VUOTTA Kansi_1_2020_h.indd 1 10.1.2020 9.44 _1SD_ulkokannet_1_2020.indd 1 10.1.2020 9.51. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Takakansi 1_20.indd 84 9.1.2020 11.13 1/2 02 9,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 GREEN DAY: ”MEISSÄ ON TAIKAA KUIN YKSISARVISESSA” LORDI KUN MIKÄÄN EI ENÄÄ HÄTKÄHDYTÄ KVELERTAK SUOMALAISVERTA MIKIN VARRESSA GEORGIA VUODEN 2020 SOUNDI ANSSI NYKÄNEN MESTARIRUMPALIN VÄRIKÄS URA So un dI 11 So un dI 11 P K K E R Ä N E N L U K I J A T V A L I T S I V A T : VIIME VUODEN KOHO KOHDAT PÄÄSEEKÖ PIRKKO PISTEISTÄÄN
Soundi 1/2020 > 6 Pääkirjoitus 8 Tapahtuu näinä päivinä 10 Break On Through 12 Tarkkailuluokka: Ongelma 14 Arttu Seppänen 16 Martti Luther ja muovipussi: Jukka Takalo 18 Elämäni soundit: Joni Ekman 20 Soundi-haastattelu: Anssi Nykänen 26 PK Keränen 34 Green Day 38 Lordi 42 Kvelertak 46 Georgia 48 The Botherers 50 Lukijat valitsivat: Vuoden 2019 parhaat 54 Levyarviot 64 Juliet Jonesin Sydän 69 Kiven alta: Soul Asylum 70 Bazook Amberian Dawn Demons & Wizards British Lion 74 E-liike 76 Sanoin kuvin 79 Palsa esittää 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 4 SOUNDI K u v a: Ti m o Is o ah o 38 Lordi ”Parhaat levyt on tehty biisit eikä musatyyli edellä.” 46 Georgia ”Tanssilattialla ihmisellä on vapaus olla kuka haluaa.” 72 British Lion ”Mestareiden kädenjälki tulee aina kuulumaan tekemisissäni.” 34 Green Day ”Pyrimme aina kirjoittamaan ajattomia kappaleita.” K u v a: Jo n at h an V iv aa s K is e 42 Kvelertak ”Toton Africa on parasta krapulalääkettä.” sisa?lto?_2020_1_a.indd 4 10.1.2020 11.41
Fullsteam Battles tulostus.indd 5 10.1.2020 9.17
Etenkin koska halusi levynsä ymmärrettävästi poikkeavan yhtyeensä kanssa tekemästä materiaalista. Parhaassa tapauksessa tuollainen epävarmuus voi olla hyvinkin inspiroivaa. KULTTUURITALO ticketmaster PE 6.3.LOGOMO lippu.fi Mustasch + Crashdïet + Kaarle Viikate PE 7.2. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Onnistunutta Serobi Songs -albumia onkin kiinnostava tutkailla juuri tuosta kulmasta (eikä sitä voi välttääkään): miksi tämä kaikesta huolimatta kuulostaa niin paljon 22-Pistepirkolta, ja kuitenkin ratkaisevasti erilaiselta. Mutta kuten PK Keränenkin kertoo lopulta hyväksyen todenneensa, omaa tyyliä ei tarvitse väkisin lähteä muuttamaan. Miten voisin ensi kerralla päästä taas lähemmäs sitä, mihin uskon pystyväni. Mutta ei, alkaessaan tehdä ensimmäisen kerran elämässään musiikkia 22-Pistepirkon ulkopuolella PK Keränen huomasi olevansa perimmäisten kysymysten äärellä: Onko minusta tähän. Tyytymättömyys inspiroi 6 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti ”On pysäyttävää kuulla, että vielä noin pitkän uran jälkeen Keränen epäili itsessään niinkin perustavanlaatuista taitoa kuin laulaminen.” Parituntinen haastattelusessio PK Keräsen seurassa oli monella tapaa kiinnostava, ja huomaan sen jälkeen toistuvasti palaavani ihmettelemään nimenomaan tuota juttuunkin kirjaamaani ajatusta. PK Keräsen ainoa kysymys ei ollut se, että pystyykö hän ylipäänsä luomaan albumin, vaan hän joutui kyseenalaistamaan omat maneerinsa niin säveltäjänä kuin muusikkonakin. Radiopuhelimet: Kosminen tiedottomuus (ilm. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 46. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. KULTTUURITALO ticketmaster LA 8.2.LOGOMO lippu.fi anssi kela Mun täytyy kävellä näin -elämäkertakonsertti TO-PE 30-31.1. Koska eihän artistilla voi olla suurempaa siunausta kuin tunnistettava tyyli ja soundi, johon ihmiset ovat vuosien aikana kasvaneet kiinni. LOGOMO lippu.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2020_1_a.indd 6 10.1.2020 11.45. On helppoa langeta ajattelemaan, että 40 vuoden uran jälkeen rockin soittaminen on niin läpeensä tuttua touhua, että sitä tekee rutiinilla tai vähintäänkin itsevarmana. LOGOMO lippu.fi IAN ANDERSSON PLAYS JETHRO TULL PE 13.3. 14.2.) SOUNDI 1/2020 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Orville Peck: Pony PK Keränen: Serobi Songs Joni Ekman: Sinulle Lasten Hautausmaa: IV Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi sunborn liven kevään keikat 2020 SOMEONE LIKE YOU THE ADELE SONGBOOK TO 5.3. Ilman sitä ei olisi tätäkään 40 vuoden uraa. Miksi en vieläkään yltänyt parhaimpaani. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Artistille, etenkin laulajalle, omien maneereiden tiedostaminen ja haastaminen voi olla turhauttavankin vaikeaa. Voinko muuttua. Sen sijaan, että pysähtyisi tyytyväisenä ihailemaan kättensä jälkeä, katse suuntautuukin aina uudelleen eteenpäin. Mitä minä oikeastaan osaan. KULTTUURITALO ticketmaster LA 14.3
KULTTUURITALO ticketmaster PE 6.3.LOGOMO lippu.fi Mustasch + Crashdïet + Kaarle Viikate PE 7.2. KULTTUURITALO ticketmaster LA 14.3. LOGOMO lippu.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2020_1_a.indd 7 9.1.2020 17.17. LOGOMO lippu.fi IAN ANDERSSON PLAYS JETHRO TULL PE 13.3. Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > sunborn liven kevään keikat 2020 SOMEONE LIKE YOU THE ADELE SONGBOOK TO 5.3. KULTTUURITALO ticketmaster LA 8.2.LOGOMO lippu.fi anssi kela Mun täytyy kävellä näin -elämäkertakonsertti TO-PE 30-31.1
– Studiosessiot ovat käynnissä ja ne jatkuvat alkukevääseen asti, kertoo Ylikoski. Circus, Helsinki, 11.2. Klubi, Tampere 3TEETH (USA) 14.2. Musta Kynnys, Jyväskylä PI’ERRE BOURNE (USA) 6.2. Tavastia, Helsinki ROBERT GORDON (USA), DARREL HIGHAM (GBR) 1.2. TEKSTI: TIMO ISOAHO Nimikokoonpano Moon Shot soittaa isolta soundaavaa rockia K u v a: M ii k k a V ar il a John Frusciante palasi Red Hot Chili Peppersiin Red Hot Chili Peppers on jälleen klassisessa kokoonpanossaan, kun viimeiset kymmenkunta vuotta yhtyeen kitaristina soittanut Josh Klinghoffer siirtyi sivuun ja tilalle tuli vuonna 1988 yhtyeeseen ensimmäisen kerran liittynyt ja muun muassa Blood Sugar Sex Magik -menestyslevyllä (1991) soittanut John Frusciante. Tavastia, Helsinki BOB WAYNE (USA) 5.2. Tavastia, Helsinki ALCEST (FRA), BIRDS IN A ROW, KAELAN MIKLA (ISL) 18.2. Nordic Metal Cruise, Viking Grace TINDERSTICKS (GBR) 9.2. Tavastia, Helsinki, 15.2. Muusikoiden tuoreen yhtyeen nimi on Moon Shot, ja sen varhaisimmat juuret ulottuvat vuoteen 2017. Pakkahuone, Tampere TAKIDA (SWE) 11.2. Millaiselta Moon Shotin aikataulut näyttävät. – Mietimme varsin pitkään, että kuka voisi olla sopiva solisti. Korjaamo, Helsinki NOCTURNAL BREED (NOR), ATTIC (DEU), ACHERONTAS (GRC), POSSESSION (BEL) 24.–25.1. Circus, Helsinki MALUMA (COL) 19.2. – Aloin Mikon kanssa fiilistellä, että olisi siistiä perustaa uusi rockbändi. Apollo, Turku RYLEY WALKER (USA) 29.1. Club Teatria, Oulu, 2.2. Entä miten Children Of Bodomin basisti päätyi mukaan. Valmiita tai lähes valmiita biisejä löytyy noin viisitoista, mutta demoasteella olevia kappaleita on jo nelisenkymmentä, sanoo Ylikoski. Siis että lopetetaan yhtyeen riveissä, kertoo Seppälä. Syksyllä 2018 keksin tiedustella Villen kiinnostusta, ja häneltä sitten löytyikin intoa. On The Rocks, Helsinki MONUMENTS (GBR), HEART OF A COWARD (GBR) 12.2. Debyyttikeikka saattaa puolestaan tapahtua jo ensi kesänä, mutta esiintymissuunnitelmatkin ovat vielä työn alla. Tuumasta toimeen, ja ensimmäiset demot syntyivätkin sitten talvella 2018, kertoo Ylikoski. Teatria, Oulu IRIS GOLD (DNK) 25.1. Kuudes Linja, Helsinki MUSTASCH (SWE), CRASHDIET (SWE) 7.2. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net Kun Disco Ensemblessä vaikuttaneet Jussi Ylikoski (kitara) ja Mikko Hakila (rummut) lyövät viisaat päänsä yhteen laulaja Ville Maljan (Lapko) ja Henkka Seppälän (Children Of Bodom) kanssa, on oikeutettua puhua todellisesta tapauksesta suomalaisella – ja miksei kansainväliselläkin – rockkentällä. Olympia, Tampere, 5.2. – Ville sattui sitten kuulemaan päätöksestä erään tutun kautta, ja hän kysyikin minua basistiksi tähän uuteen bändiin. Kulttuuritalo, Helsinki GEOFF TATE (USA) 7.2. Club Teatria, Oulu, 8.2. Tuba, Oulu, 8.2. Uusi albumikin on rumpali Chad Smithin mukaan jo työn alla. Savoy, Helsinki TESTAMENT (USA), EXODUS (USA), DEATH ANGEL (USA) 10.2. G Livelab, Helsinki VÅNNA INGET (SWE) 24.1. Olympia, Tampere ROYAL REPUBLIC (SWE) 14.2. Kiinnostukseni heräsi saman tien, sillä olen diggaillut vuosien aikana niin Lapkoa kuin Disco Ensembleäkin. Olympia, Tampere, 15.2. On The Rocks, Helsinki, 6.2. G Livelab, Helsinki WILKO JOHNSON (GBR) 29.1. K u v a: So u n d in ar k is to / N el s Is ra el so n uutiset_2020_1_a.indd 8 10.1.2020 9.30. Lutakko, Jyväskylä, 31.1. On The Rocks, Helsinki DIR EN GREY (JPN) 28.1. G Livelab, Helsinki NEW MODEL ARMY (GBR) 1.2. On The Rocks, Helsinki, 13.2. – Englanninkielistä, isolta soundaavaa rockia. Tavastia, Helsinki, 30.1. Hartwall Arena, Helsinki J.M.K.E. Rauhalahti, Kuopio, 1.2. Tavastia, Helsinki SCHOOLBOY Q (USA) 19.2. (EST) 20.2. Circus, Helsinki JAIMIE BRANCH (USA) 28.1. Millaista musiikkia Moon Shotilta on luvassa. Klubi, Tampere Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. WS Arena, Vaasa AT THE GATES (SWE), DARK FUNERAL (SWE) 8.–9.2. Savoy, Helsinki TWIN TEMPLE (USA) 4.2. 8 SOUNDI SOUNDI 9 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia RICHARD DAWSON (GBR) 24.1. – Tehtiin jo viime loppukeväästä Bodom-kavereiden Jaska Raatikaisen (rummut) ja Janne Wirmanin (koskettimet) kanssa iso ratkaisu. Klubi, Tampere, 7.2. – Jos aikataulut pitävät, niin julkaisemme ensimmäiset biisimme alkusyksystä
tammikuuta. Möysän Musaklubi, Lahti, 29.5. Estradille kipuaa myös yllätysvieraita! TEKSTI: TIMO ISOAHO eläinaiheet ja merimiljöö ovat hiljalleen liikkumassa kohti avaruuden kiertoratoja. Uudet kappaleet ovat syntyneet orkesterille tyypilliseen tapaan, eli lähinnä allekirjoittaneen demojen pohjalta – tietenkin ilman bänditreenejä, kertoo Jussi. Rockhouse Kulma, Kajaani, 22.5. 8 SOUNDI SOUNDI 9 Wöyh! aktivoituu monissa merkeissä Jussi ja Antti Hyyrysen avantgardistisen progressiivinen ihmelapsi Wöyh! valmistelee neljättä pitkäsoittoaan. Haku sulkeutuu 31.1. – Musiikillisesti progressiivinen ilmaisu on edelleen vahvasti läsnä, mutta kokonaisuutta maustaa myös syntetisaattorien avulla toteutettu ”wöyhösuodatettu euroviisupoljento”. – Teemme toukokuussa kiertueen, joka etenee näillä näkymin seuraavasti: 14.5. Kerrottakoon myös, että Dai monic soittaa uransa ensimmäi sen konsertin Kuopion Henry’s Pubissa 1. Henry’s Pub, Kuopio, 15.5. – Luvassa on omintakeista patsastelua punaisella matolla salamavalojen välkkeessä, Kultaisten Kaskelottien jakotilaisuus sekä Wöyh!keikka. Odotus on viimein päättynyt, sillä Salovaaran, kitaristi Aki Hol man, basisti Ville Sorvalin, koske tinsoittaja Jari Pailamon ja rum pali Timo Aspialan muodostama Daimonic on nyt astunut parras valoihin. – The Grand Ascension vie kuu lijan syvemmälle Daimonicin maailmaan voimakkaampien kontrastien ja pidemmän draa man kaaren avulla – sieltä löytyy niin thrashriffejä, örinää, uljasta kertosäettä kuin unenomaista mystiikkaakin. Vaikka itse sanonkin, niin tässä on kypsytel ty ja hiottu aikamoista timanttia, sanoo Salovaara. helmikuuta. ”Extreme melodic metalia” soittava Daimonic on julkaissut kaksi sävellystä. Karin Mäkirannan ja Helmi Tikkasen johtama yhtye on todella vangitseva live-esiintyjä, joten luonnollisesti suosittelemme saapumaan paikalle. Olympia, Tampere, 23.5. – Levykokonaisuutta on kasattu viime kesästä lähtien, ja albumin viimeiset nauhoitukset tapahtuvat Petrax-studiolla keväällä. K u v a: M ar ko Si m o n en Kun neljä pitkäsoittoa aikoi naan julkaissut Kiuas laittoi pil linsä pussiin vuonna 2013, bän din primus motor, kitaristi Mikko Salovaara lupasi hommalle jatkoa, tavalla tai toisella. Kesällä soitamme myös tukun festarikeikkoja. – Sanoituksissa jo perinteiset Metallitulokas Daimonic marssii esiin LUMI-festivaali hakee esiintyjiä Ensimmäistä kertaa tänä vuonna järjestettävä LUMI (Luminous Artist Festival) etsii esiintyjiä vielä viikon ajan. – Kun Kiuas soitti jäähyväis konserttinsa Helsingin Nosturissa, jatkosuunnitelma oli jo olemas sa. Wöyh! lähtee keväällä myös tien päälle. Tänä vuonna juhlailtama järjestetään Helsingin On The Rocksissa keskiviikkona 29. Tavastia, Helsinki. Modernia ääri metalliakrobatiaa, melodista tart tuvuutta ja sinfonisia elementtejä sisältävä debyyttikappale Might Concealed ilmestyi joulukuussa ja nyt tarjolla on myös The Grand Ascension. Tampereen G Livelabin lavalle nousee herkästä folkista ja dream popista äänekkääseen shoegazingiin venyvä Karina, joka juhlistaa samalla toisen albuminsa julkaisua. Kokoon pano on muovautunut nykyisek seen matkan varrella, ja tausta työtä – säveltämistä, treenaamis ta ja niin edelleen – on tehty it seämme säästämättä. osoitteessa www.lumifestival.fi Valovoimaisia suomalaisia vientiartisteja etsivä festivaali järjestetään Rukalla 17.–19.4.2020 ja tapahtumaan kutsutaan kansainvälisiä musiikkialan ammattilaisia. Nuijamies, Lappeenranta ja 30.5. 45 Special, Oulu, 16.5. Perjantaina 27.3. Sanoituksen pää teemana taas on kunnianhimo ja sen eri puolet – niin hyvät, pahat kuin rumatkin. Eräs avainkysymyksistä kuuluu: miten wöyhöplaneetan säteily ja painovoima vaikuttavat inhimilliseen ajatteluun ja tunteisiin. Jos aihe kiinnostaa, suositte len seuraamaan internetistä teke misiämme! TEKSTI: TIMO ISOAHO -gaala. Kevään kolmas Soundi-klubi varmistui Kevään 2020 kolmannen ja viimeisen Soundi-klubin esiintyjä on varmistunut. Eräs Wöyh!-vuoden huipentumista on perinteinen Kaskelotti Records uutiset_2020_1_a.indd 9 9.1.2020 16.40. – Keikkanälkä on suorastaan valtaisa, ja kaikenlaisia muitakin esiintymisjuttuja on suunnitteil la. Sitä ennen puretaan energioita Radiopuhelimien ja Lapinpolthajien tahtiin Soundi-klubilla keskiviikkona 26.2. Ajatuksena oli jatkaa musii killisesti suhteellisen tutuilla lin joilla, mutta visuaalisella puolella ideana oli kehittää uudenlainen, teatraalisempi konsepti
Kitararock ei ole ainut laji, jonka norjalaiset hallitsevat. Yhä tuore debyyttisingle I Wanna Be Your Girlfriend on striimannut tätä kirjoittaessa lähes 45 miljoonaa ja kasvaa joka hetki. äxähän tätä ennakkomyypi www.levykauppax.fi Norjalaisilla luistaa ja lo-fi-rock trendaa 10 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Girl In Red The Good, The Bad And The Zugly ”Girl In Redin heimossa tuhannet nuoret pääsevät ensimmäistä kertaa elämässään olemaan ylpeästi omia it sejään.” L iekö norjalainen popja rockskene upottanut päänsä 2010luvulla samaan taikapataan kuin hiihtomaajoukkueensa, sillä niin jatkuvalla syötöllä se tuottaa kiinnostavia uusia tekijöitä ja huippusuorituksia biisinkirjoituksen saralla. Tulitukea norjalaisen vaihtoehtorockin alakerroksessa antavat esimerkiksi taiteellisesti vaikuttavan väkivaltainen tulokas Fights ja vielä identiteettiään etsivä Stay Young, jonka sävelkynän terävyydestä vihjaa debyyttilevyn luonteva Oasispastissi Caracas. Biisintekijänä Marie Ulven on hieman kuin Kurt Cobain. Norjalaisen indie rockin hyvinvoinnista käyvät todisteiksi Suomessakin suositun miljoonastriimaaja Kakkmaddafakkan uusi Baby-hitti ja Briteissä nostetta saaneen Pom Pokon umpikierosti groovaava Leg Day. Yhtä kovaan ajoon yltää hämmästyttävän tuottelias punk rock -bändi The Dogs uudella Crossmaker-albumillaan. Uusi norjalainen rock ja pop soivat siis moniäänisesti ja kauniisti. Uusia mahdollisia maailmantähtiä pullahtaa jatkuvasti esiin – esimerkiksi hädintuskin täysi-ikäinen räppäri Gerald Ofori. Girl In Rediä ympäröi aura, jossa homoseksuaaliset ja muut seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret tulevat vyöryen kaapista – siis aivan konkreettisesti. Samalla hän on luonnostaan eräänlainen kulttisankari. Simppeliydestä huolimatta ne myös kestävät kuuntelua. Tunnin matkan päässä Oslosta asustava ja makuuhuoneessaan poppia homoseksuaalisista romansseistaan kirjoittava Marie Ulven Ringheim tunnetaan taiteilijanimellä Girl In Red. Jos norjarockista etsii ajankohtaista yllätystä, sellainen voisi olla tuntemattoman oslolaisen instrumentaalibändi Aiming For Enriken vastustamaton tykitys. Popin kentällä on havaittavissa orastavaa dominointia. Eikä heimon luomiseen ole käytetty muita voimakeinoja kuin poplaulujen kirjoittamista. Se tapahtuu Girl In Redin biisien voimauttamina artistin somekanavien kommenttikentissä. Teksteissään Girl In Red onnistuu olemaan universaali sanomalla selvästi, miltä hänestä tuntuu: ”I need to be alone / Or I’m gonna lose my shit”. Niiden elinvoiman manifestoi juuri nyt erityisen vaikuttavasti yksi kaksikymppinen artisti, joka on samanaikaisesti sekä aloittelija, nousija että supertähti. Pitkän linjan bändit ovat kovassa vireessä ja monet tulokkaat valmiita tähtiä. Norjarockin ahkerat Suomenkävijät, metallisempi Kvelertak ja punkimpi Honningbarna kuulostavat uusilla sinkuillaan siltä, että menisivät seinän läpi. Kvelertakin uuden laulajan Ivar Nikolaisenin oma rymyryhmä The Good, The Bad And The Zugly on vain piristynyt keulakuvansa liittoutumisesta suurempaan tarinaan. Hänen tarttuvat laulunsa ovat yksinkertaisia, mutta kukaan muu ei tekisi niitä juuri näin. Jos kuuntelet vain yhden norjarock-biisin tänään, kuuntele se. Siihen on hyvä sukeltaa Infinity Rider edellä. Girl In Redin heimossa tuhannet nuoret pääsevät ensimmäistä kertaa elämässään olemaan ylpeästi omia itsejään. Celeste K u v a: C h ri s A lm ei d a Break_On_2020_1 -taitto_b.indd 10 9.1.2020 13.18. Sigrid ja Astrid S ovat nuoria kansainvälisiä supertähtiä, ja heidän perässään kasvaa Dagny. Corporate Rock -single onnistuu tipauttamaan tuolilta
Lo-fi-soundilla operoivana kitararokkarina hän on myös ajassaan poikkeuksellinen teini-idoli ja striimitähti. Kitarabändeistä BBC huomioi myös brightonilaisen Squidin, jonka musiikissa post punk -ajo yhdistyy anarkistiseen raivoon ja jatkuvaan kokeiluun soitossa. Lopuksi vielä kolme pätevää tykitystä Briteistä. BBC:n listalla hillitympää tulkintaa edustavat esimerkiksi Lauryn Hillin ja Amy Winehousen innoittama Joy Crookes, yhteiskunnallisesti kaksikymppisen näkökulmasta kirjoittava singer-songwriter Arlo Parks ja uusi suosikkini, pysäyttävä soul-laulaja Celeste, joka on kasvanut Ella Fitzgeraldin, Otis Reddingin ja Aretha Franklinin musiikissa. Siirrytään vielä lopuksi Norjan rajojen ulkopuolelle. Houseplants on umpimahtava biisi. äxähän tätä ennakkomyypi www.levykauppax.fi Girl In Red on yksi 2020-luvun kiinnostavimmista pohjoismaisista lauluntekijöistä. World In Red -albumia odotellessa voimme perehtyä artistiin kahdella jo julkaistulla ep:llä: Chapter 1 ja Chapter 2. Elektropoppari Geor gian haastattelu löytyy toisaalta tästä lehdestä. BBC julkaisi tammikuun alussa uusia menestyjiä ennustavan Sound Of 2020 -listansa, jolle mahtui mukaan vain niukat 10 artistia – mukana Beabadoobee! Tällä palstalla nostetuista uuden rockin tekijöistä BBC:n listalla noteerattiin ilahduttavasti sekä kesällä Ilosaarirockiin saapuva Yungblud www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: Beabadoobee K u v a: Jo rd an Cu rt is H u gh es Squid K u v a: H o ll y W h it ak er että Elijah ”Bonon poika” Hew sonin Inhaler. The Mysterines: Who’s Ur Girl, Möngöl Hörde: Selfiestixamitosis ja Retro Video Club: Youth. Beabadoobeen slacker folkiin voi tutustua herkullisesti nimetyllä I Wish I Was Stephen Malkmus -raidalla. Myös nuori filippiiniläis-brittiläinen Beatrice Kristi Laus eli Beabadoobee tekee häpeilemättömän lo-fia kamaa, joka striimaa kymmeniä miljoonia. Break_On_2020_1 -taitto_b.indd 11 9.1.2020 13.18. Aivan yksin Girl In Red ei ole kitaralla soitetun makuuhuonepop-ilmiönsä kanssa
Laulaja-kitaristi Ville Miettinen myöntää tulkinnan oikeellisuuden. Toivottavasti sen saisi vielä joskus ulos sieltä! Edellisen seiskatuumaisenne nimi oli Inkilä 27 kuopiolaisen kaupunginosan mukaan. Ongelma on julkaissut tähän mennessä kaksi ep:tä (Sohva, 2016 ja Inkilä 27, 2018) ja nyt tuloillaan on myös ensimmäinen albumi. Meinaa nuo soolokeikat vielä ujostuttaa aika paljon toisinaan, mutta on sitä oppinut rentoutumaankin jo vähän paremmin. Joitain meidän biiseistä oli tehnyt mieli soitella ihan itsekseenkin, lisäksi vuosien varrella oli syntynyt myös biisejä, joista ei bändisovitusta ole halunnut tehdä. Tämä levy on ollut jumissa erään iisalmelaisen studion tietokoneella siitä lähtien. Ville itse esiintyy myös soolona. – Tykätään kuitenkin kaikki monenlaisesta musiikista. Täältä käsin ei lähde myöskään sana kiertämään yhtä nopeasti mitä etelämmässä, vaikka täälläkin osaamista riittää, Ville vakuuttaa. – Haluttiin tehdä levy, joka tarjoaa myös yllätyksiä, ettei homman juoni paljastu heti ekassa biisissä. A-PUOLI Ongelma Herkkiä savolaispoikia facebook.com/kuopionongelma LISÄÄ TARKKAILULUOKKA -ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Haluttiin tehdä levy, joka tarjoaa myös yllätyksiä, ettei homman juoni paljastu heti ekassa biisissä.” K aikenlaisia pulmia on Savon suunnalla ollut varmaan aiemminkin, mutta tämä käsittelyssä oleva Ongelma syntyi vuonna 2014 Kuopiossa. K u v a: A ri H u tt u n en tarkkis_Ongelma.indd 12 10.1.2020 9.36. Silleen herkemmin. Keikkapaikkoja ja uusia tekijöitä kaivataan! Kaivuri, Henkka, HulluMylly ja muut ovat tulleet tutuksi. Mitä voit paljastaa tulevasta albumista, sen sisällöstä tai ilmestymisajankohdasta esimerkiksi. Osataan joissain biiseissä myös ottaa vähän rauhallisemmin ja kiinnitetään melodioihin enemmän huomiota, Ville lupaa ja lisää, että viime aikojen kuuntelutottumuksissa erityisesti Motown ja muu soulja funk-musiikki on vallannut alaa. Ongelma ei ole aktiivisten muusikoiden ainoa taiteellisen panoksen purkautumisväylä, vaan muutakin soittohommaa on ehditty harrastaa. Levyn pitäisi olla ennen kesää pihalla, mutta muuttujia on aina matkassa. Ongelma-jäsenistöä löytyy hardcorepunkia soittavasta The Cotardsista, lumoavasti nimetystä iisalmelaisyhtye Perseenpyyhkijöistä kuin rumpali Heikin Ratkaisu-bändistä. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Ongelman muodostavat basisti Jiri Luoma, kitaristi Vesa Hynynen, kitaristi-laulaja Ville Miettinen sekä rumpali Heikki Markkanen. Yhtyeen ensisijaiset vaikutteet tuntuvat tulevan uuden aallon kultaiselta ajanjaksolta 80-luvun alusta (Ratsia, Korroosio, Hassisen Kone). – Biisit on ehkä 70-prosenttisesti samoja, mutta soittelen niitä vaan itsekseni akustisella. – Elokuussa tuli ääniteltyä myös ”soololevy”, jossa on näitä soolokeikoilla kuultuja, niin omia kuin Ongelman biisejä. Mielikuvan mukaan suurin osa keikoistanne on kuitenkin soitettu Savon suunnalla. Samalla biiseihin on tullut vaivihkaa lisää pituutta. Missä se raja nyt ikinä meneekään. 12 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Alkuun linja oli selvemmin punkia, mutta sittemmin alkuperäisestä johtoajatuksesta on hieman lipsuttu. Tunnetteko kotiseuturakkautta. Olen tämmöinen herkkä poika. – Jossain vaiheessa bändille rupesi tulemaan niin paljon kyselyjä Kuopion keikoille, että piti keksiä jotain erilaista tilalle. – Voimasointujen tilalle on tullut näppäilyjuttuja ja kahta kitaraa on hyödynnetty paremmin kuin ennen. Rehellisyys ja välittömyys on asioita, joihin me pyritään. – Se on ollut kyllä tärkeää musaa. Siellä kuullaan ainakin 12-kielistä kitaraa, huuliharppua, akustista ja Joni Ekmankin piipahti soittamassa kitaraa yhteen biisiin. – Savossa on kyllä mukava asua, vaikka joskus tämä kulttuurielämän hiljaisuus houkuttelisi muuttamaan muualle. Ehkä rock on kuvaavampi sana nykyään. Ihan kokonaan kuopiolaisyhtye ei ole menneisyyteen jämähtänyt, vaan ilmaisu on Villen mukaan alkuajoista monipuolistunut
KARINA OVET 18:00 | LIPUT 28,| ENNEN KEIKKOJA HAASTATTELUSSA RADIOPUHELIMET KESKIVIIKKO 26.2.2020 G LIVELAB TAMPERE LEVYJULKKARIT Soundi G Livelab mainos 1_20.indd 13 10.1.2020 9.41. + LAPINPOLTHAJAT + LAPINPOLTHAJAT SOUNDI JA G LIVELAB TAMPERE ESITTÄVÄT: MUISTA MYÖS KEVÄÄN 2020 VIIMEINEN SOUNDI-KLUBI: 27.3
Voi kunpa kaikki palaute olisi silkkaa emmagaalaa, jossa on niin paljon kategorioita, että eiköhän sieltä kaikki löydä omansa. Osallistuin keskusteluun itse kin, kun kirjoitin Helsingin Sanomiin Mauste tyttöjen jäämisestä Emma-gaalan tulokas kategorian ulkopuolelle. Eli keikoilla. Niin kuin Juice Leskinen kuvaili Linnan juhlia: ”Jengi on ihan lanttu hukassa hirveessä soseessa.” Ruotsissa sen sijaan osataan järjestää kunnon tvspektaakkeli. Palkinto on osa palautejärjestelmää. Tuskin muutaman vuoden jälkeen kukaan sitä muistaisi kaivata. Eipä gaalassa Pyhimyksellä mitään voitettavaa edellisvuoden kuuden Emma-palkinnon jälkeen olisikaan. En ole Emma-gaalaan erityisen turhautunut, mutta ainakin kyllästynyt siitä käytävään keskusteluun. Timon sanat ovat käyneet mielessä viime aikoina. Saattaisin toki ajatella toisin, jos olisin joskus voittanut jotain. Loputtomalta tuntuva määrä tarjoilijoita laskeutuu musiikin soidessa portaita pitkin kantaen tarjottimiaan kuin niiden päällä lepäisi Wigwamin debyyttilevyn ensipainos. Mahtuisikohan popmusiikkiin myös se juntin ääni, joka ajattelee, että Sudanista saa banaaneja. Emma-gaala pitäisi asettaa sen ansaitsemiin mittasuhteisiin. Entäs 2017. Jokainen palkinto on mielivaltainen. Olen tavallaan samaa mieltä. En jaksa seurata Emma-gaalaa televisiosta. Emma-gaala on yhtä edustava otos kotimaisesta musiikkivuodesta kuin tiikerin perse on kirahvista. 35 vuotta autokauppaa tehnyt mies syytti nettiä liiketoimintaansa liittyvistä ongelmista. Sen voisi uudistaa vaikkapa räjäyttämällä uuden vuosikymmenen kunniaksi, meidän kaikkien olisi parempi ilman. Tämän vuoden Emma-gaalan yhteydessä on puhuttu lähinnä parista asiasta. Ja missä vaiheessa popmusiikin on pitänyt olla faktapohjaista. Ja Vesala vuonna 2017. Palkintoihin pitäisi suhtautua niiden ansaitsemalla vakavuudella. Pyhimys pääsi otsikoihin kertomalla, ettei osallistu Emma-gaalaan, koska hiljattain menehtynyt räppäri MKDMSK ei ole ehdolla. Jos levyjä ei enää osteta niin kuin ennen, niin ainakin ihmiset haluavat edelleen nähdä suosikkiartistinsa esiintyvän heille hikeä roiskuen. En minä ainakaan muista. Tuomaristo voi päättää jättää asettamatta artistin ehdolle, niin kuin Maustetyttöjen kohdalla, ja tuomaristolla on siihen täysi oikeus. Kaikki palaute ei ole tietysti kivaa. Eli lopettaa. Mielestäni Maustetytöiltä ei ollut hyvä idea käyttää n-sanaa lyriikassa, se oli loukkaavaa ja rasistista, ja onneksi kappaleen sanat ovat nykyisin eri tavalla. Nobel-illallisen paras hetki on se, kun jälkiruokaparaati alkaa. Toinen keskustelua herättänyt aihe on Maustetytöt. En ollut sinänsä kiinnostunut Emma-gaalasta itsestään, vaan raadin hyvin ilmiselvästä kaksinaismoralismista, taiteeseen liittyvästä ilmaisunvapaudesta ja poplyriikan tulkinnasta. ”Koko netti pitäisi räjäyttää”, hän sanoi haastattelussa. Google toki kertoo, että Antti Tuisku vuonna 2016, niin tietysti. Miksi ihmeessä katsoisin. Emma-gaalan tuomariston puheenjohtaja Tommi Kyyrä on ilmaissut, että gaala kaipaa uudistamista. Olen jokusen kerran keskustellut kiukkuisten artistien kanssa siitä, kuinka kritiikissä ei ollut niitä asioita, mitä artisti olisi halunnut. Jokainen pal kinto on mielivaltainen.” arttu seppa?nen 1_2020 -taitto_b.indd 14 9.1.2020 13.19. Kuinka kiinnostavaa! Pyhimys auttoi viimeistelemään artistin postuumisti julkaistun levyn. Siitä tuli meemi. Muistatko edes kuka voitti Emman vuoden albumista vuonna 2016. Emma-palkinto ei tekisi MKDMSK:n tai kenenkään muun taiteesta yhtään parempaa tai huonompaa. Palkinnot eivät ole vakavia asioita. 14 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Emma-gaalan voisi räjäyttää R eilut kymmenen vuotta sitten autokauppias Timo Tuomi oli turhautunut ja kyllästynyt. Olisi toki hauska nähdä, että lyriikka-analyysia tehtäisiin myös muusta popmusiikista vastaavalla intensiteetillä kuin tehtiin Tein kai lottorivini väärin -kappaleen tapauksessa. Full disclosure: mielestäni MKDMSK:n musiikki ei ole kovin kummoista, mutta hänen menehtymisensä noin nuorena on aivan hir veän surullinen asia. Emma-gaalassa palkitaan lähinnä kotimaisen musiikin kaupallisesti menestyneintä kärkeä, joka saa jo muutoinkin palautetta pitkin vuotta mielestäni parhaimmalla mahdollisella tavalla. Artistit tarvitsevat ilman muuta palautetta. ”Palkinnot eivät ole vakavia asioita. Koska pidän gaalaa suoraan sanoen kovin yhden tekevänä, sen voisi Timoa lainatakseni vaikka räjäyttää. Tulkintoja kappaleesta on niin paljon kuin kuuntelijoita
17.-19.7.2020 • JOENSUU TONES AND I OF MONSTERS AND MEN YUNGBLUD TEHOSEKOITIN BELZEBUBS (AU) (IS) (UK) (FI) (HELL) Ennakkoliput myynnissä: ilosaarirock.fi/liput JA YLI 50 ARTISTIA VIELÄ TULOSSA! Ilosaari tulostus.indd 15 9.1.2020 11.58
Takalo alleviivaa tietysti vaikutelmaa tarkoituksella kosketinja kitaraintrolla, joka on kuin Born To Run lokalisoituna jäyhemmän sorttiselle Pohjois-Pohjanmaalle. Kaksin kappalein kerrotaan tarvitun myös kyläpoliiseja. Mutta ei kylällä pelkästään työtä ollut, vaan huveja myös, niitäkin kenties jokaisen tarpeiden mukaan: ”Tuossa talossa näytettiin ennen elokuvia / ja tuossa toisessa merimiehet piti öisin huvia / Ja tuossa oli kenttä, jossa peli oli aina rajua / Nyt kentänlaidan pultsarit jo puskee pajua.” Kulta-aikojen Martinniemessä oli elokuvateattereita kaksikin, samoin useita kauppoja ja kapakoita. Ajat muuttuivat, 1950-luvulla kukoistuskauttaan elänyt saha kävi lopulta kannattamattomaksi ja lakkautettiin vuonna 1988. Mutta definitiivisen kotipaikkalaulunsa Takalo teki vasta toiselle sooloalbumilleen Vasta rannan laulut (2011), tosin kappale ilmestyi singlenä peräti kolme vuotta ennen pitkäsoittoa. ”Isän kanssa me istutaan meiän ysikutos-Saabissa / Tuo Hauki-Jussi muuten, se ei ole kaapissa / Ja tuota maalaria, sitä ei ole siunattu aivoilla / Ja tuo rouva tuolla oli ennen tyttö laivoilla.’” Ylvään kertosäkeen manifesti ”Ei se tuokaan aivan täysillä käy / mutta silti sahalla se töissä vain käy” tiivistää inklusiivisen ja yhteisöllisen yhteiskunnan ihanteen, siis sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion. Vuosikymmeniä sen elämänmenoa hallitsi vuonna 1905 perustettu saha, joka toi pikkupaikka kunnalle kansainvälistä kauppaa, värikästä elämänmenoa ja tietysti töitä. Teksti: Niko Peltonen TYÖT LÄHTI, KYLÄ JÄI Jukka Takalo: Martinniemi (2008) ”Kun se kehitykseksi kutsuttu pienentää maailmaa, köyh dyttää se sitä myös.” martti luther 11_2019 -taitto_b.indd 16 9.1.2020 13.20. Metafora kapitalismin ja työväenluokan sopimukselle, joka sanottiin yksipuolisesti irti. Olen usein kutsunut Martinniemeä springsteeniläisimmäksi Suomessa koskaan tehdyksi biisiksi. Takalo etenee kuitenkin paljon Springsteenin kopiointia tai edes lokalisointia syvemmälle ja piirtää muutamassa säkeistössä tarkan kuvan siitä, miltä juuri Martinniemessä tuntui elää ja olla ja millaisia ihmisiä siellä eli ja oli. Ne paikat ovat aina ihmisten koteja, jonkun juuret etsivät aina ravintoa maaperästä, jossa sitä ei enää ole. Martinniemen sahan voimalaitoksen 72-metrinen piippu hallitsi kylää eräänlaisena muistomerkkinä vuoteen 2017 asti, kunnes se purettiin turvallisuusriskinä: oli asbestija homevaaraa, piipun sortumistakin pelättiin. Paikallisiin niin ikään kuulunut kirjailija Joni Skiftesvik luonnehti silloisessa Ylen jutussa piippua ”melkein kuin inhimilliseksi olennoksi”, joka tarkkaili kyläläisiä ja näiden tekemisiä. Kumpikin tarina jatkuu tietysti niin, että työt loppuvat, kaupunki kuihtuu, mutta ihmisten on silti koetettava elää. Viitekehys on 70-luvun Suomi, mutta kansainvälisestä kauppasatamasta katsottuna sekin näyttää moniarvoisemmalta kuin yksiulotteisissa mielikuvissa. Parhaimmillaan Martin niemi kamppaili Kotkan kanssa Suomen suurimman puutavarasataman asemasta. Toinen ilmeinen rinnastus Brucen tuotannosta olisi My Hometown, jossa on sama alkuasetelma kuin Martinniemessä: kertoja istuu pienenä poikana isänsä kanssa autossa, isä kertoilee tarinoita kotikaupungista, sen ihmisistä ja olemuksesta. Bändi ei koskaan peitellyt haukiputaalaisia juuriaan, onpa yksi sen rakastetuimmista kappaleista nimetty kotikunnan mukaan. Tai kun laulussa kylällä oli ennen kaksi vappumarssia, lienee paikallaan siteerata myös Marxia: Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan. 16 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa M artinniemi on merenrantakylä entisessä Haukiputaan kunnassa, Oulun pohjois puolella. Kaikki tietävät, mikä teki kulta-ajasta lopun, mutta laulun loppunostatus vaatii silti sen sanomisen ääneen: ”Kapitalismin lait kovemmiksi ovat muuttuneet / Raha jumalaksi tehty, siitä tuulet suuttuneet / Moni henkensä eestä joutunut on lähtemään / Mutta kylä jäi siihen, ja henki elämään.” Kun se kehitykseksi kutsuttu pienentää maailmaa, köyhdyttää se sitä myös, sikäli kuin rikkaudella tarkoitetaan elämän lonkeroiden ulottumista monissa eri muodoissa mahdollisimman moniin eri paikkoihin. Silloin parikymppinen Jukka Takalo oli aloittamassa uraansa Aknestik-yhtyeen laulajana
