YLI 50 LEVYARVIOTA TURMION KÄTILÖT | JAMES YORKSTON & NINA PERSSON | THE VALKYRIANS | URIAH HEEP. KAIKKI LIPPUTYYPIT MYYNNISSÄ NYT! TO: Phoenix · Fever Ray PE: Interpol LA: M83 Anna Puu · Huoratron · Ursus Factory · Arppa Sunset Rollercoaster · Suzanne Ciani Aavikko · Antti Autio + Jouset · Bad Sauna · Isaac Sene · Knife Girl Linda Fredriksson Juniper · Lyyti · Lähiöbotox · Malla · pehmoaino Plutonium 74 · Sexmane · Teksti-TV 666 + kymmeniä lisäyksiä luvassa! KAIKKI LIPPUTYYPIT MYYNNISSÄ NYT! TO: Phoenix · Fever Ray PE: Interpol LA: M83 Anna Puu · Huoratron · Ursus Factory · Arppa Sunset Rollercoaster · Suzanne Ciani Aavikko · Antti Autio + Jouset · Bad Sauna · Isaac Sene · Knife Girl Linda Fredriksson Juniper · Lyyti · Lähiöbotox · Malla · pehmoaino Plutonium 74 · Sexmane · Teksti-TV 666 + kymmeniä lisäyksiä luvassa! 1/2 02 3 12,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 3 TUOMO & MARKUS VILUNKI 3000 THE ABBEY IN FLAMES WÖYH! VESALA SANOO NÄKEMIIN MUTTA EI HYVÄSTI So un dI 11 So un dI 11 V E S A L A Aika hengähtää IGGY POP, VV, DINA ÖGON, RIVERSIDE, ASA, VUORET, LADYTRON..
75. 16.-18.6.2023 LINNANPUISTO, TURKU R Ö Y K S O P P ANNA PUU | CLEDOS | ISMO ALANKO MAUSTETYTÖT | YONA 22-PISTEPIRKKO | ANTTI AUTIO + JOUSET BUSINESS CITY | DINA ÖGON | DRAAMA-HELMI EGE ZULU & SWENGARIT | HUORATRON LAURI HAAV | PEHMOAINO | PESSO POM POKO | RUISSALO AMPING SUISTAMON SÄHKÖ | SYDÄN, SYDÄN Liput nyt myynnissä lippu.?/kesarauha kesarauha.
F I 11.-12.02.2023 M S V I K I N G G R A C E T U R K U S T O C K H O L M T U R K U CRUISE METAL NORDIC Mistress Keiju Armi von vep Viha Piirakka White Rabbit Ava GaLactica NMC House DJ KAVEN DARK FUSION BELLY DANCE. LIPUT NYT MYYNNISS Ä! W W W . N O R D I C M E TA L C R U I S E
Soundi 1/2023 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Tarkkailuluokka: Khat Moses 14 Löytöretkellä 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Milla Rumi 20 Elämäni soundit: Jussi Hyyrynen / Wöyh! 22 Soundi-haastattelu: Vilunki 3000 28 Vesala 34 Turmion Kätilöt 38 In Flames 42 Tuomo & Markus 44 The Valkyrians 46 James Yorkston & Nina Persson 48 Hamid Drake 50 Levyarviot 60 Vuoret 64 Bazook Uriah Heep The Abbey Silver Bullet 68 Jazz kiinnostaa 70 Sanoin kuvin & Leffat 72 Lukijoiden suosikit 2022 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI 46 James Yorkston & Nina Persson K u v a: M ar c Sa b at K u v a: A n n a D rv n ik 34 Turmion Kätilöt K u v a: Te ro A h o n en 44 The Valkyrians K u v a: P et ri K o k ko K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i 20 Wöyh! 42 Tuomo & Markus
14.-16.7.2023 • JOENSUU SALLA • PIHLA • JOUNI • DANIEL • JASMIN • TITTA • MARCUS • LOTTA • JUULIA • LAURA • OLLY PETRI • KAISA • ANNA • JOHANNA • JULIUS • JULLE • LAURI • ISABELLA • ANNI • OLIVER • JENNI ANDY • PANU • KATRI • AARON • JANI • SEPPO • NIINA • MALCOLM • TAINA • HENRY • CHRISTIAN SOPHIE • JARI • SANNA • ALEXANDER • VEERA • LILY • MIKKO • KALLE • PAULIINA • PEKKO RASMUS • MARIA • ROBERT • SAMUEL • AINO • VALTTERI • KARO • AMANDA • JIMI • ZACHARY IDA • TUOMAS • HENRI • SAMI • CAMILLE • ROSANNA • ERNO • AAPO • SARI • TEEMU • JACK ILARI • LINDA • ELLI • ERIKA • JESSE • LAURIE • REIJO • JUKKA • FRANK • SEBASTIAN • JIKO EMPPU • KAI-PEKKA • PIA • RONJA • EDWARD • TAAVI • CAMILLA • ARTTU • JONES • HENRI JORMA • VALTTERI • PASI • KERTTU • JENNIFER • ARNOLD • WENDY • JAMI • ISLA • JENNI NATASHA • KIMI • JANETTE • IRINA • ANSSI • HENNA • SOFIA • HEATHER • LAURA • HANNU MIKKO • MATTI • PAUL • SINI • ILONA • MIKKO • LASSE • JUHANI • TUIRE • ILKKA • DEAN • NINA JEFFREY • VIOLA • VELI-PEKKA • KRISSE • EMILY • SAARA • AAPRO • VERONIKA • JUSSI CAITLYN • HILJA • MIRA • GREGORY • ANNA • HENNI • JADE • SAULI • EMMI • MATILDA • CHLOE ANJA • KYRAN • DARIA • SANNA • SAMULI • ESA • TARU • TIIA-MARIA • JOEL • NIKO • MIKAEL JEMINA • MONA • AATOS • INTO • SANNI • TEPPO • TEEMU • MINNA • JOONA • DANIEL • ASKO JARKKO • SAMU • BIRGIT • JARNO • MERI • RUNO • DANIEL • NINA • KASPER • EVELIINA • JARNO EETU • PÄIVI • WYATT • VERNERI • ANTTI • TERO • OKKO • DOUGLAS • ANNIINA • AARON EEPI • JANI • TUOMAS • KAISLA • VILJAMI • JUUSO • IDA • JOONAS • MAIKKI • VILMA • GARETH MARI • TOM • ALPO • UNTO • JACOB • HENRI • EDEN • KAISA • OSKU • ALVAR • BENSON • VESA KARI • OLIVIA • FRANCK • VEIKKA • ROOPE • IINA • JENNA • JACOB • HANNES • EMMA GABRIEL • RAULI • MIKAELA • VILLE • JOEL • LUMI • JOONAS • ALEX • NIKO • OLLI • TOMMI NELLI • ISMO • MAX • TUOMAS • TITTA • PAULA • MIIKKA • ZACHRIS • HARLOVA • ANNA MICHAEL • PEKKA • JONE • ROOSA • MARKKU • MAIJA • JUHA • LAURA • TUOMAS • JUSSI • KYÖSTI JUULI • MIIKKA • PAULIINA • EMIL • RINGA • ANTTI • JUSSI • ANTTI • GÜNTER • MIKI • ALIISA PEKKA • ESSI • ANNA • KAISA • KARRI • AINO • MALLA • TOMMI • JONI • ALLU • MARKUS JENNA • AARO • OLAVI • TONI • SIMO • VILLE • TERHI • ANTTI • OSKARI • ALPO • MIIKKA SAMULI • RAMI • JOHANNA • JANNE • PAJU • SAGA • ANTON • SINNA • HANNA-MAIJA • AUSTIN REMI • HEMMO • INKA • ROWAN • PAUL • TIINA • JUDE • NOAH • CHRISSY • VALTTERI • LAHJA MADDIE • JERE • RIITTA • ALEKSI • MIKE • NIKLAS • MARJO • NOORA • EVA • VENNI • OLGA KSENIA • TUOVI • ANNIKA • DARCY • RASMUS • HELMI • NIKI • OLIVER • JUHO • IIRO MITCH • PAULI • MIKAEL • NELLI • SUSANNA • LUMI • TOPI • VEIKKO • ALEKSI + TUHANSIA JA TUHANSIA MUITA! Kesän parhaan viikonlopun tähdet: Bongaa lavoille nousevat nimet: ilosaarirock.?
Mutta siihen otsikon onnistuminen jääkin. Tekijänä hommaa kuvastaa parhaiten jatkuva teknisen toteutuksen, sisällön, otsikointikulttuurin ja ansaintalogiikan uudelleenarviointi. Samanlaista vainajan elämäntyön halveksuntaa näkyi laajalti Wilko Johnsonin kuoleman yhteydessä viime marraskuussa. Logiikka on tietenkin tämä: koska Mtv ei usko, että Jeff Beck olisi riittävän kiinnostava nimi heidän lukijoilleen (mitä kyllä epäilen), yrittävät he maksimoida uutisen huomioarvon ratsastamalla tunnetummalla julkkiksella. Itse ajattelen, että jos Mtv ei usko Jeff Beckin kiinnostavan heidän yleisöään, miksi uutisoida koko asiasta. Kaksijakoinen suhteeni tuppaa kääntymään vihan puolelle lähes aina jonkun merkittävän hahmon kuollessa, sillä virhearviointeja uutisoinnissa näkee jatkuvasti. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Mtv uutiset -sivustolla Beckin menehtymisestä kertovan uutisen otsikko on: ”Johnny Deppin kanssa Suomessa kesällä konsertoinut kitaristi Jeff Beck on kuollut.” Teoriassa otsikko toki pitää paikkansa, faktavirheitä siinä ei ole. Jessie Buckley & Bernard Butler: For All Our Days That Tear The Heart SOUNDI 1/2023 TEHTIIN NÄIDEN ALBUMIEN SOIDESSA: Iggy Pop: Every Loser Malang Cissokho: Silent Waves Chat Pile: God’s Country Masqualero: Bande À Part open.spotify.com/user/soundilehti Mikko Meriläinen Päätoimittaja mikko.merilainen@popmedia.fi Kuolema ja netti eivät sovi yhteen V oin rehellisesti myöntää, että minulla on kohteliaasti muotoillen ambivalentti suhde medioiden nettisivuihin ja netin uutissivustoihin, niin kuluttajana kuin tekijänä. On surullista tai oikeastaan moukkamaista typistää niin merkittävä muusikko siihen, että joku näyttelijänä tunnettu tyyppi nyt sattui soittamaan hänen bändissään. Surullista, niin monella tapaa.. Viimeksi juuri tämän lehden mennessä painoon, kun saapui tieto Jeff Beckin kuolemasta. Disclaimer: rakastan nettiä (tarkoituksellinen Litku-viittaus) ja ymmärrän tietenkin sen suomat mahdollisuudet musiikkijournalismillekin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Artturi Siromaa, Ville Sorvali, Virpi Päivinen, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 49. Moni ei-musiikkimedia uutisoi asiasta niin, että otsikossa Wilkon merkittävimmäksi saavutukseksi nostettiin hänen pienehkö roolinsa Game Of Thronesissa
LA 17.06.2023 VAASA LÄHIÖBOTOX | KLAMYDIA OTA LIPPUSI HALTUUN OSOITTEESTA: NORDICLIVE.FI/NIGHTWISH PE 16.06.2023 KITEE LÄHIÖBOTOX | SILENTRAIN NIGHTWISH + SPECIAL GUESTS Viimeiset liput viedään käsistä! 90% lipuista loppuunmyyty! Suomen viimeiset konsertit ennen taukoa! MAAILMANKIERTUE SAAPUU SUOMEEN NORDICLIVE.FI/NIGHTWISH
