1/2015 6,50 € (sis.alv) SOUNDI 1/2015 VUOTTA CMX CMX 15 ALBUMIA 30 VUOTTA MARKO MARKO ANNALA TEKI MOKOMA-LEVYN MASENNUKSESTAAN ANNALA TEKI MOKOMA-LEVYN MASENNUKSESTAAN MATTI JOHANNES KOIVU KUUDETTA KERTAA ITSEÄÄN HAASTAMASSA PETRAX, HOLLOLA SUOMEN RAKASTETUIN STUDIO PIMEYS AVOIN MAAILMAN SÄVYILLE Sound I 11 MOK OMA UU SI KOL UMNIS TI TOMMI LIIMA TTA Lukijoiden suosikit 2014 STAM1NA JA HALOO HELSINKI! TASAVÄKISINÄ kansi_1_2015_e.indd 1 19.1.2015 14.16
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN BlindBlackEnfMelech 01-15.indd 1 14.01.2015 09:23:24 Nuclear tulostus.indd 3 16.1.2015 15.22
EMP tulostus.indd 2 16.1.2015 7.33
4 SOUNDI Soundi 1/2015 > 6 Pääkirjoitus 7 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 8 Uutiset 10 Sanoin kuvin 12 E-liike 14 Elämäni soundit 15 Liimatan aikamatka 16 Jussi Niemen naamakirja 18 Soundi-palkinto: Timo Kanerva 21 Digi 22 Soundi-haastattelu: Marko Annala 28 Lukijoiden valinnat 2014 36 CMX 44 Belle And Sebastian 46 Matti Johannes Koivu 50 Pimeys 53 Richey Edwards 54 Levyarviot 69 Oton vinyylit 70 Live: Magenta Skycode 72 Bazook Callisto Danko Jones Blind Guardian Ensiferum 75 Laulun paikka: M.A. K annen k uv a: Mark us P aajala www.soundi.fi K uv a: Andr ew Whit ton K uv a: Visa Högmander facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 72 Callisto ”Emme osaa kirjoittaa kahta samanlaista albumia” K uv a: Juha Me tso 44 Belle And Sebastian ”Sieltähän se juhlavuosi tulla jolkottaa.” 36 CMX ”Tämä on ollut ikuista tutkimusmatkaa vastatuuleen.” K uv a: Sony 28 Lukijoiden suosikit Soundin lukijat pitivät Royal Bloodia varsin lupaavana tulokkaana. 75 M.A. Numminen 76 Stalker: Petrax-studio 80 Tarkkailuluokka: Atomikylä 82 Viimeinen sana & Hei kuka puhui. Numminen ”Minulla ja tytöllä oli halvinta punaviiniä, mitä siihen aikaan sai.” sisältö_2015_1_a.indd 4 19.1.2015 15.15
MATTIJOHANNESKOIVU.FI FACEBOOK.COM/MATTIJOHANNESKOIVU PIMEY S AIKA TIHENTYY pimeysmusiikki.fi facebook.com/pimeysyhtye ODOTETUT ALBUMIT NYT KAUPOISSA! Sony tulostus.indd 5 16.1.2015 9.18
Kuten sivulla 18 mainitsen, oli täysin selvää, että Soundi-palkinnon saa tänä vuonna edeltäjäni Timo Kanerva. Ilman häntä ei Soundi olisi ikinä päässyt 40 vuoden ikään. Kuten hän minulle haastattelussa totesi: ”en ole koskaan halunnut olla julkisuudessa enemmän kuin on ollut pakko.” Voitteko kuvitella, että mies jopa kieltäytyi menemästä Levyraatiin – vieläpä silloin Jahnukaisen aikana, kun Levyraatia katsoi joka toinen suomalainen. Toisekseen, Timo ei ole omasta tahdostaan koskaan ollut suuremmin esillä. Konkarit, kuten nyt vaikkapa Mokoma, CMX ja Nightwish, ovat voimiensa tunnossa, ja persoonallisia tulokkaita tulee vastaan viikoittain. Viime viikot olen lukenut 1970-luvun Soundeja ihmetellen, ihaillen, nauraen ja viisastuen. 6 SOUNDI 40 vuotta sitten, tammikuussa 1975 ilmestyi ensimmäinen Soundi. Aivan sama musiikista haltioituminen on tekemisen pohjana tänäkin päivänä. vuosikerta SOUNDI 1/2015 TEHTIIN NÄIDEN ÄÄNIRAITOJEN TAHTIIN: Yle Radio 1: Kissankehto (RIP) Janne Westerlund: Marshland Viljami Kukkonen: Jos rakkaus tapahtuu Katujen Äänet: Sulle, joka aina yksin oot Lasten Hautausmaa: Lasten hautausmaa (ep) pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_1_a.indd 6 19.1.2015 14.01. Ilman Soundia taas... Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Neljä vuosikymmentä haltioitumista Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Heta Hyttinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Se, että kotimainen musiikki on Suomessa niin poikkeuksellisen suuressa suosiossa, johtuu varmasti osaltaan siitä, että kotimainen musiikkimedia (siis muutkin kuin Soundi) on määrätietoisesti nostanut sitä samalle viivalle – ja ylikin – ulkomaan tähtien kanssa. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. Kanervan nostaminen valokeilaan on minulle mieluisa tehtävä paristakin syystä. Ensimmäinen kirjoitukseni Soundissa ilmestyi noin 15 vuotta sitten. Minun on siis täysin mahdotonta pystyä samaistumaan siihen aikaan ja ympäristöön, johon Soundi hartiavoimin pystytettiin. Varsinkin näin pienessä maassa yhdellä ainoalla lehdellä voi olla hyvin laajat vaikutukset. Suomalainen rocklehti tarvitsee suomalaisen rockin, toteaa Timo haastattelussa, ja meneehän se toisinkin päin. Toisaalta se tuntuu täysin eri maailmalta – suomalainen rock otti vasta ensiaskeliaan ja lehdessä käytetty kielikin oli hyvin erilaista – mutta toisaalta kuitenkaan ei. Onpa muuten hienoa aloittaa Soundin 40-vuotias taival nyt, kun heti alkuvuosi on täynnä hienoja julkaisuja. niin, kuka tietää. Itse synnyin vasta kolme vuotta myöhemmin ja Soundin lukija minusta tuli joskus 80-luvun lopulla. Lupaan, että molemmat ääripäät tulevat näkymään Soundissa myös nyt juhlavuoden aikana. Ensinnäkin, en olisi kirjoittamassa tätä ilman Timoa, jota arvostan suuresti ja joka myös opetti minulle valtavasti tästä työstä
Päätimme jatkaa kimppakivaa ja kutsua muitakin mukaan. Syntyi snadi pöhinä, nastaa yhteistä tekemistä ja stydi tapahtuma. Rähinän brändin alle lyödyllä uudella rap-artistilla on valmis yleisö. Valtakunnalliset radiot eivät soita Katujen Äänien, Särkyneiden ja Lapinpolthajien kaltaisia bändejä, mutta ne esiintyvät loppuunmyydyissä punkrock-tapahtumissa. ”Rähinä perustuu ystävyyteen”, yhtiö esittelee itsensä. Nuoret alternativebändit halusivat kuulua siihen ja yhteisön bändejä ihailtiin. SOUNDI 7 > Suorat sanat Yhteisön arvo. Olemmeko me uuden suomirockin kikkaratukat, kiilusilmät ja kauhtuneet runoilijantyngät jotenkin kyvyttömiä yhteisöllisyyteen. Yhteisö potki eteenpäin sellaisia yhtyeitä kuin Nicole, Velcra, Disco Ensemble ja Bitch Alert. Se on totta. Räppäreiltä yleisön kohtaamista edistävä yhteisöllisyys sujuu. He loivat itse itselleen sertifikaatin, joka viestitti: Me olemme hyviä. Selkeästi profiloituneet bändit tekevät kimppakeikkoja ja -rundeja, ja diggareiden on helppo löytää uusia suosikkeja. TreUnioniin kuulunut bändi oli jotain. Ystävät kerääntyvät yhteen. Emme kuitenkaan tehneet niin. Yhteenkuuluvuuden tunne toteutuu luonnostaan myös punkkaripiireissä. pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_1_a.indd 7 19.1.2015 14.01. Kun Tavastian ovet aukenivat viime kesänä kolmelle pienelle suomirock-yhtyeelle – Tiisulle, Modernisteille ja Teppo Vapaudelle – loimme illalle otsikon Suomirock 2020, kuvasimme mainossketsin, duunasimme domainin ja lähetimme näin signaalin bileidemme spiritistä. Tämä päti myös TreUnionin kohdalla, ja tällaisiin jengeihin kaikki yhteisillä intresseillä varustetut ihmiset haluavat kuulua. Vai onko kyse vain siitä, että muodoltaan moneen suuntaan harottava uusi suomenkielinen rock on vaikeammin niputettavissa yhteisen nimittäjän alle. Rähinä on esimerkki taitavasti luodusta laatumerkistä musiikin kuluttajalle, joka haluaa, niin, Rähinä-kamaa. Yksikään TreUnionin yhtyeistä ei ollut kuuluisa, mutta kaikki musiikkia seuraavat tiesivät TreUnionin. TreUnionin jengi ei tarvinnut median tunnustusta. Toisaalta: onko yhteisöllisyys rockbändien kesken edes tavoiteltava arvo. Teppo Vapaus Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Vuosina 1999–2006 toiminut tamperelaislähtöinen bändikollektiivi TreUnion keräsi yhteen alternativerockin ja -metallin laadukkaimpia marginaaliyhtyeitämme ja loi yhteisen toiminta-alustan useille lahjakkaille artisteille
Törmäily lipsahtaa välillä puskafarssin puolelle. Andrew saa tilaisuuden päästä ykkösrumpaliksi, mutta samalla alkaa armoton simputus. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI Whiplash on nuoren Damien Chazellen (s. Ida on vähäeleinen ja upeasti mustavalkoisena kuvattu matkakertomus, joka aluksi näyttää vain pieneltä tarinalta. Kekseliäät ja yllätykselliset hahmot ovat elokuvan parasta antia. Ja tietenkin ollakseen artisteille hyödyllinen tarvitsisi käyttäjämassan olla suuri. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN bandontheweb.com sanoin kuvin_1_2015 -taitto_a.indd 10 19.1.2015 14.05. HHH IDA Ida on Puolan ehdokas tämän vuoden Oscar-kisassa vieraskielisen elokuvan sarjassa. Elokuvan keskushahmo on nuori nunnakokelas Anna, jonka on matkustettava tapaamaan tätiään ennen luostarilupauksen antamista. Jatsin syvin olemus WHIPLASH Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Miles Teller esittää Andrew’ta raikkaan luontevasti, mutta Fletcheriä esittävä veteraaninäyttelijä J.K. 1960-luvun alun Puolaan sijoittuvalla Idalla Pawlikowski palaa juurilleen. Siksipä onkin vaikea käsittää, miksi joku haluaisi tehdä musiikkia virtuaalisten bändikaverien kanssa. Vääjäämättömästi etenevä sairaus ei estänyt Hawkingia hankkimasta lapsia ja viettämästä perhe-elämää. Rumpuja soittava Andrew on päässyt arvostettuun newyorkilaiseen musiikkiakatemiaan. Moni pitää Idaa voittajasuosikkina, ja se onkin kovatasoisen alkuvuoden parhaita elokuvia. Teknisesti alustalla tuntuu hoituvan se mihin sovellus on tarkoitettukin, eli muusikkojen kohtaamispaikaksi, mutta beta-vaiheessa oleva sovellus ei toisaalta vielä anna itsestään täysin viimeisteltyä vaikutelmaa. Näiden kieltämättä viisaiden ja kokeneiden gurujen palvelukset maksavat viikon ajalta noin 300 euroa. Idan ohjaaja Pawel Pawlikowski muutti nuorena Puolasta Isoon-Britanniaan, missä hän on luonut menestyksekästä uraa jo parikymmentä vuotta. Fletcher on sitä mieltä, että lahjakkuus nousee esiin vain armottomalla piiskaamisella. Asetelmasta seuraa monenlaisia koomisia tilanteita. Luonnollisesti mukana on myös romantiikkaa sekä onnistuneita ja epäonnistuneita iskuyrityksiä. Akatemian maankuulua jazz-orkesteria johtava Terence Fletcher huomaa nuorukaisen ilmiömäiset kyvyt ja pestaa tämän rumpaliksi – tosin aluksi vain varamieheksi nuottien sivuja kääntelemään. Andrew haluaa olla rumpaleiden uusi Charlie Parker, joten hän ottaa vastaan nöyryytykset ja uhraa kaiken soittamiselle. Hawking tunnetaan myös siitä, että hänellä on sairaus, joka on vienyt paitsi liikuntamyös puhekyvyn, ja hän kommunikoi puhesyntetisaattorin välityksellä. Elokuvan ongelma on se, että se ei ole kovinkaan hauska, vaikka sitä kovasti yritetään. Sekalainen joukko ei tietenkään tule toimeen keskenään, vaan syntyy erimielisyyksiä ruoasta, nukkumapaikoista ja muista käytännön asioista. Matkan aikana siitä kuitenkin löytyy valtavasti merkityksiä. Alkuvaiheessa mukana ovat tuottaja-muusikot Hiili Hiilesmaa, Jussi Jaakonaho ja Leri Leskinen, sekä levy-yhtiökonkari Riku Pääkkönen. Simmons varastaa show’n tekemällä roolisuorituksen, joka jää elokuvahistoriaan. Äänitysosio on hyvin alkeellinen (verrattuna vaikkapa erittäin pätevään Soundation -online-softaan), mutta toki sillä koesoitot hoituu, kunhan lataa pohjaksi jonkun oikealla äänityssoftalla tehdyn raidan. Katolilaiseksi kasvatettu orpotyttö saa kuulla olevansa juutalainen, ja natsien miehitysten ajalta paljastuu synkkä salaisuus. Hawkingia esittävä Eddie Redmayne on sisäistänyt roolihahmon vakuuttavasti. 1985) toinen pitkä elokuva. Valmiit biisit voi tietysti jakaa eteenpäin. Elokuva alkaa 1960-luvulta, jolloin Hawking oli vielä täysin terve. Tänä päivänä se on joka tapauksessa erittäin helppoa, ja entisestään sitä haluaa helpottaa suomalainen Band On The Web -palvelu. Band On The Webin kautta on mahdollista saada myös ammattiapua. Tunnettuja näyttelijäkasvoja (muun muassa Minttu Mustakallio, Taneli Mäkelä ja Iina Kuustonen) vilisevä tarina etenee sujuvasti, ja roolihahmoista paljastuu vähitellen monenlaisia odottamattomia ominaisuuksia. Dokumentista Man On Wire tunnettu ohjaaja James Marsh on tehnyt uskottavan elämäkertaelokuvan, jota paikoin vaivaa ylenpalttinen melodramaattisuus. Se kertookin enemmän Hawkingin rakkauselämästä kuin hänen tutkijanurastaan, vaikka tieteellisiä saavutuksiaan ei unohdeta. Aluksi niin ystävälliseltä ja kannustavalta vaikuttava Fletcher osoittautuu sadistiseksi opettajaksi, joka on kuin soittojoukkoihin siirtynyt Full Metal Jacket -elokuvan vääpeli. Kukin arvioikoon itse hinnan edullisuuden suhteessa oman toimintansa tavoitteisiin, mutta toki samalla rahalla ajaa keikalle halki Suomen, painattaa pikkunipun omakustannelevyjä, ostaa sohvan treenikämpälle tai vaikkapa tarjoaa sille vastakkaisen sukupuolen edustajalle jotain ylellistä. Samalla elokuva kertoo laajalla perspektiivillä Puolan lähihistoriasta. Sivustolta voi ostaa asiantuntijaneuvoja kovan luokan kotimaisilta tekijöiltä. Idea on yksinkertainen: selaimessa pyörivän käyttöliittymän kautta kuka tahansa voi hakea uusia jäseniä bändiin, järjestää koesoittoja sekä myös äänittää näytteitä. HHH VIIKOSSA AIKUISEKSI Johanna Vuoksenmaan ohjaustyössä joukko miehiä ja naisia lähtee Turun saaristoon seksittömälle ja päihteettömälle aikuistumisleirille. Hawkingista kertova elokuva Kaiken teoria pohjautuu hänen entisen vaimonsa Jane Hawkingin muistelmateokseen. KAIKEN TEORIA Stephen Hawking on ehkä maailman kuuluisin fyysikko. Totuuden siemen siinä tietenkin on, mutta vähäiselläkin omakohtaisella kokemuksella voin vakuuttaa, että parasta bänditouhuissa on tunkkaisella treenikämpällä tai liian pienessä keikka-autossa kavereiden kanssa hikoilu. Romanssikin saa jäädä. Rumpalin kasvukertomus on kerrottu todenmukaisesti ja koskettavasti. Nuoren rumpalin palava kunnianhimo välittyy soittokohtauksissa, joissa veri kirjaimellisesti roiskuu rumpukalvoille. HHHHH 10 KUUKA UDEN LEFF A Etsitään: virtuaalisia bändikavereita On sitkeä myytti, että tärkein motiivi soittoharrastuksen aloittamiselle olisi vastakkaisen sukupuolen huomion saaminen. Siitä on tullut kansainvälinen tapaus, joka ei varmasti jää huomiotta tämän vuoden Oscar-kisassa. Ainakin toistaiseksi sivustolla on hyvin hiljaista, eikä suosituimmillakaan bändeillä ole kuin muutama tykkäys
Ulkopuolisten, musiikkia pelkäs tä nautinnonhalusta kuuntelevien voi olla hankala ymmärtää mikä paskassa musiikissa voi edes vie hättää. On han hän epäilemättä Suomen Frank Sinatra ja Jumalan lahja kansakun nalle. Rantala kokee silti vieraaksi koko keskustelun Rocke tin linjasta. Lietsooko kiinnostusta aiheeseen nykyihmisen ironisempi suhtautuminen kaikkeen vanhaan vai mistä näet tällaisen kiinnostuk sen kumpuavan. Mamba esimer kiksi edustaa minulle pelkästään huonoa musiikkia, jota en halua missään olosuhteissa kuunnella. Joillekin artisteille luulisi olevan kova paikka joutua avoimen nau reskelun kohteeksi. Sen sijaan ku kaan ei oleta, että elokuvastudiot keskittyisivät vain yhden genren leffoihin tai kirjakustantajat voisivat toimia vain yhden genren parissa. Kokoelmalla riman alittavat niin tunnetut iskelmälaulajat (Tapani Kansa, Eini), laulavat julkkikset (Ka ri Salmelainen, Kike Elomaa) kuin takarivienkin uljaat edustajat. Milloin campmittarin saavat sojot tamaan hölmöt taiteelliset ratkaisut, vähäiset kyvyt tai mielipuoliset co versovitukset. – On syytä erottaa huono huono musiikki ja hyvä paska musiikki toi sistaan. Useasti kyllä nauratti saatanasti. – Toisaalta on helppo uskoa, että vaikkapa Timo T.A. Rantalan koke muksen mukaan etenkin pitkän lin ”Ei tällaista voi olla!” Hulvattomimmat camp-iskelmät saivat oman levynsä ”Huonoissa esityksissä on nykyiseen valtavirtatarjontaan verrattuna sentään jotain inhimillisyyttä jäljellä.” jan ammattilaiset osaavat suhtautua tekemisiinsä löysemminkin rantein. Jouk koon mahtuu myös monia kultti statuksen keränneitä tulkintoja, kuten Emilian hyytävä proto disco Satan In Love. Yksi heistä on Rocket Recordsin Juha Rantala, joka on koostanut 13. Voittopuolises ti yhtiön nimissä julkaistut äänit teet ovat olleet kuitenkin vakavam min otettavia. – Musiikkipuolella vallitsee vielä kin sellainen ajattelu, että levyyh tiön tulisi keskittyä tietynlaiseen julkaisupolitiikkaan. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Sisältää muun muassa tällaisia aarteita: Pasi ja Pekka: Jungle Rock Seidat: Sumu Esko Koskinen: Tule kanssani kylpyyn Danny & Armi: Nyt niin haluaisin Tuijamaria: Pac-man-kuume Helinä Ilkka: Tahdon lempeän nallekarhun Nisa Soraya: Anna rakas raju hetki Heikki Kinnunen: Uffaffaa Mikko Alatalo: Neekerin poika Eija Vilpas: Karaoke, daisarit ja koppa keppanaa Frederik: Olen Dracula Mona Carita: Retkussa on meidän meikkis ERI ESITTÄJIÄ: RIMAN ALTA JA OHI MAALIN (ROCKET RECORDS, JULK. – Hyvässä paskassa musiikissa viehättää levynkeräilijänä etenkin se löytämisen ja kokemisen riemu, ”ei tällaista voi olla”. – Kiinnostus saattaa johtua siitä, että noissa huonoissa esityksissä on nykyiseen valtavirtatarjontaan ver rattuna sentään jotain inhimillisyyt tä jäljellä. Mikkoselle jou tuminen mukaan tällaiselle kokoel malle on aivan käsittämätöntä. Huonolle musiikille on pyhitetty useampikin ryhmä esimerkiksi Fa cebookissa. Samat le vyt naurattaa vieläkin. maaliskuuta ilmestyvän tupla kokoelman Riman alta ja ohi maalin. Niillä ei ole mitään tekemis tä toistensa kanssa. Joskus 1980lu vulla kouluikäisenä kotiin tuli raa hattua divareista omituisia single jä ja ihmeteltyä ostoksiaan. 11 Kukapa meistä ei olisi aikansa kuluksi sosiaalisessa mediassa klikkaillut auki linkkejä, joissa tuntemattomat tai joskus tunne tummatkin taiteilijat esittä vät tahattomasti koomisia biisejä. Julkaisija itse muis tuttaa kuitenkin elintärkeästä mää rittelystä. Julkaisulle on löydetty rempseä kavalkadi suomiiskelmää, jossa on jotain jo lähtökohtaisesti pielessä. Rocket Records on julkaissut muutakin arkistoihin hautautunutta tai muuten suurelta yleisöltä unoh tunutta musiikkia. Toiset ovat jopa kehitelleet huonos ta musiikista itselleen harrastuksen. 13.3.2015) sanoin kuvin_1_2015 -taitto_a.indd 11 19.1.2015 14.05
Tässä perinteisen henkinen putkivahvistin on hyvä. – Olen aika huono koluamaan soitinkauppoja läpi, joten puskaradio on näytellyt suurta osaa mun kamavalinnoissa. – Ensimmäinen sähkis oli kummallinen musta japanilainen Fender Stratocaster, jossa oli yksi humbucker, ei tonepotikkaa ja kielilukot sekä joku hieman Floyd Rose -henkinen talla. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. Mukana on ollut myös Johnny Marr Jaguar ja akustisena Martin D-1. Ei voi kieltää, etteikö soittimessa soinnin ja funktionaalisuuden lisäksi estetiikka näyttelisi omaa osaansa. – Ajan saatossa vaikutuksen tehneitä kitaristeja voisivat olla vaikkapa Bernard Butler, Jonny Greenwood, John Frusciante, Johnny Marr, Eddie Van Halen, Neil Young, Allan Holdsworth, Nels Cline, Marc Ribot ja Pat Metheny, vain muutamia mainitakseni. Jos jonkun soitto sykähdyttää, on kamat ikään kuin puoliksi jo testattu. Efektejä: DOD FX80-B, EHX Pog2, EHX Hot Tubes (toinen reissue, toinen Joni Vesasen tekemä), Foxx Tone Machine, EHX Small Clone, EHX Nano Small Stone, Digitech Talker, Line 6 DL4, Maxxon AF-9, EHX Deluxe Memory Man, Malekko Vibrato sekä Fulltonen nauhakaiku. – Kun viulunsoitto vaihtui yläasteen aikoihin kitaraan niin varmaan tuli opeteltua ensiksi ihan avosointuja ja jotain melodianpätkiä. Ensimmäisiä ihan varta vasten opeteltuja biisejä taisi olla Jimi Hendrixin Purple Haze, tai ainakin sen intro. Aika suuri osa hankinnoista on sellaista, mitä ei tiennyt vielä tarvitsevansa mutta joka vastaan tullessaan tuntuu hyvältä idealta. 4 Miksi juuri nämä. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Esikuvistaan mies ei pysty mainitsemaan yhtä tai edes muutamaa ylitse muiden. – Ykköskitarani Jazzmasterin hienoin yksittäinen ominaisuus on ehdottomasti vibrakampi, se on ihan omanlaisensa ja kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Hänen cv:stä löytyy Jonna Tervomaan ohella nimiä kuten Chibunga, Flannelmouth, Nero, Bilmo, Olavi Uusivirta, PMMP sekä trio Paula Vesalan ja Jussi Jaakonahon kanssa. Mutta vähemmälläkin olen joskus pärjännyt. Teksti: Esa Kuloniemi -M Minulla oli ilo ja onni olla mukana Jonna Tervomaan viime levyllä ja sitä seuranneilla keikoilla, se onkin ainoa vakituisempi juttu viime ajoilta. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Ja varmasti jotkut Iron Maidenin riffit on olleet ensimmäisten joukossa. Vahvistin puolestaan oli Fender Princeton Chorus -transistorivahvistin. Ja kahdessa hieman erilaisessa vahvarissa on yhdessä vähän täyteläisempi saundi. 12 JAAKKO MURROS INVENTAARIO #40 A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Osa näistä jää sitten pölyttymään muutaman käyttökerran jälkeen, mutta osa jää kestokäyttöön. ”Olen aika huono koluamaan soitinkauppoja läpi, joten puskaradio on näytellyt suurta osaa mun kamavalinnoissa.” K uv a: Bobb y Nieminen K uv a: D an F ranck E-liike 1_15 taitto uusi.indd 12 16.1.2015 9.07. – Osa valinnoista syntyy tarpeesta saada aikaan joku tietty soundi tai tunnelma, mutta varmaan ihan yhtä suuri osa vaan kokeilunhalusta. Pääasiallisina kitaroina Fender Jazzmaster (’62 jenkki-reissue) ja Gibson ES335 (kultaiselta 1980-luvulta), johon olen pistättänyt Bigsbyn ja P-90:t humbuckereiden tilalle, sekä hetken mielijohteesta myös piezzotallan. – Viime keikoilla olen käyttänyt vahvistimina Fender Twin Reverb / Vox AC-15 -yhdistelmää. Mä en ainakaan keikoilla niinkään käytä vahvarin omaa yliohjausta tai kitaran volapotikkaa hyväkseni kun pidän atmosfääreistä ja efektien käytöstä, mutta tärkeää on että siinä on selkeä, lämmin saundi ja että se kuitenkin reagoi soittodynamiikkaan. Eli tunteella mennään vähintään puoliksi. Omat esikuvat saattaa myös vaikuttaa vähintäänkin jollain alitajuisella tasolla. Jonna on nyt keikkatauolla ja itselläni ei ole tällä hetkellä varsinaisesti mitään tiedossa, kertoo kuulumisiaan kitaristi-tuottaja Jaakko Murros. Suurin osa vahvareistani on varmasti hankittu jonkun vihjeen perusteella. Jos ulkonäkö herättää lämpimiä mielikuvia, on kynnys päätyä omiin käsiin pienempi
Love is all around! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija – Ei voi väheksyä välineiden merkitystä mutta se on loppujen lopuksi pienempi kuin miltä se omassa päässä tuntuu. Tuli fiilis, että laite saattaa hajota, jos sitä rääkkää tosi kovaa. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Tosin omista laitteista en tiedä, siinä oli joku fuzzi suoraan linjaan ja kitarakaan ei välttämättä oma. HEMMO PÄIVÄRINNE Soundimiehen muistelmat Glyn Johns THE SOUND MAN Blue Rider Press E-liike 1_15 taitto uusi.indd 13 16.1.2015 9.07. Sen hän tekee tavattoman mielenkiintoisesti, elävästi ja tarkasti – ja vieläpä itsekehuun lankeamatta. – Mulla ei ole hirveästi mitään tunnearvoltaan korvaamatonta, mutta saattaisin pelastaa ruotsalaisen 1920-luvulla valmistetun mandoliinini. Hinta (noin 700 euroa) on ehkä aavistuksen yläkanttiin. John Lennon oli hänen mukaansa useimmiten kireä paskapää ja Keith Moon äärimmäisen rasittava sekoilija, jonka ryyppääminen haittasi loistavia rumpalikykyjä. Vaikka hihnatappi ei ole ulostulojakin vieressä, niin silti pitää olla kulmajohto. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Ja kyllä kummallakin Olavi Uusivirralle tuottamallani levyllä on hyvät hetkensä, joskin olen niistä ylpeä ehkä enemmänkin kokonaisuuksina kuin puhtaasti kitaristisessa mielessä. Kaikkien suosikkisoittajiensa kamat voisi vaihtaa keskenään tai antaa kaikille samat ja kuitenkin he kuulostaisivat itseltään. Sen tulisi olla vasemmalla säätökahvan päässä. Tämä on kornista logosta huolimatta hienon näköinen kiippari, varsinkin punaisena. – Mitään tiettyä asiaa ei ole ja keikkakamat riippuu tietty aina tilanteesta, mutta joku delay on hyvä olla mukana tukena ja turvana. 8. – Sinänsä ei mitään väliä, vaikka tuntuu kyllä, että kahdesta näennäisen identtisestä hyväkuntoisesta soittimesta se vintage-versio soi useimmiten kauniimmin. Vai kenties käsityönä tehty. Johns muistuttaa siitä, että jos levy menestyy, niin se on bändin tai artistin ansiota, mutta jos levy ei menesty, niin syypää on aina tuottaja tai organisaatio. – Mä jätän huoltamisen suosiolla niille, jotka siitä paremmin ymmärtää. Glyn oli omien sanojensa mukaan 1970ja -80 -lukujen huuruvuosina studiossa lähes ainoana selvin päin. Vaikuttava lista. Tai vaihtoehtoisesti Gretschin Spectra Sonic -baritonikitaran. Mutta sitä en voi antaa anteeksi, ettei hän kerro mitään yhdestä maailman parhaimmista levyistä, vaikka tuotti, äänitti ja miksasi sen: The Whon Quadrophenian. Myös täysikokoisia hieman pienemmät näpyttimet pitävät varpaillaan. Vintage vai uusi soitin. Keytar on aika selkeästi showvehje, mutta ei luonut testissä kovin vankkaa vaikutelmaa. Glyn jaottelee musabisneksen tyypit tyynesti mulkkuihin tai todella upeisiin tyyppeihin sekä valottaa erilaisissa rooleissa toimivien ihmisten elämää ja toimia. Syyt tähän ovat musiikilliset; digitaalitekniikka ei saa häneltä hyvää arvosanaa. Hiplaustatsia testaamassa Luen mielelläni erilaisia rock-kirjoja sekä -elämäkertoja, joita nykyisin ilmestyy ihan kiitettävästi. Kioski sisältää 200 takuuvarmaa ja kelvollista Korg-soundia, pianosta urkuihin ja syntikkaujelluksiin. Mainioita anekdootteja piisaa. Mutta soittaisivat silti parhaiten omilla kamoillaan. Englantilainen Glyn Johns on yksi musiikkihistorian tärkeimmistä äänittäjä-tuottajista, jonka asiakkaina ovat olleet ainakin The Rolling Stones, Procol Harum, The Beatles, Led Zeppelin, The Band, The Who, Neil Young, Eagles, Eric Clapton ja TheClash. – Sanotaan nyt vaikka ympäripyöreästi, että kenen tahansa inspiroivan ja omaäänisen artistin tai soittajan kanssa, jonka kanssa tunnen musiikillista yhteenkuuluvuutta, siitä riippumatta olenko hänestä aikaisemmin kuullut. Tavallinen johto rutistuu littuun. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Vocoder on hieman outo laite kannettavassa, koska silloin pitäisi olla myös laulumikki. Useimmat vain ovat turkasen tylsiä tai huonosti kirjoitettuja. Keytarin koskettimistossa on täydellinen hiplaustatsi, jos sellaisesta pitää. – Itse pidän ainakin Olavi Uusivirran Elvis istuu oikealla -albumin Nuoruus-kappaleen kitarasooloa melko onnistuneena. Glyn myös paljastaa tarunhohtoisen, rummuille vahingossa keksimänsä neljän mikrofonin mikitystekniikan, jota olen itsekin soveltanut kellariäänityksissäni hyvin tuloksin. Toisaalta nyt kosketinsoittelijakin vapautuu eturiviin iskemään vosuja. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Siksi tulosta syntyi ja muistikuvia riittää muun muassa Rollareiden ensimmäisestä kaoottisesta Euroopan-kiertueesta sekä The Beatlesin viimeisestä kattokeikasta. Kyllä keikalla pitäisi saada olla vapaasti eikä joutua jäkittämään että osuuko se sormi näpykkään vai ei. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta . Glyn kirjoittaa jo 1950-luvun lopussa alkaneesta urastaan itse, ilman haamukirjoittajaa. 13 Olalla roikutettavia proluokan kosketinsoittimia on tarjolla hyvin vähän. Vehkeessä on kaksi ribbon-kontrolleria, joilla voi tehdä livenä levottomia modulaatioita ja ulinoita. Hän kuvaa kuinka musiikkibisnes on muuttunut vuosikymmenten myötä ja haikailee (tavallaan ihan aiheesta) menneisyyden perään. Omasta siviilielämästään hän ei kerro mitään. Korg RK-100S Keytar on puurunkoinen, mutta kevyt kolmen oktaavin kannettava kiipparisyntsa. Soundeja pystyy tosin muokkaamaan vain ulkoisella editorilla, mutta säädettäviä parametrejä on riittävästi. Mustat koskettimet ovat oudon matalat. Volumesäädin on ehdottomasti väärässä paikassa. Myös Tuomas Kailan The Stevedor -levyn nimikappaleeseen olen ihan tyytyväinen. Tämä on erinomainen ja hyvin kirjoitettu musakirja, yksi parhaista lukemistani. Kitarat olen huollattanut enimmäkseen Juha Lottosella ja vahvistimet ja muut laitteet Joni Vesasella
Oton ja jousisovitusten kanssa lähdettiin nollasta ja matkalla tapahtui kaikenlaista. Saa nähdä, etsinkö taas uuden levy-yhtiön, Dave mietiskelee leppoisasti. The Rolling Stones The Rolling Stones No. Talking Heads Remain In Light Kyllähän sen kuulee musastakin, että Talking Headsia on kuunneltu ja soundeja haettu. Roxy Music todisti, ettei koneissa sinänsä ole mitään vikaa – vaan niiden käyttäjissä. TUM-yhtiölle levyttävä Dave L. Rollarit olivat epäsovinnaisuudessaan Beatlesia kiinnostavampia ja vielä lähellä originaalibluesia. Kitaransoiton ja huuliharpun juuret ovat toki siellä American Country Blues Festival -levytyksissä sekä Dylanissa, Mayallissa ja Butterfieldissä, pianonsoitto Memphis Slimissä sekä ragtimessa asti. Magneettimiehen kuoleman laulut olivat todella uudenlaisia, erilaisia kuin mikään musa siihen aikaan. Kaikki muut kitaristit ovat paperia, Jimi on kiveä. Inventive -trio julkaisee vankasti rokkaavan kolmosalbumin Behind Shades helmikuussa. KAIKKEIN ONNISTUNEIN LIVELEVYTYS Jimi Hendrix Band Of Gypsys Hyvistä syistä: uutta biisimateriaalia, uusi soundi, tiukin trio ja fiilis huipussaan. Tuotantonsa valossa Davea hymyilyttää vinosti lokerointi bluesartistiksi. Bob Dylan Bringing It All Back Home Hankin levyn heti, kun olin kuullut Maggie’s Farmin, ja siitä vuoden sisään muun backkataloogin. Ei todellakaan mitään Helismaata tai konservatiivista iskelmää Dannyn tai Kirkan tapaan. Elämäni sooundit 1_15 uusi.indd 14 16.1.2015 15.31. Sliipparitkin olivat vapauttava kokemus. Tällä vuosikymmenellä Dave on ehtinyt työstää ennen Donnerin kuolemaa yhteisprojektin More Than 123. Otin ”kivimiehen” roolistani kaiken irti ja ainakin näkymys laajeni. Tosin oli meillä myös XTC:tä ja kaikkia niitä brittibändejä, niin kuin Buzzcocksia, joiden kautta tuli myös punk-vaikutusta. Siinä on vähän sellaista jatsifiilistä ja se on erittäin ”elämä”. Mutta olen aina mennyt moneen suuntaan. B. Vuonna 1971 levytysuransa aloittanut Dave ”Isokynä” Lindholm rikkoi viime vuonna 60 albumilevytyksen rajan, kun mukaan lasketaan kaikki bändit ja kimppaprojektit Ferrisistä ja Sleepy Sleepersistä Otto Donneriin ja Calle-broidiin. Olin liian nuori ehtiäkseni folk-liikkeeseen mukaan, joten Dylanin varhaisin ”hobo”-tuotanto ei tehnyt samaa vaikutusta kuin sähköisen kauden omat laulut. Sen myötä hän jäi jazz-painotteiselle TUM-yhtiölle, joka julkaisi myös veljesten Dave & Calle -kimppalevyn, vuonna 2012 kaksi Dave L.B. LINDHOLMIN VELJESTEN YHDESSÄ DIGGAILEMA LEVY LIIAKSI PIMENTOON JÄÄNYT SUOSIKKIALBUMINI Jussi Kinnunen Jussi Kinnunen Sain Jussi Kinnusen tosi hyvän ekan soololevyn (1986) hänen broidiltaan Harrilta, ja kuuntelin sitä ainakin puoli vuotta todella paljon. Levy oli täynnä covereita, Everybody Needs Somebody To Love, Under The Boardwalk... Periaatteessahan Jimi oli ihan liikaa, rohkea muusikko, blues hallussa, runollinenkin lauluntekijä. Inventiven kiekkoa sekä 2013 suomenkielisen soololevyn Ken elää, ken näkee, Ken B. 2 Callella oli jo paljon levyjä, jatsia, bluesia ja rock’n’rollia, kun hän osti tämän (1965 julkaistun) älpeen. 14 15 Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > SELVIN INNOITTAJA LAULAJAKSI JA LAULUNTEKIJÄKSI RYHTYMISELLE MINKÄ KAPPALEEN TOIVOISIN ITSE TEHNEENI Bob Dylan Tombstone Blues Ei maailman ihmeellisin biisi, mutta siinä on räväkkä meno. – Nyt kesästä asti on sisässä ollut albumin verran omaa matskua, mutta sen julkaisemisesta on tullut erimielisyyksiä. – Nämä viimeisimmät ovat niin paljon muutakin, hän tokaisee, – Mutta ilmeisesti ihmiset tarvitsevat tällaisia luokituksia. Pekka Streng & Tasavallan Presidentti Magneettimiehen kuolema Minä tunsin Pekka Strengin, kun hän puuhasteli broidin kanssa Helsingin Ylioppilasteatterissa. ENSIMMÄINEN SUOMENKIELINEN LEVY, JOKA OLI JOTAIN IHAN MUUTA AVAINLEVY ARI VAAHTERAN JA BLUESOUNDS-YHTYEEN KANSSA Dave Lindholm ALBUMI JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA Roxy Music Avalon Ensimmäinen syntetisaattoreilla tehty levy, jossa syntsataustat toimivat helvetin hyvin ja palvelevat niitä lauluja
Mistä sitten tuo pinttymäni ”Vuoden puhaltaja”. Kun nuorisonvillitsijät pantiin eri aitaukseen, ”Muut” -sarja nosti sijoja Koivistoisella (#3 1976 ja 1977), Paakkunaisella (#4 1976) ja Pöyryllä (#1 1976, #2 1977, #3 1978). Jazz-johdannaiset tyylit olivat laajahkon kuuntelijajoukon suosiossa – miksi muuten olisi äänestämällä haettu kunnostautuneinta puhallinsoittajaa. Syntsa tuotti äänimattoa riittävästi sinnepäin ja ilman uusia kuluja. Vesa-Matti Loirin huilismi oikeutti kymppisijoihin 1977 ja 1978. Vuoden 1979 äänestyksessä (1/80) ei enää eritelty, oli vain ”Muusikko” ja ”Laulaja/laulajatar”. Huuliharpisti-kazooisti Dave Lindholm noteerattiin jopa kakkoseksi (äänestys 1978, Soundi 1/79). Johtiko päätökseen tuo vähemmän suoritusmielinen uusi aalto. Toisaalta tämä oli paluu vuoden 1974 malliin. Nyt 40 vuotta täyttävä Soundi on sekin alusta asti harrastanut listoja ja äänestyksiä. Alkoi Suomi-iskelmän alamäki: osuuksia ei ”tarvinnut” enää sovittaa niin terävällä kynällä. > Liimatan aikamatka Vuoden puhaltaja Joulu-tammikuu on vuosikatsausten aikaa. Ilmiöitä pannaan järjestyksiin, ääripäät huomioiden (emämoka / sankariteko, törpöin / ihanin). Mieli peukaloi muistoja, syistä joihin Tajuinen ei yllä. Teksti: Tommi Liimatta ”80-luvulla koulutetut soittajat korvattiin syntetisaattoreilla, joiden tekniikka oli kehittynyt ja hinta tullut alas.” Liimatta_1_15 -taitto_a.indd 15 16.1.2015 13.10. Muistikuvani osoittautui vääräksi: Soundissa ei ole ollut ”Vuoden puhaltaja”-kategoriaa. Kävin nyt läpi vuosiäänestys-Soundit kaudelta 1975–1980. Juhani Aaltonen ansaitsi fonityöllään viitossijan 1976 josta vuotta myöhemmin nousi neljänneksi. Sen sijaan oli ”Muut instrumentit” -sarja, joka käytännössä koostui puhaltajista (poikkeuksina Vanhan Isännän Olli Haavisto ja Seppo Sillanpää). Maan tapahtumia lienee listattu viimeisimmän Auringon ympärirundin ajalta yhtä kauan kuin ajanlasku on tunnettu. 15 Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja. Vielä vuoden 1974 äänestyksessä (4/75) oli pelkästään sarjat ”Muusikko”, ”Mieslaulaja” ja ”Naislaulaja”, kotimaa ja ulkomaat erikseen. ”Muusikoiden” Top 20:een mahtui tolosten, alberttien ja gustavsonien jälkeen jokunen fonistikin: Eero Koivistoinen (#14), Paroni Paakkunainen (#16) ja Pekka Pöyry (#17). Yrjö-palkintoon tai Yleisradion viihdetoimittajien valintoihin kyseinen tarkenne ei ole kuulunut. Minussa on elänyt sitkeä muistikuva, että 70-luvun Soundien äänestyksissä oli kategoria ”Vuoden puhaltaja”. 80-luvulla koulutetut soittajat korvattiin syntetisaattoreilla, joiden tekniikka oli kehittynyt ja hinta tullut alas. Pekka Pöyrynkin edelle Suomen kansa valitsi Sakari Kukon: hopeaa 1976 ja peräkkäiset kullat 1977 ja 1978. Miksei se voisi ollakin totta: jazzryhmissä oli usein pillisektio ja monessa rockbändissä foni tai huuliharppu. No, puhaltajat olivat 70-luvun Suomi-musiikissa – ulkomaihin en puutu – esillä vahvasti myös radiokanavilla ja siten kuulijoiden tiedossa: samat jätkät tuuttasivat Muskan, Baddingin, Juicen jos muidenkin kuin Love Records -artistien hiteillä. Tuottajat katsoivat, että puhallinsektio myyventää saundia. Soundia edeltäneen Musan vuosiäänestys 1973 (1/74) sisältää sekin vain ”Muusikko”ja laulajasarjat. Sakari Kukko pääsi kuitenkin ”Muusikkona” kuudenneksi ja ”Säveltäjä/sanoittajana” sijalle 22
Ensin pari albumia Siren-duolla Bonzo Dog Doo-Dah Bandissa vaikuttaneen John Claguen kanssa, sitten useampia kymmeniä albumeja tuottaneella soolouralla. Tein hiljan yhden gangstereita käsittelevän näytelmän nimeltä England, England, joka aika rajusti ripitti muutamia intellektuelleja aikakauslehtiä. Se vaikutti häneen artistinakin syvästi. Ensin puhuimme sooloja bändiesitysten erilaisuudesta. Paska homma. Se on välttämätöntä. En usko, että Pistoolit itse haluaa olla... . Sitä paitsi jengi ymmärtää spontaanit vitsini joskus väärin. Kevin sanoi edellisten olevan aika yksinäistä puuhaa. Puhuimme Tampereella Tiiliholvin ravintolassa vähän ennen sen yläpuolella sijaitsevan Yo-talon keikkaa. . Ihmisen tajunta, sen traumat, epävarmuudet ja piilevät toiveet näyttelevät merkittävää osaa Kevinin teksteissä, jotka usein eivät etene lineaarisesti, vaan maalaavat dramaattisia ja ajatuksia herättäviä tunnetiloja ja visioita. Poliitikkoja. Murjon vitsejä esimerkiksi Sex Pistolsista, koska asetelman virityksessä on pohjimmiltaan jotain naurettavaa: että ihmisten muka kuuluu bändiä katsellessaan buuata, puida nyrkkiä tai tehdä jotain muuta typerää. Rotten-pohdinnoillemme antaa nyt lisäpotkua se fakta, että Lydon diggaili Coynea jo tuolloin, vaikkei meistä kukaan sitä silloin tiennyt. Viihdyttävä saarnaaja 70-luvun lopulla Soundissa oli useampia Coyne-diggareita ja intoilumme seurauksena Kevin kävi täällä muutaman kerran esiintymässä. Kaikkien ärsyttävien omituisuuksien ja äärimmäisyyksien pitäisi jatkua esiintyessäkin, tosin jotenkin jäsenneltyinä. Tämä sujautteli strategisiin paikkoihin Coynen laulun ja omaperäisen akustisen kitaroinnin alle pätkiä Kevinin teatteriin tekemistä nauhoista. Coyne-faneiksi ovat tunnustautuneet niinkin erilaiset tähdet kuin Sting (kitaristi Andy Summers soitti ennen Policea hyvän aikaa Kevinin bändissä) ja vieraiA-PUOLI Kevin Coyne lun aikaan kovasti tapetilla ollut Johnny Rotten, joka yllättäin nousi keskustelumme jonkinlaiseksi katalysaattoriksi. Ehkä ihmiset ei tajua mun huumoria, jolla ei monesti ole muuta pohjaa kuin asian naurettavuus sinänsä. Ja miksei, sehän on pelin henki. Derbyssä 1944 syntynyt ja Saksan Nürnbergissa 2004 keuhkosairauteen kuollut Coyne oli kuin Englannin vastaus Captain Beefheartille. Tässäkin osastossa Coyne oli siis etulinjassa. Olen niitä kaikkia, mutta pääasiassa vain oma itseni. Pietikäisen Sepi laukoi tilanteesta muutaman hienon foton. Sovinnaisuus oli Coynesta aina kaukana, hurjimmillaan hän piipahti avantgarden reunamilla, yleensä kuitenkin absurdilla huumorilla ja bluesin maadoittamana. Se on hieno juttu. Sinä olet tehnyt myös teatteria. hölmöä. Jep. Olen kokeillut täydellistä improvisointiakin, mutta se osoittautui vähän pettymykseksi yleisön kannalta. Tässä me ollaan ja tehdään sitä mikä meistä tuntuu hyvältä, ei sen kummempaa. . . Coyne jäi legendan sijaan kulttiartistiksi, vaikka lyhyt ja vanttera äijä uutti mainituista juurista hyvin omaperäistä musiikkia, jonka potku ei ole ajan saatossa pehmennyt. Sillä kertaa Kevin oli liikkeellä vain äänimies Bob Wardin kanssa. Vai saarnamiehenä, Wallu lisäsi. Tarkemmin erittäin intensiivistä laulajaa ja lauluntekijää voi luonnehtia countrybluesin, vanhan rockin, peribrittiläisen music hallin/vaudevillen ja brechtiläisen kabareen ainutlaatuiseksi yhdistelmäksi. Kyllä ja ei, mutta niin se mulla pakkaa olemaan vähän joka asiassa, Kevin kiteytti monitahoista persoonaansa käheällä äänellä, josta puhuessakin huokui vahva karisma ja läsnäolo. Teksti: Jussi Niemi Moni brittilegenda lähti kehiin 50-luvun rock’n’rollin ja sitä pian seuranneen bluesbuumin innoittamana, taidekoulun kautta. Niin Kevin Coynekin 60-luvun lopulla. . Itselleni se toimi joskus niin hyvin, että olisin voinut jatkaa sitä tuntikausia. Laulajana, viihdyttäjänä vai peräti koomikkona. Ne Kevin Coyne ei tuntenut olevansa osa rock-bisnestä. Ei mitään keksittyä 16 K uv a: Soundin arkis to naamakirja_kevin coyne_b.indd 16 16.1.2015 13.05. Kevinin taipumus laskeutua musiikissaan ajoittain rajatiloihin ja alitajunnan syövereihin juontui siitä, että 1965-68 hän työskenteli mielisairaanhoitajana. En minäkään. Kevin oli älykäs, puhelias ja sosiaalisesti valpas haastateltava, joka tarttui innolla, usein jo kysymyksen puolivälissä, kaikenlaisiin asioihin. Miten näet roolisi rock-bisneksessä. Alkuvuodesta 1978 tapasin hänet toista kertaa. Varsinkin Englannin ulkopuolella. Mutta kun koko jutusta tehdään politiikkaa, se on... Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. En näe mitään mieltä vetää rajaa lavalla ja sen ulkopuolella olemisen väliin. Mutta etkö toisaalta nauti tuosta itsenäisyydestä, minä kysyin. Mukana olivat Soundista myös Waldemar Wallenius ja Pekka Markkula. Sikäli kuin minä ymmärrän, ne on vain nuoria kundeja, jotka haluaa olla rock-tähtiä, siis pohjimmiltaan
