DOWNING KUIN ITSESTÄÄN SYNTYNYT LAULU VESALA PROGEMETALLIN JÄTTILÄINEN DREAM THEATER VIIKATE & HAAVISTO SINISÄVYISTÄ RAUTALANKAA KINGSTON WALL SAI UUDEN ELÄMÄN VON HERTZEN -VELJESTEN KANSSA 1/2 01 9 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 1 9 So un dI 11 So un dI 11 T U O M A R I N U R M IO Kansi_1_2019_c.indd 1 11.1.2019 13.44 _1SD_ulkokannet_11_2019.indd 1 11.1.2019 13.45. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY takakansi 1_19.indd 84 10.1.2019 11.00 JUDAS PRIEST ON MUISTO VAIN K.K
69,50 € / 79,50 €. Liput kuluineen alk. La 14.9.2019 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. 59,50€. The Voice Of the Mike Oldfield Band Maggie Reilly SU 29.9.2019 HELSINKI KULTTUURITALO NATURALLY 7 KE 20.3.2019 HELSINKI, KULTTUURITALO A CAPPELLA KINGS FROM USA Liput kuluineen alk. Brittirockin 1980-luvun menestysyhtye! TO 4.4.2019 KULTTUURITALO, HELSINKI Liput kuluineen alk. 64,90€. I N C O N C E R T PE 1.11.2019 METRO AREENA, ESPOO Liput kuluineen alk. 49,50€. 49,50€. 27.7.2019 STALLÖRINPUISTO TAMMISAARI Jill Johnson Robert Wells Molly Sandén + supports Eastway tulostus.indd 83 9.1.2019 14.36 WWW.SONYMUSIC.FI NYT ULKONA BMTHOFFICIAL.COM / BMTHOFFICIAL / BRINGMETHEHORIZON Sony tulostus.indd 2 9.1.2019 14.32 _2SD_sisa?kannet_11_2019.indd 1 10.1.2019 17.28
WWW.SONYMUSIC.FI NYT ULKONA BMTHOFFICIAL.COM / BMTHOFFICIAL / BRINGMETHEHORIZON Sony tulostus.indd 3 9.1.2019 14.32
SOITTONIEKANAUKIO 1 A, ESPOO I SELLOSALI.FI Sellosali tulostus.indd 4 9.1.2019 14.48
f i LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 2 1 9 15.6. O U L U N E N E R G I A A R E E N A OULU 16.6. N E L O N E N M E D I A L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä n e l o n e n m e d i a l i v e . K A I S A N I E M I HELSINKI SA T SU N nml_aic_225x297.indd 1 03/12/2018 7.25 Alice in chains tulostus.indd 5 10.1.2019 11.08
Downing 30 Tuomari Nurmio 36 Kingston Wall 42 Hannibal & Hot Heros 44 Dream Theater 47 Soccer Mommy 48 Kaarle Viikate & Marko Haavisto 50 Igniter 52 Lukijoiden suosikit 2018 56 Levyarviot 73 Kiven alta: David Allan Coe 74 Bazook Tyrantti Medeia Festerday 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI ¸ K u v a: N es to ri Lö n n gr en 48 Viikate & Haavisto ”Rautalanka toimii erittäin hyvänä mausteena.” K u v a: Ju h a M u st o n en 42 Hannibal & Hot Heros ”Lauletaan ilolla ja ylpeydellä että ’oon PA’.” K u v a: V il le M al ja K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ju u so A al to 24 K.K. Soundi 1/2019 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka Ylva Haru Luukas Oja 16 Arttu Seppänen 18 Elämäni soundit: Eva Louhivuori 20 Erään laulun anatomia: Vesala 22 Jussi Niemen naamakirja: Bangles 24 Soundi-haastattelu: K.K. Downing ”En halua kuulostaa katkeralta, mutta eihän Priest ole enää Priest.” 20 Vesala ”Kaikki totuudet palvelevat syntyvän laulun tarpeita.” 36 Kingston Wall ”Pete olisi itsekin tästä fiiliksissä.” sisa?lto?_2019_1_a.indd 6 11.1.2019 12.05
Eleven seven papa roach tulostus.indd 7 9.1.2019 14.53
Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 1/2019 PUSERRETTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Sons Of Kemet: Your Queen Is A Reptile AMOR: Sinking Into A Miracle Silverbullit: Archlight Joose Keskitalo: En lähde surussa Rustin Man: Drift Code BASS PLAYER OF 18.3.2019 HELSINKI KULTTUURITALO WITH HER BAND 19.3.2019 KOUVOLA KUUSANKOSKITALO “Hän inspiroi minua samalla tavalla kuin Sheila ja Rosie” – PRINCE Liput: 38,50 € / 44,50 € No Fear tulostus.indd 83 9.1.2019 12.58 pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_1_a.indd 8 11.1.2019 11.49. Henkilökohtaisesti minua jännittää vielä rutkasti enemmän toinen postuumi keikka – plakkarissa on nimittäin liput The Revolutionin Lontoon-keikalle parin viikon päähän. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. En tietenkään koskaan päässyt näkemään Princeä tuon kaikkein merkittävimmän yhtyeensä kanssa, joten en olisi jättänyt tätä keikkaa mistään hinnasta väliin, vaikka itse mestari soitteleekin jo ihan muissa ulottuvuuksissa. Kaikki aiemmat tribuuttikeikatkin olen missannut, pitkälti ihan tietoisesti. Kie von Hertzen ja Sami Kuoppamäki korostavat tämän lehden haastattelussa Petri Wallin musiikillaan luomaa ainutlaatuista maailmaa, ja juuri tuo vieras mutta kutsuva maailma imi minutkin teini-ikäisenä vastustamattomasti sisäänsä. Niitä samoja kolmea albumia, joita olimme kuunnelleet edeltävät vuodet muutenkin. Olin yksi niistä liian nuorista ja/tai liian kaukana asuvista, jotka eivät koskaan päässeet todistamaan Kingston Wallin taikaa keikalla. Tällä kertaa aion kuitenkin mennä paikalle, sillä jostain syystä se tuntuu nyt oikealta. Hämmentävän suru-uutisen kantauduttua korviimme painelimme ystäväni kanssa lieksalaiseen metsään juomaan pussikaljaa ja kuuntelemaan Kingston Wallia kasettimankalta. Ehkä heillä on siellä parhaillaan käynnissä Petri Wallin kanssa eeppiset kitarajamit. Kingston Wall tuntui olevan paitsi täysin omissa sfääreissään myös muillakin tavoin omalla tasollaan – ja samalta se tuntuu nyt 25 vuotta myöhemminkin kun tuo samainen, loputtoman kiehtova trilogia pauhaa taustalla tätä kirjoittaessani. Yhtye miinus yksi 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti O lin 17-vuotias, kun Petri Walli hyppäsi Töölön kirkon tornista. Ja sitä paitsi itselleni henkilökohtaisesti erittäin merkittävä osa Kingston Wallin viehätystä Petri Wallin ohella on Sami Kuoppamäen ja Jukka Jyllin elävä, kekseliäs ja hengästyttävän taitava rytmipohja. Pelkästään heidät yhdessä näkeminen perustelee keikalle menemisen, mutta minulla on muutenkin suuri luotto siihen että Von Hertzenin veljeksillä täydennetty ryhmä hoitaa homman tyylitajulla mutta kuitenkin riittävän oman näköisellä otteella ja itsensä likoon laittaen. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Kalevi Suopursu, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 45. Ankeinta mitä he voisivat tarjota olisi tylsä ja turvallinen läpiluenta, mutta siitä tuskin on pelkoa
Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > BASS PLAYER OF 18.3.2019 HELSINKI KULTTUURITALO WITH HER BAND 19.3.2019 KOUVOLA KUUSANKOSKITALO “Hän inspiroi minua samalla tavalla kuin Sheila ja Rosie” – PRINCE Liput: 38,50 € / 44,50 € No Fear tulostus.indd 83 9.1.2019 12.58 pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_1_a.indd 9 11.1.2019 10.32
Loka on tarina kuiluun tuijottavista miehistä, joista kukin käy omaa sotaansa maailmaa vastaan, kuvailee Lopakka. Prosessi on kesken – meillä on muutamia valmiita biisejä ja iso kasa aihioita. – Kauko hoitaa levyllä laulun lisäksi kitaraosuudet. – KYPCK työstää seuraavaa albumia. Mitä muuta suunnaltasi on luvassa. – Tyylilajiltaan Loka ja Marras ovat jotakin sukua keskenään. Sehän tarkoittaa sitä, että esimerkiksi alla luetellut levyt täyttävät tänä vuonna 50 vuotta. Liityin bändiin viime vuonna, ja soitan tulevalla levyllä bassoa ja kitaraa. Musiikki on työtä. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Gramex_1-1s_ilmoitus_225x297mm_popmedia.indd 1 9.1.2017 14:48:18 Sattuu olemaan niin, että tässä maassa on tuhansia muusikoita ja tuottajia, jotka tekevät musiikkihommia ihan työkseen. Entä mitä kuuluu musiikkirintamalle. Itse laulan parissa biisissä, soitan bassot ja ehkä myös joitakin raaempia kitarajuttuja. Heti tammikuun alkajaisiksi selvisi, että Hynninen on ryhtynyt yhteistyöhön Kauko Röyhkän kanssa. Ja kun niin on, kotimaista musiikkia syntyy huomennakin. Jos Gramexia ei olisi, aika moni muusikko ja tuottaja joutuisi vastaamaan tuohon typerään kysymykseen esimerkiksi, että en mitään tai että siivoilen vessoja. Matkan varrella on huomattu, että biisit kuulostavat KYPCK:lta, vaikka yritettäisiin vetää akustista reggaeta! TEKSTI: TIMO ISOAHO Kymmenes Valoa Festival Tamperelainen sydäntalven piristäjä Valoa Festival järjestetään jo kymmenennen kerran 7.–9. Katsotaan nyt, päästäisiinkö studioon ensi syksynä, kitaristi kertoo. – Lisäksi olen säveltänyt vuonna 2002 Karjaalla perustetun Loinen-yhtyeen seuraavan albumin materiaalin. Korvaukset ovat palkkaa työstä ja yrittämisestä. Siksi Gramex on kerännyt jo 50 vuotta tekijänoikeuskorvaukset muusikoille ja tuottajille. Muutakin kuin kaksi tuoppia. Aiheiden vakavuutta olen kyllästänyt mustalla huumorilla ja paikoin miltei lyyrisillä osuuksilla. Millainen savotta kirjan tekemisessä oli. Mitä tälle projektille kuuluu. – Yhteislevymme perustuu Röyhkän kirjoittamaan materiaaliin, jonka valikoinnissa, sovittamisessa ja esituotannossa olen ollut mukana. ”Soitat kivasti, mitäs sä työksesi teet?” ESITTÄVIEN TAITEILIJOIDEN JA ÄÄNITTEIDEN TUOTTAJIEN TEKIJÄNOIKEUSJÄRJESTÖ Gramex popmedia puolisivua vaaka B.indd 1 2.1.2018 14.51.07 Sami Albert Hynnisellä työn alla kymmenkunta albumia Näyttää siltä, ettei monista yhtyeistä (Tähtiportti, Opium Warlords, KLV, Spiritus Mortis, Reverend Bizarre ja niin edelleen) tuttu Sami Albert Hynninen lepää laakereillaan tänäkään vuonna. Tämän levyn aikataulut ovat vielä auki. Lopulliset aikataulut ovat auki, mutta ryhdymme tositoimiin keväällä. Tasokkaalta, ajassa kiinni olevalta ja monipuoliselta esiintyjälistalta löytyvät esimerkiksi Ruusut, Litku Klemetti, Iisa, Gasellit, Paperi T, Aino Venna, Joensuu 1685, Maustetytöt ja Rosita Luu. Siinäkö kaikki. On taas Docpointin aika Viikko tämä lehden ilmestymisen jälkeen katsellaan Helsingissä jokavuotiseen tapaan dokumentteja. Muissa instrumenteissa käytämme vierailijoita, mutta mahdollisimman vähän, koska haluamme soundimaailman olevan karu ja minimalistinen. Ahkerimmat ehtivät julkaista vuodessa kaksi tai kolmekin klassikkoa! The Beatles: Yellow Submarine & Abbey Road Bob Dylan: Nashville Skyline CCR: Bayou Country & Green River & Willy And The Poor Boys David Bowie: David Bowie Dusty Springfield: Dusty In Memphis Fleetwood Mac: Then Play On Frank Zappa: Hot Rats Johnny Cash: At San Quentin Joni Mitchell: Clouds King Crimson: In The Court Of The Crimson King Led Zeppelin: I & II MC5: Kick Out The Jams Miles Davis: In A Silent Way Neil Young & Crazy Horse: Everybody Knows This Is Nowhere Nick Drake: Five Leaves Left The Rolling Stones: Let It Bleed The Stooges: The Stooges Tasavallan Presidentti: Tasavallan presidentti The Who: Tommy Wigwam: Hard N’ Horny Klassikoiden viisikymppisiä K u v a: V il u n k i 3 K u v a: Sa m Sh in gl er uutiset_2019_1_a.indd 10 11.1.2019 11.07. Viimeisen kolmanneksen sain puserrettua kasaan loppusyksyn aikana ja täytyy sanoa, etten muista milloin olisin ollut yhtä loppu kuin sen viimeisen pisteen jälkeen. helmikuuta. – Uuden romaanin nimi on Loka ja se kertoo siitä, millaisia arpia ja menneisyyden tahroja käytännössä jokainen aikuisikään ehtinyt kantaa mukanaan. – Menihän siihen vuosia, kun kirjoitustunnit löytyivät lähinnä viikonlopuista. TEKSTI: TIMO ISOAHO Sami Lopakka julkaisee toisen kirjan Sentencedissä aikoinaan vaikuttanut ja myöhemmin KYPCK-yhtyeen eräänä kantavana voimana toiminut Sami Lopakka julkaisee toisen kirjansa ensi elokuussa. Otan osaa myös lopulliseen tuotantotyöhön, ja albumille saattaa päätyä muutama minunkin Kaukon teksteihin perustuva sävellys, aloittaa Hynninen. Treenaamme parhaillaan uusia kappaleita. Vuosi 1969 oli tunnetusti rockin historian timanttisimpia. Tuntui kuin olisi jäänyt asvalttijyrän alle. Helmikuun aikana nauhoitan uutta myös Pussies-materiaalia Harri Kuokkasen kanssa, kertoo Hynninen. – Ja kunhan ehdin, niin kirjoitan sanoitukset minun ja Läjä Äijälän tulevalle albumille. Ja kuten mistä tahansa työstä, niistäkin kuuluu saada korvaus. – Suunnitelmana on myös äänittää vanhan yhtyeeni KLV:n albumi, joka piti alun perin tehdä jo 1990-luvulla. Kiinnostavia dokumentteja festareilla toki riittää muistakin aiheista, kuten vaikkapa ilmastonmuutosten seurauksia ihmisten elämään niin Baikalilla kuin Venezuelassakin tutkiva Aquarela (Kossakovsky), jonka musiikin on muuten säveltänyt eräskin Eicca Toppinen. – Parhaillaan tuotannon alla ovat Opium Warlordsin viides albumi, Tähtiportin neljäs pitkäsoitto ja yhteislevytys Ronskibiitistä tutun Olli Hännisen kanssa. Miehen esikoinen Marras (2014) oli komea teos, joten odotukset liitävät korkealla. Läjä on jo valmistellut pohjaraidat, ja luvassa on minimalistista elektronista musiikkia ”dramaattisilla” lauluillani. Docpoint-festivaalin (28.1.– 3.2.) musiikkidokumenttitarjonnan helmiin lukeutuvat The Ballad Of Shirley Collins, joka antaa puheenvuoron brittifolklegendalle, Chilly Gonzales -dokumentti Shut Up And Play The Piano sekä indonesialaisen dangdut-musiikin pyörteisiin sukeltava Tarling Is Darling. Tapahtumapaikkoina toimivat kaupungin keskustan keikkapaikat Pakkahuone, Klubi, Olympia-kortteli ja O’Connell’s. – Ajatuksena on saada levylle vaihtelua, mutta kyllähän telaketjumetalli on aina telaketjumetallia
Yhtye syntyi JP Ahosen saman nimisen sarjakuvan sivutuot teena, ja pian tuo ”metallimaailman Gorillaz” kiinnitettiin Century Median kunniakkaaseen bändiperheeseen. Belzebubs-albumi varmistui Sarjakuvametallibändi Belzebubs julkaisee debyyttipitkä soittonsa Pantheon Of The Nightside Gods 26. – Olin Janin kanssa esiintymässä Lohjalla. Ja kun niin on, kotimaista musiikkia syntyy huomennakin. Kesällä esiinnymme festareilla, ja ensi syksynä luvassa on keikkoja ulkomailla. – Aktivoidumme keikkarintamalla maaliskuussa. Solistien lisäksi estradilla nähdään kaksi A-ryhmään kuuluvaa muusikkoa, eli kitaristi Jani Liimatainen ja harmonikkavirtuoosi Netta Skog. – Kirjoitamme parhaillaan materiaalia, ja ryhdymme kasaamaan levyä tämän vuoden aikana. Netta oli sattumalta paikalla ja hänellä oli myös instrumentti mukana. Ja kuten mistä tahansa työstä, niistäkin kuuluu saada korvaus. Pari tuntia kestävien konserttien ohjelmisto koostuu Stratovariuksen ja Brother Firetriben materiaalista sekä raskaamman rockin klassikoista. helmikuuta ja päättyy Hämeenlinnan Verkatehtaalle maaliskuun puolivälissä. Soitamme Radio Rockin risteilyllä ja myöhemmin keväällä teemme klubirundin Suomessa. Korvaukset ovat palkkaa työstä ja yrittämisestä. Musiikki on työtä. Samalla lafkallahan on myös vaikkapa Insomnium, ja kas kummaa, siltähän Belzebubs erehdyttävästi kuulostaa… K u v a: JP A h o n en uutiset_2019_1_a.indd 11 11.1.2019 11.07. Yhdeksän kappaleen mittaisen death/black metal pläjäyksen on tuottanut ruotsalaiskonkari Dan Swanö (Edge Of Sanity). Muutakin kuin kaksi tuoppia. Jos Gramexia ei olisi, aika moni muusikko ja tuottaja joutuisi vastaamaan tuohon typerään kysymykseen esimerkiksi, että en mitään tai että siivoilen vessoja. Aikataulut ja julkaisukuviot ovat kuitenkin auki, Heino sanoo. Rundi käynnistyy Oulun Madetojan salista 1. ”Soitat kivasti, mitäs sä työksesi teet?” ESITTÄVIEN TAITEILIJOIDEN JA ÄÄNITTEIDEN TUOTTAJIEN TEKIJÄNOIKEUSJÄRJESTÖ Gramex popmedia puolisivua vaaka B.indd 1 2.1.2018 14.51.07 Stratovariusja Brother Firetribe -solistit yhteisrundille Timo Kotipelto ja Pekka Heino kiertävät Suomea An Evening Of Rock Classics -otsikon alla helmi-maaliskuussa. Netta nousikin sitten lavalle parin biisin ajaksi, ja homma toimi loistavasti. huhtikuuta. Entä mikä on Stratovariuksen suunnitelma seuraavan albumin suhteen. Brother Firetriben tilanne on varsin samantyyppinen. Gramex_1-1s_ilmoitus_225x297mm_popmedia.indd 1 9.1.2017 14:48:18 Sattuu olemaan niin, että tässä maassa on tuhansia muusikoita ja tuottajia, jotka tekevät musiikkihommia ihan työkseen. – Sävellämme uusia kappaleita, ja pari biisiä on jo aika lailla valmiina. Deadlinea ei vielä ole, sanoo Kotipelto. Siksi Gramex on kerännyt jo 50 vuotta tekijänoikeuskorvaukset muusikoille ja tuottajille. Liimatainen on tehnyt Kotipellon kanssa satoja duokeikkoja, mutta miten Netta Skog päätyi mukaan
Tajunnanräjäyttävimpiin tapauksiin lukeutuu vasta parikymppinen Hannah Wicklund ja hänen The Steppin Stones -yhtyeensä. Mainion Roller-sinkun seuraaja antaa odottaa itseään. Rockmusiikin ystävillä ei ole tyylilajin kuolemaa käsitteleviin houreisiinsa juuri muuta syytä kuin kyvyttömyys tai haluttomuus löytää uutta. Toinen ohittamattoman kova australialainen tulokas on maailmanlaajuisesti lupaavaan lentoon lähtenyt indie rock -ryhmä Rolling Blackouts Coastal Fever, joka nousi sarjaa ylemmäs upealla Hope Downs -albumillaan. Heti ensiksi on nostettava kaapin päälle kiivasta julkaisutahtia ylläpitävä philadelphialainen Ron Gallo, jonka vuoden 2017 lopulla julkaisema Young Lady, You’re Scaring Me on yksi vuosikymmenen parhaista rockbiiseistä. Mitchell on silti pakko nostaa esiin siltä varalta, ettet ole kuullut hänen hittiään Kids (Ain’t All Right). Debyyttisingle Let Me Live / Let Me Die on striimannut nopeasti yli 7 miljoonaa. Jenkkilästä tippuu myös todella perinnetietoista rock’n’roll-tahnaa, ja vielä nuorilta tekijöiltä. Pisteliään hauska lyyrikko ja loistava lauluntekijä on myös cobainilaista naapurintyypin karismaa isolla kauhalla omaava artisti. Suosittelen tutustumaan punkimpaan Dead Saraan väkevästi mieltään ilmaisevan Unamerican-raidan kautta ja bluesahtavaan Dorothyyn Who Do You Love -stygellä, joka pistää pöytään melkoisen vahvat Woodstock-vibat, modernilla twistillä toki. Sekä määrällisesti että laadullisesti tarkasteltuna relevanttia uutta rockia on kuitenkin tarjolla enemmän kuin koskaan ennen. Tajuttoman kova raita! ”Sekä määrällisesti että laadullisesti tarkasteltuna relevanttia uutta rockia on tarjolla enemmän kuin koskaan ennen.” Hannah Wicklund Plague Vendor Emily Wolfe Rolling Blackouts Coastal Fever K uv : A sh le y O sb or n K u v : W h it n ey H en sl ey Break_On_2019_1 -taitto_a.indd 12 10.1.2019 15.56. Jos australialainen Courtney Bar nett on jäänyt vielä tuntemattomaksi nimeksi, on aika korjata virhe. Starcrawleriakin tiukempaa ja hieman pidemmälle kypsynyttä rockia tarjoilevat Dorothy Martinin liidaama Dorothy ja Emily Armstrongin keulittama Dead Sara. Julkaisujen taso on kauttaaltaan kova ja livenä Gallon yhtye on pitelemätön – vahvaa biisimateriaalia ja pääjehun rentoa starailua tukee bändin irtonainen, jamihenkinen tykitys, joka säilyttää intensiteettinsä eikä koskaan karkaa liian kauaksi asian ääreltä. Wolfen kohdalla ainut huolenaihe on melkoisen kitsas julkaisutempo. Uuden Hollywood Ending -sinkun myötä ryhmä on syytä laittaa entistä tarkempaan seurantaan. Sitten katse Hollywoodin kulmille, josta nostin viimeksi esiin lupaavan nuoren katurock-yhtyeen Star crawlerin. Vakuuttava on nuoresta iästään huolimatta myös Emily Wolfe, jonka Holy Roller on vastaanpistämätön uusi blues rock -standardi. Bändin nimeä kantava debyyttialbumi ei jätä kyselyille sijaa – mukana on myös täysosuma-single Bomb Through The Breeze. R ockin kuolema on viimeisen vuosikymmenen kuluessa tiheään toisteltu klisee, joka ei kohtaa todellisuutta. Osittain sama ongelma vaivaa astetta modernimmalla tuotantofilosofialla pelailevaa Grace Mitchel liä, josta ei ole kuultu sitten 2017 julkaistujen sinkkujen. Harha johtuu siitä, että orgaaninen rock ei trendaa radioiden soittolistoilla eivätkä uudet kitararockin tekijät keiku lööpeissä kuten urbaanit popparit ja rap-tähdet, jotka puhuttelevat nuorisoa stydeimmin juuri nyt. Punk rock voi hyvin Los Angelesissa, jonka skenestä on nostettava esiin Epitaph Recordsin maanisesti svengaava tulokas Plague Vendor ja jo kymmenen vuoden ikään ehtinyt Fidlar, jonka uusista biiseistä etenkin vastustamattoman raivokas Alcohol kuulostaa siltä kuin bändi olisi juuri saanut kitarat ja kaljapullot ensi kertaa käsiinsä. Orgaanista ylivoimaa 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Losin rokkareista on syytä mainita vielä se kenties kaikkein kiinnostavin uusi tekijä: Danny Rocco alias Des Rocs, jonka ensimmäiset julkaisut lupaavat ruusuista tulevaisuutta. Tell Me How You Really Feel oli kuluneen vuoden kovimpia albumeita, ja sen jälkeen pihalle on ehtinyt jo uusikin single Small Talk
Kevyempää ja melodisempaa tavaraa tarjoilevat hyvässä nosteessa olevat indie rock -bändit Stereo Honey ja Gengahr, jonka Atlas Please on koko viime vuoden näteimpiä brittipop-biisejä. Kummallinen erikoispiirre on se, että Cleopatrickin jälkeen esiin on noussut muitakin vahvoja biisejä julkaisseita duo-kokoonpanoja – The Standstillsin Wild toimisi minkä tahansa bileiden avaajana, mutta vielä pidemmän korren vetää Black Pistol Firen täysin pitelemättömästi groovaava Lost Cause. Kanadassa tehdään paljon hyvää rockia. Hollantilainen vaihtoehtobändi Grenadeers on piskuinen tekijä omankin maansa markkinoilla, mutta väliäkös tuolla – Gird on älytön biisi, joka ansaitsisi maailmanlaajuista huomiota. Etelä-Lontoon skenessä vaikuttava Goat Girl taasen teki viime vuonna nimikkolevyllään lupaavan avauk sen ja herätti huomiota esimerkiksi erinomaisella The Man -singlellä. Ja vielä Jenkeistä: Post Animal on erittäin kiinnostava psykedeelisen rockin tekijä. Uudella When I Think Of You In A Castle -albumilla psykedelia on ajoittain vain lähes huomaamaton pohjavire kappaleiden kurottaessa jopa pop-kredibiliteettiä omaavaan melodisuuteen. Tsekkaa myös nämä britit: Estrons, Marmozets, Dream Wife, Haggard Cat, The Magic Gang. Maannainen Sharon Van Ettenille sitä piisaa yhä kasvavissa määrin, eikä ihme – Comeback Kid on niin hieno single, että loppuu sanat. Post Animal Sharon Van Etten Goat Girl K u v : P o o n eh G h an a K u v : R y an P fl u ge r Amarathe tulostus.indd 83 9.1.2019 12.59 Break_On_2019_1 -taitto_a.indd 13 10.1.2019 15.56. Lopuksi vielä Lontoon katsaus – viisi todella kovaa, keskenään varsin erilaista nuorta ryhmää: Sisteray on poikkeuksellisen pätevää pubirockia ja Wannabes tuoppien rikkomiseen innostava biisi, mutta varsinaisten huligaanien maineen lunastaa ainakin hillittömän White Male Carnivore -tsibaleensa perusteella ytimekkäästi nimetty Yak, jonka laulaja Oliver Henry Burslemia on kutsuttu grungeversioksi Mick Jaggerista. Testaa vaikka ihana nelosraita Ralphie
– Mun piti ensin turhautua ja syntyä sitten jälleen kerran uudelleen. – Kaksi toimittajaystävää kysyivät mua juttukeikalle mukaan Klovharuun. Syntyi Ylva Haru, jonka Linnut-esikoislevyllä korostuu syvemmän yhteyden löytäminen itseensä. K u v a: Tu o m as A ro tarkkis_Luukas Oja & Ylva Haru.indd 14 10.1.2019 16.01. Jääskelä ehti julkaista 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kahden kokopitkän verran englanninkielistä folkia Lotta-nimellä. – Suomenkieliset pöytälaatikkobiisit olivat ensimmäinen karttani. – Levyn pohjat on äänitetty sooloja myöten livenä. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Syksyllä 2012 laulaja-lauluntekijä koki kulkeneensa tuon polun loppuun ja harkitsi kokonaan luopumista musiikinteosta. Jääskelä pyöritteli tapahtunutta mielessään noin puolen vuoden ajan. Sillä hetkellä olin jonkun syklin lopussa ja muutoksen silmässä – päästin jostain irti ja meri alkoi soida minulle. Jääskelä kertoo, että usko oli hetkittäin koetuksella. – Haluan tehdä lauluja, jotka kestää aikaa ja kulutusta. 14 SOUNDI Ylva Haru Umpikujalta uudelle polulle L otta Jääskelä löysi musiikilleen uuden äänen meren ääreltä Tove Janssonin mökkisaarelta. A-PUOLI www.ylvaharu.fi ”Mun piti ensin turhautua ja syntyä sitten jälleen kerran uudelleen.” Ylva Haru -nimen takaa löytyvä Lotta Jääskelä haluaa tehdä lauluja, jotka kestävät aikaa. Seuraavan albumin visio on jo selkeänä Jääskelän mielessä ja kasassa noin 70 aihiota, joista aloittaa uuden kakun leipominen. Sain Klovharusta uuden kipinän musiikintekoon; koin, että tällaista olen aina halunnut tehdä ja se taas vaati taakseen kaikki siihenastiset polut. Oltiin yksi yö oltu siellä ja seisoskelin siellä kalliolla seuraavana päivänä, kun toimittajat tekivät juttuaan. Ylva Haru ei aio jäädä lepäämään laakereilleen Lintujen päästyä maailmalle. Halusimme tehdä mahdollisimman aidosti sitä, mitä Ylva Haru on. päivänä päivänvalon näki Ylva Harun Linnut-esikoisalbumi, jonka syntyminen vei biisien syntyvaiheesta julkaisuun kaikkiaan puolitoista vuotta. Halusin, että musiikissa kuuluu Klovharu ja siitä Ylva Haru alkoi hiljalleen kehittymään. Joulukuussa 2017 olin umpikujassa, mutta tammikuussa 2018 jotenkin heräsin ja aloitin puhtaalta pöydältä. Tammikuun 11. Avainasemassa Linnut-albumin synnyssä ovat olleet Jääskelän mukaan paitsi syvempi yhteys itseen, mutta myös luonto, jonne lauluntekijä hakeutuu usein. Hänen tavoitteensa lauluntekijänä on selvä. Pääpointtina oli, että kaikki tulee sielusta asti ja fokus on olla vain uskollisia itsellemme, kävi miten kävi. Mielellään sellaisia, joihin voi palata monta kertaa uudelleen ja löytää kerta toisensa jälkeen niistä jotain uutta. Siinä musiikin aitous on avainasemassa. Se oli kuin valmis biisi, mutta ennemmin äänimaisema, Jääskelä kuvailee artistiutensa muuttanutta kokemusta. Hänen tarkoituksenaan ei ollut perustaa suomenkielistä projektia, vaikka olikin kirjoittanut pöytälaatikkoonsa materiaalia suomeksi. Yli puolet biiseistä ovat syntyneet viime vuoden aikana, Jääskelä paljastaa. Tärkeänä aspektina nousee myös yhtyeen yhdessä luoma äänimaisema. Uskon, että aitous koskettaa lopulta aina eniten. Kohtalo päätti kuitenkin puuttua peliin Jääskelän matkustettua Tove Janssonin mökkisaarelle, Porvoon edustalla sijaitsevaan Klovharuun
– Esikuvien puute voikin olla yksi osasyy tilanteeseen. K u v a: N el li K en tt ä tarkkis_Luukas Oja & Ylva Haru.indd 15 10.1.2019 16.01. Väärinkäsitys kääntyikin pian iloiseksi yllätykseksi. Ei naismuusikoita ja muusikoita. Vähän hihittelyä huonolle sanaleikille ”luukasoja, heh”, ja siitä me tykättiin. Tuolloin kaksikko antoi periksi myös muille soittimille ja bändi kasvoi kitaristi Iivari Nenosella, basisti Ilkka Nanouchella ja rumpali Olavi Tantulla. – Me ollaan sellaisia villejä viikareita, jotka haluaa hassutella, kiusoitella ja laukoa totuuksia päin näköä. Vastaus löytyy elokuvasta Pitkä kuuma kesä, jonka mukaan kovimmat bändin nimet ovat kaksiosaisia miehen nimiä. – Meistä tuli Jessican kanssa kämp piksiä vuonna 2012, kun muutettiin lukion perässä Heinävedeltä Joensuuhun. – Koen, että naisten esittämälle rock-musiikille ja musiikille ylipäätään, on tilaa ja tarvetta tämänhetkisellä kentällä, laulaja Jessica Kräkin toteaa yksiselitteisesti. Luukas Oja Älä anna nimen hämätä tävää olla kaks muijaa miehen nimen takana, Ylönen muistelee ja kertoo, että tarkoituksena oli pitkään soittaa vain kahdestaan. Oli myös sopivan hämmenwww.facebook.com/luukasoja LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Kyllä se hiton sähkökitara tarvitaan, jotta tää asenne kuuluu myös musassa.” Kun Luukas Oja lavensi akustista ilmaisuaan, myös oikean bändikokoonpanon kasaaminen tuli ajankohtaiseksi. Kräkin kertoo, että eräs toimittaja kertoi haastattelua tehdessään luulleensa Luukas Ojaa taas yhdeksi miesartistiksi. 16-vuotiaana Luukas Ojan kesällä 2018 julkaistu debyyttisinkku Muijista herätti punk-asenteellaan mielleyhtymiä PMMP:hen, mutta oli lähellä, että ensimmäiseksi julkaisuksi olisi valikoitunut aivan toisenlainen kappale. Nyt yhtyeessä vaikuttaa alkuperäisen ”kahden muijan” lisäksi kolme muutakin soittajaa. – Kalenteri käteen ja selaamaan. Tuoreinta sukupolvea Pohjois-Karjalan rockista edustaa Luukas Oja, jonka tarina alkoi Jessica Kräkinin ja Iita Ylösen lukioaikaisesta kimppakämpästä. SOUNDI 15 J oensuu on jo pitkään esittäytynyt suomirockin kartalla kokoaan suurempana kaupunkina. Aiemmat bändikuviot alkoi hiipua, mutta akustiset kitarat raikasivat. Muijista sai meidät havahtumaan siihen, että kyllä se hiton sähkökitara tarvitaan, jotta tää asenne kuuluu myös musassa, Iita Ylönen linjaa. Puhutaan ”muijista”, kuten sinkkubiisinne nimikin kuuluu: Millainen on naismuusikoiden asema suomalaisessa rock-kentässä. Liian usein naisartistien oletetaan olevan kauniita laulavia objekteja lavalla, Kräkin kertoo ja mainitsee Joan Jettin vaikuttaneen merkittävästi omaan näkökulmaansa. Mutta miten miespuolisen laulaja-lauluntekijän mieleen tuovan nimen taakse kätkeytyy kaksi nuorta naista. – Toivon ja uskon, että joku päivä voitaisiin kaikki olla yhdenvertaisia muusikoita, räppäreitä ja basisteja. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA muutosten myllerryksessä oli paljon purettavaa, laulaja-kitaristi Iita Ylönen valottaa yhtyeen syntyä. Vuonna 2016 Ylönen ja Kräkin lähtivät mukaan Joensuu Rock Academy -hankkeeseen ja aloittivat esituotannon aiemmin vain akustisille kitaroille pohjautuneisiin kappaleisiin. Viidakkorumpuja ja valasääniä sisältävä herkkä popbiisi jäi kuitenkin vielä toistaiseksi julkaisematta. Niin kauan kun tilanteelle täytyy tehdä jotain, en koe etuliitettä aina huonona, vaan asiana jonka voi myös kääntää voimavaraksi, Kräkin tuumaa
Näitä kaavaltaan hyvin identtisiä mieselämäkertaelokuvia katsellessa saa helposti vaikutelman, että ainoa kiinnostava tarina kotimaisessa popmusiikissa on liikaa juova mies. Yksi ehdoton kohokohta oli 80-luvulle sijoittuva Satan In Love, joka kertoi kulttiartisti Emilian elämästä. Olisi myös mukavaa, että elokuva menestyisi, niin saisi tehdä myös seuraavan. Esimerkiksi Armi kertoi hienosti missin transformaatiosta iskelmäartistiksi. Jos siirrytään popmusiikista vaikkapa kirjallisuuteen, tilanne näyttää entistä absurdimmalta. Käytännössä tekijät ovat riippuvaisia Elokuvasäätiön tuesta. Syntyy vaikutelma siitä, että elokuvantekijät suorastaan pelkäävät tehdä elokuvia merkittävistä suomalaisista naisista. Ei ole siis yhdentekevää, millaisia tarinoita pidetään tärkeinä. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Naiset eivät ole kaupallisesti kiinnostavia M uistellaanpa hetki hienoa, juuri päättynyttä elokuvavuotta. Sen ei pitäisi olla niin. Valitettavasti mitään näistä äsken mainituista elokuvista ei ole oikeasti tehty. Elokuva esitti hänet miehisen halun kohteen sijaan itsenäisenä italodiscoa esittävänä monitaiturina, joka osasi useita eri kieliä ja oli muusikon lisäksi kuvataiteilija. Ei naiset suinkaan rakastu renttuihin, vaan elokuvateollisuuden sedät. Ainakin on vaikea keksiä mitään muuta syytä, miksi naisista kertovia elokuvia nähdään niin vähän valkokankaalla. Naisia ei nähdä kaupallisesti kiinnostavina aiheina. Ihan kuin olisin nähnyt tämän pari kertaa jo aiemmin. Sellainen, joka kohtelee lähei siään huonosti eikä juuri kunnioita yleisöäkään, joka rappiotaiteilijaa niin kovasti rakastaa. Elokuvassa Armi ei ollut Dannyn varjossa, vaan päähenkilö. Kävin katsomassa Juice-elokuvan ennen vuoden loppumista. Rajaus oli tehty osuvasti artistin viime vuosille, kun uran hiljaiselon jälkeen vanha kansansuosikki nousi suositummaksi kuin koskaan. Muutama kohokohta oli ylitse muiden. Eivät nämä elokuvat miehiä varsinaisesti mairittele, pikemminkin päinvastoin. Juice-elokuva näytti, kuinka sanavalmiille veijarimuusikolle keitto maistui. Miehinen kaanon on jo olemassa ja valmis sapluuna jatkojalostusta varten. Ennen elokuvan alkua kankaalla näytettiin mainos ensi syksynä ensi-iltaan tulevasta Kari Tapion elämäkertaelokuvasta. Populaarikulttuuri vaikuttaa todellisuuteen, sillä sen sisällä asioita normalisoidaan. Toivottavasti ei vain siksi, että Tove tykkäsi juoda jallua. Muutos tapahtunee hitaasti. Vasta viime vuosina Selma Vilhusen kaltaiset naiset ovat saaneet jalansijaa ohjaajina. Viihdemoguli Dannyn kuvaa ei turhaan siloteltu. Edistyksellistä. Tarinoilla, popkulttuurilla ja sen sisällä tehdyillä valinnoilla on kuitenkin väliä. Suomessa elokuvien tekemistä pidetään hankalana juuri rahoituksen vuoksi. Ja kieltämättä hankala niissä on nähdä kaupallista potentiaalia, jos sellaisesta ei ole edes kokemusta. ”Tarinoilla, popkulttuurilla ja sen sisällä tehdyillä valinnoilla on väliä.” arttu seppa?nen 1_2019 -taitto_a.indd 16 10.1.2019 16.02. Sydäntäsärkevä elokuva näytti, miten Armi Aavikon tapahtumarikas mutta kuluttava elämä päättyi lopulta liian aikaisin ja traagisesti. Annikki puolestaan näytti osuvasti ja voimaannuttavasti, miten nainen raivasi itselleen iskelmälaulajana 50ja 60-luvulla tilaa miesvaltaisella alalla ja tanssiorkesterikulttuurin puristuksissa. Puhumattakaan Kaijasta, joka kertoi tarinan yhä aktiivisesta taiteilijasta. Ja kuka on elokuvan arvoinen. Niin kotimainen musiikkikuin elokuva-ala on ollut jo pitkään miehinen. Tove Janssonista sentään on viimein tekeillä elämäkertaelokuva. Kenties miesohjaajia kiinnostaa ensisijaisesti miesten tarinat. Ja mitäpä veikkaatte, millaisena hahmona Klabbi esitetään tulevassa elokuvassa. Tällä hetkellä kiinnostavinta kotimaista popmusiikkia tekevät juuri naiset. On käsittämätöntä, ettei Minna Canthin tai Saima Harmajan kaltaisista voimahahmoista ole tehty elokuvaa. Juice on kuin lannistunut ja väsynyt trilogian päätösosa, jota edelsivät Rauli Badding Somerjoen ja Irwin Goodmanin elämäkertaelokuvat. He jättävät perinnön, jota ei voi olla noteeraamatta myös elokuvien puolella