– Hän vastaa audion työstämisestä ja myös alkuperäisten nauhojen digitointiprosessista. Tätä livemateriaalia onkin tarkoitus julkaista jossakin vaiheessa, mutta aikataulut ovat vielä auki. Onneksi kevätauringolla on tapana inspiroida minua, sanoo Kakko. Sen sijaan uutta livemateriaalia on näköpiirissä, lähteenä vuoden 2019 Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB -keikat, joita taltioitiin. – Tulevan levyn miksauksen muuten hoitaa vanha luottomies Mikko Karmila, ja tämäkin kertoo omaa kieltään levyn suuntaviivoista. Seuraavat osat ilmestyvät luultavasti loppuvuodesta ja ensi vuoden keväällä. K u v a: A k i W al li K u v a: K ri st ia n R eu te r. Ja voihan hittolainen... Unia-levy (2007) sitten poikkesikin varsin radikaalisti edeltäjistään. Uusista miksauksista vastaa Robert Palomäki. – Juhlittiin bändin 25-vuotispäiviä 2021, ja nostettiin livesettiin joitakin meidän vanhoja menopaloja. – Tekstit ovat vielä vahvasti työstövaiheessa, mutta toki tällaisina aikoina ajatuksena on löytää tarinoihin positiivisia ja elämänmyönteisiä kulmia. Kahta muuta levyä ei vielä olekaan viimeistelty, Kuoppamäki kertoo. – Keikat onnistuivat yli odotusten, ja ne jopa veivät KW-musaa uuteen suuntaan. Nyt otetaan todellakin löysät pois. Miksi Sonata Arctican musiikkityyli ylipäänsä muuttui aikoinaan varsin radikaalisti. Mutta nyt tuntuu hyvin vahvasti siltä, että suutarin on aika palata vanhan lestin äärelle! Kertoisitko hieman myös uusista sanoituksista. Ykkösalbumin uuden masteroinnin taas on tehnyt Virtalähde Masteringin Jaakko Viitalähde Robertin kanssa. Bonusbiisejä ei ole uusintaversioille tulossa, koska Kuoppamäen mukaan he eivät halunneet sotkea albumi kokonaisuuksia. Jopa niin helposti, että niiden tekeminen alkoi tuolloin kyllästyttää, ja päätinkin sitten nostaa omaa rimaa biisinkirjoittajana. Taannoin Palomäki esitteli Kuoppamäelle, basisti Jukka Jyllille sekä edesmenneen kitaristi-laulaja Petri Wallin perikunnalle idean Kingston Wall -trilogian restauroinnista. Niiden biisien vetäminen tuntui pitkästä aikaa erittäin kivalta, aloittaa laulaja Tony Kakko. Ehdotus sai välitöntä vastakaikua. Vaikka albumi on luonnollisesti hyvin tuttu, siellä on silti selvästi jotakin uuttakin. – Tämä johti asiaan jos toiseenkin, ja seuraavaksi luvassa on Sonatan ”most power metal” -albumi sitten Reckoning Nightin (2004). Käsissä on tällä hetkellä kymmenisen uutta kappaletta, ja sieltä löytyy kiitettävästi nopeita tuplabassareita ja sing-a-longeja. Tänä ja ensi vuonna levykolmikko julkaistaan uudelleen miksattuna. – Emme ole tehneet mitään päätöksiä tämän kokoonpanon tai kokonaan uudenlaisten keikkojen suhteen. Vuosina 2023–2024 trilogia tulee saataville jälleen kerran, mutta tällä kerralla luvassa on jotain uutta – albumit on nimittäin miksattu ja masteroitu huolella uudelleen. Jos jollakin on hyviä ideoita, saa toki ehdottaa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Kingston Wallia uudelleen miksattuna Kemiläisyhtye Sonata Arctica vetäytyy Alavetelissä sijaitsevan Studio 57:n uumeniin tammi–helmikuun vaihteessa. Kysyntää siis on pitää legendaariset levyt saatavilla. Ensimmäinen albumi julkaistaan maaliskuun aikana vinyylinä ja vasta huhtikuussa cd:llä sekä suoratoistoihin. Osaltaan projektin käynnistymiseen vaikutti Kimmo Aroluoman uusi kirja Kingston Wallin perintö (lue arvio sivulta 71), jossa yhtyeen levytykset perataan huolella läpi. Onko Von Hertzen Brothersin kanssa tehtyjä konsertteja luvassa tulevaisuudessakin. – Pitänee myös kaivaa vanhoja kunnon susia naftaliinista, ja sovittaa kaikenlaisia ajatelmia ja tarinoita niidenkin turkkeihin! TEKSTI: TIMO ISOAHO Sonata Arctica palaa power metal -tunnelmiin Kingston Wallin kolme studioalbumia ovat bändin lopettamisenkin jälkeen pitäneet yllä magiansa. Sen jälkeen hän miksasi kaikki KW-keikat ja osallistui myös studiosessioihin, taustoittaa rumpali Sami Kuoppamäki. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Kingston Wall teki unohtumatonta jälkeä 90-luvun alkupuolella, ja maineikas albumikolmikko I, II ja III TriLogy onkin julkaistu vuosien saatossa useana eri laitoksena. – Alkuaikojen power metal -jutut syntyivät helposti ja kivuttomasti. – Olen itse yhtenä orkesterin jäsenenä varmasti liian korruptoitunut analysoimaan tuoreita näkemyksiä kovinkaan neutraalisti, mutta kyllähän ykkönen soi omissa korvissani aiempaa selkeämpänä ja jotenkin ulotteisempana. – Ykköslevyn aikoihin Kingston Wallin vakituiseksi FOH-miksaajaksi sitoutui Robert Palo mäki. Bändi ryhtyy valmistelemaan yhdettätoista studioalbumia, joka ilmestyy tämän hetken tiedon mukaan loppusyksystä 2023
Mitä sitten tapahtui. Musiikkityylin tarkempi määritelmä voisi olla AOR eli tietenkin adult occult rock, kuvailee laulaja Ike Vil. TEKSTI: TIMO ISOAHO Jeff Beck 24.6.1944–10.1.2023 Lue kitaristi Tuomas Wäinölän tunteikas muistokirjoitus idolistaan: www.soundi.fi/aiheet/muistokirjoitus R.I.P. Kerropa hieman viime syksynä ilmestyneestä Daimon-kirjastasi. Klassisten Homeroksen ja Hesiodoksen lisäksi roikotin raunioilla matkaoppaana myös Hans-Dieter Betzin standarditeosta The Greek Magical Papyri In Translationia. Itse asiassa ???-levystä ja Daimonista löytyy paljonkin yhteisiä teemoja... Jonna Tervomaa juhlii hittikiertueella Sleep Of Monstersilta uusi albumi keväällä K u v a: P et ri Sa ra K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: Te ro A h o n en. Tulossa on siis ihan kaikin tavoin iloinen ja odotettu jälleennäkeminen, Tervomaa hehkuttaa tiedotteessa. Tosin kiertueen materiaali on luonnollisesti rajattu 25 vuotta sitten alkaneen aikuisuran suomirock-materiaaliin. Yhtyeessä soittavat Jussi Jaakonaho (kitarat), Juha Kuoppala (koskettimet), Jonne von Hertzen (basso) ja Juho Viljanen (rummut ja perkussiot), joiden kanssa Tervomaa keikkaili 2000-luvun taitteessa. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Painavaa kitararockia muun muassa goottisävyillä maustavan Sleep Of Monstersin kolmas levy ilmestyy toukokuussa. Huhtikuun puolivälissä alkavalla kiertueella on luvassa rutkasti hittejä tutun bändin esittämänä. Mutta hei, jos albumin sanoitukselliset aihiot juontavat parhaimmillaan noin kolmen tuhannen vuoden taakse, ei levyn julkaisukaan taida olla vuodesta – tai vuosikymmenestä – kiinni! – Tällä kerralla ajauduin tekstien tekovaiheessa hyvin kauas, eurooppalaisen kulttuurin pohjalla olevan kreikkalaisen filosofian pimeyteen. – Daimon on romaani Rooman viimeisen pakanallisen keisarin Julianus Apostatan (331–363) elämästä ja ajasta, jolloin muotoaan etsivä kristinusko ja vanhat jumalat kävivät taistelua ihmisen ja maailman sielusta. Albumin otsikko on ???. Muun muassa Perperikoniin ja Palaeopaphokseen suuntautuneiden harharetkien päätteeksi tuntui kuitenkin järkevältä palata kotiin kuolleiden sukulaisten ja lehmien tykö, sinne suuren tammen alle. – Nyt oli tarkoitus rakentaa vähän orgaanisempaa ja maanläheisempää soundia. – Tällä porukalla on yhdessä hikoiltu satoja tunteja treenikämpällä ja studiossa tätä tunnistettavaa ja ainutlaatuista yhteissoundia luoden. Levyn piti ilmestyä jo viime syksynä. – Pandemian jälkivaikutukset, vinyylilevyjen pitkät valmistusajat ja niin edelleen... 40 vuotta sitten suomalaisten tietoisuuteen lapsitähtenä saapunut ja äskettäin 50 vuotta täyttänyt Jonna Tervomaa lähtee keväällä Suljettu sydän -juhlakiertueelle. Pelkkää nostalgiaa ei ole näkyvissä, sillä Tervomaa kirjoittaa parhaillaan uutta musiikkia, jota on luvassa myöhemmin tänä vuonna
Mäkinen nimeää Khat Mosesin esikuvien tulevan 60-luvun lopun psykedeliasta, 70-luvun raskaasta rockista sekä 90-luvun stoner rockista. Saimme palautetta, että tätä olisi kiva kuunnella kotonakin. Tarkoituksena olisi saada joku levylafka tai julkaisija kiinnostumaan meistä samalla. Sitten tuli kutsu studioon. Yhtye julkaisi viime lokakuussa ep:n 3. A-PUOLI Khat Moses Juuret kunnossa instagram.com/khat.moses ”Saimme palautetta, että tätä olisi kiva kuunnella kotonakin.” S toner-vaikutteista raskasta rockia soittavan Khat Mosesin jäsenille skeittaus on ollut musiikin ohella yhdistävä tekijä. – Nimi on väännös läskimooseksesta. Olimme valmistautuneet maksamaan kaiken omasta pussista, mutta Vänttinen ei lopulta halunnut veloittaa meiltä mitään. Sakke teki todella hyvää työtä. He olivat musta niin viileitä tyyppejä. Ajattelin heti, että ai perkele, jos noi jätkät soittaa jossain bändissä, niin haluan olla mukana, Mäkinen kertoo. Aleksi taas on vannoutunut Jimi Hendrixin ja blues rockin fani. – Treenattiin viikko ekaan keikkaan ja tässä sitä nyt ollaan, Mäkinen nauraa. Osa bändistä haluaisi vaihtaa sen johonkin muuhun, mutta minusta se on hyvä nimi. – Ei me ikinä päätetty, että nyt aletaan tehdä vakavissaan ja vaikkapa panostaa rahallisesti äänityksiin. – Koitamme saada seuraavaksi uutta musiikkia pihalle. Pääsemme käytännössä treenaamaan yhdessä vain viikonloppuisin Mäkisen, Malmin ja Ruusunoksan lisäksi bändissä soittaa toista kitaraa Aleksi Tikander ja rumpuja Waltteri Laamanen. Sitä on muovattu moneen kertaan: Fat Moses, Cunt Moses ja niin edespäin. Khat Moses keskittyy parhaillaan ensimmäisen kokopitkän levynsä säveltämiseen. Taltioidun livekeikan julkaisu kariutui siihen, että Mäkiseltä lähti kyseisellä keikalla ääni. Waltteri fiilistelee sen sijaan ihan kaikkea ja uppoutuu täysillä monenlaisiin genreihin. Nyt kun kaikille on tullut ikää, opiskeluja ja töitä niin skeittauksen vaikutus on vähentynyt. Siinä sivussa sitten treenasimme ja teimme uusia biisejä, mitä sitten oli kiva näyttää keikoilla. Aleksi ei varmaankaan ole ikinä kuunnellut Sleepiä, Mäkinen kertoo. Kävimme myöhemmin Finnvoxilla äänittämässä, jossa Sakke oli työharkassa, mutta se tuli kyllä kalliiksi, Mäkinen sanoo. KUUNTELE TARKKAILULUOKKA -SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti Bändissä oli laulajan paikka vapaana. Leo Mäkinen löytyi jamittelupohjalta alkunsa saaneen bändin laulajaksi skeittiparkilta. Ehkä teemme jotain t-paitaa ja kaljapullon avaajaa myös. Khat Mosesin ohessa hän toimii Kosmiset Liskot -rapyhtyeessä. 12 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. He pyysivät mut mukaan toiselle parkille ja jossain kohtaa puheeksi tuli musiikkihommat. Mukaan mahtuu vielä kasarin speed metalia sekä modernimpaa desert-soundia. — Albert, minä ja Sakari pidämme paljon vaikkapa Sleepistä, Electric Wizardista ja Acid Kingistä. Skeittaamisen lisäksi Mäkiseen on vaikuttanut breakdanceja hip hop -kulttuuri. Meitä alettiin pyytää keikoille ja jengi alkoi haipata. Helsingin Siilitieltä ponnistavan yhtyeen ensimmäiset keikat olivat lähinnä skeittaustapahtumissa. – Olin Suvilahdessa skeittaamassa keväällä 2017 ja törmäsin Albertiin (Malmi, kitara), jonka tunsin jo entuudestaan ja Sakariin (Ruusunoksa, basso). Mutta mikä ihmeen Khat Moses. – Rokets-yhtyeen kitaristi Sakke Vänttinen kutsui meidät äänittämään studiolleen Haminaan. Pian yhtye buukattiin esiintymään tamperelaisen skeittikaupan Cartelin syntymäpäiväjuhliin Tampereen Hiedanrantaan. Päivämäärä ensimmäisille treeneille sovittiin saman tien. Mutta missä kohtaa touhusta tuli vakavampaa. Ensimmäiset äänitykset tehtiin Leo Mäkisen isän avustuksella. Pidempi, kuuden kappaleen ep Decadence julkaistiin vuonna 2021. Juuret ovat siis kunnossa. TEKSTI: ARTTURI SIROMAA K u v a: Si lj a M in k k in en. Ja tietysti vinyyli olisi hieno painaa, Mäkinen hehkuttaa. – Ennen skeittaus näkyi musiikissamme enemmän