Asetelma on liiankin totta. Monelle riittäisi jo piakkoin Policessa loistanut Andy Summers, mutta vielä merkittävämpää roolia näyttelee slide-mestari Gordon Smith. Vasta viime aikoina mulle on valjennut, miten katolinen tosiaan olen. (Pian näin ja täytyy myöntää, että ne tökkäsivät minullekin.) . Hämmästyn usein, miten kaameaa sisun ja energian puutosta ihmiset sairastaa. Se on varmaan kovaa hoitoa poikaparalle. Asiat on joko ehdottomasti oikein tai ehdottomasti väärin. No Melody, jolla Kevin nyppii harvinaisesti ja erittäin napakasti sähkökitaraa, kuulostaa Blind Willie Johnsonilta jossain avantgardistisessa rinnakkaistodellisuudessa. Rock’n’Roll Hymn on hellä rakkaudentunnustus lajille. Hän oli brittibluesbuumin ensimmäisiä Mississippi-meiningin sisäistäneitä putkimiehiä. Blues tekee vain pyrähdyksiä etulinjaan valepuvuissa. Ei. Niitten kasvatus on ilmeisesti ollut niin laimea prosessi, ettei ne ole oppineet ollenkaan tuntemaan voimakkaasti. . Takuulla, mutta miksi me koko ajan puhutaan Rottenista. 2 on kuin kurkistus suljetulle osastolle. . Vihaan niitä tyyppejä enemmän kuin mitään muuta. Tunnut sympatisoivan Rottenia melkoisesti. Rottenkin on katolinen, kasvatettu samalla idealla. Mä en ole enää aikoihin tuntenut olevani osa rock-bisnestä. Ei se välttämättä kauhean tervettä ole, mutta toisaalta se voi antaa hyvin myönteisen näkemyksen elämään. Ilman muuta! En kai antanut ymmärtää vihaavani sitä. Toinen on nimeltään Dynamite Daze ja toimii vähän Pistols-tyyliin, vaikka on tietysti omaakin tyyliäni. Mad Boy No. Geoffrey Haslamin tuotanto hengittää sielukkaalla rosolla ja maestron takana on ässäbändi, erityisesti kitaroiden osalta. Tyypit esitettiin työväenluokan systeemin – tai parempi kai sanoa vain systeemin – uhreina, vaikka ne todellisuudessa oli pelkkiä roistoja. Tempo on torvisektion tuella funky ja putki viiltää. Se toinen biisi, Brothers Of Mine, peilaa kokemustani ihmisistä, jotka julkisesti puhuu vallankumouksesi, taiteesi tai uskalluksesi puolesta, mutta salaa nauraa koko jutulle. Niitten oli muka ollut pakko tyrannisoida tiensä huipulle, muuten niistä olisi tullut ”vain” tiilenkantajia, julisteidenliimaajia tai jotain vastaavaa, ihan niin kuin Sex Pistolsit on olleet. Tiedäthän: mies ristillä! Oletko nähnyt ne kuvat. En tiedä, miten Rotten sen kelasi vai oliko se lehdistön keksintöä. The Only Onea ja Learn To Swin – Learn To Drownia on vaikea karsinoida mihinkään, mutta Old Fashioned Love Song nostaa lämpimästi hattua vanhoille swamp pop -balladeille. Joskus ihmiset nauraa keikoilla mulle, kun ne ei käsitä, että niin syvälle voi mennä eikä siinä ole mitään keinotekoista. Kas kun ihminen kasvatetaan katolisesti pääosin protestanttisessa maassa, se on kova juttu. En. Lisäksi sen äiti on irlantilainen, kuten munkin. Mut pitää kiireisenä omien ulottuvuuksieni, kykyjeni ja rehellisyyteni laajentaminen. Hooley Go Home on pyyntö vaimonpieksäjäjuntin ylikärsivälliselle rouvalle ja päivittää vanhan bluesin rockiksi melkein huomaamatta. Musta näyttää, että Rotten on älykäs jätkä, mutta et arvaakaan, miten voimallisesti lehdistö tyrkyttää musiikkibisneksessä esiintyjille ristillä roikkuvan pelastajan roolia. Rockilla on nimittäin vahva sanoma ja sillä on voimaa koskettaa ihmisiä. Synnin, taivaan ja helvetin idea taotaan päähäsi jo pienenä. MEHEVÄSTI ROCKIKSI PÄIVITETTYÄ BLUESIA Kevin Coyne: Bursting Bubbles (1980) SIINÄ MISSÄ Matching Head And Feet tarjoaa täyteläisen bändikattauksen verevää bluesrockia, viisi vuotta myöhempi Bursting Bubbles on Coynea riisutuimmillaan, mutta häikäisevän monipuolisesti. On häpeä, ettei näin hiljentävään balladiin ole tarttunut useampikin soul/blues-artisti. Se pitää sisällään nautintoa, kasvatusta... . Rotten poseerasi jossain ranskalaisessa lehdessä ristiä vasten kuin Jeesus. Esimerkiksi kaikki ne mun äänet, joita käytän esiintyessäni. Asenteeni on kai aika katolinen, mutta sitähän mä olen. Saviour avaa pelin tuimalla mahtiriffillä Kevinin monihahmoisen laulun antaessa vaarallista vastusta Captain Beefheartille. . Muistan hiljattain lukeneeni jostain, olisiko ollut Sid Viciousin haastattelusta, että Rottenista on viime aikoina tullut vähän paranoidi. Mrs. B-puolella saman osaston hoitaa radikaalimmin uhkaavan tumma Tulip. Menetelmä on sofistikoidumpi. Tehden heistä sankareita, vai. Ei välttämättä oikeammaksi tai järkevämmäksi. lukemattomia asioita. Laulan siinä, että ”oon nähnyt tän ennenkin” ja viimeiset sanat on ”get out of it”, mikä tarkoittaa, että jos todella haluat tehdä sen niin sun on hypättävä ulos koko virityksestä. Ei ne ole keksittyjä, ne on aina olleet minussa. Tein uudelle älppärilleni pari biisiä, jotka kertoo periaatteessa tästä Sex Pistols -syndroomasta. Herkän huilun saattama Sunday Morning Sunrise on Coynen upeimpia sävellyksiä. Mies ristillä . Sekö sut panee reagoimaan noin vahvasti. PELKISTETTYÄ TILITYSTÄ 17 naamakirja_kevin coyne_b.indd 17 16.1.2015 13.05. Se on mustavalkoista elämää ja se jatkuu. . ”Rockilla on vahva sanoma ja sillä on voimaa koskettaa ihmisiä.” Kevin Coyne: Matching Head And Feet (1975) KEVININ neljäs sooloalbumi näyttää hänet Black Keysin veroisena bluesrokkarina. Levyn salainen ase on paremmin fuusiojazzista tunnetun Brian Goddingin ovelasti juureva sähkökitarointi, joka rankassa Dark Dance Hallissa karjahtelee yhtä vaikuttavasti kuin Kevinin Tom Waitsia enteilevä vokalisointi. . Lontoossa yleisönikin vaikuttaa katoliselta. Ymmärrän Rottenia, sen raivon. Luultavasti se tekee ihmisen tunne-elämän intensiivisemmäksi. Tämä kaikki on suhteessa Johnny Rotteniin, tähän ”pelastaja/vapahtaja” -mentaliteettiin. No, se on mielenkiintoinen ilmiö, Kevin hymähti hymyillen ja sytytti savukkeen. Kannatan ehdotonta rehellisyyttä. Ankarasti mellastava Turpentine ennakoi new waven tuloa juurivinkkelistä. kirjoitti todella huonoa makua osoittaen, melkein hellästi, gangstereista ja tappajista. Folkahtava Golden Days yllättää melkein Nick Drakesta muistuttavalla hellyydellään Little Piece Of Heavenin sytkytellessä jatsahtavasti oivan fonisoolon kera. Olen alallani hyvä, koska olen valmis melkein kuolemaan asiani puolesta
Musiikki & Median erikoispalkinnon hän sai vuonna 2000 ja valtion journalistipalkinnon vuonna 2012. Heti ensimmäinen Soundi meinasi jäädä ilmestymättä koska innokkaalla tekijäporukalla ei ollut rahaa. n Myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Jälkeenpäin katsoen kaikki näyttää edenneen kuten pitääkin, mutta Kanerva painottaa, ettei hän olisi tietenkään voinut suunnitella tällaista työuraa. Tammikuussa 1975 aloittaneen Soundin ensimmäisten numeroiden ajan päätoimittajana toimi Waldemar Wallenius, kunnes hän meni sivariin ja Timo Kanervasta tuli päätoimittaja elokuussa 1975. Lainattiin sitten Juicelta muoK uv a: Mikk o Meriläinen 18 timo kanerva -taitto_b.indd 18 16.1.2015 13.01. – Kyllähän se pikemminkin sattumaa on ollut. Siis käsittämättömät 38 vuotta. No, sitä ei tullut ja kirjapaino ei antanut ulos ensimmäistä numeroa. Timo Kanerva oli aktiivisesti mukana jo pinnallisten poplehtien vastapainoksi vuonna 1972 perustetun rocklehti Musan toimituskunnassa. Silloinhan ei ollut rockjournalismia olemassakaan. – Hommahan meni niin, että Lovelta luvattiin ennakkoa. n Aikaisempina vuosina palkinnon ovat saaneet Tuomari Nurmio, Alexi Laiho, Toni Wirtanen, Juhani Merimaa, Tuomas Holopainen, Ismo Alanko, J. Syksyllä 1974 käytännössä kaikki Musan tekijät riitautuivat kustantajan kanssa, lähtivät omille teilleen ja perustivat Soundin. Soundi-palkinto Timo Kanerva 2015 SOUNDI PALKINT O Soundi ei olisi tässä ja tänään ilman Timo Kanervaa. Tunnustusta elämäntyöstä on Kanervalle tullut ennenkin. Teksti: Mikko Meriläinen ”Suomalainen rocklehti tarvitsee suomalaisen rockin” Soundin expäätoimittaja Timo Kanerva kiittelee lehden toimituskunnassa aina valinnutta hyvää henkeä. n Palkittavan päättää Soundin toimitus. On itsestään selvää, että Soundin nyt täyttäessä 40 vuotta ojennetaan Soundi-palkinto, eli merkittävälle suomalaiselle musiikkivaikuttajalle joka vuosi myönnettävä Taatto Taivahinen -patsas, Tampereen Tahmelassa eläkepäiviään viettävälle Timo Kanervalle. Karjalainen, Atte Blom, A.W. n Taatto Taivahinen -patsaan on suunnitellut Juho Juntunen ja sen valmistaa käsityönä Tampereella asuva saksalais-suomalainen taiteilija Christian Jütte. Hän ryhtyi Soundin päätoimittajaksi lehden perustamis vuonna 1975 ja johti sitä varmaotteisesti aina syksyyn 2013 asti. Yrjänä ja Jonna Tervomaa. Ei kukaan voinut siis kuvitellakaan, että rockjournalismista tulisi ammatti. Suomalainen rockhan pitkälti syntyi siinä Musan perustamisen aikana ja Soundin alkuvuosina. Luin tiedotusoppia yliopistossa ja jonkinlainen päämäärä oli ruveta kulttuuritoimittajaksi
K uv a: Timo K anerv an k o tialbumi timo kanerva -taitto_b.indd 19 16.1.2015 13.01. Vuonna 1992 muutama Soundin numero jäi ilmestymättä kustantaja Fanzine Oy:n mentyä konkurssiin. Kanerva lisää, että Soundin tärkeä missio oli myös nostaa ei-helsinkiläistä musiikkia. Se oli sellaista puuhastelua tuo suomalainen rock, hyvin pitkään. Vaikeita hetkiäkin on ollut. 19 vikassillinen 5 ja 10 markan ryppyisiä seteleitä ja saatiin lehti ulos. Edeltäjä Musaan nähden Soundista tuli astetta ammattimaisempi lehti. Toinen erittäin raskas tapaus sattui aivan Timon Soundi-uran viimeisille metreille. Se on hyvin tärkeää, että me ollaan ihan tietoisesti nostettu kotimaisia bändejä ja ruvettu tekemään niistä isoja juttuja. – Kyllähän rocklehdistö olisi jossain vaiheessa varmasti syntynyt, mutta on yksi asia puhua siitä ja aivan toinen asia tehdä jotain sen eteen. – Mutta tällä hetkellä olen muuttanut näkökulmaani ja olen erittäin tyytyväiNuori Kanerva Soundin perustamisen aikaan. Ensimmäiseksi soitin kirjapainoon ja kysyin, että mitä on sovittu loppuvuoden painoaikatauluista. – Nimenomaan, sellaistahan se oli hyvin pitkään, Kanerva myöntää. – Tärkein syy on se, että suomalainen rocklehti tarvitsee suomalaisen rockin. Ensitöikseni tein siis aikataulutuksen. – Soundia oli ilmestynyt seitsemän numeroa kun minusta tuli päätoimittaja. Me oltiin haukuttu Hullujussi ihan pystyyn, ei me tykätty siitä ollenkaan – mutta se oli kaupallinen ratkaisu. – Halu tehdä lehteä oli kova, mutta myös halu bailata oli helvetin kova, Kanerva luonnehtii alkuaikojen meininkiä. Ei se, että se on juuri Tampere, voisi se olla myös Turku tai Oulu tai mikä tahansa, mutta varsinkin alkuvuosikymmeninä kun tämä bisnes alkoi kasvaa, oli tärkeää että me ei oltu päivittäin tekemisissä Helsingin toimijoiden kanssa. – Toisekseen on ehdotonta, että päätoimittaja tai levyarviotoimittaja antaa levyn parhaan kykynsä mukaan kriitikolle, mutta sen jälkeen se on sen ihmisen mielipide eikä siihen pidä lehden ”Lainattiin sitten Juicelta muovikassillinen 5 ja 10 markan ryppyisiä seteleitä ja saatiin lehti ulos.” puuttua. Waldemaria ei voi liikaa kehua siitä, että se oli riittävän hullu aloittamaan sen, koska se ei tosiaankaan näyttänyt kovin mahdolliselta silloin aluksi. Seuraavat parikymmentä vuotta lehteä kustansi A-lehdet, jota Kanerva pitää kaikin puolin hyvänä ratkaisuna. Jatkuvastihan monet olivat puhuneet siitä. Sieltä vastattiin, että ei mitään, että Waldemar on soitellut sitten kun lehti rupeaa olemaan valmis. Lehtiä kuitenkin tuli – vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ihmiset peruuttivat Musan tilauksen ja siirtyivät tilaamaan Soundia. Kanervan astuminen Soundin ruoriin tarkoitti tekemisen muuttumista ammattimaisempaan suuntaan. Siis sitä ”maakuntien” rockia, minkä esimerkiksi Suosikki asetti selvästi kakkoskategoriaan. Sitten tuli se Loven ennakkokin ja pian alkoi tulla myös tilauksia sisään. – Pitkään Soundia kuitenkin tehtiin niin, että mä sanoin aina että tehdään nyt vielä seuraavakin numero. Se oli kauan hyvin epävarmaa, monessakin suhteessa. Soundin pitkäikäisyyteen ja markkinajohtajuuteen Kanervalla on selkeät teoriat. Kilpailijoita syntyi ja kilpailijoita kuoli. Vain muutama kuukausi ennen suunniteltua eläkkeelle siirtymistä Soundi täysin yllättäen myytiin ja kaupan myötä Kanerva siirrettiin äkisti sivuun. – Etenkin Musa oli ihan puhdas fanzine, siinä kirjoitettiinkin vain sellaisista artisteista joista kirjoittajat diggasivat. On ollut aika paljon vuosikymmenten varrella kirjoittajia, joiden mielestä suomalainen rock on vähän kakkosasemassa – nykyään sitä asennetta ei enää niin paljon ole. – Vähän aikaa tuntui kuin elämäntyölläni ei olisi mitään merkitystä, Timo huokaisee. – Muutoshan on käsittämättömän iso kun ajattelee, että olisi 70-luvulla ennustanut että suomalainen bändi myy jäähallin tai stadionin loppuun. Mutta kun me perustettiin Soundi niin me otettiin mukaan se näkökulma, että mistä ihmiset ovat kiinnostuneita. – Soundi tuotti silloinkin ihan hyvin, mutta firma oli muulla liiketoiminnallaan aiheuttanut niin isot tappiot, että jo puolitoista vuotta ennen näki että tämä tulee menemään konkurssiin. – Siitä hyvä esimerkki on ensimmäisen Soundin Hullujussi-kansi. – Kolmas tärkeä tekijä on tamperelaisuus. Tätähän on kulttuurilehdissä tehty ympäri maailman, että päätetään kenen takana ollaan ja kenestä kirjoitetaan tai ei kirjoiteta pahasti, ja se johtaa aina umpikujaan. Verrattuna Soundin myöhempien vuosien ammattimaiseen tekemiseen, oli ensimmäisten vuosien väkertäminen lähempänä fanzine-kulttuuria. Jälkikäteen on tietenkin mahdotonta sanoa, miten asiat olisivat menneet, mutta joka tapauksessa suomalainen rocklehtikenttä näyttäisi erilaiselta elleivät Wallenius, Pekka Markkula, Timo Kanerva ja kumppanit olisi avanneet latua. Saatiin toimia sen takia aika vapaasti ja rauhassa. Pitkälle 80-lukua vielä. Useampikin iso lehtitalo olisi ollut kiinnostamaan ostamaan Soundin
– Kyllähän sitä myönteisessä valossa katsoo taakseen, Timo sanoo ja arvioi, että on saanut tehdä elämässään pitkälti sitä, mitä on halunnutkin. Toimettomana hän ei osaa olla eläkkeelläkään. Lämpimimmät kiitokset olen velkaa vanhalle sielunveljelleni Juho Juntuselle ja tämän vuosituhannen stahanovilaiselle työn sankarille Tero Alangolle. Spotify ei ole itsessään paha, vaan se yhtälö että levy-yhtiöt omistaa sen ja saa sieltä suoraan rahaa. nen siitä, että Soundi on yhä olemassa ja toivon, että se elää pitkään. Kiireisimpinä aikoinaan hän heräsi neljältä, teki neljä tuntia radiota ja siirtyi sen jälkeen Soundin toimitukseen. Suomalaisista muusikoista Kanerva arvostaa eniten Tuomari Nurmiota. Eli hyviä artisteja pystyi käytännössä tukemaan työllään. – Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat luopuneet levyistä kokonaan ja pyörittävät vain streameja. Että vitsi me tiedetään kaikki musiikista ja kansa on tyhmää. Se kuvaili levyä sanoilla ja sitten ihmiset joutuivat odottamaan, että tilasivat sen postimyynnistä. Kanerva kertookin saaneensa asiasta palautetta lukuisat kerrat niin levy-yhtiöiltä kuin artisteiltakin. – Isoin muutos on tietenkin siinä, että siihen aikaan kriitikko oli kuningas. Kanervan levyhylly karttuu jatkuvasti myös uusilla levyillä. – Mielestäni pahin virhe, jonka rocklehti voi tehdä, on kerätä pieni sisäpiiri, joka tietää omasta mielestään enemmän ja toistelee keskenänsä, kuinka muut ovat vähän tyhmiä. New Yorkerissa oli juuri todella hyvä juttu aiheesta, ja Marc Ribot sanoikin siinä osuvasti, että jos muusikolla on nykyään tällaisia ystäviä niin eihän hän vihamiehiä tarvitsekaan. Nykyisin on aikaa kuunnella musiikkia ja lukea kirjoja. Mutta yhtään huonoa keikkaa en ole koskaan Epuilta nähnyt. Toisin sanoen aiemmin Soundin murska-arviolla saattoi olla selkeät seuraukset levyn menestykseen. Nytkin hän kertoo kahlanneensa läpi Soundin, Mojon ja Uncutin vuosilistat ja tilanneensa kotiin kaikki kiinnostavat levyt. – Älä kuuntele sisäpiiriä, Timo toteaa ykskantaan. 20 – Minä pidän sitä tärkeimpänä tekemättömänä työnä suomalaisessa ke vyen musiikin historiassa. – Eihän silloin kun aloitettiin, ollut vaikkapa levy-yhtiöiden tiedottajia. Tietysti pitää sanoa, jos jokin on paskaa ja laskelmoitua, mutta on iso vaara, että se kaventaminen eskaloituu yhä pienempään ja pienempään ryhmään. Mä olen päättänyt pysyä siitä ulkona ja olen tyytyväinen sitten kun se kaatuu. Työtunteja ei ole laskettu, kun lehti on pitänyt saada valmiiksi. Attehan on ollut kaikessa mukana. Se, että kaikki musiikki on tässä ja nyt saatavilla on muuttanut kritiikin perustan ihan totaalisesti. Työn alla on suurprojekti, kirja Love Recordsin perustajaporukkaan kuuluneesta musiikin monitoimimies Atte Blomista. – Ei pidä ruveta kaventamaan rokkidiggarien porukkaa susiin ja lampaisiin, että nämä on parempia kuin toiset. Hän on kirjan ydin, mutta lisäksi siihen pitää haastatella kaikkia tärkeitä tekijöitä. – Soundissa on aina ollut hyvä henki. – Spotifyta minä en käytä, se on minulle täysin poliittinen päätös. Vaikkapa Ismo Alanko tai Eppu Normaali – ja tiedän, että siitä ihmiset ovat olleet jopa vihaisia. – Itse uskon, että kritiikillä on edelleen merkitystä, mutta onhan se pienempi. K uv a: Mikk o Meriläinen timo kanerva -taitto_b.indd 20 19.1.2015 15.55. Me oltiin hyvin monessa tapauksessa suoraan yhteydessä rockmuusikoihin. Saatan kuunnella kymmenenkin tuntia päivässä, kaivan esiin kaikkea mitä en ole kuunnellut pitkään aikaan. Neljä vuosikymmentä suomalaista musiikkimaailmaa lähietäisyydeltä tarkkaillut Kanerva on nähnyt asioiden muuttuvan totaalisesti. Lopuksi Kanerva haluaa korostaa, että yksin hän ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Koska olen itse ehtinyt istua Soundin ruorissa vasta alle kaksi vuotta, on pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja pyytää Kanervalta jokin tärkeä neuvo työhöni. Saman ikäisten miesten juuret yltävät samoille lähteille: Dylaniin, rockiin ja kantriin. Suoratoistopalveluiden käyttäjäksi hän ei ole siirtynyt, eikä tule siirtymään. – Minullahan on räjähtänyt musiikin kuuntelu käsiin. – Minulla on ollut kaksi mainiota työuraa, toinen ja pidempi on tämä musiikkipuoli ja toisena draama. Mun mielestä se on pahin rikos muusikkoutta vastaan. Minä rakastin kovasti näyttelijöiden kanssa touhuamista. ”Halu tehdä lehteä oli kova, mutta myös halu bailata oli helvetin kova.” Jos on musiikkimedia muuttunut neljässäkymmenessä vuodessa, niin on Soundikin. – Kyllä, sehän siinä on parasta ollut, Kanerva toteaa. Timo tekee vasta alkuvaiheessa olevaa kirjaa yhdessä Rockadillo Recordsin Tapio Korjuksen kanssa. Toimi se tietenkin myös toisin päin, eli kehuvilla arvioilla pystyi lisäämään artistin suosiota. Tässä tabloid-mallinen numero 8/1975, joka oli ensimmäinen Kanervan päätoimittama lehti. Toki muutkin, joista olen paljon tykännyt, ovat näkyneet Soundissa. – Toimittajat ovat muutenkin kyynisyyteen taipuvaista porukkaa, niin sitä ei pidä päätoimittajan ainakaan ruokkia. – Nurmio toi sen merkittävällä tavalla suomeksi esiin. Atte ei ole juuri koskaan antanut haastatteluja sitten Lovevuosiensa ja nyt hänellä on kova sanomisen tarve. Toisin kuin voisi kuvitella, on Timon musiikin kulutus moninkertaistunut sen jälkeen kun hän jäi sivuun musiikkilehden tekemisestä. Soundin päätoimittamisen ohella Timo Kanerva on ehtinyt tehdä hyvin paljon muutakin: kustantanut ja toimittanut kirjoja, sekä suomentanut ja dramatisoinut suuren määrän kuunnelmia radioteatterille
Onnistuin pääsemään YouTube Music Keyn betakäyttäjäksi. Mutta tarkoittaako Music Keyn esiinmarssi ilmaisten musiikki videoiden poistumista YouTuben valikoimasta jossain vaiheessa. Suurin haaste lienee se, miten You Tuben ilmaisuuteen ja neljän sekun nin katselun jälkeen skipattaviin mainoksiin tottuneet käyttäjät saa daan löytämään Music Keystä tar vittava lisäarvo. Musiikki ladataan palveluun virallista tai epävirallista reittiä, ja videon alussa olevien prerollmainosten kanssa on opittu elä mään. Nimipolitiikka jatkaa Googlelle tu tulla insinöörilinjalla, onhan Goog le Musicin maksullinen streaming palvelu nimeltään Google Music All Access. Rotestilaulaja Billy Bragg ehti jo blo gissaan haukkua Swiftin. Kun betavaihe on ohi, Music Key tulee maksamaan Spotifyn ja Deeze rin tavoin 9,99€ kuukaudessa. Tuleva askel kuukausimak sulliseen palveluun on monille You Tuben aktiivisille käyttäjille valta van iso. Varsinkin kun Music Key mahdollistaa sen tärkeimmän, eli musiikin kuuntelun silloinkin kun YouTube ei ole päällimmäisenä auki, myös mobiililaitteen ollessa offlinetilassa (sisältö pitää toki erikseen valita saatavaksi offlineti laan). Musiikkiavain. YouTube Music Keyn lanseeraus tilaisuudessa Lontoossa paikalle ko koontuneelle lehdistölle esitetystä materiaalista sai sen kuvan, että Taylor Swiftin albumit tulevat löyty mään YouTube Music Keystä, vaik kei näin todellisuudessa olekaan. Itse asiassa ero on paikoin niin pieni, että voi spekuloida syntyykö palvelun tilaajalle oloa, että hän saa rahalleen vastinetta. Ensimmäisinä mukaan pääsevät Googlen omalla Androidkäyttöliit tymällä varustetut laitteet. Palvelun nimi on melko insinöörimäinen, mutta si nällään siis looginen. Google käytti melko likaisia kei noja lanseeratessaan palvelua. Teksti: Jussi Mäntysaari Pelastaako YouTube Music Key universumimme tuholta. Ainakaan betaversiossa pal Taylor Swift on kuluneen vuoden mega menestyjä. Vii me vuoden lopun suurin kohu Spo tifyn ympärillä koski Taylor Swiftiä, joka veti albuminsa pois palvelusta. Google Music ei ole kuitenkaan onnistunut saavut tamaan kilpailijoihinsa verrattavaa suosiota, vaikka Googlella Android käyttöliittymän ja hakupalvelunsa kautta onkin varsin tehokkaat mai noskanavat käytössään. velu ei hakuja tehdessä suoraan ker ro, mikä sisältö on Music Keyn mah dollistamaa, ja mikä tarjolla joka ta pauksessa. YouTuben pyrkimys saada lisää maksavia musiikin suoratoistajia on sinänsä arvostettava ja jopa välttä mätön alan hyvinvoinnin kannalta. Digi > Mies pyysi myöhemmin anteeksi erehdystään. Tämä ei ole varsinainen arvio palvelusta, enkä muutenkaan pystyisi vielä ko vin kattavaa arviota kertomaan, sil lä iPhonen iOSkäyttöliittymälle ei ole vielä julkaistu Music Keytä tuke vaa versiota YouTubesovellukses ta. Google ryhtyi maksamaan musiikki videoiden oikeuksien omistajille korvauksia vasta pitkien neuvotte luiden jälkeen, eikä korvausten ny kytaso pääse edes Spotifyn paljon parjattujen taksojen tasolle. Soittolistojen teko toimii sujuvasti, kuten YouTubessa aiem minkin. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin YouTuben omistavalla Goog lella on jo olemassa oma suo ratoistopalvelunsa. Ehkä jopa ensimmäinen kerta, kun he maksavat musiikista elämänsä aikana. Spotifyn miljoonat kos kaan kuuntelemattomat kappaleet ovat opettaneet, ettei valikoiman laajuus ole mikään valttikortti it sessään. Oli temppu sitten tahaton tai tahal linen, Briteissä tarina otettiin tote na: Muun muassa Observer uutisoi Swiftin ja Music Keyn yhteiselosta. Palstalla pohditaan digimaailman ajankohtaisia ilmiöitä. Onko se tarkoi tuskaan. Hänen levyjään ei streamaus palveluista löydy. Ongelma on tietysti siinä, että YouTube opetti aikoinaan käyttäjän sä ilmaisuuteen. Ja jos yksittäi set musavideot jäävät ilmaisiksi, miten kuluttajat saadaan kuunte lemaan niitä eisinglejä, niin sanot tuja albumiraitoja. Joulukuussa mukaan kuukausimaksulliseen suoratoistobisnekseen lähti myös YouTube. 21 digi_1_2015_taitto_b.indd 21 16.1.2015 13.19. Jos riittää, voi käyttökokemusta sinänsä kehua. Sen ver ran olen palvelua päässyt kuitenkin Androidilla roplaamaan, että voin sanoa sen linkittyvän saumattomas ti vanhaan tuttuun YouTubekoke mukseen. Music Keyn artisteille ja oikeudenomista jille maksamien korvausten taso sen sijaan on Helsingin Sanomien haas tattelemien tahojen mukaan Spoti fyta vastaava. Music Key käyttäjälle parin miljoonan musiik kivideon alusta poistuivat mainok set, ja Google Musicin sisältö on tar jolla myös, mutta riittääkö se. Vanheneeko mantra musiikki videoiden markkinoinnillisesta aspektista vihdoin. SelainYouTubesta mainok set poistuivat myös, mikä on kieltä mättä miellyttävää. YouTubelle askel kohti kuukau simaksullista palvelua on looginen. Joko tästä johtuen tai tästä huoli matta hänen tuore 1989levynsä oli USA:ssa vuoden myydyin albumi. YouTube Music Key ei muuten ole oma sovelluksensa tai nettisait tinsa, vaan se avaa YouTubesovel lukseen tai nettisivulle uusia tapoja käyttää musiikkia. Että tämä oli nyt myynyt sielunsa Googlelle kun antoi musiikkinsa palveluun. Spotify, Deezer ja muut suoratoistopalvelut saavat kehuja käyttäjiltä, mutta haukkuja musiikista rahaa ansaitsevilta tahoilta
Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu > 22 haast_marko annala -taitto_e.indd 22 16.1.2015 13.04
Annalan luotto mu”Puolen vuoden sairausloma oli taloudellinen itsemurha, mutta minun täytyi parantua.” Joutsenon syrjäkyliltä on karmean pitkä matka japanilaisen rockfestivaalin päälavalle, mutta Mokoman keulakuva Marko Annala on toteuttanut unelmansa yksi toisensa jälkeen. Pian Marko Annala löysi oman intohimonsa: hän halusi tulla muusikoksi. Mokoman saavutukset kuitenkin kalpenevat laulajan siviilielämän rinnalla – muusikko on selättänyt neljä aikuisiän vakavaa masennusta ja palannut kerta toisensa jälkeen itsetuhon partaalta elävien kirjoihin. Vuonna 1972 Neuvostoliiton rajan tuntumassa maailmaan putkahtaneen Marko Kristian Annalan lapsuuden leikit saivat uuden suunnan, kun suomalaisnuorisoa silloin villinneen Blackie Lawlessin I Wanna Be Somebody -iskulause saavutti myös Etelä-Karjalan takametsät. 23 haast_marko annala -taitto_e.indd 23 16.1.2015 13.04. Tällä kerralla erityisen kumarruksen ansaitsee uusia sävyjä laulusuoritukseensa löytänyt Annala: vaikean masennuksen syövereistä noussut muusikko on säveltänyt suurimman osan levyn hienoista kappaleista, jotka saavat kruununsa tunteikkaista sanoituksista. Esimerkiksi Lunnaat-biisiä on vaikea kuunnella liikuttumatta: ”Vaadit lunnaiksi kaikkea kaunista / auringonnousuja ja linnunlaulua / riistit minulta kohokohdat ja sulloit ne säkkiisi / kun vihdoin lähdit et sanonut hyvästi.” Lyhytikäisten punkbändien ja kaksi pitkäsoittoa julkaisseen grunge-vaikutteisen Slumgudgeonin jälkeen Annala perusti uuden sooloprojektin vuonna 1996. Mokoman uusi studioalbumi Elävien kirjoihin ottaa askeleen uuteen suuntaan niin äänimaailmansa kuin yleisen ammattimaisuutensakin suhteen. Pian oikeaksi bändiksi muuttunut Mokoma on myynyt näihin päiviin mennessä reilusti yli satatuhatta albumia oman Sakara Records -yhtiönsä poteroista käsin – aika hyvä saavutus ryhmältä, jonka ensimmäiset julkaisut löysivät loppusijoituspaikan cdmurskaamolta. siikin elättävään voimaan oli tuolloin katkolla, mutta juuri silloin myös apu oli lähempänä kuin laulaja aavistikaan: Takatalvi-iskusävelmän esittelemä Kurimus-pitkäsoitto toi raskaan musiikin ystävät Mokoman taiteen äärelle, eikä tilanne ole sen koommin kurjistunut
K uv a: Timo Isoaho K uv a: Timo Isoaho haast_marko annala -taitto_e.indd 24 16.1.2015 13.04. Kaikki kunnia Lutakolle, Klubille ja muille mahtaville paikoille, mutta ne ovat meille läpeensä tuttuja jo vuosien takaa. Kun vanhempani näkivät toivomani levyn kannessa irvisteleviä hahmoja ja vieläpä luurangon niin he kävivät pitkän keskustelun siitä, onko W.A.S.P. Valitettavasti papan loppuelämää sävytti raastava pelko siitä, että hänet viedään Neuvostoliiton puolelle teloitettavaksi. – Sattumalta. Miten raskas musiikki löysi tiensä Joutsenon takamaille. ”Tein huolellisen piirroksen Gibsonin Flying V:n muotoisesta kitarasta, että tällainen pitäisi saada.” Annalalle ei jäänyt mitään hampaankoloon, vaikka sopimus ison levy-yhtiön kanssa menikin aikoinaan mönkään. Hän toimi kaukopartiomiehenä vihollisen linjojen takana ja sehän oli äärimmäisen vaarallista touhua. Pitti pyöri aivan valtoimenaan! Kun muistelet Mokoman kahta Japanin-reissua niin millaisiin kulttuurishokkeihin siellä törmäsi. Rokkihommista tuli aikuisena ammatti, mutta se toinen puoli on jäänyt kokonaan pois: minähän olen armeijaa käymätön pasifisti. Että miten juuri tuo kaveri voi tietää juuri Mokoman ja miten ihmeessä juuri minä törmään juuri häneen tällä kadunpätkällä. Onneksi Applause sai pian seurakseen Otomax-vahvistimen ja pääsin harjoittelemaan tosissani. Vietit lapsuutesi ja nuoruutesi Etelä-Karjalan Joutsenossa. – Vaikka asuin todella syrjässä, naapurikylältä löytyi kuin ihmeen kaupalla rumpuja soittanut poika. Sitten tein huolellisen piirroksen Gibsonin Flying V:n muotoisesta kitarasta, että tällainen pitäisi saada. Kuuntelin kappaletta lumoutuneena ja onnekseni sain kysyttyä ikkunaan ilmestyneeltä hahmolta, että mitä musiikkia tämä on. – Tuntuihan se erittäin hämmentävältä kohdata Mokomaa diggaavia ja nimikirjoitusta kysyviä pukumiehiin keskellä katua. Sekin saattoi vaikuttaa, että kuulin nuorena tositarinoita sodan kauhuista papaltani, joka palasi rintamalta kranaattien silpomana. Se toimi estradina ja ympärillä tuulessa huojuneet horsmat olivat ilmettyjä yleisön edustajia. Nousimme Loud Parkin jättilavalle jo puolen päivän aikoihin ja pohdimme, ettei tässä vaiheessa paikalla taida olla vielä ketään. No, sen jälkeen ei sitten hetkeen ollutkaan vihollisia tai faneja. Siis hei, tällä metropolialueella asuu lähes 40 miljoonaa ihmistä... sopivaa musiikkia 12-vuotiaalle. 24 Rockin soittaminen lähti liikkeelle leikki misen kautta. Miten muistelet näitä varhaisia vuosia. – Pikkupoikana myös sotaleikit kiehtoivat. No, halli oli tupaten täynnä ja ne tuhannet ihmiset ottivat meidät avosylin vastaan. Kun sitä sitten pääsi kaikkien vuosien jälkeen Mokomalle neitseellisen japanilaisyleisön eteen niin tuntuihan se huikealta. – Ne vuonna 2013 soitetut pari Japanin-keikkaa olivat Mokomalle todella tärkeitä. Nyt se on Annalalle ammatti. – Heviherätyksen jälkeen joululahjatoiveet menivät kerralla uusiksi ja Lego-tuotteet saivat jäädä > Soundi-haastattelu kauppaan. Repertuaariin kuului myös rokkitähtileikki – sen mahdollisti läheisen sikalan pihalle ruostumaan jätetty rekka-auton lava. Vahvistinta ei kuitenkaan joulupaketista löytynyt, sillä joku oli unohtanut valistaa pukkia, ettei sähkökitaran soittaminen ole kovin mielekästä ilman äänentoistolaitteita. Kuvassa 14-vuotias Marko ja ensimmäinen sähkökitara. Olin bussipysäkillä ja läheisestä ikkunasta raikasi W.A.S.P.:n I Wanna Be Somebody. Se oli iso pyyntö työläisperheen pojalta, varsinkin siihen aikaan, mutta sain kuin sainkin kitaran – no, en sentään Gibsonia. – Joutsenon Leppälän kylältä ei juurikaan löytynyt ikätovereita, joten olin lopulta aika yksinäinen. Se horsmista koostunut yleisömassa saattoi muuttua yhdessä hetkessä vihollisarmeijaksi ja hyökkäsinkin taistelutantereelle puumiekkaa heiluttaen. Entä sitten kitaransoitto – miten löysit kuusikielisen ihmemaailman. Rumpusettiä ei niin vain liikuteltu, joten minä sitten taitoin sitä seitsemän kilometrin yhdensuuntaista välimatkaa muun muassa potkukelkalla. Leppälän kylältä on hieman matkaa esimerkiksi Japaniin ja jättimäisen Loud Park 2013 -festivaalin lavalle Carcassin, Devin Townsendin, Yngwie Malmsteenin ja kumppaneiden seuraksi. Minä taas ymmärsin, että tässä on jotakin arveluttavaa – ja sehän kiehtoi teinipoikaa. Toisaalta mielikuvitus ravasi sitäkin vilkkaammin, kun minun piti itse keksiä kaikki leikit ja niihin liittyneet hahmot. Aikuiseen ikään ehtinyt Annala oli jo suunnitellut aloittavansa yliopisto-opinnot, kun Mokoman ura yllättäen lähtikin lopulta nousukiitoon. Kai se kertoo jonkinlaisesta innostuksesta jos teini-ikäinen kaveri viitsii potkukelkkailla harva se päivä neljäntoista kilometrin verran! Into on kantanut aika pitkälle. Nykyään jo lapset kuuntelevat jotakin Mayhemia, mutta 80-luvulla tilanne oli toisenlainen: lapset olivat vielä lapsia, ainakin pienellä syrjäkylällä. Sitten vähän myöhemmin lähdin hakemaan Musiikki Fazerilta isän ja äidin kanssa W.A.S.P.:n debyyttiä
– Vakavasti masentuneena on helppo jäädä makaamaan ja syrjäytyä hiljalleen yhteiskunnasta ja jopa koko elämästä. Keikkapaikkojen takahuoneet kautta maan ovat tulleet tutuiksi ankarasti keikkailleelle Mokomalle. – Onhan sitä tullut Japanin-reissujen jälkimainingeissa mietittyä, että millä ihmeellä sitä itseään motivoi jatkossa, kun kaikki nuoruuden haaveet ovat toteutuneet moninkertaisesti. Sitten, viime toukokuussa, terapeutti huomautti minun palanneen takaisin elävien kirjoihin. – Tämän vuoksi erityisesti nuorten ongelmiin pitäisi puuttua hyvissä ajoin. Jossakin vaiheessa olin pelkkä tärisevä hermoraunio. Voi toki olla, että kiusaajakin on uhri, mutta minun mielestäni kiusaajaa ei tarvitse paapoa tai ymmärtää millään tavalla, ei millään tavalla. Olet kertonut, että sinua kiusattiin koulussa, varsinkin yläluokilla. Mutta onneksi matkalla syntyy uusia, erilaisia tavoitteita, jotka liittyvät esimerkiksi laulajana kehittymiseen. Että olen täysin kelvoton kaikilla itselleni tärkeillä elämänalueilla. Kun seuraa oman lapsen tanssinäy25 ”Oli pakko toimia, vaikka hikoileva kroppa tärisi ja jätkä kykeni vain änkyttämään.” Useasta säveltäjästä huolimatta egot eivät ole Mokomassa koskaan joutuneet törmäyskurssille. Ne jätkät olivat vieläpä sen verran pahoja, etteivät opettajat uskaltaneet tehdä asialle mitään. Sinun aikuisikääsi mahtuu neljä pitkää masennuskautta. Sinun tapauksessasi rankalla kiusaamisella oli hyvin kauaskantoiset vaikutukset. K uv a: Timo Isoaho K uv a: Timo Isoaho haast_marko annala -taitto_e.indd 25 16.1.2015 13.04. Kauppaan oli lähdettävä, uskalsin tai en. Siitä se hiljalleen lähti ja olotila koheni askel askeleelta. Ja eräänä kauniina päivänä tajusinkin tilanteen olevan vähän parempi... – En halua antaa pelolle valtaa vaan nautin tästä terveydestä aivan älyttömästi. Pelottaako sinua, että masennus tekee taas joskus paluun. Unelmista puheen ollen: uusi levymme Elävien kirjoihin julkaistaan Suomessa ja Japanissa samaan aikaan. – Tämä viime keväänä päättynyt viimeisin masennus, jonka pohjalta syntyivät uuden albumin sanoitukset, oli varsinkin fyysisesti erittäin rankka kokemus. Että sinun täytyy valita yksi ja keskittyä sen jälkeen vain tuon elämänalueen parantamiseen. Terapeutti huomautti, ettei tuollaista sumaa voi lähteä purkamaan pakettina. Ensimmäinen aikuisiän masennuskauteni taas kesti kolme vuotta ja jossakin vaiheessa aloin tosissani pelätä, ettei tämä lopu ollenkaan. – Itsekeskeisyys on vähentynyt. Ei ole kovin miellyttävää pohtia, että kestääköhän tämä kärsimys vielä vuosikymmeniä. Kärsin tarkkaavaisuushäiriöstä enkä pystynyt keskittymään oppitunneilla – huolellisuus ja käyttäytyminen olivatkin sitten kutosen luokkaa. Kun välitunti alkoi, minun kohdallani se tarkoitti pakenemista, esimerkiksi koulun kattoja pitkin. Mutta eipä mennä aivan liikaa asioiden edelle vaan palataan takaisin 80-luvulle. Toki pystyn jatkossa tunnistamaan ne vaaran merkit itsessäni entistä paremmin ja osaan hakea ajoissa apua. Kiusaaminen täytyy aina lopettaa, tavalla tai toisella. Toisaalta hoidon piiriin pääseminen ei ole aivan yksinkertaista: minunkin on pitänyt vuosien aikana täyttää monenlaisia kaavakkeita ja kuvailla pahaa oloani ties kuinka monella tavalla ennen kuin olen saanut ajan esimerkiksi terapeutille. Otinkin sitten puoli vuotta sairauslomaa muun muassa Mokomasta ja keskityin olemaan läsnä jälkikasvuni maailmassa: mietin joka hetki, millainen isä minä olen ja miten voisin olla vielä parempi. – Koulu meni suoraan sanottuna penkin alle. – Kuten totesin, minulla ei juuri ollut ikäisiäni ystäviä pikkupoikana tai ala-asteellakaan. Hermostovapinoita, jatkuvia tulehduksia... Syvästi masentunut parikymppinen ei valitettavasti kykene ajattelemaan, että ”no, minäpä nautin elämästä sitten kolmekymppisenä”. Lapseni nostivat minut syvyydestä, sillä heidän vuokseen minun oli herättävä joka aamu, mietittävä aamupalat ja pukeutumiset ja niin edelleen – minun oli pakko toimia vaikka hikoileva kroppa tärisi ja jätkä kykeni vain änkyttämään. Olen jälkikäteen ihmetellyt sitä, että jaksoin sitkeästi treenata kitaransoittoa, kun kengännauhojen sitomisen oppiminenkin tuotti tuskaa. Tämä tuntuu oikeasti melko epätodelliselta. Millä keinoin voitit masennuksen tällä kerralla. Provinssirockissa on vedetty, kultalevyjä on saatu... Minun täytyi parantua. Olin itsekin sitä mieltä ja samansuuntaista ”hei, jätkä on taas iskussa” -palau tetta tuli myös läheisiltä sekä bändiyhteisöltä. Ne paperit lentävät roskakoriin ja seuraavaksi se sama kaveri löytyy kaupungilta alahuuli väpättäen. Millaisia koulumuistoja sinulla on. Puolen vuoden lääkevapaa sairausloma ilman mitään yhteiskunnan apua oli toki taloudellinen itsemurha, mutta se oli ainoa vaihtoehto. Eihän siitä tule yhtään mitään. Valitettavasti jouduin koulun rankimpien kovisten silmätikuksi ja naamani olikin sitten jatkuvasti verillä. – Niin, sairastuin jo nuorena ensimmäisen kerran vakavaan masennukseen – niin vakavaan, että harkitsin pahimmilla hetkillä itsemurhaa. – Tilanne kääntyi, kun kerroin terapeutille, miten loputtoman surkea minä olen niin aviomiehenä, isänä, bändityyppinä ja kuin vaikkapa levy-yhtiön työntekijänäkin. Tästä ajasta jäi niin rankat jäljet, etten vieläkään pysty seuraamaan vision ”kiusausiltaa”. Sitten kun pääsin isompaan kouluun ja haaveilin uusista kavereista, sainkin armotta turpaani. Tämä kommentti pysäytti minut aivan täysin – tajusin heti, että minun täytyy olla jatkossa parempi isä, kaiken muun kustannuksella. No, soittaminen oli ilmeisesti tarpeeksi kiehtovaa jopa keskittymiskyvyttömälle... Kun mietin sitä epätoivoista nuorta, jonka eteen lyödään hirveä nivaska lappusia täynnä vaikeita kysymyksiä... Ihmis elämän tärkeimpiä juttuja onkin sen oman intohimoisen kiinnostuksen kohteen löytäminen, sillä whatever-asenne ei kanna pitkälle. Miten isyys on muuttanut sinua
