Soundi 1/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 1 FIN Nightwish 01-18_BACKCOVER.indd 1 08.01.18 16:30 takakansi 1_18.indd 84 11.1.2018 9.42 1/2 01 8 9,80 € (sis.alv) C M X JOIHIN ET VOI LUOTTAA So un dI 11 So un dI 11 LASTEN HAUTAUSMAA | VERENPUNAISTA LANKAKERÄÄ KERIMÄSSÄ S O U N D I 1 / 2 1 8 VUODEN PARHAAT 2017 SOUN DIN LUKIJ AT ÄÄNES TIVÄT SUOSI KKINS A KOLME KIRJAINTA KATARTTISTA LAULUN KIRJOITTAMISTA MACHINE HEAD KEINOTEKOISIA RAJOJA POISTAMASSA LAURI PORRA SKOTIT TANSSITTAVAT JÄLLEEN FRANZ FERDINAND J O I H I N E T V O I L U O T T A A kansi_1_2018_f.indd 1 12.1.2018 9.39 _1SD_ulkokannet_1_2018.indd 1 12.1.2018 9.47
tampere, pakkahuone (mukana myös elektrocmx) la 3.3. jyväskylä, lutakko la 24.3. 09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 11.1.2018 9.54 LEVYKAUPP AÄX ON NYT LEVYKAUPP ACMX! LEVYKAUPPA SEE ÄM ÄX LEVYKAUPPA CMX GRAND OPENING 9.2.2018 Kaikissa Levykauppa cmx:n (Ent Levykauppa äx) toimipisteissä kautta maan sekä osoitteessa www.levykauppacmx.fi avajaistarjous cmx alkuteos cd / lp ennakkotilattavissa jo nyt! www.cmx.fi www.facebook.com/cmx.virallinen www.sonymusic.fi www.fullsteam.fi »KOLMEN VUOSIKYMMENEN LAULUJA» -KIERTUE: la 24.2. kouvola, house of rock la 17.3. lahti, möysän musaklubi pe 23.3. kuopio, puikkari Sonymusic aukeama tulostus.indd 2 11.1.2018 9.49 _2SD_sisa?kannet_1_2018.indd 1 12.1.2018 9.50. American Made 4K UHD, blu-ray & dvd Ettore Scola Terassi blu-ray The Cat O' Nine Tails Limited Edition Blu-ray Sherlock Series 4. helsinki, kulttuuritalo (mukana myös elektrocmx) la 10.3. turku, gong to 29.3. oulu, hevimesta pe 30.3. hämeenlinna, aulanko areena pe 16.3. seinäjoki, rytmikorjaamo la 31.3. dvd & blu-ray Detroit blu-ray & dvd Thor Ragnarok 4K UHD, blu-ray, 3D & dvd Saamelaisveri, Rakkaudella Beatrice, Il Postino, C'eravamo tanto amati Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh
kouvola, house of rock la 17.3. lahti, möysän musaklubi pe 23.3. jyväskylä, lutakko la 24.3. tampere, pakkahuone (mukana myös elektrocmx) la 3.3. oulu, hevimesta pe 30.3. hämeenlinna, aulanko areena pe 16.3. turku, gong to 29.3. LEVYKAUPP AÄX ON NYT LEVYKAUPP ACMX! LEVYKAUPPA SEE ÄM ÄX LEVYKAUPPA CMX GRAND OPENING 9.2.2018 Kaikissa Levykauppa cmx:n (Ent Levykauppa äx) toimipisteissä kautta maan sekä osoitteessa www.levykauppacmx.fi avajaistarjous cmx alkuteos cd / lp ennakkotilattavissa jo nyt! www.cmx.fi www.facebook.com/cmx.virallinen www.sonymusic.fi www.fullsteam.fi »KOLMEN VUOSIKYMMENEN LAULUJA» -KIERTUE: la 24.2. helsinki, kulttuuritalo (mukana myös elektrocmx) la 10.3. seinäjoki, rytmikorjaamo la 31.3. kuopio, puikkari Sonymusic aukeama tulostus.indd 3 11.1.2018 9.49
K u v a: La u re n D u ko ff 42 Franz Ferdinand Nähdäänkö skotit vihdoin myös Suomessa. Lisää eskapismia rockmusiikkiin. K u v a: D av id E d w ar d s 56 Levyarviot Arvioitavana First Aid Kit -uutuus ja yli 50 muuta levyä. 52 Minun tähteni: The Jayhawks 56 Levyarviot 74 Bazook Machine Head Hooded Menace Jón Aldará 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: A J Sa v o la in en K u v a: P as i N ev al ai ta 4 SOUNDI ¸ 50 Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. 22 Lauri Porra Kovaa työtä ja fokusoitumista. K u v a: H ei d i K er o K u v a: E li n a Si m o n en sisältö_2018_01_a.indd 4 12.1.2018 12.16. 74 Hooded Menace Pimeyttä pimeyden keskelle. Soundi 1/2018 > 6 Pääkirjoitus 7 Toinen kuvakulma 8 Tapahtuu näinä päivinä 10 Arttu Seppänen 12 Tarkkailuluokka: Teemu & The Deathblows 14 Elämäni soundit: Lau Nau 16 Erään laulun anatomia: Anssi Kela 18 Apparatus 20 Jussi Niemen naamakirja: Grandmaster Flash 22 Soundi-haastattelu: Lauri Porra 28 CMX 36 Vuoden parhaat 2017 – Lukijoiden valinnat 38 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 42 Franz Ferdinand 46 Lasten Hautausmaa 50 Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS
* EMP tulostus.indd 5 11.1.2018 9.51. Alennus ei koske mediatuotteita, kirjoja, lippuja, lahjakortteja ja Rammstein-tuotteita. SAATAVANA VAIN EMP:LTÄ! www.emp.fi EMP Signature Collection tarjoaa sinulle parhaiden bändien uniikit tuotteet! Tutustu valikoimaan ja tilaa suosikkisi osoitteessa www.emp.fi! Käytä tilauksessasi seuraava alennuskoodi*, niin saat tilaamistasi tuotteista 10% alennuksen! ALENNUSKOODI: SOUNDI18 Koodi on voimassa 15.2.2018 asti. Koodia ei voida yhdistää muihin kampanjaetuihin
Mutta jokaisessa lehdessä on myös juttuja, jotka tahtoisin kaikkien lehteen tarttuvien lukevan. Haastattelusta välittyykin kirkkaasti vaikutelma taiteilijasta, joka on valmis hyppäämään musiikin vietäväksi genrestä välittämättä. Kaunista, mielikuvituksellista, paikoin erittäin kiihkeää ja välillä sopivasti haastavaakin klassista musiikkia. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Siksi Gramex on kerännyt jo 50 vuotta tekijänoikeuskorvaukset muusikoille ja tuottajille. Tässä numerossa sellainen on etenkin Petri Silaksen tekemä erinomainen Lauri Porra -haastattelu. Levy pitää sisällään myös Paperi T:n kanssa tehdyn pitkän ja vaikuttavan Kohtateoksen. Parhaassa tapauksessa horisontti laajenee ja elämään ilmestyy entistäkin enemmän iloa tuottavia asioita, huonoimmassa tapauksessa tietää ainakin entistä selvemmin, että mistä ei pidä. Se herättää paljon ajatuksia, esimerkiksi siitä, mitä on lahjakkuus. Vaikka hänet nykyisin tunnetaan etenkin ”näissä piireissä” etunenässä Stratovarius-basistina, ei häntä voi mitenkään kuvailla ”vain” hevibasistiksi. Musiikki on työtä. Ja kuten mistä tahansa työstä, niistäkin kuuluu saada korvaus. Jutun viimeinen virke summaa kaiken täydellisesti, huomaatte sen kun pääsette haastattelun loppuun. Looginen aloituspiste on vaikkapa Porralta juuri ilmestynyt, Lahden sinfoniaorkesterin kanssa tehty Entropia. Ajatushan on lohdullinen: kuka tahansa riittävällä motivaatiolla varustettu voi harjoittelun kautta kehittää taitojaan – ainakin johonkin pisteeseen saakka ja todennäköisesti pidemmälle kuin uskoisikaan. ”Soitat kivasti, mitäs sä työksesi teet?” ESITTÄVIEN TAITEILIJOIDEN JA ÄÄNITTEIDEN TUOTTAJIEN TEKIJÄNOIKEUSJÄRJESTÖ Gramex popmedia puolisivua vaaka B.indd 1 2.1.2018 14.51.07 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_1_a.indd 6 12.1.2018 12.13. VUODEN ENSIMMÄINEN SOUNDI-LEHTI TEHTIIN NÄIDEN ÄÄNTEN TAHTIIN: Matti Riekki: Kunnian päivät – Tarinoita heavySuomesta (Yle Puhe/Areena) Lasten Hautausmaa: III Harakiri For The Sky: Arson Mopo: Mopocalypse Ihana Leijona: Mä voin loistavasti Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Gramex_1-1s_ilmoitus_225x297mm_popmedia.indd 1 9.1.2017 14:48:18 Sattuu olemaan niin, että tässä maassa on tuhansia muusikoita ja tuottajia, jotka tekevät musiikkihommia ihan työkseen. Toinen Porran herättelemä ajatus liittyy musiikin raja-aitoihin. Suosittelenkin ihan jokaista kaltaistani länsimaisen populaarimusiikin kyllästämää välillä huuhtelemaan korviaan myös vieraammalla tavaralla. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Jos Gramexia ei olisi, aika moni muusikko ja tuottaja joutuisi vastaamaan tuohon typerään kysymykseen esimerkiksi, että en mitään tai että siivoilen vessoja. Se kuuluu asiaan, sillä kaikkiruokaisuus on pelkkä myytti. Vaikka pidän Porraa tietenkin ilmiömäisen lahjakkaana muusikkona ja säveltäjänä, ymmärrän hyvin mitä hän tarkoittaa sanoessaan: ”Tulosten saavuttaminen työn kautta on todella palkitsevaa, ja koen lähes loukkaavana, jos joku tuntematon väittää minua lahjakkaaksi.” Ihmisen lahjakkuudesta puhuttaessa helposti unohtuu, tai ainakin jätetään mainitsematta, kuinka helvetisti työtä sen lahjakkuutena näyttäytyvän taidon taakse jokaisessa tapauksessa kätkeytyy. Ja kun niin on, kotimaista musiikkia syntyy huomennakin. Muutakin kuin kaksi tuoppia. Treenattu lahjakkuus 6 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti J okaisessa Soundissa on juttuja aiheista, jotka eivät kaikkia lukijoita kiinnosta. Korvaukset ovat palkkaa työstä ja yrittämisestä
Ja kuten mistä tahansa työstä, niistäkin kuuluu saada korvaus. Musiikki on työtä. Siksi Gramex on kerännyt jo 50 vuotta tekijänoikeuskorvaukset muusikoille ja tuottajille. Ja kun niin on, kotimaista musiikkia syntyy huomennakin. Korvaukset ovat palkkaa työstä ja yrittämisestä. Jos Gramexia ei olisi, aika moni muusikko ja tuottaja joutuisi vastaamaan tuohon typerään kysymykseen esimerkiksi, että en mitään tai että siivoilen vessoja. ”Soitat kivasti, mitäs sä työksesi teet?” ESITTÄVIEN TAITEILIJOIDEN JA ÄÄNITTEIDEN TUOTTAJIEN TEKIJÄNOIKEUSJÄRJESTÖ Gramex popmedia puolisivua vaaka B.indd 1 2.1.2018 14.51.07 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_1_a.indd 7 12.1.2018 12.13. Muutakin kuin kaksi tuoppia. Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Gramex_1-1s_ilmoitus_225x297mm_popmedia.indd 1 9.1.2017 14:48:18 Sattuu olemaan niin, että tässä maassa on tuhansia muusikoita ja tuottajia, jotka tekevät musiikkihommia ihan työkseen
– Ensimmäinen kieleni on ranska, joten suomek si sanoittaminen tuntuu uudelta, jännittävältä ja raikkaalta. Alakulttuuritalon talvibakkanaalit, Kulttuuritalo, Helsinki GRIEVES (USA) 3.2. – Palkkasimme äänittäjäksi ja tuottajaksi jälleen Jens Bogrenin, sillä hän teki Under The Red Cloudin saralla vakuuttavaa jälkeä. Jouni Mömmön elämä kirjaksi Mana Manan kautta erittäin vaikutusvaltaisen jäljen suomalaiseen rockiin jättäneen Jouni Mömmön (1955–1991) liian lyhyeksi jäänyt elämä ikuistetaan kansien väliin. Tavastia, Helsinki LIVE BURIAL (UK) 1.2.2018. Konepajan Bruno, Helsinki ECLIPSE (SWE) 10.2. – Ryhdyimme treenaamaan uusia kappaleita kaksi päivää edellisen rundin loppumisen jälkeen. Paradoksaalisesti voisi sanoa, että mikään ei ole muuttunut ja silti moni asia on muuttunut. Like julkaisee yli 90 ihmisen haastatteluihin perustuvan, H.S. Logomo, Turku LINNEA OLSSON (SWE) 17.2. Amorphisin kotipesässä Helsingissä treenattu ja esituotettu materiaali ikuistettiin Ruotsissa viime vuoden lopulla. – Minulla on tunne, että toukokuussa ilmestyvä albumi tulee yllättämään monet. G Livelab, Helsinki DEPECHE MODE (UK) 18.2. Gong, Turku, 1.2. Blackbirdin odotettu seuraaja ilmestyy tänä vuonna. G Livelab, Helsinki SILVANA IMAM (SWE) 1.2. TVO, Turku GOAT (SWE) 3.2. G Livelab, Helsinki, 7.2. Pysyttelemme edellisen levyn musiikillisilla linjoilla, mutta materiaalissa on enemmän kerroksia ja biiseissä kuullaan muun muassa kurkkul aulajia, kuoroja, huiluja, saksofonia ja jousisoittajia. Circus, Helsinki TIM HAGANS (USA) 8.2. Pakkahuone, Tampere TOTO (USA) 11.2. Semifinal, Helsinki JOSHUA JAMES (USA), EVAN COULOMBE (USA) 5.2. Koko Jazz Club, Helsinki MISS MAY I (USA), FIT FOR A KING (USA), VOID OF VISION (AUS), CURRENTS (USA) 10.2. – Matti Mikkolan kanssa yhdessä sävelletty ja Mikko Pykärin tuottama Äiti edustaa uuden mate riaalin elektronisempaa puolta. – Kun valmistelin aikaisempia pitkäsoittojani, mielessä oli aina joku tiukemmin rajattu tapa. Jens Bogren opastaa, Esa Holopainen seuraa. Pakkahuone, Tampere MARI BOINE (NOR) 27.2. Toisenlaisiakin tuotantoja on luvassa, ja myöhemmin julkaistavis sa kappaleissa kuullaan muun muassa akustista kitaraa ja jousia, joista molemmista olen ollut tosi innostunut viime aikoina, kertoo Manna. Lepakkomies, Helsinki, 2.2.2018. – Mainitaanpa tähän vielä muutaman biisin työnimet: Black Und Decker, Bläk kis rush, Pakistanthrash, Tiina Jylhä, Haudankaivaja, Metal Camel ja Hevi flokki. Gong, Turku, 10.2. Tavastia, Helsinki MYRKUR (DK) 10.2. TEKSTI: TIMO ISOAHO Amorphis julkaisee kolmannentoista studioalbuminsa toukokuussa. Äänityspäiviä oli nyt käytössä enemmän, emmekä joutuneet työskentelemään kiireessä, sanoo Holopainen. Hevimesta, Oulu HOLLYWOOD UNDEAD (USA), ASTROID BOYS (UK) 26.2. TEKSTI: TIMO ISOAHO Amorphisin uusi albumi on valmis Mannan neljän vuoden mittaiseksi venähtänyt levytystauko on päättymässä tänä vuonna. Sellosali, Espoo ACCEPT (DE) 17.2. Klubi, Tampere, 3.2. Nyt olen kulkenut kohti maalia – kokonaista albumia – biisi kerrallaan ja olen suhtautunut jokaiseen kap paleeseen ”omana teoksenaan”. Arkon kirjoittaman Totuus palaa – Jouni Mömmön maailma -kirjan helmikuun aikana. Kuusankoskitalo, Kouvola GRANDE ROYALE (SWE) 7.2. Maxim, Kuopio, 10.2. Kulttuuritalo, Helsinki THE STRYPES (IRL) 9.2. PAIN (SWE) 31.1. Äskettäin julkaistun ensimmäisen single lohkaisun nimi on Äiti, ja se paljastaa Mannan vaih taneen laulukielen suomeksi. Hartwall-areena, Helsinki HONNINGBARNA (NOR) 21.2. Savoy, Helsinki Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. Finlandia-talo, Helsinki DAVID MURRAY QUARTET (USA), SAUL WILLIAMS (USA) 15.2. Gong, Turku MONOLORD (SWE), FIREBREATHER (SWE) 22.2. Seikkailullisuus, hallittu kaaos koko pa lapelin kasaamisessa ja tabula rasa filosofia ovat olleet tekemisessä muutenkin läsnä – tuntuu kuin maalaisin jotakin ihan uutta vitivalkoiselle pinnalle. Tavastia, Helsinki, 24.2. 8 SOUNDI SOUNDI 9 8 SOUNDI SOUNDI 9 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > 8 SOUNDI Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Manna matkaa uuteen maailmaan uudella kielellä Mannan edellinen albumi Blackbird ilmestyi syk syllä 2014, ja se sai esimerkiksi Soundissa ilahtu neen vastaanoton: ”Blackbird on minimalistisesta otteesta huolimatta Mannan uran haurain ja samal la monipuolisin levy”. Klubi, Tampere STEVEN WILSON (UK) 24.2. Se on tuntunut va pauttavalta, ja tavallaan minusta tuntuu kuin teki sin taas ensimmäistä levyäni. 45 Special, Oulu, 22.2. Lutakko, Jyväskylä, 23.2. Circus, Helsinki GEHENNA (NOR) 24.2. Jäähalli, Helsinki KRAFTWERK (DE) 15.2. Tavastia, Helsinki, 9.2. Tällainen komento on jälleen tulevalla Amorphis-albumilla. Tavastia, Helsinki THE KILLERS (USA) 19.2. Virgin Oil, Helsinki GIRAFFAGE (USA), HOTEL GARUDA (USA) 31.1. Bändi päätti Under The Red Cloud -levynsä (2015) kiertueen viime syyskuun lopulla, mutta leppoisalle lomailulle ei jäänyt aikaa. 45 Special, Oulu MATT SCHOFIELD (UK) 8.2. Hartwall-areena, Helsinki JHENÉ AIKO (USA) 18.2. Onneksi sävellykset olivat sentään valmiina, hymähtää kitaristi Esa Holopainen. Varjobaari, Tampere, 3.2.2018. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: K u v a: Jo n as Lu n d q w is t K u v a: G u n n ar Sa u er m an n uutiset_2018_1_b.indd 8 12.1.2018 12.06
Luvassa Rytmihäiriön seitsemäs surmatyö Surmacore-kopla Rytmihäiriö täyttää tänä vuonna kolmekymmentä vuotta. ONNITTELUT 70 vuotta täyttä neelle Remu Aaltoselle! Jos haluat esimerkiksi tietää, kuinka mies pitää kuntoa yllä (vastaus: pane malla) kannattaa lukea Soundi.fi:ssä julkaistu Jussi Niemen tekemä Remuhaastattelu vuo delta 1983. Sekä molemmat Soundin Master Of Pulpets -tulokaspalkinnon saaneet artistit eli Litku Klemetti ja Vesta. Aikomuksena ei myöskään ole näperrellä tai haistella korkkeja vaan keskittyä tappavaan alkuvoimaan ja haistattaa paskat kaikelle muulle, kitaristi Janne Perttilä painottaa. Maanalainen avautui Tampereella Tampereella ehdittiin jo huolestua, kun marginaalisemmille bändeille ahkerasti keikkamahdollisuuksia tarjonnut ravintola O’Hara’s kertoi sulkevansa ovensa. Kesä kostuu parista näytesiivusta ja odotettu pitkäsoitto ilmestyy alkusyksystä, ennen mittavaa klubikiertuetta. – Sanoitukset toki luottavat edelleen saatanan ja päihteiden voimaan. ONNITTELUT myös Litku Klemetille! Mes tarillinen Juna Kainuuseen albumi nimittäin nousi Suomen viralli selle albumilistalle. Uusien biisien työnimiä ovat muun muassa Pohjoisen surman keskus, Gambinapsykoosiin, Lyö tuleen tuo kirottu Jeesus, päättää laulaja Unto ”Une” Helo. Ei vanhojen levyjen meininkiä jaksa lämmitellä uudelleen. Sen jälkeen olemme olleet yhtä, sanoo Kröger. Omituista hommassa on toki se, että levy nousi listan 40. Murusia K u v a: U n to H el o lippupalvelu uutiset_2018_1_b.indd 9 12.1.2018 12.06. Tuleva hengentuote, yhtyeen seitsemäs, on myös ensimmäinen Rytmihäiriö-pitkäsoitto, jonka rumpalina ei kuulla Otto Luotosta. – Liittymisrituaali, joka tapahtui kaikkivaltiaan rubiininpunaisen silmän alla, oli täynnä tulta ja tappuraa. LANA DEL REYN ja Radioheadin välillä on erimielisyyttä siitä, kuinka paljon ensin mainitun Get Freen ja jälkimmäisen Creepin säkeistöt muistuttavat toisiaan. Mutta onneksi kulttuuriosuuskunta Trelmu tuli hätiin ja avasi samassa paikassa Maanalainen-nimisen klubin. Tosin Radiohead han pölli säkeistön ensin Holliesin The Air That I Breathesta. – Tiemme erosivat syksyllä 2016. Artturi Taira (Rubik) ja Miikka Koivisto (Disco Ensemble) ovat lyöneet hynttyyt yhteen Normal Life -nimisen duon puitteissa. sijalle noin vuosi julkaisunsa jälkeen. LEPÄÄ RAUHASSA, Motörhead. Vastaus: pal jon. Esiintymässä ovat muun muassa Mikko Joensuu, Ruudolf, Sydän sydän, Horte, M, Pasa, Ursus Factory, Hän ja Mäsä. Onneksi trion taika on taltioituna viidelle ensimmäiselle Motör headlevylle. STEELFESTkännisekoiluista(kin) tunnettu Azazelpomo Lord Satanachia on nyt kunnostautunut mai noskasvona. Ismo Alanko valtaa Tamperetalon toukokuussa kolmeksi päi väksi, ja Olavi Uusi virta tekee saman Hel singissä ja val taa huhtikuussa kahdeksi päiväksi Ta vastian (ja siinä sivus sa Semifinalinkin). Minut kastettiin Gambinassa saatanallisin menoin, spurgujen ja kiljupartojen katkokävellessä ympärillä. Jukka ”Kosmo” Kröger sopii ryhmään loistavasti ja bändissä rappaa taas neljä innostunutta hevosmiestä, kertoo basisti Antti ”Ande” Kiiski. Mars Seinäjoelle! Seinäjoella järjestetään perinteeksi muodostunut Mars-tapahtuma 14.–17.2. Koko klassinen kolmikko on poissa: ensin meneh tyivät Phil Taylor ja Lemmy vuoden 2015 lopussa, ja nyt tammi kuun alussa kitaristi Fast Eddie Clarke. Alkuun jeesasi joukkorahoituskampanjalla saatu pieni pääoma. TEKSTI: TIMO ISOAHO Rytmihäiriön kokoonpanon tuorein karvaturri on viimeksi HIM:issä rumpuja paukuttanut Jukka Kröger (toinen vas.). Musiikkialan seminaarin lisäksi kaupungissa on noina päivinä paljon kiinnostavaa livemusiikkia Rytmi korjaamolle keskittyvän Mars-liven myötä. TALOJEN VALTAUS on muodissa. Parin jännittävän elektronisesti soivan singlen jatkoksi duo ehti jo julkaista ensimmäisen pitkäsoittonsakin. Emme halunneet ryhtyä mihinkään julmettuun koesoittorumbaan vaan pohdimme asiaa ihan rauhassa, ja uusi rumpali löytyikin kivuttomasti. Mies mas keissa kehuu somessa julkaistussa mainosvi deossa mänttäläisen taksifirman palveluita. Rytmihäiriö on saanut uudet totalitääriseen juoppohulluuteen pakottavat biisinsä valmiiksi, ja nämä laitapuolen hyökkääjät uppoutuvat studioon helmikuussa. – Tuoreessa materiaalissa ei paljon muuta olekaan kuin uusia tuulia. Sen vuoksi onkin sopivaa, että sekatyömiehemme ovat palanneet raittiusleiriltä ja viisi vuotta sitten ilmestynyt Todellisuuden mestari -albumi saa seuraa uudesta tappovälineestä. 8 SOUNDI SOUNDI 9 8 SOUNDI SOUNDI 9 SOUNDI 9 Taira ja Koivisto kokeilevat normaalia elämää Super-duoa pukkaa. Paikan kalenteri on jo mukavasti täyttynyt underground-keikoista
Silti nämä kuuluvat yhä niiden yhtyeiden joukkoon, jotka toistuvasti kategorisoidaan tuon kattotermin alle. Enkä ollut varmasti ainoa joka huomasi, että vuosi 2017 ”indiemusiikissa” pintapuolisesti näytti ja kuulosti hyvin paljon kymmenen vuoden takaiselta. Sekä siitä, kuinka huonosti indiemusiikki voi tällä hetkellä. Vuosiäänestykset tukevat kanonisointia, ja nimet kuten The National ja Grizzly Bear ovat päässeet siihen asemaan, että heidän kaikki tekemisensä noteerataan. Viime kesänä luettelin kymmenen vuoden takaisen, juuri täysi-ikäistyneen minäni suosikkibändejä ja -artisteja, jotka olivat julkaisemassa levyn pitkän tauon jälkeen: Arcade Fire, LCD Soundsystem, Feist, The National, Jens Lekman, Dirty Projectors, Grizzly Bear, Broken Social Scene. Kriitikoiden keskuudessa niistä ollaan myös pitkälti samaa mieltä, ja näin ollen vuosiäänestyksissä keikkuvat samat nimet. 10 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee M usiikissa vuosi 2017 oli surullinen muistutus siitä, kuinka lyhyt ajanjakso kymmenen vuotta on. Viime vuoden ”indietapaukset” olivat ne samat kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka luulisi, että jostain löytyisi ne uudet thenationalit ja grizzlybearit. Sen sijaan viime vuonna ilmestyneet Sleep Well Beast, American Dream, Pleasure, Everything Now ja Painted Ruins kurottivat parhaimmillaan juuri ja juuri neljän tähden arvosanaan – joskin Arcade Fire ei lähellekään sitä. Arcade Fire, LCD Soundsystem ja Grizzly Bear julkaisivat uudet levynsä isoilla levy-yhtiöillä, ja joskus indiemusiikin estetiikkaan kuuluvaksi mielletyt asiat on imaistu mukaan osaksi suurten artistien tuottajien työkalupakkeja. Sitten tulivat The Strokes, Interpol ja monet muut. Kaikki edellä mainitut bändit julkaisivat uudet levyt kuin yhteisestä sopimuksesta ja tavoitteesta replikoida vuotta 2007. Indiemusiikissa lainausmerkeissä siksi, että jo kymmenen vuotta sitten termi tarkoitti tuotantotapojen sijaan pikemminkin tiettyjä esteettisiä valintoja, ja nyt viimeistään Arcade Firen ja The Nationalin kaltaisiin areenabändeihin on täysin mieletöntä liittää sana ”indie”. Brooklyn on gentrifioituitunut Indie lässähti vuosikymmenessä entisestään, ja indiefanien mielipidejohtaja Pitchforkista tuli osa suurta Advance Publications -mediakonsernia. Nyt on sama tilanne kuin 90-luvun lopussa, ja käytännössä indien uuden aallon on lähdettävä liikkeelle isoilta markkinoilta eli joko Isosta-Britanniasta tai Yhdysvalloista. 2017 havainnollisti, kuinka tällä vuosikymmenellä ei ole päässyt syntymään uutta indien aaltoa. Onko uusien thenationalien syntyminen vaikeampaa, koska tietynlaisessa konsensuksessa tehtävään popjournalismiin mahtuu vuosittain vain kourallinen uusia tulokkaita jo kanonisoitujen nimien rinnalle. Siis jos sellainen on enää nykyolosuhteissa lähteäkseen. The Boxer, Sound Of Silver, The Reminder ja Neon Bible olivat kymmenen vuotta sitten mielestäni viiden tähden levyjä. Tai jos huonosti käy, ehkä se on vain kolmanneksi paras, kuten viime vuonna. Lizzy Goodman esittää onnistuneesti kirjassaan Meet Me In The Bathroom (2017) sen, miten 90-luvun lopussa monet keskeiset newyorkilaiset musiikkivaikuttajat odottivat jotain tapahtuvan indie rockissa. Näin jälkikäteen ajatellen isompia tai pienempiä pettymyksiä jokainen. Jos kymmenen vuotta sitten jokainen näistä artisteista kykeni indiemusiikille luonteenomaisesti tarjoamaan jotain uutta ja vaihtoehtoista, nyt kokonaisuudet olivat hyvin turvallisia. Vuoden päästä nähdään, kuinka onnistuin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että popjournalismiin mahtuu vain yksi diskurssi kerrallaan – pois lukien Rolling Stone, joka kulkee omaa surrealistista polkuaan ainakin siinä asiassa, että perustaja Jann Wenner päättää toimituksen puolesta uuden U2-levyn olevan vuoden paras. Tänä vuonna aion ainakin itse yrittää tonkia yhä enemmän artisteja niiden ulkopuolelta, joiden kerrotaan olevan ”nousussa”. Indiestä tuli mielekäs ja somen myötä helppo identiteetin rakennusprojekti, ja siihen liittyvä kulutuspotentiaali huomattiin. Kuluneella vuosikymmenellä se aiempi indiekenttä on kuitenkin pirstaloitunut ja kaupallistunut. On mahdollista, että tälle vuosikymmenelle ei tule mahtumaan kuin hiphopin uusi nousu, mutta kysyvä katse kohdistuu myös popjournalismiin. The xx:n ja Grizzly Bearin musiikin nähtiin myyvän autoja. ”Tänä vuonna aion yrittää tonkia enemmän artisteja niiden ulkopuolelta, joiden kerrotaan olevan ’nousussa’.” arttu seppänen 1_2018 -taitto_a.indd 10 11.1.2018 9.42. Ja hyvä niin, sillä viime vuosina on tehty kosolti mielenkiintoista popmusiikkia mainstreamartistien toimesta. Monen mielestä internet tuhoaa yhtenäiskulttuurin, mutta tilanne näyttää olevan pikemminkin päinvastoin, kun käytössä on universaalisti samat esteettiset valinnat popjournalismia myöten
03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 Nosturi ja Soundi tulostus.indd 11 11.1.2018 9.38. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia
– Romeo-kappaleessa laulan suomennettuna ”sokerihumalaa ja kuoloniskuja, elämäni on pelkkää yläja alamäkeä”. Esittelin Nikolle (Kotsalo, kitara) eräänä baari-iltana nimi-idiksiä ja yksi niistä oli Teemu & The Deathblows, joka nauratti, koska mehän ollaan ihan nössöjä jätkiä. Se on sikäli harhaanjohtava toive, että porukka haluaa levittää indie-höysteisen garage rockinsa ilosanomaa aina Etelä-Amerikkaa myöten. Teemu & The Deathblowsissa varmasti kaikki haluamme äänittää ja soittaa keikkoja paljon, ympäri maailmaa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN teemuandthedeathblows.bandcamp.com Vaikka nykyvaikuttajista tärkein on Tame Impala, väijyy taustalla aina ja ikuisesti myös Black Sabbath. tarkkis_teemu & the deathblows.indd 12 11.1.2018 9.47. Aloin kuunnella kaikkea punkista reggaeen, mutta monen mutkan jälkeen erityisesti garage ja psykerokkihommat ovat jääneet varmaan pysyvästi omien biisien äänimaailmoja värittämään. Ja onhan nuorilla musikanteilla jo ikäpoliittisistakin syistä erilainen tulokulma psykedelisen rockin vääntämiseen kuin pari-kolTeemu & The Deathblows Mieluummin nössö ja urpo kuin leso ja cool 12 SOUNDI mekymmentä vuotta vanhemmilla kollegoillaan. Biisit puhallettiin henkiin yhdessä: olen itse soittanut vuosikaudet rumpuja, mutta oma rumpujensoittoni ei kuitenkaan vastannut sitä fiilistä ja potkua, jota halusin julkaisukelpoisissa biiseissä kuulla. Ei siis ollut tarkoitus vetää mitään hajurakoa muihin jätkiin jättämällä oma nimi etuliitteeksi, me vaan digattiin nimen sopivasta urpoudesta! Keep It In The Dark -lp:stä tulee mieleen vanhoja ysärisuuruuksia, kuten Dinosaur Jr. – Ei taideta olla ihan niin cooleja tyyppejä! Silti myönnän avoimesti, että olen hyvin kunnianhimoinen musiikin suhteen. Teemu & The Deathblows on lähtenyt liikkeelle bändin nimelle etuliitteen luovuttaneen Teemu Monosen biiseistä. Pelkkää vanhaa vanhaa soundia ei kannata sellaisenaan siirtää nykyaikaan ja Teemu kertoo suosikkeja löytyvän monelta eri rintamalta. Kyseessä ei silti ole tarkoitus antaa kuulijan ymmärtää, että Mononen itse olisi etulinjassa ja bändin muut soittajat hänen alaisiaan. Tärkein bändi mulle on edelleen luultavasti Black Sabbath, vaikka moni ei varmaan biiseissäni sitä kuulisikaan. – Syntyäkseen biisini vaativat ensin sävellysja sovitusprosessin kaikilla soittimilla minulta itseltäni, jotta rakenteissa ja sovituksissa ei jäisi mitään hampaankoloon. Kun Tame Impalan Lonerism-levynkin takakannessa näin kuvan tavallisesta tyypistä soittelemassa ja äänittelemäs”Ei ollut tarkoitus vetää mitään hajurakoa muihin jätkiin jättämällä oma nimi etuliitteeksi.” sä makuuhuoneessaan, tajusin, että juuri tuota haluan itsekin tehdä. Musiikkiamme on diggailtu Etelä-Amerikassa ja pyrin täysillä siihen, että pääsemme sinne vielä lähitulevaisuudessa soittamaan. Bändin nimi kuulostaa aika lesolta. Hänen mukaansa muiden jäsenten mukaantulo ei ole vaikuttanut musiikkiin, sillä se etenee alitajunnan avittamana aivan omilla ehdoillaan. Onko missään vaiheessa tuntunut, että olette kuumia skenetähtiä. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. A-PUOLI K eep It In The Dark, ehdottaa Teemu & The Deathblows esikoisjulkaisullaan. Bändinne oli tapetilla jo kesällä 2016, kun Rumba intoutui rakentamaan lievää hypeä. Tämän lisäksi bändinnimet kuten Iggy & The Stooges vaan kuulostaa helvetin siistiltä. ja tiedotteissakin on nimetty The Lemonheads ja The Pixies. – Uusista bändeistä Tame Impala ja Ty Segall olivat ehdottomasti ne, jotka saivat minut uskaltamaan tekemään omia biisejä. – Kun olin yläasteella, broidi antoi juuri tulleet The White Stripesin ja The Strokesin levyt ja diggasin älyttömästi. Musiikki ja sen tekeminen sekä bändeissä oleminen on ehdottomasti kasvattanut ja muovannut oman identiteettini. Kaikki myös pääsivät antamaan omat mausteensa äänityksille ja hieman säveltelemäänkin äänitysvaiheessa
13.-15.7.2018 JOENSUU Liput: 1 pv 79 € \ 2 pv 109 € \ 3 pv 139 € Ennakko: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput NIGHTWISH \ CHEEK USA Action Bronson USA \ Gogol Bordello USA Behemoth POL \ Night Lovell CAN \ Amorphis Apulanta \ Disco Ensemble \ Stam1na CMX & Joensuun kaupunginorkesteri Von Hertzen Brothers \ Beast In Black Gasellit \ Juha Tapio \ Pyhimys \ K-X-P Kube & Eevil Stöö \ Ruudolf \ Vesta Olavi Uusivirta \ Vilma Alina + more Ilosaari tulostus.indd 13 12.1.2018 9.14
Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Laura Naukkarinen E rilaisissa kokeilevan ja jopa psykedelisen folkin kokoonpanoissa vaikuttanut Laura Naukkarinen on tehnyt Lau Nau -nimellä jo viisi soololevyä. MIKÄ MUSIIKKI ON PUHUTELLUT MINUA MUSIIKINTEKIJÄNÄ Islaja Ulual Yyy – Maailmanmusiikin ja free jazzin lisäksi ystävien tekemä musiikki on ollut suuri inspiraation lähde. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOITUKSEN MUSIIKKIIN HERÄÄMÄÄN Queen Live At Wembley ’86 – Queenin kasetit olivat ensimmäisiä omia albumiostoksia, tilasin ne postitse musiikkikerhosta ja korvalappustereoissa kului etenkin Live At Wembley ’86. (Lau Nau) LEVY, JOKA TUO MIELEEN AJAN, KUN ALOIN ITSE TEHDÄ MUSIIKKIA Cat Power Covers – Fanitin lukioikäisenä Cat Poweria. Musiikin ei aina tarvitse olla niin täyttä, vaan siinä voi olla myös paljon tilaa. Sovitukset ovat usein positiivisia yllätyksiä, kun kukin tekee niitä omalla tavallaan ja tulos voi olla ihan erilainen kuin itse on ajatellut. Aina kun teen uutta musaa, opiskelen samalla erilaista musiikintekoa, ihan oppiakseni nörttipohjalta kaikenlaista mukavaa. Niillä hän on jatkuvasti muovannut musiikinteon elementtejään ja löytöretkeillyt folkin maailmasta free jazzin ja elektronisen ambientin suuntiin. …And Justice For All ja Slayerin South Of Heaven vievät tehokkaasti muistot siihen kesään, kun serkun kanssa kuunneltiin hartaasti näitä kavereilta äänitettyjä kasetteja. Fanitettiin yhdessä underground-musaa, tilailtiin levyjä Yhdysvalloista ja UudestaSeelannista, joissa oli kukoistavat skenet. LEVY, JOSTA TULI SELVÄ KÄÄNNEKOHTA KUUNTELUTOTTUMUKSISSA Laurie Spiegel Expanding Universe – Muutama vuosi sitten kuulin Expanding Universen, ja sen jälkeen analogisynat alkoivat kiinnostaa. Covers ja Moon Pix opettivat, että hyvässä kappaleessa voi olla todella yksinkertainen ydin. – En koskaan lähtenyt siihen 60/70-luvun minä ja akustinen kitara -movementiin, koska olen kuunnellut paljon maailmanmusiikkia ja muita genrejä. TÄRKEÄ ALBUMI ITSELLENI ELOKUVAJA VALOKUVATEOSTEN SÄVELTÄJÄNÄ Matti Bye This Forgotten Land – Aloin vakavissani tehdä musiikkia elokuviin 10 vuotta sitten, kun ruotsalainen säveltäjä Matti Bye pyysi säestämään mykkäelokuvia kanssaan. Tähän listaisin 20 albumia artisteilta Kemialliset Ystävät, Rauhan Orkesteri, Antti Tolvi, Islaja, Kuupuu, Tsembla, Pekko Käppi, Olimpia Splendid. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Alice Coltrane Journey In Satchidananda – Aikoinaan kuunnellessani paljon free jazzia tää levy iski johonkin ihanuussuoneen, ja se toimii edelleen. Ihailen hänen sävelmaisemiaan ja herkkävireisiä sävellyksiä niin elokuvien soundtrackeissä kuin tällä uusimmalla soololevyllä. Kansanmusiikille tyypillisiä balladeja uudella levyllä on enää pari. Hänen esiintymistapansa auttoi näkemään, että lavalla ei tarvitse uhkua itsevarmuutta saadakseen jotain maagista tapahtumaan. Freddie Mercury oli mun ensimmäinen kaukorakkauden ja fanituksen kohde. K u v a: V er a M ar m el o Elämäni soundit 1_18.indd 14 11.1.2018 9.30. – Kuvat eivät ole ensimmäisinä mielessäni, kun alan leikitellä musiikilla, Laura toteaa, – Alan hakea kiinnostavia säveliä ja kehitän niistä pohjat. Kirjoitettiin levyistä arvosteluja fanzineihin. Nämä työt ovat myös vaikuttaneet Lau Naun uusimpaan levyyn, jonka tunnelmat luovat vahvoja assosiaatiota luonnosta, unista ja elokuvallisista visioista. AIEMPIEN YHTYEIDEN JA MUUSIKKOKUMPPANIEN KANSSA DIGGAILTUA Alastair Galbraight Mirrorwork – Bändit: Kiila, Päivänsäde, The Anaksimandros, Avarus, Hertta Lussu Ässä -trio, Kemialliset Ystävät. Vahva juonne ovat myös visuaalisen taiteen säestykset elokuvaja valokuvaesityksiin, tanssiin ja teatteriin. Ollaan löyhästi yhdessä kasvettu musan tekoon. Toisaalta teen paljon soolokeikkoja, jolloin joudun etsimään musiikkini ytimen ja riisumaan biisit muiden soittimista. LEVY JOKA PALAUTTAA MIELEEN NUORUUDEN JA KOULUAJAT Metallica …And Justice For All – Musiikillinen herätys eteni yläasteella metallivaiheen kautta suomalaiseen hc-punkkiin. Toinen tärkeä: Charalambides: Historic 6th Ward. Poseidonilla niitä äänitettiin ruotsalaisen Matti Byen kanssa, ja muut muusikot lähettivät niihin tekemiään osuuksia. Tätä kuunnellessa tulee vastarakastunut olo. Kukin jättää omat sormenjälkensä siihen. – Seuraavalla levyllä ajattelin keskittyä pelkästään varhaiseen Buchla-syntetisaattoriin ja operoida sen moniäänisten sekvensserien, polyrytmien ja pelkän siniaallon voimalla. Kasaan tällä hetkellä omaa modulaarisynaa ja teen albumia Buchla-syntetisaattorilla, ja luulen että jäljet johtavat tähän Spiegelin kuulemiskokemukseen
259 € VIP 1pv alk. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) Tuska tulostus.indd 15 11.1.2018 10.36. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 pv alk. 109 € 3 pv alk. 159 € (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. 79 € , 2 pv alk. 119 € TURBOVIP-LIPUT (K-18) VIP 3pv alk. 69 € 3 pv alk. HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n IHSAHN MOONSORROW SANTA CRUZ BEAST IN BLACK TRIBULATION SHIRAZ LANE STICK TO YOUR GUNS THE CHARM THE FURY GALACTIC EMPIRE NORMAALIHINTAISET LIPUT 1 pv alk