Hänen musiikkiaan julkaisee levymerkki Young Diamond, jonka rosterista löytyy useita uusia ja innostavia musiikintekijöitä. Pianon rooli on joko hyvin pieni ja toisteinen tai runsas ja kaikkialle vyöryvä. Valoa ja tilaa löytyy myös Sofi Meronen kirkassävyisestä popmusiikista. Koen, että hänen musiikissaan valo syntyy tilasta. Yasirin kolme julkaistua singleä ovat jokainen hyvin persoonallisia, itsenäisiä ja vahvoja teoksia. Hänen viimei sin singlensä Bitch on cover Meredith Brooksin ysärihitistä. ”Vaikka musiikkini onkin usein melankolista, haluan sen myös tuovan toivoa kuuntelijoille”, hän tarkentaa. Yasir on muutamia singlejä julkaissut artisti, jonka kokopitkää albumia toivon kuulevani mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella. Tilan antaminen jättää kuulijalle mahdollisuuden todella nähdä niitä elokuvia, joita mieli alkaa väistämättä musiikkia kuullessaan rakentaa. Pietarsaaresta kotoisin oleva Hagnäs on itselleni hyvin uusi artistituttavuus. Tällä hetkellä Berliinissä asuva laulajalauluntekijä kertoo, että albumin kappaleet kumpuavat uskosta, toivosta ja rakkaudesta – uskosta omiin kykyihin ja uuteen alkuun; toivosta Teksti: Lotta Savolainen Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin Löytöretkellä > A-PUOLI parantumiseen mielenterveysongelmista, traumoista, murtuneista luista ja sydämestä; rakkaudesta ystäviin sekä suutelemisesta kesä yössä. Mietiskelin saaristoa ja taiteen tekemistä siellä. Tuntuu, että biisien eri sävyt syntyvät meren, tuulen ja lämpötilojen vaihtelusta. Tuntuu välillä, että kuuntelemaankin on niin kova kiire ja kaiken pitää tapahtua heti, jotta mielenkiinto pysyy. Tove-elokuva vei ajatukseni myös luovuuteen, luomiseen ja ajatukseen tilan tärkeydestä. Mieli on kummallinen, jostain syövereistä se nostaa asioita eteen ihmeteltäväksi. Yasir laulaa korkealta ja äänensä kirkkaus koukuttaa kuulemaan lisää. Meronen soolomate riaali on ehkä aavistuksen vähemmän elektronista, mutta saman laulajan ja jopa musiikillisen maailman pystyy tunnistamaan. Erityisesti naisten. Musiikki on pienieleistä, mutta ei välttämättä haurasta. Biisien sovituksissa ja tuotannossa pidän erityisesti Yasirin laulusoundista sekä tavasta käyttää koskettimia. 14 SOUNDI K atselin joulun alla Tove-elokuvan. Merone on aiemmin toiminut laulajana ja yhtenä biisintekijänä erittäin hienossa Feelswithcaps-yhtyeessä, jonka elektrovaikutteinen popmusiikki herätti kiinnostukseni muutama vuosi sitten. Kantavia teemoja hänen musiikissaan ovat läheisen kuolema, rakkaus, ihmissuhteet, vilpittömyys ja henkinen hyvinvointi. Hagnäsin nimetön debyyttialbumi on kuin tutkielma saaristossa. Toven useissa kohtauksissa tanssittiin salaa, liikaa, iloon ja vaikeitakin tunteita ilmentäen. Yhtyeeltä löytyy julkaistuMieli vie minne tahtoo Yasir Hagnäs K u v a: Sa x b y Y o u n g K u v a: La u ra H ag n äs ja singlejä vuodesta 2015 lähtien ja heidän debyytti albuminsa Absence ilmestyi vuonna 2020. Tällä levyllä ei ole kiire. Pidin. Minua kiehtoo tämän albumin pysähtyneisyys. Miten paikat ja tekemisen tunnelma saattaakaan kuulua musiikissa. Edelleen tuntuu relevantilta tehdä lau. Yllättäen sisäinen soundtrack-äänitaiteilija-minä kuuli tanssijoiden taustalla poplaulaja-lauluntekijä Yasirin singlen Wish. Jännää on huomata, että 25-vuotiaan biisin sanoma ei tunnu niin kaukaiselta kuin jo toivoisi. Elokuva inspiroi näyttäessään edes pilkahduksen aikansa taiteilijoiden haluja, ajatuksia ja työtä. Ja musiikinkuuntelijana toivonkin, että tänä vuonna myös itse pystyn keskittymään entistä enemmän kokonaisuuksiin, vailla turhaa kroonista kiireen tuntua
Sofi Meronen lailla myös Sophia Mitiku versioi ysärihittiä. Mitikun debyytti vie ajatukseni HBO:n hittisarja Euphoriaan, jonka kuvallinen ilmaisu on jollain tavalla samanlainen, monitasoinen, nytkähtelevä ja vereslihainenkin. Sophia Mitikun lyriikka on hyvin runollista ja koen, että biisien tarkoitus on saada kuulija mukaan tunnelmaan eikä niinkään johonkin tiettyyn tarinaan. Itseäni ysärillä ärsyttänyt biisi löytää vihdoin sovituksensa. Soinnutukset, hiljaa hiipivä syke ja pyhä tunnelma pitävät otteessaan. Mitiku vie kuulijan syvälle tunteeseen -tarinan ytimeen, joka minulla jäi ainakin Texasin versiossa kokematta. Juuri debyyttialbuminsa Copacabana julkaissut Sophia Mitiku astuu esiin kokeilevan r’n’b:n tutkailijana. Mietinkin aina alkuperäistä kuunnellessani, että miksi biisin tenho on jotenkin niin bailaava. Mitiku tuo esiintyessään myös kehollisen ilmaisun vahvasti esiin, joten suosittelen hänen keikkansa kokemista mahdollisuuden tullen. Meronen biisit ja niiden tuotanto tuntuvat olevan matkalla eteenpäin ja uskon, että hänen poptyylistään saattaa tulla ajan saatossa vieläkin tunnistettavampi. Texasin Summer Son on tunnistettava, mutta täysin Mitikun hallitsema. lu naisen oikeudesta olla mitä vain, koska ihan itsestään selvää se ei vieläkään ole. Ei tarvitse enää arvailla, mistä tässä biisissä olikaan kyse. Sophia on mahdollisesti kokenut samanlaista ihmetystä ja tuonut biisin niin lähelle kuin mahdollista. Mestarikruunun Sofin julkaistuista singleistä laskisin hänen omalle biisillensä Love You Right Back So Hard, jonka sanoitus on mielettömän samaistuttava ja tiukasti tässä päivässä. Sofi Merone Sophia Mitiku K u v a: Li n d a Sa lo K u v a: M ai sa Im m o n en ”Tilan antaminen jättää kuulijalle mahdollisuuden nähdä niitä elokuvia, joita mieli alkaa musiikkia kuullessaan rakentaa.”. Esimerkiksi biisin tärkein kohta ”Before you take my heart” on korostetuilla sähkökitaraiskuillaan liian kevyt ja humppamainen
Yksi ylivoimaisesti eniten odottamistani asioista vuonna 2022 oli Killing Eve -sarjan neljäs ja viimeinen kausi. Brunetta E I Suoi Balubasin Baluba Shake on puolestaan skeneklassikko, jonka alku peräisestä seiskatuumaisesta keräilijät ja dj:t maksavat satoja euroja. Mutta erityisesti Killing Eve on musiikkientusiastin sarja. En ole koskaan nähnyt yhtä intensiivistä keittiöstä käsin kuvattua sarjaa, jota katsoessa hiki, kiire ja stressi tarttuvat. Sarjan päänäyttelijöiden välinen dynamiikka on kuitenkin loistavaa: Jodie Comer, Sandra Oh, Kim Bodnia ja Fiona Shaw ovat riemastuttavan hauska nelikko. Comerin jälkeen sarjan suurin onnistuminen on musiikki, jonka valitsemisessa on nähty vaivaa erityisesti kolmella ensimmäisellä kaudella. Kovin paljoa hyvää muisteltavaa siitä ei jää. Jodie Comerin Villanelle upeine asuineen on karismaattisin palkkamurhaaja, jonka olen ruudulla nähnyt. Mitä kulttuurituotteisiin tulee, se oli henkilökohtaisesti vuoden isoin pettymys. Sitä kannattaa katsoa nimenomaan estetiikan vuoksi. JVG teki itsestään entistä voimakkaammin työläisiskelmän perinteen jatkajan. En paljasta loppua tässä yhteydessä, mutta se oli erityisen laiskasti kirjoitettu. Kausi on saanut murska-arviot, ja ihan syystä. Sarjassa ollaan kauniissa paikoissa Roomasta Barcelonaan. Joskus hyvässä biisissä ei ole mitään väliä, mitä siinä lauletaan, jos se kuulostaa hyvältä. Kuvat löytävät täydellisen parin esimerkiksi Brigitte Bardot’n, Françoise Hardyn ja Conchita Velascon musiikista. Silti otan ilolla vastaan, että tanssimusiikki voi 2020-luvulla olla poliittista isolle yleisölle älykkäästi, hauskasti ja vetävästi, vieläpä ilman alleviivaamista ja rautalangasta vääntämistä. Killing Eve on mainiota todellisuuspakoa. Sarjoista vuonna 2022 kaikilla osa-alueilla onnistui The Bear. Kahden ensimmäisen kauden musiikit on julkaistu myös levyinä. Räppi vakiinnutti asemaansa popmusiikin kärjessä. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Musiikki voi pelastaa paljon V uosi 2022 oli hirveää paskaa. Erityisesti Jodie Comer on nero. Antti Autio teki viimein hyvän levyn. Lisäksi Unloved-yhtye on tehnyt sarjaan alkuperäismusiikkia. 60–70-luvun taitteen lauluntekijämusa on nyt kuumaa estetiikkaa myös maailmalla, siitä esimerkkinä Arctic Monkeysin ja Weyes Bloodin levyt. Käsikirjoittaja Laura Neal yritti rakentaa jännitteitä liiaksi ja liian pitkään, joten lopussa tuli kiire sitoa langat yhteen. Edes epäonnistunut neljäs kausi ei onnistunut pilaamaan sarjaa. Ajaton albumi, joka hengitti rauhassa kaaoksen keskellä ja skaalasi pienestä suureen, yksittäisistä esineistä planeetan kokoiseen eksistentialismiin. Popissa yritettiin etsiä melodioita 2000-luvun alun suomirockista. Jos kevät meni pohtiessa, että alkaako pian ydinsota ja kuoleeko koko ihmiskunta pois, niin siinä ei juuri sikäli erinomaiset Bad Bunnyn ja Beyoncén poliittiset tanssilevyt ihan ensimmäisenä tule mieleen vuotta muistellessa. Syvemmältä on kaivettu esimerkiksi italialaista beatiä. ”Ajaton albumi hengitti rauhassa kaaoksen keskellä.” Jodie Comer sarjassa Killing Eve.. Paola Nerin Non Voglio Più Rivederti on ollut yksi genren parhaimpia löytöjä itselleni. Kotimaisessa musiikissa ei tapahtunut mitään erityisen mullistavaa. Litku Klemetti sekä Jukka Nousiainen tekivät 70-lukulaiset levyt. Gettomasan uuden albumin julkinen vastaanotto kilpistyi erikoiseen haastatteluun. Jenny Hvalin Classic Objects oli silti vuoden paras levy. Bad Bunny teki kunniaa Puerto Ricon ja Karibian alueen monivaikutteisen katumusiikin historialle, kun Beyoncé paalutti diskon historiaa vähemmistöjen ilmaisukeinona. Silloinkin, kun Killing Eve on kirjoitettu huonosti, se näyttää ja kuulostaa hyvältä. Yhtye tekee omassa tuotannossaan synteesiä sarjassa kuultavasta musiikista, psykedeelisestä rockista beatiin ja chansoniin reseptillä, jota on vaikea paikantaa. Chicagolaisesta perinteik käästä perheravintolasta kertovassa sarjassa soi myös erinomainen musiikki, Wilcosta alkaen