LIPUT MYYNNISSÄ NYT! × PROVINSSI.FI/LIPUT #PROVINSSI × PROVINSSI.FI + kymmeniä lisäyksiä luvassa! 25.–27.6.2020 TÖRNÄVÄNSAARI, SEINÄJOKI SYSTEM OF A DOWN THE CHEMICAL BROTHERS HASSISEN KONE \ KORN \ DEFTONES CHARLI XCX \ DISTURBED \ GOJIRA \ OPETH APULANTA / BEAST IN BLACK / BELZEBUBS / BLUES PILLS ERIN / GASELLIT / GETTOMASA / HATARI / INSOMNIUM KOLMAS NAINEN / MAUSTETYTÖT / MOKOMA OLAVI UUSIVIRTA / RUUSUT / SANNI / XYSMA Provinssirock tulostus.indd 17 9.1.2020 14.31
Hieno Dave Edmundsin pop-tuotanto tässä ja mikä ihmeellisintä, rokkibiisit ovat levyn huonoimmat! LEVY, JOKA KANNUSTI TEKEMÄÄN OMIA BIISEJÄ Kakkahätä 77 WTC räjähtää ep – MySpacesta kuulin biisin Tää on sun helvetti ja pistin seiskan samantien tilaukseen. PARAS LIVELEVYTYS The Who Live At Leeds – Tämä on erittäin kova, ja suosittelen aina The Who -yhtyeestä tietämättömille tätä levyä. – Mutta soololevyn päädyin kuitenkin soittamaan täysin itse, koska biisit oli helpompi vääntää omaan tahtiin, haaskaamatta muiden aikaa. Tää ääni -biisiä ei meinattu saada toimimaan. Mitään levytyssopimusta en ole vielä ikinä allekirjoittanut. Elämäni soundit 18 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Joni Ekman LEVY, JOSTA TULI BOOGIEHERÄTYKSENI Status Quo Piledriver – Tämän ostin seitsemällä eurolla kirpputorilta tietämättä levystä mitään. Eli jos aiemmin lauloin, että ”ryypätään”, nyt vain ”juodaan” – ei siis sen kummempaa. Niistä tunnetuimmat lienevät Juice Normaali, Lähtevät Kaukojunat ja The Achtungs. Bändi oli tuona iltana tikissä. T uotteliaana ja monipuolisena lauluntekijänä sekä rankkana rock-kitaristina tunnettu Joni Ekman on yrittänyt hillitä aktiivisinta luovuuttaan. Naiivia ja hieman erikoista mutta perusasiat kondiksessa. – Olen tosiaan koettanut hidastaa tahtia, naurahtaa Joni, jolle on Koiran Näköisen Naisen ensisoolojen (2013-2016) jälkeen kertynyt runsas tusina muuta projektia. Rumaa jytää, mutta silti kovin kaunista. Rock on, Jukka. LEVY, JOKA OLI KOIRAN NÄKÖISEN NAISEN INNOITTAJA Home Blitz Out Of Phase – Ihastuin tähän ja Afrika Korpsin Music To Kill By’hin ja halusin tehdä jotain vastaavanlaista horjuvaa punk rokkia. Koko kansan suosikki olikin aluksi PUNKKIA! Avausraita Teen sinusta muusia kolahtaa edelleen kuin metrin halko. – Etteivät hommat menisi liian rockiksi tai punkiksi aloin vaihteeksi tehdä tätä ei-niin-suoraviivaista ja vähän hienovaraisempaa materiaalia. Soundit ja biisimateriaali timanttia. Puoliunessa sain oman osuuteni purkkiin. Tähän pyritään. Suosittelin levyä myöhemmin Koiran jätkille ja sitten alettiinkin boogaamaan. (Koira, Siivet, Ninni Forever Band, Lähtevät Kaukojunat) Ela?ma?ni soundit 1_20.indd 18 8.1.2020 13.22. Soitan muutenkin kitaran ohella joissakin bändeissäni rumpuja, enkä yrittänytkään luoda mitään erikoisempia sovituksia. LEVY, JOKA TUO MIELEEN TEINIIÄN JA KOTIKULMAT SOMEROLLA Eppu Normaali Aknepop – Tämän kun sai pitkän odotuksen jälkeen cd:nä lainaan Someron kirjastosta, olin aivan myyty. PARHAITEN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI The Who Who’s Next – Täysin ajaton klassikko jota on tullut pyöriteltyä soittimessa jo yläasteikäisestä asti. Suullisesti joka homma on sovittu. Alkuvuodesta Koira-yhtyeen kanssa julkaistu ravakka boogielevy Uskon musiikkiin jäikin viime vuoden ainoaksi levyksi, mutta sen tekemisen ohessa alkoi syntyä poikkeavia lauluja, joita varten perustettu Siivet-yhtye aloitti nyt ilmestyvän soololevyn Sinulle esityön. ALBUMI, JOKA INNOITTI SOOLOURALLE Jukka Nousiainen Huonoa seuraa – On se myönnettävä, että Jukka Nousiaisella on ollut suuri vaikutus tekemisiini ihan jo Räjäyttäjien alusta asti. Joskus lähettelin itse demoja, mutta nyt kysellään toisin päin. Yksi niistä harvoista artisteista, jonka kanssa tuntuu olevan paljon samoja näkemyksiä musiikinteon suhteen. LEVY, JOKA AUTTOI NUORENA SYDÄNSURUIHIN Flamin’ Groovies Shake Some Action – Tuli luukutettua ensirakkauden loputtua. Sitä pyöriteltiin niin pitkään, että kello alkoi olla jo paljon, kun keksittiin laittaa Riston koskettimet ja minun kitarani soittamaan ihan eri kuvioita. Kitaristin pesti Ninni Forever Bandissa paljastui myös, kun ennakkovideo Tää ääni ilmestyi helmikuussa YouTubeen, ja Ekman revitti sillä näyttävät kitaraosuudet. – Fuck CD’s on oma pienlevy-yhtiöni, mutta monille muillekin olen levyttänyt, aina kun vain joku on pyytänyt. En osannut silloin kuvitella, että Suomessakin voi tehdä hyvää punk-musaa. Eipä mennyt kauan, kun oli ensimmäinen oma bändi (Johnny Ekman & H.I.V.) pystyssä ja eka demo tehtynä. Ninni Forever Bandin tyyli on minulle vieraampi, mutta haluan mielelläni haastaa itseäni ja oppia uusia soittotapoja. En pysty enää kuuntelemaan tätä niin, etten muistelisi noita viattomia nuoruuden päiviä. Rankka kansi, tukat silmillä ja kepit komeasti rivissä
Room Escape tulostus.indd 19 9.1.2020 11.05
Discogs-tietokanta löytää tänään 551 äänitejulkaisua, joilla Anssi on ollut osallisena. Näkyvyyttä ja suosiota tuli uran alkuvaiheissa muun muassa Heikki Helan ja Mikko Kuustosen kaltaisten lauluntekijöiden ja popyhtye Nylon Beatin kanssa. Haapamäeltä kotoisin oleva Anssi Olavi Nykänen (s. Gloriaa Nykänen on kerännyt eniten Pekka Pohjola Groupin jäsenenä. S tewart Copeland lausui kerran, että itseään voi kutsua muusikoksi vasta kun on saanut ihmisten sielut tanssimaan. Nylon Beatin myötä käynnistynyt aseveljeys kitaristi Marzi Nymanin rinnalla on sekin kiertynyt toisinaan erikoisiin muotoihin. 20 SOUNDI 20 SOUNDI Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Anssi Nykäsen yli 30-vuotiselle uralle mahtuu käänteitä. ”Tsekkasin idolieni soittamista tarkasti, koska halusin selvittää, mitä he tekevät.” ANSSI NYKÄNEN haast_Anssi Nyka?nen_c.indd 20 9.1.2020 13.24. Sadat tuhannet ihmiset ovat nähneet ja kuulleet Nykästä vuosien saatossa lavoilla, eikä levytettyä saldoakaan tarvitse hävetä. Maamme pidetyin ja arvostetuin rumpali on kompannut jos jonkinlaista artistia ja saanut näkyvyyttä paitsi Nylon Beatin ja Pekka Pohjola Groupin riveissä, myös Paula Koivuniemen, Heikki Silvennoisen ja Mika Järvisen yhtyeissä. 1980-luvun puolivälissä alkoi myös näihin päiviin kestänyt, moniin tilanteisiin vienyt ystävyys, yhteistyö ja avunanto basisti Harri Rantasen kanssa. 1965) täyttää The Police -rumpalin vaatimuksen täysin. Yhtä oudoille vesille Nykänen on seilannut Jussi ja Antti Hyyrysen uutta albumia juuri nyt työstävän Wöyh!-yhtyeen kanssa. Kun Gramex juhli kesällä 2017 viisikymppisiään, oli hänen levyttämiensä musiikkiesitysten saldo 5100 kappaleen kieppeillä
Anssi Nykäsen soittoa on levytetyssä muodossa kuultu yli 5000 kappaleella. Tavallaan. Säveltäjä-basistin ”Heavy Jazz” -estetiikan itseoikeutetuksi ankkuriksi 1992 ryhtynyt ja Pohjolan kuolemaan asti 2008 paikkansa pitänyt rumpali vahvisti viimeistään tällä kiinnityksellä statuksensa maamme ykkösrumpalina. Musan suhteen lapsuuteni meni siinä mielessä vähän hassusti, että tiesin Trafficit, Muddy Watersit, Al Kooperit ja vastaavat, kunnes vasta paljon myöhemmin kuulin radiosta suomalaista iskelmämusiikkia. Eri tyylien edelleen jatkuva opiskelu takaa, että hänet voi tilata soittamaan käytännöllisesti katsoen mitä tahansa. elämänkatsomuksellisia asioita. Joviaalin, kollegoidensa suuresti arvostaman ja yleisön rakastaman Nykäsen ammattitaito on korkeinta mahdollista tasoa. Siellä mätettiin pian Keith Moon -staililla. ”Nyt on kova juttu!” Yritin jotenkin hahmottaa, mitä nämä jätkät oikein puuhailevat. Molemmat vanhemmat olivat aivan ihania, samoin sisko ja veli.” Anssi Nykänen ja toinen tuleva mestarirumpali Marko Timonen musiikkileirillä 1980-luvun alussa. En ymmärtänyt mitään. Samoihin aikoihin syttynyt Hurriganes-innostus ei asiaa helpottanut. Porissa asunut serkkuni ryhtyi soittamaan rumpuja samoihin aikoihin. Mitch Mitchellin erikoinen rumpubiitti, Jimin kitarasoundi... Olin tietenkin onnesta mykkänä. Levyhyllyjen penkominen on yhä aivan mahtavaa. Ja tässä oli jotain, mikä vei kaiken huomioni. – Muutimme jossain vaiheessa Keuruun asemalle, mistä veli valloitti itselleen yläkerrasta huoneen. Minähän menin ja siitä se lähti. Nimenomaan rummutko sinuun heti vetosivat. Slade alkoi kiinnostaa kumpaakin, minkä jälkeen meihin iski Fleetwood Mac, Little Feat, Lynyrd Skynyrd ja vas”Tajusin jossain vaiheessa, että olen ollut itse asiassa aika onnekas paskiainen. Veli kuitenkin päästi minut kasaamaan kanssaan pahvilaatikoista rummustoa, mikä tuntui älyttömän hienolta. Sieltä löysin Doobie Brothersit, Grateful Deadit, Boz Scaggsit ja vastaavat. Toinen paikka oli Pori, missä serkkuni asui. Epe’siltä tuli hommattua Quincy Jonesit, Man-yhtyeen Maximum Darkness (1975) ja ties mitä kaikkea. Ja vihjasivat aika suoraan, että pitäisikö minun käydä katsomassa. – Aika pian. K u v a: A n ss i N y k äs en ko ti al b u m i K u v a: Jo o n as B ra n d t > Soundi-haastattelu haast_Anssi Nyka?nen_c.indd 22 9.1.2020 13.24. Olin 9-10-vuotias ja varmasti maailman huonoin oppilas. Niinpä Nykäseen onkin viime aikoina luottanut yhtä lailla karskia elektroa pumppaava K-X-P kuin kosketinmestari Esa Kotilainen, hurjia vuosikertarockprojekteja suurella sydämellä toteuttava Mika Järvinen ja iskelmäruhtinatar Paula Koivuniemikin. Sinne harhaudun edelleen usein, muun muassa jouluostoksille lähtiessä. Jos innostuin jostain, keskitin siihen kaiken tarmoni ja touhusin asian parissa aivan kympillä kunnes väsähdin ja kaaduin hiki päässä sänkyyn. – Se oli vuonna 1970 tai 1971, eli olin joko viiden tai kuuden. Kokemus oli aivan mykistävä. Anssi elää ja hengittää musaa, ja se on meidän kaikkien voittomme. Veli osti lisää levyjä ja minä nautin olostani. Saitko pian omat rummut. Esko Leinonen yritti opettaa rudimentteja ynnä muita oikeita asioita, mutta ei minua jaksanut kiinnostaa. Joku Black & White on suosikkipaikkojani Helsingissä. Jökötin siinä suu auki ja mieleen välähti, että Tarzanin ammatti taisi nyt saada vahvan kilpailijan ”tavoiteduuni”-kisassa ja tulevaisuuden isoja linjoja muutenkin hahmotellessa. – Joo. Koska pääsit soittamaan oikealla . Minulla ja systerillä ei ollut sinne periaatteessa mitään asiaa, mikä tietenkin otti päähän, koska siellä oli se ihana levyaarteisto. Nipussa oli kaikenlaista, muun muassa Creamin Badge/Crossroads. – Olimme muuttaneet Parkanoon, kun vanhemmat mainitsivat paikallisen musiikkiopiston rumpulinjasta. Mistä aloit itse hankkia levyjä. – Ensi sijassa Tampereelta. Niissä oli jotain niin ällistyttävää. Siellä oli levykauppa, josta sai amerikkalaista musaa varmasti paremmalla hahlolla kuin mistään muualta Suomessa siihen aikaan. ADHD:stä ei silloin puhuttu, enkä siis ollut saanut diagnoosia, 22 SOUNDI mutta ihan ilmiselvä tapaushan minä olin. Hän viritti vehkeet kuntoon ja esitteli laitteella toistettavia singlelevyjä. Isoveli toi meille ensimmäisen levysoittimen ja siihen kuuluvan kaiutinjärjestelmän. Lukemasta ymmärtää, ettei yhteen tyylilajiin olla jämähdetty. Koska kiinnitit ensimmäisen kerran tietoisesti huomiosi musiikkiin. No, Remultakin on kyllä tullut omaksuttua vuosien varrella kaikenlaista. Karriäärin alkupäästä löytyy muun muassa hakkuutöitä Havana Blackin kanssa ja popin, soulin, rockin sekä iskelmän välillä rullaavaa komppausta yhtä lailla Maarit Hurmerinnan, Laura Voutilaisen ja Arja Korisevan kuin Aki Sirkesalon, Mikko Kuustosen ja Edu Kettusenkin taustalla. Seisoin keskellä huonetta, kun hän laittoi ekan levyn soimaan. Enemmän kyllä tällaisia... Se oli Jimi Hendrixin Crosstown Traffic, jonka kääntöpuolella oli Gypsy Eyes. Tai ihan ensin ehkä se kokonaisfiilis ja soundi. Olen tällainen iltatähti eli veli on minua kymmenisen vuotta vanhempi, joten häntä tuli toteltua
Ja täysin omaehtoisesti. taava Amerikan-meininki. Hän oli myös minua parempi rumpali, mutta olin niin painostava ja rasittava, että näin se kuvio meni. Riittikö tukea kotoa pitkään. Aina selvitään, ruokaa saadaan pöytään ja tärkeintä on, että nauru raikaa. Ne sessiot olivat todellakin jotain muuta. Enkä minä sitä paitsi olisi pystynyt vaihtamaan mihinkään toiseen soittimeen! Kokoonpanon täydensi pari kaveria kotinurkilta. – Aloin treenata systemaattisesti muun muassa taimia ja kuunnella levyjä kaikkiaan paljon analyyttisemmin. Se juonsi juurensa Haapamäen rokkikuvioihin ja eka keikka oli isän jahtiporukan hirvipeijaisissa. Olin jonkun aikaa pirun tyytyväinen, koska olin mielestäni Haapamäen coolein jätkä. – Keikkailu alkoi Humppakolmionimisessä yhtyeessä, jonka kokoonpano oli aika klassinen haitari, kitara ja rummut. yhty eessä Anssi Nykänen soitti Ahlqvistin lisäksi Juha Tikan, Jarmo Nikun ja Timo Prats kinin kanssa. Kuva otettu noin vuonna 1990. Voit arvata, miltä tuntui saada hyvät feedbackit näiltä kurkoilta, joita oli katsellut jo pidempään ylöspäin. Sellainen hyvä vaikutus tästä käänteestä oli, että innostuin ihan tosissani treenaamaan. Sen lisäksi, että muiden huomio totta kai hiveli itsetuntoa, se aiheutti lopullisen napsahduksen. haast_Anssi Nyka?nen_c.indd 23 9.1.2020 13.24. Kamoja ostettiin, sinne sun tänne kuskattiin ja ylipäätään jutuissa tuettiin. Kunnes tajusin, että jätkät suosikkilevyilläni osaavat todella soittaa. Ekan demon tekeminen Sundqvistin Mikan studiolla Lempäälässä oli melkoinen silmien ja korvien avaus. Nylon Beat ehti nähdä valtavan määrän hotelli huoneita. – Niihin on vielä vähän matkaa tässä vaiheessa. – Jengiä kertyi muutenkin toisinaan kuuntelemaan soittoani ja ymmärsin lopullisesti, millainen hyöty harjoittelemisesta on. Mutta vastapainona kotona vallitsivat tarkat eettiset säännöt. Tai itse asiassa ehkä koko elämän aikana. Vähintään yhtä tärkeitä olivat Nätsin (Esa Rosvall) vetämät Tuiskulan kesäbändileirit Kullaalla. Molemmat vanhemmat olivat aivan ihania, samoin sisko ja veli. Koska soitit ensimmäisen keikkasi. Melkoinen siunaus ja hyvät eväät elämän alkuun. Olin yhdentoista ja lopulta melko kova myyntivaltti, koska olin sellainen pikkupoika, josta näkyi vähän päätä setin takaa. Meillä vallitsi myös terveet periaatteet. Tai sanotaan, että hoksasin ainakin, etteivät asiani välttämättä ole niin huonolla tolalla. – Se kehkeytyi nimenomaan tämän serkun kanssa. Tulivatko opinpolulla seuraavaksi vuoroon tunnit Jyväskylän musiikkiopistolla. Niitä pidän merkittävinä virstanpylväinä. nut koskettimiin ja teki biisejä. – Kyllä. Tajusin kotimatkalla, että nyt minun Pepe Ahlqvist H.A.R.P. Eli aloin harjoitella vielä ahkerammin. Kuulimme leiristä jostain serkkuni kanssa ja ilmoittauduimme mukaan. Siis ihan tajutonta! Olin 15-vuotias ja siellä koin ylivoimaisesti suurimmat musan opiskeluun liittyvät ahaa-elämykset siihen mennessä. Ihmisiä opetettiin kunnioittamaan ja sitä rataa. Tajusin jossain vaiheessa, että olen ollut itse asiassa aika onnekas paskiainen. Onneksi olin jo innostunut treenaamaan, ja sainkin paljon positiivista palautetta maikoilta. Tsekkasin idolieni soittamista tosi pikkutarkasti, koska halusin selvittää kunnolla, mitä he tekevät. Millainen oli ensimmäinen bändisi. Nätsi on huikea äijä, näin häntä viimeksi kesällä. Vanhemmilla ei ollut mitään musahommia vastaan. Pian minullakin oli pitkä tukka, korvakoru, päässä joku ihmeen lierihattu ja yllä samaa sarjaa olevat Allman Brothers -tyyliset rytkyt. Tässä Erin ja Jonna has suttelevat juhlin nan uuvuttaman rumpalin kustan nuksella jossain päin Suomea kesällä 2003. Hän oli vaihtaSOUNDI 23 ”Ekan demon tekeminen Sundqvistin Mikan studiolla Lempäälässä oli melkoinen silmien ja korvien avaus.” on pakko alkaa katsella vähemmän peiliin ja keskittyä enemmän harjoittelemiseen. Ettei ulkonäöllä ole lopulta niin merkitystä. Opettajina olivat ekana vuonna muun muassa Pekka Pohjola, Vesa Aaltonen, Seppo Tyni, Kassu Halonen, Johnny Gustafsson ja muistaakseni myös Louhivuoren Janne
K u v a: M ik a Ju ss il a K u v a: M ik a Ju ss il a > Soundi-haastattelu haast_Anssi Nyka?nen_c.indd 24 9.1.2020 13.24. Vaikka toisaalta... Koska minähän soitan vaikka eläinkunnan edustajien kanssa! Koiran kanssa olenkin jo samalla (Päivi Mäkisen) levyllä, mutta emme kyllä olleet studiossa samaan aikaan. Sessiohommat maittoivat muutenkin. Olin myös yhdessä vaiheessa, parinkympin kynnyksellä, ihan tajuton puritaani. – Twist Twist! Jumalauta, miten tyylitajuinen rumpali. Muistan noilta ajoilta Tampereellakin seisahtaneen mainosrundin, jonka merkeissä soitit klinikan kahdestaan Twist Twist Erkinharjun kanssa. Tony Williamsin, Pierre Moerlenin, Ginger Bakerin tai Jeff Porcaron... Vaikka sehän ei pidä kutiaan, esimerkiksi Maaritin tuotanto oli silloinkin ihan timanttista. – Paha sanoa, keikat eivät olleet nuorempana yhtä tärkeitä kuin levyjen kuuntelu. Juuri sellainen perfektionistinen mulkku, joita nykyään inhoan. Kerran hän vain soitti, että tulepas poika tänne Stadiin sieltä. Samana vuonna siellä esiintyi myös Tony Williams Lifetime. Bändissä oli Jarmo Nikkua ynnä muita ja sellainen seura auttaa aika pian huomaamaan, että nyt ei olla enää Haapamäellä. Yleensä parhaaseen lopputulokseen päästään, jos innostuu edes jossain määrin jutusta, mikä on ikään kuin pakko ottaa haltuun. Havahduin jonkin aikaa sitten siihenkin tosiasiaan, että tässä on nyt 54 vuotta taulussa eli näillä huomasin, että nyt saan ainakin soittaa sydämeni kyllyydestä. Vähän myöhemmin minuun teki suuren vaikutuksen Terry Williams, joka oli Man-yhtyeen mukana rundilla Suomessa. Hyyrysten veljesten kanssa Anssi Nykänen on lyöttäytynyt yhteen Wöyh!-yhtyeen tiimoilta. Se mies kuuluu sukupolveen, jonka edustajat soittavat aina biisiä. Todella härski jäbä.” Crazy Worldin tahdittajana vuonna 2012. Sen kaliiberin laulajia ei ole muuten kävellyt vastaan kovin montaa. Kaikkien studiomuusikon urasta haaveilevien piti aikoinaan asua pääkaupunkiseudulla. Olen muun muassa nähnyt Al Fosterin soittamassa Sonny Rollinsin bändissä Kirjurinluodolla ties koska (1979). Minulla tosin on ollut pienestä asti sukulaisten kautta se Pori-yhteys eli olen ollut Jazzeilla ensi kerran ehkä vuonna 1975. Hän oli perustamassa Esa Kaartamon kanssa bändiä ja halusi minut mukaan. Uuden albumin mahdollisuutta on viime aikoina tarkasteltu bändiliideri Mika Järvisen kanssa. Onko jonkun stailin omaksuminen tuntunut erityisen työläältä. Missä vaiheessa tutustuit kitaristi-laulaja Heikki Silvennoiseen, jonka kanssa teet edelleen töitä. Mutta esimerkiksi kotimaisen musan kiersin kaukaa. Mutta joo, se rundi oli hauska. Tietyn stailin diggailu ja treenaaminen ovat ihan eri asioita. Kuuntelin oikeastaan yksinomaan amerikkalaista musiikkia. – Hyvin. Näin konsertin Jyväskylän yliopiston salissa, ja se oli älyttömän kova. Miten sinun muuttosi sujui. Koko lukioaika menikin pitkälti harjoitellessa. Sen äijän asenne oli jotenkin aivan pitelemätön. Sen äijän asenne oli jotenkin aivan pitelemätön. Soitin Pepe Ahlqvist H.A.R.Pissa, ja Hessu tuli katsomaan meiltä jonkun keikan. Kiersimme Suomen musakauppoja ja paiskoimme menemään. Ja John Bonhamin, Billy Cobhamin, Christian Vanderin, Jim Keltnerin, Bill Brufordin tai Harvey Masonin. Kohta myös läpäistä seulan. Äijä on kuulostanut itseltään kymmeniä vuosia ja se sama punainen lanka on mennyt tekemisen läpi alusta asti. Olisipa silloin ollut Youtube, niin aika moni asia olisi selvinnyt nopeammin. Meikäläisissä levyissä ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvät soundit. Erikseen, mihinkään varsinaisesti liittymättä, pitää muuten mainita myös Phil Collins. Se taisi olla loppuvuotta 1986 ja moottorina toimi (basisti) Pekka Helin. Kuka rumpali sai sinut ensi kerran haukkomaan henkeäsi keikalla. Keiden tyylejä erityisesti tutkit. Palasit äsken levyjen merkitykseen. Palavaa instrumentin hallinnan treenaamista ja loputonta uteliaisuutta. Tällaisissa paikoissa huomaa usein, ettei sitä ole vielä lähellekään valmis muusikkona. Tuskin löytyy tyyliä, jota et olisi eläessäsi ainakin parin kappaleen verran soittanut. – Suurten linjojen suhteen liikkeet ovat olleet hyvin pieniä. Espanjasta lentää tänne Suomeen soittamaan keikkoja parissa tunnissa. 24 SOUNDI 24 SOUNDI Joten Jyväskylän musiikkiopistolle marssi erittäin motivoitunut ja innokas oppilas. Eri tyyppien stailien omaksuminen, siinä määrin kuin se itseltäni onnistuu, on ollut minulle aina hirvittävän kiehtovaa ja tärkeääkin. Q.Stone oli jo ”Samana vuonna siellä esiintyi myös Tony Williams Lifetime. Tajuttoman musikaalinen ukko. Keikkojakin alkoi tulla, sekä studioissa että lavoilla. ”Hei miten toi tarkalleen tekee ton jutun. Jonkun ajan päästä törmäsin Kassu Haloseen, jonka kautta päädyin soittamaan muun muassa Kirkan levyille. Olenkin miettinyt vaimon kanssa puolivakavissani, että siirtäisimme näin talvisin asumisen painopisteen Costa Blancalle. Led Zeppelin, Cream ja muutama muu harva brittibändi tai -artisti saattoi tavallaan mennään. Kunnioitan sellaista ihan älyttömästi. Voisi olla viisasta alkaa pikku hiljaa keskittyä siihen, että tosissaan nauttii musan tekemisestä. Miten se kuulostaa noin hyvältä ja miksen minä kuulosta yhtä hyvältä” Ja tämä estetiikan tutkiminen on jatkunut koko elämän. – Oikeastaan kaikkien kovina pitämieni rumpalien. Miten paljon makusi ja mieltymyksesi ovat vuosien varrella muuttuneet. Sinut napattiin pian myös Pearlin mannekiiniksi. – Se oli 1990 tai seuraavana vuonna. Todella härski jäbä. Pääsin soittamaan eri staileilla eri ihmisten kanssa. – Esimerkiksi punkin kauneus aukesi minulle vasta sitä kautta, että soitin sitä itse. Mutta olin aika pöyhkeä jätkä ja sehän menee usein niin, että vasta kun jotain juttua alkaa itse tehdä, sen todella tajuaa. Esimeriksi Steve Gaddin klassinen komppi Simon & Garfunkelin biisissä 50 Ways to Love Your Liver. Ja niinhän sen kai pitääkin olla
Eikä Pa lefacen Laulavan Unionin sessioita voi unohtaa. Heikki on yksi kovimmista soittajista, joita on vas taan tullut. Tiedän, että ehdit nähdä taiteilijan kaikki puolet. – Meillä oli sen yhtyeen kanssa niin monia niin hienoja hetkiä, et teivät tämän lehden sivut riittäisi kaiken kertaamiseen. Kun päätitte palata Pohjolan materiaalin pariin hänen muistokonsertissaan tammikuussa 2009, basistiksi valittiin Lauri Porra. Hieno, sementtipäinen äijä ja sitä kautta myös aika uniikki tuottaja studiossa. Mukana oli Rantasen Harri, ja vii meistään nyt meistä tuli täysin paita ja perse. Jonnasta (Geagea) ja Erinistä (Ant tila) tuli ihan maailmanluokan täh tiä ja esiintyjiä lyhyessä ajassa ja bändi hitsautui sikatiukaksi. Se oli hienoa, koska Tabula Rasa ja Friendz olivat pyörineet mei käläisen levylautasella huolella. Teimme ensin melko intensiivisesti hommia, mutta sitten tuli melkein kymme nen vuoden tauko. – Työstän Esa Kotilaisen kanssa hänen huimaa Tellusprojektiaan ja lähden rundaamaan Eurooppaan ja EteläAmerikkaan Marko Hietalan bändissä. ”Nyt istut tässä ja koe tat soittaa. Sukimisen jäl keen hän talutti Pekan lavalle ja is tutti tuolille. Kaikkiaan upea kokemus, kymmenen pojoa. Aikuinen Nainen starttasi minun ja Harrin osalta 2006, kun Paulalle tuli jostain jul kaisusta vuosia täyteen ja tausta joukot pistivät pystyyn kunnon konserttikiertueen. Soitit ilmeisen sopivasti, koska Pekka piti sinut bändissään loppuun asti, kahden studioja kahden livelevyn verran. Ja jatkan kokoonpanossa edelleen enemmän kuin mielelläni. lokakuuta 2019 Ravintola Gopal, Tampere ”Bändissä oli Jarmo Nikkua ynnä muita ja sellainen seura auttaa aika pian huomaamaan, että nyt ei olla enää Haapamäellä.” Tätä nykyä Anssi Nykäsen pitää tien päällä esimerkiksi Marko Hietalan yhtye. Kuvanottohetkellä käynnissä on viime kesän Tuska-festivaalin keikka. Eikä muita ole tarvinnut tuuraustehtäviin sittemmin pyytää. Käynnistyivätkö työt Paula Koivuniemen kanssa heti perään. Soitin hänen levyllään kin. Mistä jutuista olet juuri nyt innoissasi. SOUNDI 25 olemassa, mutta mies suunnitteli ensimmäistä soololevyään, mitä kautta päädyin hänen bändiinsä. Onneksi Lauri on aina löytänyt jutulle aikaa, vaikka onkin niin haluttu muu sikko. Sitten minä ajauduin kei koille, joiden jälkeen jäin yhtyee seen. Soitin Ounaskarin Markun kanssa levyn biisit puoliksi sisään. Hienoja hommia, ai van mahtavaa! 27. – Joo, ja sehän oli ihan pirun hieno jakso. Eikä tilanne siitä onneksi enää huonommaksi mennyt ja keikka saatiin soitettua. Ja hän totta kai hoitaa leivis kän jo omista lähtökohdistaan en siluokkaisesti. Meidän on määrä tsekata parhaat palat Mikan (Järvinen) kanssa sillä silmällä, olisiko siellä siementä uu teen Crazy World levyyn. Niin ikään näimme kyllä niitä huonojakin het kiä, mutta käsittääkseni vähemmän kuin hänen aiempien kokoonpano jensa musikantit. Ja halusi rajoit taa keikkojen määrää ja panostaa samalla laatuun ja show’hun. Hän oli nähnyt siinä vaiheessa jo kaikki iskelmä maailman puolet. Nylon Beat starttasi 1990-luvun lopussa. Onneksi hänen äänimie henään siinä vaiheessa vuosikym menet toiminut Tage Ylitalo otti ti lanteen haltuun. K u v a: M ik a Ju ss il a haast_Anssi Nyka?nen_c.indd 25 9.1.2020 17.33. – Jep. – Ja sinähän osuit tosiaan kerran paikalle kun Pekalle pidettiin Lu takon takahuoneessa pikku kurin palautus. Etkä spiikkaa kertaakaan mitään”, Tage ohjeisti. – Melkein. Sitä kesti vuoden 2003 loppuun ja tosi mahtavaa oli. Huomasimme kohtuullisen äkkiä, että musiikilliset rootsimme ovat aika samoissa mullissa. Tuntui hienolta päästä kuulemaan ja äänittämään Pekan uutta musaa. Kunnes taas jokin aika sitten aloimme soittaa yhdessä. Myös Make (Markku Kanerva, kitara) ja Seppo (Kantonen, koskettimet) pitivät ideaa elinkelpoisena, joten juttu meni lopulta aika helposti. Myös taannoiset jamisessiot studiossa Porran ja (kitaristi) Timo Kämäräisen kanssa olivat rautaa. Suuren sankarisi Pekka Pohjolan piiriin livuit vuonna 1992 ilmestyneen Changing Watersin äänitysvaiheessa. Huikea, luontainen muu sikko ja hieno mies. Yli sata keikkaa vuo dessa monta vuotta putkeen älyt tömän taitavan porukan kanssa. – Minä olin soittanut Laurin kanssa, tunsin miehen muutenkin ja siksi ehdotin häntä. Hän astui ihan Pe kan eteen ja sanoi tiukasti, että ”nyt kammataan tukka”. Vii vähdin organisaatiossa oikein mie lelläni, koska bändiä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä
26 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Markus Paajala MONIMUTKAISTA YKSINKERTAISUUTTA Soolouralle lähties sään PK Keränen halusi ensisijaisesti selvittää, että onko hänestä toimimaan ilman tutun orkeste rin viitekehystä. 26 SOUNDI PK Kera?nen -taitto_b.indd 26 9.1.2020 13.26
Kun yhtye jäi tusinan albumin ja 35 vuoden jälkeen tauolle, oli vihdoin aika katsoa mihin omat kyvyt riittäisivät. SOUNDI 27 elpoksi lämmittelykysymykseksi tarkoitettu avaus osoittautuukin odotettua haastavammaksi. Sellaisessa on nyt PK Keränen, joka aloitti rockin soittamisen vuonna 1980 22-Pistepirkko-triossa yhdessä veljensä Askon sekä Espe Haverisen kanssa. Näiden suurten kysymysten selvittämiseen ja jäsentämiseen meni paljon aikaa. – Olin menossa saunaan kun multa kyseltiin nimeä. Kelataanpa siis reilut neljä vuotta taaksepäin. Ainoat osumat viittasivat sekaroitusta piskiä tarkoittavan seropi-lyhenteen suuntaan. elokuuta 2015. Osaanko säveltää kappaleita edes siihen malliin, että niitä voidaan työstää loppuun, ja osaanko mä laulaa ollenkaan. Vika ei siis ollut omissa hakukoneenkäyttötaidoissani, kun en löytänyt mitään järkevää selitystä Hannu ”PK” Keräsen (s. Ja kuten usein tuppaa käymään, työnimi jäi. Ennen albumin nimen taivaallista ilmestymistä ehti tapahtua paljon. Itse asiassa kumpikaan bändikavereista ei ole kuullut levystä pihaustakaan ennen julkaisua. ”Serobi” on vain sana, joka putkahti hänen mieleensä, kun kannentekijälle piti saada kättä pidempää. Heitin jotain, joka kuulosti hyvältä. TÄMÄ PITÄÄ TEHDÄ UUDESTAAN.” H SOUNDI 27 PK Kera?nen -taitto_b.indd 27 9.1.2020 13.26. On pysäyttävää kuulla, että vielä noin pitkän uran jälkeen Keränen epäili itsessään niinkin perustavanlaatuista taitoa kuin laulaminen. Mutta sitten siihen tottui ja se alkoi tuntua kivalta. Siitä tämä prosessi käynnistyi, Keränen pohjustaa. – Ihmettelin työhuoneella että helevetti, onhan tämä ihan hirveää tehdä levyä itsekseni. MONIMUTKAISTA YKSINKERTAISUUTTA Ensimmäisen kerran elämässään hän oli tilanteessa, jossa tutut bändikaverit eivät olleet kommentoimassa, kritisoimassa ja kehittelemässä eteenpäin hänen ideoitaan. – Pistepirkot soitti viimeisen keikan ennen taukoa 22. MONIMUTKAISTA YKSINKERTAISUUTTA 40 vuotta musiikkia tehtyäänkin voi löytää itsensä uudenlaisesta tilanteesta. Se oli lauantai, ja maanantaina olin taas työhuoneellani. ”TAJUSIN, ETTÄ EI HELVETTI, MÄ EN VOI JULKAISTA TÄTÄ LEVYÄ. 1964) soolodebyytin nimelle Serobi Songs. – Ehkä siinä onkin sellaista sekarotuista piskiä, kun nämä kappaleet on tehty monista paloista ja moneen kertaan, Keränen nauraa ja myöntää auliisti, ettei hänellä itselläänkään ole sanalle selitystä valmiina. Mutta juuri sen minä halusin selvittää, että osaanko tehdä tehdä levyä yksin