Vietin aikaa melodian kanssa, yritin hakea sanoja, jotka tuntuisivat siltä, että ne kuuluvat Anssi Kela: Rakkaus upottaa (4:02) Sävellys: Anssi Kela Sanoitus: Anssi Kela Sovitus: Anssi Kela, Antti Karisalmi, Ville Kela, Saara Metsberg, Tuomas Wäinölä ja Jussi Jaakonaho Julkaistu: 29.11.2017 singlenä Intro: Dm / Dm Verse: Bb / Bb / Dm / Dm / Bb / C / G / G x2 Bridge: Bb / Bb / C / C Chorus: Bb / C / Dm / F / Bb / C / Dm / Dm x2 Moduloitu chorus: C / D / Em / G / C / D / Em / Em x3 K u v a: A J Sa v o la in en erään laulun anatomia_18_01_a.indd 16 11.1.2018 9.49. Vuoden 2015 Vain elämää täh tenäkin kunnostautunut Kela on kuronut pari edellistä studioalbu miaan kasaan pitkälti omin neu voin. Ensimmäisenä tuli pätkä ”sä et oo ainoo, tidi didi di di dii”. Keskiöön nousi se, miten jokaisen elämässä on het kiä, jolloin on parasta tukeutua toi seen ihmiseen sen sijaan, että yrit täisi sinnitellä yksin. – Rakkaus upottaa lähti purkau tumaan musa edellä, klassisesti ki taraa rämpytellen. Martin Shortin hahmo nostaa huulilleen juomapullon, josta valuukin sitten pelkkää hiekkaa. – Lafkasta totesivat ensin, että liian synkkää, että tarvitsisi joten kin positiivista. Tulee olo, että mä haluan, että mullakin ois tuollainen biisi. Tajusin, että okei, tämähän taitaa olla tällainen vertaistukikappale. Sävellyspuolen suhteen oon huomannut, että usein hedelmällisintä oman biisin teke miselle on jostain toisesta biisistä innostuminen. Sehän passasi, Jussin kanssa ollaan tehty hommia aiemminkin. – Kakkossäkeistössä lauletaan sii tä, kuinka tää laulu on kuin ”juoma pullo täynnä hiekkaa”. Artisti huomauttaa, että toisi naan rivien lähteet löytyvät mitä yl lättävimmistä paikoista. Vanhan liiton tapa tuntui pitkästä aikaa oikein vir kistävältä. – Mulle tuli vahva fiilis, että haluan tehdä enemmän asioita bändin kanssa. – Työstän taas isompaa kokonai suutta edellisten Petri Ruusunen ja Musta tuntuu multa irtosinkku jen (2015 ja 2016) jälkeen. Tämän referenssinä toimi Pin kin Try (2012), jonka löysin viime maaliskuussa, hivenen jälkijunassa siis. Selvitim me, mistä parhaillaan keikkatauol la olevan Nummelan triplaplatina miehen tuorein on tehty. – Nykyään metodinani on, lähes poikkeuksetta, aloittaa biisin teke minen kertsistä. Lopulta sain näkemykse ni läpi ja levyyhtiö ehdotti tuotta jaksemme bändimeiningin pionee ria Jussi Jaakonahoa. Mikäpä on hyödyntäessä; vuo den 2013 kitaristinvaihdosta (Tuo mas Wäinölä kepin varteen ja Ville Kela kitarasta ”takaisin oikealle paikalleen” rumpuihin) lukuun ottamatta Kelan yhtye on pysynyt samana Nummelaajoista (2001) asti. Rakkaus upottaa on ensimmäinen maistiai nen uudelta levyltä, jonka on tar koitus ilmestyä syksyllä, Kela ker too. Olin eri mieltä ja sa noin, että onhan se toivo siellä pin nan alla. Tällä kertaa kertsi oli se, jonka myös sanoitin ensim mäisenä. Pitkän aikaa rallattelin vaan tuota. – Treenattiin kertaalleen Jussin läsnä ollessa ja mentiin sitten kesä kuun alussa koko köörin kanssa pa riksi päiväksi Finnvoxille vetämään mikä oltiin treenattu. Keikoilla on ollut ilmassa energiaa, jota tahdoin pyr kiä hyödyntämään myös äänit teellä. Sanoittaessaan Kela ei juurikaan vaivaa päätään samaistuttavuu den tai universaaliuden kaltaisilla asioilla. Mun biisiin pää tyivät kiertämään samat sävelet, eri järjestyksessä toki. Tryssa tykkään paljon kertsis tä, joka on mielestäni viime aikojen parhaita lajissaan. Demoa biisistä, jonka kertoja on muun muassa ”ollut kilon paloina jätesäkissä” ei levyyhtiössä varsi naisesti kammettu suorilta seitse mänteen taivaaseen. Metafora juontaa juurensa suosikkielokuviini lukeutuvan Three Amigosin (Kolme kaverusta, 1986) kohtaukseen, jossa kolme amigoa ratsastaa autiomaas sa nääntymäisillään janoon. Vähitellen muu tarina lähti rakentu maan ympärille. – Se, mistä tämäkin laulu lopulta kertoo, hahmottui itsellenikin vas ta prosessin varrella. 16 SOUNDI SOUNDI PB Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Eero Tarmo E dellisen kokopitkänsä Nostal giaa vuonna 2015 julkaissut Anssi Kela puski pari kuukaut ta sitten kuultaviin kappaleen ni meltä Rakkaus upottaa. Itse tallentaminen sujui, kuten se tekijäihmisiltä sujua saattaa. Pyr kimyksessäni tehdä mahdollisim man samanlainen biisi kuin Try on nistuin mielestäni aika hyvin! > A-PUOLI Hittikertsi ja toivoa pinnan alla ”Oon ollut kilon paloina jätesäkissä.” 16 SOUNDI juuri tähän, että niitä olisi helppo laulaa ja että ne toimisivat myös ryt misesti. Tässä vaiheessa Kelalla ei ollut vielä harmainta aatosta siitä, mitä tekstipuolella tuleman pitää. Ennen kertsin aukeamista kuullaan pianointro, sä keistöissä soi rapsuttelukitara. Vuonna 2018 puhaltavat kui tenkin, jos eivät vallan uudet, niin uusvanhat tuulet
Nummirock tulostus.indd 17 11.1.2018 10.47
Kukertavakuosinen polkusin sisältää volumeboost-, chorus-, ja reverb-efektit, joita voi käyttää joko yhdessä tai erikseen. Tästä johtuen pedaalien visuaalisesta suunnittelusta on tullut entistäkin tärkeämpää. Ken on polkimista kaunein. Pedaali ei ole siinä mielessä artistin habitusta ja imagoa muokkaava artefakti kuin vaikkapa vaatteet, sillä pedaalin grafiikkaa ihailee lähinnä käyttäjä itse. Internetin aikana visuaalisuus korostuu. Pedaalien kytkentäkaavioita ja komponentteja voi tilata edullisesti internetistä, eikä niiden kokoaminen vaadi kuin ohjeiden noudattamista ja vakaata kolvauskättä. Huhujen mukaan tietyt pedaalit olivat teknisesti suoria kopioita jo markkinoilla olevista laitteista, mutta vielä ilmeisempiä kopiosyytöksiä JHS:lle langetettiin, koska se oli kopioinut suoraan myös tunnettujen pedaalien grafiikoita. Uutta kitarapedaalia etsiessä ja ostaessa on kiva katsella netistä mahdollisimman isoja kuvia laitteista. Mutta samaan aikaan internetissä on lisääntynyt ”post your pedalboard” -tyyppiset meemit, jonka mukaisesti soittajat postaavat kuvia omista pedaalilaudoistaan. Keskustelu otti lisäkierroksia JHS Pedalsin maineesta: yhtiötä syytettiin muiden pedaalivalmistajien kopioinnista. apparatus_autotune_taitto_1_18_a.indd 18 11.1.2018 9.53. Mutta kuinka olennaista design on pedaalin todellisen käyttötarkoituksen kannalta. Tällöin lähtökohtana ovat yleensä usein 1960–1990-lukujen soundit. Eikä siinä vielä kaikki – yhtiö oli joutunut kyseenalaiseen valoon sen edustajan sanottua julkisuudessa homovihamielisiä kommentteja. Samalla on tajuttu, että useimmat pedaalit ovat klooneja jo tunnetuista malleista. ”Miten myydä uutuuslaitteita ihmisille, joilla on jo kaikki tarvittavat soundit ennestään?” > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen V iime vuonna yhdysvaltalainen pedaalivalmistaja JHS Pedals julkaisi yhteistyössä PaxAm Studiosin ja Ryan Adamsin kanssa Adamsille ominaista kitarasoundia jäljitelleen VCR Ultracolor -pedaalin. Valveutuneet laiteharrastajat huomasivat pian, että VCR Ultracolorin graafinen ilme oli kopioitu 1980-luvulla markkinoilla olleesta videokasettikotelosta. 18 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Ryan Adamsin kanssa ideoitu VCR Ultracolor -pedaali on herättänyt närää liian tutulla designillaan. Kovin kauas oli tultu siitä, mikä on kitarapedaalin ensisijainen käyttötarkoitus. Sen saaman vastaanoton jälkeen oli silti mahdotonta olla ylpeä pedaalin omistaja leimautumatta samalla joko ajattelultaan ja tyyliltään tietynlaiseksi. Tänä päivänä kitaralaitteissa nostalgia myy, eivätkä kitaran sointi-ihanteet ole olennaisesti muuttuneet. Soundi oli viesti. Pedaalin ulkoasua kutsuttiin nostalgiseksi, hauskaksi ja trendikkääksi, mutta osa kommentoijista otti asiakseen jopa tuohtua pedaalin grafiikasta. Hämmästyttävällä tavalla keskusteluissa nivottiin yhteen pedaalin ulkoasu sekä yhtiön maine, ja vuodatukset saavuttivat yllättäviä metatasoja. Elämme kuvien kulttuurissa. Laitevalmistajat haluavat silti myydä koko ajan uusia tuotteita kuluttajille, mutta miten myydä uutuuslaitteita ihmisille, joilla on jo kaikki tarvittavat soundit ennestään. Niin ikään suurilta osin internetin vaikutuksesta pedaalien itse tekemisestä on tullut entistä suositumpaa ja vaihtoehtoinen kulutusstrategia. Laadun ja kestävyyden jälkeen ainoaksi erottautumiskeinoksi jää design. Rock on välineurheilua, mutta jos laitteiden ulkonäkö ja maine ovat käyttäjille olennaisempia kuin laitteiden todellinen funktio, ei ole ihme, että kitaramusiikin sanotaan olevan kriisissä. Useimmat kitaristit pyrkivät jäljittelemään mahdollisimman ”autenttista” soundia, sellaista joka tunnetaan rockin klassikkolevytyksiltä. Se oli aikaa, jolloin sähkökitaran sointi muuttui jatkuvasti. Siten laite aiheutti paljon nettikeskustelua jo ennen julkaisemistaan. Adamsin fanit ovat tunnetusti intohimoisia ja palvovat sankariaan kaikin mahdollisin keinoin. Merkillepantavaa keskusteluissa oli kuitenkin se, että sitä käytiin erityisesti pedaalin ulkoasusta sekä laitevalmistajan moraalista. VCR Ultracolor oli kuitenkin kaikilta osin JHS:n omaa designia
Fullsteam Stamina.indd 19 11.1.2018 12.38
Samalla se aloitti kokonaan uuden musiikkityylin. Okei, se meni näin, Flash sanoi pitkähkön monologin aloittaen. – Ajatellaan, että mulla ja muutamalla muulla kundilla on yhteinen bisnes. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_grandmaster flash.indd 20 11.1.2018 10.07. Idea yhdistää katuriimejä Booteen sävelmään ja runoon oli Sugar Hill -pomo Sylvia Robinsonin. Toimittajia oli lisäkseni paikalla muitakin, mieleen on tosin jäänyt vain Soundi-kollegani, muutama vuosi sitten edesmennyt Mikko Montonen. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Pienikokoinen ja jäntevä äijä oli ystävällinen ja teeskentelemätön tyyppi, päässään levykansista tuttu musta nahkalipari. Hiukset oli punottu suoriin päänahkaa nuoleviin letteihin. Paikalle saapui soundcheckin jälkeen vain Joseph Saddler eli Flash. Rapper’s Delight oli viihdettä, The Message todellisuutta. Joku alkaa kusettaa muita. Grandmaster Flash And The Furious Fiven The Message teki niin 1982. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI A ina ajoittain ilmestyy biisi, joka leikkaa kaiken läpi. Se ei ole tyhjää uhoa. Silti levysoitinspesialisti Flash ja Furious Fiven räpäyttäjät olivat sataprosenttisen aitoja homeboyta Etelä-Bronxista. Armoton ironia tosin kätkeytyy siihen, ettei Messagella Melle Melin riimejä lukuun ottamatta oikeasti kuulla Furious Fivelta kuin hiukan taustalaulua. Iltapäivän lehdistötilaisuus Vanhan yläkerrassa myöhästyi tunnilla osan Robinson oikeuteen sopimuksen purkamiseksi. Jatkon luettuanne tiedätte siitä enemmän, sillä nyt kun Grandmaster Flash nähdään pian Tampereella elävänä, on sopiva hetki palata vuoteen 1985, jolloin tapasin Flashin Helsingissä ja todistin hänen livetoimintaansa Vanhalla. Alkuperäinen Furious Five oli jo silloin ehtinyt jakautua kahteen ryhmään Flashin, (viime elokuussa kodittoman miehen murhasta pidätetyn) Kidd Creolen ja Rahiemin lähdettyä melkoisessa lakituparodeossa omille teilleen ja jätettyä Sugar Hill Recordsin omistaman bändinimensä yhtiöön jääneille Melle Melille, Cowboylle, Scorpiolle ja E-Z Mikelle. Niinpä Melin porukka luopui hankkeesta, mutta mä, Kidd Creole ja Rahiem ei luovutettu, vaan nostettiin juttu ja onnistuttiin. Edelläkävijän oma ura ei aina ole kuitenkaan edennyt kovinkaan suotuisissa merkeissä. Broadway sekä break-tanssija Larry Love. Viimeksi mainitun hurjan breikkauksen kruunaama keikka todisti Flashin ja hänen räpäyttäjiensä kyvyt kiistattomasti. Musta me oltiin jo lyöty merkkimme niin vahvasti rap-skeneen, ettei meitä niin vain unohdettaisi. Päätetään vetää Sylvia Grandmaster Flashiä (Joseph Saddler) pidetään hip-hopiin olennaisesti kuuluvan skrätsäyksen pioneerina. Se on yleisölle hämmentävää, ja levyt kilpailevat keskenään, mutta mä olen joka tapauksessa se alkuperäinen. Kun liikeasiat saataisiin kuntoon, voitaisiin painaa päälle entistä kovemmin. Istutin sopivaa istumapaikkaa kyselleen Flashin itseäni vastapäätä mahdollisimman hyvän kontaktin luodakseni. Juurikaan liioittelematta voi sanoa, että siitä käynnistyi räpin yhä jatkuva voittokulku. Se on tietysti harmi, että alkuperäinen Furious Five mureni ja nyt on grandmastereita joka puolella. Mel uskoi yleisön unohtavan meidät lakitupailun aikana, kun me ei voitaisi tehdä levyjä eikä esiintyä. Ed ”Duke Bootee” Fletcherin jo vuosia aikaisemmin kirjoittamalla biisillä soittaa Sugar Hillin housebändi, jonka tiukan ytimen muodostivat myöhemmin Tackheadissa hienoa työtä tehneet kitaristi Skip McDonald, rumpali Keith LeBlanc ja sittemmin myös Living Colourissa vaikuttanut basisti Doug Wimbish. Barbadoksella syntynyt Flash oppi scratchingin New 20 SOUNDI Grandmaster Flash Hip-hopin kätilö ja jonglööri bändistä häivyttyä heti lentokentältä kaupungille. Grandmaster Flashin uuden tiimin täydensivät räppärit The Lord LaVon ja Mr. Muut miettivät yhdessä, että jokin siirto on tehtävä tilanteen korjaamiseksi. Toki Sugarhill Gangin Rapper’s Delight oli tanssittanut discoissa jo 70-luvun lopulla, mutta se oli ja on paperitiikeri Flashin ja kumppaneiden lyhentämättömään ghettoarjen tilitykseen verrattuna. Todellisuus vaan on yleensä mutkikkaampi sotku kuin Hollywood-filmit antavat ymmärtää. Mutta kun tällaiset jutut voi kestää kolmekin vuotta, Mel, Scorpio ja (1989 crackiin kuollut) Cowboy arvelivat, ettei me voiteta juttua, vaikka meille olikin tehty vääryyttä. . Koska Furious Fiven tilanne oli niin sekava, tuntui välttämättömältä ensin kysyä, mihin alkuperäinen bändi hajosi.
Kolme vuotta myöhemmin Sugarhill Gangin Rapper’s Delightista tuli iso hitti. Räppääjiä myös kiusasi Messagen kohdalla tietoisuus siitä, ettei teksti ollut heidän omansa. Tuottaja Arthur Bakerin avittama Flash Is Back on turntablistivelhon kuudes ja ehkä harvinaisin levy, joka julkaistiin vain Saksassa. She’s Fresh avaa pelin sähäkällä funkylla, ja It’s Nasty jatkaa samaa party-meininkiä Scorpion koukatessa ärhäkän kulmikkaaseen proto-elektroon. Grandmaster Flash: Flash Is Back (1998) JOS THE MESSAGE oli helppo valinta ja tuttu tapaus, niin tämä osoittautui sitäkin vaikeammaksi keissiksi. 13 vuotta sitten kun aloitin skrätsäämisen, se oli yhtä valitusta. Vastaus tuli Flashiltä sekuntiakaan miettimättä: – Jamaikalaisessa toustauksessa ja bluesissa. Mielestäni meidän onnistuneiden velvollisuus on kaiken hip-hop-bailauksen välissä tarjota yleisölle yhteiskunnallisesti merkittäviä kommentteja, joiden sanonaamakirja_grandmaster flash.indd 21 11.1.2018 10.07. . Sillä hän kuitenkin tekee juuri sitä, missä on mestari eli skrätsää ja miksaa levyjä yhteen uudeksi musiikiksi. ”Mitä toi korni melu on. Puhe kääntyi siihen, miten koko Furious Five aluksi vastusti kantaaottavia biisejä. . Perusasetelma on edelleen sama. Sylvia Robinson kuitenkin näki, että suoralla puheella vallitsevista olosuhteista voisi olla kaupallistakin potentiaalia. Mikko kysyi, mitä uutta Flashilla ja räppäreillä ylipäätään on tarjottavanaan tänään. Miks sä toistat tota samaa kohtaa. Ne siihen on eniten vaikuttaneet. Niin räpin syntyhetkillä tässä ollaan, että sen ulkopuolella varsinainen räppäys on hyvin vähissä. . Niin se vaan menee. Missä ovat räpin juuret. Ja tietysti Last Poets. Esimerkiksi They Said It Couldn’t Be Done (1985) on breikeillä höystettyä keskinkertaista Michael Jackson -vaikutteista r&b:ia, jossa Flashin uuden tiimin kundit laulavat ”ihan kivasti”, mutta eivät räpäytä juuri ollenkaan. Mä olen räppäreiden taustavoima: sovitan, miksaan ja pyöritän levyjä. ”Vaikka hip-hopkulttuuriin kuuluu bailaus, meillä on ylhäältä annettu tehtävä puhua nuorille todellisuudesta.” Yorkissa alan ensimmäisiltä pioneereilta: Grandmaster Flowersilta, Pete Jonesilta ja varsinkin jamaikalaiselta Kool Hercilta. Aluksi kun soitin paljon puistoissa, mä kiipesin ottamaan katulampusta lampun irti ja yhdistin piuhat sokkaan, että sain virtaa. Pääsääntöisesti instrumentaalinen meno on hypnoottisen funkyä ja käyttää melkoista materiaalimäärää aina työlauluihin asti. Taustat ovat paljolti Sugar Hillin pätevän housebändin käsialaa, paitsi Flashin loisteliaasti skrätsäämällä The Adventures Of Grandmaster Flash On The Wheels Of Steelillä, jossa Chicin Good Times, Blondien Rapture ja Queenin Another One Bites The Dust sulautuvat yhteen. – No, kävi ilmi, että koko maailma halusi kuulla just sitä. Hercillä oli parhaat kamat, joten puistoissa ja kotibileissä isänsä melkoisella levykokoelmalla aloittanut Flash päätti selättää tämän hiomalla tekniikkansa ylivoimaiseksi, ja häntä pidetäänkin yhä hip-hopin mestarillisimpana skrätsääjänä. Mun bravuuri on nimenomaan miksaus (tässä tapauksessa siis eri levyiltä soitettujen musiikkipätkien yhdistäminen saumattomaksi kokonaisuudeksi) ja sen te tulette tänä iltana näkemään. Yleensä ne oli aika ystävällisiä. . Koukut tajusi, että jos jengi ei olisi bailannut mun tahdissa siellä puistossa, ne olisi olleet tekemässä jotain paljon pahempaa jossain muualla. PALUU UNDERGROUND-JUURILLE SOUNDI 21 HIP-HOP SYNTYY Grandmaster Flash And The Furious Five: The Message (1982) HUVITTAVAA, että elektron ja funkin hankauspisteessä kuolemattomasti sykkivä, Melle Melin timanttisen riimityksen kruunaama nimiraita pantiin b-puolen kolmanneksi, vaikka harva muistaa mitään muuta biisiä tältä lp:ltä. Levyssä on erittäin kadunhajuinen underground-viba. Kuka nyt tota haluaisi kuulla, mä ajattelin, kun kuulin Messagen eka kerran, Flash puuskahti. It’s A Shame sulkee a-puolen mukavan funkysti skrätsättynä elektrona, mutta b-sivulla Stevie Wonder -ylistys Dreamin’ on täysin turhaa lällättelyä eikä You Are ole paljon parempi. Sitten vaan meno päälle kunnes ensimmäinen poliisi tuli sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin tai putkaan. Mut on 13 vuotta yhdistetty räppiin, mutta en mä osaa räpätä. Ne vaan pamahti suoraan menestykseen ja keräsi hillot. Kyllä se vitutti, Flash huokaisi. Katsokaa elämää: ei se ole pelkkää juhlaa, se on aika rankkaa. Mä sanoin, ettei sitä kukaan kuuntelisi. Räppäreitä ja skrätsääjiä on jo paljon, mutta harvat on niin hyviä ja onnekkaita, että pääsee levyttämään. Takavuosina yks pikku tuottaja sanoi mulle, että mä oon niin taitava skrätsääjä, että mun pitäisi levyttää juttujani: käyttää vanhoja levyjä pohjana ja lisätä siihen päälle räppiä. Tätä tanssii mielikseen. Pakko myöntää, että Flashin myöhempi tuotanto on jäänyt aika lailla katveeseen kun kovan luokan räppiä Public Enemystä ja NWA:sta lähtien alkoi putkahdella markkinoille. Hän ja Afrika Bambaataa olivat Hercin pääkilpailijat. Vaikka hip-hop-kulttuuriin kuuluu bailaus, meillä on tavallaan ylhäältä annettu tehtävä puhua nuorille todellisuudesta. ma on vallitseva todellisuus. Enemmän on kyse jamaikalaispohjaisesta toustauksesta (höystämisestä) ehdottoman afroamerikkalaisella soundilla. Tietyllä tapaa me ollaan opettajia, meidän on pakko olla. Se oli katkera pala! Me oli maksettu oppirahat kovimmissa kehissä: kaduilla, puistoissa ja bileissä, joissa joku kerran pani pyssyn mun ohimolle ja sanoi: ”Soita tää biisi tai pamautan sun aivot pihalle!” Sugarhill Gangin tyypit ei ollu mistään kotoisin, ne ei tienneet Bronxista mitään. Gheton kasvatit ajattelivat, että arki huudeilla oli niin rankkaa, ettei kukaan jaksaisi sitä enää musiikissakin. Kerää kamas ja häivy!” Mutta mulla oli pieni vannoutunut ihailijakerho ja itse nautin skrätsäämisestä kovasti, joten jatkoin sitä
Viimeistenkin epäilijöiden pitäisi jo uskoa, että mies seisoo omilla jaloillaan. Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen > 22 SOUNDI B asisti ja säveltäjä Lauri Por ran (s. Romanttinen supa tus verisuonissa virtaavis ta sävelistä ei voisi miestä itseään silti vähempää kiinnostaa. Ei kenenkään ura lepää isoisoisän saavutusten varassa. Niin ikään on selvää, ettei ensimmäinen ins trumentti olisi pitkän päälle leipää pöytään tuonut. Moniruokaisissa merkeissä käyn nistynyt muusikonpolku johti ahke ran progen ja jazzin parissa paahta misen kautta virtuositeettia arvosta van metallin pariin. Myös Stratovariuksen albumeilta Polaris, Nemesis, Elysium ja Eternal löytyy hänen musiikkiaan. Kunnolla intohimo syttyi, kun sello väistyi bassokita ran tieltä. Takana ja edessä on satoja keikkoja sekä kymmeniä studiosessioita mitä monipuolisimmissa kokoonpanoissa. Porra tietää, että ilman treenaa mista, sattumia ja kontakteja hän Lauri Porra on julkaissut neljä soololevyä. Flyover Ensemble yhtyeen bas soässä perusti vuonna 2013, kahden soololevyn jälkeen. Tärkeä ponnah duslauta oli turboahdetulla taidolla ratsastanut Sinergy, jonka riveistä Lauri päätyi 2005 liitoksistaan re peilevään Stratovariukseen. Alkuaikojen ah ne uteliaisuus kaikuu tänään ehkä selkeimmin Porran elokuvamusii kissa. Oulunkylän Pop & Jazz konserva torion opintojen jälkeen ammattiura alkoi 22vuotiaana. Flea, Les Claypool, Cliff Burton, Stanley Clarke ja Geddy Lee veivät mennessään ja ensimmäisik si kotijumaliksi Burtonin rinnalle nousivat Jaco Pastorius sekä Pekka Pohjola. Laiva ajoi bändiliiderinsä Timo Tolkin ohjauksessa karille, mutta laulaja Timo Kotipelto, kosketinsoit taja Jens Johansson ja rumpali Jörg Michael jatkoivat Porran ja kitaris ti Matias Kupiaisen kanssa. Kitaristi Mikko Kososen, kosketinsoittaja Aki Rissa sen, pasunistilyömäsoittaja Juho Viljasen ja rumpali Ville Pynssin is Soundi-haastattelu ”Sibelius on ollut minulle aina vain… sivulause.” haast_lauri porra_b.indd 22 11.1.2018 10.26. 1977) matkaa mu siikkiin olisi helppo mysti fioida. Hän sat tuu olemaan maamme ikonisimman säveltäjän jälkeläinen suoraan ale nevassa polvessa, mutta mitä sitten. tuskin olisi näin pitkällä. Haaksi rikon jälkeen Michael on vaihtunut Rolf Pilveen ja yhtye julkaissut neljä albumia, joista jokaiselle myös Porra on tehnyt biisejä
SOUNDI 23 haast_lauri porra_b.indd 23 11.1.2018 10.26
– Klassinen musa oli aina läsnä ja läheistä, koska isoisäni johti oopperan orkesteria, jossa äiti soitti. Olin niissä kehno ja koulussa muutenkin vähän alisuorittaja. K u v at : La u ri P o rr an ko ti al b u m i K u v a: Ja rm o K at il a haast_lauri porra_b.indd 24 11.1.2018 10.27. Mitä muistat varhaisvuosilta. Keräsin postimerkkejä, leikin Legoilla, vähän myöhemmin pelasin paljon tietokoneella. Ikävuodet 6–19 menivät Steiner-koulussa, ja pyörin aika paljon yksikseni. – Minuun iski 14-vuotiaana ihan ”overnight” murrosikä, suorastaan uudelleensyntymä. Uusimmat siirtonsa Lauri on tehnyt sinfoniaorkesterien kentällä ja matka jatkuu. – Siihen johti jännä vastaliike, jonka aikana muun muassa kieltäydyin käyttämästä farkkuja tai merkkivaatteita. Itseäni urheilu ei kiinnostanut, varsinkaan joukkuelajit. Isä on insinööri, joten siltä puolelta tulee kiinnostus tieteisiin. Pienenä kai katselin aika tavalla ylöspäin, seurailin muiden touhuja ja elämää. Lisäksi Slayer ja Testament olivat julkaisseet kovat lätyt vuotta aiemmin. Tavallaan säveltäminen on ihan suoraa jatketta tuolle kaikelle. Missä vaiheessa musa lakkasi olemasta jotain, mitä kotoa oli ohjattu harrastamaan. Orkesterileireillä hänen Lauri Porran mie lestä lahjakkuu den ylikoros ta minen on vain laiskuuden naa mioimista. – Ei sillä tavalla. Lauri Porran ensimmäinen instrumentti oli sello. Eli Sibelius oli koko ajan olemassa. Siskoilla oli viulut, minulle valikoitui sello. Olin systemaattisesti kevyttä musiikkia vastaan, mutta tietenkin jotkin jutut läpäisivät suojauksen. Äidin kanssa haettiin Turusta musta Aria Pro II XL PJ-mikeillä. Takapiha rajautui metsään ja jokeen. Esimerkiksi The Final Countdown ja Nik Kershaw’n The Riddle iskivät niin lujaa, että pakkohan niitä oli salaa diggailla. > Soundi-haastattelu kuryhmä tulkitsee Porran 1970-lukuisesta jazzrockista kumpuavaa materiaalia pieteetillä, herkkyydellä ja vimmalla. Mikä taas oli räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että olin jotenkin aina tiennyt ryhtyväni musiikin tekijäksi! Milloin tulit kunnolla tietoiseksi siitä, kuka isoisosisäsi oli ollut. Kapinoiko kukaan esimerkiksi innostumalla jääkiekosta. Antroposofinen Steiner-pedagogiikka sopi minulle. M usiikki väritti lapsuuttasi jo siitäkin syystä, että äitisi soitti ammatikseen oboeta. Koska musiikista tuli ikioma, tärkeä asia. – Olen nuorin neljästä lapsesta. Kirjoitin ylioppilaaksi ja jatkoin ammattiopintojen pariin Ogeliin. Hankin myös cd-soittimen ja uutta musaa. Tykkäsin tutkia asioita ja rakennella kaikkea. Sitä ennen olin kuunnellut vähän räppiä kavereiden kaseteilta, mutta heavy-heimoon tunsin vetoa. Sellaista identiteetin rakentamista. Toisesta siskosta tuli fyysikko. Koti sijaitsi Veräjämäessä eli olen itse asiassa radanvarsilapsi. Vuonna 1995 ykkösinstru mentti oli löy tynyt! Ensikosketuksia bassonsoittoon otettiin esimer kiksi mökillä kai kessa rauhassa. 1991 oli hyvä vuosikerta: Metallican musta levy, Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magik, Nirvanan Nevermind ja Primuksen Sailing The Seas Of Cheese. Lisäksi sukutaustassani on Järnefeltejä sekä Blomstedtejä ja esimerkiksi säveltäjä Jukka Linkola on pikkuserkkuni. Halusin myös soittaa edelleen, ja sähköbasso istui sellon jatkeeksi hyvin. Luokkakave reiden kanssa perustettu Ex Libris pääsi kei kalle Lepak koon. Äidin ja isän ohella kaikki lapset meillä soittivat. Joskus teini-iässä, kun tuli se tyypillinen elämäkertojen lukemisen vaihe, tutustuin Sibelius-myyttiin paremmin. Eli kun muut koulussa alkoivat tehdä valintaa Dingon ja Kissin välillä, minä poimin Tšaikovskin. Se oli hyvä juttu, koska sellonsoittoni ei ollut menossa mihinkään. Ehkä se oli minun kapinointiani, väistelin urheilua enkä viihtynyt koulussa. Sitä kautta vietin paljon aikaa Aleksanterin teatterilla niissä kuvioissa. Aloin ilmeisesti erittää jotain uutta hormonia, koska ilmoitin yhtenä aamuna poru”Näen lähes autismin kirjolle menevän fokusoitumisja eläytymiskyvyn tietynlaisena lahjakkuutena.” 24 SOUNDI koille ostavani Levikset ja Beaversin hupparin
Sitten tuli Tunnelvision, jonka riveissä levytin ensimmäisen kerran. Taidosta sulkea muu maailma pois olisi hyötyä monelle. Zsolt Puskás, joka tuli itä eurooppalaisen koulutusperinteen puolelta. Mutta juuri tässähän moni nostaa tassut pys tyyn ja menee piiloon sen taakse, ettei ole ”luonnostaan lahjakas”. Vetelin ihan muina lesclaypooleina menemään. Laulajana oli kuka kulloinkin. – Näen lähes autismin kirjolle menevän fokusoitumis ja eläyty miskyvyn tietynlaisena lahjakkuu tena. Oli kun niaasia soittaa kahdessakymme nessä bändissä. Ja voinhan minä noin kin tehdä. Se on laiskuuden naamioimista. Keikkoja tuli muun mu assa Nuorisoasiainkeskuksen Ääni ja Vimma kisan kautta. Halusin omaksua mahdollisimman paljon kaikista staileista ja soittaa, soittaa ja soittaa. – Jakke Leivoa. Ja jos joku iden tifioi minut Sibeliuksen kautta, hä nellä on täysi oikeus siihen. – Ei se ole mikään varjo! Vertailu kohtaa toisenlaisesta elämästä ei tietenkään ole, mutta Sibelius on ol lut minulle aina vain… sivulause. Andante festivoa ja vastaavia. Eh kä jopa vielä aikuisena. Siitä alkoi tä mä heavyporrastuminen. Olin kolmentoista, kun menin syksyllä Käpylän musaopis tolle tunneille ja kuulin opettajan vaihtuneen. Ajankohtaiseksi homma tuli vasta kun aloin tehdä omaa musaa. musiikkiaan oli tullut soitettua pie nestä pitäen. Itse tiedän, etten ratsasta asialla ja määrittelen, minkä verran tuon sitä esiin. Miri Miettinen oli pannuissa ja ekana vuonna läm miteltiin ensin yksi rundi Lynyrd Skynyrdiä ja perään toinen Thin Lizzyä. Hän tarjosi minulle asiaa, jo ka oli aivan uusi. Koska katsot ryhtyneesi ammattilaiseksi. Myös DonitsOsmo Experiencessä silloin vielä bassotel lut Ville Valo oli kova. Kerran lämppäsimme Kyyriaa ja Lepakos sakin esiinnyimme. Ketä opettajista arvostit erityisesti. Sinustahan haluttaisiin puristaa nimenomaan se narratiivi, että ”kun mä alan säveltää, menen Ainolaan, missä avaan punaviinipullon, sytytän kynttilän ja nostan rakkaan Jannen kuvan pianon päälle…” – Joo, joo. – Kyllä. Yksi varhaisista sankareistasi oli Pekka Pohjola. Wäinö län ohella tärkeä noiden aikojen tut tavuus on pianisti Tuomo Prättälä. Hienoa reissua. Basso ahmai si minut. – Ei! Siellähän homma lähti ihan käsistä, kun kahvilassa perustettiin koko ajan uusia yhtyeitä. Eli soitan esimerkik si Stratovariuksen keikoilla soolos sani pätkän Finlandiaa. Eli kuri. Mistä koulussa alisuoriutunut Lauri löysi tällaisen ryhdin. Tulit ulos ”Sibelius-kaapista” Soundissa 11/2005. Vuosien varrella olen huomannut, että ve renperintöni on monille kova juttu. Kerroit Soundissa 02/2012, miten pyysit äitiäsi lukitsemaan itsenen, Markku Kanerva ja Anssi Nykä nen pyysivät, päätös oli selvä. – Ilman muuta. Ogelin tuntien ohella ku lutin aikaa Puppe Strandbergin luo na Bass Centerillä. si vaatekomeroon, jotta keskittyisit treenaamiseen. Vauhti tuskin hidastui Oulunkylän Pop & Jazz -opistossa. Se oli kuulemma epäkunnioitta vaa musiikkia kohtaan. Mitään kuria tai varsinaista struktuuria en Ogelista Flyover Ensembleä perustettaessa Lauri Porra oli jo ansioitunut muusikko. Olin silloin myös Dusty Road nimisessä poru kassa keskiikäisten äijien kanssa. Eli ympäristötekijät ohittavat mielestäsi geenien merkityksen. Kokemusta tarvittiinkin jazzrockin soittamiseen hurahtaneen kokoonpanon musiikkia tulkitessa. – Eka bändi oli luokkakavereiden kanssa perustettu Ex Libris. Onhan stoori totta kai hyvä, ja kun olen hiljan saanut klasariteok siani esille, orkesterit tykkäävät lait taa samaan ohjelmaan myös Sibe liusta. Mi nulle säveltäminen on kova käsi työläisammatti, joka vaatii duunia ja opettelua. Ja totta kai hyvin tärkeä oli myös kitaristi Timo Kämäräinen, joka oli sitä samaa ’97vuosikertaa. – Nykyään lääkärinä toimiva Nii lo Ryti oli lukioaikoinani Helsingin bassokuningas. Hän huusi muun mu assa siitä, että laskin nuotit lattial le. Toki silti ymmärrät, että jos Paavo Nurmen jälkeläinen alkaa kisata pitkillä matkoilla, vertailua tulee. Mitä varhaisia bändikuvioitasi muistelet lämmöllä. Kuubalaista musaa, kantria, perkeleesti jazzia... Silloin puhuimme ekasta soololevystäni, ja katsoin olevani sen verran vakaasti omilla jaloilla ni, jotta jutun voi julkistaa. Kymmenen vuotta sel lon kanssa osoitti, että syntyperäi siä lahjoja siihen hommaan minulta tuskin löytyy. Vitsailen toisinaan alter egostani ”heavySi belius”, jolle tulee journalistien ta holta kysyntää. Basso osoit tautui kaikkiaan hyväksi valinnak si, koska kilpailua oli vähemmän ja epätavallisempi soitin sopi itsensä kovasti individualistiseksi kokevalle ihmiselle. Meillä oli helvetin hyvä trio rumpa li Jussi Lehtosen kanssa. Basisti ja rumpali kuvittelivat olevansa Pri muksessa ja kitaristi Dream Theate rissä. Asia elämässäni. En esimerkiksi halun nut, että kytköksestä kirjoitetaan lehtiin. Oliko joku opettaja tärkeä suunnannäyttäjä. Ihmiset kuuntelevat musaa usein silmillään tai historian ja ennakkooletusten sa kautta. Kun lo pulta pääsin, elettiin Heavy Jazz li velevyn äänityksen aikaa, ja sehän oli ihan silkkaa ylivoimaa. Hyviä tai huo noja. Avain on kova työ. Se on tekemistä siinä missä vaikka rekan ajaminenkin. – Kyllä. Ajan myö tä opin käsittämään, miten hyvään suuntaan Puskás minut ohjasi. Vaikutat pärjäävän asian kanssa. Jos kuiten kin päättäisin laittaa treenaamiseen tunteja sisään, alkaisivat joukkuela jitkin varmasti sujua paremmin. Vuonna 1999 ta pahtui tärkeä liike, kun perustimme Emman ja kitaristi Mikko Kososen kanssa Emma Salokoski Trion. Mutta antaa muiden lar pata taiteilijaa, jos haluavat. Sit ten soitimme keväällä myös Tampe re Biennalessa Olli Virtaperkon toi veesta, ja on keikkoja tehty kouralli nen myöhemminkin. – Yritin ties miten monta kertaa alaikäisenä Tavastialle katsomaan Pekka Pohjola Groupia, mutta Pokla käännytti minut aina ovelta. – Jos palataan lätkään tai fudik seen, olin niissä huono ainakin sik si, ettei historiassani ollut pallon heittelyä faijan kanssa. – Vuonna 2000, kun pääsin tuu raamaan Ako Kiiskeä kitaristi Ben Granfeltin bändiin. – En, koska se oli suuri kunnia ja idea tuli oikealta taholta eli bändil tä. Opettelin peu kuttamaan, testailin bassoja ja ostin bassolehtiä, joita lukiessa kuuntelin himassa bassolevyjä. Ketkä olivat lähiesikuviasi. Kitaristi Juhani Malmbergin kautta tutustuin laulaja Timo Kotipeltoon, ja Allu (Alexi Laiho) sekä Wirmanin Janne tulivat niin ikään tutuiksi Ogelissa. – Aloin graindata neljäntoista vanhana sillä Arialla ja koin sellai sen ahaaelämyksen, että harjoitte ”Kymmenen vuotta sellon kanssa osoitti, että syntyperäisiä lahjoja siihen hommaan minulta tuskin löytyy.” lemalla oppii! Tulosten saavuttami nen työn kautta on todella palkitse vaa, ja koen lähes loukkaavana, jos joku tuntematon väittää minua lah jakkaaksi. En olisi ikinä tyrkyttänyt itseäni mukaan, mutta kun Seppo Kanto K u v a: St en E ri k Lu n d st en SOUNDI 25 haast_lauri porra_b.indd 25 11.1.2018 17.30. Yhden tun nin loppupuolikkaan tein voimahar joituksia nostelemalla tuolia, kos ka en ollut jaksanut soittaa riittävän kovaa. Siihen uppouduit basson varressa. 16vuotiaana liityin Labyrinthiin, jossa soitti ki taristi Tuomas Wäinölä. Mutta itse en saa revittyä asiasta mitään tunnelmia. Epäröitkö, kun sait kutsun Pohjolan muistokonserttiin tammikuussa 2009. Se on ihan ookoo. Miten Jean Sibeliuksen varjo on vaikuttanut tekemisiisi
Juice opetti Porran nöyräksi, vai. Sinergy oli minulle ihan tajuttoman merkittävä bändi. Tällä alalla törmää välillä henkilöihin, jotka ovat joko todellisen tai kuvitellun suosion kautta lakanneet olemasta omia itsejään. Hän viihtyi kokkailun parissa ja keskittyi olemaan suurmies. Janne Parviainen rummuissa, Kimberly Goss kiippareissa ja Allu sekä Roope (Latvala) kitarapartiossa. Mutta ei siinä mitään uutta tietenkään ole, ihan perinteistä taiteilijatoimintaa satojen vuosien ajalta. Tutustuin uuteen klassiseen musaan, katurockiin, avantgardeen, hcpunkkiin ja muihin musatyyleihin, joita opistolla ei käsitelty. Hänessä näin myös ensi kertaa ihmisen, joka oli tullut oman hahmonsa syömäksi. Siitä olen ihan yhtä ylpeä kuin Emman bändeistä ja Sinergystä. Minä tykkäsin kurista ja nämä avasivat aamun korkkaamalla kaljat ja pohtimalla, että ”pitäskö täsä tehrä vähä levyä”. Jos minulla oli ollut jotain luuloja itsestäni, ne kyllä karisivat, kun Allu ja Roope menivät siinä vieressä tuhatta ja sataa. K u v a: Te rh i K o k ko n en K u v a: Ti m o Is o ah o haast_lauri porra_b.indd 26 11.1.2018 10.27. Se herätti kepeää kateutta jopa Ogelin opettajakunnas”Timo Kotipellolta ei minusta saanut vielä silloin ottaa pois sitä, mihin hän oli Stratovariuksen laulajana yltänyt.” Emma Salokoski Ensemblessä Porra pääsi musisoimaan Pop & Jazz -konservatorion aikaisten koulukavereiden kanssa. Sekä Ippe Kätkä. Vuonna 2001 tätä näki aika ajoin Lost & Foundissa. – Matka jatkui Japaniin Angran kanssa ja minä vannon, että muut muusikot pelkäsivät meitä. Pidin tyyppejä kaksi päivää selkärangattomina juntteina, kunnes tajusin, että olen itseäni täynnä oleva kusipää! Ehkä kumpikaan väittämä ei pitäMuitakin on tullut vastaan. – Kitaristi Peter Lerchen vähälle huomiolle jäänyt Kriya oli hieno projekti. Todella härskiä meininkiä.” Mitä tuon ajan sessiotöitäsi pidät arvossa. Tajuton soittovoima. – Aika loogista askelta siinä mentiin. Lerche on huikea muusikko, jonka kautta pääsin yhden keikan ajaksi Vesa-Matti Loirin yhtyeeseen. Mutta ymmärsin, miksi helsinkiläisiä katsotaan vähän tietyllä tavalla. nyt lopulta paikkaansa. Juice oli ihan oma lukunsa. Se oli siinä vaiheessa hänen elämäntehtävänsä, ja minun Sibelius-linkkini tietenkin kutkutti. Warmenin kautta päädyit Marco Hietalan saappaisiin Sinergyyn, Kotipellon bändiin ja sitten Stratovariukseen. Tein paljon kaikkea, ja metallin puolella alkoi tapahtua. – Minähän olin itsevarma stadilainen supersessiomuusikko, ja meno Mika Sundqvistin pajalla aika karua. Eka keikkani heidän kanssaan oli Koreassa 2002, suora tv-show. – Takana oli sellainen idea, että levyllä soittaisi alle kolmikymppisiä tamperelaisia muusikoita. Minä tulin paikkaamaan Jaan Wessmania, joka oli estynyt kai joidenkin kansallisvelvollisuuskuvioiden tähden. Kun Sinergy oli tikissä, meitä ei pysäyttänyt mikään. Angrassa pidettiin kuulemma joku kriisipalaveri ja meiltä vähennettiin seuraavan päivän keikalla valoja ja PA:ta! Pari vuotta myöhemmin tunnelma oli toinen, kun teit Juice Leskisen ja Mikko Alatalon kanssa levyä Senaattori ja boheemi (2004). Opin sillä reissulla paljon esimerkiksi helsinkiläisyydestä. 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu löytänyt, mutta sovin itseni kanssa, että jokaista koulussa istumaani tuntia vastaan opiskelen itsekseni tunnin verran asioita efekteistä, äänittämisestä, soittotekniikasta ja muusta teorian ulkopuolisesta. Sinergyn riveissä sai kokea suosion nopeat nousut ja karut laskut. Kerro toki lisää. Siellä olivat Kalle Alatalo, Juppo Paavola, Jani Kemppinen ja Jyrki ”Etunoja” Telilä. Allu oli juuri breikkaamassa maailmalla ja kaikilla kauhea näyttämisen vimma päällä. ”Kun Sinergy oli tikissä, meitä ei pysäyttänyt mikään. Mitä rupeamasta on jäänyt mieleen. Timantin tarkkaa soittoa ja kitarat pyörivät ympäri ämpäri. Silloin on riskinä alkaa esittää luomaansa fabrikaattia, jolloin ihminen sisältä saattaa kadota. Stratovariuksen kelkassa Lauri Porra on kulkenut jo yli vuosikymmenen. Tietty soiton suvereniteetti on aina upea asia. Todella härskiä meininkiä. – No ei. Näistä riveistä monet muistavat myös basistin
