. Siinä ei ole mitään rajoja. Olet jo ennen Sound Trackeriakin reissannut monessa maailman kolkassa. Se Johnny Ramone oli niin vitun ass hole. Tästä voisi päätellä, että tulet varmaan hyvin toimeen muiden kaltaistesi kanssa. Ne soitti heti sieltä. Ne on mie lettömiä biisinkirjoittajia ja muu sikoita, mutta myös tyyppejä, joi den kanssa haluat viettää aikaa bussissa. Siellä on biisejä, joita mä kir joitin kimpassa Johansenin kanssa. Mutta kyllä mä rakastan tehdä Mad Juanaa. – Dee Dee oli yhdessä Johnny Thundersin kanssa Stiv Batorsin kämpässä Pariisissa. Ei kääntynyt toinen sivu, vaan koko naan toinen kirja. Se on parasta, että pystyy hyppäämään sisään siihen maailmantilanteeseen. Se viime kauden Turkkijuttu oli aivan äly tön, kun kuuntelee mitä ne tyypit siinä puhuu. – Sound Tracker on kummallinen kulminaatio kaikesta mitä olen elä mäni aikana oppinut. Kirjan yksi hurjimpia anekdootteja on tieto siitä, että Dee Dee Ramone olisi halunnut sinut seuraajakseen Ramonesiin ja pisti Stiv Batorsin kysymään kiinnostustasi. Se musa on todella lähellä sydäntä. Emmä tiedä. Soitan vieläkin Steve Conten kanssa, olen soittanut 12 vuotta putkeen. Kaikki oli poliittises ti tykkejä ja aware. Jos olisin saanut tehdä niiden kanssa pari keikkaa, niin se olisi ollut ihan riittävästi. New York Dollsin One Day It Will Please Us To Remember Even This (2006) ja Cause I Sez So (2009) ovat myös ihan helvetisti mua. Päätoimesi taitaa tätä nykyä olla Michael Monroen bändissä. Kyllähän niitäkin on, sellaisia itseään täynnä olevia persereikiä. Olen tosi harvoin törmännyt mulkkui hin muusikoihin. Varsinaista soololevyä sinulta ei koskaan ole ilmestynyt, joten ovatko Mad Juanan albumit lähimpänä sitä mitä haluat tehdä. – Muusikot on yleensä sosiaa lisia eläimiä ainakin sen musiikin merkeissä. Mutta onko sarjan teko opettanut sinulle vielä jotain uutta reissaamisesta. 28 SOUNDI Small Facesissa ja Rolling Stonesis sa, jotka on olleet mulle helvetin iso ja bändejä. Mitä isompia ne on, sitä nor maalimpia ja vaatimattomampia ne on. Ja ei (naurua)! Onhan esi merkiksi noi Maken vikat levyt ihan helvetisti mua. Elämäkertasi ylöskirjannut Tommi Liimatta laski, että kirjasi henkilöhakemistossa on 855 nimeä ja lähes yhtä monen kanssa olet soittanut. Tämä bändi on ollut kasassa jo pitkään ja se on helvetin hyvää jengiä. Ja kun nyt kat selee mitä siellä tapahtuu... Mä rakastin soittaa siinä bändissä. Ja niistä tuli elämänpituisia ystäviä. Se vaan täy tyi tapahtui jossain muodossa, ett en mä ihan turhaan ole ravannut ympäri maailmaa. New York Dolls -pestiä ei varmaan tarvinnut sitten toista kertaa miettiäkään. Menee vaikka johon kin sokeriruokoalueelle Brasiliassa missä vanhat papat kyräilee, niin tyyli muuttuu heti kun ne kuulee, että mä olen muusikko. Jos haluat ol la muusikko, niin sun pitää treena ta, panna sinne hikeä, verta ja de dication. Nyt pitää löytää jostain ra haa, että päästäisiin syksyllä teke mään levyä ja saataisiin se ulos en si vuonna. on se mieletöntä. Pitää valmistautua siihen, että voidaan mennä vitun alas tai tosi ylös. – Se on niin älyttömän palkitse vaa mitä olen saanut nyt kaksi kautta tehdä. Olin siinä kuusi vuotta. Se on aina ollut vähän elä vä se bändi. Vielä ei paljasteta mihin ollaan menossa, mutta aika hevejä paikkoja siellä tulee. Sama juttu, kun tapaa näitä Bruce Springsteene ja ja muuta tätä niin kutsuttua isoa jengiä. – Päätettiin Maken kanssa kuu si vuotta sitten, että aletaan tehdä tätä juttua kimpassa ja se jatkuu, koska mä rakastan ja kunnioitan sitä miestä. Huomenna on audition.” Thanks for the heads up, man. Kun olen mennyt johonkin Peruun tai Thaimaahan, olen jutellut jengin kanssa ja kuun nellut niiden kelauksia musiikista, yhteiskunnasta ja uskonnoista. – Ai niitä on niin monta. Mulla olisi ollut se eka tsääns si hypätä siihen. Mutta jotenkin kaikil la on sama tsemppi. Ja kolmas kausi on tulossa. Meillä on sama visio rockin tekemisestä. Haluanko istua sen kanssa vanissa. – Joo. Nastempaa kundia ei oli si voinut löytyä! Ensimmäisenä se huudahti, että ”Hey mate! Wanna go down to a pub for a beer?” Yeah, se jännitys menee siinä. Tai kun Jenkeissä on auditioneja, niin jengi ehdottaa mulle, että hei, sähän voisit men nä sinne: ”Enrique Iglesias tarvii basistin. Oltiin lähetelty biisiidiksiä netin kautta ja nyt tehtiin demot 25 biisiin. Vaikka saisi mieletöntä liksaa, niin ei se olisi mua. Se oli ihan mieletöntä. elokuuta 2016 Ravintola Corona, Helsinki > Soundi-haastattelu k u v a: M ee ri K o u ta n ie m i Karmen Guyn kanssa muodostettu Mad Juana on jo vuosia toi minut Samin henkireikänä kokeilla ja leikitellä etnisillä musiikki tyyleillä. Mua on aina kiin nostanut paikallinen musa ja olen avoimin mielin käynyt katsomassa erilaisia bändejä. ”Kiitän luojaani siitä, että pystyn heti kelaamaan, mitä pitää tehdä eikä jäädä miettimään liikaa seuraako siitä hyvää vai ei.” K u v a: Sa m i Y af fa n ko ko el m a/ Ti e ta ip u u -k ir ja n k u v it u st a haast_sami yaffa_a.indd 28 1.9.2016 9.35. Hyviä iloisia paikkoja myös
Sopii hyvin juurihoidon taustalle. KYPCK 3epo Oulun legendaarinen Kursk toteuttaa taas yli tunnin verran perversseimpiä ideoitaan. Mitä muuta voisi tehdä, kuin soittaa katurockia, joka HS:n mukaan kuulostaa siltä kuin Lepakkoluolan kellari vuodelta 1984 olisi herätetty henkiin. MILO & MOSES Nuorta jazzin voimaa! HUNTERS Dead End JOONAS WIDENIUS TRIO Arktik Traktor Konspirazy Flamenco, jazz, rock ja maailmanmusiikki kohtaavat hienolla kitaratriolevyllä. Julkaisu 30.9.2016. www.poetsofthefall.com CITYMAN Rhythm / Emotion Vuonna 2015 esikois-ep:nsä julkaissut, katarttisista keikoistaan tunnettu elektroninen pop-duo Cityman julkaisee odotetun debyyttialbuminsa ”Rhythm/Emotion”! VILLA NAH Ultima Maailmallakin arvostetun synaduon uusi albumi ”Ultima” kaupoissa 16.9.2016. Päättäväistä rock and rollia, esikuvana Hurriganes, mutta omalla tiiviillä asenteella. Clearview-kiertue starttaa Helsingin Jäähallin Black Boxista samana päivänä. MATTI SAKARI Kiskot DANIEL LIONEYE: Vol III HIM-hippien uusi levy! PSYCHEWORK Dragon’s Year Suolahtelaislähtöinen Psychework on valmis julkaisemaan debyyttialbuminsa, jonka keskeisenä teemana on Suomen kovimpiin metallivokalisteihin kuuluvan Antony Parviaisen sairastuminen leukemiaan ja vakavan sairauden selättäminen. m u s i c f i n l a n d m u s i c f i n l a n d BOB MALMSTRÖM Vi kommer i krig ”Porvaricoren kuningas Bob Malmström tekee sotaisan paluun! Suomi ei ole kieli, vaan oire!” m u s i c f i n l a n d CD/LP/Digital CD/LP/Digital CD/Digital CD/Digital CD/Digital LP/Digital CD/Digital LP/Digital CD/LP/Digital CD/Digital CD+LP/Digital CD/Digital IndieCo mainos 8_16.indd 29 2.9.2016 13.25. Tiedossa viileän haikeaa elektropoppia ja unenomaista romantiikkaa; eli klassista Villa Nahia.” TEXAS OIL Alamo Texas Oilin kolmas levy jatkaa rock and roll biittiä siitä mihin edellinen, Rocket Fuel, albumi päättyi. ALKUSYKSYN PARHAAT INDIEJULKAISUT www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland POETS OF THE FALL Clearview Kauan odotettu seitsemäs albumi kaupoissa 30.9.2016. Rock on kuollut, rock on umpikujassa... Vierailijoina Iiro Rantala ja Ilkka Heinonen
Edes kesällä 2016. Oululaistapahtuma on mallia ”kaikille jotakin” ja piletit on myyty loppuun jo ennakosta. Backstagella pyörii muitakin soittajia, teknikoita ja vähän vaikka ketä, mutta näiltä ruotsalaisilta tuntuu löytyvän aikaa ja hymyjä kaikille. Teksti: Timo Isoaho 30 SOUNDI opeth-taitto_f.indd 30 1.9.2016 9.37. edustalla istuskeleva kosketinsoittaja Joakim Svalberg puolestaan kumoaa jo aika monetta kahvikuppiaan. Ilta-auringossa konserttiinsa hiljalleen valmistautuvan Opethin herrat tekevät mitä tekevät: laulajakitaristi Mikael Åkerfeldtia kuvataan ”pohjoissuomalaisesta hevibändistä” kertovaan elokuvaan, kitaristi Fredrik Åkesson näppäilee kitaraansa, kun taas Martinit, basisti Mendez ja rumpali Axenrot, naureskelevat Helsingissä asuvan The Haunted -muusikko Patrik Jensenin kanssa. Tällaisen käytöksen äärellä on liiankin helppo unohtaa, että yli neljännesvuosisadan mittaisen uran tehneen Opethin huikeat saavutukset progressiivisen death metalin, kunnianhimoiStam1nan intensiivinen toimitus on käynnissä läheisellä Kaleva-lavalla, mutta saman estradin backstagella on hyvin leppoisa fiilis. uomen kärkifestivaalien joukkoon nousseen Qstockin kakkospäivä on päässyt mukavaan vauhtiin. Säveltäjämaestro Mikael Åkerfeldtin mukaan kärsivällisyys kuitenkin palkitaan. Uusin todistuskappale on Opethin uuden ajan kolmas luku, omissa sfääreissään liitävä Sorceress, joka nyökkäilee niin Jethro Tullin kuin Moody Bluesinkin suuntaan. Yhtyeen pukuhuoneen Opeth ei päästä kuulijaa taaskaan helpolla, vaan tuore Sorceressalbumi vaatii kuulijaltaan pitkäjänteisyyttä. Death metalista syvälle progen huuruisiin maailmoihin Opethia johdattanut Mikael Åkerfeldt on eräs aikamme taitavimmista ideoiden kierrättäjistä, tokikaan unohtamatta hänen suurenmoista kykyään luoda mestarisävelmiä. Tuntuu suorastaan ihanalta, ettei kaikkien festarikattauksien tarvitse koostua läppäri auki ja menoksi -hommista ja suomiräpistä. Skandinaaviseen tapaan Opeth-muusikot ovat hyvin maanläheisiä – niin kuin he ovat aina olleet
K u v a: St u ar t W o o d K u v a: St u ar t W o o d SOUNDI 31 opeth-taitto_f.indd 31 1.9.2016 9.37
Olen puhunut kakkoslevystä Steven Wilsonin kanssa ja uskoakseni julkaisemme sellaisen jonakin päivänä. – Olen myös mukana eräässä projektissa tuottaja/muusikko Dan Swanön ja yhden lapsuudenystäväni kanssa. Kaikista suurin joukkopako tapahtui kuitenkin Heritage-albumin (2011) nostattamissa tyrmistyksen sekaisissa tunnelmissa. – Älä ymmärrä väärin: onhan se mielettömän hienoa, että porukka arvostaa tekemisiämme. Olen kuullut monia nöyräksi tekeviä tarinoita, miten ihmisiä on laskettu hautaan musiikkimme tahdissa tai miten uusi elämä on saanut alkunsa Opethin soidessa. Viiden tähden arvoiseksi havaittu levy kelpasi Soundille silti enemmän kuin hyvin: ”Kertokoon se sitten aikuistumisesta tai mistä tahansa ajatusmallin rakennemuutoksesta, Heritagen kohdalla Åkerfeldt korostaa pehmeämpiä ja perinteisiä arvoja niin että heikompaa hirvittää. Siitä tulee hienoa. Nimi tulee siitä, että kasvoin Sjöstuganissa eteläisessä Tukholmassa. – Onhan se kieltämättä kummallista, jos minut tapaava diggari alkaa vapista ja itkeä... Jos olen joskus onnistunut kirjoittamaan muutaman kivan kappaleen niin eihän se nyt minusta kovin kummoista luontokappaletta tee, Mikael naurahtaa. – Eikä unohdeta Storm Corrosionia. Olemme tehneet pari ruotsiksi laulettua softrock-biisiä Sjöstugan-nimellä. Watershed (2008) oli joillekin liikaa (tai liian vähän) jo klassikoksi nostetun Ghost Reveriesin (2005) jälkeen. Nykyinen kokoonpano muotoutui viisi vuotta sitten. Miksi ne muuttaisivat. Eihän Opethia olisi ollut enää vuosikausiin, mikäli kaikki fanit olisivat marssineet matkoihinsa. Meillä ei ole albumin suhteen minkäänlaisia kaupallisia paineita, joten voimme hullutella oikein sydämiemme kyllyydestä. Muusikko myöntää ”epämääräiset sooloajatukset”, mutta samalla häneltä löytyy muitakin levytyssuunnitelmia. Termi ”maanläheinen” tulikin jo mainittua – miten se sopii yhteen suoranaisen henkilöpalvonnan kanssa. Julkaisusuunnitelmia ei toistaiseksi ole. Projekteja moneen lähtöön MIKAEL ÅKERFELDT on puhunut joissakin tuoreissa haastatteluissa mahdolli sesta omasta albumista. Opethin takahuoneen tummalle sohvalle istahtava Åkerfeldt miettii vastausta hyvän tovin. Onneksi olen tottunut tiukkaan palautteeseen, sillä jo toisen levymme (Morningrise, 1996) aikoihin jotkut viisaat tulivat ilmoittamaan, että Opeth opeth-taitto_f.indd 32 1.9.2016 9.56. 32 SOUNDI SOUNDI 33 sen rockin ja vaikkapa akustisvoittoisen tunnelmoinnin saroilla ovat melkeinpä vertaansa vailla. Onneksi olemme ruotsalaisia, joten sisäämme on rakennettu tietynlainen suojamekanismi, eivätkä tällaiset kokemukset muuta meitä miksikään. Merkillepantavampaa on se pieteetti, näkemys, kunnioitus ja ilmiselvä rakkaus, jolla mies aineksia lähestyy – oli kyseessä siten härski boogiebassottelu, Deep Purple -tyyppinen Hammond-kaahaus, akustinen fiilistely tai mikä hyvänsä maukkaista elementeistä.” – ”Nyky-Opeth on paskaa! Kuka hemmetti Opethia enää kuuntelee?” Olen kuullut tällaisia kommentteja aika usein. Mutta koska emme ole amerikkalaisia, meistä ei ole vieläkään tullut ylpeitä kusipäitä. – Olen saanut levy-yhtiöiltä ehdotuksia soolokiekon tekemisestä ja minulla onkin esimerkiksi The Doorsilta kuulostavia juttuja sekä singer/songwriter-materiaalia, jotka eivät taida soveltua Opethille. En todellakaan ole rocktähti – enkä kyllä mikään muukaan tähti! N apataanpa seuraavaksi kiinni siitä tosiseikasta, että osa Opethin faneista todellakin on marssinut matkoihinsa. Vaikka esimerkiksi Axenrot on tunnetusti hurja rytmi-innovaattori, niin Opeth-fanien jakamattomin kunnioitus kohdistuu luonnollisesti orkesterin kappaleet kirjoittavaan kapteeniin. tai jopa laskeutuu polvilleen ja kumartaa minua kuin jotakin jumalaa. Toki Opethin kiertuemoottorit ovat taas käynnistymässä ja tulen olemaan pitkään kovin kiireinen, mutta ehkä sitten jonakin päivänä... USA:sta puheen ollen: siellä minua kutsutaan joskus rocktähdeksi, ja voi helvetti, että se kuulostaa oudolta. Tykkänään poissa olivat K u v at : T i m o I so a h o Opeth on Mikael Åkerfeldtin luo mus, mutta mui denkaan muusi koiden panos ei ole vähäpätöi nen. K v a: N ak i K o u y io u m tz is ”Inspiroidun Martinin rumpujutuista niin paljon, että päätin kirjoittaa kokonaisen kappaleen, joissa hän pääsee soittamaan suosikkikomppejaan.” death metal -korinat ja armotta päälle käyneet metalliriffit, mutta läsnä olivat 70-lukulainen soundi sekä vaikutteet vanhakantaisesta progressiivisesta hard rockista. Kuka milloinkin, kuka mistäkin syystä. Myös akustishenkinen Damnation (2003) sai aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton, mutta nykyään levy nauttii ansaittua arvostusta
Olet hieman yli nelikymppinen, kun taas useimmat edelleen esiintyvät esikuvasi ovat ainakin 70-vuotiaita. Olenko kuunnellut kaikki nämä levyt. Joistakin julkaisuista on useita versioita, mutta eri albumeja lienee ainakin 7000. En todellakaan, mutta tavoitteenani on elää sen verran vanhaksi, että ehdin tutustua niihin. Paluu vanhaan olisi Åkerfeldtin mukaan itselleen valehtelua. Kuuntelitko entuudestaan tuntemattomia levyjä kaupoissa ennen niiden hankkimista. Vähemmän yllättäen molemmat ovat erikoisia progeyhtyeitä 70-luvulta. Olin itseäni etsivä kiihkomielinen teinipoika, joka diggasi rankinta mahdollista musiikkia. – Ehkä kymmenen tuhatta. Banjo oli ehdottomasti kielletty soitin ja huuliharppu sekä haitari olivat siinä rajoilla, Mikael nauraa. En kuitenkaan jaksanut pelkkää death metalia kovin pitkään, sillä se uusi Benediction-kiekko – ei mitään erityistä heitä vastaan – ei enää jaksanut säväyttää. Jos tämä ei miellytä niin en voi sille mitään. Kävin äskettäin lomalla Gotlannissa ja huomasin erään miehen myyvän levyjä suoraan autotallistaan. 32 SOUNDI SOUNDI 33 on mennyt pilalle. Paikka osoittautuikin aarreaitaksi, sillä löysin walesilaisen Branin debyytin sekä englantilaisen Marsupilamin Arena-kakkoslevyn. Jos biisien nimistä löytyi sanoja, kuten ”honky-tonk”, ”boogie woogie” tai vaikkapa ”coconut”, en todellakaan lunastanut levyä itselleni. Ymmärrän fanien ärtymyksen silti hyvin, sillä olen itsekin suhtautunut putkinäköisesti suosikkibändieni muutoksiin. – Ostan levyjä vieläkin samalla periaatteella. opeth-taitto_f.indd 33 1.9.2016 9.37. Rakastin death metalia noin kolmen vuoden ajan, Opethin perustamisen aikoihin. – Niinpä niin! Ensimmäisen kauhistus on aina toisen onni, sanoo Mikael. Jos tekisimme nyt death metal -levyn, valehtelisimme itsellemme päin naamaa, ja se olisi vähintään lopun alku. – Annahan kun kerron lisää. Aivan varmasti monet alkuaikojamme diggailevat death metal -fanit ovat hypänneet kelkasta, mutta mitä sitten. Millä perusteella ostit albumeja ennen internetin aikakautta. Toisaalta taas: tehän olette saaneet valtavasti uusia faneja kolmen viimeisimmän levynne ansiosta. Tämä yhtye ei ole antanut diggareille hirveästi armoa, sillä mehän emme ole juurikaan kopioineet itseämme vaan levymme ovat soundanneet erilaisilta kerta toisensa jälkeen, nyökkää Mikael. Tulisiko se körmyniskainen, vahvasti tatuoitu teksasilainen death metal -fani taas heittämään yläfemmoja ja selittämään matalalla äänellä, että ”Mike, you are my boy after all”. ”Olin itseäni etsivä kiihkomielinen teinipoika, joka diggasi rankinta mahdollista musiikkia.” K u v a: Ti m o Is o ah o 1971. – Puheet ”fanien joukkopaosta” ovat kuitenkin saaneet liian suuret mittasuhteet esimerkiksi mediassa. Silloin palasin vanhempien suosikkieni, kuten Judas Priestin Sad Wings Of Destinyn, Deep Purplen In Rockin tai Scorpionsin Fly To The Rainbow’n, pariin. Ensin katsoin julkaisuvuoden, joka sai olla vaikkapa Death metal -juuret seuraavat vanhojen fanien puheissa yhä Opethia, vaikka niitä ei ole kuulunut bändin musiikissa enää vuosikausiin. Pystytkö kuvittelemaan itsesi Helsingin Kulttuuritalon, Lontoon Royal Albert Hallin tai vaikka Hellfestin lavalle vuonna 2045. Ongelmia tuottaa toki se, että hankin koko ajan lisää musiikkia. Montako pitkäsoittoa omistat nykyään. Se oli ehdottomasti eräs elämäni tärkeimmistä aikakausista ja samalla Morbid Angelin, Entombedin ja muutamien muiden yhtyeiden klassiset albumit saivat ikuisen paikan sydämessäni. Täytyy kuitenkin myöntää, että jonakin päivänä olisi hauska katsoa, millaisia reaktioita örinälaulujen palauttaminen aiheuttaisi. Enkä tarkoita, ettenkö välittäisi jokaisesta diggarista, mutta me julkaisemme vain sellaista musiikkia, jota haluamme itse soittaa ja kuunnella. – Useimmiten tein ostopäätöksen pelkän ulkoasun perusteella, ja usko tai älä, mutta löysin monia mahtavia levyjä tämän metodin avulla. Mikäli kappaleiden otsikot olivat okei, tutustuin kokoonpanoon ja instrumenttivalikoimaan. Lisäksi ryhdyin etsimään intensiivisesti kaikenlaista mielenkiintoista musiikkia tukholmalaisista divareista ja pian jouduinkin vuosikymmeniä vanhojen obskuurien progelevyjen lumoihin. Kun olen jonakin päivänä vanha ukko, niin levyjä lienee moninkertainen määrä
Mainiota (naurua). Hän oli mukana jo Watershedillä, mutta heti seuraava julkaisu oli Opethin musiikki on kokenut vuosien saatossa useita muodonmuutoksia. Omat ihmissuhteeni ovat olleet solmussa menneiden vuosien aikana, mutta nykyään olen hyvin onnellinen. Albumin yleistunnelma kallistuu ensin mainitun puolelle, sillä sanoitukset ovat voittopuolisesti haikeita, jopa synkkiä. – Ajatukseni ovat toki muuttuneet vuosien mittaan. Vajaan parin minuutin mittainen Persephone saattaa hyvinkin olla kaunein ja surullisin kappale pitkään aikaan. Minun täytyy vain luottaa siihen, että he todella kertovat minulle totuuden, Mikael sanoo ja jatkaa nauraen: – Toisaalta taas tiedän tarkkaan, mistä bändikaverini diggaavat, ja yritän tarjota heille jo lähtökohtaisesti mieluisia kappaleita. Opeth tarrautui aiheeseen etenkin albumilla Still Life (1999), joka oli konseptilevytys tuhoon tuomitusta rakkaudesta. – Tämä on demokraattinen bändi, vaikka kirjoitankin lähes kaiken materiaalin. Vielä yksi kysymys aiheen laitamilta: Fredrik Åkesson revitteli ennen Opethia Arch Enemyn riveissä ja hän on muutenkin ehta ”metalliukko”. Oliko Heritage hänelle kova pala purtavaksi. Todellisen rakkauden voima on aivan käsittämättömän suuri, eikä rakastuneena kykene täysin rationaaliseen ajatteluun. Palataanpa Sorceress 2 -kappaleeseen. Sorceress ei sellainen ole, mutta suuret tunteet vellovat Opethin kahdennellatoista studioalbumillakin. Miksi niin harvat ihmiset tuntuvat ajattelevan omilla aivoillaan. En silloin ymmärtänyt ihmiskuntaa enkä ymmärrä oikein vieläkään. – Martin tutustui pariin Watershedin jälkeen syntyneeseen demoon ja hän kertoi suorasukaisesti, että pystyt kyllä parempaankin. Miksi me seuraamme johtajia, vaikka siinä ei tunnu olevan mitään järkeä. (Se edellinen suhde ei päättynyt järin onnellisesti, kuten Åkerfeldt komeassa Will O The Wisp -kappaleessa laulaa: ”When you are tired of hating me...”). Niiden alkua, muuttumista ja tuhoutumista. Olen siis oppinut näistä hommista jotakin menneiden vuosikymmenien aikana. Jos tämä pitkäikäisin ja tulisin rakkaussuhteeni säilyy entisellään ja saan musiikilta jatkossakin vastakaikua, niin sävellän ja esiinnyn taatusti vielä vuosikymmenien kuluttuakin. Halusin avata albumin yksinkertaisella, vahvalla melodialla, ja päätin ottaa mukaan puheosuuden. Musiikki on edelleen suurin intohimoni, eikä näiden tunteiden laimenemisesta ole näkynyt merkkejä. Martin ei yleensä puhu paljon, mutta kun hän sanoo jotakin, silloin on parempi kuunnella, Mikael kuvailee. Esimerkiksi The Wilde Flowers voisi olla sanoituksensa puolesta myös Blackwater Park -albumilla (2001), jonka teemoihin kuului esimerkiksi misantropia. Mikael Åkerfeldtin uppoutuminen levynkeräilyyn takaa kuitenkin uusien vaikutteiden jatkuvan saannin. Kun Åkerfeldt oli omien sanojensa mukaan ”hieman hukassa” Watershed-levyn jälkeen, Mendez sanoi bändikaverilleen suorat sanat. – Ehkä jollakin tavalla. Lopulta päätin esitellä aihion muille yhtyeen jäsenille ja he innostuivat heti. Minun on itse asiassa äärimmäisen tärkeää tietää muiden ajatukset uusista kappaleista, sillä en tietenkään halua levyttää tai soittaa livenä biisejä, joita joku yhtyeen muusikko inhoaa. R akkauden eri ilmenemismuodot ovat toimineet lukemattomien rockyhtyeiden polttoaineena kautta vuosikymmenien. – Kirjoitin jossakin vaiheessa Sorceress-kappaleen ja myöhemmin tajusin monen muunkin uuden biisin käsittelevän ihmissuhteita. Ei sentään. Enkä muutenkaan enää antaisi pitkäsoitolle otsikkoa My Arms, Your Hearse, sillä pidän enemmän iskevistä nimistä, sanoo Mikael. opeth-taitto_f.indd 34 1.9.2016 9.37. Annatko kaikille Opethin jäsenille mahdollisuuden sataprosenttisen rehelliseen mielipiteeseen – ilman suuttumista. – Täytyy silti painottaa, etteivät kaikki uudet kappaleet kerro rakkauden lumoista, mustasukkaisuuden kiroista tai vastaavista jutuista. – Niin, alkaako alamäki heti intron jälkeen. Sitä vain leijuu pilvilinnoissa, eikä juonenkäänteissä tunnu olevan lainkaan huonoja puolia, hälytysmerkeistä huolimatta. Sitä on mahdotonta kuunnella ilman kylmiä väreitä. – Fredrik oli kieltämättä hieman ihmeissään. Levyn nimi, suomeksi Velhotar, ei viittaa Black Sabbathin debyytin aavemaiseen kansikuvaan vaan pikemminkin Opeth-maestron uuteen elämänkumppaniin. Suurin osa työstämästäni materiaalista ei itse asiassa koskaan päädy heidän korviinsa, sillä huomaan kirjoitusvaiheessa itsekin, mikäli joku idea ei toimi. Samalla se asettaa riman melkoisen korkealla muuta levyä ajatellen. Martin Mendez on eräs Opeth-kipparin läheisimmistä ystävistä ja tärkeimmistä mentoreista. – Sorceress valikoitui otsikoksi ennen kaikkea siksi, että se on kiehtova sana, eikä tämän nimisiä levyjä juurikaan ole. Onko se sukulaissielu albumin intron Persephonen kanssa. Itse asiassa, he rakastuivat siihen. 34 SOUNDI – Jos joku olisi väittänyt minulle Opethin alkuaikoina, että soitan bändissä vielä kolmekymppisenä, olisin pitänyt kommentoijaa täysin tärähtäneenä, hymähtää Mikael. Joku voisi ottaa tuollaiset ohjeet jopa henkilökohtaisena loukkauksena. En kuitenkaan aluksi ollut varma Persephonen hyvyydestä ja pidin idean pitkään itselläni. Persephone avaa levyn melankolisesti – rakkaus on mennyttä – kun taas Sorceress 2 on laulu tästä ajasta, uudesta rakkaudesta. Mendez kutsuu Persephonea lempinimellä Pepe, sillä hänen mielestään se tuo mieleen Meksikon, autiomaan ja kaktukset. K u v a: St u ar t W o o d main os 1/1s
