18-VUOTIAS STAM1 NA TÄYDEN KATASTROFIN ÄÄRELLÄ! 1/2014 / 6,50 € (sis.alv) SoundI PARHAAT ARTISTIT JA ALBUMIT Lukijaäänestyksen tulokset NILE RODGERS Mies, joka keksi diskomusiikin INDICA Juttuja, joista äiti ei tykkää IISA U2 11 Yleisöään laajentamassa SOUNDI TAPASI IRLANTILAISET NEW YORKISSA ”EMME OLE TEHNEET VIELÄ TÄYDELLISTÄ KAPPALETTA."
www.within-temptation.com. W IT HIN T EMP TAT I O N UUSI ALBUMI KAUPOISSA 31. Liput Lippupiste ja Tiketti. Tarja Turunen Within Temptation livenä Helsingin Kaapelitehtaalla 26.2.2014. TAMMIKUUTA 2014 Sisältää hitin Paradise (What About Us?) feat
> Soundi 1/2014 20 14 16 17 18 20 26 34 38 41 42 46 50 66 67 68 69 72 78 80 81 82 Kuva: Ville Malja Suvi Isotalo ”Luovalla alalla laittaa itsensä aina alttiiksi kritiikille.” 17 Anssi Kela ”Nautin soittamisesta enemmän silloin kun styrkkarista ei nouse savua.” 26 U2 ”Vuosien yhteistyö Brian Enon ja Daniel Lanois’n kanssa on ollut meidän musiikkikoulumme.” Kuva: Hilla Kurki 10 12 Pääkirjoitus Suorat sanat & Toinen kuvakulma Uutiset Päivä musiikkiteollisuudessa Janne Wirman / Children Of Bodom Sanoin kuvin Elämäni soundit Simo Laihonen / Black Motor Naamakirja: John Fahey E-liike Inventaario: Anssi Kela Digi Soundi-haastattelu: Iisa U2 Nile Rodgers Suvi Isotalo Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi Lukijaäänestys 2013 Kotialbumi: Tuomo Levyarviot Settilista: Kolmas Nainen Live: Waltari Oton vinyylit Bazook! Behemoth Within Temptation Mustasch Loner Fin Iiwanajulma Stam1na Indica Tarkkailuluokka: Laura Moisio Laulun paikka: Risto Viimeinen sana & Syntymäpäivä 38 72 Stam1na ”Emme saa tietää, että olisiko oksennuksen pidättely pahentanut vai parantanut lopputulosta.” Kuva: Teemu Leinonen 6 7 8 9 Kuva: Juliana Harkki Kannen kuva: Hilla Kurki Iisa ”Kysyin, että onko meillä joku kontrolleri, jonka voin ottaa ja laitoin sen kiinni koneeseen.” www.soundi.fi 4 SOUNDI
tuomo / the new mystique albumi ilmestyy 31.1.2014 www.tuomomusic.com www.facebook / tuomomusic levyjulkkarit 1.2.2014 tavastia, helsinki
Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Voi myös realistisesti todeta, että neljä vuosikymmentä on riittävä rupeama mille tahansa kivijalkakaupalle. Vinyylinä minäkin höpsö toki tärkeimmät levyt ostan, mutta meitä yhä harvempia tallennekeräilijöitä palvelemaan riittää jatkossa muutama asialleen vihkiytynyt erikoisliike. On vielä yksi tapa suhtautua lopettamisuutiseen, se kaikkein merkittävin: voi uppoutua henkilökohtaisten levykauppamuistojen pariin ja kiittää sekä Epe’siä että lukuisia muita onneksemme yhä porskuttavia levypuoteja korvaamattomista kokemuksista. Itse olen viime päivinä muistellut monen sadan kilometrin automatkaa Tampereelle ala-asteella. Voi kirota mielessään piratismia, mp3:sia ja streamausta. vuosikerta. Luultavasti pienimuotoisempi ja notkeampi nettikauppa toimii nykyajassa selvästi paremmin. Sillä totuus on ollut tiedossa jo kauan: fyysisten audiotallenteiden valta-aika hupenee käsiin. Niin on helppo ajatella esimerkiksi juuri nyt, kun köröttelen töihin bussissa ja puhelimeni kautta pystyn kuuntelemaan käytännössä miljoonia biisejä. On tämä vaan hienoa aikaa. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 TOIMITUKSESSA SOI: The Band: Music From Big Pink (Epe’sistä ostettu) LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/jutut/soittolistat (tai oma suosikkilevykauppasi) 6 SOUNDI Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. Voi myös iloita digiajan kuluttajalle tuomasta helppoudesta ja kyseenalaistaa, pystyikö Epe’s muuttumaan riittävästi aikojen mukana ja olisiko se voinutkaan. A-PUOLI > Pääkirjoitus Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Heta Hyttinen Yhden aikakauden loppu L evykauppa Epe’sin nälkävuoden pituisten tarjouslistojen selaaminen ja postimyyntilomakkeen täyttäminen. Eikä pelkästään valitettavasti, vaan hyvin monesta syystä myös onneksi. Siinä teille todellinen sukupolvikokemus, vieläpä useamman sukupolven mittainen. Yli 40 vuotta Tampereella myymälää pitänyt ja postin kautta minullekin Pohjois-Karjalan perukoille levylähetyksiä toimittanut Epe’s sulkee lähiviikkoina myymälänsä ja jatkaa noutopisteellisenä nettikauppana. Suru-uutiseen voi suhtautua monella tavalla. Reissun huipensi Koskikeskuksen uudessa Mega Epe’sissä vierailu ja isoveljen ostamat U2-maksisinglet. Ja tässä sitä nyt ollaan – kolmannentoista U2-albumin kynnyksellä päätoimittamassa lehteä, jonka kannessa komeilee Bono. Mikko Meriläinen Päätoimittaja Erikoistoimittaja Juho Juntunen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista
Huolimatta siitä, että Spotify ja muut streaming-palvelut maksavat sentin murto-osia per kuuntelu, keskiverto palvelusta maksava asiakas on levy-yhtiölle 16 dollarin arvoinen, siinä missä tiedoston tai fyysisen kopion ostava on 14 dollarin. Ainakin yksi yhtiöistä tienasi keskimäärin enemmän rahaa per maksava asiakas streaming-palveluista kuin levy- tai latausmyynneillä. Ne valtavirtapopparit, joiden elinehto on vahva markkinointi julkaisun aikoihin eivät välttämättä saavuttaneet sitä pistettä koskaan. Olisi hauskaa jos tämä tarkoittaisi, että tulevaisuudessa isotkin levy-yhtiöt alkaisivat taas panostaa enemmän artistien kehitykseen ja akteihin, jotka tuottaisivat voittoa vuodesta toiseen – jotkut niistä vasta vuosien päästä. Nyt tarvitsee enää parantaa artistien mahdollisuuksia tienata rahaa streaming-palveluista. Tämä siis pitkällä tähtäimellä. Tätä kaikkea silmällä pitäen jokainen uusi kilpailija on tervetullut lisä streaming-markkinoille. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 7. Lyhyellä aikavälillä fyysinen myynti ja lataukset olivat huomattavasti merkittävämpiä tulolähteitä kuin streamaus. Tutkimuksen mukaan monet yksittäiset albumitkin ansaitsevat enemmän streamaamalla kuin myynnillä. Tai edes biiseihin, joiden voisi kuvitella kiinnostavan vuosienkin päästä. > Suorat sanat Musiikkiteollisuuden huippulaadukas tulevaisuus W all Street Journal tutki isojen levy-yhtiöiden taloustietoja. Internetillä on ikävä taipumus sarjamonopoleihin, eli mikään yritys ei välttämättä pysy huipulla kovin pitkää aikaa, mutta dominoi ikävästi sen lyhyen ajan. Sattumoisin viime kuukausina kaksi musiikkimaailman isoimmista kaloista, Beyoncé ja Springsteen julkaisivat molemmat levyt todella minimaalisella promootiolla. Kummankin esimerkin kohdalla latausmyynti putosi samaa tahtia julkaisun jälkeen kuin fyysinen myynti, mutta streaming-tulot jatkoivat nousuaan fanien jatkaessa kuuntelemista palvelujen kautta. Se kuinka pian artisti saavutti pisteen, jossa julkaisu oli tienannut enemmän streamaamalla kuin lataus- tai levymyynnil- lä vaihteli vahvasti genren mukaan: yksi ”indie rock/pop group” saavutti tason 34 kuukaudessa, siinä missä eräs ”modern male r&b rapper” teki sen neljässä. > Toinen kuvakulma Arttu Tolonen Jos esimerkiksi Rihannan Man Downin tekeminen ja julkaiseminen maksoi noin 1 078 000 dollaria, josta miljoona meni markkinointiin, kiusaus tehdä niin laadukasta musiikkia, että se myy itsensä vuosiksi eteenpäin lienee suuri
Tällä hetkellä päivän virallisen ohjelman puitteet keikkapaikkojen määrän suhteen on pitkälti maksimoitu, mutta ohjelmaa on mahdollista toki vielä laajentaa tulevaisuudessa. Alaspäin. Kaikki ovat olleet tästä niin fiiliksissä. Uusintajulkaisulistalla ovat muun muassa erilaiset kulttiklassikot 70-luvun progesta 80-luvun heviin sekä Kalevalan, Vesa-Matti Loirin ja Ankin vanhat äänitteet. Tässä on vähän sama systeemi kuin diilereillä: eka kerta on ilmainen ja sitten jää koukkuun, tapahtuman puuhamies Eeka Mäkynen Nosturista kertoo hymyillen. Koko homman tarkoitus on, että uudet kävijätkin löytäisivät keikalle. Onhan tämä Nosturillekin iso taloudellinen paukku, mutta jos me saadaan tehtyä pari muuta hyvää keikkaa, niin joskus voi tehdä tällaisiakin. Jotain erilaista kuin se pelkkä peruskeikka, Eeka pallottelee ajatusta. Kuva: Johanna Taskinen Ystävänpäivä 14. Mukana ovat Nosturin lisäksi muun muassa Oulun Teatria, Seinäjoen Rytmikorjaamo, Hämeenlinnan Suisto sekä Tavastia. Jo ennen tätä maailmanmittakaavassakin ainutlaatuiselle sivustolle on järjestetty reilut puolen sataa sessiota, joissa yhtyeet ovat – sivuston ideologian mukaan – temponeet menemään akustisia sessioita mitä yllättävimmissä paikoissa ja olosuhteissa. Päivään osallistuvat liki kaikki liiton jäsenklubit. Tapahtuman koko ohjelmisto on päivitetty Facebookiin. Barren Earth sai uuden laulajan Hämyisten sävelten metallibändi Barren Earth pääsee jälleen tositoimiin. A-PUOLI > Uutiset Pummilla keikalle luvan kanssa Valtakunnallinen keikkapäivä on innostanut myös pieniä keikkajärjestäjiä lukuisiin varjotapahtumiin. 8 SOUNDI Satsangan kotkasta tuli feeniks-lintu Vuosina 1973–1978 toiminut ja oman aikansa merkittävä pienlevyyhtiö Satsanga Records herätetään jälleen henkiin. – Ainahan tästä voi tehdä kaksipäiväisen, ja olemme myös miettineet hieman toisenlaista lisäohjelmaa. Mä piffaan”. – Tuon keikan idea kuulostaakin ihan Stam1nalta, hehe, Mäkynen nauraa. Yhtye on myös työstänyt viime kuukaudet uutta materiaalia, ja demot ovat sinkoilleet yli Atlantin valtameren itäosien. Artisteille maksetaan normaalit liksat ja tämä on osa klubien markkinointia. Save The Arctic -videot ja muut esiintymiset löytyvät osoitteesta www.offtherecord.fi. Akustista arvaamattomasti Off The Record -videoblogi on ollut hyvällä asialla ja tuottanut Greenpeacelle sarjan Save The Arctic -videoita, joissa bändit pitävät pohjoisen luonnon puolta. – Siellä on siis se virallinen ohjelma, mutta sen lisäksi tämä päivä on poikinut älyttömästi varjokeikkoja ihan tuppykyliinkin. Aikaisemmin tänä vuonna yhtyeen riveistä poistuneen Mikko Kotamäen tilalle on nyt löydetty uusi laulaja – mistäpä muualtakaan kuin Färsaarilta. – Mutta ehdottomasti päivän järjestämistä jatketaan. Kolmatta kertaa ystävänpäivänä järjestettävä Valtakunnallinen keikkapäivä takaa usealla paikkakunnalla ilmaista livetarjontaa, ja Suomen rock-klubien liiton järjestämälle tapahtumalle nähdäänkin selkeää tilausta aidan molemmin puolin. Barren Earth aloittaa uuden levyn äänitykset kevätlumien sulettua. – Tässä ollaan ilon kautta liikkeellä ajatuksella: ”Tuu diggailemaan, ei maksa mitään. Ihan älyttömän hieno juttu, että jotkut nuoret tyypit järjestävät ilmaiskeikkoja ja varjotapahtumia ympäri Suo- men, Eeka toteaa tyytyväisenä ja lisää keikkakävijän onnistuneen kokemuksen olevan paras mainos koko alalle. Jukka Kuoppamäen aikanaan luotsaaman yhtiön julkaisut siirtyivät jo viime vuoden puolella Rocket Records -yhtiön hallintaan, ja Satsangan tuotannon valtaosa näkee päivänvalon ensimmäistä kertaa cd-julkaisuina vuoden 2014 aikana.. Valtakunnallinen keikkapäivä tarjoaa varsin nimekkäitä artisteja. Ilmaiskonsertteja vetävät esimerkiksi Asa, Reino Nordin (kuvassa), Jukka Ässä sekä Stam1na, jonka Kerubin keikalle on 18 vuoden ikäraja. – Taloudellisen riskin näistä keikoista kantavat klubit itse. Päivällä voisi vaikkapa avata yleisölle treenikämppiä tai päästää ihmisiä katsomaan illan soundcheckiä, keikan voisi järjestää treenikämpällä... helmikuuta on ystävällinen myös kuluttajan kukkarolle. Tähän mennessä sivun sessioihin ovat osallistuneet esimerkiksi Karnivool, The Sounds, Flogging Molly, Samuli Putro sekä Cult Of Luna. Eeka painottaa sitä, että Suomen rock-klubien liitossa on vallalla hyvän fiiliksen tekeminen, ja tämä on yksi osoitus siitä. – Tämä on täysin pyyteetöntä toimintaa, jonka tarkoitus on näyttää, että liveskene on enemmän kuin elossa. Yhdessä Svart Recordsin kanssa toteutettava projekti alkaa tämän vuoden aikana ja sisältää 50 julkaisua Warnerin katalogista. TEKSTI: HETA HYTTINEN Kulttiklassikkoja vinyylimuotoon Suomen Warner Musicin menneiden vuosien valitut palat päätyvät myös vinyyleiksi. Jón Aldárán on ollut yhtyeen fani bändin ensisävelistä lähtien, joten ainakin vanhan materiaalin pitäisi olla hyvin hallussa
Virhe ja kuinka se korjataan: The Simpsonsin alkuvuoden jaksossa vieraili Judas Priest, mutta virheellisesti yhtyettä nimitettiin sarjassa deathmetal-bändiksi. Edellisestä pitkäsoitosta ehti vierähtää lähes neljä vuotta. Musiikista vastaa muun muassa Carcass. Olemme vaihtamassa uuteen korvamonitoritoimittajaan, joten pitää ottaa uudet muotit korvista. sekä Jason Voorheesiä näytellyt Kane Hodder. Bodomien Halo Of Blood -maailmankiertue jatkuu jälleen helmikuun 14. huhtikuuta ilmestyvä albumi on saanut nimekseen Catacombs Of The Black Vatican. 4. Herttoniemestä matka jatkuu kotistudiolleni. Metallica-kitaristi järjestää Kirk von Hammett’s Fear FestEviL -kauhutapahtuman. Jos Vain elämää ei saanut itkemään, niin tämä varmasti saa. Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Tapahtuman vieraita ovat Bela Lugosi Jr. Viisaana miehenä Kal suunnittelee myös matkustuspäivien välipysähdyskaupungit etukäteen, jotta välttyisimme siltä ainaiselta väännöltä, että vietetäänkö vapaapäiviä jossain luonnon helmassa vaiko jossain ostarilla, jossa saa pyykättyä sekä shoppailtua. Toivotaan parasta, että tuo huhujen mukaan ainakin Dylanin, Phil Ochsin ja Tim Hardinin biisejä sisältävä levy näkisi päivänvalon. JANNE WIRMAN Kirjoittaja on Children Of Bodom - ja Warmen-yhtyeiden kosketinsoittaja. Helmikuun alussa San Franciscossa voi nähdä Kirkin oman kauhukokoelman helmiä. Mutta vaikka täysin lomalla bändistä ollaankin, niin kyllä sitä koko ajan on meneillään kaikkea pientä säätöä, joka liittyy enemmän tai vähemmän musabisnekseen. Kaupungilla liikkuu villi huhu, että Neil Young ja Jack White olisivat äänittäneet yhteistyönä coveralbumin. Prosessi keskeytyy tuon tuostakin puheluihin managementistämme Saksasta, Kal kun hoitaa tulevalla Pohjois-Amerikan kiertueella lavaäänen lisäksi myös kiertuemanagerin tehtäviä. Tätä hommaa on saanut muutenkin tehdä tässä about joka toinen vuosi, vaikka itselläni ei olekaan tapana rikkoa taikka hävittää luureja – korvat kun nääs kasvavat koko eliniän. Ja ratkaistiinpa siinä samalla muutama tulevan kiertueen paitamyyjä-, hotellihuone-, luottokortti-, sekä bussinkuljettaja-tekninen ongelmakin.” Kuva: Jarmo Katila Tähden välit PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA SOUNDI 9. Aikaa kuluu ihan kivasti vanhoja kytkentöjä selvitellessä ja ihmetellessä. Pajalla ei ole tapahtunut mitään puoleen vuoteen sitten (vielä julkaisemattoman) Warmen-levyn miksauksen, joten päätämme hieman siivoilla paikkoja ja vihdoin merkitä patchbayt, jotka Kal on kolvannut lähes vuotta aiemmin. Zakk Wylden johtama Black Label Society julkaisee uutta materiaalia. No, seuraavan The Simpsons -jakson alkuteksteissä Bart sai luvan korjata virheen liitutaululle. Tuskin kasvavat oikeasti niin paljon, että parin vuoden välein pitäisi kalliita luureja tilailla, mutta nyt siis menee koko bändin luurit uusiksi. Kun viimein patchbayhin eli ristikytkentäpaneeleihin on printattu uudet hienot opasteet, huomaamme, että aikaa on kulunut jo lähes kymmenen tuntia siitä, kun Herttoniemessä aamulla tapasimme. Yleisöä puolestaan kehotetaan pukeutumaan kuin naamiaisiin. ”T ässä on tullut oltua jo melkein kuukausi lomalla uramme pisimmän, lähes kymmenen viikkoa kestäneen Euroopan-kiertueen päättymisen jälkeen. 15-vuotias FM2000 juhlistaa Carina II -albuminsa julkaisua erikoisella kiertueella. päivänä Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Viimeksi monitoreihini kuvioitiin saksalaisen lemppari-autovalmistajan logo, nyt mietinnässä on josko Phil Collinsin naama Face Valuen kannesta ärsyttäisi hevareita tarpeeksi. Itse olen käytännön ihmisenä aina ollut jälkimmäisen kannalla. Vain kuolemaa -sketseissä kuusi metallimiestä Stam1nan Hyrdestä Amorphiksen Tomi Joutseneen tekevät YouTubessa samaa kuin Cheek, Sillanpää ja kumppanit tv:ssä – mutiloivat toistensa biisejä ja juovat kiisseliä. 15.2. Päivä alkaa Herttoniemestä, missä tapaan äänimiehen ja muutenkin luottomieheni Kal Kaercherin. kotikaupungistaan Pieksämäeltä starttaavalla rundilla yhtyeen lämmittelijänä nähdään nimittäin FM2000-nukketeatteri
Persoonallinen visuaalinen tyyli, Hans Zimmerin hypnoottinen musiikki ja Chiwetel Ejioforin unohtumaton pääosasuoritus tekevät elokuvasta mestarillisen kokonaisuuden. Tuntuu siltä, että Stallone haluaa väkisin esittää Rockya tai Ramboa sellaisessakin elokuvassa, jossa se ei ole tarkoitus. HH HHHHH HH 10 SOUNDI ON VAPAUTTAVAA tutustua vanhaan musiikkiin jälkijättöisesti, ilman ajankuvan tuomaa viitekehystä. Vuonna 2003 valmistunut eteläkorelainen trilleri Oldboy nauttii edelleen suurta kulttimainetta, joten Hollywood-uusintafilmatisointi ei tule yllätyksenä. McQueen kuljettaa tarinaa mestarin ottein. Kyllä, tai ainakin melkein. Ne ovat kuitenkin vain alussa nähtäviä väläyksiä, ja sen jälkeen leffa on yhtä alamäkeä. Tositapahtumiin perustuva The Wolf Of Wall Street kertoo newyorkilaisen pörssimeklarin tarinan, jossa DiCaprion esittämä Jordan Belfort on päässyt ensimmäiseen työpaikkaansa Wall Streetille. Mukana on myös järkyttävä yllätyskäänne ja räjähtävän väkivaltaisia kohtauksia. Joitain kohtauksia tekee suorastaan pahaa katsoa. A-PUOLI > Sanoin kuvin Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Legendat kehässä on kömpelö ja halvan näköinen komedia, joka ei naurata lainkaan. Nokkela Belfort vaihtaa Wall Streetin kiiltävän toimiston rähjäiseen pikkufirmaan. The Wolf Of Wall Street menee röpöttelyjen ja sekstailujen kuvaamisessa niin yli, että kyseessä on pikemminkin räävitön satiiri kuin vakava elämäkertaelokuva. Valitettavasti Lee ei ole päivityksessään onnistunut kovinkaan hyvin. Hollywoodissa tarina voisi helposti muuttua saarnaavaksi melodraamaksi, mutta McQueenin ohjauksessa siitä on tullut kaikkea muuta. Historiallista kuvamateriaalia on saatu mukaan tarinaa värittämään. Sylvester Stallone ja Robert De Niro esittävät ikääntyneitä entisiä nyrkkeilijöitä, jotka palaavat vuosikymmenien jälkeen takaisin kehään. Kuva: Magnolia Pictures ELOKUVAT TEKSTI: JUSSI HUHTALA THE WOLF OF WALL STREET KU UK AU D EN Seksiä, huumeita ja osakkeita O hjaaja Martin Scorsese ja näyttelijä Leonardo DiCaprio ovat viime vuosina viihtyneet yhdessä. Dokumentin sijaan suosittelenkin sen erinomaista soundtrackia. Kolmituntinen elokuva on hillitön annos seksiä, huumeita ja osakkeita. Brolin heittäytyy vaativaan päärooliinsa täysillä, mutta raivokas roolisuoritus ei pelasta elokuvaa. Big Starin sekä sen tärkeimpien jäsenten Alex Chiltonin (1959–2010) ja Chris Bellin (1951–1978) tarinan kertovan Nothing Can Hurt Me -dokumentin alussa Lenny Kaye toteaa osuvasti, että ”joskus menestyksen puute pakottaa sinut syvemmälle itsesi sisään.” 1970-luvulla kolme upeaa albumia (ja 2000-luvulla kehnohkon paluualbumin) julkaissut Big Star ei saanut koskaan merkittävää kaupallista menestystä, vaikka niin kriitikoiden kuin kollegoiden arvostusta onkin riittänyt. HHHH LEGENDAT KEHÄSSÄ 12 YEARS A SLAVE OLDBOY Rocky Balboa ja Kuin raivo härkä -elokuvan Jake LaMotta samassa elokuvassa. Paljon kertoo se, että jopa kaltaiseni umpifanin on vaikea pitää mielenkiinto yllä läpi tämän sekavasti näkökulmasta toiseen pomppivan ja traagisemmatkin käänteet melko pinnallisesti valaisevan parituntisen. Parasta Scorsesea sitten Mafiaveljien. Northup oli New Yorkissa asuva vapaa musta mies, joka kidnapattiin ja myytiin orjaksi New Orleansiin. De Niron hahmossa on mukana itseironiaa, mutta Stallonen omahyväisyys paistaa koko ajan läpi. Elokuva on kuin risteytys Mafiaveljiä, Casinoa ja Oliver Stonen Wall Streetiä. Kaksikko on tehnyt kymmenen vuoden aikana viisi yhteistä elokuvaa. Legendat kehässä koostuu huonoista vitseistä, teennäisistä kohtauksista ja tylsistä ihmissuhdekuvioista. Ennen pitkää myös viranomaiset kiinnostuvat Belfortin bisneksistä. Yritys on hyvä: haastateltavia on runsaasti (sekä tarinan ydinhenkilöitä että faniuttaan julistavia artisteja) ja ydintarinan ohella yritetään valottaa myös Memphisin musiikkiskeneä ja ajankuvaa laajemminkin. Hän alkaa kaupata halpaosakkeita ja kerää aggressiivisilla myyntipuheillaan omaisuuden. Alkuasetelma on tavallista Hollywood-kierrätystä kiinnostavampi, sillä ohjauksesta vastaa maineikas Spike Lee (Do The Right Thing, Malcolm X) ja pääosassa nähdään erinomainen Josh Brolin (Menetetty maa). Siksikin tuntuukin kovin epäreilulta, että yhtyeestä viimeinkin tehty dokumentti on näin kehno. Parasta siinä ovat digitaalisesti luodut kohtaukset, joissa tosiaan näyttää siltä kuin Rocky ja Jake LaMotta nyrkkeilisivät. Uusi ohjaustyö 12 Years A Slave on historiallinen draama, joka pohjautuu Solomon Northupin muistelmiin. Kun teininä 90-luvun alussa löysin kirjastosta memphisläisen Big Starin levyt (pitkälti suuresti fanittamani The Posiesin kautta), muodostui niistä minun päässäni ihan yhtä tärkeä osa musiikkihistoriaa kuin kanonisoidummista aikalaisistaan. 20 vuodeksi salaperäiseen vankilaan joutuneen miehen kostotarina on säilytetty rakenteeltaan melko samanlaisena etenkin alkupuolella. Monet alkuperäisen elokuvan vahvuudet on kuitenkin vesitetty. Edelleen olen sitä mieltä, että sekä umpimelodisen melankolian että menevän powerpopin taitanut Big Star teki useita 1970-luvun parhaista lauluista: Thirteen, Feel, The Ballad Of El Goodo, Kanga Roo ja etenkin September Gurls. Belfort hankkii ison talon ja komeita autoja, vaik- LE Huonosti kerrottu hieno tarina FF A ka suuri osa miljoonista vedetäänkin kokana nokkaan. 12 Years A Slave on todentuntuinen ja voimakas elokuva, jossa orjuudesta annetaan pelottavan realistinen kuva. Jordan Belfort on kuin huumehöyryinen nuori Gordon Gekko. Spike Leen uralla Oldboy on valitettava harha-askel. Saman tien iskee pörssiromahdus, ja ura arvostetussa pörssitalossa päättyy ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan. Hollywood-legendan täyskaima Steve McQueen (Hunger, Shame) on muutamassa vuodessa noussut arvostetuimpien brittiohjaajien joukkoon. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN DREW DENICOLA, OLIVIA MORI: BIG STAR – NOTHING CAN HURT ME H. Scorsese on jo 71-vuotias, mutta The Wolf Of Wall Street ei näytä eläkeikäisen ohjaajan työltä, vaan se on täynnä energiaa ja luovuutta
Muun muassa Auttaja Hai, Borg tron ja Nuolee kuin eläin sipsiä -sarjakuvilla aiemmin ihastusta ja tyrmistymistä herättänyt Jyrki Nissinen on tällä kertaa tehnyt yhden pitkän tarinan, jossa maapallo saa vieraita avaruudesta. Räävitöntä sarjakuvaa soundtrackilla KEHITTYMÄTTÖMÄT UFOT on huikean hieno jo pelkästään esineenä. A Hard Day’s Night (Original Motion Picture Soundtrack), The Beatles’ Story, Yesterday And Today, Hey Jude ja Revolver U.S.-versiot nyt ensi kertaa cd:nä. Erittäin mainiota musiikkia, joka toimii toki kirjasta irrallaankin. Ensi silmäyksellä kömpelöltä näyttävä taide osoittautuu erittäin ilmeikkääksi, ja ajatuksella sommitelluissa ruuduissa on sujuva rytmi sekä paljon tutkailtavaa. HHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH. Outo ratkaisu. Mukana alkuperäisten U.S.A. Siitä alkaa Bodari-Mikan matka luopiosta sanka- riksi. Mustavalkoisten, suurikokoisten ruutujen piirrosjälki on rujoa ja hahmot piirteiltään groteskeja. Kehittymättömät ufot on ainutlaatuinen julkaisu ja tulevaisuuden keräilyaarre. Alkukantaisilta vaikuttavilla vierailla on hallussaan elämän pyhä kolminaisuus: nuijat, muijat ja nussiminen. Tässä mennään kunniakkaasti parhaiden 60-luvun ”underground comixien” (Gilbert Shelton, Robert Crumb) suorassa jatkumossa. Albums H H 13 CD -boxi juhlistaa yhtyeen ensimmäisen Yhdysvaltain -vierailun 50-vuotispäivää. Kovakantinen, 200-sivuinen ja lpkokoinen sarjakuvakirja, jonka sisäkansista löytyy kirjan soundtrack sekä cd- että lp-versioina. Tapahtumia kehystää ihmisen ylimielisyys ja muukalaispelko. albumeiden mono- ja stereoversiot (The Beatles’ Story ja Hey Jude vain stereona) + 64-sivuinen kirja. Tosin toimisi vielä paljon paremmin, ellei levylle olisi sisällytetty pieniä näyteltyjä dialoginpätkiä tarinasta. Eikä tarina olisi Nissisen, ellei se sisältäisi täysin päättömiä käänteitä, räävittömiä hahmoja ja törkeää kieltä. Soolouransa lisäksi muun muassa Circlestä, Plain Ridesta ja Sweetheartista tuttu Janne Westerlund on säveltänyt kirjalle ääniraidan, joka ulottuu krautrockista heavyyn ja utuisempaan hämyilyyn. Kaikki boksin levyt (paitsi The Beatles’ Story) rajoitetun ajan myynnissä myös erillisinä versioina. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN JYRKI NISSINEN: KEHITTYMÄTTÖMÄT UFOT MUSIIKKI: JANNE WESTERLUND (ZUM TEUFEL) The U.S. Juoni vetää mukaansa ja tarinasta löytyy myös syvyyttä
Aaltonen soittaa pelkkiä huiluja tällä levyllä. Aluksi en noteerannut, mutta sitten jotain tapahtui: paikoitellen miltei muzakmainen toteutus paljasti vahvuutensa. Tärkeintä on olla vastaanottavainen oikealla hetkellä. Black Motor soitti myös Jazz From Finland -tapahtumissa New Yorkin East Villagessa ja Brooklynissa 11.-12. IKÄVUOSIEN 20-30 LEIMALLISIN SOUNDTRACK EHKÄPÄ ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKIBIISINI Kohachiro Miyata Shakuhachi – The Japanese Flute Sting Lazarus Heart Ensimmäinen levy, jolla kuulin tätä huilua soitettavan. VIRKISTÄVÄÄ, VOIMISTAVAA, NOSTATTAVAA MUSIIKKIANI LEVY JOKA ON VAIKEINA HETKINÄ AUTTANUT LEVY JOKA EI ALUKSI AUENNUT, MUTTA JONKA LUOKSE LÖYSIN The Jimi Hendrix Experience Live At Berkeley 1970 Juhani Aaltonen Kohti Kaikkein Pyhintä Leonard Cohen Dear Heather Live At Berkeley -tuplan vahva seksualiteetti ja se mysteeriulottuvuus, mikä Hendrixissä on... Silloin tällöin dj-keikoilla olen laittanut Supernautin tulemaan. Ehkä vähemmän tunnettu levytys. Mieluisaa 80-luvun musaa. Kahdeksas täyspitkä albumimme Yöstä aamun kynnykselle oli balladityyppinen levy, jolle koottiin yhteen keikoilla paljon soitettuja samanhenkisiä kappaleita. Tekstejä vaalien.. Nonesuch-lafkan Explorer-sarjan julkaisu, jossa huilisti Kohachiro Miyata soittaa perinteisiä Honkyoku-kappaleita, shakuhachi-standardeja. Sanaa alusta loppuun. PARASTA MUSIIKKIA, MITÄ VILLE RAUHALA JA SAMI SIPPOLA OVAT TIETOONI SAATTANEET Boozoo Chavis Louisiana Zydeco Music Villen ja Samin kautta olen saanut kuulla paljon upeaa musiikkia. SAUMATTOMINTA YHTEISTYÖTÄ BLACK MOTORIN SÄESTÄMÄN ARTISTIN KANSSA Jukka Orma Kultahiekkaa Orman ensimmäisen soololevyn biisejä ollaan yhdessä soitettu. Black Motor on myös soittanut jo yli 20 jazz- ja rockartistin tai runoilijan kanssa yksittäisissä klubiprojekteissa. Vuoden lopulla trio työsti Verneri Pohjolan kanssa levy- ja livetribuuttia Edward Vesalan monipuoliselle tuotannolle. Kaunis sävy bluesin muotojen mittaamattomassa paletissa. Pienen ja vähäeleisen, tavallisen voimaa. Samaan tapaan kuin Peter Gabrielista ja U2:sta. On saatu soittaa paljon ja tiiviisti esimerkiksi Jazzliiton kahden viikon kiertueella marraskuussa. 12 SOUNDI (Black Motor) – Takana on hyvin aktiivinen syksy. Esimerkiksi louisianalainen zydeco ja muu kreoli- tai cajunmusa on sellaista, mitä en ennen heidän tapaamistaan ollut pannut merkille. Telakan Black Motor -klubi pyöri täysillä, ja tälle vuodelle on jo hyvin kertynyt hommia. Pelkästään bändejä on tusinan verran ja muutamassa ovat myös fonisti Sami Sippola ja basisti Ville Rauhala mukana. Ei ole merkitystä, missä muodossa musiikin kautta kulloinkin annetaan. 4 Sabbathin svengin makeus ei ole taakse jäänyttä, mutta aktiivisen hevin kuuntelun voi kylläkin todeta olevan. Bändin ominaisrytminen vahvuus tulee biisissä hyvin esiin. A-PUOLI > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Simo Laihonen R umpali ja huilisti Simo Laihonen on muodostanut itselleen väljän musiikillisen tilan, jossa mahtuvat operoimaan ja virtaamaan hyperaktiivisen Black Motor -trion lisäksi lukuisat jazzin, kansanmusiikin, vaihtoehtoisen rockin ja poikkitaiteellisen ilmaisun ryhmät. Ihanaa kuunnella isommista kamoista, voimakasta ja pehmeää laittoa. Muistan Viljo-papan jyrisevän äänen. Se vaihtelee. Stingillä on paljon hienoja biisejä ja bändejä joista olen saanut nauttia. JO TAAKSE JÄÄNEEN, PALJON KUUNTELEMANI MUSIIKKIGENREN AVAINTEOS Black Sabbath Vol. Nostattavaa musiikkia on myös rumpali Milford Gravesin soitto ja laulu levytyksistä ja yhteyksistä riippumatta. – Ensimmäinen vaikuttava musiikkiesitys, jonka muistan on isoisän laulama ja mandoliinilla soittama versio Helismaan Meksikon pikajuna -kappaleesta. Niitä on ollut ilo soittaa. tammikuuta. Lover Manista ja Foxy Ladystä aivan mielettömät vedot. Se jätti tuntuman siitä mitä se on kun soitetaan ja lauletaan, tehdään musaa. Rokkailu on meille läheistä ja Jukan kanssa siihen aukeaa suurenmoiset mahdollisuudet
www.episodi.fi. Ole oman elämäsi elokuvatähti
Haluan hoitaa homman yhtä tasokkaasti kuin Chuck Berry. Hän halusi tutkia mahdollisuuksia viedä sitä omille teilleen. Fahey teki lopputyönsä Kalifornian Yliopistossa Charley Pattonin musiikista ja henkilökohtaisesti auttoi pahasti unohdetut deltablues-mestarit Son Housen, Skip Jamesin ja Bukka Whiten silloisessa bluesbuumissa kohtuullisen menestyksekkään uuden uran alkuun. Lausuntoon kätkeytyi tietysti tanakasti itseironiaa, kuten Faheyllä aina. Blind Joe Death rock’n’rollin kyn nyksellä John Fahey ?T eidän kanssa lähden juttusille mihin vaan, kunhan siellä saa olutta. Hän myös käynnisti maineikkaiden hengenheimolaistensa Robbie Bashon ja Leo Kottken levytysurat omalla Takoma-merkillään. Meikäläinenhän on nykyään rock’n’roll-artisti, leveästi hymyilevä John Fahey ilmoitti heti Tikkurilan kirjaston kamarimusiikkisalissa pidetyn konsertin jälkeen, kun sen järjestäjä Harri Saksala oli esitellyt meidät rocklehden edustajiksi. mar Wallenius ja vanha ystäväni Tannerin Ilkka, jonka kanssa 60-luvulla diggailin Faheytä. Seurueeseemme vuoden 1989 viime hetkillä kuului lisäkseni Soundin Walde- mis rokkaamaan. Olutta rakastava tutkija olisikin ollut hankalassa asemassa pilveä ja happoa liiankin reippaasti kiskoneiden hippien joukossa. Teräskielisen akustisen kitaran omaperäisin mestari yllätti keikallaan tulkitsemalla ylellisen rennosti kolme rock’n’roll-klassikkoa: Fats Dominon Blueberry Hillin, Phil Phillipsin Sea Of Loven ja The Flamingosin You’ll Never Walk Alonen. Vuonna 2001 61-vuotiaana kuollut suuri persoona oli 60-luvun puolivälissä lähellä liittyä nyt taas kovaan arvoon nostettuun boogiebändi Canned Heatiin, jonka laulaja/kitaristi/harpisti Al Wilsonin ja kitaristi Henry Vestinen hän esitteli vokalisti Bob Hitelle. 14 SOUNDI arylandin Takoma Parkissa, lähellä Washington DC:tä, kasvanut John tapaili 13-vuotiaana ostamallaan kitaralla ensin bluegrassia ja country & westerniä, mutta syttyi syvälle bluesille kuultuaan Blind Willie Johnsonin Praise God I’m Satisfiedin ja alkoi opetella sitä vanhoilta 78 kierroksen savikiekoilta, joita hän keräsi intohimoisesti ja kävi usein kavereidensa kanssa Syvässä Etelässä ostamassa niitä suoraan mustilta maatyöläisiltä. Johnille kuitenkin vanha akustinen countryblues oli tärkeintä. Silti hän levytti 1967 psykedeelisen Red Krayola -bändin kanssa albuminkin ja käytti Yellow Princess -albumillaan Spiritin muusikoita. Olen hidas oppimaan, mutta harjoiteltuani 30 vuotta luulisin olevani val- M John Fahey halusi rikkoa countrybluesin perinteiset rajat. Muutamalla levyllään ääniefektejäkin käyttäneessä Johnissa oli alusta asti annos avantgardistia. . Sex, beer & rock’n’roll! Yeah man, that’s it!, John uhosi rehvakkaasti. Viimeisinä vuosinaan John koki uuden nousun Sonic Youthin, Jim O’Rourken ja Cul De Sacin kaltaisten avant-rokkareiden ylistettyä hänen musiikkiaan ja teki kaikkein kokeilevimmat levynsä elämän-. A-PUOLI > Jussi Niemen naamakirja Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä
Miten minä voisin olla folk-artisti. . 1:n a-puolta. . Nummisen ja Pekka Gronowin Eteenpäinmerkin kolmen biisin ep:llä, jonka Sibeliuksen perikunta järjesti epäsuotavien levyjen listalle 60-luvun puolivälissä (haluan uskoa, että Sibbe itse olisi toiminut toisin). 90-luvulla hän perusti Revenant-merkin ja julkaisi sillä muun muassa jazz-pianisti Cecil Tayloria, old time -legenda Doc Boggsia ja kokeellisen Sun City Girlsin Rick Bishopia. Johnin oma sävellys Marilyn operoi bluesin, hymnien ja old time -iskelmien kolmiossa. Sitten palaan Williamsin sointuihin, jonka jälkeen tulee tunnistamaton blueskuvio, ripaus lisää Jamesia ja sitä rataa.” Toinen levyn erikoisuus on The Downfall Of The Adelphi Rolling Grist Mill – Faheylle harvinaisen kiivas hippirämpytys, joka huiluineen voisi olla jonkin noitarituaalin säestystä. Tietääkseni en ole tuota laulua tai muutakaan suomalaista kansanmusiikkia koskaan kuullut. Minähän olen esikaupungin poikia.” lä hotellihuoneessaan ja demonstroi huvittuneena, miten vähistä aineksista harvinaisuutena palvotun Willie Brownin koko repertuaari koostui. BLUESIN JA ABSTRAKTIN TOTUUDEN VÄLISSÄ KOKEILUJA DUETOILLA JA ORKESTERILLA JOHN FAHEY: Volume 2: Death Chants, Breakdowns & Military Waltzes (1963) JOHN FAHEY & HIS ORCHESTRA: Old-Fashioned Love (1975) TÄSSÄ Faheyn toisessa albumissa ei ole muuta vikaa kuin ettei hänen versionsa Sibeliuksen Fin landiasta ole sillä, vaan M.A. SOUNDI 15. Alku tosiaan menee samaan tapaan, mutta loppu on erilainen. Toisaalta minä vastustan vaimoani, että sikäli... Tähän porukkaan niputtaminen ärsytti häntä. Johnin primitivismistä oli kirkasotsaisuus kaukana eikä hän romantisoinut suosikkejaankaan. Meille John ylisti Henry Vestinen taitoja sähkökitaristina ja kertoi nähneensä kovasti arvostamansa Hendrixin 60-luvulla monesti eräässä pienessä klubissa seuraamassa intensiivisesti Henryn soittoa. Sitten pätkä Skip Jamesin TÄMÄ ON paljon monitahoisempi, joku voisi sanoa jopa hajanaisempi, kokonaisuus kuin Death Chants, mutta silti killerikamaa taiteellisesti. Herkkuihin lukeutuu muun muassa Stomping Tonight On The Pennsylvania/Alabama Border, jota tekijä avasi näin: ”Ensimmäiset soinnut on Vaughan Williamsin Kuudennen Sinfonian viimeisestä osasta. Bluesin ja abstraktin totuuden väliä kartoittava hoito kuulostaa tänään tasan yhtä omintakeiselta kuin 50 vuotta sitten. sä ehtoossa. Puhelias ja filosofinen John uskoi suusta-suuhun-menetelmään. Sen jälkeen perinteinen hinduhymni Jaya Shiva Shankarah yllättää sillä, että Fahey on sovittanut sen hyvin epäintialaiseksi. Fahey ei sopinut hippejä edeltäneiden folk-intoilijoidenkaan joukkoon. Eräs kriitikko totesi osuvasti, että ”niin paljon kuin Fahey lainaa ja varas- taakin, hän ei koskaan soita nuottiakaan, joka ei olisi hänen.” Tikkurilassa John veteli slidellä polvillaan pitämästä akustisesta hawaijikitarasta Jouluyö, juhlayön ja teki sen täysin omakseen. . Soitto huokuu läsnäoloa, mystiikkaa ja rauhoittavaa kauneutta. Vaimoni tosin vastustaa rock’n’rolliin siirtymistäni. Hän kertoi menevänsä aina takahuoneeseen sanalle (usein viskipullon kera), jos esitetty musiikki oli koskettanut häntä, olipa se bluesia, rockia tai klassista. B-puolella hän alkaa kuulostaa krapulaiselta tai muuten kireältä ja Vol. Teräskielinen akustinen ei voi muhkeammin soida. Kyse on polygenesiksestä eikä se ole lainkaan harvinaista. Harvinaisena kitaraduettona Woodrow Mannin kanssa vedetty a-puoli koostuu vain kolmesta pitkästä raidasta. Assassination Of Stefan Gross man (hieno old time/blues-pikkaaja hänkin), mutta jatkaa isohkon akustisen orkesterin kera. Fahey itse määritteli tyylinsä naivististen maalareiden innoittamana amerikkalaiseksi primitivismiksi, joskus kosmiseksi sentimentalismiksi. B-sivu käynnistyy tyypillisen vinosti nimetyllä ragtimehenkisellä soolonumerolla The Special Rideria ja hiukan Dies Iraeta, gregoriaanista kirkkolaulua. B lind Joe Death (Johnin itselleen luoma taiteilijanimi) yhdisteli bluesia surutta kaikkeen mikä häntä puhutteli: muun muassa episkopaalisiin hymneihin ja virsiin, vanhaan countryyn ja 1920–40-luvun iskelmiin, brasilialaisen Bola Seten likkeihin sekä modernimman pään klassisten säveltäjien (Burl Ives, Bela Bartok, Jean Sibelius) teosten osiin. Mitään en kyllä oppinut, mutta silti haluaisin samanlaisen punaisen Gibson-sähkökitaran kuin hänellä on. . Ihmiset keksii samoja juttuja toisistaan tietämättä. . Toki minä varkaissa käyn, mutten koskaan yritäkään salata sitä, John selitti kuulostaen sivistyneessä puhetavassaan hiukan elosteluun taipuvaiselta aristokraatilta. Minähän olen esikaupungin poikia, hän ihmetteli kerran tyypillisen ironisesti. Huippu saavutetaan syvältä viiltävässä ja laittamattomasti svengaavassa old time -tulkinnassa Mississippi Fred McDowellin Keep Your Lamps Trimmed & Burningissa, jonka keskellä herkistellään hetki Amazing Gra cea. Muuten tämä samaan aikaan Lontoosta ostamani akustinen kiekko on täydellinen esimerkki miehen nerokkuudesta. Muutenkin konsertti oli upea, jos ei oteta lukuun paria tuokiota, kun hikinen äijänköriläs jäädytti yleisön kesken keikan totaalisesti kävelemällä verkkaisesti salin halki aulan vessaan. Sappirakkoni renkkaa, vaikka se leikattiin, ja alkoholikin tekee tepposia, John selitti käytöstään kohteliaasti ja naukkasi lisää olutta istuessaan taas tuolilleen soittamaan. Hän piti Pete Seegerin ja Leadbellyn vanavedessä kirkasotsaisesti banjoa tai kitaraa rämpyttäneitä opiskelijoita pöljinä, kun nämä kuvittelivat olevansa autenttisia esikuviaan tarkkaan matkiessaan. Ripeästi renkuttavassa Poodle Am Shakessa on jopa ripaus laulua. Minulla on ollut hauskoja ja opettavaisia istuntoja muun muassa Virgil Thompsonin, Roy Harrisin (amerikkalaisia nykysäveltäjiä), Duke Ellingtonin, Fats Dominon ja Chuck Berryn kanssa. Pelin avaa klassinen ikivihreä Persia laisella torilla upeasti. Wallun mainittua Johnin Dixie Pig Bar-B-Q:n (Of Rivers And Religion -lp:ltä) muistuttavan kovasti suomalaista Tuol’ on mun kultani -kansanlaulua, John pyysi meitä laulamaan sen, ja mehän lauloimme. Pahoittelen henkilökohtaisia ongelmiani. Esimerkiksi Robert Johnsonin tuotannosta hän arvosti vain King Of The Delta Blues Singers, Vol. 2 on vielä huonompi, Fahey selitti meille yöl- ”Miten minä voisin olla folk-artisti. Levyn päättävä Dry Bones In The Valley lähtee hymnimäisen alkunsa jälkeen alueelle, jota voi turvallisesti sanoa vain John Fahey -territorioksi. Berryltä sain oppitunninkin
