Soundi 1/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi FIN MSG-Korpi 01-21_BACKCOVER.indd 1 11.01.21 13:34 Soundi takakansi 1_21.indd 76 13.1.2021 11.09 S O U N D I 1 / 2 2 1 ”EMMEKÖHÄN ME KAIKKI KAIPAA KUNNON BILEITÄ” So un dI 11 So un dI 11 F O O F I G H T E R S 1/2 02 1 9,90 € (sis.alv) MUISTOISSA: ALEXI LAIHO 1979–2020 VU OD EN PA RH AA T LU KIJ OID EN SU OS IKK ILE VY T VU OD ELT A 20 20 STEVEN WILSON JONNE JÄRVELÄ KAUNIS KUOLEMATON ALICE COOPER SHAME SUAD STEVEN WILSON JONNE JÄRVELÄ KAUNIS KUOLEMATON ALICE COOPER SHAME SUAD Kansi_1_2021_k.indd 1 14.1.2021 14.57 _1SD_ulkokannet_1_2021.indd 1 14.1.2021 15.03
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • TARKEMMAT TIEDOT LIITTYMISTÄ: Soita 0800 939393 Käy Elisan myymälässä Klikkaa elisa.fi/5G VAIHDA SINÄKIN -VAIHTEELLE 5G TESTIVOITTAJALIITTYMILLÄ SARJA | Supernopean netin suurkäyttöön: HUOLETON 5G 1000 M SARJA | Nopean netin käyttöön: HUOLETON 5G 300 M 1812_Elisa_Fanit_5G_vaihdekeppi_Soundi_225x297.indd 1 24/11/2020 14.24 Elisa tulostus.indd 75 13.1.2021 21.00 Foo Fighters tulostus.indd 2 15.1.2021 10.30 _2SD_sisa?kannet_1_2021.indd 1 15.1.2021 10.51
Foo Fighters tulostus.indd 3 15.1.2021 10.30
SMI tulostus 1_21.indd 4 14.1.2021 12.46. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Masterworks – täydelliset custom-rummut, joissa voit itse valita rumpujen koot, runkomateriaalin, metalliosat sekä viimeistelyn. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl-vähittäismyyjälläsi. KAI HAHTO / Nightwish SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. Kai Hahdon valinta Nightwish -setiksi on Pearl Masterworks
KAI HAHTO / Nightwish SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Masterworks – täydelliset custom-rummut, joissa voit itse valita rumpujen koot, runkomateriaalin, metalliosat sekä viimeistelyn. Kai Hahdon valinta Nightwish -setiksi on Pearl Masterworks . SMI tulostus 1_21.indd 5 14.1.2021 12.46. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl-vähittäismyyjälläsi
Soundi 1/2021 > 8 Pääkirjoitus 9 Muistoissa: Alexi Laiho 16 Tapahtuu näinä päivinä 18 Break On Through 21 Arttu Seppänen 22 Elämäni soundit: Matti Ahopelto 24 Martti Luther ja muovipussi: Viitasen Piia 26 Soundi-haastattelu: Jonne Järvelä 34 Foo Fighters 40 Suad 42 Sorsajengi 44 Shame 47 Steven Wilson 50 Lukijoiden valinnat: Vuoden 2020 parhaat 52 Levyarviot 62 New Ro 68 Bazook Alice Cooper Therion Kaunis Kuolematon 72 Jazz kiinnostaa 73 Tractatus Musica 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v at : D an n y C li n ch & Ti m o Is o ah o 6 SOUNDI K u v a: R ik u P ih la n to K u v a: Ti m o Is o ah o 40 Suad 47 Steven Wilson 9 Alexi Laiho 42 Sorsajengi K u v a: Ja sm in G u m m er u s 68 Alice Cooper K u v a: Je n n y R is h er sisa?lto?_2021_1_a.indd 6 15.1.2021 9.30
F I 3 DAY TICKET from 159€ GET YOUR TICKETS FROM FME_Inferno_tuska tulostus.indd 7 14.1.2021 12.34. SUVILAHTI HELSINKI JULY 2 JULY 4 2021 T U S K A
Seuraavien tuntien, päivien ja viikkojen ajan joka suunnasta tulvi muisteluita ja kunnianosoituksia. Are You Dead Yet. Bed Of Razors (Hatebreeder, 1999) 22. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Kissing The Shadows (Follow The Reaper, 2000) 17. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Silent Night, Bodom Night (Hatebreeder, 1999) 10. Lake Bodom (Something Wild, 1997) 8. Kymmeniä juttuja vuodesta 1997 alkaen, yhteensä toistasataa sivua. Trashed, Lost & Strungout (Are You Dead Yet?, 2005) 21. Blooddrunk (Blooddrunk, 2008) 23. Ja kuinka Alexi Laiho on rankattu useiden eri tahojen toimesta maailman parhaiden metallikitaristien joukkoon. Olin juuri selaillut pari viikkoa aiemmin ilmestynyttä viime vuoden viimeistä numeroa, jonka kansijutussa Laiho uhkui intoa päästä tien päälle uuden Bodom After Midnight -yhtyeensä kanssa. Bodom Beach Terror (Hate Crew Deathroll, 2003) 16. Towards Dead End (Hatebreeder, 1999) 14. Monissa muistokirjoituksissa painotettiin, kuinka menestynyt yhtye Children Of Bodom oli. Hate Crew Deathroll (Hate Crew Deathroll, 2003) 11. Seuraavilla sivuilla kunnioitamme omalta osaltamme Alexi Laihon muistoa. Jokainen äänestäjä sai nimetä kolme suosikkibiisiään. Downfall (Hatebreeder, 1999) 2. (Are You Dead Yet?, 2005) 3. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi 1. Se on itsestään selvää. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Kimmo K. Alexi Laiho oli näkyvimpiä artisteja Soundissa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Uutisen leviämistä seurasi ensin epäuskoinen hämmästys, sitten suru. Sixpounder (Hate Crew Deathroll, 2003) 15. Hate Me! (Follow The Reaper, 2000) 6. Follow The Reaper (Follow The Reaper, 2000) 18. Hatebreeder (Hatebreeder, 1999) 24. Niiden kautta tuli kirkkaana ilmi se, miksi Laihon kuolema kosketti niin monia: koska hän oli eläessään koskettanut niin monia taiteensa kautta. Mutta se kaikki on toissijaista niiden tuhansien fanien kirjoittamien viestien rinnalla, joita uutisten ja artikkeleiden alle ilmestyi. Children Of Decadence (Follow The Reaper, 2000) 25. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Vuosikymmenten varrella Soundissa julkaistuista jutuista kootusta leikekirjasta välittyy pieni väläys umpilahjakkaasta, elämänsä synkempiäkin puolia musiikkiinsa purkaneesta muusikosta, joka haastatteluissa päästi usein pintaan itseironiaa tihkuvan huumorin. Se on johtunut vain ja ainoastaan siitä, että Laiho ja Children Of Bodom ovat olleet lukijoidemme keskuudessa pidetyimpiä artisteja. Deadnight Warrior (Something Wild, 1997) 13. Alexi Laihon muistolle 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti S eitsemän kertaa kannessa. Mediat ympäri maailman tekivät selväksi sen, kuinka merkittäväksi artis tiksi 41-vuotiaana kuollut Laiho oli ehtinyt urallaan kohota. pa?a?kirjoitus-taitto_2021_1_a.indd 8 15.1.2021 11.04. Downfall sai 1090 mainintaa. Everytime I Die (Follow The Reaper, 2000) 4. Bodom After Midnight (Follow The Reaper, 2000) 20. Todella monta muutakin pitkäsoittoa jäi Laiholta tekemättä. Children Of Bodom (Hatebreeder, 1999) 12. Tieto Alexi Laihon kuolemasta iski kasvoilleni ensimmäisenä työpäivänä joululoman jälkeen. Morrigan (I Worship Chaos, 2015) Parhaat Children Of Bodom -kappaleet Äänestys järjestettiin Soundin nettisivuilla 5.–13.1.2021 ja siihen osallistui 3764 ihmistä. In Your Face (Are You Dead Yet?, 2005) 7. Studiossa he ehtivät juuri käydä tallentamassa ep:n, mutta pitkäsoitto jäi tekemättä. Needled 24/7 (Hate Crew Deathroll, 2003) 5. Living Dead Beat (Are You Dead Yet?, 2005) 19. Angels Don’t Kill (Hate Crew Deathroll, 2003) 9
PB SOUNDI SOUNDI 9 ALEXI LAIHO 1979–2020 K u v a: Ti m o Is o ah o RIP Alexi Laiho -taitto_d.indd 9 14.1.2021 15.19
Vitut ole, se on selkee sapluuna. Paska bändihän tämä on, miksi helvetissä me ylpistyisimme.” Soundi 6/1998 ”Mulla on heviä helvetin paljon kasetteina. Underground-piireissä liikkuu paljon kamaa, jota ei saa kaupoista.” Soundi 11/1997 RIP Alexi Laiho -taitto_d.indd 10 14.1.2021 15.19. Soundi 1/1998 ”Ei kai bändin nimeksi voi laittaa mitään Children Of Happinessiä.” Soundi 8/1999 ”Vittu jos joku väittää että meille on noussut kusi päähän
Soundi 1/2001 ”Menestys palkitsee sen, miten paljon mä olen treenannut vuosien aikana.” Soundi 11/2000 ”En voisi koskaan tehdä hauskaa tai onnellista hevibiisiä. Sellaista, että otetaan käsistä kiinni ja nostetaan ne ilmaan. Sitä on nasta soittaa.” Soundi 6/2004 Soundi 10/2002 RIP Alexi Laiho -taitto_d.indd 11 14.1.2021 15.19. Ei se ole meidän juttumme.” Soundi 12/2002 ”Sinergyn kanssa minä vedin Tavastialla Peer Güntin Backseatin ihan tylysti
Jos se katoaa, niin metallikin katoaa.” 12 SOUNDI RIP Alexi Laiho -taitto_d.indd 12 14.1.2021 15.19. Soundi 10/2003 ”Meistähän on tullut niin kovia, ettei tässä ole enää mitään tolkkua.” Soundi 12/2005 Soundi 9/2004 Soundi 3/2008 Soundi 11/2006 Metallissa pitää olla vaaraa, kapinaa ja kaikkea ei-hyväksyttävää
Soundi 6/2009 Soundi 6/2008 ”Parhaat frendini ovat bändissä, ja bussi on omalla tavallaan kotini. Minä olen tällainen tiekoira.” SOUNDI 13 RIP Alexi Laiho -taitto_d.indd 13 14.1.2021 15.19
Soundi 4/2013 Soundi 9/2015 Soundi 6/2012 Soundi 11/2011 ”Faija on kertonut, että olin kolmen vanhana alkanut kysellä hänen luukuttamastaa n Dire Straitsin levystä, että ’Mikä toi mageelta soundaava juttu on’.” 14 SOUNDI RIP Alexi Laiho -taitto_d.indd 14 14.1.2021 15.19
provinssi.fi · #provinssi Pronvissi tulostus uusi.indd 15 15.1.2021 9.57
K u v a : Ti n a Ko r h on e n Yaffan radio-ohjelma sivistää Kaipaatko hyvin toimitettua, ava rakatseista ja sivistävää radiooh jelmaa. Lassi Valtonen palaa Ettehän ole unohtaneet Lassi Val tosta. Yhdeksi merkittäväksi syyksi hän nostaa myös sairasta mansa masennuksen. – Samalla kuvioihin tuli Oscar Nilsson, johon tutustuin vuonna 2015, kun Santa Cruz rundasi Ama ranthen ja Engelin kanssa. Idolsleikin vuonna 2011 kes ken jättänyt ja sen jälkeen kaksi vai kuttavaa soololevyä Sonylle tehnyt Valtonen on pitänyt vuosien ajan matalaa profiilia, mutta maaliskuun alussa on luvassa kolmas pitkäsoitto Sosiaalinen panttivanki Eclipse Mu sicin kautta. Hän kertoi saaneensa tarpeekseen musiikkibisneksen ongelmista, nostaen esimerkeiksi strea mingpalvelujättien ja monikansallisten konserttipromootto rien ongelmallisen tulojen jakautumisen. Vinyyliä haluavien kannattaa il moittautua ennakkotilaajaksi Lassi Valtosen Bandcamptilin kautta. Hän on toiminut muun muassa In Flamesin mana gerina ja tuottanut esimerkiksi Mustaschia. Marko Hietala jätti Nightwishin Entä miltä Santa Cruzin kokoon pano näyttää tällä hetkellä. Sellainen on vuodenvaih teessa Yle Radio Suomen taajuuk silla kuultu ja nyt Areenasta löyty vä Radio Sami Yaffa. helmikuuta, mikäli aikatauluihin ei tule muutoksia. – Jenkeissä aikaisemmin tehdyt kappaleet soundaavat varsin tutul ta Santa Cruzilta, mutta Ruotsissa syntynyt materiaali onkin sitten melko erilaista, Archie sanoo. Levyn ensimmäinen single Moonchild ilmestyy 12. Musiikkinäytteitä Yaffa ryydittää leppoisasti kerrotuilla faktoilla ja anekdooteilla. Hän ehti kuulua Nightwishiin 20 vuoden ajan. Alkuvuoden suurimpia uutispommeja musiikkimaailmassa on ollut basistilaulaja Marko Hietalan poistuminen Nightwishin riveistä. Ja jos porukka hit saantuu tiiviisti yhteen ajan myötä, niin sitten se hitsaantuu! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: Y LE uutiset_2021_1_a.indd 16 15.1.2021 9.38. Lisäksi hän kertoo havahtuneensa koronavuoden aikana miet timään uudestaan syitä ja inspiraatioita musiikin tekemiselle. – Sitten managerini keksi lyödä minut yhteen ruotsalaisen Andreas Werlingin kanssa. – Minun lisäkseni mukana on rum pali Toxy Cruz. 10 jakson ai kana perehdytään niin reggaen, punkin, countryn, flamencon, bluesin, rock’n’rollin ja monenlai sen maailmanmusiikin sävyihin. Witchy Woman henkisiin sanoi tuksiin taas ammensin tunnelmia esimerkiksi Fleetwood Macilta ja Eaglesilta. Ohjelmissa seikkaillaan juuri niin laajoilla taajuuksilla kuin Yaf falta odottaa saattaa. – Tulevan pitkäsoiton ensim mäiset sessiot tapahtuivat Los Angelesissa, mutta Amerikkaan ei ole tässä maailmantilanteessa asiaa, joten aloimme miettiä muita vaihtoehtoja, Archie aloittaa. Kertoisitko hieman Moonchild singlestä. – Esimerkiksi Moonchild tarjoaa ”LA glam metalin” sijaan 70luku laista boogie rockia jostain Black Sabbathin, Led Zeppelinin, The Strokesin ja Jetin välimaastosta. Tarkoitukseni on lii data hommaa David Coverdalen tai Dave Mustainen hengessä, eli pidän luovan kontrollin omissa näpeissä ja poimin muita muusikoita mukaan tarpeen vaatiessa. Kaikkiaan kasassa on nyt kuusi uutta kappaletta, ja sessiot jatkuvat Göteborgissa myö hemmin keväällä. Nilsson omistaa Göteborgissa Crehatestu dion, ja nauhoitimmekin siellä kol me uutta biisiä. Hietala avasi päätöksensä taustoja sosiaalisessa mediassa julkaistussa tiedottessa. 16 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Santa Cruz valmistelee uutta pitkäsoittoa Kitaristi-laulaja Archie Cruzin kipparoima Santa Cruz julkai see viidennen studioalbuminsa myöhemmin tänä vuonna. Nightwish kertoo tekevänsä vuoden 2021 kiertueensa myö hemmin ilmoitettavan tuuraajabasistin voimin
Pitkäsoitto äänitettiin viime keväänä lockdownin aikana. – Viime kesänä meillä oli jokavuotinen ”Kitteen poikien viikonloppu”, ja aloimme puhua bändin mahdollisesta paluusta Tuomaksen (Holopainen) kanssa. – Uppoudumme studioon helmikuussa. Eeppisissä tunnelmissa möyryn nyt black metal -yhtye julkaisi tuolloin studioalbumit Heirs Of The Northstar (1995), Autumn Roars Thunder (1996) ja Witch-Hunts (1998). Albumin tuottajana puolestaan toimii jo alkuaikoina kanssamme työskennellyt Tero Kinnunen. Darkwoods My Betrothedin nyky kokoonpano on lähes sama kuin takavuosinakin, ja Mikkosen lisäksi mukana ovat laulaja Pasi ”Emperor Nattasett” Kankkunen ja basisti Teemu ”Hexenmeister” Kautonen. – The Pale Onto logist -debyyttini julkaisusta tulee kuluvan vuoden aikana kuluneeksi kaksikymmentä vuotta, ja uusi levy juhlistaa samalla tätä merkkipäivää. Materiaali on monipuolista, ja albumille tulee niin raakaa black metalia kuin eeppisempääkin tavaraa. Vuonna 1998 Darkwoods My Betrothed vaipui horrokseen, eikä yhtye ole julkaissut uutta materiaalia Witch-Huntsin jälkeen. – Kun aloimme pyöritellä uusia riffejä, niin nopeasti tuli selväksi, että nykyiset musiikilliset intressit liikkuvat Autumn Roars Thunderin ja Witch-Huntsin välimaastossa. Uskallan luvata tiukkaa kamaa, sillä tunnen olevani räppärinä parhaimmillani juuri nyt. Melko nopeasti päädyimme siihen ajatukseen, että nyt tai ei koskaan. Voi siis hyvällä syyllä sanoa, että vanha remmi on taas kasassa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Paleface kiireisenä monella rintamalla Karri ”Paleface” Miettisellä ei ole viime vuosina ollut liiemmin vapaa-aikaa, ja sama rivakka tahti näyttää jatkuvan tänäkin vuonna. – Apocalyptican Eicca Toppinen ehdotti kollaboa viime vuoden lopulla. Luvassa on esimerkiksi kokonainen uusi studioalbumi. Myös biisin tuotanto on viety uuteen mestaan Minna Koiviston johdolla. Albumin kappaleissa jazz yhdistyy räppiin ja moniin muihin elektronisen musiikin tyylilajeihin. Jo tammikuussa sai ensi-iltansa Palefacen ja Apocalyptican yhteinen kappale Ei vaihtoehtoo. TEKSTI: TIMO ISOAHO Darkwoods My Betrothed herää talviunilta – mukana myös Tuomas Holopainen K u v a: N au sk a uutiset_2021_1_a.indd 17 15.1.2021 9.38. 90-luvulla sessiomuusikon statuksella mukana ollut Tuomas Holopainen on nykyään ryhmän vakiojäsen. Tilanne muuttuu kuluvan vuoden aikana, sillä Darkwoods My Betrothed valmistelee parhaillaan Witch-Huntsin seuraajaa. – Uuden albumin tekeminen on ollut puheen asteella vuosien ajan, mutta homman aloittaminen on siirtynyt kerta toisensa jälkeen, kertoo kitaristi Jouni ”Halgrim” Mikkonen. – Olen viime vuosina julkaissut lähinnä sinkkuja tai ep-levytyksiä, mutta nyt olen valmistelemassa myöhemmin tänä vuonna ilmestyvää pitkäsoittoa, sanoo Paleface. Styge perustuu Apon Bittersweet-hittibiisin (2005), mutta skrivasin kappaleeseen kokonaan uudet läpät. Maaliskuussa taas on luvassa Mikko Hassinen Elektro GT -yhtyeen uusi albumi Ruma. Levyllä ei kuitenkaan ole vielä nimeä tai julkaisupäivää. Tulevan levyn rumpuosuudet soittaa Kai Hahto, sillä alkuperäinen rumpali (Tero Leinonen) ei pystynyt osallistumaan levytysprojektiin näin nopealla aikataululla. – Olen aika isosti mukana. Musiikin lisäksi Palefacelta on kuluvan vuoden aikana luvassa myös uutta kirjallista antia. Eikä unohdeta sitäkään, että Palefacen ja Esa Salmisen vuonna 2019 julkaistu Kolme toista kertaa kovempi – räppärin käsikirja palkittiin hiljattain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. SOUNDI 17 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Kiteeläisen Darkwoods My Betrothedin ensimmäinen aktiivikausi tapahtui vuosina 1994–1998
Demo johti sopimukseen torontolaisen Black Box Musicin kanssa, jolla on toimisto ja vahva tiimi myös Los Angelesissa. Black Box on niitä harvoja ulkomaisia lafkoja, joiden promoottori pitää suoraa yhteyttä myös allekirjoittaneeseen – rocktoimittajaan piskuisessa Suomessa. Bändin lahjakkuus on havaittu laajalti, vaikka matka on vasta alussa. Viime vuonna julkaistun toisen albumin tuotti esimerkiksi Manic Street Preachersin kanssa työskennellyt Greg Haven. 18 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI E nsin tiedoksi nouseva bändi, johon jokaisen on syytä tutustua heti. Alueelta tulee poikkeavan paljon väkeviä uuden rockin tekijöitä kuten yhteiskunnallisen ja genret yhteen sulattavan rockin uusi tähti Grandson, nuori kitarasankari Justin Benlolo alias Brkn Love ja kolme stydiä orgaanista duoa: Black Pistol Fire, The Standstills ja kotikylänsä Cobourgin tylsyydestä kertovalla Hometown-hitillä isoksi paukahtanut Cleopatrick, joka palasi hiljattain pitkältä levytystauolta Good Grief -sinkulla. Pienestä Gisbornen surffikylästä ponnistavan bändin primus motor on nyt 16-vuotias solisti-sanoittaja Cory Newman, joka toimittaa asiansa pyörätuolista, cp-oireyhtymän takia. Biisi, ääni ja läsnäolo – artisti on valmis ja globaali suosio rakentumassa. 27-vuotias JJ Wilde nimittäin kirjoitti yli 500 biisiä ennen kuin aloitti artistin uransa virallisesti keväällä 2019. Debyyttisingleä Wired tosin edelsi kymmenen vuoden keikkailu ja luvaltavan biisikataloginsa helmistä vielä yhden demon. Nyt JJ:n uran edistämisestä siis todella pidetään huolta. Wilden etulyöntiasema kilpailijoihin syntyy puhtaasti biisinkirjoitustaidosta, pysäyttävästä laulusoundista ja livepresenssistä, joka ei jätä kylmäksi. Debyytti oli bändin itse äänittämä ja tuottama. Newman on nuori ikänsä huomioiden poikkeuksellisen karismaattinen punklaulaja, joka kuulostaa nuorelta Johnny Rottenilta. Kirjoitin Soundissa 4/2019 Kanadan Ontarion alueen rockskenestä, jossa on jotain taianomaista. Uusiseelantilaisen Sit Down In Frontin kundit olivat vasta 14-vuotiaita, kun julkaisivat debyyttialbuminsa Red Light Runner vuonna 2018. Se on helppo ymmärtää, sillä artisti on kaikkea sitä, mitä rock’n’rollin traditiosta toivoisikin sikiävän yhä 2020-luvulle – nuori, seksikäs, naurettavan lahjakas biisintekijä ja vaikuttava tulkitsija, joka vannoo orgaanisen ilmaisun nimeen. kuisat levy-yhtiöneuvottelut, jotka eivät johtaneet mihinkään. Sit Down In Frontin musiikki on hyvä testata kyseisen Confessions Of A Pie Thief -levyn avaavalla väkevällä kolmikolla First World Problems, Rain ja Don’t Push The Button. Vuonna 2018 Wilde teki kuppilakeikkojen ohessa kolmea eri pätkätyötä ja pohti jo musiikin jättämistä. Näillä eväillä Wilde teki marraskuussa läpimurron uudella markkina-alueella – hän esitti The Rush -hittinsä maineikkaassa ranskalaisessa Taratata -tv-showssa niin väkevästi, että yhtäkkiä hänen musiikkiaan kuunnellaan vasta toiseksi eniten Torontossa ja kaikkein eniten Pariisissa. Sitten hän päätti yrittää vielä kerran ja kehitti Ääni, läsnäolo ja biisit JJ Wilde Sit Down In Front Wargasm ”JJ Wilde kirjoitti yli 500 biisiä ennen kuin aloitti artistin uransa.” K u v a: M at t B ar n es Break_On_2021_1 -taitto_b.indd 18 14.1.2021 15.20. Joukon jatkoksi on syytä nostaa esille ehkä koko provinssin tuotteliain lauluntekijä, jonka kotikaupunki Kitchener sijaitsee 100 kilometriä provinssin pääkaupunki Torontosta länteen
Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. The Wytches ei ole enää uusi bändi, mutta Brightonin psykedeeliset post-punkkarit on nostettava framille – niin riemastuttavan uniikki ja hämmentävän alikuunneltu on uusi albumi Three Mile Ditch. This World Ain’t Big Enough antaa lupauksen ja bändissä on potentiaalia, mutta raivo on vielä esitetyn tuntuista. Suosikkiraitani on Everyone’s Friend, joka ei Spotifyn tilastojen mukaan ole kenenkään muun suosikki. Samalla se on etäännyttävän viileä ihastuttavalla tavalla. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Myös solisti Kitty A. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tuottaja-muusikoista Irons vie tee-se-itsen niin pitkälle, että kuvaa omat promokuvansa ja tekee omat vaatteensa. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Break_On_2021_1 -taitto_b.indd 19 14.1.2021 15.20. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: JJ Wilden koko tähänastinen tuotanto on perehtymisen arvoinen. ”Angry songs for sad people” on uuden lontoolaisen punk metal -duo Wargasmin lupaus. Tsekkaa myös saksalaisen Pabstin Deuce Ex Machina -albumi ja belgialaisen Brutuksen livelevy Live In Ghent, jolla laulaja-rumpali Stefanie Mannaerts ottaa luulot pois. Myös Lontoon coolein all female indie rock -ryhmä Goat Girl kuulostaa vapautuneelta The Crack -singlellä. Brightonista soi myös Beach Riotin grungehtava fuzz pop. Biisit eivät yllä aivan aiemman P.A.W. Austenin keulittama Saint Agnes pyrkii välittämään raivoa ja olemaan kuningaskunnan sekopäisin livebändi. -bängerin tasolle, mutta esimerkiksi avausraita Seize on ihanan suoraa ja tavallista 2020-luvun rockia. Uusi ep seuraa jo pian perässä. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Troi Irons Radkey Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Debyyttialbumi Ruthless tuli kesällä 2020, uusin single Mercy marraskuussa. Sam Matlockin ja Milkie Wayn motto toteutuu lupaavasti Rage All Over -sinkulla. Sitten Britteihin. Jenkeistä haluan nostaa missourilaisen veljesbändi Radkeyn, joka on julkaissut uuden Green Room -albumin. Johdatuksina musiikkiin: Luna Auran väkevä Crash Dive ja Troi Ironsin Just Wanna, joka kohoaa akustisesta fiilistelystä euforiseen kiljahteluun. Kiinnostavia ovat myös luomisvoimaiset auteurit Luna Aura ja Troi Irons, jotka tekevät kaiken itse. Blush on viehättävä näyte bändin täydellisestä kolmen tähden rockista, jossa ei ole mitään ihmeellistä eikä mitään teeskenneltyä
ROOMESCAPE.FI HELSINKI . Selvitätkö tiesi ulos. TAMPERE . ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Roomescape tulostus.indd 20 14.1.2021 17.36. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään
Kuka tahansa olisi voinut kuunnella biisejä, jos asia kiinnostaa. Ei huvittaisi selitellä enää Pyhi mykselle Instagramissa tai kännisille levy yhtiön pomoille musiikkitapahtumien jat koilla siitä, miksi ja kenelle kritiikkiä teh dään. Kun tein 2000luvun alussa ensimmäisiä kritiikkejäni Posselehteen, ”palkkioksi ilmaisia levyjä” oli teini ikäiselle musiikin ystävälle sama kuin olisi kertonut, että taivas ja kuolemanjälkeinen elämä on olemassa. Kun arvio on negatiivinen, silloinkaan syntyvä vähäinen keskustelu ei keskity kri tiikkiin ja taiteeseen, vaan kirjoittajaan, jossa täytyy olla jotain vikaa. Kritiikki on taiteen ajattelua ja taidekes kustelua, jonka ei pidä loppua koskaan, tai sitten taidekin voi yhtä hyvin loppua. Oman kokemuksen mukaan tästä ei vain kovin moni muu ole kiinnostunut. En halunnut tällaista kritiikkiä, mihin voi valittaa. Tsemppiä voit hakea vaikka kuntosalilta. Surullista on, että jos kirjoittaisin ”hyvä meininki tässä levyssä, 5/5”, niin kukaan tuskin kiinnittäisi huomiota. Moni kyseenalaistaa jatkuvasti musiikkikritiikin tarpeelli suuden. Myös negatiivinen kritiikki on taiteen rakastamista ja kun nioittamista. Sen algoritmit luovat sinulle sopivia soittolistoja. PB SOUNDI SOUNDI 21 A-PUOLI Arttu Seppänen > Populaarikulttuuriessee En halua selitellä enää kännisille levyyhtiön pomoille, miksi kritiikkiä tehdään V uodenvaihde on tyypillinen aika kaivaa omaa napaa. Kritiikki on parhaimmillaan oma taiteenlajinsa. Olin nähnyt pari Smithin keikkaa jo aiemmin, ja tämä oli nii hin verrattuna hyvin löysä. Eri mieltä saa olla, mutta valmistautukaa edes kertomaan, miksi. Kun kirjoitin Hesariin Patti Smithin umpi surkeasta Flowkeikasta 2018, niin syy nega tiiviseen arvioon oli löydettävä esimerkiksi siitä, että olen sovinisti, koska eihän muuten syytä negatiivi seen arvioon voi olla. Kriitikon ammattitaitoa on perustella väitteensä hyvin ja elävästi. Annoin levylle kaksi tähteä. Niistä ei vain koskaan puhuta. Tästäkään Smithin keikasta en saanut yhtään keikan sisäl töön keskittynyttä vastaargumenttia, vaikka minusta olisi suorastaan ihanaa riidellä taiteesta ja siihen liittyvistä eri tul kinnoista. Kri tiikki on taiteen rakastamista. arttu seppa?nen 1_2021 -taitto_a.indd 21 14.1.2021 15.21. Niistä saatu korvaus on kosmeettinen. Kriitikkona olen kokenut monta kertaa, että kritiikki saa ol la olemassa ihan rauhassa niin kauan, kunhan arvio on posi tiivinen. Musiikkikritiikissä on se hieno puoli, että siinä kirjoitetaan taiteesta. Nyt napa on täynnä kriitikon nöyhtää. Suomeen tarvitaan parempaa keskuste lua kritiikistä ja sietokykyä myös kriittisille arvioille. Toukokuussa 2020 kirjoitin kritiikin Helsingin Sanomiin Alman debyyttialbumista Have U Seen Her. Suomen arvostelijain liitolla on käynnissä tällä het kellä Koneen säätiön rahoittama kolmivuotinen Kri tiikki näkyy hanke, jonka tarkoituksena on kir kastaa kritiikin merkitystä. Vuosi 2020 ei ollut poikkeus aiempiin vuosiin näh den ainakaan siinä, että jälleen sai pettyä monta kertaa kri tiikkikeskustelun tasoon. Moni muu yhtyi ihmettelyyn ja mietti, voiko levy olla tosiaan näin huono. Kritiikki kutsuu olemaan sekä samaa että eri mieltä. Arvion julkaisuhetkellä levystä jo puolet oli kuultavissa. Jos ne olivat tosiaan niin hyviä, kuka tahansa olisi voinut argumentoida vastaan, mutta tähänkään päivään mennessä en ole saanut yhtään perusteltua vastaargumenttia levyn sisällöstä. Kukaan ei kirjoita kritiikkejä saadakseen olla ilkeä. Ei näillä liksoilla. Toivon todella, että hanke saavuttaa jotain eikä jää vain apuraha selvitykseksi. Kaiken kuratoinnin keskellä ihmiset kenties harhautuvat ajattelemaan, että kaiken heidän tielleen osuvan sisällön tulisi aiheuttaa mielihyvää, iloa ja nautintoa. Kun klikkaat tekstin auki, on aina se vaara, että sinulle tulee paha mieli. Hetkeä myöhemmin hän täsmensi, ettei lukenut jutusta kuin otsikon. Kriitikkona en keksi mitään yhtä epäkunnioitta vaa artistille ja taiteelle kuin sen, että en paneutuisi arvostel tavaan teokseen ja kirjoittaisin puolivillaisesti jotain epäsel vää horinaa. Jos ajattelee kritiikkiä kuluttajapalveluna, tulee taatusti pettymään. Kritiikki ei ole taiteilijan tsemppaamista tai suositus. Spotify on kuluttajapalvelu. Happoradion laulaja Aki Tykki jakoi arvion Twitterissä ihmetellen, että mihin tällaisia arvosteluja enää tarvitaan. Itse sisällöstä kirjoittaminen muuttuu sitäkin tär keämmäksi, kun julkisuus toimii eri periaatteilla. Niin tärkeää kuin mielenterveysongelmista puhuminen onkin, niin mitä muusikkohaastatteluihin nykyään tulee, kaikista suurin tabu taitaa olla itse taide. Soundikin on nykyään harvinaisuus, jossa on per lehti kymmeniä silkasta intohimosta kirjoitettuja levyarvioita. Smith on feministinen ikoni, mutta tus kin se estää sitä, että hänen keikkansa voi olla ihan perseestä. Negatiivisia arvioita huolestuttavampana pidän hu tiloiden heiteltyjä neljän tai viiden tähden arvioita. Tyypillinen kysymys on, että mihin kriitikoita tarvi taan, kun jokainen voi käydä kuuntelemassa levyn netistä ilmaiseksi ja tehdä omat johtopäätöksensä
Elämäni soundit 22 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Matti Ahopelto ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKILEVY MUSATAUSTANI TUNTIEN Phoebe Bridgers Punisher – Rakastan Phoebe Bridgersiä kaikin mahdollisin tavoin, eikä rakkaus ota loppuakseen. When in doubt, Phoebe Bridgers. Synteettistä musiikkia usein vaivaava tekninen koleus ei huurruta AHO:n maalailemia äänimaisemia. ALBUMI, JOKA ON PARHAITEN KESTÄNYT KUUNTELUA Joni Mitchell Blue – Jonin äänessä on joku taika joka pitää otteessaan loputtomasta. ALBUMI NIILTÄ AJOILTA, KUN ALOIN TEHDÄ MUSIIKKIA The Knife Silent Shout – Lukion jälkeen sivarissa olin tylsistyä kuoliaaksi. Tuotanto on orgaanista, mutta täysin kylmää ja synteettistä. ALBUMI, JOKA KYTKEYTYY AHON DEBYYTIN TEKOON Ryuichi Sakamoto Async – Avauskappale Andata lienee maailman kaunein kappale. – Olen tehnyt elektronisen musiikin tiettyjen perustekstuurien kautta aika paljon, mutta eivät ne ole minulle itseisarvoisia, vaan se ”kauneuden kaava” ja harmonia on omassa päässä, helposti kanavoitavissa soittoon. Porukassa on hyvät muusikot, joiden hieno panos jopa ylitti odotukset. Sovitukset vaivattomia ja minimalistisia, mutta rikkaita. Levyltä jäi monta biisiä poiskin, joissa ideoiden itseisarvoisuus tai erikoisuuden tavoittelu otti korvaan tai tuntui päälle liimatulta. Vielä viikkoa ennen loppumiksauksia lisäsin yhden kiinnekohdan, kun Karinan tyypit suostuivat laittamaan vokaalit yhteen raitaan, mihin ne sopivat saumattomasti. Molemmat albumit ovat jo kolmatta vuotta heittämällä kuunnelluimpia Spotifyssa, enkä usko, että alkanut vuosi on tuo muutosta. Mutta kun marraskuun lopulle huolella valmisteltu julkaisukeikka siirtyikin keväälle, teki kyllä mieli riipaista kovat kännit. Täydellinen! SOUNDTRACK, JOKA VISUALISOI PARHAITEN SÄVELILLÄ Jóhann Jóhansson Mandy – OST – Aivan liian aikaisin menehtyneen Jóhanssonin soundtrack eksentrisen Panos Cosmatosin hyvin eksentriseen Mandy-elokuvaan on täydellinen kuvan, tunnelman ja äänen liitos. Musiikista tulee olo, että aikaa ja hetkiä voi säilöä. – Livetilanne olisi sikäli erikoinen, että ambient on pitkälinjaista musiikkia, jonka sovittaminen bändille on erityisen kiinnostavaa. Silent Shout oli juuri ilmestynyt ja siitä alkoi ymmärtää miten elektroninen musiikki, sekvenssit ja arpeggiot ja kaiut ja delayt, syntyy ja liikkuu. Jokainen levyn yksittäinen ääni, tekstuuri tai melodia liitelee ensin omassa maailmassaan. – Nowinter Nosummer on sellainen viime vuosien jutuista kertynyt ensilevyn statement, jonka kanssa minun on helppo ja mukava olla. Upeaa ja merkittävää musiikkia, joka yksinkertaisuudessaan ja pienieleisyydessään on järjettömän vaikuttavaa. Olisi saatu huilua ja pianoakin mukaan, eikä käytössä mitään klikkejä tai backing trackeja. Ostin yo-rahoilla läppärin, musiikkisoftan ja midikiipparin ja aloin luoda omaa musiikkia. Hirveän inspiroivaa. Näiden visuaalisten toimien ylimääräisistä aihioista Matti alkoi rakentaa ehyempiä kappaleita ja atmosfäärejä. Eteeristä, doomia, väkivaltaista, campia, kitchiä, raastavaa ja samalla haikean kaunista. – Aloin tehdä ensimmäistä soololevyäni selvästi ennen pandemiaa, Matti tähdentää. En saa tätä levyä kulumaan puhki vaikka miten yritän. OLEELLINEN JA TÄRKEÄ AMBIENT-ALBUMI William Basinski Disintegration Loops I–IV – Basinskin nauhaloopeissa näyttäytyy toiston ja rappeutumisen kautta koko elämä, koko prosessi ja koko draamankaari. Meno kohdallaan! TÄYDELLINEN SOUNDI, SOITINVALIKOIMA JA ÄÄNIMAISEMA Portishead Third – Pääni räjähti, kun kuulin ensi kertaa Machine Gunin. Kaikki löytävät toisensa äärimmäisen kauniilla tavalla. K u v a: Il k k a Sa as ta m o in en (AHO, Siinai, Zebra And Snake) Elämäni soundit 1_21.indd 22 14.1.2021 6.42. – Uusi tilanne ei siis inspiroinut kappaleiden teemoja, joskin koronaohjeistukset vapauttivat musiikinteolle ja julkaisun valmistelulle kaistaa. MINKÄ ALBUMIN TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA David Bowie Low – Koko Berliini-trilogia siis – Bowie, Visconti, Eno, Fripp, Belew, Iggy… Tässä ikään kuin kaikki sen ajan kiinnostavimmat tekijät kokoontuivat Hansa-studioille saman katon alle ilman mitään rajoituksia. Albumi on ruma ja kaunis, synkkä ja kepeä, intiimi ja etäinen – kaikkea samaan aikaan. Kaikki kikat on saatu käyttöön. Tuloksena oli AHO:n nimissä julkaistu yhdeksän episodin ambient-sävelteos Nowinter Nosummer, joka hehkuu sisäistä lämpöä sekä elokuvallisia, verkkaisia mielikuvia. Olin tyytyväinen. Sopii jokaiseen vuodenaikaan sekä iloon ja suruun. Sen jälkeen koitti mielenrauha, ettei levystä enää tarvinnut pyöristellä kulmia. T rippirokiksi mainittujen yhtyeiden Siinai ja Zebra And Snake elektronimuusikko Matti Ahopelto on säveltänyt musiikkia myös lyhytelokuviin sekä tuottanut musiikkia muotinäytöksiin