SOUNDI 27 sa. – Se oli ihan käytännön sanelema juttu. Tämä meni samoin kuin heavy-polkuni. Se on kaikki musaa, rajat ovat keinotekoisia. Nyt on kulunut jonkin aikaa niin, että jo”Juice oli ihan oma lukunsa. Kappalettamme Unbreakable (2013) on kuunneltu seitsemän miljoonaa kertaa, vanhempia biisejä alle puolet siitä. Sinergyltä oli jäänyt yksi rumpujen ja basson osalta äänitetty levy julkaisematta, ja kun Stratossa alkoi näkyä railoja, kelasin yhden kovan jutun menevän taas lihoiksi… Puolsin jatkamista, koska Timo Kotipellolta ei minusta saanut vielä silloin ottaa pois sitä, mihin hän oli Stratovariuksen laulajana yltänyt. Jos saisin päättää, Stratovarius-fanit tulisivat Musiikkitalolle kuuntelemaan modernia klasarisekoilua ja klasarimummot lähtisivät Tuskaan pörinäkeikoille. Mutta jätimme alkuun tarkoituksella hämäräksi, onko otsikko Stratovarius vai jotain muuta. Spottien teko on ihanaa, tarkasti raamitettua puuhaa. Noin se käynnistyi, ja jatkoakin on tullut. Ja voihan myös olla, että Rolle jatkaa joskus saman otsikon alla neljän nuoremman jäbän kanssa! Kuinka soundtrack-säveltäjän urasi käynnistyi. Tekikö jokin yksittäinen asia päätöksestä itsellesi helpon. Ja kuinka ollakaan, Lahden sinfoniaorkesterin kotiluolaan Sibelius-taloon. Mutta kaikki meni hyvin, talo tuli täyteen ja lehdet hehkuttivat. Eli haluan ottaa enemmän aikaa säveltämiselle ja kaikkien vaikutteideni yhteen sulauttamiselle. Ja tulisi jatkossa yltämään. Minulla on fokuksessa ihmisen ja musiikin kohtauspiste. – Sain siihen maailmaan tuntumaa ensi kerran tehdessäni osan Rat Kingin ja samalla Flyoverin musasta Bratislavan sinfoniaorkesterin ja kuoron kanssa. Myöhempiä erityisen makeita juttuja ovat olleet Järvisen Mikan Crazy World -keikat. – Minun puolestani voidaan vetää vielä vaikka 30 vuotta. Onko toiminnallasi jokin johtoaihe. – Vaikka se oli kova shokki, päätimme yhdessä tuumin jatkaa musiikin tekemistä. Olit mukaan lähtiessäsi selkeästi orkesterin nuorin jäsen. Sittemmin biisi on esitetty Oulussa, Norjassa ja Yhdysvalloissa. – Pääotsikkona toimii orkesterin tuominen väärään paikkaan ja basson vieminen väärään paikkaan. – Tuota en ole koskaan kuullut. Ja olihan myös Jens tärkeä osa yhtälöä. Mehän olemme siis tunteneet Timon siitä saakka, kun hänkin opiskeli Ogelissa. Vähän kuin Rubikin kuution ratkomista. Hän oli houkuttanut jo taustansa tähden faneja etenkin Japanista. ku leffa tai sarja on tullut vireillä joka vuosi. Pidin ideaa kornina ja ajattelin, etten minä kehtaa. Jos siis vertaa vaikka johonkin Helloweeniin. Heavyn ja klassisen väliin mahtuu hyvin erilaisia soittohommia. Jos en väärin muista, Timo Tolkki oli vähän kateellinen siitä, että soitit Kotipellon soolobändissä. Seuraavaksi tulivat Minna Virtasen tv-sarja Alamaailma (2011) ja Petri Kotwican Rat King (2012). – Joo, se oli Helsingin Juhlaviikkojen tilaustyö RSO:lle. Hän on myös kova Stratovarius-fani, ja niin päädyin tekemään scoren toiseen Vares-leffaan (Jäätynyt enkeli, 2007). Kenties asiaa helpotti, että en ehtinyt kokemaan koko sitä kauhuaikaa. Ja lisää on luvassa. Tein jokusia keikkoja jo All Children Have Superpowersin (2008) jälkeen, mutta omasta mielestä terävän keikkasetin sai kasaan vasta Flyoverin (2015) valmistuttua. Mutta paha sanoa, koska niistä ajoista liikkuu paljon disinformaatiota. Joku tiesi jonkun, ja yksi kontakti johti seuraavaan. Vaan ei aikaakaan, kun hommalle oli lyöty lukkoon kantaesityspäivämäärä. – Alkuun se oli kuin ikävä flashback menneestä. Stratovariukseen sait kutsun 2005. Hietalan kautta opin, että ihan oikeasti kaikki on mahdollista. Hän viihtyi kokkailun parissa ja keskittyi olemaan suurmies.” K u v a: Ti m o Is o ah o Lukemattomista kokoonpanoista tuttu Porra ei ole liiemmin rajoittanut tyylillistä valikoimaansa. Etenkin nyt, kun ote on rento eikä niin stressaantunut kuin kymmenen vuotta sitten. Mitä muuta on tiedossa. Seuraavana vuonna tuli Paperi T:n kanssa tehty Kohta. Nyt olet keskimmäinen, eli kolmanneksi nuorin. Ja juuri hän rohkaisi minua tekemään teoksen sinfisbändille ja itselleni. haast_lauri porra_b.indd 27 11.1.2018 10.27. joulukuuta 2017 Lauri Porran koti, Helsinki – Eka soololevyni (Lauri Porra, 2005) herätti kuhinaa tietyissä näyttelijäpiireissä ja sana kiiri ohjaaja Aleksi Mäkelän korviin. Jatkaminen oli silloin helppo leimata jotenkin falskiksi, mutta nyt kun olemme tehneet Matiaksen kanssa jo neljä levyä, juttu asettuu mittakaavaan. Oman bändin perustit vasta kolmannen soololevyn jälkeen. Aikaa on rajallisesti, ja lisäksi halusin kasaan riittävästi hyvää omaa livematskua. – Ainakin pitkäjänteistä yhteistyötä Vantaan Viihdeorkesterin kanssa... Haluaisin, että vuonna 2018 tulee toinenkin levy omissa nimissäni, ja syksylle on luvassa uusi isompi orkesteriteos. Avainkokemus oli kuitenkin kutsu Timo Hietalan Avanti!:lle tekemän bassoklarinettikonserton kokoonpanoon. Riittääkö Stratovariukseessa yhä virtaa. Tajutonta. Link Wrayn Rumbleen oli kiva päättää keikat jonkin aikaa, mutta coverien vetäminen oman bändin kanssa ei ole minun juttuni. Ja nyt nämä kaksi biisiä plus uusi kappaleeni Domino on julkaistu levynäkin. Kuinka selvänä pidit, että voitte jatkaa ilman Tolkkia vuoden 2008 jälkeen. Stratovarius oli joka tapauksessa siinä vaiheessa vahvasti Timon vision ja toisen Timon lauluäänen varassa. Ja juuri tänäänhän UMO Jazz Orchestra soitti minun biisejäni. Teen myös toisinaan, mutta harvemmin, mainoksia. Myös suosion nykypuntari eli Spotify puoltaa päätöstä. Ei mitään järkeä! Katselin illan ohjelmaa… Sibeliuksen Tapiola, Schönbergiä, Wagneria, minun Entropiani… ja ajattelin että nyt tulee turpaan. 5. Miten Entropia eli ensimmäinen klassinen teoksesi syntyi. – Niinpä
Etenkin kun meillä ei edelleenkään ole sellaisia ”mulla on kahvia kupissa” -tyyppisiä tekstejä, Halmkrona naurahtaa. Yrjänä joukkoineen on innoissaan musiikin tekemisen suomista mahdollisuuksista. Tietämättömyys aiheuttaa mukavaa kutinaa, sillä edelleen CMX:n voi odottaa tekevän ”mitä tahansa”. Mutta sitten kun laulut tuli, niin samaltahan se kuulostaa. albumi on vasta viimeistelyvaiheessa, eikä viime kesänä ilmestynyt Katso ihmistä -single saati toissavuotiselle Cloaca Maxima III -kokoelmalle tehdyt uudet kappaleet löydy Alkuteos-albumilta. Harvoin tulee mentyä jutun tekoon niin, ettei ole kuullut haastattelun aiheena olevasta teoksesta pihaustakaan. Elektronisia ääniä on löytynyt CMX -levyiltä läpi vuosikymmenten, mutta uudella Alkuteos-albumilla syntikat ovat saaneet tavallista kuuluvamman roolin. Yrjänä ja Janne Halmkrona kuuntelevat pohdintojani kärsivällisesti nyökkäillen, vaikka ovat takuulla saaneet ennenkin vastailla kysymyksiin uudistumisesta tai sen puutteesta. – Ennen kuin tälle levylle äänitettiin laulut, oli olo että nyt tulee jotain ihan erilaista. On siis selvää, että vielä 16. – Pitäisi vaihtaa laulaja. Mutta kuka maksaa rockjättiläisen studiosessiot jatkossa. 28 SOUNDI ”Bändi, joka riitelee paljon, tarvitsee yhteisen vihollisen.” Kuudestoista saarna cmx-taitto_c.indd 28 11.1.2018 10.45. Inkfishin kahvipöytään joulutorttua (viikko ennen joulua kukaan A amujunan viedessä kohti Helsingin Vallilassa sijaitsevaa Inkfish-studiota en tiedä, mitä on edessä. Mutta voiko itselleen niin tunnistettavan tyylin ja etenkin sanoitusmaailman luonut yhtye kuulostaa edes teoriassa muulta kuin itseltään. pitkäsoittonsakin kohdalla tiedejakson jälkeen taas esoteriaan uponnut A.W. Yhtye on myös innostunut esittämään elektronisia versioita omista kappaleistaan keikoilla. Teksti: Mikko Meriläinen jonka voi hyvin kyseenalaistaa, sillä onhan yhtyeen tuotannossa myös paljon toisteisuutta ja turvalliselta tuntuneita valintoja. Ja kuinka helppoa on ylipäätään tehdä jotain uutta yhtyeen, joka on kolmen vuosikymmenen aikana tallentanut ääninauhoille ja kovalevyille niin hc-punkia, vaihtoehtorockia, iskelmällistä poprockia, mammuttiprogea kuin scifiheviäkin. Toki se on väite, ei ole vielä saanut niistä yliannostusta) kantaneet A.W. Perille saavuttuani jatkan sisäistä monologiani ääneen. CMX:n 16. Sieltä tulee taas se näyttelijä, jolla on aina sama ilme, murahtaa Yrjänä
K u v a: A J Sa v o la in en cmx-taitto_c.indd 29 11.1.2018 10.45. SOUNDI 29 Taiderockbändi tai popyhtye. CMX:n jäsenet kummeksuvat saamaansa taiteellisen bändin mainetta, vaikka myöntävät olevansa siitä myös osittain vastuussa
– Taiderockbändi on tavallaan väärä mielikuva, Halmkronakin myöntää. – Oltiin reilu vuosi sitten täällä Ink fishillä ja mietittiin, että koska ei saa da Raulia tuottajaksi eikä haluta ketään muuta, niin kuka voisi olla sopiva. Mutta sitten nelikymppise nä ajattelin, että eiköhän tätä vielä viisi kymppisenäkin tehdä, Halmkrona sanoo. Vaikea sii tä on päästä eroon, tai siitä olisi vaikea päästä eroon jos haluaisi. Myös on totta, että CMX:llä on sit keään juurtunut maine taiderockbändi nä, vaikka sekin on korkeintaan osa to tuudesta. – Musiikkikappaleen laatiminen ja ra kentaminen studiossa on kerta kaikki aan kiehtovaa puuhaa, Yrjänä tiivistää. Kerrotaan sellainen spoileri jo tähän väliin, että taiderockmaine on täysin ansaittu myös Alkuteoksen perusteella. Kauan eläköön se maine! R eippaat 30 vuotta ei nykyaikana ole rockyhtyeelle ikä eikä mikään, mutta sitäkin ilahduttavampaa on se lapsenomainen into, millä Yrjänä ja Halmkrona tuntuvat taiteen tekemi seen yhä suhtautuvan. – Tässä muutamana päivänä kuuntelin ko timaisten ikäistemme artistien uusia le vyjä, ja mun mielestä ne oli aika tylsiä. Yrjänä tarkentaa, että tylsää jälkeä syntyy kun yritetään väkisin tehdä yleis tajuisia, radiota varten räätälöityjä kap paleita. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Ilmeisin muutos on se, että kre diiteissä lukee tuottajan kohdalla uusi nimi: Erno Laitinen. – Niin, popyhtyehän me ollaan, Yrjänä toteaa. 30 SOUNDI ”Tästä levystä saa enemmän irti, jos tuntee hermeettistä traditiota.” K u v a: A J Sa v o la in en K u v at : Ja n n e H al m k ro n a cmx-taitto_c.indd 30 11.1.2018 10.45. Tuottajien suhteen CMX ei ole uran sa aikana hirveästi riskejä ottanut – paria poikkeusta lukuun ottamatta sen hatun on laittanut päähänsä joko Gabi Haka nen tai Rauli ”Rake” Eskolin. – Meidän on käsketty tehdä tätä, tämä on meidän homma. – Ikään kuin porukka tekee yhtäkkiä kappaleita jollekin kanavapäällikölle! Se on taiteellisesti ihan sama kuin löisi jää piikin otsaansa. Yrjänän suusta haastattelupäivän aluksi spontaanisti tuleva kommentti kertoo paljon: – Onpa ollut ihastuttavaa vääntää tä tä levyä. – En minä kaksikymppisenä kuvitellut tekeväni tätä kolmekymppisenä, enkä kolmekymppisenä että tekisin neli kymppisenä. T ällä kertaa CMXmiehistön ”kaiken laisen kokeileminen” on edennyt hieman eri rataa kuin aiemmilla kier roksilla. En tiedä, että kuinka yleistä se on kuudettatoista levyään tekevien orkesterien kohdalla, että kaikki ovat ihan tohkeissaan kokeilemassa kaiken laista! Yhtä vilpittömältä miesten innostus kuulostaa, kun kysyn tuntia myöhem min niinkin perustavaa laatua olevan kysymyksen kuin, että ”Miksi teette tä tä yhä?” – Tämä on niin hauskaa hommaa, ettei tätä halua lopettaa, Yrjänä hihkaisee. – Mutta ei me sille oikein mitään voida, vaikka toki ollaan edesautettu, että sel lainen mielikuva on syntynyt. Oli ihan hiljaista ja yhtäkkiä kaikki katsoi CMX tekee albumeitaan niin pitkään ja hartaasti, että epäilee, ettei levy-yhtiö ole enää valmis maksamaan sessioiden kustannuksia. Inkfishstudion va kiokalustoon kuuluva mies oli yhtyeelle tuttu äänittäjänä, mutta nyt vastuualu etta on laajennettu
Mutta se idea alkoi jossain vaiheessa ottaa päähän, Yrjä nä kertoo. Että on erilaista korvaa ja erityyppistä mu sikaalisuutta edustava tyyppi mukana, Yrjänä sanoo. Onhan siellä ai na ollut sitä, mutta tästä levystä saa enemmän irti jos tuntee hermeettistä traditiota. Minkä takia mä ylipäänsä soitan. – Kai se luulee edelleen olevansa tau olla, Halmkrona lisää. – Se oli psykologispoliittinen väittely. – Mesmerian ensimmäisessä demo sessiossa Rasio lähti kesken pois, eikä kertonut miksi. Hän vetäytyi kauemmaksi ja sanoi: ”Mä olen kuullut, että teidän sessiot on aika raskaita”, Yrjänä rohah taa nauramaan ja myöntää, että yksi syy Ernon valintaan oli se, että hän tuntee bändin eikä siten lähde liiaksi pakkaa hämmentämäänkään. Vaikka bändin sisällä on äärimmäisen vahva näkemys – tai useita näkemyksiä – taiteensa suunnasta, kokee CMX tar vitsevansa tuottajan mukaan studioon. Ja mielellään tekemään muutakin kuin vain klikkailemaan hiirtä. Ennen Helsingin Juhlaviikkojen viimevuotista Talvi kuningas-teemakeikkaa yhtye yllätti yleisönsä ja soitti elektro versioita omista kappaleistaan. – Jossain vaiheessa me tosiaan kaa vailtiin, että tehtäisiin Talvikuninkaalle (2007) jatkoosa ilman, että sitä allevii vattaisiin. – Ja ymmärrän to ki sen, että kun Aki tuo demoja ja itse olen aika suorasanainen ja kärkäs sa nomaan mielipiteeni, niin totta kai se... Yrjänä myöntää, ettei bändikaverei den teilauksia opi koskaan nielemään mukisematta. Äänitettiin se talteen, eikä Tipi tiennyt että me tehtiin siitä hänen pianonsoi tostaan levylle Teräsniminen kappale. S oundista 7/2017 löytyvä pitkä Talvikuningasmuistelujuttu päättyi spekulaatioihin siitä, että onko seuraavaksi kenties vuorossa avaruus eepoksen jatkoosa, eivätkä arvailut ol leet vailla pohjaa. Edelliskesän viimeisen keikan jälkimai ningeissa Tampereen Hervanta Rockis sa kitaristikaksikko oli saanut aikaan niin suuren erimielisyyden, että he oli vat huutaneet naamat vastakkain toisi aan kuuntelematta. – Tipi oli helpottunut, että ”Ihanaa kun soitit, mä luulin etten ole enää bän dissä”, Halmkrona nauraa. Jälkeenpäin se sanoi ol leensa sitä mieltä, että kaikki oli taas niin paskaa. – Mä olen hirveän huono lausumaan sanoja, jotka ovat yhdistelmä persiaa ja armeniaa, Yrjänä naurahtaa ja alkaa CMX lämmittelemässä itseään. Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa. Mutta siihen osaa jo nykyään varautua, että noi ei välttä mättä tykkää mun demoista ollenkaan. Tosin Yrjänä ja Halmkrona vakuutta vat, etteivät ainakaan he ole aikoihin mistään isommin riidelleet. – Ei ehkä koko bändi, mutta aina välil lä on joku lähtemässä, Halmkrona huo mauttaa. Ja mikä oli kränän syynä. Se olisi siis tapahtunut sa massa maailmassa. Siinä se Tipi soittaa niin kauniisti oltu aan ensin vihainen paskoista demoista! Temperamenttisista ja suorasanai sista yksilöistä huolimatta CMX ei ai nakaan pöydässä istuvan kaksikon mu kaan ole ollut vaarassa hajota. – Huomasin, että olen tätä nykyä täyspäiväinen okkultisti, joten antaa sen näkyä teksteissä. No, ei se sitä kauan muistanut. SOUNDI 31 K u v a: Ti m o Is o ah o cmx-taitto_c.indd 31 11.1.2018 10.45. Yrjänä puolestaan toteaa erkaantu neensa Talvikuninkaan maailmasta myös tekstittäjänä. Siitä seurasi kuuden viikon hiljai suus, kunnes yksi puhelinsoitto laukai si tilanteen. vat Ernoa. – Ja onhan se hyvä synti pukki! Bändi, joka riitelee paljon, tarvit see yhteisen vihollisen. Tämän todistaakseen Yrjänä lau suu pyynnöstäni työnimen kakistele matta, ja kertoo perään kunkin termin merkitykset. Loppuvuodesta julkisuuteen lasket tiin tiedote, jossa tulevasta albumista puhuttiin latojan mielenterveyshäiri öltä vaikuttaneella työnimellä TROGOAUTOEGOCRAT, HEPTAPARAPARSHINOKH, TRIAMATZIKAMNO! Kyseessä ovat kuitenkin todelliset, George Gurd jieffin psykologiasta peräisin olevat ter mit. Harmillisesti kyseistä termikolmik koa ei kuulla levyllä laulettuna. – Se oli varmaan se Helsingin Juhla viikkojen keikka (CMX esitti Talvikuninkaan kokonaisuudessaan Huvilateltas sa kesällä 2017) – joka oli parhaita keik koja mitä ollaan ikinä tehty – jonka jäl keen selkiytyi, että ehkä me ei kuiten kaan tehdä sitä jatkoosaa. – Jos palaute on tympeää tai vihaista, niin eihän siihen totu. Mulla ei oikein ole sellaista hienotuntei suutta mutta toisaalta en kuvittele, että pitäisikään olla. – Mistä tulikin mieleeni, että Suoma laisen Kimmolle (Halmkronaa edeltänyt kitaristi vuosina 1985–1990) ei vissiin kerrottu 15 vuoteen, ettei se ole enää bändissä, Yrjänä hekottelee. – Sisältöön ei tarvitse mennä, toteaa Yrjänä. – Me ollaan aina tykätty siitä, että tuottajalta tulee sovitusehdotuksia. – Se taisi olla Iäti, joka onkin meidän hajanaisimpia levyjä, jos ta Tipi sanoi, että tämä on niin paskaa ettei hänen nimeä tarvitse laittaa levyn kanteen. Tämänkaltaiset sovitukset ovat saamassa myös jatkoa. No, sitten se tuli takaisin, istui Magnusborgin studiolla pianon ää reen ja alkoi soittaa jotain helvetin ki van kuuloista itse säveltämäänsä juttua. Mis sä on takka. – Biiseistä ollaan joskus eri mieltä, Halmkrona myöntää. – Myös Tipi (kitaristi Timo Rasio) on kuuluisa sanomistaan mielipiteistä, Yr jänä huomauttaa. Tilan puutteen takia em me nyt toista niitä tähän. – Se luuli saaneensa potkut ilman että sille kerrot tiin mitään. – No, nyt se tietää. Tipi oli sitten kuunnellut levyä ekaa ker taa pimeässä punaviinilasin kanssa ja sanoi, että tämähän on meidän parhai ta levyjä! – Ja samahan se on itselläkin. On jak soja, jolloin kitara hyytyy syliin, ja ajat telee että hyi vittu mitä paskaa tämä on. Kaksi viikkoa myöhemmin kuuntelee sen päivän äänityksiä ja huo maa miettivänsä, että aika hyvä! Yrjänä alkaa muistella hyväntahtoi sen huvittuneena toistakin kitaristin re aktioihin liittyvää tapausta. Sävellykset kään eivät olleet samanlaista progeme tallia tai mitä se nyt olikaan, Halmkro na kertoo
– Minulla oli tuossa välissä, noin vuosina 1995–2005, pitkä ja vahva tiedejakso, mutta sitä aikaisemmat levyt ovat ”En ole hylännyt tiedettä, mutta olen ottanut siihen oheen helvetisti pörröilyä.” Tuoreella Alkuteosalbumilla kuljetaan CMX-universumin laidasta toiseen. Että hetkinen, mitä tarkoittaa syntiinlankeemus, mikä oli Tiedon puu ja oliko sitä ennen joku toisenlainen mentaalisen evoluution tila, joka olisi ollut viattomampi. Siellä pohditaan vapautta, ja sitä miten me käsitetään se. pyynnöstä selventää, mistä Alkuteos oikeasti kertoo. Levyllä kuullaan sekä massiivisia eepoksia että keveitä popkappaleita. – Mutta se oli ihan paskaa! hän täräyttää. Mietin, että kappaleessa puhutaan klassisista alkuaineista eli ilmasta, tulesta, maasta ja vedestä – ja niillähän meidän eka levy alkaa! Joten minäpä kirjoittelin siitä Kolmikärjen aloituslauseesta tähän säkeistön. Kolmikärjen tekstilapussakin lukee ”Tämä hermeettisen viisauden kultakaivos, kuulemisen tuoma vapautuminen, bardossa” – joka on tiibetiläisten kuolleitten kirja. Tiedejaksonsa aikana Yrjänä sanoo kokeilleensa tosissaan tieteellistä rationalismia. – Tarinankirjoittajia on ihan riittämiin ja he osaavat hommansa. C MX:n aiemman tuotannon tunteva kuulija höristää korviaan pariin otteeseen Alkuteoksen aikana. Se on sikälikin luontevaa, että Yrjänä kertoo tunnistavansa nykyisessä maailmankatsomuksessaan 30 vuoden takaisen itsensä ongelmitta. Ensin hän toteaa, että tieteen nimeen vannominen kalvaa ihmisen luontaista pioneerihenkeä ja spirituaalista uteliaisuutta. Konx Om Paxissa ”Isä lähtee sotaan palvelemaan konetta”, mikä on tietenkin suora viittaus Aion-levyltä (2003) löytyvään Palvelemaan konetta -kappaleeseen. – Tämä levy on eräänlainen saarna. – Se on aika vanhatestamentillinen levy, hän aloittaa ja hiljentyy toviksi kokoamaan ajatuksiaan. Olen itse mennyt yhä enemmän siihen, että tekstit vaikuttavat pintapuolisesti fragmentaarisilta. Ja että luonnontieteen sanelema biologinen etiikka on käytännössä samankaltainen automaattinen diktaatti kuin jumalan käsky mutta ilman jumalaa. Muutama vuosi sitten näin ei välttämättä olisi ollut. Mielipide kaipaa selitystä, ja Yrjänähän selittää mielellään. Se ei Yrjänää häiritse, sillä hän sanoo tälläkin kertaa halunneensa kirjoittaa tekstejä, jotka tarinan kuljettamisen sijaan puhuttelisivat alitajuntaa. – Tuottaja huomautti, että täältä puuttuu rivi. Sitten hypätään teemoihin, jotka lähtevät jostain luomiskertomuksen alusta. – Tai siis, se ei sopinut minulle. – Toisin sanoen en ole yksityishenkilönä tai taiteilijana hylännyt tiedettä, mutta olen ottanut siihen oheen helveK u v a: A J Sa v o la in en 32 SOUNDI cmx-taitto_c.indd 32 11.1.2018 10.45. totaalista esoterian tulvaa. Hän toteaa, että hänellä on sekä lapsuudesta että aikuisuudesta kokemuksia, jotka eivät sopineet tieteen raameihin, ja kun kerta on olemassa niin paljon rikkaampiakin traditioita, niin miksi valita vain yksi. Siinä ei ole mitään uutta, että kun Yrjänä avaa CMX-levyllä suunsa, ääniaallon toisessa päässä suurin osa kuulijoista pyörittelee silmiään. Avauskappaleessa Elementa lauletaan puolestaan ”Veteen syvään älä vaivu/ tuleen leimahda/jalat polje maata vasten/ilmaan katoa”, mikä vie ajatukset aivan CMX:n levytysuran alkupäähän
Että laitetaan asiat synkreettisesti päällekkäin ja juhlitaan, että pystytään pitämään rinnakkain useita katsomuksia samasta asiasta. Syksyllä 2017 ilmestynyt Joonaanmäen valaat yllättää, jos olettaa että romaani korre loi Yrjänän usein abstraktin ja syventymistä vaativan lyriikan kanssa. Yrjänä nyökkäilee, ja vertaa asiaa islamin mystistä perinnettä harjoittaviin suufilaisiin, joiden mukaan opettajan tehtävänä on munata itsensä välillä ihan tahallaan, etteivät muut erehtyisi luulemaan häntä muita paremmaksi. Jos sain vaiheessa mä olin, että mihin helvettiin tämä kirjan ryhmä on menossa! Totta kai kirja sitten siivottiin ja virta viivaistettiin, se on ehkä 4–5 kertaan kirjoitettu. – Hänhän vannoo jonkun 1800-lukuisen likikalvinistisen protestantismin nimeen ja heiluttaa menneisyyden pitkää kouraa, johon ei kyllä taida uskoa itsekään, Yrjänä puuskahtaa. ”Halusin kokeilla, että osaanko kirjoittaa tekstiä, joka ei ole hapanta, kyynistä eikä maalaile piruja seinälle.” A.W. – Se oli vaikeaa. – Mulla oli parin vuoden suruaika jolloin mietin, että alanko rekonstruoida siihen saakka tehtyä työtä, vai teenkö jotain muuta. Miten yhtyeen innokas kokeilumieli ja tuottajan vaihtuminen kuuluvat lopputuloksessa. – Sehän tuossa on vaarana. YRJÄNÄN esikoisruno kirja Arcana ilmestyi vuonna 1997, mutta ensimmäistä romaania saatiin odottaa peräti 20 vuotta. Erittäin rikkaalla kielellä kirjoitettu kirja tulvii vanhan ajan seik kailukertomusten henkeä, ja onhan Jules Verne kirjassa läsnä juonenkin tasolla. Halmkronakin havahtuu kommentoimaan Yrjänän pitkällistä monologia. Tarkoitan tietenkin evoluutioteoriaan epäilevästi suhtautuvaa Laura Huhtasaarta (PS). En halunnut kirjoittaa muusi kon kasvutarinaa, enkä perinteistä esikoisromaania, jossa käydään läpi siihen asti päässä käyneet ajatukset. – Se onkin ainoa kohta, jossa levyllä huudetaan, Halmkrona huomauttaa. Yrjänän esikoisromaanin syntytarina oli poikkeuksellinen, kun hänen alkuperäistä ideaa koskevat muistiinpanonsa varastettiin. – Olin asettanut itselleni muutamia tavoitteita. Vastaus on helppo arvata: on ja ei. Lähes samaan aikaan kuin Sgt. – Otin sellaisen riskin, mitä kustannustoimittajani Tarja Lipponen kielsi ottamasta toista kertaa, eli kirjoitin ilman suunnitelmaa. tisti pörröilyä, Yrjänä summaa. Onko Alkuteos uudenlaista CMX:ää. Ja pahinta on sitten se, että koetaan asiakseen tuoda omia uskomuksiaan totuutena esiin vaikkapa tuolla sosiaalisessa mediassa. Eikä tämä jää tähän, sillä Yrjänä kertoo Joonaanmäen valaiden olevan trilogian ensimmäinen osa. – Kun on ollut lyyrikko pit kään, on työlästä opetella se, että pitää tuottaa runsaasti tekstiä ja kertoa kaikki, mitä siinä näkymässä ikään kuin on. En kos kaan tiennyt, mitä seuraa valla sivulla tapahtuu. Levyllä on niin paljon isoja lauseita, jotka kuulostivat huudettuina lapsellisilta. Tuli sellainen olo, että olen kuin Pate Mustajärvi joka on tullut uskoon! Aiheeseen liittyen en malta olla kysymättä, että onko Yrjänästä pelottavaa vai kiehtovaa, että meillä on presidenttiehdokas, joka ei vanno tieteen nimeen. ”Järki jättää maisen kehon”, Yrjänä siteeraa levyn päättävää Alkemistia. Halusin myös, etteivät henki löhahmot olisi kovin mutkik kaita. Kyseessä on nimittäin erittäin sujuvasti etenevä, viihdyttävä ja jatku vasti käänteissään yllättävä seikkailukertomus. A.W. Kuten tiedossa on, piti Yrjänän ensimmäisen romaa nin sijoittua Talvikuningas levyn maailmaan, mutta koh talo – tai ilkeämieliset ihmi set – päätti toisin. Eli ei aikuisten ongelmia eikä sek siä! Minusta kirjaan tuli ihan hyvä svengi. Pepper’s syntyneenä olen enemmän 1960-lukulaisen diskordianismin kannalla. – Totta. – Mutta en voi sietää pörröilyssäkään huonoa ajattelua tai argumentointia. Sitten tämä ”jotain muuta” lähti orgaanisesti eteenpäin. Runoilijahan tarjoaa avai menreiän, mutta nyt pitää kertoa, että joku tulee jostain ja suorittaa jonkun toimin non jossain tilassa. – Mitä tuolla levyllä huudetaankaan... Talvikuningaslevy on kuiten kin alkanut elää omaa elä määnsä, eikä se tarvitse sitä stooria enää. – Halusin myöskin kokeilla, että osaanko kirjoittaa sel laista tekstiä, joka ei ole ha panta, kyynistä eikä maalaile piruja seinälle. Yhteenkään guruun ei kannata luottaa, mutta niiden kanssa voi keskustella. Albumi on napakka kahdeksanraitainen, K u v at : M ik a W is t SOUNDI 33 cmx-taitto_c.indd 33 11.1.2018 17.33. Päätin, että kehun Paavoa ihan vitusti, niin noi ihmiset alkavat epäillä! Sitten mä kehuin sitä ihan tolkuttomasti. Musiikin ja lyriikan sa ralla Yrjänä on konkari ja ehtinyt tehdä monenlaista, mutta romaanien mahdolli suudet hänellä ovat vasta edessä. Ja kaik kea muuta hölmöä, kuten se että pitää keksiä henkilöille nimiä. Nämä ehdot onnistuin suurin piirtein täyttämään, Yrjänä arvioi. – Minä en luota mihinkään kaventaviin fundamentalistisiin maailmankatsomuksiin. – Kolmisen vuotta sitten huomasin, että mulla on tulevaan runokokoelmaan 27 versiota. Ja josta voisi nauttia oli sitten 10vuotias tai seitsenkymppinen. Vuonna 2010 asuntomurron yhtey dessä katosi kaikki romaanin materiaali. L opulta koittaa levyn kuuntelun aika. – Olin muuten viime yönä Paavo Väyrysen vaalitilaisuudessa puhumassa, Yrjänä muistaa yhtäkkiä. Tuttavapiirissäkin on niitä, jotka ovat ottaneet pörröilyn vähän liian tosissaan, jolloin se on korvannut kaiken. Tulee olo, että voisi ottaa vähän sitä tieteellistä järkeäkin käteen. Muutaman sivun päästä huomasin kir joittavani romaania – tai itse asiassa mun vaimo sen huo masi kuin luin sitä hänelle ääneen. Uuden, samassa maailmassa tapah tuvan romaanin kirjoittami nen alkaa pian. Joonaanmäen valaat sai Yrjänän mukaan alkunsa vahingossa, ikään kuin uuden runokokoelman työstön sivu tuotteena. Päätin että heitän ne kaikki pois ja alan sivulta yksi uudestaan
Levyltä löytyy sekä yli seitsenminuuttisia, suuruudenhulluja teoksia että suoraviivaisempia ja kevyempiä poplauluja. Ehkä pari samaa, mutta myös uusia versioita, Halmkrona valottaa. Uutta oli sekin, että CMX jännitti keikkaa todella paljon. Eikä me halutakaan miettiä tässä vaiheessa sen pidemmälle, koska orkesteri ei varmastikaan toimintaansa lopeta, vaikka mitä tapahtuisi. Nyt niitä tekee myös Olli-Matti (Wahlström, rumpali), joka onkin meistä varmaan teknisesti paras noiden laitteiden käytössä. M utta ne koneet. CMX:n ytimessä on aina soinut raskas kitararock, mutta myös konesoundit ja koskettimet ovat olleet oleellinen osa albumien soundia. – Onhan tässä säksätystä kuten Disco poliksessa, ja kolmessa viikossa tehdyt tekstit, kuten siinäkin. Vastaavasti kitarat ovat välillä yllättävän taustalla. Tein tanssimusaa kotona! Ekalla ep:lläkin oli jotain sampleja. – Eihän jollain Sonylla ole minkään valtakunnan intressejä tehdä jonkun meidän kaltaisen rockyhtyeen albumeita, sillä sehän tuottaa automaattisesti tappiota, Yrjänä toteaa. ”Tuli sellainen olo, että olen kuin Pate Mustajärvi joka on tullut uskoon.” – Siellä oli valitettavan valoisaa vielä siihen aikaan, joten eturivin ilmeet näkyivät selvästi, Halmkrona nauraa. Talvikuningas-konsertti jäi valitettavasti yhteen näytökseen, mutta yllättäen elektroninen setti saa jatkoa helmimaaliskuun Kolmen vuosikymmenen lauluja -kiertueella. Konsertin konsepti oli kunnianhimoinen: esittää kahdeksan CMX-kappaleen kautta synamusiikin historia. – Me tehdään vähän uusiksi sitä Huvilan settiä. Lopullisesti CMX todisti rakkautensa konemusiikkiin viimekesäisellä Tal vikuninkaan Juhlaviikko-keikalla, jossa yhtye lämmitteli itseään esittämällä elektronisia versioita omista kappaleistaan. 34 SOUNDI SOUNDI PB yhden lp:n mittainen kokonaisuus, jonka aikana kuljetaan luontevasti CMXuniversumin eri nurkkiin. Isommassa kosketinsoittimessani, jota juhlavasti soittelin, ei ollut edes piuhaa kiinni! – Tyylikkään näköisesti sinä siihen nojailit, Halmkrona kuittailee. – Se oli hedelmällistä aikaa, kun me alettiin tekemään musiikkia, pohjustaa Yrjänä. – Ja ensimmäinen, joka möi kultaa, lisää Halmkrona. – Tämä on hyvinkin mahdollisesti viimeinen levy, jonka tekemisen maksaa joku ulkopuolinen taho, täräyttää Halmkrona yllättäen. 1990-luvulla CMX oli ajassa kiinni, osin tahtomattaankin. – Mentiin varhaisesta Tangerine Dreamistä 1980-luvun Sheffield-hommiin, sitten siellä oli Peter Gabriel -osastoa, jotain big beat -juttua ja lopuksi EDM:ää. Mutta tietenkin viitteellisesti, eli siellä oli elementtejä näistä, Yrjänä havainnollistaa. Yrjänän mukaan kyse ei ollut edes jännityksestä vaan silkasta kauhusta. Eikä kyseessä olisi CMX, jos tässäkin mentäisiin odotusten mukaan. – Me ei lähdetä tekemään isoja viihdesovituksia, vaan aiotaan pyytää sitä jousisovittajaa tekemään moderneja taidemusiikkisovituksia, jatkaa Yrjänä. – Varmaan me oltiin sen takia hetken aikaa vahingossa muodikkaita 90-luvulla, että meillä oli taustalla saman tyyppinen keitos kuin jollain Nirvanalla – folk, punk ja Black Sabbath. Synat ja koneet vievät ajatukset 23 vuoden takaiseen Dis copolis-levyyn, mutta Alkuteos soi lämpimämpänä ja on tietenkin kerännyt matkaansa myös kaikkea tässä välissä tullutta. On yllätyskäännöksiä ja progemaisia mutkia, mutta myös kauniita melodioita ja tarttuvia kertosäkeitä. Discopolis oli muuten meidän ensimmäinen albumi, joka haukuttiin, huomauttaa Yrjänä. Nämä, jotka soittavat paremmin, soittivat siellä oikeasti, mutta minä keskityin laulamisen lisäksi säätämään kaikenlaista, mikä ei vaikuttanut mihinkään. Ja mehän riensimme kilvan vääntämään niitä laitteillamme! Tuntui että tekee jotain, mitä mielessään aina tehnyt mutta yleisö ei vain ole tiennyt. CMX:n keikkasuosio on pysynyt hyvänä, mutta vaikka edellinen albumi Mes meria (2015) sai erinomaiset arvostelut, ei se ole myynyt kuin murto-osan Vainajalan ja muiden huippumenestysten määristä. Vaikka Alkuteos soikin selvästi totuttua koneistetumpana ja synteettisempana, ei asiassa ole oikeasti mitään uutta. Suurin uudistuminen on soundeissa: levy nojaa vahvasti synasoundeihin ja paikoin myös elektronisiin rytmeihin. Siitä voi itse kukin ynnäillä, että kuinka paljon levyn pitäisi myydä kattaakseen tuotantokulut. Alkoi hevin uusi nousu, ja samaan aikaan oli uusi aalto ja 80-luvun taiderockjutut. – Rockilla oli useita kausia takanaan, ja silloin myös syntyi kauheasti uusia juttuja. – Ne on kuitenkin huolella tehtyjä sovituksia, itsekin käytin omiin osioihini noin kuukauden. Jo silloin kun aloitettiin bändi, mulla oli 808, Moog ja sekvensseri. Käytännössä Mesmeria pyörii samoissa myyntiluvuissa kuin 28 vuoden takainen Kolmikärki-debyytti, eli levy on löytänyt tiensä vain muutamaan tuhanteen kotiin. – Juhlaviikot halusivat keikkaan väliajan, ja jossain vaiheessa Janne ehdotti, että tehdään synaversioita kappaleistamme. – Kyllä siellä Ruoste tulee, mutta ei ehkä sellaisilla jousisovituksilla kuin voisi luulla, Halmkrona vihjailee. – Minulla on aina ollut lämmin suhtautuminen konemusaan. Toisin kuin Discopolis, Alkuteos ei kuulosta julkaisuvuodeltaan. – Jossain vaiheessa niistä voisi tehdä myös jonkun digijulkaisun, Yrjänä lupailee. Harva asia on tänä päivänä epämuodikkaampaa kuin albumikokonaisuuksia pitkään ja hartaudella rakenteleva, harvoin alle neljän minuutin lauluja tekevä rockyhtye. – Discopoliksen aikaanhan oli pinnalla Chemical Brothers, Underworld ja Prodigy, joten silläkin tavalla me oltiin ajassa kiinni, Halmkrona kontekstualisoi. Ja kun elektroCMX on jäänyt taakse, on edessä taas uusi haaste: ensi kesän Ilosaarirockissa CMX soittaa Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Nykyajassa toimiva rockyhtye kohtaa tietenkin myös konkreettisia seiniä. – Me ollaankin oltu täällä ihan tahallaan kaikessa rauhassa, että kun ei ole levyrojalteja näköpiirissä niin nautitaan nyt edes tästä tekemisestä, Halmkrona naurahtaa. – Mieluummin sellainen keikka, joka jää mieleen. Massiivista Talvikuningas-spektaakkelia kuulemaan tullut yleisö oli lämmittelysetistä ihmeissään. Helsingin ja Tampereen keikoilla avausaktina toimii ”elektroCMX”. – Itse asiassa Seitsentahokas on ainoa levy, jossa ei ole koskettimia tai synia, Yrjänä vahvistaa. – Koska mä olen maailman huonoin kosketinsoittaja, olin pyrkinyt järjestämään konsertin teknisen osuuden osaltani mahdollisimman vähäiseksi. Halmkrona laskeskelee, että he ovat tehneet Alkuteosta studiossa ensin viime vuoden maaliskuussa, sitten heinäkuussa ja lopulta syyskuusta joulukuuhun. – Tilanne on siis se, että meillä on sopimus Sonyn kanssa katkolla. Olisi hyvä, jos CMX-keikka olisi koettelemus sekä orkesterille että yleisölle. Onhan tässä jonkun verran jo kuiskuteltu korviin tiettyjen tahojen toimesta, mutta ei me olla vielä mitään jatkosuunnitelmia tehty. cmx-taitto_c.indd 34 11.1.2018 10.45
Eastway tulostus.indd 35 11.1.2018 12.37
DISCO ENSEMBLE: Afterlife 20. PIMEYS: Silkkitie 10. POPEDA: Haista Popeda! 19. Hieno vuosi kruunautuu nyt, kun Soundin lukijat valitsivat Lauluja Suomesta -albumin vuoden parhaaksi. BATTLE BEAST: Bringer Of Pain 11. SALALIITTO: Melankolia 16. PARIISIN KEVÄT: Kuume 17. Toiselle sijalle ylsi viime lehden kriitikkoäänestyksen voiton vienyt Litku Klemetti, joka on vuoden aikana noussut marginaaleista roppakaupalla isompien yleisöjen ääreen. HAPPORADIO: Kauriin kääntöpiiri 8. SANTA CRUZ: Bad Blood Rising 5. MIKKO JOENSUU: Amen 3 18. 36 SOUNDI SOUNDI 37 LUKIJOIDEN VALINNAT Vuoden parhaat 201 7 2. S-TOOL: Tolerance TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS: Lauluja Suomesta 1 TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS HALOO HELSINKI! SANTA CRUZ LITKU KLEMETTI Kuva: Tommi Anttonen Kuva: Marek Sabogal Kuva: Viivi Huuska Kuva: Aleksi Muhonen voittajat-taitto_2018_e.indd 36 11.1.2018 18.00. 6. WINTERSUN: The Forest Seasons 15. BEAST IN BLACK: Berserker Kotimainen albumi Vuoden 2017 ensimmäisen Soundin kannessa paljastettiin Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen yllättävä paluu. LITKU KLEMETTI: Juna Kainuuseen 3. CIRCLE: Terminal 13. VON HERTZEN BROTHERS: War Is Over 7. HUORA: Hukutaan paskaan 9. TURMION KÄTILÖT: Dance Panique 14. HALOO HELSINKI!: Hulluuden highway 4. HALLATAR: No Stars Upon The Bridge 12