Vuosikymmen myöhemmin Bob Hite kuoli huumeiden yliannostukseen. A-PUOLI > E-Liike Teksti: Esa Kuloniemi Tällä palstalla matkataan musiikin juurille -O Kaikilla mausteilla Fito de la Parra: LIVING THE BLUES – Canned Heat’s Story of Music, Drugs, Death and Survival L os Angelesissa vuonna 1965 perustettu Canned Heat sementoi itsensä historiaan neljä vuotta myöhemmin Woodstockissa. Canned Heat oli aikanaan niin kiinteä osa hippiliikettä, että sen musiikin ei usein edes tajuttu olevan pelkkää bluesia ja boogieta. Laitteen magneettikenttä saa aikaan kielten jatkuvan värähtelyn, mikä kuulostaa noin 50 hertsin taajuiselta melko hiljaiselta verkkohurinalta. Osansa saavat niin huumeet ja hippeys kuin gloria ja kusetetuksi tulemiset. Kitaristina puolestaan esikuvia ovat olleet Ritchie Blackmore, Mark Knopfler, Neil Young, The Edge ja Jimi Hendrix. Ainuttakaan turhaa soitinta en katso omistavani. ToneRite asennetaan sähköisen tai akustisen kitaran (tai basson) kielten väliin mahdollisimman lähelle tallaa. – Viime vuoden kiertue oli urani paras, joten odotan innolla pääseväni taas lavoille posetiivarin apinaksi. Mad Professor -valmistaja Harri Koski sai kuitenkin mieleni muuttumaan ja ottamaan tämän rämistimen himatestiin. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin? – Kalusto elää jatkuvasti. Basistina soittooni ovat vaikuttaneet Jaco Pastorius, Geddy Lee, Louis Johnson, Jack Bruce, Sting ja Pekka Pohjola. Soittimia tulee ostaa, ei myydä. Sitten se aktivoidaan surisemaan 72–144 tunnin yhtäjaksoiseksi ajaksi. Ykköskitarani on jo kaksitoista vuotta ollut vuoden ‹57 Gretsch 6120. Pyrin muutenkin soittamaan kaikkia omistamiani soittimia. Toinen Gretsch on muuta-. Nimiä voisi tietysti listata loputtomasti, mutta nuo ovat sellaisia, joiden vaikutteet omasta soitostani on helppo osoittaa. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Tosin värähtely voi kitarasta riippuen olla kovempaakin, joten kannattaa ottaa muut perheenjäsenet huomioon ja piilottaa 16 SOUNDI peli surajamaan sopivan kuulosuojaisaan paikkaan. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija len parhaillaan pienellä keikkatauolla, vedän happea kevään ja kesän keikkoja varten, Anssi Kela raportoi kuulumisiaan. Käsittelyn voi toistaa vaikka vuosittain. Heatin keskushahmot olivat Bob Hite ja Alan Wilson. – Aloitin harrastuksen japanilaisella Daion-bassolla, jonka sain lainaksi faijani työpaikalta. Suosittelen, että kitarafriikkiporukka ostaa TR-pärryyttäjän yhteiseksi ja lainailee sitä toisilleen. Ensimmäinen sähkökitarani oli 80-luvun puolivälin Squier Stratocaster, jonka lunastin divarista tuhannella markalla. Vuonna 1987 ostin ensimmäiset omat vehkeeni: vuoden ’76 Fender Precisionin ja Wigwamin Måsse Groundströmin vanhan Acoustic-vahvarin. Likinäköinen ja hauras Wilson oli multi-instrumentalisti, joka vastasi parhaista sävel- lyksistä ja lauloi syvällisimmät hengentuotteet. Meksikolaissyntyinen rumpali Fito de la Parra on luotsannut loputtoman boogiebluesinsa ilosanomaa levittävää Canned Heatia väsymättä, kokoonpanosta toiseen. ToneRite toimii parhaiten laadukkaissa kokopuisissa akustisissa soittimissa, kuten vähälle soitolle jääneissä tai uusissa kitaroissa. Myöhemmin myin tuon basson. Canned Heat vietti 60-lukunsa bailaten, minkä ensimmäisenä seurauksena ankarasta masennuksesta kärsinyt Wilson teki itsemurhan loppuvuodesta 1970. Karhumainen Hite oli arvostettu blues-entusiasti ja bändin showmies, joka lauloi hyväntuulisimmat rallit. Kokeilin päristintä neljään soittimeeni: Fender Telecaster -sähkis (ei vaikutusta), Epiphone Casino -puoliakustinen (akustinen respons- si parani), Little Martin -akustinen (parani hieman) ja Taylor GS5E -laatuakustinen (muuttui selvästi rehevämmäksi ja voimakkaammaksi). ToneRite toimii ja tekee pääpiirteissään sen minkä lupaa. Liiketoimi, jota edelleen katkerasti kadun. Joten on pakko myöntää, että tämä ei ole mikään venäläinen perseenpäristin. Välillä joku kitara saattaa levätä vuosikausia laukussaan, mutta äkkiä tajuankin tarvitsevani juuri sitä johonkin tiettyyn juttuun. Itse pärisytin soittimeni suljetussa komerossa. Bändikeikoilla soitan neljää kitaraa: kahta Gretschiä ja kahta Stratoa. Olen myös alkanut puuhailla uutta materiaalia, joka toivottavasti jossain vaiheessa kiteytyy uudeksi levyksi. Parhaimmillaan kitaran sointi puhkeaa rikkaammaksi ja voimakkaammaksi. Tuolloin mieleen tulvivat Skepsis ry:n ja muiden kyynisten tahojen kaikenlaista huuhaata ynnä muuta new age -hörhöilyä kyseenalaistavat varoitukset. Vuonna 1997 seurasi perässä kitaristi Henry Vestine. Näihin lukeutuu läpimurtohitti On The Road Again, jonka lohduton laulutulkinta ja meditatiivinen huuliharpismi ovat 60-luvun popmusiikin kulutusta kestävää kategoriaa. – Pääinstrumenttini oli pitkään basso, painopiste heilahti kitaran puolelle vasta vuoden 2000 kieppeillä. Ja lista jatkuu: Holly- wood Fats ja Robert Lucas ovat kaksi muuta esimerkkiä Canned Heatin myöhemmistä huumekuoleman kokeneista jäsenistä. – Kissin War Machine. ”Tuo ei voi toimia”, tuumin ajatuksissani. Katselin hiljattain netistä kymmenen vuoden takaista keikkaani ja tajusin, että kaikki muu paitsi kitara on vaihtunut. Se on edelleen aktiivisessa käytössä: Squier oli niiden neljän kitaran joukossa, jotka viime vuonna raahasin jokaiselle keikalleni. Päristin ToneR Hinta n ite 3G o www.d in 170 € lxmusi c.fi Ä kkäsin ToneRite 3G -kielipäristimen amerikkalaisen kitarapornolehden mainoksesta. Kielten jatkuva pitkäaikainen värähtely vaikuttaa instrumenttiin ”avaavasti” ja saa aikaan sisäänsoitetun soundin. Fiton aiheesta kirjoittama kirja Living The Blues kertoo de la Parran oman ja Canned Heatin selviytymistarinan kaikilla mausteilla
Sillä ei ole mitään tekemistä valmistusajankohdan tai -metodin kanssa. Tuo kappale on yleensä aina biisilistalla, joten harppua on syytä roudata mukana. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta mukaasi. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin? – Singlet 2000-2010 -kokoelman kylkiäisenä julkaistun livelevyn Laulu petetyille -versiossa on paikoitellen ihan kelpo menoa. 4 Miksi juuri nämä? – Olin pitkään melko puristinen kamojen suhteen: kaiken pi- ti olla vintagea. Introssa ja soolossa välittyy jotain soundillisista pyrkimyksistäni. Viime vuosina olen kuitenkin huomannut, että nautin enemmän soittamisesta silloin, kun styrkkarista ei nouse savua, pedaalit tuottavat muutakin kuin rahinaa eikä biisien välissä tarvitse jatkuvasti käydä availemassa nauhakaiun konepeltiä. Kun miksaaja vinkuu laittamaan kitaraa pienemmälle (tapahtuu suunnilleen joka soundcheckissä), niin tämän styrkkarin kanssa se ei ole mikään ongelma, pienempi volume ei niele soundia. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Yksi kerrallaan ikivanhat vehkeeni ovat uskollista Gretschiäni lukuun ottamatta vaihtuneet uudempiin, luotettavampiin – ja hemmetin hyväsoundisiin. Muutos on ollut itsellenikin hiukan hämmentävä. 8 Vintage vai uusi soitin. Erilaisten kiellettyjen asioiden lista on pitkä. Stratot ovat vanha Squierini sekä toissakesänä 40-vuotislahjaksi saamani, Juha Lottosen kustomoima Charvel EVH Frankenstrat. Vahvistinpuolella siirryin viime rundilla käyttämään Mad Professoria. Minulla on MP101 -nuppi ja 4x12-kaappi. Mad Professor vakuutti minut ennen kaikkea parhaalla kokemallani master volumella. ANSSI KELA INVENTAARIO #29 – On hassua, että muusikot jotka yleensä ovat melko avarakatseisia, muuttuvat usein hyvinkin ahdasmielisiksi puheen kääntyessä soittimiin. Yleensä rojautan vehkeet Kitarapajalle, mutta myös Juha Lottonen on tehnyt hyvää työtä kitaroideni kanssa. Olennaista on se, mitä kitara puhuu soittajalleen. Vai kenties käsityönä tehty? – Minulla on noita kaikkia. – Omien lasteni. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Jos jumittuu käyttämään vain ennen vuotta 1965 tehtyjä kitaroita, niin kyllähän silloin jollain tasolla maalaa itsensä musikanttina nurkkaan. – Vuoden ’57 Gretschini on kitarois- tani kaikkein korvaamattomin. On hassua, että muusikot jotka yleensä ovat melko avarakatseisia, muuttuvat usein hyvinkin ahdasmielisiksi puheen kääntyessä soittimiin. Molemmissa on K&K Trinity -mikkisysteemi, lisäksi käytän Lehle Acouswitch -etuastetta. SOUNDI 17. En olisi esimerkiksi vielä pari vuotta sitten uskonut soittavani julkisilla paikoilla Floyd Rosella varustettua kitaraa. Myös pedaalilaudallani on paljon Mad Professoria. Sellainenhan olisi ollut pyhäinhäväistys ja naurettavaa! Ystävystyminen Charvelin EVH:n kanssa kuitenkin avarsi näkemyksiäni: tärkeintä on se, miltä kitara tuntuu käteen ja mitä siitä pääsee ilmoille. Ainoa yhdistävä tekijä lienee Hohnerin dharppu, johon puhallan Nummelassa. man vuoden ikäinen White Falcon. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle? – Minulla on täysin eri kattaukset akustisille- ja bändikeikoille. Soolokeikoilla luotan Martineihin. Ei se, miten vanha tai oikeaoppinen se on. – Taitoni riittävät juuri ja juuri kielten vaihtamiseen, kaiken sitä haastavamman jätän ammattilaisille. Niistä mukana kulkevat D-45 ja HD-28-mallit. Minä en tietenkään ole tässä yhtään muita parempi: minun on esimerkiksi hyvin vaikeaa hyväksyä muun merkkisiä akustisia kitaroita kuin Martinit. Sen menettäminen sattuisi eniten
Moisen lain läpimenon vaikutukset olisivat kauaskantoisia, ja joka tapauksessa ohjaisivat kuluttajaliikennettä niille saiteille, jotka ovat Verizonin suojeluksessa. Internet on vaarassa Ylläolevan kaltaiset raflaavat otsikot ovat toinen puoli internetiä uhkaavasta vaarasta. Viime vuonna internetissä liikkuvassa sisällössä korostuivat entisestään Buzzfeed- ja Viral Nova -sivustojen popularisoimat ”artikkelit”, jotka eivät sisällä tekstiä tai tietoa, vaan nasevan otsikon, joka kertoo mistä jutussa on kyse, ja sen jälkeen seuraa muualta varastettuja kuvia. Satiirisivusto selvästi halusi, että heidän uutisensa otettaisiin todesta ja jaettaisiin eteenpäin. Suomessa nettiuutiset ovat toki olleet aiemminkin pitkälti liioitteleviin otsikoihin perustuvaa lyhyitä viihdejuttuja, mutta muiden tuottamaan kuvasisältöön liiketoimintansa on toistaiseksi perustanut vain Vivas.fi. Sen verran ahkerasti Vivasin materiaalia kuitenkin jaetaan, että muut sivustot seurannevat tänä vuonna perässä. Seuraava askel taitaa olla satiirisivustot, jotka piilottavat satiirisen luonteensa klikkien toivossa. Näiden artikkelien suosio johtuu tavastamme löytää uutisia lähinnä sosiaalisesta mediasta. Välittämättä siitä, missä tilanteessa kuva on oikeasti otettu, kuvaan on ympätty teksti joka kertoo apinan pelastaneen koiran tsunamin alta. Kuluttajakäyttäytymisen indikaattori medialle on se, että ilmainen sisältö, jossa on hauskoja kuvia, on monin verroin mielenkiintoisempaa kuin teksti. Näin monen ystäväni jakaneen Daily Currant -satiirisivuston uutista Coloradon marihuana-massakuolemista totena. A-PUOLI > Digi Teksti: Jussi Mäntysaari Palstalla pohditaan digimaailman ajankohtaisia ilmiöitä. Pitkään on ollut vallalla laki, jonka mukaan kaikki netin sisältö on palveluntarjoajien kannalta neutraalia, ja kaikelle tietoliikenteelle pitää sallia samanlainen kaista. Jos heitä syytetään valehtelusta, he kertovat olevansa satiirisivusto. Roskasisällön voittokulun lisäksi USA:n lainsäädäntö uhkaa maailman mullistaneen nettimme puolueettomuutta. Ainakin Huffington Post, Gawker, Mashable ja sanomalehtijätit kuten New York Times ovat lisänneet sivuilleen otsikkovetoisia gallerioita täynnä animoituja giffejä. Jos Iltalehti ja IltaSanomat mielivät pitää kiinni kärkipaikoistaan, ryhtynevät nekin julkaisemaan yhä enemmän vastaavanlaista sisältöä. Muut palveluntarjoajat seuraisivat perässä. ESQUIRE-LEHDEN nettisivuilla julkaistussa artikkelissa toimittaja Luke O’Neill kertoo, että USA:ssa buzzfeedien suosio on johtanut siihen, että aiemmin vakavampaa sisältöä tarjonneet mediat ovat lähteneet villitykseen mukaan. Laki on torpannut nämä haaveet. Arkiset uutiset vaikkapa päiväkotipaikkojen vähenemisestä eivät pärjää ”30 hulluimmalle kolarikuvalle Venäjältä”. 18 SOUNDI Internetin luisumi nen illuusion peili kuvaksi on pelotta van helppoa. Ehkä, mutta internet on vaarassa tehdä itsestään ilmaisen hötön massan, joka kiertää maapalloa kuin se paskamössö Tyynellä valtamerellä. Koska internet on keksitty USA:ssa, on maalla (ilman NSA:n urkintaakin) vahva ote netin tapahtumiin. Asiasta kiitellyn artikkelin Wirednettisivulle kirjoittanut Marvin Ammori vertaa osuvasti, että Verizon on pystyttämässä tietulleja tiedon valtateille. Eli jonkun mielivaltaisen arvion mukaan vähempiarvoiset nettisivut latautuisivat hitaammin kuin Verizonin määrittämät ”hyväksytyt sivut”. En yritä leikkiä tuomiopäivän ennustajaa tai miettiä pahinta mahdollista kehityssuuntaa, mutta tällä hetkellä USA:n toiseksi korkeimmassa oikeusasteessa vireillä oleva juttu voi kirjaimellisesti muuttaa koko internetin luonnetta. ONKO feikattuihin kuviin ja uutisiin (lunta pyramidien päällä, kiinalainen mies haastoi vaimonsa rumuu- desta oikeuteen) perustuvan sisällön paheksunta änkyrämäistä muutosvastarintaa. Samaa sarjaan kuuluvat kuvat, joissa vaikkapa apina kantaa koiranpentua. Muutamaa miljoonaa jakoa myöhemmin joku muistaa kysyä, että mistä me tiedämme onko asia todella näin. Koska internetissä lainaillaan kuvia sinne tänne, eikä niiden tekijänoikeuksista juuri välitetä, pieni niin sanottu toimittajajoukko pystyy tuottamaan suuren määrän sisältöä. Ei sillä ole väliä, vain klikeillä on.. TOINEN UHKA on ehkä paperilehteen kirjoitettuna hieman kirkasotsaisempi ja enemmän subjektiivinen kuin internet-kaistojen rajoitukset. Tällä hetkellä DC Circuit -oikeusasteessa on kuitenkin loppusuoralla Verizonin haaste, jossa yritys hakee itselleen oikeutta säädellä kaistojansa käyttäviä nettisivuja. Vaikutusta suomalaisten operaattoreiden käyttäytymiseen ei voi vielä arvioida. Firmoilla on ollut ainakin vuodesta 2005 haluja määrittää itse, mitkä sivustot ja palvelut saavat käyttöönsä nopeamman kaistan. Y hdysvaltojen puolustusvoimien kokeiluista ja amerikkalaisten yliopistojen välisestä tietoverkosta maailman mahtavimmaksi mediaksi muuttunut internet ei olekaan niin pysäyttämätön voima kuin voisi luulla. KOLME SUURINTA yhteyksientarjoajaa USA:ssa ovat Verizon, Comcast ja AT&T
9 95 Muista myös Brucen Greatest Hits Bruce Springsteen: High Hopes 17 95 Iisa: Iisa /CD 1995 /CD /CD White House Down 1495 1695 /DVD 9 95 /Blu-ray Fright Night 2 Percy Jackson - Hirviöidenmeri 1695 1995 /DVD /Blu-ray /DVD 1695 /DVD We’re the Millers 1495 1995 /DVD /Blu-ray. Valikoima saattaa vaihdella myymälöittäin. LEVY- JA LEFFAUUTUUDET PRISMASTA Jari Halosen elokuva Kalevala – uusi aika 14 95 /DVD Prismasta löydät myös Halosen kulttiklassikot
> Soundi-haastattelu 20 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Kuvitus: Ville Pirinen
Musiik ki on ylipäänsä ollut aina todella lä heinen juttu. Nyt Iisa kokeilee ensimmäistä kertaa omien siipiensä kantamista artistina, kun päivänvalon näkee sooloalbumi Iisa. Kasvoin Orivedellä, missä lapsuudenkotini on edelleen. Suomen kielisestä musiikista huolimatta ovet ovat raottuneet myös ulkomaiden suuntaan Japanista Yhdysvaltoihin. ”Tämä on avoin ovenavaus kaikille ihmisille.” Reginan laulajana neljän levyn ja vuosikymmenen ajan loistanut Iisa julkaisee vuoden alkajaisiksi ensimmäisen sooloalbuminsa. Iisan omien sävellysten kautta avautuu Reginaa pienieleisempi ja melankolisempi maailma. Orivedellä nuoruutensa viettä nyt, sieltä Tampereen kautta Hel sinkiin matkannut ja puolivahin gossa artistiksi päätynyt Iisa Pykä ri tekee nykyään musiikkia amma tikseen. Siitä on seurauksena kaksi pientä ja kaunista ihmislasta, sekä Iisan, Mikon ja toisen Mikon (Rissanen, rumpali) muodostama Regina. Sinullahan ei ole Reginaa edeltävää bändihistoriaa. Olen harrastanut musiikkia ihan pienes tä pitäen, minulla on perus lapsi kuoro ja pianotuntitausta. Oman taiteellisen tuotan tonsa lisäksi hän tekee kustannus yhtiön suojissa tekstejä muille ar tisteille. V uosikymmen sitten Iisa tapasi Mikko Pykärin. – Kyllä se pitää tietyllä tapaa paik kansa. Tekijäkaksikosta johtuen loppu tulos on tunnistettava, mutta sa maan aikaan myös kaukana Regi nasta. Reginan teksteis tä aina vastannut Iisa näyttäytyy soololevyllä ensimmäistä kertaa säveltäjänä. Yh tye on matkansa aikana kuljettanut elektropopiaan aina vain kunnian himoisemmaksi, sekä tuoreimmalla Soita mulle albumilla (2011) vaihta nut suuntaa kitaraindieen. Tuliko sinusta artisti puolivahingossa. SOUNDI 21. Levyn on tuottanut viime vuosina myös Shine 2009 elektroduon parissa mainetekoja saavuttanut oma aviosiippa. Kuten Iisa sanoo: ”Jos joku sanoo, että miksi ette laittaneet Iisa levyä saman tien Reginan nimen al la pihalle, niin herranjumala, ei to dellakaan! Ei se olisi ollut mitenkään mahdollista.” Lumettomana joulukuun päivä nä istuimme glögin ja suklaarasian ääreen Helsingin Torkkelinmäessä sijaitsevan pienen studion sohvalle juttelemaan menneistä ja tulevista, haaveista ja saavutuksista
Me suostuttiin tekemään eka keikka ja yhtäkkiä oltiinkin tekemässä le vyä. Sille tielle jäin. En ollut koskaan tehnyt biisin sanoja, mutta olin kirjoittanut runoja ja toki kaik kea muutakin. – Ne ajat ovat jääneet todella sel keästi mieleen. Kun huomasin, että jänni tyksestä huolimatta pystynkin sii hen, niin se tuntui siltä kuin olisin löytänyt asunnostani uuden huo neen. Eli mun tuleminen esiintyväksi artistiksi on ollut siinä mielessä aika julkista, mikä on tietenkin ollut vä hän brutaaliakin. Se oli mulle iso jut tu ja jouduin psyykkaamaan itseä ni todella paljon esiintymisiä var ten. – Ihan aluksihan se oli puhtaasti olohuoneprojekti, tavallaan sellais ta leikkimistä. Hän sai nasi meidät siellä saman tien ja koh ta oltiinkin Suomenlinnan Seawol fissa äänittelemässä. Olihan se ai ka villiä. Kun aloin tehdä nii tä niin se tuntui heti omalta. – Tietenkin, olisihan sitä voi nut tehdä vaikka kaiken ihan toisin. Mikko laittoi meidän biisejä johonkin nettiin, MySpace taisi olla vasta rantautumassa tän 22 SOUNDI ne. Että vau, meillä on tällainen kin, siistiä! – Me on pyöräytetty nyt kotona Katso maisemaa levyä ja on se yhä todella kovan kuuloinen! Onhan sii nä totta kai jotain teknisiä juttuja jotka mietityttää, vaikka se miten. – Kaikki tuli tosi salakavalasti. Eikä meillä siinä vaiheessa ollut kuin kaksi biisiä eikä mitään bändiä! Vuosituhannen alku oli sympaattis ta aikaa, kun oli vielä niin karvalak kimeininki nettiympäristössä. Jos mulla olisi lukioiässä ol lut mahdollisuus heittäytyä bändi maailmaan, niin se olisi ollut todella paikallaan. Onko jälkeenpäin tullut olo, että jotain olisi voinut tehdä toisinkin. Alku taisi olla melko nopea. > Soundi-haastattelu Kuva: Jussi Puikkonen – Mutta jostain syystä Orivedel le ei ollut syntynyt juurikaan bändi skeneä. – Meidän ekalla keikalla Semifi nalissa maaliskuussa 2005 oli pai kalla Next Big Thing lafkaa silloin pyörittänyt Leskisen Jere. Se oli niin erilaista kuin nykyään. Ne alkoivat levitä ja pian tulikin jo kommentteja ja keikkapyyntö jä. Nopeasti sana suomenkielisestä elektrobändistä alkoi levitä, tuli ensimmäiset keikat ja pian levytyssopimuskin. Mutta mä luulen, että tuollainen shokkihoitostartti oli ihan hyvä, ja se on leimannut meidän tekemisiä Kuva: Osmo Ikonen ”Mulle on luontevaa että biisi syntyy niin, että on kontrolleri kiinni koneessa ja ruudulle tulee palkki, jota voi editoida.” koko ajan. Me pidetään edelleen to si vahvasti kiinni siitä, että kun on tehty yksi levy niin sitten pyyhitään pää ja pöytä täysin tyhjäksi, eikä katsella ulkopuolelle tai todellakaan mietitä, että millainen musiikkiil masto nyt on. – Silloin kun me tutustuttiin Mi kon kanssa, kävi ilmi, että meillä on levyhyllyssä samoja suosikke ja. Millaisia muistoja ensimmäisiin keikkoihin ja debyyttilevyyn Katso maisemaa (2005) liittyy. Mikko sitten joskus ehdotti, et tä kokeilepa laulaa jotain. Muutettuasi Tampereelle tapasit Mikon, joka oli jo ehtinyt tehdä monenlaista. Mulla oli ihan hirveä esiinty miskammo, ja silloinkin kun tehtiin Mikon kanssa ekoja biisejä, ajattelin että kiva tehdä näitä mutta eipähän tarvitse koskaan mennä esittämään livenä. Kuinka päädyitte tekemään musiikkia yhdessä
Puutarhatrilogia tuli vielä indie-Johannalta, mutta juuri ennen Soita mulle -levyä (2011) tapahtui yrityskauppa (Universal osti Johannan). Juju oli siinä, että Mikko innostui mun äänestä heti. Oletko tyytyväinen siihen suosion tasoon, jolle Regina on kotimaassaan yltänyt. – Muistan, että jossain vaiheessa on sanottu ääneen lause, että voi- – Mutta jos löytyisi samoja tyyppejä ja mielellään uusiakin, niin se olisi tietenkin tosi siistiä. Eihän se ole nykypäivänä sinänsä mikään juttu, että joku kuuntelee meitä Meksikossa. Mutta sitten tajuttiin, että totta kai voidaan! Nyt se tuntuu ihan itsestään selvältä. – Regina ja etenkin mun ääni jakoi jo alussa tosi paljon mielipiteitä. – Onhan se hassua, koska musa on suomenkielistä, mutta meillä on ollut oikeastaan ihan alusta asti kuulijoita ulkomailla. Se lienee selkein hyöty ollut, että saa tuollaista validointia omalle tekemiselleen, ja näyttäähän se bändin cv:ssä hyvältä, mutta mitään rahoja ei ole koskaan tullut yhtään mistään! – Kyllä me jossain vaiheessa mietittiin, että oltaisiin lähdetty tekemään jenkkikiertuetta mutta käytännössä se on tosi kallista. – Meitä Amerikassa julkaisseen Friendly Fire -lafkan tyyppi on hyvin skandiorientoitunut. Soita mulle -levylle tultaessa tapahtui iso harppaus elektropopista kitaraindien puolelle. Mutta onhan tässä taas muutama vuosi edellisestä albumista kulunut ja musiikkiympäristö muuttuu hirveän nopeasti, joten en osaa yhtään sanoa, että onko kuulijakunta pysynyt ja löytyykö uutta. Onko ulkomaankuvioista jäänyt käteen mitään konkreettista. – Kyllä. Mutta on aika herkullista ajatella, että se voi olla ihan mitä vaan. Kaikki suunnitelmat on auki. Olematta mitenkään kyyninen. Puutarhatrilogia oli selkeästi sellainen, että nyt tämä reitti on tultu loppuun eikä me osata tehdä tätä enää paremmin. Näen sen niin, että jos me oltaisiinkin lähdetty, niin parhaimmillaan se olisi voinut tarkoittaa sitä, että meillä olisi vähän enemmän kuulijoita siellä. Silti, kyllä mä sen ekan levyn äänen ja tekstit tunnistan omiksi ja seison niiden takana. – Eipä oikeastaan. Kuinka se tapahtui. Mutta kun muistaa millaisesta musasta on kyse – suomenkielisestä indiepopista – niin en minä oikein tiedä, että mitä sillä olisi edes lähtenyt tavoittelemaan. – Joo, Nick Triani meidät sinne sainasi. Koen, että me aletaan olla jo vähän veteraaneja, heh. Se oli se alullepaneva juttu. – Kaikki meidän levyt on tehty niin, että levy-yhtiölle on viety täysin valmis masteri, että tässä tämä meidän levy nyt on. Ja sitten kun alkoi tulla perheenlisäystä, niin se alkoi olla itsestäänselvyys että ei. Me ollaan aina haluttu sen olevan niin. – Kai se on pysynyt aika samana. Tässä vaiheessa meidän tekemä matka ja oma linja on jo liian arvokasta. Paperilla meillä on aina ollut selkeä jako, sanat mulle ja sävellykset Mikolle. Kuva: Osma Harvilahti laulut on äänitetty ja miksattu, mutta kyllä se on silti aika makean kuuloinen. – Nykyään tunnen instrumenttini hyvin ja tiedän sen vahvuudet ja heikkoudet. Ei yhtään mitään, ei tekstinpätkää tai biisiaihiota. Kakkoslevy Oi miten suuria voimia! (2007) tuli vielä Next Big Thingin kautta, mutta Puutarhatrilogian (2009) myötä siirryitte Johanna Kustannukselle. – Juu, oikein tyytyväinen. Oliko sinun vaikeaa löytää oma tyylisi laulajana ja tekstittäjänä. Sille levelille päästiin, mikä on tietenkin tosi palkitsevaa ja herkullista. En usko edelleenkään, että tullaan mitään hittiradioasemien soittolistoja räjäyttämään. Sitä ennen me rakennettiin pala palalta isompaa juttua ja viritettiin taidot äärimmilleen. – Eikä se mua harmita. Tiedän, että se voi olla ärsyttävä, mutta onhan se vähän niin, että jos ei jaa mielipiteitä niin ehkä silloin on turhan keskisektorilla eikä jää mieleen. Reginalle tuntuu olevan luontevaa muuttua levy levyltä. Pitchforkissa ollaan oltu esillä ja muutenkin parhaissa ulkomaisissa musamedioissa ja -blogeissa. Ei se ole mikään kirosana meille, mutta ei me olla sen eteen valmiita myöskään tekemään myönnytyksiä musiikissa. – Luovassa työssä on luonnollista, että ihminen kehittyy matkan varrella. – Minähän en ollut koskaan edes laulanut mikkiin missään bändissä, joten mun lähestymistapa oli heti hyvin lapsenomainen – tämä on mun ääni ja näin mä laulan. Molemmat Johanna-levyt julkaistiin myös Amerikassa, mikä on tavatonta suomenkieliselle indiebändille. Me myös keikkailtiin kolmen ekan levyn aikaan paljon ulkomailla, ja oli myös joitain Japanin-julkaisuja ja muitakin. Kun ekaa levyä taltioitiin, olin ihan alussa, joten totta kai tässä on oppinut omaa ääntä käyttämään ja ilmaisemaan paremmin. Silloin helposti tuntuu, että sieltä toisesta päästä asiat vanhenee, mutta mun mielestä on turha alkaa kieltää omaa menneisyyttään. Kuitenkin se oli silloin jotain selkeästi uutta Suomessa, ja onhan se aika itsevarma pläjäys. Se tykkäsi bändistä ja halusi alkaa yhteistyöhön. – Totta kai Mikko on se, joka on ollut puikoissa, mutta biisien ideoita, soundia, rakenteita ja koko maailmaa SOUNDI 23. – Tälläkin hetkellä, kun pitäisi vähitellen alkaa miettiä uutta Reginalevyä, niin meillä ei ole minkäänlaista tietoa siitä, millaista se voisi olla. Kuva: Osma Harvilahti ”Keikka joko toimii tai kaatuu sen mukana, miten saan tilanteen haltuun.” Kuva: Jukka Salminen daanko me kuitenkaan alkaa tehdä kitaramusaa. Oikeastaan se kristallisoitui viimeistään ennen Soita mulle -levyä, kun me mietittiin, että mitä tehtäisiin seuraavaksi. – Onhan meidän musa tietenkin levinnyt laajemmalle sitä kautta. Miten sinun roolisi Reginassa on muuttunut vuosien aikana. Molemmissa olen samalla tiellä kuin silloin alussa. – Nythän me ollaan Reginan osalta taas vapaita kaikista sopimuksista, edellinen sopimus on siis täytetty. Mutta siihen kritiikkiin myös tottui silloin heti, ja nykyään voin sanoa, että ei tunnu oikeasti yhtään missään
– No joo, olen minä sen aikaisemminkin sanonut. Garage Bandin soundikirjasto on rajoittunut, ja vaikka mulla saattoi olla selkeä ajatus rytmijutuista, niiden kasaaminen oli oma hommansa. Tuntuu, että olen paljon kunnianhimoisempi ihminen kuin mitä itse tajuan, koska kun aloin tehdä tätä niin sitten siinä olikin yhtäkkiä projekti, jolla on selkeä tavoite. Olen kuitenkin koko ajan seurannut vierestä kun Mikko on tehnyt tietokoneella, joten mulle on luontevaa että biisi syntyy niin, että on kontrolleri kiinni koneessa ja ruudulle tulee palkki, jota voi editoida. – Toki ne mun ekat demot on aika karuja. Luulen, että sellainen ihmisen melankolisempi ja yksinäisempi puoli, mikä on mulle tosi tärkeä, tulee paremmin esiin tämän kautta. Oli tosi rohkaisevaa kun se onnistui. Eihän mun elämässä olisi mikään samalla lailla jos me ei oltaisi tavattu, ja se on niin iso vyyhti että siitä on mahdoton vetäistä Reginaa erilleen. Oliko soololevyn tekemiselle joku selkeä kimmoke. Alkuinnostus oli kova, ja etenkin se kun oli saanut biisin itse kasaan. Mutta toisaalta se oli hyväkin, koska siellä saattoi olla joitain tosi ontuvia juttuja, jotka Mikon mielestä kuulostivatkin hyviltä. Uskon, että mun rooli voi sillä puolella kasvaa. Se taas ei ole samalla tavalla Mikon juttu. Yhtään tietenkään sinun panostasi vähättelemättä, voiko ajatella niin että jos et olisi koskaan tavannut Mikkoa, et välttämättä olisi lähtenyt tälle tielle. Li-. – Se oli kivaa hommaa, vaikkakin tosi työlästä. Etenkään kun on tehnyt muidenkin kanssa biisejä ja nähnyt monia eri variaatioita siitä, että minkälaista se voi olla. On se hyvin mahdollista, tai ainakin todella monta sattumusta olisi pitänyt tapahtua. Mikko on tosi lahjakas ja äärimmäisen luova tyyppi, ja on ihailtavaa seurata kuinka joku pystyy siihen kaikkeen. – Erot näkyy tässä mun soolohommassa. Millaiset piirteet teitä erottaa. Että voi vitsi, tässä on oikeasti biisi ja se on vielä aika hyvä! Kuva: Jukka Salminen on rakennettu yhdessä. Se on mukavaa.” Kuva: Mikko Meriläinen säksi Mikolla oli Shine 2009 ja muita juttuja, enkä mä halunnut olla musajutuista syrjässä montaa vuotta. Kun se on niin läheinen juttu, se tuntuu tavallaan myös omalta. Jossain vaiheessa mietin, että tässä saattaa tulla aika pitkä tauko. Ne liittyy perhesyihin, siis kun on perheellinen niin sehän aiheuttaa tiettyjä käytännön ongelmia. – Mä rakastan hyvin käsikirjoitettua draamaa, tykkään hypätä siihen ja oikein rypeä ja kieriskellä siinä. Sitä myös haluaa vaalia, eikä mennä kauheasti sorkkimaan tai repimään auki. – Oli. Se oli tosi vaivalloista ja sillä sai talteen vain sävelen ja sanat. – Olen kaivannut myös musiikillisesti tällaista pienieleisempää ja pelkistetympää. – Mä kysyin, että onko meillä joku kontrolleri, jonka mä voin ottaa ja laitoin sen kiinni koneeseen. Milloin ja millaisella metodilla aloit tehdä Iisan biisejä. Millaista on ollut seurata sivusta Mikon Reginan ulkopuolisia tekemisiä. – Arvostan paljon sitä, että on tuollainen yhteistyö, jota ei osaa ihan tarkasti edes selittää. Se ajatus harmitti mua. – Toinen syy oli se, että mä yksinkertaisesti halusin kokeilla, millaisia biisejä tulisi jos tekisin ne itse. Jos Mikko tekee pelkistettyä juttua, niin se joka tapauksessa vain kasvaa ja kasvaa, heh. En mä voinut enää päästää siitä irti, ja sitten olikin muotoutunut ajatus, että teen soololevyn, sille biisejä ja etsin julkaisijan. Nämä on henkilökemiajuttuja, joidenkin kanssa se vain onnistuu ja joidenkin kanssa se onnistuu vaikeammin. – Yhtään itsekään vähättelemättä omaa rooliani, Mikon ehtymätön luovuus on tässä se moottori. Mä aloin vain soittaa ideoitani pianolla ja äänitin niitä ensin puhelimeen. – Se oli vuotta 2011. Ilo niistäkin jutuista on hyvin konkreettista vaikka en olisikaan ollut itse mukana tekemässä. Näen oman roolini niin, että haluan olla osa sitä prosessia kannustamalla ja tukemalla – niin että toinen tietää, että mä olen mukana. Se on aika haastava palapeli, etenkin kun toisellakin Mikolla on perhettä. Sillä on ollut niin valtava kapasiteetti koko ajan, ja mä olen varmaan ollut oikea match sille. Sopivasti boksin ulkopuolelta tulleilta. Mahdotontahan sitä on spekuloida. Garage Band on aika helppo ohjelma, ja olen mä aiemminkin editoinut ääntä, joten ei se ollut täysin vierasta. Kun mä teen seuraavan soololevyn niin haluaisin tehdä vieläkin pelkistetympää juttua. Ilman mua tai ilman Mikkoja se olisi jotain ihan muuta. – Hyvällä mielellä minä niitä olen seurannut, totta kai. – Mutta kun me aletaan tehdä seuraavaa levyä, niin on puhuttu, että tehdään molemmat biisejä. > Soundi-haastattelu 24 SOUNDI ”Regina saattaa olla tunnetumpi kuin mitä olen itse ajatellutkaan
– Ensin pyristelin vähän aikaa itsekseni, mutta nyt olen ollut kaksi vuotta Helsinki Music Companyn house writerina. Mistä tunnet eniten epävarmuutta. Ehkä enemmänkin on ollut yllätys se, että onkin tullut aika paljon sellaista kommenttia, että sinähän olet siitä Reginasta. Kuinka siihen päädyit. Mutta en näe mitään syytä olla luottamatta siihen, että ihmiset voisivat avata ovea myös vähän eri kulmasta tulevalle popmusiikille. – Tämä on varmaan kaupallisin juttu, mitä tulen koskaan tekemään, tai mitä meidän taloudesta todennäköisesti tulee. Nyt kun saadaan mun levy ulos niin tässä varmaan avautuu aika luontevasti aikaikkuna Reginalle. – Joo, kyllä se on tarkoitus. Että ei olla vain siellä turvallisella pelikentällä. Ehkä mulle sopiva luonnehdinta alkaa olla biisintekijä kautta artisti. Festareita varten kasataan varmaan vähän eri kokoonpano. Tulee fiilis, että samalla vähätellään minun roolia. Siten olisi varmasti vähentynyt puheet siitä, että tämä on kuin Reginaa. Välillä tämä työ turhauttaa tosi paljon, kun kyseessä on kuitenkin luova työ, missä antaa itsestään paljon. Teen ihan kaikkea iskelmästä indieen. Yleensähän otetaan ammattimuusikoita ja kootaan heistä bändi, mutta minusta se olisi tuntunut oudolta ja feikiltä. Olen katsellut sivusta esimerkiksi joidenkin tosi nuorten artistien kohdalla, että millaista nettikäyttäytyminen voi nykyään olla. Tämä on avoimesti pop-projekti, eikä tässä ole haluttu ottaa tekotaiteellista artsunäkökulmaa. On aika vaikea päästä mihinkään jos vain yksin väkertää jossain poterossa. En minä osaa puhua itsestäni muusikkona. Mutta minkään suhteen meillä ei ole viisivuotissuunnitelmia. – Olen ollut varautunut siihen, että radiosoiton myötä näyttäydyn monille täysin uutena artistina. Se on mukavaa. Olen ollut niin sidottu kotiin. Jos joku sanoo, että miksi ette laittaneet Iisa-levyä saman tien Reginan nimen alla pihalle, niin herranjumala, ei todellakaan! Ei se olisi ollut mitenkään mahdollista. Olen tehnyt myös Laura Närhen ja Janna Hurmerinnan tekstejä, sekä uudella Jukka Ässä -levyllä on useammatkin mun sanat. – Vaikea kysymys. Ansaintalogiikka on aika nurinkurinen. Millainen livekokoonpano sinulle on tulossa soolokeikoillesi. – Tuntuu rehdimmältä, että tehdään tämä minun tyylilläni. Moi, mä olen Iisa, enkä pysty laulamaan ja soittamaan yhtäaikaa, heh. – Se osuu ehkä vähän herkkään kohtaan minussa... Olen siinä hyvällä tavalla kusessa itsenäni. – Se näkyy siinäkin, kun mä olen miettinyt, että miten tämän veisi elävän yleisön eteen. Kuva: Juliana Harkki Kuva: Miikka Lommi vain inspiroitunut niistä. Onko soololevylläsi tarkoitus etsiä Reginaa selkeämmin kuulijoita myös indiepiirien ulkopuolelta, mainstream-yleisöstä. Tästä on kuitenkin riisuttu kaikki se kryptisyys. Mitä Reginan suhteen on seuraavaksi suunnitelmissa. Biisintekijöillä teetetään tosi paljon biisejä ja homman luonne on se, että sä teet työn etkä välttämättä saa juuri siitä työstä koskaan korvausta. Leimallistahan tässä on se, että kuinka paljon projekteja aloitetaan henkselit paukkuen, mutta lopulta ne eivät juuri koskaan toteudu. 13.joulukuuta 2013, studio Expo, Helsinki. Kova into olisi. jotain sellaista siinä on, että olen kokenut sen tarpeelliseksi. Näetkö mitään hyvää siinä, että tuottaja olisi joku muu. Mikä ammattitekstittäjänä onnistumisessa on tärkeää. Eli Regina saattaa olla tunnetumpi kuin mitä olen itse ajatellutkaan. Voin kuvitella kuinka paljon aikaa se olisi vaatinut ja juuri sitä mulla ei ole viime aikoina ollut käytettävissä. Näkisin, että tykkäisin tehdä jatkossa jotain kokeellisempaakin, mutta saa nähdä. Totta kai se olisi ihanaa tehdä levy, jonka saisi jaeltua suoraan vain joillekin Reginan ystäville. – Mutta sen mä tiedän, että levy olisi varmasti ollut täysin erilainen jonkun toisen tuottajan kanssa, mutta nyt tämä tuntui ainoalta oikealta ja itsestään selvältä ratkaisulta. Avauduit taannoin Facebookissa S€ pyörittää -videosi YouTubelinkin yhteydessä: ”Miksi ihmisten nettikäyttäytyminen on niin vihamielistä -- Sama viha jyllää kaikkialla, missä anonyymi loanheitto on mahdollista.” – No joo, se ei ollut niinkään suora reaktio mun videon kommentteihin, – Paula Koivuniemen levyllä oli useampi mun tekemä teksti ja iskelmäpuolelta on alkuvuodesta tulossa isoja juttuja. – On tosi olennaista löytää oikeat yhteistyökumppanit, tarvitaan myös tuuria ja hyvä ajoitus. ”Eihän mun elämässä olisi mikään samalla lailla jos me ei oltaisi tavattu.” Kuva: Veikko Kähkönen Oliko missään vaiheessa harkinnassa, että tuottaja olisi joku muu kuin Mikko. Tästä tulee sellainen vähän punkimpi livekokoonpano, minulla on Sanna Komi Pintandwefallista aisaparina ja me tehdään nyt ensin kahden naisen klubikiertue. Sitä on kahden ekan sinkun myötä kuulunut, ja pakko myöntää että se vähän ärsyttää. Se joko toimii tai kaatuu sen mukana, miten saan tilanteen haltuun. Monta muutakin juttua on vireillä. – Se oli pitkälti aikaresurssienkin sanelema juttu. On pitänyt löytää se oma tapa. Tämä on avoin ovenavaus kaikille ihmisille. Varmaan sellaisesta perinteisestä muusikkoudesta, ilman muuta. – Se on juuri se haaste, minkä halusinkin ottaa. Jos mä olisin halunnut tehdä jonkun toisen tuottajan kanssa niin aikataulu olisi venynyt ja paukkunut. – Regina-miehistö on ollut täysin poissuljettu vaihtoehto koko ajan. Mun muusikkous – jos sitä termiä nyt halutaan käyttää – on sitä, että on tehty hommia kotona omin ehdoin ja sitten vaan menty lavalle ja katsottu että mitähän siitä tulee. Itse asiassa juuri tänä aamuna olin tekemässä Idolsia, ja se homma jatkuu taas heti kun sä lähdet. – No varmaan se, että niin oltaisiin tehty selkeämmin pesäeroa Reginaan. Mutta mikä on se draivi, joka ajaa menemään pois omalta turva-alueelta... Mikko on ollut minulla hommissa yhdessä vaiheessa prosessia, mutta levyn iso kaari on ollut minun. Minäkin olen tehnyt hirveän paljon sanoituksia, mutta julkaisut ovat vielä aika vähissä. Mutta kyllä mä sen ymmärrän, sillä fakta on se, että kyseessä on sama tuottaja ja Mikolla on tosi vahva tuottajan kädenjälki. Tehdään siten kuin hyvältä tuntuu. Artistina toimimisen lisäksi työllistät nykyään itseäsi myös sanoittajana. Se on ihan hirveää! Eikö sinua jännitä uusi yleisö, joka saattaa arvostella tekemisiäsi ehkä totuttua rajummin. – Toisaalta kun kuuntelee soittolistakamaa, niin nykyään mainstreampop on aika iskelmää, ja tämähän ei sitä ole. – On ajateltu, että vuonna 2014 aletaan tehdä uutta levyä, mutta kaikki muu on vielä auki