Se oli uskomattoman hienoa ja pompin innoissani ympäri studiota biisien tahdissa. H eritage aloitti ylvään luvun Opethin saagassa ja Sorceress on uuden ajanlaskun kolmas julkaisu. Loppupuolelta löytyy myös doom-henkinen osuus, joka on Fredrikin ideoima. Kyseessä oli tär keä rasti ruutuun saa vutus Mikael Äkerfeld tille, sillä hän on tunne tusti erittäin kova Black Sabbath fanaatikko. – Olemme aikaisem min soittaneet Black Sab bathin kanssa sa moilla festareilla, mut ta nyt olimme niin sa nottu ”direct support”, ja esiinnyimme juuri ennen heitä. Toki Ozzyn laulu oli setin alussa vähän sitä sun tä tä, mutta aika pian hän sai homman haltuun. Purkitimme pohjat luonnollisesti livenä, reilussa parissa päivässä, ja koko sessio kesti kymmenisen päivää. Olihan se varsin tunteellista. Ennen kuin Sorceressin kappaleet käyvät varsinaisesti tutuiksi, korviin pistää yhtyeen dynaaminen tulkinta sekä Åkerfeldtin ilmeikäs laulu. Sopivasti paikalle marssivat juuri keikkansa päättäneen Stam1nan Antti Hyyrynen ja Pekka Olkkonen – kovia Opeth-faneja kumpikin. Olen nähnyt yhtyeeltä paljon huonompiakin konsertteja. Åkerfeldtillä on kuitenkin vielä yksi asia. Emme lähteneet juurikaan editoimaan tai korjaamaan ottoja – jos tein virheen, niin vilkaisin vaivihkaa ympärilleni, että huomasiko kukaan. Ai kaisemmin kesällä taas soitimme Iron Maidenin kanssa ja sekin merkitsi minulle erittäin paljon. Epäröinnin jälkeen nimiä alkaa pudota. Soitimme taannoin Ghost Reveries -keikan Helsingin Kulttuuritalolla ja nyt teemme paluun samaan paikkaan. Albumi on hurja matka, joten kiireisimmät nykyihmiset saattavat tippua kelkasta, mutta haasteita etsiville löytyy tutkittavaa yllin kyllin. Muutaman yhteiskuvan jälkeen osapuolet jatkavat omille teilleen: Åkerfeldt tarttuu kitaraansa ja käy lämmittelytouhuihin, kun taas Stam1na-kaksikko nappaa käsiinsä jotakin nestemäisempää. Mikäli ei, niin jatkoin kappaleen soittamista muina miehinä.” pikin biisi saattaa kuulostaa kynsissämme ihan hyvältä. Chrysalis taas on kunnianosoitus Chrysalis Recordsille sekä Martin Axenrotille – inspiroidun Martinin rumpujutuista niin paljon, että päätin kirjoittaa kokonaisen kappaleen, joissa hän pääsee soittamaan suosikkikomppejaan. ”Jos tein virheen, niin vilkaisin vaivihkaa ympärilleni, että huomasiko kukaan. Sorceress taas tuntuu tällä hetkellä – takana on ehkä viisitoista kuuntelukertaa – nyky-Opethin kruununjalokiveltä. No, ei se mennyt ihan niin (naurua). On selvää, että niin Fredrik kuin osa faneistakin tarvitsi hieman aikaa Heritagen ymmärtämiseen. Heritagella tukholmalaiset vaikuttivat vielä tunnustelevan tuoreen polun pintaa, kun taas Pale Communion (2014) asteli samoilla seuduilla jo varmaotteisemmin. Pale Communion -albumilta löytyy raita Goblin, jonka inspiraationa toimi samanniminen italialaisyhtye. – Emme taaskaan treenanneet yhdessä ennen studiosessioita, mutta Martinit soittivat kappaleita kahdestaan läpi ennen nauhoituksia. Biisi nojaa itämaisiin melodioihin, sillä olen aina rakastanut niitä. Pianotunnelmoinnin jälkeen käynnistyvä kappale on melko erilainen verrat tuna levyn muuhun materiaaliin. Samalla tämä on myös minun tribuuttini tukkahevibändeille – usko tai älä! Siinä samassa haastattelutiimalasin hiekka loppuu. Opeth tuntuu olevan kautta linjan aivan hirmuisessa lyönnissä. Kyseessä ei ole cover, mutta yritän soittaa biisissä kuin Eric Clapton vuonna 1966. Amor phisin kavereiden kans sa taas oli oikein muka va jutustella! ”Niin, hengailinko Ozzyn ja Tonyn kanssa?” Stam1nan kovat Opeth-fanit Antti Hyyrynen ja Pekka Olkkonen lyöttäytyivät Mikael Åkerfeldtin seuraan Oulun Qstockissa viime heinäkuussa. Kun Åkerfeldtilta tiedustelee Sorceress-materiaalin suoria innoittajia, muusikko miettii hetken aikaa. Halusin vain tehdä yksinkertaisen laulun, josta löytyy iso kertosäe. 36 SOUNDI SOUNDI PB Heritage, joka ei todellakaan ollut metallilevy. – Eräs omista suosikeistani, Will O The Wisp, on saanut innoitusta Jethro Tullilta. Ny kyinen Sabbathrumpa li Tommy Clufetos käve li pari kertaa ohi ja jopa moikkasi, mutta muista Sabbathherroista en nähnyt vilaustakaan la van ulkopuolella. Voice Of Treason -kappaleessa taas on suora lainaus ruotsalaisbändi Lifen She Walks Across The Room -laulusta (Lifen luvalla, toki). Minkäänlaisesta hapuilusta ei ole merkkiäkään, kun pirullisen ilmeikkäitä sävellyksiä vyöryttävä viisikko pistää parastaan. – Mielestäni Sorceress on täydellinen albumi juuri tähän hetkeen. Entä varsinainen päätösraita Era. – Saavumme Suomeen taas lokakuussa. Okei, kyllä hän jotkut Sabbathfa nit tunsivat meidätkin Helsingissä, mutta ylei nen ilmapiiri oli silti sel lainen ”keitä nämä ovat ja miksi ne eivät jo lope ta tuota möykkäämistä” (naurua). – Katsoin koko Black Sabbathin keikan ja bändi oli yllättävän hyvässä iskussa. – Niin, hengailinko backstagella Ozzyn ja Tonyn kanssa, ja antoi vatko he minulle puhe linnumeronsa tulevia yhteistyöprojekteja aja tellen. Jos joku kuvailee levyä hirveäksi kuraksi, niin en yksinkertaisesti ymmärrä mielipidettä. Ihmi set odottavat pääbän diä, eivätkä illan avaus nimet voisi vähempää kiinnostaa. Ja otsikoista puheen ollen: Sorceressilla on myös kappale The Seventh Sojourn ja The Moody Blueshan julkaisi sen nimisen albumin vuonna 1972. Oikeastaan biisi on melkoisen suora tribuutti Ian Andersonille. – Eiväthän tällaiset tapahtumat muuten ko vin juhlavia ole. Mikäli ei, niin jatkoin kappaleen soittamista muina miehinä, Mikael hymähtää. – Biisi on tuonut joidenkin mieleen Cutting Crew’n (I Just) Died In Your Armsin. Nähdään siellä! K u v a: Ti m o Is o ah o opeth-taitto_f.indd 36 1.9.2016 9.37. – Strange Brew on nyökkäys Creamin suuntaan, sillä heilläkin on kappale Strange Brew. Voisin puolivakavissani väittää tämän orkesterin soittavan nykyään sen verran tyylikkäästi, että hieman paskemOPETH TOIMI Black Sab bathin avausyhtyeenä Helsingissä kesäkuun lo pulla. Se ei ollut säveltämisvaiheessa mielessäni, mutta mielipiteet ovat mielipiteitä. – Joissakin pohjakohdissa en soittanut muiden mukana vaan seurasin toimitusta tarkkaamon puolella. Sinne tänne rönsyilevät kappaleet vaativat tiivistä syventymistä, mutta tälläkin kerralla sinnikästä kuulijaa odottaa aikamoinen palkinto
Hartwall Arena & HILTUNEN haitari, mandoliini, kantele, huilu, koskettimet PUIKKONEN rummut, laulu, perkussiot, akustinen kitara, vibrafoni PUKKI pystybasso, laulu, mandoliini, klarinetti, akustinen kitara REMMEL laulu, akustinen kitara, mandoliini, balalaikka stevenseagulls.com spinefarmrecords.com airbournerock.com HERMAN banjo, laulu, akustinen kitara, saha, mandoliini Universal tulostus.indd 37 1.9.2016 11.22. STEVE ‘N’ SEAGULLS Ympäri mennään ja ämpäri päässä tullaan eli Lokit livenä kotimaan kamaralla: 15.09 HELSINKI, M/S Viking Mariella • 16.09 HELSINKI, M/S Viking Mariella • 17.09 HELSINKI, Tavastia • 14.10 LAPPEENRANTA, Amarillo Areena 15.10 LAHTI, Möysän musaklubi • 21.10 TURKU, Logomo • 22.10 VANTAA,Tulisuudelma • 28.10 TAMPERE, Klubi 29.10 JYVÄSKYLÄ, Lutakko • 04.01 OULU, Hevimesta • 05.10 KUOPIO, Puikkari Eli se on ulkona ja Out in the Fields! CD / LP / Digital Uusi levy BROTHERS IN FARMS on nyt sitten vikeltänyt kauppoihin, striimeihin ja ties minne. Tällä kertaa keskisuomalaisten maatalouslomittajien palveluksia tilauksesta ja ilman käyttävät: Iron Maiden, Metallica, Nightwish AC salama DC, G N’ R Nirvana, Megadeth, Deep Purple Foo Fighters, Offspring Gary Moore ja Steppenwolf. LIVE: 24.10
38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Antti Luukkanen Kuvat: Kerttu Malinen mira luoti -taitto_b.indd 38 1.9.2016 9.39
Hänen tunnistettava äänensä ja intohimonsa tulkita lauluja äärirajoja mukaillen tekevät albumista mielenkiintoisen, mutta myös pysäyttävän henkilökohtaisen. Tunnelivisio on rock-henkisesti elektroninen, levottomasti hyökkäävä ja tummanpuhuvu albumi, joka toki välillä tyyntyy levollisempiinkin tunnelmiin. Tunnelivisiodebyyttiä edelsi raskaita kausia, jolloin Miran itseluottamus musiikintekijänä oli nollissa. mira luoti -taitto_b.indd 39 1.9.2016 9.39. Kyllästymisestä musiikkiin ei ollut kyse, vaan Mira alkoi epäillä omia kykyjään. Kun PMMP oli saatu pakettiin, Mira Luoti päätti, että musiikki saa jäädä. Itseluottamus oli mennyt. Vaikka kappaleiden säveltäjä Miran taustalta onkin vaihtunut Jori Sjöroosista Arto Tuunelaan, huomaa Tunnelivision kyllä Miran näköiseksi. – Sillä hetkellä tuntui, ettei musta ole mihinkään. Se päätti reilun kymmenen vuoden ajanjakson Mira Luotin elämästä. En pysty, en jaksa, en osaa. Mutta se ei ollutkaan sellainen äitiysloma kuin olin luullut. PMMP:hen oli käytetty kaikki energia ja Miran lapsen sairastuttua alkoi pelko kasvaa. Kun mun veli sairastui syöpään, ymmärsin levyn tärkeyden. Oli jännää tutustua itseensä, että mitä keloja ja rajoitteita asettaa itselleen ja kuitenkin seuraavassa hetkessä toimii ihan täysin toisin. En ollutkaan lähdössä viikonloppuna mihinkään. Ensinnäkin pysyin kotona. Jos olisin lähtenyt ihan rotsi auki, että täältä tulee vitun kova levy, niin se ei olisi yhtään tuollainen. – Menihän se loppujen lopuksi aika sutjakkaasti. Vuonna 2013 ilmestyi PMMP:n viimeinen albumi Matkalaulu, jolla se versioi omia vanhoja kappaleitaan. Mahdollisuus taukoon siunaantui, kun tulin raskaaksi. Saman vuoden lokakuussa bändi soitti viimeisen keikkansa Helsingin jäähallissa. 38 SOUNDI SOUNDI 39 – Tein totaalipäätöksen, että en jatka musan parissa. Toisin kuitenkin kävi. Voin tehdä jotain vain itselleni. joka ei pitänyt ira ei myöskään perustanut punkbändiä, vaikka se oli hänen ensimmäinen ajatuksensa musiikista taas innostuttuaan. – Siitä alkoi ihan uudenlaisen elämän opettelu. Ensimmäinen sooloalbumi Tunnelivisio sai inspiraationsa vaikeasta elämäntilanteesta ja albumin kappaleet kirjoittaneen ja tuottaneen Arto Tuunelan rauhoittavasta läsnäolosta. Tässä on nyt Arton kanssa käyty parissa vuodessa elämänkoulua läpi. Kolme vuotta sitten ei kuitenkaan ollut itsestäänselvää, että hän jatkaisi musiikinteon parissa. Sillä hetkellä tuntui, että en halua mennä enää kenenkään arvosteltavaksi. Mira oli elänyt elämäänsä musahommien kautta jo ennen yhtyettä, joka kasvoi yhdeksi Suomen suurimmista. En pysty olemaan tekemättä musiikkia. Mutta sekin oli hyvä vaihe käydä läpi, koska se auttoi taas eteenpäin. Olin ylpeä, että pääsin maaliin asti ja selvisin siitä kaikesta
Mietin mitkä mun omat vahvuudet on.” mira luoti -taitto_b.indd 40 1.9.2016 9.39. – Kun lähdin keikoille oli tullut vasta yksi sinkku. Teatteriproggiksissa vaikka kuinka luvataan, että soitellaan ja nähdään, niin paskat. Ensimmäiselle keikalle tulee muutama hoomoilanen katsomaan, että mitäköhän toi tekee. Mutta sitten se mielihyvä mikä siitä tuli... Olin aivan pähkinöinä siitä mitä kaikkia uusia puolia löysin itsestäni. Vaikka on lohduton fiilis ja itkukin saattaa tulla, niin näen asioissa monta eri puolta. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Vaikka PMMP:tä ei missään määrin tunnettukaan rajoittuneena ja itseään toistavana yhtyeenä, ei Miran sooloalbumia kahlehtinut tyylillisesti mikään. Pitääkö olla tosiaan fiiliksissä siitä, että ottaa itsestään valokuvia. Kyllä mä pyysin, että jätetään levylle sellaisiakin kohtia, joissa olen aika diipeissäkin siellä. Se on silti onnistunut siinä, missä monet omaelämäkerrallisen synkät albumit epäonnistuvat eli dokumentoimaan vallitsevan tunnelman ja näkemään valoisemman tulevaisuuden. Niihin pistää kyllä itsensä täysillä likoon. – Mietin että kyllä mä nyt sen punkbändin perustan. En enää itke, kun laulan noita lauluja. Mira nauraa, että hänelle tuli ikään kuin yllätyksenä, että levyä pitäisi markkinoidakin ja miettiä mikä sopisi levyltä ensimmäiseksi sinkkubiisiksi. Ei lähdetty tutkimaan mitään Spotifyn kuumat uutuudet -soittolistoja. – Referenssit tuli historiasta ja meidän keskusteluiden pohjalta. – Teatterijutut on sellainen muutaman kuukauden juttu. Vaikka olisi miten huono si”Ei lähdetty tutkimaan mitään Spotifyn kuumat uutuudet -soittolistoja. – Ihan saatanasti. Mutta hoksasin, että punk-henkisyydenkään ei tarvitse olla räyhää alusta loppuun. Vaikka molemmissa on kyse esittävästä taiteesta, Mira kokee teatterin ja musiikin etenkin sosiaalisesti hyvin erilaisiksi tehdä. Joka keikka olisi samanlainen. Kun se tunne on purettu, niin sinne voi mennä uudestaan. ne paikalle tulleet ei lähteneetkään pois. Pelkäsin jo PMMP:n aikana kaikkia soolobiisejä. Itse tulee vauvakuplastaan oman historiansa kanssa aivan uuteen tilanteeseen. Mutta olen itse elänyt sitä keikkabussielämää, että ennen kuin on päästy Turusta ohi, niin basisti on ollut niin kännissä, että on kussut kuskin päälle. Mutta nyt on sellainenkin hullu ajatus rupenut kytemään päässä, että ei mulla siihen välttämättä olekaan pitkä matka. Ei ole mitään hittibiisejä, joita voisin laulaa kimpassa yleisön kanssa. Mä koen tuon juuri toisella lailla. – Ehkä sen takia lähdin niihin teatteriproggiksiin mukaan, että olen hakenut itselleni haastetta ja miten selviän niistä. – En voi tietää, tuleeko multa koskaan loppuunmyytyä klubikeikkaa tai massiivista festarikeikkaa. Ja just kun olet sen ytimessä, se jo loppuu. Niistä jää vain se sen hetken kokemus. Entisen bändin ilmaisu oli rikasta ja monipuolista, joten nyt Mirakin olisi voinut lähteä tyylillisesti moneen eri suuntaan. En ole lähtenyt rakentamaan soolouraa mitenkään isot suunnitelmat mielessä, vaan voittamaan oman pelkoni, että uskallan mennä laulamaan yksin. Sitä aikaa elänyt jengi on aikuistunut. Ala oli hänelle tuttu, sillä kokemusta teatteritöistä oli jo PMMP:n aikana. Pelottiko. Mikä on itselle se kannattelevin juttu ja mitä musaa mä itse rakastan. Se on aina se Curemaailma, sellainen melankolinen musa mikä piristää mua. Mira tunnustautuu vanhanaikaiseksi muissakin tilanteissa. Mira taivastelee kuinka sosiaalisen median haltuunotto tuntui vaivalloiselta. Joka tapauksessa tällaisia fiiliksiä taltioidessa kahlattiin välillä syvissä ja pimeissä vesissä. Käydään kauhealla intohimolla läpi, kun tutustutaan toisiin ihmisiin ja päästetään toinen lähelle. Mietin mitkä mun omat vahvuudet on. – Ehkä se on se mun tapa kertoa asioista. – Nykyään on vaikea myydä keikkoja bändeille, koska moni tekee keikkoja pelkällä läppärillä. Niinpä hän huomasikin, että todellisuuden ja sepitteen suhde oli yllättävällä tavalla väärinpäin. – Vaikka bändikin hajoaa, niin ne bändikaverit säilyy. Reino Nordin valisti minua, että bändit on vaan niin kulunut juttu. En kestäisi sitä, että läppäriltä tulisi kaikki mun viisi stemmaraitaa. Bändiläiset on niin isoegoisia eikä mahdu samaan bussiin. Sellaiseksi valikoitui Pinnan alla. Tiesin jo PMMP:stä, että karjumisessa olen vahvoilla, mutta entä sitten, kun mun pitää tulkita kokonainen kappale alusta loppuun yksin. Ja kun noista lähtökohdista rupesi tekemään musiikkia, niin oli jotenkin ihan veto pois. Ja kun oli vauhtiin päästy, niin Tunnelivision esitteleminen pala palalta muuttui helpommaksi. Tunnelivisio on pohjavireeltään tummanpuhuva eikä tieto Miran elämäntilanteesta tee levystä ainakaan kepeämpää kuunneltavaa. Miran kolme poissaolovuotta musabisneksestä ei ole ajallisesti pitkä periodi, mutta tuossa ajassa on ehtinyt muuttua paljon. Korostetaan ja jalostetaan niitä. Istutaan taas jossain Mersu Vitossa, jätkien sukkahiki haisee ja silti mä niin rakastan sitä. Ennen kuin albumi syyskuussa ilmestyi, siltä oli julkaistu jo viisi videoin kuvitettua kappaletta. – Olihan se aika sliipattu näkemys Sliippareista. Kun on nähnyt sitä räävitöntä touhua, niin kiinnitti huomiota siihen, kuinka siitä oli siivottu kaikki sellainen muutamia kirosanoja lukuun ottamatta pois. Edelleenkin painin sen saman jännityksen kanssa. Mutta bändihommissa kun rundi loppuu, niin ei kukaan vuodata kyyneleitä, Mira käkättää. Sliippari-näytelmä on lähtökohtaisesti aivan Miran näköinen hanke, sillä hänellä itselläänkin on taustaa show-henkisestä kiertävästä musiikkisirkuksesta Super Trouperin riveistä. Luulin että saan jotkut kauheat paniikkihäiriöt ja unohdan kaikki sanat, mutta ei sellaisia sitten tapahtunutkaan. – Se oli myös elämäntilanteen sanelemaa mitä siitä alkoi syntyä. -näytelmä. Tämä teatteriproggis oli Lahden Sibeliustalossa esitetty Sleepy Sleepersin urasta kertova Kuka mitä häh. Ja nyt voin mennä takaisin siihen maailmaan
– Hän on sellainen söpö menninkäistyttö, mutta hirveän musikaalinen ja soittaa monta eri soitinta. Tunnelivisio on lujasti senhetkiseen elämäntilanteeseen sijoittuva kokonaisuus. Ha! Ei mitään väliä. Meillä oli kuitenkin ihan älyttömän ihanaa. Miksen voisi. Olen mä siihen varautunut. Hän on hyvää vastapainoa, koska häntä ei rokkikärpänen ole puraissut millään tasolla. Paula Vesalan ensimmäinen sooloalbumi Vesala ilmestyi vain kolmisen kuukautta Miran Tunnelivisiota aiemmin, mikä asettaa PMMP-naisten soololevyt kilpailutilanteen kohteeksi. – Mulla ei ole sellaista teknistä osaamista kertoa ja näyttää kenellekään, vaan ne visiot on enemmän muun pään sisällä, jota joku joko osaa tai ei osaa lukea. Mulle nä päivänä, niin silti se mun epävireinen laulukin saataisiin soljumaan. Varasuunnitelma on kuitenkin jo tehty. Ja tuleehan Joriltakin koko ajan uutta musaa. 40 SOUNDI SOUNDI 41 julkaisuaikataulujen yhteneväisyyksistä. – Ne ketkä tietää meidät alun perinkin, tietävät, että me ollaan kaksi hyvin erihenkistä ihmistä. Aina olisi timanttinen veto. Mulle se basisti Carlos Dengler oli kaikki kaikessa. Mietin mitkä mun omat vahvuudet on.” mira luoti -taitto_b.indd 41 1.9.2016 9.39. – Aiemmassa elämässä on aina ollut tosi vaikea kehua sitä omaa työtä. – Olisi outoa, jos ei vertailtaisi. – Meillä jäi muutama biisi yli ja yksi oli sellainen, jota mä kinusin ihan hirveästi tollekin levylle. Rummuissa on Turisaksessa ja Mariskan yhtyeessä soittava Jaakko Jakku. Käytiin Jorin kanssa New Yorkissa, oltiin varattu liput keikalle ja yhtäkkiä huomataan, että ne kundit on siinä vieressä. Se biisi oli sellainen, jota en olisi ilman Artoa hoksannut omakseni. Mä olin ihan sekaisin. Erilaista taustaa mukaan tuo Miran löytö Voice Of Finlandista, Sofia Tarkkanen. – Tätä levyä tehdessä olen kuunnellut omaa musiikkiani enemmän kuin koskaan ennen. Nyt Mira on kuitenkin alun epävarmuuden jälkeen vakuuttunut, että musiikki on hänen juttunsa. Tulevaa elämää ei voi kuitenkaan ennustaa, joten musiikki ja tekstit voivat taas ottaa aivan uutta suuntaa. Kukas se laulaja muuten olikaan. Tunnelivision kappaleet syntyivät Tuunelan kynästä ja tekstit hän työsti Miran tajunnanvirran pohjalta. Edelleen soitellaan paljon ja hän kyselee multa, että mitäs sitten seuraavaksi tehdään. Hänen kauttaan tuli myös basisti Mikko Määttä. Hän on niin eri koulukuntaa. – Sitten kun menee aikaa, niin huomaa, että jaa siitä on vaihtunut basisti. Vaikka Mira on tehnyt itsekin kirjoittanut lastenlauluja Zarkus Poussan kanssa, hän pitää itseään tekstittäjänä vielä raakileena. Miran bändissä soittaa kitaristi Jaakko Murros, joka oli tuttu jo PMMP:n kakkoskitaristina. Me jätettiin se siksikin, että meillä olisi heti jatkumoa, jos ja kun tulen jatkamaan Arton kanssa. Onko se johtunut siitä, että meitä oli kaksi ja jotenkin häpeää, mitä se toinen ajattelee siitä mitä mä sanon, jos se onkin ihan eri mieltä. Musiikkia olisi helppo viedä sellaisen raskaan polkemisen suuntaan tai Vuoret-biisin tyyliin tehdä jotain eteerisempää. ”Ei lähdetty tutkimaan mitään Spotifyn kuumat uutuudet -soittolistoja. Mikä ei tarkoittanut sitä, etteikö voitu tehdä yhdessä musiikkia ja olla silti ystäviä. Voisinko mä kirjoittaa tekstejä. – Mäkin olin jossain vaiheessa ihan Interpol-päissäni. Miraa tilanne ei huoleta, vaikka tiesikin Interpol oli vaan se Carlos ja se musiikki. Koko elämä pyöri sen ympärillä. Itse ei mahda mitään sille mitä joku muu bändissä tai musiikissa näkee. – Se tossa onkin niin mahtavaa, että mahdollisuudet on moneen. PMMP:n jätti suosion jälkeen soolokeikoille lähteminen ilman hittejä oli alkuun pelottava koke mus. Joskus on tullut vähän epävarma hetki jonkun keikkareissun jälkeen ja sitten kuuntelee sitä omaa matskua. Enkä mä usko, että sekään haluaa päästää musta irti. Ihmettelinkin että oletko sä oikeasti tehnyt tän mulle. On tietysti hölmöä puhua tulevaisuudesta, kun haastattelua tehdessä ensimmäinenkään sooloalbumi ei ole vielä ilmestynyt. Enää ei tarvitse spekuloida pidemmästä teatterikiinnityksestä tai paluusta kokin hommiin. Mutta on artistin kannalta kutkuttavaa, miten tästä jatketaan. On ollut tosi mielenkiintoista aina palata siihen ja käydä sitä läpi. Mutta se riippuu ihan mistä kulmasta kukakin asiaa lähestyy
– Yritämme tulla Eurooppaan myöhemmin tänä vuonna, ja jos se ei onnistu, sitten viimeistään ja ehdottomasti ensi keväänä. Kutsuisin Peripheryä progressiiviseksi metallibändiksi, Sotelo niputtaa. Peripheryn perustaja ja johtaja on maailmanlaajuista mainetta niittävä kitaristi Misha Mansoor, jonka tuotannollinen panos läpäisee yhtyeen koko disko grafian. On blast beatia, popkaavaa, eeppisiä melodioita, örinää, pianoa, epätyypillisiä tahtilajeja… Miten nyt näin, Spencer. Periphery niputetaan usein djentmuusiikkisuuntauksen sateenvarjon alle, esimerkiksi yhtyeiden TesseracT, Animals As Leaders ja Monuments seuraan. He tutustuvat meihin tietämättä etukäteen, millaista musaa soitamme. En minä miellä musiikkiamme djentiksi, en oikeastaan edes pidä sitä lajityyppinä. – Ihmiset tulevat juttelemaan ja aloittavat esimerkiksi käyttämiemme kitarankielten paksuuksista ja plektroista. 42 SOUNDI SOUNDI PB –M ukavaa, kiitos Helsingin terveisistä, Spencer Sotelo vastaa kotoaan. Vaikeustasona maksimi Yhdysvaltalainen Periphery tekee soittajien, erityisesti kitaristien musiikkia. Minulta kysytään usein, millaiseen mikrofoniin laulan. Yhtyeen soinnissa on äärimmäistä teknisyyttä, ylevää kaihomieltä sekä iskevää aggressiota – kaiken näiden ilmaisujen taitajia on metallimuusikoiden Suomi täynnä. Sotelo liittyi Peripheryyn vuonna 2011, kun yhtyeen esikoisalbumi oli laulunauhoituksia vaille valmis. Fanimme ovat yleisesti ottaen musiikkija sounditietoisia. Olen nyt paljon tottuneempi työskentelemään ja kirjoittamaan bändin muiden jäsenien kanssa, Sotelo kertoo. Onkin ikävää, että Periphery joutui ilmeisesti levyn julkaisuun liittyvien aikatauluongelmien takia perumaan kesälle 2016 buukatun kiertueen, mukaan lukien Provinssi-keikkansa. Otin teksteihin suoraviivaisemman lähestymistavan ja kirjoitin aiheista, joilla on minulle väliä. Nykyään hän näkee oman roolinsa miellyttävänä ja yltääkin levyllä melkoiseen kilpalaulantaan instrumenttien kanssa, melodioista huutoon ja jopa rap-tunnelmiin. – Sanoisin, että tyypillinen Peripheryfani on varmastikin muusikko, useimmiten kitaristi, Sotelo vakavoituu. Peripheryn suosio Suomessa ei yllätä. Teksti: Mikko Merilinna Periphery on herättänyt faneissaan kiinnostusta siihen, miten yhtyeen musiikki ja soundi syntyy. Periphery julkaisi heinäkuussa uuden albumin Periphery III: Select Difficulty, joka kuulostaa aivan musiikkitunnin kuullunymmärtämisharjoitukselta. Se muokkaisi ilmaisuani sekä teorian tasolla että rytmillisesti. Puhelinpöydällään höyryää kupillinen kuumaa juomaa, onhan rapakon takana vielä aamiaisaika. Laulaja Spencer Sotelo on silti sivurooliinsa tyytyväinen. – Meillä oli itse asiassa Helsingissä erittäin hieno keikka viime syksynä. Emme istu alas ja mieti, että nyt juuri tähän kappaleeseen tarvitsemme orkestraatioita tai heavykitaroita tai että seuraavaan biisin tulee enemmän flyygeliä. Biisit syntyvät hetken fiiliksistä. Fanit löytyvät varmimmin progressiivisen metallin ja djentin ystävien joukosta. K u v a: Jo se fa To rr es periphery-taitto.indd 42 1.9.2016 9.40. – Useimmiten tuollaiset jutut tapahtuvat luonnostaan. Sitten ideoita ja soittimia kokeillaan, ja niin sanotusti räätälöidään jokainen osa erikseen. Teemme kaiken vallassamme olevan, jotta pääsisimme teille päin, Sotelo sanoo. – Ollakseni rehellinen en juurikaan välitä luokitteluista, mutta ehdottomasti toimii bändin kannalta hyvin, että saamme myös sellaisten ihmisten huomion, joille djent jotain merkitsee. – Kun liityin bändiin, en kirjoittanut lainkaan materiaalia vaan lauloin, mitä piti. – Luulen, että se liittyy rytmien tuoreuteen musiikissamme. – Tämä uusi albumi on minulle paljon henkilökohtaisempi kuin vaikkapa edellinen tupla-albumimme Juggernaut, joka perustui fiktiiviseen tarinaan
www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Mikseri tulostus.indd 43 1.9.2016 15.44. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
Mun pitää omistaa elämäni rock’n’rollille ja trauma bluesille. Panssarijunalla on missio: yhtye haluaa pelastaa itsensä ja yleisönsä. H elsinkiläinen Panssarijuna on jyskyttänyt omalaatuista trauma bluesiaan jo vuodesta 2003 alkaen, mutta sen vauhti vain kiihtyy. P it k är an ta panssarijuna-taitto.indd 44 1.9.2016 9.42. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Sami Nissinen Antiikin jatkumoa Ensin oli trauma. Johnny Wittu, eli Jussi Karmala, puhuu puhelimeen tutulla saarnaajan painokkuudella, kunnes heittäytyy tarinointinsa välissä hohottavaan nauruun. – Tämä trauma blues on tehnyt itselleni älyttömän hyvää. Kulttiyhtyeen kolmas pitkäsoitto Nyt sattuu löytyy hyvistä levykaupoista tämän jutun ilmestyessä. Aloin tehdä sitä ja siitä lähtien kaikki on koko ajan mennyt vain paremmin päin! – Haluan välittää saman myös muille. – Paul McCartneyn keikalla Hartwall Areenalla mä tajusin, että mikään muu Panssarijunan iloiset veijarit: (vasemmalta) Jussi Karmala, Petteri Valtiala, Matti Karmala ja Henrik Lindqvist. Sitten tuli blues. Tavoitelkaa niitä unelmiamme! Tie kohti onnellisuutta on auki! Se on monien saavutettavissa ja se voi tulla monin tavoin. Lopulta koitti hurmos. Panssarijunan konduktöörinä toimii biisintekijä, laulaja ja kitaristi Johnny Wittu, joka vähä-älyinen virne naamallaan kirkuu älyvapaita tarinoitaan. Siinä lähtökohdat Panssarijunan musiikilliseen maailmaan. Se on merkinnyt henkistä muutosta ja antanut mielenrauhaa, mielenterveyttä ja onnellisuutta, ja K u v a: Ta p io M . Keikoilla nelimiehinen Panssarijuna on hervoton ja maaninen boogiejyrä, jonka ”vimmainen soitto vääntää opistomuusikoiden metronomit mutkalle”, kuten Soundin livearviossa todettiin kolme vuotta sitten. ei tyydytä mua kuin tämä