Levyn lopullisen tuotannon hän teki Johnny Lee Michaelsin kanssa. Senkö takia jotkut asiat esimerkiksi minun olemuksestani ovat PK Kera?nen -taitto_b.indd 28 9.1.2020 13.26. Ja siihen tuntuu kiteytyvän myös se, miksi Serobi Songsin valmistuminen kesti niin kauan. Mikä se vastaus sitten on. Siitä ei ole kysymys. 28 SOUNDI SOUNDI 29 – Pistepirkko-levytyksissä mun lauluottojen purkkiin saaminen on aina ollut helevetin vaikeaa. – Halusin selvittää omassa tapauksessani, että onko näin, ja jos niin mikä se osa on. – Kävin Ruotsissa Tobias Fröbergin studiolla, se on tosi kiva paikka, missä on poskettoman hyvät kamat. Ainakin silloin on vaikea päästää irti, jos mulla on fiilis että tässä on vielä jotain pielessä, enkä mä tiedä mitä se on. Tämä pitää tehdä uudestaan. Lopulta kävi kuitenkin niin, että iso osa Ruotsissa äänitetystä materiaalista osoittautui hyväksi, kunhan niiden ympäriltä karsi ”kaikenlaista moskaa” pois. – Mä en ole mitenkään ylpeä siitä, että prosessi kesti niin kauan. Sitten kului aikaa, soitin levyä joillekin ihmisille joiden sanomisia mielellään kuuntelen, ja mietiskelin itsekin… Tajusin, että ei helevetti, mä en voi julkaista tätä levyä. Inhimillistä uteliaisuutta ”Helevetin” ohella PK Keräsen puheissa toistuu useimmiten sana ”vilpitön”. 22-Pistepirkko on antanut haastatteluissa kuvan, etteivät he aina olleet täysin tyytyväisiä albumeihinsa. Sanotaan näin: kyllä mä osaan laulaa silloin kun olen tarpeeksi sisäistänyt sen, mitä olen tekemässä. Olin siellä pari viikkoa, ja kun tulin pois ajattelin että no niin, nyt se on valmis. – Se oli väärällä tavalla sotkuinen, se ei ollut kiteytynyt, hän tarkentaa. Ja vielä kolmas kysymys: tekeekö sillä mitään. Mistä se johtuu, en tiedä vieläkään. Onko kysymys siitä, että sinun on vaikea päästää irti ja päättää että nyt se on valmis. Sitten siitä tulee tämmöinen, ja tämän parempaan en pysty, mutta ainakaan ei ole sellainen olo että päästin sen läpi liian löysästi. Hänen piti seistä jokaisen ratkaisun takana ja varmistua, että lopputulos on vilpitön ja että se ”tuntuu joltain”. Hän kuvailee pitkäaikaisen orkesterin toimintaa kompromissien taiteeksi, jossa kaikilta asianosaisilta jää joku osa itsestä sekundaariseksi. Se tuntuu olevan kaiken tekemisen perimmäinen päämäärä. Mulle on tärkeää, että olen katsonut joka helevetin nurkan, että missä täällä voisi olla se mörkö tai että mistä tämä paranisi. Käytännössä näiden periaatteiden seuraaminen tarkoitti muun muassa sitä, että kappaleita tiputettiin pois, muokattiin, sävellettiin uudestaan ja yhdessä vaiheessa jo valmiiksi luultu levy palautettiinkin lähtökuoppiinsa. Varsinkin, jos on joku joka osaa laulattaa mua. Eikä se ole ollenkaan niin, että musta olisi ihanaa kun levynteko on monimutkaista. Se oli kuitenkin yksi asia, minkä halusin selvittää, ja pohdin sitä ihan vakavissani. – Toitotin kaikille joiden kanssa levyä tein, että mulle on aivan sama miten tätä tehdään mutta lopputulos ei saa kuulostaa siltä että me yritetään olla jotain, vaan sen pitää tuntua hyvältä. Oli se sitten tyhmääkin tyhmempi rokkibiisi, niin sen pitää on vilpittömällä mielellä urpo. Ettet sä vaan esittele, että mä osaan tämänkin jutun. Sekin oli tausta-ajatuksena, kun PK Keränen mietti oman levyn tekemistä. – No, siitä voi olla osittain kysymys. Tai jos on hitaampi kappale, se pitää kiteyttää niin että se olisi puhtaaksi viljelty. Hylätyn version ero valmiiseen levyyn oli Keräsen mukaan merkittävä
Kitara, rytmikone, Pöyhösen kiipparit ja jotain ekstraa, sen piti riittää. – On mielettömän monimutkaista olla yksinkertainen, Keränen tiivistää. Eräs soololevyn tekemisen avainkysy myksistä liittyikin juuri siihen, että kuin ka kauas PK Keränen voi 22Pistepirkon tyylistä päästä – onko se mahdollista tai ylipäänsä tarpeen. Piti ke lata usein, että tämä kuulostaa vitun tu tulta ja tämä on jo tehty, mutta toisaalta jossain vaiheessa piti myös todeta, että mitä sitten. Pöyhösen tapauksessa tämä to teutui, sillä hän tulee niin musiikillisesti kuin muutenkin ihan toisilta huudeilta kuin minä. Miesten yhteistyö oli sekä käytännön musiikintekoa että aiheesta puhumista. Kelasin että ei jumalauta, on pakko olla muuta kin. Uudenlaista harmoniaa Vaikka PK Keränen aloitti levyn työstä misen täysin yksin työhuoneellaan, oli hänellä alusta saakka aikomuksena etsiä prosessin edetessä mukaan työkumppa neita. Keränen painottaa, ettei halunnut le vyn kuulostavan bändilevyltä. Sellaisia tunteita hän haluaisi omien laulujensakin herättävän kuulijoissa. – Sitä ikään kuin yritti löytää itsensä sekä säveltäjänä että artistina sen tutun orkesteriyhteyden ulkopuolelta. Johtoajatuksena oli pitää toteutus mahdollisimman yk sinkertaisena – tai ainakin niin, että lop putulos kuulostaisi simppeliltä vaikka siihen oltaisiinkin päädytty monimut kaista reittiä. Hän sai ajatuksen ehdottaa yhteis työtä RickyTick Big Bandia ja Dalindèoa liidaavalle jazzmuusikko Valtteri Pöy höselle. – Että saa siivottua pois kaiken sen epäolennai sen, mitä sinne todella helposti laittaa. – En ole aikuiselämässäni tehnyt mi tään muuta kuin ollut bändissä. Valtteri oli ihan legendaarinen! Kun mä rämpyttelin kitaralla ja sanoin, että tässä on ihan kiva melodia mutta en ole niin ihastunut soinnutukseeni, niin siel tä tulee saman tien viisi eri ehdotusta, että sä voit soittaa sen näin tai näin tai näin. En voi mitään sille, jos mun lauluääni on sellainen kuin se on, tai et tä mulla on mieltymys tietynlaiseen me lodiikkaan. Keränen painottaa, että Pöyhösestä oli apua etenkin uusien sävellystapojen et simisessä. – Mulla oli sellainen kela, että kun saan tarpeeksi musiikkia läjään, olisi ki va viedä se ympäristöön joka on mulle vieras. Tavoitteena oli saada sel laista harmoniaa ja myös soittoa levylle, mitä ei Pistepirkoissa ole ollut. ”MUSIIKIN VOIMA PUHTAIMMILLAAN JA VILPITTÖMIMMILLÄÄN ON EDELLEENKIN TOTTA.” PK Kera?nen -taitto_b.indd 29 9.1.2020 13.26. Vai johtuuko se jos tain muusta. Pitääkö mun väkisin voida sille jotain. – On tiettyjä sävellysmaneereita ja tie tynlainen harmoniakäsitys, mikä itselle on vuosien aikana muodostunut. Ei tarvitse, jos kappale tun tuu hyvältä ja se perustelee olemassa olonsa musiikillisena esityksenä. Tämä oli inhimillistä uteliaisuutta, että mitä ta pahtuu – vai tapahtuuko mitään – kun se viitekehys muuttuu. Siinä väkisin kasvaa tietynlaiseen asentoon, vaikka sä kuinka yrität muuta. He päätyivät tekemään yhteis työtä niin sävellys, studio kuin livevai heessakin. Musiikista haltioituminen on ohjannut PK Keräsen tekemisiä pienestä saakka. Monen tason resonointia Albumin tekijätiedoista löytyy Valtteri Pöyhösen, Johnny Lee Michaelsin ja To bias Fröbergin lisäksi pari muutakin ni meä. 28 SOUNDI SOUNDI 29 jääneet käyttämättä, koska ne ovat niin helvetin huonoja. Whaaat! Se on sellaista teoreettista musiikkitietämystä, mistä mulla on haju mutta ei tietoa. Esimerkiksi levyn päättävä, har taan kaunis Sad Girl on syntynyt Kerä sen ja Seyhtyeestä tutun Jari ”Yari” Knuutisen yhteistyönä
Suomen telkkarista tuli joskus kauan sitten elokuva, jossa kana dalainen jannu esitti Hank Wil liamsia (The Show He Never Gave, 1980). 30 SOUNDI SOUNDI 31 – Se oli yksi ensimmäisiä kappaleita minkä sain valmiiksi. Myöhemmin hakeuduin Williamsin omien versioiden pariin ja tajusin, miten mielettömän hyvä se on. – Iggy on tehnyt niin monen tyylisiä levyjä, välillä huonoja ja välillä hyviä. – Tarvitsen apua jo siihen, etten menisi ihan viidakkoenglannilla, mutta myös muuten, Keränen sanoo. Kolmantena Keränen nostaa esiin pienen miettimisen jälkeen Iggy Popin. – Toisena on Hank Williams. – On mun levyllä sellaistakin löydettävissä. Ja kun kuuntelee niitä juttuja, kun se puhuu musiikista ja taiteesta, sillä on miellyttävän laaja katsanto kanta. Orkesteri välitilassa Aiemmin mainitusta Yarista saadaankin luonteva aasinsilta 22-Pistepirkkoon, ja erityisesti yhtyeen pitkälle tauolle ajaK olmen tekemisiinsä vaikutta neen muusikon nimeäminen ei tuota PK Keräselle vaikeuk sia. – Vaikka mulla on monesta asiasta mielipide, niin en mä osaa niin hyvin kirjoittaa sellaisia kantaaottavia tekstejä, joita olisi kiva laulaa ja jotka kuulostaisivat hyvältä. Keränen lisää, että monet muut hänen ilmeisistä idoleistaan olivat Dave Hill faneja. Senkin hän myöntää, ja sanoo pohtineensa myös 22-Pistepirkon kanssa sitä, miten kirjoittaa aikaan resonoivaa tekstiä niin että se olisi luontevaa eikä saarnaavaa. Keräsen tekstit ovat enemmän tunnelmallisia kuin tarinallisia, minkä hän itsekin allekirjoittaa. Sitäkin Keränen sanoo pohtineensa, että kappale voi välittää tekijänsä ajatuksia maailmasta muutenkin kuin konkreettisina sanoina. Se jaksaa jahdata aina uutta, mikä on ihailtavaa. PK Kera?nen -taitto_b.indd 30 9.1.2020 13.26. – Oliverin kanssa istuttiin alas ja mietittiin, että mulla on tällainen ajatus ja tällaiset sanat, kohtaavatko nämä ja jos kohtaavat, niin voisiko niitä parantaa. En ole suuri runoilija, eikä musta sellaista tulekaan. Tekstien pitää olla perusteltuja niin, että kykenen eläytymään niihin ja että ne passaavat musiikkiin. Kuuntelin ihan monttu auki, että vittu miten hyviä kappaleita. Esimerkiksi Bad Dreams -kappaleessa salakuunnellaan puhelinta ja meininki on muutenkin hätäinen, minulle se on ajankohtainen teema. Myös Hank Williams on luon nollisesti monien Keräsen muiden sankareiden esikuva Bob Dylanista Neil Youngiin. Musta se oli sävellyksenä parempi kuin se minkä olin Yarille laittanut. Tai sitten Too Much Time, jossa kertoja kelailee, että jos tämä meidän juttu ei toimi niin hänellä on liikaa aikaa olla online, eikä se ole hyvä juttu. Ruotsi-sessioissa se äänitettiin kahteenkin eri kertaan, eikä se ollut mitenkään huono. On erittäin inspiroivaa ja viehättävää, kuinka tärkeänä se pitää taidetta. PK:N KOLME SANKARI A PK Keräsen musiikillisia esikuvia ja tekemisiinsä vaikuttaneita artisteja ovat esimerkiksi Dave Hill (ylin kuva vas.), Hank Williams ja Iggy Pop. Mä olin että woah, tämäpä on mielenkiintoinen ja että tämmöistä en olisikaan itse osannut ikinä tehdä. – Sladeyhtyeen kitaristi Dave Hill on ykkönen. Keräsen lisäksi levyn osatekstittäjiksi on merkitty kaksi nimeä: Jussi ”Stone” Niemelä ja 70-luvulta asti Suomessa asunut brittitaiteilija Oliver Whitehead, jotka molemmat ovat olleet apuna myös 22-Pistepirkon levyillä. Kului aikaa, ja sitten siltä tuli tuommoinen. Olin että herranjumala, jos sulle käy niin käytetään tätä, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Kuten vaikkapa Johnny Ramone. Ensimmäinen tulee sekuntia kaan miettimättä. Levylle päätynyt on käytännössä se, mikä Yarilta tuli. Niistä ei myöskään pysty helposti löytämään suoria yhtymä kohtia siihen, miten maailmassa ja yhteiskunnassa juuri nyt menee. Sillä on ihan mielettömän hieno skittasoundi, josta tykkäsin jo silloin kun oli pikkuinen. Sitten mä lähetin Yarille musaa kuultavaksi ja se sanoi, että lähetä mulle Sad Girlin lauluraita. Reaktiot voivat siirtyä musiikkiin, ja livetilanteessa kappaleisiin rakentuu lisää tunnetason kerroksia
30 SOUNDI SOUNDI 31 ”KETÄÄN MEISTÄ EI KIINNOSTA JATKAA REVIVALBÄNDINÄ, JOKA VAIN KEIKKAILEE JA SOITTELEE VANHOJA KAPPALEITA.” PK Kera?nen -taitto_b.indd 31 9.1.2020 13.26
Sitten on taas se legendaarinen suu säkkiä myöten -tilanne. Keränen sanoo, että sessioissa syntyi hyvää materiaalia, joka kannattaisi tehdä valmiiksi jos yhtye jatkaa toimintaansa pidemmällä tähtäimellä. – Yritän edelleen päästä siihen samanlaiseen hetkeen, että olen täysin haltioitunut jostain musiikista. Levynteko on muutenkin niin haastavaa, ja varsinkin jos me riidellään koko ajan. Jos tästä tulee rahaa, niin otan sen erittäin mielelläni vastaan. Täysi mahdottomuus ei kuitenkaan ole, että kesken jäänyt prosessi joskus jatkuisi. Mä olen osuuteni tehnyt, eikä ole mun asia että millainen tv-sarja se on. Yksi olennainen ydinolemus on kuitenkin tallella siitä utajärveläisestä pikkupojasta, joka haltioituneena kuunteli naapurin sähkökitarastaan taikomaa Bonanzaa ja vahvistimen sähköistä hurinaa. Sooloilut voivat myös auttaa purkamaan bändin sisäisiä paineita. Muut oli että jee, niin sun pitääkin tehdä. Välillä oli purskahtamassa vanhat tavat pintaan, ja me oltiin että ei helevetti, jos nämä ottavat vallan niin me ollaan taas siinä tilanteessa miksi lopetettiin. Haltioitumisen hetkiä 40 vuoden aikana PK Keränen on luonnollisesti kasvanut ja muuttunut niin ihmisenä kuin musiikintekijänäkin. Ketään meistä ei kiinnosta jatkaa revivalbändinä, joka vain keikkailee ja soittelee vanhoja kappaleita. – He kelasivat, että jospa tässä ei olisikaan raakaa väkivaltaa, petoksia ja ainakaan liikaa seksiä, että jos mentäisiinkin toista kautta maaliin. – Se meni kuitenkin maaliin, kerran näinkin päin. Kaikki olivat ensinnäkin todella poikki sen reissun jälkeen. Sanoin, että laittakaamme laki-ihmiset keskustelemaan, ja mä olen mukana jos kaikki menee asiallisesti maaliin. Tapaaminen päättyi lauseeseen, että jos orkesteri aikoo jatkaa toimintaansa pidemmällä tähtäimellä, niin luonnollisesti sen pitää julkaista myös uutta musiikkia jossain vaiheessa. Jos se tulee mun omien ratkaisujen ansiosta, ei mulla ole mitään ongelmaa. Tähtäin yhä ulkomailla Yhtyeen tauon aikana kolmikosta jokainen on touhunnut musiikin parissa myös omillaan, mutta ainakin toistaiseksi realiteetti on yhä se, että jos elantoa haluaa musiikin parista saada, tulee se 22-Pistepirkosta. Keränen toivoo, että soolourasta tulisi hänelle toinen työpaikka vähintään bändin rinnalle. Levyn ensisingle Let Go päätyi tanskalais-norjalaisen Mellom Oss -tv-draamasarjan tunnusmusiikiksi, ja albumin musiikkia käytetään sarjassa runsaasti muutenkin. Nyt se pyörii Norjassa ja Tanskassa, ja sitten heidän intresseissään on levittää sitä mahdollisimman moneen paikkaan. Siitä on kysymys. Viime syksynä 22-Pistepirkko palasi keikkalavoille ja teki nipun hyvän vastaanoton saaneita klubikeikkoja. – Mietittiin, että joo-o, voisihan sitä soittaa kunhan ensin parannetaan tiettyjä asioita per tyyppi, ja yritetään saada ensi kesänä keitto kuplimaan vielä enemmän. Jatkoa seuraa kesän 2020 festivaaleilla, mutta sen pidemmälle ei ole suunnitelmia olemassa. Mietittiin, että mitä se tarkoittaa bändin kannalta jos meillä kaikilla on omia juttuja, että onko ne vihollisia keskenään, mutta kaikki oli sitä mieltä, että ei se perkele voi niin olla. Me huomattiin, että ei tässä ole mitään järkeä. Se ei tarkoita sitä, että vittu kun mä olen hyvä, vaan sitä, että se musiikin voima puhtaimmillaan ja vilpittömimmillään on edelleenkin totta. Kaikessa arvaamattomuudessaankin, tai oikeastaan juuri siksi. Piti keskittyä ihan mielettömästi. Kaksi jaksoa hän kertoo nähneensä, ja kuvailee sarjaa ”40-vuotiaiden pariskuntien touhuiluksi siitä, miten elämässä oikein menee.” Mellom Oss pyrkii olemaan vastareaktio viime vuosina menestyneeseen lohduttomaan ja väkivaltaiseen nordic noir -ilmiöön. Sen jälkeen hän keskittyi albumin viimeistelemiseen ja yritti unohtaa koko tarjouksen, sillä omien sanojensa mukaan hän on vuosien varrella nähnyt jos jonkinlaista ehdotusta. – Musiikintekijänä se tarkoittaa sitä, että tavoite on riisua kappale kaikesta emotionaalisesta ja muustakin moskasta, jolloin toivottavasti jollekin muulle kävisi mun musiikin äärellä samoin kuin mulle on käynyt muiden tekemän musiikin äärellä. – Aivan ehdottomasti minä haluan menestyä. Parhaat keikat ja hetket palauttivat niin yleisön kuin orkesterinkin mieliin, kuinka ainutlaatuinen yhtye 22-Pistepirkko on. Etenkin veljesten välit olivat niin riitaisat, ettei prosessi edennyt. 22-Pistepirkon tähtäin oli alusta saakka ulkomailla, ja sinne aikoo myös Keränen viedä ketterästi liikkuvan ja taloudellisesti järkevän soolosettinsä, joka suurimmillaankin tarkoittaa henkilöautoon mahtuvaa häntä ja Pöyhöstä soittimineen. Kappaleita oli äänitetty jo paljon, mutta toki työtä olisi ollut runsaasti edessä, Keränen kertoo. – Sain viestin puhelimeen, että huvittaisiko tehdä musiikkia tv-sarjaan, Keränen kertoo. – Kyllä minä tykkään, miltä meidän orkesteri kuulostaa silloin kun se on hyvässä vireessä. – Olen sanonut jäbille, että tämä soolojuttu on luonnollisesti sellainen, minkä mä katson ihan loppuun asti miten tässä käy. Soolouran myötä PK Keräselle avautui yksi lupaava mahdollisuus saada kansainvälistä huomiota. Että jumalauta kun tämä on mielettömän hyvää! Niitä hetkiä tulee yhä aina välillä. Se on rajun kuuloinen, ystävällinen ja se on avomielinen. Varmaan maitohapot oli ottaneet vallan jo ennen studiota, me oltiin sitä ennen istuttu bändin kanssa työhuoneella jo monta kuukautta. Sarjan tuottajat tiesivät 22-Pistepirkon, koska yhtye on kiertänyt takavuosina Pohjoismaita. – Vaikka siellä studiossa olisi ollut kuka, sitä levyä ei olisi saatu valmiiksi. – Meillä oli viime viikolla kiertueen jälkeinen bändikokous. Ja sitten kun mentiin studioon… no, sit se meni kuten meni. 32 SOUNDI SOUNDI PB neisiin tulehtuneisiin tunnelmiin viiden vuoden takaa. Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei orkesteri ollut yhteistyökykyinen. ”SITÄ YRITTI LÖYTÄÄ ITSENSÄ SEKÄ SÄVELTÄJÄNÄ ETTÄ ARTISTINA TUTUN ORKESTERIYHTEYDEN ULKOPUOLELTA.” PK Kera?nen -taitto_b.indd 32 9.1.2020 13.26. Haaveet menestyksestä eivät ole jääneet nuoruuteen. – Jos joku meistä tuo treeneihin kappaleen, ja muut on että ei me oikein tiedetä mitä me tällä tehdään, niin nyt se ei ole ongelma koska senhän voi tehdä sitten itse. Jos ei tule, niin ei ole mitään uutta sekään. Keränen pohtii, että tavoitteena olisi saada yhtälö toimimaan niin, että kaikkien omat projektit tukisivat myös yhteistä tekemistä sen sijaan, että ne synnyttäisivät vastakkainasettelua. Keränen kertoo, että bändikokouksessa kukaan ei varmaksi sanonut, että homma jatkuu, mutta ei kukaan myöskään pitänyt sitä mahdottomana. Jos. Otan kaiken mitä tulee. Me yritettiin valtavasti, ja välillä meni paremmin, välillä huonommin. – Jos joku kiinnostuu mun levystä, ja haluaa tutkia mikä tää jäbä on, niin eihän 22-Pistepirkon iso katalogi ole kuin kahden klikkauksen päässä. – Se levy pääsi aika pitkälle. – Yksi tuottajista tuli käymään Helsingissä, ja neljän kappaleen jälkeen hän totesi, että tämä on ihan mahtavaa ja juuri sitä mitä me ollaan etsitty. – Parhaimmillaan orkesteri soitti paremmin kuin ikinä, Keränen hehkuttaa. Se on vilpitön. Minuakaan se ei haittaisi. Yhtye oli nimittäin tekemässä pitkäsoittoa Yarin kanssa, mutta homma pistettiin jäihin
C O M 10.01.20 T I L A A O M A S I : S A A T A V I L L A C D , V I N Y Y L I , B O X S E T , D I G I T A A L I S E T F O R M A A T I T S E K Ä E R I K O I S B U N D L E T NÄE APOCALYPTICA LIVENÄ: T O 1 2 . 2 2 T U L L I S A L I , O U L U L A 2 8 . 2 2 L O G O M O , T U R K U L A 1 4 . 2 2 P A K K A H U O N E , T A M P E R E S U 1 5 . 3 . 3 . 8 . 1 1 . A P O C A L Y P T I C A . 2 2 , M U S I I K K I K E S K U S , K U O P I O P E 2 7 . 2 2 J Ä Ä H A L L I , H E L S I N K I Silver lining Apocalyptica.indd 33 9.1.2020 10.55. 3 . A P O C A L Y P T I C A N U U S I M E S T A R I T E O S O N N Y T I L M E S T Y N Y T ! L U M O A V A P I I N A A V A P A L U U J U U R I L L E W W W . 3 . 2 2 R Y T M I K O R J A A M O , S E I N Ä J O K I L A 2 1
Father Of All Motherfuckers on kiivastempoinen ja aiempaakin simppelimpi albumi, joka hakee inspiraationsa bändin pitkäaikaisista suosikeista. EI OLE TÄLLÄ VUOSI KYMMENELLÄ JÄÄNYT PAISTATTELEMAAN MENNEIDEN ALBUMIENSA MENESTYKSESSÄ VAAN JULKAISEE KOLMANNENTOISTA ALBUMINSA FATHER OF ALL MOTHERFUCKERS HELMIKUUN ALUSSA, VAJAA KOLME VUOTTA EDELLISEN REVOLUTION RADIO -LISTAYKKÖSENSÄ JÄLKEEN. NOLLA TOLERANSSI PASKAN PUHUMISEEN GREEN DAY green day -taitto_c.indd 34 9.1.2020 13.30. Teksti: Laura Vähähyyppä 34 SOUNDI Green Dayn kolmikolla on vielä intoa hakea uusia suuntia musiikkiinsa
– Meillä on vielä kuusi tai seitsemän kappaletta, jotka ei vät sopineet tähän kokonaisuuteen. – Treenasimme tulevia keikkoja varten Trén kanssa ja soitin hänelle Father Of All… kappaleen aihion, josta olin todella innoissani. Yhty een manageri ohjeistaa ennen juttutuo kiotamme esittämään hyviä kysymyk siä, edellinen toimittaja kun oli kuulem ma saanut yhtyeen vain turhautumisen par taalle. – Tällä kertaa kuitenkin kirjoitin enemmän siitä tun teesta minkä nykypäivän uutiset saavat aikaan, kerto säkeeseen päästessä olenkin melkoisen aggression äärellä. Haluamme kuitenkin jatkaa uuden musiikin julkaisua nopeasti albumin julkai sun jälkeen, joten ne päätyvät joko sinkuiksi tai ep:lle ehkä jo ensi vuoden aikana tai vuonna 2021, Armstrong miettii. Johtuukohan kolmikon lähestyvästä 50 vuoden rajapyy kistä, että albumin teemoista löytyy tuhti annos nostalgiaa ja nuoruuden kaipuuta. Kolmikko kui tenkin nauraa, että klassikkoalbumi Dookie on vain muuta man minuutin pidempi. Albumin mitta on näppärä puolituntinen, ja sellaisenaan se on Green Dayn uran lyhyin kokonaisuus. Osaltaan hilpeänkin levyn pohjalla kytee tumma pohja vire. Father Of All Motherfuckers onnistuu yllättämään. SOUNDI 35 ”Olemme edelleen samoja munapäitä. Tämän lisäksi yhtye kuvailee kap paleita kertomuksiksi eletystä elämästä. Tykkäämme pitää hauskaa ja juhlia.” green day -taitto_c.indd 35 9.1.2020 17.09. – Tarkemmin katsottuna albumilta löytyy kyllä politiik kaakin jo albumin nimestä lähtien. REEN DAYN kolmikko Billie Joe Arm strong, Mike Dirnt ja Tré Cool antavat haastatteluja Espanjan Sevillassa. Kiitos tästä, ei paineita siis. Lisäksi tun tuu, että kaikilla on nykyään mielipide mutta syvällisem mät ajatukset niiden takana ovat vähissä. – Emme halua toistaa omia tekemisiämme. Kun mainitaan Father Of All Motherfuckers, suurin osa ajattelee tietenkin heti herraa Valkoisessa talossa, Armstrong virnistää. Pitkän uran tehneet muusikot ovat joutuneet seuraa maan monien kollegoidensa poismenoa viimeisten vuo sien aikana, ja se on osaltaan vaikuttanut myös Green Dayn kolmanteentoista albumiin. Albumin nimikappale julkaistiin ensimmäisenä maistiai sena uudelta albumilta. Facebook, Twit ter ja muut alustat ovat täynnä tarinoita jotka eivät edes ole totta. Prosessi siis käynnistyi noin vuosi sit ten, Armstrong muistelee. – Tämän biisin jälkeen tiesin, millaisen levyn haluamme tehdä. Sama kappale myös syntyi ensim mäisenä ja muodosti pohjan tulevalle tyylisuunnalle. – Halusimme korostaa meitä inspiroivia artisteja ja mu siikkityylejä, oli sitten kyseessä Little Richard, Motown tai glam rock, ja yhdistää sitä perinteisempään Green Dayn soundiin, Billie Joe Armstrong kuvailee. Yh tye ei peittele omia esikuviaan, vaan pikemminkin koros taa vaikutteitaan. Ehkä nyt on aika vain kuunnella enemmän. Ehkä hieman yl lättävästikin Green Day on nyt jättänyt suuremman politii kan lyriikoistaan
Ameri can Idiot -albumi voidaan helposti siirtää tähän päivään, eikä Dookienkaan sanoma ole hiipunut vuosien varrella. Green Dayn musiikki on löytänyt jatkuvasti uusia sukupolvia, ja muun muassa Billie Eilish on tunnustautunut bändin faniksi. Välillä huomaan vain ajattelevani, että on olemassa jonkinlainen rokkarin elämänkaari ja seuraavana voin olla vuorossa minä. Kun kuuntelen vaikka The Whon My Generation -kappaletta tiedän, että se löytää Green Dayn kokoonpano on kestänyt nousut ja laskut. – Olemme julkaisseet levyjä kuten Dookie ja Insomniac, joista toisesta tuli valtava menestys. Olemme varmaankin aina vain istuneet kyydissä ja tehneet mitä osaamme. Vaikka matkalle on osunut alhon hetkiä, myöntää Armstrong että kaikkein kovin addiktio löytyy onnistuneen biisinkirjoittamisen taiasta. Green Dayn alkuvuosina ei oltu vielä kuultukaan sosiaalisesta mediasta tai Youtubesta. Teiniangsti on asia, joka ei koskaan katoa, niinpä nuoret löytävät ensin uusimman albumimme ja alkavat sitten kuunnella myös vanhempaa tuotantoamme. Bändin ura ei ole ollut pelkkää ylämäkeä, ja Armstrong kuvaileekin sitä enemmän vuoristoradaksi. Kovinkaan paljoa verta, hikeä ja kyyneleitä ei vuodatettu Father Of All Motherfuckers -levyä tehdessä, tosin Armstrong hihittelee muita ruumiinnesteitä kyllä valuneen. Pitkän uran salaisuus löytyy Green Dayn kolmikon mukaan hauskanpidosta. – Esimerkiksi Rolling Stones on onnistunut vetoamaan aina uusiin sukupolviin. – Katselen aina välillä videota, missä soitamme jonkun olohuoneessa 90-luvun alussa. – Pyrimme aina kirjoittamaan kappaleita, jotka ovat musiikillisesti ja lyriikoiltaan ajattomia. Kiitos teknologia, Armstrong huokaa. – Aikoinaan pystyi pitämään tuplasti enemmän hauskaa ilman, että sitä joutui myöhemmin todistamaan videolta. Kun sitten saat sen salamaniskun ja onnistuneen kappaleen – se on uskomattoman palkitsevaa. – Pyrimme katsomaan eteen-, ei taaksepäin. – Me emme ole muuttuneet kovinkaan paljoa yhtyeen alkuajoista, olemme edelleen samoja munapäitä. Vielä näin ei ole käynyt. Tré Cool näkee tämän kaksiteräisenä miekkana. Video näyttää tietenkin aivan kaamealta, mutta tuo lämpimiä muistoja. Oli helppoa, ettei tarvinnut dokumentoida lempivoileipiään tai jokapäiväisiä rutiinejaan fanien iloksi. Silloin pitää vain koputtaa puuta ja kiittää joitain onnea tuovia tähtiä, että olen edelleen mukana pelissä, Armstrong hymähtää. Koko levyttämisen prosessi on aivan toista kuin silloin kun nauhoitimme ensimmäisiä levyjämme. Tykkäämme pitää hauskaa ja juhlia, se on tosin vähän pelottavaa, koska emme tästä enää nuorru. – Ennen ihmisten tavoittamiseksi piti nostaa perseensä sohvalta ja lähteä jakamaan lehtisiä, myymään kasetteja ja tapaamaan porukkaa. Mike Dirnt myöntää ajan lipsahtaneen ohi kuin vahingossa. ”Aikoinaan pystyi pitämään tuplasti enemmän hauskaa ilman, että sitä joutui myöhemmin todistamaan videolta.” green day -taitto_c.indd 36 9.1.2020 13.30. – Levyjen tekemisen vaikeus on saada se näyttämään helpolta. Harvan yhtyeen ydinryhmä on säilynyt yhtä muuttumattomana kuin Green Dayn. Nykyteknologia muistuttaa kolmikkoa pitkästä urasta myös muilla tavoin. – Uskoisin sen johtuvan rehellisyydestä, sekä lyriikoissa että musiikissa. Jos sitä samaa vilpitöntä intoa ei enää löydy, on aika miettiä onko meillä enää tulevaisuutta yhtyeenä. – Kun soitamme yhdessä, siinä on niin paljon taikaa että laitoimme yksisarvisen levymme kanteen, Armstrong veistelee. Sosiaalisen median seuraaminen ja kommenttien lukeminen saa varsinkin Armstrongilta täystyrmäyksen. Jos jompi kumpi ei tunnu oikealta, jätämme biisin vain tekemättä. – Kun kirjoitimme Dookieta tai Insomniacia halusimme luoda ajattoman soundin. Jos haluaa pysyä hyvällä tuulella, ei kannata lukea itseen liittyviä kommentteja on yksi laulajan tärkeimmistä ohjenuorista. Moni yhtyeen nuorista faneista ei ollut syntynytkään yhtyeen ensimmäisten levyjen aikaan. – Nämä nauhoitukset menivät todella nopeasti, osaltaan tietysti siksi että tiedämme mitä olemme tekemässä. – On vaikeaa tasapainotella epävarmuuden ja sen välillä, ettei välitä paskaakaan mitä muut ajattelevat. Vuosien kiertämisen jälkeen kolmikko nauttii edelleen eniten soittamisesta. Riippumatta yleisön koosta tiedän, että olemme ainakin todella äänekkäitä, Dirnt hymyilee. Billie Joe Armstrong, Mike Dirnt ja Tré Cool ovat pitäneet yhtä vuodesta 1990. Green Dayn uralta löytyy useampiakin levyjä, joiden sanoma on edelleen hämmentävän ajankohtainen. Välillä tunnen olevani maailman kovin biisintekijä, kunnes seuraava kappaleeni on surkea ja ajattelen olevani todellinen olen luuseri, Armstrong nauraa. Nykyään on appeja, joilla saa vastaavaa vanhannäköistä kuvaa, Tré Cool tuhahtaa. – Jokaisen levyn kohdalla lähdemme metsästämään sitä samaa tunnetta, jonka saimme kun kirjoitimme biisejä teini-ikäisinä uran alkuaikoina. Kova työ astuu kuvaan siinä välissä kun mikään ei tunnu onnistuvan. Helppoa, mutta kyllä fanien tapaaminen ja oman musiikkinsa esitteleminen henkilökohtaisesti oli palkitsevampaa, Dirnt jatkaa. 36 SOUNDI SOUNDI 37 – Olemme menettäneet paljon hienoja muusikoita viimeisten vuosien aikana oli sitten kyse Princestä, Chesteristä (Bennington) tai Chris Cornellista. On mahtavaa, että olemme tarpeeksi energisiä myös nuoremmille sukupolville, Armstrong hihkuu. Suunnittelemme jatkuvasti yhtyeen tulevaisuutta ja vasta aivan viime aikoina olemme miettineet, mitä kaikkea tässä onkaan tullut tehdyksi, Dirnt huokaa. Meillä on todella vähän toleranssia paskanpuhumiseen, Mike Dirnt nauraa. Katsotaan, miltä ne kuulostavat seuraavan 25 vuoden päästä, Tré Cool pohtii. Nyt vain odotellaan, että joku arvostelee omaa hengentuotettasi makuuhuoneestaan. V iime vuonna tuli kuluneeksi 25 vuotta Green Dayn klassikkoalbumi Dookien julkaisusta. Emme halunneet, että niistä tulisi mieleen joku tietty vuosi tai ajanjakso, ja uskoisin että se on yksi syy miksi ne edelleen kuulostavat hyvältä. – Kun olemme yhdessä lavalla, pystymme tuntemaan mitä muut ovat tekemässä
Perheelliset miehet ovat hauskanpidon lomassa ehtineet myös ajatella elämäänsä ja perintöä, jonka tulevat jättämään. Pelkän sinkun julkaiseminen on tehty nykyään todella helpoksi, Dirnt jatkaa. – Onneksi myös Basket Case ja American Idiot tuntuvat toimivan samalla tavoin. Toisensa läpikotaisin tunteva trio ei myönnä aikuistuneensa, vaikka ikää on tullut lisää. Jos me puhumme artistista haastattelussa voivat fanimme mennä heti kuuntelemaan mistä on kysymys. – Rakastamme albumikokonaisuuksia, mutta vapaus tehdä mitä haluamme on meille tärkeää. Haluamme ajatella asioita positiivisen kautta, pitää riidat siisteinä ja seksi likaisena, Armstrong virnistää. Monista yhtyeistä poiketen Green Day näkee pelkkiä mahdollisuuksia nykyisessä musiikin julkaisutavassa. Näyttää tosin siltä, että hekin ovat löytäneet kutsumuksensa musiikin parista, poikani soittaa muun muassa yhtyeessä nimeltään SWMRS ja toinen bändissä nimeltään Ultra Q. He eivät halua olla kuuluisia, he haluavat toteuttaa itseään, hän jatkaa. – Olen opettanut heille, että on helpompaa pyytää anteeksi kuin pyytää lupaa. Olen todella ylpeitä siitä, miten olemme kehittyneet näiden vuosien aikana. Mietin juuri jokin aika sitten, että meidän pitäisi julkaista halloween-levy! Julkaisualustojen monipuolisuus tekee monesta asiasta helpompaa, Armstrong selittää. – Musiikin kuluttaminen on helpompaa kuin koskaan. Lapseni toivottavasti löytävät oman tarkoituksensa elämässä. Se on aina uuden ryhmän anthem, Armstrong selittää. – Uskomatonta on myös, että meillä on kaikilla vielä hiuksia päässä! Ei ehkä niin paljoa mutta kuitenkin, Dirnt hihittelee. toukokuuta. Kappale kerrallaan! Green Day esiintyy Suvilahdessa 27. Siinä näkee hienosti läpileikkauksen bändimme koko urasta. Uuden musiikin löytäminen on tehty todella yksinkertaiseksi, Tré Cool muistuttaa. – Olemme aina halunneet julkaista paljon uutta musiikkia, joten nykyinen malli streaming-palveluineen sopii Green Daylle erinomaisesti. En malta odottaa että pääsemme suunnittelemaan kevään kiertuetta, Armstrong hymyilee. – Uskoisin, että meitä yhdistävä tekijä on hyvä musiikki ja hyvä historia. – Olemme todella kiireisiä tien päällä, mutta tavoitteenamme olisi silti julkaista myös enemmänkin uutta musiikkia vuonna 2020. – Olemme jo soittaneet muutamilla keikoilla levyn nimibiisiä, ja se on yhdistetty Revolution Radioon ja When I Come Around -biisin. – Tällä hetkellä elämäni tarkoitus on musiikin tekeminen ja se riittää ainakin nyt. He tekevät kaiken itse, joten sitä on hauskaa seurata, se on erittäin inspiroivaa, Armstrong kertoo. 36 SOUNDI SOUNDI 37 aina uuden sukupolven kiukkuisia nuoria. Tulevan kiertueen alkuun on haastatteluhetkellä vielä runsaasti aikaa, mutta yhtye on silmin nähden innoissaan päästessään suunnittelemaan uutta settilistaa. green day -taitto_c.indd 37 9.1.2020 13.30. Mike Dirnt ja Tré Cool nauravat Billie Joe Armstrongin mahtuvan edelleen joihinkin yhtyeen alkuaikojen keikkavaatteisiin