Slumgudgeonin ykkösjuttu oli esiintyminen: keikat olivat alusta asti hurjia tapahtumia ja paikalle tullut porukka tuntui oikeasti pettyneeltä, mikäli basistimme Johnny ei hajottanut instrumenttiaan tai minä en lyönyt itseäni pullolla päähän. – Jos olen rehellinen niin siinä vaiheessa ajattelin Mokoman olevan ihan kiva harrastus. Kun albumit eivät käyneet kaupaksi, EMI tuhosi varastoon pölyttymään jääneet cd:t – kunnes niistä otettiin uusintapainokset vuonna 2004. – Pyöräilin Lappeenrannasta lomalle Valamon luostariin ja pääsin sattumalta todistamaan munkiksi vihkimisen seremoniaa. Meitä jäi katsomaan ehkä kolme ihmistä. Jälkikäteen on helppo nähdä, miksi Slumgudgeonin siivet eivät kantaneet muutamaa vuotta pidemmälle. – Minulla on ollut lapsesta saakka vahva luottamus itseni ulkopuolisen suuren voiman olemassaoloon, enkä pysty mitätöimään tätä tunnetta. – Sitten perustimme Slumgudgeonin. Myös alkoholi on jäänyt kauas taakse. Liika oli lopulta liikaa ja aloin kaivata hieman seesteisempää bändi-ilmapiiriä. Tämä on minun hengellisyyttäni – syvää luottamusta suureen voimaan. Nauhoitimme myös demon – missäpä muuallakaan kuin Mokoma-kitaristi Tuomo Saikkosen vanhempien navetassa. Jos vertaan alkuaikojen Mokomaa ja Sakara Recordsin tuoretta kiinnitystä Apinaa niin eroahan on kuin yöllä ja päivällä. Minähän elin ja hengitin musiikkia koko varhaisen aikuisikäni: työskentelin levykaupulta kaksi pitkäsoittoa: And On What Grounds. Levyt eivät aiheuta häpeän tunteita, mutta bändin fokus ei ollut vielä tarkentunut. – Muistatko sellaista teiniyhtyettä kuin Fake. Olin jo pitkään tuntenut tarvetta kiinnittyä oman hengellisyyteni kanssa johonkin suurempaan kokonaisuuteen – en halunnut jäädä pohdintojeni kanssa yksin – ja otinkin sitten Valamon-reissun jälkeen ortodoksisen kasteen vastaan. Millä mielin muistelet EMI-levy-yhtiön julkaisemaa albumikaksikkoa Valu (1999) ja Mokoman 120 päivää (2001). Ensimmäisellä kerralla tämä pullotemppu vielä onnistui, mutta toisella kerralla veriseen päähäni piti ommella seitsemän tikkiä. Apina on ollut kasassa vuosikaudet ja kaverit ovat hioneet visiotaan demojen ja konserttien myötä, kunnes eräänä päivänä he huomasivat olevansa valmiita levyttämään. Minua ohjaa omatunto, eikä esimerkiksi Raamatun laki kokoelma. En kuluta aikaani miettimällä, että olikohan se Jeesus todella Jumalan poika – pohdin enemmänkin tämän historiallisen merkkihenkilön moraalisia opetuksia ja niiden soveltumista omaan aikaamme. Millaisia muistoja sinulla on Mokoman alkuaikojen keikoista. – Eräänlaisia kalliita demojahan ne ovat – Valu enemmänkin minun ja 120 päivää taas koko yhtyeen demo. Melkoista. No, Faken soittaessa paikka oli tietenkin täynnä bailaavia teinejä, mutta ne kaikki siirtyivät discon puolelle heti keikan päätyttyä. – Emme silti lähteneet EMIltä ovet paukkuen. Luotitko itse Mokoman uuteen nousuun kahden kaupallisesti flopanneen levyn jälkeenkin. Olen saavuttanut elämässäni niin monia hienoja juttuja, ettei minun tarvitse enää turhaan puristaa mailaa. Olit jo 90-luvun alkupuolella perustamassa grunge-vaikutteista Slumgudgeonia ja julkaisitte lovimmat biisit tulevat levylle ja se paras kappale päätyy singleksi sekä videoksi – sillä ei siis ole väliä, kuka on teoksen säveltäjä. Vuonna 1996 perustettu Mokoma olikin varsinkin alkuvaiheessa jotakin aivan muuta. Palataanpa musiikkiin ja mennään ensimmäisiin levytyksiisi. Soundi-haastattelu > töstä Tampere-talon lavalla niin se oma Provinssirockin-keikka kutistuu kovin vähäpätöiseksi asiaksi. Mokomahan on toiminut jo vuosikausia periaatteella, että ko26 Debyyttialbumi Valun aikaan Mokoma oli vielä Annalan sooloprojekti. – Teini-ikäisenä vaikutin muutamissakin virityksissä, mutta ensimmäiset keikat tein punkbändi Käskyn annon riveissä. Minulla oli vain kolme valmista biisiä, kun EMI halusi ryhtyä levyntekoon. ”Soittaminen oli tarpeeksi kiehtovaa jopa keskittymiskyvyttömälle.” haast_marko annala -taitto_e.indd 26 16.1.2015 13.04. Tykkään yhtyeen levyistä edelleen, mutta niitä kuunnellessa ymmärtää myös sen, miksi meistä ei tullut maailmantähtiä. Eihän se hyvältä tuntunut. Kaiken maailman ”Napoleon-kompleksit” ovat jääneet kauas taakse. – Juomiseni oli kaikkea muuta kuin hauskanpitoa: jos korkkasin, ryyppäsin itseni todella heikkoon kuntoon ja tein tyhmyyksiä. Tajusin onneksi jo parikymppisenä, ettei pään turruttaminen viinalla ole minun juttuni ja lopetin sitten koko homman. Varmaan 90 prosenttia tutuista jäi baariin. YouTubesta löytyy ainakin kappale Internet-rakkautta. Voisin jopa sanoa, että ainoa asia, mitä en lainkaan epäile tässä maailmassa, on tämän selittämättömän voiman olemassaolo. Kaksi albumia tehnyt grungeporukka Slumgudgeon oli Marko Annalan ensimmäinen levyttänyt yhtye. Ajatusmaailmani kuitenkin muuttui, kun ympärille löytyi demokraattiseen päätöksentekoon kykeneviä tyyppejä. Meillä ei ole typeriä ego-ongelmia ja voimme keskustella kaikista asioista järkevällä tasolla. Ryhdyit absolutistiksi jo vuonna 1992. Mokoma oli aluksi tyylipuhdas sooloprojekti ja ideani oli esimerkiksi se, ettei yhtyeellä olisi varsinaista kokoonpanoa vaan eri julkaisuilla soittaisivat eri muusikot. Taidan kuitenkin olla aika huono uskovainen, sillä minua ei kiinnosta, syntyikö Jeesus neitseestä tai joutuuko ihminen kuoleman jälkeen taivaaseen vai helvettiin. Oli muuten melko hämmentävää huomata, että viinanjuonnin jättäminen merkitsi silloisen kaveripiirin lähes täydellistä vaihtumista. Yhtiön silloinen A&R Gabi Hakanen olisi itse asiassa halunnut jatkaa yhteistyötä ja hän huomauttikin meille, että ”Mokomasta tulee vielä hyvä juttu”. Niin, Mokoma lämmitteli Fakea pariinkin otteeseen. – Olin jo 28-vuotias, kun Mokoma teki ensimmäisen demon ja samalla minä päädyin kitaristista laulajaksi. Mokoma ei ollut tehnyt yhtään keikkaa, kun yhtye sainattiin – no, eipä meillä ollut livekokoonpanoakaan. Gabi näki jo silloin asioiden taakse, vähän kauemmaksi – eikä tämä välttämättä ole kovin yleinen hyve levyyhtiöihmisten keskuudessa, ainakaan näinä tulos tai ulos -aikoina. Päätöstä helpotti se, että diggasin metallin ohella myös Ian MacKayen kaltaisia straight edge -hardcoreartisteja. Kansan ”keskiarvomittarin” mukaan hieman erikoista on sekin, että otit kirkollisen kasteen vastaan vasta aikuisena. Erään kerran olimme jollakin maakuntakeikalla ja järjestäjä halusi meidän esiintyvän vasta Faken jälkeen. (1993) ja Factoraped (1995)
Tuntuu aivan mahtavalta, että Mokoman kymmenenneltä studioalbumilta löytyy roimasti uusia kujeita. Yhdessätoista biisissä seitsemästä huudetaan ja meininki on muutenkin kallellaan rankempaan ilmaisuun. rimusiikin instituutioita. Haaveilin vuosien ajan muusikon ammatista, mutta Mokoman kakkoslevyn jälkeen totesin, etten tule koskaan saamaan elantoani oman musiikin soittamisesta. Jo helmikuun alkupuolella markki noille saapuu puolestaan Elävien kirjoihin, Mokoman kenties tasalaatuisin ja ehjin albumikokonaisuus koskaan. Elävien kirjoihin on teemakokonaisuus masennuksesta – kuvitteelliset kertojat vaihtuvat biisistä toiseen ja heidän elämäntilanteensa poikkeavat rajusti toisistaan. Kierros alkoi Stam1nan kanssa tehdyn yhteiskeikan myötä ja paikkana toimi pieni helsinkiläinen Factory-kapakka. Miksi ja milloin päätit, että Elävien kirjoihin kertoo masennuksesta. – Olin kirjoittanut kolme tekstiä, esimerkiksi nimibiisin, kun huoma sin niiden liittyvän masennukseen tavalla tai toisella. Olin jo täysin toipunut masennuksesta, mutta biisien työstöprosessin vuoksi jouduin palauttamaan mieleen ne ikävät tuntemukset päivä toisensa jälkeen. Tajusimme kollektiivina, että perkele, näinhän tämä juttu täytyy tehdä! On melkoista kohtalon ivaa, että Kurimus ilmestyi Sakara Recordsin kautta heti sen jälkeen, kun olit luopunut haaveistasi elättää itsesi muusikkona. Meninkin sitten iltalukioon ja aioin jatkaa opiskeluja yliopistossa. – Kurimuksen jälkeisen kevätrundin muisteleminen on melkoisen huimaa. – Luulen, että osa raskaamman musiikin ystävistä yksinkertaises”Olen silloin tällöin jäänyt ihmettelemään, että miten ihmeessä tässä pääsi käymään näin.” ti halusi siirtyä keskitempoisesta Niskalaukaus/Kotiteollisuus -paahdosta vähän rivakamman materiaalin pariin. Silloin päätin tehdä teemalevyn, joka kuvailee masentuneen tuntemuksia yhdellätoista eri tavalla. Olen nimittäin saanut elantoni musiikista vuodesta 2005 asti, joskus nippa nappa, mutta kuitenkin. Kitaristi Kuisma Aalto, joka tapaa kommentoida ensimmäistä miksausversiota varsin monisanaisesti, tyytyi sanomaan: ”Eiköhän se ole siinä”. – Olen tosiaan silloin tällöin jäänyt ihmettelemään, että miten ihmeessä tässä pääsi lopulta käymään näin. – Uudella levyllämme on vähän metallisempi klangi. Albumin äänimaailma on aikaisempaa kaiutetumpi ja vähemmän repivä. – Levyn miksauksesta vastaa ruotsalainen Jens Bogren ja hän on kieltämättä maineensa veroinen ammattilainen. Paikalle eksyi ehkä viisikymmentä ihmistä. Kun hän lähetti meille miksausehdotuksensa, mieleeni nousi kaksi pientä korjausta. Nimi kuvaa konkreettisesti Marko Annalan selviytymistä – Sakara Recordsin alkuaikoihin liittyy muitakin huimia sattumia. Ja niin vain kävi, että tämänkin tarinan loppu on suomalaisen raskaan rockin historiaa. Mehän mietimme, että tuo lemiläinen Stam1na on muuten aika nasta yhtye, ja käsissämme on vähän rahaa, joten annetaanpa poikien tehdä levy. Ruoskin itseäni, että kuinka tyhmä minä oikein olen, kun heittäydyn vapaaehtoisesti tällaisen projektin syövereihin. Tämän näki keikoilla ilman silmälasejakin: jengi karjui Takatalvea naama punaisena ja moshpit pyöri kiitettävästi. Saman kiertueen päätöskonsertti taas soi loppuunmyydyllä Tavastialla. Ja juuri ylioppilaskirjoitusten aikoihin ilmestyi Kurimus, jonka myötä minun visioni ja muu bändi löivät ensimmäisen kerran kättä päälle. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, valmiin albumin äärellä... Miksi Mokoma ja suomenkielinen thrashmetal löi läpi juuri vuonna 2003. Elävien kirjoihin taitaa olla jotakin mikä vain piti tehdä! Tampere, Klubi 19. joulukuuta 2014 Mokoman viimeisin albumi Elävien kirjoihin on teemalevy masennuksesta. Kun itse kuuntelin masteroitua levyä ensimmäisen kerran niin havahduin, että tämähän soundaa paikoin joltakin Devin Townsend – meiningiltä. Nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin, Mokoma ja Sakara Records ovat suomalaisen populaaK uv a: Mark us P aajala haast_marko annala -taitto_e.indd 27 16.1.2015 13.26. 27 passa ja söin vähemmän saadakseni ostettua kitaraan uusia kieliä. Eikä tulevaisuus näytä yhtään hullummalta, sillä Sakara julkaisee tänä vuonna muun muassa Diablon, Apinan ja ehkä Rytmihäiriönkin pitkäsoiton. – Viimeistelin tekstit Pohjan kylässä Salon lähellä viime kesän loppupuolella ja se oli kieltämättä raskas loppurypistys
Viikate 16. Jukka Nousiainen 19. K uv a: T eemu L einonen STAM1NA Kotimainen artisti/yhtye 1. Olavi Uusivirta 13. Insomnium 11. n Listojen perusteella on helppoa tehdä ilahduttava johtopäätös: musiikkivuosi 2014 oli sekä tasokas että monipuolinen. n Tiukkaa kisailu oli etenkin kotimaisissa sarjoissa: Haloo Helsinki! hävisi artisti-sarjassa Stam1nalle vaivaisella viidellä äänellä, ja lähes yhtä tiukka oli ero Stam1nan tappioksi albumi-sarjassa. Santa Cruz 6. Sonata Arctica 5. Jenni Vartiainen 8. Cheek 12. Stam1na 2. Lukijaäänestys 2014 Lukijoiden suosikit Soundin 2014 SUOMI Huh, olipa tiukkaa vääntöä! Soundin lukijoiden vuosiäänestystulokset ovat nyt selvillä, ja sekä ulkomaisissa että kotimaisissa sarjoissa kärkisijat kamppailtiin äärimmäisen pienillä äänieroilla. Pepe Willberg 7. Kauko Röyhkä 20. Children Of Bodom 18. Nightwish 17. Ghost Brigade 10. Haloo Helsinki! 3. Michael Monroe 15. Apulanta 14. Lost Society 4. Elonkerjuu 9. The Blanko 28 lukijäänestys-taitto_f.indd 28 16.1.2015 13.07
Antti ”Hyrde” Hyyrynen 2. Toni Wirtanen 14. Samy Elbanna K uv a: Nelonen/P etri Aho K uv a: Mar ek Sabog al HALOO HELSINKI! PAULA VESALA 29 lukijäänestys-taitto_f.indd 29 16.1.2015 13.07. Paleface: Luova tuho 12. Tuomas Holopainen 3. Samuli Putro 12. Pepe Willberg: Pepe & Saimaa Kotimainen muusikko 1. Anssi Kela 8. Jouni Hynynen 18. Michael Monroe 10. Happoradio: Elefantti 17. Ismo Alanko 13. Kuolemanlaakso: Tulijoutsen 1. Scandinavian Music Group: Terminal 2 18. Viikate: Panosvyö 15. Lukijaäänestys 2014 Kotimainen albumi 4. Kauko Röyhkä 11. Sonata Arctica: Pariah’s Child 6. Kauko Röyhkä: Etelän peto 19. Jukka Nousiainen: Huonoa seuraa 9. Olavi Uusivirta: Ikuiset lapset 13. Olavi Uusivirta 9. DJ Kridlokk: Mutsi 20. Elonkerjuu: Hehkuva rauta 8. Alexi Laiho 6. Jenni Vartiainen: Terra 14. Atomirotta: I 11. Haloo Helsinki!: Kiitos ei ole kirosana 2. Elastinen 15. Lost Society: Terror Hungry 5. Jarkko Martikainen 7. Samuli Putro: Taitekohdassa 16. Paleface 20. Paula Vesala 4. Karjalainen 19. Stam1na: SLK 3. Ghost Brigade: IV One With The Storm 7. J. Jukka Nousiainen 5. Tony Kakko 16. Insomnium: Shadows Of The Dying Sun 10. Rane Raitsikka 17
Ruisrock 2. Aivan älytön huukki!” lukijäänestys-taitto_f.indd 30 16.1.2015 13.07. Pöllöt 13. Arion 9. Egokills KASMIR OLAVI UUSIVIRTA/RUISROCK Kasmir Aivan älytön huukki! TOP BIISIT Bilderbuch: OM ”Päräyttävää kamaa. Tikkurila-festivaali 17. Apina 8. Sonisphere 11. Tiisu 14. Milla Rumi 15. Softengine 4. Sanni 11. Tammerfest 12. Ulkoilmareivit Disclosuren tyyliin oli ikimuistoinen pala keikkavuotta 2014.” K uv a: Mari Herr ala K uv a: Julius K ont tinen K uv a: T omi P alsa Kotimainen festivaali 1. Jatkaa hengellisesti siitä, mihin MGMT jäi ensimmäisellä levyllään.” Chris Brown: Loyal ”Ehdottomasti viime vuoden kovimpia klubi-bangereita.” Mikko Niemelä / promoottori, Ruisrock Raivoisasti bailaava nuorisomeri! TOP KEIKAT Temples Sheperds Bush Empire, Lontoo, 8.3.2014 ”Parhaissa keikoissa on vaaran tuntua ilmassa. Teksti-TV 666 12. Porispere 19. H2Ö 15. Paperi-T 18. Kasmir 2. Lutakko Liekeissä 18. Jättömaa Imagine Dragons Bråvalla Festival, Norrköping, 26.6.2014 ”Imagine Dragons on salakavalasti kasvanut festareiden päälavaluokan artistiksi ja keikka Bråvallassa todisti, että bändi lunastaa suuretkin odotukset heittämällä.” Years & Years Reeperbahn Festival, Hampuri, 19.9.2014 ”Showcase-festareiden bändiähkyn keskeltä on vaikea nousta esiin, mutta Years & Years vakuutti heti ensinäkemältä piskuisessa Prinzenbarissa.” Morrissey Finlandia-talo, Helsinki, 16.11.2014 ”Huolestuttavien uutisten jälkeen oli mahtavaa nähdä Mozzeri lavalla erittäin kovassa vedossa. Naamat 20. Saundit pelasivat ja aikuinen yleisö pisti parastaan.” 30 The Weeknd: Often ”Tää nyt vaan on aivan helvetin hyvä.” Ronya: Work Harder ”Aivan ihana biisi ja musavideo. Atomirotta 3. Provinssirock 5. Santa Cruz 7. Sallan ja Miron matka maailman ympäri 19. Ilosaarirock 3. Pori Jazz 10. Templesin musaa ajatellen ei ekana tulisi mieleen raivoisasti bailaava nuorisomeri ja yleinen hurmos, mutta sitä toden totta oli ilmassa.” Disclosure Greek Theatre, Oakland, 18.4.2014 ”Berkeleyn yliopistokampuksen tuhansia ihmisiä vetävä ulkoilma-amfiteatteri toimi pimenevässä kalifornialaisillassa upeasti. Blockfest 14. Lukijaäänestys 2014 Kotimainen tulokas 1. Lasten Hautausmaa 17. Janna 10. Kuuntelin pari viikkoa repeatilla.” Yelawolf: Till It’s Gone ”Shazammasin tän Sons Of Anarchyn jaksosta ja jäin siltä istumalta koukkuun. Tuska Open Air 4. Flow Festival 6. Keikkapaikka herätti etukäteen epäilyksiä, jotka osoittautuivat aivan turhiksi. Saijaa Saijaa 20. Nummirock 9. Tippa-T 16. South Park 16. Jukka Nousianen 6. Lost Society 5. Kuopio Rockcock 8. Jurassic Rock 13. Qstock 7
Slipknot 5. The Black Keys 19. Iron Maiden 15. Foo Fighters 2. AC/DC 3. Devin Townsend 8. Sabaton 9. Pink Floyd 14. Musiikki on hyvää sillon kun se luo myös fyysisiä tunteita.” Behemoth: Ora Pro Nobis Lucifer ”The Satanist albumi pursuaa tunnetta ja tässä biisissä tun nelmat kiteytyvät täydellisesti. Sólstafir 7. Ei minusta.” Ascension: Deathless Light ”Ascensionissa kiehtovat hy vät melodiat ja keskitasoa pa rempi blackmetalsävellys taito. ’Kertsin’ kitaraleadit hoitaa kyl mikset joka kerta.” Mikko Sarjanen / Atomirotta Maailman kovin räppäri! TOP BIISIT Beck: Heart Is A Drum ”Ikisuosikki ei ole vielä koskaan pettänyt, nyt ollaan vaihteeksi raukealla lauluntekijätuulella.” Damon Albarn: Lonely Press Play ”Todella kaunis nykypäivän poplaulu.” K uv a: Sony K uv a: Samuli R aappana 31 Scarface: No Problem ”Vankilatuomion ja painon pudotuksen jälkeen maa ilman kovin räppäri antaa vihiä kauan odotetusta pa luusta.” Pietarin Spektaakkeli: Tyttö lähtee tanssimaan ”Vastustamaton groove.” Pepe & Saimaa: Elämän seppeleet ”Eeppistä Masaa parhaim millaan ja Pepe elämänsä kyydissä.” lukijäänestys-taitto_f.indd 31 16.1.2015 13.07. Mastodon 6. In Flames 10. Lukijaäänestys 2014 Ulkomainen artisti/yhtye 1. Jack White ULKOMAAT FOO FIGHTERS Nightbringer: Et Nox Illuminatio Mea In Deliciis Meis ”Onko musiikillisesti mah dollista luoda murskaavam paa ja synkempää tunnel maa. At The Gates 20. Opeth 4. Metallica 12. Amaranthe 13. Rival Sons 18. Leonard Cohen 11. Lana Del Rey 17. Yhtye on tyylitajuinen ja tämä biisi kertoo myös me lodiatajusta.” Taake: Det fins en Prins ”Kaikki instrumentit uudel le Taakelevylle soittaneen Hoestin riffikynä on miellyt tänyt aina ja kynä on edel leen terässä! Arvostan hänen kokeilunhaluaan.” Joni Saalamo / Ghost Brigade Kylmikset joka kerta! TOP BIISIT Primordial: Where Greater Men Have Fallen ”Primordial on synkkää, mahti pontista ja tunteellista. The War On Drugs 16
Blues Pills: Blues Pills 18. Slipknot: .5: The Grey Chapter Kaarle Viikate Puhtainta mahtavuutta! TOP BIISIT Agents & Vesa Haaja: El Camino Real ”Taas on kaikukitaroinnin ykkösnyrkki kaivanut uutukaiselle kappaleen, jonka tahdissa pari sataa kilometriä keskiviivaa vilahtaa kuin sadankymmenen aidat.” Choir Of Young Believers: Hollow Talk ”Saga Norén ja myrkynvihreä Porsche! Silta-sarja on puhtainta mahtavuutta ja tämä tunnuskappale pysäyttää joka kerta.” Emigrate: Rock City (featuring Lemmy Kilmister) ”Tämä on ainoa kappale, jota on Leo Hakanen / Haloo Helsinki! Tippa linssiin! TOP BIISIT 32 K uv a: Sony AC/DC Lukijaäänestys 2014 K uv a: Timo Isoaho Sia: Chandelier ”Täydellinen pop-kappale mystiseltä Sialta! On kunnioitettavaa tänä päivänä, kun artisti/bändi antaa pelkän musiikkinsa puhua puolestaan.” Future Islands: Seasons (Waiting On You) ”Kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa David Letterman Show’ssa. Ulkomainen albumi 4. En edes uskalla tutustua muihin biiseihin, koska pettymys saattaisi olla tosiasia. Ed Sheeran: X 5. The Black Keys: Turn Blue 1. Devin Townsend Project: Z2 8. Machine Head: Bloodstone & Diamonds 20. Sólstafir: Ótta 7. Jack White: Lazaretto 19. Opeth: Pale Communion 6. Slash: World On Fire 17. Sabaton: Heroes 16. Ensimmäisellä kuuntelukerralla luulin tätä Killing Jokeksi ja vasta kuukausia myöhemmin sain tietää, että kyseessä on Bob Dylanin biisi, jonka hän kirjoitti aikoinaan suomalaisesta tyttöystävästään.” Entombed A.D.: The Underminer ”Minulla ei hajuakaan, kuka on tehnyt nämä uuden E:n kappaleet, mutta perinteet on joka tapauksessa imetty hyvin verenkiertoon. Groove ja rouheus ovat hyvin läsnä. Leonard Cohen: Popular Problems 11. Saippuaoopperat siis sikseen ja keskitytään olennaiseen.” lukijäänestys-taitto_f.indd 32 16.1.2015 13.07. Ja tietysti myös sen takia valitsin tämän, koska Taylor on upea nainen!” Hozier: Take Me To Church ”Irlantilainen taiteilija on onnistunut vangitsemaan tähän kappaleeseen sitä jotain. Pink Floyd: The Endless River 12. Tämä on sitä vastoin erittäin onnistunut.” Lions: Girl From The North Country ”Tämä tuli aivan puskista. Amaranthe: Massive Addictive 13. Royal Blood: Royal Blood 15. AC/DC: Rock Or Bust 3. In Flames: Siren Charms 10. Foo Fighters: Sonic Highways 2. Esitys oli sen verran sykähdyttävä ja sympaattinen, että meinasi tulla tippa linssiin.” Taylor Swift: Blank Space ”Diggailen paljon tämän kappaleen tuotannosta ja sävellyksestä! Tekstin itseironisuus voi olla jollekin liikaa, mutta mun suupielet nousee ylös tätä kuunnellessa. Behemoth: The Satanist 14. Tummaa tulkintaa, soulia, indierockia ja vahvaa tekstiä. Upea kappale yksinkertaisuudessaan.” Beck: Blue Moon ”Kaunista musiikkia, joka tempaisee mukaansa.” tullut kuunneltua Emigraten uudelta albumilta. Mastodon: Once More ’Round The Sun 9
James Hetfield 16. Hyvä Elli ja pojat!” Pekka Olkkonen / Stam1na Säväyttää joka kerta! TOP BIISIT Ulkomainen muusikko 1. Elize Ryd 18. Prince 17. Kyllä rautainen nyrkki toimii!” Ghost Brigade: Elämä on tulta ”Uskottavaa ikääntyvien hevi miesten paatosta – voin sa maistua tähän sanomaan. Neil Young 11. Dave Grohl 2. David Guetta 14. Jack White 6. Beck K uv a: Mark us P aajala FLOOR JANSEN ED SHEERAN K uv a: W arner DEVIN TOWNSEND Lukijaäänestys 2014 K uv at: Jus si R atilainen K uv a: T eemu L einonen lukijäänestys-taitto_f.indd 33 16.1.2015 13.07. Ka veri teki siis entranssin kol melle meikäläisen tämän vuo den hittituotteelle!” Nightingale: Lucifer’s Lament ”Koska Dan Swanö!” Insomnium: While We Sleep ”Yhteiskiertue Euroopassa In sojen kanssa oli viimeinen niitti, joka tarvittiin, että pää sin kunnolla sisään heidän hienoon musiikkiinsa.» Opeth: Eternal Rains Will Come ”Edellinen Heritagelevy oli pienoinen pettymys, mutta uusimman levyn ensimmäi sestä biisistä lähtien bändi on miun mielessä palannut takaisin omaan juttuunsa ja tunnelmaan, jonka vain Opeth osaa.” Freak Kitchen: Freak Of The Week ”Tämä bändi on ollut suosi keitani jo pitkään ja Mattias ”IA” Eklundh on nero. Sia 19. Robert Plant 20. Angus Young 9. Ed Sheeran 4. Lemmy Kilmister 7. Tuskin kukaan pystyy tulkit semaan biisiä kuten artisti itse.” Haloo Helsinki!: Beibi ”Tämä biisi on todellinen korvamato ja arvostus tätä nuorta bändiä kohtaan kova. Corey Taylor 12. 33 Pink Floyd: Louder Than Words ”Levyjulkaisuhan oli koko naisuudessaan varsin kum mallinen ilmestys, mutta on neksi siinä nyt sentään yksi normimpi biisi oli albumin sulkijana. Floor Jansen 15. Bii si ja sen tunnelma ovat silkkaa helmeyttä!” The Haunted: Trend Killer ”Rumpali Adrian Erlandsson soittaa niin ATG:n kuin The Hauntedin levyllä ja vieläpä Vallenfyrenkin albumilla... Mikael Åkerfeldt 8. Killeri biisi, jossa ei mennä helpoim man kautta.” SIA: Chandelier ”Vuoren kokoinen biisi, joka säväyttää edelleen joka kerta. Bruce Springsteen 13. Leonard Cohen 10. Slash 5. Devin Townsend 3. Ja tämä on kuiten kin Pink Floydia!” Stam1na: Panzerfaust ”Hassuttelut ovat vaihtuneet tämmöiseksi totiseksi hevin rätyyttämiseksi ja samalla Markus Vanhala / Insomnium, Omnium Gatherum Silkkaa helmeyttä! TOP BIISIT flirttiä meni vähän Gojiran se kä blackmetalinkin suuntaan
Bastille 14. Sooloista tietenkin jär jetön plussa.” Stick To Your Guns: Nobody ”Tutustuin tähän ryhmään kun nolla vasta ihan muutamia kuu kausia sitten. Diggailen helvetisti oikeas taan kaikesta tässä biisissä, tiukkaa kamaa.” Samy Elbanna / Lost Society Tiukinta möyhytystä! TOP BIISIT K uv a: Timo Isoaho Musamaailman lahjoittama Blackstar FLY 5 vahvistin: Kimmo Käppi (Lappeenranta) Philips A5 Pro kuulokkeet: Julius Jääskeläinen (Turku) Tivoli Audio Model One radio: Maria Miettinen (Helsinki) Logitech UE Boom bluetoothkaiutin: Markus Hulkko (Kokkola) Neljän päivän Provinssirocklippu: Riikka Salo (Jyväskylä) Ilosaarirock viikonloppulippu kahdelle: Hannu Kemppainen (Oulu) Ruisrock viikonloppulippu kahdelle: Heikki Siuriainen (Jyväskylä) Johanna Kustannus paketti: Sami Kontio (Ii) Kingston Wall vinyylisinglepaketti: Anu Hyvönen (Kajaani) Led Zeppelin vinyylipaketti: Vesa Pekkonen (Tuusjärvi) Neil Young: A Letter Home boksi: Mika Herala (Tornio) Haloo Helsinki paketti: Pirjo Matilainen (Jyväskylä) Foo Fighters paketti: Stefan Grannas (Vöyri) Leonard Cohen paketti: Markku Kähkönen (Virrat) ARVONTAPALKINTOJEN VOITTAJAT lukijäänestys-taitto_f.indd 34 16.1.2015 13.07. Killer Be Killed 16. Tove Lo 13. Babymetal 20. Iggy Azalea 9. Blues Pills 2. Ed Sheeran 4. Ariana Grande 8. Hozier 11. Charli XCX 10. MØ 19. Royal Blood 3. Clean Bandit BLUES PILLS Mount Carmel: Back On It ”Oi, miten suloisia melo dioita heillä onkaan...” Syd Arthur: All And Everything ”Tämä biisi on täydellinen esimerkki siitä, kuinka pal jon vaivaa he näkevät lyrii koidensa eteen.” Buffalo Killers: Who You Are ”Minä vain rakastan tämän laulun omaperäistä ja au tenttista soundia – ajaton!” Elin Larsson / Blues Pills Todella koukuttava riffi! TOP BIISIT Rival Sons: Open My Eyes ”Biisin todella koukuttava riffi todella upposi minuun heti ekalla kuuntelulla!” Sharon Jones And The Dap Kings: Retreat ”Tsekkaa tämän biisin laulu ja olet samaa mieltä!” Santa Cruz: Wasted And Wounded ”Diggailen Cruzissa paljon juuri sitä, että jäbät pystyy tekemään tohon genreen uusia juttuja ja muutenkin biisi on helvetin tarttuva. 34 Lukijaäänestys 2014 Ulkomainen tulokas 1. Lorde 17. Tarttuvat melodiat ja hiton kovat laulut.” Stam1na: Panzerfaust ”Eihän tätä kovempaa biisiä ole! Alusta loppuun äkäistä ja ankaraa möyhytystä. Sam Smith 6. The 1975 12. Ginger Ninja 15. Heti kun kuu lin tämän biisin, kelasin että nyt on tiukinta möyhytystä hetkeen.” Haloo Helsinki!: Beibi ”Tarttuva biisi ja hyvä mei ninki. FKA Twigs 5. Kaikki toimii.” While She Sleeps: New World Torture ”Myöskin aika uusi tuttavuus. Magic! 18. Sia 7
Yrjänä manaa ja kokeilee kämmensyrjällä selkäänsä. CMX-taitto_b.indd 36 19.1.2015 13.51. Vaaleanruskea kesäpaita on liimaantunut ihoon kiinni. ”Tätä ei yleisesti rockpiireissä kerrota, mutta viidestoista albumi on aina se haastavin”, Yrjänä vitsaili Soundin haastattelussa muutamaa kuukautta aiemmin. Siis ihan perinteinen CMX-nimi. päivä 2015 julkaistava albumi on yhtyeen uran viidestoista. LEIKKUU PUIMURI LIHASTA TEHTY 36 Olisiko kyse sittenkin vain torniolaisesta sisäänpäin kääntyneestä huumorista. Hikikarpalot helmeilevät myös yhtyeen muiden jäsenten ihoilla. – Tämä ei hengitä sitten yhtään, laulaja-basisti A.W. Kesäkuun 6. Tuleva levy saanut jo työnimenkin: se on Mesmer. päivä 2014 Porvoo Pitkä vaaleankeltainen puurakennus kivenheiton päässä valtatie seitsemän ja Porvoonjoen risteyksestä lepää pilvettömältä taivaalta paistavassa iltapäivän auringossa. Takana on kesän ensimmäinen helleviikko ja Magnusborgin studioiden vuonna 1947 rakennetun päärakennuksen sisällä on tukahduttavan kuuma. Tammikuun 30. Sisällä talossa CMX-yhtye on juuri lopettamassa viisipäiväisiä demosessioitaan yhtyeen tulevaa levyä varten. Hämärän jumppasalin lautalattia narisee mikkitelineiden, vahvistimien ja piuhojen löytäessä yksi toisensa jälkeen paikkansa roudauslaatikoista. Nimi tulee 1800-luvun taitteessa eläneeltä saksalaiselta lääkäriltä ja tähtitieteenharrastajalta Franz Anton Mesmeriltä, joka on kuuluisa ennen kaikkea kehittämästään animaalisen magnetismin teoriasta. Myöhemmin teorian pohjalta kehitettiin muun muassa hypnoosi. Soundin Ville Hartikainen lyöttäytyi yhtyeen matkaan ja tapasi vuosikymmenten hitsaamia mutta silti rakoilevia ihmissuhteita, imagostaan tarkkoja taiteilijoita sekä luomiskykynsä huippuunsa virittäneen rockyhtyeen. Teksti: Ville Hartikainen Kuvat: Ville-Petteri Määttä 30 vuoden ja 15 albumin verran on CMX tehnyt asioita omalla tavallaan. Yhtyeelle itselleen järjestysnumerossa taitaa olla kyse pelkästä luvusta
LEIKKUU PUIMURI LIHASTA TEHTY 37 CMX-taitto_b.indd 37 19.1.2015 13.51
CMX-taitto_b.indd 38 19.1.2015 13.51. Yrjänän ajatuksissa myös sävellysten oli tarkoitus olla aiempaa rauhallisem pia. – Tarkoituksenani oli tehdä enemmän tarinamuotoisia kappaleita kuin pelkkiä emotionaalisia tekstuureja, hän kertoo. Siispä tammikuussa Yrjänä, Halmkro na ja Rasio istuivat alas miettimään mahdollisia tuottajavaihtoehtoja. Mutta ei se silti huono le vy ole. Sellainen lihasta teh ty leikkuupuimuri. Tämä on nyt se tu tustumistesti, Halmkrona vitsailee ka meran käynnistyttyä. Näin ollen jää arvoitukseksi, olisiko Maijasesta voinut tulla seuraava CMX luotsi. A.W. Toivoisinkin, että satunnainen kuuntelija ajattelisi levyn kohdalla, että ”mitä vittua tämä oikein on olevinaan?” Viimeisetkin tavarat on lastattu pi hamaalla odottaviin autoihin. Oletetaan, että olisi. Tammikuussa ilmestyvä albu mi on ensimmäinen CMXjulkaisu sitten vuoden 1998 Vainajalan, joka ei olisi ai nakin osittain Eskolinin tuottama. Ne on tarkoitus ripotella Soundin netti sivuille tasaisin väliajoin ennen tammi kuun loppua. Miehet hykertelevät paikallaan. Maijaseltahan löy tyy paljon näkemystä populaarimusiikin tyyleistä ja perinteistä. Vai näkyykö siellä mitään. Rasio ja rumpali OlliMatti Wahlström ovat ehti neet jo livetä paikalta hetkeä aiemmin. Rauli taisi sanoa, että Seitsentahokas on kuin viittä vaille valmis zen mestari: se ei piittaa kuulijastaan ollen kaan. Toivelistalle saatiin lopulta ke rättyä ainoastaan kaksi nimeä: Arto Tuu nela ja Pave Maijanen. CMX ja Pave Maijanen: siinäpä mie lenkiintoinen yhdistelmä. Kevään aikana materiaalia kertyi sen verran, että päättyneissä demosessiois sa yhtyeellä oli pyöriteltävänään 18 uut ta kappaletta. – Kyllä joo. Lopulta bän di päätti kuitenkin ottaa yhteyttä Tuune laan. Muu yhtye kun piti Yr jänän mukanaan tuomia rokkidemoja huomattavasti mielenkiintoisempina. Koska levytysprosessia seuraava jut tu julkaistaan yhtenä pakettina tammi kuussa ilmestyvässä lehdessä, on yhty een kanssa sovittu haastattelujen yhte ydessä tehtävistä videohaastatteluista. Lisäksi hän on Wigwamin tuottaja. – Itsehän en pitänyt siitä levystä ol lenkaan, vaikka se soundillisesti olikin koko tuotantomme yhtenäisin. – Hmm… (pohtii). Yrjänä, Halmkrona ja Tuunela is tahtavat tarkkaamon tuoleille. Yrjänä on tietoisesti yrittä nyt löytää uutta kulmaa laulun kirjoittamiseensa. Voitaneen siis puhua melko suuresta muutoksesta CMXleirissä. Hän kuitenkin ilmoitti jo hyvissä ajoin, ettei olisi käytettävissä. Eskolin toden näköisesti väsyi yhtyeen tapaan kävel lä kerta toisensa jälkeen studiosessioihin ilman yhtä ainutta valmista kappaletta. Varsinkin Yrjänä on yrittänyt löytää täysin uutta kulmaa omaan laulunkir joittamiseensa. Minulle yhtenäinen kun tarkoittaa samaa kuin harmaa. Laulu talkoissa yhtye jakautui kahteen eri lei riin: Yrjänä kirjoitti uutta materiaalia kotonaan Porvoossa, kitaristit Janne Halmkrona ja Timo Rasio yhtyeen tree nikämpällä Helsingin Kaapelitehtaalla. – No, emmehän me tiedä olisiko hän halunnut edes lähteä mukaan, Yrjänä kohauttaa hartioitaan. Magnus borgin sali ammottaa tyhjyyttään. Het kellisen katoa misen jälkeen mies kuiten kin palasi stu dioon. – Niistä tarinoista vain tulee herkäs ti niin pateettisia, etten pysty laulamaan niitä nauramatta. – Silloin totta kai. Siis jotain täysin päinvastaista kuin Seitsentahokkaan (2013) edustama kuiva, kylmä ja lohduton maailma. Ja Dingon. Timo Rasion pinna oli taas levynteossa kireällä. Entä minkälainen teos siellä horison tissa tällä kerralla näkyy. Se suunnitelma kuitenkin kariutui lähes saman tien. En vain pidä siitä kauhean pal jon, koska siitä puuttuu tunne lähes ko konaan. – Näkyy kyllä. Kritee rinä oli, ettei tuleva tuottaja saisi edus taa samaa sukupolvea yhtyeen jäsenten kanssa. Onko se sama asia kuin tasapaksu. Pave Maijanen. – Arton paikkahan ei ole vielä koko naan varmistunut. Artolla hän tarkoittaa Arto Tuunelaa, Pariisin kevään kitaristilaulajanakin tunnettua popmusiikin monitoimimies tä, joka tekeillä olevan levyn myötä kor vaa CMX:n pitkäaikaisen tuottajan Rauli Eskolinin. Toisaalta jos yhtyeestä itsestään oli si ollut kiinni, olisi Eskolin luultavasti tuottanut myös bändin tulevan albumin. Yrjänä kertoo, että Tuunelan ohjauk sessa bändi toivoo löytävänsä tulevalle albumilleen entistä runsaamman ja il mavamman äänimaiseman. Ihan oikeastiko. – Artokin sanoi, että jos hän kerran pääsee tuottamaan CMX:ää, niin hän haluaa saada nauhalle kunnon rähinää, Yrjänä sanoo. 38 Uusia kappaleita yhtye on rustannut tammikuun 2014 alusta lähtien. Tai itkemättä
Sisällä tilavan hirsirakennuksen keittiössä istuu suihkunraikkaana leseitä ja jogurttia lautaselta kauhova Tuunela. Lauluista ensimmäinen oli Ainomieli. Sitten seuraa tunnustus: Yrjänä kertoo bändiä vaivanneen viime viikkoon saakka eräänlainen ”määrittelemätön kommunikaatio-ongelma”. Kokonaisuudessaan tämä on ollut hauskin viikko, jonka olemme viettäneet yhdessä pitkään aikaan. Sen Yrjänä sävelsi vieraillessaan pienessä kalifornialaisessa kylässä, jolta nappasi lopulta laululle myös nimen. Palataan ajassa vuoteen 1991. hän ojentaa pientä tarjotinta. – Olemme saaneet hanat vihdoinkin auki. Ne tekee ihan mitä ne haluaa. Autosta nousevat Yrjänä, Halmkrona, Rasio ja Wahlström. Keväällä vihko kuitenkin löytyi siivouksen yhteydessä. Täällä SF-Soundstudiolla Joensuun Lehmossa he ovat nauhoittaneet tulevaa levyä viimeisen kuuden päivän ajan. Eksopaleoklimatologia tahkotaan koko yhtyeen voimin puolentoista tunnin ajan. – Enhän mä pysty kontrolloimaan näitä tyyppejä ollenkaan. Yrjänä kuitenkin vakuuttaa kriisin olevan jo ohimennyttä elämää. Hän on hölkännyt paikalle jo aiemmin seitsemän kilometrin päässä sijaitsevasta majapaikasta. Tasan kahdeltatoista studion ovi narahtaa auki ja Rasio kävelee tarkkaamoon päätään pyöritellen. Työrauhasta ei ainakaan ole pulaa. Muiden lähtiessä jää Yrjänä vielä kahvikupilliselle rakennuksen aulatilaan. Näin tehdään, vaikka täysvarustellusta ja viimeisen päälle laitetusta studiokompleksista löytyisi makuupaikat koko yhtyeelle. Viiden päivän rupeaman jälkeen onkin hyvä hieman hengähtää. Halmkrona ja Yrjänä hihittävät paikoillaan. Yrjänä istahtaa alas ja huokaa. – Vietin sen syksyn Yhdysvalloissa. – Täällä tuntuu kuitenkin siltä, kuin olisi koko ajan työpaikalla. Vielä on selvittämättä, mitä siinä oikein tapahtui. Mutta on mulla sellainen olo materiaalin suhteen, että on sieltä pari ihan hyvää biisiä tulossa. Uimaankin on keretty. Vajaan kymmenen kiTuottaja Arto Tuunela halusi uudelle CMXalbumille kunnon rähinää. Bändin kesken tuntuisi olevan oikein hyvä dynamiikka. CMX-taitto_b.indd 39 19.1.2015 13.51. Kauniista akustisesta balladista tuli yhtyeen uran ensimmäinen varsinainen hitti. Pikaisen aamukahvin jälkeen alkavat työt alakerran avarassa studiotilassa. päivä 2014 Joensuu Taivas on harmaan laikukas viininpunaisen Citroen Xantian kurvatessa pihaan pientä hiekkatietä pitkin. Maanantaina hän sitten ilmaantui sessioihin, mutta ei puhunut kenellekään. Paikka on käytännössä keskellä ei mitään. Kolmen kuukauden aikana yhtye on säveltänyt tahoillaan kokonaiset 12 uutta kappaletta. Matkan aikana kirjoitin tasan kolme laulua, Yrjänä kertoo. Se siitä tarinallisuudesta. – Keksilöitä. Kesäkuisten demosessioiden jäljiltä lähes kaikki on pantu uusiksi: 18 kappaleen ryppäästä ei lopulta huolittu mukaan kuin yksi kappale. Tarkkaamossa istuva Tuunela sulkee välillä silmänsä ja hieroo kasvojaan. 39 Myös aurinkolasipäinen Tuunela päättää vetää haastattelun kunnolla överiksi. – Biisi tuntui silloin jotenkin liian hempeältä, joten se jäi levyttämättä. Auringolta (1992) löytyvä ikuinen keikkasuosikki on yhtyeen ensimmäinen radiosoittoa saanut kappale. Sitten haastattelu päättyy. Muut seuraavat perässä. Aamiaistaan päättävä Tuunela on samaa mieltä. Yrjänä suuntaa keittiöön viimeistelemään aiemmin valmistelemaansa lounasta. Nutturalle kiskaistut hiukset tihkuvat vettä. Pitkälti tähän tapaan on alkanut jokainen Lehmossa vietetty päivä: paikalle saavutaan aamukymmeneltä, takaisin pienessä lomakylässä sijaitsevaan majapaikkaan palataan iltakuudelta. Kylän nimi oli Ojai. On paljon selkeämpää, että työpäivä on ohitse, kun sulkee oven perässään kiinni. Aamupäivän aikana on tarkoitus saada narulle pohjaotot sekä tahtilajiensa että nimensä puolesta kieroon kasvaneeseen Eksopaleoklimatologi-rytmijärkäleeseen, sekä kauniisti helisevään Ojaihin. lometrin kirpeä aamusiirtymä on siksi ihan paikallaan, Yrjänä perustelee. Kummankin kappaleen voi huoletta sijoittaa yhtyeen viiden tärkeimmän joukkoon. Hän toimii miehistön virallisena kokkina. – Tähän univelkaanhan sopii perkeleen mainiosti biisi, johon hajoaa ihan totaalisesti pääkoppa. Hän kun oli meiltä kateissa koko viikonlopun ajan. ”Uusista teksteistä ei tule kukaan ymmärtämään hevon vittua.” Syyskuun 5. – Vielä viime sunnuntaina oli epävarmaa, tuleeko Rasio paikalle ollenkaan. Toinen lauluista taas oli läpimurtolevy Auralta (1994) ensimmäisenä singlenä julkaistu Ruoste. Jälkimmäistä voi kutsua hyvällä syyllä todelliseksi arkistohelmeksi. Sitten hukkasin vielä vihkon, johon olin kirjoittanut sanoituksen, Yrjänä kertoo. Mennyt kesä vetelee viimeisiään. Pihalla odottaisi vielä kaupan päällisinä viihtyisä rantasauna. – Rytmi menee kuitenkin muutamassa päivässä tosi oudoksi, jos ei poistu paikalta lainkaan. – Ainakaan noista uusista teksteistä ei tule kukaan ymmärtämään hevon vittua, Yrjänä naurahtaa. Ja sitten oli vielä se kolmas kappale. Näin ollen Ojai tulee löytämään tiensä levylle yli 23 vuotta säveltämisensä jälkeen
CMX-taitto_b.indd 40 19.1.2015 13.51. Ensimmäisen videohaastattelun kotuksia. päivä 2014 Helsinki Yrjänä istuu mustalla nahkasohval la Inkfishstudiolla ja haroo kynällä partaansa. Sitten päivä studiolla alkaa tulla päätökseen sä ja sanomme hyvästit Lehmolle ja SF Soundstudiolle. Samalla kuvaaja nappaa tilanteesta ku van. Nyt ky se on enää lähinnä koristelusta ja tunnel man luomisesta erilaisilla perkussioilla ja koskettimilla – detaljeilla herkuttelusta. Kitaristin jutut naurattavat. Ei silti mahda mitään. Halmkrona vannottaa sekä toimit tajaa että kuvaajaa olemaan käyttämättä kyseistä kuvaa jutussa. Pähkinänkuoressa: levy edistyy ja tun nelma on kaiken aikaa korkealla. Itse painuin saman tien vittuun koko paikasta. Jutut vain alkavat kärjistyä, kun äijät tule vat vanhoiksi ja kärsimättömiksi. Lounaaksi on tarjolla salaattia ja feta pinaatti ja punajuurihomejuustopiirak kaa, jotka keräävät huomattavia kehuja myös joukon vannoutuneilta lihansyöjil tä. Ele ei miellytä sohvalla lojuvaa kita ristia. Ruokailun päätteeksi Halmkrona pis tää maaten yläkerran sohvalle ja kaappaa käteensä pöydällä lojuvan juorulehden. – Koskaan en ole tällaista lukenut, hän muistuttaa. – Monesti olen niihin demosessioihin lähtiessä miettinyt, että pitäisikö ottaa kirves mukaan – siis ihan oikeasti. Loppupäivän kuuluu työhön keskitty en: paljon tiukkaa soittamista, monisäi keistä pohdintaa ja lukuisia tarttuvia hau Lokakuun 8. Valmis albumi tullaan ristimään Mesmeriaksi. Kuvassa näkyvät samat miehet kuin viimeksikin. Videokameraa ei ole otettu tällä kertaa mukaan. Vai olisiko kyse sittenkin vain torniolaisesta sisäänpäin kääntyneestä huumorista. Juttu käy yhä hillittömämmäksi. ”Herra tähtiartistilla” hän tarkoittaa Yrjänää. ”Jutut alkavat kärjistyä, kun äijät tulevat vanhoiksi ja kärsimättömiksi.” Yrjänän kalenterissa on tälle vuodelle täyttä. Miestä työllistävät niin dokumenttielokuva, kirjaprojektit kuin edustustehtävätkin. – Ongelmathan lähtivät siitä, kun en vain yksinkertaisesti kuullut varteenotet tavia biisejä niissä herra tähtiartistin de moissa, Rasio kertoo. Kuvaajan kans sa olemme edelleen hieman pöllämysty neitä kuulemastamme. Tai ylipäänsä mis sään, koskaan tai mitenkään. Moneenko asti Alko on auki. Joensuunreissun ja Inkfishillä häärityn viikon jäljiltä valmiina ovat kaikki rum pu, kitara, basso ja lauluraidat. Muutamaa päivää myöhemmin Halmkrona lähettää Facebookissa vies tin: ”Jos se kuva tulee lehteen suutun oi keasti! Ja siitä ei hyvä seuraa.” Rumpali OlliMatti Wahlström veivasi ranteensa albumin sessioissa jännetuppitulehduksen partaalle. Viereisessä tarkkaamos sa kuuluu kilinää ja suhinaa: Wahlström etsii tarvikekaapista sopivaa rytmisoitin ta The Who tyylisellä syntikkaarpeggiol la alkavaan Rakkaudessa ja sodassa kap paleeseen. Kappaleiden lisäk si albumin työnimi Mesmer on kokenut kasvojenkohotuksen kesäkuun jälkeen saamalla peräänsä muutaman lisäkirjai men. Kyse on siis siitä samasta kesäkuisesta päivästä, jona olemme tavanneet yhtyeen kanssa ensi kertaa. 40 Puuhastelun lomassa selviää vielä yksi levyä koskeva muutos. – Ajattelimme, että tässä olisi hyvä tun nuskappale Suomen omaan CSIsarjaan, Yrjänä myhäilee. kysyy joku lopuksi. – Mesmeria tarkoittaa siis tietenkin hypnotisoitujen ihmisten valtakuntaa, Yrjänä selittää nostaessaan uunista höy ryäviä vuokia. Jossain vaiheessa kes kustelu palaa kesäkuisiin demosessioihin. Silloin Rasio heittää ilmoille pommin. – Toisaalta harvoin ne kuningasbiisit kään kuulostavat vielä demovaiheessa paljon miltään, hän tyynnyttelee. Mutta ainahan se on tällaista meillä ollut. Muiden palatessa takaisin studioon, kapuaa väsymystään aikaisemmin valitel lut Rasio yläkertaan aterioimaan. Lisäksi kuullaan runsaasti huo noa vitsejä naapurin mikitettävästä koi rasta Joel Hallikaisen kirkkokiertuee seen. Vähän ennen kuutta teemme vielä uu den videohaastattelun. Nyt kuulostaa kieltämättä aika hurjal ta. – Mehän lähdimme sieltä demoses sioista melkein toisiamme hakkaamalla ulos. Rasio pitää fetapiirakanpalan mittaisen tuumaustauon. Jutte lemme keskenämme niitä näitä. Olemme sanattomia. Sen jälkeen oli aika pitkään sel laista kitkerää meilailua puolin ja toisin