Soundi tapasi yhtyeen New Yorkissa uuden levyn äänityssessioiden keskellä. 26 SOUNDI. Teksti: Kirpi Uimonen ”Emme perustaneet bändiä pelastaaksemme maailman vaan pelastaaksemme itsemme.” Kuva: Hilla Kurki Vaikka U2:n menestys on taannut nelikolle luksuselämän, jatkavat miehet edelleen täydellisen biisin metsästystä
– En tiedä, tarvitseeko maailma uutta levyä U2:lta, sillä niitä on jo aika monta. Vielä nimeämätön albumi ilmestynee tänä vuonna, toivottavasti keväällä, mutta tarkkaa ajankohtaa muusikot eivät suostu paljastamaan. Nelikko, karismaattinen Bono, rockhenkinen The Edge, tyylikäs Adam Clayton ja porukan hiljaisin Larry Mullen Jr., ovat olleet yhdessä vuodesta 1976. Työskentelemme enemmän ja meillä menee enemmän aikaa hyvän lopputuloksen saavuttamiseen, kuin haluaisimme myöntää. – Kun U2 aloitti, punk rock oli suosittua. Saimme vaikutteita ennen kaikkea The Clashilta ja Ramonesilta, Bono kertoo. syyskuuta he vetivät ensimmäiset bänditreenit Mullenin vanhempien keittiössä. – Olemme olleet muusikoita pitkään. U2 on kaupungissa levyttämässä uutta levyään. En halua kuulostaa lellityltä rokkitähdeltä, mutta tavoitteenamme on tehdä hyvä levy, jonka biisejä on ilo soittaa kiertueella. Bono pyytää bändin perustajajäsentä Larryä vastaamaan kysymykseen, missä vaiheessa uusi levy on. Irlantilaisen rokkibändin keulahahmo kättelee ihmisiä, kun hän kävelee valoisaan, vaaleaan haastatteluhuoneeseen. Emme perustaneet bändiä pelastaaksemme maailman vaan pelastaaksemme itsemme. Ja se vie aikaa – ainakin meidän iässä, Mullen Jr. Mustiin pukeutuneella miehellä on tutut punertavalinssiset aurinkolasit, jotka kuulemma suojaavat hänen silmiään kirkkaalta valolta. kertoo. Viime vuoden Oscar-voittaja pelkää, että hänen suustaan pääsisi sammakoita ja hän tekisi itsestään tyhmän. Lauantaina 25. SOUNDI 27. He tapasivat, kun Larry etsi muusikoita bändiinsä ja pisti ilmoituksen Mount Temple Comprehensive -koulun ilmoitustaululle. ”Minulla oli huonot lähtökohdat, keskinkertaiset lahjat, mutta silti minua on onnistanut.” - Bono on paikalla, sen huomaa kuiskuttelusta ja sähköisestä energiasta Mondrian-hotellin käytävillä. Tosin Bono vaikuttaa kaverilta, joka ei hätkähdä fanien hassuista möläytyksistä. Lawrencea jännittää niin paljon, että hän ei sano mitään idolilleen, Bonolle. Joten teemme sen kaikessa rauhassa, Bono lisää. Tavoitteemme ovat korkealla, mutta olemme hitaita oppimaan uusia asioita. Miesten takaa, koko huoneen pituisesta lasiseinästä, aukeaa näkymä Manhattanin kerrostalojen katoille. Luksushotellissa New Yorkin SoHossa ovat myös näyttelijät Bradley Cooper sekä Jennifer Lawrence, jotka markkinoivat siellä uutta elokuvaansa American Hustle, ja yksi maailman menestyneimmistä bändeistä tekee vaikutuksen myös heihin. Rentoa miestä seuraavat hänen bändikaverinsa, kitaristi-kosketinsoittaja The Edge, basisti Adam Clayton ja rumpali Larry Mullen Jr. Sen kuitenkin tiedän, että sitä ei tarvita, ellei se ole hyvä. He istuvat pitkän pöydän ääreen ja esittelevät itsensä
Ja on uskomatonta, että U2 on olemassa. Silti bändin omaperäinen soundi on pysynyt. Dik Evans oli mukana silloisessa Feedback- ja Hype-nimillä tunnetussa, lähinnä coverbiisejä soittaneessa ryhmässä pari vuotta, mutta lopetti maaliskuussa 1978. Jälkeenpäin on vaikea sanoa, kuka teki mitä, Bono kertoo, ottaa kulauksen vettä ja jatkaa: – Kirjoitan paljon rakkaudesta. Improvisoimme paljon bändinä, ja teemme kaikki kaikkea. Rakkaus on sitä, että rbijn va: Anton Co – Mullen Jr. Matka Dublinin klubeilta lista- ja stadionbändiksi kesti vuosia. – Biisimme lähtevät yleensä melodiasta, mutta joskus myös lyriikoista. Olimme aluksi huonoja ja kelvottomia kakaroita, mutta meillä oli oikea asenne ja löysimme parhaat puolet toisistamme. Hän käveli kesken jäähyväiskeikkansa seremoniaalisesti pois lavalta, ja neljän kundin U2 oli syntynyt. U2 on tehnyt pitkän matkan Dublinin kaduilta maailman suurimmiksi rocktähdiksi. Siitä lähtien bändi soitti omaa tuotantoaan. Bono oli porukan synnynnäinen johtaja. On uskomatonta, että olen U2:ssa. Minulla oli huonot lähtökohdat, keskinkertaiset lahjat, mutta silti minua on onnistanut. – Olen yksi niistä ja elän niiden keskellä. Mukana olivat myös The Edgen veli, Dik Evans ja kaksi Mullenin kaveria, Ivan McCormick ja Peter Martin, jotka lopettivat heti alkumetreillä. n Corbijn Kuva: Adrian Boot Kuva: Anto ”Meillä menee enemmän aikaa hyvän lopputuloksen saavuttamiseen, kuin haluaisimme myöntää.” 28 SOUNDI huomaa sekä omat että muiden potentiaalin ja antaa mahdollisuuksia tehdä asioita. Suurin osa maailman ongelmis- Ku Yhtyeen alkupäivien aikaan The Edge ja Adam olivat kavereita entuudestaan. Hän myös myöntää uskovansa ihmeisiin. Bono myöntääkin elävänsä ihmeen keskellä ja olevansa itsekin sellainen.. Kirjoitan sanat sen jälkeen. Tähän mennessä U2 on julkaissut 12 studiolevyä, joiden tyyli on vaihdellut punkista rokkiin, poppiin, elektroon, gospeliin, folkiin ja bluesiin, ja niiden aiheet rakkaudesta uskontoon ja politiikkaan. Toisaalta rakkauslaulu voi olla myös poliittinen biisi. Kuuntelen rytmejä ja mietin, mitä ne yrittävät kertoa
The Edgen kitarasoundi taitaa olla yksittäisistä U2-elementeistä se kopioiduin, mutta yhtä lailla Adam Claytonin ja Larry Mullen Jr:n luoma komppimaailma, yksittäisten biisien sävelkulut tai Bonon laulumelodiat ovat asioita, joissa vaikutuksen yleensä kuulee. Paljon ääniä saivat myös muun muassa yhtyeen ensimmäinen suoraan Iso-Britannian albumilistan ykköseksi mennyt War (1983), The Unforgettable Fire (1984, levy, jolla yhtye ensimmäisen kerran työskenteli tuottaja Daniel Lanois’n kanssa) sekä 2000-luvun levyistä All That You Can’t Leave Behind (2000). Tällä vuosituhannella julkaistuilla levyillään U2 on ottanut tietoisesti takapakkia ja kuulostanut enimmäkseen ”vanhalta” itseltään. Kuinka moni muu 70-luvulla aloittaneista yhtyeistä pystyy muuten yhä täyttämään stadioneita ympäri maailman. Bono liittyi jo aikoja sitten samaan tiedostavien rokkareiden jengiin esimerkisi Bob Geldofin tai Stingin kanssa, hän kaveeraa maa- ilman mahtavimpien vaikuttajien kanssa ja tekee tietysti yhtyeineen myös hyvää monella eri rintamalla (näihin lukeutuvat muun muassa ihmisoikeudet sekä kolmannen maailman velkaongelmat). Tämä osoittaa sen, että uudet fanisukupolvet löytävät aina uudelleen tämän vuonna 1976 perustetun irlantilaisyhtyeen, ja että nuorempien fanien korvissa sen 2000-luvun tuotanto on samalla viivalla 1980-luvun hittien kanssa. T ulevan U2-levyn kunniaksi Rolling Stone -lehti pyysi vuodenvaihteessa verkkosivuillaan lukijoitaan nimeämään suosikkinsa U2-levyjen joukosta. U2:n merkityksellisyys ulottuu tietysti myös populaarimusiikin ulkopuolelle. U2:n merkitys ja suuruus näkyvät myös siinä, kuinka sen vaikutus ei rajoitus vain perinteistä kitarapoppia soittaviin yhtyeisiin. Kuva: Brantley Gutierrez Miten siitä tuli niin iso. Ja kun mietitään, millaisissa puitteissa musiikkia voi stadionkonserteissa esittää, U2 on toiminut edelläkävijänä. Kaksi albumia nousi vastauksissa ylitse muiden: useissa äänestyksissä yhtyeen uran tärkeimmäksi levyksi nimetty, maailmanlaajuisesti yli 25 miljoonaa kappaletta myynyt The Joshua Tree (1987) sekä Spinlehden kriitikoiden muutama vuosi sitten merkittävimmäksi vuoden 1985 jälkeen julkaistuista levyistä äänestämä Achtung Baby (1991). U2:n lavashowt ovat varmasti toimineet inspiraationa muun muassa Musen massiivisia livespektaakkeleita suunniteltaessa. U2 on joka tapauksessa vuosikymmenien varrella luonut nahkansa ja uusiutunut uskottavasti monen monta kertaa: saman nimisen kiertuedokumenttileffan yhteydessä julkaistulla Rattle & Hum -levyllä (1988) se otti askeleen juurevampaan suuntaan ja 90-luvun Achtung Baby-, Zooropa- tai Pop -levyillä flirttailtiin vahvasti elektronisen tanssimusiikin ja industrial-soundin kanssa. Yhtye on levyillä jopa käyttänyt jo 80-luvun menestys- levyjensä tuottajia (Lanois, Brian Eno, Steve Lillywhite). Osalla vaikutus kuuluu vähemmän, osalla se on välillä huvit- tavankin ilmeinen. U2:n merkitys populaarikulttuurissa myös musiikkisektorin ulkopuolella on omaa laatuaan. Hulvatonta! Kohta neljä vuosikymmentä kestänyt ura, 150 miljoonaa myytyä levyä, eniten yksittäisen yhtyeen voittamia Grammypalkintoja, valtava määrä muita tunnustuksia, albumi- ja singlelistojen tai kriitikkoäänestysten kärkisijoja – kaiken tämän kunnioitettavan tilastotiedon on tietysti mahdollistanut se tärkein, eli edelleen voimissaan olevan kunnianhimon ja luomiskyvyn synnyttämä musiikki. TEKSTI: HARRI HAKANEN SOUNDI 29. Koko yhtyettä ja erityisesti Bonoa on ollut liiankin helppo syyttää jeesustelusta, mutta se on samalla tarjonnut herkullista materiaalia koomikoille. Retroilun voi toki laittaa keski-ikäisten setien mukavuudenhalun piikkiin, mutta on muistettava, että tänä päivänä yleisöä ja kriitikoita on huomattavasti vaikeampaa yllättää kuin vielä 90-luvun alussa. Tietynlainen yllättävyys, mutta yhtä lailla yhtyeen vahva, tunnistettava soundi on pitänyt tismalleen samalta kuulostavien jäljittelijöiden määrän suhteellisen pienenä – mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö U2 olisi inspiroinut uransa aikana valtavaa määrää muita muusikoita ympäri maailman. Eikä ketään tunnu haittaavan, että yhtye onnistuu yhä säveltämään hienoja, tarttuvia pophittejä. Jotkut ovat onnistuneet kopioimaan U2:n 80-luvun hittien pateettisuuden, mutta jättäneet tunteen matkan varrelle. Itse asiassa mainintoja sai joka ikinen yhtyeen 12 studioalbumista. Onneksi vaikuttaa siltä, että U2 tulee jatkamaan uraansa, kiinnostamaan yleisöä ja innoittamaan uusia yhtyeitä vielä kauan. Esimerkiksi ZooTV-, Zooropa- , PopMart- ja 360° Tour -kiertueillaan se on esitellyt mielikuvituksellisia lavarakennelmia ja tarjonnut yleisöilleen melkoista silmäkarkkia musiikkinsa lisäksi. Ketäpä ei naurattaisi Harry Enfieldin ja Paul Whitehousen U2-tekstejä arkipuheessaan viljelevät Bono- ja The Edge -hahmot Harry & Paul -sarjassa, jossa Bono (Enfield) tulee The Edgelle (Whitehouse) kylään ja esittelee tälle teemarannekkeitaan: ”Make Poverty History”, ”Make Homelessness History”, ”Make Hay Fever History”, ”Make Robbie Williams’ Career History” ja niin edelleen. The Killers, Coldplay, Keane, Kings of Leon, Linkin Park, 30 Seconds to Mars, Snow Patrol, Bloc Party… Muun maussa näiden yhtyeiden jäsenistö on rehellisesti myöntänyt U2:n vaikuttaneen musiikkiinsa suuresti
Hän yritti parhaansa.. Olimme myös teineille tyypillisellä tavalla ylimielisiä. Olin vihainen ja kyseenalaistin kaiken. Hän sai siellä lempinimen Bono Vox. – Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat väkivaltaisia. Se on täynnä nuoruusiän ajatuksia ja angstia. – Kun äiti kuoli, isä ja isoveljeni Norman yrittivät kasvattaa minua. Hänessä oli jotain erikoista ja tiesin, että haluan olla hänen kanssaan aina. Sellaisia ovat The Rolling Stonesin (I Can’t Get No) Satisfaction ja The Verven Bitter Sweet Symphony.” Kuva: Hilla Kurki – Bono Kuva: Hilla Kurki ta on ihmisten luomia. Hänen äitinsä kuului anglikaaniseen Irlannin kirkkoon ja oli protestantti, isä taas oli roomalaiskatolisen kirkon jäsen. – Ali on kallioni. – Hän oli kaunein näkemäni tyttö, elegantti äitinsä tekemissä vaatteissa. Bono oli tuolloin 14-vuotias. Hän sai aivoverenkiertohäiriön ja kuoli muutama päivä sen jälkeen. Se tarkoitti latinaksi hyvää ääntä. yyskuun 1976 viimeisessä viikossa oli taikaa. Toinen nainen, joka on inspiroinut Bonoa useisiin kappaleisiin, on hänen Iris-äitinsä. – Uskonto ei ollut helppo asia heille, mutta he tekivät siitä helpon minulle ja isoveljelleni. Bono kuului Lypton Village -katujengiin. – Se oli hyvä viikko minulle, hän sanoo ja nauraa. Vastapainoksi ja kostoksi viljelin kavereideni kanssa huumoria, vaikka 1970-luvulla erilaisuutta ei hyväksytty ja jouduimme sen takia ongelmiin. Useimmat tämän jutun kuvista on tuolta viimeiseltä keikalta. Ymmärrän, että se ärsytti vanhempia. Hänen kaverinsa kehotti minua pyytämään häntä uudestaan ulos, ja silloin Ali suostui, Bono muistelee. Sanat kumpuavat sielustani. Se oli haastavaa ja kaoottista aikaa. Vasta myöhemmin ymmärsin, että isä oli hieno ja lahjakas mies. Ali, aktivisti ja liikenainen sekä neljän lapsen äiti, on innoittanut Bonoa kirjoittamaan muun muassa kappaleet Another Time, Another Place, Sweetest Thing, All I Want Is You ja hän auttoi ideoimaan kappaleet Sunday Bloody Sunday ja New Year’s Day. – Äitini oli isänsä hautajaisissa, kun valtimo pullistui hänen aivoissaan. Bono on kirjoittanut hänelle kappaleet I Will Follow, Mofo, Lemon ja Tomorrow. Pyysin häntä treffeille, mutta hän kieltäytyi. 30 SOUNDI S U2 on vieraillut Suomessa kolmesti: Ruisrockissa vuonna 1982, PopMart-kiertueella 1997 sekä 360°-kiertueella kahden päivän ajan vuonna 2010. Ajatusmaailma ja kaksinaismoraalisuus vaikuttavat ihmisten sieluun, myös minun sieluuni. Bono jäi hänen taiteilijanimekseen. Kokemukset kuuluvat U2:n ensimmäiseltä levyltä, Island Recordsin vuonna 1980 julkaisemalta Boy-albumilta. Bänditreenien lisäksi Bono kävi ensimmäisillä treffeillä Alison Hewsonin, nykyisen vaimonsa, kanssa. Kuusitoistavuotias Bono oli bongannut vuotta nuoremman Alin koulun pihalla. Useat U2-kappaleet ovat Paul David Hewsonin eli Bonon käsialaa. Isä taas luopui lopulta uskostaan. En tulisi toimeen ilman häntä. Meitä ei pakotettu kuulumaan mihinkään kirkkoon vaan saimme tutkia omaa sisintämme ja valita oman henkisen tiemme. ”Emme ole tehneet vielä täydellistä kappaletta. Toki kävimme äidin kanssa kirkossa. Sanoituksiin ovat vaikuttaneet hänen lapsuuden ja nuoruuden kokemuksensa epävakaassa, poliittisten- ja uskonriitojen raatelemassa Irlannissa. Minun piti aina miettiä, mihin voin mennä
Ihmiset voivat teoillaan muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Niitä katsoi puolitoista miljardia ihmistä sadassa eri maassa. He tuottivat vuonna 1984 julkaistun The Unforgettable Fire -levyn. Hän kysyi, että miltä tuntuu. Hän käveli studiolle ja kysyi: Kuinka pitkä biisi on. – Muistan kun toinen irlantilaismuusikko Bob Geldof soitti minulle ja sanoi, että meidän pitää tehdä jotain etioKuva: Kirpi Uimonen T oisen albumin, vuonna 1981 ilmestyneen Octoberin, tekeminen oli haastavaa. Ensimmäinen levy toi meille hieman suosiota Yhdysvalloissa, mutta minä ja The Edge olimme valmiita jättämään bändin, koska muusikkona eläminen ei ollut Shalom Fellowshipin mukaan kunniallista tai hyödyllistä, Bono muistelee. Uskonto ja hengellisyys kuuluivatkin levyn teemoissa. Bändi alkoi etsiä uutta soundia. – Tapasin Bob Dylanin 1980-luvulla, kun bändimme suosio oli kasvussa. SOUNDI 31. Hän sanoi, että onneksi sinulla on bändi. Hän kehotti meitä miettimään, mitä tapahtuu, jos rikomme keikkasopimuksen. – Vastasin, että kolme minuuttia 45 sekuntia. Vastasin, että onhan tämä erilaista. Samalla lailla kuin Bob Dylan, John Lennon ja Bob Marley vaikuttivat minuun, kun olin nuori. – Silloinen managerimme Paul McGuinness kyseenalaisti ideamme. Sanat muuttuivat teoiksi, kun U2 osallistui Lontoon Wembley-stadionilla pidettyyn Live Aid -konserttiin vuonna 1985. Esimerkiksi Bob Dylan kääntyi kristityksi. Kelasimme asiaa ja lupasimme tehdä vielä yhden kiertueen ennen kuin lopetamme. Sen tuotto meni Etiopian nälänhädän uhreille. Sitten hän kysyi, että kuinka vaikeaa sen tekeminen voi olla. Se sisälsi poliittisia lauluja ja tuntemuksia Pohjois-Irlannin levottomuuksista, näistä biiseistä ehkä tunnetuimpana esimerkkinä Sunday Bloody Sunday. – Hänellä on hassu, lastentelevisio-ohjelman juontajan tyyli puhua, mutta ehkä siitä oli hyötyä meidän kanssamme. Hän myös myöntää, että ilman tuottaja Steve Lillywhitea useat kappaleet eivät olisi valmistuneet. He olivat oikeassa siinä, että emme tienneet mitään maailmanpolitiikasta. Puolan Solidaarisuusliike innoitti New Year’s Day -biisiin. He olivat liittyneet yhdessä Mullenin kanssa kristittyyn ryhmään nimeltä Shalom Fellowship, eikä tämä ryhmä hyväksynyt rokkielämäntyyliä. Konsertteja pidettiin samaan aikaan myös Philadelphiassa, Moskovassa ja Sydneyssä. Kun elektronisen musiikin pioneeri Brian Eno ja tuottaja Daniel Lanois kuulivat Jimmy Iovinen tuottaman liveminilevyn Under A Blood Red Sky, innostuivat he työskentelemään U2:n kanssa. Soundi tapasi U2:n kesken 13. – U2:ta ei olisi ilman Paulia, Bono kiittelee nyt. Nykyään optimistiseen sanomaamme suhtaudutaan suopeammin, sillä olemme kiertäneet maailmaa ja perehtyneet asioihin. Levyn nimi tulee Hiroshiman atomipomminäyttelystä, jonka bändiläiset näkivät vuonna 1983 Japanissa. Bono, The Edge, Adam ja Larry nauravat muistolle. K ”Halusimme ihan alusta asti soittaa suurille yleisöille.” – The Edge kuva: Lee Stuart olmas albumi War oli kahden aiemman pitkäsoiton tavoin Steve Lillywhiten tuottama. Hän patisti meidät töihin. Bändin sisällä kuohui, sillä Bono ja The Edge olivat lopettamassa vasta aluillaan olevaa muusikontaivaltaan. Samoihin aikoihin laukullinen Bonon kirjoittamia lyriikoita katosi Yhdysvaltain Portlandin keikan jälkeen. – Kun olimme nuoria, ihmiset pitivät meitä naiiveina, koska toivoimme maailmasta parempaa paikkaa. – Emme ole käyneet taideyliopistoa, mutta vuosien yhteistyö Brian Enon ja Daniel Lanoisin kanssa on ollut meidän musiikkikoulumme. Yritäpä selviytyä kaikesta yksin, Bono kertoo. Se sai myös meidät kiinnostumaan aiheesta ja lukemaan Raamattua. Levy teki U2:sta 1980-luvun ilmiön, ja ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr.:sta kertovasta Pride (In The Name Of Love) -biisistä tuli yhtyeen ensimmäinen Top 40-hitti Yhdysvalloissa. Ne löytyivät vasta vuonna 2004. albumin äänityskiireiden New Yorkissa. Mutta emme silti olleet väärässä. – 1970-luvun lopulla tapahtui paljon. Nyt meillä on kredibiliteettiä puhua ongelmista ja ehdottaa niihin ratkaisuja. Sitten The Edge alkoi myös kirjoittaa lauluja, ja tajusimme että musiikilla voimme vaikuttaa ihmisiin
Ilman riitoja muutoksesta ei kuitenkaan selvitty, ja bändi melkein hajosi Hansa-studiossa. Tähän aikaan palaava dokumentti From The Sky Down julkaistiin 2011. ”Ilman U2:ta meillä ei olisi töitä.” ”Emme ole käyneet taideyliopistoa, mutta vuosien yhteistyö Brian Enon ja Daniel Lanoisin kanssa on ollut meidän musiikkikoulumme.” pialaisten hyväksi. Kiertueen tarkoitus oli keventää U2:n imagoa. Myös Oasis on tehnyt hyviä kappaleita, samoin Coldplayn Chris Martin. K okeellinen, U2:n ja Brian Enon sivuprojekti Original Soundtracks 1, julkaistiin Passengers-tekijänimellä vuonna 1995. Vaihdoimme silloin tyyliä äärimmäisyydestä toiseen. The Joshua Tree -albumilta nousi hitti toisensa perään. Olin samaa mieltä hänen kanssaan. Menestyksestä huolimatta Bono väittää, että bändin tuotannossa on parantamisen varaa: – Emme ole tehneet vielä täydellistä kappaletta. Bob muutti tilannetta Etiopiassa, aktivismia ja varsinkin minun elämääni. Sen hiteiksi nousivat One, Even Better Than The Real Thing, The Fly ja Mysterious Ways. Sitä seurasi Conspiracy of Hope -kiertue Stingin, Peter Gabrielin, Lou Reedin, Joan Baezin ja The Neville Brothersin kanssa. Koko uransa aikana U2 on saanut tähän mennessä 22 Grammyä. With Or Without You kertoo ristiriidasta muusikon ja perhemiehen elämäntyyleissä, I Still Haven’t Found What I’m Looking For kiinnostuksesta amerikkalaista musiikkia kohtaan, Where The Streets Have No Name ihmisten uskonnosta ja taloudellisesta statuksesta asuinalueen mukaan varsinkin Belfastissa ja Bullet The Blue Sky kritisoi poliittisia väkivaltaisia konflikteja, erityisesti Yhdysvaltojen armeijan osallistumista El Salvadorin sisällissotaan. Olin mukana positiivisessa protestimusiikkiliikkeessä, Bono sanoo. Emme allekirjoittaneet ajatusta, että hyvän musiikin pitää olla undergroundissa, The Edge sanoo. 32 SOUNDI Seuraavaksi albumi Rattle And Hum vei bändin bluesin, folkin ja gospelin maisemiin. Kun olimme varhaisteinejä, keikat eivät olleet liian mielenkiintoisia. MacPhisto. Siltä nousi hittibiisi Desire. He imivät vaikutteita uudelle suuntaukselle Berliinistä 1990-luvun alussa, vain muutama kuukausi Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Sitä seurasi massiivinen Zoo TV -stadionkiertue, johon sisältyi musiikin lisäksi satoja televisioita, lentäviä Trabant-autoja, satelliittitelevisiolinkkejä, lähetystorneja sekä Bonon lavahahmot The Fly, Mirrorball Man ja Mr. Seitsemännellä levyllä Achtung Baby U2:n tyyli muuttui täysin. V uosi 1987 vei yhtyeen popin atmosfääreihin. – Halusimme ihan alusta asti soittaa suurille yleisöille. The Police -yhtye esiintyi kolmella viimeisellä keikalla. Kuuden keikan minikiertueen järjesti Amnesty International, ja sen tarkoitus oli saada yleisö puhuman ihmisoikeuksista. Sen tunnetuin kappale on Miss Sara jevo, jossa laulaa myös italialainen tenori Luciano Pavarot- Kuva: Hilla Kurki Kuva: Lee Stuart Kuva: Hilla Kurki Kuva: Brantley Gutierrez – The Edge. Sitä seurasi kiertueen innoittama Zooropa-levy. Levyllä sekoittuvat vaihtoehtorock, industrial sekä elektro. – Kun levytimme Achtung Babyä halusin soundimme eroavan The Joshua Treestä. Sellaisia ovat The Rolling Stonesin (I Can’t Get No) Satisfaction ja The Verven Bitter Sweet Symphony. Levystä tuli myyntimenestys ja se voitti kaksi Grammy-palkintoa. Massive Attackin esikoislevy Blue Lines muutti elämäni
Mutta arvokkuus ei ole tärkeää, vaan rehellisyys ja inhimillisyys. Kuten esimerkiksi lapsikuolleisuus, joka on laskussa. Ja vuosien aikana olemme oppineet ymmärtämään toisiamme, Adam miettii. SOUNDI 33. – Pidän bändikavereistani, ja tarvitsen heitä enemmän kuin he minua, Bono väittää. U2:n jäsenistä eri tyisesti Bono on osallistunut aktii visesti erilaisiin hyväntekeväisyys tempauksiin. Niin kauan kuin biisissä oli jotain uniikkia, tuttu soundi ei ollut tarpeeksi hyvä syy jättää sitä pois levyltä. Hän pitää itseään myyntimiehenä. Tosin Bono kutsuu vuonna vasta 2004 ilmestynyttä How To Dismantle An Atomic Bomb -albumia bändin ensimmäiseksi rocklevyksi. päivän terrori-iskusta. Hän teki töitä postissa. Haastattelun jälkeen miehet matkaavat studioon. U udella vuosituhannella U2 palasi juurilleen. – Ystäväni kehotti minua pyytämään isältäni anteeksi hänen kuolemansa jälkeen. Samana vuonna kuultiin bändin kappale Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me elokuvassa Batman Forever. – Rockimagoon ei kuulu käydä kättelemässä päättäjiä ja politiikkoja. – Ehdin nähdä hänet ennen hänen kuolemaansa. Mikä saa heidät pysymään yhä yhdessä. – Syntymisessä ja kuolemassa ei ole mitään arvokasta. Olen kiitollinen faneillemme, että he ovat antaneet meille mahdollisuuden hyvään elämään. Hän väittää, että hänen bändikaverinsa häpeävät välillä hänen avointa aktivismiaan. Sen hittibiisi Vertigo kritisoi kapitalismia. – Hän vitsaili kustannuksellani. Tasapainottaakseni tilannetta yritän käyttää vaikutusvaltaani asianmukaisesti. Sanoi, että olen baritoni, joka luulee olevansa tenori. Beautiful Day nousi levyn hittibiisiksi ja Stuck In A Moment You Can’t Get Out Of -kappaleesta taas tuli tunnuslaulu amerikkalaisille, jotka toipuivat syyskuun 11. – Ilman U2:ta meillä ei olisi töitä, The Edge sanoo ja jatkaa pienen virnistyksen jälkeen: – Olimme kavereita jo amatööriaikoina. – All That You Can’t Leave Behind - ja How To Dismantle An Atomic Bomb -levyillä halusimme löytää bändin perusolemuksen. Samoihin aikoihin Bono jatkoi poliittista aktivismiaan, keskittyen maailman ja erityisesti Afrikan köyhyyteen. Matkan varrella musiikista tuli meidän elämäntyö. Siksi köyhyyden päihittämistä ei pitäisi pitää hyväntekeväisyystyönä vaan oikeudenmukaisena toimintana, sillä köyhyys ei ole normaalia. Nuoruudesta tuttu viha sai vallan Bonosta isän hautajaisten jälkeen. – Olen työskennellyt nuoresta miehestä asti Nelson Mandelan kanssa. Minun käsitykseni aktivismista on se, että yritän löytää radikaalin keskitien, enkä jätä asioita tekemättä puolueiden näkemyserojen takia. Hän sanoi, että köyhyys, kuten myös rotusorto ja orjuus, on ihmisten luomaa ja epäoikeudenmukaista. Piirteet, joista en pitänyt hänessä, olivat samoja piirteitä, joista en pitänyt itsessäni. Sen tunnetuimmiksi kappaleiksi nousivat Magnificent ja Get On Your Boots. Käytän julkisuuttani siihen, että voin kääntää huomion ideoihin, joihin uskon. Hän on nähnyt sitä paljon, kun on kiertänyt maailman kriisialueita. – Syyllistyn itse samaan. Hänen viimeiset sanansa olivat ”fuck off, haluan vain kotiin”. Bono väittää isänsä olleen pessimisti. Se on ajankuva, ympäri maailman vellovat haastavat taloudelliset ajat, työttömyys, viha ja epätoivo, Bono miettii. Sometimes You Can’t Make It On Your Own -kappaleen hän kirjoitti isälleen. No Line On The Horizon on kuin The Beatlesin The White Album -levy, jossa jotkut kappaleet kuulostavat todella erilaisilta, jotkut taas tutuilta. – Suurin osa maailman ongelmista on ihmisten ja eri poliittisten puolueiden aiheuttamia. Toivon, että minulla on joskus vakaa mieli, kirkas visio ja osaan olla nöyrä. Bändikavereillani on korkeampi moraali kuin minulla, ja he auttavat paljon, mutta eivät tee siitä numeroa. Kaiken kaikkiaan hän oli hieno mies. Viimeksi U2 on julkaissut Mandela: Pitkä tie vapauteen -elokuvan tunnuskappaleen Ordinary Love. Kuva: Anton Corbijn ti. Koko olemukseni muuttui, myös ääneni. Hän olisi voinut tehdä mitä vain, mutta pelko, joka oli lähtöisin 1950-luvun köyhästä Dublinista, tappoi hänen unelmansa. – Tuemme Bonoa, mutta tukijoukoissa oleminen sopii meille muille paremmin. Niiden saavuttaminen on vaikeaa. Sen jälkeen olen pystynyt laulamaan korkeammalta kuin aiemmin. – Elokuvan tunnusbiisi olisi voinut olla poliittinen, mutta poliittisesta tarinasta huolimatta elokuva on Nelsonin ja Winnien rakkaustarina. Bändille yksi kiertueen kohokohdista oli keikka Sarajevossa, joka oli toipumassa Bosnian sodasta. Korruptio tappaa enemmän ihmisiä kuin yksikään tauti. Levyllä on toivoa, mutta se ei ole naiivi. The Edge ei allekirjoita Bonon kommenttia. – Hän oli fiksu ja lahjakas laulaja, maalaaja ja kirjoittaja. Bono kertoo, että myös hänen isällään oli hyvä lauluääni. Käymme läpi eri elämänvaiheita ja meillä on musiikillisia erimielisyyksiä, mutta ystävyys säilyy. Isänsä viimeisinä kuukausina Bono kiersi maailmaa U2:n Elevation-kiertueella. Olen nähnyt, että asiat voivat muuttua. Bono puhuu sydämestään, eikä hän malta lopettaa. Ihmiset voivat myös poistaa ongelmat. Ystävyytemme on peruja sieltä. Levy ei ollut myyntimenestys, mutta sitä seurasi bändin tähän mennessä suosituin kiertue, 360°. V uonna 2009 ilmestynyt No Line On The Horizon on toistaiseksi U2:n viimeisin levy. Sitä seurasi Zoo TV:tä näyttävämpi kiertue PopMart. Olen itsekeskeinen artisti. Heidän rakkaustarinansa oli monimutkainen ja he olisivat kaivanneet ennen kaikkea tavallista rakkautta, Bono sanailee. En tiedä, kuuliko hän anteeksipyyntöäni, mutta tunsin oloni vapautuneemmaksi sen jälkeen. Kuolema itsessään ei hätkähdyttänyt Bonoa. Kostin hänelle unelmoimalla. Samaan aikaan Broadwayllä pyöri Bonon ja The Edgen säveltämä SpiderMan: Turn Off the Dark -musikaali, joka matkaa tänä vuonna Saksaan. – Äitini suvussa oli myyntimiehiä ja olen perinyt mentaliteetin heiltä. Pidimme soundista kahdella levyllä, mutta sitten kyllästyimme siihen. Muu yhtye on tyytynyt lähinnä seisomaan tukijoukoissa. Synnymme verisinä ja huutaen, ja kuolema on yleensä häpeällistä. Isoveli huolehti Brendanista. All That You Can’t Leave Behind on rokkipainotteinen levy vaikka siihen on miksattu myös 1990-luvun vaikutteita. En ole idealisti, vaan käytännöllinen tekijä ja rakentaja. – Kun aloitimme, tavoitteenamme oli tehdä seuraava biisi, levy ja keikka. Pop-levy, jonka hittejä olivat Discotheque ja Staring At The Sun, julkaistiin vuonna 1997
Syntyperäisenä 34 SOUNDI newyorkilaisena tähtimuusikkona hän oli kaikkien aikojen diskon vakioasiakas, mutta musiikkinsa kautta Rodgers oli läsnä illasta ja biisistä toiseen: hän sävelsi ja tuotti niin Chicin, Diana Rossin kuin Sister Sledgenkin hitit. Nile Rodgers oli paikalla Studio 54:ssäkin. On vuosi 1980 osoitteessa 254 West 54th Street, New York, New York. Miten hänen tavaramerkikseen muodostunut kitarakomppi oikein syntyi. Kuva: Bryan Bedder/Getty Images Mitä yhteistä on Madonnan Like A Virginillä, David Bowien Let’s Dancella ja Daft Punkin Get Luckylla. Soundi tapasi ainoana suomalaismediana legendaarisen muusikko-tuottajan.. Teksti: Pasi Kostiainen Mies, joka keksi diskomusiikin N yt ollaan diskomusiikin ytimessä. Kaikki hitit ovat syntyneet Nile Rodgersin avulla. Loikka nykyhetkeen – ja parin mailin päähän. Studio 54 täyttyy Jack Nicholsonin, Andy Warholin ja Anne Pohtamon kaltaisista ihmisistä. Runsaat 30 vuotta Studio 54:n jälkeen Nile Rodgers on taas uransa huipulla. Aidsia ei tunneta, kokaiinin käyttöä ei valvota, samppanjaa riittää – ja kaiuttimista soi Chicin Le Freak, Diana Rossin Upside Down ja Sister Sledgen We Are Family. Hän oli mukana kirjoittamassa ja soittamassa kitaraa Daft Punkin comeback-albumin Random Access Memoriesin kolmessa tanssittavimmassa kappaleessa: Give Life Back To Music, Lose Yourself To Dance ja Get Lucky. Milk Studiosilla New Yorkissa istuu haastateltavana 61-vuotias, jäntevän voimakas ja rento kaveri. Herätys
Pitää katsoa tarkkaan, että huomaa Nile Rodgersilla olevan takana musiikkiammattilaisuutta jo kuudella vuosikymmenellä. Nuori Nile näki lavalta, miten muun muassa Aretha Franklin, Ben E. Rodgers tajusi kerralla, mitä oli hakenut. Mutta hän halusi ilmentää komppaukseen kappaleen rytmiä. – Ja minä kun en ole katkaissut kitarankieliä vuosikausiin! Ei ihme, että Rodgersilla on käyttöä paitsi lahjakkaana säveltäjänä ja persoonallisena muusikkona, myös hyvää fiilistä luovana tuottajana: hän osaa kään- tää pienetkin vastoinkäymiset myönteisiksi. – Olin Miami Beachillä keikalla ennen Chiciä New York City -nimisen yhtyeemme kanssa. ”Olen liian vanha. Kun Rodgers tuli Milk Studioille, hän kantoi itse olkapäällään Stratocasterinsa paikalle. Ja se on usein vähemmän kuin enemmän. Joidenkin lähteiden mukaan hän esiintyi myös Parliamentin ja Funkadelicin kanssa. En aio muuttua.” Nile Rodgersin huikean vaikutusvaltainen kitaransoittotyyli syntyi sattumalta, tuntemattoman nuoren kitaristin soittoa seuratessa. Saati sitten isot. – Ja niin seisoin lavan reunalla ja katsoin, kun tämä paikallinen skidi laittoi piuhansa kiinni minun vahvistimeen ja alkoi soittaa: tsikki-tsikki-tsik-tsikiti-tsik. Hän vaimentaa osan kielistä taitavasti, kädet ja sormet liikkuvat vaahterakaulalla kiivaaseen tahtiin, kunnes – kieli katkeaa. Kuva: Pasi Kostiainen K itarasta se nimittäin lähtee, Nile Rodgersin funky soundi. Se merkitsi sitä, että meillä oli lämmittelijä, joka tiukan aikataulun takia soitti meidän vahvistimillamme, Rodgers muistelee. Ja netistä löytyvässä kitaransoittovideossa Rodgers kertoo, että itse Miles Davis neuvoi häntä jättämään musiikkiin tilaa: ”Kyse ei ole siitä skeidasta mitä soitat, vaan jätät soittamatta.” Niinpä Rodgersilla riittää komppisointuihin yleensä kaksi tai kolme ääntä. Sen sijaan, että hän komppaisi vatkaten plektrakädellään jatkuvasti, kuten edeltävien sukupolvien rytmikitaristit, hän soittaa sopivasti. Rodgers nauraa. Hän jutusteli jo hississä ihmisten kanssa ja palasi myöhemmin SOUNDI 35. Meillä oli yksi hitti. Miten hän soittaisi vähemmän ääniä – ja demppaisi ylimääräiset äänet. Rodgers sanoo, että muistaa täsmällisesti hetken, jolloin hänen soittotyylinsä syntyi – tarkemmin, kun hän varasti sen. Chicin disko-funkista on suora linja 1960-luvulla täydessä esiintymiskunnossa olleiden mustan musiikin mestareihin, soulin, bluesin ja jazzin legendoihin. Hän muistuttaa olevansa sitä ikäpolvea, jolloin voimasoinnut olivat rockbändien suosiossa. Vähemmän on enemmän. Filosofia on hänen mielestään yksinkertainen: mitä enemmän soitossa on informaatiota, sitä huonommin se ”funkkaa”. Miten hän jatkossa iskisi kitaraa. Ajatellaan mitä tahansa hänen tuottamaansa kappaletta Le Freakista Madonnan Like A Virginiin tai Upside Downista David Bowien Let’s Danceen tai Duran Duranin The Reflexistä Aviciin Lay Me Downiin – kaikissa kuullaan silloin tällöin muutama isku kitaralla Rodgersin tapaan soitettuna. S anojensa vakuudeksi Rodgers kaivaa kitaran esille. King ja Betty Wright hoitivat homman. – Näin…, Rodgers innostuu ja tempoo vahvistamatonta sähkökitaraansa rajusti ja vaihtaa sitten äkkiä tavaramerkkikomppiinsa niin, että biisin tunnistaa heti: Let’ s Dance. Olin ihan, että ”tuolta minäkin haluan soittoni kuulostavan”. – Kyse on säännöstelystä, Rodgers selittää. Eihän hän miltään nuorukaiselta näytä, mutta poikamainen tyyli valkoisine tennareineen ja paitoineen sekä pitkine letteineen luovat eloisaan, alati hymyilevään olemukseen iättömyyttä. Ja tämänkin suoran linjan ukkosenjohdattimena sojottaa Nile Rodgersin kitara, sillä jo alle parikymppisenä Rodgers työskenteli Harlemin maineikkaan Apollo-teatterin housebändissä
En ole nukkunut tuon enempää sen jälkeen, kun olin viisivuotias.. – Tapasimme toisimme 17 vuotta sitten, ja totesimme, että meidän pitäisi joskus tehdä jotain yhdessä. Mutta niin vain MixRadion mixmasterit olivat osanneet kaivaa soittoon artisteja ja kappaleita, joista Rodgers ei tiennyt aiemmin mitään. En ole mikään helppo pala, hän hehkuttaa. Lisäksi myönne tään, että kysy jillä kävi hyvä onni ajoituk sen kanssa. com) löytyvä ”Planet C” -osio kertoo syöpäpotilaan elämästä yhdeksällä kielellä. Aina, kun onnistuu ”Tarvitsen jotain muutakin kuin Miley Cyrusta!” N ile Rodgers oli tavatta vissa New Yorkin Milk Studioilla, koska hän on Nokia uuden musiikki palvelun markkinointikasvo. Chic, Madonna ja David Bowie saisivat rinnalleen uuden hittinimen. – Vain Sister Sledgen levyn tuottaminen oli levy-yhtiön järjestämä pakkoavioliitto. Sairaus kuitenkin muutti häntä. Mutta kolme kappaletta Daft Punkin kanssa rehabilitoi koko miehen kerralla. Ja ranskalaisyhtye Sheila B. ”Aina, kun onnistuu tekemään todella jättimäisen hittilevyn, sen vastaanottoa ei koskaan arvaa etukäteen.” kertomaan kanadalaiselle naistoimittajalle pistäneensä jo yläkertaan noustessa merkille tämän leopardikuvioiset buutsit. Aavistitko, että Daft Punkin kanssa osut menestykseen. – Kuuntelen musiikkia jatkuvasti. Kun kuuntelen, niin silloin todellakin kes kityn kuuntelemaan. Kaikki oli siis luonnollista, hän antaa ymmärtää. – Kuulun sukupolveen, jolle musiikki ei ole mitään tapettia. Nokia MixRadio on Nokian, jatkossa toden näköisesti Windows Phonen musiikkisoitin, jota Rodgers mainostaa ajaen Lumian keltaisella Range Roverilla – ja suodattamattomilla ylisanoilla. 2000-luvulla Rodgers on työskennellyt muun muassa Japanissa sekä tuottanut David Lee Rothin ja Michael Boltonin unohduksiin jääneet soololevyt. Pärjään ihan oikeasti todella vähällä unella. Ja minä todellakin tarvit sen jotain muuta kuin Miley Cyrusta. Daft Punkin halu sin tietysti myös vinyylinä. 1970-luvulla hän löi läpi Chicin kanssa ja loi vuosikymmenen vaihteeseen mennessä oman disko-soundinsa. MixRadio on nimensä mukaisesti radiokanava eikä Spotifytyyppinen ondemand palvelu, jossa käyttäjä voi biisikoh taisesti valita minkä tahansa kappaleen kuunteluun. Devotionin kanssa levyttäminen. – Tulin tänne juuri Rans kasta palkintogaalasta, jossa sain kuulla että Get Lucky on ollut iTunesin ladatuin kap pale 106 eri maassa koko vuonna. Siitä on saatavana myös plusversio muuta man euron kuukausimaksua vastaan. Nile Rodgersin aurinkoinen olemus on ilahduttanut erityisesti syöpäjärjestöjä, sillä hän on antanut syöpäpotilaille omat iloiset kasvonsa. Miten yhteistyö Daft Punkin kanssa alkoi. Ja siitä hän luuli tietävänsä ”kaiken”. Minua kiinnostaa lähinnä se, että saan ääneni kuulumaan. Meni 16 vuotta, kunnes sitten he soittivat minulle ja pyysivät kanssaan studioon, Rodgers vastaa. Tämä on levyyhti öltä tullut virallinen tieto, Rodgers virnistää. Rodgers korostaa, että juuri niin hän on toiminut melkein kaikkien artistien ja yhtyeiden kanssa, joiden musiikkiin on antanut panoksensa. Mutta miten Nokia sitten onnistui saamaan vuoden 2013 kuumimman hittituot tajan ja monen sukupolven legendan mainoskasvok seen. Kyse oli jo paljon muustakin kuin ihmisten tanssittamisesta diskoissa. 1980-luvulla hän oli tähti, jonka kanssa tahtoivat studioon kaikki, ja sinne pääsivätkin muun muassa Mick Jagger, Grace Jones, INXS, The B-52’s, Bryan Ferry sekä Vaughanin veljesduo Jimmy ja Stevie Ray. Mutta tärkeimmät levyt haluan hankkia vinyy linä – ja kuunnella kaikessa rauhassa kotona kellarissani. Miten aikasi riittää kaikkeen. – En tietenkään. 36 SOUNDI ”Tärkeimmät levyt haluan hankkia vinyylinä – ja kuunnella kaikessa rauhassa kotona kellarissani. Aina ei kuitenkaan ole ollut niin. Kuulitko Get Luckyssä hittipotentiaalin. – Sehän enemmän kuin puolet maailman maista. Samoin haluan omistaa lp-levyinä kaikki listaykköslevytykseni.” – Pääasiassa kuuntelen musiikkia autossa. Edustustehtävät ja soittolistojen suunnittelu Nokialle, soitto, sävellys ja tuottajantyöt – sekä monen laista hyväntekeväisyystoi mintaa. Soundille vastataan, että Rodgers on aito Mix Radion fani. – Kun sain kuulla sairastuneeni eturauhassyöpään, päätin, etten luovuta. Hänen nettisivultaan (nilerodgers. Hän tiedotti viime heinäkuun lopussa parantuneensa täysin. Epäilemättä, kuinkas muutenkaan. Paljon myös tällä, hän heilauttaa sponsorikän nykkäänsä. J uuri nyt Nile Rodgers on kuuma tuottajanimi. – Olen löytänyt Nokia MixRadion avulla musiikkia, jota en tiennyt olevankaan. Mutta sitä ei kukaan voi nut ennustaa, että Daft Punk yhteistyö osoittautuisi vuoden 2013 kovimmaksi hittisoundiksi. Rodgers mainitsee mieli musiikikseen – yllätys, yllä tys – mustan, ”mahdollisim man orgaanisesti” tehdyn rytmimusiikin. Rodgersin tapauksessa myönteisyydelle oli perusteet. Niin kuin vaikka nyt juuri tässä tilanteessa, hän hymähtää. Musaa tehtiin, kun kivalta tuntui. Mutta kaikki muu kumpuaa henkilökohtaisesta suhteesta. Rakas tan sitä. MixRadio kuitenkin oppii käyttä jän kuuntelutottumuksista, millaisesta musiikista kuu lokkeiden päässä halutaan nauttia. Nyt hänellä riittää taas tekemistä – viime vuonna Rodgersin soundi tartutettiin kuuden eri artistin studiotuotoksiin. Samoin haluan omistaa lp levyinä kaikki listaykkösle vytykseni. Kuvioista sovittiin tietäen, ettei Rodgersin tarvitse ratsastaa syksyllä 2013 ja talvella 2014 pelkällä vuo sikertalegendan maineel laan. Aloin myös kirjoittaa blogia sairaudesta ja hoidoista, hän kertoo. – En enää ole niin huolestunut kuolemastani kuin aikaisemmin. 1990-luvulta lähtien on ollut hiljaisempaa. – Nukun yössä vain kolme tuntia