PARADISE LOST: Medusa 10. BODY COUNT: Bloodlust 13. MARILYN MANSON: Heaven Upside Down 9. KENDRICK LAMAR: DAMN . THE KILLERS: Wonderful Wonderful 20. SÓLSTAFIR: Berdreyminn 11. 18. THE WAR ON DRUGS: A Deeper Understanding 5. TRIVIUM: The Sin And The Sentence 12. QUEENS OF THE STONE AGE: Villains 4. LIAM GALLAGHER: As You Were 17. FOO FIGHTERS: Concrete And Gold 3. KREATOR: Gods Of Violence 8. 6. ALICE COOPER: Paranormal 16. STEVEN WILSON: To The Bone 19. LEPROUS: Malina 14. ROGER WATERS: Is This The Life We Really Want. MASTODON: Emperor Of Sand Ulkomainen albumi Arch Enemy on valloittanut levy levyltä enemmän tilaa suomalaisten levyhyllyistä, ja vuoden parhaaksi äänestetty Will To Power päätyi Suomen fyysisten albumien myyntilistankin kärkeen. 15. 36 SOUNDI SOUNDI 37 Vuoden parhaat 2. Melko raskaalta näyttää Soundilukijoiden levyvuosi muutenkin, tosin onhan siellä jos jonkinlaista poppia ja räppiä pakkaa sekoittamassa. Onnittelut voittajille – palkinnot ovat matkalla! voittajat-taitto_2018_e.indd 37 12.1.2018 12.18. DEEP PURPLE: Infinite ARCH ENEMY: Will To Power 1 ARCH ENEMY FOO FIGHTERS QUEENS OF THE STONE AGE THE WAR ON DRUGS Kuva: Katja Kuhl Kuva: Brantley Gutierrez Kuva: Andreas Neumann AR VO NT AV OIT TA JAT DAVID BOWIE -LP-BOKSI: Reeta Manninen (Turku) l Y Ö-PAKETTI: Anne-Mari Johansson (Ylöjärvi) l SVART RECORDS -LAHJAKORTTI: Hannele Jalo (Nousiainen) l BACKSTAGE ROCK SHOP -LAHJAKORTTI: Jenni Koskela (Seinäjoki) l PATE MUSTAJÄRVI -LIPUT JA MEET&GREET: Risto Leinonen (Joensuu) l ILOSAARIROCK-LIPUT: Liisa Uusitalo (Tuusula) l PROVINSSI-LIPUT: Alina Alanko (Forssa) l RUISROCK-LIPUT: Jaakko Kiuru (Helsinki) l JOHN SMITH -LIPUT: Juha Anttonen (Laukaa) l METALLICA FUNKO POP! -FIGUURIT: Ville Laaksonen (Lemu) l BLACK SABBATH -BOKSI JA PAITA: Tero Hyväri (Helsinki) l DEEP PURPLE -BOKSI: Timo Toppari (Tampere) l RUN THE JEWELS -VINYYLI: Niko Jauhiainen (Oulu) l KENT-PAKETTI: Ville Salmi (Kotka) l TRIO NISKALAUKAUS -VINYYLI JA PAITA: Mika Eskola (Kauttua) l SANTA CRUZ -PAKETTI: Anton Lehtonen (Pori) l ARCH ENEMY -BOKSI JA PAITA: Markku Ahonen (Kuopio). ED SHEERAN: Divide 7
38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI 38 SOUNDI T imo Rautiaisen ja Trio Niskalau kauksen Lauluja Suomesta valittiin Soundin lukijoiden toimesta vuo den kotimaiseksi albumiksi. – Tottakai jännitti levyn ja keikkojen vastaanotto. Pojat oli kuitenkin sitä mieltä, että tehdään pitkäsoittolevy. Ja syksyllä taas klubikeikko ja. Mei käläinen junnasi siinä samassa kuopassa kuin ennenkin, mutta jo pojilta saadut demot kuulostivat paremmilta kuin Nis kalaukauksen vanhat levyt. Trio Niskalaukauksen menestyksestä huolimatta Rautiainen tekee yhä akusti sia keikkoja eli omien sanojensa mukaan ”soittaa busukia baarinnurkassa”. – Että kyllä tuollaisesta vuoden levyksi valitsemisesta täytyy kiittää lukijoita ja kuulijoita. Ainoa asia, mistä on tullut ne gatiivista palautetta, on se että jätkät nau reskelee keikalla. Ikui suusprojektille pitäisi keksiä vain uusi vertailukohde, kun Länsimetrokin ehti jo valmistua. Julkaisurintamalla veikkaisin tulevan yksittäisiä biisejä, sen isompia kokonai suuksia ei olla mietitty. Että jospa otan sitten sanoituk sista sen kopin. Kaikenlaista on luvassa Trio Niskalaukauksellekin vuonna 2018. – Alun perinhän ajatus oli, että se ää nite voisi olla ep. Hoettiin vaan si tä, että ei tämä jatku siitä mihin jäätiin. Keikalle mennään sinne, missä meistä ollaan kiinnostuneita. Lopulta Nipa (basisti Nils Ursin) vaan to tesi, että kyllä tämä aika tutulta alkaa vai kuttaa. Tule va akustinen levy on yhä vaiheessa. Ihan uudenlaistakin ylei söä oli. Vakavista promo kuvista on vaikea uskoa, että nyky-Niskalaukauksen on nähty keikalla jopa naureskelevan. ”Jo pojilta saadut demot kuulostivat paremmilta kuin Niskalaukauksen vanhat levyt.” K u v a: To m m i A n tt o n en voittajat-taitto_2018_e.indd 38 11.1.2018 18.00. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN tuli tällainen suksee. Täytyy myöntää, että kun ei enää ole eilisen teeren poika, niin osaa paremmin suhtautua tragikoomisiin tilanteisiin. Musiikki on iloinen asia. Joskus ehkä kuvitteli, että pitää esittää tietynlaista. Mitäs tähän sanoo maestro itse. Se merkitsee myös sitä, että siihen ollaan suhtauduttu vakavasti eikä leimattu, että tämä on nyt tällainen comebacklevy. Puhuttiin, että tässä on pa ras unohtaa se kaikki entinen. Ei odotet tu yhtään mitään muuta kuin sitä, että on helvetin hauskaa soittaa. Lauluja Suomesta julkaistiin marras kuun alussa ja sen merkeissä reissattiin loppuvuonna ympäri Suomea kolmen toista keikan verran. Sitten syttyi lamppu, että minkä helvetin takia mun pitää ruveta vääntämään, kun tavaraa on jo olemassa ja muilla oli selkeä näkemys aiheesta. Kyllä tämä silti yllättäen Voit taja Itsesyytökset vaihtuivat hauskanpidoksi LUKIJOIDEN VALINNAT – Kyllä me keväällä tehdään puolen kymmentä keikkaa ja kesällä toivottavas ti enemmän. Kieltämättä tuntuu hyvältä. Pyrimme nauttimaan jokaisesta hetkestä. Nyt pystykitara soitosta voi tehdä huumoria, että kitaroi den lisäksi myös mahat on pystyssä. – Kävi tässä miten tahansa, niin se en simmäisen kauden loistokkuus ei katoa mihinkään. – Kun ruvettiin Huttusen Jarin kanssa summaamaan viimeisiä tekstejä, tajusin että kyllähän tässä aika vahvasti suoma laisen yhteiskunnan ympärillä pyöritään. Joskus otti itsensä vähän lii an vakavasti. – Katopas! Perhana, tuohan kuulostaa hienolta! Etenkin levylle, jota ei koskaan pitänyt tehdä, Rautiainen naureskelee ja ryhtyy pyytämättä kertaamaan levyn läh tökohtia. Ei kaikki meitä olleet ainakaan unohtaneet
Hae musiikkialan perustutkintoon (muusikko). He ovat vaikuttaneet Sólstafirin musiikkiin todella paljon. voittajat-taitto_2018_e.indd 39 11.1.2018 18.00. 38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI SOUNDI 39 SOUNDI 39 Aðalbjörn ”Addi” Tryggvason (Sólstafir) Ham: Söngvar um Helvíti Mannana (albumi) – Ham on ollut suosikkiyhtyeeni vuodesta 1992 saakka. Aki Tykki (Happoradio) Egotrippi: Ennen ja nyt (biisi) – Vanhat pulit pääsivät yllättämään todella freesillä kappaleella. Pekka Nisu (Pimeys) Frank Ocean / Flow-festivaali (keikka) – Kaikkien aikojen myrskyn jälkeinen lämmin hyökyaalto hiveli kuuloja näköaisteja puhdistaen reissussa rähjääntyneen systeemin. Pa’lante antaa voimaa! Jussi Lehtisalo (Circle, Ektro Records) Tau Cross / Puntala Rock (keikka) – Solisti Rob ’The Baron’ Millerin majesteetillinen karisma ja herrasmiesmäinen maanläheisyys teki suuren vaikutuksen Puntalassa. OPISKELE MUUSIKOKSI JYVÄSKYLÄSSÄ! Yhteishaku 20.2.–13.3.2018, opintopolku.fi. Sydäntäni lämmittää, että he julkaisivat näin loistavan albumin vielä 30 vuotta perustamisensa jälkeen. Artistit suosittelevat Lukijaäänestyksessä menestyneet artistit kertovat omia musiikillisia kohokohtiaan vuodelta 2017. Juha Raivio (Swallow The Sun, Hallatar) Lana Del Rey: 13 Beaches (biisi) – ”I don’t belong in the world, that’s what it is.” Vuoden paras biisi todellakin. Koko The Navigator -levy on tärkeä; se sitoo indiepopin, elämäkirjoittamisen ja Puerto Ricon sekä Brooklynin. Erityisesti Youssefin seireenimäinen laulu toi kyyneleet poskilleni. Se puhuu sydänverellä rodullistamisesta ja gentrifikaatiosta. gradia.fi Astetta enemmän Astrid Swan Hurray For The Riff Raff: Pa’lante (biisi) – Tunnistan Alynda Lee Segarrassa sielunsiskon. Maria Mattila (Mara Balls) Dhafer Youssef / Tampere Jazz Happening (keikka) – Tunisialaisen Youssefin etnojazz/ sufi-värähtely oli väkevimpiä ja hengellisimpiä musiikkielämyksiä mitä olen koskaan kokenut. Kuulin myöhemmin tyypin olleen täysmulkku lavan ulkopuolella, mutta se ei poista jumaluuden läsnäoloa Youssefin laulussa ja soitossa
ALMA 5. Ilosaarirock 2. HUORA Ulkomainen tulokas 6. Pori Jazz 13. ANTTI AUTIO 11. HARRY STYLES 20. John Smith Rock Festival 4. MARA BALLS 19. NOTHING BUT THIEVES 18. THE HOLY BEAST IN BLACK 1 2. 40 SOUNDI SOUNDI PB Kotimainen tulokas 6. Karmarock 19. DEAD CROSS 11. Tikkurila Festivaali K u v a: M ik ko M er il ai n en K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en K u v a: P at ri c U ll ae u s voittajat-taitto_2018_e.indd 40 11.1.2018 18.00. HALLATAR 14. LEO 12. HULLU RUUSU 17. BROCKHAMPTON 15. POST MALONE 4. Sideways 10. JINJER 5. Tuska Open Air 3. Kuopio RockCock 11. RAG’N’BONE MAN 13. Tammerfest 12. DUA LIPA 16. Rock The Beach 15. LITKU KLEMETTI 4. CAMILA CABELLO 17. Provinssi 5. PROPHETS OF RAGE 3. SONS OF APOLLO 8. VUUR 7. VESTA 3. KHALID CYHRA 1 2. IKINÄ 9. KING KRULE 9. CIGARETTES AFTER SEX 12. GRANDE ROYALE 10. TEMPLE BALLS 7. M 8. Puntala Rock 14. ZEAL & ARDOR 19. ALEKSANTERI HAKANIEMI 20. THE RAVEN AGE 14. ONE DESIRE 15. LAMA-AJAN LAPSET 10. Ilmiö 18. GRETA VAN FLEET LUKIJOIDEN VALINNAT Kotimainen festari 1. Rockfest 16. Porispere 17. URSUS FACTORY 18. Flow Festival 7. Ruisrock 6. Qstock 8. Nummirock 9. HOLMALA 16. S-TOOL 13. Jurassic Rock 20
RLE tulostus.indd 41 11.1.2018 10.46
Teksti: Karoliina Kantola Kuvat: David Edwards 42 SOUNDI franz ferdinand -taitto.indd 42 11.1.2018 17.35
13 vuotta myöhemmin Soundi tapasi kitaristi-laulaja Alex Kapranosin ja basisti Bob Hardyn Tukholmassa. Skotlantilaisen Franz Ferdinandin vuoden 2004 läpimurtohitti ja koko Franz Ferdinand -debyyttialbumi soi ympäri maailmaa ja voitti useita musiikkipalkintoja. Franz Ferdinand on juuri palannut Yhdysvaltain-kiertueeltaan ja tekee levyään tunnetuksi myös Euroopassa. Bändiläisten eri taustoista ja luonteista huolimatta kaikkia yhdistää ainakin yksi asia: Glasgow. Ja ihan tarkoituksella. Muutaman hiljaisen vuoden aikana yhtyeen yksi vanha jäsen on vaihtunut kahteen uuteen, ja nyt kokoonpano kiertää pitkin maailmaa uusin sanoin ja sävelin. Mutta ei ole Franz Ferdinandkaan aivan sama kuin viime vuosikymmenellä. Nyt ei siis ollakaan puhumassa yhtyeen yli kymmenen vuoden takaisesta hitistä vaan uudesta albumista ja uudesta kokoonpanosta. Edellisestä varsinaisesta levystä on kulunut viisi vuotta. Oletko laulanut kyseisen kappaleen sanoja sekä tiidiididi-osiota ja tampannut Helsingin Loosessa, Turun Dynamossa tai Tampereen Doriksen tahmeaa lattiaa yön pikkutunneilla. Samat periaatteet ovat olleet yhtyeen helmikuussa ilmestyvän Always Ascending -levyn takana. ”Vaikka omasta mielestä tuntuisi, että olemme tehneet hyvän kappaleen, sitä ei tiedä, ennen kuin on nähnyt yleisön reaktion.” franz ferdinand -taitto.indd 43 11.1.2018 17.35. Jeesus, sinähän olet supertähti! Always Ascendingilta kuulee, että tutuista periaatteista huolimatta kappaleiden musiikkityylissä on jotakin uutta. Yli vuosikymmen sitten läpimurtonsa tehnyt Franz Ferdinand on hiljaiselolta tuntuvan ajanjakson aikana kiertänyt maailmaa ja haluaa ikääntymisestään huolimatta säilyttää tuoreutensa. SOUNDI 43 Saman kylän poikia Nyt kaikki tanssilattialle – skottibändi Franz Ferdinand on noussut takaisin lavalle. Neljähenkisestä yhtyeestä on tullut viiden hengen seurue, kun toinen kitaristi-laulaja Nick McCarthy jättäytyi bändistä puolisentoista vuotta sitten, ja tilalle tulivat Julian Corrie sekä Dino Bardot. McCarthy keskittyy tällä hetkellä perheeseensä, mutta pitää Kapranosin ja Hardyn mukaan itsensä edelleen kiireisenä monissa musiikkiprojekteissa. – Kyllä kymmenessä vuodessa pitääkin saada aikaan jotakin uutta. 2000 -luvun puoliväli. Pillihousut, bändipaita, Converset ja Take Me Out. Et ole ainoa. – Levy on soundiltaan selvästi erilainen kuin aikaisemmat levyt – mutta samalla se kuulostaa Franz Ferdinandilta. – Kun teimme ensimmäisiä albumeitamme, meillä oli kolme periaatetta: Halusimme tehdä musiikkia, jonka tahdissa voi tanssia, joka on tuoretta, tuoreen rock-bändin soittamaa rockia ja johon voi yhdistää sanoituksia, joissa on jonkinlaista syvyyttä, Kapranos kiteyttää. Olemme – no sitten unohdetaan se, Kapranos kuvailee. Aina on ajateltava, että olemmeko tehneet tämän ennen
Vuonna 2016 bändi julkaisi puolestaan kappaleen Demagogue osana 30 Days 30 Songs -soittolistaa, joka oli vastaliike Yhdysvaltain presidentinvaalitulokselle. Laiskottelu kunniaan Helmikuussa ilmestyvä Always Ascending on Franz Ferdinandin viides albumi. Yhtyeen neljäs alkuperäisjäsen Paul Thomson on puolestaan syntynyt Glasgow’ssa, muuttanut välillä muualle mutta palannut kaupunkiin niin ikään musiikin vuoksi. 44 SOUNDI Helmikuussa ilmestyvällä Always Ascending -albumilla kuulee, miltä Franz Ferdinandin laventunut kokoonpano kuulostaa käytännössä. Viisikko on esittänyt keikoilla enimmäkseen uusia kappaleita, sillä ne on tehty ja harjoiteltu juuri viiden hengen voimin. – Dino kokosi juhlissa bändin, jonka kanssa sai mennä soittamaan covereita. Musiikkia ja mustaa huumoria Yksi tärkeä, tai jopa tärkein, tekijä bändiläisten valitsemiselle oli se, että näillä olisi läheinen suhde tiettyyn kaupunNokkamies kertoo mielissään myös siitä, että hän on saanut keskittyä enemmän laulamiseen, nyt kun kitaristeja on aiempaa enemmän. Dino Bardot oli Kapranosille tuttu vuosien takaa mutta tuli uudestaan kuvioihin yhteisen ystävän syntymäpäivillä. Musiikin lisäksi glasgowlaisilla on toinen tärkeä yhteinen nimittäjä: musta huumori. Huomasimme, mihin kaikkeen hän pystyy, ja huusimme lähes yhteen ääneen “Hei hei, pysy sinä siellä!”, Hardy muistelee innostuneena. Uudenkarhealla Franz Ferdinandilla on nyt takanaan yhteinen onnistunut kiertue, ja setti on toiminut hyvin. Kun kolme alkuperäisjäsentä etsivät uusia kykyjä riveihinsä reilu vuosi sitten, tarkoitus oli löytää uusia yksilöitä eikä toistaa täsmälleen alkuperäiskokoonpanon soittoa ja laulua. McCarthyn lähdön jälkeen tuttavaja musiikkipiireissä tiedettiin, että Alex Kapranos, Bob Hardy ja rumpali Paul Thomson etsivät uusia jäseniä. Kolmikko kiinnostui Julian Corriesta, kun muutamat ihmiset toisistaan tietämättä suosittelivat tätä Miaoux Miaoux -nimellä tunnettua artistia. Bändi itse haluaa välttää vanhan toistoa. kiin. Sanoin hänelle heti, että “Jeesus, sinähän olet supertähti, tule soittamaan kanssamme”, Kapranos kertoo silmät kirkkaana. Se kaupunki on skottibändin synnyinkoti Glasgow. Minä soitin Bruce Springsteenin I’m On Firen, ja Dino soitti Purple Rainin. Se, että kaikki nauravat samoille huonoille vitseille ja puhuvat sarkastisesti tekee harjoitusjaksoista, levytyssessioista ja kiertue-elämästä helpompaa. – Aivan kuin olisimme soittaneet yhdessä kauan, mutta samalla tämä kaikki tuntuu uudelta ja jännittävältä. Kapranosin mukaan vanhat kappaleet on saatu nyt pois käsistä. – Halusimme koota jäsenet yhteen Glasgow’ssa, sillä sieltä koko bändi sai alkunsa, Kapranos kertoo. Yhtye vakuuttaa, että yhdysvaltalaisyleisö on ottanut uuden kokoonpanon ja kappaleet hienosti vastaan. Ei ihme, että edellisestä uutukaisesta tuntuu olevan iäisyys. Hardy puolestaan hehkuttaa ryhmädynamiikkaa. Kapranosin ja Hardyn ”Haluan kyllä muuttaa maailmaa. – Vaikka omasta mielestä tuntuisi, että olemme tehneet hyvän kappaleen, sitä ei tiedä, ennen kuin on nähnyt yleisön reaktion, Kapranos kiteyttää. – Kappaleen soolo-osuus on vaikea, mutta Dino soitti sen upeasti. Uuden kokoonpanon jäsenet täyttävät vaatimuksen. Myös yhtyeen toinen uusi jäsen saa kehuja alkuperäisjäseniltä. – Tarkoitus oli, että Julian soittaisi kitaraa, mutta kerran hän menikin soittamaan pianoa. Olen vain vähän laiska asian suhteen.” Nuorisokeskus Loiste.indd 13 10.1.2018 17.12 franz ferdinand -taitto.indd 44 11.1.2018 17.35. Kapranos ja Hardy kehuvat, että Corrie on taitava ja oman tyylinsä tunteva mutta silti erittäin monipuolinen artisti, mikä on jopa yllättänyt bändin jäsenet. – Bändin jokainen jäsen on oma persoonansa, ja koska kaikki ovat erilaisia, myös soittaminen ja esiintyminen ovat hieman erilaista, Kapranos kertoo. Noin viiden vuoden hiljaiselon aikana Kapranos ja kumppanit ovat kuitenkin soittaneet muutakin kuin Bruce Springsteen -covereita. Prince-tulkinta teki vaikutuksen. Tämäkin toive toteutui. – On raskasta olla koko ajan selittämässä vitsejä ihmisille, jotka eivät vaan ymmärrä niitä, Kapranos kiteyttää. Miehet kutsuivat Corrien soittelemaan heidän kanssaan, ja palaset loksahtivat kohdalleen. Debyytin menestystä jatkoi You Could Have It So Much Better (2005), ja sen jälkeen saatiin vielä Tonight: Franz Ferdinand (2009) sekä Right Thoughts, Right Words, Right Action (2013). Kuten yhtyeen alkuperäisjäsenet Kapranos, Hardy ja McCarthy, myös Julian Corrie on muuttanut Glasgow’hun juuri musiikkiympyröiden vuoksi. Uudet jäsenet löytyivät oikeastaan sekä hakemalla että hakematta. Bob Hardy ja Alex Kapranos jatkavat toistensa lauseita kuvaillessaan, kuinka tyytyväisiä he ovat yhtyeen uuteen kokoonpanoon. Vuonna 2015 yhtye julkaisi yhdessä jenkkibändi Sparksin kanssa levyn nimeltä FFS. Samoin uuden talentin Dino Bardotin tiedetään soittaneen monissa eri glasgowlaisissa kokoonpanoissa
– Lapsuudesta alkaen meidät opetetaan potemaan huonoa omaatuntoa laiskottelusta, ja minusta se on väärin. Julian liittyi mukaan noin puolivälissä ja Dino vähän myöhemmin, Hardy kertoo. Yksi kuvitteellinen mutta kuviteltavissa oleva kappale on Lois Lane, jossa kohtaavat kaksi luonteeltaan erilaista ihmistä: kyynikko ja idealisti. – Ihanko totta! Meidän on kysyttävä tästä manageriltamme. mukaan yhtye on yleensä varovainen puhumaan politiikasta julkisesti, mutta Trumpia oli vaikea ohittaa, kun tämä oli kaikkien huulilla. – Ehkä minä olen enemmän idealisti, haluan kyllä muuttaa maailmaa. Kapranosille se on albumin oma suosikki – oikea sydäntä särkevä kappale, kuten hän kuvailee sitä. – Albumi on tehty enimmäkseen yhteistyössä. Vuonna 2008 bändi esiintyi esimerkiksi vain Ruotsissa ja Virossa, mikä sai tosifanit keräämään nimiä nettiadressiin, jossa vaadittiin Franz Ferdinandia Suomeen. Uuden kokoonpanon ensialbumi Always Ascending oli paketissa viime vuoden alkupuolella. Ankkarockista on aikaa Loppuun vielä tärkeä kysymys: koska Franz Ferdinand nähdään taas Suomessa. Olen vain vähän laiska asian suhteen, Hardy vastaa. Toivottavasti tulemme nyt pitkästä aikaa Suomeenkin, sanoo Kapranos pehmeällä Glasgow’n murteellaan. Laiskuudesta puheen ollen, uudella albumilla käsitellään myös loikoilua ja mitään tekemättömyyttä. Kapranos kertoo, että Lazy Boy on hänelle henkilökohtainen – joskus on ajanjaksoja, jolloin haluaa ja pitää saada laiskotella. Kappaleissa lauletaan sekä henkilökohtaisista kuvioista että kuvitteellisista henkilöistä. – Esimerkiksi keskiajalla aatelistoon kuuluvat henkilöt saivat pikaisen kuoleman, mutta alempaan luokkaan kuuluvat tapettiin hitaasti ja kivuliaasti. Jos haluat olla laiska, ole laiska oikein kunnolla äläkä tunne siitä syyllisyyttä, Kapranos sanoo. Aloimme kirjoittaa kappaletta kolmisin. Tarinassa eletään hetkeä, jolloin parisuhteen kumpikin osapuoli tietää, että suhde on loppumassa. Nyt kun yhdysvaltalaiset ovat saaneet etuoikeuden nähdä ja kuulla melko nuorta viisikkoa lavalla, on vihdoin Euroopan vuoro. Helmikuusta alkaen yhtye esiintyy muun muassa Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa. Sen jälkeen on taas virtaa ja uusia ajatuksia jatkaa työskentelyä ja tehdä muita asioita, joista pitää. Myös Slow Don’t Kill Me Slow on bändiläisille henkilökohtainen laulu. Yhteistyöprojektien aikana ja jälkeen bändi alkoi työstää omaa levyään. Hardy ja Kapranos myöntävät, että edelliskerrasta on aikaa – se oli festivaalilla, jota ei edes järjestetä enää, Ankkarockissa Helsingin Korsossa kesällä 2005. Pohjoismaiden keikoista neuvotellaan parhaillaan, mutta vielä on epäselvää, josko Pohjoismaat tarkoittaisi tällä kertaa myös Suomea. – Demagogue on eräänlainen protestilaulu, joka pohtii, miten tällaista voi oikein tapahtua. Miesten silmät suurenevat, kun he kuulevat innokkaista suomalaisfaneistaan. “Trump, edustat kaikkea sitä, mitä halveksun, fuck you!” Mutta toisaalta – voimme joko jatkaa vain vihaisena olemista tai päästä tästä yli ja juhlia kaikkea sitä, mitä rakastamme, Kapranos pohtii. Kapranos itse sanoo olevansa jotakin näiden väliltä, ja kysyy Hardylta, kumpi tämä olisi. Nuorisokeskus Loiste.indd 13 10.1.2018 17.12 franz ferdinand -taitto.indd 45 11.1.2018 17.35. En haluaisi sellaista päätöstä ihmissuhteissani, enkä muutenkaan
Kysykää vaikka Lasten Hautausmaalta, joka on kehrännyt sitä jo kolme kerällistä. RAITEILLA ON VERTA lasten hautausmaa -taitto_b.indd 46 11.1.2018 11.01. 46 SOUNDI SOUNDI 47 46 SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Ari Väntänen K u v a: Sa m i Tu u n an en K u v a: K ai Sa ar in en Kun antaa sattumalle mahdollisuuden ja sallii vahinkojen tapahtua vapaasti, punainen lanka voi johdattaa mitä arvaamattomimpiin paikkoihin
Siinä maailmassa on tehty kolme vahvaa Lasten Hautausmaa -albumia. Kristiina Vaara pohtii, että soundi syntyy ja elää sen mukaan, ketkä sitä ovat tekemässä bändissä ja sen ulkopuolella. – Me juotiin punaviiniä ja istuttiin pimeässä kuin jossain avaruuskapselissa, Tuomo Mannonen muistelee. ”Hyvät matkustajat, pahoittelemme viivästystä. Sähkökatko sammuttaa valot ja päästää pimeyden sisälle vaunuihin. Se täytyy tuntua nahoissa. Yhdessä me rakennetaan nuotiokitarajutuista heviä tai purkkapoppia, sitä miltä milloinkin tuntuu. – Ekalla levyllä me annettiin riemullisesti palaa ja toteutettiin meidän kaikki ideat, Vaara jatkaa. Lasten Hautausmaan musiikki kuulostaa monitulkintaisuudessaan usein kiehtovan mystiseltä. Seuraa pitkältä tuntuva hiljaisuus. Sitten äänitettiin itse, mutta pyydettiin mukaan ”oikea” miksaaja. Me vain kokeiltiin, loksahtaisiko.” lasten hautausmaa -taitto_b.indd 47 11.1.2018 11.01. Vaaran on annettava jokaisen ideansa syntyä rauhassa, kun taas Mannonen on paljon tuotteliaampi. Sinä iltana uudet kaverukset lauloivat yhä uudelleen Kari Peitsamon kappaletta Uskon Beatleksiin, mutta keksivät onneksi parempaakin tekemistä. Usein sanoitusideat tulevat toistuvista mielikuvista, joita yritän pukea sanoiksi. Mun soundini koostuu hyvistä vahvareista, paskoista kitaroista ja hieman hapuilevasta soitosta. Yhtäkkiä todellisuus on aivan erilainen kuin vielä hetki sitten. – Pyysin sitä tekemään kanssani musaa, ja onneksi se suostui. – Kun punainen lanka löytyy, biisi syntyy kuin itsestään, ja lopulta se muokkautuu erilaiseksi kuin piti. Se taittaa sysimustaa metsätaivalta jossakin siellä, missä sudet nukkuvat. Kaikki tapahtuu ikään kuin vahingossa. Pesemme veret pois junan seinistä ja jatkamme matkaa mahdollisimman pian.” Ravintolavaunu on muuttunut omaksi maailmakseen, ja Lasten Hautausmaan perustajat löytävät sieltä laulun. Tai jännistä yksittäisistä sanoista, jotka tuntuvat suussa hyviltä ja jotenkin kiehtovat. Se on bändi, jonka melodisessa rockmusiikissa soi korpimetsien lempeä melankolia, kaakonkulman karunkaunis blues ja satujen vilpittömyys. Molemmat ovat eri tavalla yhtä rakkaita. Sattumalle täytyy antaa mahdollisuus. Niin kuin on koko bändikin. – Melodian pitää olla sellainen, että alan heti laulaa sitä uudestaan ja varioi da sitä. Siitä ne kaikki muutkin ovat syntyneet. Vain sillä on, että se kappale syntyi laulaja Kristiina Vaaran ja laulaja-kitaristi Mannosen vuoropuhelusta. Erot eivät juuri tahtia hidasta. Metalli kirskuu kiskoja vasten, uniset säpsähtävät, kahvi läikkyy syliin. – Jokainen soittaja tekee itse soundinsa ja sovituksensa. – Siitä lähti käyntiin keskustelu, josta syntyi kappale. Oli pakko saada sanoja ja ajatuksia ulos. Siitä ovat vastuussa paitsi Vaara ja Mannonen, myös kosketinsoittaja Niko Saarinen, kitaristi Touko Arhosalo, basisti Topi Teinilä ja rumpali Mikko Kärkkäinen, jota Kärsäksikin kutsutaan. Siitä ei ehtinyt vierähtää vuottakaan, kun II oli jo kaupoissa. Minkä Lasten Hautausmaan biisin alkusanat kirjoitettiin verellä veturin seinään. Mannonen on samaa mieltä. Lasten Hautausmaa perustettiin kesällä 2013, kun Vaara tutustui Mannoseen tämän toisen yhtyeen Kivesveto Go-Go’n keikalla. – Kun meillä on muutama valmis lause, me mietitään Kristiinan kanssa biisin tarinaa, Mannonen kertoo. Lopulta konduktöörin ääni katkaisee sen. Oli pakko soittaa kaikki jutut, jotka osasi. ”Ei meillä ole ollut mitään sen suurempaa visiota. Mutta ei me sitäkään ole mitenkään mietitty tai tietoisesti päätetty. Ei sillä ole väliä. Lasten Hautausmaa julkaisi ensimmäisen, nimettömän albuminsa kesällä 2015. Nyt se miksaaja myös äänitti meidän uuden levyn. – Se on vinksahtaneempi ja hassumpi kokonaisuus kuin toinen, josta tuli seesteisempi. Ja tekstin sellainen, että tiedän luissani ja ytimissäni, millaista tarinaa kerron. – Aluksi me äänitettiin ja miksattiin itse. – Ne kaksi levyä me tehtiin omalla studiolla parissa kuukaudessa kiihko silmissä ja yötä myöten. – En tuntenut Tuomoa, mutta ihailin sen biisejä, Vaara muistelee. Niin on käynyt huolimatta siitä, että Vaara ja Mannonen ovat kirjoittajina varsin erilaisia. Yhtäkkiä kuljettaja tekee hätäjarrutuksen. Itse yhtye on puolestaan hyvinkin maanläheinen. 46 SOUNDI SOUNDI 47 46 SOUNDI SOUNDI 47 J una halkoo yötä matkalla Kouvolaan. Vaara jatkaa, että mitä tahansa ei voi laulaa. Kai siinä oli jokin intuitio, että tuon kanssa me jaetaan sama mielikuvitusmaailma. L asten Hautausmaa (tai ”Hautuumaa”, kuten jäsenet sitä kutsuvat) on toki enemmän kuin ydinkaksikkonsa biisit ja toverillisesti yhteen soivat äänet. Muut bändissä ovatkin sitten lajeissaan helvetin hyviä
– Tekisi kyllä mieli käyttää keikoilla enemmän videokuvaa ja valohässäköitä, Mannonen tunnustaa. Se ei saanut sitä mitenkään pois päästään, ja se oli pakko äänittää. – Videotaiteilija Jonne Pitkänen on tehnyt joskus visuaaleja meille, ja se on toiminut tosi hyvin. Sopimattomien laulujen paikka osia itsestään. Joten pitäähän se Kylmä Etelä laittaa myös keikka kuntoon. – Onhan meillä suunnittelija keikoille ja valokuviin. – Onhan se aina kivaa, jos joku tekee innoissaan valoja ja haluaa panostaa siihen. – Keväällä me äänitetään Kärsän kanssa Kylmän Etelän levy. Nampajärven teosten ja muutaman atmosfäärisen musiikkivideon lisäksi Lasten Hautausmaan visuaaliselta puolelta ei juuri muuta löydy. Silloin keksittiin Kylmä Etelä, Vaara kertoo. Mannonen lisää, että Nampajärven kuvataide rakentaa julkaisuille luonnetta paremmin kuin väkisin keksityt otsikot. Vaara sanoo, että koska levyt ovat osa kokonaisuutta, ne eivät tarvitse nimiä. Vahvojen tunnelmien ja jännien laulunaiheiden perusteella voisi ajatella, että keikoille voisi kehitellä enemmänkin nähtävää. Just puhuttiin Hard Actionin Markuksen kanssa Kouvolan Downtownissa, että kyllä kolme bändiä pitää miehen tiellä. Mannosen mielestä III-levyn välimatka edeltäjiinsä on pidempi kuin niiden toisiinsa. Näen siinä tarinoita, jotka risteävät meidän tarinoidemme kanssa. L asten Hautausmaa ei ole jäsentensä ainoa bändi. Mannosen mielestä Rovaniemellä vuonna 1982 syntyneen ja nyttemmin Turussa vaikuttavan taiteilijan maalaukset heijastavat Hautuumaan sielunmaisemaa. ”Enää ei Juvan kup lahalli vedä kahtatuhatta ihmistä katso maan Ronski Gangia.” Nyt Hautuumaa laajentuu kolmanteen osaansa. Sen kanssa neuvotellaan, minkä paskaisen t-paidan sieltä autonperiltä kukakin kaivaa, Vaara naureskelee. – Ne vetosivat ensi näkemältä, Vaara lisää. Mutta ei meillä ole antaa mitään ohjeita. Kolmas on niiden vittuK u v a: A rt o To m m is k a lasten hautausmaa -taitto_b.indd 48 11.1.2018 11.02. – Me on ostettu koteihimme alkuperäisiä teoksia, joista kansitaide on tehty. Ja Kärsälle voisi hankkia oman savukonepatteriston rumpujen viereen. – Kylmä Etelä syntyi, kun Tuomo teki kesken Hautuumaan äänityksiä kappaleen nimeltä Miss Ameriikka. Tuomo Mannosella ja Mikko Kärkkäisellä on Kivesveto Go Go, Topi Teinilällä Mutants ja Niko Saarisella Gretel’s Moonlight Motel. Myös Kristiina Vaaran Vaarallista on ”hyvin verkkaisesti aktiivinen”. Vuonna 2015 debytoi yhtye nimeltä Kylmä Etelä, jonka suhde Hautuumaahan on hyvin läheinen. Jos talossa on valotyyppi ja valotyypillä visio, niin antaa palaa vain. – Pidän kahta ensimmäistä albumia sisarlevyinä. Mannonen kertoo siirtäneensä Kylmän Etelän käyttöön biisejä, jotka syystä tai toisesta eivät ole sopineet Kivesveto Go Golle tai Lasten Hautausmaalle. N imettömän debyyttinsä jälkeen Lasten Hautausmaa on nimennyt albuminsa järjestysnumeroilla kuin julkaisisi jatkoa alkuteokselle tai Lasten Hautausmaan III-albumi tallennettiin Valkealan maalaismaisemissa vanhalla Rasin kyläkoululla. Olen kotonani Erkin visuaalisessa maailmassa. Siitä tuli mahtava, mutta se poikkesi silloin tekeillä olleista Hautuumaa-biiseistä. 48 SOUNDI SOUNDI 49 Lasten Hautausmaan levyjen kansissa on Erkki Nampajärven taidetta. Sillä lauletaan ainakin Kikasta
Se ei koske Lasten Hautausmaata. Sekin on osa kouvolalaista ja ylipäänsä pikkukaupunkilaista olemisen tapaa. Vaara laulaa muun muassa Paasveden kraaterijärven valoilmiöistä, Stephen Kingin scifi tarinan langolieereista, Tove Janssonin sotaseikkailuista ja Valkealan hiekkasärkistä. – Niko roudasi omalla pakettiautollaan vanhan Hammondin ja Leslien sinne koululle. Lasten Hautausmaan jäsenillä on raadolliset näkemykset omista kyvyistään. L asten Hautausmaa on saanut osakseen paljon huomiota. Sitten Niko potki ja heilutteli sitä laatikkoa, että sai ulos sopivia ääniä. Sitten me tehtiin levy. Levy kasvoi täyteen mittaansa vahinkojen ja sattumien kautta, suuria julistuksia lausumatta. 48 SOUNDI SOUNDI 49 mainen serkkupoika, joka miettii elämän ontologisia kysymyksiä yksinään kahvipöydässä ja hyräilee. – Sehän lähti siitä, kun Tuomo kysyi multa kainosti, että voitaisko tehdä taas levy, Vaara sanoo ja hymyilee. Se oli pakko saada talteen, Mannonen sanoo. Lasten Hautausmaa äänitti III:n Valkealassa Rasin vanhalla kyläkoululla. Tästä nyt tuli tällainen. Lasten Hautausmaan liittäisi mielellään suomirockin jatkumoon ihan vaikka vain siksi, että genren imago kohenisi hiukan. Ja siltikin se tuntuu yllättyvän jokaisesta saavuttamastaan virstanpylväästä. Eikä valitettavan moni ole ikinä kuullutkaan Jukka Nousiaisesta, joka on tällä hetkellä The Suomirock. Mannonen naurahtaa, että levy on samanlainen kuin edellisetkin, mitä nyt koskettimia soitetaan enemmän. – Ei meillä ole ollut mitään sen suurempaa visiota. Mannonen arvelee, että suomirock taitaa edelleen merkitä useimmille sitä samaa eli Popedaa ja Yötä, josta Kumikameli aikoinaan lauloi. – Mane teki sen biisin jo ikuisuus sitten, Vaara muistelee. Ainakin toistaiseksi se etsii laulunsa niiltä elämän rataosuuksilta, joilla on tapahtunut jotakin oikeasti kertomisen arvoista. Se ja kaikki muukin III:llä kehrättiin kokoon yksi punainen lanka kerrallaan. Sieltä, missä jarrut kirskuvat ja raiteilla on verta. – On kovaa duunia soittaa kaljaa ja pillua -komppia 40 vuotta. Laulujakin äänitettiin Leslien ropellin läpi. Mutta ei siellä ketään jalustalle nosteta. Hautuumaahan on kätketty niin paljon kaikenlaista, että ”siitä läikkyy jokaiselle jotakin”. Enää ei Juvan kuplahalli vedä kahtatuhatta ihmistä katsomaan Ronski Gangia. – Kyllä kai me jonkinlaista rokkia soitetaan. Me vedettiin urkua maton päällä pitkin lattioita, kun ei sitä jaksanut kantaa. – Se on suuri kappale, joka toimii hienosti Kristiinan ja Manen duettona. Arvostan todella paljon pitkän linjan tekijyyttä ja jaksamista. Mannonen ja Vaara kiistävät havainneensa sen enempää ihailevia kuin pisteliäitäkään katseita kotikaupunkinsa muusikoiden suunnalta. Lapsista ei tiedä ennalta, millaisia niistä tulee. – Väylä suuren yleisön luo on kapea ja meininki siellä muuttuu koko ajan tylsemmäksi. Pitäisi varmaan kysyä joltain musakriitikolta. – Mua nauratti, koska se kuulosti jotenkin samalta kuin joku kysyisi, että voitaisko tehdä taas lapsi. Siellä tehdään varman päälle keskivertoa musiikkia markettiostosten taustalle, että pysytään leivässä. Oma lukunsa on Maan äiti, jonka on kirjoittanut Barefoot Brothersin Markus ”Mane” Tukia. Me vain kokeiltiin, loksahtaisiko. Tuli aika jännät soundit. Suomirockin monstereihin verrattuna me palloillaan jossain kolmosdivarin aluesarjassa. – Se kai on saanut tajuamaan, että itsekin voi tehdä. Lasten Hautausmaan musiikista on helppoa bongailla vaikutteita, mutta kokonaisuuden luokittelu onkin jo kinkkisempi juttu. Nostan sille hattua. Siitä on tullut Kouvolan valtakunnallisesti tunnetuimpia bändejä. Laulaja sanoo, että Kouvolassa on aina tehty paljon musiikkia, ja sitä on tehty omanlaisellaan ota tai jätä -asenteella. Bändin ilmaisu on kuitenkin kehittynyt levy levyltä monivivahteisempaan suuntaan. – En ikinä aavistanut, että meillä olisi näin paljon keikkoja, tai että tämä bändi saisi ylipäänsä mitään huomiota, Vaara sanoo. Mannonen miettii, että vanhat luokittelut eivät muutenkaan oikein päde. lasten hautausmaa -taitto_b.indd 49 11.1.2018 11.02. III:lla biisintekijöiden omakohtaiset kokemukset ja tunteet upotetaan jännittäviin paikkoihin. Mannonen arvelee, että se on etu. Eikä siinä mitään. – Me hoilattiin sitä joskus yhdessä Kouvolan vanhan rokin takahuoneessa, ja nyt se on levyllä. – Ei suomirock ole ruma sana, mutta vähän epämääräinen käsite se on, Vaara epäröi. Samoissa pöydissä istutaan. Paletti on paljon pirstaleisempi kuin Sielun Veljien tai uuden aallon aikaan
Teenage Sweetheart -debyytti palkittiin Soundissakin peräti viidellä tähdellä. Toinen asia, joka erotti nimihirviön sen hetkisistä tulokkaista, oli bändin kitarattomuus. Haastattelussa puheliaat veijarit jatkavat toistensa lauseita ”Meillä on tarkoitus ve tää tappiin asti, mennä niin pitkäl le kuin pippeli kasvaa.” K u v a: H ei d i K er o jane fonda -taitto.indd 50 11.1.2018 16.47. Laulaja-kosketinsoittaja Ekku Lintunen ja rumpali Janne Petteri ovat soittaneet yhdessä erilaisissa bändeissä jo 11-vuotiaasta asti. luottaa Ekoja Casio-uruilla luodun garage popin voimaan. Mutta eivät asiat ole tapahtuneet hetkessä, vaikka se julkisuudessa siltä vaikuttaakin. -yhtyeen tapauksessa kiinnostusta herätti alkuun etenkin sen hölmö, erikoisia mielikuvia herättänyt nimi, joka ensin nauratti mutta jäi takuulla mieleen. Erikoinen konsepti ja menevät biisit ovat jo kantaneet hedelmää, mutta tähtäin on ruuvattu selvästi korkeammalle. Seurasi tulikaste, keikka Flow-festivaaleilla, jossa trendien haistelijat noteerasivat positiivisesti uuden tulokkaan. Kouvolalaisen Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. Urkuja synavetoinen voimatrio paahtoi klasTeksti: Sami Nissinen Toiseen albumiin ehtinyt Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. 50 SOUNDI SOUNDI 51 R ockja pop-bändien valovoimaisuus syntyy pienistä, tarkkaan harkituista yksityiskohdista. Kitaraton nimihirviö sista autotallipoppia tuoreella ja nykyaikaisella otteella