Provinssi tulostus.indd 17 10.1.2019 10.57
– Itse asiassa näitä lauluja on kirjoitettu jo pitkään, noin neljä vuotta, Eva kertoo. Carey Hundred Acres – Tällä hetkellä ehdottomasti Hundred Acres. – Kuuntelimme samanhenkistä musiikkia ja halusimme koittaa juuri tällaista orgaanista, hiukan kotikutoista ja enemmän fiiliskuin trendipohjaista musiikintekoa. Myös raskasta musaa, mitä monet ei musta uskoisi! Eräs erikoisempi levy, jota kuuntelen tosi paljon, on Vegetal. Tutkimme asiaa. Sointimaailma on uskomattoman miellyttävä ja kaunis. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Norah Jones Come Away With Me – Muistan ikuisesti, kun koulumatkalla Don’t Know Why lähti ensi kertaa soimaan. Kenties teemme perään toisenkin teema-ep:n, jolla akustista urbaanisoundiamme viedään elektronisempaan, biitimpään suuntaan. Ja kyllähän me tykätään tehdä livekonsertteja, sillä ei sitä samaa fiilistä saa tallennettua missään. Fanitus huipentui Gingerin viimeiselle keikalle Hartwallilla. Istuin lähimmälle penkille, kuuntelin cd:n haltioituneena alusta loppuun ja unohdin mennä tunnille. Näin SOHNin Korjaamolla muutama vuosi sitten, ja soundi oli vähintään yhtä upea livenä. Olisin halunnut seurata kärpäsenä katossa, miten Justin Vernon loi levyn soundit, paljonko hän käytti aikaa, viilasi yksityiskohtia ja mitä eri tapoja ja kikkakolmosia hän käytti levyä nauhoittaessa. Ihastuin levyyn totaalisesti. Se oli myös inspiraationa mun ja Manun uudella ep:llä, joten se merkitsee mulle ja meille todella paljon. Kuuntelen tosi usein ja kappaleet sopivat joka hetkeen. Vanhemmilla taisi olla korvatulpat sanomalehtiä lukiessa. Muistan hetket, kun Olavi treenasi rumpuja One Hot Minuten tahtiin ja lauloin naapurihuoneessa täysillä mukana. Tykkään musiikista, jossa on jatkuva selkeä, transsimainen biitti ja tämä levy on mulle terapeuttinen sen takia! LEVY, JOKA TUO MIELEENI NUORUUDEN JYVÄSKYLÄSSÄ Red Hot Chili Peppers One Hot Minute – Kasvoin muusikkoperheessä, kovassa melussa, kun jokainen kuunteli huoneessaan eri levyä, tai soitti jotain soitinta. On siitä toki opittukin, että levyillä pyritään laulamaan samalla tavalla, miltä se oikeasti kuulostaa. Musiikkia opiskellessa lauloin jatsia, minkä vaikutuksen huomaan selvästi vanhemmissa levytyksissäni. – Viime vuoden ajan olimme koko ajan kiertueella, keikkoja oli aivan älyttömästi ja ilmeisesti meidät halutaan nähdä elävinä, sillä suosio näyttää hurjemmalta kuin levyjen menekistä voisi päätellä. PALJON KUUNTELEMANI LEVY JUURI NYT S. Olavi hankki pikkusiskoilleen mulle ja Hilkalle yllätysliput. Kun mietin kaupunkeja, missä olen asunut ja mitä luureissa soi, tulee heti Joni mieleen. Kitaroita tallennettiin ulkona ja tuulten huminaakin tuli mukaan soundiin. – En ole mikään levyjenkeräilijä, mutta olen kasvanut isoveljien suurten levykokoelmien keskellä. Carey on Bon Iverin kitaristi, joka tekee myös omaa musiikkia, ja tää levy on NIIN hieno. Pääsimme rauhoittumaan luonnon ja metsän keskellä. Pariisin puistoissa, Bostonin metrossa, Lontoon kaduilla – Joni on ollut aina messissä! K u v a: N ad i H am m o u d a Ela?ma?ni soundit 1_19.indd 18 10.1.2019 13.31. VARHAISIN LEVY, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSENI MUSIIKKIIN Spice Girls Spice – Rakastin joka ikistä biisiä, mimmienergiaa ja “täältä tullaan eikä me välitetä” -kapinaa. (Eva + Manu) LEVY, JONKA SOINTIMAAILMA MIELLYTTÄÄ ERITYISESTI SOHN Tremors – Rakastan Tremorsia aivan älyttömästi. Mutta kaikessa tekee mieli kokeilla eri vaihtoehtoja ja rikkoa rajoja. Elämäni soundit 18 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Eva Louhivuori TÄRKEÄ LEVY, JONKA TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA Bon Iver 22, A Million – Yksi maagisimmista levyistä, mitä tiedän. Kyynelehtien päätin, että alan kirjoittaa biisejä ja teen musiikista urani. Tätä levyä kuuntelen viikoittain. K uluneen vuosikymmenen mittaan jyväskyläläinen Eva Louhivuori ja pariisilainen Emmanuel ”Manu” Laudic ovat asuneet ja matkailleet yhdessä sekä tehneet duona musiikkia ympäri Euroopan, levyttäneet kaksi Eva + Manu -albumia sekä kiertäneet ahkerasti keikoilla, eronneet sopuisasti ja jatkaneet herkän ja heleän folk-pop-musiikin tekoa. ERIKOISIN SUOSIKKILEVYNI OMAN TYYLINI TUNTIEN Fakear Vegetal – Vaikea sanoa, kuuntelen niin laajasti musiikkia. S. Erkaannuin omien lempilevyjeni myötä, ja makuni muodostui hyvin laajaksi. Levy kulki matkassa siitä lähtien. Nyt tammikuulla julkaistava levytys, kuuden kappaleen In The Woods -ep on syntynyt Raaseporin metsämökillä luonnonläheisissä olosuhteissa, minimalismin ja pohjoismaisen kodikkuuden hengessä. Blue on toiveikas, sopivasti kevyt ja myös uskomattoman kaunis levy. Keikalta ovat varhaisimmat muistot, että haluan itsekin esiintyä ja olla artisti! ALBUMI, JOKA ON OLLUT AINA LÄSNÄ MAALMALLA Joni Mitchell Blue – Kuuntelin paljon musiikkia maailmanreissuilla
FIILISTELYVIDEO: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 Nummirock tulostus.indd 19 9.1.2019 14.50
– Kyllä mä julkaisen uutta musiikkia paljonkin tulevaisuudessa, mutta sitä mä en ole päättänyt, että milloin pistän isomman klöntin pihalle. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen J oulun välipäivinä Paula Vesala julkaisi kappaleen, joka sai hänen tuotantonsa käänteisiin tottuneetkin keskeyttämään kinkun rippeiden jauhamisen. Artistin ja laulun kertojan sekoittuminen on Vesalalle tuttua halki hänen lauluntekijän uransa. 80-luvun lopun permanenttijulkkikset korkokengissään ja topatuissa jakkupuvuissaan tuntuivat sukupuoli-identiteetistään epävarmasta nuoresta Paulasta avaruusolioilta. Mul ei oo lapsuudensankarii on monella tapaa ei-tyypillinen single: pitkän intron käynnistämällä teoksella on kestoa päälle kuusi minuuttia, polveileva kappale on kuorrutettu päälle hyökyvillä synaja konesoundeilla ja sen tekstissä mainitaan niin serkun paneminen kuin 12-vuotiaan vatsahuuhtelukin. ”Hampaat punasena väritabletista/ Revin omii naamoi irti valokuvista” ”Kaikki totuudet palvelevat syntyvän kappaleen tarpeita.” 20 SOUNDI Vesala: Mul ei oo lapsuudensankarii Sävellys: Paula Vesala, Eppu Kosonen Sanoitus: Paula Vesala Tuotanto: Paula Vesala, Eppu Kosonen Julkaistu singlenä 28.12.2018 K u v a: Ju h a M u st o n en era?a?n laulun anatomia_19_1_a.indd 20 10.1.2019 16.03. – Ihmiset olettaa, että laulut on sun elämästä, ja varsinkin sun lähimenneisyydestä, mikä on surullisen kapeakatseista. Avainasemassa olivat tekemistä ohjanneet soundit, joita kaksikko kaivoi saksalaisesta analogisynasta ja muista studiolle hankituista uusista vempaimista. Poikkeuksellisenkin henkilökohtaisen vaikutelman luova kappale – jonka kansikuvassa on potretti nuoresta Paulasta ja jonka teaservideolla esitellään sanoituksiin liittyviä kotialbumikuvia – saa pohtimaan yhtymäkohtia esittäjänsä historiaan. Säkeistön melodiat tulivat samalla kun lauloin sitä ekaa kertaa narulle. Eppu Kososen kanssa tiiviissä yhteistyössä tehty kappale sai muotonsa kuin itsestään, ilman kriisejä tai empimisiä. – Kertsi tuli niin, että vedin sen kerrasta sanoineen päivineen Epun lennosta heittämän sointukierron päälle. – Mä sanoin, että haluaisin tehdä tämmöisen biisin ja sitten se vain syntyi, Vesala naurahtaa. Albumi on edelleen tarpeellinen kokonaisuus, jonka suojissa voi tapahtua mielenkiintoisia musiikillisia asioita. 1980–90-luvuilla lapsuutensa lusineita puhuttelevien ajankuvien (Pectus-pastillit, Atari-tietokone, Tiina Lillak) värittämä sanoitus pohtii oikeanlaisten esikuvien tarpeellisuutta, sukupuoliroolin mukaisten odotusten ahtautta sekä nuoren todellisuuspakoa vaatekaappipiilon kautta haavemaailmoihin. – Myöhemmin niitä kyllä tuli. En mä ehkä viitsisi julkaista sellaista albumia, jossa on jo viisi singleä valmiiksi radiolistoilta tuttuja. Vesala ihmettelee. Isoin oli tietysti Björk. Se kahlitsee ihan sikana, jos pitää pelätä, että ihmiset lukevat laulut sen kautta että jaa, kenenkäs kanssa sitä on ajeltu kohti auringonlaskua. Sillä hetkellä kun teen biisiä, kaikki totuudet palvelevat syntyvän kappaleen tarpeita. – Onko se aina ollut niin, että vaikka Salattujen elämien näyttelijää, joka on sarjassa pahis, tullaan A-PUOLI leeseen oli tarjolla tekstiä viisi kertaa enemmän kuin siihen lopulta päätyi. – Varmasti maailma on silloinkin ollut täynnä mahtavia tekijöitä, mutta se kuvasto ei mua tavoittanut niin, että olisin voinut huomata esimerkiksi jonkun androgyynimman naishahmon tai jonkun, joka esilläolo liittyy tekijyyteen. Ainakin siinä on totuuspohjaa, ettei Vesala koe hänellä olleen sellaista lapsuudensankaria, johon olisi voinut samaistua ja joka olisi tarjonnut roolimallin, jota kohti pyrkiä. Vesala-debyytin (2016) seuraajalle on materiaalia jo hyvät määrät, mutta sen ilmestymistä joudutaan vielä odottamaan. Kappale toimii myös lapsuutensa 1980-90-luvuilla eläneille ajankuvana. Tekstien kirjoittaminen otti kyllä sitä ennen päiviä. Mutta kaikki palvelee tarkoitusta. kaupassa moittimaan teoistaan. Höpö höpö! – Toisaalta en halua sanoa, että kaikki on fiktiota. On hetkellisiä ehdottomia ”totuuksia” joille pian jo etsin vastakkaista näkökulmaa, Vesala pohtii. Vesala selaa puhuessaan tekstivihkoaan ja paljastaa, että kappaVesalan uusin single Mul ei oo lapsuuden sankarii selittää teemansa jo nimellään
Fullsteam & NeloNeN media live proudly preseNt speCial Guest: NeloNeNmedialive.Fi/tHeoFFspriNG liput eNNakkooN alk . 69 € . k-18 Offspring tulostus.indd 21 10.1.2019 11.10
Michaelin melodiset ja musikaalisen hienostuneet, jopa jatsilliset bassolinjat olivat Paul McCartneyn, John Entwhistlen ja legendaarisen studiobasisti Carol Kayen innoittamia. Pitkässä ja erittäin miellyttävän muiston jättäneessä juttutuokiossamme paljastui sekin, miksi Michael sai potkut aikamoiseen menestykseen sittemmin yltäneestä Runawaysista. (Muistan tässä kohtaa kuvitelleeni, että olisin Losissa jossain pippaloissa ja joku paikallinen kysyisi, haluanko tavata hänen serkkunsa Michaelin. Soittaessani Michaelille Los Angelesiin katselin hänen kuvaansa levykannesta ja ihmettelin, miksi upealla naisella on miehen nimi. Haastattelun aikaan kukaan ei voinut arvata, että yhtenäisyyttä Everythingilla hehkunut Bangles hajoaisi pian sen jälkeen kymmeneksi vuodeksi. Olisin varmaan vastannut tyyliin: Hei, minä olen… Maija. 1955) – Jos kertoisin sen sulle, niin koko vaihtamisvaivahan olisi ollut 80-luvun poppia 60-luvun inspiraati olla Bangles on kasassa yhä tänäkin päivänä, vaikka vasemmalla olevaan Susanna Hoffsiin nojaava basisti Michael Steele ei mukana enää olekaan. – Joo-o. naamakirja_bangles -taitto.indd 22 10.1.2019 16.04. Mutta miksi. Tosi kiva tutustua!) Todellisuudessa kerroin juuri kuunnelleeni levy-yhtiön minulle lähettämää ennakkokasettia Every thingistä. Keskustelu käynnistyi siitä luontevasti. diggailun, mutta Los Angelesin 60-lukua heijastelleeseen paisley undergroundiin (Dream Syndicate, Rain Parade, The Three O’Clock) lukeutuneeseen Banglesiin sain kosketuksen heidän Eve rything (1988) albuminsa ja sitä seuranneen puhelinhaastattelun kautta. Näin jälkiviisaasti luulen hajoamisen syyksi sitä, että vaikka kriitikot usein kehuivat Michaelin biisejä, levy-yhtiö Columbia pyrki junailemaan laulajarytmikitaristi Susanna Hoffsista bändin tähteä ja johtajaa, vaikka Banglesin periaate oli nimenomaan olla tasaveroinen kvartetti, jonka kaikki jäsenet tekivät biisejä ja toimivat solisteina omissa lauluissaan. Basistina ja biisintekijänä Steele on kovempaa tasoa kuin alkuperäinen basisti Annette Zilinskas, jonka hän 1983 korvasi ja joka taas on nähty Banglesin viime aikojen comeback-keikoilla. Nyt ajokortissani lukee Michael Steele. ihan turha (luurista kuului erittäin aseistariisuvasti naisellista naurua) Ei siinä mitään nöyryyttävää ollut. (Susan Nancy Thomas, synt. Muutin nimeni virallisesti 1976. miten ärsyttävä nimike! . Ennen muuta hiteistä (kuten Walk Like An Egyptian ja bändin faniksi tunnustautuneen Princen heille lahjoittama Manic Monday) muistetun bändin osalta haastattelun hoiti laulaja-lauluntekijäbasisti Michael Steele (nimestään huolimatta nainen), joka jo aiemmin Micki Steelenä oli ehtinyt vaikuttaa The Runawaysissakin, tosin hyvin lyhyesti. 22 SOUNDI Bangles Grateful Deadin kanssa lavalla Mihinkään eripuraan tai keskinäisiin ristiriitoihin Michael ei haastattelussa viitannut, vaan oli hyvinkin innostunut uudesta levystä ja Banglesista ylipäätään. Muutin sen ihan henkilökohtaisista syistä. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI E hkä olen jättänyt turhankin vähälle ns. Koitko alkuperäisen niin nöyryyttäväksi. Toki. Että siis tosiaankin Michael. Pian hemaiseva kaunotar olisi ojentanut minulle kättään ja sanonut: Hei, olen Michael. ”tyttöbändien” . – No, mitä pidät siitä, Michael keskeytti minut vilpittömän uteliaasti. Katselen tässä juuri kuvaasi. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Banglesin muut jäsenet ovat laulaja-kitaristi Susanna Hoffs, laulaja-kitaristi Vicki Peterson ja rumpali-laulaja Debbi Peterson. Mikä se muuten oli
– Kyllä. Eräänlainen Monkees-viritys. Michaelin moit timan David Kahnen tuotanto tässä hengittää paljon luonnollisemmin ei vätkä rummut pauku kornisti. Puhuimme levyn biiseistä ja soundeista. sia, Holliesia, Beatlesia, Mamas & Papasia ja vastaavia laulubändejä. Hienoa, että Joan Jett ja LiSOUNDI 23 ”Runaways oli täysin erilainen bändi kuin Bangles. Sen tähden se tuntui enemmän heidän levyltään kuin vanhemmat albumit. Inspiraatio tulee sieltä, Michael sanoi ja kertoi oman perheensä olevan hyvin musikaalisia, mutta pitävän jostain syystä muusikon ammattia ”epäkunniallisena”. 12kielinen kita ra vinkkaa paikoin Byrdsille sellon tai jousten muistuttaessa muualla vanhan liiton psykedeliasta. tiin New Orleansissa lavalla Grateful Deadin kanssa. Törmäättekö te usein tyyppeihin, jotka ajattelevat, etteivät niin hyvännäköiset naiset kuin Bangles varmaan osaa soittaa ja laulaa. Kunnon poppia, jossa kuulen paljon lajin klassisia hyveitä. Luullakseni sain potkut juuri siksi, etten suostunut menemään sänkyyn Kimin kanssa. Jos ihmiset kuitenkin saa iloa elämäänsä meidän tekemisistä, niin mä ainakaan en menetä yöuniani muutaman pöljän takia. Ei silti, etten ymmärtäisi yhtiö täkin: Hoffsissa kun yhtyy hurmaava karisma keskimääräistä persoonalli sempaan ääneen. – Sehän on hyvä. Michael nauroi heleästi ja sanoi bändin innoittaneen itseään paljon muullakin kuin rock-musiikilla. Millainen kokemus Runaways oli sinulle. – Me ollaan itseoppineita. Sen kokosi Kim Fowley, joka halusi tehdä rutosti rahaa ja… Se ei ollut yhtään todellista, mutta Kim kuitenkin löysi siinä pari tosi lahjakasta tyyppiä. Sen tason harmonialaulu ei ole järin yleistä popissa. Sitten hänen mummunsa oli paljastunut rumpaliksi ja kertonut useista muistakin Michaelin sukulaisista, jotka olivat soittaneet big bandeissa. minä vitsailin. Sweetheart Of The Sunin (2011) Hoffs ja Petersonin si sarukset tekivät kolmestaan, ilman Michaelia. Lavalla oli niin rento fiilis, että siinä oli todella vapauttavaa esiintyä. Eniten solistisia lauluosuuksia tässä on muuten ahkerasti säveltävällä ki taristi Vicki Petersonilla eikä suinkaan Columbian suosimalla Susanna Hoff silla. Me on kaikki diggailtu Byrdsia, Beach Boyta Ford menestyvät, koska he ansaitsevat sen. Että kunhan sätkyttelette sääriänne ja… – …Saamme jonkun äijän satimeen, niin voidaan lopettaa pelleily. MAUKAS HITTIPAKETTI KLASSISEN KOKOONPANON VAHVA PALUU Different Light (1986) Doll Revolution (2003) naamakirja_bangles -taitto.indd 23 10.1.2019 16.04. Se oli elämäni hienoimpia hetkiä! En ollut ennen nähnyt Deadia livenä ja nautin siitä suunnattomasti. Joo, kyllä niitä edelleen löytyy (surumielisesti). Sinähän soitit joskus Runawaysissakin… – Joo (ikävystyneesti), mutta se oli täysin erilainen bändi kuin Bangles. Michael Steelen sävelmät, joista Nickel Romeo ja Between The Two olivat perua hänen Crash Wisdom yhtyeeltään, erottuvat muista eh kä kaikkein 60lukuisimmalla ot teellaan, jos kohta tuon vuosikym menen brittiläiset ja kalifornialai set bändit ovat aina olleet Bangle sille äidinmaitoa. Miksi hän halusi sinut pois. Me oltiin, että joo! Deadilla on niin hieno asenne musaan: ne voi soittaa ihan mitä huvittaa ja tekee juuri niin. World music on siis saapunut L.A:hin. Jälkimmäiset soivat kautta levyn vakuuttavasti ja biiseissä on myös hauskoja pikku kosketinjippoja. Siinä tapauksessa sulla ei varmaan ole paljon ennakkoasenteita. Yhtäkkiä soittajia oli alkanut pulahdella esiin suvun poimuista suorastaan huvittavasti. Meihinkin suhtauduttiin hienosti. Pari päivää sitten me olLUULIN VALITSEVANI tähän haastat telussa sivutun Everythingin, mutta sen kiillotettu ja ylituotettu kasari soundi tökkää itselleni nyt pahasti, vaikka laulut ja varsinkin laulusuori tukset hyviä ovatkin. Sitä on myös Big Starilta lainattu hiukan byrdsmäi nen September Gurls, joka saa Stee leltä erinomaisen tulkinnan hienoin harmonioin ja kitaroin. Peli avataan ainoalla coverilla, sähäkällä luennalla Elvis Costellon Tear Off Your Own Head (It’s A Doll Revolutionista), mutta muuten mennään omilla eväillä, vaikka ka vereitakin biisintekoon osallistui. – Olemme avoimia kaikenlaiselle musiikille. TÄMÄ LEVY jäi myös klassisen ko koonpanon viimeiseksi, ainakin toistaiseksi. Eikä sii tä mihinkään pääse, että Princen sala nimellä Christopher kynäilemä Manic Monday (jolla hän muuten soittaakin krediitittä) ja Liam Sternbergin Walk Like An Egyptian ovat vallan mai nioita popkappaleita. Tarkoitan, että jotenkin arvaan Fowleyn pyrkineen luultavasti teidän kaikkien pöksyihin. Se oli aivan mahtavaa! Laulettiin Knockin’ On Heaven’s Door ja yksi cajun-biisi. Doll Revolution on enemmän rock kuin poplevy ja tuntuu hyvin tasavah vasti yhtenäisen bändin tuotok selta. Luonnollisesti hengittäväs tä tuotannosta vastaa Brad Wood bändin kanssa. Vaikuttuneena kysyin, kuunteliko Michael sellaista musaa, ja hän sanoi kuuntelevansa kaikenlaista. Koska se tapahtui. Michaelin säveltämä ja laulama, vain akustisen kitaran ja syntikan säestämä Following nousee kevyemmästä yleislinjasta omaan sar jaansa vakavammalla ja rootsimmal la otteellaan, joka ilmeisesti ei ollut lainkaan sitä mitä levyyhtiö toivoi. Yleensähän niillä tyypeillä on samanlainen asenneongelma naisten kanssa ylipäätään. Mutta minkäs sille teet, jos joku ajattelee meistä noin. Neville Brotherskin oli niissä laulamassa. Niillä on loistava yleisö: tosi omistautunutta ja vastaanottavaista väkeä. Joka tapauksessa Doll Revolution todistaa Banglesin ky vyt kiistattomasti: 60/70lukujen taitteesta ammentava soitto ja lau lu on kypsää, biisit järjestään hy viä. Huipputyyppejä! Meillä oli duunissa yksi Deadin kanssa paljon työskennellyt kundi ja sen kautta Dead tiedusteli, haluttaisiinko me laulaa niiden kanssa. Pakit Kim Fowleylle Hehkutettuamme hetken New Orleansia ylipäätään ja erityisesti kaupungin ruokakulttuuria, tiedustelin missä Banglesin tytöt olivat oppineet laulamaan niin hyvin. – No, well… Kim antoi mulle potkut, joten ei se kovin miellyttävä kokemus ollut, Michel nauraa heläytti. Mainittuani pitäväni erityisesti muutaman kappaleen hiukan lähi-itäisesti psykedeelisistä mello troni/syntikkakoristeluista, Michael totesi niiden alkuperän löytyvän egyptiläisestä ja iranilaisesta musiikista, esimerkiksi legendaarisesta Oum Khalsoumista. Michael sanoi koko bändin olevan innoissaan Everythingistä, jolle he ensi kerran olivat tehneet kaikki biisit itse. Liittyykö se... Täytyy myöntää, että muita albumejanne en ole kunnolla kuullut, vain satunnaisia hittejä radiosta ja taivaskanavilta. Eräänlainen Monkees-viritys.” Pidän. Harmittava takaisku Fowleylle epäilemättä, mutta täydet pisteet sinulle henkisestä ryhdistä
Köyhä työ läisperhe ei ollut kaikista onnelli simmasta päästä, ja isänsä kanssa pahasti riitautunut kitaristinuoru kainen muutti omilleen jo 15vuo tiaana. Judas Priestin ensimmäiset kipi nät räiskähtelivät jo vuonna 1969, mutta bändin varsinainen kultakau si osui hard rockin luvatulle vuosi kymmenelle 80luvulle. DOWNING: haast_K.K. ”Minusta tulee rockkita risti”, Downing totesi peilikuval leen, eikä paluuta entiseen enää ollut. Kitaristi sanoo katselevansa mie luummin tulevaisuuteen kuin vil kuilevansa olkapäidensä yli. Downingille lähes koko elämää noin neljänkymmenen vuoden ajan. Downing_a.indd 24 10.1.2019 16.11. Lähes täydellistä musiikillista hiljaiseloa koko 2010luvun viet tänyt biisinkirjoittaja palasi viime syksynä julkisuuden valokeilaan, kun hänen 40 vuotta Judas Priestiä – Kitaristin muistelmat elämäker tansa ilmestyi. Lopulta yhtyeen sisäinen kuohunta kävi liian raskaaksi ja huhtikuussa 2011 kitaristi teki uransa kovimman ratkaisun: brittihevin legenda sai jäädä hänen osaltaan historiaan. Downing ei kuitenkaan ole mukana puhaltamassa sammuksiin tätä kymmenien kynttilöiden mer ta. 90luku näyttäytyi puolestaan kovin toisen laisena, eikä Priestleirissä päästy enää nauttimaan miljoonista myy dyistä levyistä tai loppuunmyydyis tä areenoista. Paikalliseen talouskouluun kir jautunut Downing ei lopulta ehtinyt tehdä koulutustaan vastaavia töitä, sillä Jimi Hendrixin konsertin nä keminen muutti hänen elämänsä suunnan. Downing teki rat kaisunsa vuonna 2011, ja Judas Priest sai tulla jatkossa toimeen il man yhtä perustajaansa. ”Kun olin Judas Priestissä, minulla ei varsinaisesti ollut muuta elämää” K.K. Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu Heavy metal -jättiläinen Judas Priest merkitsi K.K. Vuosikausien ajan erilaisten vaih toehtojen hyviä ja huonoja puolia punninnut K.K. Judas Priestin mittariin kilahtaa tänä vuonna puoli vuosisataa, mut ta K.K. J udas Priestin perustajajäsen Kenneth ”K.K.” Downing syntyi keskienglantilaisessa West Bromwichin kaupun gissa – Black Sabbathin koti paikan Birminghamin kupeessa – lokakuun lopulla 1951
no, kivaa. Jouduit paiskimaan hommia monen nimettömän kokoonpanon kanssa, ennen kuin palikat asettuivat toivotuille paikoille. – Punk rockin räjähdys oli haastavaa aikaa Judas Priestille, sillä progressiivisen rockin ja heavy metalin suosio oli laskusuunnassa Iso-Britanniassa. – Kun Judas Priest alkoi saavuttaa ensimmäisiä tukevia jalansijoja 70-luvun taitteessa, tajusin löytäneeni kultasuonen pään. – Toki tahdoin myös kertoa näkemyksistäni Judas Priestin uran nousujen ja laskujen suhteen – ja etenkin päätöksestäni lähteä rakkaasta bändistä vuosikymmenien palveluksen jälkeen. Muistelen nähneeni Top Of The Popsissa ainakin The Beatlesin, Miksi päätit julkaista 40 vuotta Judas Priestiä – Kitaristin muistelmat -elämäkerran nyt. Vaikka olinkin hyvin nuori hypätessäni tyhjän päälle, en ole katunut päätöstä kertaakaan. – Joku varmasti ajattelee, että ”helppohan K.K. Popin ja rockin musiikillinen vallankumous oli todellakin käsillä. Syvällä sisimmässäni tiesin, että tässä on minunkin elämäni suunta. Downingin on sanoa”, mutta tästä huolimatta: kannattaa uskoa unelmiin ja kurkottaa korkealle – ja pitää samalla varansa, sillä jonakin päivänä haaveet saattavat toteutua. > Soundi-haastattelu tuntui aivan luonnolliselta toiminnalta. Keikan synnyttämän hillittömän soundihumalan vallassa se The Moody Bluesin, The Yardbirdsin, Creamin ja The Rolling Stonesin esiintymiset. Jos olisin jäänyt odottamaan, että asiat muuttuvat paremmiksi... Kaltaiseni normaalit ihmiset, jotka olivat lähteneet illaksi ulos, menettivät järkensä. Mutta täytyyhän elämäkerrassa kirjoittaa kivuliaistakin asioista – eihän koko opuksen tekemisessä olisi ollut muuten mitään järkeä. Nyt kumpikaan ei ole enää bändin riveissä. Kirjasi alkupuolella kuvaillaan monenlaisten ongelmien sävyttämiä varhaisia vuosiasi 60-luvun savupiippujen varjossa. – Priestin varhaisilta albumeilta löytyy loistavia biisejä, mutta kokonaisuutena haimme vielä ominta juttuamme, niin tuotannollisesti, musiikillisesti kuin visuaalisestikin. Downing-Glenn Tipton tykittivät yhdessä armotta vuosikymmeniä, mutta pinnan alla kepittäjien välit hiljalleen viilenivät. Se oli uskomaton, suorastaan maaginen kokemus. – En välttämättä kehota ketään muuttamaan kotoa 15-vuotiaana, mutta itselleni se oli ainoa oikea vaihtoehto – ainoa mahdollisuus. Eikä tuon musiikillisen kiihotuksen vaikutus ole koskaan lähtenyt minusta.” – Pystyn yhä palauttamaan mieleeni tuon konsertin... K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to haast_K.K. Brittibändi oli ensimmäisiä, jotka tekivät myöhemmin 80-luvulla yleistyneen heavy metal -imagon tunnetuksi. Kaikki Hendrixissä oli niin sytyttävää. Top Of The Pops aloitti vuonna 1964, ja tv-ohjelma marssitti brittiläisten olohuoneisiin toinen toistaan parempia bändejä. Porukka hyppi parvekkeilta ja laskeutui suoraan muiden päälle. Ihmiset ryntäsivät lavalle, minä heidän joukossaan. Tästä kertoo sekin, että levy-yhtiön pyynnöstä nauhoitimme joitakin lainabiisejä, vaikka originaalin materiaalin kirjoittaminen olikin intohimomme. Olin oikeassa, ja homma lähti todelliseen lentoon 1973–74, kun laulajaksi tuli Rob Halford ja toiseksi kitaristiksi löytyi Glenn Tipton. Ei mennyt kauankaan, kun Gull Records tarjosi meille levytyssopimusta. Downing_a.indd 26 10.1.2019 16.11. Millaisia ovat neuvosi tämän päivän nuorille. Judas Priestin pitkäaikainen kitaristikaksikko K.K. Kun Jimi repi kitarastaan Foxy Ladyn protohevififfejä, myös oma tulevaisuuteni sai sinetin. Silloin tuli kieltämättä pohdittua kerran jos toisenkin, että mitenkähän meille oikein käy. Samalla ymmärrän tietenkin sen, että minulla on ollut suuri määrä onnea, ja maailma on täynnä toisenlaisia kohtaloita. Ympärilläni velloi valtaisa, hallitsematon kunnioitus ja innostus, kun Jimi väänteli ruumistaan mielettö miin muotoihin ja yhdisteli niitä kiistatta ylimaallisiin soundeihin. Sa”Kun Jimi repi kitarastaan Foxy Ladyn protoheviriffejä, myös oma tulevaisuuteni sai sinetin.” 26 SOUNDI Judas Priestillä nahka narisi ja niitit kimalsivat. Vuonna 1977 ilmestyi albumi Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols, eikä rockmusiikki ollut enää entisellään. Teoksessasi on hieno kuvaus ensimmäisestä kokemastasi Jimi Hend rixin keikasta: ”Koko ilta oli älytön: yleisö kirjaimellisesti sekosi. – Annoin pitkän Priest-urani aikana varmasti satoja haastatteluja, mutta tarinoin toimittajien kanssa lähes poikkeuksetta musiikista. No, odottaisin varmasti vieläkin. Valmistelin opusta toimittaja Mark Eglintonin kanssa, eikä näiden vähemmän kivojen juttujen muisteleminen ollut varsinaisesti... – 60-luku oli kaikkiaan aivan mieletöntä aikaa nuorelle rockmusiikin ystävälle. Kirjan kirjoittaminen ei tuntunut moneen vuoteen tarpeelliselta, mutta hiljalleen aloin miettiä, että ehkäpä Judas Priestiä vuosikymmenien ajan kuunnelleet fanit haluaisivat tietää vähän enemmänkin eräästä yhtyeen biisinkirjoittajasta
Stadionille saapui molempina iltoina yli viisikymmentä tuhatta fania, ja konsertit olivat huikeita kokemuksia myös meille. – Eikä unohdeta bändin visuaalista uudistumista... Downingin tekee juuri julkaistu elämäkertakirja 40 vuotta Judas Priestiä Kitaristin muistelmat. – British Steel oli ensimmäinen levymme, jossa kaikki ratkaisut osuivat napakymppiin. British Steel -albumin jälkeen teidän ei tarvinnut katsella taaksepäin. Mainitsit Black Sabbathin. – Mainitsemasi yhtyeet – ja lukemattomat muut – nappasivat meiltä monia vaikutteita, ja kehittivät sitten omia juttujaan. SOUNDI 27 – Neuvoni nuorille nouseville yhtyeille kuuluu: oman arvon saa tuntea ja itsestään pitää olla ylpeä, mutta se ei ole synonyymi kusipäisyydelle tai tökerölle käyttäytymiselle. Yhtäkkiä oli olemassa musavideoita näyttävä tv-kanava, joka ei karsastanut hevibändejä. Tuntui mahtavalta, kun Motörheadin, Black Sab bathin, AC/DC:n, Saxonin ja Def Leppardin kaltaisten yhtyeiden muusikoista tuli ystäviä. Monet raskaat rockbändit nousivat areenaja jopa stadionluokkaan Yhdysvalloissa ja kiertueet paisuivat valtaviksi. Mekin saatoimme soittaa yhden studioalbumin jälkeen reilusti yli sata konserttia pelkästään USA:ssa. Kun aloimme valmistella uutta videota joskus 80-luvun puolivälin tietämillä, budjetti saattoi olla puoli mil”Oman arvon saa tuntea ja itsestään pitää olla ylpeä, mutta se ei ole synonyymi tökerölle käyttäytymiselle.” – British Steel -kiertue oli käynnistymässä, ja avausbändiksemme kiinnitettiin ensimmäisen levynsä julkaissut Iron Maiden. Downing_a.indd 27 10.1.2019 16.11. Biisit olivat kautta linjan vahvoja ja albumin nimi sekä kansi kertoivat, mitä oli luvassa: pesunkestävää brittiläistä heviä. – Voí pojat! Se oli uskomatonta aikaa. Jos taas soitat illan pääbändissä, niin kunnioita muita yhtyeitä ja käyttäydy reilusti heitä kohtaan. K u v a: P au li Ju p p i haast_K.K. Millaisia asioita nousee mieleesi, kun muistelet 80-lukua. Esimerkiksi Metallica, Venom ja Slayer olivat kuulolla, ja metallin rankemmat siivet alkoivat saada ilmaa alleen. Tuumin Paulille, että älä huoli, ei tämä nyt niin vakavaa ole. Aivan kaikkien bändien kanssa ajatukset eivät menneet yksiin. Lisäksi Dimebag ja kumppanit muistivat aina mainita, miten vahvasti Judas Priest on vaikuttanut heihin. Mitä hyvää paskamaisella käyttäytymisellä voi ylipäänsä saavuttaa. Ajankohtaiseksi K.K. – Onhan tuosta löydettävissä vähintään totuuden siemen – tosin Black Sabbath painotti aikoinaan olevansa ”blues-vaikutteinen rockbändi”, eikä suinkaan mikään heavy metal -yhtye. Palataanpa British Steelin käynnistämään aikakauteen. Iron Maidenin kaverit olivat silloin nuoria, aikamoisella egolla varustettuja kukkopoikia, ja jollakin tasolla ymmärsin heidän uhonsa, mutta tuollaisten kommenttien laukominen oli silti epäkunnioittavaa. British Steelin vaikutusta raskaan musiikin kehitykseen ja muutokseen ei voi yliarvioida. – Black Sabbath julkaisi ensimmäiset albuminsa ennen meitä, mutta kannattaa muistaa, että soitimme keikoillamme esimerkiksi Victim Of Changesin varhaista versiota jo 70-luvun alussa – siis samoihin aikoihin, jolloin Sabbath julkaisi ensimmäisen levynsä. En ihan ymmärtänyt tätä lausuntoa, sillä minun mielestäni Sabbath on aina ollut ehdottomasti enemmän heviä kuin rockia. moihin aikoihin aloimme kuitenkin saada jalansijaa Yhdysvalloissa, ja pääsimme soittamaan Led Zeppelinin avausbändiksi The Day On The Green -tapahtumiin Pohjois-Kalifornian Oaklandiin. Mitä mieltä olet lausahduksesta, jonka mukaan ”Black Sabbath keksi heavy metalin, mutta Judas Priest hioi siitä täydellistä”. Emme tunteneet yhtyettä lainkaan, mutta ennen rundin alkua törmäsimme Maidenin haastatteluun, jossa he ilmoittivat ”räjäyttävänsä Judas Priestin lavalta”. Yhtäkkiä fanit alkoivat uskoa meitä, ja pian suuri osa muistakin hevibändeistä alkoi pukeutua samalla tavalla. Olen aina ollut tavattoman ylpeä Judas Priestin tekemästä pioneerityöstä. Minua oli ärsyttänyt jo joidenkin vuosien ajan se, että pukeuduimme lavalla eri värisiin paitoihin ja näytimme kaikkea muuta kuin uskottavalta, yhtenäiseltä ryhmältä. Tarkoitan nyt erästä lontoolaisyhtyettä. British Steelin aikoihin ryhdyimme käyttämään mustaa nahkaa, niittejä ja muuta asiaan kuuluvaa. Täytyy toki sanoa, että keskityimme lopulta turhan paljon jenkkimarkkinoihin ja Eurooppa jäi liian vähälle huomiolle, mutta mitäpä näitä murehtimaan: menneet ovat menneitä, eikä asioita voi enää muuttaa miksikään. Vuosia myöhemmin törmäsin Maidenin varhaiseen laulajaan Paul Di’Annoon, ja hän pahoitteli kovasti sanomisiaan. Judas Priestin lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 1980. En todellakaan ole ottamassa mitään heiltä pois, mutta heavy metalin historiankirjoitus voisi silti olla hieman erilaista, jos olisimme julkaisseet oman debyyttimme vähän aikaisemmin. – Vuonna 1981 aloittaneen Music Televisionin vaikutus oli aivan mieletön. Erityismainintani menee Panteran kavereille, sillä heidän seurassaan ei ollut ikinä tylsää. – Miljoonien levyjen myyminen ja isojen keikkojen soittaminen oli tietenkin huikeaa, mutta kaikista hienointa oli silti tutustua samanhenkisiin kollegoihin