MOUHOUS . LAURI TÄHKÄ . YUNGBLUD BEHM ANTTI TUISKU TEHOSEKOITIN BATTLE BEAST VESALA LIAM GALLAGHER Ennakkoliput myynnissä: ilosaarirock.fi/liput APULANTA . ERIKA VIKMAN . BELZEBUBS . WILLIAM 16.-18.7.2021 • JOENSUU Ilosaari tulostus.indd 23 14.1.2021 9.26. LÄHIÖBOTOX MAUSTETYTÖT . GASELLIT GETTOMASA
Teksti/kirjehän on lopulta vain nöyrästi aseteltu seuranhakuilmoitus. 24 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa L aulaja-lauluntekijä Piia Viitasen isoisä oli nuorena miehenä jatkosodassa. Niin myös uusi kirjeystävä. Teksti: Niko Peltonen SOTA-AJAN SEURANHAKUILMOITUS Viitasen Piia: Tuntemattomalle Ainolle (2014) ”Herkän akustisen helmen taakse kätkeytyy paljon yksilöja sukuhistorian puitteet ylittävää.” martti luther 1_2021 -taitto_a.indd 24 14.1.2021 15.56. Viitasen laulun kannalta on tietysti olennaista, että tämä kirjoittaja sai Ainonsa. Kirje täyttää tarvetta, johon nämä eivät pysty vastaamaan. Mutta mielikuvissa sota tuntuu poikkeusajalta, joka laittoi uusien ihmissuhteiden muodostamisen tauolle. Sikäli vastaanottaja on tässä juuri abstraktio, ja siksi kertoja ei kirjoita normaalia, vuoropuheluun tähtäävää kirjettä, vaan purkaa omaa tarvettaan kommunikoida jonnekin korsun ulkopuolelle, siviili elämään. Tarkoitan naista nimenomaan abstraktina ideaalina. ”Kirjeystävän jos saisin teistä läheisen/ei mieleni mun olisi enää harmaa.” Kertoja potee ahdistusta: ”Täällä on niin yksinäistä alla tähtien/synkkä mieli harmaa valtaa alaa.” Epäilemättä on rintamatovereita, mutta heistä ei mainita mitään. Tällaisia kirjeitä löytynee sadoittain, ja varmastikaan suurin osa niistä ei johtanut sen kummempaan. Aika monen tuolloin syntyneen liiton juuret olivat kuitenkin jo sotavuosissa. Ei ensinnäkään ehkä ole yleistä tietoa, että tällaista osittain organisoituakin kirjeenvaihtoa rintamalta kotirintamalle järjestettiin jatkosodan vuosina paljon. On ilmeistäkin, että korsujen miehinen maailma ja tappamisen ja kuoleman todellisuus edellyttää kontrastikseen jotakin pehmeämpää ja elämään tähtäävämpää. Siinä Tuntemattomalle Ainolle -kappaleen tarina lyhykäisyydessään, siten kuin se on haastatteluissa kerrottu. Rintamatoveriltaan hän sai erään Ainon, nuoren naisen, osoitteen ja kirjoitti tuntemattomalle tytölle kirjeen. (Rintamalla todella olleet naiset, lähinnä siis lotat, saivat kai usein osakseen karkeampaa kohtelua. Alkoi kirjeenvaihto, joka johti sotien jälkeen avioliittoon. Tekstin autenttisuuden tuntua alkuperäiseen kirjeeseen nähden lisää kertojan kiehtova horjunta muodollisen kohteliaisuuden ja jo omaksutun hellittelevyyden välillä – jopa siinä määrin, että peruspuhuttelumuoto on teitittely, mutta kirje osoitetaan kuitenkin omistavasti ”Tuntemattomalle Ainolleni” ja lopussa kertoja lupaa palaavansa ”iäksi kotiin, Ainoseni”. Tokihan rintamamiehillä oli jo valmiiksi morsiamia ja puolisoita, ja kuten hyvin tiedetään, kotiuttamisen jälkeen parinmuodostus saavutti ennen näkemättömät mittasuhteet. Sinänsä siinä ei ole mitään yllättävää, sillä elämänkumppania tai satunnaisseuraa tuntemattomasta on etsitty 1900-luvun taitteen lehti-ilmoituksista nykypäivän some-virityksiin asti, läpi kaikkien modernin yhteiskunnan kehitysvaiheiden. Tuntemattomalle Ainolle kuvaa todellisuutta, jossa kaikkea on niin paljon vähemmän, että mikä tahansa nousee merkitykselliseksi, etualalle, paljon helpommin. Vuosikymmeniä myöhemmin Viitanen sai tuon ensimmäisen kirjeen käsiinsä ja innoittui tekemään laulun. Läsnäolevaa ihmistä kun ei voi nähdä abstraktiona.) Viitasen Piian (myös yhtye, mutta antaa sen nyt sulautua tässä lauluntekijäänsä) tekstissä mies kirjoittaa siis ilmipannusti ”tuntemattomalle”, mutta kuitenkin nimetylle tuntemattomalle, todelliselle ihmiselle, josta hän vain ei tiedä mitään. Tätä sopii jäädä hetkeksi miettimään aikana, jolloin vähemmän vakavasta treffiseurastakin on tapana kalastella pikaisesti kaikki informaatio, mitä sosiaalinen media vain tarjoaa. Tuntematon Aino kangastelee sellaisena, vaikkei hänestä olisi tiedossa juuri muuta kuin nimi. Mutta herkän akustisen helmen taakse kätkeytyy paljon yksilöja sukuhistorian puitteet ylittävää, sellaista jonka tulisi oikeastaan olla keskeistä ymmärryksellemme sodasta yleensä ja Suomen viime sodista erityisesti. Ja ajan oloissa monia asioita projisoitiin tietysti juuri naiseen. Näitä rivejä ei kirjoitettu joutavista syistä, vaan elämäntoverin löytäminen mielessä. Kyse on tietysti lähemmäs 100 vuoden takaisen, pitkälti vielä ruraalin valtion todellisuudesta ylipäätään, mutta erityisesti sota-ajan maailmasta, jonka elementit ja elämänpiirit rajautuivat vielä dramaattisemmin
Sideways tulostus.indd 25 14.1.2021 6.54
Tuolloin ilmestyi Korpiklaanin debyyttialbumi Spirit Of The Forest, eikä Järvelän ole sen jälkeen tarvinnut katsella taaksepäin. Puhdasverisin ja menestynein suomalainen folk metal -bändi on Korpiklaani, jonka kansainvälisen uran rakentaminen on ollut yhtyeen laulajan ja biisinkirjoittajan Jonne Järvelän elämän keskiössä viimeisen kahdeksantoista vuoden ajan. Korpiklaani on kaikesta huolimatta kuitenkin vain yksi Järvelän taiteen ilmentymistä, ja hänen sooloyhtyeensä Jonne onkin julkaissut musiikkia jo kuuden vuoden ajan. ”Tuntuu kuin olisin elänyt monta ihan erilaista elämää” JONNE JÄRVELÄ: 26 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu haast_Jonne Ja?rvela?_a.indd 26 14.1.2021 15.23. Syntymäaika pitää paikkansa, mutta me ei vielä silloin asuttu Vesilahdella. Osuuko internet oikeaan tällä kerralla. Aina kun oltiin lähdössä takaisin kotiin Tampereelle, minulta tirahti itku. H eavy metalin ja kansanmusiikin ilkikurista ristisiitosta on kutsuttu folk metaliksi reilun kahdenkymmenen vuoden ajan. Korpiklaanin Jonne Järvelä tiesi jo pikkupoikana, että hänestä tulee kansainvälistä menestystä nauttivan rockyhtyeen kapteeni. Wikipedian mukaan putkahdit maailmaan Vesilahdella 3. Mökillä oli älyttömän kivaa, ja siellä sai juosta ihan vapaasti pitkin maita ja mantuja. Nostettakoon tältä puolelta esiin se tosiseikka, että Jonne Järvelä on tänä päivänä viiden lapsen isä. Suomalaiset artistit eivät välttämättä keksineet folk metalia, mutta tänä päivänä genren kaikki vaikutusvaltaisimmat nimet tulevat täältä. Myös yksityiselämän puolelle on mahtunut monia merkittäviä tapahtumia. kesä kuuta 1974. Tutkimusmatkat ottivat aikansa, mutta vuonna 2003 palaset alkoivat loksahdella toden teolla kohdilleen. Mun vanhemmat oli alun perin kotoisin maalta, eivätkä he tainneet koskaan täysin kotiutua isoon kaupunkiin, ja me muutettiinkin Vesilahdelle vuonna 1978. Sen lisäksi omaa kotistudiotaan viime vuosina rakentaneen Järvelän vierailuja on saatu todistaa Moonsorrow’n, Metsatöllin, Profane Omenin ja monen muun levytyksillä. – Osittain. Meidän kesäpaikka oli Vesilahden lähistöllä, Punkalaitumella, ja me käytiin siellä usein
SOUNDI 27 haast_Jonne Ja?rvela?_a.indd 27 14.1.2021 15.23
– Samana vuonna ilmestyi myös W.A.S.P.:n debyytti, ja se vei totaali sesti mennessään. Että ei hevillä pärjää tääl lä. – Kovin pommi oli Hard Rock Winter Tour Pirkkahallissa tal vella 1986. Eivät ole muuten kertoneet vieläkään! Miten sitten innostuit soittamisesta. Maskinsa riisunut Kiss ei ilmeisesti ollut niin epäilyt tävä tapaus, sillä sain joululahjak si Lick It Upin ja Animalizen kasetit. Se, että instru menteissa oli olevinaan jotakin kiel lettyä ja jopa salaperäistä, tietenkin vain ruokki orastavaa kiinnostusta ni soittamista kohtaan. – Nimenomaan! Saatiin soittokämppä Laukon karta nolta, ja sinne oli Vesilahdel ta melkein viisitoista kilo metriä. – Sain hyvät eväät himasta. Oman kita ran sain sitten 9vuotiaana, ja aloin käydä Jorma Viikin soitto opissa. Jani kertoi, että muuttoliike kohti etelää on niin kova, että Rollosta saa halvan vuok rakämpän tuosta vain. Varsinainen lapsille suun nattu musiikki ei kiinnostanut yh tään, Ganesia sen piti olla. Siihen suun taan työnsi Hurriganesin Roadrunner, johon rakastuin jo kolmevuo tiaana. Timo vastasi pian: ”Saatte. Mulla oli keikalta kuviakin, mutta ne varas tettiin muutama vuosi sitten, kun meidän edelliseen asuntoon mur tauduttiin. – Zacrifice soitti ekan keikkansa paikallisessa diskossa vuonna 1987. Muistan myös fai jan pudistelleen joskus päätä, että pitäisikö tuota musiikkityyliä vielä miettiä. ”Muistan kysyneeni joulupöydässä, että mitähän tämä Lick It Up mahtaa tarkoittaa, mutta vanhempani eivät suostuneet kertomaan.” K u v a: Jo n n e Jä rv el än ko ti al b u m i K u v a: Jo n n e Jä rv el än ko ti al b u m i K u v a: Jo n n e Jä rv el än ko ti al b u m i K u v a: Jo n n e Jä rv el än ko ti al b u m i haast_Jonne Ja?rvela?_a.indd 28 14.1.2021 15.23. – Rockunelmat olivat vielä raken nusvaiheessa, enkä oikein tiennyt, mitä olisin tehnyt. Myöhemmin mahduttiin toki jo samaan kuvaan. Lähdit Tampereelta vuosien 1992–1993 taitteessa ja muutit yllättäen Rovaniemelle. Notkuttiin sitten bäkkäriaidan vie ressä, ja nähtiin Lemmy vähän mat kan päässä. Mitä teit peruskoulun jälkeen. Näitkö otollisessa iässä joitakin erityisen vaikuttavia keikkoja. Treenattiin joka päi vä, ja kyllähän se vaati joskus uskoa, kun painettiin mene mään mopoilla helvetinmoi sessa pakkasessa tai räntäsa > Soundi-haastattelu teessa. – Zacrificen basistin Jani Lahtisen äiti asui Rovaniemellä. Ganesia sen pitää olla! Nuoren Jonne Järvelän ensisuosikki oli harvinaisen selkeä. Totesin, etten mä ole tänne jää mässäkään. Kirjoititte nimen Z-kirjaimella siksi, että se näytti rajummalta kuin Sacrifice. Backsliders ja Ze ro Nine olivat ihan hyviä, mut ta Peer Günt räjäytti tajunnan. Saavuttiin aamuvarhaisel Vielä tässä vaiheessa W.A.S.P.:in julisteet saivat olla seinällä, kun Jonne treenasi tulevia koitoksia varten. Lemmy tuntui olevan oikeasti pahoillaan. Yhtye soitti pääosin tanssimusaa, mutta välillä he innostuivat veivaamaan myös kunnon rokettirollia. Silloin kielto harmitti, sillä olin täysin lumoutunut kitaroi den äärellä, ja saatoin tuijottaa nii tä tuntikausien ajan. Jännitti tietysti hirveästi, mutta sa malla se oli parasta ikinä. Vuosia myöhemmin kerroin tämän tarinan herra Kilmisterille Rainbowbaaris sa, kun Korpiklaani oli keikalla Los Angelesissa. Onneksi pääsin Tampereelle Finlaysonille töihin. Ensimmäinen yhtyeesi oli heavy metalia soittanut Zacrifice. Siitä se muusikon polku alkoi. Olin siellä vuoden, ja menin sitten ammattikoulun putkimieslinjalle. Faija taas oli ba sisti, ja hänellä oli veljensä kanssa bändi Keskiiän Kriisi. Tähän liittyen: mainiota oli myös se, kun vuonna 2010 ky syin Nikin Timolta, että saa ko Korpiklaani tehdä suomen kielisen version Bad Boys Are Herestä. 28 SOUNDI Oliko sinulla pikkupoikana joku unelma-ammatti. Vanhempani taas eivät ilahtuneet ihan niin paljon, ja Blackie Lawlessin ”persposkiju listeita” revittiinkin alas mun huo neen seinältä. – Kävin usein setäni luona, mutta en saanut ikinä hipaistakaan hänen soittimiaan. – Jos muistan oikein, olen aina halunnut muusikoksi. Muistan kysyneeni joulupöydässä, että mitähän tämä Lick It Up mahtaa tarkoittaa, mutta vanhempani ei vät suostuneet kertomaan. Muusikon polku alkoi soitto-opettaja Jorma Viikin opastamana. – Seuraava musiikillinen salama osui vuonna 1984, kun televisiosta alkoi tulla hevivideoita. Terv Nikki.” – Kesällä 1988 mentiin katso maan Motörheadia ja Hurriganesia Giants Of Rockiin Hämeenlinnaan. Äidil lä oli akustinen kitara ja hän rakensi itse kanteleenkin. Vielä 1988 ei Jonne nimmaria Lemmylta saanut. Yhtenä iltana sitten otettiinkin Ford Escort alle, ja lähdettiin posottamaan kohti poh joista. Yksi fren di sai tallennettua VHS:lle Iron Mai denin Aces High’n ja Kissin Heaven’s On Firen, ja niitä sitten katsottiin jo kaisen koulupäivän jälkeen. Kiljuttiin siltä nimma reita, mutta Lemmy näytti meille keskaria ja jatkoi matkaansa. Palataanpa kuitenkin Suomeen. Mutta ei siinä voinut laisko tella, sillä mun ehdottomana tavoit teena oli se, että Zacrifice lähtee vielä maailmalle
”Hunka Lunka annettiin myös Bill Clintonille ja Boris Jeltsinille, kun presidentit kävivät Helsingissä vuonna 1997.” pinen, ja aloin ensimmäistä kertaa saada liksaa soittamisesta. – Kun Jommi syntyi, me jatkettiin keikkailua saman tien. Maarenin ansiosta pääsit tutustumaan aitoon saamelaiseen kulttuuriin. Kaksi albumia tehnyt Shaman toimi Shaman Duon ja Korpi klaanin välissä. Katsottiin nimittäin kellosta, kauanko menee aikaa siihen, että ammun juoksevan poron ja paloittelen sen puukolla. – Esiinnyttiin joka päivä tärpättiä ryystäville turisteille, ja ulkomaiset matkailijat nousivat kerta toisensa K u v a: Ju h a R in ta la K u v a: Sa m p o M äk el ä K u v a: P o p to ri haast_Jonne Ja?rvela?_a.indd 29 14.1.2021 15.23. Pari sai myös yhteisen lapsen. Otettiin käyttöön nimi Shamaani Duo, ja kohta Levin matkailuguru Päivikki Palosaari pestasi meidät erään ravintolansa vakionimeksi. – Asiat menivät silloin omalla painollaan, ja yritin vain pysytellä elämän kelkan kyydissä. Oltiin jo lähellä Järvelän myö hemmin tarken tunutta visiota. Vuonna 1995 sait Maarenin kanssa pojan. Aloin säestää hänen joikukeikkoja ja meistä tuli myös pariskunta. Kun lähdettiin tunturiin vaikka porohommiin, niin siellä meni sitten päivä tai viikko. Neljä heistä on kasvanut minun kanssani, kun taas tämä viides... SOUNDI 29 la Rovaniemen kaupungintalolle, ja jäätiin odottamaan viraston aukeamista. – Kun menin ensimmäisen kerran käymään Maarenin kotona IvalonMatin kylässä, niin olohuoneessa tepasteli poro. Maarenin isä Niiles-Jouni Aikio alkoi kuitenkin ottaa mukaan sikäläisiin hommiin, ja kun olin aikani harjoitellut, niin päätettiin tehdä testi. Olin parikympjälkeen pöydille tanssimaan, vaikka ne eivät ymmärtäneet laulukielestä sanaakaan. ilmoittautui vasMaaren Alkion kanssa Jonne muodosti Sha maani Duon. – Lapsista puheen ollen: olen nykyään viiden lapsen isä. Se taisi olla aikamoinen kokemus pirkanmaalaiselle nuorukaiselle. Tajusin silloin, että rempseällä eksoottisuudella ja armottomalla meiningillä voi päästä pitkälle... Kohta saatiin kämpän avaimet ja jatkettiin matkaa Sudentielle. Oltiin nuoria – mä olin 21 ja Maaren vasta 17 – eikä meillä ollut huolen häivää yhtään mistään. Saamelainen kulttuuri oli ensimmäinen askel Jonne Jär velälle folkin maailmaan. Monenlaista muutakin tapahtui. Jos muistan oikein, niin hommaan meni 28 minuuttia. Välillä poikaa katsoi joku isovanhemmista, toisinaan joku baarin työntekijä ja välillä siskoni tuli Lappiin lapsenvahdiksi. Ja juuri siitä Korpiklaanissakin on kysymys. Muutenhan Lapissa ei sitten kelloa tuijotettukaan... Saamelaisethan ajattelevat niin, että luonto hoitaa kasvatuksen, eikä lapsia tarvitse liikaa paapoa. Se tuntui hienolta. Sain neuvon, ettei poron kanssa kannata alkaa painia, kun siinä jää kakkoseksi. – Pian tapasin saamelaisen muusikon Maaren Aikion. Poromiehet saattoivat esimerkiksi leikata leukulla tupon hiuksiani. – Ylä-Lapissa kaikki tunsivat toisensa, eikä eteläsuomalaisen pitkätukan ollut helppo päästä sisään kuvioihin
Siellä näin taas kerran omin silmin, miten hyvin suomalainen hulluttelumusa menee läpi ulkomailla. Teemu oli perustanut Finntrollin vähän aikaisemmin, ja mä aloin joikata ja soittaa noitarumpua niiden kanssa. ”Se oli kieltämättä vähän ikävää, kun mulle tuli paskat housuun heti ekalla isolla festivaalikeikalla Saksassa.” K u v a: P ee ro La k an en K u v a: Ti m o Is o ah o haast_Jonne Ja?rvela?_a.indd 30 14.1.2021 15.23. En halunnut lopettaa omaa bändiä, ja jättäydyin sitten pois Finntrollista. Korpiklaanin Spirit Of The Forest debyytti ilmestyi maaliskuun alkupuolella 2003. Hommaa riitti aivan järjettömästi, ja levyn tekemisestä > Soundi-haastattelu nimi täytyy vaihtaa, sillä maailmalta löytyy muitakin Shamaneita. Tehtiinkin sitten diili Poptorin Erkki Puumalaisen kanssa, ja päästiin albumin ansiosta esiintymään esimerkiksi Huomenta Suomeen. 30 SOUNDI ta äskettäin. Palataanpa vuoteen 1996. Kysyin Idja-debyytin (1999) tuottajaksi Latvalan Roopea, ja hän ilmoitti liksakseen kymmenen tuhatta markkaa. Se oli eräänlainen hevimpi versio Shamaani Duosta. Johan alkoi toimia! Kuolema on niittänyt satoa sen jälkeenkin. – Teemu oli erittäin hyvä ystävä, ja hänen poismenonsa oli hirvittävän kova paikka. Hunka Lunka annettiin myös Bill Clintonille ja Boris Jeltsinille, kun presidentit kävivät Helsingissä vuonna 1997. Shamanin kakkoslevy Shamániac ilmestyi sinun ja nykyisen vai mosi Annan perustaman Natural Born Records merkin kautta. – Muutin Lapista Helsinkiin, ja perustin Shaman-yhtyeen. Kuolema tuli ensimmäisen kerran lähelle, enkä pystynyt käsittelemään asiaa pitkään aikaan. – Samoihin aikoihin tutustuin Teemu ”Somnium” Raimorantaan. Puumalainen pulitti vaaditun summan mukisematta. – Jos asian ilmaisee kauniisti, niin omakustannejuttu ei ollut meidän juttu. Tuol loin ilmestyi Shamaani Duon ai noaksi jäänyt pitkäsoitto Hunka Lunka. Ehdotin Wood’s Clania, ja Napalmin tyypit kysyivät mitä se on suomeksi. – Hunka Lunka sai alkunsa, kun pohjoisessa käyneet Radiomafian tyypit vinkkasivat Helsingissä alan ihmisille, että Lapissa on tällainen turisteja villitsevä duo. Vain muutama päivä myöhemmin Teemu Raimo ranta menehtyi pudottuaan Helsin gin Pitkältäsillalta. – Päätin etsiä Shamanille levyyhtiön, ja itävaltalainen Napalm Records osoittikin kiinnostusta tätä folkin ja metallin sekamelskaa kohtaan. Lavalla ei turhia murehdita. Maaren Aikio menehtyi sydänkohtaukseen vuonna 2018. Folk metalin suosion Jonne Järvelä arvelee johtuvan huolettomasta livetunnelmasta. Korpiklaani oli syntynyt. No, sain vastauksen Instagramissa, kun tyttäreni lähetti minulle ”en tiedä tiedätkö minusta mitään, mutta sinä taidat olla minun isä” -viestin. syntyneitä velkoja maksettiin pitkään. – Jossakin vaiheessa Teemu sanoi miettineensä, että mun vahvuuksia voisi hyödyntää Finntrollissa enemmänkin, mutta yhtyeen ydinkokoonpanoon liittyminen olisi samalla tarkoittanut Shamanin kuihtumista. – Täytyy myös alleviivata, että Teemun vaikutus Korpiklaanin alkuvaiheisiin oli iso. Olin mukana Finntrollin kaikilla keikoilla vuosituhannen vaihteen tienoilla, ja käytiin myös Ruotsissa ja Saksassa. Shaman oli tehnyt esimerkiksi Beer Beeristä sellaisen löysän version, mutta Teemun kehotuksesta sovitin biisistä Korpiklaanille tiukemman ja metallisemman version. Hän oli kuullut Shamaani Duon musaa ja tuli juttelemaan. Tuona samana vuonna sinun ja Maarenin tiet erkanivat. Korpiklaanin ura on kuitenkin ollut noususuhdanteinen senkin jälkeen. Sieltä sanottiin, että bändin Folk metalin suosio oli maailmanlaajuisasti suurimmillaan kymmenisen vuotta sitten. Olin kyllä perillä tästä parikymppisestä tyttärestä, mutta en tiennyt, että aikooko hänen perheensä kertoa koskaan minusta. Samalla Shamaani Duo lopetti toimintansa
Provinssi tulostus 31 15.1.2021 9.51
– En ole miettinyt sitä vaihtoehtoa, mutta en olisi ainakaan palannut putkimieheksi... Toimittajat kiinnostuivat, ja päädyin tekemään ihan älyttömän määrän haastatteluja ulkomaille. – Albumi sai todella innostuneen vastaanoton ulkomailla. Miksi folk metal nousi niin valtavan suosituksi erityisesti KeskiEuroopassa. Viimeisin videomme, tuoreelta Jylhä-albumilta napattu Niemi, on kuvattu samoilla raunioilla. Nykyään me ollaan todella varovaisia, mutta teksteistä löydetään silti jotakin ääripaskaa. Levydiili oli ihan perseestä – mehän maksettiin levyn tekeminen omasta pussista – mutta Napalm Recordsia täytyy myös kiittää. Hankalinta kuviossa on juuri se, että teetpä tai sanotpa mitä tahansa, niin jollekin se on liikaa tai toiselle liian vähän. 32 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Olin kantamassa Maarenin arkkua hautaan Jommin kanssa. Korpiklaanin suosio ei ole missään vaiheessa alkanut laskea. Folk metalin maailmanlaajuinen suosio saavutti lakipisteensä 2010-luvun taitteessa, ja Korpiklaania vietiin loppuunmyydystä salista toiseen. Joskus todellakin tuntuu siltä kuin olisin elänyt monta ihan erilaista elämää! Jos miettii Korpiklaanin varhaista materiaalia, niin biisithän suorastaan tihkuvat kansallisromantiikkaa. Pysytään vielä Korpiklaanin alku ajoissa. Tai no, taisin kyllä käydä ostamassa ne videossa ahmitut kananjalat! Mikä olisit tehnyt, mikäli Spirit Of The Forest ei olisikaan herättänyt mielenkiintoa ulkomailla. Ne saivat runnottua tehokkaasti läpi sen jutun, että Suomesta tulee tällainen eksoottinen metsäläisporukka. – Voice Of Wilderness -kakkoslevyn (2005) Cottages & Saunas -biisissä lauletaan muun muassa seuraavat lauseet: ”Here we had built our cottages and saunas/Nobody can take it away from us/Not for free and that’s for sure.” Tällainen rempseän vilpitön, suomalaisuutta ihannoiva ”hakkaa päälle pohjan poika” -meininki oli vielä 2000-luvun alkupuolella täysin hyväksyttyä, mutta tänä päivänä tuollaisten tekstien julkaiseminen ei tulisi kuuloonkaan. Ehdin tehdä niitä hommia hetken verran vuosituhannen vaihteessa, ja olin ihan järkyttävän huono työmies. – On ihan totta, että folk metal -genren suosio oli kovimmillaan joskus 2010, mutta meidän ura on ollut senkin ajanjakson jälkeen noususuhdanteessa. – Silloin tuli kyllä mieleen, että mitä sitä tulikaan sanottua silloin pikkupoikana. K u v a: P ee ro La k an en haast_Jonne Ja?rvela?_a.indd 32 14.1.2021 15.23. – Asuin tuolloin Järvelän kylässä, ja knoppitietona kerrottakoon, että filmasimme kulttimaineeseen nousseen Wooden Pints -debyyttivideomme vanhoilla raunioilla kylän laitamilla. No, alleviivataan taas kerran: Korpiklaani ei ole missään tekemisissä yhdenkään ääriliikkeen kanssa. Se oli paha paikka, mutta pojalle se oli vielä rajumpi tärsky. Meni vuosia, ja törmäsin muutamiin vanhoihin putkimieskavereihin yhdellä Korpiklaanin kiertueella, ja kohta me naurettiin vedet silmissä, kun muisteltiin niitä mun armottomia toilailuja. Että tässä sitä nyt kierretään maailmaa kuukausitolkulla, ja tämä on ihan oikea ammatti. – Todella moni tyyppi tuli – ja tulee – kertomaan, että he tulevat folk metal -keikoille rentoutumaan. Budjetti oli toki tällä toisella kerralla hieman erilainen, sillä Wooden Pints tehtiin aikoinaan koulun päättötyönä, eikä meidän tarvinnut maksaa siitä mitään. Tähänastiset kaksi sooloalbumia ovat vielä saamassa jatkoa. Pitkäaikainen unelmasi kansainvälisestä menestyksestä alkoi muuttua todeksi heti Spirit Of The Forestin ilmestyttyä. Tänä päivänä nämä ovat melko tulenarkoja aiheita. Että kun he ottavat juomasarvet käteen ja me tuutataan lavalta jotakin ”drinking is good for ”Sain neuvon, ettei poron kanssa kannata alkaa painia, kun siinä jää kakkoseksi.” Jonne Järvelä on levyttänyt myös sooloartistin ominaisuudessa
– Tavallaan harmittaa, että bändin alkuaikojen reissuilla tuli oltua aina juovuksissa, sillä känni on liuottanut pois valtavan määrän hienoja muistoja. Tohtori höpisi samalla jotain, ja kysyin myöhemmin promoottorilta, että mitä asiaa sillä oikein oli. Myös Korpiklaani on uuden aikakauden kynnyksellä. – Pidän itse Jylhää jonkinlaisena Korpiklaanin omana Painkillerinä. Korpiklaanin ohella sinulla on nykyään myös oma sooloprojekti Jonne. Ukko vaan hoki ”no problem, no problem”. joulukuuta 2020 Lahti, Jonne Järvelän koti Elämä on raskasta inferno.. No, se oli kieltämättä vähän ikävää, kun mulle tuli paskat housuun heti ekalla isolla festivaalikeikalla Saksassa. – Samuli tuli aikoinaan tutuksi Jonne-yhtyeen kautta. you” -rivejä, niin siinä vaiheessa ei ole minkäänlaista huolta huomisesta. Kaljoitellaan ja pidetään hauskaa. Esimerkiksi kerran oltiin siperialaisessa Omskin kaupungissa, ja polveni alkoi turvota pahemman kerran. Lähdin sitten promoottorin kanssa sairaalaan... – Totta kai me tiedämme realiteetit, emmekä me enää ole kaiken kestäviä nuorukaisia. Mutta ei tässä voi liikaa valittaa, sillä ne alkoholimäärät olisivat voineet johtaa myös aikamoisiin ikävyyksiin. Toki näistäkin biiseistä olisi voinut vääntää puoliväkisin Korpiklaanin ralleja, mutta se olisi ollut väärin yhtyeen muita jäseniä kohtaan. – Jylhän tekeminen oli paljon aikaisempaa huolellisempaa, ja esimerkiksi esituotantovaihe oli täysin erilainen verrattuna vanhempiin levytyksiimme. @infernoMagazine @InfernoMagazine @inferno_magazine haast_Jonne Ja?rvela?_a.indd 33 15.1.2021 10.47. Pääsimme perille, ja lekuri tökkäsi helvetinmoisen ruutan polveen, ja alkoi imeä sieltä veristä nestettä. Toki juopottelu on vuosien varrella vähentynyt radikaalisti, mutta meistä ei silti koskaan tule sitä bändiä, joka harjoittelee selvin päin skaaloja bäkkärillä. Sehän hyökkää päälle aivan kuin... – Kun lähdetään taas jonakin päivä tien päälle, niin mitä siellä tehdään soittamisen ohella. Folk metalin parissa pääsee hetkeksi ihan toisiin maailmoihin. Tästä on pitkälti kiittäminen Samulia ja hänen loputtomalta tuntuvaa nuoruuden vimmaansa – Samuli todellakin potki meidän vanhempien herrojen perseitä koko levyn tekemisen ajan. Sen suhteen ei epäonnistuttu kertaakaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan meille tapahtui humalassa melkeinpä pelkästään hyviä asioita. niin, Painkiller! 18. Korpiklaani on toivon mukaan olemassa vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin, mutta vuodesta 2040 on turha edes haaveilla, mikäli vodka alkaa maittaa entiseen malliin. Tämä paikallinen sanoi tietävänsä oikotien, ja kohta talsimme umpihangessa totaalisessa säkkipimeydessä. Näiden jälkeen olen julkaissut yksittäisiä kappaleita vaihtelevien kokoonpanojen kanssa, ja olen saanut suureksi ilokseni mukaan esimerkiksi amerikkalaisen Ben Woodsin. Sitä ehti ihan hyvin vetää kolmet reippaat vodkakännit yhden vuorokauden aikana, ja silti suoriuduttiin keikoistakin. Hän on loistava muusikko, ja kun tiet erkanivat vanhan rumpalimme Matti ”Matson” Johanssonin kanssa, paikkaajaa ei tarvinnut etsiä kaukaa. – Ensimmäinen sooloalbumi Jonne ilmestyi 2014 ja kakkoslevy Kallohonka 2017. Tai ainakin eli. Että jos saan idean free jazz -biisistä, niin sitten teen free jazzia. Hän on aivan uskomaton flamencokitarataituri. Edellinen oli kuulemma ollut Bullet For My Valentinen Matt Tuck. Kuunnelkaapa vaikka levyn avausraita Verikoira. – Kyllähän ryyppääminen oli ihan hullua bändin alkuvuosina. Tällä kerralla biisejä tahdittaa uusi rumpali Samuli Mikkonen. Sama juttu Jonne-bändin muusikoiden kanssa: jos tarvitsen oboen soittajan, niin sitten pyydän mukaan jonkun oboe-taiturin. Millainen on Korpiklaanin ja alkoholin suhde tänä päivänä. Oli kuulemma puhissut, että ”tämä pitkätukkahinttari ei sentään itke niin kuin se edellinen tapaus”. – Tapanani on tehdä jatkuvasti uusia biisejä, ja taannoin minulle alkoi tulla yhä enemmän aihioita, jotka eivät tuntuneet sopivan Korpiklaanin konseptiin. Yhdestoista studioalbumi, monipuolisen musiikillisen seikkailun tarjoava Jylhä, julkaistaan helmikuussa. Korpiklaani myös elää niin kuin opettaa. – Kiertuetarinoita on loputon määrä, mutta täytyy painottaa, e tteivät läheskään kaikki jutut liity viinan juomiseen. Eihän meidän soitto ollut aina skarppia, mutta tavoitteena olikin saada aikaan kovat bileet niin lavalla kuin yleisössäkin. Niin, kävellen, kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Päätin sitten, että alan julkaista näitä kappaleita Jonne-nimellä, enkä aseta hommalle mitään rajoituksia. Muistan elävästi sen tunteen, kun krapulapaska valui nahkahousujen sisällä lapikkaaseen, ja meillä oli vielä melkein koko keikka vedettävänä
vuotta vanhan riffin paluu 25 34 SOUNDI Foo Fighters -taitto_b.indd 34 14.1.2021 15.24. Teksti: Jukka Kittilä MEDICINE AT MIDNIGHT SYNTYI TANSSITTAMAAN AREENOITA. KENTIES KESÄ TEKEE FOO FIGHTERSIN HAAVEESTA TOTTA. SOITIMME DAVE GROHLILLE JA CHRIS SHIFLETTILLE
