Soundi 09/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

takasivu_pate_9-2016.indd 1 27.9.2016 11.00 takakansi 9_16.indd 84 29.9.2016 8.03 9/ 20 16 8,90 € (sis.alv) ”KAIKEN PASKAN ALLA ON ”KAIKEN PASKAN ALLA ON PATE MUSTAJÄRVI ”BLACK SABBATHIN UKOT TUNTUIVAT OLEVAN ILOISESTI PIHALLA.” MESHUGGAH ”HALUSIMME ENNEN KAIKKEA HAASTAA ITSEMME.” JARKKO MARTIKAINEN ”PUTKIVAHVISTIMEN TUOKSU JÄÄ VERENKIERTOON.” AMARANTHE ”ASIOIDEN POHTIMINEN EI LISÄÄ LUOVUUTTA.” L E H D E N M U K A N A S O U N D I 9 / 2 1 6 K O T IT E O L L IS U U S So un dI 11 JOUNI HYNYNE N: DAY DAY DAY GREEN GREEN GREEN ”PITÄISI SULKEA TIETOKONE JA LÄHTEÄ KADULLE TAPAAMAAN IHMISIÄ.” ”PITÄISI SULKEA TIETOKONE JA LÄHTEÄ KADULLE TAPAAMAAN IHMISIÄ.” TIM O NIK KI Sou nd iha ast att elu : kansi_9_2016_e.indd 1 30.9.2016 10.40 _1SD_ulkokannet_9/2016.indd 1 30.9.2016 10.43. Tarkka informaatio boxin sisällöstä löytyy netistä: www.pate.fi KAUPOISSA 14.10. KUNNIANOSOITUS SUURMESTARILLE! SUOMEN AINOAN UKKOMETSON 60-VUOTISJUHLAJULKAISU Boxi sisältää Paten soolotuotannon kaikki helmet ja kymmeniä harvinaisuuksia (solistivierailuita, duettoja ym.) joita ole mistään muualta saatavana. Juhlaboxissa on 6 CD:tä, yhteensä 123 biisiä sekä biisien historia 36-sivuisessa kirjasessa. Tämä juhlaboxi julkaistaan vain CD:nä, ei digitaalisesti
LAPPEENRANTA, Old Cock • 12.11. KEMI, Corner Inn • 05.11. KOTITEOLLISUUS VIERAAN VALLAN AURINKO NYT KAUPOISSA CD / 2x10” / digital Ja Hynysen ensimmäinen ja helvetin huuruinen romaani siitä kylkeen. JOENSUU, Kerubi • 15.10. OULU, Nightclub Tähti • 30.11. JYVÄSKYLÄ, Lutakko (Joulupipari 2016) • 02.12. Kyllä Karjala opettaa! 14.10. LOHJA, Monaco Nightclub • 22.10. HELSINKI, The Circus (Joulupipari 2016) KT LIVE Universal tulostus.indd 83 29.9.2016 11.35 ILMOITUS Amored Dawn tulostus.indd 2 29.9.2016 11.40 _2SD_sisa?kannet_9/2016.indd 1 29.9.2016 15.43. Se korutont’ on kertomaa... LAHTI, Finlandia-klubi (Joulupipari 2016) 01.12. www.kotiteollisuus.com • www.johannakustannus.. ANJALA, Mari’s Coffee • 25.11. VARKAUS, Z-One 26.11. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo (Joulupipari 2016) • 04.12. SAVONLINNA, The Rocks 21.10. NIVALA, Tuiskula • 11.11. Uusikaupunki, Hotelli Aquarius • 04.11. TURKU, Logomo (Joulupipari 2016) • 05.12. TAMPERE, Pakkahuone (Joulupipari 2016) • 03.12
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN InFlames 10-16.indd 1 29.09.16 12:12 NB In Flames tulostus.indd 3 30.9.2016 7.23
Live Nation tulostus.indd 4 29.9.2016 11.25
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Testament 10-16.indd 1 28.09.16 17:15 NB Testament tulostus.indd 5 30.9.2016 7.25
Soundi 9/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka Hunters The Holy 16 Elämäni soundit Pate Mustajärvi 18 E-liike 20 Rakkauden rajamailla 22 Jussi Niemen naamakirja: John Hammond 24 Soundi-haastattelu: Timo Nikki 30 Kotiteollisuus 41 Jarkko Martikainen 44 Honey B & T-Bones 46 Meshuggah 48 Amaranthe 52 Green Day 56 Levyarviot 72 Oton vinyylit 73 Bazook Trees Of Eternity Testament Epica 76 Stalker 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: V il le Ju u ri k k al a 48 Amaranthe ”Kun joku juttu on havaittu toimivaksi, miksi uida väkisin vastavirtaan?” 52 Green Day ”Emme tosiaan olleet varmoja, voiko tällaista laulua julkaista.” 6 SOUNDI 44 Honey B & T-Bones ”Me mentiin Sunille käyttämään sen paikan fiilistä omiin tarkoituksiimme.” K u v a: Le if La ak so n en K u v a: H ar ri H in k k a 16 Pate Mustajärvi ”Keikkakone on vireessä edelleen.” 41 Jarkko Martikainen ”Hetkittäinen epäuskoni vähenee, kun kuulen sellaista musiikkia, mikä parantaa.” K u v a: To m i P al sa K u v a: La rs Jo h n so n K u v a: Fr an k M ad d o ck s sisältö_2016_9_a.indd 6 30.9.2016 9.53
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN SonataSammel 10-16.indd 1 29.09.16 12:25 NB Sonata tulostus .indd 7 30.9.2016 7.27
Lupa kadehtia SOUNDI 9/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN Pekka Laineen Ihmemaa (Yle Radio Suomi) Bon Iver: 22, A Million Mikko Joensuu: Amen 2 Wilco: Summerteeth Nick Cave And The Bad Seeds: Skeleton Tree 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi L ähelle on vaikea nähdä. Olen vuosien saatossa rakentanut itselleni vankkumattoman mielipiteen, että juuri 80-luku oli popmusiikissa paras vuosikymmen. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_9_a.indd 8 30.9.2016 11.46. Jälkikäteen pengottuna 80-luku on tarjonnut loputtomasti uutta ja jännittävää löydettävää. Missä, ja ennen kaikkea kuka, olisinkaan ilman noita. että niinku mitähän vittua. Mutta faktahan on se, että kun nyt suuntaan katseeni 20 tai 25 vuoden taakse, näen hurjan listan klassikkoalbumeita. Tietenkin tunnen nyt salaa pientä mielihyvää siitä, että tätäkin lukee joku nuorempi, joka on omalle sukupolvelleni kokemastamme kateellinen. Aina kun tulee puhetta 60-, 70tai 80-lukujen parhaista artisteista ja etenkin heidän Suomenkeikoistaan, tunnen 70-luvun lopun lapsena pistävää kateutta heitä kohtaan, jotka pääsivät kokemaan nuo minunkin maailmaani jälkijättöisesti järisyttäneet mestarit heti tuoreeltaan, oikeassa ajassa ja viitekehyksessä. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Sitä on vaikeampi perustella, mutta luulen että se johtuu kahdesta syystä: toisaalta puran tällä juuri sitä yllä käsittelemääni kateutta; olen alitajuisesti katkera 90-luvulle siitä, että juuri se osui minulle edeltäjiensä sijaan. Pelkästään muutaman kuukauden sato syksyltä 1991 on järisyttävä: Nevermind, Blue Lines, Ten, Laughing Stock, Huuda harkiten, Black Album, Use Your Illusion I & II, Screamadelica, Trompe Le Monde, The Low End Theory, Dangerous, Blood Sugar Sex Magik, Diamonds And Pearls, Badmotorfinger, Weld, Girlfriend, Bandwagonesque, Achtung Baby, Loveless... Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Mervi Vuorela, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. Sitä leimaavat uuden sukupolven vallankaappaus (ja vanhan sukupolven hukassa oleminen), teknologiset harppauk set, rohkeus, kokeilunhalu ja eklektisyys. Konkreettisempi syy on tietenkin se, että sen vuosikymmenen levyt tuli kulutettua sekä henkisesti että fyysisestikin niin loppuun, että hyvin harvoin koen tarvetta niihin palata. Vastaavasti olen aina tilaisuuden tullen mollannut 90-lukua, johon siis ajoittui oma teini-ikäni ja nuoruuteni, surkeimmaksi
SOUNDI 9 > Suorat sanat Mervi Vuorela M aailmalla on tänä vuonna järjestetty useita mielenvikaisia vaaleja. Hän on aktiivinen metsiensuojelija, ja on puolustanut julkisia palveluita, puhdasta juomavettä, koulutusta ja taidekasvatusta. Venäjällä Putinin valtapuolue Yhtenäinen Venäjä voitti parlamenttivaalit ylivoimaisesti, kiitos hämärän ääntenlaskennan ja epätasapuolisen medianäkyvyyden. Vähemmän mairittelevaa on se, että vuonna 1994 Fenriz sanoi Terrorizer-lehden haastattelussa näin: ”We think it should be legal to be racist and think it should be almost as illegal to be anti-racist.” Lausuntoa on vaikea pistää teiniyden piikkiin, sillä Fenriz oli haastattelua antaessaan 23-vuotias. Oudoin vaalitulos saatiin syyskuussa norjalaisessa pikkukaupungissa, kun Darkthrone-yhtyeen primus motor Fenriz äänestettiin ”vahingossa” Kolbotnin kaupunginvaltuustoon. Fenrizin harmiksi käänteispsykologia toimi, ja nyt rumpali on velvoitettu toimimaan valtuuston varajäsenenä neljän vuoden ajan. Ensinnäkin sen, että kissat ja black metal ovat voittamaton yhdistelmä. Huonoksi ehdokkaaksi Fenriziä Fenriz for president?! Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > ei kuitenkaan voi sanoa. Stubbsin ansiosta 900 asukkaan Talkeetnasta on tullut turistikohde, jonne saapuu päivittäin noin 30–40 ulkopaikkakuntalaista. Yhdysvalloissa Donald Trump napsii esivaalivoittoja trollaamalla äänestäjiään pseudotieteellä, salaliitto teorioilla ja rasistisella öyhötyksellä. Ongelma on globaali ja vaivaa myös Suomea. Lopulta tärkein (ja helpoin) väittelyn aihe lieneekin tämä: Kuuntelisitko mieluummin Fenrizin (liberaalipuolue) Darkthronea kuin Jussi Halla-ahon (ps) Blashemiaa tai Juho Eerolan (ps) Suuri Tuntematon -yhtyettä. Kissoilla on tehty menestyksekästä politiikkaa aiemminkin esimerkiksi Alaskan Talkeetnassa, jossa Stubbs-niminen kissa on toiminut pormestarina 19 vuoden ajan. Olemattomassa vaalikampanjassaan hän poseerasi kissa sylissään ja pyysi ihmisiä olemaan äänestämättä häntä. Mitä tästä opimme. Toisekseen Fenrizin valinta kaupunginvaltuustoon oli merkki ihmisten tyytymättömyydestä ”oikeisiin” ehdokkaisiin. Fenriz oli asettunut ehdolle liberaalipuolueen pyynnöstä, koska ei uskonut mahdollisuuksiinsa voittaa. pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_9_a.indd 9 28.9.2016 13.05. Ihmiset kuitenkin muuttuvat, eikä Darkthrone-Fenriziä voi suoraan verrata siviili-Fenriziin
– Laadin jo kymmenisen vuotta sitten listan jatko-osan mahdollisista biiseistä, mutta sopiva hetki on antanut odotuttaa itseään. Mitä muita suunnitelmia sinulla on. – Meillä on aina jonkinlainen pohja-ajatus valmistuvasta albumista ja tällä kerralla lähdimme työstämään ”synkkää progelevyä”. – Kakkosen biisilistaa en voi vielä paljastaa, mutta sen verran voin toki kertoa, että tällä kerralla keskityn säveltäjä-sanoittaja Raul Reimanin originaaliin lyriikkaan sekä suomennoksiin aikaväliltä 1982– 85. – Ajatus Initiatedin tyylisestä bändistä on ollut olemassa jo vuosia, mutta treenaava kokoonpano löytyi vasta vuoden 2015 alkupuolella. Tuolla levyllähän Leinonen tulkitsi muun muassa Juhamatin ja Katri Helenan alun perin esittämiä vanhoja iskelmiä. Olen valinnut kappaleet nimenomaan sanoitusten pohjalta. Monissa ääriraskaissa orkestereissa (Hooded Menace ja Ride For Revenge) vaikuttavan Harri Kuokka sen tuore yhtye Initiated on melkoista mannaa muun muassa Danzigin ystäville. Teimme kuuden biisin mittaisen Seed Of Evil -äänitteen, jonka jälkeen Erkka jäi pois kokoonpanosta, kertoo Kuokkanen. – Sanoitusteemoissa pyöritään pitkälti alkukantaisten voimien, vaikkapa seksuaalisuuden ja aggression, maailmoissa. – Itse asiassa, koko ensi kesä on tarkoitus pyhittää Hei!-hommille ja aionkin siirtää kaikki muut projektit ja bändit tuoksi ajaksi telakalle. Orkesterin debyyttialbumi World On Fire ilmestyy marraskuussa. KERRO MEILLE KOHTAAMISESTASI MUKAVAN ROCKTÄHDEN KANSSA www.soundi.fi/jutut Jaa muistosi kanssamme osoitteessa uutiset_2016_9_c.indd 10 30.9.2016 9.58. – No hei, onhan se Hei! ihan klassikko!, Ville sanoo. Nyt niitä on kolmesta viiteen. – Meillä ei ole ollut mitään turhan tiukkaa linjanvetoa musiikillisen suunnan suhteen, joten kappaleet saattavat solahtaa niin heavyn kuin perinteisemmänkin rockin muottiin. – Olen kaavaillut englanninkielistä debyyttiäni (OPD Songbook) ensi vuoden lopulle. Mehän olemme pahuuden äänien ympäröimiä – kuuntele vaikka näitä joka tuutissa harhaisina öliseviä Hallavia Ahoja. – Ehkä tanssittavuutta olisi voinut tuottaa mukaan vielä enemmän, mutta silloin elämäntilanteeni ja -asenteeni oli yksinkertaisesti ihan erilainen. Satulauluja sisältävä Isi istuu puussa on edelleen työvaiheessa Pekko Käpin kanssa. Albumin tekovaiheessa, kesällä 2006, mahdollisia näkökulmia oli pari. Mieluummin vähän liikaa keulien kuin tuumaakaan periksi antaen tai anteeksipyydellen! Initiated marssii komeasti esiin K u v a: P er tt u Sa lo K u v a: N au sk a Hei taas! Ville Leinoselta uusia iskelmäcovereita Ville Leinosella on monta rautaa tulessa. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Muistatko laulaja-lauluntekijä Ville Leinosen Hei!-albumin vuodelta 2007. Saako pitkäsoitto seurakseen Hei!-keikkoja. Toki eksyimme matkan varrella monille tuntemattomille poluille, kertoo Pirinen. Coverhommien lisäksi on siis luvassa kaikenlaista uuttakin. – Tuoreen levyn tekstimaailma jatkaa Seremonian lohdutonta matkaa kohti kosmisia lakeuksia, aloittaa kitaristi Ville Pirinen. Soundin verkkosivuilla on käynnissä kysely, jossa yleisö voi kertoa miellyttävimmästä kohtaamisestaan jonkun tunnetun artistin kanssa. Ja hyvä niin, sillä iän myötä näiden juttujen tasot vain syvenevät. Oletko ilahtunut, kun kaupassa näkemäsi artisti on ilomielin ottanut kanssasi selfien. – Emme me silti pelkkiä huru-ukkoja ole, sillä dystooppiset kappaleemme kertovat meitä ympäröivästä perkeleellisestä arkitodellisuudesta. Livekokoonpanossa mukana ovat esimerkiksi uuden levyn kapellimestari Janne Lastumäki sekä lauluryhmä Rakkauden äänet. Seuraavaksi hän aikoo kuitenkin keskittyä tulevan Hei!iskelmäcoverlevyn jatko-osaan Hei taas! K u v a: Sa m i Sä n p äk k il ä Seremonia synkistelee kosmisen progen äärellä Seremonia on julkaissut jo neljännen pitkäsoittonsa, otsikoltaan Pahuuden äänet. Silloin yhtyeessä vaikuttivat lisäkseni Jaakko Hietakangas, Erkka Korpi, Timo Ketola ja Mårten Gustafsson. Uusia näkökulmia päästään tarkastelemaan ensi vuoden alkupuolella, kun Ratas Music tuo markkinoille työnimellä Hei taas! kulkevan levyn. Onko joku rokkari jäänyt hyväntuulisesti juttelemaan kanssasi paljon pitemmäksi aikaa kuin ventovieraan kanssa on tapana turista. Se tekee seuraa triolle Seremonia (2012), Ihminen (2013) ja Kristalliarkki (2015). Miltä lopputulos kuulostaa musiikillisesti. Punkja goottivaikutteita löytyy myös, kuvailee Kuokkanen
marraskuuta. Akustiset hommat taas tapahtuvat istuviltaan, paitsi jos se pitti lähtee pyörimään silloin ei kehtaa itsekään istua. Musiikillisesti ykkösellä oli selkeä dogma, sillä sehän koostui vain tietyistä akustisista elementeistä. Amen 1 sai osakseen komean julkaisukonsertin Helsingin Johanneksenkirkossa. Ensi vuonna Ensiferum uppoutuu Astia-studion uumeniin, tarkoituksenaan taltioida uusi pitkäsoitto. Tässä paikassa on kaupunkikulttuurin tyyssijana jotain hyvin erityistä, eikä Helsingistä tule vastaavaa mieleen, sanoo Joensuu. – Tapauksesta jäi niin hyvä olo, että halusin tehdä nytkin jotakin vastaavaa. – Tulevien kiertueiden suhteen mielessä muhii aikamoinen yllätys, mutta palataan siihen vähän myöhemmin! K u v a: E st er Se ga rr a uutiset_2016_9_c.indd 11 30.9.2016 9.57. Yhtä kansainvälistä tarinaa kenelläkään suomalaisella rockmuusikolla ei ole kerrottavanaan.” – H elsingin s anomat ”Kuvia kumartelemattomana ja vaikeitakaan aiheita kaihtamattomana tämä on genrensä parhaita koskaan julkaistuja teoksia.” – l änsi -s avo ”Viihdyttävää ja rehellisesti tilittävää elämäkertaa lukee nälkäisesti ja usein hymyn kareen kera. Hieno mies, hieno kirja.” – i l k k a Ensiferum: Luvassa keikkaputki ja uuden albumin valmistelua Joensuu 1685 -orkesterin laulajakitaristina kannuksia hankkineen Mikko Joensuun Amen-trilogian kakkososa ilmestyy 1. marraskuuta. – Amen 1 pyrki kartoittamaan jonkinlaista lohdutonta epätoivoa, jota kävin läpi levyn kappaleiden tekemisen aikana. Studiosessiot starttaavat luultavasti helmitai maaliskuussa, eli albumi ilmestyy tämän hetken tiedon mukaan ensi syksynä. marraskuuta. w w w . Amen 2 taas siirtyy vähän valoisampaan ja hyväksyvämpään tilaan. – Tällä kerralla uutta Amenia juhlitaan myös Tampereella, uudessa keikkapaikassa Olympiassa 19. ”Heleiden tunnelmointi-iltojen” jälkeen Ensiferum laittaa taas sähköt päälle ja lähtee Manner-Eurooppaan. Akkarisovitukset ajoivat niin meidät kuin yleisönkin paikoin aikamoiseen hurmokseen. Molemmat iltamat tarjoavat viidentoista hengen orkesterin sekä Joonas Tikkasen upeat valot ja visuaalit! Mikko Joensuulta Amen 2 ja erikoiskeikkoja Ensiferum ei ole varsinaisesti lekotellut laakereillaan, mutta lähikuukausina turboruuvin kiristystä on silti luvassa. – Kyseessä on MTV Headbanger’s Ball -rundi, joten näkyvyyttä on luvassa paljon ja keikkamestat ovat isoja. Sähköiset hevivedot ovat aina hyvin fyysisiä tapahtumia ja adrenaliini ottaa meikäläisestä tehokkaan niskalenkin. – Paiskasimme muutaman akustisen vedon alkuvuodesta ja sehän oli pirun hauskaa. f i LEGENDAARISEN ROCKTÄHDEN TARINA ” Tie taipuu on Sami Yaffan näköinen kirja, josta välittyy hänen ennakkoluuloton ja seikkailunhaluinen elämänasenteensa. Ensimmäisenä vuorossa on akustinen Suomen-kiertue, joka starttaa Kajaanista 14. – Laulujen työnimiä ovat muun muassa Sankari, Pelle Hermanni, Hell’s Kitchen, Helkama ja Kaljaa. Mukana ovat myös Iced Earth, Kataklysm ja Unearth eli kyseessä ei todellakaan ole mikään tyypillinen folk/ pagan/battle/juomasarvi-paketti. – On erittäin kivaa rundata koti-Suomessa, kun Ensiferum soittaa täällä kuitenkin aika harvoin, aloittaa basisti Sami Hinkka. lokakuuta. Tämä toisessa hengessä soiva musiikki kaipaa hieman erilaisia puitteita ja sen vuoksi Amen 2:n julkaisukonsertti järjestetäänkin Konepajan Brunossa 12. l i k e . Amen 2:lla taas ei ole mitään varsinaisia rajoitteita ja musiikki onkin positiivista, isoa ja instrumentoinniltaan moninaisempaa kuin ensimmäisellä
Muutama tunti ja puhelinsoitto myöhemmin kasassa oli koko miehitys, ja ensimmäiset treenit pidettiin jo seuraavalla viikolla. Nykyajan verrokit paikantuvat Editorsin ja War On Drugsin suunnalta, eli meno on haikeaa, äänekästä ja suurieleistä, mutta aina myös kaunista ja melodista. Kaikkea hyvää tapahtuu ympärillä. > 12 SOUNDI Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Yhtyeen syntypiste ulottuu reilun parin vuoden taakse. Yhtyeen tarina ottaa vasta ensimmäisiä askeliaan, mutta lupaavia merkkejä on jo näkyvillä. Ettei se olisi kauhean sidonnaista juuri tämän päivän estetiikkaan tai aaltoihin. – Jos viet ihmisten aikaa sillä, että he kuuntelevat sun hengentuotosta, niin sun täytyy ottaa se kunnia-asiana, painottaa The Holyn biisintekijä-laulaja-kitaristi-kosketinsoittaja Eetu Henrik Iivari. – Juuri oli Lahden Torvessa tosi hieno keikka, tuntui siltä että tämä alkaa toimia, Henrik hehkuttaa. Kun pyydän Henrikiä kiteyttämään The Holyn tämänhetkisen olemuksen yhteen ainoaan sanaan, löytää hän sanan joka kuvaa sekä The Holyn musiikkia että tunnelmia yhtyeen sisällä. Hän työskentelee ääniammattilaisena sekä suomalaisten että ulkomaisten indiebändien kanssa, ja kertoo oppineensa etenkin pohjoisamerikkalaisilta sen, kuinka vakavasti omaan uraan täytyy suhtautua. – Tuntuu olevan tabu myöntää asia suomalaisissa indiepiireissä, mutta me otetaan tämä tosissaan. Helsinkiläinen The Holy on julkaissut vasta yhden virallisen ep:n ja pari komeaa videota, mutta kaikesta aistii, että yhtye on liikkeellä tosissaan. Sitten alettiin tehdä näitä lauluvetoisempia kappaleita, mutta silti siellä säilyi se alkuperäinen estetiikka. Nyt The Holy alkaa työstää toista ep-levyä, jonka pitäisi ilmestyä alkuvuodesta. Alkaa löytyä niitä henkisiä hetkiä, jolloin tämä homma palkitsee, ja alkaa nähdä muidenkin naamoilta, että tämä toimii. Hyvin yksinkertainen motto, joka tuntuu unohtuvan monelta aloittelevalta yhtyeeltä. Jalkapalloturnauksen finaalia televisiosta katsellessaan ja olutta juodessaan juontui mieleen, että mitäpä jos pistettäisiin bändi pystyyn. – Vähän aikaa tahkottiin sitä ja tuumittiin, että nyt kun saatiin tämä homma toimimaan, niin pitäisikö tehdä jotain biisejäkin. – Hurmos, Henrik kiteyttää. Tulee mietittyä sellaisiakin juttuja, että miten tästä voisi olla arvoa ihmisille tästä päivästä hamaan tappiin asti. Silloin esimerkiksi lauluvetoisuus ei ollut esillä, sen sijaan tehtiin mielenkiintoisia komppeja sekä tummaa sointia kitaroilla. – Ihan alussa meillä oli tietty hurmos siitä möykän ja metelin määrästä, mahdollisimman paljon ja kovaa. A-PUOLI The Holy Liikkeellä tosissaan J os haluaa tulla otetuksi tosissaan, täytyy olla tosissaan. Jos haluat saada intohimoisia faneja, täytyy sinun olla faniesi arvoinen ja tehdä taiteesi kunnianhimoisesti ja kaikkesi antaen. – Ihmiset olivat kiimassa, ja me soitettiin ja naurettiin samaan aikaan, eikä tarvinnut puristaa mailaa. – Me ollaan päästy nyt kokemaan hieman, että mitä tämä homma on. Eka ep (elokuussa julkaistu More Escher And Random Notes) on hyvä ikkuna siihen, mitä se alusta pitäen on ollut. Kahteen rumpusettiin ja kaiutettuihin, teräviin kitaroihin luottavan yhtyeen ääripäät löytyvät kiihkeän post punkin, junnaavan krautrockin ja eeppisen Springsteen-tyylisen heartlandin alueelta. MIKKO MERILÄINEN facebook.com/theholyhki K u v a: A n n u k k a P ak ar in en ”Alkaa löytyä niitä henkisiä hetkiä, jolloin tämä homma palkitsee.” tarkkis_Hunters_&_Holy.indd 12 30.9.2016 11.48
K lassista rock’n’rollia pärryyttävän Huntersin tarinan alku sijoittuu vuoteen 2009, jolloin ryhmästä rumpali Akseli ”Akke” Aro, kitaristi Samu Skinnari, laulaja Eki Hunter ja basisti Olavi Pietiäinen pistivät porukan kasaan. Mitään mullistavia suunnitelmia ei ole treenikämpän seinään kirjattu, mutta ajatukset ovat bändillä kuitenkin jo tiukasti tulevassa. Koetteko ne musanne lähisukulaiseksi. Olavi: – Esikuvat ja inspiraatio tulevat niin monelta eri suunnalta, että tuntuu oudolta nostaa joku yksittäinen bändi tai suuntaus muiden yläpuolella. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Hunters Sähköä ilmassa facebook.com/ huntersrockandroll K u v a: K ir st i Le in o n en Kirjakaupoista ja netistä! Tarinoita ja ajatuksia Pate Mustajärven liki 40-vuotisesta matkastaan Popedan keulakuvana, sekä muissa työrooleissa, kuten sooloartistina ja näyttelijänä. Voiko tarvittavaa energiaa tietoisesti saada musiikkiin vai voiko se olla vain synnynnäistä tai oikeanlaisesta bändikemiasta syntyvää. KAKSI PAULIA tarkkis_Hunters_&_Holy.indd 13 30.9.2016 11.48. Rymistelyä joka parhaimmillaan on ajatonta, puolivaloilla soitettuna taas tylsää perusveivausta. Tietenkin olisi nasta julkaista tässä välissä joku seiskatuumainen tai splitti jonkun bändin kanssa. Asenne tulee Chuck Berryltä ja Hurriganesilta. Soolokitaristin paikalla on ollut turbulenssia, mutta Sonny Dawoudin asetuttua paikalleen homma on toiminut. Aika popahtavaa jopa. Bändikokemusta oli vain kahdella ensin mainitulla, joten lähtö tapahtui lähes nollapisteestä. Pauli Hanhiniemi Pauli Hanhiniemi Kerran elettyä Tuokioita Hanhiniemen lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta. Ei niinkään hard rockia. Ihan vikaraiteilla ei tällainen namedroppailu ole bändin itsenkään mielestä, vaikka asia ei aivan noin yksioikoinen olekaan. Kirja on mainio setti katkelmia rakastetun muusikon matkan varrelta. Musiikkinne on rock’n’rollin ikiaikaista peruskauraa. Mutta jos joku on mainittava, niin toi seiskytluvun New York -skene ei ole huono nosto. Ulkomaille Hunters olisi totta kai nastaa viedä. Glam oli aika iso juttu meidän sukupolven nuorille 2000-luvun alussa. – Yllättävän paljon otti aikaa että debyytin tekeminen tuntui oikealta, mutta nyt sekin on ulkona, Eki sanoo. Pitää vaan olla sitä sähköä ilmassa. Ennen juuri ilmestynyttä Dead End -esikoisalbumia bändi ehti purkittaa vuonna 2013 neljän biisin ep:n Lauri Elo rannan johdolla. Energia tulee hyvästä bändikemiasta ja hyvistä biiseistä. Eki: – Pitää olla Texasia ja konehuonetta! New Yorkin tunnelmaa osa Huntersista on saanut aistia senkin puolesta, että Olavi ja Akke soittivat yhden keikan Elmun baarissa nykyään parhaiten Michael Monroen bändin kitaristi Steve Conten (myös ex-New York Dolls) taustabändinä. Eki: – Kyllä mä uskon että bändissä soittavien pitää aidosti haluta soittaa sitä musaa mitä bändi sitten sattuukin soittamaan. Eki: – Keikkaillaan mahdollisimman paljon ja haaveillaan laajemmasta tietoisuudesta. – Vaikka debyytti vasta julkaistiin, niin seuraavaa levyä on bändin kesken alettu jo visioida. Huntersin musiikkia on luonnehdittu katurockiksi, joka luo mielikuvia 70ja 80-luvun punkin sekai sesta rockista aina New Yorkista Helsiinkiin ja Johnny Thundersista Smackiin. Olavi: – Meidän biisit on enemmän punk-osastoa. New York Dolls, Ramones ja Suomesta tietysti Hanoi Rocks on mainittava. Eletään nyt tätä hetkeä ja odotellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tai siis sellaista simppeliä kolmen soinnun ’77-tyyliä niin kuin vaikka The Undertones. Nyt kerrotaan se mitä lehdistä ei ole vielä luettu. Niin, nykyään myös glamja hard rock elävät toista tulemistaan
SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA. UUTTA METELISSÄ! Meteli tulostus.indd 14 30.9.2016 11.47
SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA. UUTTA METELISSÄ! Meteli tulostus.indd 15 30.9.2016 11.47
Soolojulkistusten jälkeen odottaa syysrundi, ja ensi vuosi onkin Popedan ja Pokon 40-vuotisjuhlaa. Kontiainen teki kauhean työn tonkimalla esiin biisejä ja tietoja mitä ihmeellisimmistä paikoista. MIELIALBUMI, JOTA TOIVOISIN OLLEENI ITSE TEKEMÄSSÄ Black Sabbath Vol 4 – Ukot tuntuivat olevan niin iloisesti pihalla, vaikka musa oli ankaraa ja synkkää. Kesä oli Popedalle kiivaan keikkailun aikaa, hurjimmillaan viisikin iltaa viikossa. Kun biisi loppui, Retu palasi paikalleen jatkamaan päiväuniaan. Vastaan, että kaikki ensimmäiselle soololevylleni valikoituneet artistit ja/tai kappaleet. Kova styge siis! H einäkuussa 60 vuotta täyttänyt Pate Mustajärvi julkisti juhlan kunniaksi syyskuun lopulla Pate Ikurista -kirjaksi kootun tarinansa sekä soolotuotannosta mehutetun kuuden kiekon ja 123 laulun Pate Mustajärvi 60 -boksin. – Perrkele, mihin tässä on ehtinyt 40 vuotta mennä. Piti välillä ihmetellä, oonko mä tollaisenkin tehnyt. – Ehdin soololevyillä tehdä melkein kaikki ne coverit, jotka ovat olleet mulle tärkeimpiä. PARASTA ROAD-MUSIIKKIA, MITÄ TIEDÄN Olavi Virta Parhaat – Rehellisesti, vanhan liiton outlaw country. Mutta kun Buickilla vetelee pitkin suomalaisia hiekkaja metsäteitä, ihan parasta on Olavi Virta. Next oli tietysti Nyt!-levyn taustalla. Se ei ole vain faneille osoitettua nippelitietoa, jota löytyy boksilta. Ruisrockissa myöhemmin Alex Harveylta tarttui mukaan lavamaneeri jos toinenkin. Paten leikekirjoistaan selaamat ja muististaan kaivamat stoorit kirjasi Tina-siippa. Slovaria Wind Cries Mary edesmennyt kultainen noutajani Retu nousi kuuntelemaan levysoittimen ääreen päätään kallistellen. Siitä tuli kuvaus mun ikäisen miehen elämästä ja myös Ikurin ja Mustajärven heimosta. MEIKÄLÄISITTÄIN ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI Los Paraguayos Malaguena – Eteläamerikkalaista ja meksikolaista kansanmusiikkia unplugged-tyylillä, loistavia harmonioita ja akustisia kitaroita. Kompilaation vetonaulaksi räätälöitiin uusi aromikas äijähymni Tyylillä. NOPEIMMIN OSTAMANI LEVY SEN ILMESTYESSÄ Joe Cocker Mad Dogs And Englishmen – Näin leffassa live-tallenteen Cockerin USA:n kiertueelta. Lupien saaminen kävi jossain vaiheessa niin kinkkiseksi, että siirryttiin tilausbiiseihin. SUOSIKKILEVYNI TIETYN MUUSIKON JA SOITTIMEN ANSIOSTA Jimi Hendrix Hendrix In The West – Hendrix In The West on perkeleen kova livelevy nykystandardienkin mukaan. Tyrmäävä levy heti ensikuulemalla. INNOITTAJA SOOLOURALLE, TYYLIN MUOKKAAJA The Sensational Alex Harvey Band Next – Ei ollut varsinaisesti yhtä levyä, kappaletta tai bändiä, mikä tuohon aikaan teki minuun vaikutuksen. Hankintaa varten oli nöyrryttävä ”lainaamaan” rahaa äidiltä. – Heti perään tuli tunne, että mitä vittua mä sitten kirjassa oikeen puhun. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Pate Mustajärvi VARHAISIN UTELIAISUUDEN HERÄTTÄJÄ JA KIINNEKOHTA MUSIIKKIIN Annikki Tähti Kuningaskobra – Usko tai älä, mutta kyllä se oli se oli Annikki Tähden Kuningaskobra. Kun Fillmore Eastissa ja Santa Monicassa 1970 äänitetty huikeen näyttävä vinyylilevy osui Tampereen Soitinkaupassa silmiini, se oli pakko saada heti. Nykyisellä Popedallakin tahkottu jo kahdeksan vuotta ja keikkakone on vireessä edelleen. sellaisia biisejä kuin Malaguena, Guantanamera ja Besame Mucho. Viime levyä varten kuunneltiin 60 mulle lähetettyä biisidemoa raadilla, jossa olivat mukana Epe, Karppanen, Viitasen Jani ja Ratas-yhtiön Aapo. Kirjan runsas kuvitus on luottokuvaajan, Harri Hinkan arkistosta. SELVIN KIMMOKE ROCKLAULAJAKSI RYHTYMISELLE Led Zeppelin Led Zeppelin II – Tuli sellainen mielikuva, että tota mäkin haluan tehdä. He esittivät mm. Levyboksilla kirjaa täydentää Vesa Kontiaisen infovihko biisien taustoista ja levytyksistä. Laulussa kolahti hieno tarina, jonka opettelin ulkoa sanasta sanaan ja esitin vieraille itseäni mattopiiskalla säestäen jo ennen kouluikää. Ehkä oli parempi, kun ei nähnyt bändiä livenä, sai muodostaa siitä touhusta ihan oman mielikuvan. K u v a: H ar ri H in k k a Elämäni soundit 10_16.indd 16 29.9.2016 10.00. – Huomasin kirjaa kootessa, ettei mun tartte olla kenellekään mistään katkera tai kostaa vanhoja kaunoja, Pate myhäilee
Soundi FIN Attila_SharpTone 10-16.indd 1 29.09.16 12:36 Attica tulostus.indd 17 30.9.2016 7.28
Buumi on aiheuttanut sen, että Suomessakin on muutamia sikarilaatikkoym. primitiivisoittimien tekemiseen erikoistuneita rakentajia. Soitin oli nauhaton ja mikitetty slide-soitin. Aina on mukavaa, jos asiakas pääsee kokeilemaan soitinta ja kertomaan omista mieltymyksistään ja mahdollisista muutostoiveista. Yksi heistä on kuopiolainen Jaakko Ryynänen, joka rakentaa instrumentteja Kotikutoiset soittimet -toiminimensä alla. Karuhan se oli, mutta pysyi kasassa ja ensimmäisestä käämimästäni mikrofonistakin lähti ääntä. Parhaimmillaan vuosivauhti on ollut jopa kolmisenkymmentä soitinta. Määrään vaikuttaa se, millaiselle soitintyypille on kysyntää. Esimerkiksi yksikielinen diddley bow valmistuu hyvin nopeasti, kun taas perinteinen sähkökitara ottaa Jaakon aikatauluilla useamman kuukauden. Yksilöllisen ja mielenkiintoiselta soundaavan primitiivisoittimen voi rakentaa edullisesti. – Välillä tulee myös oudompia, hyvällä tavalla pelottavia tilauksia. 18 SOUNDI vaihe olennaisena osana prosessiin. Outous plussaa Kotikutoisten soittimien päätuote ovat nauhalliset kolmekieliset sikarilaatikkokitarat, joita menee käämityllä mikrofonilla varustettuna määrällisesti eniten kaupaksi. Koska soittimet ovat uniikkeja, kuuluu suunnitteluKitaran luovutus tilaajalle: Black Peider saa ensiapulaatikkoon tehdyn soittimen. Tilaaja ei oikein ollut varma mitä tilasi, eikä rakentajakaan alkuun tiennyt mitä rakentaa. Vain mielikuvitus on rajana. Mikrofoneja minulla on usein muutamia valmiina, joten pystyn valitsemaan testailemalla soittimeen sopivan. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 11 Kotikutoinen on kaunista Y ksikielinen eli diddley bow on todennäköisesti yksi ihmiskunnan vanhimpia instrumentteja. Sen afrikkalainen vastine on ollut olemassa jo kauan ennen 1600-lukua, jolloin ensimmäiset orjat rahdattiin Amerikkaan. Googlailin kuvia kyseisistä soittimista ja päätin kokeilla. Kirjahyllystä sikarilaatikkokitaraan – Ensimmäisen rakensin reilut kuusi vuotta sitten. Ryynänen valmistaa soittimet yksin ja toiminta on tästä johtuen hyvin pienimuotoista. Toki jos en ole täysin tyytyväinen, käämin tässä vaiheessa vielä uuden. Viimeisin haastava projekti oli multi-instrumentalisti Janne Stormin tilaama täysiskaalainen sello. A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. – Nykyään valmistan sikarilaatikkoja kierrätysmateriaalisoittimien rinnalla myös perinteisempiä sähkökitaroita sekä mikrofoneja. Hän kertoo myös välttelevänsä liukuhihnavalmistamista. Olisikohan ollut kolmas soitin, joka meni sitten kaupaksi ja pian tilauksiin piti koettaa vastata, kertaa Jaakko ensiaskeliaan ja muistelee sijoittaneensa alkuun kaikki myynnistä saamansa voitot parempien työkalujen hankkimiseen. Nyt soitin on jo korkannut keikkalavat ja soinut talteen myös studiossa. Soittimeen tuli kaksi magneettimikrofonia ja bodyna toimi isompi sikarilaatikko. Sitten valitaan tai hankitaan materiaalit ja aletaan rakentaa. Tätä ideologiaa hän ylläpitää sopivilla aikatauluilla ja rakentamalla mahdollisimman paljon erilaisia soittimia. Kokemuksen karttuessa osaa tietysti paremmin ennakoida sen, mikä toimii ja mikä ei. – Minulla on pieni työpaja asuntoni kellarissa ja hoidan kotosalla esimerkiksi elektroniikan ja soittimien kokoamisen. Kaipasin arki-iltoihin kotona toteutettavaa tekemistä, vaihtoehtona kirjojen lukemiselle ja television katselulle. Kotikutoisten soittimien valmistusmäärät vaihtelevat. E-liike 9_16.indd 18 29.9.2016 11.01. Minulla on silti edelleen tarve uusien ideoiden kokeiluun. – Homma lähtee yleensä kaulasta, joka on työläin vaihe. Muun muassa Seasick Steve ja Ben Miller Band ovat edesauttaneet erilaisten diddley bowja sikarilaatikkokitaroiden nousua pikkuiseksi muoti-ilmiöksi. Ryynäsen mielestä rakentamisen on oltava mukavaa ja luovaa hommaa. Vaativammat pintakäsittelyt olen tehnyt tuttujen työtiloissa. Seinänaapurina on asunut kitaristeja, joten testaajat ovat löytyneet läheltä. Alkuun esimerkiksi Callistossa soittava Tero Holopainen ja nyt NEØVja Jonas And I -yhtyeistä tuttu Jonas Ursin. Olin suunnitelmat mielessäni valmiiksi uuden kirjahyllyn, mutta jostain tilalle putkahtikin sikarilaatikkokitara
Olen itsekin yrittänyt noudattaa tätä taka-ajatusta, mutta aina se ei vain onnistu. Pitkän ja merkityksellisen uran tehnyt Hayes kuoli vuonna 2008 kotonaan juoksumatolla saamaansa aivohalvaukseen. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija E-liike 9_16.indd 19 30.9.2016 13.49. Ainoa mikä näissä SlapKlatzeissa mietityttää on se, että ne luultavasti keräävät liimapintaansa likaa ja pölyä, mutta toisaalta ne ovat vesipestäviä. Hintaa on 10 euroa rasialta, ja väreinä läpinäkyvä sekä ihana ällövihreä. Myös Pekko Käppi sekä K.H.H.L -yhtyeen kitaristi Tommi Laine ja basisti Nuutti Vapaavuori hoitavat keikat Kotikutoisilla soittimilla. – Muitakin sikarilaatikkokitaroiden valmistajia on alkanut ilmaantua tasaiseen tahtiin; heistä on syytä mainita ainakin oululainen Janne Nieminen Hobo 63 -kitaroineen. Itse suuri ja mahtava Cheek muuten sämpläsi Bellin suurinta hittiä I Forgot To Be Your Lover kolmen vuoden takaisessa kappaleessaan Parempi mies. Joskus symbaalitkin saattavat kihistä täysin sietämättömästi. Jaakon perinteisempien sähkökitaroiden käyttäjiä ovat Janne Vainikainen (Black Twig), Markus Väisänen (Kings Of Moonshine, Jarkka Rissanen, Taipale) ja jo mainittu Tero Holopainen. M aailman paras rumpali John ”Bonzo” Bonham ei kuulemma ikinä dempannut eli vaimentanut rumpujaan keikoilla eikä studiossa, vaan hän viritti kalvot kireälle ja pläigäsi täysillä. Kalvosta leikattu ns. Sain pienemmälWilliam Bell näyttää omalla luennallaan, kuinka standardista voi saada sovittamalla täysin uusia tehoja irti. Monessa mukana Jaakko Ryynänen on myös aktiivisesti mukana reilut neljä vuotta operoineen Humu-klubin ja vuosi sitten perustetun Humu Records -levy-yhtiön toiminnassa, joita hän pyörittää yhdessä muusikko Jarkko Kumpulaisen ja kuvataiteilija Sari Hakalan kanssa. Jotkut soittotilat ja -tilanteet ovat akustisesti niin kinkkisiä, että varsinkin virvelija tomtomrumpuihin tulee epätoivottuja resonansseja ja muita perhanan pärinöitä vaikka kuinka virittäisi. Rasiassa on 2 pienempää ja 2 isompaa eroottisen tahmaista rumpuräkää, joita voi helposti siirrellä rummun kalvolla ja hakea sitä optimaalista sijaintia. Lisäksi teippi näyttää rumalta. – Seasick Steven nousu yleisempään tietoisuuteen lisäsi selvästi tilauksia. Sikarilaatikkosoittimia ovat hankkineet myös esimerkiksi Timo Kämäräinen, Marko Aho, Antti Alanko, Samuli Putro, Cheese Finger Brown ja Little Willie Mehto. – Humu-klubin toiminta on oman elinympäristön ehostamista ja muokkaamista, sekä tietenkin ahtaalla olevan live-keikkailun tukemista. Toinen erottuva ostajakunta ovat juurimusiikin parissa aktiivisemmin työskentelevät soittajat, jotka osaavat kuvata selkeästi sen mitä soittimelta haluavat. William Bell sen sijaan elää vielä. Soitinrakennus on silti selkeämmin itseäni varten tapahtuvaa toimintaa. Henkilökohtaisella tasolla Kotikutoiset soittimet ja humuilu on samaa musiikin parissa puuhailua. www.kotikutoisetsoittimet.fi WILLIAM BELL This Is Where I Live Stax Rumpuräkä T ehdään aluksi yksi asia selväksi: William Bell on niin kova laulaja, että Stax-levy-yhtiö oli leipomassa hänestä lento-onnettomuudessa kuolleen Otis Reddingin manttelinperijää. Pärinäja kihinäongelmia näkee usein ratkotun käyttämällä yhLaadukasta perinnesoulia tä tai useampaa pätkää roudarinteippiä, mutta mielestäni sen liimapinta sottaa aina kalvot. Ja mikä parasta, hänen uutuusalbuminsa This Is Where I Live on erinomainen voimannäyttö. Sittemmin kappaleen asema bluesrockissa on ollut ikoninen. Räkä toimii ja pysyy myös symbaaleissa. lä lätkällä virvelini rungon ikävän jälkisoinnin pois kokonaan. Balbexin SlapKlatz demppilätkät ovat tahraamaton vaihtoehto teipille. SOUNDI 19 monsa Rosanne Cashin kanssa. Samoin Humu Recordsin motivaationa on mielenkiintoisten bändien auttaminen. Osakunnian tämän levyn onnistumisesta ansaitsee tuottaja John Leventhal, joka kävi elokuussa Helsingissä konsertoimassa vaiHevijuusereita Jaakko Ryynäsen soittimien käyttäjistä kenties merkittävin on Faarao Pirttikangas, sillä hän hankki useamman Kotikutoisen instrumentin hyvin varhaisessa vaiheessa ja käyttää sikarilaatikkokitaraa aktiivisesti eri kokoonpanoissaan. Jonesin kanssa 55 vuotta sitten kirjoittamansa Born Under A Bad Signin, jonka levytti ensin Albert King ja heti perään Cream. Leventhal jakaa Bellin kanssa krediitit muutamasta albumin kohokohtiin lukeutuvasta kappaleesta. Levyllä Bell versioi muun muassa Booker T. Ääni pelaa ja koskettaa. Mutta ei nyt mennä siihen. Jannen kanssa ei olla kumpikaan kovin kilpailuhenkisiä, vaan olemme vuosien varrella vaihdelleet avoimesti tietotaitoa. Tässä tapauksessa tekemällä siitä lähes tuaregilaisissa tunnelmissa värähtelevän. Suunnitelman romutti Isaac Hayes vuonna 1969 ilmestyneellä albumillaan Hot Buttered Soul, joka muutti pysyvästi mustan musiikin soundia ja teki Hayesista paitsi Staxin ykkösnyrkin, myös yhden aikakauden keskeisistä artisteista. Välillä olemme myös purkaneet ruuhkaa ohjaamalla asiakkaita toisillemme, iloitsee Jaakko. demppirengas on ihan ok, muttei sekään toimi aina. Hänen mielestään sikarilaatikkokitaroiden perusostajaa kiinnostaa soittimien valtavirrasta poikkeavuus