Teksti: Aki Nuopponen Oletko aina miettinyt, miltä Lordi olisi kuulostanut 1970-luvun rockvuosien, 80-luvun tukkahevin tai 90-luvun industrial-aallon aikoihin. Nyt voit ottaa siitä selvää! HIRVIÖIDEN KUVITTELEMAT VUOSIKYMMENET 38 SOUNDI K u v a: Ti m o Is o ah o lordi-taitto_c.indd 38 9.1.2020 13.31
K ävellessäni Helsingin Media talon kahvilaan paikalle ei saa pastele parimetrinen hirviö ni meltään Mr. Lordi, joka on ol lut bändin keulakuva jo vuosi kymmeniä. Biisi itsessään on ihan erilainen, mutta tuo kertsin laini oli kummitellut mielessäni jo pitkään. Lordin naamion takana. Niin, että miettisin jokaisen biisin ra kenteen, soundin, sovituksen, laulu soundin ja jokaisen pienen yksityiskoh dan alusta alkaen tietyn vuoden ja refe renssin mukaan. Mutta miulla ei ole kauhean kova itsekritiikki omiin tekemi siini tuossa vaiheessa, ja miulle ei kelpaa mitkään akustisen kitaran rämpytystä si sältävät demot. Tajusin kuitenkin aika äkkiä, että asiahan nimen omaan ei toimi niin. Toisin sanoen Tomi 18 vuotta kum mittelee vielä nytkin 28 vuotta myöhem min Lordin albumilla! 70-luvun päätyyn asti Paperilla Killectionkokoelman ajatus on siis yksinkertainen: tehdä Lordikokoel ma kuin bändi olisi ollut olemassa 70lu vulta 90luvun puolivälin saakka, ja seik kailla eri kappaleissa näiden aikakausien rocktyylien parissa. Päätin heti, että biisit on jopa soitettava siten kuin noina aikoi na soitettiin. Musiikkinörtti sisälläni herää välittö mästi, kun vähintään yhtä iso musiikki nörtti Putaansuu alkaa hehkuttaa Lordin uutta albumia, joka ei ole ihan tavalli nen albumi: Killection on kuvitteellinen Lordikokoelma. Ei. – Hetken aikaa mie ajattelin, että voisin tuoda teeman sille levylle. Putaansuu naureskelee, ettei halunnut jättää mitään sattuman varaan, mutta kertoo tuomin neensa tällä ehdottomuudella itsensä melkoiseen tuotantohelvettiin. – Sain jollain ihmeen kaupalla puijat tua Halmkronan Jannen A&R:ksi tähän ”Julkaisemattomia Lordi-biisejä on olemassa varmaan 600 kappaletta.” SOUNDI 39 Lordi on saattanut suuren yleisön silmissä viettää hiljaiseloa tai nähdä jopa ikiunta, mutta bändi on ollut Euroviisuvoiton jälkeen koko ajan kasassa ja aktiivinen. Teen biisit aina valmiik si asti. Käytännössä asia ei sitten ollutkaan ihan yhtä yksinkertainen. Miehen, joka vielä 25 Lordivuodenkin jälkeen pursuaa innostusta musiikkiaan kohtaan uuden Lordialbumin kynnyksellä. – Joka levylle on ollut aina tarjolla pari biisiä, jotka saattaa olla ihan niiden ses sioiden parhaita vetoja, mutta ne ei vain osu siihen kokonaisuuteen. Nyt ei tarvinnut ahdistua siitä, kun on pakko jättää tosi hyvä biisi pois, koska kaikki ideat tukkahevistä industrialiin so pivat tämän levyn tyyliin. lordi-taitto_c.indd 39 9.1.2020 13.31. Pelkät soundit eivät tee sitä tietyn vuoden fii listä. Nyt Killectionin kohdalla tätä ongelmaa ei sen sijaan ollut. – Päätin siirtää ajatuksen seuraa valle levylle ja tehdä sen viimeisen pääl le. – Jos mie puhun ihan totta, on yksi asia, joka on Get Heavysta (2002) asti vi tuttanut kaikkia levyjä tehdessä, ja se on se seikka, että joka levyltä on pitänyt jät tää helvetin hyviä biisejä pois, Putaan suu avaa. Albu milla on aina jokin ydinajatus, millainen sen on oltava tyyliltään. Nyt sisäistin tämän ajatuksen täysin, kun huomasin miten mahtavaa oli valita Killectionille yksinkertaisesti ne kaikkein parhaat tä män session biisit. Joskus rokimpi, joskus hevimpi ja milloin mitäkin. Se ei it sessään olisi ongelma. – Mie teen musiikkia koko ajan. Julkaisemattomia Lordibiisejä on olemassa varmaan 600 kappaletta. – Idea kuvitteellisesta Lordikokoel masta, joka sisältäisi kaikenlaisia biisejä vuosikymmenien varrella kuin Lordi oli si ollut olemassa 70luvulta saakka, syn tyi jo Sexorcism (2018) albumin aikoihin, Putaansuu valottaa. – Ongelma tästä on tullut siinä vaihees sa, kun olemme kasailleet levyjä. Hetken mietit tyään Putaansuu muistelee, ettei edes Killectionilla ole mu kana paljon arkistois ta tongittuja ideoita. Tapaan kahvilassa äärimmäisen hyväntuulisen Tomi Putaansuun, mie hen Mr. – Kaikkien aikojen parhaat levyt on teh ty biisit eikä musatyyli tai soundi edel lä. – Apollyon, joka on kuin viihteellistä progea, sisältää vanhinta levytettyä mu siikkiani ikinä! Olin joskus vuonna 1992 ihan hulluna Anssi Tikanmäen pianojut tuihin, ja halusin kokeilla jotain saman laista. Asia on vietävä ihan päätyyn asti. – I Dug A Hole In The Yard For You, joka oli le vyn toinen single, sisältää kertsissä muutaman osan ihan The Monsterican Dreamin (2004) ajoil ta asti. Biisit edellä menneisyyteen Udellessani, ovatko kaikki Killectionin kappaleet peräisin ihan lähiajoilta, vai onko mukaan kaivettu aiemmille Lordi albumeille sopimatonta materiaalia uu den levyn teeman hengessä, pääsee Pu taansuu yllättämään. Jokai sen levyn välillä syntyy aina saatanan hyviä biisejä, jotka ei vain sovi millekään levylle. Eli tekisin vain biisit kuten aina, ja sitten valitsisimme, mikä biisi sopisi edustamaan mitäkin aikakautta. Suurin kiinnostus hirviöryhmän tekemisille onkin löytynyt ulkomailta
Se on siis aito kappale KISS-albumien Crazy Nights (1987) ja Hot In The Shade (1989) väliltä. – Noista seitsemästä biisistä Scream Demon valikoitui levyn päätöskappaleeksi 80-luvun puolivälin Duran Duranin ja Alice Cooperin tyyliseksi vedoksi, mutta kaipasimme vielä jotain 80-luvun lopulta: tukkaheviä ja vähän AOR:aa. – Kaiken päälle biisissä kuullaan vielä ensimmäinen puhallinsoolo ikinä Lordin albumilla. On esimerkiksi mahtavaa laittaa aina täysi hiljaisuus just ennen kertsiä, ja vaikka toistan itseäni sillä, se kuulostaa aina yhtä mahtavalta. Mutta jos haluaa tehdä oikeasti vuodelta seitkytviis kuulostavaa rockia, oli biisit tietenkin äänitettävä täysin analogisesti. – Äänitimme kappaleet JJ Studiolla Tampereella Nordlundin Juuson kanssa, ja siellä studiolla on äänitetty kaikkea Juicesta lähtien. – Päätimme äänittää kappaleen niin yksi yhteen kuin oli mahdollista, mutta muutamia asioita oli pakko muuttaa: meidän oli pakko laskea sävellajia, koska miun ääniala ei ole ”ihan” sama kuin Stanleylla. – Ainahan tällaiset biisit olisi voinut tehdä nykytyyliinkin. – Like A Bee To The Honeyn ovat kirjoittaneet Paul Stanley ja Jean Beauvoir jossain vuosien 1988 ja 1989 nurkilla, eli se ei ole ainoastaan biisi, joka yrittää olla kasarin kuuloinen, vaan se on oikeasti kasaribiisi, Putaansuu innostuu. Siis jos haluaisi tehdä Backyard Babiesia. Samoin se tosiasia, että pitkästä, pitkästä aikaa bändi soitti oikeasti yhdessä samassa paikassa. Arvatkaa kuka sen käy vetämässä. Se pisti homman ihan uuteen perspektiiviin. Onko se bänditoimintaa. Putaansuun silmiin syntyy jälleen uudenlaista paloa, kun hän kertoo innoissaan Blow My Fusesta ja lp-bonuskappale Carnivoresta, jotka ovat silkkaa 70-luvun puoliväliä. Miulla oli referenssinä KISSin nimikkolevy (1974) ja Dressed To Kill (1975), ja biisejä lähdettiin ajamaan niitä kohti. – Kyllä mekin haettiin tällä levyllä myös sitä nykypäivän soundia biisiin Shake The Baby Silent, mutta se vain korosti miulle sitä, miten vitun siistiä se oikea bändin yhteensoitto ja kunnon lika rokkilevyllä onkaan! Ihka aitoa 80-lukua Putaansuu ei ole pysyä housuissaan kertoessaan Killectionin kasaripuolesta ja tarinaa Like A Bee To The Honey -kappaleen takana: Se on ensimmäinen Lordi-kappale, joka ei ole Putaansuun tai kenenkään Lordi-jäsenen säveltämä. Idea vaati myös ekstramäärän töitä. – Jean kaivoi puhelimestaan äänitteen, jonka hän oli tallentanut kotonaan Yhdysvalloissa C-kasetilta, ja kysyi, haluasimmeko äänittää ennemmin oikean kasaribiisin kuin alkaa mallintaa kasaria. projektiin hoitamaan logistiikkaa, ja taisi mies pari kertaa kysellä homman edetessä, voisiko hän vielä peruuttaa, Putaansuu hymähtelee päätään pudistellen. Sen ohella lisäsimme yhden kitararaidan, koska halusin mukaan sellaisen KISSin Tears Are Fallingin tyylisen demppiskeban. – Miulla on omat maneerini, joista en pääse koskaan irti. ”Albumi äänitettiin kolmessa eri studiossa eri tuottajien, äänittäjien ja miksaajien kanssa.” K u v a: Ti m o Is o ah o 40 SOUNDI lordi-taitto_c.indd 40 9.1.2020 13.31. – Noin muuten vedimme biisin lähes 1:1 alkuperäisen mukaisesti ja etsimme samanlaiset soundit synasoundeja ja virveleitä myöten, jotta Like A Bee To The Honey todellakin kuulostaisi niin kasiysiltä kuin on mahdollista. – Käytössä oli 24 raitaa, ja siihen oli mahdutettava kaikki mitä haluttiin biiseihin mukaan. Putaansuu tunnustaa, että hän on ehdottomasti vanhojen aikojen perään haikailija, ja tämä vain korostui, kun hän huomasi vanhan liiton äänitystapojen sopivan Lordille paljon paremmin kuin ”steriili nykyaika”. – Albumi äänitettiin kolmessa eri studiossa eri tuottajien, äänittäjien ja miksaajien kanssa, koska halusin äänittää 70-luvun biisit viimeistä yksityiskohtaa myöten kuten asiaan kuuluu, saavuttaa 80-luvun biiseille asianmukaiset soundit ja tehdä levylle myös tätä päivää edustavan biisin, eikä tätä kaikkea olisi voinut tehdä vain yhden tiimin kesken. Hei, biisissä on vuosi 1989, joten totta kai Michael Monroe repäisee oikein komean saksofonisoolon siinä! Lordi on ennenkin ollut pitkälle ideoitujen konseptien perään, mutta uusi Killection-albumi kuvitteellisena kokoelmana vetää varmasti pisimmän korren Lordinkin hullunkurisista ideoista. – Toisin sanoen se on ennen julkaisematon Paul Stanley -kappale 80-luvulla, jota ei ole kuultu koskaan millään KISSkokoelmalla tai bootlegilla, joille päätyy useimmiten sen bändin tapauksessa kaikki keskeneräisimmätkin demot. – Se biisi, Like A Bee To The Honey, on ollut Jeanilla tallessa kaikki nämä vuodet, eikä edes Paul Stanleylla ole siitä kopiota missään. Onko se enää rock’n’rollia. No, sattui sitten niin, että viime keväänä Jean oli tulossa Helsinkiin KISS Expoon ja ehdotti Amenille, että jospa nyt tavattaisiin ja kirjoitettaisiin vähän musiikkia. JJ Studiolla ei ole nollia ja ykkösiä nähty koskaan, joten kaikki asiat äänitettiin vanhan liiton malliin. – Amen on ollut vuosikausia hyvä kaveri Jeanin kanssa, ja he ovat mailailleet paljon, mutta eivät ole ehtineet tavata kovin monesti. Putaansuu kysyy. – Sitten jos soittoon päätyy yhtään inhimillisyyttä, sanotaanko vaikka jokin rummun isku ihan vähän väärään kohtaan toisessa kertosäkeessä, se siirretään editoidessa oikeaan paikkaan. – Kokoonnuttiin kolmistaan Amenin ja Jeanin kanssa meidän treenikselle Herttoniemeen ja teimme puolessatoista päivässä kolmistaan seitsemän biisiä. Samalla tavalla tuottaja voisi heittäytyä tällaiseen projektiin täysin, mutta mukaan eksyisi silti hänen maneereitaan, jotka leimaavat niitä biisejä. Beauvoir vetäisi kirjaimellisesti ässän takataskustaan: hänellä oli puhelimessaan mukana tuliainen Amerikasta. Voin sanoa, että asiat eivät toimi ihmisten kanssa aina näin helposti. – Nykyään on tapana, että korkeintaan rummut äänitetään studiossa, ja kaikki muu tehdään sitten kotistudioissa, eikä bändi välttämättä edes tapaa toisiaan kertaakaan äänityksien aikana
– Nykyäänhän tätä bändiä ei ole suuren osan mielestä olemassakaan, jos suomalaisilta kysytään. Ihme jos viisuvoittoa ei olisi pyyhitty jälkikäteen pois. – Bändit olivat kilpailleet pitkään, kuka uskaltaa viedä ne rockin vääntyneimmät puolet pisimmälle. Se pistää joskus raivostumaan, joskus itkemään ja joskus nauramaan. Hiphop hämmentää, ei edes rankin metalli. Jo singlen nimi Shake The Baby Silent pisti miettimään, meneekö vanha Euroviisu-voittaja vihdoin liian pitkälle. Sen ajatuksena oli, että lähtisimme kiertueelle, keksisimme keikkojen varrella riitoja bändien välille, ne pahenisivat koko ajan ja lopulta lavallakin tapeltaisiin oikeasti, ja silti leikisti, ja jopa keikkoja peruttaisiin. – Juuri tuossa on se ero Lordin ja jonkinlaisen shokkibändin välillä. – Sen jälkeen kun Get Heavy julkaistiin, miun piti ainakin viisi vuotta selittää toimittajille, ettei Lordi ole maskeihin pukeutunut ryhmä, joka soittaa biisejä, vaan ihan oikea bändi, joka nyt sattuu pukeutumaan maskeihin. Putaansuu kiirehtii pohtimaan, onko rockilla tai metallilla enää vuonna 2020 minkäänlaista shokkiarvoa ensinkään. – No okei, olihan meillä sen jälkeen vielä Slipknot, jotka oli ”todella kreisejä jätkiä”, koska niillä oli kuulemma oksennusta ja paskaa naamarien alla, ja he eivät pesseet niitä ikinä pois. Faneille meidän sanoitukset on tuttua kauraa. Kyllä, me voisimme lypsää Lordilla somea ja tällaisia keinoja käyttämällä vaikka miten paljon isompia kuvioita, mutta me vain emme halua tehdä sitä musiikin kustannuksella. Jos olisin tuolloin laulanut singlellä, että ravistellaanpa vauva kuoliaaksi, niin siitä olisi seurannut kansallinen häpeä ja skandaali. – Tiedätkös, voi olla ettei jengiä vaan kiinnosta mitä lordilaiset tekevät. – Mitään ei tapahtunutkaan, vai mitä. Mutta faktahan on se, että maailma tässä Lordin ympärillä on muuttunut aika paljon, ja varsinkin meidän lähellä, mutta Lordi ei ole kauheasti muuttunut. Kuka uskaltaa purra eläimeltä pään lavalla. SOUNDI 41 L ordi on aina osannut leikitellä kauhuelokuvien kuvastolla ja makaabereilla sanoituksilla, mutta Killectionin ensimmäisen singlen kohdalla ”mielensäpahoittaja”-hälytyskellot alkoivat soida pahemman kerran. Kuka uskaltaa purskutella verta suustaan lavalla. Putansuu kysyy naurahtaen. Ne on ottaneet tämän kuvaston omakseen osana meidän juttua. Rock oli ollut matkalla siihen vuosikymmeniä. lordi-taitto_c.indd 41 9.1.2020 13.31. Kuka pistää sianpäitä lavalle. Nyt meidän kohtalo ei liikuta ketään. – Toisessa ääripäässä on sitten jenkkiläinen GWAR, jonka nyt jo edesmennyt Oderus Urungus ylläpiti bändiä, joka oli ennen kaikkea teatteriperformanssiryhmä, jonka show’hun nyt sattui kuulumaan myös musiikkia. – Isommassa mittakaavassa rock ja metalli on valunut niin marginaaliin, ettei meitä rankemmatkaan bändit ravistele enää ketään. – Oderus Urungus otti aikoinaan toistuvasti yhteyttä meihin ja halusi pystyttää maailmankiertueen idealla ”Lordi vs GWAR”. Sen takia kaikkien on tärkeää ymmärtää, että Lordi on ennen kaikkea bändi, joka tekee musaa. – Kun me voitettiin Euroviisut 13 vuotta sitten, seurasi puolentoista tai kahden vuoden ajanjakso, kun jokainen meidän pierukin raportoitiin iltapäivälehdissä. Sama ajatus oli käynyt mielessä jo Scare Force One (2014) -albumin How To Slice A Whore -singlen kohdalla. Lopulta Putaansuun naamalle leviää vielä iso virne, kun hän toteaa, että on Lordillakin ollut mahdollisuutensa isompaankin shokeeraamiseen, mutta se ei ole koskaan ollut osa bändiä. Näistä olisi Lordin Euroviisu-historian myötä voinut odottaa mediamyrskyä Suomen kokoisessa maassa, mutta... Sekin urbaani legenda katosi netin mukana aika nopeasti, kun samat jätkät perusti sooloprojekteja ja riisuivat maskinsa. Kirkonpoltoista ja bändikaverin murhasta oli enää vaikea pistää pahemmaksi. Kuka uskaltaa laulaa Saatanasta. RAVISTELEEKO MUSIIKKI ENÄÄ KETÄÄN. Tuolloin me piipahdettiin mainstreamissa, ja olimme kaikkien omaisuutta. Ja niin edelleen. – Kyllä se rock’n’rollin shokkiarvon huipentuma taisi olla Burzum ja Varg Vikernes silloin 90-luvun puolivälissä, kun tapahtui kaiken kansan tietoon tulleita kirkonpolttoja ja murhia. Viisuvoiton aikaan tilanne oli täysin päinvastainen. Et tiedäkään, miten vitun monta kertaa miulta on kysytty, että ”Mitäs sie teetkään nykyään?” ja joudun vakuuttelemaan, että bändi on olemassa ihan kuten ennenkin
Unohtelin joka toisen rivin sanoja, vedin osan keikasta ihan miten Teksti: Aki Nuopponen Kuva: Jonathan Vivaas Kise Todelliset metallibileet helvetistä pääsivät valloilleen, kun norjalainen KVELERTAK kaappasi punk-mies Ivar Nikolaisenin uudeksi laulajakseen ja loi tällä energialla punkilla, metallilla ja rockilla tatuoidun nahkansa uudelleen. Uskonloikka metallin maailmoihin Lopulta Ivar sanoi kyllä, mutta ensimmäiset keikat Kvelertakin riveissä eivät olleet varsinaista tuhkimotarinaa. Ivarin puhelin soi. M onessa punk-liemessä keitetty Ivar Nikolaisen korvasi Kvelertakissa alusta asti laulaneen Erlend Hjelvikin mikin varressa puolitoista vuotta sitten. He tulivat aina minun punk-bändieni keikoille, ja minä kävin heidän keikoillaan. – Kun Erlend ilmoitti lähtevänsä bändistä, minulla oli kolme päivää aikaa ottaa haltuun kolmetoista entuudestaan tuntematonta biisiä, ja vedettävä ne elämäni isoimman yleisön edessä. Menin studioon ja äänitin laulu osuuteni Blodtørstiin kymmenessä minuutissa! – En uskonut tuolloin, että bändistä tulisi mitään! Oikeasti! Pidin heidän tekemisistään, ja Kvelertak-keikat olivat ihan älyttömiä alusta alkaen, mutta olen seurannut monttu auki heidän menestystään. – Sain puhelun, ja tyypit kertoivat, että he aavistelevat Erlendin lopettavan pian. Nikolaisenin innosta päätellen hänen ja bändin kuherruskuukausi ei ole vielä ohi. – Kun tutustuin näihin kavereihin joskus 2007 tai 2008, Kvelertak oli kreisi hauskanpitoja juopottelubändi, eikä porukka edes haaveillut levystä. – Tärisin tuolla hetkellä! Tärisin ennen keikkaa! Tärisin keikalla! Tärisin keikan jälkeen! Voitte katsoa sen kaiken Youtubesta. Ei jumalauta! Nikolaisen huudahtaa. – Westcoast Holocaust (2007) -demon aikoihin he pyysivät minut mukaan yhteen biisiin, ja yllätyin todella, kun he kutsuivat minut mukaan uudelleen debyytille. Olin ihan halolla päähän lyöty. Jätkien mielestä keikka meni todella hyvin, ja bändin kemia oli kuulemma parempaa kuin vuosiin, mutta... 42 SOUNDI PUNKKARI METALLIMIESTEN VAATTEISSA kvelertak-taitto.indd 42 9.1.2020 13.34. Heiltä löytyy yhteistä historiaa jo Kvelertakin esihistoriasta saakka, ja mies lauloi jo bändin debyytillä kappaleessa Blodtørst. Ihmettelin siinä, että jaa, ikävää, mutta mitä minä voin asialle tehdä. Satoja keikkoja vuodessa tekevä bändi, joka on soittanut Metallican ja Mastodonin kanssa. – Soitimme kotikaupungissamme Stavangerissa, Kvelertak ei ilmoittanut kenellekään ennen tuota, kuka uusi laulaja on, ja tiesin laulavani ensimmäisenä iltanani suurin piirtein koko tuttavapiirini edessä. Seuraava kysymys oli: ”Haluatko liittyä bändiin, jos näin tapahtuu?” – Jos kyseessä olisi ollut norjalainen lähiseudulla kiertävä punk-bändi, mikä ettei! Mutta tämä oli Kvelertak. – En nyt sanoisi, että olemme tunteneet ikuisuuden, mutta aika helvetin kauan kuitenkin, Nikolaisen hekottaa Skypessä. Kvelertakin ja Ivarin tiet kohtasivat jälleen kesällä 2018, kun laulajan tontilla alkoi tuulla. Nikolaisen ei kuitenkaan ole mikään uusi tuttavuus muulle Kvelertak-joukolle
kvelertak-taitto.indd 43 9.1.2020 13.34. Huivipäinen Ivar Nikolaisen on ottanut suvereenisti Kvelertakin solistin tontin haltuun alun hermoilusta huolimatta. – Ulkopuolisuus on ollut vain makea juttu. Varsinkin Africasta. – Kun soitimme viime vuonna festareita, jätkät hehkuttivat kuinka bändi on nyt enemmän yhtä kuin aikoihin, ja miten kovia keikat ovat olleet. Kerron sen sitten joskus, kun heillä on krapula, koska Africa on parasta krapulalääkettä. Voi olla, että he sanoivat niin vain rohkaistakseen minua, mutta uskoin sen kaiken. Hän halusi minun olevan paras mahdollinen Ivar Kvelertakin keulilla. – BJ sanoi kuitenkin, että olen tehnyt tätä mitä teen nyt 20 vuoden ajan. he eivät käyttäneet niitä ollenkaan, Ivar sanoo. – Siis minähän olen ihan täysi punkkari ja he ovat hevareita, ja se on täysin eri asia, Ivar nauraa pitkään. Olen puoliksi sitä!” Harvalle yhtyeelle tulee vastaan tilannetta, että keulakuva menee vaihtoon. Minulla on maneerini, ja hyvä niin. – Olin aluksi kuin koira BJ:n (Bjarte Lund Rolland, kitarat) edessä, ja olisin tehnyt varmaan lähes mitä tahansa, mitä hän olisi käskenyt minun tehdä. Hän ehti mukaan uuden Splid-albumin tekoon ennen kuin kappalettakaan oli sävelletty. Mikään itsestäänselvyys uuden kokoonpanon kemia ja bändin keulille nouseminen ei Ivarin mukaan ollut: hän ja muu Kvelertak-miehitys ovat ehkä tunteneet pitkään, mutta heidän musiikkitaustansa ovat tyystin erilaiset. – Jätkät pahoittelivat, että heillä on valmiina muutamia riffejä, jotka tulevat todennäköisesti mukaan levylle, ja en ehdi vaikuttaa niihin mitenkään, mutta... Varsinkin, kun hän ei halunnut lähteä kopioimaan edeltäjänsä tavaramerkkejä lavalla. – Tämä bändi olisi mennyt pilalle, jos olisin yrittänyt apinoida Erlendia, Nikolaisen toteaa heti. sattuu, ja kaikki oli ihan täyttä hakemista, hahah! Ivar myöntää, että Erlendin saappaisiin astuminen oli hänelle melkoinen harppaus. Hullut metallibileet Helvetistä Kokoonpanon muutoksen myötä Kvelertak puhkui ja puhisi uutta energiaa, ja Ivarin mukaan ajoitus tälle kaikelle oli täydellinen. – Kun liityin Kvelertakiin, en edes tiennyt mitä Mastodon tai Gojira ovat. Kuuntelin kyllä aina norjalaista black metalia, kuten vaikka Darkthronea, koska se oli omalla tavallaan punk, mutta metalli on yhä vieras maailma minulle. Lukuisissa rock-, punkja hardcore-bändeissä. Sitä en ole uskaltanut vielä muille jätkille paljastaa. Minun ei siis tarvitse nuolla suomalaisten perseitä ja esittää suomalaista. – Tykkään tosin myös esimerkiksi Totosta. Se olen minä teininä. – Kuvitelkaa pahin mahdollinen punkkarin perikuva, joka kuuntelee New York Dollsia, The Damnedia, Ramonesia ja sellaista. On ollut mahtavaa lähteä laajentamaan tajuntaansa erilaisten ihmisten hehkuttaman musiikin kautta, ja tulla samalla metallibändiin täysin ulkopuolisella asenteella. SOUNDI 43 ”Suomalainen äitini asuu Tammisaaressa, ja vietin kaikki lapsuuteni kesät siellä
– Tunsimme olevamme liekeissä, ja pian alkoi muodostua pitkiä kappaleita, jotka ovat kuitenkin kuin silkkaa turpasaunaa. – Rakastan karjalanpiirakoita! Minun on tuotava enemmän karjalanpiirakoita tänne Norjaan! – Suomalaiseen parisuhde-elämään kuulemma kuuluu, että vaimon kanssa rakastellaan ainoastaan lauantaisin saunan jälkeen, peiton alla pimeässä. – Splidilla sekä Vladimir Putin että Donald Trump saavat yhtälailla täyslaidallisen niskaansa, ja väistämätön tuomiopäivä on läsnä läpi koko albumin. Kuin debyyttimme, mutta vielä tiukemmilla ja tiiviimmillä kappaleilla. – BJ halusi juuri nämä kaverit mukaan levylle, ja tulimme siihen tulokseen, että ehkäpä minun englanninkielen taitoni on hippusen parempi kuin Troyn ja Jacobin norjan kielen taito, Nikolaisen hymähtää. Itse asiassa yhden kokonaisen vuodenkin. Luulen että se oli kaunisteltu ”Kiitos, mutta ei kiitos”! Kvelertak on ollut aina yhdistelmä rock’n’rollin groovea, punkin energiaa, äärimetallin riffejä ja hardcoren aggressiota, eikä Splid ole tässä mielessä poikkeus, mutta se vie Kvelertakin ajatuksen pidemmälle kuin ikinä. Se oli lähtöajatus, mutta se unohtui nopeasti. Samaan aikaan me nauramme sekä itsellemme että koko ihmiskunnan paskuudelle, ja se on se vallitseva asenne läpi koko Splidin. Minunhan on ehdottomasti esiteltävä tapa myös vaimolleni. Yhtye lupaa väistämättömän tuomiopäivän olevan läsnä läpi koko levyn ”On ollut mahtavaa lähteä laajentamaan tajuntaansa erilaisten ihmisten hehkuttaman musiikin kautta, ja tulla samalla metallibändiin täysin ulkopuolisella asenteella.” kvelertak-taitto.indd 44 9.1.2020 13.34. Olen puoliksi sitä! – Aion rakentaa saunan kotiini. – Tiedämme kyllä, että nykyajan ihmiset kyllästyvät asioihin 23 sekunnissa, mutta kun säveltäessämme tajusimme nopeasti, että paskat säännöistä... Saunaa. – Ihan mikä tahansa ei kyllä mene läpi, hahah! Yritin jopa kirjoittaa biisin tälle levylle, ja kun vein sen treenikselle muiden kuultavaksi, seurasi pitkä hiljaisuus. Minun ei siis tarvitse nuolla suomalaisten perseitä ja esittää suomalaista. Tai kuten Ivar asian muotoilee: ”Hullut metallibileet helvetistä!” – Sanoisin, että levy on enemmän sukua kahdelle ensimmäiselle Kvelertaklevylle kuin Nattesferdille (2016), mutta bändin voimistuneen hengen ohella myös tuottajaksi palanneella Kurt Balloulla on iso rooli tässä, Nikolaisen summailee. Tämä on kuulemma kansanperinne Suomessa. Lopulta BJ sanoi, että tämähän oli mukava ralli, mutta laitetaan se ”pankkiin”. – Toinen juttu oli se vallattomuus, jolla tätä levyä tehtiin! Splidista piti tulla ”party rock” -albumi. Nikolaisen alkaa arvoitukselliseksi ja kysyy, osaanko arvata millainen yhteys hänellä on Suomeen keikkailun ulkopuoleltakin, ja täräyttää sitten pöytään hauskan faktan: hän on puoliksi suomalainen! – Suomalainen äitini asuu Tammisaaressa, ja vietin kaikki lapsuuteni kesät siellä. Toivotan lopuksi Ivarin tervetulleeksi Suomeen maaliskuussa, kun Kvelertak soittaa täällä muutamia keikkoja. On odotettava lauantaihin asti. – Leikimme kyllä ajatuksella pistää Troy laulamaan norjaksi ja opettelemaan osuutensa parissa viikossa, tai sekoittaa norjaa ja englantia, mutta lopulta päädyimme käytännön syistä englantiin, koska se on tuttu laulukieli minullekin. 44 SOUNDI SOUNDI PB – BJ on ehkä bändin riffivelho ja kirjoittaa suuren osan kappaleista, mutta hän kuuntelee meitä kaikkia, ja piti erityisen tarkasti huolen siitä, että tunsin saavani vaikuttaa kaikkiin biiseihin. Karjalanpiirakoita. Kvelertak uskoo uuden Splid-albuminsa olevan edeltäjäänsä räjähdysherkempi. Tosin tällä kertaa myös Kvelertak tekee poikkeuksen: levyltä löytyy kaksi englanninkielistä kappaletta, joissa vierailevat Mastodonin Troy Sanders ja Convergen Jacob Bannon. Jos nämä metallibileet vaativat kuusiminuuttisen kappaleen, me teemme juuri sen. – BJ ei täysin pitänyt siitä, että Kvelertak oli kolmannen levynsä kohdalla menettämässä sen tietyn virneen suupielestään tai pilkkeen silmäkulmastaan, joten sitä löytyy nyt tältä levyltä enemmän, Ivar sanoo. Albumi on Kvelertakin pisin tähän asti, monet kappaleet kellottavat jopa yli kuusi minuuttia, ja vajaan tunnin mittainen levy on räjähtävä yhdistelmä kaikkea. – Norjaksi huutaminen on ollut mahtavaa! Tämän kielen rytmitys ja koko sävy on täysin erilaista kuin englanniksi. Tuomiopäivä suupielet virneessä Kvelertakin puolivakavassa sanoitusmaailmassa on ollut Ivarille paljon omaksuttavaa, mutta hän kertoo olleensa erityisen innostunut siitä, että pääsi kaikista aiemmista bändeistään poiketen laulamaan myös norjaksi. Turpasaunaa, joka vain sattuu kestämään tuplasti perusmätkettä pidempään. – Väitän että Kurt on osa Kvelertakin soundia. – Meidän kotiseutumme murre on vieläpä aivan hemmetin ilkeän kuuloista huudettuna, ja huomasin näitä sanoja kirjoittaessani, että sain nyt sanottua sellaisia asioita ääneen, joita en ole koskaan musiikissa voinut sanoa. Heti tämän huokaistuaan Ivar räjähtää nauruun ja kertoo, että hänen on varmaan omaksuttava perheensä kanssa vielä enemmänkin suomalaisen kulttuurin parhaita puolia. En ole itse mikään kova saunamies, ja siihen liittyy varmaan lapsuuden traumatkin, kun äitini pakotti minut saunaan joka ikinen lauantai, mutta vaimoni rakastaa saunomista. Voit sanoa sana sanalta saman asian molemmilla kielillä periaatteessa samalla tavalla, mutta luonne vaihtuu täysin. Nikolaisen paljastaa Splidin olevan sanoituksiensa luonteelta kaikkein lähimpänä bändin nimikkodebyyttiä. Jos mieli tekee jo keskiviikkona, ei käy. Se jätkä on älytön nörtti oikean kitarasoundin etsimisessä, ja Kurt tietää mitä Kvelertakin räjähtävän melodinen energia vaatii ympärilleen
2.2.2020 Tavastia, Helsinki l i p u t a l k . 3 7 , 5 € 4 t h a n n i v e r s a ry y e a r n e w m o d e l a r m y.o r g f b.c o m / n e w m o d e l a r m yo f f i c i a l Fullsteam New Model Army.indd 45 9.1.2020 14.29
Teksti: Mirko Siikaluoma Lauluja klubien eskapismista Alkaneen vuoden suurimpien lupauksien joukkoon nostetun brittielektropoppari Georgian pitkään valmisteltu toinen albumi Seeking Thrills ammentaa musiikillisella tutkimusmatkallaan erityisesti 1980-lukulaisesta analogisuudesta. ”Yhteiskunnas sa menetämme päivittäin kosketuksem me yhteisöllisyyte en, mutta saamme sen takaisin tanssilattialla.” 46 SOUNDI georgia-taitto.indd 46 9.1.2020 13.35