Odotas, yritän muistella. Hänellä oli aihetta juhlaan sekä viime että toissa vuonna. Tämä levy on siihen hommaan erinomainen kumppani.” SOUNDI 35 K u v at : D an n y C li n ch Foo Fighters -taitto_b.indd 35 14.1.2021 15.24. Vanhoja kuvia itsestäni katsoessani mietin, kuka tuo kakara on, tuskin edes tunnen häntä. Mutta viime vuonna julkaisimme kuvasarjan, joka kertasi vaiheitamme halki vuosien. Foo Fightersin debyyttilevystä, jonka kitaristi-laulaja Dave Grohl toteutti käytännössä yksinään, tuli viime vuonna kuluneeksi neljännesvuosisata. Vaikka tietenkin matkan varrella on ollut hetkiä, jolloin on täytynyt nipistää itseään varmistaakseen, että tämä todella tapahtuu, Shiflett sanoo. Tätä oli tarkoitus juhlistaa 25-vuotiskiertueella keväällä 2020. Ja nämä ihmissuhteet bändin ja kanssamme pitkään työskennelleiden kesken, nehän ovat läheisempiä ja intiimimpiä kuin suurin osa muista suhteistamme, poislukien perheemme. Ei minulle mitään juhlaseremoniaa kultakelloineen järjestetty. – Vasta tuon kuvasarjan myötä minulle kirkastui, miten pitkä taival meillä onkaan takanamme. – Ai että miten juhlavuoteni sujui. Ensin koronapandemia siirsi kiertueen loppuvuoteen, sitten tuokin suunnitelma kaatui. vuotta vanhan riffin paluu L os Angelesin harmaasta aamusta puhelimeen vastaa kitaristi Chris Shiflett. Oli aika villiä nähdä kaikki tuo aika paketoituna yhteen. Toiseksi tuorein on Shiflett, tulihan hänellä vuonna 2019 täyteen ”vasta” 20 vuotta yhtyeessä. Foo Fightersin albumiperheeseen julkaistaan viimein uusi, odotettu kuopus. Medicine At Midnightin julkaisua viivytettiin koronapandemian vuoksi tämän vuoden puolelle. ”Koska ajat ovat sellaiset kuin ovat, jokaisen täytyy nyt vain bilettää yksinään. Foo Fightersin tuorein jäsen on kiertueapurista täysimääräiseksi jäseneksi vuonna 2017 nostettu kosketinsoittaja Rami Jaffee. Ei kaikkien noiden kokemusten merkitystä pysähdy miettimään niitä kokiessaan, sitä vain elää ne. Ainakin kiersimme ahkerasti silloin. Juhlat vain jäivät odotettua vaisummiksi. Toissa vuonna Shiflettillä oli henkilökohtaisempi syy juhlaan
Se ei yllätä. Työstimme paljon enemmänkin biisejä, mutta en muista tuliko niistä juuri mikään muu valmiiksi. Kenties nämä laulut auttavat nyt kuulijoitaan haaveilemaan kotisohvillaan suurista areenakeikoista, joiden aika toivon mukaan taas pian koittaa. Kaverillasi vain sattui olemaan äänitysvehkeet kotonaan. Aina kun teen töitä Gregin kanssa, lähden studiosta mukanani pitkä lista vanhoja makeita efektipedaaleja, joita yritän sitten metsästää internetistä ja hankkia omaan kokoelmaani. Marraskuussa julkaistu single kantaa nimeä Shame Shame, mutta Medicine At Midnight on häpeämättömän groovaava, perkussiivisesti vivahteikas rockalbumi. – Mihinkäs biisiin sinä nyt viittaatkaan, Shiflett utelee. Grohl ja QOTSA-kippari Josh Homme ovat ystäviä ja jakavat monia musiikillisia mieltymyksiä. – Pidän tästä paketista. Sitä on kokeiltu vuosien saatossa useamman levyn sessioissa, mutta aina se on jäänyt kummittelemaan vailla kotia. Sessioissa kerrotaan tapahtuneen selittämättömiä asioita: instrumentit menivät tämän tästä epävireeseen, äänitettyjä raitoja katosi ja ylimääräisiä ilmestyi tilalle. Greg Kurstin tuotti myös edellisen levymme Concrete And Gold (2017). Foo Fighters -taitto_b.indd 36 14.1.2021 15.24. Greg on loistava muusikko itsekin, ja taitava sovittaja. Oli kuin luonto vaatisi sitä takaisin omakseen. Pedaalien metsästäjä Kun ensimmäisiä uutisia tulevasta Foo Fighters -albumista alkoi tihkua, Dave Grohl kiusoitteli kärsimättömiä. Mutta nämä yhdeksän muodostavat timmin kokonaisuuden, johon kuulijoiden on helppo tarttua. Tämä olisi helposti voinut olla kahdentoista tai kolmentoista biisin levy. Muistan muutaman, joista olen Uusi Foo Fighters -albumi pitää sisällään niin vakavaa pohdintaa ajastamme, mutta myös kieli syvällä poskessa tehtyä kujeilua. Levyä voi kuitenkin luonnehtia hoitokeinoksi Foo Fightersin ystäville. Kuin olisit tullut kaverisi luo kylään. Biisintekijänä hän on useimmiten groovelähtöinen, tämä levy vain nojaa selkeämmin siihen suuntaan, kitaristi toteaa. Uskoakseni on hyvä, etteivät poikkeusolot ehtineet vaikuttaa biiseihin. Mutta olihan se aavemainen vanha talo. – Gregillä oli valtava määrä efektipedaaleja, joiden soundeja testailimme löytääksemme oikeat tavat värittää biisejä, palvella niiden dynamiikkaa. ”Ei tätä riffiä taas!” Medicine At Midnight on paitsi Foo Fightersin groovaavin, myös äänityssessioiltaan kylmäävin albumi. Monesti musiikki on ihmisille pakokeino, ja viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon mitä paeta. Keksimme jatkuvasti hienoja juttuja. Täytyy muistaa, että hän on sydämeltään rumpali. – Tehtäväni on löytää reitti osaksi koko naisuutta, palvella kulloistakin biisiä. Mahtavaa on toki sekin, että tällä hetkellä syntyy musiikkia, joka tarttuu ongelmiin, joiden kanssa nyt elämme. – Niin no, mitään tuosta ei tapahtunut minulle. Mutta ehkä Medicine At Midnight on tarpeellinen irtautuminen arjesta juuri nyt. Äänitykset toteutettiin studio-olosuhteiden sijaan vanhassa talossa Encinossa, Los Angelesissa, Grohlin kotikulmilla. Hänellä on tarkka korva detaljeille. Se on täynnä isoja, tarttuvia rockbiisejä, jotka olisivat kotonaan suurilla areenoilla – mutta eivät sinne poikkeusolojen vuoksi pääse. Tietenkin studioolosuhteissa on paljon hyviä puolia, mutta sinne meneminen tuntuu kuitenkin työmatkalta, vähän kuin toimistoon menisit. Hänen kanssaan on mahtavaa työskennellä. Millaista on tarttua kerta toisensa jälkeen samaan riffiin ja kokeilla, yltäisikö se tällä kertaa levylle saakka. Mutta en voi sanoa yllättyneeni. – Levy valmistui vuosi sitten tammikuussa. Talo näytti siltä, kuin se luisuisi hiljalleen alamäkeen. – Koko juttu on uutinen minullekin. Shiflett ei lähde ruokkimaan legendaa kummitussessioista. Kiusoittelu ei ollut katteetonta. Yhdeksän kappaleen kokonaisuus ei kaipaa – eikä ehkä kestäisikään – enää ainuttakaan biisiä enempää. Dave demotti biisejä siellä ja tykkäsi talon akustiikasta, joten päädyimme kärräämään äänityskamat sinne ja purkittamaan siellä koko levyn. Medicine At Midnightin voima kumpuaa sen tiiviydestä. Levy soi hengenheimolaisena Queens Of The Stone Agen kolmen vuoden takaiselle Villains-albumille. Kepeän ja synkän vastakkainasettelu kiinnostaa Dave Grohlia biisintekijänä. Ja lopulta, toivottavasti jo kesällä, palaamme tien päälle soittamaan näitä biisejä yleisön edessä, kuten tarkoitettu on. Remontista olisi ollut hyötyä vielä parikymmentä vuotta sitten, ei enää. Sen kun tietäisi. Talo oli meidän oma leirintäalueemme San Fernando Valleyssa. Levyn promokirje ei kerro, mihin kappaleeseen kauan kodittomana vaeltanut riffi on päätynyt. Aaveista tai vanhojen kavereiden kyläilyistä puheen ollen, Medicine At Midnightilta löytyy kitarariffi, joka on yhtä vanha kuin Foo Fighters itse. Shiflett kokee omat haasteensa Foo Fightersin studiosessioissa aina pitkälti samoina. Kun on hänen vuoronsa soittaa osuutensa, biiseihin on äänitetty jo selkeät pohjarakenteet. Jokaiselta levyltä jää yli ideoita, ja jotkut niistä pompsahtavat seuraavissa sessioissa esiin eri muodoissa, uudelleen ja uudelleen. – Kun Dave esitteli uusia biisejään, hän kertoi kuunnelleensa David Bowien Let’s Dancea ja muita sen tyyppisiä levyjä, ja tavoittelevansa niiden kaltaista tunnelmaa. Hän lupaili isoja, iloluontoisia, yhteislauluun innoittavia rockbiisejä, joiden poljento olisi tanssittavampi kuin yhtyeen aiemmassa tuotannossa. 36 SOUNDI ”Medicine at midnight / But it ain’t no cure”, Grohl laulaa nimikappaleen kertosäkeessä. Ainahan Davella on pitkä lista ideoita. Chris Shiflett ei näe Medicine At Midnightia pohjimmiltaan radikaalina käänteenä. Samaa on tapahtunut aiemminkin. – Talo toi äänityksiin aivan toisenlaisen tunnelman kuin jos olisimme olleet perinteisessä studiossa
– Tapahtuikohan tämä samoihin aikoihin, kun Pearl Jamilla oli ongelmia siellä Tanskan festivaalilla. Keikkamatkat taittuivat taas pakettiautossa. Promoottorit ja turvallisuusväki eivät osanneet varautua siihen, että yleisöt reagoivat yhtäkkiä intensiivisemmin. Foo Fighters palautti Grohlin pienille klubeille. – Dokkari kysyy, mikä inspiroi meitä perustamaan bändin ystävien kanssa, hylkäämään muut mahdolliset tiet elämässä ja hyppäämään pakun kyytiin – ilman takeita, että se johtaa mihinkään muuhun kuin musisointiin ja hauskanpitoon kaverien kesken. Yhtye oli tottunut soittamaan muutama sata katsojaa vetävillä klubeilla. Sovitaanhan että kukaan ei kuole.” Näin Grohl puhuttelee yleisöä Youtubeen päätyneellä rosoisella keikkatallenteella. Jos Grohl järjestää grillikestit luonnon helmassa, taittuu matka uskollisella pakulla. Isommissa yleisöissä tuollaista oli vaikeampi hallita. Ennen keikkaa yleisö olisi nähnyt noin seitsemän minuutin pätkän dokumentista. Rakastimme yleisöämme ja halusimme, ettei kenellekään satu mitään. Sitten olisimme saapuneet, vanhalla pakullamme tietenkin, ja parkkeeranneet lavan viereen. Edellisenä syksynä julkaistun kakkosalbumi Nevermindin valtaisa suosio villitsi yleisön Ruissalossakin kaoottiseen vyöryyn. Minun ja kollegani Jaakko Mikkolan tietokirja Ruisrock 1970-2020 – Tarinat, totuudet ja myytit käsittelee myös Nirvanan Ruisrock-vierailua kesällä 1992. Olisimme nousseet lavalle, rokanneet kolme tuntia, pakkautuneet takaisin pakuun ja ajaneet tiehemme. Huolissaan oli myös Nirvana-rumpali Dave Grohl. Järjestäjät pelkäsivät, ettei keikasta selvitä kuolonuhreitta. ”Älkää kuolko, okei. Yhtye aikoi viime vuonna toisintaa ensimmäisen kiertueensa, vierailla samoissa kaupungissa samoina päivämäärinä kuin vuonna 1995, mutta klubien sijaan areenoilla. Nevermind kasvatti yleisömäärät eksponentiaalisesti. Jos joku kaatui pitissä, hänet nostettiin ylös. – Se ei ole vain auto. Se oli pelottavaa, ja kuvasti myös bändin tuolloista sisäistä tilaa. – Keikoilla ei enää vain seisoskeltu ja tanssahdeltu hillitysti. Yhtye perui tulonsa viime hetkillä, ilmoittaen syyksi solisti Eddie Vedderin hermoromahduksen Roskildessa. SOUNDI 37 ”Elämän pitäisi olla jotain niin paljon suurempaa kuin vain kyyristelyä mustan tuomionpilven varjossa.” JOS ON SITEERANNUT Dave Grohlia kirjassaan, ei sitä voi jättää kertomatta hänelle. Kulkuneuvon oli tarkoitus olla mukana Foo Fightersin 25-vuotisjuhlallisuuksissa. – Klubeilla yleisöt olivat riehakkaita, mutta huomaavaisia. Joten päätin tehdä elokuvan juhlistaakseni sitä. Lähes 30 vuotta myöhemmin hän tavoittaa heti ajanjakson, josta puhun. – Pyöreä lava olisi pystytetty keskelle areenaa. Foo Fighters omistaa yhä pakun, jolla teki ensimmäisen jenkkikiertueensa. Mittarissa lienee puoli miljoonaa mailia, mutta auto kulkee yhä. Se edustaa minulle monia tärkeitä asioita. Siellä moshattiin ja stagedaivattiin. Myös Nirvana yllättyi. Myös Pearl Jam oli kiinnitetty Ruisrockiin 1992. Kyllä. Grohl työstää parhaillaan dokumenttielokuvaa What Drives Us, joka palaa monien suuriksi kasvaneiden yhtyeiden varhaishetkiin pakuun pakkautuneina. Paluu pakettiautoon Foo Fighters -taitto_b.indd 37 14.1.2021 15.24. Nirvanan tie päättyi kitaristi-laulaja Kurt Cobainin itsemurhaan keväällä 1994
Joten kuten noin taipuu kirjaimiksi riffi, jota Dave Grohl minulle videoyhteyden kautta hyräilee. Vitut siitä, sanon minä! Lähdimme ihan päinvastaiseen suuntaan, polttoaineena rakkautemme klassisiin rockbändeihin, jotka laittoivat faninsa tanssimaan. Riffijuhla Love Dies Young anoo ”Please don’t take my breath away”. Miten joku voi olla rakastamatta. No, olemme kokeilleet sitä muutamalle albumille viimeisen 25 vuoden aikana. – Halusin julkaista levyn keväällä 2020, sännätä soittamaan festivaaleille ja stadioneille ja katsoa, kuinka 80 000 ihmistä laulaa ja tanssii biisiemme tahtiin. Isäni työskenteli politiikassa Capitol Hillillä, kirjoitti puheita ynnä muuta. Rakastan Abbaa, olen aina rakastanut. Musiikillisesti levyn toinen ääri on raukea Chasing Birds, jossa soi John Lennonin vaikutus, kenties selkeämmin kuin missään The Beatles -fanaatikko Grohlin aiemmassa sävellyksessä. Making A Fire roihauttaa levyn alkajaisiksi liekkiin kokon, jonka loimussa kelpaa tanssata nimibiisin, Cloudspotte rin ja Holding Poisonin tahtiin. Mutta palasin kuuntelemaan eri rockbändien ja -artistien vuosikymmenten saatossa tekemiä tanssittavia levyjä. Lopulta Grohl kyllästyi odottamaan. Tajusin, että okei, ehkä meidän on aika tehdä oma bilelevymme. Onko tässä nyt Dave Grohlin oma Ima gine. Temaattisesti Lennon on läsnä myös Waiting On A War -kappaleessa. Riffin esihistoria avautuu, mutta yhä uhkaa jäädä epäselväksi, mistä Medicine At Midnightin riffistä me nyt puhumme. – Jos jokin saa sinut nauramaan, pidä siitä kiinni. miettinyt, että voi helvetti, ei tätä riffiä taas. Foo Fighters -johtaja on juuri niin energinen ja hyväntuulinen kuin odottaa sopii. Grohl aavisti, että oltiin olennaisen äärellä. Levyn päätteeksi roihua yritetään sammuttaa. Raskas new wave -riffi, vähän vanhan Killing Joken tyyliin. – Olemme tehneet meluisaa rockia, pää punaisena pauhaavaa punk rockia. En muista, että Medicine At Mid nightin sessioissa olisi tullut tällaisia vastaan. – Kaksikymmentäviisi vuotta tahkottuamme meidän ehkä odottaisi hidastavan tahtiamme, vaipuvan uneliaaseen akustiseen rockiin. Let’s Dave DADUWÄDÄBOUDURÄNÄ. Se hirvittää! En halua julistaa, että kuunnelkaas tätä, teimme diskolevyn – koska emme tehneet. No, aloimme soittaa biisiä. Hän katsoi taakseen, palautti mieleensä mitä kaikkea yhtye on ehtinyt tekemään. Biisi tuntuu kuvastavan vihoviimeistä sekuntia ennen kuin toinen pyynnöstä huolimatta salpaa henkesi, vie jalat altasi. Medicine At Midnight sisältää jopa poliittisia tasoja. Suurempaa kuin sota Kieli poskessa, kyllä. – Tein tuon riffin joskus ensimmäisen ja toisen Foo Fighters -levyn välillä. Siis sellaisia kuten The Rolling Stonesin Tattoo You, David Bowien Let’s Dance ja The Power Stationin levyt. Levyn äänekkäin biisi No Son Of Mine on suorasanainen vastarintatematiikassaan. Tämä levy on siihen hommaan erinomainen kumppani. Tuumasin, että okei, kokeillaan tätä nyt vielä kerran, josko se tällä kertaa toimisi. Mutta ei läpi levyn. Grohl on kolmen tyttären isä. Cloudspotter on viimeinen levylle äänittämämme biisi. Emmeköhän me kaikki kaipaa tällä hetkellä kunnon bileitä. Kun koitti aika soittaa biisiä koko bändin voimin, oli naurussa pitelemistä. Kerran kun hän kyyditsi keskimmäistä, nyt 11-vuotiasta tytärtään kouluun, otti tytär ”Lähden studiosta mukanani pitkä lista vanhoja makeita efektipedaaleja, joita yritän sitten metsästää internetistä.” Foo Fighters -taitto_b.indd 38 14.1.2021 15.24. Ja jumalauta, se toimi! Vaikka Medicine At Midnightille ikivanha riffi mahtuukin, Grohl tiesi jo levyä hahmotellessaan, ettei 25-vuotista taivalta juhlistava kymmenes albumi voisi olla vain ”taas yksi Foo Fighters -levy”. Abban pimeä puoli Kun Grohl nyt kuuntelee valmista albumia, voi hän todeta ylpeänä, että Foo Fighters teki täsmälleen niin kuin halusi. Taylor (Hawkins, rumpali) paukutti tanssittavaa Abba-biittiä. Grohl hoksasi, että disko grafiasta uupuu groove-orientoitunut levy. Grohl räjähtää nauruun. Kun tein sen, intoilin että tämähän on ihan hiton siisti. Minä ainakin kaipaan! Mutta koska ajat ovat sellaiset kuin ovat, jokaisen täytyy nyt vain bilettää yksinään. Ja aika lailla kaikkea, mitä noiden väliin mahtuu. Kysymys kuului, mitä Foo Fighters ei ole vielä tehnyt. Tai no, ei täsmälleen. – Vietin lapsuuteni Washington DC:ssä. Se selvästi herättää sinussa jotain. Levystä tuli sellainen kuin pitikin, mutta sen julkaisemisen ja 25-vuotisjuhlallisuuksien kanssa meni miten meni. Bailauksen keskellä on painavaa sanottavaa. Mutta kai levyltä joku Daven arkistoriffi löytyy, jos näin kerrotaan. – On vaikeaa mahduttaa ”dance-levy” ja ”Foo Fighters” samaan lauseeseen. En ollut muksuna järin kiinnostunut politiikasta, mutta minua vaivasi sodan pelko. – Tajusin, että meillä on käsissämme tanssittava rakkauslaulu. Ja toisaalta lempeää akustista kamaa sekä napakoita, suloisia pop rock -biisejä. Tuollainen kepeän ja synkän vastakkainasettelu rikastaa biisien dynamiikkaa. Ajattelepa Joy Divisionin biisiä Love Will Tear Us Apart, Grohl sanoo ja alkaa hyräillä kappaletta. Ja mikä olisikaan hauskempaa kuin tehdä siitä sanoituksiltaan anti-rakkauslaulu, heitellä joukkoon säkeitä kuten ”Love’s so dumb / So what’s the fascination”. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa kansainvälisissä suhteissa oli aina jotain jännitteitä. – Aivan! Tarkoitan Cloudspotterin kertosäeriffiä. Toinen asia jota rakastan, on yhdistää synkkiä, jopa nihilistisiä teemoja suloisiin melodioihin. Muistaakseni. No, niinhän ei tapahtunut. – Ja koska asuimme Washingtonissa, ajattelin, että kuolisimme ensimmäisinä, sinnehän ne ensimmäiset ohjukset ammuttaisiin. Ja kitarariffihän on ihan Queenia, se laukkaa kuin Keep Yourself Alive, Grohl selittää ja hyräilee riffiä, joka kirjoitettuna kääntyy jotakuinkin muotoon ZENDÄGÄDÄNDÄGÄ. Kyllä, kieli on vahvasti poskessa. Yhtye odotti, pähkäili monikertoihin, joko levyn voisi julkaista vai täytyikö vieläkin viivytellä. Pahin pelkoni oli siis ydinsota, meidät kaikki pois pyyhkivä ydintuho. Pelot tulivat uniini. – Olen oikeastaan iloinen, etten tiennyt tästä äänitysten aikaan mitään, Shiflett nauraa. Narutimme sen vain päivää ennen miksauksen aloittamista. Itse asiassa se saattaa olla jopa sitäkin vanhempaa perua. Love Dies Young syntyi söpönä poppailuna. Hän innostuu päästessään kertomaan kitarariffistään, joka on viimein löytänyt paikkansa. – Tuo biisi on pohjimmiltaan tummanpuhuva tulkintani Abba-biisistä. – Nämä biisit on tehty kuunneltaviksi, nautittaviksi, tanssittaviksi, tapahtui se sitten 50 000 ihmisen yleisön keskellä tai yksin keittiössä viskilasi tanssiparina. Näin painajaisia ydinaseista, sotilaista partioimassa kotipihallani. Mutta se ei vain ole istunut, ei niin mihinkään, Grohl kertoo. 38 SOUNDI – Melodia on kuin karkkimainoksesta! Mutta voi luoja, miten masentava biisi se on, miten mahdottoman synkkä. Grohl ohittaa vertauksen naurunsekaisesti tuhahtaen
Ensin mainittu hajosi solisti Tony Slyn poismenon myötä vuonna 2012, jälkimmäisestä Shiflett jättäytyi viisi vuotta myöhemmin. Tämä bändi on tehnyt minusta paljon paremman rytmikitaristin. Olen ollut bändissä nyt 21 vuotta, eikä kukaan ole koskaan ennen pyytänyt minulta mitään tuollaista. Medicine At Midnightilla Shiflettille tarjoutui mahdollisuus tehdä asioita, joita hän ei yleensä Foo Fighters -levyillä tee. Hän kysyi: ”Isä, tuleeko nyt sota?” Siinä hetkessä ymmärsin, että häntä ahdistavat täsmälleen samat asiat kuin minua 40 vuotta aiemmin. – En voinut uskoa korviani, kun Dave pyysi, että soitapa nimibiisiin kunnon Stevie Ray Vaughan -soolo. Foo Fightersin musiikki haastaa Shiflettin muusikkona, koska hänen keskeisimmille vahvuuksilleen ei ole yhtyeessä juuri käyttöä. Lopulta Dave Grohl kyllästyi odotteluun. Minun oli pakko varmistaa, oliko hän ihan tosissaan. Niistä mainittakoon nimikappaleen klassinen kitarasoolo. Kyllä, tavallaan biisi on poliittinen. Todennäköisesti jokainen sukupolvi törmää jossain vaiheessa samoihin pelkoihin. Yhtye mietti kiertueiden peruuntuessa, mikä olisi sopivin ajankohta julkaisulle. ”Soolo. Soololevyt West Coast Town (2017) ja Hard Lessons (2019) ovat olleet tervetulleita irtiottoja. Biisi lukeutuu yhä Foo Fightersin suurimpiin hitteihin. – Jäsenyys Foo Fightersissa on aina merkinnyt minulle tutkimusmatkoja soittoni muihin osa-alueisiin. Grohl kirjoitti biisin tyttärensä sukupolvelle, omalleen, kaikille jotka jakavat nuo kokemukset. – Hän oli kai nähnyt uutisissa jotain asiaan liittyvää. Medicine At Midnight -albumi on ollut valmiina vuoden päivät ennen kuin se ilmestyy helmikuussa 2021. SOUNDI 39 Foo Fighters -taitto_b.indd 39 14.1.2021 15.24. Yhtye oli vastikään julkaissut kolmannen albuminsa There Is Nothing Left To Lose, jonka Learn To Fly -single ampaisi Billboard Hot 100 -listalle. Oletko tosissasi?” KALIFORNIAN KASVATTI Chris Shiflett liittyi Foo Fightersiin loppuvuonna 1999. ”There’s got to be more to this than that”, vaatii Waiting On A War. – Elämän pitäisi olla jotain niin paljon suurempaa kuin vain kyyristelyä mustan tuomionpilven varjossa, toivottomana siitä että tämä kaikki päättyy sotaan, joka ei oikeasti liity meihin mitenkään. Biisi syntyi päivässä. Hauskaa riitti. Shiflett kiitti, tarttui kitaraansa ja päästeli menemään. Mutta minulle se on ennen kaikkea eksistentialistinen. Olen myös oppinut ajattelemaan biisien rakenteita eri tavoin kuin aiemmissa yhtyeissäni. Hänen mukaansa levyn kappaleet sopivat stadioneiden ohella myös kotikuunteluun. Shiflett soitti pitkään myös punk rock -yhtyeiden No Use For A Name ja Me First And The Gimme Gimmes riveissä. Uudelle levylle päätyi tavallista enemmän lead-kitaroita. puheeksi Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean väliset jännitteet
Kun taika tapahtuu Ensimmäisen oman albuminsa, tummasävyisen dramaattisesta kitaraindiestä täyttyvän Wavesin, tehnyt laulaja ja lauluntekijä Suad ei suunnittele liikoja. Hän uskoo intuition voimaan. 40 SOUNDI Teksti: Ari Väntänen Kuva: Riku Pihlanto Suad-taitto.indd 40 14.1.2021 15.29
On tärkeää pitää prosessia yllä. Laulujen kirjoittaminen osoittautui taidoksi, jonka voi oppia, josta voi nauttia ja jossa voi kehittyä. Niissä hän on kuitenkin ollut selkeästi sivuhenkilön roolissa, se tyyppi, jolle soitetaan, kun tarvitaan hyvää naislaulajaa. Niitä mun ei ole tarvinnut hakea. Joitain kappaleita me työstettiin Laurin kanssa keskenämme hieman pidempään. – Siihen aikaan olin päivittäin kosketuksessa omaa musaa säveltäviin tyyppeihin ja muutenkin jatkuvasti tekemisissä musiikin kanssa aivan eri tavalla kuin olin aikaisemmin ollut. En tiedä, onko paineita yhtään sen enempää, mutta työtä ainakin on enemmän. Siihen liittyy paljon työtä. Silloin tajusin, että biisien tekeminen ei välttämättä ole mikään saavuttamaton kyky. Aluksi olin ylikriittinen kaikkea itse tekemääni kohtaan. Joitain vuosia sitten Suadin ensimmäinen single soi taajaan radiossa. Ne ovat valmiita vasta sitten, kun ne tosiaan ovat valmiita. Hän on laulanut muun muassa Uuden Fantasian, Op:l Bastardsin, Noah Kinin ja Freemanin sekä Andy McCoyn bändin Grease Helmetin levyllä. – En ole koskaan miettinyt esimerkiksi, että haluan tehdä rockalbumin tai poplevyn. Kun levy saatiin valmiiksi, julkaisukuvioiden säätämiseenkin meni puoli vuotta. Hänen soundiaan luonnehditaan yleensä laiskasti ”indieksi”, vaikka se ei tarkoita oikeastaan mitään, ellei sitten puhe ole artistin markkina-asemasta. Se onkin sitten laajempi keskustelu, mistä tuollaiset piirteet muodostuvat. Suadille se sana sopii siinä missä muutkin. Se on ollut monen asian summa eikä aina itsestä kiinni. Sellaisten kanssa kamppaillessaan hän saattaa sortua vanhoihin luuloihin eli alkaa miettiä, onko taika rauennut ja kyky säveltää ja sanoittaa menetetty. Jokaisen biisin ei tarvitse olla mestariteos. – Olen tehnyt koko ajan jotakin musiikkiin liittyvää ja ihmetellyt välillä itsekin, mihin aika oikein katoaa. Aina ei tee mieli istua pianon ääreen, mutta silloinkin täytyy mennä ja tehdä jotakin uutta. Suadin luokitteleminen ei ole ollut helppoa muillekaan. – Toisinaan kirjoittaminen on helppoa, toisinaan ei. Wavesilla on mukana esimerkiksi yksi biisi, jossa on country-vaikutteinen sovitus. Esimerkiksi parin biisin lopulliset sovitukset eivät vielä stu dioon mentäessä olleet ehtineet muotoutua, mutta ne syntyivät paikan päällä yhdessä soitellen hyvin nopeasti, kuin itsestään. Suad sanoo olevansa paitsi intuitiivinen kirjoittaja myös sen verran tarkka lauluntekijä, että työstää biisejään niin kauan kuin on syytä. Juuri niin Suad Khalifa on tehnyt. Kansainvälisessä soundissa kuultiin vientipotentiaalia, joka vain odotti realisoimistaan. Suadin hetki tuntui olevan koittamassa. Sitä ennen niitä ei kannata julkaista. – Aika on vain mennyt niin nopeasti, kotoaan Helsingistä tavoitettu laulajalauluntekijä nauraa. Se on tummasävyistä kitarapoppia ja luonnollisesti soivaa bändimusiikkia, jonka tunnelma on haikea mutta vahva. Siitä irti pääseminen vei aikaa. Suad on käyttänyt aikansa järkevästi. Katsoin ylöspäin tyyppejä, jotka sävelsivät omaa musiikkia. Fokus on pysynyt oman musiikin kirjoittamisessa siitä lähtien, kun hän alkoi sitä tehdä. Hän ei ajattele musiikkia tyylisuuntien kautta. Multa vain taitaa puuttua aivoista se pala, joka tekee niin. Sen osaan kertoa, mitä arvostan musiikissa yleensä: koskettavuutta, syvyyttä ja substanssia. On parempi tehdä kaksikymmentä paskaa biisiä kuin olla tekemättä yhtään. Suadin muusikonura alkoi klassiseen tapaan lapsuuden klarinetti-, viulu-, ja pianotunneilla. Ehkä voisin miettiä tuollaisia asioita enemmän. Wavesilla on ajatonta kamaa, joka on virkistävästi irrallaan virtauksista. Osittain siitä johtuen helsinkiläisen laulaja-lauluntekijän ensimmäisen oman albumin valmistumista jouduttiin odottamaan paljon kauemmin kuin kukaan arvasi. – Mun piti kirjoittaa biisejä niin kauan, että niiden tekeminen muuttui helpommaksi. SOUNDI 41 ”Mulla on aina ollut tietty ajatus siitä, millaista musaa haluan tehdä, ja visio äänimaailmasta, johon haluan upota.” Suad-taitto.indd 41 14.1.2021 15.29. – Mulla on aina ollut tietty ajatus siitä, millaista musaa haluan tehdä, ja visio äänimaailmasta, johon haluan upota. – Työskentely studiossa meni todella sujuvasti ja hyvin. Se ei ole siellä siksi, että mukaan piti saada countrya vaan siksi, että se istuu paikalleen todella hyvin. Sen oivalluksen jälkeen Suadin oli vielä opeteltava suhtautumaan omiin luomuksiinsa oikein. Tuo käsitys muuttui, kun Suad lähti lukion jälkeen opiskelemaan musiikkia. – Molemmissa on ihanat puolensa. Oman materiaalin kirjoittaminen oli aluksi kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Kun Suadin debyyttialbumi Waves nyt lopulta ilmestyy Svart Recordsin kautta, on noista ajoista ehtinyt vierähtää jo yli kolme vuotta. Suadilla ei ole tuntunut olevan hätää momentuminsa suhteen. Silloin on ainakin menossa edes johonkin suuntaan. Wavesin tekeminen ei ollut työlästä oman äänen etsimistä – pikemminkin artisti halusi saatella laulunsa maailmalle varmasti omaa visiotaan vastaavina. Se, miten kauan Suadin uusi biisi antaa odottaa valmistumistaan, on tapauskohtaista. – Mä en ole kuitenkaan hirveästi suunnitellut mitään, Suad korostaa. Ajattelin, että ne ovat erikoisia taikaihmisiä, joilla on jokin erityinen lahja, jota mulla ei ole. Ensimmäiset omat levytyksensä (singlet Caves And Blood Veins ja Blue Sign sekä neljän biisin The Call -ep) Suad julkaisi vuonna 2017. Ihan kaikestahan voi ottaa paineita. – Olen huono pukemaan sanoiksi sitä, millaista musiikkini on. Discogsverkkosivusto kertoo Suadin olleen mukana monien eri artistien julkaisuilla ainakin vuodesta 2004 lähtien. Ja varmaan niitä paineitakin on, ainakin joskus, mutta en halua ajatella tätä asiaa niiden kautta. Toisia ideoita taas täytyy työstää pitkään. Vaikka Suad on julkaisemassa vasta ensimmäistä sooloalbumiaan, hän ei ole ilmaantunut kuvioihin tyhjästä. Wavesin julkaisuvuoden asioita Suad ei lähde ennustelemaan sen enempää kuin että keikkoja on tulossa eikä hänellä olisi mitään sitä vastaan, että niitä olisi muissakin maissa kuin Suomessa. Silloin laulajattaren kerrottiin solmineen sekä levytysettä managerisopimuksen ja valmistelevan ensimmäistä pitkää levyään. Hän miettii, että vaikka musiikki on aina musiikkia, on eri juttu olla mukana muiden levyillä kuin julkaista omaa tuotantoa. Eli jos jokin juttu sopii mielestäni johonkin biisiin, en ole laittamatta sitä sinne ainakaan sen takia, että muissa biiseissäni ei ole mitään vastaavaa. Se ei ollut kokeneelle laulajalle varsinaisesti askel tuntemattomaan, mutta tärkeä siirto se oli. En halua tehdä tietyn genren musiikkia vaan mahdollisimman hyvää musaa, joka miellyttää itseäni. A ika on sivuseikka, kun antaa vaiston viedä. Silloin ei mietitä markkinoita vaan musiikkia. Niissä ympyröissä hän tapasi paljon ihmisiä, jotka tekivät biisejä itse. Hänen kanssaan oli todella mukava ja helppo tehdä töitä. Jos lähtökohtana on voimakas tunnetila, kappale saattaa valmistua varttitunnissa. – Aikoinaan ajattelin, että en osaa tehdä biisejä. Hänen musiikkinsa synnytti mukavasti kuhinaa ja tuntui sisältävän suuria lupauksia. Biisien tekeminen ei kuitenkaan ole mitään inspiraation odottelua. Suad tuotti levyn yhdessä Damn Seagullsista nimekkääksi studioherraksi nousseen Lauri Elorannan kanssa. Wavesin biisien sovituksia on ollut mukana laatimassa bändi, jossa vaikuttavat kitaristi Tommi Toijonen, kitaristi-basisti Mikko ”Vilunki 3000” Viljakainen, rumpali Henri Lindström, basisti Tuomo Puranen ja kosketinsoittaja Tapio Viitasaari. – Se on just niin. Suurin osa Wavesin biiseistä on kirjoitettu albumin nauhoituksia edeltävän vuoden sisällä, mutta sinänsä on aivan samantekevää, milloin Suadin levy julkaistaan. Sen sijaan sanoja, joilla musiikkiaan ja visiotaan kuvailisi, Suad joutuu hakemaan. Tuomari Nurmio totesi joskus, että jos ei tule hyvää, täytyy tehdä huonompaa. Hän on julkaissut singlejä ja ep:n, mutta muuten asiat ovat edenneet ajallemme epätyypillisen hitaasti ja matalalla profiililla. – Toisaalta mulla on mielessäni ajatus toisesta levystä… Ehkä se sittenkin on suunnitelma
– Tekohengityksenä on sitten joutunut riehumaan vähän himassa! Laitan hyvää musaa kaiuttimista ja annan mennä. – Kyllä. Vieläkö näitä patoutumia riittää. Eka demo ei ole paras Moni bändi menettää demoilta levyttäväksi yhtyeeksi siirtyessään osan enerJärvenpäästä kuuluu melkoista meteliä, kun julkaisee debyyttinsä helmikuussa. – Ollaan tultu siihen pisteeseen, että halutaan tuhota vähintään kaikki epäreiluus ja typeryys maailmasta. Purkautuuko vallitseva tilanne nyt levylle samassa suhteessa kuin sen nimi antaa ymmärtää. Vielä edellisellä Teksti: Aki Nuopponen K u v a: Ja sm in G u m m er u s / Il o n a B u rt so ff sorsajengi-taitto_b.indd 42 14.1.2021 15.30. Sorsajengi tuhoaa on niin suorapuheista punkrockia, että sen myötä oli pakko päästä kyselemään, mistä näin avointa elämöintiä kumpuaa. Fiilikset ovat olleet aika turhautuneet, jopa toivottomat. – Viime vuosi ei varsinaisesti helpotdemol laan Sorsajengi julisti tappavansa, mutta nyt debyyttialbumin kannessa lukee Sorsajengi tuhoaa. – Kyllä sen on huomannut, että kun ei pääse riehumaan keikoilla, niin tekee melkein mieli riehua jossain muualla, basisti Santeri Kettu jatkaa nauraen. Sorsajengi Ylirehellisen suoraa huutoa tanut asiaa. Vaikka sitten biisi kerrallaan, Niemi toteaa. 42 SOUNDI SOUNDI 43 S yyskuussa 2018 kerroitte Soundin Tarkkailuluokalla-palstalla, että bändi sai aikoinaan alkunsa tarpeesta purkaa riittämättömyyden tunnetta. Se on se pienen ihmisen osa tässä suuressa sekopäisessä maailmassa, Sorsajengi-laulaja Ida Niemi kertoo Skypevideopuhelun aluksi. Edelleen tuntuu riittämättömältä