Laulunkirjottaminen ja esittäminen on suuri henkinen kokemus, ja minulla se tulee jotenkin alitajuisesti ja automaattisesti. – Päihteet ovat trauma bluesin laulunaiheita, eivät itsetarkoituksellisesti, mutta ne istuvat siihen maailmaan ja maailmankuvaan, niihin tarinoihin, joita kerrotaan. – Musiikillisesti se tarkoittaa bluesia, countrya, punkia, suomirockia ja rillumareita. Mä aion olla pitkään läsnä! Toivon että voin kasikymppisenäkin parantaa ihmisiä kivuista ja myös itseäni tällä metodilla! Miten trauma blues vaikuttaa. – Toiset tykkäävät esiintymisestä, mutta minä olen se joka rakastaa tuota koko hommaa roudaamisesta ja automatkoista lähtien. Hävettääkö sinua koskaan. Miten näet Panssarijunan osana suomalaista huumoribändijatkumoa. Se on täydellistä heittäytymistä. Se on fantastinen elämäntapa! Kokonaistaiteellinen performanssi on tärkeä ja lavaesiintyminen se kliimaksi. Tunteellinen kokemus puhdistaa sielun ja siten ihminen voi jättää murheensa taakse. Pinnalta katsoen ja kuunnellen se vaikuttaa huumorilta, aidolta spedeilyltä, mutta samaan aikaan ollaan suurten ja olennaisten asioiden äärellä. – Psykedelialla on aivan keskeisen tärkeä merkitys. Kuinka paljon kyse on performanssista. Haluan vapauttaa kuulijatkin traumoista. Ylipäätään 1960-luvun kiihkeimmät vuodet 1966 ja 1967, siinä on koko modernia historiaa käsittävä periodi, jota en lakkaa ihailemasta. Tämä kyyti vie tripille. Jotkut värssyt kuulostavat kuin Google Translatorin tekemiltä kököiltä käännöksiltä. Siihen on kaikennäköisiä teitä, psykedeelisiä ja vähemmän psykedeelisiä. Siinä on parasta se, että se kuulostaa ainutlaatuiselta. Siinä on jotain äärimmäisen kiehtovaa. Muutos on kaiken kauneus ja lähtökohta. Itse haluan kehittää soundiamme yhä. Aristoteleen mukaan tragedian päämäärä on katharsis, emotionaalinen puhdistautuminen. Olet sanonut, että Nyt sattuu kertoo kivusta ja kärsimyksestä, johon me kaikki itseämme jatkuvasti ajamme, kun metsästämme hetkellisiä aistinautintoja juopotellen, irstaillen ja sekoillen. Jännittää nähdä ja kuulla mitä jengi diggaa siitä. Häpeily on niin 90-lukua! Mä olen suuri ja merkittävä artisti kun mä olen lavalla, ja myös lavan ulkopuolella, Karmala hohottaa. Ehkä joillekin voi olla vaikea hyväksyä sitä, että se muuttuu. Kaikissa hyvissä bändeissä on huumoria. Kommentoitko teksteilläsi jotenkin nykyaikaa. Miten nämä vaikutteet löysivät paikkansa musiikistanne. Levyllä on nähkäät monta tasoa. – Toivon, että pääsen musiikin kautta koskettamaan tuonpuoleista, ideoiden maailmaa, ja mahdollisesti myös kuoleman jälkeen koittavaa tilaa. Sanavalinnat yllättävät, latteat riimit ja toistot tuovat tekstiin uutta kulmaa. Vastuu on sillä, joka lähti kyytiin. Karmalan mukaan levy ammentaa vaikutteensa klassisista antiikin tragedioista, Buddhasta ja Nietzschestä. Päihteistä kirjoittaminen on banaalia mutta syvästi inhimillistä. Panssarijunan piipusta puskee sankkaa savua. – Seuraavalle levylle tulee varmaan taas jotain ihan uutta. – Levyllä on traagisia ja tragikoomisia ihmiskohtaloita. – Panssarijunan musiikki rakentuu meidän soittotaidon ja -tyylin ehdoilla. Se on jännää, kun löytää näitä lapsuudensuosikkeja uudestaan. Kuuntelin nuorena hirveästi progea ja psykedeelistä rockia. Matkalaukkuja kaljaämpärirummut ovat vaihtuneet oikeisiin soittimiin ja mukaan on tullut myös kosketinsoittimia. Nyt sattuu -levyn teksit ovat sarjakuvamaisia ja toimivat omalla logiikallaan. Olen kasvanut Jean-Pierre Kuselan ja Pulttiboisin aikana ja ymmärrän, että musiikissamme on viittauksia siihen, mutta tarkoituksemme on syvempi kuin pinnallinen huumori. – En koe tekeväni yhteiskunnallista tai varsinkaan poliittista musiikkia. Kuuntelin myös paljon Dingoa ja Yön Nuorallatanssija-levyä. Mitä bluesin aitous ja oikeaoppisuus merkitsee sinulle. Aiempien levyjen lo-fi-soundit on johtuneet lähinnä meidän soitinkannasta ja äänitystekniikasta. Mikä on psykedelian osuus trauma bluesissa. Nyt alkaa näkymään se laaja kuva, on artisteja ja Artisteja. Me ollaan maailman ensimmäinen trauma blues -yhtye. Toivon sitä koko ihmiskunnalle. Bluesbändinä me soitetaan loppu viimein murheista, mutta siihen genreen on kuulunut huumori aina erityisen vahvana. Se on meidän anti. Nämä on mielestäni ihan huippubiisejä, ja tässä on potentiaalisesti yksi mun mestariteoksista, tai ensimmäinen mestariteos. Nyt sattuu -levyllä vaikuttavat vastakohtaisuuksien lait, eivätkä aina nekään. Punkmainen asenne soittamiseen viehättää meitä. Mulle valkeni, että se on rakas suku, ja sieltä löytyy aika paljon traagisia tarinoita ja ihmiskohtaloita, Karmala paljastaa. On ilo olla onnen apostoli! Mitä tarkoitat trauma bluesilla. – Me ollaan tehty tätä koko ajan orgaanisesti, niillä välineillä mitä on. Pyrkimyksenämme on saavuttaa tietoisuus vailla materiaa. Oma sukuni on ollut suuri innoittaja. Panssarijunan aikaisempiin levytyksiin nähden Nyt sattuu on soundeiltaan rikkaampi ja hifimpi. – Hyvä esiintyjä tekee itsestään heti naurunalaisen ja sitten pelikenttä on auki. Kun ihminen näkee tai tässä tapauksessa kuulee epäonnea, pystyy hän elämään kokemukset turvallisesti läpi, ja sitä myötä onnentunne lisääntyy. Olen viettänyt neljä kesää Välimerellä ja diggaillut sitä paikallista iskelmämusaa. Lauluntekijänä haluan koko ajan pyrkiä ”Panssarijuna ei ole huumoribändi, vaikka treenikämppämme seinällä onkin kuva Herra 47:sta ja Rambosta.” avaamaan uusia alueita oman mielen sopukoista ja kehittyä. Laulunkirjoittajana yritän etsiä aiheita, joissa on jokin koskettava elementti tai jotain mikä saundaa jännältä. – Olen kotoisin Porista ja diggasin ala-asteella kybällä Bogart Companya ja jollain niiden keikalla hain artisteilta jopa nimmarit. – Mielestäni Panssarijuna ei ole huumoribändi, vaikka treenikämppämme seinällä onkin kuva Herra 47:sta ja Rambosta. Henkisesti se on traumoista vapautumista. Täytyy todella arvostaa näitä tyyppejä, vuosikymmenestä toiseen tuolla tasolla. Hyvä taide on toiminut antiikista saakka näin, ja jotenkin mä näen itseni ja tämän levyn osana sitä jatkumoa, jos nyt ajatellaan tämän levyn filosofista viitekehystä. – Tuottaja Matti Karilla oli studiossaan meidän molempien suosikkibändin Wigwamin legendaarisimmat urut, joilla Jukka Gustavson on soittanyt Fairyportin urut! Losing Holdin teeman: Dfoo-doo-doo-doo-do! Sitten siellä oli Mini Moog, Rhodes, mellotron ja piano, joita Matti soitti. 44 SOUNDI SOUNDI 45 tuntuu että se resonoi myös meidän faneissa. Seuraava levy voi olla jotain mielipuolista välimerellistä psykedelia-iskelmää! panssarijuna-taitto.indd 45 1.9.2016 9.42. Hämmästyttävästi osa biiseistä kuulostaa 1980-luvun alun Suomirockilta, hikiseltä peruskamalta, Epuilta ja Yöltä. Vapaudutaanko traumoista häpeän kautta. Vai kenties nauruterapialla. Tykkään muokata kieltä ja luoda uudestaan säännöt. Biiseistäni on tullut tarinallisempia vuosien mittaan
Vielä kolme vuotta sitten sama laulaja inhosi debyyttisingleään niin paljon, että taivutteli levy-yhtiönsä vetämään sen pois markkinoilta. Kesän festarikeikat kielivät kasvavasta kansansuosiosta, ja nyt myös debyyttialbumi Villi lapsi on julkaistu. Miten niin pääsi käymään, ja miten uskonsa menettänyt artisti loi itsensä uudestaan. K u v a: A n u Le p p äh ar ju 46 SOUNDI ellinoora-taitto_c.indd 46 1.9.2016 9.43. Teksti: Teppo Vapaus Oma ääni ratkaisee Laulaja-lauluntekijä Ellinooran radiohitit Leijonakuningas ja Carrie ovat takoneet platinaa Spotifyssa
Molemmat ovat vilpittömiä luonnonlapsia, mutta siinä missä Tuunela on kuin pohdiskeleva pihatonttu, jonka hitaasti uloshengittämät lauseet eivät liity millään tavalla toisiinsa, Ellinoora muistuttaa enemmänkin jonkinlaista haltijaolentoa, joka on tuntemattomasta syystä niin pyörällä päästään ettei edes ymmärrä puhuvansa puuta heinää. Mielikuva nopeasta noususta tähtiin on harhaanjohtava, vaikka startti artistin uralle olikin poikkeuksellisen vauhdikas. Hän tunsi henkilökemioiden ja ajattelutapojen kohtaavan yhtiön a&r-manageri Pekka ”Pequ” Niemisen kanssa. Ellinoora paljastaa, että toinen vaihtoehto olisi ollut niinkin klassinen kuin roomalainen numero yksi eli I. – Siitä alkoi hullunmylly. – Me juteltiin musiikista ja siitä, mitä haluaisin tehdä – millaisesta musiikista tykkään, mistä haluaisin laulaa ja haluai sinko itse kirjoittaa lauluja. Ellinooran rinnastaminen Tuunelaan ei ehkä muutenkaan ole aivan posketonta. SOUNDI 47 – Ismo kysyi multa, että saisiko hän lähettää demoni muutamille kontakteilleen. Hän arpoo vielä kahden vaihtoehdon välillä. Kaikki major-yhtiöt halusivat tavata mut, Ellinoora kertoo. Syksyllä 2011 Ellinoora kävi vielä Madetojan musiikkilukion toista luokkaa Oulussa. Hän haaveili laulajan urasta ja kysyi itseltään: ”Miten musta tulee artisti?” Hän kuuli uudesta laulukilpailuformaatista nimeltään The Voice of Finland ja pohti, että ainakin konsepti kuulostaa paremmalta kuin Idols. Niin hän on totta vie tehnytkin! Levytyssopimuksen synnyttyä laulajalla ei vielä ollut kirkasta visiota, jos juuri minkäänlaista, omasta artistiudestaan. Musiikinopettaja ja studioisäntä Ismo Koskela ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä tunnistaessaan talentin Ellinoorassa. Ne olivat niin puhdasverisiä koe-esiintymistilanteita, Ellinoora kertoo. Tuunela on aidosti herkkä ja kotikutoisen nukkavieru, lempeä poplyyrikko ajassa, joka juhlistaa Cheekin kaltaisia kliinisiä voittajahahmoja. Ellinoora päätyi lopulta Warnerille, ja allekirjoitti levytyssopimuksen joulukuussa 2011. Demo, joka muutti kaiken Ellinooran reitti levyttäväksi artistiksi ja hänen uransa hankalat alkuvaiheet muodostavat mielenkiintoisen tarinan. Artistin oma päättäväisyys ja viimeistään esikoisalbumi Villi lapsi osoittavat, että hänestä on paljon muuhunkin. Vuonna 1994 syntynyt Ellinoora Leikas on haastateltavana hieman kuin maaninen versio Pariisin Kevään Arto Tuunelasta. K un tapaan Ellinooran elokuisena iltana, hänellä on enää yksi yö aikaa päättää ensimmäisen albuminsa nimi. Kotimaisen punkin rastapäisen pioneerin klassikkostyge Olen kaunis kuului kuluneena kesänä myös Ellinooran keikkasettiin. Pekka istui pöydän toisessa päässä ja tarkkaili mua koko ajan. Mietin, että jos väylä kerran löytyy, niin eihän siinä mitään häviä. Ismo oli ihan ihmeissään ja kysyi, että mitä mulle on tapahtunut. Kontaktit olivat isojen levy-yhtiöiden pomoja. Hän lauloi Beyoncén Listen-kappaleen ”jonkin netistä ladatun kämäisen karaoketaustan” päälle. – Mun sydän ei ole koskaan hakannut niin kovaa kuin niissä toimistoissa. – En ole koskaan nähnyt kenenkään reagoivan ääneeni sillä tavalla kuin Ismo silloin, Ellinoora muistelee. Kovuutta ja kylmyyttä, kalliiden korujen kilinää, yliampuvaa muodikkuutta ja infantiilia egonpönkitystä vastaan asettuu suorituskeskeisessä ajassamme myös hyväntahtoinen Ellinoora, jonka estetiikassa koskettava, melodinen ja kaunis popmusiikki tulee kaiken muun edellä. Tajusin, että okei, nyt mä olen astumassa johonkin ihan uuteen maailmaan, Ellinoora nauraa. Matkaan on mahtunut monenmoista harhailua ja ainakin yksi totaalinen syöksy. Toinen kiteyttäisi debyyttialbumin sisällön, toinen antaisi lupauksen tulevasta. Jopa niin alleviivatusti, ettei artistin suosituimmillekaan singleille ole tehty musiikkivideoita. Levy-yhtiö näki hänet ”Suomen Adelena” eikä Ellinoora itse kyennyt haastamaan tätä laiskaa visiota. Demonauha johti Kurkelan levytyssopimukseen. Tuolloin Universalilla työskennellyt Pekka Ruuska oli täysin haltioitunut demonauhasta. Pequ on antanut Ellinooralle mahdollisuuden eksyä rauhassa ja etsiä itseään artistina. Jo vuonna 2004 hän oli nauhoittanut demon myöskin Madetojan musiikkilukiota käyneelle Johanna Kurkelalle kuultuaan tämän laulua. Debyyttialbumin prosessi on niellyt kaikkinensa peräti viisi vuotta siitä hetkestä, kun levytyssopimus Warnerin kanssa syntyi. Ellinoora tunnustaakin, että Pellen biisit koskettavat hänen sieluaan. Kaikki isot yhtiöt tarjosivat sopimusta vasta 17-vuotiaalle laulajattarelle. Kului noin tunti, ja ensimmäinen vastaus tuli: ”Ei jumalauta, mikä laulaja!”. Identiteetin romahdus Pekka Ruuska lensi Ouluun tapaamaan Ellinooraa. Ellinooran persoonaa ja hänen laulujensa minäkertojaa osuvasti kuvaava Villi lapsi -otsikko luo mielle yhtymän enintään Juokse villi lapsi -kappa leen levyttäneeseen Pelle Miljoonaan. Äänitys tehtiin Ellinooran musiikinopettajana peruskoulussa toimineen Ismo Koskelan Artismo-studiolla. Seuraavaksi Ellinoora kävi esittäytymässä sekä Sonylla että Warnerilla. Koskela lähetti demon oikopäätä eteenpäin. Mainostettiinhan ohjelmaa sloganilla, joka kuului: ”Ääni ratkaisee!”. Ellinoora on vapaa ulkokultaisuudesta. Koe-esiintymiset tekivät kuitenkin vaikutuksen. Led Zeppelinin, Kingston Wallin ja lukuisten muiden yhtyeiden viitoittamalle tielle ei kuitenkaan lähdetty. Välillä hän havahtuu itsekin kysymään: ”Mitäs mä olen tässä viime aikoina sanonut?” ja hengittää sitten ensimmäistä kertaa kymmeneen minuuttiin. Hänet lykättiin yhtiöiden kokoustiloihin laulamaan covereita levypampuille. Ellinooran kohdalla tarina toistuu. Onnistuin kai aika hyvin. Ellinoora päätti tehdä ohjelmaa varten demon. Hän oli ”Mulle tarjottiin sitä vaihtoehtoa, et tä ottaisin biisejä joltain instant-hittejä tekevältä tiimiltä. Seuraavana aamuna Facebookiin ilmestyy albumin näyttävä kansikuva ja levyn nimi: Villi lapsi. Paine oli aika kova, mutta sanoin, että ei.” ellinoora-taitto_c.indd 47 1.9.2016 9.43. Intuitio oli oikea, sillä yhteistyö jatkuu yhä. Ellinoorasta oltiin leipomassa puoliväkisin Suomen Adelea. – Olihan Listen biisivalinta, jonka oli tarkoituskin esitellä lauluääntäni kunnolla
Olin tietämätön ja kokematon. Sitä on yhä 2010-luvulla tässä bisneksessä, Ellinoora toteaa. Albumi on ehyt kokoelma helposti lähestyttäviä popkappaleita, joita leimaavat kuulijan ihoon kiinni tarraavan tulkitsijan raaka soundi ja tekijänsä persoonallisuutta ilmentävä lyyrinen tajunnanvirta. – Potentiaalisiksi. Se ei ollut millään tavalla mun näköinen juttu, Ellinoora kertoo. Ennen kaikkea hän halusi kirjoittaa itse omat lauluntarjottiin hänelle yhä myös nopeampaa väylää popin valtatielle. Sen enempää Ellinoora ei sitten ajatellutkaan, ja antoi virran viedä hänet mukanaan. Villi lapsi Suomen Adelen kaaduttua naama edellä katuojaan Ellinoora keräili itseään ja putsaili pölyä olkapäiltään. Debyyttisinglen täydellinen mahalasku oli raskas paikka nuorelle laulajalle. K u v a: A n u Le p p äh ar ju ”Mun identiteetti oli rakentunut mu siikin varaan, joten se myös romahti sen mukana.” ellinoora-taitto_c.indd 48 1.9.2016 9.43. Yleensä biisinteko lähtee siitä, että jommallakummalla on sointukulku tai melodianpätkä, josta toinen ottaa kopin. Sitten biisiä aletaan jalostaa yhdessä. Sellainen mies -single ja sen musiikkivideo julkaistiin elokuussa 2013. Olin vain monttu auki, että vau! Millainen roolijako teillä on, kun kirjoitatte yhdessä biisejä. Hän sai levy-yhtiönsä vetämään epäonnistuneen singlen ja musiikkivideon kokonaan pois markkinoilta ja pyysi itselleen aikaa. Onneksi pidin pääni, Ellinoora miettii. Noin se menee melkein aina. Kolme kysymystä Ellinooran tuottajalle Samuli Sirviölle sa. Tähän mennessä ongelmaksi olivat kuitenkin koituneet hänen keskimäärin kuusiminuuttiset demobiisinsä, joiden tekstit olivat mitaltaan kuin lyhyitä romaaneja. Niissä oli hyviä tekstijuttuja ja isoja melodioita. – Mulle tarjottiin sitä vaihtoehtoa, että ottaisin biisejä joltain instant-hittejä tekevältä tiimiltä. Kolmessa albumin kappaleessa on ollut mukana myös ulkopuolinen säveltäjä: Kahleet tehtiin Scandinavian Music Groupin Joel Melasniemen kanssa, Ei hävittävää Kuningasidean Väinö Walleniuksen kanssa ja Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet Kemopetrolin Kalle Koiviston kanssa. 48 SOUNDI SOUNDI PB kiinnostunut soul-musiikista ja tottunut laulamaan sitä. He kaikki ovat niin kovia biisintekijöitä, että oli suuri kunnia saada kirjoittaa heidän kanssaan. Kun 17-vuotiaana musiikkibisneksen rattaisiin lykätty artisti pohtii nyt uransa alkuvaiheita, kaikki havainnot eivät ole myönteisiä. Yhdessä biisissä saattoi olla niin paljon eri osia, että niistä olisi helposti tehnyt kolmekin eri kappaletta. Biisit olivat todella pitkiä. Että nyt mennään tällä tai sitten ei mennä ollenkaan. – Olen törmännyt tähän tytöttely-termiin lukiessani populaarikulttuurin historiasta. Ylpein olenkin siitä, miten nopeasti Ellinoora sitten kehittyi ja löysi oman juttunsa. ”Suomen Adelelle” poimittiin tanskalaiselta hittinikkaritiimiltä sävellys, joka ei kelvannut oikealle Adelelle, ja siihen tilattiin teksti Iisa Pykäriltä. Olen saanut aika tiukkoja katseita, kun olen palaverista toiseen tehnyt selväksi, että teen albumin. Mikä demoissa herätti mielenkiintosi. Tuotannossa elektroniset ja orgaaniset äänimaisemat risteytyvät luontevasti: soundi on moderni, mutta maanläheisempi ja lämpimämpi kuin keskiverrolla poplevyllä vuonna 2016. Kaikki hyvät ainekset olivat jo olemassa, mutta ne eivät olleet vielä päässeet kunnolla esille. – Samuli oli ensimmäinen, joka otti mun omat demot vakavasti, Ellinoora kertoo. Hiljalleen musiikillinen yhteistyö ja ystävyys syvenivät kumppanuudeksi. Vaikka Warner antoi Ellinooran työstää rauhassa uutta omaa musiikkiaan, Ellinoora teki koeesiintymisissään niin suuren vaikutuksen, että tuolloin vasta 17-vuotiaalle artistille tarjottiin sopimusta kaikista isoista levy-yhtiöistä. – Sävellysten ja tekstien potentiaali ja hillitön musikaalisuus. Miten kuvailisit ensimmäisiä kuule miasi Ellinooran omia demoja. Ajattelin, että kai mä voin tehdä jotain sellaista suomeksi. Ellinooran mukaan demot olivat Samulinkin mielestä pitkiä ja niissä oli liiankin kanssa tekstiä. Mä saatan ehdottaa joitain vaihtoehtoisia sanoja tai tapoja kertoa jokin asia tekstissä. – En suostuisi julkaisemaan vain singlejä ja eepeitä. Tekijän hirveä palo tehdä biisejä paistoi myös läpi. – Ellinoora kirjoittaa kaikki tekstit. Samuli ymmärsi yskän. – Itsetuntoni meni ihan paskaksi, kun tajusin, että olen päästänyt ulos myös musavideon, jossa en näytä itseltäni enkä ole sitä, mitä haluan. Ellinoora löysi Samulista sielunkumppanin ja selitti tälle juurta jaksain, mikä hänen urallaan oli mennyt pieleen ja miksi. Tästä esimerkkinä toimikoon uunituoreen albumin julkaisu, mikä ei tämän päivän popbisneksessä ole itsestäänselvyys. Ellinoora sai silti Warnerilta siunauksen etsikkoajalleen. On hassua tajuta, että olen kohdannut sitä tosi paljon, vaikka nyt ei ole mikään 80-luku. Sävellykset tehdään aika tasan puoliksi. Hitaasti ja harkiten kasvavat sovitukset tukevat mahtipontisuutta tavoittelevia melodioita. Tuntuu hirveältä myöntää, että annoin sen tapahtua. Hän halusi keksiä artistiutensa uudelleen ja tutustua itsenäisesti musiikintekijöihin uudessa kotikaupungissaan Helsingissä. Että mulla on diili, mä teen levyn! Poikkeuksellisen vahvan laulajan Villi lapsi on nyt maailmalla, viiden vuoden kivuliaan synnytyksen jälkeen. Mä alan tehdä demotuotantoa ja Ellinoora tekstiä. Hän on kuitenkin oppinut pitämään puolensa. Sirviö kuitenkin koki, että Ellinooralla on oikeasti jotain sanottavaa, ja parivaljakko ryhtyi työstämään uusia biisejä yhdessä. – Olin myös tosi innoissani Adelen musiikista silloin. En ikinä unohda sitä, kun hän esitteli mulle ensimmäistä kertaa Leijonakuninkaan tekstin. Työparista tuli myös pariskunta. Syksyllä 2013 Ellinoora tutustui tuottaja Samuli Sirviöön, joka on myös biisintekijä ja monipuolinen muusikko. – Kun single julkaistiin, havahduin siihen, että nyt on tehty iso virhe. Paine oli aika kova, mutta sanoin, että ei. – Mun identiteetti oli rakentunut musiikin varaan, joten se myös romahti sen mukana
VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ADVENTUREROOMS.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT AVATAAN SYKSYLLÄ TENNARIIN. THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Ttulostus kopio.indd 49 1.9.2016 10.04
Melkein kuin itsestään, täysin pakottamatta. No, hommahan karkasi luonnollisesti lapasista aika pian ja kohta tajusimme, että uutta musiikkia on syntynyt jo neljänkymmenen minuutin verran. Joku meistä muistutti sitten tästä Crimson-henkisestä ideasta, ja hommahan oli sillä selvä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tuona myräkkäyönä basistilaulaja Niilo Sevänen, kitaristit Ville Friman ja Markus Vanhala sekä rumpali Markus Hirvonen innostuivat nautiskelemaan takkatulen loimussa hieman seurustelujuomaa – ja innostuivat nautiskelemaan sitä vielä hieman lisääkin. LAPASESTA KARANNUT LEVY ge Of Sanityn Crimson-sävelteos keväältä 1996. Jossakin vaiheessa iltaa Insomnium-nelikon gramofoniin eksyi ruotsalaisherra Dan Swanön johtaman Edilmestymisen jälkeen, ryhdyimme miettimään tulevia koitoksia ja uusia haasteita. – Mietimme porukalla, että jonakin päivänä olisi mielenkiintoista tehdä jotakin vastaavaa. Bändistä olikin hienoa saada Winter’s Gaten miksaajaksi samaisen yhtyeen primus motor Dan Swanö. Ja nimenomaan niin, että ei varastettaisi tai kopioitaisi Swanön ideaa vaan julkaistaisiin sille kunnianosoitus oman inspiraatiomme pohjalta, sanoo Sevänen. Kansainvälisellä raskaan musiikin kentällä tasaisessa nousussa oleva Insomnium on uransa kunnianhimoisimman albumin äärellä. Insomniumia inspiroi yhdestä biisistä koostuvan albumin julkaisuun Edge Of Sanityn Crimsonlevy. – Joitakin aikoja myöhemmin, Shadows Of The Dying Sun -levyn (2014) Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Jussi Ratilainen insomnium-taitto_b.indd 50 1.9.2016 9.47. Yhdestä 40-minuuttisesta säveljärkäleestä ja basistilaulaja Niilo Seväsen novellista koostuvan Winter’s Gaten äärellä on helppo intoutua ylisanoihin, sillä kyseessä on eräs vuoden tyylikkäimmistä julkaisuista. 50 SOUNDI SOUNDI 51 L askeutuipa kerran Kymenlaaksoon synkkä ja myrskyinen syysyö. Tuossa vaiheessa tosin hahmottelimme ehkä parikymmentäminuuttista, yhden biisin mittaista ep-levytystä. Tämä yhden biisin mittainen albumi kestää tasan neljäkymmentä minuuttia ja monet pitävät sitä progressiivisen death metalin merkkiteoksena
Tämän päätöksen vuoksi biisin lyriikkaan tuli muitakin pieniä muutoksia, verrattuna originaaliin tekstiin. Ville Friman: – Vaikeimmasta en tiedä, mutta näin pitkän kantavan draaman rakentaminen oli vähintään haastavaa. Ohjasiko erilainen konsepti teitä uudenlaisen Insomniummateriaalin pariin. – Oman pikantin mausteensa tähän keitokseen annosteli moinen seikka, ettemme ehtineet treenata tätä teosta kertaakaan yhdessä. Albumissa hienointa saattaa olla se, että omat tunnusmerkkinsä edelleen säilyttävä yhtye hyppää itselleen tutusta melodeath-karsinasta hämmästyttävän vaivattomasti monenlaisiin uusiin tunnelmiin ja seikkailun edetessä onkin tarjolla esimerkiksi usvaista pro”Ihan kelpo levy tekstiviesteillä sovitetuksi...” Mikä oli Winter’s Gate -projektissa vaikeinta. Ideat istuivat yllättävän hyvin toisiinsa ja jos muotti ei ollut ihan kohdallaan niin sitten taottiin ja moukaroitiin. Ville: – Ehdottomasti. Eli miten saadaan koko savotta yhteen läjään ja vielä narullekin. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi taas on toiminut esimerkkinä näkökulmatekniikan käyttämisestä, huomauttaa Sevänen. Ville: – Ekat uudet ideat syntyivät jo keväällä 2014 ja siitä homma alkoi hiljalleen kasvaa. – Mutta ihan seuraavaksi, siis lokakuussa, paiskaamme mittavan Suomen-kiertueen Swallow The Sunin kanssa. No, onnistuimme, ja taisimme lähettää materiaalin levy-yhtiölle jopa muutamia tunteja ennen vihoviimeistä deadlinea. Olisiko seuraavaksi luvassa vaikkapa 40 yhden minuutin mittaista biisiä. Enkä oikein usko siihenkään, että Insomniumin seuraava levytys tulisi kertomaan viikinkitarinoita. Eräs Vanhalan sahausriffeistä taas on peräisin hänen vanhalta bläkkisbändiltään – ja vuosihan oli 1997! Markus: – Tässä projektissa sai vapautua ns. Varsinaiset nauhoitukset taas sujuivat kivuttomasti ja luovassa hengessä. Ville: – Suunnitelmat ovat auki, mutta veikkaisin, ettei ainakaan ihan seuraavaksi ole luvassa toista nelikymppistä. Winter’s Gaten raakarakenteeksi muodostui seuraava: tykittelyä ja sahausta, Insoja normisti, vähän progehippailua ja hihhulointia, keskikohdan paisuttelua, takavasemmalle päin doomia ja vielä bläkkisraaston kautta akustisnäppäilyllä maaliin. Olen myös aina digannut eeppisestä meiningistä ja sitähän tämä on! Entä sitten seuraavaksi. Winter’s Gaten tekeminen oli jopa vapauttavan terapeuttista ja oli myös hienoa hypätä tarinallisen sekä elokuvallisen musiikillisen kerronnan maailmaan. Talven portti kertoo tarinan hurjista viikingeistä, jotka lähtevät merelle etsimään tarunhohtoista saarta, vaikka ankara talvi kolkuttelee jo kulman takana. – Sen verran täytyy sanoa, että viikinkiaiheethan ovat kovasti pinnalla esimerkiksi Amon Amarthin ja Enslavedin tuotannoissa. Kerrottakoon myös, että aiomme soittaa Winter’s Gaten livenä kokonaisuudessaan, joten sitä pitäisi kai vähän treenatakin... Markus: – Jaa-a! Emme taida vieläkään julkaista Insomniumhevioopperaa tai yhteislevyä Berliinin filharmonikkojen kanssa. Miten paljon kommunikoitte keskenänne sävellysvaiheessa. Onneksi homma ei mennyt väkisin vääntämiseksi. Mutta eikö tämä ole kelpo levy tekstiviesteillä sovitetuksi. – Novelli ei ole inspiroitunut suoraan mistään muusta teoksesta, mutta tykkään kovasti esimerkiksi islantilaisen Einar Kárasonin Miekkakäräjät-kirjasta. Emme ole kuitenkaan missään nimessä änkeämässä heidän apajilleen ja tämän vuoksi halusimme pitää levyn graafisen puolen hyvin minimalistisena ja mustavalkoisena. Useinhan biisinkirjoitus löytyy kuitenkin sieltä tutulta verse–prechorus–chorus ja niin edelleen -osastolta. ”Olisiko seuraavaksi luvassa vaikkapa 40 yhden minuutin mittaista biisiä?” insomnium-taitto_b.indd 52 1.9.2016 9.47. E eppinen Winter’s Gate on Insomniumin mittavan uran (toistaiseksi) kunnianhimoisin teos ja se tulee sataprosenttisella varmuudella löytymään monen musiikki-intoilijan vuoden parhaat levyt -listalta. Suurin osa kamasta on ihan uutta, mutta esimerkiksi 7/8-progeilun tein jo silloin, kun Ville Vänni oli vielä toisessa kitarassa. Alkuperäisessä novellissa kertomus etenee kolmen henkilön näkökulmasta katsottuna, mutta levykonseptin puitteissa se ei tuntunut toimivimmalta ratkaisulta ja Winter’s Gaten tarina onkin yhden ihmisen näkökulma. Niilon kanssa istahdin kerran alas ja silloin väänsimme kahvikuppien äärellä doomia. – Talven portti syntyi aikoinaan muutaman pääidean pohjalta varsin nopeasti, eikä tekstiä tarvinnut ihmeemmin hioa tai kirjoittaa uudelleen, kertoo Sevänen. Aika riuskastihan demot sinkoilivat puolin ja toisin, kuten aina ennenkin. Toisin sanoen sähköpostit laukkasivat ja tekstiviestilinjat kävivät kuumakkaina... Alkuideointi – siis Crimsonin diggailu ja oluen nautiskelu takkatulen ääressä – taas oli hyvinkin helppoa. normaalista kaavasta. Nyt ei ollut selkeitä raameja, että tehdään tuollaista. Myös muutamat Niilon ideat ovat etsineet oikeaa paikkaa jo jonkin aikaa. Markus Vanhala: – Aikataulutus oli haastavaa. – Seikkailu alkaa historiallisena tarinana, mutta matkan edetessä tyylilaji muuttuu pikemminkin fantasiaksi. Oliko alkuperäisellä Talven portilla selkeitä esikuvia. Markus: Aluksi hahmoteltiin yhteistuumin, että metsästetään ysärin suuntaista melobläkkisdödöä, vähän omien nuoruusaikojen nostalgisessa hengessä. 52 SOUNDI SOUNDI 53 L opputulos on tyylikäs konseptialbumi Winter’s Gate, jonka tekstit pohjautuvat Seväsen vuonna 2007 julkaisemaan Talven portti -novelliin (levystä julkaistaan myös niin sanottu kirjapainos, joka sisältää alkuperäisen tarinan suomeksi, englanniksi ja saksaksi). Entä helpointa. Sitten viihdyttiin hetki omilla hevilaareilla, ennen demovaihdon alkamista. Sitten viilattiin, muutettiin, kehitettiin ja karsittiin