Teksti on vapaamuurarivaikutteinen. Laulu kertoo tulevaisuudesta, jossa yksinäinen vieraiden planeettojen muinaisilmastoja tutkiva tieteilijä kohtaa loppunsa olosuhteissa, jotka ylittävät tieteen selitysmallien rajat. Meluisa, mahtipontisen tukahtunut rakkauslaulu, jonka petollisen simppeli teksti on avain koko levyyn. 8. Kappale rokkaa tarinan tähtitieteeseen innoittuvasta lapsesta ja hänen kohtalonaavistelustaan. Voisi olla periaatteessa miltä tahansa levyltämme sitten Veljeskunnan. TERÄS – Tämä puolestaan perustuu Rasion pianokuvioihin. Kaikki halusivat, että se tehdään valmiiksi asti, ja oikeastaan siitä lähti lopullisesti liikkeelle projekti, josta tuli Mesmeria. Jokainen niistä on sellainen, että soittaminen tuntuu hyvällä tavalla pahanteolta. 12. TULISAARNA – Halmkronan e-bow -soinnutteluun perustuva ambient-raita pohtii itsen ja maailman suhdetta musiikin ja sanojen keinoin. Mukana petettyjä rakastettuja, kostoa ja kalliomaalauksia. OJAI – Syksyllä 1991 Kalifornian Ojain kylässä sävelletty ja sanoitettu kappale. Tarina kertoo jäädytetyillä sotilailla käytävästä shakkipelistä Marsin suuressa hautavajoamassa. Muun muassa. 9. 2. 6. LAAVAA – Albumin eniten CMX:ltä kuulostava kappale. EKSOPALEOKLIMATOLOGI – Muu yhtye kuuli kappaleen luonnoksen Magnusborgin sessioissa. Tämä laulu on kuitenkin yritykseni tehdä soulia. 3. Kaikkien mielestä laulu oli syytä levyttää oitis. Kappale kuulosti haikeudessaan nuoruusmuistolta, joten kirjoitin siihen tekstin, jossa on tuntemuksia Tornionjoen varrelta kahdeksankymmenluvun alusta. 4. C-osa on haikeimpiamme koskaan. 7. Yrjänän sanoin. TULEEN KIRJOITETTU – Levyn päättävän triptyykin avaus perustuu Halmkronan tyrniin riffeihin. Ainoa kirjoittamani laulu, joka jäi mukaan kesän Magnusborg-sessioista. Kesällä kuuntelin paljon Whota, ja kappale sai vaikutteita heidän seitsemänkymmenluvun vaihteen tuotannostaan. Siihen lipsahti sen verran omaa nuoruutta, että itku tuli kun lauluraitaa äänitettiin. Sitten aletaan eeppisiksi ja lauletaan Edward BulwerLyttonin esoteeriseen kirjallisuuteen tuomasta myyttisestä hahmosta, Kynnyksenvartijasta, joka muistuttaa jungilaista päivätajunnan varjoa. 11. MYSTIIKAN ONTOLOGINEN SYDÄN – Kappaleen otsikko oli alunperin vitsi: ”mikä olisi maailman eniten CMX-biisinnimi?” Itsessään rytmisesti monimutkainen laulu käy läpi eräänlaista vihkimysriittiä myyttisessä luonnossa. 5. Teksti sisältää pakkomielteitä, lintuja ja viittauksia geosentriseen maailmankuvaan. Lempikappaleeni koko levyltä. VALLES MARINERIS – Kappale perustuu Rasion riffeihin. SHAKKIPELIÄ MARSIN HAUTAVAJOAMASSA Mesmerian laulut kuvailtuna A.W. Löysin tekstin arkistoa siivotessani ja esittelin bändille. 41 CMX-taitto_b.indd 41 19.1.2015 13.51. Mukana on myös monien uskontojen symbolisia ilmauksia jumaluudelle. KAUNEUDEN PITKÄ VARJO – Olen aina vierastanut soul-musiikkia. RAKKAUDESSA JA SODASSA – Ihan viimeisenä albumille valmistunut kappale. Peruskamaa. 1. Jo viisi vuotta Rasio on vakuuttanut minulle, että vierastamani The Who on loistava orkesteri. Selkeästi livesetinavausmateriaalia. HYPERBOREA – Laulu avautuu todella törkeän hölmöllä riffillä. MESTARIRAKENTAJA – Kaikki kappaleen riffit tulivat yhden iltapäivän aikana. Demopiano äänitettiin Magnusborgilla, mutta raita päätyi suoraan levylle. 10
Pitää muistaa, että vaikka teenkin 90 prosenttia kaikesta materiaalista, kuulostaisi se silti ihan erilaiselta, jos tekisin sen jonkin toisen ryhmän kanssa – se ei olisi enää CMX:ää. Yrjänä hakee ajatuksilleen kiteytystä. Puoli yhdeltä homma on purkissa ja Tuunela ilmoittaa lähtevänsä paikalliseen lounasravintolaan ”ravitsevalle kasviskeitolle”. Silloin kokonaisuudesta tulee kaikkien tekijöidensä näköinen. Ne ensimmäiset demot olivat kuulemma niin huonoja, Yrjänä heittää lonkalta ja jatkaa. Pitääkö rockyhtyeen mielestäsi toimia demokraattisesti. Se on tietenkin vitsi, mutta ei aivan vailla todellisuuspohjaa. Onko CMX mielestäsi helppo työpaikka. – Levythän tehdään niin, että ketä nyt sattuu olemaan paikalla ja mitä kamoja kaapista sattuu löytymään, Tuunela huikkaa tuottajanpalliltaan. Tuo on vieläkin ihan VVVVÄÄÄÄRiin. Ihmettelemme vain, miksei kukaan haastateltavista huomannut Arton ”outoa” käytöstä haastattelua tehtäessä. Ne biisit olivat jo liian kaukana meidän osaamisalueesta, sellaista todella rauhallista musiikkia. Bändin mielestä menin siinä kohden väärään suuntaan. Kyllähän minä päätän bändissä monet sellaiset asiat, joista ei edes keskustella. Entä kyllästytkö koskaan ammattiisi. 42 – Hei ja moro ja kiva ja tsippaiduu. Muut eivät halunneet lähteä sellaista toteuttamaan. – Ei tarvitse. – Joskus voi mennä kuukausi, että istun aamusta iltaan työhuoneella, enkä saa mitään aikaiseksi. Joskus kappaleen kirjoittaminen voi kestää vuosia ja lopputulos on silti täyttä paskaa. Bändin toinen vaihtoehto olisi ollut Pave Maijanen. Kun parempiakaan soittimia ei ollut tarjolla, paukutettiin Veden ääri -kappaleen rytmiraita talteen peltikanistereilla. Yrjänä kaappaa studion jääkaapista evääksi pakkaamansa pastasalaatin pohjan. – Jätkillähän oli sellainen myytti, etten osannut enää tehdä hyviä biisejä. Sen Halmkronakin hyväksyy. – Voisi sanoa, että työtavoilta olemme demokraattinen yhtye, mutta sisällössä ei ole mitään demokraattista. – Ei varmastikaan, koska olemme kaikki monimutkaisia tyyppejä. CMX-taitto_b.indd 42 19.1.2015 15.56. – Yritin tehdä kappaleita, joita en periaatteessa osaakaan tehdä. Palaamme keskustelussa henkilökemioihin ja viime kevääseen. Vuonna 1995 CMX:n äänittäessä Rautakantele-albumia studioon oli raahattu kaksi Toyotan bensatankkia, jotka olivat menossa Tuomari Nurmion tulevaan taidenäyttelyyn. Ranteensa ”jännetuppitulehduksen partaalle” veivannut Wahlström lähtee samaa matkaa kotiinsa. Ei voi laittaa. Toivon totta kai, että kaikilla olisi hyvä olla tässä bändissä. Mutta pidän ehdottomasti kiinni siitä, että kaikki jäsenet tarjoavat omia ehdotuksiaan ja ideoitaan. ”Jätkillähän oli sellainen myytti, etten osannut enää tehdä hyviä biisejä.” valmistuttua saimme yhtyeeltä kritiikkiä. Ulkomaanmatkalta palaava Yrjänä sen sijaan ei. Kun Arto ei vaan oo tollee, lukee viestissä. Ja saattaa käydä myös niin, että tietää jo valmiiksi Arto Tuunela valikoitui Mesmerian tuottajaksi korvaten CMX:n pitkäaikaisen luottomiehen Rauli Eskolinin. Toimituksessa otamme palautteen vastaan kummeksuen, mutta haastateltavia ymmärtäen. Inkfish-studiolla siirrytään ennen puoltapäivää seuraavan kappaleen kimppuun. Yrjänä toimi paitsi levynteon kokkina myös muonavahvuuden päällikkönä valmistaen porukan sapuskat. Niin se kai sitten on nähtävä. Lopulta myös Rasio oli tyytyväinen Yrjänän Mesmerialle tarjoamaan materiaaliin. Pitää olla hyvät tuntosarvet ja diplomatia päällä sen suhteen, millä tuulella joku muu on. Videosta leikataan uusi versio – tai oikeastaan alkuperäinen videopätkä laitetaan vain sellaisenaan eteenpäin. Halmkronan mielestä Tuunelasta saa ikävän kuvan, sillä tuottaja on videolla muita enemmän äänessä. Ei mussa diktaattorin vikaa ole vähäisimmässäkään määrässä. Mystiikan ontologinen sydän -biisin kohdalla Yrjänä, Wahlström ja Tuunela päätyvät lopulta tamburiiniin, joka sattuu lojumaan studion nurkassa
On vaikea uskoa, että Yrjänä olisi vielä reilu kymmenen vuotta sitten lähtenyt mukaan television lämminhenkiseen kisailuohjelmaan. Sen verran kun yhtyeen musiikkia tunnen, niin hyvin kiinnostava tarjoushan se kieltämättä olisi. – Onhan se hämmentävää, että tämä on jatkunut näin kauan ja kuitenkin koko ajan näin samanlaisena. Merkitystä on sillä, että pysyy vilpittömänä omalle tekemiselleen ja kohtelee muita hyvin. Yhtyettä silmäillessä on vaikea uskoa, että nämä lupsakkaat miehet haluaisivat oikeasti murjoa toisiaan nyrkeillä – kirveestä nyt puhumattakaan. Vielä toissapäivänä asetelma näytti epätodennäköiseltä. – Ehkä sillä saa myytyä jutun johonkin päivittäisjulkaisuun levyn ilmestyessä, Yrjänä arvuuttelee. Lisäksi 280-henkiseksi paisuneen kulttuuriosuuskunta Lilithin toimitusjohtajan vakanssi vaatii jatkuvaa huomiota. Kuluvalla viikolla alkoivat myös Master Chef -tosi-tv-kilpailun kuvaukset, johon Yrjä nän lisäksi osallistuvat muun muassa Mikko von Hertzen ja Jussi69. Se on juuri sellainen runsas, ilmava, ja hullunrohkea rocklevy, jota bändi lähtikin tekemään – luultavasti heidän parhaansa yli kymmeneen vuoteen. Ihan kauheita tilanteita. Mutta kuinka 48-vuotias mies jaksaa kaiken tuon. Edes sen yli kuukauden kestäneen kuivan kauden aikana. Tammikuun 11. Aina kun olemme jotain tuollaista yrittäneet, niin lopputulos on ollut ihan kauhea. Oletettavasti se käsittelee samaa aihepiiriä kuin CMX:n avaruusooppera Talvikuningas (2007), vaikka Yrjänä ei sitä suoraan sanokaan: ”Tiedämme molemmat, mistä kirjasta on puhe, mutta minä en sano mitään.” Lisäksi CMX:stä pitkään tekeillä ollut bändihistoriikki on viimein valmistumassa, vain kirjoittaja on vaihtunut matkan varrella. – Ei silloinkaan. Yrjänä, Janne Halmkrona, Timo Rasio ja Olli-Matti Wahlström hytisevät Kaapelitehtaan nurkalla kuvattavina. Vaikka nostalgisointi ei bändiä pahemmin innostakaan, luodaan silti silmäys menneisyyteen. Kakkukekkereitä ei kuitenkaan ole tulossa – ainakaan jos yhtyeeltä itseltään kysytään. Pastasalaatti on yhä koskematta. Itse asiassa koko vuosi on ollut kiireinen. Ei saanut tehdä mitään tavallista, koska se oli jotenkin mautonta. – Musta tuntuu, että se meidän paikka siellä vähän sivussa on sopinut meille tosi hyvin. Olen tällainen kausipolttaja, hän hymähtää. Meininki on välillä niin junttia. Kaikkiin albumeihin olen aika tyytyväinen ja keikan olemme onnistuneet sössimään vain muutaman kerran. Kaikkia naurattaa. Ja niin tosiaan, ehtihän kaiken edellä mainitun lomassa valmistua myös se viidestoista CMX-albumi. Silloin alkoi melkein itkettää, jos plektra tippui lattialle. Selvää kuitenkin on, että yhteistyön tuloksena palaset loksahtelivat paikalleen paremmin kuin hyvin. Joulun alla tehdyn Espanjan-matkan aikana hotellin terassilla poltettu savuke johti toiseen, sitten kolmanteen ja niin edespäin. Häntä ovat työllistäneet muun muassa keväällä käynnistyneet suomalaisesta muinaisuskosta kertovan Ukonvaajadokumenttielokuvan kuvaukset. – Parempi ettei tee yhtikäs mitään. Tuuli pöllyttää pakkashilepilviä pitkin Ruoholahden rantaa. – Helposti, nuorempanahan sitä oli väsynyt. A.W. – Ainakin olemme saaneet leikkiä studiossa niin paljon kuin olemme halunneet. Nyt kun on tullut maileja mittariin, niin on tajunnut, ettei sillä ole oikeastaan mitään väliä mitä tekee. Siihen ei osaa purevasta viimasta Kaapelitehtaan kahvilaan asteleva yhtye vastata itsekään. – Silloin se vaikutti hyvältä idealta. Epilogi Olihan siitä pakko ottaa selvää: Pave Maijanen, olisitko lähtenyt tuottamaan CMX:n levyä. Yrjänälle on kertynyt pelkkiä päiväkirjamerkintöjäkin kuukausien varrella yli 300 sivua. Yrjänä ostaa tiskiltä askin tupakkaa. Jos olisin tuntenut, että mulla olisi selkeästi jotain annettavaa kyseiseen juttuun, niin tietenkin olisin lähtenyt mukaan. ”Huomattavasti vaikeampaa on haravoida pihaa kuin tehdä muusikonhommia.” CMX-taitto_b.indd 43 19.1.2015 13.51. Ehkä sitten ensi kerralla. Miten tyytyväinen yhtye on itse kolmekymmenvuotiseen uraansa. Esimerkiksi Yrjänän habitukseen on tullut vuosien varrella aimo annos lisää huumoria. päivä 2015 Helsinki Yön aikana Helsinkiin on satanut yli kymmenen senttiä paksu lumivaippa. Nuorempana kaikkeen tekemiseen piti liittyä sellainen tietty estetiikka. Vieressä seisova Rasio vetää linjan vielä tiukemmalle. Muuten saa tehdä mitä huvittaa. Myös pitkään tuloillaan ollut esikoisromaani ilmestyy todennäköisesti vuonna 2016. Mutta ei me olla. (tuumaustauko) – Mutta kyllä mielestäni huomattavasti vaikeampaa on silti esimerkiksi haravoida pihaa kuin tehdä muusikonhommia. Eiköhän pistetä koko juttu huumorin piikkiin. Yrjänä vuosimallia 2015 on huomattavasti rennompi mies, kuin se 1990-luvulla julkisuuteen astellut vakavamielinen taiteilijanuorukainen. Tällaista ikuista tutkimusmatkaa vastatuuleen tämä on ollut. Loppuvuodesta Slovenian pääministerin valtiosihteeri kutsui Yrjänän vaimonsa Kikke Heikkisen kanssa pitämään seminaarin luovan alan yrittäjille. – Luonnonsuoleen, Rasio lisää. Iän myötä on muuttunut monikin asia, vaikka perusasenne on pysynytkin samana. Uuden albumin lisäksi yhtyeellä olisi muutoinkin aihetta juhlaan. 43 jonkin jutun aivan umpisurkeaksi, mutta sekin on pakko tehdä valmiiksi pelkästään siitä syystä, että on nähnyt asian eteen niin paljon vaivaa. Tuunela palaa lounaalta. Vuonna 1985 perustettu CMX täyttää keväällä 30 vuotta. Ei CMX silti mikään monoliitti ole. – Sen verran olen kuitenkin jo tehnyt ja oppinut, ettei mikään yksittäinen asia enää määrittele minua ainakaan omissa silmissäni. Sipulin pilkkominen on kuitenkin jotain sellaista, mitä tekisin muutenkin, Yrjänä perustelee. Jos olisimme edes vähän markkinahenkisempi yhtye, niin ehkä mekin tekisimme vähän enemmän keikkoja ja menisimme jonnekin Barona-areenalle tekemään spektaakkeleita. Nyt porukkaa kuolee ympäriltä kuin kärpäsiä, kaikki menee päin helvettiä, eikä silti tunnu missään, Yrjänä uhoaa. – En ole koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Kuinka paljon uudesta iloisesta ilmeestä on kiittäminen tuottaja Tuunelaa, sitä on vaikea mennä sanomaan. Halmkrona ottaa vakavamman linjan. Että olisinko varsinaisesti tyytyväinen uraamme, Yrjänä sanoo. Hyhmäinen Lauttasaarensalmi jää heidän selkänsä taakse. – Se on varmasti ihan totta, mutta en minä edelleenkään kaikkeen suostu. A.W. Yhtyeen ryhmäkuvan ottamista ja viimeistä haastattelusessiota on pitänyt siirtää Yrjänän menojen vuoksi niin useaan otteeseen, että olemme jo luopua toivosta. Muuten olemme mielestäni tuottaneet aika tasalaatuista makkaraa. Santtu Luodon kirjoittama teos ilmestyy ”ehkä vuonna 2015”. Korkeintaan joskus uutisia katsoessa tai radiota kuunnellessa tulee mieleen, että miksi helvetissä näille pitäisi kirjoittaa jotain. Päälle vielä joukko sekalaisia taide alan hommia. – No, se riippuu ihan puhtaasti materiaalista
Teksti: Visa Högmander Laulujen välistä vuoropuhelua Belle And Sebastian julkaisi vastikään yhdeksännen studioalbuminsa Girls In Peacetime Want To Dance. Belle And Sebastian ei lähestyvästä juhlavuodesta huolimatta ole suunnittelemassa hurjia bakkanaaleja tasavuosiensa kunniaksi. Kitaristi Stevie Jackson kertoi Soundille puhelimitse omia ja yhtyeensä kuulumisia. 44 belle & sebastian -taitto.indd 44 16.1.2015 13.08
”Ei siitä nyt ihan diskolevy tullut, mutta vahvasti rytmikäs albumi kuitenkin.” SYKKIIKÖ SYDÄN MUSIIKILLE. 45 Tämä ei ala hyvin. Nyt on vähän samalla tavalla innostunut olo kuin Dear Catastrophe Waitress -levyn (2001) aikoihin. Minä julkaisin sooloalbumin ja Stuart (Murdoch, yhtyeen nokkamies) puuhaili ohjaamansa God Help The Girl -elokuvan parissa. Suomessa varmaan tuiskuttaa lunta ja käytte hiihtämässä vuorilta alas. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. Jää on murrettu, haastattelu on alkanut. Belle And Sebastian -kitaristi Stevie Jackson vastaa puhelimeen Glasgow’ssa, mutta hän ei kuule minua. Ja se kuulostaa hiton hyvältä. – Hahaa. Girls In Peacetime Want To Dance on albumi. Onpa hienoa, Jackson innostuu. Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. – Kun sitten aloimme työstää uutta albumia, tuntui siltä, että haluamme tehdä diskolevyn. Vaihdamme puheenaihetta. Puuhailimme omiamme. Se tuntuu todella hyvältä. belle & sebastian -taitto.indd 45 16.1.2015 13.08. – Nimesi on Visa. Jackson hämmästyy kuvaillessani helsinkiläiskaksion ikkunasta avautuvaa maisemaa harmaaksi ja vetiseksi. – Ei. Kannattaa ottaa koko levy avosylin omaksi. Mutta toivottavasti tuleva kiertueemme yltää Suomeen asti! En näe mitään syytä miksei niin kävisi. Raivostuttavan loskaiseksi. – Ai. Ikä on vain numeroita enkä muutenkaan juhli synttäreitä. – Kysymys on hyvä, mutta mahdoton vastattava. – Uudesta levystä tuli fantastinen. Kysyn Stevie Jacksonin omaa suosikkikappaletta uudella levyllä. Ei ainakaan vielä. Vaihdamme pikaiset kohteliaisuudet, enkä voi olla hymyilemättä kuunnellessani Jacksonin glasgowlaismurretta. Mies pohtii hyvän tovin, mainitsee levyn avaavan, hienosti kasvavan Nobody’s Empire -laulun ja bossanova-tunnelmiin sulavasti liukuvan The Everlasting Muse -biisin, mutta toteaa lopulta, että kysyn liian vaikeita. MUUSIKKO, musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 24.2.–17.3.2015, opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku. Asioiden pitää vaan tapahtua. En voi auttaa. Tammikuussa 1996 perustetun Belle And Sebastianin 20-vuotisjuhlavuosi lähestyy. Kolmannella kerralla kuulemme lopulta toisiamme. – Kannattaa suhtautua meihin avoimin mielin. – Vietimme aikaa perheidemme ja ystäviemme kanssa. Mutta eipä sitä kuitenkaan tule mietittyä. Tässä levyssä on jotain erityistä. Nauramme. Kuulostaa täkäläiseltä säältä. Sitten bändi piti kaksi vuotta taukoa. Onko bändin suunnitelmissa hurja juhlaspektaakkelikonsertti tai jotain muuta erityistä. Huhuilemme hetken toisiamme, kunnes puhelu katkeaa. Toinenkin yritys epäonnistuu. Kierrämme kuitenkin muutakin Eurooppaa. No, sää on niitä asioita, joihin on hieman haasteellista yrittää vaikuttaa millään tavalla. Ei hajuakaan, kitaristi naurahtaa. Mukana on vahvoja tunteita ja laulut käyvät keskenään vuoropuhelua. Ja albumi pitää ottaa nimenomaan albumina. Sieltähän se juhlavuosi tulla jolkottaa, Jackson toteaa hieman hämmentyneenä kysyessäni heti puhelun aluksi, että onko yhtye alkanut jo valmistautua vuonna 2016 koittavaan juhlavuoteen. Miten tällaisen ihmisen tulisi Stevie Jacksonin mielestä toimia. Tammikuussa julkaistu GIrls In Peacetime Want To Dance on yhtyeen yhdeksäs studioalbumi. Belle And Sebastian päätti Write About Love -levyä (2010) seuranneen, Helsingin Tavastialle ja Turun Ruissaloon asti yltäneen maailmankiertueensa heinäkuussa 2011. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. Maailmasta löytyy vielä ihmisiä, jotka eivät ole kuulleetkaan Belle And Sebastianista. He ovat aina inhonneet meitä. Olemme olleet mukana kuvioissa jo niin kauan, etten tiedä mistä kannattaisi lähteä liikkeelle. – Olet oikeassa. Siinä on tietty syke. – Glasgow’ssa sataa vettä. Ei siitä nyt ihan disko levy tullut, mutta vahvasti rytmikäs albumi kuitenkin. Sinut voi siis ottaa mukaan kun lähtee ulkomaille. Kyllä, suostun hupimielessä vastentahtoisesti lähtemään kovasti arvostamani indieyhtyeen kitaristin mukaan ulkomaille. Uusi levy on toki varteenotettava vaihtoehto. Vastaan myöntävästi. Ja juhlimme muutenkin koko ajan! – Bändin pitkä ura taitaa näkyä parhaiten siinä, että Q-musiikkilehti on alkanut yhtäkkiä jakaa meille palkintoja. – Nyt olemme kuitenkin olleet kasassa vasta yhdeksäntoista vuotta, kitaristi nauraa. – Niinhän se vain on, että iso osa aikuisiästä on kulunut Belle And Sebastian -voittoisissa merkeissä
Kun kaikki tapahtuu ikään kuin vahingossa, kuten minun tapauk sessani, niin yhtäkkiä kyseessä onkin viidentoista vuoden ikäinen vahinko. Minkäänlaisia lukkoja ei ole tullut päälle, vaan perhe on toiminut luovuutta lisäävänä tekijänä. Se on luontainen tapa, miten olemme tottuneet tekemään asioita. Siinä vahingossa on sellainen hyvä puoli, että ei tarvitse nojata taaksepäin tuolissa ja jäädä niille sijoilleen, vaan vahinkoa voi aina jatkaa. Laulaja jätti muutamia vuosia sitten työnsä arkistossa ja päätti panostaa pelkkään musiikkiin. – Kuten Nick Cave on joskus todennut, sitä pitää tehdä joka vuosi yksitoista tai kaksitoista laulua. Julkaisutahti on ollut vuodesta 2006 lähtien lähes yksi albumi per vuosi. Se on vain hyvä asia työn kannalta. 46 matti johannes koivu -taitto_b.indd 46 16.1.2015 13.09. Ei se mahdotonta ole. – Haluan saada joka päivä jotain valmiiksi tai ainakin eteenpäin. – Huh. Aikaa on kulunut. Olen saanut tehdä levyjä rauhassa. Nyt perheellisenä, kun aika on tiukassa, sitä haluaa lunastaa kaiken musiikin tekemiseen käytetyn ajan mahdollisimman hyvin. UUSI LEVY on toinen, jossa monikansallinen Sony Music on mukana jakeluja promootiopuolella. Tuomas sitten asioi enemmän Sonyn suuntaan. On niin ihmeellistä, että voin mennä aamulla tekemään musiikkia. Sitä tajuaa, että minähän olen aika nestori näissä kuvioissa, itsekin ammattimaisen musiikin parissa puuhailun parikymppisenä aloittanut 33-vuotias laulaja toteaa. Kauneimmat meistä on siis Koivun kuudes albumi. – Tämä on harrastuksesta lähtenyttä toimintaa. Matti Johannes Koivun elämä on tällä hetkellä musiikkia ja perhe-elämää. – Koen silti, että teen levyä Tuomakselle, aivan kuten ennenkin. Halu kehittyä ja tulla paremmaksi on kova. On tietysti eri juttu, että onko niissä kappaleissa järkeä, mutta omasta mielestäni julkaisutahti on ollut hyvä. Kuudes soololevy Kauneimmat meistä on vasta ilmestynyt, mutta Ultramariinistakin tuttu laulaja miettii jo seuraavaa levyä. Meillä on levy-yhtiöni M.dulorin pomon Tuomas Ilmavirran kanssa afrikkalainen lähestymistapa asioihin: levy julkaistaan sitten, kun se on valmis. Paremman hetken odottelu ei johda minun kohdallani mihinkään. Olemme tehneet Tuomaksen kanssa viisitoista vuotta yhteistyötä. Teksti: Visa Högmander Kuvat: Marek Sabogal ”Elämässä on paljon nielemistä – siitä on hyvä laulaa” Matti Johannes Koivu haluaa haastaa itsensä uudestaan ja uudestaan. Sitä voi tehdä juttuja, mennä eteenpäin ja sitten korjata niitä. Niitä lukkoja vastaan on oppinut tappelemaan. Sitä on huomannut, että suurin osa ideoista on surkeita, mutta joka päivä voi kirjoittaa jotain. – Tällä hetkellä on hirveä tekemisen energia, sitä on ollut jo monta vuotta, siitä lähtien kun aloin tehdä musiikkia kokopäiväisesti. Ensimmäistä niin sanottua soololevyäni, Sairio Shoreline Pathway -projektinimen alla, alettiin työstää viisitoista vuotta sitten. Monet ovat lopettaneet ja uudet tekijät ovat parikymppisiä
47 ”Musiikin pitää tulla ulos levyltä.” matti johannes koivu -taitto_b.indd 47 16.1.2015 13.09
Se ei ollut työpaikan vaan sen kombinaation vika. En halunnut saarnata maailmasta. MATTI JOHANNES KOIVU on tuottanut Kauneimmat meistä -levyn yhdessä muun muassa J. Jos muutat mielesi ja Kun katsoit kauas olivat kappaleita, joista kuulin tekovaiheessa pientä piruilua iskelmällisyydestä. Laulunkirjoittamisessa sitä pyrkii koko ajan paremmaksi, mutta pitäisi silti unohtaa se, että pitäisi tulla paremmaksi. Irwin Goodmanin lauluja -levyn menestys yllätti laulajan. Minulla ei ollut silloin valmiina mitään kaksivuotissuunnitelmaa, mutta ihmeellisesti ratkaisu on toiminut. Olemme käyneet nytkin soittamassa. Näiden levyjen kohdalla tulee olo, että on keksitty jotain, mikä on sitten vain tullut ja valmistunut. Vähitellen Matti Johannes Koivun musiikkiin on hiipinyt aikuismaisuutta ja jopa iskelmällisyyttä. Ultramariini jäi taka-alalle. Bändin tyypit ovat rakkaita ystäviä, mutta kun asumme eri kaupungeissa ja minullakin on kaksi lasta, se asettaa haasteita. Ulkopuolista tuottajaa ei ollut käytössä vieläkään, kuten ei ollut Ultramariinin levyilläkään. Bändin ensimmäinen levy oli kaikkien bändin jäsenten ensimmäinen oikea oma julkaisu. Se on vaikeata: tehdä kappale, joka kestää aikaa, joka on vaivaton ja silti syvä. – En oikeastaan edes muista, että miksi Ultramariini jäi tauolle. – Monesti toisilla levyillä käy niin, että halutaan vangita enemmän bändisoundia. Pidän yksinkertaisista ja liikuttavista lauluista. Sama pätee mielestäni kaikkeen luovaan työhön. – Emme sopineet tuolloin, että nyt Ultramariini jää tauolle, emme ainakaan minun mielestäni. Tuntuu, että sellaista kokemusta tekijät usein etsivät. Se pitää tekemisen mielekkäänä. – Puuhastellen syntyi ikään kuin vahingossa, kuten parhaat jutut yleensä syntyvät. Pyrin tekemään ihan tavallisia kappaleita. Ammattimaisuutta vastaan pitäisi taistella kynsin ja hampain, mutta jos sitä vastaan taas tappelee, ei sekään ole hyvä. Samoihin aikoihin äänitettiin myös lastenlevy Topsi ja tohtori Koirasson (2007). Levy oli valmiina jo ennen kuin Ultramariinin toinen levy Kevään ja kesän tähtikuvioita (2005) julkaistiin. Samoin kuin esimerkiksi The Streetsin Original Pirate Materialin (2002) tai Bon Iverin For Emma, Forever Ago -albumin (2007) kohdalla. – Se mysteeri on merkillinen, siinä hommassa ei ole ikinä valmis. Suhtaudun jokaiseen levyyn kuin se olisi viimeinen. – Kun sitten keikoilla soitin Irwin-klassikoita ja omia kappaleitani vuorotellen, tuntui siltä, että omat kappaleeni ovat aivan hirveitä. Mutta toivottavasti joskus vielä. Siitä on hyvä laulaa. – En arvostanut itseäni sen työn tekijänä enkä kokenut sitä tarpeelliseksi juuri sillä hetkellä. Irwin-juttu oli yllättäen tietynlainen koulu, vaikkei sen sellainen pitänyt olla. Nämä ovat kiinnostavia juttuja. – Risto Ahti totesi mainiossa Runouden kuntokoulu -teoksessaan (1988), että ammattimaisuus on runoilijan pahin vihollinen. Elämässä itsessäänkin on paljon nielemistä. Matti Johannes Koivu (2013) oli kypsä osoitus tästä. Sillä tiellä tässä ollaan. Seuraava levy Toisen maailman nimi (2011) oli tavallaan uusi alku, kuten tämä uusin levynikin. – Edelliselle levylle tein paljon biisejä pianolla. Vuonna 2006 Matti Johannes Koivu julkaisi ensimmäisen soololevynsä omissa nimissään. Sen pitää olla tietynlaista vastatekemistä. 48 Sanan ja sävelen mysteeri askarruttaa Koivua. Ultramariinin debyyttilevyn Juuri ja juuri olemassa (2003) kohdalla kävi samoin. Se alkoi syödä itseluottamusta, lopulta tuntui siltä, etten osaa pian edes aakkosia. Niissä on oivallettu ja löydetty jotain olennaista. Nyt olen kahden levyn verran pyrkinyt tähän. Eiväthän ne kaksi seuraavaa levyä sitten ihan niin hyvin menneetkään. SEURAAVAKSI KOIVU julkaisi levyllisen Irwin Goodman -covereita. – Toisen Irwin-levyn tekeminen ei käynyt edes mielessä. Karjalaista ja VesaMatti Loiria tuottaneen Tommi Vikstenin kanssa. Olen kauhean helppo miellytettävä, erikoiset jutut eivät sinänsä liikuta minua. – Tein tuolloin paljon lauluja. Tämä on tutkimusretki, joka jatkuu ja jatkuu. Irwin Goodmanin lauluja -levyä on myyty lähes 10 000 fyysistä kopiota. Laulettuna sanat saavat ennalta-arvaamattomia merkityksiä ja toisaalta menettävät jotakin. Kokoonnuimme usein ja noiden tapaamisten pohjalta syntyi Puuhastellen. Sen jälkeen menin töihin ja siellä ehti pohtia näitä asioita paljon. Sitten kun saimme radiosoittoa ja keikkailimme ympäri Suomea, olimme varmoja, että seuraava albumi on ainakin tuplasti yhtä menestyksekäs. Eräs tuttuni totesi, että pitäisi olla tietynlainen kaksoistietoisuus, jossa toinen tietoisuus tekee mitä sattuu ja toinen tietoisuus sijoittaa sen tekemisen rajatulle alueelle. KOIVUN ENSIMMÄINEN soololevy Puuhastellen julkaistiin vuonna 2006, mutta mies teki ensimmäiset soolodemotuksensa jo aikana ennen Ultramariinia. Tälle uudelle levylle tein kappaleita klassikkometodilla, kirjoi”Minähän olen aika nestori näissä kuvioissa.” matti johannes koivu -taitto_b.indd 48 16.1.2015 13.09. Jos minä saisin päättää, kävisimme viikoittain soittamassa, mutta kaikilla on omat arkiset haasteensa. – Tapasin vanhoja soittokavereita muutettuani Helsinkiin syksyllä 2004. Olen halunnut tehdä perusasiat hyvin. Koivun toinen sooloalbumi Kovat piipussa (2007) oli täynnä nuoruuden intoa. Uskalsin Matti Johannes Koivu -levyllä tehdä yksinkertaisia asioita. Sitä on saanut itse saanut tehdä kaikki virheet, mitä levyn tekemisessä voi tehdä. Matti Johannes Koivu oli vielä muutama vuosi sitten päivätöissä arkistossa. Sitten päätin, että minun pitää tulla paremmaksi tässä kirjoitushommassa. Ei se haitannut
– Musiikin kuluttamisen ja löytämisen tavat muuttuvat sellaisella vauhdilla, että on mahdotonta sanoa mistään mitään. Singlet ovat soineet radiossa hyvin. Nyt innostuu eniten tekemättömistä jutuista. On myös mahdotonta sanoa, että minkälainen ihminen olisi musiikkini tyypillinen kuuntelija. matti johannes koivu -taitto_b.indd 49 16.1.2015 13.09. Matti Johannes Koivu pohtii, että viisitoista vuotta sitten musiikin reitti oli ymmärrettävämpi. Digihuuman myötä on ehkä menetetty jotain, mutta musiikkiin on tullut sen myötä myös paljon lisää. Näkökulma tekemiseen oli tosi tarkka ja haastava. Hän paneutui ja teki hommat loppuun asti. Historian näkökulmasta se aika, jolloin albumi oli kuningas, sehän on ihan tajuttoman lyhyt aika, 30–40 vuotta. Olin itse valmis menemään studioon jo vuotta aiemmin, mutta se lykkääntyi. – Äänitimme Hollolassa viiden päivän ajan ja saimme kasaan noin viisitoista biisiä. Silloin koneet kaatuilivat ja efektit olivat rakeisia, mutta silloin tuli opittua paljon. Kuuntelin joskus R.E.M.:n Out Of Timea (1991) ja siitä syntyi kuva, että musiikin pitää tulla ulos levyltä. Olen aika huono markkinamies omalle musiikilleni. Monesti kuulin lauseen ”Monta kertaa tällaisessa on ollut kyllä ongelma.” Ja Tommi oli oikeassa. – Sain Tommilta hirveästi enemmän kuin olin ajatellut saavani. – Minulla ei ole minkäänlaisia odotuksia levyn vastaanoton suhteen. On hyvä, että on toinen korvapari kuulee kappaleet. Odotukset olivat korkealla levyn ja sen tekemisen suhteen, monet asiat ovat paremmin kuin aiemmilla levyillä. – Ei muutos missään nimessä haittaa minua. Olen aika kärsivällinen henkilö. Halusin tehdä levyn, joka kantaa ihmisille asti. Hermot eivät menneet kertaakaan. Verkkopuoli alkoi tulla kuvioihin jo 1990-luvulla. Mietimme levyä etukäteen paljon. Nyt sitä osaa pitää jalat maan pinnalla paremmin kuin ennen, oman uransa aikana sitä on ehtinyt innostua jo monista asioista. Seuraavaksi uutta kohti. Opin häneltä niin paljon asioita, ettei niitä voi edes luetella. – Albumista tuli todella hyvä ja olen oppinut jälleen todella paljon. Kun aloitin musiikin tekemisen 90-luvun lopulla, kelanauhat olivat poistumassa kuvioista ja tietokoneet tulossa mukaan. Ja se oli pelkästään hyvä juttu. Joskus on hyvä, että se ei tule ulos sieltä, mutta edellisen levyn jälkeen halusin nostaa aktiivisuustasoa. Työtahti oli harva ja ehdin olla kotona lasten kanssa. Jos on mukana siinä kehityksessä, on mahdollista tehdä musiikkia lopun elämäänsä. Levystä tuli älyttömän hyvä ja nyt sille tapahtuu jotakin. Olen innostuvaa sorttia, mutta aika tekee hyvää musiikille. Se, mitä nyt tapahtuu, jää nähtäväksi. Paljon asioita hylättiin ja tehtiin uusiksi. Vuosi 2015 kuluu keikkaillessa ja seuraavaa levyä valmistellessa. Oli hienoa, että oli ihminen, kenelle tein levyä. Tommi on briljantti ja armoton etenkin tekstien kanssa. 49 tin tekstejä ja soitin ne kitaralla ulos. Jos minua hatuttaa, minun pitää voida selittää, että miksi näin on
Elämää tihkuva Pimeys 50 pimeys-taitto_f.indd 50 16.1.2015 15.23. Synkästä nimestään huolimatta Pimeys tarkastelee uudella levyllään elämän iloja ja niistä nauttimisen tärkeyttä. Sen kunniaksi yhtyeen lauluntekijämiehet Pekka Nisu ja Joel Mäkinen puhuivat Soundille hetkessä elämisestä, renessanssin kuvataiteen naisista ja ruskean eri sävyistä. Jälkiviisaana voi todeta, että on hyvä, että sitä joutuu vähän kelailemaan. Hyvästä taideteoksesta pitää voida tehdä. Ollaan pyritty puristamaan tälle levylle paljon elämää. Pekka: – Bongasin tuon säkeen meidän Nostokurjetbiisistä. Pekka: – Mietin itse tuota levyn nimeä vastikään. Millainen on hyvä taideteos. Kerrottakoon, että levyn kansi meni vaihtoon ihan viime metreillä – pyyPimeys on juuri julkaissut toisen albuminsa Aika tihentyy. Jokainen tehköön omat tulkintansa. Joel: – Levyn nimi tulee ajatuksesta, jonka mukaan hyvää taideteosta kuunnellessa, katsellessa ja kaikin tavoin aistiessa tuntee eläTeksti: Eero Tarmo Kuvat: Nauska neensä enemmän kuin vastaavan pituisessa ajassa yleensä. Joel: – Sellaisen äärellä voi tulla peilanneeksi asioita ja tuntemuksia läheltä ja kaukaa menneisyydestä. Mistä moinen nimi albumille
Joel: – Huomasi, kuinka lyhyt toi ketju voi olla kun halutaan hommia valmiiksi nopeasti. Se lähti käsiksestä, mutta oli aiheena mulle myös henkilökohtaisesti samaistuttava. Joel: – Hetki vielä tuli hauskasti lyhimmän kiepin kautta. Ehkä se juuri tuosta ulospäin suuntautuneisuudesta. Punkku auttoi tarvittaessa rentoutumaan. Pekka: – Ei me haluta nostalgisoida. Oliko Muut on jo menneet -esikoisenne (2013) sisäänpäin kääntynyt. Pekka: – Saatiin kässäri luettavaksi. Joel: – Nyt on helpompi rakentaa draaman kaarta kun ei tarvitse vain yhden levyn kappaleita asetella eri järjestykseen. Kuinka paljon draamaa sisältyi studiotyöskentelyyn. Sinällään löyhä teema, joka kuitenkin pitää sisällään paljon värejä ja energiaa, sellaista pursuavaa elinvoimaa. Tätä yhtä biisiä varten meillä oli sitten vielä erillinen kahden päivän sessio Jyrki Tuovisen kanssa Atomic Spa -studiolla. Mutta en mä koe, että olisin juuri nyt siirtymässä harmaaseen aikuisuuteen. ”Ihminen ei voi oikeasti olla koko ajan stubbmainen voittaja.” Oletteko soittaneet uusia biisejä livenä. Nuoruuden kaupunkiinkin löytyi lopulta oikeanlainen, kevyt groove. Pekka: – Kaikkia uusia ollaan nyt soitettu jossain vaiheessa. Pekka: – Hyvään päivään voi kuulua tosi vittumainen hetki. Meillä oli ekoista sessioista asti fiilis, että tästä tulee ulospäin suuntautunut levy. Levyä kuunnellessa yhtenä vahvimmista kantavista teemoista välittyy nuoruus. Pekka: – Meillä oli työleirimäiset olosuhteet, joskin kellonaikojen osalta oli epäsäännöllisempää. Kun ollaan studiossa, kiireettömyyden tuntu on tärkeää. Joel: – Sulla oli kyllä aika supermeininki. Millainen on ollut vastaanotto. Siinä on hieno video. Joel: – Melankolia on väistämätöntä, ihminen ei voi oikeasti olla koko ajan stubbmainen voittaja. Se tehtiin viimeisenä ja julkaistiin melkein heti. Tämä on kuitenkin sellaista… Joel: – Beatiin nojaavaa. Aika kun muuttaa näkökulmaa, siinä missä eri tunnetilatkin. Se on toimintatapana paljastava, esimerkiksi Nuoruuden kaupunki -niminen biisi oli ihan paska vielä kasettivaiheessa. Se ei vain silloin ehtinyt mukaan. Mä olin kesällä kolmivuoroduunissa, saatoin esimerkiksi tulla aamuvuorosta suoraan haastatteluun ja siitä studioon. Pekka: – Levyn dramaturgia avautunee parhaiten Aika tihentyy -vinyylipainoksesta. Joel: – Eikä ollut. Pekka: – Mun mielestä se oli hyvä se vanhakin versio. Oishan se eri juttu jos joutuisi jotain paskalta tuntuvaa duunia painamaan… Mutta kun saa tehdä tätä ihanaa musiikkia niin johan siinä aika vaan tihentyy! Jos vertaa live-tilanteeseen, studio on mulle vähän kliininen tila. Joel: – Mukana on paljon elämän tarkkailua. Keväällä pidettiin ensimmäinen sessio, jossa syntyi Salaisuus-sinkku aika nopeasti. Studio oli kuumana. Hyvät ja huonot hetket on yhtä tärkeitä, lopulta niistä muotoutuu se koko show. Miten pitkällä aikajänteellä uuden levyn muut biisit ovat syntyneet. dettiin graafikkoa vielä kerran vaihtamaan meidän silputut naamat toteemihahmoon. Tehdään biiseistä aina useampi versio, näistä uusistakin väännettiin ensin c-kasetti neliraiturilla. On siellä kuitenkin myös melankoliaa. Pekka: – Tosi hyvä. Mä olin jossain vaiheessa jo heittämässä koko kap51 pimeys-taitto_f.indd 51 16.1.2015 15.23. Joel: – Tuollaisiakin pohdintoja uudelta levyltä on varmasti mahdollista löytää. Joel: – Tällä kertaa nähtiin alusta alkaen värikylläisyyttä, sellaista renessanssiajan taiteen naisten runsautta ja pehmeyttä ja tihkuvaa elämää. Sitä kehiteltiin pitkään. Pekka: – Niin. Hetki vielä syntyi osaksi sen inspiroimana, osaksi meidän levyn muun meiningin myötävaikutuksella. Samasta oli kyse myös Muut on jo menneet -levyn nimellä – ajatuksesta, että on joku, joka tarkkailee tätä kaikkea vähän sivummalta. Uusia biisejä on ollut hiton kiva vetää livenä. Pekka: – Ja musavideokin oli kuvattu ennen kuin biisiä oli äänitetty. Tämä elämä kuitenkin eletään tässä hetkessä... Oliko teillä punaista lankaa. Pekka: – A-puoli loppuu tuohon jo mainittuun Nostokurjet-biisiin. Joel: – Musta tuntuu, että me ollaan aika perusteellisia näissä asioissa. Samalla huomasin, että sitä vaan tykittää menemään kun on mieleistä tekemistä. Mulla oli vaan se yks teatteriproggis siinä. Lähdetään aloittaa B-puolen. Uusi levy on avoin maailman ja elämän eri sävyjen suhteen. Pekka: – Nostokurjet oli olemassa jo siinä vaiheessa kun alettiin tehdä ekaa levyä. Miten tilauksesta työskentely sujui. Pimeyden sävellykset ja sanoitukset ovat aina teistä jommankumman käsialaa. Pekka: – Suurin osa äänityksistä tehtiin Hollolan Petraxilla, Julius Mauranen äänitti. Aika tihentyy ei siis ole teidän nuoruus-oodinne. Pekka: – Jep, siitä kiitos Betrayal At Bespin -bändistäkin tutulle Heikki Hyväselle. Keväällä pidettiin vielä toinenkin pohjasessio Hollolassa, minkä jälkeen äänitettiin neljässä eri studiossa Helsingissä. Nyt kaikki biisit on eläneet matkan varrella. Joel: – Ei. Joel: – Mietittiin miten A-puoli loppuu ja miten B alkaa. Pekka: – Enemmän siinä on kysy mys ylipäätään ajan kulumisesta. Pekka: – Lähinnä varmaan elämän monet puolet. Kesällä elokuvaohjaaja Taru Mäkelä pyysi meiltä vielä tunnaribiisiä Eila, Rampe & Likka -leffaansa ja suostuttiin. Biisien toimivuus livenä on varmaan ollut alitajuisesti mielessä levyä tehdessä. Siinä biisissä on kyllä just tuota aikuistumisen teemaa. Ollaan tehty biisejä tahoillamme ilman mitään ennalta määrättyä kehystä. Pekka: – Se oli ehkä maalailevampaa matskua. Joel: – Toteemiin, joka koostuisi luonnon elementeistä. Oletteko nyt lopullisen aikuistumisen kynnyksellä. Missä kaikkialla levyä tehtiin. Erilaisia näkökulmia tällä levyllä on paljon. Ennemmin mä korostaisin rohkeaa elämistä ja tuntemista
Joel: – Aavikko se muuten on! Mulla taas on nää kirjavat paidat... Pekka: – Turha kuitenkaan itse itseään lokeroida, joku muu sen kuitenkin tekee. Sanana suomirock on hyvä, mutta ei me haluta rynniä se suomirock edellä – että ”ollaan suomirockia, rakastakaa meitä!” Kuitenkin esimerkiksi Eput on mulle parhaimmillaan samanaikaisesti sekä hienostunut ja herkkä että rock ja rouhee. Miltä nyt tuntuu. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. paleen roskiin, mutta onneksi meidän bändissä ja sen piirissä on pitkäjänteisempiäkin ihmisiä, kuten Tuomas (Ilmavirta, levyn tuottaja ja M.dulor-levy-yhtiön pomo). Joel: – Ollaan keskusteltu tästä sinkkuhommasta. Myös Jonna Tervomaasta tykkään sikana – häneenkin koen pystyväni samaistumaan, etenkin laulajana. Pekka: – Mä tykkään kompakteista poppibiiseistä. Joko Joel on päässyt tekemään sinkkubiisin. Pekka: – Yritetään välttää kilpailutilanteen tuntua, se ei palvelisi ketään jos molemmat kelaisi että nyt pitää saada sinkku. Jos ne on vittumaisia, niin mä en halaa niitä. Pekka: – Monipuolinen, sävykäs ja rehevä. Poikkeavatko tapanne tehdä kappaleita toisistaan. Musta tuntuu että meitä erottaa Pekan kiinnostus iisimpään singer-songwriter -osastoon siinä missä mä sytyn teatterihommista – oon aina digannut musikaaleista ja pompöösistä ja huikentelevaisesta kamaripopista, Rufus Wainwrightista ja Divine Comedysta esimerkiksi. Joel: – Värikylläinen, elämänvimmainen ja avoin. Tykkään yleensä maanläheisestä tunnelmasta, ruskean eri sävyistä, tiedättekö… aavikosta. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 69,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 89,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Jos ne on kivoja, niin saatan halatakin. Pekka: – Ja myös monia, jotka ei ole vielä julkaisseet, kuten Nefer Nefer. Sun biisit on ehkä useammin sellaisia rokettirolleja. Mihin Pimeys sijoittuu suomirockin kentällä. Bändissä tätä omaa herkkää egoaan on opittava säätämään pienemmälle. Ketkä tai mitkä artistit ja yhtyeet ovat vaikuttaneet tekemiseenne eniten. Pekka: – Juuri nyt suomenkielinen rock voi tosi hyvin, kovia nuoria bändejä, jätkiä ja mimmejä on tulossa. Joel: – Sä oot myös onnistunut siinä hyvin. Pekka: – Mäkin tykkään kyllä Rufuksesta. Joel: – Klangi on ehdottoman positiivinen. Joel: – En mäkään missään kollegiaalisessa hypessä halua olla, halailemassa niitä muita suomirokkareita. Pekka: – Joskus on hyvä purkaa ensin osiin ja parsia kokoon sitten. Mutta paljon tosiaan kuunnellaan samanlaista musiikkia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Joel: – Joo! Nuoruuden kaupunki on kolmas sinkku. Biisejä työstettäessä heitellään kaikki ehdotuksia ja pallotellaan meidän vahvuuksia ja heikkouksia. Samasta syystä ei myöskään haluta itse tehdä niitä valintoja. Mutta noi eri tulokulmat voi kyllä pitää paikkansa. Pikkuhiljaa palaset loksahteli kohdilleen ja biisistä tuli mun mielestä ihan saatanan hyvä. Karjalaiselta olen ammentanut tosi paljon. Joel: – Ja tervetuloa kaikki Tavastialle 31.1.! ”Hyvät ja huonot hetket on yhtä tärkeitä, niistä muodostuu se koko show.” Tilaa Soundi! Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Pekka: – Suomenkielistä rockiahan me ollaan ja sieltä samasta suppilosta tullaan. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi 12 numeroa (11 lehteä)/12kk 69,90 Tilaajapalvelu puh. Pekka: – Kuunnellaan hirveästi musaa mutta kyllä mä J. Ja siihenkin on tulossa musavideo, jonka ohjaa Oskari Sipola. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Lopuksi: tihentäkää Aika tihentyy -albuminne kolmeen sanaan. Sellaisia, jotka tekee ite. Millaiselta näyttää suomirockin tulevaisuus vuonna 2015. Pekka: – Mä pyrin tiivistämään asioita aika paljon. Toisaalta tarvittaessa on oltava valmis myös puolustamaan visiotaan. pimeys-taitto_f.indd 52 16.1.2015 15.23. Joel: – Antaa pomojen päättää. Dramaattisuuden ihannointi tulee mulla varmaan osaksi teatterista, osaksi omasta persoonasta. Millainen on sanan suomirock klangi. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Tällaista asioiden kasailua oon oppinut Pimeydessä muutenkin tosi paljon. Ollaan muutenkin aika konservatiivinen levybändi, digataan enemmän hyvää musaa kuin sinkkuja sinkkuina. Joel: – Meillä on varmaan yhdistävänä tekijänä joku Beatles. Bändin sisäiseen solidaarisuuteen kuuluu, ettei purnata sinkkuvalinnoista. Joel: – Tiisu, Hopeajärvi ja Milla Rumi esimerkiksi