– Se johtuu siitä, että nyt levyllä me äänitettiin kaikki ihan oikeasti livenä, Kettu avaa. – Mutta oon kyllä myös lukenut paljon kodittomista koirista. Ja sitten sellainen kuitenkin soitetaan. 42 SOUNDI SOUNDI 43 giastaan, mutta teidän kohdalla vaikuttaa siltä, että bändi kuulostaa nyt enemmän omalta itseltään kuin ikinä. Kaikkia löytökoirasivustoja joissa on niiden tarinoita. ja jotta siihen skeneen istutaan paremmin, muutetaan omia ilmaisutapoja sen mukaiseksi, Niemi pohtii. – Siis sehän on ihan mieletön fiilis, kun joku näkee biisin takia oikein erikseen vaivaa, että pääsee kertomaan meidän olevan väärässä, että musammekin on muuten ihan perseestä ja ollaan varmaan paskoja ihmisiäkin, Niemi nauraa. Ihan ekoissa treeneissä. Entä millä perusteella Tiisun laulajakitaristi Henrik Illikainen on maailman paras pano, kuten yhden biisinne nimi väittää. Niemi lisää. Hyviä esimerkkejä sekä kiperistä että virnistelevistä aiheista löytyy pitkin levyä. ”Elämä on siitä mahtavaa, että jos asiat menee oikeasti ihan totaalisen perseelleen, niin tietyssä pisteessä se alkaa olla tavallaan jo hauskaa.” sorsajengi-taitto_b.indd 43 14.1.2021 15.30. – Olisin sanonut ihan saman! Se kyllä potkii. Pitäisikö bändien uskaltaa olla useammin vähintään yhtä suorapuheisia. Miksi toteatte heti albumin kärkeen, että on vaikeaa olla perverssi salaa. Ehkä sen takia uskaltauduttiin laittamaan se Spotifyhin asti, Kettu kertoo. Enkä todellakaan aio jättää väittämättä vastaan, kun joku tulee sanomaan, että olen väärässä. Niemi sanoo ja empii sitten hetken. – Ymmärrän sen hyvin. Suorilla sanoilla on myös seurauksena. – Biisissä käsitellään sitä, miten vaikeaa on peitellä todellista luontoaan, Niemi paljastaa. – Sanon asiat biiseissä suoraan. En jaksaisi mennä sinne. – On ihan tiettyjä hetkiä, jolloin se oma pervo luonne pääsee esille, ja aika usein se tapahtuu paikoissa ja tilanteissa, joissa niin ei välttämättä tarvitsisi käydä. – Väitän, että on aika vaikeaa olla salaa sitä, mitä oikeasti on, mutta siitä huolimatta me ihmiset yritetään sitä kovasti, koska halutaan tulla hyväksytyksi. – Oltiin treenattu biisit niin hyvin, että ne sai vedettyä talteen ihan parilla kokonaisella vedolla, ja sitten ne kuulosti siltä miltä kuulosti. xD-emoji nimen perässä antaa jo ymmärtää, että kun asiat menevät tarpeeksi huonosti, ei voi kuin nauraa. Skenettäminenhän on siistiä! Mutta itse oon lähtenyt liikenteeseen ennemmin sillä ajatuksella, että huudan ennemmin vähän ylirehellisesti kuin lähden kaunistelemaan asioita. Mikä on suosikkiriffinne levyllä. Se on kaikin puolin aika nolo. – Todellakin. Yhtye on jo ehtinyt herättää kiihkeitä mielipiteitä puo lesta ja vastaan. – Musta tuntuu, että aika monilla bändeillä on sellainen taka-ajatus, että haluavat olla osa jotain valmista skeneä. – Spermaapillussa_xD on sitten ihan päinvastainen purkaus siitä, että rakkaus on vain paskaa, sydämesi särkyy aina ja siinä tilassa kaikki muutkin asiat on oikeastaan ihan paskaa. Jumala-kappaleen päivityksen alta löytyy kovasanaisia avautumisia, joiden mukaan sanoitukset ovat vääränlaista uskontokritiikkiä ja biisikin on oikeastaan ihan surkea. Siellä ei kierrellä tai kaarrella. Nykyään tiedetään melkein sanomattakin, mitä kukin diggaa tässä musassa tehdä, Niemi lisää. – Tärkeää muutoksessa oli se, miten bändin keskinäinen dynamiikka oli kehittynyt viime demoon mennessä vähän valmiimmaksi. Sanoista huokuu välittömyys ja hetkien ikuistaminen muutaman minuutin punkralleihin. Ne koskettaa vähän liikaakin, ja siinäkin tuntee itsensä aika pieneksi ja voimattomaksi. Mitkä ovat debyytillä ne vihaisimmat ja lempeimmät hetket. Niistäkin voisin kirjoittaa. Mikä oli se hetki, jolloin huomasitte sen yhteisen sävelen toden teolla löytyneen. – Kyllä se Toiset ihmiset taitaa olla levyn herkin ja haavoittuvaisin hetki... Teen asiat kerralla selväksi. – Nyt haluttiin mukaan koko livemeininkimme, koska ymmärrettiin, että siinä me loistetaan. Lavalla on kivointa olla, ja sen huomaa nyt myös musassa. Voisi helposti käydä niin, että tätä musaa kuuntelisi vain sellaiset ihmiset, jotka on asioista samaa mieltä. – Mehän äänitettiin se täysin itse ja siinä on kaikenlaista epämääräistä. Voin suositella! Suorasanaisuus ja välittömyys ovat esikoisalbuminsa julkaisun kynnyk sellä olevan Sorsa jengin vahvuuksia. Jos tossa soisi nyt uusi riffi, niin varmaan kirjoittaisin siitä, miten paljon duunit vituttaa, Niemi myöntää. – Mutta tällä kokemuksella se on ollut tähän mennessä paras. On siistiä ettei näin ole käynyt. – Tämähän perustuu ainoastaan minun kokemuksiini, koska en ole pannut kaikkia maailman ihmisiä, Niemi naurahtaa. Suoria sanoja, parhaita panoja Levyllä ollaan monin paikoin suoraakin suorapuheisempia. – Mistään biisistä ei taidettu ottaa edes paria ottoa enempää. – Kyllä! Elämä on siitä mahtavaa, että jos asiat menee oikeasti ihan totaalisen perseelleen, niin tietyssä pisteessä se alkaa olla tavallaan jo hauskaa. – Kyllä se on se Jumala-biisin väliosan revittely, Ida sanoo ja hyräilee mainitsemaansa punkkiriffiä. En varmasti keksi parempaa riffiä tähän hätään. Se pyörii mielessä ihan koko ajan. Ette ole koskaan pelänneet purkaa biiseihin sekä kiukkuisinta turhautumista että herkintä fiilistelyä. – Aiemmin ollaan kyllä tehty pohjat livenä, mutta laulut on aina äänitetty erikseen niiden pohjien päälle. Jos kirjoittaisitte nyt yhden kappaleen asiasta, joka risoo ja toisen asiasta, joka liikuttaa juuri nyt eniten, mitä paperille syntyisi. Niin paskaa että naurattaa. Miltä tuntuu herättää näin voimakkaita tunteita musiikilla. Toivottavasti keksin sellaisen vielä tulevaisuudessa, Kettu hehkuttaa. Esitän kritiikkiä asioita kohtaan. – Kyllä se oli se Sorsajengi tappaa -demo, jonka kohdalla huomasin, että tästä tulee hyvät fiilikset, ja että tätä voi oikeasti kuunnella itsekin. Kun Sorsajengi tuhoaa -levyä nyt kuuntelee, huomaa joka riffin kohdalla ihmettelevänsä, voiko levyllä olla edessä enää kovempaa riffiä. – Siitä on saanut huomata, että kritiikki on mennyt perille. Vilkaisu Sorsajengin Facebookiin paljastaa, että bändi herättää tunteita. Mutta voin kyllä yhä samaistua siihen fiilikseen, joka siitä paskasta välittyy. – Eniten vituttaa työt. Live on meidän luonnollisin tila. Joo! Meidän eka demohan on ihan karsea! Se biisikin tuntuu ihan lapselliselta nykyään, Niemi hymähtää. Vaikuttaisi siis siltä, että puheet ensimmäisen demon ylivertaisuudesta ovat Sorsajengin kohdalla vahvasti liioiteltuja. – Siitä on aikaa kun kirjoitin sen biisin, mutta näin muistelisin. Eli meiltä itseltämme. Se taisi olla eka biisi mikä ikinä tehtiin. – Ei meillä ollut tuolloin ekan demon aikoihin oikein selkeää omaa soundia tai edes kirkasta yhteistä työskentelytapaa siinä vaiheessa, Kettu komppaa
Shame-taitto_b.indd 44 14.1.2021 15.32. Brittipunkin kunniakasta perinnettä on viime vuosina jatkanut ilahduttava määrä uusia yhtyeitä. Yhtye on tiedostanut tilanteen ja on asiasta pahoillaan. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Mirko Siikaluoma Kuvat: Sam Gregg Kaiken kiireen keskellä Shamen jäsenillä ei ole ollut aikaa kuin sopeutua uuteen elämään. Se on saattanut näkyä ulkopuoliselle huonona käytöksenä. Joukkoja johtaa toisen albuminsa juuri julkaissut TERVEISET BREXIT-RAJAN TAKAA SHAME
Human, For A Minute erottuu kokonaisuudesta kuin voikukka asfalttiviidakossa ja tarjoaa muuten aggressiivisella levyllä hengähdystauon intensiivisen Snow Dayn ja levyn loppurutistuksen välillä. Eletään vuoden 2018 Flow-festivaalia ja hikinen, huutava mies on Charlie Steen, Shamen 20-vuotias laulaja. Lontoolainen Shame julkaisi tammikuussa 2018 ensimmäisen albuminsa Songs Of Praise, joka vei post punk -yhtyeen heti kiertämään loppuunmyydyille klubeille ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. – Suunnan löytäminen aiheutti vähän tuskaa, aivan niin kuin hampaan puhkeaminen, mutta se oli vain luonnollista. Hallitun kaoottinen keikka jäi varmasti monen mieleen, myös allekirjoittaneen muistiin ikuistuneen kohtauksen muodossa. päivä. – Tuottajamme James Ford kuuli sen ja sanoi, että ”tuo on paskaa ja teidän täytyy muuttaa se täysin”. Shame kirjoitti uusia kappaleita pitkin vuotta 2019 ja suuntasi studioon muun muassa Arctic Monkeysia ja Foalsia tuottaneen James Fordin kanssa. Vertailukohtia Shameen voisi vetää muun muassa Televisionista, Talking Headsista sekä bändin aikalaisista Fontaines D.C.:stä. PINKKI RAUHOITTAA Drunk Tank Pink on saanut nimensä purkkapallon pinkistä väristä, jonka tarkoitus on alitajuntaisesti rauhoittaa henkilöä. Kriitikkojen rakastama debyytti nosti keski-iältään juuri ja juuri kaksikymppisen viisikon brittilehti Guardianin kanteen. Steenin lisäksi videohaastatteluun osallistuu oman ruutunsa välityksellä myös Shamen rumpali Charlie Forbes. UUPUMUS KUSIPÄISTÄÄ Jos Drunk Tank Pink olisi ihminen, sitä voisi pitää kulmiaan kurtistelevana, oikukkaana ja sarkastisena perienglantilaisena ”ladinä”, mutta albumin b-puolen aloittavalla Human, For A Minutella Shame paljastaa hetken ajan haavoittuvan puolensa. Yksi levyn teemoista on oppia olemaan itsekseen, mikä on aika luonnollinen osa sitä aikaa elämässä, mikä korostui meillä etenkin palatessa kiertue-elämän häiriöiden ja hälinän keskeltä kotiin, Steen pohdiskelee. Drunk Tank Pink jatkaa debyytin tarinaa nuoruuden turbulensseista ja kasvusta, johon suosio on jättänyt oman jälkensä. Pikakelaus joulukuuhun 2020. – Drunk Tank Pinkin kirjoittaminen alkoi hyvin nopeasti sen jälkeen kun olimme julkaisseet Songs Of Praisen. HAMPAAT PUHKEAVAT Parin vuoden takainen Songs Of Praise kuvasti Shamen kehitystä bändin synnystä nousuun parrasvaloihin, kuten debyyttialbumeilla on usein tapana. Aggressiivinen myös kuvaa Shamen musiikkia monilla tavoilla. Termin taustalla on psykologinen havainto, että purkkapallon väriseen putkaan heitetyt aggressiiviset humalaiset rauhoittuvat kuin silmissä. Kun Shame oli päässyt kotiutumaan debyytin ahkeralta kiertuesykliltä, viisikko antoi itselleen kuukauden tai parin loman saadakseen edes jonkinlaisen järjen häivän takaisin elämäänsä. Teimme työtä käskettyä, hidastimme biisiä huomattavasti ja nyt se on vähän kliseinen, mutta minä ainakin tykkään siitä, rumpali Forbes kuvailee. Opimme, että emme oikein osaa kirjoittaa musiikkia tien päällä, Steen kuvailee debyytin jälkeisiä opetuksia. Vaikka lontoolaiset eivät usein hyökkää päälle futishuligaanilauman tavoin, aggressio ja siitä kumpuava energia elävät Shamen musiikissa rivien välissä, riitasointuisesti kiljuvissa kitaroissa ja Steenin nuorta Johnny Rottenia muistuttavassa lakonisessa ilmaisussa, jota sana ”laulaminen” ei täysin pysty kuvaamaan. ”Tienasimme kannuksemme kiertämällä ahkerasti – on sääli, että sellainen ei ole enää mahdollista.” Shame-taitto_b.indd 45 14.1.2021 15.32. Osansa Shamen levottomuudessa on bändin yhä varsin nuorella iällä, tälläkin hetkellä yhtyeen ikähaarukka on vasta 22– 23 vuotta. – Uskon, että olen nähnyt Steenin sanovan ”Shame, shame, shame” -sloganimme lavalla varmaan tuhat kertaa, Forbes nauraa verkkokalvoille elävästi piirtyneelle tilanteelle. – Albumille tallentui se, mitä koimme parikymppisinä kiertueilta palaamisesta, pysähtymisestä ja bändin erottamisesta muusta elämästämme. Kun Shame saapui ensimmäiselle visiitilleen Suomeen Flow’hon saman vuoden elokuussa, vastassa oli teltallinen nälkäisiä faneja. Voisi helposti kuvitella, että debyyttiä seurannut menestys olisi aiheuttanut paineita nuoren yhtyeen toiselle albumille Drunk Tank Pink, joka näki päivänvalon tammikuun 15. Kyseinen kappale syntyi bändin mukaan jo ennen debyyttialbumin julkaisua, mutta muutti muotoaan todella radikaalisti Drunk Tank Pinkin luomisprosessissa. Kotioloissa Steen pitää paitansa yllään, mutta täyteen ahdetun festariteltan tunnelmat ovat muutenkin hyvin kaukana todellisuudesta. 44 SOUNDI SOUNDI 45 ”S hame, Shame, Shame – that’s our name”, kuuluttaa paidaton puvunhousuihin pukeutunut nuorukainen hurmokselliselle yleisölle. Päätimme lopulta tehdä asiat niin kuin aiemmin, että jos kirjoitimme jotain, josta voimme olla ylpeitä, niin sillä mennään, kiertueiden jälkeen kuukaudeksi Kuubaan kadonnut Steen selvittää
Olen ollut toisinaan mulkku joillekin kavereilleni, koska olen ollut oikukas uupumisesta, Steen tunnustaa sävyyn, jossa on kuultavissa menneiden morkkisten oppirahoja. Katse on lujasti tulevaisuudessa ja nälkä on kova. Lopulta kaikki muut olivat lähteneet lavalta ja jäin yksin rumpusetin taakse seuraamaan tätä välikohtausta. 46 SOUNDI SOUNDI PB 46 SOUNDI Jättikö debyytin menestys jälkeensä krapulaa tai muuttiko se bändin jäseniä ihmisinä. BREXITIN HAASTEET Alkanut vuosi tuo brittien elämään uusia tuulia, erityisesti vastatuulta mantereelta päin. Tienasimme kannuksemme kiertämällä ahkerasti ja olimme välillä isompia Ranskassa kuin kotimaassamme – on sääli, että sellainen ei ole enää mahdollista, Forbes harmittelee. Bändi on käyttänyt kiertueilta jääneen ajan muun muassa videoiden tekemiseen. – Olen ehkä välillä ollut vähän enemmän kusipää ihmisiä kohtaan, koska olen ollut väsynyt tai uupunut tullessani takaisin Lontooseen vapaapäivinä. Pian välienselvittelyyn liittyi kolmas naishenkilö. Rokoteuutisten herättämä toivo saattoi olla siis ennenaikaista. Uudenvuodenyönä lihaksi tulleen brexitin viisumija työlupavaatimukset hankaloittavat nuorten yhtyeiden kiertämistä Britanniasta Eurooppaan ja myös toiseen suuntaan. Näin kävi takavuosina, kun bändi heitti keikan kotopuolessa Lontoossa rumpalin tuttujen omistamassa baarissa, jossa Forbes itse on työskennellyt nuoresta saakka. Odottelu on antanut meille mahdollisuuden aloittaa uuden aikakauden puhtaalta pöydältä. Tässä on voinut vain tehdä paljon töitä sen sijaan, että olisimme jossitelleet, mitä olisi voinut tapahtua – koska niin ei käynyt, Steen sanoo nauraen kuivasti. – Pienemmillä bändeillä ei varmasti ole jatkossa mahdollisuutta lähteä Eurooppaan, ellei heillä ole tarpeeksi kahisevaa pelkästään viisumien hankkimiseen eri maihin. Nuorukaiset suostuivat tarjoukseen. Rumpali Forbesia turhauttaa, mutta keulakuva Steen näkee synkässä asiassa myös positiivisen puolen. – Kun keikoille taas pääsee, haluamme palata isompana kuin aiemmin. Euroopassa kiertämisellä on ollut tärkeä paikka Shamen jäsenten sydämissä jo ennen bändin läpimurtoa. VELANMAKSUA Joskus meininki Shamen keikoilla äityy vaaralliseksi. – Vähän helpotusta on antanut se, että olemme pystyneet tekemään musiikkivideoita ja seitsemän biisin mittaisen livetaltioinnin uusista biiseistä. Se oli mielenkiintoista ja tavallaan hauskaa, Forbes tarinoi. UKja eurooppalaisbändeille aiheutuvia vaikeuksia ja ilmestyviä porsaanreikiä ei voi uskoa todeksi – pelkästään jo päästäkseen mantereelle, Forbes purkaa tuntojaan. Omistajat ehdottivat, että voisin saada velkani kuitattua soittamalla keikan siellä, Forbes muistelee. Keikalla ”joku hullu nainen” alkoi haastaa riitaa ja tapella bändin kitaristin tyttöystävän kanssa. – Seuraavaksi Eddien (Green, kitaristi) ja minun isäni tappelivat yhdessä jotain äijää vastaan samalla, kun soitimme setin viimeistä biisiä. Steenin mielestä kaiken kiireen keskellä ei ole ollut aikaa muuttua, ainoastaan sopeutua uuteen elämään. Jos ei ole pätäkkää, niin se vaihtoehto on poissa, Forbes jatkaa. Shame ei halua jossitella viime vuoden poikkeuksellisista oloista. Se tekee brexitistä vielä katkeramman palan purtavaksi. Ei tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, että tilanne suomeksi sanottuna vituttaa Shamen kaltaisen nousevan bändin jäseniä. ODOTTELUN VUOSI Shame tunnetaan lavalla raivokkaasta joka paikkaan kimpoilevasta energiastaan, joten vuoden 2020 jäljiltä bändillä on varmasti paljon purkamatonta vimmaa tulevan varalta. Rumpali ei varo sanojaan siitä, kuinka turhauttava brexit on musiikkialan kannalta. Keikoille takaisin pääsyn aikataulu näytti briteissä joulukuun alussa paljon valoisammalta, mutta vain pari viikkoa haastattelun jälkeen Britannia sulkeutui entisestään koronaviruksen aiempaa aggressiivisemmin tarttuvan niin sanotun ”brittimuunnoksen” ilmestyttyä. Shame-taitto_b.indd 46 14.1.2021 15.32. Sitten bändin jäsenet yksitellen liittyivät siihen tappeluun. Se on parempi kuin se, että levy olisi ollut jo kuukausia ulkona ennen keikoille pääsyä, Forbes puhuu optimistisesti. – En ollut maksanut vuokraa viiteen kuukauteen ja vuokranantajieni mitta alkoi olla täynnä kanssani, koska Songs Of Praise ei ollut vielä ulkona ja minulla ei ollut silloin vielä Shame-rahoja. Hän oli tuolloin korviaan myöten veloissa baarin omistajille, jotka olivat myös hänen vuokranantajiaan. – Nyt kun eroamme EU:sta, Euroopassa kiertäminen muuttuu ihan helvetiksi. – Me hyödyimme todella paljon siitä, että pystyimme kiertämään Euroopassa alusta alkaen
Ajatonta elektronista tuoreutta K u v a: La ss e H o il e Steven Wilson -taitto.indd 47 14.1.2021 15.36. Tuore albumi The Future Bites tekee taas uuden aluevaltauksen, sillä levyllä ei kuulla kitaroita juuri lainkaan. PB SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Timo Isoaho Steven Wilson nousi aikoinaan tunnetuksi progressiivisen rockin pioneerina, mutta reilun kymmenen vuoden mittainen sooloura on kuljettanut Wilsonia moniin muihinkin musiikillisiin suuntiin
George Michaelin kuolema tuntui pahalta. – Kyllä vain. Todella kiinnostavaa... Ja niin halusinkin. hah hah! – Jonkinlaisen kirjan tekeminen tuntui kuitenkin kivalta idealta, ja ryhdyinkin työskentelemään viime keväänä. – Huomasin uutisista, että suomalainen kitaristi Alexi Laiho on menehtynyt. Onneksi studiossa kanssani oli tälläkin kerralla apulaistuottaja David Kosten eli Faultline. Entäpä yhteydenpito Mikael Åkerfeldtin kanssa. En ehkä saisi sanoa näin, mutta olin joinakin päivinä melkein iloinen! Tajusin nimittäin sen, että minulla on viimeinkin aikaa tehdä kaikenlaisia kunnostustöitä esimerkiksi kotitalossani. Kenen muusikon kuolema on ravistellut sinua kovimmin. – Kyllä vain. mielenkiintoiselta. – Minulle Prince oli melkein kuin yliihminen. Oletko viime aikoina ollut yhteydessä Jussi Lehtisaloon. – Olen kokenut kappaleiden kirjoittamisen aina haastavaksi. Kuka siitä voisi olla edes kiinnostunut. En tuntenut hänen musiikkiaan, mutta valtava määrä vaikutusvaltaisia artisteja näyttää muistelevan hänen saavutuksiaan. S yystä tai toisesta kuolema nousee puheeksi välittömästi, kun Steven Wilson vastaa puheluun kotonaan Lontoon liepeillä sijaitsevassa Hemel Hempsteadissa. Pystytin nimittäin Bandcamp-sivuston Porcupine Tree -yhtyeelleni, ja aloin julkaista sitä kautta muun muassa vanhoja livenauhoituksia. – Osut naulan kantaan, sillä tämä ”ajattomuus” tai vähintään tuoreus oli ehdoton tavoitteeni. Jussi on ehdottomasti eräs hienoimmista ja kovimmista tietämistäni musiikkinörteistä – ja varmaankin kaikista ahkerin. – Levyllähän ei ole esimerkiksi kitaraa nimeksikään, joten hyppäsin aika tavalla tuntemattomille vesille. – Erään artistin kuolema menee silti ylitse muiden. Kyllä vain. VANHA NORMAALI Siitä puheen ollen: mitä ajattelet pandemiatilanteesta tammikuussa 2021. Mikä Princessä oli hienointa. Jos teemme jonakin päivänä kakkoslevyn, haluamme työskennellä täsmälleen samalla tavalla – kasvotusten, ilman mitään isompia ennakkosuunnitelmia. Jos ensimmäinen soololevyni Insurgentes (2008) innoittui esimerkiksi post punkista ja shoegazesta ja The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) (2013) tarjosi ”konseptuaalista progressiivista taiderockia”, niin nyt viskasin kaikenlaisen nostalgian romukoppaan, ja päätin tehdä ”tältä hetkeltä soundaavan” albumin. Olemme tunteneet toisemme 90-luvulla asti, ja luotamme toisiimme täydellisesti. Kun olin teini-ikäinen, huoneeni seinät olivat täynnä Princen julisteita, ja hän on ollut niistä ajoista asti ehdoton sankarini. – Toivon mukaan opus ilmestyy viimeistään ensi syksyn aikana! Tekemistä on siis riittänyt, vaikka kiertueet ovatkin peruuntuneet. Mutta tällä hetkellä ei näytä kovin vahvasti siltä, että Mikael pääsisi matkustamaan luokseni. Lisäksi viime kevät ja kesä olivat säätilan puolesta hyviä jopa täällä saarivaltakunnassa, ja ulkoilin paljon perheeni kanssa. Hän oli suorastaan naurettavan lahjakas soittaja ja säveltäjä. Yksi luku käsittelee esimerkiksi minua ja musiikkini diggareita, monenlaisista erilaisista kulmista katsottuna. – Uuden albumin teemat liittyvät hyvin vahvasti brändeihin – onhan levyn virallinen nimikin THE FUTURE BITES™ – sekä nykyiseen kulutuskulttuuriin ja vaikkapa sosiaaliseen me diaan, aloittaa Wilson. The Future Bitesista tehtiin myös yksi uniikki kopio, joka myytiin kymmenellä tuhannella punnalla viime vuoden Black Friday -päivän tuoksinassa. Saimme nimittäin levyn oikeudet itsellemme Roadrunner Recordsilta, ja jonkinlaisen uuden spesiaalipainoksen tekeminen houkuttaa kovasti. Eikö kymmenen vuotta pian täyttävä Storm Corrosionin debyyttialbumi kaipaa jo seuraajaa. Tunsitko sinä Alexin. Mutta täytyy sanoa, että tämä pandemian toinen aalto tuntuu paljon raskaammalta... – Myös musiikin suhteen tapahtui. Onneksi jokunen kollega on edelleen hengissäkin. – Mikael on Jussi vastakohta siinä mielessä, että hän on helvetin laiska kaveri, nauraa Wilson. Olen toki hyödyntänyt esimerkiksi syntetisaattoreita aikaisemmillakin julkaisuilla, mutta tällä kerralla hyppäsin aivan uudella intensiteetillä elektronisen musiikin äärelle. – Mutta olet oikeassa: Storm Corrosion -projektimme ensilevy lähestyy kymmenen vuoden rajapyykkiä, ja saatamme hyvinkin julkaista albumista jonkinlaisen juhlapainoksen. Aika hyvinkin. niin, musiikista, mutta valitsemani näkökulmat ovat toivon mukaan mielen kiintoisia. Englanti kouristelee surkean sään armoilla, ja rajoituksia tulee päivä päivältä enemmän. ”Kun rima on noussut kohta kolmen vuosikymmenen ajan, se alkaa olla aika hemmetin korkealla.” 48 SOUNDI Steven Wilson -taitto.indd 48 14.1.2021 15.36. Pitkäsoiton äärellä korviin pistää erityisesti se, ettei se tunnu millään tavalla kumartavan kohti menneitä vuosia – ja tämä on sinun kohdallasi melko harvinaista. Retkeilimme lähiseuduilla ja teimme kaikenlaista hienoa. Millaista uudenlaisten biisien kirjoittaminen oli. – Otan osaa! Hemmetti sentään, elämme paskamaisia aikoja. David Bowien ja Scott Walkerin poismenot olivat erittäin kovia iskuja. Tai ainakin siirtyneet. Olisin ihan helvetin valmis palaamaan siihen vanhaan normaaliin! ELEKTRONISEN MUSIIKIN ÄÄRELLE Siirrytäänpä sitten juuri ilmestyneen The Future Bites -albumin maailmaan. Viime kuukausien aikana faneilta tullut palaute on ollut todella kiitollista. Ei tunnu olevan sellaista kuukautta – tai no, joskus viikkoa – ettei Circleltä tai joltakin muulta Jussin kokoonpanolta tulisi jotakin julkaisua. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sen vaikeammaksi homma tuntuu muuttuvan, sillä oma rima nousee ylemmäs ja ylemmäs... – Odotahan... Minulla on hieno suhde faneihin, ja heidän joukostaan löytyy valtavan erilaisia ihmisiä. – Kirjoitin varmaan kolmekymmentä kappaletta, joista levylle päätyi yhdeksän teosta. Moni kustantaja on kysynyt minulta omaelämäkertaa, mutta en halua tehdä sellaista ainakaan vielä. Mistä tässä oli kysymys. Meillä ei ollut aavistustakaan, mitä aiomme tehdä, mutta hiljalleen materiaalia alkoi syntyä. En ole koskaan ollut mikään villi rocktähti, vaan minun tarinani on lyhykäisyydessään seuraava: pieni poika kiinnostuu populaarimusiikista ja päätyy tekemään populaari musiikkia. Ja kun rima on noussut kohta kolmen vuosikymmenen ajan, se alkaa olla aika hemmetin korkealla. Jotkut ovat esimerkiksi armottomia metallifaneja ja toiset taas diggaavat rauhallisesta, unenomaisesta popmusiikista, mutta jostakin syystä minun musiikkini kelpaa heille kaikille, hämmästelee Wilson. Viime vuonna taas menehtyi Talk Talkin Mark Hollis, ja hän oli eräs suurimmista musiikillisista sankareistani, sanoo Wilson. Nimittäin kun Prince menehtyi, se tuntui käsittämättömän pahalta, sillä hän oli kuitenkin vasta 57-vuotias. – Aloitin myös kirjan kirjoittamisen. – Kun maailma alkoi sulkeutua viime keväänä, se tuntui aluksi... Se tulee kertomaan minusta ja.... – Kun aloimme aikoinaan kasata Storm Corrosion -albumia, Mikael tuli luokseni ja istahdimme kotistudioni miksauspöydän äärelle. On totta kai pelottavaa siirtyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta samalla se on äärimmäisen piristävää ja inspiroivaa
– Jos mietin onnistuneimpia remiksauksiani, niin ne liittyvät albumeihin, joiden soundi on selvästi parantunut alkuperäiseen nähden – siis ainakin minun mielestäni. Ostin originaalin The Seeds Of Loven sen julkaisupäivänä 1989, ja se on edelleenkin eräs kaikkien aikojen suosikkilevyistäni. Äläkä käsitä väärin: rakastan Black Sabbathia, mutta omalta kohdaltani työskentelymahdollisuudet eivät olleet tällä kerralla kovin kaksiset. 4 -levyn 50-vuotispainokseen. – Hah hah! En miettinyt tätä vaihto ehtoa. – Sitten jos taas ajattelen mieltymyksiäni musiikkifanina, niin yksi kovimmista jutuista on ollut Tears For Fearsin The Seeds Of Love -levyn remiksaaminen. Täytyykin kysyä, että harkitsitko tämän yhden kopion osta mista osaksi omaa kokoelmaasi. Ensimmäiset työsi olivat kuitenkin King Crimsonin Red, In The Court Of The Crimson King, Lizard ja In The Wake Of Poseidon. – Ainakin Princen, Talk Talkin ja Kate Bushin materiaaliin olisi valtavan kiva kajota. Olisit voinut aloittaa kehnomminkin. 4:n uutta painosta. Niin ja Led Zeppelinin... – En ikinä unohda sitä, kun astuin jollakin Porcupine Treen varhaisella pikkukeikalla käytetyn injektioruiskun päälle. – Jos minun pitäisi pelastaa kokoel mastani vain yksi julkaisu, ottaisin mukaani The Hiltonaires With The Tony Mansell Singers kokoonpanon Swingin’ In A Winter Wonderland albu min. Viimeisin remiksausprojekti liittyy Black Sabbathin Vol. SOUNDI 49 K u v a: A n d re w H o b b s Steven Wilson -taitto.indd 49 14.1.2021 16.16. Maalari te kee yhden teoksen, ja se saatetaan sit ten myydä jopa miljoonilla... Mainittakoon myös, että ko ko kauppasumma meni Music Venue Trust säätiölle, joka jakaa avustuksia pienille brittiläisille keikkapaikoille. Keksin sit ten, että valmistan uudesta albumista yhden uniikin kopion, joka sitten myy dään jollekin keräilijälle Black Fridayn aikana. Nyt nämä rahat tulevat toki enemmän kuin tarpeeseen. – Koko homma alkoi aikoinaan siitä, kun remiksasin jotakin vanhoja omia juttujani. Innostuin hommasta, ja sana alkoi levitä, Wilson kertoo. Sel visin onneksi säikähdyksellä! KLASSIKOIDEN UUDET ASUT STEVEN WILSON on ansioitunut viime vuosina tekemällä klassikkoalbumeista uusia stereoja 5.1.-miksauksia. – Nyt täytyy sanoa, että remiksasin tällä kerralla vain jotakin studio outtakes -juttuja, sillä albumin alkuperäiset masternauhat ovat hukkuneet. Esimerkiksi Jethro Tullin Aqualung-levyn originaali äänimaailma oli melko karu, ja remiksaus paransikin levyn soundeja varsin oleellisesti. Menin sairaalaan heti esiinty misen jälkeen, ja minulta otettiin veri kokeita ja tehtiin muitakin testejä. Mitkä levyt haluaisit ehdottomasti remiksata. Ei puhetta kaan, että mikään muu albumi menisi tämän edelle! Koska kiertueelämä jatkuu taas jo nakin päivänä, kysytään vielä yksi sii hen liittyvä asia: koska tapanasi on soittaa avojaloin, mikä on kummalli sin esine, jonka päälle olet astunut est radilla. Vuonna 2009 King Crimsonista alkanut projekti käsittää jo yli 50 albumia, mukana teoksia sellaisilta nimiltä kuin Emerson, Lake & Palmer, XTC, Hawkwind, Marillion, Rush ja Roxy Music. Ehkä sitten jonakin kauniina päivänä! Steven Wilson on kunnostautunut myös miksaamalla uudelleen rockin klassikkoalbumeita. Enpä tiedä... – Kyllä vain, aikamoinen lähtö, naurahtaa Wilson. Mikä ylipäänsä on levykokoelmasi kirkkain helmi. – Lisäksi minua on jo vuosikausien ajan kiehtonut ajatus esimerkiksi siitä, miten maalaustaiteen standardeja voisi tuoda musiikin maailmaan. Tietääkseni albumin osti joku amerikkalainen keräilijä. No, en toki ollut varma, mak saako kukaan levystäni kymppitonnia, mutta niin kuitenkin kävi, eikä se ehti nyt olla myynnissä viittä minuuttia kauempaa. Myös oma levyhyllystösi on valta van laajuinen. Sain sen viisivuotiaana vanhem miltani, ja minulla on levyyn suunnat toman vahva tunneside. jos joku haluaa kuulla seitsemän eri versiota jostakin Snowblindistä, niin mikäpä siinä: ei muuta kuin kauppaan ostamaan Vol
4. Lasten Hautausmaa: IV 10. Kaunis Kuolematon: Syttyköön toinen aurinko 18. Lost Society: No Absolution 14. Neiti Olga SOUNDIN LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT: VUODEN PARHAAT 2020 Maustetytöt nappasi kaksoisvoiton päätymällä sekä kriitikoiden (kts. Amuri 4. Puhelinseksi: Sydänkohtaus tanssilattialla 1. KOTIMAINEN ALBUMI KOTIMAINEN TULOKAS 50 SOUNDI ORANSSI PAZUZU JONI EKMAN LASTEN HAUTAUSMAA MAUSTETYTÖT voittajat-lukijoiden valinnat_taitto_2020_a.indd 50 14.1.2021 15.41. Behm 2. edellinen Soundi) että nyt myös lukijoiden vuosilistan ykköseksi. Upea suoritus! Tosin eroa Viikatteeseen kertyi vaivaiset viisi ääntä – yhteensä kotimaisten albumien sarjassa annettiin lähes 2000 ääntä. Merta 10. 3. Joni Ekman: Sinulle 9. Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi 20. PK Keränen: Serobi Songs 16. Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä Viikate: Rillumarei! Nightwish: Human Nature Mokoma: Ihmis sokkelo Turmion Kätilöt: Global Warning 2. Ensiferum: Thalassic 17. Bad Sauna 5. Luukas Oja: Väritetty todellisuus 19. Lapsuus 7. Ruusut: Kevätuhri 13. Lähiöbotox 6. Smackbound 8. 6. Rosita Luu: Samettisuu 12. Luukas Oja 3. Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi 8. Behm: Draaman kaari viehättää 7. Ulkomaisten sarjassa AC/DC oli täysin ylivoimainen. 5. Radiopuhelimet: Kosminen tiedottomuus 11. Arppa 9. Amuri: Amuri 15. 1