Keikoillaan Barnes esiintyy yksin sähkö rumpusetin ja syntetisaattorien kanssa. Aistit hereillä tanssilattialla Musiikillisen uudistumisen ohella Barnes kävi läpi täyden käännöksen henkilökohtaisessa elämässään. Yksin kaikkien edessä Jos tekee musiikkia, jota on innoittanut analoginen 1980-luku, on myös luonnollista tehdä sitä innoittajiensa tavoin. – Ensimmäinen albumini oli täysin puhdasta tunteiden purkamista, enkä tiennyt mitä lähdin tekemään. Uusi suunta osoittautui oikeaksi. Halusin, että kun ihmiset kuuntelevat musiikkiani he tuntevat sen, mutta se tuntuu samalla uudelta. On mahtava tulla tunnustetuksi muiden artistien kanssa ja tunnen ylpeyttä siitä. Poikkeuksellista on myös Geor gian keikkakokoonpano – tai oikeastaan sen puuttuminen. – Kun olin raitistunut, lähdin monille klubeille ympäri maailman ja koin tanssilattioiden kulttuurin täysin uudella tavalla. 1980-luvulta tulevaisuuteen Kuluneet vuodet debyytin jälkeen Georgia on paitsi valmistellut hartaasti toista albumiaan, myös tehnyt töitä levy-yhtiöissä ja levykaupoissa. Barnesin musiikillisen uran juuret löytyvät tämän lapsuudenkodista, jossa hän kasvoi pienestä pitäen isänsä (dancepioneeri Leftfieldissä vaikuttavan Neil Barnesin) instrumenttien ympäröimänä. Georgian mukaan Seeking Thrillsin henkinen koti on löydettävissä tanssilattialta. Kun 18-vuotiaan Eilishin nimen mainitsee, Barnes aloittaa kollegansa hehkuttamisen. Georgia, koko nimeltään Georgia Barnes, julkaisi tammikuun 10. Hyppäsin tuntemattomaan ja kehitin tällaisen live-show’n. Vuodesta 2003 lähtien julkaistuista Sound Of -listauksista tähdiksi ovat nousseet vuosien aikana muun muassa Billie Eilish, Bloc Party, Florence + The Machine, Frank Ocean ja Royal Blood. Lukuisten legendaaristen indie-nimien taustavoimista löytyvän Dominon julkaisema Georgia-debyyttialbumi näki päivänvalon vuonna 2015, mutta kriitikkojen kiitoksista huolimatta se pärjäsi artistin itsensäkin mukaan vain ”okeisti”. BBC:n tuki on ollut minulle todella tärkeää ja arvokasta, enkä voi korostaa sitä liikaa. Tulevaisuuden tähtiä ei voi lokeroida Odotukset Georgiaa kohtaan ovat korkealla tänä vuonna. Sen kehittyminen vaati aikaa ja levy-yhtiöni tuki minua kehittymisessäni, joka vaati neljä vuotta, Georgia innostuu kertoessaan miksi löysi uuden äänensä menneisyyden kautta. – Olen aina pitänyt näitä listauksia silmällä, koska niillä on tapana olla todella perillä siitä, mistä ihmiset innostuvat. 13-vuotiaana Georgia sai käsiinsä neliraiturin, joka antoi hänelle ratkaisevat avaimet tulevaisuuteensa. Koin, että aistini ovat hereillä, mutta olin täysillä mukana siinä hetkessä. Se on asia, joka inspiroi minua tällä levyllä. 1980-luvun lisäksi albumilta on löydettävissä kaikuja grimesta, joka sekin on paljon velkaa housen ja teknon pioneerien perinnölle. – Vietin neljä vuotta lukkiutuneena studioon, kirjoittaen biisejä, kokeillen uusia tapoja säveltää ja varmistuakseni tämän levyn musiikillisesta suunnasta. Georgia kertoo Seeking Thrillsiä ovat innoittaneet muun muassa 1980-luvun brittiläinen synapop, Chicago house -tyyli, Detroitin varhainen teknoskene ja kaikkia näitä aikakautensa ilmiöitä suodattanut popmusiikki. Voin samaistua häneen, koska hänen tyyliään ei voi määritellä – ja uskon, että siinä on seuraava trendi. – Haluan, että yleisö näkee minun näkevän vaivaa heidän eteensä, ja haluan rikkoa sen ”kuka hän luulee olevansa” -ajatusten aiheuttaman muurin väliltämme. Ja nämä ovat pelkästään nimiä, jotka eivät ole tulleet äänestyksessä ensimmäiseksi. Meillä on lähtökohdat tehdä mielenkiintoisia asioita, ja en malta odottaa mihin viemme sen tänä vuonna. Oli mahtavaa nähdä, kuinka ihmiset tutustuivat ja ryhmäytyivät tanssilattialla, Georgia intoutuu. – En halunnut olla bändin musiikillinen johtaja, eikä minulla olisi ollut aikaa tai energiaa siihen. SOUNDI 47 georgia-taitto.indd 47 9.1.2020 13.35. Yhteiskunnassa menetämme päivittäin kosketuksemme yhteisöllisyyteen, mutta saamme sen takaisin tanssilattialla. BBC:n musiikkitoimittajat ja kriitikot valitsivat hänet yhdeksi Sound Of 2020 -läpimurtolistauksen kymmenestä artistikandidaatista. Tanssilattialla kaikki ovat tervetulleita ulkonäköönsä, sukupuoleensa tai identiteettiinsä katsomatta. Lähdin tietenkin mukaan ja pääsin silloin ensimmäistä kertaa tekemään musiikkia työkseni, Georgia avaa tarinaansa. Se on fyysisesti ja henkisesti vaativaa, vaikka minulla onkin tiimi ympärillä. Barnes oli otettu ja lähes shokissa kuultuaan ehdokkuudesta. Noiden neljän vuoden aikana tapahtui paljon ja koen kasvaneeni niin tuottajana, artistina kuin laulajanakin ensimmäiseen albumiin verrattuna. Keväällä 2019 tanssilattioille ja radioaalloille vyöryneestä About To Work The Dance floor -singlestä muodostui hitti ja sen myötä Seeking Thrillsin julkaisua päätettiin viivästyttää, koska yleisön nostatus on oleellisessa osassa niin klubeilla kuin levybisneksessäkin. Georgia kertoo kokevansa, että ihmiset oppivat ymmärtämään artistia paremmin, kun hän esiintyy yksin. Ryhdyin vegaaniksi, luovuin gluteenista ja kävin aina ennen studiolle menoa uimassa tai salilla, Barnes käy läpi asioita, jotka muuttuivat hänen elämässään. Georgia kertookin, että kaikki Seeking Thrillsillä kuultavat syntetisaattoriraidat ovat peräisin raudasta loputtomien plugin-kirjastojen sijaan. Niinpä myös minun piti kuunnella todella paljon musiikkia saadakseni innoitusta, etenkin 1980-luvun alusta ja puolivälistä. päivänä uransa toisen albumin Seeking Thrills, jonka syntymisprosessi on kertomus uusista aluista ja itsensä haastamisesta. Hän päätti valita kurinalaisuuden kaaoksen sijaan. Silloin minulla oli vain palava halu tehdä se levy, mutta nyt halusin lähteä tekemään toista albumiani täysin uudelta pohjalta. Seeking Thrillsiä tehdessä nyt 29-vuotias Barnes halusi viedä artistiutensa seuraavalle asteelle ja kertoo tehneensä perfektionistin tavoin töitä löytääkseen oman, uuden äänensä. – Halusin löytää vahvemman yhteyden yleisön kanssa kuin ensimmäisellä levyllä. – Se on paikka, jossa ihmisillä on vapaus olla kuka haluaa. – Lopetin alkoholin käytön, koska minulla oli hieman ongelmia sen kanssa, ja tätä levyä tehdessäni olin täysin selvin päin. Barnes ryhtyi studiomuusikoksi ja alkoi kerätä rahaa hankkiakseen soittimia ja tarvikkeita, joita voisi käyttää omassa sooloprojektissaan. Yksin esiintyminen ei ole helppoa, mutta hän ei haluakaan tehdä asioita helposti. – Kävin läpi erityisesti Depeche Moden, Kate Bushin ja Madonnan kaltaisia artisteja, jotka ottivat syntetisaattorisoundit omikseen, niin kuin tapahtui myös Chicagossa ja Detroitin piireissä, Georgia kertoo. L ontoolaisen Georgian musiikissa kuuluvat niin Berliinin yökerhot ja 1980-luvun klassikkosyntetisaattorit kuin indie popin estetiikka ja elämänmakuiset tarinat, joissa henkilökohtainen on poliittista. – Halusin tehdä tätä albumia täysin uudella ajattelutavalla, koska koin että niin saan luovuudestani kaiken irti. Georgia kertoo menneensä levyä tehdessään studiolle aamukymmeneltä ja poistuneensa puoli seitsemän aikaan täyden työpäivän jälkeen, sen sijaan että olisi istunut siellä yön pimeille tunneille. Ihmiset eivät halua määritellä poptähtiään, vaan löytää artistista sen samaistuttavan elementin, Georgia kuvailee ja löytää määritelmästä itsensä: – En ole koskaan halunnut olla yhden genren muusikko, vaan lisännyt musiikkiini todella erilaisia soundeja, ja uskon, että ihmiset haluavat kuulla sellaista nyt. – Rakastan Billie Eilishiä, hän on tämän hetken suosikki-poptähteni. Georgian mukaan albumin voima löytyy tanssilattialla syntyvästä eskapismista ja irrottautumisesta sosiaalisista normeista. – Kaikkien musiikillisten kokeilujeni ohella soitin rumpuja, ja 19-vuotiaana kaverini pyysi minut soittamaan rumpuja bändiinsä. Ensimmäisen ep:nsä Georgia julkaisi vuonna 2014, löysi itselleen managerin ja pian tämän jälkeen painoi mustekynänsä Domino Recordsin levytyssopimukseen. Tähän järjestelyyn hän päätyi vasta viime vuoden aikana, koska halusi aloittaa uuden albumikierron puhtaalta pöydältä
The Botherers on oiva esimerkki yhtyeestä, jonka selvästi oma tyyli ja soundi ovat muotoutuneet luonnollisesti, kun vaikutteita on otettu vapaasti monilta tahoilta eikä niitä ujostella. Me ollaan ajateltu, että antaa vaan tulla sitä mitä on tullakseen. Lisäksi tulee uusia koko ajan. . Ettei yritetä pakottaa sitä mihinkään muottiin, oululaiskvartetin laulajakitaristi Riku ”Roku” Rousu tunnustaa puhelinhaastattelussa, johon pyysin häntä ihastut tuani arvostelun yhteydessä kovasti bändin uuteen ja erittäin pirtsakkaan Urban Schizo phrenia -kakkosalbumiin. Meillä on vaikutteita paljon ja ne on sisäistetty jo ajat sitten. Toisaalta sen vangiksi ei saisi jäädä, silloin hommasta katoaa kiihottava jännitys ja se kuuluisa vaaran tunne. . Teksti: Jussi Niemi Antaa tulla mitä tulee Oululainen rockryhmä The Botherers uskoo vapauteen. Vanhaa kansanviisautta mukaillen: tyyli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Niihin ei tähdätä, mutta jos ja kun sieltä joku kuuluu läK u v a: Sa ll a K es k in en 48 SOUNDI Lordi mainos.indd 49 8.1.2020 11.08 the botherers -taitto_b.indd 48 9.1.2020 13.44. T yyli on kaksiteräinen miekka. Bändillä pitäisi tietysti olla oma tyyli ja soundi, jotta erottuu kilpailijoista
. Pari ylimääräistä säkeistöäkin taittuu tarvittaessa helposti. The Blood Sausage Boysia hän kuvaa ”countrymmaksi tulsa-soundiksi”, ja vielä muitakin löytyy. . Keikoilla The Botherers ei liiemmin tuijottele biisien levytettyihin versioihin, vaan vetää fiiliksen mukaan. Lordi mainos.indd 49 8.1.2020 11.08 the botherers -taitto_b.indd 49 9.1.2020 13.44. Joona oli meidän miksaaja, mutta se alkoi soitella syntikoita miksauspöydän takaa meidän keikoilla, ja päätettiin ottaa se lavalle, kun se tykkäsi enemmän soittaa kuin miksata. Eihän sitä voi kiistää, etteikö esimerkiksi Hosts, Demons & Ghosts -kappaleessa kuulu Dylan hyvinkin selvästi. Sekin elää. Edesmenneessä Moses Hazyssakin vaikuttanut Rousu rokkaa myös juuri 20-vuotissynttäreitään uudella levyllä juhlivassa Ruotomielessä. Se perustui pieniin klippeihin yhdeltä hämärältä japanilaiselta surf-bändiltä, joka on ehkä ollut olemassa, Roku muotoilee mielikuvitustani stimuloiden. Sen pressitiedote toteaa: ”It’s loudly telling where you can shove the modern monogenic expression”. . Rootsimpaan menoon hän paneutuu Money & Gravyssa. Joona (Hiltunen, synat) on meidän nuorin jäsen ja paljolti suuntautunut elektroniseen musaan. Viime aikoina on ollut sellaisia keikkoja, että kolme varttia on vedetty aika hiljaa himmaillen ja sitten loppu on päästelty oikein kunnolla. Vedettiin se livenä eka otolla treenaamatta purkkiin Masan (Kenttälä, rummut ja joskus bassokin) kanssa kaksin ja oltiin itsekin, että ”oho, menikö jo liikaa dylanismiksi”, mutta kun se kuitenkin tuntui toimivan ja fiilis oli hyvä, niin päätettiin vaan hyväksyä se sellaisenaan. En yhtään tajua sitä, että levy pitäisi pystyä toteuttaa tarkasti livenä. . Kyllä me ollaan Pistepirkkojen henkisiä sukulaisia ja The Flaming Lips on tärkeä innoittaja nimenomaan siinä, ettei jäädä jumittamaan 60-luvun poppeihin ja psykedeliaan vaan viedään niitä juttuja jotenkin eteenpäin, Roku selittää. Mikä meininki teillä nykyään on lavalla. Hieman ennen Krautalankaa Botherers, joka muutama vuosi aikaisemmin kehittyi Sweat Shop Boysin uudeksi inkarnaatioksi, julkaisi debyyttialbuminsa The 1st Shards. Välillä mennään lähes holtittoman puolelle kun päätetään vetää esimerkiksi johonkin biisiin pari ylimääräistä säkeistöä, ja kaikkien pitäisi muistaa, miten ne menee… Erilaisia versioita soitetaan. pi, niin kuulukoon. Semmoista vähän psykedeelisesti jumittavaa surfia, mistä on siis nyttemmin jo siirrytty uusiin maisemiin. Sinnepäin Lassekin (Junnila, synat, farfisa, basso) on alkanut rokkihommista kallistua. Tuollainen vapaa eläminen tuntuu olevan Botherersin ydinmehua eikä se tuohonkaan jää. . Meillä on itse asiassa myös sellainen rumpaliton kolmen miehen elektro nisempi sivuprojektikin kuin The God Botherers. Me julkaistiin 2017 sen niminen mini-albumi, joka sisältää lähes kokonaan instrumentaalikamaa. Entä se Botherersin kiinnostavasti nimetty Krautalanka!-vaihe. Botherersin ikäjakauma yltää noin 30:stä noin 40:een, eivätkä jäsenet ole kasvaneet ihan samoissa musiikkikulttuureissa, mikä luonnollisesti tuo kirjoa kokonaisuuteen. Masan kanssa me tullaan lähinnä samoista pohjista, kun on soiteltu aiemminkin yhdessä ja kuunneltu paljon musaa: 1960ja 70-lukujen oudompi kama on varmaan ollut sellainen peruspohja, mutta onhan siellä paljon muutakin
Samuli Putro: Pienet rukoukset 16. Beast In Black: From Hell With Love 11. Ville Valo & Agents: Ville Valo & Agents 9. Michael Monroe: One Man Gang 29. Swallow The Sun: When A Shadow Is Forced Into The Light 3. Räjäyttäjät: III 28. Chisu: Momentum 123 12. Ellips: Yhden naisen hautajaiset 10. Pimeys: Delta 22. Bloodred Hourglass: Godsend 7. ELLINOORA MAUSTETYTÖT INSOMNIUM BEAST IN BLACK CHILDREN OF BODOM SOU NDI N LUK IJAT ÄÄN EST IVÄ T: VUODEN PARHAAT 2019 SUOMALAINEN ALBUMI SWALLOW THE SUN voittajat-lukijoiden valinnat_taitto_2019_e.indd 50 10.1.2020 11.28. Brymir: Wings Of Fire 26. Sanni: Trippi 8. Antti Autio: Pihalla tuulee taas 1. Andy McCoy: 21st Century Rocks 24. Litku Klemetti: Ding Ding Dong 13. Olavi Uusivirta: Skorpioni 21. Vorna: Sateet palata saavat 15. Pyhimys & Saimaa: Olisinpa täällä 20. Jesse Markin: Folk 27. Children of Bodom: Hexed 5. 50 SOUNDI SOUNDI 51 6. JVG: Rata/Raitti 18. Insomnium: Heart Like A Grave Ellinoora : Vaaleanpunainen vallankumous 2. Pariisin Kevät: Reuna 25. Temple Balls: Untamed 19. Battle Beast: No More Hollywood Endings 17. Ursus Factory: Pinkki pilvi 23. Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan 4. The 69 Eyes: West End 30. Ismo Alanko: Minä halusin olla niin kuin Beethoven 14
Lana Del Rey: Norman Fucking Rockwell 10. Ed Sheeran: No.6 Collaborations Project 20. Soilwork: Verkligheten 21. Korn: The Nothing 15. Harry Styles: Fine Line 29. Jinjer: Macro 16. Ariana Grande: Thank U, Next 24. Borknagar: True North 23. Nick Cave And The Bad Seeds: Ghosteen 11. Iggy Pop: Free 13. Lindemann: F&M 18. Mg?a: Age Of Excuse 25. In Flames: I, The Mask 12. Sabaton: The Great War 8. Amon Amarth: Berserker 7. Tool: Fear Inoculum 3. Alcest: Spiritual Instinct 14. SLIPKNOT RAMMSTEIN BRUCE SPRINGSTEEN BILLIE EILISH TOOL ULKOMAINEN ALBUMI l SENNHEISER MOMENTUM WIRELESS -KUULOKKEET: Eetu Tuominen, Helsinki l ILOSAARIROCK-LIPUT: Pirkko Ohvo, Karjalohja l PROVINSSI-LIPUT: Emmi Suro, Raisio l JOHN SMITH -LIPUT: Salla Ihalainen, Laukaa l KESÄRAUHA-LIPUT: Jaakko Miinala, Turku l BOB DYLAN -BOKSI: Kim Saarniluoto, Kirkkonummi l THE CLASH -ERIKOISPAINOS: Tero Julku, Helsinki l THE BEATLES -BOKSI: Inka Ahonen, Hyvinkää l DAVID BOWIE -BOKSI: Juha Pääkkönen, Joensuu l ED SHEERAN -LEVYT: Niina Pietarinen, Mikkeli l SVART RECORDS -LAHJAKORTTI: Marjo Kannisto, Isojoki l CENTURY MEDIA -PAKETTI: Aleksi Hurme, Lahti l SOLINA RECORDS -PAKETTI: Esa Hynynen, Helsinki Onnittelut voittajille! Palkinnot ovat matkalla! ARVONTA VOITTAJAT: voittajat-lukijoiden valinnat_taitto_2019_e.indd 51 10.1.2020 11.28. Leprous: Pitfalls 17. Leonard Cohen: Thanks For The Dance 26. Amyl And The Sniffers: Amyl And The Sniffers 1. Devin Townsend: Empath 27. Michael Kiwanuka: Kiwanuka 22. Bruce Springsteen: Western Stars 5. Bad Religion: Age Of Unreason 19. Raised Fist: Anthems 30. Slipknot: We Are Not Your Kind Rammstein: Rammstein 2. 4. Billie Eilish: When We All Fall Asleep, Where Do We Go. 50 SOUNDI SOUNDI 51 6. Eluveitie: Ategnatos 28. Opeth: In Cauda Venenum 9
Temple Balls 8. 52 SOUNDI SOUNDI PB SUOMALAINEN TULOKAS 1. Karisma oli tallella ja saundi täydellinen. Saarihelvetti 18. Puntala Rock 2. Etta FESTIVAALI ULKOMAINEN TULOKAS 1. 4. 3. Wheel 9. 6. MARKUS VANHALA / Insomnium, Omnium Gatherum Def Leppard @ Rockfest, Hyvinkää ja Graspop, Belgia (keikka) – Olen pikkupojasta asti fanitellut tätä bändiä, mutta jotenkin aina jostain syystä missannut keikat. Ainoa mikä jäi settilistasta puuttumaan, oli Disintegration. Billie Eilish Sam Fender The Hu Amyl And The Sniffers Tones And I 5. John Smith K u v a: A k i R o u k al a ARTIS TIEN KOHO KOHD AT JARKKO KOUKONEN / Bloodred Hourglass Miley Cyrus: Mother’s Daughter (biisi) – Vuosi 2019 tarjosi musiikillista variaatiota ja vakuuttavin biisi itselleni oli ehdottomasti Miley Cyruksen Mother’s Daughter, siinä missä Architectsin Ilosaarirockinveto osoittautui aivan yhtä mieleenpainuvaksi kuin Euroopankiertueen kanssamme jakaneen Evergreyn viimeisin The Atlantic -albumi. Heilung 9. Joskus harvoin tulee vastaan artisteja joissa on moni asia kohdallaan: hahmo, tarina, sanoma ja musa. Lewis Capaldi 10. Kuopiorock 12. Lizzo K u v a: Ja ak ko M an n in en 52 SOUNDI 52 SOUNDI 52 SOUNDI 52 SOUNDI 6. 3. 2. Tammerfest 14. Ruisrock 7. Odotan että pääsen näkemään Stormzyn livenä. Tikkurila Festivaali 15. Sideways 9. Belzebubs 7. Käsittämätöntä, miten Robert Smithin ääni on ihan sama kuin 30 vuotta sitten. Uusi Tampere 19. voittajat-lukijoiden valinnat_taitto_2019_e.indd 52 10.1.2020 11.28. Tänä kesänä asia korjaantui, ja kerrankin tällainen ”liian myöhään nähty” ikoninen vanha suosikki ei pettänyt – sedät jaksoivat heilua ihan kasaripuhteella. Yungblud 8. 2. Maustetytöt Ellips Costee Jesse Markin Behm 5. 1. Black Midi 7. Rockfest 8. Qstock 10. ELLINOORA Stormzy: Heavy Is The Head (albumi) – Brittipopilla on ollut aina iso paikka mun sydämessä, nyt ilmeisesti myös brittigrimella. Pori Jazz 13. Sauna Open Air 16. 4. 4. Ei virheitä musiikissa eikä elämässä – ehdoton nostalgiatärppisuositus! MIKKO KOTAMÄKI / Swallow The Sun The Cure @ Flow-festivaali, Helsinki (keikka) – Viime vuoden kovin keikka. Block Buster 10. Flow Festival 11. Porispere 20. 6. Tuska Provinssi Nummirock Ilosaarirock 5. 3. Naamat 17
Hans Zimmer tulostus.indd 53 10.1.2020 9.18
P yhimyksestä on tullut viime vuosien aikana kotimaisella musiikkikentällä hahmo, jolle on vaikea löytää maansa skenessä vertailukohtaa. Mikko Kuoppalan nimikkoalbumin suuri kysymysmerkki on Valo pimeän, joka kauniista ajatuksestaan huolimatta kompastuu siihen, että kappale on liian selvä suomiversio Kendrick Lamarin ja SZA:n vuoden 2017 All The Stars -hitistä – biitistä ja sävellajista aina kertosäkeensä tematiikkaan asti. Bitch Alertin ja Liemisen ottaminen mukaan albumille kappaleiden selkärangaksi samplejen sijaan ovat hauskoja vetoja, mutta vierailijoiden nimien jättäminen vain levynkansiin puolestaan herättää kysymyksiä. Mikon vierailijalista on pitkälti tähtikimaraa, mutta Pyhimykseltä voisi toivoa parempaakin. Vaikka Pyhimys kokisi olevansa haarukka elämän keitossa, hän on onnistunut tekemään itsestään koko kansan Mikon. Kansansuosion kuin varkain löytänyt älykköräppäri, joka pukee sanoiksi niin viiltävän ironian kuin tavallisen tallaajan kokemukset, on kuin suomiräpin Juice – ja huonoimmillaankin härmähiphopin Mikko Alatalo. Mikko on hyvä läpileikkaus Pyhimyksen nykyhetkestä, mutta se kärsii selvän suunnan puutteesta. Liekö syynä viime vuonna julkaistun Saimaa-yhteistyölevyn konseptimaisuus, mutta Kuoppalalta ei tunnu Mikolla löytyvän kiinnostusta rakentaa albumilla suurta kuvaa, vaan parsia käsillä olevista kankaista tilkkutäkkiä. Mikko tuntuu kärsivän Tapa pojan menestyskrapulasta. Tuntuu nimittäin hieman ilmiselvältä valinnalta, että Fuck The Worldin kitarasoolon soittaa Alexi Laiho – Suomesta löytyy kiinnostavimpiakin kitaristeja. Kuka se sanoikaan, että muut räppärit vain suomentaa. On turha epäillä, etteikö yhteisistä nimittäjistä oltaisi oltu tietoisia ennen biisin julkaisua, sen verran selviä yhtenäisyydet ovat. Siinä missä Tapa poika -levyn (2018) vierailijoista nostetta uralleen selvästi sai eniten Vesta, tältä lätyltä samanlaisia tulevaisuuden tähtiä on vaikea löytää. Laskelmoitua kakkaa. 2010-luvun loppupuolelta tuttuun Pyhimystapaan Mikko tekee jakoa kahteen radioja albumibiisien välillä jälkimmäisen jäädessä selvästi tappiolle. Pyhimys starttaa Mikko-albuminsa ja uuden vuosikymmenen sämpläämällä Ismo Alankoa, mikä tavallaan alleviivaa hänen rooliaan keskiikäistyneen ja -luokkaistuneen suomirapin keskeisenä hahmona. Se on harmi, sillä Mikolta ei ole löydettävissä edellisen albumin kaltaisia napakymppejä eikä pop-Pyhimys osu tässä ottelussa aina maaliin. Biisit kyllä erottuvat toisistaan, mutta se punainen lanka puuttuu. Levyarviot > 54 SOUNDI Pyhimys Mikko Universal K u v a: Jo u n i Le h to n en Levyarvostelut 1_20.indd 54 9.1.2020 10.41. Yhtä tunnettu, muttei suinkaan niin legendaarinen. Menestystään itsekin kyseenalaistavan miehen, jonka leipä tulee tasaisesti älykköjen ja bileräpin ystävien streameista. Ei sentään, vaikka hän tietää itsekin dilemmansa. Mutta se kuvastaakin hyvin ihmisen persoonan syvintä ydintä – ihminen ei ole loppuun suunniteltu kokonaisuus, vaikka albumilta sitä voisi odottaakin. Jättiläisen olkapäältä on helppo katsella tulevaan, mutta tällä kokonaisuudella ei viedä kotiin sixpackiä Emma-gaalasta. MIRKO SIIKALUOMA HH ...vuoden yllättävin laatualbumi jo helmikuussa..
Billie Joe Armstrong on julistanut etukäteen Father Of All Motherfuckersin etsivän uutta suuntaa soulista ja Motownista. Albumilla kaikki on hyvällä tavalla tuttua. Hyviä tunteita. Päinvastoin. Meet Me On The Roofissa Scissor Sisters tekee tuttavuutta Killersiin. Alle puoleen tuntiin sullotut rallit ovat lyhyitä (kolmen minuutin raja ylitetään vain kahdesti) ja tykitetty niin täyteen koukkuja kuin suinkin mahtuu. Vuoden yllättävin laatualbumi jo helmikuussa. Nyt kaikki saisi kuulostaa suurelta. Se kannattaa, sillä Fayn laulut tuntuvat puhuttelevan parhaiten paljaimmillaan. ANTTI LUUKKANEN HHHH SOUNDI 55 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Bill Fay Countless Branches Dead Oceans Bill Fayn lauluista tulee vahvana tunne, että hän lataa niihin kaiken sen, mikä häneltä jäi laulamatta vuosikymmenten tauon aikana. Päätösraita Graffitia on kuin keikkasetin lopetus, se on paikallaan houkuttelemassa valtaisaan yhteislauluun. Levyn edetessä mukaan tulee kitaraa, bassoa, rumpuja, vähän jousiakin. Jokainen nuottien välikin on täynnä jännitettä. Punk elää Green Dayssa sentään yhä vielä tällä tavoin. Father Of All Motherfuckers on purkkaa sekä jytää. Se saattaa olla seurausta lievää törkeämmästä lainailuista, mutta myös asenteesta. Sugar Youth on liki täydellinen power pop -kappale. Sitä seurasi isommin sovitettu mutta aavistuksen koskettavuudestaan menettänyt Who Is Sender (2015). Ehkä härskein sovellus on Stab You In The Heart, joka mukailee pokkana Hippy, Hippy Shakesia. Levy on pelkkää anthemien junttausta alusta loppuun. Useampi kappale (Oh Yeah! etunenässä) on kuin massiivisten urheilutapahtumien väliaikamusiikiksi sävellettyä. Green Day Father Of All Motherfuckers Reprise Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, kuuluu Ahti Karjalaisen paljon siteerattu lentävä lause. Vuonna 1943 syntynyt britti julkaisi 1970luvun alussa kaksi flopannutta mutta vuosia myöhemmin kulttimaineeseen noussutta folk rock -albumia. Näiden kappaleisiin sisään pääseminen ei voisi olla helpompaa. Countless Branches saa maailman vaikuttamaan mainettaan paremmalta paikalta. Onnenkantamoista vastaan puhuu sekin, että Green Dayn toinen momentum ei jäänyt yhden albumin varaan, vaan se on löytänyt musiikillaan myös uudet sukupolvet. Nyt Fayn itsevarmaa, lohdullista karismaa ja pienieleisyyteensä luottavia lauluja on saatu taas yksi albumillinen – eikä taika ole karissut minnekään. Ja sitä levy todella tekee, vaikka mahdottoman syvälle juurimusiikin alkulähteille ei saapastellakaan. Kuten hän toteaa rauhoittavan tyynesti levyn viimeisillä minuuteilla: ”One life is beyond any kind of fathoming.” Alleviivaamaton mystisyys ja arkinen maanläheisyys ovat täydellisessä tasapainossa. Bill Fay näyttäisi olevan vielä lähes 80-vuotiaanakin ihmeissään konkreettisen ja henkisen elämän käänteistä mutta kuitenkin tyytyväinen siitä, mihin on päätynyt ja luottavainen sen suhteen, minne uskoo menevänsä. Albumin jännite on upea. Teokseksi, jolla myöhemmin määriteltäisiin senhetkistä Yhdysvaltoja. MIKKO MERILÄINEN HHHH K u v a: P ar ri Th o m as Levyarvostelut 1_20.indd 55 9.1.2020 10.41. Tuottaja on sama kuin kahdella edeltäjällä, Joshua Henry, mutta bändiä on skaalattu pienemmäksi. Soundi on iso, rakenteet ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja esimerkiksi kättentaputuksia on lähes kaikissa biiseissä. En olisi itsekään ikipäivänä uskonut, että muutamista hienoista kappaleista huolimatta omaan mahtipontisuuteensa tukehtava American Idiot (2004) nousisi senhetkisen Amerikan soundtrackiksi. Näin simppeliä rockia 2020-luvulla tehdäkseen pitää olla röyhkeyttä. Albumi on raukean hidas, lyhyt ja pienieleinen, mutta se välittää isoja tunteita. Tyylikkäästi annosteltuina, pitäen koko ajan pääosassa Fayn teknisesti rajallisella mutta erittäin puhuttelevalla äänellä hitaasti tiputtelemat lauseet. Ei siis liene sattumaa, että levyn toisen singlen Fire, Ready, Aim ensiesitys kuultiin NHL-matsin yhteydessä. 2010-luvulla hänet maaniteltiin palaamaan musiikin pariin ja tuloksena oli 40 vuoden levytystauon järisyttävällä tavalla katkaissut Life Is People (2012). Alussa, ja usein muutenkin, äänessä on vain Fay pianoineen, ja tunnelma on kuin salakuuntelisi mietteisiinsä uppoutunutta artistia omassa olohuoneessaan
Bändi tuntuu olevan musiikillisesti matkalla jonnekin. Vaikka ratkaisu tukee kokonaisnäkemystä, kertoo Lost Togetherin nyanssirikas koskettimisto, millaiselle kommentoinnille kappaleissa olisi tilaa. Kun PK Keränen julkaisee viimeinkin levyn erillään 22-Pistepirkosta, kiinnittyy huomio ensimmäisenä siihen, mitä yhtälöstä puuttuu: vuosikymmenien aikana kehittynyt jääräpäinen jännite, jonka inhimillisyys vetää puoleensa. Kenties Keräsen muusikkoutta määrittävä avoin seesteisyys saa ansaitsemansa puitteet vasta tässä muodossa. Kosketusetäisyydelle asettuneen muusikon kantapää on kuitenkin paljas. Kyllä sitä voi ja pitää tehdä kaikesta, mitä kollektiivisessa muistissa ja omassa tunnekokemuksessa liikkuu. Vuosien ajan muhittunut levy on vaatinut sekä Valtteri Pöyhösen (Ricky-Tick Big Band, Dalindéo) kanssamuusikkoutta että Tobias Fröbergin ja Johnny Lee Michaelsin tuotannollista panosta. Siis historian ja kulttuurihistorian laajassa viitekehyksessä liikkuvaa kirjallista, mutta tunteisiin vetoavaa ilmaisua, jossa on mieltä, melankoliaa ja tarttumapintaa. Yleiskuvan pakopisteenä on Keräsen ääni, yksi kotimaisen musiikkikentän hienoimmista instrumenteista. HANNU LINKOLA HHH K u v a: Jo h an n es Te rh em aa K u v a: M ar k u s P aa ja la Levyarvostelut 1_20.indd 56 10.1.2020 11.04. 56 SOUNDI Lasten Hautausmaa IV Svart Lasten Hautausmaata arvostellessa tahtoo tulla jäävi olo, vaikkei sille ole konkreettisia perusteita. On vain kehu, ettei aina heti muista, miltä täyspitkältä mikäkin helmi löytyy. Levyn konfliktipakoisuus tekee mieli nähdä tarkoituksenmukaisena ratkaisuna, jopa auteurin korostamisena. Lasten Hautausmaa tuntuu rakentavan jonkinlaista uran mittaista mentaalihistoriallista mosaiikkikuviota, joka täydentyy levy levyltä sattumanvaraisen oloisista kohdista. Silti tuntuu, että Serobi Songs vastaa osaan odotuksista vain kuiskaamalla. Kaarlo Sarkia -biisin kaltaista menevää happorockia tai Unesi-helmen goottia Neil Youngia muistuttavaa, korventavaa kitarasooloilua se ei ole aiemmin levyttänyt. Rakkaudella yksityiskohtaistetut sovitukset seuraavat Kerästä hempeään utuun ja poikamaisen hölmöilyn äärelle, mutta eivät viekoittele kertaakaan eksyksiin. Miksi rockmusiikin pitäisi olla ”vain rockmusiikkia”. Musiikin alkumuotoa syntyprosessi ei ole kuitenkaan häivyttänyt. Silti IV on muutakin kuin edeltäjiensä uusi laitos. Vasta sitten korva poimii olennaisen. Ilmaisun ja tuotannon välinen dialogi on herrasmiesmäisen kohteliasta, ja sävelistöstä erottuvat Keräsen sormenjäljet. Aika ajoin tulee mieleen Death Hawks, jos sen jäsenet olisivat kuunnelleet enemmän iskelmää ja osteskelleet divareista tulenkantajien runoutta. Toinen ilmeinen täky on päätösraita Metsäveljet, joka lokalisoi Leonard Cohenin The Partisan -nimellä tunnetuksi tekemän sodanaikaisen ranskalaislaulun Viron traagiseen lähihistoriaan. Niin tarkkaan Kristiina Vaaran ja Tuomo Mannosen laulut vastaavat sitä, mitä kaipaisin popmusiikkiin paljon enemmänkin. Tunnelma on kauttaaltaan ilmava, ja intimiteetti säilyy rikkumattomana rujojenkin luupitusten aikana. IV:lle tekisi mieli antaa viisi tähteä jo siksi, että statement on niin vahva. NIKO PELTONEN HHHH Levyarviot > ...tällaisia ideoita ei löydä minkään muun nyky-yhtyeen tuotannosta... Aiemmin yhtye on tehnyt kappaleita esimerkiksi Saima Harmajan runoon tai Tove Janssonin päiväkirjamerkintöihin, mille keuhkotautiin kuolleen runoilijan tekstiin perustuva Kaarlo Sarkia -29 on luontevaa jatkoa. Tähän lähestymistapaan sopii albumeiden jäyhä nimeäminen roomalaisin numeroin. Tällöin muun vaatiminen olisi pikkumaista. Yksilöityneisyydestään huolimatta Serobi Songs on tiiviin yhteistyön tulosta. Jopa vastaansanomaton avaussingle Let Go voisi pelkistyä tyylitutkielmaksi, jos myötätuntoinen tulkinta ei nostaisi ihoa kananlihalle. Tällaisia ideoita ei löydä minkään muun nyky-yhtyeen tuotannosta. PK Keränen Serobi Songs Playground Musiikin aritmetiikka on raakaa. Nyt taiteilija on läsnä selväpiirteisempänä kuin koskaan. Himmeänhehkuisena se lietsoo jokaisen kappaleen tarvitsemaan itseään: Borderline Bluen ja Say You’re Minen mietelmällisyys joustaa vähäisimpienkin painotusten alla, ja Out Tonightin kaltaiset rutistukset ovat koko elämänsä velkaa laulun haikeankujeilevalle klangille. Pehmeän elektronisessa ja tummanpuhtaassa asussaan Serobi Songs on kuin 22-Pistepirkon Rally Of Loven (2001) aamuöinen erikoiskoe. Jätetään se viimeinen tähti silti vielä taivaalta tavoiteltavaksi – vaikka vain siksi, että Lasten Hautausmaan on helppo uskoa siihenkin yltävän