Sanoitusten aiheina onkin siis usein esimerkiksi identiteetin (tai sen puutteen), Yhdys valtojen omien kansanmurhien, prostituution ja luokkaerojen värittämä aurinkoinen maailma. Lukuisista etsinnöistä huolimatta häntä (tai hänen ruumistaan) ei koskaan löydetty, vaikka epämääräisiä havaintoja hänestä huhujen mukaan tehtiinkin vuosien ajan. Myöhemmin hänen yhtyeelle jättämistä viimeisistä teksteistä koostettiin aikaamme parhaimmillaan Noam Chomskyn tasolla kuvaava Journal For Plague Lovers -albumi. Hänen pankkitililtään kuitenkin nostettiin vielä kahden viikon ajan päivittäin 200 puntaa, ja hänen autonsa löydettiin hylättynä kuuluisana itsemurha paikkana tunnetun Severn Bridgen läheisyydestä. Tupakkaa ranteisiinsa tumppaavalla ja usein itseään viiltelevällä, vakavaa masennusta ja anoreksiaa sairastaneella Richeylla oli tärkeä rooli myös yhtyeen imagona – hän käytännössä loi Manic Street Preachersin alkuaikojen feminiinin culture sluts -tyylin ja kehitti sitä loppua kohden yhä militaristisempaan suuntaan. Hänet julistettiin virallisesti kuolleeksi 23.11.2008. Alun perin kappaleen piti laulaa Kylie Minogue. Tänä päivänä häntä pidetään eräänä sukupolvensa radikaaleimmista ajattelijoista ja rocklyriikan uudistajista. 5 5 X RICHEY Viisi tärkeää Richey Edwards -biisiä 20 VUOTT A KATEIS SA Richey Edwards -taitto.indd 53 16.1.2015 15.28. 4 Small Black Flowers That Grow In The Sky (EVERYTHING MUST GO, 1996) ”Here chewing your tail is joy.” Villieläinten vangitsemista viihteen vuoksi käsittelevä kappale kirjoitettiin Richeyn nähtyä dokumentin eläintarhojen oloista. Manic Street Preachersilla onkin yhä hallussaan Britteinsaarten ennätys eniten valituksia saaneesta televisioesiintymisestä. Yes (THE HOLY BIBLE, 1994) ”Power produces desire, the weak have none, there’s no lust in this come even for a fifty, solitude, solitude, the 11th commandment.” Arvohierarkian, moraalikysymykset ja prostituution samoille riveille niputtava kappale kuuluu yhtyeen parhaimmistoon. Richey Edwards hävisi hotellihuoneestaan 27-vuotiaana 1.2.1995. Richey Edwards Teksti: Juho Äijö Faster (THE HOLY BIBLE, 1994) ”I know I believe in nothing but it is my nothing.” Sanoituksellisesti eräs Richeyn kryptisimpiä – jokainen rivi on sodanjulistus itseään vastaan. Laitos oli osa pahamaineista kokeilua tehdä Yhdysvaltojen kansalaisista etnisesti puhtaampia, ja siellä hoidettuja ihmisiä kohdeltiin pahimmillaan kuin karjaa. Yhtyeen laulaja-kitaristi James Dean Bradfield sävelsi kappaleen uudelleen 18 kertaa, jotta saisi siihen vastaavan itsetuhoisen tunnelman. 1 2 Virginia State Epileptic Colony (JOURNAL FOR PLAGUE LOVERS, 2009) ”Today the doctors allow the illusion of choice, tomorrow the necks split there is no voice.” Kappaleen nimi tulee 1910 avatusta hoitolaitoksesta, jonne kuitenkin kärrättiin myös poliittiselta kannaltaan ”epäilyttäviä” ihmisiä ja liian omatahtoisia naisia. 3 Little Baby Nothing (GENERATION TERRORISTS, 1992) ”No one likes looking at you, your lack of ego offends male mentality.” Ex-pornotähti Traci Lordsin kanssa laulettu duetto käsittelee naisten hyväksikäyttöä ja riistoa mediassa. 1900-luvun merkittävimpiin eksistentialismia, seksuaalisuutta ja poliittista retoriikkaa käsitteleviin teoksiin kuuluva synkkä The Holy Bible (1994) on hänen magnum opuksensa taiteilijana, ollen samalla myös eräs rock musiikin virstanpylväistä. Sanoittajana hän hyödynsi koulutustaan poliittisen historian tutkijana, yhdistäen niihin kuitenkin rakastamiaan kaunokirjallisia vaikutteita ja punkin suorasukaisuutta. 53 Richey Edwards oli androgyyni ikonoklasti, joka piti Manic Street Preachersin esikuvina pikemminkin kirjailijoita, kuvataiteilijoita ja postmodernin yhteiskunnan sakkana ollutta kulttuurillista roskaa
Pretty Flyn jälkeen Affe Forsmanin tomien kuljettama City On The Hill toimii siltana kantrin ja lapsekkaan farfisaisen urkusoundin keventämään The Tinker’s Taleen. Salla Dayn kertoma uskomaton seikkailu säestyy psykedeelisesti The Beatlesin Tomorrow Never Know’sta kumpuavalla rytmillä ja takaperoisilla kitaraefekteillä. > Them Bird Things The Bride Who Came To Yellow Sky Playground ”Huolestuttava sadunomaisuus saa rinnalleen myös yhteiskunnallisempaa ahdistusta.” K uv a: Tiina Ju tila Levyarviot 1_15.indd 54 19.1.2015 11.27. Lapsellinen elämä ei kuitenkaan ole pelkkää iloa ja riemua vaan myös huolta ja joskus syvääkin murhetta. Salla Dayn mukaan Them Bird Thingsin tavoitteena oli tällä kertaa tehdä entistä aurinkoisempi laulukokoelma. Klonksuen etenevä Goodnight, Berlin vie varoittavalla tavalla ajatukset 1920ja 30-lukujen Saksaan keskelle Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin luovuutta ja aikaan ennen kansallissosialistisen pedon heräämistä. Albumin nimiraidan kanteleella silatun kansansävelmällisyyden jälkeen The Bride Who Came To Yellow Skyn päättävä Hornswoggled! kiteyttää villillä tavallaan Them Bird Thingsin tenhoavan persoonallisuuden. Lähinnä filmija tv-säveltäjänä tunnetun Walter Schumannin psykopaattiseen film noir -elokuvaan The Night Of The Hunter (Räsynukke, 1955) kirjoittama pienen pieni Pretty Fly tekee painostavan kauniilla ja pelottavuutensa lapsekkaaseen herkkyyteen piilotetulla tunnelmallaan samalla selväksi, että The Bride Who Came To Yellow Sky ei todellakaan ole mikään lastenlevy. Tämä tulee alleviivattua jo likimain shokeeraavalla avausraidalla. Yhdysvaltalainen tuottaja Will Shade on jälleen kerran vastuussa yhtyeen maanläheisen soinnin taltioinnista. Tänään kvartettina pelaava yhtye keskittyi uransa aluksi ikuistamaan 60-luvulta lähtien suurelta yleisöltä salatusti garagepitoista rockiaan työstäneiden amerikkalaismuusikoiden Mike Brassardin ja Steve Blodgettin kirjoittamia biisejä, mutta nyt Them Bird Things on yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta jo toistamiseen omavarainen. Multi-instrumentalistit Arttu Tolonen ja Tapani Varis sekä monipuolisesti lyömäsoittava Affe Forsman luovat folkista ja kantristakin ammentavia mutta pohjavireeltään vahvasti bluesisia maisemia, joiden päälle Salla Day laulaa vastustamattomalla tyylillään varsin epätyypillisiä ja traditionaalisia tekstejäkin hyödyntäviä lyriikoitaan. Them Bird Thingsin laulujen ajoittainen Grimmin tarinoiden lailla huolestuttava sadunomaisuus saa rinnalleen myös yhteiskunnallisempaa ahdistusta. PERTTI OJALA HHHH Levyarviot > ...ristiriitojen maailma tarvitsee ristiriitojen taidetta... Biisi on kastanjettien ja kellojen hillittömän hauskasti rytmittämän Brer Rabbit & The Tar Babyn ja mandoliineineen R.E.M.istä muistuttavan Decoration Dayn ohella Them Bird Thingsiä popeimmillaan. 54 55 Kotoisen rockin marginaaliin kahdeksisen vuotta sitten pikemminkin projektinomaisesti kuin perinteisen bändin tavoin syntynyt Them Bird Things lujittaa neljännellä albumillaan asemaansa yhtenä persoonallisimmista kokoonpanoistamme. Mystisesti nimetyn The Bride Who Came To Yellow Skyn americanaisuudessa voi kuulla sielunveljeyttä T Bone Burnettin töiden juurevuuteen. Outo matka on tältä erää turvallisesti takana. Ruthie Dornfeldin viulu tuo Why The Sea Is Saltiin iiriläistä folksävyä ja Tapani Variksen klarinetti värittää laulumelodiallaan Patti Smithin mantrat mieleen tuovaa Early In The Morning Againiä. Dayn ensimmäisen lapsen syntymä kesken albumin äänitysten on sekin vaikuttanut lopputulokseen
D’Angelo on edelleen uuden vuosituhannen soul-veli numero yksi. Joku voisi väittää, että Mesmeria on rutiininomainen, laskelmoitukin CMX-levytys. Kakkosraita Hyperborea on melko tyylipuhdasta singalong-hittimateriaalia, ilman yhtyettä ajoittain vaivaavaa ylidramaattista makeutta. Ainakin tällä haavaa suurieleisimmät ja kimuranteimmat kokeilut näyttävät olevan ohi, ja CMX keskittyy mahtipontisen maineensa taakse usein unohtuviin osaamisalueisiinsa, ilmavan rokkaavaan soittoon ja ainutlaatuisiin melodioihin. D’Angelo ei palaa enää koskaan. Kuvitellaan siis, että tämä on vain yksi vuonna 2014 ilmestynyt levy muiden joukossa. Falsettilaulun, murrettujen jousien, kärpässarjan soul-spedet häpeään saattavien synkooppien, törkeästi mönkivien bassokulkujen ja huurun läpi soivan gospel-hurmoksen kietoutuessa yhteen peli on lopulta täysin selvä. D’Angelon uuden levyn nimi on ”Musta messias”. PEKKA LAINE HHHHH CMX Mesmeria Sony CMX:n viidestoista (!) albumi etenee suoraviivaisemmin ja perinteikkäämmin, taiteellisemman ja koneellisemman ilmaisun kustannuksella. Neljätoista vuotta vierähti. Oli varaa tuijottaa, koska miehen funk oli kovinta maailmassa. D’Angelo on täällä. Käsillämme on albumillinen musiikkia, ei sen kummempaa. Nähdäkseni yhtye on nyt miellyttävän ajattomasti, vanhanaikaisestikin kiinni kotimaisen kitararockin, jopa suomirockin, nyansseissa – sekä itsereflektiivisesti myös omassa historiassaan. Joulun alla keskelle turhautuneen spekulaation ja kiimaisen odotuksen miinakenttää lävähti. Hiphopin aikakausi oli saanut oman Marvin Gayen, Donny Hathawayn ja Sly Stonen. Black Messiah -albumilla on vastassaan niin naurettava odotusten ja ennakkopaineiden aallokko, ettei levyn peilaaminen D’Angelon hiljaiselon ja sivuraiteilun aikana viriteltyihin mittareihin ole mielekästä. Yrjänän sanoitukset liikkuvat niin ikään yhtyeen mittakaavalla maallisissa tunnelmissa. On tällaisen ronskimman ja reilumman rock-levyn elämänlangan kannalta oleellista, että yhtyeellä on heittää pöytään ässäkappaleita toisiensa perään. Kaiken aikaa D’Angelon musiikissa kuuluu kuitenkin massiivinen ONE, elämää ylläpitäviin voimiin ankkuroituva spirituaalinen perusisku. Vaikka hän ei selvästikään ole pitänyt näkemästään, D’Angelo ei halua purkaa ajatuksiaan yksinkertaiseksi protestiksi tai ohjelmanjulistukseksi. D’Angelo ei ole kuitenkaan enää afrojumalan ulkomuodolla siunattu huippulupaus tai erehtymätön ihmeidentekijä. Matka on tehnyt maestrosta haavoittuneen ja rikkinäisen etsijän, joka ajoittain huojuu kuilun reunalla. Välillä tervehditään hc-juuria (Mestarirakentaja) ja hutiin lyödään vain harvoin (Kauneuden pitkä varjo). MERILINNA HHHH K uv a: Gr eg Harris K uv a: A J Sav olainen Levyarviot 1_15.indd 55 16.1.2015 15.15. Soulin parantavan energian kanssa vaa’an asennosta taistelee ahdistus ja maailmaa syövä kaaos. Sama mies oli vuonna 2000 soulin uusin testamentti. Vuosien ajan ilmassa sinkoili juoruja. On muutenkin ilmeistä, että Mesmerialla CMX on kahlinnut erikoiset efektoinnit ja progressiiviset elementit sävellyksien rengeiksi. Joutui onnettomuuteen, douppasi, flippaili ja eksyi. A.W. D’Angelo hävisi ja hajosi. MIKKO A. Repikää siitä. Sitten jokin meni vikaan. Hän on juuri se Voodoo-albumin kansivalokuvassa provokatiivisesti rajattu playa, joka alastomana ja hikisenä tuijotti härskisti kaikkia silmiin. Ehdottomasti alkuvuoden kovimpia esityksiä! Laavaa kuulostaa mollisessa kertosäkeessään jopa hivenen Kotiteollisuudelta, hengittävämmin ja ilman valtavaa särövallia. Hypnoottisesti pulputtavan ja tuotannollisesti maukkaan arpeggio-samplen varaan rakennettu avaus Rakkaudessa ja sodassa välttää (tietoisesti) ilmeisintä hittihakuisuutta ja noussee syvällisemmän CMX-ilmaisun ihailijoiden mielitietyksi. Tämän levyn tekijä on katsonut ikkunasta ulos pitkään ja hartaasti. Black Messiahin kerrostumissa ja rytmeissä on musertavan imuvoiman vastapainona repaleisuutta ja sekopäisyyttä. D’Angelo palaa kohta. Sanoituksissa liikutaan toki aivan toisilla runollisuuden kerroksilla. Aikalaistarjonnan keskellä Black Messiah on monitasoinen, ristiriitainen, järkälemäinen ja suurella sielulla rakennettu levy, joka on valovuosien päässä jokapäiväisyydestä ja keskinkertaisuudesta. Ristiriitojen maailma tarvitsee ristiriitojen taidetta. Näköja kuuloyhteys Voodoon funknirvanaan on olemassa. Kappaleista huokuu olemisen miellyttävä keveys ja laulunkirjoittamisen rentous. Onko tämä huono asia, jää korkeampien voimien päätettäväksi. Ojai heittää peliin viuluja, hidasta tempoa ja akustista kitaraa niin kuin vain CMX sen osaa. Väkivahvan Vanguard-yhtyeen tuella rakennetun kokonaisuuden tunnistaa heti tekijänsä työksi. 54 55 ...kuulostaa hou D’Angelo And The Vanguard Black Messiah RCA/Jive Mustan rytmimusiikin lähihistorian seuratuin harharetki ja hiljaisuus on päättynyt
Kooste poimii miehen uran alkupuolelta albumit Lick My Decals Off, Baby, The Spotlight Kid ja Clear Spot. Wilco Alpha Mike Foxtrot: Rare Tracks 1994-2014 Nonesuch Jos Wilco ei olisi yhtyeenä muuttunut niin paljon kaksikymmenvuotisen taipaleensa aikana, tässä julkaisussa ei olisi mitään järkeä. JUHA SEITZ HHHH Dave L.B. Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä Lisa Ekdahl on toiminut juuri näin 20 vuotta. Mitään uusia avauksia bändiltä tai sen jäseniltä ei ole viime vuosina kuultu, eikä Panda Bear Meets The Grim Reaper ole poikkeus. Suosikkini ovat Come What May ja Drama Queen, joiden tuoreet pop-sävyt yllättävät. Jäntevät instrumentaalijamit Alice In Blunderland sekä The Witch Doctor Life puhkuvat kiehtovaa kokeellisuutta. Eikä Lisa Ekdahl lauluntekijänä edes ole yhtä yksioikoinen kuin aluksi antaa ymmärtää. Tokela on erinomainen laulaja-biisintekijä, hyvä rouhea kieliä katkova kitaristi sekä niin pirun komea, että itse asiassa hänen menestyksensä tulisi estää! Kitaroita olisi voinut hieman korostaa miksauksessa, mutta tämä levy on silti alkuvuoden 2015 Viagra, joka saa kuolleetkin svengaamaan. Kollektiivin kaikki tunnusomaiset tavaramerkit ovat läsnä, ja ne tänä päivänä kuulostavat enemmän kompastuskiviltä. Panda Bearin vuoden 2007 levy Person Pitch oli yksi sen vuoden parhaita levyjä, ja uusin tuotos on tästä vain löysä toisinto. Kitaristi-laulaja Tokela väitti muinoin Soundissa, ettei ole kummoinen soittaja, mutta mies puhuu skeidaa. Hypnoottiset Butcher Baker Candlestick Maker ja Boys Latin pääsevät lähimmäksi sitä, mikä Panda Bearissa on hyvää, mutteivät koskaan kehity kliimaksiinsa. Ekdahlin huokaileva ja lapsekkaasti flirttaileva laulutyyli tukee vahvasti K uv a: None such RETRO Levyarviot 1_15.indd 56 16.1.2015 15.15. Kuin olisit lähdössä kanoottimatkalle Närpiössä, mutta matka ei koskaan alakaan, koska ymmärrät, ettei Närpiö ole Venetsia. Albumit The Spotlight Kid ja Clear Spot omaksuvat hieman rauhallisemman lähestymiskulman juurevuuksiin, mutta kierompien sovitusten ystävät löytävät niistäkin innostumisen aiheita. Inventiveltä jo kolmas albumi kahden elinvuotensa aikana. Suurin osa levyn materiaalista koostuu hidastempoisista kappaleista, jotka on kuorrutettu usealla synamattokerroksella. Aluksi hän kujersi tyttömäisesti ruotsiksi. Kiemurrellen kähisevää Captain Beefheartia komppaavat muusikot paiskovat polyfoniaa eetteriin olan takaa, muokaten muun muassa I Love You, You Big Dummy -esityksestä varsin tasapainottoman tilityksen. Tämä on B. Inventive Behind Shades TUM Limppusen pajalla ei laiskotella. PEKKA LAINE HHH Panda Bear Panda Bear Meets The Grim Reaper Domino Animal Collectiven ja sen jäsenten viime vuosien levyt ovat saaneet paljon anteeksi bändin 2000-luvulla saadun kulttimaineen ja omintakeisen tyylin ansiosta. Yhtään turhaa täytepalaa ei ole. Täyteläisesti liikehtivälle laatikolle tuo lisäulottuvuuksia sen selkeäsointinen bonusmateriaali, joka kaikesta päätellen on peräisin 1970-luvun alusta. ARTTU SEPPÄNEN HH Melrose Got It Made Sony Yli 30 vuotta melskannut Melrose on harvasta levyttämisurastaan huolimatta ollut hieman yksioikoinen, mutta ainakin livenä tiukka ja kova rock-trio. Melrose yllättää 12 vuoden levytystauon jälkeen pukkaamalla uuden jytälevyn, joka vetää mielestäni vertoja bändin kolmelle ensimmäiselle huippulätylle ja on selvästi parempi kuin erään texasilaisen partatrion uusin väsynyt esitys. Look To Your Own Heart -albumi jatkaa väljästi ottaen tätä tuotantolinjaa. ZZ Top sucks! HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Lisa Ekdahl Look To Your Own Heart Sony Kuinka hiuksenhieno onkaan persoonallisen lauluilmaisun ja rasittavan maneerisuuden välinen raja! Tunnistettava ja massasta erottuva tyyli tarkoittaa yleensä käytännössä tiettyjen ominaispiirteiden ja esteettisten pinttymien ylikorostamista ja systemaattista mehustamista. Olisiko lisäpotkua antanut tyylikkäästi asiat hoitavan TUMin kanssa syntynyt yhteistyö. Basisti Roger on juuri oikea hemmo tällaiseen jytään ja rumpali Jami on hieman kolhosta tyylistään huolimatta sopivan tarkka ja vankka. Osa lauluista voisi olla sävelkulkujensa puolesta vanhoja jenkkiviihteen unholasta pelastettuja hehkutuksia. Lick My Decals Off, Baby tuskin jättää ketään kylmäksi mielipuolisuudessaan. Erilaisten efektien käyttö ja niiden kasaaminen päällekkäin ei ole näinä päivinä enää kovinkaan haastavaa tai yllättävää. Aluksi Wilco oli iskevä ja juureva älyköiden baariyhtye, sittemmin kokeileva ja itseensä kuolemanvakavasti suhtautuva taiderock-kokoonpano. Vahva heittäytymiskyky ja paikoitellen lähes musertava livevoima on olennainen osa tämän ”ajattelevan miehen perusrockyhtyeen” viehätysvoimaa. Vaihtoehtohistorian piirtämä kuva Wilcosta on luonnollisesti epätasainen ja rönsyilevä. Yksikään biiseistä ei ole täydellinen mestariteos, mutta kaikki ovat silti helvetin hyviä. Vaivihkaa Wilcosta on kasvanut sekä kaupallisilta että taiteellisilta ansioiltaan keskisuuri amerikkalainen rock-yhtye, jolla on laulaja-lauluntekijä Tweedyn kappaleiden ja wilcolaisten poikkeuksellisen vahvan muusikkouden ansiosta oma ääni. Suht persoonattomasta countryrokkaavasta Replacements-johdannaisesta on kuoriutunut monta erilaista yhtyettä. PEKKA LAINE HHH Captain Beefheart Sun Zoom Spark: 1970 To 1972 Rhino Neljä cd-kiekkoa käsittävä boksi Sun Zoom Spark: 1970 To 1972 tuo jälleen saataville Captain Beefheartin eli Don Van Vlietin (1941–2010) omaleimaista tuotantoa, jossa blues, avantgarde, psykedelia sekä vapaa jazz lyövät jakomieliseen tapaan kättä. Behind Shades antaa kahden taustavokalistin tukemasta triosta hyvän kuvan. Informaatioarvoltaan mitättömistä demoista riemastuttaviin livevetoihin ja parhaimmillaan todella osuviin covertulkintoihin ulottuva aineisto jättää loppuviivan alle selvästi plusmerkkisen saldon. Jotta kattaus kiinnostaisi mahdollisimman monia, oheen koottiin ennen julkaisemattomia nauhoituksia sisältävä bonuslevy. Mattojen päälle Panda Bear laulaa vahvasti kaikuja delayefektien kautta kulkevaa lauluaan. Balladinomaisessa tunnelmassa lilluvalla laulujatkumolla on kuultavissa musiikillisia vaihtoaskeleita, kunhan jaksaa pinnistellä yli taiteilijan tavaramerkkihönkäilyn asettamien rajoitusten. Pää-Wilco Jeff Tweedy ihmettelee harvinaisuuksista, studiojäämistä ja livetaltioista kootun paketin saatesanoissa ääneen: ”Kuinka pääsimme sieltä, missä olimme tänne, missä olemme nyt?” Kysymys on ymmärrettävä myös tämän Wilco-faneille suunnatun kokonaisuuden valossa. Tässä yhteydessä Venetsia on loistokas Person Pitch, yhtään ottamatta kantaa Närpiön melontamahdollisuuksiin. 56 57 tätä illuusiota: laulaja tuntuu sairastuneen krooniseen pikkutuntien yökerhomelankoliaan. Jäntevän nuoren rytmiLevyarviot > ...vanhoja jenkkiviihteen unholasta pelastettuja hehkutuksia... Moiseen vauhtiin ei moni veny. Mieleeni tulvii äklöjä adjektiivejä: svengaava, haikea, romanttinen, toffeinen ja sävykäs. Samalla kun Wilcon studioalbumeista on tullut yhä punnitumpia rakennelmia, on epämuodollisemmalle dokumentille sijaa wilcoilijoiden hyllyssä. Kättelyssä tähdeksi noussut Ekdahl tarttui jossakin vaiheessa jazzstandardeihin ja alkoi esittää intiimilaulantaansa englannin kielellä
Historia ei tunne montaa yhtyettä jotka olisivat radikaalisti muuttaneet musiikkinsa peruskaavaa seitsemännen albuminsa kohdalla. Muusikot soseuttavat keitoksen, joka ajoittaisesta hyppelehtivyydestään huolimatta maistuu herkulliselta. Luulin, että Soundgardenin Echo Of Miles on uusi studiotuotos, mutta ei todellakaan, vaan kolmen levyn sekalainen deluxe-kokoelma. MAPE OLLILA HHHH Soundgarden Echo Of Miles Universal Olen naiivi. Klassisen akustisella kitaralla alkava sävellys heittäytyy askelittain intohimoisen kimurantteihin kielisoitinjameihin. Niinpä sitä ei tee myöskään listajyrä Danko Jones. Kiekko on muuten niin pitkä, etteivät kaksi viimeistä kappaletta soi kunnolla cd-soittimessa. Bändin suola on persoonallisessa tavassa, jolla roots-elementtejä yhdistellään hyvinkin popahtavaan rock-kehykseen. Well, You Got It Allright -renkutus voisi melkein olla Sweetiä, herra paratkoon! Melodian käsittelyn persoonallisuutta alleviivaa Noora ja Pekka Louhimon ansiokas stemmalaulanta. Jessee sytkyttelee periaatteessa ihan juuri-shufflena sliden vonkuessa kuin Mississippillä, mutta melodia ja etenkin sen käsittely muuttavat kokonaisuuden moderniksi – jumaliste! – indieksi. Hikeä ja energiaa kipinöivä Fire Music vetää kuulijan mukanaan liekehtimään kuten Danko aina ennenkin, jos ei jopa äkäisemmin. Levyarviot 1_15.indd 57 16.1.2015 15.15. First Snow sitoo paketin sen ainoana täysiverisenä balladina. sektion ajama meno on napakkaa eikä se, mikä tärkeintä, kuulosta keneltäkään muulta. Ensimmäinen levy sisältää julkaisemattomia sekalaisia ylijäämäbiisejä, joista osa on kuraa, mutta joukossa on helmiäkin, esimerkiksi HIV Baby. Torontolaistrion vastaanlaittamaton, stonerinpehmeästi pörisevä muskelijytä räjähtää kuin kerosiini juhannuskokossa. Taiteilija Sonia Motan näyttävästi kuvittama albumi poimii kulmiinsa vaikutteita perinteisestä sinfonisesta progesta, folkista, hardrockista ja maailmanmusiikista. Ensin mainittu tulkitsee Everything’s Todayn solistina, mutta innostuu vähän liikaa karjumaan ja kiljumaan kuin Janis Joplinin metalliversio. Kierrokset kasvavat, kunnes Body Bagsissa kolmikko räimii punkrockin rajamailla. Hendrix tosin leijuu Daven kuulaan stratoilun kautta koko palaverin yllä eräänlaisena takapiruna, vaan ei sillä tyypillisellä tavalla. JUHA SEITZ HHHH Danko Jones Fire Music Bad Taste Vastaus on Kanada. Moinen turboahde rikkoo levyn viettelevän keveyden. JUSSI NIEMI HHHH Corvus Stone II Melodic Revolution Multikansallinen progressiivisen rockin kokoonpano Corvus Stone on Pohjolassa jäänyt melko tuntemattomaksi, mutta maailmalla alan piireissä sen tekemiset tunnetaan. 56 57 ...vanhoja jenkkiviihteen unholasta pelastettuja hehkutuksia... Kokonaisuutena levyn imu piirun verran kärsii sen ohitettua puolen välinsä, mutta kappaleorientoituneesti kelaten platta on pukaten pakaten täynnä tykkibiisejä. Blues loistaa nyt poissaolollaan. Ansaitusti, sillä olipa kuulija yksin radionsa ääressä tahi laumassa lauteiden juurella, kyllä näillä ralleilla niskajumpan aikaiseksi saa. Lätyn rullaavimmista kappaleista saadaan ihan varmasti nauttia parin seuraavan vuoden ajan kansallisella rokkiradiokanavallamme. Intiimisti akustisin kitaroin alkava, tunnelmallisen kaunis 7-minuuttinen raita kehittyy yllättäin suoranaiseksi AOR:ksi, onneksi hyvän maun rajoissa suurieleisyyteen sortumatta. Santanamainen lattarityylittely Scandinavians In Mexico sekä Deep Purplelle syvään kumartava Purple Stone osoittavat, kuinka laaja-alainen Corvus Stonen näkemys on. Kitaristi Colin Tenchin, kosketinsoittaja Pasi Koivun, basisti Petri Lemmy Lindströmin sekä rumpali Robert Wolffin muodostama ryhmä eteni jo toiseen pitkäsoittoonsa. Kokonaisuuden helmeksi hioutuu teos A Stoned Crow Meets The Rusty Wolff Ral. Vaikka pelkistetysti nimetty II nojaa suurelta osin instrumentaalisiin esityksiin, sen raidoilla kuullaan myös laulua englanniksi ja suomeksi. Uutukaisella kappaleiden keskitempo nousee, kertosäkeet käyvät päin näköä ja biiseihin on ilmestynyt makoisia, kerrassaan ironmaidenmaisia hoilotuskohtia joiden mukana on yleisöjen hyvä kurkunpäitään rääkätä. Asialla ovat muun muassa Timo Rautiainen sekä Big Big Trainissä uraa luonut Sean Filkins. Kolme sointua ja Kanada, jos tarkoiksi aletaan. The Ones We Love nostaa rakenteellaan hattua jopa Beatlesille
Fumes on hyvin onnistunut melodinen ja runollinen kokonaisuus hauraan intiimejä tuntoja ja niistä kiteytyvää vahvempaa elämisen makua. Musiikki oli vastustamattoman hyväntuulista hömppää ja videoista huokui sympaattinen camp-henki. Parhaimmillaan levy on aidosti piristävä ja hauska, mutta liian taajaan myös surkuteltavan aneeminen. Toisaalta mies saattaa erikoisesti imitoida alkuperäisesityksen sävyjä. Nelosalbumin kymmenestä raidasta kuultiin seitsemän, mikä istuu illan teemaan. Helsinki, Tavastia (Iltapäivämatinea) www.sirelwood.com www.ratasmusic.fi www.sonymusic.fi Ilpo Tiihosen runoihin perustuva upea albumi Sinä iltana sataa nyt kaupoissa! C D / L P / D IG I / S T R EAM Levyarviot 1_15.indd 58 16.1.2015 15.15. Rumpali Christian Vanderin luotsaama polveileva maanisuus jalostuu täydelliseksi timantiksi. Turku, Domino 21. Tauko venyi kuin huomaamatta kymmenen vuoden mittaiseksi. Riah Sahiltaahk on jo yhtyeen neljäs studiotuotos tällä vuosituhannella. 3. Hämeenlinna, Verkatehdas 14. Tällä kertaa Magma ei puurtanut uuden materiaalin parissa, vaan kierrätti uusioversioksi vuonna 1971 julkaistun 1001 Centigrades -albuminsa a-puolen huikean eepoksen. Odota minua -kappaleen hieno sovitus mellotroneineen, Kaikki okei ja levyn maltillinen kesto pelastavat paljon. Seikka ilmenee tuoreella konserttitallenteella erityisen hyvin yli 12-minuttiseksi venähtävästä Juke Box Hero -tulkinnasta, jolla bändi ilakoi hardrock-pohjaisesti kolmen kitaran voimin. Lahti, Möysä 27. Kuulemma bändin primus motor Christian Vander oli aikoinaan levyä tehdessä tyytymätön muusikoiden yhdessä rakentamaan sovitukseen. Kiertueen laajuudesta huolimatta livelevy kuulostaa lattealta ja yllätyksettömältä. 58 59 Alziaryn vibrafoniseikkailut, jotka noudattavat uskolliseen tapaan alkuperäistä ideaa. Riah Sahiltaahk -hahmo kuuluu Magman kosmiseen scifi-kertomukseen, joka on jatkunut vuosikymmenien ajan. Lily & Madeleine -duo suodattaa ja jalostaa laulunsa myös omien kokemustensa kautta, mikä sävyttää sanoituksia kotikutoisen romanttisesti, Hoosier-seudun marinoimin popja rock-painotuksin. Myös yhtyeen tasokkaalta esikoislevyltä poimitun piikikkään Cold As Icen liveluenta toimii esimerkillisesti. Yritystä kyllä on, sillä Bonobon tietokonemusiikki yritetään herättää eloon yli kymmenhenkisen yhtyeen avulla. Niin sanottujen Riot Grrrl-bändien (Hole, L7, Bikini Kill) joukkoon Sleater-Kinney ei lopulta oikein sopinut ja varsinaiseksi punkbändiksikään sitä ei oikein voi laskea. Musiikkityylin suosio on pysynyt vankkana uudesta vuosikymmenestä huolimatta. Karjalainen olisi voinut sortua samaan, ja keneltä Kim Herold suomeksi laulaessaan sattumoisin kuulostaakaan. 3. Kolmas levy alkaa kuuden yhdentekevän instrumentaalin voimin ja loput ovat typeriä tai naurettavia remixversioita bändin tunnetuimmista kappaleista. 3. VILLE SORVALI HH Egokills Creation My Fate Hippimetalliksi musiikkinsa nimenneelle tamperelaiselle Egokillsille on sen ensiaskeleista soviteltu suBonobo The North Borders Tour Ninja Tune 2000-luvun alussa hissimusiikista tuli jälleen salonkikelpoista. Ehkä nuori J. Esiintymistilanteesta muistuttavatkin ainoastaan yleisön auditiivinen mylvintä ja vierailevat laulajat, joiden osuudet ovat kuin kahden tähden karaokea. Ongelma ei ole esityskielessä, vaikka ei levyä se edelläkään ole sävelletty: ”Taustalla kulkee nauhana see-eepian värinen preeria”, kuuluu avaus. Riffeissään se tavoittelee hetken Deep Purplen Black Night -klassikon teemoja. Tiivistetysti sanottuna Sahiltaahkin tarina kertoo, kuinka ylpeys käy lankeemuksen edellä. Toinen on cover-levy muun muassa Whon, Beatlesin, Rollarien ja Doorsin biiseistä. Foreigner juhlisti menestyneintä levyään viime lokakuussa Atlantic Cityn Music Box -teatterin lavalla. ASKO ALANEN HHHH Sleater-Kinney No Cities To Love Sub Pop Sleater-Kinney nousi esiin grungen vanavedessä ja toimi aktiivisesti aina 2000-luvun alkupuolelle asti. Kiertuetallenne ei edes ikuista keikkaillan elinkaarta uskottavasti, koska levy on koostettu kahden eri illan äänityksistä sekä radioesiintymisien pätkistä. Syykin on ilmeinen: yhden miehen elektronista musiikkiprojektia on haasteellista viedä areenoille. Riah Sahiltaahk kehittyy hengästyttävän hienoksi näytteeksi Magman nerokkuudesta. Kyse ei ollut vuoden merkittävimmästä taideelämyksestä, mutta soolouralle siirtynyt suomenruotsalainen miesmalli antoi näin itsestään hyvinkin rakastettavan kuvan. 3. Jotkut biiseistä soitettiin ensimmäistä kertaa yleisön edessä. Vertailu tukholmalaiseen First Aid Kitiin on väistämätön, sillä alle kaksikymppiset Jurkiewiczin sisarukset eivät salaa heiltä saamaansa inspiraatiota kauniin kaksiäänisen lauluharmonian ja sitä vaalivan hienosävyisen säestyksen painotuksissa. Sen todistaa jo Simon Greenen eli Bonobon The North Borders -albumin massiivinen kiertue: puolentoista vuoden aikana tiskijukka ja tuottaja esiintyi yli kahdelle miljoonalle katsojalle kolmessakymmenessä maassa. Tätä ei hyvälläkään tahdolla voi sanoa valtaosasta nykypäivän bändejä. Vaikka Foreigner on studioalbumeillaan toisinaan liioitellun seesteinen aikuisrock-pumppu, keikalla se pääsee puhaltamaan pölyt koneestaan. Vaikka jazzilla ja taidemusiikilla leikittelevän levyn äänimaisemat kuulostavat tuhdimmilta kuin yli neljänkymmenen vuoden takaisessa tulkinnassa, tunne ei olennaisesti ole muuttunut. Osa lyriikoista painottuu iskusanojen toistoon ja latautuneisiin kertosäkeisiin jämähtämättä kuitenkaan rennosta melodisesta perusvirtauksestaan. Kiekon hitit Waiting For A Girl Like You, Urgent ja Juke Box Hero ovat taanneet sen, että pitkäsoiton myynti huitelee nykyisin jo yhdeksän miljoonan kopion tietämillä. Vuonna 2005 bändi julkaisi edellisen, The Woods -nimisen pitkäsoiton ja jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle. HEMMO PÄIVÄRINNE HH Live: 13. Kim Heroldiksi nimetty albumi on artistin debyytti suomenkielisen musiikin parissa. JUHA SEITZ HHHHH Lily & Madeleine Fumes Asthmatic Kitty Sufjan Stevensin levymerkille poimittu indianalainen folkpopduo on saanut jo toisen herkän ja ilmavan albumin aikaiseksi. Rabbit-kappaleen sinnikäs viuluriffi ja Cabin Feverin vahvaiskuinen, sähköinen tahditus ovat selvästi rotevamman rockin puolella, mutta silti alisteiset maagisen ehyelle lauluharmonialle. Lily ja Madeleine ottavat kuitenkin omilla, persoonallisilla lauluillaan ja jalostamillaan vaikutteilla luontevasti paikkansa Söderbergin Klaran ja Johannan rinnalla raikkaan ja kauaskantoisen uuden folkin airuina. Se on kuin kooste eri albumeilta kerättyjä nykyiskelmiä, joista muutama osuu ja loput viuhuvat metrikaupalla ohi. Näissä jankkaavissa lainakappaleissa korostuu se, että hevitaustat ja laulaja Chris Cornellin jatkuva kiljuminen ylärekisteristä alkavat äkkiä kyllästyttää. JARI JOKIRINNE HHH Kim Herold Kim Herold Universal Vuodelta 2008 muistan videot Kim Heroldin kappaleista Social Butterfly ja Love In A Bottle. Kiertuelevyä kuunnellessa jääkin epäselväksi, mikä tasapaksuissa hiphop-henkisissä biiteissä ja harmittomissa melodianlurituksissa saa ihmismassat hurmioon. Albumin nimeen olisi sekaannusten välttämiseksi voinut liittää maininnan keikkajulkaisusta. Jyväskylä, Redneck 20. JUHA SEITZ HHHH Magma Riah Sahiltaahk Seventh Ranskalaisen zeuhl-progen legendaarinen kokoonpano Magma on ollut kiitettävän aktiivinen 2000-luvulla. Levy on pakattu kummallisen sekavaan muovilaatikkoon, levyjä ei tahdo saada ulos taskuistaan ja tekstityksistä ei meinaa saada selvää. Omituista sekoilua! Tästä levystä ei jää kovin hyvää makua, mutta jos bändillä on otsaa versioida Spinal Tap -yhtyeen Big Bottom, niin se ei voi olla läpeensä huono. Jos Chris ei kuule kunnolla itseään tai taustoja, niin hän voi laulaa yllättävän epävireessä. Pop-tähteyttä ruotiva Kuningas hukassa ärsyttää, ikäkriisillä filosofoiva 35 todella vaivaannuttaa ja muutama slovari soljuu vain huomaamattomasti ohitse. Sleater-Kinneyn paluu on jälleen yksi sulka Sub Popin hattuun. Nuoret tuottajat alkoivat loopata jännittävän kuuloisia melodianpätkiä ja laiskoja konerytmejä fuusiomaisiksi kollaaseiksi, joita kelpasi soittaa tyylitietoisten loft-asunnoissa ja cocktailjuhlissa. Lokeroihin kuulumattomuus ei useinkaan ole lainkaan huono juttu, mutta Sleater-Kinneyn tapauksessa se on pitänyt yhtyeen vähän liikaakin marginaalissa. Sleater-Kinneylla on oma kuuliainen fanijoukkonsa, mutta yhtyeenä se on aina ollut väliinputoaja. Vaikka No Cities To Love ei olekaan täydellisesti onnistunut pitkäsoitto, osoittaa se vähintäänkin sen, että Sleater-Kinney on edelleen piikikäs, arvaamaton ja monipuolinen yhtye. 3. Nyt kiertueesta on koostettu myös äänitallenne sekä kirja ja dvd. 3. Välillä yhtye on toki nostettu ansaitsemaansa asemaan, muun muassa vuonna 2001 yhtye nimettiin Time-lehdessä Yhdysvaltojen parhaaksi rockyhtyeeksi. Keikkaversiot seuraavat kuitenkin tylsän tunnollisesti The North Bordersin ja Black Sandin albumisovituksia. JUHO KANKAANPÄÄ HH Foreigner The Best Of Foreigner 4 & More Trigger Productions Heinäkuussa 1981 markkinoille tuupattu Foreigner-yhtyeen albumi 4 vietti ilmestyttyään useita viikkoja Billboardin levylistan kärjessä. Puhaltimien vyöryn korvaavat nyt nelihenkinen kuoro sekä Benoit Levyarviot > ...polveileva maanisuus jalostuu täydelliseksi timantiksi... Tampere, Klubi 28
Erilaisuus ei voi eikä saakaan olla itseisarvo, ja sekös Egokillsissä eniten vituttaa. HENRI EEROLA HH Skillet Vital Signs Atlantic Pari miljoonaa levyä myynyt Grammy-ehdokas Skillet teki vuoden 2013 lopulla 10-vuotisen uransa ensimmäisen oman Euroopan-kiertueen ja julkaisi tähänastisen tuotantonsa summaavan kokoelman vain rapakon tämänpuolisille markkinoille. 58 59 lä musiikilla sopii Euroopan yleisölle esittäytyä, mutta tunnustuksellisuuden takia suursuosio jäänee ainakin maallisemmassa Pohjois-Euroopassa bändiltä yhä saavuttamatta. Jokainen säkeistö ja popkertsi on kimmeltäväksi hiottu, kliiniseksi tuotettu, tunteella esitetty ja vähän liian täydellinen. 3. Ikään kuin pesäerottelumielessä kitaroihin on ruuvattu säröä ja tuplabasarit läpättävät, mutta jo hiukkasen pintaa raaputtaessa alta paljastuu tuiki turvallinen uuden sukupolven manserock. Matka nykymuotoiseen tyylikkääseen saksalaisja ruotsalaissävytteiseen voimametalliin on tapahtunut varsin nopeasti ja määrätietoisesti, sillä bändi ei ole horjahdellut valitsemallaan tiellä. Levyn ainoaksi cover-kappaleeksi valittiin rohkeasti Janis Joplinin tunnetuksi tekemä irvailu Mercedes Benz. Hämeenlinna, Verkatehdas 14. Jokaiselta tontilta, jolla Egokills käy omenavarkaissa, löytyy tusina tuoreempaa tahi kokeneempaa oman lajinsa taitajaa, jotka ymmärtävät keskittyä siihen mitä osaavat. Tampere, Klubi 28. Vaikka Skilletissä pääosaa laulaa mies, nelikon mustanhörhelöinen olemus, pseudomodernit elektromausteet ja taivasta halaavat kertosäkeet on emuloitu Evanescenceltä. Linda Teräsen armottomasti vatkaavat kontrabassokuviot, Oskari Niemisen rouheat kitaraviiltelyt sekä Vilho Voutilaisen kiihkeät perkussiokarkelot rakentavat asiaan kuuluvan simppelistä rollauksesta varsin elämyksellisen hetken. MAPE OLLILA HHH RelaxTrio Stop This Madness Jungle Raumalla vuonna 2004 perustettu RelaxTrio koostuu parikymppisistä muusikoista. 3. Monen asian summa, jonka eri elementit tulevat huonosti juttuun sekä yhdessä että erikseen on aina yhtä rasittava kuuntelukokemus. Unholy Savior alkaa sellaisella ilotulituksella, joka ei jätä bändin päämäärää epäselväksi ja liimaa sen samalla voimametallin kärkinimien perbändin kostyymia. Parisen vuotta sitten ilmestyneen Shake & Rollin seuraaja Stop This Madness kuulostaa alusta loppuun tasokkaalta albumilta. Jyväskylä, Redneck 20. Lahti, Möysä 27. Lukuisat keikat ja ahkera studiotyöskentely ovat muokanneet bändin tekemiset ihailtavan varmoiksi. 3. Kyllä tälLive: 13. Övereimmät yliampumiset tarjoilee vokalisti Jussi Selo, jonka narinafraseeraus sen enempää kuin kiintiö-örähtely ei soi missään kohtaa luonnollisena. Kolmikon itsensä rustaamat biisit risteilevät tyylillisesti neorockabillyn, rockin, savuisen bluesin sekä irkkuriehojen maastoissa, joten touhu ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Biisien lyyristä sisältöä ei kyseenalaistaisi edes PMRC. Sen asian kanssa on Egokillsillä vielä tekemistä. Numetalmaiset pomppuriffit taas on pöllitty Papa Roachilta. Vaikka rockabillyä ja rock and rollia paiskovan yhtyeen soittajilla on ikää mittarissa verrattaen vähän, heitä voi jo luonnehtia konkareiksi. Kun nihkeänlaisesti raskaamman musiikin näyttöjä omaava ryhmä vetää kaikki siistiksi tulkitsemansa metallimaneerit yhteen, on sekasoppa valmis. 3. Turku, Domino 21. Aviopari Cooperin keulittamassa Skilletissä ei ole edes Shinedownin tai Halestormin kaltaisten mainstream-hittibändien rockuskottavuutta, mutta omassa sarjassaan, Redin ja Switchfootin rinnalla, Skillet on omalle usko(nno)lliselle yleisölleen bändeistä keskeisimpiä. 3. Musiikillisesti Vital Signs ei sisällä fylliä. Skillet esittää puhtoista valtavirtarockia jousikoristein ja mies/naisvuorolauluin. Akustisella kitaralla sävytetty levollinen esitys puhkeaa kukkaansa Lindan taipuisan lauluäänen sydäntä särkevissä virtailuissa. Vahvin mielleyhtymä osoittaa kitaristi Pekkosen taannoisen työnantajan Bloodpitin suuntaan. Meiningin kiteyttää viriili menopala Dance With Me, jonka svengi vetää mukaansa pyörähtelemään. Helsinki, Tavastia (Iltapäivämatinea) www.sirelwood.com www.ratasmusic.fi www.sonymusic.fi Ilpo Tiihosen runoihin perustuva upea albumi Sinä iltana sataa nyt kaupoissa! C D / L P / D IG I / S T R EAM Levyarviot 1_15.indd 59 16.1.2015 15.15. JUHA SEITZ HHHHH Battle Beast Unholy Savior Nuclear Blast Battle Beast aloitti aikoinaan tymäkällä brittiläisen heavyn linjalla. 3