Muusikkopiireissä muistettiin morkata italialaisia ja itäeurooppalaisia bändejä, joiden taso ei yltänyt korkealle, mutta Suomen ravintoloihin eksyi soittamaan koviakin nimiä. Intro-lehden pitkässä haastattelussa Boyd kertoi luulleensa Safaria jazzklubiksi, mutta pettyneensä melkoisesti todellisuuden paljastuttua. Tuloksena oli joulukuussa 1970 ilmestynyt Praise To Helsinki, jossa Boydia säestivät Safari Clubillakin soittaneet basisti Willy Donnie ja rumpali Eddie Hunton. 20 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la ”Helsingin ylistyksestä tuli bluesveteraanille loppuelämän mittainen.” Bluesmies Tokoinrannassa K u v a: So u n d in ar k is to Rakkauden rajamailla_9_2016_a.indd 20 28.9.2016 12.47. Klubilla soittaneet muusikot ja laulajat olivat pääasiassa tummaihoisia, ja tämä oli 1970-luvun alun Suomessa poikkeuk sellista. Vielä legendaarisempi amerikkalaismuusikko kiinnitettiin helsinkiläiselle Safari Clubille. Praise To Helsinki tarjoaa autenttisen kuuloista bluesia, kuten jo lähes kuudenkymmeneen ikävuoteen ehtineeltä bluesveteraanilta sopi odottaakin. Esimerkiksi jugoslavialaisen rock’n’rollin kantaisänä pidetty kitaristi Milan ”Mile” Lojpur soitti 1960-luvulla Suomessa puolen vuoden pätkän ravintolamuusikkona. ”Safarin sisäänpääsyvaatimus tuntuu olevan kultahammas ja siiliniska”, Intro kirjoitti. Boyd avioitui suomalaisen naisen kanssa ja jäi asumaan Kallioon. 1960ja 1970-lukujen suomalaisravintoloissa soi vielä elävä musiikki. Tiukat portsarit valitsivat klubin asiakkaat tarkoin. Yhtiö ryhtyi puuhaamaan Boydin kanssa albumia. 1960-luvun lopusta lähtien musiikista vastasivat usein ulkomaiset soittajat, koska kotimaiset ravintolamuusikot olivat kalliimpia. Suomen bluespiireissä Boydin maahantulo oli kaikesta huolimatta merkkitapaus. Todelliset bluesin ystävät taas olivat tuolloin ulkomuodoltaan sellaisia, ettei heillä ollut juuri asiaa itseään tasokkaana pitävään yökerhoon. Helsinki-teema oli levyn nimen lisäksi mukana samannimisessä kappaleessa sekä albumin kansikuvassa, jossa Boyd kävelee lumisessa Tokoinrannassa. Myös Love Recordsin päättäjät kiinnostuivat hänestä, sillä yh> Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar tiö oli vuonna 1970 juuri lähtenyt rullaamaan taloudellisesti, ja sen perustajat saattoivat ensimmäistä kertaa nostaa palkkaa firmastaan. Boydin ja Safari Clubin yhteinen taival ei ollut ruusuinen. Eerikinkadulla sijainnut Safari tavoitteli ulkomaaneksotiikkaa sekä sisustuksessaan että musiikissaan. Bluesmiehen hahmon taustalla pilkottaa tuolloin parin vuoden ikäinen Ympyrätalo. Boyd muutti Eurooppaan vuonna 1965, ja viiden vuoden päästä kohtalo heitti hänet laulamaan helsinkiläiseen ravintolaan. Boydin kiinnitys Safarissa kesti vain pari kuukautta, mutta hänen ja Helsingin suhteesta tuli kestävämpi. Klubi toi maahan myös chica golaisen blueslaulajan Eddie Boydin, joka oli tehnyt 1940ja 1950-luvuilla useita hittejä kuten Five Long Years, 24 Hours ja The Big Question. Hän levytti Suomessa vielä useita muitakin albumeita, ja Helsingin ylistyksestä tuli bluesveteraanille loppuelämän mittainen, sillä Boyd kuoli pääkaupungissa kesällä 1994. Boydin pitkässä diskografiassa on paljon muutakin kuunneltavaa, mutta Love-levytystäkin pidetään onnistuneena, sillä levystä on maksettu netissä reilun 150 euron hintoja
Sabaton tulostus.indd 21 29.9.2016 11.23
Kun hän kädet ristissä pöydällä katseli minua silmiin, sain vaikutelman tyypistä, joka on sinut itsensä kanssa. Tämä juttu perustuu kuitenkin istuntooni Johnin kanssa hänen ensivierailullaan Suomessa, Järvenpään Puistobluesissa 1982. John Hammond I hastuin 60-luvun puolivälissä John Hammondin So Many Roadsja Mirrors -albumeihin erään ystäväni kautta. Tilaisuuksia nuorella Johnilla oli bluesin livenä todistamiseen ja levyiltä kuulemiseen tavallista paremmin, koska hänen isänsä oli juuri se tuottajalegenda John Hammond, joka järjesti mustan musiikin konsertteja ensimmäisenä rotuerottelun vielä jyllätessä täysillä. Silti John on yhä kulttiartisti, vaikka fanejaan ovat Dylan, T-Bone Burnette, Dr. Muutenkin merkittävää siviilioikeustyötä tehnyt isä-Hammond tunnetaan parhaiten Columbian tuottajana ja kykyjenetsijänä, joka ”löysi” ja auttoi maineeseen Billie Holidayn, Pete Seegerin, Count Basien, Aretha Franklinin, Leonard Cohenin, Bruce Springsteenin, Stevie Ray Vaughanin ja Bob Dylanin. John Hammond on pysynyt nöyränä, vaikka on päässyt soittamaan monien legendaaristen muusikoiden kanssa. Duane Allman, JJ Cale ja John Lee Hookerkin arvostivat hänet korkealle. Istuimme pöydän ääressä vastatusten. Blues Hall Of Fame valitsi hänet viime vuoden ”parhaaksi akustiseksi bluesartistiksi” ja hänen osuvasti nimetyn Timeless-albuminsa ”vuoden akustiseksi blueslevyksi”. Kokoonpano ei tietenkään ehtinyt studioon. Hammond oppikin homman heiltä ja monilta muilta lajin huipuilta, kun pääsi 50/60-luvuilla heitä livenä näkemään ja monien kanssa soittamaankin. Sitä ennen The Bandin miehiä oli soitellut hänen levyillään. Hän oli 30-luvulla ensimmäinen radiotoimittaja, joka soitti valkoisille suunnatussa ohjelmassa usein mustia artisteja. Etenkin Hammondin tuskaisen sielukas ja intensiivinen laulu vetosi minuun. Delta-meiningissä Afrikka on vahvasti läsnä ja juuri ne katkonaisen funkyt rytmit ovat se, mikä monilla soittajilla jää vaisuksi. J ärvenpäässä meidät ohjattiin John Jr:n kanssa haastattelua varten johonkin mökkiin, jossa saimme olla kahden. Kuka muu soittaja jättäisi mainitsematta noin ainutlaatuista tapausta. John myös suositteli The Bandia (silloin The Hawks) kaverilleen Bob Dylanille tunnetuin tuloksin. järkkymätö n bluespione eri K u v a: Se p p o P ie ti k äi n en / So u n d in ar k is to naamakirja_john hammond.indd 22 28.9.2016 12.49. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI Vaan ei Johnilla, joka polki jalkaa kuin vimmattu ja hakkasi oikealla kädellä ajoittain aksentteja myös kitaran kopasta ja kaulasta, juuri niin kuin itse näkemäni Son House ja Bukka White tekivät. Silloin hän oli liikkeellä yksin, teräskoppaisella National-kitaralla ja harpulla aseistautuneena, mutta jälki ei jättänyt toivomisen varaa. Ajatuskin pökerryttää. Hammond on tiettävästi ainoa ihminen, jolla on ollut bändissään samaan aikaan Jimi Hendrix ja Eric Clapton, tosin vain viisi päivää Hammondin esiintyessä New Yorkin Gaslightissa 60-luvulla. Hän vaikutti vaatimattomalta ja maanläheiseltä, mutta vasta nyt, luettuani netistä tuosta Hendrix/Clapton-episodista, tajuan hänen vaatimattomuutensa syvyyden. Isän ja pojan välit eivät kuitenkaan olleet sellaiset kuin isän historiasta voisi kuvitella, kuten kohta käy ilmi. 74-vuotias mies on kovassa kuosissa edelleen, soitannollisesti ja fyysisesti. 22 SOUNDI SOUNDI 23 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Muistan yhä elävästi, kuinka tuijotin Johnia kuin hypnoosissa muutaman metrin päästä hänen vetäessään Robert Johnsonia ja muuta deltabluesia hiukset nostattavalla rytmisellä draivilla. I Wish You Wouldin ja Who Do You Loven kaltaiset bändille tehdyt rytmibluesitkin irtosivat soolona vakuuttavasti. Hän on ollut tyytyväinen omaan tasaiseen uraansa. John ja Charlie Musselwhite, puhumattakaan Johnin sydänystävästä Tom Waitsista. Hän hallitsi sähköisen ohella countrybluesin tavalla, josta monet voivat vain haaveilla. 2000-luvun alussa Hammond kävi Pori Jazzissa Tom Waitsin tuottaman Wicked Grin albuminsa vanavedessä ja veti killerikeikan bändillä, jossa urkua piippasi vanha tuttuni Augie Myers. Valkoissa prässihousuissaan ja kengissään sekä mustassa paidassaan hyvännäköinen Hammond oli tyyni ja vähäeleinen, mutta rento
En valittaisi, jos tienaisin enemmän ja levyni myisi enemmän, mutta haluan tehdä juttuni juuri näin. . John nauroi, vaikka epäilen moisen jonkinlaisen trauman jättäneen. Johnin vaistomainen draamantaju pääsee Tomin toimintaa ja vaaratilanteita tiukkuvissa ralleissa elementtiinsä. Waits pelaa hienosti kakkoskitaraa Hammondin tehdessä harkittuja iskuja, kuten istuttaessaan deltan Nationalilla ja putkella Buzz Fledderjohniin tai riipiessään kuulijan selkänahkaa Heartattack & Vinessa. No, jonain päivänä haastattelet häntä ja kuulet hänen versionsa tapahtuneesta. Eihän tätä ole pakko tehdä. Oikeastaan en edes tuntenut häntä, emme olleet koskaan läheisiä. Törmäsitkö paljonkin ennakkoluuloihin. Vaivaako sinua, että olet itse jäänyt vain kulttimaineeseen. Hän menee tarinoiden sisään ja tuo niihin oman persoonansa. Loppuvuodesta mulla on aina mukavasti rahaa. Rakastan tätä niin paljon”. Mutta todellisuus yllättää aina. En minä ollut ensimmäinen valkoinen tällä saralla. Ryhdyin tähän yksinkertaisesti siksi, että pidän bluesista. Nyt en ansaitse paljoa nopeasti, vaan tasaisesti. On totta, ettei musta tullut yhtä kuuluisaa kuin Paul Butterfieldista, Mike Bloomfieldista tai John Mayallista, mutta nyt nuo kundit on vainaita tai soittelevat hyvin vähän. Tähtitrippi ei kiinnosta mua. Minä haluan tehdä juuri tätä. John pudisti surumielisesti hymyillen päätään. . Murder In The Red Barn nostattaa hiuksia staattisella jännitteellään. . John vetää Robert Johnsonin Stones In My Passwayn ikään kuin Skip Jamesina ja tulos pääsee, uskomattomasti, täysin alkuperäisen rinnalle. Blues on amerikkalainen musiikkimuoto ja saanut elementtejä molemmilta roduilta. Silloin en osannut sitä ajatella, mutta nyt tulee mieleen, että ehkä Hammond, Sr. naamakirja_john hammond.indd 23 28.9.2016 12.49. . Gary Davisin Death Don’t Have No Mercy ja Blind Willie Johnsonin Motherless Children seisauttavat nekin veren. Sinullahan ei tietääkseni ole ollut ongelmia alkoholin tai pulvereiden kanssa. Olen nähnyt niin monien menevän sitä tietä ja polttavan itsensä poroksi tosi nopeasti. Tai toisaalta, kun jotain hommaa todella rakastaa, sitä on pakko tehdä. Biisit ovat klassikoita, mutta ne otetaan ylpeästi omiksi. Itse olin kuin puulla päähän lyöty, koska olin kuvitellut isän ja pojan kokeneen olevansa ikään kuin samassa salaliitossa. Heti avausraita I Wish You Wouldista lähtien meno on kovaa kaikkien soittaessa hurjalla innoituksella ja Johnin laulaessa kuin noiduttu. Mutta en piitannut hänen mielipiteistään silloin enkä välitä niistä vieläkään. Innostuin siitä jo 13-vuotiaana. Kyllä näissä hommissa on aina ollut joitakin kalpeanaamoja mukana. Sen Waits tiesi ystävästään ja tuotti Wicked Grinin äärimmäisellä rakkaudella ja huolella. Minä olen edelleen täällä, teen hommia enemmän kuin koskaan ja rakastan joka minuuttia. Isäsi on suuri ja vaikutusvaltainen mustan musiikin ystävä. Ei. Musta on kivaa kierrellä yökerhoissa soittamassa, nähdä uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä. bluesia tunteneena ja mustien asiaa ajaneena pioneerina tunsi jopa jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että hänen ”hyväosainen” valkoinen poikansa – Johnin äiti oli upporikkaita Vanderbildteja – alkaa tehdä orjuudessa syntynyttä musiikkia, johon hänellä ei ole ”oikeutta”. Sen olen omista kokemuksistani ainakin oppinut. Olit alkuvaiheessa Bob Dylanin hyvä ystävä ja näit hänen huikean nousunsa. Kannustiko tai auttoiko hän sinua alkuvaiheessa jotenkin. Rakastan lapsiani ja vaimoani. Vanhempani erosivat kun olin 5-vuotias. Hammond sen sijaan vetää nämä viisut sellaisella ener gialla, tyylitajulla ja herkkyydellä, johon vain todellinen mestari pystyy. No jaa, lähdin kotoa 18-vuotiaana. – Hän teki kaikkensa estääkseen mua ryhtymästä blueslaulajaksi. 22 SOUNDI SOUNDI 23 Aloit soittaa ja levyttää bluesia aivan ensimmäisten valkoisten joukossa, 60-luvun aamunkoitossa, avasin keskustelun. Kasvoin äitini ja veljeni hoteissa. ”Laulava jarrumies” Jimmie Rodgers (jonka jodlausta epäonnistuneesti matkien Howlin’ Wolf kehitti ulvontansa) oli blueslaulaja jo 1920-luvulla. pelkäsi bluesmeininkiäni, en tiedä. Larry Taylor isossa bassossa, Augie Myers koskettimissa ja Charlie Musselwhite harpussa. Ei tätä kukaan ammatikseen tee muuta kuin rakkaudesta. Totesin heille, että ”ei, kun juuri sellaiseksi mun on ryhdyttävä. Sähköisen puolen menossa yhdistyy mahtavasti viileä tyylitaju uhmakkaaseen kukkopoikailuun. John jatkoi: – Mutta eihän tämä mikään iso juttu ole, se on hyvin yleistä. Nyt minulla on neljä lasta eikä kukaan heistä ole kiinnostunut bluesista. Jotkut muutkin kaverisi ovat aika kuuluisia nykyään. Akustinen puoli on, jos mahdollista, vielä kovempi. Tähän aikaan blues oli yhtä coolia kuin psykedelia. En lähde muuttelemaan musiikkiani rahan takia. Vuotta myöhemmin ryhdyin ammattilaiseksi, John selitti rauhallisesti. Jotkut sanoi mulle silloin, ettei sun nyt blueslaulajaksi tarvitse ryhtyä, vaikka bluesista pidätkin. Ehkä hän vain ajatteli, ettei musta ole tähän hommaan. Siitä lähtien olen elättänyt itseni bluesia soittamalla. Hän kai jotenkin... Hän esiintyi Louis Armstrongin ja monien bluesmuusikoiden kanssa. Tällainen kiertäminen on aina rankkaa perhe-elämälle. Mulla on hyvä fiilis elämästäni. Teen paljon töitä, mutta yritän tehdä asioita myös perheeni eteen. Mielestäni tulen vain paremmaksi siinä mitä teen. En vaihtaisi paikkaa kenenkään kanssa. Mutta en ole kosSÄHKÖLLÄ JA ILMAN, AINA TÄYSILLÄ Mirrors (1967) NAPAKYMPPI WAITS-COVEREILLA Wicked Grin (2001) kaan yrittänyt saada heitä tekemään mitään vasten tahtoaan. Jos huimaa fiilistä ja nyansseja huokuva laulu on levyn ytimessä, niin huikea on bändikin. Hän kyllä piti bluesista, tosin vielä enemmän jazzista, Aretha Franklinista, Dylanista ja muusta sellaisesta. HYVIN HARVOISTA laulajista on Tom Waitsia coveroimaan, jälki vaikuttaisi helposti vaisulta alkuperäiseen verraten. 18-vuotiaana ostin kitaran ja aloin soitella. OSA TÄMÄN sähköiseen ja akustiseen puoleen jakautuvan albumin kappaleista on peräisin niin ikään hienon So Many Roadsin (1964) sessioista, joten niilläkin soittavat The Bandin Robbie Robertson, Levon Helm ja Garth Hudson, kuten myös Mike Bloomfield ja Charlie Musselwhite
Se ei ollut helppo paikka kenellekään asianosaisista, mutta kaikesta huolimatta Nikki ei luopunut bändistään taistelematta. Ilmestyy kun valmistuu. ”Ei mitään hienostelua eikä hifistelyä” haast_timo nikki_b.indd 24 30.9.2016 10.14. turha etsiä sijaa tarpeettomille krumeluureille. Uutta materiaaliakin on olemassa, mutta turhaanpa sitä enää tässä vaiheessa uraa hötkyilisi. Peltitakojaksi aikoinaan itsensä kitaristina määritellyt Nikki ei ole tuntenut tarvetta soittaa muissa bändeissä. ”Perusrock puree aina”, kiteyttää soittaja itse. Tässä vaiheessa voi noukkia jo pelkät rusinat pullasta. Peer Günt tunnetaan ennen kaikkea ansioistaan 80-luvulla, mutta yhtyeellä oli historiaa jo pitkälti edellisen vuosikymmenen puolella. Ja hyvä ettei, sillä bändin kaikki kolme 2000-luvun studioalbumia ovat keränneet kiitosta. Sen konstailemattomuus kuvaa aikansa suomalaista rockia: suoraviivaista, musiikki edellä etenevää perustahkoamista, josta on Peer Günt on suomalaisen rockin lujimpia ikihonkia, vaikka neljänkymmenen vuoden matkalle mahtuu vaikeampiakin aikoja. Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> 24 SOUNDI K ouvolassa vuonna 1976 perustettu Peer Günt on varmasti yksi rakastetuimpia 80-luvun suomalaisia rockyhtyeitä. Bändille ominaiseen tapaan sillä ei ole luvassa ulkomusiikillisia hömpötyksiä. Vaikka keikkoja ei soiteta enää terveyttä uhmaavalla tahdilla, ei bändiä ole unohdettu. Se tunnetaan niin vuoden 1984 Rockin SM-kisojen voittajana kuin Backseat-albumin (1986) aikoihin Suomen suosituimpana bändinä sekä lähes pysäyttämättömänä keikkakoneena. Sitä ennen kerrattakoon Peer Güntin ja Timo Nikin vaiheita, jotka käytännössä kulkevat samaa matkaa. Yhtä sinnikkäästi pystyssä seisoo bändiä koko sen olemassaolon ajan pyörittänyt Timo Nikki. Ankara bluespohjainen rock’n’roll saa luvan riittää. Kova keikkatahti vei lopulta veronsa ja trion rikkumattomaksi koettu kokoonpano Timo Nikki (kitara ja laulu), Teijo ”Twist-Twist” Erkinharju (rummut) ja Teijo ”Tsöötz” Kettula (basso) hajosi kovan julkisen polemiikin säestyksellä 2005. Syksyllä starttaa Peer Güntin 40-vuotisjuhlakiertue
SOUNDI 25 haast_timo nikki_b.indd 25 30.9.2016 10.14
– Silloin treenattiin pirun paljon. Koris jäi takaalalle, kun soitto vei aikaa niin helvetisti. Me tietysti oltiin siellä jossain pikku lavan nurkassa. Eddie & The Hot Rodsia ja siihen sekaan Chuck Berrya ja muita helppoja biisejä. Teillä oli siis jo pitkä tie takana ennen kuin menestys kunnolla räjähti käsiin. Kyllä se oli vain aikaavievä harrastus. Kyllä se 80lu ku oli aika häiläämistä. Koulusta mentiin himaan, syötiin ja jos ei ollut koristreenejä, niin men tiin soittamaan. Kun yritettiin soittaa vanhoja biisejä, niin huomasin etten pysty enää laulamaan niitä. – En muista oliko siinä tarvetta mihinkään legendan heittoon. Mutta ei me sellais ta bluesia ruvettu soittamaan, vaan tehtiin siitä aina sellainen oma ver 26 SOUNDI Selänpäässä missä oli isojakin bän dejä. – Meillä oli jalat maassa. Sit ten alkoi olla niin paljon keikkaa, et tä oli pakko sanoa, ettei pysty hoita maan niitä duuneja. Tien toiselta puolen tuli jen giä, että nyt tulee karvapää turpaan. Just ja just osasi silloin soittaa. Se kokoonpano taisi tehdä yhden kei kan. Oltiin luokka kavereita ja pelattiin kaikki koripal loa Kouvoissa. Nii tä oli kytketty kolme peräkkäin, jol loin se särö oli perkeleellinen. Ei me mitään pahoja poikia oltu, mutta keskiver toihmisen normiston ulkopuolel la tapahtui kyllä aika lailla kaikkea. Toisaalta en tiedä mikä oli pal jon keikkaa sellaiselle pikku bändille siihen aikaan. Siinä oli Erkinharju, minä ja jotain muita. Kaikki tehtiin itse kamoja myöten. Miten se vaikutti asenteeseenne. Niiden kautta löysin vanhempia bluestyyp pejä, John Lee Hookeria, Muddy Wa tersia ja tällaisia. Oli siinä jo vähän löytynyt se tyyli. Tehtiin paljon kolmen soinnun rock biisejä. Me mentiin siinä muiden kanssa mukaan, että kaveria ei hakata. Mahdollisimman paljon meteliä, ei mitään hienostelua eikä hifistelyä. Laulutyylisi muovautui matkan varrella tyystin erilaiseksi ikävän sattumuksen vuoksi. Niitä hajosi vähän väliä. sio. Mainitsit koripalloharrastuksenne. Sitten tehtiin single Johan nalle (Woman On The Radio, 1981). Se oli alka nut kallistumaan bluesin suuntaan. Oliko soittaminen vain harrastus muiden joukossa. Peer Günt vuonna 1976. – Se blues tuli kuvioihin 70luvun lopulla, kun aloin innostua Hendri xistä ja Johnny Winteristä. Sii nä vaiheessa kyllä jo tiesi, että se on rankkaa duunia. Eka (Don’t Wanna Speeding, 1979) ääni tettiin meidän treenikämpällä van halla kaupungintalolla, toka (Animal Lover, 1980) mentiin tekemään oike aan studioon Imatralle. Paikal liskeikkaahan se pitkälti oli ja yhdet Sun Dance festarit ”Kyllä se 80-luku oli aika häiläämistä.” K u v a: P o p M ed ia n ar k is to K u v a: Ti m o N ik in ko ko el m a haast_timo nikki_b.indd 26 30.9.2016 10.14. Vasemmalta Timo Nikki, rumpali Pauli Johansson ja basisti Vesa Suopanki. Joku osui mua kurkkuun en kä pystynyt puhumaan sen jälkeen pitkään aikaan. Arktinen rockyhtye silloin, kun kaikki alkoi. Oltiin vedet ty viikonloppuna lärvit kapakassa. Sen jälkeen oltiin vielä viisi kuukautta duunissa. – Soitettiin punkia. Suurin piirtein kaikki kestäisi päi vänvalon. – Se oli sitä aikaa, kun lauloin puhtaasti ja ylhäältä. > Soundi-haastattelu – Bändi perustettiin 1976 Johans sonin Paulin – joka myöhemmin lauloi edelleen toimivassa Loose Prickissä – kanssa. – Ne oli omakustanteita. Tuon ajan haastatteluitanne lukemalla saa käsityksen, että halusitte pitää yllä pahojen poikien imagoa heittämällä värikästä legendaa. Olet joskus verrannut soundianne katepillariin ja soittoasi peltitakojan työhön. Aina oli styrkka ri kybällä. Vesa Suopanki tu li soittamaan bassoa. Me vaan jatkettiin sitä mitä me oltiin treenikämpällä tehty eli lipitettiin kaljaa ja sekoiltiin. – Ei sitä voinut silloin ajatella kaan että siitä olisi ammatti tullut. Siirryitte levyttäneiden bändien joukkoon vuosikymmenen vaihteessa julkaisemalla kaksi seiskatuumaista. Loikalan Jukka oli bassossa ja Erkinharju oli jo rum muissa. Lopputulos oli se, että mä jäin pätkittäväksi siihen verkkoaitaa vasten. – Käytiin töissä siihen asti, kun SM:ät voitettiin. Kun tekee omia biisejä, niin ku kaan ei voi sanoa, että soitat väärin. Vaikka bändin blues-juuret oli helposti tunnistettavissa, Peer Güntin soundissa oli niiden lisäksi rutkasti rosoa ja raskautta. Ne kävi Teijon kimppuun. – Ensimmäisen kerran, kun siel lä ulkovarastolla soitettiin, meillä oli käytössä vanhoja putkiradioita. Kun voitettiin SM:ät, oltiin 25vuoti aita, Kettula oli vielä vanhempi. Raine Salo tuotti. Se oli eri koinen näky siihen aikaan Kouvo lassa: tukka pystyssä, oli panosvyö tä ja nahkatakkia. Oltiin rämmitty kämpillä vuosikaudet. – Se oli pitkä tie eikä siinä ol lut hirveän montaa keikkaakaan
Saatatte hyvinkin olla tunnetuin kisan voittaja yhä edelleen. – Käytiin vanhassa Neuvostoliitossa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Englannissa. Takarivissä valomies Pentti Varpa, backliner Peter Rostedt, ääniteknikko-miksaaja Reima Saarinen ja monitorimiksaaja Olli Kykkänen. Siinä alkoi voimatkin loppua välillä. Sen huomasi silloin, kun vanheni ja tuli 90-luku. Sitten sitä yritettiin Seppo Vesterisen kanssa, joka silloin oli ainoita managereita. Oksalan merkitys teille ja muille tuon ajan bändeille. K u v a: P o p M ed ia n ar k is to K u v a: So u n d in k u v aar k is to haast_timo nikki_b.indd 27 30.9.2016 10.14. Huomasin sen hyvin nopeasti, ettei pää eikä kroppa kestä. Mukamas. Kävitte kuitenkin ulkomailla. Se oli rankkaa, mutta myös mukavaa aikaa. Kun me oltiin soitettu yhden biisin soitot, niin Kaartamo tuli paperinipun kanssa, että laula tolleen. Me luotiin uraa ilman sitä voittoaspektia. Laulutyyli oli pakko muuttaa. Me oltiin siitä rasittavia, että olin koko ajan Oksalan takana ja sanoin ei, ei, joo, ei, ei. Alan laulamaan toisen kerran sitä biisiä, niin Raine tarkkaamosta keskeytti homman ja kysyi, että lauloinko mä eri tavalla kuin siinä ekassa versiossa ja miksi. Don’t Mess With The Countryboysista (1990) Oksala sanoi itsekin, että tältä tämän pitää kuulostaa. Tuntui että tuohon aikaan ette kantaneet juurikaan huolta huomisesta eikä mitään tavoitteita jatkoa ajatellen ollut. Nikki ei enää löytänyt yhteistä säveltä Twist Twist Erkinharjun ja Tsöötz Kettulan kanssa. Siellä niitä kyllä myytiinkin. Ja seuraavalle kasetille seuraava biisi. En tiedä olisiko se parantunut, mutta en jäänyt odottelemaankaan. Kahilaisen Seppo, joka myi meidän keikkoja, ymmärsi sen, ettei meitä aleta mainostaa voittajana. Sen ymmärtää, kun tietää mihin aikaan se tuli. – Fire Wirella (1988) mulla oli pää niin tyhjä, että Kaartamon Esa tuli jeesaamaan. – Kyllä se oli meille positiivinen asia. Se sai meidät kuulostamaan siltä kuin pitikin. Samalla tenumäärällä ei tullut enää mistään mitään. Bändin kelpaa pelleillä, kun tekniikka on kunnossa. Rockin SM-kisojen voittoa 1984 rummutettiin pitkään ja hartaasti. Mikä oli tuon ajan käytetyimmän rock-tuottaja T.T. – Countryboysissa Kaartamo tuli Kouvolaan viettämään kaksi kosteaa viikkoa. Ekan ja tokan levyn jokaisen bändin ura on alamäkeä. Mutta hän ei innostunut bändistä ollenkaan. SOUNDI 27 – Silloin Kipahtin Timo tuli Peer Güntiin vähäksi aikaa laulamaan. Ekan biisin ekan oton jälkeen Raine kysyi, että äänitetäänkö toinen otto saman tien. – Töötti haki jokaiselle bändille omaa soundia. Olet sanoittanut suurimman osan Peer Güntin teksteistä, mutta olet ilmaissut monesti suoraan, ettei se ole varsinainen leipälajisi. Tai niitä ei ainakaan ääneen lausuttu. Mutta keikkoja saitte varmasti soittaa riittävästi. Me oltiin aika tavallisia tyyppejä, ei kovinkaan myyviä persoonia. Hyvin Esa hoiti homman. – Joo, se oli aika hyvää treeniä, kun oltiin Erkinharjun kanssa OKLihalla duunissa. ”Me oltiin aika tavallisia tyyppejä, ei kovinkaan myyviä persoonia.” netuimpia, ei sille vaan voi mitään. Vaikka tenuttiin, me myös kestettiin se. – Ei. Bändi oli silloin varmaan aika kovassa keikkakunnossa. Tuliko siitä koskaan riippakiveä. Ne on tunPeer Güntin tunnetuin kokoonpano, jonka loppua puitiin jopa lehtihaastattelujen välityksellä. Miksi te täällä soitatte. ”Ei vittu pojat näitä hommia näin tehdä.” Sitten piti jotain raapustaa paperille. Mutta kyllä siinä kättä väännettiin. Kehuja tuli, mutta se jäi aina siihen. – Levyjä julkaistiin ainakin Ranskassa, Englannissa ja Ruotsissa. Harmittaako se, ettei sitä yleisesti pidetä teidän parhaana levynä. Siinä meni vähän aikaa, kunnes silloisen basistin ja meidän tiet erosi, tuli Kettula ja alettiin soittaa sitä bluespohjaista hard rockia. Kun tehtiin Ruotsissa rundia, niin jengi tuli paikallisten levyjen kanssa pyytämään nimmareita. Tuli se fiilis, kun ulkomailta tuli tyypit sanomaan, että toi toimisi helvetin hyvin. – Meillä oli ihan tolkuttomasti keikkaa Backseatin jälkeen. Saarinen oli myös vuoteen 1981 asti Peer Güntin rumpali. Mulla oli aina joku biisin aihio, se otti sen ja rupesi siitä muokkaamaan. Oltiin fyysisesti hurjassa kunnossa, kun nostettiin 16 tonnia lihaa päivässä paikasta a paikkaan b. Se oli munkin mielestä soundillisesti se paras levy. Me soitettiin pohjat, Oksala veti ensimmäisen oton kasetille, Kaartamo oli seuraavassa huoneessa ja teki sen kasetin kanssa tekstit. Töötti ymmärsi, että kun nämä ei anna periksi, niin se osasi myydä ne ideansa meille jotain toista kautta. Kaikki diggasi ihan helvetisti. Ja ainahan ekat levyt jää jengin mieleen. ”No, nyt oli tällainen fiilis.” Sitten sille selvisi, ettei meillä mitään sanoja ollut. Sillä meni monesti hermotkin sen takia, kun me tiedettiin miltä meidän pitäisi kuulostaa. – Oltiin Raine Salon kanssa studiossa. – Joskus 80-luvun lopulla haluttiin ulkomaille
Tottakai joskus olisi kiva vetää hikistä delta bluesia ja joskus olen akustisella vetänytkin. ”Kyllä se raja perkele jossain vastaan tulee. En ole koskaan myöhässä. Kuinka pian luovuitte ulkomaan haaveista. Välillä hävetti ja välillä itketti. Jossain vaiheessa tuli se levyn tekemisen tarve. – Tämä on paras Peer Günt -ryhmä koskaan. – Nythän ne on ottaneet paikkansa ihan täydellisesti. Pitäisi varmaan mennä tekemään joku demo niistä levy-yhtiölle. Se 90-luvun loppu. Kyllä tämä on sitä mitä haluan soittaa. Millainen tilanne keikkailun suh teen bändillä on nyt. Mä nauhoittelin siellä jotain pikkubändejä, sain siitä vähän liksaa. 90-luvulla Border Devils teki jotain keikkoja. Se maanitteli pitkään ja sovittiin, että tehdään myydyt keikat. Koska uutta levyä olisi odotettavissa. Sitten kun keikkamyyjä soitti, että lähdetäänkö taas tänä syksynä, niin vastasin ei. Mutta sitten tuli se 90-luvun lama, yhtäkkiä ei enää ollutkaan niitä tanssilavoja, jossa oltiin soitettu. syyskuuta 2016 Ravintola Koulu, Turku 28 SOUNDI – Vähän aikaa siinä juteltiin ja päätettiin, että ruvetaan tekemään hommaa tosissaan. Vähän alkoi tilanteet hiertämään. Tuli päätös, että ei tämä tän arvoista ole. Koetetaan skarpata, mutta ei se vaan onnistunut. – Kun tehtiin Countryboys, me rakennettiin itselle oma studio, jossa se tehtiin. 6. Ei vaan ole ollut aikaa. – Ei. – Onhan se odotettavissa, kunhan saataisiin biisit vaan narulle. Ei tule mitään videotarinoita tai saatanan nukketeatteria. Mietitkö koskaan, että olisit ryh tynyt kokopäiväiseksi studiotyöläi seksi, kun oma studiokin oli jo val miina. Kännikeikat ja tollaset... – Muistan kun se päätös syntyi. Päätettiin vuosi kaksi sitten, että nostetaan hintaa ja tehdään vaan mukavia keikkoja. Tässä kuussa starttaa Peer Gün tin 40vuotisjuhlakiertue. Hän lähtee soittamaan Leningrad Cowboysiin. Otin hyvästä, mukavasta ryhmästä lomaa ja sitten sen aikana pari keikkaa oli hyvää ja loput yhtä helvettiä. Sen jälkeen oltiinkin aika pitkään soittamatta. – Nehän olisi valmiit reunionkeikkoihin koska tahansa. – Kyllä mä nautin tästä. He tiesivät tasan tarkkaan mihin lähtivät. Se ei vaan ollut enää niin nastaa. Mutta hyvin ne sen kesti. Sekin oli sitä mieltä, että parempi se on näin tehdä. Mutta ne oli aika katastrofaalisia. Nyt tuntuu siltä, että helvetin hyvä, että tuli.” K u v a: H ar ri H in k k a haast_timo nikki_b.indd 28 30.9.2016 10.14. Oliko pitkän tauon aikana kos kaan tunnetta, että olisit lopettanut Peer Güntin ja soittohommat tyk känään. Miten uudet jäsenet, basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sauli ”Sakke” Koivula ottivat paikkan sa. Vuodet 1994–2005 näyttävät ai nakin paperilla hiljaiselolta Peer Güntin leirissä. Soitin Tsöötzille, sama juttu. Jouduttiin soittamaan pienissä klubeissa. Taiteilevat soittajat varsinkin. Otin lomaa, tehtiin pari viikkoa keikkaa. Sinä aikanakin me tehtiin muutama rundi. On hankala kuvitella muusikol le vaikeampaa paikkaa. Siinä ei mulla mennyt kauaa, kun sain biisit kasaan c-kasetille. Edellinen Peer Günt levy on live Live Today, Gone Tomorrow vuo delta 2011, viimeisin studiotallenne vuoden 2009 Buck The Odds. Ekat keikat uudella kokoonpanolla ei jännittäneet yhtään, mutta kyllä mä jätkien puolesta jännitin, että mitä paskaa ne saa niskaansa. Aisapareina vasemmalla basisti Pete Pohjanniemi ja oikealla rumpali Sauli ”Sakke” Koivula. Ajateltiin että kyllä se siitä. Niistä tulee se muutama kymppi käteen. Munattiin monta keikkaa. Olisi tietenkin pitänyt se paperi tehdä. Ei sen jälkeen, kun Kettula ja Erkinharju yrittivät rekisteröidä Peer Güntin nimen selkäni takana. Erkinharju vielä sanoi, että laitetaanko paperille, että tulee varmasti selväksi. Ja saihan ne alussa aikamoista arvostelua. Hotellihuoneet piti ottaa etukäteen, että pääsi ennen keikkaa nukkumaan. Oli sellainen fiilis, että tällä konseptilla en voi jatkaa. Mentiin studioon ja homma meni hyvin. Kaivetaan varmaan kellarista jotain esille, mutta kyllä me mennään musiikki edellä. Mutta sitten Erkinharju ilmoitti, että nyt on kahden seuraavan kuukauden keikat peruttu. – Nyt on siitä hyvä tilanne, että tienisti ei ole pelkästään keikkailusta kiinni. Oltiin Hesassa jossain pikkuravintolassa keikalla. Oltiin siinä aika tyhjän päällä. Sitten se alkoi mennä henkilökohtaisuuksiin, kun penäsin sitä ja lopulta touhu meni siihen, että pulloja jouduttiin piilottelemaan. Syvälammen motellin kohdalla ajoin ojaan. Siinä alkoi viina tulemaan mukaan kuvioihin. – Menin Kirka Babitzinin hommiin 1996 monitoriin ja roudariksi. Tietenkin on ihmisiä, joiden mukaan he eivät koskaan tule ottamaan paikkaansa. Tiedän sen, koska olen soittanut jokaisessa kokoonpanossa. Olin ollut vähän liian kiltti, ajattelin muiden hyvinvointia vähän liikaakin. En tiedä ajattelinko, että lopetetaan kokonaan mutta sillä hetkellä ei huvittanut yhtään. Olin niissä hommissa kuusi vuotta. Jossain Imatralla pidettiin Erkin kanssa palaveri, kun keikka oli taas mennyt päin vittua. Vuonna 2005 ilmes tyi verevä albumi No Piercing, No Tattoo. Me oltiin, että mitä vittua. Onko ikinä ollut sellaista fiilistä, että haluaisit soittaa jotain koko naan toisenlaista musiikkia. Nyt ei mokata. Eka keikka meni hyvin, mutta seuraavat... Nyt tuntuu siltä, että helvetin hyvä, että tuli. Vitutti. Kymmenen vuotta täynnä jo tälläkin porukalla. Mitä on luvassa. Kun rupesin keräämään puheita, että muistatteko mitä sovittiin olinkin yhtäkkiä mulkku. Enkä mä muutenkaan jaksa istua pitkiä sessioita missään kopissa. – Levy oli itse asiassa aika helppokin tehdä. Soitin seuraavana päivänä (keikkamyyjä Hannu) Korhoselle. Tulin Turusta pakettiautolla, jossa oli huonot talvirenkaat. Tuli monta kertaa sellainen fiilis, että tämä juttu ei voi mennä maaliin. Rokkiin kuuluu viinanjuonti ja tällaista. Kyllä > Soundi-haastattelu Peer Güntin paras kokoonpano mikäli itse Timo Nikiltä kysyy. Siitä on kulunut nyt 10 vuotta. Ollaan Saken ja Peten kanssa soitettu 10 vuotta eli nyt on meidänkin juhlavuosi. Kierrettiin maailmaa, juotiin kaljaa ja soiteltiin. Mutta se oli vaan keikkabändi. Mutta kun sitä alettiin tehdä, niin se oli mennyt jo siihen kännäämiseen. Ovatko määrä ja laatu keskenään tasapainossa. – Keikat meni hyvin vähän aikaa. Sanoin että kai nyt aikuiset miehet voi sopia ilmankin. Nyt on ollut hyviä keikkoja esimerkiksi Deep Purplen, ZZ Topin ja Scorpionsin kanssa. Nyt on hyvä juttu, tätä voi lähteä myymään eteenpäin. Pidetään vielä pöytälaatikossa. Se oli niin pienimuotoista. Kun pääsen lopulta sinne keikkamestaan, niin sieltä tulee repliikki, että sä et sitten viitsi tulla ajoissa mihinkään. Silloin tällöin tehtiin jotain klubikeikkoja. Soittajat on aika rasittavaa porukkaa. Ulospäin näytti silti, että yritys tä kuitenkin oli. Mutta kyllä se raja perkele jossain vastaan tulee. Ainakaan jossittelun varaa ei jäänyt, kun asiaa jojoteltiin niin kauan. Kaljatynnyrin päällä istumiset jätetään pois, niitä on tehty ihan tarpeeksi. Biisit on melko valmiina. – Kyllä sen lopetushässäkän jälkeen masensi. – Oli. Miten pöly laskeutui omalla koh dallasi. Studiossakin oli kyllä vittumainen ilmapiiri. sen haistoi, ettei tämä enää pitkälle kanna. Sitäkin on tarjottu, mutta ei kiitos. – Itse asiassa en vielä tiedä. – Kun Countryboys-levy tehtiin, meillä oli itsellä hirveä hype päällä
La 3.12. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : Ma 7.11. Kaikki konsertit alkavat klo 20.00. Ma 21. Voisi jopa luulla, että lavalla on Bowie itse.” LA Review Vip-illallispaketit alk.149 € + Alv 24% (184,76€) Pe 11.11. To 8.12. VIELÄ EHDIT! To 10.11. KOTKA, Ruonalan urheiluhalli. La 26.11. JYVÄSKYLÄ, Paviljonki. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. www.hector.fi Lisäkonsertit nyt myynnissä! TAMPERE ti 22.11. Pe 2.12. HELSINKI, Finlandia-talo Klo 20.00. Eastway tulsotus.indd 29 29.9.2016 11.39. Ke 16.11.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. “David Brightonin karisma pitää yleisön otteessaan. KUOPIO, Kuopio-halli. TURKU to 1.12. ja to 1.12. VIP-paketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€). 49,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 €. HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. Liput kuluineen alk. & HIS POWER BAND J U H L A K I E R T U E 1 9 6 6 50 v . TAMPERE, Tampere-talo. 010 841 4185. La 12.11. L I P U N M Y Y N T I : w w w. OULU, Ouluhalli. HELSINKI Savoy-teatteri Liput kuluineen alkaen: permanto 59,50 €, parveke 54,50 €. LAPPEENRANTA, Jäähalli. Liput kuluineen alk. VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. SEINÄJOKI, Seinäjoki Areena. TURKU, Logomo. TURKU, Logomo Ti 8.11. La 19.11. La 4.3.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00.Ovet klo 18.00. Pe 18.11. ja ti 22.11. K I E R T U E E N P Ä Ä T Ö S K O N S E R T T I T Ä H T I V I E R A I N E E N La 10.12. Progelegenda ensimmäistä kertaa Suomessa! Su 23.10. 2 1 6 Ke 1.2.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00.Ovet klo 19.00. Hänen lauluäänensä on huikea ja yhdennäköisyytensä David Bowien kanssa häkellyttävä. LAHTI, Lahti Halli. 67,50 €. HELSINKI, Hartwall Arena. 59,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen: seisova permanto 54,50 €, istumapaikat 59,50 €