Kaksikymppisellä on jo lupa katsoa elämäänsä taaksepäin ja ihmetellä, miten paljon katoaa joka päivä – niiden itse päi vien lisäksi. MillaMari Pylkkänen) oli jonkin lainen komeetta vuosina 2013–14. Tällaisia lauluja kaipaisi todellakin lisää. ”Huomaamatta aika kulu ei / vaan joka päivä muistan uu delleen / kuinka vääjäämättä se vähenee”, Rumi laulaa niu kassa kertosäkeessä ja toteaa olleensa ”liian kauan poissa kotoa”. Tuli hyviä arvosteluja, muttei suurta kaupallista menestystä. Voiko kertoja edes muistaa, että kuvan ottamisen jälkeen sisko kaatui ja sai laastarin polveensa. On vir kistävää, että tunneelämän solmukohtia kuvaavat tekstit kin esitetään tavallaan vieraannutetusti, kuten näyttelijä tekee. Ohimenevä de talji viistouttaa tekstin saman tien: mik si joku on kameran takana sen sijaan, että auttaisi lasta. Sittemmin Rumi näyttää jääneen jossain määrin suureksi lupaukseksi. Tietyistä rosoistaan huoli matta siinä on minua viehättäviä piirteitä, joita ei 2000lu vun suomalaisessa lauluntekijäkamassa olla liikaa kuultu. Ja kuvassa olennaista on katsojan perspektiivi. Aloitus on konkreettisuudessaan sekä huvittava että hätkähdyttävä: ”Tässä olen minä / Tässäkin olen minä / Tässä naapurin saksanpystykorva jahtaa kuu sivuotiasta pikkusiskoani / Tämän jäl keen sisko kaatui asfaltilla / Äiti peitti polven laastarilla.” Kuvassa on jotakin tommiliimatta maista arjen absurditeettia, sillä eihän koiraa pakeneva pikkusisko ole perhe kuvien tyypillisin aihe. Otsikoissa hän ei ole juuri viihtynyt. Riku Mattila oli löytänyt Rumin henkilö kohtaisesti, esikoislevyn tuotti muun muassa Scandinavian Music Groupista tuttu Anssi Växby. Hän nousi varsin nopeasti julkisuuteen molemmilla toimialoillaan, levyartistina Johanna Kustannuksen julkaiseman Ilot, halut ja valheet debyyttinsä (2014) myötä. Vanhojen kuvien katselusta virikkeensä saava ajan kulu misen ja lapsuuden taakse jäämisen kuvaus on puettu niin persoonallisiksi sanoiksi ja säveliksi, että se onnistuu vai vatta yhdessä vaikeimmista: miten ottaa hyvin tyypillinen aihe ja tehdä sen pohjalta jotain ennen kuulematonta. N äyttelijä–laulaja Milla Rumi (oik. Tai ehkä kyse on sekä koiran että lapsen puolelta leikistä, joka sekin voi saada kivuliaan päätöksen. Rumin teatteritausta kuuluu, hän on ilmeikäs vokalisti ja tekstit näyttelevä tarinankertoja, jonka ilmaisu on paljon velkaa meikäläisen näyttämömusiikin perinteelle. Kuulija voi nähdä kuvan mielessään ikään kuin kertojan olan takaa: siinä on koira jahtaamassa lasta, mutta mitä todella tapahtui, mitä pysähtyneen hetken taakse kätkeytyy. Hän on julkaissut muutaman aivan kiinnostavan eplevyn, kokeillut uusia tyylisuuntia ja saanut siedettäviä striimejä, mutta vieläkään ei ole kuulunut toista albumia. Itse tykästyin Rumin musiikkiin aika naan paljonkin, ja edelleen tulee aika usein mieleen kuun nella Iloja, haluja ja valheita. Taitavasti pudotettu ainoa paikanmääre ank kuroi tekstin Rumin kotiseudulle, Kotkaan. Nyt ollaan siirrytty kuvien katselusta tähän päivään, mutta kun hopeansinistä BMW:tä ollaan viemässä kaatopai kalle, muistaa kertoja, miten veli ajelutti sillä tyttöjä ”Kymin linnakkeelle”. Tässä olen minä on kappale, joka kiinnitti huomioni ensikuulemalla. Niissä on draamantajua, ja mikä ehkä oleelli sempaa, pyrkimystä draamaan. Miksi kaiken pitäisi aina olla niin vereslihaista. Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Näinhän me muistelemme: täytämme aukkopaikkoja, tarkastelemme dokumentteja ja keksimme itse merkitykset.”. Näinhän me muistelemme ja vanhenemme: täytämme aukkopaikkoja, tarkastelemme jäljellä olevia dokumentteja ja keksimme itse merkitykset. Siksi on vähän paradoksaalista, että Rumin kaikkein paras biisi on sieltä vähäeleisimmästä päästä, ja uskaltai siko tulkita, että omakohtaisimmasta myös. Sen Rumi totisesti osaa. 18 SOUNDI SOUNDI PB Milla Rumi: Tässä olen minä (2014) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Miten paljon katoaa joka päivä Laulun esittämä kokemus on univer saali ja samalla aina henkilökohtainen, jolloin se on kuvattava omien yksityis kohtien kautta. Milla Rumi tekee sen pienessä mestariteokses saan sekä ovelasti että koskettavasti, mikä on harvinainen yhdistelmä. Kuva on laululle olennainen, se toistuu vielä lopussa. Myös levyn varsin isot sovitukset poikkeavat indiefolkin estetiikasta
FORESEEN .. I AM YOUR GOD .. CHRONOFORM .. I AM THE NIGHT .. BLOOD RED THRONE .. ABORTED .. BORN OF OSIRIS .. BRYMIR .. GUTALAX .. BLOODRED HOURGLASS MIS b p YRMING .. MORS SUBITA ONE MORNING LEFT .. RUOSKA .. VARJOLA .. HEAVY METAL PERSE ENNAKKOLIPUT 4PV / 69€ T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N ALUSTAVA LINEUP...
Se on kyllä mietitty, että liveversiot tulevat hyvin lähelle sitä, mitä studioissa on tallennettu. Mahdottoman koukeroiset kappaleet härskeillä sanoituksilla kiinnostivat kovasti nuoria lukiolaispoikia ja antoivat oman leimansa YUP-tuotantoomme. Kaikkiaan keikkatauko venyi kolmeen ja puoleen vuoteen, mutta se ei lannistanut Jussi Hyyrystä ja Antti-veljeä. Sanojen tarkentamisessa ja selventämisessä Martikaisen Jarkko oli avuliaana ja kannustavana tekstimentorina. Tässä musassa säilyy hyvällä tavalla vähän varpaillaan oloa ja vaaran tunnetta. Käänsin takkini kuitenkin suht nopeasti, ja erityisesti bändin seuraava julkaisu jäi pysyvästi kulkemaan mukana. Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > W öyh!-yhtye sai viime vuonna ravakkaan tahtiin valmiiksi viidennen albuminsa Tähti. – Aika monia ihan kokonaisia biisejä, tekstittömiä ja kitarariffeihin perustuvia, joilla homma lähti luontevasti liikkeelle. Äiti oli kai ajatellut synttärilahjaksi jotain muuta, Maukka taisi olla liian raju moottorisahoineen päivineen. Sanoitukset ovat minun heiniäni. K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i (Wöyh!). Upean viimeistelty kokonaisuus. En ollut aiemmin kuullutkaan yhtyeestä, mutta tästä levystä tuli oitis kestosuosikkini. – Tammikuussa Antilta alkoi putkahdella demoja, Jussi raportoi. 20 SOUNDI Rush Moving Pictures – YUP:n alkuaikoina levytimme kappaleen Geddy Lee Sucks. Meillähän ei ole koskaan bänditreenejä, vaan esituotantojen demoista kukin opetteli ja levytti omat osuutensa. Tämäkin cd piti kätkeä muun muassa yhtyetovereiltani. M.A. Pidimme palaveria teksteistä ja albumin draaman kaaresta sekä, siitä minkälaisia biisejä kaivattiin lisää kokonaisuuteen. Vuosi sitten he käynnistivät uuden levyn määrätietoiset valmistelut ja uuden seikkailun kiehtovassa Wöyh!-avaruudessa ja fantasiamaailmoissa, joissa esihistorialliset otukset ja tulevaisuuden scifi-hahmot kohtaavat. Sitä oli kuitenkin pakko tuijottaa samaan tapaan kuin sohvan takaa television kauhufilmejä. En ikikuuna päivänä uneksinut, että 35 vuotta myöhemmin soitan idolini kanssa samassa yhtyeessä. Jussi Hyyrynen ENSIMMÄINEN LEVY, JOTA KUUNTELIN PARHAITEN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI Metallica Master Of Puppets – Veljeni Veikko osti 80-luvun puolivälissä Lappeenrannasta c-kasetin jonka avauskappaletta Fight Fire With Fire kuunnellessani totesin hänelle että hyi hitto mitä sontaa. ODOTTAMATTOMIN ALBUMISUOSIKKINI MUSIIKKINI TUNTIEN Kirka Surun pyyhit silmistäni – Levyn ilmestymisen aikoihin haaveeni oli päästä studiomuusikoksi, joten opettelin linssit huurussa Björnisen sooloja. Kiekko pyöri varmasti satoja kertoja levylautasella Piippolassa. Numminen ja muita esittäjiä Jestapa Jepulis – Herra Huun ihmeelliset seikkailut – Muistan pelänneeni levynkannessa katolla viittoineen kykkivää Herra Huuta. Äidiltäkin tuli hyvää palautetta, kun hän kytki Suoapinoiden jälkeläiset -laulun suo-maalaisiin eli maamme esihistoriallisiin kulkijoihin. Soittelin niitä riffejä ja mietin, mitä ajatuksia niistä herää. Tuon koukeroperinteen jatkaja taidan olla edelleen. – Neljän miehen perusbändissä rumpuja soittaa Anssi Nykänen ja koskettimia Antti Pitkäjärvi. LEVYSUOSIKKI PROGEN JA EKSENTRISTEN ROKKILAULUJEN PIIRISSÄ ALBUMI, JOTA ON YHDESSÄ DIGGAILTU MUUSIKKOVELJESTEN KESKEN Ghost Meliora – Antti laittoi tekstiviestin 14.10.2015: ”Ghostin uusin albumi on tulevaisuutemme”. – Kirjoitin ja hioin sanoja koko vuoden, viimeiseen asti. Hienoa päästä taas keikoille ja ennakkomyynti lupaa, että paljon ihmisiäkin on tulossa. Myös Anssi Nykäsen rumpalointi oli täysin ylimaallista. OMA ”GUILTY PLEASURE” -ALBUMINI Chick Corea Elektric Band Eye Of The Beholder – Taidelukion loppuvaiheessa diggailin aivan hulluna fuusiojazzia joka ei akateemisuudessaan nauttinut erityistä suosiota rokkipiireissä. Sittemmin tästä Rushalbumista on muotoutunut minulle yksi innostavimmista progelevyistä kautta aikojen. – Luokkakaverimme esitteli meille oudon artistin: Frank Zappa. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt IVkiekko jäi outoon tyhjiöön, kun keikoille ei ollut asiaa edes julkkarin muodossa. Lauluääni oli erikoinen ja kiehtova. Tarinoiden kertominen on kuin sanaristikoiden täyttöä, oikeankokoisia sanoja, tavuja ja loppuvokaaleja paikoilleen. Antin sävellykset olivat aiempaa progressiivisempia eli haastavampia mutta myös kivoja urakoita. Teeman ja musiikin kehikko alkoi rakentua jo alkuvuodesta. Marzi Nymanin orkesterisovitukset ovat myös isossa roolissa. Kai se oli meidän hardcore-pohjaisen triomme vastalause kikkailua ja soittotaidolla brassailua kohtaan. LEVY, JOTA ON DIGGAILTU JARKKO MARTIKAISEN JA VALTTERI TYNKKYSEN KANSSA Frank Zappa Does Humor Belong In Music. LEVY, JOKA TUO MUISTOJA VARHAISVUOSIEN KOTIKULMISTA Maukka Perusjätkä ja Sota apatiaa vastaan Säpinää – Levyraadissa raikunut kertosäe ”Vaatteet on mun aatteet” oli äärimmäisen mullistava 9-vuotiaalle Jussille: Mää haluan tätä lissää! Haapaveden S-kaupasta albumi lopulta hankittiin
Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Kovassa nousussa oleva Schecter-kitarat ovat helpposoittoisia ja luotettavia. Saatavilla hyvinvarustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! Schecter PT Van Nuys | Schecter C-6 PRO CB | Schecter Reaper-7 Multiscale | Schecter Omen Elite-6 FR | Schecter C-6 PRO CB
Viljakainen tunnetaan parhaiten taiteilijanimellään Vilunki 3000, jonka puitteissa hän tekee myös graafiset työnsä. Kasetteja kopsattiin jo ennen kuin kasarihevi. Tavoitteena olisi saattaa valmiiksi myös pitkään työn alla ollut Tixa ja Tikkupyllyt -yhtyeen pitkäsoitto. Mutta se, että on uppoutunut perinpohjaisesti musiikkiin, tutkinut sitä itse kokeilemalla ja tekemällä kanssaartistien mukana ja uskaliaasti sukeltanut pää edellä aina kohti uutta vaatii jo astetta ennakkoluulottomamman erikoistyypin. 22 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Musiikin ympärillä oleva magia, sitä tavoittelee tekemisissään monipuolisesti lahjakas Mikko Viljakainen alias Vilunki 3000. K un muusikon ura etenee riittävän pitkälle, voi kehaista tehneensä vähän kaikenlaista. Neljännellä tai viidennellä luokalla oli jo oma bändiviritys. Aliaksia on useita muitakin, joiden nimissä tehdään niin konemusiikkia kuin juurevaa hippirockia. 80-luvun alussa tuli rockabilly-buumi Suomeen. 1973). Sellaisen kuin Mikko Viljakainen (s. Joskus 9–10-vuotiaana ostin jo omia levyjä. Stray Cats oli sairaan kova. Vaikka kävisi läpi tärkeimmät vaiheet The Barefoot Brothersista ja Larry And The Lefthandedin kautta Uuteen Fantasiaan ja Tähtiporttiin, on se vain pinta”Mua ei kiinnosta näppärät kertosäkeet” VILUNKI 3000: raapaisu. Hyvinkäällä ensivuotensa asunut, mutta Kouvolassa kasvanut Vilunki on musiikista laaja-alaisesti kiinnostunut tekijä, joka innostuu itselleen uudesta ja on valmis heittäytymään erikoisiinkin kuvioihin. Mitkä olivat lapsuudessasi suurimpia kiinnostuksen kohteitasi. Maaliskuussa 50 vuotta täyttävä monitoimimies on ajankohtainen sekä The Barefoot Brothersin uuden albumin sekä maaliskuussa ilmestyvän toisen sooloalbuminsa myötä. Isä ja sen veljet oli aktiivisia musankuuntelijoita, samoin äidin toinen veli. – Tv-ohjelmia, sarjakuvia ja kirjoja harrastin tosi paljon. Ja kaikkea siltä väliltä. Sitten musa vaan tuli. Sen voi saavuttaa sekä yllättämällä kuulija odottamattomalla harmonialla että levynkansiin rakennetulla visuaalisella maailmalla. Mittavankaan Soundi-haastattelun puitteissa ei ehditä käsittelemään Vilungin kaikkia kiinnostavia musiikillisia projekteja. Vilunki osaa molemmat
”Mua ei kiinnosta näppärät kertosäkeet” SOUNDI 23
Garage rock skene muuttui raskaampaan suun taan. Jossain kotihipoissa joku oli kuullut, kun mä rämpytän Noitalinna Huraata tai mitä silloin pitikään rämpytellä. Timon kanssa ruvettiin systemaatti sesti hankkimaan kampetta Keltai sen Pörssin ja Hesarin ostetaan ja myydään palstan kautta. Ne samat soinnut oli tosi monessa Lefthandedbiisissä, vähän vaan eri järjestyksessä ja eri tempolla. Sillä oli sitten myöhemmin se Huggin’ Wayne, jol le tein sinkun kannen. Tuli erilaista komppia, trip hop tuli kuvioi hin, kuunneltiin silloin jo tain Portisheadia. – Joo. Mikä tää on, kaikulaite. tuli kuvioihin. Ei edes yritetty olla mis sään eturintamassa. Leveät lahkeet piti olla. 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu Larryt oli katu-uskottava, 60-luvun garage rockin henkeä levittävä yhtye 90-luvun Suomessa. – Ehkä aina kaikki. Tapahtuiko silloin tai myöhemmin hurahtamista johonkin tiettyyn musiikkityyliin vai kelpasiko kaikki mitä käsiin saatiin. Jotain kaksikolme sointua osasin etukä teen. Kyllä niistä sai biisejä tehtyä. Alussa tärkeää oli leveät lahkeet. Se oli aika poikkeuksellista. – Sitten tuli se ketjulom pakkovaihe, Hellacopters ja nämä. Varmaan seuraa valla viikolla meillä oli jo kierrätys keskuksesta haetut urut. Voinko mä laittaa kaik keen sitä kaikua?” Bändi meni eteenpäin tyylillisesti varsin nopeassa tahdissa. Mikä yhtyeen koossa pitävä voima oikein on. Timo Kaukolampi on kertonut, että hedelmällisin lähtökohta on, kun ei osaa vielä kunnolla, mutta on kuitenkin loputon kiinnostus jotain tiettyä musiikkia kohtaan. Kun keksittiin joku melodia, sitä piti soittaa helvetin nopeasti ei kä siitä tullut mitään. Barefoot Brothers on heiluttanut hippirockin lippua jo 1980-luvulta saakka. Meille ei tuntunut ollen kaan luontevalta, että pitäisi tehdä jotain Kisstyylisiä hard rock riffejä. Myöhemmin soundi liukui elektronisempaan suuntaan. Hassisen Koneen eka levy, joku John Lee Hookerin kokoel ma ja Bob Marleyn ja Hurriganesin kokoelmat mulla oli ainakin. Puutuminen on väärä sana, mutta tajuttiin että mehän voidaan vetää tempoa alas päin. Oliko Larry And The Lefthanded ensimmäinen bändisi Helsingissä. Pohjois maissa hyvin tyypillinen urakehitys. Nuoren Vilungin musiikilliset kiinnostuksen kohteet vaihtelivat taajaan. Muilla pojilla oli siihen mennessä ollut jo vuosikausia kaikenlaisia bändiviri telmiä. Ja sitten tietysti oli se hevivaihe varhaisteininä. Kun Kauko lammelle selvisi, että olen muutta massa Helsinkiin, se oli heti perus tamassa bändiä. Mulla oli kitara, mutta ei edes omaa kitaravahvistinsa siinä vaiheessa. – Kun muutin tänne, meillä ei ol lut treenikämppää tai soittokamoja. – Olin kasi tai ysiluokalla. – Joo, ja meillä oli lyhyessä ajassa aika paljon keikkoja. Vähän kaikkea. Stray Cats, Kiss ja sitten jotain muu ta. Barefoot Brothers tuli kuvioihin jo verrattain varhain. – Ja siinä on erilainen energia, kun tehdään tyhjästä. Hoidet tiin se oma äänentoisto heti sille le velille, millä me haluttiin olla. Olin tutustunut (Timo) Kauko lampeen jo 1980luvun puo lella Dinosaurockissa. Lopputuloksesta tulee väkisinkin oman näköinen, kun ei osaa tehdä varman päälle. – Barefoot Brothersissa diggailtiin Lynyrd Skynyrdia ja muuta 70lu vun musaa, mikä oli silloin tosi epä tavallista. Mäkin olin ollut katsomassa niiden keikkoja eri nuorisotaloilla Kouvolassa. Se on sillä lailla tiivis yhteisö. – Me viihdytään toistemme seu rassa. Sitten soitetaan 35 minuuttia ja taas jauhetaan paskaa ja käydään läpi asioita. Kaik ki oli aloittaessa jo vimpan päälle. Huomattavasti vanhempana tuli reggaehurahdus, mutta enemmän mä kuuntelin sil loinkin dubia. Bändiin hän pääsi tekemällä vaikutuksen kotibileissä. Ai näitä pitää ol la monta. Vuonna 1996 Larry And The Lefthanded oli vielä vauhdikas garage rock -yhtye. En mä niitä oikeastaan tuntenut, mutta sitten alkoi olla yh teisiä kavereita. Kun kokoonnutaan kämpille, joka on edelleen siellä Kouvolassa, kyllä me siinä kaksi tuntia ensin jutellaan ja kuunnellaan levyjä. K u v at : V il u n k i 3 ko ti al b u m i K u v a: Sa m i K u o sm an en K u v a: A n ss i M än n is tö / So u n d in ar k is to K u v a: Ja ri So in i. ”Mihin mä laitan tän piuhan. Vastikään ilmestyi yhdeksäs albumi, ajatonta rock-soundia huokuva The Collector. Satunnaisesta sekoilusta huolimatta Barefoot Brothers on osoittautunut pitkäaikaiseksi kokoonpanoksi