Distance, Light & Sky -trion muut jäsenet ovat hollantilais-englantilainen laulajatar Chantal Acda sekä belgialainen rumpali Erci Thielemans. Uudelleen masteroidut esitykset soivat tasapainoisin sävyin. Neil Young avittaa vuorollaan, ja Jerry Lee tarttuu itsekin kahdesti kitaraan, kun rinnalla on Robbie Robertson. JUHA SEITZ HHHHH Jerry Lee Lewis Rock & Roll Time Vanguard The Killerin studiokeikalla on rehevän viihtyisää. Debyyttialbumin kymmenen tyylikkään, tyynen laulelman setti on merkitty kaikkien kolmen tekemiksi. Acdan ja Eckmanin heleä ja tumma ääni istuvat täydellisesti toisiinsa, samoin helmeilevät pianokulut, kitaroiden kaihoisa kaiku sekä pelkistetyt rumputahdit ja virkeästi vaihtelevat perkussiosävytykset. Vuoden 2015 The Dø kuulostaa valitettavan paljon enää vain yritykseltä saada ote jo kauan sitten ohi menneestä trendistä, jonka ruotsalainen The Knife hajoitti täysin palasiksi jo pari vuotta sitten. Levyn loppupuolella kappaleet A Mess Like This ja Nature Will Remain tuovat ensimmäistä kertaa sävyä ja sinemaattisuutta tasaisen biisimateriaalin keskelle. Keltnerin rumpujen bassokaverina on Rick Rosas, steeliä liu’uttavat Greg Leisz, Daniel Lanois ja Nils Lofgren. Bob Dylanin 70-lukuinen livepala Stepchild päätyi Solomon Burkelle vuonna 2002, mutta jäntevällä ränttäkompilla se luontuu Jerry Leelle oikein hyvin, samoin kuin Mack Vickeryn kantrivenytys Keep Me In Mind. Lynyrd Skynyrdin Mississippi Kid lataa pianoboogieen Lewisin ilkeämpää karismaa, kun kitaristit Doyle Bramhall, Derek Trucks ja Kenny Lovelace laittavat etelän soundin kohdalleen. Yhtyeen melodinen pirskahtelu ei kuitenkaan ole se asian ydin. joukkoon. Laulumelodiat hyödyntävät hyvin luontevia, tuttuja akustisia komppeja, ja miltei jokaisen säkeistöjä jatkavan rummunkopautuksen ja väliosan pianokuvion osaa ennakoida. Äänien alaja yläpäihin on uutettu sopivia kontrasteja sekä pehmeyttä, mikä lisää etenkin 1970-lukulaisiin säveliin tuoreilta tuntuvia ulottuvuuksia. ASKO ALANEN HHH The Dø Shake Shook Shaken Siamese Squids Suomalaisen Olivia Merilahden ja ranskalaisen Dan Levyn muodostama The Dø sai alkunsa, kun molemmat olivat tekemässä musiikkia elokuvaan Sutten valtakunta. ASKO ALANEN HHHHH K uv a: Soundin arkis to RETRO Levyarviot 1_15.indd 60 16.1.2015 15.15. Harvemmin kuullun materiaalin marssi framille päätyy ihanteelliseksi. Kappalevalikoima painottuu ehkä turhankin turvallisesti tutumpiin klassikoihin, mutta Chuck Berryn, Kris Kristoffersonin, Jimmy Reedin ja Johnny Cashin standardien seassa on myös yllätysvetoja. Kappalevalinnat keskittyvät enimmäkseen Mitchellin jazzrock-aikoihin sekä myöhempiin, vahvasti orkestroituihin teoksiin. Muiltakin osin yhtye on kasvanut joka suuntaan, ja nyt Battle Beast kuulostaa suuremmalta ja kauniimmalta. Prahan Sono-studiossa luodut analogiset soundit ovat hillityn intiimit ja tunnelmalliset. Kolmen levyn ikään ehtinyt yhtye jatkaa uudella Shake Shook Shaken -levyllään tutulla elektronisen alt-popin linjalla, ilman kummempia yllätyksiä. Debyyttialbumillaan vuonna 2008 The Dø saapui sopivaan aikaan samankaltaisten Au Revoir Simonen ja Architecture In Helsinki -tyylisten vaihtoehtopop-yhtyeiden vanavedessä. Kyse ei ole tavanomaisesta best of -koosteesta, vaan harkitusta patikoimisesta artistin monipuolisiin edesottamuksiin. Verraton vastakohta on duetto Shelby Lynnen kanssa; Johnny Cashin hienoin Kristofferson-hitti Here Comes That Rainbow Again on pistämätön hyvän tuulen anekdootti rekkabaarin arjesta. Battle Beast on sisäistänyt voimametallin sävellystyön perusytimen ja pystyy jalostamaan sitä hienovaraisesti. Kommentissa on rutosti sarkasmia, mutta myös totta toinen puoli. Pientä vauhtisokeuttakin on ilmassa, sillä Sea Of Dreams ja Touch In The Night antavat pieniä viitteitä taipumuksesta ylituottamiseen, joka ei kuitenkaan vaikuta siltä kaikkein oikeimmalta kehityssuunnalta. Joni Mitchellin pastellisävyisillä maalauksilla kuvitettu kirjanen artistin saatteineen ja täydellisine kappaletietoineen tukee kokonaisuuden hienovaraista elämyksellisyyttä. Battle Beast on kiertänyt maailmaa lämppäribändinä, mutta jos yhtye pystyy lataamaan lavalla edes murtoosan uudelle levylle tallentamastaan tunnelmasta, pääesiintyjillä saattavat housut tutista. 60 61 Levyarviot > ...formaattisoundeja suosivat formaattiradiot jättävät tämän levyn rauhaan... ARTTU SEPPÄNEN HH Distance, Light & Sky Casting Nets Glitterhouse Walkabouts-yhtyeen Chris Eckmanin vakaa vaellus on vaihteeksi johtanut eurooppalaisten musiikintekijöiden ja äänitystilojen pariin. Materiaalista jää tuntu, että parempaankin pystyttäisiin ja levyä on rakennettu enemmän yliopistolla tallustavien Fjällräven-massojen miellyttämiseen. Erikoisin säestysratkaisu on ryhdikkään marssin tahtiin pärryytetty ja Acdan laulun kanssa kiehtovan kontrastinen You Were Done. Tuoreella levyllä yhtyeen asenne ja työmoraali tuntuvat olevan enemmän kuin kohdallaan, ja levyltä tulvehtiva tunnelma on tavattoman väkevä. Sävellyksiltään ja sanoituksiltaan valitettavan geneerinen levy alkaa kyllästyttää jo levyn alkupuolella. Sulavasti svengaava Car On A Hill, pohdiskeleva Court And Spark sekä levollinen tilitys Trouble Child lukeutuvat kimaran nautinnollisimpiin poimintoihin. Seikka ilmenee jo kappalelistasta, josta puuttuu monia hittejä. Tekijöiden elokuvataustan tietäen kappaleisiin toivoisi enemmän kokeilunhalua ja eeppisiä elokuvallisia elementtejä. Jim Keltnerin ja Steve Bingin tuottaman session taustavoimat ovat tanakat. Taiturin soittimestaan loihtimat ponnahtelevat siivutukset kannattelevat hekumallisesti esityksen rytmiikkaa. Ulkoisestikin paketti on tyylikäs. Tammikuussa 1974 julkaistu Joni Mitchellin taipaleen tasokkain albumi Court And Spark saa boksilla runsaasti tilaa. Se on ansaittua, sillä levyn jazzahtava folkrock-sykintä luovii ihastuttavan juohevalla otteella. Oma lukunsa on turhaan väheksytyn Don Juan´s Reckless Daughter -albumin (1977) yli kuusiminuuttinen nimikkobiisi, jolla kuullaan bassomestari Jaco Pastoriuksen maagista instrumentaalihinkkausta. Erityisesti tällä saralla kunnostautuu laulajatar Noora Louhimo, jonka panos on vahva. Mutta sekin lisää kuuntelunautintoa, koska yhtye ei yritäkään lähteä seikkailemaan soitannollisilla sivuteillä. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Joni Mitchell Love Has Many Faces Rhino Kanadalainen trubaduuri Joni Mitchell on osuvasti todennut, että 1960-luvulla hän halusi parantaa maailmaa folkmusiikilla, 1970-luvulla löytää itsensä jazzrockin keinoin ja 1980-luvulla vain kerätä rahaa pop-sävellyksillä. Yksitoikkoisuuden vaaraa ei ole, sillä nimensä mukaisesti Casting Nets pyydystää eheään verkkoonsa monimuotoisia sovituksia ja tyynesti jalostettuja soitinnuksia. Ratkaisu on onnistunut, sillä neidon kunnianhimoisimmat työt sijoittuvat juuri niiden tiimoille. Neljän levyn laatikko Love Has Many Faces esittelee Joni Mitchelliltä valikoituja paloja eri teemojen raameissa
Levyarviot 1_15.indd 61 19.1.2015 18.56. Tasaisen hyvä kokonaisuus jää kuitenkin vähän liiankin tasaiseksi. Julius Karlssonin ja Kalle Siltalan reteä kitarointi on suoraviivaista, mutta siksi toimivaa. Häivähdyksiä jälkimmäisestä kuullaan kappaleissa Jukka-poika ja Virkamies: nykyreggaetyypeille näytetään, miten isot pojat hoitavat homman, ja pikkuvirkamiehille keljuilu on aina paikallaan. Omaääninen tyyli on ainakin tunnistettava. JUHO KANKAANPÄÄ HHH ...formaattisoundeja suosivat formaattiradiot jättävät tämän levyn rauhaan... Iskelmäja rautalankavaikutteiden määrää on kuitenkin karsittu debyytillä, eikä edes vangitseva Hulttioina mahtunut mukaan – Samat Nimet jatkaa pikemminkin melodisella ja temmoltaan rauhallisella suomirockilla. Laulajien vaihtelevuudesta huolimatta Emigrate häviää Rammsteinille eniten persoonallisuusja tarttuvuusosastoilla. Albumi saisi rönsyillä tyylillisesti rohkeammin, sillä tällaisenaan eri musiikkityylien hyödyntäminen jää vain vienoksi flirttailuksi tai vilkutteluksi. Biiseistä voi. Veikkaan, että formaattisoundeja suosivat formaattiradiot jättävät tämän levyn rauhaan. Mukavasti biisien ilme solistivieraiden mukaan vaihteleekin, vaikka kyse on yhdestä puusta vuollusta, kevyesti indu-mausteisesta rockreipastelusta, josta yhtäläisyyksiä voi löytää niin emoyhtye Rammsteiniin kuin Painiinkin. Sivupersoonalta jää kaipaamaan paria, kolmea ässäpiisiä ja reippaampia irtiottoja. Kruspen Emigrate saa ulos osuvasti nimetyn kakkosalbuminsa, jolla mies hoitaa myös koskettimet, ohjelmointitouhut ja osan lauluistakin. Niissä Kruspen kappaleissa on vielä paljon petrattavaa. Melodinen kitararock suppealla soitinvalikoimalla ei tarjoa yhtyeelle kovinkaan laajoja mahdollisuuksia variointiin. Emoyhtyeen tehtailemien kaltaisia hittejä saksalaisen täsmällisesti suorittavalta ja emotionaalisesti aika steriililtä Emigratelta ei voi odottaa, mutta ammattitaitoista, Ramsujen militantteja marsseja rivakampaa paukettahan levyllä piisaa. Tuotannosta ei siis voi urputtaa. MAPE OLLILA HH Samat Nimet Älä yritä mitään Rapu Samat Nimet -yhtye aloitti uransa versioimalla vanhaa rautalankamusiikkia. Vaikka debyytillä on hienoja hetkiä, kuulija alkaa kyllästyä sähkökitaravoittoisuuteen. Välttämällä jatkossa suomirockin sudenkuopat Samoista Nimistä voi kuitenkin kehittyä vaikka mitä. Onkin sääli huomata, ettei rautalangan tai iskelmän kanssa tehdä rohkeammin tuttavuutta. ANTTI ERVASTI HHH Emigrate Silent So Long Vertigo/Universal Seitsemän vuotta eponyymin debyyttinsä jälkeen Rammsteinin kitaristi Richard Z. Lähimpänä iskusävelmiä ovat reipas Faust ja Lemmyn tähdittämä Rock City, kauimpana hitistä puolestaan synkistelevät antikristus Mansonin ja patologi Jonathan Davisin mökötykset. Tumppi tuntuu tuottavan molempia tasaiseen tahtiin, mutta ehkä jälkimmäisiä kuitenkin hieman tiuhemmin. 60 61 Tumppi Varonen Sivupersoona Stupido Mikä oikeastaan tekee levyistä Tumppi Varosen sooloja ja mikä taas Problems-albumeja. Aina mielikseen kuuntelee myös Varosen lauluääntä, joka on säilynyt samanlaisena pikkupoikamaisen kirkkaana halki vuosikymmenten. Se syntyy, kun kitaravoittoisuus yhdistyy pieneen epäselvyyteen laulussa. Painavaa sanottavaa löytyy edelleen. Levyä vaivaa kontrastittomuuden lisäksi ajoittainen vaikutelma demomaisuudesta tai keskeneräisyydestä. Soitosta välittyy kiireetön tunnelma, ja soundit ovat hienon viimeistelemättömät. Muut lauluhommat hoitavat vierailijat Lemmystä Marilyn Mansoniin ja rummut paukuttelee Apocalyptican Mikko Sirén. Laulaja Julius Nevanlinnalla on hetkensä ja sopivasti itsevarmuutta, vaikka paikoin tulkinnan ilmeikkyydessä mennään liiallisuuksiin. Soittohistorian voi vielä kuulla bändin heinäkuussa julkaistulla esikoissinglellä, sillä Soundin verkkosivuillakin esittelyssä ollut Hulttioina oli kaihon kitaroineen kuin tehty Radio Suomen Yöradiolle. Soololevyjen sointimaailma on hieman monipuolisemmin poppaava, vaikka Tumpin kynäilemät kappaleet ovat samalla tavalla arkirealismin ja yleispolitiikan maastoissa kulkevaa sivusta tarkkailua. Kun kappalemateriaali on luontevaa, rentoa ja tarttuvaa, niin mikäs tätä on kuunnellessa
Onhan tämä nyt täysin vastustamatonta: ”Ei, ette saa meitä haltuunne, ette nuoria sydämiämme koskaan saastuta!” Toivotaan niin. Forum – Live In 1975 ajoittuu kiinnostavampaan hetkeen The Rolling Stonesin uraa. Albumin biisit jakautuvat reippaampiin punkralleihin sekä painostavampiin biiseihin. Kakspäinen narttu on nimensä mukaisesti turmion tielle vienyt peto. Parikymppisten vantaalaisjätkien debyytti rullaa pakottomasti, eikä näissä lauluissa haiskahda poseeraus, etäännyttävä ironia tai apinointi. Bändi on selvästi tavoitellut suurta sävellystä, mutta suureellisuus syntyy kuitenkin useimmiten sovitusten kerroksellisuudesta. Sen sijaan näissä haisee se kuuluisa elämä, suodattamattomasti sanoiksi ja surinaksi puettuna. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Faarao & Kakspäinen Narttu Kukaan ei korvaa äitiä Helmi Cosmo Jones Beat Machinen aikoina vielä Pekkana tunnetun visionäärin muodonmuutos mystistä folkjazzia soittavaksi Faarao Pirttikankaaksi on tuottanut jo kaksi loistavaa albumia Kuhmalahden Nubialaiset -kokoonpanon kanssa. Honky Tonk Womanilla käynnistyvän konsertin tuoreinta materiaalia olivat It’s Only Rock ‘n Rollilta (1974) poimitut neljä biisiä, joista Mick Jaggerin lisäkitaran ja Bill Wymanin syntetisoijan täydentämä Fingerprint File ennakoi Some Girlsin (1978) Miss You -hittiin kiteytynyttä Stonesfunkya. Kuinka alun perin löysitte 1980-luvun suomalaisen uuden aallon bändit ja miksi innostuitte niistä. Siinä viehättivät romanttiset, naiivit ja sydäntä raastavat sanoitukset. Angie ja Wild Horses muodostivat Jaggerin sanoin keikan romanttisen osuuden ja karhean bluesista You Gotta Movea seuraava You Can’t Always Get What You Want kasvaa odotetusti illan päänumeroksi. 62 63 The Rolling Stones From The Vault – L.A. PERTTI OJALA HHH K uv a: Joel Hiljanen DVD Levyarviot 1_15.indd 62 19.1.2015 15.53. Lauluääni on multainen ja porukan ulosanti rujo. – Hassuinta illassa oli se, että nämä bändit joita olen joskus teininä fanittanut, lämppäsivät meitä eikä toisin päin. Millaista oli jakaa lava punklegendojen kanssa. Varsinaisia yllätyksiä yhtye ei juuri tarjoile, sillä useimmiten biiseissä tapahtuvat kääneet ovat ennalta arvattavia. Maisema kuolee on timanttinen aloitus, ja matkan varrella ilahduttaa etenkin Nuoret sydämet–Eletty eilinen -kaksikko. Levynjulkkareissanne Tavastialla soititte samana iltana Vaavin, Karanteenin ja Loose Prickin kanssa. MIKKO MERILÄINEN HHHH Basisti Jaakko Salo vastaili pariin kysymykseen. From The Vault – Hampton Coliseum – Live In 1981 taltioitui Tattoo You (1981) -albumin promokiertueelKatujen Äänet Sulle, joka yksin aina oot Stupido 1980-luvun alun uuden aallon uusin aalto on juurtunut jo niin syvään nykyisten pari-kolmekymppisten punkrockkareiden keskuuteen, ettei sitä enää osaa edes ajatella retroiluna. Pahatapaisuudestaan huolimatta jykevän albumin sydän on vuoltu luonnonmukaisista ainesosista kansanperinnettä kunnioittaen. Populaariksi vertailukohdaksi voisi tarjota vain Tuomari Nurmiota shamanistisimmillaan. ANTTI LUUKKANEN HHHH Blind Guardian Beyond The Red Mirror Nuclear Blast Voimametallin kärkinimien joukkoon kuuluva saksalaisretkue Blind Guardian ei sitten tunnu ottavan opikseen. – Ollaan Matiaksen kanssa tehty levyn kappaleita aika paljon myös yhdessä, joten en sanoisi jaon johtuvan eri biisintekijöistä. Bändillä ei ollut markkinoitavana uutta albumia, mutta kitaristi Mick Taylor oli vaihtunut Ronnie Woodiin, jolle yhtyeen kahden vuoden keikkatauon päättänyt Amerikan kiertue oli ensimmäinen Stonesin jäsenenä. Tätä vääjäämättömyyttä todistaa osaltaan yhtyeen äänitearkistojen näyttävä avaaminen kahdella mittavalla livedokumentilla. ta, mutta From The Vault – L.A. On tunnettu tosiasia, että Blind Guardianin miehistö on pitänyt Queenia esikuvanaan, mutta tällä levyllä Queen pukkaa välillä läpi häiritsevän selvästi. Ihan yhtä luonnolliselta ja vilpittömältä itseilmaisulta tämä konstailematon ja ruhjeinen kitararock tuntuu nyt kuin ennenkin. Melodisissa renkutuksissa bändin biisinkirjoitustaito puskee kaikkein ilmeisimmin esiin, mutta eipä taso tällä kymmenraitaisella pahemmin notku. Dvd:lle ja kahdelle cd:lle on ikuistettu yksi L.A. – Haha, tämä on vaikea. Lasketaanko kokoomus adjektiiviksi. Ilta oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut, yleisö oli kaikkien bändien aikana hyvin messissä ja bäkkärillä herrojen kanssa jutellessa ei äänensävyssä ollut yhtään vähättelyä vaikka nuorempia ollaankin. Ja vaikka levytystahti on hidastunut tämän vuosituhannen puolella, tavat eivät ole muuttuneet. Bändi on joskus ennenkin tunkenut levynsä niin täyteen tavaraa, että sen setvimiseen on kulunut tovi jos toinenkin, eikä siitä siltikään tahdo ottaa selvää. – Itse löysin noi Eppu Normaalin, Ramonesin, The Clashin ja muiden klassikkobändien kautta. Jo heti Äidittömistä lapsista lähtien meininki on toinen. Haluttiin tälle levylle pari synkempää biisiä menevien punkrallien vastapainoksi. Forum Live In 1975 Eagle Vision The Rolling Stonesin päivät kiertueita tekevänä bändinä lienevät vähin erin luetut. Synninteko kiinnostaa ehkä lopultakin enemmän, vaikka veisausnuotti saattaa vielä olla muistissa. Nyt kippari on lyöttäytynyt yhteen jouhikkovirtuoosi Pekko Käpin ja myös soitinrakentajana tunnetun Juhana Nyrhisen kanssa. Forumin viidestä perättäisestä keikasta. Johtuuko jako eri biisintekijöistä. Uskonnollinen lataus on vahva, mutta ihan nöyrällä mielellä ei soittoporukka malta olla. Mitä adjektiiviä et missään nimessä haluaisi liitettävän Katujen Ääniin. Blind Guardian vaatii siis jälleen kerran reilusti aikaa levyään varten, ja mielellään sen sille antaa. Levyarviot > ...halkopinon takana on naukattu siivut pontikasta... Teinipoikana noihin kappaleisiin oli vain niin helppo samaistua. Löytyy reipasta punkpoppia, suttuista garageräimettä sekä tummaa goottirockia. Uutuus vilisee jälleen runsaasti yksityiskohtia, jossa klassisen musiikin vivahteet ovat jopa keskeisemmässä roolissa kuin ennen. Isolla väellä tehdyt Faarao-levytykset ylläpitivät vanhaa pelimannihenkeä, jossa kurinalaisesti soiteltiin edes suurinpiirtein mitä juhlaväki pirtissä toivoi. (Valtavan kornilta tuntui kirjoittaa tuo lause, mutta jotenkin se sopii tähän yhteyteen.) Sulle, joka yksin aina oot on yllättävänkin monipuolinen albumi. Trio on tullut tupaan saappaat kurassa ja halkopinon takana on naukattu siivut pontikasta. The Rolling Stonesin lukuisista avustavista muusikoista kosketinsoittaja Billy Preston saa soolo-osuutensa juuri ennen kuin L.A.Forumin ilta huipentuu Brown Sugarin vauhdittamana kohti Jumpin’ Jack Flashiä ja encoreksi säästettyä Sympathy For The Deviliä. Katujen Äänet on innostavimpia genrestä viime vuosina siinneitä tapauksia
Altto ja Markus Pesosen jousella käsittelemä kitara säätävät avausraita Tunnelin, kun taas päätöskappale Absence meditoi tummasti Jussi Jaakonahon barotonikitaran ja bassoklarinetin kera. Villeimmäksi vedoksi nousee Jukka Orman vibrakammen avittamana itämais-psykedeelistä tangoa tanssiva Ronkeli. Vaikka Thomas Stenströmin itsevarmuus tuskin kansallistunteesta kumpuaakaan, on miehen onnena saada operoida juuri Ruotsista käsin. Toisaalta kyseinen Eternal, ja siihen ylipäätään kajoaminen, kertoo kuinka omaa luokkaansa ja oman kuuloinen The Crown parhaimmillaan on. Värejä ja sävyjä herkästi värähtelevään, ajoittain vauhdikkaastikin pyörähtelevään kokonaisuuteen tuo erilaisten kirvesmiesten ohessa Berghällin tunteikas puhaltelu ja laaja torviarsenaali, jonka hän sovittaa upeasti vieraidensa luonteeseen. Mainitulla geenillä on eittämättä paljon tekemistä itsevarmuuden kanssa. Kokonaisuus on paljon muutakin kun riffien runnomista. Tuottajana menestyksekkäästi toiminut Sami Saari on toiminut joillakin lauluilla myös säveltäjänä. ANTTI MARTTINEN HHHH Joakim Berghäll Dialogues II Boulder Pianistien kanssa tehty Dialogues I on minulta vielä kuulematta, mutta Dialogues II innostaa tsekkaamaan sen, kuten myös luvassa olevat III (kansan/maailmanmuusikoiden kanssa) ja IV. Siellä kun ajatuksellista popmusiikkia ja itsevarmoja lauluntekijöitä on aina osattu arvostaa. Särmien puuttuessa kokemus jää latteaksi. halkopinon takana on naukattu siivut pontikasta... Tyyliuskollisen ja taidokkaan yhtyeen jälki on tiukkaa ja rytmikästä pohjoisen soulia suomalaisittain. Kävi nimittäin ensin niin, että ensimmäisellä kuuntelukerralla vastaan tuli biisi, josta kuuli selkeästi Nick Holmesin ja Greg Mackintoshin ”vaikutuksen”. 62 63 toistaiseksi ole joka talouden tuntema nimi. Levyllä on pienet puutteensa, mutta elämänkokemusta siltä välittyy enemmän kuin kaikilta Idols-voittajilta yhteensä. Riffit kutovat verkkoa maanisesti. Juuri tällaiselta jyräävän kepeältä musiikin pitää kuulostaa ilman tuskastuttavaa tunkkaisuutta. Loppu onkin sitten taidokkuuden ja aistikkuuden juhlaa, jossa tulee esitellyksi loisteliaan The Yes Albumin kaikki puolet. Esimerkiksi Ismo Alangon uunituoreessa yhtyeessä, Tsuumi Sound Systemissä, Helsinki-Cotonou Ensemblessä ja lukuisissa jazz-bändeissä vaikuttava saksofonisti Joakim Berghäll käy tässä vuoropuheluja kymmenen eri sähkökitaristin kanssa ja taso on kauttaaltaan korkea. Melkoista mörköjunttaa yhtye painaakin. EERO TARMO HHHH The Crown Death Is Not Dead Century Media Death ’n’ roll -patriarkan paluuta alkuperäisvokalisti keulillaan on jo tovi jouduttu odottamaan. Tämän tyylin bändit tekevät yleensä tylsiä, puuduttavia ja kappalemateriaaliltaan kestämättömiä levyjä. Viksten onkin terävöittänyt Koivun lauluja ja saanut niihin helpommin lähestyttävää otetta, mutta hyvin hienovaraisesti; vanhaa ilmaisua ei ole tyystin hylätty, laulut on yhä helppo tunnistaa Koivun esityksiksi. Biisissä Kantapöytä mennään jo osittain suomirockin puolelle, mutta meno pysyy kiihkeänä. ANTTI ERVASTI HHHH Thomas Stenström Fulkultur King Island Roxystars Recordings Viimeistään Slå mig hårt i ansiktet -singlellään ilmiöksi kotimaassaan nousseen ruotsalaisen Thomas Stenströmin toinen albumi iskenee leivintamineet moneen ruoka-aukkoon. Intiimin oloisesta tapahtumasta koetaan hieman yllättäen vain Going For The One ja The Yes Album, vaikka ryhmän kenties tasokkain progeteos Close To The Edge alun perin avasi illan säveljuhlan. Yesin pitkäaikaisen taustatukijan Billy Sherwoodin taiten miksaama kokonaisuus käynnistyy hieman uneliaasti. Samoin levyn päättävä Yö kun synkkä on kertoo osaltaan siitä, että siirtymäkauden levystä suuressa merkityksessä ei voi puhua. DVD Levyarviot 1_15.indd 63 16.1.2015 15.16. Ruotsalaisilla vaikuttaa olevan musiikillisessa perimässään geeni, joka estää räävittömimmällekin pateettisuudelle punastelun. JUSSI NIEMI HHHH Beyond The Red Mirror on Blind Guardianilta turvallistakin turvallisempi levy, jolla bändi on välttänyt kaikenlaista riskinottoa. Tilanne ei ole bändille uusi. Laulun efektiksi sitä on kuitenkin paikoin aivan tarpeettomasti tungettu. The Groke on harvinaisen taitavasti osannut säveltää kappaleisiin melodioita, sävyjä ja vaihtelua. Sen raikkaus hellii keikan dynamiikkaa. JUHA SEITZ HHHH The Groke Monstrorum Historia Media Croco Useissa oululaisissa bändeissä musisoiva joukkio soittaa vanhanaikaista happojyrägrungestoneria tai mitä tahansa siltä väliltä. Ghostin Infestissumamiakin herrat ovat tainneet kuunnella melodioita säveltäessään ja kuoroja laulaessaan. Vähäpätöisiä ja ulkomusiikillisia asioita, joku voi sanoa, mutta ne tuovat musiikkiin uskottavuutta ja aikuisuutta. Yhtyeen Pentti Amoren kanssa työstämät soundit ovat riemastuttavan selkeät ja helpot. On perin hienoa, että levyn tunnetumpien raitojen varjoon jäänyt sympaattinen pop-kollaasi A Venture saa oman hetkensä. Sen sijaan vauhtisokeuden ja eeppisyyden epäsuhta liitto tuotti eritoten Deathrace Kingin (2000) ja Possessed 13:n (2003) pirtaan selittämätöntä magiaa. Ahvosen sanoitukset ovat enimmäkseen toimivia, välillä tosin mennään hieman koomisen puolelle. Moista on ilo ounastella, sillä tässä on levy, jota on skandinaavisesta popista pitävien keskuudessa odotettu. ANTTI MARTTINEN HHH Yes Like It Is Frontiers Yes vietti useamman kuukauden tien päällä niin sanotulla kolmen pitkäsoiton kiertueellaan 2013–2014. Bändi elehtii laiskanpulskeasti ja kappaleiden tempokin hiipuu poikkeuksellisen hitaaksi. Esimerkiksi Elvis, Einstein och jag on nimeään myöden korniuden korskeimpia huippuja sellaisella Euroviisu-pieteetillä hipova, että tekeleen taival olisi kaiken hyvän maun sääntöjen mukaisesti pitänyt katketa viimeistään levy-yhtiön palaverissa. Toisin kuitenkin kävi ja kappaleesta muotoutui När allting fallerin ja Frida Sundemon kanssa esitetyn Fåglarin ohella yksi alkuvuoden ilmeikkäimpiin lukeutuvan poplevyn avainraidoista. At The Gates -huutaja Tomas Lindbergin kera julkaistu Crowned In Terror (2002) oli sydämeltään epä-Crownia, ja kas kummaa, se jokin ei ollut sen paremmin paikallaan yhtyeen comeback-kiekolla Doomsday King (2010), jolla Jonas Stålhammer rähisi. Laulajana hän ei ole mikään Otis Redding, mutta hänen äänensä sopii hyvin näihin biiseihin. Musiikkikuvioissakin hän on ollut pitkään. Biisit ovat pitkiä ja polveilevia. Ilotytön asiakkaasta kertova Kengät kopisee näyttää, että rankoistakin aiheista voi tehdä energisen kuuloista musiikkia. Tuore tulokas on näiden kahden kaveri. Kiinnostava ja hyvin toimiva levy. Koivun kielikuvat ovat myös mieleenjääviä, tekstit ovat selkeitä ja omaperäisiä, paikka paikoin myös melodiat ja kertosäkeet tuntuvat jäävän helposti päähän, mutta ne eivät häivy sieltä kertakäyttöluonteisesti. On siis kutakuinkin lohdullista huomata toisinaan asioiden etenevän kuin elokuvissa, olkoonkin rainan teemana tuttu ja turvallinen perinteille pokkailu aina sitä kauhulla odotettua, mutta kevyesti kuivin jaloin käsiteltyä aina Paradise Lost -lainaa myöten. Nyt Koivun ilmaisuun on haettu uutta otetta pestaamalla tuottajaksi monessa mukana ollut Tommi Viksten. Majesteettinen eepos Awaken vihdoin potkaisee konsertin kunnolla liikkeelle – etenkin Chris Squiren kolmikaulaisen basson murina on uhkeaa kuunneltavaa. Karjalainen ja se on yksi levyn monista kohokohdista. Virtauksia-sarja etenee herkästä eteerisyydestä (Jarmo Saari), lyyriseen helkyttelyyn (Timo Kämäräinen) ja kiihkeään virsien ja progen välillä poukkoiluun (Marzi Nyman). Monstrorum Historia on toista maata. Vaikka poljennon perusta lepää vahvasti vanhan Black Sabbathin päällä (siinä mielessä puhdas pastissi End Of Fear on ihan paikallaan), vaikutteita tulee hyvin monelta suunnalta etupäässä 1970-luvulta. Mukana on myös muutama käännösbiisi, joista tunnetuin lienee Frank Sinatran tunnetuksi tekemä That´s Life, johon Ahvonen on tehnyt toimivat sanat. Nimiraidan on sanoittanut J. Kyse on muuten sävelletystä eikä improvisoidusta materiaalista. Sarastusta leimaa Olli Haaviston raukea steel-kitara siinä kuin Vernissagea Janne Halosen aavikkobluesista Brasilian suuntaan loikkaava tyylittely. Kiertueelta ikuistettiin filmille viime toukokuun esiintyminen Bristolin Hippodrome-teatterin lavalla. HENRI EEROLA HHHH Matti Johannes Koivu Kauneimmat meistä Sony Matti Johannes Koivusta on vuosien saatossa tullut varsin merkittävä laulaja-lauluntekijä, vaikka hän ei ainakaan ... Yhtye soitti konserteissaan kokonaan The Yes Albumin, Close To The Edgen sekä Going For The Onen, mikä oli varsin uniikkia kokoonpanon keikkahistoriassa. Entinen Madhatter nimesi itsensä uudelleen Muumien Mörön mukaan. Aiemmin aika intiiminkin laulajan takana soittaa toimiva rockyhtye josta runsasta radiosoittoa saanut Tyhjäksi jätetty on hyvä esimerkki, samoin tanssihitiltä kuulostava Kaksi kolmesta. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Niko Ahvonen Pohjoinen soul Turenki Levy-yhtiön tekstin mukaan Ahvonen on 48-vuotias ja tehnyt erilaisia töitä kuin Aku Ankka konsanaan. Lähtihän Johan Lindstrand jo kerran aiemmin kävelemään vuonna 2001. Intiimimpiäkin tulkintoja mahtuu edelleen mukaan: Kuinka puu kaatuu sisältää biisiä tukevaa, hyvin maltillista säestystä
Kitarat sirkkelöivät seitinohuina ja laulu on genrelle tyypillistä – siis epäkarismaattista rääkymistä. Soundit ovat karut ja tunnelma miellyttävä kuin naamastaan rupia irti raapisi. Tanssittavaksi tarkoitettujen kappaleiden puolella sujuu nihkeämmin. sältämä materiaali on nimittäin kesyjä soundeja, folkmetallisia nyansseja ja tuhanteen kertaan kuultuja, geneerisiä tehokeinoja myöten lopulta aika kilttiä. Kuitenkin, eritoten kuuden vuoden takainen Veil Of Ignorace osoitti, ettei sen esittäjä uskalla ojentaa koko kättään popin paholaiselle. Dusty In Memphis jäi tekijänsä levytysuran huipennukseksi. Jos hetkeksi unohtaa mitä tapahtui tässä välissä ja palauttaa mieleen kahtia jakautuneen Sound Of The Republicin (2006) melodisemman osaston, ei olla kaukana From The Northin ydinaineesta. MERILINNA HH Raised Fist From The North Epitaph Wikipedian mukaan edelleen hardcorepunkiksi niputettava, mutta nykyisellään kiitettävän kaukana juuristaan temmeltävä Raised Fist on tavannut rakentaa pitkäsoittonsa ajan kanssa. Mannertenvälisestä yhteistyöstä syntyi monipuolinen mutta myös tasoltaan monenkirjava levy. Stridens Husin siLevyarviot > ...parhaiden taistolaislaulujen rytmittelyt olivat jotakin tähän suuntaan... Varauksettoman lähestymistapansa takia se on aina ollut myös poikkeuksellisen mielenkiintoinen yhtye. Viimeistään Max Cavaleran vierailun aikana Lost Tribesissa on selvää, että terävimmät kulmat on tällä kertaa hiottu olemattomiin. Esimerkiksi We Will Live Foreverin asteittain jopa herkkä tunnelma on ”Allen” avatessa suunsa välittömästi pilalla, ja hyvä niin. Vaikka Caskets Openin äänivalli ja rypistelyt onkin rakennettu tutuista rakennuspalikoista, To Serve The Collapse on primitiivisyydessään eräs viime vuoden omap(er)äisimmistä ja yllättävimmistä kotimaisista metallialbumeista. Caskets Open ei takuulla ole yhtiölle se kiinnitys, jolla on eniten kaupallista potentiaalia, mutta tunnelmallisilta ja taiteellisilta arvoilta To Serve The Collapse on melko lähellä täysosumaa. Siinä ei sinänsä ole mitään huonoa, mutta Caskets Open To Serve The Collapse Ranka Tähän saakka tiukasti undergroundissa ja perinteisemmän muotoisen tuomionjulistuksen parissa operoinut Keuruun doompunk-kolmikko on melko yllättäen päätynyt ex-Spinefarm -pomo Riku Pääkkösen levypuljun siipien suojiin. Toisin aseteltuna: aivan sama, millaisia levyjä he tekevät. Se välitön tarttuvuus, jonka yhtye ensin löysi, ja pian miltei tyystin unohti, on paria poikkeuksellista hetkeä lukuun ottamatta tuoreimman albumin pääraaka-aine, luulajalaisten valtaosan ajasta tampatessa tahtia kuin vinksahtanut AC/DC. Jopa rautalankaisiksi taipuvissa melodioissa on paikoin imua. Ja ilman epäilyksen häivääkään ahdistavin. Aiheet ovat norjalaiskansallisia ja ilmaisu tavanomaista. On hieman huvittavaa, että bändi ainakin lausuntojensa ja haastatteluidensa perusteella ilmeisesti luulee olevansa ”true evil”. 64 65 Mary J. Blige London Sessions Capitol Joku kollega kiirehti jo vertaamaan London Sessionsia Dusty Springfieldin Memphisin levytyksiin. MIKKO A. Toisella täyspitkällään kalmakolmikko lapioi yleisön kuuloelimet täyteen karskia, kauhun-, kakanja kuoleman hajuista ryskettä, joka hidastellessaan maistuu vielä hitusen 1970-luvun Black Sabbathilta. PAULI KALLIO HHH Taake Stridens hus Dark Essence / Svartekunst Produksjoner Taake-yhtyeen ja nokkamiehensä Hoestin menneisyyteen kuuluu siksi paljon uusnatsismilla ja ksenofobialla flirttailua sekä konkreettisia väkivallantekojakin, että yhtyeen ulkomusiikillisten edesottamuksien kritiikkiä ei ole syytä erottaa itse musiikista. Karimaattisesta sanansaattajasta on tullut matkamuistoilla tienaava kaupustelija. Tuottajalähtöinen lähestymistapa ei tuonut täysosumaa. Tempest Temper Enlil Enraged lupaa hyvää. Vuonna 2010 658 kappaleeseen rajoitetun painoksen But You Rule -albumilla saksalaiselle pienlafkalle levytysdebyyttinsä tehnyt keskisuomalaisyhtye ruuvaa toisella, lähes 70 minuuttia kellottavalla albumillaan vuoroin doomin seutuvilla laahustavaa, vuoroin tuskaisan hardcoren seutuvilla raastavaa antimusiikkiaan entistäkin rupisempaan suuntaan. Mitä jos ensi kerralla haalittaisiin kokoon kymmenkunta kunnollista laulua ja sulkeuduttaisiin vasta sitten studioon. Hetket, joina yhtye malttaa irrota mukavuusalueeltaan kohti kevyempää ja sinfonisempaa ilmaisua, osoittautuvat kuunneltaviksi. Enki on raskas ja mutkattoman rock’n’roll-henkinen kokonaisuus. Ainakaan täältä ei heru rakkautta. MAPE OLLILA HHHH K uv a: Timo Sulk amo Levyarviot 1_15.indd 64 16.1.2015 15.16. Taaken kuudennella kokopitkällä homman nimi on rahtusen primitiivistä teknisempi blackmetal (joka kuulostaa jälkikäteen editoidulta – aika epäbläkkistä mielestäni). Tottahan toki yhtye edelleen profiloituu Alexander Hagmanin kähisevään käskytykseen, joka kuulostaa entistä kevyemmässä ympäristössä jopa aiempaa vimmaisemmalta. HENRI EEROLA HHHH Melechesh Enki Nuclear Blast Myrskyisästä Lähi-idästä jo As Jerusalem Burns... Reilun tunnin kuluttua on kauttaaltaan jo niin paha ja painostava olla, että on lähes hyvä olla sillä ahdistavan ja hypnoottisesti tunnelmaansa vangitsevan levyn lopussa odottaa katarsis. Alkupuolen dramaattiset balladit Therapy ja When You’re Gone kuuluvat kyllä valioluokkaan, ja Blige hilaa vähäisemmätkin hiturit plussan puolelle silkalla tahdonvoimalla. -debyyttinsä (1996) jälkeen hatkat ottanut Melechesh on eurooppalaistumisestaan huolimatta tehnyt koko uransa ajan musiikkia, josta suorastaan huokuu muinaisten sumerien ja mesopotamialaisten läsnäolo. Laulajan ulosanti vaihtelee nihilistisen toteavasta paniikinomaiseen rääyntään ja vaikka kuulijan kurkkuun nousevat mätä ja oksennus, pakko on vain kuunnella. Pikkuhiljaa edenneestä, melodista maailmaa kurotelleesta transformaatiostaan lähtien se on ollut levy levyltä kiinnostavampi. Muita ajoittain kuulijan mieleen pälkähtäviä verrokkeja ovat Motörhead ja Lama. Levyn loppupuolella (Long Hard Look, Whole Damn Year) palataan vielä tuskan ja taistelun kuvaukseen, jossa laulaja tapansa mukaan loistaa. Puolenkymmenen muodikkaan tuottajan kanssa purkitetut Lontoon äänitykset sen sijaan eivät kyseenalaista No More Draman asemaa Bligen painokkaimpana albumina. Melecheshille ominainen kaoottinen kohkaus riepottelee myrskyn lailla, mutta myrsky tyyntyy nopeasti. Odottaahan. Yhtäläisyydet jäävät siihen, että uutta almua etsitään Atlantin toiselta puolen. Pick Me Up potkii kutakuinkin nimensä mukaisesti, mutta My Loving ja Right Now on kyhätty kokoon olemattomista aineksista eikä niistä synny edes osiensa summaa. Karuudessaan, hiomattomuudessaan ja toivottomuudessaan musiikki tuo sitäkin vahvemmin mieleen 1980-luvun puolen välin jälkeen vaikuttaneen newyorkilaisen thrashpunk-pioneeri Carnivoren, jossa aikanaan alkoi legendan nimeltä Peter Steele levytysura
MERILINNA HHHH The Waterboys Modern Blues Puck Mike Scottin ja hänen alati vaihtuvien soittokumppaniensa yhdestoista albumi ei ole bluesia ja modernikin korkeintaan 60-luvun lopun näkökulmasta. Huhtamäen rinnalla toisena roots-miehenä häärii old time -ekspertti Esa Karjula (akustinen kitara, dobro, banjo). Tekstien unenomainen ja täydellisesti musiikkiin sopiva maailma on Kauniskankaan kynästä. Yhtyeen monipuolinen keitos yhdistelee flamencoa, lattaria, iskelmää ja poppia. JUSSI NIEMI HHH Levyarviot 1_15.indd 65 16.1.2015 15.16. Rock-evytykseksi siinä on suureellisuudessaankin harvinaisen vilpitöntä syvällisyyttä. 14 biisin ja kahteen osaan jaetun kokonaisuuden kunnianhimo on pitelemätöntä, mutta laulunkirjoitus ei yllä aivan samalle tasolle kuin konsepti. Hänen omaperäinen artikulaationsa muistuttaa paikoin Maritta Kuulaa. Kumppanusten Micah Rabwin ja Sean Ogilvien yhdessä vetämä viisikko on valmistellut From Shores Of Sleep -levytystä huolellisesti ja äänittänytkin musiikin käytännössä jo pari vuotta sitten. Se olisi tylsä ilman 8-minuuttista Gladiator-elokuvan täytemusiikilta kalskahtavaa Doorways To Irkalaakin. Rikkaita sävyjä ja hillityn harrasta klangia suosiva yhtye otti nimensä San Franciscon antiikkimuseosta, jonne on koottu 1920-luvun penny arcade -hallien kolikkomasiinoja, soittorasioista tirkistelyfilmeihin ja pelikoneista mekaanisiin pianoihin. ANTTI ERVASTI HHHH Atlas Losing Grip Currents Cargo Mahtipontisen ja täysin asiaan kuuluvan kaksiminuuttisen intron jälkeen ryöpsähtävä heavypunk taipuu ruotsalaisen Atlas Losing Gripin käsittelyssä valloittavaksi paketiksi anthemeita, vauhtia ja tuplakitarasooloja. On hirvittävä vääryys, jos tuollainen lahjakkuus ei pääse laajempaan tietoisuuteen. PAULI KALLIO HHHH HattiBhutamBand Affects of Old Time Aani Ja sitten jotain aivan muuta! Lähestulkoon. Tasokkaasta ja vaihtelevasta sävellystyöstä vastaa Kristian Kokko enimmäkseen yksin, osin Kauniskankaan kanssa. Nearest Thing To Hip lainaa onnistuneesti Van Morisonin tyylikeinoja. Hienostuneen haikeat, melodisesti maanläheiset hymnit ovat silti laulettuina täyteläisimmillään. Huikean teatraalista ja hiukan taiteellistakin on Bohemikan meininki. Joka tapauksessa tämä Nashvillessä tallennettu albumi kirjoittaa taas kiehtovan luvun Waterboysin tarinaan. MIKKO A. Hyvässä soittovireessä oleva Allen hyödyntää hyvällä maulla kokeellisiakin aineksia, mutta suurimman mielihyvän tuottaa kuitenkin kappaleiden perussvengi. Scott kertoo lentäneensä kantrikaupunkiin Black Keysin ja Jack Whiten inspiroimana, mutta tuonnempana tiedotteessa seuraava sana freewheelin’ paljastaa pyhiinvaelluksen todellisen luonteen. Hammondia köykäisempi soitin ei kestäisi moista höykytystä. Allenin puhelaulu suoltaa traagista tarinaa valtameriin menehtyneistä siirtolaisista (Boat Journey) mutta korostaa myös toiveikkuuden merkitystä tyyliin: ”Got to move on.” Yhdistävänä voimana on mikäpä muu kuin afrobeat. Hatti Bhutam on kuulemma thai-ääntämys tässä laulavan, sähköisesti ja akustisesti kitaroivan, banjoilevan ja autoharppuilevan radiotuottaja Harri Huhtamäen nimestä. Lyhyesti sanoen kyse on niinkin harvinaisesta lajista kuin afroamerikkalaisen juurimusiikin yhdistämisestä meditatiiviseen, luonnonääniäkin hyödyntävään ambient-äänimaisemaan. VILLE SORVALI HH Musée Mécanique From Shores Of Sleep Glitterhouse Yhdysvaltain luoteisrannikolla Oregonin Portlandissa majaileva elegantti folkorkesteri julkaisi esikoisalbuminsa yli kuusi vuotta sitten. Kaikki materiaali on merkitty bändille, mutta monien biisien pohjana on juurimusiikin tuttuja helmiä vanhasta bluesista (See That My Grave Is Kept Clean) Bobby Womackiin (It’s All Over Now) ja Grateful Deadiin (Friend Of The Devil). Allen on itse koukannut urallaan jazzin, hip hopin, ja konemusiikin tonteille ja myös Film Of Life asettuu luontevasti miehen kirjavaan tuotantoon. Destinies Entwined nimittäin avaa levyn erittäin dylanistisissa tunnelmissa, vaikka kitarasooloilu viittaakin Waterboysin alkuaikojen big music -paisutteluun. OLE NERDRUM HHHH Bohemika Sylfide Bohemika Oululainen poppoo lyö ällikällä, sillä tällaista musiikkia ei taatusti ole tehnyt kukaan ainakaan täälläpäin. Hatti Bhutam vie ajatukset jonnekin Intia/ Thaimaa-akselille, mutta enemmän tässä lännessä ollaan, vaikka jotain kaikuja noistakin maista kuuluu. Lievästi hajanainen Film Of Life on kuitenkin parhaimmillaan taattua Tony Allen-rytmijuhlaa. Manson on jälleen ajankohtainen ja elinvoimainen. Musée Mécanique kirkastaa koskettimien sakeita soundeja myös trumpetilla, jonka hienoudet Calexico ja kotoinen Ochre Room ovat oivasti osoittaneet. Levyllä elää yhä afrobeatille ominainen julistamisen perinne ja ajankohtaisiin asioihin viittaaminen. Atlas Losing Grip on lähtenyt selkeästi tekemään omaa 2010-luvun mestariteostaan, mikä tarkoittaa myös ylituotantoa ja liiallista pituutta. Kaiken kruunaa Eeva-Maria Kauniskankaan voimakas, eloisa ja ennen kaikkea eläytyvän mestarillinen laulu. Ehkä 1970-luvulla parhaiden taistolaislaulujen rytmittelyt olivat jotakin tähän suuntaan, mutta Bohemika jättää historiaan aivan omanlaisensa jäljen. Hienoja kappaleita on toki mukana: aloitusbiisi Sinking Ship pysyy pinnalla edellä mainitun, upean intronsa kannattelemana, Hollow on keskitempoisuudessaan hauraan kaunis esitys ja Nemesis sen vastavoimana bombastisen nopea ja melodioiltaan pistämätön tuleva punk-klassikko. Tämä retrofantasia on käännetty moderniksi, inhimilliseksi bändisoinniksi, joka muistuttaa Midlaken muikean moniäänisenä soljuvaa kauneutta tai Beirutin maailmanmusiikillisia värityksiä. Marilyn Mansonin yhdeksännelle albumille The Pale Emperorille Brian Warner on jälleen löytänyt kyvykkään ja ilmeisen sopivasti samoilla aaltopituuksilla elävän rikostoverin studioon; aiemmin lähinnä tuottajana sekä elokuvaja pelisäveltäjänä mainetta niittäneen Tyler Batesin. Luulen, että Currents kasvaa kuuntelukertojen myötä. Tyylivalinta toimii ja – sydäntä lämmittävää kyllä – myös lähentää uudelleen punkin ja metallin toisistaan eronneita polkuja. Saatekirjeessa puhutaan majesteetillisuudesta, ja sitähän bändin ilmaisu kieltämättä on. ASKO ALANEN HHHH Marilyn Manson The Pale Emperor Hell, etc Jälkikäteen historianlehdyköitä taaksepäin selatessa pälkähtää mieleen, että Marilyn Mansonin kahden edellisen levyn materiaalin mitäänsanomattomuus ei ole sattuman kauppaa. Yllättäen se on myös melodisinta Mansonia kenties kuunaan. Rock on virkistävästi vain pieni lisämauste. Bändi on muuten tehnyt useita radio-ohjelmia, joista Hänen täytyy olla erilainen voitti Prix Italian 2011. Työstön jatkuvuudesta kertoo, että albumin täydennykseksi on päätetty julkaista myös instrumentaalinen versio, jolla miehistöään paljon isommalta kuulostava yhtye saa lähes sinfonisiin mittoihin kasvavan musisointinsa vielä vahvemmin esiin. Mansonin musiikilliset saavutukset haukkasivat paskaa ja upposivat siihän itseensä kitaristi John ”John 5” Loweryn lähdettyä yhtyeestä. Joviaali rytmimaestro sallii myös bändinsä jäsentenkin loistaa, kuten vanhan kaverinsa Damon Albarnin, joka laulaa tyylikkään tunnelmointiraidan Go Back. Sähkökitarat eivät liikaa räyhää, vaan sointi perustuu viuluihin, pystybassoon, pianoon ja akustisiin sekä flamencokitaroihin. Kyllä tätä konseptia kannattaa ehdottomasti jatkaa, livenäkin. Multiple Truths ja sieluttoman levyn sielukas päätös The Outsiders erottuvat kiirettömyydessään toki myös edukseen, ja niistä varsinkin jälkimmäisen soisi viitoittavan hieman myös tulevaa. 64 65 ei sen enempää mitään yllättävääkään. Muscle Shoalsin basistilegenda David Hood tuo mukanaan suuruuden häivähdyksen ja Paul Brownin urut viimeistelevät soundin. KAISLA LEVEELÄ HHHH Tony Allen Film Of Life Jazz Village Kun 74-vuotias rytmimestari Tony Allen ja Fela Kuti ryhtyivät aikoinaan yksinkertaistamaan afrikkalaisrytmejä ja yhdistämään niitä souliin ja jazziin, syntyi varsinainen musiikin kultasuoni, josta on ammennettu vaikutteita ympäri maailmaa. Tunnetusti Scott halajaa itsekin mahtavien toteemien joukkoon. Albumi nostaa keski-ikääntyneen ja hitusen pöhöttöneen God of Fuckin pois maailmaa kiertävien jukeboksien ikeestä. The Pale Emperor on rujo, rock, likainen, synkkä ja paikoitellen hyvin tarttuva. Rauhoittavasti vellova, usein aika lailla RinneRadiosta muistuttava erittäin avara äänikuva on raikas, jos ei anna Huhtamäen kotikutoisen englannin ääntämisen häiritä. Kun tarkasteluun otetaan mukaan kitaristin nykyisen työnantajan Rob Zombien viime vuosien nousujohteinen levytyskaari, niin Loweryn vaikutusta ei voi väheksyä. Kvartetin tasapainottavat RinneRadiosta tutut Tapani Rinne (bassoklarinetti, saksofonit, bassonokkahuilu) ja elektronisti Tuomas Norvio. Solisti Rodrigo Alfaron sovitusja rytmitaju tekevät pienimuotoisemmistakin sävellyksistä osiaan oivallisempia. Jos yhdeksän laulun pituinen Modern Blues tuntuu lyhykäiseltä, kannattaa kaivaa esiin The Waterboysin kuuden cd:n laajuinen Fisherman’s Box, Mike Scottin vastine The Basement Tapesille. Mansonin diskografiassa uutuus sijoittuu tyyliltään Antichrist Superstarin ja Mechanical Animalsin välimaastoon ollen ehdottomasti paras levy sitten viimeksi mainitun. Ilmestyi muuten vuotta aikaisemmin kuin Dylanin laatikko eikä ole yhtään huonompi