Soundi tapasi muusikko-kirjailijan ja keskusteli hänen kanssaan uuden albumin sanoituksista, tvviihteestä, Odinin sotureista ja ihmislajista yleisesti. En mie varmaan ikinä raaski lähteä sieltä, Hynynen toteaa. Silti hänen seurassaan on heti helppo olla, ja lähes aina kun sanon jotain, Hynynen vastaa joko ”juuri näin”, ”tuo on kyllä hyvä pointti” tai ”totta”. Sellaisena Hynystä ei välttämättä ole opittu mediassa tuntemaan. Hän kertoo voivansa hyvin. Mukava ja lempeä jätkä. Ei ole ne keskustan houkutukset ihan vieressä, Jouni miettii. Hänen vaimonsa, näyttelijä Mari Hynynen (ent. apaan Jouni Hynysen syyskuun alussa, hetki ennen hänen romaaninsa julkaisua ja noin kuukausi ennen Kotiteollisuuden uuden levyn ilmestymistä. Hän kuitenkin viihtyy nykyään myös pääkaupungissa. Perankoski) asuu Haagassa, josta on tullut myös Hynysen toinen koti. Hän vaikuttaa hieman varautuneelta ja ujolta kaverilta. Jouni valmistautuu haastatteluun helsinkiläisen lähiökapakan baaritiskillä tilaamalla kossushotin ja lasillisen valkoviiniä. Ja kun asuu sopivan matkan päässä keskustasta, ei tule hirveästi pyörittyä siellä. Eli hyvää kuuluu! En ole tavannut Jounia aiemmin. Se on jännää aikaa, on sellainen kihelmöivä tunne. Hävytöntä ja usein humalaista huulenheittoa hän on käyttänyt sisäsyntyisesti suojakuorenaan koko julkisen elämänsä ajan. Vuosien varrella hän on kehittänyt vittuilusta taiteenlajin, jota on hyödyntänyt niin kirjallisuudessaan, kolumneissaan, mediapersoonansa luomisessa kuin myös luontevana kommunikointitapana Kotiteollisuuden fanien kanssa. Jouni asuu yhä Lappeenrannassa, eikä suunnittele muuttavansa pois. Silloinkin, kun sanon jotain epärelevanttia tai hieman hölmöä. – Siihen paikkaan on viha–rakkaus-suhde. Se on ankeimmillaan ihan vitun surkea mesta ja parhaimmillaan todella paras. Saimme selville, mikä on Hynysen mielestä pahinta, mitä ihmiselle voi käydä. Odottelen kirjan ja levyn julkaisua. – Mies on mieleltään ja fyysisestikin ihan kivassa kunnossa. ”Jos on ihmisiä saatilla, niin tiedät, että olet tehnyt jotain oikein.” 30 SOUNDI kotiteollisuus-taitto_d.indd 30 30.9.2016 9.51. – Olen oppinut tykkäämään Helsingistäkin ihan helvetisti. Onhan tämäkin oikein mukava paikka. 30 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Kuvat: Ville Juurikkala Kotiteollisuuden uusi albumi Vieraan vallan aurinko ja Jouni Hynysen debyyttiromaani Kadonnutta tavaraa etsimässä ovat ilmestyneet
SOUNDI 31 kotiteollisuus-taitto_d.indd 31 30.9.2016 9.51. SOUNDI 31 Ajat muuttuvat, mutta Kotiteolli suuden leirissä sitä seurataan vain sivusta. Vain elä mää henkinen tunteiden näyttä minen ei Hynystä ja kumppaneita kiinnosta
Paskat bileet ja rumannäkösiä akkoja.” Se oli samalla yhtyeen virallinen kiitospuhe, joka jäi elämään yhtenä gaalan legendaarisimmista. – Näkemättä paskaa. Totean, että hänen on kuitenkin täytynyt katsoa ohjelmaa, kun on kirjoittanut siitä niin nasevan kolumninkin. Kun he seurasivat kollegoiden väkinäistä ”onko teillä hyvä meininki?” -tyyppistä huutelua keikkatilanteissa, he totesivat, että noin ei sitten ainakaan tehdä. – Mie oon pennusta saakka ollut vähän sellainen ärsyttäjä. Epäkorrektiudesta kehittyi bändille toimintatapa, joka on leimannut sen julkisia esiintymisiä tähän päivään saakka. Miksi siitä pitää tehdä helvetinmoinen otsikko. Saattaisit siis hyvinkin pitää ohjelmasta, jos nyt alkaisit seurata sitä. Etenkin nyt kun alkaa tuota ikääkin olemaan, Jouni toteaa. 25 vuotta ja 15 levyä myöhemmin on helppo todeta, että yhtye valitsi oikein, kun päätti olla miellyttämättä ketään. Eli jos työ tykkäätte, niin mie en tykkää. Biisi, joka pelasti hengen Hynysen Kotiteollisuudelle kirjoittamat lyriikat eivät ole koskaan herättäneet suurta huomiota. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Eri mieltä ilman syytä Hynysen imago on teeskentelemätön, mutta syntynyt ja jalostunut tietoisen valinnan kautta. ”Hän itki suorassa lähetyksessä.” Mitä sitten. Eli se on näkemättä paskaa. – Siinä viihdetaiteilijoista kaivetaan esiin ihminen artistikuvan takaa. Mie ymmärrän sen ihan täysin, mutta ei se silti tarkoita sitä, että saisin ohjelmasta jotain. Ei miulle ole mikään uutinen, että ne on ihmisiä. – Se maailma on itselle niin vieras. Siellä on ollut ihan tuttujakin tyyppejä. Jounia on tavattu käsitellä kenties jo todetun mediakuvansa tähden huumorin kautta, ja itse hän on vain ruokkinut ilmiötä. Että okei, työ tykkäätte tuosta, mie en sitten ainakaan tykkää! Se on tietysti helvetin lapsellista ja naurettavaa. Voin miekin itkeä himassa ihan miten paljon vaan. – En mie ole kyllä yhtäkään jaksoa katsonut. Sen seurauksena yleinen mielikuva taiteilijasta näyttäytyy seuraavanlaisena: Hynynen on roskakirjailija, Hynynen on hyvä vittuilemaan, Hynynen on hauska. ”Kaikista pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua on kyynisyys.” Ja just siitä, mistä äsken puhuttiin. – Joo. kotiteollisuus-taitto_d.indd 32 30.9.2016 9.51. Jouni Hynynen – mies, jonka tekstien tahtiin voi joko hakata päätä lavan reunaan tai pohtia pää kallellaan niiden runollista ulottuvuutta. Hynynen toteaa, että hänen niin kutsuttu mediapersoonansa perustuu hyvin pitkälle provosointiin. Iron Maidenin ja Black Sabbathin Hynynen tunnusti lopulta hyviksi bändeiksi, mutta esimerkiksi kovin sanankääntein kritisoimansa Vain elämää -tvohjelman suhteen hänen kantansa ei ole muuttunut. Kun Helvetistä itään -albumi palkittiin vuoden parhaana hard rock -levynä Emma-gaalassa vuonna 2004, Hynynen lähetti suorassa tv-lähetyksessä terveisiä sairaana olleelle Sinkkoselle: ”Et menettäny mitään. Se, että aina etsitään se itkevä tyyppi. Hän myöntää, että onhan ohjelmassa oltava jotain hyvää, kun niin moni siitä kerta tykkää. Aina tekee mieli sohaista. Tuollainen nykyajan viihde ja etenkin iltapäivälehtien otsikointi. Se ei kiinnosta ketään eikä sen pitäisikään kiinnostaa, Hynynen linjaa. Sen takia en uskalla katsoa sitä, Hynynen nauraa. – Miulla on yhä se sama ominaisuus. Hän kertoo, että on aina halunnut olla eri mieltä, vaikkei siihen olisi edes mitään järkevää syytä. Jo Kotiteollisuuden aloitellessa toimintaansa 90-luvun alussa yhtyeen ydinjäsenet Hynynen, rumpali Jari Sinkkonen ja basisti Janne Hongisto päättivät, etteivät halua toimia kuten muut bändit. Kun kaverit alkoivat 12-kesäisinä kuunnella Iron Maidenia ja Black Sabbathia, hän etsi niistä epäkohtia. Lähinnä otsikointien myötä on tullut se mielipide. Hynynen on äijä! Tekstejä ei ole tarvinnut juuri selitellä, vaikka ne paljastavat tekijästään paljon enemmän kuin sinällään viihdyttävä vitsailu ja jatkuva verbaalinen kainalopierentä. Se on yleisön mielestä kiinnostavaa
– Ruumiinvalvojaiset-kappaleessa Jouni käyttää miun englanninkielisen demoversion tematiikkaa lähes yksi yhteen. – No mie muistan aina tämän tilanteen. Syntyikö uusi levy vaivattomasti vai työn ja tuskan kautta. – Hengailtiin siltojen alla ja kirjoitettiin isolla meidän jengin nimi Skorpionit jonnekin. Se tuntuu kivalta, olenhan narsisti. Ja on ollut pitkään. Mediat tarttuu helvetin kärkkäästi siiMitä mieltä olet Vieraan vallan auringon lyriikoista ja minkälaisia ajatuksia ne sinussa herättävät. Suurin kriitikko omille ideoilleni taisin olla minä itse. Se ei vaan toimi se homma. – Jouni on tuhansien pubiruusujen tunteiden tulkki, joka kirjoittaa näkemästään ja kokemastaan terävin sanankääntein. – Levyllä on paljon kohokohtia, mutta Ruumiinvalvojaisilla sain käyttää lapsuusaikojeni hittiefektiä talkboxia. Totean, että maahanmuuttajamiesten tekemien raiskausten määrän piti rasistien mielestä räjähtää käsiin viime kesänä heti, kun naiset alkoivat pukeutua kevyemmin. Mie näen näissä Odinin veikoissa ihan saman homman. Menin baarin puolelle kuselle, kun takahuoneessa ei ollut vessaa. – Sitten on erikseen ne runotytöt, jotka vähän pää kallellaan kuuntelee, että mitä se nyt sanoo tuossa. Tytöt kiinnittävät teksteihin enemmän huomiota kuin pojat. – Asia sattui olemaan niin tapetilla silloin, kun kirjoitin tuota. Odinien porukan yhteen kokoavalle intressille, rasismille, Hynyseltä ei luonnollisesti heru pienintäkään ymmärrystä. Okei, mie tajuan, että siinä haetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hynynen toteaa, että oli hänelläkin jengi, kun hän oli 12-vuotias. Kyllä ne kohta kyllästyy itsekin olemaan Odinin sotureita. Se oli Järvenpäässä miesten vessassa. Yrjänän runoilijan auran myötä ehkä poikkeus, mutta yleisesti ottaen raskaan musiikin ystävät tapaavat saada kiksinsä puhtaasti riffeistä, raskaasta poljennosta ja ehkä kertosäkeiden melodioista. Miehet ottivat ideat vastaan hyvin. – Totta. On vaikea ohittaa esimerkiksi Varjoihmiset-kappaleen rivejä: ”Oikeutta etsii / ne jotka kaduillamme liikkuu / ne nerot keksii: erilaiset kaulakiikkuun.” – Odinin veikkojahan mie siinä kelasin, Hynynen toteaa. – Jätkiä kiinnostaa ehkä enemmän hakata päätään siihen lavan reunaan. Ja se on helvetin jees, koska siitä tulee itsellekin hyvä fiilis, kun päät heiluu ja nyrkit on pystyssä, Jouni kuvailee keikkatilannetta. Miten kuvaisit sinun ja Jounin yhteistyötä, roolijakoa ja dynamiikkaa biisinkirjoitustyössä. Että hei, koittaako tämä jätkä sanoa jotain. Sellainen, että on oikeasti saanut jotain hyvää aikaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. – Miulla oli joku neljä tai viisi biisiä, joita treenasimme. Ei ole syytä keksiä pyörää uudestaan vaan huolehtia siitä, että se pyörii. – Työstämme kumpikin tahoillamme riffejä ja ideoita, joita sitten esittelemme toisillemme. Se kuulostaa tietenkin ihan siltä, että vittu, oho! Millä biisilläsi olet pelastanut hengen. Se on arvostettavinta hänessä. Joku tästä suuttuu, mutta miusta se ilmiö on hauska. Tilanteisiin mennään tunne edellä. Vähän kuin prätkäjengeissä. Mikä on suosikkitekstisi levyllä. – Biisien kirjoitusprosessi oli verrattain helppo. Tämä on myös median asia. HAASTA TTELUSS A KOTITEO LLISUUD EN KITARIS TI MIITRI AALTON EN ”Tehtäväni on pitää Jouni liikkeessä.” kotiteollisuus-taitto_d.indd 33 30.9.2016 9.51. Vertailtiin siinä muniamme, ja sitten joku jäbä vaan sanoi, että hän oli jo menossa narun jatkoksi, mutta se +?0 -kappale, se pelasti hänen hengen. – Aika helvetin harvoin. Kotiteollisuuden uudelta Vieraan vallan aurinko -albumilta on löydettävissä useitakin sanoman tynkiä, jotka kuvastavat kiehtovasti tekijänsä ajatusmaailmaa. Koen, että tehtäväni on pitää Jouni liikkeessä. Mutta sanotaan nyt näin, että univormu on vääränlainen. Mie toivon, että kaikki tällainen katoaa. Silloin kun mies innostuu, niin alkaa tapahtua. Koko homma perustuu Jounin inspiraatioon ja motivaatioon. Se oli siistiä: nelikymppinen mies elää rokkiunelmaansa kellarissaan, yksin. Mutta vain siinä mielessä, että katso nyt vittu niitä jätkiä! Housut lököttää, on ne linttaan astutut lenkkarit jalassa ja hupparit päällä. Meillä oli myös Jounin kanssa yhteistyönä tehtyjä biisejä ja soundcheckeissä äänitettyjä riffejä. Joskus on sitten ollut sellaisia aika pysäyttäviä kohtaamisia, että hei, sie oot pelastanut miun hengen jollain biisin tekstillä. Entä mikä on henkilökohtainen huippuhetkesi albumilla. Eivätkö jätkät tosiaan tule koskaan keskustelemaan teksteistä. – Siis mitä helvettiä. Se kertoo miun mielestä vain tyhmyydestä. Kappaleet syntyivät ja saivat muotonsa aika lyhyessä ajassa. Henkilökohtaisesti suurin haaste oli rakentaa kotiini studio, jotta pystyin saattamaan levyn äänitykset omalta osaltani valmiiksi. – Kyllä silloin tuli aika vahva onnistumisen tunne. Siitä huolimatta, että Kruuna/ Klaava-levyn tiimoilta teimme jotain 50 tai 60 keikkaa. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Jouni toteaa, että CMX on A.W. Edellisen levyn ilmestymisestä kului noin vuosi, kun meillä oli jo uusi albumi lähes valmiiksi miksattu. Vääränlainen univormu Hynynen myöntää, että onhan se hirveän mukavaa, jos joku nappaa hänen lyriikoistaan jonkin ajatuksen pätkän. Nämä on vaan aikuisia ihmisiä. Jounissa on parasta niin sanoittajana kuin soittajanakin tietty naivismi, jota ei kahlitse muoto, kieli eikä teoria. Kuinka paljon konkreettisia ideoita toit Vieraan vallan auringon sessioihin, ja miten bändi otti ne vastaan
Siitä syntyi ajatus, että tästä voisi tehdä jotain. Vittu, suomalaiset miehet raiskaa suomalaisia naisia jatkuvasti. Parempi antaa olla. – Meillä oli sellainen fiilis, että siellä pihakaivon pohjalla on laboratorio, josta käsin ohjaillaan ihmisiä ja tutkitaan niiden käyttäytymistä. Jos lukee biisien nimet luettelona, näkymä vaikuttaa yksioikoisen synkältä: Pahuus ja viha, Ruumiinvalvojaiset, Varjoihmiset, Mariaanien hauta, Verta, luuta ja lihaa, Viinamäki, Vainoharha, Syöt, juot ja kuolet pois, Kaiken valtias, Maanalaiset ja Vieraan vallan aurinko. Mutta tavallaan se vain provosoi tätä tyhmempää osastoa. – Vuoden verran mie sitä mietiskelin. Hynynen alleviivaa, että kaikki ihmiset ovat tavallaan kauniita. Ehkä se oli enemmänkin vain muoti-ilmiö, Jouni ounastelee. – Toisia muovaillaan enemmän vaikka pahuuden suuntaan kuin toisia. Toki teksteihin mahtuukin niin yhteiskunnallista kuin yksilöllistäkin ahdinkoa, lihan-, verenja murhanhimoa, humalaa, krapulaa ja hulluutta. Kysyn Jounilta, onko hän kohdannut rasisteja tai uusnatseja Kotiteollisuuden keikoilla. Pitää tästä elämästä osata myös nauttia! Kun teksti ja melodia kohtaavat Ennen tapaamistamme Hynynen on lähettänyt minulle sähköpostitse tietoa Vieraan vallan auringon tekemisestä ja kommentteja albumin biiseistä. Rakkaat ystävät siinä ympärillä, kaikilla on turvallista. Pari vuotta sitten rupesin vihdoin kirjoittamaan. Että millainen kirja tämä on. – Tuo koko paketti kertoo ristiriidasta ihmisen tyhmyyden ja omahyväisyyden ja toisaalta kauneuden ja puhtauden välillä, Jouni tiivistää. Se oli siinä tilanteessa hirveän hauskaa. Suurin osa työstä tehtiin basisti Janne Hongiston toisessa kodissa Tohmajärven Tikkalassa, jossa bändi rakenteli biisejä siten, että kaikki soittivat ja sovittivat ideoita samaan aikaan samassa tilassa. Ketä tästä pitää syyttää. Ne ei tajua, mihin niitä viedään. Se paljastaisi liikaa. – En muista, että olisin. Oli helvetin hauskaa kirjoittaa. Alkuaikoina oli helvetisti kaljupääporukkaa keikoilla, mutta en tiedä oliko ne skinejä vai liittyikö se vaan Timo Rautiaiseen, koska sekin oli kalju. – Ehkä suurin osa ihmisistä on sellaisia, että ne ei osaa havainnoida kovin hyvin. Hynynen myöntää, että ei ole helppo nähdä kauneutta maailmassa, joka on niin pullollaan negatiivista informaatiota. Tuollaisten ihmisten kanssa on turha väitellä, koska ne uskoo vain siihen, mihin haluavat uskoa. Lähikauppojen nimet muuttuu, kun ne mutakuonot tulee tänne ja perustavat niitä kebabhommeleitaan.” Mie olin, että mitä vittua! Vastasitko. Vähän niin kuin pieni vauva. Silti kantavaksi teemaksi tuntuu Hynysen teksteissä nousevan kauneuden etsintä sen maailman ja niiden ihmisten takaa, jotka niin sairailta ja pahoilta näyttävät. – Sitä, miten tämä maanalainen laboratorio liittyy kirjaan, en voi kertoa. Koko ajan oli kiire, enkä kerennyt käydä idean kimppuun. Tuli sellainen tunne, että hei, ketkä meitä oikein tarkkailee tuolta. Aurinko paistaa, kaikki on vitun kaunista. Hörpitään olutta ja viiniä, tosi miellyttävä tilanne. – Minä olen -kappaleesta olen saanut sellaisen sähköpostin, jossa joku vitun natsi oli tulkinnut sen hyvin oikeistolaiseksi kannanotoksi. – Mutta kaikista pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua on sellainen kyynisyys, ettei näe missään mitään hyvää. Se vei heti mennessään ja kirjoitti koko ajan itseään lisää ja lisää. Että okei, taas on olleet maahanmuuttajat liikenteessä ja taas on jossain joku raiskattu. Ja sitten on niitä, jotka ovat pikkuisen analyyttisempia ja osaavat tehdä johtopäätöksiä. Hynysen kappalekohtaisista kertomuksista nousee esiin anekdootti, jossa hän toteaa tirauttaneensa muutaman kyyneleen laulaessaan Syöt, juot ja kuolet pois -kappaleen loppuosaa, jonka teksti kuuluu näin: ”Se voi syödä vähän miestä / kun se tajuu, ettei mitään olekaan / kuoleman jälkeen / mut se jatkaa empimistä / sillä toivohan ei kuole milloinkaan / ja heti kärkeen / se kerää rahaa lisää / ja näin oljenkorteen vihoviimeiseen / hädässään tarttuu / ja kun tulee aika kuolla / mies kaiken sen kasaa ympärilleen / mukaan arkkuun.” Miksi juuri tästä tuli itku. – Kun tekstiä syntyi, mietin jotain referenssejä. Tyhmä mutta kaunis ihminen Vieraan vallan auringon kappaleiden nimien ja lyriikoiden sisältöjen välillä vallitsee ajoittain tarkoituksenmukainen ristiriita. – Jos siuta vituttaa tämä maailma ja nämä ihmiset, niin silloin olisi hyvä muistaa, että kaiken sen paskan alla, mitä näet, on kuitenkin ihan puhdas ja kaunis ihminen. Ei meitä kukaan pakota mihinkään. – Se on ihan sama, minkä maalainen sie oot, Hynynen kiteyttää kaikkein olennaisimman kuin ohimainiten. – Yhtäkkiä ruvettiin visioimaan pienessä hiprakassa sellaista, että tuossa on tuo pihakaivo ja siitä törröttää putki, joka näyttää aivan periskoopilta. Se on loputon suo, jos lähdet vastailemaan tuollaisiin aivan totaalisiin väärinkäsityksiin. Aina tekee mie li sohaista.” ROMAANIN TEKEMISEN LÄHTÖ LAUKAUS JOUNI HYNYSEN SANOIN 34 SOUNDI kotiteollisuus-taitto_d.indd 34 30.9.2016 10.31. Se, millainen siusta tulee, riippuu ihan siitä, että miten siulla on hoksottimet kohdillaan ja miten pystyt havainnoimaan ympäristöä. – No se johtuu varmaan enemmän siitä melodiasta, mutta toisaalta myös – MIE OLIN aina haaveillut romaanin tekemisestä. Istuttiin Hongiston pihalla. Tulkintani tueksi nostaisin avauskappaleen Pahuus ja viha, jonka lopussa Hynynen laulaa: ”On kauneutta kaikkialla / mut on vaikeeta tunnustaa sitä ääneen / Vaikka maailma onkin vinossa / se on valmis, ja kumarrun sen ääreen / Katson taivasta, sen rantaa / ja katson yötä, näen kauniin aamuruskon / Vaikka ihmiseen en luotakaan / luotan kuitenkin siihen, / että uskon kauneuteen.” Jumalauta, Kotiteollisuus kuulostaa ihan Katri Helenalta, kun sitä kuuntelee ilman musiikkia! – Pahuus ja viha on levyn avainbiisi, Hynynen toteaa. Ja totta kai niistä pitääkin uutisoida, en mie sillä. Ja ajatellut, että mie en osaa tehdä sitä. Kuten aina. Se on koko levyn avainajatus. Tuli mieleen Matti Ijäksen elokuvat ja Jari Tervon ensimmäinen romaani Pohjan hovi. Hän kertoo Atte Blomin ehdottaneen sitä avausraidaksi ja tajunneensa heti Aten olevan oikeassa. Että hei, tuohon jonoon ei kannata eikä ole pakko lähteä. – En vastannut. Mutta meitä muovataan arvaamattomiin suuntiin. Kunhan keikoilla ei rupea näkymään mitään kansanliikkeitä tappelemassa. ”Mie oon pennusta saakka ollut ärsyttäjä. Pahuus ja viha kiteyttää koko albumin teeman. Tekstissä kerrotaan, että levyä on äänitetty muutamissa eri paikoissa, että sen on tuottanut Mikko Karmila, että edelliseltä Kruuna/Klaava-albumilta (2015) jäi jonkin verran hyvää materiaalia yli, että ensiksi tehdyt uudet biisit olivat paskoja, joten sitten tehtiin uusia ja parempia, ja niin edes päin. Tyhjä taulu. – Jos sie puutut kaikkiin epäkohtiin, joita näet, niin ethän sie kerkeä mitään muuta tehdäkään. – Kolme vuotta sitten syntyi sellainen kuningasajatus, että okei, nyt mie tajuan, mistä voisin tehdä sen! – Myö juotiin Marin ja Hongiston Jannen kanssa pienet aamukännit. Siinä oli jotain tuttua, jotain perin suomalaista. hen, jos jotain tuollaista sattuu. ”Mie oon ihan samaa mieltä kuin sie
Olkoon se sitten meidän tai jonkun muun tekemää. – Mie kuvittelin, että kun laitan kaik ki rahat pankkitilille säästöön, niin pär jään helvetin hyvin tässä elämässä. Viemme katsojan visuaalisin maalauksin tunteikkaalle matkalle, jolle bändi antaa äänen, sisällön ja kasvot. – Isoin haaste oli tuotannon kasvaessa venähtänyt budjetti. Teksti syntyi nopeasti, tavallaan ennen kuin edes tajusin tarkkaan, että mitä ajan sillä takaa. Luvassa on sekä totuutta että tarinankerrontaa. Kaikkein eni ten saan irti silloin, kun teksti ja melodia kohtaavat. Ne kuljettavat Kotiteollisuuden lyriikoiden taakse. Että eikö ne keränneet kaiken omaisuutensa messiin, kun ne te ki kuolemaa. Muita tuotannollisia haasteita ei juuri ollut, mitä nyt ladon polton varoetäisyys katsottiin väärin ja kuvaustarvikkeet alkoivat sulaa. Bändihaastattelut käsittelevät enemmän jäsenten henkilökohtaista elämää kuin musiikkia. – Kun biisiä kasattiin kimpassa jätkien kanssa, miulle tuli heti mieleen, että tä hän on luotava joku hulluuden kuvaus, Jouni muistelee. Tapahtuma tulee olemaan hyvin erikoinen, sillä elokuva näytetään samaan aikaan ympäri Suomen 12 eri teatterissa. ÄÄNESSÄ KOTITEOLLISU UDESTA KERTOVAN LEIRITUOMIOL LA-ELOKUVAN OHJAAJA SAKU-PETTER I PERINTÖ ”Ladon polton varoetäisyys katsottiin väärin ja kuvaus tarvikkeet alkoivat sulaa.” SOUNDI 35 kotiteollisuus-taitto_d.indd 35 30.9.2016 9.51. Kuvaamme leffassa sitä, mitä ihminen rehellisesti tuntee. Dokumenttiosioita kuvailtiin pitkin vuotta ympäri Suomen. Ja tässä kävi just niin. Tarkoitan sitä, että vaik ka olisitkin ansainnut rahaa, niin olisit osannut tehdä sillä jotain hyvää. Käyttä nyt sen johonkin muuhun kuin hampu rilaisaterioihin tai siihen, että siulla on treenikämpällä vittu sata kitaraa. Aamusaunassa tajusin yhtäkkiä, mistä biisi voisi kertoa. Olen si tä mieltä, että jos siulla on ylimääräistä, niin aiheuta sillä muille jotain hyvää. Kannattaa olla paikalla! Lokakuun lopussa saa ensiiltansa myös Kotiteollisuuselokuva Leirituomiolla, jonka ohjaaja Saku-Petteri Perintö määrittelee elokuvadokumentiksi. Budjetin kasvettua olen ottanut myös valtavan henkilökohtaisen riskin. Sitten hän toteaa, että ehkä tämä on vähän sosialistinen ja ihan hölmö aja tus. – Mie oon kelannut niin, että kun olet kuolinvuoteella, niin jos siulla on siinä läheisiä ympärillä, se on jo hyvin. – Se saa ensi-iltansa Finnkinolla 26.10. Se kysyi, että kertooko tämä jos tain muumiosta. Elokuvajaksot vaativat täydellisen sulkeutumisen Suomen Hollywoodiin eli Orimattilaan, josta löytyi loistavat puitteet kauhukohtauksille. Eihän hän itsekään ole osannut ja kaa rahojaan, silloin kun rahaa vielä jon kin verran oli. Tuoksuva mies murtuu Hynynen kertoo, että yleisimmin hänen biisinkirjoitustaan inspiroi vitutus jota kin asiaa kohtaan. – Elokuvaa on kuvattu noin puolen vuoden ajan enemmän ja vähemmän selvin päin. Elokuvan puhtaasti fiktiiviset osiot taas tapahtuvat humalaisen, nukkuvan Hynysen mielessä. Kävimme myös Kouvolassa polttamassa yhden ladon. Mitkä olivat tuotannon suu rimmat haasteet. Mutta kun katson elokuvaa, tiedän, että se kannatti. – Sanoisin, että tyylilaji on elokuvadokumentti, mikä on hieman eri asia kuin dokumenttielokuva. Siinä mielessä kappa leen teksti on universaali, ei niinkään henkilökohtainen. Uuden levyn kappa leista esimerkiksi Killing Joken mieleen tuova, hypnoottisesti yhtä riffiä runno va ja transsia tavoitteleva Vainoharha on käsittämättömän väkivallan teon ja psyyken murtumisen kuvaus. Kun Hynynen palasi laulukopista tark kaamoon, tuottaja Karmila koki asian mukaiseksi keventää hieman tunnelmaa. Sit ten yhtäkkiä se tili oli tyhjä. Ja sitten jos on vielä niin, että lähdet täältä tyhjätaskuna, niin vielä parempi. Luvassa on kaikenlaista jännittävää, josta en voi etukäteen kertoa. – Kai se tajusi, että kävin siinä aika herkillä. Kaikki loksahti kohdalleen. Ja kun se sitten kolahti miul le sitä laulaessa, se tuntui vitun hyvältä. Mie olin, että joo, sovitaan vaikka, että tämä kertoo muumiosta! Jouni toteaa, ettei ole itse mikään ma terian hamstraaja. Kertoisitko elokuvan sisällöstä ja tyylilajista. Minkälaisin metodein Leirituomiolla kuvattiin. Mitä pidempään Hynynen pohtii ma terian keräämisen turhuutta ja laukoo ja loja ajatuksia, sitä varovaisemmaksi hän käy. Miten elokuva jaellaan ylei sölle. Jos on ihmisiä saatilla, niin tiedät, että olet teh nyt jotain oikein. tekstin ja melodian yhdistelmästä, Jou ni kertoo. Meillä oli se melodia olemassa, mutta miulla ei ollut siihen laulettavaa. – Mie saan hyvästä musasta aivan hel vetisti kiksejä
Huomionarvoista on, että Kotiteollisuuden suosio on säilynyt vakaana. 36 SOUNDI SOUNDI PB – Oli helppo päästä siihen maailmaan, kun lueskeli uutisia jostain perhesurmista. Mie en nyt vitsaile, mutta mitä se tarkoittaa. Työn hedelmien keräily alkoi 2000-luvulla, jonka alkupuolella bändi ratsasti suomimetallibuumin korkeimmalla aallonharjalla. Cd:n kohdalla kyse on varmaan tuhansista. Ei voi minkään, olkoon. – Mie en ole uskaltanut edes kysyä sitä. Mutta entäs Spotify. Vaikka kappaleen aihe on vakava, tekstistä voi halutessaan löytää pientä pilkettäkin. van. Hynysellä ei ole vastauksia, mutta ainakin hämmennyksestä syntyi vahva biisi. Mitä tarkoittaa streamaus. Hynynen myöntää, että he olisivat kyllä varsin mieluusti soittaneet niillä. Teostoja keikkatulot ovat tärkeämmässä roolissa. Mutta meitä ei kaivattu enää sille hiekkalaatikolle. ”Ei tästä ole hirveän montaa vuotta, kun 20 000 meni heittämällä.” kotiteollisuus-taitto_d.indd 36 30.9.2016 10.31. Ja nyt kun kenttä on muuttunut, niin valitaan ne, jotka on kovemmassa nousussa. Miten vitussa se on mahdollista. – Jos ajatellaan 2000-luvun alkupuolta, niin joka vitun festareilla oli Kotiteollisuus ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Siinä kyllä huomaa muutoksen. Tämä huomio pysäytti toimittajan. – Ehdottomasti oltaisiin haluttu olla mukana. Aika hyvä pointti, Hynynen hymyilee. Hynystä ottaa päähän. Fyysisten levyjen myyntimäärien romahdettua Kotiteollisuuden kaltaiset cd-aikakauden kultalevybändit ovat uusien haasteiden edessä. Se julkaisi debyyttialbuminsa Hullu ukko ja kotiteollisuus jo vuonna 1996 totellen tuolloin myös yhtyeenä samaa nimeä. Kysyn Hynyseltä, minkälaisen painosmäärän levyyhtiö tekee Vieraan vallan auringosta. Onko Hynynen koskaan saanut streamauksista rahaa tililleen. Artistin rojalti levymyynnistä on joka tapauksessa kovin pieni. Hynynen ei aio menettää yöuniaan miettien, pääsevätkö he pian taas mukaan kyseisiin kinkereihin. Kotiteollisuus on tehnyt pitkän juoksun kotimaisen raskaan rockin kentällä. – Tuota noin. Siinä on ehkä pieni lipsahdus. – Se on ainut konkreettinen asia. Viime syksyn ja viime kevään klubirundit oli molemmat ihan helvetin hyviä. Ne saavat tekstittäjän itsensäkin herkkään mielentilaan. Keikoilla meininki on pysynyt samana. Että se tappaa ne ihmiset, jotka on sille kaikkein rakkaimpia. – On se aika syvällinen, Jouni nauraa. Alle kymmenen tuhatta varmasti. Tiedän, että niitä painetaan joitain satoja. Aloin miettiä, että mitä vittua jätkän päässä tapahtuu, kun se rupeaa toimittamaan tällaista asiaa. Nyt ajat ja trendit ovat muuttuneet. Tai sitten se on ehkä ollut sellainen mies, joka ei haisekaan niin hieltä… Mie koitan nyt keksiä jotain pakoreittiä tästä, mutta joo, olet oikeassa. Mies on ehkä hakannut tai tappanut vaimonsa. – Mie en ole ihan varma, mitä tuossa biisissä tarkalleen ottaen tapahtuu. Kenen vika se on. Kuunnellaanpa oikein tarkkaan: ”Kuka joi toisesta viinilasista / kenen tuoksu leijuu makuuhuoneessa / mies löytyykö kaapista / lymyileekö sängyn alla / se perkele on mielessä, kaikkialla.” Makuuhuoneessa siis leijailee toisen miehen tuoksu. Meiltä tulee erikoisvinyyli eli kaksi kertaa kymppituumainen, jotta kaikki biisit mahtuvat siihen mukaan. Onko se yhteiskunnan vika. Hynysen mielestä juuri mikään ei ole muuttunut. Mistä se johtuu. Mutta ehkä se ei ollut kovin syvällinen pysähdys. Isoimmille festivaaleille, ainakaan Provinssiin ja Ruisrockiin, Kotiteollisuus ei kuitenkaan mahtunut mukaan. Ne on vaan eri tyypit. Nyt on ihan sama homma eli kaikilla festareilla on samat esiintyjät. En tunne siitä mitään katkeruutta tai mustasukkaisuutta. Se johtuu varmaan siitä, että me on aikoinaan oltu siellä ihan helvetisti. Niin kuin Stam1na ja Mokoma. Että okei, nyt tämä menee näin. – Ja vittu kun näitä tapahtuu oikeasti! Sitä on täysin mahdoton ymmärtää. Paitsi tietenkin se, että levymyynti on romahtanut. Näen siinä vain ajankuUudella Vieraan vallan aurinko -albumilla Hynynen käsittelee muun muassa ihmisen katoavaisuutta ja pahuutta. Jouni toteaa, että rahallisesti levymyynnin romahdus ei tunnu niin paljoa kuin voisi ehkä luulla. Miun mielestä se oli vähän naurettavaa. – Totta. Mitä tarkoittaa streamaus. Onhan se siinä mielessä surullista, että ei tästä ole hirveän montaa vuotta, kun 20 000 meni heittämällä. Keväällä tuntui, että homma on jopa noususuunnassa, Jouni kertoo. – Miun olisi pitänyt huomata tuo. Joka tapauksessa siinä on käynyt jotain aivan helvetin hirveätä, ja se murtaa sen tekijän
Paikan tarkoista koordinaateista bändi pysyy vaitonaisena, sillä ylimääräisiä vieraita yhtyeen pyhättöön ei kaivata. C hildren of Bodomin treenikämppä sijaitsee eräällä pääkaupunkiseudun teollisuusalueista. Harrasteautoja löytyy niin amerikkalaisia kuin saksalaisia. Iisalmelainen kaiutinvalmistaja Genelec tekee bändin kanssa yhteistyötä kummallakin rintamalla. M A R K U S PA A JA LA Genelec tulostus.indd 37 30.9.2016 11.52. ”Jaoimme aikanaan Nosturilla treenikämpän Amorphisin ja Northerin kanssa. Jos saattaja ei olisi raskasta musiikkia seuraaville tuttu, ei sisään astuessa ensimmäisenä uskoisi tulleensa treenikämpälle. Vuodenvaihteen jälkeen ohjelmassa on uuden albumin tekoprosessi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siellä järjestettäisi kosteitakin juhlia – mutta vain kutsutuille. Niiden jälkeen huomio kiinnittyy vuosien varrella Bodomin keikoilta tuttuun rekvisiittaan. Kun Bodomin toiveet ja tarpeet täyttävä teollisuushalli löytyi, sinne rakennettiin ensi töinä ammattimaisesti akustoitu ja Uskollinen äänentoisto ILMOITUS Children of Bodom kiertää loppuvuoden Pohjois-Amerikkaa. Kun sieltä lähdimme, niin meillä oli todella, siis todella karmeita treeniksiä”, Bodom-kosketinsoittaja Janne Wirman naureskelee ja pyörittelee päätään
Seuraavaa albumia bändi pääsee tekemään parhaissa mahdollisissa puitteissa, sillä Genelec toimitti pääkallopaikalle kesällä Iisalmen tehtaaltaan 8351 SAM -sarjan monitorikaiuttimet. Hieman tämän lehden ilmestymisen jälkeen yhtye lähtee Pohjois-Amerikkaan. Viimeiset pari levyä mulla on ollut koko ajan nauhoituskamat pystyssä, että saadaan biisin valmistumisen kaikki työvaiheet talteen.” Bodom-fanien on kuitenkin maltettava mielensä: uutta albumia Wirman lupailee vasta kevääksi 2018. Bändi saattaa olla tien päällä, kun kotipuolessa on esimerkiksi levyn miksaus käynnissä. Blacksmith, basisti) on tien päällä kunnostautunut levyraatien järjestämisessä. Bodom on tällä hetkellä kiertuevaiheessa, joten ei olla näitä päästy vielä hyödyntämään. Se kuitenkin osoittautui niin hyväksi, että siellä on tehty Bodomin viimeisimmät albumit. ”Henkka (T. Alkoholinhuuruisten jatkojen spontaanien biisitykittelyiden lisäksi kuunneltu musiikki voi olla myös harkittua. Allu (Alexi Laiho, kitaristi-laulaja) esittelee meille keksimiään riffejä, joita sitten kokeillaan ja järjestellään bändin kesken. Bändin ja kaiutinvalmistajan yhteistyö alkoi edellisen Amerikan-kiertueen kynnyksellä, jolloin Bodomin sällit heittivät puolivakavissaan, että ”lähettäisittekö meille kiertuebussiin kaiuttimet”. Keväällä alkaa biisinkirjoitusvaihe, jota seuraa festivaalikauden keikkailu, ja syksyllä vuorossa on levyn äänittäminen – ja Genelecin 8351-monitorien tulikaste. Mutta minä kävin yhdet rumpunauhoitukset tekemässä ja hämmästelin, miten jumalattoman paljon paremmalta jo lähtösoundit voi kuulostaa!” Tosiaan, Children of Bodom kiertää edelleen I Worship Chaos -albuminsa (2015) tiimoilta. Kaikki lähettää tiettyä teemaa mukailevan biisivalintansa Henkalle ja sitten käydään läpi ne yhdessä. Jenkeissä kiertuebussit voivat muuten olla huippulaatua, mutta audiolaitteet ovat järjestään olleet ihan mitä sattuu. Tällöin on hyvä, jos Atlantin yli läheteltyjä tiedostoja pääsee kuuntelemaan ihan kunnollisilla vehkeillä.” Genelec tulostus.indd 38 30.9.2016 11.52. Aivan todella siistiä on ollut!” Children of Bodom kotiutuu kiertueelta jouluksi. Studio-olosuhteisiin soittotila on haastavan muotoinen, eikä sitä alun perin suunniteltu tarkkaamoksi. Tällöin on hyvä, jos Atlantin yli läheteltyjä tiedostoja pääsee kuuntelemaan ihan kunnollisilla vehkeillä.” Bussin etuloungen kaiuttimet eivät tietenkään ole pelkkään ammattikäyttöön. Pieni huilitauko tulee tarpeeseen, sillä alkava vuosi tulee jälleen olemaan vaiherikas. ”Diggaan biisintekovaiheesta, koska se on lähes ainoa vaihe, jolloin meidän elämässämme on rutiinia. ”Bändi saattaa olla tien päällä, kun kotipuolessa on esimerkiksi levyn miksaus käynnissä. ”Ja perillä meitä odotti yllätyksenä Genelec-pari. ILMOITUS M A R K U S PA A JA LA ILMOITUS kelluvaa tekniikkaa hyödyntävä soittohuone, jossa kelpaa Wirmanin sanoin ”paukuttaa astetta lujempaakin” ilman naapurien häiriintymistä. ”8351:n mittamikkijärjestelmä GLM mahdollistaa, että tällaisestakin tilasta saa todella hyvän kuuloisen. Useista aiemmista vuosista poiketen bändi ei soita Suomessa vuodenvaihteen tienoilla keikkaakaan. Silloin mennään viisi kertaa viikossa – ihan kuin olisi normaalissa duunissa – treenikselle
Bändin ja kaiutinvalmistajan yhteistyö alkoi edellisen Amerikan-kiertueen kynnyksellä, jolloin Bodomin sällit heittivät puolivakavissaan, että ”lähettäisittekö meille kiertuebussiin kaiuttimet”. ”8351:n mittamikkijärjestelmä GLM mahdollistaa, että tällaisestakin tilasta saa todella hyvän kuuloisen. Mutta minä kävin yhdet rumpunauhoitukset tekemässä ja hämmästelin, miten jumalattoman paljon paremmalta jo lähtösoundit voi kuulostaa!” Tosiaan, Children of Bodom kiertää edelleen I Worship Chaos -albuminsa (2015) tiimoilta. ”Henkka (T. ”Bändi saattaa olla tien päällä, kun kotipuolessa on esimerkiksi levyn miksaus käynnissä. Pieni huilitauko tulee tarpeeseen, sillä alkava vuosi tulee jälleen olemaan vaiherikas. Hieman tämän lehden ilmestymisen jälkeen yhtye lähtee Pohjois-Amerikkaan. Kaikki lähettää tiettyä teemaa mukailevan biisivalintansa Henkalle ja sitten käydään läpi ne yhdessä. Tällöin on hyvä, jos Atlantin yli läheteltyjä tiedostoja pääsee kuuntelemaan ihan kunnollisilla vehkeillä.” Bussin etuloungen kaiuttimet eivät tietenkään ole pelkkään ammattikäyttöön. Seuraavaa albumia bändi pääsee tekemään parhaissa mahdollisissa puitteissa, sillä Genelec toimitti pääkallopaikalle kesällä Iisalmen tehtaaltaan 8351 SAM -sarjan monitorikaiuttimet. Allu (Alexi Laiho, kitaristi-laulaja) esittelee meille keksimiään riffejä, joita sitten kokeillaan ja järjestellään bändin kesken. Silloin mennään viisi kertaa viikossa – ihan kuin olisi normaalissa duunissa – treenikselle. Keväällä alkaa biisinkirjoitusvaihe, jota seuraa festivaalikauden keikkailu, ja syksyllä vuorossa on levyn äänittäminen – ja Genelecin 8351-monitorien tulikaste. Blacksmith, basisti) on tien päällä kunnostautunut levyraatien järjestämisessä. Bändi saattaa olla tien päällä, kun kotipuolessa on esimerkiksi levyn miksaus käynnissä. ILMOITUS M A R K U S PA A JA LA ILMOITUS kelluvaa tekniikkaa hyödyntävä soittohuone, jossa kelpaa Wirmanin sanoin ”paukuttaa astetta lujempaakin” ilman naapurien häiriintymistä. Alkoholinhuuruisten jatkojen spontaanien biisitykittelyiden lisäksi kuunneltu musiikki voi olla myös harkittua. Viimeiset pari levyä mulla on ollut koko ajan nauhoituskamat pystyssä, että saadaan biisin valmistumisen kaikki työvaiheet talteen.” Bodom-fanien on kuitenkin maltettava mielensä: uutta albumia Wirman lupailee vasta kevääksi 2018. Useista aiemmista vuosista poiketen bändi ei soita Suomessa vuodenvaihteen tienoilla keikkaakaan. ”Diggaan biisintekovaiheesta, koska se on lähes ainoa vaihe, jolloin meidän elämässämme on rutiinia. Studio-olosuhteisiin soittotila on haastavan muotoinen, eikä sitä alun perin suunniteltu tarkkaamoksi. Se kuitenkin osoittautui niin hyväksi, että siellä on tehty Bodomin viimeisimmät albumit. ”Ja perillä meitä odotti yllätyksenä Genelec-pari. Jenkeissä kiertuebussit voivat muuten olla huippulaatua, mutta audiolaitteet ovat järjestään olleet ihan mitä sattuu. Bodom on tällä hetkellä kiertuevaiheessa, joten ei olla näitä päästy vielä hyödyntämään. Aivan todella siistiä on ollut!” Children of Bodom kotiutuu kiertueelta jouluksi. Tällöin on hyvä, jos Atlantin yli läheteltyjä tiedostoja pääsee kuuntelemaan ihan kunnollisilla vehkeillä.” Genelec tulostus.indd 39 30.9.2016 11.52
Genelec Oy T +358 17 83 881 genelec@genelec.com www.genelec.com R ea d m or e Children of Bodom uses Genelec SAM™ products SAM™ Studio Monitors SAM™ Studio Subwoofers Children of Bodom Made in Finland G_Soundi_COB_225x297mm_02.indd 1 28.9.2016 13.40 Genelec tulostus.indd 40 30.9.2016 11.52