– Toissa kesänä oli kyllä kovat ajat, kun kiersimme pitkin Eurooppaa. Mutta en mie kyllä mitään urkumusaa juuri kuuntele, Ekku paljastaa. Ja onhan Oasis aivan best! Kyllä se jossain taustalla ehkä meidänkin musassa on, Ekku miettii. Vieläkö Kouvolassa jytää. Ja olen mä vieläkin sitä mieltä, että sanoilla ei sinänsä ole paskan väliä, kun musa on riittävän hyvää. Minusta tuntuu, että se on ollut vain eduksi meille, Susse miettii. – Yksi bändi mikä tulee mieleen, siis joka tehnyt pitkän uran, on 22-Pistepirkko. Niillähän on muuten Eko Tiger -urut käytössä. – Levyn kokonaiskuva on synkempi sekä teemaltaan että musiikiltaan. Tämä homma on muuttunut tosi paljon siitä, kun oli itse noin 18-vuotias ja alkoi liikkua piireissä. Silloin kaikki vaan haukkuivat selän takana toisten bändejä. Downtownissa on joka viikonloppu joku hyvä paikallinen bändi. – Kyllähän meillä on tarkoitus vetää tappiin asti, mennä niin pitkälle kuin pippeli kasvaa, Janne veistelee. Kävitte viime elokuussa Briteissä. Voisi luulla, että yhtyeen alkutaival on ollut jopa liian nousujohteinen, jotta siitä voisi rakentaa kunnon uran, mutta hetken aikaa rauhallisempaa vaihetta viettäneen yhtyeen jäsenet vakuuttavat kuitenkin muuta. VHS-retrosta on tullut debyyttinne julkaisun jälkeen entistäkin suositumpaa underground-muotia, mikä näkyy erityisesti musiikkivideoskenessä. Löytyyko sieltä tai muualta yhtyeitä, jotka koette hengenheimolaisiksi. – Kyllähän se oma nuoruus tuli aika pitkälle VHS-kasettien kanssa vietettyä – mulla mitään naisia ollut, Ekku kertoo. on ehtinyt lyhyen uransa aikana jo hurmata kotimaiset indiepiirit ja saada jalkansa myös ulkomaiden keikkapaikkojen ovien väliin. Ulkomaita, ulkomaita, Janne visioi. Mulla on niitä saatanan monta. Juuri mitään isoja bändejä ei ole tullut viime aikoina kuunneltua, Janne kertoo. Ensimmäisellä levyllä ei tällaisiin mittoihin päästy, Ekku kertoo. – Rock’n’roll on ilosanomaa, niin minä koen, Janne miettii. Ette siis ainakaan halua leimautua poliittisesti mihinkään suuntaan. Alussa oli jopa ajatus, että voisi tehdä erolevyn, mutta en tiedä tuliko siihen mitään varsinaista teemaa, Ekku jatkaa. – Mun pointti oli silloin se, että meillä musiikki on pääasia eikä sanat. – Mun mielestä on väärin tuputtaa omia mielipiteitä kellekään, Janne komppaa. Siinä on sellainen pitkän linjan meininki ja taso pysyy koko ajan hyvänä. – Onhan siellä bändejä, joilla on samanlaista garage-pohjaa, mutta aika kaukana ne on meistä, Janne jatkaa. Jengiä on ollut ihan kivasti ja kyllähän sitä on aika paljon soitettu radiokanavilla. On ollut pieniä klubikeikkoja ja vähän isompia. – En keksi nyt kyllä ainoatakaan, Ekku aloittaa. Minkälaisia fiiliksiä haluatte välittää yleisöllenne. Uuden levyn myötä olisi tarkoitus mennä uudestaan, Ekku paljastaa. Sitten sellanen Farfisa-soundi toimii ja tietty tuo Casio, jossa on yksi soundi jota käytän. Yhdessä vaiheessa sai viikon välein olla lentokentällä. Jotkut lainit saattaa kyllä punastuttaa jälkeen päin, mutta ei se ole niin vakavaa, Ekku miettii. Onko todella näin. – Briteissä ollaan oltu jo kolme kertaa. – Koska kyseessä on niin kova formaatti, suunnittelimme, että kuvataan treenikeikkoja videolle ja myydään niitä videokasetteja keikoilla. Kaikki yrittää jeesata toisia parhaansa mukaan, Janne fiilistelee. Koska olette kiipparivetoinen yhtye, niin kertokaapa kenellä on maailman parhaat urkusoundit. Meillä on Eko Pony, vähän lelumpi versio siitä. – Otaksuisin että tiettyyn laitaan me varmaan ollaan poliittisesti kallellaan, mutta en koe, että olisi edes voimavaroja alkaa ketään valistamaan, Ekku miettii. Se on vaan mun mielipide, Janne kiteyttää. – No ainakin Micragirls tulee mieleen. Internetissä hetki on lyhyt ja monet artistit keskittyvät uransa alussa mieluummin singlejen kuin levyjen julkaisemiseen. Toinen albumi Jazzbelle 1984/ 1988 tuo HYESTJFAVHS?:n soundiin hienovaraisia uusia elementtejä. – Alun perin meille piti tulla kitaristikin bändiin, mutta sitten se jotenkin jäi, kun ei ollut kovin montaa, ketkä olisi kelvanneet. – Kyllä siinä pitkälle sama resepti on, mutta on siellä yksikin biisi, mikä on yli seitsemän minuuttia pitkä. – Voi herranen aika tuo tulee joka jutussa esille! Juttuhan meni niin, että Janne oli heittänyt siinä haastattelussa ajatuksen, että siinä on vissi ero, laulaako siitä että ”maahanmuuttajat pois” vai tällaista surrealismia, mitä me edustetaan. Jos pääsisi joskus sellaiseen asemaan, että olis Euroopassa keikkoja ja suosiota, ja että se kuitenkin pysyisi aika pienenä, niin se olisi hienoa, Ekku miettii. jane fonda -taitto.indd 51 11.1.2018 11.09. Onko teillä tarkoitus jatkaa pitkään, tuli menestystä tai ei. – Mie en kuuntele soundeja! Janne nokittaa. – Mun on pakko sanoa, että mulla on pikkuisen suuremmat suunnitelmat, eikä siihen ihan Pistepirkot riitä. Tätä ei siis ole vielä tehty, mutta näin pitäisi, Janne visioi. Kaikki DVD:t olen myynyt jo pois, Janne jatkaa. Minulla tuli levyn tekemisen aikaan ero, mikä saattoi heijastua sinne tekemiseen. Yhtye on venyttänyt debyyttiä hallinnutta peruskaavaa ja biisit ovat ottaneet sellaisen muodon, mikä on kulloinkin ollut mielekästä. Kaikki rokkimusiikki on jossain määrin eskapismia, Ekku puntaroi. Ei se nyt mitään black metalia ole mutta ei niin pirtsakka kuin debyytti. – Onhan se niin, että kun itsellä on hyvä fiilis lavalla, niin se välittyy yleisöön samalla tavalla, Susse herää miettimään. – Skene on tosi kova, ja kyllähän noita hyviä bändejä on järkyttävä määrä. Miten te kommunikoitte yleisönne kanssa. Miten teidät otettiin vastaan. – Kyllä mä ainakin lähes päivittäin jonkun filmin katson, ja ehdottomasti VHS:nä. Nykyään kaikki puhaltaa yhteen hiileen ja kannustaa toisiaan, iloitsee toistensa menestyksensä. Kouvolasta on tullut älytön määrä kovia rockbändejä viime vuosina. – Nirvana on maailman paras nyt ja aina! Sen parempaa ei tule olemaan. – Jos on vaikka paska fiilis ja laitat jonkun inspiroivan levyn soimaan, niin saattaa päivä päiväkin lähteä käyntiin aivan eri tavalla. – Itsellä tulee kuunneltua paljon myös uutta musaa, mutta se menee aika underground-osastolle. 50 SOUNDI SOUNDI 51 kuin veljekset, ja basisti-laulaja Susselle (Susanna Pilli-Sihvola) lankeaa porukassa vähäsanaisempi osa. Ei tekstit tietenkään voi olla mitä tahansa. – Olihan siinä ensimmäisen levyn kohdalla paljon positiivista huomiota mutta ei tarpeeksi, täräyttää Ekku vaatimattomasti. Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. Susse on kova Oasisja Stone Roses -fani. Ei nimi bändiä pahenna. Mitä musiikkia kuuntelette ja mistä ammennatte innoitusta omaan musiikkiinne. Mitä kyseinen formaatti teille merkitsee. Nykyään artistien ja bändien urat ovat huomattavan lyhyitä. Sanoitte taannoisessa Rumban haastattelussa, että sanat eivät merkitse teille mitään
Kuvioissa oli Hüsker Dün, The Replacementsin ja Soul Asylumin kaltaisia uuden aallon yhtyeitä, mutta myös countryyn nojautuvia artisteja, joihin myös The Jayhawks kuuluu. K u v a: A n tt i M ar tt in en 1986 The Jayhawksin Bunkhouse Albumina tunnettu debyytti julkaistaan paikallisella pikku merkillä. Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Sielläkin oli etenkin 1980-luvulla varsin eloisa musiikki-scene, jonka ilmentyminä olivat sekä globaalisti tunnettu Prince että ennen kaikkea monipuolinen valikoima alternative-laidan yhtyeitä. 1985 Pääjehut Gary Louris ja Mark Olson tapaavat ja alkavat musisoida yhdessä. Teksti: Antti Marttinen H elsinkiä asukasluvultaan pienemmän Minneapolisin kaupungin ei luulisi olevan kovin merkittävä paikka amerikkalaisessa musiikkibisneksessä, vaikka vieressä oleva St. 1989 Blue Earth julkaistaan paikallisella Twin/Tone-merkillä ja Jayhawksin ilmaisullinen nousukiito alkaa. Paul niputetaan usein sen yhteyteen ja puhutaan ”kaksoiskaupungeista”. 52 SOUNDI Gary Louris ensi kertaa Suomessa, Tavastialla heinäkuussa 2000. K u v a: P au N at k in /S o u n d in ar k is to minun tähteni_jayhawks_c.indd 52 11.1.2018 12.11
Uskotko että yhtyeen taru vielä jatkuu. Aallot löivät myös Atlantin yli, eräs bändin saavu tuksista vaikuttunut muusikko on pitkän linjan americanayhtye The Latebirdsin nokkamies Markus Nordenstreng, joka on viime aikoina tehnyt musiikkia muun muassa Tuomo Prättälän kanssa. – Tapasimme vuosia sitten South By South west festivaaleilla, Marc Perlman oli silloin yhtyeestä läheisin henkilö. Mikä on suosikkisi Jayhawksin levyistä. SOUNDI 53 Kyseisen kaupungin artistit olivat aikanaan tärkeitä eräälle ystävälleni ja hän vaahtosi vaahtoamasta päästyään The Jayhawksin erinomaisuudesta. – Joskus 1993 tienoilla, taisi olla radiosta Waiting For The Sun. Tuosta maaperästä ponnisti myös The Jayhawks, johon jäin heti Hollywood Town Hallin kuultuani koukkuun ja sillä tiellä olen yhä. Proust hämmentää yhtyeen vanhoja ystäviä. Hollywood Town Hall oli jo ilmestynyt, mutta sitä ei vielä Suomesta saanut, joten ostin Blue Earthin. – Ilman muuta, yhtye teki juuri viime syksynä levyä Gary Lourisin muille tekemistä kappaleista, sen pitäisi ilmestyä keväällä. 2016 R.E.M.-kitaristi Peter Buckin tuottama levy Paging Mr. KUVA STAFFAN TURBANOV minun tähteni_jayhawks_c.indd 53 11.1.2018 12.11. Pidän kovasti myös Tomorrow The Green Grassista ja Rainy Day Musicista, mutta siinä vaiheessa levy yhtiöt vaativat, että cd:llä pitää olla mittaa. 2017 Yhtye on taustabändinä legendaarisen Ray Daviesin Americana-levyllä huomattavasti paremmin tuloksin. Nelisen vuotta sitten teimme Garyn talossa yhdessä biisejä ja tunne oli todellakin absurdi. 2008 Gary Lourisin sooloalbumi Vagabonds. Vaikuttava yhtye THE JAYHAWKS kuuluu niihin yhtyeisiin, joiden vaikutus on paljon kaupallista menestystä suurempi. Todennäköisesti ne ilmestyvät vielä jossain yhteydessä. Vaikka country-johdannainen musiikki oli ollut minulle aiemminkin tuttua, 1990-luvun alussa lajityyppi ei itseäni juurikaan kiinnostanut. Myös Olson ja Louris julkaisevat yhteis albumin Ready For The Flood. Yhtyeen rivit ovat vankasti koossa. Alussa rumpalin paikka oli tuulinen, mutta pallille vakiintui sittemmin kököttämään Tim O’Reagan, myöhemmin koskettimiin tuli Karen Grotberg. ”Yhtye on saanut aikaan hienoa jälkeä sekä kahden että yhden laulaja-lauluntekijän vetämänä.” MAANLÄHEISET MESTARIT MINNEAPOLISISTA Keskeiset jäsenet tapasivat alkuvuodesta 1985, kun yhtyeen tuleva laulajalauluntekijä Mark Olson soitti tuolloin pystybassoa rockabilly-yhtyeessä Staggerlee, johon kuului myös Jayhawksin tuleva basisti Marc Perlman. Eikä ihme, kaksikon äänet soivat yhteen kuin alt.countryn Lennon-McCartney Olsonin hoitaessa alaja Lourisin ylärekisterin. Kun tyyli taas nousi maan pinnalle kaupallisesti paljon pienimuotoisempana mutta merkittävänä, lajityypin nimi oli muuttunut muotoon alt.country (myös americanasta puhutaan yleisesti). Vuonna 1986 yhtye pääsi tekemään ensilevynsä, josta yleensä puhutaan nimellä 1995 Mark Olson jättää yhtyeen kehutun Tomorrow The Green Grass -albumin jälkeen ja ryhtyy tekemään musiikkia vaimonsa Victoria Williamsin kanssa. – Kyllä se Hollywood Town Hall on, siinä niin moni asia osui kohdalleen. 2000 The Jayhawks esiintyy ensi kertaa Suomessa – Tavastian keikka aloittaa pitkän rakkaustarinan. Yhdysval loissa näin sitten yhtyeen livenä parikin kertaa 1994–95 tienoilla. Gary Louris vierailee levyllänne, oletko tuntenut hänet jo pitkään. Mainettaan suurempi Kuten aikakauteen kuului (Idols-tyyppisiin ”äkkiä kuuluisuuteen” -ratkaisuihin oli vielä aikaa), The Jayhawks niitti mainetta pikkuhiljaa keikkailemalla. Teimme yhteensä neljä biisiä, kaksi niistä kaipaa vielä viimeistelyä. Milloin kuulit Jayhawksin musiikkia ja millaisen vaikutuksen se sinuun teki. Hollywood Town Hall oli vielä vanhan lp:n mittainen. Kun toinen laulaja-lauluntekijä Gary Louris liittyi mukaan, muut musiikkityylit jäivät ja yhtye keskittyi The Everly Brothersin innoittamiin country-vaikutteisiin lauluharmonioihin. Se oli country rockia kuvaavampi nimi, sillä se ei ahtanut musiikkia tiukkaan karsinaan, vaan antoi sille melko vapaat puitteet, jossa ”country” oli vain ponnistuspohjana. Lähes kaikki levyllä olevan Over The Rooftops biisin sanat ovat Garyn. Olsonin kädessä oli akustinen ja Lourisin sähkökitara, mikä helpotti myöhemmin olsonittoman yhtyeen pyörittämistä. 2011 Mark Olson liittyy uudelleen yhtyeeseen, tuloksena levy Mockingbird Time ja Suomeenkin ulottuva kiertue. Toki maaperää, jonka alle painua oli Yhdysvalloissa runsaasti, mutta itse en seurannut edes marginaalisesti, mitä alalla tapahtui. Gary Louris on yksi vierailijoista miesten yhteisalbumilla Dead Circles (2016). Country rockina tunnettu tyylisuunta oli ollut minullekin kova sana 1970-luvun alkupuolella muun muassa The Eaglesin johdolla, mutta kun lajityppi lässähti – Hotel Californiasta (1976) ei voinut enää country rockina puhua – se painui maan alle
Upe at taustalaulut sujuvat ko measti tällä pitkälti akus tisvoittoisella levyllä. Ajatonta mahtavuutta. Niinpä – tämänkin erinomaisen levyn olisi luullut saavan osakseen paljon enemmän huo miota. Vaikka Gary Louris onkin laulujen primus motor, myös Tim Rainy Day Music (2003) K u v a: V iv ia n Jo h n so n Tämä joukko on pysynyt The Jayhawksin riveissä lujiten. Itse asiassa he, kuten monet muutkin, yhdistivät nimen urheiluun – Kansas Jayhawks on Yhdysvalloissa tunnettu urheiluseura. minun tähteni_jayhawks_c.indd 54 11.1.2018 12.11. Hollywood Town Hall (1992) JAYHAWKSILLA oli seinä vastassa, kun sen toinen laulajalaulun tekijä Mark Olson oli poistunut rivistöstä. Lourisin myllystä on levylle tart tunut sellaisia hienoja ja tarttuvia biisejä kuin Tailspin, Save It For A Rainy Day ja You Look So Young. Louriskin tuntui ihmettelevän asiaa ja kuittasi sen tuottaja George Drakouliasin päätökseksi. Itseäni kummastutti kovasti, miksi yhtyeen peräkkäisillä albumeilla Blue Earth (1989) ja Hollywood Town Hall oli kaksi samaa biisiä, Two Angels ja Martin’s Song. Se ei ollut vielä merkkiteos, mutta toi yhtyeelle hieman paikallista julkisuutta. Onneksi Gary Louris ja kumppanit jatkoivat, sillä Sound Of Lies on yhtyeen parhaita levyjä. Kun pääsin haastattelemaan Gary Lourisia (Soundi 4/2004), kysyin asiaa häneltä. Aiempi countryyn ja folkiin nojautunut linja antoi tilaa omanlaisel leen poprockille, jos kaan tiukka karsinointi ei tämän levyn kohdalla onnistu. Eräs Jayhawksin erityispiirre onkin se, että yhtye on saanut aikaan hienoa jälkeä sekä kahden että yhden laulaja-lauluntekijän vetämänä. Kyse oli siis klassisesta pakon edessä pärjää misestä, ja lopputulos puhuu puolestaan. Ja jälleen kerran levy, josta on syystäkin jäänyt monta biisiä yhtyeen keikkasettiin. Wichita allevii vasi, että tässä ei todel lakaan liikuttu suur kaupunkien kaduilla. Mutta luvuista viis, lopputuloshan ratkaisee, ja se on Jayhawksilla ollut useimmiten moitteetonta. Rainy Day Music on vahva voiman näyttö pit kän linjan yhtyeeltä. klo 18 ja klo 21 Pieni sali Tunnettuja heavyja rock-klassikoita bluegrass-asenteella. Jos maailmassa olisi oikeutta, levy olisi val lannut Top 10:t ympäri maailmaa. Baarin varsin monikansallisessa yleisössä oli myös rockhenkistä nuorisoa Minneapolisista. Biisit ja tuotanto olivat huippuluokkaa, eikä yh tyeen maan läheistä imagoakaan pidä väheksyä. Lou ris sai tiettävästi potkua biisimateriaaliin myös omasta avioerostaan, mutta kuulijalle Trouble voisi kertoa yhtä hyvin yhtyeen kuin parisuh teen rikkoutumisesta. The Jayhawksin globaali tuntemattomuus ja pieni levymyynti ovat olleet itselleni suuria mysteerejä. Yhden tai kahden laulaja-lauluntekijän ihme Tutustuessani yhtyeeseen siinä oli kaksi tasavahvaa keulahahmoa. O´Reagan loistaa hi taalla matkalaulullaan Tampa To Tulsa. Sound Of Lies (1997) PALUU RUOTUUN epäta saisen Smilen (2000) jäl keen. Jälleen kerran levy, joka olisi pitänyt olla suurmenestys, mutta ei. Louris taas on saanut ikimuistoista jälkeä yksinkin yhtyettä luotsatessaan. Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 24 € STEVE’N’ SEAGULLS LA 10.3. Koskettimissa oli studiossa kaksi legen daa, Nicky Hopkins ja Benmont Tench, sitten Karen Grotberg liittyi vakituisesti kosketin osastoon. Nyt Gary Louris on taas vakiintunut bändin nokkamieheksi, mutta yhtyeen ensimmäinen ilman Olsonia tehty albumi Sound Of Lies oli yhtyeen mestariteos, jota väritti myös Lourisin avioero. Hullumpi ei ollut myöskään yhteistyön comeback-levy (Mockingbird Time, 2011). PE 9.3. Ajattelin, että Jayhawks olisi ollut heille tuttuakin tutumpaa kauraa, mutta tyypit eivät yllättäen tunteneet koko yhtyettä. Yllätyksiä ja syrjähyppyjä Vaikka The Jayhawksin ura ei ole niitä seuratuimpia, yllätyksiä siihen siitä huolimatta mahtuu. Myöhemmin kuulin, että bändin globaali levymyynti on aivan marginaalista luokkaa. Vasemmalta lukien Marc Perlman (basso), Karen Grotberg (koskettimet), Gary Louris (kitara ja laulu) sekä Tim O’Reagan (rummut). Kun Mark Olsonin poistumisesta rivistöstä tiedotettiin vuonna 1995, ajattelin oletettavasti monien muiden lailla, että yhtyeen taru oli siinä. Olimme kollega Asko Alasen kanssa työmatkalla joskus vuosituhannen vaihteessa ja vietimme vapaailtaa Kööpenhaminan aseman vieressä olevassa ”junabaarissa” – mahtava paikka, jonka seinustoilla kulkee pienoisjuna. Ikuista mu siikkia, joka sopii vielä erityisen hyvin sateiseen Suomeen. klo 21 Sorsapuistosali TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT TSEKKAA TIMANTTISET RYTMIT TAMPERE-TALOSSA Hiphopin pioneeri Suomen ainoalla keikalla Tampere-talossa! Liput 35 € Tre-talo_SD_2018_01_c.indd 1 10.1.2018 13.00 Minun tähteni > Bunkhouse Album, koska sen julkaisi pieni Bunkhouse-merkki. Liput 69/59 € HOLY HOLY: ILTA DAVID BOWIEN MUSIIKILLE! GRANDMASTER FLASH Pe 16.2. Popmestari Matthew Sweetin kanssa on syntynyt aloitus ja lopetuskappale Stumbling Through The Dark. klo 19 Iso sali Tony Visconti & Woody Woodmansey jatkavat rakastetun musiikin parissa. 54 SOUNDI JAYHAWKS oli osoitta nut viitteitä suuruudes taan jo edellisellä levyl lään, mutta Holly wood Town Hallilla kaikki napsahti kohdalleen. Kannen soit tajat eivät vaikuttaneet sliipatuilta, eikä kansi kuvan puinen kaupun gintalo ollut sen tunne tun Hollywoodin, vaan saman nimisen pikku paikan Minnesotassa. Mark Olson ja Gary Louris lauloivat yhteen kuin enkelit, ja biisi materiaalikin oli koh dallaan. Räväkkä Big Star voidaan nähdä kunnioituksena Big Star yhtyeelle ja itseironi sena kommenttina siitä, miksi yhtye ei ollut isompi nimi kuin se oli
Alussa soittajat käyttivät salanimiä, mutta kyllä heidät kuvista tunnistaa. Hänen yllättävää paluutaan yhtyeen kokoonpanoon edelsi Gary Lourisin kanssa duona tehty albumi Ready For The Flood, jonka tuottajana hääri The Black Crowesista tuttu Chris Robinson. Liput 69/59 € HOLY HOLY: ILTA DAVID BOWIEN MUSIIKILLE! GRANDMASTER FLASH Pe 16.2. Monien yllätykseksi legendaarinen Kinks-pomo Ray Davies pestasi The Jayhawksin soololevynsä Americanan (2017) taustalle. Vaihtuva kokoonpano julkaisi peräti neljä albumia vuosina 1996–2007 ja sen linja liippaisi niin läheltä rennomman pään Jayhawksia, että monet sen levytykset olisivat voineet olla peräisin yhtyeen levyiltä. PE 9.3. Tätä kirjoitettaessa yhtyeen tulevaisuus on taas kysymysmerkki – se on ollut viime vuosina esillä, mutta nähtäväksi jää, pystyykö se yhä vanhoihin mainetekoihin. Poistuttuaan The Jayhawksin riveistä Mark Olson alkoi tehdä levyjä silloisen vaimonsa Victoria Williamsin kanssa nimellä The Original Harmony Ridge Creekdippers. Proust (2016) sai tuottajakseen exR.E.M.-kitaristi Peter Buckin. Yllätys oli sekin, että toistaiseksi viimeisin The Jayhawks -albumi Paging Mr. klo 18 ja klo 21 Pieni sali Tunnettuja heavyja rock-klassikoita bluegrass-asenteella. Odotukset olivat korkealla, mutta lopputulos oli kuin kermakakku – päältä herkullisen oloinen, eikä toki sisältä silkkaa itseään, mutta pinnallisesti kelvollisesta levystä ei saa mitään otetta. www.soundi.fi/jutut/soittolistat soundi.fi Jayhawks ja johdannaiset KUUNTELE SOITTOLISTA minun tähteni_jayhawks_c.indd 55 11.1.2018 12.11. Bändin jäsenistä mukana hilluivat Gary Louris ja Marc Perlman, muuten rivistössä näkyivät muiden muassa Wilcon Jeff Tweedy ja Soul Asylumin Dan Murphy. Mikko Meriläisen tekemässä haastattelussa (Soundi 10/2014), Olson ja hänen managerinsa kertovat katkerat näkemyksensä yhtyeen nimen väärinkäytöstä, Lourisin päihdeongelmasta ja hänen katalasta naisystävästään. Ennen sitä kului useita vuosia, jolloin yhtyeen toiminta oli käytännössä jäissä – monet yhtyeen musiikin ystävät luulivat, että bändin taru on jo lopussa. Miksipä ei, ainakin me kovat fanit sitä odotamme. Levy pyyhkäisi yhtyeen oman levyn pettymyksen mennessään, sillä se sisälsi hienoja Daviesin tekemiä biisejä, jotka olivat vielä kuin mittatilaustyötä The Jayhawksille – ja tällä kertaa americanaa oli mukana jo nimenkin velvoittama määrä. Vaikka yksityiskohdat olisivatkin väritettyjä, kahden laulaja-lauluntekijän reunionia ei kannattane henkeään pidätellen odottaa. klo 21 Sorsapuistosali TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT TSEKKAA TIMANTTISET RYTMIT TAMPERE-TALOSSA Hiphopin pioneeri Suomen ainoalla keikalla Tampere-talossa! Liput 35 € Tre-talo_SD_2018_01_c.indd 1 10.1.2018 13.00 Vapaamuotoinen rinnakkaisyhtye Golden Smog toimi vuodesta 1989 ja sen oli tarkoitus olla varaventtiili Minneapolisin alueen ”uuden aallon” linjalle. Olsonin ja Lourisin välit ovat aiemminkin olleet häilyvät, mutta Mockingbird Time -kiertueen jälkeen käytännössä katkenneet. Liput 29 €, opiskelijat ja eläkeläiset 24 € STEVE’N’ SEAGULLS LA 10.3. klo 19 Iso sali Tony Visconti & Woody Woodmansey jatkavat rakastetun musiikin parissa. Mockingbird Time -albumi täytti muodollisesti pätevän tunnusmerkit, mutta se oli enemmän akustisvoittoinen ja folkpohjainen kuin The Jayhawksin albumit yleensä
Muutamin paikoin ilmaisua rikastetaan ripauksella Agentsin kaihoa tai hiekkapaperillisella bluesin karheutta, mutta yleisvaikutelma määrittyy ennemmin sisäistyneeksi kuin uutuudenjanoiseksi. Lopullinen lumovoima löytyy sanoituksista. Musiikin henkiset juuret löytyvät edelleen Noitalinna Huraa!:n ilmeettömästä herkkyydentajusta, uuden aallon ytimekkyydestä sekä Mana Manan rujonkauniista äänimassasta. L asten Hautausmaa oli vähällä maalata itsensä nurkkaan jo ensimmäisellä ep:llään (2014). HANNU LINKOLA HHHHH ”Orkesteri on rohkaistunut esittämään laulunsa euforisen löytämisen ilon vallassa, kaiken sointuihin ladatun elinvoiman vapauttaen.” III Lasten Hautausmaa Svart K u v a: A rt o To m m is k a Levyarvostelut 1_2018.indd 56 12.1.2018 14.13. Selväpiirteiset mutta tulkinnanvaraiset rivit kasvavat yliajalliseksi ihmisyyden kuvaukseksi, jonka samastumispohjaa mietteliään henkilökohtainen vire laventaa. Lisäksi orkesteri on rohkaistunut esittämään laulunsa euforisen löytämisen ilon vallassa, kaiken sointuihin ladatun elinvoiman vapauttaen. Aivan kuin nimikkolaulu olisi synnyttänyt noidankehän, jossa yhtyeen oli toistuvasti pystyttävä rekonstruoimaan kerran tavoittamansa mielentila, mutta maalaamaan samalla uusia, entistä vavahduttavampia kuvaelmia. Pikemminkin se päätti seurata vaistoaan umpimielisesti, mitaten milli milliltä, miten pitkälle voi ydinilmaisunsa turvin päästä. Kun näiden kuvien äärelle pääsee, ei laulujen ja todellisuuden rajalla ole enää merkitystä. Levy kuulostaa ensi nuotista lähtien monisyisemmältä, puhuttelevammalta ja avarammalta kuin mikään yhtyeen aiemmista äänitteistä. Kyse ei ole kuitenkaan toistosta. Levyn päättänyt Lasten hautausmaa -kappale tiivistyi niin sykähdyttäväksi yhdistelmäksi kihelmöivää ahdistusta ja kalvaankaunista musiikkia, että se jäi pitkäksi aikaa kummittelemaan myöhemmän tuotannon ylle. On yksinomaan kuvaavaa, että yhtye asettelee ydinsanomansa Janssonin suuhun: ”Minä haluan elää ja juhlia keskellä kuolemanhumua.” Lasten Hautausmaa luo hätkähdyttävin vahvoin piirroin maailmaa, jota ei löydy muualta kuin sen musiikista, mutta jonka tunnistaa silti kaikkialla. Levyn selkein irtiotto, Barefoot Brothersin katalogista lainattu Äiti Maa istuu sekin kokonaisuuteen hiertämättä. Tuossa maailmassa kaupungit ovat siipensä polttaneita enkeleitä, puut tanssivat menneisyyden varjoina, elämänhalu löytyy risteyskohtiin pudoteltujen yksinpuheluiden perkeistä ja todenkaltaisin omakuva katsoo alitajunnan vääristämästä kuvastimesta. Oman ilmaisun syvällinen tuntemus on pikemminkin innostanut yhtyeen kirjoittamaan entistäkin purevampia säveliä. III osoittaa ratkaisun oikeaksi. Novellimaisesti rakentuvat kertomukset paikantuvat sinne missä modernin maailmanjärjestyksen kalseus kohtaa animistisen vapaudenkaipuun ja haavoitettuna piinaavan omantunnon. Langolieerien, Metsäpolun ja Toven kaltaisilla raidoilla soiton antaumuksellisuus suorastaan huutaa elämän voittavan siitäkin huolimatta, että pelot ja traumat vyöryvät päälle kuin marraskuista korpipolkua ympäröivä pimeys. Pureutuivatpa laulut kapinalliseen syrjäseuturomantiikkaan (Junassa), kansanperinteestä ammentavaan luontomyytistöön (Kraaterijärvi) tai Tove Janssonin sotamuistoihin (Tove), materialisoituvat niiden tunteet tässä ja nyt, osana jotakin jaettua mutta silti omaa. 56 SOUNDI Levyarviot > ...voihan niitä taidelevyjä näinkin tehdä... Onneksi yhtye ei pelästynyt korkealle sinkoutunutta rimaa. Pohjimmiltaan kaikki on ennallaan
LASSI LINNOLA HHH K u v a: A n to n C o rb ijn K u v a: A J Sa v o la in en Levyarvostelut 1_2018.indd 57 11.1.2018 12.53. Sama yleisö voisi olla myös Alkuteoksen kohderyhmää. Nyt visio ei tunnu suuntaavan mihinkään, vaan risteilee sinne tänne kuin tähtilaiva huviajelulla. Eivät sanat varsinaisesti rumia ole, mutta ainakin ne ovat albumin käyntikortti: CMX on tehnyt taas taidelevyn. MIKAEL MATTILA HHH U2 Songs Of Experience Island Piti ajatuksesta tai ei, on U2 yhä maailman suurin rockbändi – ainakin lipputulojen perusteella. SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...voihan niitä taidelevyjä näinkin tehdä... Sen päätösraita Alkemisti käynnistyy latinankielisellä resitaatiolla. Ihmeiden aika ei kuitenkaan ole ohi, sillä Songs Of Experiencellä yhtye onnistuu pelastamaan kasvonsa, ainakin osittain. On tarpeellista, että Suomessa on ainakin yksi koko kansan bändi, josta tämä kansa ei ymmärrä mitään. Tekstillisesti Yrjänä on tehnyt taas yhden satsin abstrakteja sanamaalauksia, joista on erotettavissa muutamalta edellislevyltäkin tuttu militaristinen steampunk-maailma. Vaikka levyn poliittinen kritiikki jää lukuisista viilauksista huolimatta hampaattomaksi ja hieman väkinäiseksi, löytyy lyriikoista Bonolle tavanomaisten kahden markan aforismien lisäksi myös muutamia aidosti koskettavia itsereflektion hetkiä. Ei voi sanoa, että CMX:n progeilu olisi erityisen vimmaista – ei edes niin vimmaista, kun edeltäjällään Mesmerialla. Suoraviivaisemmat Paratiisin Eeva ja Verenpuna taas ovat kertakaikkisen onttoja hittiviritelmiä. Tästä huolimatta arvelen, että komentosiltaa asteleva Yrjänä vain hymyilee. Levyllä on kahdeksan kappaletta, ja niiden keskipituus huitelee noin kuudessa minuutissa. Odotin levyä ristiriitaisissa tunnelmissa: viimeisenä ennakkomaistiaisena julkaistu pseudogarage-hirvitys American Soul sai epäilyksenä kyteneet hiilet roihahtamaan epätoivon ilmiliekeiksi. Esimerkiksi vähäeleisyydessään rohkea avausraita Love Is All We Have Left ja mukavan melodiantajuinen Red Flag Day ovat näytteitä bändiltä, joka tuntee vahvuutensa, mutta tiedostaa myös potentiaalinsa. Levyn perukoille säästetyt The Little Things That Give You Away ja Love Is Bigger Than Anything In Its Way antavat katarttisessa kirkasotsaisuudessaan Chris Martinille ja Matt Bellamylle painavan syyn palata U2-nuottikirjojensa äärelle uudemman kerran. Paluuta Achtung Babyn tai Zooropan kaltaisiin järkäleisiin ei ole, mutta pieni valo hehkuu yhä. Alkuteoksella hän toteuttaa tämän uhkauksen. Se on periaatteessa hauskaa. Yrjänä kuului edesmenneen, kotimaista popkenttää ironisoineen Rockhuora-sarjakuvan vakiohahmoihin. Siitä huolimatta (tai juuri siitä johtuen) on irkkunelikon julkaisujen taso ollut ikävystyttävän laskusuhteista sitten No Line On The Horizonin (2009). Niin miellyttävä levy kuin Alkuteos onkin, vaivaa sitä kunnianhimottomuus. Voihan niitä taidelevyjä näinkin tehdä. Levy on parhaimmillaan silloin, kun se heittäytyy rehdin progeksi sellaisilla kappaleilla kuin Elementa, Konx Om Pax tai Alkemisti. Eräässä stripissä hän esitti uhkauksen, jonka mukaan hän lausuu ”rumia sanoja latinaksi”, jollei hänen taidettaan arvosteta. CMX Alkuteos Sony A.W. Kytkökset reaalimaailmaan on säästetty puolihuolimattomiin ”ei verkkotieto korvaa aitoo sivistystä” -heittoihin. Nyky-CMX:n ei tarvitse tehdä muuta. Toisaalta, tässä maassa myös progeprofessori Steven Wilson myy Jäähallin täyteen. Vaikkei Songs Of Experiencestä sisarjulkaisuineen tullutkaan U2:n uran ehtoopuolen konseptigoljattia, ylittää se vuosien varrella tasaisesti madalletun riman melko vaivattomasti. Singlejulkaisujen enteilemää epätasaisuutta ei levy useammankaan toiston jälkeen pysty karistamaan, mutta lopputulema kallistuu positiivisen puolelle albumin vahvempien kappaleiden siivittämänä. Se riittänee puhallukseksi niiden ihmisten pipiin, jotka loukkaantuvat kun joku jossain väittää rockmusiikin olevan letkuruokinnassa. Taiteellista revanssia on haettu jokaisen Apple-käyttäjän iTunesiin puoliväkisin ujutetulla Songs Of Innocencella (2013), jonka draamankaari löytää päätepisteensä sopivasti joulumarkkinoille saatetulta Songs Of Experienceltä. Se kuulostaa aiemmalta Yrjänältä jopa niin paljon, että hän on innostunut jemmaamaan säkeisiin muutamankin viittauksen aiempaan tuotantoonsa
Usko isomman soundin, turpeamman tuotannon ja suurempien eleiden voimaan on ollut kovin monen roots-artistin jakama harha orastavan valtavirtaläpimurron edessä. Ajoittain Mopo kuulostaa siltä millaisena muistan Morphinen venyttelyt keikoilla 90-luvulla: groovaavaa, säröistä, trioksi yllättävän painavaa. Postcard-laulun country-kaiho alkaa olla laulullisesti klassikkotasoa ja kertosäkeessä parisuhteen tilan summaava avainlause parasta Nashville-laatua. Kalliimman oloinen tuotantojälki tai roots-skenen alkuasukasmuusikot eivät peitä sitä tosiseikkaa, että First Aid Kit kuulostaa paikoittain tyypilliseltä ruotsalaiselta huipputason larppausyhtyeeltä. Heillä on toisensa ja äänensä. Jos viivalle otetaan esimerkiksi uusista amerikkalaisista country-folk-tekijöistä parhaat kirjoittajat, ruotsalaiset jäävät heti tomuun yskimään. Trio on kokoonpanoista haastavin, mutta onnistuessaan palkitsevin kuulijalle. Antakaa näille naisille laulettavaksi edes tyydyttävää tasoa oleva kantrifolkralli, ja he saavat sen toimimaan vähintäänkin kohtuullisesti. My Best Friendin viehättävä sekoitus 80-luvun downtown NYC-asennetta ja Thelonius Monkia vie jalat alta. Noita tuo urkuineen yllättäen mieleen Laika & The Cosmonautsin. Melkein. Seikkailut eivät jää soundifiilistelyksi vaan levyn sävellykset ovat vahvaa ja tilanteeseen sopivaa kamaa kautta linjan. K u v a: La u re n D u ko ff First Aid Kit Ruins Sony Johanna ja Klara Söderbergin hihassa on ässä, jota kukaan ei heiltä voi viedä. Ruins-albumin käänteissä on häivähdyksiä tästä strategiasta. Täysosumista on valitettavasti vain parin loikan matka parivaljakon helmasyntiin. Mopon oma soundi on niin vahva. Kuten Monkinkin kohdalla, melodia tuntuu välillä kurvaavan aivan lastenmusiikin rajoille olematta koskaan naivistinen. Mopo tasapainoilee upeasti sillä ilmavuuden ja tiiviyden rajalla, jossa triot parhaiten toimivat ei isompia kokoonpanoja riivaavaa tukkoon soittamista muttei myöskään omiin rakoihinsa katoavaa alisoittoa. Sen jälkeen levyn päättävä Panama tosin kuulostaa hiukan persoonattomalta. Ja upeasti ”ulos” aina tarvittaessa. Tyyli hallussa, paketti hyvin rusetoitu ja kaikessa ollaan melkein yhtä hyviä kuin amerikkalaiset. Riisto yhdistelee groovausta koskettavaan lyyrisyyteen ja esittelee hienosti miten sävykkäästi runttauksenkin voi hoitaa. Tarjotaanko lisää samaa vai ryhdytäänkö niin usein artistit pauloihinsa viekoittelevalle musiikilliselle lihotuskuurille. Amerikkalaisuuden metsästäminen on saavuttanut päätepisteensä ja lopullinen sulautuminen musiikillisten esikuvien perintömaille alkaa olla totta. Jännite säilyy. Ilahduttavaa on etenkin se, että bändi rokkaa nyt kovempaa kuin koskaan. 58 SOUNDI Levyarviot > ...sävelkulut kannattelevat taitavasti niin tunnetta kuin svengiäkin... Ruotsalaissiskosten laulusointi on magiaa, joka valaisee tieltään myös uuden albuminsa herättämät lievät epäilyksen tunteet. Yksilötasolla bändin kaikki jäsenet soittavat murhaavan hyvin, mutta basisti Eero Tikkanen ansaitsee erityismaininnan. Levyn loppupäässä on hauska yllätys. Sen asema uusista suomalaisista jazz-bändeista ehkä persoonallisimpana ja eniten oman itsensä kuuloisena korostuu entisestään. Keskinkertaisia lauluja on levyllä liikaa. Olen aina pitänyt ajatuksesta Monkista lastenmusiikkina, mutta voin raportoida ettei se käytännössä toiminut. ARTTU TOLONEN HHHH K u v a: A ar n i To iv ia n in en Levyarvostelut 1_2018.indd 58 12.1.2018 10.45. Kaiken kaikkiaan Mopocalypse kuulostaa häkellyttävän luontevalta ja helpolta. Mies soittaa kuin yhdistelmä liimaa ja jyrää. Vuonna 2012 ilmestyneestä erinomaisesta Lion’s Roar -levystä ei piirry uutukaiseen minkäänlaista lauluntekijän kasvukertomusta. PEKKA LAINE HHH Mopo Mopocalypse We Jazz Mopo on päässyt ilmaisunsa ytimeen ja riisunut rönsyt. Yhtye on kasvattanut kansainvälistä suosiotaan muuttumatta radikaalisti mihinkään. Jykevä osaaminen yhdistettynä suhdanteisiin istuvaan imagoon on tuonut First Aid Kit -kaksikon varsin pitkälle. Elämän ja kuoleman kysymys jälleen kerran on: miten vastata kasvupaineisiin. Mopocalypsella bändi käy läpi suuren määrän eri tyylejä edellä mainitusta, hienolla tavalla takkuisesta jyystöstä Monk-henkiseen kulmikkuuteen ja jopa slaavilaiseen melankoliaan, mutta sillisalaatin makua ei synny. Mihin ikinä oletkaan lähdössä, lähetä sieltä edes postikortti