nen kuin menemme studioon. Ja minä olen ollut tekemässä useita hittilevyjä, listaykkösiä, hän toteaa yhtään sen kummemmin elvistelemättä. – Käytännössä kaikki kappaleeni ovat syntyneet siten, että rämpytän kitaraa, hän sanoo. Todennäköisesti hittibiisin. PETERSBURG HELSINKI VANCOUVER SEATTLE STOCKHOLM TRONDHEIM EDMONTON ICELAND OSLO GOTHENBURG COPENHAGEN BERGEN STAVANGER BILLUND HAMBURG FRANKFURT MUNICH AMSTERDAM BRUSSELS ZURICH GLASGOW MANCHESTER LONDON HEATHROW & GATWICK DENVER MILAN PARIS GENEVA BARCELONA MINNEAPOLIS / ST. Ovatko työmetodisi muuttuneet vaikkapa 1970-luvusta tähän päivään. Tekijälle se on bonus. €495 Voit tehdä Stopover pysähdyksen Islannissa samalla lentohinnalla. – Kaikki on aina uutta musiikkia, jonka olen tai olemme luoneet alusta lähtien. €249 ja Pohjois-Amerikka alk. En aio muuttua. Alamme vain jammailla ja musiikki syntyy siinä hetkessä. En käytä sävellysvaiheessa mitään sampleja tai luuppeja. Rodgers sanoo, että tuottajana hän kokee prosessin olevan hänen vastuullaan. – Vuosien mittaan on muuttunut vain tekniikka. Vastasin hänelle, ettei onnistu, minä en toimi siten. Laitteet ovat erilaisia. Mutta aina, kun kirjoitan yksin, toimin ihan niin kuin aina ennenkin. BOSTON NEW YORK JFK & NEWARK ORLANDO Nopeasti ja mukavasti Reykjavik alk. Useimmiten meillä ei ole edes mitään ideaa edellisenä iltana en- Viime vuonna Nile Rodgers oli merkittävässä roolissa Get Lucky -jättihitillä ja kahdella muulla Daft Punk -biisillä. tekemään todella jättimäisen hittilevyn, sen vastaanottoa ei koskaan arvaa etukäteen. Joku, jonka kanssa tahtoo tehdä musiikkia. Se on hyvin luonnollista. Daft Punkin kohdalla olimme kaikki yhtä mieltä, että nyt on tehty hieno levy. Haluan aina tietää etukäteen, kenelle kappaletta ollaan tekemässä. He puhuivat yhteistyöstä ensimmäisen kerran jo 17 vuotta sitten. ANCHORAGE ST. – Tietysti kuvio riippuu vähän toisestakin kirjoittajaosapuolesta. Ja ehkä juuri siksi on jännittävää työskennellä nuorempien artistien kanssa: kun menemme studioon, heillä ei ole hajuakaan, mitä olemme menossa tekemään. Mutta vuorovaikutus ja tunne ovat samoja kuin aina ennenkin. Yleisö päättää menestyksestä. Mutta sitä ei voi tietää, että se nousee ykköseksi. Vaikka Nile Rodgers on tehnyt myyvää musiikkia jo 40 vuotta, hän korostaa musiikin syntyvän aina yhteistyöstä. Ja sitten on yhteistyö Stratocasterin kanssa. Paikkoja rajoitetusti – varaa ennen 23.2.2014 + Varaa matkatoimistosta tai www.icelandair.fi HALIFAX. PAUL MADRID TORONTO WASHINGTON D.C. – Hyvin vähän, Rodgers vastaa. Niinpä ehdotin hänelle, että tehdään yhdessä uusi cool David Guetta -biisi. – Olen studiossa auttamassa sitä artistia, jonka kanssa siellä olen, hän täsmentää – ja kertoo juorun: – David Guetta ehdotti, että tekisimme yhdessä kappaleen ja katsoisimme sitten, kenelle se on sopiva. Tai ainakin jotain, joka kuulostaa hyvältä. Olen aina ensisijaisesti rakastanut hittibiisejäni, tehnyt ne intohimosta, on kyse sitten ollut Let’s Dancesta tai Get Luckysta. Olen liian vanha. Mutta minä osaan jo luottaa siihen, että saamme aikaan biisin. Yksikään listaykkösbiiseistäni ei ole ollut menestys ilman, että olisin aavistanut sitä. – Hitistä voi olla etukäteen aavistus. Pitää olla joku artisti tai yhtye, jonka kanssa kipinöi
Suvi Isotalo is tuu Teatteri Avoimien ovien katsomon harmaalla penkillä Helsingin Erottajal ”Luovalla alalla laittaa itsensä aina alttiiksi kritiikille. – Mä vihaan sua, mä vihaan sua, Iso talo toistelee mielessään. Tuomariston mukaan muutoin kii tettävästi kokeista selvinneen Isotalon näyttelemisestä puuttuu aggressio. Mutta manaus ei tepsi. – MÄ EN PYSTYNYT tekemään sitä. Hän tietää, että opis kelupaikka jää vain haaveeksi. Suvi isotalo sei soo kolkon jumppasalin päässä ja nieleskelee. Pöydän ääressä istuva tuoma risto tapittaa Isotaloa, jolle on määrätty lisätehtävä: hänen pitää juosta salin toi sessa päässä seisovaa koekaniinia kohti ja huutaa vihaavansa. Ja kun on aika huutaa ja riehua, ei suusta tule kuin pieni rääkäisy. Olo on voima ton ja kaikkea muuta kuin vihainen – oikeastaan Isotaloa pelottaa hirmui sesti. On joulukuun alku. Se oli jotain sellaista tunneilmaisua, jota mulla ei tuolloin kerta kaikkiaan ollut. Suvitalo pillahtaa itkuun. Meneillään ovat Lah den kansanopiston teatterilinjan pääsy kokeet. Teksti: Ville Hartikainen Kuvat: Ville Malja Nainen vailla rooleja L ahti, kevät 2003. Ei tähän ammattiin kannata lähteä, jos ei kestä sellaista.” 38 SOUNDI
– Lukiossa ajattelin, että näyttelijät saavat elää asioita, joita ei muuten uskaltaisi tehdä. – Omat tekstit tuntuivat hirveän teennäisiltä, koska yritin sanoa kaiken hirveän hienosti. – Onneksi en päässyt levyttämään vielä 22-vuotiaana, Isotalo sanoo pakistanilaisen ravintolan pöydässä. Tiesin jo valmiiksi, SOUNDI 39. Seuraavat vuodet kuluivat teatteriin ja musiikkiin liittyvien opiskelijaprojektien tiimellyksessä. Isotalo esitti kappaleitaan pienille yleisöille itseään pianolla säestäen. Isotalo katsahtaa lavalle. 2000-luvun puolivälissä haaveet näyttelijän ammatista viimeistään haalenivat. Ensimmäistä levyään Isotalo sai odottaa vuoteen 2010 asti. Vuonna 1885 ensiesityksensä saaneen näytelmän feministinen sanoma puhuttelee yhä. Toinen aluevaltaus olivat Helsingin lauluntekijäklubit. Isotalo alkoi unelmoida salaa oman levyn tekemisestä. Levyn rullaavat popkappaleet, tarttuvat melodiat ja kekseliäät sovitukset saivat kiitosta ja nostivat Isotalon nimen suomalaisen musiikkimedian huulille. Mutta mikäpä on astuessa, sillä kuten Suvi sanoo: ”Asiat joista laulan, pohjaavat ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan, jotka voin allekirjoittaa.” la. – Toka levy oli mulla valmiina päässä jo hyvissä ajoin ennen kuin edes menimme studioon. – Olen yhä identiteetiltäni enemmänkin kertojatyyppi, eli kirjoitan lauluja ja esitän niitä. En esimerkiksi voisi koskaan mennä mihinkään laulukilpailuun. – Vaikka suhtaudun nuoruuteen lempeästi, tein silloin paljon sellaista mu- siikkia, jota ei ehkä olisi kannattanutkaan levyttää. Dave Lindholmin musiikki muutti kuitenkin kaiken. Epäonnistuneiden pääsykokeiden jälkeen Isotalo haki opiskelemaan säveltämistä Oriveden opiston musiikkilinjalle. Toiveena oli päästä säveltämään teatterimusiikkia – popartistin urasta parikymppinen Isotalo ei edes haaveillut. Suomeksi kirjoittaminen oli aluksi tahmeaa. Naispääosaa esittävän Hanna Sepän Johannahahmo on ajautumassa itsemurhan partaalle petollisen aviomiehen juonittelun seurauksena. Sieltä matka jatkui vuoden päästä Sibelius-Akatemiaan ja Helsinkiin. – Matin panos oli hirveän tärkeä ensimmäisen levyn kohdalla. ENSIMMÄISET OMAT kappaleensa musiikkia koko ikänsä harrastanut Isotalo rustasi lukioikäisenä. Vaikka Isotalon oma ura näyttelijänä koki kolauksen, tuli teatterista tärkeä osa hänen elämäänsä. Kolmannen albuminsa myötä Suvi Isotalo astuu jälleen rohkeasti ihmisten silmien alle. Lindholmia kuunnellessani tajusin, että laulun kieli voi olla se sama kieli, jolla puhuu. – En ole ikinä ajatellut olevani laulaja, vaikka tavallaan olenkin, koska esitän omaa musiikkiani, hän naurahtaa. Sitten hän kietaisee huivin kaulalleen ja katsahtaa silmiin. ”Huora ja varas”, toteavat muut. Meneillään ovat helmikuussa ensi-iltansa saavan Minna Canthin Työmiehen vaimo -näytelmän harjoitukset. Musta on ihanaa seurata näyttelijöitä ja tätä koko prosessista, Isotalo sanoo. Isotalo vastaa musiikista klassikkonäytelmän modernisoidussa versiossa. – Rakastan olla mukana erilaisissa teatterijutuissa – mutta nimenomaan musantekijänä. – Eiköhän lähdetä. Tuolloin yleisössä istunut Matti Johannes Koivu, Isotalon tutun tuttu, innostui nuoresta laulaja-lauluntekijästä. On lounaan aika. Maj’lle -albumin kohdalla puhua jo varovaisesta innostuksesta. Koivu pestasi itsensä lähes siltä seisomalta Jollet rakasta -debyytin tuottajaksi. Vaikka tein kaikki kappaleet ja jousisovitukset itse, en olisi osannut vielä silloin hahmottaa kokonaiskuvaa ilman apua. Uusia lauluja syntyi tiuhalla tahdilla. ”Studiossa lauluun on joskus hankalaa saada oikeaa sävyä ilman yleisön tuomaa vuorovaikutusta.” Suvi Isotalo kokeili siipiään lauluntekijänä jo 2000-luvun puolivälissä, mutta ensimmäinen levy julkaistiin vasta vuonna 2010. Isotalo kertoo ohjaaja Heini Tolalle oman mielipiteensä kohtauksessa käytettävästä musiikista. Jos Isotalon debyytti ohitettiin monessa mediassa yhtenä uutena runotyttö-levytyksenä muiden joukossa, voi kahta vuotta myöhemmin ilmestyneen P.S
Timolla oli heti hirveästi erilaisia ideoita. Mutta luovalla alalla laittaa itsensä aina alttiiksi kritiikille. marraskuuta. P.S. Studiossa istuvat keski-ikäiset miehet kauhistelevat kappaleen avoimen tunnustuksellista tekstiä. Huono puoli yhteistyössä on se, että molemmat olivat prosessin aikana niin kiinni levyssä, ettei työtä päässyt kotonakaan karkuun. – Toisaalta musiikki on molemmille niin tärkeää, että studiossa suhtaudumme toisiimme hyvin ammatillisesti – ainakin melkein aina. – Todella hämmentävä spektaakkeli. – Tässä pystyy munaamaan itsensä kyllä todella pahasti, Rautiainen pohtii lopuksi. Isotalo ei silti pidä sitä puhtaana täysosumana. LAUANTAIAAMU 23. – Kauhean vaikea sanoa. – Välillä tuntee ihan kamalaa häpeää. Itse ajattelin, että olin kuvannut seksuaalisuutta viitteellisesti tekemättä kenestäkään objektia. – Studiossa lauluun on joskus hankalaa saada oikeaa sävyä ilman yleisön tuomaa vuorovaikutusta. Silloin yritän vain pitää mielessä, että asiat joista laulan, pohjaavat ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan, jotka voin allekirjoittaa. – Arvostan Timossa kauheasti sitä, miten avarakatseinen hän on erilaisen musiikin suhteen. Jos alat yhteistyöhön hänen kanssaan, voit sanoa välillä vähän turhankin jyrkästi. Laulaja kertoo, minkälaista työskentely Toot Tootista ja Ismo Alangon yhtyeestä tutun kitarasankarin kanssa on. Tekninen taso ei vielä riittänyt. Oliks tää joku hierontaliikkeen mainoskappale, toimittaja Juha-Pekka Sillanpää kysyy. Joku viisas on sanonut, että ellei aihe pelota, ei se ole kirjoittamisen arvoinen. Mutta Levylautakunnan jälkeen vasta aloin miettiä, että onko musiikkini ylipäätään rohkeaa. mikä tulee levyn nimeksi, minkälaiset sovitukset haluan ja mikä on albumin biisijärkkä. Hän eli niitä kappaleita kanssani ihan yhtä vahvasti. Vaikka hän lauloi kappaleet levylle niin hyvin kuin taisi, ei lauluun tarttunut kaikkia toivottuja sävyjä. – Suomalaisten naislaulajien keskuudessa on alkanut semmoinen trendi – Erin sen aloitti sillä Vanha nainen hunningolla -kappaleella – että mukana pitää olla jokin lause seksuaalipoliittiselta puolelta. Riidoilta ei voi aina välttyä, kun saattaa stressaantuneena suuttua helvetisti ja olla ilkeä ihan pikku asioista. Hän on tehnyt ihan kaikenlaista nykymusiikkista iskelmään – ja suhtautuu niihin ihan yhtä tosissaan. Näyttelijä voi mennä roolinsa taakse piiloon ja kirjailija sulkeutua kammioonsa. Isotalon leuka loksahtaa auki. Kaikilla kolmella levyllä olen puhunut asioista, jotka ovat itselleni älyttömän tärkeitä. Vaikka pehmopornokuvasto lolita-hahmoineen on ollut aina huomattava osa popmusiikin estetiikkaa, taitaa suorasukainen viittaaminen varsinaiseen aktiin olla yhä passé – varsinkin, jos se kuullaan naisen kertomana. – Ensimmäisen levyn aikana mulle oli hirveän tärkeää, ettei Timo osallistunut sen tekemiseen millään lailla. Nolottiko saamasi palaute. Puhutaan vähän niin kuin rumia. En halunnut, että kukaan ajattelisi, että saan tehdä levyn, koska seurustelen Timon kanssa. Omia laulujaan esittävä laulaja sen sijaan on yleisönsä edessä aina alasti. Viimeisetkin unihiekat karisevat silmistä. Taiteilijapariskunta Suvi Isotalo on tuottanut kaksi viimeistä levyään yhdessä avopuolisonsa Timo Kämäräisen kanssa. Ei tähän ammattiin kannata lähteä, jos ei kestä sellaista, Isotalo sanoo ja pitää pienen tauon. Molemmat ajattelivat, että tämä tehdään nyt yhdessä. Ehkä kyse on vain tottumiskysymyksestä. Juuri sängystä noussut Isotalo hieroo unta kasvoiltaan ja napsauttaa radion päälle. Kahteen edelliseen albumiin verrattuna musiikillinen linja on huomattavasti suoraviivaisempi ja tanssittavampi. Kiljaisu jumppasalin nurkassa tuntuu sen rinnalla aika mitättömältä.. Onko kyseessä omasta mielestäsi rohkein levysi. Äijät hörähtelevät. Isotalo ottaa siemauksen tulikuumasta kardemummateestä. – Siksi olin tosi hämmentynyt siitä ohjelmasta. – En ole koskaan kokenut omaa ihmisyyttäni kauhean vahvasti sukupuolen kautta, ja miellän myös omat tekstini aika sukupuolineutraaleina, Isotalo pohtii. Rautiainen jatkaa analyysiään. Aika suoraanhan siinä sanottiin, ettei tällaista pitäisi edes tehdä. Eetterissä oli alkamassa paluu 1950-luvulle. – Mulla luki thaihieromalaitos lapussa alusta asti, hevimies Timo Rautiainen komppaa. – Toisen levyn kohdalla tilanne oli jo aivan toinen. Se laittoi molempien elämän ja aikataulut aika sekaisin joksikin aikaa. 40 SOUNDI – Uuden levyn kohdalla olen päästänyt kontrollista entistä enemmän irti. Hän oli tehnyt jo siinä vaiheessa niin paljon kaikenlaista ja itse vasta aloittelin. Siksi oli itsestään selvää, että Timon pitäisi myös tuottaa levy. – Ihmisestä riippuen erilaiset asiat ovat kiusallisia, Isotalo hymähtää. Se on vieläkin enemmän meidän molempien sekä rumpali Olli Krogeruksen näköinen. Isotalo kurtistaa kulmiaan. Maj’lle onnistui lähes yli odotusten. ”Studiossa suhtaudumme toisiimme hyvin ammatillisesti – ainakin melkein aina.” Vaikka Rautiainen tarkoittikin munaamisella arvuuttelua kappaleen esittäjästä, paljon nolommalta kuulosti tapa, jolla raati suhtautui kappaleen koristelemattomaan ruumiillisuuden kuvaukseen. Pelot ja epävarmuus pitää vain kestää. – Oman puolison mielipiteisiin suhtautuu muutenkin hyvin herkästi. Musta kuitenkin tuntuu, että tällä kolmannella levyllä se on mennyt eteenpäin. Radio Suomessa meneillään olevassa Levylautakunta-ohjelmassa ruoditaan Isotalon juuri ilmestynyttä Uusisingleä. TAMMIKUUN LOPULLA ilmestyvällä Isotalon kolmannella albumilla Näin minusta tuli ihminen todellisuutta ei karata sarjakuvamaailmaan. Levyllä laulaa itsevarma ja omaan ilmaisuunsa luottava artisti. – Nolotti. Seksuaalisuuteen viittaavat tekstinpätkät tulkittiin silkoiksi naismuusikon yrityksiksi ärsyttää siloteltuun popmuottiin tottuneita setämiehiä
”A. – Näistä jutuista laulaminen on terapiaa. Yritti varmaan piristää meitä. Olkoon tämä varoituksen sanaksi siellä asuville. Teksti: Mikko Meriläinen Rankkoja lapsuusmuistoja duurissa Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi jatkaa rockmaailman hämmentämistä. Suoraa tykitystä se on, ja ainahan se on meillä ollut, mutta tällä kertaa vinkkeli on ulkoapäin koetun maailman sijaan enemmän yksikössä. Tämä ralli sisältää hyvin voimakkaita tunteita myös keikoilla. Kappaleessa mainitaan myös osoite Torikatu 16. Kuva: Aki Roukala ”Rupikonnaksi koulussa mua kutsuttiin / keittiön täditkin sanoi mee jauheliha kotiin / Olin ruma sekä alieni niinkin paranormaalissa kasvuympäristössä kuin Tyrnävällä” (Jauheliha) – Siinä biisissä on viattoman neitseellinen ihmiskappale, jonka pitää jo lapsena kohdata maailman julmuutta. Levyllä on jopa enemmän totuutta kuin mitä osaan tällä hetkellä ajatellakaan. Se oli rundin viimeinen keikka ja kaikki alkoivat olla aika hajalla, kuka mistäkin syystä. K äkkyrällään-albumilta välittyy rankka kuvaus nuoren miehen kasvamisesta. – Ei se sitten tullut keikalle. – Sehän menee varmaan yli satasen. ”Tuli yksi osaston äijistä / sanoi älä anna häiritä / kun mä katselen sua hetken vain / Eihän siinä mitään pahaa oo.” (Lapsuusmuistot) – Kuinkahan paljon näistä jutuista voi höpötellä... Voi kuvitella murjovansa jonkun naamaa sen sijaan, että tekisi sitä oikeasti. Näistä jutuista laulaminen on terapiaa. Toisilla on parempi suojamekanismi niihin kuin toisilla. – Tämä on omanlaisia suosta nousemis -biisejä. Otetaan muutama esimerkki. Meno on totutun arvaamatonta paitsi keikoilla – jos niitä vain olisi ja vielä kun niistä saisi liksaa – myös tuoreella Käkkyrällään-levyllä, joka esittelee musiikillisesti astetta seesteisemmän mutta sanoituksellisesti aiempaakin viistomman oululaisryhmän. Se kertoo myös siitä, miten aikuisena pääsee haaveisiinsa käsiksi ja millaisia yllätyksiä siellä tulee. Tuomas Henrikki, kuinka suuri on tekstien omakohtaisuusprosentti. – Mutta ei tämä biisi kuvasta tämän hetkistä elämää millään lailla, tekemisestä kun on jo niin paljon aikaa. ”Toivoa on / ja kyllä rakkaus voittaa.” (Rakkaus voittaa) – Kyllähän se niinkin voi olla. No, siinä käyn läpi muistoja liittyen Oulun Yliopistolliseen sairaalaan, missä vietin penskana paljon aikaa sairastellen. Tosin nyt ei kyllä näytä hyvältä, kun on tasan yksi keikka sovittuna. Me naureskeltiin, että se varmaan laskeutuu paikalle helikopterilla talojen väliin. Jostain syystä se muotoutui iskulauseeksi, kun ajeltiin takaisin harmaaseen Ouluun. Siellä tapahtui aika ikäviä asioita. Voi kuvitella murjovansa jonkun naamaa sen sijaan, että tekisi sitä oikeasti. – Asuin Tyrnävällä pitkään penskasta peruskouluun asti ja siellä pienikin poikkeavuus tuli varmasti esille. Vastakohta niille lapsuusmuistobiiseille. Etenkin, jos pääsisi laulamaan sitä tarpeeksi usein keikoille. Yrjänää etäisesti muistuttava valkoinen valas / vaijereiden mustissa kynsissä / laskeutuu väliin katon harjanteen.” (Mies katsoo televisiota) – Me oltiin Porvoossa keikalla. Siellä oli todella pahat homeongelmat, mikä sairastutti pitkäksi aikaa ja vei omaisuuden kaatopaikalle. SOUNDI 41. – Siellä asustelin pitkään. Vaihtelee ihan päivittäin, että kuinka syvällä suossa sitä on. Taisi olla levy-yhtiön jätkä kun laittoi viestiä, että Yrjänä saattaa tulla keikalle. W
13. 1. 19. Karjalainen Anssi Kela Michael Monroe Ismo Alanko Alexi Laiho Antti ”Hyrde” Hyyrynen A.W. Karjalainen: Et ole yksin Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten Michael Monroe: Horns And Halos Von Hertzen Brothers: Nine Lives Kotiteollisuus: Maailmanloppu Viikate: Kymijoen lautturit Pariisin Kevät: Jossain on tie ulos Klamydia: XXV The Blanko: Into The Silence Children Of Bodom: Halo Of Blood Anssi Kela: Anssi Kela Beastmilk: Climax Amorphis: Circle Death Hawks: Death Hawks Francine: Still Burning Tuomari Nurmio: Dumari & Spuget WÖYH!: Ikkillyk Risto: II Oranssi Pazuzu: Valonielu 42 SOUNDI Lost Society Sanni Wöyh! Beastmilk Death Hawks Santa Cruz Pimeys Isac Elliot Räjäyttäjät Nerve End Ranger Flesh Roxon Hopeajärvi Mitra Kaislaranta Satellite Stories Musta Barbaari Minä Ja Ville Ahonen Sleep Of Monsters Black Lizard Jannika B J. 9. 9. 5. 4. Haloo Helsingin voitto artistisarjassa tuli reilulla marginaalilla, ja ulkomaalaisissa koettiin harvinainen tapaus kun viime Soundin kriitikkoäänestyksen voittanut Daft Punk putsasi pöydän myös lukijaäänestyksessä. 8. n Tuloksia lukemalla myös oppi paljon uutta. 10. Yrjänä Tuomas Holopainen Jouni Hynynen Arto Tuunela Chisu Jarkko Martikainen Tuomari Nurmio Pauli Hauta-Aho Jenni Vartiainen Risto Ylihärsilä Kaarle Viikate Vesku Jokinen Teemu Bergman Kauko Röyhkä. 20. 3. 10. 5. 15. 16. 9. 12. 6. Ilman teitä emme esimerkiksi tietäisi, että Suomessa on artisti nimeltä Anna Abreun tissit. 11. 20. 15. 2. 18. 18. 2. 3. 14. 6. 20. 7. 13. J. CMX: Seitsentahokas J. 4. n Tai sitten joku teistä vain hassutteli. 7. KARJALAINEN CMX SUOMI Kuva: Marek Sabogal Kuva: Antti Kirves Kotimainen albumi Kotimainen uusi kyky Kotimainen muusikko 1. 11. 6. Lukijaäänestys 2013 Lukijat valitsivat: Vuoden 2013 voittajat! Vuosiäänestyksessä rikottiin jälleen kerran ennätyksiä. 18. 11. 8. 7. 17. 14. 13. 12. 4. 17. 16. 17. 16. 10. 14. 19. 12. 19. 3. 5. n Mutta mitä on tulkittava siitä, että uusi kyky -sarjoissa häkellyttävän paljon ääniä sai ”Ei kukaan”. 15. 8. Uutta hyvää musiikkia on maailma pullollaan, joten meidänkin täytyy ottaa itseämme niskasta kiinni ja esitellä sitä teille jatkossa aiempaa ahkerammin. n Erityisen mukavaa oli saada tänä vuonna täysin uusia menestyjiä. 1. 2
Haloo Helsinki! Stam1na Von Hertzen Brothers Mokoma PMMP Kotiteollisuus J. Yksi suuri juttu on se, että Elli on löytänyt itsestään uskomattoman hyvän tekstittäjän, Leo jatkaa. – Me ollaan tosi ylpeitä itse sitä albumista, ja jo studioon lähdettiin intohimolla. Lukijaäänestys 2013 Vuoden bändi Haloo Helsinki! Seitsemän vuoden työ alkaa kantaa hedelmää H aloo Helsinki! -yhtyeen kitaristi Leo Hakanen on iloinen päästessään kertomaan bändin tunnelmia Soundin vuosiäänestyksen tulosten jälkeen. 18. – Tämä on tosi mahtava homma. – Ja festareita me odotetaan innolla. Nyt on tehty koko vuosi demoja, niitä on jo yli 20 ja koko ajan tulee lisää. 5. ”Olin ihan varma, että CMX voittaa voittaa tänäkin vuonna!” Vaan mikä on Haloo Helsinki! -hitin resepti. 2. – Hyvin tärkeää on se, että kappale on hyvä itsessään. 13. 14. 3. – Soundillisesti olemme myös löytäneet itsemme ja suuntamme, onhan tässä jo seitsemän vuotta tehtykin töitä sen eteen. 10. Vaikka yhtye on ollut aikaisemminkin eh- dolla, pystihanat eivät ole vielä auenneet. Pitää kuitenkin muistaa, että tänä vuonna on tullut hienoja kotimaisia albumeita ja kilpailu on kovaa. 17. 9. Miten näitä tehdään. – Toivomme tietenkin, että voittaisimme jotain. Ihmisten pitäisi nähdä biisi myös tarinana, Leo summaa. 6. Kotimainen artisti Kuva: Marek Sabogal 1. Sitä on nyt myyty liki tuplaplatinan verran, ja Vapaus käteen jää -singlekin on vankasti kiinni kultakannassa. Haloo Helsinki! on myös ehdolla Emma-gaalassa Vuoden yhtye - ja Vuoden biisi -kategorioissa. Kyllähän Haloo Helsinki! tunsi jo kuluneen vuoden aikana, että koko homma oli lähtenyt täysin uudelle tasolle, mutta että näinkin nyt pääsi tapahtumaan. 7. 11. Ja koko bändistä tuntuu hyvältä se, että ihmiset päättivät äänestää meidät vuoden voittajiksi. Biisissä pitää olla hyvä pop-melodia – biisi on parhaimmillaan silloin, kun se toimi myös vain akustisella kitaralla ja laululla esitettynä. 16. Tärkeä juttu ja muutos meille oli se, että nyt jokainen biisi oli meidän omaa käsialaamme. 15. Pääasia on, että ollaan ehdolla, Leo sanoo. Karjalainen Klamydia Michael Monroe Viikate Francine Nightwish Pariisin Kevät The Blanko CMX Death Hawks Children Of Bodom Amorphis Anssi Kela Risto – Mä olin ihan varma, että CMX voittaa tänäkin vuonna, Leo lisää. Nyt tuo työ palkitsee, ja se on mahtavaa. Koko kesä on myyty ja odotukset ovat varmasti monella kovat. Maailma on tehty meitä varten -albumi on osoittautunut todelliseksi menestykseksi. 12. Iso kiitos kaikille äänestäneille. 19. Alustavasti on puhuttu, että albumi tulisi loppusyksystä, Leo paljastaa. 4. Me laitetaan lisää vaihdetta silmään! TEKSTI: HETA HYTTINEN SOUNDI 43. Katsaus tähän kevääseen myös lupaa faneille hyvää: – Me ollaan studiossa helmikuusta huhtikuuhun ja keikkaillaan samalla helmikuussa ja huhtikuussa. 20. 8. Mahtava kunnianosoitus
3. Kiitos, Samy sanoo vilpittömästi. Spotify Premium 6kk -lahjakortti: Emilia Ojala (Hollola) PMMP-paketti: Sami Isopahkala (Pattijoki) Iskelmä-Suomi -boksi: Marjo Kannisto (Isojoki) The Beatles: On Air -vinyyli: Roosa Hillilä (Kokkola) Dream Theater: Live At Luna Park Deluxe: Ville Hardén (Jyväskylä) The Clash: Sound System -boksi: Jenni Kankaanpää (Tampere) Onnittelut voittajille! Palkinnot ovat matkalla. 7. Kaikille, jotka ovat tulleet tsekkaamaan livevetoja ja ostaneet levyn tai vaikka fiilistelleet meidän juttua. Ihan hiton siistiä nähdä miten siitä vielä diggaillaan. 13. 6. 10. 12. Olisi huikeaa päästä tänä vuonna taas matkustamaan myös jonnekin eksoottisempaan mestaan, esimerkiksi Japanissa olisi ihan mahtavaa käydä taas. 5. – Sen myötä olisi tarkoitus rundata Suomea jonkin aikaa. – Olemme tiirailleet monia loistavia arvosteluja ja fanien kommentteja ekasta levystä, ja niistä on tullut semmoinen fiilis, että kyllä jotain ainakin oikein tehtiin, mutta tämmöistä emme olisi kuitenkaan kelanneet! Skidistä asti on ollut tavoitteena tehdä omaa musaa, ja paras mahdollinen tilanne olisi, että musa vaikuttaisi vielä ihmisiin jollain tavalla, joten tämmöinen juttu on minulle ja koko bändille helvetin iso juttu, Samy jatkaa. Lukijaäänestys 2013 Vuoden tulokas Lost Society Nuoret ja arvaamattomat kuva: Iiro Palva-aho V uoden kotimainen tulokas -sarjan selkeä voittaja Lost Society voi nostaa maljaa saavutukselle nyt jo ravitsemusliikkeessä – yhtyeen viimeisinkin nuorimies, laulaja Samy Elbanna, täytti 18 vuotta viime syksynä. Tokai AST 33 -sähkökitara: Jani Takojärvi (Jyväskylä) Genelec G One -aktiivikaiuttimet: Mika Lallukka (Sipoo) Sony MDR-10RC -kuulokkeet: Kai Määttä (Oulu) Ion Pure White -vinyylisoitin: Jarmo Niva (Oulu) Kaksi Provinssirock-lippua: Leena Uusitalo (Kitee) Kaksi Ruisrock-lippua: Pasi Järviö (Lahti) Kaksi Ilosaarirock-lippua: Petri Kosonen (Tampere) 8. 4. Lost Society aloittaa tammikuun lopussa ensimmäisen Euroopankiertueensa yhdessä Suicidal Angelsin, Fueled By Firen ja Exarsiksen kanssa. Kesällä tulemme tekemään joitakin festarivetoja ja muutenkin fiilistelemään uutta lättyä. – Viime vuosi oli meille aivan uskomaton, ja meille kaikille merkitsi helvetin paljon nähdä, miten jengiä eksyi keikalle joka kerta enemmän. 44 SOUNDI. Fast Loud Death -albumi vei Lost Societyn käytännössä vuoden aikana treenikämpältä Japanin Loudpark-festivaaleille. 9. ”Kyllä jotain ainakin oikein tehtiin, mutta tämmöistä emme olisi kuitenkaan kelanneet!” – Tänä vuonna tavoite on taas se, että nautitaan tästä hommasta ja että päästään levittämään sanaa bändistä ja hyvää meininkiä ympäri mestoja. – Suuret kiitokset menevät kaikille Lost Societyn tukijoille. – Tämä on meille kaikille ihan hiton iso juttu, koska musahommat on sitä, mitä me kaikki ollaan kuitenkin aina haluttu tehdä. 11. Kun homma on laukannut eteenpäin kuin hirvi, minkä tavoitteen Samy asettaisi vuodelle 2014. Ja vielä, kun jengi alkoi tunnistaa biisejäkin ja fiilistellä messissä. Jeah mään! TEKSTI: HETA HYTTINEN Äänestysvoittajat 1. 2. Keväällä on luvassa myös uusi studioalbumi
4. 3. 18. 17. 20. 11. 2. 1. 10. 10. 9. 13. Daft Punk Black Sabbath Ghost Motörhead Queens Of The Stone Age Avenged Sevenfold Nick Cave And The Bad Seeds Arctic Monkeys Dream Theater Muse Volbeat Metallica Iron Maiden Pearl Jam The Sounds Carcass Biffy Clyro Bruce Springsteen Devin Townsend 30 Seconds To Mars 7. 8. 3. 18. 16. 4. 17. 18. 10. 9. 5. 8. 7. Ghost Lorde The Strypes Birdy Avicii Haim Dregen Chvrches Macklemore & Ryan Lewis Ylvis Scar The Martyr Ellie Goulding Imagine Dragons Jake Bugg John Newman Kvertelak Uncle Acid & The Deadbeats Bastille Philip H. 2. 17. 13. 15. 16. 15. 7. 6. 20. 12. 12. Lukijaäänestys 2013 ULKOM AAT Ulkomainen artisti Ulkomainen albumi Ulkomainen muusikko 1. 14. 18. 10. 13. 2. 7. 12. 5. 17. 14. 4. 12. 5. 19. 15. 16. 11. 1. 14. Daft Punk: Random Access Memories Black Sabbath: 13 Queens Of The Stone Age: ...Like Clockwork Ghost: Infestissumam Motörhead: Aftershock Nick Cave And The Bad Seeds: Push The Sky Away Avenged Sevenfold: Hail To The King Dream Theater: Dream Theater Carcass: Surgical Steel Pearl Jam: Lightning bolt Arctic Monkeys: AM Volbeat: Outlaw Gentlemen & Shady Ladies Steven Wilson: Raven That Refused To Sing (And Other Stories) The National: Trouble Will Find Me Soilwork: Living Infinite Eminem: Marshall Mathers LP2 30 Seconds To Mars: Love, Lust, Faith + Dreams David Bowie: The Next Day Bring Me The Horizon: Sempiternal My Bloody Valentine: MBV Lemmy Dave Grohl Nick Cave Josh Homme Tony Iommi Devin Townsend Lou Reed Steven Wilson Bruce Sprinsteen Neil Young David Bowie Dregen Avicii Eminem Corey Taylor Lana Del Rey Ozzy Osbourne Floor Jansen Slash Trent Reznor Ulkomainen uusi kyky 1. 11. 6. 13. 19. 5. 19. 20. 3. 15. 2. 20. 3. 14. 9. 8. 8. 4. 11. 6. 16. 19. Anselmo & The Illegals Witherscape DAFT PUNK LEMMY Kuva: Ester Segarra GHOST SOUNDI 45. 9. 6
Tässä soitetaan mun lempiharjoitustani, jossa sai soittaa mustilla koskettimilla aivan mitä huvittaa. 46 SOUNDI Sama vuosi, paikkana mökki. Jazzhommat siis kiinnostivat jo varhain. Ensimmäinen synani toimi pattereilla.. > Kotialbumi Muistoja artistien valokuvakansioista. Patterisynia ja pariisilaiselämää Tammikuun viimeisenä päivänä The New Mystique -sooloalbuminsa julkaiseva Tuomo Prättälä matkaa kuvissa vuoden 1988 pianotreeneistä aina vielä julkaisemattoman duoalbumin äänityksiin Yhdysvaltoihin. Vuosi 1988 ja ensimmäinen komppiryhmäni eli äiti
Kun meidät palkittiin vuonna 2004 Vuoden nuori taiteilija -palkinnolla, sen jälkimainingeissa meitä esiteltiin eri tapahtumissa lähinnä Euroopassa, mutta päädyttiin me myös useammalle mantereelle. Tässä äänitetään torvia mun ekalle My Thing -sooloalbumilleni silloisella NeoMusic-studiolla Kruununhaassa. Vuosi on 2006. Q-Continuum 2005. Tuntui aika mahtavalta. Otimme Sami Mannerheimon kanssa läjän hienoja promokuvia, joita ei hirveän monessa paikassa ole taidettu edes käyttää. Tämä on lauantai-illan keikalta, sunnuntaina soitimme Kirjurinluodolla ennen The Rootsia. Soul-osastolla oli vierekkäin Princen ja mun levyt, molemmista oli samankokoiset pahviset muotokuvat. Me oltiin Ilmiliekin kanssa New Yorkissa keikkareissulla, soitettiin Lincoln Centerin Dizzy-klubilla 2006 ja osuttiin The Living Roomiin Norah Jonesin salakeikalle. Paikalla oli noin 50 ihmistä ja me oltiin eturivissä. Take It With Me -äänitykset olivat ihan hauskat jazz-sessiot. Mikko Kaakkuriniemi (vas.), Aki Haarala, Antti Hynninen, minä, Heikki Laine, Verneri Pohjola, Ilmari Pohjola. SOUNDI 47. Se oli nastaa! Flow-festivaaleilta silloin, kun ne olivat vielä ”Kutosen pihalla” Kalliossa. Mä olin Quintessencen kanssa ja meillä oli jousetkin mukana, kaikkiaan nasta keikka. Nilento-studiolla Göteborgissa tekemässä kakkoslevyä Ilmiliekin kanssa. London Jazz Festival -reissussa marraskuussa 2006 Ilmiliekki Quartetin kanssa. Tää taitaa olla yksi niistä reissuista. Me käytiin päivällä juomassa siellä kahvit ja tarjoilija paljasti meille, että Norah on esiintymässä illalla The Well Hungarians -salanimellä. Kuvassa Ilmari Pohjola (vas.), Antti Hynninen, Verneri Pohjola ja Timo Lassy. Pääsin kättelemään Rootsin Ahmir Thompsonia, joka oli tärkeä juttu. Mä kannoin mukanani silloin vanhan ajan Olympus-filmikameraa. Tämä oli sen bändin ihan viimeiseksi jääneitä keikkoja. Kuvassa Johanna Försti (vas.), Verneri Pohjola, Aki Haarala, Mikko Kaakkuriniemi, Emma Salokoski, Heikki Laine, minä. Tämä oli juuri niitä edustuskeikkoja ja paikka oli Washington DC:ssä House Of Sweden, se on Ruotsin suurlähetystön joku edustusrakennus, jota Suomi ilmeisesti voi käyttää tarvittaessa. Tower Records, Tokyo 2007. Minä ja Verneri Pohjola kattoterassilla pidetyssä coctail-tilaisuudessa, jonka esitystä häiritsivät tosin yläpuolella pörränneet helikopterit. Me haluttiin studio, jossa on hyvä flyygeli – niitä on Suomessa vähänlaisesti – ja Louhivuoren Olavi oli käynyt tekemässä Joona Toivonen Trion kanssa tekemässä levyä tuolla ja kehui paikkaa. Muissa kuvissa oli sci-fi/kung fu/funkhassutteluvaatteita, tässä otettiin tyylikkäämpi lähestymistapa. Tai siis eihän me olla koskaan virallisesti hajottu, hehe... Lensin yksin Tokioon kolmen päivän haastattelureissulle kesällä 2007, kun My Thing -levy oli juuri julkaistu siellä. Mä huomasin muuten kuvia selatessani, että näiltä vuosilta on yllättävän paljon kuvia. Quintessence Pori Jazzilla 2003
Automaattilaukaisimella otetussa bändikuvassa Mikko Kosonen (vas.), Marko Timonen, Lauri Porra, Emma Salokoski ja meitsi. Me tehtiin viiden kaupungin rundi Japanissa, ja mukana oli paljon henkilökuntaa. Hollannissa 2010. Kamat oli kasattu aina valmiiksi lavalle ja tuli ihan starafiilis, kun kohtelu oli niin ison maailman meininkiä. Veden alla -levystä tuli hyvä. toukokuuta. Suurin osa porukasta näyttää aika vakavalta, mutta Porra keventää tunnelmaa. Mun eka levyni tuli tammikuussa 07, joten pääsimme soittamaan kaikkia hyvin erilaisia keikkoja. Puiseen rakennukseen mahtuu ehkä 200 ihmistä, mutta samassa paikassa ovat soittaneet monet tosi isot blues-legendat. Tarjoilija kehuskeli meille, että tämä on myös huomattavan tehokas potenssilääke, mutta me ei kyllä huomattu sellaisia ominaisuuksia. 48 SOUNDI Osaka oli meidän viimeinen keikka rundilla ja keikan jälkeen jostain syystä me ajauduttiin erääseen African Bariin, jossa oli ghanalainen tyyppi tarjoilemassa. Olin just saanut kolmannen levyn ulos, ja takki oli aika tyhjä laulunkirjoituksen suhteen, joten oli ihan mahtavaa vaan soittaa pianoa, käydä jameissa ja elää taiteilijaelämää Pariisissa. Taku Taku -klubi Kiotossa oli ihan sairaan hieno kokemus. Sit pitää esimerkiksi ottaa itsestään outoja valokuvia. Finnvoxilla äänittämässä Emma Salokoski Ensemblen levyä 2008. Mä tein lämppärirundin Ryan Shaw'n kanssa ja olin siis soolona mukana sen viisi, kuusi keikkaa. Samalla lavalla samana päivänä olivat muun muassa Paukkumaissi, Kari Tapio, Värttinä ja Jari Sillanpää. Mun bändilläni oli keikka Senaatintorilla silloin, kun Euroviisujen loppukilpailu järjestettiin Helsingissä 2007. Keikka oli Emman päivänä 19. Isoimmille staroille tehdään puinen plakaati – mäkin sain omani ja olihan se tosi kova juttu. Kuvassa Lauri (vas.), Marko, Mikko ja miksauspöydän edessä Tommi Vainikainen. Soolokeikoissa huonointa on se, että keikan jälkeen on bäkkärillä ihan yksin. Emma Salokoski Ensemble rentoutuu ennen keikkaa Espoossa Emma-museon pihalla kesällä 2007. Pariisissa on vaan jotain, mikä toimii mulle. Mä vietin kolme kuukautta Pariisissa alkuvuodesta 2010 Citê des Arts -taiteilijatalossa treenaamassa pianonsoittoa. Mukana Texicalli Recordsin pomo Martti Heikkinen (vas.), minä, Aki Haarala, Heikki Laine, Abdissa Assefa, Mikko Kaakkuriniemi. Mä hengasin siellä kaikkien uusien tyyppien kanssa ja reissun lopulla pärjäsin ravintolassakin sujuvasti ranskan kielellä.. Tässä on ainekset African Power -drinkkiin: inkiväärillä ja muilla yrttijuurilla maustettua giniä ja Jägermeisteria – puolet ja puolet. Jostain syystä he olivat myös lisänneet taustalle Muumi-hahmoja. Perinteinen takahuonekuva Osakasta
Tämä kuva on otettu Tucsonissa, Arizonassa syksyllä 2012. vas.) sekä Chris Schultz. . MUUTTAA NETTIIN! TÄST Ä SE ALKO I... Craig omistaa kyseisen studion ja Chris äänitti myös meidän levymme. Me tehtiin tosi intensiivinen parin viikon kiertue Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. uussa 1972 EPE’S MUSIC SHOP syysk !älän HisUenOmM yym Nyky paikalle tulee nettia storen noutopiste, jonk e m m aukioloajat ilmoita myöhemmin. Kuvassa ovat mukana Dora (vas.), Craig Schumacher (tak. Ilmiliekki Quartetin kanssa UudessaSeelannissa 2011. oik.) duoalbumia, joka tulee ehkä joskus tänä vuonna ulos. Tahti oli niin kova, että maisemia ei paljon ehtinyt katsella, mutta tämä paikka jäi mieleen sikäli, että Christchurchissa oli ollut paha maanjäristys, ja me soitettiin eka keikka kaupungin juuri uudelleen avatussa koulussa. Otimme Markuksen kanssa niin sanotun do-it-yourselfpromokuvan Sonoran autiomaassa palatessamme vuoden tauon jälkeen joulukuussa 2013 Arizonaan äänittämään loput duolevystämme. (03) 223 6684 EPE’S PALVELEE SINUA ARKISIN 10-18, LAUANTAISIN SOUNDI 10-16 49. . J A TÄHÄN ON TUL T U A J R U H I O K L A NYT ÄN L Ä M Y Y M A K L A J I KIV ! I T N Y Y M S Y N N E J TYH A T I E T T O U T A I TUHANS ! N I O N N I H O T N A K S ULO EPE’S, KYTTÄLÄNKATU 6, TAMPERE • Puh. www.epes.net . Tässä näkyy myös osa studion hienosta soitinvalikoimasta. Joillekin paikalla olijoille tapahtuma oli selkeästi tunteikas kokemus. Me oltiin Wave Lab -studiossa äänittämässä mun ja Markus Nordenstrengin (ed