Sitä alkaa miettiä, että onhan tämä kyllä aika hienoa, Martikainen fiilistelee. – Mä olen jo sen ikäinen, että muistelen nuoruutta. Tuota hilpeää ja sopivasti lestistään karkaillutta punkbändiä, jossa musisoi myös Nightwish-managerina suuriin tekoihin yltänyt Ewo Pohjola, seurasi pitkä ja vaikutusvaltainen taival YUP:n kanssa. Jarkko Martikainen puhuu siten kuin puhuvat sellaiset ihmiset, jotka ajattelevat paljon ja ovat tottuneet purkamaan ajatuksiaan paperille – matalasti murisevalla ja kuuntelemaan kutsuvalla äänellä, huolellisesti muotoilluin lausein, persoonallisia sanoja ja painotuksia käyttäen. – Niinhän se on tosiaan, aikaa on kulunut paljon, tokaisee Martikainen leppoisasti tajutessaan taiteilija uransa täyttävän pyöreitä. – Kajaanin vuosina meillä oli upea yhteisö, me pikkujätkät ja -plikat, jotka alettiin tunnustaa väriä niin, että leikattiin irokeesit ja järjesteltiin niittejä takkeihin. Luotetut miehet tukenaan hän on piirtänyt eteemme jälleen tukun tarkkanäköisiä tarinoita. Viimeisen vuosikymmenen Martikainen on puskenut ilmaisullisesta ääripäästä toiseen polveillutta soolo”Omakin nuoruuteni oli ristiriitaista aikaa.” Jokainen tarvitsee apua Pyöreitä taiteilijavuosia viettävä Jarkko Martikainen on seitsemännen soololevynsä myötä pitkästä aikaa bänditoiminnan pauloissa. – Nimenomaan! SOUNDI 41 K u v a: To m i P al sa jarkko martikainen -taitto.indd 41 30.9.2016 10.21. V uosikymmenten mittainen ympyrä sulkeutuu heti Ruoste rastaat-albumin ensimmäisenä soivalla Keväinen jää -kappaleella, sen ensimmäisessä säkeistössä. Se on vanhuuden merkki. uraansa, joka nyt täydentyy Luotetut miehet -yhtyeen kanssa tehdyllä Ruosterastaat-albumilla. – Se jää verenkiertoon ja ajatuksiin. Hän uppoutuu jonnekin syvälle muistoihin kuvaillessaan elävästi, kuinka jo ensimmäisissä treeneissä rakastui pölyisestä putkivahvistimesta lähtevään tuoksuun. Se tietysti takasi sen, että tuli turpaan viikonloppuisin, pohjustaa Martikainen. Teksti: Mikko Meriläinen S iitä on nyt vierähtänyt melko tarkalleen 30 vuotta, kun teini-ikäinen Jarkko Martikainen talsi Kajaanin Nurmikadun treenikämpälle ja aloitti taipaleensa esiintyvänä taiteilijana hardcore-bändi Euthanasian riveissä. Elävästi kerrottu tarina osoittautuu hyvin todeksi. Huomautan, että hän sekä muistelee nuoruutta että laulaa kuolemasta
Ja hämmentynyt suuresti suurisuisimpien ihmisten tai nimimerkkien pahantahtoisuudesta. Jatsin juhlaa -laulussa säälitään äitiä ja isää, jotka ”Tehtyänsä kaiken parhain päin saivat taakan kakarasta itsekkäästä.” – Nuori ihminen on välillä ihan toivoton, kun ei se ole aikuinen. Silloin sä tarvitset apua. – Mulla ei ole ollut minkäänlaista hätää sen suhteen, että saan tehdä sitä mitä haluan. Laulussa fiktiivisesti Heikkiseksi nimetty kaveri päätyy päihteiden ja rötöstelyn kautta tappamaan ja tuomiotaan lusimaan. Nyt ”Kyllähän minäkin kuuntelen tiettyä musiikkia joskus ihan sie lunhoidollisista syistä.” K u v a: Tu o m as Si n k ko n en Jarkko Martikainen ymmärtää olla kiitollinen pitkästä urastaan, joka ei ole kellekään itsestäänselvyys. Mulla oli muun muassa mielestäni tärkeä kohtaus, jossa ollaan pikkutien varrella, bensa on loppunut ja se auttava henkilö on täysin hukassa. Toisaalta me ei myöskään osata ennustaa sitä, jos joku horjahtaa. Se suojelee meitä ja saa meidät uskomaan kaikkein tärkeimpiin asioihin, kuten rakkaus, veljeys, toveruus ja ystävyys. Oli yksi vähän vanhempi kaveri, joka sai Kajaanista kyllikseen ja päätti lähteä etelään. – Hän oli alkoholiin taipuvainen, ihan kuten minäkin penikkana. Martikainen myöntää, että joidenkin laulujen fiktiiviset hahmot pesiytyvät hänen päähänsä laulun valmistumisen jälkeenkin. Martikainen on tehnyt saman virheen minkä me kaikki, eli mennyt lukemaan nettiuutisten kommenttipalstoja. Jokainen meistä tulee tarvitsemaan apua joskus, se hetki tulee ihan varmasti. Siihen jää kiinni kovin helposti. Vaikka hän varmasti pystyi osaltaan edesauttamaan ihmisten hyvää, hän ei saanut siitä enää niin paljon irti kuin nuorena. Erityisen paljon tarinaa jäi pois Koirien taivas -albumin (2014) koskettavimmaksi hetkeksi nousevasta Silviasta, jossa tarhaikäinen tyttö etsii hänet hylänneitä vanhempiaan. – Oli todella liikuttavaa lukea joskus Peter Buckin (R.E.M.) kommentti Everybody Hurts -biisistä, että miksi he soittavat sen kappaleen joka ikisellä keikalla. Lauluissa on karuja ja koskettavia kohtaloita, suruakin, mutta ei optimismiakaan tarvitse Ruosterastailta suurennuslasin kanssa kaivaa. Aloinkin nyt miettiä, että mulle olisi voinut käydä ihan samalla tavalla. Ja ennen kaikkea ne esineet, kirjamallin cd-paketit ja vinyylit ja muut! Jarkko Martikainen on tehnyt soolouraansa sekä itsekseen että moninaisen apujoukon kanssa. Ja myös nykyisen levy-yhtiöni Sakaran Tuomo (Saikkonen) on ollut todella kannustava. 42 SOUNDI – Se porukka oli täynnä ihastuttavia ja lahjakkaita ihmisiä, ja kuitenkin osalle kävi tosi huonosti. – Silviasta piti jättää valtavasti kohtauksia pois. Martikainen kuulostaakin vilpittömältä vakuutellessaan, että on tämän hetkiseen tilanteeseensa taiteilijana kaikin puolin tyytyväinen. Hänelle tuli vastaan liian varhain se vaihe, jossa hän koki, että se on tavallaan tärkeää työtä mutta hänelle niin motorista. Tuurijuoppojahan me oltiin, kaikki viikonloput hönöteltiin jos vain oli mahdollista. Tuokin omakohtainen teema on päätynyt uudelle albumille. Oletko muistanut olla onnellinen, ja oletko käsittänyt sen, että aika harva kuitenkaan lopulta omasta intohimostaan pystyy repimään leipänsä. Se on niin kovin nuori. Siinä vaiheessa, kun aloin tehdä omia juttuja, niin Levyyhtiön Arska (Tiainen) tuli tarjoamaan omia palveluksiaan. Omakin nuoruuteni oli ristiriitaista aikaa, olin ihan toivoton. Silvian tarinan kertomatta jääneet aukot olivat mielessä Ruosterastaitakin tehdessä. jarkko martikainen -taitto.indd 42 30.9.2016 10.21. – Mä havahdun siihen aina kun puhun isäni kanssa – isäni on evp patologi, joka tekee vielä satunnaisesti keikkaduunia. Tukea tarjoaa uusi Luotetut miehet -kokoonpano. – Siellä on usein sellaista puhetta, että vajotkoon vain, oma oli syynsä... Kyllä mä nytkin sille soitin tuossa alkuvuodesta, että vieläkö se budjetti pitää kutinsa, että me voidaan todella mennä oikeisiin puitteisiin eikä tarvitse äänittää missään kellariloukossa itse. Peruste oli nimenomaan se, että ne kaksi sanaa siinä laulun otsikossa kertovat kaiken. E i ole yleistä saati helppoa luoda pitkä ura muusikkona, ja Martikainenkin on todistanut moninaiset vaiheet ug-nimestä kultalevykantaan. – Siitä perspektiivistä hän aina välillä kysyy, että oletko nyt ymmärtänyt oman onnesi. Se kaveri miettii, että voiko lapselle valehdella, että kaikki selviää ihan kohta. Voitteko te oikeasti ajatella noin. Yhteen lauluntekstiin mahtuu kuitenkin vain varsin rajattu määrä asiaa, ja vaikka sen kuinka tiivistäisi olennaiseen, jää rannalle paljon sanottavaa. Silvia on itku silmässä pelkääjän penkillä. – Se, että me ei tiedetä huomisesta, on hyvin tärkeää. Vaikka sä olisit minkälainen kuningas, lehti-imperiumin pyörittäjä tai diktaattori, niin silti jonain päivänä sulla on niin vaikeaa, ettet tiedä että haluatko edes elää. J arkko Martikaisen teksteissä omakohtaisuus vaihtelee lähes nollasta lähes sataan, kuten kenellä tahansa, mutta huomionarvoista on se, kuinka todentuntuisesti ja värikkäästi hän laulujensa hahmot ja tapahtumat parilla rivillä kuvailee. Se oli mulle todellinen onnenpotku. Kuinka usein muistat olla kiitollinen siitä, että pystyt yhä elättämään itsesi artistina. On ollut onnekkaita valintoja. Mutta Helsinki ei ollut hänelle millään muotoa armollinen, ei kukaan häntä siellä kaivannut
S iirrytäänpä vielä lopuksi yksityisestä takaisin yleiseen. DR OP ME DO WN Sta rts out wit h a sile nt wor d / Wit h a voi ce it can now be hea rd / Wit h a sin gle tho ugh t / Tha t beg ins to bur n / Thi s riv er will nev er run dry / As lon g as I’m aliv e / It will nev er run dry / As lon g as I’m aliv e / Oh God won ’t you dro p me dow n / Oh God won ’t you dro p me dow n / I won ’t mak e a sou nd / If you ’ll dro p me dow n / Lay dow n eve ryt hin g I hav e / Put asi de eve ryt hin g I ow n / And ins ide my sou l / I bec om e unk now n / Thi s riv er will sti ll run wild / I mus t be aliv e / For it will nev er run dry / As lon g as I’m aliv e / Oh God won ’t you dro p me dow n / Oh God won ’t you dro p me dow n / I won ’t mak e a sou nd / If you ’ll dro p me dow n / It am aze s me / It’ s not you it’ s me / Who has kep t me bou nd so lon g / Oh God won ’t you dro p me dow n / Oh God won ’t you dro p me dow n / I won ’t mak e a sou nd / If you ’ll dro p me dow n / One ste p fro m the edg e of you r han d / And I fal l to an unk now n lan d / I spe ak an unk now n wor d / You cou ld not und ers tan d / And eve ryt hin g I’v e bee n / Eve ry tho ugh t and eve ry wor d will fal l wit h me / And you ’ll dro p me dow n / It am aze s me / It’ s not you it’ s me / Who has kep t me bou nd so lon g / It’ s a sig ht to see / All tha t tro ubl ed me / Ain ’t tro ubl eso me no mor e / And fro m the pal m of you r han d / Abo ve the blo od red san d / I can fal l unt il I’m fre e / Oh God won ’t you dro p me dow n / Oh God won ’t you dro p me dow n / I did not mak e a sou nd / Whe n you dro ppe d me dow n DY IN G RA IN I’m lis ten ing to the dyi ng rai n / It spe aks wit h wor ds I can ’t exp lai n / It fill s my min d and tak es my pai n aw ay / I nev er had a hea rt of gol d / My sou l is jus t wha t I’v e bee n tol d / It fill ed my vei ns and I was bor n aga in / Now eve r sin ce I hea rd tho se wor ds / I hav e liv ed wit h hea rt tha t bur ns / I hav e liv ed wit h min d tha t yea rns and yea rns / I wal k acr oss thi s tro ubl ed lan d / I’ll dig my fee t up fro m the san d / I’ll lif t my voi ce and rai se my han ds abo ve / I was h my fee t I was h my fac e / I’m sta ndi ng on a hol y pla ce / The rai n is pou rin g dow n / And fill s me wit h gra ce / I’m lis ten ing to the dyi ng rai n / It spe aks wit h wor ds I can exp lai n / It gav e me win gs so I cou ld fly aw ay / Now eve r sin ce I hea rd tho se wor ds / I hav e liv ed wit h hea rt tha t bur ns / I hav e liv ed wit h min d tha t yea rns and yea rns NO ON E KN OW S I’v e bee n try ing to fin d a new kin d of nee d / Wel l the one I got I don ’t wan na kee p / I say thi s wit h my hea rt and sou l / I’ll mak e thi s tru th my ow n / And see it thr oug h tha t the see d is sow n / I don ’t wan na kno w / Whe re you wan na go / You say the re’ s no tim e / I say I don ’t min d / I don ’t sup pos e / Eve ryb ody gue sse s but no one kno ws / I don ’t sup pos e / Eve ryb ody ’s gon e and I’m jus t a gho st / So if the re’ s ano the r kin d of nee d / One tha t will mak e eve ryo ne fee l ple ase d / Wel l hey man tak e a loo k ins ide my min d / But you ’ll nev er fin d a God tha t sui tes you r kin d / I don ’t wan na kno w / Whe re you wan na go / You say the re’ s no tim e / I say I don ’t min d / I don ’t sup pos e / Eve ryb ody gue sse s but no one kno ws / I don ’t sup pos e / Eve ryb ody ’s gon e and I’m jus t a gho st / I don ’t wan na kno w / Whe re you wan na go / You say the re’ s no tim e / Bef ore you r God will wal k on by / I don ’t sup pos e / Eve ryb ody kno ws wha t the y nee d the mos t / I don ’t sup pos e / Eve ryb ody gue sse s but no one rea lly kno ws WH AT HA VE I DO NE The re’ s a wor d wit hou t a voi ce / A con clu sio n tha t lea ves me no cho ice / I’m up to my nec k in thi s sea / I’m up to my nec k in eve ryt hin g I nev er wan ted to be / And so the wor d wit hou t a voi ce / Bre aks the sile nce tha t liv es in the noi se / And I’v e bro ken the pro mis e I onc e gav e / The pro mis e I was sup pos ed to kee p / ’Ti ll my dyi ng day / So whe n I’ll kno w eve ryt hin g I hav e now bec om e / I say wha t hav e I don e / Wha t hav e I don e / Wha t hav e I don e / The re’ s a hol e in whe re the re use d to be the sun / I say wha t hav e I don e / Wha t hav e I don e / Wel l it was a dis tan t cry for you as wel l / An act you hid so wel l unt il you fel l / int o the cor ner of you r ow n min d / But sti ll you act ed sur pri sed whe n you fir st saw tho se sig ns / Tha t mig ht fre e all tho se tie s / tho se tha t kee p you in the dar kne ss of you r ow n min d / Wel l the re ain ’t nob ody her e now / But onl y the sou nd of sile nce / Tha t we all oug ht to fin d / May be it’ s tim e for you to rea liz e / The re’ s som e hop e tha t’s hol din g on / In you r blo odsho t eye s / So whe n you kno w eve ryt hin g you hav e now bec om e / I say wha t hav e I don e / Wha t hav e I don e / The re’ s a hol e in whe re the re use d to be the sun / You say wha t hav e I don e / So whe n I’ll kno w eve ryt hin g I hav e now bec om e / I say wha t hav e I don e / Wha t hav e I don e / The re’ s a hol e in whe re the re use d to be the sun / I say wha t hav e I don e / Wha t hav e I don e SU NS HIN E Sun shi ne com e lay you r han ds upo n my hea d / Sun shi ne com e dow n and rai se me fro m the dea d / I’v e bee n in the dar kne ss too lon g / And I will sin g you a ton e / Whi le you gui de my way bac k hom e TH ER E US ED TO BE A DA RK NE SS It’s qui te har d to exp lai n / Don ’t thi nk I eve n wan t to / But the re’ s som eth ing in you r eye s / I don ’t hav e a cho ice / Wel l you sai d all the dar kne ss the sam e / You see a dif fer enc e if you wan t to / And the re’ s the sam e fea r in you r eye s / Tha t sha kes my voi ce / Tak e me by the han d and sin g it wit h me / You ’re gon na hav e to bur n if you wan na fee l fre e / The re use d to be a dar kne ss in my hea rt / But it ain ’t the re no mor e / So we wal ked on the edg e of a kni fe / It cut my min d in tw o / So mus t hav e cut you r min d too / But it mus t be alr igh t / Sin ce I gue ss we nev er had a cho ice / I saw the sam e fea r in you r eye s / Tha t sho ok my voi ce / The re use d to be a sic kne ss ins ide my sou l / It’ s tak en me som e tim e jus t to let it go / The re use d to be a dar kne ss in my sou l / but it ain ’t the re no mor e / I kne w the sta te I’m in rig ht fro m the sta rt / But eve ry tim e I tri ed I’d fal l apa rt / The re use d to be a dar kes s in my hea rt / But it ain ’t the re no mor e / Tak e me by the han d and sin g it wit h me / You ’re gon na hav e to bur n if you wan na fee l fre e / The re use d to be a dar kne ss in you r hea rt / But it ain ’t the re no mor e GO LD EN AG E OF TH E LO WL AN D Oh my dea r God I don ’t kno w / Whe re is the pla ce I sho uld go / I’v e bur ied my sou l / Dee p in the pur e whi te sno w / I’v e bee n med ica tin g mys elf so lon g / To a poi nt whe re my mem ori es are gon e / But you ’d be sur pri sed / How tim e out of min d will pas s on / Eve n Jes us cam e dow n her e for you / But he’ s ban ish ed fro m the lan d / Tha t he use d to rul e / He mus t hav e som e bet ter thi ngs to do / Tha n try ing to und ers tan d / The pai n I wen t thr oug h for the / Gol den age of the low lan d / Gol den hou r is fin ally at han d / Gol den age of the low lan d / I ow e som e mon ey aro und / But it nev er mad e me fee l bou nd / I jus t get on my kne es / And say mis ter ple ase giv e me tim e / The re’ s a hur ric ane hea din g my way / You cou ld hav e tol d me abo ut yes ter day / It’ s the pri ce tha t you pay / For mak ing me fee l thi s way / Eve n dea th cam e aro und to see me / He was str iki ng wit h wor ds / And con vin ced me to see / The pla ce I mig ht end up rea l soo n / But he don ’t und ers tan d / The pai n I wen t thr oug h for the / Gol den age of the low lan d / Gol den hou r is fin ally at han d / Gol den age of the low lan d / I don ’t fee l no reg ret in thi s lan d / And no I won ’t be sor ry if the Dev il is to tak e me / If my God will for sak e me / Or my ow n min d will bra ke me / No I won ’t reg ret any thi ng / Tha t I mig ht com e to be / In the gol den age of the low lan d / Gol den hou r is fin ally at han d / Gol den age of the low lan d / I can fee l gra ce / Slip pin g thr oug h my han ds I GA VE YO U AL L It’s tak en me som e tim e / To cle ar up my min d / Wha t use d to bri ng me com for t / Has now rob bed me blin d / Whe n thi s shi p sta rts its sin kin g / it sin ks lik e a sto ne / On the flo or of my min d / I’m at eas e and unk now n / Som eti mes I won der / If tho ugh ts hav e a for m / If the hop e of exi ste nce / Is not so for lor n / And if tho ugh ts are for got ten / Whe n was I the n bor n / And do I eve n car e / Whe n the se day s are lon g gon e / It’ s tak en me som e tim e / To say I don ’t min d / If the bur den I hav e bui lt / Is now lef t beh ind / I gav e you a bon e / Sai d it’ s all I ow n / It’ s nei the r gif t nor a tra de / You ’re jus t a tom b for wha t I hav e onc e kno wn / But I gav e you all / And you gav e me som e / The spa rk I onc e had has now tur ned to a sun / The mor nin g will ris e and the dar kne ss is don e / I kno w wha t I’v e bee n / And I kno w wha t I’ll bec om e All mus ic and lyr ics wri tte n by MIK KO JO EN SU U / Ins tru men ts, pro duc tio n, rec ord ing and mix ing by MIK KO JO EN SU U / Rec ord ed at LA PP AJ ÄR VE N MÖ KK I, HO US E OF AM EN and SU OM EN LIN NA N ST UD IO by MIK KO JO EN SU U / Dru ms on 3, 4, 5 and Str ing s rec ord ed at SU OM EN LIN NA N ST UD IO by IL AR I LA RJ OS TO / Per cus sio n rec ord ed at MA GIC CA RP ET ST UD IO / Mix ed at BL IN D OW L / Mas ter ed by PA UL I SA AS TA MO IN EN at FIN NV OX / Add iti ona l mus ici ans : MIN TT U SA AR NI Vio lin / JA NN E AH VE NA IN EN Vio la / MA RT TA VA LK EU S Cel lo / MA NN A Voc als on 1, 2, 5, 7, 8 / AN TO NY BE NT LE Y Voc als on 1, 2, 5, 7, 8 / TO PI SA HA Voc als on 1, 2, 4, 5, 7, 8 / TA PIO VII TA SA AR I Voc als on 1, 2, 5, 7, 8 and Pia no on 1, 7, 8 / MA RK US JO EN SU U Dru ms on 3, 4, 5, 7 / AK I LA HT IN EN Per cus sio n on 6 / AU DIE NC E OF ST. Nytkin oli sellainen tilanne, ja kun mä laitoin sen vastausviestin menemään, niin mietin jo heti, että onnistuinko minä nyt sanomaan yhtään mitään. Mutta ei se ole niin yksinkertaista. – Kyllä mä siihen haluan uskoa. Etenkin ikääntyessään ihmiset taipuvat helposti pessimismiin. Siinä on varmasti saman tyyppisiä elementtejä kuin pyhissä kirjoituksissa. On vaikkapa Amnesty tai Greenpeace, ihmisiä jotka tekevät jokapäiväisiä yrityksiä taistella sitä näköalattomuutta vastaan, joihin toiset ratkeavat ensisijaisesti euroja tavoitellessaan. Ei sille vaan voi minkään. Alkavat ajatella, että ennen oli paremmin, musiikkikin oli parempaa ja ihmisillä oli terveemmät arvot... Joten kyllä minä ymmärrän, että kaikki ne asiat, joista olen viime aikoina innostunut, ja se musiikki, jota mä itse ja kaverit tehdään – ei me kukaan kelvata sinne joukkoon. Siellä soi taustalla aina jokin kaupallinen kanava. Ajoittaisesta valon pilkahduksesta huolimatta Ruosterastaiden hahmoilla ei yleensä mene kovin hyvin, ja huomattavan usein perimmäinen syy ei löydy yksilöstä vaan hänet ojaan sysänneestä systeemistä. MIKKO JOENSUU AMEN 2 2LP/CD/Digital TEKSTI-TV 666 1,2,3 2LP/CD JI M SONWEED GHOSTS OF KOPLI LP OLLI AHVENLAHTI BANDSTAND LP LAURI AI NALA ORPOKOTIJUHLAT SAARELLA LP/CD TREES OF ETERNITY HOUR OF THE NIGHTINGALE 2LP/CD/Digital SPIRITUS MORTIS THE YEAR IS ONE 2LP/CD/Digital HEIKKI SARMANTO SERIOUS MUSIC ENSEMBLE HELSINKI TAPES 1-3 | 2LP/CD/Digital EERO RAIT TI NEN EERON ELPEE LP EERO KOIVISTOINEN MUUSA JA RUUSA LP/CD jarkko martikainen -taitto.indd 43 30.9.2016 10.21. Joten lienee aiheellista kysyä, että kuinka vahvalla tolalla on Jarkko Martikaisen luottamus ihmisten kykyyn pitää lajitovereistaan huolta. – On vain hyväksyttävä se, että aika on tällainen. Ja kyllä minä yritän kirjoittaa takaisin, vaikka en pystykään sanomaan jollekin tyttärensä menettäneelle äidille paljoakaan, enkä minä voi mitenkään tietää hänen tuntemuksistaan. Näköalattomuuteni ja hetkittäinen epäuskoni vähenee, kun mä kuulen jotain sellaista musiikkia, mikä parantaa. Syksyllä 1986 Euthanasian ensiäänitysten aikaan Martikainen ei toki osannut kuvitellakaan, että jonain päivänä hänen musiikkinsa voi konkreettisesti tehdä muidenkin kuin vain hänen itsensä elämästä enemmän elämisen arvoista. koossa on monen mutkan kautta rakentunut Luotetut miehet -kokoonpano, jonka rockaavan otteen myötä Martikainen on yllättäen lähempänä YUP-soundia kuin kertaakaan aikaisemmin soolotöissään – mutta toki tyylipaletti ulottuu kauas venkoilurockin tuolle puolenkin. JO HN ’S CH UR CH Cho ir on ”Su nsh ine ” / Gra phi c des ign and pho tog rap hy by TE RO AH ON EN Tha nks to all of you who hav e sho wed you r sup por t, hel p and lov e in the mak ing of thi s alb um . Alfr ed and Oliv ia, fam ily and fri end s, tha nk you so muc h, I lov e you all. Ja tekeehän hän hyvää itsekin. Y ksi piirre ei ole vuosien ja kokoonpanomuutosten myötä muuttunut: Martikaisen musiikki väistelee yhä – vaikkei nuoruusvuosiinsa verrattuna mitenkään haastavaa tai vaikeasti lähestyttävää olekaan – modernit trendit ja massojen kulloisetkin mieltymykset. – Levyn teko oli omituista, kun pystyi pitkästä aikaa antamaan jonkun osa-alueen täysin toiselle, että sä olet niin hyvä joten tee pois, intoilee Martikainen ja lisää, että bändistään häneen itseensä tarttuva on innostus on niin voimakasta, että ”kunpa sitä myytäisiin kuin Alkossa viinaa”. Vaikka Ruosterastaat kulkee vauhdikkaasti sekä pursuaa iskeviä riffejä, tarttuvia ralleja ja koskettavia tarinoita, ei sitä voisi millään ilveellä kuvitella nykyisenlaiseen radiovirtaan soimaan. – Olen yrittänyt jarruttaa vanhenemisen vääjäämättömyyttä ja käynyt kuntosalilla pari kertaa viikossa. Let ’s rem em ber to kee p our min ds aliv e. Apuna hänen visioitaan toteuttamassa ja uusia luomassa ovat rumpali Ema Hurskainen (”Emaan voin luottaa”), basisti Luis Herrero (”niin hyvä kaveri tekemään sovituksia, ettei mun kannata puuttua”) ja kitaristi Anssi Salminen (”rakastaa musiikkia ja on ihastuttava ihminen”). Meillä on paljon asioita, jotka menevät parempaan. Mutta sitten hän kiittikin saman tien, että se auttoi häntä paljon ja että hänestä tuntuu hyvältä. Mun mielestä se on siinä järjestyksessä, että voinko tehdä haluamani asioita tarpeeksi korkealla profiililla myös rahoituksellisesti, niin siihen vastaus on: voin hienosti. – Jostain syystä mulle kirjoittaa monet, joilla on vaikeaa elämässään. Tavoitanko minä ihmisiä kylliksi, kyllä. Tuottaako se mulle sen verran tulonsaantia, että voin katsoa peiliin ja todeta, että sä olet edelleen jumalauta töissä, kaikki ne asiat toteutuu. – Kyllähän minäkin kuuntelen tiettyä musiikkia joskus ihan sielunhoidollisista syistä. Sen tekijä toki tiedostaa hyvin itsekin. Se yhtälö ei vaan kohtaa
Sointi yllättää joka ilmansuuntaan yltävällä laululla, melodisella mielikuvituksella, velmuilla väliosilla, cooleilla rumpusoundeilla, hassuilla kuoroilla ja erittäin psykedeelisesti eri kulmista soivilla slide-kitaroilla. Sitä on luvassa bändin uudella Time Was -albumilla. Se vaan ei ilmene tavanomaisessa olomuodossaan. . . 44 SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Jussi Niemi A ika verkkaiseen tahtiin on Honey B & T-Bones julkaissut levyjä yli 30-vuotisella urallaan, mutta määrän sijaan ratkaisee laatu. Yksi raita saa upeaa bonusta Verneri Pohjolan trumpetista. Luomuna sisään Time Was kuulostaa sellaiselta, ettei sitä välttämättä ole kovin helppo toteuttaa livenä, avaan palaverin kitaristi Esa Kuloniemen kännykkänumeroon. Itse asiassa me pystytään soittamaan sitä hyvin livenä. Kyse on kunnianhimoisesta teoksesta, jonka värien, sointien ja ideoiden määrä huumaa. Jokainen yksityiskohta palvelee harkitusti kokonaisuutta. Tavallaan meillä on komppiryhmä tuplana. Mä pystyn tekemään kaikki ne kitarasoundit livenä, vaikkei mulla mitään valtavaa efektiräkkiä ole. Aijan keskittyessä nykyään täysin lauluun bassoa soittaa jo reilut pari vuotta mukana ollut Pekka Rajamäki (Irrationals, Sandhja) ja rummuissa on J Sees Steinway Salonen (Irrationals, Irina). Esalla on kaiutin auki, joten rikoskumppaninsa ja bändin pääsäveltäjä Aija Puurtinenkin osallistuu keskusteluun. Blues on kuitenkin mukana hiphopista, reggaesta, country soulista, afrosta, modernista indiestä ja ties mistä napattujen vaikutteiden joukossa. Arvasitte oikein, Time Was ei todellakaan ole perinteinen blueslevy, vaikka puolet siitä on äänitetty Memphisin legendaarisella Sun-studiolla talvella 2015, vaan eipä bändi sellaisia ole meille enää aikoihin tarjonnutkaan. Sitä ei välttämättä tajua, että levyllä on oikeastaan kaikki pohjat soitettu livenä sisään, koska se on miksattu niin friikisti. Pariskunnan poika Mooses on jo nyt kyvykäs patteristi. Päälle on äänitetty vain laulut ja Aijan sähköpianoa, joka ei ole kovin isossa roolissa, paremminkin mauste. Jos vakimiehet ei pääse, niin Mooses (pariskunnan poika, joka Honey B & T-Bones ei mennyt Memphisiin haikailemaan menneitä -STUDIOLTA Huippumodernit terveiset -studiolta SU N SU N Aija Puurtinen ja Esa Kuloniemi löytävät tarvittaessa korvaajan kiireisille rumpaleilleen läheltä. K u v a: H an s A n d er ss o n Honey B -taitto_b.indd 44 30.9.2016 13.40. Levy on luomusoiton ja postproductionin yhdistelmä, Esa vastaa ja lisää, että livepuolen varmistaa pätevä miksaaja ja tasokas bändi, nykyään kvartetti, jossa kaikki laulavat. Ihan basicsetti. Kaleidoskooppimaisen moniulotteinen kiekko luovuttaa elämyksiä pitkällä kaavalla
Jotain Sir Douglas Quintetia ja kaksi ensimmäistä oikeaa blueslevyäni: Robert Johnsonin King Of The Delta Blues Singers ja Muddy Watersin Sail On. James miksasi seitsemän biisiä, mutta kun se sai lapsen, niin Oinosen Mikko Finnvoxista miksasi loput kolme. Memphisin äänitykset tehtiin kahdessa sessiossa. Levynteko koitui Honey B & T-Bonesille kalliiksi. Otti varmaan henkisesti koville. Jos saadaan hyvin keikkoja ja levy myy ja soi radiossa niin se on kivaa lisäarvoa, mutta mä olen tähän levyyn niin tyytyväinen musiikillisesti, että olen jo nyt ihan kiitollinen, ilmoittaa Aija. Kyllä oli. Meininki kilpailussa oli ”hyvin amerikkalaista”, konservatiivista ja äärimmäisen säädeltyä kaikin puolin. Sinne ei tarvitse kuin tulla hyvässä kuosissa olevalla bändillä ja alkaa soittaa, kaikki perussäädöt on jo kohdallaan. Mutta kun tuli lisää aikaa, niin päästiin käymään deltalla, muun muassa Clarksdalessa (John Lee Hookerin, Son Housen, Muddy Watersin, Ike Turnerin ja Sam Cooken kotikaupunki), joka osoittautui oikein vireäksi bluesmestaksi. Esa kertoo, että tekosyyksi Memphisin matkalle keksittiin osallistuminen sikäläiseen Blues Challengeen. Esa esimerkiksi rahoitti projektia myymällä vinyylinsä, lähes 2000 kappaletta. Molemmat kehuvat miestä varsinaiseksi velhoksi ja sanovat hänen merkitystään levylle tärkeäksi. Oma fiiliksensä tuli siitäkin, kun seinät oli täynnä legendaaristen muusikoiden ja laulajien kuvia, kaikki entisiä asiakkaita, Aija hehkuttaa. James kuitenkin käsitteli lopuksi niitäkin, että saatiin ne soinnillisesti samaan galaksiin, molemmat selittävät kehuen Salon herkkyyttä aistia musiikkia. Konservatiivinen Blues Challenge Molemmat sanovat taloudellisten faktojen hidastaneen levyntekoa. . Valtaosa kustannuksista maksettiin omasta pussista, vaikka Finnish Blues Societyltä saatiin pieni avustus. Aija huomauttaa miehellä olevan ihmeellinen kyky jälkikäsittelyllään kirkastaa juuri niitä ideoita, joita pariskunta ajoi takaa. Esa: – Tehdä sellainen mood-levy, jota olisi kiva kuunnella ja jonka parissa toivon mukaan viihtyy vähän pidempäänkin. Sun toimii päivisin museona, mutta illat ja yöt oikeana ja erittäin suosittuna studiona. . Kun rouva purskahtaa raikuvaan nauruun, hän lisää: – No, ehkä vähän nyt valehtelen. Oliko paikassa kova karisma. Rumpukompit on varmaan livenä haastavin osa miksaajalle, mutta me halutaan soittaa jutut oikeasti livenä eikä ottaa niitä kovalevyltä. Mikit on juuri niissä paikoissa, missä siinä tilassa saa parhaan soundin, Esa nauraa. Ei juma, ähkäisen tuskasta kun tiedän, millaisia herkkuja Bluesministerin kokoelmassa oli. K u v a: Le if La ak so n en Honey B -taitto_b.indd 45 30.9.2016 13.40. 44 SOUNDI SOUNDI 45 julkaisi juuri hienon jazz-levyn Milo & Moses) tai meidän vanha rumpali Jaska Lukkarinen (Dalindeo, oma trio) hoitaa rummut ja Jaakko Kämäräinen (Olavi Uusivirta) basson, Aija sanoo. Me mentiin Sunille tekemään omaa musaa ja käyttämään sen paikan fiilistä ja akustiikkaa omiin tarkoituksiimme. Aija huomauttaa, että tehtiin heille omiakin säätöjä. Se ei oikein istu mun musiikilliseen etiikkaan. Se oli vaan pieni huone, siellä on vähän pakko kaikkien soittaa yhtä aikaa. Time Wasista geneerisyys on kaukana, vaikka mukana on kaksi coveriakin: Canned Heatilta lainattu nimi raita ja Etta Jamesin Tell Mama, joka tosin on käytännössä sävelletty uudelleen. Ei voitu sanoa komppiryhmälle (Lukkarinen, Kämäräinen), että pääsette Sun-studiolle, mutta se maksaa teille 2000 euroa per naama. Ihan käsittämätön tyyppi. Äänittäjä Matt Ross-Spang ”Ei lähdetty teke mään rock-levyä, nopeita tempoja on niukasti.” oli meistä innoissaan, koska siitä oli helvetin paljon piristävämpää tehdä tällaista musaa kuin äänittää jotain vanhoja Elvis-imitaattoreita. Sit se särötti erikseen rumpuja ja vähän muutakin ajamalla ne tarkoituksella paskalla mikillä yhdelle raidalle. Siellä oli joka päivä livemusaa ja esiintyjät lähes täysin mustia, kun taas Blues Challengessä ne oli ainakin 80-prosenttisesti valkoisia. Se toi mukavaa luonnetta soundiin. Paradoksi Aika paradoksaalista, että levy on puoliksi äänitetty Sun-studiolla, jonne useimmat menevät varmaankin tavoittelemaan mahdollisimman autenttista retrosoundia. Finnvoxilla oltiin menneen kesän heinäkuussa. . Mikä teidän perimmäinen sotasuunnitelma Time Wasille oli. Esa: – Me ei päästy edes finaaliin, koska ei haluttu yhtään viilata meidän musaa niiden ajatteluun. Perustöiden päälle (Aija Sibiksen laulunopettajana ja Esa radiotoimittajana) oli tehtävä muita hommia, jotta rahat saatiin kasaan. Me ei lähdetty tekemään rock-levyä, nopeita tempoja on niukasti. Friikki miksaus menee Pepe Deluxesta tunnetun Jari ”James Spectrum” Salon piikkiin. Me oltiin jo vuosia puhuttu Jarin kanssa, että meidän on tehtävä yhteistyötä. – Meillä on tosi hyvä ryhmä nyt koolla. Geneeristä meininkiä vanhalla kaavalla. . Ihan hyviä bändejä Blues Challengessa oli, mutta yllätyksettömiä. . . Ei niinkään tuottaja – me ollaan varsinaiset tuottajat – kuin post-production spesialisti. Olen nähnyt aika paljonkin sitä, ettei lavalla pystytä klaaraamaan levyllä olevaa musiikkia. Kaikki akustointi oli alkuperäistä ja soundi erittäin lämmin. Esan mukaan kukaan muu Suomessa ei tee samanlaista työtä. Ei tuntunut missään, Esa sanoo niin jäätävän tyynesti, että menen aivan äimäksi. Esa: – Paradoksi voi olla, mutta me ei menty sinne soittamaan Howlin’ Wolfia, koska se teki siellä levyjä. No joo, Matt esimerkiksi pani sub kick -mikin tyhjään vesiautomaatin säiliöön ja sen bassorummun eteen. Kitaristi Esa Kuloniemi myi vinyylikokoelmansa studiokustannuksia rahoittaakseen. Siellä sentään oli tunteellisestikin tärkeitä levyjä joukossa
On hauskaa, että kiinnostamme ja saan puhua ihmisille siitä, mitä me teemme. Meshuggah kuuluu bändeihin, joiden tyyli ja soundi on erityisen tunnis46 SOUNDI K u v a: O ll e C ar ls so n IRTI KAAVOISTA meshuggah-taitto_b.indd 46 28.9.2016 12.52. Teksti: Vesa Siltanen Kimuranttien rytmien mestari Meshuggah julkaisee lokakuussa kahdeksannen studioalbuminsa The Violent Sleep Of Reason. – Mutta en valita. Ruotsalaisryhmä on puurtanut äärimetallin parissa miltei kolme vuosikymmentä, mikä on hatunnoston arvoinen suoritus. Kyllä tässä pää hieman on jo pyörällä, Hagström nauraa. – Tämä on viides päivä putkeen, kun olen vastaillut aamusta iltaan toimittajien kysymyksiin. V uonna 1992 bändiin liittynyt kitaristi Mårten Hagström kuulostaa todella pirteältä, vaikka on ollut promootioja haastattelurumban keskellä jo hyvän tovin
Pakkohan siitä on olla otettu. – Olen melko varma, että jatkamme tämän levyn tapaan eli äänitämme jälleen livenä yhdessä. – Siihen aikaväliin mahtuu paljon päätöksiä, osa huonoja ja osa hyviä. En voi sanoa kuuntelevani paljon niin sanottua djentiä, mutta olen toki kuullut näitä bändejä, joista huomaa heti, että nyt on Meshuggahit kuunneltuna. Se on orgaanisempaa, Hagström analysoi. – Halusimme ennen kaikkea haastaa itsemme. Emme suinkaan ole leipääntyneet entiseen tapaamme nauhoitella kotistudiossa soittimia erikseen, mutta halusimme pitää homman tuoreena ja siksi rikkoa tuttuja kaavoja. Mutta yhtye on saanut seurakseen myös lukuisia kopioita, jotka matkivat yhtyeen ominaissoundia orjallisesti. – Tämä kuulostaa hieman teennäiseltä, tiedän, mutta olemme pysyneet uskollisena musiikilliselle visiollemme. Meshuggahinkin ensimmäinen levy haisee vahvasti Bay Area thrash -esikuviltamme, Metallicalta ja kumppaneilta, johon on tuotu sitten oma twistinsä. Kun bändi soittaa yhdessä ja olemme kaikki samalla aikajanalla, se vaikuttaa omaan suoritukseen ja siihen, miten kuulet ja reagoit muihin. – Livenä äänittämisen kääntöpuoli – jonka kuitenkin onnistuimme nyt välttämään – on se, että kappaleet eivät ehdi käymään tietyn Meshuggah-suodattimen läpi. – Henkilökohtaisesti voisin toki kokeilla erilaisia juttuja ja lähteä enemmän johonkin tiettyyn suuntaan, mutta muiden bändin jätkien täytyy pystyä seisomaan päätösten takana. Syntyy lumipalloefekti. Onko yhtye maalannut itsensä nurkkaan vai voiko se tehdä kunnon irtiottoa niin halutessaan. – Mitä puolestaan biiseihin tulee, basis timme Dick Lövgren osallistui ensimmäistä kertaa säveltämiseen. Silti bändi tallensi uuden The Violent Sleep Of Reson -albuminsa livenä porukalla studiossa soittaen. – No, ensinnäkin äänitimme levyn pitkästä aikaa yhdessä livenä studiossa, vanhaan hyvään malliin. Olemme aina olleet rumpuja rytmiorientoitunut bändi, mutta nyt biiseistä tuli vieläkin elävämpiä ja yksityiskohtaisempia. Mutta turha niitä on märehtiä, tärkeintä on, että virheistään oppii. – Ihan varmaksi en osaa sanoa, ehkä hieman. Meshuggahin debyyttialbumin Contradictions Collapsen julkaisusta tuli tänä vuonna kuluneeksi 25 vuotta, ja bändin perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta. – Rehellisesti puhuen, mieleeni tulee paljon enemmän asioita, joita olemme tehneet oikein. Muutimme siis äänitykseen liittyviä rutiinejamme rankalla kädellä ja mielestäni se kuuluu. Ja vielä metallia soittamalla. – Suuri haaste oli treenata biisit kunnolla yhdessä koko bändin voimin ennen studioon menoa. Nyt kappaleet kuitenkin jäävät siihen muotoon, missä ne on yhdessä kerran treenattu ja sillä sipuli. Hagström ei omien sanojensa mukaan juuri katsele taaksepäin vaan keskittyy enemmän tulevaan. Soundi on raaempi ja orgaanisempi. Siinä on tiettyä energiaa, joka on ehkä parilta viime levyltämme puuttunut, Hagström tuumaa. Tunnetko olosi otetuksi vai onko tällaisiin kopioihin törmääminen enemmänkin vaivaannuttavaa ja outoa. Entä tuntuuko Hagströmistä koskaan, että Meshuggah olisi itse oman tyylinsä vanki. Sen kuulee mielestäni kokonaisuudesta. Kyllä ja ei. On olemassa tietty Meshuggah-soundi ja tiettyjä rajoja, jotka meidän kollektiivimme määrittelee. Emme siis voineet tarkkaan tietää, miten paljon tämä työskentelytapojen muutos tulee vaikuttamaan asioihin. – Hmm... Se oli haaste, johon tartuimme mielellämme pysyäksemme varpaillamme. Syntyikö uusi levy sitten tavallista nopeammin, kun studioaika oli rajattu kolmeen viikkoon. tettava. Homma piti saada pakettiin kolmessa viikossa. Emme ole hylänneet ideoitamme ja periaatteitamme, jotka ovat kenties joskus olleet omituisiakin. Halusimme siitä ajattelusta eroon. Meillä ei ole kuitenkaan tarvetta löytää itseämme tai keksiä pyörää uudelleen joka levyllä. Mutta se oli osa haastetta ja sitä viehätystä, jota kaipasimme. Mikä sitten sai yhtyeen muuttamaan hyväksi havaittuja rutiinejaan studiossa. Mitään erikoisia juhlavuosisuunnitelmia bändillä ei Hagströmin mukaan ole, ainakaan vielä. Soundista kuulee heti, että tässä on nyt bändi soittamassa yhdessä. Joten ehkä nämäkin bändit, jotka ottavat meistä vaikutteita, löytävät vielä oman äänensä. – Pidän sitä enemmän kunnioituksena. Mitä luulet, kumpaa tapaa tulette käyttämään seuraavaa pitkäsoittoa työstäessänne. ”Emme ole hylänneet ideoitamme ja periaatteitamme, jotka ovat kenties joskus olleet omituisiakin.” meshuggah-taitto_b.indd 47 28.9.2016 12.52. Meillä oli siis kokonaan uusi ääni mukana tällä levyllä. Tiedämme, että meillä on tunnistettava soundi ja pidämme siitä, joten olemme mielellämme myös pysyneet siinä ja vaalineet sitä. Hänelle ei tule mieleen mitään, mitä olisi jälkiviisaana tehnyt toisin näiden kolmenkymmenen vuoden aikana. Usein sitä tekee asioita, koska niin nyt vain on aina tehnyt. Harjaantumattomaan korvaan djent-nimelläkin tunnetun genren pioneeri voi kuitenkin kuulostaa melko monotoniselta, eikä ensikertalainen juuri huomaa eroa kolmen viimeisimmän albumin välillä. Siitä voi tulla ongelma, mutta tällä kertaa mielestäni vältimme sen kuopan. Ajan kuluessa tyyliä muokataan ja hiotaan hieman lisää. – Päällimmäinen ajatukseni on: ”hitto vie, näinkö kauan tätä ollaan jo tehty!” Onhan se vitun pitkä aika ja pysäyttävää, että olemme edelleen olemassa, pysyneet yhdessä ja meillä on edelleen hauskaa tällä yhteisellä matkallamme. Hagströmiä asia naurattaa, vaikka se pistääkin myös miettimään. Mitkä ovat sitten näiden kahden työmetodin, yhdessä soittamisen tai jokaisen soittimen erikseen kotistudiossa äänittämisen, hyvät ja huonot puolet. Biisien kirjoittamiseen meni noin puolitoista vuotta, treenaamiseen kaksi kuukautta ja äänittämiseen kolme viikkoa. Meille on ehdoteltu paljon asioita eri tahoilta, mutta olemme aina olleet itsepäisiä, tyhmiä ruotsalaisia kusipäitä ja tehneet asiat omalla tavallamme, Hagström räjähtää jälleen nauramaan. – Soundin puolesta livenä äänittäminen on parempi. Aina kun vakiintuneita toimintatapoja muutetaan, oli kyse mistä asiasta tahansa, moni muu asia muuttuu sen johdosta. SOUNDI 47 Meshuggahin soundi on tunnettu tiukista vaikeuskertoimistaan. Miten The Violent Sleep Of Reason sitten eroaa vaikkapa edeltäjästään Kolossista (2012). Jossain määrin olemme ajaneet itseämme nurkkaan ensimmäisestä päivästä lähtien, kyllä. – Emme myöskään äänittäneet omassa studiossamme vaan menimme Tanskaan meille vieraaseen Puk-studioon ääniteknikko Tue Madsenin kanssa, joka hänkin on meille uusi tuttavuus. On todella imartelevaa, kun joku saa sinusta inspiraatiota ja saat jonkun luomaan jotain täysin uutta. Tehty, mikä tehty. Kun puuhaamme omassa studiossa ilman deadlinea, voimme kikkailla ja käännellä ja sovittaa kappaleita vielä hyvin myöhäisessäkin vaiheessa tuotantoprosessia. Visiosta puheen ollen, Meshuggah on ollut suunnannäyttäjä kokonaiselle nykymetallin armeijalle ja inspiroinut lukuisia progressiivisen metallin ja djentin soittajia