Konstailematon esillepano tuo kappaleiden ytimen esiin ja energinen meininki välittyy komealla tavalla. Etenkin bassoklarinetin matala vaikerrus kuulostaa komealta. Läpimurroksi Creamy Blue ei kuitenkaan yllä. Nyt räppärin virkaa tekevä ”Revon akan poika” ei ole teknisesti sen parempi kuin Arwi Lind edellislevyllä, muttei yhtä hauskakaan. KIMMO K. Kyllähän Ainalalla äänimaisemien tajua on. Ja esittää samalla kirkkaan lupauksen jostakin vielä paremmasta. Sons Of Apolloa on ilo kuunnella. The Mahavishnu Orchestran mieleen tuova eteerinen A Place Between The Stars sekä leikittelevä Cities Of Darkness, Cities Of Light kasvavat moderneiksi mestariteoksiksi. Oleellista on, että yhtye osaa tehdä erittäin monipuolisesti iskeviä biisejä, joissa on oivat melodiat ja funky soittamisen meininki. Kappaleet ovat selkeälinjaisia, joskin paikoin kolmikko uskaltautuu sovituksissaan jopa avantgardistisiin nyrjähdyksiin. Vaikka sovitukset ovat progemetallia, löytyy niiden alta perinteisiä rock -biisejä, joka osaltaan perustelee Soton valintaa laulajaksi. Soitto on raskasta, tiukkaa, vaihtelevaa ja luovaa. Virtuoosimaiseen soittoon verrattuna levyn sävellykset ovat kuitenkin vähän geneerisiä. Liveosion 14 kappaleesta viisi on Beastmilk-tuotantoa ja loput Motherbloodilta, jonka sessioista lisukkeena on vielä pari asiallista studioraitaa. Kapeaan katalogiin nähden verrattain mittava setti pysyy hyvin hallussa ja intensiteettikin säilyy kelvollisesti. Etenkin Call Men kaltaisissa runsaskaarisissa kappaleissa hänen tulkinnastaan kajastaa voima, jonka pohjimmaiset tasot ovat vasta löytymässä. Yorkston/Thorne/ Khan fuusioivat kuin täyttää hönkää pyörivä kiinalainen koereaktori. KOSKINEN HHHH Yorkston/Thorne/Khan Navarasa: Nine Emotions Domino Onnistuneissa fuusioissa on jotain erityisen nautittavaa – oli kyseessä sitten ruoka tai musiikki. Harmaan Geton paluuta ei varsinaisesti osannut odottaa, mutta ehkäpä Ainala on halunnut jatkaa siitä, mihin jäi Paperi T:n kanssa tehdyllä Paavoharjun viimeisellä albumilla. Tai ehkä vain jämäkämpi niskalenkki kaikista kerronnattomiksi jäävistä kliseistä. Pohjoisintialainen taidemusiikki sekä sitarin soiton opiskelu veivät miehen Isoon-Britanniaan ja Intiaan saakka. Onnistumisen petaavat muun muassa muusikoiden omien traditioiden syvällinen tuntemus, hienot biisit ja maltti antaa musiikille tilaa. Eritoten rokkikeikaksi pitkä hollantilalaisfestivaalin show toimii silti oivasti livealbumimuodossa. Suuren osan ajasta levyä dominoi sarangi, intialainen jousisoitin jonka soundi ja artikulaatio ovat ainakin osaavan soittajan käsissä todella lähellä ihmisääntä. Kyse ei ole normaalista livealbumista. Tai levyn päättävä Darbari. NUUTTI HEISKALA HHHH Harmaa Getto Ovenvartija Svart Ensimmäinen Harmaa Getto -albumi Suomimorsiamen pyhä tie (2008) oli lähipiirissäni pitkään kulttivitsi ja laitettiin soimaan, kun haluttiin hämmentää jotakuta siihen vihkiytymätöntä. Bändi hoitaa hommansa tyylikkäästi ja sounditkin ovat erottelevan muhkeat. Tuntuu, että biisien verse chorus verse -rakenteet rajoittavat bändin potentiaalia. Creamy Blue osoittaa karisman kestävän myös studio-olot. Oikeastaan vain Soton hard rock -vokalisointi särähtää korvaan modernin metallisessa soundissa. Sen kannattelemana Creamy Blue voittaa kyllä puolelleen. Levyn avainteokseksi muodostuvassa, 1700-luvun puolessa välissä eläneen Robert Burnsin Westlin Windsissä Khan loistaa, Yorkstonin ohella. Khan on myös hieno laulaja. Joose Keskitalon ja Paavoharjun Lauri Ainalan hiphop-projekti vaikutti nykytermein ilmaistuna trollaukselta, vaikka elämään jäi ainakin talvisota-aiheinen diskohitti Taipale. Pablo van de Poel paljastuu erinomaiseksi, usein soulahtavaan falsettiin livahtavaksi laulajaksi ja kitaristina Albert Kingiä ja Peter Greeniä maukkaasti sekoittelevaksi tyylittelijäksi. Sekoilu on jossain määrin seestynyt, ja Keskitalon laulamat biisit ovat toimivaa esoteerista folkhoppia. HANNU LINKOLA HHH Grave Pleasures Doomsday Roadburn Svart Beastmilkin muuntuminen Grave Pleasuresiksi ei tuntunut yhtyeen Dreamcrash-ensialbumin (2015) perusteella onnistuneelta, joten kakkoslevy Motherblood (2017) jäi tsekkaamatta. Sovitus on hypnoottinen, soitto kurinalaista ja koskettavaa. Antero Mentun akustinen kitara, Konsta Eskelisen viulu sekä Panu Ukkosen puhaltimet ja kontrabasso muodostavat vetoavia kudelmia. Ja laulaja vastaa vaateeseen antaumuksella. Jokainen jäsenistä on instrumenttinsa ehdotonta huippua. Vaikka nopeasti esikoisen (Love In The Milky Way, 2018) jälkeen tehty albumi on aiempaa runsaammin sovitettu ja patetialataukseltaan häpeilemättömämpi, on se täysin riippuvainen Klangin läsnäolosta. Kiehtovin esimerkki on varmasti Twa Brothers. Sons Of Apollo on parhaimmillaan muuttaessaan vaivattomasti lennossa tempoja, tahtilajeja ja tunnelmia. Dynamiikkaa kattaukseen mahtuu melko vähän, ja lähinnä Cold War Funeralin hiipivämpi ote eroaa muuta settiä leimaavasta tasaisesta jytinästä. Onneksi Klangilla on auransa. Bändin okkultisis-goottilainen post-punk tuntuu toimivan lavalla oikein mainiosti. Bumblefoot osoittaa jälleen olevansa yksi tämän hetken parhaista kitaristeista. Vastaavasti suuri osa ovelasti nimetyn kokoonpanon musiikkia oli vakavasti tarkastellen kuuntelukelvotonta. Liian suuri osa tästäkin levystä on silti omistettu savonlinnalaiselle erikoishuumorille. Pienillä elementeillä rakennetaan yllättävän intensiivinen tunnelma. Ovenvartija kuulostaa sen ja Suomimorsiamen pyhän tien risteytykseltä. NIKO PELTONEN HHH DeWolff Tascam Tapes Mascot Levynkansi leuhkii, että ”recorded on the road for less than $ 50… But it sounds like a million bucks!” Asenne miellyttää välittömästi, ja musiikki myös. Erittäin eläväinen tapaus kaikin puolin! JUSSI NIEMI HHHH Sarah Klang Creamy Blue Pangur Sarah Klang todisti lumovoimansa tammikuussa 2019 lämmitellessään First Aid Kitia Helsingin jäähallissa. Solisti Mat ”Kvhost” McNerneyn kohtalokkaasti hoilaama Danzig-imitaatio tuntuu hyppäävän ajoittain vähän liiaksikin esiin. SOUNDI 57 Sons Of Apollo MMXX InsideOut Sons Of Apollo on todellinen superbändi. Kuuntelin DeWolffin vanhempiakin levyjä netistä ja pidin niistä kaikista. Tämä pätee oikeastaan koko levyyn. Skandinaviafiltterin läpi kiskaistu americana soi elokuvallisen jouheasti, mutta läpikotaisin versioidusta traditiosta ammennettaessa tarvittaisiin myös ripaus yllättävyyttä. Sovitus on paljas, yhdistäen vain harakoiden raakuntaa ja perkussiivista konnakol-laulua klassiseen murhaballadiin. Vaikuteskaala yltää The Bandista Zeppelinin kautta souliin ja bluesiin, The Black Keyskin vilahtaa jossain. Mentun kauniin kuulaat sävellykset painottavat luonnon ikiaikaisia arvoja, kosmisia ulottuvuuksia unohtamatta. Lisäksi bändi soittaa monimutkaisimmatkin osiot Panteraan verrattavan saumattomasti yhteen. Vaikka lisääntynyt dramatiikka saa Klangin loistamaan, nojautuu musiikki turhan usein perusvarmaan näkemykseen. JUHA SEITZ HHHH ...tällaisia ideoita ei löydä minkään muun nyky-yhtyeen tuotannosta... Antero Mentu Landscaping Teamin pitkäsoitto The Many Adventures Of Sunshine Sally paljastuu kekseliääksi fuusiokokonaisuudeksi, jonka kudoksissa instrumentaalinen folk, klassinen musiikki ja jazz sulautuvat helmeileviksi puroiksi. Luulisi Sons Of Apollon soittaneen paljon kauemmin yhdessä kuin vasta vuodesta 2017. Kolmas tähti irtoaa täpärästi ja Joosen ansiosta. Viime vuonna maansa parhaaksi rock-aktiksi valitun hollantilaisbändin seitsemäs albumi on levytetty kiertueella ”livenä” bussin takaosassa ja kapisilla backstageilla 80-luvun Tascam-kasettiäänityspöydällä niin, että Pablo van de Poelin kitara ja Robin Pison minisyntikka soitettiin suoraan pöytään rumpali Luka van de Poelin hoitaessa rytmit harvinaisten funk/soul-levyjen sampleilla. Doomsday Roadburnin perusteella yhtye itsekin tiedostaa debyyttinsä likilaskuisuuden, eikä siltä kuulla yhtäkään raitaa. ARTTU TOLONEN HHHH Antero Mentu Landscaping Team The Many Adventures Of Sunshine Sally Eclipse Kitaristi Antero Mentu on ehtinyt puurtaa pitkään kokeellisen musiikin ja etnon parissa. Kamarihenkinen trio pitää ilmaisun herkullisen intiiminä, mikä levittää sävelet iholle. Kun valkoisessa leningissään hehkunut laulaja nousi esittämään Ghost Townia pääesiintyjän kanssa, väreili lavalla erityinen taika – siitäkin huolimatta, ettei Klangin mikrofonista kuulunut aluksi ääntäkään. Musa on uutettu 60-luvun lopun ja 70-luvun alun parhaista aineksista ajan seikkailumieltä seuraten, ilman minkäänlaista vetkua nostalgiaa. Sen jäseniin lukeutuvat Dream Theaterin Mike Portnoy ja Derek Sherinian, David Lee Rothin parhaista levyistä tuttu Billy Sheehan, Guns ’N’ Rosesin superkitaristi Ron “Bumblefoot” Thal ja Yngwie Malmsteenin ja Axel Rudi Pellin kanssa laulanut Jeff Scott Soto. Niillä monet kappaleet olivat pitkiä, psykedeelisiä ja jamihenkisiä, tässä mennään lyhyemmällä kaavalla, rootsimmalla otteella. YTK sekoittaa toisiinsa skotlantilaista folkmusiikkia, jazzia ja intialaisia traditioita kuten karnaattista musiikkia ja hiukan ehkä qawwaliakin. Khanin käsissä se vaikeroi, ilkamoi ja laulaa. Asetelma kutkuttaa. Levyarvostelut 1_20.indd 57 9.1.2020 10.41
Dingon Levottoman Tuhkimon yli vartin jamiseikkailu ei tunnu enää hienostuneelta vitsiltä, vaan se nousee melkeinpä upeimmaksi teosjalosteeksi. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Levyarvostelut 1_20.indd 58 9.1.2020 10.41. Show on kelpo ison tuvan debyytti, mutta silti ehkä hukattu mahdollisuus. Ja hän saa sen näyttämään niin helpolta. Toivomani energinen spektaakkeli se on vain biisien Muistan kirkkauden, Mato ja Made In Heaven aikana. Uutta jäsentä ei väkisin haalittu mukaan, vaan bändi päätti jatkaa taivaltaan kolmimiehisenä. Kuuntele malliksi Väärään suuntaan ellet usko. 58 SOUNDI si kiertyvän konsertin osiot on tallennettu Oulun Musiikkijuhlilla, Helsingin Teurastamolla sekä Ikaalisten Bar NoNamessa. Tätä kirjoittaessani huomasin kuunnelleeni Never Let You Gon jo vähintään tusinan kertaa. At Mount Zoomer (2008) on yksi viime vuosikymmenten merkittävimpiä indie rock -julkaisuja, joten tässä vertailussa Thin Mind jää yksipuolisuudessaan pahasti jalkoihin. Loputtoman sutkutuksen jokainen osio huipentuu itsessään, joskin R. Raaka ja yksinkertainen lähestymistapa toimii Krug/Boeckner-kaksikon kappaleissa kuitenkin melko hyvin, koska itse materiaali on edelleenkin pääosin vahvaa. Reilun neljän vuoden ajan valmistellulla toisella albumillaan elektropop-artisti onnistuu yhdistämään uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua loihtien aimo kourallisen vainoavan tarttuvia kappaleita. Ehkä maailman parhaan Pink Floyd -tribuuttibändi Pulsen kitaristina ja Eclipse Musicin johtajana tunnettu Tapio Ylinen menetti vaimonsa syövälle 2015 ja äänitteli sen jälkeen ylösrakennuksekseen tekemiä biisiviritelmiä. Straussin popularisoitu Zarathustraintro ja Sibeliuksen Karelia-sarjan sirkusmarssimainen Intermezzo ovat lähinnä velmuja vahvikkeita. Seeking Thrills ei ole vielä mestariteos, mutta varmasti yksi alkuvuoden 2020 virkistävimmistä albumeista. Hienovaraisen tunteikas ja tyylikkäästi tasapainoinen kokonaisuus! JUSSI NIEMI HHHH ...jatkuva sutkutus ja hutkutus ovat johtoajatukset... Kärjen Lentävä kalakukko -masurkka menettää livenä hieman viehkon koneellista Kraftwerk-sävytystään. Mutta näin siinä nyt on päässyt käymään. Siltä puuttuu myös edeltäjänsä yllättävyys, vaikka rouhea toteutustapa onkin kieltämättä onnistunut. Instrumentaation monipuolisuus on Thin Mind -levyllä ajettu minimiin, sillä aiemmin isossa roolissa olleet jousisoittimet on heivattu pääosin mäkeen. Julkaisun jälkimainingeissa yhtye koki kuitenkin ison takaiskun, kun multi-instrumentalisti Dante DeCaro päätti jättää Wolf Paraden. Kolmetoista muusikkoa uppoutuu paikasta riippumatta yhtä hekumallisesti yhteissoittoon ja vuorojamitukseen. Lontoolainen Georgia onnistuu nimittäin kuulostamaan raikkaalta ja retrolta, analogiselta ja ajankohtaiselta samaan aikaan. MAPE OLLILA HHH Mortality Mortality Eclipse Pidän musiikkia ensisijaisesti lääkkeenä ja tässä se on juuri sitä. Suureksi pyörteekpautuneempaan mutta hallittuun jazzin, progen sekä klasarin kimaraan. Tuekseen Ylinen sai melkoisen dreamteamin: trumpettiin Verneri Pohjolan, foneihin Pauli Lyytisen, koskettimiin Aki Rissasen, bassoon Jori Huhtalan, rumpuihin Mika Kallion ja kitaraan Jere Haakanan. Levyn ikään kuin nimikkokappaleen The Thrillin aloittava synasoundi muistuttaa hassun paljon Ruusujen Bubo bubo -biisin introa, suurin ero soundissa on filtteröinnin määrä. JARI JOKIRINNE HHH Jenni Vartiainen Ihmisten edessä 2007-2019 Warner Jenni Vartiainen niputtaa tusinan vuotta soolouraa kahteen tusinaan hittejä plus keikkataltioon. Surusta yllättävän nopeasti valoon etenevää linjaa voisi parhaiten kuvailla niin, että sävellykset lähtevät pitkälti vanhan liiton suomiprogesta, mutta toteutus on jazzillinen. DeCaron poistumisen huomaa selkeästi levyn äänimaailmassa ja erityisesti tuotantopuolella. Thin Mind ei kuitenkaan sijoitu yhtyeen omalla mittaristolla kärkeen, ei edes mitalikolmikkoon. Sutkutuksen syvin olemus kirkastuu. Tähden ekalla Hartwall Arenan -keikalla nihkeähkön yleisön edessä purkitettu show näyttää, ettei hänen tuotantonsa kuitenkaan livenä ihan virheetöntä ole. Taisipa kokoelmalta jäädä pari top 20 -sinkkua vielä ylikin. Sen sijaan grimen oppikirjasta ja M.I.A:n maneereista lainaileva Mellow tuntuu irralliselta ja se onkin ainoa selvä harha-askel yhtenäisellä levyllä. Vartiaisen sensuelli soundi ja huippuunsa tuotetut tunteilut ovat kiveen kirjoitettu osa suomalaisten kollektiivista pop-tajuntaa ja radioaaltojen perusapetta. 8-osainen suite on loistoesimerkki vuorovaikutuksesta: vaikka väkeviä sooloja riittää ja eri kappaleet ovat eri jäsenten sovittamia, jälki on äärimmäisen kollektiivista ja kulkee sävellysten ehdoilla. Bändi on silkkaa timanttia, näissä kinkereissä ei vääriä ääniä soitella, mutta visuissa ja laulussa on häpsyjä. Levyarviot > 58 SOUNDI Saimaa Loputon sutkutus Etenee Jatkuva sutkutus ja hutkutus ovat johtoajatukset, joita Matti Mikkola on soveltanut Saimaaorkesteriin, joka kurottaa tuplaliven mitalta loputtomaan soittoeuforiaan. Näkyviin jääneet laahuksenlaskijat, valopylväiden edessä käppäilevä roudari ja Jennin ajoittain ohut ylärekisteri kertovat, että hiottavaakin olisi. Vasta myöhemmin niitä kuunnellessa virisi idea konseptialbumista, jonka pohja oli jo luonnollisesti syntynyt. Mortalitya pitäisi ehdottomasti esittää myös livenä, vaikka logistiikka tällä ryhmällä on varmasti superhaasteellista. Visujen kämmit kuitenkin unohtuvat pian, sillä lava, valot ja tanssijat ovat kauniita ja Jennin huojuva livelaulu saa tajuamaan, että juuri inhimillisissä rosoissa asuu se hauraus ja voima, joka tuo hänet lähemmäs kuulijaa kuin eteerismystisiksi puleeratut studiobiisit. Yllättäen säveltäjä itse soittaa kitaraa vain surullisen kauniissa soolointrossa, joka olikin syntynyt koko teoksen ensimmäisenä. Saimaa riisui musikaaliset ja sovitukselliset pakkopaitansa hakeutuessaan Pepen, psykedelisen multiviihteen, Urheilu-Suomi -scoren sekä Pyhimyksen kautta vaGeorgia Seeking Thrills Domino Jos joku olisi sanonut minulle pari vuotta takaperin, että 2020-luvun alussa yksi raikkaimpia tuulahduksia indie popin maailmassa on 1980-luvun Detroit technosta, Depeche Modesta ja Madonnasta ammentava laulaja-rumpali-tuottaja, olisin saattanut naurahtaa kuivasti. ASKO ALANEN HHHH Wolf Parade Thin Mind Sub Pop Kanadan indie rockin yksi lippulaivoista palasi vahvasti valokeilaan parin vuoden takaisella Cry Cry Cry -levyllä. Fela Kutin, Hancockin ja Deodaton briljantit afro-funk-jazzit saavat rinnalle hienot muistumat Benny Goodman -swingistä sekä Allmanien Elizabeth Reedistä latinojazz-korostuksineen
Tuska tulostus.indd 59 10.1.2020 11.11
Levyarviot > 60 SOUNDI K u v a: M ar co s H er m es Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 1_20.indd 60 9.1.2020 10.41. Soitannollisesti levy on Tuovisen tuotannon hiotuimmasta päästä, aivan Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -albumin (2017) tasoa. Ne tuntuvat oikeasti hyvin mietityiltä ja rakennetuilta biiseiltä eivätkä riffiltä riffin perään. Skaalaa löytyy En Route To Mayhemin metallijyräyksestä Fire & Icen folk-fiilistelyyn, joka istuisi kuin nakutettu jonkin eeppisen fantasialeffan ääniraidaksi. KOSKINEN HHH E-Musikgruppe Lux Ohr Non Plus Ultra Svart Kaksitoista vuotta sitten perustettu E-Musikgruppe Lux Ohr on Berliinin koulukunnan (Tangerine Dream, Klaus Schultze) perinteitä jatkava elektroakustinen kraut rockja ambient-yhtye, jonka jäsenillä on taustallaan mittava musiikillinen spektri muun muassa teknon, progen, doomin, thrashin sekä hc-punkin saroilta. Jälkimmäiset puolet nousevat lopulta kiinnostavimmiksi kuoroineen ja orkestraatioineen eeppisen Guardians Of Earthin ja väkevän Agony Of Defeatin tarjotessa huippuhetket. JARI MÄKELÄ HHH Apocalyptica Cell-0 Silver Lining Harva tuskin osasi kuvitella, että vuonna 1996 debyytillään Metallicaa selloille sovittanut yhtye voisi olla olemassa vielä yli parikymmentä vuotta myöhemminkin. Sääli, jos näin hyvän levyn joku ohittaa vain siksi, että nyky-Sepultura ei ole ”se oikea Sepultura”. Kahdeksan kappaleen ja 80 minuutin Non Plus Ultra on E-Musikgruppe Lux Ohrin paras levy. albumia ei käy mestariteokseksi tituleeraaman, napakka ja biiseiltään kerrassaan asiallinen Undress Your Madness on oikein positiivinen yllätys. Hyveet ovat selvästikin pysyneet oivasti näpeissä, kun riffeissä on edelleen ytyä ja laulumelodioissa yhä tarttumapintaa. Myönnetään, että sitten kakkoslevy Future Worldin (1987) Pretty Maidsia ei ole tullut kuunneltua. Italialaislähtöiset iskelmät O Sole Mio ja Palaja Sorrentoon (Surrender) on onneksi sivuutettu, mutta Vexi Salmen kieli tukevasti poskessa rustaama Nalle-Karhu (Teddy Bear) on mukana. Elvis oli parhaimmillaan uransa ehtoopuolella ja kovimmat Elvis-käännökset on tehnyt Pertsa Reponen poptähti Arto Sotavallalle. Vaikka bändin 16. Tässä yhteydessä viilattu bulkkisoundi aiheuttaa kuitenkin närästystä yllättävän vähän, sillä yhtyeen otteet ovat lähtökohtaisestikin tomerat. Eloy Casagrande tekee selvää jälkeä rumpujen takana ja Derrick Green mylvii armotta päälle. Mutta niin vain Apocalyptica on ja vieläpä elämänsä vedossa. Cell-0 on Apocalypticaa omimmillaan ja parhaimmillaan. Edellisen Machine Messiah -albumin (2017) arviossaan kollega kirjoitti bändin olevan hukassa ja vailla särmää. Ainoa minulle entuudestaan tuttu käännös levyllä on Chrisse Johanssonin Onnettaren poika (Moody Blue), josta Jani Matti Juhani tekee Kari Tapion versiota onnistuneemman tulkinnan. Elvis-käännöksiä on tehtailtu suomeksi 50-luvulta lähtien kymmenittäin. Monipuoliset, isoja tunnelmia maalailevat ja paikoin varsin progressiiviset sävellykset kietovat kuulijan pauloihinsa. Non Plus Ultra kuulostaa neo-noir -henkisen scifi-leffan soundtrackilta. Eicca Toppinen, Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen saavat selloista irti niin kauniita, uhkaavia, kylmiä kuin lämpimiä värejä taitavalla otteella. Jani Tuovinen on kuitenkin liikkeellä otsa kirkkaana ja vakavissaan. Kitaristi Andreas Kisser on teroittanut sävelkynäänsä ja kappaleissa on tällä kertaa paljon vähemmän mitään turhaa. Levy toimii niin kokonaisuutena kuin yksittäisten biisien tasolla ja jokainen raita on oma pieni tarinansa. Viime vuosikymmenen puolivälissä bändi hyödynsi kokemustaan vaikuttavan äänimaiseman luomisessa useilla julkaisuilla, joista ensimmäinen studioalbumi Kometenbahn (2013) oli mieleenjäävin. Mikko Sirénin rummut tukevat pakettia ja tuovat lisää voimaa oikeissa paikoissa. Mutta suoraviivaisempikin tylytys toimii ja jo avausraita Isolation iskee turhat epäluulot pois. Silti se, mikä Red Hot And Heavy -debyytillä kuuluu, on pinnassa edelleen: tarttuva hard rock, joka taipuu vaivatta myös tanakasti runttaavaksi metallin mäiskeeksi. Se toimii kuntosalimusanakin mainiosti! KIMMO K. Yhtyeellä on mainio draamantaju, mikä juontunee osittain myös klassisen musiikin taustasta. VESA SILTANEN HHHHH Pretty Maids Undress Your Madness Frontiers Vuonna 1984 debyyttilevynsä julkaissut tanskalaisbändi porskuttaa tanakasti, vaikka meikit kasvoilla ovat muuttuneet syviksi uurteiksi. Saukin vanhoja käännöksiä on kokoelmalla kolme, joista oma inhokkini Ootko yksin sä nyt (Are You Lonesome Tonight) on yksi suomalaisten eniten rakastamista Elvis-kappaleista. Sitähän se olikin, mutta vahinko otetaan nyt energisellä Quadralla, jos ei kokonaan, niin ainakin suuressa määrin takaisin. Sepultura Quadra Nuclear Blast Thrash-veteraanin uralle mahtuu paljon täysosumia ja varsinkin kulta-aikojen jälkeisten miehistönvaihdosten jälkeen myös huteja. Live At Roadburn 2014 -levyllä mukana ollut Penttisen Hypnogenesis IIIja Traumraum -biisikaksikko istuu mainiosti kokonaisuuteen pääasiassa Grönholmin säveltämien melodisempien kappaleiden lomaan. Hän ei sorru imitointiin, vaan esittää kappaleet omalla hunajaisella äänellään. JARI MÄKELÄ HHHH ...hän ei sorru imitointiin, vaan esittää kappaleet omalla hunajaisella äänellään... Memotron-jouset, -huilut ja -kuorot soivat komeasti. Cell-0 on bändin ensimmäinen täysin instrumentaali albumi 17 vuoteen ja paluu lauluttomaan formaattiin on tehnyt vain hyvää. Neljän vuoden aikana Jaakko Penttinen on jättänyt yhtyeen, joka on nyt Pertti Grönholmin, Kimi Kärjen ja Ismo Virran trio. Jani Matti Juhani Jani Matti Juhani laulaa Elvistä Ainoa Albumi, jolla versioidaan suomenkielisiä coverbiisejä Elvis Presleyn tuotannosta kuulostaa ideana hölmöltä, sillä Sleepy Sleepers Sings Elvis tyhjensi pajatson jo 80-luvun lopussa. Jens Bogrenin miksaus on myös taattua laatua. Huolellinen paneutuminen kappaleiden sävellyksiin ja sisältöön on tehnyt bändin musiikista aiempaa huomattavasti helpommin lähestyttävää ja kuuntelijaystävällisempää. Yhtye ei silti kuulosta 25 vuoden takaiselta itseltään, vaan veteraanien käytössä on moderni turbotuotanto. Levy on jaettu teemoiltaan alun metalliseen, sitten rytmisempään, kokeellisempaan ja lopuksi tunnelmallisempaan ja akustisempaan puoleen. VESA SILTANEN HHHH Sellot myös kuulostavat selloilta eikä niitä ole yritetty saada kuulostamaan kitaroilta, kuten ehkä joskus takavuosina. Ilmaisun monimuotoisuuden perusteella luulisi, että Pretty Maids ei oikein osaa päättää linjaansa, mutta taiteilu melodisen hard rockin ja äkäisenä rytisevän power metalisen heavyn välillä nimenomaan on yhtyeen sapluuna
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 1_20.indd 61 9.1.2020 10.41. ...hän ei sorru imitointiin, vaan esittää kappaleet omalla hunajaisella äänellään..
Lähes kahdeksan minuutin mittainen Kaupunki on 20-luvun Baker Street. Kappaleet ovat edelleen äärimmäisen tarttuvaa, näennäisen yksinkertaista kitararockia, mutta täynnä nokkelia detaljeja ja jippoja, joilla Ekman, alansa täysin hallitseva käsityöläinen, erottuu lurittelijoiden massasta. Albumin yllättävin biisi on Michael Monroen Dead, Jail Or Rock ’N’ Roll, jonka versiointi sopii kokonaisuuteen vähintäänkin luontevasti. Syvällisen ei tarvitse silti toimia synonyymina aikuistumisriitille. Sampa lunastaa liikanimensä, ja syvällisen itsetutkiskelun lomassa hän voimaannuttaa vähemmistöjä ja osoittaa musiikillisen monipuolisuutensa. Joni Ekman Sinulle Soit Se Silti Mitä yhteistä on Jay Reatardilla, Marc Bolanilla ja Phil Lynottilla. Entistä seesteisempien biisien sanoitukset kertovat siitä itsestään: rakkaudesta ja sen vaikeudesta, suhteista ja niistä lähtemisistä elämänmakuisemmalla otteella kuin aikaisemmin. Hosts, Demons & Ghosts voisi akustisine kitaroineen ja huuliharppuineen olla Positively 4th Street -ajan Dylania. JUSSI NIEMI HHHH Levyarviot > ...alansa täysin hallitseva käsityöläinen erottuu lurittelijoiden massasta... studioalbuminsa keskittyy trion ainoan alkuperäisjäsenen Eddie Spaghettin johdolla perusasiaan. Pekka Tuomen miksaus ottaa moniulotteisesta musiikista kaikki nyanssit irti. Neljännellä sooloalbumillaan Ekman suuntaa kokeilevammille ja kunnianhimoisemmille vesille jättäen rock’n’rollista kertovat äänekkäämmät rock’n’roll-biisit Koira-yhtyeensä ohjelmistoon. Myös garage rock on kauneimmillaan, kun kaasua annostellaan hillitysti. Pitkästä aikaa liikutaan kuitenkin myös yhtyeen omalla viittauksia vilisevällä varmuusalueella. Ylväästi hitaan Contrarian Bluesin kaiutetut mahtisoinnut ovat melkein Exodus-elokuvan teemasta falsettilaulujen viitatessa Pink Floydiin. Jo tavaramerkiksi muodostuneiden Zorro-naamioiden lisäksi mieltä ilahduttavat mainiot tekstit joissa pohditaan muun muassa enkeliterapiaa ja Dolly Partonin tatuointeja. JARI MÄKELÄ HHHH Supersuckers Play That Rock ’N’ Roll Steamhammer Arizonan Tucsonissa yli 30 vuotta sitten perustettu Supersuckers on matkan varrella ammentanut isostikin laitapuolen kantrista, mutta 13. Kitaristi Roku Rousun luonteikkaasti ympäristöään havainnoiva laulu johtaa joukkoa, mutta Lasse Junnilan Pistepirkoista muistuttava Farfisan vihellys ja Joona Hiltusen hienot synamaalailut säätävät paikoin aika krautahtavaa sointia siinä kuin Junnilan synabasso ja Masa Kenttälän svengaava rumputyö. Kuudes levy kertoo nelikon yhteennivoutunutta tarinaa, jossa spontaani tekemisen meininki ja sen viehättävyys näyttelevät pääosaa. Vai kertooko Getting Into Each Other’s Pants yhdenlaisen ristiinpukeutumisen sijasta sittenkin jostain ihan muusta. Voisin kuunnella sitä loputtomiin. Levyn nimiraidalla Supersuckers mainitsee Ramonesin ja Motörheadin, mutta itse kappale on lähinnä velkaa Ducks Deluxen Fireballille. Paluulevyllään Pintandwefall näyttää, että kotikutoisuus on lopultakin se joka kannattaa. Play That Rock ’N’ Rollin suorasukaisuus ja viitteellisyys antavat ymmärtää Supersuckersilla olevan myös jonkinasteista huumorintajua. That’s A Thing kiitää The Heartbreakersin vauhdilla ja Last Time Againin speed on kuin onkin Lemmyn sukua. Mainiota maailmanmusiikkia, sanan myönteisessä merkityksessä. Biisit tuntuvat uskottavammilta ja henkilökohtaisemmilta, vaikka ne eivät välttämättä kerrokaan Ekmanin elämästä. Hän on monikansallinen milleniaali, joka on kotonaan kaikkialla, mutta jolle koti ei ole missään. Hän on herkkä mutta voimakas, arvoituksellinen mutta paljastava, itsevarma muttei ylimielinen. Liquid Light matkailee avaruudessa itämaisin maustein todella komeasti, kun taas nimibiisi folkrokkaa räyhäkkäässä protestilauluhengessä yllättävien puhallinosien iskiessä barokkijatsillisesti silmää Beatlesille. Aiemmin mixtapeillaan vakuuttaneen muusikon suurenmoinen 78-minuuttinen The Return -debyytti on heijastus hänen kirjavasta kulttuuriperinteestään – genrejä villisti sekoitteleva hiphop-albumi, jonka jokainen kappale on luotu herättämään ajatuksia. Persoonallisten laulutulkintojen lisäksi myös soitannossa on syvyyttä ja nostalgisia nyansseja. Ärhäkkäässä Bad Copsissa yhdistyy vanhan liiton garage rock ja 70-luvun new wave. Hän saarnaa, muttei tuomitse, ja hän on kuin kala vedessä kaikissa tyyleissä – niin (acid)jazzissa, (neo) soulissa, trip hopissa, r&b:ssä kuin eteläafrikkalaisissa rytmeissäkin. VIRPI SUOMI HHHH K u v a: H et a Sa u k ko n en Levyarvostelut 1_20.indd 62 9.1.2020 10.41. Risto Ylihärsilän hääriminen albumin tuotannon parissa kuuluu sopivasti. PERTTI OJALA HH Sampa The Great The Return Ninja Tune Sampa Tembo on Sambiassa syntynyt, Botswanassa kasvanut ja sittemmin Australiaan muuttanut 26-vuotias laulaja-lauluntekijä, runoilija ja räppäri. Hänen taiteensa vilisee vastakohtaisuuksia. Ain’t Gonna Stop (Until I Stop It) rullaa virittelynsä jälkeen kuin The Cult ja You Ain’t The Boss Of Me käy terästetystä variaatiosta Suzi Quatron Can The Canista. Kliseisesti nimetty Play That Rock ’N’ Roll on raa’asti rock’n’rolliaan jyräävä levy, jonka biiseihin Supersuckers imee itselleen uskollisena toistuvia välähdyksiä menneestä. Se on kuin raikas henkäys ajoilta, jolloin naiset lauloivat omalla äänellään kaihtaen keinotekoisuutta. LINDA SÖDERHOLM HHHHH The Botherers Urban Schizophrenia Luova Mikään viime vuonna kuolleen Texasin protohippi Roky Ericksonin muistolle levynsä omistava bändi ei voi olla tyhjänpäiväinen, eikä oululainen The Botherers sitä olekaan. Tämä on hyviin melodioihin uskovaa poprockia esimerkiksi The Whossa kiteytyvällä tavalla. Stemmalaulu on kuulunut aina ehdottomasti yhtyeen vahvuuksiin. Värikkään levykannen ”first takes, mistakes, piece-of-cakes & headaches 17-19” -maininta vihjaa materiaalin syntyneen rennolla asenteella, mutta jälki pysyy hyvin koossa demokokoelmalta kuulostamatta. 62 SOUNDI Pintandwefall Your Stories Baby Soliti Pintandwefall on oppinut vuosien varrella luottamaan enemmän itseensä eikä pelkää hurjiakaan äkkikäännöksiä. Parasta on se, että samalla kun Botherersilla on selvästi oma tyyli ja soundi, niihin sisältyy runsaasti kiinnostavia elementtejä. Monimuotoisten rockja popmaistiaisten keskellä heleä sinkkubiisi Ah-ah-ah luo vastustamattoman pehmeän äänimaiseman. Aikalaistekijöistä Ekmania voi verrata tuotteliaisuudessa Ty Segalliin; sillä erotuksella, että Ekmanin kappaleiden onnistumisprosentti on lähellä sataa. Sampan moderni ja teknisesti vahva flow muistuttaa paljolti jenkkikollegoita, ja tuotannossa kuuluu eittämättä vaikutteita aikamme suurilta. Vastaus on lähes käsittämättömän lahjakas biisinikkari Joni Ekman, joka on kanavoinut kaikilta mainituilta artisteilta vaikutteita omaan musiikkiinsa
Fullsteam Punk in Drublin.indd 63 9.1.2020 14.32
Muhkeaan paiskomiseen loimuttaa hetkeksi vaihtelua juurivaikutteiden äärelle rauhoittuva esitys Roll On, jolle rumpali Frankie Banali kapuloi hypnoottisen rytmin. Meille homma ei ollut mitenkään suunnitelmallista tai kaupallista, mutta loppujen lopuksi albumi syntyi oikein vaivattomasti. Ikävä kyllä ylimitoitettu Heimo ei juurikaan tarjoa kohokohtia tai kiehtovia koukkuja. Kun konsepti ei kanna, toivoisi kappaleiden pelastavan. Tämän vinouman jalkoihin jää Piru Kangen kakkosalbumi Heimo. Ne vaalivat rennosti rokkaavaa tyylilajia, jossa vakavissa ja melankolisissakin biiseissä on iloista soiton svengiä ja otetta. Asiaa ei myöskään auta se, että välissä tuhlataan aikaa jo puhkimytologisoidun saunomisen haippaamiseen. – Minulle oli kertynyt yli 15 vuoden mittaan hirveä läjä biisejä, joista alettiin kaavailla vaikka ep:tä, mutta Turengin Topi (Salmi) oli sitä mieltä, että kyllä hän julkaisisi mieluummin kokopitkän albumin. Onko kappaleissa pitempäänkin muhinutta matskua vai ovatko ne uuden inspiraation tuotoksia. Juttu hylättiin, jos se ei toiminut ja testattiin jotain muuta. Haimasyöpää vastaan taisteleva muusikko jaksaa heilua ansiokkaasti koko levyn keston ajan. Yhtyeen alkuaikojen kimallevaikutteet ovat väistyneet tekemisen taustalle – nykyisellään ryhmä keskittyy tiukasti rollaamisen perusasioihin. Koukeroiset progeriffit ja mollikertsit sulautuvat turhan kotikutoiseksi äänimaisemaksi, josta on kovin vaikeaa löytää mieleenpainuvia maamerkkejä. Albumin päättävä nimikappale on viime vuonna kuolleen alkuperäisen ulkojäsenen ja biisinikkarin Seppo Kansanojan pelkistetty, akustinen yhden lauseen rakkausrunoelma. – Onhan siitä jo tullut kyselyjä ja haastattelupyyntöjä. Näissä on aina vähän järkkäämistä, koska asumme ja käymme töissä niin eri puolilla maata, mutta mielellään me teemme tätä hommaa tunnetuksi ja jaamme samoja hyviä fiiliksiä laajemmallekin. Yhdessä soittaminen maittoi, eikä bändi malttanutkaan jäädä pelkäksi nostalgiajukeboksiksi. Muuten framilla ovat aktiiviset sähkökitarat ja niitä kovistelevien Pirkolan ja Kari Hyvärisen lauluvuorottelu. Laulaja James Durbinin joutsenlauluksi muodostunut Hollywood Cowboys veivaa melko sujuvaa raskasta rockia. Silti on vaikea karistaa tunnetta siitä, että tämä kaikki on tehty jo moneen kertaan – ja paremmilla lopputuloksilla. Aloituskappale Kitaratähti on sarkastinen roolitus hard rock -revittelijästä ja vetoavasta rentusta. Tälläkin kertaa huomio kiinnittyy maistuvaan riffittelyyn. 64 SOUNDI Piru Kange Heimo Secret Suomalainen mielenlaatu tuntuu otolliselta maaperältä vinksahtaneisuudelle – etenkin, jos otanta on maamme rock-yhtyeistä haalittu. – Se on monenkin asian summa, mutta kun me lähdettiin vuonna 2015 taas vetämään rundia, löytyi yllättävän luonnollisesti se vanha ystävyyden henki ja se yhteinen ”meidän juttu”, nasta meininki. K u v a: P ia P ar k ko n en Levyarvostelut 1_20.indd 64 9.1.2020 10.41. Pekka Gröhnin kosketinarsenaali höystää takuuvarmasti ja vallitsee tahtia sekä soundia puolinopeassa Aamuyön murheenkellot -kipaleessa. Quiet Riotin biisit keskittyvät tuottamaan tuhtia autoilumusiikkia, eikä siinä ole mitään hävettävää. Keikkojakin pari pyrähdystä ainakin helmija toukokuulle. Laulua ja soittoa leimaa tuttu ja silti tuore rokkiiloisuus, vaikka sanoituksissa olisi tiettyä ”synkkämiehisyyttäkin”. – Sanoitukset ovat aikuisempia, meidän ikäisistä kertovia, eikä esimerkiksi parisuhdehapuilua enää ole pohdinnassa. Napakimmin kitara myötäilee lauluja novellimaisessa Ennen kuolemaa -kuvauksessa sekä vikkelästi ja valloittavasti säestetyssä Hienolta-biisissä. On yhtyeellä toki ansionsa. LASSI LINNOLA HH Quiet Riot Hollywood Cowboys Frontiers Quiet Riotilla on takanaan värikkäitä vaiheita, mutta bändi ei suostu millään hiipumaan. Eriskummallisuuden yleistyessä kuihtuu omalaatuisuus kuitenkin tympeän tavanomaiseksi. Tietääkö Kansasin julkistus helmikuun alussa pitkin kevättä paljonkin JJS-aktiviteettia. Sen runnovat ja viiltelevät kitarat löytävät lähes joka kappaleessa dynaamisten introjen, riffien ja estottomien soolojen paikkoja. ASKO ALANEN HHHH Sami Pirkola, mikä toi Juliet Jonesin Sydämen taas yhteen ja innosti julkaisemaan uutta materiaalia. Voitiin valikoida biisiläjästä passeleimpia, joita sitten viime vuonna treenailtiin ja soitettiin. Basisti Kari Heiskari laulaa lemmenlaulut Runotyttö ja Saanko luvan, hillittynä kontrastina vähän samaan tapaan kuin Eero Hyypän möreys tapasi tarjota variaatiota Hyvärisen vastustamattoman riehakkaaseen kailotukseen. Tarkoituksellisen äkkiväärä levy tarjoaa kovin vähän mitään sellaista, mitä esimerkiksi CMX, YUP ja Sydän, sydän eivät olisi jo ehtineet normalisoimaan. Kitaristi Alex Grossin ekonominen kepittely rakentuu tiiviiksi, mikä istuttaa biiseihin luonnetta. Solisti Ville Pekkasen kynäilemät sanoitukset ovat mukavan hienovaraisia, ja useammalla kuuntelulla Juhlat ja Sytytä minut osoittautuvat varsin meneviksi ralleiksi. TEKSTI: ASKO ALANEN Levyarviot > ...tämä kaikki on tehty jo moneen kertaan – ja paremmilla lopputuloksilla... Kansas kasattiin Sami Pirkolan ajan mittaan tekemistä popkappaleista. JUHA SEITZ HHH Juliet Jonesin Sydän Kansas Turenki Edellisestä Hai-albumista (1996) on kulunut aikaa, mutta Juliet Jonesin Sydän jatkaa virkeästi siitä, mihin yhtye jäi – vanhoin kujein mutta tuoreella innolla. – Sovitukset muokattiin siinä soittaessa, kokeiltiin eri ideoita, olisiko tähän reggae-sävytystä tai tuohon Clash-hakkausta. Keikat oli tosi kivoja ja yleisökin tykkäsi, hyvää palautetta riitti. Vaikka jälki ei kehkeydy järin persoonalliseksi, tanakkapotkuisesta liikehdinnästä pilkistää sopivassa suhteessa melodisuutta ja kulmikasta rypistelyä
Fullsteam TCIC tulostus.indd 65 9.1.2020 14.28