Zenithin ja If You Have Ghostsin livevedot olisivat täydentäneet kokonaisuutta hyvin, mutta albumille valikoituneista kappaleista parhaiten toimivat Absolution ja Year Zero. Rest-levy on omistettu päihteiseen elämään menehtyneille Serge-isälle ja sisarpuolelle Kate Barrylle, mutta albumin voima ei ole lohduttomassa murheessa. Melankoliset melodiat henkivät ennemmin lämpimiä ja kohottavia tunteita. Jacksonin väkevästi lausumassa introssa. Albumin anti on taattua Ghostia. Valon pisaroita -albumista (2010) lähtien lukuisia maailmanmusiikillisia vivahteita kansan syviin riveihin uppoavaksi etnoiskelmälliseksi fuusioksi popularisoinut ryhmä jakaa karnevaalin ja kaihon omille levyilleen. Jättimäisellä tuotannolla ei nyt peitetä varsinaisen substanssin keveyttä. MAPE OLLILA HHH Charlotte Gainsbourg Rest Because Charlotte Gainsbourgin edellisillä levyillä Beck hääri tuottajana, särmikkäänä kitaristina ja keskeisenä biisintekijänä, mutta nyt paikan on ottanut elektroniikkavelho SebastiAn. Mikään ”live best of” levy ei onneksi ole, vaan Maiden uskoo täysillä tuoreeseenkin materiaaliinsa eikä suostu vaikkapa Kissin kaltaiseksi kiertäväksi jukeboksiksi. Arvailut livealbumista osuivat oikeaan ja digitaalisessa muodossa albumi ilmestyi yllättäen jo joulukuun alussa. JUSSI NIEMI HHHH Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani Kaihon karnevaali Warner Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin taival on yksi kuluvan vuosikymmenen suuria menestystarinoita. Näkyvimmin vieraista esiintyy I’ll Be Gentlellä täysin palkein duetoiva John Legend, mutta kyllä kaiken (ja sitä tosiaan on paljon) keskiössä silti pysyy tositarkoituksella laulava Paloma. Hammond kurisee ja mellotroni maalailee vouvaten, basso leipoo vahvan melodisia linjoja. Kuulijan mieleen useimmin juolahtaa pikkutarkaksi tiedetyn tekijän ”oma vainoilu”. Senkään yleistaso ei ole ratkaisevasti heikompi, ja kappaleista tunnistaa harvoin Kerkon karsimaperusteita: huono sävel tai teksti, epätoimiva sovitus tai soitto tai epäuskottava laulutaito. Mitä jälkikasvulle näyttäisi olevan luvassa ja miten tulevaisuuden näkymiä voisi muuttaa paremmiksi. Sille nyt ei voi mitään, että vierineet vuodet ja kaikeksi onneksi nujerrettu kielisyöpä ovat vieneet Dickinsonin äänestä parhaan terän. Pitkästi yli kaksituntiseen juhlaan osallistuvat kaikki olennaisimmat laulut, jotka täydentyvät Surusilmäinen kauneus -levyn (2016) jälkeisillä singleraidoilla Tässä memee vielä hetki ja Kai surra saan. Koskinen voi aina kanavoida vahvuuksiaan säestykseen ja instrumentaaliseen sooloiluun. Slaavilaisuus ja sielukas gospel mahtuvat nekin ryhmän tyylikirjoon. Sitten maaemon perspektiivistä laulettu, Ed Harcourtin kanssa kynäilty nimiraita osuu suoraan sydämeen. Toimii. Laulaja/kitaristi Babak Issabeigloon vokalisointi muistuttaa Tabula Rasan Jukka Leppilammesta tai jopa Baddingistä filosofisimmillaan. Kahdella lisäkappaleella varustettu fyysinen formaatti julkaistiin reilua kuukautta myöhemmin. Hillityn vetovoimaisen konemusan näennäinen kepeys ei heikennä sanoitusten vakavuutta, vaan sävelkulut kannattelevat taitavasti niin tunnetta kuin svengiäkin. Karavaanin rinnalla Tuure Kilpeläinen on samalla sinetöinyt paikkansa yhtenä merkittävimmistä lauluntekijöistämme. JUSSI NIEMI HHHH Kokonaisuutena Ceremony And Devotion ei ole täydellisen siloteltu, vaan mukavan aito ja rosoinen ”The Best Of” -levy, joka saa hämmästelemään Ghostin tähänastisen tuotannon laadukkuutta. Pelissä on aitoa tunnetta ja sanomisen tarvetta. VILJA VAINIO HHH Iron Maiden The Book Of Souls: Live Chapter Warner Hevijättiläisen kone jauhaa tutuilla tehoilla. Brucen räksytyksen ja kireän ulvomisen kuuntelu ei ole enää ihan koko aikaa pelkkää herkkua, mutta soitannollisesti bändi on kuitenkin yhä niin timanttisessa tikissä, ettei sen särmää ja vaikuttavuutta syö edes miekkosten hyvää vauhtia lähestyvä eläkeikä. Albumi on alkupala, joka ei riitä sammuttamaan nälkää, vaan pikemminkin ruokkii uteliaisuutta ja nostaa odotuksia tulevaa studioalbumia kohtaan. Eloisan ja aktiivisen lauluja soitinyhtyeen koulussa ponteviksi harjaantuneet, iskevät orkestroinnit ja selkeät laulutulkinnat kaikuvat läpi niin pienemmän ja rokkaavamman yhtyeen kollektiiveissa, teatraalisissa ja intiimeissä jatseissa, visualisoiduissa elokuvateemoissa kuin euroviisusoundeja villisti jalostavissa iskelmäsovituksissakin. SOUNDI 59 Kerkko Koskinen Vuodet 2002–2017 Svart Kerkko Koskisen tuotannon seulominen Ultra Bran jälkeisten projektien ja osa-alueiden kokoelmiksi on erittäin hyvä ja toimiva idea. Jos muut kappaleet eivät ihan yhtä lujaa potkaise, niin miellyttävä ja kaikesta ohjelmoinnistaan huolimatta jotenkin juureva maku The Architectista jää, vaikka yleensä inhoan tällaisia useiden tuottajien ja apurien kanssa toteutettuja massiiviproduktioita. Välillä solisti kuulostaa suorastaan leipääntyneeltä, kun taas parhaimmillaan vain arvoituksellisista välispiikeistä ja yleisön äänistä muistaa kuuntelevansa livealbumia. Live Chapterin veisut ovat noin puoliksi ajalta ennen laulaja Bruce Dickinsonin lähtöä bändistä ja toinen puoli tämän paluun jälkeisiä. Levystä ilahduttavasti puuttuu nykyistä pop-r&b:ia usein vaivaava munaton fiilistely ja todellisten melodioiden puute. Omista laulusuorituksistaan Kerkko ei välttämättä intoile, mutta railakkaat naislaulajat ottavat asian suvereenisti hallintaansa Ultra Bra -tyylin haltijoista Katri Helenaan ja Paula Koivuniemeen. Lautaset sihisevät ja garciamaisen kirkas kitara mietiskelee. Ainakin huonoista sävelistä, teksteistä tai soitosta kärsineet styget ovat jääneet tyystin pois. The Book Of Souls -kiertueen livetupla on taltioitu kappale yhtäällä, toinen toisaalla pitkin planeettaa. ...sävelkulut kannattelevat taitavasti niin tunnetta kuin svengiäkin... Tämän 70-lukuisemmin suomiprogemmaksi tässä ajassa tuskin pääsee. Myös synteettinen rytmitys on vähemmän töksähtelevää, kun sävykkäät digipelit on viritetty forteltaan Gainsbourgin hennon mutta ilmeikkään lauluäänen tasalle. Laulu sisaruksille -instrumentaali menee viuluintrossaan suorastaan klassiseksi ja huilu värittää Tiedon kehtolaulun kosmista pohdintaa hyvinkin osuvasti. RETRO Levyarvostelut 1_2018.indd 59 12.1.2018 14.11. Sisarelle omistettu Kate kiteyttää johtopäätöksen maailman epätäydellisyydestä liian lempeiden sielujen elettäväksi. ASKO ALANEN HHHH Ghost Ceremony And Devotion Universal Oikeussalidraaman pyörityksessä kolhuja salaperäiseen imagoonsa saanut Ghost vihjaili loppuvuodesta Facebookissa tulevasta julkaisusta. ASKO ALANEN HHHH Malady Toinen toista Svart Levy, jonka viiden pitkän biisin nimiä ei ole luetteloitu kansiin lainkaan, mutta jotka teksteineen löytyvät cdvihkosesta numeroimattomina, alkaa kuin Grateful Deadin toismaailmainen alkusoitto taas yhteen Dark Starin versioon. Malady jatkaa kakkosalbumillaan horjumatta jo ilahduttaneesta ykkösestään. Kaihon Karavaanin äärimmäisen taitava soitto sukeltaa yhtä luontevasti niin balkanilaisiin, karibialaisiin kuin skan ja reggaenkin rytmeihin. ”Eihän tässä muuta voi kuin kuluttaa” -ajattelua potkaistaan tanakasti nivusiin heti Samuel L. On aina yhtä karvoja nostattavan huikeaa kuunnella, kun massiiviset yleisömeret yltyvät yhteislauluun samalla tavalla Australiassa ja Japanissa kuin Wackenissa ja vaikkapa Etelä-Afrikassa ja pallon toisella puolella Kanadassa, Brasiliassa, Argentiinassa... Hänen tyylinsä on hiotumpi ja vähemmän rokkaava. Ilman Kilpeläisen ja matkan edetessä kasvavassa määrin myös bändin jäsenten kirjoittamien laulujen vahvaa melodisuutta ja surullisimmillaankin elämänmyönteisiä tekstejä Kaihon karnevaalin riemastuttavuus jäisi ratkaisevasti laimeammaksi. Tobias Forgen lauluäänen laatu on sen sijaan epätasaisempi. Näin on käynyt Paloma Faithillekin, jonka neljäs albumi on hispaanobritin yhteiskunnallisin. Kaikilla mittareilla ansioituneiden viiden studiolevyn jälkeen Kilpeläinen ja orkesterinsa tekee tuplakokoelman verran tiliä tähänastisesta. Heti aloituskappale Ring-A-Ring O’ Roses vie ajatukset elämänkohtaloiden piirileikkiin. Pian vaihdetaan kuitenkin selkeälle proge-vaihteelle, joka vie heti ajatukset Lovelle 70-luvulla levyttäneisiin bändeihin. PERTTI OJALA HHHH Paloma Faith The Architect Sony Lapsen saaminen panee ihmisen ajattelemaan asioita laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin. SebastiAnin säveltämät melodiat ja Charlotte Gansbourgin lähes kuiskaten laulamat tai huokailemat lyriikat ovat kauniisti sointuvia chansoneita, joiden rinnalla Paul McCartneyn kontribuutio Songbird In A Cage kuulostaa yllättävän vaisulta diskopopilta. Samalla hienostuneen mietteliäässä tunnelmassa on upeine sooloineen kuitenkin jotain ehdottoman ajatonta, kiireettömästi ikuista. Julkaisemattomien kiekko on kiintoisa tiivistelmä kaikista teemoista. Soitto kulkee ja soundeissa on mukana studioalbumien uskonnollinen, synkän kiihkeä hurmos. Kyse on eräänlaisesta post-brexit-motownista tässä ajassa. Koko maailma on edelleen Iron Maidenin osteri. Kuuden levyn boksissa sävellysten, sovitusten ja sessioiden kukin lohko kiteytyy itsenään ja yhdistyy samalla luovuuden muiden muotojen kanssa tanakaksi tuplatriptyykiksi
Sataprosenttiseen improvisaatioon uskovan projektin isä on suomalaisen vapaamman jazzin ikoneihin lukeutuva kontrabasisti Teppo Hauta-aho. Kaksi asiaa on osattu: kitarasoundit ja pitchatut basarit. Paino on siinä freessä, jossa tietoisesti pyritään välttämään selkeitä melodioita ja rytmejä eikä linjasta juurikaan tingitä millään levyn kahdeksasta kappaleesta. Edellisen pitkäsoiton, Darkness Drips Forthin (2015) kohdalla jotkut tahot kritisoivat yhtyeen kulkeneen samoilla urilla jo useamman julkaisun ajan ja polkevan tyylillisesti paikallaan. Sama epäsuhta on kiusannut tähän saakka myös orkesterin raunioille perustettua Mustaa Valoa. Tarjolla on lähinnä biittejä, joita ei kehtaa tarjota muille, edes Robin Thickelle. Se on todella avuton yritys tehdä protestilevy Trumpin Amerikassa, mutta ikävä kyllä maailma on siirtynyt siinä määrin parodiahorisontin taakse, että tarvittaisiin huomattavasti Pharrelia älykkäämpi tyyppi sanomaan siitä jotain kuulemisen arvoista. Liekö Eyehategodin kanssa vietetty aika vaikuttanut Anselmon otteeseen, sillä vastaavan äärimmäistä menoa Choosing Mental Illnesskin tarjoaa. Anselmo & The Illegals Choosing Mental Illness As A Virtue Housecore Records/Season Of Mist Phil Anselmon tämän hetken projektit The Illegals, Scour ja Superjoint ovat selvästi takavuosien Panteraa ja Downia pienimuotoisempia. Pimeys hiipii nurkkiin ja kauhu sekä hulluus valtaavat taas mielen. ARTTU TOLONEN H Levyarviot > ...tietoisesti pyritään välttämään selkeitä melodioita ja rytmejä... Molemmilla olisi myös kykyä tehtailla radiohittejä, mutta se teilataan tietoisesti jollakin rosoisuudella tai särmikkyydellä, joka ei istu radion soittolistoja laativien tahojen pirtaan. Kaikki on haurasta on ihailtavan tyylitietoinen levy, jolla kokonaiskuva ei hämärry kertaakaan. No One Ever Really Dies on ontto ja kumisee tyhjyyttään. Niinpä vaikutteet jäsentyvät omaleimaiseksi tunnekirjoksi, joka ulottuu Laterna magican ehdottomuudesta Rauhattoman alueen dekadenssiin ja Majakan sadetihkuiseen vieraantuneisuuteen. Levy lukeutuu Anselmon hienon uran parhaisiin teoksiin. Moderni klassinen on aina näköpiirissä, etenkin Tepon tarttuessa jouseen. Raskasta, kauhuelokuvista ammentavaa tuomiopoljentoa maustetaan reippailla pyrskähdyksillä, perämoottoribassareilla, melodioilla ja sooloilla. Monotonista jumitusta albumi ei missään nimessä siis ole ja pitkistä, keskimäärin seitsemän minuutin molemmin puolin pyörivistä biiseistä huolimatta levyn pituus pidetään kiitettävän maltillisena, joten ähky tai tylsistyminen ei iske. Erittäin intiimi ja kiihkeä äänite palkitsee ehdottoman keskittyneessä kuuntelussa. No One Ever Really Dies Columbia In Search Of... Ainakin tällä levyllä hänen teknisesti muunneltulta kuulostava laulunsa muistuttaa pahimmillaan ”heviörinää” – laulut sinänsä muistuttavat kyllä enemmän perinteistä suomirokkia kuin mitään speedtai muihin metalliesiintymiin liittyvää, onpa mukana klassinen hidas blueskin nimikappaleen muodossa. Musiikki on ylvästä, eeppistä ja isoa kuin suuret muinaiset. Akustisia kitaroita käsittelevät avantgardisti Jukka Kääriäinen sekä muun muassa K18:sta, Pentasonicista ja Nuijamiehistä tuttu Kalle Kalima, jonka filmaattisesti kantrahtanut High Noon -albumi oli toissa vuoden napakymppi. HANNU LINKOLA HHHH Joni Ekman 3: Uneton Tampereella Fuck Joni Ekmania ja Jukka Nousiaista yhdistää se, että molemmat ovat aktiivisia ja ahkerasti levyttäviä artisteja Tampereen vaihtoehtopiireissä, vaikka eivät toistensa kopioita olekaan. Eeppisiin mittoihin venyvät kappaleet kantavat ja pysyvät kasassa, tuotanto-/soundipuoli on kunnossa ja laulajan tontille hypännyt, Horse Latitudes -yhtyeestä tuttu Harri Kuokkanen murisee ja korisee vakuuttavasti. Rihanna räppäämässä on ihana ajatus. Ekman tekee päteviä biisejä ja on taidokas raskaan pään kitaristi. Lopulliseen kontekstiinsa sanoma asettuu Suola-aavikon orwellilaisilla päätösriveillä. Näin hauraaksi kaikki on tosiaan käynyt. Viisastenkivensä Musta Valo on naarannut Interpolin ja Editorsin vanavedestä, mutta yksityiskohdat se on sorvannut omaan vaistoonsa luottaen. Asialla on kovia äijiä. Sovitusten jännitteisyys lataa tavoitehakuisetkin kielikuvat täyteen värejä ja elämää, joiden summana piirtyy tarkka kuva 2010-lukulaisten identiteettien sirpaleisuudesta. Välillä liikutaan jo deicidemaisen death metalin rajoilla. Levyn äkäiset ja nihilistiset biisit ovat kuitenkin niin hyvin sävellettyjä ja jopa tarttuvia, ettei mitenkään vaikeasti lähestyttävästä musiikista voida puhua. Nyt sitä kaivattua vaihtelua on sitten tarjolla. Ikävä kyllä se on toistaiseksi ainoa bändin levyistä, josta voi nauttia. Levyn laulut voisivat toisin toteutettuina saada osakseen laajempaakin suosiota, vaikkapa Marianne rullaa vastustamattoman viehättävästi, mutta laulu kuulostaa kuin väärällä nopeudella olevalta. Choosing Mental Illness As A Virtue on The Illegalsin edellistä Walk Through Exits Onlyakin (2013) raskaampi ja meluisampi levy. VESA SILTANEN HHHH Musta Valo Kaikki on haurasta Kaakao Viime vuosikymmenellä vaikuttaneesta Itkevästä Tytöstä huokui palava halu tehdä suurta musiikkia. Olisi myös kiva jos sanottava sanottaisiin jonkinlaisessa biisissä. JUSSI NIEMI HHH N.E.R.D. Yhtye ei kuitenkaan koskaan löytänyt tasapainoa melodramaattisten tekstiensä ja jyrkkälinjaisten sovitustensa välille. NUUTTI HEISKALA HHHHH K u v a: D an in D ra h o s nw_soundi.indd 1 27/11/17 12:04 Levyarvostelut 1_2018.indd 60 11.1.2018 12.53. ANTTI MARTTINEN HHH Kalmisto Trio Meeting Karkia Mistika Head-on Collision käynnistää Kalmisto Trion Meetingin nimensä veroisesti. Vähemmän kiillotetut soundit sopivat The Illegalsin brutaaliin musiikkiin hyvin ja ulkopuolisten levy-yhtiöiden toiveista riippumattomana Anselmo on pystynyt ilmaisemaan itseään ilman rajoituksia. Ikävä kyllä niitä ei tältä levyltä löydy. oli hätkähdyttävä suoritus – sekä ohjelmoituna euroversiona että sittemmin soitettuna, maailmanlaajuisesti julkaistuna levynä. Omalla tavallaan viehkoa, mutta haasteellista. Siinä missä moni artisti seestyy vanhetessaan, menee Anselmo syvemmälle undergroundiin. Soundit ovat kotikutoiset, eikä Anselmon omalla Housecore Recordsilla ole esimerkiksi Elektraan tai Roadrunneriin verrattavaa markkinointikoneistoa. Musiikin sävyt tukevat Lauri-Matti Parppein väkeväilmeistä kerrontaa hienosti. Itseeni tehoaa parhaiten Dimplen ambientmaisesti maalaileva mystiikka ja Craterin sointuva mietiskely, joissa on tilaa enemmän kuin levottomammissa kappaleissa. Vuorovaikutuksen herkkyys ja instrumenttien hallinta ovat kiistattomia, mutta onhan tämä kuulijalle haastava tapaus. Harmi, että se menee hukkaan. Toinen jalka on edelleen tukevasti doomissa ja toinen death metalissa, mutta painoa on siirretty nyt enemmän sinne kuolon puolelle. 60 SOUNDI Philip H. Hooded Menace Ossuarium Silhouettes Unhallowed Season Of Mist Kymmenen vuoden ikään ehtinyt joensuulaisyhtye levittää death doomiaan nyt jo viiden-nellä albumillaan. Niillä Parppei muistuttaa henkilökohtaisimpienkin muistojen varastoituvan tietoyhteiskunnan kylmiin arkistohalleihin, joidenkin muiden omaisuudeksi. Kolmannella pitkäsoitolla palaset kuitenkin loksahtavat paikalleen. Musiikillisesti liikutaan kuitenkin edelleen samalla korkealla tasolla. Muu on roskaa. Levyn paljaana huutavia puutteita ja heikkouksia on yritetty paikkailla maailmanluokan vierailijakaartilla, mutta yritys nostaa levy vetelästä keskinkertaisuuden ja turhuuden suosta on tuomittu tuhoon
19,95€ DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. 34,95€ episodi_A_januari_2018.indd 1 2017-12-22 14:55 Fox Episodi tulostus.indd 61 12.1.2018 10.29. Tanssivaksi Pennywise-klovniksi itseään kutsuva Se ottaa muodokseen jokaisen pahimmat pelot. UUDET TV-SARJAT DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. Lasten ainoa keino selviytyä on pitää yhtä. @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 UUDET ELOKUVAT Stephen Kingin kauhun mestariteos herää eloon uuden sukupolven koettavaksi. Seitsemän nuorta ystävystä yhdistyy vastustamaan kauhistuttavaa yliluonnollista olentoa, joka on piinannut heidän pikkukaupunkiaan vuosisatojen ajan. 19,95€ ALK
Bonuslevyineen 30-raitainen Urheilu-Suomi tarjoaa hengästyttävää ääniraitaa Ylen samaa tunnekylläistä nimeä kantavalle 10-osaiselle dokumenttisarjalle. Sama pätee myös Mikkolan kapellimestaroiman Saimaan uutuuteen. Les Paul As A Young Manin voisi istuttaa vaivatta Brian Setzerinkin ohjelmistoon ja A Western View jatkaa hyvää tuulta. Revival on ”räpin Elviksen” yhdeksäs albumi ja se tuntuu jo ensikuuntelulta tutulta. Itse asiassa, Trident Wolf Eclipse sisältää näennäisesti vapaamuotoisempaa The Wild Huntia hienovaraisempia ja arvaamattomampia ratkaisuja. Inventiven vuosina 2012 ja 2015 julkaiseman albumitrilogian englanninkielisyydelle seuraa tekevä Go kasvaa tutusta bluesilla lannoitetusta maaperästä. PERTTI OJALA HHHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 1_2018.indd 62 11.1.2018 12.53. ANTTI GRANLUND HHHH Phil Campbell And The Bastard Sons The Age Of Absurdity Nuclear Blast Phil Campbell liittyi Motörheadiin vuonna 1984 ja pysyi Lemmyn rinnalla maestron kuolemaan saakka. Nyt ollaan taas otettu askel perinteisemmän black metalin suuntaan. Oman sävynsä Saimaan mahtipontiseen draamaan tuovat muutamiin raitoihin kirjoitetut tekstit, joissa riittää ylevyyttä ja yliampuvuutta kuin huippu-urheilussa itsessään. Vaikka uusi levy ei ensikuuntelulla tunnukaan yhtä ennakkoluulottomalta kuin Lawless Darkness (2010) tai The Wild Hunt, ei mistään ideoiden kierrätyksestä kuitenkaan ole kyse. MIRKO SIIKALUOMA HH Mäsä Viimesen päälle Luova F. Valitettavasti loput levystä Slim Shady on takertunut menneisyyteensä. Soitto on hymyilyttävän vapautunutta ja Lindholmin kitarismi loistaa terävänä ja jos mahdollista tavallistakin monipuolisempana. Vuonna 2018 on helppo kuvitella tilanne, jossa keskiverto musiikinkuluttuja katsoo Mäsän menoa käsittämättä lainkaan, mitä on tekeillä. 40 vuotta myöhemmin Bob Dylan käänsi asetelman päälaelleen kappaleessaan The Ballad Of A Thin Man, jossa kasvoton Mr. Gon keskeisimpiin tekijöihin kohoaa Juppo Paavolan jäntevän nyanssikas työskentely. Pörinäsoundeista ei kuitenkaan ole kyse, vaan äänimaailmaltaan Trident Wolf Eclipse on selkeä ja ammattimainen. Scott Fitzgeraldin klassikkokirjassa Kultahattu (1925) 29-vuotias pörssimeklari Nick Carraway loi ulkopuolisen katseensa New Yorkissa asuvien monimiljonäärien elämään. Kuluneet sämplet, kuten Joan Jettin I Love Rock’n’rollin lainaaminen, eivät auta tunnetta Levyn parhaat kortit pelataan heti alussa. Poliittisen Untouchablen flow’ssa on kuultavissa kaikuja Kanye Westin parhaista hetkistä, kun Believe ja Chloraseptic yllättävät positiivisesti ja näyttävät, että setäkin jaksaa seurata aikaansa. Mäsä voi tuntua ulkopuolisen silmin käsittämättömältä kohkaukselta, mutta sisäpuolelta koettuna on vaikea keksiä hurmaavampaa menoa. Campbellin nimi ei onneksi komeile kannessa pelkkänä markkinointikikkana. Jones yritti turhaan ymmärtää uutta alakulttuuria. Bändi on ehtinyt parissa vuodessa keikkailla jo muun muassa Wacken-festivaaleilla ja nyt pöytään lyödään esikoispitkäsoitto. Dave L. Bad Husbandia kuunnellessa tuntuu vähintäänkin omituiselta, että Marshall Mathers jaksaa ikuisuuksiin saakka räpätä hänen ja Kim-vaimonsa ongelmista. Vanhastaan tuttujen soittokumppaneiden basisti Mikko Löytyn ja rumpali Juppo Paavolan kanssa soitettu Go on nimensä veroinen. Yhtyeen toinen levy Viimesen päälle on ensimmäiseen Mä&Sä (2016) -albumiin verrattuna tiukempi ja soundeiltaan huomattavasti kirkkaampi kokonaisuus, joskaan ei vanhakantaisessa mielessä populaarimpi tai helpommin sulava. Nyt Wizzö jatkaa rokkaamista kolmen poikansa ja laulaja Neil Starrin kanssa. Hyviä hetkiä oli liian harvassa. Levy on kokonaisuudessaan nopea ja raskas, mutta pienillä äänenvoimakkuuden muutoksilla ja äänimanipulaatioilla saadaan silti välillä aikaan erittäin vaikuttavia hetkiä. Edellisen biisin väite on sitäpaitsi silkkaa höpöpuhetta. Rumpuja ei ole pakko kurittaa vaan niitä voi myös soittaa. Biisimateriaalin puolesta se ei sisällä yhtään niin kovaa kappaletta kuin edellislevyn Sekaisin Makista, joskin hillitön My Lidl foni ja hitikäs Karoliina pääsevät lähelle. Saimaan käsissä sporttisuus kasvaa mittoihin, joista Jaakko Kangosjärven Musiikki ja urheilu -biisiä tai Eppu Normaalin Urheiluhullua kuunnellessa ei osannut nähdä sen enempää unta kuin painajaisiakaan. Mitä Eminemillä on annettavaa tälle ajalle. Kollektiivi syntyi reilut kolme vuotta sitten yhtä keikkaa varten, kun Sanna ”Litku” Klemetti yhdisti voimansa muun muassa Sumuposauttaja-, Huminoitaja Jeavestone–yhtyeistä tuttujen ihmisten kanssa. Nopeasti takovat tuplabassorummut eivät hellitä koko levyn aikana, mutta pintansa alla Trident Wolf Eclipse on erittäin luova levy. Levyarviot > 62 SOUNDI Watain Trident Wolf Eclipse Century Media Edellisellä The Wild Hunt (2013) -levyllään Watain laajensi skaalaansa rock-tyyppisillä kappalerakenteilla ja puhtaalla laululla. Olisiko aika jo siivota loputkin vaatekomerosta. PERTTI OJALA HHH Dave Lindholm Go Turenki Simo Frangénin kanssa tehdyn palindromilevyn jälkeen Dave Lindholm palaa itselleen ominaisempaan ilmaisuun. Motörheadissa kitaristi jäi usein legendaarisen Lem...voi tuntua ulkopuolisen silmin käsittämättömältä kohkaukselta... Eminemin ensimmäiseltä pitkäsoitolta saakka tutut teemat toistuvat jälleen, vaikka vuosien aikana asuntovaunu on vaihtunut kartanoihin ja Hailey-tytär kasvanut aikuiseksi. Urheilu-Suomen osin amerikkalaisten tv-sarjojen tunnussävelten inspiroimassa viihteellisprogressiivisesti funkaavassa ja juuri mitään genreä kaihtamattomassa rytmimusiikissa soivat menneiden vuosikymmenten kaiut. Dave Lindholm itse todistaa taiteellista leikkisyyttään aina levyn päätösraitoihin Yea, I’m Lazy ja Dalalai saakka. Saimaa Urheilu-Suomi Etenee Tehosekoittimen perinteisen bändiformaatin jälkeen Matti Mikkola on maalannut musiikkiaan siveltimien sijasta leveällä telalla. Saimaan suurieleinen sointi myötäilee intensiivisesti lähihistoriamme merkittävimpiä urheilusuorituksia ja -saavutuksia. Heidän suhteensa on tietysti olennainen osa Eminemin tarinaa artistina, mutta on vaikea ymmärtää miksi toistaa samaa tarinaa yhä uudelleen. Osin instrumentaalisella Golla on toki tusinatahtiset blueshetkensä, mutta herkullisimmin levy soi trion heittäytyessä lähes jumpja jivemaisen svengin pyörteisiin. Kitarariffit ja laulu ovat monin paikoin erittäin 90-lukuista old school bläkkistä. Äänen saavat niin suurimmat riemun kuin pettymystenkin hetket. Pepe Willbergin kanssa tehty Pepe & Saimaa (2014) ja cover-albumi Matka mielen ytimeen (2015) olivat yllättäviä, suuria ja hämmentäviäkin äänitteitä. NUUTTI HEISKALA HHHH Eminem Revival Aftermath Kysymys Eminemin relevanttiudesta vuonna 2018 on hankala. Lopputulos oli vähän sekava ja epätasainen. Watain löytää edelleen perinteisemmän black metalin raamien sisältä ennen kulkemattomia polkuja. Syntyi bändi, joka risteilee punk rockin, progen ja undergroundin välillä, vapaasti hölmöillen ja tyylistä toiseen säntäillen. Lindholm antaa todellakin mennä ja esittäytymisraita Here For Youn avaussanat ”We’re gonna have real fun” on helppo uskoa. B
En halua manata, mutta jotenkin albumin yllä leijuu viimeisen manifestin henki. Toisaalta, tietynlaiseen mallikelpoisuuden tavoitteluun homma puoliväliin ehdittäessä myös ikään kuin typistyy. Eivät loppupään antimetkaan varsinaisesti kehnoja ole, jokseenkin päämäärättömiä vain. Vanhan koulukunnan Bronson-kulinaristeille tämä varmasti riittääkin, mutta viralliseen Mr. Samaan aikaan The Visitorin yhtäaikaa alakuloinen mutta voimaannuttava vastarinnan henki koskettaa. On ihan selvä, että Young itse haluaa määrittää itsensä nyt protestiartistiksi, jonka agendan kohteesta ja sitä kohtaan tuntemasta antipatian määrästä ei ole epäselvyyttä. Lukuun ottamatta jo edellä mainittuja huumeita, naisia ja ruokaa. SOUNDI 63 myn voimakkaan persoonan varjoon, mutta The Age Of Absurdity on hyvä muistutus siitä, miten kova riffittelijä ja tyylikäs soolokitaristi Phil oikeasti onkaan. Shadowsia Avenged Sevenfoldin ollessa enemmän rock ja vähemmän metal. Se on vuonna 2015 A Head Full Of Moonlight -nimisen esikoislevynsä julkaisseen Good Tigerin kakkospitkäsoiton avaussinglen ja albumin ykkösraidan nimi. Toivottavasti debyytille saadaan joskus entisestään tiukennettua jatkoa. Starttirallin ohella muun muassa Such A Kind Stranger ja Blueshift pöräyttelevät henkisen noen suttaamiin syvyyksiin säilöytyneitä altsuhöyryjä melkoisen mallikkaasti. VESA SILTANEN HHH Good Tiger We Will All Be Gone Metal Blade The Devil Thinks I’m Sinking. Mammuttimaisimpia ylilyöntejä varotaan. Vahvalla mixtape-meiningillä tehty Blue Chips 7000 on masentavan monotoninen kokonaisuus, joka taipuu mukavaksi äänitapetiksi, mutta turruttaa tarkemmalle kuuntelulle altistettuna. Deftonesista, Coheed And Cambriasta ja Pearl Jamista, niistä on hyvät tiikerit tehty. Philistä huolimatta levy ei kanna aivan loppuun saakka, vaan väsähtää virkeän ja iskevän alkupuoliskon jälkeen. Tavalla, jonka vaarana on vaikutelma yli-ikäisten ex-emoilijoiden jo tapahtunutta keskiluokkaistumista kammoavasta rimpuilusta. He, joiden kilkuttimia yhtyeiden The Faceless, Tesseract ja The Safety Fire nimet kalistelevat, sukeltanevat syvään päähän pykälää muuta kuluttajistoa sutjakammin. Se muistuttaa hieman Shinedownin Brent Smithiä tai M. Rouhean rokin sekaan lyödään tylsiä ja geneerisiä nykymetalliriffejä ja melko yksitoikkoiseksi käy myös Starrin soundi, vaikka siinä onkin kivasti rosoa eikä se toisaalta ärsytäkään. Neil Youngin viime aikojen pakonomaiselta vaikuttava julkaisun määrä on avannut entistäkin suuremmat mahdollisuudet sekä kokeiluille että arkistojen penkomiselle. EERO TARMO HHH Neil Young + Promise Of The Real The Visitor Reprise Nyt on kyllä niin tekijänsä näköinen levy, ettei paremmasta väliä. ANTTI LUUKKANEN HHHH Action Bronson Blue Chips 7000 Atlantic Levynsä omakätisellä vuotamisellakin uhitellut hedonistiräpin suurherttua Action Bronson sai viimeinkin albuminsa ulos – vieläpä perinteisiä kanavia pitkin. The Visitoria voi pitää ihan oikeana albumina viime vuosien luottokokoonpano Promise Of The Realin kompatessa luotettavasti. Lauluille annetaan se tila, jonka ne vaativat. Väntänen ottaa raskaan sarjan tarinasta kaiken irti, sillä Stonen vaiheiden lisäksi hän malttaa kartoittaa myös suomimetallin synnyn.” – Helsingin Sanomat HANKI OMASI – KIRJA KAUPOISSA NYT! Levyarvostelut 1_2018.indd 63 11.1.2018 12.53. Musiikillisesti ollaan artistin vahvimmilla osa-alueilla. Soitto soi jäntevänä ja biisimateriaali on vahvempaa kuin aikoihin. Se vain tuntuu purkautuvan yhä naiivimpana jankkauksena. LASSI LINNOLA HH Suomimetallin legenda Stonen täräyttävä tarina yksissä kansissa! ”Stonesta käynnistyi suomalaisen metallimusiikin uusi ajanlasku. Hienoista folk-vedoista ja reteistä kitarakurituksesta huolimatta lujimmin sydänalasta puristaa silti meksikolaistunnelmainen Carnival. Byrokratiamyllyssä kituuttanut Blue Chips 7000 on sanataitelijan Blue Chips -sarjan kolmas ja samalla myös viimeinen installaatio. Siitä ei onneksi ole pelkoa, että bändi yrittäisi olla Motörhead 2.0 vaan se seisoo omilla jaloillaan mainiona rockyhtyeenä. Kaikki tutut elementit ovat mukana: Bronson kertoilee hävyttömyyksiä huumeista, naisista ja ruoasta ja taustalla velloo tyylikkäistä retrosampleista rakennettu äänimaailma. Suurin kipupiste piilee lyriikoissa: vaikka Bronsonin sanailut sisältävätkin muutamia nokkelia viittauksia populaarikulttuuriin, on suurin osa sanoituksista pelkkää tajunnanvirtaa, jonka kuohuista on turha etsiä minkäänlaisia kantavia teemoja. Wonderful -debyyttiin (2015) mieltyneet joutuvat pettymään. Ihan kuin Young haluaisi sanoa, että pitäkää huolta toisistanne sittenkin, kun hän itse ei ole siitä muistuttamassa. Raskaspoljentoinen ja isolla kädellä kurmootetuilla kitaroilla levyn starttaava Already Great määrittää homman nimen hyvässä ja pahassa. Alkaa nimittäin tulla olo, että prioriteettilistan kärjessä on kontrastikkaiden biisien sijaan juurikin muodollinen vakavasti otettavuus
Jo avausraita Volatilen kertosäe on niin energiaton, että sen laittaminen levyn ensimmäiseksi kertoo karua tarinaansa siitä, millä alueilla bändi tällä hetkellä haluaa liikkua. Ei Machine Headin yhdeksäs silti kelvoton ole. VILJA VAINIO HH Machine Head Catharsis Nuclear Blast Muutaman progressiivisemman ja thrashimman kiekon jälkeen se toinen Machine Head on palannut. Siellä täällä piileskelee loistavia, tunteisiin meneviä riffejä ja rytmejä, joista bändi nimenomaan 1990-luvun alkuvuosinaan tuli rakastetuksi. Albumin alkupuoli on miltei euforista kuunneltavaa, mutta loppua kohti liekki hiipuu. Aksim hurisee menemään seksiäänellään, mutta autotune-kikkailu meinaa lähteä lapasesta, ja tuottajana jo legendaarinen Aksim on sanoittajana ajoittain tökerö, joskin ihan viihdyttävä anglismien viljelijä. tuottajavelho/ räppäri/DJ Aksimin toinen oma soolo on kepeästä nimestään huolimatta varsin diippi ihmissuhdekiemuroihin keskittyvä tuotos, suoraan artistin sydämestä silvottu tunteiden tornado. Säästeliäästi tunnelmaa lisäilemään on sinne tänne ripoteltu suvantokohtia, aavemaisia koskettimia ja elektronisia efektejä, mutta ei yhtään liikaa. Catharsis seisoo vakaasti 2000-luvun taitteessa, niin soundeissaan, so...levylle on osunut pari täydellisyyttä hipovaa napakymppiä... Tribulation Down Below Century Media Harva bändi pystyy ikinä tuottamaan jotain, joka kuulostaa vaivattoman ajattomalta ja silti ainoastaan bändin omintakeiselta itseltään. Siinä ajassa ovat loputkin emon rippeet karisseet bändin soundista. MIKKO MERILINNA HH Quicksand Interiors Epitaph Quicksandin edellisestä levystä on ehtinyt kulua 22 vuotta. Robb Flynn on parhaimmillaan erinomainen keulakuva ja rasittavimmillaan teennäinen mouhottaja – nyt kuullaan valitettavasti enimmäkseen jälkimmäistä. Interiorsin biisit ovat silti ensivaikutelmaansa mielenkiintoisempia ja syvempiä. Toinen toistaan tarttuvammat biisit pursuilevat järjettömän tehokkaita melodioita, punkahtavaa kuolorock-rullausta ja pehmeän mätää murinalaulua. SALLA HARJULA HHHH K u v a: O v e W ik st en facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA. LINDA SÖDERHOLM HHH Orphaned Land Unsung Prophets & Dead Messiahs Century Media Orphaned Land on Lähi-idän elävä rauhansymboli, joka on koko uransa ajan herätellyt ihmisiä avaamaan silmänsä maailman ongelmille. Ensikuuntelulla albumi on etunenässä ärsyttävä, mutta mitä enemmän tälle antaa aikaa, sitä enemmän koukkuja Aksimin leningeistä löytää. Eikä tämä tee Machine Headille oikeastaan kovinkaan hyvää. Samanlaisten ainesten kierrättämisestä muodostuu lopulta sekä albumin kivijalka että kompastuskivi. Tyylisuunnaltaan oriental metalia edustava israelilaisyhtye yhdistää musiikissaan perinteisiä itämaisia elementtejä, kuten kielisoittimia ja heprean kieltä, länsimaiseen metallimusiikkiin. Levylle on osunut pari täydellisyyttä hipovaa napakymppiä – erityisesti vieraiden kanssa tehdyt biisit (ja ihan erityisesti kruisailustyge Benzi), mutta myös pari kokonaisuutta verottavaa tarpeetonta hutia. Interiorsilla mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Nimensä mukaisesti levyyn pitää ensin päästä sisään ennen kuin siitä kannattaa alkaa muodostaa mielipidettä. Massiivisuuden vastapainoksi tarjoillaan herkempääkin materiaalia, kuten Chains Fall To Gravity, joka avausraidan lisäksi kuuluu albumin parhaimmistoon. Hittiainekset ovat kasassa: trendikäs soundi ja melodinen räpäyttely on höystetty muodikkain ääniefektein sekä takuuvarmoin sampleluupein. Kenties hieman rapriimejäkin kuullaan siinä välissä. Jos bändin uuden vuosituhannen kulminaatiopiste The Blackening (2007) oli innostunut, polveileva ja kiehtovasti sävelletty kiekko, nyt liikutaan jopa väsyneesti perusasioiden äärellä. Uusi Interiors kuulostaa raskaalta ja modernin sliipatulta äänimaailmaltaan ja melodioiltaan hyvin paljon Failuren comeback-levyltä The Heart Is A Monsterilta (2015). Vaikka lyriikat jäävätkin auttamatta hypnoottisen musiikin varjoon, ovat kappaleet silti nautinnollista kuunneltavaa: esimerkiksi Only The Dead Have Seen The End Of Warin instrumentaaliosuudet tuovat mahtipontisuudessaan mieleen elokuvamusiikin. NUUTTI HEISKALA HHHH Aksim Kymmenen euron kesämekot Monsp Muun muassa Kemmurusta tutun Miska Soinin a.k.a. Myös soittopuoli tuntuu tiukentuneen bändin aiempiin levyihin verrattuna ihan kautta linjan. Levyarviot > 64 SOUNDI vituksissaan kuin ilmaisussaankin. Albumin nimi ja sanoitukset viittaavat historian väärinymmärrettyihin ajattelijoihin, jotka on vaiennettu valtavirrasta poikkeavien ajatustensa vuoksi. Ironisesti levyn tunnelmaltaan painostavin biisi on nimeltään Feels Like A Weight Has Been Lifted. Omalaatuisuutta tavoitellessa sorrutaan kliseisiin: itämaisuutta ei tarvitsisi alleviivata aloittamalla lähes jokaista kappaletta samantapaisella kielisoitinsoololla. Interiors on hieno paluu, mutta ihan basisti Sergio Vegan toisen yhtyeen Deftonesin tasolle Quicksand ei kuitenkaan yllä, joten saa nähdä miten pitkäaikaiseksi yhtyeen comeback jää. Se, joka aloittaa levynsä ”Fuck the world” -huudolla ja runnoo biisin toisensa jälkeen maaliin groovaavien nu metal -rytmien tahdittamana. Ja kitarat ovat toki tukevassa alavireessä. Tämän levyn päällimmäinen ajava voima on ajaton rock-groove, ja tätä näkökantaa puolustan vaikka kynsin ja hampain. Sinänsä vastaavien mausteiden yhdistelmä ei ole uusi, mutta Tribulation tekee siitä omansa. Se on olennaisesti isoja kappaleita Aksimin elämästä – edesmenneelle Tapsa-isälle omistettu albumi, joka sisältää eron tunnekuohuja, kasvatusoppeja, tiukan biisin faijan kuolemasta, kuten tietysti myös varman kesäbiisin 2018. On siellä sähkökitaraakin ja blues-/r’n’b-vaikutteita. Levyarvostelut 1_2018.indd 64 11.1.2018 12.53. Hiljalleen vähemmänkin melodiset kappaleet avautuvat ja levyn melankolia alkaa tuntua yhä kauniimmalta. Kiinnostaa kovasti kuulla, mitä Tribulation tuo tulevaisuudessa tullessaan. Bändin parhaimpiin biiseihin lukeutuva Cosmonauts iskee heti ja saa kuuntelemaan levyä yhä uudestaan. Failuren eeppiseen 18 biisin levyyn verrattuna Quicksandin keskitempoinen 40 minuutin rocklevy vaikuttaa kuitenkin alkuun vähemmän kunnianhimoiselta. Edellisestä Children Of The Night -levystään (2015) asti kovassa nosteessa paistatellut tukholmalainen Tribulation on löytänyt totaalisen voittajayhdistelmän goottirock’n’rollia ja death metal -juuria
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA. SOUNDI 65 ...levylle on osunut pari täydellisyyttä hipovaa napakymppiä... Levyarvostelut 1_2018.indd 65 11.1.2018 12.53