10. 070 Shake ARVONTA VOITTAJAT: 1. Deep Purple: Whoosh! 9. AC/DC: Power Up Lightbox Edition: TIMO HAAPALA, Haukipudas. Ilosaarirock-liput: NEA-MARIA TAURIAINEN, Raksila. Dark Tranquillity: Moment 7. The Weeknd: After Hours 14. Fiona Apple: Fetch The Bolt Cutters 15. Amaranthe: Manifest SOUNDI 51 BRUCE SPRINGSTEEN BLUE ÖYSTER CULT AC/DC BOB DYLAN Prince: Sign O’ The Times – Super Deluxe: EETU NISKANEN, Tampere. Girl In Red 3. 1. 4. Mr. Dire Straits: The Studio Albums 1978–1991: SANTERI HYTÖNEN, Helsinki. Ava Max 7. Dua Lipa: Future Nostalgia 11. Kvelertak: Splid 12. The Struts 5. Sony Musicin LP-paketti: ELINA HAKONEN, Tampere. The Rolling Stones: Goats Head Soup: KONSTA LAPPI, Iisalmi. ULKOMAINEN ALBUMI ULKOMAINEN TULOKAS 6. 3. Bungle: Raging Wrath Of The Easter Bunny Demo 19. The Blinders 4. Voracious Scourge 2. Sólstafir: Endless Twilight Of Codependent Love 10. The Chats 8. Idles: Ultra Mono 20. Ozzy Osbourne: Ordinary Man 13. AC/DC: Power Up Bruce Springsteen: Letter To You Bob Dylan: Rough And Rowdy Ways Blue Öyster Cult: The Symbol Remains Marilyn Manson: We Are Chaos 2. Paradise Lost: Obsidian 17. John Lennon: Gimme Some Truth: JUKKA SETÄLÄ, Pori. Beabadoobee 6. Deftones: Ohms 18. Molchat Doma 9. Onnitt elut voitta jille! Palkin not ovat matka lla! voittajat-lukijoiden valinnat_taitto_2020_a.indd 51 14.1.2021 15.41. Kaisa Rocks -liput: PETTERI ÖSTERLUND, Lempäälä. 5. Svart Box: JONNE SEPPÄNEN, Helsinki. Taylor Swift: Folklore 8. Provinssi-liput: HENRIIKKA KOIVISTO, Kokkola. Lady Gaga: Chromatica 16. Fontaines D.C
Musiikki poukkoilee eteenpäin itsevarmana, luontevana ja karheana triumfina, josta vaara ja läheisyys välittyvät yhdenvertaisina. Onkin vaikea olla kuulematta levyä perinpohjaisena vastalauseena 1990-luvun brittihuuman kulttuuriselle ja poliittiselle perinnölle. Mutta samalla se on aiempaa monipuolisempi. Yhtye on edelleen oma itsensä; kärkäs, arrogantti ja silti helposti omaksuttava. Drunk Tank Pinkin äärellä ymmärrän onneksi uudelleen, miksi vanhat muodot tuntuvat syntyvän Shamen käsittelyssä täysin uusina. Laulujen välissä hän saarnasi siitä, miten ihmisten tulisi kunnioittaa toisiaan. Ehkä koko yhtyekin. Akti oli jonkin kauan sitten keksityn kanavointia. Vertaisten korviin tämän viestin täytyy kuulostaa järisyttävän tärkeältä. Musiikin syntypisteeltä. Hieman myöhemmin luin kuvauksen bändin esiintymisestä Briteissä. En ollutkaan nähnyt mitään ainutkertaista. Muototasolla Drunk Tank Pink on täydellinen purkaus. Ikään kuin Shame haluaisi osoittaa edeltäjilleen, että tämän te meille jätitte, näin me sitä kohtelemme, tältä tämä kaikki tuntuu. Keulahahmo horjui, mölisi, kiihkoili, roikkui lavan reunalla kuin juopunut ristiinnaulittu, ja hyppäsi jo ensi minuuteilla yleisön käsivarsille. Ja helvetti soikoon, aiomme myös pitää hauskaa, olipa se miten vaikeaa hyvänsä. Mutta ilmiasua olennaisemmalta tuntuu se reitti, jota pitkin yhtye on määränpäähänsä kulkenut. Viisikko avaa hykerryttävän virkeitä näkökulmia sekä avainlähteisiinsä että tapoihin, joilla se niitä hyödyntää. Shamen konsertti Flow Festivalilla 2018 oli tällainen elämys. Vaikka yhtye seisoo jättiläisten harteilla, se myös nakertaa jalustaansa. Toisaalla levy rakentaa kutkuttavaa perimälinjaa Fugazin nuhruisuudesta The Strokesin tiivistelmätaiteeseen. Siinä missä Songs Of Praisea voi jälkikäteen pitää sovittelevanakin The Fall -mukaelmana, kerää Drunk Tank Pink noidankehäänsä niin Talking Headsin ja The Clashin haamut kuin Fontaines D.C.:n ja Idlesin kaltaiset aikalaisetkin. T oisinaan musiikki tuntuu syntyvän tässä ja nyt; täysin tyhjästä keskelle jatkuvaa tulemisen tilaa. Sen sijaan että Shame olisi kasvattanut lihasmassaansa volyymilla, vauhdilla ja provokaatiolla, se on päättänyt rikkoa kaavoja: kerätä yhteen yllättäviäkin vaikutteita, sotkea äänimaailmaa, kypsyä ja tajunnanvirtaistua. Tähän tukeutuen, analyyttisyyttä vältellen mutta osoittelua syvällisemmin maailmaan kiinnittyen, Shame kiteyttää orientaationsa. Tämän kaiken se tekee etääntymättä kertaakaan konseptinsa taakse. Raportti puhkaisi illuusioni luettelemalla kaikki samat elkeet ja teot, jotka olivat vaikuttaneet Flow’ssa spontaaneilta. 52 SOUNDI Shame Drunk Tank Pink Dead Oceans K u v a: Sa m G re gg ”Vaikka yhtye seisoo jättiläisten harteilla, se myös nakertaa jalustaansa.” Levyarvostelut 1_21.indd 52 14.1.2021 19.00. Se on Songs Of Praise -esikoista (2018) runnellumpi, omakohtaisempi ja kaoottisempi äänite – ja sitä myöten parempi levy. HANNU LINKOLA HHHH Levyarviot > ...musiikki poukkoilee eteenpäin itsevarmana, luontevana ja karheana triumfina... Niin jäljitettäviä kuin ilmaisun osatekijät ovatkin, on ahnaan soinnin ytimessä orkesterin oma, kollektiivisuutta huokuva henki, jossa yhdistyvät ideologioiden petollisuuteen kyllästynyt altavastaajuus, päihteisiin hirtetty eskapismi ja itsensä äärelle seisahtaneiden nuorten hahmoton ahdistus. Drunk Tank Pinkin abstrakteissa iskulauseissa ja särjetyissä muodoissa kuvastuvat ajankuvallinen harhaisuus ja yleinen sekasorron tunne, jotka ruokkivat tarvetta sekä kyseenalaistaa kaikki että pitää kiinni edes jostakin. Tietenkään. Yhtyeen kulmikkaassa post-punkissa oli alkuräjähdyksellistä, olosuhteista piittaamatonta uhoa, joka tiivistyi laulaja Charlie Steeniin. Levyhyllyvetoiseksi yhtye ei kuitenkaan lauhdu
Joka tapauksessa se täydentää hienosti trilogian, joka on ilmestynyt verkkaisesti ja mielenkiintoisissa vaiheissa tekijänsä elämää. Tuore levy sisältää Williamsin lockdownin inspiroimat henkilökohtaisimmat ja riipivimmät tekstit ja Fearnsin rujoimmat, The Stranglersin parhaista tekeleistä muistuttavat bassot. Vastaavan julkaisutulvan jälkeen artistin tai bändin tuotannon taso usein laskee, mutta niin ei ole käynyt Modseille. McCartneysta puhuttaessa voitaisiin käyttää vaikka sellaista määrettä kuin rutinoitunut alansa mestari – sanat ”yllätyksellisyys” ja ”rohkeus” eivät yleensä tule mieleen kun hänen musiikkiaan kuvataan. Toki eräs maailman tunnetuimmista lauluäänistä on helppo tunnistaa, mutta monet musiikilliset ratkaisut lyövät pitkäaikaisen kuuntelijankin ällikällä. Spare Ribs on Modsien kuudes studioalbumi kahdeksan vuoden aikana. Seuraavassa laulussa Find My Way McCartney ottaa esiin ei salaisen mutta yllättävän aseensa falsetin, jota hän käyttää levyllä paljon. Nottinghamissa vuonna 2007 aloittaneen Sleaford Modsin tie huipulle alkoi viidennellä omakustanne-cd-r:llä Wank (2012), jolla paksuja biittejä tehtaileva tuottaja Andrew Fearn astui remmiin, syrjäyttäen pian äänittäjä Simon Parfrementin Modsien toisena virallisena jäsenenä. Lauluääni ei juurikaan saa sijaa avausraidalla Long Tailed Winter Bird, jossa ääni toistaa samoja kysymyksiä yksinkertaisen ja tehokkaan riffin päälle. Rennosti kaljapullo kädessä nyökyttelevä Fearn vaikuttaa keikoilla vain hepulta, joka painaa biisien alussa ja lopussa nappia ja todennäköisesti vastaa backlinen roudauksesta, mutta ilman hänen tylysti potkivia taustojaan runoilija Jason Williams olisi edelleen samplejen päälle puhelaulava stand up -koomikko. Niiden lisäksi on singleistä ja harvinaisuuksista koostettu tuplakokoelma All That Glue (2020). Sleaford Mods Spare Ribs Rough Trade Nyt on ajauduttu sellaiseen pisteeseen, että Mr. Karismaa ja kirpeää yhteiskunnallista sanomaa Williamsilta ei kyllä puutu. Osa Wankin kappaleista kuultiin paranneltuina versioina virallisella esikoisalbumilla Austerity Dogs (2013). Nyt 40 vuotta myöhemmin Maccan pitkäaikainen kiertuekokoonpako ei tiettävästi ole hajonnut, mutta koska miehellä on taas ollut aikaa puuhailla kotistudiossa, on syntynyt todennäköisesti viimeinen osa levysarjasta, jolla hän soittaa kaiken itse. Jos McCartney III jää Sir Paulin testamentiksi, hän poistuu kuvioista voittajana, mikä pitkän elämäntyön jälkeen olisikin paikallaan. Abbey Roadin mahtavuuden jälkeen kotikutoinen albumi McCartney tuntui pettymykseltä, mutta sen arvostus on noussut vuosikymmenten myötä. Molemmat duon jäsenet ovat nykyisen punkin ja rapin kasvattaman sukupolven silmissä samastumiskelpoisia ja katu-uskottavia. Vanhan Paulin ystäville on mukana myös helpommin tunnistettavaa miestä, sekin tuoreen oloista ja vailla pakonomaisuutta. Amyl And The Sniffersin vokalisti Amy Taylor piristää Hard-Fin työläisklassikko Hard To Beatin kitarariffiä nerokkaasti lainaavaa Nudge It -biisiä muutamalla säkeellä. JARI MÄKELÄ HHHH ...musiikki poukkoilee eteenpäin itsevarmana, luontevana ja karheana triumfina... Seuraavakin sukupolvi esittäytyy: Modseja esikuvanaan pitävä Billy Nomates vierailee Mork n Mindy -singlellä. SOUNDI 53 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin K u v a: A la sd ai r M cL el la n K u v a: M ar y M cC ar tn ey Paul McCartney McCartney III Capitol Paul McCartney aloitti soolouransa The Beatlesin hajottua vuonna 1970. Levy loppuu maltillisesti ajankohtaisiin tunnelmiin kappaleessaa When Winter Comes: positiivista, akustisvoittoista mutta ei imelää. Kymmenen vuotta myöhemmin miehen Wings-yhtye oli hajonnut ja vuorossa oli yllättäviäkin elektronisia kokeiluja sisältänyt McCartney II. Levyn keskeisin teos lienee Deep Deep Feeling, jossa Macca heittää peliin monia temppuja, kuten itsensä kanssa vastamelodian laulamisen, kitaran, koskettimet ja falsettilaulun. Tästä levystä puhuttaessa nekin voi ottaa käyttöön. Esitys kuulostaa perustaltaan yksinkertaiselta, mutta kasvaa hypnoottiseksi ja pitää otteessaan koko pitkän kestonsa ajan. Vielä on aikaista sanoa, onko Spare Ribs elektronisen punkduon paras levy, mutta se on joka tapauksessa erinomaisen linjakas ja uusiakin ulottuvuuksia Modsien pelkistettyyn ilmaisuun lisäävä albumi. Oizon Flat Beatista musiikilliset juurensa juontava Sleaford Mods on kenties maailman merkittävin rockyhtye. ANTTI MARTTINEN HHHH Levyarvostelut 1_21.indd 53 15.1.2021 13.36. Millaista musiikkia on tarjolla mieheltä, joka ylitti When I’m 64 -rajankin jo neljätoista vuotta sitten
Evermore on edeltäjäänsäkin parempi levy. On kuin hän olisi löytänyt kotiin. Waves on kypsä hedelmä, ja kunhan sen kappaleita päästään kunnolla esittämään elävälle yleisölle, on soolouralla näköpiirissä vain avoimia ovia. Näistä lähtökohdista liikutaan nykyaikaisen radiopopin suuntaan. 54 SOUNDI Suad Waves Svart The Call -ep:stä (2017) vierähti pitkä tovi. Debyytillä kuullaan toiveiden mukaisesti vain upeita iskusävelmiä ja tasapainottavia albumiraitoja. NIKO PELTONEN HHHH Levyarviot > ...ulottuvilla olevan työkalupakin suppeus alkaa kuitenkin vaivata... Bändi koostuu kovista tekijöistä ja soundi on tummasävyinen, miellyttävän lämmin sekä luonnollinen. Kesällä ilmestynyt Folklore esitteli ”Teukan” ihastuneelle musiikkimaailmalle amerikkalaiseen traditioon ja romantiikkaan kaivautuvana laulaja-lauluntekijänä. Lähes myyttiselle tasolle kohoavat löydetyn ja kadotetun rakkauden tarinat vetivät vastustamattomasti puoleensa. Champagne Problems on kuin laadukasta amerikkalaista novellistiikkaa, Haim-yhtyeen tukema No Body, No Crime kuin laatujännärisarjan synopsis. Laulun soveliaan persoonallinen ote yhdistettynä henkilökohtaisilta vaikuttaviin, selittelemättömiin lyriikoihin ja tyylikkääseen bändisoittoon olisi valtti ilman vahvoja biisejäkin. Musiikki kumpuaa Buckinghamin ja Nicksin Fleetwood Macista, 80ja 90-lukujen Bruce Springsteenistä ja Coldplayn pianovetoisesta paatoksesta. Vaikkei täyspitkän albumikokonaisuuden aikaansaamisella olekaan enää ehdotonta merkitystä, on mainiota että Suad vastasi joka tapauksessa korkeiksi kasautuneisiin odotuksiin harkitulla esikoislevyllä, joka ei kuulosta teennäiseltä kehykseltä irrallisille, tarttuville täsmäsingleille. White Lies olisi ollut täydellinen aloitus levylle, yhtä lailla se silti sopii päätösbiisiksi. Laulajan ääni sulautuu siihen täydellisesti menettämättä kuitenkaan särmäänsä. Toivottavasti Taylor Swift kulkee nyt aloittamaansa tietä vielä pitkän ja antoisan matkan. Suadin ilmaisuun kuuluu tietynlaista koruttomuutta, jota voisi luonnehtia jopa suomalaishenkiseksi. Tällaiset kappaleet voi huoletta liittää suureen amerikkalaiseen laulukirjaan Springsteen-helmien rinnalle. Toki näistä Taylor Swiftin viimeisimmistä se ensimmäinen, Lover, tuntuu jo aivan eri maailmanajalta. Lauluja vain tuli ja tuli. Yhdeksän kappaleen mittaisen Wavesin varsinainen uutuusarvo on siinä, että se todistaa monessa mukana pyörineen laulajan olevan hieno biisintekijä ja näkemyksellinen artisti albumimitassakin. Dessner ja levyn muut apuvoimat rakentavat entistä varmaotteisempaa modernia folkpop-maisemaa vahvojen laulujen taustalle. Roolinvaihto oli itsessään yllättävä, mutta vielä yllättävämpää oli, ettei sen uskottavuutta tarvinnut lainkaan epäillä. Sen jälkeen ilmestyneet biisit White Lies ja The Door sekä vielä tuoreemmat Faces ja Sleep The Nights ehtivät jo lyödä Suadiin singleartistin leimaa terävyydellään. Pikemminkin levyn ensikuuntelusta asti tuntui selvältä, että juuri jotakin tällaista kohtihan Swift oli aina hakeutunutkin. Sen jälkeen Swiftin taiteilijuutta on kohdannut poikkeuksellinen murros. Seuraavasta yllätysalbumistaan, vain noin viiden kuukauden kuluttua ilmestyneestä Evermoresta, Swift onkin puhunut kuvaavin sanankääntein. Yhtenäinen levy ei juuri sisällä ep:n Road-raidalta tuttua kokeilevuutta ja aiemmin suuremmassa roolissa viihtyneet elektroniset vaikutteet on suodatettu minimiin. EERO KETTUNEN HHHH Taylor Swift Evermore Republic Popmusiikin perinteisen albumisyklin murtuminen maustettuna kulkutautiajalla voi aiheuttaa tällaistakin: eräs maailman suurimmista tähdistä julkaisee 16 kuukauden sijaan kolme pitkänpuoleista albumia. Swiftistä on sitä paitsi kuoriutunut loistava sanoittaja. Waves asettuu omaan luokkaansa verrattuna sekä geneeriseen listapoppiin että taidokkaasti tehtyyn, mutta ennen pitkää unohtuvaan suomi-indieen, mikä oli vielä The Callille vaarallisen läheinen lokero. Jää vaikutelma artistista, joka on kulkenut vasta löytämässään metsässä jo sen aikaa, että tuntee polut, mutta jaksaa edelleen innostua uusien löytämisestä. Lahjakas, sympaattinen poppari lyöttäytyi yhteistyöhön amerikkalaisen metsuritakkimöhistelyn keskeisten nimien, ennen muuta The Nationalin Aaron Dessnerin, kanssa. Sen kuulee. K u v a: B et h G ar ra b ra n t K u v a: R ik u P ih la n to Levyarvostelut 1_21.indd 54 15.1.2021 13.36
Esimerkiksi Niemi-kappaleen haitarisooloa kuunnellessaan sitä alkaa aavistella, että asianosaiset saattavat olla myös hyvällä huumorilla matkassa. Täysillä tässä mennään vailla mitään häpyä, ja se lienee tarkoituskin. Tiedän että tälle ilmaisulle on vankka kannattajakuntansa, mutta täytyy olLevyarvostelut 1_21.indd 55 14.1.2021 19.01. Ei tämä ehkä sittenkään ole rämpyttäjien musiikkia. MIKKO MERILINNA HH Blackfield For The Music Warner Blackfield on yhtye, joka King Crimsonin lailla kootaan kasaan niinä hetkinä, kun sen musiikkia tarvitaan. Lisäksi Dion Holy Diveria muistuttava Sail The Darkness ja mötleycrüemainen Come On Over tuntuvat kasarille jämähtäneeltä kierrätykseltä. Tommi Laine on hionut suurenmoisen satsin erittäin coolia kitaramusiikkia, jota Hot Heros -duo lämmittää ja särmittää Ville Rauhalan melodisesti tahdittavan ja pehmeästi tassuttelevan kontrabasson ja Sami Sippolan lempeän ja verevän saksofonin soinnuin. Lehtisalon Mika Taanilan kanssa tuottaman albumin elektroniseksi rockiksi luokiteltava musiikki on kuin Bowien ja Frippin 70ja 80-luvun vaihteen progressiivisen popin moderni sukulaispoika. Projektin vetovastuu vaikuttaa yhä enemmän siirtyneen Geffenille, mikä kuuluu For The Music -pitkäsoitolla. Ward Think Of Spring AntiM. Musiikillisesti Wilson on aiemmin luottanut pääosin perinteisiin bändi-instrumentteihin sekä taiturimaisiin, laajoihin musiikillisiin kaariin. Välillä yhtye saavuttaa sellaisen överiksi vetämisen tason, että ihmetyksen sijaan alkaa naurattaa – ja ilohan on positiivinen tunne. Introvertti ja asiaankuuluvan vässykkämäinen laulu istuu melankoliseen balladimoodiin hyvin. Kokoelmamaisen toteutuksen sijaan Michael Schenker Groupista toivoisi silti varsinaista bändiä. Levyä kuvaavampi nimi voisi olla Michael Schenker Project. Toivottavasti Lehtisalo nähdään oikeasti linnan jatkoilla tänä vuonna. Hersyvissä metakommenteissa Lehtisalon porilainen hanu kommentoi äänimaisemaa kuin Pulkkinen-sarjan taparikollinen tai ohjaaja Visa Mäkisen luottonäyttelijä Matti Mäntylä pienessä sievässä. Sulavasti soinnutteleva ja komppaava kitara antaa suopeasti sijaa fonisooloille ja rinta rinnan skulatuille menomelodioille. Jouhevat harmoniat ja melodialinjat henkivät sekä menneen maailman eleganssia että jotakin ajatonta. Joka kappaleeseen löytyy oma tehoniksinsä upeista lounge-tyylitelmistä pikkustudioiden kaikukammioissa muinoin syntyneisiin soundeihin. Akustisilla kitaroilla piirretyt kehykset tuntuvat aluksi kiehtovilta. Erityisesti tämän tuo esiin The Future Bites -levyn ensilohkaisu Personal Shopper, useita Wilsonin omia raja-aitoja rikkova kappale. Indie-folkin vakionaamareihin jo 20 vuoden ajan kuulunut laulaja-lauluntekijä on päättänyt tulkita Billie Holidayn Lady In Satin -klassikkoalbumin uusiksi suodattamalla levyn laulut oman analogis-usvaisesti suhisevan estetiikkansa läpi. Cheek sanoi kerran: ”Jos et mun tyylii tajuu, se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu.” Tätä levyä en tajuu, mutta ehkä se kertoo enemmän minusta. Ensin häkellyin, sitten ihastuin. ASKO ALANEN HHHHH Michael Schenker Group Immortal Nuclear Blast Saksan kaikkien aikojen suurin kitarasankari Michael Schenker on viime vuosina julkaissut tasaiseen tahtiin levyjä Michael Schenker Festin nimissä. Ward on riisunut samat kappaleet paljaiksi akustisiksi tunnelmapaloiksi. Jossain vaiheessa ulottuvilla olevan työkalupakin suppeus alkaa kuitenkin vaivata. Laulullisesti operaatio on varsin toimiva. Nyt bändin nimi on taas ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen Michael Schenker Group. SOUNDI 55 la todellinen fani, että voi vilpittömästi nauttia esimerkiksi Verikoiraavausraidan epävireisistä lauluista ja silmille hyppivistä hanureista. Ihan nopeasti ajateltuna ei paljoakaan, mutta The Future Bites -pitkäsoittoon tarkemmin perehdyttyäni alan löytää useitakin yhtymäkohtia. Wardin idea konseptialbumiksi on suorastaan ovela. JARI MÄKELÄ HHHH M. Schenker, ex-Gamma Ray -vokalisti Ralf Scheepers ja Yngwie Malmsteenin levyiltäkin tuttu laulaja Joe Lynn Turner ovat kuitenkin edelleen niin kovassa vedossa, että Immortal on parhaimmillaan monia 80-luvun Schenkereitäkin parempi. Vuonna 1958 jo aika rikkinäisellä äänellä laulanut Holiday piirsi suuresta amerikkalaisesta laulukirjasta poimituista balladistandardeista riipaisevan omakuvan. Nyt M. Kitarajatsin, klubiviihteen, exotican, surf-rautalangan, varhaisen soul-rytmiikan, garage-pelkistysten ja vetävien tv-tunnarien jännittävät soinnut sekä iskut ovat kaikki mukana Kalmistovuorolaisen toimenkuvassa ja soiton juurevissa linjauksissa. Ne maagiset ensitahdit. Fingerporilaisittain nimetyllä Elin päivästä päivään -albumilla viimeisteltyjen sovitusideoiden sekä erilaisten tyylilajien runsaudensarvi on kukkuroillaan ja kiehtovien melodia-aiheiden frekvenssi huippuunsa viritetty. Samojen rytmikuvioiden toistumista kuunnellessa tulee mieleen ennen muinoin muusikkopiireissä käytetty pilkkanimi folkkareista: ”strummer” eli rämpyttäjä. Eeppiset Self ja Man Of The People tyydyttävät varmasti myös miehen uraa pidempään seuranneet Porcupine Tree -ajan fanit. Nimikappaleessa Eevil Stöö kohtaa Ultra Bran. PEKKA LAINE HHH Tommi Laine & The Graveyard Shift Adventures In Minor Tampereen Levyt Tykästyin tähän albumiin aivan ensitahdeista lähtien ja mittarit pysyivät visusti sydämenpunaisella aina viimeisen instrumentaalin free-irroitteluun saakka. Personal Shopper ei kuitenkaan kuvasta ihan koko pitkäsoiton linjaa. NUUTTI HEISKALA HHH Steven Wilson The Future Bites Caroline Mitä yhteistä on Unabomberilla, Pentti Linkolalla ja Steven Wilsonilla. Kaksikko nyökkäilee unipopin ja jopa ambientin suuntaan, mutta pysyy visusti keskitien melodisuudessa. Aviv Geffenin hempeyteen kurottavat purkaukset sekä Steven Wilsonin kosmiset huurut yhdistyvät For The Musicilla parhaimmillaan eteerisiksi ajatusmatkoiksi. JUHA SEITZ HHH Jussi Lehtisalo Elin päivästä päivään Ektro/Fonal Valtakunnan viihdyttävimpiä lehdistötiedotteita kirjaavan vaihtoehtotaiteen mestari Jussi Lehtisalon ansiot Circle-yhtyeessä ja Rättö ja Lehtisalo -duossa ovat kiistattomat. Jani Auvisen lähes rutikuivaksi puristettu, pelkistetty ja hallitusti pintaan nostettu rummutus laittaa svengin kululleen todella mestarillisesti topakoilla iskuilla, sutien ja symbaalien kahinalla ja ihmeen ovelalla svengillä. Vaihtelevasta miehistöstä johtuen Immortalin tasokin heittelee laidasta laitaan. Artistin aiemmat 10-luvun sooloteokset ja Pakasteet-duon levyt ovat kuitenkin sulavan viihteen sijaan sisältäneet monin paikoin meditatiivista ”luuppi pyörimään niin käydään kaffella” -surinaa ja ambientia. Multiinstrumentalistit Steven Wilson sekä Aviv Geffen ovat kokeiluissaan suosineet melko kuulaita sävyjä. Maailma jossa elämme ei tule kestämään nykyisessä kulutustahdissa loputtomiin. Varsinaisesta yhtyeestä Immortalin perusteella ei kuitenkaan ole kyse, sillä levyllä kuullaan Schenkerin itsensä lisäksi jopa seitsemää eri laulajaa ja rumpuosuuksistakin vastaa kolme eri miestä. Vokalisti Flyygelin r&b-lauluosuudet Pelkurija Koivikkobiiseissä päivittävät musiikin 20-luvulle. Niiden sykkeessä kelpaa leijailla talvisen hämyn keskellä. Anolan aukeat -kappaleen tanhuista ei ole pitkä matka Keski-Maan porteille ja Pohja humppaa kuin Eläkeläisten viinarallien bodatumpi versio. Solisti kuulostaa riittävän yksinäiseltä ollakseen uskottava ja samalla riittävän sulavalta tehdäkseen oikeutta hienoille sävellyksille. Ensinnäkin kaikkien kolmen agendalla on hyvin korkealla teknologisen kehityksen ja kerskakulutuksen varaan rakentuvan maailmankuvan kritisointi. Vaikka nyt liikutaan leveästi skaalojen ääripäissä, on The Future Bites vahva osoitus vireässä luomisvaiheessa olevan artistin kyvyistä. Nyt Personal Shopperilla ääneen pääsevät sykkivän elektroninen biitti ja jopa härskisti ”abbamaiset” pop-koukut. Siinä missä Drilled To Kill, Don’t Die On Me Now ja After The Rain ovat erinomaisia, ovat Devil’s Daughter ja Sangria Morte ihan pelkkää filleriä. Sofistikoituneen taiderockin mättäillä liitelevän tyylittelyn ansiot lepäävät enimmäkseen täysipainoisessa tuotannossa, joka kutoo lihaa tasalaatuisten sävellysten luiden ympärille. Jossain rinnakkaistodellisuudessa mielleyhtymät kuljettavat myös Fleshgod Apocalypsen oopperadöödikseen, joka on omalla tavallaan yhtä yliammuttua. JARI JOKIRINNE HHHH Korpiklaani Jylhä Nuclear Blast Korpiklaanin yhdestoista albumi on tuotannoltaan tymäkän onnistunut ja soitto yhtyeellä sujuu yli 20 vuoden kokemuksella, mutta sisältö on lievästi sanottuna erikoista. Levy muistetaan myös päähenkilön haurautta korostavista kuohkeista jousitaustoista. Ja toisekseen, jos laskuista jättää fyysisen rajan ylittävän väkivallan (Unabomber), on jokaisen kolmen manifesteissa lopulta sama ideologinen kaikupohja. Wilson on luovuttanut valokeilaa kollegalleen aina lauluosuuksista alkaen. Adventures In Minor on yhdentoista osavision kokonaisteos, jolla Tommi Laineen musiikillinen muotokuva raameineen näyttäytyy taidokkaampana, sävykkäämpänä ja moni-ilmeisempänä kuin minkään narsistisen kitaraheeroksen sooloilunäytös
Lukuun ottamatta levyn puolivälin joukosta vahvasti erottuvaa Love Songia, kokonaisuudessaan albumi ja sen piittaamattomat lyriikat ovat kuin neljäkymmentäminuuttinen abstrakti kaaos. Hyyrysten tekemistä leimaa ammattitaitoisuus, mutta virkamiesmäisyyttä siinä ei ole rahtustakaan. JARI JOKIRINNE HHH Wöyh! IV Kaskelotti Tyrkyllä on taas enemmän dadaa kuin siinä yhdessä Sammy Babitzinin hitissä, kun suomirockin AD/HD-syöksysämpylä Wöyh! toteuttaa progressiivisia visioitaan. Frederiksen on unohtanut säveltämisen taidon, mutta Orianthi saa pinnoja kypsyneestä tulkinnasta. Hänen major-debyyttinsä Believe (2009) sisälsi muovista IdolsK u v a: H ar is N u ke m ...sitten levy loppuu, aurinko nousee ja kuulija miettii... Syntikoiden namiskuukkeleita veivaillaan joka suuntaan. Ei levy silti pelkkää postkoitaalista makoilua ole: 12-minuuttisen Red Birds Will Fly Outin kirkkomusiikilliset syntikka-ajot tuovat mieleen Tangerine Dreamin suureellisimmillaan. Aerosmithin biisintekijä Marti Frederiksenin kanssa tehty O on hengetön AOR-paketti taidolla tuotettua näköisrockia, joka ei edes parikymmentä vuotta sitten olisi mennyt aidosta asiasta. Harrisonille tunnusomaisesta paksusta, vahvan doncasterilaisesta murteesta huolimatta levyn kappaleiden lyriikoiden pohjalla on kuultavissa vuosituhannen vaihteen sukupolven katkeransuloinen pessimismi ja poliittinen valveutuneisuus. JARI MÄKELÄ HH Arctic Monkeys Live At The Royal Albert Hall Domino Sekä menneenä että alkavana vuonna on julkaistu, ja tullaan julkaisemaan, selvästi normaalia enemmän livealbumeita. Sitten tuli 2010-luku ja obskuureimmatkin harvinaisuusmusiikit saivat rajatut uusintaeränsä, myös Coil. Travis Barkerin ja Machine Gun Kellyn panoksen ohessa levy tuntuu vain paranevan loppua kohti, kun The Freak Show tarjoaa upean lopetuksen. Sen voi aistia heti levyn alusta alkaen – yhteislaulut soivat kuin lauantai-illan futiskatsomossa kotijoukkueen johtaessa. Sitten kehäkettu Alice Cooper nappasi näyttävän soittajan riveihinsä. Royal Albert Hall, eli lontoolaisittain The Hall, on briteille pyhä instituutio. Sitten levy loppuu, aurinko nousee ja kuulija miettii, tapahtuiko äskeistä ensinkään. Yhtyeen parhaat levyt Humbug (2009) ja Suck It And See (2011) jäävät tässä mittelössä valitettavasti hieman paitsioon, kun mukaan on täytynyt runnoa kaikki suurelle yleisölle tunnetuimmat, ja samalla yllätyksettömimmät värssyt. MAPE OLLILA HHHH Coil Musick To Play In The Dark DAIS Brittiläisen okkultistiduon studioalbumit olivat pitkään myyttisiä kuin Liitonarkki. Päätösraita The Dreamer Is Still Asleep on taasen jopa popmusiikilta kuulostava balladintapainen. Ihanan pöhköjen Hyyrysen veljesten taiderock kusee pärstä virneessä konventioiden päälle, kun arvaamattomat rytminvaihdokset ja joskus Uuno Turhapurojen tunnareiden lailla semihölmöt ja toisinaan taas Twin Peaks -tyyliin kuulaan eteeriset mutta aina takiaisen lailla korvaan tarttuvat melodiat lyövät hanskaa joko syntikkavetoisen avaruusprogen, 70-lukuisen suomalaisen lauluyhtyeperinteen tahi jatsin tai funkin kanssa keitoksessa, jollaisia ei takuulla ole toista samanlaista. Urallaan heikkoja ratkaisuja tehneellä Orianthilla on edelleen hallussaan kaikki menestyksen ainekset, mutta hän tarvitsisi rinnalleen tyylitajuisen JA luomiskykyisen yhteistyökumppanin. Weird! on osoitus siitä, kuinka Dominic Harrison on kypsynyt huomattavasti debyyttialbumistaan niin sanoittajana kuin vokalistina pysyen kuitenkin uskollisena omalle, rosoiselle mutta viimeistellylle tyylilleen. Itselleni ei ole The Ape Of Naplesin (2005) ylittänyttä, mutta vaikuttavaa ja ennen kaikkea tyylikästä ääntä tämäkin on. Mainetta kasvattaneen pestin jälkeen toisen vanhan kehnon Dave Stewartin tuottama Heaven In This Hell (2013) oli enemmän artistin näköinen; kitarassa kuului aavistus bluesia ja Orianthin mentorin Carlos Santanan soundia. ISLA MÄKINEN HHHH RETRO LIPUT MYYNNISSÄ NYT LIPPU.FI/SLIPKNOT www.emp.f i Levyarvostelut 1_21.indd 56 14.1.2021 19.01. Levyarviot > 56 SOUNDI Neljän vuoden parisuhde Richie Samboran kanssa tuotti hämmentävän Radio Free America -albumin (2018). Yhtyeen cd:istä sai vuosikaudet pulittaa kymppejä, vinyyleistä opintolainaerän. Orianthi O Frontiers Australialainen Orianthi Panagaris nousi tietooni Michael Jacksonin peruuntuneen This Is It -konserttisarjan kitaristina. Vuonna 1999 ilmestynyttä Musick To Play In The Darkia pidetään yhtenä Jhonn Balancen ja Peter Christophersonin transgressiivisen seurakunnan parhaista hetkistä. Jhonn Balance hönkii avarien, pianoilla, sirinöillä ja kenttä-äänillä luotujen äänimaisemien päälle esoteerisia lauseitaan kuin vastalauennut rakastaja. Syitä tähän ei tietenkään tarvitse kaukaa hakea, sillä keikkarintaman kuihtumisen myötä ahkeralla tallenteiden julkaisulla pyritään pitämään kohderyhmä näppien ulottuvilla. Musick on ehkä ilmaisultaan pientä, mutta tunnelmaltaan sen seksuaalikabaree on painostavaa, jopa pelottavaa. Live At The Royal Albert Hall on kattava läpileikkaus yhtyeen urasta, joskin painotus kappalevalinnoissa on hieman tuoreempiin pitkäsoittoihin kallellaan. Soundivalinnat – kuten muun muassa torvet tai kissa – ja perkussiivisiksikin ajoittain karkaavat laulut ja nyrjähtäneet sanoitukset pistävät tuon tuosta joko hekottelemaan tai kohottelemaan kysyvästi kulmakarvoja. Basso paukkuu välillä funkisti ja joskus taas kävelee rennon jatsisti. Tarttuva Impulsive taipuu korvissa helposti muotoon ”repulsive”. 56 SOUNDI Yungblud Weird! Interscope Nuoren brittilupauksen toisen kokopitkän albumin julkaisupäivämäärän lykkäyksen jälkeen on jälleen todettava, että hyvää kannattaa odottaa. Ryppyotsaisuus ei wöyhötyksessä kuulu pakin eniten käytettyihin työkaluihin, vaan Wöyh! kiteyttää sen mitä musiikillinen komiikka voi olla, kun luovuuden mopo karkaa lapasesta oikein huolella vitikkoon. Vastikään yhtyeenä täysi-ikäisyyden saavuttanut Arctic Monkeys ei vielä kuulu tähän ylimpään kategoriaan, mutta normaalit kuolevaisuuden rajat se on jo nimenomaan kotimaassa ylittänyt. Tarkasti tyylitellyn albumin melankoliset ja rauhalliset kappaleet Bowie-viittauksineen ja energiset pop punk -vedot ovat hyvässä tasapainossa. Sen lavalle ovat vuosikymmenten saatossa nousseet käytännössä kaikki raskaan sarjan rock-jumalat Beatlesista lähtien. Tämä on nimensä mukaisesti musiikkia, josta ei päivänvalossa puhuta. Katy Perryn hylkäämältä singleltä kuulostanut Shut Up & Kiss Me ei innostanut. MIKAEL MATTILA HHHH rockia
LIPUT MYYNNISSÄ NYT LIPPU.FI/SLIPKNOT www.emp.f i Levyarvostelut 1_21.indd 57 14.1.2021 19.01. ...sitten levy loppuu, aurinko nousee ja kuulija miettii..