Sodan oppitunteja on monenlaisia. Vanhojen urotekojen kaiut kuuluvat läpi vahvasti. High Hopes on kuin Komisario Palmun erehdys. Morello on kitaristina ongelmallinen tapaus. Levy on kasattu lainabiiseistä, matkan varrella tien varteen jääneistä äänitteistä ja muusta ylijäämätavarasta. Heikkouksistaan huolimatta tämä on paras Springsteen-levy pitkään aikaan – vapautunut ja pingottamaton. 50 SOUNDI Columbia High Hopes on aikamatka ja se värittää menneisyyttä. Springsteen on löytänyt biisin kaihoisan ja hartaan sydämen. Springsteen on maininnut Rage Against The Machinen kitaristina maineensa luoneen Tom Morellon olleen levyn muusa. Tämä levy on paras projekti, jossa kitaristi on RATM:n jälkeen ollut mukana. Laulusuoritus toimii huomattavasti paremmin. ARTTU TOLONEN HHH. Se sauma on tämän biisin coda ja whammy-pedaalin syömä soundi alkaa pikkuhiljaa jo syödä miestä. Mika Waltari kirjoitti Komisario Palmut rentouttavina välitöinä ja ne rokkaavat. Kuva: Columbia Bruce Springsteen High Hopes Tämä on paras Springsteen-levy pitkään aikaan – vapautunut ja pingottamaton. Maailma tarvitsee vain yhden Smuggler’s Bluesin. Biisi kertoo Brucen nuoruuden idolista The Motifsin Walter Cichonista, joka katosi Vietnamissa vuonna 1968. Se homma kyllä toimiikin, kuten vaikka Heaven’s Wallissa. Lainabiiseistä upein on levyn päättävä versio Suiciden Dream Baby Dreamistä. Morello on joskus kuuro kontekstille ja odottaa vain saumaa vetäistä omat jipponsa. Aavemaisesta ja akustisesta biisistä on tehty bombastinen rockturaus. The Ghost Of Tom Joad on ajankohtainen niin pitkään kuin ihmisiä jää makrotalouden jyrän alle syystä tai toisesta – aivan kuten lähdeteoksena toimiva John Steinbeckin kirjakin. Miehen kädenjälki kuuluu hyvässä ja pahassa. Levylle tulleet uudet äänitykset on tehty kiertueen välipäivinä. > Levyarviot ...äiti neuvoo poikaansa, miten poliisien ympärillä käyttäydytään... Eri tavalla koskettavassa The Wallissa kertoja on käymässä Vietnamin sodan muistomerkillä eikä löydä sieltä kykyä unohtaa tai antaa anteeksi ystävän turhaa kuolemaa. Levyn pahin notkahdus on Harry’s Place. Tähän vaikuttaa varmasti tekotapa. Usein tämä edeltää uusiutumista, mutta ehkä 64-vuotiaan Springsteenin ei tarvitse sitä enää stressata. Teksti dokumentoi hienosti historian ”suurmiesten” jälkeä pienessä elämässä ja mumisten laulettu anteeksiantoa kaivanneen Robert McNamaran nimi korostaa päätösten tekijöiden ja niiden toimeenpanijoiden välistä kuilua. Mustan miehen voi yhä ampua rangaistuksetta monissa osissa maailmaa. Teksti kuulosta sellaiselta, jonka minä olisin voinut kirjoittaa 20-vuotiaana Tom Waits -päissäni ja musiikki kuulostaa Glenn Freyn soolosinkun b-puolelta. Säe, jossa äiti neuvoo poikaansa, miten poliisien ympärillä käyttäydytään, on niin musertava ja sydämeenkäypä kuin vain Springsteen voi olla. Mutta hienoja hetkiä riittää. Myös vuonna 1991 sattuneen Amadou Diallon tapauksen, jossa New Yorkin poliisit ampuivat mustaihoisen nuoren maahanmuuttajamiehen, inspiroima American Skin (41 Shots) löytää maalinsa nykyisestä uutisvirrasta. On tuttua ja turvallista Bossia, kelttiläispastissia, länkkärisoundtrackiltä pöllittyjä jousia ja yksi Beatlesiltä karannut, vaskilla soitettu c-osakin sekä hienoja luuppeja. Eniten Morelloa kuullaan The Ghost Of Tom Joadilla, jota Morello soitti jo RATM:n kanssa. Monet vanhat kappaleet ovat aina vain tätä päivää
Kappalemateriaali on ennakkomaistiaisista poiketen enimmäkseen keskitempoista. Mikä sitten erottaa Iisan Reginan materiaalista. Laulaja totesi My Own Private Sundayn jälkeen, että on aika tehdä jotain radikaalisti erilaista. Äänimaailmasta löytyy pitkin albumia yllättäviä yksityiskohtia ensikuunteluilla säksätyksineen ja mataline bassotaajuuksineen, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen The New Mystique paljastuu tasalaatuiseksi levyksi, jonka Tuomo olisi halutessaan voinut toteuttaa myös edellisiltä soololevyiltään tutuin retrokonstein. Muusta materiaalista löytyy monia muotovalioita popkappaleita, joista piirun verran muita ylemmäksi nousevat melankolinen Puutarhajuhla, jolla Iisa duetoi Egotripin laulaja-kitaristi Knipin kanssa, yli-innokkuutta rakkauselämässä luotaava Psykopaatti sekä keinuvaa ysäripoppia ja Pet Shop Boysin mieleen tuovaa tunnelmaa huokuva Rakkaani nukkuu. Muutama oleellinen seikka. Kokonaan Iisan itsensä tekemät kappaleet ja laulajan soolokeikoilla nähtävä kokoonpano ovat suurimmat erottavat tekijät. Neljä levyä vuosien 2005 ja 2009 välillä julkaisseen bändin säveltäjä ja multiinstrumentalisti Mikko Pykäri on ehtinyt tauon aikana jo julkaista ysäritanssipop-projekti Shine 2009:n toisen albumin. Kuva: Ville Malja Iisa Iisa Johanna Kustannus Elektropopyhtye Regina jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle kesällä 2012. Hän julkaisi mielleyhtymiä 1970-luvun yhdysvaltalaisen soulin suuriin nimiin synnyttäneen esikoissoololevynsä My Thing vuonna 2007. Suomen nuoreksi soul-kuninkaaksi tituleerattu laulaja on ollut mukana muun muassa Emma Salokosken ja Huban pitkäsoitoilla ja keikkakokoonpanoissa. Prättälä on edelleen parhaimmillaan nopeatempoisissa ja groovaavissa kappaleissa. Levyn avaava List Of Things kulkee tutuilla poluilla raukeassa sielukkuudessaan, mutta albumin nimikappale herättää rujolla svengillään. Nämä asiat ovat itse levyn kohdalla kuitenkin epäolennaisia, sillä Iisan soolodebyytti on mainio popalbumi. Äänimaailma onkin The New Mystiquen yllättävintä antia. Tuo erilaisuus kuuluu edellisten albumien 1970-lukulaisen äänimaailman sijaan 1980- ja 1990-luvuille kurottelevien syntetisaattorien ja biittien muodossa. Neljäs kappale Waiting For Someone on lauluna kuin suoraan Stevie Wonder -laulukirjasta, vaikka rytmiosastolla yllätyshakuisuus jatkuukin. Samaa linjaa jatkaa vastustamattomasti rullaava, raskauden pelosta kertova singlebiisi Tokophobia. Avioparin toinen osapuoli Iisa Pykäri ei jäänyt vain kotiäidiksi, vaan laulajalta ilmestyy nyt parin vuoden ajan valmisteltu debyyttisoololevy Iisa, jonka Mikko Pykäri on tuottanut. Levyn puolivälissä The New Mystiquen yllätysmomentti on koettu. VISA HÖGMANDER HHH SOUNDI 51. Neljännellä sooloalbumillaan The New Mystique Tuomon suunta on muuttunut – ainakin soundillisesti. Single- ja videobiisit Perjantai ja S€ pyörittää ovat baarielämänvaiheen viimeisiä henkosia osuvasti käsittelevän Sulkekaa baarit -kappaleen ohella levyn vauhdikkaimmat laulut. Tuomo The New Mystique Sony VISA HÖGMANDER HHHH Kuva: Osmo Ikonen Tuomo Prättälä on ollut 2000-luvulla kiireinen mies. Omakohtaisilta tuntuvat sanoitukset tuovat laulut lähelle kuulijaa. Tällaisenaan se on tasapainoinen ja toimiva debyyttialbumi. Iisa on maininnut haastatteluissa ruotsalaisten Stina Nordenstamin ja El Perro Del Marin albumit isoiksi musiikillisiksi vaikuttajiksi. Rauhallisemman enemmistön parhaimmistoa on kasariestetiikkaa huokuva illan viimeinen hidas Like Stone. Reaches Out For You (2009) jatkoi debyytin linjoilla ja seesteisempi My Own Private Sunday (2010) oli ensimmäinen Tuomo-albumi, jolla laulaja soitti lähes kaikki instrumentit itse. Jo mainittu Tokophobia ja tyylikkäästi 1990-luvun tanssipopin suuntaan nyökkäävä I Don’t Dig You ovat tästä parhaat esimerkit. Vaikka Perjantai ja S€ pyörittää antoivatkin ennakkomaistiaisina hieman väärän kuvan Iisasta, levy olisi saattanut jäädä hieman raskassoutuiseksi ilman kyseisiä nopeatempoisempia ja tanssittavampia kappaleita. Toistuvassa kuuntelussa albumilta löytyy sellaista intiimiyttä ja melankoliaa, jota Reginan levyillä ei ole kuultu
Ilman hänen virtuoosimaista heittäytymistään esimerkiksi funkilla ja bluesilla marinoitu instrumentaali Top Down Blues päätyisi huomattavasti kapea-alaisemmaksi teokseksi. Myös variaation puute alkaa albumimitassa puuduttaa, siitäkin huolimatta, että Acoustic At The Ryman on vain 38 minuutin mittainen. Siispä sinä, joka olet aina kaivannut The Soundsiin enemmän Carpark Northia, tarkasta The Brink. Vetopasuunataituri Barry Green pääsee framille. Sikäli se keijupöly, josta Indica tällä levyllä lennähtää poispäin, olisi saattanut olla selkeämpää. Vaikka uran kannalta onkin oikein kokeilla siipiä myös englanniksi, vertailussa Akvaario osoittautuu Shinea sävykkäämmäksi ja sielukkaammaksi siksi, että sanojen painotukset ovat vahvempia ja tunne välittyy toteavampaa Shinea jämäkämmin. Ensivaikutelma levystä on karvas – Nakari päätti sitten lykätä levyn huonoimman kappaleen heti ensimmäiseksi. Ei hassumpi oivallus, sillä piano- ja kosketinvetoiset tunnelmoinnit ja hauskasti rockiksi poksahtavat menevämmät kappaleet myötäilevät oivallisesti Indican vahvuuksia. Rumpuja tai muita rytmikilkuttimia ei kuulla. Acoustic At The Ryman on taltioitu Nashvillen Ryman Auditoriumissa kahden illan aikana huhtikuussa 2013. Keikkojen materiaali on napsittu tasaisesti amerikkalaisyhtyeen neljältä studiolevyltä, mutta kyseessä ei ole mikään hittikavalkadi – esimerkiksi singleinä julkaistut Is There A Ghost, Laredo ja Dilly eivät ole albumilla. Mitähän tältä albumivuodelta kehtaa vielä toivoa. Tällaisilla tuotoksilla tarjotaan kurssi monen nuoren sielun maalliselle vaellukselle. A Day In Nashville ei ole poikkeus. Ensinnäkin levy kuulostaa kotikutoisemmalta versiolta Tragician’s Hatin aikai- sesta Sister Flow’sta, mutta sillä erotuksella, että kappaleista löytyy nyansseja ja origamien tavoin koottuja yksinkertaisia, mutta vaikuttavia rakenteita. En silti näe yhtään syytä, miksi yhtyeen fanit eivät voisi rakastua tähän albumiin. Levyn päättäävä, kuulijan pehmeään seittiin laskeva Green Fields luo häivähdyksiä Brian Enon majesteettisesta Another Green Worldista. Bändi on selkeästi panostanut eargastisiin melodioihin (The Brink, Beat To Beat) ja keuhkoihin on imaistu niin U2:ta kuin Manic Street Preachersiakin. Jahka jonninjoutava While I Can Still Remember -renkutus on saatu pois päiväjärjestyksestä, lähtee albumi kunnolla käyntiin, kasvaen jokaisella kuuntelukerralla uusiin mittoihin. Audiofiileille tarjotaan DSD-tekniikalla miksattua ja masteroitua 24bit/96kHz-versiota, mutta sen mahdolliset hienoudet karsiutuvat pois muista digiformaateista. Se puki bändiä, mutta silti Akvaariolla ja täysin erilaiset sanoitukset sisältävällä levyn englanninkielisellä versioilla, Shinella, on otettu päinvastainen, riisuttu ja valoisa linja. Tämä korostuu Indican tapauksessa, sillä bändissä on kummallista, kepeää mystisyyttä täysin sanoituksista riippumatta. Aluksi naiiveilta kuulostaneet sanoituksetkin alkavat löytää paikkansa kokonaisuudessa, josta esiin nousevat parhaiten Brainwaves ja Steve And The Silents. ANTTI GRANLUND HHH Hayley Mary laulaa nyt yhtenä värinä paletissa, ei kukkona tunkiolla. Fordin maine perustuu lähinnä kuuluisien kollegojen projektien kannattelemiseen, joten hänen soolouraansa soisi kiinnitettävän enemmän huomiota. Silti kaiken keskipisteenä on Jonsun raikas ääni. The Jezabelsin momentum on tässä ja nyt, australialaisyhtyeen kakkoslevy The Brink on vavisuttava ja huomionarvoinen monella kyyneleet rock-esteetikon silmiin tuovalla tavalla: kuulas, haavoittuva, anarkistinen ja perinteikäs. Mutta ei rockmusiikissa jokaista riviä tarvitse ymmärtääkään. Rouhea, eteerinen ja samanaikaisesti niin kovin iholla. Slow Cruel Hands Of Timen surullisenkaunis tuokiokuva toimii riisuttuna tulkintana erinomaisesti ja No One’s Gonna Love Youn loppusäkeet ”Things start splitting at the seams and now / It’s tumbling down hard” nostavat ihokarvat pystyyn. Stingin töistä tuttu rumpali Wes Little, basisti Brian Allen, kosketinsoittaja Ricky Peterson sekä muut konkarit tuottavat perin taipuisia sävelkulkuja. Nakarin äärimmäisen ohuessa ja narisevassa laulussa olisi petrattavaa – se nimittäin on ainut riippakivi muuten monipuolisella ja loivan dynaamisella albumilla. Kitaristin aivoituksia tulkitsee yhtye, jonka sointi ei kaipaa koristeluja. Levyn materiaali äänitettiin yhdessä päivässä, mikä minimoi turhanpäiväiset kikkailut. Akvaariolla Indica on keltainen. Perussoinniltaan edelleen indiemäisen piukoissa kuluissa on ripaus Tanskaa. Molemmilla versioilla Indica on kuitenkin kaunis, heleä ja välillä pippurinen. Band Of Horses on sovittanut kappaleensa pelkistettyyn akustiseen muotoon, ja lopputulos kuulostaa kauniine stemmalauluineen Crosby, Stills, Nash & Young -nelikon melankolisuuteen taipuvaiselta pikkuserkulta. 10-vuotisjuhlaansa viettävä Band Of Horses on päättänyt julkaista akustisen livelevyn. ANTTI MATTILA HHH. Harmi vain, ettei kaikkia kappaleita ole ilmeisesti sovitettu ollenkaan. Vasta julkaistu Ásgeirin ilmiömäinen In The Silence sai vastoin kaikkia odotuksia todellisen haastajan. JUHA SEITZ HHHH Wonderminers These Fell Off The Shelf Kuva: Brown Wonderminers 52 SOUNDI Sister Flow’n ja Red Carpetin riveistä tunnetun Petri Nakarin sooloprojekti The Wonderminers yllättää. Intensiteettiä kuitenkin riittää, ja Acoustic At The Rymanin herkimmät hetket porautuvat sieluun vastustamattomasti. EERO TARMO HHHHH Robben Ford A Day In Nashville Provogue Jo 62 vuoden ikään ehtinyt kitaristi Robben Ford on nikkaroinut itselleen vakaan aseman luottosoittajana; muusikon taitoja ovat hyödyntäneet muiden muassa Miles Davis, Joni Mitchell sekä Rickie Lee Jones. vat hyvin tietävät, ne hetket harvemmin toistuvat. Alkuvuoden ensimmäinen yllättäjä – ja vieläpä hempeilyä! JUHO ÄIJÖ HHHH Indica Akvaario Suomen Musiikki Hyvän ja pahan taistelulle valjastetuilla heviaivoillani on vaikeuksia ymmärtää Jonsun ihmissuhdesanoituksia. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla pitämättä tästä levystä, mutta en vain kykene siihen. Pääosassa ovat akustiset kitarat, piano ja Ben Bridwellin kuulas lauluääni. Näitä levyjä varten ylisanoja säästellään. Kuten tätä luke- ...rouhea, eteerinen ja samanaikaisesti niin kovin iholla... Hyväntuulinen, kevyt ja entistä popmaisempi. Pitkäsoiton letkeä americanalla ja jazzilla kuorrutettu blues-jullaus askeltaa elämyksellisen rennosti, kattaen Robben Fordille runsaasti paikkoja juohevaan jamitteluun. Band Of Horses Acoustic At The Ryman Brown Kun perinteiset kokoelmat alkavat olla konseptina omaan turhuuteensa tukehtuneita, bändien on mietittävä muita keinoja välitilinpäätöstensä toteuttamiseen. Esimerkiksi The Funeralin satunnainen pianonpaukutus kääntyy jopa koomisen puolelle, ja ajoittain Band Of Horses on kuin se kavereiden rokkibändi, joka päättää kesken kotibileiden napata kitarat käsiinsä ja heittää spontaanin keikan ihmisille, jotka hihkuvat tuntemilleen kappaleille ja niiden esittäjille varsinaisesta lopputuloksesta välittämättä. A Way Awayllä (2010) Indican vanhoja biisejä paisutettiin uusilla sovituksilla mahtailevammiksi ja tummemmiksi. > Levyarviot The Jezabels The Brink The Jezabels / Play It Again Sam On maaginen ja kiitollinen tunne tajuta saavansa todistaa tiettyä yhtyettä sen kirkkaimmalla hetkellä. Kepittäjän nimikkoalbumien tasokas anti kiskoo kanveesiin useimmat kilpailijat
Schaffer on kuitenkin tavoitellut sävellyksissään eeppisempää lähestymistapaa, ja niin perinteiseltä kuin uudet kappaleet kuulostavatkin, maestro on löytänyt niihin hieman erilaisia tulokulmia, jotka alleviivaavat sävelmien tunnelmallisesti vahvaa läsnäoloa. VILLE PIRINEN HHHH Koria Kitten Riot Rich Men Poor Men Good Men Gaea Koria Kitten Riot on muuttunut kolmannella albumillaan Antti Reikon lupaavasta makuuhuoneprojektista kokonaiseksi yhtyeeksi. ANTTI GRANLUND HHHH SOUNDI 53. Pulsacion on musiikkia elävimmillään, edesmenneen lyömäsoittajan perinnön äärellä ei kainostella. Plagues Of Babylon on Dystopiaa vahvempi näyttö, mutta parhaimpaansa Iced Earth ei tälläkään levyllä ylety. Rich Men Poor Men Good Menin sävellyksistä saa helposti kiinni. Jatsin ystävien lisäksi suositellaan myös avomielisille rokkareille. Albumin singer–songwriter-perinteeseen nojaavan musiikin keskiössä ovat lyhyet tarinat, kauniit tuokiokuvat ja humoristisen tarkat havainnot ympäröivästä maailmasta. Ensimmäiset kuusi raitaa kertovat teemaltaan yhtenäisen kauhutarinan, mutta kokonaisuutena albumi ei ole samaan tapaan tarinallinen kuin Dystopia (2011). Puhaltajat Jorma Tapio, Pepa Päi- vinen, Matti Riikonen ja Tane Kannisto sekä kitaristi Jimi Sumen soittavat vuosikymmenten Sound & Fury -kokemuksella. Kaikesta huolimatta muutamien poimintojen parissa viihtyy mainiosti. Iced Earth ei sysää uutuuttaan kovin kauas edeltäjästään. 80-luvulla Vesalan musiikin esittäjiksi koulittu Sound & Fury on palannut perinnearkulle ja tuuttaa levyllisen Vesalan puolison Iro Haarlan häkellyttävän rikkaasti sovittamia ennenkuulemattomia sävellyksiä. Iced Earth Plagues Of Babylon Nuclear Blast Jon Schaffer on taas sitä mieltä, että elämän ei todellakaan pidä olla liian helppoa. Aina toisinaan suuruudenhulluuteen pikkuisen taipuvainen Schaffer on sijoittanut Iced Earthin yhdennentoista levyn alkuun liki kahdeksanminuuttisen paaden, joka melkein ottaa luulot pois kättelyssä. Siamese Twinsin väsymätön rumpuvyörytys ja Nattugglan mediatatiivinen harmonisuus. Elliot Smithin vaikutus kuuluu edelleen vahvana, muun muassa A Lost Waltzissa, ei kuitenkaan häiritsevän paljon. Kohokohdiksi nousevat mm. Nykyisen supertuottamisen, ylianalysoimisen, laskelmoinnin ja toisaalta sattumanvaraisen demoilun ja vahinkolaukauksina syntyneiden nettihittibiisien ristiaallokossa on raikasta kuulla musiikkia, joka on tarkkaan sävellettyä ja sovitettua, mutta samaan aikaan spontaanin ja vallattoman kuuloista. Samalla Schaffer tulee osoittaneeksi, ettei hevin saralla suinkaan ole tehty vielä kaikkea, vaan tyylilajin syövereistä on edelleen löydettävissä ainutlaatuinen riffi, jos toinenkin. Rich Men Poor Men Good Menillä Reikko onkin lopullisesti karistanut amatöörimäisyyden harteiltaan ja julkaissut uransa vahvimman levyn. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Sound & Fury Pulsacion Ektro Vuonna 1999 kuolleen Edward Vesalan vaikutus kuuluu suomalaisessa jazzissa ja rockissa paitsi jonkinlaisena henkisenä ohjenuorana miehen entisten soittokumppaneiden tuotannoissa, myös laajempana musiikillisena ajatteluna jota voi löytää yhtä lailla Black Motorin vapaajatsista, Pekko Käpin jouhikkorokista, Pentti Dassumin noiseprojekteista tai Death Hawksin kosmisista kaarista. Vesalan tontilla on nyt kaksi soittajaa, ja rytmisektio on täynnä herkkää energiaa. Jokainen nuotti kappaleessa Punk rokkaa enemmän kuin Volbeatin yhteenlaskettu tuotanto. Levyn avaavan Between A Pillow And A Soft Placen nimi ja ensisäkeet ”I’m the man to go for when you go for the second best / Nice and quiet in the office / with my necktie on my chest” johdattavat Reikon tapaan pyöritellä sanoja ja luoda tragikoomisia hahmoja. Radiohittejä levyltä saattaa tosin olla vaikea lohkoa, sillä kertosäkeissä ei hokemia juuri kuulla
Miten kuvailisit niiden musikanttien, bändien, soittomestojen ja levy-yhtiöiden kokonaisuutta ja merkitystä omalle luovuudellesi ja aikaansaannoksillesi. Sävellyksellisesti kaikki levyn kappaleet kun ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä, eivätkä soundeiltaankaan järin mielenkiintoisia. Miten vertailisit bändeissä soittamista ja konsertteja niihin soolokeikkoihin, joilla sinua myös näkee. Tekstillisesti myös levyllä on ”rouheampia” biisejä. JUHO ÄIJÖ oli tarkoituksellisesti pehmeä pop-levy, mutta nyt halusin saada mukaan monipuolisempia sävyjä. Nyt olen kuitenkin tietoisesti panostanut paljon enemmän bändisoittoon ja sitä toivonkin tulevaisuudessa olevan enemmän. Kuva: Jukka Salminen Jukka Ässä Ihmisten jälkeen Gaea Jukka Salminen säveltää, laulaa, äänittää, tuottaa ja taiteilee kannet, mutta Jukka Ässä -yhtye on silti aito bändiprojekti. Piirit ovat tarpeeksi pienet ja toisia jelpitään vilpittömästi. Siinä missä krautrockin ja uuden aallon syntikkabändit rypivät kitchissä ja melodraamassa, on 2010-luvun vastine sille synkeää ja utuista keskitempoista tunnelmointia. Tietysti Dead By Aprilin muutamat biisit melkein hymyilyttävät imelyydessään, ja Zandro Santiagon puhdas laulu menee kohtalokkuuden tavoittelussa melkein överiksi. Salminen ottaa aiheet persoonallisesti haltuun, kertoo annetut tarinat omalla laulajan äänenpainoillaan ja notkeasti varioiduilla popsävellyksillään. Olemme kaikki hyviä kavereita keskenämme bändissä, joten jokainen reissu on aina meidän oma pieni luokkaretkemme. Kappaleista viidessä on Reginan Iisa Pykärin lyriikat, Anna Puu vierailee kahdessa kollektiivisanoituksessa. Kitarahöystöjen ja rytminkin terhennyksen huomaa, mutta oliko laulunteossa ja teemoissa myös samaa rouheutta. Dad-pop ja perhekeskeisyys oli edellisen levyn eräs teema, nyt lähdettiin kauemmaksi omalta pihalta. Länsinaapurista kajahtavan minimalistisen elektroyhtyeen uusi Chiaroscuro-albumi pörisee ja puksuttaa, paikoin ihan kivastikin ja selkeästi paremmin kuin yhtyeen edellisellä, vuonna 2011 julkaistulla Hearts-debyytillä, mutta jättää kuitenkin kylmäksi. Materiaalia ei nyt yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Tavallaan Dead By April on päässyt maanmiehensä Amaranthen tasolle, jossa osatekijät tukevat saumattomasti toisiaan. Levyn kohokohdaksi nouseekin Angelo Badalamentin ja Duran Duranin saman teltan sisään parittelemaan potkaiseva Medicine Brush, jonka kaltaisia makaaberin hauskoja irtiottoja olisi toivonut albumille useammankin. – Molemmat ovat tosiaan mieluisia tapoja esittää musiikkia, eikä kumpaakaan voi nostaa toisen edelle. Tavallaan I Break Horses on kuin nuorennusleikkauksen tehnyt ja mielialalääkkeiden varassa liikkuva Goldfrapp, jolta kuitenkin puuttuu yhtä terävä ja huomiota herättävä keulahahmo. Trubaduurina hän on vakaasti combonsa keskipisteessä, mutta bändin soitto koostuu paljon peruskomppia rikkaammista, laulajan kanssa juttelevista pienistä vinjeteistä, kuten kitaran sointuiskuista ja riffivälikkeistä tai koskettimien velmuista kuvioista. Bändi on kuitenkin kehittynyt. ASKO ALANEN HHHH Voisitko avata uuden levyn kuvaustasi ”meno ei ole rokimpaa, mutta se on rouheampaa”. Nyt kolmannen levyn kohdalla tuotanto on hioutunut sellaiseen kuntoon, joka tukee kappaleita ja tekee kokonaisuudesta yhtenäisen. Ihmisten jälkeen -albumin kokonaiskuva on yhdenmukaisen inhimillinen ja aikuinen siinä mielessä, että Jukka Ässä tietää, mitä rockilta ja popilta haluaa, ja mitä ne voivat antaa, kun musiikinteossa on jätetty harrastelut jo taakse. Edellinen levy 54 SOUNDI I Break Horses Chiaroscuro Bella Union On tietyissä määrin outoa, miten analogisyntetisaattoreista on liki 30-vuoden jälkeen tullut jälleen uusi hittisoitin. Ilmeisesti kumpikin tapa työstää ja esittää lauluja on hyvin luontevaa ja mieluistakin. Juomarider on tietenkin soolona isompi, kun siitä ei tarvitse jakaa muille… Toisaalta kukaan ei enää tällä iällä lähde kuskiksi reissuille, joten sekin vesittää edellä mainitun edun... Se muusikoiden ja aktiivien yhteisö, jossa olet Tampereella jo pitempään toiminut, kiehtoo monimuotoisuudessaan. Biisit ovat kuitenkin kautta linjan yhtenäisiä, oman tyylinsä mukaisia ja sävellyksinä jopa sen verran laadukkaita, että tiettyyn ikä- ja sukupuoliseg-. Just sillain kun homman pitääkin mennä! TEKSTI: ASKO ALANEN HHH Dead By April Let The World Know Universal Dead By April ja tuotesana ovat esiintyneet varsin usein samassa lauseessa puhuttaessa tästä ruotsalaisbändistä. Jaetaan treenikämppiä, äänitellään musaa ja järkätään keikkoja toisillemme. Tämän kaltaisen musiikin ylitarjonta kieltämättä syö kappaleiden tehoa ja asettaa kuulijan väkisinkin kriittiseksi. Muusikot ottavat siinä luontevat paikkansa ja jakavat myös sanoitusvastuuta ja siten myös biiseissä kuvailtuja arkisia iloja ja intiimejäkin mietelmiä. Ei ole turhaa tärkeilyä tai nokkimisjärjestystä. Kateutta en ole huomannut esiintyvän missään muodossa. Viiden vuoden takainen debyytti Dead By April vaikuttaa nykyvalossa olleen vasta haparoivia ensiaskeleita, ja taisi se pienokainen hieman kolauttaa otsaakin pöydän kulmaan. Syynä pidetään yleensä metalcoren sotkemista pop-melodioihin ja yhdistelmän kuorruttamista kosketinsoittimilla. > Levyarviot ...pahinta on kuitenkin täydellinen sisällöttömyys... – Tampere on todella hyvä paikka tehdä musiikkia. – Uusia biisejä tehdessä meillä oli edellisen levyn keikkoja paljon alla ja tuntui siltä, että bändimme oli niin hyvässä vireessä, että vaivaton oma livesoundi tuntui myös hyvältä idealta yrittää taltioida
Leikkaukset myötäilevät musiikin dynamiikkaa ja kolmikon antaumuksellinen uurastus on kuvatta monista mielenkiintoisista kulmista. Clockwork Angels -kiertueen erikoisohjelmanumero on konserttiin liittyvä lyhytelokuva, The Watchmen, jossa bändin jäsenet esiintyvät hupaisina menninkäisinä. JUSSI NIEMI HHHH Billie Joe + Norah Foreverly Reprise Everly Brothers julkaisi rock’n’roll-pitoisen ja ajan teinikulttuuria syleilevän debyyttialbuminsa vuonna 1958. Kukko ja kumppanit murtavat terveellä tavalla hengellisen musiikin ”pelisääntöjä” ja tulkitsevat sitä vapaasti omien näkemyksiensä mukaan. Sen merkitys tunnelmannostattajana on erityisen korostunut The Anarchist - ja The Wreckers -kappaleissa, kuten myös joissain klassikkokappaleissa. menttiin kuuluvien musiikinkuluttajien voi arvata jäävän koukkuun. Albumin syntymässä vanhentunut soundi on varmasti joskus ollut kansainvälinen ja joskus varmasti oltiin suu ympyränä, että tyttökin osaa räpätä. Mutta loput albumista vasta suljua onkin. Hänen mukaan tuomansa soittajat (Eyvind Kang: jouset, Steve Moore: syntikat, Phil Wandscher: kitarat) tukevat Marissan lumoa vähäeleisyydessään täydellisesti. Kukon lisäksi levyllä soittavat, Iro Haarla (piano, harppu), Ulf Krokfors, (kontrabasso) ja Mika Kallio (rummut). Vain I Never Wear White (eräänlainen sisar Johnny Cashin The Man In Blackille) yllättää tummasävyisellä rock-riffillä ja jopa sooloon innostuvalla särkijäkitaralla, jotka nostavatkin sen levyn huipuksi. Sini Sabotagen esikoislevy muistuttaa konkreettisesti, ettei täällä susirajalla vieläkään olla kehityksen eturintamassa. Studiossa livenä äänitetty Valo jatkaa ansiokkaasti samassa ennakkoluulottomassa hengessä joka on nostanut Piirpaukenkin sen ansaitsemaansa edelläkävijäasemaan. Oikeastaan vähän liiankin normaali Vega-albumi. Jotain tenhoavaa biisissä kuitenkin oli, vaikka kummallista olikin, että hokemaan perustavassa jumputuksessa ei ollut alkeellisintakaan koukkua. Riimittely tarkoittaa Sinin tapauksessa vain sanojen asettelemista peräkkäin ilman logiikkaa tai tehokeinoja. Levyn hartaimmatkaan hetket eivät näyttäydy kumaraselkäisenä kyyristelynä, vaan hengellisyytenä, joka on puettu ylvääseen viileään jazzmuotoon. Chrome Division on paikoitellen peräti nokkela melodiakuluissaan, mutta materiaalista ei löydy tarpeeksi jännitettä koko pitkän levyn kaarelle siitäkään huolimatta, että kerta kerran jälkeen sävellyksistä löytää koko ajan uusia piirteitä. Luonnollisesti Dead By April koittaa olla välillä myös rankka, kun kerran metallibändistä on kysymys, mutta loppupeleissä yhtyeen pullistelu on varsin viatonta. Yleisön yllätykseksi Rush kutsui mukaan kiertueelle Clockwork Angels -albumil- lakin vierailevan yhdeksänjäsenisen jousiorkesterin. Huolimatta siitä että Kukon puhaltimet hallitsevat yleistunnelma on Valo kuitenkin tasaväkinen kvartettilevy, jolla jokaisen jäsenen persoonallisuus pääsee oikeuksiinsa. Vaativan Clockwork Angels -albumin ohjelmisto toimii livenä yhtä hyvin kuin bändin aiempikin tuotanto. Laulut tarinoineen eivät ole millään muotoa huonoja ja ne toteutetaan, kuten Vegalla aina, kiistattoman tyylikkäästi. Kukon täyteläinen saksofonisoundi ja tarttuvien melodioiden pyörittely kuulostaa tutun piirpaukemaiselta. Kaihoa tihkuvat melodiat leijuvat avarassa tilassa kuin savu järven yllä suviyössä. Äänet ovat selvästi erilaiset, mutta tärkeä harmonia syntyy näiden ”nykynuortenkin” välillä, jos- SOUNDI 55. Kappaleista puuttuu jopa bilerapin riemukas aivottomuus. Pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata silti vetää. Komean konserttielokuvan kylkiäisenä faneille on vielä herkkua tarjolla erillisellä dvd:llä, jolla käsitellään kaikkea mahdollista Clockwork Angels Tour -kiertueeseen liittyvää. Jo sen olisi pitänyt pistää hälytyskellot soimaan. Chrome Division on jo todistanut, että perusrockista voi saada hieman jalostamalla modernia musiikkia, joka ei kaihda tyylisuunnan uudistamista. Kyse on siis hyvin yhtenäisestä, vaan ei puuduttavasta levystä. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Sakari Kukko Valo Rockadillo Valo tarjoaa viidentoista raidan voimalla jazzsävytteistä hengellistä musiikkia. Tekeekö tämä nyt sitten Dead By Aprilista turvallisen vaihtoehdon. Konsertti on myös kuvausteknisesti tasapainoinen. Tänä päivänä ihan niin paljon ei voi antaa jo valmiiksi anteeksi, että tällaista kökköyttä voisi katsoa sormien lävitse. Mitä tällä levyllä artisti haluaa kertoa itsestään, ympäristöstään, maailmastaan tai mielipiteistään. Jopa puolihuolimattomimmillaan Chrome Division rokkaa metronomia tarkemmin, ja bändin esiintyminen on ilahduttavan eläväistä. Parhaimmillaan Chrome Division on erinomainen, mutta orkesteri pyyhkii kyllä pöytiä aina silloin, kun otsaryppy kiristyy. OLE NERDRUM HHHH Sini Sabotage 22m2 Warner Globalisoituvassa maailmassa tulee joskus ikävä suomalaisia takapajuisuutta, mutta rajansa kaikella. Vielä samana vuonna he levyttivät sydämellisen roots-tribuutin Songs Our Daddy Taught Us isänsä Iken suosikkilauluista. Pahinta on kuitenkin täydellinen sisällöttömyys. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Suzanne Vega Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles Cooking Vinyl Viimeisten kuuden vuoden aikana Suzanne Vega on julkaissut (ilmeisesti lähinnä omistusoikeudellisista syistä) neljä kokonaan tai lähes kokonaan uudelleen levytettyä vanhaa materiaalia sisältävää albumia. Levyn julkaisu on varmaankin perusteltu Levikset repee -hitin suosiolla. Piirpaukepuhaltaja Sakari Kukko julkaisi jo vuonna 2001 Virret–levyn, joka näytti miten suomalaisten virsien arkinen koruttomuus yhdistettynä jazziin voi synnyttää uudenlaista musiikkia. 99.9 F°:n (1992) ja Nine Objects Of Desiren (1996) industrial-kokeilujen jälkeen Vega palasi vanhaan folkpoppiinsa ja sitä linjaa Gerry Leonardin tuottama uusi albumikin jatkaa. Bändi esittelee kaksitoista hienhajuista biisiä, joista kuitenkin muutaman olisi voinut pudottaa pois ihan jo siksi, että levyn mittaa olisi saanut tiivistetyksi. Billie Joe Armstrongin punkbändin Green Dayn debyytti Dookie ilmestyi jo 20 vuotta sitten, Norah Jonesin ensilevy vuonna 2002. Ja jos sanat eivät sovi kuvioon ongelmitta, niitä venytetään raivostuttavuuteen asti. Enää puuttuu se täydellinen kokonaisuus. Kolmikon ilopilleri on laulaja-basisti Geddy Lee, joka yhä jaksaa ylläpitää poikamaista riehakkuutta. Foreverly on syntynyt suopeiden tähtien alla, sillä samana settinä purkitettu laulukimara sopii laulajakaksikolle hyvin. Sanoista erottaa vain kiehtovan lauseen sieltä täältä, mutta se ei haittaa, koska musiikin kokonaisuus välittää henkilökohtaista merkitystä erittäin intensiivisesti. En olisi Mariskankaan ensimmäisen hiphop-levyn jälkeen pistänyt rahojani likoon pitkän uran puolesta, vaan kuinkas kävikään. Pääsääntöisesti musiikki vain tuntuu niin tutulta, että lipuu ohitseni mainittavampaa jälkeä jättämättä. Ehkäpä 32-vuotiaan laulaja/lauluntekijän salaisuus on vaikutteiden (muun muassa John Fahey, Patti Smith, Fleetwood Mac, Tammy Wynette, Townes Van Zandt, Kate Bush, Leonard Cohen) laajassa pohjassa tai läsnäolon kiistattomassa väkevyydessä tai seireenimäisen viettelevässä äänessä, jonka kirkkaan nasaali ja herkkä sensuellius olisi johdattanut Odysseuksen helposti minne vain. Portugalilaisessa Riemussa meno yltyy lähes piirileikkimäiseen riehakkuuteen, ja ilo on muutenkin monissa kohdin pinnassa. Kantrirootsien parissa Jones on viihtynyt Little Willies -oheisbändissään lähes yhtä kauan. OLE NERDRUM HHHH DV D Rush Clockwork Angels Tour Anthem Kyseinen Pohjois-Amerikassa kuvattu konserttielokuva sisältää suurimmaksi osaksi samoja kappaleita joita Kanadan progekolmikko Rush esitti viime kesänä myös Helsingin-konsertissaan. Vaivalloisesti nimetty Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles on vaihteeksi normaali uusi albumi. ANTTI LUUKKANEN H Chrome Division Infernal Rock Eternal Nuclear Blast Shagrathin johtama Chrome Division on saanut osakseen tyytyväistä hymistelyä rokkaavammalla metallillaan, joka on vuosien mittaan jalostunut sujuvaksi yhdistelmäksi tanakkaa riffittelyä sekä napakkaa melodisuutta. Valolle on päätynyt kotimaisten kappaleiden lisäksi myös eurooppalaista hengellistä musiikkia joista osa on joululauluja. Bostonilaisen Marissa Nadlerin niukkaeleistä tyyliä ei tulisi mieleenkään sanoa maneeriksi, vaikka se hänen kahdeksannella albumillaankin kulkee tarkkaan rajattua polkua. No, on Don’t Cork What You Can’t Containissa mukavat arabijouset, hiukan New Orleans -henkisessä Laying On Of Hands/ Stoicissa napakat congat ja soulahta- vaa taustalaulua sekä mystistä optimismia huokuvassa Horizonissa raikkaat barokkipuhaltimet, mutta silti… JUSSI NIEMI HHH Marissa Nadler July Bella Union Oman tyylin ja maneerin eroa ei ole helppo määritellä, mutta sen tuntee. Vaikka Rush loistaa tapansa mukaan lähes yliluonnollisella soittotaidollaan, huokuu se myös aitoa rock’n’roll-irrottelua. Julyn mystisen eteerinen soundi hyötyy kovasti aikaisemmin lähinnä Earthin ja Sunn O))):n kaltaisten psykedelisten melumessuajien kanssa työskennelleen Randall Dunnin visiosta
Jälkimmäisen kepeä lattarimeininki menee jalan alle. Death Of Samantha on hiukan dramaattisempi ja tummanpuhuvampi luenta popista. joka söi oman syanidikapselinsa silkasta uskollisuudesta muiden haukkumaa isäntäänsä kohtaan. Vastikään kuollut Phil Everly sai mitä vilpittömimmän muistolevyn. YUP:lle tavaramerkkiset ja jossain määrin vielä aiemmille omille levyillekin siilautuneet sävellykselliset koukerot ovat Koirien taivaalta poispyyhkäistyt. Mahot olivat kasvaneet Kuusankosken paperitehtaan hajussa. Triumph And Powerilla Grand Magusin musiikkiin hiipii Into Glory Riden (1983) aikaisen Ma-. Se ei albumin tuomaa mielihyvää silti laimenna. Uudella levyllä on käyty läpi paljon tyylejä. Leveiden lahkeiden vuosikymmen muistuttaa itsestään vielä Grand Magusin liimautuessa Judas Priestin kylkeen, mutta Priest-vaikutteetkin ovat sitten Hammer Of The Northin (2010) laimenneet hieman. Mitä Boy George tekee. Nyt eletty elämä kuuluu Georgen äänessä karheutena ja syvyytenä, sielukkuutena. Pääasia kuitenkin on, että pumppu erottuu viime vuosien bulkkisoundista edukseen. Mossahtava virveli ja juustoiset syntikat lienevät muotia nykyisin, mutta toivottavasti ilmiö menee äkkiä ohi. This Is What I Do on tulos. Jo avausraidassa Ei ne sua ymmärrä käydään läpi ne perinteiset instanssit, jossa ihmistä ei tahdota hyväksyä. Ääni ikääntyy upeasti. No, kehitystä täytyy tapahtua, eikä kaikkea voi saada. Aika paljon, todella hyvin. Reggaepalat ovat riemastuttavimpia, Love And Danger, Play Me ja Feel The Vibration etunenässä. Äitinsä kadottaneen Silvian perheen ongelmat vertautuvat Ruotsin kuningashuoneessa asuvan kaimansa murheisiin. Jarkko Martikainen Koirien taivas Sakara Mierolaisella (2004) soolouransa aloittaneen Jarkko Martikaisen Usko (2011) paketoi uskon, toivon ja rakkauden muodostamaan kolmiyhteyteen takaperoisesti paneutuneen albumitrilogian. Kesäloma kellarissa punnitsee rakkauden kestävyyttä, kun hyvinvoivaa kulissia ylläpitävän perheen rahat eivät riitäkään Kreikan matkaan ja neljän viikon loma on vietettävä omassa kellarissa. Rokkaavinta antia tarjoaa Tunnit. Pekka Kuusiston viulu kruunaa Ei-toivotut laulut mainioksi hilipatihein ja rockimman otteen fuusioksi. Taustamuusikot ja sovitukset saavat kipaleet skulaamaan moitteettomalla, ajattomalla pieteetillä, jossa ei myöskään haeta väkisin originaalikaavaa tai kadonneita kaikuja. Ilmiselvää hittiainesta on ainakin kappaleissa Uusi ja Olen aina sun. Turpaanlyöjiä voi riittää niin henkilökohtaisella tasolla kuin globaalimminkin, mutta elossa on silti hienoa olla. PERTTI OJALA HHH Grand Magus Triumph And Power Nuclear Blast Vielä Iron Willin (2008) aikaan ruotsalaiskolmikon hevissä muhinut 1970-lukulaisuus on karissut pikkuhiljaa puh- taan 1980-luvun perinnön tieltä. Billie Joe ja Norah elävöittävät nautinnollisesti laulavien lehmipoikien Tex Ritterin ja Gene Autryn levyttämät legendat sekä hartaat folk-valssit ja bluegrass-helmet. Näin minusta tuli ihminen sisältää huikeita sävellyksiä ja osuvia, taitavasti rakennettuja sanoituksia. ARTTU TOLONEN HHH Neuroosiliitto Tehdaskaupunki palaa! Killer Maho Neitsyt julkaisi vuonna 1983 ep:n Tehdaskaupungin lapset. Ensin mainitun 80-lukulainen tuotanto sopii kappaleeseen ja tuo raikkautta. Bigger Than War kuulostaa INXS:ltä, parhaalla mahdollisella tavalla. Alkuvuosien Ratsialtahan Tehdaskaupunki palaa! kovasti kuulostaa. Samalla kun levyn tarinat ovat saavuttaneet kypsyyttä ja jonkin sortin viisautta, Isotalo on menettänyt sitä naiiviutta, joka virkisti ensimmäisellä albumilla. Yleisilmeeltään albumi on muutamasta ripeämmästä raidasta huolimatta pohdiskeleva, melkein vakava. Tosin onko se sitten todellista eteenpäinmenemistä, jos musiikillisissa vaikutteissa ollaan edetty pari, kolme vuotta. It’s Easy on hieno avioerocountry. Muutenkin laulunaiheet ovat hyvin maanläheisiä. Tilalle on tullut jotain Jarkko Martikaisen tapauksessa uutta ja odottamatonta. Punkrockin sukupolvenvaihdoksesta kielii sekin, että vaikka voimatrion juuret ovat kevyemmän laidan poppunkissa, se ei automaattisesti kuulostakaan Ramonesilta, vaan hommassa on autenttinen 80-luvun alun pysähtyneisyyden tunnelma. Juuri tällaisia tehdaskaupungin lapsia ovat Neuroosiliiton pojat, jotka julistavat jo levynkansissaan tulevansa Äänekoskelta – paperiteollisuuden ympärille syntynyt taajama sekin. Sanomaltaan lohdullinen eläkeläishumppa Virheet on tehtävä itse, brittifolkinen Balladi palaneesta talosta ja levyn nimiraidan vanha jazz ovat osa Koirien taivaan poppia laventavaa väritystä. Aivan 56 SOUNDI yhtä karskia todistusta jo musiikillisestikin iisimpi Neuroosiliitto ei tarjoa, mutta sama arkinen paskanhaju poikienkin kaahauksessa on. Elämän ylistyksen lomassa hiljaista huumoria viljelevän albumin koiramaisinta antia on surullinen tarina Hitlerin koirasta Blondi. King Of Everything on biisi, jonka Robbie Williams ehkä toivoisi laulaneensa. Pieni kertakäyttöisyys bändin simppeliä rokkausta hieman kaihertaa. Soundi on kiitettävän täyteläinen, mutta sitä kasarimeinikiä suositaan hieman liikaa. Luomummalla otteella levy olisi täysien pisteiden arvoinen. ...luomummalla otteella levy olisi täysien pisteiden arvoinen... Pianoista vastaava Isotalo hoitaa soitot kolmestaan tuottaja Timo Kämäräisen ja rumpali Timo Krogeruksen kanssa. Koirien taivas shokeeraa ennen muuta sävelmiensä suoruudella ja muutamaa vierailijaa lukuunottamatta Samae Koskisen ja Ema Hurskaisen kanssa kolmeen mieheen hoidetun soiton vaivattomuudella. Trion työstettäväksi Martikainen on tehnyt vilpittömän tehokkaan ja laulujen aiheista ja niiden vakavuudesta riippumatta hymyilyttävyyteen saakka hyväntuulisen biisinivaskan. Samoin on käynyt akustiselle ja Uskolla soittaneen Äänioikeus-yhtyeen ”fiinimmälle” äänimaisemalle. ANTTI LUUKKANEN HHH Suvi Isotalo Näin minusta tuli ihminen Sound Of Finland Jo esikoisellaan todella vahvaa jälkeä tehnyt Suvi Isotalo parantaa otettaan laulunkirjoittajana. Biisi tekee heti selväksi levyä leimaavan positiivisen ja elämän ihanuutta korostavan filosofian. Culture Clubin aikoihin hän oli kaikessa puhtoisuudessaan yksi Britannian parhaita reggae-laulajia. Sirpaleet syntetisoijaa ja vanhaa viulujazzia ja nyt jo virallisesti eläköityneen Jake Nymanin kuulutus johtavat Pidän tästä paikasta -kappaleen 60-lukulaisiin poptunnelmiin. Tekstitkin ovat Juustopäätmielleyhtymiä aiheuttavista biisien nimistään huolimatta laatuisampia. Tästä suivaantuneena George päätti muuttaa elämäntapojaan ja tehdä levyn, jotta ihmiset muistaisivat mitä hän oikeasti tekee silloin, kun ei ole keltaisessa lehdistössä toilailemassa. Tämä vaikea elämä on lievästi göstasundqvistmainen muistutus siitä, että elämä on vaikeanakin arvoltaan mittaamaton. Ei onneksi liian. ANTTI ERVASTI HHHH Kuva: Tomi Palsa kin selvästi samettisempana ja hellempänä kuin Everlyjen uniikin ehyt ja viiltävämpi yhteissoundi. Vaikka Culture Clubin biisit olivatkin silkkaa purkkaa, niin esimerkiksi Do You Really Want To Hurt Mestä saisi tehtyä hienon lovers rock -version. Säveltäjänä Isotalo osaa kehitellä omintakeisia ja korviin tarttuvia melodioita sekä sävelkulkuja. Vapaassa on muuten vain hieno ja juhlallinen tunnelma. Viidennellä studiolevyllään Martikainen synnyttää itsensä useammakin tavalla uudelleen. > Levyarviot ASKO ALANEN HHHH Boy George This Is What I Do Very Me Bonon nimeä holtittomasti tiputteleva Neil McCormick kirjoitti Daily Telegraphiin Boy Georgesta ja mainitsi ahkerasti tupakkaa polttavan miehen tuhoutuneen äänen