Niin, sopeutuminen täysin toisenlaiseen elämään otti tietenkin oman aikansa, mutta toisaalta olin miettinyt jo pitkään jättäväni yhtyeen, joten en missään nimessä tippunut yllättäen tyhjän päälle. Rahasta ei todellakaan ollut pulaa. – Rob Halfordin saappaisiin astuminen oli tietysti monin tavoin mahdotonta, mutta toisaalta Tim ei saanut koskaan ”kunnollista tilaisuutta” näyttää todellisia kynsiään. Oliko sinun vaikea sopeutua yhtyeen jälkeiseen aikaan. En ihmettele, että diggareilla oli epäilyksiä Judas Priestin uuden tulemisen suhteen. Miltä sinusta tuntui, kun sait tietää Glenn Tiptonin sairastuneen Parkinsonin tautiin. Kun olin lavalla fanien edessä, halusin olla sataprosenttisen skarppi. Levy sai aikoinaan kritiikkiä muun muassa melodioiden puutteesta, mutta sellaisia biisejä meiltä sattui tuolloin tulemaan. – Se oli hirveä uutinen. – Robin paluu oli tietenkin aikamoinen piristysruiske, mutta kuten kirjassani kuvailen, oma mielenkiintoni alkoi hiljalleen hiipua monenkin syyn takia. K.K. Bändin sisäinen kemia ei enää ollut kunnossa, ja lisäksi Glenn sekä Rob tekivät omia soolojuttujaan Priestin ohella. Jimi oli edelleen uskomaton muusikko, mutta yhtyeen kemia ei enää ollut entisellään. Taisin tosin olla vähän liiankin rehellinen, ja tulin samalla polttaneeksi joitakin siltoja takanani. Heidän sydämensä ei tuntunut enää olevan mukana samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. – En. Sittemmin kummankin osapuolen musakuviot ovat muuttuneet isosti. Kohtaaminen tapahtui vuonna 2007 Salossa. – Pidän silloin ilmestyneestä Jugulator-albumista. Niinhän me olimme aina toimineet. Ei siinä juuri jäänyt mahdollisuuksia esimerkiksi pysyville ihmissuhteille. Minä ja Glenn olemme varsin erilaisia ihmisiä, mutta hän on silti läheinen ysK u v a: w w w .k kd o w n in g. Myöhemmin pohdin toki sitäkin, että halusivatko he nimenomaan minun näköiseni tyypin, jotta osa satunnaisemmista kuulijoista ei edes huomaa mitään muutosta. Downingilta”. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu joonaa dollaria. Se lamautti Judas Priestin pitkäksi ajaksi. Downing_a.indd 28 10.1.2019 16.11. Mitä ajattelet paikallesi tulleesta kitaristi Richie Faulknerista. – En suoraan sanoen myöskään pitänyt siitä, että jotkut bändin jäsenet lipittivät kaljaa ennen keikkoja. Metallin yleinen suosio oli 90-luvun loppupuolella alamaissa, eivätkä fanit tienneet pitkään aikaan, mitä Priestin leirissä oikein tapahtuu – vai tapahtuuko yhtään mitään. Jos otan esimerkin, niin The Jimi Hendrix Experience oli aikoinaan mielettömän kova yhtye, mutta myöhemmin kokoonpano hajosi, ja Jimi jatkoi muiden muusikoiden kanssa. Downingilla on kytkyjä myös Suomeen. Julkaisitte Painkiller-albumin syyskuussa 1990. n et K u v a: Ti m o Is o ah o haast_K.K. – Jälkikäteen ajateltuna muutos 80-luvulta 90-luvulle oli todella raju, niin Judas Priestin näkökulmasta kuin laajemminkin katsottuna. Julkaisitte taas uusia studiolevyjä ja kiersitte maailmaa ristiin rastiin. – En halua kuulostaa katkeralta – kuten sanoin, lähdin bändistä omasta tahdostani – mutta eihän Priest ole enää Priest. – Tuntuihan se aluksi hyvin oudolta nähdä hänet lavalla. Annoin bändin muille jäsenille kaksi kirjettä, joissa kerroin lähtemiseni syyt. Edeltäjiään (Turbo, 1986 ja Ram It Down, 1988) selvästi metallisempi pitkäsoitto nousi heti Priest-klassikoksi, mutta levyn maailmankiertueen jälkeen peli näytti pahan kerran pelatulta. Downing opastaa kädestä pitäen Sturm Und Drangin nuorta soittajistoa. Hänen nimensä oli Tim ”Ripper” Owens. Tekisitkö mitään toisin jos voisit palata vuoteen 2011, jolloin erosit Judas Priestistä. – Monet eivät kuitenkaan tiedä sitä, että olen lakiteknisesti edelleen Judas Priestin jäsen, sillä omistan neljäsosan bändin taustalla olevasta firmasta (Judas Priest Music Limited). Bändi kuitenkin täytti aikataulusi vuosikymmenien ajan. Ihmettelin esimerkiksi sitä, että miksi yhtyeeseen valittiin kaveri, joka näyttää ”nuorelta K.K. Tässä mies poseeraa Steel Mill -sivuston suomalaisten ylläpitäjien kanssa. Sota loi synkän varjon koko maailman ylle heti ”aurinkoisen 80-luvun” päätyttyä. Eihän uutta vuosikymmentä ehditty elää kuin vähän yli puoli vuotta, kun Persianlahdella puhkesi selkkaus monikansallisen liittouman ja Irakin välillä. Rob Halford palasi yhtyeen keulalle vuonna 2003, ja sitä seuranneet vuodet näyttivät varsin mallikkailta. Mietin ensin, että onkohan kyseessä jonkinlainen tribuutti. Rakastan toki itsekin hyvää olutta, mutta kaikelle on oma aikansa. Kun maailmankiertue loppui, saatoimme toki hengähtää muutaman hetken, mutta melko pian ryhdyimme työstämään seuraavaa albumia. Minua alkoi hermostuttaa yhä enemmän se, että pystymmekö tarjoamaan virheettömän ja täysipainoisen show’n paikalle saapuville diggareille. Hiljaiselo päättyi vasta vuonna 1997, kun ilmoititte jatkavanne uuden laulajan kanssa. Painkiller oli loistava albumi, mutta hyvä fiilis ei kestänyt kauan, sillä Rob päätti kuin päättikin lähteä soolouralle. ”Halusivatko he nimenomaan minun näköiseni tyypin, jotta osa kuulijoista ei edes huomaa mitään muutosta?” Heavy metalin kaksi sukupolvea. Yhtiön muut osakkaat ovat Rob, Glenn ja Ian (basisti Hill), ja tässä valossa edes Scott ei ole Priestin ydinjäsen – puhumattakaan Richie Faulknerista. – Scott Travis tuli rumpaliksemme vuonna 1989 ja hänen ansiostaan saatoimme kirjoittaa uudentyylisiä biisejä ilman mitään rajoituksia – ja tämän toki kuulee jo levyn avaavasta nimibiisistä. – Kun olin Judas Priestissä, minulla ei varsinaisesti ollut muuta elämää
Tosin jätkät taitavat vetää biisit paremmin kuin minä – ainakin nykyään (naurua). Nettisivustosi K.K Downing’s Steel Mill on ollut pystyssä jo yli vuosikymmenen – ja olet pyörittänyt sivustoa suomalaisen tekijätiimin kanssa koko tämän ajan. Bändin pojat olivat kovia Priest-faneja, ja satuin olemaan sopivasti Suomessa, kun Sturm Und Drangille oli buukattu keikka Saloon Vrock-festivaalille. ”Onhan se hassua, että bändi viettää viisikymppisiä, vaikka mukana on ainoastaan yksi alkuaikojen jäsen.” K u v a: R o ss H al fi n haast_K.K. – Kyllä vain! Olen itse asiassa soittanut heidän kanssaan Priestin kappaleita Jarin treenitilassa Tuusulassa, ja se on ollut erittäin hauskaa. Juuri nyt katselen mieluummin eteenpäin kuin muistelen menneitä. – Minulta on puolestaan kyselty, aionko julkaista muita kirjoja. – Tulee mieleen myös vuosi 2007, kun Jari kertoi nuoresta suomalaisesta yhtyeestä nimeltä Sturm Und Drang. Kyllähän tarinoita riittäisi varmasti useammankin opuksen täytteeksi, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, että yksi teos saa riittää. Ei sitten mennyt aikaakaan, kun Jarin ja hänen osaavien ystäviensä avulla pystyin toteuttamaan nettisivuston, jonka perustamisesta olin haaveillut jo jonkin aikaa. Palataanpa ajassa hieman taaksepäin... Millaisia ajatuksia tämä herättää sinussa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että nousin lavalle heidän kanssaan soittamaan Judas Priestin Breaking The Law’n! Judas Priestin perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi puoli vuosisataa. Tulevat julkaisut ovat silti toistaiseksi hämärän peitossa. Haluatko kertoa jotakin tulevaisuuden suunnitelmistasi. Mistä hän sen tietää. – Tuntuuhan se kieltämättä aikamoiselta – aika todellakin rientää! Luin jostakin, että Judas Priest aikoo juhlia merkkipäivää, ja kyllähän heillä on siihen täysi oikeus. Kirjoitin hänen ja Robin kanssa ison kasan heviklassikoita, ja niihin aikoihin liittyvät muistot eivät haalistu. Jos Ian olisi sanonut, etteivät jotkut fanit kaipaa minua, niin sehän olisi ollut täysin okei. – (Naurua) No, en ainakaan aio perustaa lomakeskusta (Downing kumppaneineen pyöritti golfiin keskittyvää virkistyspaikkaa vuosina 2013-17, mutta bisnes ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Jari paljastui kovan luokan Priest-faniksi ja päätimme jatkaa yhteydenpitoa. Huhhuh. Downingia. marraskuuta 2018 Puhelinhaastattelu Soittamista ei K.K. Mutta lupaan kertoa suunnitelmistani heti, kun aikomukset on lyöty lukkoon! 2. Mutta että kukaan... Mutta onhan se toisaalta hassua, että bändi viettää viisikymppisiä, vaikka mukana on ainoastaan yksi alkuaikojen jäsen. – Musiikki on edelleen intohimoni, ja olen tehnyt biisejä kotistudiossani, mutta en valitettavasti uskalla vielä tässä vaiheessa sanoa tarkemmin, miten tai milloin kappaleet tulevat julki – vai tulevatko ne edes julki. Kun Tipton vetäytyi yhtyeen livekokoonpanosta viime vuonna, ihmettelit julkisesti, miksi Judas Priestin jäsenet eivät kysyneet sinua takaisin bändiin. Jarilla ja kumppaneilla on myös Judas Priest -tribuuttibändi Priestone. Yksikään. huom). Odotahan... Tarkoitin enemmänkin sitä, että monet Priest-fanit olisivat varmasti halunneet nähdä minut taas estradilla – erityisesti sen vuoksi, kun Glenn joutui lopettamaan esiintymisen. Downing_a.indd 29 10.1.2019 16.11. Downing ole lopettanut Judas Priestistä vetäytymisen jälkeenkään. SOUNDI 29 täväni hamaan loppuun asti. toim. – Tuntui oudolta, kun vanha ystäväni Ian Hill sanoi jossakin haastattelussa, ettei yksikään Priest-diggari kaipaa K.K. – Törmäsin aikoinani Jariin (Asell, eräs nettisivuston ylläpitäjistä) jollakin lentokentällä ja aloimme jutella. – Lausuntoni ymmärrettiin hieman väärin, sillä en ole lainkaan varma, olisinko palannut bändiin, vaikka minua olisi pyydettykin... Olen näille herroille ikuisesti kiitollinen
Tuomari Nurmio -taitto_b.indd 30 11.1.2019 9.19. On arvokasta kuulla soittajien oikeasti soittavan. 30 SOUNDI SOUNDI 31 Teksti: Antti Luukkanen Kuvat: Markus Paajala 30 SOUNDI Tuomari Nurmion arvostus rockia kohtaan on viime vuosina vain lisääntynyt, sillä musiikinteon teollistumisen ja teknistymisen jälkeen inhimillisyys on hiljalleen katoamassa
Usvaa putkeen, toivottaa Tuomari Nurmio Spuget-yhtyeensä kanssa uuden albuminsa nimellä. Albumista, joka valittiin Soundin äänestyksessä vuonna 2005 kaikkien aikojen parhaimmaksi suomalaiseksi rockalbumiksi. Rauhassa oleminen ei tullut kysymykseenkään ensilevyn aikaan. Nimittäin tänä vuonna tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta Tuomari Nurmion uran aikoinaan sensaatiomaisesti käynnistäneestä, yhdessä Köyhien Ystävät -kokoonpanon kanssa tehdystä Kohdusta hautaan -esikoisesta. Suunnitelma, joka artistilla on ollut jo kauan, mutta joka vasta nyt lihallistui. Nurmio pohtii, miten tiivistäisi kuluneet neljä vuosikymmentä muusikkouttaan. Monenlaista soppaa on tullut keitettyä. En ole koskaan osannut ottaa mitään kohderyhmiä. – Mikä on itselle se kaikkein eniten ytimessä oleva asia, sitä mun on vaikea sanoa. Pääpiirteittäin on oltava tyytyväinen, koska musiikki on pitänyt mut kohtuullisessa taloustilanteessa ja olen saanut kuitenkin olla rauhassa. – En ole koskaan ollut hittiartisti enkä ole ollut siitä mitenkään sori. M ik an d er Tuomari Nurmio -taitto_b.indd 31 11.1.2019 9.19. Välillä on tarkoituksella tehty jotain, mikä ei olisi niin särmikästä, mutta ei sillä lailla, että olisi ihan tietoisesti lähdetty yrittämään laajempaa suosiota. Mun ei ole tarvinnut markkinoida itseäni tuolla Talikkalan markkinoilla. 30 SOUNDI SOUNDI 31 okainen Hannu ”Tuomari” Nurmion, 68, albumi on itsessään tapaus, mutta nyt miehen uraa tarkastellessa on ajankohtainen myös toinen noteeraamisen arvoinen tapahtuma. Levy pitää sisällään astetta streitimpiä, keikoilla vuosien hiomia versioita vanhoista Dumari-biiseistä. No, pari kertaa on ollut levy jossain listojen alkupäässäkin. Päinvastoin olen ollut hyvilläni siitä, että olen saanut olla sivussa. Ensilevy tuli 40 vuotta sitten, ja tulevaisuus on visioitu myös tästä eteenpäin. Kurja matkamies maan -singlen b-puoli Valo yössä teki Nurmion tunnetuksi koko kansalle. SOUNDI 31 on tullut keitettyä” ”Monenlaista S O PP AA K u v a: J
Jos biisi on itselle elävä tai tarpeeksi hyvä ja mielenkiintoinen, niin sitä soittelee ilokseen milloin mitenkin. Badding pärjäsi siinä musta hyvin ja se olikin paras niistä laulajista sillä levyllä, vaikka Baddingin rootsit onkin vanhassa iskelmässä ja Elvisja Roy Orbison -tyyppisessä kamassa. Siinä täytyy olla monta asiaa kohdallaan. Riffit täytyy olla hallinnassa. – Esan toimintahan on ylittänyt jo aikoja sitten rajan, joka johtaa tanssilavoille, suuren iskelmäyleisön lompakoille. Ne on kuitenkin soittaneet kauan ja erilaisia juttuja. Mulle on ollut aina tosi vierasta se, että keikoilla pitäisi vetää niitä yksi yhteen äänityksiin verrattuna. Hauska yhteensattuma on sekin, että myös Köyhien Ystävissä soittaneelta Esa Pulliaiselta on nyt tulossa korkean profiilin levy, jossa hän Agentseineen esittää Rauli ”Badding” Somerjoen materiaalia Ville Valo keulillaan. Hänen itsensä mukaan kysymys ei varsinaisesti ole siitä, onko hän itse muuttunut yhteistyökumppanina vai onko rinnalle löytyneet nyt juuri oikeat sepät. Mainitsit että tavalliselta kaduntallaajalta saamasi huomio ahdisti. Sitten alkoi nähdä aika junttejakin mestoja. – Se tuli yllätyksenä, koska mulla oli vaan sellaista pienten piirien suosiota, vaikka mä olin käynyt aika isoillakin keikkamestoilla soittelemassa sitä ennen. Se eka single, joka sen nosteen toi, oli tyyliltään swing-musaa. Englanniksi rockin saa kuulostamaan ihan toisenlaiselta, kun voit käyttää niitä kliseitä. Myöhemmin kuitenkin jalkauduit tarkoituksellisesti kansan syvien rivien pariin mahdollisimman autenttisissa lähiöräkälöissä. – Siinähän oli myös se kieliongelma. Paatelainen vastasi, että sä sanot noin joka vuosi. Kun lähtee soittamaan jotain, niin se lähtee toimimaan heti. Jotkut Daven (Lindholm) vanhat rokkibiisit oli myös toimivia. Mutta tekstien takia Badding toimi siinä paremmin kuin myöhemmin joissain kesymmissä tarinoissa. Ne sanat sopii siihen musiikkityyliin. Ajattelin karsia pois kaiken sen, mikä ei mun mielestä ole rockia. Viime keväänä kun treenattiin muita juttuja, niin sanoin, että pitäisi tehdä ihan streitti rokkilevy, ei mitään bluesia. Tavallaan on koomista se, että koko ikänsä soittanut Mitja, oikea musikantin arkkityyppi, sanoi ettei hän ole ikinä vetänyt näin streittiä kamaa. Sen pitää olla pätevää musaa, mutta myös tekstien pitää olla rockia. 32 SOUNDI K u v a: J. Purkkaa ja putkisäröä Spuget on pitkäaikaisin kokoonpano Tuomari Nurmion uralla. Tossa on ikään kuin päivitys teemasta. Kun ollaan lähdetty liikkeelle näin tyylillisestä alkupisteestä, niin minkä musiikkia ikänsä läheltä tutkinut Nurmio sitten näkee aidon suomenkielisen rockmusiikin alkupisteeksi. Se Köyhien Ystävien toinen sinkku, jossa oli Hän on täällä tänään ja Älä itke Iines oli lähempänä sitä stailia, mistä itse diggasin enemmän. Se taas ei ollut mulle se ykköspointti. M ik an d er Tuomari Nurmio -taitto_b.indd 32 11.1.2019 9.19. Mutta mun asenne muuttui pikkuhiljaa 80-luvun puolivälissä. Puhaltimia ei nyt kuulla. Nyt se on sitten pakko tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Mennään suoralla boogiella. Rock on kuitenkin Amerikan musaa. Sieltä se kiitos tulee kaikkein kitsaimmin. Silloin sellaiset roots-bändit kuin Creedence oli mulle aivan liian isoja. – On ollut hyvä tasapaino erilaisten soittajien välillä. Uudella Usvaa putkeen -levyllä Tuomari Spugetyhtyeineen tutkii rockin olemusta vanhojen kappaleidensa uusien sovitusten avulla. Lähtökohdaksi, josta muut sukupolvet ovat ottaneet viestikapulan myöhemmin käteensä. Matkimalla se on levinnyt kaikkialle maailmaan. Siksi se on arvokkainta. Tutkin oikeastaan koko 70-luvun 20ja 30-lukujen musaa. Halusin tietää, mitä me saadaan aikaan näillä säännöillä. Olen aina ajatellut, että se rokkimusa, jonka olen omaksunut jo kauan sitten, on sisäänrakennettuna siinä kaikessa mitä mä olen tehnyt. Onko se vihonviimeinen, se jäänee nähtäväksi.” Viime vuonna 2017 ilmestynyt Dumarillumarei-albumi piirsi tämän päivän Suomesta viiltävän analyysin. – Ne on biisejä matkan varrelta, jotka on enimmäkseen ollut keikkaohjelmistossa. Aiempiin Spuget-pitkäsoittoihin verrattuna levy on myös rahtusen kitaraorientoituneempi. Ja täällä jossain dösässä tai raitsikassa joku tuli aina lätkimään selkään. Sitä seurannut rautalankajuttu johtui siitä, että Esa (Pulliainen) oli alkanut kiteyttää omaa soittoaan siihen rautalankaan. – En ole mitään levyä tehdessä miettinyt, että sen pitäisi olla rokkia. – Heti seuraavassa levyssä halusin päästä irti siitä rautalankasoundista ja soittaa streitimpää musaa. Sanoin kundeille, että jätetään pois fiftarirock, swing ja shuffle-kompit – tehdään mahdollisimman suorilla kompeilla kaikki. Coverbändit on asia erikseen ja ulkomaiset rockbändit, koska mä halusin tehdä tämän suomen kielellä. – Olin ensin vähän vittuuntunut siitä, että ”vääränlaiset” ihmiset diggaa. Suomen kielessä täytyy ratkaista erilaisia ongelmia, että se flow toimisi tekstissä ja että siinä on oikeissa paikoissa konsonantteja. Suoralla boogiella Dumarin ja kitaristi Miikka Paatelaisesta, basisti Mitja Tuuralasta ja rumpali Markku Hillilästä koostuvan Spuget-kokoonpanon helmikuussa ilmestyvä Usvaa putkeen -albumi poikkeaa edellisestä Dumarillumareista sikäli, että tällä kertaa versioidaan jo vanhoja tuttuja biisejä. Kyllä mä eniten annan arvoa silti kollegojen, toisten soittajien ja muun musajengin mielipiteille. Läskibasso lähti veke ja tällä levyllä sillä oli lankkubasso. Sitähän ei voisi olla olemassa ilman sitä sulatusuunia, mikä Amerikassa on ollut. – Siinä on se kiinnostava ajatus, että mikä mun mielestä on rokkia. Ne on siinä osin ihan spontaanistikin muuttunut. – Sijoitin itseni sinne marginaaliin ja mun kohderyhmä oli samantyyppistä. Se soundi on nostalginen ja konservatiivinen, mutta se toimii tanssimusana. – Toi on aika vaikea kysymys. Mietin, että onko näin, perkele. Sehän on tyyliltään fiftarirockia, mutta siinä oli hyökkäävät ja moniselitteiset tarinat ja se oli hyvällä tavalla vasurilla vedetty. Mun asenne on nykyään suunnilleen sellainen, että kaikkien mielipide on lähtökohtaisesti yhtä arvokas. Ne on aivan eri soittimia, vaikka sillä onkin sellainen kierre siinä lankkubeississäkin, mikä on ”Aion julkaista vuonna 2020 albumillisen uusia biisejä. – Yksi käännekohta on ollut se Suomen Talvisota -lp
En ole koskaan osannut ottaa mitään kohderyhmiä.” SOUNDI 33 Tuomari Nurmio -taitto_b.indd 33 11.1.2019 9.19. ”Olen ollut hyvilläni siitä, että olen saanut olla sivussa
Pyrimme esittämään sitä, mitä olemme emmekä sitä mitä ehkä haluaisimme olla” pyörittelee Hande itse levynkannen saatesanoissaan. Silläkin rintamassa on luvassa jatkoa. Hillilän nuoruudenmusaa oli monet tällaiset purkkabändit kuten Slade, joten sekin lähtökohta oli tuttu. Dumari on neljässäkymmenessä vuodessa nähnyt suomalaisen levybisneksen keSuomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Tuomari Nurmio -taitto_b.indd 34 11.1.2019 9.28. Hyvästit kahlejengille Viime vuonna ilmestyi asiansa ytimeen päässyt ep-levy Judge Meets The King, jolla Nurmio lyöttäytyi kimppaan Knuck le bone Oscarin kanssa gospel-covereiden merkeissä. Usvaa putkeen ilmestyy uuden Vallila Music Housen kautta, joka on Nurmion pitkäaikaisen yhteistyökumppani Gabi Hakasen viimeisin levy-yhtiö. Ja vaikka se esimerkiksi Soundin haastattelussa loppuvuodesta 1979 kiellettiin, alkoi musiikillisestikin ilmetä näkemyseroja. – Siinä oli ensinnäkin se, että noita biisejä oli soitettu keikoilla. Nurmiosta tuli Kohdusta hautaan -levyn myötä valtakunnanjulkkis, vaikka se ei tavoitteena ollutkaan. Esa Pulliaisen rautalankaestetiikka oli kiteytymässä muotoon, josta hänet olemme myöhemminkin oppineet tuntemaan. Mennään helmikuun alussa purkittamaan ne loput biisit. Nyt kun meillä on yhdeksän biisiä, niin olisi järjetöntä jättää se siihen. Nyt halusin vaan skarpata sitä hommaa. ”Mikä on suosiomme salaisuus. Vai oliko se sattumaa. Oliko alun alkaen selvillä, että tällä konseptilla tehdään versioita vanhoista biiseistä eikä uutta materiaalia ole luvassa. Hank Williamsin ja Hiski Salomaan innoittama levy ei ankkuroidu täsmällisesti mihinkään aikaan. Myöhemmin hän on analysoinut, että levyn salaisuus on sen ajattomuus. Sitä voi siis kuunnella luontevasti millä vuosikymmenellä tahansa. Vielä saman vuoden aikana levyllä soittanut Köyhien Ystävät oli ehtinyt hajota. – Ollaan äänitetty sen jälkeen toinen sessio, jossa äänitettiin neljä biisiä lisää. Rahvas hakkasi baareissa selkään, lehdistö maustoi juttuja artistin suuhun pistetyillä kommenteilla ja Seuralehdessä julkaistiin Tuomari Nurmio -paperinukke. – Samoin Paatelainen pääsi toteuttamaan sitä soolokitaristin minäänsä, joka ei ole päässyt ehkä riittävästi esille. Jos olisin ruvennut tekemään uusia biisejä tällä konseptilla, niin en tiedä, kuinka kauan siihen olisi mennyt enkä tiedä, millainen siitä olisi tullut. Agents syntyi juuri tuolloin. Klassikon nopea syntytarina ja kahden uran alku Nurmio pääsi Soundin kanteen heti ensilevynsä ilmestymisen aikaan vuonna 1979. Siitä tulee sitten albumi. Sen ep:n lisäksi äänitettiin ekoissa sessioissa yksi ylimääräinen biisi. On jälkikäteen tarkasteltuna mielenkiintoista, kuinka kuin sattuman kaupasta alkanut Valo yössä -kappaleen sytyttämä lyhyt jättisuosio mahdollisti tämän jälkeen Nurmion pitkän ja polveilevan uran. Nurmiota kiinnostivat jo aivan muut asiat. Hannu Nurmio oli ennen tätäkin tehnyt musiikkia tosimielellä, vaikka levytetty tuotanto rajoittuikin vain vuonna 1977 Dusty Ramblers -yhtyeen Oi mutsi, mutsi -kappaleeseen Love Recordsin julkaisemalla Stadin Spartakiadit -kokoelma-ep:llä. Tuomari Nurmio on ollut aina nopea liikkeissään, mutta ensimmäisen albumin aikaan operoitiin varmasti ennätysvauhdilla. Valitsin sellaisia biisejä, joista saan revittyä irti tällaista kamaa. ”Yksi poikkeuksellisen hyvä bändi hajosi, mutta jos kaksi hyvää jatkaa niin kukas sitä täysin tyytymätön viitsii olla”, kyseli Arto Pajukallio Köyhien Ystävien hajoamisesta kertovassa jutussa Soundissa. Kesän keikkaputkessa Nurmio ja bändissä soittaneet Esa Pulliainen, Hans Etholén ja Juha Takanen saivat tarpeekseen. Kohdusta hautaan äänitettiin ja julkaistiin vuoden 1979 aikana, jolloin ehdittiin tehdä myös iso nippu keikkoja. Styrkkarista tulee putkisäröä. Ei enää huvittanut. Kohdusta hautaan ylitti tuolloisen 25 000 kappaleen kultalevyrajan vuonna 1981. Kappaleiden kierrätysaate on sekin siis alkanut jo varhain. Tuomari Nurmion monikasvoisuudesta kertoo paljon, että jo seuraavana vuonna uuden Viides Kolonna -kokoonpanonsa kanssa hän oli jo aivan toisissa musiikillisissa maisemissa. Katsoin omaa katalogiani, niin olisiko siellä 150–200 biisin joukossa ollut joku 30 mahdollista, jotka olisi sopinut tähän tarkoitukseen. Siinä on plektralla soitettuja biisejä kuitenkin jonkun verran. 34 SOUNDI lähempänä sitä läskibassosoundia. Tuskin kukaan tuolloin tiesi, kuinka naulan kantaan tuo arvelu osuikaan
Sitten voi olla free from the chain gang. Ne on näitä Spuge-keikkoja, sitten siellä on muutama soolokeikka. Onko siis niin, että alalla voi luottaa enää vain vanhoihin kavereihin. Herodes-lafka, mille mä menin mukaan, myytiin nopeasti EMI:lle. Rock edustaa mun mielestä itsesoitettua musaa heilumisineen päivineen. Se tuntuu musta entistä arvokkaammalta, koska sellainen on siirtymässä yhä kauemmas. Tulevaisuuttaan Nurmio on hahmotellut vajaan parin vuoden päähän. Jos mä kuuntelen hyvää musaa, niin mä melkein näen ne soittajat. Kuulija toki vaistoaa läsnäolon. Mutta mikään ei ole välttämätöntä. Ratas myytiin Sonylle. Se mielletään vanhojen ukkojen musaksi. En tiedä, kiertelisinkö sitten muailmaa. Ainahan siinä pitää olla jotain tuttua ja joku uusi koukku. Ensi kesän keikat on jo myyty. Mun ei tarvitse tehdä enää yhtään biisiä. – Ensi vuonna teen Juha Hurmeen kanssa Kalevala elävänä tai kuolleena -projektia. Toihan soveltuu helvetin hyvin tekoälyn toimintaan. – Vähän aikaa sittenhän oli tämä retrorockin buumi, mikä oli lähinnä sitä brittirockin kierrätystä. Kun tulin seuraavan kerran tapaamaan Gabia tohon kanavan toiselle puolelle, niin sillä oli sama konttori, vain kyltti ovella on vaihtunut. Mä pärjään ilman keikkojakin. Nämä kaikki jutut mitä olen tekemässä olen tilannut itseltäni. Ne on aina askeleen edellä ja ne pystyy muokkaamaan sitä musaa vauhdissa. Olen ihan varma, että keinoälyn avulla voidaan luoda hittikoneita, jotka säveltää ja tekee tekstejä alusta loppuun asti peilaamalla palautetta valtavasta datasta. – Nykyään on paljon huomattavasti mua suositumpia bändejä, joilla on vaikeuksissa löytää levy-yhtiötä. En mä niiden tekemisellä pääse niistä eroon, mutta jos mä en enää tilaisi itseltäni mitään. – Sitähän voi tehdä sitten yksittäisiä ralleja, jos sille päälle sattuu. Näen sen sellaisena romuluisena autona, joka pysyy just ja just tiellä. On rakennettu massiivinen rakennus, missä sitä käsityön jälkeä ei enää ole. Musa menee entistä teknisemmäksi ja teollisemmaksi erilaisten uusien laitteiden avulla. Onko se vihonviimeinen, se jäänee nähtäväksi. Jos otan jonkun vanhan bluestai rock-levyn, niin se soitto ja laulu tuntuisi tulevan paikan päältä. Siinä on mukana tusinan verran indie rock -artisteja. – Niin, se musa on vain arkkitehtuuria. – Annan tätä taustaa vastaan rockille nykyään entistä enemmän arvoa. Luulen, että ehkä sen jälkeen laitan pillit pussiin vähän pidemmäksi aikaa. Nyt olen kolmannella Gabin omalla lafkalla. Sen jälkeen aion julkaista vuonna 2020 albumillisen uusia biisejä. Jonkinlainen breikki kuitenkin, jossa näkee mitä haluaa tehdä sen jälkeen. Se on tavallaan hauskaa, mutta myös outoa. Millaisena hän näkee hänen seuraajiensa tilanteen – onko joukossa ketään hänen esimerkkiään tai perinnetietoista lauluntekijäkulttuuriaan jatkavia seuraajia. Mutta on mulla ollut koomisiakin juttuja Gabi Hakasen kanssa. @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Tuomari Nurmio -taitto_b.indd 35 11.1.2019 11.11. hityksen aitiopaikalla. – Mulla on vuoteen 2020 asti sellainen väljä suunnitelma. Nykymusiikki on enemmänkin toteutettua, ei itse elettyjä tunteita. Nyt keikkapaikoilla saattaa olla kaksikymppisiä jäbiä, jotka on kuunnelleet samoja artisteja kuin meikäläinen, kun mä olin sen ikäinen. Ja onhan rock jo nyt marginalisoitunut. Rockille on käynyt vähän samalla tavalla. Tuomari Nurmio edustaa ikänsä puolesta vanhempaa sukupolvea. – Esimerkiksi Jukka Nousiaisessa on se perinnetietoisuus olemassa. Aiemmin se oli blues
Niiden päälle tulee vielä muutama valikoitu kesäfestari. On tietenkin oikeutettua kyseenalaistaa, kuinka järkevää ylipäänsä on kajota Kingston Wallin kappaleisiin, koska kesäkuussa 1995 itsemurhan tehnyt Walli ei ole itse enää hengentuotteitaan esittämässä, mutta toisaalta faktat puhuvat vahvasti sen puolesta, että Kingston Wallin musiikin esittämiselle on tarvetta. Merkittävä tuo sama päivämäärä tulee olemaan myös vuonna 2019, koska silloin Tavastialla kunnioitetaan Wallin 50-vuotispäivää parhaalla mahdollisella tavalla – hänen musiikkinsa kautta. Sami Kuoppamäen ja Jukka Jyllin muodostamaa rytmiryhmää täydentävistä Von Hertzenin veljeksistä Kie ja Mikko kuuluivat alun perinkin Petri Wallin lähipiiriin. TÄTÄ KYSYMYSTÄ POHTIVAT MONET KINGSTON WALLIIN HURAHTANEET, KUN UUTISET TULEVISTA TRIBUUTTI KEIKOISTA ALKOIVAT LEVITÄ. päivä oli merkittävä vuonna 1969, koska silloin syntyi Kingston Wallille kolme albumillista ainutlaatuista ja vuosi vuodelta merkittävämmäksi osoittautuvaa rockia tehnyt Petri Walli. 36 SOUNDI H elmikuun 25. kingston wall -taitto_e.indd 36 10.1.2019 16.59. Fakta nimittäin on, että Tavastian-keikka myytiin loppuun samalla hetkellä kun lipunmyynti käynnistyi, ja erittäin nopeasti hupenivat liput maaliskuussa ympäri Suomea tapahtuville yhdeksälle lisäkeikallekin. Kokoonpano Kingston Wallin materiaalin henkiinherättävälle projektille on luontevin mahdollinen. Vaikka Kingston Wall keikkaili paljon, ja myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, hyvin monet eivät päässeet koskaan todistamaan trion livetaikaa. Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Ville Malja SAAKO PYHIMPÄÄN KAJOTA. Suomesta löytyy siis todistetusti tuhansia ihmisiä, jotka palavat halusta päästä todistamaan kappaleiden heräämisen eloon. MUTTA AINAKIN SE ON VARMAA, ETTÄ TÄMÄN PAREMMALLA PORUKALLA HOMMAA EI VOISI TOTEUTTAA
SOUNDI 37 Mua on ai na mieti tyttä nyt diskr eetti ysas iat, on tuntu nut ehkä vähän oppo rtuni stise l ta lähte ä itse sille tonti lle. Mutt a nyt ei ole yhtää n sella inen fiilis , on ollut ihan puhd as tunne , että Pete olisi itsek in täs tä fiilik sissä ." " kingston wall -taitto_e.indd 37 10.1.2019 16.59