Ihmiset tulevat olemaan todella krapulaisia. Kellumme Suomenlahdella jättimäisessä purkissa, jota myös Baltic Queen -risteilyalukseksi kutsutaan. Heille tällaiset risteilykeikat ovat jo tuttua kauraa, vaikka niihin aluksi suhtauduttiinkin varauksella. Suurin osa on tullut tänne juomaan naurettavia määriä alkoholia, mutta me olemme töissä, Olof toteaa. – Tämä ei kuitenkaan ole mikään perinteinen Ruotsinristeily, täällä on huomattavasti rennompaa ja ihmiset ovat ystävällisiä, kun koko laiva on täynnä saman henkistä porukkaa, Elize jatkaa. lokakuuta julkaistava Maximalism on neljäs levy viiden vuoden sisään. Sille löytyy sekä loogisia että logistisia selityksiä: osalla jäsenistä on suomalaiset puolisot ja asuupa osa muusikoista Suomen puolella. Ennenkuulumatonta. 21. – Kaikkein oudointa on meidän soittoaikamme, joka on sunnuntaina kahdelta päivällä. Istun konferenssihuoneessa seuranani kaksi Amaranthen kolmesta laulajasta, Elize Ryd ja Jake E., sekä kitaristi Olof Mörck. He varAmaranthe on ahkera keikkailija Suomessa. 48 SOUNDI K u v a: P at ri c U ll ae u s amaranthe-taitto.indd 48 28.9.2016 12.54. Teksti: Vesa Siltanen S yyskuun toinen viikonloppu. – Olemme kuitenkin täällä eri asialla kuin muut. LAISKUUTTA EI HYVÄKSYTÄ Amaranthen luovuus virtaa ja yhtye jaksaa ylläpitää nopeaa julkaisutahtiaan. Laiva on lastattu hevareilla ja muilla metallipäillä, sillä kyseessä on järjestyksessään kahdeskymmenes Radio Rock -risteily
Se on nykymittapuulla hurja tahti, kun kiertueet pitenevät ja levyjä hiotaan kotistudiossa maailman tappiin saakka. Mutta jos olet täyspäiväinen muusikko ja käytät suurimman osan ajastasi säveltämiseen, olit kiertueella tai ei, niin ei se oikeasti vie aikaa. A maranthe on onnistunut toistaiseksi pitämään julkaisutahtinsa rivakkana, tuottaen uusia albumeja parin vuoden välein. Ja siinä välissä yksi soittajistakin kuoli. Elize osuu johonkin siihen väliin ja antaa Olofin ja Jaken hoitaa pääasiassa puhumisen, keskittyen itse lähinnä meikkaamiseen. Haastateltavien roolit tulevat nopeasti esille. Kumpi sitten säveltäjälle on tärkeämpää: antaa kuulijoille mitä he haluavat vai tehdä juuri niin kuin itse haluaa, välittämättä muiden mielipiteistä. – Minusta me nimenomaan pidämme homman tuoreena tekemällä jatkuvasti musaa ja julkaisemalla levyjä nopeaan tahtiin. I nspiraatiota ja motivaatiota säveltämiseen ei sitäkään tarvitse sen erityisemmin hakea, sillä kaikilla yhtyeen säveltäjillä on kitaristin mukaan niin paljon musiikkia sisällään, että se tulee ulos suuremmitta vaikeuksitta. Vertaa vaikkapa 80-lukuun, jolloin bändi kuin bändi julkaisi levyjä joka toinen vuosi. Emme me tiedä, mikä uuden levyn kahdestatoista kappaleesta tulee olemaan se kaikkein suosituin. Elize voi aivan hyvin kehittää kitarariffejä tai Jake voi keksiä jonkun rumpukuvion. ...And Justice For All -levyn kansilehdessähän pahoitellaan, että albumin tekemiseen meni niin kauan. Kitaristi sanoo itse tietoisesti välttelevänsä roolittamista säveltäessään. SOUNDI 49 ”Koko auto pysyi kasassa teipillä ja purukumilla.” amaranthe-taitto.indd 49 28.9.2016 12.54. Nyt Metallican uutta levyä odotettiin lähes kymmenen vuotta, Olof toteaa ja jatkaa pohdintaa. Olof vastaa kysymyksiin pitkäsanaisesti ja analyyttisesti, Jake puolestaan pääasiassa vitsailee ja pudottelee onelinereita. Pystyykö niin tiukassa tahdissa uusiutumaan ja pitämään homman tuoreena itselleen ja faneille ilman, että alkaa toistaa itseään. – Molemmat puolet laitetaan tehosekoittimeen ja siitä se cocktail syntyy. Metallica on tästä hyvä esimerkki. Se on laiskuutta. Eikä Master Of Puppetsin ja Justicen välillä ole kuin kaksi ja puoli vuotta. – Mutta emme mekään toki tee musiikkia kellon ympäri jatkuvasti. Jos levyn tekeminen vie niin kauan, silloin on jotain pielessä. – Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja olen oikeasti sitä mieltä, ettei tarvita viittä vuotta saadakseen aikaan 60 minuuttia musiikkia. – Voin esimerkiksi tehdä pianolla jonkun sointukuvion, joka kuulostaa nyt tältä. Kun sen saman syöttää myöhemmin uuteen ohjelmaan ja kuuntelee sitä uusilla soundeilla, sama kuvio voi nousta ihan uudelle tasolle, joka puolestaan voi muuttaa vaikkapa laulumelodiat toisenlaisiksi. – Toki meillä ei ole yhtä monimutkaisia kappaleita kuin vaikkapa Opethilla tai Dream Theaterilla, joiden kohdalla ymmärrän, että säveltäminen vie enemmän aikaa. – Eikä sitä itse aina edes tajua tehneensä jotain todella mahtavaa ja niin sanotusti myyvää. Korvaako määrä laadun. Mutta loppujen lopuksi sinä sävellät ensisijaisesti itsellesi ja itsesi vuoksi, Jake toteaa. Se palkitsee. Niin ei tapahdu kovin usein, mutta se on mahdollista eikä millään lailla kiellettyä. – Tälle levylle Elize taisi tehdä valtaosan laulumelodioista, Jake teki eniten sanoituksia ja itse teen luonnollisesti kitaroita ja kosketinjuttuja. Yhden tärkeän motivaattorin Olof kuitenkin nimeää. Asioiden liiallinen pohtiminen ja paikallaan istuskelu ei lisää luovuutta, se vain pysäyttää virran, Olof pohtii. En tarkoita, että alkaisimme kopioida itseämme, mutta siinä syntyy sellainen kehä, Elize tuumaa. Mieti vaikka jotain Beethovenia. Mutta kun joku juttu on havaittu toimivaksi, miksi uida väkisin vastavirtaan. – Kuulostaa kliseeltä, mutta suurin inspiraation lähde on nähdä fanien laulavan mukana keikoilla. Olofin mukaan bändin säveltäjille on syntynyt luonnostaan tietynlaiset roolit, mutta niihin ei haluta tyystin lokeroitua. Kun aloimme säveltää, ideat ja ajatukset vain virtasivat pakottamattakin. – Juuri näin. Niin, ja onhan se kieltämättä hassua, miten nykyään nopeaa julkaisutahtia pidetään erikoisena asiana, kun ennen vanhaan se oli normaalia. – Sanotaanko näin, että jos tiedämme, mistä kappaleista levy-yhtiö, radiot ja ennen kaikkea fanit pitävät, se rohkaisee meitä kulkemaan tiettyyn suuntaan. Eikä tämä koske ainoastaan muusikkoja, sama pätee mihin tahansa ammattiin. Miten kukaan voi käyttää viiden minuutin säveltämiseen kuukausia. Tämä yhdistettynä siihen, mistä Olof puhuu pitää homman tuoreena, Jake toteaa. Kun näet, miten he ovat todella ymmärtäneet ja sisäistäneet kappaleen, tajuat todella tavoittaneesi jonkun sävelilläsi tai sanoituksillasi. Mutta vaikka jokaisella on omat vahvuutensa, niiden noudattaminen on rajoittavaa. Hän kirjoitti yhdeksännen sinfonian puolessatoista vuodessa ja se vastaa monimutkaisuudessaan viittätoista Dream Theater -levyä! Jaken mukaan myös tekniikan, kuten käytössä olevien ohjelmistojen ja soundien kehittyminen auttaa pitämään homman tuoreena, vaikka se saattaa kuulostaa oudolta. Kolmikko suuntaa suoraan haastattelusta nimmarienjakotilaisuuteen, joten laittautuminen täytyy hoitaa kysymyksiin vastaamisen ohessa. maan vain makaavat tanssilattialla toistensa päällä! Jake puolestaan nauraa. Uuden levyn kappaleita alettiin kirjoittaa viime tammikuussa, mitä ennen oli puolentoista vuoden tauko
Tutkimusten mukaan 95 prosenttia ihmisten tekemistä päätöksistä pohjautuu tunteisiin. Koska ensimmäinen levy menestyi niin hyvin, taakka hartioilla kasvoi. Olet turvallisessa ympäristössä, joten voit rentoutua ja tunnet tuottajasi työskentelytavat. Sen vuoksi se oli ehkä helpoin levy tehdä, Olof tuumaa. Kun kysyn, onko levyjen tekeminen tullut ajan myötä vaikeammaksi vai helpommaksi, jakaantuvat kolmikon mielipiteet. Eri mielipiteitä ja tuntemuksia levyistä löytyy bändin sisältäkin. A maranthen toinen albumi The Nexus (2013) sai Soundissa neljän tähden arvostelun, jossa todettiin yhtyeen säilyttäneen debyyttilevynsä raikkauden. – Mutta minulle Nexus oli puolestaan ehkä se vaikein levy, henkilökohtaisesti. Nexuksella haluttiin vahvistaa jo esiteltyä konseptia ja soundia ja nostaa se uudelle tasolle. Vaikeampaa on tietysti ylittää edelliset tuotoksesi ja tehdä parempia kappaleita, Jake pohtii. Joten näemme nämä asiat hieman eri tavalla, kuten huomaat, Jake sanoo. – Täytyy vain luottaa itseensä ja vaistoihinsa. ”Miten kukaan voi käyttää viiden minuutin säveltämiseen kuukausia. Mietin, että miten vitussa voimme muka pistää tästä enää paremmaksi. – Ensimmäisillä levyillä esittelimme konseptin, joka piti vakiinnuttaa ennen kuin lähdemme kohti uusia polkuja. Samat kappaleet nimetty uudelleen ja pakattu uusiin kansiin, Jake irvailee. Moni on kuitenkin myös sanonut Massiven olleen puolestaan liiankin erilainen Nexukseen verrattuna, Olof toteaa. Jos ensimmäinen levy on tietynlaista ja seuraava jotain muuta, fanit hämmentyvät ja ajattelevat, ettei bändi itsekään tiedä, mitä haluaa. Tiedustelen kolmikolta, miten uusi levy Maximalism vastaa tähän ja mihin suuntaan yhtye on mielestään kehittynyt. Sama pätee säveltämiseen, Elize pohtii. – Ihan sama levy se on kuin edellinen. Promootiorumba on vasta aluillaan, emmekä ole ehtineet antaa vielä montaa haastattelua, mutta osa tuntuu olevan sitä mieltä, että tämä levy on popimpaa kuin ennen, kun taas osa sanoo tätä paljon rokimmaksi ja rankemmaksi. Se on laiskuutta.” 50 SOUNDI K u v a: La rs Jo h n so n amaranthe-taitto.indd 50 28.9.2016 12.54. – Debyytin kohdalla päämäärä ja tavoitteet oli helpompi määrittää. Mutta nyt, kun oma tyyli ja soundi on vakiintunut, voi sen kanssa alkaa leikitellä, astua ulos mukavuusalueelta ja tehdä monipuolisemman kokonaisuuden. – Onkin mielenkiintoista nähdä tulevia arvosteluja, sillä mielestäni Maximalism on paljon erilaisempi Massiveen verrattuna, kuin mitä Massive oli Nexukseen rinnastettuna. – Kun teimme Massive Addictivia, yritimme todella välttää perinteistä ajattelutapaa ja Nexuksen toisintamista. – On jännittävää huomata, miten toimittajilla ja faneilla on niin vahvat ja eriävät mielipiteet levyistä. Kolmas levy Massive Addictive (2014) sai puolestaan kolme tähteä ja sen todettiin olevan vakaata Amaranthe-laatua, mutta kadottaneen hieman iskuvoimaansa. – Mitä tulee tuottajiin ja studioihin, työskentely on helpottunut, kun samat naamat ja paikat ovat tulleet tutuksi. Suuri yleisö ja media ovat suhtautuneet Amarantheen kaksijakoisesti koko yhtyeen uran ajan
Eli tarinalla on onnellinen loppu. – Ja niinhän monet bändit itse asiassa toimivatkin! Olof naurahtaa. Mutta joudumme pitämään teitä vielä jännityksessä. Sittenpähän näette! Olof toteaa salamyhkäisesti. Kolmannen albumin kohdalla kaikki sanoivat, että tämä on bändin tärkein levy ja se voi todella muuttaa kaiken. Olof: – Kuskina ollut nainen – joka oli muuten todella mukava, lisättäköön tähän väliin – pyysi meitä olemaan varovaisia, sillä auto on vuokrattu. Olof: – Olimme vasta aloittaneet, emmekä odottaneet mitään isojen rokkitähtien kohtelua. Amaranthe kiertää loppuvuodesta vielä hetken Eurooppaa ja suuntaa alkuvuodesta Amerikkaan, jossa sovittuna on vasta 70 000 Tons Of Metal -risteily. Kolmikko toteaa Suomen olevan Amaranthelle kuin toinen koti ja yhtyeellä onkin varsin vahvat sinivalkoiset kytkökset. Elize: – Ja siinä kyydissä me sitten istuimme ensin neljä tuntia Nummirockiin ja toiset neljä tuntia takaisin Helsinkiin. Jotkut asuvat Suomessa ja joillain on suomalaisia puolisoja ja niin edespäin. Jake: – Lepää rauhassa, paku! lippupalvelu amaranthe-taitto.indd 51 28.9.2016 12.54. Olof: – Törmäsimme kuskiin vuosia myöhemmin ja kysyin häneltä, joutuiko hän maksamaan autosta mitään, mutta homma oli kuulemma ok. Ja nyt olemme julkaisemassa jo neljättä, Elize puolestaan pohtii. Lopuksi kolmikko kertoo vielä hauskan keikkatarinan Suomesta vuosien takaa. Meidät haettiin pakettiautolla, jos sitä nyt voi sellaiseksi edes sanoa... – Kuten Jake totesikin, ensimmäisen levyn suosio yllätti kaikki ja toisella levyllä haluttiin nostaa debyytin tyyli seuraavalle tasolle. Jake: – Koko auto pysyi kasassa teipillä ja purukumilla, penkit oli tehty tyyliin pahvista eikä siellä ollut turvavöitä. Ihmettelin, että eihän täällä ole enää mitään ehjää! Jake: – Autossa oli todella kuuma, joten Olof päätti aukaista kattoluukun matkan aikana. Jake: – Soitimme siellä tyyliin kahdelta päivällä. Sen jälkeen luvassa on jotain, joka kiinnostanee suomalaisia faneja. ”Jos jotain menee rikki, joudutte maksamaan”. Penkit eivät olleet kiinni missään, joten jarruttaessa olit lentää naamallesi. Muistan ajatelleeni, ettei tämä koko auto ole edes 100 euron arvoinen... – Olin aluksi aika paineissa, kunnes rumpalimme totesi jossain vaiheessa, että mitä sitten vaikka tekisimme huonon levyn, voimme silti lähteä kiertueelle aiempien levyjen biiseillä! Elize sanoo ja kaikki räjähtävät nauramaan. – Meillä on teidän varallenne suunniteltuna jotain oikein erikoista. Olof: – Esiinnyimme Nummirockissa ja se oli meidän ensimmäinen festivaalikeikkamme. L uonnollisesti uutta levyä seuraa kiertue. Hän hipaisi luukkua ja tuuli nappasi sen saman tien mennessään! Kuski alkoi heti huutaa, että voi ei, vuokraaja nirhaa hänet! Olof: – Kuski hermoili ja hoki toistuvasti, että luukun korjaaminen maksaa ainakin 200 euroa. Meidät haettiin lentokentältä ja keikan jälkeen kyydittiin suoraan takaisin Helsinkiin
Pääsen mielikuvaan kiinni hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Paikalle tulee lisää turvamiehiä, ja sitten tyypillinen amerikkalaisia super-julkkiksia suojaava seurue. Teksti: Pasi Kostiainen Kuvat: Frank Maddocks ”Ei uusi levy kerro Trumpista – eikä American Idiot kertonut Bushista.” 52 SOUNDI seuraavana päivänä patsas Fairmont Hotelin pihalle. Sen keskellä marssii 90-vuotias Tony Bennett, the real crooner, jota ei ole liioittelua kutsua laulajalegendaksi. – Pystyn juuri ja juuri kuvittelemaan, millaista elämäni olisi ollut ilman häntä. Se nousee korkeuksiin – ja korkeuksiin samalta Bay Arealta on noussut myös Green Day. He ovat tunteneet toisensa kymmenvuotiaista. Basisti Mike Dirnt odottaa sviitissä, jonka maisema on todennäköisesti San Franciscon paras. Hän osoittaa Alcatrazin vankilaS an Franciscon Fairmont Hotel jököttää massiivisena. Kuin Stalinin hammas Moskovassa, miljoonakaupungin kruunuksi nouseva viiden tähden luomus. Kiireessäkään ei auta jäädä kuin odottamaan. Joitakin juttuja ei vain pigreen day -taitto_c.indd 52 28.9.2016 12.56. – Levy-yhtiö maksaa, hän naurahtaa tervehdykseksi. Hotellin sisällä toistaa mielessään saman kysymyksen. On ollut ja on. Hänen elämäntyönsä kunniaksi paljastetaan saaresta oikealle: siellä kohoaa Oakland Bay Bridge. Koko kaunis kaupunki lakoaa hotellin jalkoihin, San Franciscon kuulu lahti näyttäytyy kaikessa loistossaan. Mitä tekemistä tällä on punk rockin kanssa. Dirnt, 44, pyytää ikkunan ääreen. Vaikka San Franciscosta yleensä kuvataan turistiotoksiin Golden Gate, Green Dayn faneille tuo silta on merkittävämpi: sen takana syntyi yhtye ja siellä kasvoivat Dirnt ja yhtyeen laulaja-kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä Billie Joe Armstrong. – Sen sillan takana minä asun, Dirnt kertoo. Sitten asian mahdottomuus valtaa mielen. Turvamies nappi korvassaan syöksyy pysäyttämään – ja varaamaan – hissin. Bennett vie hissin ja pääsen seuraavaan. LAPSUUDENYSTÄVÄT Tämä on Green Dayn maisema. Koen, että näin meidän on tarkoitettu olevan, näin elämiemme on tarkoitettu menevän
Basisti Mike Dirnt kertoo Soundille, miksi bändi ei kavahda erikoisiakaan teho keinoja – esimerkiksi massamurhaajan näkökulmaa sinkkubiisissä. green day -taitto_c.indd 53 28.9.2016 12.56. SOUNDI 53 Green Day laulaa ahdistavistakin asioista rallatellen – myös uudella Revolution Radio -levyllään
Hän on mies, joka on säilyttänyt tyylinsä – ja maksaa siitä nyt paljon enemmän kuin nuoruudessaan, vaikkapa 30 vuotta sitten, kun Green Day perustettiin. 54 SOUNDI SOUNDI 55 dä kyseenalaistaa liikaa. Ihmiset ovat kovin itsekeskeisiä. Siksi Green Dayn Revolution Radio -albumi tarttuu vaikeisiinkin aiheisiin – eikä anna nykyisestä maailmastamme mitään erityisen myönteistä kuvaa. Mitä tekemistä tällä on punk rockin kanssa. – Elämme keskellä ”olet-julkkis-eimillään-avuilla” -aikaa. Dirnt puhuu nopeatempoisesti, ja naurahtelee ystävällisesti. Toisaalta ne asiat – ja ihmiset – myös välittävät vähät minusta. Punk rockille uskolliset menestyneetkin rokkarit haluavat näyttäytyä tyylilleen uskollisina. Olihan siinä kyse paitsi kapinasta ja suoraan sanomisesta, myös tyylistä. Ja juuri tuo on Dirntin mielestä punkrockyhtyeiden tehtävä – yhä ja edelleen. Ja Green Day haluaa koskettaa syvemmältä. Niiden edessä on vain kiitollinen. Totta kai minäkin haluan edistyä elämässäni ja pitää hauskaa, mutta en koskaan voisi tehdä sitä ajatte lematta ihmisiä ympärilläni, Dirnt sanoo. ”Sitä vain yrittää kirjoittaa totuudesta – ja totuus tapahtuu ympärillämme.” green day -taitto_c.indd 54 28.9.2016 12.56. Vaikka pinta on tärkeää, se on vain pintaa. Se on muuten koko uuden levymme teema. KOLMANNEN NOUSUN PAIKKA Green Dayn uran suurimmat kohokohdat tähän mennessä: ensimmäinen kaupallinen läpimurto 1990-luvun puolivälissä (Dookie, 1994), toinen kymmenisen vuotta myöhemmin (American Idiot, 2004). Billie Joe Armstrong, Mike Dirnt ja yhtyeen kolmas jäsen Tré Cool ovat onnistuneet nousemaan notkahduksen jälkeen huipulle jo kerran, ja nyt saatetaan olla seuraavan nousun äärellä. Hän on siisteissä mustissa vaatteissaan ja John Varvatosin boutique-tennareissaan miljonäärirokkarin perikuva. – Kun katson tv:tä tai nettiä, eniten huomiota saavat asiat, joista en voisi vähempää välittää. Tony Bennett käveli varttia aikaisemmin hissiin Adidaksen verkkareissa, vaikka hänet tunnetaan pukumiehenä
Löytääkö ihmiskunta yksimielisyyden Green Dayn ansiosta. Mutta miten itse koit Bang Bangin näkökulman. – Levyt ovat heijasteita ajasta: en halua olla amerikkalainen idiootti, haluan olla jotain muuta mitä ympärilläni näen. En tiedä. Ehkä levy-yhtiössäkin ajatellaan, että tuo ratkaisu olisi ollut kaupallisesti toimivampi. Green Day on kokenut urallaan nousuja ja laskuja. On kuin suuri perhe kokoontuisi yhteen, Dirnt kuvailee. Vuosien 2010 ja 2013 Helsinginkeikoilla Armstrong on esiintynyt kuin oman punk-sukupolvensa Springsteen, vetänyt Green Dayn omien biisien lisäksi pitkiä biisikoosteita rockin historiasta, lietsonut yleisöä ja vetänyt show’ta yllättävän isolla kädellä. – Biisi pelästytti minut pahanpäiväisesti kun kuulin sen ensimmäisen kerran. – Ei uusi levy kerro Trumpista – eikä American Idiot kertonut Bushista, Dirnt kuittaa. Dirnt selittäköön meille, miksi tällainen näkökulma ja aihevalinta – ja miltä se hänestä on tuntunut. Ja nyt sellaista todella tapahtuu. – Myös keikat voivat olla kokoelma erilaisia tunteita. Olin San Bernardinossa pian sen jälkeen, kun siellä oli tapahtunut joukko surma (joulukuu 2015, 14 kuolonuhria). Yhtye laulaa rallatellen ahdistuneimmistakin aiheista. Eikä keskustelu saa olla yksinomaan teoreettista, hän miettii – ja palaa omiin tuntoihinsa Bang Bangista. Ihmiset tulevat paikalle samasta syystä: pitämään hauskaa. Levyillä on paljon hyviä biisejä, ne ovat mielestäni hyviä levyjä, Dirnt sanoo. Antaako Green Day sitten tällaisesta toipumiseen saati maailmanparantamiseen ohjeita – tai toiveita. Onko Fairmont Hotel Baabelin torni. Ei lauluissaan, mutta Dirntillä on kyllä mielipiteitä, mitä ihmisten pitäisi tehdä. Hänen vastauksensa on lähtökohtaisesti puolustautuva, sillä Green Dayn ratkaisua on tulkittu toisinkin. Armstrong antaa haastattelua jollekin toiselle toimittajalle Fairmont Hotelin jossain toisessa huoneessa. ”Pitäisi sulkea tietokone ja lähteä kadulle tapaamaan ihmisiä.” green day -taitto_c.indd 55 28.9.2016 12.56. Ja livenä Green Day vasta viihdettä onkin. Varsinkin, kun Green Day iskee pöytään tällä kertaa ytimekkään ja kunnianhimoisen, kovasti potentiaalisia radiohittejä sisältävän albumin – jos mikään hittiradio nyt näinä aikoina kitaravetoista rokkia enää soittaa. Biisi on Armstrongin mielestä Green Dayn historian aggressiivisin. Iloa ja surua. En voi edes kuvitella, en halua kuvitella, mutta minut ja meidät on pakotettu kuvittelemaan, mitä kaikkea siellä tapahtuikaan. Pitää myöntää, että on vastakkaisia näkemyksiä ja aloittaa keskustelu. Ja tällaista hän on nähnyt tapahtuvan. Esimerkiksi Bang Bang kirjoitettiin jo kaksi vuotta sitten – ja nyt samoja juttuja näkee uutisissa jatkuvasti. Dookie oli nimestään lähtien sellainen ”pökäle”, että sitä muistetaan enemmän tarttuvista hiteistä Basket Case ja When I Come Around kuin tuskaisesta hätähuutoasenteestaan. Bushin valtakaudella. Asiat tuntuvat vain menevän huonompaan suuntaan. Mutta mielestäni Billiellä on tosi luova tapa kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta. Silti voi koska tahansa kääntyä vierustoverin puoleen ja olla varma, että myös hän on paikalla nauttimasta rock show’sta kaikilla mausteilla. Samat teemat ovat selkeämmin nähtävissä. Jos näin käy, niin se se vasta punk rockia on. Mitä tekemistä tällä on punk rockin kanssa. – Menevätkö asiat todella huonompaan suuntaan. Heti aamulla uutisia saa katsoa sillä asenteella, että mitähän vittua nyt taas, hän aloittaa. Sitä vain yrittää kirjoittaa totuudesta – ja totuus tapahtuu ympärillämme. RALLATELTUA AHDISTUSTA Menipä vakavaksi. Mutta musiikillisesti Green Day ei ole synkkä. – Ja mitä tapahtui Pariisissa! Bassoteknikkoni oli paikalla Eagles Of Death Metalin keikalla Bataclanissa (marraskuu 2015, 89 kuollutta). Emme tosiaan olleet varmoja, voiko tällaista laulua julkaista. Jo Dookiella kerrottiin kaverista, joka räjäyttää itsensä väkijoukossa. – Ehkä pitäisi sulkea tietokone ja lähteä kadulle tapaamaan ihmisiä. Hän selvisi, mutta hänen niin kuin muidenkin paikalla olleiden ja heidän lähipiirinsä toipuminen on ollut vaikeaa. Ehkä esimerkiksi sanoitusten rohkeus – ja näkökulmavalinnat. Entä mitä mieltä basisti on tulkinnoista, joiden mukaan Revolution Radio on vastaava kommentti tähän presidenttiehdokas Donald Trumpin -aikakauteen kuin albumi American Idiot oli presidentti George W. – En kadu sitä, että teimme nuo kolme levyä ja julkaisimme ne juuri noin niin kuin julkaisimme. Sen musiikista tehtiin Broadway-musikaali, ja bändille itselleen ei riittänyt normaali yhden levyn julkaisu. Mutta sosiaalisen median ja radikalisoitumisen lisäksi tapahtuu myös kopiointia. Mutta sellaisia ovat olleet Green Dayn sanoitukset ja levyjen teemat aiemminkin. Trilogia ei yltänyt American Idiotin kaltaiseksi myyntimenestykseksi. Tuoreesta Revolution Radio -albumista povataan taas sukseeta kyseenalaisen punk-oopperatrilogian jälkeen. NARSISTINEN MASSAMURHAAJA Ihan kaupallisinta kertojaääntä Billie Joe Armstrong ei nimittäin valinnut Revolution Radion ensimmäiselle sinkkubiisille Bang Bangille: laulun sanoitus on kirjoitettu narsistisen massamurhaajan näkökulmasta. 54 SOUNDI SOUNDI 55 On tietysti makuasia, oliko kolmen albu min punkooppera ¡Uno! (2012), ¡Dos! (2012) ¡Tré! (2012) trilogia notkahdus vai ei. Monille trilogia-levyt kuunnelleille olisi riittänyt yhteen tai kahteen albumiin tiivistetty paketti. Se on pahan kierre. Ihan kuin olisi ollut kaksi viikkoa hautajaisissa. – Keikat ovat aina yhtä juhlaa. – Keskustelemme yleensäkin ja tästä nimenomaisesta biisistä puhuimme paljon. – Nyt olemme Green Dayn tekemisen ytimessä. Kyse on heijastuksesta jälleen kerran, Dirnt näkee. Hallelujah! Onko Green Day siis parantamassa koko maailman haavat repimällä ne ensin auki. Kun yksi tekee jotain, toinen tekee perässä. Laulajan Rolling Stonelle antaman haastattelun mukaan biisi kertoo ”narsistisen sosiaalisen median kanssa tapahtuvasta joukkoampumiskulttuurista Amerikassa”. Ja keskusteletteko yleensä yhtyeen sisällä sanoituksista ja niiden arvomaailmasta. Kaikki tunsivat jonkun paikalla olleen, uhrin tai vakavasti loukkaantuneen, Dirnt muistelee. – Billie kirjoittaa maisemista, joita näkee. On koettu että American Idiotin ja sitä seuranneen, myös varsin mainion 21st Century Breakdown –albumin (2009) jälkeen yhtye pöhöttyi. Toisaalta pöytä on nyt puhdas Radio Revolutionille. Ensimmäinen askel tällaisten asioiden korjaamisessa on niiden olemassaolon myöntäminen ja niistä puhuminen. Jo Dookie-levyllä oli ties minkä runkkaustilityksen keskellä turhautuneen nuoren massamurha-fantasiointia. Oli todella raskasta
Biisin nimi tulee vähemmän käytetystä nimestä maapallon geologiselle epookille, jota dominoi ihmisen toiminta. Adurin puolella tapahtui vuonna 2015 lentonäytösonnettomuus, jonka seurauksena 11 ihmistä kuoli. Levyn avaava Jesus Alonen alussa joku syöksyy taivaalta Caven perheen kotipaikan Brightonin lähellä, mutta eri puolella kaupunkia kuin missä Caven poika Arthur kuoli. Hybris on yksi levyn avainkäsitteitä. The Bad Seedsin ääriviivat hämärtyvät ja se katoaa taustaan. Taustalla virtaa Cavelle ominainen pianoballadi, mutta sen päälle on kaadettu vellova massa häiriöääniä ja free jazz -rumpuja. Toisaalta, monet levylle päätyneistä lauluista olivat aika valmiita jo ennen kuin toinen Caven kaksosista syöksyi tapaturmaiseen kuolemaansa, eli se ei selitä kaikkea. Rakkauden pimeä puoli on vahvasti läsnä, mutta biisin soundi on jopa uusromanttinen ja vie ajatukset aikaan, jolloin musiikkiteknologia oli loputtoman kasvun ja optimismin ääni. ”Crash landed in a field”, Cave laulaa. Skeleton Treeltä löytyy tarpeeksi raamatullisia viittauksia ja kollektiivista alitajuntaa stimuloivaa seksuaalisuutta ettei kulttuurishokki iske. Burroughsin maailmassa – selkärangattomia eläimiä, eritteitä, kuolemaa, ekstaattista itsetuhoa. Oman lajimme nimen antaminen geologiselle ajanjaksolle on tietenkin pahimman sortin hybristä emmekä me tätä menoa säily hengissä niin pitkään, että tässä sille olisi katetta. Skeleton Tree on kiinnostavin, syvin ja eniten iholle tuleva levy sitten Caven soolouran alkuvuosien. Tuloksena on levy, joka ei ehkä ole samalla tavalla groteski kuin mihin olemme Caven tarinoilta tottuneet, mutta paljon ahdistavampi ja surullisempi – levy, jossa on paljon tuttua, mutta kaikki on toisin. Levyn huippukohta itselleni on Anthrocene. Kertosäkeessä lauletaan ”With my voice, I am calling you”. Minulle tulee aina olo, että Cave kutsuu näitä hahmoja, kuten aina laulua tehdessään, mutta tällä kertaa ne eivät vastaa. Rings Of Saturn vie seksin samoihin liskoaivomaisemiin, jonne se kuuluu William S. Jäljelle jää sarja pitkiä, edellämme tulevaisuuteen kuuluvia kaikuja. Laulussa esitellään sarja henkilöitä, jotka ovat kuin Caven uransa aikana kirjoittamien laulujen galleriasta. Yleisempi on anthropocene eli antroposeeni. Siitä alkoi yhteinen matkani Nick Caven kanssa. Ehkä ylitsepääsemätön yksityinen suru on nyt nivottu helpompaan ja näkyvämpään julkiseen. ”Tässä ollaan niin kaukana täydellisyyshakuisuudesta, että se on jo loistavaa.” Levyarvostelut 9_2016.indd 56 30.9.2016 12.02. Skeleton Tree on häviävän bändin soittama levy. Sen jälkeen en enää ottanut levyjä sydämeeni samalla tavalla kuin aiemmin. Omalla tavallaan se päättyi vuonna 1986 ilmestyneeseen albumiin Tender Prey. Mutta se värittää kaiken. Ehkä surun terävin terä voidaan näin atomisoida. ARTTU TOLONEN HHHHH Nick Cave & The Bad Seeds Skeleton Tree Bad Seed Ltd. Pari vuosisataa sekoilua ja sitä seuraava tuho eivät täytä epookin vaatimuksia. Ennen kuin nyt. Löysin The Birthday Party -yhtyeen 1980-lukulaisena teininä. 56 SOUNDI Levyarviot >> ...emmekö me kuuntelekin musiikkia juuri tällaisten levyjen takia... N ick Caven uusimmasta ei voi puhua viittaamatta taustatarinaan. Tässä ollaan niin kaukana täydellisyydestä ja täydellisyyshakuisuudesta, että se on jo loistavaa. Ollakseen niinkin pitkän uran tehneen taiteilijan teos, levy on kuin huonosti istuva paita, kuin puristava kenkä, kuin ääneksi taltioitu, tuskallinen ihottuma
Nyt on taas viisi vuotta kulunut, ja Vernon on tehnyt yhtyeineen jotain kiehtovaa. Emmekö me kuuntelekin musiikkia juuri tällaisten levyjen takia. Kun albumin toiseksi keskuskappaleeksi nouseva 8 (circle) alkaa soida, yksinkertaisena, puhtaana ja paljaana, peli alkaa olla selvä. Edorf Varjojen piiri Monsp Olisiko Varjojen piiri tapaus, jos sen tekijä Edorf eli Erik Ingebrigtsen ei olisi menehtynyt vuonna 2015. Postuumisti julkaistut levyt tuppaavat saamaan kontekstinsa vuoksi poikkeuksetta suitsutusta musiikillisesta tasosta huolimatta. Soundit, biitit, sointukierrot ja samplet – promokuvat, genret ja kohdeyleisöanalyysit. Edorfin ystävät Jussi Suonikon ja Ilari Aution johdolla ovat tehneet tärkeän työn levyn valmiiksi saattamisessa. For Emma, Forever Ago oli herkkä ja kaunis folklevy, jonka sisäänpäin kääntynyttä surumielisyyttä oli vaikea vastustaa. Bon Iver on julkaissut sellaisen levyn. 22, A Million on arvoitus, jonka ratkaisemiseen kuluu aikaa. Nimeni on ei kukaan -kappaleen kertosäkeessä Edorf laulaa: ”Aion jatkaa eteenpäin niin kauan kuin jalat kantaa / niin kauan kuin keuhkoissa henki pihisee / joinakin päivinä on näkeminen vaikeampaa / ja samat säännöt pätee joka ikiseen.” Pala nousee kurkkuun. Vaikka Edorf oli ensisijaisesti hiphop-artisti, niin tyylillisesti Varjojen piiri on lähempänä 70-luvun folkia, progea ja psykedeelistä rockia. Kymmenen vuotta sitten Justin Vernonista, Bon Iverin laulaja-lauluntekijästä ja keulakuvasta, tuli ”mies, joka muutti kuukausiksi yksin metsään tekemään eroalbumia”. Jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen kysymykseen on helppo vastata: kyllä olisi. Viimeiset äänitykset levylle tehtiin saattohoidossa päivä ennen hänen kuolemaansa. Jos hiphop genrenä olisi ollut olemassa jo vuonna 1972, niin Love Records olisi julkaissut juuri Varjojen piirin kaltaista hiphopia. ARTTU SEPPÄNEN HHHH HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Levyarvostelut 9_2016.indd 57 30.9.2016 8.16. 29 #Strafford APTS uittaa mukaan jouset, kuoron, nickdrakemaisen kitaroinnin… ja melodian, niin täydellisen, että kyynel pyrkii silmään. Nykyään tosin vaikuttaa yhä enemmän siltä, että ammattimaisten musiikintekijöiden ja tuottajien armada on kräkännyt suosittujen ääniaaltojen olemuksen ja aloittanut vimmatun ryöstökalastuksen. Bon Iver 22, A Million Jagjaguwar Populaarimusiikki on helposti ratkaistava taiteenlaji. Varjojen piiri on liian nuorena menehtyneen Edorfin hieno testamentti. Kriitikko on ahtaassa kolossa, kun teoksen tekijästä täytyy kirjoittaa imperfektissä. Taitavia, monipuolisia ja syviäkin, mutta silti kuin kahden palan palapelejä, haasteettomia ja yhdentekeviä. Ja juuri kun albumi on hukkumassa omaan kikkailuunsa, Vernon tarjoaa kauneutta. Miltä se voisi tuntua. Kuten Bowien kohdalla, myös Edorfin joutsenlaulua on mahdoton kuunnella välittämättä siitä seikasta, että levyllä laulaa kuolemaa odottava mies. Viisi vuotta sitten ilmestynyt kakkosalbumi Bon Iver oli hallitumpi kokonaisuus, mutta kuitenkin yllätyksettömämpi. Hän on nimittäin hajottanut tutuksi käyneen ilmaisunsa kappaleiksi ja koonnut sen uuteen muotoon, kuin kubistisen maalauksen. Kuin Vernon olisi jo esitellyt kaiken, mitä hänellä oli tarjota. 22, A Million hyppää yhtä aikaa menneeseen, tulevaan ja tuntemattomaan: hempeän falsettilaulun rinnalle on puskettu yliajettuja rumpukomppeja, prosessoituja harmonioita, vanhojen c-kasettien wouwausta, YouTubesta napsittuja sampleja ja kryptisiä biisin nimiä. Yksinkertainen ja kevyt, mutta samalla kiehtova ja loputtomia teitä tarjoava. Läsnä on elämän koko kirjo surusta iloon, turhautumisesta voimaantumiseen. Näitä aineksia ei ole Suomessa sekoitettu hiphopiin koskaan aiemmin yhtä onnistuneesti. Kuten David Bowie Blackstaria tehdessään, myös Edorf tiesi Varjojen piirin jäävän hänen viimeiseksi levykseen. Kun tällaisen maailman keskelle saapuu albumi, jota ei ihan heti ymmärrä, miltä se tuntuu. Se on myös Varjojen piirin narratiivi, josta esimerkiksi kymmenminuuttinen nimikappale ei jätä arvailun varaa: ”En tahdo tietää miltä tuntuu kuolema / ennen kuin tiedän miltä tuntuu elää”. Klassisen tyylikirjonsa vuoksi Varjojen piiri sopinee myös hyvin niille ”kunnon musiikin” puolesta hamaan loppuun asti taisteleville sedille, joille hiphop ei ole musiikkia ollenkaan ja jokainen Led Zeppelinin cd-boksi on pakkohankinta. ANTTI GRANLUND HHHHH SOUNDI 57 ....emmekö me kuuntelekin musiikkia juuri tällaisten levyjen takia
Siltä tämä M.I.A:n jäähyväistyökseenkin kutsuma musiikillinen jotos mitä suurimmassa määrin tuntuu: oman aseman pakottamana tehdyltä rutiinirutistukselta. Taiteilijan itsensä ohjaaman korskean videon kera maailmaan saatettu kappale pohjustaa tulevaa: tässä on levyn anthem. Ei nytkään. M.I.A:lle ominaisen hullun ja vastustamattoman luovan energian haihtuminen on ilmeinen tosiseikka. Yksittäiset osumat eivät kuitenkaan poista pettymyksen hapanta jälkimakua. Varhaisia tuotoksia muistuttava Ali R U OK. Korn The Serenity Of Suffering Roadrunner Kun on Kornista kysymys, nousee hattu päästä jo silkan sinnikkyyden puolesta. Pakolaiskriisi on toki tärkeä teema, mutta miksi puida sitä näin uupuneen musiikin säestyksellä. Vaikka onkin koko lailla voimaannuttavaa pitkästä aikaa tuntea lahkeidensa lepattavan Fieldin bassolätkytyksen tahdissa, ei rouhinta ole bändin kontekstissa edelleenkään itseisarvo. Nähtäväksi kuitenkin jää missä kohtaa sinänsä yksiulotteinen pyörä lakkaa pyörimästä ja sirkus huutaa potkua perseelle. Mitä pidemmälle AIM etenee, sitä vahvemmin mielessä alkaa kummitella popin kontekstissa ruma sana ”rutiini”. Vuonna 2005 debyyttialbuminsa Arular julkaissut M.I.A osui pari vuotta myöhemmin ilmestyneellä Kala-pitkäsoitolla uuden rytmimusiikin hermoon. Nyt samat niksit saavat M.I.A:n kuulostamaan hieman osumaa ottaneelta veteraanilta, joka puoliepätoivoisesti yrittää roikkua pelikentällä. Kuunnelkaa. PEKKA LAINE HH Levyarvostelut 9_2016.indd 58 30.9.2016 8.16. Erityisen paljastava ja raaka temppu on altistaa tarpeettoman pitkäksi vanutettu AIM vertailevaan kuunteluun ja pyöräyttää rinnalla esimerkiksi Maya-albumia (2010). M.I.A toki väläyttelee valon pilkahduksia siellä täällä. Viime albumin (The Paragdim Shift, 2013) kivijalaksi muodostuneet toinen toistaan tahmaisemmat melodiat pitävät yhä pintansa, mutta näiden ympärille kasatut äänivallit ja Davisin poikkeuksellisen matalalta jyrähtävät murinat antavat jälleen uuden syyn ihmetellä Kornin jatkuvaa mutta toimivaa formulansa viilaamista. tai maanisen raggarytmin päälle paasaava Visa ovat tehokkaita numeroita. Humppaa on ennenkin tehty tehtaan preset-asetuksilla, eikä siitä yleensä tulee mitään hyvää. Onkin sikäli mielenkiintoista tarttua yhtyeen uusimpaan, jonka lähimmäksi vertailukohdaksi ainakin vokalisti Jonathan Davis osoitti nimenomaan edellä mainitun Iisakin kirkon. Yleisen näkemyksen mukaan sekä Kornin että sen puolivahingossa käynnistäneen musiikkisuuntauksen lakipiste tuli vastaan kaksi vuotta työstetyn ja jonkun tarinan mukaan jopa kolme miljoonaa dollaria maksaneen Untouchablesin (2002) jälkihöyryissä. 58 SOUNDI Levyarviot > ...sirkus huutaa potkua perseelle... Kaksitoista pitkäsoittoa on kova luku mille tahansa viimeiset kymmenen vuotta marginaalimusiikkia levyttäneelle yhtyeelle, mutta jo itsensä alituinen, maltillinen mutta tyylitajuinen haastaminen on vain ja ainoastaan rohkeaa. Eikä laulajansa ihan väärässä ole, sillä The Serenity Of Sufferingin yleissoundi on eittämättä raskainta sitten Take A Look In The Mirrorin (2003). HENRI EEROLA HHH M.I.A AIM Universal Popissa ja urbaanissa musiikissa kymmenen vuotta on ikuisuus. Brittiräppääjän tamilijuurista muistuttaneet sävyt, puolieksoottiset biitit ja iskulausemaisuudessaan koukuttava sanapauke saivat popmaailman hihkumaan onnesta. Inspiraatiotankki on imaistu tyhjiin, vanhat ideat on natusteltu loppuun, eikä uutta musiikillista visiota ole saatu tilalle. Aiemmin vimmaiselta vaikuttanut taitelija simuloi nyt vimmaa. Vuosituhannen vaihteen nu-metal -lähettilään viitta ei ole sieltä kiitollisimmasta päästä, mutta niin vain kalifornialaisyhtye on pitänyt päänsä pinnalla, musiikillisia avainehtojaan juuri uhraamatta. Ripaus alkuaikojen maanisdepressiivisyyttä luo mukiinmenevää tuoretta latua tämän päivän Kornille, jonka viime aikojen valttikorttina voi pitää alaviremetallin ja kevyehköjen kone-elementtien jämäkkää balanssia. Näin tuntuu artisti ja häntä kehään taluttava tuotantoporras itseään psyykkaavan. Poliittista paatosta lisää soppaan, hyväksi havaitut sähköiset pulssit säksättämään ja enemmän popitusta soundeihin, niin kyllä se tästä. Albumin avausnumero Borders on oireellisen suuntaa antava