Tällä ep:llä ne on häivytetty, kuin paperin syihin hierotut hiiliviivat. Se on täynnä teräviä kulmia ja ääriviivoja. Vuonna 2003 julkaistu What We Did Last Summer – Live At Knebworth -dvd esitteli elämänsä vedossa olleen Robbie Williamsin. Mutta kuten aina, tämäkin keikka on tuntunut ja kuulostanut paikan päällä varmasti aivan erilaiselta. Existence on vapauttava kokemus. Immunity on hieno ja yksityiskohdiltaan lähes hengästyttävän rikas levy. Toistuvasti. ARTTU TOLONEN HHHHH Flyleaf Between The Stars Edel Missä tunne muuttuu tuntumaksi, siellä kulkee myös perinnetietoisuuden ja geneerisyyden raja. Show on näyttävä, kyllä, mutta siinä missä vuoden 2003 konserttitaltioinnilla Williamsilla oli plakkarissa liuta Guy Chambersin tehtailemia mainioita popkappaleita, vuonna 2013 kappalemateriaali ei ole enää yhtä hyvää. Toisekseen toivoin kokonaisuuden olevan enemmän progea metallimaustein, mutta se onkin metallia progemaustein. Se luottaa liikaa moodin ja muodonhallintaan. Nyt eteemme kannetaan kädenlämpöinen popreggaekattaus, jonka yleisilme muistuttaa lempeän lammasmaista ja lievästi epäluotettavaa hymyä. Parhaimmillaan Laululavalla taltioitu konsertti on viihdyttävää ja pahimmillaan aivan kauheaa kuunneltavaa ja katseltavaa. Klamydia Pe 13.03. Existence kartoittaa keskipistettä Louhivuoren bändin elokuvallisen sekä hiukan postrock-henkisen Oddarrangin ja vapaamman ilmaisun välillä. Alkuperäisellä laulu on piilotettu ja vihjaileva. Hänen epävireisyyden rajoilla taituroiva ja nörttimäisyydessään vitivalkoinen laulutyylinsä istuu siihen maailmaan paremmin. Joskus tuloksena on mestariteos, kuten vaikka Mad Professorin versio Massive Attackin Protectionista, mutta usein uusi versio ei nouse alkuperäisen tasolle. Ei siinä oikein tiedosta milloin yksi kappale loppuu ja toinen alkaa. DVD Jupit7er Galileo Playground Uniklubin entinen basisti Teemu Rajamäki johtaa Jupi7eria laulajakitaristina nimellä Callisto. Between The Stars nostaa toistuvasti hymyn huulille tasan yhdestä syystä: kun tajuaa, ettei nautittavan notkeita vokaaleja viskokaan lähes identtisen äänijärjestelmän omaava Paramoren Hayley Williams. JUSSI NIEMI HHH Olavi Louhivuori Existence Eclipse Jazz-rumpali ja säveltäjä Olavi Louhivuoren ensimmäinen soololevy Inhale Exhale on yksi lempilevyjäni kotimaisen jazzin kaanonissa ja tämä uusi on yhtä kova, joskin varsin erilainen. Jos minä olen väsähtänyt perkussiivisia väliosia ja tietynlaisia rumpujekkuja viljeleviin metallikliseisiin niin metallifaneille ne ovat tietysti pelkkää plussaa. Islantilaisen Hjálmar-reggaeyhtyeen kanssa toteutettu levy muistuttaa déjà vuelämyksenä monia viime vuosien aor-kierrätyksiä. Haloo Helsinki! Pe 20.03. Tällä ei ole mitään tekemistä suomalaisen postmetal-yhtye Calliston kanssa, vaan sen kanssa, että Callisto on alun perin Galileo Galilein 1610 löytämä Jupiterin kuu. VISA HÖGMANDER HH Erlend Oye Legao Bubbles Oli aika, jolloin valkoiset folkpohjaiset laulaja-lauluntekijät saattoivat kuvitella, että flirttailu reggaen kanssa voisi tuoda helpotusta luomisvaiLevyarviot > ...kuinka posse on edes saanut kasaan tämän albumin... Virve Rosti Pe 06.02. Kevytmetalli-yhteyksistään tunnetun tuottaja Don Gilmoren alaisuudessa maailmaan on täten saatettu pyyteettömän ylimitoitettu lisäannos epädynaamista rock-muhjua, joka itsetarkoituksellisessa hampaattomuudesvoihin. Kitaristi Matti ”Sinope” Lötjösen miksaus ja bändin yhteistuotanto ovat tarkoituksella tai vahingossa luoneet levylle omituisen kumean tasapaksun soundin, joka hukkaa osan varsinkin kitaroiden tandem-sahauksen harmonioista. Niin ikään metalliyhtyeenä uransa aloittanutta Flyleafia kuvannee nykyisellään parhaiten adjektiivi pätevä – sana, jonka valonarkana kääntöpuolena lymyää yhtyettä määrittävä, läpeensä epäkiinnostava miellyttävyys. Esimerkiksi Kylie Minoguen kanssa alun perin duetoitu Kids-hitti muuttuu Olly Murs -nimisen laulajan kanssa vakavaksi pahoinpitelyksi. Asleep Versionsilla Jon Hopkins itse kuvittelee uudelleen osan edellisestä levystään. Erlend Oye on parhaimmillaan irtaantuessaan Jamaika-literytmiikasta folkrockin suuntaan. Brother Firetribe Pe 20.02. Ehei, joku hayleymainen vain, jolla on hyvä tuntuma. Tiedättehän sen ilmeen, jonka kova helle, värikkäät drinkit ja THC saavat aikaan. Koskettavimmillaan musiikki lienee spirituaalien sfääreihin onnistuneesti kurottavalla Building Cloudsilla. Pete Parkkonen Pe 27.02. Soitto sinänsä ja Calliston puhtaaseen laulamiseen ja pieniin karjahtelujaksoihin jakautuva vokalisointi pelaavat kyllä komeasti. Neljä Ruusua Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Levyarviot 1_15.indd 66 16.1.2015 15.16. Ja onnistuu. Tamperelainen kahden kitaran kvartetti iskee meitä toisella pitkäsoitollaan pitkään pannassa olon jälkeen taas muotiin tulleella konseptialbumilla. Kun sen on kuullut kymmeniä kertoja, on uuden version kuuleminen aika revelatorinen kokemus: ”Ai tuollainen siellä piileksi!” Asleep Versions on kuin yksi biisi. 66 67 saan on paitsi tylsää, myös noin yhdeksän vuotta kulta-ajastaan jäljessä. Luovin huippu saavutetaan levyn kalevalaisesti kajahtavan keskiosan sävelmäparissa: Sielun veljessä ja Sielun siskossa. Ja hyvä niin. Mies oli ties minkä päihteiden vaikutuksen alaisena, mutta joka tapauksessa kyseessä oli erittäin viihdyttävä show, jossa mies kukkoili minkä ehti, lauloi hyvin ja neljältä albumilta poimitut hitit toimivat vastustamattomasti. Siinä missä debyytti oli abstrakti ja improvisatorinen, on Louhivuoren uusi levy tarkemmin sävelletty ja monella tapaa helpompi lähestyä. Aikanaan Paul Simonit ja vastaavat hipsuttelijat olisivat tehneet lempeän eteläisen popekskursion paremmin laulettuna ja sävellettynä. Hienoin kokemus levyllä liittyy edellisen levyn nimibiisiin. Nopeat biisit, joita enemmistö tässä on, kirnuavat myös turhan kapeaa sarkaa. ARTTU TOLONEN HHHH Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa www.sokoshotels.fi Pe 30.01. Levyllä kuulee kaikuja: 1980-luvun King Crimsonista, 1990-luvun Warpkamasta, oman aikamme kokeellisen ja populaarin välimaastossa tasapainoilevista artisteista, kuten Four Tet, mutta kokonaisuus on pelkkää Louhivuorta ja sen eron tekevät yleensä lyömäsoittimet sekä melodiat. PEKKA LAINE HH Jon Hopkins Asleep Versions Domino Remix-levyt tai muilla tavoin julkaisuja rekontekstualisoivat teokset ovat usein ongelmallisia. Laiskanpulskeaan collegerockiin valavat uskoa Sober Serenaden ja Homen kaltaiset vilpittömän vereslihaisat sävelmät, joista ilman tolkutonta viilaamista ja höyläämistä olisi voinut tulla jotain. Norjalaistaiteilija ei periaatteessa ole tyylillisesti kaukana Kings Of Conveniencen koskettavasta uusiofolkista tai konepopin puolella luomistaan helmistä. Texasilaisbändi Flyleafin järjestyksessään neljäs kokopitkä on ensimmäinen uuden laulaja Kristen Mayn kanssa äänitetty. Happoradio Pe 13.02. Poets Of The Fall Pe 06.03. EERO TARMO HH Robbie Williams Live In Tallinn Universal Kesällä 2013 Tallinnan Laululavalla kuvatulle keikkataltioinnille on helppo löytää vertailukohta. Atmosfääri on vahva. Jännite taiteellisen tai vapaan ilmaisun, lähes metelin ja katarttisten melodioiden välillä on levyn ytimessä. Aiemmin soolotuotannossaan lähinnä elektronisen popin kanssa riiannut artisti naittaa nyt hauraasti ynistyt melodiansa yhteen trooppisten rytmien kanssa. Vuosien myötä energiakin on kadonnut. Ambient-version tekeminen konelevystä ei ole maailman originellein idea, mutta tässä se toimii. Välimatka Oyen uran tähtihetkiin on kuitenkin huomattava. Kings of Convenienceduon puolikkaana parhaiten tunnettu Erlend Oye on tarttunut soololevyllään perin vaarallisiin 1970–1980-lukujen lääkkeisiin. Hopkins saa biiseistä esiin toisenlaisen sielun – hitaamman, jylhemmän ja jäisemmän. Progemetallinen Galileo pyörii alkemian ja esoteerisen itsensä löytämisen äärellä hyvinkin kosmisin sanakääntein, ei kuitenkaan ihan niin kryptisesti kuin Yrjänä CMX:ssä. Kymmenen vuotta myöhemmin Tallinnassa Robbie Williams on sama mies kuin ennenkin, mutta silti paljon on muuttunut. Levyssä on paljon hyvää, kuten esimerkiksi selkeästi oma luonne, mutta minulle sen loistoa himmentää pari asiaa. Levy on soolo sanan varsinaisessa merkityksessä, eli Louhivuori tuottaa kaikki levyllä kuultavat äänet, yhdistellen koneita ja perkussiotykitystä ilmiömäisellä tavalla
Edellinen studioalbumi Write About Love (2010) ei sekään oikein vakuuttanut. Mutta hitot odotuksista. Rangerin ilmaisussa kuuluu erityisesti vanha Anthrax (siis Fistful Of Metal, kaikki siitä eteenpäin oli kaupallista kuraa), ripaus Reign In Bloodin aikaista Slayeria sekä Judas Priestiä, joka tosin voisi vain unelmoida näin vimmaisesta ylöspanosta. Löysinkin pian kyseisen singlen Helsingin Keltaisesta Jäänsärkijästä, 7-tuumaisena vinyylinä tietenkin. Tästä lähti yhteinen, todennäköisesti elämänmittainen, matka dEUS:in kanssa. Tuosta ohjelmasta löytyi joka viikko uusia innostavia yhtyeitä ja artisteja, kuten Weezer, Jeff Buckley, Throwing Muses ja Sunny Day Real Estate – vain muutamia mainitakseni. Ei välttämättä Wu-Tang Clanille. Räppäämässä on koko 90-luvulla kannuksensa hankkinut (ja ansainnut) itärannikon ihmelapsikatras – varsin vakuuttava kaarti a.k.a. RZA:lle ominainen Kungf Fu/Shaolin-tematiikka siellä edelleen kummittelee, kuten myös Wu Tangille ominaiset samplet, jotka eivät kuitenkaan aivan yllä edeltäjiensä nerokkuuteen. Diskopopin kanssa flirttaillut The Party Line -single laittoi peput keinumaan, mutta tätä ei osannut silti odottaa: Girls In Peacetime Want To Dance on helvetin hyvä levy. Mukaan lisätty albumin muhkeampi jenkkimiksauskaan ei levyä pilaa, joskin kaltaiselleni alkuperäisen nuhaisuuteen kiintyneelle se on turha. Toiseen kotimaiseen tuoreeseen thrash-yhtyeeseen Lost Societyyn verrattuna Ranger on kulmikkaampi ja vaikeammin markkinoitava, mutta jotenkin katu-uskottavampi. MERILINNA HHHH Belle And Sebastian Girls In Peacetime Want To Dance Matador Odotukset eivät olleet järin korkealla. LINDA SÖDERHOLM HHH K uv a: Emma Gr önqvis t RETRO RETRO Levyarviot 1_15.indd 67 16.1.2015 15.16. MIKKO MERILÄINEN HHHHH Wu-Tang Clan A Better Tomorrow Warner 20 vuotta myöhemmin, parempi huominen. Rangerin kannattajalle Skull Splitting Metal on välttämätön hankinta, muille mielenkiintoinen mutta paikon hankalasti kuunneltava erikoisuus. MIKKO A. Tai jos tarkkoja ollaan, niin loistava – sillä dEUS on edelleenkin kuin belgialainen suklaa – sopivassa mittasuhteessa nautittuna maailman parasta. Kovin löytö lukiolaisikäiselle musiikkifanaatikolle oli kuitenkin belgialainen dEUS. Fanaatikoille tämä toiminee kuin nyrkki ilmassa – tai silmässä. Se huokuu lämpöä, aina mahtavan nostattavasta Nobody’s Empire -avausraidasta levyn raukeasti Lightshipshenkisiin tunnelmiin päättävään Today (This Army’s For Peace) -kappaleeseen. Levyn ainoa miinus on sen pituus. Kokonaisuus on huterasti yhteenliitetty kimara räppitähtien sooloesityksiä, joka heijastelee kollektiivin jo vuosia jatkuneita erimielisyyksiä, joita seuranneena saattaakin ihmetellä, kuinka posse on edes saanut kasaan tämän albumin. Tahtipuikkoa on heiluttamassa RZA, mutta tuotannossa mukana myös pahamaineinen Rick Rubin. Molemmille on paikkansa suomalaisen raskaan musiikin kentässä, toivottavasti Ranger ei jää kilpailussa kaupallisesti pahasti jalkoihin. 20-vuotisjuhlaboksi on onnistunut: ei turhalla krääsällä pröystäilyä, vaan yksinkertaisen tyylikäs ja arvokkaalta tuntuva paketti. Nokkamies Stuart Murdochin ohjaama God Help The Girl -elokuva (2014) oli huono. Girls In Peacetime Want To Dancen ei hetkittäin tajua olevan niin pitkä, mutta pienellä tiivistämisellä albumi olisi ansainnut täydet viisi tähteä. Se kestää piirun verran yli tunnin. Se ei ole uusi If You’re Feeling Sinister tai The Boy With The Arab Strap, mutta se on silti helvetin hyvä. 66 67 ...kuinka posse on edes saanut kasaan tämän albumin... RETRO Ranger Skull Splitting Metal Ektro Spinefarmille kiinnitetyn ja ensimmäistä ”oikeaa” levyään valmistelevan Rangerin kokoelmajulkaisu sisältää yhtyeen kaikki viralliset sinkkuja ep-julkaisut sekä demot. Mukaan on mahtunut kappaleita kaikilta dEUS:in levyiltä ja koska bändi ei ole yhtäkään huonoa levyä julkaissut, ei lopputulos voi olla kuin hyvä. Hyvää kakkaa kuitenkin, kuten näissä piireissä tupataan sanoa. koko Wu-Tang -klaani: Ghostface, Raekwon, Cappadonna, Inspectah Deck, Method Man, Masta Killa, GZA, Ugod, ja onpa siellä ODBkin rimmailemassa haudan takaa. Se on arvaamaton, kiukkuinen ja rosoinen, mutta sitä hallitsee myös hienostuneisuus ja herkkyys. Tuolloin MTV:llä pyöri useampikin laadukkaasti toimitettu musiikkiohjelma, joista paras oli The Wonder Stuffin laulajana tunnetun Miles Huntin juontama 120 Minutes. Yhtyeen kaoottinen, mutta kaunis Hotellounge (Be The Death Of Me) oli itselleni tuolloin jotain täysin mullistavaa. Muutenkin The Holy Bible on ristiriitaisuuksien levy. Alla oleva arvosana onkin enemmän bändille, ei niinkään tälle julkaisulle. Mukana on laadukas vinyylipainos, bändin napakat biisianalyysit sekä läpeensä kurantit bonus-cd:t – tasokkaita b-puolia sekä järisyttävän kiihkeä livetallenne. Turbin-nimellä aloittaneen yhtyeen solisti Dimi muistuttaa hymyilyttävän paljon Neil Turbinia, tuota Anthraxin ensimmäistä levyttänyttä laulajaa. Meininki on musiikin lisäksi hyvin thrash: bändin itsensä kynäilemä levynkansiteksti on sanalla sanoen monitulkintainen, jäsenten lukumäärä vaihtelee takaja sisäkansissa kuin myös nauhoitusten tekninen taso, häilyviä kitaravireitä myöten. Odotan innolla kokopitkää ja toivon, että Rangerin kahlitsematonta ja rosoista olemusta ei ole siistitty. Kokonaisuutena Belle And Sebastianin yhdeksäs levy vie täysin mukanaan. Ääniraidalla kuultu Belle & Sebastian -musiikki tuntui menevän lähes pilalle. Biisien osittain epätyydyttävän tuotannon ja kuriositeettiarvon alta kurkistaa pistämättömän energinen yhtye, jonka thrash on perinteikästä, ironiaa ja kaikenlaisia post-liitteitä kaihtavaa. Erikseen kuitenkin mainittakoon vähintäänkin hyvin jännittävä Preacher’s Daughter -versiointi juuri siitä nimeltämainitsemattomasta. Ja onhan jo ajatuksenakin melko hersyvä julkaista kokoelma ennen ensimmäistäkään kokopitkää. Siihen ei ole helppo päästä sisään, niin täynnä kaikkea – ääntä, nuotteja, sanoja, merkityksiä – se on, mutta se on myös tarttuva sekä pohjattoman palkitseva. Albumi jaksaa hymyilyttää ja teksteissä riittää totutusti niin samaistumispintaa kuin pureskeltavaakin. VISA HÖGMANDER HHHH dEUS Selected Songs 1994–2014 PIAS Kauan sitten, vuonna 1994, Music Television oli vielä paljon muuta kuin teiniäitejä ja julkkisten sisustusvinkkejä esittelevä kanava. JARI JOKIRINNE HHHHH Manic Street Preachers The Holy Bible 20 Sony Olin yrittänyt kirkastaa ajatustani tästä albumista viikkojen ajan, kunnes luin toimittaja Keith Cameronin esipuheen kymmenen vuoden takaa. Selected Songs 1994–2014 niputtaa yhteen kaksi levyllistä dEUS:in tunnetuimpia kappaleita, höystettynä muutamilla fanien suosikeilla ja harvinaisuuksilla. Siinähän se sanotaan: ”Kuinka musiikki, joka kuvastaa ihmisyyttä näin pelottomin ja usein toivottomin sanoin voi tuntua näin sydämelliseltä?” Manic Street Preachersin kolmas ja paras albumi todellakin tuntuu valtavasti lämpimämmältä ja kauniimmalta kuin tekstien maailmankuvan sekä Richey Edwardsin tilanteen huomioiden olisi pitänyt olla mahdollista. Mitään uutta ja innovoivaa Ranger ei pöytään lyö, mikä ei sinänsä estä heidän musiikistaan nauttimista. Rahat pois -meininki tästä paistaa läpi – tulee sellainen tunne, että tässä on nyt lähdetty yksinkertaisesti vain viemään käytäntöön Wu-Tang Corporationin finanssilogiikkaa
1960-luvun helisevät kitarayhtyeet toi mieleen myös vuodenvaihteessa ensiesityksensä saanut Hetki vielä. Pitkäksi venyvien biisien ja Dave Gahanin yleisölaulatuksien ryydittämää esitystä kannattaa ehdottomasti katsoa kuvamateriaalin kera. Vai mitä pitäisi sanoa albumin startista: ”Äiti kuoli keväällä, kun me hakattiin Kimbleä.” Albumi on pullollaan vaivattomasti rullaavia, tyylikkäästi toteutettuja popsävellyksiä, joiden myös suuren yleisön toivoisi löytävän. Albumi nousi kriitikkojen vuosiäänestysten kärkeen muun muassa Soundissa sekä Rumbassa ja yhtyeestä povattiin seuraavaa tulevaisuuden nimeä. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi Pienet ilmot SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Toinen nipottamisen aihe on levyjen kannet. Fresh Cream (1966) ja Disraeli Gears (1967) ovat miltä kantilta tahansa katsottuna loistavia psykedeelisiä rocklevyjä, eikä kokeellisempi ja synkempi Wheels Of Fire (1968) jää paljoa jälkeen. Siinä missä kaksi aiempaa valoivat perustan 80-luvun noiserockille, oli yhtyeen itsensä muLevyarviot > ...yhtye repii palasiksi omia ja muiden kappaleita... Olisi silti ollut soveliasta liittää paketin kylkeen ne sisältävän ep:n ohella myös edes jonkinlainen biografia tai lyhyt historiikki, sillä julkaistu tuote antaa hyvin halvan maun. Ilmoitusmyynti p. VILLE HARTIKAINEN HHHH The Velvet Underground The Velvet Underground Universal Lou Reedin vauhdilla luotsaama The Velvet Underground oli vuoteen 1969 esteettisesti liki täysin lähtökohtiensa vastakohta. Sanoitustensa puolesta yhtye on kuitenkin vanhempaa kollegaansa huomattavasti anarkistisempi. Nahkatakit ja aurinkolasit olivat vaihtuneet poolopaitoihin ja kaulahuiveihin, ja suttuisen feedbackin sekaiset muutaman soinnut kappaleet saivat siirtyä helisevien pophittien tieltä. Klassikkohitit Enjoy The Silencen ja Never Let Me Down Againin johdolla toimivat, mutta uudemmat kappaleet jäävät tunnelmaltaan suutareiksi. Kansikuvaa myöten lässähtänyt, tylsähkö Goodbye sen sijaan oli jokseenkin nolo loppu aiemmin elin edellä paahtaneelle yhtyeelle. Todellinen täky kuitenkin on Creamin kaksi livelevyä, joilla yhtye repii palasiksi omia ja muiden kappaleita albumiversioista poiketen järjettömällä svengillä. Depeche Moden tapauksessa kappalemateriaali, etenkin vanhemmat kappaleet, on niin vahvaa, että se kuulostaa taltioinnilla todella hyvältä. Onneksi Lou Reed ei ollut päässyt karvoistaan. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 1_15.indd 82 15.1.2015 11.22 Cream 1966-1972 Universal Creamia voinee pitää rockhistorian ensimmäisenä superbändinä, ja vuosia eri kokoonpanoissa marinoituneet maineikkaat jäsenet nimesivätkin yhtyeen cream of the crop -lausahduksen mukaan. Kappaleiden aiheet liikkuvat edelleen transujen, epämääräisen seksin ja olon hauskaksi saavien pillereiden välillä. Juhlapainosta on ajanmukaisesti tarjolla useana eri versiona, joista halvempi kahden levyn painos sisältää Matrixissa tallennetun, täydellisyyttä hipovan keikan ja prameampi kuuden cd:n laitos taas albumin kaikki eri miksaukset, valtavan määrän demoja ja enemmän livemateriaalia. VISA HÖGMANDER HH RETRO RETRO DVD Levyarviot 1_15.indd 68 16.1.2015 15.16. Pirteästi rullaavien poppisten vastapainona tarjolla on muun muassa Nostokurkien kaltaisia jylhästi rokkaavia lauluja, joilla yhtye lähestyy U2:n ja Coldplayn taajuuksia. Sanoittajana Reed on kolmannella albumilla huomattavasti aiempaa kypsempi, josta paras esimerkki on petollinen Pale Blue Eyes. Kolmannella albumillaan yhtye meni joidenkin mielestä pilalle, toisten mielestä taas puhkesi täyteen kukkaansa. Kahdesta keikasta koottu konserttitaltiointi julkaistiin joulun alla sekä dvd:nä että tuplalevynä. Kotimaisista yhtyeistä paras vertailukohta Pimeyden kohdalla on edelleen Egotrippi. Kokonaisuus paljastuu kuitenkin huomattavasti monipuolisemmaksi tapaukseksi. Ne ovat sanalla sanoen hirveät, niiden värit eivät ole terävät ja ne vaikuttavat muutenkin epätarkkoine kuvineen bootlegeilta. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät voi nähdä keikkaa, joten sinänsä on perusteltua, että taltiointi kuulostaa mahdollisimman hyvältä. Odotukset yhtyeen toista levyä kohtaan kasvoivat entisestään toukokuussa julkaistun svengaavan Salaisuus-singlen myötä. Tästä kärsii etenkin lumoava Wheels Of Fire, jonka koko kansi-idea menee pilalle. Ihastuttavaa musiikkia. JUHO ÄIJÖ HHH kaan nimetty samettinen kolmas niin ikään virstanpylväs yhtyeille kuten R.E.M., Galaxy 500 ja Orange Juice. Kaikista levyistä saisi halvemmalla ja todennäköisesti helpommalla paremmat 60-70-luvun taitteen painokset, joten eiköhän liene selvää, että kyseessä on ollut vain levy-yhtiön yritys päästä joulumarkkinoille. 68 PB Pimeys Aika tihentyy Sony Pimeys-yhtyeen debyyttilevy Muut on jo menneet (2012) ihastutti pirteällä ja monipuolisella popkeitoksellaan. Livetaltioinneissa on omat ongelmansa. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Tuoreet demoarviot joka toinen viikko osoitteessa: www.soundi.fi/demoefekti DEMOJA! www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Ikävä kyllä kallis vinyyliboksi ei sisällä Creamin koko tuotantoa, sillä kaikki vain singleillä julkaistut kappaleet loistavat poissaolollaan – mikään ei ole tarpeeksi hyvä syy jättää ihanaa I Feel Free -klassikkoa tai ihan jostain muusta kuin namista kertovaa höpsöä Wrapping Paperia pois. JUHO ÄIJÖ HHHHH Depeche Mode Live In Berlin Soundtrack Columbia/Mute Brittiläiset konepopveteraanit esiintyivät viimeisimmän studioalbuminsa Delta Machinen (2013) tiimoilta Berliinin O2 World -areenalla marraskuussa 2013. Ne toimivat paikalla olleille muistona, mutta varsinkin nykyteknologian aikana varmuus siitä, että musiikki on todella kuulostanut siltä, miltä se taltioinnilla kuulostaa eikä ääntä ole käsitelty eikä jälkiäänityksiä tehty lainkaan, on häviävän pieni. Bändin Berliinin keikasta julkaistiin cd ja dvd. Kerubin lailla laulava basisti Jack Bruce oli yhtyeen sielu, siinä missä rumpali Ginger Baker toi mukanaan vaikutteita jazzista ja etnomusiikista
Kerron heille löydöistäni. Levybaari. Toin baarin kotiin eilen, asensin työhuoneen levysoittimen lähemmäs sitä ja avasin koeoluen. Nyt voin tehdä tämän kaiken työhuoneessani. Sitten, kuin jumalallisesta johdatuksesta, törmäsin lauantaikävelyllä mullistavaan huonekaluun: 1950-luvun lopun amerikkalaiseen, rottingista punottuun baaritiskiin ja kahteen siihen kuuluvaan baarijakkaraan. Teksti: Otto Talvio Levyseksuaali sisustaa kotiin uuden motivaation vallassa – masentavaksi varastoksi muuttunut huone saisi nyt ryhdistäytyä. Levyni asuvat Helsingin keskustassa sijaitsevan asuntomme työhuoneessa, jota puolisoni kutsuu ilman minkäänlaista leikillisyyttä luolaksi. Tikijumalien johdattelemana palasin kävelyltä Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Ja nyt olen lopullisesti luopunut siitä kuvitelmastakin, että levyhyllyssäni vallitsisi muu kuin täysin kursorinen järjestys. Toki myös huoneen olemus oli hyvin ahdistava. Koin välittömästi sanoinkuvaamatonta nautintoa, joka ei ollut luonteeltaan täysin epäseksuaalista. Kutsun sinne ihmisiä, joille soitan levyjä. Nykyään siellä ovat hyvät levykaupat harvassa ja hinnat ovat yläkanttiin. Onneksi Lontoosta kuitenkin löytyy sitäkin parempia baareja. Koska levyjen ostamista ei voi lopettaa, on jossain vaiheessa levyjä myytävä, mutta koska levyjä ei myöskään voi myydä, on niitä osattava järjestää. Ja se on se insentiivi, joka saa minut pitämään levyhuoneen siistinä. Koska Helsingin keskustaasuminen ei ole halpaa, herätti työhuoneen käyttö pimeänä levyvarastona taloudessamme paljon negatiivisia tunteita. He pitkästyvät, mutta heillä on alkoholia, joten he sietävät minua. Kyllä. Kuten levyharrastajat tietävät, levyjen aktiivinen keräily on samaan aikaan mitä suurimmassa määrin tilanhallintaa. Tällainenko minä olen. Se on vuosien varrella ollut lyhyitä hetkiä suhteellisen siisti, mutta useimmiten hyvin pian siivoamisen jälkeen se on ryöpsähtänyt kaoottiseksi levyvarastoksi, jonka lattialla on ajelehtinut parhaimmillaan reilusti toistatuhatta lp-levyä. Aakkosjärjestys toki oli enää etäinen muisto, mutta onneksi olen melko hyvä muistamaan suurin piirtein, missä päin hyllyä mikäkin levy sijaitsee. Harkitsin jopa, että olisin matkustanut levymessuille Norwichiin, mutta operaatio olisi edellyttänyt parin tunnin junamatkaa ja hotelliyötä (koska luonnollisesti haluaisin olla paikalla kun ovet aukeavat klo 9), ja let's face it, eihän tässä varsinaisesti levyistä ole puutetta. Silti sitä kutsuttiin vieraiden läsnäollessa levyhuoneeksi. Mieluiten baarissa. Ehkä olen levyseksuaali, mutta yhdistelmä siivottua huonetta, hyllytettyjä levyjä, alkoholia, levylautasella pyörivää Piero Umilianin Paesaggi-levyä ja omalla baaritiskillä notkumista aiheutti niin syvän tyytyväisyyden tunteen, että hetken huolestuin itsestäni. Esittelen uusimpia krautrockaarteitani. Sitten vainoan heitä loputtomalla levylätinällä. Aloin maanisen siivouksen – Lundian päältä lähtivät cd-boksit divariin, ja urakan päätteeksi olin onnistunut tunkemaan lähes kaikki levyni, ehkä 10 000 lp:tä, hyllyyn ja sen päälle. Häpesin itseäni. Sinne oli vaikea päästä sisään ja siellä oli lähes mahdotonta liikkua. Jossain vaiheessa sinne kipattiin kaikki sellainen tavara, jolle ei automaattisesti löytynyt tilaa muualta asunnosta. Tässä haluan korostaa, ettei syy ole vain levyjen mielisairas hamstraaminen, vaan myös se, että kun aakkosittain järjestetystä levyhyllystä poimii vaikkapa 200 albumia dj-keikalle, niin niitä ei tule ikinä laitettua takaisin aakkosiin. Olen tälläkin kolumnipaikalla toistuvasti analysoinut levyjen järjestämismetodeja, mutta rehellisesti sanottuna, ne ovat kaikki aivan yhdentekeviä. Olen vuosien varrella ymmärtänyt, että me levymiehet olemme aika yksinkertaista väkeä. Kirjoitan tätä krapulassa lennolla Lontooseen ja minulla on jo nyt hiukan ikävä baariini. Osittain siksi, että tiedän kuinka vaikeaa Lontoossa on ostaa levyjä. Ainakin minun tapauksessani levyjä on mahdotonta pitää järjestyksessä. Mikään niistä ei kuitenkaan vedä vertoja omalle baarille. Meitä kiinnostavat lähinnä levyt, niiden hankkiminen, niiden kuunteleminen ja niistä puhuminen. Se oli hyvin ahdistavaa. ”Tikijumalien johdattelemana palasin kävelyltä kotiin.” 69 otto talvio 1_2015 -taitto_a.indd 69 16.1.2015 13.13
Mutta nyt tuntuu siltä, että demovaiheeseen jääneitä kappaleita ei julkaista missään, Jori Sjöroos sanoo. – Aloin tehdä uutta Magenta-levyä, mutta sitten tuli sellainen olo, että ei tästä tule mitään. Mikä on Jori Sjöroosin seuraava musiikillinen peliliike. – On jotain demoja, ja veikkaan, ettei niitä tulla ikinä julkaisemaan missään. Reliefillä taas melankolisemmatkin biisit ovat jotenkin valoisampia ja musiikin kirjo isompi, Jori Sjöroos vertailee. Konsertin ensimmäinen osio oli huikea. Nuo mietteet olivat kuitenkin turhia. – Sitten, kun IIIII oli masteroitu, iski paniikki, etten haluakaan julkaista levyä. Magenta Skycode soitti jäähyväiskeikoillaan kaiken levytetyn materiaalinsa, 24 kappaletta. Julkaisematontakin materiaalia on. Turun Logomo-teatterissa kuultiin kaikki Magenta Skycoden levyttämät laulut kronologisessa järjestyksessä, vieläpä kahdessa eri konsertissa samana päivänä. Se ei albumina ole tehnyt välttämättä yhtä suurta vaikutusta kuin IIIII, mutta sen hienoimmat hetket eli The Simple Pleasures, rytmihermoa kutitellut Kipling, Sjöroosin ja Jessika Rapon duetoima Sometimes sekä ilmava ja nostattava Escaping Outdoors toimivat uljaasti myös viimeistä kertaa livetilanteessa. Haastatteluhetkellä eletään tammikuuta vuonna 2015. Onhan esimerkiksi Hands Burnia soitettu jo Fu-Touristin keikalla Koneisto-festareilla aikana ennen Magenta Skycodea. – Nyt on vähän sellaista tilkkutäkkimeininkiä. Live > Teksti: Visa Högmander K uv a: T omi P alsa Magenta Skycode 20.12.2014 Logomo-teatteri, Turku PMMP pisti pillit pussiin syksyllä 2013. Kissavideon kuvittama The Simple Pleasures avasi jäähyväiskonsertin toisen osion komeasti. Peoplen, Compassionin, Pleasure Of Loven ja Luvher Oh Haterin aikana huomasi toivovansa, että keikka olisi teatterisalin sijaan esimerkiksi Turun Klubilla, jossa seisomiselta ja tanssiliikkeenomaisilta liikkeiltä ei voisi välttyä. Tuntui, etten ole vapaa julkaisemaan musiikkia sen nimen alla. Tai siltä ainakin nyt tuntuu. No, nyt kun sanot... Tämä on muusikon kivointa aikaa, kun kaikki on tavallaan auki. Aika näyttää. –Välillä tuntuu, että alan tehdä elektronista kamaa, välillä taas tuntuu, että voisin soittaa folkia. Konsertin huipentaneen We’re Going To Climbin aikana katosta tippui paperitähtiä. Ennen encoreja jäähyväiskeikalla kuultiin vielä Magenta Skycoden viimeiseksi jääneen We Will Be Warm -ep:n (2013) neljä kappaletta. – Reliefin jälkeen meni aikaa, ennen kuin sain biisejä tehtyä. Hands Burn, Open Air, jäähyväiskeikan ensimmäisen osion huipentanut This Empty Crow ja monet muut debyyttilevy IIIII:n (2006) kappaleet kuulostivat parhaimmillaan uskomattoman hyviltä. – Kun palkkilevyn biisejä treenattiin jäähyväiskeikkoja varten, oli pakko oikein kuunnella levyltä, että miten ne kappaleet menivätkään. Magenta Skycodea ei enää ole. Asetelmaan sopeutui. Ja kun se fiilis kerran tulee, niin se on sitten siinä. – Hmm. – Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun Fu-Tourist (Sjöroosin elektroprojekti, joka julkaisi yhden albumin) loppui, Jori Sjöroos muistelee. PMMP on poissa. Magenta Skycode lopetti tähtisateessa 70 ”Haikeutta ei juuri ehtinyt tulla – lopettaminen oli tiedossa vuoden verran ennen viimeistä keikkaa.” – JORI SJÖROOS Keikat 1_15_b.indd 70 16.1.2015 13.49. Relief julkaistiin neljä vuotta palkkilevyn jälkeen. – Teimme Paulan (Vesala) ja Miran (Luoti) kanssa PMMP:n Kovemmat kädet -levyä ja päätin sen valmistuttua tehdä itse oman, tietynlaisen levyn. Teen pieniä juttuja sinne tänne ja haudon ideoita. Jäähyväiskeikan alkupuolisko sai miettimään, että Jorin ”palkkilevyksi” kutsuma IIIII on ehdottomasti tärkeimpiä tämän vuosituhannen puolella tehtyjä kotimaisia indielevyjä. Ep syntyi nopeasti. Jori Sjöroos oli kyseisissä peijaisissa merkittävässä roolissa – olihan hän tuottanut kaikki PMMP:n albumit ja säveltänyt yhtyeen kappaleet. Reilua vuotta myöhemmin Sjöroos saattoi lepoon oman bändinsä, kun Magenta Skycode soitti viimeiset keikkansa. Ja hyvä näin. Se olo meni ohi. Ei edes IIIII:n kymmenvuotisjuhlapainoksen bonusraitoina. Väliajan jälkeen Magenta Skycode palasi Logomo-teatterin estradille neljän taustalaulajan kanssa. – IIIII on ehkä mattaisempi ja enemmän sisäänpäinkääntynyt levy. Biiseissä on niin paljon päällekkäisiä äänikerroksia, Sjöroos kertoo. Ettei se olekaan tarpeeksi hyvä. Teimme PMMP:n viimeistä albumia. Täysin erilaisena versiona, toki. Sjöroosin vaimolleen omistaman Treasure We Harbourin aikana nähtiin moderni tanssiesitys ja teatterisalin katosta satoi tekolunta. Luulen, että teen seuraavaksi jälleen sellaisen levyn, mitä haluaisin itse kuunnella, Sjöroos raottaa tulevaisuudensuunnitelmiaan. Sellaisen albumin, mitä haluaisin itse kuunnella. Alun perin tarkoituksena oli julkaista vain yksittäinen single, mutta levy-yhtiö Solinan pomon Tom Riskin neuvosta teinkin ep:n, joka julkaistiin hääpäivänäni
Live Nation kooste tulostus.indd 71 19.1.2015 15.55
Palataanpa kuitenkin hieman menneisiin, sillä yhtye kiersi High On Firen kanssa Iso-Britanniaa jo melkein kymmenen vuotta sitten. – Joskus kävi kieltämättä mielessä, että siinäkö se Callisto sitten oli... Tämä pitää bänditoiminnan mielenkiintoisena, kitaristi Myllykangas huomauttaa. BREACH 2. Se tuntui silloin oikealta emmekä Secret Youthin kanssa edes miettineet muita vaihtoehtoja, kertoo Myllykangas. Tällä kerralla lähes kaikilta jäseniltä löytyi melkein valmiita biisejä ja ne sitten sovitettiin bändille sopiviksi. – Taannoisen 10-vuotiskeikan järjestämisessä oli aivan älyttömästi tekemistä, joten saapa nyt nähdä, millainen on yhtyeen energiataso ensi vuonna, Myllykangas puuskahtaa. – Olen bändin pahin stressaaja ja pohdin etukäteen kaikenlaisia ongelmia, tyyliin ”kitara ei kuitenkaan pysy vireessä” ja ”ihan varmasti ne vahvistimet paukkuvat”. Toki pidän Secret Youthista erittäin paljon, mutta ehkäpä oma luonne löytyy enemmän sieltä ”ei ne kuitenkaan tykkää” -osastolta. ULVER MARKUS MYLLYKANGAS ja CALLISTOON eniten vaikuttaneet yhtyeet: 1. Callisto saavuttaa ensi vuonna viidentoista vuoden merkkipaalun. Kappale saattoi syntyä esimerkiksi seuraavasti: minä tein ensin puolet riffeistä, jonka jälkeen rumpali Ariel Björklund kirjoitti toisen puolen, kun taas solisti Jani AlaHukkala teki laulumelodiat ja basisti Juho Niemelä kirjoitti tekstin. Niin seesteiset kuin myrskyisetkin tunnelmat vetävät maton alta ja lyövät hampaat kurkkuun, sen kummempia kyselemättä. Secret Youth vie Calliston mittavalle kiertueelle niin Suomeen kuin Eurooppaankin. – Itse asiassa nauhoitimme jo Providencen livenä. Jos tutustuu High On Firen kitaristilaulajan Matt Piken haastatteluihin niin miehestä saa melkoisen hurjan kuvan. Oliko koko yhtyeen taru vaakalaudalla. Mutta emme silti koskaan kysyneet toisiltamme, että onko yhtye lopettamassa vaiko ei. Onneksi olin väärässä, nauraa Calliston primus motor Markus Myllykangas. Calliston työstäminen tuntui välillä raskaalta, mutta niistäkin syvyyksistä on nyt noustu. Callistosta on tekeillä myös dokumentti ja sen julkaiseminenhan olisi oiva tapa juhlistaa kulunutta viittätoista vuotta! PALUU RASKAIDEN TÖIDEN ÄÄRELLE MARKUS MYLLYKANGAS ja CALLISTOON eniten vaikuttaneet yhtyeet: 1. Myös tekotapa on mielenkiintoinen: Secret Youth on Sonic Pump -studiolla nauhoitettu livealbumi. BREACH 2. – En osannut odottaa tällaista vastaanottoa. Albumin tinkimättömyys on huomattu jo laajalti ja esimerkiksi Infernon päätoimittaja Matti Riekki pohti taannoin blogissaan, että niinköhän jo tammikuussa ilmestyvä Secret Youth nousee kuluvan vuoden kovimmaksi kotimaiseksi pitkäsoitoksi. WOVENHAND 5. Oletteko jo uhranneet ajatuksia mahdolliselle juhlahetkelle. Tosiaan, melko hurja kaverihan Matti oli ainakin silloin, mutta emme silti törmänneet minkäänlaisiin ongelmiin, muistelee Myllykangas. Kuten tuli jo selväksi niin Providencen ja Secret Youthin välille mahtuu melkein kuusi vuotta. Kuusi vuotta on kuitenkin pitkä aika ja Calliston maailmaa joskus niin kirkkaasti valaissut liekki tuntui olevan pahasti hiipumaan päin. 72 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Callisto ei osaa kirjoittaa kahta samanlaista albumia. Se tuntuu hienolta. Kun biisinkirjoitus sitten lähti käyntiin, asetitteko uuden albumin suhteen jotakin tiettyjä tavoitteita vai syntyivätkö kappaleet ”tulee mitä tulee” -periaatteella. No, stressaaminen oli tälläkin kerralla turhaa. WOVENHAND 5. Emmekä me osaa myöskään laskelmoida, joten uusi pitkäsoitto on aina luovan prosessin tulos. Jälkimetallisessa maailmassa operoivan Calliston discografiasta ei löydy kehnoja julkaisuja – itse asiassa yhtyeen albumit ovat monin paikoin jopa loistavia. Teksti: Timo Isoaho True Nature Unfolds (2004), Noir (2006) ja Providence (2009). NEUROSIS 3. ZAO 4. ULVER K uv a: Juha Me tso CALLISTO Bazook 1_15 uusi.indd 72 19.1.2015 6.22. No, tulipa taas kerran oltua väärässä, sillä viime syksynä uusista kuvioistaan tiedottanut helsinkiläisturkulainen sekstetti on palannut postmetalin jykevään ytimeen tuoreella Secret Youth -pitkäsoitollaan. NEUROSIS 3. – Debyyttimme ilmestymisestä tuli viime vuonna kuluneeksi tasavuosia ja ajattelimme juhlistaa asiaa levyn vinyyliversiolla, mutta viivästymisen vuoksi vinyyli ilmestyy vasta tänä vuonna. ZAO 4. – Säveltäminen oli nyt helpompaa kuin aiemmin. – Se oli mahtava rundi! Me lupasimme hoitaa keikkojen jälkeiset roudaushommat, kun High On Fire kerran lainasi meille kitarakaappeja, bassokamoja ja rumpuja, mutta joka ilta myös herra Pike – tai siis Hauen Matti –, tuli itsekin kantamaan romuja