ARTISTIT ETSIVÄT YLEISÖÄ. TOSITARKOITUKSELLA. LIIKUTTAVAN HYVIÄ KEIKKOJA www.meteli.net SOUNDI 57
Luultavasti No Sinner on livenä murhaa. Kitaristi/pianisti Eric Campbellistä, rumpali Ian Brownesta ja kahdesta vuorottelevasta basistista koostuva bändi vastaa Colleenin haasteeseen sähäkästi. Levyntekoon on osallistunut liuta menestyjiä: Jay-Z:n ja Beyoncén yhteinen Drunk In Love on vahva näyte siitä, kun kaksi vuosikymmenen suurta musiikkivaikuttajaa lyöttäytyy yhteen. Basso- ja kitarasoundi yhdistyy usein samankaltaiseksi teräksiseksi valliksi, jota Manowar tuolloin käytti. Vaan vuosikymmenen (!) muhitellun levyn huiputkin (Kings And Queens) aiheuttavat ainoastaan ”mitä jos?” -tyyppisiä koomasta virkoamisen hetkiä. Se paikoin kiehtoo ja paikoin puistattaa. Rapsodia onkin suoraa jatkumoa edelliselle Asa Masa -levytykselle (Jou Jou, 2011), joka omissa kirjoissani nousee aivan miehen tuotannon kärkipäähän. Eikä Rapsodia ole tästä kovinkaan kaukana. Nina Simonen versio Work Songista vedetään Black Sabbathin ja MC5:n synteesinä. Vaikka kappale ei musiikillisesti edustakaan Asan kirkkainta kärkeä, luo se elävän mielikuvan jokaisen reppureissaajan kokemista arkisista hetkistä. Toinen levyn ennakkotäky, Juon bissee ja räppäilen, on nimensä mukainen paluu yksinkertaisten asioiden äärelle. Mikäli bändillä olisi sanottavaa. JUSSI NIEMI HHHH 58 SOUNDI Kuva: Jussi Ratilainen nowarin kaikuja. Samannimisen ep:n kappaleet sisältävässä Boo Hoo Hoossa ei ole mitään muka-meininkiä. Levottomien ja provokatiivisten videoiden mukaan elämä on pelkkää hedonistista mässäilyä. Nuoremmalle sukupolvelle Asa merkitsee jo nyt jotain samaa kuin Juice sitä edelliselle. Ylvis-henkisestä, joskin luultavan tahattomasta viihdearvosta kokonainen lisätähti. 14 uuden kappaleen lisäksi jo paljon kohinaa aiheuttanut albumijärkäle sisältää 17 musiikkivideota erillisellä dvd:llä. Hittimateriaalia siis piisaa aina Partitionin lattiaa tärisyttävästä bassolinjasta Hauntedin teatraaliseen paisutteluun. Graceskullin freeware-sointi ja Ove Ritolan laulannan vaivaannuttavan ulkoa opetellut mukellusmaneerit kielivät takapajuisuudesta, jonka ei itsessään tarvitsisi olla huono asia. Samanlaisen vaikutelman saa myös monista sanoituksista. Tuntuukin, että eksessiivinen kaiun käyttö jokaisen kappaleen kohdalla on yritys peittää kehnoja sävellyksiä, enkä. Omissa biiseissä on hyvin vaihtelua nimiraidan telttakokousrokkauksesta ja Rise Upin rauhoittavasta gospel-balladista If Anythingin intohimovuodatukseen. Motownmaisen bassolinjan siunaama Love Is A Madness muistuttaa Dusty Springfieldin Spookysta. Vuosi vuodelta kieleltään terävämmäksi ja monipuoliseksi osoittautuva miekkonen operoi tällä kertaa Asa Masa -aliaksen alla hitusen kevyemmin rantein, mutta tippaakaan laadusta tinkimättä. ...soiton juureva kiihko on kautta linjan huima... Tavara jaellaan tosi tarkoituksella eikä fuulalle ole sijaa. Justin Timberlaken kädenjälki taas kuuluu Blow’n ilkikurisissa R&Brytmeissä. Jumalattoman kuran ja suureellisten hittien raja on häilyvä, mutta tällä levyllä röyhkeys ja pinnallisuus toimivat. September Moonin slidellä pedattu yöllinen herkistely nostattaa ihokarvoja. Käsittämättömyysfaktoreita edellä mainitun ja Samu Haberin yöpöydän laatikosta kaiveltujen dreamy-pluginien lisäksi nostaa havainto Graceskullin miesten ilmeisestä melodiatajus- Helsinkiläinen Delay Trees on uponnut uudella Readymade-albumillaan kaulaansa myöten turvallisuusalueelle, eikä erotu edukseen oikeastaan millään osa-alueella. The Once And Future Graceskull / Nature Sucks Anyway Ville Valo studiossa Poets Of The Fallin kanssa vuonna 2004. Asan vaikutus kotoiseen sanataiteeseen on jo nyt huomattava, mutta miehen todellinen arvo tullaan todennäköisesti tajuamaan vasta vuosien kuluttua. 90-luvun alun surinabändeilta lainattujen vaikutteiden naittaminen modernin tuotannon kanssa on ollut viimeaikojen suurimpia trendejä, joskin harva yhtye on päässyt pastissia suuremmaksi. Paikoin torvilla tai uruilla tuetun soiton juureva kiihko on kautta linjan huima, mutta hienovaraisia nyanssejakin löytyy yllin kyllin. Sanoituksissa vallataan maata, jaetaan oikeutta ja otetaan henkeä. Vaikea on silti nähdä, että Grand Magusista kasvaisi Amon Amarthin kokoinen orkesteri. Tähän suhteutettuna vilpittömästi toivoisinkin, että syystä tai toisesta räpille tyylilajina vieraantuneet kuuntelijat antaisivat Asan musiikille avoimen mahdollisuuden. Jotkut sovitukselliset ratkaisut tuovat mieleen jopa Burialin tai The Weekndin. Mahtisärön leimaama Devil On My Back toimii loistavasti, vaikka haiskahtaakin Black Keyesiltä. > Levyarviot ANTTI MATTILA HHH No Sinner Boo Hoo Hoo Provogue No Sinner ei keksi uutta ruutia, mutta vanhoista aineksista nuori vancouverilaisbändi sekoittaa debyyttialbumillaan väkevän cocktailin. Kun Rapsodiaa alkaa paloitella pienempiin osiin, ensimmäinen miellyttävä yllätys on huomata, että levylle on mahdutettu toissa kesänä Mats Nyckelström -nimellä julkaistu kesähitti Madeleine – hyväntuulinen oodi Ruotsin hurmaavalle prinsessalle. Tässä mielessä Grand Magus vertautuu maanmiehiinsä Amon Amarthiin, ja jos Amarthista riisuttaisiin death-valtaisuus ja mörinälaulu, oltaisiin aika lähellä Triumph And Powerin tunnelmaa myös musiikillisesti. Turhaan tyttöä ei ole sanottu ”uudeksi Janis Jopliniksi”, vaikka ääni onkin erilainen. Hieno osoitus siitä miten vilpittömän rakkaudentunnustuksen voi pukea avoimessa kirjeessä myös hauskaan muotoon. Munaa löytyy kuin vegaanin aamiaislautaselta. Mielikuvatasolla jotakuinkin näillä mennään. Rokkaava ote ja laulumelodiat korostavat vaikutelmaa. Ja jos kontekstia hieman tarkennetaan, niin kyse ei ole mistään suomiräpin ahtaasta lokerosta, vaan ylipäätänsä suomalaisesta populaarimusiikista. Sitten muistaa, että HIM teki jo Close To The Flamen. Ei aina tarvitse olla niin viimeisen päälle vakava. Soliti laisyhtyeen täydellinen epätrendikkyys voisi kääntyä komeasti edukseenkin. EERO TARMO HH Beyoncé Beyoncé Sony Asa Masa Rapsodia Roihis Musica Kotimaisen räpin kentällä ei ole Asan veroista. ta (muun muassa persaukisen Bondtitleksi hyydytetty The Light Is Changing). Tuo kaikki tapahtuu tietenkin miekkakädellä, urhojen taistelun kautta. Omiin idoleihin jumittumalla hämmennetyn keitoksen väljähtyneisyys nousee The Once And Futurella kertakaikkisen uskomattomiin potensseihin. Musiikkivideoista edukseen erottuu yksinkertaisuudellaan Houstonin kaduilla kuvattu No Angel. Se, että median kenttä kilpaa ulvoo Cheekin ja muiden kimaltavien turhuuksien perään, ei ole todellisuutta – todellisuus löytyy Rapsodian kaltaisten, pieteetillä ja käsityöläistaidolla tehtyjen levyn maailmasta. Laulajattaren viides studioalbumi on kylmän synteettinen: klubibiitit ovat agressiivisen päällekäyviä ja taustat läpeensä elektronisia. Vaasa- JUHO KANKAANPÄÄ HHHH Delay Trees Readymade JARI JOKIRINNE HHHH Graceskull Beyoncé Knowles on siirtynyt kauas ensimmäisen sooloalbuminsa Dangerously In Loven pikkutuhmasta groovesta. Triumph And Power on Grand Magusilta nappisuoritus, sillä melodioiden, biisirakenteiden, sovitusten ja jopa soundien suhteen bändi laittaa parastaan, mutta taistelukentillä laukkaavassa hevissä on tehty niin mittavia suorituksia, että legendojen joukkoon päästäkseen on miekkailtava vielä vähän kiivaammin. Ensin iskee Colleen Rennisonin rutkasti hänen 25 vuottaan eläneempi laulu, jossa on Etelän kirkkoihin ja 60-luvun lopun rock’n’souliin viittaavaa särmää. Omakohtaisinta antia levyllä edustaa matkakertomus Pariisista Müncheniin, jonka lopussa tarinan päähenkilö joutuu junamatkalla poliisien huumeratsiaan
LIIKUTTAVAN HYVIÄ KEIKKOJA www.meteli.net SOUNDI 59. TUHANNET KEIKAT LÄHEMPÄNÄ KUIN KOSKAAN
Voimasointujen myöhempi paluu tekee kappaleesta lopulta yhden levyn dynaamisimmista esityksistä. Ne on nyt julkaistu 20-vuotisjuhlan kunniaksi tuplana, jolle on lisätty muutama ennen julkaisematon tai satunnai-. Terminal 2 on urbaani levy, jonka pääosin hitaina etenevät melodiat saavat peitokseen synteettisiä ja ajoittain hyvinkin massiivisia äänimattoja. Journey iskee kuin Dead Kennedys parhaimmillaan eikä Father’s Lamentin jylhääkin jylhemmälle riffille voi jäädä kylmäksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna se kuulostaa liikaa aloittelevan yhtyeen demolta, jossa tyyli on laitettu sisällön edelle. Terminal 2 paljastaa jo otsikollaan matkustamisen yhdeksi albumin keskeisistä teemoista. Juuri kun poloinen siihen tarraa, kiskaisee bändi punoksen pikavauhtia takaisin purrelle. Olisi kiinnostavaa nähdä tämä livenä. Karsimalla olisi muun muassa Gnomesta saanut jotain, minkä Pigs jo lähes naulaa. JUHO ÄIJÖ HHH Corky Laing & The Perfect Child Playing God, Original Music From Test, The Rock Opera Gonzo Multimedia Palaako paljon parjattu rock-ooppera piankin. Kookkaimmillaan musiikki lähestyy Muselle ominaista suuruutta. Toistuvasti Yournalist viskaa paattinsa kannelta köyden epäluulon aallokossa räpiköivälle, tosiuskovalle kuulijalle. Riippumaton Yournalist on tuotteistajan unelma sikäli, että sen muodollinen pätevyys mahdollistaa todella monesta ovesta kulkemisen. Mittava kokonaisuus vaatii keskittynyttä kuuntelua kunnolla avautuakseen, mutta sehän ei ole vika. Musiikki tuntuu kaikessa kiireettömyydessäänkin tulevan jostakin kaukaa joko ajallisesti tai maantieteellisesti. Eeppisyyshän on jo kova sana rockissa. Munaton funk ei lähde sitten millään tapaa, ja yhdistet- Scandinavian Music Group Terminal 2 Sony Kaikessa hiljaisuudessa mutta jo aikaa sitten ikävuosiltaan ja tuotantonsa laajuudella esi-isänsä Ultra Bran ohittanut Scandinavian Music Group tekee seitsemännellä studiolevyllään radikaalin käännöksen. Doggie Bagin kliimaksissa kitara ei voisi kuulostaa paremmalta. Säännönmukaisina toistuvat biisien sisäiset äkkivääryydet kuitenkin väsyttävät kun albumilla on 16 kappaletta. JUSSI NIEMI HHH Frank Sinatra EERO TARMO Duets – 20th Anniversary HHH Capitol Soundgarden Screaming Life / Fopp Soundgarden oli alun perin hyvin erilainen yhtye kuin mitä seitsemisen vuotta debyyttinsä jälkeen suurelle ylei- 60 SOUNDI Kuva: Sony Sub-Pop Frank Sinatran ei tarvinnut levyttää joutsenlaulujaan yksin, sillä hänen viimeiset studioalbuminsa olivat kaksi Duets-albumia vuosina 1993 ja 1994. Myös sanoitukset ovat geneeristä kotimaisten, anglofiliasta kärsivien indiebändien hölynpölyä, joissa ei ole mitään tarttumapintaa, eikä niihin ole niiden antamasta vaikutelmasta päätellen juurikaan edes panostettu. PERTTI OJALA HHH tynä Chris Cornellin ääneen se kuulostaa koko kestonsa ajan huonolta ja yliampuvalta Primus-parodialta. Nimikkoraita kuuluu yhtyeen eniten myötähäpeää aiheuttaneisiin hetkiin, eikä heti perään kuultava hassuttelumiksaus ainakaan paranna sen asemaa koko julkaisun puuduttavimpana raitana. On harmi, että vain jälkimmäiselle on annettu kunnolla sijaa. Joel Melasniemen ja Terhi Kokkosen laulujen äänimaisemat vain ovat entistä tummempia ja sanoitukset ottavat etäisyyttä luontoon ja etenkin sen eläinkuntaan. > Levyarviot oikein usko yhtyeen itsensäkään seisovan täysin levyn takana. sölle tutuksi tulleella Superunknownilla. Käännös ei kuitenkaan tapahdu takaisin kohti alkuaikojen kitaravetoisuutta vaan bändille itselleen aivan uuteen suuntaan. Jokin olisi kuitenkin valittava. Playing God lähestyy asiaa häpeilemättömän 70-lukuisesti progea, hardrockia ja folkia yhdistelevällä soundilla, joka paikoin livahtaa myös punkin ja metallin reunalle. Levyn loppuun lätkäistyllä Foppep:llä Soundgarden sen sijaan ajoi satanen lasissa metsään. Hieman muita raitoja ripeämpi Ei paniikkia vihjaa Scandinavian Music Groupin uuden soinnin olevan velkaa myös Ultravoxin, Duran Duranin, ABC:n ja aikalaistensa hallitsemalle 80-luvulle. Pieniä teräviä timantteja ennakoi räjähtävällä introllaan tavallista ankarampaa menoa, mutta biisi asettuu välittömästi totutun rauhallisiin uomiinsa. Onneksi lahjakkuus ei suostu suodattumaan edes näin oksuähkyyn ahdettujen kappaleiden alkulimasta. Suomalaismuusikoiden – Maija Paakkarin väkevä vokalisointi jää mieleen – lisäksi mukana on amerikkalaisen Tangin Denny Colt (laulu, kitara) ja Bonnie Parker (laulu, basso), jotka soittavat myös Laingin Memory Thievesissä. Dramaattisesti paisuvaa 2051-biisiä seuraava ja arvostelukappaleen tekijätietojen puuttuessa oletettavasti Joel Melasniemen kanssa kauniisti duetoitu Helena on akustisine kitaroineen tässä seurassa hauraan pelkistetysti kokonaisuutta rikkova, mutta samalla virkistävä välipala. Useampaakin Terminal 2 -albumia edeltänyttä levyä hallinnut folk on vaihtunut kosketinsoitinvoittoiseen sävelmaalailuun. Rytmillään ja kitarasoundilla vaivatta Policen mieleen tuova Las Vegasin raunioilla on albumin parhaimmistoa – eikä vähiten kautta levyn kuultavan Terhi Kokkosen yksinäistä kuulautta väkevämmän laulannan ansiosta. Musiikin koneistaminen ja sähköistäminen eivät onneksi ole vaarantaneet huolella kirjoitettujen sävellysten ja tekstien asemaa yhtyeen biisien ytimenä. Laajakangaspoppiahan tämä on, mutta täysin vailla draamaa. ...anglofiliasta kärsivien indiebändien hölynpölyä... Metallia ja classic rockia yhdistelevät riffit, järjetön groove ja Chris Cornellin ääni jumalan armosta olivat kuitenkin läsnä jo alusta lähtien. Scandinavian Music Groupin matkan osoitteistoa voivat yhtä hyvin olla David Bowielle tuttu 70-luvun puolivälin jälkeinen Berliini kuin levyn päättävästä nimikappaleesta huokuva Blade Runner -elokuvan tulevaisuus. Yhtyeen debyytiksi Screaming Life -ep on jälkikäteen ajatellen ollut jo julkaisussaan siirtymävaiheen julkaisu. Woods sitäpaitsi muistuttaa kaikesta, mikä Kentissä ärsyttää. Tosimielellä tehty tulos ei ole hullumpi. Ironiaviiksien alle piilotettu kunnianhimo tuskin on enää kolmannella kerralla kenestäkään riittävää, saati kiinnostavaa. Kai tämä sitten uppoaa ihmisiin, jotka pitävät polaroidfiltteriä edelleen jotenkin omaperäisenä asiana. Jos palaa, niin kaikkien aikojen kovimpiin bändeihin lukeutuvan Mountainin ja sen linjaa jatkaneen West, Bruce & Laingin Corky Laing ennakoi trendiä. Kurssi on räkäisempi – QOTSA-, Disco Ensemble- ja Biffy Clyro -temput vilisevät. Ei tässä helppoa viihdettä tavoitellakaan. Laingin apuna on kaksi suomalaista aiheesta kirjoittanutta filosofia, Matti Häyry ja Tuija Takala. Kuvitteellisessa Happyvillen kaupungissa on pitkään harrastettu geneettistä peukalointia, mutta sen takapotkuista vaietaan. He esiintyvätkin levyllä. Playing Godilla laulavakin rumpali on kansainvälisen kaartin kera – josta valtaosa on suomalaisia – viritellyt rock-oopperan niinkin rankasta eikä enää ikävä kyllä utopistisesta aiheesta kuin ihmisen ”jalostamisesta” geenibiologian keinoin. Yhtye oli jättämässä taakseen jo demoillaan tiukaksi kehittyneen grun- gen ja tekemässä ensimmäisiä kokeilujaan psykedelian ja rikottujen kappalerakenteiden parissa. Soitossa ja laulussa on yllin kyllin terää. Readymaden puolivälin tienoille sijoitettu, The Strokes -riffittelyn ja Deerhunterin tuotannonkin mieleentuova Perfect Heartache onkin ainoa valonpilkahdus muuten yhdentekevällä albumilla. Turkulaisten vahvuus on melodiatajun ohella häpeilemättömyys. JUHO ÄIJÖ HH Yournalist Plays Jazz Drink Tonight Edellisellä Horror And Terror -levyllään (2012) kiinnostuttanut Yournalist palaa ironialla. Yhtyeellä oli kuitenkin vielä pitkä matka uransa zeniittiin, joskin Hunted Down ja Hand Of God olivat hyvä lähtölaukaus sille
Yksin hän kuitenkin purkitti omat osuutensa duettoihin, joihin vieraileva tähtikaarti sitten kävi laulamassa omat osuutensa erikseen. Sen ei pitäisi säi- käyttää, sillä nämä hienot kappaleet ansaitsisivat suuren suosion. nen duettotallenne. Kappaleet ovat taidokkaita ja monisävyisiä blackened deathmetal -sävellyksiä. ANTTI ERVASTI HHHH Behemoth The Satanist Nuclear Blast Behemoth ei tule koskaan ylittämään tummansynkkiä albumeitaan Grom (1996) ja Pandemonic Incantations (1998), mutta muovisten Satanican (1999) ja Thelema.6 (2000) -julkaisujen jälkeen uutta deathmetallista virtaa Zos Kia Kultus (Here And Beyond) -levylle (2002) löytänyt bändi pääsi kelpo vauhtiin ahkerasti urakoimalla. ennen kuin äityvät levyn nimen veroiseen pauhuun. Pauhu pitää kuunnella häiriöttä alusta loppuun täyden vaikutuksen SISÄLTÄÄ 12 ENNENJULKAISEMATONTA KAPPALETTA MUKANA TOM MORELLO. Villakoiran ydin piilee isolla kädellä maalailussa. Strategisissa kohdissa säröä ei säästellä. Lopputulos vaihtelee rennon rutinoituneista rinnakkaistulkinnoista vieraannuttavaan vuorolaulantaan väkinäisemmin säkein. Ensinäyte, massiivinen ja polveileva Blow Your Trumpets Gabriel lupaili paljon. Hoito on kokonaisvaltaista. Edellä mainittu avausbii- si jää niistä parhaaksi. Kitarat soivat hyvin herkästi ja kirkkaasti – For Deliverancessa tuuttaa trumpettikin . Vaikka useimmat laulut äkkiseltään tuntuvat hieman totisilta ihmissuhdevalituksilta, viisto huumori alkaa paljastua useammilla kuuntelukerroilla. Painokkaasti taiteellisen kitaravetoisen kenkiin tuijottelun seassa laulu, tai Torchbearerissa puhe, on lähinnä maustetta. Kappalevalikoima on ikivihreä valikoima jazz- ja musikaali-iskelmien kermaa, mikä on myös omiaan yllyttämään teknisesti taitavimmat laulajat ylirevittelyyn. Tosin yhtymiä eteerisen dreampopiinkin löytyy. Esimerkiksi Käärmeitä-kappale vangitsee tehokkaasti pelkillä Moision laululla ja Ville Rauhalan kontrabassolla. Rennommin ja nöyremmin laulavat modernit rokkarit, kuten Bono ja Chrissie Hynde, sekä kantristarat Willie Nelsonista Tanya Tuckeriin hötkyilevät paljon vähemmän vanhan vakaan sinisilmän rinnalla. Yksin koko elämän -kappale poikkeaa levyn muista kappaleista, joissa tutkiskellaan rauhallisemmin omaa sisäistä maailmaa. Sen kaltaista ronskimpaa otetta kaipaisi useampaan kappaleeseen. Behemothin soundi on uutukaisella toimivampi kuin koskaan lukuun ottamatta bändin eri tyylisiä alkuaikoja. Laura Moisio on joukosta selvästi mielenkiintoisimpia ja parhaita tulokkaita. BONUS DVD -VERSIO SISÄLTÄÄ LIVE-TALTIOINNIN LONTOOSTA KESÄLTÄ 2013, MISSÄ BRUCE JA THE E STREET BAND SOITTAVAT BORN IN THE U.S.A:N KOKONAISUUDESSAAN. Tamperelaisviisikko tekee kakkosalbumillaan parhaimmillaan upeaa jälkeä indieponnisteisen postrockin saralla. Nyt koettelemuksista on selvitty ja odotukset The Satanist -levyn suhteen kasvoivat koviksi. Liza Minnellin ja Barbra Streisandin kaltaiset lavaidolit ja Aretha Franklinin tai Patti Labellen tapaiset soul-kailottajat shouvaavat biisit herkästi riekaleiksi. Aivan niin ei tällä kertaa käynyt. Moision tyylikkäästi tunnelmoivat sävellykset ovat kauttaaltaan tasokkaita. Erityisen hienoa levyllä on pienimuotoinen tuotanto. Itse laulunsa tekevien nuorten naisartistien aalto näyttää kasvavan. Vähillä instrumenteilla sopivasti annostellen on onnistuttu luomaan dramatiikkaa ja kappaleiden koko keston ajan jatkuvaa kiintoisuutta. Kokonaisuutena albumiin ei sentään pettyä tarvitse, mutta jotain oleellista siltä jää puuttumaan. EERO KETTUNEN HHH Revival Hymns Pauhu Riku Nappasin tämän ihan puhtaasti bändin nimen perusteella eikä intuitioni metsään mennyt. ASKO ALANEN HHH Laura Moisio Spiraali Lumpeela-julkaisut Tamperelaisen Laura Moision laulut edustavat folk-poppia akustisvoittoisine sovituksineen. Moisiolla on erityisen kaunis lauluääni, jota hän osaa käyttää uskottavasti ja tyylitajuisesti tyystin vailla tympeitä maneereja tai ylitulkintaa. Sanoituksissa pohditaan sujuvasti ja tyylikkäästi nuoren naisen tuntoja. Puolalaisten menolle tuli kuitenkin stoppi oivallisen Evangelion-kiekon (2009) jälkeen, kun keulamies Nergal sairastui leukemiaan. SAATAVANA MYÖS UPEANA TUPLAVINYYLINÄ! SOUNDI 61. Yhtye jatkaa aika lailla suoraan siitä mihin Evangelionilla jäi, niin hyvässä kuin pahassa. Tuli toivottua, että Nergalin kiirastulesta kumpuaisi ajan kanssa jotain todella unohtumatonta
Samalla kaavalla etenevät monet levyn kappaleista. Lauluääntä kuullaan kahdessa biisissä: pianovetoisessa Blues Hourissa sekä vocoderin siivittämässä päätöskappaleessa The Lord Is Out Of Control. Tähän ei voi olla vaikuttamatta levy-yhtiön Amoral Kuva: Valtteri Hirvonen > Levyarviot. Mutta jos bändi on uusi tuttavuus, Rave Tapes ei ole lainkaan hullumpi sisäänheitto Mogwain kitaravoittoisesti maalailevaan postrockmaailmaan. Kaikki limittyy sekaisin niin sopivasti, ettei mikään metallimääre kuvaa bändiä yksistään. The Time Has Come on levy, jolta on vaikea nostaa esille yksittäisiä kappaleita. Musiikkityylien sekoittumisen lisäksi Magenta Harvest säveltää muutenkin monipuolisella linjalla. Rock Action VISA HÖGMANDER HHH Weeping Willows The Time Has Come Razzia Weeping Willowsin kuudennen studioalbumin heikoin kappale on nimeltään Let the River Flow – eikä sekään ole huono. Magenta Harvest on moderni metallibändi siinä mielessä, että sen sointiin on sulautunut elementtejä raa’an musiikin eri lajeista. Edellisen Fear & Love -levyn (2007) julkaisusta on kulunut seitsemän vuotta, mutta 1990-luvun puolivälissä perustetulle Weeping Willowsille aika tuntuu tekevän vain hyvää. Ennakkoon kuultu mammuttieepos If Not Here…Where. Ja on muuten hieno levy se. Ruotsalaisyhtye on palannut juurilleen, kahden ensimmäisen levynsä maisemiin. Ja tämä on Arthurin Fallen Leaves & Dead Sparrows Imperial Casette Inverse Oma dilemmani suhteessa nykyiseen Amoraliin koskee sen musiikkityyliä, jolla ei ole mitään tekemistä kymmenen vuoden takaisen louhimisen kanssa. Eniten moitittavaa Arthurin debyytistä löytyy tuotantopuolelta. Vauhdikkaan No Familiar Facesin, akustisen Blueprintsin ja uhmakkaan instrumentaalin The Storm Arrivesin välille kasvaisi väärissä käsissä ammottava kuilu, mutta kummallista kyllä, Fallen Leaves & Dead Sparows -kasvaa linjakkaimmaksi ja luonnollisimman kuuloiseksi tuotokseksi sitten debyytti Wound Creationsin (2004). Elementit ovat tuttuja: kaiho, melodramaattisuus, sydänsurut, yksinäisyys ja rakkaus. ...viiksekkäästi ja lihaksikkaasti retroilevasta peruskaurasta.. Modernin r’n’b:n, soulin ja rockin yhdistelmä lainaa paljon John Newmanilta ja hivenen jopa Gary Clark Jr:lta, mutta omaa näkemystä olisi tälle sektorille kaivannut selvästi enemmän. Kuulijalle tilanne on jo hieman haasteellinen, sillä vilkkaalla varioinnilla edellytetään jo huomattavan pitkäjänteistä vastakaikua. Sinfonisia ja akustisia elementtejä entistä enemmän pelikirjaan tuova Fallen Leaves & Dead Sparrows on musiikiltaan jo huomattavan kaukana jopa Show Your Colorsista (2009), joten ehkä on vain tunnustettava Ben Varonin joukkoineen kulkevan omaan, ennalta ennustamattomaan suuntaansa. maattisessa lauluäänessä, joka on vähintäänkin yksi Pohjoismaiden parhaita – ja entistäkin vaikuttavampi. Bändi syöttää biiseihin death-lanausta, muttei koskaan umpimielisesti, vaan blastbeatin sekainen kiivaus, syvyyttä tuovat lauhkeammat ja melankoliset kitarakuviot ja Finntrollin Mathias Lillmånsin rouheutta tulvivat mörinät sävyttävät musiikin polveilevaksi ja kauttaaltaan mielenkiintoiseksi. Raivokkainta lanausta lukuun ottamatta sillä on kerrottavanaan Amoralin koko tarina. Paitsi murinat. saamiseksi. Tältä levyltä ei löydy uutta Auto Rockia, mutta useita Mr. Ensinnäkin, James Arthur ei ole pelkkä geneerinen tulkitsija, vaan ennen kaikkea omillaan seisova lauluntekijä – ja vieläpä varsin etevä sellainen. Bändin valmius juontuu osittain siitä, että Vrethin lisäksi mukana on ...and Oceans-, Havoc Unit-, MyGrainja Chthonian-taustaisia soittajia, mutta erityisesti siitä, että levy on maltettu kypsyttää valmiiksi asti. Aikana, jolloin albumeiksi naamioituja vajaataitoisia ja -mielisiä demoja tulvii jokaisen kyläpahasen soittajaniekoilta milloin minkäkinlaisen puulaakin kustantamana, Magenta Harvestin debyyttilevy on harvinaisen valmis ja vakuuttava julkaisu. Jännitettä rakennetaan hitaasti, kunnes Heard About You Last Night aukeaa neljän minuutin jälkeen kosketinsoitinten ja vahvojen kitaroiden siivittämään loppusoittoon. Ja miehen debyyttialbumin perusteella voi tämän väitteen ainakin osit- kilpailuvoittajien vertaisryhmässä perin harvinaista. kertoo monisyisyydessään paljon myös koko albumista. HENRI EEROLA HHHH ANTTI MATTILA HHHH James Arthur James Arthur Sony Tv:n laulukilpailuja kuvataan usein oikotieksi musiikkimaailman huipulle, mutta todellisuus on paljon raadollisempi. Toki mies on saanut debyyttilevylleen tueksi hurjan määrän apujoukkoja, joista nimekkäimpinä esiin nousevat Emeli Sandé ja Naughty Boy, mutta kaiken keskiössä seisoo mies itse. Brittien X-Factor-voittaja James Arthur uskoo itse olevansa toista maata. Revival Hymnsiä kannattaa pitää silmällä. Rave Tapesilla kuullaan totuttua enemmän syntetisaattoreita. Beast -levyltä (2006) pieneksi hitiksi nousseen kappaleen hengenheimolaisia kyllä. Pääosin deathmäinen ulkoasu saa väriä blackistä ja jopa doomahtavista kitarakuluista sekä grindcore-ryntäilystä. Suureksi osaksi instrumentaalikappaleista koostuva albumi alkaa glasgowlaisyhtyeelle tyypillisesti. Kun asiaa kuitenkin tarkemmin tarkastelee, ei yhtye ole missään kohtaa malttanut pysytellä paikallaan, ja jo kolmannellaan se antoi selviä merkkejä melodisemmasta tulevasta. Tilkkutäkkimäisellä kappalekavalkaadilla bändi on, hieman jopa yllättäen, kyennyt kampittamaan sitä alituiseen vaivanneen epätasaisuuden kiron. Se kuuluu varmuutena yhtyeen soinnissa. Alun perin yksi Amoralin peruspiirteistä ei perustele olemassaoloaan enää millään muotoa. Yksikään sävel tai sana ei kuulosta väkisin puristetulta tai hatusta vedetyltä. Carlsonin ja Anna Ternheimin Lovers Never Say Goodbye -duetto on yksi kohokohdista, mutta pääosaan nousee tehokuuntelussa koko levy. Ja ennen kaikkea, se kuuluu vokalisti Carlsonin pehmeässä ja karis- 62 SOUNDI tain allekirjoittaa. Ari Koivunen on tässä evoluutiossa aika pieni muuttuja. Itse en ole enää pitkään aikaan ollut kartalla Amoralin todellisesta suosiosta, mutta ei se itse ainakaan tilannetta helpota jatkuvalla nahanluonnillaan. Glasgow’n postrokkarit ikääntyvät arvokkaasti. Topi Sorsakosken useasti esikuvakseen mainitsevan laulaja Magnus Carlsonin johtaman ruotsalaisyhtyeen paluu parrasvaloihin on komea. Suurin osa näistä menestyjistä hiipuu yhtä nopeasti kuin on pinnalle noussutkin ja vain harva pystyy luomaan kestävämmän uran musiikin parissa. Magenta Harvestilla riittää biisejä koko levylle, ei vain alkusykäykseksi. JUSSI NIEMI VISA HÖGMANDER HHH HHHHH Mogwai Magenta Harvest Rave Tapes Volatile Waters Skottibändin kahdeksas pitkäsoitto ei tarjoa yhtyeen tunteville juuri mitään uutta. Kirjava musiikki saa tässä hetkessä kaipaamansa kirsikan vallan mainiosti Koivusen laulusta, joka on vuosien saatossa kehittynyt kovasta ja korkeasta huomionarvoisen vivahteikkaaksi. Tämä lainalaisuus koskee yhtä lailla Suomea, Englantia kuin Yhdysvaltojakin. Potentiaali on kansainvälistä tasoa, mutta neuvoisin bändiä vielä enemmän karistamaan postrockin tyypillisyyksiä. Mogwai aloitti uransa jo vuonna 1995. Levyn huipuksi kohoaa yllättäen banjon plonkuttelulla alkava Dreams Of Fire, jonka loppupuolella kuvaan ilmestyvä laskeva sointukulku osuu suoraan solar plexukseen
Liput toimituskuluineen alkaen 69/89€. Ei silti ole lainkaan yllättävää, kuinka bändi luo nahkansa hyvillä kappaleilla. Alejandro Escovedo on hänen setänsä ja Tito Puente kummisetä. Juuri sitä muutoin hienosti rakennetusta kokonaisuudesta jää kaipaamaan. Myös televisioruudulla millintarkalla käsikirjoituksella etenevä spektaakkeli näyttää samalta kuin muistikuvissani – vaan ei tunnu. Icon Stiletto Flats Sheila E. On se kumma, että edes ainoastaan yhdeksän uuden kappaleen voimin lähestyessään Mustasch ei pysty luomaan albumikokonaisuutta, josta ei nokan koputtamista löytyisi. Muun sisältönsä puolesta paketti sen sijaan on melko köykäinen. Kokonaisuutena albumi on kuitenkin harmittavan puuduttava ja epätasainen, eikä todellakaan kanna loppuun asti. E A S T W AY L i v e P R O U D LY P R E S E N T S : asettamat kaupalliset paineet ykkössinkku Impossiblen myötä. Levyn paras hetki on avaus: Butterfly on minuutin ja 17 sekunnin rytmiorgasmi. Silti ennen muuta lupauksia herättävä pelinavaus. Niinkin kyseenalaiset väännökset kuin Roadhouse Blues -päivitys Lowlife Highlights sekä diskokomppinen I Hate To Dance menettelevät vielä mukavasti. Lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min. bluesrockin jättiläinen +supports VILLE HARTIKAINEN HHH Mustasch Thank You For The Demon Gain Mustasch on hionut stonerrock-lähtöisen settinsä niin tappiin, että uutta levyä kohtaan alkoi jo herätä epäuskoa. Yhtyeen nimeä kantanut levy (2009) taitaa jäädä sen uran taiteelliseksi kohokohdaksi. Portit avataan klo 16.00. Pahinta on, kun Ruotsin kultavasaran viiksekkäästi ja lihaksikkaasti retroilevasta peruskaurasta ei löydy oikein mitään sanottavaa. Portit avataan klo 15.00. Pe 13.6.2014 OULU Raatin stadion Klo 17-24. Tymäkän lainariffin osin balladinomaiseen sisältöön pitkän kaavan mukaan yhdistävä All My Life nousee selkeästi kakkossijalle. Albumin täsmäase on sen starttaava Feared And Hated, aivan erinomaisen rempseä klassinen rockbiisi. JUHO ÄIJÖ HH Muse Live At Rome Olympic Stadium DV D Warner Näin Musen 2nd Law -kiertueen keikan Barcelonassa viime kesäkuussa ja pidin kovasti. Kompastuskivi on siinä, ettei Mu- sesta – Matthew Bellamyn kovasta yrityksestä huolimatta – löydy Freddie Mercuryn kaltaista sädehtivää lavapersoonaa, jonka seuraaminen kotioloissa olisi liekkimeren ja valoshown sijaan huomattavasti mielenkiintoisempaa. Musen virtuositeetista, ronskista mielikuvituksesta ja häpeämättömän suuruudenhulluista ratkaisuista rakentuvat kappaleet toimivat myös livenä erinomaisen hyvin. Riistetyt olisivat voineet pienellä harkinnalla tislata materiaalistaan irti olennaisen, sillä lopputulos kuulostaa kaikessa luurankomaisuudessaankin pöhöttyneeltä. Roskalavoilta noukitut metalliriffit särähtävät pahasti korviin. Siitä eteenpäin Ma 24.2.2014 HELSINKI, Jäähalli Klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€ / 62,50€ / 72,50€ €. Tämä levy on kuin noutopöytä Raxissa, eli jotain löytyy kaikille, mutta maku uupuu. E A S T W AY L I V E a n d E T C O N C E R T S & B O O K I N G P R O U D LY P R E S E N T: AN EVENING WITH EERO KETTUNEN HHH Sheila E. JARI JOKIRINNE HHH Riistetyt Korppien Paraati Stupido Hardcorepunkin klassikkobändin kuolemaa lietsova uusi Korppien Paraati -albumi luo yhtymäkohtia yllättäen Motörheadin tuotanoon – eikä tämä ole lainkaan hullumpi asia, sillä tuskin kukaan enää odotti 2000-luvun alussa tapahtuneen paluun jälkeen hiilipaperikopiota yhtyeen 80-luvun materiaaliin. Suurin varsinainen nillityksen aihe on kuitenkin rumat, keskiverron metallibändin mieleen tuovat kannet, jotka antavat loppusilauksen albumin luotaanpäintyöntävyydelle. Kappaleista parhaat (Ruttokellonsoittaja, Sotakoira Zapata) kuitenkin muistuttavat, miten kova yhtye voi parhaimmillaan olla. Vaikkei toisarvoinen materiaali tee Thank You For The Demonista lohduttoman järkälemäistä, ei se myöskään kuulosta millään tavalla paikkaansa puolustavalta. Teknisiltä ansioiltaan kuvatallenteessa ei nimittäin ole mitään vikaa – päinvastoin. Mutta se ei nyt pelasta. Kieli poskella rakennettu pompöösi show oli kaikin puolin huikea elämys. johti Princen taustabändiä 1980-luvun lopulla. www.dreamtheater.net SOUNDI 63. Hän on ilmiömäinen perkussionisti, jolla on tarunomainen tausta. Sanoituksellisti albumi ei tarjoa mitään, mitä monet muut hcyhtyeet eivät olisi sanoneet paremmin jo aikoja sitten, ja yhteiskuntakritiikin yhdistäminen ontuvaan mytologisointiin herättääkin lähinnä myötähäpeää. Niitä voisi silti olla Thank You For The Demonilla vieläkin enemmän. Inhimilliseen kokoluokkaan tiivistettynä kaikki turboahdettu mahtipontisuus avaruusaluksen kokoisine – ja näköisine – lavarakennelmineen tuntuu menettävän tehoaan. VIP Myynti ja Tiedustelut: vip@menolippu.fi /010 841 4185 Matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min. Monessa kohtaa mieleen hiipii toinen brittisuuruus, Queen. Keikkatallenteen ongelma ei ole itse musiikissa. Liput toimituskuluineen alkaen 69/79/89€ La 14.6.2014 helsinki kaisaniemen puisto Klo 16-24