Se oli jo silloin hyvin päämäärätietoista hommaa. Nyt kuitenkin tuntui, että on kulunut riittävästi aikaa. Hän analysoi, että Kiellä ja Petrillä on samankaltainen lähestymiskulma kitaransoittoon, mikä juontaa juurensa siihen, että he ovat kuunnelleet yhdessä samaa musaa samassa ajassa. – Mikkohan oli mukana tosi monilla Freakout-klubeillakin (Kingston Wallin isännöimiä liveklubeja) aikoinaan 90-luvulla. – Joten oli se yllätys mullekin, heh. Asiassa ihmetyttää ainoastaan, että miksi vasta nyt. Kie kuvailee, kuinka peruskoulun jälkeen lukion skipannut ja suoraan töihin mennyt Petri oli nuoresta asti hyvin päättäväinen sen suhteen, että hänestä tulee artisti. Haastatteluhetkellä tarkat roolitukset ja sovitusten yksityiskohdat ovat vielä monilta osin auki. Liput Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & Brothers Von Hertzen -keikoille menivät hetkessä. Ja tarvittaessa lisää kitaratukea voi antaa myös Jonne, jonka vastuulla tulee olemaan lisäksi ainakin synaja samplemaailmaa ja perkussioita. Mutta nyt ei ole yhtään sellainen fiilis, on ollut ihan puhdas tunne, että Pete olisi itsekin tästä fiiliksissä. UK-kierroksia Joulukuun lopussa 2018, kaksi kuukautta ennen Tavastian-keikkaa, Helsinkiläisen kasvisravintola Silvopleen lounaalle ovat saapuneet Sami Kuoppamäki ja Kie von Hertzen. Kokoonpanon voi nähdä myös valikoiduilla kesäfestivaaleilla. Mä en tee niin, mutta on meidän soittotyyleissä samaakin, mielestäni metsästetään samoja tunnelmia. Olin silloin musakoulussa (Musicians’ Institute, Los Angeles) ja kuuntelin kauheasti monenlaista lattarimusaa ja vaikka mitä hankalia progejuttuja. Vuonna 2015, kun aikojen saatossa koottu Kingtime-dvd vihdoin näki päivänvalon, puolestaan Tavastialla ja Ruisrockissa Kingston Wall FreakOut! -nimen alla lavalle nousi alkuperäiskaksikon kanssa iso joukko vaihtuvia solisteja ja kitaristeja. Ja Pete tunsi Mikon taas Kien kautta. – Vaikka koko ajanhan me ollaan tunnettu, aina koulusta saakka, Sami huomauttaa ja lisää, että heille Kie on ollut aina ykkösvaihtoehto Petrin saappaisiin. – Muistan sen niin elävästi. – Suurin syy ajoitukseen on tietenkin havahtuminen Peten viiskybäsiin mutta myös se, että me ollaan soitettu Samin kanssa nyt yli vuosi yhdessä. Hän sanoi, että yksi frendi haluaisi että sä saat tän kasetin. Soittivathan Kie ja Petri samassa Backline-bändissä jo ennen Kingston Wallin olemassaoloa. – Se oli helvetin hienoa, kun kuulijat olivat aidosti aivan fiiliksissä. Sami Kuoppamäki palasi VHB:n miehistöön vuoden 2017 War Is Over -albumin alla (hän soitti yhtyeessä myös Approachin (2006) aikoihin), millä olikin suora vaikutus siihen, että Kingston Wall herätettiin henkiin juuri tällä porukalla. Kie sanoo, että vaikka soittotyylin puolesta heissä on paljon samaa, persoonana ja sitä kautta esiintyjänä hän on monella tapaa Petrin vastakohta. Valkoisen miehen blues, 40-luvulla syntyneet brittikierrättäjät kuten (Jeff) Beck, (Jimmy) Page ja (Pete) Townshend. kingston wall -taitto_e.indd 38 10.1.2019 16.59. C-kasetin viitoittamalla tiellä Kevään ja kesän keikoilla lauluvastuun ottavalle Mikko von Hertzenille päätös oli helpompi, onhan hän ollut mukana muutamilla aiemmillakin tribuuttikeikoilla. Tietenkin myös Mikko on todistanut läheltä Kingston Wall -vuosia, ja onpa hänellä hyvinkin konkreettinen rooli yhtyeen syntyhistoriassa. Sitten kun laitoin soimaan sen c-kasetin, jossa oli Nepal ja muita KW-biisejä, olin vaikuttunut ja ihmeissäni. Se oli mulle ylläri, että sä nyt innostuit tähän mukaan. Lavalle nousevat siis trion alkuperäinen rytmiryhmä Jukka Jylli ja Sami Kuoppamäki rinnallaan Kie, Mikko ja Jonne von Hertzen, joilla on Kingston Walliin sekä musiikillista että henkilökohtaista hengenheimolaisuutta. Vuoden 2015 keikkojen yhteydessä useamman kitaristin voimin (Samu Leminen, Timo Kämäräinen, Linde Lindström) pystyttiin toteuttamaan levyversioiden päällekkäisäänitysten juttuja, eikä kukaan ollut bändissä ”Petenä”. Kemia keikoilla ja Kingston-matskuunkin sopiva fraseeraavampi meno on taas nostanut päätään, ja se auttaa ainakin itseäni siinä, että tällaisen pystyy tekemään, sanoo Kie. Tulevilla keikoilla on käytössä sama metodi, sillä Kien lisäksi myös Mikko soittaa kitaraa. Muistan kun mentiin joskus nuorisotalolle keikalle ja siellä soitti joku toinen bändi, niin Pete meni lavalle, otti kitaristilta kitaran ja sanoi että anna mä soitan. Molemmat niiskuttavat nuutuneina, sillä he ovat palanneet edellisiltana Von Hertzen Brothersin Englannin-rundilta, jonka koko yhtye joutui kahlaamaan läpi flunssaisena mutta kunnialla. Mua on aina mietityttänyt diskreettiysasiat, on tuntunut ehkä jopa vähän opportunistiselta lähteä itse sille tontille. Sitä kautta musiikillinen suhteemme on lämmennyt uudestaan. Ruisrockin keikan jälkeen Mikko alleviivasi vahvasti, että miten kova juttu tämä on ihmisille, Sami muistelee. Se on ollut jopa sellaista, mitä olen halunnut tietoisesti välttää, Kie vahvistaa. – Täytyy ainakin ensin kokeilla treeniksellä, että miten se toimii. – Kasetilla oli muuten yksi harvoin esitetty biisi, joka ei ole millään levyllä, Sami paljastaa Kiellekin yllätyksenä tulevan asian, mutta ei uskalla vielä veikata, että voisiko se päätyä tulevien keikkojen ohjelmistoon. – 13–15-vuotiaina se oli sellaista c-kasettien vaihtoa ja asioiden funtsimista Peten kanssa. Ja pitkälti tämä tuore yhteistyö on Mikon ideaakin, Sami huomauttaa. Vuonna 2014 ilmestyi Viljami Puustisen kirjoittama erinomainen Kingston Wall – Petri Wallin saaga -kirja, jonka julkaisubileissä Wallin musiikkia soittivat niin Jylli ja Kuoppis ystävineen kuin monet muutkin yhtyeet. – Kasiluokalta lähtien me soitettiin samassa bändissä, jossa soitti itse asiassa myös Joutsimäen Tinde, joka oli sitten Kingston Wallin eka rumpali ennen Samia. – Pete oli stara ja kitarasankari, mutta mä olen kaikkea muuta. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Lisäksi on helppoa perustella, että asialla on luontevin ja paras mahdollinen kokoonpano, kuten keikoista käytettävä nimihirviö ”Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & Brothers Von Hertzen” kertoo. Demossa oli tosi vahva oma moodi, ja se kuulosti siinä ympäristössä todella kummalliselta. Se lähti ihan perus Zeppelinistä ja Purplesta, mutta Peten kautta tuli myös esimerkiksi Zappaa. – Mutta onhan sekin totta, että kun joskus aiemmin sulta on kysynyt, että lähdetkö soittamaan niin susta se ei ole tuntunut luontevalta. – Myös laulupuolella voidaan pelata vaikka miten, koska kaikki veljekset Kysyntä Kingston Wallin musiikille on kova yhä tänäkin päivänä. Sellainen Pete oli tyyppinä. Aikaisemmin olen ehkä ajatellutkin, että tämän tekeminen vaatisi juuri sellaista ”kaikki spotit muhun nyt niin mä näytän, mistä kana kusee” -asennetta. Etenkin Rory Gallagher kolahti tosi kovaa, minkä huomaa jo kun katsoo mun Stratocasteria. Sami sanoo, että ensimmäisistä treeneistä lähtien kaikki on tuntunut hyvin luontevalta. Meillä ei kummallakaan kuitenkaan blues mennyt siinä vaiheessa originaalilähteille, vaan kyllä se oli nimenomaan se UK-kierros mikä vetosi. Esimerkkiä tuli tietenkin myös perhepiiristä, sekä velipuoli Hasse Wallin että kapellimestari-isä Aarno Wallin kautta. – Mikkohan toi mulle sen c-kasetin, jolta mä kuulin bändiä ekaa kertaa, Sami muistelee. – Olin opiskelureissulla Jenkeissä, ja kaverini Mikko tuli moikkaamaan. – Me asuttiin kumpikin Etelä-Haagassa, Petri oli mua pari vuotta vanhempi, Kie kertoo ja sanoo Petrin olleen hänelle paitsi läheinen ihminen myös tärkeä mentori nuorena. – Mehän soitettiin livenä lähes aina kolmestaan, jolloin Pete hoiti kitarat aina yksin. – Totta
Kollegat tuli se littämään, että se on sellaista jammai lua mutta missä on biisit, mikä mua är sytti jo silloin, Kie sanoo ja intoilee, kuinka hienoa on päästä nyt muistuttamaan yleisöä nimenomaan siitä, kuinka hienoa musiikkia Kings ton Wall teki. Biiseistä voi tehdä tällä porukalla monenlaisia sovi tuksia, Sami pohtii. Mitäs nyt tapahtuu Yksi tulevien tribuuttikeikkojen ydin kysymyksistä liittyykin juuri siihen: millaista versiota Kingston Wallista läh detään esittämään ja mitä puolia paino tetaan. – Todellakin, biisit ja se vahva visio puhuttelevat edelleen, Sami lisää. On kutkuttavaa päästä itsekin kokemaan, että mitä sitten tapahtuu, Sami intoilee. – Sellaisen harjoittaminen vaatii ai kaa, Sami lisää. – Se on oikeasti ihan superjännää, et tä vaikka miten treenaa niin musa alkaa elää vasta sitten kun keikat alkaa. – Me mennään tavallaan harjoittele maan jengin eteen, ja sit kun se olisi eh Mentiin joskus nuorisota lolle keikalle ja siellä soitti joku toinen bändi, niin Pete meni lavalle, otti kitaristilta kitaran ja sanoi että anna mä soitan." " kingston wall -taitto_e.indd 39 10.1.2019 16.59. Alkuperäisen trion keikoissa kun oli suurelta osalta kyse jammailus ta ja improvisaatiosta, ja yhtye piti kap paleidensa levyversioita vain sen het kisinä kuvina elävistä ja muuttuvista teoksista. – Monelle soittajalle voi olla tosi hankalaa se, ettei koko ajan ole suunta selvillä. 38 SOUNDI SOUNDI 39 ovat niin hyviä laulamaan. – Muistuu mieleen sellainenkin juttu männävuosilta, että Kingstonin kohdal la usein painotettiin sitä, kuinka livenä kaikki muuttui. – Sinne on rakennettu sisään sellaisia zoneja, että tähän tulee jotain ja merkki on tuo tai tuo, Kie sanoo. Veljesten ja Kuoppamäen kemia siis toimii, ja siitä ei liene epäilystäkään ett eikö rumpalin ja basistin yhteispeli toi misi, joten yleisö voinee olla luottavai nen sen suhteen että keikat tulevat me nemään hyvin. – Kaiken sen friikkailun ja muusik kouden lisäksi, mikä tietenkin oli sinän sä loistavaa, siellä ytimessä on se hem metin vahva visio, mikä Petellä niistä kappaleista teksteineen päivineen oli. – Treeniksellä treenataan treenamista, ja keikkoja treenataan todella vasta kei koilla – ikuinen totuus, Kie vahvistaa. Vaikka Hertzenien tukema kokoonpa no mahdollistaakin huolella rakennetut, monikerroksiset sovitukset, kaksikko lupaa että settiin jätetään paikkoja myös heittäytymiselle. Ja se on kestänyt aikaa. Tärkeä osa tätä on juuri se, että siellä pitää olla sellaisiakin hetkiä että mitäs nyt ta pahtuu… – Nyt kun meillä on seit semisenkymmentä yhteis tä keikkaa takana Samin kanssa, niin me ollaan opit tu toisistamme juuri noihin tilanteisiin liittyviä kirjoittamattomia lainalaisuuksia, Kie sanoo. Yhtye itse varmistuu homman toimi vuudesta vasta Tavastian lavalla. Jamipuolen korostami nen aika usein varjosti mielestäni paitsi sitä faktaa, että itse asiassa struktuuria oli paljonkin, niin myös sitä että kappa leet oli helvetin hyviä
Mutta se ei kuitenkaan mennyt vielä sinne ProTools-vaiheeseen, eli oli tavallaan old schoolia. – Siinä ajassa, siis 1990-luvun alussa, ei juuri tehty samantyylistä rockia. Itse kun olen tehnyt paljon biisejä, joissa en ole itse laulajana, voin katsoa kitaran kaulaa vaikka koko keikan ajan. Kingston Wall oli jo aikoinaan arvostettu ja kehuttu yhtye, mutta on tavallaan traagistakin että Petri Walli ei koskaan päässyt itse todistamaan, kuinka suureen arvoon ja suosioonkin hänen musiikkinsa on myöhemmin kohonnut. – Tietenkin on ollut hauska tsekata myös ne hienot harmoniat ja sointukulut, ja tutkia sitä tietynlaista toistoa ja jumitusta, missä tunteella kasvatetaan jotain eeppistä sointukuviota loputtomiin. – Olen ollut yllättynyt, kuinka paljon toistuvia sävellyksellisiä ja nimenomaan soitannollisia kuvioita trilogiassa on, biisistä toiseen. – Joo, ei ole ollut spiritistisiä istuntoja, joissa oltaisiin kysytty Peten mielipidettä, Kie naurahtaa. – Ollaan me tätä mietitty, ja tämä on tärkeä aihe käydä läpi, mutta kyse on kuitenkin lopulta siitä, että millä jengillä tätä tehdään. Sami lähtee pohtimaan Kingston Wallin merkitystä ajankohdan ja kontekstin kautta. – Olen plokannut sellaisia soitannollisia juttuja, melodioita, teemoja, riffejä, jopa fraseerauksia, joiden poissaolo mua itseäni vituttaisi jos olisin yleisössä. Toisaalta ei olisi mitään järkeä lähteä tekemään identtisiä luentoja levyversioista. – Mä olen sitä mieltä, että jos olisin itse pilven reunalla ja tsiigailisin meininkiä niin olisin peukut pystyssä. Petri Wallin uskottu kumppani oli Gibson Les Paul Deluxe Goldtop, mutta Kien käsissä sellaista ei nähdä. Muistan hyvin sen uskomattoman hienon fiiliksen, kun kuuli niitä ykköslevyn miksauksia ensimmäisen kerran. Mikä tavallaan sopii juuri tähän juttuun hyvin. Tää on hauska juttu! Ydin puskee läpi Se on varmaa, että yleisössä tulee olemaan paljon ihmisiä, jotka tuntevat Kingston Wallin tuotannon läpikotaisin ja varmasti tarkkailevat kriittisinä, että kuinka ”oikein” biisit soivat. Kyseessä on tietenkin meidän tulkinta ja versio, Sami painottaa. K u v a: So u n d in ar k is to kingston wall -taitto_e.indd 40 10.1.2019 16.59. Tässä auttaa se, että ne maailmat on niin vahvoja, että joka tapauksessa sieltä tulee sitä Kingstonin ydinmehua niin paljon läpi ettei ole mitään hätää. Ja hyvä niin, siinä onkin tsekattavaa, heh. – Tomppa teki helvetin hyvää duunia fiiliksellä. Kyllä siinä ihan oma soundinsa on. – Tietysti se traaginen ja arkkityyppinen rock’n’roll -tarina ei haittaa legendan kasvamisessa, mutta näin ulkopuolisin silmin voin sanoa, että olihan se teidän tekemä musa aivan ainutlaatuista kamaa. On mulla Les Paulkin, mutta mä en osaa soittaa sillä niin hyvin ja itse asiassa sellaisen käyttäminen tuntuisi siltä, että yrittäisin olla liian ”Pete”, Kie pohtii. Etenkin ykköslevyllä se joutui tekemään kaikenlaisia taikoja kun jouduttiin käyttämään äänityksissä niin vanhoja ja kuluneita nauhoja. Ja on edelleenkin, Kie sanoo Samille. Ja sellainen fiilis mulla pitääkin olla, muutenhan tämän tekeminen tuntuisi kornilta, Kie pohtii. – Ei me olla sitä pohdittu ainakaan ääneen porukalla, Sami toteaa. – Ainakaan vielä, Sami lisää. – Te olette saavuttaneet sen statuksen, että Suomessa lähes jokainen bändisoittoa aloittava jäbä tsekkaa teidät. 40 SOUNDI SOUNDI PB kä valmis niin keikat loppuu. Ei puristeta mailaa liikaa, se ei saa olla vakavaa. Ekonomisia asemia Kingston Wall jätti jälkeensä melko suppean perinnön: kolmen vuoden aikana julkaistut kolme studioalbumia (I, II ja III Tri-Logy, 1992–1994), jotka ovat Petrin kuoleman jälkeen saaneet jatkoksi pari livealbumia, uusintajulkaisujen bonusraitoja sekä dvd:n. – Ylpeänä minä niitä levyjä voin yhä kuunnella. – Aivan varmaa on, ettei voi miellyttää kaikkia, Kie toteaa. Sami haluaakin käyttää tilaisuuden hyväksi nostaakseen esiin pitkän linjan ammattimiksaajan Tom Vuoren, joka oli harvoja ulkopuolisia, jonka kaikki langat käsissään pitänyt Walli päästi studioon. Kaikki ne levyt tehtiin muutenkin kädestä suuhun -omakustannemeiningillä ja päälleäänityksiä tehtiin paljon öisin Lepakossa, kun studiolla ei ollut muuta käyttöä. Kuoppis on Kuoppis ja Jylli on Jylli, ja me broidit lennellään siinä Camel-askin kannessa mukana. Mutta kun laulat yleisölle samalla, joudut miettimään koko ajan että mitkä olisi sellaiset asemat, ettet sä joudu arpomaan että minne se käsi menee. Mutta toisaalta, enhän mä edes osaa soittaa kaikkia juttuja juuri samalla tavalla kuin Pete. Tuollaisia yksittäisiä, tosi opettavaisia juttuja siellä on ollut. Sillä mä olen aina soittanut. – Tietenkään biisit eivät tule kuulostamaan samalta kuin Peten tulkitsemina, eikä siihen pidä pyrkiäkään, mutta toisaalta ei pidä olla itsetarkoituksellista muuttaa kaikkea vain sen takia että haluaisi jättää jonkun oman sormenjäljen tai tehdä statementin. Siellä toistuu häpeilemättömästi samat Walli-teemat ja melodiat, joita se on uittanut läpi tuotantonsa. Kie on lähtenyt purkamaan asiaa pohtimalla, mitä hän itse haluaisi kuulla jos olisi seuraamassa keikkaa. Viime kuukausina Kie on perehtynyt Kingston Wallin kappaleisiin tarkemmin kuin koskaan ennen, ja tehnyt sitä kautta uusia havaintoja Wallin sävellyksistä. Meillä pitää säilyä keikoilla se sama fiilis mikä tuli kun tajuttiin, että hei, Pete täyttää 50, mennään tekemään se keikka. – Kitaristina on myös ollut nasta huomata, kuinka ekonomista se soitto on. – Ja vaikka tämä tehdään porukalla, niin koska mun kitara on väkisinkin isossa roolissa niin juuri mä olen joutunut pohtimaan, että mikä osa on mun mielestä sitä Kingston Wallia, mitä siellä pitää olla ja mikä vapaammin omiin verkkareihin vedeltävää vyöhykettä. Petri Wallin johtama ainoa oikea Kingston Wall 90-luvun alkuvuosina. Meillä oli vahvat siteet 1970-luvulle mutta kun sitä kuitenkin tehtiin 1990-luvulla, niin siitä tuli tietyt lisämausteet. Hän kuitenkin vakuuttaa, ettei koe asian suhteen paineita. – Ja Peten tuntien se on sitä enemmän peukut pystyssä, mitä enemmän me tehdään kuten meitä huvittaa, Sami sanoo. Peukut pystyssä Tulevat tribuuttikeikat kirvoittavat väistämättä yhden hypoteettisen kysymyksen: mitä Petri itse mahtaisi tuumia tällaisesta kunnianosoituksesta. Asia koskee erityisen paljon Kieä, joka joutuu astumaan Wallin tontille. Tehtiin täysillä ja saatiin virheetkin kuulostamaan musalta. – Ei, mä vedän mun Stratolla
Riverside tulostus.indd 41 10.1.2019 15.03
Suomen ahkerimpiin bassotaiteilijoihin lukeutuva Ville Rauhala ei neuvonpitoon kiireiltään ehtinyt. Sami loistaa fonien ohella pianolla ja syntetisaattorilla. Pidimme joulun alla pow-wow’n herrojen yhteisen lapsen tiimoilta. Hannibalin lisäksi läsnä olivat saksofonisti Sami Sippola (Samanna, Getsemane, Funky Kingston) ja monissa globaaleissakin yhtyeissä vaikuttava rumpali Janne Tuomi. Se vaan kummasti piristää. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Jussi Niemi K un on vuosikymmeniä kuunnellut äänilevyjä kyltymättä yli genrerajojen, niin yllättävyys nousee innostavuusasteikon yläpäähän. Eri Terveisiä todellisuudesta Hannibal & Hot Herosin genrejä sekoittava yhteislevy iskee toista kautta. Juuri tuo ominaisuus iski ensimmäisenä Hannibalin & Hot Herosin pitkään odotetussa ja helmikuun alussa Monsp Recordsin toimesta markkinoille ilmestyvässä debyytissä Tässä ja nyt. Hot Heros puolestaan on kansainvälisen tason free jazz -trio, jonka uusi Folkjazz From Finland -albumi on vuoden 2018 parhaita jatsijulkaisuja. Rovaniemeltä Tampereelle jo kauan sitten pesiytynyt Hannu Stark (42) on räpäytellyt Tulenkantajissa, Pahoissa Viineissä ja soolotuotannollaan sekä toiminut Joku Roti -yhtiön pomona ja kuuluu kotimaisen räpin kärkikaartiin. K u v a: Ju u so A al to hannibal & hot heros -taitto.indd 42 10.1.2019 16.13. Ai, tästä tuleekin tämmöinen Avaan session yllätysmomentista mainiten: Hane räppää ja laulaa, eikä soittokaan mene Hot Herosin perusvaihteella akustisena freenä, kun Janne nakuttelee paljolti congaa ja bongoja ja Villen kontra soi usein aivan kuin sähköbassokin. Liiton osapuolethan tunnetaan
Eläköön myyräntyö! Te tiivistitte kaikki vierailijat (Faarao Pirttikangas, Pekko Käppi ja Asa) samaan Pakolainen-biisiin, joka tuo ajankohtaisen asiansa lisäksi palettiin suomalaisen kansanlaulun. Nehän on bluesmiehiä suomalaiselta pohjalta. 42 SOUNDI SOUNDI 43 ”Kyllä asioiden ylös päin kertyminen näkyy musaskenessä kin.” elementit ja tyylit nivoutuvat yhteen hyvinkin saumattomasti. Aikaisemmin me on tehty kaikki jazz-levyt livenä päivässä tai parissa. – Kyllä sitä väännettiinkin. Kuinka paljon tilität levyllä omaa kokemustasi. Kiippareista puheen ollen, PA:n öljymäisesti pulpahtelevat syntikat osuvat naulan kantaan. Päinvastoin, balanssi on aivan täydellinen. Mie selvitin ja vain yksi levy niistä 60:stä oli oikeasti independent. – Siellä on monia tunnetiloja, jotka panin suoraan paperille. Se lyriikka on niin yksinkertaista ja kaunista. Alho on tuottanut, äänittänyt, miksannut ja masteroinut levyn. Tässä lauletaan ilolla ja ylpeydellä, että ”oon PA”. Mainitsen juuri Soundin kriitikoiden parhaan kotimaisen albumin tunnustuksen plokanneen ja keikkansa loppuunmyyvän Jukka Nousiaisen esimerkkinä suositusta ja huippulahjakkaasta artistista, jota ei juuri koskaan kuule radiosta. Ei siinä tehdessä genrejä pohdittu. Soitin muutamaan firmaan heti, mutta promopaketti olis maksanut enemmän kun koko levyn tekeminen, joten meillä ei ollut siihen varaa. Muutamissa raidoissa on tiettyä Su perfly/Trouble Man -meininkiä. Onko Tässä ja nyt harkittu irtiotto perusräpistä. Kyllähän musiikin alennustilan kuulee, jos kuuntelee radioiden tarjontaa. Nyt se toteutui, kun aloin pohtia, kuka pystyy räppäämään tällaiseen viritykseen kuulostamatta päälle liimatulta. Olemme yhtä mieltä siitä, että mikäli ”noususuhdannetta” joiltain osin on, niin kaikki hyöty siitä virtaa vain ja ainoastaan varakkaimman osaston taskuihin, jotka ihan tutkitusti ovat viime vuosina pullistuneet entistäkin nopeammin samalla kun tavallinen kansa köyhtyy entistä nopeammin. Kaikki muut oli joko niitten kahden suuren tai niitten tytäryhtiöitten artisteja tai isojen yhtiöiden jakelussa. Jarno puuttui vain asioihin, jotka hänen mielestään voi tehdä vielä paremmin, ja useimmiten bändi yhtyi hänen näkemykseensä. Jarno (Alho) on huippumies, Janne huomauttaa. Asan kans on puhuttu 15 vuotta yhteistyöstä. Sähäkästi funky ja tekstiltään tähän aikaan osuva PA on ilmiselvä sinkku ja sellaiseksi se on valittukin. Miepä sitten kaivoin esiin niiden ”sata soitetuinta” ja jaksoin 60 tsekata. Irtiotto perusratkaisuista syntyi otollisten levytysmahdollisuuksien lomassa kuin vahingossa. Lauloin jo Hobo Newsissa. Vanha tehtaanpatruunan asunto on kuin flashback kaupungin historiasta. Hannibal: – Se on niin kuin vastaisku tälle menestyksen kultille, jota on eletty koko 2000-luku. Oikeastaan lopputulosta voi sanoa yhtä hyvin souliksi, funkiksi tai jazziksi kuin räpiksi. Kaikki kolme ovat huomanneet saman. Emma-ehdokkaaksi kuitenkin päästiin ilmeisesti ihan omilla ansioilla. Tavallaan tämä on mun erolevy ja on tässä ollut muutakin rankkaa, toteaa pienen pojan yksinhuoltajaisä ja nostaa esimerkeiksi sekä isänsä että räppikaveri Edorfin kuolemat. – Mie oon itsekin tuskaillut tuon asian kanssa, mutta sitten olen ajatellut, että, vitut, me tullaan jotain toista kautta, jotain sellaista kautta, mihin te ette voi vaikuttaa, Hannibal toteaa. Sami: – Kyllähän asioiden ylöspäin kertyminen näkyy musaskenessäkin. Vahvimmat valikoitui levylle. Että sun pitää tehdä rahaa ja se on sun mitta eikä muuta mittaa olekaan. Pohjat tosin äänitettiin treenikämpällä korkealla Herrainmäellä, josta aukeaa huima näköala Näsijärvelle. Aimolta ja Dallapélta ja on alun perin varmaan viitannut evakkokarjalaisiin. Meitä kaikkia ihmetyttää ja ärsyttää se ”keisarin uudet vaatteet” -syndrooma, että vaikka ihmiset kaikkien tuttavapiirissä ja laajemminkin saavat potkuja tai palkanalennuksia, niin hallitus jauhaa samaan aikaan ”noususuhdanteesta”. Sami: – Jarno vois hyvin olla tässä bändissä, sen näkemykset on niin samanhenkisiä. – Haen hyväksyviä katseita, Hannibal sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen kavereitaan vilkaisten ja jatkaa niitä saatuaan: – Kyllä se eniten vahinko oli. Kun Hannibalin rapjuuret yhdistetään Hot Herosin free jazz -poljentoon, on lopputulos enemmän kuin osiensa summa. – Siihen on kenen tahansa vaikea räpätä, koska tahtilaji on tyyliin 5 plus 6, se ei mee mihinkään normaaliin jakoon, mutta Asa hoiti sen hienosti, Sami huomauttaa. Taisi vähän riistäytyä... En sanoisi niinkään. Nykyään tiedän, mihin pystyn. Siellä soi loputtomasti sekä suomalaisia että ulkomaisia nuoria mimmejä, jotka kaikki laulaa sellasella Rihanna-nenä-äänellä. Ne ovat siis Samin käsialaa, kuten myös juhlava piano kappaleessa Vanha Erkki. hannibal & hot heros -taitto.indd 43 10.1.2019 16.13. Muutaman kerran kun se sanoi kuulevansa tietynlaisen kiipparijutun johonkin, niin olin ajatellut ihan samaa itse. Oliko Hanella kynnystä laulaa. Hane: – Joo, se tulee A. Nyt siellä on foneja joissain biiseissä bigbandillinen. Soundi ei ole yhtään ummessa. Toin biisejä jätkille ja katottiin vain, mikä toimii parhaiten. Vastassa on niin isoja firmoja, ne säätää sitä kuka saa näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Sami: – Ehkä me vähän innostuttiin, kun tajuttiin, että meillä oli aikaa ja mahdollisuuksia päällekkäisäänityksiin. – Ei enää, varsinkin kun Herot on niin kannustavia ja kärsivällisiä. Hane kiittelee Alhon sosiaalisia taitoja: – On töksäytteleviä tuottajia ja sitten on näitä Jarnon tapaisia, jotka osaa sanoa asioita niin, ettei herkinkään taiteilija pysty loukkaantumaan. Esimerkiksi siihen salsabiisiin (Öi sin ja päivisin) duunasin sellaisen arrin lennosta. Bändi luonnehtii hänen tuotantotyyliään hienovaraiseksi, mutta kokeiluille avomieliseksi. Se on vaivalloista, koska nykyään ne ei enää mainitse levy-yhtiötä niissä tiedoissa. Oikeastaan yllätyin itsekin tekovaiheessa, että ”ai, tästä tuleekin tämmöinen”. Multa kesti hyvän aikaa tajuta, että hyvin harva levy-yhtiö enää promoaa levyjä (mikä on yksi levy-yhtiön tärkeimmistä tehtävistä). – Mutta nyt elämä on taas muuttunut antoisaksi, kun sai tämän levyn viimein tehtyä ja tajuaa jotenkin, miten hommat toimii. Se pitää itse selvittää. Eikö sitäkään suunniteltu. Kun kaikki pohjat ja osa vokaaleistakin oli äänitetty livenä studiossa, niin niissä oli jo tavoitettu se hetki ja tunnelma aika vahvasti. Lista jäi tosi lyhyeksi. Hot Herosillekin sanottiin, että ”teidän kandeis hoitaa joku promopaketti Folk jazzille”. Aina on joku taho ikään kuin vastassa, että ”tästä nyt ei vaan voi kirjoittaa tai tämä ei nyt vaan sovi meidän formaattiin tai jotain”. Mikä ihmeen nousukausi. Oli vain ajan kysymys, koska tehdään Faaraon ja Pekon kans yhteistyötä. Kundit ylistävät kilvan Alhoa, jonka paja sijaitsee Tampereella Petsamossa. Ennen tiesin vaan, mitä halusin. Biisi johtaa meidät yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hane: – Seurasin yhtä nettikeskustelua, jossa puhuttiin kahden suurimman yhtiön vaikutuksesta radiosoittoihin, ja yhden radion edustaja sanoi, että ”kyllä meillä soitetaan independent-merkkienkin levyjä”. Vanhoissa iskelmissä on usein vangittu painavaa asiaa muutamalla sanalla
44 SOUNDI AIKANSA HALLITSIJAT Dream Theater on viihtynyt progressiivisen metallin valtaistuimella 1990-luvun alkupuolelta asti. Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Mark Maryanovich 44 SOUNDI dream theater -taitto.indd 44 10.1.2019 16.17. Helmikuussa ilmestyvä Distance Over Time loikkaa varsin kauas kolmen vuoden takaisesta The Astonishing -järkäleestä, mutta newyorkilaisyhtyeen kuningaspaikka ei ole edelleenkään uhattuna
Astetta orgaanisemmin työstetty uutuuslevy Distance Over Timen valmis materiaali syntyi kahdessa ja puolessa viikossa. Pohjoisamerikkalaiseen tapaan nämä herrasmiehet ovat hyvin kohteliaita ja kaikenlaisia tarinoita olisi taatusti tarjolla ilman ainuttakaan kysymystä, mutta tästä huolimatta kaksikon kanssa jutustellessa ei tule kertaakaan mieleen termi ”lipevä small talk”. – Nopea työskentelytahti liittyy myös siihen, että bändin muusikot ovat niin järkyttävän taitavia – enkä nyt todellaDream Theaterin progemetallinen tuotanto on tyylilajille uskollisesti monisyistä ja haastavaa, mutta sen teko voi sujua yhtyeeltä itseltään hyvinkin helposti. Lainataanpa vielä Ollilaa, sillä hänen kirjoituksensa antaa oivan aasinsillan kohti Petruccin seuraavaa kommenttia: ”The Astonishing on täysiverinen scifi-rock-ooppera, jonka juoni on tarpeeksi vahva kantaakseen teemalevyn sijasta vaikkapa elokuvan tai musikaalinkin. Juoni sijoittuu tulevaisuuden dystooppiseen yhteiskuntaan, jossa orgaaninen musiikki on pannassa, sallitusta äänitapetista vastaa tekoäly Noise Machines ja ihmisten kuuliaisuutta valvovat Nomacs-robotit.” – Tällä kerralla halusimme pitkäsoiton nimenomaan kuulostavan orgaaniselta, naurahtaa Petrucci. Oletko sinä nyt ihan tosissasi. – Sanotaan vaikka niin, että 2000-luvun kuluessa olemme hyödyntäneet teknologian kehityksen tuomia mahdollisuuksia... LaBrie nappaa puheenvuoron. ”Biiseissämme on toisinaan pitkiä instrumentaaliosuuksia, ja yleensä menen niiden ajaksi vahvistinpinojen taakse hörppimään teetä.” SOUNDI 45 dream theater -taitto.indd 45 10.1.2019 16.22. Elettiin viime kesää, kun Dream Theater vetäytyi New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan Monticellon kylän laitamille. Se lunastaa nimensä täydellisesti ja on ilman muuta parasta Dream Theateria sitten vuoden 2000. Eivät sieltä päinkään. Itse asiassa työskentelemme useimmiten varsin nopeasti, ja esimerkiksi Train Of Thought -albumin (2003) kappaleet syntyivät noin kolmessa viikossa, kitaristi huomauttaa ja jatkaa: – Jos satumme olemaan tuotteliaalla päällä, niin yhden biisin valmistelemiseen kuluu keskimäärin yksi työpäivä. – Toimin taas kerran myös albumin tuottajana ja minulla saattoi olla viimeinen sana tekemisiimme, mutta jaoimme saman mielipiteen myös kollektiivina: kitarat saavat nyt kuulostaa loppuun asti hiomattomilta, rummut voivat kumista aikaisempaa alkukantaisempina ja niin edelleen. Petrucci ja LaBrie eivät onneksi ole kotoisin ”juuri nyt ei oikein jaksa eikä myöskään pahemmin kiinnosta” -maasta. Se on niitä ani harvoja levyjä, joista nauttimiseen pitäisi ottaa vapaapäivä. Kissana pöydällä komeilee helmi kuun lopulla ilmestyvä uusi studiolevytys, Dream Theaterin mittapuulla varsin maltillisen mittainen Distance Over Time. Vanhan liiton tavalla. Jos taas kyseessä on mittavampi eepos, niin prosessiin saattaa humahtaa kolmekin päivää. Alustavat ideat ovat usein liikkuneet muusikolta toiselle internetin välityksellä emmekä ole välttämättä olleet studiossakaan samaan aikaan, sanoo LaBrie ja naurahtaa: – Tällä kerralla sanoimme hyvästit kaikelle tuolle, ja päätimme valmistella uuden pitkäsoiton täysin eri tavalla. – Voisinkin tässä yhteydessä heittää Nightwishin jäsenille – ja tietysti kaikille muillekin tieteen saavutuksista kiinnostuneille – sellaisen vinkin, että tsekatkaapa uudelta levyltämme löytyvä kappale Pale Blue Dot. Otetaan yksi esimerkki: kun Petrucci ilmoittaa aikoinaan seuranneensa Nightwishin julkaisemaa videosarjaa Endless Forms Most Beautiful -albumin valmisteluvaiheista, kitaristi maustaa kertomustaan sinänsä huomaamattomilla yksityiskohdilla. Istuimme siellä viidestään, esittelemme toisillemme ideoita ja kasasimme sekä sovitimme biisejä nollapisteestä valmiiksi asti – oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä. Biisin otsikko paljastaa sen verran, ettei minun varmaankaan tarvitse johdatella tiedemies Carl Saganin ystäviä sen enempää, hymähtää kitaristi. Biisit on sävelletty tukemaan juonenkuljetusta, draamankäänteitä ja henkilöhahmoja. The Astonishing saa Dream Theaterin johtokaksikon hyväksyvät nyökkäykset myös loppuvuodesta 2018, mutta samaan hengenvetoon he huomauttavat, ettei bändillä ollut nyt mielenkiintoa ”tehdä mitään samanlaista”. Omasta taiteesta puhuminen ei taatusti ole maailman ikävintä puuhaa, mutta hämmentävän usein promotionaalisilla kiertueilla olevat muusikot tuntuvat olevan jossain määrin kyllästyneitä päivän agendaan – toisin sanoen siihen uusimpaan julkaisuunsa, jota heidän olisi tarkoitus mainostaa viimeiseen hengenvetoon asti. Bändi oli löytänyt sieltä Yonderbarn-studion, joka soveltui täydellisesti muusikoiden tavoitteisiin ja tarkoitusperiin. – Kyllä vain. SOUNDI 45 O n viime joulukuun alkupuoli, ja alun perin vuonna 1985 Majesty-nimellä perustetun Dream Thea terin kitaristi John Petrucci sekä laulaja James LaBrie ovat saapuneet jouluvaloissa kylpevään Berliiniin tapaamaan eurooppalaisia toimittajia. Ja hemmetti sentään, että meillä oli hauskaa, kertoo Petrucci ja jatkaa: – Kun olimme olleet studiossa noin kaksi ja puoli viikkoa, kasassa oli albumin verran valmista materiaalia. Ennen kuin menimme Yonderbarniin, käsissämme oli ollut vain joitakin hajanaisia ideoita. Niinhän te tavallaan teittekin – ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Niistä voi kuitenkin päätellä, että Nightwishin edesottamukset kiinnostavat Petruccia ihan oikeasti, eikä hän nosta yhtyettä esiin pelkästään suomalaistoimittajan mieliksi. Soitimme, soitimme ja soitimme lisää... Ehkä parasta ikinä”, Ollila ylisti. ”Lopulta 130 minuuttia ei ole edes tarpeeksi: The Astonishingin haluaa sydän läikehtien laittaa heti uudestaan soimaan. – Mahtavinta oli se, että Yonderbarnissa oli iso soittohuone, ja mehän rakastuimme paikkaan saman tien. Ennen kaikkea halusin Distance Over Timen antavan sen vaikutelman, että yhtye soittaa biisejä yhdessä treenikämpällä. N oin tunnin mittaisen Distance Over Timen edeltäjä, kolossaalisen mittainen rockooppera The Astonishing osui monen mielestä tikkataulun keskiöön, ja myös Soundin kriitikko Mape Ollila antoi konseptilevylle täydet pisteet
Dream Theaterin yli 30 vuoden mittaiselle uralle mahtuu niin paljon fanikunnalle tärkeitä kappaleita, että bändin keikat voivat nykyään venyä hyvinkin kolmetuntisiksi. 46 SOUNDI SOUNDI PB kaan tarkoita pelkästään Johnia. Emme ole suunnittelemassa jäähyväiskiertuetta vielä pitkään aikaan, nauraa Petrucci. Sitten jossakin vaiheessa vilkaisen illan kappalelistaa ja kummastelen kerta toisensa jälkeen sitä, että setissä on todellakin jäljellä vain pari biisiä. ”Emme ole suunnittelemassa jäähyväiskiertuetta vielä pitkään aikaan.” dream theater -taitto.indd 46 10.1.2019 16.17. Emme ole suinkaan laiskistuneet, mutta tällä kerralla vähän suoraviivaisemman ja raskaamman materiaalin kirjoittaminen tuntui huomattavasti mielekkäämmältä, kuvailee Petrucci. Kun Dream Theater paiskaa Distance Over Time -kiertueella normaalimittaisen keikan, iltama kestää ainakin kolme tuntia. 2: Scenes From A Memoryn studioversio kestää 77 minuuttia. ”Täysimittainen” on termi, jonka käyttäminen Dream Theaterin konserttien yhteydessä ei todellakaan ole liioittelua. Tällainen seikka taitaa vihjailla myös siitä, että nautitte edelleen suuresti keikkailusta. 2: Scenes From A Memory -albumi juhlii tänä vuonna parikymppisiä. Tämä tosiseikka ei myöskään tule kokemaan kolausta Distance Over Timea promotoivan kiertueen yhtey dessä. – Vietämme taas kerran melkein koko kesän Euroopassa, mutta esiinnymme lähinnä festareilla, emmekä pysty niissä olosuhteissa tarjoamaan aivan täysimittaista Dream Theater -kokemusta. D ream Theater aloittaa seuraavan maailmankiertueensa maaliskuun loppupuolella. – Distance Over Time on neljästoista studiolevymme, ja kaikkia miellyttävän biisilistan valitseminen on muuttunut jo aikaa sitten täysin mahdottomaksi. Kun olemme lavalla faniemme edessä, aika rientää aivan käsittämätöntä vauhtia. Ainoa mahdollisuutemme on soittaa todella pitkä setti jokaisena iltana, hymähtää LaBrie. – Niinpä niin! Setti jakautuu kahteen osaan, sillä Metropolisin jälkeen soitamme niin uusia kappaleita kuin muitakin vanhoja merkkiteoksia. Asetitteko itsellenne selkeitä musiikillisia tavoitteita vai etenikö työskentely enemmänkin ”tulee mitä tulee” -tyylillä. Joku yhtyeen jäsenistä saattaa esitellä maailman hurjimman riffin tai jonkun hyvin hämmentävän tahtilajin, mutta hillittömästä vaikeusasteesta huolimatta kaikki ovat omaksuneet idean alta aikayksikön. – Kyllä vain. Toki kyseessä on positiivinen ongelma, mutta ongelma se on plusmerkkinen ongelmakin. Mutta faneilla ei ole mitään syytä suurempaan huoleen, sillä palaamme mittavalle Euroopan-kiertueelle myöhemmin, lupaa LaBrie. – Tajusimme taannoin, että Metropolis Pt. Metropolis Pt. Sehän on eräs uramme tärkeimmistä julkaisuista ja tulimme nopeasti siihen tulokseen, että meidän täytyy esittää levy kokonaisuudessaan tulevilla keikoilla. – Konserttiemme hämmentävin piirre on ehdottomasti se, että ne tuntuvat todella lyhyiltä, hymähtää LaBrie ja jatkaa: – Ihan oikeasti! Biiseissämme on toisinaan pitkiä instrumentaaliosuuksia, ja yleensä menen niiden ajaksi vahvistinpinojen taakse hörppimään teetä. Kuuden viikon mittainen Pohjois-Amerikan -rundi saa jatkoa isosta liudasta Euroopan-keikkoja, mutta ainakaan tämän tekstin kirjoitushetkellä Dream Theaterin tulevista aikatauluista ei löydy Suomen-konserttia. Jos encorevaihe lasketaan mukaan, niin keikka on itse asiassa kolmeosainen, sanoo Petrucci. – The Astonishing oli kieltämättä sellainen savotta, ettemme halunneet lähteä uudelleen ihan sellaisille linjoille..