Uuden Insomnium-merkkipaalun juonenkäänteisiin kuuluu tietenkin se, että muusikon uransa lisäksi myös studiovelhona tunnettu Dan Swanö vastaa Winter’s Gaten miksauksesta. Että ”tehän olette selvästi inspiroituneet näiden vuosien tärkeimmistä teoksista ja muovanneet vaikutteista oman juttunne”. – Tästä huolimatta säveltäminen oli hyvin vapaata. – Tekstin iso kuva ja tunnelman vaihtelut olivat kaikilla mielessä sävellysvaiheessa. – Ehkä meitä alitajuisesti vapautti tieto siitä, että tällaisen pitkän kappaleen on pakko soida hyvin vaihtelevasti, mutta samaan aikaan draaman kaaren ja sävellyksen jännitteen täytyy kestää koko matkan ajan. Kuinka merkittävää sinulle on se, että Crimsonista vastaava mies löytyy nyt myös Winter’s Gaten taustalta. – Tässä tapauksessa Dan oli ensimmäinen, ja oikeastaan ainoa, vaihtoehto. Yhtä selvää oli sekin, että millaisia tunnelmia loppuhuipennukseen täytyy sisällyttää, aloittaa Sevänen. Kokonaisuuteen liittyy nimittäin sellainenkin vivahde, että minähän olin joskus nuorena poikana kesätöissä hautausmaalla ja siellä oli vähän tylsää. Tuollaisen kommentin kuuleminen oli hienoa. insomnium-taitto_b.indd 53 1.9.2016 9.47. Eikä Insomnium tietenkään aio jatkossakaan tehdä liian radikaaleja muutoksia, sillä sehän on faneille todella turhauttavaa, kun suosikkibändi muuttuu aivan toisenlaiseksi. Eihän sitä nyt kukaan jaksaisi kuunnella, jos bändi tuuttaisi neljänkymmenen minuutin verran samanlaisia osia toistensa perään, hymähtää Sevänen. 52 SOUNDI SOUNDI 53 gea, doomahtavaa raskautta ja vilpoisaa black metalia. – Winter’s Gatelle oli myös luontevaa laittaa jo aikoja sitten syntyneitä erikoisempia aihioita, jotka eivät olleet löytäneet paikkaansa aikaisemmilta julkaisuilta. Kappaleen kokonaistunnelma hahmottui vasta sitten sovitusvaiheessa. Daniltahan tuli hyvähenkistä kuittia, että pojat ovat näköjään vähän innostuneet studiossa, nauraa Sevänen. Syntyi mitä syntyi. – Tämän hyvin onnistuneen loikan äärellä on helppo veikata, että Winter’s Gate antaa meille uutta rohkeutta seuraavia levytyssessioita ajatellen, vaikka tulevista koitoksista ei olekaan vielä puhuttu sanaakaan. Veimme myös joitakin tuttuja juttuja entistä pidemmälle: meillähän on ollut bläkkisvaikutteita aikaisemminkin, mutta tällä kerralla sellainen 90-luvun Emperorin ja Dissectionin taianomainen kylmyys on entistä kuuluvampaa. Voi olla vaikea uskoa, mutta alkuun päästyämme kokonaisuuden tasapaino löytyi ilman sen kummempia vääntöjä. – Dan tuntuu myös vilpittömästi diggailevan Winter’s Gatesta ja hänen mukaansa levystä tulee ennen kaikkea mieleen aikakausi 1993-97. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, sillä hän löysi kappaleen päälinjat vaivatta, huolimatta suuresta raitamäärästä. S yntyikö musiikki tällä kerralla täysin tarinan käänteiden ehdoilla. – Itse asiassa homma oli yllättävän kivutonta! Että tuossa on Villen idea, kun taas Markukselta löytyy tuollainen, ja nämähän rymistelevät samassa tempossakin. Valtaosan materiaalista kirjoittaneet kitaristit eivät todellakaan tehneet musiikkia nenä kirjassa kiinni, eivätkä he edes tienneet kaikista toistensa ideoista. Päällimmäisenä ideana on vastaisuudessakin julkaista albumeja, jotka kestävät kuuntelua ja joiden vangiksi on miellyttävää jäädä. Jopa sovitukset hoituivat tekstiviestien välityksellä. Winter’s Gate starttaa suhteellisen tuimalla blastbeat-osiolla ja tokihan me halusimme kokonaisuuden lähtevän liikkeelle juuri tällaisella intensiivisellä pohjoisen meiningillä. Korva lappustereoilla Edge Of Sanitya kuunnellessa tulikin aika nopeasti mieleen, että oman hevibändin perustaminen voisi olla siistiä. Kuinka haastavaa tällaisen järkäleen sovittaminen oli. Siitähän koko Insomnium lähti liikkeelle! ”Winter’s Ga te antaa meille uutta rohkeutta seuraavia levytyssessioita ajatellen.” Insomniumin Winter’s Gate -albumi on taltioitu ilman ensimmäisiäkään yhteisiä treenejä. Kappaleesta löytyvä selkeä progressiivinen osuus on tästä oiva esimerkki, sillä se on jo vuosia vanha idea. – Onhan se aivan älyttömän hienoa
Live Nation aukeama tulostus.indd 54 2.9.2016 11.46
Live Nation aukeama tulostus.indd 55 2.9.2016 11.46
Frank Ocean Blonde Boys Don’t Cry ”Hiphop on verrattain heteronormatiivinen genre, jossa homoseksuaalisuus on yhä tabu.” Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 56 2.9.2016 10.42. Eniten hittipotentiaalia on Nikesin tai Ivyn kaltaisissa kappaleissa, joista jälkimmäinen voisi instrumentaation puolesta hyvin olla slackerpoppari Mac DeMarcon levyllä. Ensiksi julkaistu visuaalinen albumi Endless kuulostaa Blondeen verrattuna raakilemaisemmalta ja nostaa myös kysymyksen, hoitiko Ocean Endlessillä vain velvollisuutensa Def Jamia kohtaan pois alta. Vernon tekee hienon vierailun White Ferrarissa, joka lainaa The Beatlesin Here, There And Everywhere -klassikkoa. Tätä kirjoittaessa Oceanilla on auki nettisivu boysdontcry.co, jossa toistaiseksi on avautumatta videoille ja teksteille omistetut sivut. Neljän vuoden ajan odotettu jatko Frank Oceanin Channel Orangelle (2012) hyppää yllättävyydessään helposti esimerkiksi aiemmin tänä vuonna ilmestyneiden Radioheadin ja Kanye Westin levyjen ohi. Eikä julkaisu varmasti ollut kokonaisuudessaan vielä tässä. Vaikka Ocean usein kirjoittaakin suhteistaan neutraalisti, hän silti murtaa tämän heteronormatiivisen linnakkeen vanhentunutta ja konventioiden sanelemaa suojausta. Eklektisessä kokonaisuudessa ei ole edellislevyn Lostin tai Thinkin Bout Youn tapaisia helppoja hittejä. Kaikista levyistä toki vihjailtiin pitkään, mutta Oceanista eniten ja jopa kyllästymiseen asti. Blonde on paitsi edeltäjäänsä parempi, myös tärkeä kannanotto tarinallisen ja ehyen albumikokonaisuuden puolesta tällaisina leikkaa ja liimaa -päivinä. Julkaisupäivänä levystä oli myynnissä pieni painos varustettuna 362-sivuisella Boys Don’t Cry -lehdellä, jonka on tarkoitus tulla levylläkin vierailevan Oceanin äidin mukaan laajemmin saataville. Blonden kosiskelematon ja minimalistinen lo-fi-estetiikka tuntuu tämän ajan pop-musiikin trendeihin suhteutettuna jopa poliittiselta kannanotolta. Hiphop on verrattain heteronormatiivinen genre, jossa homoseksuaalisuus on yhä tabu. Blonden Ocean julkaisi oman Boys Don’t Cry -yhtiönsä kautta. Rumpuja tai perkussioita levyllä ei ole juuri ollenkaan. Y llätysjulkaisusta on tullut isoille artisteille poikkeuksen sijaan pikemminkin kirjoittamaton sääntö osaksi julkaisupolitiikkaa. Blonde – tai blond, kuten levynkannessa lukee – on rohkea ja persoonallinen, joka kuulostaa kaikessa inhimillisessä epävarmuudessaan digitalisaation keskellä aikuiseksi kasvaneen omakuvalta. ARTTU SEPPÄNEN HHHHH 56 SOUNDI Levyarviot >> ...ei kirjaa tai elokuvaakaan aloiteta satunnaisesti mistä tahansa... Henkilökohtaisen levyn johtoaiheita ovat Oceanin identiteetti ja biseksuaalisuus (levy-yhtiön ja levyn nimeä myöten), joita hän tarkastelee ihmissuhteiden, nostalgian ja nykyisen menestyksen viitekehyksessä. Varsinainen yllätys on kuitenkin itse sisällössä. Ocean on ladannut Blondeen paljon merkityksiä ja referenssejä, joita kaikkia on tässä yhteydessä mahdotonta avata täysin. Oceanin laulu on miksattu pintaan ja taustalla soi yleensä vain kitara, basso ja syntetisaattorimatto. Hiphopin tai soulin sijaan esteettisesti ollaan lähempänä James Blaken ja Justin Vernonin kaltaisia artisteja, joista molemmat ovat myös levyllä mukana. Kun ihmiset olivat jo kyllästyneet odottamaan, Ocean pisti pihalle kaksi albumia
Jarkko Martikaisen lauluissa yhteiskunnallisuus näyttäytyy tavallisten ihmisten kohtaloita kipeästi ja kouriintuntuvasti muovaavana todellisuutena. VESA SILTANEN HHHH SOUNDI 57 ...ei kirjaa tai elokuvaakaan aloiteta satunnaisesti mistä tahansa... Tärkeintä näin pitkälle yhtenäiselle kappaleelle on, että se elää ja hengittää. Tämä onneksi vältetään. Insomnium Winter’s Gate Century Media Winter’s Gate on Insomnium-laulaja Niilo Seväsen lähes kymmenen vuotta sitten julkaistun novellin pohjalta tehty konseptialbumi. Kitarariffittelyllään kliseisen punkahtavasti suomirockinen Maailma on roistojen luola lupaa, että vaikka vääryys usein vallitsee, niin tunnelin päässä hyvät huomiset jo hymyilee. PERTTI OJALA HHHH K u v a: Tu o m as Si n k ko n en K u v a: Ju ss i R at il ai n en Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 57 2.9.2016 14.07. Jarkko Martikaisen levytysuran parhaimmistoon lukeutuva albumi rohkaisee uskomaan parempaan huomiseen, vaikka toivottomuus ja arjen ankeus painaisivatkin hartioita kumaraan. Sekaan heitetään folkahtavia viikinkimelodioita, kaikuja doom metalista, akustista kitarointia ja eteerisiä pulputuksia. Novellissa on vaikutteita skandinaavisesta mytologiasta ja historiasta ja sama tunnelma on onnistuttu tallentamaan levylle. Terveisiä maan alta -kappaleen sodan uhrina äärimmäisen kohtalon kokenutta ja maan päälle jääneelle perheelleen puhuvaa päähenkilöä mikään optimistisuus ei enää auta. Napakan tehokkaasti soittava Luotetut miehet on puolestaan rockbändi, joka pitää musiikilliset puitteet selkeinä ja konstailemattomana. Ruosterastaat-levyllä Jarkko Martikainen pitää linjansa erityisesti tekstittäjänä. Ruosterastaat-albumin herkimmät ja lohdullisimmat hetket ovat lyhyet ja haitareineen niukoiksi sovitetut Kaikesta kyllä selviät sekä Kaisa Leskisen kanssa duetoitu Kaikki näkevät kauniita unia. Arviokappaleen mukana toimitettiin englanniksi luettu versio, jonka käännöksestä vastaa Tuomas Puumalainen. Ei kirjaa tai elokuvaakaan aloiteta satunnaisesti mistä tahansa. Kappaleessa on pari selvää taukoa, joiden kohdalla biisin olisi hyvin voinut jakaa esimerkiksi kolmeen osaan. Pahin sudenkuoppa olisi jäädä polkemaan liikaa paikalleen. Vokaaliosuuksiin jäin kaipaamaan hieman monipuolisempaa otetta, varsinkin örinöiden osalta. Täysin suoraviivaisesti ja tukka putkella ei koko neljääkymmentä minuuttia soiteta, vaan tarinaa tauotetaan. Winter’s Gate on eeppinen, muttei väkinäisellä tai kornilla tavalla. Ei Sevänen lukijana mikään Morgan Freeman ole, mutta ihan pätevä kuitenkin. Teemalevyksi luonnehtimansa Ruosterastaat on samalla Koirien taivas -albumin (2014) jälkeen muotoutuneen Luotetut miehet -yhtyeen kanssa tehty kokopitkä debyytti. Koirien taivaan Silviaa Martikainen lohdutti sanoin ”mutta kyllä tämä vielä tästä!”. Ruosterastaat päättyy vielä tätäkin luottavaisemmin – ”kaikesta kyllä selviät”. Läpikotaista iloa ja hilpeyttä lauluistaan ei edelleenkään tapaa. Kuulijalle ei tule missään vaiheessa tunnetta, että nyt on jauhettu samaa riffiä kymmenen minuuttia. Tai konseptikappale, sillä levy muodostuu yhdestä 40-minuuttisesta biisistä. Mukana on black metalille tunnusomaisia elementtejä, kuten urkua, koskettimia, blast beatia ja tuplabasaria sekä sahaavia melodioita. Mutta taiteilijan vapaus suotakoon ja on myös ymmärrettävää, jos tarinaa ei haluta pilkkoa osiin vaan se halutaan kertoa kuulijalle aina kokonaisuutena alusta loppuun. Tavallaan siis kolmeen näytökseen. Koska niin ei tosiaan tehdä. Jarkko Martikainen & Luotetut miehet Ruosterastaat Sakara Jarkko Martikaisen mukaan kuudennen studioalbuminsa synty kytkeytyy edeltäjältään löytyvään lauluun, jolla vanhempansa kadottanut pieni Silvia-tyttö etsi äitiään. Lauluosuudet tulkitaan pääasiassa örisemällä, mutta puhdastakin laulua on mukana. Biisien sanoma pysyy vakavana satunnaisista humoristisista sanakäänteistä huolimatta ja silloinkin kun kappale heittäytyy ilmiasultaan reippaaksi. Alkuperäinen novelli julkaistaan albumin yhteydessä kirjana sekä Seväsen itsensä lukemana äänikirjana. Uljaana soivan avausraidan Keväinen jää voi pettää paitsi varomattoman kulkijan myös koko elämän alta. Ruosterastaat-levyllä tavataan menestyjien sijasta pikemminkin selviytyjiä, joilla on kuitenkin aina mielessä pyrkimys parempaan ja jopa onneen. Ja vaikka Winter’s Gate etenee ja kehittyy, tunnelma pidetään samana ja tarinan kehyksissä pysytään
Täten vaaka kallistuu täpärästi kolmosen puolelle. Åkerfeldtin rakentama maailma tuo mieleen monimutkaista pienoismallia kärsivällisesti omassa kammiossaan rakentavan nörtin. Yhtyeen metallijuuret kuuluvat hieman negatiivisessa mielessä sekä kolkosti jollottavissa laulumelodioissa että kitaroinnissa. Pöytälaatikosta tempaisin -viba pääsee iskemään. Jyrkimmän koukkauksen Opeth teki vuonna 2011 ilmestyneellä Heritage-albumillaan, joka vaikuttavalla tavalla tuuppasi täyslaidallisen bändipomon progressiivisia vaikutteita metallikansan niskaan. Opeth-julkaisut ovat keskimääräisen raskaan rockin seassa vanhemman valtiomiehen jyrähdyksiä, joilta on lupa odottaa enemmän. EERO TARMO HHH Levyarviot > ...Speden Speleistä tutun kortinvedon kreiseimmät synaefektit... Ne eivät ole seikkailijan vaan kontrollifriikin itseilmaisua. Eläintä ei näy eikä kuulu. Levyn postmodernisti mökkihöperö avausraita on nimeltään Musta laatikko, joka on myös viimeisimmän Pariisin Kevät -pitkäsoiton otsikko. Armoton vertailu alkakoon. Suhteellisen hyviä biisejä jokainen. Opeth Sorceress Nuclear Blast Kitaristi-laulaja Mikael Åkerfeldtin itsepäisen laatutietoinen työ on tehnyt Opethista tärkeän yhtyeen, jota syystä seurataan tarkkaan metallin kentässä. Tunnelivisio näyttäytyy hahmottomana kokonaisuutena, jolta löytyy useampi yksilönä vahva kappale. Sekoitukseen on lisätty taas raskaampia sävyjä, mutta peruspaketti on sama. Seuraa valtaisan ristiriitaisia tuntemuksia. Pinnan alla, Puhu mulle hulluudesta ja Sitä tipahtaa pimeyteen voisi kaikki istuttaa sellaisinaan Pariisin Kevään albumille. Parhaimmillaan Opeth on silloin, kun se muistaa jyrätä myös raskaammalla kädellä. Opethin progressiivisuus on insinöörimäistä. Mystisten sävyjen kanssa flirttailevat mutta tasaiseksi lanatulla soundilla soivat soolorypistykset eivät lähde missään vaiheessa vapautuneeseen lentoon. Verrata jos täytyy, niin kyllä tämä ”ensimmäinen erä” auttamatta Vesalalle menee. Nimiinsä Mira nappaa myös toiseksi viimeisenä kuultavan Aamusta iltaan -numeron, jossa turinoidaan muun muassa punaisesta maidosta ja Alibi-lehdestä. Monsieur Sjöroosin kiitäessä ROOXX-yksisarvisineen kaukana aiemmin kartoittamattomissa galakseissa. Jos tuo kiekko mietitytti ennen ilmestymistään, niin ainakin allekirjoittaneelle Mira Luotin sooloesikoinen on lähtökohtaisesti vielä suurempi kysymysmerkki. Metalliasteikolla mitattuna villaisen lämpimästi soiva albumi on laadukkaasti toteutettu sukellus maestro Åkerfeldtin muhkean levyhyllyn tarjoamaan virikemaailmaan. Sorceress ei ole outoihin vesiin kuolemaa halveksuen sukeltava tutkimusmatka. Cream-yhtyeelle nimensä kautta nyökkäävä Strange Brew niputtaa komeasti nyky-Opethin eri ulottuvuudet. Miran esikoisen asetelmasta tekee problemaattisen havainto siitä, etteivät sinänsä kiehtovaa pseudohattaraa ja lakonista arkirealismia tuunelamaisen mielivaltaisesti sekoittavat lyriikat useinkaan meinaa sopia niitä nyt suoltavaan suuhun. Mira Luotin persoona itsenäisenä artistina ei tämän kiekon perusteella oikein tule selväksi. Näpertely sujuu kadehdittavalla taidolla, mutta tajunnan totaaliräjähdyksiä on turha odottaa. Folkhenkistä kunnioitusta Jethro Tullille siellä, kimurantimpaa King Crimson -ajoa täällä. PEKKA LAINE HHH K u v a: K er tt u M ali n en K u v a: JS tu ar t W o o d Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 58 2.9.2016 9.16. Arto Tuunelan visio sen sijaan hohtaa, paikoin jopa monilta miehen oman yhtyeen edesottamuksilta välittyvää kirkkaampana, koko kymmenen biisin ajan. Heti kärkeen on huomautettava, että Tunnelivision sävellyksistä ja osin sanoituksistakin vastuussa olevan Arto Tuunelan kädenjälki kuuluu. Tietysti sekaan pitää saada orientaalisten skaalojen inspiroima ja näennäispuuhastelun asteelle jäävä pakollinen kvasi-itämainen tuokio. Aggressiivisempi riffilouhinta tuo tuiki tarpeellisen ulottuvuuden Sorceressin tekstuuriin. Mielenkiintoista on, että levyn vetävintä antia edustaa likimpänä PMMP-vesistöjä souteleva Lähiölaulu. Sorceress on tämän uudelleensyntymävaiheen jälkeistä hienosäätöä. Paikoitellen jopa turhankin hyvin. Ruotsalaisryhmä ei ole ainoa jyrkästä metallista liikkeelle lähtenyt orkesteri, joka on päätynyt progen syövereihin. 58 SOUNDI Mira Luoti Tunnelivisio Sony Näkyvimmistä PMMP:läisistä Paula Vesala (nykyisin pelkkä Vesala) saatteli soolodebyyttinsä markkinoille jo alkukesästä
Sitä saa mitä tilaa. Muutosta ilmentää parhaiten uusi versio Blommor på brinnande fartygista. Vaikka albumin biisimateriaali päätyy tasaiseksi, kaksi tulkintaa kurottavat yli muiden. HENRI EEROLA HHHH bob hund Dödliga klassiker Woah Dad! Onko bob hund vähän kuin Ruotsin Radiopuhelimet. Meininki on yleisesti ottaen hektinen, mutta matkan varrella rauhoitutaan lievästi uhkaaviin suvantoihin. Jossain huhuilee sähköinen huuhkaja. Kokeellisen pulputuksen idiot savant. Saumoistaan nyrjähtänyt Brought To Book sekä yhtyeen 1970-luvun loppupuolen kulmikkuuden mieleen tuova (Oh No I Must Have Said) Yes käyvät moderneista mestariteoksista. Ja se on onnistunut tekemään tämän menettämättä outouttaan tai kykyään yllättää. Itse tapaan lähestyä livetallenteita audioraidan kautta, ja jos homma toimii äänen puolesta, visuaalinen anti on miellyttävä bonus. Vaikka on ymmärrettävää, että yhtye ei halua olla yhden tyylin vanki, on uudessa suunnassa vielä paljon kehitettävää. vielä tästä muuttuu. Minä haluan kuulla yhtyettä maksimaalisen kovaa ja laimentamattomana, kiitos. Levyllä Wild Beasts risteyttää keskenään ainakin tavallisesti ristiriitaisina pidettäviä elementtejä, kuten uhoa ja melodramaattista poppia (Tough Guy, Alpha Female). Speden Speleistä tutun kortinvedon kreiseimmät synaefektit risteytyvät keskenään, lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla ja täyttävät kuuloalueen. Yhtyeen vahvinta aluetta ovat aina olleet balladit, mutta tällä kertaa ne yllättäen loistavat poissaolollaan. I Walk For Miles on jo tosi synkkää tilitystä, asiaankuuluvine Black Sabbath -riffeineen se on J. Toivottavasti se ei koskaan saavu, sillä kummankin bändin yritykset tuottavat niin hienoa musiikkia. Kaiken tämän ajan se on vain hakenut täyttymystä. Rytmiikka kallistelee vaikka mihin viisteeseen ja höystöön, mutta ei standardikulkuihin, olipa kyseessä reggaen, soulin, bluesin tai roots rockin kantasoluista kasvatettu teos. Do Not Disturbin rakenteissa primus motor Peter Hammillin kuulauksista rosoihin vaeltavat lauluosuudet, Hugh Bantonin uhkeat urkusiivuttelut sekä Guy Evansin maaninen kannuttelu löytävät täydellisen harmonian. Cooliuden kaikilla asteilla varioivat T-Bone Kuloniemen kitarastaan ja efektiarsenaalistaan loihtimat soundit, tiukat soolot ja erilaiset sävelkoristeet. Rockissa muuttumattomuus on toisinaan hyvä asia. SOUNDI 59 ton surumielisyys tuntuu leimaavan slacker-sankareidemme mieltä. Boy Kingin punainen lanka löytyy dissonanssista. Biisi toimii kumpanakin versiona loistavasti. Juuri kun on ehtinyt asettua pulputtavan metsän orgaanis-elektroniseen äänimaisemaan, puskasta pomppaa Machu Picchu viheltämään inkahuiluihinsa. ARTTU TOLONEN HHHH Wild Beasts Boy King Domino Wild Beastsin elektronisen barokkipopin on helppo kuvitella jakavan mielipiteitä. Yhtyeen emotionaalisen popin toistaiseksi parhaat esitykset ovat olleet Two Dancers (2009) ja Smother (2011). Kun yhtyeen tyyli ja soundi kohtaavat ja harittavat sisäsyntyisesti omintakeisessa mutta luontevassa asetelmassa, ei siinä juuri tuottajia tarvita, kaikki talteen vain. ARTTU SEPPÄNEN HH Van der Graaf Generator Do Not Disturb Cherry Red Kun häiriintyneesti saksofonejaan ja huilujaan puhallellut David Jackson erotettiin Van der Graaf Generator -yhtyeestä kymmenisen vuotta sitten, moni oli valmis kuoppaamaan kokoonpanon. Uusin levy Boy King jatkaa Present Tensen (2014) viitoittamalla, entistäkin elektronisemmalla tiellä. Nähdäkseni ei. Kolmikon kyky sulattaa säveliinsä valoja ja varjoja helmeilee herkullisen aistikkaana. Tutun sarjakuvamaisesti levyllä siirrytään nopeasti tunnelmasta toiseen, Tinyn kepeästä punkpopista Be A Partin mollijollotukseen. ASKO ALANEN HHHH Dinosaur Jr. Tässä taiteessa jokaisella sävelellä on tarkoituksensa. Hetkellisesti lähestytään puhdasta noisea, mutta sitten kehiin läsähtää miltei pop-musiikista muistuttava melodinen kuvio. Hieman perspektiiviä: siinä missä esimerkiksi allekirjoittaneen ensimmäinen In Flames -konsertti tapahtui vuosituhannen vaihteessa Helsingin Nosturissa, on nyt käsissä polttelevan dvd:n performanssi tallennettu neljätoistatuhatta henkeä vetävän Scandinavium-hallin lehtereiltä. Hieno levy, ei heikkohermoisille. Aluksi se tiivistyi laulaja Thomas Öbergiin ja hänen kuuluisaan korostukseensa bändin soittaessa kiemuraisia, mutta varsin melodisia taustojaan. Hayden Thorpen ja Tom Flemingin persoonalliset laulutyylit ovat tarkoituksellisen melodramaattisia – monien korvissa jopa typerryttävällä ja sietämättömällä tavalla. Levyn ainoa perinteisempi Wild Beasts -balladi Dreamliner jopa vähän rikkoo kokonaisuutta, mutta on silti kirkkaasti levyn parasta antia. Bändi on tehnyt omaa juttuaan nyt neljännesvuosisadan ja on selkeästi maailman paras bändi omassa todellisuudessaan. bob hund pystyy mihin vain. Äänimaailman likaisuudessa kuuluu hiphopin uusien suuntauksien vaikutus. Slide-bluesin ja garage-rosojen ohella ihastuttavat kuulaan pienimuotoiset näppäilyriffit, kuten kirjoituskone-rytmillä säestetyn Follow Me -biisin intro toistumineen. bob hundin vahvuus on aina ollut teatraalisuus. Uusi versio on totaalinen paisuttelu, mutta hyvin sliipattu. Myös ainoat coverit, Canned Heatin Time Was ja Etta Jamesin Tell Mama ovat oleellisesti omaperäisiä ja oivaltavia sovituksia. Give A Glimpse Of What Yer Not Jagjaguwar Käsi ylös! Kuka oikeasti halusi, että Dinosaur Jr. Vastoinkäymisten tiivistämä trio luo yhä musiikkia, jonka ytimessä polveilee häkellyttävän innovatiivinen progressiivinen näkemys. Toisin kävi. Boy Kingistä on haluttu tehdä moderni elektroninen tanssipop-levy, jollaista yhtyeen tuotannosta ei vielä löydy, mutta biisimateriaaliltaan levy on selkeästi yhtyeen huonoin. Rytmit svengaavat toisiaan vastaan, kunnes alkavat klenkata, ja klenkkaavat kunnes alkavat taas svengata. JUHA SEITZ HHHHH Avarus Metsässä Ikuisuus/Artsy Ainakin viisitoista vuotta erilaisista kulmista kokeellista pulputusta lähestynyttä Avarusta voi kai jo tituleerata alan veteraanibändiksi. Antaako yhtye levyllä pilkahduksen siitä, mitä se ei ole. Klusterin 70-luvun alun levytykset, 80-luvun afrikkalainen syntetisaattorimusiikki tai paikallisista aikalaisista Kemiallisten Ystävien nykypsykedelia tarjoavat tyylillisiä suuntaviittoja Metsään, jossa Avarus improvisoi. Musiikillista nahkaansa alituisesti luova yhtye siirtyi, kriitikoiden päinvastaisista ennusteista huolimatta, viimeistään uusimman albuminsa myötä superbändisarjaan, eikä sen livemenoa seuratessa juuri tee mieli kysyä miksi. Elektronisesti murmuttava Sauna, Tar & Booze on erityisen esoteerinen suomalaisen sielun tulkinta. Nyttemmin bändi on ottanut Öbergiä kiinni ansiokkaasti, musiikin muuttuessa suureellisemmaksi ja elokuvallisemmaksi. Time Was -levyn sävellykset ovat enimmäkseen Honey B Puurtisen nimissä, eivätkä ne taivu suoraan lokerointiin, edes yksittäisten kappaleiden osalta. Soiton ja yleisön yhteispeli tärisee kuuloelimiin parhaassa mahdollisessa tasapainossa, ja pistää kakistelematta kuuntelemaan useamman kerran uudestaan. Ainakin Dinosaur Jr:lle se sopii. Uteliaiden musiikintekijöiden rakentama ja detaljitarkasti näpertämä kokonaisuus on nautinnollinen elämysmatka. VILLE PIRINEN HHHH Honey B & T-Bones Time Was Tuohi Rikas rytmibluesin tausta ruokkii elävästi jo ajat sitten juuriltaan eri suuntiin rehevästi versoneen yhtyeen musiikillista luovuutta. Myös bob hund syntyi häkellyttävän valmiina eikä kuulosta miltään muulta bändiltä. Sen sijaan illan tähti on loputtoman hittikavalkadin ohella valosuunnittelija, jonka aivoitusten ansiosta eteen sataa komein välkeshow mitä metallikeikoilla on mahdollisesti koskaan nähty. Ylipäätään lähes toivo...Speden Speleistä tutun kortinvedon kreiseimmät synaefektit... Stereokuvassa huitelee irtonaisia arpeggioita. Goin Down aloittaa levyn tymäkällä junttiriffillä, jota leivotaan antaumuksella ja voimalla. Bändin kesäkuussa 2012 julkaistu edellinen kiekko ALT oli eräänlainen välityö avantgardistisine ja vapaamuotoisine instrumentaaleineen, mutta tuore Do Not Disturb palauttaa fokuksen jälleen klassisiin Van der Graaf Generator -muotoihin. Odotuksiin nähden Giva A Glimpse Of What Yer Not toimiikin hyvin. Soitannollisesti hyvin vilkasliikkeisetkin biisit ovat Puurtisen vahvan ja herkän laulun osalta suorastaan levolliset ja hillityt. Ja tietenkin levyllä on kaksi basisti Lou Barlowin hennosti laulamaa balladia. Dinot kiertueelle ja Suomeen! SAMI NISSINEN HHH In Flames Sounds From The Heart Of Gothenburg Nuclear Blast Huomioiden In Flamesin juuret melodisen death metalin syövereissä, Göteborgin kasvattien kohta kolmekymppinen bändi on tätä nykyä aivan valtava. Miksaaja James Spectrumin (Pepe Deluxe) vihjataan puineen ideariihessä ajatuksen siemeniä yllätysratkaisuista. Levy on juuri sitä samaa. In Flamesia ei ole miehistönsä puolesta kummoisilla karaktääreillä siunattu, vokalisti Anders Fridénin vuosi vuodelta lisääntyvää sarkasmintäyteistä piilovittuilua lukuun ottamatta. Kaikkiin edellämainittuihin verrattuna Avarus on kuin ilkikurisesti virnuileva, lievästi jälkeenjäänyt serkkupoika. DVD Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 59 2.9.2016 10.52. Uusi lp edustaa rinta rottingilla sitä ihtiään: kokeellista pulputusta. Mascisin näkemys bluesista. Alkuperäinen versio levyllä Folkmusik för folk som kan inte bete sig om folk music (2009) on pieni ja kohti atonaalista huipennusta rumpukoneen avulla vääjäämättä puksuttava pieni biisi