Olisiko se uhka vai mahdollisuus, odottaisiko innolla vai kauhulla. Tytöt ja päihteet rokkaavat maailman sekaisin niin ihanasti, että tekee itsekin mieli vetää Aaah, nollat taulussa päin tuntematonta paheiden maailmaa. Ministryn jätkät pelottavat ja ahdistavat koulun pihamaalla. Ville Pirinen höystää aistikasta matkaa saumattomasti sähkökitaralla, ja Alanko värittää kitaroiden levollisia helinöitä vielä koskettimin, perkussioin ja kevyin konesäädöin. Uhmakkaassa murkkuiässä THJKB tekee uransa tarttuvimman, helpoiten lähestyttävän levyn – albumin titteliä myöten. Voyage kuulostaa siltä kuin bändi olisi siirretty aikakoneella nykyhetkeen, ja kun bändi hallitsee tyylilajinsa näinkin alkuperäisen kuuloisesti, orkesterilta ei osaa jäädä kaipaamaan minkäänlaisia pienimpiäkään viitta- sistä. Intialaiselle Mohan Veena -kitaralle sävelletty pitkä päätöskappale Aura River on kepeän henkistynyt ”raga” Alangon kotikaupungille Turulle. Voyagelta on helppo aistia yhtyeen innostus asiastaan, ja tämän johdannaisena kappalemateriaalissakin on reilu satsi biiseihin istuvaa raikkautta. Vieras setä katselee suihkussa Lapsuusmuistoissa. Levyn saatesanoissa Risto Yli-Härsilä kehuu levyä hyväksi. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi on siitä vänkä, jännä ja hieno orkesteri, että siitä ei koskaan tiedä, mitä tulevalta odottaa. Kuva: Henri Turunen huonot ja tyhjänpäiväiset biisit seuraavat toisiaan tyylien muuttuessa alla. Itse Prince vierailee Leader Of The Bandilla, mutta biisi on bulkkifunkkia. The Vintage Caravan on liikkeellä vilpittömän innostuksen siivittämänä, ja lopputulos on erinomainen esimerkki siitä, miten musiikin ajattomuus voi ilmetä. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Sophie Ellis-Bextor Wanderlust Douglas Valentine Limited Elektropopparina tunnettu, epämääräisen aristokraattisella nimellä ja korostuksella varustettu Sophie Ellis-Bextor on jättänyt neljäsosia takovat basarit taakseen ja tehnyt kamaripoplevyn. Yhtye lähestyy 60- ja varhaisen 70-luvun proggressiivista ja klassista rockia erittäin autenttisella fiilistelyllä aina soittamisesta levyn tuotantoon saakka. Ei näistä onnekseen tiedä. Se ei retroile kuten vaikka kabareejazzia ja koneita yhdis-. Äänityksiä on tehty myös Tampereella, Salossa ja Kemiönsaaressa. Määrätietoisen pelkistetyn soiton elävä syke pitää monotonisuuden hienosti loitolla. Oulun ”tekotaiteellisilla, muka-rankoilla taidepaskoilla” olisi halutessaan mahdollisuudet tehdä huikea pop-levy ilman häröilyjä, sen Titityy, Rakkaus voittaa ja Saatanan beibe todistavat. Erityisen hehkeästi soivat haikeasti liu’utteleva Réunion Pacific sekä miellyttävää melodista näppäilykiertoa kieppuva Ampersand. Aika näyttää, jos on näyttääkseen. Oli kyse sitten live-esiintymisestä, levystä tai yksittäisestä biiteri on kotoisin Islannista ja tyypeillä ikää parinkymmenen korvilla, on täysin selvää, että pojat ovat käyneet isin levykokoelmalla useamminkin kuin kerran ja trio on sisäistänyt kuulemansa paremmin kuin hyvin. Paitsi sen, että voi odottaa mitä tahansa, mihin oma mielikuvitus ei yllä. Devil Box tekee melodioiltaan ja mantroiltaan mainittuja verrokkeja selkeämpää ja kurinalaisempaa biisinrakentelua. Icon on sen ohjelmavirran ääniraita. Ääripäästä kaahataan mutkattomasti toiseen, yllätyksellisyys tekee taiteen kokemisesta mielekästä. Pitkään aikaan ei levyn kuunteleminen ole ollut näin vaikeaa. > Levyarviot ...voi odottaa mitä tahansa, mihin oma mielikuvitus ei yllä... Tämä on kuin sarja toinen toistaan karmeampia nuorennusleikkauksia. Bobby G:n tähdittämällä Rockstarilla yhdistetään yksi maailman tyhmimmistä lyriikoista todella karmivaan tsemppirockin ja powerballadin välimaastossa rämpivään epäsikiöön. ARTTU TOLONEN H Devil Box Ceci n’est pas une guitare Kääntö Antti Alangon metallisen resonaattorikitaran sointuja ja kaikuja hellivä Devil Box -duo jatkaa toisella levyllään instrumentaalisen folkbluesin hillittyä jalostusta avarampiin äänimaisemiin. Television myöhäisilta on täynnä huonoja, parempien sarjojen kylkiäisenä tulleita, derivatiivisia tv-sarjoja, joiden nimiä emme muista. Puutaloissa, tähdennetään kannessa. Muistamme vain millä televisiotrendillä ne yrittivät ratsastaa. Jokaisen biisin voi kuvitella myötähäpeää herättävään kohtaukseen tai kuvamontaasiin. Todennäköistä on, että trion kappaleet ovat läpisävellettyjä, mutta studiossa on tavoitettu ällistyttävä improvisaatiota mukaileva tunnelma. ”Tämä ei ole kitara” -levy on tervetullut lisä levyhyllyn osastoon, josta löytyvät Durutti Columnin kitaralla maalailemat skissit ja akvarellit tai Markku Peltolan nuotioteknoksi kuvailemat Buster Keaton -levyt. Väitän sen olevan mainio. ASKO ALANEN HHHH The Vintage Caravan Voyage Nuclear Blast Jos kahdeksan vuotta vanha bändi sekoittaa Led Zeppeliniä, Creamia ja Deep Purplea siististi yhteen, orkes- 64 SOUNDI Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi Käkkyrällään Kioski Käkkyrällään-pitkäsoiton myötä Tuomas Henrikin yhtye kolkuttelee jo kunnioitettavaa murkkuiän porttia, joten luontevasti albumin tematiikka pyörii puberteetti-iän ympärillä. Wanderlust on kaunis, hauskan ja kohdistamattoman nostalgian vallassa piehtaroiva levy. KAISLA LEVEELÄ HHHH uksia modernista musiikista
INDICA Musungu näkee kirjoitettavan myös muodossa mzungu. Tällä levyllä hän on yhä kangastus jostain toisesta maailmasta, mutta huomattavasti lähempänä kuin ennen. ARTTU TOLONEN HH MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ Pienet ilmot PiENETPienet iLMOT i Ilmoitusmyynti p. Kyseessä on itäisen Afrikan eri kielissä yleisesti käytetty nimitys eurooppalaistaustaisille henkilöille ja Dar es Salaamissa kasvaessa sitä kuuli käytettävän paljon, varsinkin valkoista tukkaani hyvän onnen enteenä koskettelevien vanhusten toimesta. 03-222 1300 Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Laiva täynnä ihmisiä tuo pienen ripauksen mollia ja ehkä Irlantia. Onnistuessaan homma toimii hienosti. Kertosäkeessä kertojan nälkä tulee iholle. televä The Real Tuesday Weld. Sophie Ellis-Bextor on aina tuntunut kaukaiselta kangastukselta ja hieman kylmältä. KUNINGASIDEA FLM-Tuotanto PE 07.02. Mikko Hentusen vetämä Musungus soittaa musiikkia, jossa bändisoitosta tulee vahvimmin mieleen Zimbabwe ja Etelä-Afrikka: pirteitä kolmen soinnun duuribiisejä, joissa kitarat pikkaavat herkeämättä arpeggiota. Ja lämpimämpi. Tai ehkä instrumentaaliosan slide-kitara vie ajatukset King Sunny Adéhen… Tässä on mielestäni huima potentiaali, mutta biisimateriaali töksähtelee ja kaipaisin suurempaa melodista heittäytymistä. laulajathan ovat suomirockin ydinmehua, joten se sopii kuvioon. YÖ Pikkuilmot 11_10.indd 93 tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi OSTA LIPUT ENNAKKOON www.tammerpianojasoitin.fi www.toprecords.fi Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa - Soitinrakennustarvikkeet - Elektroniikan komponentit - Perhokalastustarvikkeet mm. Lyriikat ja laulajan ulosanti ovat jokseenkin puhdasta suomirockia ja käsittelevät arkipäiväisiä asioita roskaruoasta naapurikateuteen ja feissareihin. Wanderlust tarjoaa runsaan ja mahtipontisen äänimaiseman, johon peilata oman elämän karikoita ja vapaita ulapoita. www.spelektroniikka.fi Lue lähetysohjeet ja kuuntele toisten lähettämiä biisejä: Lähetä se Soundin Demoefektiin arvioitavaksi! Joka torstai Soundin nettisivuilla arvioidaan kolme kiinnostavinta demoa. Youngblood on upealla laulusuorituksella varustettu perinteinen pianoballadi. Levyn biisimateriaali on läpeensä aika vahvaa, mutta joukosta erottuvat sinkkunakin julkaistu herkkä Youngblood ja moukarin voimalla päällekäyvä, sulhasen alttarille jättämisestä kertova Cry To The Beat Of The Band. käytetyt vinyylit, ale-pelit Puh. ma-pe 10-18 la 9-15 Hyvän fiiliksen musakauppa Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com “Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 ” Teitkö DEMON. www.soundi.fi/demoarviot SOUNDI 65. Laulajan yksioikoinen tapa lähestyä tekstejä uhkaa aina välillä puuduttaa, mutta toisaalta rajoittuneet mies- PE 14.02. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi SK1 Uutuus! w SK2 Uutuus! ALAN HARRASTAJILLE !!! ROCK BLUES JAZZ PROGE + 50 GENREÄ www.retromusiikki.com Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot ARTTU TOLONEN HHHH Musungus Musungupop PE 31.01. KLAMYDIA PE 07.03. VIRVE ROSTI & TOYBOYS PE 28.02. Wanderlust on ajattomampi. JENNI VARTIAINEN K PE 21.02. Ihmisiä hyväntekeväisyyden eteen ahdistelevasta tytöstä kertova Sanna on esimerkiksi hauska biisi ja eniten länsiafrikkalaisen kuuloinen koko levyllä. Jälkimmäinen tuo jollain tavalla mieleen Justin Timberlaken ja Timbalandin hienoimmat yhteiset hetket, vaikka ei samassa genressä operoikaan. ANTTI TUISKU PE 14.03
Tuntuu, että olemme saaneet settiin uuden, pitkään soittoa kestävän rockbiisin. KAUPUNKI ON AAVIKKO Tällä kohden Paulin jo kuukauden päivät kestänyt tupakkilakko äkillisesti keskeytyi; taiteilija tarvitsi norttia liki puolijoukkueteltan kokoisten limapeitteiden irtoamisen keskeyttämiseksi. Esimerkiksi Turussa se ei varmaan saisi kovinkaan lämmintä vastaanottoa. 66 SOUNDI. Yleisö tarkastelee keitä me ollaan, ja me keitä he ovat. VANHA, MENNYT JA ENTINEN Ollut meillä aloitusbiisinä varmaan useammin kuin mikään muu. Lavalla kuulostaa joskus siltä kuin PA jäisi pieneksi. Kolmas Nainen Tavastia, Helsinki 11.1.2014 Kolmas Nainen -yhtyeen kitaristi Sakari Pesola avaa yhtyeen viimeisimmän Tavastia-setin salat. Monen ikäistä ja kokoista näkyi. ”VME” on mukavasti tunnusteleva kappale, joka toimii hyvänä johdantona keikkaan. OOH SAMMY Nosti tunnelmaa leveälahkeisella seiskytlukumeiningillään... ÄITI POJASTA PAPPIA TOIVOI Vedetään setin alkupuolella. Yleisökin tanssi, ja siitä tuli hyvä mieli! HELSINKI Soitettiin encoren viimeisenä. Läyvän Timon wah wah sätkätti humoristisesti vieressä. Muutenhan tässä oltaisiin viihdeorkesteri. Ne ovat kaikkein vaikeimpia tehdä, mutta ovat meidän orkesterimme profiilin kannalta kaikkein olennaisimpia biisejä. Tätä voi verrata kohtaan kaksi. Sääli toisaalta. Tämä viritti äänekkään yhteislaulun. > Settilista Mitä soitettiin ja miksi. PIRU PITI PITSERIAA Lämmittää uunia mukavasti... Syssymmällä avasimme ajankohtaan sopivasti kappaleella Syksy rannalla, josta jatkoimme ajankohtaan sopimattomasti loppukesäbiisillä Tähän aikaan vuodesta. Basisti Raimon tanssahtelua oli veikeä tarkkailla. Tämän kappaleen ehdottomasti huonoin puoli on se, että sitä on vaikeata soittaa missään muualla kuin Helsingissä
Ansiokkaaseen albumiklassikotlivesarjaan lukeutuvan Tavastianiltaman aikana oli luvassa Waltarin Torcha!-läpimurron (1992) kokonaistoimitus alkuperäisen levyn aikoinaan toteuttaneen muusikkokvartetin esittämänä. Soundit olivat mainiot, ja energisen bändin soitto mahdollisesti vielä mainiompaa. Tavastia, Helsinki V oi hemmetti, suunnilleen tuoltahan nämä kaverit näyttivät Jyväskylän Lutakon lavalla jo 90-luvun alkupuolen Carry The Torch -kiertueellakin! Tämä oli ensimmäinen ajatus, kun toista soololevyään parhaillaan työstävä Kari ”Kärtsy” Hatakka (basso, laulu), Jariot Lehtinen (kitara), Sami Yli-Sirniö (kitara) ja Janne Parviainen (rummut) astelivat Helsingin Tavastian estradille tammikuisena keskiviikkoiltana, kovasti vuosia vyölleen keränneen taustalakanan eteen. Ennen keikkaa mietitytti erityisesti albumin täysin hulvaton monimuotoisuus – mitkähän mahtoivat olla Veikkaus Oy:n kertoimet sille vaihtoehdolle, että Waltari pystyy toteuttamaan Torcha!:n ”Slayerin runttauksesta Raptorin huumoriräppiin” -keitoksen tyylikkäästi. Erityisen syvän kumarruksen uutta materiaaliakin parhaillaan nauhoittava Waltari ansaitsee asenteestaan: kiitettävällä hartaudella iltamaan valmistautunut nelikko touhusi Tavastian lavalla sataprosenttisen tosissaan, mutta samalla kurttunaamainen vakavuus loisti täydellisesti poissaolollaan. > Live Teksti: Timo Isoaho Kuva: Timo Isoaho Soihtu roihuaa edelleen Waltari 15.1. Saman huomion allekirjoitti esimerkiksi paikalle saapunut Mokoman solisti Marko Annala, joka näki Waltarin 90-luvulla ”hyvinkin monta kertaa eri puolilla Suomea.” Muitakin tyytyväisyydestä hehkuvia nimimuusikoita näkyi ympäri Tavastian salia, mutta mieleenpainuvimman kommentin tarjosi kuitenkin Rytmihäiriön kitaristi Janne Perttilä: ”En ehkä tunne itseäni aivan kahtakymmentä vuotta nuoremmaksi tämän keikan ansiosta, mutta kyllähän tässä ainakin kymmenen vuotta tipahtaa hartioilta!” SOUNDI 67. Toisin sanoen: Lie Of The Zombien melodiat tarttuivat, Death Partyn ja Fool’s Goldin riffit vakuuttivat ja Vogue kohotti edelleen ilmaan – viimeksi mainitun aikana orkesteri tarjosi niin nuorisosta kuin Waltarikonkareistakin koostuneelle yleisölle tutun vieraan, kun Corporal Pu- nishmentin Ali Suviala väritti tuttua Madonna-lainaa jyhkeällä mörinällään. Erikoismaininnan ansaitsee ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan Waltaria tahdittanut Parviainen – muusikko työsti tiukat komppinsa tarkasti kuin kone, elävyyttä kuitenkaan kadottamatta. Vain tämän esiintymisen ajaksi yhteen palannut klassinen Waltarikokoonpano näytti kyntensä heti ottelun alkuhetkillä. Ennen konserttia olisi ollut helppo naureskella esimerkiksi Jukolauta (Don’t Make It) -huvittelulle: eihän tällainen numero voi aiheuttaa muuta kuin myötähäpeää! Kuin ihmeen kaupalla Waltarin nelikko kuitenkin luovi kuivalle maalle kerta toisensa jälkeen, olipa kyseessä sitten kokeellinen, kummallinen, hittipitoinen tai metallinen kappale. Torcha! aiheutti aikoinaan kohottavan ”mitä kummaa, mistä Waltari on saanut tällaiset siivet alleen” -reaktion, mutta levyn ilmestymisen jälkeisten vuosikymmenien aikana populaarimusiikin kasvot ovat muuttuneet aivan toisenlaisiksi. Illan juhlakalu niitti ilmestyessään ylitsevuotavia kehu- ja niin brittimedioilta (”This band should be bigger than Nirvana”) kuin kollegoiltakin – esimerkiksi Faith No Moren Billy Gould tunnusti Waltarin iloisia värejä – mutta 22 vuotta myöhemmin Tavastian oviripaa kolkutellessa ajatuksiin nousee silti myös epäilyksiä
Mistä hän levyjä kaivaa, on suuri mysteeri, mutta ainakin osassa tapauksista merkittävät rahasummat ovat vaihtaneet omistajaa. 1960- ja 1970-lukujen kirjastolevyt sekä tv- ja elokuvasoundtrackit edustavat aikakautensa luovinta, vapainta ja musikaalisesti korkealuokkaisinta populaarimusiikkia. > Oton vinyylit Teksti: Otto Talvio Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Shallcrossin nyrkkisääntö laareja kaivellessa oli hypätä suosiolla yli kaikki isojen firmojen julkaisut ja kaikki isot sovitukset – jälkimmäisen hän perusteli yksinkertaisella matematiikalla: iso arri = iso kuluerä. Kirjastolevyjen indie-aarrearkku H aastattelin joskus manchesteriläistä Andy Shallcrossia, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Andy Votel. Kiinnostavat levyt olivat hänestä lähes poikkeuksetta pienen rahan marginaalijulkaisuja. Finders Keepersin katalogi tarjoaa hengästyttävän kavalkadin eurooppalaisten b-filmien kokeilevampia soundtrackeja, huikeita ranskalaisia proge- ja funklevyjä, kirjastomusiikkia, Bollywood-eksotiikkaa ja leikkisää avantgardea. Tuotantoyhtiöille musiikkia myyneet musiikkikirjastot kuten KPM, Music De Wolfe, Chappell, Montparnasse 2000 tai Cam pystyivät työllistämään studio- ja jazzpiirien lahjakkaimmat ammattimiehet ja tarjoamaan heille enemmän tai vähemmän vapaat kädet tehdä mitä lystäsivät. En koskaan saanut selville oliko hän loppujen lopuksi päässyt kiertämään levykauppoja vai ei. Hän nimittäin pyörittää loistavaa Finders Keepers -levy-yhtiötä, joka keskittyy lähes yksinomaan erittäin harvinaisten eurooppalaisten kirjasto-, jazz-, folk- ja funklevyjen uudelleenjulkaisemiseen. Siksi kirjastomusiikki on niin vetoavaa myös levynkeräilyn perspektiivistä: kirjastolevyt ovat julkaisuina epäkaupallisia, painoksiltaan suhteellisen pieniä, mutta kokonaisuudessa eri levyjä on edelleen olemassa varsin runsaasti ja niiden joukossa on todellisia helmiä. Varmaan siksi, että ne edustavat auraalista arkeologintyötä puhtaimmillaan, pölyisten levykätköjen nuohoamista Spotify-striimin klikkaamisen sijaan. Hän oli tulossa Helsinkiin dj-keikalle ja minulla oli tilaisuus kysellä häneltä vinkkejä levyjen keräilyyn. Niiden originaaleista saa maksaa kesäauton verran rahaa – jos sellaisen ylipäätänsä saa jostain metsästettyä. Suomesta hän oli ajatellut etsiä neuvostolevyjä, joihin hänen nyrkkisääntönsä ei välttämättä sellaisenaan toiminut. Eräänlaista oman aikansa indietä siis. Mutta mystiikan lisäksi Finders Keepersin edustamassa tyylilajissa on solidi musiikillinen pohja. Niiden alkuperäiset painosmäärät ovat olleet häviävän pieniä, sikäli kuin niistä edes löytyy kaupallista julkaisua. Votelin uudelleenjulkaisuiden hämäräperäisyys tekee vaikutuksen. Parhaimmillaan huipputason studiomuusikot ovat päässeet tekemään juuri sellaista musiikkia, jota he itse halusivat tehdä, mutta ilman kaupallisuuden paineita. 68 SOUNDI. Firma on julkaissut jopa Jane Weaverin säveltämän musiikin Paola Suhosen ja Mikko Ijäksen Intiaanikesälyhytelokuvaan. Kirjastoille tehdystä musiikista löytyy lähes mitä tahansa kokeilevasta varhaisesta elektronisesta musiikista tv-sarjojen tiivistunnelmaiseen takaa-ajojazziin, modhenkiseen go-go-kitschiin, psykedeliaan, rockhittejä jäljentäviin tyylipastisseihin, loistavaan funkiin ja elokuvalliseen tunnelmointiin. Tämä kaikki kuuluu tietysti levyjen keräämisen mystiikkaan
Nehän olivat kieliopillisestikin aivan päin seiniä, mutta siitähän hiphopissa onkin osaltaan kysymys: nämä omaperäisimmät tähdet tekevät äidinkielellä mitä haluavat! 0 A Teksti: Timo Isoaho 90 > Bazook! 90 0 9 0 9 aat levyt: vuoden parh Descent OLT ja viime : Disarm The RH ge TE ga ES W En h ROBERT aven And Shift Killswitc He gm Of di ra de Si Pa e KORN: Th H: The Wrong DEATH PUNC e1 FIVE FINGER Of Hell, Volum Heaven And de Si s ou te rong Side Of The Righ PUNCH: The W H AT DE ER FIVE FING Volume 2 s Side Of Hell, The Righteou SOUNDI 69. Tässä ei ole mitään uutta, totta kai Within Temptation rakastaa uutta hengentuotostaan, mutta albumin musiikillisessa annissa on jo huomattavasti enemmän pureskeltavaa. – Rakastan Killswitch Engagea, mutta niin rankka materiaali ei kuulu Within Temptationin toimintapiiriin. – Hydran kappaleet alkoivat rakentua ja huomasimme materiaalin painottuvan soundillisesti raskaammalle ja raaemmalle osastolle. msterdamin läheisyydestä löytyvän Hilversumin pikkukaupungin keskustan kävelykaduilla parveilevat tyyliniekat valmistautuvat jo perjantai-illan viettoon, mutta puiston siimeksessä sijaitsevalla 35-vuotiaalla Wisseloord-studiolla ei ole vielä tietoakaan rennosta viikonloppumeiningistä. Mutta kirjoittivatko he omat sanoituksensakin, tai edes tekstien osia. Westerholt esittelee ylpeänä levyn kansikuvaa ja painottaa kerran jos toisenkin olevansa valtavan tyytyväinen Hydraan. Muusikot juttelevat huolettomasti eri Euroopan maista saapuneiden toimittajien kanssa eikä minkäänlaisista paineista ole aistittavissa merkkiäkään – ei, vaikka hollantilaisbändin kuudes pitkäsoitto lukeutuu ison yleisön korvissa vuoden odotetuimpien raskaiden julkaisujen joukkoon. Riffit alkoivat painaa, tuplabassarikompit jytistä ja päätin itse palata myös mikrofonin ääreen – edellisen kerranhan tulkitsin deathmetal-vaikutteisesti Enter-debyytillä vuonna 1997. Onkin hienoa tehdä koukkaus tuollaisen raskaan modernin metallin maailmaan lainaamalla hetkeksi suosikkibändin solistia, Westerholt kuvailee. Muun muassa Iron Maidenin, Rammsteinin, U2:n ja Metallican hyödyntämän studiokompleksin uumenissa on nimittäin alkamassa Within Temptationin Hydra-albumin ensimmäinen medialle suunnattu kuuntelutilaisuus. - Tajusimme Paradise (What About Us?) -kappaleen demovaiheessa, että Tarjan ääni sopisi siihen loistavasti. – (Naurua) Minusta ei olisi ollut Robertin lauluopettajaksi, sillä deathmetal-karjunta on minulle täysin vierasta aluetta, den Adel sanoo. Örinäosaston toimittaminen ei muuten ollut lainkaan helppoa, sillä jouduin käyttämään laulukopissa kaikkia mahdollisia ja mahdottomia lihaksia! Ehkä sinun olisi pitänyt kysyä neuvoja puolisoltasi, joka tunnetaan varsin taidokkaana solistina. Menepä sanomaan tuollaiselle jenkkihopparille, että tässä on sinun osuutesi, tervemenoa laulukoppiin, niin saatat kuulla kunniasi, nauraa kitaristi. Bändin jäsenistä ovat paikalla kitaristi Robert Westerholt sekä laulaja Sharon den Adel – siis siviilissäkin pariskuntana tunnettu yhtyeen voimakaksikko. Sarjakuvia ja lyhytelokuvia konseptinsa sisään sulkenut edellinen Within Temptation -pitkäsoitto The Unforgiving (2011) Raskaamman puoleista asiaa. Hydralla vierailevat myös Soul Asylumin Dave Pirner, jenkkiräppäri Xzibit ja Killswitch Engagen ex-solisti Howard Jones. – Eivät, paitsi tietenkin Xzibit. Kaikki Hydran vierailijat ovat saaneet suuren roolin eli he eivät vain piipahda esimerkiksi c-osan lopussa. Neuvoista puheen ollen: annoitko Hydralta lohkaistulla Paradise (What About Us?) -ensisinglellä vierailevalle Tarja Turuselle vinkkejä jälkikasvun suhteen. – Ryhdyimme alunperin kirjoittamaan The Unforgivingin kakkososaa, mutta sitten mieleen nousi toisenlainen ajatus: ”toteutimme ison konseptin, vieläpä onnistuneesti, joten olisiko nyt jonkin muun aika”, Westerholt aloittaa. Muistan olleeni hyvin hermostunut ennen tuota puhelua, mutta Tarja osoittautui välittömästi mukavaksi ihmiseksi enkä todella- kaan havainnut hänestä mitään diivan merkkejä, kertoo den Adel. Sinullahan on jo kolme lasta, kun taas Turunen sai vasta ensimmäisensä. Päätimme sitten, että ”selvä juttu, pistetään pökköä pesään oikein kunnolla”. En tuntenut Tarjaa lainkaan, mutta päätin kuitenkin soittaa hänelle... MATKALLA RASKAAMPAAN SUUNTAAN WITHIN TEMPTATION oli tuotannollisesti melko kevyttä sarjaa, joten Hydran tuplabassarijytistelyt ja jopa deathmetal-örinät tulevat pienenä yllätyksenä. – Xzibit näytti minulle kirjoittamansa lauseet ennen nauhoituksia enkä minä tajunnut niistä riveistä juuri mitään. – Minulle tulee suomalaisista mieleen Mika Häkkinen – olenhan kova F1-fani. – Nämä arvon leidit keskustelivat studiolla lähinnä vuosikertaviineistä, Westerholt puistelee päätään. Mika on vaalea eikä hänen ulosantinsa ole kovin sujuvaa, joten Tarjan spontaani eläväisyys ja suuri avoimuus tulivat suurena yllätyksenä, nauraa Westerholt
> Bazook! Teksti: Timo Isoaho RE . Edellisen Sounds Like Hell, Looks Like Heaven -albumin aikoihin teitte yhteistyötä viskimerkki Fireballin kanssa. – Seurasimme ”less is more”- ja ”more is more” -koulukunnan oppeja niin kirjoitus- kuin nauhoitusvaiheessakin. Ralf ei esimerkiksi nuorena saanut kuunnella raskasta musiikkia lainkaan... Iiwanajulmaa tehdään, kun se PJ HARVEY: tuntuu hyvältä, ja nyt tuntuu todella hyLive From La Maroquinerie vältä, Hänninen painottaa. Suomen-keikat promotoivat juuri ilmestynyttä Thank You For The Demon -albumia. Olemme tunteneet toisemIGGY AND THE STOOGES: me lapsesta asti eikä kuusi vuotta tunnu Mikä tahansa lopulta missään. Orkesterin keitos on mielenkiintoinen, sillä Loner Finin soundissa sekoittuvat ”koneet, spoken word ja Hindustan-mausteet”. Kyseessähän on melkoisen nimivahva rykmentti. Hallelujah-albumin työnimi oli ”10-luvun itsemurha”. Herranen pyysi minut mukaan ja basistiksi päätyi Don Huonoissa ja Itä-Saksassa soittanut Jukka Puurula. – Sanotaan vaikka niin, ettei ole tarvinnut miettiä, että mitähän sitä tänään tekisi! Iiwanajulman kolmatta albumia on odotettu, sillä arvostelijoilta täysiä pisteitä napannut Tuhottu tila -pitkäsoitto ilmestyi vuonna 2008. No, se olikin sitten totaalista menoa, kun hän pääsi viimein uppoutumaan tähän demoniseen maailmaan – ja tästä tulee myös Thank You For The Demon -levyn otsikko! Entäpä demoni alkoholi. – Aah, viimeinkin saamme juoda mitä haluamme, basisti naurahtaa. YONA & ORKESTERI LIIKKUVAT PILVET: – Tällä kerralla lähdimme tekemään Vaikenen laulaen musiikkia, jollaista ei Suomessa juurikaan kuule. Gustafssonille. – Onhan se armoton fakta, ettei mikään muu bändi kelpaa Motörheadin faneille. Mistään vakavasta yhteistyökuviosta ei ole ollut puhetta, mutta emme toisaalta koskaan sano ei hyville juomille! Kuva: Johan Carlén 5 70 SOUNDI MATS ”STAM” JOHANSSON ja viisi parasta riffilevyä: PANTERA: Vulgar Display Of Power BLACK SABBATH: Master Of Reality NEWSTED: Metal SOUNDGARDEN: Badmotorfinger MEGADETH: Countdown To Extinction LONER FIN & IIWANAJULMA -kitaristi Timo Hänninen: T yylitajulla siunattu kitaristi Timo Hänninen soittaa niin kannuksensa jo ansainneen painavan Iiwanajulman kuin kovasti tuloa tekevän, ilmavamman Loner Finin riveissä. – Loihdimme pitkäsoitolle ”metal right in your face” -äänimaailman, sillä haluamme käydä kuulijan päälle ilman armon pilkahdustakaan, nauraa Johansson. – Päätäntävalta on sataprosenttisesti meillä, joten eivätpähän tule ulkopuoliset mussuttamaan mistään. Osaatko edes laskea niin pitkälle. Pyöräytäpä vaikka Feared And Hated -single ja yritä ottaa lukua rumpalimme Jejo Perkovi?in bassariniskuista. Biisit kertovat muun muassa lääkekoukuista: nappikasa kouraan, jokunen minuutti keskustelua ja ”menehän nyt kotiin, kyllä se siitä” -toivotus perään! Entäpä tuoreempi tuttavuus eli Loner Fin – miten orkesteri kasautui. – Mikael Vehkaoja (ex-Kyyria) päätti perustaa Mikko Herrasen kanssa eräänlaista etnorockia soittavan bändin. Mutta... Jaloviina. – Epätoivo tahtoi välillä vallata mielet ja bändi oli hajoamassa lukemattomia TIMO HÄNNINEN kertoja. Milloin on Jaloviinan vuoro. No, me pukeuduimme Snaggletooth-paitoihin ja teimme parhaamme – tiedän, urheilijat vastaisivat näin – mutta Motörheadin paikkaaja ei voi muutakaan, kertoo Mustaschin basisti Mats ”Stam” Johansson. Viime kesänä yhtye taas esiintyi Ilosaarirockissa – paikkaamassa Motörheadia. Molemmat julkaisevat uudet albuminsa, joten mennäänpä asiaan: onko pitänyt kiirettä. LE SS IS MO RE . Voimme toki keskustella itsemme kanssa, jos artistia harmittaa! 5. Yksikelaiset mikit, puhtaat äänet, ei-tyypillistä säröä... Hänellä ei nimittäin ole aina ollut helppoa: Ralf adoptoitiin kolmevuotiaana ja hän sai hyvin tiukan kasvatuksen. Hiili Hiilesmaan miksaama nimetön debyytti ilmestyy helmikuussa oman levy-yhtiön kautta. Mikko joutui lopulta jäämään kiireiden vuoksi pois ja tilalle tuli Atte Sarkima (Verenpisara, Havana Black), Hänninen kertaa. – Hyvä huomio! Kyseessä on tosiaan Gustafssonin mahtavasta urasta vaikutteita saanut sävellys, mutta yhtä lailla biisi kertoo laulajakitaristimme Ralf Gyllenhammarin taisteluista. Tapellaan ja kasvetaan MAIKE ROSA VOGEL: Whores’ Glory yhdessä. – Iiwanajulma tarjoaa todellisia, raadollisia kuvia maailmasta. Kyseessä lienee tribuutti vapaaottelija Alexander L. Olemme toisaalta kollektiivisesja viisi vaikutus valtaista tikin käyneet läpi asioita, joiden rinnalla tapausta: yhtyeen ongelmat tuntuvat aika pienilJACK WHITE: Blunderbuss tä. – Fireball-yhteistyö nimittäin aiheutti ikävää päänsärkyä enkä nyt puhu krapulasta. Luvun ottamisesta puheen ollen: Thank You For The Demonilta löytyy kappale The Mauler. MO RE IS MO T äkäläisen hardrock-yleisön lemmikiksi mestarillisilla riffeillään ja eläväisillä konserteillaan noussut ruotsalaiskopla Mustasch saapuu helmikuun alussa mittavalle Suomen-kiertueelle
UUTTA VERTA VANHASSA RUUMIISSA L injan toisesta päästä kaikuu AC/DC:n Let There Be Rock. määräämisoikeutta eikä suinkaan mi– Usko tai älä, mutta sattumalta kään sarvipäistä mielikuvitustyyptulkittavakseni päätyivät juuri sapiä. Sound -studion Ted Jensen. Onneksi ei. No, voin vakuuttaa, ettei The Satanist ole tylsä reissu pitkin Puolan harmaita tasankoja. Oli jämoth-panostus on myös kiitettävää, risyttävää laulaa tällaisia rivejä onsillä nimimiksaaja Colin Richardsonistuneiden leukemiahoitojen jälnin jätettyä tehtävänsä tilalle tuli yhkeen, kertoo Darski. Syksyllä 2010 Behemoth-päällikkö löysi itsensä vakavammasta paikasta, nimittäin gdanskilaisen sairaalan teho-osastolta. Matt Hyde sen sijaan toimitmaa – Darski toki tietää, että tällaiti juuri haluamaamme äänimaailmaa, nen nimi herättää keskustelua niin huomauttaa Darski ja painottaa: uskonnollisessa Puolassa kuin muu– The Satanist on Behemothin allakin. Fields Of The Nephilimin Katowicen-konsertin erita pirunpalvontaa. – Ryhdyin taistelemaan heti ensijärkytyksen jälkeen, sillä luovuttaminen ei löytynyt vaihtoehtojeni listalta. – Olen tien päällä Behemoth-rumpali Infernon kanssa. En tiedä sen enempää Carcasansaitsee kaiken mahdollisen tuen, sista, mutta emme yksinkertaisesti Darski kertoo. kymmenes albumi, uramme kenties – Totta kai kaikki huomio kelpaa merkittävin pitkäsoitto, emmekä haBehemothille, mutta minun täytyy lunneet jättää yhtäkään asiaa puolimyös painottaa, etten tarkoita The tiehen! Satanist -otsikolla mitään aivoton- SOUNDI 71. Komeasti päälensi kesänä Nummirockin estradille lekäyvän ”in your face -soundimaakapuava puolalaisbändi suunnitteilman” omaavan The Satanistin taas lee viettävänsä ainakin pari vuotta viimeisteli legendaarinen, lähes 2500 The Satanist -albuminsa maailmanlevyä urallaan masteroinut Sterling kiertueella. – Terve, tässä Adam! Voisitko soittaa kohta uudelleen, sillä olen juuri tankkaamassa. Levy-yhtiö Nuclear Blastin Behenat ”new body, new blood”. Muusikon oli juuri todettu sairastavan leukemiaa eikä hengissä pysyminen ollut ainakaan kirkossa kuulutettu asia. KyTerveen paperit saatuani olen seessä ei kuitenkaan ollut Behemothin keikka, silpyrkinyt nauttimaan jokaisesta lä muusikko nousi lavalle päivästä. Kesällä 2012 tä lailla maineikas Matt Hyde (Slayer, Tuska Open Airissa vakuuttanut ja Children Of Bodom). Otetaanpa pari nostoa: vuonna 2007 Darski repi Raamatun kesken Behemothin Gdynian-keikan eikä tempausta olekaan katsottu hyvällä syväs- ti katolisessa Puolassa – oikeustaistelu sananvapauden puolesta jatkuu edelleen. – Tällainen vakava ”läheltä piti” -tilanne muuttaa koko elämänkatsomuksen. Biisiin liitriallista hahmoa, älykkyyttä ja itsetyy myös varsin erikoinen tarina. Darskin onneksi tilanne ei ole Puolassa kuitenkaan aivan Venäjän kaltainen... Niin metallifanien kuin muidenkin auttamisen halu löi minut ällikälle, sillä sain sairaalaan tuhansia kannustavia viestejä, Darski hämmästelee. olleet tyytyväisiä Colinin työpanokThe Satanist -otsikko ei ole sattuseen. Tämä on suuri klisee, mutta se on myös totta: terveen paperit taas saatuani olen pyrkinyt nauttimaan jokaisesta päivästä. Adam Darski, paremmin Nergaltaiteilijanimellään tunnettu Behemoth-päällikkö, nostaa luurin myös muutaman minuutin päästä. Saatana edustaa koisvieraana ja tuolloin kappaleena minulle väärinymmärrettyä histosoi loistava Penetration. Ei, levy on kuin mieleenpainuva tutkimusmatka keskelle Norjan huimia vuoristoja ja vuonoja. – Tosiaan, Pussy Riotin jäsenet joutuivat vankilaan pariksi vuodeksi, mutta minä olen sentään saanut pitää vapauteni. Voi voi – näinkö tämänkin puhelinhaastattelun kanssa käy: artisti ei olekaan sovitusti tavoitettavissa ja puhelu ajautuu suoraan vastaajaan. Tylsää puuhaa ei ole Darskin haastatteleminenkaan, sillä tämä muusikko on ollut viime vuosina mukana monessa, niin omasta halustaan kuin tahtomattaankin. Olemme ajaneet jo kuusi tuntia yhteen soittoon ja tämä homma alkaa maistua turhankin puuduttavalta, Darski nauraa ja jatkaa: – Itse asiassa, tästä tilanteesta saa myös osuvan vertauskuvan, sillä uskoakseni aiot esittää kysymyksiä uuteen The Satanist -albumiimme liittyen. – Näitä tempauksia ei voi tietenkään täysin verrata toisiinsa, sillä Pussy Riot suoritti punkrukouksensa kirkossa, niin sanotussa Herran temppelissä, kun taas minä taas ilmaisin mielipiteeni kansan keskellä eli oman bändini konsertissa. Kuoleman porteilta palannut Darski kapusi ensimmäistä kertaa yleisön eteen toukokuussa 2011. – Kaikki liittyy toipumiseeni ja – Richardson jätti kesken Carcassin haluuni ottaa elämästä niin sanoviimeisimmän albumin miksaamisen tusti kaikki irti, mutta kyllähän täeikä hän saanut tätäkään levyä valmä vuosia valmisteltu pitkäsoitto miiksi
On tullut aika hypätä kalmankansan kirskuville kuolemanrattaille. Rakkaalla lapsella, tässä tapauksessa Stam1nan kuudennen pitkäsoiton nauhoitusoperaatiolla, on monta nimeä. Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Teemu Leinonen Vasymysta Yöllinen rankaisuoperaatio, intensiivinen pieksentä, väkivaltainen ruoskinta ja masokistinen rappaus. 72 SOUNDI
Kuuluvimmin marsmilla korjauksilla kuitenkin selviämme sikäskyjä tarjoavat Stam1nan lynkkauskomppanian rautaisista koupäävisionääri Antti Hyyrynen rista ja kappaleesta muodostuu entistä ja kappaleen säveltäjä basisti jämäkämpi.” Ja katsohan vain, PanzerKai-Pekka Kangasmäki, mutta raajojenfaustin loppupuolelle sijoittuva ”rausa kautta äänessä ovat myös paikalle iltainen nyrkki, nyrkkirauta, aivot puuta, mestyneet levy-yhtiö Sakara Recordsin miehet rautaa” -tunnelmaosio alkaakin edustajat Tuomo Saikkonen viime hetken soja Kuisma Aalto sekä Stam1vitusmuutoksen nan kuudennelle albumille ansiosta jylistä muun muassa taustalauluvastustamattoapua tarjoava Horna- ja Turmasti. ”Perkele, mion Kätilöt -solisti Tuomas Suhteellisen pitääkö tässä Rytkönen. Panzerfaust, työkuivin suihin oikeasti ruveta nimeltään At The Caribian helmikuussa ilharjoittelemaan?” (”biisissä seikkaillaan maamestyvää SLKilman parhaan deathmetalalbumiaan naulevyn tunnelmissa ja seilahoittaneen taan avomerellä pääkalloliStam1nan ”muupun alla”) kirvoittaa Mokoma-kitaristi tamat rentoutusoluet” johtuvat puoSaikkoselta paljon puhuvan kommenlestaan siitä, että tänä lokakuisena iltatin ”Dismember olisi maksanut tuosta na Sound Supremen uumenissa on lualkuriffistä mitä vain”. Kaiuttimista räiskynut Janne Saksa joutuvatkin Auto-Tuvä SLK paljastaa nopeasti monipuoliset nen pannan vuoksi pyytämään muutakasvonsa, sillä kolmen pääsäveltäjän mia tarkkuutta vaativia uusintaottoja (Hyyrynen, Kangasmäki ja Pekka Olk– ja tämä tapahtuu ”Stam1na-kielellä” konen) luoma paraati etenee Kalmanseuraavalla tavalla: ”Valtakunnan tarkkansan ”Katatonia meets Stone with kaamossa peräänkuulutetaan yksinthe gentle touch of Mastodon und Iron SOUNDI 73. Muutatahdissa. tuskaa ja pet tymyksia ”Täyden katastrofin tunnelma oli käsillä!” irvelirummut pärisevät häkertaisuutta ja logiikkaa, ihmetellään meenlinnalaisen Sound erilaisia sävelarvoja ja tarkkakorvaisimSupreme -studion soittomat skapparit huomaavat myös joitain huoneessa Panzerfaust-biisin epätarkkuuksia aika-arvoissa. vassa jo loppusuoralle nauhoitustensa Taiteilijoiden suonissa virtaa malosalta edenneen pitkäsoiton viimeinen lasta muutaman oluen edestä ja tarklaajamittainen tarkastuskuuntelu enkaamon puolelle vetäytyneet kosketinnen tanskalaisen Tue Madsenin (The soittaja Emil Lähteenmäki ja Stam1nan Haunted, Poisonblack) miksausurakan tuottajaksi tällä kierroksella valikoitukäynnistymistä
Sound Supremen sisuksien tunnelma vaikuttaa muutenkin rennolta, vapautuneelta ja hyväntuuliselta – ja miksei vaikuttaisi: Stam1na on selvästi liekeis- 3 x saveltaja Stam1nan varhaisjulkaisujen säveltäjävastaavat Antti Hyyrynen ja Pekka Olkkonen ovat viimeistään SLK-albumin myötä saaneet rinnalleen kolmannen pääasiallisen biisinikkarin. Kaikesta on pääteltävissä, että täysi-ikäisyyden portteja kolkuttavan Stam1nan studiosessiot ovat sujuneet HYYRYNEN: RAUTASORKKA – HALUSIN TEHDÄ yksinkertaisen, pitkiä tunnelmia tarjoavan ”bläkkis-rämpytys-biisin”. Eräänä tarpeeksi ankeana aamuna keksinkin simppelin riffin, kvinttipohjalta, jonka synkeä tunnelma punoutuu yhtä sormea kerrallaan liikuttamalla. Hyyrynen kuvailee niin, että luulin jo ala-asteelta tuntemaansa taioikeasti saaneeni teilijaa näin: ”Kun The Bull hypsydänkohtauksen ja pää studiossa sorvin ääreen niin päivieni päättyvän” yllätyksiä on luvassa, varsinkin raivopäisen improvisoinnin kautta. Mielikuva sorkilla kulkevasta epäjumalasta oli välitön!. Pitäähän taiteellista vapauttakin olla. Tähän kaikkeen kului ehkä pari tuntia. Lisäksi tekstin tuli olla tarinamuotoinen, riittävän surullinen ja myös kysymyksiä herättävä – selityksiä löytyy sitten muista lyriikoista. Rautasorkka-otsikko taas tuli naiseltani, joka ei onnistuneesti muistanut sorkkaraudan oikeaa nimeä. – Myös sambarytmi syntyi helposti: pyrin perverssiin oikean käden tekniikkaan, mutta onneksi tajusin sovittaa kappaleen päämelodian tämän idean yhteyteen. Lopulta Rautasorkasta tuli sävellykseltään ehkä paras kappaleeni kautta aikain. Se on ehjä ja ainakin itselleni virheetön. Päämelodia, pianolla toteutettu yksinkertainen kilkuttelu, syntyi samalla hetkellä riffin päälle hyräilemällä. En kai sentään – sehän menisi jo henkilökohtaisen loukkauksen puolelle. Bridge puolestaan löytyi eräästä toisesta demosta. Ja jos ongelmia ilmenee niin The Bull puskee läpi vaikka rautaaidasta.” Alleviivaamattakin lienee selvää, että tänä iltana Sound Supremella ulkopuolisen tarkkailijan aisteja siunataan harvinaisen harmonisella signaaliryöpyllä. Päätin toteuttaa biisin nimenomaan kuusikielisellä sähkökitaralla, jotta sävelkorkeus olisi kireämpi. Yksityiskohdista on helppo nostaa Olkkosen taiturimaisten soolojen lisäksi esiin esimerkiksi ”Kerran kävi tosiaan rumpali Teppo ”The Bull” Velinin hurmos. Toisaalta siellä oli niin paljon nuotteja, että onnistumisprosentti on joka tapauksessa kiitettävä. Hyyrynen kertoo seuraavassa kirjoittamastaan SLK:n avausraidasta Rautasorkasta, Olkkonen nostaa esiin levyn päättävän nimikappaleen ja basisti Kai-Pekka Kansgasmäki tarinoi ”jazzpala” Kolmen minuutin hiljaisuudesta. Homma kuulosti vähän kirpputorimeiningiltä. Tiesin, että minun pitää nostaa esiin levyn avainsanat: sähkö, rauta, jumala, kuolemattomuus ja kuolema. – Hetkinen, kuulinko yhden väärän bassonuotin. – Rautasorkka kuulosti ehdottomuudessaan avausraidalta. – Siellä oli sen verran mieletön härdelli ja harmoniahelvetti, että Madsen joutuu pohtimaan miksausasetuksia ihan tosissaan! No, smørrebrødiä ja Tuborgia kitusiin niin hommahan on selvää kauraa. Esimerkiksi näin: – Pekka, jätkän sooloihin on tullut helvetin hienoja uusia vivahteita – oletko fuskannut eli treenannut. Kaikki edellä mainitut puheenvuorot päättyvät raikuviin naurunremakoihin. – Oliko vire ihan kohdallaan tuossa alussa. Vai onko se vain kiehuvan HM-2-särön ansiota. Maiden” -tunnelmista pirteään heviilotteluun (Heikko ehkä ja Usko pois) ja nimikappaleeksi ”bändin kollektiivisen liekehdinnän” vuoksi päätyneen SLK:n jylhän ”Horna kohtaa Unholyn” -Lappeenranta-tributoinnin kautta Agentslegenda Esa Pulliaisen tähdittämään Kolmen minuutin hiljaisuus -salatieteeseen ja radiopotentiaalia reilusti omaavaan Dynamoon. 74 SOUNDI sä. Miten orkesterin edustajien ja levyyhtiön johtoportaan väliset keskustelut sitten etenevät