Mikä sinua ylipäätään ajaa tekemään musiikkia. Ryhdyttiin tekemään tylympää ilmaisua ja syntikat tuli kehiin, ensin oli rumpukonetta ja sitten sampleria. Toisella Uusi Fantasia -albumilla, vuonna 2010 ilmestyneellä Heimolevyllä, alkoi olla jo hieman enemmän nostetta, mutta tuntui, ettei potentiaalia saatu oikein realisoitua. Se Op:lin toiminta muuttui mahdottomaksi. Vaikka tekisit hyvän biisin, niin siihen pitäisi ottaa jotain co-writereita mukaan, jotka tekee siihen jonkun näppärän kertosäkeen. Bändi ei koskaan hajonnut, se vaan jotenkin jäi, vaikka myöhemmin tehtiin comeback ja toinen albumikin. Miten Uusi Fantasia syntyi. Pyysin Stiletti-Anaa (Ilari Larjosto) kaveriksi, että hän voisi ohjelmoida siihen jotain. – Op:l syntyi, kun muut Lefthanded-jäbät ei yhtenä päivänä päässeet treeneihin. – Se oli ensin mun sooloprojekti. Seuraava projektisi Tähtiportti vaikutti siltä, että se syntyi enemmänkin konsepti edellä, jossa musiikki on vain yksi ulottuvuus. Sinä taisit kyllästyä ensimmäisenä Op:l Bastardsiin. Ensin kitara tippui pois instrumenttivalikoimasta ja myöhem min Larry-etuliite bändin nimestä. SOUNDI 25 Etkö sinäkin soittanut The Flaming Sideburnsissa aivan bändin alkuvaiheessa. Oltiin sovittu studiolle tällit, Konemusiikki hivuttautui Vilungin bändeihin vaivihkaa. Sitten tuli myös Kraftwerk ja tällaiset hommat. Minä, Suksi ja Joke lainen ja varmaan Eduardokin oli se alkuryhmä. Tähtiportti alkoi Vilungin sooloprojektina, mutta pian siihen liittyivät Ilari Larjosto ja Sami Hynninen sekä myöhemmin myös Perttu Häkkinen. Ehkä joku Organ tiedettiin. Se esitteli mulle vähän erilaista sampleria mitä Kaukolammella oli. (Tuomo) Purasta ei kiinnostanut tapella jostain oikeuksista, Kaukolampi oli ihan stressin syövereissä. Alkoi kiinnostaa joku Nightmares On Wax, sellainen pössyttelymusa. – (Sami) Hynnisen kanssa tuli puheeksi, että sähän voisit tulla laulamaan, mutta hän sanoi, että hänellä on näitä runoja, laitetaan vähän spoken wordia päälle. – Oli siinä kyllä paljon muutakin... Mä luulen, että me tehtiin sitä levyä liian pitkään myös sen takia, kun oli omat studiot eikä tarvinnut kiirehtiä, vaan sai tehdä fiiliksen mukaan. Kun harmonia tai melodia saavuttaa lakipisteensä, kuulijalle tulee sellainen oho, mitä ihmettä nyt tapahtuu -olo, vaikka se ei alkuun olisi vaikuttanut yhtään hänen musiikiltaan. Oltais voitu tehdä se kuukaudessa ja siitä olisi tullut ihan yhtä hyvä. Nyt me hierottiin sitä varmaan seitsemän vuotta. – Rupesi syntymään lapsia ja sen sellaista. Sitä on hauska kuunnella, mutta todella tylsä tehdä. Siitä tuli ahaaelämys. Olin mä siinäkin alussa mukana, mutta sitten meille tuli se Uusi Fantasia -homma siihen vähän väliin. Etenkään nyt, kun kaikki on niin pirstaloitunutta, ja hittimusa – mitä se nyt nykyään onkaan – on aika raskas skene olla mukana. Mikä Tähtiportissa oli lähtöajatus. Siinä vaiheessa kukaan ei halunnut koskea siihen. Alettiin vaan ihan huvikseen tehdä niitä biisejä. Ei meillä siinäkään ollut mitään suunnitelmaa. Mutta on siinä tosi hyvät soundit ja hienoa soittoa. Mutta en jaksa myöskään panostaa siihen, että siitä saisi enemmän rahaa. – Kun mä tutustuin Perttuun (Mäkelä, DJPP). Kuvittelin, että rupean tekemään ambientia, mutta ei siitä mun ambientista tullut mitään. – Tavoittelen melodiaa, harmoniaa. Op:l Bastards olikin luonnollista jatkoa viimeiselle elektronisempaan suuntaan menneelle Larry And The Lefthanded -albumille. Ei ollut tietoa mistään Stresseistä ja tämmöisistä. – Soitin kyllä. Onko tavoitteena koko kansan tavoittama hitti vai tieto siitä, että joku homma on täydellisesti hallussa. Ensin syntyi Op:l Bastards (ylh.) ja pian sen jälkeen toistaiseksi kaksi albumia tehnyt Uusi Fantasia (vas.). Mutta mulla ja Kaukolammella mielenkiinto ryhtyi siirtymään elektronisempaan suuntaan. Op:lilla oli oikeusjuttu käynnissä ex-managerin kanssa. Ei kauheasti tiedetty, että Suomessakin oli ollut elektronisemman musiikin bändejä. Nitin Sawhney oli iso vaikute, vaikka en tiedä kyllä yhtään mistä se tuli. Oltiin ehkä vähän liian kunnianhimoisia. Oletko kuitenkin tyytyväinen siihen, että olet tehnyt musaa enemmän undergroundista kuin mainstreamista käsin. Kun levy ilmestyi, niin ei jaksanut olla innostuneena antamassa haastatteluja tästä uudesta mahtavasta levystä. Siinä oli aika pitkään etsikkovaihe, että mitäs me tehdään. – Kyllä, paitsi siihen että siitä voisi saada enemmän rahaa. Ne muut jatkoi sitä K-X-P:tä. Mua ei kiinnosta näppärät kertosäkeet. ”On siistiä löytää omasta levyhyllystä sellaista, mitä en ole ikinä kuunnellut.” K u v a: K im m o H el is tö K u v a: W il h el m Sj ö st rö m K u v a: V ie m är iV il le. K-X-P lähti sellaiselle monotoniselle linjalle, kun mä olisin halunnut tehdä isompia melodioita, tavallaan kaunista musiikkia. Varsinkin nykyään, kun tajuan että osaan. Sen takia Op:l-juttu oli freesiä tykittelyä, koska me ei otettu mallia oikeastaan mistään vanhoista bändeistä. – Pistepirkoilla oli se vahva sekoiluvaihe silloin ja otettiin niistä mallia
Millaiseksi näet oman roolisi isossa kuvassa. – Mulle oli tärkeää, että panet levyn soimaan ja istut sen kannen kanssa etkä tee mitään muuta. Sen takia tykkään siitä. – Olen vähän sellainen downeri, joka sanoo mieluummin, ettei täl leen kyllä kannata jatkaa kuin että tsemppiä, jatkakaa tällä tiellä vaan. Sami vetää molemmat yhdellä otolla purkkiin ja lähdettiin baariin. Ne soitti kolme biisiä ja sanoin, että tämä on kyllä ylivoimaisesti hir vein. K u v a: G Li v el ab. Taustapirun hommiin palataksemme: mikä roolisi on ollut esimerkiksi Suadin uralla. Yksi artikkeli Soundissa saattoi olla kaikki, mitä siitä levystä oli tietoa saatavilla. Mulla oli laatikollinen ihan ihme bändien levynkansia. – Ehkä vähän joo. Niillä oli ihan selkeä visio, mitä ne haluaa tehdä. Tässä on käyty läpi bändejä ja ryhmiä, joissa olet vaikuttanut, mutta olet sitäkin moniulotteisempi tekijä musiikin parissa. Tuntuu että olisin huijannut. Sitten kun se jäi pois, pyysin – Kyllä mä sitä ihan tavoittelin. – Valkyriansin uuden levyn kannet oli ensin tosi monimutkaiset. Aina samalla tekniikalla eli silppusin jotain vanhoja lehtiä. Käytin siihen ihan vitusti aikaa ja sitten Valkyriansin Angster soittaa mulle, että ei tämä nyt oikein ole se linja. Olinhan mä ai ka pitkään sitä Maustetyttöjen ekaa levyä tekemässä. – Kun Perttu (Häkkinen) oli fren di, niin pyydettiin se mukaan, vaik kei sillä tainnut olla siinä oikein muuta roolia kuin olla Perttu Häkki nen, paukutella kasinollakasia ja olla hauskaa seuraa. Keräsin kyllä levyjäkin jo siinä vaiheessa. Se tuottaa mulle tyytyväisyyttä. Aina oli tiuk ka aikataulu ja yötä myöten niitä tehtiin. Tämä selittääkin, että olet tehnyt paljon nimenomaan levyjen kansia. Se oli jännittävää! ”Tää Helix on Kana dasta! Miten sieltä voi tulla jotain bändejä?” Ei ollut mitään käsitystä, että tottakai sieltä voi tulla bändejä, mutta kun ei ollut törmännyt yh teenkään bändiin sieltä, niin Helix oli yhtäkkiä jännittävämpi kuin Twisted Sister. Ekalla levyllä soitinkin melkein kaikissa biiseissä jotain. Mehän tehtiin sitä yhdessä Kauko lammen kanssa Speedshop Graphic sina tosi pitkään. Jos mä olisin mennyt suoraan siihen ekaan versioon, niin olisin ihmetel lyt, miten tällainen voisi mennä läpi. Sitten ollaan tehty kah destaan musaa, sovitettu niitä biise jä. Onko se syntynyt tietoisesti vai oletko vaan aina tykännyt siitä estetiikasta. Mä vaan rupesin käyttämään siihen enemmän aikaa. Mun on pakko näprätä niitä kirjaimia uudestaan ja uudestaan. Timo jäi siitä jossain vaiheessa pois ja mä rupesin tekemään flye reita Hesan klubeille. > Soundi-haastattelu että Sami tulee kokeilemaan. Kun Musafasulle Kouvolassa tuli somisteeksi tyhjiä levynkansia ja leffajulisteita, kävin keräämässä nii tä. Mutta siinäkin olen järjestellyt ja leikannut ne kirjaimet. Joskus oltiin JVG:n kanssa studiolla kuuntelemassa nii den uusia biisejä, ja mut kutsuttiin kuuntelemaan, että Vilunki, tule sa nomaan mikä näistä biiseistä on pas kin. Okei, mä vaihdan tähän hir viön pään ja tohon pari tähteä. Kun on tullut vanhemmaksi, niin on ollut kiva teh dä mieluummin kavereiden kans sa kuin ottaa mitään nuorisoartiste ja siipiensä suojaan. Mutta sekin vähän jäi, kun selvisi, että ei ne mimmit eh kä halua siihen ketään neuvomaan. – Siinä ei tehdä millekään Adidak selle logoa, vaan se liittyy musaan. Mun on pakko käydä ”Olen mieluummin sellainen downeri, joka sanoo, ettei tälleen kyllä kannata jatkaa.” Suad Khalifan Suad-yhtyeessä Vilunki on ollut mukana sekä tekemässä biisejä että soittamassa livebändissä. Pyysin laulamaan sitä Uudessa Fantasiassa. jokainen kirjain yksitellen läpi ja tehdä sitä vaikka kaksi päivää ennen kuin mä olen siihen tyytyväinen. – Tunsin Suadin jo pitkään ennen kuin hän rupesi tekemään omaa mu saa. Oliko se alun perin harrastus, joka laajeni vai tavoitteellinen ammatti. Olet muun muassa tehnyt dj:n hommia, pitänyt radio-ohjelmaa ja toiminut taustapiruna muille artisteille. Kun Timo oli lähtenyt himaan, saa toin jäädä aamukahteen asti sääte lemään tietokoneella jotain kirjain ten eroja, jotka olin käsin leikannut jostain, skannannut ja laittanut ri viin. – Kyllä se leikkaa ja liimaa este tiikka on mun juttu. Mun alustavien neu vojen perusteella mentiin eteenpäin ja saatiin aikaan hyvää jälkeä. Jes, nyt se on siinä! Käytin monta päivää siihen ekaan versioon, vikaan versi oon puoli tuntia. Olin siinä ensin kitaristina, Puranen oli basis tina. Sinulla tosiaan on oma tunnistettava tyylisi. Mistä lähtien olet pystynyt pitämään graafista työtä oikeana työnä. Mutta se olikin tehnyt laulut ihan tiptop valmiiksi. Mun on vaan pakko sanoa, että toi on ihan paskaa. – Kyllä siinä aika pitkään meni. Olet tunnettu myös graafisten töittesi kautta. – Levynkansista kerättiin myös informaatiota, kun ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Me ei tiedetty yhtään Ilarin kanssa, mitä sieltä on tulossa. Muut nauroi ja sanoi, että jes, tää on se hitti! Ja se oli hitti! Kiinnostaisiko sinua tuottajan hommat laajemmassa mittakaavassa