– Ihan kuin porukka seuraisi, että mitä teen seuraavaksi ja millaisen suunnan otan musiikillani. Musiikkia olen soittanut yleisölle pienestä pitäen eikä minulla ole koskaan ollut ramppikuumetta. Sophie kuitenkin sanoo, että kaupungista löytyy periaatteessa musaskene genrestä kuin genrestä eli ihan heinähattuilun parissa ei hänenkään ole tarvinnut yksinomaan kasvaa. Cleanin ysäri-indie on kuitenkin musiikilli sesti niin 20 vuoden takaista slacker-asenteen kyllästämää, että jossain vaiheessa hänen on ollut pakko perehtyä menneisyyteen. On mahdoton sanoa, mitä tapahtuu vaikka kymmenen vuoden päästä. Sophie Allison esiintyy Soccer Mommyna bändinsä kanssa, mutta on tottunut tekemään musiikkinsa kokonaan itse. Noihin aikoihin löysin myös tyylini tehdä musaa. Ensimmäinen mielikuva musiikistasi on silti varmaankin Juliana Hatfield. Nashville on musiikin saralla luonnollisesti kuuluisin countrystaan. Se on helpottanut myös käytännön tekemistä kuten keikkabuukkausta. – Joo, kuulen tästä paljon. Nyt olisi hyvät mahdollisuudet hypätä astetta korkeammalle tunnettuuden tasolle. Suurin kynnys ei uralla kuitenkaan ollut viedä omaa musaansa keikoille. Mutta olen diggaillut bändejä kuten SleaterKinney tai artisteja kuten Liz Phair. Sveitsissä syntynyt, Nashvillessa kasvanut ja New Yorkissa ison kaupungin vieraantumisen kokenut artisti oli yksi viime vuoden esiin nostetuimpia indie-artisteja. Siinä suurin hyöty oli, että opin tapoja, joilla voin suojella itseäni. Löysin sellaisen musan high schoolissa ja mennessäni collegeen. Herkkyys ja päättäväisyys käyvät käsi kädessä niin Allisonin persoonassa kuin sanoituksissakin. Ehkä se musiikinteon opettelu on ollut kuitenkin tärkeämpää. Hän myös jakaa käsitykseni, että hän on tällä hetkellä urallaan vedenjakajalla. Suurkaupunki ei lopulta ollutkaan maalaistytön paikka, mutta jotain jäi sieltäkin käteen. PB SOUNDI SOUNDI 47 ”Ihan kuin porukka seuraisi, että mitä teen seuraavaksi ja millaisen suunnan otan musiikillani.” K u v a: N at al ia M an ti n i Teksti: Antti Luukkanen Aidan molemmilta puolilta S occer Mommy on yhtä kuin Sophie Allison, parikymppinen laulaja-kitaristi-lauluntekijä. Mielenkiintoinen on myös Sophien kaksi vuotta kestänyt New Yorkin -pyrähdys, jolloin hän opiskeli musiikkibisnestä. – Olen tietysti saanut paljon vaikutteita 90-luvultakin. Clean julkaistiin keväällä 2018, ja Sophie myöntää, että se on kerännyt enimmäkseen hyvää palautetta. – No, tavallaanhan ne ovat. Toisaalta, olen vasta aika alkutekijöissä urallani, joten nämä asiat voivat muuttua vielä moneen kertaan. Ja monilla aktiivisilla muusikoilla on joukko sivuprojekteja. Sophie Allison on musiikintekotavoiltaan perinteinen DIY-artisti eli hän aloitti säveltämällä ja esittämällä biisinsä itsekseen kotoa käsin. Miltä asia sinun silmissä nyt näyttäytyy. soccer-mommy-taitto_b.indd 47 10.1.2019 16.25. Mikään musiikkikoululaisen arkkityyppi itsenäisen ja itsepäisen tuntuinen muusikko ei ole, mutta myöntää, että nuorempana suoritetuista opinnoista alalla on ollut biisinkirjoituksessa hyötyä. Kotinauhoituskokoelmien jatkoksi ilmestynyt Clean-albumi nousi Pitchforkin vuoden parhaimpien albumien listalle ja Rolling Stonen kaltaiset mediat ovat ottaneet nuoren artistin suosikikseen. Olet päässyt tarkastelemaan musiikkimaailmaa kahdesta eri perspektiivistä ja monet pitävät näitä eri leirejä suorastaan vihollisina toisilleen. – Opin tietysti paljon esimerkiksi soinnuista, mikä oli käyttökelpoista. Nyt on selkeästi sellainen tilanne, että voin päättää mihin keskittyä ja millainen seuraavasta levystä voisi tulla. Itse en ole kyllä koskaan kuunnellut juurikaan häntä, Sophie sanoo kohteliaasti, mutta sen verran napakasti, että käy selväksi, ettei asiasta kiinnosta keskustella enempää. Mitään valtaisaa liikehdintää ole, mutta pieni joukko aktiivisia ihmisiä saa paljon aikaan. Soundi tapasi Euroopassa vasta pistokeikkoja soittavan tulevaisuuden tekijän Iceland Airwaves -festivaaleilla. Mutta musani on sikäli monipuolista, että se on biisi biisiltä aika erilaista. Nuo esimerkit vain kertovat paljon enemmän omalle sukupolvelleni. Soittamisen aloittaminen ja bändin kasaaminen tuntui coolilta. – Onhan siellä sellainen pieni indie-skene. Sophie on myöntänyt, että omat esikuvat ovat olleet aikalaisartistit Taylor Swiftista Mitskiin. En ole kokenut itseäni koskaan varsinaisesti laulajaksi, mutta kitaristina siinä oppi kaikenlaista: skaaloja, arpeggioita ja muuta hyödyllistä. Taidekouluilla on tietysti vaikutusta asiaan. – Enemmänkin jännitti laittaa omat biisit nettiin
Se, että ylimalkaan saatiin levy tehtyä tällä aikataululla, on ihme. Kuu on vaarallinen -levyn lähtöviivaksi Kaarle nimeää Haaviston lähettämät testiversiot, jotka saivat inspiraation vyörymään liikkelle. Kaarle: – Marko laittoi Kuu on vaarallinensekä Vanha mies -kappaleittensa demot tulemaan ja olin heti niistä ihan myyty – tässähän on jo suoraa kivijalkaa ja suuntaviivaa koko levylle. M arraskuun synkässä harmaudessa lohkaistu single Souda soutaja vie kuulijan viimeiselle matkalle seesteisen ja viipyilevän levyavauksen parissa. Sen sijaan loppulevy on ”enemmän tai vähemmän ryhmyistä jytinkimurhaa”, kuten Kaarle asian ilmaisee. Marko: – Täytyy kertoa tällainen tarina, että siinä levyllä on kappale Vanha mies, jonka mä oon säveltänyt jo vuonna 1979. Laulu tuohikorteista -debyytti (2015) saa enteellisen jatkon nimeltä Kuu on vaarallinen, joka tuo mukanaan iskelmällistä rautalankaräimettä, stemmalaulantaa, tummia varjoja sekä vaaran tuntua. Alun perin puhuttiin, että tehdään levy puoliksi, joten nyt ollaan jo matkalla sinne päin. 48 SOUNDI Landolalla esittelin sen äidille. Kolmella soinnulla henki pois Musiikin vuosi 2019 alkaa mollin rypemällä kaikukitaralla, kun Kaarle Viikate ja Marko Haavisto julkaisevat uuden yhteislevyn. Nelihenkisen yhtyeen täydentää konkarirumpali Kepa Kettunen. Tiheimmät hiilisuodattimet Mihin suuntaan tämän uuden levyn tiimoilta on lähdetty suhteessa Laulu tuohikorteista -debyyttiin. Kaarle: – Tässä on tullut syvempää tuntemusta ja syventynyttä tietotaitoa tämän kokoonpanon esittämään musaan. En edes tiedä mistä se nimi oikein tuli! Haavisto oli jo aiemmin yrittänyt sovittaa melodiaan myös Kaarlo Sarkian runoa Lokakuun yössä, mutta oma teksti asettui vasta Kuu on vaarallinen -levyn parissa. Hiilisuodattimet on nyt vaan sen verran tiheämmät, että lopputuloksesta ”Maisemana toimii yksinäinen ratsastaja, joka vetelee kohti auringonlaskua.” Teksti: Kalevi Suopursu Kuva: Nestori Lönngren viikate & haavisto -taitto.indd 48 10.1.2019 16.25. Haaviston ja Kaarlen lisäksi vetovastuuta biisinteosta on saanut myös projektin kitaristi, Francinesta tuttu Antti ”Ana” Kukkola, joka on säveltänyt levylle Kaarlen sanoittaman kappaleen Liekki ja Eldis. Albumin tyylilaji on molemmilla verissä ja Ana Kukkolalla ja Kepa Kettusella täydennetty bändi toimii maineensa mukaisesti ammattimiesten tapaan turhia säätämättä. Se on ihan eka melodiapätkä mikä on ikinä tullut mieleen. Biisithän on samasta lähteestä kannettua kamaa. Äiti kysyi että mikä tuon nimi on. Muistan kuinka päiväkodin tapahtuman jälkeen tultiin kotiin ja Omienkin kokoonpanojensa kanssa aktiivisten Marko Haaviston ja Kaarle Viikatteen toinen yhteislevy syntyi nopeasti. Katotaan jos saatais tehtyä biisejäkin yhdessä, mutta näillä almanakoilla yhteinen aika on ollut kiven takana. Mä sanoin Vanha mies
Jos Agents jätetään siitä pois omana instituutiona, niin musatyylinä se on niin marginaalia kuin marginaali voi vaan olla. Ei siinä voi muuta kuin hymyillä vaan. Käsijarru päällä Vuosien 2015 ja 2017 kiertueet saivat hyvää palautetta. Kitaransoittajan näkökulmasta maisemana toimii yksinäinen ratsastaja, joka vetelee kohti auringonlaskua. Haavisto ja Viikate ovat tyylikkään rautalangan lipunkantajia, mutta mitä tuolle kaikukitaran survomalle mollisurffille kuuluu tänä päivänä. Alkuperäinen idea jäi kuitenkin puolitiehen. Millaisin tunnelmin kohti tammikuuta. En ole uskaltanut ajatella, koska sitten innostuu ja sitten pitää koko ajan olla käsijarru päällä, Kaarle naurahtaa, ja jatkaa: – Tämä loppuvuosi alkaa kärsiä, jos odottaa tulevaa. Stemmalaulu on asteen ellei pari kehittynyt ja mennyt eteenpäin. Itsellä ei tarvi koko ajan olla lauluvastuuta ja tuon kokoonpanon dynamiikka on ihan eri planeetalta kuin Viikate-yhtyeen – meillä kun se Viikatteen lavavolyymi on lakikirjojen ulkopuolelle. Tämä näkyy jo pohjien taltioinnissa: kun yhdeksältä illalla oli painettu rec-nappia, niin kahdentoista jälkeen bassot ja rummut oli jo nauhalla. Kaarle: – Jos rautalankana pidetään vaan sitä Shadows-sektoria, niin kyllä minä mieluummin otan päiväunet. Yritän ottaa nämä joulupyhät tässä haltuun ja kasaan ajatuksia vasta sitten, kun tammikuun puolelle päästään. SOUNDI 49 viikate & haavisto -taitto.indd 49 10.1.2019 16.27. Bändi on paitsi sisäistänyt kappaleet, mutta myös sen tyylin millä soitetaan. Rautalanka toimii erittäin hyvänä mausteena ja sen takia se on todella laaja-alainen. Jos yksioikoista ja -toikkoista hevijyystöä olis pitänyt tehdä kaikki nämä vuosikymmenet, niin tuskin sitä olisi jaksanut. Mutta ei sen tarvitse olla pelkästään beatmuotoon valjastettua slaavi-iskelmää twist-kompilla ilman laulua. Mutta esimerkiksi tuo singlelohkaisu Souda souta ja – siinä on sitä meininkiä, mitä kuvittelin jo siihen ekallekin levylle. Se vapauttaa livetilanteessa ottamaan vähän erilaisia tulkintoja. Esikuvia on paljon riippuen biisien lähtökohdista, sen sijaan keikkajutuissa sellaiset bändit inspiroi, jotka osaa soittaa hiljaa ja sitten lyödä tarvittaessa desibeleillä leukatunkin. Moninaista rautalangan ja kaikukitaran äänimaailmaa pystyy viljelemään moneen paikkaan, eikä sitä sellaista kauheasti tapaa. Jytinkimurhat sopisi myös hyvin dekkarin nimeksi, vastailee Kaarle Viikate. tulee kirkkaampaa. Aiemmin Kalle sanoi, ettei pysty laulamaan stemmaa. Burtonilla ei ole sitä monotonista melodiaa, joka toistetaan ensin alhaalta ja sitten ylhäältä dempaten. Omalta kohdalta voin sanoa vielä, että soittoteknisesti kun itse on se porukan heikoin lenkki, niin on mukavaa seurata kun tosi kovat jätkät vetää vierellä. Marko: – Kalle on Suomi-iskelmän ja rautalangan vannoutunut ystävä, ja niin minäkin, mutta joskus mä vaan vihaan sitä genreä, nauraa Haavisto, ja jatkaa: – Silloin kun aloitti bändihommia, niin se muoto kiehtoi, ja se tietynlainen kitarasoundi tuli jo Elviksen kitaristin James Burtonin kautta. Kaarle: – Innostavilla ja odottavilla fiiliksillä. Myös elämä on hauskempaa, kun sen ajattelee salapoliisiromaanina. Leukatunkkia desibeleillä Haavisto on jo viime levyn tiimoilta sanonut, että tässä projektissa ”Tapio Rautavaara ja Lemmy Kilmister paiskaavat kättä”, mutta mitä muita esikuvia löytyy. Itselle kun tämä oivallus tuli 20 vuotta sitten, niin se on yksi syy miksi Viikate on näin pitkäikäinen. – Nyt on kokoonpano, jossa voi soittaa hiljaa ja pääsee nyansseihin paremmin käsiksi. Entä mitä tarkoittaa ”jytinkimurha”, joka on myös kiertueenne nimi. Tämä projekti on ihan älyttömän mukavaa hommaa ja se rikastuttaa sitä omaa peruslouhimista. Mutta kyllä se nyt hämmästytti, kun laulusessioissa hän itse kuuli sen toisen äänen. Hiljaa soittamisen taito on kehittynyt nyt myöhemmällä iällä ja sitä osaa arvostaa. Parhaillaan rautalanka viehättää edelleen, mutta sen kanssa on jo ollut niin paljon tekemisissä. Marko: – Ensimmäistä Tuohikorttilevyä tehdessä mä ajattelin, että voitais laulaa paljon kimpassa. – Kolmella soinnulla henki pois! Sitä on roketti-, jytinkija rautalankamusiikki parhaimmillaan. Siinä on se ”twäng”, mutta myös kantrihommaa. Kaarle: – Molempien levyhyllyt on esikuvina, mikä suodattuu oman tekijähistorian kautta erilaiseksi ja omannäköiseksi. Että kyllä se työ tekijäänsä opettaa näköjään! Stemmalaulanta ei Poutahaukkojen solistille ole ollut mitään ”tuttua hommaa”, mutta sitä on tullut hyvin treenattua Dave Lindholmin uudessa Kynä ja Kumppanit -nimisessä kokoonpanossa, jolta ehti juuri viime vuoden puolella ilmestyä täysipitkä levy. Näin itse tekemistä ei tarvitse hieroa yhtään. Kantri on nyt kuitenkin vienyt omissa projekteissani mennessään
Tuleva mini-lp ei ole outolintuna itseään pitävän bändin itsensäkään mielestä oppikirjan mukaan tehty thrash metal -levy. Kireää vanhan liiton thrashia myllytetään kunnon kohkauksella. Kipinä räjäytti innon astetta suorempaan runttaukseen. Yhtyeen nimi on tuttu lukuisilta keikoilta, vaikka edellispäivän setti olikin mennyt ohi. 21-vuotiaalle muusikolle on ehtinyt tapahtua tähänkin mennessä paljon. K u v a: Jo u n i P ar k k u the igniter -taitto.indd 50 11.1.2019 11.06. Ekoissa treeneissä tehtiin meidän ekalle kasetille kolme biisiä ja tuon tulevan levyn vika biisi. Ensimmäinen kuulemani hevibändi oli Metallica. Kumpikaan ei enää halunnut asua porukoilla ja siitä menikin kaksi viikkoa, kun muutettiin kämppiksiksi. Kotona kasettia toistuvasti pyörittäessä naama venyy hyväksyvään virneesen. – Mun musiikillinen taivallus alkoi, kun aloin tehdä sooloprojektina death metalia 13-vuotiaana. 50 SOUNDI SOUNDI 51 K esäkuussa 2017 Hiedanrannan vaihtoehtoisilla juhannusjuhlilla Tampereella vastaan kävelee rastapäinen nuori herra, joka tohkeillen kauppaa bändinsä kasettijulkaisua. Bändi on tamperelainen Igniter, ja yhä sanavalmis tyyppi vahvaa tampereen murretta puhuva kitaristi-laulaja-biisintekijä Simo. Tammikuussa 2019 sama myyntimies istuu vastapäätä Telakan pöydässä odotellen malttamattomana yhtyeensä tulevan mini-lp:n julkaisua. Näillä reissuilla hän tutustui kirkkonummelaiseen Nuclear Omnicideen, johon hän pian liittyi itsekin. Se eli jonkun aikaa. Se touhu meni aika suoraan liekkeihin. Löytyi heti se kipinä. Ainoaa demoa en uskaltanut näyttää kenellekään. Suicidal Tendencies taas avasi mulle hardcoren ja punkin. Niitä kun ei Tampereella ollut tarjolla. – Nuclear Omnicidessa oli kova työmoraali. Trio itse ei kuitenkaan sotkeudu omiin askelmerkkeihinsä, vaan punk-malliin räimitty tykitys on tiukkaa ja ennen kaikkea kompromissitonta. Bändissä muilla oli niin vahva visio, että koin loppuvaiheessa palvelevani enää vain sitä, enkä päässyt niinkään toteuttamaan itseäni. Sitten perustettiin rässibändi Decibel Hammer. SUORAAN LIEKKEIHIN Igniterin thrash metal on ollut muutoksessa koko yhtyeen alku taipaleen ajan, eikä aloilleen ole tarkoitus jäädä jatkossakaan. Ehkä vähän turhautuneenaTeksti: Antti Luukkanen Igniter on pistänyt kontrollin takapaksiin eikä ole etukäteen miettinyt liikoja. – Vuonna 2015 nähtiin pitkästä aikaa Hervannassa. Hervannassa kasvanut Simo lähti jo alaikäisenä pyörimään Helsinkiin ikärajattomien hevikeikkojen toivossa. Rumpuja soittaneeseen lapsuudenkaveri Aksuun uudelleen törmätessä alkoi kuitenkin tapahtua myös kotipaikkakunnalla. Thrash on vaan ollut mulle se ominaisin musatyyli. Kaksi päivää myöhemmin mentiin ekan kerran jammailemaan. Mutta aito se on
Simo ei pelkää, että ensijulkaisu Outruled By None oli kuitenkaan niin hyvä, että se varjostaisi myöhempää tuotantoa klassisella eka demo oli paras -hokemisella. Siihen aikaan oli tullut just sellaisia bändejä kuten Speedtrap, Ranger ja Foreseen. Ei mennä kontrolli edellä. En edes tiedä miksi. Vaikka opit ovat olleet vahvasti musiikillisia, myös punkia ja metallia sekoittava crossover-asenne tarttui Igniteriin varhaisessa vaiheessa. – Mulla oli vitunmoinen prosessi hyväksyä toi tuleva levy. Vaikka Slayer ja Metallica. Sieltä voisi kuvitella bändinsäkin päällekäyvyyden olevan kotoisin. – Voi miettiä mistä lähtökohdista monet kulttibänditkin on lähteneet. Näsinneula räjähtää! Tätä bändikolmikkoa Simo kehuu jutustelun aikana useampaankin kertaan. Tärkeämpää oli kaahata niin lujaa kuin näpeistä lähti, kiskoa kaljaa ja sekoilla. – Kun me tehdään musaa, niin kontrolli tulee vasta jälkeenpäin kun aletaan miettiä mitä on tullut tehtyä. Teen tällä hetkellä mun elämässä tasan mitä mä haluan. Haastatteluhetkellä ”masteri lepäilee vielä Timmionilla”. Levy pitää otteessaan, mutta pingahtelee vähän oudosti. On pakko grindata Soit se silti -yhtiön julkaisulistalla olevan kuuden biisin mini-lp:n nimi on ”vielä vähän tba”, mutta Simo lupailee levyä ilmestyväksi alkuvuodesta. Pitkään punk ja metalli olivat keskenään ehdottomasti eri leireissä ja toiseen porukkaan hyppäämistä pidettiin suorastaan petturuutena. Simo katsoo silti Igniterin olevan henkisesti enemmän punkin puolella. Me ollaan menty kontrolli takapaksissa, mutta puskettu biisinteossa ja viety sitä pidemmälle. Siinä on vaan eletty ja menty eteenpäin. – Tulevakin levy on vasta pintaraapaisu siitä mitä meidän bändi on nyt. Igniterin thrash ei synny turhanaikaisesta kikkailusta tai muustakaan teknisyydestä. Mutta meitä ei kiinnostanut vittuakaan, päästettiin vaan menemään. Hae musiikkialan perustutkintoon, muusikko. – Mutta pakko sanoa, että vaikka siinä olikin aika löysät pois -meininki, niin kyllä se loppuun asti mietitty juttu oli. Yhteensä hän soittaa tällä hetkellä viidessä bändissä. – En oikein edes tiedä. Tutustu koulutukseen gradia.fi/muusikko GRADIA JYVÄSKYLÄ toinen kitaristi. Yhteen genreen ja porukkaan ei tarvitse jäädä jäkittämään. Meidän biiseissä voi olla aika outojakin ratkaisuja. Kaveripiiri löytyy enemmän punk-skenen sisältä. Nyt ihmiset ja tyylit sekoittuvat hyvinkin luonnollisesti. Se ei kuitenkaan ollut loppupeleissä se, mitä mulla oli ajatuksena tehdä lopun aikaa. – Kun me perustettiin Igniter, niin meillä ei ollut sellaista suunnitelmaa, että oltaisiin jossain maailman huipulla tohon ja tohon mennessä. Niin, koska mikä tahansa metallin alalajinkin soittaminen voi olla kaupallista toimintaa, bändi voi aina olla myös uraorientoitunut projekti. Eka kokoonpano palveli sitä demoa tosi hyvin. Neljäpäisenä bändinä me ei oltaisi voitu tehdä sellaista kamaa. Vedetään täysillä ja sitten vasta katsotaan mitä siitä saadaan aikaiseksi. Se prosessi oli pitkä ja raadollinen. Siitä valaistumisesta on varmaan seurannut se, että hommat on menneet tähän pisteeseen. Speed/thrashin alkuvuosiin Igniterin linkittää niin ikään asenne. Niissä oli ehdottomasti jotain aidompaa tunnelmaa kuin mitä olin muuten suomirässissä kuullut. Meininki on muuttunut ekasta demosta aika paljon, mutta toisaalta me ei oltaisi voitu jatkaa sitä meininkiä. Mutta missä ovat Igniterin tavoitteet, kun se ei ole lähtenyt matkaan ammattilaisuus tähtäimessään. Se oli enemmänkin lähtökohta. Ja se kyllä kuuluu siltä kasetilta. Elämää, ei kontrollia Ahkeraa keikkailua on helpottanut Igniterin päättäväisyys, mutta myös ilmapiirin muutos viime vuosikymmenten aikana. Annettiin asioiden tulla ulos systeemeistä. Vaikka Igniter on helppo määritellä thrash metaliksi, Simo kieltää olevansa rässipää. Me kuitenkin ollaan vähän liian metallia punkkareille, mutta jos me mennään metallikeikalle, niin siellä me ollaan vitusti liikaa punkkareita! – Kyllä mä itse luotan siihen, että aina kannattaa tehdä ja mennä eteenpäin. – Niihin aikoihin, kun me perustettiin toi bändi, niin diggailtiin paljon Speed trapin Powerdosea ja Zeken Death Alleyta. ”Se on aika vitun härski levy, ei sellaista ole täällä tehty oikein koskaan.” OPISKELE MUUSIKOKSI JYVÄSKYLÄSSÄ! Yhteishaku 19.2.–12.3.2019, opintopolku.fi. Tämä on vain aika luonnollinen muoto ilmaista itseä. Esimerkiksi Metallican, Slayerin ja Anthraxin varhaisvuosien toiminta oli iloluontoista sekoilua. – Monet thrash-bändit ja vanhan koulun hevibändit tekee asioita, että niillä on tietty taju siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Muistan sanoneeni Aksulle Montussa istuessa, että bändin nimi vois olla Igniter, ja kun oltiin silloin kolmemiehinen bändi, niin ekan kasetin kannessa pitää olla kolme tyyppiä moottoripyörien kanssa ja Näsinneula räjähtää. On pakko grindata! Jos jättää jotain asioita tekemättä vain sen takia, että alkaa epäröidä tai pelkää, niin vittu että se ottaa myöhemmin pannuun! Kannattaa aina tehdä se, mikä tuntuu hetkessä hyvältä, päättää Simo, joka on oikeasti ottanut tästä elämänohjeesta kopin. – Siitä on siis kokoonpano muuttunut eli meillä on nyt eri basisti ja Se on aika vitun härski levy, ei sellaista ole täällä tehty oikein koskaan. Jälkeenpäin ollaan huomattu siltä myös Sepultura-plagiointia. Ja se kuuluu siitä. Mutta mä luulen, että se on meille eduksi. – Olen viettänyt niin monta vuotta ihmetellessä ja tekemässä asioita mitä muut haluaa, etten halua venailla enää vitun sekuntiakaan. – Metallista on tullut vuosien saatossa sellainen genre, jossa musiikkia tehdään jopa vääristä syistä. Siinä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei vaan lavalla vaan myös lavan ulkopuolella. – Eikä meillä välttämättä ole ne kliineimmät soundit – ei ole rumpuja trigattu ja editoitu eikä ole kliinejä kitaroita. the igniter -taitto.indd 51 10.1.2019 17.11. Myös jatkuva haku. Nykyään jos tulee jotain uusia thrash-bändejä, niin niiden vaikutteet on Megadeth, Metallica ja Slayer. Ei ne olleet vaikuttuneita pelkästään Priestistä, vaan siellä on myös sitä perus hardcorepunkia: Discharge ja G.B.H. 50 SOUNDI SOUNDI 51 kin siitä halusin, että annetaan vaan palaa. Annetaan vaan palaa ja katotaan mitä siitä tulee. Ollaan mieluummin sellainen outolintu thrash-skenessä
CMX: Alkuteos 14. KOTIMAINEN ALBUMI Kuva: Lars Johnson AMORPHIS Kuva: Jouni Kallio STAM1NA Kuva: Markus Paajala PÄÄ KII Kuva: Markus Paajala VESTA Kuva: Harri Hinkka MOKOMA voittajat-lukijoiden valinnat_taitto_2018_c.indd 52 10.1.2019 16.26. Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan 5. Klamydia: Aikuisilta kielletty 1. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Suomalaisten albumien kärkikaksikko taisteli tasapäisesti aivan loppumetreille, mutta lopulta Stam1na päihitti Amorphisin muutamalla kymmenellä äänellä. Litku Klemetti: Taika tapahtuu 16. Gasellit: Jano 20. Turmion Kätilöt: Universal Satan 15. Ne olivatkin aivan ylivoimaiset suosikit tämän vuotisesta, ilahduttavan monipuolisesta kattauksesta. Karjalainen: Sä kuljetat mua 9. Vesta: Lohtulauseita 4. Ruusut: Ruusut 7. J. Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää 8. Lasten Hautausmaa: III 12. Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa 18. Huora: Kosto elää! 11. Paperi T: Kaikki on hyvin 13. VUODEN PARHAAT 2018 LUKIJOIDEN VALINNAT 6. Suurin yllätys taitaa olla se, että Kotiteollisuus jäi nipin napin top 20:n ulkopuolelle. Stam1na: Taival Amorphis: Queen Of Time 2. Sara: Summa 17. Rytmihäiriö: Gambinapsykoosi 19. Mokoma: Hengen pitimet 3. Pyhimys: Tapa poika 10
A Perfect Circle: Eat The Elephant 4. 19. Robyn: Honey 11. Smashing Pumpkins: Shiny And Oh So Bright Vol.1/LP: No Past. Karjalainen: Sä kuljetat mua 9. Muse: Simulation Theory 16. Five Finger Death Punch: And Justice For None 9. Alice In Chains: Rainier Fog 3. Ghost: Prequelle Judas Priest: Firepower 2. First Aid Kit: Ruins 14. Litku Klemetti: Taika tapahtuu 16. No Future. J. Sara: Summa 17. Low: Double Negative 20. LUKIJOIDEN VALINNAT ULKOMAINEN ALBUMI 6. Haken: Vector 1. Voivod: The Wake 17. Ruusut: Ruusut 7. Gasellit: Jano 20. Eminem: Kamikaze 13. Suede: The Blue Hour 7. Arctic Monkeys: Tranquility Base Hotel & Casino 15. Turmion Kätilöt: Universal Satan 15. No Sun. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Harvoinpa on nähty yhtä ylivoimaista ykköstä. Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää 8. Architects: Holy Hell 8. CMX: Alkuteos 14. Pyhimys: Tapa poika 10. Klamydia: Aikuisilta kielletty 6. Behemoth: I Loved You At Your Darkest 5. Dimmu Borgir: Eonian 10. Rytmihäiriö: Gambinapsykoosi 19. Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa 18. AR VO NT AV OIT TA JAT HUMU-ÄÄNITUNTUMATYYNY: Kimmo Tarkkanen, Turku l THE PRODIGY -VINYYLI: Ari-Justus Kataja, Mäntsälä l JUICE LESKINEN -PAKETTI: Antti Lasanen, Muurame l BACKSTAGE ROCK SHOP -LAHJAKORTTI: Elina Piispanen, Jyväskylä l DARTH VADER CABLE GUY: Lotta Thölix, Espoo l PROVINSSI-LIPUT: Anni Aarimo, Tampere l ILOSAARIROCK-LIPUT: Juha Tähkäpää, Joensuu l JOHN SMITH ROCK FESTIVAL -LIPUT: Lauri Rahkonen, Jyväskylä l SVART RECORDS -LAHJAKORTTI: Sami Kyrönlahti, Hämeenlinna l KATE BUSH -CD-BOKSIT: Johanna Kojo, Ulvila l DAVID BOWIE -VINYYLIBOKSI: Ville-Veikko Sorvaniemi, Tampere l IRON MAIDEN -PAKETTI: Keijo Laitala, Oulu l THE BEATLES: WHITE ALBUM -BOKSI: Antti Huuki, Kouvola l JIMI HENDRIX: ELECTRIC LADYLAND -BOKSI: Lilianne Järvinen, Rauma l BOB DYLAN: MORE BLOOD, MORE TRACKS -BOKSI: Atro Niiniluoto, Helsinki l HUORAJA PÄÄ KII -VINYYLIT: Niko Havukainen, Mikkeli Onnittelu t voittajille ! Palkinnot ovat matkalla! Kuva: Harri Hinkka MOKOMA Kuva: Pamela Littky ALICE IN CHAINS Kuva: Micke Eriksson GHOST Kuva: Justin-Borucki JUDAS PRIEST Kuva: Tim Kadiente A PERFECT CIRCLE Kuva: Grzegorz Go??biowski BEHEMOTH voittajat-lukijoiden valinnat_taitto_2018_c.indd 53 10.1.2019 16.26. Paperi T: Kaikki on hyvin 13. Janelle Monaé: Dirty Computer 18. Lasten Hautausmaa: III 12. Ghostin kahmima äänimäärä oli kutakuinkin yhtä suuri kuin muiden top 5 -albumien äänet yhteensä! Melkoisen raskaana näyttäytyy vuoden 2018 albumitarjonta tämän listan perusteella, mutta onhan siellä toki niin folkia, hiphopia kuin poppiakin mausteena. Huora: Kosto elää! 11. Amaranthe: Helix 12
2. JUKKA NOUSIAINEN Jari Raaste: Ilmalaiva @ Savulohirock, Tampere (biisi ja keikka) – Tanssiessani Telakan takapihalla näin, kuinka rakennus nousi täysin ylivoimaisen hittikappaleen voimasta räjähtäen ilmaan. MØL K u v a: Ja ak ko M an n in en K u v a: H o ll y W h it ak er K u v a: H et a Sa u k ko 54 SOUNDI 54 SOUNDI 54 SOUNDI 54 SOUNDI LUKIJOIDEN VALINNAT EMIL LÄHTEENMÄKI (STAM1NA) Ihana Leijona: Mä voin loistavasti (albumi) – Olisihan se pitänyt arvata, että yksi maamme ilmaisuvoimaisimmista muusikoista taitaa upeiden biisien säveltämisen lisäksi suvereenisti suomenkielisen lyriikan kirjoittamisen. LPRHC Fest 20. Rockfest 8. Ruusut Vuoret Flat Earth The Holy Linkopii 5. ARTISTIEN KOHOKOHDAT Ku v a: M a rk u s P aa ja la Ku v a: M a rk u s P aa ja la Ku v a: J o u n i K al li o K u v a: A r t o T o m m is k a Ku va : S i n i M äe n p ää Ku va : P ek ka N u r m i voittajat-lukijoiden valinnat_taitto_2018_c.indd 54 10.1.2019 16.26. 3. Snail Mail 7. 3. John Smith Rock Festival 2. Jurassic Rock 19. Provinssi Tuska Open Air Ilosaarirock Flow Festival 5. 4. KOTIMAINEN TULOKAS 6. Qstock 13. Sideways 9. Porispere 15. TEEMU BERGMAN (PÄÄ KII) Rock-Siltanen: Urkki ja Elvis (biisi) – Oli toki mahtavaa nähdä elävänä vanhoja suosikkibändejä kuten Queers ja The HardOns, mutta parasta vuonna 2018 oli kuitenkin Rock-Siltasen Urkki ja Elvis -single, jonka nimessä on kaksi Läjänkin korkealle arvostamaa klassikkoäijää. SANNA ”LITKU” KLEMETTI Sami Heikkilä: Liian lujaa alas (biisi) – Tämä laulu on auttanut minua paljon, ja Samin lauluja soisi monienkin kuulevan. Tyrantti 1. Kuopio Rockcock 16. 4. 54 SOUNDI SOUNDI PB 6. Karmarock 17. Alien Weaponry 10. Nummirock 7. Puntala-Rock 18. Henrik! 10. KOTIMAINEN FESTIVAALI 1. Billie Eilish 9. Karina 8. Uusi Tampere 1. Ruisrock 11. Pori Jazz 12. Shame Greta Van Fleet Jinjer Bad Wolves Cyhra 5. South Park 10. Naamat 14. Maustetytöt 7. 2. Oma keikka takana, kylmää bissee aivoissa, hyvät frendit ympärillä ja bläkkistä joka ei leiki, eli tunnelma 666/5. Lähes puoli vuosisataa myöhemmin Rock Siltanen teki niistä biisin, jossa vielä viiksetön Kari Tapio lohduttaa käärmeiden koti-ikävää kitaralla! ANNI LÖTJÖNEN (HUORA) Behemoth @ Ilosaarirock (keikka) – Behemothin keikka Ilosaaressa oli vitun kova. 4. 3. ULKOMAINEN TULOKAS 6. Lac Belot 9. TUOMO MANNONEN (LASTEN HAUTAUSMAA) Rock-Siltanen: Urkki ja Elvis (biisi) – Kesällä 1972 Danny tilasi Saksasta Alice Cooperin innoittamana kaksi showkäärmettä – Urkin ja Elviksen. Idles 8
Battle Beast tulostus.indd 55 9.1.2019 14.52
Minä en taida aivan pystyä. Kenenkään ei kuulu kutistaa itseään ainoastaan murehtimaan toista liian lyhyeksi jäänyttä elämää tai pysähtyä raapimaan sielunsa haavoja auki kerta toisensa jälkeen kuin vereslihaista rupea. Melodisesti vavahduttavan kauniin ja loputtoman romanttisen mutta julkisesti puimassaan pitkittyneessä surussa ja monomaniassaan kuulijaa vaivaannuttavuuteen saakka ahdistavan levyn loppua kohti musiikista onneksi alkaa kajastaa hennosti lepattava toivon liekki, joka antaa uskoa, että keskushahmo ehkä joskus vielä pystyy käsittelemään surunsa loppuun, suuntaamaan energiansa takaisin kohti elävien maailmaa ja löytämään valon ja uuden tarkoituksen olemassaololleen. Lumina Aurea kyntää menetykseen ja murheen suomaita vielä Hallatartakin syvemmältä, aina pohjakosketukseen saakka, kunnes biisintekijä itsekin huomaa, että masokismi on surun keskellä väistämätön vieras, mutta huono isäntä. Mikko Kotamäen kauniin lauluäänen, tuskaisen rääyn ja karhean kuolokorinan kolmiyhteys on aina yhtä vaikuttavaa kuultavaa. Kiinnekohta, majakka tai johtotähti elämässä on kadonnut. Kertoja kulkee varjona kuolleiden maassa halki tuskan, särkyneiden unelmien, epätoivoisen yksinäisyyden, syyllisyyden, arvottomuuden ja avuttomuuden tunteiden, lopussa jopa kuvitellen edesmenneen rakkaan olevan yhä elossa. Lumina Aurea jatkaa siis Swallow The Sun -johtohahmo Juha Raivion jo Hallatar-yhtyeen No Stars Upon The Bridge -albumilla tekemää surutyötä. Lähes ritualistista pimeyttä hehkuvassa, lähes muodottomassa murheen multihuipennuksessa ääntään kertojaksi lainaa italialaisen The Foreshadowingin Marco I. Matka voi puristaa sydäntä niin kauneudellaan kuin raskaudellaankin. Sinkkueepos, synkimmistä surun syövereistä syntynyt Lumina Aurea on yhtyeen uran raastavin ja rankin kappale. ”Tyttöjen doomiksikin” olen niitä joskus kuullut kutsuttavan. mutta ainoastaan, jos pystyt tuijottamaan silmää räpäyttämättä suoraan lauluntekijän sieluun. When A Shadow Is Forced Into The Light on albumina rakenteeltaan ja teemaltaan kuin nimibiisinsä: hidas tervehtymisprosessi, jossa varjoon itseään vertaava protagonisti vaeltaa Lumina Aurealla kuullusta säkkipimeästä vähä vähältä kohti valoa, joskin tuon tuosta takaisin murheen alhoon katsellen. K u v a: Ju ss i R as il ai n en When A Shadow Is Forced Into The Light Swallow The Sun Century Media ”Keskushahmo ehkä joskus vielä pystyy käsittelemään surunsa loppuun.” Levyarvostelut 1_19.indd 56 11.1.2019 13.57. MAPE OLLILA HHH Levyarviot > 56 SOUNDI Levyarviot > ...taiteilija on ihminen, joka kertoo pieniä valheita... Valon, tien ja tarkoituksen näkee vain silmänsä avaamalla. Samaa tematiikkaa, mutta luojan kiitos edes vähän vähemmän masentavasti ja eri sanakääntein toistaa When A Shadow Is Forced Into The Light -albumi. Kahdeksan mannerlaatan painoista ja lähes yhtä verkkaisesti liikkuvaa, toisinaan jousienkin sävyttämää ja aution avarasti kaikuen vyöryvää kappaletta ovat brutaalista korinalaulusta ja ajoittain blackmetallisistakin elementeistään huolimatta hauraudessaan pysäyttävän kauniita. Se on varmasti tekemisen arvoinen... S wallow The Sun laittaa kuuntelijat uudella albumillaan ja sitä jo viime joulukuussa edeltäneellä itsenäisellä, mutta temaattisesti samaan kokonaisuuteen kuuluvalla 14-minuuttisella singlellä emotionaaliseen mankeliin. Benevento, joka messuaa latinaksi siitä, kuinka kuolema on elämää vahvempi, mutta rakkaus voittaa kuolemankin. When A Shadow Is Forced Into The Light ajaa levykriitikon samaan nurkkaan kuin Hallatar: miten ja millä oikeudella arvioidaan kenenkään surutyötä kuulostamatta kyökkipsykologilta tai totaaliselta mulkerolta
Springsteen kykenee puhaltamaan käsikirjoitettuun esitykseen hengen – ja Springsteen On Broadway on tiukasti käsikirjoitettu, ei mikään rousseaulaisen rock’n’roll-villin hengen palossa improvisoima purkaus. Tippaakaan. Tulos on kiehtova ja niin omaperäinen, ettei aukene parilla tai kolmellakaan kuuntelulla. Out Of Season tarjosi mykistävän jylhää ja vähäeleisesti modernia folkia. Claviolinen erikoinen kosketinsointi tuo mystisen hohteen hyvin orgaanisesti ja luonnollisesti hengittävään äänikuvaan, jota on merkittävästi säätänyt musiikin äänityspaikka, Webbin studioksi muuttama vanha lato, ja varmaan sen ympäristökin maaseudulla. Se vaan vaivaa, etten vielä monien kuuntelujen jälkeenkään tajua yhtään, mistä helvetistä Webb näissä lumoavissa viisuissa laulaa. Lopun puhallinsektiokin liikkuu ihan omilla taajuuksillaan. Webbin ääni sijoittuu jonnekin Peter Hammillin, varhaisen Bowien ja brittifolkin huippukauden laulajien välimaastoon. Näytelmäksi kirjoitettuna, teatterissa esitettynä, bändin pauhusta riisuttuna, intiimin kuiskauksen ja tilassa mikrofonista kauempana tapahtuvan karjumisen välillä moduloivana puheilmaisuna Brucen kyky tehdä se on paljaampana edessämme kuin koskaan. Korostettu teatraalisuus paljastaa meille tässä sen suuremman totuuden. ”Now I come from a boardwalk town where everything is tinged with just a bit of fraud... Rustin Man Drift Code Domino Talk Talk oli erikoinen tapaus. Tässä puhuu mies, joka on tehnyt miljoonia laulamalla tehtaista ja niissä työskentelevistä ihmisistä tekemättä päivääkään ”oikeita töitä”. Vasta nyt Webb lähestyy meitä uudestaan Rustin Manina, ilman Gibbonsia. Bändin basisti Paul Webb jatkoi kokeellisesti improvisoivaa meininkiä Talk Talk -rumpali Lee Harrisin kanssa pari levyä tehneenä .O.rangina. Taiteilija on ihminen, joka kertoo pieniä valheita paljastaakseen suuremman totuuden. Bruce Springsteen on yliampuva ja keksitty hahmo, jonka Bruce Springsteen on rakentanut oman isäsuhteensa pohjalta. Kiekko päätyi useamman instanssin ”kaikkien aikojen parhaiden albumien” listalle. Our Tomorrows erottuu muista, hyvin rauhallisista lauluista nopeammalla kompillaan, joka on kuin J.J.Cale soittaisi bossanovaa jossain unessa. Se on testamentti inhimilliselle empatialle; yhden ihmisen kyvylle katsoa itsensä sisään ja löytää sieltä se mikä on meille kaikille yhteistä sekä kyvylle kertoa siitä tavalla, joka koskettaa miljoonia sukupolvesta toiseen. ARTTU TOLONEN HHHHH SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...taiteilija on ihminen, joka kertoo pieniä valheita... Euphonium Dream katkaisee laulujen nauhan keskeltä hiukan davidlynchmäisellä instrumentaalilla, jossa vanhanaikaisen puhallinmusiikin ja claviolinen yhdistelmän keskeyttävät välillä oudot tilaefektit. Seuraavaksi Webb yllätti 2002 yhteistyöllään Portishead-vokalisti Beth Gibbonsin kanssa. Fiktiivinen rock’n’roll-sankari laulaa lauluja fiktiivisistä hahmoista, joiden elämän tapahtumat joskus liittyvät asioihin, joita oikea Springsteen on oikeasti kokenut, nähnyt, lukenut tai kuullut ja paljastaa meille samalla jonkin syvemmän, universaalimman totuuden ihmisyydestä. Tunnelma on hyvin erikoinen: kaikkea muuta kuin helposti osoitettavalla tavalla se muistuttaa 1900-luvun alkupuolen kabaree-musiikista, 60/70-lukujen psyke-folkista ja David Bowiesta ennen Ziggy Stardustia. So am I”, hän sanoo ennen ensimmäistä kappaletta. Tieto ei vähennä tempun vaikuttavuutta. Bruce Springsteen Springsteen On Broadway COLUMBIA Springsteen On Broadway on huikea ja tunteisiin menevä yhdistelmä näytelmää, konserttia ja tulisieluista saarnaa, jossa äärimmäisen tarkkaan itsereflektioon kykenevä oman alansa mestari purkaa koko uransa taiteilijana atomeihin yleisön edessä, paljastaen riisuttujen laulujen ja niitä sekä elämää valaisevien tarinoiden kautta mistä hänen harjoittamassaan taikuudessa on varsinaisesti kyse. Tällä kertaa hän on soittanut useimmat instrumentit itse, Harrisin niukkaeleistä rumputyötä, viuluja ja latino-jutuistaan tunnetun Snowboyn soittamaa claviolineä lukuun ottamatta. JUSSI NIEMI HHHH K u v a: La w re n ce W at so n Levyarvostelut 1_19.indd 57 10.1.2019 16.59. Bändi aloitti 80-luvun alussa ajalle tyypillisellä synttypopilla, mutta päätyi uransa jälkipuolella kokeellisen, useita eri genrejä sekoittelevan post-rockin uranuurtajaksi
Tällaista musiikkia on ollut ikävä. Melodioissa on jujua ja tyylinmukainen laulullinen puolihuolimattomuus on musikaalista sorttia. Nyt seistään vielä jättiläisten olkapäillä. Yksinkertaisia ja samalla mukavan arvaamattomia säröisiä vastamelodioita on hauska seurata. Aikanaan tätä musiikkia kutsuttiin alternative rockiksi ja se oli muotia. Beast In Black From Hell With Love Nuclear Blast Anton Kabasen täsmäyksikkö tarjoilee kakkosalbuminsa melko nopeasti debyytin perässä, mutta laadusta ei tingitä rahtuakaan. Lienee tarpeetonta edes mainita, kuinka taitava ja teknisesti moitteeton levyn toteutus on jumalallisia soolo-osia, virheetöntä miksausta ja upeita laulusuorituksia myöten. Kun sävellyksellisesti omin ääni löytyy toivottavasti välittömässä lähitulevaisuudessa, ei tätä bändiä voida pysäyttää. MIKKO MERILINNA HHH Too Slow Too Slow Royal Mint Kun Too Slow -yhtyeen ensilevyn päättävä kappale Sweater Song surisee loppuun, mielihyvä valtaa mielen. Kappalemateriaali on edeltäjäänsä painotetummin keskitempoista ja hittihakuista, rohkeaa ja häpeilemättömän tarttuvaa. 58 SOUNDI Levyarviot > ...emojikansalle vieraat sanavalinnat vain lujittavat sidettä menneeseen... Onneksi se on olemassa nyt. Guided By Voices. Totta kai Too Slown levyä kuunnellessa mielessä vilisee nimiä, joista inspiroitumisessa on vaikea nähdä mitään pahaa. Kitaravallin tyylikäs kerroksellisuus kertautuu myös lauluosuuksissa. Teenage Fanclub. Varsinkaan nostalgiasta en horise, koska siitä ei ole kysymys. Sweet True Lies -videokappale lähtee käyntiin kuin Bon Jovin You Give Love A Bad Name ja Repentless on aivan kuin Nightwishin Wishmaster, solisti Yannis Papadopouloksen Tarja-mielleyhtymiä sisältävää äänenkäyttöä myöten. Pöriseviä sähkökitaroita, kauniisti hoipertelevia melodioita, rujosti louhittuja voimapopsointuja ja yhtyesoitosta kumpuavaa rosoista iloa. Nimikappale taas polkee yllättävän lähellä Battle Beastin tallaamia polkuja. Yhden elementin rujous saa toisen hauraan kauneuden paremmin esille. Yhden tiukkuus mahdollistaa toisen häröilyn. Normaalisti koen vaikutteiden listaamisen levyarvioiden yhteydessä tarpeettomaksi, mutta Beast In Blackin kohdalla sitä ei valitettavasti edelleenkään voi paeta. Beast In Black kärsii toistuvasti pastissinomaisuudestaan – miltei joka raidalla voi kuulla kaikuja menneistä. Pavement. Kasarivibat on käännetty niin ikään häikäilemättömästi täysille: Runaway-henkiset syntetisaattorit liplattavat ja säksättävät miltei joka kappaleessa, ja esimerkiksi True Believer -biisiin on sisällytetty ihka-aitoja Miami Vice -konerumpuja, niitä kipakan keinotekoisia tomtomfillejä nimittäin. Tuotannollisesti levy seurailee Berserker-esikoisen (2017) plektraniskuja, mitä nyt kokonaissointi on hieman pehmeämpi, vähemmän power ja enemmän heavy metal. En latista tunnelmaa jauhamalla yhtyeen 90-lukulaisen estetiikan kierrätysluonteesta. Setämiesten saamia fläsäreitä paljon tärkeämpää on se, että Too Slow on erinomainen rocklevy. Nyt Too Slow edustaa oikeasti vaihtoehtoista musiikkinäkemystä suhteessa sekä kaupallisen popin että marginaalisemman kitararockin keskivertoon. Jo nyt voidaan spekuloida, että From Hell With Love on vuoden 2019 kovimpia hevilevyjä, mutta sillä on harmittavat – ja edelliseltä albumilta periytyvät – kompastuskivensä. Nuoret ihmiset ovat hurahtaneet tietynsorttiseen musiikkiin ja soittavat sitä innostuneesti, oivaltavasti ja sävykkäästi. Musiikin yksityiskohtia olennaisempaa on kokonaisuudesta syntyvä energia ja säteily. Kuulijalle tulee tunne, että liian hitaat kaverit nauttivat suuresti yhdessä soittamisesta. Hüsker Dü. Näitä pörinöitä ja surinoita sommitellessa on naurettu ja tuuleteltu: ”Nyt lähtee!” Osaset loksahtelevat paikoilleen ja tukevat toisiaan. Harmoniat sekä hengittävät että pölähtävät. Yhtye on selvästi päästänyt irti sovituksellisista peloistaan (jos niitä koskaan olikaan) ja irrottelee nyt entistä vapautuneemmin. PEKKA LAINE HHHH K u v a: Ja rm o K at il a & To n i K il p in en K u v a: Ju k k a K ii st al a Levyarvostelut 1_19.indd 58 10.1.2019 16.59. Hitto, tämän yhden loistavan räminäpopin nimikin on Husker Du! Jos tämä levy olisi ilmestynyt 1990-luvun Suomessa, se olisi sekoittanut alternatiiviheimolaisten kaalit totaalisesti. Kitaroiden kudos on kiehtovasti punottu