Jäsentensä taustat huomioiden Broken Lines on piristävä yllätys. Levy on pikemminkin naivistisen vinoutunutta ja piikinterävää tilintekoa ihmisyyden kanssa. Bändi on vetänyt jäärä...sirkus huutaa potkua perseelle... Sillä juuri intuitiivinen heittäytyminen ja jopa tietty järjenvastaisuus tekevät Hellströmistä sen mitä hän on: täysin ainutlaatuisen artistin. Usealla raidalla kuultavan Wayne Shorterin sopraanosaksofoni ja Horace Silveriltä ja Duke Ellingtonilta poimitut coverit korostavat albumin jazzillisuutta. Vaikka tyylit vaihtelevat, paketti pysyy hyvin kasassa ja punainen lanka ehjänä. Mies on ollut jo pitkään Ruotsissa instituutio, rockin valtiomies, jolla on oikeus antaa uusia merkityksiä vanhoille symboleille. Neil Youngia, Van Morrisonia ja Bob Dylaniakin vanhempana Hunter luo yhä täysipainoista rockia, jonka trenditöntä iättömyyttä ja sielukkuutta voi vain ihailla. Niissä yhdistyvät 60-lukulaisen psykedeelisen popin perinne ja modernimpi tanssimusiikki. Melodiaja kappalerakenteissa on raikkaita tuulahduksia, ja bändi on hyvin jäntevä. Jones” periytyvät Dylanin Ballad Of A Thin Manistä ja sopivat paremmin kuin hyvin kunnioittamaan Mott The Hooplelle All The Young Dudes -hitin lahjoittanutta David ”Thin White Duke” Jonesia. PERTTI OJALA HHHH Jagwar Ma Every Now & Then Mom + Pop Jos bändi kuvailee musiikkiaan psykedeeliseksi tanssimusiikiksi, syntyy ensimmäiseksi rajoittunut ja ennakkoluuloinen mielikuva goalaisista trancebileistä, joiden osallistujilla on liikaa aikaa kankaanpainantaan. Du gamla du fria ei ole kuitenkaan yhteiskunnallinen julistus tai edes ajankuva. Toimii! VESA SILTANEN HHHHH Håkan Hellström Du gamla du fria Warner Håkan Hellström ei voisi nimetä levyään paremmin. Entistä savuisemmalla äänellä tulkittujen laulujen pohjavire on apea, mutta melankoliaan on ladattu roppakaupalla lohtua. Levyarvostelut 9_2016.indd 59 30.9.2016 8.16. Mikä saisikaan ihmisen tuntemaan itseään pienemmäksi ja merkityksettömämmäksi. Every Now & Then on miellyttävää taustamusiikkia, johon on helppo upota, mutta mitään intensiivisempää tai syvempää suhdetta kokonaisuuteen ei synny. Hivelevän kauniin Day Breaksin hämmentävimmäksi kappaleeksi erottuu Tragedy. Dillinger Escape Plan -kitaristi Ben Weinman ja Mastodon-kepittäjä Brent Hinds ovat takoneet kymmenen monipuolista, tyylistä ja tunnelmasta toiseen vaihtelevaa rockrallia. Lähes hymnimäisesti soivan Dandyn sanat ”something is happening mr. päisesti omaa, päällisin puolin varsin simppeliä linjaa, joka on vuosien mittaan tarjoillut hittejä ja yllättävän vähän huteja. En puhu sarjamurhaajista, irrationaalisista veriteoista tai zombeista vaan kauhusta, joka nousee olemisemme ytimessä asuvasta tietoisuudesta omasta pienuudestamme ja ymmärryksemme vähyydestä. Musiikillisesti Hellström kulkee varovasti kohti jotakin uutta. SOUNDI 59 gamla [That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up In The Kingdom]) kuin jousitettua viihdemusiikkiakin (Jag utan dig). Ja kun väkeä on tullut lisää, yhtye myös pystyy kuulostamaan suuremmalta. Fingers Crossed on väkevä todiste taiteellisen arvokkuutensa ja uskottavuutensa säilyttäneen artistin huippukunnosta. Tästä meille huudetaan likaisella, haukkuvalla tremololla. Täysin valmiina ja ristiriidattomana en tätä musiikkia haluaisikaan kuulla. Yhtyeellä on potentiaalia nousta yhtä suureksi nimeksi kuin australialaistoverinsa, mutta Every Now & Then ei riitä Jagwar Mata vielä sille tasolle nostamaan. Siitä pitää huolen Alice In Chainsin nokkamiehenä vaikuttava William DuVall, joka pääsee todella osoittamaan monipuolisuutensa ja vahvuutensa laulajana. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Wovenhand Star Treatment Glitterhouse David Eugene Edwards on kulkenut pitkän matkan countrysta ja folkista johonkin hankalammin määriteltävään. That’s When The Trouble Starts käynnistää Fingers Crossedin tyypillisen stonesmaisesti jälkimmäisen ”piilotellessa” levyn David Bowie -tribuutilla. Sametinpehmeä Day Breaks on kuin tehty nautittavaksi auringonnousun seuraksi. Edwardsin saarnamiesmäinen ja liioitteleva deklamaatio pääsee oikeuksiinsa kilpaillessaan metallisella otteella tuotetun bändin kanssa. Onneksi australialaisen Jagwar Man kohdalla kyse on pikemminkin asettumisesta australialaisten kanssatoverien, kuten Cut Copyn ja Tame Impalan rinnalle. Tuoreimman levyn perusilme on luonnollisesti edelleen sama vanha tuttu, mutta yllätyksiä ei nytkään pidä puuttuman. ARTTU SEPPÄNEN HHH Norah Jones Day Breaks Blue Note Norah Jones palaa kuudennella albumillaan huikean läpimurron synnyttäneen Come Away With Me -debyytin (2002) hienovaraisen pianojazzin ja lempeän popmusiikin tunnelmiin. HANNU LINKOLA HHH Ian Hunter Fingers Crossed Proper The Rant Bandinsä kanssa tehdyllä Fingers Crossedilla Mott The Hoople -veteraani Ian Hunter todistaa olevansa yksi niitä armoitettuja laulajia ja lauluntekijöitä, joiden luomiskykyä ikääntyminen ei ole rapauttanut. Mukana on suoraviivaista rokkia (Adapt Or Die), Mastodonin kevyempää laitaa muistuttavaa raskaampaa jyystöä (No-One Is Innocent), tanssilattialla liikettä aiheuttavaa pop-vivahdetta (Blood Moon) sekä rehtiä diskokomppia (Everyone Gets Everything They Really Want). ARTTU TOLONEN HHH Giraffe Tongue Orchestra Broken Lines Party Smasher Ensimmäinen ajatus yhtyeestä on luonnollisesti: taas yksi ”superbändi” lisää. Levyn nimi viittaa öiseen tähtitaivaaseen. Kotiteollisuus kykenee taas työntämään omia rajojaan kauemmas toisistaan myös siltä osin, että soundimaailma on aiempaa monitahoisempi. Jos Kotiteollisuudella olikin muutama vuosi sitten itsetutkiskelun paikka, tuore levy viimeistään osoittaa, että vaikeuksista voi selvitä selkeänä voittajana. Piano, akustinen basso ja rummut ovat levyn soitannolliset peruselementit ja ne riittävät hyvin Van Morrisonin Moondancen tapaan rytmittyvän It’s A Wonderful Time For Loven säestykseksi. Kokonaisuus on tyylikkäästi rakennettu ja ehyt. Lopputulos on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa ja Giraffe Tongue Orchestra onnistuu seisomaan täysin omilla jaloillaan. Mestarillisin esimerkki tästä on Ingen oro, Tjabo!, jonka avara haikeus soi empatian puhtaimpana ilmentymänä. Eli runsaasti uutta ja ripaus tuttua. Ian Hunter ei ole koskaan salannut The Rolling Stonesin ja Bob Dylanin vaikutusta musiikkiinsa. Jagwar Man eeppisiä mittasuhteita tavoittelevat kappaleet syntyvät laajalla pensselillä maalaten ja suurin osa levyn kappaleista on reilusti yli viisiminuuttisia. PERTTI OJALA HHHH Kotiteollisuus Vieraan vallan aurinko Johanna Kotiteollisuus on ollut melkein uransa alkumetreiltä lähtien ihailtavan muuttumaton. Edellisellä levyllään Kruuna/Klaava (2015) bändi uudistui yhden Miitri Aaltosen verran, mikä oli erinomainen piristysruiske bändille. Hidasta reggaeta tapaileva You Can’t Live In The Past on sanomaltaan itsestäänselvyys, mutta Ian Hunterin laulun katkeruutta vailla oleva haikeus varmistaa tavallista vakuuttavammin viestin perillemenon. Se on oikeasti erilainen soittajiensa ykkösbändeihin verrattuna, mutta seassa on kuitenkin sopivassa määrin kaikuja miesten pääbändeistä. Broken Lines onkin yksi maukkaimmista superbändilevyistä, joita olen kuullut. Jos Kotiteollisuus aiemmin voitti puolelleen kovalla runttaamisella, Aaltosen myötä bändi tuntui löytävän itsestään muitakin tasoja. Joku on varmasti jo huomannut millä vuosikymmenellä tässä operoidaan. Päivitysprosessi jää kollaasimaiseksi, mutta suunta vaikuttaa lupaavalta. Viimeisimmiltä levyiltä tuttu kotikutoinen springsteeniläisyys on läsnä stadioninlaajuisena yleisotsikkona, mutta sen rinnalle sovitetaan niin diskopoljentoa (Pärlor), spirituaalilainaa (Du Jagwar Man ydinduon muodostavat Jono Ma ja Gabriel Winterfield, mutta levyllä mukana ovat vaikuttamassa myös esimerkiksi tuottaja Ewan Pearson ja Warpaintin rumpali Stella Mozgawa. Oikeudenmukaisessa maailmassa biisin tekijätietoihin lisättäisiin Pepe Willbergin nimi, sillä siinä määrin vahvasti laulu muistuttaa tämän omaa day breaksiä eli Aamua. Näiden välissä julkaistut soolotyöt jäivät ensilevyn tasosta. Miksi hän ei siis liputtaisi tuoreita kappaleitaan kansallislauluiksi. Suurimman pettymyksen aiheutti Danger Mousen tuottama Little Broken Hearts (2012), jota paremmin Jones oli kotonaan sivubändiensä The Little Williesin ja Puss N Bootsin jäsenenä tehdyillä kolmella kantrialbumilla ja Green Dayn Billie Joe Armstrongin kanssa lauletulla Everly Brothers -tribuutilla. Levyllä on upeita hetkiä, kuten Swaying Reedin kokeellisuus, Crook And Failin orientalistinen psykedelia ja The Quiverin paluu vanhaan Wovenhand-muottiin, mutta myös paljon unohdettavaa suorittamista löytyy. Uusimmalla Wovenhandlevyllä tämä yhä enemmän bändiltä kuulostava projekti soi vielä edellistä levyä (Refractory Obdurate, 2014) isommin ja The Swans, Bauhaus, The Birthday Party, L’Amourhan aikainen Sielun Veljet sekä gootahtavien vuosien The Cult tulevat mieleen entistä vahvemmin. Kauhu on vahvasti läsnä
Sillä reissulla syntyi tämä lämmin ja intiimi dokumentti. Ja tietysti ne tutut junan äänet, jotka antavat kaikelle oman rytminsä. Esimerkiksi Jimmy Reed -sovellus (Baby What You Want Me To Do) käynnistää omaperäisesti Ylöspäin alaspäin -kipaleen ja kansanballadin tapaan sävelletty Konekivääri toimii napakasti svengaavan banjokompin kuljetuksella. HENRI EEROLA HH Kent Best Of Sony Best Of Kent. Lähempänä Elliot Smith -vainaan edustamia kauneusarvoja kuin positiivisen ajattelun standardeja liikkuva musiikki viehättää monimielisyydessään ja kierossa sarkasmissaan. Ehdin jo hetken innostua, että tämä koostuisi Isolan ja Hagnesta Hillin englanninkielisistä versioista. On omanlaisensa julkilausuma, ettei potentiaalisesti näinkin ikonisen kokoelman kansilehtisestä löydy muuta kuin kappaleiden tekijätiedot ja sanat pariin biisiin. Panssarijuna Nyt sattuu Musiikillisesti Panssarijunaa voi pitää hyvinkin juurevana rock-kantri-blues -veturina, mutta valikoitujen temaattisten elementtien käyttö estottomissa ralleissa häivyttää lähes täysin yhteydet siihen maaperään, josta kyseiset juuret on kiskaistu. Tämän vuoden maaliskuussa Joe ja Billy pakkasivat soittimensa ja äänityslaitteensa Chicagosta Los Angelesiin kulkevaan Texas Eagle -junaan. Huomioiden sekä As I Lay Dyingin että Shane Blayn toisen yhtyeen Oh, Sleeperin tähän maailmaan luoman musiikin, velloo Wovenwarin kakkonen harvinaisen mielikuvituksettomissa ja munattomissa sfääreissä. Best Ofin biisilistaa ihmeteltiin jo ennakkoon. Kumpikin tunsi syvää kiintymystä amerikkalaista kansanmusiikkia kohtaan. ASKO ALANEN HHHH Kuva: Tapio M. PEKKA LAINE HHHH Wovenwar Honor Is Dead Metal Blade Tim Lambesisin vankilatuomioon johtaneiden sekoiluiden seurauksena syntyi ja kuoli yksi yhtye. Pitkäranta Levyarvostelut 9_2016.indd 60 30.9.2016 12.02. Niinpä Panssarijunalla on ihan oma ratapihansa, jolla pyöriä rempseän arkiabsurdisminsa ja pelimannipartion soitinarsenaalinsa kanssa. Jos tämän on tarkoitus olla läpileikkaus Kentin tuotannosta, ei sitä paljon välinpitämättömämmin voisi toteuttaa. Matkalla kaiken aikaa, eikä minnekään ole kiire. Folkin, countryn, 70-lukulaisen rockin, lievän psykedelian ja varovasti kajastavan mustan rytmiikan aineksista oman ilmaisunsa kokoon keittänyt McCombs on taiteilijana pitkän matkan juoksija ja loivempien kaarien mies. Ei sentään. Jussi Karmalan kiekumat tilitykset tekevät pilalle menevästä rakkaudesta, särkyvistä unelmista ja kostohankkeista vastustamattoman hilpeää burleskia. Kahdeksanteen albumiinsa ehtinyt McCombs tasapainoilee tummanpuhuvissa soft rock -lauluissaan syvän melankolian, lempeän katkeran huumorin ja varovaisen toiveikkuuden välillä. He matkasivat lähes 4500 kilometriä, soittivat ja lauloivat rautateistä kertovia kappaleita – niitä jotka alun perin olivat kuuluneet Woody Guthrien, Leadbellyn, Jimmie Rodgersin ja Hank Williamsin ohjelmistoon. Edeltäjän kaksi avainelementtiä, energisyys ja törkeän yliampuva ultramelodisuus ovat toki molemmat läsnä, mutta jalkapuolen asemassa, ja bändi kuulostaa…miltä nyt kolmetoista alakuloista mutta vihaista jenkkibändiä tusinassa kuulostaa. Hän on taitava, muttei millään muotoa iskevä lauluntekijä. On siinä ihmettelemistäkin. Kentiin vasta tutustuville suosittelen kokonaisia levyjä Isolasta (1997) Du & Jag Dödeniin (2005), faneille viimeisten uusien biisien kuuntelua yksitellen. Ryyppääminen ja valitut siveettömyydet värittävät väistämättä elämöintiä, mutta niitäkään ei viljellä keskenkasvuisen tirskahtelun toivossa. Noora Federley laulaa lähinnä punk-kiihkolla, joka kovimmissa kailotuksissa koettelee mukavuusalueen rajoja. Hyviä biisejä, joista olisi saanut hyvän ep:n. Ne ovat sen arvoisia, tämä kokoelma ei minkään. Ja joskus väliin muutama harkittu huuliharpun ryöpsähdys. Runsaslukuisen avustajajoukon tuella toteutetun laulusarjan pitää antaa vaikuttaa ja hiipiä ihon alle. Selvästi artikuloitu, paikallisaksentin värittämä ulosanti on kyllä paikallaan tummia kuvia maalaillessa. Komeasti soiva Laughter Is The Best Medicine on hyvä esimerkki ilmeisen tummissa vesissä kahlaavan lauluntekijän hirtehisyydestä. On pari akustista kitaraa. Rumpali Erno Taipaleen huiluosuudet ovat tervetulleita finessejä rankemman riffivetoisen musisoinnin kirkastajina. ASKO ALANEN HHH Cass McCombs Mangy Love AntiLaulaja-lauluntekijä Cass McCombsin muhkean monisyiset ja hitaasti poreilevat laulut ovat hyvä muistutus siitä, että albumi on edelleen paras kerta-annos monille popmusiikin muodoille. Bändin suosima rehevä rytke tekee kappaleiden traagisistakin ihmissuhdetarinoista hyvin lohdullista ja hupaisaa ulostulon juhlaa. Tuplan ensimmäinen cd keskittyy viiteen ensimmäiseen albumiin, ja seitsemän seuraavaa kuitataan kahdella kolmanneksella toisesta cd:stä. Niin, ne Då som nu för alltidin ylijäämät eli se ainoa sales point. Muistatteko Mustamäen torin piraatti-cd:t. VILLE SORVALI HH Billy Bragg & Joe Henry Shine A Light – Field Recordings From The Great American Railroad Cooking Vinyl Kun amerikkalainen Joe Henry tuotti englantilaisen Billy Braggin edellisen albumin Tooth & Nail (2013), huomasivat he jakavansa yhteisen rakkauden. On vain kaksi miestä, joiden äänet soivat rouheasti yhteen. Tuskin oli yhtye itse ehtinyt paketoida komean uransa viimeisellä levyllään, kun jonossa jo seuraa turhan ilmeisesti sopimusvelvoitteita täyttämään tehty kokoelma. 60 SOUNDI Seremonia Pahuuden äänet Svart Seremonian konseptissa visioidaan umpisynkkyydessään jotenkin älyttömän nastaa dystooppisen psykedeelistä maailmankuvaa hard rock -bändin templaatille, jossa ei vielä ole otettu viimeistä askelta totisempaan sapattiheviin. Tämä näyttää erehdyttävästi sellaiselta. TIMO KANERVA HHHH Levyarviot > ...muistatteko Mustamäen torin piraatti-cd:t... He arvostivat niitä lauluja, joita kulkurit olivat hoilanneet vuosikymmeniä kulkiessaan pitkin ja poikin Yhdysvaltoja. Sanoitukset ovat nokkelasti ja purevasti sitä, mitä ovat, joten sävelmät ja soitannot on sovitettu niihin ilahduttavan hyvin. Oli eritoten temppu rohkea palkata mikin varteen geneerinen jenkkiääni Shane Blay, eli sinänsä tarjota samaa dynamiikkarikasta metalcorea, mutta ilman pihahdustakaan rähinää. Jo nimi kertoo, että tässä kokoelmassa on jotain väärin. Juna jyskytti eteenpäin. Toisinaan studiona sai toimia öinen makuuvaunu, toisinaan taas aseman odotushuone. Wovenwar on edelleen hemmetisti mielenkiintoisempi kuin vaikkapa nykyisen osa-alueensa kolossin Stone Sourin viimeisimmät, mutta tällä kertaa sitä pirullisen kuuluisaa peruspuuta on vuoltu turhankin kanssa. Sähkökitaroiden ja syntetisaattorin ulvotuksen soundissa ja vimmassa on säilynyt treenikämpän hikisyyttä ja kotikutoisen revityksen särmää. En ihmettelisi yhtään, josko valtaosa Wovenwarin debyytin (2014) sävellyksistä olisi alun perin tähdätty As I Lay Dyingin käyttöön – niin mutkattomasti se onnistui miellyttämään Awakenedin (2012) ystävää. Seuraaja Honor Is Deadin tapauksessa kuitenkin tussahtaa pahemman kerran. Viime vuonna julkaistu upean keskittynyt Hasiskultti/Hulluus -single oli itse asiassa lähempänä definitiivistä bändiolemusta kuin saumoistaan rakoilevampi Pahuuden äänet -albumi. Ei sillä, että Seremonian olisi pitänyt kiteytyä pikkulevyn tiukemman työstön tyypitykseen, mutta bändin yhdessä värkkäämien sävellysten ja sovitusten sarjassa sekä synkentyneissä visioissakin on nyt biiseinä väkinäisempääkin ailahtelua
Levyarvostelut 9_2016.indd 61 30.9.2016 8.16. SOUNDI 61 ...muistatteko Mustamäen torin piraatti-cd:t..
Samalla se esittelee Mykki Blancon vahvimman puolen – hänet herkimmillään ja haavoittuvimmillaan. Tästä huolimatta Mykki ei kuitenkaan kompastu kuulostamaan vain aikansa tuotteelta. Debyyttialbumiksi Mykki on eheä kokonaisuus muutamaa helppoa ratkaisua lukuun ottamatta. Rap-kliseitä Mykkiltä on turha odottaa. Erikoismaininta sen sijaan Cat Powerille, joka kuulostaa mainiolta Cassiuksen housebiiteillä säestettynä. Parhaassa vedossa Jack ja Meg White olivat vuoden 2003 tienoilla, jolloin nytkin hyvin esillä oleva Elephant-levy julkaistiin. HIV-positiivisuuttaan peitellyt Blanco päätti kuitenkin tulla julki HIV-statuksensa kanssa ja sai taakseen faniensa ymmärryksen ja tuen. Kulunut kappale olisi voinut saada aivan uuden elämän tässä kontekstissa. Levy on sekamelska EDM:ää, breaksejä, diskoa, ranskahousea, baleaarisia rytmejä sekä pitkä liuta vierailijoita, joista valtaosan olisi voinut jättää kuulematta. Kevyttä ja kertakäyttöistä tämä silti yhä on, mutta kiehtovan koukuttavaan pakettiin on bändi muovilelunsa paketoinut. Levyn biitit ammentavat monista suunnista, kuten My Nenen M.I.A.:n mieleen tuova marssibiitti osoittaa. MIKKO MERILINNA HHH Cassius Ibifornia Interscope Ranskalaistuottajakaksikko Cassiuksen Ibifornia kaatuu liikayrittämiseen. Kuohkean melodisuuden ja pehmeän leijailevan sointimaailman ...tämäkään nuorten ja kauniiden kesäinen uni ei pääty hyvin... Jo ensikuuntelulta kokonaisuudesta selkeänä helmenä nousee High School Never Ends, jonka unenomainen tunnelma saa intensiivisen albumin hengittämään. Ura jatkui ja nyt Blancon kauan valmisteltu debyyttikokopitkä Mykki näkee päivänvalon. Miehen sooloura on puolestaan tukeutunut näitäkin vahvemmin maanläheiseen ilmaisuun, jossa akustisella musisoinnilla on ollut suuri rooli. Lanois on ennen muuta kollaboraattori ja konseptiartisti, jonka repertoaarista löytyy huimia saavutuksia, kuten Peter Gabrielin Go sekä Brian Enon kansDrugdealer The End Of Comedy Domino Drugdealer on totaalisessa typeryydessään osuva nimi Michael Collinsin ensimmäiselle albumimittaiselle projektille. Aikoinaan maaginen Cassius ei valitettavasti enää pysty luomaan entisen kaltaista luonnollista hypeä. Paineitahan duolla lienee ollutkin – edellisestä albumijulkaisusta kun on päässyt vierähtämään jo vuosikymmen. Mielenkiintoisuus on kadonnut, mutta ehkäpä se ei Philippe Cerboneschia ja Hubert Blanc-Francardia kiinnostakaan, vaan he toteuttavat sanomaansa: ”We just don’t give a fuck, we just keep showing up.” LINDA SÖDERHOLM HH Mykki Blanco Mykki !K7 Kesällä 2015 Mykki Blanco oli jo päättämässä uransa. PEKKA LAINE HHHH The Amity Affliction This Could Be Heartbreak Roadrunner Australialainen metalcore-pumppu The Amity Affliction lähestyy genreä usein vaivaavaa autenttisuusongelmaa uudehkosta kulmasta: bändin viitosalbumi soi kaiutettuna, rosoisena ja huomattavasti vähemmän keinotekoisena kuin useimmat lajityypin tuotokset. Erikoismerkintä tanakasta, kasvoja tärisyttävästä kitarasoundista, joka on enemmän sukua perinteisen pehmeille putkisäröille kuin 2010-luvun digitaalihärpäkkeille. Muutamat aiemmin julkaisemattomat kappaleet tekevät Acoustic Recordingsista pakkohankinnan Whiten faneille, mutta hivenen turvonnut olo 26 kappaleen paketista kyllä tulee. Tämä siitäkin huolimatta, että yhtyeinä White Stripes, The Racounteurs ja The Dead Weather ovat vahvasti toisistaan eroavia yksiköitä. Samaan tapaan The End Of Comedyn aurinkoisuudessa on jotain synkkää. Mitä oikeasti ajattelee mies, joka laulaa kuinka ”todellinen maailma on niin psykedeelinen paikka”. Loputtomasta kesästä on yksi askel todella pimeisiin kuiluihin. Vaikka länsirannikon uuspsykedeliahörhöjen hengenheimolainen tekee musiikkia ilmeisellä kunnianhimolla ja taidolla, on Collinsin laulujen maailma täynnä leikkimieltä. Kauas on tosiaan tultu Cassiuksen nerokkaista vuosituhannen vaihteen kiteyttävistä tanssilattiahiteistä. Parivaljakolta on innovatiivisuus sekä soundin tuoreus kateissa, esimerkiksi nimikappale Ibifornia (joka tietysti viittaa levyn Ibiza-Kalifornia -klikkiin) on melko järkky viidakkoääniraita vanhanaikaisine papukaijasämpleineen. Laulunkirjoituksessaan aussiviisikolla on jopa henkilökohtaista ja koskettavaa syvyyttä, ikään kuin singersongwriter -ulottuvuutta läpituotetun musiikkityylinsä ristiaallokossa. Tämäkään nuorten ja kauniiden kesäinen uni ei pääty hyvin. Acoustic Recordings 1998-2016 niputtaa nimensä mukaisesti yhteen Whiten tuotannon kronologisessa järjestyksessä: 90-luvun White Stripes näyttäytyy akustisissa versioissa aivan uudenlaisella tavalla, ilman yhtyettä tuolloin vaivannutta lievää takakireyttä. Häneen usein liitettyä queer rap -termiä itse vieroksuva Mykki Blanco räppää muodista, huumeista, rakkaudesta ja sugar daddyista ihailtavalla aitoudella. Monet muutkin kappaleista ovat aivan liian peruskauraa – europoppia valtavirran Teneriffan lomalaisille. Sinällään harmi ettei yhtyeelle sittemmin riippakiveksi muodostuneen Seven Nation Armyn akustinen versio ole mahtunut levylle. Huomionarvoista on, että useimmat näistä versioista eivät ole demoja, vaan täysipainoisia ja viimeisteltyjä kappaleita. Ilkikurisesta nokkeloinnista tulee päivänpaisteiseen happoiluun hämmentävää särmää. Collins on lievästi levottomalla otteellaan saanut pyydystettyä musiikkiinsa kalifornialaisen psykedeliaperinnön kiehtovimman piirteen. Harvoin törmää raskasmetallilevyyn, joka on yhtä aikaa surullinen, iloinen, inspiroitunut ja alakuloinen. Onko hän tosissaan vai muuten vaan korni. JARI JOKIRINNE HHH Levyarvostelut 9_2016.indd 62 30.9.2016 8.16. This Could Be Heartbreak on myös miellyttävästi hieman vanhanaikainen: pääosassa ovat soitto ja bändisovitukset, eivät nykyään niin moderni studiokikkailu tai autotune-trendikkyys. Tempotkin ovat siellä jossain 1990-luvulla, kun vaihtoehtometalli huopasi enemmän raskaana kuin energisenä. Levyarviot > 62 SOUNDI vastavoimana nenään iskevä rappion löyhkä teki aikanaan Beach Boysja Love-klassikoista niin pysäyttäviä. Jack White Acoustic Recordings 1998-2016 XL Kun Jack Whiten uraa katsotaan taaksepäin, on miehen tuotannossa havaittavissa selvä johdonmukainen linja. MIRKO SIIKALUOMA HHH Daniel Lanois Goodbye To Language AntiKanadalainen tuottajalegenda Daniel Lanois edustaa estetiikaltaan vanhan liiton tila-ajattelua, sellaista setäfiilistelyä, jota kaiken maailman kaikulaiteasiantuntijat suuresti arvostavat. Parodian ja stoner-vitsin piirteet saavat kuitenkin uuden kierteen, kun ne paiskataan vakuuttavan musiikillisen kehikon sisään. Blancon flow on päällekäyvä ja persoonallinen. Levyllä vierailevan kotipoikansa Ariel Pinkin tavoin Drugdealer osaa luoda kokonaisia pienoismaailmoja, joissa on myös varjoja. Tiivistämisellä ja tiukemmalla seulalla olisi kasaan saanut oikeasti napakan levyn. Avauskappale I’m In The Moodista lähtien useassa kappaleessa ovat kuultavissa trendikkäät trap-vaikutteet
Lempeät soundit ovat miellyttäviä, melodiat ja sovitukset järjestään ammattimiesten työtä ja epätasaisen albumin huippubiisit (Hold On, Connection) timanttisia. SAMI NISSINEN HH Flame Jazz Messengers Port Arthur Fredriksson Turkulainen Flame Jazz -yhdistys pyrkii aktiivisesti kohentamaan kotimaisen jazz-osaamisen ilmettä. Olen ajautunut tätä levyä tahkotessani tilanteeseen, jossa en enää tajua, että mistä Citymanissa on pohjimmiltaan kyse. Levystä on helppo pitää. Suurelta osin Severi Pyysalon ja Jussi Fredrikssonin rustaama materiaali irrottaa teemansa muun muassa Itämeren suojelusta sekä turkulaisesta mielenmaisemasta, joka näyttää kiekolla joviaaleimmat puolensa. Instrumentaalisella uutuusalbumillaan Lanois rakentaa imaginaarista siltaa juurevuuden ja avaruuden, tunteiden ja kommunikaation välille. MIKKO MERILÄINEN HHH Sonic Syndicate Confessions Despotz Melodista metalcorea aikansa soittanut Sonic Syndicate on hylännyt viimeisetkin rankat piirteensä. SOUNDI 63 sa kimppatuotetut U2-albumit Joshua Tree ja Achtung Baby. Vaikka groovailussa kimmeltää perinteisen oloista virtuositeettia, länsirannikon leppoisat tuulahdukset kutovat tunnelman moderniksi. Rumpali ja kosketinsoittaja Jussi Fredrikssonin perustama Flame Jazz Messengers -sekstetti kerää albumille kosolti taitoa ja näkemystä. Puhtaaksi pestyt kitarat kuplivat, vouvaavat ja poreilevat kuin atomit ilmakehässä. Confessionsista ei voi enää metallin kanssa samassa yhteydessä puhua, vaan Sonic Syndicaten uusi albumi on tanssipoppia satunnaisilla rockja vielä satunnaisemmilla metallimausteilla. Cityman tuntuu toisaalta tosissaan tähtäävän nuorisoradioiden listoille, mutta samaan aikaan siinä on vierasta indie-nöyhtää: sisäänpäinkääntyneisyyttä, maanläheisyyttä ja jopa kotikutoisuutta. Laulu on varovaista, englanti meikäläisittäin lausuttua ja tekstit tuntuvat geneerisyydessään kuin kieli poskessa tehdyiltä. Hetkittäin (Friend’s House, Never Gonna Dance) voi onneksi aistia James Murphy -tyylistä jokamieskarismaa. Sonic Syndicaten rohkeus loikata genrestä täysin toiseen on ihailtavaa, mutta osoittautuu karmeaksi harha-askeleeksi, sillä Still Believe -hituria lukuun ottamatta Confessionsin melodinen tarttuvuus ei riitä popkentän osaajien haastamiseen. Se ei riitä. Levyn plussat ovat selkeitä ja kiistattomia. Dynamiikaltaan monipuolinen julkaisu soi kadehdittavan täyteläisin soinnein. 05.12 ROOPE SALMINEN & KOIRAT 09.12 LAURA VOUTILAINEN 16.12 CHISU 30.12 OLAVI UUSIVIRTA Levyarvostelut 9_2016.indd 63 30.9.2016 8.16. MAPE OLLILA HH Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Original Sokos Hotel Vantaa Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila, Vantaa 21.10 JONNE AARON 22.10 STEVEN SEAGULLS 28.10 JARI SILLANPÄÄ 29.10 SANNI 04.11 POPEDA 11.11 RESSU & JUSSI 18.11 VIRVE ROSTI 25.11 OSMO’S COSMOS 02.12 JEAN S. Joten älä pohdi, vaan tanssi – silloin Citymanista tulee ystävä. JUHA SEITZ HHHH Cityman Rhythm/Emotion Solina Cityman muuttuu sitä ongelmallisemmaksi mitä enemmän sitä pohtii. Ja mikä paradoksaalisinta, musiikillisestihan Citymanin disko ja kevythouse on erittäin helppotajuista. Mutta takaraivossa kytee epämiellyttävä tunne siitä, että tämä Alpo Nummelinin ja Tomi Leppäsen duo tekee ainakin jollain tasolla parodiaa. Levyllä hän käyttää ainoastaan pedal steelja lap steel -kitaroita sekä efektejä. Etenkin puhaltimien sekä vibrafonin vuoropuhelut virtailevat vastaanpanemattomalla klangilla. Peukku kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Soundi kertoo enemmän kuin sävellys. Biisit ovat melodisia, kompakteja ja tarttuvia. Levyn kappaleet manifestoivat hienovireisesti sitä kommunikaatiokuilua, joka on syntynyt uusien medioiden myötä. Fredriksson, vibrafonisti Severi Pyysalo, trumpetisti Verneri Pohjola, alttosaksofonisti Max Zenger, basisti Teemu Åkerblom sekä ruotsalainen tenorisaksofonisti Karl-Martin Almqvist jamittelevat vapautuneen vaivattomasti. Näin rajusti muuttuneena Sonic Syndicate saattaa joutua huomaamaan, että sen yleisö on lähtenyt muille maille. Lopulta Goodbye To Language edustaa kaikessa kauneudessaan ja pseudokriittisyydessäänkin suuren luokan teknologiafetisismiä ja ajattelua, jonka mukaan abstraktienkin asioiden tulee olla helposti omaksuttavia. Toiminta poiki alan superkokoonpanon, joka pääsee näyttämään notkeat kykynsä esikoislevyllä Port Arthur. Confessionsilla ei yhtyeen metallisesta menneisyydestä kuulu enää kuin etäinen kaiku, ja siihen verrattuna metalcoren Backstreet Boysiksikin haukuttu Dead By April ja jopa Amaranthe ovat brutaalia mättöä. Säveltäjä Robin Sjunnessonin kannattaisi pikaisesti palauttaa breakdownit ja metalliriffit hunajaisten melodioiden ja konebiittien rinnalle, niin yhtye voisi kisailla edes nuorison suosimien screamoja electronicore-yhtyeiden, kuten I See Starsin, Crown The Empiren ja Blessthefallin yleisöistä. Musiikillisesti levy käsittää yhden kokonaistunnelman, jota se sinnikkäästi varioi
Hän heittelee sävelkukkasiaan ilmaan lähes tuhlaillen ja kirjoittaa saatesanoiksi pateettisuuttaan häpeilemättömiä rivejä. Bad Vibrationsia vaivaa myös yhtyeelle ominainen epätasaisuus. Tämän edessä on pakko antautua. Hankalaa on havaita näitä kansanmusiikkivivahteita: Solas sykkii enemmän perinteisessä, lievästi psykedeelisessä hard rockissa, joka tempoilee jossain Led Zeppelinin ja Musen välimaastossa. Tunnelma on samaan aikaan viktoriaanisen harras, surumielisen seesteinen ja pirullisen hersyvä. Yhtye tekee tämän ilmeenkään värähtämättä. Parhaimmillaan The Answer on suoraviivaisissa, kevyemmissä ja duurissa etenevissä, hieman Bruce Springsteenin jalanjäljissä kulkevissa stadionrockeissaan. Vain painotukset vaihtelevat. Kovasti kehuttu Burn Your Fire For No Witness (2014) oli jo paljon nykyaikaisempaa indie rockia ja ääni oli muuttunut tyttömäisemmäksi. Levyn viimeisen kappaleen nimi Forgive And Forget on kuin toimintaohje levyn ostaneille: antakaa anteeksi ja unohtakaa. Louis, Missourin tyttö (29) etenee vauhdilla. Justin Raisenin kanssa tuotettu levy rokkaakin, useammin kuitenkin pohdiskelee ihmissuhteita verkkaan syvissä vesissä kelluen. Levy tarjoilee 41 minuutin edestä yllätyksettömiä kertsejä ja kliseisiä lyriikoita. Se kulkee juuri niin turvallisesti keskellä tietä siellä, missä firmalippulaiset hymyilevät leveästi rokkidiggareiden vieressä 10 euron festarituoppien äärellä. MIKKO MERILINNA HH A Day To Remember Bad Vibrations Epitaph Metalcorea ja punkpopia enemmän tai vähemmän sulavasti yhdistelevä A Day To Remember on ehtinyt jo kuudenteen levyynsä. Rutiininomaisen Bang Goes The Knighthoodin (2010) jälkeen Hannon on äitynyt huippuvireeseen. Ihan noin napakymppiin muu albumi ei yllä, mutta peittoaa silti mennen tullen useimmat kilpailijansa hiljaisesti intensiivisellä surumielisyydellään, vilpittömyydellään ja vähämissä musiikillisesti pienimuotoisia, mutta naivistisilta sanoituksiltaan hyvin rikkaita ja nokkelia kuulokuvia ja videoita digilevytyksiksi ja tallennelinkeiksi. JUSSI NIEMI HHHH Tekramütisch TM 48+ Tekramusik48 Kumikameli-kaksikko Toppo Koponen ja Jukka Hyrkäs on nyt parin vuoden ajan koonnut Tekramütisch-duon niAngel Olsen My Woman Jagjaguwar Olin ennakkoon erittäin kiinnostunut Angel Olsenin kolmannesta albumista, mutta se on osoittautunut vähän vaikeammaksi palaksi kuin luulin. Tyylilajit heittelehtivät kuin teini-ikäisellä mielialat, usein vieläpä saman kappaleen sisällä. Hyviä ja moniulotteisesti toteutettuja biisejä joka tapauksessa. Hemmot vuorottelevat koosteella niin, että Hyrkäs on säveltänyt, sanoittanut ja laulanut parittomat raidat ja Koponen parilliset. Ja kun näihin tasoihin yhdistetään henkilökohtainen perspektiivi, ei kuulijalle jää mahdollisuutta puolustautua. Ainoaksi yhteiseksi nimittäjäksi nousevat breakdownit, joita yhtye miltei pakonomaisesti viljelee – balladeissakin. LASSI LINNOLA H King Creosote Astronaut Meets Appleman Domino You Just Want avaa King Creosoten Astronaut Meets Applemanin juuri sillä maagisella tavalla, joka tuntuu leikkaavan kaiken normipaskan läpi. Bad Vibrations -kokopitkä jatkaa siitä, mihin Common Courtesy (2013) jäi, tällä kertaa hieman vakavoituneempana. Never Be Mine voisi toisenlaisilla soundeilla olla Petula Clarkia tai Dusty Springfieldiä. Half Way Homella (2012) lauloi jonkinlainen folk-artisti, eräänlainen ”american gothic”, 50-luvusta muistuttavine tummine, kohtalokkaaseen falsettiin herkästi luiskahtavine äänineen. Sitten ilmestyvät aivan huikeat viulut ja, jumaliste, harppu. Melin Vyntissä soi säkkipillikin, johon ei usein poplevyllä törmää. HANNU LINKOLA HHHH The Answer Solas Napalm Pohjois-Irlannin traditioista hakee inspiraationsa viime vuosina paljon hehkutettu hard rock -yhtye, jonka uutukainen sukeltaa tiedotteen mukaan yhä syvemmälle kelttiläiskulttuurin vaikutteisiin. JUSSI NIEMI HHHH ...toimintaohje levyn ostaneille: antakaa anteeksi ja unohtakaa... Raskaampi ja kimurantimpi ilmaisu taittuu sen sijaan yhtyeeltä kankeahkosti ja innottomasti, esimerkiksi ruosteisessa nimikappaleessa, jonka pitäisi kai olla hypnoottinen tunnelmapala. Edellisessä on vielä työstämistä, mutta jälkimmäinen on jo käytännössä tehty. Levyarviot > 64 SOUNDI eleisen nerokkaalla melodiantajullaan. Niitä kuullaan jatkossakin. Kaikki on siis ennallaan Neil Hannonin johtamassa valtakunnassa. Tämä on muuten The Burns Unitissakin soittavan King Creosoten reippaasti yli neljäskymmenes albumi, joista osa on julkaistu vain vinyylillä tai cr-r:inä. Foreverland pursuaa herkällä korvalla viimeisteltyä kamaripoppia, joka kestää häpeilemättömän hedonisminsa sortumatta itsetyytyväisyyteen. Valitettavasti sekoitus on vain lievästi mielenkiintoinen ja jokseenkin tarttumapinnaton. Nimikappaleen, To The Rescuen ja The Happy Placen täydellisyys suorastaan sattuu. The Divine Comedy on täydellisessä epämuodikkuudessaan aarre, pieni universumi täynnä introverttia rauhaa. Jos Angelin pippurinen persoona ja vaikuttavat laulutaidot välittyvätkin, niin hiukan varauksella suhtaudun hänen yleisemminkin nykyään suosittuun laulutapaansa, joka vähän liikaa viestittää laulajan olevan emotionaalisesti rikki, tiloissa ja/tai erittäin high. Akustisen ja sähköisen kitaran luonteva säestys vaihtuu välillä viuluun, haitariin, lo-fikoskettimiin tai muihin näppäilysoittimiin. The Divine Comedy Foreverland Divine Comedy ”Let’s talk of Catherine the Great.” Vain The Divine Comedy voi aloittaa kappaleensa näin. Moderniksi indieksi tätäkin lienee turvallisinta kutsua, mutta ote on entistä intiimimpi ja henkilökohtaisempi, yhtaikaa sekä uhmakkaampi että haavoittuvampi, vaikka siellä täällä vilahtaa viehtymys menneiden vuosikymmenten artisteihin. Viideltä digiäänitteeltä koottu cd-levy sisältää 48 valikoitua laulelmaa sekä kaksi muita pitempää remiksattua raitaa, jotka nekään eivät kurottele ikuista, maanläheistä demotaajuutta stailatumpiin tuotannollisiin sfääreihin. Ensin simppelin tasainen akustinen kitarakomppi, sitten pienimuotoinen bändi ja ah-hah-hah-haata huohottava tyttökuoro ennen kuin Ken Anderson alkaa kodikkaalla skottimurteellaan laulaa äärimmäisen haavoittuvalla äänellä syvimpiä tuntojaan toisen ihmisen lähelle pääsemisen halustaan. Kumpikin komppaa laulussa toinen toistaan toverillisia yhteislaulupainotuksia kaipaavissa kohdissa. Ja upota sen jälkeen mahtipontisten vaskien säestämään kaukorakkaustarinaan, jonka kliimaksiksi asetellaan mahdollisuus leipoa keisarinnalle kakku. Kohta viisikymppisen Andersonin poikamainen ääni on varteenotettava instrumentti ja hän käyttää jousia erittäin hienostuneesti. Yhtyeen jäsenet näyttävät kuitenkin sekoittaneen vakavan ja tylsän käsitteet keskenään, sillä kokonaisuutena Bad Vibrations on harvinaisen mielikuvitukseton tuotos. Karut rytmikoneistuksetkaan eivät vieraannuta viattomia trubaduuSuomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 9_2016.indd 64 30.9.2016 8.16. Kappaleet ovat Tom Waitsin metaforaa lainaten ”timantteja, jotka haluavat pysyä hiilenä”. Tuskin yhtye yhdennellätoista albumillaan muuta osaisikaan. Tiedättehän, ei mitään kuurupiiloa, vaan suoraan emotionaaliseen asiaan ilman viisastelua. Bonnie ”Prince” Billylle ja Cairo Gangille taustoja laulanut St. Biisi mykistää musikaalisestikin. Tutusta yleisilmeestään huolimatta musiikki yllättää. Keskinkertaisen aineksen valtava volyymi on sääli, sillä Bad Vibrationsin paremmat hetket, kuten Exposed ja Bullfight, katoavat helposti typerryttävän massan keskelle. Periaatteessa Solasissa ei ole mitään suurempaa vikaa