Sangen tuottoisa porukka siis. Hän ei saarnaa, mutta puhuu henkisyydestä aika avoimesti. Se on eriytetty omaan gospel-ghettoon, asianharrastajille. Kahden levyn jatkumo on aika järkäle. Ja kotimaisista artisteista pidän Kalifornia-Kekestä ja Olpekkalevista suunnattomasti. Toivon heille menestystä uralla. Pijallin levyjä kannattaa kuunnella samalla ajatuksella. Niitä ei suomalaisessa räpissä vielä liikaa ole. Albumin nimi ei tarkoita, että UTU esittäisi venäläisten runoilijoiden tuotantoa, mutta tekstit ovat venäläisen kirjallisuuden inspiroimia. Pijall 20+/20Monsp Ceebrolisticsista tuttu Pijall eli Janne Hyttinen piti pitkään taukoa musiikin teosta. Se on hyvä, koska ne kertovat universaalista kaipuusta, johon järjestäytynyt uskonto on yksi vastaus. Kypsä suhtautuminen itseen ja uskoon paistaa levyn teksteistä. 66 SOUNDI UTU Russian Poets Luova UTUn musiikkia on turha yrittää kategorisoida, joskin useissa sen biiseissä liikutaan jossain progen ja muiden tyylilajien välimaastossa. Varsinaisia sooloja ei kuulla, soittajat puhaltavat yhteen hiileen ja muodostavat varsin vakuuttavan äänikudelman. Siihen soittimet eivät kuitenkaan helpolla pysty, vaikka parhaansa tekevätkin: etunenässä on näet vahvasti laulaja ja säveltäjä Petra Poutanen, yhtyeen keulakuva ja kuoroyhteyksistään tunnettu hahmo. – Harjoitteiden ja aktiivisen rukoilemisen tuloksena olen henkisessä jännitteessä kuin jousi, alati valmiina ylistämään luojaa lyriikoilla, kuin virsiä kirjoittaen. Minusta tuntuu, että nykyaikaan kuuluisi suhtautua jumalaa tai uskoa käsittelevään lyriikkaan vaivautuneesti. Tämä on sekä tuotannon että lyriikan suhteen hyvin aikuinen levy. Levyn biiteistä vastaavat monet tämän hetken kiinnostavimmista tekijöistä Kalifornia-Kekestä Sipulijaskaan ja Tes La Rokista Super-Janneen sekä Pijall itse. Miksi se on nyt mahdollista. Ennen uskonnollisissa teksteissäni ei vain mainittu Jumalaa nimeltä. 30 ja 40 ikävuoden välissä kasvoin aikuiseksi mieheksi, jolla on lapsi huollettavana ja vaimo vierellä tukena. Martyr voisi olla jonkun isomman nimen albumilla ja herättää kovaakin kuhinaa, samoin moni muu albumin biisi. – Olin mielestäni oppinut jotain tärkeää Jumalasta, Allahista, ja henkisten harjoitusten kautta saavuttanut tasapainon. Aloitusbiisissä Melancholy puhaltimet nostetaan esiin, seuraavassa Givingraidassa taas show’n ovat varastaa kielisoittimet. ANTTI MARTTINEN HHHH Brockhampton Saturation III Empire Nuorista sinisistä miehistä koostuva Brockhampton-poikabändi on yksi viimeaikojen mielenkiintoisimmista hiphop-tulokkaista. Internetin keskustelupalstoilla siinnyt hengästyttävä yli 10-henkinen musiikkikollektiivi julkaisi ensimmäiset kolme albumiaan Saturation I–III vuoden 2017 toisella puolikkaalla. Onko sinulla lyyrisiä esikuvia. ARTTU TOLONEN HHHH Miksi aika oli kypsä paluulle tekemään omaa musiikkia. Kyseessä on jo UTUn kolmas levy ja kun näin kokoonpanon ensi kertaa livenä, vaikutuin sen annista mutta tuumin, että vaikka soitto on vaikuttavaa, biisit puuttuvat. Tänä vuonna hän on palannut sekä bändinsä lavoille paluun merkeissä että uudella musiikilla. Elektroa, funkia ja klassisia räppielementtejä yhdistelevä Brockhampton tekee kokeellista hiphopia termin hieman erilaisessa merkityksessä – kokoonpanon ilmaisu lähentelee performanssitaidetta – sillä erotuksella, että he ovat musikaalisesLevyarviot > ...yhtyeen fanikanta on saavutettu pääasiallisesti blogipalvelu Tumblrissa... Parikymppisistä diginatiiveista koostuvan ryhmän kehitys on niin ikään nopeaa, räppärit edistyvät korvissa ja tämä trilogian viimeinen osa on jo täysin vakavasti otettavaa, ammattimaisesti tuotettua populaarimusiikkia, jonka smurffit ovat panneet kasaan taas aivan omalla raikkaalla ja energisellä lähestymistavallaan, mikä koskee myös kaikkea musiikin ympärillä tapahtuvaa – esimerkiksi yhtyeen fanikanta on saavutettu pääasiallisesti blogipalvelu Tumblrissa. Pijall on kulkenut pitkän matkan kamppaillessaan oman henkisyytensä kanssa. TEKSTI: ARTTU TOLONEN K u v a: K ai K u u sis to Levyarvostelut 1_2018.indd 66 12.1.2018 10.45. – Ei ehkä esikuvia, mutta hengenheimolaisia, kuten Brother Ali. Menneiden vuosisatojen ”gospelia” Hildegard von Bingenistä Bachiin ja Schubertiin pystymme kuitenkin kuuntelemaan vaikkemme usko. Uudet lyriikat olivat myös rukous, vastaus halulle jota tunsin musiikin tekemiseen. Aikaisemmissa jutuissa – kuten Michael Black Electrossa – tuntuu, että käytät naamioita voidaksesi välttää henkisyydestä puhumista musiikissasi. Metanoiassa puhun muutoksesta. Ilmassa oleva nostalgian huuma purkautui kolmeksi levylliseksi lyriikkaa, joista kaksi julkaistaan nyt. Nyt niitä on – ”helppoudesta” ei toki voi puhua, vaikuttavuudesta kylläkin. Tämä levy tuntuu matkan päätepisteeltä. Koen myös kasvaneeni vasta nyt niihin saappaisiin, joista aiemmin kirjoitin. Ja pätkissä
SOUNDI 67 ...yhtyeen fanikanta on saavutettu pääasiallisesti blogipalvelu Tumblrissa... Levyarvostelut 1_2018.indd 67 11.1.2018 12.53
Synapornon ystävät saavat taatusti tästä sävärinsä jollakin tasolla. Uusi levy liikkuu samalla alueella, mutta bändin hienovaraisesti ja vähäeleisesti säestämänä. ARTTU TOLONEN HHHH Levyarviot > ...pakkoliikkeet muuttuvat iloisen tanssin valoksi ja lämmöksi... Jotain tiedostavaakin viestiä Jeezy koittaa puskea, mutta kannanotot hautautuvat gangsterin arkipäiväisten huolien (lue: rahakasalla boastaamisen) alle. Mutta silloin, kun ehtii, se on ehdottoman palkitsevaa. Mahdollinen syvempi sisältö – mitä se ikinä onkaan – lähinnä pelottaa. Se on hieno kontrasti lyriikoiden levottomuuteen. Suurin kiitos tästä kuuluu lähinnä vokalisteille. LINDA SÖDERHOLM H John Maus Screen Memories Ribbon En tiedä onko korrektia lähestyä näin painokkaasti synkistelevää levyä positiivisen kautta. Aiemmassa elämässään diilerinä toiminut Jeezy räppää lähinnä jälleenmyyntikokemuksiinsa perustuen. Pintataso on Mausin tapauksessa musiikin nautittavinta antia. PEKKA LAINE HHH Therion Beloved Antichrist Nuclear Blast Therionin päällikössä Christofern Johnssonissa on aina tahtonut olla vähän suuruudenhullun vikaa, mutta toisaalta juuri tämä piirre on usein vienyt miehen voittoihin. Seuraavassa biisissä puhutaan jo siitä miten näemme henkistä nälkää yltäkylläisyyden keskellä. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Pentangle The Albums Cherry Red Electric Eden: Unearthing Britain’s Visionary Music –kirjassaan Rob Young määrittelee brittimusiikin uudistaneet yhtyeet klassisten elementtien mukaan: Fairport Convention on maa, Incredible String Band tuli ja Pentangle ilma. Juuri ilmavuus on Pentanglen musiikin sielussa ja sydämessä. Ei mitään uutta Detroitin moottorikaupungin taivaan alla, kaikki kappaleet ovat jo ensikuuntelulla kulahtaneilta kuin iskän käytetty Buick – näitä nyt vaan on tusinassa kolmetoista. ta nyt hän on palannut takaisin siihen ominpaansa: Beloved Antichrist on taattua metallirock-oopperaa. He saavat myös reilusti tilaa, sillä bändi toimii taustalla välillä hämmästyttävänkin minimalistisella otteella. Auta armias, jos kohtalokkaana kumisevan baritonin hönkimistä lauseista alkaakin hahmottua viiltävän jäsennelty näkemys ihmisyyden umpikujasta. Tarjolla on perinteistä heviä, perinteistä oopperaa ja tunnelmia lähes kaikilta muilta Therionin levytyksiltä. www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Levyarvostelut 1_2018.indd 68 12.1.2018 10.31. Huumoribändiksi yhtyettä on turha kuvitella, vaikka combo onkin alansa hauskimpia ilmestyksiä kaikessa idearikkaudessaan ja estottomuuksissaan. Harvassa ovat ne hetket, kun Beloved Antichristin äärelle ehtii rauhoittumaan. Luulen ja pelkään, että hän on omissa ajatuksissaan paljon enemmän. Ilmassa tuoksahtaa kokonaisvisio, joka saattaa pulpahtaa pintaan minä hetkenä hyvänsä. Therionin uutuus kun sisältää kolme cd-levyä ja 46 biisiä, eli urakkaan kannattaa varata kotvanen poikineen. Tekstit ovat sisällöttömiä ja onttoja, ne käsittelevät lähinnä hustlausta, diilausta, swägiä, narttuja ja massia sekä muita asiaankuuluvia huumekauppiaan vakanssin lieveilmiöitä. Screen Memoriesin takana on epäilemättä valtava määrä kärsivällisyyttä, keskittymistä ja ymmärrystä 1970-80-luvun syntikkapopin keinovalikoimasta. Jeezy luottaa vanhaan tyyliinsä, mikä osoittautuu virheeksi. Levyn henkinen napa on kappale on Erillään, jossa puhkaistaan ihmisen kuvaa itsestään luomakunnan kruununa, vaikka olemme vain näyttöpäätteen tai taulutelkkarin äärellä istuvia, omista tarpeistamme vieraantuneita syöttöporsaita. Varsinkin kertosäkeet tuntuvat lähtevän ihan eri tavalla. Totisen dystopiamehustuksen ja dekadentin tyylikkyyden yhdistelmä on aivan liian paksua lientä juotavaksi. Ytimeltään meininki on kuitenkin tutussa linjassa kellaripopin ja rockriekkumisen niin repäisevässä ulosannissa, ettei sähkökitaroita osaa edelleenkään kaivata kukkoilemaan estottoman meiningin riittoisan vauhdin ja särmän korostajiksi. Hulppea ennakkosingle Magic Swimming Pants on jo höylännyt pois kynnyksen astua suoraan rakeiseen ja viivaisaan vhs-aerobikkiin, jossa pakkoliikkeet muuttuvat iloisen tanssin valoksi ja lämmöksi. Monitulkintaisen nimihirviönsä suomilla vapauksilla HYESJFAVHS satsaa biisiaihioidensa leikillisyyteen, mutta muotoilee ilakointinsa elementit tarpeeksi vakavissaan, että soitannollinen ryhti ja rempseys ovat kohdallaan. Ehkä levyn teemana voisi pitää ihmisen pyrkimystä kohti maalia, jota ei koskaan saavuteta – oli se sitten rauha tai täyttymys. Jazzbelle 1984/1988 Vild Suurenmoisen piukeassa soundissaan sinnittelevä kouvolalaistrio lataa toisellakin albumillaan tiskiin muikean paketin ajattomasti pörisevää ja kiihkeää rockia. Ekku Lintusen määrätietoisesti laappivien garageurkujen ja surfkiidätyksen ympärille on kertynyt Janne Petterin napakasti taputtavien rumpujen ja laulaja Susanna Pilli-Sihvolan basson lisäksi muuta laulukööriä sekä vaihtelua tuikkaavat trumpetisti ja viulisti. Vaikka levy on konseptilevyksikin pitkä, se ei ole pitkästyttävä. Äänikuva ei ole kokonaisuutena läheskään yhtä rikki ja Hautala on saanut lauluunsa lisää sävyjä. Therion kieltämättä vaatii tällä kertaa kuulijoiltaan paljon. ASKO ALANEN HHHH K u v a: H ei d i K er o RETRO Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. Ariel Pinkin soittokaverista sooloartistiksi ryhtynyt älykkö tekee soundiltaan ja sommittelultaan uskomatonta jälkeä. Hautala on säveltäjänä kehittynyt sitten debyytin. Kirjo on laaja, mutta kokonaisuus silti joltisenkin yhtenäinen ja rakennettu siten, että väsy ei pääse iskemään. Sen osoittaa hienosti seitsemän cd:n boksi, johon on kerätty kronologisessa järjestyksessä yhtyeen vuosina 1968-1972 Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. Tämän ansiosta orkesterisoittimetkin saavat riittävästi ilmaa ympärilleen leikatakseen esiin kokonaisuudesta. LINDA SÖDERHOLM HHHH Heikki Hautala & Hyvät Veljet Rauha ja harmonia Krypt Sokeasta Pisteestä tutun kuvataiteilijan ja muusikon Heikki Hautalan soolodebyytti Pyövelin vaatteet (2014) oli rouhea, säröinen ja painostava mies ja kitara -levy, jolla laulettiin nykyelämän kipupisteistä. Saksalaispulputukset, Suicide-minimalismit, varhaisgoottipaatokset ja popimmat tanssikierteet ovat kaikki suvereenisti hallussa. Ongelmaksi ei muodostukaan, ettei jaksaisi. Tyylillisesti Therion seilaa laidasta toiseen. Nyt Johnsson on tosin haukannut tavallista suuremman palan. Edellisellä levyllään Les Fleurs Du Mal (2012) Johnsson seikkaili ranskankielisen musiikin maailmassa, mutti lahjakkaita ja heillä on selkeä visio. John Maus on taitava käsityöläinen, joka tekee viihdyttävää musiikkia. Pikemminkin kysymys on aikapulasta. Kovanimiset nosteessa olevat feattaajatkaan eivät Pressurea pelasta, hurjasta yrityksestä huolimatta. Bändi soittaa enimmäkseen minimalistisesti, kuin sydän levossa. On tässä ripaus enemmän sanomaa kuin träppimusiikin ytimessä yleensä, mutta yritys ottaa kantaa jää vain aikeeksi ja kaiken voitontavoittelun varjoon. Saattaa vaatia herkimmiltä kuulijoilta rahtusen totuttelua, mutta alkušokin jälkeen järkytys palkitaan. 68 SOUNDI Jeezy Pressure Def Jam (T)räppisetä Jeezyllä (aiemmin Young Jeezy, jonka etuliitteen hän on ymmärrettävistä syistä tiputtanut nimestään pois) lienee ollut suorituspaineita levynteossa, sen verran ruosteinen yritys tässä nimittäin on käsillä. Ehkä bändi vapauttaa vähentämään huutoa
SOUNDI 69 Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Levyarvostelut 1_2018.indd 69 11.1.2018 12.53
Ensinmainittu saa perinteisen jurnutuksen elämään taikinamaisessa tarpomisessaan upeasti eikä lokeroidu liiaksi nykyajan alagenrejen klikkeihin. Ensikuuntelulla huumaantuu ammattimaisesta suoritusvarmuudesta. Ei välttämättä mieleenjäävin veto, mutta ehdottoman kiintoisa suunta jatkoakin ajatellen. Helpoimmin suomalaisen rouhinnan kartalla bändi olisi sijoittaa sittemmin hiljentyneen Full House -levy-yhtiön näille leveysasteilla voimalla lanseeraaman jenkkimallisen hc:n jatkumoon. Kerrassaan koukuttava vinyylisingle! Samaa voi sanoa myös Rock-Siltasen ja Ville Pirinen Combat Schoolin yhteissinglestä. Vauhtia ja tanakkaa soundi-ilmastoa joka tapauksessa Vicious Circlesilla piisaa. Alkaa olla selvää, että Kokkomäki Tammikuun Lapsineen hallitsee myös sävykkään popsoitannan perusteet: kitarain kielet helkkyvät erottuvasti ja efektejä harrastetaan vain, jos tunneilmastosta sikiävä atmosfääri niin vaatii. Man With Black Hole Eyesin henkinen koti on pikemminkin vuosikymmenten takana. Vaan lokerointi sikseen! Pentangle loi ikiomaa, ainutlaatuisen kaunista musiikkia. Tarinahan on vieläpä totta. Kuuden biisin mittakin on rajatapaus – mini-albumiksi tämän itse silti kokisin. Tämä onkin Luv Is Rage 2:n ongelma. Rakkauden yksisilmäisestä kärmeksestä laulaa monimielisesti myös Pirinen, jonka Käärme matelee yllättävän perinteisenä bluesina. Kaanonin kaavoja noudatetaan välillä turhankin orjallisesti. Kääntöpuolen Yanki tuntuisi vievän kuulijan Mäkysen tribaalirummutuksella suoraan viidakkoon, johon Lassy puhaltaa mielikuvituksellisia polkuja. Kappaleen alku on vapaamuotoinen ja aika progressiivisesti tunnutaan etenevän lähes improvisoinnin hengessä. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Mutta onko hyvä merkki, jos soittolistalta joutuu skippaamaan kolme biisiä neljästä. Pentangle nousee lentoon kahden huippukitaristin, Bert Janschin ja John Renbournin, kirittäessä toisiaan ja laulajatar Jacqui McSheenin enkelimäisen äänen leijaillessa kaiken yläpuolella, mutta ilmassa se ei pysyisi, mikäli moottorina ei rullaisi täydellinen rytmikaksikko: Danny Thompson, basso ja Terry Cox, rummut. Ihmissuhdeja itsetutkiskelun ohella mukana on rutkasti yhteiskunnallista kantaaottavuutta, esimerkiksi Kansallispuisto-kappaleessa, jossa perutaan evoluutiota. Autotune-vibratossa ei säästellä ja 808-basarit napsuvat juuri niin kuin asiaan kuuluu. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. MIRKO SIIKALUOMA HH Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset II Sulka Antti Kokkomäki on turkulainen laulajalauluntekijä, jonka kiintoisasti nimetyn yhtyeen sointi ammentaa egotrippimäisesti melankolisesta kansallislaaristamme. Ei siis dramaattista eroa rockin tehokeinohin. Jazz-hommista on luonnollisesti kyse, mutta a-puolen Calling Jamesia parempaa porttia ei tähän lajiin tule vähään aikaan mieleen. Mitä pidemmälle levyä kuuntelee, kaipaisi enemmän koukkuja ja jonkunlaista äkkivääryyttä. Pentangle haki osan materiaalistaan kansanmusiikista, mutta niin vahvasti sen musiikissa kuuluvat jazz-vaikutteet, ettei sitä folkrockina voi pitää, ja bassosooloineen ja parikymmenminuuttisine live-versioineen tuli yhtye avanneeksi tietä myös progelle. Tekstin tyylilaji on vieläpä kuin Jyrki Hämäläisen kynästä. Kielivalinta on kuitenkin ensimmäinen kotimainen. Vaikka suurin osa musiikista kulutetaankin nykyään digitaalisesti ja fyysisten levyjen osuus on (ainakin cd:iden osalta) pienentynyt huomattavasti, niin rap-albumit pakataan yhä lähes poikkeuksetta lähes levyformaatin tilan käytön kannalta optimaaliseen 80 minuutin mittaan. Genren läpikotaisin kolunneelle ysärimetallipäälle Groke’s Clan on ehdottomasti suositeltava valinta. 70 SOUNDI tekemät albumit sekä runsaasti bonusmateriaalia. Bambi-elokuvan ensi-iltaajankohdan osaksi solutasolle kipuavan ironissävytteistä tarinaa sitova Bambi (1942) petraa entisestään kolmantena vastaan tallustavien Auringon lasten edellä. on uusinut kokoonpanoaan sitten viime kuuleman, mutta musiikilliseen linjaan se ei ole liiemmin vaikuttanut. Eniten hyödynnetään 90-luvun groove metalin perintöä. Split-julkaisuissa pysytelläksemme otetaan käsittelyyn The Wandering Midgetin ja Garden Of Wormin tuomiopäivän pörinää julistava vinyylisingle. Allekirjoittaneelle Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset on kotimaisen folkahtavan pop rockin kentällä tyystin uusi tuttavuus. Yhtaikaa älyttömän ja herkän kertomuksen viihteen uhreista täydentää Kari Tapio -viittaukset. M.O.R.A. Levyarviot > ...yhtyeen myöhemmistä vaiheista lienee viisainta olla sanomatta mitään... Parhaimmillaan Lil Uzi Vert on tarttuva ja hiteillään (parhaina esimerkkeinä XO TOUR Llif3 ja The Weekndin nostattama UnFazed) jopa hyvä, mutta kokonaisuutena Luv Is Rage 2 tuntuu ylipitkältä mixtapelta, jolle on heitetty kasaan kaikki vuoden aikana syntynyt materiaali. Groke’s Clanin paatti huojuu tuoreimmalla julkaisullaan metallin ja ärhäkämmän laidan rockin molemmin puolin. I hailtavan monipuolisen pikkulevykatsauksen korkatkoon Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen kimppasingle. Levyarvostelut 1_2018.indd 70 11.1.2018 12.53. Varmasti kuulijasta riippuu, näyttäytyykö tämäntyyppinen materiaali lopulta masentavana vai lohdullisena, itse kuulun jälkimmäiseen jaostoon. Tunnelma on kostea ja lämmin. Metallista hardcorea höystetään tuplahuudolla ja jämptillä riffittelyllä. USA:ssa viime vuoden kuunnelluimmaksi artistiksi noussut Drake totesi tuoreimman More Life -lättynsä olevansa soittolista, eikä niinkään perinteinen albumi. Ensinmainitun Urkki ja Elvis on talouteni viime viikkojen hurmaavin biisi! Tarina Danny Show’n kiertueella matkannaista käärmeistä suorastaan koskettaa. Jo avausraita Vielä virtaa veri onnistuu kuitenkin vakuuttamaan kuulijan ihastuttavan varmalla otteellaan – mistään perässähiihtelystä ei ole kyse. The Albums tuo uusine miksauksineen esiin näiden kahden taiturin tyylitajuisen työskentelyn merkittävästi paremmin kuin se edellinen boksi The Time Has Come (2007). Garden Of Worm on puolestaan ennenkin ottanut etäisyyttä geneerisempään doom-taapertamiseen ja tätä kehitystä jatkaa myös Whirls. TIMO KANERVA HHHHH Lil Uzi Vert Luv Is Rage 2 Atlantic Lil Uzi Vertin Luv Is Rage 2:a (ensimmäinen Luv Is Rage julkaistiin 2015) kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta, että rap-albumi on selvästi cd-aikakauden muovaama. Niin vakuuttavasti kuin bändin mylly Enteet-mini-cd:llä pyöriikin, tuntuu edelleen, että viimeinen vaihde on vielä lyömättä silmään. Ehkä tältä kantilta kannattaisi lähestyä myös Luv Is Rage 2:a – pieninä episodeina kokoillan elokuvan sijaan. Saksofoni törähtelee hypnoottisesti ja minimalistinen kattaus (musisoinnista vastaa siis vain kaksikko itse) groovaa niin maan penteleesti. En usko
Levyn läpikuuntelussa pitääkin olla oikeassa mielentilassa, sillä muuten nopeatahtinen hittikimara väsyttää raa’alla tempollaan jo albumin puolivälissä. Uudelleenjulkaisutuplat sisältävät remasteroidut albumit ja täyden setin bonussälää, joista etenkin Celtic Frost -cover Procreation (Of The Wicked) ja vuoden 1994 Minneapolislive kertovat missä tikissä Sepultura tuolloin oli. Kahvit vetoa – mustana, kiitos! ANTTI MARTTINEN HHHHH Näitä kahta käsittelyn alla olevaa albumia tarkastellaan yleensä metallin myöhemmän kehityksen kannalta. SOUNDI 71 Beth Hart & Joe Bonamassa Black Coffee Provogue Tämä pari on ennenkin saanut aikaan kovaa jälkeä ja nyt temppu onnistuu jälleen tuottaja Kevin Shirleyn taikasormien avulla. Vaikka taustamuusikoissa on satsattu parhaaseen A-ryhmään, huomio kiinnittyy ketään väheksymättä erityisesti maukkaasti käsiteltyihin puhaltimiin; samoin taustalaulajanaiset tekevät vaikuttavaa työtä päälaulajaa tukiessaan. Beth Hartin juureva ja taipuisa raspikurkkuilu täydentää homman osaltaan. Aivan liian usein vallankumouksellisen Rootsin varjoon jää sen edeltäjä Chaos A.D. 22 raitaa sisältävä albumi muistuttaa laajuudessaan pikemminkin hakuteosta kuin miellyttävää lukuromaania. Yhtyeen myöhemmistä vaiheista lienee viisainta olla sanomatta mitään. Silti albumin nimen ja kansikuvan uskonnolliset viittaukset tuntuvat hieman irrallisilta, koska kappaleista vain yhden, Welcome To Paradisen, voisi ajatella viittaavan kristinuskoon. Joe Bonamassa on kautta linjan elementissään ja tulkitsee musiikkia välillä intensiivisesti luritellen ja kun tunnelma sitä vaatii, maltillisemmin mutta tunteella. Albumin nimi tulee yhtyeen esiintymisestä yhdysvaltalaisessa keskusteluohjelmassa, jossa ”jumala” juonsi Green Dayn lavalle suosikkiyhtyeenään. VILJA VAINIO HHH Sepultura Chaos A.D. Roadrunner HHHH Roots Roadrunner HHHH Vaatii jo aika reipasta historian vääristelyä, ellei nosta Sepulturaa yhdeksi thrash metalin suurien nimien joukkoon 90-luvun taitteen molemmin puolin. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Näinpä, kylläpä. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Homma päätetään tyylikkäästi Addicted-hengessä, jonka viimeistelemän koukutuksen myötä levyn voikin alkaa alusta. Onneksi repivää kokonaisuutta tasapainottamassa ovat esimerkiksi Good Riddance ja Ordinary World. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. 03-222 1300 ...yhtyeen myöhemmistä vaiheista lienee viisainta olla sanomatta mitään... EERO TARMO HHHH Green Day Greatest Hits: God’s Favorite Band Reprise Green Dayn uusi kokoelmalevy kattaa yhtyeen suurimmat hitit ja lähes kaikki studioalbumit. Myös se, ettei albumilta löydy kappaletta Jesus Of Suburbia on hämmentävää sekä albumin ulkoasua että yhtyeen uraa ajatellen. Näkemyksen voivat allekirjoittaa esimerkiksi kaikki bändin vuosien 1991 ja 1993 Suomen-keikat nähneet. Vuoden roots-kärkeä. Beneath The Remainsia (1989) kireämpää vääntöä Brasiliasta Amerikkaan muuttaneet musikantit eivät voineet enää inhimillisesti tehdä, mutta koko maailman tietoisuuteen bändin singonneen Arisen (1991) jälkeen uroteot olivat vasta tuloillaan. Refuse/Resistiä räjähtävämpää avausraitaa ei tuolloin muulla thrash-levyllä kuultu. Suurempia vikoja albumin sisällössä ei kuitenkaan ole. (1993) Sillä yhtye ei vielä luopunut kaikista genrensä konventioista, mutta venytteli niitä lupaillen myöhemmin valloileen päässeitä ominaispiirteitä. ”On helpompaa vain astua harhaan kuin joka päivä pelätä, että putoaa”, Kokkomäki laulaa yhdellä timanttisiksi hiotuista riveistään. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Ohjelmisto on koottu hyvällä maulla monesta lähteestä: Lullaby Of The Leavesilla Hart näyttää pystyvänsä käsittelemään hidastakin materiaalia tyylikkäästi, lopussa Bonamassa päästetään irti oikein kunnolla. Kappaleet toimivat yhä ja 21 Guns toi muistin kätköistä mieleen jonkin tunnistamattoman, onnellisen palasen nuoruudesta. Tribaalirummutus on sukua vaikkapa Slipknotin perkussiosirkukselle ja alavireinen möyrintä määritteli uusiometallin kitarasoundin. ANTTI LUUKKANEN RETRO RETRO K u v a: E rik K ab ik Levyarvostelut 1_2018.indd 71 11.1.2018 13.35. Mukaan mahtuu myös uutta materiaalia: Back In The USA sekä Ordinary World, jossa fiittaa Miranda Lambert. Kovaa kulkeva Saved on tietysti yleisesti tuttu Blues Brothersista, toinen umpituttu pala on Sitting On Top Of The World, joka hoidetaan mallikkaasti kera torvisektion ja hienon urkusoolon, ja toki Joekin osuutensa saa. Rootsia (1996) pidetään yleisesti ensimmäisenä nu-metal-levynä. www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Se möyhensi suotuisan maaperän millenniaaliselle metallille
Sen ja muun muassa Billy Sherrillin Your Good Girl’s Gone Badin, Kris Kristoffersonin Help Me Make It Through The Nightin ja Ted Daffinin nimiraidan lisäksi lyödään pöytään muutama originaali, jotka itselleni nousevat levyn kärjeksi. On vaikea kuvitella sen kantrimpia vetoja kuin John-Peter Lemströmin kynäilemät ja laulamat, häpeilemättä olueensa itkevä Old Habits Die Hard tai pahaenteisen uhkaava Don’t You Underestimate Me. Kiivaasti liikehtivä alkuperäismateriaali masteroitiin elämykseksi, joka löytää sävelien yläja alapäät kohtuullisen täyteläisesti. No Cross No Crown istuu luontevasti aiemmin mainittujen levyjen tai vaikkapa America’s Volume Dealerin (2000) jatkoksi ja fanit ovat sen ääressä kuin kotonaan. Jos tänä syksynä Of Mice & Men nähtiin In Flamesin toisena lämppärinä, niin Defyn selvä tavoite on nostaa bändin nimi ylemmäs julisteissa. Vokalistien taitojen puolesta levy voisi yhtä hyvin olla vaikka heviooppera, mutta sellaisesta ei ole kyse, vaan muuten vain ilahduttavan laadukkaasta ja monipuolisesta powermetallialOf Mice & Men Defy Rise Of Mice & Men nousi jo ennen ensimmäistä levyään tähdeksi metalcore-skenessä kiitos Attack Attack!:issa aiemmin huutaneen keulakuvansa Austin Carlilen. Meno on entisellään eli stetson syvällä päässä mennään bändin ammentaessa nimenomaan täysiverisestä 70-luvun countrysta. Onko se imagovai markkinointikysymys. JUHA SEITZ HHH Cardiant Mirrors Inverse Hämeenlinnalaislähtöisen melometallirykmentti Cardiantin neljännellä albumilla Mirrorsilla kuullaan kerrassaan viittä laulajaa, kun yhtyeen omien kultakurkkujen, Erik Karhatsun ja Outi Jokisen, lisäksi vierailijat Nitte Valo, Pasi Rantanen ja Janne Saksa pääsevät ääneen niin yhdessä kuin erikseenkin. Puolitoista vuotta sitten bändi julkaisi kädenlämpöisen Cold World -albumin, joka vaikutti Carlilen testamentilta genrelle. Ensi kerralla normia voisi jo vähän rikkoa. Levyarviot > ...kapina on aina tehnyt kantrillekin hyvää... VESA SILTANEN HHH bumista, jonka perusteella yhtyeen pitäisi olla paljon nykyistä tunnetumpi. Bändin ominaissoundi on ainakin tallella. Jos koostajat olisivat malttaneet keskittyä yhteen konserttinauhoitukseen, sävelien dynamiikka voisi toimia paremmin. Yksi oli kuitenkin joukossa poissa, sillä kulta-aikoina kokoonpanossa vaikuttanut Pepper Keenan ei Down-kiireiltään ollut mukana bändin edellisellä IX-pitkäsoitolla (2014). Homma ei jää vajaaksi sen enempää soitosta kuin sovituksista tai tuotannostakaan, joten on hankalahkoa käsittää, miksei Cardiant kuulu maamme vientivalttien joukkoon. Audiokatsaus jatkuu vuosien varrella kerääntyneellä keikkasilpulla. Kuluttajalle tulee varsin selväksi HammerFallin ja sen fanien intohimoisuus. Ainoa särö tasaisessa kokonaisuudessa on levyn keskelle pudotettu irvistyksiä aiheuttava cover Pink Floydin Moneysta. Kapina on aina tehnyt kantrillekin hyvää. Kun Keenan avaa suunsa hurjaan särövalliin upotettujen riffien päälle, ei jää epäilystäkään, minkä orkesterin levy soittimeen onkaan sujahtanut. Defy onnistuu tässä hyvin. Kaksi cd-kiekkoa sekä dvd:n sisältävään kansioon liitettiin bonuksiksi albumin nimikkobiisin ytimekäs radioversio ja Stormwitch-yhtyeeltä lainattu raita Ravenlord. Erityisesti nopeimmissa ralleissa kuten Cast The First Stone ja Wolf Named Crow on hyvä boogie ja rouhea meno. Paketin dvd-osuus pursuilee poukkoilevan dokumentin, sekalaisia haastatteluja sekä reilun puolen tunnin keikan Eindhovenin Dynamo Open Air -festivaalilta vuodelta 1998. JUSSI NIEMI HHH HammerFall Glory To The Brave (20 Year Anniversary Edition) Nuclear Blast Ruotsalainen voimametallipumppu HammerFall on puskenut markkinoille levyjä jo parisenkymmentä vuotta, mitä juhlistettiin bändin kesäkuussa 1997 julkaistun esikoisalbumin erikoispainoksella. Tuore sikermä Glory To The Brave -äänitteen teoksista toki potkii komeasti. 72 SOUNDI Luxury Liner I’ve Got Five Dollars And It’s Saturday Night Turenki Se on jo kolmas kierros alun perin Storyvillen torstai-iltojen housebändiksi perustetulle Suomen ykköskantripumpulle Introductionin (2014) ja Liven (2016) jälkeen. MAPE OLLILA HHHH RETRO K u v a: M ar cu s M as ch w itz Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 1_2018.indd 72 11.1.2018 12.53. Cardiant taitaa genrensä muotokielen kaikki osa-alueet mallikelpoisesti, sillä Mirrorsin kappaleissa on komeasti vaihtelua suorista hevilaukoista progressiivisempiin eepoksiin, synkempiin tunnelmiin ja hauraan emotionaalisiin balladeihin. Kun soolotkin ovat mielenkiintoisia, kappaleita ei pääse moittimaan tavanomaisiksikaan. Ja se on 36 vuoden ikään tulevalta yhtyeeltä kunnioitettava saavutus. Se haastaa paitsi faniensa odotukset, myös heittää verkkonsa isommille vesille. Myös amerikkalainen kitaraässä John Campilongo vierailee neljällä biisillä. Nyt myös Keenan on jälleen remmissä ja vanha jengi koossa taas. Bändin levytysuran kirkkainta ykköstä ja mestariteosta ei ehkä saatu, mutta albumi on tasavahva suoritus, josta ei suurta moitittavaa löydy. Viimeksi mainittu näyte osoittaa, että HammerFall taitaa halutessaan myös vanhan koulun hard rockin. Toinen päävokalisti Emmi Koskinen soundaa selvästi pohjoismaisemmalta, mutta ei se haitaa, kun koko ensemble svengaa rennosti Olli Haaviston steelin ja Saara Metsbergin pianon maustaessa setin hienoon tasapainoon. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Corrosion Of Conformity No Cross No Crown Nuclear Blast Stoner-yhtye palasi neljä vuotta kestäneestä horroksestaan vuonna 2010 lähes klassisella miehistöllään. Kokonaisuus kärsii kuitenkin yksitoikkoisuudesta. Ääntämyksestä kuulee, ettei Lemström ole natiivi englanninpuhuja, mutta streitisti miehekäs ääni on ihan sitä itseään. Siinä missä Cold World päätyi sillisalaattimaisuutensa vuoksi kategoriaan ”joskus on pakko kuunnella huonoa musiikkia, että pystyy arvostamaan hyvää”, Defy onnistuu rakentamaan sillan Of Mice & Menin alkuperäisen soundin ja valtavirtametallin välille. Onko käsissä siis yksi Deliverancen (1994) tai Wisebloodin (1996) kaltainen surinarockin helmi. Austinin odotetun lähdön jälkeen nelimiehiselle bändille jäi haastava paikka palauttaa usko Of Mice & Menin tulevaisuuteen. Defyssa on potentiaalia tehdä Of Mice & Men tutuksi alkuperäistä alagenreään laajemmalle yleisölle
SOUNDI 73 Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 1_2018.indd 73 11.1.2018 12.53
74 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Teksti: Timo Isoaho K u v a: A lb er t Ta tl o ck Bazook 1_18 .indd 74 12.1.2018 10.14
Bändin olisi helppoa soittaa tunnin settejä lukemattomilla eurooppalaisilla festareilla ja ottaa niin sanotusti helpot rahat pois kuljeksimasta. Uusi albumi Catharsis vie bändin taas yhden askeleen kauemmaksi kollegoistaan. Miksi ajauduit huumekauppiaaksi. – En myöskään pidä monen bändin kiertueista. Kun levy valmistui, tunnelma oli sellainen ”tästä tuli hyvä, mutta tekotavan täytyy muuttua”, Flynn aloittaa. – Kun aloin tehdä musiikkia, en välttämättä miettinyt tai muistellut ollenkaan sitä, millaisia edellisviikolla nauhoitetut biisit olivat. Catharsis on ylivoimaisesti monipuolisin Machine Head -julkaisu, vaikka yhtyeen discografiasta löytyy muitakin tunnelmasta toiseen syöksähtäviä teoksia. -keikkoihin viime vuosien aikana. Laulajakitaristi kiittää juttutuokiosta ja pahoittelee vuolaasti sitä, ettei Machine Head saavu seuraavalla Euroopankiertueella Suomeen. ROBB FLYNN ja viisi mainiota julkaisua raskaan musiikin eri laidoilta: BLACK SABBATH: Heaven And Hell VENOM: Black Metal MÖTLEY CRÜE: Too Fast For Love METALLICA: Ride The Lightning DISCHARGE: Hear Nothing See Nothing Say Nothing ”En myöskään pidä monen bändin kiertueista. Kun istahdimme helsinkiläishotellin mukavalle sohvalle, Robb totesi vähän kuin ohimennen seuraavasti: ”Ihan tiedoksesi, oikeastaan minä vihaan haastattelujen antamista”. Huoh, Flynn taitaa olla tällä kierroksella paremmalla tuulella, vaikka hän onkin ehtinyt antaa jo kymmeniä haastatteluja ennen Skandinaviaan saapumistaan. Kun artisti lähtee promokiertueelle mainostamaan uutta hengentuotettaan, yhdeksänkymmentäyhdeksän muusikkoa sadasta tarinoi tuoreesta julkaisusta kasvot innosta hehkuen. ”Teemme toisen eurorundin myöhemmin, palataan sitten asiaan”, Flynn päättää. Muistuu nimittäin mieleen vuosi 2014, jolloin Flynn saapui haastattelukiertueella Suomeen, tarkoituksenaan turinoida Bloodstone & Diamonds -albumista. Tämän ansiosta kokonaisuudesta muodostui todella jännittävä – siis myös meille itsellemme. Entä aiotteko esittää tulevalla kiertueella Davidian-biisiä. Jotkut festarijärjestäjät ovat toki suuttuneet meille, kun olemme tarjonneet ”ei oota” heidän hyviin tarjouksiinsa, mutta en jaksa ihan ymmärtää tätä... Olenkin vastannut promoottoreille, että hei, maailmassa on aivan tarpeeksi hyviä metallibändejä ilman meitäkin. Pohdin aikani, millaiset sanoitukset sopisivat tällaiseen sävellykseen, ja tajusin pöytälaatikkooni sulkemieni muistelujen toimivan täydellisesti tässä kontekstissa. – Diggaan edelleen vaikkapa Bloodstone & Diamondsista, mutta sen tekeminen oli suorastaan näännyttävää. Nostetaan niistä esiin vaikkapa Triple Beam, joka risteyttää tummasävyistä hiphopia, erittäin raskaita riffejä ja melodista laulua. – Sitten eräänä päivänä olin treenikämpällä rumpali Dave McClainin kanssa ja kirjoitimme Triple Beamin raakaversion... – Olemme rakastuneet An Evening With... Tämä selittää osaltaan levyn vaihtelevuutta. No, tämä ei satu olemaan Machine Headin suunnitelma. Järkytyin tästä Las Vegasin tapauksesta pahemman kerran ja ensimmäinen Machine Headiin liittynyt ajatukseni oli, etten tahdo laulaa niitä rivejä ikinä. Ymmärrän toki sen, että Bruce Springsteen painii eri liigassa kuin Machine Head, mutta sanon tämän silti: kun Springsteen lähtee kiertueelle, hän esiintyy neljän tunnin ajan ja fanit rakastavat sitä. Catharsikselta löytyy monia yllättäviä Machine Head -kappaleita. Se siitä tällä kerralla. Tuo reilun kolmen vuoden takainen kokemus on silti mielen päällä, kun lentokoneen nokka nousee ilmaan Seutulassa loppuvuodesta 2017. Rakastuin kappaleeseen ensikuulemalta ja samalla kummastelin sen sanoituksia: ”All day long I think of things but nothing seems to satisfy / Think I’ll lose my mind if I don’t find something to pacify.” Olin saman tien koukussa, ainakin Black Sabbathiin! Machine Head ei pelaa uuden albuminsa kanssa turvallisinta mahdollista peliä, mutta eipä yhtye ota varman päälle konserttirintamallakaan. Mutta jos ei muutu niin onneksi meiltä löytyy kymmeniä muita hyviä biisejä, naurahtaa Flynn. Paukutamme täysillä kolme tuntia ja diggarimme saavat ison annoksen suosikkimusiikkiaan, sanoo Flynn. – Catharsis syntyikin aivan eri tavalla, sillä kasasimme kokonaisuuden pätkissä. – Olemme soittaneet festivaaleilla aivan tarpeeksi tajutaksemme sen, etteivät ne ole meitä varten. Voi hyvinkin olla, että ajan myötä mielipiteeni muuttuu... – En suoraan sanoen tiedä. Ei hän tarvitse neljää lämmittelybändiä. – Ei sekään ainakaan haitannut, että rakastin pilven polttamista. Sitten lähdimme studiosta, ja ryhdyimme taas säveltämään. Ruotsissa olisi tiedossa – tadaa – Robert Conrad ”Robb” Flynnin haastattelu! ”Moro, mitäpä ukko, mukava nähdä”, kitaristilaulaja toteaa pramean tukholmalaishotellin tilavassa huoneessa. Hienoa – tästähän tulee sitten kivaa! No, itse asiassa, lopulta siitä tuli kuin tulikin ihan kiva 45-minuuttinen, sillä kehnoista ennusmerkeistä huolimatta kalifornialaismuusikko yltyi kertomaan varsin maukkaita tarinoita niin menneistä kuin nykyhetkestäkin. Kappaleestahan löytyvät muun muassa rivit ”I’ll never live in the past / Let freedom ring with a shotgun blast” ja Las Vegasin konserttitapahtuman yhteydessä tapahtuneen joukkosurman jälkeen ilmoitit, ettet halua soittaa Davidiania enää koskaan. Kirjoitimme ehkä kolme biisiä, jonka jälkeen menimme studioon muutamaksi päiväksi ja nauhoitimme uudet kappaleet. SOUNDI 75 S yksyllä 1991 perustuksensa valanut amerikkalaisyhtye Machine Head on aina ollut oman tiensä kulkija. Olimme studiossa todella pitkään, sillä hioimme soittoosuuksia, lauluja ja kaikenlaisia yksityiskohtia loputtomiin. Usko tai älä, mutta kokeilin kannabista ensimmäisen kerran juuri silloin, kun ystäväni soitti minulle Black Sabbathin Paranoidin. – Se on todella pitkä tarina, mutta olin joka tapauksessa nuori ja rahaton, naurahtaa Flynn. – Tein taannoin muutamia tekstejä entisestä synkästä elämästäni, jolloin pidin itseni leivän syrjässä kiinni myymällä huumeita kadulla. Machine Headin kippari Robb Flynn on puolestaan se yksi sadasta – ainakin toisinaan. Miksi faniemme pitäisi kuunnella neljää muutakin yhtyettä, jos he ovat tulleet katsomaan meitä. Miksi faniemme pitäisi kuunnella neljää muutakin yhtyettä, jos he ovat tulleet katsomaan meitä?” ROHKEA ROKAN SYÖ Bazook 1_18 .indd 75 12.1.2018 10.14. En kuitenkaan koskaan ajatellut julkaisevani näitä tarinoita, kertoo Flynn. Siis todellakin aivan pirun tyytyväinen. Flynnin varsin mainion fiiliksen syy selviää saman tien: hän on pirun tyytyväinen Machine Headin yhdeksänteen pitkäsoittoon, 75-minuuttiseen Catharsikseen