Kraut rock -hehtaariotsikon alle leviävä saksalaisen kokeellisen rockin peruskokoonpanoihin lukeutuva ryhmä vie tällä livetaltiolla kuulijan aikaan, jolloin värit rävähtivät päälle eikä kukaan ollut kuullut puhuttavan korvatulpista. Lupaavan alun jälkeen Poudan pakka leviää täysin. Ja selvästi levy-yhtiökin katsoo touhun kannattavaksi, kun se ihan vinyylillekin painetaan. Tässä katalogissa saksalainen Guru Guru on hittibändi. Vielä Pogue Mahone -nimellä John Peelin ohjelmassa vieraillut orkesteri vetelee estottomasti ensialbumin vetonaulat ja jatkaa ilotulitusta pari kuukautta myöhemmin David ”Kid” Jansenin pakeilla. Mastodonttimaisesta primitiivijyystöstä free jazz -rumpusooloiluun pelottomasti dyykkaavan Der LSDMarsch -kappaleen soidessa on kuitenkin pakko nostaa kädet pystyyn. Ehkei kuitenkaan. Epätasaista kokonaisuutta suurempi ongelma ovat tekstit. / Phil Collins” on aika nerokas fraasi, ja levyn sulkeva Avaruuteenko on ihan kivaa psykedeliointia. Levyarviot > 58 SOUNDI ”Oikeilla soittimilla” luodut kapakkajazz-taustat ovat myös ehkä se ilmeisin tyylisuunta, jonne Taivaisen kannatti kapeissa raameissaan liikkua. Viime vuonna lumosi Neiti Olga debyytteineen ja nyt tamperelainen Radio Supernova iskee kakkosalbumillaan melkein samantasoisen laakin. Jos tavoitteena on kuulijan vieraannuttaminen ja ulkopuolelle jättäminen, Välivuodet on taiteellinen täysosuma. NIKO PELTONEN HHHH Antti Pouta Välivuodet M.dulor Antti Poudan Välivuodet-albumin aloittavan nimiraidan intro herätti suuria toiveita. Ylva Harun kanssa esitetty Sanat ei auta yhtään kuulostaa Travisin tavispopilta ja Auringonpimennys lantratulta Princeltä. Nyt ilmestyvä Kiitos & 3 sisältää sekä alkuperäisen ep:n että b-puolellisen uutta Plukari-tuotantoa. Se tuntuu aikasidonnaiselta happeningilta: Kesällä 2017 oli tietenkin maailman hauskinta mölistä Kiitos-ep:n ”ei voi laittaa verotukseen” ja ”Hannele… Hannele Lauri” -hokemia pitkin öitä, mutta että tätä samaa vielä vuonna 2021. Hiljaisissa päivissä kuullaan homeopaattisia shoegaze-vaikutteita. ASKO ALANEN HHHH RETRO RETRO K u v a: K al le -E ri k K o so n en Levyarvostelut 1_21.indd 58 14.1.2021 19.01. Yhtyeen debyyttikin tuntui aivan hyvältä, mutta Takaisin vangitsee eeppisestä Tammikuu-avauksestaan alkaen. Enemmän Radio Supernovan kaltainen bändi kertoo silti sävelin kuin sanoin. Vuoden paras intro! Sen jälkeen fiilikseni lerpahtivat. MIKAEL MATTILA HHH massa tunnelmaa pelkistetyn teeman ympärille. Aika paljon voi tehdä musiikkia, jossa demoaihion päälle hoetaan hölmöjä lauseita ”Vesa-Matti Loirin” äänellä. Enempään ei olisi huumori riittänyt. Labelin uusintajulkaisut tulevat katakombin pimeästä peränurkasta eli sieltä, missä psykedelia, jytämusiikki, hapokkaampi jazz ja muu vuosikertahörhöily alkaa olla turhan tömäkkää ja alkuperäisjulkaisuina liian kallista täyspäisen perusdiggarin makuun. Genreä on aikanaan haukuttu epämääräisyydestä ja utuisuudesta, mutta viime vuosien suomalaiset alan yrittäjät ovat pääsääntöisesti tehneet tekstejä, joissa on sisältöä. Levyn pitäisi kertoa kriiseistä, ulkopuolisuuden tunteesta ja vieraantumisesta, mutta en löydä siltä ainuttakaan riviä, joka kertoisi aiheistaan samaistuttavasti. Puolet Kiitos & 3:sta menee siis nostalgisoidessa, mutta – yllättävää kyllä – loppulevyltäkin nousee pari hauskaa numeroa: ”mikä siellä kolisi. Guru Guru Essen 1970 Mondo Svart Pitäisikö kanteen laittaa varoitustarra: ”Ei vastaalkajille”. Rokkarien innostus paddysävytyksiin tuo toki katuja kapakkasoundeihin mukavaa potkua, mutta kun tinapillit, haitarit, banjo ja mandoliini ovat oikeissa kourissa, meno on vastustamattoman muikea. Seuraavissa sessioissa on myös jokunen harvinaisempi perinnepala tai singlen kääntöpuoli. Svart Recordsin alamerkki Mondo Svart suuntaa julkaisunsa meille, joiden peli on jo pelattu. Shoegazen oppikirjasta on toki omaksuttu sekin, miten kirkkaus ja kuulaus sointuvat isoon äänivalliin. Poudan taustan elokuvamusiikin parissa kuulee tässä parhaiten, puno...ei tällaista levyä yksikään viaton siviili osta... Harvoin suomalaisen indiebändin levyllä kuulee näin komeaa soundia. Essenissä vuonna 1970 tehty mukavan meluisa keikkataltio on toki ajoin hieman raskasta, ehkä koomistakin kuultavaa. Ei tällaista levyä yksikään viaton siviili osta. Radio Supernova Takaisin Soit se silti Ihan kuin suomalainen kenkiintuijottelu olisi oikeasti nousussa. Kiitos & 3:lla läppä on siis livennyt niin kintaasta omiin asiayhteyksiinsä, että se on alkanut uudestaan naurattaa. Vimmaisimmin kulkeva Boys From The County Hell tallentuu toistamiseen vieläkin repäisevämmin. Vielä kolmanneltakin albumilta löytyy eloisia radion sessioversioita nimikappaleen If I Should Fall Grace With God rempseällä johdatuksella. Kaiken kaikkiaan sessiopaketti on väärentämättömässä livetunnelmassaan mitä parhainta Poguemeininkiä. Seremoniamestarina häärivä Shane MacGowan pitää huolen, että laulu ja säestys pöllyttävät parkettia ja riuhtovat patrioottiset sydämet rinnasta ja vielä kedon kukkaset juurimultineen maasta. Peel isännöi taas kolmatta sessiota Rum, Sodomy & Lashin (1985) herkkupalojen parissa. Avantgarde-jazzin parissa aivonsa trimmanneen rumpali Mani Neumeierin johtama Guru Guru oli erityisesti alkuaikoinaan erittäin hapokas voimatrio suoraan mikä-mikä-maasta. Takaisin viittailee esimerkiksi ilmastokriisiin ja äityy toisaalta loistavalla Utopia-päätösraidalla vakuuttamaan uskoaan tuohon otsikonmukaiseen, kun muutakaan ei jäljellä ole. Välissä ovat tulleet kokopitkä ja muutama sinkku. Ja ne sävelet välittävät tulevaisuudenpelon sijaan kauneutta, jota vuosi 2021 tulee kaikkien vuosien tavoin meille viljalti tarjoamaan. Kitaroiden kaunis meteli ja musiikin alapään jykevyys soivat kultaisessa leikkauksessa. VILHO PIRTTIJÄRVI HH The Pogues The BBC Sessions 1984-1986 Warner Kuudesta radiosessiosta koottu kimara on verraton ja virkeä muistutus siitä, että aito irlantilainen renttumusa ja siitä inspiroitunut irkkupunk ovat aika lailla eri asia. Punaista lankaa ei ole, vaan Pouta kiitää tyylistä toiseen kuin uraansa pikakelaava Olavi Uusivirta. Onneksi levy päättyy siihen. Välivuodet-kappaletta ei kyetä viemään loppuun tyydyttävästi. Kyllähän tämä aikamatka saksalaisen sekoilurockin kultakauteen tarjoilee poikkeuksellisen eläimellistä louhintaa ja huumeista menoa! PEKKA LAINE HHH Loiriplukari Kiitos & 3 Svart On kerrassaan ällistyttävää, että Kalle Taivaisen Loiriplukari-projekti (vai vitsi, vai mikä?) jatkuu jo viidettä vuotta. Setissä on myös Straight To Hell -elokuvan Pogues-veto, harras ja ikivihreä Danny Boy. ”Pakko arvostaa” ja niin päin pois. Se tasapainoilee komeasti Bruce Hornsbyn sydänmaarockin ja The Blue Nilen kaltaisen sophistipopin välillä
...ei tällaista levyä yksikään viaton siviili osta... Levyarvostelut 1_21.indd 59 14.1.2021 19.01
Lempein virnistyksin polveilevat Kari Heinilän visiot näyttävät, kuinka hienovaraisesti UMO Helsinki Jazz Orchestra osaa kutoa tunnelmia. Juankoskelaislähtöisyydestään huolimatta mahdollisimman epäsuomalaisena soiva yhtye raottaa Picture Of A Good Lifella tavaramerkikseen tunnustetun unenomaisuuden verhoa lisäämällä biiseihinsä indierockista ryhtiä ja volyymiä. Vierailijoiden omaa persoonaa ei suoritteista hevin tunnista, oli messissä sitten Charlie Benante, Eddie Ojeda, Doro Pesch, Dave Lombardo tai Al Jourgensen. Pääni täyttivät positiiviset mielleyhtymät. No Coverin funktio kuulijalle on vähän ongelmallinen. Päinvastoin – bändin ilmaisu on nyt entistäkin tehokkaampaa. Kokonaisuus koostuu vaihtelevan pituisista episodeista, joista jokaisella on oma vahva maailmansa tai atmosfäärinsä. Ryhmä on vuosien varrella tehnyt yhteistyötä muun muassa Dizzy Gillespien, Michael Breckerin ja John Scofieldin kanssa. Samuli Neuvosen rooli NEØVin rumpalina on puolestaan poikkeuksellisen keskeinen. En voi sanoa olleeni innostunut Palberta 5000:n arvioinnista. Ensin ajattelin yhden idean ympärillä pyörivien biisien olevan laiskoja raakileita. Lonersin äänivyöryssä jylhästi pyörivät rumpukuviot ovat liki pääroolissa. Jotain tapahtuu, jokin elää, tilanne muuttuu. Hyvän elämän kuvaan zoomatessaan NEØV ei ole kokonaan hylännyt eteeristä harsoisuuttaan, vaikka päällimmäiset mielleyhtymät Anssi Neuvosen kirjoittamista lauluista tulevatkin Curen, Joy Divisionin ja New Orderin suunnasta. Kissin Beth on kyllä edelleen herkkis. Muotoja, värejä, liikettä… Kuin ilotulitus, jonka tavoitteena on yksinkertaisesti ohittaa tietoinen prosessointi ja iskeä suoraan siihen kohtaan sielussamme, joka haltioituu kauneudesta, taikuudesta ja asioiden yleisestä ihmeellisyydestä. Lapsilla on tuonne lyhyempi matka. Music For 1-Year Old Samuli Tanner voisi olla ääniraita tällaiselle animaatiolle, jossa kaikkea selittämätöntä mutta kiinnostavaa tapahtuu. Toisto legitimoi äkkiväärimmätkin ideat. Paitsi että uusi solistinsa Diva Satanica vie mielleyhtymiä vahvasti Kreatorin Mille Petrozzan suuntaan, alleviivautuu teutoniyhteys Destructionin solisti Schmierin vierailussa osuvasti nimetyssä Genocidal Commando -teoksessa. Tai ihan vaan musiikillinen vastine. Rummut eivät ainoastaan vastaa huolella sävellettyjen ja sovitettujen laulujen rytmeistä vaan todella soivat. Neuvosen kitarointi liikkuu suvereenisti helisevyyden, korkeuksiin kurottavuuden, räiskyvyyden ja jopa The Durutti Columnin Vini Reillyn sukuisten hipaisujen lomassa. MIKKO MERILINNA HHH Levyarviot > ...tämä toimisi varmasti myös 1-vuotiaalle... Palberta 5000 on erinomainen poplevy, vaikkakin perin eriskummallinen tulkinta aiheesta. En saanut albumista irti juuri mitään jatkokuunteluihin innostavaa. VILHO PIRTTIJÄRVI HHHH UMO Helsinki Jazz Orchestra Music Of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä Eclipse UMO Helsinki Jazz Orchestra tunnetaan big bandinä, joka ei arkaile heittäytyä kunnianhimoisiin rupeamiin. Yhteistä kaikille on liikkeen tuntu. Kuuntelin aiemmat levyt ja kuvasin niitä tutuilleni lautasenraavintaavantgardena. Joku päivä sohvalla retkottaessani yllätin itseni tarpeella kuunnella Palberta 5000:a vapaaehtoisesti. KOSKINEN HH Palberta Palberta 5000 Wharf Cat Newyorkilaistrio Palberta on minulle uusi tuttavuus. ARTTU TOLONEN HHHH NEØV Picture Of A Good Life Clouds Hill Kvintetistä Anssi ja Samuli Neuvosen muodostamaksi veljesduoksi kutistunut NEØV säilyttää neljännellä albumillaan sen ehdottoman näkemyksellisyyden, jonka ansiosta levyn edeltäjät ovat niittäneet kiitosta. Projektissa taiteellinen kunnianhimo on selkeästi alistunut lempparibiisien yksi-yhteen veivaamisen aikaan saamalle innostukselle. Sohjoiseksi kompressoitu soundipolitiikka ei sekään erityisemmin nosta levyn profiilia. Kokonaisuus kuulostaa kiehtovalla tavalla elokuvamaiselta. Nervosa Perpetual Chaos Napalm Nervosa paiskoo neljännellä albumillaan mitä paahtuneinta brassithrashia, joka flirttaa hieman aiempaa enemmän saksalaisen thrashin suuntaan. Lyhyet ja naiivit kappaleet saivat pinnani kireälle, aivan kuin joku hieroisi lautasta haarukalla. Musiikkimaailma ei nytkään järky, kun Megadeth-basisti Dave Ellefsonin bändi ja iso liuta kavereita jyystää tuplalevyllisen 70ja 80-lukujen klassikkobiisejä. Myönnetään silti, että mukaan on valittu hyviä biisejä ja ne on räimitty ihan kelpo sykkeellä. Ensin kuulin vain kiikkeriä riffejä ja laululeikkimelodioita. 60 SOUNDI Samuli Tanner Music For 1-Year Old Samuli Tanner Fonal Oletko nähnyt varsinkin elokuvan historian alkuaikoina tehtyjä animaatioita, joissa ei ole varsinaisesti juonta tai edes kauhean koherenttia kuvastoa, mutta joista aistii sitäkin selvemmin tekemisen riemun. Levy yllätti. Yli 11-minuuttinen loimuttelu NeoNoir lunastaa äänitteen pääteoksen manttelin. Suhteellisen ansiokkaasti valittuihin vanhan liiton rock-, heavyja punk-biiseihin ei ole liiemmin haettu uusia kulmia. Jos ajatus yhtyeestä, joka kuulostaa yhtäaikaisesti Captain Beefheartilta ja kotoiselta Pintandwefallilta viehättää, suosittelen lämpimästi. Puhallinvoittoiset kollaasit pyrkivät iholle. Vaikka kapellimestari Kirmo Lintisen johdolla operoiva orkesteri pohjaa tulkintansa jazzin muotoihin, esityksiä sävyttävät myös taidemusiikin värähtelyt. Picture Of A Good Life on läpeensä omaehtoinen moderni rocklevy, jonka kuva kirkastuu vasta kuuntelukertojen lisääntymisen myötä. Perpetual Chaos on erinomaisesti esitettyä äärimetallia, jossa perinnetietoinen sävellys heittää iloiset yläkyynärpäät kohtuullisen modernin ja enimmäkseen onnistuneen tuotannon kanssa. Yhtäällä Palberta toi mieleeni The Lemonheadsin, toisaalla post rock -rymytrio Trans Amin. Saksofonisti Jouni Järvelä pudottelee aaltoiluun maistuvia sooloja. Blood Eagle moikkaa mielekkäällä groovellaan nimenomaan 1990-luvun Sepulturalle ja nimikappaleeseen on annosteltu sopivissa määrin tyylitietoista death metalia. JUHA SEITZ HHHH Levyarvostelut 1_21.indd 60 14.1.2021 19.01. Yksikään kappale ei kellota neljää minuuttia ja pedaali on koko rieskan keston ajan metallissa. Intohimoiset ryöpsähtelyt ovat laveita, mikä mahdollistaa värikkäät mielikuvat. PERTTI OJALA HHHH Ellefson No Cover Ear Ellefson-bändi julkaisi debyyttialbuminsa Sleeping Giantsin 2019 aika hissukseen. Kuuntelujen myötä ymmärsin kappaleiden olevan räätälöityjä tunkeutumaan arjen lomaan, täyttämään ajatustyhjiötä lapsuudenkodin sohvalla. KIMMO K. Nervosa on ilmeisen vahvasti kitaristi Prika Amaralin visio, eikä koko muun soittajiston vaihtuminen sitten viime albumin tunnu missään. Rebel Soul -kappaleen tuuttausta lukuun ottamatta hardcore punk -vaikutteet ovat nyt taka-alalla, ja Nervosan keitokseen on tullut mukaan jopa hyppysellinen bläkkistä. Tuoreella albumilla kokoonpano paneutuu Iro Haarlan, Kari Heinilän, Sampo Kasurisen sekä Artturi Röngän rustaamiin sävellyksiin. Ei tämä mitään kuvavirtaa tarvitse. Tämä toimisi varmasti myös 1-vuotiaalle Arttu Toloselle, mutta kohta 50-vuotias tykkää hulluna. Oli kyseessä Judas Priest, Billy Idol, Queen tai Dead Kennedys, biisit on juntattu alkuperäisille uskollisena moderniksi perusheviksi. Projekti on varmasti muusikkoväelle ollut oikein hauska, mutta kotikuuntelussa siitä liikenee riemua laimeanpuoleisesti
Levyarvostelut 1_21.indd 61 14.1.2021 19.01
Mutta jos tietää, että on luonnollinen ja tärkeä osa ihmisen kasvua, että uskaltaa olla avoin ja rehellinen, niin ehkä uskaltaa päästää irti helpommin. New Rona olen itsenäistynyt artistina ja ottanut tehtäväkseni tehdä musaa omilla ehdoillani. Kuvittelin miten kukka kasvaa, puhkeaa kukkaan, kuihtuu pois ja syntyy uudestaan. Ghost Tapes ei aivan yllä Epitaphin sfääreihin, muttei tee laadullisesti isoa notkahdustakaan. New Ron toivoisi useammin ottavan riskejä ja kokeilevan suurempia äänimaisemia, sillä Stanleyn monipuolisessa lauluäänessä riittää mahdollisuuksia. Musta oli kiinnostava kääntää se omaan elämääni ja saada selkoa räiskyvään tunnemaailmaani. Cooliudessa on silti oma viehätyksensä. 62 SOUNDI God Is An Astronaut Ghost Tapes #10 Napalm Pitkän uran instrumentaalisen post-rockin parissa tehnyt God Is An Astronaut hallitsee isolla pensselillä kiireettömästi maalaamisen jalon taidon. Epämiljoonaisimman paikan maailmaa kiertävä laulu löytää yökerhoista jazzia sykkivästä suurkaupungista. En ole esiintynyt about vuoteen, mutta mulla on parempi kontakti ihmisiin/ yleisöön/seuraajiin kun koskaan! Eli voi ehdottomasti hyödyntää! TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Levyarviot > ...maaginen, omaperäinen ja rikollisen aliarvostettu bändi... Mediatiedotteessa kerrotaan sinun kiinnittävän paljon huomiota visuaalisuuteen. Late Bloomerin ainoa selkeä puute on sovitukset, joiden sallisi nousta useammin korkeuksiin. Monesti jää kuitenkin tunne, että se kliimaksi jää joko tulematta kokonaan, lässähtää naamalle tai katkeaa seinään. Irlantilaisyhtyeen hypnoottisessa junnauksessa on imua ja tarpeeksi pieniä nyansseja ja melodisuutta, että harjaantumaton korvakin pystyy nappaamaan siitä kiinni ja musiikki tuntuu elävältä. – Sosiaalinen media on minulle tärkeä foorumi ja työkalu. MIRKO SIIKALUOMA HHH Olet aiemmin tehnyt musiikkia artistinimellä Ronya. Laulu kiertää maailman on värikäs laulukokoelma, joka soveltuisi oppimateriaaliksi peruskoulun monikulttuuriNew Ro Late Bloomer Solina Ronja Stanley on tehnyt jo noin vuosikymmenen ajan laineita suomalaisen englanninkielisen popin kentällä, mutta läpimurto suuren yleisön tuntemaksi nimeksi on vielä odottanut itseään. Stanleyn itsensä tuottama albumi on musiikillisesti eheä, raikas ja rehellinen alt pop -kokonaisuus, joka kestää myös kansainvälistä vertailua. Se on about parasta ikinä! Esikoisalbumisi Late Bloomerin on sanottu olevan konseptuaalinen kokonaisuus, jonka olet kirjoittanut ja tuottanut itse. – Tyhjältä pöydältä aloittaminen on ollut puhdistavaa ja voimaannuttavaa. Ajallisesti aina viimevuotiseen Lennä haukkani Memed -kappaleeseen saakka ulottuvan valikoiman perusteella Pelle Miljoonan sydän sykkii jopa varttuneen hipin ilmeisintä matkakohdetta selkeämmin Etelä-Amerikalle. Vastaan vain itselleni enkä hyväksy muuta kun täydellistä luovaa kontrollia. Tuplamittainen kokoelma starttaa 40 vuoden takaa, mutta Sienipilven varjossa -rauhankiertueella kuullun projektiluontoisen Pelle Miljoona & Avoimet Ovet -yhtyeen Rakkaudesta elämään -albumilta (1981) poimittu Euroopan valot ei ole kadottanut puhuttelevuuttaan. Päätösraita Luminous Waves onnistuu sentään vielä kääntämään innostuskäyrän nousuun. Tummaa ja surumielistä Epitaphedeltäjäänsä (2018) valoisammin ja toiveikkaammin soivan Ghost Tapesin kappaleet ovat kuin pitkiä nostatuksia ja rakentamista kohti jotain suurta. Saan paljon enemmän irti itsestäni artistina ja pystyn luomaan musaa missä on oma tyyli ja meininki. Levyltä jää myös kaipaamaan ehkä hitusen enemmän vaihtelua. Siellä on koko ajan yleisö, jolle voin jakaa musiikkivideoita, biisejä, kuvia, sketsejä, esiintymisiä – vaikka mitä. Kuinka selvä visio albumista sinulla oli etukäteen päässäsi ja voitko avata, millaista konseptia lähdit tavoittelemaan. Toivottavasti New Ro saa ansaitsemaansa huomiota. – Alusta lähtien mulla oli selkeä visio ja teema, joka lähti rakentumaan siitä hetkestä kun albumin avausbiisi Bloom plumpsahti päähäni. Alkupuolisko avausraita Adriftista puolivälin Spectresiin saakka toimii uutuudenviehätyksen voimin, mutta sen jälkeen huomaa, että kaikki kortit on oikeastaan jo pelattu. VESA SILTANEN HHH Pelle Miljoona Laulu kiertää maailman (Korona-special) Stupido Ahkeran maailmalla reissuamisen inspiroimista lauluista koottu ja koronan ansiosta syntynyt Laulu kiertää maailman lähtee liikkeelle kaukaa mutta samalla läheltä. Mikä on muuttunut nyt ollessasi New Ro. Mahdottomankin tuntuisissa maailmankolkissa vaeltaneen Pelle Miljoonan kokemukset kuvautuvat lauluissaan pääosin yksittäisten ihmiskohtaloiden kautta. Late Bloomer käsittelee kasvua tasapainotellen uhoavan itsevarmuuden (Cropcircles) ja tutkiskelevan haavoittuvuuden (Smiling People Have Anxiety Too) välillä. New Ron lyriikat osuvat pääosin maaliin, mutta parissa paikassa seuraavan kielikuvan voi arvata turhan helposti. Kuinka paljon sitä voi hyödyntää vallitsevassa tilanteessa ilman keikkailua. Monet kappaleet jaksetaan ajaa sinne nelostai vitosvaihteelle saakka, muttei kuitenkaan enää kutoselle vaikka tilaa ja rahkeita siihen vielä olisi. – Esimerkiksi välillä voi olla vaikea näyttää, että on haavoittuvainen kun sen näkee heikkoutena. K u v a: E m m a Sa rp an ie m i RETRO Levyarvostelut 1_21.indd 62 14.1.2021 19.01. Late Bloomer on siis kasvutarina, jossa sekä hyvät että huonot puolet ovat osa matkaa. Stanleyn aiemmin Ronya-nimellä julkaistun tuotannon maailmaan verrattuna Ronjan uuden alter egon New Ron soundi on elektronisempi, synkempi ja enemmän kallellaan Berliinin klubeille
3 Creative Class War Pakko myöntää, että jo 1960-luvulla John Faheyiin ihastuneena olen vähän järkyttynyt, kun nyt vasta tutustun Kadonneeseen Mantereeseen, vaikka kyse on jo kolmannesta nimen taakse ...maaginen, omaperäinen ja rikollisen aliarvostettu bändi... Albumit täyttyvät Simpsonin aiemmin levyttämistä kappaleista. Cuttin’ Grass on laatutyötä, mutta puhtaan tyylisuuntalevyn tekemisen motiivit jäävät mietityttämään. Soen on maaginen, omaperäinen ja rikollisen aliarvostettu bändi, jolla on täysin uniikki, mittaamattoman arvokas ääni. Jos ilmapiiri on lämpimän kiireettömästi ajaton, niin tietty melodioiden ja rytmien painotus olisi vielä syventänyt lopputulosta. Maiden, kansojen ja jumalien suurena sulatusuunina maata on hyvä kiertää kun se on taas mahdollista ja kun muutakaan kierrettävää ei ainakaan toistaiseksi ole. Ajankohtaisimman – ja yhtyeen repertuaarissa uuden – tason musiikkiin tuo kantaaottavuus. Rikottua kauneutta ja häpäistyä juhlavuutta yhdistelevät kappaleet ovat ehkä tunnusomaisia, mutta niissä on myös salaperäistä vetovoimaa, joka vihjaa miehen olleen alusta asti oikeilla jäljillä. Kieltämättä pieni kaavasta poikkeaminen silti piristäisi näitä nurmenleikkajaisia. Varhaistuotantonsa takia Soenia on verrattu aina Tooliin, mutta levy levyltä tuo rinnastus tuntuu aina vain vajavaisemmalta. Toteutus on sopivalla tavalla massiivinen ja sopraanolaulu kuulostaa uljaalta. Se ei kovin suuresti hämmästytä, että upeasti laulava lahjakkuus hallitsee suvereenisti myös bluegrass-kuviot, toki alan ammattilaisten avustuksella. Therionin lusikka käy toki myös tuoreemmissa soppakattiloissa ja mausteita lisätään kokeilevalla kädellä. Fahey tulee levyä kuunnellessa jatkuvasti mieleen eikä Manner itsekään päävaikutettaan salaa mainioissa ja mittavissa hihanuoteissaan, joissa hän perkaa kaikki kymmenen biisiä perusteellisesti. Leviathan hyödyntää klassisen ja raskaan musiikin perintöä laajalta alalta mutta maanläheisesti. Polyrytmit, vapaasti virtaava bassottelu sekä kitaroiden djenttailevat riffi ja melodiset liidit tuovat musiikkiin nyansseja, joita aikaisemmilta albumeilta on ehkä puuttunut. Joku saattaisi väittää albumin tukehtuvan omaan mahtipontisuuteensa, mutta Therionille itselleen levytys on vaatinut kurinalaisuutta ja pidättelyäkin. JUSSI NIEMI HHH K u v a: O la Le w it sc h n ik Levyarvostelut 1_21.indd 63 14.1.2021 19.01. Päinvastoin kuin Fahey, Manner ei ainakaan tällä levyllä ikävä kyllä vetele lainkaan slideä. Lauluissa asuva hurmoksen ja rumuuden jännite täyttää ilman miasmalla, mutta tilaa jää myös huolestuneelle ja haavoittuneelle tarkastelulle. Useammallakin raidalla vieraileva Marko Hietala jeesaa Tuonelan folk metal -kertosäkeineen komeasti maaliin ja parin kappaleen miekkahevimeiningeissä on kuin uudestaan löydetyn nuoruuden intoa. Koko bändisointi on. Erityisinä jäävät mieleen Oh Sarah ja Tennessee. Vol. Kyllähän valittu lähestymistapa ilahduttaa, varsinkin sinänsä hienon Beloved Antichrist (2018) tripla-albumikoettelemuksen jälkeen. Soen on ollut aina immersiivinen elämys, kuin maisemamaalaus raikkaan sateen harmaissa sävyissä, mutta nyt paletti saa lisää pehmeitä, lämpimiä värejä. Ounsworth pureutuu kärkkäästi kyltymättömyyden ja epävakauden tuntuun, joka laventuu osaksi sävelkielen eksistentiaalista haurautta. Tällaisenään Vol 3:ssa on hiukkanen ”kitaramusaa kitaristeille” -vibaa, joka syö kokonaisuuden dynamiikkaa ja värikkyyttä. SOUNDI 63 suuden tunneille. Säästellen käytetyt lauluharmoniat ovat aina henkeä salpaavan kauniita. MAPE OLLILA HHHHH kätkeytyvän Lauri Mannerin originaalia kitaramusiikkia sisältävästä albumista. Kaiken jälkeen bändi kuulostaa kuitenkin vain omalta itseltään miltei parhaiden vuosiensa kunnossa. Diggaan täysillä Finnish Primitive Guitar -otsikon logiikkaa, mutta ei tämä eri avovireillä liikkuva tavara kylmässä päivänvalossa kovin primitiivistä ole, vaan hyvinkin taidokasta ja jollain tapaa aika älyllistä soittoa. New Fragilitylla jääräpäisyys kääntyy kuitenkin työvoitoksi. Uusin aluevaltaus on kaksi Cuttin’ Grass -levyä, joilla artisti laittaa ensimmäistä kertaa urallaan bluegrassiksi. 3 eroaa edeltäjistään siinä, että ennen paljain sormin pikkaillut entinen punk/hc-basisti käyttää tässä metallisia sormiplektroja, mikä vain tehostaa akustisen kitaran muhkean kaikuisasti metallista sointia. Soen Imperial Silver Lining Soen upottaa meidät taas kerran meditatiiviseen, monikerroksiseen ja detaljeiltaan rikkaaseen melodiseen progemetalliin. TOMI NORDLUND HHH Therion Leviathan Nuclear Blast Leviathan on tuhti ja monipuolinen tujaus sinfonista metallia. Syntikan ilmavan äänimaton varassa on ilo leijua ja toisessa melodisessa pääroolissa soiva Joel Ekelöfin tasapainoisen rauhallinen baritoni ja älykkäät sanoitukset tuovat sieluun melankolisen rauhan. Jälki ei myöskään ole tunnepoliittisesti kauhean bluesahtavaa, vaikka vanhojen Piedmontja delta-tyylien vaikutus on koko ajan läsnä monissa yksityiskohdissa. Sointi ei juurikaan voisi olla luonnollisempi ja komeampi. Therionilla on niin sanotusti hittivaihde silmässä ja nimibiisi iskee kuin Birth Of Venus Illegitima ikään. Niin tiiviisti yhtyeen soitinnukset ja takakireät lauluraidat muistuttavat siitä ylitarjonnasta, jolla täyttömaita turvotettiin 15 vuotta sitten. Imperial on taiten rakennettu kokonaisuus – lähes hengellinen elämys. Sessioiden toisella albumilla banjo helkkää ja viulu raikaa kuin parhaimmissa latotansseissa ikään – ja kyllä kaljabaarinkin kautta koukataan. Lopputulema on yksi heidän helpoimmin sulavista teoksistaan. PERTTI OJALA HHH Clap Your Hands Say Yeah New Fragility Domino Olisi houkuttelevaa syyttää Clap Your Hands Say Yeahia 2000-lukulaisen kitaraindien tukahduttamisesta. Martin Lopezin rumpalointi on hengästyttävän kompleksista mutta orgaanista, dynaamista ja elävää. 42-vuotias Simpson tietää, mitä bluegrass-musiikki on ja toteuttaa sitä juuri siten kuin ”kuuluukin”. Vaikka levy tuntuu aikakapselilta, se on myös millintarkka dokumentti Alec Ounsworthin näkemyksestä, jossa arvaamaton melodisuus ja intensiiviset sovitukset kurkottavat kohti yliajallista onnistumista. Tietystä teoreettisuudesta Ounsworth ei pääse eroon. Letkeä vauhtipala Call To Arms laittaa pidot hienosti käyntiin, mutta hurmaavinta osastoa tarjovat silti tunnelmallisemmat veisut. HANNU LINKOLA HHH Sturgill Simpson Cuttin’ Grass Vol 2 (Cowboy Arms Sessions) High Top Mountain Amerikkalainen Sturgill Simpson tunnetaan tuotteliaana ja muuntautumiskykyisenä kantrimiehenä. Kuten parhailla bändeillä aina, Soenin taika on tauoissa nuottien välillä. Kokonaisuutena New Fragility kuitenkin osoittaa, että se mikä vaikutti taannoin sisällöttömäksi kalutulta tunnerekisteriltä, on täysin mielekäs tapa tulkita nykytodellisuutta. Omien biisien tuunaaminen bluegrass-muotoon olisi kantanut ehkä ep:n tai yhden albumin verran, mutta kaksi täyttä levyllistä tyydyttänee lähinnä genren – ja Simpsonin – hard core -faneja. EERO KETTUNEN HHHH Kadonnut Manner Finnish Primitive Guitar Vol. Viidennen albumin Imperialin myötä nuo rinnastukset saa lopullisesti unohtaa