Ahdistuksille ja koko ihmiskunnalle annetaan nauraen pataan. Myös iisimmältä osastolta löydettyjen Mike Oldfieldin ja Tears For Fearsin tulkinnat osoittautuvat kelvollisiksi. Yhteensä 24 kappaleen verran lainakappaleita on melkoinen savotta, mutta kun suurin osa on tuttuja, annin läpikäyminen on ihan hauskaa. VIRPI SUOMI HHHH Kaarle Viikate & Marko Haavisto Kuu on vaarallinen Longplay Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston Laulu tuohikorteista (2015) saa jatkoa Toivo Särkän vuonna 1961 ohjaaman draaman kaimaksi ristityllä albumilla. SOUNDI 59 sekä nuotiolaulumainen Camp Sunshine pääsevät edustamaan heilunnan ääripäitä. Energisten nuorten miesten livekeikka osui ja upposi. Levyn tuhti sointi rakentuu lähinnä Bob Mouldin poikamaisesti ilakoivan kitaroinnin varaan. DVD RETRO Levyarvostelut 1_19.indd 59 10.1.2019 16.59. Mutta siinä missä edellisen levyn aikoihin Bradford Cox oli pettynyt pop-kulttuuriin, yltää miehen epätoivo nyt nationalismin kasvuun, ihmisyyden ja tunteiden katoamiseen ja koko tämän hetken maailmaan. King Diamond on tallentanut uudelle livelevynä sekä dvd:nä julkaistavalle konserttitallenteelleen Abigailin kokonaisuudessaan sekä muutaman valitun palan muilta – myös Mercyful Faten – levyiltä, ja hyvin näyttää porukka laulavan mukana. Kirjoon mahtuvat yhtä sulavasti myös tanakasti polkeva tango, lyriikallisesti nokkelan Vanha Fergusonin kiireinen twist ja rockabillyksi taipuvan Kun liskot nukkuvat -biisin ripaus Stray Catsin Rock This Townia. JUHA SEITZ HHHH King Diamond Songs For The Dead Live Metal Blade King Diamondin julkaisutahti alkoi hiipua viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta miehen huippukausi Abigailista (1987) Conspiracyyn (1989) on vielä tuoreessa muistissa. Yleensä moisesta uusversioinnista ei hyvä seuraa, mutta tällä kertaa Spuge-ote on sen verran rankka, että juttu puolustaa enimmäkseen paikkaansa. -kappaleeseen todella vaikuttavan tunnelatauksen, mutta kokonaisuus jää epätasaiseksi. Vaikka settilistat ovat identtiset, keikat on haluttu tallentaa niiden erilaisten tunnelmien takia. Vaihtoehtoisen rockin puolelle kurottava musiikki päätyy eheän melodiseksi, joskin karheahkot punkin sävyt pyrkivät aika ajoin rikkomaan harmoniaa. tekee nopeasti ja itsekritiikittömästi sävelletyn vaikutelman. Mouldin kolmen vuoden levytystauon katkaiseva Sunshine Rock syntyi hänen uudessa kotikaupungissaan Berliinissä. Spontaanius tuo levyn parhaisiin biiseihin, kuten esimerkiksi What Happens To People. Mukana on pari näyttelijää terästämässä tarinoiden kulkua, mutta kieltämättä aina välillä hieman hymyilyttää, kun maestro löytää rekvisiitaksi ihan tavallisen vauvanuken esittämään Abigailia ja Melissaa. Myös rumpali Matt Thompson nousee mukavasti esille kokonaisuudesta. Iskelmällisimmillään levy vilkaisee hetkittäin Topi Sorsakosken aikaisen Agentsin kulta-aikoihin. Bändi on loistavassa vireessä. Kun edellisillä albumeilla taiteilija kipuili vanhempiensa menetyksen aiheuttaman surun kanssa, Sunshine Rockilla suuntimet asetettiin kohti positiivisempia olotiloja. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Deerhunter Why Hasn’t Everything Already Disappeared. 4AD Why Hasn’t Everything Already Disappeared. Biisit ovat erillisiä, henkilökohtaisia kertomuksia. Deerhunter ei kuitenkaan vielä ole onnistunut luomaan Halcyon Digestin (2010) kaltaista jännitettä ilman kaikua ja melua. Vanhoja lauluja tuoreella otteella – hyvä, Spuget! ANTTI MARTTINEN HHHH Bob Mould Sunshine Rock Merge Multi-instrumentalisti Bob Mould muistetaan rupeamistaan yhtyeissä kuten Hüsker Dü ja Sugar, mutta yhtä lailla muusikko on päässyt huseeraamaan mittavalla soolouralla. Ramopunk taipuilee näpsäkästi aina grungen ja post-punkin kautta suoraviivaisempaan rockiin ja hardcorepunkkiin. Toinen albumi on osittainen katsaus aiempiin, jo pienlevyiltä tuttuihin kappaleisiin. Esitykset ovat napakoita, vanhan lp:n pituiselle levylle on mahdutettu peräti neljätoista biisiä. Luontevimmin toimivat Megadethin, Dischargen, G.B.H:n ja muiden rymistelijöiden kappaleet, joissa laulumelodia on vähäisessä roolissa. Vaan kun samalla kaavalla melodiseksi kuolometalliksi väännetyt versiot seuraavat toisiaan peräjälkeen, niiden teho alkaa aika pian vesittyä. KOSKINEN HHH Miettiin ...ja bändin jätkät Svart Ensitreffit kouvolalaisen Miettiin-yhtyeen kanssa sujuivat taannoin hyvin. Aavekraatari ja Souda soutaja alleviivaavat kaksikon viehtymystä elämän kääntöpuoleen kuoleman ollessa läsnä lukuisissa valeasuissaan. Melodiseen lauluun nojaavien kappaleiden kohdalla alkaa kaivata ärinään edes jonkinlaista sävyä. Bändihän toki tekee ensiluokkaista jälkeä ja saa ihan mainion ryskeen päälle oikeastaan biisissä kuin biisissä. Viikatteen ja Haaviston yhteistyö toimii jälleen niin saumattomasti, että albuminsa päätösraita on onneksi Kuulemiin! eikä Hyvästi! PERTTI OJALA HHHH ...emojikansalle vieraat sanavalinnat vain lujittavat sidettä menneeseen... Tekstien viljelemät emojikansalle vieraat sanavalinnat vain lujittavat sidettä menneeseen. Levy henkii myös vahvasti 90-lukulaista fiilistä ja on samalla melko ajaton. Mainio soitanto poikamaisen lakonisen laulusaundin kera toimivat yhdessä kuin suolisto ja aivot. Myös ensimmäisen Spuge-levyn biisin Hei spuge! kierrättäminen on kyseenalaista, mutta onhan kyseessä eräänlainen tunnusbiisi. Mies loihtii kepistään niin riehakkaita kuin helmeileviä sävyjä, mikä tekee kokonaisuudesta vivahteikkaan. Kappalevalinnat ovat suurelta osin 80-lukulaista heavya Manowarista Kissiin, Queensrÿchestä Europeen ja Judas Priestistä Iron Maideniin. KIMMO K. Tälläkin kertaa duo täydentyy bändiksi Francine-kitaristi Ana Kukkolan ja ennen nykyistä Agents-pestiään muun muassa Wigwamin ja Honey B & T-Bonesin rumpalina kuullun Kepa Kettusen toimesta. Biisit siis kätkevät sisäänsä aika paljon synkkyyttä ja vakavia aiheita, mutta esimerkiksi Vampire WeekenDumari ja Spuget Usvaa putkeen Vallila Music House Dumari ja Spuget jatkaa taivaltaan Nurmion pitkäikäisimpänä kokoonpanona, eikä syyttä. Kuu on vaarallinen on introllaan tvsarja Bonanzasta muistuttavasta avausraidasta lähtien hykerryttävä yhdistelmä oletetun viattomuuden aikaista iskelmää ja rautalankaankin vääntyvää rock’n’roll-juurta. Lokakuussa 58 vuotta täyttänyt rokkari välittää vaihteeksi aurinkoisia viboja. jatkaa Fading Frontierin (2015) puhtaampisoundista ja helpommin lähestyttävää linjaa. Melodista punkrokkia tekevä Miettiin voisi olla monen suomi-punkbändin pikkuveli. Ruotsalaisen hc-bändi Skitslickersin levytetyn tuotannon vajaassa neljässä minuutissa mättäessään bändin meininki on kuitenkin parhaimmillaan. Uudella twistillä soitetut biisit säilyttävät sopivan kotikutoisuuden ja tarttuvat mieleen jopa pelottavan hyvin. Sanoituksissa ei söpöstellä liikoja, vaan vedetään nokka kohti ajoittain julmaakin arkirealismia. Tusinan verran biisejä sisältävä pitkäsoitto rollailee varsin vapautunein virnistyksin. Pojat ja Hüsker Dü käyvät käsi kädessä tällä räimeen tiellä. Why Hasn’t Everything Already Disappeared. Sunshine Rock puhkuu voimaannuttavaa energiaa, jonka väreissä hypnoottisuutta tavoitteleva Sin King din Modern Vampires Of The Cityn tavoin eksistentiaalinen kriisi on kääritty kevyeen, kauniiseen ja melodiseen ulkokuoreen. Jos Monomanian (2013) garage rock oli mielestäni harha-askel, on edellisellä levyllä alkanut radioystävällisempi soundi ehdottomasti oikea suunta. Useimmat avaavat uusia, kiinnostavia näkökulmia vanhoihin lauluihin ja on pitkälti makuasia, olisiko muutamat vanhat keikkastandardit pitänyt jättää vain keikkaohjelmistoon. Kertakäyttöisyyden tuoksahdus Covered In Bloodista albumimuotoisena julkaisuna silti välittyy. Minkäänlaista pyörää tässä ei todellakaan keksitä uudelleen, mutta musassa on tarpeeksi kekseliäisyyttä ja elementtejä, joilla kelpaa tarpoa eteenpäin nykyisen suomipunkin ryteikössä. NUUTTI HEISKALA HHH Arch Enemy Covered In Blood Century Media Pitkän linjan death metal -ilmiö on kerännyt yksiin kansiin uransa aikana tehdyt cover-vedot. Levyn nimen mukaisesti kaikki on haihtumassa, mutta vielä on jokin pieni toivon kipinä jäljellä. Uusia lauluja ei levyllä kuitenkaan kuulla – Dumari on selaillut suurta nurmiaalista laulukirjaa ja valinnut sieltä biisejä 40-vuotisen levytysuransa varrelta, jopa aivan sen alusta asti. Erityisesti kitaristi Andy LaRoquen työskentelyä seuraa mielikseen. Levylle on tallennettu keikka kesältä 2016 Belgian Graspop Metal Meetingistä sekä keikka Philadelphian The Fillmoresta marraskuulta 2015. Joku voisi katsoa, että 30 vuoden takaisella materiaalilla ratsastaminen on kyseenalaista, mutta jos orkesteri on edelleen niin kovassa vedossa kuin näillä jo muutaman vuoden takaisilla keikoilla, läsnäolo on tulevilla keikoilla vähintäänkin suositeltavaa. Nelikko paahtaa kovaa mutta tyylikkäästi. Miikka Paatelaisen soolokitara panee parastaan, Mitja Tuuralan ja Markku Hillilän rytmiryhmä soittaa tanakan värikkäästi ja Dumari on Dumari. Lavarakennelma muistuttaa teatterin lavasteita, joita myös teatterin tapaan muutetaan kesken konsertin
Kaikki levyn huonous tiivistyy jo ennakkoon hirvittäneessä Elevatesinkussa. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Aron Soitin Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • F-Musiikki Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Pori Sound City Pori • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • F-Musiikki Oulu • St. Pinnan alta saattaa löytyä vain uutta pintaa. alkaa kohtalaisen pirteästi. Post-Apocalypto kertoo seksintäyteisen tarinan vallanhimosta, rasismista ja voimakristalleista dystooppisessa erämaassa. Musiikin muodolla on sittenkin ihmisen ääriviivat. Kunniamaininnan ansaitsevat solistina ilmiömäisen taidokkaasti suoriutuva Black sekä rumpaliksi värvätty Dave Grohl, jonka massiivinen rumputyöskentely loistaa etenkin System Of A Down -tyylisessä Daddy Ding Dongissa. Liian usein se ilmentää pikemminkin itseään kuin jotakin syvempää. Verrokeilta on opittu myös teema. Paul’s Sound Nummela • Viihdeässät Nummela • Kitarataivas Salo • F-Musiikki Vantaa • Top Sound Seinäjoki • Viiking Musiikki Kuopio Levyarvostelut 1_19.indd 60 10.1.2019 16.59. LASSI LINNOLA HHH Manzana Silver Metal Tuupa Tamperelaisyhtye on hioutunut vuosien saatossa tiukaksi rokkikoneeksi ja Silver Metalilla moottori hyrrää komeasti. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Metalliseen klangiin sekoittuu suvereenisti niin rankempaa jyystöriffittelyä kuin klassista rokkia, poppia sekä hyvällä maulla käytettyjä koneja syntikkaelementtejä, jotka tuovat kivasti väriä ja vivahteita. Bändi kuulostaa niin hyvässä kuin pahassa juuri siltä, miltä se paperillakin näyttäytyy eli entisten Type O Negative -muusikkojen gootti-/ tuomiometalliyhtyeeltä. Historian kenties epätodennäköisimmän Grammy-voittajan vision tinkimättömyyttä on pakko kunnioittaa. Kirottuja olkoon Muse ja Imagine Dragons, joilta moinen manööveri on selvästi opittu. Who Do You Trust. Vai mitäpä sanoisi sellaisesta oivalluksesta kuin ”everybody says they’re fine / but I know we’re not alright”. Levyarviot > 60 SOUNDI Tenacious D Post-Apocalypto Columbia Vuosien hautomisen jälkeen Hollywood-hupiukko Jack Blackin ja Kyle Gassin kulttiduo Tenacious D on kakonut sisuksistaan karvapallon, joka on samanaikaisesti ep-mittainen studioalbumi, Youtube-animaatiosarja sekä täysimittainen animaatioelokuva – sitoutumatta yhteenkään yllä mainituista formaateista. Ajatusten ja ilmaisun välisessä dialogissa yhdistyvät ulkomeren askeettisuus sekä saavuttamattoman keskelle pysähtynyt kulkija, jolle ympäröivä äärettömyys on antanut rohkeutta määritellä ensin itsensä ja vasta sitten muut. Mutta sen antaa mielellään anteeksi, kun kokonaisuus on tarttuva, täynnä hyvää fiilistä ja muutenkin hyvin läjässä mitä nyt levyn päättävä Hard Rock And Rollators menee jo vähän liian hölmöksi. Se tarjoaa kielen, jota seuraamalla musiikin saa helposti kuulostamaan tunnustukselliselta ja kauniilta. Paikoin sen prosessoidussa jenkkirocksoundissa ostoskeskusystävällisine karkkimelodioineen on tietynlaista tyylilajilleen ominaista varmuutta. Muutamia kauneusvirheitä toki on. Toisaalta Steelen karisma ja musta huumori sekä rokimpi puoli, jota Type O välillä väläytteli laahaamisen ohessa, puuttuvat. Muoto voi kuitenkin myös vangita. Levyn avainvivahde on herkkyyden ja itsevarmuuden väliin jännitetty kontrasti. Eleven Seven Papa Roach tunnetaan siitä, että he tekivät yhden täydellisen ajankuvaisen nu metal -hitin, jota entiset yläasteikäiset voivat nostalgia-angstissaan 20 vuotta myöhemmin uudelleenmeemittää jälkipolville. Sieltä löytyy Harun oma ääni; sydämellinen, mutta kiehtovan luoksepääsemätön. Levy on monipuolinen, muttei rönsyile liian kauas boksin ulkopuolelle ja Piritta Lumous pitää paketin kasassa voimakkaalla ja moneen taipuvalla laulullaan. Se kaikki radiotaajuudet ja soittolistat kertarysäyksellä valloittava megahitti Silver Metalilta puuttuu, mutta materiaali on muuten kauttaaltaan tarttuvaa ja moni kertosäe jää nopeasti korvamadoksi päähän kummittelemaan. Tässä vaiheessa bändiltä kaipaisi ehkä jo enemmän omaa ilmettä. Totuus lausessa silti piilee: eipä mene häävisti maailmalla, eikä sen puoleen Papa Roachillakaan. Lisäksi tunnin kellottavassa levyssä olisi ollut karsimisen varaa, ottaen huomioon sen sisältämän materiaalin keskinäisen samankaltaisuuden. Kappaleiden väliin ripotelluista ääniklipeistä huolimatta eepoksen juoni ei millään avaudu pelkästään levyä kuuntelemalla. Outoja hahmoja vilisevät sanoitukset ovat välillä koomisia ja hieman korneja eivätkä sovitusratkaisut ja melodiakulut ole aina omaperäisyyden riemuvoittoja. Viime vuosikymmenellä kaksi levyä julkaisseen Lotta Jääskelän nykyisen artistiminän Ylva Harun debyytillä ilmeisyyden vaara on läsnä niin sävelkaarissa kuin kielikuvissakin. Ristiriidan summana hahmottuu sielunmaisema, jonka fyysisen vastinparin Haru on paikallistanut Tove Janssonin mökkiluodolle Klovharuun. Vaikka musiikki soi tunnelmia kunnioittaen ja riskejä karttaen, kuljettaa se vaivihkaa jonkinlaiseen ajattomuuden tilaan, tunteen ja ilmaisun yhteiseen alkupisteeseen. MIKAEL MATTILA HH A Pale Horse Named Death When The World Becomes Undone Long Branch Vuosikymmenen alussa perustettu Kalpea hevonen on kolmannen pitkäsoittonsa äärellä. Biisit junnaavat, mutta varsin vähän paikallaan, mukana on melodisuutta sekä tarttumapintaa ja Sal Abruscato on pätevä ja tyyliin sopiva laulaja, jonka tulkinta miellyttää korvia. Blackin ja Gassin harharetkiä säestävät rock-kliseitä parodioivat kappaleet, jotka toimivat – jälleen kerran – yllättävänkin vakuuttavasti. Harharetket Last Resort -hillotolpan lähimaastossa ovat sentään olleet sikäli onnistuneita, että bändiä huvittaa tehdä yhä musiikkia. Onneksi laulaja yhtyeineen selviää lopulta kuivin jaloin. Teksteissä vilisevät fake newsit ja ympäristötuhot, joskin kylliksi sanitoituna iskulausepuurona. VESA SILTANEN HHHH Papa Roach Who Do You Trust. Valitettavasti albumimuodossa elämys jää vajavaiseksi. VESA SILTANEN HHH Ylva Haru Linnut Soit se silti Folkrock on kaikessa lämpöisyydessään raaka tyylilaji. Ja kuten biisien nimistä (When The World Becomes Undone, End Of Days, We All Break Down) voi päätellä, edessä ei ole kovin iloinen tunti. Vaikka levy alkaakin kauniisti ja kaihoisasti pianolla säestetyn laulun voimin, luovii bändi pienistä sävyeroista huolimatta vahvasti samoilla vesillä, joita Peter Steelen kipparoima yhtye aikoinaan hallitsi. Sillä on milleniaaliulinaa, trap-ritinää ja täydellisen unohdettava, listoille yrittävä mutta niiden ohi putoava popmelodia. HANNU LINKOLA HHHH Levyarviot > ...folkrock on kaikessa lämpöisyydessään raaka tyylilaji... Lintujen taide on lempeän jyrkkää ja ehdottoman vapauttavaa. Tämä on jo kymmenes albumi. Tämän näytön perusteella Manzanalle soisi paljon suurempaa suosiota, kuin mitä se tällä hetkellä jo nauttii. Erityisen tarpeellista musiikkia se ei silti ole. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. Manttelinperijän viittaa sovitetaan harteille ja se istuukin päällisin puolin hyvin. Mikäli Post-Apocalypto toimisi myös itsenäisenä albumina, olisi sille helppo lahjoittaa neljäskin tähti. 60 SOUNDI K u v a: Tu o m as A ro Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price
Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Aron Soitin Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • F-Musiikki Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Pori Sound City Pori • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • F-Musiikki Oulu • St. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Paul’s Sound Nummela • Viihdeässät Nummela • Kitarataivas Salo • F-Musiikki Vantaa • Top Sound Seinäjoki • Viiking Musiikki Kuopio Levyarvostelut 1_19.indd 61 10.1.2019 16.59. SOUNDI 61 ...folkrock on kaikessa lämpöisyydessään raaka tyylilaji..
Moderni ote ja kiivas tykytys aiheuttavat vanhan liiton jäärälle kenties mietoa kummastusta, mutta kokonaisuus toimii erinomaisesti, paremmin kuin edeltävällä bändin nimikkolevyllä (2016). Kritiikkiä voi siis antaa albumin liian lyhyestä kestosta: se on pakko laittaa pyörimään yhä uudelleen. Musiikkiin ladattu tunnelma on äärimmäisen kiehtova tuoden mieleen temppeliritarit, Louvren öiset käytävät ja Dan Brownin kirjojen maailman. Paluu näppäiltyihin arpeggoioihin ja niiden pyörteissä syntyviin melodioihin on kuitenkin aina vain ajan kysymys. Rumpali on jälleen vaihtunut ja Ken Maryn paukutus onkin kerrassaan energistä, joskin moderniudessaan vähän geneeristäkin rytmityötä. Pysäyttävä pianobiisi Hänet nähtiin vielä lauantaina päättyy valkoiseen kohinaan kuten laulun Jannen elämä. Discokellarin sanoitus on yhteiskunnallisesti purevin. Everythangs Corrupt tyydyttää kyllä Ice Cuben uskollisimmat fanit, itseni mukaan lukien. Yhä ilmenevän grooven lisäksi melodiat ja tunnelmat ovat olleet Flotsamin valtteja, ja niiden äärellä bändi on hyvissä voimissa. Länsirannikon rapveteraani Too Shortin nimeä ei voi pitää minkään uutuuslevyn kannessa turhana, vaikka mies pääsee räppäämään Ain’t Got No Hatersilla vain lyhyen aikaa. demusiikista vaikutteita ammentavia teoksia countryja blues-kitaran fingerpicking-tekniikoita hyödyntäen. Topias Tiheäsalon ilmaisu on tiheämpää ja se viettää ajoittain kohti vapaasta musiikista tuttua ilmaisua ja äänivallia, mutta soittimen eli akustisen kitaran ehdoilla. Kuin sattumalta Särkyneet on osunut samoille apajille parin muun artistin ässäbiisin kanssa. Meistä piti tulla on 2010-lukulaiseen tyyliin täynnä viittauksia niin populaarikulttuuriin, The Cureen, Tinderiin kuin Eaglesiinkin. Niko Karlssonin musiikissa on jotain mystistä ja ilmavaa. ARTTU TOLONEN HHHH Särkyneet Sinä nouset Svart Särkyneiden pitkään odotettu neljäs albumi on myöhäsyntyinen jalokivi yhtyeen naiivin romanttisessa 10-luvun punk-/powerpop -jatkumossa. Kipakka paketti pysyy visusti kasassa ja silti ilmaisussa on myös tunnetta ja vaaraa. Närvän verran yliampuva rumpalointi onkin levyn ainoa haittapuoli, vaikka hyvin vähäinen sellainen. Meistä piti tulla ei ansiokseen kierrätä viime vuosien poptrendejä ja yhtyeen uusi elektronisempi ilme on selvästi syntynyt luonnollisesti. Yhtä hyvin O’Shea Jackson Sr. JARI MÄKELÄ HHH Rome Le Ceneri di Heliodoro Trisol Rome on luxemburgilainen neofolk-yhtye, jonka uusin albumi yhdistelee kappaleissaan italiaa, englantia, ranskaa ja saksaa. Se tietää, minne on menossa, muttei etene määränpäätä kohti helpointa reittiä, vaan houkuttelee kuulijan mukaansa tutkimattomille poluille. Kaikki albumin ideat voisivat olla peräisin jo parinkymmenen vuoden takaisilta demoilta. VILJA VAINIO HHHH Topias Tiheäsalo & Niko Karlsson Topias Tiheäsalo & Niko Karlsson Anoema Tiheäsalo ja Karlsson soittavat kumpikin omalla puolellaan tätä levyä: edellinen akustista kitaraa, jälkimmäinen akustista kitaraa ja banjoa. Tuottoisa yhtye julkaisi albumin myös viime vuonna, ja nyt kyseessä on bändin jo peräti kolmastoista pitkäsoitto. Tarttuva Arrest The President on suunnattu Donald Trumpia vastaan, mutta toteutuksensa puolesta korvamadon aihio voisi olla peräisin Bill Clintonin kaudelta. Muuttunut maailma ja kuluneet vuodet kuuluvat helsinkiläisen Pasan pitkään valmistellulla Meistä piti tulla -albumilla. Kasevaa-niminen pastissi löytyy vokalisti Milla Härmän Juuso-veljen Lokit-yhtyeen uudelta levyltä. Särmikäsäänisen Erik AK:n laulu on edelleen tunteikkuudessaan erinomaista, ja kappaleissakin tuntuu olevan kirpeä ote päällä. Pasan uusi tuleminen ei ole täysosuma, mutta nautittava kokonaisuus raikasta ja oivaltavaa pop-kirjoittamista. JARI MÄKELÄ HHHH K u v a: Ju k k a K ii st al a Levyarvostelut 1_19.indd 62 10.1.2019 16.59. Harvoin minkään yhtyeen musiikkia odottaakaan näin paljon pääsevänsä kuulemaan uudestaan. P-funkia taas kerran kierrättävä That New Funkadelic on laiskan miehen singlevalinta ja Good Cop Bad Cop jää hävettävän kauas sämpläämänsä Fuck Tha Policen tasosta. Pisteitä albumille ropisee siitä, ettei sen kestoa ja biisien määrää ole paisuteltu sketseillä varsinaisten kappaleiden väleissä, ja siitä, ettei mukana ole liikaa vierailijoita. Pasa vuosimallia 2018 muistuttaa menneisyyttään vain hetkittäin (Tää suututtaa sut) ja selvin yhteys levyjen välillä löytyy Henri Piispasen laulusoundista. olisi voinut lopettaa The Predatoriin (1992), jolla oli levytysuransa terävimmällä huipulla. 2011 julkaistulla esikoisellaan Pasa operoi kitaravoittoisen indien parissa, mutta yhtyeen soundi on sittemmin muuttunut elektronisemmaksi ja synteettisemmäksi. Flotsam & Jetsam on julLevyarviot > 62 SOUNDI ...laskelmoidussa hallitsemattomuudessa siintää sen ratkaisematon arvoitus... Nimikappale ja Salaisuudet miellyttävät sävellyksinä ja bändisovituksina erityisesti. Vauhtia kappaleissa riittää kosolti, mutta sahauksen ja pikkauksen ytimessä on aina tarttuvasti rakennettu biisi. Ote on kautta linjan minimalistisempi. Elokuviinsa keskittynyt artisti on sen jälkeen vain toistanut itseään. Albumin yrittää ikään kuin saada kuuntelemalla kunnolla hallintaansa, mutta huomaa pian, että se on mahdotonta – ja juuri tässä laskelmoidussa hallitsemattomuudessa siintää sen ratkaisematon arvoitus. Levyillä, joissa on useamman taiteilijan esityksiä, on perinteitä tässä genressä – John Faheyn, Peter Langin ja Leo Kottken yhteislevy ehkä kuuluisimpana esimerkkinä. Henri Piispasen ja kitaristi Feniks Willamon kynästä syntyneet tarinat ovat Pasan parasta antia. Osa ehkä onkin. Ratkaisu on toimiva, varsinkin silloin kuin soittotyylit ovat niinkin erilaiset kuin Tiheäsalolla ja Karlssonilla. Toivottavasti bändin kolmosopusta ei tarvitsekaan odottaa 2020-luvun ehtoopuolelle. Se on millä tahansa mittapuulla pitkä aika debyytin ja toisen albumin välillä. Le Ceneri di Heliodoro on samaan aikaan sekä herkkä, hidas että äärimmäisen voimakastahtoinen. Kappaleista herkeämättömimmin mielessä liikkuvat A New Unfolding, One Lions Roar ja Black Crane. Levy ponnistaa kitaransoiton niin kutsutusta American primitive -perinteestä, joka syntyi 1950ja 1960-lukujen vaihteessa kun John Fahey alkoi säveltää taiPasa Meistä piti tulla Warner Seitsemän vuotta ja risat. Mutta kuten sanotaan: kaikki tiet vievät Roomaan. MIRKO SIIKALUOMA HHH Flotsam And Jetsam The End of Chaos AFM Vauhtimetallin ykkösdivaria vuosikymmenet mestaroinut Phoenixlähtöinen veteraani on kelpo vireessä. Hyvän mielen kappale Housut kantaa samaa nimeä kuin Toistuvien Yllätysten kesähitti. Ice Cube Everythangs Corrupt Universal Kahdeksan vuoden albumitauon jälkeen N.W.A -legendalta olisi odottanut vähintäänkin rap-skeneä kohisuttavaa hienoa comeback-levyä, mutta ei. Edellisten levyjen tapaan Lauri Elorannan tuottamalla levyllä on vain yhdeksän tiivistettyä pop-helmeä, joista viimeinen on puolentoista minuutin rautalankainstrumentaali Twist, kunnianosoitus Agentsille ja Karkkiautomaatille. Ylösrakentava Älä lannistu Tanja jää valitettavasti toiseksi Itä-Hollola Installaation Pidä huivista kii Tatjaanalle. Särkyneiden biisi ei tosin kuulosta yhtään Kasevalta. Bändin ääni on vahvasti ajassaan kiinni, muttei lainkaan vaivaannuttavaa kuunneltavaa
ARI VÄNTÄNEN HHH Jean-Michel Jarre Equinoxe Infinity Columbia Massiivisiin visuaalisiin ulkoilmakonsertteihin erikoistunut ranskalaiselektronikko palaa rikospaikalle. Medeia Xenosis Playground Tamperelainen Medeia kieputtaa ilmeisesti koko tähänastista levykatalogiaan temaattisesti edeltävässä Xenosis-fantasiassa yhdeksi mytyksi luomiskertomuksen, eläinperäisen kulkutaudin, teknologisen maailmanlopun sekä vähän transhumanismiakin. Kama on selkeän ajatonta ja kulumattomien klassikoiden lomassa on noin puolet erinomaisia harvinaisempia kultasydämisiä hippuja, joita on eri yhteyksissä ilmestynyt myöhemmille albumeille ja retroliveille. Uskon ja tieteen kakofonian kruunaavat suomalaisbändiksi harvinaisen monitasoiset lyriikat. MAPE OLLILA HHHH K u v a: M ik ko P y lk ko facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 1_19.indd 64 11.1.2019 10.30. Outer Peace voisikin olla trendikkäästi valaistun lounge-baarin soundtrack, jonka tahtiin viileät ja menestyvät Y-sukupolven edustajat keskustelevat sivistyneesti startup-elämän haasteista ja ehkäpä väläyttävät pari hillittyä tanssiaskelta myöhemmin diskopallon välkkeessä. Malevolent Creation tekee Hoffmannin muistolle kunniaa luomalla yhden bändin diskografian parhaimmista levyistä. Turpasauna on tauotonta eikä massiivisia biisejä kannata yrittää vihellellä, mutta teknisyydessään progelta tuoksuvan deathcore-gyroskoopin laidoilla ja välillä ytimessäkin kieppuu niin voimallisia ja palkitsevia melodisia ja rytmisiä koukkuja, että käännän pieksännälle ilolla toisenkin poskeni. Ennen tätä ensimmäistä cd:tään se on tehnyt liudan kasetteja. Siltikin bändi toimii ja sen ideat tuntuvat raikkailta tässä ajassa. kaissut 2010-luvulla varsin mainioita levyjä, ja nyt kovuuden ainekset ovat niin selvästi kuultavissa, että bändi hätyyttelee jopa uransa alkupään erinomaisuutta. Vaikka Malevolent Creation on yhä pitkäaikaista kilpakumppaniaan astetta monitahoisempi yhtye, ollaan uudella levyllä pidetty huolta siitä, että koukkuja ja tarttuvia kertosäkeitä riittää. Neil Young Songs For Judy Shakey Pictures En tapaa selitellä vanhemman musiikin diggailua millään lattealla nostalgialla. Neilin juonnot ovat mainioita, alkaen Judy Garlandin kohtaamisen inspiroimasta omistuksesta. Tyylikkäät koskettimet ja harkitun melodiset kitaraliidit tavoittelevat kaiken kaaoksen keskuksessa pieniä hippusia kauneutta ja löytävät sellaisen Ascensionissa. Kaksi vuotta hiottu konseptialbumi on brutaali ja kaoottinen mutta samalla kaunis ja älyllinen, lähes sinfoninen ihmislajin nerouden ja mielenvikaisuuden vyyhti, jonka infovyöryssä riittää purtavaa. ASKO ALANEN HHHH Toro y Moi Outer Peace Carpark Toro y Moi -lempinimen takana on laulaja/lauluntekijä/tuottaja/graafinen suunnittelija Chaz Bear, joka tunnetaan ensisijaisesti chillwaven tiennäyttäjänä. Rusin kiihkeän äänen ja tunteisiinsa pakahtuvien tekstien kanssa, mutta jättävät reilusti tilaa myös basisti V. KIMMO K. Omassa Young-lover-emoilussa taisi olla hitunen ylifiilistelyä, mutta aika on sen tasinut eikä maittava konserttitallenne tarvitse kompensaatioksi edes Southern Manin kaltaisia tiukkoja kitararevityksiä. Hoffströmille. Tunnelma on yhdenmukainen mutta samalla yksi-ilmeinen. KOSKINEN HHHH melleen uskollisesti kahdeksantoista biisin kooste nauhasarjan parhaista paloista, joista bändi on tehnyt uudet versiot. Vahvalla näkemyksellä sekä pettämättömällä tyylitajulla varustetun herran uusin ja kuudes albumi on taiteilijan eklektiselle eleganssille uskollista jotakuinkin huoletonta hipsteripoppia, joka artistin itsensäkin mielestä sopii joko aktiiviseen kuunteluun taikka ihan vaan taustahälyksi. Outer Peace on Chazin sooninen terapiaprojekti ulkoisen rauhan löytämiseksi, musiikkia luovalle mielelle. Bändin soitto kiteytyy usein tarttuviksi ja toimiviksi biiseiksi (ks. Loistava musa edellä mennään nytkin, mutta kun Neil Young alkaa valutella settilistaansa marraskuun 1976 kiertueella, sangen vahvat bonussävärit muistuvat mieleen menneiltä ajoilta. Equinoxe Infinity on jatke Equinoxelle, joka 1978 seurasi läpilyöntialbumi Oxygeneä (1976). NUUTTI HEISKALA HHHH Huolet ja Murheet 18 SubSystemRequest Surumielistä, melodista ja energistä punkrockia soittava Huolet ja Murheet tunnetaan ahkerana keikkailijana ja tuotteliaana julkaisijana. Supersymmetria, Suunnitelmat, Horisontti ja maa). Xenosisissa on paljon kohdallaan. Toisaalta, jos albumiin syventyy, niin löytää paljon: saumattomasti hienoihin house-rytmeihin sulautuvia funkja diskovaikutteita, abstrakteja äänimailmoja, tunnistettavia sampleja, luontevaa tulkintaa sekä ajattelemisen aihetta. Levyn soundeissa on väkivaltaa ja selkeyttä. Yleisön reaktiot takaavat lämpimän ja huvittuneen vuorovaikutuksen. M. Muilta osin uusi levy jatkaa niinikään Dan Swanön miksaaman edeltäjänsä suoraviivaisempaa ja brutaalimpaa linjaa. Solisti Frans Aallon kuiva korina ja paniikinomaiset rääyt tuntuvat ainoalta oikealta scifi-apokalypsin ilmaisutavalta. Silloin joskus albumit After The Gold Rush, Harvest, Decade ja Tonight’s The Night olivat hartaan paneutuneesti haettua vastapainoa purkka ja jytä -tyypitetylle nuorisomusiikille. Solkion rapeasti rutisevat ja hiljaa hissuttelevat kitararaidat soivat makeasti yhteen I. Kun sovituksiin ja tuotantoon ei ole etsitty vaihtelua puhtaan bändisoiton ja klassisen ”säkeistöt hiljaa ja kertsit kovaa” -dynamiikan ulkopuolelta, on näin laaja kattaus turhan tuhti ja toisteinen satsi kerralla nautittavaksi. Hippifolkkareita ei enää kaivattu eikä aikuisemmasta kantrirockista vielä jupistu, joten Neil sai oman pilttuunsa siitä väliltä. LINDA SÖDERHOLM HHH Malevolent Creation The 13th Beast Century Media The 13th Beast on Malevolent Creationin ensimmäinen levy alkuperäisvokalisti Brett Hoffmannin kuoleman jälkeen. Ensi kertaa virallisesti julkaistu No One Seems To Know on levyllä ihan kärkikipaleita – eli Neilin koko tuotannossa näin ollen myös. 18 on niLevyarviot > 64 SOUNDI ...bändi toimii ja sen ideat tuntuvat raikkailta tässä ajassa... On aika vaikuttava saavutus miten helposti lähestyttävä The 13th Beast on siitä huolimatta, että se on alusta loppuun äärimmäisen raskas ja nopea levy ilman minkäänlaisia hengähdystaukoja. Seuraajaksi valitun, muun muassa Throne Of Nailsissa vaikuttaneen Lee Wollenschlaegerin matalamman, vähän Cannibal Corpsen George ”Corpsegrinder” Fisheria muistuttavan äänen johdosta The 13th Beast on vielä Dead Man’s Pathiakin (2015) raskaampi levy. Levy on nimittäin syntynyt vastalauseena kertakäyttökulttuurille sekä sille, kuinka negatiivisesti nykyteknologia vaikuttaa luomiskykyyn. Laulunsa ohella The 13th Beast muistuttaa sävellyksiltään ja soundeiltaankin uudempaa Cannibal Corpsea. Ala-Lipastille ja rumpali R. Wollenschlaegerin laulutyyli sopii bändille kuin nyrkki silmään ja bändi on muutenkin todella kovassa iskussa
SOUNDI 65 ...bändi toimii ja sen ideat tuntuvat raikkailta tässä ajassa... facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 1_19.indd 65 10.1.2019 16.59
Ja vaikka lyriikoista ja laulun surumielisyydestä aistisikin lievää luopumisen makua, niin kitara välittää yhtä verevästi niin Vanity & Priden herkkyyttä kuin Bluesmanin iskevämpää määrätietoisuutta. Työstäminen sisälsi aiempaa enemmän yksinäisiä hetkiä materiaalin äärellä. PERTTI OJALA HHHH Jean-Michel Jarren (70) yksinään säveltämä, soittama, tuottama ja miksaama kymmeneen kappaleeseen jakautuva teos toimii komeasti. 66 SOUNDI Dallas Kalevala Dallas Kalevala Svart Dallas Kalevala on Lapko-yhtyeen solistin Ville Maljan ja rumpali Jussi Matikaisen muodostama duo, jonka musiikki on elektrisen kuplivaa poppia. TEKSTI: VILJA VAINIO Levyarviot > ...syntetisaattori/sekvensseri/efektilaitteiston seassa piileksii myös mellotroni... Jussi: – Hän olisi tietään etsivä äpärä, joka ei pelkää tutkia elämää rohkeasti kaikista kulmista. Nyt raidoilla on tyypillisten numeroiden sijaan nimet ja valtavan syntetisaattori/sekvensseri/efektilaitteiston seassa piileksii myös mellotroni. Jazzkitaristina aloittanut Michael Chapman päätyi 60-luvun jälkipuoliskolla brittiläisen folkin sisäpiiriin, josta sukulaissieluiksi erottuvat Roy Harperin ja John Martynin kaltaiset persoonallisuudet. Michael Chapman True North Paradise Of Bachelors Michael Chapmanin Rainmaker -debyyttiä (1969) seuranneen Fully Qualified Survivorin (1970) ennustus on käynyt toteen. Sama jatkuu läpi albumin. Paikoin orkestraalisen rehevässä akustisessa kitaroinnissa on yhtymäkohtansa Harperiin. Ei ole mitään fiksattua positiota, vaan saa hiplata kaikkia niitä matolaatikoita, joihin ei ole aiemmin päässyt käsiksi oman bändisoittimensa takaa. VILJA VAINIO HHHH Mikä albumin työstämisessä oli poikkeavaa verrattuna aiempiin projekteihinne. Sen sijaan miehen äänestä kuuluu kokeilunhalu ja keveys. Ville: – Jussin suhtautuminen musan tekoon ja ihan konkreettinen tekemisen tapa on vähän erilainen kuin mihin olin perinteisessä rock-bändissä soittaessa tottunut. Ville Maljan äänenkäyttö on albumilla vähemmän riipivää kuin Lapkon aikoihin. Ensimmäinen kappale saa huudahtamaan ”Lapko elää!” ja kaksikymmentä sekuntia myöhemmin sen kuoleman saa todistaa omin korvin. Teksteillään, tunnelmillaan ja jopa kansiensa kuvastolla muistojen leimaama True North on vaikuttava jatko-osa 50-albumille (2017). True Northin vaikuttava kaihomieli tiivistyy Youth Is Wasted On The Youngin filosofisuuteen ja pedal steel -konkari BJ Colen maalailuun. JUSSI NIEMI HHHH K u v a: K er tt u M al in en Levyarvostelut 1_19.indd 66 10.1.2019 17.00. Aikuistuminen kuuluu musiikissa ryytymisen sijaan elämänjanona, ja sen myöntämisenä, että elämä voi olla myös kaunista. Teos tuntuu sekä nimillään (The Watchers, Robots Don’t Cry, All That You Leave Behind, Machines Are Learning) että tunnelmillaan peilaavan parhaillaan tapahtuvaa suurta muutosta. Asioita katsotaan enemmän lintuperspektiivissä, mutta toisaalta myös päinvastoin syvältä sisältä. Ambientia, kaikenlaista elektroa sekä klassista sävellysajattelua sekoittava kokonaisuus on tietenkin eeppinen, mutta myös aidosti kosminen. Ville: – Toivoisin, että olemme tavoittaneet jotain siitä eläimestä, joka pinnan alla meissä kaikissa elää. Jos albuminne olisi henkilö, kuka tai millainen hän olisi. Ensin vihjaillaan historiasta ja heti perään huomautetaan, että kuulija onkin ehkä vain kuvitellut kaiken omassa päässään. Kuten on paria heikompaa raitaa lukuun ottamatta koko albumilla. Upeiden melodioiden ja rikkaiden tekstuurien täyttämästä, pohjimmiltaan aika klassisen oloisesta ja elokuvallisesta kokonaisuudesta loikkaa esiin neliminuuttinen Infinity, jonka räikeä poppailu tuntuu mainokselta vakavampaa ympäristöään vasten. 78-vuotias Chapman pohtii mennyttä ja olevaa elämän murentamalla äänellään. Parhain kappale on singlejulkaisuksi päätymätön Jackal, jossa on yksinkertaisesti kaikki kohdillaan. Ja heti neulan hipaistessa digitaalitiedoston kuvitteellista pintaa on selvää, että on kyse jostain kihelmöivän uudesta. Albumi on täynnä esimerkiksi Animal Magnetismilla kuultavia pulleita viidakkorytmejä, synasoundeja, konemusiikkia ja kaukokaipuuta aina Kaliforniaan asti. Jazzin ja folkin fuusiointia harrastanut Martyn tulee mieleen viimeistään Chapmanin ei-aina-niin-viimeisen-päälle selkeästä artikuloinnista. Sessioiden välillä saattoi vierähtää pitkiäkin aikoja, joten yhteiset luovat hetket olivat luonnollisesti haastavampia tavoittaa. Mikäli kuulija tunnistaa itsessään jotain tämän suuntaista, olemme onnistuneet. Kuluneet vuosikymmenet ja lähes 50 albumia osoittavat, että Chapman jos kuka on täysin pätevöitynyt selviytyjä. Mitä toivotte kuuntelijan kuulevan, kun hän laittaa soimaan uuden albuminne. Ei ole selkiä, joiden taakse mennä ja päätöksiä tehdessä on usein helpompaa, koska kahdestaan on vähemmän neuvoteltavaa. Itse kuitenkin nautin siitä armottomasta paljauden tunteesta, jonka duona työskenteleminen tuo mukanaan. Tyyppi, joka on ylpeästi keskeneräinen ja joka peloistaan huolimatta uskaltaa lähestyä tuntematonta uteliain mielin. Jussi: – Toivottavasti kaikki se energia joka ollaan tähän viimeisen kahden vuoden aikana laitettu välittyy myös ulospäin. Tämä on tuntunut freesiltä ja välillä myös erittäin haasteelliselta. Kaikki on vasta alussa ja toivon että tämä levy olisi mahdollisimman monelle hyvä sisäänheitto Dallas Kalevalan maisemaan. Sen ”halpuudessa” on kosmista haikeutta ja biisi tarttuu päähän kuin liima. Uhkaavia sointeja kuullaan uumoilevassa alussa ja hetkittäin myöhemminkin, pääsääntöisesti menoa leimaa kuitenkin jonkinlainen avara filosofisuus ja usko elämän voittoon. Jussi: – Halusimme luoda uusia meille sopivampia puitteita, kuten työskennellä enemmän elektronisesti ja periodiluonteisesti
????. Pateettisuudessaan vellova kokonaisuus voisi jopa naurattaa, jos sen karikatyyrimäisyys ei olisi koskettavan omakohtaista. Kappaleiden pulssien ympärillä tapahtuu pieniä asioita ja niitäkin vähin äänin. Myös Hannibal on valmis räpin rytmipuheen lomassa laulamaan kelpo äänellään herkempiä sävelkulkuja ja soinnikkaampaa lyriikkaa. Göteborgin sinfoniaorkesterin kanssa äänitetty Illusioner paljastaa jotakin todella sydänveristä 44-vuotiaan laulajan tavasta hahmottaa maailma. ?. Hot Heros tietää tarkkaan, milloin soiton on oltava kurinalaista normikuljetusta sekä milloin ja mille tasolle vapaamman sooloilun voi kiskaista. Kasassa ei kokonaisuus pysy, ja ärsytyksen tunteitakin sikiää. Kun tuo kaari ulottuu nyt hämmentyneeseen keski-ikään saakka, on sen sanoma entistä moniulotteisempi. Kun sitä vertaa Hellströmin varhaistuotantoon, kiteytyy ydinviesti yhteen ajatukseen. Levy on murtumapisteeseen asti herkistynyt kokoelma lohdun ja merkityksellisyyden sanoja, myötäihmettelyksi karhentunutta kertojaääntä sekä unipilvinä liitäviä sävellyksiä. Amo on tyylien ja sovitusten sekamelska, hyvinkin 2020-lukulainen, tyyliä substanssin yli korostava albumi, jonka ansiot avautuvat vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Niiden sisältö antaa toivoa siitä, että Bring Me The Horizon pystyy vielä joskus tekemään enemmänkin relevanttia musiikkia. Napakat funk-variaatiot seestyvät kahdesti melodiseen laulantaan ja lausuntaan, palvovassa lemmenlaulussa Mustat on sekä päätösrunoelmassa Siellä ja silloin. MIKKO MERILINNA HH Spektator 1 Ektro Spektator on Circleä luotsaavan Jussi Lehtisalon ja ennen kaikkea Aavikosta ja niinikään Circlestä tutun Tomi Leppäsen elektroninen duo, jonka ensialbumin instrumentaalit ovat syntyneet yksinomaan syntetisoijilla ja rumpukoneilla. Kahden muun räppärin, Haamun ja 6mäen, kanssa operoitiin Tre-Funk III -aluksella elektronisissa avaruusvirroissa. HENRI EEROLA HHHHH kolisevat, särökitarat helisevät ja laulutehosteet leijuvat – usein yksittäisten kappaleiden sisällä. Sitten kitaristi Henrik Danhagen ja rumpali Jonas Ekhdalin paluun Evergrey on korottanut itse kehittämiään, tähtiin kurottavia standardeja siihen pisteeseen, ettei perinteinen arvosteluasteikko enää riitä. Matalalla äänialalla rauhallisesti ja rauhoittavasti sykkivä 1 luottaa pitkien biisiensä staattiseen minimalismiin. Hellström venyttää ilmaisunsa koko ajan riskirajoille tietäen kuitenkin tarkoin, miten korkealle laulujen lakipisteet voi viedä ja miten lähelle sanat uskaltaa tuoda. Levyarvostelut 1_19.indd 68 10.1.2019 17.00. Bring Me The Horizon Amo Sony Suttuisesta deathcoresta hardcore-vaikutteiseen nu metaliin ja siitä edelleen elektroniseen rockiin – siinä Bring Me The Horizonin levytyspolku tähän asti. ???????. ????????. Mikä mielenkiintoisinta, yhtye adaptoi edelleen myös uusia tuulia arsenaaliinsa, ja vaikka esimerkiksi All I Have lainaa surutta sekä Satyriconia että Katatoniaa, omii se elementit surutta omikseen. Viiden kappaleen tasaisen sähköhoidon jälkeen Sun And Church hätkähdyttää lyhyydellään ja etenkin sykkeen sijasta melodiaa tavoittelevilla syntetisoijillaan. ???????. Tuotannossa lienee pyritty tajunnanvirtaiseen lähestymistapaan, jossa perinteisemmät rock-kappaleet ja kokeellisemmat raidat vuorottelevat. Fanilasit nokalla tai ei, on kippari Tom S. ??????????. Spektatorin 1 tarjoaa musiikkia, joka tulee jostain ja menee jonnekin ilman että kumpaakaan osoitetta voi konkretisoida. Nämä laulut kertovat iästä, jossa elämänhalu on vaihtunut haluksi uskoa elämään. Spektatorin hypnoottisuudesta tapaa niin krautrock-jurnutuksen kuin vaihteeksi hitaasti liikuttavan elektronisen tanssimusiikinkin vaikutteita. Ehkä Illusioner on pelkkää satua, mutta sen on kirjoittanut elämä itse. Yhdistelmä on osoittautunut ideaaliksi, koska jazzheerokset ovat free-irroittelun ohessa tehneet paljon keikkaa erityylisissä pop-, rock-, rootsja iskelmäcomboissa. PERTTI OJALA HH Håkan Hellström Illusioner Warner Tero Alanko kiteytti aikoinaan För sent för edelweiss -arviossaan (Soundi 05/2008) Håkan Hellströmin merkityksen. Samaan aikaan maan pinnalla hän alkoi operoida Black Motorin vapaan jazzin funksterien sideshown Hot Herosin, eli fonisti Sami Sippolan, kontrabasistin Ville Rauhalan ja rumpali Janne Tuomen kanssa. Uusin albuminsa, sheffieldläisyhtyeen kuudes, on hyvinkin erikoinen, parhaimmillaan äärimmäisen mielenkiintoinen ja heikoimmillaan lähes kuuntelukelvoton keitos, jossa vaikutteet ja ilmaisumuodot lentelevät, konebiitit Evergrey The Atlantic AFM Olen pulassa. Water Splashes lisää sointiinsa elementtejä lähes huomaamatta ja Fruit Talesillä rumpukoneen yllättävät kommentit katkovat varovasti raidan soljuvuutta. Yritin jälleen pitää pintani, pysyä objektiivisena ja tarkastella kohdetta tuorein korvin ja odottaa odottamatonta – tehtävässäni kuitenkin surkuhupaisesti epäonnistuen. Parhaimmiksi esityksiksi nousevat eeppisiin korkeuksiin kurkotteleva stadionrock-pala Mother Tongue ja EDMhenkinen Nihilist Blues. Ylitsevuotavan kauneuden ja äärimmäisen intiimiyden keskellä on monesti lähes epämukavaa olla, mutta sellaistahan havahtuminen kaiken katoavaisuuteen ja ainutlaatuisuuteen on. Pitkän linjan metallibändin julkaistessa kolmatta kertaa putkeen täysin arvostelun yläpuolelle nousevan albumin omaleimaista ja kaikki laatustandardit täyttävää melodista rymistelyä ei levyarvion kirjoittaminen ole sieltä helpoimmasta päästä. Hienovaraisuudessaan lähes silittelymäinen koneiden käyttö on johtanut kuulijaystävälliseen mutta pitkän päälle uuvuttavaan tulokseen biisien sisäisen ja välisen rytmisen vaihtelun ollessa minimissään. HANNU LINKOLA HHHH Hannibal & Hot Heros Tässä ja nyt Monsp Hannibal Starkin onnistunut notkahdus funkin suuntaan tapahtui jo kolmisen vuotta sitten ja kahdellakin rintamalla. Aina kun tuntuu että tunnelma hieman lerpahtaa, lyödään pöytään uusi mahtimelodia, horroksen karkottava hilsemylly tai vaikkapa elementit yhteen sitova kitarasoolo. Englundille miehistöineen hankala keksiä kehityskohteita, musiikin peilatessa kansitaidetta ja tarinoiden täydentäessä teeman täysin uniikiksi metallin, bluesin ja teatraalisuuden symbioosiksi. Näillä emmeillä Tässä ja nyt -albumin elementit valikoituvat ja yhdistyvät toimiviksi walking-biiteiksi, latinosvengeiksi, jatsislovareiksi, roimiksi rap-rytmeiksi sekä erikoisimmillaan vaikka kansansävelmästä kehkeytyväksi rapiksi Faarao Pirttikankaan ja Pekko Käpin seurassa. Levyarviot > 68 SOUNDI Levyarviot > ...elämänhalu on vaihtunut haluksi uskoa elämään... Hän huomasi, että dokumentoidessaan elämäänsä lauluihinsa Hellström piirtää myös monen kuulijan elämänuran. ASKO ALANEN HHHH The Sabbathian Latum Alterum Svart Debyyttipitkäsoittonsa pöytään lyövä The Sabbathian on okkulttinen doom metal -yhtye, jonka soinnista löytyy sävy????