Itsevarmuus, tyylitaju ja miellyttämisen halu. Ihan kiva, vaikka tekstin ironia on nykymaailmaan suhteutettuna kovin laiskan sorttista. Shiraz Lane on maamme nuoren polven hard rock -bändien kärkikaartia, joka painiskelee juuri näiden kolmen muodostamassa kolmiossa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Mutta vasta ihanuuden päättävä, piirua lanaavampi Merridew on ryhdikkyydessään se, joka saa riemun repeämään. Ja sitten toiseen äärilaitaan. Sanoma on ajaton ja universaali ja biisikin kulkee vetreästi! Vanhan liiton sarjakuvahenkinen kansi on oman mainintansa arvoinen sekin. LINDA SÖDERHOLM HHH Levyarvostelut 1_20.indd 66 9.1.2020 10.41. Satunnaisista suvannoista ja biisien alkutahtien rauhallisuudesta huolimatta X: The Godless Void And Other Storiesin keskeisintä antia ovat kappaleiden painostavuuteen saakka tummat ja painavat äänivyöryt. Biisit liippaavat pop-koukkuineen likeltä Euroviisuja, hupsuja efektejä käytetään säälimättä ja kaikeksi lopuksi bändi heruttaa Savage Gardenin kamalan ysärisiirappiällötys To The Moon & Backin. Vaikeita asioita ottaa haltuun rockbändille. Kitaravallien rinnalla huomio kiinnittyy erityisesti väkivahvana rönsyävään rumputyöskentelyyn. Soundi jää aavistuksen lättänäksi tyylilajissa, jossa kitaroiden ja huutoörinän pitäisi oman suorituksen lisäksi vielä käydä soundillisesti päälle. Sen biisit ovat yllättävän kompakteja, kaksi minuuttia on se raja, jonka ympärillä tuima orkesteri tanssahtelee. Minimalistinen sävellys on haastava sovittaa eikä sitä ole lopulta turhalla tilpehöörillä koristeltukaan. Maya-intiaanien muinaisesta kulttuurista omituksi tunnustamansa nimen ja levynkansien mystisen kuvaston suojissa Reece ja Keely luovat suurta ja äänekästä musiikkia, josta erottuu niin progeista psykedeliaa kuin ankarasti kitaroitua kovaa ydintä. Huomionarvoisinta taitaa ollakin, että I’m A Believer -käännös Uskovaisella mukana on kolme The Boysin alkuperäisjäsentä. Instrumentteja sekä elektroniikkaa säestää Anni Elifin omaperäinen tajunnanvirtainen tulkinta, jota on Björkiinkin verrattu. Sovitus on kyllä komea. Ensinmainittu on kakofonisempaan varhaistuotantoonsa nähden skarpannut niin biisirakenteissa kuin dynamiikassa ja viiden biisin möyryäminen yltyy jopa kikkailuksi asti. Bändin soundi Songs-ep:llä heijastelee syntisen suurkaupungin pimeitä kadunpätkiä, ja jo yksin levyn kitarasoundi on maaginen. Albumin toistuvasti dramaattisiin mittoihin paisuvilla raidoilla ...And You Will Know Us By The Trail Of Deadin näkemyksellisyydelle voi hakea vertailukohtaa Mars Voltan ja jopa Sunn O)))n totaalisuudesta. Heidän yhteisprojektinsa on sielukasta impro-ambientia Tuusulanjärven rannoilta, toteutettu poikkitaiteellisen Meidän Festivaalin lämpöaallon koettelemassa residenssissä kesällä 2018. Pehmeämpi soundimaailma vihjaa ehkä hivenen aiempaa enempään radiosoittokelpoisuuteen. Biisit koukuttavat kompromissittomasti, oli kyse sitten lumoavasti surisevista psych garage rock -paloista tai Reach Outin kaltaisista eteerisimmistä balladeista. Osa albumista on sattumoisin äänitetty saman vuoden heinäkuun kuunpimennyksessä, josta albumin nimikin juontaa juurensa. Sitä voi tervehtiä ilolla jo senkin takia, että se toivottavasti kääntää keskustelun takaisin tärkeimpään eli duon poikkeuksellisen vetovoimaiseen musiikkiin. Bpuolen Mikroskoopin alla on yhtyeen omaa tuotantoa ja kiilaa kautta aikojen sen kärkikahinoihin. Ei silti kehtaa liiemmin valittaa. Mutta nämä ovat enemmänkin musiikkitoimittajien ongelmia. ...sanoma on ajaton ja universaali ja biisikin kulkee vetreästi... Kaksi sludgen ja hardcoren parissa operoivaa ryhmää voi tarkistaa nyt yhdellä split-julkaisulla, kun FuckUshima ja Fosforos jakavat sulassa sovussa 12-tuumaisen puoliskot keskenään. Vain aika näyttää, kuinka pitkälle Bon Jovin viitoittamalla tiellä Shiraz Lane etenee. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Toinen Tampereen suunnalla vakuuttavia keikkoja soittanut toveribändi Fosforos on potentiaalia täynnä sekin. Bändin lahjakkuus on kiistaton, mutta nyt Vibration I -ep:llä kollit käyvät välillä liiankin kovilla kierroksilla. Levyarviot > 66 SOUNDI Elifantree & Tölöläb Blood Moon Eclipse Elifantree on suomalainen vaihtoehtojazzin edelläkävijä, Tölöläb sen sijaan helsinkiläinen elektroakustinen kokoonpano. Eikä laulujen taika ole näissä nimenmuutoksissa mihinkään kadonnut. Suomen indie-porukoiden yksi kovimmista visionääreistä on jäänyt kummallisen vähälle huomiolle, sillä Paltsa-Kai Salaman Black Lizard on edustanut tyylinsä kokonaisvaltaista haltuunottoa ja soolotuotanto on paljastanut artistin muuntautumiskyvyn. …And You Will Know Us By The Trail Of Dead X: The Godless Void And Other Stories InsideOut Jason Reecen ja Conrad Keelyn luotsaama neljännesvuosisadan ikään varttunut ja tarpeettoman hankalasti ristitty ...And You Will Know Us By The Trail Of Dead on yksi amerikkalaisen rockin tinkimättömimmistä bändeistä. Ensisijaisesti Blood Moon on kuitenkin ryhmätyötä, seitsemän lahjakkaan muusikon sielun peili, heidän eksentrinen hengellinen yhteytensä. Pojat palaa tavallaan lähtöpisteeseensä 30 vuoden perustamisensa jälkeen, kun se uudella singlellään coveroi jälleen palvomansa The Boys -yhtyeen tuotantoa. B-puolella möllöttää albumin hienoimpiin hetkiin kuuluva Mä loistan kuin hämärä. Se on kuulijan otteessaan pitävää konemaista taidemusiikkia, jonka onnistuu kuitenkin säilyttää orgaanisuutensa. Kappale on tietysti kaiken sen ennakkokohinan arvoinen ja hienoa, että Karjalaiset saivat sen levyttämisen pois päiväjärjestyksestä. Eikä se jää ainoaksi hienoksi yksityiskohdaksi. PERTTI OJALA HHH Syvään päätyyn heti hyppäävä äänimaailma on eriskummallinen sekoitus luihin ja ytimiin uppoavia metafyysisiä tunnelmia: bisarreja valasääniä, melankolisia puhaltimia ja avaruuspölyä, kaikuja jazzista sekä progesta, mutta ennen kaikkea kahlitsematonta improilua. Kaikki tämä saa aprikoimaan, onko Shiraz Lanelle tavoitteet suuremmat kuin kunnon biisit. Nyt miehen kappaleita voi kuulla Pink Chameleonsin nimen alla. Molemmat tahot tunnetaan ennakkoluulottomasta lähestymisestään musiikkiin ja sen esittämiseen genrerajoihin katsomatta. Vaikka Reece ja Keely sisällyttävätkin kymmenennelle albumilleen täyden biisitusinan, niin päällekäyvänä elämyksenä X: The Godless Void And Other Stories on osiensa summaa suurempi kokonaisääniteos. M austetytöt julkaisee jo etukäteen spekulointia herättäneen Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään -kappaleensa albumin jälkijunassa seiskatuumaisena vinyylisinglenä
Ideoiden kantokykyä ja jalostusta ei juuri käy mairitteleminen, jos puolet levyn tarjonnasta kuulostaa välisoitoilta tukeutuen pelkistettyyn melodiakulkuun tai maalaten latteaa äänimaisemaa kasvamatta mihinkään. Introssa hassutellaan läpi muun muassa AC/DC, Judas Priest ja Gunnarit, mutta kokonaisuus on kauttaaltaan lujaa Lordia, vaikka tyylisuuntien skaala rönsyilee jopa enemmän kuin esimerkiksi KISSin tai Alice Cooperin tuotannoissa. – SU 26.4. 1 €), lippu.fi KOKO KEVÄÄN OHJELMISTO: www.espoo.fi/kulttuurikeskus Levyarvostelut 1_20.indd 67 9.1.2020 10.41. 2 Liput 33,50 € + toimitusmaksu (alk. Lordi Killection AFM Lordi astuu uudelle vuosikymmenelle komealla harppauksella. albuminsa – sinänsä papukaijamerkin arvoinen suoritus! Wings Of Rage on hyvin vanhanaikainen levy niin kappalemateriaaliltaan kuin tuotannoltaan, mikä on enimmäkseen ihan viihdyttävää, parhaimmillaan perinnetietoisesti päräyttävää ja huonoimmillaan jokseenkin juustoista. Kansasmainen AOR-avaruusprogeoopperantynkä Apollyon puolestaan kerää irtiotoista suurimmat suosionosoitukset. Jos kaksiosainen albumikokonaisuus ja levyn nimi tekevät kunnianhimoisen vaikutelman, kertoo sisältö toista tarinaa. ~ Espoon oma keikkapaikka ~ ESPOON KULTTUURIKESKUS Kulttuuriaukio 2, Tapiola SU 1.3. Celestial Animal -biisissä on työstämisen tuntua ja vähiten aihion leimaa. Se, että levyn nimi on otettu kirjailija T. KLO 19 KATRI YLANDER, VAHTERA Liput 18 € + toimitusmaksu (alk. Joukkoon on tosin tainnut eksyä yksi Nine Inch Nails -levykin, sillä ensimmäinen single Black Bull lainaa NIN:in Survivalismia aika huoletta. KLO 19 TELEKS Liput 20,50 € + toimitusmaksu (alk. 1 €), lippu.fi TO 19.3. Albumin ja koko Lordin levytysuran parhaimmistoa edustavat singlebiisi I Dug A Hole In The Yard For You ja kakkosraita Horror For Hire. Vaikka levyt ovatkin saman teoksen kaksi osaa, toimivat ne itsenäisinäkin kokonaisuuksina. EERO KETTUNEN HH Rage Wings Of Rage Steamhammer Saksalaisen power metalin kantaisiin kuuluva Rage julkaisee 25. KLO 19 EDU KETTUNEN MIKA KUOKKANEN JOHANNA & MIKKO IIVANAINEN Liput 18 € + toimitusmaksu (alk. Niistä Braying Cellsillä Sundin lähestyy toiveikkaana Game Of Thrones -sarjan kaltaisen fantasiagenren tekijöitä. Michael Martinilta, joka väitti fraasin olleen Nintendon quit screen -viesti, vaikka todellinen teksti oli ”anything not saved will be lost” kuvastaa hyvin levyn tekodramaattista otetta. Ihan hyvältähän Brett Shawn tuottaman Part 2:n stadion rock kuulostaa, mutta todellista sisältöä on aika vähän. 1 €), lippu.fi LA 21.3. Vanhakantaisuudestaan ja tuotannollisista kökköyksistään huolimat...sanoma on ajaton ja universaali ja biisikin kulkee vetreästi... 1 €), lippu.fi KE 18.3. Uusi levy on niin yllätyksetöntä ja tuttua tavaraa, että tekoäly olisi voinut luoda sen edellisten Foals-levyjen perusteella. Rage on useimmiten liikkunut power metalin speedimmällä ja thrashimmalla laidalla, siellä jossain alkuaikojen Helloweeniin ja Blind Guardianin vierellä. Sundin on konmarittanut albumia varten hyötykäyttöön kaikkein tomuisimmatkin arkistonsa: Ur Tehomin melodian kerrotaan olevan peräisin vuodelta 1992. Konsepti pysyy silti hienosti kasassa. Kliseiset ja epäsuorat sanoitukset kuitenkin jättävät aika paljon arvailun varaan. Killectionin ajatuksena on kuulostaa 1970-luvulta asti koossa olleen yhtyeen kokoelma-albumilta, joten pastisseihin on syytä varautua. Part 2 on new wave -vaikutteista ykkösosaa meluisampi ja rockimpi albumi. EERO KETTUNEN HHHH Foals Everything Not Saved Will Be Lost Part 2 Warner Everything Not Saved Will Be Lost Part 2 on jatkoa vuoden 2019 maaliskuussa julkaistulle Part 1:lle. Sinfonisempaa osastoa edustaa neoklassinen sooloilu, joka ei tällä albumilla ole ihan samalla tasolla alansa parhaiden kanssa. Varsinkin kun ruotuun palataan aina vahvasti, kuten Cutterflyn komealla kertsillä tai Evilin raskain riffein. Juustoisia kasarijuttuja ja kostonhimoisia comeback-rockeja osasi odottaa, mutta paikkaansa levyllä puolustavat myös kellastunut boogie, tarkoituksellisen tökeröllä synasoundilla kuorrutettu I Was Made For Lovin’ You -diskoilu, ysäri-industrial, saksofonisoolot ja kököt Warrant-lyriikat. APRIL JAZZ 2020 www.apriljazz.fi PE 29.5. KLO 19 PATE MUSTAJÄRVI — TEATTERIN KUMMITUS VOL. NUUTTI HEISKALA HH Mitochondrial Sun Mitochondrial Sun Argonauta Ensimmäinen mielleyhtymä Dark Tranquillity -kitaristi Niklas Sundinin elektroniseen musiikkiin nojailevasta projektista oli DT:n Enter Suicidal Angels -ep:ltä (1996) löytyvä mekaanisen papukaijan oksennus nimeltä Archetype. Levyjen olisi tarkoitus olla Foalsin lausunto nykyhetken poliittisesta ja sosiaalisesta tilanteesta. Mitochondrial Sunin Nyaga-kappaleella kuullaan samankaltaisia kaikuja, mutta debyyttilevyn tyylilaji on muilta osin seesteisempää, ”elokuvallista” ja vähemmän ”koneellista” instrumentaalimusiikkia, hädin tuskin sisällökkäämpää sellaista kuin 24 vuotta vanha tekno/breakbeat/industrial metal -läppä. Solisti-nokkamies Peavy Wagnerin tunnistettava raspi röyhyää alarekisterissä ja kiristelee ylä-äänissä, ja valitettavan muovisilla soundeilla purkitetut kitarariffit ovat genressään raskaita. 1 €), lippu.fi KE 22. KLO 19 KING DUDE (US) Liput 25 € + toimitusmaksu (alk. Sello ja flyygeli tuovat pariin biisiin toivottua dramatiikkaa
Esikuviksi on mainittu muun muassa Tom Waits ja Nick Cave, mutta myös Röyhkän, Juicen ja Göstan vaikutus kuuluu. Laulajatar Sini Seppälän työkalupakista löytyy sopiva sävy jokaiseen biisiin, laulaapa hän sitten mahtipontista maailmanlopun murehdintaa tai valaa uskoa pikku ihmisen omiin kykyihin. Sinfonisuus on sulanut yhtyeen musiikista lähes olemattomiin, ja vasta Legions Of The Lost tarjoilee sinfoniametallia sanan varsinaisessa merkityksessä. MIKKO MERILINNA HHH Maanalainen Armeija I Sakara Kotiteollisuuden Jouni Hynynen kokeilee siipiään nyt popimman ja folkimman materiaalin parissa. Toki kappaleet voisivat sovitustensa puolesta olla runsaampiakin, mutta toisaalta tällaisenaan levy on helppo omaksua ja biisit silti pystyvät säilyttämään vetovoimansa pitempäänkin. Levy on tuotantoarvoiltaan aavistuksen tuhnu, mutta musiikillisesti Fates on päästä päähän silkkaa priimaa. Jos hilpeän pirtsakkaa kantta on uskominen, niin levyn kaikki kahdeksan kappaletta ovat ”hetkessä luotuja”. Meininki on hyvinkin kokeellista: Priha puhaltaa tavallaan loputonta sooloa Salosen Hammondin ja Nordin kurnuttaessa, pulputtaessa, helkkyessä, huohottaessa ja koristessa perus-urkuismit tarkkaan välttäen ja Pikkarainen jakaa aikaa hajamielisen vapaasti, vain hetkittäin funkyyn grooveen antautuen. Apocalypse & Chill saattaa kuulostaa erilaiselta kuin yhtyeen edelliset levyt, mutta sen ei kannata antaa haitata. VESA SILTANEN HHH Crimson Sun Fates Omakustanne Kotkalais-helsinkiläinen Crimson Sun on vakuuttanut tähän asti kaikilla julkaisuillaan. JUSSI NIEMI HHH www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Levy toimiikin parhaiten silloin, kun kappaleet tekevät eniten pesäeroa Kotiteollisuuteen ja niissä on kauneutta ja haurautta, tai kun niissä yhdistyvät onnistuneesti molemmat maailmat, kuten vaikkapa komeassa Via Kareliassa. Ei haittaa, vaikka säkkäreissä tai introissa välillä hiukan piipahdetaan Amaranthen ja Arionin soundija ideakirjastoissa, ja sekin on vain viehättävää, että musiikin kirkasotsainen pirteys tuo mieleen varhaiset Sonata Arctica -levyt. Koko hoito toimii niin kympillä, että huvittaisi kovasti todistaa kolmikon toimintaa livenä. Nämä ovat onneksi vähemmistössä ja kokonaisuuden pelkistetty ja kevyempi soundi tuo väkisinkin Hynysestä esiin myös uusia ja aiemmin pimentoon jääneitä puolia ja värejä. Hämmentävää, mutta kieltämättä viihdyn levyn maisemissa varsin hyvin. Eihän mulla ollut koskaan vain trumpetin, urkujen ja rumpujen trioa…” Ei niin. Välillä Maanalainen Armeija kuulostaa myös yllättävästi hieman PMMP:ltä – eikä ainoastaan siksi, että Mira Luoti jakaa lauluvastuun Hynysen kanssa. Lyriikkapuolella Hynynen on myös terävämpi ja iskevämpi kuin aikoihin, vaikka ”paskat housussa sulle taas soittelen” ja ”vittu jäädään sitten saikulle” -tyyliset rivit saavatkin lähinnä irvistelemään. Vähän väliä mieleen kuitenkin palaa kysymys, saako ”oma musiikki” kuulostaa näin totaalisesti Milesilta vuonna 1971. MAPE OLLILA HHHH Delain Apocalypse & Chill Napalm Hollantilaisbändi Delainiin on juuttunut tiiviisti sinfonisen metallin leima, vaikka bändi on suhteellisen kaukana tyylisuunnan ytimestä. Delainin melodisuus sen sijaan tuntuu vahvistuneen vuosien mittaan. Delainin edellisestä levystä kulunut neljä vuotta on kohtuullisen pitkä aika, jolloin asiat ehtivät muuttua. Karjalaisen Mustat Lasit, Sound & Fury, Breadmachine), Kalle Salonen ja äänityksestä sekä tuotanLevyarviot > ...eihän tällaista kamaa tänä päivänä kukaan muu tietääkseni tee... Hämmästyttävän valmista melodista heavyä jo Towards The Light -ensialbumillaan (2015) paiskonut yhtye tekaisi 2017 sen seuraajaksi vähän djentilta tuoksahtavan mutta ihan yhtä pätevän ep:n. Hynysen syvään juurtuneet maneerit ja tunnistettavat melodiat tulevat vahvasti läpi, minkä vuoksi osa kappaleista kuulostaakin kuin Kotarin demoilta tai biiseiltä, joista on vain riisuttu särökitaravalli pois. Organ Free ei todellakaan massoja nuoleskele. K u v a: M ar k u s P aa ja la Levyarvostelut 1_20.indd 68 10.1.2020 14.17. Kakkosalbumillaan yhtye palaa melohevikarsinaan selkeitä kehitysaskeleita ottaneena. Tämän tekivätkin Antero Priha (J. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Organ Free Organ Free Mental Beauty Näen oikein kuinka Miles Davis ihmettelee siellä jossain ”Milloin mä ton tein. 68 SOUNDI ta laulunkirjoitus on läpi albumin lähes erinomaista, esimerkiksi Tomorrow-tykitys ja nimibiisi nousevat eeppisiin mittasuhteisiin. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Melodiseksi Delainin metallia sen sijaan kutsuu mielellään, koska sillä alueella bändi on taitava. Levyn kolmetoista biisiä levittävät eteen yhtäläisen vahvoja melodioita, eikä mukaan ole tarvinnut ahtaa ainuttakaan täyteraitaa. Niissä bändi todellakin on poikkeuksellisen vahva. albumia. Lisäksi kappaleiden sovitukset ovat tyylikkäitä ja rakennettu alleviivaamaan juurikin sävellysten melodiakuvioita. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Maailman paras urkusoundi. Toisaalta eihän tällaista kamaa tänä päivänä kukaan muu tietääkseni tee. lähestulkoon suorinta tietä Crimson Sunin ydinosaamisalueelle, tarttuvan melodisia kertosäkeitä rallattelemaan. Fates-albumilla yhtyeelle tähän saakka leimalliset proget pikkukoukerot ovat entistä pienemmässä roolissa. Siltä ne kuulostavatkin, siis hyvällä tavalla. Näyttäisi, että sävelkynässä on mustetta vielä kohti 30. Biisi toisensa jälkeen hyökkää nostakin vastaava Hannu Pikkarainen Suomessa 2019. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet
Samalla syrjäytynyt kokonaisestetiikka sitoi kaiken uhmakkaaksi hälläväliksi, joka ei sulkenut silmiään maailmalta, mutta piti sen piittaamattomasti etäällä. Vaikka monet kuulivat yhtyeestä ensimmäistä kertaa, oli sillä takanaan yli kymmenvuotinen ura ja viisi studioalbumia. Läpimurtoalbumi Grave Dancers Union (1992) edusti korkeintaan aikuistunutta keskiarvoa siitä punkiin vivahtaneesta vaihtoehtorockista, jonka parissa yhtye oli aloittanut. Endless Farewell esimerkiksi vuodatti litratolkulla sydänverta metaforista kotia kaivatessaan, Marionette yritti rimpuilla eroon langettavista riippuvuussuhteista ja Beggars And Choosers sylki korskeasti sovinnaisuuden ja tekopyhyyden kasvoille. Terävät rytmitykset, hard rockin rajoille karanneet voimasäkeet, pakkomielteiset kitarat, näppärät traditiolainat ja David Pirnerin hermostuneenkarhea laulanta houkuttelivat kehon liikkeeseen ja kurkun kanssahuutoon. Ja vähintään yhtä kuuluvasti levyllä kaikuivat vaihtoehtocountryn alkeet sekä ennuste voimapopin uudesta tulemisesta – ehkä jopa skeittipunkin massasuosio. Niin yhtye itse kuin koko musiikkimaailmakin. Samasta ristiriitaisen realistisesta nuoruudenkuvasta ammensivat muutkin avainraidat. Noihin vuosiin mahtui huomattava musiikillinen kaari. Jossakin levyn uumenissa linkoutuivat myös sävyt, jotka seuraava vuosikymmen jalosti valtavirraksi. Eikä Soul Asylum niinkään luonut uutta kuin myötäili luovasti kuulemaansa. SOUNDI 69 Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Soul Asylum A&M Records Hang Time K un kadonneita nuoria esitellyt Runaway Train -video (1993) kiskoi Soul Asylumin MTV:n tehosoittoon, tuntui menestys työvoitolta. Mutta juuri kokoava vaistonvaraisuus nostaa Hang Timen arvokkaaksi dokumentiksi syntyvuodestaan; pysäytyskuvaksi viimeisistä hetkistä ennen kuin kaikki muuttui perustavanlaatuisesti. Tietenkin tuo kaikki oli olemassa jo valmiiksi, osana aikaansa, vaikka vielä virmana sekamelskana. Tällä orientaatiolla oli kiinteä musiikillinen muotonsa, jonka Soul Asylum tarjoili kolmen minuutin kerta-annoksina. Ja vaikka kehitys oli ollut johdonmukaista, vietti tie jo väärään suuntaan. Albumilla olivat läsnä niin alkuaikojen mutainen energia, indieklubeilla kerrytetty sähköinen epäsovinnaisuus kuin aihiot myöhempien aikojen hiteistäkin. HANNU LINKOLA Julkaistu: 25.4.1988 File under: Alternative rock, power pop Kappaleet: A1 Down On Up To Me A2 Little Too Clean A3 Sometime To Return* A4 Cartoon* A5 Beggars And Choosers* A6 Endless Farewell B1 Standing In The Doorway B2 Marionette* B3 Ode B4 Jack Of All Trades B5 Twiddly Dee B6 Heavy Rotation CD-bonus Put The Bone In * = Aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: Pixies The Replacements Hüsker Dü Gin Blossoms The Offspring Kiven alta 1_20.indd 69 9.1.2020 13.10. Vaikka Soul Asylumin kotikaupungista Minneapolisista oli pitkä matka Seattleen, edelsi Hang Timen arvaamaton dynamiikka kaikkea sitä, mistä grunge tuli muutamaa vuotta myöhemmin tunnetuksi. Äänite oli arvaamaton, rupinen, kiihkeä – ja kuitenkin tinkimättömän omaksuttava. Niin pätevä tallenne kuin Grave Dancers Union olikin, enteili se tulevia vuosia, joina yhtye hukkasi sekä fokuksensa että relevanssinsa. Nämä juonteet sudittiin yksittäisiin lauluihin paksuudeltaan vaihtelevina, purskahduksenomaisesti luonnosteltuina ääriviivoina, joiden sisäpuolelle jäi jotakin ehdottoman omaa. Tunnelmansa Hang Time kiteytti Cartoonin huomioon: ”Didn’t it almost make you feel / Like something’s gotta happen soon / When you wake up feeling lost in your own room.” Ilmaisussa kutisi suurta räjähdystä pohjustava lataus, mutta samaan aikaan katsanto oli yksinäinen ja kalkkinieluinen. Jälkikäteen on helppo todeta, että Soul Asylumin musiikillinen kulminaatiopiste oli sen neljäs levy, Hang Time (1988)
No, tämä henkilö olikin herra Andersson itse ja hän ystävällisesti opasti minut studiolleen! Amberian Dawn aktivoituu tänä vuonna myös keikkalavoille. Tarkoitan tällä sitä, että uusi tulokas on varsin erilainen verrattuna vanhempiin levyihin. Ennen kuin hypätään Looking For Youn pariin, otetaanpa vilkaisu kohti yhtyeen takavuosien julkaisuja. pään olemukseen täytyy päästä kiinni ja kappaleen tärkeimmät elementit pitää tunnistaa – eikä niitä saa liikaa myllätä. Looking For Youn on kuvailtu olevan ”Abba-metallia”, ja levyltä löytyy myös ruotsalaislegendoilta lainattu Lay All Your Love On Me. – Kun mietin vanhempia levyjämme, pari albumia nousee selvästi esille, aloittaa Seppälä. Me ajattelemme vähän toisella tavalla. Jos minulta kysytään, niin onnistuimme aika hyvin, sanoo Seppälä ja jatkaa: – Itse asiassa osa albumin kiippareista on äänitetty Benny Anderssonin studiolla Tukholmassa, ja vieläpä hänen Abban aikaisilla instrumenteillaan. Useinhan niin sanotut kovat metallibändit yrittävät pitää pop-leiman itsestään mahdollisimman kaukana, ettei se ”metallimiehen uskottavuus” vain lentäisi roskakoriin. – Kyllä se taisi olla. Oliko määritelmä olemassa jo ennen Lay All Your Love On Men versiointia. Amberian Dawn ei ole koskaan pelännyt uudistumista, ja tuore albumi toimii tästä erinomaisena esimerkkinä. – Looking For You voisi olla melkein jonkun muun bändin pitkäsoitto... – Kuvailemme Amberian Dawnia nykyään Abba-metalliksi. Vielä yksi Abba-kysymys: millaista Lay All Your Love On Men versioiminen oli. Minulta on tiedusteltu, mihin genreen yhtyeemme kuuluu ja viime aikoina tähän on ollut yhä vaikeampaa antaa vastausta – kunnes keksimme Abba-metallin, sanoo Seppälä. Caprin liittyminen bändiin mahdollisti sen, että Amberian Dawn saattoi kirjoittaa aivan uudenlaisia kappaleita vähän perinteisempien sävelteosten lisäksi. – River Of Tuoni -debyytin (2008) aikoihin touhussa oli paljon uutuudenviehätystä. – Se oli pitkä ja työläs prosessi! Kun coveria tehdään, biisin syvim”Amberian Dawnin tyyli on kehittynyt ja muuttunut viime vuosien aikana melko reilusti.” K u v a: K ar ri H ar ju ABBA-METALLIN SANANSAATTAJAT Bazook 1_20.indd 70 10.1.2020 14.20. Tarkempia tietoja on luvassa vähän myöhemmin! 70 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Bennyn studiolla työskenteleminen ja hänen tapaamisensa olivat kyllä aika uskomattomia juttuja! Ja olihan minulla vähän onneakin matkassa... Kuten sanoin, Amberian Dawnin tyyli on kehittynyt ja muuttunut viime vuosien aikana melko reilusti, ja viimeistään Looking For You ylitti niin ison kynnyksen, että joku uusi määritelmä oli suorastaan pakko keksiä. – Magic Forest (2014) taas oli ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä studioalbumi nykyisen laulajamme Päivi ”Capri” Virkkusen kanssa. Se oli myös monenlaisten asioiden oppimisen aikaa, sillä olin tuolloin suhteellisen vihreä näissä bändihommissa – ja niin oli suurin osa muistakin yhtyeen jäsenistä. Tuorein levytys, maineikkaan Napalm Recordsin julkaisema Looking For You, ilmestyy tammikuun viimeisenä päivänä. – Tiedossa on esiintymisiä niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin. Samaan aikaa versioon pitää löytää tuoreita kulmia, jotta biisistä tulee omanlainen. Teksti: Timo Isoaho P ääkaupunkiseudulta tuleva Amberian Dawn on tehnyt tutkimusmatkoja melodisen, progressiivisen, sinfonisen ja vähän power-vaikutteisenkin heavy metalin maailmassa jo lähes viidentoista vuoden ajan. Mutta mistä oikein on kysymys tämän uuden määritelmän kohdalla. – Tämän termin kautta haluamme korostaa esimerkiksi sitä, ettemme häpeä tai arastele musiikkityylimme pop-aspekteja. Saavuin Tukholmaan autolla ja onnistuin sitten eksymään navigaattorin avusta huolimatta. Tuomas Seppälän johtama ryhmä ei ole juuri levännyt laakereillaan, sillä yhtyeen discografiasta löytyy jo yhdeksän studioalbumia. Nousin autosta, katselin ympärilleni ja päätin kysyä ohjeita ensimmäiseltä paikalle saapuvalta ihmiseltä
– British Lion oli aikoinaan –1990-luvulla laulaja Richard Taylorin ja kitaristi Grahame Leslien kasaama kokoonpano, ja ajauduin sitten tekemisiin heidän kanssaan. Eipä aikaakaan, kun aloin myös soittaa yhtyeen muusikoiden kanssa, mutta Maiden-kiireet pitivät British Lionin poissa julkisuuden valokeilasta hyvin pitkään – liian pitkään. Tällainen ”määritelmä” naurattaa puhelinlangan toisessa päässä olevaa Harrisia. Yllätyksenä tieto tuli etenkin sen vuoksi, että tätä bassomestaria on ollut hyvin helppo pitää ”sataprosenttisena Maidenin miehenä”, joka ei ole kiinnostunut minkäänlaisista musiikillisista syrjähypyistä. British Lionin on usein sanottu olevan Steve Harrisin sooloprojekti, mutta tämä ei pidä aivan paikkaansa. Rakastan Thin Lizzyä, UFOa, Wishbone Ashia, Deep Purplea, Led Zeppeliniä ja kumppaneita hamaan loppuun asti, ja näiden mestarien kädenjälki tulee aina kuulumaan myös minun tekemisissäni. Toisin sanoen British Lionin kohdalla ei todellakaan ole kysymys mistään ”Steve Harrisista ja hänen taustabändistään”! Miten kuvailisit British Lionin materiaalia henkilölle, joka ei ole yhtyeeseen vielä ehtinyt tutustua. – Pystyisin varmaan paiskaamaan kaksi keikkaa samana iltanakin, mutta onneksi Iron Maiden esiintyy Rockfestissä vasta lauantaina, huokaisee Harris. The Burningin tekeminen oli yleisesti ottaen helpompaa ja luontevampaa, ja pidänkin albumia eräänlaisena ensilevyn paranneltuna versiona, kuvailee Harris. Niin, tosiaan, Iron Maiden... Viime vuosina taas olemme nousseet lavoille ahkerasti, ja tämä kuuluu soitossamme. – Niin yhtyeen nimeä kantaneelta debyyttialbumilta kuin juuri ilmestyneeltä The Burning -kakkoslevyltä löytyy meidän kaikkien säveltämiä kappaleita, ja viilaamme esimerkiksi biisien sovitukset yhdessä. Entä miten vertaisit British Lionia ja The Burningia toisiinsa. – Ymmärrän oikein hyvin, että British Lionin ensimmäinen pitkäsoitto tuli monelle aika lailla puun takaa, sanoo Harris. Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan! ”Rakastan Thin Lizzyä, UFOa, Wishbone Ashia, Deep Purplea, Led Zeppeliniä ja kumppaneita hamaan loppuun asti.” Bazook 1_20.indd 71 10.1.2020 14.20. Olihan se sitten suuri ja iloinen päivä meille kaikille (myös kitaristi David Hawkinsille ja rumpali Simon Dawsonille), kun saimme viimein ensialbumimme markkinoille syksyllä 2012. – Kun kirjoitimme ja nauhoitimme ensimmäisen levymme, emme olleet soittaneet juurikaan keikkoja. Kun aiheesta yrittää varovasti kysyä Harrisilta, muusikko naurahtaa hyväntuulisesti ja sanoo sitten: – En luonnollisestikaan lähde kommentoimaan asiaa millään tavalla tässä vaiheessa. – Jos mietin erityisesti omia biisejäni, niin kyllähän vanhat suosikkini kuuluvat enemmän tai vähemmän läpi – aivan kuten Iron Maidenille kirjoittamista kappaleistanikin. kesäkuuta. SOUNDI 71 BRITISH LION BRITISH LION H ämmästys oli melkoisen suuri kesällä 2012, kun brittilegenda Iron Maidenin kipparina maailmanmaineeseen noussut Steve Harris ilmoitti julkaisevansa ensimmäisen soololevynsä British Lion -otsikon alaisuudessa. Internetin syövereistä on viime aikoina kuulunut hurjia huhuja, joiden mukaan englantilaissuuruus olisi kaikessa hiljaisuudessa nauhoittanut seitsemännentoista studioalbuminsa. Alkuvuodesta Yhdysvalloissa pitkään kiertävä British Lion saapuu kesällä ensimmäistä kertaa myös Suomeen, kun bändi nousee Tampereen Rockfestin estradille perjantaina 5
Kun kahden studioalbumin välille jää viisitoista vuotta, niin levyt saattavat soida hyvinkin erilaisina. Vetäydyinkin sitten Arizonan vuoristoon viikkokausiksi, enkä ollut tekemisissä yhdenkään toisen ihmisen kanssa pitkään aikaan, kertoo Schaffer. – Minun kitaratyöskentelyni ja Hansin lauluääni muodostavat edelleen bändin raskaan soundin ytimen, mutta tuoreelta levyltä löytyy paljonkin uusia tuulia, aloittaa Schaffer. Tuolloin nimittäin ilmestyi brittiläisen Uriah Heepin neljäs studioalbumi Demons And Wizards. Jonakin päivänä nousemme taas estradeille, mutta näitä seuraavia keikkoja ei kannata odotella henkeä pidätellen! 72 SOUNDI Bazook! Teksti: Timo Isoaho > K u v a: D ir k B eh la u MODERNIMMIN JA INTENSIIVISEMMIN Bazook 1_20 B.indd 72 9.1.2020 14.16. – Wacken Open Air lähestyi meitä keikkapyynnöllä vuoden 2019 alkupuolella, ja tämä maailman suurin hevifestivaali halusi meidät vieläpä yhdeksi pääesiintyjistään. Tajusin levyn kiertueen aikana, että uuden energian ja innon löytäminen vaatii varsin radikaaleja toimenpiteitä. helmikuuta, mutta Demons & Wizards ei aio tehdä kiertuetta albumin julkaisun jälkeen. – Täytyy myöntää, että taisin hieman kadottaa biisinkirjoittajan inspiraatiota Iced Earthin Incorruptible-albumin (2017) jälkeen. – Amerikan-kiertue jännitti etukäteen, sillä eihän meillä ollut hajuakaan siitä, löytävätkö ihmiset keikkapaikoille. – No, hieman vakavammin: Iced Earth ja Blind Guardian valmistelevat kuluvan vuoden aikana uusia pitkäsoittoja, emmekä tämän vuoksi ehdi tien päälle Demons & Wizardsin kanssa. – Emme todellakaan kuunnelleet Touched By The Crimson Kingiä ja miettineet, että tehdäänpä jatko-osa tälle levylle. Ei mennyt kauankaan, kun Demons & Wizardsin uuden albumin sävellysten runko oli kasassa. Festivaalikauden päätyttyä yhtye teki myös uransa ensimmäisen USA:n-kiertueen. Kun sitten teimme päätöksen yhtyeen paluusta, buukkasimme samalla muitakin keikkoja. – Rundasimme viime vuonna aivan tarpeeksi, naurahtaa Schaffer. Ja jos soittaakin, niin monen mielleyhtymät liittyvät vuoteen 1972. – Olimme muutenkin miettineet Demons & Wizardsin herättämistä henkiin, mutta Wackenin yhteydenotto pisti alustaviin suunnitelmiimme vauhtia. Onneksi he löysivät, ja jenkkikonsertit olivat varsin hienoja kokemuksia, sanoo Kürsch. Millaisia eroavaisuuksia Demons & Wizards -kaksikko näkee Touched By The Crimson Kingin ja III:n välillä. Loppuunmyydyn Wacken Open Airin lisäksi Demons & Wizards esiintyi viime kesänä muun muassa Graspop Metal Meetingissä, Hellfestissä, Copenhellissä ja Sweden Rock Festivalilla. Tämän jälkeen Demons & Wizards vetäytyi studion uumeniin, tarkoituksenaan viimeistellä uusi studioalbumi III. Ja kun projektibändi pysyttelee telakalla reilusti yli kymmenen vuoden ajan, alkaa kiihkeimpienkin fanien toivon liekki hiipua. D emons & Wizardsin nimi ei välttämättä soita herätyskelloja ihan kaikkien raskaan musiikin ystävien keskuudessa. Se, ettei Demons & Wizards laita ihan kaikkia aikarautoja pärisemään, liittyy toki siihenkin, että tämän 1990-luvun lopulla perustetun progressiivisen heavy metal -yhtyeen edellinen pitkäsoitto Touched By The Crimson King ilmestyi vuonna 2005. Tuosta klassikosta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä tämä nimenomainen Demons & Wizards on amerikkalaisen Iced Earthin kipparin Jon Schafferin ja saksalaisen Blind Guardianin solistin Hansi Kürschin projektiyhtye. Yhdysvaltain-kiertueen viimeinen keikka tapahtui ProgPower-tapahtuman estradilla Atlantassa syyskuun alkupuolella. Mutta sitten, kun kukaan ei osannut odottaa iloisia uutisia Demons & Wizards -leiristä, sellaisia alkoi yllättäen tippua. – Ja katsohan vain: kun sitten palasin ”sivilisaation pariin”, niin uusia kappaleita alkoi syntyä kovalla tahdilla. III ilmestyy 21. Omissa korvissani III-albumi kuulostaa selvästi modernimmalta ja intensiivisemmältä kuin vanhat levymme, lisää Kürsch. Kun Wackenin edustajat tarjoavat jotakin tuollaista, ehdotuksesta ei yksinkertaisesti voi kieltäytyä, aloittaa Kürsch