Killer’s Kiss -seiskatuumainen siis puoltaa hyvin paikkansa. Seiskatuumaisen molemmat biisit ovat melodisen tehokkaita mutta vihaisia 70-luvun henkeä autenttisesti mallintavia kapinaanthemeita. Muutama vuosi sitten Viimeinen elävä köyhä -albuminsa myötä palannut Vaavi on tunnettu suomipunkin muassaan tuomaksi ”nynnybändiksi”, jonka ujot ja kaukaa lemmekkäät laulut sopivat uuden aallon laineisiin mitä parhaiten. Siksipä sopii nostaa esiin viiden vuoden levytystauolta palaava The Shrieks, joka tosin ei ole genren puritaanisimmasta päästä. Esimerkiksi Deafheavenin tai Alcestin hengästyttäviin äänivalleihin verrattuna Harakiri For The Skyn post black on kuitenkin helpommin lähestyttävää, jopa miellyttävää. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Toisekseen Nachtmystiumin Blake Juddille englanti on äidinkieli. tunnettiin 90-luvun suomipunkin köyhimpinä vuosina ärhäkkänä provosoijana ja samalla linjalla yllätyspaluun tehnyt bändi jatkaa tänäkin päivänä. Melko usein on Hackett ollut tyylitajuttoman progeukon karikatyyri. Ilahduttavinta korkean tason säilyttämisen lisäksi on se, kuinka vielä tässäkin vaiheessa uraa irtoaa molempilta tuotantonsa parhaimmistoon kuuluvia repäisyjä. Tuoreella singlellä ei liiemmin räksytetä vieläkään. Entisen Genesis-miehen (brändi, jolla hän jaksaa yhä ratsastaa – ja miksipä ei, ovathan ne levyt Hackettin uran huippuhetkiä) rakkaus Välimeren musiikkikulttuureja ja nylonkielisen hiplausta kohtaan ei ole uusi juttu: meininkejä on sivuttu ainakin 1980-luvun albumeilla Cured ja Bay Of Kings. Levyarvostelut 1_21.indd 64 14.1.2021 19.01. ”I hate being bipolar, it’s fucking awesome” -tyyppiset puskuritarrasanoitukset eivät kuitenkaan auta asiaa. Kuulostaa ehkä hieman sekavalta, mutta Grandsonin debyytti Death Of An Optimist on moninaisista lähtökohdistaan huolimatta hyvinkin linjakas ...kauluspaita Kummeli-mauttomasti auki soitettua somisteääntä... Liekö genren ominaisuuksia sekin, että varsinaisia hittiviisuja ei tuoreelta ep:ltä useammankaan pyörittelyn jäljiltä jää mieleen, tiukasti eteenpäin nykivää hyvää fiilistä kylläkin. Under A Mediterranean Skylla tympäisee sen karikatyyrimäinen mielikuvituksettomuus. Leimallista on myös biisikaksikon tiedostettu vanhakantaisuus, pub rockista ja 70-luvun brittirockista vaikutteensa lusikoiva yhtye myöntääkin singlellä palaavansa juurilleen. Hero Dishonestilla se on mukavasti takaraivoon jäävä Pettynyt, Ydinperheellä raskaasti myllyttävä Henkinen yliote (elämänmakuista on toki myös DIY:n yhtyeelle tyypillinen ilkikurisuus). NUUTTI HEISKALA HH Steve Hackett Under A Mediterranean Sky InsideOut Progekitaravelhon kahdeskymmenes sooloalbumi kuulostaa juuri niin halvalta matkamuistolta kuin sen kansikin. Hero Dishonest ja Ydinperhe edustavat suomalaisen hardcorepunkin kärkipäätä, joten mikäpä sen luonnollisempaa, että bändit esiintyvät samalla kimppa-ep:llä. Jos kappaleen nimi on Andalusian Heart, sisältää se pökkelöä flamenco-harjailua. Pitkänä ja synkkäsävyisenä levynä se on varmaan tarkoitettu vakavaksi teokseksi, joka nostaisi Harakiri For The Skyn post blackin isojen nimien joukkoon. L .A.M.F. Nachtmystiumilla on silti Harakiri For The Skyhin verrattuna kaksi tärkeää etua. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. 85-minuuttisena Mære ei edes mahdu yhdelle cd:lle. Eppu Normaalin debyyttialbumin biisiin viittaava Suomi ryömii taas on tehokas paraatiraita, vaikka sen epämääräisesti vähän kaikkea vastustava teksti tuo mieleen kliseet sinnikkäästi systeemiä vastustavista punkkareista. Ensinnäkin sen biisit ovat lyhyempiä, tarttuvampia ja yksinkertaisesti paremmin kirjoitettuja. Toisaalta vastustamisestahan punkissa onkin kyse. Kuten nimistä voi päätellä, Etsi oma tiesi ja Anna unelman elää ovat enemmänkin manifestinomaisia elämänohjeita kuin popkappaleita, vaikka toki ne näppärästi sellaisinakin toimivat. A-puolella On Top -kappaletta kuljettaa Timo Lassyn huilu, kun taas kääntöpuolella agenttijännäri-soundtrackin sävyjä hyödyntävä urkugroove lähentelee jo Larry & The Lefthandedin loppuaikojen supercoolia garagea. Mære on hiljalleen mainetta keränneen itävaltalaisbändin viides pitkäsoitto. Levyarviot > 64 SOUNDI Harakiri For The Sky Mære AOP Mære on nimetty saksalaisen kansanperinteen taruolennon mukaan. Markkinoinnissa kielen poskeen asemoineet yhtyeet eivät kylläkään enää rappionuorista mene, mutta kiukkua löytyy yhä näinkin monien toimintavuosien jälkeen. Nopealla syklillä singlejä puskeva mestarirumpali Teppo Mäkysen projekti nimittäin avaa konkreettisesti, kuinka paljon yhdestä biisistä saakaan irti. Oman hoopoutensa soundiin tuovat myös mahtailevat orkesterisovitukset, jotka vain lisäävät albumin easy listening -maireutta. Tämä on aika hemmetin kornia, kauluspaita Kummeli-mauttomasti auki soitettua somisteääntä ihmisille, jotka haluavat simuloida elinympäristöönsä ”välimerellistä tunnelmaa”. Mukavaa on sekin, ettei ralleja vedetä saman kaavan mukaan. Psychobilly-skene on jo lähtökohtaisesti underground-musaa eikä alan yhtyeitä etenkään Suomessa ole muun yleisön tietoon juuri alakulttuurista noussut. MIKAEL MATTILA H Grandson Death Of An Optimist Warner Grandson on yhtä kuin Kanadan Torontosta kotoisin oleva 27-vuotias Jordan Edward Benjamin, jonka musiikissa on kyse elektronissävytteisestä rockin ja hiphopin symbioosista, johon on sekoitettu moderneja grimeja jopa grunge-mausteita. Jos pystyt kuvittelemaan mitä saat, kun risteytät Jamie T:n, Marilyn Mansonin ja Twenty One Pilotsin, olet jo aika lähellä totuutta. Jos nimenä taasen on The Dervish And The Djin, voi olla varma, että anatolista luuttujammailuahan sieltä tulee. Tarkastelee biisiä sitten missä muodossa tahansa (digitaalisella julkaisulla kuullaan teemasta vielä kolmaskin versio), oli se viime vuoden loppupuoliskon makeimpia korvakarkkeja. Ensimmäinen on ehtaa kimakkaäänistä Steve Winwood -AOR:ää bpuolen crossover-mausteineen, jälkimmäinen taas jokseenkin yhtä hölmöä pehmopornomusiikkia kuin tämä uusikin. Se hiipii istumaan nukkuvan ihmisen rinnalle ja aiheuttaa levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Läskibasso lonksuttaa, että kuulija varmasti tietää mistä on kyse, mutta melodiset kappaleet tippuvat varmasti punk rockimman kamankin ystäville, jos niikseen tulee. Stance Brothersia on tällä palstalla kehuttu aiemminkin eikä tapaa ole tarpeen muuttaa tälläkään kertaa. Selkeäsoundisen Mæren musiikillisesti lähin vertauskohta löytyy Nachtmystiumista. Minkäänlaisia draaman kaaria viimeisen biisin Placebo-coveria Song To Say Goodbyeta lukuun ottamatta se ei siitä huolimatta sisällä
VIRPI SUOMI HHHH James Yorkston And The Second Hand Orchestra The Wide, Wide River Domino Skotlannin Fifesta kotoisin oleva Yorkston on häälynyt todella mielenkiintoisten muusikoiden ja levyttävien artistien kimpassa. Wilhelm Kojac etenee alkukantaisesti lonksutellen. Musiikki elää ja hengittää vaivattomasti läpi levyn. albuminsa, ja syventyessäni erinomaisen, täyteläisen ja folksävytteisen musiikin taustoihin. Ennen muuta se kertoo tekijänsä elämänpolun tarinan Kanadan monikulttuurisimman kaupungin ytimestä – ja sieltä löytyy paljon muutakin kuin jääkiekkoa ja vaahterasiirappia. SOUNDI 65 pitkäsoitto. Lopulta kiljutaan hekumaisen hulluuden rajoilla ”Bang bang bang! Uuh!”. Laulumelodiat ovat selkeitä, rauhallisesti soljuvia ja The Second Hand Orchestra soittaa luomuhenkisesti, mutta puritaaneihin akustisen folkin kaavoihin tai sointikuviin nojaamatta. Myös levyn draaman kaari on kunnossa. Kiihtyneessä mielentilassa sisältää meheviä musiikillisia ristiriitoja. Maailmankuvatkin istuvat samaan humanistiseen osastoon, mikä heijastuu Clippingin riimien laajassa aihepiirissä. Jopa niin paljon, että tekisi mieli jättää kuuntelu sikseen. Where The Gloom Becomes Sound on parhaimmillaan, kun ruuvia joko kiristetään tai löysätään kunnolla. Kyseessä ei ole kuitenkaan tuore kokoonpano, sillä visioita on haudottu kokonaiset 42 vuotta. Kaiken nimienpudottelun ristivedossa hän on kuitenkin levollisesti oma itsensä, ehkä hiukan Nick Draken ja Ron Sexsmithin tyylinen intiimi tunnelmoitsija. Emotionaalisesti vaikuttavin hetki koetaan lähes 12-minuuttisen loppubiisin Oxygen Runs soljuvan ambientin imussa. Suurimman osan heistä sain tietooni vasta plokattuani The Wide, Wide Riverin, hänen 11. Uutukaisellaan yhtye ei lähde enää yhtä rohkeasti uusiin suuntiin vaan toistaa edeltäjänsä Down Underin (2018) kaavoja vähän liikaakin. Levyllä soi selkeä ja valoisa usko tulevaisuuteen. Popo grillaa taas sekä Yössä ajan, yössä ratsastan ovat komeita rockralleja. ...kauluspaita Kummeli-mauttomasti auki soitettua somisteääntä... Levyarvostelut 1_21.indd 65 14.1.2021 19.38. Tuttua ja turvallista, mutta yllätyksetöntä. Jotenkin täysin loogisesti kiekko päättyy Yoko Onon sävellykseen Secret Piece, jonka linnunlaulu kaiken asfalttisuuden jälkeen on kuin auringonnousu. Afrokitarat helisevät mainion rytmiryhmän hoidellessa taustoja. Väriasteikolla hieman tummempaan suuntaan johdattavat bassovoittoinen Black Bridge sekä maukkaasti progeileva Marvels Of The New World. Entinen punk-basisti oli päässyt hyvään jengiin Fence Collectivessa (King Creosote, KT Tunstall, Beta Band) ja sitten Bert Janschin ja John Martynin lämmittelijäksi – ja lista laajeni sekä folk-legendojen että hipbändien suosioon. Samplejen määrä on jälleen huikaiseva ja mitä moninaisin – päätösraidalla lainataan jopa SETIä. Maailman paras urkusoundi. Camin, Chinan, Sicknessin, Ho9909:n ja Michael Espositon vierailema Visions Of Bodies Being Burned on jonkinlainen ”companion piece” edeltäjälleen There Existed An Addiction To Bloodille (2019). Eeva Poijärven vahva ja heleä ääni sykähdyttää. Death Of An Optimistin mielenkiintoisin ominaisuus on sen ääripäiden yhteensopivuus. Kappaleen Choices, Like Wide Rivers filosofia pätee Yorkstonin ja yhtyeen musiikintekoon, jossa annetaan virran viedä, mutta valitaan ja vaihdetaan paikkaa sen virtauksissa. Yleisvaikutelma kolmikon albumilla on jännällä tavalla hc: ankara ja underground, mutta tylyn pinnan alla lämmin. VESA SILTANEN HHH Albumin hurja pituus soljuu tarinan kaaressa. Räväkkää alkua seuraavat rauhaisammat eeppiset osuudet, joiden jälkeen meno kiihtyy jälleen. Kokonaisuus on ulkoavaruudesta striimattava radioshow, absurdi interstellaarinen kokemus, jonka jokainen poreileva soundi on kuin jännittävä déjà vu, samalla tuttu ja turvallinen sekä uusi ja kiehtova. Se lisää vaikutelmaa jostakin syvästi inhimillisestä ja lämpimästä. Epäonnisen näyttelijän mukaan nimetty Barry Primus on silkkaa funksamettia. Vakaa bassotyöskentely antaa omaperäiselle soundille sydämen. Albumi on ajoittain kova pala ja aiheuttaa levottomuutta. Gangsta-meininki on tästä kaukana, vaikka ”hos, pimps” ja muu vastaava ghetto-osasto lyriikoissa toisinaan ilmenee. Paikoin levy taas on yltiömelodinen ja puhtaasti pop olematta silti banaali tai millään muotoa ennalta-arvattava. On rutkasti teollista ja muutakin hälyä, levysamplejakaan ei kaihdeta. Myös 70-luvun psykedeelisiä tunnelmia hätyytellään sopivasti. Tavallisiakin soittimia käytetään, ne vaan eivät kuulosta itseltään. Toronton alakulttuurien, muun muassa laajan karibialaisväestön ja vireän indierock-yhteisön, sävyt paistavat selvästi levyllä. Jousija kielisoittimet soivat herkästi aaltoillen ja näppäillen, hienosävyiset perkussiot ja musiikin sisään imeytynyt basso myötäävät laulua hillitysti. Hyytävän hauska kokonaisuus luo sopivaa jännitettä. Loput kappaleet ovat helppoa kuunneltavaa, mutta kaipaisivat lisää särmää. Jokin mystinen aiwww.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Clipping Visions Of Bodies Being Burned Sub Pop Clippingin Daveed Diggsiä voisi kuvata Amerikan Tommy Lindgreniksi: vaikka Diggs on musta ja kuulostaa usein vihaisemmalta, herrojen äänenvärit ovat paikoin häkellyttävän lähellä toisiaan ja niin on ankaralla draivilla tykittävä selkeä jakelukin – Something Underneath hipoo vauhdillaan jo moottoriturpaisuuden maailmanennätystä. Vaikkakin joitain henkilövaihdoksia on koettu, ryhmälle omintakeinen, sampledeliaksikin kutsuttu tyyli löytyi jo vuosituhannen alussa, ja We Will Always Love You on looginen jatkumo bändin aiemmalle tuotannolle – kaikki tunnistettavat elementit ovat edelleen paikoillaan. Tunnelma on miellyttävällä tavalla rikkumaton ja hellä. Suosittelen erityisesti El-P:n ja Dälekin ystäville. JARI JOKIRINNE HHH Mama Longhorn Let It Run Soit Se Silti Porilainen grooveryhmä Mama Longhorn jatkaa voitokkaita retkiään. Seireenien stemmakuoro elähdyttää myös kuulokuvaa. Tymäkät fonisoolot ja loppujamitus kruunaavat paketin. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Kolmannen albumin rikkaassa sävykirjossa soivat etno-, ambient-, funksekä jazz-vaikutteet. Sarvipäämamman musiikissa on tunnetta, kauneutta sekä särmää niin paljon, ettei enempää kehtaa vaatia. Molemmat esimerkiksi lönkyttelevät eteenpäin pääosin samaa keskitempoa ja molempien keskivaiheelle on sijoitettu välisoitoksi pieni instrumentaali; Down Underilla se oli Purgatorio, nyt kaunis pianoballadi Lethe. Kehitys on tapahtunut kuitenkin tyylillä ja luonnollisesti ja muutos on ollut niin yleisön kuin kriitikoiden mieleen. Tarinoiden keskiössä seikkailevat monet surkuhupaisat hahmot, vampyyrin viitta vaihtuu hetkessä pervoilijan kaapuun. Edes pieni kaavamaisuuden tunne ei haittaa, kun muusikkous on tällä tasolla. Tunnelmaosastolta Dirge Of A Dying Soul sekä vauhtia punttiin tikkaava Funeral Pyre edustavat nekin levyn parempaa laitaa. Kirskuvat kitarat, kiihkeä rytmi sekä vähäeleinen laulu petaavat häilyväistä tunnelmaa. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. ASKO ALANEN HHHH Tribulation Where The Gloom Becomes Sound Century Media Kauas on yhtye tullut alkuaikojen death metalin ääreltä klassisen rockin ja heavy metalin viitoittamaan, kevyesti psykedelialla sävytettyyn nykyhetkeen. Samplet kilpailevat määrässä vierailija-armeijan kanssa, mikä ei kuitenkaan sekoita pakkaa tai vaikuta 25 kappaleen megapaketin laatuun. JUSSI NIEMI HHHH The Avalanches We Will Always Love You Universal Paljon on kulunut aikaa siitä, kun sämpläyksen aateliset, diskoa, downtempoa, easy listeningiä, elektroa, hiphopia, soulia ja poppia saumattomasti sekoitteleva australialaisduo The Avalances julkaisi 2000-luvun taitteen uraauurtavan debyytin Since I Left You. Possen valkoiset jäsenet William Hutson ja Jonathan Snipes kuorruttavat Diggsin ääriurbaanit saarnat vankan kokeellisessa hengessä. Timanttisessa Daughter Of The Djinnissä nämä laidat yhdistyvät parhaiten biisin alkaessa rivakalla poljennolla rauhoittuen keskivaiheen suvantoon ja räjähtäen taas rokkivaihde silmässä tulisen kitarasoolon siivittämänä. Sen jälkeen seurasi 16 vuoden hiljaiselo ennen Wildflower-albumia. LINDA SÖDERHOLM HHHH Vihan Muna Kiihtyneessä mielentilassa Stupido Turkulainen poikkitaiteellinen punktrio Vihan Muna julkaisee debyyttialbuminsa. Levyn starttaava Island After Island luottaa vahvasti polyrytmiikan voimaan. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Levyn tunnelma on paikoin raskas ilman metallista tosikkomaisuutta
LINDA SÖDERHOLM HHHH Levyarviot > ...kertoo hänen ja poikansa viimeisestä keskustelusta... Näyttelijä-laulaja Maruska Veronan ensimmäinen albumi Vaihtuvat perspektiivit on kokoelma erinomaisia sävellyksiä ja haikeita tarinoita. Niistä syntyi Wolffpack. En ihmettele miksi. KAROLIINA KANTOLA HHHH DeWolff Wolffpack Mascot Viimevuotinen Tascam Tapes teki minusta kerralla DeWolff-fanin. Vitun leijaa. No, Bona Fide rokkaa kyllä hyvin blackkeysmäisesti ja Stonesin haamu suojelee torvien saattamaa R U My Saviouria. Listen on selkeästi free jazzia, mutta varsinkin rumpali Mårten Magneforsin ja basisti Alfred Loriniuksen yhteys ja muodon taju antavat musiikille kuitenkin aika jämäkät raamit. Kuulee että Verona työskentelee ammatikseen äänenkäytön kanssa, ja että levyä on hiottu jonkin aikaa. Artistin sooloprojektin alkutuntuma on, ettei hän mitenkään voi olla tosissaan, mutta säntillisesti toteutettu musiikki puhuukin puolestaan. Ihan kuin vanhenevat herrasmiehet olisivat löytäneet uudenlaista virtaa tekemisiinsä korona-ajasta, joka kuulemma oli merkittävä moottori levyn tekemiseksi. Yhtyeen kyky keskittyä vain olennaiseen on edelleen vahvasti läsnä, josta hyvänä esimerkkinä käy levyn parhaimmistoon sijoittuva Knights Templar Stand. Vahvasti kaverusten Töis-kollektiivin yhteistyöhön nojaava tuotos on kieli poskessa tehtyä laadukasta ja tanssittavaa suomiträppiä, jonka tuotannosta vastaa MD$. Kunhan pandemia tyrehtyy, niin äkkiä vaan Nahawa Doumbia tänne keikalle. Soitto pursuaa mehukkaita soundeja ja pikantteja pikku koukkuja. Ilman vibraattoa kurkusta käsittämättömällä voimalla purkautuva ääni välittää mykistävän määrän tunnetta ja voimaa. Onneksi Asphyxin kokemus ja ammattitaito korjaavat tilanteen nopeasti bändin eduksi. Levy on koostettu mökillä kahden päivän aikana soitetuista improvisaatioista. Alle puoli vuotta kuoleman jälkeen isä Steve Earle, yksi amerikkalaisen juurimusiikin arvostetuimmista tekijöistä, julkaisi levyllisen edesmenneen poikansa lauluja. Kuin vanhoissa c-kasettija vinyylisatukirjoissa, joissa kerrotaan, kun tarina alkaa ja loppuu ja kun pitää vaihtaa puolta. Listen tarjoaa mahdollisuuden nauttia nykyään meillä päin ehkä harvinaistuvasta ilmiöstä: intensiivisesti ja jatkuvasti yhdessä soittaneiden ja yhteen hitsautuneiden muusikkojen ilmaisusta. Hine on heleine lapsikööreineen levyn valoisin kappale, mutta syvin on tummasävyisen rauhallinen Adjorobena, jonka tuskaisen viiltävä blues-melodia nostaa ihokarvat pystyyn. Ei siis tavattomia teemoja suomalaisessa musiikissa, mutta ei levyä voi tusinatavaraksikaan moittia. Epätasaisuudesta huolimatta bändi tarjoilee laadukkaita hetkiä, vaikka ne eivät pystykään kattamaan koko albumia. Didadi on Doumbian kotikontujen perusrytmi ja kulkee aivan murhaavalla imulla ja erämaalaivan tavoin puolelta toiselle heilahtelevalla riffillä. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Nahawa Doumbia Kanawa Awesome Tapes From Africa Tämä on taas niitä levyjä, joita ei tarvitse montaa tahtia kuunnella tajutakseen mistä blues, funk, soul ja reggae ja sitä kautta myös rock ovat lähtöisin. Selkeintä tämä on tulkinnassa ehkä Justin Townes Earlen hienoimmasta kappaleesta Harlem River Blues. Justin Townes Earle oli tulkitsijana isäänsä hienoviritteisempi. Rankkaisin vain la. Fuge sanailee hypnoottisten, tarttuvien biittien päälle kokonaisen fiittilegioonan kera. Jos bändillä on uraa takanaan yli 30 vuotta, se alkaa näkyä monella tavalDark Horse Listen We Jazz Göteborgilainen jazztrio Dark Horse soittaa ja säveltää kollektiivisesti improvisoiden eli Josef Zawinulin lentävää lausahdusta alkuaikojen Weather Reportista hiukan muokatakseni: näkökulmasta riippuen joko kaikki sooloilevat koko ajan tai kukaan ei sooloile koskaan. Nämä tavut ovat albumin ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen raita, pienet puhutut osuudet. Lisäksi käy ilmi, että uutuudellaan Asphyx astuu sen verran laatikon ulkopuolelle, jotta kitaramelodiat ja ehkä tavallista punkimpi asenne saavat aistit herkistymään. Mixtapen muotoon paketoitu Buffa on freesi tuulahdus kotimaan trap-kentälle, ennen kaikkea se tuntuu tavattoman realistiselta nuorisokuvalta 2020-luvun Suomesta. Vauhti saattaa hidastua ja musiikki voi kuulostaa harkitummalta ja jäsennellymmältä. Tässä se antaa väkinäisen vaikutelman eikä tuo teokselle lisäarvoa. Kyllä lähtee! JUSSI NIEMI HHHH Levyarvostelut 1_21.indd 66 15.1.2021 13.36. Biisit ovat järjestään asiaa. En tiedä mitä ovat Munat puuroonsa laittaneet, mutta ainakin resepti toimii. Verona ja tuottaja Paavo Malmberg ovat tehneet hyvää työtä. VILHO PIRTTIJÄRVI HHHH Asphyx Necroceros Century Media Asphyxiä voisi kuvitella iän alkavan painaa, sillä hollantilaisretkueen levytystahti tuntuu vain hidastuvan vuosirenkaiden lisääntyessä, mutta uutuus osoittaa, että laadusta ei ainakaan oleellisesti tingitä. VIRPI SUOMI HHHH Verona Vaihtuvat perspektiivit Texicalli Ve-ro-na. Kitaristi Pablo van de Poelin laulu koskettaa poikamaisen positiivisella energiallaan ja täydellisellä maneerittomuudellaan. Odotukseni olivat niin katossa, että lievä pettymys olisi pitänyt arvata. Esikuva Migosin vaikutus näkyy ja kuuluu. Oumou Sangare taitaa olla eteläisen Malin wassolou-musiikin maailmalla tunnetuin tähti, mutta eiköhän feministiksi tunnustautuva Nahawa Doumbia tunneta näillä eväillä kohta yhtä hyvin. ARTTU TOLONEN HHHH TheoFuego Buffa Sony TheoFuego on parikymppinen räppäri-tiskijukka, joka on tullut suurelle yleisölle tutuksi Cledosin dj:nä. Kun Asphyx päästelee tyypilliseen death metal -tyyliin, se ei aina osu parhaimpaansa. Suurin osa kappaleista on kaunista ja kevyttä (enimmäkseen elektro)popia, jossa kuuluu esimerkiksi Reginan tai PMMP:n vivahduksia, jos referenssejä haluaa etsiä. Asphyx on joutunut koko uransa ajan kurkistelemaan death metalin suurimpien nimien selkien takaa, eikä Necroceros muuta tilannetta. Toki erojakin on, mutta tietty yhteys nuoreen Arethaan on selvä. Tämä ei tarkoita, etteivätkö muutkin numerot ylittäisi keskivertopyykkiä. Siinä missä Tascam Tapes oli soulimpi, funkympi ja bluesimpi, Wolffpack taittuu hard rockiin päin. Ehkä nautinnollisinta trioa kuunnellessa on se, miten soittajat reagoivat toisiinsa – välillä se noudattaa genrelle (jos nyt sellaisesta voi puhua) yleistä hiljaa-kovaa-hiljaa -dynamiikkaa, mutta myös yllätyksiä tulee. Huippukohta levyllä on loppuun sijoitettu Steve Earlen oma laulu The Last Words. Kitaristi N’Gou Bakayokon sähäkästi tuottama Kanawa – joka tekijän mukaan on vetoomus nuorille, etteivät nämä pakenisi maastaan Eurooppaan ja Amerikkaan, vaan jäisivät ratkomaan oman maansa ongelmia – ei todellakaan peittele juuriaan. Videoilta paljastuvat myös yliampuvasta tyylistään tunnetun nuorukaisen lyömättömät tanssimuuvit ja kiinnostus trap-muotiin. New West Laulaja-lauluntekijä Justin Townes Earle kuoli yliannostuksen seurauksena viime vuoden elokuussa 38-vuotiaana. Ne kaikki soivat tässä yhtaikaa. Lyriikat kertovat yksinäisyydestä, ihmisten kommunikaation puutteesta, hämmentyneistä tunteista ja luopumisen vaikeudesta. Elämme projektien aikakautta. Alkuperäisesitys on euforinen gospelin ja countryn yhdistelmä ja The Dukes on ryskytellyt kappaleen läpi raakana countryrock-numerona. Steve Earle tulkitsee poikansa tuotantoa kuin se olisi hänen omaansa. Laulu on kaunis ja sydäntäsärkevä. Se kertoo hänen ja poikansa viimeisestä keskustelusta. sielukkaan Do Me -balladin ja pistämättömiä lauluharmonioita sekä kutkuttavan hienovaraista disco-vihjailua sisältävän Half Of Your Loven huippuluokkaan. JUSSI NIEMI HHH Steve Earle & The Dukes J.T. Sen jälkeen levystä on vaikea sanoa mitään. Kummassakin on puolensa, mutta kyllä tässä ESP:ssä on ihan oma tenhonsa. Jo ensimmäinen laulu Puu (joka alkaa lähes samalla pianotapailulla kuin Siltasarjan tunnuskappale) on lyhyt mutta voimakas johdatus siihen, mihin Verona pystyy. Niitä voisi melkein kuvata Little Featin poprockimmaksi versioksi. Mutta keskitytään musiikkiin. Bändissä ngonit (aavikkoluuttu) purkavat ikiaikaisia blues-juoksutuksia ja iskeviä funkyjä breikkejä etulinjassa, vaikka rytmisektio pääosin koostuukin länsimaisista perusinstrumenteista. Robustilla stadin slangilla rimmailevan ja anglismeja viljelevän artistin tekstit ovat pääkaupunkiseutulaisellekin paikoittain kryptisiä, mutta ilmeisesti sanoma ei olekaan tässä ykkössijalla, vaan fiiliksellä mennään. Steve Earle laulaa itsemurha-aikeista kertovan kappaleen lakonisesti, vailla pilkettä, jolla poikansa tekstiä tulkitsi. Teemat pyörivät massin, kiesien ja muijien ympärillä. Laulut ovat toki samoja, mutta hänen romuluinen lauluäänensä ja hänen taustayhtyeensä The Dukesin särmikäs ilmaisu vievät lauluja uusiin suuntiin. Korona keskeytti DeWolffin Tascam-kiertueen ja viimeisinä kolmena vuonna kolme albumia julkaissut bändi alkoi purkaa turhautumistaan fiksuimmalla tavalla: tekemällä uusia lauluja ja jakamalla niitä faneilleen parin viikon välein. 66 SOUNDI nesosa pitää kuitenkin otteessaan ja lopulta olen täysin myyty. Kaikki 60/70-lukujen parhaat piirteet (blues, funk, soul, psykedelia) kukoistivat tajuttoman raikkaassa sopassa, jossa ei retroisuudestaan huolimatta ollut mitään nostalgiaa, mutta poikkeuksellisen valoisaa ja vapautunutta energiaa
C O M T Y R . 21,50€ | ENNAKOT: TIKETTI, JELMU.NET 26.9.2021 HELSINKI | TAVASTIA K-18 | OVET 18:00 | LIPUT ALK. 29,50€ | ENNAKOT: TIKETTI | OVET 20:00 | K-18 23.4.2021 HELSINKI TAVASTIA LIPUT ALK. 32,50€ | ENNAKOT: TIKETTI | OVET 19:00 | K-18 TUSKALIVE & GREY BEARD BY ARRANGEMENT WITH K2 AGENCY PROUDLY PRESENTS FME_Inferno tulostus.indd 67 14.1.2021 19.45. 32,50€ | ENNAKOT: TIKETTI IKÄRAJA: K-18 | OVET 19:00 |TUSKALIVE & GREY BEARD PROUDLY PRESENT| A R K O N A R U S S I A . H U 24.9.2021 TAMPERE | JACK THE ROOSTER K-18 | OVET 19:00 | LIPUT ALK. 26,50€ | ENNAKOT: LIPPU.FI 25.9.2021 JYVÄSKYLÄ | LUTAKKO K-18 | OVET 18:00 | LIPUT ALK. 25,00€ | ENNAKOT: TIKETTI TUSKALIVE & GREY BEARD PRESENT IN ASSOCIATION WITH 7.11.2021 HELSINKI KULTTUURITALO TICKETS FROM 61€ | TICKETMASTER ALL AGES | DOORS 19:00 7.11.2021 HELSINKI KULTTUURITALO TICKETS FROM 61€ | TICKETMASTER ALL AGES | DOORS 19:00 7.11.2021 HELSINKI KULTTUURITALO TICKETS FROM 61€ | TICKETMASTER ALL AGES | DOORS 19:00 TOM GABRIEL WARRIOR’S PERFORMS 2.4.2021 TAVASTIA | HELSINKI 22.4.2021 TAMPERE OLYMPIA LIPUT ALK. F O D A L R I A D A . T U S KA L I V E & G R E Y B E A R D I N A S S O C I AT I O N W I T H K 2 A G E N C Y LT D P R O U D LY P R E S E N T 26.10.2021 HELSINKI TAVASTIA LIPUT ALK
Teksti: Timo Isoaho 68 SOUNDI agfafg K u v a: Je n n y R is h er fadfdasfsg TEKEE PALUUN JUURILLE ”DETROITIN ROCK AND ROLL -SKENE OLI MIELETÖN” Bazook 1_21.indd 68 14.1.2021 13.01. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa
K ello käy Suomessa jo reilua kahtakymmentäkolmea, kun puhelin pirisee – melko monta tuntia ilmoitettua aikataulua myöhemmin. Miksi. No, aikoinaan tapahtui niin hieno juttu, että Detroitissa sai alkunsa levy-yhtiö Motown Records, ja sen ansiosta kaikilla detroitilaismuusikoilla on veressään myös aimo annos soulia ja rhythm and bluesia. Uusien fanisukupolvien sydämien valloittaminen tuntuu edelleen valtavan hienolta! SOUNDI 69 fadfdasfsg ”Olen rundannut elämäni aikana aivan hirvittävästi, ja monena vuonna olen viettänyt tien päällä reilusti yli kaksisataa päivää.” Bazook 1_21.indd 69 14.1.2021 13.02. Mitä ajattelit vuonna 2011, kun kuulit pitkäaikaisen ystäväsi Lou Reedin työstävän pitkäsoittoa Metallican kanssa. Jos joku olisi tuolloin osannut kertoa minulle varmana tietona, ettemme palaa tien päälle koko loppuvuoden aikana, niin olisin varmasti ollut kauhuissani. – Rob on tukenut Solid Rockia mahtavalla tavalla, ja hän käy usein kuuntelemassa ja neuvomassa nuoria bändejä. – Aloin taannoin miettiä, että Love It To Deathin viisikymppisiä täytyy juhlistaa jotenkin, ja pian ideoita alkoikin tulla. Naapurimme ovat varmasti olleet ihmeissään, että mitä ihmeen napinaa tuolta taas kuuluu, nauraa Cooper. Julkaisin esimerkiksi Welcome To My Nightmare 2 -albumin vuonna 2011, ja tein tuolloin yhteistyötä poptähti Keshan kanssa. Nämä nuoret diggarit eivät välttämättä tiedä juuri mitään School’s Outista tai edes Poisonista, mutta Paranormal (2018) saattaa olla heidän suosikkilevynsä. Tarina on joka tapauksessa oikein mainio, nauraa Cooper. – Pitää paikkansa! Vaimoni ja tyttäreni ovat erilaisten tanssityylien taitureita, ja eräänä päivänä keksin, että ryhdyn steppaamaan. Pitkäsoitto ilmestyi maaliskuussa 1971, ja siitä tuli nimeäni kantavan yhtyeen läpimurto. Sen verran osaan ainakin sanoa, että en ole vieläkään kyllästynyt näihin touhuihin. Esimerkiksi kitaran varresta löytyy MC5-legenda Wayne Kramer. Nyt kun olen ollut kotona, olen saanut nähdä konkreettisesti tämän toisen elämän hienouden. – Ja ennen kuin ehdit kysyä... Ja mitä tapahtui: Kesha teki loistavaa työtä! MIELETÖN SKENE Hypätäänpä sitten jo mainitun Detroit Stories -studioalbumin maailmaan. Mikä oli tavoitteesi Detroit Storiesin suhteen. Niihin aikoihin joka puolella Amerikkaa tapahtui hienoja juttuja, ja esimerkiksi Los Angelesissa oli The Doors ja San Franciscossa taas The Grateful Dead, mutta me tahdoimme päästä MC5:n ja Iggy And The Stoogesin vierelle. Olin itse ollut pahassa huumekoukussa 80-luvun alkupuolella, ja huomasin välittömästi, etteivät asiat ole hyvällä tolalla Megadethin leirissä. – Yhtyeeni oli Euroopan-rundilla viime maaliskuussakin, mutta kierros jäi kesken koronatilanteen muututtua vakavaksi. Mutta ihminen on sopeutuvainen olento, enkä minä ole ollut yhtään kauhuissani. Jos Lou olisi pirauttanut ja paljastanut tekevänsä levyä vaikkapa Dave Grohlin kanssa, en olisi tipahtanut tuolilta. Alice Cooperin assistentti pyytää viivästystä vuolaasti anteeksi, ja lisää sitten esimiehensä ilmestyvän linjalle muutaman sekunnin kuluttua. – Olin hieman surullinen, kun Dave muutti pois näiltä kulmilta, mutta välimatka ei onneksi ole tehnyt hallaa ystävyydelle, sanoo Cooper. – En nyt jaksa muistaa, tiesinkö sen nimeä... Mainittakoon tässä Kid Rock ja Eminem, mutta lista ei todellakaan pääty heihin. Tarkoituksenamme on tarjota organisaation kautta nuorille mielekästä tekemistä, niin soittamisen kuin monen muunkin taidemuodon saralla, kertoo Cooper. Kappaleiden pääpaino on rehellisessä ja paikoin varsin raa’assa rock and rollissa, mutta sieltä löytyy paljon muutakin, esimerkiksi vaikutteita soul-musiikista. Lou Reediä ei levyllä ymmärrettävästi kuulla, mutta muita legendoja senkin edestä. Vaikka kerroinkin viihtyväni mainiosti kotona, odotan toki myös sitä, että pääsemme taas tien päälle, sanoo Cooper. Onko sinulla vielä jotakin toteutumattomia unelmia urasi suhteen. Steppaaminen ei tule olemaan osa tulevia Alice Cooper -konsertteja! AIKAMOISIA POMMEJA Mainitsit aikaisemmin kotikaupunkisi Phoenixin. – Hyvä kysymys... Olen mukana maksuttoman Solid Rock -järjestön toiminnassa, ja meillä on toimitilat Phoenixissä. Asensimme pihamaalle sopivia alustoja, ja olemme tehneet steppausharjoituksia monta kertaa viikossa. Ne soundasivat loistavilta. Keskustelin Daven kanssa juuri äskettäin, ja samalla hän soitti minulle Megadethin uusia biisejä. Tiesitkö sitä, että käärmeen nimi on Alice ja se kuuluu Lordi-kippari Tomi Putaansuulle. Ja lähdettiin taas ja taas. – Olen rundannut elämäni aikana aivan hirvittävästi, ja monena vuonna olen viettänyt tien päällä reilusti yli kaksisataa päivää, sanoo Cooper. Melkeinpä päinvastoin! Kiertämisestä tuli vuosikymmenien aikana niin itsestään selvää, että tien päälle lähdettiin kerta toisensa jälkeen sen kummempia ajattelematta... Luin jostakin, että olet alkanut stepata. – Ehkä silti kaikista tärkeintä oli saada aikaan albumi, joka kunnioittaa huikeaa detroitilaista musiikkiperintöä koko matkan varrelta. Pian Detroitiin muuttamisen jälkeen tutustuin myös Bob Ezrin -nimiseen aloittelevaan musiikkituottajaan, ja päädyimme tekemään yhdessä albumin Love It To Death. – Musiikkibisnes on nykyään niin läpeensä laskelmoitua, että kaikenlaiset yllättävät yhteistyökuviot ovat hirveän piristäviä. TOISEN ELÄMÄN HIENOUS Miten olet saanut aikasi kulumaan, kun kiertueille ei ole ollut asiaa pitkään aikaan. – Vuonna 1970 päätin yhtyekavereideni kanssa muuttaa Detroitiin, sillä me halusimme ehdottomasti olla osa kaupungin mieletöntä rock and roll -skeneä. Täällä Phoenixissä on iltapäivä ja mittari näyttää kolmeakymmentä plusastetta. Nämä ”kohteliaisuudet” lausuttuaan Cooper puhkeaa nauruun, ja jatkaa toisenlaisilla kohteliaisuuksilla. – Kun kerron levystä, minun täytyy aloittaa hieman kauempaa. MC5:n kaltaiset legendat astuivat esiin 60-luvulla, mutta Detroitista on tullut monenlaisten musiikkityylien pioneereja myöhempinäkin aikoina. Hänestä saamme aasinsillan kohti helmikuun lopulla ilmestyvää Detroit Stories -albumia, sillä levyltä lohkaistu ensimmäinen single Rock ’N’ Roll on alun perin The Velvet Undergroundin käsialaa. Sehän on suurenmoista! Läheiseen ystäväpiiriisi kuuluu myös Megadethin Dave Mustaine. – Niin, minähän olen syntynyt Detroitissa 1948, mutta perheemme muutti Phoenixiin 60-luvun alussa. Siitä puheen ollen: törmäätkö usein paikkakunnan toiseen rockkuuluisuuteen, metallijumala Rob Halfordiin. – Muistan oikein hyvin Tuska-festivaalin 2015, kun yhtyeeni esiintyi tapahtuman päätösnimenä. Mutta niin... Aloin puhua Daven kanssa kaikenlaisista asioista, ja olemme nyt olleet sydänystäviä kolmenkymmenenviiden vuoden ajan... – Kyllä vain. Ja täytyy sanoa, että Loun ja Metallican yhteistyö oli vähintäänkin odottamatonta. Olen viettänyt paljon aikaa läheisteni kanssa ja meillä on ollut hirveän kivaa yhdessä. Siis vain hieman, naurahtaa Cooper. – Näen keikkojemme eturiveissä jatkuvasti nuoria faneja, joiden vanhemmatkaan eivät olleet syntyneet ensimmäisten levytysteni aikoihin. Perustin varhaisimman yhtyeeni 1964, mutta ne ensimmäiset vuodet olivat vielä varsin haparoivia. Hän ei ole tosin asunut Arizonassa enää moneen vuoteen. Albumi on melkoinen musiikillinen sulatusuuni. – Hei, pahoittelut minunkin puolestani! Miten Suomessa menee. Ajattelepa sitä tilannetta: olet nuori kaveri, soitat kavereidesi kanssa raskasta rockia ja saat kullanarvoisia vinkkejä Judas Priestin Rob Halfordilta. Kun asiasta tuli julkista, sain kuulla lukemattomia ”tämä juttu ei tule toimimaan” -kommentteja, mutta nehän olivat vain bensaa omiin liekkeihini. – Tutustuimme toisiimme, kun Megadeth lähti Alice Cooperin Amerikan-kiertueen avausbändiksi vuonna 1986. Nostetaanpa esiin vielä kolmaskin kollega, nimittäin vuonna 2013 edesmennyt Lou Reed. Kiss ei tullut Detroitista, mutta he eivät tehneet turhaan biisiä Detroit Rock City! Olet ollut mukana viihdebisneksessä yli viidenkymmenenviiden vuoden ajan. Tuskan lavalla ympärilläsi nähtiin myös käärme. – Halusin tuoda pitkäsoitolle vanhan liiton Detroit-skenen kaikki puolet. Onko siellä pimeää ja kylmää. Päätin tehdä paluun Detroitiin ja valmistella uuden albumin Bob Ezrinin kanssa – ja samalla päätin pyytää levyn biisien tulkitsijoiksi detroitilaisia legendoja. Mutta se, että hän kertoi työskentelevänsä Metallican kanssa... Se oli aikamoinen pommi! – Tällaisia asioita pohtiessa tulee aina mieleen, että voisin itsekin tehdä enemmän juttuja yllättävien nimien kanssa, sillä minulla on tällaisista kuvioista pelkästään positiivisia kokemuksia... Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja yleisö eläytyi tunnelmaan todella riehakkaasti
Kun se sitten lopulta valmistui, olin valtavan tyytyväinen lopputulokseen, sanoo Johnsson. Thomas sanoi saman tien, että Therion on tosiaankin tehnyt historiansa aikana vaikka mitä... – Olin välittömästi sitä mieltä, että Thomasin idea on erittäin hyvä, ja aloimmekin kirjoittaa iskeviä hittiveisuja Therionin tyylillä. Tuolloin ilmestyi cover-albumi Les Fleurs du Mal, joka sisälsi tulkintoja vanhoista ranskalaisista pophiteistä. Johnsson pitää merkitsevän tauon. Paitsi yhden jutun. studiolevy Leviathan on juuri julkaistu. Nauhoitamme Leviathan 2:n tämän vuoden aikana ja ehkäpä myös kolmosen, mikäli emme pääse lainkaan tien päälle lähiaikoina. Therionin 17. Vielä yksi kysymys. Onneksi hän suostui! THERION TUOTTELIASTA HITTITEHTAILUA CHRISTOFER JOHNSSON ja viisi parasta metallilevyä 80-luvulta: ACCEPT: Restless And Wild ACCEPT: Balls To The Wall IRON MAIDEN: Piece Of Mind JUDAS PRIEST: Screaming For Vengeance CELTIC FROST: Into The Pandemonium Bazook 1_21.indd 70 14.1.2021 13.02. Väite on kova – aika moni kollega vakuuttelee samaa, vaikka heidän höpinöillään ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa –, mutta Johnssonin sanat saavat vahvaa tulitukea Therionin mittavasta discografiasta. Päätinkin tehdä jotakin muuta kuin tavallisen Therion-pitkäsoiton, sanoo Johnsson. – Fanien palaute Les Fleurs du Malin äärellä oli odotetun kaltaista. – Thomas jatkoi, että Therion ei ole koskaan lähtenyt tarkoituksella tekemään hittibiisejä. Se palautui niinkin tehokkaasti, että Beloved Antichrist -albumista (2018) tuli lopulta kolmoislevy. – Voisin tässä samalla paljastaa, että Therion-fanien tulevaisuus näyttää muutenkin hyvältä. – Ja jos ideapankki tuntui vähän köyhältä Sitra Ahran jälkimainingeissa, niin Beloved Antichristin valmistumisen jälkeen takki oli oikeasti tyhjä. Kun Tuonela-kappale alkoi sitten hahmottua, tajusin välittömästi, että Marko pitäisi saada mukaan tähän biisiin. – Olen digannut Markon äänestä valtavasti jo Tarotin 80-levyn levytyksistä asti. Kirjoitimme nimittäin niin paljon uusia kappaleita, että aiomme työstää Leviathanille ainakin pari jatkoosaa varsin nopealla tahdilla. Les Fleurs du Malin jälkeen Johnssonin inspiraatio tehdä Therionia palautui. Toiseksi: edellinen albumimme Sitra Ahra (2010) onnistui varsin hyvin, mutta sen myyntiluvut jäivät vaisuiksi, sillä sinfonisen metallin suosio oli pienessä aallonpohjassa. – Kuten arvata saattaa, rockoopperaksikin tituleeratun Beloved Antichristin tekemisessä oli valtavasti työtä. Iso osa diggareista ilmoitti vihaavansa levyä, kun taas jotkut toiset ihastuivat siihen ikihyviksi. Ensinnäkin pidän kovasti vanhasta ranskalaisesta popista. 70 SOUNDI Bazook! Teksti: Timo Isoaho > K u v a: M in a K ar ad zi c -O len aina tehnyt musiikkia omien mieltymyksieni ja päähänpistojeni mukaan, painottaa ruotsalaisen metallipioneeri Therionin kitaristi Christofer Johnsson. Hittejähän ei voi sinänsä laskelmoida, mutta minä satun toki tietämään varsin hyvin, millaisista elementeistä pitkäaikaiset fanimme diggaavat eniten, sanoo Therion-kippari. Mistä sait idean pyytää Marko Hietalan Leviathanin Tuonela-kakkosbiisin laulajaksi. Mukana oli esimerkiksi Serge Gainsbourgin tuotantoa. Jää toki nähtäväksi, miten hyvin onnistuimme fanien mielestä, mutta ainakin minä olen erittäin tyytyväinen Leviathaniin. – Päätin tehdä tämän erikoisen cover-levyn ainakin parin syyn takia. Käydään sen salojen kimppuun tuota pikaa, mutta luodaan kuitenkin ensin muutama katse kahteen edeltävään Therion-albumikokonaisuuteen. Varsin mielenkiintoista on se, että tänä päivänä Les Fleurs du Mal on Therionin toiseksi striimatuin julkaisu. Kysyinkin sitten laulajaltamme Thomas Vikströmiltä, että mitä ihmettä me voimme tehdä seuraavaksi. Vaikka yhtyeen soundin ydin on muuttunut monta kertaa, vuonna 2012 jopa Therion-fanaatikot saivat olla ihmeissään. 80-luvun lopulla ensirääkäisynsä päästänyt tukholmalaisyhtye tulitti aluksi varsin omaehtoista death metalia, ja myöhemmin yhtye on seikkailut muun muassa sinfonisen goottimetallin eeppisissä maailmoissa
– Suurempia tavoitteita ei varsinaisesti ollut, mutta toki lähdimme tekemään entistäkin parempaa jälkeä. Oppaana toimii Kauniin Kuolemattoman kitaristi ja puhtaista lauluosuuksista vastaava Mikko Heikkilä. Löytyykö uusimmalta levyltä jotakin avainbiisejä, tavalla tai toisella. Tulee mitä tulee. Palataan Syttyköön toinen aurinko -albumin äärelle tuota pikaa, mutta käydään sitä ennen yhtyeen vanhempien julkaisujen äärellä. Julkaisimme sitten neljän biisin mittaisen Elämä ei tarvitse minua -ep:n vuonna 2019, ja kappaleista erityisesti Yön tunteina saavutti suosiota striimipalveluissa. Se niputtaakin varsin eeppisellä tavalla yhteen levykokonaisuuden. Entä mitkä olivat tavoitteitanne Syttyköön toinen aurinko -levyn suhteen. Meidän ohjenuorana on aina ollut tehdä hommia rehellisesti ja ”sydän edellä”, ja se on johtanut hyviin lopputuloksiin, kertoo Heikkilä. Millaiset ovat bändin suunnitelmat alkaneen vuoden suhteen. Tekstit olivat hyvin erilaisia kuin debyytillä – mukaan tuli ”positiivisempaa kerrontaa” ja hyvin henkilökohtaisia kokemuksia –, ja kyselinkin muilta, että voikohan näitä julkaista. – Myös Hyvästi teki vaikutuksen, ja tajusin sen äärellä saman tien, että tämä tulee olemaan albumin päätösraita. Saimme kuitenkin levyn kunnialla tehtyä, ja kyllä se kestää kuuntelua edelleenkin. – Puhun vain omasta puolestani, mutta kun taannoin kuulin Villen (Mussalo, kitara) kirjoittaman nimikappaleen, mielen valtasi hieno fiilis. – Vapaus-albumin (2017) tekovaiheessa tunnelma oli erilainen, sillä luotto omaan tekemiseen oli kasvanut ja bändi oli löytänyt yhteisen sävelen. 71 SOUNDI M elodisen doomahtavan death metalin maailmoissa seikkailevan Kaunis Kuolematon -yhtyeen kolmas pitkäsoitto Syttyköön toinen aurinko ilmestyi viime vuoden lopulla. – Kylmä kaunis maailma -debyytin (2014) myötä olimme uuden matkan alussa, emmekä oikein tienneet, mitä tästä kaikesta tulee... Rakennamme myös uusia biisejä, ja meillä on 7–8 alustavaa aihiota työn alla! K u v a: P et ra St ru b in g MIKKO HEIKKILÄ ja neljä tärkeää levyä: METALLICA: Black Album • MEGADETH: Countdown To Extinction • AMORPHIS: Tales From The Thousand Lakes • SENTENCED: Down Bazook 1_21.indd 71 15.1.2021 13.36. Miksi suomi ylipäänsä valikoitui yhtyeen esityskieleksi. En ollut aikaisemmin kirjoittanut suomeksi, mutta äidinkielellä tekeminen tuntui hyvältä ja luontevalta. Se kannusti eteenpäin. – Kun yhtyettä ajettiin sisään, aikomuksenamme oli tehdä tätä juttua englanniksi, ja sanoituksia olikin jo varmaan viiteen tai kuuteen biisiin. Jostakin syystä ajatus suomeksi tekemisestä nousi kuitenkin pöydälle, ja kun sitten kirjoitin Varjon tekstin, niin se oli sitten siinä. Kun idea sopi myös Ollille (Suvanto, laulu), asia oli sillä selvä. Sanoitusten äärellä oli kieltämättä todella alaston olo! – Näiden kahden albumin välille jäi kolme vuotta, ja Vapauden aikoihin päätimme, että tahdin täytyy kiristyä. Biisejä tuli kolmesta eri sävelkynästä ja tekstit olivat ensimmäistä kertaa suomeksi. Haminassa vuonna 2012 perustetun bändin aikaisemmatkin levytykset ovat niittäneet kehuja, mutta tällä kerralla kriitikot tuntuivat suorastaan polvistuvan uuden tulokkaan edessä, ja täysien pisteiden arvioita rapisi suunnasta jos toisestakin. – Sanomattakin lienee selvää, että toivomme koronatilanteen hellittävän, jotta pääsisimme keikkailemaan oikein kunnolla. – Me ei olla esimerkiksi missään vaiheessa lähdetty kirjoittamaan jotakin tietynlaista biisiä vaan meidän materiaali syntyy täysin luonnostaan. Tiesin silloin, että levystä tulee kova, sanoo Heikkilä
Jälleen kerran Davis oli ”underdog”, ja jälleen kerran hän piti homman läjäs sä ja kehitti koulutusohjelmaansa. Chat Qui Peche klubilla residenssiä pitänyt bändi oli erittäin suosittu ja varsin kin jo yhtyettä johtanut rumpalilegenda Clarke piti Davisin puo lia koettaen puskea häntä hellästi eteenpäin urallaan. Ainakin Peace Treaty, The Hip Walk, Happy Girl, Makatuka ja Jazzman Recordsin upea Best Of kokoelma ansaitsevat uteliaan kuulijan huomion. N athan Davis. Davis oli tästä eri mieltä ja halusi ehdottomasti jäädä Pariisiin, jossa hän koki per heellään olevan paremmat oltavat. Hänen ilmaisussaan on tunnetta ja juuri oikealla tavalla rouheutta. Vuonna 1937 Kansas Cityssä syntyneen ja 2018 Floridassa kuolleen saksofonistin nimen lausu minen saa turhan usein aikaan ainoastaan otsikon kysymyksen. Davisin levyt ovat lähes poikkeuksetta hankalasti löydettä viä harvinaisuuksia, joskin osa niistä on onneksi saanut uudel leenjulkaisunsa. Gisela Albusin toimittamas sa mainiossa Nathan Davis elämäkerrassa Paris–Pittsburgh, A Story In Jazz (1991) fonisti kuvailee saksalaisten ja ranskalaisten suhtautumista afroamerikkalaisiin muusikoihin eksotisoivaksi, mutta huomattavasti vähemmän rasistiseksi kuin Amerikassa. Dezron Douglas & Brandee Younger: Force Majeure International Anthem Elin Forkelid: Plays For Trane Sail Cabin Records Lloyd Miller, Ian Camp, Adam Michael Terry: At The Ends Of The World FOUNTAINavm UUTTA JAZZIA UUTEEN VUOTEEN JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Ongelmaksi muodostui, että levyyh tiö olisi halunnut Davisin muuttavan New Yorkiin, jos ta käsin jazzmaailmaa olisi ollut heidän mukaansa helpompi Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives NATHAN KUKA. Lopulta vuonna 1969 Davis kuitenkin palasi Yhdysvaltoihin ja Pittsburghiin, jossa hän aloitti ensimmäisenä afroamerikka laisena jazzin koulutusohjelman paikallisessa yliopistossa, kohdaten paitsi ansaittua arvostusta alan koulutuksen pionee rina myös rasistista vastustusta ja vähättelyä. ”En halunnut olla yksi niistä kadonneista amerikkalaisista muusikoista, jotka jät tävät Eurooppaan pieniä ruskeita vauvoja isiään kaipaamaan”, hän sanoo elämäkerrassaan. Oikeastaan koko stoori Nathan Davisin tuntemattomuudesta kulminoituu kahteen hänen tekemäänsä ratkaisuun. Se riitti, ja vuonna 1962 Davis muutti Pariisiin, jossa hänen perheeseensä kuuluivat vaimo Ursula ja pieni tytär Joyce, jon ka kanssa artisti poseeraa debyyttilevynsä The Hip Walk (SABA, 1965) kannessa. Erityisesti tenorisaksofonissa loistanut Davis oli myös huilun taitaja ja onpa mieheltä kuultu myös loistokasta bassoklarinetin soittoa hänen hyvän ystävänsä Eric Dolphyn hengessä. Pariisissa tehdyn nauhoituk sen tuolta rundilta voi kuulla viime kesänä julkaistulla albu milla Art Blakey & The New Jazzmen (Sam Records, 2020). (Levyn takakannen kuvassa on kansisuunnitte lijan virheen takia Davisin sijaan saksofonisti Ray Pitts – asia, jota Nathan Davis itse kommentoi: ”Kansien tekijä näki kuvassa mustan fonistin ja se oli riittävä tarkkuus hänelle.”) Pariisissa Davisin läheisiin soittokumppaneihin kuuluivat yllä mainitun Dolphyn lisäksi mm. Toinen kulminaatiopiste oli Davisin liittyminen Wayne Shorterin paikalle Art Blakeyn Jazz Messengersiin Helsingissä kin vierailleella kiertueella 1965. ”Hänen ilmaisussaan on tunnetta ja juuri oikealla tavalla rouheutta.” Jazz kiinnostaa 1_2021 -taitto_a.indd 72 14.1.2021 15.44. Davisin lahjat paitsi instrumentalistina myös säveltäjänä ovat kiistattomat, ja useat hänen albumeistaan lukeutuvat levyhyllyni rakkaisiin kulma kiviin. Blue Note Records nimittäin tarjosi Davisille levytyssopimusta, joka olisi hyvin todennäköisesti ollut taitavalle ja muusikkopiireis sä pidetylle fonistille tie tähtiin. Kenny Clarke, Donald Byrd, Woody Shaw, Francy Boland ja Jimmy Woode. Siinä sivussa ilmestyi muutama loistava albumi 70luvun taitteen yhteiskunnallisen heräämisen hengessä, tällä kertaa piskuiselle paikalliselle Seguelevymerkille. Kaikki meni hienosti ja Blakey ihastui skarppiin ja hienosti soittavaan Davisiin siinä määrin, että tarjosi hänelle yhtyeen pysyvän fonistin ja musiikillisen johtajan paikkaa (”Wayne Shorter diilillä”, eli sisältäen myös osuuden yhtyeen kappa leiden kustannusoikeuksista). 72 SOUNDI hallinnoida, eli promota levyjä tärkeillä koti markkinoilla. Nathan Davis sanoi pitkäaikaiselle idolilleen ei, kieltäytyen jälleen Amerikkaan paluusta perhesyistä. Armeijan leivissä 1960luvun alussa Euroopassa musisoi nut Davis löysi henkisen kotinsa Vanhalta mantereelta, jossa häneen teki vaikutuksen tuohon aikaan huomattavasti Yhdys valtoja avoimempi asenneilmapiiri. No deal. Eipä siinä, onhan noi ta suhteellisen obskuureja hahmoja jazzissa vaikka muille jakaa, mutta Nathan Davisin koh dalla tuntuisi olleen aineksia jopa erääksi 1960 ja 70lukujen keskeisistä nimistä
Se on niin leimaava, ettemme tule usein edes ajatelleeksi sitä. Ankarinta 4/4rytmifetisismiä edustaa tekno tasaisine bassorummun jytkeineen. Erilaiset rytmit soveltuvat erilaisille tanssityyleille. Gregoriaanisen kirkkomusiikin laulajat pää sivät musiikilla ekstaasiin ilman pernassa tuntuvaa jyt kettäkin. Taidehommat erik seen, rock vetoaa alkukantaisiin vietteihimme! Keskiajalla yleisin rytmi oli kolmijakoinen, siis jonkin lainen valssi, kuten nykyisin sitä kutsuisimme. Puran osiin erilaisten musiikki tyylien anatomiaa ja pohdin sitä, miten musiikin luomat ja siihen liittyvät tunteet ja merkitykset ilmene vät kappaleiden ja tyylien musiikillisessa informaatiossa: melodioissa, soinnuissa, rytmissä, sovituksissa ja soun deissa. PB SOUNDI SOUNDI 73 On hauska arvuutella, mitä sellaista ihmismielissä ja kulttuureissa on tapahtunut, että tasarytmi alkoi vie hättää yhä enemmän. Musiikissa on perinteisesti ollut kyse samalla tanssista. Eikä siinä mitään, ne ovat vähintään yhtä tärkeitä ja monesti kiinnosta vampia ulottuvuuksia kuin itse musiik ki. Rockmusiikin olemassaolo on naurettavan lyhyt ajan jakso historiallisessa katsannossa. Ne ovat siellä, kiinnitimme niihin huomiota tai emme. Vai oliko muutoksen taustalla tietty sosiaa linen funktio, ennen kuin tasarytmi voitiin omaksua ja valjastaa laajemmin käyttöön. Länsimaisen pop ja rockmusiikin ehkäpä leimallisin piirre on 4/4tasarytmi. Popista kirjoitettaessa ”ulkomusiikilliset seikat” tup paavat nousemaan keskusteluun musiikin kustannuksel la. Bändin tai artistin imago, laulajan ääni, sanoitukset, kitara ja rumpusoundit ynnä muut ulottuvuudet ovat olennaisia musan ”tajua misen” kannalta. Taide kuului pitkään hengelliseen sfääriin mutta alkoi maallis tua keskiajan lopulla. Toisto on tehokasta ja psykeedee listä, varsinkin kun se rikotaan hienovaraisesti. Blues, rock’n’roll, pop, disco, funk, hiphop, tekno – kaikki pohjautuvat tasarytmiin. Ehkä kyse on Theodor Adornon kuvaamasta yhteiskunnan mekanisaatiosta ja konero mantiikasta. Rockiin on yhdistetty bluesia, jazzia, reggaeta ja muita etnisiä tyylejä sekä klassisen musiikin piirteitä. Viimeistään progressiivinen rock vaihtojakoisine tahtila jeineen teki tanssin liki mahdottomaksi, mikäli sillä mieli seurata musiikissa tapahtuvia muutoksia. T ällä palstalla tulen kuluvan vuoden aikana tarkaste le maan pop ja rockmusiikkia musiikkianalyytti sesta näkökulmasta katsoen. Ehkä banaalein esimerkki pakkomielteestä tasarytmiin ovat sellaiset ”teknoremixit”, joissa uutta musiikkia luo daan samplaamalla jotakin eksoottista lähdettä ja sijoitta malla se mielikuvituksettomaan tasabiittiin. Toki rockmusiikkiakin tanssitaan mutta vähemmän muodolli sesti. Teknon eri alatyylien parissa tasabiitin variaatiosta on kehitetty oma taiteenlajinsa. Myös eurooppalaisessa kansanmusii kissa – aikansa popissa – kolmijakoisuus oli varsin yleistä. Tämän huomioon ottaen tasarytmin suosiota ei kai voi selittää muuten kuin sen funktiolla: musiikissa on oltava jokin koossapitävä perusrakenne, jotta se olisi riit tävän helposti omaksuttavissa ja jotta sitä voisi kuunnella tanssimisen ja keskustelun taustalla. Kuitenkin kaikki musiikilliset esitykset rakentuvat melo dioista, soinnuista, rytmeistä sekä muusta musii killisesta syntaksista. Toki monenlaisia muunnelmiakin on, etenkin progressiivisten tyylien kohdalla, mutta tasarytmin dominanssi on murs kaavan ylivoimainen. Rockin tahtiin huojutaan, hypitään tai moshataan. Tasabiittiä muunnellaan ja hämärretään usein synkoo peilla, hemioloilla ja polyrytmeillä – afrikkalaisilla rytmi piirteillä – jolloin lopputulos voi olla kaukana yksinkertai sesta ja monotonisesta. Silti sen parissa on kier rätetty lähes kaikkien kuviteltavissa olevien musiikki tyylien piirteitä. Alkuperäi sen musiikin monimuotoisuus typistyy lyhyiksi pätkiksi, jotka tarjotaan kuulijalle mauttomaksi diskopotpuriksi verhottuna. Vanhimmassa suomalaisessa musiikkiperinteessä, kaleva laisessa runolaulussa, erikoista taas on sen varsin harvinai nen viisiiskuinen rytmi: ”Tuu, tuu, tupakkirulla, mistäs tiesit tänne tulla!” 4/4-RYTMIN PYHÄ JUMITUS ”On hauska arvuutella, mitä sellaista ihmis mielissä ja kulttuureissa on tapahtunut, että tasarytmi alkoi viehättää yhä enemmän.” Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen Nissinen 1_2021 -taitto_c.indd 73 14.1.2021 15.45. Tämä lii tettiin vertauskuvallisesti pyhään kolminaisuuteen
Etsi Genen kieli! > Soundissa 10/2020 kieli oli piilotettu sivulle 26. Kirjoja ja levyjä sisältävän Tuomari Nurmio paketin voitti Harri Mikkonen Turusta. David Foster Wallace kuvaa esseekokoelmassaan Hauskaa, mutta ei koskaan enää kutkutta van tarkkanäköisesti ja yksityis kohtaisesti vastaavanlaisen luksus risteilyn kulkua buffet pöytineen ja päiväohjelmineen. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Omalla tavallaan kam mottavan kiehtova teos, jota olen jälkeenpäin silmäillyt sieltä täältä sattuman varaisesti aina yllättyen. Jännitteen säännöstely, kasvattaminen, purkaminen. Tietyt lainalaisuudet pätevät vuosituhannesta toiseen: hyvän tarinan imu kestää ajan ham masta timantin lailla. Mus taa kultaa. Kol masti luke mani kirja on upeasti visualisoitu, eikä tarinan keskeisiä juo nenkäänteitä tai eksentrisem piä piirteitä ole liikoja muunneltu. Shakki jänni tysviihteenä osoittautui yl lättävän vetäväksi, kun Walter Tevisin romaani Musta kuningatar linjat tiin 7 jakson tvminisar jaksi The Queen’s Gambit. Juuri nyt ihailun täsmä kohteita ovat Tommi Laineen bän din Jani Auvisen pistämätön tyyli JUHANA TORKIN Tarinan valta tiivistää taitavasti tarinankerronnan metkut. Yleisesti en tästä tyylilajista perusta, mutta Andrei Tarkovskin legendaa risen filmatisoinnin innoittamana tartuin vuokraisäntäni kirjahyllyssä olleeseen teokseen. Nuotion ää relle kokoontuneita luolamiehiä innostivat samantyyppiset ker tomukset kuin nykyihmisiäkin. Ja hei, Kouvolan lakritsit on valittu maa ilman parhaik si ja niitähän on saanut lähikaupasta tuoreina jo pitkään. JOULUKUUSSA havahduin siihen, että kuluneen vuoden valiolevyjen kuuntelu oli jäänyt repaleiseksi, vaikka hyviksi havait tujen albumien otos venyi jopa poikkeuk sellisen pitkäksi. Vuosilistojen kuolleessa kulmassa julkaistu Tommi Laineen ja Graveyard Shif tin Adventures In Minor tulee jää mään omaan rockhistoriaani kuin kiveen hakattuna. Diskon vul garisoima ja futupopin hyydyttämä rytmiikka loi välillä kontrastin, jos sa kaikki se musa alkoi kuulostaa paremmalta, jossa soitettiin oikeita rumpuja. Onnittelut! JUSSI HYYRYNEN Wöyh! Kielen löytäneiden kesken arvotaan Markus Makkosen ja Kim Strömsholmin kirjoittama, syvälle suomalaisen death metalin historiaan kaivautuva Rotting Ways To Misery – The Story Of Finnish Death Metal kirja. Solaris edustaa puolalaisen tieteiskirjailija Stanislaw Lemin avaruusscifiä parhaasta päästä. Sen tahdissa To vekin tanssi ni mikkoelokuvas saan. Mikä tärkeintä, shakkipelit ovat kirotun jännittäviä, vaikka ei tuntisikaan niihin aidosti jäljiteltyjä siirtoja tai muita hienouksia. Teksti on rikas ta ja kirjailijalle ominaiseen tyyliin täynnä pienellä präntättyjä outoja sivuhuomautuksia. Ringon, Moonin, Wattsin, Avoryn, Cosmon, Paicen ja Masonin panos lujittui perustasoksi, ja esimerkiksi Hal Blainen ja Earl Palmerin sessiotyön viehätys valke ni vasta myöhemmin. Nerokkaan M/S Romantic sarjan nihilistinen jenk kiserkku! Pingis on pallopelien eittämätön kuningas. Rumpaleista on kasvanut musa diggailuni subdivisioona, joka on toki kumuloitunut vuosikymme nien ajan, ehkäpä Olli Hämeen yh tyeen Erkki Valasteen säestämistä iskelmistä alkaen. Mitkä seikat vangitsevat meidät elokuvan juonen käänteisiin tai miksi tietyn lainen kappalejärjestys toimii progeyhtyeen kon septialbumilla. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Maailmanluokan esiin tyjätkään (muun muassa Stam1na ja Arch Enemy) eivät riittäneet pelasta maan henkiseltä puu tumiselta. Anya TaylorJoyn roolihahmoon, shakkimestariksi kouliutuvaan orpo kodin kasvattiin, ei ole takertu nut tyyppimaneereja tai sosiaali pornoa. 70000 Tons of Metal risteily 2017 Fort Lauderdalesta Haitille ja takaisin sai minut vakuuttuneeksi, että en enää koskaan halua kokea vastaavanlaista valmismatkakon ja sounditaju sekä kirpparilöytö, Benny Good manin Sing Sing Sing ep, jolla Gene Krupa pitää iskevästi yllä rumputulta. Investoin viisikymmentä euroa kilpatason mailaan, joten homma ei jää ainakaan vehkeistä kiinni. 1960luvulla kirjoitettu kuvajainen kaukaisesta planeetasta ilkeine älyvaltameri neen ja ihmiskaksoisolentoineen on polttoainetta mielikuvitukselle. septia. Matkustelun yksi parhaista puolista, seikkailu ja kokemusten ”sattumalta löytäminen”, oli tyys tin tiessään. Toistaiseksi tasoni ei silti ole hääppöinen, häviän veteraani mummollekin, mutta into on silti kova. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Pre tendersin Hate For Sale on Chrissien ja bändin paras sitten Learning To Crawlin. Jälki paikkauksista parhaita ovat kolmen Lauran, Mar lingin, Moision ja Veir sin, hienot kiekot. ASKO ALANEN viimeinen sana -taitto_2021_1_a.indd 74 15.1.2021 9.43
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • TARKEMMAT TIEDOT LIITTYMISTÄ: Soita 0800 939393 Käy Elisan myymälässä Klikkaa elisa.fi/5G VAIHDA SINÄKIN -VAIHTEELLE 5G TESTIVOITTAJALIITTYMILLÄ SARJA | Supernopean netin suurkäyttöön: HUOLETON 5G 1000 M SARJA | Nopean netin käyttöön: HUOLETON 5G 300 M 1812_Elisa_Fanit_5G_vaihdekeppi_Soundi_225x297.indd 1 24/11/2020 14.24 Elisa tulostus.indd 75 13.1.2021 21.00 Foo Fighters tulostus.indd 2 15.1.2021 10.30 _2SD_sisa?kannet_1_2021.indd 1 15.1.2021 10.51
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Soundi FIN MSG-Korpi 01-21_BACKCOVER.indd 1 11.01.21 13:34 Soundi takakansi 1_21.indd 76 13.1.2021 11.09 S O U N D I 1 / 2 2 1 ”EMMEKÖHÄN ME KAIKKI KAIPAA KUNNON BILEITÄ” So un dI 11 So un dI 11 F O O F I G H T E R S 1/2 02 1 9,90 € (sis.alv) MUISTOISSA: ALEXI LAIHO 1979–2020 VU OD EN PA RH AA T LU KIJ OID EN SU OS IKK ILE VY T VU OD ELT A 20 20 STEVEN WILSON JONNE JÄRVELÄ KAUNIS KUOLEMATON ALICE COOPER SHAME SUAD STEVEN WILSON JONNE JÄRVELÄ KAUNIS KUOLEMATON ALICE COOPER SHAME SUAD Kansi_1_2021_k.indd 1 14.1.2021 14.57 _1SD_ulkokannet_1_2021.indd 1 14.1.2021 15.03