Georgia Anne on Stones Throw -kulttimerkille tehdystä debyytistään alkaen liikkunut vyöhykkeellä, jota voisi kutsua r&b/hip hop -kulttuurin älykkölaidaksi. ????. Wiley Cousins hoitaa laittamattomasti rullaavan Reelin’ & Rockinin ja Dave Forestfield Crawfishin, johon Tommi Laine leipoo huikean kierteisen kitarasoolon. Latum Alterum kuulostaa jamisessioissa improvisoivalta bändiltä, joka uppoaa musiikkiinsa itse hyvinkin syvälle, mutta joka ei aukene samoin ulkopuolisille korville. VESA SILTANEN HH Georgia Anne Muldrow Overload Brainfeeder Jos homma olisi musiikillisesta tulivoimasta ja vääntömomentista kiinni, Georgia Anne Muldrow olisi supertähti. Tosin epäilen vahvasti, ettei maksimaalinen menestys ole missään vaiheessa ollut Muldrown tavoitelistalla kovin korkealla. jä myös Norjan mustasta metallista. Jos olisi, tämä uskomaton laulaja tuskin tekisi niin arvaamatonta, vapaasti hengittävää, monisyistä ja särmikästä musiikkia. Kokenut tamperelaisrumpali Ville Lehtovaara on rakentanut Regroovablen pala palalta, vaatimattomalla kalustolla äänitetyistä rumpuluupeista alkaen. Laine nousee levyn toiseksi voimamieheksi bassolinjoillaan ja mestarillisen dynaamisilla kitarasooloillaan. Toinenkin killeri on instrumentaali: Tango de la Muerte tanssii hitaasti yössä Pekko Käpin viulun viiltäessä suoraan sydämeen. Levy siis hieman paranee loppua kohti, mutta loppuu kesken juuri homman mennessä mielenkiintoiseksi. Iko Ikon New Orleans -renkutuksen vokalisoi Jo’ Buddy banjoineen. Louisianaan ja Mississippiin nyökkäävän levyn huippuihin lukeutuva, NASAn lähtölaskentaa sämpläävä Space Funk on umpifunky instrumentaali, jonka kruunuksi Sami Sippola tuuttaa sähäkät maceoparkerit fonilla. Eniten yllättää Villen laulu: äänessä on uskottavaa tosielämän patinaa ja vinoa huumorintajua, varsinkin parisuhdepoliittisissa Jekyll & Clyde ja Long Long Shadow -originaaleissa. Hän on hip hop -aikakauden jazz-soul-artisti, joka säteilee samaa ylvästä henkeä kuin nuori Roberta Flack tai Nina Simone. Mittavan tuotannon viidessätoista vuodessa aikaansaanut ja huomattavaa kollegiaalista kunnioitusta nauttiva Georgia Anne ei ole kuitenkaan retro-romantikko. Pröystäilemätön ja vakavahenkinen arvokkuushan ei ole kuuminta hottia juuri nyt. Hauskoja sampleja sisältävä lopputulos svengaa kuin tauti mehevän rupisella soundilla. Parhaimmillaan meno on iommimaisten riffien vetämänä kuten One Night Of Crueltylla tai Embrace The Darkilla eli silloin, kun biisit etenevät jonnekin. Lehtovaara osaa synkopoida ja lyödä suoremmatkin välimallin kompit rennon funkysti. Suositellaan vain kovanahkaisimmille surinadiggareille, joita outoilu ja taiteellisuus ei pelota. Monen hengenheimolaisensa tavoin Muldrow ei ole yksioikoisen poliittinen artisti. ...elämänhalu on vaihtunut haluksi uskoa elämään... Hänen vahvasti jazzsävyinen r&b-estetiikkansa on linkittynyt vahvasti mustan musiikin sofistikoituneisuutta ja spirituaalisuutta korostavaan traditioon. ?. ???????. ????. Tuimien ja ajoittain hyvinkin tummasävyisten sähkörytmien päälle rakennettu Overload on moderni soullevy, jonka kantava punainen lanka on Muldrown ääni. Eikä toisaalta ihme, onhan kansainvälisen kokoonpanon omaavan bändin riveissä norjalaista vertakin. ???????. Tuotantoapua on tullut myös Villen mentorilta, rytmivelho Ippe Kätkältä. Yksi viime vuoden parhaita rootslevyjä, ei vähempää! JUSSI NIEMI HHHH Levyarvostelut 1_19.indd 69 10.1.2019 17.00. ????????. ??????????. PEKKA LAINE HHHH Ville Lehtovaara Regroovable Humu Yleensä kannatan juurimusiikissa mahdollisimman liveä soittoa, mutta homman saa näemmä toimimaan toisinkin. Sabbathianilta se ei onnistu ja tilalla on sen sijaan olo, että levysoitin on jumittunut toistamaan samaa biisiä. Lisäksi Anette Gulbrandsenin sopraanolaulu kuulostaa lähinnä teennäiseltä ja päälleliimatulta eikä istu musiikkiin kuin paikoitellen. Vuoden 2018 vahvimpiin julkaisuihin lukeutuva kokonaisuus voi toki vaikuttaa jossain mielessä menneen maailman taiteelta. Rosoinen ja viimeistelemätön, paikallaan jumittava doom voi parhaimmillaan saattaa kuulijan transsinomaiseen tilaan, jossa siirrytään ajatuksissa jonnekin kosmoksen tuolle puolen
Paljon paremmin sujuu pellemiljoonamainen b-poski Unelmoin, jonka melodia on oikein nätti ja kertosäe tarttuva. Runsaat kymmenen vuotta sitten alkanut sooloura on jalostunut vähä vähältä ylvääksi kavalkadiksi, jonka keskellä taiteilija on kulkenut horjumatta kohti fokusoituneempaa ja orgaanisempaa ilmaisua. Sävellinjojen uumenista ryöppyää tämän tästä tähtisuihkuja, joiden kirkkaus saa ympäröivät alhotkin hohtamaan. Teoriassa jonkun Pää Kiin vanavedessä tällainen kama menisi läpi heittämällä. Levy on täynnä vaivattomia sävellyksiä, joiden jokaisessa solussa sykkii brittipopin kultaisten vuosikymmenien perimä. Voin vain kuvitella iisalmelaisväestön kulmakarvojen kohoamista, kun sikäläinen yhtye ilmoittaa nimekseen Perseenpyyhkijät. Masonin neljäs omalla nimellään julkaisema pitkäsoitto istuttaa hänet samaan pöytään Super Furry Animalsin ja Elbow’n kanssa. Entistä kuumemmaksi tuotetun Tulipyörän metallikarjaisu loksauttaa kuulijoiden leuat auki ensikuulemalla. Cleaning Women Intersubjectivity Svart Lähes kymmenen vuoden odotuksen jälkeen siivoojadaamit ovat täällä taas. Jälkimmäinen ei tosin perinteisessä kliinisessä mielessä, vaan ennemminkin black metal -sahauksen muodossa. Nimikkokappale Kaunista ja rumaa kärsii vähän siitä, että alkuperäinen ajatus on siirtynyt lauluksi vähän kankeasti. HANNU LINKOLA HHH Tyrantti Tyrantti Playground Nahka-Sami Silvennoisen, Henkka Segerin ja Paha-Tapio Pennasen NWOFHM-trio Tyrantti astuu albumikantaan isolla levy-yhtiöllä. Tämän alustuksen tarkoitus on tehdä selväksi, että tamperelaistrio Peltilelut on onnistunut kasettijulkaisullaan siksikin hyvin. Kirjallisten tekstien ja pikkunäppärän popsoiton yhdistäminen on paljon hankalampaa kuin miltä se kuulostaa. Tutun taustaorkesterin kanssa työstetyt sovitukset kasvavat monesti melodioita suuremmiksi, mutta musiikin ydin ei jää tuotannon alle. Orgaanisemman saundin ansiosta Intersubjectivity kuulostaa intiimimmältä kuin yhtyeen aikaisemmat tuotokset. Kun siihen lisää vielä tee-se-itse-tekemisen muista piittaamattoman asenteen, niin riskit kasvavat suuriksi. Laulun positiivinen sanoma lämmittää sekin mieltä. Mutta yhtä arvokas Kukaan ei pääse taivaaseen -ep:n musiikillinen anti on bändin puuhastellessa maakunnassakin. Slaavilainen hoilaus on saanut rinnalleen laulun, josta pienimmätkin nyanssit erottuvat. Etenkin Jostain muusta syystä surullinen on herkullista, Sebadohin mieleentuovaa indie rock -hurinaa anarkistisella laulumelodialla maustettuna. Sen takaa Masonin tulkinta, jonka avarakeuhkoisessa tunteikkuudessa soi pitelemätön ilmaisunhalu. Sen minkä yhtye jämptisti soittaessaan sympatiapisteissä menettää, se voittaa parhaimpien biisien (esimerkiksi kantriblues Aavikolla) kaikkien tehojen lypsämisessä. Pinnan alta outo musiikki voi olla muutakin kuin äkkiväärää mekkalointia. Punkin kanssa on ollut tekemisissä Miika Söderholmkin, joskin tyystin eri linjoilla ja laveammassa aikaikkunassa. Kujeilevan pahennuksenherättämisen lisäksi porukka osaa melodisen uuden aallon temput. Kot-katin sinkku on pyörinyt arviopinossa jo tovin aikaa, mutta vähitellen se on kaivautunut alitajunnan kautta mieleen niin, että muutama sananen on ehdottomasti paikallaan. Neljännellä albumillaan Cleaning Women on määrätietoisen kehittelyn tuloksena uudistunut ja samalla ikääntynyt arvokkaasti. Jotakin jännittävää muistuttaa lakonisuudessaan astetta popimpaa Sur-ruria. Vaikka About The Light ei piilottele satunnaista apeamielisyyttään, on levy ennen kaikkea valon sanomaa: juhlapuhe sille kaleidoskooppimaisesti avartuvalle kauneudelle, jota elämänilo tanssittaa vähäistenkin yksityiskohtien pinnassa. Erikoisista itsetehdyistä soittimista tunnettu yhtye operoi livenä vieläkin kovemmin, joten tulevia keikkoja sopii odottaa innolla. Levyarvostelut 1_19.indd 70 10.1.2019 17.00. Itse pääsolistin ulosanti on sentään enemmän punkväninään päin kallellaan. Tamperelaisbändi laahaa ihastuttavan lo-fisti kuin elettäisiin vielä 90-lukua. Kuitenkin mies tuntuu puhjenneen varsinaiseen kukkaansa vasta emoyhtyeensä hajoamisen jälkeen. Levyn pohjimmainen salaisuus on Masonin kyvyssä jalostaa yksinkertaisista aihioista jotakin suurta ja vangitsevaa. VIRPI SUOMI HHHH Steve Mason About The Light Double Six Steve Mason muistetaan ensisijaisesti The Beta Bandin keulakuvana. Biisi on edelleen yhtyeen kovin hitti, mutta eivät Kobra, nimikkokappale Tyrantti ja Rikotaan äänivalli kauaksi jää. U skontojen Uhrien nimettömän seiskatuumaisen biisilistaa vilkuilemalla tulee väistämättä mieleen Rytmihäiriön henkirikostematiikka, mutta musiikillisesti bändin paatti seilaa eri vesistöllä, vaikka hardcorepunkista onkin kyse. Nimi mieleen. Levyn progressiivisen alun jälkeen 22-Pistepirkkomainen We Work It Out yllättää pehmeän soljuvalla bluesillaan. Mutta tyylikeinojahan nuo ja tehokkaita sellaisia. Matkan edetessä sukelletaan osittain teollisuusteknoisempaan atmosfääriin, kunnes paketin viimeistelee levyn kaihoisasti synapoppaava nimibiisi. Kokoonpanon pienimuotoinen nyhrääminen tuntuu luontevalta ja toimivalta. Kitarat vouvaa ja solistin tulkinnan laiskaksi kuvaileminen olisi vähättelyä. Voisin uskoa, että esimerkiksi turkulaisen Pöllöt-yhtyeen ilmaisuun ihastuneille ollaan riittävän lähellä samaa vaikutesammiota. enemmän vaaraa (myös sanoituksiin), rosoa ja tervettä käppäsyyttä peliin... Kuusi rallia veisataan läpi niin kompaktisti, että levyä saa olla kääntämässä yhtä mittaa. Kitsaasti itsestään paljastava yhtye (netissä nimellä törmää pelkästään järjestötoimintaan) ei jää turhan ahtaaseen karsinaan, sillä yhtyeen tiukasti soitetussa mätössä on yhtymäkohtia vanhaan suomalaiseen 80-luvun soundiin, mutta myös myöhempään metallisempaan koulukuntaan. Levyarviot > ... Ypö-Viidestä ja Pojista tunnetuimman ikipunkkarin uusin kokoonpano on Punatulkut ja ensijulkaisu tietenkin vinyylisingle. Bändin omintakeiset avantgardekolinat ovat edelleen läsnä, mutta eivät dominoi kokonaisuutta. 70 SOUNDI Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Kyber-länkkärin särmikäs juoni kuljettaa ja antaa mielikuville laukkatilaa. Je N’y Crois Pas tarjoilee utuista charmia ranskalaisittain. Tuotantoteknisesti biisin nostatushenkeä olisi voinut korostaa lisääkin. Se on ehdottomasti myös tähänastisista levyistä monipuolisin. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Erityisen ilolla voi pistää merkille näppärät biisit, joiden melodisuutta alleviivataan stemmalauluilla. Tarpeeksi taaksepäin kelatessa verrokiksi nousee ilmiselvästi Ratsia, nykysukupolvesta esimerkiksi asiansa suvereenisti haltsaava kuopiolaisyhtye Ongelma. Biisien lomasta pilkahtelevat niin Eintürzende Neubauten kuin alkuaikojen Depeche Modekin. Rullaavuus kärsii
Bell on olemukseltaan vähintäänkin vakava laulukokoelma. Laulaja-kitaristi-lauluntekijä Hannu Lehtola kuitenkin uskaltautuu apajille visiolla, joka kumartaa tekotavallaan bluesin juurille. Pitkät ja hyvällä huumorilla kirjoitetut saatesanat maalaavat Lehtolasta kuvan vanhojen bluesmiesten täkäläisenä vastineena. Tyrantin kielivalinta saattaisi toimia erityisesti ulkomailla, joiden markkinoilla bändi kuulostaisi hyvin eksoottiselta. Banjo plonkuttaa, slide viheltää, foni kähisee ja tamburiini helisee. Karjalainen, ovat hoitaneet lajin niin väkevästi, että kenttä on lievästi sanoen haasteellinen. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). PERTTI OJALA HHH K u v a: Se b as ti an Fu rs te n b o rg Levyarvostelut 1_19.indd 71 11.1.2019 10.16. Suurempi kanto kaskessa on radioystävälliseksi hiottu, liiankin selkeä ja siisti tuotanto. Modernimman metallin kanavoiminen on ollut aina ongelmallisempaa. TOMI NORDLUND HHHH Janne Westerlund Bell Ektro Sweetheartin ja Plain Riden sydämenä ja pitkään Circlen jäsenenä vaikuttaneen Janne Westerlundin tuorein albumi on rauhallisena mietiskelevä laulaja-lauluntekijälevy, jonka folkhenkinen perusilme täydentyy niin americanan kuin bluesinkin traditiolla. Näin täysipainoisesti soivaa klassista soulia ei nimittäin ole Suomessa kuultu sitten Nicole Willisin tekemisten tai Tuomo Prättälän 12 vuoden takaisen debyyttialbumin. Westerlundin banjo ja kannelmaisesti helkähtelevä dulcimer eivät varsinaisesti ilakoi. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Hänen äänensä, fraseerauksensa ja melodiansa muistuttavat kuitenkin enemmän 70-luvun iskelmällisestä suomirockista eivätkä välitä kauhean uskottavaa tunnetta kovista kokemuksista. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Miss Mistreated -slovarilla artisti puolestaan muistuttelee bluesmenneisyydestään. Parhaiten tässä toimiikin akustisen soiton kursailemattoman rehevä meininki ja ilmapiirin rentous. Bellin pääteokseksi erottuvalla So Vast The Fields Of Sorrow’lla aistii Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen musiikillista hypnoottisuutta laulun saadessa lisäväriä amerikkalaiselta multiartisti Faith Coloccialta. Tämä jää vähän rallatteluksi, vaikka esimerkiksi gospel-henkinen Vanha merimies ja coolilla bluesgroovella potkiva Vuorisaarna mukavalta kuulostavatkin. Tämän näytön perusteella Forsmaniakin voi jo hyvin perustein hehkuttaa aidoksi souldiivaksi – ja päteväksi laulunkirjoittajaksi. www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Last Of The Carnivals on kaukana karnevaalista, ja From The Cityllä ja askeettista bluesprimitivismiä huokuvalla Stranger By The Waterilla mukaan tulee gospel-sävyjä. Rohkean kielivalintansa takia Tyrantti joutuu taistelemaan Judas Priestin levynkansissa esiintyvien robottimonsterien lisäksi niitä puristeja vastaan, joiden mielestä post-apokalyptisista aiheista ja sarjakuvien hirviöistä voi laulaa vain englanniksi. 03-222 1300 SOUNDI 71 Raskas poljento on kääntynyt suomeksi parhaiten vanhakantaisempaa heavy rockia edustavilta Musta Ristija Seremonia-yhtyeiltä, joiden kautta on välittynyt Apollon ja Kimmo Kuusniemi Bandin kaltaisten pioneerien henki. JUSSI NIEMI HHH Ina Forsman Been Meaning To Tell You Ruf Blueskuvioissa artistiksi varttunut laulajalahjakkuus Ina Forsman osoittaa kakkoslevyllään taitonsa klassisen soulin ja funkin voimallisella kielellä. Been Meaning To Tell You ammentaa koko soulhistorian pitkältä jatkumolta Aretha Franklinista Etta Jamesin kautta Erykah Baduun. Maanläheiseksi jamitteluksi äityvä Strange As Life Bell on intiimin levyn ainoa varsinaiseksi rockbiisiksi lokeroitava raita, jonka jälkeen Tall Ships tarjoaa vielä herkän tuokiokuvan loppukesäisestä satamasta. Uhmakas Get Mine on Forsmanin oma Sex Machine. Välillä näyttämisen halu on läikkyä yli, mutta silti epäilyksiä Forsmanin lahjoista ei jää. Menobiiseissä riittää rohkeutta ja balladeissa sielukkuutta. Toisaalta pari suomalaisen musiikin jättiläistä, siis Tuomari Nurmio ja J. Every Single Beatin lattarirytmit taas tuovat levyn perussvengiin hyvää vaihtelua. Kaikkinaista koristelua ja kuorrutusta hylkivälle Bellille Westerlund saa tarvittaessa karheaa tukea Plain Riden rumpali Anssi Halliolta ja kitaristi-kosketinsoittaja Pekka Jääskeläiseltä. 24-vuotias Forsman on jo kypsynyt lähes täyteen kansainvälisen tason kukoistukseensa. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Mihin kaikkeen tämä nainen vielä pystyykään. Apuna on pätevää porukkaa: esimerkiksi Jukka Nousiainen ja Sini Mäenpää, Ville Pirinen, Sami Sippola ja Sebastian Krühn. Konsepti on loistava, mutta vaatisi täysin onnistuakseen reippaasti enemmän todellista intensiteettiä. Homma on äänitetty eri paikoissa studiolivenä kannettavalla yksikanavaisella Nagra-nauhurilla. Seuraavaksi enemmän vaaraa (myös sanoituksiin), rosoa ja tervettä käppäsyyttä peliin, niin tulee hyvä! JARI MÄKELÄ HHH Hannu Lehtola Siniset munat Joteskii groteskii Bluesin tekeminen suomalaisin sanoin on edelleen yllättävän harvinaista. Suomisoulille tyypilliset kankearytmisyydenkin karikot vältetään Forsmanin verevästi soittavan bändin ansiosta vaivatta
Levyn modernit soundit ovat oikeastaan ainoa asia joka ankkuroi sen nykyhetkeen. Mitään uutta Hackett ei tällä tuo omaan genreensä, mutta ei sitä ehkä kukaan ole odottanutkaan. Hiphopin groove yhdistettynä industrial-henkiseen äänimaisemaan, Paavoharjun utuiseen ulosantiin ja melodisiin aihioihin. MIKKO MERILÄINEN HHHH Steve Hackett At The Edge Of Light InsideOut Genesiksen ex-kitaristin 26. Joo, paitsi että Julius Komsin Lapsihymy ei kuulosta. Jos ideat olivat alkuunkin vähissä, alkavat ne 30 vuoden kierrätyksen jälkeen haista jo aika pahalta. Sävellyksellisesti Damned If You Do on kuin ensimmäisten levyjen ylijäämäbiiseistä koostettu. Musiikillisesti levy on nautinnollisen rikas. Massiivisella mutta vähän vaikeaselkoisella levyllä Lost In Greyn teatterimetalli on jo pikemminkin musikaalia kuin musikaalista. Mitä tulee mieleen. Se maalaa kuvan siitä miltä elämäsi viimeisen sekunnin elokuva voisi näyttää useaan kertaan kopioidulta VHS-nauhalta katsottuna. Minkälaista se ääni sitten on. Tomppabeats, olli ja Lapsihymy loivat ääntä, jota oli vaikea uskoa alle parikymppisten, vasta uransa alussa olevien ihmisten tekemäksi. soololevy on hieno, maailmanmusiikin inspiroima, kunnianhimolla ja hyvällä maulla sävelletty progeteos. Puitteet dramaattiselle ja teatraaliselle vuorolauluheavylle ovat siis enemmän kuin kohdillaan, mutta jokin The Waste Landissa nyt kivestää. Ja miksei muillekin — mutta harva tätä omalle soittimeensa lykkää, ellei kitarasankarointi polveilevien opusten lomassa jo valmiiksi kiinnosta. Keskitalon lauluissa on luontevasti läsnä arkinen ja mystinen yhtä aikaa. SALLA HARJULA HHH Lost In Grey The Waste Land Reaper Elämänjälkeisistä seikkailuista kertoneella The Grey Realms -debyytillään (2017) ihastuttanut orkestraalinen goottimetalliyhtye Lost In Grey suuntaa toisella levyllään esikoista edeltäneeseen aikaan. Kaikuja, risteileviä pilviä, hentoja lauluääniä, biisittömiä biisejä, yksinkertaisia sanoja rakkaudesta. Vuosien varrella matkasta ovat karisseet niin Terry Daten tasoiset tuottajat kuin yhtyeen alkuperäisjäsenetkin Kurdt Vanderhoofia lukuunottamatta. Lauri Ainala Savonlinnan Palvojat Helmi-Levyt Savonlinnan Palvojat on jotain ehkä projekti, ehkä bändi, ehkä nimi joka ripustaa julkaisuun, koska muutakaan ei ole. Musiikillisesti levy muistuttaa luonnoskirjaa. Koirakin vaihtaa huonetta kun Damned If You Don laittaa soimaan. 72 SOUNDI Lapsihymy Collections 2.5 Royal Mint Kaunis, tunteellinen dreampop. Sama tässä. Koherentin tarinankuljetuksen ohella, tai jopa sen sijaan, sanojen tehtävänä on luoda tunnelmia. Laulajiksi on kutsuttu luottoyhteistyökumppani Amanda Lehmann sekä Pink Floydin entiset taustalaulajat Durga ja Lorelei McBroom. Laulu on entistä vuoropohjaisempaa ja näytelmällisempää. Miehen melodiset kitarasoolot ovat lähes jokaisen biisin johtava elementti, vaikka instrumentaalilevystä ei olekaan kyse. Että se kaikki kuulostaa aina ihan samalta. Tuloksena on Keskitalon vahvan katalogin helpoiten lähestyttäviä levyjä. Olisipa upeaa, jos Lapsihymyn musiikin perusyksikkö olisi albumi eikä yksittäinen biisi. Musiikin rakennuspalikat ovat tutut: isosti soivaa ja lutusen naiivia kosketinsoitinvetoista melodista fantasiakuorometallia, kaksi rajusti erilaista naislaulajaa, miesärisijä ja joukko vierasääniä sekä goottija äärimetallimausteita, folk-piiparointia ja reilulla kauhalla sinfonisuutta. Levyn atmosfääri on vahva ja yhtenäinen. ANTTI GRANLUND HHHH Joose Keskitalo En lähde surussa Helmi-Levyt Joose Keskitalon albumit tuntuvat aina tekijälleen merkittäviltä ja vahvasta luomisen tarpeesta syntyneiltä. Esimerkiksi romanttisen kauniina luontokuvauksena alkava Luistelen kirkasta selkää -valssi muuttuu äkisti pahaenteiseksi kauhunovelliksi. Sulateltavaa siinäkin onneksi riittää, alkaen jo siitä että levy päättyy kuolemaan – mutta jokseenkin lohdullisesti. The Waste Land on kiistatta kunnianhimoinen levy, se ei vain tee samaa vaikutusta kuin The Grey Realms. Mike Howen kasarikiekuminen kuulostaa tätä nykyä sekoitukselta Exodusin Steve ”Zetro” Souzaa ja kännistä Iron Maiden -karaokea. Biiseissä kuullaan kaikkea huilusta ja saksofonista eksoottisempiin soittimiin kuten sitar, didgeridoo ja duduk. The Mystic Revelation Of Teppo Repo -yhtye on Keskitalolle täydellinen kumppani. Puhallinriffien kuljettamat, leikkisät ja kevyesti jatsahtavatkin sovitukset vuorottelevat introverttien folkmietelmien kanssa. Tarinan näyttämönä on joutomaa, jossa vaiennetut ajatukset ja tunteet kuolevat tai jäävät kaiuiksi iäisyyteen. ARTTU TOLONEN HHH Metal Church Damned If You Do Nuclear Blast Yhtenä Amerikan länsirannikon thrash-skenen varhaisimmista bändeistä Metal Churchilla on historiallista merkitystä, mutta siihen on syynsä miksi bändi ei koskaan noussut esimerkiksi Metallican tai Megadethin tasolle. Sen äänimaailma tuo mieleen 90-luvun illbientin ennen kuin DJ Spooky hävisi jonnekin Deleuzen ja Guattarin välimaastoon sekä Wordsound I Powan ja muut Crooklynin dubauttelijat. Mutta suurimpienkin taiteilijoiden luonnoskirjat ovat parhaimmillaankin aika pitkälle kuriositeetteja, yksittäisistä valaistuneista huipuista huolimatta. Toinen toistuva ristiriita tai rinnakkainen taso on kauneus/rujous. Levyn kaksi ensimmäistä kappaletta, What Happens When We Reach For Each Other ja Just Me And The Sky ovat ihastuttavimpia Suomessa tehtyjä biisejä kuukausiin, mikä panee myös sadattelemaan levyn suurinta heikkoutta. Bändi julkaisi pari napakkaa ja hyvin soitettua metallilevyä 80-luvulla, mutta sillä ei ollut vahvasti erottuvaa omaa identiteettiä eikä varsinaisia hittibiisejä. Se on nimittäin ennemminkin showreel: kokoelma ääniä, tunnelmia ja ideoita, jotka eivät pääse kasvamaan tai kehittymään. Muutama vuosi sitten Suomessa alkoi nousta esiin musiikintekijöitä, joita yhdisti paitsi herkkyys, myös poikkeuksellinen tuotannollinen osaaminen. Merkittäviltä ne tuntuvat myös kuulijalle, joskin Keskitalo on sen sortin erikoismiehiä, että hänen maailmaansa sukeltaessaan kokee olevansa yhtä paljon ihmettelevä turisti kuin samaistuva kanssakokija. Hackett toki myös laulaa tärkeimmät vokaaliraidat. Collection 2.5:n suhteen melkoista sekamelskaa. Jokainen suoritus ja jokainen hetki on vaikuttava. Onko Lost In Grey matkalla seuraavaksi Turisakseksi. MAPE OLLILA HHH Levyarvostelut 1_19.indd 72 10.1.2019 17.33. Uusia faneja tämä ei klassisen progen äärelle tuo, mutta kelle tahansa Hackettin vanhalle ystävälle At The Edge Of Light on herkkua. Taitavaa. Soitto tukee vuorolaulua eikä koko spektaakkeli toimi enää pelkästään musiikkina, vaan vaatii suuruudenhullua, sirkusmaista liveshow’ta tuekseen. Musiikkina tämä pesee puhtaasti vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen Anticon-kaman ja muun vastaavan. Albumin loistavien muusikoiden keskellä päätähti on tietenkin Steve Hackett itse. NUUTTI HEISKALA H Levyarviot > ...jos hyvä lo-fi instruhoppi kiinnostaa, sitä saa Savonlinnasta... Jos hyvä lo-fi instruhoppi kiinnostaa, sitä saa Savonlinnasta. Vierailevien muusikoiden rivistö on värikäs ja instrumenttien kirjo kiehtova. Siinä Keskitalo on aina ollut erittäin hyvä. Levyllä kuullaan indiepoppia, elokuvallisia välikkeitä, jopa perinteinen särökitarametakointi ja muutama aivan upea, sampleista koottu poplaulu, jotka tuovat mieleen australialaisen Pogon vuosikymmenen vaihteessa tekemät Walt Disney -kudelmat. Omalle kohdeyleisölleen tässä on sekä nautittavaa että pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Sen takana on Paavoharjun Lauri Ainala. Metal Churchin diskografiaan mahtuu kunnianhimoisempiakin julkaisuja, mutta Damned If You Don perusteella yhtye ei enää viitsi yrittää vaan tyytyy osaansa 80-luvun jäänteenä
Tempoltaan hitaammissa kohdin kuullaan myös 60-luvun rockin kokeilujen vaikutus, kun urut kulkevat riitasointuisia polkuja pitkin kohti ei mitään ja efektejä hyödynnetään koko artistin myöhemmän tuotannon verran. Uudelle tasolle albumi nousee sanoituksiensa ansiosta. Musiikillisesti levyä leimaava piirre on vaihtelu särökitaran hallitsemien ja eteenpäin painavien bluesJulkaistu: 1973 File under: Psykedeelinen rock, blues rock, spoken word Kappaleet: 1. Poikkeukselliseksi albumia ei tee ainoastaan Coen henkilöhistoriasta yllättävänäkin pidettäviä puolia paljastavat ulottuvuudet. 1980-luvun taitteessa julkaistut Nothing Sacred (1978) ja Underground Album (1980) ratsastavat lähinnä sanoitusten törkyisyydellä ja ovat kirvoittaneet misogyniaja rasismisyytöksiä DACia kohtaan. Vain lyhyen aikaa toimineen SSS International levymerkin julkaisemaa albumia ei ole koskaan uudelleenjulkaistu ja se on artistin diskografiasta varmasti vaikeimmin fyysisenä äänitteenä hankittavissa oleva levy (streaming-palveluista levy toki löytyy). Requiem For A Harlequinin kansitietojen mukaan albumin sanoitukset ovat Coen ja hänen kasvatti-isänsä vankilassa yhdessä kirjoittamat. Molemmat kappaleet jakautuvat useampiin muutaman minuutin paloihin, joiden päällä kuullaan DACin uhmakasta ja julistavaa lausuntaa. Country-artistina tunnetuksi tulleen David Allan Coen tuotannossa albumi on myös musiikillinen outolintu. Niin sanottuna outlaw country -artistina tunnetuksi tullut DAC on tietoisesti pyrkinyt häivyttämään tietoja menneisyydestään ja samalla luomaan myyttiä mitään pelkäämättömästä ja mistään välittämättömästä laitakatujen kasvatista. The End Pidät tästä, jos pidät näistä: Velvet Underground 13th Floor Elevators Funkadelic pohjaisten rokkien ja hitaampien pianon, urkujen tai akustisen kitaran säestämien osien välillä. Sanoituksien ahtaat huoneet, pillerit ja epätoivo, drag queenit, vankilavuodet ja katujen lait tuovat mieleen ennemmin Lou Reedin hienovaraisen katurunouden kuin sen hävyttömyyksillä mässäilevän konservatiivin, jonka viittaa DAC on kantanut myöhempinä vuosinaan. DACin varsinainen ura lähti käyntiin 1970-luvun puolivälin menestyksekkäillä country-albumeilla ja Johnny Paycheckin esittämällä työläisanthemilla Take This Job And Shove It. Albumin hienoin kohta kuullaan A-puolen kliimaksissa, kun DAC ulvoo kirskuvan kitaran päälle julistuksensa afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksien puolesta ja samalla toivottaa tulevaisuuden tervetulleeksi. SOUNDI 73 Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta D avid Allan Coen toinen albumi Requiem For A Harlequin kertoo ”pitkätukkaisen punaniskan” ammentaneen ennen myöhempiä suuremman suosion vuosiaan 1960-luvun vastakulttuurista niin musiikillisesti kuin lyyrisestikin. The Beginning 2. Varsinaista laulua levyllä kuullaan vain paikoin. 31 minuutin aikana liikutaan musiikillisesti New Yorkin tummanpuhuvien esipunkkareiden, Funkadelicin ja 60-luvun meluisamman psykedeelisen rockin välillä. Levyn kahdelle puoliskolle on merkitty vain kaksi kappaletta – The Beginning ja The End. TEKSTI: JUHO HÄNNINEN Requiem For A Harlequin David Allan Coe SSS International Kiven alta 1_19 .indd 73 10.1.2019 13.38. Albumin sanoituksissa yhä uudelleen palautuva teema on ”asvalttiviidakko” – urbaani painajainen, jossa DAC kertoo kasvaneensa 10-vuotiaasta alkaen
– Bändin nimi muuten keksittiin samojen kaljatuopposten äärellä. – Kumarramme vanhoja heimopäälliköitä ja kiitämme pioneerityöstä, mutta samalla riistämme nahkavaltikan röyhkeästi uuden sukupolven käyttöön. Niin, törmäsin vanhoihin kavereihini Paha-Tapioon (rummut) sekä Henkkaan (kitara) muutaman tuopin äärellä ja herrat kertoivat jammailevansa vanhan koulun hevimetallia. – Päästä soittamaan keikkoja ja tekemään levyä, joten kummatkin haaveet ovat jo toteutuneet. Kyseessä on suomeksi asiansa esittävä, perinteitä kunnioittava heavy metal -yhtye, jonka tarttuvien kappaleiden äärellä mieleen nousee vaivatta esimerkiksi varhainen Iron Maiden. Täytyy samalla huomauttaa, että varsinaiset vaikuttajamme tulevat lähinnä IsoBritanniasta, sanoo basistilaulaja Nahka-Sami. Seuraavaksi minun olikin jo pakko tunkea mukaan ja jo parin treenauskerran jälkeen tajusimme, että tämä juttu toimii. Siis esimerkiksi. Tästä lehdestä löytyy myös K.K. Tyrantin konsertti on helvetinmoinen cocktail kitarasankaruutta, speed metal -kaahausta ja räkäistä punkia. Vaikutteina ovat toimineet muun muassa monenlaiset metallilevytykset, sarjakuvat ja scifi-leffat. – Debyytiltämme löytyvän Konesydän-kappaleen teksti dystooppimaailmoineen taas antaa pieniä vinkkejä siitä, millaisissa tunnelmissa työstämme seuraavan albumin materiaalia. helmikuuta, ja ennakkoon julkaistut kappaleet ovat niittäneet monenlaista palautetta. Teksti: Timo Isoaho T yrantti. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Downingille. – Useat tarinat ovat saaneet alkunsa Henkan raapusteluista unettomina öinä. – ”Toi biisi jää soimaan päähän” on ollut yleinen kommentti. Tyrantin nimeä kantava ensilevy ilmestyy 8. Mikä sai teidät perustamaan Tyrantin pari vuotta sitten. Valtaosa palautteesta on ollut positiivista, vaikka toki soraääniaäkin on kuulunut. Miten tekstinne syntyvät. Nälkä toki kasvaa kovasti syödessä ja kakkoskiekon materiaalin säveltäminen on jo alkanut, sanoo Nahka-Sami. Samalla päätimme jatkaa Tyrantin uraa, vaikka ketään ei kiinnostaisi, kertoo Nahka-Sami. Survaistaanpa teräsmiekka suoraan asioiden polttopisteeseen: miten ”hevimetallin, oluen ja nahan” innoittajikseen listaava Tyrantti vertautuu täkäläisiin kollegoihinsa – vaikkapa Moottorilintuihin, Teräsbetoniin, Kilpeen, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaukseen, Viikatteeseen, Mokomaan, Turmion Kätilöihin ja niin edelleen. Bazook 1_19.indd 74 10.1.2019 14.16. 74 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Nimikkobiisimme sanoitus avaa aihetta vähän enemmänkin. Olemme onnistuneet ainakin ensin mainitussa, sillä meillä on lavalla aina helvetin mukavaa. – Kuten Popedassa vaikuttanut Markku Petander aikanaan kommentoi Erotomania-biisin syntyä: ”Se oli vain pakko tehdä”... Kyllä vain, Tyrantti. Pelkkä ”tyranni” olisi kuulostanut liian pehmeältä, joten teimme pieniä muokkauksia, ja ylimääräinen t-kirjain muuttaakin nimen paljon vaarallisemmaksi. – Varo Tyranttia! VAROKAA TYRANTTIA! NAHKA-SAMI ja TYRANTIN kollektiiviset suosikkialbumit: IRON MAIDEN: Killers • IRON MAIDEN: Piece Of Mind • JUDAS PRIEST: Defenders Of The Faith • JUDAS PRIEST: Painkiller • KIRKA: R.O.C.K. Upea juttu! – Itse uskallan suositella Tyranttia myös livenä, sillä meidän keikoilla on ollut parhaimmillaan aikamoinen hurmos. – Haluamme myös tuoda suomalaisen metallin maailmaan ”hauskanpidon meininkiä” ja ehkä myös yllätyksellisyyttä. Mikä oli Tyrantin tavoite alkuaikoina ja mikä se on nyt. Itselleni on jäänyt mieleen erään nuoremman kaverin fiilistely siitä, että Tyrantti on jo ehtinyt vaikuttaa hänen musiikkiinsa. Downingin haastattelu, ja Judas Priest oli tietysti ”nahkahevin” varsinainen edelläkävijä
Albumin keskikohta (I’m The Abyss) ilmentää luopumista tai kuolemaa ja sen jälkeistä ylösnousemusta (Ascension), jolle taas löytyy vastakohta Cultilta. – Jokaiseen levyyn liittyy omanlaisensa tunnelataus, mutta kokonaisuutena merkittävin teos on valtavasti suunnittelua ja kärsivällisyyttä vaatinut albumitrilogiamme (Quantum Holocaust: World Domination (2006), Cult (2008) ja Abandon All (2011)). Analogisesta digitaaliseen tapahtuva käänne oli myös yksi sävellysvaiheen pääteemoista. – Olemme pyrkineet muuttumaan jokaisella äänitteellä – kuitenkin niin, että Medeian oma ääni on säilynyt, aloittaa yhtyeen kitaristi Samuli Peltola. – Aikaisemmat levymme ovat olleet enemmän tai vähemmän nopeita, raskaita ja melodisia. – Raivasimme yhtyeelle tilaa Amurin koulun hiilikellariin ja pystytimme kamat entisen romuvuoren ytimeen. – Xenosis on mainitsemani trilogian prologi, joten tekstin täytyi toimia sekä omana itsenään että osana isompaa kokonaisuutta. Hyvää on kuitenkin kannattanut odottaa, sillä äskettäin ilmestynyt Xenosispitkäsoitto on modernin ja kokeellisen äärimetallin merkkiteos. Ja tokihan Xenosis piti päättää trilogian ensimmäisen kappaleen alun tunnelmiin! MEDEIA MEDEIA SAMULI PELTOLA ja MEDEIAN kollektiiviset lempilevyt: THE BLACK DAHLIA MURDER: Nocturnal CARCASS: Heartwork THE DILLINGER ESCAPE PLAN: Calculating Infinity MESHUGGAH: Chaosphere ARCHITECTS: Lost Forever // Lost Together ”Ei levytyssopimusta, ei keikkamyyjää, ei mitään... Sisältöä alkoikin sitten syntyä mukavalla tahdilla, kertoo Peltola. Tuntui välittömästi siltä, että olimme omintakeisten biisiemme kanssa paikassa, joka ei välttämättä avautuisi kaikille, mutta joka koukeroisten riffien, rytmien ja melodioiden kautta oli juuri sitä, mitä halusimme tehdä. – Intohimo ja rakkaus tätä musiikkia kohtaan, sanoo Peltola. Ainoastaan musiikkia!” Bazook 1_19.indd 75 10.1.2019 14.16. – Meillä oli uusia musiikillisia juttuja jo syksyllä 2015 ja ne tuntuivat odottavan kieroa tarinaa ympärilleen. Tarinahan kertoo maailmanlopusta, ja Xenosis on perverssi luomiskertomus sekä kaiken päättymisen esipuhe. Syntyi Iconoclastic (2013). – Myöhemmin tajusimme, että raskas trilogia vaatii vastapainokseen ilmavamman ja elämänkatsomuksellisemman teoksen. Tarinassa ihmiset ovat PROLOGI MAAILMANLOPULLE vertauskuvallisesti hyönteisiä, joilta mekin näytämme hieman kauempaa katsottuna – varsinkin kansoittaessamme maapallon yli sen äyräiden. Mainitsemani tarina käsittelee muutosta, joten myös musiikin täytyi muuttua levyn sisällä. Näiden levyjen jälkeen bändin kollektiivinen tajunta oli hetken aikaa jokseenkin tyhjä. Albumin alku on orgaanisempi ja orkestraatiopainotteisempi, kun taas loppupuolelta löytyy modernimpia sävyä. Xenosis puolestaan niputtaa kaikki edellä mainitut piirteet yksiin kansiin. Mitä nousee mieleesi nykyään, kun muistelet bändin alkuaikoja. – Yleisen tunnelmansa osalta levyn on tarkoitus kuulostaa pahaenteisen odottavalta. Ainoastaan musiikkia! Tähän voi olla mahdotonta vastata, mutta mikä Medeian vanhempi pitkäsoitto on lähimpänä omaa sydäntäsi – tavalla tai toisella. Milloin Xenosiksen valmistelu sitten käynnistyi. SOUNDI 75 V uonna 2002 perustettu tamperelainen Medeia ei ole pitänyt itsestään liikaa meteliä parin viime vuoden aikana. Palataan hengästyttävän intensiivisen Xenosiksen maailmaan tuota pikaa, mutta käväistään sitä ennen Medeian takavuosissa. Ei levytyssopimusta, ei keikkamyyjää, ei mitään..