SOUNDI 65 ...toimintaohje levyn ostaneille: antakaa anteeksi ja unohtakaa... Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 9_2016.indd 65 30.9.2016 8.16
Suosikkini ovat torvien ryydittämä The First Sign sekä juustoisa Live In The Moment, jossa on herkullinen kitarasoolo. Albumilla kuuluu kaiken muun muassa ensimmäisen aallon blackmetal ja nuoruudenraikas death, mutta eivät ne missään vaiheessa pääse lyömään kättä ihanteellisella tavalla. OLE NERDRUM HHH The Dillinger Escape Plan Dissociation Party Smasher Rakennettuaan lähes kahden vuosikymmenen mittaisen uran sekopäisyydelle ja arvaamattomuudelle The Dillinger Escape Plan ilmoitti elokuussa vetäytyvänsä pidennetylle tauolle tulevaa albumiansa seuraavan kiertueen jälkeen. Rex -pastissilla Marc Bolan Blues ja pelkistetyn kauniilla akustisella raidalla The Incredible String Band. Vaikka äänite ei yllä yhtyeen parhaimman Songs From Northern BritaiPe 7.10. 29,00 € Levyarvostelut 9_2016.indd 66 30.9.2016 8.16. Uuden etsimisen sijaan yhtye pyrkii vangitsemaan vimmansa levylle vielä viimeisen kerran. Helsinki – The Circus Pe 14.10. Tiedotteen mukaan ”tämä musiikki vastaa seksiä”. Jäämme muistamaan kaipauksella. Lahti – Finlandia Klubi Pe 21.10. Äijälä hahmottelee teksteissä tyypilliseen tapaansa itseinhon ja -ironian välistä rajamaastoa. Valitettavasti levyn kuuntelunautintoa haittaa huolimaton editointi; aplodeihin on jäänyt äänettömiä taukoja ja siirtyminen kappaleesta toiseen töksähtelee. Sakset leikkaa tajuntaa slaisseiksi hullun kirurgin tarkkuudella ja varmuudella. Yhtyeelle tutun musiikillisen anarkian keskellä näennäisen hengähdystauon tarjoaa FUGUEinstrumentaali, joka muistuttaa yhtyeen aiemmista elektronisista kokeiluista. Tuorein studiojulkaisu Give My Love To London (2014), jolla Faithfullin yhteistyökumppaneita ovat muiden muassa Nick Cave ja Roger Waters, on sekin onnistunut, joten siltäkin osin on saatu uutta ilmettä konsertteihin. Kestohitit As Tears Go Bye ja The Ballad Of Lucy Jordan kuulostavat näppärinä pienimuotoisina sovituksina yllättävänkin virkeiltä. reja omatekoisen instant-levyttämisen ilosta. Idoleitaan Haines kunnioittaa kappaleilla Bruce Lee, Roman Polanski And Me ja Black Bunny (I’m Not Vince Taylor) sekä T. Veikkaan hitauden johtuvan bändin yltiödemokraattisuudesta. Seinäjoki – Rytmikorjaamo La 15.10. Arctic Thunder on astetta rouheampi kuin lähivuosien Darkthrone-levyt, mutta vaikka esimerkiksi Boreal Fiends yrittää vähän muistutella vanhoista ajoista kuten In The Shadow Of The Hornsista lehmänkelloineen, eivät albumin ok-tason riffit, hölkkäkompit, doom-tuokiot ja sen saatanallisen sahauksen puute synnytä mitään merkittävää loimua pohjoiselle taivaalle. Heikosta terveydestä huolimatta laulaja on yhä näyttäytynyt tarunhohtoisena rock-ikonina, räväkkänä, mutta myös ylhäisen eleganttina. Jyväskylä – Lutakko La 22.10. Eurooppaa viime aikoina järkyttäneet veriteot lienevät saaneet Hainesin palaamaan Smash The Systemin aluksi Baader Meinhof -albuminDarkthrone Arctic Thunder Peaceville Darkthrone valmisteli uuden tuotoksensa 1980-luvun lopun treenikämpässään ja Nocturno Culto hoiti pitkästä aikaa kaikki lauluosuudet. Levyn päättävä, hetkellisesti jopa harmoninen Dissociation taas on bändille juuri sopivan äkkiväärä joutsenlaulu. PERTTI OJALA HHH Teenage Fanclub Here PeMa Skotit eivät pidä kiirettä: neljännesvuosisadassa vain 10 studioalbumia, ja edellisestäkin jo kuusi vuotta aikaa. EERO KETTUNEN HH Marianne Faithfull No Exit Ear No Exit on konserttikooste Marianne Faithfullin toissavuotiselta 50-vuotisjuhlakiertueelta. Sihisevät syntetisaattorit luovat pahaenteisiä arpeggioita, joissa on futuristista suureellisuutta, mutta jotka haisevat pahasti pilaantuneilta. SAMI NISSINEN HHHHH sa (1996) toiseen päähenkilöön. Vuosien mittaan The Dillinger Escape Planin levyt ovat muuttuneet jopa intensiivisimmiksi kokonaisuuksiksi, eikä Dissociation tee tässä poikkeusta. 66 SOUNDI Luke Haines Smash The System Cherry Red Brittirockin Don Quijote jatkaa pian 25-vuotista levytysuraansa ensimmäisellä ei-temaattisella albumilla kuuteen vuoteen. Olen varma, että yhtyeen erinomaisessa musiikissa on parantavia eteerisiä voimia, jotka auttavat sairaudesta toipumiseen tai nukahtamiseen. MIRKO SIIKALUOMA HHH Levyarviot > ...yhtyeen erinomaisessa musiikissa on parantavia eteerisiä voimia... Tempotkin ovat hidastuneet. Sinkkubiisi Limerent Deathilla starttaava Dissociation jatkaa musiikillisesti siitä, mihin One Of Us Is The Killer (2013) jäi. Oulu – Areena WINTER’S GATE FINNISH TOUR 2016 Liput palvelumaksuineen alk. Soppa on sekava eikä kokonaisuudesta saa otetta, vaikka satunnaiset kohdat viehättäisivätkin tietynlaisella aitoudella ja asenteellaan. Musiikki voi todellakin auttaa. Albumin kansi on erittäin asiallinen, mutta siihen se sitten jääkin. Lyriikat ovat perushyviä ja niissä kehotetaan rakastamaan, uskomaan itseensä ja elämään hetkessä. Ulrike Meinhof’s Brain Is Missing etsii LänsiSaksaa 70-luvulla terrorisoineen Punaisen armeijakunnan jäsenen tutkimustarkoituksiin irroitettuja ja sittemmin kadonneiksi väitettyjä aivoja. Rakastan rakkautta! Levy on täynnä herkkiä popsävellyksiä, joista parilla on hienoisia tuoreita psykedeliasävyjä. Toisaalta Teenage Fanclubin musiikki on kuin pitkä ja vakaa rakkaussuhde, jossa on läheisyyttä ja lohtua, ja jonka tavaramerkkinä ovat ihanat kolmiääniset korvaorgasmistemmat, vaikka kukaan solisteista ei olekaan erityisen muista erottuvan huippuli. Se mikä vaikuttaa alkuun rienaukselta paljastuu joksikin muuksi. Kaipaan vähän yhtyeen 90-luvun raikkaita ja rosoisia levyjä, sillä nykyisin jokainen uusi julkaisu, kuten Here, kuulostaa hieman vähemmän rouhealta ja hieman enemmän hienostuneelta. Levynsä otsikon vihjaamaan kapinointiin kirjailijana ja kolumnistinakin tunnettu Luke Haines suhtautuu omalla hillittömällä tavallaan. Norman Blake, Gerald Love ja Raymond McGinley myös laulavat omat biisinsä. Sillä puhtaudella ja innovatiivisuudella, jota bändi muinoin edusti, ei ole mitään tekemistä Arctic Thunderin kanssa. Jokaisella levyllä tulee olla neljä kelpoa kappaletta kultakin kolmelta säveltäjältä. Eivätkä odotukset petä. Teksteistä välittyy silkka uskonnollinen ja hengellinen tilinteko, jota yhtyeen häiriintynyt tykitys ovelasti vääristää. Ritual Magick ripottelee verta ruusujen päälle kasvua edistämään ja sähäköitä kitaroita ja syntetisoijia fuusioivan albumin nimibiisillä mielenosoitus on kuin The Velvet Undergroundin ja The Monkeesin siivittämä iloinen kesäretki. Pääasiana säilyy pienten, tarkkojen mielikuvien runollinen luenta ja niiden parissa kuulija voi odottaa elähdyttävää ja lunkia aivohierontaa. Kaiken edellään kuullun perusteella Smash The Systemin päätösbiisi Are You Mad houkuttelee esittämään kysymyksensä Luke Hainesille itselleen. Niin itsestäänselvältä tuntuu jälkiviisaasti kuvitella Circlen priimusmoottori Jussi Lehtisalo ja rytmimies Tomi Leppänen samassa veneessä hc/avantgarde-legenda Läjä Äijälän kanssa. Uskotko. Kun Fenriz mainitsi Arctic Thunderin olevan käännös primitiivisempään suuntaan, monet innostuivat puhumaan bändin paluusta aktuaalisen black metalin pariin. ASKO ALANEN HHHH Sakset Lahja Ektro Jos nämä miehet eivät olisi itse tätä yhtyettä keksineet, olisi jonkun muun täytynyt tehdä se. Sooloartistinakin tunnettu Ed Harcourt loistaa upealla pianonsoitollaan ja kitaristi Rob Mcveyn särmikäs tyyli sopii rouheaan tunnelmaan. Turku – Logomo La 8.10. Viimeinen albumi ei tarjoa kuuntelijalle mitään, mitä bändiltä ei olisi jo aiemmin kuultu. Pian yhtyeen kitaristi Ben Weinman kuitenkin paljasti, että yhtye aikoo tehdä ”Seinfeldit” ja lopettaa uransa huipulla. Faihtfull heittäytyy rankkoihin tunnelmiin dramatiikkaa säästelemättä (Mother Wolf, Sister Morphine) tai sitten vain sähisee sanottavansa pisteliäästi (The Price Of Love). Totta sikäli, ettei Lahjan jälkeen tee mieli yhtään mitään. Lahja on kiehtova roolileikki, jossa Aijälän kirveellä veistetty karisma ja lihallinen tulkinta muodostavat viston vastaparin yhtyeen rujolle ja uhkaavalle mutta yllättävänkin melodiselle elektronimyrskylle. The Dillinger Escape Plan on kuin kylän juoppo – arvaamaton, mutta silti se tuttu ja turvallinen sekopää. Säestävä nelimiehinen bändi puskee jämäkästi mutta myötäilee myös tyylikkäästi tarpeen mukaan
Seuraaja Free Peace Sweet (1996) oli jo Who-vaikutteista voimarockia. Erittäin tasavahvasta komeiden laulujen kokonaisuudesta ei ainakaan aluksi erotu selviä nostobiisejä, ja oikeastaan hyvä niin. Tyyli on huomattavasti virtaviivaistunut, vaikka vaikutteet (Kinks, Stones, Zombies, Dylan) tuntuvat edelleen pääsääntöisesti tulevan samalta aikakaudelta. Oulu – Areena WINTER’S GATE FINNISH TOUR 2016 Liput palvelumaksuineen alk. Harvinaistahan se on, että albumi lähes pelkkää hittiputkea. Biisien dynamiikka on hiottu niin viimeisen päälle, että kokonaisuutena Illusion Of Sanity pitää kuulijan tiukasti otteessaan ja ohjailee tämän tunnelmia suorastaan mestarillisesti. Nyt käsissämme oleva viides levy ei ole myöskään ilon riemuvoitto, vaan ikään kuin alkuaikojen pirteän ja myöhemmän, vakavoituneen Dodgyn välimuoto. MAPE OLLILA HHH Allah-Las Calico Review Mexican Summer Kokemus oli säväyttävä, kun kuulin Allah-Lasin nimettömän debyytin (2012) ensi kerran. Lahti – Finlandia Klubi Pe 21.10. Turku – Logomo La 8.10. Levy kulkee laulupohjaisesti, vähän liiankin tyylitajuisesti ja tempoiltaan tasaisesti. Aurinkoisen raukea soundi hengittää hienosti, mutta särmää ja dynamiikkaa sen tasaisuudesta puuttuu. Place In The Sun heijastelee loppupuolellaan ovelasti Sympathy For The Deviliä, tunnelma vaan on täysin toinen. SOUNDI 67 lu eivät mikään ole kovin kaukana. Iso ansio levyn intensiteetin pettämättömyydestä lankeaa vokalisti Rino Pecorellin heittäytyvälle tulkinnalle, joka murteellisesta ääntämisestä ja teknisestä rajoittuneisuudestaan huolimatta on vangitsevaa kuultavaa. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Dodgy What Are We Fighting For Cherry Red Brittiläinen Dodgy teki 1990-luvun puolivälissä kaksi loistavaa albumia, josta varsinkin Homegrownista (1994) tuli varsinainen voimapopin klassikko. nin tasolle, niin Teenage Fanclub on edelleen maailman paras popyhtye. Tosin on vaikea sanoa juontuuko esimerkiksi Could Be You suoraan Dylanista vai enemmänkin Spacemen 3:n ja Spiritualizedin kautta. Jyväskylä – Lutakko La 22.10. 29,00 € Levyarvostelut 9_2016.indd 67 30.9.2016 8.16. Hänen lämmin äänensä on kuin yhdistelmä Lennonin, McCartneyn ja Harrisonin parhaista puolista. Suosittelen juuri sinulle. JUSSI NIEMI HHH Pe 7.10. Helsinki – The Circus Pe 14.10. Muun muassa Kameleonttija Oikosulku-yhtyeiden ex-jäsenistöstä koostuvan tamperelaisyhtyeen esikoistäyspitkä tuo tyrkylle makoisan serviisin vaihtoehtorockia, josta Faith No Moren monimuotoisuus, varhaisen Musen pyrkimys dramaattisuuteen ja Soenin ujosti proge maalai...yhtyeen erinomaisessa musiikissa on parantavia eteerisiä voimia... Raaempi garage/psych on häipynyt lähes kuulumattomiin. Ehkä liiankin suurella, koska Calico Review ei toistaiseksi ole kolahtanut läheskään niin kovaa kuin toivoin. Hyvin hitaita tai hyvin nopeita raitoja ei ole ollenkaan. Neljän vuoden takainen paluualbumi Stand Upright In A Cool Place oli synkkyydessään ja hitaassa avautuvuudessaan aluksi pieni pettymys meille railakasta poppista odottaneille. Nyt ollaan jo huomattavaa suosiota niittäneen bändin kolmannessa albumissa, jota odotin suurella mielenkiinnolla. ANTTI ERVASTI HHHH kaalilta. Pecorelli ansaitsee hatunnoston myös fiksuista lyriikoistaan, joissa seikkailee muun muassa tappajaklooni eksistentiaalisine kriiseineen ja kuvataan lapsen murha pysäyttävästi niin tekijän kuin uhrinkin vinkkelistä. OX79:n kappaleet rakentuvat kunnianhimoisesti kerros kerrallaan. Seinäjoki – Rytmikorjaamo La 15.10. Soundi oli niiiin 60-lukuisesti retro, että se kuulosti jo radiOX79 Illusion Of Sanity Creaton Media OX79 on kiinnostava uusi tuttavuus, jonka miehistön bändihistoria ei paljasta siitä mitään. Eikä siinä tietenkään ollut mitään nostalgiaa, koska bändin jätkät eivät silloin vielä olleet olemassakaan. Etenkin kun vaikutteet tulivat pääsääntöisesti 60-luvun alkupuoliskolta. Bändin perusvahvuudet ovat pysyneet ja vahvistuneet: taitavasti rakennetut äärimelodiset ja tarttuvat sävellykset, oivaltavat sanoitukset sekä tasokas yhteissoitto tyylikkäine kitarasoundeineen. Hieno albumi oli toki sekin. Nigel Clark ei laulajana ole mikään keuhkojaan pihalle täysin palkein puhkuva caruso – onneksi
Heikki Marttilan ja Ilkka Vartiaisen kanssa työstetyt laulut muodostavat harmonisen hallitun ja pehmeän kitaraisalta soinniltaan peräti ensiluokkaista lähentelevän kokonaisuuden, Passenger Young As The Morning Old As The Sea Cooking Vinyl Ensitahdeista sen kuulee, kuka on äänessä. Suzanne Vega on aina ihaillut McCullersia. Mihinkään putromaisen eksistentiaaliseen läpileikkaavuuteen ei vielä ylletä, vaikka yritystä siihen suuntaan vaikuttaisi kovasti olevan. Tervetuloa Passenger taas Suomeen – mutta jätä Tallinnan-laiva väliin. Mutta jo heti sisääntuloriffissä Crühn apinoi Black Sabbathia ja samaa laiskaa retrokaavaa seurataan kiusallisen yksiulotteisesti aina sooloja myöten. Ihan ässäbiisejä ei joukosta erotu, mutta jotain puoleensavetävää Oudon Valon harmaassa maailmassa on. K aupungin Valot hätkähdyttää. Lakonisen ankea pohjavire ja toteavaksi jätetty tuotantopuoli viittaavat nykynimistä Lasten Hautausmaahan. Esimerkiksi pelkästään When We Were Youngja If You Go -nimistä voi päätellä, että menneitä muistellaan ja toisen rinnalla kuljetaan lähes puhkikuluneilla ilmauksilla. Outo Valo seikkailee jossain post punkin, Mana Manan ja 80-luvun suomirockin tuntumassa. 68 SOUNDI Matti Sakari Kiskot Pilfink Matti Sakari on helsinkiläislähtöinen laulajalauluntekijä, joka tätä nykyä vaikuttaa Joensuusta käsin. Haistelijat liputtaa yhä Terveet Kädet -henkisen seksuaalisväritteisen hardcoren puolesta Pientä kohoumaa -seiskatuumaisellaan. Rokkikliseille on haluttu tietoisesti haistattaa paskat, mutta nyt kliseepakista on kaivettu työkalut harmittoman radiopopin tekemiseen. Musiikillisesti Songs From An Evening With Carson McCullers tarjoaa aavistuksen folkia, hieman bluesia ja rutkasti jazzahtavaa teatterimusiikkia. Uudistumistakin on kuultavissa, kun 70-luvun aikuislukemistoa kunnioittava Metsäkätkö lähestyy jo kriittistä kolmen minuutin rajaa. Ihan vailla esikuvia ei ole myöskään niin ikään esikoisensa pyöräyttänyt Kremlin. Tuplaheleyttä tarjoaa Beautiful Birds, jossa on mukana – kas kummaa – Birdy. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Jo parikymppisenä oli viimemainittu julkaissut kaksi merkittävää teosta The Heart Is A Lonely Hunter ja Reflections In A Golden Eye. Ajaa siis asiansa pitää yhtye mielessä jatkossakin, kun tulee kaihoisan uuden aallon punkin kaipuu. Kahdeksannella albumillaan Young As The Morning Old As The Sea brittiartisti Michael David Rosenberg matkustaa tutulla folk-tempolla ja -äänellä. Elektroninen pulputus käy samaa matkaa classic rock -riffien kanssa hilpeissä, jopa päihtyneissä tunnelmissa. Päiväntasaaja-kasetti-ep:n avaava nimiraita kuulostaa ihan Sur-rurilta! Sitä ei toki huonona asiana sovi pitää, mutta turvallinen tunne humahtaa mielihyväkeskukseen, kun julkaisun kaksi muuta kappaletta ovat porukan ydinosaamista parhaimmillaan. Tällä kertaa eritoten nimikappaleen runollisuus jaksaa viehättää. Aikuiseen makuun tehdyt sovitukset vaativat totuttelua välillä kohtuuttomankin paljon. Olkoonkin, että Sade kastelee on No Hope For The Kids -laina. Yksi osatekijä on varmasti pysytteleminen ep-formaatissa. Näiden ääripäiden väliin sijoittuu lupaavan mutta tyylinsä kanssa vielä painivan yhtyeen kuuden kappaleen debyytti. Kepeänä välipalanahan tämä menee, joskin erinomaisen maistuvana sellaisena. KAROLIINA KANTOLA HH Suzanne Vega Lover, Beloved – Songs From An Evening With Carson McCullers Cooking Vinyl ”Southern Gothic” oli kirjallisuuden laji, joka kiehtoi minua kovasti lukioikäisenä – siis nuo joka suuntaan pursuavat proosateokset Amerikan Syvästä Etelästä ja sen oudosta elämästä. Kappaleissa vilahtelee sävelkulkuja ja sanapareja, joita on kuultu muuallakin. Kiskot-debyytilleen mies on tallentanut kahdeksan kappaleen verran syntymäseesteistä sadepäiväfolkia, jonka lähin vertailukohta löytynee Samae Koskisen soolotuotannosta sillä selkeällä erotuksella, ettei Matti Sakari tunnu repivän juurikaan huumoria itsestään. Suzanne esitti nimiosan heissä on yllättävän paljon samaa näköä pääosin musiikista ja monologeista koostuvassa näytelmässä ja sävelsi sen laulut yhteistyössä Duncan Sheikin kanssa. Kaunista on. Tarkkailijan näkökulmasta kerrottujen tarinoiden keskiössä ovat arkiset havainnot kevään ensisäteistä ja ihmisistä päivittäisten toimiensa saartamina. Reissusta olisi tuleva siis villi. Ehkäpä laulujen modernit kuoret pukevatkin levyllä laulettavien parisuhdeongelmien monesti pinnallista luonnetta. Hän rakastaa tämän kykyä mennä syvälle ihmiselämän vaikeimpiin ongelmiin. Vielä yhtyeen nimeä kantavan mini-lp:n avaava Ghost Flyers jättää suun ympyräiseksi ja mielen kysymysmerkiksi. Ei sillä, että laulujen teemat olisivat tuttuja ainoastaan Passengerin tuotannosta. Tänä syksynä Suzanne jatkaa projektia levyn ja kiertueen merkeissä. Mikä parasta: Suomi mainittu! Levyn nimikkokappaleessa Passenger haluaa kokea eri maiden kauneuksia ja ”want to see the forests of Finland, I want to sail on a boat on the Baltic sea”. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Jukka Ässän ep-trilogia on edennyt toiseen osaansa ja julkaisusetti ansaitsee ehdottomasti noteeraamisensa, vaikka Kaipaan sua taitaa ollakin suunnattu jonnekin aivan muualle kuin rockjulkaisun sivuille. Aina välillä pohtii, kuinka kauan näinkin kapealla sektorilla puuhasteleva yhtye pysyy mielekkäänä, mutta hyvinpä tuo tuntuu kuuntelussa kestävän. Mutta emmeköhän usko, että artisti itse haluaa edetä vilpittömästi tarinat edellä. Vuonna 2011 Suzanne kirjoitti Off-Broadway -näytelmän Carson McCullers Talks About Love. Outo Valo -yhtyeen nimetön mini-lp on debyyttijulkaisu, mutta bänditaustaa löytyy esimerkiksi Kakka-hätä 77ja Miettiin-kokoonpanoista. Passenger lyö kuitenkin moniin kappaleisiin leimansa sonorisella (sokerisella) äänellään, eri rytmityksillä ja soittimien kirjolla. Tällä matkalla ei satu juuri yllätyksiä, mutta Passenger on tasavarmaa seuraa heille, jotka ovat olleet folkkarin kyydissä aiemminkin. Levyarvostelut 9_2016.indd 68 30.9.2016 12.02. Jopa niin paljon, että teksteissä esiintyy tarkoituksellisia viittauksia. Passengerhan se. Vertailu kohdistuu soveliammin jälkimmäiseen, koska solisti-Vilin ääni on hyvin tunnistettava. Levy on kaikin puolin siistiä, ammattitaitoista työtä, mutta Southern Gothicin rosoisuus ja rujo rohkeus siitä kuitenkin jää puuttumaan. Niitähän kirjoittivat muiden muassa William Faulkner, Erskine Caldwell ja Carson McCullers. TIMO KANERVA HHH Levyarviot > ...kokonaisuus jää vajavaiseksi, kuten ihmiset yleensä..
Miltä kuulostaa lähes 30-vuotiaan bändin uutukainen. ASKO ALANEN HHHH jota kuitenkin verottaa tietty yllätyksettömyys. Uutukaiselta ei löydy esimerkiksi Gooeyn kaltaisia, yksin kotona peilin edessä tanssittavia hissutteluhittejä. ARTTU SEPPÄNEN HH Meshuggah Violent Sleep Of Reason Nuclear Blast Meshuggah on maailman paras bändi. Siihen ei voi kyllästyä, koska sen kerroksista löytyy jotain uutta joka kuuntelulla. Tältä kombolta olisi ehkä odottanut räkäisempää jälkeä, mutta mikäpä siinä. Hiki haisee, fuzzit särisee ja musiikki kuulostaa sitä paremmalta, mitä lujempaa sitä luukutetaan ja mitä kylmempää kalja on. VESA SILTANEN HHH Levyarvostelut 9_2016.indd 69 30.9.2016 8.42. Debyyttiin verraten How To Be A Human Being vaikuttaa hyvin hätäisesti kasatulta: ZABA:lla yhtye teki kaiken yksinkertaisesti paremmin. Kitaroiden osuutta on tiettävästi lievennetty selvästi, mutta hyvin annostelluilla helinöillä ja ilmavilla kompeilla nekin lunastavat paikkansa epäilyttävästi ”aikuisemmaksi” mielletyllä levytyksellä. Yhtyeen debyyttilevy ZABA (2014) oli sarjassaan varsin kelpo kolmen tähden paketti r&b-sävyineen ja uudella levyllä yhtye kurottaa yhä enemmän r&b:n suuntaan. Biisimateriaali vaihtelee todella hyvästä ihan hyvään. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Bändi, joka vaatii kuulijaltaan paljon, mutta antaa sitäkin enemmän. Siitä kuitenkin puuttuu se joku, joka saa kuulijan vaistomaisesti pysähtymään ja kuuntelemaan. EERO TARMO HHH Glass Animals How To Be A Human Being Caroline Brittiläinen Glass Animals ei ota itseään ainakaan turhan vakavasti. Siis miehenä, joka oli osana luomassa nu metal -soundia ja on tunnettu rosoisista, raaoista soundeistaan. Omassa jutussaan. ...kokonaisuus jää vajavaiseksi, kuten ihmiset yleensä... 03-222 1300 ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Lisäksi levyn miksaajana nappuloita on vääntänyt Joe Barresi, joka on tuottanut stoner-suuruuksia Kyussista Queens Of The Stone Ageen. www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Sen musiikin kompleksisuus on loputon, kiehtova älyllinen haaste, jossa on silti mystistä, räjähtävää alkuvoimaa. Hittien puutteen voisi pelastaa vielä temaattisesti ehyt albumikokonaisuus, mutta sellainen How To Be A Human Being ei ole. SALLA HARJULA HHH Red Fang Only Ghosts Relapse Red Fang jatkaa tutulla linjallaan. Ross Robinsonin filosofiana on kaivaa artisteistaan esille näiden pimeimpiä puolia (hyvänä esimerkkinä juuri Korn sekä Slipknotin ensimmäiset levyt), mutta Red Fang kuulostaa edelleen vain itseltään ilman sen kummempia uusia vivahteita. Raskaalta ja hienostuneelta ja moLevyn on tuottanut Ross Robinson, joka tunnetaan kenties parhaiten Kornin ensimmäisten levyjen sekä Sepulturan Roots-albumin tuottajana. Levyltä voi löytää vaikka mitä kiinnostavaa harmonista leikittelyä ilkeillä, kouraisevan matalilla taajuuksilla, sen äänimaailma on jännän lämmin ja sen rumpuraidat ovat tuttuun tapaan käsittämätön inhimillinen taidonnäyte. Siinä ennaltaehkäisevää vastuunvapauslauseketta kerrakseen. Teemaan eniten on sidoksissa itseironinen avausraita Life Itself, joka jää yhdeksi levyn harvoista kohokohdista: ”I can’t get a job so I live with my mom / I take her money but not quite enough / I sit in the car and I listen to static / She said I look fat but I look fantastic.” Kokonaisuus jää vajavaiseksi, kuten ihmiset yleensä. Kiehtovan ristiriitainen lähtöasetelma ei kuitenkaan realisoidu itse tuotteessa – How To Be A Human Being on pettymykseksi hyvin tavallista, brittiläistä elektropoppia vailla yllätyksiä. No niin. Kuten jo todettua, meininki jatkuu samanlaisena kuin aiemmillakin levyillä. Siihen nähden Only Ghosts kuulostaa yllättävänkin kirkkaalta ja terävältä stoner rock -levyltä. Mutta ei jännittävältä, ei räjähtävältä. Meshuggahilta. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.soundi.fi www.soundi.fi Warpaint Heads Up Rough Trade Silkkaa omaa laiskuuttani olen antanut losangelesilaisen Warpaintin häälyä tietoisuuteni puolihämärässä marginaalissa, mutta sitäkin kiehtovammalta ja tuoreemmalta kolmas albumi Heads Up nyt vaikuttaa. Vieläpä ihan hyvältä Meshuggahilta. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kuitenkin: esikoisalbuminsa kahdella viimeisellä raidalla (varsin vangitsevat Kalastajankatu 3 ja Motellien aikakirjat) Matti Sakari antaa lupauksen siitä, että tämän jälkeen tulevaa kannattaa jäädä odottamaan. Warpaint on kuitenkin näin pintapuolisten arvotusten yläpuolella eikä myöskään asetu latteiden indiekliseiden näyteikkunaan. Mikäli kaipaat musiikkia, jonka tahtiin juoda bisseä ja pitää hauskaa ilman turhia krumeluureja, älä etsi enempää. Eteeriset tunnelmat, rytmiset synakoukut, rumpuluupit ja bassokuviot ovat hyvin linjassa. Lasieläimiksi itsensä nimennyt yhtye pohtii uuden levynsä otsikossa, kuinka olla ihminen. Musisoinnin matala volyymi istuu täydellisesti Emily Kokalin ja Theresa Waymanin lauluääniin niin soolona kuin sopivan sliipatuissa stemmoissakin. SOUNDI 69 nimutkaiselta kaikessa musiikillisessa anarkistisuudessaan. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Kokonaisuudessaan melko keskitempoissa taiteileva levy on taattua Meshuggah-soundia… mutta vähän tuntuu, että nykyään bändin ”soundi” on tärkeämpi lähtökohta biisinteolle kuin uuden luomisen palo. Ensikuulemalla yhtyeen musikaalinen sotamaalaus ei ole fasadiltaan tai väritykseltään kaikkein räikeintä tai hyökkäävintä, vaan ennemminkin rauhanomaista ja itsetietoisen pelkistettyä sävytystä sekä säännösteltyjä rockja tanssimusan riffija rytmikikkoja Taika aukeaa hartaalla kuuntelulla hyvin miellyttävästi, tietyllä mantran hartaudella murmutettujen kepeiden melodioiden myötä
Kuuntelijasta riippuu, onko tämä kehu vai ei. Yllätyksekseni huomaan, että minulla on ollut suorastaan ikävä. Yhtye jatkaa kokolailla siitä, mihin viimeksi jäi. Oddland Origin Sensory Progemetalli yleensäkään ei ole suomalaisyhtyeiden keskuudessa kovin suosittua, ja vielä harvemmat täkäläisistä bändeistä operoivat matalavireinen matikkametallin eli djentin parissa. Yhtyeet eivät kuitenkaan taistele samasta Gambina-pullosta. Toisin kuin black metal yleensä, Tenebris Deos on viihteeksi tehty ja onnistuukin tehtävässään erinomaisesti. VESA SILTANEN HHHH Levyarvostelut 9_2016.indd 70 30.9.2016 8.16. SALLA HARJULA HH Underwater Sleeping Society Instrumental Healthcare Svart Instrumental Healthcare herättää Underwater Sleeping Societyn liki kahdeksan vuoden horroksesta. Debyyttialbumi on julkaistu omakustanteena, mutta uskaltaisin väitLevyarviot > ...haaleaa, kädenlämpöistä jolkottelua ilman päätä tai ihmeempää häntää... EERO TARMO HH Riverside Eye Of The Soundscape InsideOut Tämä on levy, jota lähdin kuuntelemaan haluten pitää siitä. Memon itse tuottaman Mustavalkofilmin alkupään materiaali tursuaa toinen toistaan mainiompia melodisia koukkuja kera miellyttävän oivaltavan rummuttelun, mutta jotain tuntuu samaan aikaan olevan erittäin häiritsevällä tavalla pielessä. Jokainen äänikonfetti ei puolla ongelmitta paikkaansa, mutta ilmaisun runsaudelle on perusteensa. Levyn primitiivisin biisi, Old Relics on darkthronemaisesti punkahtava ja levyn paras, mutta ”hienosteluakin” löytyy, sillä otannan toisessa päässä The Curse Of Bloodlustin kauniisti maalaileva suristelu tuo mieleen nykypäivän jenkkiläiset hippibläkkibändit ja The Nameless Roams The Earth puolestaan pullistelee kuin Dimmu Borgir. Ei siis ole tiedossa ketkä Sons Of Balaurin nimissä tehdyllä levyllä musisoivat, mutta eipä se levyä pahenna. Sons Of Balaur Tenebris Deos Season Of Mist Sons Of Balaur on sukua The Gorillazille ja Dethklokille, sillä sitä ei ole olemassa. HANNU LINKOLA HHH K u v a: Ju ri H ak ala tää, että tällä näytöllä monikin lafka näkisi mielellään oman logonsa yhtyeen seuraavan pitkäsoiton takakannessa. Samoista aineksista tarttumapintaa omanneen herkkukakun leipoi viime vuonna Joosua (Vielä hetken, sinun). Kitaravallit ovat isoja ja tunnelma on uhkaava, mutta melodiat ovat rososta huolimatta kauniita ja tarttuvia. Intohimoisen intromaisesti läpirokkailevan biisin epätasainen ote johdattaa kakkosena koettavaan Shokkiin, jonka jälkeen kysytään Juutuinko kii. Mikä tahansa päätös tällaisessa tilanteessa on bändille rankka. Esimerkiksi pidätellyn levoton Tomorrow’s Yesterday koskettaa tavalla, johon yhtye ei ole aiemmin pystynyt. Eetu Kauppinen ei laulussaan pääse ihan samoihin viemäreihin kuin Matt Pike, mutta on kuitenkin vakuuttava ja musiikkiin istuva ulosanniltaan. Samalla kappaleet ovat kuitenkin entistä fokusoituneempia ja syvempiä. Niin. Erityisesti ensiksi mainittu kuuluu niin selvästi, että on hyvä, ettei sitä ole lähdetty millään tavoilla peittelemäänkään. MAPE OLLILA HHH Memo Mustavalkofilmi Memo Kun viime vuonna perustetun joensuulaisen Memo-yhtyeen Mustavalkofilmi-debyytin avaava nimikkokappale pärähtää käyntiin, tulee vaistomaisesti suoristaneeksi ryhtiään: tämähän helisee vallan lupaavasti. Harvoista alan kotimaisista yrittäjistä parasta osaamista edustaa turkulainen, nyt toisen albuminsa julkaiseva Oddland. Riverside päätti julkaista tekeillä olleen instrumentaalituplansa, vaikka bändin kitaristi ja perustajajäsen Piotr Grudzinski kuoli 40-vuotiaana kesken levyn tekoprosessia. Olisi ihana sanoa, että levyltä huokuu edes jonkinlainen rauha, tai melankolia, tai mikä tahansa tunne, mutta ei. Origin onkin lajissaan sen luokan osuma, että paremmin melodista djentiä eivät taida osata maailmallakaan tehdä kuin genren tähdet Periphery ja TesseracT. Se oli sekä tietoinen että tiedostamaton ennakkoasenne. Totta puhuen suorastaan lykkäsin kunnon perehtymistä, koska jostain syystä pelkäsin ja vaistosin jo valmiiksi, ettei levy toimi. Toivotan siis luovan kollektiivin ilolla takaisin. Se rakastaa yhä rönsyjä, joiden väliset yhteydet hahmottuvat vasta koko levykokonaisuuteen peilattuina. Ylimääräisiltä biiseiltä, jotka haahuilevat päämäärättömästi, pitkään ja leppoisasti. MAPE OLLILA HHH SPRGM SPRGM SPRGM Okei, mainittavahan se on: kun yhtye esittelee soittavansa spurgumetallia, ajatukset lentävät ensimmäisenä Rytmihäiriön suuntaan. Eikä se toimi. Kuulijalle tämä on viimeinen erä materiaalia Piotrin käsistä. Mies onnistuu muuten nopeimmissa hardcore-pätkissä kuulostamaan hieman Stam1nan Hyyryseltä. 70 SOUNDI Vuonna 2011 levy-yhtiö Century Median bändikilpailusta levytysuralle ponnistanut yhtye erottuu toinen toistensa sinikopioilta ja kaikki yhdessä Meshuggahin apinoijilta kuulostavassa genressä poikkeuksellisella taidollaan säveltää nytkyttelyprogensa sekaan myös kuuntelukynnystä huomattavasti alentavia melodioita. Samalla se muistuttaa, miten salakavalasti aika kuluu. Halusi orkesteri sitä tai ei, sen ilmaisussa on jo ripaus nostalgiaa. Vuosikymmen sitten yhtyeelle löytyi hengenheimolaisia sieltä täältä, mutta nyt se tuntuu hämmentävän yksinäiseltä. Täysin unohdettava levy heti, kun soittimen napsauttaa kiinni. Orkesterina nuoren Memon otteissa on monin paikoin ihan oikeaa potentiaalia (mainittujen lisäksi tyylitietoisena naukuva Hautausmaa). Varsin viihdyttävän levyn musiikillinen linja ei tue väitettä ensimmäisen aallon black metalista, sillä vaikka sarjiksen juonta lyriikoin tukevasta musiikista Venomkin kuuluu, pikemminkin yhtye kaahaa norsecoren hengessä. Sanoitukset. Kukapa ei haluaisi sen olevan upea. Tenebris Deos on osa multimediateosta, johon lisäksi kuuluvat kauhusarjakuva Realm Of The Damned: Tenebris Deos ja animaatioelokuva. Nyt vain niitä lyriikoita hiomaan. Levyllä tapahtuu koko ajan, eikä seuraavaa käännettä voi yleensä ennustaa. Musiikin varsinainen ydin löytyy kevythappoisena poreilevasta melodisesta ilottelusta, jossa vaikutteet ja vuosikymmenet risteytyvät estoitta. Sons Of Balaur puolestaan on sarjakuvassa ja animaatiossa seikkaileva, väitetysti 1992 perustettu norjalainen ensimmäisen aallon black metal -yhtye. Ne vaipuvat yksi toisensa jälkeen jonnekin vaivaannuttavan ja luokattoman välimaastoon. Huomaa, etteivät Spurgumin jätkät ole mitään eilisen teeren poikia, sillä harvoin sitä lyödään näin pätevää toimittamista ja raakaa mättöä naamalle debyyttilevyllä. Tupla-albumillinen ylijääneitä biisejä bändin parilta aiemmalta levyltä kuulostaa kuitenkin juuri siltä. Tämä on haaleaa, kädenlämpöistä jolkottelua ilman päätä tai ihmeempää häntää. SPRGM (lausutaan Spurgum) kanavoi musiikkiinsa High On Firea ja Entombedia. Tätä kurinalaisempana Underwater Sleeping Society tuskin kuulostaisi enää itseltään. Tästä suurin kiitos on kitaristi-laulaja Sakari Ojasen, jonka ensilevy Treachery Of Sensesistä (2012) vielä kehittyneet laulumelodiat kuorruttavat selkeärytmiseen nylkyttelyyn tartuntapinnalla, jonka myös genreen syvemmin vihkiytymättömät mieltävät musiikiksi. Mukana on niin ”melkein itkisin, pahaa kahvia litkisin” -tyyppistä riimittelyä kuin assosiaatiohakuista nonsensea vailla tavoitettavissa olevaa lähtöpistettä
Omat sävellykset ja täysin oma tyylilaji on nostanut yhtyeen niin World Music Charts European kuin Transglobal World Music Chart -listoille! TUULETAR Tules Maas Vedes Taivaal Ville Vesalaisen ihmesiemenestä bändiksi kasvanut Willie & The Goodsouls on puhjennut kukkaan! Stemmalauluilla ja viululla kuretettu kansainvälinen 2. Steel Mill -kokoonpanon esitys He’s Guilty (The Judge Song) (1970) laajentaa hardrockmaisuudessaan miehen artistikuvaa. Stemmoissa onnistutaan saamaan hienon byrdsmäinen tunnelma. Miksi tällaisten bändien pitää oikein pyrkiä kuulostamaan niin yhdestä puusta veistetyltä. ”Meillä tämäntyylistä rockia ei paljon tehdä eikä varsinkaan näin hyvin.” Antti Ervasti, Soundi WILLIE & THE GOODSOULS Free Willie ANSSI TIKANMÄKI Maisemakuvia Suomesta 2C D ja DI GI TA L CD ja DI GI TA L Anssi Tikanmäen mestariteoksen ilmestymisestä on marraskuussa kulunut 35 vuotta. Kohtuullisen napakasta kokonaisuudesta jää vain pahasti oma ääni puuttumaan. Alkeellinen, ajan hengen mukainen, hellyttäväkin alku pitkälle uralle, mutta biisi ei vielä kerro tekijän lahjakkudesta. Baby I vuodelta 1966 on Springsteenin ensimmäisen kokoonpanon The Castilesin levytys. Bändi soi raskaampana ja metallisempana kuin koskaan. Lauluissa The Ballad Of Jesse James ja Henry Boy (1972) käytetään jo Springsteenin nimeä, ja ne olisivat hyvin voineet olla hänen ensilevyllään: jälkimmäisessä on jopa sama laulumelodia kuin Blinded By The Lightissa, joten se lienee kappaleen esiaste. KÖYSISTÖ ET CETERA Rappion kulta-aika Waltarin esikoisalbumi Monk Punk (1991) julkaistaan bändin 30-vuotisjuhlan kunniaksi uudestaan runsain bonuksin ryyditettynä tuplaversiona! WALTARI Monk Punk Tuuletar on riemukas ja vangitseva vocal folk hop -yhtye. Muut levytykset ovatkin enimmäkseen niin tunnettuja, että asialle vihkiytymätönkin osaisi ne vaikka side silmillä karaokessa. Tämän ikävän vuodatuksen päälle on todettava, että EZTV onnistuu kakkoslevylle kyhäämään useita mainioita biisejä, tosin turhan monta jonninjoutavaa jollotustakin. ANTTI ERVASTI HH OCTOBER FEST! www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland 5. albumillaan Mystons matkaa kohti kuoleman merellisiä syövereitä Hiili Hiilesmaan ja Gomez Arellanon navigoimana. ”Vaikea vuosi on jalostunut duon uran parhaimmaksi levyksi. ” Annika Brusila, TS MYSTONS Destination Death Sydäntä riipivää kauhua, jännitystä ja hurmioitunutta iloa – Phantomin kauan odotettu MMXII -debyyttialbumin rajoitettu vinyylipainos nyt kaupoissa. Sen kunniaksi Rockadillo julkaisee albumista digisleeve-juhlapainoksen, jossa on uudelleen masteroidun originaali-CD:n lisäksi bonuksena aikaisemmin julkaisematon live-CD sekä uudet kansitekstit. Smithsiä lienee kuunneltu joskus turhan innokkaasti. Tässä ei välttämättä tyydytetä täysin mitään kohderyhmää, vaikka kyse on pääsääntöisesti vaikuttavista lauluista. PHANTOM MMXII Köysistö Et Ceteran pianolla ryyditetty värikäs bändisointi ja solisti/pianisti Arto Kuusiston lyriikat liittävät yhtyeen suomirokin rikkaaseen jatkumoon... Laulajan ääntä myöten kokonaissoundi kuulostaa lukemattomilta kaltaisiltaan. 2C D ja DI GI TA L VI NY YL I ja DI GI TA L CD ja DI GI TA L CD ja DI GI TA L CD ja DI GI TA L IndieCo mainos 9_16 pysty.indd 61 30.9.2016 13.01 Levyarvostelut 9_2016.indd 71 30.9.2016 13.57. Kaupoissa 28.10.2016. Pikemminkin EZTV on kuin klooni lukemattomista enemmän tai vähemmän hauraista indiepopbändeistä noin neljän vuosikymmenen ajalta. Puoli vuosisataa aktiivisesti toimineen lauluntekijän uran tiivistykseksi yksi cd on kuin hiekanjyvä aavikolla, ja mielenkiinto kohdistuukin ennen julkaisemattomiin varhaislauluihin, joita levyllä on viisi. albumi kaupoissa 21.10. ANTTI MARTTINEN HH EZTV High In Place Captured Tracks Nämä newyorkilaiskaverit pitävät suurimpana esikuvanaan Alex Chiltonia ja Big Staria, mutta lopputulos on kyllä hyvin kaukana tuosta klassikkokaksikosta. Soundikin on tehty tahallaan demomaisen kolhoksi. Akustiset kitarat solisevat maukkaasti, ja molliseiskasointuja käytetään tyylikkäästi. Bruce Springsteen Chapter And Verse Columbia Rock-ikonilta on juuri julkaistu muistelmat, joiden oheistuotteena tämä kokoelma toimii. Levystä jääkin ristiriitainen olo: harvinaisuuksia olisi varmasti löytynyt enemmänkin, tekijälle tärkeät biisit taas on jo koottu osuvasti nimetylle levylle The Essential Bruce Springsteen. Edukseen erottuvat States Of Confusion, Temporary Gold ja leppoisasti rullaava avausraita High Flying Faith. SOUNDI 71 ...haaleaa, kädenlämpöistä jolkottelua ilman päätä tai ihmeempää häntää..