Näillä seitsemällä pitkähköllä kappaleella Bowles soittaa banjoa clawhammer-tekniikalla yhdistellen vanhan amerikkalaisen kansanmusiikin meininkiä kokeellisiin ideoihin, vähän niin kuin esimerkiksi John Fahey ja Jack Rose kitaralla. Miehen Kansas The Prelude Implicit Inside Out Yli 40 vuotta sitten aloittaneen Kansasin uusi albumi kuulostaa enemmän Kansasilta kuin 16 vuoden takainen edellinen studiolevy Somewhere To Elsewhere, jossa sentään soitti melkein koko klassinen kokoonpano. Kaikki materiaali Jeffrey Cainin Moonshine Is The Sunshine -rallia lukuun ottamatta on Bowlesin. Konseptialbumin puolikas tuo bändistä esille uusia puolia, joten teemalevyt ja mörköoopperat voisivat olla Lordin tulevaisuus. Nyt mukana ovat vain rumpali Phil Ehart ja kitaristi Rich Williams. JUSSI NIEMI HHHH Lordi Monstereophonic: Theaterror Vs. JARI JOKIRINNE HHHH Nathan Bowles Whole & Cloven Paradise Of Bachelors Alun perin mustien orjien afrikkalaisesta halamista/ngonista kehittämä banjo, jonka valkoinen bluegrass sittemmin täydellisesti omi, on pitkään ollut unohdettu soitin. Se on myös ainoa, jonka hän laulaa. Tommi Liimatta Rokokoo Computer Diu Dau Rokokoo Computer on Tommi Liimatan kolmesta sooloalbumista toiseksi paras. Onneksi meillä on Nathan Bowles, joka tutkii sen mahdollisuuksia tositarkoituksella, kuten tällä kolmannella soololevyllään. Vain erittäin pieninä hetkinä bändi sortuu tavanomaiseen AOR-totoiluun. Uutta albumia ei sentään voi samaistaa Liimatan Pan Alleyn (1996) valloittavaan kotikutoisuuteen, mutta musiikissa on läsnä raikkaan ja pakottoman luomistyön atmosfääri. Monstereophonic on nippu petomaista heviriffittelyä, Desmond Child -choruksia, kauhutarinoita ja johncarpentermaista synatunnelmointia. Levyn soundi on klassisen Kansasmainen, ikään kuin vuosikymmenet eivät olisi vierineet lainkaan. Intensiivisyyden osalta kaasupedaali pysyy lattiassa ja bilepykäLevyarviot > ...australialaisrokkareillakin on tunteita – esimerkiksi sellaisia kuin jano ja panetus.... Eläköityneen Steve Walshin tilalle tullut päävokalisti Ronnie Platt vakuuttaa ja kuulostaa edeltäjältään. Tuottajalegenda Mark ”Flood” Ellisin värvääminen on ollut Harcourtilta oiva veto, sillä samalla Harcourtin musiikkiin on tullut lisää tummia sävyjä ja särmikkyyttä. Laulujen aihealueetkaan eivät lipsu olennaisesta sen enempää kuin bändin vesikauhuinen boogiekaan, vaan Airbourne todistaa että karskeilla australialaisrokkareillakin on tunteita – esimerkiksi sellaisia kuin jano ja panetus. Hän soittaa kitaravelho Steve Gunnin bändissä, noisea/dronea Peltissä ja old timea Black Twig Pickerissä. Mr. Kiinnostavimmillaan kahdeksas Lordi-levy on tarinallisessa osuudessa. Kaksijakoisen levyn alussa hirviöhevi tarjoillaan irtobiiseinä, loppu on kertomus yöväen reviirikiistoista. Optimaalisesti vinyylimittaisen Breakin’ Outta Hellin yksitoista ytimekästä kappaletta perustuvat pelkistyneesti muutamaan hassuun sointuun ja orjallisesti biitin taakse soittamiseen. Lordi kirjoittaa toimivaa, geneeristä kasariheviä paremmin kuin omat esikuvansa ja vaikka käsi irti purtuna. Kahden raskaalla kädellä hiotun, teemallisen Abso-kokonaisuuden jälkipyykki lajitellaan nyt spontaanisti ja rehellisesti omakohtaisen kollaasin muotoon. ARI VÄNTÄNEN HHH Ed Harcourt Furnaces Polydor Ed Harcourtin ura oli 2000-luvun alkuvuosien singer/songwriterbuumin myötä hyvässä nosteessa. Tekisi mieli päättää teksti tähän ja viiteen tähteen. Furnaces osoittaa että Harcourtin uutta henkeä uhkuvalle soolouralle on varmuudella tilausta laajemmassakin mittakaavassa. Steve Reichista ja Philip Glassista muistuttavan sarjallisen Chiaroscuron Bowles toteuttaa pianolla, perkussioita kuullaan maltillisesti siellä täällä. Lähtökahvit on vahvasti Yarin mieleentuova lopetus levylle, jolla artisti tarinoi kuin vanha ystävä. Simppeli on onnistuessaan kaunista ja Breakin’ Outta Hell onkin yksi niistä liian harvinaisista levyistä, joilla moshpit käynnistyy vaikka yksin ollessa, ja välittömästi ensimmäisestä biisistä. Harcourtin soolouran hiipuessa leipä löytyi luonnollisesta paikasta – kirjoittamalla kappaleita nimekkäille pop-tähdille. Whole & Cloven on luonteeltaan sellainen levy, jonka voi mietteissään soittaa aina vain uudestaan erityisemmin kyllästymättä. Toki, boogie hard rockia on maailma väärällään Bulletista Block Busteriin, mutta aidoimmat asiat tuntuvat edelleen tulevan Australiasta. Harcourtin kynästä on lähtenyt kappaleita Paloma Faithille, Sophie Ellis-Bextorille ja Jamie Cullumille. Demonarchy AFM Avausbiisin nimi on Let’s Go Slaughter HeMan (I Wanna Be The Beast-Man In The Masters Of The Universe). Vaikutelma on hypnoottinen, rauhoittava, suorastaan meditatiivinen. Uuden kokoonpanon yhdessä kirjoittama materiaali on täyttä 1970-luvun Kansasia, vaikka kulta-aikojen pääsäveltäjä Kerry Livgren on myös poissa. Verileikkilyriikoiden roiskeessa tuntuu hassulta hätkähtää Hug Your Hardcoren raiskausfantasiatarinan vastenmielisyyttä – ilman seksuaalista motiivia murhaaminen sopii mörököllille paljon paremmin. Se, että Harcourtin aiemmin maanläheinen ja akustinen äänimaailma on saanut rinnalleen Depeche Modesta ja jopa Nine Inch Nailsista muistuttavia sävyjä, on ainoastaan virkistävää. Alkupuoli on tasokasta, joskin turhan tuttua Lordia. 60 SOUNDI kaksi ensimmäistä albumia, Here Be Monsters (2001) ja From Every Sphere (2003) noteerattiin Suomessakin korkealla, mutta pian Harcourtin tähti alkoi laskea. Tietenkään The Prelude Implicit ei tarjoa uutta Dust In The Windiä tai Carry On Wayward Sonia, mutta sellaista ei kukaan odottanutkaan. The Hot Contents -bändin kanssa äänitetty osuus on toki ammattimaista musisointia ja Liimatan tulkinta aivan erilaista kuin 20 vuotta sitten, mutta silti esimerkiksi Sään salliessa -kappale kuulostaa kuin hienojen Ymmärrettiin, ettei kukaan istu omalla paikallaan tänään ja Kolme ja puoli tuntia ennen puoli kolmea -biisien yhteensulaumalta. Hieno esimerkki tästä on apokalyptinen Nothing But A Bad Trip – kappale, jossa Harcourt kommentoi surullisen sekaista aikakauttamme, jossa Trumpin, Faragen ja Boris Johnsonin kaltaiset sarjakuvarosvot pääsevät oikeasti vallankahvoihin kiinni. Furnaces on uusi startti Harcourtin soolouralle. Kappalemateriaali on tasokasta ja tuottaa edustavat näytteet tutuiksi tulleista tyyleistä, iskevistä ralleista, komeista slovareista ja pitkistä eepoksista. Sympaattinen pitkätukkahippi liikkuu ylipäätään mielenkiintoisissa ympyröissä. ANTTI ERVASTI HHH Airbourne Breakin’ Outta Hell Spinefarm Viidenteen albumiinsa saakka ehtinyt Airbourne on – lyhyesti kuvaten – kuin amfetamiinipörinöissä soitettua AC/ DC:tä. Viulu vinkuu, kitarat koukuttelevat, urut ujeltavat ja kaiken päällä kailottaa kirkkaasti Plattin komea laulu. EERO KETTUNEN HHHH K u v a: H an n u Is o -O ja Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 60 2.9.2016 10.52. Sen todistaa raskas ja tunnelmallinen Mary Is Dead, tuo alkupuolen huippuhetki. Kuten Antti Haasen palkitusta Monsterimies-dokumentistakin huomasi, eräiden sisäinen lapsi on eläväisempi kuin toisten. Kuluvan vuosituhannen Nollapiste tuntuu etäiseltä vertailukohdalta Rokokoo Computerille. Tutut elementit ovat tallella ja hyvässä käytössä: reippaat kertosäkeet, polveilevat sävelkulut, surumielisen kauniit väliosat ja tyylikäs progeilu. Kymmenen vuoden välein julkaistut kiekot ovat ilmestyneet jokseenkin perinpohjaisten Absoluuttinen Nollapiste -levyjen jälkeen. Viisivuotiaan Aapeli Liimatan lause istuu Superjätkä-raidalla nätisti isänsä ilmaisuun
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Kake tulostus.indd 54 1.9.2016 15.46
Bändi on aina nojannut enemmän soundiin ja tunnelmaan kuin sävellyksiinsä. Levyn ehdottomasti paras kappale on radiossa syystäkin soinut Nättii, eipä. MAPE OLLILA HHHH Steve’n’Seagulls Brothers In Farms Spinefarm Huumorin kukka on tunnetusti maailman kaunehin kukka ja huumorimusiikki maailman vaikeimpia lajeja. Yona osaa ainakin yllättää, se on positiivista. Muoto on puhdas ja tuotanto kenties onnistuneempi kuin koskaan aikaisemmin, mutta tarttumapinta on liukas. MAPE OLLILA HHH Sonata Arctica The Ninth Hour Nuclear Blast Suomen metallivalteista se kevytrakenteisin jatkaa voittokulkuaan – ainakin paperilla. Iron Maidenin, Nirvanan ja Metallican biisit ovat tunnetuimmasta päästä, sillä parodian määritelmän mukaan ei parodiaa kannatakaan tehdä tuntemattomasta. Kaikki tietävät kuplettien juonen Steve’n’Seagullsin tapauksessa: otetaan nippu raskaan rockin standardeja ja istutetaan ne country-tyyliseen roots-muottiin. Samaa hyväksi havaittua reseptiä sovelletaan myös tällä yhtyeen toisella pitkäsoitolla. Jano jättää suun kuivaksi. KYPCK on tiukasti soittava bändi ja mestarillinen luomaan yhdenlaista fiilistä. ANTTI MARTTINEN HHH K u v a: Ja ak ko M an n in en Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 62 2.9.2016 9.16. Jutun varsinainen täky piillee siinä, että yhtyeen ja tämän soittolistan kokee livenä. Kun Tony Kakko nimikappaleessa korvaa osan kertosäkeen sanoista mauttomalla ”na-na-nannan-naa”-hokemalla, olo on jo miltei petetty. Alcestin metallijuuret näkyvät ajoittaisissa death metal -lauluosioissa ja tuplabassorummuissa, mutta niitä käytetään säästäen. Tässä on substanssia. Upeista hetkistään huolimatta tuntuu siitä, että ideat ovat loppuneet hieman kesken. Vaikea kuvitella Kodaman nousevan kenellekään vastaavaksi inspiraationlähteeksi. Ehkä nämä kaikki ovat aikuisuuden merkkejä. Yona on leikitellyt eri genreillä ennenkin ja viime aikoina muuttanut suuntaa yhä selvemmin. Valitettavasti tämä kokeilu petti odotukset. MIKKO MERILINNA HHH Yona Jano Monsp Nyt oli kovat odotukset. Sähköisten instrumenttien tilalle ovat astuneet banjot, haitarit ja muut perinnesoittimet, ja näin esitettynä monen biisin melodisuus korostuu. Ongelmallisinta on, että sävelkynä ei ole The Ninth Hourilla terävimmillään. Kappale toimii sikäli, että siinä kummankin verbaaliset ja melodiset vahvuudet pääsevät esiin. 3epo (Zero) vaatii juuri oikeanlaisen mielentilan oikeastaan jo siihen, että sitä voi edes sietää. Kappaleiden tunnelmat ja tempot onneksi ...onhan hän kuolleenakin ainakin Trumpia parempi... Valokuvien tyylitelty vieraantuneisuus, kansilehdyköille sirotellut korkeakirjalliset sitaatit ja kaiken kukkuraksi perään lätkäisty kirjasuositusluettelo – kaikki toitottaa samaa viestiä kuulijalle. Aiemmilla levyillään Alcestin onnistui luoda uusi soundi yhdistämällä valoisia elementtejä black metalin raskauteen. Esimerkiksi Aurinkojumalassa se on kappaleen pelastus. Melodiat kurkottelevat ilakoivina korkeuksiin, syntetisaattorin ja sähkökitaran liitto on iskulauseilla kuorrutettu ja vaara on kaukana. KAROLIINA KANTOLA HH Alcest Kodama Prophecy Ranskan Alcest on blackgazen pioneeri ja yksi tämän hetken amerikkalaisen black metalin tärkeimmistä esikuvista. Nykyään kaksihenkinen bändi on kuitenkin ottanut yhä enemmän etäisyyttä black metaliin ja uudella Kodamalla liikutaankin Monon tyylisen post rockin maastossa. Valitettavasti The Anchoress ei vastaa paketoinnin herättämiin odotuksiin. Ei 3epon tyylistä levyä toki kesähelteillä kävisi mielessäkään soittaa, mutta helmikuun pimeissä pakkasissa, vanteen muutenkin sopivasti puristaessa päätä, mökkihöperön mörkki mieli saattaa saada synkeänmelodisesta ruumisarkun raahauksesta perverssiä mielihyvää. Nimenomaan kaikuefektejä on selvästi aiempaa vähemmän. Käännettyjen lyriikoiden puuttuessa venäjänkielinen laulu muodostuu kuitenkin liian pahaksi kompastuskiveksi. Esimerkiksi Deafheaven ja Liturgy ovat sille paljosta velkaa. Ja mikäs siinä, lopputulos toimii ja hymähdyttääkin monessa kohdassa. Hänen aiemmat, muun muassa tangovariaatioita sisältävät levynsä soivat upeasti ja erottuvat suomalaisesta naisartistikirjosta. Vaikka Kodama onkin japanin kielen sana kaiulle, ovat aiempien levyjen äänivallit vaihtuneet selkeään ja kirkkaaseen rock-soundiin. 40 minuuttia myöhemmin sitä kaipaisi ambulanssia, muttei kokovartalokrampiltaan pysty itse tilaamaan. Kodaman biisitkin ovat entistä suoraviivaisempia, joskin huonosti toimivat pop-koukut jättävät kuvan muutoksen tarpeessa, mutta vähän eksyksissä olevasta bändistä. Toki artistin pitää saada uudistua ja kokeilla kaikkea. Tämä ei ole mikä tahansa tusinapoplevy. Vakuuttavasti laulava Davies tekuitenkin eroavat toisistaan tarpeeksi, ettei tarkoituksella betoninharmaata synkkyyttä alleviivaisi vielä tylsyyskin. November Rainin alkuperäislevytyksen mahtipontisuus taas hämmästyttää riisuttuna versiona. Biisien nimien käännöksistä päätellen sanoituksissakaan ei kuitenkaan ole kenelläkään kivaa. Ylipäätään albumin parasta antia ovat Yonan laulukertosäkeet. Levyn aloitusja nimikkokappale Jano kuulostaa kirjaimellisesti uuden musiikkilajin ensimmäiseltä yritykseltä, jossa on noudatettu oppikirjamaisesti rap-biisin kaavaa. Sonata Arctican yhdeksäs soi aiempia hitusen heavympana, mutta yhtyeen tunnelmallisesti höyhenenkepeä power metal on muuten entisellään. Levyarviot > 62 SOUNDI The Anchoress Confessions Of A Romance Novelist Kscope The Anchoress -aliaksen suojissa debytoiva lauluntekijä-multi-instrumentalisti Cathrenie Ann Davies tekee kaikkensa vaikuttaakseen kunnianhimoiselta. Ensivaikutelman pohjalta tekisi mieli lisätä entisen miehen käyttämä ”runotyttö”-tarra tämän paketin kylkeen. Yhtye on napannut myös muutamia (kymmeniä) biittejä pois nopeudestaan – mikä lienee aiemmin ollut Sonata Arctican tunnistettavin ja genressään erottuvin ominaisuus. lä silmässä koko lätyn keston. Sen sijaan itse räpäytys tuo mieleen muidenkin laulaja-lauluntekijöiden yrityksiä poistua mukavuusalueeltaan. Romanssi sisältää monipuolista, muttei kovin persoonallista, biittiä ja Jodarokin soolon. Yona osaa tulkita säveliä ja tekstejä suurella sielulla ja kirkkaalla äänellä. NUUTTI HEISKALA HHH KYPCK 3epo Ranka Doomin-sukuista venäjänkielistä metallia esittävän KYPCKin neljäs albumi on ankeampi kuin Kouvola. Siinä Yona tekee sitä, minkä hän parhaiten osaa: laulaa laulun. Ratkaisu saattaa auttaa Alcestia lähemmäksi mainstreamia, mutta siinä ei pelata yhtyeen vahvuuksilla. Uutuusalbumissa kuuluu kuitenkin yksi tyyli ylitse muiden: rap. Säröbasso rutisee ja kitarat soivat alavireessä, mutta ainakin tunnelmaltaan vielä alavireisempää on solistin vaikerrus. Levystä välittyy tietynlainen lämminhenkisyys alkuperäismateriaalia kohtaan, mutta hymähdykset toki vaimenevat soittokertojen myötä. Tuntuu että iskevyyden välttäminen on jopa tietoinen ratkaisu ja toimii hyvin esimerkiksi hypnoottisessa Fly, Navigate, Communicate -helmessä. Levyn alussa Idän pikajuna puksuttaa asemalle, minkä jälkeen albumi ei tarjoakaan kuin melankolian ja ”ahistuksen” eri sävyjä
Laulujen maalaamat näkymät tuulen murjomista kaduista ja uuden ”kauniin ajan” jähmettämistä ihmisistä ovat karuja, mutta kerronnassa häivähtää myös lämpö. Tämä hyvin miksattu julkaisu on kuitenkin relevantti ja sopii myös muille kuin meille Zappafaneille. PEKKA LAINE HH DJ Shadow The Mountain Will Fall Mass Appeal DJ Shadow, tuttavallisemmin Josh Davis, tuo sämpläyksen mestari osoittaa 20 vuotta erinomaisen debyyttinsä jälkeen, että on edelleen loistavassa tikissä, ajankohtainen sekä yksi maailmankaikkeuden teknisimmistä sekä lahjakkaimmista DJ:istä ja biittinikkareista. Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 63 2.9.2016 9.16. Frankhan ilmaisi eläessään useasti halunsa hoitaa presidentin tehtäviä ja onhan hän kuolleenakin ainakin Trumpia parempi. Sanomalla on kohteensa. Vähempi ei saisikaan riittää. Soundi on nykyaikaista, jopa futuristista. Poikkeuksellinen muusikkoelämä kerta maalaa karhean humo ris tisen kuvan Sorsakoskesta traagiseen loppuun saakka. Hänen kuolinpesänsä on näiden myötä julkaissut postuumisti jo 104. Ei Takatalo laulaisi, jos hän ei välittäisi. Kulutusyhteiskuntaa ja sen valtasuhteita aiemminkin runnonut taiteilija suuntaa sormensa etenkin heihin, jotka asettavat muut raameihin voidakseen turvata oman etunsa. Sekava levy on kai jonkinlainen manifesti USA:n tuleviin pressanvaaleihin. LINDA SÖDERHOLM HHHH Teemu Takatalo Vallankumous kämmenellä Helmi En ole koskaan osannut pitää Leonard Cohenia poliittisena radikaalina. Erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka varmasti kestää aikaa. Run The Jewels -musiikkivideo! The Mountain Will Fall pitää sisällään niin paljon nyansseja sekä pienenpieniä kikkoja ja yksityiskohtia, että niitä kaikkia on sula mahdottomuus rekisteröidä ensieikä edes toiskuulemalla. SOUNDI 63 kee varsinkin sävellyksellisesti perin sovinnaista popmusiikkia, josta ei saa radikaalia tai haastavaa kirveelläkään. Jokohan holvin aarteet alkavat loppua. Frank olikin aikanaan tuottelias visionääri nero. Kenellekään. HEMMO PÄIVÄRINNE RETRO Suomen suosituimman yhtyeen tarina yksissä kansissa. levyt. The Anchoress tallustelee Kate Bushin, Tori Amosin ja pehmeämmän laidan PJ Harveyn polkemissa urissa. Toisaalta eri versiot samasta kappaleesta laskevat viboja. Osoittelun rinnalla kulkee omakohtainen, pohdiskelevampi juonne: ”Siis teinkö väärin kun kieltäydyin uskomasta / tyhjiä puheita oikeusvaltiosta / tai silloin kun rupesin kirjoittamaan / näitä lauluja koko typeryyttä vastaan?” (Apologia) Takatalo ei ehkä rakenna lauluillaan uutta yhteiskuntaa, mutta hän tekee parhaansa palauttaakseen universaalin ihmisyyden nykyiseen. Albumin nerokkuus venyy myös muihin medioihin: tsekkaa ainutlaatuinen Nobody Speak feat. ja 105. Aika monta vai mitä. Tällä kertaa taustalaulavat Tina Turner & The Ikettes kuuluvat selvästi paremmin ja heidän nimensäkin on mainittu. Myös Ruth Underwoodin marimbaa on aina ilo kuulla. HANNU LINKOLA HHHH Frank Zappa Frank Zappa For President HHH The Crux Of The Biscuit HHHH Zappa Records Frank Zappa julkaisi eläessään 62 kokopitkää äänitettä. The Mountain Will Fall on kuin dramaattinen mixtape, sofistikoitunut yhdistelmä erinomaisia sampleja, efektejä, räppejä, avaruussoundeja – ja niitä breakbeatejä. Mukaan on raapaistu myös lyriikkasyistä Brown Shoes Don’t Make It sekä When The Lie’s So Big, jotka poikkeavat muista liikaa. The Crux Of The Biscuit on 1974 julkaistun Frankin parhaiten menestyneen Apostrophe-levyn 40-vuotismuistutus, joka sisältää vaihtoehtomiksauksia, livevetoja sekä ylijäämäbiisejä. Laserit ja breakbeatit sinkoilevat tyylien kimarassa, jossa kuullaan niin räppiä, grimeä, trapiä ja EDM:ia. Harkiten louhitut soittimet tungeksivat estoitta iholle, ja runolliset julistukset putoilevat akustisen äänikuvan kyljestä kuin teräväreunaiset pulterit. Paradoksaalisesti Confessions Of A Romance Novelistin yllätyksellisin ja tuorein piirre on sen vanhakantaisuus. Uraauurtava teos suoma laisten siirtolaisten ja Amerikan alkuperäis väestön jälkeläisistä. Takatalon debyyttipitkäsoiton tunnelma on poikkeuksellisen vahva. Siksi hätkähdän kuullessani Teemu Takatalon syytävän vallankumoustaan ilmoille suoraan maestron varjosta, aivan kuin muistuttaakseen, että kärjistyneessä ajassa kaikki joutuvat ottamaan kantaa – ja harvoin omista lähtökohdistaan. For President on omituinen kooste ennenjulkaisemattomia Synclavier-musatietokoneella tehtyjä kamarimusiikkityylisiä instrumentaalivetoja, joissa Frankin Stravinskija Varese-diggailut tulevat hyvin esille. Ainoa poikkeama vallitsevasta normista onkin se, ettei levyllä kuulla kalvakasta eteeris-teatraalista konepoppia
Bändi kuitenkin tarvitsi puhtaan pöydän The Bible 2 -albumia varten: nyt yli 30-vuotias Sean Bonnette voi rauhassa katsella taaksepäin alaikäisenä perustamansa bändin historiaa. Olette soittaneet ennenkin bändeissä. EERO KETTUNEN HHHHH Ellinoora Villi lapsi Warner Ajassa, jossa kyvystä herättää huomiota nopeasti on tullut popmusiikin arvo numero yksi on aina virkistävää törmätä suurelle yhtiölle levyttävään artistiin, jonka kohdalla on haluttu luottaa sisällön riittävyyteen. Mutta sitä me aina yritämme. Lindsey soitti aiemmin siskonsa kanssa, joten voi kuvitella, että ainakin se oli erilaista. Mutta kitaristi-laulaja Lindsey Troy ja rumpali Julie Edwards tiedostavat hyvin paikkansa vaihtoehtorockin kartalla ja vaalivat kierrätysaatetta terveellä asenteella. Ja ennen kaikkea, saavat jo moneen otteeseen kalutun perusräkytyksen kuulostamaan tuoreelta ja tarpeelliselta. Kan...luonnonlapsiteemakin vaikuttaa luontevasti löytyneeltä... Yhtyeen musiikkia voi halutessaan kutsua epätasapainoiseksi ja vanhempien levyjen osalta yksiulotteiseksi teiniangstipaskaksi, mikäli sattuu mieltämään nuoruuteen assosioituvat asiat negatiiviseksi piirteeksi rockmusiikissa. Kunnioitamme toisiamme ja olemme toisillemme kohteliaita. Levyarviot > 64 SOUNDI AJJ The Bible 2 SideOneDummy Kun Andrew Jackson Jihad lyhensi nimensä muotoon AJJ, päätöksen virallinen selitys aikaansai närää ja syytöksiä. Itse soitin parhaan kaverini kanssa. – Kemia muuttuu aina ihmisten vaihtuessa. Etenkin eläinaiheisia kielikuvia pursuilevien lyriikoidensa perusteella Ellinoorasta saa käsityksen patologisena romantikkona, joka ei turhaan tee itsestään numeroa. ANTTI LUUKKANEN HHHH Soundi tavoitti puhelimen päähän Julie Edwardsin tentatakseen, mistä Deap Vallyssa on oikein kyse. Vuoden 2014 Christmas Island esitteli astetta sliipatumman, joskin säröisemmän ja värikkäämmän bändin. Rock on aina livenä äänekästä ja aggressiivista, villiä. Vedämme aina sillä tempolla mikä tuntuu mätsäävän senhetkiseen fiilikseemme. Folkpunkista uusille urille lähtenyt, kroonisen ahdistunut ja iloisimmillaankin viiltävän sarkastinen AJJ on The Bible 2 -levyllä parhaimmillaan. Yritämme siirtää tähän bändiin sen mitä olemme oppineeet kahden ihmisen välisestä dynamiikasta. – Luulen että suurin ero on pikemminkin tempoissa. Pidetään vibat korkealla ja energiat positiivisena. Emme koskaan yritä toistaa levyä livenä. Mihin paikallistaisit tärkeimmät inspiraation lähteenne. Uudella albumilla nelimiehisen yhtyeen skaala on lavea kosketinsoittimineen ja selloineen, ja tällä kertaa myös biisit ovat taivaallisia. The Bible 2 on koskettava, pelottava, melodiantajuinen ja sekopäinen albumi. Osaatko analysoida, miten Deap Vallyn kemia eroaa aiemmista kokoonpanoistanne. On kuultu viatonta 60-luvun tyttöbändisoundia, ysäriärjymistä Holen malliin sekä Grunge Pondin Suicidemaista huminaa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 64 2.9.2016 9.16. Sellainen on aina vaikea saavuttaa studiossa. Duo tuntee vapautensa tehdä mitä lystää oli se sitten räppääviä lauluosuuksia tai aina Led Zeppeliniin asti kurkottelevaa mahtipontisuutta. Ellinooran yhdessä Samuli Sirviön kanssa kirjoittamista, radioiden ahnaasti jauhamista hittisingleistä etenkin Minä elän ja Leijonakuningas tulivat ja täyttivät tauolle vetäytyneen Haloo Helsingin jättämän aukon kertalaakista. Keskiössä on kähäräisen tyttömäisesti ja huomattavin palkein tulkitseva artisti isolla A:lla. Soundimaailma on pelkistetty, mutta ei levyltä ainakaan alapään taajuuksia jää kaipaamaan basistin puutteesta huolimatta. AJJ metsästää edelleen kauneuden siementä Arizonan karusta maaperästä ja tarkastelee laajemmin Amerikan yhdysvaltoja ihmisolennon kieroonkasvualustana. Musiikkinne on paikoitellen hyvin pelkistettyä. Käsitöitä näpräävät jäsenet ovat tietoisen cool ja täyttävät isommatkin esiintymislavat (bändi lämmitteli Musea myös Helsingissä neljä vuotta sitten). Bändin vahvuus on nähtävissä myös laajemmassa maisemassa. Sitä ei tapahtunut aiemmissa bändeissämme. Tai voikaan kuulostaa. Femejismin loppuun päästyään ei arsenaali olekaan yhtä yksiselitteinen. Tässä tapauksessa lienee ollut helppoa luottaakin. Deap Vally Femejism Cooking Vinyl Ensivaikutelma on varauksellinen. – En oikein osaa sanoa kuinka samalta se livenä kuulostaa. Emme mitenkään pysyttele levyllä määritellyssä tempossa. Päätä ei palele, kun junttariffejä ja tuomiopäivän lailla kumisevaa rumputulta viritellään kahteen pirkkoon. – Kun aloitimme, niin ne oli just Black Sabbath, Zeppelin ja White Stripes, mutta uudella levyllä olemme kyllä laajentaneet skaalaa. Deep Vallyn kaksikko kierrättää toisella albumillaan viime vuosien rosoisempaa indie-soundia kuuliaisesti alkaen The Killsista velloen hetken Yeah Yeah Yeahsin intensiivisen hällävälismin suossa päätyen lopulta The White Stripesin riisuttuihin sovituksiin. Jo nauhoittaessamme mietimme miltä se tulee livenä kuulostamaan. Eipä ole järin omaperäistä. Isoihin kertosäkeisiin ja toimisi akkarilla -ajatukseen luottavan Villi lapsi -debyytin meininki on kautta linjan ”sopivasti urbaania mutta helposti lähestyttävästi hippiä”. AJJ on jälleen askeleen edellä. Olemme hyviä ratkomaan konflikteja ja tulemaan keskenämme hyvin toimeen. Musiikkinne sisältää vaikutteita laajalta sektorilta garage rockista hyvinkin raskaaseen jyystöön. Nyt meillä on oikeasti kaikenlaisia vaikutteita afrikkalaisesta musaperinnöstä Courtney Barnettiin ja Kurt Vileen, jota kuuntelimme paljon levyä tehdessä. Siksi emme halua levyllekään mahdottomasti ekstrasälää, jota emme voisi toteuttaa livenä. Muuttaako se muotoaan livetilanteessa
UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Meteli tulostus.indd 55 1.9.2016 15.47. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