Toinen sooloalbumisi Life Of Mike ilmestyy ensi maaliskuussa. – On järkyttävää, mihin se aika on mennyt. Kuuntelin himassa levyjä koko ajan. Kun ostan kirppikseltä vaikka viis levyä enkä kotiin päästyäni heti rupea niitä kuuntelemaan, niin saatan unohtaa ne vaikka vuodeksi. Vaikka mäkin olen kaivellut sitä tosi pitkään, niin silti löytää aina jotain uutta. On siistiä löytää omasta levyhyllystä sellaista, mitä en ole ikinä kuunnellut. joulukuuta 2022 Pub Peräkammari, Helsinki Barefoot-kitaristi Tattia soittamaan siihen bassoa. Tatti oli vähän aikaa hiljaa puhelimessa ja sanoi, että hän on kuitenkin parempi kitaristi, eli jos sä soitat sitä bassoa ja mä tulen kitaristiksi. Musat on tehty kokonaan ilman tietokonetta. – Meidän perheeseen tuli silloin Netflix. Laitoin vaan ne biisit peräkkäin ja se oli siinä. Ne mulle jo kuluneet biisit saikin ihan uutta soundia. Siellä saattaa olla mitä tahansa: Meiju Suvasta, jeesuslevyjä tai mitä vaan humppaa. Millaisia ajatuksia tämä virstanpylväs herättää. Numminen ja Markus Allan kuin Vallilan Tango ja Jaakko Laitinen & Väärä Raha. Voin pelata matopeliä tai selata frendien puhelinnumeroita. Koin syyllisyyttä, että mä istuin ja katsoin sieltä jotain sarjaa tuntikaupalla. K u v a: M ik ko M er il äi n en. – Mäkin välillä hamstraan levyjä. – Olin tehnyt niitä biisejä vuosien varrella. Siellä on aina joku suomalainen bändi, dj-musaa ja tanssin opetusta. Oletko huomannut juhlapäivän lähestyessä itsessäsi jotain aihee seen liittyviä ilmiöitä. Kun pyörin Saksassa tango piireissä, asuttiin aina Hampurissa. Alkaneen vuoden ensimmäinen julkaisu on toinen soololevy Life Of Mike. Tykkäät siis myös vanhasta suo malaisesta iskelmästä ja tanssi musiikista. Ei ole tullut tarvetta hankkia esimerkiksi moot toripyörää. Välillä on ollut pitkiäkin kiertueita. Aiemmin kuuntelin levyjä aamusta iltaan ja jätin nukkumaan mennessä vielä levyn soimaan. – Vähän vaikea sanoa. On se silti jännittävä homma. Oli ihan mieletön elämys, kun tajusin että mulla on aikaa, kun en räplää sitä älypuhe linta. Edellä mainittu soololevysi il mestyy maaliskuussa, jolloin täytät 50 vuotta. Se on kuitenkin ambientim paa kuin mitä sinulta oli siihen mennessä totuttu kuulemaan. Sen kanssa ruvettiin käymään niitä mun biisejä läpi. Sitten yhtäkkiä mulla oli levyllinen sellaista täysin pysähtynyttä kauhumusaa. Kyllä me vene siskon kanssa hankittiin. Laitoinkin sitten House Of Cardsin pyörimään ja soitin siihen päälle. Vilunki täyttää ensi maaliskuussa 50 vuotta. 20. Mikä ajoi tekemään ensimmäi sen varsinaisen sooloalbumisi The Life Of Elsa Liimanainen vuonna 2018. Viihdyn erikoismusan parissa myös keskenäni. Kerrotkos hieman tästä Saksan tangokuviosta. Millainen suhde sinul la on nykyään musiikinkuunteluun: ohjaako sitä kiinnostus musiikista vai levynkeräily. Se on kestänyt jo aika kauan. Merkityksellistä on se musa itsessään. Se alkoi siitä, että Hampurissa yhdessä puistossa oli yhden päivän ajan suomalaisen tangon tapahtuma. Onneksi on vanhempia frendejä, ja on huomannut, että eipä se ole niitä mihinkään muuttanut. Mukana on ollut niin M.A. Taloyhtiön kellarissa on kerhotila, jossa soittelin pianoa ja syntikoita ja purkitin sen. Ja kun oli korona-lockdown, niin ryhdyin käymään niitä läpi sillä silmällä, että näistä on oikeasti tulossa levy. Lapsi kysyi yksi päivä, että miksi muut ihmiset katsoo puhelinta, mutta sä et. Siitä Suadin bändistä tuli tosi hyvä. – Mä olen hirveä hamstraaja, joten ehkä pikemminkin pitäisi päästä jostain kamasta eroon. Se taas eroaa melko tavalla edeltä jästään. Moninaisten projektien parissa aika on kulunut nopeasti. – Olen ollut vuosikausia dj:nä projektissa, jossa esitellään suomalaisia tangoja saksalaisille. No, siellä ei ole mitään katsottavaa. Vielä kun tietokoneista pääsisi eroon, älypuhelimista pääsin jo. Siellä on sellainen jäbä kuin Benjamin Wild, joka on tehnyt teknoa jo 90-luvun alussa. Saatan istua treenikämpällä ja kuunnella niitä outoja levyjä vaikka koko iltapäivän. Mistä sen leikkisämpi tyy livalinta kumpusi. Ajattelin, että kyllä näistäkin vois tehdä levyn
28 SOUNDI. 28 SOUNDI SOUNDI 29 Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Markus Paajala Kiireistä keikkakesää ei Vesalalle ole tulossa, joten jos haluaa nähdä artistin vielä lähitulevaisuudessa, kannattaa suunnata jollekin tarkasti valikoidulle festarikeikalle
– Kun tein ekaa soololevyä, en ajatellut mitään. Vesa la sanoo, ettei hän ole ottanut mitään menestyspaineita. Levyn julkaisun jälkeen tulossa on vielä pari isoa festarikeikkaa, minkä jälkeen on aika hyvästellä Vesala toviksi. Oon varmaan päästäni sekaisin, kun teen tällaisen ratkaisun just nyt, mutta tein vuoden 2022 alussa päätöksen, että Vesala menee nyt tauolle ja tulen keskittymään ihan muihin asioihin, ja aion myös pitää kiinni siitä päätöksestä. Viime vuoden lopulla vahvistus uudesta albumista vihdoin saatiin, mutta kaiken päälle Vesala ilmoitti myös jotain odottamatonta: kunhan uusi Näkemiin, melankolia -levy on julkaistu, Vesala jää sooloartistina pitkälle tauolle. Nyt hänelle on koittamassa uusi aika. 28 SOUNDI SOUNDI 29 V esalan kolmatta albumia on odotettu suurella mielenkiinnolla siitä asti, kun levyn ensimmäiset singlet julkaistiin. – Voi myös olla, että tulen nyt huomaamaan, ettei kolmannen levyn biisit saa kummempaa huomiota, koska yleensä rundi auttaa ihmisiä löytämään nekin kappaleet, joita ei ole sinkuteltu ennen levyn julkaisua, mutta se jää nähtäväksi. Ei vaikka uudet singlet on otettu avosylin vastaan, Vesalan keikat ovat kasvaneet spektaakkelimaisiin mittoihin ja hän on saavuttanut täyden taiteellisen vapauden. Sitten Tequila ilmestyi ja siitä tulikin iso hitti, joten ehkä buukkaajat saivat luotolleen ainakin vähän vastinetta. – Onnekseni tästä omasta sekopäisesti ja moneen suuntaan kurottavasta musiikista ja tekemisestä on muodostunut omanlaisensa juttu, josta ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneet. Asuin Kaliforniassa ja ajattelin, että musta tulee sellainen ulkomailla asuva artisti, joka piipahtaa pari kertaa vuodessa tekemässä muutamia keikkoja Suomessa ja palaa sitten taas kotiin. Näkemiin, Vesala SOUNDI 29. – Siis mähän olen ihan idiootti kun jään just nyt tauolle, itselleen naureskeleva Vesala huomauttaa joulukuun puoli välissä Ikaalinen Span takatiloissa, vain muutamaa tuntia ennen yhtä klubikiertueensa viimeisistä keikoista. Näkemiin, melankolia -albumi on hetkeksi aikaa viimeinen levytys sooloartistilta nimeltään Vesala, joka on saavuttanut menestyksen taiteellisella vapaudella. – Isomäen Timo (pitkän linjan festivaalipromoottori) sanoi, että kunhan se ei tule soittamaan jotain sahaa festarilavoille, niin kaikki muu käy. Ratkaisu sopii sikäli Vesalan soolouraan, ettei hän ole koskaan kokenut pakottavaa tarvetta tehdä koko elämän mittaista uraa millään yksittäisellä artistiutensa osalla. Elämässä on niin paljon asioita, jotka kiinnostavat Paula Vesalaa, ettei edes koko elinikä tule riittämään niiden kaikkien kokemiseen ja tekemiseen. – Ilmoilla on ollut paljon merkkejä siitä, että ensi kesä olisi ollut mun isoin soolokeikkakesä tähän mennessä. Se on kaikkien vuosienkin jälkeen aika uskomatonta. Luvassa ei siis ole uutta kiertuetta tai mittavaa festarikesää. – Mulla itselläni ei ollut mitään odotuksia. Keikkajärjestäjät sen sijaan olivat buukkailleet mulle keikkoja kesäksi 2016, vaikkei ainuttakaan soolobiisiä oltu vielä julkaistu, joten heillä taisi olla ainakin jonkinlaisia odotuksia. Odotuksia ei ole varsinaisesti hälventänyt se, että jokainen sinkku on osoittanut, miten monipuolinen levystä tulee
– Kysy mua ulos on tosi kitaraja riffivetoista jälkeä, Me ei kuuluta yhteen -kappaleessa on nylonkielinen kitara isossa roolissa. – Soundia laajemmin meitä kiinnosti ihan tietynlainen esteettisyys, eikä me Jurekin kanssa oikein annettu sen häiritä, onko joku juttu akustista tai elektronista, Vesala luonnehtii. Musiikkityylien sekoittaminen keskenään ja erilaisten ristiriitojen ujuttaminen biiseihin on sujunut kaksikolta hyvin. Vesalan säveltäessä näitä kappaleita, joista rakentui lopulta albumi, ei tulevasta tauosta ollut vielä aavistustakaan. Näkemiin, melankolia -kokonaisuus hahmottui lopulta tosi pakottomasti. Rajattomuus on yhdistänyt häntä ja tuottaja Jurekia. Sen päälle kävin kerran Jurekin luona, jolloin tehtiin kapale Mun nimi on ei kukaan. Tämä avarakatseisuus yltää myös Vesalan omaan äänenkäyttöön. Toinen oli Porvoossa ja se kesti viisi päivää. – Ennen levyn tekemistä mulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni eräänlainen ”writer’s block”, joka johtui pitkälti henkilökohtaisen elämäni haasteista. Toinen taas Espanjassa. Kolmannelta Vesalaalbumilta julkaistiin nippu toisistaan todella paljon erottuvia singlejä jo ennen kuin kukaan osasi arvailla, millainen levy niistä joskus muodostuu. Myös pandemia sai tietyt asiat tuntumaan vieläkin vaikeammilta. Hetken ajan se saattaa tuntua isojen ”Teatteri on yksi taiteen älyttömimmistä ja kauneimmista muodoista. Se on niin katoavaista.” Vesalan kolmas albumi käy läpi tunneskaalan ääripäästä toiseen. – Nyt tilanne on taas se, että pöytälaatikkoon jäi vielä hurjasti kamaa, koska levyltä putosi pois kappaleita, jotka eivät sopineet kokonaisuuteen. Pahan ilmanlinnut syntyi jo Kaliforniassa Teemu Brunilan kanssa. Noin muuten akustisina soittimina levyllä soivat kännykällä äänitetyt rummut siellä täällä, sekä Jukka Eskolan trumpetit kappaleissa Lempi-ihminen ja Uu mama. – Kaikki kappaleet olivat valmiina jo ennen kuin eka sinkku julkaistiin kesäkuussa 2021, ja tammikuussa 2022 päätin, että sooloprojektini tulee jäämään muutamaksi vuodeksi sivuun, Vesala valottaa albuminsa taustoja. Kolmoslevy on yllätyksiä täynnä. – Kun pystyin taas kirjoittamaan, meillä oli oikeastaan kaksi sessiota, joiden aikana melkein koko levy tehtiin. 30 SOUNDI. Albumilla Luovuuden tulvassa Kysy mua ulos, Pahanilmanlinnut, Uu mama ja Testamentti. Uu mamassakin soi todella roskainen kitara. Raskaatkin asiat voi tuoda esille kepeän musiikin keinoin. 30 SOUNDI elektrobiittien levyltä, mutta pian sen soundeista paljastuu paljon kitaroita, akustisuutta ja yhä rikkaampia sovituksia