Siksi pidin joskus vuosien taukoja levyjen soittamisesta. Se oli help poa, mutta niin kuin kaikki helpot asiat, loppu jen lopuksi melko epäinspiroivaa. Viime vuosina olen soittanut levyjä ystä vieni ravintoloissa. Se ei ole kovin monimutkainen juttu. Ymmärrettävästi se vaati joitakin komp romisseja, mutta pääasiallisesti koin onnistuneeni siinä. Se on kiinnostava yhtälö, eri tyisesti kun soittaa musiikkia vain vinyyliltä. Tehtyäni tätä joitakin kuukausia viikoittain ym märsin, että minun on osattava lukea yleisöä ja sit ten auktoriteetinomaisesti annettava heille juuri sitä mitä he haluavat. Tämä on tietysti tiskijukkien ydintoimin taa, mutta kukapa haluaisi identifioitua tis kijukaksi. Ravintola on näin ollut melkein kuin olohuoneen jatke levyjensoitolleni. Suurimman osan näistä vuosista soitin levyjä keikoilla, joille yleisö oli valikoitu nut klubin tai keikan tyylin mukaisesti – soitin ikään kuin omalle seurakunnalleni. Alkuillasta hiljaisemmalla hiukan hienostu neempaa musiikkia ja loppuillasta lujemmalla biitti pohjaisempia levyjä. Se on luovuutta, joka ei tule iholle. Keskeinen havaintoni on, että melkein kaikki pitävät rauhalli sesta, tunnelmaa kohottavasta musiikista, vaikka heillä ei olisi muuten mitään suhdetta levyihin tai livemusiikkiin. Olen pohtinut voisiko soittolista hoitaa tämän kaiken, mutta tullut siihen tulok seen, että silloin osa ravintola tai baari kokemusta jäisi vajaaksi. ”Kukapa haluaisi identifioitua tiskijukaksi.” otto talvio 9_2016 -taitto_a.indd 72 28.9.2016 13.01. Itsehän olen mieluummin identi fioitunut eksentriseksi levymieheksi, joka pyrkii pää asiallisesti yllättämään ravintolan asiakkaat positiivisesti, tai ei ainakaan ko vin usein negatiivisesti, ja usein myös anta maan heille juuri sitä mitä he kaipaavat, kerta toisensa jälkeen. Teksti: Otto Talvio O len soittanut levyjä klubeilla ja ravinto loissa liki 25 vuotta, aikaisemmin melko sattumanvaraisesti, mutta viime aikoi na enemmän. 72 SOUNDI SOUNDI PB Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Kun musiikki ei tule lujaa ja me lodiat soljuvat, niin silläkään ei ole merkitystä onko musiikki tuttua vai ei, uutta tai vanhaa, mustaa tai valkoista. Se on ollut hauskaa, kos ka dinnerdj:n ei tarvitse tanssittaa ketään ja taustamusiikin kirjo voi olla hämmästyttävän laaja. Sil loin on osattava luovia vanhan musiikin ja uusien levyjen välissä niin, että kukaan ei joudu pyytä mään Rihannaa ja Beyoncéa liian montaa kertaa tai valittamaan siitä, että Prince, Madonna ja Michael Dj on auktoriteetti joka osaa lukea yleisöä Jackson soivat liikaa (ei niin, että se noin lähtökohtaisesti olisi edes mahdollista). Asetelma muuttui kun aloin suunnitella uuden ravintolan musiikillista linjaa. Se on show’ta jossa pysytel lään maltillisissa rajoissa. Se, että ravintolas sa on dj, joka soittaa sinne raahaamiaan vinyyleitä, valikoiden kuulijoilleen muotovalioita kappaleita, tarjoaa enemmän kuin vain taustamusiikkia. Olen saanut soittaa levyjä, joita olen ura kalla haalinut, myös niitä oudompia keräilylevyjä. Ideani oli pitää sen musiikkilinja mahdol lisimman keveänä, eskapistisena ja viihdyttävänä, ja tar jota samaan aikaan musiikkia sekä ruokailijoille että bailaajille
Olen nähnyt musiikkibisneksen ja levylafkojen persepuolen aikaisemminkin, mutta tämä oli kieltämättä viimeinen pisara, huomauttaa Raivio. Kumpikaan meistä ei ollut ”korkealta ja kovaa” -tyylisen naistulkinnan suurin ystävä vaan halusimme laulutyylin olevan unenomainen, aavemainen ja melkeinpä kuiskaava, sekoitettuna raskaisiin ja kauniisiin melodioihin, kertoo Raivio. Levyn läpi kuunteleminen, varsinkin sanoitusten kanssa, on todella järisyttävä ja lamaannuttava matka. lafkan edustajat olivat omien sanojensa mukaan ”täysin shokissa”. Aleah Stanbridge menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen viime keväänä, ennen ensimmäistäkään Trees Of Eternity -konserttia. Teksti: Timo Isoaho SOUNDI 73 Bazook 9_taitto .indd 73 30.9.2016 8.33. Kun viiltävien tunnelmien kruunaamaton mestari Juha Raivio (Swallow The Sun) ja hänen avovaimonsa Aleah Stanbridge ilmoittivat muutamia vuosia sitten kirjoittavansa raskaan eteeristä materiaalia uudelle yhtyeelle, odotukset nousivat pilviä hipovalle tasolle. Pimeys ja tuska ovat kiistämätön osa Trees Of Eternityä, mutta Aleah oli silti aina matkalla varjoista valoihin. Suunnattoman raskain mielin on todettava, että meitä isommat voimat eivät antaneet keikkasuunnitelmien toteutua. Kun nyt kuuntelen Kaitsun ja Norrmanin veljesten tulkintaa Treesin kappaleissa niin kyllähän fiilis on vähintään sykähdyttävä. No, eipä sen jälkeen mennyt kuin hetki, kun he jo purkivat sovitun diilin. marraskuuta ilmestyvä Hour Of The Nightingale saa myös arvoisensa ulostulon, sillä artisteja kunnioittavasta työstään tunnettu Svart Records julkaisee odotetun levyn useana tyylikkäänä versiona. Sitten Aleah poistui keskuudestamme ja ko. – Onneksi olen enemmän kuin tyytyväinen, että Svart ilmestyi sen jälkeen kuvioihin. – Mietin Aleahin kanssa, että olisipa hienoa kirjoittaa materiaalia ”Enya meets doom” -hengessä. Lisäksi työn alla on myös eräs toinen albumi, joka lainaa Aleahin sanoituksia ja runoja. Lisäksi lupasin hänelle ja itselleni, että tuon kaiken Aleahin taiteen ihmisten ulottuville ajan mittaan, ja olenkin valmistellut Aleahin soololevyä jo pitkään. – Treesillä oli taannoin sopimus erään ison levy-yhtiön kanssa. Ne ovat niin aitoja, painavia ja puhtaita tekstejä, ettei niiden arvoa oikein pysty pukemaan sanoiksi. – Pitkäsoitto tarjoaa minulle henkilökohtaisesti haastavan matkan, sillä tämän musiikin nostattama vilpitön ilo saattaa vaihtua minä hetkenä hyvänsä pohjattomaksi suruksi. Kaiken lisäksi ehdimme kirjoittaa puoli tuntia demomateriaalia Trees Of Eternityn kakkoslevylle ja ehkä nekin kappaleet löytävät jonakin päivänä tiensä valoon. Tällainen intensiivinen surutyö on tietenkin henkisesti kovin repivää, mutta samalla niin lohduttavaa. Vuonna 2009 alkunsa saanut Trees Of Eternity kasvoi oikeaksi bändiksi vasta muutamia vuosia myöhemmin, kun ryhmään liittyivät rumpali Kai Hahto ja entiset Katatonia-miehet Fredrik ”North” Norrman (kitara) ja Mattias ”Kryptan” Norrman (basso). Olisi ollut hienoa esiintyä tämän ryhmän kanssa. 11. Olen itsekin fanittanut heidän julkaisujaan jo vuosien ajan – niin musiikillisesti kuin ulkoasullisestikin! Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. O dottavan aika on ollut pitkä, kovin pitkä. – Päällimmäisin tuntemus on kaikesta huolimatta ylpeys siitä, että Aleahin sanat sekä musiikki elävät nyt ikuisesti. Onneksi päätöskappaleen viimeiset, vapauttavat säkeistöt ovat kultaakin arvokkaampia, sanoo Raivio. – Aleahin syvältä viiltävän henkilökohtaiset, jopa maagiset tarinat sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. – Etsimme pitkään persoonallisia muusikoita, joiden soitto on silkkaa sydäntä ja tunnetta. Onneksi yhtyeen debyyttialbumi Hour Of The Nightingale ehti kuitenkin valmistua enNiin repivää, niin lohduttavaa TREES OF ETERNITY nen kuristavan kauniisti laulavan Stanbridgen poismenoa
helmikuuta kannattaakin ottaa suunnaksi Tavastia. Oma lukunsa Epican tarinassa ovat sanoitukset ja bändin konseptuaaliset pitkäsoitot ovatkin seikkailleet muun muassa kvanttifysiikan maailmassa. – Tällä kerralla konsepti asettuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiset kykenevät luomaan virtuaalitodellisuuden, jota ei kuitenkaan pysty erottamaan ”oikeasta todellisuudesta”. – Yksinkertaistettuna: lähetämme ideoita toisillemme ja sovitamme lukemattomista aihioista valmiita kappaleita, joista löytyy sitä oikeaa bändifiilistä. Täkäläisten fanien iloksi suhteellisen harvoin Suomessa vieraillut Epica saapuu The Nordic Principle -kiertueella Helsinkiin. – Isaacin ensimmäinen Epicalevytys oli Design Your Universe (2009) ja se on kiistämättä eräs noususuhdanteemme kulmakivistä. Juuri ilmestynyt The Holographic Principle -albumi on eräs Epican tähänastisen uran huippusaavutuksista ja jo pelkästään levyn alkupuoli loksauttaa suut auki: jylhät Taru sormusten herrasta -tunnelmat mieleen tuovan Eidola-intron jälkeen napsahtava kappalekaksikko Edge Of The Blade / A Phantasmic Parade on tarttuvuudessaan ja kekseliäisyydessään vakuuttavaa tulitusta. K u v a: Ti m Tr o n ck o e S infonista modernia metallia esittävä hollantilainen Epica on toistaiseksi jäänyt Suomessa hieman sivuraiteelle johtuisikohan tämä tosiseikka siitä, että erityisesti Nightwish ja toki myös Within Temptation ovat täyttäneet tämän ruudun täällä Pohjolan perukoilla. No, voisin jatkaa tätä listaa aika pitkäänkin! Death metalia God Dethronedin riveissä aikaisemmin soittanut Delahaye liittyi Epicaan vuonna 2009. Olemme kuitenkin oppineet paljon vuosien mittaan ja orkesteri ei ainakaan enää vie meitä – itse asiassa päinvastoin. Tilanne saattaa nyt hyvinkin muuttua, sillä 2000-luvun alussa After Foreverin raunioille perustetun Epican pullat ovat tänä päivänä hyvin uunissa. Soolosta täytyy löytyä kiinnostava alku, keskikohta ja loppuhuipennus. Hän on kaiken muun hyvän lisäksi taitava studioammattilainen, avaa Jansen. – Olemme rundanneet Pohjoismaissa aivan liian vähän. Naljailetteko te toisillenne esimerkiksi Hollannin ja Belgian välisten jalkapallo-ottelujen aikana. Jansen nappaa tarinan päästä kiinni. Tiistaina 28. Toivottavasti tämä Helsingin-konsertti aloittaa tässä suhteessa uuden luvun Epican tarinassa, päättää Jansen. – Tottahan toki! Matsin aikana joudumme olemaan vihollisia, mutta viisi minuuttia pelin päättymisen jälkeen keskitymme taas yhteiseen hyvinvointiimme, nauraa Jansen. – Kyllähän tämä belgialaisherra on nostanut Epican uudelle tasolle. Onko sitten itse asiassa niin, että tuo virtuaalikokemus on oikeasti se aito asia ja todellisena pitämämme maailma onkin vain sen hologrammi, kertoo Jansen ja jatkaa: – Isossa kuvassa tavoitteena on se, että Epican sanoituksiin syventyvä kuulija ymmärtäisi kyseenalaistaa itsestään selvinä pitämiämme asioita. – Epica tunnetaan sinfonisuudestaan ja orkesteriosuuksien mukaan sovittaminen on oma lukunsa. Ja nyt pitääkin painottaa, että kaikki uudella albumilla kuultavat äänet ja soundit ovat oikeiden muusikoiden soittamia, eivätkä ne ole mitään sampleja. – Meillä on eräs periaate soolojen suhteen: haluamme niiden olevan eräänlaisia pieniä biisejä sävellyksen sisällä. EPICA Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 74 SOUNDI ITSESTÄÄNSELVIÄ HOLOGRAMMEJA Bazook 9_taitto .indd 74 30.9.2016 13.52. Tyylikkäistä karjuntaosuuksista vastaava Jansen soittaa myös sooloja, mainitusta komppikitaristin statuksesta huolimatta. – Kuten saatatkin jo arvata, olemme äärimmäisen tyytyväisiä pitkäsoittoon, hymähtää soolokitaristi Isaac Delahaye ja jatkaa: – Albumi on Epican uran raskain, vaihtelevin, tarttuvin, melodisin, yllättävin ja... Otetaanpa kiiinni Belgiasta. Siitä on siis jo muutama kuunkierto, mutta Epican aikoinaan perustanut komppikitaristi Mark Jansen jaksaa silti antaa kollegalleen runsaasti tunnustusta. – Huhhuh! Se on aikamoista toimittamista ja säätämistä, sillä Epican riveistä löytyy monta säveltäjää, joten materiaalia on pöydällä varsin runsain mitoin, nyökkää Delahaye. Palataanpa musiikkiin: miten Epican monimuotoiset kappaleet syntyvät. The Holographic Principle ei petä diggaria, joka odottaa korkealentoista tekstikokonaisuutta
– Uutuus taitaa olla enemmän thrashia kuin monet muut julkaisumme, vaikka meidät toki thrashorkesterina tunnetaankin. TESTAMENT M aailman ”viidenneksi tai kuudenneksi kovin thrashbändi” Testament – niin, eiköhän tämä San Franciscon kupeessa Berkeleyssä Legacy-nimellä vuonna 1983 perustettu ryhmä olisi Exodusin ohella itseoikeutettu valinta, mikäli Metallica, Slayer, Megadeth ja Anthrax saisivat jostakin syystä seuraa Big Four Of Thrash -ryhmään – ei ole pettänyt fanijoukkojaan 2000-luvulla. Pitkän levytystauon jälkeen ilmestynyt The Formation Of Damnation (2008) osoitti laulaja Chuck Billyn ja kitaristi Eric Petersonin johtaman viisikon olevan tulikivenkatkuisessa iskussa ja samaan sarjaan lukeutuu myös neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Dark Roots Of Earth. Esimerkiksi viime kesän Tuska Open Air oli aivan mahtava kokemus, Peterson nyökkää ja purskahtaa nauruun: – Ja täytyyhän tässä rehellisyyden nimissä myöntää, että joku pieni osa minussa ei varsinaisesti harmittele pohjoisen talven jäämistä väliin! ”Deadline on mainio persuuksille potkija ja kiireellä on tapana laittaa jalat asioiden alle!” K u v a: G en e A m b o SOUNDI 75 THRASHIA TIUKALLA AIKATAULULLA Bazook 9_taitto .indd 75 29.9.2016 15.30. Mutta älä käsitä väärin, sillä lopulta kaikki kääntyi parhain päin ja ainakin minun mielestäni Brotherhood Of The Snake on aivan älyttömän kova levy. Vähän aikaa sitten tilanne oli kuitenkin hieman toisenlainen, sillä levyttäminen ei tällä kerralla maistunut varsinaiselta herkulta. joulukuuta). Eräs ”levytyksen kirittäjistä” oli myös se tosiseikka, että Testament oli jo ehtinyt sopia tulevista kiertueista, eikä rundaaminen ilman uutta pitkäsoittoa ole välttämättä se maailman fiksuin idea. Sanoinkin jo jossakin haastattelussa Brotherhood Of The Snaken olevan Testamentin oma Reign In Blood ja ehkäpä niin onkin. Loppuvuodesta yhtye esiintyykin isoissa eurooppalaishalleissa Amon Amarthin kanssa, mutta Suomeen asti kalifornialaiskoplan lento ei tällä kerralla ulotu. Emme myöskään oikeastaan ehtineet treenata yhdessä, joten uppouduimme studioon aika tavalla valmistautumattomina. Joskus homma etenee nopeasti ja toisinaan vähän verkkaisemmin, naurahtaa Peterson. – Biisien kirjoittaminen jäi pääosin minun harteilleni, sillä esimerkiksi Alex (Skolnick, kitara) oli erittäin kiireinen muiden töidensä äärellä. – 2000-luvun alkupuoli oli raastavan epämääräistä aikaa Testamentille, muun muassa Chuckin syöpädiagnoosin vuoksi. Muistellaanpa nyt hieman: Peterson tuumi Dark Roots Of Earthin jälkimainingeissa yllekirjoittaneellekin, ettei Testament enää aio hukata vuosikausia julkaisujensa välille, mutta juuri niinhän tässä on kuitenkin käynyt. Miten vertaisit tuoretta albumia aikaisempiin. Onneksi kokeneet kehäketut selvisivät haasteesta voittajina, sanoo kitaristi. Nyt, uuden albumin ilmestymisen alla, Testamentin fiilis on loistava. – Minkäpä siinä teet, kun levyn tekeminen ottaa aina sen oman aikansa. Eräs Testamentin koko uran parhaista. (Pohjoismaita kiertävä kolmikko Amon Amarth, Behemoth ja Grand Magus valtaa Helsingin jäähallin 13. – Tällä kierroksella Skandinavia jää valitettavasti näkemättä, mutta ei syytä huoleen, sillä palaamme Suomeen ennemmin tai myöhemmin. – Deadline on tunnetusti mainio persuuksille potkija ja kiireellä on tapana laittaa jalat asioiden alle. Hänen sairastumisensa oli tietenkin erittäin valitettava asia, mutta ne hetket myös opettivat Testamentia: emme enää halua tuhlata aikaa summittaiseen sinkoiluun tai mihinkään muuhunkaan. Se, miten hyvin lopulta onnistumme tässä, on tietenkin toinen asia. No, annetaan ajan näyttää. Halusimme ehdottomasti julkaista pitkäsoiton tänä vuonna ja aikataulut olivat sitten mitä ne olivat... Lokakuun lopulla ulottuville puolestaan saapuu Testamentin yhdestoista studioteos Brotherhood Of The Snake taas neljä vuotta edeltäjänsä jälkeen. Tanakoista riffeistä ja ripeästä temposta ei todellakaan ole pulaa tällä kerralla..
Pietari Pyykönen loi tyhjästä menestyksekkään Olohuoneklubi-minifestivaalisarjan, Minna Koivisto johtaa Robinin ja Vilma Alinan livebändejä ja Karin Mäkiranta tekee uskomattoman hienoa musiikkia Karinaja Varsa-yhtyeissä. Teksti: Teppo Vapaus 10 -vuotiaana Pietari Pyykösellä oli unelma, jonka hän piirsi paperille: ”Suomen kiertue 2016.” Hän näki itsensä laulaja-lauluntekijänä, joka tulisi murtautumaan maan kärkiartistien kastiin ja teki piirroksia siitä, miltä esiintymislavan tulisi kiertueella näyttää. Silloin alkoi tuntua, että tässä on jotain jär keä.” K u v a: A rt tu K o k ko n en stalker_taitto2016_9_a.indd 76 29.9.2016 13.22. Ensin hän järjesti open stage -iltaman, joka suNuoret mestarit Tällä kertaa Stalker esittelee kolme nuorta tekijää, joiden töitä leimaa poikkeuksellinen kypsyys ja lahjakkuus. Pietari kiinnitti ristiriitaisessa asetelmassa huomionsa olennaiseen ja näki Glorian upeassa miljöössä käyttämättömän potentiaalin. Läpimurtovuosi osoittautui oikeaksi. Stalker tuntee Glorian humaanin, sallivan ja kannustavan ilmapiirin, mutta tietää toisaalta myös sen, että kyseisessä kulttuurin kehdossa työharjoittelijalla on halutessaan oiva mahdollisuus kunnianhimottomaan kahvin lipittämiseen kautta linjan. Välivuosi oli alkanut biisejä kirjoitellen. Hän oli kirjoittanut ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta ja hakenut Pop & Jazz Konservatoriolle jatkamaan opintoja, mutta jäänyt ensimmäiselle varasijalle. Miten työharjoittelijasta kuoriutui esiin ennakkoluuloton visionääri. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Pietari aloitti työharjoittelun ääni miehenä Kulttuuriareena Gloriassa syksyllä 2015. Hän nosti pitkään varjojen mailla vaeltaneen Helsingin Kulttuuriareena Glorian takaisin klubikartalle ideoi mallaan ja kokonaisvaltaisesti järjestämällään Olohuoneklubi-minifestivaalisarjalla. Vanhemmat kuitenkin patistivat nuoren taiteilijan työkkäriin, ja Pietari päätyi Gloriaan. Tänä vuonna 20-vuotias Pietari ei kuitenkaan itse noussut lavalle, vaan iskeytyi kotimaiseen musiikki bisnekseen tapahtumatuottajana. ”Po rukka itki ja porukka nauroi
Paita maksaa mulle 31 euroa ja kuluttajalle 30 euroa. Epäonnistunut kemisti Minna Koivisto, 23, on vielä suurelle yleisölle suhteellisen tuntematon muusikko, tuottaja ja biisintekijä, vaikka hän vastaakin esimerkiksi Robinin keikkojen musiikillisesta sisällöstä ja toteutuksesta. Silkan intohimon ajamana Pietari tekee myös pitkiä haastatteluja Olohuoneklubin artistien kanssa ja julkaisee niitä netissä. Bändiä liidaa Tiisun kosketinsoittaja Antti Vuorenmaa. Sitten lähtikin jo lapasesta. Hän on jo lyönyt voimansa yhteen Is This Art! -nyrkkipajan Aki Roukalan kanssa, joka tunnetaan valokuvaajana, Mirel Wagnerin managerina ja Bättre Folk -festivaalin järjestäjänä. Puhtaasti musiikilla ja musiikista elävä Minna päästelee höyryjä myös grunge-estetiikkaa vaalivan Beetlehemyhtyeen rumpalina. – Syntyi konsepti klubista, jolla olisi nojatuoleja ja sohvia. Hän markkinoi Facebookissa ja tiedottaa. Kukaan ei vielä oikein tiennyt, että mikä tämä juttu on. Pietari sisustaa Glorian erikseen jokaista iltamaa varten: sohvat ja sopivat matot valitaan ja haetaan kierrätyskeskuksesta. – Ajattelin vielä lukion puolivälin kieppeillä, että hakisin opiskelemaan jotain kemiaan liittyvää, koska olin kiinnostunut luonnontieteistä ja mun molemmat vanhem”Jos voin teh dä sen nyt, miksi venaisin viisi vuotta?” Ku v a: I d a St e n ro o s Pietari Pyykösen päätä ei palele, kun hän haa lii yhä isompia nimiä Olohuoneklubille yllä tysesiintyjiksi. Vilman kanssa hän myös kirjoittaa kappaleita tämän tuleville julkaisuille. Motokseen hän kertoo: ”Jos voin tehdä sen nyt, miksi venaisin viisi vuotta?”. Siinä missä Olohuoneklubi on yleisölle kokonaisvaltainen elämys, elämyksen tekijälle se on monipuolinen työ, joka vaatii täydellistä omistautumista. Miksi venaisin viisi vuotta. Pietari kertoo, että Putro-haastattelun puhtaaksikirjoittaminen vei viikon. Vielä Sibelius-lukiota käydessään – kyllä, hänkin! – Minna Koivisto oli koulun käytävillä se tyyppi, joka ei ajatellut tulevansa ammattimuusikoksi. Mikä ihmeen yllätyspääesiintyjä. Syyskuun klubilla esiintyivät vaatimattomasti Jonna Tervomaa, Anna Puu, Pimeys, yllätysvieras Ellinoora ja varsinainen yllätyspääesiintyjä Olavi Uusivirta. Stalker antaa Soundin lukijoille lämpimän suosituksen tsekata Olohuoneklubi tilaisuuden tullen. Yleisö löysi Olohuoneklubin ja alkoi ymmärtää, että yllätysesiintyjät ovat nimekkäitä. Ja keikan Kalasataman keskeneräisessä pilvenpiirtäjässä. Ennen ensimmäistä klubia kukaan ei voinut tietää, olisiko konseptilla vetovoimaa. – Egotripin keikan aikana jengi nousi tuoleilta ja alkoi tanssia. Maaliskuun klubilla yllätysesiintyjänä toimi Egotrippi, joka päätti keikkapäivänä hieman vihjailla illan kulusta Facebookissa. – Ekalla klubilla oli vähän yli 100 ihmistä. Eikä tässä kaikki. Porukka itki ja porukka nauroi. Konseptin keskiössä oli idea yllätyspääesiintyjästä, joka selviäisi yleisölle aina vasta paikan päällä. Hän buukkaa artistit ja tekee diilit. Aloin listata bändejä, joista itse tykkään. Pietari nauraa. Kuluvan syksyn jälkeen Olohuoneklubin tulevaisuus on tällä jui mukavasti. Silloin alkoi tuntua, että tässä on jotain järkeä, Pietari muistelee. – Keksin idean klubista, jolla haluaisin itse käydä, Pietari kiteyttää. Syyskuun alussa julkaistu järjettömän laaja syvähaastattelu Samuli Putron kanssa levisi kiitettävästi Facebookissa, kun artistit Ellinoorasta Jukka Poikaan lähtivät jakamaan sitä. Lisäksi Pietari haluaisi ainakin järjestää festarit. Lopulta suunnittelin neljän illan kokonaisuuden ja tarjosin konseptia Glorialle. – Olen mä koittanut aika hullujakin juttuja. Omaamatta aiempaa kokemusta Pyykönen alkoi ottaa yhteyttä artisteihin ja keikkamyyjiin ja rakentaa klubinsa ilmettä. Sana alkoi levitä. Yhteistyökumppaneita hankkimalla (Soundikin on klubin yhteis työkumppani) hän on lisännyt klubi elämykseen esimerkiksi erää auki. Tänä vuonna klubeja järjestetään vielä kolme. – Unohdin, että ostohintaan lisätään alv. Pietari tekee Roukalan kanssa tuotantoja ja keikkamyyntiä. stalker_taitto2016_9_a.indd 77 28.9.2016 13.02. Suomesta loppuvat pian artis tit, jotka ovat tarpeeksi kovia kannattelemaan klubin saavuttamaa statusta. Se meni läpi, joten aloin buukata artisteja, Pietari kertoo. Mutta kyllä siitä tulikin aika hyvä ja olen ylpeä siitä, Pietari sanoo. Robinissa Minna soittaa sähköbassoa, Vilma Alinan ryhmässä synabassoa ja kaikkea muuta mahdollista tarpeen mukaan. Cold playn Chris Martin ei pyynnöstä huolimatta ole kuitenkaan vielä tulossa. 76 SOUNDI SOUNDI 77 korkealaatuisten kahvien ja vegaanisten ja gluteenittomien raakakakkujen tarjoilun. Stalker nostaa hattua intohimoiselle nuorukaiselle, joka ei tosiaankaan laske rahaa vaan kokemuksia. Miten tästä voi enää edes nostaa panoksia. Minna on tehnyt taiteilijaja kustannussopimuksen Kaiku Songsin kanssa, ja Kaiku Entertainmentille levyttää myös hänen Tido Nygrenin kanssa muodostamansa tuottaja-biisintekijäduo KOI. Kierrätysmateriaaleista käsinvalmistetut tuotteet tulivat Pietarille niin kalliiksi, että vaikka hän myisi ne kaikki, hän jäisi siltikin tappiolle. Avausklubi oli helmikuussa, ja yllätysesiintyjänä Pariisin Kevään Arto Tuunela. Yhtä vahva, johtava rooli hänellä on myös Vilma Alinan yhtyeessä. Hän on tehnyt diilejä vintageja design-myymälöiden kanssa sisustaakseen esiintymislavasta entistä kauniimman, ja viimeisimpänä tempauksenaan hän teetti yhteistyössä WWOOLLFF-vaatemerkin kanssa klubille omat paidat ja kassit. Täydellinen antautuminen klubin tekemiselle on johtanut merkittäviin tuloksiin. Työtarjouksia on alkanut sadella. Lisäksi Pietaria revitään moniin suuntiin. Laitoin esimerkiksi Coldplayn managerille sähköpostia, että haluaisiko Chris Martin tulla meille soolokeikalle, Pietari nauraa. Nälkä kasvaa syödessä, ja ainakin ohjelmiston suhteen Pyykönen tuntuu vain lisäävän kierroksia. Kassit on mulle kaksi euroa kalliimpia kuin ostajalle, Pietari kertoo. Samalla hän myös opiskelee Metropoliassa musiikin tekemistä ja tuottamista, kirjoittaa päämäärätietoisesti biisejä ja valmistautuu esittäytymään sooloartistina. – Se oli jotain 12 tai 13 sivua Wordissa. Taiteiden yönä järjestetyllä Olohuoneklubilla oli yhteensä lähes 900 kävijää
En kuitenkaan usko, että se tulee koskaan estämään mua tekemästä näitä hommia. Tai KOIn keikalla siitä, kun oma musa saa jengin tanssimaan. Levy lähetetään tilaajalle uniikissa Varsa-kirjekuoressa. – Musan opiskelu ei tuntunut mulle oikealta vaihtoehdolta. Hän ei innostu varsinaisesti vertailemaan eri yhtyeissä soittamista, mutta toteaa saavansa klubien nurkasta yhtä isoja kiksejä kuin jättikeikoilta. Juuri nyt hän haluaa kuitenkin keskittyä täysin uraansa musiikkialalla. Yhdessä viulisti Elias Riipisen kanssa he ovat muodostaneet Varsanimisen duon ja työstäneet Saimaa-nimisen albumin, joka julkaistiin elokuun lopussa. Tulevaisuudessa Minna aikoo keskittyä enemmän tuottamiseen ja biisinkirjoitukseen. – Mun päätyminen nimenomaan basistiksi isoille lavoille kävi aika klassisen kaavan kautta. Mulla oli vahva fiilis, että opiskelun sijaan musan ja keikkojen tekeminen vie mua siihen suuntaan, mihin haluan musiikintekijänä mennä. Hiljainen johtaja Minna kertoo, että hänen haaveensa on päästä vielä joskus lukemaan valtiotieteitä yliopistoon. Mutta ihan yhtä hyvät kiksit voin saada Beetlehemin keikalla siitä, kun lavalla on bändin kesken helvetin hyvä meininki ja energia. – Tykkään keikkailusta tosi paljon, mutta studiotyö on ehkä kuitenkin lähempänä mun sydäntä. – On ollut ihan sairaan siistiä olla mukana tukemassa ja kehittämässä tällaista Suomen mittakaavassa aika teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: Vuoden kaunein levy K un Stalker kysyi Minna Koivistolta, kuka tuntematon artisti ansaitsisi kaikkein kipeimmin enemmän huomiota musiikilleen, Koivisto vastasi: Karin Mäkiranta. Minna vaikuttaa hyvin rauhalliselta, jopa hieman mystisellä tavalla erityislaatuisen hillityltä tyypiltä. Hiljalleen ajatukset kuitenkin muuttuivat. ”Vapaaajalla” hän soittaa grungea. 78 SOUNDI SOUNDI PB ennennäkemätöntä nuoren artistin uraa, hän miettii. Sisältää kansitaiteen. – En mene kovin helposti paniikkiin, vaikka lavatekniikka pettäisi just kriittisellä hetkellä. Minna kertoo oppineensa Robinin keikoilla enemmän kuin olisi koskaan oppinut missään koulussa. Persoonana hillitty ja syrjäänvetäytyvä Minna on bändiympäristössä arvostettu ja luontevasti auktoriteetiksi asettuva osaaja, joka ei tee itsestään suurta numeroa. mat on diplomi-insinöörejä, Minna kertoo. ”En mene kovin helposti paniikkiin, vaikka lavatekniikka pettäisi just kriittisellä hetkellä.” K u v a: Te p p o V ap au s K u v a: O tt o V ai n io stalker_taitto2016_9_a.indd 78 28.9.2016 13.02. Hän uskaltaa kuitenkin kehua itseään sen verran, että toteaa omaavansa rautaiset hermot. – Siihen pääsi suoraan lukiosta ja se on ollut paras mahdollinen koulu musiikkialalle. Instant-hittien aikakaudella Saimaan kaltaisen albumin luominen on kulttuuriteko, jonka soisi palkittavan. Pääsoittimena pitkään toimineet rummut siirtyivät hetkeksi kokonaan sivuun, kun bassonsoitto vei mennessään. Olen myös aika pedantti, ja haluan tehdä asiat mieluummin hyvin kuin hutiloiden. Tulevaisuus studiossa Minna Koivisto on ehtinyt kokea keikkarintamalla paljon. En näe rakentavani elämän mittaista uraa pelkkien keikkojen varaan, mutta studiotyöskentelyssä näen itselläni hyvinkin mahdollisen tulevaisuuden. Levyä leimaa virtuoottinen instrumenttien ja tuotannon hallinta, jota on hyödynnetty suurien emootioiden ilmaisuun. – Kemistiä musta ei varmaan sitten koskaan tulekaan, Minna nauraa. Mäkirannan Karina-yhtye on nostettu Stalkerissa esiin upean debyytti-ep:nsä myötä. Pääsin soittamaan ja esiintymään todella paljon, koska hyviä basisteja oli aika vähän, Minna toteaa. Myös taustanauhojen koodaaminen ja niiden teknisestä toteutuksesta huolehtiminen on mun vastuulla, Minna kertoo. Hän on ollut mukana pian viisi vuotta. Karin Mäkiranta ei ole levännyt laakereillaan edes silloin, kun Karina on hengähtänyt hetken. Stalkeria kiinnostaa kuinka hän kokee keikkaelämän vahvasti sosiaalisen luonteen. Minna Koivula on nuoresta iästään huolimatta kohonnut nopeasti Robinin ja Vilma Alinan basistista vastaamaan myös kokoonpanojen musiikin sisällöstä ja tuotannosta. Mun on pitänyt miettiä, että miten sopeutan sen työhön keikkamuusikkona. Se helpottaa ammattimaisessa ympäristössä toimimista, Minna kertoo. – Robinin kanssa olen saanut isoimmat kiksit festareiden pää lavoilla, kun yleisössä on ollut arvioiden mukaan yli 20 000 ihmistä. Levyn kuunteleminen on elämys, jota Stalker suosittaa koettavaksi silmät kiinni, makuuasennossa ja kaikki viestimet suljettuina. Pesti Robinin bändissä sinetöi kohtalon. Robinin ryhmässä Minna aloitti ”vain” basistin roolissa. Albumi on mykistävän kaunis kokonaisuus musiikkia, jonka vangitsevaa tunnelmaa ja äänikuvaa on mahdoton ja turha genrettää. Parhaillaan yhtye työstää ensimmäistä albumiaan. Minna opiskeli taannoin vuoden ajan mainitulla Pop & Jazzilla ja puolitoista vuotta Metropolialla, mutta jätti molemmat koulut kesken Robinhommien alettua. – Olen jokseenkin introvertti persoona, enkä aina jaksa jutella kaikkien kanssa, Minna myöntää. Työ on vastuullinen ja mittava, mutta Minna kuvailee sitä ymmärrettävistä syistä maailman siisteimmäksi duuniksi. Kappaleet voi irrottaa kokonaisuudesta, mutta se ei ole järkevää. – Mulle pitkä oleskelu ihmisten seurassa voi olla tosi raskasta. – Mun työhön sisältyy soittamisen lisäksi bändin musiikillinen liidaaminen ja sovituksien tekeminen yhdessä muun bändin kanssa. Vastuu ja työn määrä produktiossa on kasvanut koko ajan. Albumi ei löydy Spotifysta. Sen voi tilata yhtyeeltä sähköpostitse osoitteesta varsafinland@gmail.com
THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Room escape tulostus.indd 79 30.9.2016 13.07. VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ADVENTUREROOMS.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT AVATAAN SYKSYLLÄ TENNARIIN
Tappajahai opetti elokuvantekijöille, että tehokkuus syntyy siitä, että haita näytetään vain vähän. Stone on aina sekoitellut surutta faktaa ja fiktiota vaikka esittääkin suurta totuudenpuhujaa. Citizenfourin nähneille Stonen elokuvassa on paljon tuttua. Samaa ideaa käytetään onnistuneesti myös The Shallowsissa. Lisäksi elokuva kertoo Snowdenin nuoruudenvaiheista käyttämällä takaumia. Aamunkoiton porttien lailla Prog Finlandia toimii hakuteoksena, joka on kätevä tietolähde. Käyttökelpoisuutta lisää kirjan loppuun sijoitettu artistihakemisto. Lukijalle visuaalinen kiinnekohta julkaisuihin on olennainen äänitteiden metsästämisen kannalta. On hyvä, että Pajuniemi uskaltaa rohkeasti hyödyntää omia havaintojaan. Se kertoo Jesse Eisenbergin esittämästä Bobbystä, joka lähtee Bronxista Hollywoodiin kokeilemaan onneaan viihdebisneksessä. Hongkongissa tehty haastattelusessio on nytkin merkittävä osa tarinaa. John Malkovichille on annettu roistomaisen korporaatiomiehen rooli. Prog Finlandia käyttää kuvituksenaan yhtyeiden ja artistien levyjen kansitaidetta. Analyysit ulottuvat aina marginaalisiin c-kasettinauhoittajiin saakka. DEEPWATER HORIZON Meksikonlahdella sattui vuonna 2010 vakava öljyonnettomuus, kun Deepwater Horizon -porauslautalla syntyi valtava tulipalo. Silti Deepwater Horizon on myös kriittinen: se on selvä vastalause BP:n kaltaisille valtaville öljy-yhtiöille ja niiden toiminnalle. Muhkea Prog Finlandia lunastaa odotukset komeasti. Esiteltyjä artisteja on kolmisensataa. Toisaalta roolihahmo on vahva nainen, joka pärjää omillaan – ja paljon paremmin kuin miehet. Tosipohjaisuudesta huolimatta Snowdenia katsoessa kannattaa ehkä pitää mielessä, että se on fiktiivinen tarina. Opuksen saatesanoissa Pajuniemi vihjaisi aikeistaan koota vastaavanlainen katselmus kotimaisesta progesta. Viimeisin ohjaustyö Café Society on 1930-luvulle sijoittuva draamakomedia. Elokuvaa olisi helppo pitää seksistisenä, niin häpeilemättä siinä kuvataan Blake Livelyn puolialastonta vartaloa eri kuvakulmista. Toimintaelokuvana Deepwater Horizon on tyylipuhdas suoritus, joka saa katsojan puristamaan penkkiä rystyset valkoisina. Hän on kuitenkin aina ollut parempi elokuvaohjaaja ja tarinankertoja kuin historioitsija. Jaume Collet-Serran ohjaama The Shallows on sen sijaan ison mittakaavan Hollywood-tuotanto. Muutamia ironisia heittoja lukuun ottamatta se on hyväntuulinen ylistyslaulu vanhan ajan Hollywoodille ja romanttiselle rakkaudelle – eikä siinä ole mitään pahaa. Kun hai lopulta ilmestyy kunnolla mellastamaan, se ei enää tunnukaan täysin uskottavalta. Matti Pajuniemi antaa runsaasti tilaa progressiivisen rockin suuruuksille kuten Wigwam, Tasavallan Presidentti sekä Tabula Rasa, mutta myös vähemmän tunnetut puurtajat löytävät oman paikkansa. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT M atti Pajuniemi julkaisi kolmisen vuotta sitten ansiok kaan teoksen Aamunkoiton portit, joka analysoi ulkomaisia progressiivisen rockin esittäjiä ja äänitteitä vuosilta 1967–1979. HHH SNOWDEN Salaisia asiakirjoja julkisuuteen vuotaneesta Edward Snowdenista tehtiin pari vuotta sitten palkittu dokumentti Citizenfour. Sukulaismies Phil (Steve Carell) on vaikutusvaltainen agentti, joka auttaa Bobbyn alkuun ja esittelee hänet viehättävälle sihteerilleen (Kristen Stewart). Esimerkiksi Kudos, Tai Shan, Plain Fade ja Club Merano saavat ansaitsemansa valokeilan. Luettelomaisuuden karikot väistetään oivallisesti. Café Society on viihdyttävä ja kekseliäästi kirjoitettu vanhanaikainen elokuva, jollaisia vain Allen osaa tehdä. Deepwater Horizon jatkaa samaa linjaa: intensiivisen toiminnan lomassa jenkkilippu liehuu ja Jumalaa kiitetään rukouksin. Peräti 338-sivuinen järkäle perkaa suomalaisen kokeellisen musiikin taiteilijoita sekä heidän tuotantoaan aina 1960-luvun lopulta tähän päivään saakka, mikä tekee kirjasta ainutlaatuisen kattavan. Nyt yhteiskunnallisista aiheista tunnettu Oliver Stone on ohjannut Snowdenista kertovan draamaelokuvan, jossa nimiroolia esittää Joseph Gordon-Levitt. Café Society on Woody Allenia kepeimmillään. Tositapahtumiin perustuvassa katastrofielokuvassa Mark Wahlberg esittää porauslautalla työskentelevää sankarillista perheenisää, joka taistelee urheasti paitsi oman myös työtovereittensa hengen puolesta. Katajaisen kansan kokeellisilla juurilla Progea suomalaisissa maisemissa teki kunniakkaasti myös Tabula Rasa. Tarina tosin on erittäin simppeli: nuori nainen lähtee yksin surffaamaan ja joutuu jättiläismäisen hain jahtaamaksi. HHHH THE SHALLOWS Tappajahai synnytti aivan oman lajityyppinsä, mutta viime aikoina haielokuvat ovat olleet lähinnä ö-luokan camp-halpiksia Sharknadon tapaan. HHHH CAFÉ SOCIETY Woody Allenilta on tullut joka vuosi uusi elokuva ties kuinka kauan, eikä hän vielä 80-vuotiaanakaan ole jäämässä eläkkeelle. Ohjaaja Peter Berg tunnetaan testosteronin täyteisistä toimintaelokuvista kuten Battleship ja Lone Survivor. Kirjailijan käyttämä kieli pulppuilee kiitettävän eläväisenä. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Innostuneen vastaanoton saaneen kirjan ensipainos myytiin hetkessä loppuun. Lauseista huokuu pitkän linjan harrastajan asiantuntevuus, mikä tuo tekstiin persoonallisia sävyjä. Tyylikkäästä kuvauksesta vastaa toinen legendaarinen tekijä, italialainen mestari Vittorio Storaro. JUHA SEITZ MATTI PAJUNIEMI: PROG FINLANDIA OMAKUSTANNE K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_9_2016 -taitto_a.indd 80 28.9.2016 13.03. Pienillä keinoilla jännitystä nostattavan elokuvan teho laskeekin vasta loppupuolella. Vakoojadraamana Snowden on silti vetävä elokuva ja kiinnostava tapaus – Stonen parhaita pitkään aikaan
K u v a: So u n d in ar k is to 19 vuotta sitten Led Zep pelin julkaisi kahden cd:n paketin BBC:lle tekemiään liveäänityksiä. Muinaisen BBC:n tiskijukan Johnny Walkerin haastattelussa Page myönsi, että hänen viime vuosiensa suuri arkistoprojekti alkaa lähestyä loppuaan. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Ilmeisesti jostain päin ”Itä Eurooppaa” löytyi aikoinaan ra diosta äänitetty tallenne Sunshine Womanista ja kahdesta muusta samassa sessiossa ääni tetystä, ikuisiksi ajoiksi kadon neeksi otaksutusta kappaleesta. Se mikä sessiosta teki kiin nostavan oli kappale nimeltä Sunshine Woman, sinänsä ehkä merkityksetön, mutta uskomat tomalla draivilla etenevä pala hetkessä improvisoitua boogie ta. OTTO TALVIO LED ZEPPELIN: THE COMPLETE BBC SESSIONS BBC/ATLANTIC Arkistourakka lähestyy loppuaan Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Kappa leesta kuulee kuinka saumatto man dynaamisesti vanhat stu dioketut Jimmy Page ja John Paul Jones vetävät nuorem pien bändikollegoittensa kanssa BBC:n Maida Valen studiolla. Kyseessä ei ollut mikä tahan sa äänitys, vaan BBC:n World Servicelle tehdyn Alexis Korne rin r&bohjelman veto Zeppeli nin alkuhämäristä, maaliskuulta 1969. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Sillä ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, onhan kyse arkeo logiasta. Samanlaisia jame ja syntyi treeneissä luultavasti kymmeniä. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Näyt ti siltä, että yleisradioyhtiö oli tehnyt niin kuin yleisradioyhti öt ennen toisinaan tekivät – jy rännyt kyseisen session. ”Pitänee pyyhkiä pölyt kita rasta”, Page arvioi. Yhtyeen debyytti oli juuri julkaistu, Robert Plant oli hädin tuskin 20vuotias. Page puhui levystä hiljattain Lontoossa, uudelleen avatun Olympic Studiosin isossa salissa, joka on nykyään elokuvateat teri. Sattumalta se on sama sali, jossa Zeppelin äänitti debyyttin sä. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kontrasti niiden äänenlaadun ja Pagen remasteroimien muiden kappaleiden välillä on järisyttä vä. Se ei kuitenkaan vähennä tämän nyt julkaistun bootlegklassikon arvoa. Mitä seuraavaksi. Ne olivat monille tuttuja boot legeilta, mutta vihdoinkin ne saatiin markkinoille kunnollisi na versioina. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % sanoin kuvin_9_2016 -taitto_a.indd 81 29.9.2016 15.39. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Siinä ei kuitenkaan ollut kaikki – yksi Zeppelinin BBC:lle tekemä livesessio puut tui, ja näytti siltä, että se tulisi aina puuttumaankin, koska sitä ei enää löytynyt BBC:ltä. Zeppelin ei koskaan palan nut siihen, koska se eli luovin ta kauttaan
McChrystal joutui rakentamaan it selleen aivan uuden ja uudella ta valla toimivan organisaation ja siinä sivussa miettimään johta misen problematiikka harvinai sen syvällisellä tavalla. Vaikka olisi kuinka väsynyt, niin hänen säteensä he rättävät pahimmankin pimeyden syövereissä asuvan mörököllin. Saan koh data faneja ja käydä hei dän kanssaan interaktiivis ta tunteiden vaihtelua läpi kei kan. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 12. Aamulla juon litratol kulla kahvia (lapseni on vuoden ja risat). Palkinnon lahjoittaa Live Nation. Uusia keikkoja, pihakukkia, syys vaatteita ja paljon uutta musaa, niin omaa kuin muidenkin. Kahvi maistuu aina parem malta kauniista kupis ta, jopa kylmänä (lapseni on vuoden ja risat). Maailmaa on muuttunut aika radikaalisti siitä tayloristisestä ajasta jolta meidän johtajuuskulttuurimme periytyy. Unohtumatonta keikkaelämystä voittajille! viimeinen sana -taitto_16_9_a.indd 82 30.9.2016 10.23. Kyseessä on maailman parhaaksi tituleerattu Pink Floyd tribuuttishow. Meillä aamu alkaa silloin, kun oma aurinkomme Martta nousee. En tiedä onko se vanhuutta, tyl syyttä vai keikkatyöni tuomia omi naisuuksia, mutta olen nykyään sa taprosenttisesti kotihiiri. Selvemmistä klas sikkoteoksista on välillä vain yksi, mielettömällä tyylitajulla valittu osa, joka istuu kokonai suuteen täydellisesti. Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi lippua brittiläisen Brit Floyd yhtyeen spektaakkeliin Hartwall Arenalle 22.11. Tuottajani ke hui minulle sarjaa nimeltä Stranger Things, jonka katso misen aloitinkin vastikään. Hope on sanonut levyn pyrkivän kar toittamaan sitä, miten viu lusta tuli klassisen musii kin tärkein solistisen vir tuositeetin ilmaisuväline. Toimii sekä huo neenlämpöisenä että hiukan viilen nettynä. Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Varsinkin pimeinä syysiltoina en tiedä mitään parempaa kuin käpertyä sohvannurkkaan katsomaan töllöä. Luonnon väri show ja ilmassa leijuva haikeus ovat jotain todella kaunista. 80lu vun ja pehmoscifin diggarina kysei nen sarja uppoaa minuun täysin. Aivot narikkaan ja punaviiniä kurkusta alas. Yhdysvaltojen armeijaa Irakissa ko mentanut kenraali joutui tilanteeseen, jossa hänen tehtävä kenttänsä oli – softa teollisuuden termeil lä puhuen – disruptoinut agilempi toimija, eli Irakin Al Qaida (AQI). JANNIKA B ARTTU TOLONEN RAKASTAN syksyä. Syyskuun lopulla startattiin taas myös keikat. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Keikalla vedettiin myös ensimmäistä kertaa tämä vielä julkaisematon sinkku. Shokeeraavaa on teosten nappiin osunut valin ta – sopivassa suhteessa tuttua ja outoa, hienostunutta ja rah vaanomaista. Minulle syyskuu on aina ollut se henkinen uusivuosi – uuden alku. Täydellistä. Ei ole onnistunut. Stanley McChrystalin Team Of Teams on poik keus. Livekeikat ovat työni parasta antia. VIIME VIIKOT olen tuloksetta yrit tänyt löytää tieni pois barokki musiikin sielua hiveleväs tä ja matemaattisesti lähes orgastisesta musiikkiman dalasta. Pimeiden iltojen vastapainok si mikään muu ei lataa akkuja niin paljoa kuin hitaat aamut ko tosalla. Michellen Syrah 2012. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Nei ti Wirtanen ainakin jo rasi ja kenties jopa mos hasi (tai siltä se ainakin näytti) tulevan sinkkuni tahtiin, joten todistetta vasti ainakin yksi tykkää siitä minun lisäkseni. Joulupipari 2 liput itselleen ja kaverilleen sekä takahuone tapaamisen voittivat Elina Kankaisto Seinäjoelta ja Matti Vesava Orivedeltä. Jossain matkan varrel la onnistuin tekemän ai ka hyvän biisinkin. Täydellisen aamukahvihetken kruunaa Siirtolapuutarhakuvion koristama Marimekkokah vikuppini ja vaahdo tettu maito. Kuten Alkokin sanoo, se on ”mehe vä ja hilloinen”. Viime kuukausina punaviini on taas alkanut kiinnostaa – liekö syynä lä hestyvä talvi vai riesling överit. Hope oli minulle tuttu Max Richterin dekonstruoimasta ver siosta Vivaldin Neljästä vuoden ajasta, joten kyvyt viulistina eivät tulleet yllätyksenä. Koko syys kuun olenkin joko jököttänyt stu diossa, kotona tai suhannut Lahen moottoritietä edesta kaisin kodin ja EMI Ca pitolin päämajan välillä. Yksi lempilöytöjäni tänä vuonna. Parasta Alkon hyllystä tällä saralla on ollut yhdysvaltalaisen Chateau Ste. En hahmota, onko tässä onnistuttu, mutta upean levyn hän on saanut aikaan. Laulun nimi on Skumppalaulu, joten sitä skoolattiin – milläpä muul lakaan kuin jallulla. Uusin rakkauteni on lähipaah timo Kahiwassa paah dettu maailman paras kahvi, nimeltä Kahvi. Viime vuosina kirjojen lukeminen on rajoittunut hyvin pitkälle töihin ja yleensä niistä ei ole kovin paljoa sanottavaa. Kahvi ostetaan suoraan viljelijältä, joten se on enemmän Fair Trade kuin yksikään Fair Trade tuote kaupanhyllyllä. Toivottavasti halli tuksemmekin herää tähän ja lakkaa räpeltämästä minuut tiensa kanssa. Aamuisin töihin kävelles sä on ehdottomasti eni ten soinut viulisti Daniel Hopen upea Air – A Baro que Journey (2010)
TAMPERE, Pakkahuone (Joulupipari 2016) • 03.12. NIVALA, Tuiskula • 11.11. VARKAUS, Z-One 26.11. HELSINKI, The Circus (Joulupipari 2016) KT LIVE Universal tulostus.indd 83 29.9.2016 11.35 ILMOITUS Amored Dawn tulostus.indd 2 29.9.2016 11.40 _2SD_sisa?kannet_9/2016.indd 1 29.9.2016 15.43. TURKU, Logomo (Joulupipari 2016) • 05.12. JYVÄSKYLÄ, Lutakko (Joulupipari 2016) • 02.12. KEMI, Corner Inn • 05.11. OULU, Nightclub Tähti • 30.11. LAPPEENRANTA, Old Cock • 12.11. LOHJA, Monaco Nightclub • 22.10. JOENSUU, Kerubi • 15.10. SAVONLINNA, The Rocks 21.10. Kyllä Karjala opettaa! 14.10. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo (Joulupipari 2016) • 04.12. Uusikaupunki, Hotelli Aquarius • 04.11. ANJALA, Mari’s Coffee • 25.11. Se korutont’ on kertomaa... www.kotiteollisuus.com • www.johannakustannus.. LAHTI, Finlandia-klubi (Joulupipari 2016) 01.12. KOTITEOLLISUUS VIERAAN VALLAN AURINKO NYT KAUPOISSA CD / 2x10” / digital Ja Hynysen ensimmäinen ja helvetin huuruinen romaani siitä kylkeen
Tarkka informaatio boxin sisällöstä löytyy netistä: www.pate.fi KAUPOISSA 14.10. Juhlaboxissa on 6 CD:tä, yhteensä 123 biisiä sekä biisien historia 36-sivuisessa kirjasessa. takasivu_pate_9-2016.indd 1 27.9.2016 11.00 takakansi 9_16.indd 84 29.9.2016 8.03 9/ 20 16 8,90 € (sis.alv) ”KAIKEN PASKAN ALLA ON ”KAIKEN PASKAN ALLA ON PATE MUSTAJÄRVI ”BLACK SABBATHIN UKOT TUNTUIVAT OLEVAN ILOISESTI PIHALLA.” MESHUGGAH ”HALUSIMME ENNEN KAIKKEA HAASTAA ITSEMME.” JARKKO MARTIKAINEN ”PUTKIVAHVISTIMEN TUOKSU JÄÄ VERENKIERTOON.” AMARANTHE ”ASIOIDEN POHTIMINEN EI LISÄÄ LUOVUUTTA.” L E H D E N M U K A N A S O U N D I 9 / 2 1 6 K O T IT E O L L IS U U S So un dI 11 JOUNI HYNYNE N: DAY DAY DAY GREEN GREEN GREEN ”PITÄISI SULKEA TIETOKONE JA LÄHTEÄ KADULLE TAPAAMAAN IHMISIÄ.” ”PITÄISI SULKEA TIETOKONE JA LÄHTEÄ KADULLE TAPAAMAAN IHMISIÄ.” TIM O NIK KI Sou nd iha ast att elu : kansi_9_2016_e.indd 1 30.9.2016 10.40 _1SD_ulkokannet_9/2016.indd 1 30.9.2016 10.43. KUNNIANOSOITUS SUURMESTARILLE! SUOMEN AINOAN UKKOMETSON 60-VUOTISJUHLAJULKAISU Boxi sisältää Paten soolotuotannon kaikki helmet ja kymmeniä harvinaisuuksia (solistivierailuita, duettoja ym.) joita ole mistään muualta saatavana. Tämä juhlaboxi julkaistaan vain CD:nä, ei digitaalisesti