Levyä on kestänyt noin kaksi sekuntia, kun ensimmäinen soolonpätkä pirskahtaa ilmoille. PEKKA LAINE HHH Rotör Musta käsi Svart Musta käsi oli Spede Pasasen mielikuvituksessa elänyt järjestö, jonka kostolla hän uhkaili häntä vainonneita paparazzeja. Spyn synamelodian lainaava Spy soi niin upeasti, että nostalgiselta liikutukselta on vaikea välttyä. Lopulta nussimiset, siemennesteet ja sormien haistelut asettuvat aksenteiksi apean perustunteen virtaan. Suomessa on viime vuosina hyvin sisäistetty brittiläisen NWOBHMsoundin estetiikka ja siitä kummunnut käppäisyyden korostus. Vuoden parhaita kotimaisia. Paikoin se tuottaa todella rasittavaa jälkeä. EERO TARMO HHHH RETRO Villa Nah Ultima Solina Juho Paalosmaan ja Tomi Hyypän synaduo Villa Nah saapui pahaa-aavistamattomien indiepoppareiden elämään vuonna 2009, poikkeuksellisen otolliseen aikaan. Death With A Dagger sotki sekaan köntin punkia ja Speedtrap jalosti tyyliä täkäläisittäin soundin ytimeen. Noin muuten voisi latteahkosti todeta, että tähti on syttynyt. Kuninkaana hänen otteensa on sävellyksellisesti ja tuotannollisesti vieläkin vahvempi. Kuningas Yrjö osaa rakentaa lauluissaan maailman, joka on ehjä ja kiehtova. Se on ankeaa. Minimalistiset sovitukset niittaavat alakuloiset melodiat nautittavasti kasaan kuten pysäyttävässä Carpenters-kappaleessa. Nashvilleen saapuessaan Kris oli jo elänyt täyden elämän: pelannut jalkapalloa, työskennellyt armeijassa, paiskinut hanttihommia ja nähnyt nälkää kiertävänä trubaduurina, mutta sitten kun Johnny Cash oli tehnyt hitin Sunday Mornin’ Comin’ Downista, Krisin omaelämäkerrallisesta laulusta, valloitti hän hetkessä koko country-maailman. Ison kattauksen kanssa hän ei pysty kamppailemaan, mutta intiimissä ilmaisussa – niin keikalla kuin studiossakin – häntä ei voita kukaan. Ilmeisin vertailukohta onkin Kimmo Kuusniemi Bandin Moottorilinnut (1982). Surumielinen kaipuu taipuu herkullisesti eri moodeihin. Klassisen Commodore 64 –pelin Spy vs. Onnistuneen Origin-debyytin jälkeen Paalosmaa lyöttäytyi yhteen albumin tuottaneen Jori Hulkkosen kanssa, ja Villa Nah sai väistyä Sin Cos Tanin tieltä. Vastaavasti Hyypän luoma eläväinen analogisoundi on niin pehmeä, että sen päälle voisi käydä nukkumaan. Välillä ollaan näennäisesti reippaampia ja hetkittäin jopa tanssittaa. Mukana on yksitoista ensimmäistä albumia, kolme konsertti-cd:tä ja kaksi albumillista demoja ja singlejä. Pahimmillaan tekstit istuvat laulumelodioihin rimaa hipoen. Mussuttaa tahtoisin oikeastaan vain hieman ylikäytetyistä woou ou -loilotuksista sekä mainitun kannen tummanpuhuvasta värimaailmasta, joka ei oikein tunnu hengittävän kukkean kappalemateriaalin rytmissä. Päätös etsiä vaikuttavuutta puheilmaisua muistuttavasta vuolaudesta ja hortoilevasta muodosta on tietoinen valinta. Kristoffersonilla on kolme vahvuutta: hieno melodian taju, kyky kertoa elämältä maistuvia tarinoita ja taito tulkita omia laulujaan komeammin kuin kukaan toinen. TV-resistorissa Yrjö Saarinen osoitti osaavansa naivististen poplaulujen teon. Sanojen väärä painottaminen ei edelleenkään ole persoonallista ja nokkelaa. Musta käsi on eittämättä pastissi, mutta niin taidokas Levyarviot > ...analogisoundi on niin pehmeä, että sen päälle voisi käydä nukkumaan... Risto Ylihärsilän sanoitustyyliä muistuttavat rujot sivallukset säpsäyttävät ensikierroksella. Hymy ei vieläkään ole Villa Nahin perusilme, mutta romanttisen surumielisyyden vastapainona esimerkiksi Life Is Short ja Love Chance kulkevat jopa yllättävän kepeästi poppaillen. ANTTI GRANKUND HHHH K u v a: K im m o V ir ta n en Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 66 2.9.2016 9.16. Se on myös yhtä mystisen Rotör-yhtyeen esikoislevy, joka puhaltaa eloon suomalaisen protohevin hengen. Villa Nah erottui edukseen niin kuin parhaat erottuvat: hyvillä biiseillä ja erinomaisella laulajalla. Kuningas Yrjön pimeä puoli ei ole seksuaalisuuteen viittaavissa sanavalinnoissa, vaan laajemmin hänen sanoitustyylissään. Tuota paremmin on vaikea kiteyttää 80-vuotiaan laulajan ja lauluntekijän merkitystä. TIMO KANERVA HHHH Kuningas Yrjö Mustelma myrskyn silmässä Äänetön Jos ristiriitaisten tunteiden herättäminen lasketaan albumille hyveeksi, Kuningas Yrjön esikoinen on ansiokas levy. Noista 1970-luvun vuosista antaa tämä boksi täydellisen kuvan. sikuvan heijastelema luonnonlapsiteemakin vaikuttaa luontevasti löytyneeltä. Laulajana hän on rajoittunut, mutta tätä boksia kuunnellessa huomaa, kuinka biisit toimivat sitä paremmin, mitä niukemmin musiikki on sovitettu. Kakkosalbumia saatiin siis odottaa lopulta kuusi vuotta, mutta hyvä tavaton, kyllä kannatti! Ultiman kappalemateriaalista vastaava Paalosmaa on kovemmassa vedossa kuin koskaan. En halua katsoa vide-OITA. 80-lukulainen melankolisuus eli jälleen yhtä kukoistuskauttaan, ja netitse pääsi nauttimaan lähes viikoittain uusista bändeistä, jotka olivat löytäneet TR-808:n ja Juno-106:n. Rotör lähtee liikkeelle samasta pisteestä, mutta päätyy tributoimaan alkuperäistä härmäläistä jytämenoa. 66 SOUNDI Kris Kristofferson The Complete Monument & Columbia Albums Collection Sony Bob Dylan tokaisi aikoinaan: ”Nashvillen historian voi jakaa aikaan ennen ja jälkeen Kris Kristoffersonin, sillä hän muutti kaiken”
Tunkkaisen pärinäsoundin lisäksi BB:llä riittää musikaalisuutta hyviin melodioihin ja kitarakoukkuihin. Ison vaikutelman antavassa soundissa on loppujen lopuksi paljon ilmaa. Brant Bjork voisi tietysti kuikuilla tarkkaan rajatusta desert rock -karsinastaan musiikilliseen avaruuteen rohkeamminkin, mutta kuka sitten toimisi pilvipäisen aavikkorockin mittatikkuna. Biisit ovat kuin pitkiä nostatuksia ilman kliimaksia. Tekstien lempeä lähestymistapa maailmantuhoon ja muihin vitsauksiin riimitellään niin kuuliaisesti, että vähemmän vihkiytynyttä naurattaisi. Kokemus kuuluu otteissa, mutta ote on innostuneen tuore. Albumin kirkkaimmat ilonpilkahdukset ovat Hawkshaw’n aloittava rouhea bassosoundi ja -kuvio, rokkivaihteen löytävä The 1 sekä Storylinen kaunis wah-kitarasoolo. Jos löytyy miellyttävän lunkia hard blues -riffittelyä, laiskasti pörisevä fuzz-matto, funkisti jumittava biitti ja juuri sopivasti ok biisimateriaali, lähestytään Bjorkin määrittelemää aavikkopilven ydintä. Ainekset ovat siis kiihottavat ja niin on tekijäkin. Kaikkea alleviivaa jotenkin hengettömältä ja rutinoituneelta kuulostava soitto ja soundi. Valitettavasti muu aika menee joutokäyntiin, eikä homma niin sanotusti oikein lähde. Rantalan kynäilemä nimikkoraita hipoo herkkyydessään lähes teatraalista sentimentaalisuutta. Kolmikko esittää asiansa helppotajuisesti – lähes iloisesti rallatellen. Väistän ihan perustellun kysymyksen ja menen itse musiikkiin. koituksena on yksinkertaistaa perinteistä pianotrioilmaisua ja siksi tässä mennään määrätietoisesti melodia edellä ilman turhia mutkia. ANTTI LUUKKANEN HHHH Truckfighters V Century Media Ruotsalaistrio on saavuttanut viidennen pitkäsoiton rajapyykin. Stonerin AC/DC tai Eppu Normaali, jonka musiikkia voi käyttää mittatikkuna arvioidessaan onko joku muu bändi pilvipäistä aavikkorokkia. Do you need a new religion. Tekijän tapa manipuloida ääntään niin, että se usein kuulostaa 105-vuotiaalta maalaiselta ketjupolttajalta ja ylipäätään harkittu primitiivisyys vähän ärsyttää. Se on outo sekoitus lähinnä Mississippin hill country -bluesia, Captain Beefheartia ja Tom Waitsia. Jälleen paino sanalla maalailu. Psykedeelisempi jamijunnailu hoituu Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 67 2.9.2016 9.16. Ja nostatuksetkin ovat varsin pidättyneitä, jalka jarrupolkimella lepäillen eteneviä. Bändi koostuu pitkän linjan veteraaneista, ja albumi onkin hyvällä tavalla soittajien levy. ACT Iiro Rantala soittaa tällä levyllä pitkän linjan luottomiesten, basisti Palle Danielssonin ja rumpali Peter Erskinen kanssa. Maalailevaa stoneria, jossa paino on sanalla maalaileva. Päätösbiisi Lullaby Before I Go riisuu naamarit ja onkin ruosteisine slideineen loistava country blues, jossa on myös opetus: ”When your battery is dead, better park on hill.” Tuli kova halu nähdä Cheese Finger Brown livenä, vaikka hauska kansiteksti vihjailee, ettei mies sitä harrasta. VESA SILTANEN HH Ile Kallio Big Rock Band Right Now Sony Jos tekee vuosikymmeniä iskelmäpoppia laulajatarvaimon kanssa, totta kai sitä tulee kiire päästä lataamaan kunnon musaa – kun ikäkin on ylittänyt kuudenkympin. Isoa rokkia Right Now todellakin sisältää, ei yhtään enempää, mutta vähintäänkin riittävästi. Harvinainen ominaisuus nykypäivänä. ANTTI ERVASTI HHHH Rantala Danielsson Erskine How Long Is Now. Then you need the big cheese in your life, to show you the way”, Cheese Finger Brown puhuttelee meitä debyyttialbuminsa The Big Cheese -kappaleessa. Rantalan vahvojen sävellysten rinnalle on valittu hyvin istuvia lainakappaleita, kuten levyn käynnistävä jazzpianisti Kenny Barronin Voyage, Jimi Hendrixin Little Wing ja jopa tulkinta J.S. Huonompaakin on kuultu, mutta myös paljon parempaakin. JUSSI NIEMI HHH ja rakkaudella tehty, ettei sitä voi pitää moitteena. OLE NERDRUM HHH Brant Bjork And The Low Desert Punk Band Tao Of The Devil Napalm Aikanaan sekä Kyussissa että Fu Manchussa soittanut, ja nyttemmin erilaisten soolobändien kanssa ison kasan levyjä tehtaillut käkkäräpää on jonkinlainen pilvipäisen aavikkorokin perusyksikkö. Niin kieroa se on, etten ole ihan varma, onko kyse puoliraa’aksi jääneestä juonesta vai tulevasta klassikosta. On aina rohkeaa avata albumi pitkällä, unenomaisella tunnelmoinnilla. Projektistahan tässä on kyse, mikä on sinänsä sääli. Tämän levyn ”pitkä hippibiisi” Dave’s War tiputtelee koukkujaan sopivasti koko yhdeksänminuuttisen matkansa varrelle. Kitaroita on äänitetty päällekkäin ja ne soivat luovasti. Ruotsalainen Eriksson on löytö rouheine rokkiäänineen. Kitaristi Kallion, Okko Larun ja laulaja Patrik Erikssonin kirjoittamat kappaleet eivät jää rockin historiaan kaikkein omaperäisimpinä teoksina, mutta ovatpahan toimivaa ja tarttuvaa tavaraa. Valkoinen old timekin nostelee ryppyistä päätään. Dr. Vieno salamyhkäisyyskin menee pilalle, kun Ville Pirisen lauluäänen tunnistaa unissaankin. Tao Of The Devil on yksi juuri tällainen Brant Bjork -levy lisää. Ei välttämättä erityisen merkittävä klassikko, mutta vastaansanomatonta KUNNON MUSAA aina kun sen pudottaa pömpeliin. SOUNDI 67 myös muuttumatta unettavaksi. Truckfighters ei ole lähtenyt haastamaan itseään vaan jatkaa varsin tutun sapluunan käyttöä. Niin legendaarinen herra kuin Kallio onkin, hän hoitaa hommansa nöyrän tyylikkäästi kokonaisuuden ehdoilla eikä yritäkään tehdä itsestään kitarasankaria. Totta kai tämän tyyppisessä musiikissa studio hieman latistaa tunnelmaa, ja bändi lienee livenä vielä nautittavampi. Sellainen Calm Before The Storm kuitenkin on. Bachin H-mollimessun Kyrie-osio, jonka Rantala ja Danielsson soittavat kompaktina duettona. Levyn saatekirjeen mukaan kombon tar...analogisoundi on niin pehmeä, että sen päälle voisi käydä nukkumaan... Kappaleiden tiukoista sovituksista huolimatta soitto kulkee enimmäkseen jammailuhenkisellä letkeydellä, ja pianosta sinkoilee sen luokan taituruutta, joka alleviivaa Rantalan huippuosaamista. Tuota vasten musiikin kieroutuneisuuden ymmärtää. Jesusin riffi on mainio ja Who That todella haamumainen. Ile Kallion isorokkibändi pukkaa jo toisen albuminsa, vaikka ensimmäisestä hädin tuskin ehdittiin toipua. on todellakin helposti omaksuttavaa erilaista pianotriojazzia. Vitsistä ei kuitenkaan ole kyse ja biisit ovatkin pirun tanakkaa riffittelyä. VILLE PIRINEN HHHH Cheese Finger Brown Low-Down People Humu ”Are you lost. Nimen enteilystä huolimatta Truckfighters ei koskaan saa myrskyä aikaan, vaan jää himmailemaan ja hitaasti paisuttelemaan. Menevä Amerikan-meininki pistää jalan vipattamaan, ja ison kokoonpanon vahvuudet osataan käyttää hyväksi. How Long Is Now. Pim Zwijnenburg on nimittäin savolaistunut hollantilainen, joka nykyään asuu Helsingissä ja on aikanaan soitellut Faarao Pirttikankaan bändissä
Valtaosa lauluista rakentuu yhden, Levyarviot > ...sen olisi itsekriittisempi ehkä jättänyt julkaisematta... B-puoli on myös lainatuotantoa, kun kanadalainen Proxy veivaa Larry Wallis -klassikko Police Carin. Sen olisi itsekriittisempi ehkä jättänyt julkaisematta. Delt lipuu vaikutteesta toiseen luontevasti ja sisäistyneesti, intuitioonsa luottaen. Maanvaiva ei ollutkaan yhden julkaisun projekti, mutta perin epätavallinen kokoonpano se edelleen on. Toisaalta yhtye itse vannoo olevansa nyt raskaamman ilmaisunsa ytimessä ota tästä nyt sitten selvää. 2 on juuri parahultainen annos. Head Carrier on albumi, jolla Indie Cindyn voi antaa anteeksi ja jolla Pixiesin olisi pitänyt tervetullut paluunsa kruunata. Mäkeä avausraidalla Ristiriitoja. Tuolla raikuu Tame Impalan messu, tuolla lojuu jyhkeän relaksanttipinon niellyt Panda Bear. Yksilön ja periaatteiden voimaan asenteensa sementoivat tekstit ovat tehokkaita lääkkeitä apatialle ja turhautumiselle. Raskaan pettymyksen aiheuttanut Indie Cindy (2014) ei lopulta edes ollut ”oikea” pitkäsoitto vaan edeltäneen puolen vuoden aikana ilmestyneiden kolmen ep-levyn kooste. Katso luontoa ja huomaa on kuin kauan kadonnut hippi-iskelmä Jukka Kuoppamäen kulta-ajoilta ja Rainerin kohtalo hämmentävä biisiraakile mahdollisesti koiran elämästä. Myös Purkuputki-ep ilmestyy 12-tuumaisena vinyylinä ja viidellä kappaleella kuullaan neljää eri laulajaa, vierailevana sellaisena Radiopuhelimien J.A. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Takavuosina sitä kutsuttiin myös heavy rockiksi. Levyn eeppisiin mittoihin kasvavat kappaleet tihentyvät ja purkautuvat kuin kaamosahdistus. Ihanasti rämisevä Damned-cover New Rose sekä Moog Konttisen versiona tunnettu Muumi muumi muodostavat nimittäin ensimmäisen tallennetun suomalaisen punk-singlen – julkaisu vaan tapahtuu 39 vuotta myöhemmin. Niinpä Phase Zeron kierrättynyt äänimaailma tuntuu rehelliseltä. Sullivanin kansallisia mytologioita ja poliittista kritiikkia yhdistelevät laulut eivät sorru helppouksiin tai huumoriin, vaan käyvät välillä jopa turhankin raskaiksi. Suomalaista punk-historiaa kirjoitetaan uusiksi, kun arkistojen kätköistä on kaivettu esiin Uutiset ja sää -yhtyeen nauhoituksia. Suomalaisen punk rockin peruskivi Wasted elää toista kukoistuskauttaan ja viiden biisin 12-tuumainen The Truth Will Not Be Televised käy läpi kaikki bändin vahvuudet. Delt nimittäin rakentaa toisella täyspitkällään lähes paradigmaattiselta kuulostavaa vaikutesekamelskaa, jossa Byrds-henkistä kevytpsykedeliaa imelletään koko joukolla ajankohtaisia referenssejä. Killing Jokea muistuttava Devil on popmaisen kertsinsä ansiosta todella hitikäs. Vaikka Delt antaa paljon painoarvoa yksityiskohdille, hahmottuu kokonaisuus yhtenäisenä ja mutkattomana. HANNU LINKOLA HHH New Model Army Winter Attack Attack Justin Sullivanin johtama New Model Army on ollut brittiläisen työläisen ja esteetin asialla jo vuodesta 1980 asti. Delt on kirjoittanut kappaleensa ilahduttavan kompakteiksi, mutta silti moni teema ehtii ammentua tyhjäksi kauan ennen seuraavaa. Kontrasteja ei ole tarpeeksi. Vahvan suorittamisen ohessa yhtye väläyttelee hetkittäin huikeaa laulunkirjoitusja sovittamistaitoaan. Ajattelen sua on lainapoiminta popyhtye Kaksiolta. Garden Of Worm luokitellaan ensisijaisesti doom metaliksi, mutta sen omaperäinen soundi sekä kappaleiden luonne luotaavat perinpohjaisesti myös psykedeelisen rockin pimeimpiä käytäviä. Yläotsikoksi levylle määrittyy hellävaraisesti ylivalottunut kauneus, joka puskee läpi sekä rikkaasti helisevästä soinnista että uppoutuneista laulumelodioista. tua Francis keskittyi soolouraansa niin kiivaalla julkaisutahdilla, että Pixiesin paluu tuntui vähintäänkin epätodennäköiseltä. J uice Normaalin oma seiskatuumainen odottaa tätä kirjoittaessa yhä julkaisuaan, joten ensimmäiseksi levytykseksi ehti tämä luonteeltaan kevyt splitti-seiska. PERTTI OJALA HHH Morgan Delt Phase Zero Sub Pop Jos minun pitäisi määritellä ”2010-luvun indie”, yrittäisin kieltäytyä. Bradfordilaisyhtye on lukuisilla levytyksillään yhdistellyt punk-, folkja goottirockia uniikilla tyylillään ja ankkuroinut merkityksensä vahvasti brittiläiseen traditioon. Lenchantin lunastaa paikkansa notkealla bassollaan ja tuomalla merkittävän lisän yhtyeen lauluosuuksiin ja -harmonioihin. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Paz Lenchantinin vakiinnutettua basistin pestinsä bändistä eronneen Kim Dealin seuraajana Pixies on jälleen tiivis, dynaaminen ja energinen itsensä. Niinpä tarjolle jäävät usein lähinnä kupliva pinta sekä täyttymätön lupaus jostakin syvemmästä. Mitään perin juurin uutta olisi tietysti kohtuutonta musiikista etsiä, mutta energia on tosiaan a & o ja aikakauden henki on tarttunut mukaan tismalleen oikein. SAMI NISSINEN HHH Pixies Head Carrier PIAS Black Francisin johtama Pixies oli ensimmäisenä elinaikanaan 19861993 särökitaraisen indierockin vaikutusvaltaisimpia bändejä. Kaivetaan tämä levy hyllystä uudestaan tammikuussa. 68 SOUNDI Synkkä ja rosoinen Winter kertoo ihmisistä vaikeissa tilanteissa. Head Carrier toimii monella tasolla hitaasti palavasta nimiraidasta aina Pixies-asteikolla Agentsilta maistuvaan loppukevennykseen saakka. Kvartetin lopetetsyvenevin kierroin lähestyttävän teeman ympärille. Tämän bändin ei tarvitse skipata uutta materiaalia livesettejä suunnitellessa. Talven pitkän keston mittaan valottomuus muuttuu kuin varkain ilottomuudeksi ja mielenkiinnottomuudeksi. Ja tuon punaisen hiekkapilven takana taivaanrantaa taitaa tavoitella Woods. Ääripäät sijaitsevat Tom Stenmanin laulamissa kappaleissa. Härkäpäisesti etenevä mutta samaan aikaan harmonisesti viipyilevä Eyes Get Used To The Darkness on jo klassikkotasoa. Alkuperäisen riipivä härmädance-sovitus muuttaa muotoaan taipuisasti rempseäksi punk rockiksi. Head Carrier sen sijaan kuulostaa ensitahdeistaan lähtien täysipainoiselta Pixies-albumilta. Ikuisia arvoja sekin edustaa, mutta kuinka tarpeellisia versioita kumpikaan näistä ralleista lopulta ovat. Alkuperäinen nelikko teki viimein comebackin vuonna 2004, mutta uutta albumia saatiin odottaa vielä vuosikymmen. Mutta hätätilassa saattaisin myös kaivaa esille Morgan Deltin uutukaisen. Sen vihainen ja tarttuva julistus on tuttua, mutta yhtye ei ole jäänyt polkemaan toistamaan samoja mantrojaan, vaan teemoina ovat tämän päivän ongelmat. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 68 2.9.2016 9.16. Lähestymistapa on perusteltu mutta myös ongelmallinen. Albumimitassa huuruilu on astetta vaativampaa sisäistää, joten kahden raidan vinyylisingle Double Dose Of Doom Vol. Ehkä ajankuva syntyy juuri siitä. Teksti on tietysti ajatonta lemmenkaipuuta, joka soveltuu lähes mihin tahansa genreen. Pophenkinen melodisuus ja murisevat kitarat ovat yhä biisien selkärankana
Ajoittain Body Wash lipsuu hipster-elektron puolelle, vaikka Mndsgn yleensä hip hop -artistiksi kategorisoidaankin. JUSSI NIEMI HHHHH MUSIIKIN YSTÄVÄN MATKAKOHTEET Lue lisää ja osallistu samalla kilpailuun: www.soundi.fi/icelandair WASHINGTON D.C. Lähin hengensisar on Erykah Badu, mutta Xenia ei hiihdä kenenkään perässä. Ehjää kokonaisuutta ei voi millään muotoa sanoa vaikeasti lähestyttäväksi, teennäisestä puhumattakaan. on jo suunnittelupöydällä piirretty nähtävyydeksi. Palkinnon arvo jopa 2 000€ Kaupungin kokoinen nähtävyys. Myös kaikki kuusi kohde-esittelyä löytyvät ilmestymisen jälkeen samasta osoitteesta. VOITA LENNOT KAHDELLE SUOSIKKI KOHTEESEESI JUTTUSARJAN KAUPUNGEISTA. Black Terry Catissa, jota ennen Rubinosilta on tullut Magic Trix (2013) ei ole mitään sovinnaista, vaan hienosti kokeellinen katuviba. Body Wash -nimi viittaa musiikin takana piilevään tarinaan: biisit kertovat kodittomasta miehestä, joka tapaa salaperäisen naisen, joka tarjoaa tälle suojan ja kehottaa miestä peseytymään erikoisella suihkugeelillä. Loisteliaan funky in your face -meininki kerta kaikkiaan imaisee sisäänsä. LINDA SÖDERHOLM HHHH Xenia Rubinos Black Terry Cat AntiIhan uusi tuttavuus minulle, mutta retkahdin kerrasta ja pahasti. Historiallisten muistomerkkien, lukuisten museoiden, näyttävien puistojen ja paraateille kutsuvien katujen lisäksi Yhdysvaltain pääkaupungista löytyy kulttuurikohteita ravintoloista ja kahviloista gallerioiden kautta maan parhaimpiin lukeutuviin keikkapaikkoihin. Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 69 2.9.2016 9.16. Spesiaalisaippua viekin miehen sitten toiseen ulottuvuuteen, joten kappaleiden punainen lanka on kosmista perspektiiviä, trippailua sekä rakkauden psykedeelistä muutosvoimaa. Kilpailu on käynnissä 31.12.2016 saakka. Tämä sopii siis niin tyylikkäille etkoille, hissiin taikka Glo Hotel Artin aulassa soitettavaksi. Kaksi vuotta sitten julkaistu Yawn Zen oli biittipainoitteisempi, nämä ovat valmiimpia kappaleita. Albumi on letkeää poljentoa, rentoja biittejä ja chilliä poppia diskovalojen loisteessa. OSA 5/6 JUTUT JULKAISTAAN JOKA TOINEN KUUKAUSI. Mielikuvitus pöllyää villisti funkin, hip hopin, r&b:n ja rankan rockin pilkuttamalla kentällä ja tämä koskee kaikkia elementtejä: rytmejä, instrumenttien soundeja ja käsittelyä, melodioita ja tajuttoman sielukkaasti seksikkään korkeahkon äänen käyttöä. Xenia Rubinos on puertoricolaisen äidin ja kuubalaisen isän kolmikymppinen tytär, joka kasvoi Connecticutissa, mutta elelee nykyään Brooklynissa. Mndsgn Body Wash Stones Throw Mndsgnin – lausutaan mind design – toinen Stones Throw -julkaisu (joskin kaverin omakustanne-, tuottajaja vierailijadiskografia on huomattavasti laajempi) on lempeä disko-, boogie-, funk-, soul-, jazzja fusionsoundeilla leikkivä kokonaisuus, jonka inspiraation lähteenä on ollut erityisesti vanhan kunnon 1980-luvun alkupuolen SOLAR-levy-yhtiön tuotanto. R E Y K J A V I K T O R O N T O S E A T T L E D E N V E R W A S H I N G T O N B O S T O N WASHINGTON D.C. Sanat tuntuvat henkilökohtaisilta, hauskoilta ja oivaltavilta. Biiseistä ei oikeastaan voi erikseen mainita yhtäkään, koska ne ovat järjestään niin hyviä. Lyömättömän laulun lisäksi etulinjassa ovat pelkistetyn tehokas syntikka, tanakat bassolinjat ja aivan mahtavasti soundaavat rummut. Lue juttu kokonaisuudessaan: www.soundi.fi/icelandair Esittelyssä KUUSI mielenkiintoista kohdetta musiikkidiggareille Islannista Pohjois-Amerikkaan. SOUNDI 69 ...sen olisi itsekriittisempi ehkä jättänyt julkaisematta... Ehdottoman modernissa soundissa on erityisen hienoa se, että se selkeästi nousee vahvoista juurista. Pikkulikkana hän hurmaantui Mariah Careysta ja Missy Elliottista, mutta hurahti sitten Prokofjeviin, Raveliin ja Miles Davisiin
MIKKO MERILINNA HHHH Crystal Castles Amnesty (I) Fiction Crystal Castles pomppasi vuonna 2008 julkaistulla debyyttilevyllään ja sen Nintendo-estetiikalla saman tien indien ja elektronisen musiikin seuratuimpiin nimiin. Pressitiedotteen pateettisuus vastaa myös itse varsinaisen tuotteen sisältöä. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Odellin musiikissa yhdistyvät niin edm:n vaikutus kuin perinteisen pianoballadin kaava. Jos kaipaat edm-ajan versiota Rufus Wainwrightista, Tom Odell saattaa olla sinulle. ARTTU SEPPÄNEN H Tom Odell Wrong Crowd Columbia Pressitiedote kannattaa lokalisoida jokaiseen maahan erikseen, tietää Odellin tiedotteen laatinut viestintäammattilainen. Neurosis saa dynamiikantajullaan kymmenminuuttisiksi yltävät kappaleensa soljumaan keveästi ja ikään kuin itsestään ohitse – mikä on enemmän merkki pistämättömästä sovitusosaamisesta kuin sisällöttömyydestä. Solisti Scott Kelly avaa sanaisen arkkunsa ensimmäisen kerran neljän minuutin kohdalla, ja pitkäsoitolle on mahdutettu viisi teosta. ARTTU SEPPÄNEN H Milo & Moses Milo & Moses Suomen Musiikki Milo Mäkelä (kitara), Mooses Kuloniemi (rummut) ja Tuomas Talvi (basso) muodostavat jazztrion, joka on osaamisessaan tiukka mutta svengissään viihtyisän rento. ANSSI KELA 30.09. Clean antavat kaikki hienosti tilaa näiden nuorten miesten svengata. HAPPORADIO 21.10 JONNE AARON 22.10 STEVE’N’SEAGULLS 28.10. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Nämä ovat ensikuulemalta erikoisia tuotannollisia ratkaisuja ja aika näyttää, tekevätkö ne Fires Within Firesistä ajattoman vai kuuntelua kestämättömän. Kun Glass lähti yhtyeestä, Crystal Castlesin tiedotettiin hajonneen – ja uutukaisen perusteella sen ehkä olisi syytä ollut jäädäkin siihen tilaan. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Yhtyeen asema ja kiinnostavuus on kuitenkin nyt kyseenalainen. Kappaleita on poimittu kiistattomilta mestareilta, kuten kitaristi Wes Montgomerylta, John Coltranelta sekä muilta tutuilta tuuttaajilta. Joe Hendersonin Mamacita, Coltranen Impressions ja Freddie Hubbardin Mr. Eli samalta, miltä yhtye kuulosti jo edellisellä levyllään. Mitä jää jäljelle, kun paljon yhtyettä määritellyt keulahahmo Alice Glass on lähtenyt bändistä. Yhtye suorastaan masinoitiin saman tien indien kaanoniin – Rough Traden levykauppiaat hehkuttivat sitä lakkaamatta ja musiikkilehdet ympäri maailman noteerasivat. Tuottaja Ethan Kath yrittää hengittää kappaleisiin samaa voimaa kuin Glassinkin aikana, mutta kokonaisuus kuulostaa sieluttomalta, keinotekoiselta ja epäkiinnostavalta. Kolmikko viihtyy selvästi itsekin omaksumansa lennokkaan be-bopin ja pienen iskupartion jatsin ytimessä. Glassin saappaisiin hyppää uudella Amnesty (I) -levyllä Edith Frances. ANTTI TUISKU 14.10. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Hän pitää muumeista ja kotoa löytyy useampikin muumi-keräilyesine. Valinnat eivät ole ilmeisimpiä standardeja, joten ne on voinut sovittaa ennakkoluulottomammin omaan käyttöön. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 8_16.indd 82 30.8.2016 8.23 sovitetut jatsit. Levyn Vance Joy -henkinen nimikappale kasautuu hienosti kerroksittain ja on mukiinmenevää – joskin yllätyksetöntä – poppista, mutta siihen levyn hyvät hetket jäävätkin. Originaaleja tsekatessa vahvistui nopeasti se käsitys, että Milo & Moses on ottanut hyvin omaperäisesti haltuun niin Montgomeryn häikäisevän taitavat juoksutukset kuin saksofonille, trumpetille tai useammillekin vaskille tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma 16.09. ASKO ALANEN HHHH Neurosis Fires Within Fires Neurot Järjestyksessään yhdestoista Neurosis-albumi saapuu legendoille ominaisesti ääniterrorin keinojen kera, yhtyeen vakioäänittäjä Steve Albinin rumien, likaisten ja ilkeiden soitinmaisemien kuorruttamana. Kuvioita ei ole hiottu liian sliipatuiksi, vaan sulavassa ja vikkelässä kitaroinnissa tunnistaa säveltapailua hehkuttavat emootiot. Rumputyössä opituista kuvioista irtautuu myös riehakkaampia iskuja ja fillejä. Nämä ovat sammuvan auringon, autioituvien kylien ja urbaanin rappion musiikkitaustoja, ja ajankohtaisempia kuin kenties koskaan. Levyarviot > ...kokonaisuus kuulostaa sieluttomalta, keinotekoiselta ja epäkiinnostavalta... MAIDEN FEST 23.09. Eteerisyyden lisäksi Crystal Castlesilla on yhä käytössä sen aggressiivisempi puoli ja Frances huutaa kappaleisiin energiaa parhaansa mukaan. Neurosisin hommista ovat joka tapauksessa rumpueditit ja autotunet kaukana. Odell nimittäin rakastaa Suomea. JARI SILLANPÄÄ Original Sokos Hotel Vantaa Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa Osta liput ennakkoon Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 70 2.9.2016 9.16. Still Getting Used To Being On My Ownin ja I Thought I Knew What Love Wasin kaltaisia kappaleita kaikkine pop-lyriikan kliseineen tuskin tarvitsisi kenenkään enää äänittää saati julkaista. Basso kulkee suurenmoisen muhevasti mukana nimikaksikon sointuja rytmiseikkailuissa. Odell tekee häpeilemätöntä voimaantumispoppia, jota on vaikea kuunnella ilman, että kädet vaistomaisesti tunkevat kasvoille ja korvia punoittaa. Post metal/sludge-pioneerit ovat jättäneet levyn yllättävän raa’aksi, pöriseväksi ja jopa väärin soitetuksi. Tyylikästä, hyvät herrasmiehet. Siispä globaalin yhtenäiskulttuurin ja suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunteeseen vannovana olen välittömästi paljon kiinnostuneempi kuuntelemaan Odellin tekemää musiikkia. Frances ei ole ensivaikutelman perusteella yhtä räiskyvä ja sekopäinen kuin Glass ja esimerkiksi single Char on kuin mitä hyvänsä tusinakaman eteeristä elektronista poppia. 70 SOUNDI Ilmoitusmyynti p. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€)