Lordi Fullsteam tulostus.indd 73 9.1.2020 10.47
Yksi Mose Allisonin tunnetuimmista lauluista on Parchman Farm, jonka hän itse levytti vuonna 1959. Blues Newsin synnytti vuonna 1968 suomalaisen musiikkilehdistön pioneeri, toimittaja Jukka ”Waldemar” Wallenius. Mose Allison kirjoitti nerokkaasti toimivia bluesbiisejä monesti epätavallisista aiheista kuten aivojen toiminnasta (My Brain), ihmisen molekyylirakenteesta (Your Molecular Struction) tai tyhjää pälpättävästä keskustelukumppanista (Your Mind Is On Vacation). Koska maastamme puuttui kokonaan analyyttinen rockjournalismi, teki Waldemar pian lisää historiaa perustamalla vuonna 1971 Musan ja vuonna 1975 tämän parhaillaan lukemasi Soundin. Sen minähenkilö poimii puuvillaa Mississippin osavaltion pahamaineisella rangaistusplantaasilla. Eikä siinä kaikki, mukana tulee nimittäin myös cd-painos The Hangovers-yhtyeen vuonna 1988 ilmestyneestä 12-tuumaisesta maxi-ep:stä. Blues News, kannessaan sähköbluesin alkuisä Muddy Waters. Nimibiisin laulaa Iggy Pop. Varsinkin 1960-luvun brittiläiseen mod-sukupolveen Allison vaikutti voimakkaasti. Nyt esittelyssä olevalla tribuuttilevyllä kappaleen tulkitsee Richard Thompson. Hangovers-kiekko sisältää kaksi Vikstenin kirjoittamaa raitaa sekä yhden Little Walterinja yhden George Smithin -coverin. Myös kvartetin kaksi muuta jäsentä eli basisti Pekka Lehti sekä rumpali Heikki Tikka ovat monissa yhteyksissä ansioituneita muusikoita. Mitä nyt nappasi kerran vähän viiniä ja ampui vaimonsa sen seurauksena. Se on ohjeistus kaupunkiin hummausreissulle suuntaavalle maalaiselle. Molemmat ovat bluesharpun edesmenneitä kuninkaallisia ja Tallqvistin ”päämiehiä”. Yksi Mose Allisonilta vahvasti vaikutteita tyyliinsä saanut 60-luvun brittiartisti on Georgie Fame, ja Van Morrison puolestaan julkaisi vuonna 1996 kokonaisen albumillisen Allisonin kappaleita. Hän työskentelee päivästä toiseen paahtavassa helteessä haulikoin aseistautuneiden vartijoiden silmien alla ja lusii elinkautista, vaikka ei omien sanojensa mukaan ikinä vahingoittanut yhtäkään miestä. Esimerkiksi The Who tallensi Allisonin Young Man Bluesin livealbumilleen Live At Leeds ja nappasi Tommy-rock-oopperaansa Sonny Boy Williamsonin Eyesight To The Blindin nimenomaan Allisonin ohjelmistosta. Tarunhohtoinen vuoden 1968 avausnumero "Numero yxi" oli Otis Redding -kantinen. Silti Allison on suuri tuntematon. Hän opiskeli sekä Mississippin että Louisianan osavaltioiden yliopistoissa suorittaen humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon aineenaan englannin kieli. Bändi esitteli kitaristi-laulaja Tommi Vikstenin (sittemmin mm. ALLIGAATTORI TULEE JA SYÖ Bruce Iglauer perusti vuonna 1971 diggailemansa Hound Dog Taylorin & The Houserockersin levyjen julkaisukanavaksi levy-yhtiön. Osa heistä on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, mutta onneksi mukaan on tullut myös nuorta toimittajakuntaa. Vanhin on ruotsalainen Jefferson, joka alkoi ilmestyä vain kuukautta aiemmin. Fir300. Oikealla BN:n seitsemän tabloidikokoista ensimmäistä numeroa. Mahdollisesti se hioi miehen verrattomaksi ja tarkkanäköiseksi riimittelijäksi, jonka tekstit puhuttelivat intellektuelleja, hipstereitä ja toisinajattelijoita. Kaiken hän tulkitsi kiihkottoman elegantisti ja svengaavasti sametinpehmeällä äänellään ja minimalistisen persoonallisella jazzpianismillaan, monesti vain kontrabasistin ja rumpalin säestyksellä. 74 SOUNDI E-Liike > Roots-maailman kuulumisia Teksti: Esa Kuloniemi Alussa oli Waldemar S uomalainen Blues News on maailman toiseksi vanhin edelleen ilmestyvä blueslehti. Hänen lisäkseen muiden muassa Chrissie Hynde, Bonnie Raitt, Taj Mahal, Richard Thompson, Dave ja Phil Alvin, Frank Black, Ben Harper ja Charlie Musselwhite ovat kantaneet kortensa tähän lämminhenkiseen kokonaisuuteen. numero ilmestyi. Tai siitä kuinka hän, Mississippin deltalla syntynyt valkoinen poika, joutui bluespoliisin jahtaamaksi ”varastettuaan” bluesin (Ever Since I Stole The Blues). Tekoajankohtaansa nähden poikkeuksellisen retrohenkinen Chicago-, West Coast-, Teksas-, ja Louisiana-tyylien kudelma kestää vieläkin kuuntelua. Blues News -kolmesatasessa on laaja-alainen Tommi Viksten -haastattelu, jossa vihjataan, että jonkinlaista jatkoa aikanaan vain kolmisen vuotta toimineen Hangoversin saagalle saattaa olla tänä vuonna luvassa! SUURI TUNTEMATON If You’re Going To The City on albumi, jolla useampi merkittävä artisti osoittaa kunniaa Mose Allisonille, kolme vuotta sitten 89-vuotiaana edesmenneelle pianisti-laulaja-laulutekijälle. Nykyisin kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Blues News saavutti viime vuoden päätteeksi merkkipaalun, kun sen 300. Lukijalahjana Blues News -kolmesatasen mukana saa aikamatkan: vuoden 1968 ensimmäiset kolme numeroa, sekä seuraavan vuoden eli 1969 neljä numeroa alkuperäisiä tabloidikokoisia vastaavina uusintapainoksina. The Hangovers oli yksi huuliharpisti Helge Tallqvistin kokoonpanoista. Tippossa, Mississippissä vuonna 1927 syntynyt Mose Allison oli 50-luvun lopun ja 60-luvun alun suuri vaikuttaja; beatja hipstersukupolven johtava musiikillinen yhteiskuntakriitikko ja satiirikko ennen Dylania ja Randy Newmania. Tästä virstanpylväästä ei voi kuin lämpimästi onnitella ja samalla kiittää kaikkia lehden historian intohimoisia kirjoittajia ja muita sen eteen vuosikymmenten varrella talkootyönä ponnistelleita idealisteja. Kauko Röyhkä, Tuomari Nurmio, J. Se jätti suomalaisen bluesyhteisön janoamaan lisää. Allisonin tuotanto inspiroi bluesja rockartisteja Rollareista Hendrixiin ja JJ Calesta Tom Waitsiin. E-liike 1_20.indd 74 9.1.2020 13.00. Blues News jäi kuitenkin hyviin käsiin ja sitä julkaisee edelleen Waldemarin niin ikään perustama alan aatteellinen yhdistys Finnish Blues Society ry. Karjalainen, The Munsons ja Juha Tapio) josta sukeutui yksi maamme keskeisistä juurimusiikkipohjaisista kitaristeista ja tuottajista
Hän katsoi jotenkin oudosti. Laitteella äänittäminen on hieman hankalaa, kun on vain yksi sisääntulo, mutta siihen voi kytkeä äänittimen ja ihmetellä himassa mitä tuli talteen. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % E-liike 1_20.indd 75 9.1.2020 12.15. Hinta on noin 145 euroa. Vastasin: ”Tutkin kosmista maailmankaikkeutta”. Tämä saattaa aluksi kuulostaa oudolta, mutta kaupungilla löytää mielenkiintoisia äänilähteitä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Ja kohtalokkaan herkullista Ice Cream In Hell -nimeä kantava kokonaisuus on soundillisesti miehen neljä vuosikymmentä kattavan uran mahdollisesti äkäisin. Tajusin, että voisin käyttää tätä myös ihan oikeissa töissä testaamaan taajuusmuuttajien ääntä ja näin mahdollisesti havaitsemaan niiden vikoja. Yksi Alligator-armeijan sotureista on rockbluesmies Tinsley Ellis, jonka uutuusalbumi on vuoden 2020 ensimmäinen Alligator-julkaisu. Antenninipukoilla voi myös koskea metallipintoja äänien toivossa. Normi on vähintään 150 laadukasta vetoa per vuosi pelkästään Yhdysvalloissa plus päälle turneeta muuallekin maailmaan aina kun vain mahdollista. Laitteen etuosassa on kaksi nypykkää, jotka ovat antenneja. Sittemmin merkillä on julkaistu yli 250 bluesalbumia ja siitä on kehkeytynyt alan kaupallisesti johtava toimija. SOUNDI 75 THE HANGOVERS: The Hangovers -ep (Blue North) TINSLEY ELLIS: Ice Cream In Hell (Alligator) ERI ESITTÄJIÄ: If You’re Going To The City: A Tribute To Mose Allison (Fat Possum) ma sai nimen Alligator Records. Kun osoittelin Etherillä metrossa, herätin huomiota joissakin kanssamatkaajissa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Käänteisradiovastaanotin Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Symbolisesti mukana on myös Hound Dog Taylor -pastissi Sit Tight Mama. Esimerkiksi metrossa matkakortin lukija kuulosti ikään kuin säksättävältä helikopterilta ja kaupassa juomakaapin kompressorissa oli selvä pulputtava pulssi. Vaikka Alligator ei ole 48-vuotisen historiansa aikana kyennyt tuotannoissaan ylittämään Hound Dog Taylorin neljän lp-levyn monumentaalista magiaa, pukkaa se muuten tasaisen tappavaan tahtiin ulos aina vähintäänkin koherenttia tavaraa kohdeyleisönään ikääntyvä valkoinen blues-kuluttajakunta. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. H ei musahipsteri! Niin, juuri sinä! Etsitkö uutta kummallista härpäkettä, josta saisit ideoita ja kiksejä uusiin elektro-musabiiseihin. Ellis on liekeissä ja kitaroinnissa purentaa. No, tässä olisi sinulle oikein hyvä hommeli: Soma-laboratorioiden valmistama Ether-loota. Etherissä on kaksi säädintä: voimakkuus ja taajuus. Se on mielenkiintoisen omituinen. Alligator-artistina oloa voi pitää pienenä lottovoittona. Yksikin mummo kysyi mitä mittailen. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Ellisin tyyli on aina ollut intohimoinen ja kitarointi räjähtelevää. Kyllä, Ether on sähkömagneettisten ääniaaltojen vastaanotin, eräänlainen antiradio, joka nappaa ilmasta kaikkien mahdollisten sähkölaitteiden ja -koneiden, muuntajien ja muuttajien jurnutusta, sähinää ja kohinaa. Joko leikkaa. Levy-yhtiöltä saa täyden tuen, kunhan huolehtii että heittää niska limassa keikkaa
Hänen viimeisin ohjaustyönsä Parasite on kerännyt suitsutusta kriitikoilta ja voittanut muun muassa Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun. Elokuvan alussa kaksi nuorta brittisotilasta (Dean-Charles Chapman ja George MacKay) saa mahdottomalta tuntuvan tehtävän. JUHA SEITZ VESA AALTONEN (TOIM. Kun yksi heistä saa työn varakkaan perheen yksityisopettajana, lähtee käyntiin tarina, joka sisältää toinen toistaan uskomattomampia käänteitä. Heidän on toimitettava tärkeä viesti toiselle brittipataljoonalle, ja matka kulkee jalan vihollislinjan halki. Tällaista on vaikea kertoa huumorin keinoin, mutta Waititi onnistuu. Kyseessä ei ole täydellinen teos, sillä se suurelta osin sivuuttaa musiikin luomisen analyysit. Vaikka Tasavallan Presidentti pääsi keikoille ulkomaille, kiertueelämä muotoutui ankeaksi. Karut olosuhteet sekä olemattomat palkkiot eivät hivelleet taiteilijoiden itsetuntoa, mutta jälkeenpäin niille on helppo hymyillä. Todennäköisesti elokuva nappaa ainakin muutaman Oscarin. Parasite on ylistyksensä ansainnut: se on poikkeuksellisen omaperäinen ja kiero musta komedia. HH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT V iime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Tasavallan Presidentti -yhtyeen perustamisesta, mikä innosti Svart-levy-yhtiötä julkaisemaan kirjan bändin rumpalin Vesa Aaltosen vaiheista sekä levyn Yleisradion arkistoista löytyneistä keikkanauhoituksista. Paikoin shokeeraaviakin kohtauksia sisältävä elokuva on pinnan alla myös kannanotto korealaisen yhteiskunnan eriarvoisuuteen. HHHH PARASITE Bong Joon-ho on Etelä-Korean maineikkaimpia elokuvantekijöitä. Made In Sweden -superyhtyeessä soittaneet Vesa Aaltonen ja basisti Pekka Pohjola eivät houkutteluista huolimatta lähteneet taustabändiin Abban Australian-kiertueelle, koska pitivät rundin musiikkia halveksittavana purkkana. Kirjan suurimmat ansiot lepäävät Aaltosen haastattelujen yksityiskohdissa, joista herkullisimmat ajoittuvat 1970-luvulle. HHHH TERÄSLEIDIT Leena Uotilan esittämä 75-vuotias Inkeri lyö miestään paistinpannulla päähän ja suunnittelee hautaavansa hänet puutarhaan. Vuoden 2018 Swingers oli kevyt komedia, mutta Teräsleidit on selvästi kunnianhimoisempi tapaus. Tasavallan Presidentin Live In Lambertland -tupla purkaa äänityksiä vuoden 1972 konserteista Esplanadikappelista, Kulttuuritalolta ja Natsalta. 76 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Vankilatuomio odottaa, mutta sitä ennen on lähdettävä automatkalle isosiskojen (Seela Sella ja Saara Pakkasvirta) kanssa. Kuulemma englantia äidinkielenään puhuvillakin oli vaikeuksia saada tolkkua biisien sanoituksista. Vähitellen elokuvasta löytyy myös tarkkanäköisiä huomioita ja koskettavia hetkiä. Jojo Rabbit näyttää katsojalle, miten hirvittäviä asioita natsien aivopesu saa aikaan, kun sitä tehdään lapsesta alkaen. Elokuvan keskiössä on kurjassa kellariasunnossa asuva nelihenkinen perhe, jonka kaikki jäsenet joutuvat tekemään hanttihommia. Ohjaaja esittää itse Hitler-hahmoa, joka on selvästi syntynyt lapsen päässä – se on käytökseltään lapsellisempi kuin Jojo itse. Eero Raittisen persoonallinen äänivoimistelu on oma lukunsa. Juonikuviosta tulee mieleen Thelma & Louise, jossa on naiskaksikon sijaan kolme eläkeikäistä sisarusta. Taistelulähetit – 1917 on paitsi upea tekninen suoritus myös vetävä tarina, joka on jatkuvassa liikkeessä. Sodan julmuuden ja traagisuuden kuvauksessa se on todella vaikuttava. Koomista on, että vain muutama vuosi sen jälkeen Aaltonen sai leipänsä iskelmälaulajien studiomuusikkona. HHHH TAISTELULÄHETIT – 1917 Brittiohjaaja Sam Mendesin (American Beauty, 007 Skyfall) ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva sotaelokuva on ikään kuin kuvattu yhdellä yhtäjaksoisella otolla. Sen päähenkilö Jojo on kymmenvuotias pikkupoika, jonka mielikuvitusystävä on Adolf Hitler. Pääosissa on upeita näyttelijöitä, ja elokuva lähtee käyntiin tehokkaasti. JOJO RABBIT Uusiseelantilaisen Taiki Waititin (Hunt For The Wilderpeople, Thor: Ragnarok) ohjaama Jojo Rabbit ei ole ihan tavallinen komedia. Suosikkinäyttelijä Pamela Tola on ohjannut jo toisen pitkän elokuvansa. Pian se muuttuu kuitenkin hölmöksi farssiksi, ja yllätykseksi tarkoitettu käännekin on helposti arvattavissa. Elokuvassa ei ole käytetty pelkkää yhtä väripalettia, vaan siinä on visuaalisesti erilaisia jaksoja ja hyvinkin erilaisia tunnelmia. GEORG LINDSTRÖM): TASAVALLAN PRESIDENTISTÄ VALTAKUNNAN RUMPALIKSI TASAVALLAN PRESIDENTTI: LIVE IN LAMBERTLAND (SVART RECORDS) K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_1_2020 -taitto_a.indd 76 9.1.2020 13.46. Heil Hitler -tervehdyksistä otetaan kaikki irti, ja natsit ovat toinen toistaan idioottimaisempia. Soundtrackilla soivat muun muassa osuvasti valitut The Beatlesin ja David Bowien kappaleet saksankielisinä versioina. Lambertland-albumilta (1972) sekä Jukka Tolosen Tolonen!Suomiprogen historiaa sanoin ja sävelin julkaisulta (1971) poimitut teokset soivat inspiroituneesti. Bändin virtuositeetti pulppuilee improvisoiduissa osuuksissa, jotka tuovat uusia tasoja tuttuihin sävellyksiin. Georg Lindströmin toimittama 288-sivuinen opus käy tyhjentävästi läpi konkarikannuttelijan edesottamuksia. Vesa Aaltosen kotialbumista sekä muualta noukitut harvemmin nähdyt valokuvat puolestaan virkistävät lukuelämystä. Kokonaisuuteen on lisäksi lipsahtanut muutamia kirjoitusvirheitä. Todellisuudessa elokuvassa on leikkauksia, mutta niitä ei juuri huomaa. Ennen kaikkea se on hallitusti ohjattu ja visuaalisesti näyttävä kokonaisuus, jossa mikään ei ole sitä, miltä aluksi näyttää. Kolmen iäkkään naisen matkakertomus on myös komedia, mutta se on samalla puheenvuoro sekä ikääntymisestä että naisen asemasta yleensä
Sen ratkaisemattomasti mystinen hohto ei himmene. Kuolematonta musiikkia! JUSSI NIEMI GENE CLARK: NO OTHER ASYLUM/4AD K u v a: 4 A D / Jo h n D ie tr ic h K u v a: So u n d in ar k is to / Ju h o Ju n tu n en sanoin kuvin_1_2020 -taitto_a.indd 77 9.1.2020 13.46. Se on itsestään selvä mutta perusteltu näkökulma, sillä sitähän Gösta oli oikeastaan kaikessa – sanoittajana, käsikirjoittajana, ajankuvan tallentajana, arjessakin. Ei ihme, että jo aikaisemmin folk-ryhmä New Christy Minstrelsissä, kantrirockia paljolti keksineessä Dillard & Clarkissa ja tietysti Byrdsin perustajajäsenenä (Clarkin kynästä lähtivät mm. Ilmeisesti ovat. Vaan ei kahdessa veret seisauttavimmassa laulussa. Jo ajat sitten No Other on todettu Fleet Foxesia, Grizzly Bearia ja vastaavia innoittaneeksi virstan pylvääksi, jonka oivaltavat sovitukset ja harmoniat antoivat potkua Fleetwood Macin pop-inkarnaatiolle. SOUNDI 77 G östa Sundqvist edusti ihmistyyppiä, jonka elämisen tapaa kuvailemaan kielessämme ei ole kunnollista sanaa, mutta englannissa on: ”driven”. Ensimmäisen tarinan voi kuunnella heti ovensuussa, kun kolikkopuhelimen luurista kajahtaa Mitä kuuluu, MarjaLeena. Koko levyä leimaa jotenkin pysäyttävä perimmäisten kysymysten pohdinta, jollainen usein seuraa LSD-trippiä. Lahden tvja radiomuseon Iha nasti sanottu -näyttely esittelee Sundqvistin tarinankertojana. Eivät myöskään Göstan tuotantotöiden esittelyt. Koneella naputellut ohjelmakäsikirjoitukset tuntuvat kaikessa härskiydessäänkin erityisen intiimeiltä näyttelyesineiltä. Itse arvostan sitä kovasti, vaikka vaihtoehto-ottojen maanläheisyys toimii monissa kappaleissa hyvin. Nimiraidan ja Strength Of Stringsin kosmisesti majesteettinen jylhyys pysäyttää Kayen näkemyksellä parhaiten. Esillä on myös muutamia instrumentteja, joita yhtye käytti äänityksissään. Hän oli työteliäs, määrätietoinen ja tavoitteellinen kaveri, joka ehti saada ihmeen paljon aikaan. Eight Miles High, I Feel A Whole Lot Better ja Set You Free This Time) hienoa jälkeä tehnyt Clark masentui ja alkoi enenevässä määrin juoda ja vetää aineita, loppua (1991) kohti heroiinia ja crackiakin. Ihanasti sanottu ei kerro Göstansa opiskelleelle paljonkaan uutta, mutta noviisille se on hieno johdatus Sundqvistin hersyvään maailmaan. Se tekee kauniisti kunniaa legendalle, joka jätti suuren jäljen kulttuuriin, vaikka kuoli 46-vuotiaana. Claudia Linnearin ja Ronnie Barronin) tuotanto on jakanut mie lipiteitä. ARI VÄNTÄNEN IHANASTI SANOTTU – TARINANKERTOJA GÖSTA SUNDQVIST LAHDEN RADIOJA TV-MUSEO MASTOLA AVOINNA 31.8.2021 SAAKKA Ei kukaan muu Legenda elää tarinoissaan A rvostelin No Otherin heti sen ilmestyessä 1974 ja lumouduin täysin. Vuosikymmenten mittaan olen palannut siihen yhä uudestaan. Thomas Jefferson Kayen hienostuneesti iso (ja kallis: hän kutsui mukaan Buzzy Feitenin ja Jesse Edwin Davisin kaltaisia huippumiehiä ja taustalaulajiksi mm. Juha Karastien mandoliini alkaa helkkyä korvissa heti, kun sen näkee, mutta tarinankertojateemaa tämä osuus ei palvele. Yhtä mieluusti olisi silmäillyt myös käsinkirjoitettuja sanoituksia, sikäli kun sellaisia on enää olemassa. Tosin en tiedä, oliko mykistävästi laulavan Gene Clarkin kohdalla kyse siitä. Leevi & The Leavingsin debyyttisingleltä kaikuvat tragikomiikan, empatian ja ironian elementit olivat tyypillisiä Göstan koko tuotannolle. Vitriinien tyylikkäät lyriikkalainaukset paikkaavat puutetta hiukan. Nyt sen kunnian palauttaa lopullisesti tämä John Woodin ja Long Rydersin Sid Griffinin kokoama uudelleen masteroitu paketti, joka sisältää alkuperäisen albumin lisäksi paljon julkaisemattomia ottoja sen kappaleista ja pari versiota Dillard & Clarkin komeasti kantrirokkaavasta Train Leaves Here This Mor ningista. On järkyttävää, että ilmestyessään tämäkin mestariteos floppasi kau pallisesti, vaikka kriitikot sitä enimmäkseen ylistivät. Sundqvist kertoi tarinoitaan musiikkikappaleissa sekä radio-ohjelmissa, joista tunnetuin on Koe eläinpuisto. Henkilökohtaisimmillaan näyttely on pulputuspannun ja kirjoituskoneen kohdalla, joskin hiukan epäselväksi jää, ovatko juuri nämä yksilöt peräisin Göstan jäämistöstä. Leevi & The Leavingsin koko levy tetty tuotanto on näytillä ja osin kuultavanakin. Myös Lady Of The Northin killeririffi pääsee siinä loistamaan
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Meteli tulostus.indd 78 9.1.2020 11.02
Anna Puun uralle on kertynyt pituutta jo kymmenen tapahtumarikkaan vuoden ajan. Vain elämää -konsertin kohokohdasta ei ole siitäkään pienintäkään epäselvyyttä. Vain elämäässä on käyty, neljä albumia julkaistu ja kirjakin kirjoitettu. SOUNDI 79 Anna Puu 30.11.2019 HARTWALL-AREENA, HELSINKI Vain elämää -konserttien lisäksi suomalaisartistien toinen koetinkivi on areenaluokan konsertin järjestäminen. Nyt oli aivan Annan näköinen show! Vain elämää -konsertti 28.12.2019 HARTWALL-AREENA, HELSINKI Kaikille vähääkään suomalaista musiikkia seuraaville on taatusti käynyt jo selväksi, että poptähtiemme tärkein saavutus ja samalla suurin koetinkivi on se, monellako kaudella Vain elämäässä artisti on esiintynyt. Hartwallilla nähtiin Anna Puu: The Intergalactic Love Odyssey 2.0. Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan. K u v a: To m i P al sa K u v a: To m i P al sa Palsa-taitto_1_2020_a.indd 79 9.1.2020 13.49. Täyden kympin juhlakauden huipennuksena koettiin kaksi loppuunmyytyä Hartwall-keikkaa, joiden ainoa oikea ajankohta oli joulun ja uudenvuoden megapartyjen välinen pieni aikaikkuna. Aika paljonpuhuva nimi annettu konsertille, jonka ykkösosa nähtiin jo puolitoista vuotta sitten Flow’n isossa teltassa. Nykyisin kynnys päästä heittämään juuri itsensä näköinen show Suomen suurimmalle sisäareenalle on madaltanut, ja hyvä niin. Paras oli jätetty viimeiseksi: kappale ajasta, jolloin tytöt ja kitarat eivät kuuluneet samaan pussauskoppiin, eli Paula Vesalan esittämä Maija Vilkkumaan Tähti, jonka aikana lavalle nousi myös kappaleen alkuperäisesittäjä
Nyt hain uusia säätöjä, ja tästä tuli vuoden onnistunein kuva. Laula jan mukaansa tem paava olemus ja bän din liikehdintä loivat vaaran tunteen kei kalle. Minun vas tuuni kuvaajana oli Shame, mikä nostikin festarikokemuksen positiiviseksi. Jonkun verran joutuu Kerubissa miettimään kuvan valaisua ja har voin olen ollut siihen täysin tyytyväinen. 80 SOUNDI SOUNDI 81 Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Antti Pitkäjärvi > Ellips 20.4.2019 KERUBI, JOENSUU Ellipsin kuva meinasi jäädä ottamatta, koska yleensä en kuvaa keikan viimei siä biisejä. Shame 14.7.2019 ILOSAARIROCK, JOENSUU Ilosaarirock oli tänä vuonna normaalia rankempi kolmipäi väinen. Tällä ker taa palasin vielä saliin. Perjantain ja sunnuntain vilpoi set kelit keskellä hei näkuuta rokottivat motivaatiota oikein uralla. K u v a: A n tt i P it k äj är v i K u v a: A n tt i P it k äj är v i Palsa-taitto_1_2020_a.indd 80 9.1.2020 13.49. Yleisö meni vil liksi bändin esiintymi sestä. Olen erittäin tyytyväinen. Aivan mahtava keikka. Kuvan unenomainen tunnelma on jotain, mikä saa minut vielä kin pysähtymään sen äärelle
K u v a: A n tt i P it k äj är v i K u v a: A n tt i P it k äj är v i K u v a: A n tt i P it k äj är v i Palsa-taitto_1_2020_a.indd 81 9.1.2020 13.49. Eniten odotin bändin vauhdikasta lavaesiintymistä, mutta mestarillinen liikkuja, kitaristi Samuli Peltola oli poissa riveistä. Viimeinkin oli hikinen kesäpäivä. Apulannan ja Wöyhin riveissä. Yksi kuvattu keikka jo festareilla takana ja reissun yksi kohokohta edessä. Useampi ruutu onnistui tuolta keikalta ja reissusta jäi mukavat muistot. En osaa sanoa, taittuuko sankariltamme musisoinnin salat, mutta keikkavalokuvaajana sekä päätöissään hoiva-alalla hän on ainakin mallikelpoinen luottomies. Ainahan hyvässä kuvasarjassa pitää olla yksi kuva Vesalasta. Vesala 27.7.2019 | KUOPIOROCK, KUOPIO Kuvia miettiessä ja selatessa tältä vuodelta mietin laitanko yhden Vesalan kuvista. Tänä vuonna olen enemmän panostanut yleisön ja artistin välisen kontaktin ikuistamiseen. Se onnistui, kun satuin saamaan hyvän sivuprofiilin led-strobon lyödessä basistin takaa. Jotain uutta oli siis löydettävä. Kuopio Rockin kuvia on ollut ilo katsella. Sen jälkeen kelitkin viileni ja sopivasti tuntui siltä, että kesä oli ohitse. Antilla riittää kunnianhimoa ja hermoja isommankin projektin toteuttamiseen. Ei jätä kylmäksi yleisöä eikä kuvaajaa. En muista milloin viimeksi olin heitä saanut kuvata. Olen tämän jälkeen yrittänyt temppua toistamiseen, mutta onnistuminen vaatii todella paljon onnea. Olavi Uusivirta 13.9.2019 | KERUBI, JOENSUU Olavia olen saanut kuvata Joensuussa runsaasti, ja on myös ollut ilo tutustua artistiin. Olavin keikoilla se on enemmän kuin helppoa, koska näitä tilanteita tulee jatkuvasti. 80 SOUNDI SOUNDI 81 ”Antti Pitkäjärveä ei sovi sekoittaa hänen täysnimikaimaansa, joka soittaa koskettimia mm. Olen tutustunut häneen lähinnä Ilosaarirockin verkkotoimituksen kautta, ja juurikin osaksi isompaa kuvaustiimiä Antti sopii hienosti.” – TOMI PALSA LUE ANT TI PITK ÄJÄ RVE N KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut Sauli Kuusinen (Medeia) 25.1.2019 KERUBI, JOENSUU Medeiaa olin odottanut Kerubiin parisen vuotta
Etkö ole kuullut hänestä. Fuck You Lorraine, Cigarettes And Heroin ja Malakas-yhtyeen toinen albumi antavat aihetta iloita hyvästä musiikista ja murehtia menetettyjä mahdollisuuksia. No, se ei ole ihme. Pian sen jälkeen havaitsin viihtyväni paremmin Ankkalinnassa kuin esimerkiksi somessa. Ryhdistäydy. Eli jos menee tunika pieleen, niin neen verottaa voimiani, otin ja deaktivoin Facebook-tilini. Näin vihdoin 21. Olin muinoin, lasna, suuri Aku Ankan taskukirjojen ystävä (ensimmäiset sata ovat yhä tallessa), ja nyttemmin niitä on taas alkanut ilmestyä talouteemme. Eikä se siihen jäänyt. 7.2.) sekä juuri ilmestynyt Jouni Hynysen Maanalainen Armeija -yhtyeen I-albumi. Viranomaisten tarkastuskäynnit alakaupunkien hämäriin luukkuihin käynnistyvät keväällä. helmikuuta kauppoihin pyörähtävän Marjo Leinonen & Viranomaiset -yhtyeeni Vanha schäferi -levyn kannet. Annoin musan vaan tulla suoraan sieluun ja korjata ja eheyttää penseää ja äkkiväärää mieltäni. Saavuttamattomasta rakkaudesta ja onnesta kertova tarina ei ole asetelmaltaan ennenkuulumaton, mutta Statovcin tapa kertoa se on poikkeuksellinen. Vuoden 1999 C-farmari, hellittelynimeltään ”kuusivarkaan Mersu” sai leimaa vuodeksi ja taas se kukkuu yhteistyökykyisesti johtotähtenä roudansyömillä Härmän pikateillä. MARJO LEINONEN ARI VÄNTÄNEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Olin viivytellyt millon mistäkin syystä, ja nyt oli viimeinen mahis kohdata kokemus valkokankaalta. Olen saanut tuntuvan hajuraon viime vuoden aikana viinan äyskäröintiin, kurlaamiseen, törpöttelyyn, tipotteluun ja tirnuamiseen, ja niin raikkaiden uusien tuulien mukana on elämääni palannut värit. VIIMEKSI OLEN innostunut Cranford Nixistä. Nixin tuotantoa on julkaistu vain äärimmäisen rajoitettuina painoksina, eikä sitäkään kukaan huomannut. Hän kirjoittaa lyyrisen kauniisti mutta vailla korulauseita, saa pinsettiotteen mitä syvimmistä tunteista ja rohkenee olla raadollinenkin. Valmista tulee kuitenkin, ja taatusti särmää ja uniikkia. Se Finlandia-palkinto tiesi paikkansa. Siihen olivat klassiseen tyyliin syynä vakavat päihdeongelmat, jotka lopulta veivät hengen kolmekymppiseltä kahden lapsen isältä ja elämäntaparokkarilta. Typeryyttä ja pahuutta tulvehtivien uutisvirtojen pakonomaisen vahtaamisen sijaan ryhdyin tuijottamaan kuusivuotiaani seurana Aku Ankka -piirrettyjä. peli ei ole vielä menetetty. Rauhoituin kuitenkin, vaikka spiritti pätkässä vaan tiivistyi. Cranford Nix (1969–2002) oli amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, joka muistetaan hyvin pienessä piirissä lähinnä siitä, ettei hänen ilmeinen lahjakkuutensa koskaan noussut ansaitsemaansa arvoon. Niiden salamannopea slapstick-komiikka on ammuttu täyteen vitsikkäitä oivalluksia, jotka ovat kohentaneet hyvinvointiani jopa nopeammin kuin todellisuus sitä laski. Vuosikymmenen viimeisessä numerossa oli klassikkotasoinen tarina Salaperäinen sysivesi, jossa Mikki Hiiri sai vastaansa katkeroituneen superrikollisen. Palkinnot lahjoittavat Sakara Records ja Vallila Music House. Usko musiikkiin, ihmisiin, ihmeisiin ja korkeimpaan voimaan palasi kertaläpsäisyllä, ja uudestisyntyneenä oli helppo hyristä ja hekotella pimeässä joulukuun yössä matkalla kotiin. Satuin eksymään Nixin sivustolle (www.cranfordnix.com), jossa on ilmaiseksi kuultavana ja ladattavana lähes kaikki, mitä hän koskaan äänitti. Myös leffassa vilahtaneet nasakat asukokonaisuudet timakoine ruutuhaalareineen puhalsi uutta virettä esiintymisasuideoihini. Koska digisiirtyminen 2020-luvulle kaikkine lieveälyttömyyksiARETHA FRANKLININ Amazing Grace! Kerkesin viimeiseen näytökseen Kino Engeliin. Sillä on niin kiva sliirata kuppiloihin keikalle, eikä tarvitse murjottaa vuokra-Hiacen takakonttiosastolla keikkamatkoja. viimeinen sana -taitto_20_1_a.indd 82 10.1.2020 9.57. Tätä mukaa myös työhuonehanke on edistynyt, ja kohta alkaa vernissan, sikkatiivin ja muhkean tärpätin käryssä syntyä ITE-taidetta ”omalla fiiliksellä”. Röyhkeän konservatiivinen mutta bohahtava kuva orkesterista sai pulssin kiihtymään. Arethan ääni täräytteli heti alkuun kyyneleet silmiin ja tunsin olevani hieman hysteerinen. Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi uutuuslevyä vinyyliversioina: Herra Ylppö & EX -yhtyeen Lovi (ilm. Jos pitää Johnny Thundersista, mustasta huumorista ja Evan Dandosta, kannattaa tutustua Cranfordiin. Koska olen kiinnostunut myös kuvattomasta kirjallisuudesta, luin Pajtim Statovcin Bollan, jonka Joulupukki minulle toi. Näiden toteuttamiseen olen löytänyt suoraan naapurista Craftnimisen monitoimiputiikin, jossa on mahis käyttää saumuria, napin päällystyskonetta ynnä muita arvaamattomia vempaimia räätälin opastuksella. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät
VUOTTA Kansi_1_2020_h.indd 1 10.1.2020 9.44 _1SD_ulkokannet_1_2020.indd 1 10.1.2020 9.51. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Takakansi 1_20.indd 84 9.1.2020 11.13 1/2 02 9,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 GREEN DAY: ”MEISSÄ ON TAIKAA KUIN YKSISARVISESSA” LORDI KUN MIKÄÄN EI ENÄÄ HÄTKÄHDYTÄ KVELERTAK SUOMALAISVERTA MIKIN VARRESSA GEORGIA VUODEN 2020 SOUNDI ANSSI NYKÄNEN MESTARIRUMPALIN VÄRIKÄS URA So un dI 11 So un dI 11 P K K E R Ä N E N L U K I J A T V A L I T S I V A T : VIIME VUODEN KOHO KOHDAT PÄÄSEEKÖ PIRKKO PISTEISTÄÄN