Jatkoin tarinaa olettamuksesta, ettei The Chosen One koskaan harpannut peilin läpi toiseen ulottuvuuteen vaan hän on viettänyt koko tämän ajan ”väärässä maailmassa”. – Imaginations From The Other Siden päättyessä tarinan päähenkilö (The Chosen One) seisoo ison punaisen peilin edessä. kesäkuuta. Gene Simmonsin muutaman kuukauden takainen ”rock is dead” -kommentti ei siis pidä taaskaan paikkaansa. Suomalaisdiggareiden kiihkeästi odottama konsertti soi Nosturissa 2. – ”Rock is dead” on myyvä lausahdus – tietenkin media nostaa tuollaisen otsikoksi, vaikka Gene itse asiassa tarkoitti rockbisneksen vain muuttaneen muotoaan vuosien saatossa. – Kun ryhdyin tällä kerralla miettimään sanoituksia, päätin palata tuohon hetkeen. – Levyn otsikko ja ensimmäinen lohkaisu Gonna Be A Fight Tonight kertovat kaiken. 73 Tuntuu kummalliselta tajuta, miten vähälle huomiolle saksalainen fantasiapowermetal-suuruus Blind Guardian on jäänyt Suomessa. Helsingin-konsertti onkin eräs odotetuimmista tulevalla Euroopan-rundilla, laulaja Hansi Kürsch toteaa ilman mielistelyn häivääkään. – Esiinnyimme Tuska-festivaalilla kesällä 2011, mutta oma klubikeikka on tietenkin täysin eri asia. Olin todella ylpeä itsestäni. Miksi kahden levyn väliin jäi näinkin paljon aikaa. Fire Music on yhtä turpasaunaa, Danko Jones hymähtää. – Ai niin: emme aio myöskään pyytää räppäreitä vierailemaan Danko Jonesin albumeille! Bazook 1_15 uusi.indd 73 19.1.2015 6.22. ”Jättäydyimme tietoiselle luovalle tauolle.” ONKO ROCK KUOLLUT. DANKO JONES ja viisi tyylikkäintä levyn kantta: BLACK FLAG My War SAMHAIN Initium BLACK SABBATH Sabotage KISS Rock And Roll Over AC/DC Powerage VÄHINTÄÄN MASSIIVISTA MUSIIKKIA K uv a: Hans -Mar tin Is sler K uv a: Dus tin R abin Torontolaistrio Danko Jones jatkaa tuoreella Fire Music -albumilla siitä, mihin reilun kahden vuoden takainen Rock And Roll Is Black And Blue jäi. Beyond The Red Mirror kertoo näistä vuosista. – Joko The Cultin Little Devil tai Kissin Anything For My Baby. Kolmen eri sinfoniaorkesterin ja kahden ison kuoron maustama kolossaalinen Beyond The Red Mirror tarjoaa jatkoa kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneelle Imaginations From The Other Side -albumille. Beyond The Red Mirrorin työstöprosessiin puolestaan hupeni yli kaksi vuotta, joten emme ole varsinaisesti laiskotelleet, kitaristi André Olbrich hymähtää. Edellisiltä julkaisuiltamme on löytynyt rauhallisempiakin tunnelmointeja, mutta nyt jätimme ”tyttöjen biisit” kokonaan pois. Tai ehkei sittenkään. Lucifer’s Heritage -nimisenä perustuksiaan aikoinaan valanut bändi esiintyy kotimaassaan esimerkiksi Wackenin jättifestivaalilla kymmenien tuhansien hurraavien fanien edessä, mutta Suomessa krefeldiläisyhtye joutuu tyytymään hieman vaatimattomampaan vastaanottoon. En tietenkään oikeasti osannut soittaa näitä kappaleita, mutta ne menivät kuitenkin tarpeeksi sinne päin. Tilanne on kuitenkin muuttumassa – niin, tasan kolmekymmentä vuotta orkesterin perustamisen jälkeen! Blind Guardianin kymmenes studioalbumi Beyond The Red Mirror on sinfonisen melodisen metallin merkkipaalu ja Blind Guardian saapuu pitkäsoiton promokiertueella myös Helsinkiin. Minua naurattaa aina makeasti, kun yhtyeet hehkuttavat teemalevyjensä erilaisia hahmoja ja niiden tekemisiä. – Vietimme ensin tien päällä hyvän tovin ja sitten jättäydyimme tietoiselle luovalle tauolle. Rock ei todellakaan ole kuollut, sillä tänä päivänä musiikkia julkaistaan enemmän kuin koskaan, Danko sanoo. Ei, helvetti, kiinnosta! Jos kertosäe rokkaa ja jää päähän pyörimään niin se riittää minulle, laulajakitaristi nauraa. – Tsekatkaapa vaikka The Admiral Sir Cloudesley Shovel, Holy Mountain, Mos Generator, Floor tai Endless Boogie – loistavia yhtyeitä. – Konseptialbumia. Tuo peili erottaa toisistaan kaksi erilaista maailmaa, Kürsch aloittaa. Entä mikä oli ensimmäinen riffi, jonka opit soittamaan. At The Edge Of Time -albumi ilmestyi kesällä 2010. Entä mitä löytyy Danko Jonesin kielletyltä listalta – mitä ette tule koskaan tekemään
Helmikuun lopulla ilmestyvä One Man Army on Ensiferumin debyyttialbumi maineikkaan Metal Blade -yhtiön (Slayer, Mercyful Fate, Amon Amarth) kautta ja samalla ensimmäinen, jonka helsinkiläisyhtye on työstänyt lappeenrantalaista Astia-studiota pyörittävän Anssi Kipon valvovien silmien ja korvien alaisuudessa. Aihio kaikkine pedalsteelsovituksineen oli kasassa pitkään, mutta vasta Netan laulusuorituksen myötä osat loksahtivat lopullisesti paikoilleen. Lisäksi Anssi on jokaisessa otossa vahvasti ”läsnä” ja hän tykkää ei-niin-perinteisistä ratkaisuista – näiden piirteiden seurauksena One Man Armylle päätyikin runsaasti elämänmakua ja sopivaa outoutta. Ensiferumin mahtavimpia puolia on juuri se, että ideoita ei tyrmätä vaan hullutkin jutut kokeillaan. Tekstit sentään etenevät hyvinkin tutuissa soturitunnelmissa. Itselläni ei ole koskaan aikaisemmin mennyt bassojen äänityksiin kolmea päivää, mutta tällä kerralla tämäkin raja rikkoutui, kertoo Sami Hinkka. One Man Army soi jopa yllättävänkin monipuolisesti. Tyylikkään albumin lisäksi Ensiferumilla on muutakin syytä juhlia: yhtye saavuttaa näinä päivinä kahdenkymmenen vuoden rajapyykin. – Olisihan se kiva järjestää kunnon spesiaalikeikka ja julkaista se livetallenteena, mutta bändin aikataulu on kiitettävän täynnä parin tulevan vuoden osalta. Studiopäivät olivat ilmeisen mittavia. Fool For A Lifetime RED HOT CHILI PEPPERS: Mother’s Milk DARK TRANQUILLITY: The Gallery IRON MAIDEN: Powerslave K uv a: Es ter Seg arr a Teksti: Timo Isoaho Bazook 1_15 uusi.indd 74 19.1.2015 6.10. Karsimme rajusti myös raitamääriä verrattuna edellisiin levyihin. – Sanoimme ei esimerkiksi triggereille ja lisäsimme elävän grooven määrää. Markus oli sitten onnistuneesti yhteydessä Frederikiin ja kyllähän Reetun vierailu on koko albumin kruununjalokivi – tosin jotkut puritaanit voivat olla eri mieltä, nauraa Hinkka. Hän ei soitata turhaan, mutta muusikoista pitää saada kaikki irti. Palataanpa asiaan, kun Ensiferum täyttää 25 vuotta! HULLUJEN JUTTUJEN KOKEILIJAT ”Reetun vierailu on koko albumin kruununjalokivi.” SAMI HINKKA ja jumalaiset albumit, jotka eivät olisi niin jumalaisia ilman upeaa bassotyöskentelyä: FAITH NO MORE: King For A Day... – Two Of Spadesin säveltäminen oli erittäin hauskaa! Se muutti muotoaan moneen kertaan, mutta lopulta osat loksahtivat kohdalleen. – Neito Pohjolan -biisin solistina taas toimii iki-ihana Netta Skog. Videoja nimibiisin death/folk/ thrash-paahdosta on melkoinen matka ihan oikeaksi Reetu-discoksi (!) kesken matkan vääntyvään Two Of Spadesiin tai suomalaiskansallisissa ”tanssitunnelmissa” etenevään Neito Pohjolan -kappaleeseen. – Älä käsitä väärin, sillä itse tykkäsin Anssin piiskaamisesta. – Vaikein pala taisi olla Descendants, Defiance, Domination -eepos, joka aiheutti harmaita hiuksia loppumetreille saakka, mutta onneksi jaksoimme vääntää sen massiivisuuden kanssa loppuun asti. Heathen Horde taas oli aivan toista maata – biisi oli selkeä tapaus heti sen jälkeen, kun Mahi (kitaristi Markus Toivonen) esitteli meille alustavan aihionsa. Jos edellä mainituissa ei ole tarpeeksi uusia tuulia niin lisätäänpä pökköä pesään: Ensiferum on pistänyt myös soundimaailmansa remonttiin, enemmän tai vähemmän. March Of War, My Ancestor’s Blood, Warrior Without A War, Axe Of Judgement ja niin edelleen. Silti nauhoitukset etenivät erittäin hyvässä hengessä, Hinkka kertoo. Jo mainittu Two Of Spades taas pistää tekstinsäkin puolesta kuulijoiden ennakkoluulot koetukselle. En muista, kuka ehdotti bridgeriffiin discokomppia, mutta tämän oivalluksen jälkeen meininki muuttui aivan hurjaksi. – Työskentelimme kuutena päivänä viikossa ja työpäivän keskimääräinen mitta oli neljätoista tuntia. Halusimme enemmän lämpöä, dynamiikkaa, särmää ja livefiilistä. Lisäksi Anssi miksasi analogisia laitteita hyväksi käyttäen. – Kaikki orkesterin jäsenet saivat soittaa sormensa ruvelle ja huutaa äänensä käheäksi Anssin komennossa. 74 Bazook! > Suomalaisen melodisen death/folkmetalin väkevimpiin miekankantajiin kuuluva Ensiferum elää mielenkiintoisia aikoja. – Levyltä löytyy oodeja esi-isille ja pitkävihaisuudelle sekä pohdiskeluja erilaisten ”sunnuntai-sotureiden” sielunmaisemista
Vapaaillat ovat harvinaisia. – Varmaan juuri tämän vuoksi laulu joutui Yleisradion esityskieltoon ja ehti olla kuusi vuotta pannassa, kunnes kiellettyjen laulujen kategoria poistettiin vuonna 1972. Numminen levytti laulun pian ruotsiksi ja Med min kvinna i Riksdagshusets park sai soida vapaasti Yleisradion ruotsinkielisissä ohjelmissa. 74-vuotias laulaja keikkailee edelleen aktiivisesti. Teksti syntyi, kun kävelin toukokuun alussa vuonna 1966 erään kaunottaren kanssa eduskuntatalon puistossa. Siitä kimposi idea lauluun, kuten usein lauluntekijälle käy, M.A. Esitin kappaleen taannoin Frankfurtin kirjamessuilla ja huomasin, että ihmiset selvästi odottavat laulussa erityisesti näitä vasemmistolais-, oikeistolais-, punaviinija valkoviinikohtia. Minulla oli rutkasti ”Sitten virkoin: Nyt haluan pidellä sinua / Hän suostui / Julkisella paikalla emme tietenkään menneet liian pitkälle” M.A. Sama tapahtuu laulussa myös päinvastoin: vasemmistolaiset kävelevät vasenta laitaa ja valkoviini vaihtuu punaviiniksi. Tämän laulun myötä Unto Mononen ymmärsi, että hän voi säveltää eri runoilijoiden teksteihin musiikkia. Hän on levyttänyt sen viidellä eri kielellä. Se kappale on aikansa kuva. Laulun paikka Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. – Pari vuotta myöhemmin levytin laulun esperantoksi. Kielletyt laulut -konserteissa, kun Pedron (Hietanen) kanssa esitämme laulun, se huvittaa yleisöä nimenomaan aikasidonnaisesti. Siihen aikaan nuori, pulppuava mieli tuotti enemmän ideoita kuin pystyi toteuttamaan. Mononen katsoi tekstiä ja sanoi, että kyllä tästä tango tulee. K uv a: Visa Högmander 75 laulun paikka_MA Numminen_b.indd 75 16.1.2015 13.23. – Se ajatusmaailma syntyi helposti. Vietimme railakkaan illan kaupungilla, kiepuimme varmaan viidessä ravintolassa. Kun olin parissa–kolmessa ravintolassa ottanut vauhtia, niin sitten kolmannessa tai neljännessä ravintolassa rohkaistuin näyttämään tekstin Untolle ja kysyin, että syntyisikö tästä tango. Laulun puisto sijaitsee jazzravintola Storyvillen ja eduskuntatalon välissä. Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa -kappaleen julkaisusta on kulunut lähes puoli vuosisataa. – Minulla on aivan riittävän paljon kysyntää. Numminen laulaa jälleen (Sex-ep) (1966) Sanat: Mauri Antero Numminen Sävellys: Unto Mononen 60° 10’ 25.2”, 24° 55’ 59.3” Kielletty laulu, mutta vain suomeksi ”Istuin naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa Me katselimme kuinka kansanedustajat kulkivat ohitsemme Oikeistolaiset käyttivät polun oikeata laitaa Naiseni sanoi: Anna minulle lisää mietoa valkoviiniä” Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa on yhä Nummisen yksi tunnetuimpia kappaleita. Mit meiner Braut im Parlamentspark on suosituimpia kappaleitani Saksassa, edelleen, M.A. Niin hän sitten tekikin, muun muassa Aila Meriluodon ja Pentti Saarikosken runoihin. M.A. Minulla ja tytöllä oli halvinta punaviiniä mitä siihen aikaan sai, algerialaista, luultavasti. – Yritin itse säveltää siitä tangoa, mutta en onnistunut mieleiselläni tavalla. Hyvä ystäväni Unto Mononen oli Helsingissä hakemassa Teosto-palkkioitaan, ne saatiin siihen aikaan suoraan käteen. Se on pitkä aika ja laulu on edelleen suosittu. – Olen levyttänyt laulun suomeksi, ruotsiksi, saksaksi, englanniksi ja esperantoksi. Numminen: Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa Ep:ltä M.A. – Siitä on 48 ja puoli vuotta. Teksti: Visa Högmander > materiaalia kiellettyjen laulujen listalla, olen varmasti eniten kieltoja saanut laulaja. Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa oli kiellettyjen laulujen listalla vain suomenkielisenä versiona. Kappale ei kuulu suosikkiteoksiini. – Unton omissa tangoissa tekstit olivat riimitettyjä, mutta Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa oli suorasanainen teksti. Unto sanoi minulle lauseen, jonka muistan edelleen: ”Mauri, sinulle minä sävellän vaikka puhelinluettelon”. Kappaleessa oikeistolaiset kävelevät polun oikeaa laitaa ja Numminen nauttii naisensa kanssa mietoa valkoviiniä. Numminen toteaa. Pikemminkin hiukan jarruttelen ja iloitsen, jos olen lupautunut heikkona hetkenä mennä keikalle ja se peruuntuu. – Eihän tilanne tietenkään mennyt kirjaimellisesti tekstin mukaisesti. Pidän enemmän filosofisista ja yhteiskunnallisista lauluistani. Numminen kertoo Musiikkitalon kahvilassa. Ja sekin oli tietysti laitonta nauttia viiniä julkisella paikalla. Olikin huvittavaa, että samaan aikaan tein radioon puheohjelmia
Tilanjako mahdollistaa yömyöhään riekkumisen, studiotyöskentelyn ja nukkumisen samanaikaisesti ryhmän eri jäsenille. Tilan toimenkuvaan on kuulunut kasvinviljelyä, kotieläinja metsätaloutta. K uv a: P etr ax stalker-taitto2015_1_c.indd 76 16.1.2015 13.14. polvessa Petraxin miljöönä toimivaa Rappulan maatilaa on viljelty vuodesta 1577. Perinteikkään maatilan yhteydessä toimiva Petrax on tarjonnut artisteille uniikin miljöön sekä paljon puhutun ja ylistetyn täyshuollon jo 20 vuotta. Petraxstudion vetovoima perustuu vahvasti juuri upeaan idylliin. Alakerrassa on saunaja suihkuosasto ja erillinen hengaustila vapaa-ajan viettoon. Pääsin vihdoin tarkistamaan huhupuheiden vedenpitävyyden hypätessäni joulukuussa Suomen Musiikki -levy-yhtiötä luotsaavan Kari Hynnisen kyytiin kohti Hollolaa, Egotripin järjestyksessään kahdeksannen studioalbumin äänityksiä väijymään. Ketkä ovat tarinan takana. Ainoana perillisenä hänelle oli jo nuorena selvää, että hän tulisi jatkamaan isäntänä. Sisäänkäyntinsä puolelta mökkimäinen ja varsinaisen studion puolelta kuin autokatsastamon hallina levittäytyvä studiorakennus ei näytä ulkoapäin erikoiselta. Aikoinaan tilalla on ollut työväkeä, mutta nykyään työt ”Petri on olemukseltaan iloinen veijari ja hyvä jätkä, hieman kuin pienempi Jethro Rostedt, jos Jethro Rostedt olisi hyvä jätkä.” keeta peltoo. Tiloissa lepäävät aivan omanlaisensa tunnelmat. Isäntä 13. Tässä on etenkin tuottajille ja äänittäjille myös sudenkuoppansa. Tässä maisemassa silmä lepää. Egotripin jätkät kertovat Lasse Suomen rakastetuin studio Tällä kertaa Stalker esittelee Suomen puhutuimpiin ja legendaarisimpiin kuuluvan studion ja sen yhtä lailla legendaarisen isäntäpariskunnan. Sisällä erityislaatuisuus selkenee nopeasti. Lassen puurrettua yön kundit palasivat aamulla yläkerran unilta ja alakerran ajanviettelyiltä kuuntelemaan versiot, ja niin, sanelemaan uudet ohjeet! Että ei kun hommiin! Ihanaa. polvessa. Teksti: Teppo Vapaus Kurjen saaneen taannoin rytmihäiriöitä, kun pitkän äänityspäivän jälkeen hänet ohjeistettiin miksauksien tekoon yöksi. 76 77 Suomen musiikkikentällä aktiivisesti yli 15 vuotta eri rooleissa harrastanut ja työskennellyt Stalker on kuullut soittajakollegoilta Petrax-ylistystä kaikki nämä vuodet. Hollolan Petraxilla ovat levyttäneet lähes kaikki merkittävät suomalaiset artistit ja yhtyeet HIMistä ja Nightwishistä Kotiteollisuuteen ja läheisen Petrax-suhteensa myötä albuminsa vuonna 2000 Helsinki-Hollolaksi nimenneeseen Egotrippiin. Perille Petraxin pihaan päästyämme ymmärsin heti miljöön voiman. Tuntuu epätodelliselta, että pari metriä kodikkaan pirtin ja narisevan vessan oven vieressä on moderni huippustudio. Yläkerta on omistettu nukkumiselle. Petraxin perustaja Petri Rappula on tilan isäntä jo 13. Ne sapuskat! Niistä riittää juttua. Olimme saapuneet keskelle ei-mitään, ja ympärillä avautui silmänkantamattomiin pystymetsää ja laaStalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Jos ei täällä synny taidetta, ei synny missään. Petrax sitä, Petrax tätä! Kaunis luonto, omaan rauhaansa eristäytynyt miljöö, huippumoderni studio ja ne sapuskat
76 77 hoidetaan perheen kesken. Petraxin kuuluisia eväitä nauttimassa Viikatteen pojat. Myyjä Veka Salminen lupasi tulla kolvailemaan kytkennät kylän oman miehen Timo ”Tinde” Toivosen kanssa. – Työnteko on helpottunut koneellistumisen myötä. Jyrkin kanssa etsittiin soundien saloja ja synkattiin kahta pc:tä ja kolmea adattia keskenään välillä epätoivoisin tuntein. Petraxin isäntäpariskunnalla on takana yhteistä taivalta yli 30 vuotta, joista viimeiset kaksi vuosikymmentä studio-olosuhteissa. Isä Jaakko Rappula kiersi holhoojana mukana tanssikeikoilla, jotta nuori pianisti pääsi lain puitteissa lavalle. Tänä päivänä jää kaipaamaan sitä yhteisöllisyyttä, mitä tilalla on ennen ollut. Ei, vaikka tilan viljelypinta-ala on moninkertaistunut entisiin aikoihin nähden. – Jyrki oli saanut vihiä studiosta ja tuli katsastamaan mestat. Tekniikka alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja mielenkiinto siirtyä omasta musiikista sille puolelle. Petraxin tarina alkaa Peruskoulun jälkeen Petri kävi maatilateknisen koulun, ja ravintolakeikkailu sai väistyä. Eräänä avainhenkilönä toimi nuori ja nälkäinen äänittäjä-tuottaja Jyrki Tuovinen, joka on sittemmin ansioitunut Apulannan, Von Hertzen Brothersin ja lukuisten muiden kärkiartistien tuotannoissa. Tuolloin hän teki ensimmäiset nauhoituksensa kahden kasettidekin ja saippuarasiaan rakennetun summain-viritelmän avulla. Koulutyön alettua hän hakeutui soittotunneille paikalliselle kanttorille. Kirkkourut tulivat tutuiksi, ja kanttori Markku Helteen annettua Petrille kirkon avaimet tuli uruilla soiteltua Bachin lisäksi myös Procol Harumia, ”kunhan kukaan ei ollut kuulolla”. Kuvassa Petrin ja Tiinan syleilyssä Indica. Miten Petraxista sitten tuli kärkiartistiemme suosima ja ylistämä studio. Soittotilana toimi nykyinenkin noin 130 neliön tila, joka oli siihen aikaan korjaamohalli. Tästä tuli studion nimi perustamisvuonna 1993, Petri kertoo. Taas on emäntä laittanut kystä kyllä. – Trax oli sekvensseri-softa ja leikittelin ajatuksella ”Petrin Traxista”. Palkattua työvoimaa ei ole. Jyrkillä ja Jussilla on merkittävä rooli Petraxin historiassa. Sana levisi puhtaasti puskaradion kautVieraat ovat viihtyneet Rappuloiden hoteissa niin hyvin, ettei Petrax ole koskaan edes tarvinnut varsinaista markkinointia. Näistä innostuneena Petri hankki pian myös Fostexin R8nauhurin ja 12-kanavaisen tiskin. Tinde on ollut korvaamaton apu myös myöhemmissä teknisiin korjauksiin liittyvissä asioissa. Opiskeluaikoina hän soitti koskettimia eri kokoonpanoissa rockista progeen, ammentaen nuoruutensa suosikeista: Procol Harum, Genesis, Giorgio Moroder, Kraftwerk, Space ja Led Zeppelin. On huomionarvoista, että Petraxia ei koskaan markkinoitu. – Osallistuin myös Sibelius-Akatemian järjestämiin työpajoihin koskien äänitystä ja tuottamista. Kummatkin viettivät puolet vuodesta Hollolassa, Petri nauraa. K uv a: Timo Isoaho K uv a: P etr ax K uv a: P etr ax stalker-taitto2015_1_c.indd 77 16.1.2015 13.14. Musiikkiopinnot jatkuivat Päijät-Hämeen konservatoriossa 3/3-tutkintoon asti. 24 trackia ja midiohjattu äänipöytä. Seuraava vaihe oli ADAT-villitys. Jyrki toi tullessaan erilaisia projekteja ja hänen myötä taloon saapuivat myös Jussi Jaakonaho ja Lasse Kurki. Armeijan jälkeen aktiiviseen soittamiseen tuli taukoa, mutta musiikki oli koko ajan läsnä. Tästä johdannaisena Trampsien tuleva levy äänitettiin Petraxissa vuonna 1995, Petri muistelee. Petraxin tarina sai puolivahingossa alkunsa. Hän on olemukseltaan iloinen veijari ja hyvä jätkä, hieman kuin pienempi Jethro Rostedt, jos Jethro Rostedt olisi hyvä jätkä. Yöt kuluivat kamoihin perehtyessä, äänitystä opetellessa ja demoja tehdessä. Kohinaa piisasi parin päällekkäisäänityksen jälkeen. Ensimmäisen bändinsä Paprican Petri kokosi 12-vuotiaana vuonna 1976. Nykyisin iso osa työajasta kuluu taloussuunnitteluun, papereiden pyörittelyyn ja lomakkeiden täyttämiseen, Petri Rappula kertoo. Petri aloitti musiikkiharrastuksen tapailemalla pianolla radiosta kuulemiaan kappaleita ja paukuttelemalla pianosta norsunluukoskettimien kärjet rikki. Veka soitti myös Royal Tramps -yhtyeessä rumpuja. Laitteet hankittiin paikallisesta musiikkiliikkeestä. Olen kuullut aiemmilta sukupolvilta hauskoja tarinoita siitä, mitä työpäivien lomassa on sattunut ja tapahtunut. On itsestäänselvää, että Rappulat rakastavat musiikkia ja muusikkoja. Omaksi iloksi soittelu johti sekvensserisyntikan, 386-tietokoneen ja Cakewalk-sekvensserin hankintaan
Hän on ”sairaanhoitajasuvus ta”, ja myös hänestä piti tulla hoit su. K uv a: Timo Isoaho K uv a: Don Johnson Big Band K uv a: Don Johnson Big Band stalker-taitto2015_1_c.indd 78 16.1.2015 13.33. – Tehty työ antaa näkemystä ja rutiineja, joten peruspakka on nä peissä. Petraxin to dellinen sielu onkin isännän parem pi puolisko, Tiina Rappula, jonka menun ja täyshuollon voimistamina on loihdittu kymmeniä suomirockin klassikkolevyjä. Megalomaanisen aamupalansa Tiina kattaa Petraxilla yleisimmin kymmenen maissa, ja päivällinen on neljältä. – Aamupalan jäkeen on pari tun tia aikaa hoitaa kauppaasiat ja tar "Päiväohjelma tapaa olla aika hurja, mutta positiivinen rutinoituminen helpottaa." Laitteistoa on studiolla päivitetty pitkin 2000-lukua nykyistä vaatimustasoa vastaavaksi. Rakennustyöt aloitettiin 1999, ja valmista tuli 2000. Kyytiä on nyt kestänyt 32 vuotta, Petri kertoo. Päivä alkaa seitsemän jälkeen aamupalan laitolla, Tiina aloittaa. Häntä ja Petriä yh distää myös pianoharrastus. Unohdin varmaan jotain, ja ihan kaikkea ei yksinkertaisesti jak sa syödä. Tiina oli ollut ystävättären sä kanssa elokuvissa, ja he päätti vät liftata koteihinsa. Ei kuitenkaan rokkihoitsu. Tiina ei aluksi uskaltautunut autoon, koska autossa ei ollut taka ovia. Aamu röökin jälkeinen fiilis on epätodel lisen kiitollinen, kun pöytä notkuu puurosta, leivästä, munakkaasta, mansikkakeitosta, hedelmistä, ap pelsiinimehusta ja kahvista. Poikamme syntyivät vuosina 90 ja 94. Meininki on samanlainen myös päivällisellä, ja illaksi Tiina tuo studiorakennukselle herkullis ta lohikeittoa. – Ensimmäiset äänitykset uudis tuneessa studiossa tehtiin kun tim purit olivat vielä talossa. Kiireen lisäänty essä Petrille kävi myös selväksi, et tei hänen aikansa yksinkertaises ti riitä studion ja tilojen pyörittämi seen täysipainoisesti. Ok sala. Jonna Tervomaa, Jo Hope, Ego trippi ja Lemonator korkkasivat mestan. Pirtin pöytä on muu tenkin jatkuvasti katettu hedelmil lä, pikkusuolaisella, popcorneilla ja karkeilla. Ehdimme viet tää muutaman vuoden yrittäjä/pal kansaaja/lapsiperheelämää kunnes otimme Petrin kotitilan vetovastuun vuonna 1996, Tiina kertoo. 78 ta. Tiina on suorittanut pianosta 2/3tutkin non. Näimme lifta rit, ja ei muuta kuin kyytiä tarjoa maan. Suomirockin superemäntä Petraxin toiminnan kasvaessa stu dio alkoi jo vaikuttaa pienen kylän elämään ja brändätä paikkakuntaa. Lahdessa syntynyt ja vanhempi ensa myötä puoliksi kemijärveläis kainuulainen ja puoliksi tuupovaa ralainen Tiina Rappula kertoo aina hakeutuneensa maaseudulle eläin ten pariin. Ystävätär tunnisti minut enti seksi luokkakaverikseen ja sai Tii nan uskomaan, että kyytiin uskaltaa nousta. – Tapasin Tiinan erään illanvie ton jälkeen 1983, kun lähdimme au tolla kaverini kanssa Lahdesta koh ti kotia. Tähän väliin Stalkerin on rapor toitava lyhyesti omasta aamupala kokemuksestaan Petraxilla. Sessioiden kasvaessa majoittu minen alkoi kuitenkin muodostua ongelmaksi. Joinain aamuina pää rakennuksen yläkerrasta saattoi kavuta alas 10 hengen miehistö aamu puurolle. Oman jälkensä studion historiaan ovat jättäneet myös le gendaariset äänittäjätuottajat Dan Tigerstedt ja edesmennyt T.T. Vaikka olosuhteet antaisivatkin mahdollisuuden ympärivuorokautiseen työskentelyyn, tehdään levyjä usein kurinalaisella päivärytmillä. Maatilalla, perheen ja Petraxin emäntänä Tiinan vastuulla ovat stu dion asiakashuolto, tilan emännän tehtävät ja tietenkin vanhemmuus, kaikki samassa tilassa – kotona. Rappulan tilalla saman katon alle mahtuvat studiokompleksin lisäksi myös yöpymistilat, sauna ja yleiseen hengailuun tarkoitetut tilat. Maanmyötäinen elämä on viehättänyt. Tässä vaiheessa studiota alettiin suunnitella nykyi seen muotoonsa, jossa majoittumi nen tapahtuu studiorakennukses sa. Ihmetys oli melkoinen, kun kylä kaupassa alkoi asioida milloin ku kakin kuuluisuus. Lisäksi makunystyröitä houkuttavat kauniit lasilliset mustikkajogurttismoothie ta, ja ikään kuin jälkipalaksi on pan nukakkua kermavaahdolla ja hil lolla. – Kun Petrin kanssa homma me ni vakavaksi, ja emännän pesti näyt ti todennäköiseltä, luovuin saamas tani opiskelupaikasta mielisairaan hoitajaksi, kävin soppakoulun ja hankin kaupallisen koulutuksen. Rakensimme oman kotimme vihki vuonna 1987. Petri tarkkailee tuottaja Teemu Korpipään työskentelyä. Liikkuvia tekijöitä on toki paljon. Session alussa sovimme aina ruokailuaikataulut ja dieetit. Päi väohjelma tapaa olla aika hurja, mutta positiivinen rutinoituminen helpottaa
330 buukattua päivää Jos Tiinalla ei ole kahta samanlaista päivää maatilan, perheen ja Petraxin touhuissa, samaa voi sanoa myös Petristä. Laitteistona 32-kanavainen äänipöytä D&R Merlin ja Pro Tools 5.0. Junior Watson Lämmittelijä Jo’Buddy Liput alk. The Ukulele Orchestra of Great Britain Rockin ja popin klassikoita & terävää brittihuumoria Liput alk. Toiminimi on perustettu vuonna 1993. Päinvastoin. Heidän kanssaan on vietetty perinteiset itsenäisyyspäivän juhlat täällä monesti, puvut päällä tietenkin. Tulee myös mieleen Anssi Tikanmäki luonnostelemassa tulevia sävellyksiään kyntäessään tilan pelloilla. On hienoa, että olemme voineet tarjota muusikoille ympäristön, jossa he voivat olla omia itsejään ja saaneet heidän luottamuksen, Petri toteaa. Apulannan kanssa ensimmäinen levy oli Hiekka vuonna 2002. 35 €, eläk./opisk. Tiinalle jää joskus aikaa myös helliä isäntää, Petri hymyilee. Heille erityiset kiitokset ja terveiset! Muusikoista muutama tulee kuitenkin mainituksi erityisellä lämmöllä. Kysynnän lisääntyessä päätimme päivittää koko paikan laitteiden ja tilojen osalta. – Uskoisin, että ruuan maistumiseen vaikuttaa myös koko tapahtuman kotikutoisuus, sille varattu aika ja pysähtymisen tunne, Tiina pohtii. On tullut vietettyä eräskin yö studiolla päivän päätteeksi ja uuden aluksi. Tontsa sai minut hurahtamaan pahemman kerran RC-ilmailuun. 29 €, opisk. – Nykytilanteeseen olemme tyytyväisiä. Vuosien varrella Petriä ovat luonnollisesti työllistäneet studion säännölliset tekniset kasvonkohotukset ja tilojen remontointi. Läheisimmiksi ja rakkaimmiksi muodostuneita asiakkaitaan Petrin ja Tiinan on mahdoton nimetä. Ja muusikosta ja oppipojasta huipputason äänittäjä-tuottajaksi kasvanut aurinkoinen Arttu Peljo, Petri jatkaa loputonta listaa. Oddarrang Kokeellista jazzia ja elokuvallisia äänimaisemia Liput alk. – En olisi silloin uskonut, että vuonna 2000 äänitetään HelsinkiHollola -niminen albumi Petraxilla. Miljoonasade Tulkoon rakkaus Liput alk. Edellisen session pyykit käsittelen seuraavien aikana ja vaihtojen välissä on siistittävä tilatkin. Hän saa toimia talonmiehenä, teknikkona, koneenkuljettajana, toimitusjohtajana ja ”kaikkea siltä väliltä”. Kiireisimpinä vuosinaan Petrax on ollut buukattuna noin 330 päivää. Kun tämän päälle laskee siivousja huoltopäivät, ei tarvitse arvailla isäntäpariskunnan ajanviettoongelmia. Huima kattaus kotimaisia huippuja, mm. Kaiken tämän lomassa perhe pyörii ympärillä ja hoitelen tilaan liittyviä askareita, jotka vaihtelevat vuodenajoittain. Nauhureina toimivat nykyisin Studerin 16-trackinen A800, Otari Mtr 90 ja Pro Tools 11, Petri tiputtelee teknisiä yksityiskohtia. 24 € Len Garry (GBR) . 32 € To 26.3. 29 € La 28.2. Meillä ruuanlaittaja ei ole kokki, vaan emäntä ja poikien äiti, Tiina tiivistää. Tuolloin tarvittiin majoitustilat ja ruuat, koska läheisyydessä ei ollut saatavilla kyseisiä palveluita. 75 € Myös yksittäislippuja sekä hotellija junapaketteja Tampere-talon Lipputoimisto 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm) www.tampere-talo.fi Koko ohjelmisto 010 346 2000 Hämeenkatu 14 B 6th international Pe–la 27.–28.3.2015 KEVÄÄN POPJA ROCK-UUTISIA Tre-talo_SD_15_1_g.indd 15 16.12.2014 14.39 stalker-taitto2015_1_c.indd 79 16.1.2015 13.14. 24 € Su 15.3. Ja Tuomas Holopainen. Vuonna 2000 valmistui uusi Petrax. Ringer Star (USA) . Ruoanlaitossa hän uskoo hyviin perusraaka-aineisiin ja pyhään yksinkertaisuuteen, mutta näkee paljon vaivaa valmistamiseen: leivottua leipää, haudutettua puuroa, leivinuunissa haudutettua lihaa ja niin edelleen. On itsestäänselvää, että Rappulat rakastavat musiikkia ja muusikkoja. – Alun perin studio rakennettiin pienimuotoisesti omiin tarpeisiin. Puskaradion, Jyrki Tuovisen ja Jussi Jaakonahon säestyksellä mopo lähti käsistä 1996 jälkeen. – Poikiemme Juhon ja Juuson mielestä kivoimmat artistit olivat Ben Granfelt, joka pelasi poikien kanssa pleikkaria, ja Jonna Tervomaa, joka pelasi sulkista ja futista heidän kanssaan. Olemme saaneet kiitoksen ja avun, jos sitä on tarvittu. Egotrippiä Petri kertoo kuulleensa radiosta studion alkuaikoina ja diggailleensa bändiä kovasti. Äänipöytä vaihtui nykyiseksi Amek Galileon 56-kanavaiseksi sattuman kautta muutaman vuoden kuluttua. Jay Goeppner (USA) . Paikkoja ei ole rikottu eikä kalustoa varastettu. 29 €, opisk. Pepe Willberg Ohjelmassa myös levykirppis, pubivisa ja symposium Tapahtumapassi alk. Hienoja tyyppejä kaikki. – Olisi niin pitkä lista meille rakkaita bändejä, äänittäjiä ja tuottajia, joiden kanssa olemme saaneet työskennellä. Kun illalla saan tiskit käsistä, käyn vielä tarkistamassa studion siisteyden ja jääkaapin sisällön iltaa ja yötä varten. Gleison Tulio & Keilla Jovi (BRA) . MonaLisa Twins (AUT), The Brothel Creepers (ITA) . Nyttemmin tahti on hieman tasoittunut. Muuten Petraxin pyörittäminen työtunteja laskematta olisi mahdoton savotta. kistaa studion ja keittiön siisteys ennen kuin alan valmistella päivällistä. Hamburger Beat (GBR) . Keittiötöihin menee päivässä noin kahdeksan tuntia. – Maatilan puolella päivät ovat hyvinkin kiireiset huhtikuusta lokakuuhun, vaikkakin joskus kuulee tietämättömän kommentin, että keväällä kylvää ja syksyllä korjaa sadon, ja muun ajan makoilee, Petri nauraa. teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: Pe 20.2. – Historiamme aikana ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia muusikoiden taholta
Kitaristit virnistelevät, että ei kuulijaa silti liiemmin ajatella. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Mahtavinta tässä bändissä on se, että voi heittää täysillä autopilotille.” tarkkis-taitto_2015_1_a.indd 80 16.1.2015 13.15. Kitaristikaksikon vastuulle jää kuorruttaa rytmiryhmän poljentoa. Suunta on usein basisti Toni Hietamäen määrittelemä, josta rumpali Jukka Rämänen nappaa kiinni. Nimensä se sai siitä, että vaatimattomat talot olivat alunperin Loviisan ydinvoimalan rakennusporukan käytössä. Mahtavinta tässä bändissä on ainakin itselle se, että voi heittää täysillä autopilotille. Nythän me ollaan keikoilla vedetty pelkästään seuraavaa levyä. Sitten sitä ruvetaan muotoilemaan. Kun parakit siirrettiin lopulliselle paikalleen, elettiin niissä päihteiden täyttämää elämää. Hän myöntää improvisaation kuuluvan yhtyeen filosofiaan. Pidetään soittelu mahdollisimman simppelinä, niin maisematunnelmointiin jää improvisaation varaa. Jo debyytti on kokonaisuutena selkeärakenteinen ja tunnelmaltaan elävä, joka ei sorru pitkien siveltimenvetojen musiikin helmasyntiin eli hahmottomuuteen. >Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Kaikki ei tietenkään pysy aina samana, mutta perusrunko kuitenkin. facebook.com/atomikylä 80 Erkaleen seuraajasta luvataan edeltäjäänsä kompaktimpaa. Kyllä siellä on paljon loose endejä, jotka vaihtelee joka kerta. – Se tuli keikkasetin muodossa. Atomikylän kitaristit Vesa Ajomo ja Juho Vanhanen kertaavat sitä ahaa-elämystä, kun yhtyeen nimi kristallisoitui. Yhtyeen hallitun kaaoksen ydintä tutkaileva musiikki hehkuu vaarallista säteilyä ja nomadista juurtumattomuutta. Musiikki on tehty tosissaan ja siihen on uhrattu emootiota. Tampereen kaupunki ratkaisi ongelman purkamalla koko asuinalueen vajaat kaksi vuotta sitten. – Itseen voi luottaa, Juho uskoo. Muussa hetkessä sitä ei enää ole. Miellettiin kokonaisuus keikkana ja mietittiin, että voisi tämän kai äänit tääkin. Nyt tulee mitä tulee ja se toistuu tällä hetkellä. Nimi kuvaa näet myös bändin kosmista jurnutusta harvinaisen osuvasti. – Usein on joku teematyyppinen riffi, jonka loppuun ei ole mietitty muuta kuin minkätyylistä jatkoa siihen haetaan. Kuvaus natsaa erinomaisesti Erkale -esikoisalbumiin, jonka syntytarina poikkeaa keskimääräisestä levyntekoprosessista. Atomikylä Melkein onnellinen olotila Atomikylä oli viidestä parakkitalosta koostuva asuinalue Tampereen Nekalassa. Ei voi olla juurikaan parempaa nimeä raskasta ja psykedelistä musiikkia soittavalle yhtyeelle, joka syntyi neljän Oranssi Pazuzun ja Dark Buddha Risingin jäsenen kokoonnuttua jammaamaan. Itse kuuntelen paljon freejazzia, josta tiedostaen ja tiedostamatta tulee paljon vaikutetta. Erkaleeseen ei olla enää palattu. – Jos tekee musiikkia, johon on tyytyväinen, niin totta kai siihen samaistuu joku muukin. Kaksikko hoitaa myös vähäiset lauluosuudet. Se ei kuulu tämän bändin ideologiaan, Juho linjaa. Silloin se iskee johonkin sellaiseen, jolla on samanlaiset fiilikset just sillä hetkellä. – Kuunneltiin Nekalassa sijaitsevalla treenikämpällä jazzia ja jotain oltiin siinä nauhoiteltukin, kun joku sanoi, että tällainen kaaos kuulostaa pamiaamulta Atomikylässä, kun auringonvalo paistaa sisään, Vesa muistelee. Mun mielestä ei tarvitse kauheasti ajatella jaksaako tätä joku kuunnella, jos vain itse jaksaa. – Se on sellainen melkein onnellinen olotila, joka vähitellen vaihtuu karmivaksi, Juho maalaa
UUSI ALBUMI KAUPOISSA 6.2. CD/LP/DOWNLOAD/STREAM UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA Playground tulostus.indd 81 16.1.2015 15.24
Eikä sisaruksensa Tsinuskitoffeekaan kehno ole. Teen omaksi ilokseni pääosin elektronista musiikkia, muun muassa housea ja trap-biittejä. Nykyään me koetamme kehittää nimenomaan svengipuolta.” (Soundi 1/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä . Laita silmät kiinni ja kuuntele Yoshi Cityn kauniit melodiat ja chillit biitit. Galantisin biisi tarjosi minulle juuri sitä, mitä biisissä kaipaan: suuria tunteita ja soundeja sekä tykittävän dropin. Olen omistanut jo pari vuotta tilin, mutta olen vasta nyt tajunnut sen hauskuuden (ja koukuttavuuden). Yhdestä nykyisestä harrastuksestani olen ylpeä. Ei hyvin eikä huonosti. Viisas joulupukki toi katkaisusirkkelin ja hylsyavainsetin, itse hankin juuri rälläkän. Vaikka urheilu ei ole ollut ikinä suosikkitekemistäni, olen nykyään huomannut että pidän urheilusta ja se saa oikeasti skarpin ja freesin olon aikaan. Hopeatoffeen kaveriksi sopii parhaiten tietenkin kylmä olut. a) Holle Holopainen (Hullujussi) b) Mikko Alatalo c) Heikki Silvennoinen (Tabula Rasa) Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi ja laita viestin otsikoksi ”Kuka puhui”. > OSSI MÄKELÄ Softengine ON TÄYSIN ymmärrettävää, että karkkipakkaukset suunnitellaan lähes aina lapsia ajatellen, mutta onneksi välillä muistetaan meitä entisiä lapsiakin. Suurella ilolla olen tervehtinyt unohduksiin painuneen Hopeatoffeen viime aikojen voimakasta paluuta. viimeinen sana -taitto_15_1_a.indd 82 19.1.2015 14.08. Aivot narikkaan. Kumma kyllä, uuden vuoden viinalain muutokset eivät ole vaikuttaneet alkoholinkulutukseeni piirun vertaa. Nyt himottaisi kovasti rakentaa tai remontoida ihan mitä vaan. Muuta en vaadi kuin lisää tunteja vuorokauteen. Toisinaan tuntuu, että kyseisen tyylisuunnan suosio on laskemassa, mutta sillä on aina paikka sydämessäni. Erilaista, mutta yhtä voimakasta, mielihyvää tuottavat nykyään työkalut – vaikka ne seisoisivatkin suurimman osan ajasta tyhjänpantteina. Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja. Olen saanut raahattua itseni silloin tällöin lenkille ja jopa kuntosalille. Voisi olla oikeasti kova jos jaksaisi herätä keikkareissuilla hotellista aikaisin ja käydä virkistävällä aamulenkillä. Olen viime aikoina fiilistellyt kovasti elektronista musiikkia, varsinkin housea ja sen alagenrejä. Käyn ehdottomasti tsekkaamassa Tavastialla helmikuussa! Twitteristä puheen ollen, siitä on hiljattain tullut minulle addiktio. Se on tavallaan tapa rentoutua esimerkiksi pitkän päivän tai keikkareissun jälkeen. Viimeisin katsomani sarja, Jericho, jäi mieleen. Huomaan tsekkaavani jatkuvasti seuraamieni ihmisten ajatuksia ja kuulumisia. Myös Yung Lean -niminen artisti on ehdottomasti freesein hetkeen. VANHA YSTÄVÄNI vinkkasi mulle Twitterissä Galantis-nimisen artistin kappaleen Runaway (U & I). Se on pienen yhdysvaltalaisen kaupungin selviytymistarina ydinsodan tuhoamassa maassa. Kerrankin makeinen, joka sekä maistuu että näyttää parhaalta. Tietenkin unelmani on omistaa joskus vielä omakotitalon kokoinen studio. Aina riittävästi Hopeatoffeeta järsittyäni (42 grammaa on hyvä kerta-annos) tunnen lisäksi kummallista mieli hyvää ajatellessani, millainen iso, musta ja limainen klöntti vatsassani velloo. Aikaa kuluu myös Netflixiä katsellessa. No, onneksi 60-vuotiaassa rintamamiestalossa asuessa ei ihan heti puuhastelu lopu. Ja pianhan se Game Of Throneskin taas jatkuu. Edelleen Pyynikin käsityöläispanimon KauppaIPA maistuu saunan jälkeen taivaalliselta ja 16-vuotias Lagavulin kruunaa tv-sarjahetket. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Voisi tulla aivan uudenlainen jaksaminen tähän hommaan. Henkilöiden syvyys ja juoni pitävät tiukasti otteessaan, ja voin suositella sarjaa ehdottomasti jokaiselle, jos postapokalyptinen ällöjenkkirakkaus ja ammuskelu kiinnostaa. Ja nyt alkuvuodesta on päässyt taas pitkästä aikaa kurkkaamaan, että mitä Girlsien Jessalle tai Bansheen entistäkin löyhämoraalisemmille hahmoille kuuluu. Ensin alkoi taas saada pusseja kaikkialta, ja nyt kioskeille on kaivettu muinaishistoriasta pitkulainen 14 gramman Hopeatoffee-laatta. MIKKO MERILÄINEN ”Silloin kun meidän piisimme olivat niin helkutin ropuliaisia, ne menivät niin kuin menivät. Niitä hetkiä onkin riittänyt, sillä HBO Nordic on tarjonnut taas kosolti vastinetta kuukausimaksulle: loppuvuoden elämyksistä vastasivat esimerkiksi The Affairin, Leftoversin, Halt And Catch Firen ja The Knickin lupaavat ekat kaudet, The Newsroomin oikein tyydyttävä päätös sekä briljantin Frances McDormandin tähdittämä neliosainen minisarja Olive Kitteridge. Aina samalla tavalla, eikä svengistä voinut juuri puhua. Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. Yllättävän monta iltaa viikostani kuluu pienen köyhän miehen kotistudioni ääressä. Mutta ehkä eniten tällä hetkellä kiinnostava harrastus on musiikin tekeminen. Ehkä vielä joskus
AC/DC tulostus.indd 83 19.1.2015 14.30
WWW . FI PE 13/02 OULU 45 SPECIAL LA 14/02 OULU 45 SPECIAL PE 20/02 JOENSUU KERUBI LA 21/02 LAPPEENRANTA OLD COCK PE 27/02 RAUMA DOMINO LA 28/02 TURKU KLUBI PE 06/03 KOUVOLA HOUSE OF ROCK LA 07/03 HELSINKI THE CIRCUS PE 13/03 SEINÄJOKI RYTMIKORJAAMO LA 14/03 TAMPERE PAKKAHUONE PE 20/03 KUOPIO HENRY'S PUB LA 21/03 KUOPIO HENRY'S PUB PE 27/03 JÄRVENPÄÄ BLACKPOOL LA 28/03 LAHTI FINLANDIA-KLUBI PE 10/04 VAASA HULLU PULLO LA 11/04 JYVÄSKYLÄ LUTAKKO PE 17/04 PORI BAR KINO LA 18/04 HÄMEENLINNA SUISTO-KLUBI PE 24/04 MIKKELI WILHELM PUBLIC HOUSE LA 25/04 SAVONLINNA HAPPYTIME PE 22/05 HELSINKI TAVASTIA KEIK A T 30.1.2015 takakansi 1_15.indd 84 16.1.2015 9.27. CMX