Olen silti ottanut haltuun myös uudempia yhtyeitä, ja ensimmäisinä vaikutuksen tehneinä mieleen nousevat Power Trip ja Necrot. Tätäkin on harrastettu, mutta nykyisin sellainen tuntuisi turhan laiskalta lähestymistavalta. Tämän enempää en halua asiaa avata ja johdatella kuulijoita, Pyykkö sanoo. Viime aikojen kuuntelutottumuksien – se Spotify-lista! – sävyjä saattaa löytyä uudelta levyltä, vaikka emme todellakaan ole vaihtaneet death/doomia kasariheviin. Toki tuotannollisesti paljon painavampiakin levyjä löytyy, mutta sehän on vain yksi osa musiikin raskautta. Entä mikä Hooded Menacen pitkäsoitto on lähimpänä sydäntäsi, mikäli uusinta levyä ei lasketa. – Muutamia juttuja on kuitenkin tiedossa. Albumin tuotantojälki voisi toki olla parempaa, mutta levyltä löytyy toisaalta sellaista omalaatuista ”morbid groovea”, josta pidän kovasti. – No, Spotifyn listauksen mukaan eniten kuuntelemani bändit vuonna 2017 olivat Van Halen, Kiss, Scorpions, Judas Priest ja Paradise Lost. Millaisella innolla seuraat tämän päivän metalliskenen tapahtumia. Mainituissa levyissä riffit, tunnelma, soitto, biisit sekä tuotanto lyövät kättä painavuudella, jota ei pelkästään nykyajan studiokikkailulla saavuteta. Otsikko sopii levyn tunnelmaan ja lyriikoiden linjaan. Nimen voi toki käsittää monin eri tavoin, ja itse yhdistän sen The Blind Dead -elokuvien verenjanoisiin hahmoihin. – Ekoina tulevat mieleen Winterin Into Darkness, Saint Vitusin Die Healing ja Godfleshin Streetcleaner. – Kuten usein sanoitusja nimiideoiden kohdalla, tämäkin synkän ja runollisen kuuloinen nimi tuli mieleeni juoksulenkillä ja se jäi sitten elämään. ”No, Spotifyn listauksen mukaan eniten kuuntelemani bändit vuonna 2017 olivat Van Halen, Kiss, Scorpions, Judas Priest ja Paradise Lost.” K u v a: P as i N ev ala ita LASSE PYYKKÖ ja parhaat keikat vuosien varrelta: CANDLEMASS: Epicus Doomicus Metallicus -setti, Roadburn, Hollanti, 2011 • THE HELLACOPTERS: Joensuu, 1996 • TRAGEDY: Chaos In Tejas, Yhdysvallat, 2011 • DEMOLITION 23: Joensuu, 1994 • KING DIAMOND: Tuska, Helsinki, 2013 HO O DED MENACE MELODISEMPAA MORBID GROOVEA Bazook 1_18 .indd 76 12.1.2018 11.08. – Vähintään alitajuisesti halusimme nyt tehdä vauhdikkaamman ja melodisemmankin levyn verrattuna Darkness Drips Forthiin (2015), joka sukelsi paikoin melkein funeral doomin syvyyksiin. Tästä ilahduttavasta seikasta on vastuussa joensuulainen Hooded Menace, jonka juuri ilmestynyt viides studioalbumi Ossuarium Silhouettes Unhallowed tarjoaa lähes viidenkymmenen minuutin verran synkkää tuomiontäyteistä death metalia. helmikuuta. Huhtikuussa esiinnymme Hollannissa Roadburn-festivaalilla, jossa soitamme 10-vuotiaan Fulfill The Cursen kokonaan läpi. Sävellystaidot olivat kehittyneet sitten debyytin (Fulfill The Curse, 2008) ja biisejä tupsahteli ulos varsin vaivattomasti. – Meidän porukalla on töitä, opiskeluja, muita bändejä ja sun muuta, joten esiintymistä harrastetaan jatkossakin olosuhteiden suomissa rajoissa, sanoo Pyykkö. Myös Glasgow’n North Of The Wall -festivaalille on käynyt kutsu, ja olemme suunnitelleet Euroopankiertuetta ensi kesäksi. Uuden levyn julkaisukeikka soi Helsingin Kuudennella linjalla 9. Ei siis niin, että vain toistaisimme sanoituksissa jonkun elokuvan tarinan. Uusi solistimme Harri Kuokkanen on innostunut tekemään myös sanoituksia, eikä sekään haittaa millään tavalla. 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho T ammikuu on monestakin syystä raskas kuukausi, ja tänä vuonna alkuvuosi sujuu tavallistakin synkemmissä merkeissä. Varsin huomionarvoista on se, että Ossuarium Silhouettes Unhallowed on ensimmäinen Hooded Menace -kokonaisuus, jonka lauluosuuksista Lasse Pyykkö ei vastaa. Mutta ennen kuin hypätään tuoreen tulokkaan maailmaan, katsotaan hieman muihin ilmansuuntiin, ja lähdetään liikkeelle näin: kitaristi Lasse Pyykkö, mikä on raskain kuulemasi albumi. – Varmaankin kakkosalbumi Never Cross The Dead (2010). Tämä ei ole omaperäisin mahdollinen kysymys, mutta otetaan silti: mistä uuden albumin otsikko Ossuarium Silhouettes Unhallowed tuli ja mitä se tarkoittaa. Hooded Menacea ei ole koskaan tunnettu kovin aktiivisena livebändinä. – Laulaminen on aina ollut minulle vaikeaa ja eräänlaista pakkopullaa, joten tulkintavastuun siirtyminen toiselle herrasmiehelle on ollut todella helpottavaa. Entä jatkossa. Itselläni on fiilis, että Never Cross The Deadin materiaali on kautta linjan varsin vahvaa, ja esimerkiksi The House Of Hammer on yksi parhaista kappaleistamme. – Levyn tekstit ammentavat edelleen vanhoista kauhuelokuvista, mutta leffat toimivat alkusysäyksenä ja inspiraationa
– Kun perustimme Hamferðn, emme suunnitelleet suuria. Pääsimme esimerkiksi kiertämään Eurooppaa Amorphisin kanssa. Olen myös ymmärtänyt, ettei elämä ole täydellistä ilman saunaa. Aivan kuten Hamferðn ystävät, myös Barren Earthin fanit ovat saaneet odottaa uutta musiikkia hyvän tovin. – A Complex Of Cages -albumi on varsin yllätyksellinen ja erittäin monipuolinen kokonaisuus, sillä kaikki yhtyeen jäsenet ovat taas kerran kirjoittaneet materiaalia. Voiko mitään hienompaa ollakaan, laulaja hymyilee. Evst on itsensä löytäneen yhtyeen määrätietoinen albumi, ja se avasi meille todella monia uusia ovia. – Uusi albumi on edellistä tiiviimpi ja värikkäämpi kokonaisuus, jonka kaikki biisit liittyvät toisiinsa. Ensin hypätään färsaarelaisten ja Támsins likamin maailmaan. Mainio Barren Earth, jossa vaikuttavat muun muassa Amorphisbasisti Oppu Laine ja Kreator-kepittäjä Sami Yli-Sirniö, lienee sen sijaan huomattavasti tutumpi ryhmä. Levy on villi, outo, eeppinen, synkkä, aggressiivinen, melodinen ja melankolinen. Mitä olet oppinut suomalaisuudesta ja suomalaisista Barren Earthin jäsenenä. – Verrattuna Vilst er síðsta fet -eplevyyn (2010), Evst on melko lailla eri maailmasta, sillä kehityimme julkaisujen välillä soittajina ja säveltäjinä suurin harppauksin. – Tietenkin suomen kieltä, esimerkiksi hauskan sanan perse. Kylmän oluen nauttiminen järven rannalle rakennetun saunan terassilla... Toki haaveilimme levyttämisestä ja keikoista, mutta färsaarelaisen doom metal -yhtyeen mahdollisuudet päästä valloittamaan maailmaa eivät vaikuttaneet kovin realistisilta. Onneksi suomalaiset eivät puhu paljon, joten kaupungissakin saa useimmiten olla ihan rauhassa! FÄRSAARELAINEN MAAILMANVALLOITTAJA JÓN ALDARÁ ja viisi suosikkialbumia: ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA: Time IRON MAIDEN: Piece Of Mind BORKNAGAR: Quintessence YES: Relayer SENTENCED: North From Here ”Färsaarelaisen doom metal -yhtyeen mahdollisuudet päästä valloittamaan maailmaa eivät vaikuttaneet kovin realistisilta.” Bazook 1_18 .indd 77 12.1.2018 11.08. Kappaleita voi toki kuunnella myös yksittäisinä teoksina, mutta levy menettää silloin osan tehostaan, laulaja sanoo. JÓN ALDARÁ SOUNDI 77 HOODED MENACE F ärsaarelaisen Hamferð-yhtyeen nimi tuskin soittaa vielä kovinkaan monen lukijan kelloja, mutta doomin ja death metalin jylhissä pohjoisissa maisemissa möyryävän yhtyeen äskettäin ilmestynyt Támsins likam -kakkosalbumi saattaa muuttaa tilanteen hyvinkin toisenlaiseksi. Yhtyeen edellinen levytys, oivallinen On Lonely Towers, ilmestyi keväällä 2015. Pidimme raskaasta musiikista ja halusimme itsekin soittaa. – Kumma kyllä, pidän myös Helsingistä kovasti, vaikka en olekaan mikään cityihminen. Kaikkien julkaisujemme sanoitukset liittyvät toisiinsa ja tällä kerralla hyppäämme aikaan ennen Vilst er síðsta fetin ja Evstin tapahtumia. – Aloitimme soittamisen vuonna 2008, joten nyt on käynnissä kymmenes toimintavuotemme. Aldarálla vahvistettu helsinkiläiskopla julkaisee odotetun neljännen albuminsa maaliskuussa, ja siihen palataan hieman myöhemmin. Bändin ensimmäinen pitkäsoitto, Evst, ilmestyi loppuvuodesta 2013. Bändien väliltä löytyy myös tukeva yhtymäkohta, sillä komeaääninen Hamferð-solisti Jón Aldará on toiminut myös Barren Earthin äänitorvena vuodesta 2014. Tarina kertoo lapsensa menettävästä miehestä ja naisesta, jotka saavat lohduttomaan suruunsa apua Nykur-nimiseltä mytologiselta hahmolta. – Eräs Barren Earthin kantavista voimista, kosketinsoittaja Kasper Mårtenson, lähti yhtyeestä ennen tulevan albumin valmistelutyötä, ja miehen poistuminen onkin vaikuttanut bändin ulosantiin, Aldará kuvailee. Entä miten vertaisit Evstia ja Támsins likamia toisiinsa. – Tekstit ovat saaneet vaikutteita färsaarelaisesta perimätiedosta ja ikivanhoista tarinoista. Ehkä juhlistamme tasavuosia soittamalla vaikkapa jääävuoren huipulla ensi kesänä, nauraa Aldará
Katar Kustom Kuitars on ollut yhteistyössä esimerkiksi kanadalaisen Carparelli-kitaramerkin kanssa ja vieraillut Frankfurtin musiikkimessuilla yhdessä tässä sarjassa aiemmin esitellyn V8-vahvistinmerkin kanssa. – Valmistusprosessi on asiakaslähtöistä räätälöintiä. Hän ei käytä cncjyrsintä eikä puolivalmisteita vaan tekee kaiken itse intohimonaan suunnitella ja valmistaa käsityönä laadukkaita ja esteettisesti kauniita työkaluja soittajille. Korjausja modaustöitäkin teen, joskin nykyisin vähemmän. Tämän tiedon pohjalta valitaan ne materiaalivaihtoehdot, jotka tukevat soittotyyliä ja haluttua sointimaailmaa. Jukka korostaa olevansa ”vanhan liiton” rakentaja. Monen muun sarjassamme esitellyn sepän tavoin myös Jukalle impulssi rakentamiseen tuli soittamisesta, jota hän on harrastanut 15-vuotiaasta saakka. – Sitä ennen opiskelin kuvataiteita. Valitaan, minkä näköistä puuta käytetään, jossa kriteerinä on kuitenkin ensisijaisesti se, että materiaali toimii halutuissa raameissa soinnillisesti. Jukan varsinainen soitinrakennushistoria alkoi vuonna 1992, jolloin hän pääsi opiskelemaan alaa Ikaalisiin. Jukka alkoi tehdä paljon erilaisia kitaroita oppiakseen, mikä niissä on hyvää ja mikä huonoa. Sitten alkaa hifistely, jossa mietitään estetiikka. Täytyy tietää miten ja minkälaista musiikkia asiakas soittaa. Ikaalisten jälkeen hän jatkoi puualan opiskelua Ilmajoella, jossa hankki soitinrakentaja-artesaanin koulutuksen lisäksi huonekalupuusepän ja entisöijän pätevyyden. Sattumalta huomasin, että Ikaalisissa on mahdollista opiskella soitinrakentajaksi ja koin ahaaelämyksen – soitinrakentajana voisin yhdistää taiteellisen osaamiseni ja musiikin. Asiakkaan kanssa valitaan myös mikrofonit, jotta saadaan soinnillisesti paras tulos suhteessa puulajeihin. Mua on aina kiehtonut ja kiinnostanut kovaääniset kitarat, myös esteettisesti. Se oli kuin olisin antanut pikkusormen paholaiselle, joka vei koko ukon mennessään. Koin kuitenkin, ettei minulla ollut tarpeeksi annettavaa sillä saralla. Lopputuloksena kitara vastaa Jukka Kattelus K u v a: Ja ak ko R o m u Katar Popmaster Special with Bigsby Katar Les Paul Standard with Bigsby Popmaster Thinline E-liike 1_18 taitto.indd 78 11.1.2018 14.00. – Tuona aikana syntyi eka Popmaster yhteistyössä edesmenneen Olli Linnan kanssa, jonka keksintö Popmaster-nimi on. Käsityöläisenä Jukka kokee voivansa taata soittajalle käyttäjäystävällisyyden ja laadukkuuden tekemällä soittimen mittatilaustyönä. Viimeisten kuuden vuoden aikana hän on kuitenkin pystynyt panostamaan asiaan kunnolla. Yhdysvaltalaisen TV Jonesin pyynnöstä Katar-kitaroita on ollut myös hänen messuosastollaan sekä Frankfurtissa että NAMM-messuilla Yhdysvalloissa. Soitin syntyy mielikuvissa jo koskettaessani puuta, tai kun näen ensimmäistä kertaa kuvion juuri sahatun lankun pinnassa, kuvailee tuntemuksiaan Seinäjoella Katarmerkillä kitaroita valmistava Jukka Kattelus. Valmistusprosessista saamani tunne oli jotain sanoin kuvaamatonta, sitä vain tiesi, että tämä on se mitä haluan tehdä. – Teen lähinnä omaa Katarin Popmaster-mallistoa, johon kuuluvat Standard, Special ja Thinline, sekä teletyyppinen TK Special. Soittaja on mukana alusta loppuun synnyttämässä kitaraansa. Kitaroita olen siis tehnyt 25 vuotta. Tähän neljännesvuosisataan Jukan elämässä mahtuu myös lapsiperhearki, jonka aikana kitaroiden tekeminen oli välillä haastavampaa. 78 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Teksti: Esa Kuloniemi ”Mulla on ollut kunnia ja etuoikeus tehdä kitaroita sellaisille asiakkaille, jotka myöskin suhtautuvat intohimoisesti ja täydellä sydämellä siihen mitä tekevät.” SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 25 Asiakaslähtöistä räätälöintiä -S Sydämeni, sieluni ja jokainen ihosoluni on mukana rakentamissani kitaroissa. Ikaalisissa valmistui ensimmäinen Katarini syksyllä 1992 Matti Nevalaisen opastamana. Onhan se hänelle toivon mukaan loppuelämän työkalu ja kumppani
Olennaiseen keskittyvä Jimmie on toteuttanut soolouraansa tällä logiikalla läpi vuosikymmenten. Näitä kun laittaa kaksi kappaletta päällekkäin ja nupiksi jonkun nykyaikaisen snadin digihärvelin tai Hemulin oman 20-wattisen putkinupin, niin kelpaa pumpsutella vaihtobassoa vaikka vanhainkodin villasukkarullatuolihumppajortsuissa. Toinen vokaaliraita, Flaniginin laulama Come On Rock Little Girl, on vähemmälle huomiolle jäänyt Chicago-bluesin pikkuklassikko, josta alkuperäisen version teki vuonna 1961 Smokey Smothers. Suosituin Katar-malli on monipuolinen Popmaster Thinline. Nyt Vaughan yllättää uudella livelevyllä, jolla musisoi hänen terapiakokoonpanonsa Jimmie Vaughan Trio. Jimmie onkin sekä soittajana että persoonana lento-onnettomuudessa menehtyneen Stevie Rayn vastakohta. Vain modernin metallin soittajat puuttuvat asiakasryhmästä. Sitten tiet erkanivat vuonna 1990 ja Wilson jäi liidaamaan ukkoslintuja. Mulla on ollut kunnia ja etuoikeus tehdä kitaroita sellaisille asiakkaille, jotka myöskin suhtautuvat intohimoisesti ja täydellä sydämellä siihen mitä tekevät. Maalattu kotelo, jämäkkä etuverkko ja takaploosterissa kaksi speakon-liitintä. Hyvä kattaus Katareita on myös esillä vuotuisessa Kustom Kulture Show -messutapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla 10.–11.2.2018. Ja sekin päivä saatiin nähdä, että Jimmie Vaughan esittää The Beatlesin musiikkia, onhan trion setissä kuultava Can’t Buy Me Love ehta Lennon–McCartney-klassikko. Kyseessä on Jimmien bravuuri ja tuloksena jälleen kananlihaosastoa. Jokainen asiakas on mulle saman arvoinen. E-liike 1_18 taitto.indd 79 11.1.2018 14.00. Kupletin juoni selviää kertalaakista, kun avausnumerona kuultava Phil Upchurch -hitti You Can’t Sit Down pamahtaa kuuluville. Hankin suurimman osan puista itse. Painoa on vain vajaat kahdeksan kiloa. – Näiden lisäksi perinteistä mahonkia ja kauloissa vaahteraa. Näen itseni ensisijaisesti kitaranrakentajana, vaikka perusleipä tuleekin vielä työskentelystä paikallisen mielisairaalan puuseppä-ruiskumaalarina ja soitinrakennuksen opetuksesta kansalaisopistossa. Kuivatan puut luonnollisesti, jolloin vältetään ei-halutut jännitteet. Tokihan siis iso bassokomero voi olla rock ja äänekäs, mutta ei sitä jokaisen pitserian nurkkaan voi roudata, kun eihän se mahdu tai meteliä tulee ihan liikaa. Samana vuonna Jimmie Vaughan menetti pikkuveljensä Stevie Ray Vaughanin ja teki surutyötä pitkään. – Tulevaisuuden suunnitelmissa on saada soitinrakentamisesta pääduuni. Albumilla ei ole kuin kaksi varsinaista laulunumeroa, joista Vaughan laulaa Clarence Gatemouth Brown -klassikon Dirty Work At The Crossroads. Katarin hankkineet arvostavat soittodynamiikkaa, sekä loppuun asti mietittyjä ratkaisuja ja yksityiskohtia, estetiikkaa unohtamatta. Soundissa on aavistus säihkyturpaa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Pikku söpöläinen Iisisti poreileva kolmikko JIMMIE VAUGHAN TRIO: Live At C-Boy’s (Proper) K uten valveutuneet tietävät, perusti Jimmie Vaughan tarunhohtoisen The Fabulous Thunderbirdsin 70-luvun loppupuolella Kim Wilsonin kanssa (katso edellisen numeron E-liikkeestä Wilsonin soololevyn esittely). Juhan kitaroita saa toistaiseksi ostaa vain suoraan valmistajalta itseltään. Hän oli saavuttanut jo ennen pikkuveljensä suursuosioon nousua bluesmaailmassa vähintään yhtä ikonisen aseman maltillisen ”vähemmän on enemmän” -koulukunnan kitaristina. Loppupeleissä me kaikki ollaan samanlaisia kitarafriikkejä, jotkut vaan tekee isompaa leipää soittamisellaan. Onneksi Trace Elliot on suunnitellut meille kärppäryhmän vetelille nysvääjille sopivan pikkuruisen, mutta suhteellisen tuhtisoundisen kottaraisen, jossa on vain yksi kymppituumainen kovapuhuja eikä mitään turhaa hifipilliä. Pelkistäminen on tässä lajissa yleensä vain hyve. Tehonkesto on rapsakat 300 wattia kahdeksaan ohmiin. Bassotontista huolehtii urkujensa jalkiolla Flanigin. SOUNDI 79 soittajalleen parhaalla mahdollisella tavalla. Jimmie Vaughan itse ei ole koskaan profiloitunut jazzkitaristina, mutta on mielenkiintoista huomata kuinka hyvin hänen soittonsa ja luontainen musikaalisuutensa istuu tällaiseen iisiin, pääasiassa instrupohjaiseen groove jazziin. Jukka kertoo käyttävänsä Katareissa mahdollisimman paljon kotimaisia puita kuten tervaleppää, haapaa, lehmusta, pihlajaa, poppelia ja loimukoivua. Huh! Ulostulo on terve, keskihakuinen ja lämmin. Otelautapuuna olen viime aikoina käyttänyt afrormosiaa, joka on kovuudeltaan intianruusupuun ja eebenin väliltä. Kiekko on äänitetty Texasin Austinissa toimivassa C-Boy’sklubissa. Trioon kuuluvat Jimmien itsensä lisäksi Hammond B-3 -urkujen taituri Mike Flanigin ja rumpali Frosty Smith. www.kustomkuitars.com K yllähän pienikin voi olla kaunista, enkä nyt tällä kertaa tarkoita persettä tai rakkauden ilmavaltikkaa, vaan bassokaappia. Tämä on tiimityötä ja poreilua parhaimmillaan. Hyvän blueskitaristin tunnistaa siitä, että hän jättää sanottavansa väliin tilaa, jolloin kuulijalle jää aikaa reagoida kuten miellyttävässä ja vuorovaikutteisessa keskustelussa. Vaikka kokoonpanon varsinainen virtuoosi on Flanigin, kohoaa sen todelliseksi tähdeksi ytimeen pureutuvalla soitollaan ja klangiltaan vuosi vuodelta yhä banjomaisemmaksi muuttuvalla kitarasoundillaan Vaughan. Jukan mielestä hänen kitaransa soveltuvat parhaiten perinnesoittoon, ja niitä hankkivat blues-, kantri-, rockja punkmuusikot. Mies on tässäkin elementissä kuin kotonaan. Katarilla soittavat muun muassa Mete Ege (Lontoossa vaikuttava bluesja studiomuusikko), Riku Rajamaa (Sunrise Avenue), Tero Roininen (Deep Insight), Jukka Suksi (Flaming Sideburns), Petri Hannus (Jolly Jumpers) ja Reijo Kärhä (Noitalinna Huraa)
Viulisti on selvästi keskivertoa kypsempi esikoiselokuva, vaikka se alkaakin hieman jäykästi ja hitaasti. Visuaalisesti tyylikkään elokuvan ajankuva on rakennettu huolella. Viulisti on lapsinäyttelijänä (Susikoira Roi, Ruusun aika) uransa aloittaneen Paavo Westerbergin ensimmäinen elokuvaohjaus, mutta hänellä on vahvoja aiempia meriittejä sekä käsikirjoittajana että teatterintekijänä. Laura Birn esittää köyhää yksinhuoltajaa, joka haluaa mahdollistaa poikansa lätkäharrastuksen. Mäkelä ei hieman yllättäen lähde huumorilinjalle, vaan mukana on vakavia teemoja. Oikeusprosessi vastahakoisen lakimiehen (Idris Elba) kanssa kuuluu kuvioon, mutta traumaattisten perhesuhteiden (isänä Kevin Costner) perkaaminen tuntuu turhalta. Sen sijaan hän värväsi CIA:ssa aiemmin toimineen työntekijänsä selvittämään tapausta. Häiritsevintä on oikeastaan vain joidenkin kirjoittajien tapa käyttää haastateltavien lainauksia suoraan sellaisenaan, puhekielisenä ja sen kummemmin jäsentelemättä. HHHH ALL THE MONEY IN THE WORLD Veteraaniohjaaja Ridley Scottin (Alien, Blade Runner) tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo miljardööri J. Toisen soinnun etsijät -kirjassa esitellään näitä edelläkävijöitä ja uusia tulokkaita sekä haetaan syytä tähän vaatimattomaan näkyvyyteen. K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_1_2018 -taitto_a.indd 80 11.1.2018 17.56. Eikä ikäviä kään puolia lakaista maton alle, vaan kirjassa käsitellään kainostelematta esimerkiksi Turkuun usein liitettyä bändikateutta ja kuppikuntaisuutta. Onkin uskomatonta, että osa kohtauksista kuvattiin uudelleen, kun ensi-iltaan oli vain kuukausi aikaa. Karinin ja lahjakkaan nuoren viulistin välille syntyy intohimoinen suhde, vaikka molemmat ovatkin varattuja. Curre Lindströmin (mainio Jens Hultén) luotsaaman lätkäjoukkueen eteneminen MM-finaaliin jää vain yhdeksi sivujuonteeksi elokuvassa, jossa on useita päällekkäisiä tarinoita. Gettyn rooliin alun perin pestatun Kevin Spaceyn kohtaukset poistettiin ahdistelukohun takia, ja Christopher Plummer astui pikavauhtia tilalle – tehden samalla Oscarin arvoisen suorituksen. Plummer on elokuvan kantava voima, mutta myös Michelle Williams on erinomainen surun murtamana äitinä. Maailman rikkain mies tunnettiin nuukuudestaan, eikä hän suostunut maksamaan penniäkään lunnasrahoja. Kuvio mutkistuu entisestään, kun Karinin entinen rakastaja, tanskalainen huippukapellimestari (Silta-sarjasta tuttu Kim Bodnia) saapuu Suomeen. Kokonaisuus etenee sujuvasti ja pysyy hyvin kasassa loppuun asti, vaikka välillä elokuva lipsahtaakin pöljän parodian puolelle. Laaja kirjoittajakunta käsittää tutkijoita, toimittajia, opiskelijoita ja asiantuntijoita, ammattimuusikoita tai harrastelijoita, joilla on omakohtaista kokemusta ja kytköksiä käsittelemäänsä aiheeseen. HHHH 95 Historiallisesta Suomen MM-lätkävoitosta kertova 95 on elokuva, jonka ohjaajaksi Aleksi Mäkelä sopii täydellisesti. Asetelmasta syntyy vetävä kidnappausdraama. Molly rakentaa pokeribisneksen ympärille imperiumin, josta FBI ennen pitkää kiinnostuu. VIULISTI Matleena Kuusniemen esittämä Karin on menestynyt viulisti, joka heti elokuvan alussa loukkaa kätensä ja joutuu siirtymään opettajaksi. Mäkelä on tehnyt paitsi kansansuosikit Häjyt ja Pahat pojat myös Matti Nykäsestä kertovan elämäkertaelokuvan. VESA SILTANEN PERTTI GRÖNHOLM JA KIMI KÄRKI: TOISEN SOINNUN ETSIJÄT – TURKULAISEN POPULAARIMUSIIKIN VILLIT VUODET 1970–2017 (TURUN HISTORIALLINEN YHDISTYS) Turun villit vuodet ensimmäisestä Ruisrockista nykypäivään Turun ylpeyksiä olivat reteä heavypioneeri Iron Cross ja indieja punk rockin ilosanomaa julistanut Sue-lehti. HHH MOLLY’S GAME Aaron Sorkin on yksi Hollywoodin arvostetuimmista käsikirjoittajista. Paul Gettyn lapsenlapsen kidnappauksesta vuonna 1973. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Mikko Leppilampi on entinen pelaajalupaus, jonka kaveri (Pekka Strang) on kuolemassa syöpään. Sorkinin ensimmäinen ohjaustyö Molly’s Game on tositapahtumiin perustuva elokuva entisestä huippulaskettelijasta (Jennifer Chastain), joka ryhtyy pyörittämään pokeriturnauksia liikemiehille, mafiosoille ja erilaisille julkkiksille. Kuten kirjan toimittaneet Pertti Grönholm ja Kimi Kärki alkupuheissaan toteavat, ei Toisen soinnun etsijät ole turkulaisen populaarimusiikin mitä missä milloin -teos eikä sellaiseen ole tähdättykään. Hänen kynästään on lähtenyt niin West Wing -televisiosarja kuin useat menestyselokuvat (Social Network, Moneyball). Ylermi Rajamaa taas on Ruotsille katkera maajoukkuefani, joka hautoo kostoa. Mollyn tarina on kiinnostava, mutta Sorkin on ahtanut siihen liikaa sivujuonia. Sorkinin kirjoittamien sarjojen ja elokuvien tapaan Molly’s Gamen parasta antia on nopeatempoinen ja kekseliäs dialogi. Vähitellen Viulistista kuitenkin kasvaa jännitteinen draama, joka kertoo viisaasti taiteen tekemisen tuskasta ja siihen liittyvistä ristiriidoista. Kirjan teksti on tietokirjamaisen asiallista ja helppolukuista, vaikka lukujen tyyleissä on useista kirjoittajista johtuen hienoista vaihtelua. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT T urulla ei pioneereistaan ja yksittäisistä tekijöistään huolimatta ole valtakunnallisesti kovin kummoista mainetta rocktai popkaupunkina eikä se ole synnyttänyt mansetai porirockin kaltaisia ilmiöitä. Se esittelee kuitenkin kenttää hyvin laajalta alueelta ja luvuissa käsitellään paitsi eri musiikkityylejä, myös muuta kulttuuritoimintaa keikkamyynnistä yhdistysja alakulttuuritoiminnan kautta journalismiin ja yksittäisten persoonien touhuihin. Paikoin teksti menee turhan wikipediamaiseksi luetteloinniksi, miltä on toki vaikea välttyä tällaisessa historiateoksessa. Kuinka paljon sen antaa häiritä, riippuu toki lukijasta itsestään, mutta yhtenäinen linja tässä suhteessa olisi ollut paikallaan
Discaholics! on tyylikkäästi taitettu kirja, jonka sisältö viihdyttää levyhamstereita, mutta joka olisi kipeästi kaivannut editointia. ”Jazz-levyistä haluan ensimmäisen painoksen, olen puristi. Ne tuoksuvat erilaiselta”, toteaa Gustafsson. Siten siirryt hitaasti mutta varmasti kohti kaikkein parasta ja vaikuttavinta musiikkia”, painottaa Crumb. TUOMO & MARKUS 28.4. LIPUT: LIPPU.FI TAI INFO P. Siihen tautiin on tarpeen saada sekä vertaistukea että etenkin vertailukohtaa, joka parhaassa tapauksessa saa aikaan hyvän olon tunteen siitä, että ei minun levyhulluuteni sentään pahimmassa mahdollisessa jamassa ole. sanoin kuvin_1_2018 -taitto_a.indd 81 12.1.2018 12.09. THE 69 EYES & RECKLESS LOVE 17.2. MATS GUSTAFSSON: DISCAHOLICS! RECORD COLLECTOR CONFESSIONS, VOLUME 1 (MARHAUG FORLAG) Anonyymit levynarkkarit Mats Gustafsson rakkaidensa parissa. ”Ensimmäiseksi kiinnitän huomioni levyn visuaaliseen ilmeeseen, toiseksi siihen miltä se tuntuu, kolmanneksi sen tuoksuun”, kertoo puolestaan Thurston Moore. 3.2. LÄNTINEN ALEKSANTERINKATU 1. PORVOO. ANTTI REINI & ANTTI POUTA 17.3. TIMO RAUTIAINEN & JUSSI LAMPI 31.3. MUSKA BABITZIN 6.4. Kymmenen haastateltavan joukosta tunnetuimmat ovat Thurston Moore (Sonic Youth), Henry Rollins (Black Flag, Rollins Band), Dennis Lyxzén (Refused, INVSN) sekä savikiekkoihin hurahtanut ja kaikkein vakavimmin kysymyksiin suhtautuva underground-sarjakuvan legenda Robert Crumb, joka intoilee hellyttävästi löytämistään uzbekistanilaisista ja intialaisista levyistä. Nämä sivut täyttyvät pahimman luokan vinyylikärpäsen pureman saaneista, jotka kertovat harrastuksestaan/pakkomielteestään useimmiten haudanvakavasti mutta toisinaan myös helpottavan itseironisesti. KOTITEOLLISUUS 14.4. Näiden ihmisten tasolle mentäessä kyse on aina enemmän tai vähemmän myös ensin mainitusta, ja monet myöntävätkin sen avoimesti. Kiinnostavaa aihepiirissä on erityisesti materialismin ja musiikkifaniuden leikkauspinta, se kuinka paljon ne leikkaavat kunkin keräilijän kohdalla. 010 231 8200 TAIDETEHDAS.FI Yhteistyössä: BILEET PORVOOSSA! PARTY IN PORVOO! Taidekeskus Porvoo.indd 13 10.1.2018 17.15 T ämänkin lehden lukijoissa (kirjoittajista puhumattakaan) on monta levykeräilijää. Sähköpostilla tehdyt, samoja – tyhmiäkin – kysymyksiä toistavat haastattelut ovat parhaimmillaan syvälle sukeltavia ja avoimia, pahimmillaan lekkeriksi lyötyä sivujen tuhlausta. Ruotsalaisen jazz saksofonisti Mats Gustafssonin Disc aholic Corner -sivusto ja tämä siitä johdettu Discaholics!-kirja tarjoavat molempia. Mutta ei sitä tärkeintäkään unohdeta: ”Asiantuntija sinusta tulee niin, että annat musiikille täyden huomiosi. JORE MARJARANTA TAIDETEHDAS. Kirjan mukana tulee, tietenkin, vinyylisingle
”Look man, I’ve had a terrible day and I hate the fuckin’ Eagles, ok?” Joululoman kohokohta oli Tapaninpäivälle saamani tuurauskutsu Room Full Of Hendrix -bändin rumputontille. Olin hölmistynyt ilmaisen ja maksullisen Spotifyn selkeästä laatuerosta ja minua hieman keljutti, kun en uskonut päätoimittajan neuvoa aiemmin. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 41. Coenin veljesten 90-luvun lopulla ilmestynyt Big Lebowski pitää pintansa suosikkielokuvanani. Musa on parasta! Tajusin, että olohuoneemme digitelevisio on vanhentunut, kun aloin kaivata siihen internetiä ja erityisesti Yle Areenaa, jotta ei tarvitsisi tuijottaa niitä läppärin ruudulta. Sitten perheessäni ilmeni tarvetta useammalle premium-liittymälle ja kävi ilmi, että on olemassa kohtuuhintainen perhe-premium enintään kuudelle jäsenelle. Sinänsä tv:n normikatselu ei minua kiinnosta, mutta netissä on kaikkea kiinnostavaa katsottavaa. Asiaa ei tarvinnut miettiä kovin pitkään, joten ei muuta kuin luottokortti laulamaan. Paperiversiota on silti edelleen luontevinta lukea vessareissuilla. Tappokova muusikko, jonka työskentelystä on YouTubessa ja Spotifyssa runsaasti esimerkkejä. Ja seuraavalla kaudella kiven sisältä päästyä päätös aloittaa ”puhtaalta pöydältä” murenee lähes heti vanhaan oravanpyörään: pilven myyntiin, dokaamiseen ja varasteluun. Juho Pitkänen on ilmiömäinen kitaristi, jonka kanssa oli kunnia saada soittaa Hendrixkamaa ja leikkiä Mitch Mitchelliä. HEMMO PÄIVÄRINNE TAISTELIN PITKÄÄN maksullista Spotify Premiumia vastaan, mutta en edes tiedä miksi, varmaankin jostain solidaarisuustaloudellisesta syystä. Kanadalaista tuotantoa on myös Netflixissä pyörivä sarja Trailer Park Boys, johon olen hurahtanut ihan täysin. Odotin Espoon Länsimetron käyttöönottoa kärsivällisesti kuin muuli yli vuoden ajan. Yle Areena on paras ja maksan mielelläni Yle-veroa, koska rahalle saa vastinetta. Onhan se yhtä juhlaa soittaa esimerkiksi Third Stone From The Sunia kun biisi on puhelimessani herätysmusana. Olen nähnyt sen kokonaan kymmenisen kertaa, enkä kyllästy. Kehitys kehittyy Hemmo! Elä ole mummo! Yksi melko tuoreista diggailun kohteistani on myös Binkbeats, oikealta nimeltään Frank Wienk, joka on perustaltaan erinomainen rumpali, mutta samalla myös multiinstrumentalisti. Bändin biisit ovat aika yksinkertaisia, mutta BadBadNotGood soittaa niin törkeän hyvin, että lopputulos kuulostaakin monimutkaiselta. Nyt koko perheen läppäreissä, kännyköissä ja tableteissa on digiHesari. Metro aukesi vihdoin marraskuussa 2017 ja olen TORONTOLAISBÄNDI BadBadNotGood astui elämääni noin kuukausi sitten. Onnittelut! Milo & Moses Kielen löytäneiden kesken arvotaan Nightwishin Endless Forms Most Beautiful -nuottija kitaratabulatuurikirja (Like Kustannus). Dokumentin omaisesti kuvattu hönöily voisi aivan hyvin olla totta. Päätin vuosibonusten vyöryessä tililleni hankkia uuden 40-tuumaisen töllön kaikilla herkuilla. Huippunäyttelijöiden tähdittämä leffa on täynnä herkullisia arkkityyppejä ja yksityiskohtia ja tarjoaa joka kerta hyvät naurut. viimeinen sana -taitto_18_01_a.indd 82 12.1.2018 9.28. Popedan Ratinan-keikan liput ja t-paidan voitti Hannu Rantala Kangasalta. Tai ehkä olen vain vanha jääräpääbesserwisser. Uuden toosan käyttöönotto oli helppoa ja 4K ultra HD -kuva on briljantti. Ryhmä yhdistelee jazzia, elektroa, hip hopia ja post-bopia maittavalla tavalla. Sinun tehtäväsi on etsiä se. ollut siitä kovin kiitollinen, koska työmatka-aikani lyheni todella paljon ja erityisesti bussikatoksilla räntäsateessa värjöttely on jäänyt taakse. Olen lukenut Hesarin paperiversiota jo vajaat 50 vuotta, mutta nyt nuorempi poikamme pyysi hankkimaan luettavakseen myös digilehden, jonka lisähinta oli niin ällistyttävän halpa, että hankintaa ei edes tarvinnut harkita. MOOSES KULONIEMI Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Ainoa mikä hieman harmittaa, että Spotifyssa ei ole ihan kaikki musiikki, mutta se olikin tavallaan tiedossa. Sankarit ovat white trash -arkkityyppejä, joista joka kauden lopussa joku tai jokainen joutuu jälleen kerran lusimaan. Binkbeatsin konsepti on toistaa esimerkiksi sellaisten tuotannollisten titaanien kuin Aphex Twinin, Flying Lotuksen ja J Dillan biisejä yksin – soittamalla ne livenä. Suosikkihahmoni Bubbles on ehkä fiksuin porukasta, mutta tulee hyväntahtoisuutensa takia sotketuksi ikävyyksiin. En sisänsä kaipaa menetettyjä merimaisemia, koska kuuntelen nyt Spotify-musaa työmatkoilla
tampere, pakkahuone (mukana myös elektrocmx) la 3.3. helsinki, kulttuuritalo (mukana myös elektrocmx) la 10.3. kouvola, house of rock la 17.3. 09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 11.1.2018 9.54 LEVYKAUPP AÄX ON NYT LEVYKAUPP ACMX! LEVYKAUPPA SEE ÄM ÄX LEVYKAUPPA CMX GRAND OPENING 9.2.2018 Kaikissa Levykauppa cmx:n (Ent Levykauppa äx) toimipisteissä kautta maan sekä osoitteessa www.levykauppacmx.fi avajaistarjous cmx alkuteos cd / lp ennakkotilattavissa jo nyt! www.cmx.fi www.facebook.com/cmx.virallinen www.sonymusic.fi www.fullsteam.fi »KOLMEN VUOSIKYMMENEN LAULUJA» -KIERTUE: la 24.2. dvd & blu-ray Detroit blu-ray & dvd Thor Ragnarok 4K UHD, blu-ray, 3D & dvd Saamelaisveri, Rakkaudella Beatrice, Il Postino, C'eravamo tanto amati Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh. seinäjoki, rytmikorjaamo la 31.3. kuopio, puikkari Sonymusic aukeama tulostus.indd 2 11.1.2018 9.49 _2SD_sisa?kannet_1_2018.indd 1 12.1.2018 9.50. American Made 4K UHD, blu-ray & dvd Ettore Scola Terassi blu-ray The Cat O' Nine Tails Limited Edition Blu-ray Sherlock Series 4. turku, gong to 29.3. jyväskylä, lutakko la 24.3. hämeenlinna, aulanko areena pe 16.3. oulu, hevimesta pe 30.3. lahti, möysän musaklubi pe 23.3
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 1 FIN Nightwish 01-18_BACKCOVER.indd 1 08.01.18 16:30 takakansi 1_18.indd 84 11.1.2018 9.42 1/2 01 8 9,80 € (sis.alv) C M X JOIHIN ET VOI LUOTTAA So un dI 11 So un dI 11 LASTEN HAUTAUSMAA | VERENPUNAISTA LANKAKERÄÄ KERIMÄSSÄ S O U N D I 1 / 2 1 8 VUODEN PARHAAT 2017 SOUN DIN LUKIJ AT ÄÄNES TIVÄT SUOSI KKINS A KOLME KIRJAINTA KATARTTISTA LAULUN KIRJOITTAMISTA MACHINE HEAD KEINOTEKOISIA RAJOJA POISTAMASSA LAURI PORRA SKOTIT TANSSITTAVAT JÄLLEEN FRANZ FERDINAND J O I H I N E T V O I L U O T T A A kansi_1_2018_f.indd 1 12.1.2018 9.39 _1SD_ulkokannet_1_2018.indd 1 12.1.2018 9.47