Palataan Iihtallan-debyytin äärelle pian, mutta pysytään vielä hetki takavuosissa. Festerdayn perustukset iskettiin pietarsaarelaiseen rannikkoon todellakin jo kolmekymmentä vuotta sitten, mutta demot ja pienjulkaisut eivät ole aikaisemmin saaneet seuraa täysimittaisesta levystä. No, sitten kun Festerdaysta tehdään kirja, niin lupaamme kertoa kaiken, hymähtää kitaristi Timo Kontio. – Nimi tosiaan vaihtui muutaman kerran, mutta kyse oli joka kerralla enemmän tai vähemmän uudesta ja erilaisesta yhtyeestä. Tänä päivänä kuulee ihan liikaa musaa, jossa tapahtuu miljoona asiaa sekunnissa ja soittaminen tuntuu pelkältä loputtomalta suorittamiselta. Nämä kaksi bändiähän ovat ihan erilaisia, vaikka molemmissa soittaakin samoja tyyppejä. – Tavoitteena oli valmistella tasokkaita vanhan liiton death metal -biisejä, ja maustaa hommaa joillakin vivahteilla muistakin genreistä. Esimerkiksi promootio on kokonaan toisella tasolla verrattuna johonkin minilafkaan. – Keikkailimme 1990-luvun vaihteessa jonkin verran. Festerday aktivoitui uudelleen 2013, ja vuosina 1995-2005 alun perin toiminut black/industrial metal -ryhmä ...And Oceans palasi toimintavalmiuteen viime vuonna. Olen kuullut esimerkiksi sanottavan, että ”Festerdaysta tuli ...And Oceans”, mutta eihän se nyt ihan niin mennyt. – ...And Oceansin äärellä mietimme jokusen kerran vuosien mittaan, että pitäisiköhän sitä taas... No, maailmasta löytyy ainakin yksi tällainen bändi, ja sen nimi on Festerday. – Nykyään on niin älyttömästi tarjontaa, että suurimmat haasteet taitavat liittyä siihen, että miten potentiaaliset kuulijat saavat tietää juuri sinun yhtyeestäsi, huomauttaa Kontio. – Iihtallan ilmestyi ranskalaisen Season Of Mist -yhtiön kautta, eikä se onneksi ole ihan levyfirmojen pienimmisKONKARIT VANHAN LIITON ASIALLA tä päästä. Tavallaan siksi, että Festerdayn miehistö jatkoi bändihommia muiden nimien alaisuudessa. Jatkoa siis seuraa! Palataan ...And Oceansin tunnelmiin tulevaisuudessa, mutta pysytään tällä erää Festerdayn death metal -maailmassa. – Iihtallan on saamen kieltä ja se tarkoittaa henkilöä, joka tulee hulluksi vietettyään liikaa aikaa kuolleiden parissa, päättää laulaja Kena Strömsholm. Esiintymisiä on luvassa jatkossakin ja plakkarista löytyy iso kasa uusia riffejä sekä kokonaisia biisiaihioitakin. 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K u v a: P h il ip K er b s O tetaanpa tietokilpailukysymys: mikä tai mitkä alun perin vuonna 1989 perustetut rockyhtyeet ovat julkaisseet debyyttialbuminsa kuluvan vuoden aikana. Jos vanhan liiton murealla kitarasoundilla varustettu, pääosin keskitempoinen death metal maistuu makealta, niin pietarsaarelaisten tammikuun alussa ilmestynyttä Iihtallan-pitkäsoittoa ei kannata ohittaa. Iihtallan-albumin ansiot ovat moninaiset, mutta erityismaininnan ansaitsevat esimerkiksi tarttuvat riffit ja materiaaliin täydellisesti istuva HM-2 -soundi. Vuonna 1992 Festerday löi pillit pussiin – ainakin tavallaan. Hemmetti sentään, peruskomppi kunniaan! Entä mitä pitkäsoiton otsikko tahtoo sanoa. On vapauttavaa kirjoittaa tällaista musiikkia, johon voi hyvillä mielin heittää vaikka ”ala-asteriffejä”, jos kappale sellaista vaatii, sanoo kitaristi. Kokkolassa soitimme muun muassa Impaled Nazarenen, Cartilagen ja Sentencedin kanssa, ja tästä suhteellisen hurjasta iltamasta löytyy tarinaa myös Sentenced-opuksesta, mutta eihän siellä sentään ihan kaikkea paljasteta. No, joulun 2017 aikoihin painuimme treenikämpälle ja heitimme ensimmäiset paluukeikkamme viime syksynä. – Meidän juttumme ei ole soittaa tuhatta nuottia sekunnissa ja säveltää mahdollisimman monimutkaisia kappaleita. F esterday TIMO KONTIO ja vaikutusvaltaisimmat albumit FESTERDAYN taustalta: CARCASS: Symphonies Of Sickness DEICIDE: Deicide BOLT THROWER: War Master MORBID ANGEL: Altars Of Madness DISMEMBER: Like An Ever Flowing Stream Bubbling under: AUTOPSY: Mental Funeral DEATH: Spiritual Healing ENTOMBED: Left Hand Path DARKTHRONE: Soulside Journey GRAVE: Into The Grave NAPALM DEATH: From Enslavement To Obliteration Bazook 1_19.indd 76 10.1.2019 14.16
89,00 € 1 PV LA .................... 139,00 € www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n HELSINKI SUVILAHTI 28.-30.6.2019 HALESTORM STAM1NA KVELERTAK CULT OF LUNA SICK OF IT ALL HEILUNG DELAIN POWER TRIP JINJER MAJ KARMA ALIEN WEAPONRY Tuska tulostus.indd 77 9.1.2019 14.43. 119,00 € 3 PV ................. 99,00 € 2 PV .................. ALK. LIPUT: 1 PV PE & SU ....... ALK. ALK. ALK
Pihan lapsilta kerätyillä lipputuloilla ostimme Supermyynnistä kiinalaisen Blessing C-duurihuuliharpun, nauraa Eero ensiaskeliaan soittamisen saralla. Silloin taas tarvitaan rinnalle ainakin rummut ja basso, eli aivan eri konsepti, bändi. Haaskalintu ei kai sopinutkaan elintarviketeollisuuden toimijan tunnukseksi. Maraboun tehtaan logossa oli alkuaikoina Afrikanmarabun kuva, mutta siitä luovuttiin. Sama yksilöllisyys toteutuu Eeron kierrätyshenkisissä kitaroissa. Laulu päätyi Nikolai Bladin vuoden 2017 Kotiinpaluu-levylle ja siitä tehtiin myös musavideo. Tuhkakupista nimensä saaneen viisikiloisen Smart Seniorin plektrasuojaan Lehtinen on liimannut sivun T-kaupan kitaramyyntiluettelosta. Lisäksi yritän elvyttää masennuksessa hukkaamaani taikauskoa musiikkiin. Tropiikista tuotettu otelautaaihio on mittaamattoman arvokas, joten kestää vielä kauan ennen kuin teen ekan eebenpuu-otelaudan. Onko mulla joskus sellainen, saa nähdä. Teksti: Esa Kuloniemi T ässä sarjassa esitellyt käsityöläiset ovat usein monilahjakkaita. Sitten 2000-luvun alkukymmenellä opiskelin huonekalukonservaattoriksi. Alussa ostelin varastoon oikeita soitinpuuaihioita mutta raaskin käyttää niitä yhä vähemmän. Kun kaupan sähkiksissä oli minulle sorminäppäilijänä liian kapea otelauta, aloin rakentaa itse leveämpää. Kehkeytyy jotain, ehkä vain idea seuraavaan soittimeen. Päättötyöni tein – opettajan kehoituksesta – ruotsalaisesta luutusta. – Minulla on pyrkimys antaa lauluille yksilöllinen ilme niin että materiaali elää biisistä toiseen. Folk-artistin musavaikutteet tulevat kantribluesista, tangosta ja etnosta slaavilaisella taustamaisemalla. – Samaan tapaan muissakin soittimissani piilee tarinoita, jotka odottavat löytäjäänsä. Runkoina ja lähtökohtina käytetyt laatikot ja purkit nimeävät usein luontevasti soittimen. ”Haen soittimissani uutta soundia mutta myös visuaalisuus ja väritys ovat vahvoilla. – Kaverien kanssa syntyi Corner Club -trio, joka esitti autotallissa mitä nyt kahdella akustisella ja kurkkupurkkirummuilla saimme aikaan. Lapaan on maalattu kullan sulamispiste 1064°C. Löytöjä purkutyömailta Soittimissaan Eero käyttää materiaalina yleensä rakennuksista, huonekaluista ja purkutyömailta teNelikielinen laatikkokitara Vanha Kello sai alkunsa seinäkellon lyöntijousesta, joka päätyi kitaran sisälle. Kokeileva soittaminen tuo ne esiin, Marabussa melkein kuin röntgenkuvana. Siinä on parempi pysyä aika akustisena. Sooloesiintyjänä – kitara ja laulu – soitan kaiken: rytmin, soinnut, basson ja fillit. Sanoissa on arkija juhlahavaintoja elämästä, kipupisteitä ja surrealismia. Moni on syntynyt kirpparilöydöstä. Piti ”kesyttää” se instrumentti. Toisaalta tähän hommaan kuuluukin, että nurkissa on puumateriaalia, jota kuivatellaan vuosia. Esimerkiksi CigarBoxNation-sivustolta olen saanut tukea ja inspiraatiota soitinrakennukseen. En käytä isoja puuntyöstökoneita enkä tee sarjaa. Pahvisesta rasiasta syntyi linnunpäinen kitara, jolla tein laulun marabuhaikarasta joka kieltää olevansa mitään sukua korppikotkille vaikka kuuluukin niiden päivällisseurueeseen. Eero syntyi Tampereella vuonna 1963 perheeseen, jossa harrastettiin monenlaista kulttuuria, varsinkin musiikkia. 1980-luvulla hän suuntasi Turun Piirustuskouluun ja kuvataiteen maailmaan. – Noin 85 prosenttia materiaaleistani on kierrätettyjä, se tuottaa puhdasta iloa. Mutta musaan, americanaan en ole hurahtanut. Toisaalta Nikolai Bladin ääni yhdistää ja säilyy, ehkä selkeneekin koko ajan. Haen soittimissani uutta soundia mutta myös visuaalisuus ja väritys ovat vahvoilla. Lisäksi yritän elvyttää masennuksessa hukkaamaani taikauskoa musiikkiin.” E-liike 1_19.indd 78 10.1.2019 15.10. Kuten nyt vuorossa oleva, taitelijanimellä Nikolai Blad tunnettu Eero Lehtinen, joka säestää itseään mestarillisella kitaroinnilla. Esimerkkinä vaikkapa Marabou Menuet -konvehtirasiakitara, johon liittyy vielä kiinteästi yksi laulunikin. Ensimmäinen albumini toteutettiin 1995 brittituottaja Andrew Cronshaw’n luotsaamana. Lisäksi sähkökitara kuulostaa parhaalta kesyttömänä ja plektralla soitettuna. Sikarilaatikkokitarabuumihan on nyt vahva, varsinkin USA:ssa. Konvehtirasiasta lauluksi Kierrätys on Eeron rakentamisessa keskeinen asia. 78 SOUNDI SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 35 Laatikoiden kevenevä kohtalo E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. En saanut mööpelihommaa kannattamaan ja yritykseni päättyi uupumiseen ja masennukseen. – Halusin kitaristina kokeilla siirtymistä akustisesta sähköiseen. Kahlattuani läpi pääasiassa suomalaisia kansanlauluja aloin kirjoittaa myös omaa musiikkia. Hän on siis myös soitinrakentaja. Kitaraan hän tarttui kahdeksanvuotiaana. Siellä EiNo-levy-yhtiö halusi yhteistyöhön ja 1992 ilmestyi ensimmäinen levyni taiteilijanimellä Nikolai Blad, Innut ja linnut -ep. Kulta Sula -paistorasvakanisteribassossa on kolme kieltä. En ole vielä perehtynyt sikarilodjusoiton perusohjelmistoon, virityksiin ja sliden käyttöön. – 1990-luvulla etenin vaistonvaraisesti musiikkiin, katusoittoon ja Kaustiselle. Sellaiseksi mies päätyi tarpeen sanelemana. Vähitellen ymmärsin että sähkökitaroissa oli mulle liikaa sustainia, kieliä piti aina dempata raskaalla kämmenellä. – Valmistusprosessi on sitä, että kokeilen yhä uudelleen. Aloin tehdä hiljalleen näitä soittimia
Ei ole sivuttaisvedon, neulapainon eikä nopeuden hienosäätöä, mutta mitä sitten. Numark on nyt julkaissut juuri tällaisen PT01 Touring -levarin, jonka hinta on hämmentävän alhainen: vain 58 euroa. Soittimesta tulee yllättävän kova ääni. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Eero Lehtinen Nosturi tulostus.indd 83 9.1.2019 13.00 E-liike 1_19.indd 79 10.1.2019 15.10. Hän on huomannut asiakkaiden arvostavan soittimen tarinaa. Eeron lähiaikojen suunnitelmiin kuuluu ukulelen teko peltisestä Air Mail -savukelaatikosta. Myönnän, etten ehkä laittaisi arvokkaimpia vintage-keräilyvinyyleitäni tähän soittimeen, jonka äänirasia ja -neula ovat melko vaatimatonta tasoa. Kitaroiden jälleenmyyjänä toimii Kellokoskella sijaitseva Ruosteinen Kuu -kauppa. Eeron soittimet ovat uniikkeja. Tämä on niin fantsu, kiva ja nätti vinyylipyöritin, että levyjä ei tarvitse välttämättä edes kuunnella. Sikarilaatikko on vanha saksalainen, siitä nimi. On vinyyleille olennainen RIAA-ekvalisaattorikorjain sisäänrakennettuna, joten voit kytkeä huoletta levarin miltei mihin tahansa äänilähteeseen. Asiakkaalle kunnostetun antiikkikaapin takaseinässä taas oli lujaa kymmenmillistä tammea. Esimerkiksi Gloria Del Mundo -sikarilaatikkokitarassa on neljä kieltä, 630 millimetrin skaala, 20 nauhaa, otelauta tammea, kaula mäntyä sekä yksikelainen mikrofoni ja piezo omilla voimakkuussäädöillä. SOUNDI 79 Vinyylifriikin retkikeitin kemiään löytöjä. O len aina haaveillut kannettavasta pienikokoisesta vinyylisoittimesta, jonka voi ottaa vaikka purjeveneretkelle. Kattelee vaan sitä laitetta, fiilistelee ja pyyhkii kyyneliä poskelta. Myös kuulokkeiden ja ulkoisen äänilähteen liitännät löytyy. Täysimittainen 12-tuumainen lp mahtuu hyvin pyörimään kansi auki. Varmana 60-luvulla soitettiin kammottavammilla härveleillä vinyylejä, veikkaan mä. Laitteessa on kuitenkin paljon makeita ominaisuuksia. Lavassa on sadan markan setelistä napattu Sibelius ja Finlandia Gold -olutetiketti. Suosituimpia ovat kolmija nelikieliset sikarilaatikkokitarat ja ukulelet. Otelaudassa on eriväriset Sibelius-nauhamerkit. Playground puolestaan on kolmikielinen sikarilaatikkokitara itse käämityllä mikillä ja aboriginaalivaikutteisella revontulimaalauksella. Purkit ja lootat ovat etupäässä kirppareilta ja kitaraosia löytyy myös nettikaupoista ja foorumeilta. Ei kannata myöskään laskea peliä puistossa perse edellä nurmikkoon, sillä kaikki liittimet ovat heti hanhenpaskassa. Laatikossa on myös ladattavat akut, sisäinen vahvistin sekä omat pienet ämyrit, joiden avulla voit vinyylisinkuilla hurmata pimuja kesällä puistossa. Snif. Pakko myöntää, että nykyaikaisen hifi-levysoittimen hienouksia et tästä masiinasta löydä. Halkeillut puu piti vaihtaa vaneriin, minkä jälkeen Eero teki monta tammiotelautaa. Esimerkiksi Joutsassa kamarin sisäkaton pahvin alta paljastui koolauksissa käytetty hienosyinen punainen mäntylauta, joista hän on valmistanut muutaman kitaran kaulan
HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT Suomikantri-tribuuttilevy Takkulan baarin julkaisukeikalla Joensuun Ilovaarirockissa 2017. Vasemmalta: Suonna Kononen, Keijo Korhonen, Ilkka Vartiainen, Kapa Ahonen, Jussi Raittinen, Pilli Pajukallio ja Yrjö Vähäkallio. Huojuva Lato -kantribändin kantaviin voimiin kuuluva Suonna Kononen vaikuttaa päässeen lähelle kohteitaan. Esimerkiksi Jarno Sarjasen pioneerityö käsitellään hänen viimeisen levy-yhtiönsä Rocket Recordsin johtajan Juha Rantalan haastattelussa. Elokuvassa keskitytään Juicen uran varhaisvuosiin. Teppo Airaksisen ohjaustyön ajankuva on rakennettu huolella. Haastattelujen lomassa mainitaan muutamia olennaisia kappaleita ja albumeja, joita voi lukemisen ohessa metsästää vaikkapa netin musiikkipalveluista. Lopputulos näyttää ihastuttavan rakeiselta ja värimaailmaltaan punertavalta kuin 1970-luvun värivalokuvat. Postia pappi Jaakobille -elokuvassa upean pääroolin tehnyt Heikki Nousiainen kannattelee tätäkin Härön ohjaustyötä. Osa jutuista on julkaistu aiemmin sanomalehti Karjalaisessa, jonka kulttuuritoimituksessa Kononen on työskennellyt parisenkymmentä vuotta. Sivurooleissakin on hyviä suorituksia: sinnikkäänä huumepoliisina vakuuttaa Bradley Cooper. Sitten hän pääsee käsiksi vanhaan maalaukseen, jonka todellista arvoa ei kukaan tunnu tajuavan. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Näyttää siltä, että Olavin on lopetettava huonosti tuottava liikkeensä. Niemisen Juice on uskottava sekä ujona muusikonalkuna, sanavalmiina suosikkiesiintyjänä että traagisena alkoholistina. HHH JUICE Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta Riku Nieminen on onnistunut valinta Juicen esittäjäksi. Lopputulos on surumielinen ja hallitusti ohjattu kokonaisuus, jossa ei turhia kaunistella. On hyvä, että kirja ei yritäkään olla kaiken kattava kotimaisen kantrin tietolähde loputtomine diskografioineen. Härö osoittaa jälleen, että hänellä on visuaalista tyylitajua ja näkemystä. Asiassa on varmaan auttanut sekin, että kuplavolkkarin muodon ottava Bumblebee on jo lähtökohtaisesti Transformers-hahmoista sympaattisin. Tuntematon mestari kertoo ikääntyvästä taidekauppiaasta nimeltä Olavi Launio (Heikki Nousiainen). HHHH TUNTEMATON MESTARI Klaus Härö kuuluu Suomen elokuvaohjaajien kärkeen, ja huomiota on tullut kansainvälisestikin. Kirjan kieliasu on mutkattoman maanläheinen, mikä istuu aihepiiriin mainiosti. Monien muiden alojen tapaan taidekauppa on kokenut murroksen. Juice kirjoittaa runoja ja opiskelee yliopistossa. Tuntuu, että Eastwoodin ei tarvitse edes näytellä: mukana on samoja piirteitä kuin Gran Torinon kärttyisässä vanhuksessa, ja tällaiset roolit sopivat hänelle luonnostaan. Hailee Steinfeldin esittämän teinitytön suosikkeihin kuuluvat The Smiths ja Motörhead, mikä sekä näkyy että kuuluu elokuvassa. F reud, Marx, Engels & Jung -yhtyeessä pitkän päivätyön tehneen Pekka Myllykosken kertoma vitsi kiteyttää ison osan kotimaisen kantrin olemuksesta: Kuinka monta kantrilaulajaa tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu. Bayn tilalle ohjaajaksi on tullut palkittujen animaatioelokuvien tekijä Travis Knight (Kubo ja samuraiseikkailu). Jotain kuitenkin jää tarinasta puuttumaan, eikä katsojan odotuksia palkita riittävästi. Elokuvan käsikirjoittanut Nick Schenk vastasi myös Gran Torinon tekstistä. JUHA SEITZ SUONNA KONONEN: MYSTISET METSÄTYÖMIEHET JA KESKIKALJACOWBOYT – RETKIÄ SUOMIKANTRIIN JA SEN PERSOONALLISUUKSIEN PARIIN SAMMAKKO Härmäkantrin monet kasvot THE MULE Jo 88-vuotias Hollywood-legenda Clint Eastwood on viime vuosina keskittynyt ohjaamiseen, mutta The Mulen päärooli oli ilmeisesti niin houkutteleva, että Eastwood päätti napata sen itselleen. Toimittaja ja muusikko Suonna Kononen on tehnyt kulttuurityön liki 600-sivuisella opuksellaan. Vivahteikkaita tarinoita tarjoillaan runsaasti, joten kokonaisuuden äärellä viihtyvät muutkin kuin alan piinkovat harrastajat. Elokuvassa näytetään enemmän menestyksen varjopuolia kuin itse menestystä. Mukana on myös valtava määrä musiikkiviitteitä. Humaaneista draamoistaan tunnetun ohjaajan edellinen ohjaustyö Miekkailija (2015) nousi peräti Golden Globe -ehdokkaaksi. Kotimaisesta kantrista ei ole aiemmin julkaistu täysimittaista kirjaa, joten Mystiset metsätyömiehet ja keski kaljacowboyt tulee tarpeeseen. Huhtikuussa 2017 menehtyneen Pekka Myllykosken edesottamukset saavat paljon tilaa, ja hyvä niin. Hän tutustuu Mikko Alataloon (Antti Tuomas Heikkinen) ja Harri Rinteeseen (Pekka Strang) ja ryhtyy hieman vastahakoisesti uuden bändin keskushahmoksi. Kyseessä ei ole kronologisesti askeltava tietopaketti, vaan lehmipoikamusiikin tekijöiden turinointien kautta ilmiötä avaava kokonaisuus. HHH BUMBLEBEE Michael Bayn ohjaamat Transformers-leffat ovat aivotonta viihdettä, josta on tullut valtava menestys. Esiin pääsevät niin vanhat konkarit kuin nuoremman sukupolven edustajatkin. Kaksi. K u v a: O ll i N u rm i sanoin kuvin_1_2019 -taitto_a.indd 80 10.1.2019 16.28. Leluroboteista inspiraation saanut elokuvasarja on nyt saanut ensimmäisen spin-off-elokuvansa, joka nouseekin saman tien menestyskonseptin parhaaksi tuotannoksi. Tositapahtumiin perustuvan tarinan uskomattomat käänteet vetävät puoleensa. Se on hyvä ratkaisu, sillä Knight on saanut aikaan nostalgisen 1980-luvulle sijoittuvan seikkailun, joka tuo mieleen aikakauden nuorisoelokuvat. The Mule on sujuvasti etenevä ja viihdyttävä rikosdraama, vaikka se ei ylläkään Eastwoodin parhaiden ohjaus töiden tasolle. Eastwoodin esittämä Earl on 90-vuotias sotaveteraani ja puutarhuri, joka pelastaa henkilökohtaisen konkurssinsa ryhtymällä huumekartellin kuriiriksi. Toinen vaihtaa lampun, ja toinen kirjoittaa kaihoisan ja ruikuttavan biisin siitä, miten paljon parempi vanha lamppu oli. Arkistoista poimitut sekä Olli Nurmen ottamat valokuvat värittävät elämystä ansiokkaalla tavalla. Samoihin aikoihin Juice rakastuu Marjaan (Iida-Maria Heinonen), josta tulee tärkeä tukija ja rohkaisija
Lähtökohtaisesti musiikin kertoma seuraa tuttua tulkintaa yhtyeen kehityksestä. Vaikka kaari vuoden 1981 huterasta Ice Machine -tauspuolesta Master & Servantin (1984) julistuksellisuuteen on looginen, paljastavat levyt ne onnahdelleetkin sivuaskeleet, joita ottamalla päämäärään kuljettiin. B-puolet, remixit ja live-esitykset lyövät siihen kuitenkin kiinnostavia säröjä. Vaikka musiikissa soi monesti pikemminkin aikakausi kuin tulevaisuutta luova näkemys, innoittavat kappaleet yllättäviin havaintoihin ja assosiaatioihin. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Ainoastaan satunnaisin mainosjulistein höystetyt paketit muistuttavat ennemmin matkamuistoja kuin analyyttisesti toimitettua historiankirjoitusta. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Kasvutarinan molemmat puolet S yksyn 2018 kuluessa ilmestyneet paketilliset Depeche Moden 12-tuumaisia singlejä vuosilta 1981–1984 tutustuttavat ajanjaksoon, jolloin orkesteri kasvoi herttaisesti pumpanneesta uuden aallon elektroyhtyeestä tumman elegantiksi synonyymiksi edustamalleen tyylilajille. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Suoranaiset yllätykset jäävät vähiin. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Construction Time Again -boksille siroteltu Hammersmith Odeonin -konsertti (1982) vangitsee sen eteenpäin vieneen itsevarmuuden, johon tukeutuen Depeche Mode saattoi kuvitella musiikkinsa monta numeroa todellisuutta suuremmaksi. Singlereplikoittain jäsentynyt materiaali ohjaa kuitenkin huomion koukuttavasti yksityiskohtiin. HANNU LINKOLA DEPECHE MODE: THE 12” SINGLES SONY MUSIC K u v a: So u n d in ar k is to Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Musiikillinen anti tulee olemaan ylivertaista, mutta noinkohan levyt yltävät alkuaikojen kasvutarinan kutkuttavuuteen. Seuraavaksi sarja täydentyy Depeche Moden kultavuosien singlebokseilla. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 sanoin kuvin_1_2019 -taitto_a.indd 81 10.1.2019 16.28. Varhaisvaiheiden jäljittelemättömän charmin sekä itseilmaisun nousun kunnianhimon tasalle koosteet dokumentoivat kuitenkin hartaudella. Remasteroitujen levyjen jämäkkä äänenlaatu lisää kokonaisuuden arvoa olennaisesti. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Miten luontevasti Depeche Mode uikaan Vince Clarken ajasta seuraavaan Now, This Is Funin (1982) kuluessa, miten monisyisesti (In Large Amounts) -versio avaakaan Everything Countsin (1983) sovitukselliset tasot, miten hämmästyttävästi Adrian Sherwoodin remixit (1984) kuulostavatkaan Animal Collectivelta… Myös keikkataltioinneilla on todistusvoimansa. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä
Tämä tarkoittaa sitä, että soittimessa on viime aikoina pyörinyt vino pino 2018 julkaistuja levyjä, joista on sitten pitänyt valita parhaat päältä Soundin toimittajien vuosiäänestykseen (raatimme kollektiiviset valinnat julkaistiinkin jo edellisessä lehdessä). Erittäin lämmin suosittelu, elokuva löytyy myös Areenasta! Kuitenkin mieleenpainuvin asia elokuvassa oli sen soundtrack, joka koostui pitkälti jenkkiläisen Bobby McFerrinin soololauluimprovisoinneista ja Bach-tulkinnoista. Edelliseen en ole ehtinyt vielä koskea, mutta legendaarisen, nyt jo edesmenneen Kysy-palstan kysymyksille sekä A.W. Toki elokuva käsittelee itselle jokseenkin läheistä aihetta, josta ajatuksia ja mielipiteitä herää pienemmästäkin. Eihän sitä onneksi olekaan odoteltu kuin 13 vuotta, joten syytä olisi! No, jos sitä levyä ei nyt tänäkään vuonna saada, niin ainakin VIIME AIKOINA mieleeni on jäänyt J. Ehkä paras elokuva, jonka lähiaikoina olen nähnyt, on Ruben Östlundin Kultaisella palmulla palkittu, taidemaailmaa satirisoiva The Square. Nyt kun uusi vuosi on alkanut ja opinnäytetyöt sun muut on lähetetty arvioitavaksi, olen alkanut pohtia sitä, että mihinköhän sitä elämässään oikein pyrkisi. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Välillä sitä mietiskelee, että onko unelma musiikintekijän urasta vain naiivi, turhamainen ja itsekäs ajatus, joka pitäisi unohtaa ennen kuin on liian myöhäistä. Erityisesti suosittelen aloittamaan tutustumisen kappaleesta Improvisació 1. Nyt voikin sitten suunnata katseen taas eteenpäin. TÄTÄ KIRJOITTAESSA kalenterissa on juuri vaihtunut vuosiluku. Lahjakääreiden alta kun paljastuivat Tuukka Hämäläisen toimittama Ad nauseam – CMX:n verkkosivujen kadonneet aarteet sekä Marko Annalan Paasto. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Karjalaista käsittelevä dokumentti Beibi ollaan ikuisii, johon törmäsin Yle Areenassa. Siinä samalla aloin fiilistellä sitä yksinkertaista oivallusta, että kaikki omasta mielestäni elämässä pyrkimisen ja tavoittelemisen arvoiset asiat ovat täysin ilmaisia ja meille jo annettuja. Aiemmin itselleni tuntematon Bobby onnistui hämmästyttämään musikaalisuudellaan ja improvisaatioillaan, jotka tuntuivat tulevan kuin suoraan alkulähteeltä. Klassikot toimii aina! nyt niin paljon ajatuksia kuin tämä. Harva elokuva on herättäbändi tulee nähtyä pitkästä pitkästä aikaa livenä Prahassa kesällä. JARNO TAKKUMÄKI Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Yrjänän ja Janne Halmkronan vastauksille on tullut hymyiltyä ääneen ja paljon. Harvoin sitä enää tulee nautittua mitään käsityöläisoluita vahvempia, mutta joulukuun viimeinen viikonloppu taittui perinteisesti Lemmy Kilmisterin muistoa kunnioittaen Jack ’n’ Coken voimalla. Jaksan vahvasti uskoa, että tänä vuonna Tool saa vihdoin ja viimein uuden levynsä valmiiksi. Omia korvia hellivät eniten Long Distance Callingin instrumentaalimusiikki sekä Stam1na, jonka tekemiset ovat viimeksi innostaneet suuremmin joskus Viimeinen Atlantis -levyn (2010) aikoihin. Tähän loppuun vielä kollegan toiveesta ja tipattoman tammikuun kunniaksi maininta tämän hetken lempiviinasta. On lohduttavaa ja inspiroivaa myös nähdä, kuinka vuosikymmenten ura Suomen musiikkikentällä ei ole tuntunut vieneen lapsenomaisuutta tai leikkisyyttä pois mestarin työskentelystä. Mutta tällaisen legendaarisen kansallisaarteen suusta puheet laulunkirjoittamisesta ja luomisesta kuulostavat viisailta, maagisilta ja pyrkimisen arvoisilta asioilta. Esimerkkeinä nyt vaikka rakkaus, kauneus, luovuus, auttaminen ja elämän suuntaa muuttavat ajatukset eivät velvoita rahaa tai statusta, ainoastaan silmien auki pitämistä. VESA SILTANEN Lac Belot Kielen löytäneiden kesken arvotaan Playground Musicin lahjoittaman komea Ear Music -lp-paketti, joka sisältää 180-grammaiset vinyylit: l ZZ Top: Live From Texas l Slash feat Myles Kennedy: Live At The Roxy 94 l Dio: Live In London 1993 l Roxy Music: Live l Alice Cooper: Brutal Planet l The Who: Live At The Isle Of Wight Festival 1970 viimeinen sana -taitto_19_1_a.indd 82 11.1.2019 9.23. Kelpaa sekin! Kirjallisuutta on tullut harrastettua viime aikoina rikollisen vähän, onneksi Joulupukin avustuksella asiaan tuli korjaus. Muita maininnan arvoisia levyjä julkaisivat muun muassa High On Fire, Sleep, Kaiser sekä Huo… anteeksi, Prostituoitu. Viihdettä talvi-iltoihin ovat lisäksi tarjonneet vanha kunnon Yatzy sekä The Legend Of Zelda -pelisarja. Taival oli kuitenkin niin onnistunut kokonaisuus, että sillä irtosi kärkipaikka henkilökohtaiselta top-listalta
Brittirockin 1980-luvun menestysyhtye! TO 4.4.2019 KULTTUURITALO, HELSINKI Liput kuluineen alk. 49,50€. 64,90€. La 14.9.2019 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. 69,50 € / 79,50 €. Liput kuluineen alk. The Voice Of the Mike Oldfield Band Maggie Reilly SU 29.9.2019 HELSINKI KULTTUURITALO NATURALLY 7 KE 20.3.2019 HELSINKI, KULTTUURITALO A CAPPELLA KINGS FROM USA Liput kuluineen alk. 59,50€. I N C O N C E R T PE 1.11.2019 METRO AREENA, ESPOO Liput kuluineen alk. 49,50€. 27.7.2019 STALLÖRINPUISTO TAMMISAARI Jill Johnson Robert Wells Molly Sandén + supports Eastway tulostus.indd 83 9.1.2019 14.36 WWW.SONYMUSIC.FI NYT ULKONA BMTHOFFICIAL.COM / BMTHOFFICIAL / BRINGMETHEHORIZON Sony tulostus.indd 2 9.1.2019 14.32 _2SD_sisa?kannet_11_2019.indd 1 10.1.2019 17.28
DOWNING KUIN ITSESTÄÄN SYNTYNYT LAULU VESALA PROGEMETALLIN JÄTTILÄINEN DREAM THEATER VIIKATE & HAAVISTO SINISÄVYISTÄ RAUTALANKAA KINGSTON WALL SAI UUDEN ELÄMÄN VON HERTZEN -VELJESTEN KANSSA 1/2 01 9 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 1 9 So un dI 11 So un dI 11 T U O M A R I N U R M IO Kansi_1_2019_c.indd 1 11.1.2019 13.44 _1SD_ulkokannet_11_2019.indd 1 11.1.2019 13.45. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY takakansi 1_19.indd 84 10.1.2019 11.00 JUDAS PRIEST ON MUISTO VAIN K.K