SOUNDI 71 Epica The Holographic Principle Nuclear Blast Epicasta on vuosien mittaan kasvanut vahva tekijä sinfoniametallin saralla, vaikka viimeisillä levyillä on ollutkin havaittavissa pientä ailahtelua. Pintandwefallin ja ensimmäisen Forever-levyn englannin kieli natsasi kyllä garage-poppiin ja soolo-outoiluunkin, mutta nyt sen huomaa rajoittaneen jonkin verran multitaiteilijamme muissakin taidemuodoissa luomien mielikuvien vapaata virtausta. Niitäkin leimaa sama leikkimielisyys kuin tarinoiden kuvitteellisia olotiloja esimerkiksi Tupakassa tai rakkaansa sisintä konkreettisesti koskettelemassa Niele minut -biisissä. ASKO ALANEN HHHH ...kokonaisuus kuulostaa sieluttomalta, keinotekoiselta ja epäkiinnostavalta... Bonusta tulee myös tekstien vaivattomasti yhteen sointuvista riimeistä ja niiden virkeästä soljumisesta helmeilevien popmelodioiden mukana. Muutokset tuoreelle levylle eivät ole periaatteessa mittavat, mutta yhtyeen tuore lähestymistapa kappaleisiinsa kuuluu jäljessä. Bändi käytti sävellystensä ja sovitustensa hieromiseen normaalia enemmän aikaa, ja nyt se maksaa itsensä takaisin. Valitettavasti vaikea toinen levy vaikuttaa todellakin olevan vaikea. The Holographic Principle on hieno ja runsas levy. Niistä puuttuu kuitenkin suoraan runoista, saduista tai loruista sävellettyjä lauluja vaivaava keinotekoisuus, sillä nämä ovat varmasti syntyneet instantimmin, sävel ja sanat yhdessä. Jordanin laulusoundi kyllä puhuttelee edelleen ja Pull Me Outista sekä Break Downista löytyy sävellyksellistäkin jujua, mutta niitä seuraavien seitsemän kappaleen kuuntelu rupeaa olemaan jo siinä määrin pälyilemään pistävää puuhaa, että esimerkiksi American Pie kolmosen katsominen alkaa tuntua kiinnostavalta vaihtoehdolta. Lisäksi bändi on innostunut kokeilemaan hieman tavallisuudesta poikkeavilla ratkaisuilla, jotka tuovat tervetullutta yllätyksellisyyttä. Levyarvostelut 8_2016 uusi.indd 71 2.9.2016 9.16. Pelkistetyt syntikkariffit ja kitarakuviot kirkastavat ja värittävät sävelmät vaistomaisella napakkuudella. Luhtasaaren laulutapa muistuttaa hauskasti satutädin lukunuottia, jossa kertojan äänen korkeus ja sävy nousee, laskee ja muuntuu eläytyvästi kuulijan johdattelussa. Työsarkaa kuuntelemisessa riittää, mutta se kannattaa. Albumilla vallitsee vahvoja tunnelmia, jotka kuljettavat kaikkialle kuulaasta kauneudesta aina voimaannuttavaan mahtipontisuuteen. Linjat ovat sulavia, mutta silti kappaleissa tapahtuu paljon ja koristeellista unohtamatta kuitenkaan sitä metallista perusjyrinää. Siinä missä Clouded vakuutti varhaisteini-iän ensikokemukset mieleen nostavalla ponnekkuudellaan, onnistuu itsesääliväisesti masentunut Low Tides tekemään Kevin Jordanin ja Anthony Del Grosson akustiselle pop punkille saman kuin sokeri tuoreelle kahville: ulottuvuuksillaan hurmannutta alkuperäistuotetta ei ole enää tunnistaa. Low Tidesin ongelmat ovat samantyyppisiä kuin tunnetummista yhtyeistä vaikkapa The Posiesin ja Nada Surfin tuoreimmillaan projisoimat: soitanta ja tuotanto on löperöä, tulkinnat innottomia, eivätkä aihiomaiset sävellykset tahdo nousta siivilleen oikein missään vaiheessa. Mark Jansenin örinälaulu tuntuu painuneen taka-alalle ja hänen ääntään käytetään lähinnä mausteena. Sen sijaan kuorojen merkittävä rooli ja tunnelmalliset siirtymät vievät Epican uutuutta enemmän sinfoniatyyppistä teosajattelua kohti. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH This Wild Life Low Tides Epitaph Pari vuotta sitten kehuskelin näillä sivuilla kalifornialaisen This Wild Life -kaksikon Cloudeddebyyttiä peräti neljän tähden edestä. Vasta unenomaisten seikkailujen päätteeksi kuullaan tuutulaulu Nuku jo. EERO TARMO HH Ninni Forever Band Lätäkössä Svart Yhden persoonan bändiksi itsensä jalostaneen Ninni ”Forever Band” Luhtasaaren toinen oma albumi on suomenkielinen, mikä sopii hänen persoonallisiin sanoituksiinsa ja niiden leikkimielisiin fantasioihin oivasti
Kun ostan dj-keikkaa varten uutta musiikkia, tiedän ostavani funktionaalisesti, en ensisijaisesti fiiliksellä. Mietin miksi levylautasella ei ollut free jazzia. Levylautasella soi Madonnan Border linemaxi, joka on minusta todella hyvä. Silti levyjen haalimisessa on jotain psykologisesti epäilyttävää ja tätä havaintoa tukee se, että se on niin voimakkaasti tietyn ihmisryhmän (vähän autistiset keski-ikäiset miehet) harrastus. Minullakin oli paljon free jazzia, mutta sitten ymmärsin, että en oikeastaan välitä kauheasti free jazzista, joten myin ne. Pääsin apajille hyvissä ajoin ja ostin mielestäni aika hyvän satsin. Nörtti 2: – Ne näyttävät olevan lähinnä freetä, eikö. Hetken oli tosi tyhjä olo. Teksti: Otto Talvio O n eräs asia, jota olen joutunut levyjä ostaessani usein pohtimaan: onko kyseessä sijaistoiminta, jonka tarkoitus on tuottaa hetkellistä nautintoa, palkita tai estää ikävien asioiden nouseminen ajatusvirtaan. Ne jotka kertovat esimerkkejä tekemistään voitoista unohtavat sen, millaisista yksityistapauksista on kyse ja kuinka paljon aikaa levyjen myyminen ilman omaa levykauppaa vaatii. Alkoholilla on usein jotain tekemistä asian kanssa. Katsoin levyjäni. 72 SOUNDI SOUNDI PB Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Hänen on osattava luopua. Mutta en halua olla rajoittunut ihminen. Levykaupan pitäminen vaatii tietysti omat uhrauksensa, mutta se on mahdollisesti erillinen aihe. En välttämättä edes ajattele ostavani levyjä itselleni. Se ei tunnu loogisesti mahdolliselta. Siinä yhdistyy vahva eskapismi musiikin ja levyjen maailman kautta, mutta myös vanhoihin lp-painoksiin liittyvä nostalgia ja oman turva-alueen vuoraaminen tutuilla ja nautintoa tuottavilla asioilla. Kysymykseen ei ole yhtä vastausta ja nykyään kun ostan usein levyjä täysin ammatillisessa kapasiteetissa, se ei edes aktiivisesti vaivaa mieltäni. Minä: – Ovat. Se saattaa jopa toimia pariutumisessa, joskus, vähän aikaa. Levykauppias joka tapauksessa on joutunut useimmissa tapauksissa pääsemään sen ensimmäisen henkisen esteen yli Levyseppoilu voi olla oire jostakin levysuhteessaan: hän ei voi omistaa kaikkea ja siksi hänen on määriteltävä suhteensa levyihin pragmaattisesti, ei tunteella. Tiedän, että levyjä voi tunkea asuntoon melko paljon, jos luopuu yrityksistä vaikuttaa normaalilta ihmiseltä. Ei ole sattumaa, että jokainen miesluola näyttää samalta: levyillä, popkirjoilla, lapsuuden krääsällä, hifi-laitteilla ja ehkä baarilla sisustetuilta turvallisuusvyöhykkeiltä. Tämä tietysti tulee vastaan kaikilla jossain vaiheessa, mutta yllättävän monet ovat kertoneet minulle, etteivät he koskaan myy mitään. Tämä havainto jätti minut hetkeksi mykäksi. Pari norjalaista levynörttiä oli meillä käymässä ja kävimme seuraavan keskustelun: Nörtti 1: – Ovatko nuo niitä Edward Vesalan jäämistöstä ostettuja levyjä, jotka tulivat myyntiin. En oikein ymmärrä miten kukaan voi asua kaupungissa ja olla myymättä mitään. Levythän eivät ole rationaalinen sijoitus, koska ne, jotka niitä pääasiallisesti haalivat eivät koskaan luovu niistä. Ja tuskinpa ne muutenkaan kilpailisivat minkään todellisen sijoitusinstrumentin kanssa. "Levyjen haalimisessa on jotain psykologisesti epäilyttävää." otto talvio 8_2016 -taitto_a.indd 72 1.9.2016 13.44
– Tosiaan, kolme tuntiahan tämän naaman koristelemiseen hurahtaa! Homma menee sillä tavalla, että ensimmäisen puolen tunnin aikana ketuttaa huomattavasti, mutta onneksi fiilis paranee koko ajan. Jumalauta, eihän meininki tästä enää parane! Nyt ollaan viime kesän Tuska-festivaalilla ja Lordi on juuri aloittanut The Arockalypse -albumia juhlistavan setin ja aikamoista juhlaahan se setti sitten onkin. Tuskailin siinä, etten jaksa vääntää miljoonatta samanlaista demotekstiä. Kun pärstä alkaa jossakin vaiheessa näyttää halutulta niin sen jälkeen maskin vääntäminen on jo ihan mukavaa, Mr. LORDI ja viisi parasta KING DIAMONDIN biisiä: Family Ghost Sleepless Nights At The Graves The Eye Of The Witch Welcome Home Bazook 8_taitto uusi .indd 73 2.9.2016 11.37. Jos taas tekisimme Suomen-rundin niin kuvainnollisesti sanoen kaiken lopusta pitäisi ottaa yksi nolla pois. Kyseessä on kaksiosainen teos, joka sisältää kaksi introa ja kaksitoista varsinaista kappaletta. Kun veto päättyy tuntia myöhemmin Hard Rock Hallelujahiin, aika monen epäilijän mielipide on muuttunut. Vastaapa rehellisesti: kun Lordi tekee vaikkapa kahden kuukauden kiertueen niin kuinka ärsyttävää kasvomaskin tekeminen on siellä loppumetreillä. Vittu, Lordihan on kova! – Kieltämättä epäilin idean toimivuutta, kun Markkasen Jouni kiinnitti meidät Tuskan vahvuuteen, aloittaa Mr. – Olisihan se vaivatonta tehdä Mr. – Odotan erittäin, erittäin suurella mielenkiinnolla, mitä Lordi-fanit diggaavat tällaisesta uudenlaisesta kokonaisuudesta! TARJOLLA ZOMBIEITA, NOITIA, IHMISSUSIA, VAMPYYREITA JA... Edessä olevalla liekehtivällä estradilla taas tuodaan palleja takaisin rock and rolliin. Tällä kerralla päätimme kuitenkin ottaa mukaan myös tämän Lordin toisen puolen, sanoo Mr. Levyn alkupuoli sisältää musiikillisesti ”perinteisempää Lordia” ja koko hoito käynnistyy herkullisesti nimetyllä Let’s Go Slaughter He-Man (I Wanna Be The Beast-Man In The Masters Of The Universe) -kappaleella. Lordi ei mennyt aidan matalimman kohdan yli uuden Monstereophonic: Theaterror Vs. Lordi -naamari ja heittää se päähän juuri ennen keikkaa, kuten Slipknot ja kumppanit tekevät omien naamariensa kanssa, mutta helpolla pääseminen ei ole minun juttuni. Teksti: Timo Isoaho SOUNDI 73 N yrkkejään ankarasti puivien festarivieraiden kasvot loistavat kilpaa taivaalla killuvan auringon kanssa. Ei voi. Demonarchyn sävellykset ovat Lordille jotakin uutta, sillä yhtyeeltä ei ole aikaisemmin kuultu näin metallisia ja/tai progressiivisia kappaleita. Yleisömäärästä, liksasta, fiiliksestä ja niin edelleen. Lordi naurahtaa. Olen toki aikaisemminkin kirjoittanut soitannollisesti haastavia juttuja, mutta niiden toteuttaminen varsinaisille levyille on jäänyt syystä tai toisesta. LORDI – No, konserttihan oli oikein hyvä ja porukka antoi meille pirun hienon vastaanoton. – Niin valitettavaa kuin se onkin niin Lordi ja Suomi ei ole kovin toimiva yhtälö. UNIVERSUMIN MESTAREITA! MR. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. LORDI ja viisi parasta KING DIAMONDIN biisiä: Family Ghost Sleepless Nights At The Graves The Eye Of The Witch Welcome Home MR. Demonarchy -pitkäsoittonsa kanssakaan. – Minähän olen ankara King Diamondin ja konseptilevyjen fani. – Tein taannoin demosanoituksia ja nehän ovat aina tyyliä ”Rock sitä” ja ”Zombie tätä”. Idea päätyi varsinaiselle levylle asti ja hyvä niin! Albumin jälkimmäinen osuus tarjoaa puolestaan kuuden kappaleen mittaisen Demonarchy-kauhutarinan, jossa vilisee zombieita, noitia, ihmissusia ja vampyyreita. Ja jos biisin ensimmäinen lause on ”Skeletor is the coolest” niin voiko levy silloin olla huono. No, olin vähän aikaisemmin kasannut vintiltä löytämäni Masters Of The Universe -linna Castle Grayskullin työpöytäni kulmalle, ja innostuin kirjoittamaan sanat sen innoittamana. Kyllähän se lämmitti mieltä kovasti. Lordi paiskaa tänäkin vuonna monta kymmentä keikkaa ja näistä esiintymisistä vain yksi (siis Tuska) tapahtuu Suomessa, mikäli viime hetken muutoksia ei tule. Esimerkiksi päätösnumero The Night The Monsters Died kellottaa tauluun yli seitsemän minuuttia. Lordi. Lähdemme syksyllä yli neljänkymmenen keikan Euroopankiertueelle ja porukkaa sekä meininkiä tulee riittämään. Lordi
7.10.) aikataulu oli jo suunniteltu ja tiesin, että minun pitäisi hiljalleen aloittaa uusien kappaleiden kirjoitusprosessi, sanoo Kakko ja jatkaa naurahtaen: – No, siihen tuli sitten vähän kaikenlaista! Esimerkiksi viime talvena lähdimme pitkälle Yhdysvaltainkiertueelle Nightwishin kanssa ja sieltä kotiin palatessa alkoikin olla jo melkoinen hoppu käynnistimmehän nauhoitukset kuitenkin jo hyvissä ajoin keväällä. – Minulla on ehkä kymmenen soololle kaavailemaani kappaletta, jotka eivät todellakaan kuulosta Sonatalta. Aloitin biisin tekemisen melkein tyhjästä, vaikka minulla olikin joitakin rumpujuttuja käytössäni. Sanoituksista löytyy myös tuttuja ihmissuhdepohdintoja ja ajankohtaisempiakin aiheita: esimerkiksi Fairytale on saanut inspiraatiota USA:n mielettömästä presidentinvaalihurjastelusta. Albumi myös masteroitiin kolme kertaa, sillä kuulin parissa aikaisemmassa masterissa joitakin ihmeellisiä, sinne kuulumattomia ääniä tai ainakin olin kuulevinani. – The Ninth Hour -rundin Suomen-keikat tapahtuvat tammija helmikuun aikana. Mutta saapa nyt nähdä, ehdimmekö ottaa biisejä haltuun. Saapa nähdä! K u v a: V ill e Ju u rik k ala TONY KAKKO ja viisi parasta QUEENIN biisiä: BOHEMIAN RHAPSODY • A KIND OF MAGIC • WHO WANTS TO LIVE FOREVER • IS THIS THE WORLD WE CREATED.... Uuden The Ninth Hour -pitkäsoiton (ilm. Lokakuussa Norjasta käynnistyvä maailmankiertue pitää kemiläisyhtyeen tien päällä pitkään ja vielä vähän pidempään. Sonata Arctican aikataulut pysyvät tiukkoina jatkossakin, vaikkakin hyvin eri tavalla. Mutta milloin ehdin niiden kimppuun vaaditulla intensiteetillä. Kymmenen vuoden sisällä. The Ninth Hour on kuitenkin nyt kaikesta huolimatta ilmestymässä, joten palaset loksahtivat lopulta kohdilleen. Entä silloin tällöin mainittu Tony Kakon soololevy. Ensisingle Closer To An Animalin teksti liikkuu äärimmäisen tärkeän teeman äärellä: jos ihmiskunta, mieluiten juuri nyt elossa oleva kunnianarvoisan lajityyppimme edustusto, ei tee radikaaleja päätöksiä niin tuleville sukupolville on luvassa moninkin tavoin hikisiä aikoja. – Niin se, mistä on huhuiltu jo kymmenen vuoden ajan, laulaja nauraa. The Ninth Hourin Japanin-version bonusbiisi taas syntyi mielenkiintoisen kokeilun kautta. Olemme myös vähän miettineet, että nostaisimme settiin harvemmin kuultuja raitoja esimerkiksi Winterheart’s Guildilta, sillä se levyhän on meille vähän sama asia kuin Visions Stratovariukselle. SONATA ARCTICA SONATA ARCTICA Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 74 SOUNDI J oskus aikataulut osoittautuvat hyvinkin tiukoiksi, melkeinpä mahdottomiksi. – Jos opin tästä vähintäänkin mielenkiintoisesta levytysprojektista jotakin niin ainakin sen, ettei pitkäsoittoa kannata välttämättä tehdä aivan tällä tavalla. – Loppukeväästä tilanne näytti kuitenkin lievästi sanoen haastavalta. Ja niin sitten kävikin, että sain aihion valmiiksi aiotussa ajassa, ja lähetin sen saman tien yhtyeen muiden herrojen ihmeteltäväksi, Kakko hymähtää. – Kyllä vain! Kiire tuli, mutta hyvähän siitä tuli, sanoo Kakko. Sen tietää Sonata Arctican säveltäjä ja sanoittaja Tony Kakko viimeistään nyt. – Soitimme edellisen Pariah’s Child -albumin maailmankiertueen viimeisen keikan Tampereella elokuussa 2015. – Loppua ei näy, ei todellakaan, ja hyvä niin, sanoo Kakko. – The Ninth Hour ei ole konseptilevy, mutta jokunen teksti liikkuu näissä ”luonto tuhoutuu ihmisen ahneuden seurauksena” -teemoissa. Osa uusista kappaleista oli jo miksauksessa, kun minä vielä kirjoitin viimeisiä biisejä. • FRIENDS WILL BE FRIENDS ”ENSI KERRALLA TÄYTYY VARATA ENEMMÄN AIKAA” Bazook 8_taitto uusi .indd 74 2.9.2016 11.32. Ehkä aistini olivat vain menneet enemmän tai vähemmän sekaisin, sillä ne muutamat viimeiset levytysja miksausviikot olivat äärimmäisen hektisiä. Ensi kerralla täytyy varata aikaa vähän enemmän. – Pistin puhelimesta ajastimen päälle ja päätin, että bonuskappaleen alustavan demon täytyy olla valmis parinkymmenen minuutin kuluttua
biisin introon. Epätietoisille sieluille kerrottakoon: Steve ’N’ Seagulls on taidokas pelimannijoukkio, joka esittää bluegrass-versioita tunnetuista hard rockja metallibiiseistä – ja kirotun hyvin esittääkin. Pelkästään tänä syksynä yhtye soittaa kymmeniä ja taas kymmeniä keikkoja niin Euroopassa kuin eteläisessä ja pohjoisessa Amerikassakin. Ja ”sahuun” päällehän sopi sahalla tulkittu melodia! Miten vertaisit Farm Machinea ja Brothers In Farmsia toisiinsa. Ja löytyyhän uudelta tulokkaalta myös ensimmäinen oma sävellyksemme Fill Up The Tank! SOUNDI 75 STEVE ’N’ SEAGULLS ja lista kappaleista sekä yhtyeistä, joihin ei ole koskemista: METALLICA: Master Of Puppets CANNIBAL CORPSE: Hammer Smashed Face KISS: I Was Made For Lovin’ You TOTO: Koko tuotanto BON JOVI: Koko tuotanto Bazook 8_taitto uusi .indd 75 2.9.2016 14.11. On lapsellisen helppoa ennustaa, että nimivahva kakkoslevy Brothers In Farms tulee jatkamaan Steve ’N’ Seagullsin nousukiitoa. Thunderstruck-videon näyttölukema on lievästi sanoen hämmentävä: kirjoitushetkellä se on 27 606 570. Toki muutamat kappaleet olivat sen verran itsepäisiä, että niitä piti pehmittää varsin kovalla kädellä. – Syystä tai toisesta niin heviporukat kuin perinneväkikin näyttävät diggailevan touhuistamme joka puolella. Debyytti Farm Machine valmisteltiin taannoin vain orkesterin sekä äänittäjän kesken ja onhan se hyvinkin totta, että muusikko saattaa tarkastella omia suorituksiaan melko kapeasta vinkkelistä. – Kakkoslevyn äänitykset sujuivat edelliskertaa vähemmällä kipuilulla. Entä sen toisen laidan palaute. – Pensselin vedot ovat nyt leveämpiä. Kiitokset homman sujuvuudesta täytyy osoittaa ensiluokkaisille taustavoimille eli Janne Haavistolle ja Jyri Riikoselle. – Otsikko syntyi keikkamatkojen ”näin kulutan aikaa” -hetkillä. Olemme toki kuulleet ”tämä ei ole oikeaa bluegrassia” -kommentteja, mutta johonkin genreen bändi kuin bändi aina tungetaan. – Nihkeät kommentit ovat olleet yllättävän harvinaisia, aloittaa kontrabasisti Leevi ”Pukki Kaalinen” Pukki. Lähestyimme esimerkiksi Out In The Fields -versiota muutamalta eri kantilta. Kun pirun tiukasti soittava ja laulava orkesteri esiintyi taannoin esimerkiksi Wackenin jättifestivaalilla tai täyteen pakatulla lontoolaisklubilla niin nämä hyväntuuliset suomalaisveijarit tuntuivat syntyneen pieneen laitamyötäiseen hankkiutuneiden juhlijoiden eteen. Noilla hetkillä 1+1 oli vähintään 3. Otetaan esimerkki: ensilevy syntyi lähinnä keikoilla käytetyillä instrumenteilla, mutta Brothers In Farmsilta löytyy mukava kattaus erikoissoittimia, muun muassa klarinetti. Olimme miettineet jo pitkään ”akustista hevisahuuta” ja sellainen meininki tuntui istahtavan ko. Kommentithan saattavat olla jyrkkiäkin jos joku taho tohtii koskea ”pyhiin biiseihin”, kuten vaikkapa The Trooperiin, Holy Diveriin tai Black Dogiin. K u v a: Ja ak ko M an n in en STEVE ’N’ SEAGULLS MAHDOTTOMASTA MAHDOLLISTA V iime vuosien epätodennäköisimmän menestystarinan pysti kuuluu keskisuomalaisessa Hohon kylässä juurensa countryyn iskeneelle Steve ’N’ Seagullsille. Mutta onko Steve ’N’ Seagullsin menestys sittenkään niin yllättävää. – Teimme pohjatyön huolella, eikä monikaan treenattaviksi päätyneistä lauluista lentänyt roskakoriin. Steve ’N’ Seagullsin musikantit eivät olekaan joutuneet painiskelemaan turhien vapaa-ajan ongelmien parissa. Laajalti kehuja niin studiosovituksistaan kuin hurjista keikoistaankin keränneen Steve ’N’ Seagullsin näkemykset muun muassa Iron Maidenin, AC/DC:n, Guns N’ Rosesin ja Metallican hiteistä ovat keränneet jo miljoonia katseluja kuuntelukertoja. Suhteellisen vakavia nimiehdotuksia oli kolmisenkymmentä ja toinen mokoma painui unholaan leukoja louskuttaessa, hymähtää Pukki. Muutaman uuden näkemyksen kohdalla yhtye onnistuu melkein mahdottomassa: muun muassa Metallican Sad But True, Deep Purplen Burn ja erityisesti Guns N’ Rosesin November Rain kuuluvat yllekirjoittaneella ”ei todellakaan enää jaksa” -osastoon, mutta Steve ’N’ Seagullsin sovitukset puhaltavat biiseihin uutta henkeä
Jo 15-vuotiaana ”Henkka” soitti kitaraa ja teki biisejä Smak-yhtyeessä, jonka debyyttialbumi myi kymppitonnin – kultalevyyn olisi tuolloin tarvittu 15 000 cd-levyn myynti. Salosen tarina ei sisällä pohjakosketuksia. Smakissa hän maksoi oppirahansa musiikintekijänä: yhtye reagoi nuorison suosioon rimpuilemalla epätoivoisesti eroon teinipop-imagostaan. Salosta ajaa eteenpäin pyrkimys maailmanlaajuiseen menestykseen popmusiikin tekijänä. Itsetarkoituksellisen kunnianhimoinen ja raskas kakkoslevy ja englanniksi tehty kolmoslevy sinetöivät bändin tarinan. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. K u v a: R u u tu k aa p p au s Sö p ö -v id eo st a stalker_taitto2016_8_b.indd 76 1.9.2016 10.03. Smakissa soittaessaan Salonen heräsi todelliseen intohimoonsa: popkappaleiden kirjoittamiseen ja musiikin tuottajana toimimiseen. Hank Solon häpeilemätön popmusiikki vetoaa nuorisoon ja ärsyttää perinteisen kitararockin kuluttajia. Elokuun alussa Hank Solo debytoi myös sooloartistina, jonka Söpö-single kipusi pian julkaisunsa jälkeen Suomen Spotifyn kuunnelluimmaksi kappaleeksi. Teksti: Teppo Vapaus H enri Salosen, 27, musiikintekijän ura on pieni tuhkimotarina ja oivallinen esimerkki siitä, kuinka virheistä oppimalla ja oikeita valintoja tekemällä voi saavuttaa jo nuorena lähes kaiken, mistä haaveilee. Muutaman vuoden nielaisseen keskittySuomi hallussa Tällä kertaa Stalker tapasi tuottaja-biisintekijä Henri ”Hank Solo” Salosen, jonka läpimurto poptuottajana tapahtui Sannin ja Kasmirin suurmenestysten myötä
Siellä Ruuska esitteli Henkan nuorelle ja lupaavalle Captor-yhtyeelle ja tämän laulajalle Sanni Kurkisuolle. Homma kuitenkin takkuili. – Mun unelma on tehdä maailmanlaajuisesti sama, minkä olen tehnyt Suomessa Sannin ja Kasmirin kanssa, hän kiteyttää. Okei, siitäkin tuli selkeästi synkempi kuin debyytistä. – Siitä kokemuksesta on ollut paljon hyötyä esimerkiksi Sannin toista levyä tehdessä. Valmiiksi saamisen haaste Henri Salonen kirjoitti ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta vuonna 2008. Salonen kertoo, että muusikkoina he olisivat halunneet olla siellä, missä Disco Ensemblen kaltaiset esikuvat olivat samassa ajassa. Salonen ei kuitenkaan juossut ansaan. – Kun kokee menestyksen ensimmäistä kertaa, ja vielä nuorena, on todella helppoa kadottaa fokus arkielämässä. Menin aina koulupäivän jälkeen managerimme Teja Kotilaisen toimistolle. Tähän suojamekanismiin hänen ei tarvitse enää langeta. Laitoin levyjä kirjekuoriin ja tein kaikkea mahdollista, Henkka kertoo. Nyt Salonen kirjoittaa työkseen biisejä Suomen kärkikaartin poptuottajat saman katon alle koonneella Fried Musicilla, jossa hän jakaa työtilat esimerkiksi Teemu Brunilan ja Jukka Immosen kanssa. Vieläkään homma ei ollut lähtenyt lentoon. Salosen visio omasta tekemisestä on jalostunut kirkkaaksi ja tekninen tietotaito kehittynyt sille tasolle, että hän pystyy toteuttamaan päässänsä soivat äänimaailmat. Smakin nuoret taiteilijat eivät ehkä vielä osanneet käsitellä menestystään. Ei pysty tekemään niin populaaria musiikkia kuin on kerran tehnyt. Menestys ja vastareaktio Henri Salosen kunnianhimosta ja kyvystä kanavoida energiansa olennaiseen kertoo hänen reaktionsa teini-iässä kohdalle osuneeseen suosioon. Menestys sai jatkoa Kasmirin Vadelmavene-singlen ja AMK Dropout -albumin (2014) sekä Sannin kakkosalbumin Lelu myötä (2015). Ruuska heitti ilmoille ajatuksen, että Henkan ja Sannin tulisi tehdä yhdessä musiikkia. Se on popbisneksessä sekä hienoa että raadollista. Yhtäkkiä tuottaja Hank Solon nimi oli kotimaisen popbisneksen kentällä kaikkien huulilla. Tajusimme silti väistää sen perinteisen miinan, johon saattaa huomaamattaan astua, Henkka viittaa itsetarkoitukselliseen muutokseen ja taiteellisuuteen. Smak toimi Saloselle koulutuksena musiikkibisnekseen. – Se voi johtua siitä, että pelästyy jotain, Salonen vastaa. Sun on pakko keksiä itsesi aina uudestaan tai pian ketään ei enää kiinnosta. – Aina pitää mennä eteenpäin, haastaa itseään ja kehittyä, mutta ei ole mitään syytä tuhota sitä hyvää ydintä, jonka on hommaan löytänyt. Salosen umpihullu mutta silti täysin realistinen unelma on suuri kansainvälinen menestys. Työskentelyyn tuli pitkiä taukoja. Sen jälkeen hän otti askeleen kohti kotimaisen popbisneksen ydintä pestautumalla työharjoitteluun Pekka Ruuskan ohjastamalle HIP Studiolle. Vuonna 2012 Henkka ja Sanni olivat tehneet musiikkia kimpassa jo lähes kolmen vuoden ajan, aina silloin tällöin. Työryhmä haaveili kansainvälisestä menestyksestä ja kirjoitti Sannille englanninkielisiä kappaleita. – Ehkä sitä, ettei pysty toisintamaan menestystään. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista eikä sitä muuttanut se, että teiniikäiset poptähdet tekivät raskaasti riffittelevän metalcore-levyn. Siltä sitten suojautuu sillä asenteella, että tekee taiteellisempaa ja kunnianhimoisempaa musiikkia, Salonen pohtii. Hiljalleen Sanni irtautuikin bändistään ja ryhtyi kirjoittamaan biisejä Henkan ja tekstittäjä Tommi Raivion kanssa. 76 SOUNDI SOUNDI 77 – Silloin oppi sen, että jos et tee hetkeen hyvää musaa, niin joku seuraava tulee ja vie paikkasi. K u v at : H en ri Sa lo n en stalker_taitto2016_8_b.indd 77 1.9.2016 9.50. Smakin Myrsky-singlen ja debyyttialbumi Sic Transitin breikatessa vuonna 2004 Henkka oli vasta pahainen teinipoika. Sannin artisti-identiteetti ja musiikin muotokieli olivat vasta hakusessa. Se vain karkotti omat fanit. Henkka oli kuitenkin tehnyt kustannussopimuk”Mun unelma on tehdä maailmanlaajuisesti sama, minkä olen tehnyt Suomessa Sannin ja Kasmirin kanssa.” Henri Saloselle musiikin tekeminen on ollut lapsuudesta asti luontainen perustarve, jota hän vertaa syömiseen ja nukkumiseen. – Tiedostin, että olin saanut mahdollisuuden ja mulla oli kauhea nälkä oppia. Jälkikäteen ajateltuna hän kokee bändin taipaleen tutkimisen ja harjoittelun aikakautena. Stalker kysyy, mistä tämä klassinen vastareaktio mahtaa johtua. neen itseoppimiskauden ja oman tyylin etsimisen jälkeen hän löi läpi tuottamallaan Sannin debyyttialbumilla Sotke mut (2013), jonka kappaleet hän myös kirjoitti yhdessä artistin kanssa. Sannin 2080-luvulla -single putsasi pöydän kaikista mahdollisista palkinnoista