Kuvittelin, ettei tämä varmaankaan herätä innostusta muissa soittajissa, mutta vastaanotto olikin päinvastainen. Nocebo-albumin (2012) tuottanut Joe Barresi sanoi muutamaan otteeseen samaa: ”guys, step up the game”. KANGASMÄKI: KOLMEN MINUUTIN HILJAISUUS – KOLMEN MINUUTIN HILJAISUUS oli viimeinen SLK:lle demottamani kappale. Voi, kuinka väärässä sitä ihminen voikaan joskus olla. – Hankalin pala oli kertosäe – soin nut olivat valmiina pitkään, mutta oi kea rytmitys löytyi vasta Lemin riis tamajalla viime kesän harjoitussessi oissa. Huomasin, että ”jaahas, tällais ta en olekaan vähään aikaan tehnyt, kuulostaapa tuoreelta.” Se oli lähtölau kaus ja kappale alkoi muovautua pala palalta. Jos minulta kysytään niin mukavuus alueen ulkopuolelle hyppääminen on vain terveellistä. Ei-niin-yllättävänä aikomuksenamme on uppoutua joitakin aikoja sitten masterointipajasta saapuneen SLK-albumin maailmaan. Emil taas huomautti, että biisi hyödyntää perinteisiä jazz sointuja ja tämähän huvitti, sillä en kuuntele jatsia enkä osaa musiikin teoriaa. loistavasti. Pietarissa mustan joulunsa viettänyt Antti Hyyrynen istahtaa vastapäiselle tuolille, katsoo tiukasti silmiin ja huokaisee syvään. – Mutta jos piipahdamme hetkeksi asioiden edelle niin onneksi tämän synkän tunnelin päästä löytyi lopulta valoa ja lähtökohdista sekä työskentelytavoista huolimatta SLK:sta tuli helvetin hyvä levy. Emil huomautti ikävän osuvasti, että miettikääpä miten kova bändi meillä olisi jos treenaisimme vaikka pari kertaa viikossa. ”En kuuntele jatsia enkä osaa musiikin teoriaa!” – Kangasmäki vajavaiseksi vaikka työskentelimmekin tiiviisti niin tahoillamme kuin yhdessäkin: harjoittelimme ja sovitimme, mutta emme nähtävästi siltikään tarpeeksi. Siihen tarinaan nimittäin liittyy yllin kyllin väsymystä, tuskaa, pettymyksiä ja niin edelleen, laulajakitaristi aloittaa. Tarkkakorvaisimmat var masti huomaavat tämän. – Niin, nyt emme saa koskaan tietää, että olisiko oksennuksen pidättely pahentanut vai parantanut lopputulosta, Hyyrynen miettii. – Mistä ongelmat ylipäänsä johtuivat. Heitimme Esalle joitakin toiveita ja ohjeita, vaikka hänelle toki suotiinkin täysin vapaat kädet. – Pohdin tuossa ennen haastattelua, että olenko valmis kertomaan täysin rehellisen version tapahtumien kulusta. Esimerkiksi valmistelu jäi lopulta OLKKONEN: SLK – SLK-KAPPALE syntyi, kun sain idean bläkkistyylisestä riffistä tai ehkä paremminkin uudesta tavasta soittaa riffejä. E letään uuden vuoden päiviä, kun Soundin ja Stam1nan tiet kohtaavat jälleen kerran. Ahkeroinnista huolimatta moni kappale oli keskeneräinen astuessamme studioon ja päädyimmekin sessioiden edetessä säveltämään joitakin juttuja uusiksi. Tavoitteena oli myös viedä ideoita mahdollisimman pitkälle ja varsinkin cosaan päätyi villejä juttuja, jotka on nistuvat kohottamaan ainakin bändin suupieliä. Perkele, pitääkö tässä oikeasti ruveta harjoittelemaan. Yllät täen hän suostui saman tien. Kappalemateriaalin keskeneräisyys ja viime hetken muutokset eivät suinkaan olleet ainoita SLK-sessioiden harmaita hiuksia aiheuttaneita hetkiä. – Kappaleessa vierailee Esa Pulliainen. Vielä joskus syyskuussa tuntui siltä, että nämä ulostukset höyryävät korkeintaan kädenlämpöisinä, mutta ihmeiden aika ei ole näköjään ohi, sillä tämä sontahan hehkuu tulikuumana! Miksi ette viheltäneet peliä poikki jos materiaali ei tuntunut tarpeeksi vahvalta. Eräs hauska yksityiskohta on myös se, että bosan riffi on yli kymmenen vuotta vanha mei käläisen sävellys, jonka sovitin uudel leen vähän hitaammaksi. Lopputulos on mainio ja se sulkee myös joitakin ympyröitä: Agents soi lap suudenkodissani ahkerasti! SOUNDI 75. – Suoria musiikillisia referenssejä ei ollut, mutta toki yleisajatuksena oli tehdä eeppistä, blackmetaltyylistä paahtoa, josta löytyisi kuitenkin myös muita Stam1nahenkisiä tunnelmia. Pekan työhuone sijaitsee Agentsin tree nikämpän naapurissa ja joku heittikin, että pyydetään Pulliainen mukaan. – Olimme myös jossakin vaiheessa keksineet, että levyltä voisi löytyä toistuva musiikillinen teema ja tämä idea toimi Kolmen minuutin hiljaisuuden lähtökohtana
Ongelmia tuotti myös se, että hyvääkään palautetta ei aina osattu antaa onnistuneesta suorituksesta huolimatta. Esiin nousi epäsosiaalisuutta, epävakautta, huomionhakuisuutta, riippuvuutta, pakko-oireita ja narsismia. – Tutkittavat olivat niin sanotusti täydessä iskussa, kun työskentely käynnistyi. Se oli taas ikävää, työlästä ja yksinäistä. Studiotyön vaativuus johti paikoin siihen, että tutkittavat keskittyivät niin korostetusti yksityiskohtiin, sääntöihin, järjestykseen, organisointiin ja aikatauluihin, että toiminnan päätarkoitus oli vähällä joutua kärsijän rooliin. Miten luonnehtisit ammattisilmällä Stam1nan kollektiivista mielialaa ja psyykkistä hyvinvointia sekä yhteisön toimivuutta SLK-session aikana. – Stam1na on elämäni tärkein henkisen pääoman lähde, itseilmaisun kanava, ja väylä tunteiden käsittelemiseen ja purkamiseen. Interventioita harkittiin. Ottaen huomioon bändin taiteilijapersoonien laaja-alaiset suuruuskuvitelmat ja orkesterin ”järkiperäisempien” henkilöiden korostuneen pyrkimyksen järjestykseen, perfektionismiin sekä elämysten ja vuorovaikutussuhteiden kontrollointiin, tilanne oli hetkittäin räjähdysaltis. Ongelmat alkoivat nousta esiin sessioiden puolivälissä, kun tietyt soittotehtävät edellyttivät yhä enemmän paineensietoa. Tekstittäminen on yksityiskohtien kanssa nypläämistä: pitääkö esimerkiksi Kuoliaaksi ruoskitut hevoset -otsikossa käyttää termiä ”kuoliaaksi” vai ”kuolleiksi”. Täysipäiväiseksi muusikoksi ja kitaransoiton opettajaksi joitakin aikoja sitten heittäytynyt Olkkonen pohtii seuraavassa Stam1nan haasteellista SLK-levytysrupeamaa psykologin näkökulmasta – enemmän tai vähemmän vakavilla kasvoilla. – Myös laaja-alaista vetäytymistä sosiaalisista suhteista ja rajoittunutta tunteiden ilmaisua oli havaittavissa - varsinkin iltaisin. Oli monia hetkiä, kun sanoittaja Hyyrynen ei todellakaan jaksa- nut arvostaa itseään ja pienet iloiset yllätykset hautautuivat pettymysten suohon, laulajakitaristi miettii. Musiikin tekeminen on palkitsevaa enkä voisi elää ilman sitä. 76 SOUNDI ”Laaja-alaista vetäytymistä sosiaalisista suhteista ja rajoittunutta tunteiden ilmaisua oli havaittavissa.” Oletko sitä mieltä, että kriisipsykologialle tai terapialle olisi ollut tarvetta. – Tutkittavien ruokailutottumukset viittaavat ehdottomasti yliterveelliseen syömishäiriöön! Hieman laajemmin: millaisia terapeuttisia vaikutuksia Stam1nan musiikilla on. Esimerkiksi Dynamon alkuperäisessä kertosäkeessä ihmissuhdetta verrattiin psykologin sohvalla Stam1nan säveltävä soolokitaristi Pekka Olkkonen on valmistunut psykologiksi Helsingin yliopistosta. Mutta mitä ne voisivat olla. Studiossa saattoi kuulua ylimielisiä kommentteja juuri herkällä itseilmaisun hetkellä. Myös itsearvostus rakentuu osittain yhtyeen kautta. – Mainitsinko jo sanoittamisen. Onko esimerkiksi pizza mielestäsi oikea valinta ”tiukan puristuksen” energiaksi. Mukavampi oivallus oli puolestaan uusiosana ”syväjano”. Emme ehkä keksi- Stam1na neet uudelleen rockmusiikkia, mutta jotakin sentään! – Itse asiassa, tällä kerralla olin erityisen pahassa liemessä tekstien kanssa, sillä halusin ehdottomasti löytää tuoreita linjoja Nocebon jälkeen. Mielenkiintoista, eikö totta?. – Kirjoitin jälleen sanoja uusiksi vielä laulukopissakin, kun yritin tekstittää ”viiden jätkän näköistä musiikkia”. Vasta viimeisellä studioviikolla tapahtui hienoa kollektiivista eheytymistä, kun löysimme yhteisiä selviytymiskeinoja. Entä ruokavalion vaikutus. – Tutkittavat olisivat ehdottomasti hyötyneet intensiivisestä päivittäisestä psykoterapiasta. – Koeympäristössä oli toisinaan havaittavissa myös toisiin kohdistuvia epäluuloja ja epäilyjä siitä, että muiden koehenkilöiden tarkoitusperät ovatkin pahoja
Albumin kansivihkossa on muuten tarjolla aiheeseen liittyvä haptinen kikka eli konkreettinen askartelutehtävä! SLK on lyhenne lauseesta ”salli luonnollinen kuolema”. Tämä oli selvästi liikaa kappaleen säveltäjälle Kangasmäelle ja keskustelujen jälkeen ”vihellyskevennys” päätyikin vain c-osan loppuun. Entä jos studiossa syntyy vaarallisen hyviä ideoita. Seurasin pesukoneen symmetristä liikettä ja jostain syystä mieleeni nousi synkkä visio jonkinlaisesta väsymättömästä vaeltavasta friikkisirkuksesta tai kuolonparaatista. Otetaan esimerkiksi vaikka Heikko ”Voisiko olla jopa niin, ehkä. Studiolla siunaanettä nauhoituksien tui ylimääräistä aikaa ja keksin biisin alkuun, synkkyys johtui täysin keskikohtaan ja finaavääristä ruokailu liin tarttuvan meloditottumuksista?” an – ja sitten taltioin sen viheltämällä. Millaisia nuo yölliset sessiot olivat. – Seuraavaksi keksin, että tämän kulkueen jokainen vaunu vastaa yhtä SLK:n biisiä. Lopuksi on vielä nostettava esiin hieman toisenlainen aihe eli pizza. Eräs Kalmankansan vaunuista saa tietenkin toimia tällaisen mörkömäisen ennustajatorson kulkuneuvona. Tue Madsen oli ruuvannut soundeja odotuksia metallisemmiksi ja tämä ratkaisu toi ryhtiä ja linjakkuutta laajalla musiikillisella skaalalla mellastavien biisien maailmaan. Kummatkin ovat tietyn kiveen valetun totuuden toistamista – tulkinnalle jää toki vähän tilaa, mutta suurempi poikkeama lasketaan jo virheeksi. – Jälkikäteen voi hymyillä, sillä synkkyys alkoi kuin alkoikin väistyä masokistisen rappauksen myötä. No, viiden pitkäsoiton tuomasta kokemuksesta huolimatta SLK ei tuntunut valmistuvan miellyttävällä tavalla. Esimerkiksi Usko pois -biisin huijarimainen taikuri antaa toiselle hahmolle omalla tavallaan elämänopetuksen ja tähän aiheeseen palataan sitten levyn päätöskappaleessa. Väkivaltaa tai kirosanoja ei säästelty. Oman haastavan mausteensa SLKsessioihin toi myös se tosiseikka, että Stam1na ryhtyi purkamaan levyn saloja uusien yhteistyökumppanien kanssa. Entä mitä tarkoitat Masiina-biisin ”palvottu konetorso, jumalautomaatio” -hahmolla. Nocebon värikylläisyys ja viime kesän Speedot päähän -kiertueen sateenkaaritunnelmat ovat vaihtuneet yksinkertaiseen mustavalkoisuuteen. Väsymys oli välillä niin totaalista, että hautaahan me tavallaan kaivoimme – aivan kuten biiseissäkin tehdään, kertoo Hyyrynen. Vasta silloin meillekin selvisi, että minkä muotoinen tämä halkokasa oikein on. – Erään kerran kävi tosiaan niin, että luulin oikeasti saaneeni sydänkohtauksen ja päivieni päättyvän, muusikko huokaa. Joku halusi muuttaa sävellystä – yleensä minä – ja joku toinen ei halunnut. syöpään, mutta juuri ennen taltiointia päätin, etten tahdokaan laulaa tällaista kertosäettä elämäni loppuun asti. Rankaisuoperaatio päättyi vasta sitten, kun muusikko osoitti lammasmaista tyytyväisyyttä suoritustaan kohtaan. Ja niin edelleen. Jos kaikki yhtyeen jäsenet eivät ole ”yllätysten ja hetkeen heittäytymisen kannalla” niin ongelmia on tietenkin luvassa. Toki erilaiset loiset liittyvät SLK:n teemoihin, mutta en usko studion tunnelman kuitenkaan nousseen niin intensiiviseksi, että ne täit olisivat materialisoituneet paikalle pelkästä taiteen voimasta... Nämä sanat esiintyvät esimerkiksi hoitotestamentissa ja myös monet sotilaat ovat hakanneet SLK-yhdistelmän kehoonsa – tämä kertoo siitä, ettei soturi halua itseään elvytettävän toivottomissa tilanteissa. Olihan se nimittäin todella iloinen päivä, kun ensimmäiset miksaukset saapuivat Tanskasta... – Miksaajakysymys pysyi auki todella pitkään emmekä tunteneet Sound Supremen isäntää ja levyn tuottajaksi valikoitunutta Janne Saksaakaan etukäteen. – Pitää kuitenkin korostaa, etten ole mikään diktaattori. – Tietynlaista syklisyyttä on hyödynnetty myös sävellyksissä. Voisiko olla jopa niin, että nauhoituksien synkkyys johtui täysin vääristä ruokailutottumuksista, Hyyrynen havahtuu. Todennäköisempää ja tylsempää taitaa olla se, että joku on epähuomiossa mennyt lainaamaan salaperäistä täipesäkkeiden saastuttamaa jakelupistettä eli hattua! SOUNDI 77. – No, pimeyden syövereiden syitä miettiessä mieleen nousevat myös täit. Toisaalta taas, minähän olen yllätysten ja hetkeen heittäytymisen kannalla. Melko kauan me kestimme, mutta lopulta niiden ahmiminen aiheutti vain ahdistusta ja krapulaa. Miten se on edes mahdollista. Studiosta kuuluikin pieksentää ja öykkämöykkää parhaimmillaan tuntikausien ajan, kun taiteilija ruoski itsestään pahoja henkiä ulos nyrkkiraudalla, ainakin kuvainnollisesti. Tämä meidän maailmammehan pyörii sähkön avulla ja jos se loppuu niin myös liike pysähtyy – eli siis kuolee ja maadoittuu. Täyden katastrofin tunnelma oli oikeasti käsillä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että bändi hakkaa kaiken kiveen ennen nauhoituksia. – Jossakin vaiheessa kaksi muusikkoa hävisi studion puolelle ja toinen meni soittamaan. Huomasimme nimittäin sessioiden aikana joutuneemme päätäiden hyökkäyksen kohteeksi eikä tämäkään huomio nostattanut varsinaisia riemunkiljahduksia. Taustalla on siis iso kantava teema, mutta SLK:n tekstit ovat silti pohjimmiltaan yksittäisiä hetken kuvauksia – kuitenkin myös niin, että jo- kaisesta sanoituksesta löytyy viittauksia myös levyn muuhun materiaaliin. – Mutta jos sopii niin palaan hieman taaksepäin. SLK:n teemat liittyvät myös Hyyrysen omaan lähellä kuolemaa -kokemukseen. S ävellyksellisen ja tekstillisen seikkailullisuuden vastapainoksi SLK on graafisesti hyvin pelkistetty. – Tosiaan, SLK-sessioiden alku merkitsi myös minun ja Kai-Pekan ”kumpi syö enemmän pizzaa” -kilpailun käynnistymistä. – Sain jo tämän levyprojektin alkupuolella idean, että SLK:n kannessa täytyy olla maadoituslogo, sillä levyn teemathan liittyvät esimerkiksi sähköön ja sen maadoittamiseen eli kuolemaan. SLK:n tarkempi konsepti alkoi nimittäin muovautua pestessäni pyykkiä. Masiinan teksti muuten päättyy sanaan ”karaoke” ja olenkin miettinyt uskontoriittien sekä karaoken samankaltaisuutta. Samankaltainen melodia saattaa toistua useammassakin kohdassa ja esimerkiksi albumin alun sekä lopun väliltä löytyy selvä yhteys. Hetkinen... Vaativat yötyöt jäivät nimittäin meidän vastuullemme. Tämä kulkue on nimeltään Kalmankansa, Hyyrynen kuvailee. Jouduimme silti odottamaan lopullista tyytyväisyyden tunnetta todella pitkään – miksauksien kuulemiseen asti. Kun studiotyöskentely sitten alkoi niin... Mies kiskoi meitä kuiville pitkien työpäivien aikana, mutta kaikkeen hänkään ei pystynyt. No, ehkäpä muut yhtyeen jäsenet osaavat jo toisinaan vihata minua, mutta toivottavasti tämä ei muutu pysyväksi olotilaksi, Hyyrynen naurahtaa. Nämä ruumiithan ovat yleensä alasti, sillä hypotermian kouriin joutuvalle tulee lopulta hirvittävän kuuma. Äärimmäiseen politiikkaan ja fanaattisten uskontokuntien suorittamaan väkivaltaan pureutuvan Panzerfaustin rautakäsi taas liittyy avausnumerossa kuvailtuun fantasiahenkiseen epäjumalaan eli rautasorkkaan. – Kylmä kuuma kylmä -biisin idea taas syntyi, kun kuulin WÖYH!-yhtyeen musiikkivideon kuvauksissa erään palomiehen tarinan paleltuneina löytyneistä ihmisistä. Selkeä visuaalinen linjakkuus tulee hallitsemaan myös koko kevään kestävää, toukokuussa Tallinnaan päättyvää Saattoja ja hoitoja -rundia. – Viime hetken muutokset aiheuttivat ristiriitoja ja nostattivat monia kirpeitä keskusteluja. – Mielikuvieni huvipuistoista löytyy näitä ”torsoja lasikaapista”, jotka ennustavat lantin antajalle tulevaisuuden ja kohtalon. Onneksi herra Saksa osoittautui äärimmäisen tarkaksi ja ensiluokkaisesti laatua vaalivaksi tuottajaksi
Edellisestä suomenkielisestä albumista on ehtinyt vierähtää viisi vuotta, ja keijupöly on karissut niin yhtyeen ulkoisen imagon yltä kuin lyriikoista. – Tämä on elämän siivousvuosi. Mutta kun on vuoden selvänä, pitää opetella uudet tavat. Suomalaiseen juhlimiseen kuuluu kuitenkin aina pieni nousuhumala. Mikä olennaisinta, kaikki päihteet ja muut orastavat addiktiot on tarkoitus jättää kokonaiseksi vuodeksi. Nyt puhutaan suoraan ja tehdään myös juttuja, joista äiti ei tykkää. Urheilu kuuluu joka päivään ja viimeistään puoli yhdeksältä illalla työt loppuvat ja on aika rauhoittua ja laittaa suitsukkeet palamaan. On helppoa kärvistellä kuukausi, mutta vuosi on eri asia. J onsu nappaa toimittajan kyytiin Helsingin rautatieasemalta ja parkkeeraa taskuun thaikkuravintolan eteen hitaasti ja epävarmasti. Laulaja kertoo uusimmasta hurahduksestaan, vai pitäisikö sanoa tutkimuksestaan: hän herää aamuisin seitsemältä ja viet- 78 SOUNDI tää puoli tuntia kirkasvalolampun alla. Soundissa 9/2013 raportoitu rappiokesä ja kyllästyminen musabisnekseen ovat kaukaista menneisyyttä ja opiskelu kauppiksessa on ottanut paikkansa Jonsun arjessa. Näkee, mitä on juhannus ja vappu ilman alkoholia. On tarve karsia pois kaikki, mikä ei ole olennaista. Teksti: Teppo Vapaus Pop, seksi ja rappio Indican uusi englanninkielinen albumi Shine ja suomenkielinen albumi Akvaario julkaistaan samanaikaisesti tammikuun lopussa. Kun täyttää koko ajan kehoaan alkoholilla, soke- ”Loputon halujen perässä juokseminen tekee ihmisestä hyvin kiireisen. Minusta se teki onnettoman.” rilla ja kofeiinilla, on lopulta koko ajan vähän mömmöissä. Haluan nähdä, kuka oikeasti olen.. Tarkoitukseni ei ole ryhtyä absolutistiksi tai puhua sellaisen hienoudesta
Ei kai hevaritkaan niin ahdasmielisiä ole. Jonsu ihmettelee, että jo pelkkä illuusio alastomuudesta saa ihmiset kavahtamaan. Eihän siinä näy kuin vähän polvea, Jonsu nauraa. Ei mitään sinfoniaorkestereita, vaan riisutaan biisit mahdollisimman alasti ja keskitytään siihen, mikä on kappaleen sanoma. Nyt on jälleen uusi vaihde sisässä. Joskus oudoista yhdistelmistä voi syntyä jotain mielenkiintoista. Mulle on ollut ratkaisevaa ymmärtää, että asioiden saaminen ei tuota pysyvää rauhaa eikä tyytyväisyyttä vaan saa haluamaan lisää. Jos nainen on seksuaalinen, heti ollaan, että mitä toi nyt yrittää. – Shinen tiimoilta olen tehnyt pelkästään hevi-, metalli- ja goottilehdistöä, Jonsu kertoo promootion alkuvaiheesta. Mun mielestä alastomassa ihmisessä on voimaa. Se toimi hyvin pari kuukautta, mutta elokuussa ei enää ollut hauskaa. Saksassa oltiin joistain tekijänoikeusasioista eri mieltä kuin mihin olen Suomessa työskennellessäni tottunut. On selvää, että jos tekijänoikeuksista ei ole selvästi sovittu etukäteen, niistä voi tulla erimielisyyksiä. – Pelotti, koska kerron tällä levyllä itsestäni paljon. SOUNDI 79. Vaikka Akvaario on aika lähellä alkuperäistä Indicaa, Shine on tosi kaukana edellisestä A Way Away -levystä, joka oli raskaampi. Shinen oikukas ja omalaatuinen matka jatkuu myös julkaisun kynnyksellä. On sairas ajatus, että seksuaalisuus olisi jotain pahaa, joka pitäisi kieltää. – Näytän siinä ehkä vähän narkkarihuoralta. Vietin Alppipuistossa monta ihanaa iltaa ja yötä auringonlaskua ihaillen ja Lintsiä sivusilmällä tähyillen. Tuottajana toimi Roland Spremberg, jonka CV:stä löytyvät esimerkiksi yhteistyö A-han kanssa sekä Ville Valon ja Natalie Avelonin Summer Wine. Pelottiko kirjoittaa ajatuksistasi ja elämästäsi suoraan. Tässä informaatiotulvassa ainut keino on opettaa lapset ajattelemaan itse, mikä on oikein ja mikä väärin. Spremberg on merkitty Jonsun lisäksi peräti kahdeksan kappaleen säveltäjäksi uusilla levyillä. – Kuulen usein olevani hurahtaja. Haluan elää erilaiset elämänvaiheet intensiivisesti ja täysillä, jotta näen niiden todellisen merkityksen. Videolla Jonsu ainakin näyttää esiintyvän alasti, huolimattomasti harsoihin ja pukuihin kietoutuneena. Kesän isolla liekillä eletty elämä kuitenkin tuotti uuden Akvaario-levyn tekstit. Siihen ei voi sanoa muuta kuin että ajattelin. Selvää kautta on edessä enää 11 kuukautta. – Kansiin on merkitty kaikki tekijät samanarvoisiksi riippumatta siitä, mikä kenenkin todellinen osuus on. Indica metallimediassa Shine- ja Akvaario-levyillä on käytetty samoja pohjaäänityksiä. Kesä-Jonsu siinä neuvoo edellisen vuoden verisuonet pullistuneina paahtanutta Jonsua. Äiti ei ehkä tykkää. Luin jostain kommentin, että onko pakko ottaa vaatteet pois. ”Kiire on niitä varten, joilta fiilis puuttuu” on tärkeä laini. Jos miettii vaikka Miley Cyrusta, niin mun mielestä sen tempaukset ovat olleet ainoastaan piristäviä. Minusta se teki onnettoman. Akvaarion tekstejä voi hyvällä syyllä kutsua arkirealismiksi. Myös se kummastuttaa, että jos hän sanoo haastattelussa jotain härskiä, sitä oudoksutaan tai häntä hyssytellään. ”Meillä on punaiset silmät / ja korviin taipuva suu / kiire on niitä varten / joilta fiilis puuttuu”, Jonsu laulaa Savuton ja onneton -biisissä. Alkujaan rummut, bassot ja joitain flyygeliosuuksia äänitettiin Hollolassa Petrax-studiolla, ja Shine viimeisteltiin Saksassa Studio 439:ssä. Tärkeintä on tehdä hyvää musaa ja tuoda se maailmaan, krediitit ovat lopulta pikku juttu. Että hetkonen, ajattelitko näin tästä jutusta. – Seksi ja musiikki ei saisi liittyä yhteen, koska sitten myyt seksillä. Indican seuraava video, Suunta on vain ylöspäin, tulee olemaan rohkea. Se on melko yleinen käytäntö. Jonsu nauraa vapautuneesti. Mulle se toimii täydellisesti. Jonsu paljastaa itsensä ja ihmissuhteensa yllättävänkin raadollisesti ja käyttää värikynää vain kosmeettisiin tarkoituksiin. Jonsu kertoi jo syyskuun Soundissa, että ”erinäisten sopimusteknisten syiden” takia albumi oli lähellä jäädä kokonaan julkaisematta. Sitten kauhistellaan, että lapset seuraa sitä. Vielä. Se kuvaa täydellisesti biisin fiilistä ja sitä maailmaa, jonka halusin kuvata. Mutta katsotaan. Musiikista ja seksistä ”Tämä on elämän siivousvuosi. Levy-yhtiöllekin on ehkä ollut pieni shokki, että teimme tällaisen levyn. Suunta on vain ylöspäin -kappaleessa Jonsu käy dialogia itsensä kanssa. Mutta ajatuksethan tulevat ja menevät. Se on totta. Jos Miley Cyrus heiluttaa vähän takapuolta tai on alasti niin mitä sitten. Ne eivät ole ikuisia totuuksia vaan täyttä totta yhtenä hetkenä. Sillä on suurin merkitys, mitä yleisö saa. Viesti on, että mitä ikinä teetkin, tärkeintä on se, että uskot siihen ja pystyt olemaan rehellinen. Mitä siellä Alppipuistossa on polteltu. Toinen saattaa pitää samaa asiaa sovittamisena ja tuottamisena ja toinen säveltämisenä. Tuli tarve kirjoittaa suoraan ilman korulauseita ja fantasioita. Stressaava työnarkomaani saa neuvoja henkilöltä, joka kehottaa vain bailaamaan ja olemaan murehtimatta. Myös kesän dekadenssi on tarttunut teksteihin. Se on myös musiikillisesti levyn teema. – Nämä sanat on kaikki eletty. Kun Shinen sävellystyö alkoi lähes kolme vuotta sitten, Indica ei vielä tiennyt, että levy tehtäisiin lopulta myös suomeksi. Se on vähän sellainen jumppapukuvideo ja joku voi ehkä kysyä, että olisiko pitänyt laittaa housut jalkaan. – Ajattelin lähettää huomenna meilin levy-yhtiölle, että pitäisikö katsella vähän muuallekin. On tarve karsia pois kaikki, mikä ei ole olennaista.” Puhtoisen tyttöbändin imago tuntuu yhä vaanivan Indicaa, sillä Akvaario-levyn Älä kanna pelkoa -singlen video on herättänyt pientä keskustelua seksikkyytensä tähden. Kaveriporukan kanssa oli päätetty, että päästetään irti kaikesta ja ollaan yhtä huolettomia kuin teini-ikäisinä. Rappiokesän lyriikkaa Viime kesänä kirkasvalo-Jonsu oli siis vielä tillintallin-Jonsu. Akvaarion laulut äänitti myöhemmin Nino Laurenne Sonic Pump Studiolla ja miksasi valmiiden pohjien päälle Mikko Herranen. Miksi ottaa asioita niin vakavasti. Lähipiiristä tulee myös palautetta tietyistä asioista. – Kukin tulkitkoon itse mitä punaiset silmät tarkoittaa ja mistä ne tulee, huumaavien aineiden käytöstä vai valvotusta yöstä, mutta fiilis ei ole ainakaan huono. Jos se herättää jossain ihmisessä vihaa, se haluaisi ehkä itse nakuilla. Mutta ihminenhän tekee sen musiikin ja seksuaalisuus on olennainen osa ihmistä. Biisit ovat kaapattuja hetkiä. Puhtaasti poplevyksi luokiteltava albumi on erikoisessa kodissa hevijätti Nuclear Blastilla. Loputon halujen perässä juokseminen tekee ihmisestä hyvin kiireisen. Tarkoitus oli kuvata vapautta eikä niinkään olla viettelevä. Hän ei halua mennä yksityiskohtiin, mutta myöntää, että tekijänoikeuksista oli joidenkin kappaleiden osalta kiistaa. – Biisi pohtii seksuaalisuutta ja yksiavioisuutta
Joskus tuntuu, että olen itse itselleni se suurin este. Mitään suurempaa levyyhtiökierrosta ei Lauran tarvinnut julkaisijan löytämiseksi tarvinnut tehdä. Levyn minimalistinen mutta rikas äänimaisema sekä hauraasta folkista sulavan popin kautta elektronisiin ääniin ulottuva tyylikirjo on pitkälti Lauran Artistiksi vaivihkaa ja tärkeimmän aseveljensä Paavo Malmbergin näkemyksen tulosta. Soolouransa ohella Laura laulaa persoonallisen tekstittäjän ja keulahahmon Einari Stylmanin johtamassa Lopun Ajan Mies -yhtyeessä. Seuraavasta vielä parempi. Toivoisin myös, että saisin tämän vuoden aikana kakkoslevyn biisit tehtyä, niitä on jo aika paljon. Hänen olemuksensa sopii täydellisesti yhteen kauniin ja kiehtovan Spiraali-debyytin uteliaan kokeilunhalun kanssa. Debytantti on albumistaan selvästi ylpeä, mutta terve nälkä on vienyt ajatukset jo osittain seuraavaan etappiin. – Se on tullut tässä matkan varrella. Ei minun sitä kauan tarvinnut miettiä. – Löysin mun vauvakirjani välistä joskus kuuden vanhana tekemiäni sävellyksiä. Sen taitaa oppia parhaiten vaan tekemällä ja elämällä. Millaiset odotukset sinulla on vuodelle 2014. – Että yhä useammat ihmiset saisivat tietää, että tällainen artisti on olemassa. Missä vaiheessa sinulle heräsi ajatus artistiksi ryhtymisestä. Monesti käy niin, että on tosi innoissaan jostain jutusta, mutta sitten tuleekin ahdistus, että en mä uskalla. – En minä tätä ensimmäistä tehdessäni ajatellut paljoa sitä, miten biisit sopivat yhteen, mutta kokonaisuudesta tuli silti hyvä. Yksikin teksti kertoi Jumalasta! Tuli vähän outo fiilis... TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN. Biisien tekeminen on ollut mulle tosi arkipäiväistä. Kuinka paljon sinä koet voivasi vaikuttaa siihen miten asiat etenevät nyt kun albumi on ulkona. Lauran tarina ei ole epätavallinen. – Siitä bändistä olen kyllä todella ylpeä. Mulla on vahva usko, että Lopun Ajan Miehestä voisi tulla iso bändi, Laura hehkuttaa. Se on ollut eteenpäin puskeva voima. – Ei se ole omalle musiikin tekemiselle ollut koskaan mikään ongelma, mutta nyt olen miettinyt, että Kuva: Annukka Pakarinen ”Musiikki on mulle kuitenkin kaikista eniten tunnetta ja sen välittämistä eteenpäin.” 80 SOUNDI Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Mutta totta kai kun on ollut keikoilla ja ihmiset ovat tulleet sanomaan, että sulla on kiva ääni ja teet siistejä juttuja, on tullut sellainen olo, että ehkä joku muukin voi saada tästä itseni lisäksi jotain. – Mulla oli yläasteella tosi hyvä musiikinopettaja, joka on kannustanut mua vieläkin paljon. Piano alkoi kiehtoa jo nuorena, siitä seurasi rippikouluiän biisikokeilut ja päätyminen koulun esitysten kautta oikeille esiintymislavoille. Kyseessä ei ole mikään roolihahmo, vaan mun itseilmaisua, joten se on vain tullut vaivihkaa. Toisaalta musiikki on mulle kuitenkin kaikista eniten tunnetta ja sen välittämistä eteenpäin. Sen kummemmin hän ei ole musiikkia opiskellut. Sitä kautta saisi enemmän keikkoja. Olin kirjoittanut paperille nuottien nimiä ja jotain sanoja. – 26-vuotias, vaikka ei uskoisi, Laura helähtää nauramaan udellessani hänen ikäänsä. – Juha (levy-yhtiön vetäjä MäkiPatola) oli mun keikalla ja ehdotti, että eiköhän julkaista levy. voisi olla hyvä vähän opetella. Mutta tiedän, että se on turhaa, täysiä eteenpäin vaan. > Tarkkailuluokka Laura Moisio L aura Moision huomiota herättävän kiharatukan keskellä hymyilevissä kasvoissa ja kirkkaissa silmissä tuikkii ihastuttavaa lapsenomaisuutta. Debyytin saattaa kauppoihin laaja-alaiseksi ja tyylitajuiseksi pikkulafkaksi profiloitunut Lumpeela Julkaisut. – Varmasti paljonkin. Oikea aika debyytin julkaisemiselle on koittanut oman tyylin etsimisen ja kokeilujen kautta. Tamperelainen Laura on tullut säännöllisesti vastaan paikallisilla klubeilla jo useamman vuoden ajan
Tyhjästä suihkulähteestä surullisiin auringonsäteisiin ”Muistatko, kun tanssittiin yö Tampere-talon takana tyhjässä suihkulähteessä ja heitit huumehoureissasi kaikki vaatteet pitkin maata?” M uistatko, kun tanssittiin oli aluksi bossanova-henkinen kappale. Nyt on perhettä ja kaikkea muuta hommaa niin paljon, ettei ehdi ajatella sitä niin paljon. – En tiedä, olenko yhtään parempi soittaja. Asuin muinoin tässä lähellä ja vietin Sorsapuistossa aikaa. Aurinko aurinko plaa plaa plaa -sessioissa meillä oli valmiina monien kappaleiden pohjia ja lopulta muistimme taas kyseisen kappaleen. > Laulun paikka Teksti: Visa Högmander Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Muita soittimia ei enää äänitetty. Kappale kuuluu Riston keikkaohjelmistoon. Biiseille on tietty luuranko, johon voi turvautua, jos ei lavalla keksi mitään soitettavaa. Ennen siinä oli suihkulähde ja muistaakseni jotkin portaiden tapaiset, yhtyeen keulahahmo Risto Ylihärsilä kertoo Tampere-talon kahvilassa osoittaen ikkunan läpi suihkulähteen paikkaa, josta sanat kertovat. R iston neljäs levy II julkaistiin marraskuun lopussa. Tai siis paikkaan, jossa suihkulähde joskus sijaitsi. – En nykyään stressaa hirveästi ennen keikkaa. Albumin seitsemäs raita Muistatko, kun tanssittiin vie kuulijan Tampere-talon takana sijaitsevaan tyhjään suihkulähteeseen. Laulunkirjoittajana Ylihärsilä ei koe kehittyneensä lainkaan. – Biisiä oli aluksi kiva tehdä, mutta sitten se unohtui joksikin aikaa. Viimeiset kaksi tai kolme vuotta meillä on ollut tapana sovittaa kappaleita uusiksi keikan aikana. ”Muistatko, mitenkä se sano se Lou Reed siinä yhessä laulussa, kun väitit, ett’ oot ihan ku se laulun nainen. Reed oli minulle tärkeä artisti. Yleensä se meni sitten paljon rajummin. Vaikken ikinä ole nopea ollutkaan. Emme löytäneet siihen sopivaa rytmiikkaa. Lähinnä sitä on hidastunut. Sitä pääsee nopeammin yli siitä vaiheesta, jossa ennen iski päälle kauhea itsekritiikki. Miten Ylihärsilä on kehittynyt muusikkona Aurinko aurinko plaa plaa plaa -ajoista. En mielelläni avaa tarinaa, biisi saattaa mennä pilalle, jos siitä kertoo liikaa. En ole pitänyt keikoilla muistopuheita, mutta biisi, jossa henkilöä käsitellään viisi sekuntia, on ajanut asian. Kun huomaa, että on leikkimässä älykkäämpää kuin onkaan, siitä pystyy palaamaan alkuun nopeammin kuin ennen. Eipä levyllä kauhean täyteen ammuttuja biisejä muutenkaan ole, mutta Muistatko, kun tanssittiin on hyvä juuri noin. – Tuosta se biisi lähtee liikkeelle. Nykyään pystyy keskittymään paremmin. Se oli hyvä ratkaisu. 61° 29’ 45”, 23° 46’ 54” Risto: Muistatko, kun tanssittiin Levyltä Aurinko aurinko plaa plaa plaa (2006) Sanat ja sävellys: Risto Ylihärsilä Kuva: Visa Högmander L ähes kahdeksan vuotta sitten Risto-yhtye julkaisi toisen levynsä Aurinko aurinko plaa plaa plaa. – No, paikkaa on ainakin hieman korotettu. Ylihärsilän mukaan sanoitus alkoi syntyä kappaleen viimeisistä lauseista, näystä, jossa aurinko paistaa verhojen välistä seinälle surullisesti. – Kappaleen synasoolon oli alun perin tarkoitus olla vain ensimmäinen soitin 6–8 raitaa käsittävästä syntetisoidusta brassisektiosta. Settilista on olemassa, mutta lavalla sitten katsotaan, mitä tapahtuu. Siitä ei skitsoa ja se on nautinnollista. Kovana todistelin, ettet oo yhtään sellainen.” Leinosen Ville (Riston rumpali) tuli juuri tupakalta, kun olimme saaneet soolon nauhalle, kuuli sen, ja sai lopulta ylipuhuttua jättämään sen juuri sellaiseksi. Aikaisemmin mietimme enemmän, miten keikka etenee, miten mitkäkin biisit soitetaan ja niin edelleen. Suihkulähde-sana sopi lauluun paremmin kuin jokin pidempi sana. – Lou Reedin kuoleman jälkeen olemme soittaneet biisiä muutamilla keikoilla. Sovitus kääntyi lopulta midtempo-motown-balladiksi. SOUNDI 81. Ei siihen mitään mahtipontisuuksia olisi kaivattu. Kun kuuntelee vanhoja äänityksiä, joissa soitan rumpuja, sitä ihmettelee, että miten nyt noin nopeasti soitan. – Ennen ajattelin musiikkia koko ajan
Mesa Boogien läjä oli jo valmiina, mutta kunnon basso oli hankittava. Yllätys oli myös ”Hankin” konservatiivinen musiikkimaku – Hollywoodin itäpuolen porno- ja huorakortteleissa sijain- Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Tyyppi vaihtui lennosta ja biisi alkoi alusta. Tuotin Doom Unitin kolmatta levyä kun heput kysyivät, soittaisinko bassot uudelle levylle ja lähtisinkö myös keikoille. Viimeisen lakkakerroksen kuivuttua pääsee Rujo oikeisiin töihin Happoradion rundille. Ja auringonlasku Key Westissä on kuulemma upea. Kyseessä on Pamela ”Cupcakes” Woodin realistinen kuvaus suhteestaan kirjailija-runoilija Charles Bukowskiin. Näin nostattavalle musalle on aina tilausta. > Viimeinen sana ESA KULONIEMI KIRJAPUOLELTA mainittakoon juuri lukemani Bukowskin punapää. Yleensä sekin tuli ulos saman tien. Basso on rock, tulen jatkamaan harrastusta! Himo matkustamiseen jyllää aina jossain takaraivossa. Vaikka kyseessä ei ole mikään maailmankirjallisuuden merkkiteos, niin se kuvaa ansiokkaan rehellisesti sekä kohteen että kertojan välisen riippuvuussuhteen. Myrskyisät pari vuotta rujon Bukowskin rinnalla kärvistellyt kaunotar vahvistaa käsityksen äijän alkoholismista: aamu alkoi oksentamisella, minkä jälkeen nopeasti eka kalja huiviin. Nykyinen kolkko ja likainen koppi ei ole kovin luova työympäristö. > Syntymäpäivä 50 MIKA HAAPASALO Happoradio, Doom Unit HAPPORADION keikkatauko venyi pitkäksi ja mieli teki jo lavoille. Likaiset valkoiset seinät voisi maalata, valaisimet uusia, lattialle hommata tyylikkäät matot ja akustointipaneelit saisi varmasti ripustettua seinille jotenkin fiksumminkin. Cupcakes kehuu myös oikein erikseen inhorealismin mestarin intiimihygieniaa. Alla tietysti avo-Mustang. Amerikka ei ehkä ole eksoottisin matkakohde, mutta odotan malttamattomasti ajomatkaa Miamista pitkien siltojen yli valtatie ykköstä kohti etelää, Key Westiin. Tähän Rujo-merkkiseen Telecastermalliseen komistukseen tulee lähes kokomusta body, valkoiset reunalistat, iso pleksi ja P-90henkiset mikit. Mulle varta vasten suunniteltu sähkökitara valmistuu kovaa vauhtia käsityönä Salossa Kari Luonsisen toimesta. Hiki lentää ja korvat soi, kun vahvistin möyryää niin lujaa, että lahkeet lepattaisivat, jos käyttäisi leveämpiä housuja. Vaikeita päätöksiä tulossa – Seymour Duncan, Lindy Fralin vai Lollar. Pisin Duff McKagan (s. En tarkoita mitään pikkunysväystä, vaan ihan kokonaisvaltaista muutosta. Vai kannattaisiko sittenkin etsiä jostain humbuckerin kokoiset yksikelaiset, että voin halutessani vaihtaa perusvarmaan humbbariin. Pullo näyttää maataloustuotteelta ja sen halvan oloisesta etiketistä puuttuu tyypillinen heraldiikka komeine sukuvaakunoineen. 5.2.1964) VUOTTA ”Jos katsotaan kuvia minusta vuodesta 1987 vuoteen 1994, niin aloitin laihana rokkijätkänä, mutta lopulta näytin Elvikseltä hänen viimeisinä aikoinaan. Uskottelenkin itselleni, että jos kämppä olisi viihtyisä ja tunnelma kohdallaan, kävisin siellä useammin ja ehkä saisin jonkun kelvollisen sävellyksenkin väsättyä.. Olin heti valmis. Levyn valmistumisen ja rundin välissä on luonnollinen hetki poistua maasta. Hirvittävän pähkäilyn jälkeen, että mihin päin Aasiaa sitä nyt sitten mentäisikään, ostinkin lennot Floridaan. Ayinger Bräu-Weissessa on raikkautta ja hedelmäisyyttä sopivassa suhteessa humaliin. Bukowskista tuli mieleen viimeaikojen paras kokemukseni kaljan saralla, nimittäin baijerilainen sinisinettinen Ayinger-vehnäolut. Juuri nyt korvamatoni on Pharrell Williamsin Happy. Nirvana-fanina paras vaihtoehto oli Gibsonin Thunderbird-henkinen Krist Novoselic signature. 82 SOUNDI silta on lukemani mukaan jopa 11 kilometriä pitkä. Keikoilla on ollut parhaimmillaan mielettömän siistiä. Ennakkomaistiaisiksi piakkoin ilmestyvältä albumilta markkinoille tuupattu sinkku tuo julki 1970-luvun soulin hyviä arvoja, mutta postmodernilla tavalla. Miksi kukaan ei sanonut mitään?” – Jo pitkään raitista elämää viettänyt Duff McKagan kommentoi mennyttä elämäänsä Classic Rock -lehdessä. Saatan piipahtaa vaikka Hemingwayn kodissa. Suutuntuma korvaa kyseisen ”puutteen” moniulotteisella ja herkullisella makupaletilla, joka muuttuu pullon mittaan kulaus kulaukselta. Enhän minä mikään oikea basisti ole, mutta koska rokkibassoa voi soittaa plektralla ja särö päällä, niin eihän se pahasti kitarasta eroa. Biisistä tehtiin virallisen sinkkutrailerin oheen ennätysvideo, jossa jengi jorasi 24 tunnin ajan pitkin katuja. Toisaalta Bukowskilla näyttää olleen vahva ammatillinen itsekuri ja hän klaarasi raha-asiat ja aikataulut. Wood, tuolloin 23-vuotias uhkea yksinhuoltaja-tarjoilija, päätyi 1970-luvun puolivälissä itseään tuplasti vanhemman Bukowskin muusaksi. Basson on oltava iso, väkeväsoundinen ja musta. Yhtäkkiä alkoi kiinnostaa treenikämpän sisustaminen. Rappiokirjailijan arki oli karua touhua. neessa läävässä asunut eksentrikko kuunteli lähes pelkästään klassista musiikkia
DOME.FI ”NIMRÓD ANTALIN OHJAAMA ELOKUVA ON KUIN MAAILMAN PISIN JA NÄYTTÄVIN MUSIIKKIVIDEO ... PUHDASTA AUDIOVISUAALISTA TYKITYSTÄ” - OTTO TALVIO / HS, NYT ILTA-SANOMAT EPISODI FILMITÄHTI DVD 1499 / KPL DVD + BONUS 3D/2D -COMBO 19 99 / KPL BD + DVD + BONUS 3D/2D -COMBO & DVD KAUPOISSA NYT! SISÄLT ÄÄ BONU LEVYNSy ! li 3h li säma riaalia te!
Lavaklubi, Helsinki 1.2. SC A N D I N AVI AN MUSIC GRO U P TERMINAL 2 Sisältää mm. kappaleet Balladi 1, Ei paniikkia & Nuorukainen U USI A L BUMI K AU POI SS A N Y T! www.scandinavianmusicgroup.com www.facebook.com/scandinavianmusicgroup oodi sisäiselle vapaudelle suvi isotalo näin minusta tuli ihminen 7.2.2014 w w w.sofmusic.fi w w w.suviisotalo.fi julkkarikeikat : 31.1. Telakka, Tampere keikkabuukkaus: Lot ta Savolainen Kaiho Booking w w w.kaihobooking.com