– Yhtäkkiä tapahtui jotain. Sannin artistiidentiteetti syntyi, Henkka kuvailee. ”Haluan tehdä jotain sellaista, joka tuntuu itsestäkin siltä, että voi vittu, voiko näin tehdä?” K u v at : H en ri Sa lo n en Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Iskelmä katosi. – Mutta jonkin isomman kokonaisuuden saaminen valmiiksi on valtava haaste. Kovien odotusten alaisena tehdyn levyn saattaminen valmiiksi asti oli silti Saloselle äärimmäisen tärkeä kokemus. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. – Tein säkeistön biitin studiolla, ja Sanni alkoi puhelaulamaan sen päälle. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tuli sellainen olo, että okei, nyt mä tajuan! Löysimme sen maailman, jota olimme etsineet. Kutsumuksensa hän löysi keikkalavojen sijasta studiotyöstä tuottajan ja biisintekijän roolissa. Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuten piti. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Särötettiin soundia vähän ja huomattiin, että nyt alkaa tapahtua jotain siistiä. Domino alkoi kaatua, ja lopulta koko projekti kuoli pikkuhiljaa pois, Henkka kertoo. Henkka toteaa, että uusien biisiideoiden luominen studiossa on aiSalonen on soittanut kitaraa Smakissa ja 15 Minutes Before the Dive -yhtyeessä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Demottaessaan Sannin Sotke mut -kappaletta Henkka ja Sanni kokivat ratkaisevan ahaa-elämyksen tuotannollisen filosofiansa etsinnässä – noin kolme vuotta kestäneen haparoinnin päätteeksi. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Sen jälkeen mulla oli sellainen fiilis, että fuck it, mä osaan tämän. Pystyn hallitsemaan kokonaisuuksia ja suorittamaan paineenkin alla. Projekti vei Salosen lähes puoleksi vuodeksi Berliiniin kirjoittamaan ja tuottamaan yhtyeen albumia. Levy tehtiin valmiiksi, ja sen promootion piti käynnistyä näyttävästi Jenkeissä: debyyttisingle saisi ensisoittonsa huippusuositussa Dancing With The Stars -televisioohjelmassa. Siitä ei koidu ongelmaa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Dancing With The Stars ei onnistunutkaan. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % stalker_taitto2016_8_b.indd 78 2.9.2016 14.02. Se on kaikkein vaikein asia tässä työssä. na helppoa ja hauskaa. Biisien tuotannollinen muotokieli oli kuitenkin vielä iskelmällinen eikä puhutellut tekijöitä itseään. Löytäessään Sannin soundin Henkka keksi myös oman leimalsen kotimaisen Elements Musicin kanssa, ja sitä kautta hänelle aukeni mahdollisuus lähteä tekemään haastavaa kansainvälistä projektia: brittiläistä poikabändiä, jonka taustalla oli iso amerikkalainen management-toimisto. – Sanoisin, että se oli käänteentekevä prosessi urallani. Tuottaja on taiteilija Palattuaan Suomeen Henkka sanoi Sannille, että let’s go, nyt tehdään tämä juttu valmiiksi! Pekka Ruuskan kannustamana Sanni oli vaihtanut kirjoituskielen suomeen
Klassisen rockmusiikin ystävillä lentää yrjö. Sitten biisi julkaistaan ja levy-yhtiön promoottori kiikuttaa sen radioille. Stalker toivottaa Henkalle hikistä mutta palkitsevaa porrasjuoksua kohti maailman kattoa. Jonkinasteiseksi työnarkomaaniksi tunnustautuva nuori mies huolehtii mielenterveydestään tavallisimmilla mahdollisilla tavoilla: urheilemalla, nukkumalla hyvin, syömällä hyvin ja tapaamalla ystäviään. Henkka sanoo, että Suomessa popmusiikin tekijän ravintoympyrä on suhteellisen pieni ja yksinkertainen. Kaikki on tehtävä itse. Hank Solon Söpö on umpimoderni, läpeensä elektroninen kappale, joka haastaa nykyaikaisen pophitin konventiot kevyillä läppäisyillä kuulijan poskelle: on ärsyttävästi yliviritettyä laulua, estotonta soundifriikkailua ja puskista tuleva temponvaihdos. Mutta hommat on yhä tehtävä niin, että lähdet matkustamaan ja tapaamaan ihmisiä ja toivot, että pääset esittelemään osaamisesi oikeille henkilöille. On siis luontevaa, että Hank Solon ensimmäisellä omalla singlellä lauluosuudet hoitavat Sanni ja yhtä lailla Henkan tuotannossa operoivat Kasmir sekä Kauniit ja Uhkarohkeat -yhtye. Hänen ei myöskään tarvitse pysytellä suomen kielessä. Glamourin tavoittelusta ja lieveilmiöiden ihailusta vapaa moderni musiikkiduunari kertoo, että burn out ei ole hänelle edes vaihtoehto. – Suomalaisilla tekijöillä ei vieläkään ole valmista kansainvälistä verkostoa, Henkka toteaa. Haave kansainvälisestä läpimurrosta pomppaa Salosen kanssa keskustellessa tasaisin väliajoin esille. Hän haluaa ehtiä vielä iltalenkille. Meillä ei vieläkään ole edes niitä väyliä. Se on päämäärä, jota kohti eteneminen vaatii paljon matkustamista, itsensä markkinoimista ja hyvää onnea. Henkalle itselleen sooloura on henkireikä ja pelottoman hulluttelun areena. Seuraukset: 1. Sitten soitat biisin levy-yhtiölle, joka signaa artistin, jos uskoo siihen. Ja saatat tipahtaa alas vielä vihoviimeiseltäkin portaalta. Salosen pohdintaa sävyttää kokemuksen kevyt rintaääni. Stalker lisen tuotannollisen tyylinsä. Urallaan hän on panostanut yhteistyöhön muutamien tarkasti valikoitujen ystävien kanssa. Tavoite soolohommassa on uskaltaa tehdä sellaisia juttuja, joita muut eivät ehkä uskaltaisi. Jos radiotkin tykkäävät, ne soittavat biisiä. On ehkä kymmenen porrasta, jotka pitää nousta. Olen sen verran ankara itselleni, että en hyväksyisi sitä. Mutta haluan tehdä jotain sellaista, joka tuntuu itsestäkin siltä, että voi vittu, voiko näin tehdä. – En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos ajautuisin niin huonoon henkiseen tilaan, että en pystyisi tekemään musiikkia. Ja jos se on englanninkielinen ja siihen löytyy vaikka kova ulkomainen laulaja fiittaamaan, niin sekin on okei. – Siitä tuli fiilis, että jes, juuri näin mun pitää tehdä nämä hommat! 500 porrasta maailmanmaineeseen Hank Soloa eivät sooloartistina sido aikataululliset paineet eivätkä soundilliset formaatit. Hän ei ole tekijä, joka soveltuu valmistamaan kaikenlaista popmusiikkia, vaan tekee aina omaa soundiaan. – Jos sä teet hyvää popmusaa Suomessa, saat kyllä mahdollisuutesi. Haastattelun loppuhetkillä Henkka alkaa tiirailla rannekelloaan. – Esimerkiksi Ruotsista tuli jo 70-luvulla Abba, joka rakensi väylät ulkomaille. Hän puhuukin ”emotionaalisesta investoimisesta” niihin ihmisiin, joiden kanssa homma toimii. Toki on yksittäisiä onnistumisia kuten Jaakko Salovaaran Bomfunkja Darude-jutut. Sekä tietysti korvamato kertosäe. Siinä mielessä hän on puhdasverinen taiteilija. – Tekeminen on täysin biisilähtöistä. Jos seuraava hyvä biisi syntyy puolen vuoden päästä, se on ihan okei. Toisaalta tavoite on myös mennä sen kanssa isosti ulkomaille, Henkka kertoo. Ensin teet studiolla hyvän biisin ja etsit sille hyvän esittäjän. Söpö nousi pian julkaisunsa jälkeen Suomen Spotifyn kuunnelluimmaksi kappaleeksi. Nuoriso streamaa tauotta. O U T ALTER BRIDGEThe Last Hero Available as LTD Edition CD, LTD Vinyl LP and Download! Special Edition Vinyl exclusively available via www.napalmrecords.com! ONE OF THE MOST EXCITING ROCK ACTS OF OUR TIME IS BACK WITH THEIR BEST ALBUM TO DATE THAT ALL FANS HAVE BEEN WAITING FOR! „A PERFECT BALANCE BETWEEN CATCHY HITS AND HEAVY RIFFS!“ „‚A GREAT, VERY DIVERSIFIED AND ASTONISHING ALBUM!“ „ALTER BRIDGE RETURN WITH A HUGELY MELODIC AND TOUCHING ROCK ALBUM!“ NEW ONLINE STORE! WWW.NAPALMRECORDS.COM! DOWNLOAD THE FREE NAPALM APP FOR BOTH IPHONE AND ANDROID! stalker_taitto2016_8_b.indd 79 1.9.2016 14.26. – Olisi helppoa valua toistamaan maneereja, joilla on menestynyt. Mutta kun menet Lontooseen tai Los Angelesiin yrittämään samaa, portaita onkin 500. Häntä eivät sido mitkään säännöt. Sillä alueella tapahtuu kehitystä, Henkka sanoo. 2. teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: ! 07.10
Lahti – Finlandia Klubi Pe 21.10. HHH WAR DOGS George W. Efraim (Jonah Hill) ja David (Whiplashista tuttu Miles Teller) ovat parikymppisiä kaveruksia, jotka alkavat käydä kaup paa Pentagonin kanssa. SULLY – UROTEKO HUDSON-JOELLA Tom Hanks on amerikkalaisen eloku van luotettava jokamies, joten arki päivän sankariksi nousseen lentokap teeni Sullyn rooli sopii hänelle täydel lisesti. Onkohan mikään metalli yhtye lopettanut stu diouraansa yhtä koskettavasti kuin Miika Tenkula End Of The Roadin päättävässä soolossa. Juoni ei ole kummoinen ja huumori on lapsellisen hölmöä, mutta samalla elokuvassa on jotain sympaattisen vetoavaa. Kapteenin urheutta ylistet tiin tiedotusvälineissä, mutta kulis sien takana käytiin aivan toisenlaista keskustelua, kun onnettomuustutkin nassa Sullyn toimintaa syytettiin vir heelliseksi. HHHH SKIPTRACE Renny Harlinin uralla on ollut jyrkkiä nousuja ja laskuja. Keskus hahmoina on lajityypin perinteiden mukaisesti joukko teinejä, joista yhtä esittää Mikael Gabriel valkokangasde byytissään. Skip tracea voi suositella niille, jotka pitä vät 90luvun aivot narikkaan toimin takomedioista ja Jackie Chanista. Seinäjoki – Rytmikorjaamo La 15.10. Chanin esittämä hongkongilainen etsivä ja amerikkalainen kasinohui jari (Johnny Knoxville) joutuvat vas tahakoisesti toimimaan yhdessä saa dakseen kiinni venäläisen mafiapo mon. Albumista, jossa bändillä oli intoa kikkailla jopa Kingston Wall vaikutteilla. Rolling Sto nen artikkeliin perustuva War Dogs kertoo todellisista henkilöistä. Tarinassa reissataan ympäri Kii naa, Venäjää ja Mongoliaa. Härmäläinen perspektiivi hämää paljon. Turku – Logomo La 8.10. Lop pua kohti kierroksia nostetaan sitäkin enemmän. Keskeinen kohtaus on dramaattinen pakkolasku, joka nähdään useaan kertaan eri näkökul mista ja joka kerta yhtä intensiivisesti. Aiempi saatavuus on ollut kirjavaa, samoin joidenkin versioiden viral lisuus. K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_8_2016 -taitto_b.indd 80 2.9.2016 11.48. Sen sijaan Crimsonin (2000) kuunteleminen tuntuu nyt perin nihkeältä. Helsinki – The Circus Pe 14.10. Monille mörököllien ta rina – etenkin maamme rajojen ul kopuolella – alkoi kuitenkin vasta Frozenista (1998). HHH BODOM Luokkakokoushitin ohjaaja Taneli Mustosen Bodom ei kerro vuoden 1960 Bodominjärven murhista, vaan tapahtumat on siirretty nykypäivään. Ihan näin ei ole käy nyt, sillä pari vuotta sitten ilmestyi kaksikin yhtyeen tarinaa valottavaa kirjaa. Nuorten tarkoituksena on rekons truoida telttaretkellään vuoden 1960 murhatapaus. Bushin hallintokauden aikana Yhdysvallat upotti sodan käyntiin käsittämättömät määrät dollareita, ja kuka tahansa saattoi ryhtyä asekauppiaaksi. Äänimaailma ja kuvaus vakuuttavat, mutta itse tarina olisi voinut olla pelottavampikin. Toinen vertailukohta löytyy Brian De Palman Scarfacesta, jota ohjaaja Todd Phillips (Kauhea kankkunen) peittelemättä lainaa. Oulu – Areena WINTER’S GATE FINNISH TOUR 2016 Liput palvelumaksuineen alk. Roolihahmot eivät onneksi ole niin ennaltaarvattavia kuin voisi luulla, vaan mukaan mahtuu useampikin yllätyskäänne. Tarinan vaiheet voi ehkä tietää tai aavistaa etukäteen, mutta se ei vähen nä elokuvan tehoa. Skiptrace yhdistääkin sekä Harlinil le että Chanille ominaisia asioita: siinä nähdään viihdyttävää Hollywoodtoi mintaa sekä koomisen akrobaattisia taistelukohtauksia. Sentencedin kehitys ei ollut ta saista, vaikka esimerkiksi Ville Lai hialan petraamisen kuulee albumei ta peräkkäin tutkaillessa. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A ika multaa muistot, viisasteli Sentenced hirtehisesti jo elin aikanaan. Sentenced oli ensin yksi tä käläisen metalliundergroundin säihkyvimmistä kruununjalokivis tä ja viimeistään solistinvaihdoksen aikoihin Downalbumilla (1996) jo iso tekijä. Nuorukaiset ovat alalla pikkutekijöitä, mutta val tavassa bisneksessä pienet muruset kin merkitsevät miljoonia. Verinen joukkomurha kun on taustal la, niin lajityyppi on slasher. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Muistotilaisuus vinyylillä – Sentencediä uusintakierroksena Pe 7.10. Sekä Matti Riekin biografiassa Täältä pohjoiseen että Sami Lopakan näennäisesti fiktiivisessä Marrasro maanissa keskityttiin molemmissa bändin sisäiseen dynamiikkaan. Illan pimetessä metsän kätköistä alkaa paljastua jotain paina jaismaista. Loppua kohden vanne ei taas kiristänytkään päätä yhtä lujas ti ja etenkin lopetuspäätöstä huoku va testamentti The Funeral Album (2005) on kirkkaasti Sentencedin myöhäistuotannon helmi. Jyväskylä – Lutakko La 22.10. Alkupuolella nähdään vain vääräksi hälytykseksi osoittautuvia böösäikytyksiä. Clint Eastwoodin ohjaustyö perustuu vuonna 2009 tapahtunee seen lentoonnettomuuteen. Die Hard 2:n ja Cliff hangerin ohjaaja ei ole aikoihin tehnyt menestyselokuvaa, mutta Skip trace on osoittautunut isoksi hi tiksi ainakin Kiinassa, missä siitä on tullut myös Jackie Chanin uran suu rimpia menestyksiä. Hyvä tilaisuus Sentencedin perin nön päivittämiseen tulee nyt, kun bändin neljä viimeisintä studioalbu mia julkaistaan vinyylipainoksina. Vaikka ensinmainitussa puidaan myös musiikillisia ansioita, on pää paino yhtyeen sysimustan mielen maiseman esittelyssä. Varmaotteisesti ohjaavan Eastwoodin käsissä Sullyn tarinasta on syntynyt kiehtova jännitysdraama. Kauhutunnelmaa kehitellään pitkään. 29,00 € Sentencedin uudelleenjulkaisut muistuttavat taas pohjoisen mielenlaadun tummista väreistä. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Kunnian himon kasvaessa mopo kuitenkin karkaa käsistä, ja vähitellen sotkeu dutaankin syvälle kansainvälisiin rikollispiireihin. Chesley ”Sully” Sullenbergin ohjaama matkus tajakone teki onnistuneen pakkolas kun Hudsonjokeen, ja kaikki selvisi vät elossa. War Dogsin räiskyvä dialogi, teho kas leikkaus ja iskevä soundtrack tuo vat mieleen Martin Scorsesen Wolf Of Wall Streetin. Frozenilla bändin näyttämisenhalu oli vielä voimissaan ja levy sitä myöten är häkkä
MIKKO MERILÄINEN CHRISTER NUUTINEN: DOLBYLAND (SUURI KURPITSA) Musiikin ihmemaa sanoin kuvin_8_2016 -taitto_b.indd 81 2.9.2016 11.48. Helsinki – The Circus Pe 14.10. Siinä maailmassa elämän tarkoitus on kokea luomisen tuskaa treeniksellä, ja tärkeimmät kysymykset liittyvät genremäärittelyihin. Eikä syynä ollut mahdolliset Rumba-antipatiat, sillä minulla ei sellaisia – uskokaa tai älkää – ole koskaan pahemmin ollut. Turku – Logomo La 8.10. Lahti – Finlandia Klubi Pe 21.10. 29,00 € K un Christer Nuutisen kirjoittama ja piirtämä Doolbyland alkoi ilmestyä Rumbassa 2000-luvun alkupuolella, en ollut siitä mitenkään erityisen innoissani. Ilman sitovaa juonta tai henkilögalleriaa etenevien strippien tyyli vaihtelee paljon jaksosta toiseen – on arkisia kohtauksia, oivaltavaa havainnointia, surrealistisia outoiluja, sivistäviä musiikkiluentoja, lempeää vinoilua – mutta hauskasti ne kaikki tuntuvat kuitenkin tulevan samasta maailmasta, siis sieltä mystisestä mutta niin tutun tuntuisesta Doolbylandista. Siellä nuori mies juo mieluummin kaljan sijaan vettä kuin panttaa kitaransa. Seinäjoki – Rytmikorjaamo La 15.10. Toki mukana on runsaasti yksinäänkin erinomaisesti toimivia jaksoja. Jyväskylä – Lutakko La 22.10. Doolbylandin jaksoissa ei aina ole mitään suurta oivallusta saati vitsiä. Ideattomilta tuntuvat stripitkin ovat kuin tunnelmaa ylläpitäviä ja kokonaisuutta sitovia väliskittejä rap-levyillä. Christer Nuutinen on ehdottomasti suomalaisia suosikkipiirtäjiäni (se ainoa oikea Kramppeja & Nyrjähdyksiä -piirtäjä) ja sarjakuvien aihepiiri (musiikki, urbaanit nuoret, ihmisluonnon ihmettely) on sydäntäni lähellä, mutta yksittäisinä ja harvakseltaan luettuina Doolbylandit tuntuivat irrallisilta ja usein myös ideattomilta. Tämän kokooma-albumin kautta homman hienous avautui viimein minullekin. Pe 7.10. Oulu – Areena WINTER’S GATE FINNISH TOUR 2016 Liput palvelumaksuineen alk. Christerin yksityiskohdilla herkutteleva, pehmeälinjainen, sopivasti karrikoitu ja lämpimästi väritetty taide on kauttaaltaan nautittavaa. Yksittäisten juttujen sijaan niistä muodostuva kokonaisuus nousee pääosaan, ja se toimiikin hienosti
Näillä eväillä kesä kuntoon 2017. Dolores Redondon Baskimaan murhat trilogian avaus Näkymätön vartija viih dytti, kuten myös ranska laisten suosikkidekkaristi Pierre Lemaitren Alex. Lähinnä skandidekkaraita –musakirjojen lisäksi – ku luttaneena oli kiva löytää pari uutta tekijää. Tangerine Dream ja Vangelis johdattelivat ai koinaan elektronisen musan ja am bientin pariin, joten siirtyminen kasarisoundtrackeista ammenta vaan synthwaveen on ollut luon tevaa. Paitsi tiilenpäi den. Tapauksessani, oli sitten kyse musiikista tai elokuvista, henkilökohtainen mielipide eritoten nykypäivän tuotteisiin muodostuu yksinkertaisesti: miltä kokemuksen jälkeen tuntuu, ja painaisitko playta uudestaan. Päivä menee leppoisasti syötti kaloja matoongella narraillessa ja yöllä merta pyytää minkä pyytää, Ahdin haltuun. Rakastan kyseistä elo kuvaa, mutta esimerkiksi The Hateful Eightin pariin en usko ihan heti palaavani. Maagista realismia, johon on kiva uppoutua omassa eiihanniinmaa gisessa arjessa. Niken LunarGlide 7 ken kä on tsempannut, kun usko ja voimat ovat olleet loppumaisillaan. Kun Calico Cat sukeltaa Loituman aaltoihin, niin ”arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo” alkaa soida välittö mästi päässä. Hiljaa mielessään sitä odottaa kauan odotetun hengäh dystaukonsa jo päättyvän, jotta jokavuotinen tiiviiksi liimautuneen ihmisjou kon kokoontumisajo jo ilmestyisi nurkan takaa. Tällä ker taa tunnelma tosin valahti katkeran suloiseksi, viimeistään sunnuntai aamun auringonpaistetta ihmetel lessä. Oikeasti. Stam1na pääsee ensi helmikuus sa 70 000 Tons Of Metal risteilylle Karibialle. viimeinen sana -taitto_16_8_b.indd 82 2.9.2016 9.55. Muutaman ”hel pomman” Haruki Murakamin jäl keen uskaltauduin 1Q84järkäleen kimppuun. Myönnän, että VHS ja kasettiaikana useampikin teos tuli kat sottua tai kuunneltua hy väksi, mutta eritoten elo kuvien suhteen rusinoita vaikuttaisi löytävän pul laan asti entistä harvem min. Uskoisin, että tulemme näkemään Kravun kääntöpiirillä suoritetun perinteisen Hyrkkälän noston. Netflixsarja Stranger Things ja synthwavemusa ovat kulkeneet rinnatusten viime ajat. Mikä ihana tekosyy buu JÄLLEEN on se hetki vuo desta, kun henkinen kra pula on huipussaan. Jär jestämme syntymäkau pungissani Kotkassa tal koovoimin Dark River Fes tival metallifestaria, ja koska tapahtuman ajan kohta osuu vasta elokuun puoli väliin, ei kesälomasta oikein koskaan osaa naut tia täysin rinnoin. Tai mistä mie tiiän. Marras– joulukuun vaihteessa Suomea kiertävässä spektaakkelissa ovat mukana Viikate ja Kotiteollisuus sekä stand up koomikot Niko Kivelä ja Zaani. Tai 2018. Käsittämätön tilanne, ainakin omasta mielestä. Aina aika ajoin törmään Facebookvirrassani hen kilökohtaisesti ihmetyttä vään päivittelyyn tilan teessa, jossa kaupasta on lähtenyt mukaan albumi tai elokuva joka, kappas kappas, jo löytyykin hyllystä. kata matka Miamiin! Karibianme rellä ei voi koskaan olla olla liikaa lemiläisiä seiloreita, joten onhan tä mä kokemus pakko hoitaa alta pois. Valtaosan suhteen osaan jopa kertoa ajan ja paikan kun sen ostin. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Edellispäivänä, tapahtuman pääajankohtana nimittäin satoi il taan asti. Uusia elokuvia en ole aktiivihet kiini verraten lähiaikoina juurikaan tarkistellut, mutta yli viikon kestä nyt toipilaisuus korjasi hieman tä tä epäkohtaa. Riemukkaita lukuhetkiä! HENRI EEROLA Kielen löytäneiden kesken arvotaan sisäänpääsy vapaavalintaiselle Joulupipari 2 kiertueen keikalle sekä takahuonetapaaminen kiertueen artistien kanssa. Quentin Tarantinon viimeisemmän parissa, tai sen jälkeen, mieleen palasi avo vaimon taannoinen kommentti: ”Siis katsotko sä Jackie Brownia, vaikka se on nähty sataseitse män kertaa?” Katsoin, telkkaris ta jopa. Ryhdikäs ajoasento sopii selkävaivaiselle ja onhan se nyt klassisen tyylikkäästi muo toiltu konkeli. Mokoma Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. JANNE HYRKÄS KESÄÄN kuului festareilla kekku loinnin lisäksi kalastus, mök keily ja ravustushommat. Matti Hagelbergin nerokkaan Läskimoosessarjakuvan 30 ensimmäistä numeroa voitti Martti Lamppu Tampereelta. Olen toki aikojen saatossa päässyt rehentelemään muistillani useam paakin otteeseen, mutta itseänikin jaksaa hämmentää kykyni kertoa sekunneissa löytyykö arkistoistani tietty teos vai ei. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 78. It seäni ovat inspiroineet. Juokseminen on tökki nyt pahasti viime aikoina. Carpenter Brut, Pertuba tor ja Gost kannattaa nyt ainakin tsekata, jos määrätietoinen biitti, paksut riffittelevät synat ja metalli estetiikalla flirttailu inspiroivat. Murakami on kerras saan mestarillinen tunnelman luoja ja utuisten seikkailujen rakentaja. Va raudu, Hyrde. Palkintoja on tarjolla kahdelle onnekkaalle aveceineen. Kaupun kipyöräilystä on tullut silkkaa riemua hankittua ni Pelagon Bristolmallin. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Ravustus on kar jalainen versio meditaatiosta. Sen sijaan, joka ker ta kun jokin Tappava Ase löytää kuvaruutuun, istun sen loppuun asti kuin naulattu. Lukeminen kannat taa aina
Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. & HIS POWER BAND J U H L A K I E R T U E 1 9 6 6 50 v . Voisi jopa luulla, että lavalla on Bowie itse.” LA Review La 12.11. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : Ma 7.11. Albumi julkaistaan 14.10. Koponen hyppää taksiin tehdäkseen elämänsä inventaarion, matkan menneille kunnian kentille, selvittääkseen voisiko valita vielä toisin. DAVE LINDHOLM VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. 2 1 6 Ke 1.2.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00.Ovet klo 19.00. Progelegenda ensimmäistä kertaa Suomessa! Su 23.10. Eastway tulostus.indd 83 1.9.2016 10.53 w w w . Like Hynynen.indd 2 1.9.2016 10.12 _2SD_sisäkannet_8/2016.indd 1 1.9.2016 14.06. Hänen lauluäänensä on huikea ja yhdennäköisyytensä David Bowien kanssa häkellyttävä. 59,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen: seisova permanto 54,50 €, istumapaikat 59,50 €. Keikkaputki on laskusuunnassa ja ryyppyputki vahvasti oraalla, kun hän saa tietää vaimonsa pettäneen häntä. HELSINKI Savoy-teatteri Liput kuluineen alkaen: permanto 59,50 €, parveke 54,50 €. ROVANIEMI, Lappi Areena Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 €. TURKU, Logomo Ti 8.11. HELSINKI, Finlandia-talo Klo 20.00. 49,50 €. l i k e . PROCOL HARUM ANIMALS &FRIENDS Vip-illallispaketit alkaen 129 € + Alv 24% (159,96€) HEIKKI SILVENNOINEN BAND feat. L I P U N M Y Y N T I : w w w. f i Koponen on keski-ikäinen muusikko, jonka avioliitto on yhtä solmussa kuin vanhan talon remontti. Ke 16.11.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. Liput kuluineen alk. 67,50 €. Liput kuluineen alk. Vip-illallispaketit alk.149 € + Alv 24% (184,76€) Pe 11.11. 010 841 4185. “David Brightonin karisma pitää yleisön otteessaan. KYKY LIIKUTTAA KEHOA JA MIELTÄ Jouni Hynynen KADONNUTTA TAVARAA ETSIMÄSSÄ Kotiteollisuus VIERAAN VALLAN AURINKO Jouni Hynysen ensimmäine n romaani nyt kaupoissa. VIP-paketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€). HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk
PUOLENSATAA LEVYARVIOTA ! O P E T H S O U N D I 8 / 2 1 6 So un dI 11 PANSSARIJUNA IRTI TRAUMOISTA BLUESIN AVULLA MIRA LUOTI UUTTA ITSEVARMUUTTA ETSIMÄSSÄ INSOMNIUM NOVELLISTA METALLIEEPOKSEKSI ELLINOORA MUTKAINEN TIE HUIPULLE SAMI YAFFA: SAMI YAFFA: SAMI YAFFA: ”PITÄÄ OLLA JALAT MAASSA EIKÄ KELATA ITSEÄÄN MYYTTINÄ” kansi_8_2016_h.indd 1 1.9.2016 12.26 _1SD_ulkokannet_8/2016.indd 1 1.9.2016 14.08. levyssä yhdistyy intohimo, taide, rakkaus, perhe, ystävyys, luottamus, ihan kaikki. Prosessi on kestänyt 2 vuotta ja tähän on paketoitu kaikki siltä ajalta.” -mira luoti takakansi 8_16.indd 84 1.9.2016 14.00 8/ 20 16 8,90 € (sis.alv) Frank Ocean, Wild Beasts, Jarkko Martikainen, Lordi, Honey B & T-Bones, Deap Vally... singlet ’Pinnan alla’, ’Puhu mulle hulluudesta’ ja ’Sitä tipahtaa pimeyteen’ ”tunnelivisio on elävä esimerkki musiikin voimasta. odotettu debyyttialbumi ulkona nyt Sisältää mm