– Perehdyin jo PMMP-aikoina paljon laulutuotantoon ja oon tehnyt sitä paljon itsekin nyt myöhemmin. – Oon käynnistelemässä tutkimushanketta kulttuuripolitiikasta korona-ajan Suomessa, Vesala vahvistaa. SOUNDI 31 ”En pidä ajatuksesta, että Suomessa menestyäksesi tai kasvaaksesi on oltava jokin tosi selkeä profiili, jota on toteutettava koko elämänsä ajan.” V esala oli yksi kuuluvimpia kulttuurija tapahtuma-alan puolestapuhujia, kun korona-aika osoitti, että päättäjät ja virkamiehet eivät ymmärtäneet kulttuurialan työtä ja sen luonnetta. Radikalisoitunut taiteilija ”Uskon tieteeseen ja taiteeseen. Vesala ei aio jättää asiaa tähän. kuullaan sekä luomumpia ihmisääniä että todella efektoituja lauluja. Tähän orwellilaiseen kokemukseen nyt sitten palaamme ja katsomme mitä tapahtui. Osa menetti kotinsa ja työvälineensä ja osa jäi uupumuksen tai masennuksen takia sairaslomalle vielä silloinkin, kun yhteiskunta viimein alkoi avautua. Todellisuudessa palasimme kentälle, josta oli poistunut paljon alan tekijöitä. Itse en ole ammattitutkija, mutta kirjoittaja ja dramaturgi olen, joten ammattitutkijoiden rinnalla voin tehdä oman osani sillä saralla. – Silti minua jäi kalvamaan se, kuinka oikeusvaltio ikään kuin katosi ympäriltämme, ja tilanne on edelleen tällä hetkellä korjaamatta niin, että sama voisi vain toistua piankin uudelleen. Tavoitteena on myös saada aikaan tietokirja, joka avaa hankkeen tuloksia kaikille halukkaille. Jos tuotannossa taas on muitakin juttuja, jotka eivät ole hypervireessä, kuten haikeavireinen kitara, piano tai huojuva modulaarisyna, myös vähemmän kliininen laulusoundi voi taas olla hyvä idea ja mennä paremmin ihon alle. – Ajattelin ensin, että ei kyllä ole ainakaan minun tehtäväni tutkia korona-ajan kulttuuripolitiikkaa Suomessa. Niin kansalaisille kuin nykyisille että tuleville päättäjille. – Välillä Suomessakin trendasi jopa sellainen tosi kuiva, pinnassa oleva ja käsittelemätön laulutuotanto, mutta oon itse kokenut aina niin, että sovitus riippuu siitä, mitä sillä haetaan tai mitä biisin fiilis juuri tietyllä hetkellä vaatii. Toivoin että täällä olisi voitu harjoittaa edes jonkinasteista tutkivaa journalismia liittyen tiettyjen ihmisryhmien perusoikeuksien polkemiseen sekä siihen, mitä komentoketjussa viranomaisten ja päättäjien välillä todella tapahtui. Ei ole hyödyllistä syyttää ja demonisoida eri tahoja, vaan on hyvä katsoa rauhallisesti, mikä johti mihinkin ja mitä siitä voitaisiin oppia. Uskon että taide on nyt arvokkaampaa kuin ehkä koskaan ennen.”. Kukaan ei halunnut nähdä sitä kurjuutta, missä alan ihmiset olivat eläneet vuosia. Minulla on ollut oikein hyvät välit moneen poliitikkoon ja moni yritti ja haluaa edelleen muuttaa rakenteita paremmiksi. Jos aika on taiteen tekijöille vaikea, tai yhteiskunta liian nuori tai barbaarinen sitä vaaliakseen, taiteilijat jatkavat silti. – Uskon tieteeseen ja taiteeseen. Mielenosoituksiin tai suoriin viesteihin ei saatu hallitukselta aluksi juuri minkäänlaista vastakaikua, samalla kun alan ihmiset kituuttivat epätietoisessa tilassa, kun he eivät voineet toteuttaa omaa elinkeinoaan. Siksi mun on otettava aikaa ja purettava kaikki tapahtunut konkreettiseen muotoon. Kuitenkaan mitään todellista purkua ei tehty. – Sanoisin, että jos biisissä on tosi hyper tuotettu pohja, siihen soundin ei välttämättä sovi liian käsittelemätön laulu. Uskon että taide on nyt arvokkaampaa kuin ehkä koskaan ennen. – Taisin vähän radikalisoitua taiteilijana korona-aikana. Syvä tarpeettomuuden ja arvottomuuden kokemus kääntyi lopulta oivallukseen siitä, että ulkoisella arvostuksella tai sen puutteella ei taiteen merkitystä ja syvintä olemusta voi synnyttää eikä myöskään täysin tappaa. Vesala toivoo pääsevänsä työryhmän kanssa kiinni siihen, mikä on kulttuurin asema Suomessa ja mitkä asiat hallinnollisessa rakenteessamme ovat rikki. Lopultahan tavoitteena on myös ehdottaa muutoksia, tarjota ratkaisuja ja ehkäistä demokratian rapautumista. Vesala kertoo, että jokaisella sovitusratkaisulla on tietty rooli sävellyksessä ja teksteissä. Uskon sivistykseen ja demokratiaan. – Tein itse vaikuttamistyötä ja tiedän, että moni päättäjä ponnisteli kovasti tilanteiden korjaamiseksi. – Kun rajoitteet purettiin viime keväänä, keskustelupalstat täyttyivät viesteistä, että mitä te nyt enää valitatte, kun nythän te voitte taas keikkailla. – Olemme eläneet poikkeusaikoja niin koronan, sodan kuin energiakriisin kanssa, ja voin vain kuvitella, kuinka kaoottinen hallituskausi on ollut. Uskon sivistykseen ja demokratiaan. – Äänitin itse paljon lauluista omassa kodissa ja Jurekin studiossa eri kopissa siten, että äänittäessäni ja editoidessani voksuja Jurek työsti muuta tuotantoa. Poikkeusaikojen loppu on hiljentänyt keskustelun, mutta ongelma ei ole kadonnut
Kulttuurin eri muodot kiinnostavat monipuolista tekijää.. Siitä tuli sellainen kaikki rajat ylittävä juttu, etten tule varmaan koskaan vetämään enää yhtään keikkaa, missä en esitä sitä. – Se on tosi outoa, ettei me olla tehty tätä aiemmin, Vesala hihkaisee ja kertoo, että hän ja Jurek kävivät molemmat Kuopion musiikkilukion ja ovat puhuneet vuosien aikana usein, että joskus pitäisi kokeilla tehdä jotain yhdessä. Artisti-tuottaja-yhteistyössä toimivat kemiat eivät ole mikään itsestäänselvyys. Meillä kummallakaan ei ole sellaista takaajatusta tekemisessä, että musiikin pitäisi olla jossain lokerossa. Se on lyriikoitaan myöten kuin tehty duetoksi. Tästä hieno osoitus on Miks pitää itkeä -kappale, jota Vesala kuvailee ”sad discoksi”. Joskus taas sitä ensimmäisen oton haurautta ei voi pistää mitenkään paremmaksi, ja ne otot on aina suoraan biisin syntysessiosta. Oli ihanaa, kun sillä ei ollut mitään estoja sotkea eri juttuja yhteen. Sitä videota on katsottu yli 250 000 kertaa. – Jurek on siinä mielessä tosi samanlainen kuin minä, että se on diggaillut elämänsä varrella tosi erilaisia musatyylejä ja tykkää sulattaa niitä yhteen. Rajattomuus yhdistää Vesalan tärkein yhteistyökumppani Näkemiin, melankolia -albumilla on siis Jurek, eli Simo Reunamäki. – Ensimmäisellä levyllä tuotin asioita paljon itse ja samoin vielä toisellakin, mutta mulla ei ole koskaan ollut mitään erityistä tarvetta tehdä kaikkea itse. Lopulta sieltä ehdokkaiden joukosta erottui Aali, joka oli tuolloin vasta 17-vuotias ja tekee itsekin musaa. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Editoin ja valikoin ottoja vielä niin, että lähetin niitä suoraan miksaukseen. Heidän yhteistyönsä alkoi Totuuksia popmusiikista -ep:llä (2021), joka toi uusia ääripäitä Vesalan tuotantoon. Siellä huudetaan ”Pulkkaaa!!” niin kauan kunnes se soitetaan. Soitin vaan jotain kitaroita ja synaa jos tuli hyvä idea. Ainakin mun kuuntelijat ovat sellaisia, että heidän tulkintansa teksteistäni ovat todella monitasoista runoanalyysiä.” Vaikka Vesala onkin ainakin toistaiseksi luopumassa supersuositusta soolourastaan, hänen kalenterinsa tulee olemaan täynnä tulevaisuudessakin. – Kysyin Tiktokissa, kuka haluaisi duetoida kappaleen kanssani, ja innokkaita vaihtoehtoja löytyi ihan mielettömästi. – Vähän yli vuosi sitten julkaistiin Pulkka-biisi, joka oli ihan hävytön yhdistelmä teknoa ja thrash metalia. Jurekin kanssa meillä oli niin rikas yhteistyö, ettei mun tarttenut stressata mitään. Meidän äänet soi tosi hienosti yhteen, ja se toi kaivatun lisätason kappaleeseen. – Löysin duetto-kumppanin Tiktokista! Vesala iloitsee kertoessaan Aali-nimisen laulajan päätymisestä levylle. Joskus ”sitä oikeaa” ei löydy koskaan, mutta läpi albumin voi kuulla, että ainakin Vesala ja Jurek ovat erinomainen match. Ansioitunut tuottaja, jonka CV:sta löytyy paljon huippunimiä, mutta ennen kaikkea hän on tunnettu kameleonttimaisena tuottajakumppanina. Vesalan mukaan albumi oli monilta osin todella helppoa tehdä ja osasyy tähän on se, että hän ja Jurek osasivat alusta alkaen kertoa toisilleen, mitä he kappaleilta haluavat, ja ennen kaikkea ymmärsivät, mitä toinen tarkoittaa. Jurekin kohdalla se ”jurekius” on se asia, joka yhdistää kaikkea hänen tekemäänsä samalla tavalla kuin mun ääni, melodiat ja lyriikat yhdistävät mun soppaani. – Muutaman kerran äänitin ihan uuden c-osan tai kertsin, jos laulu tuntui vaikka liian muoviselta. Vesala on siis yhä utelias tutkimaan eri soundeja ja jopa keinoja sen saavuttamiseksi. – Homma toimi niin hyvin, että levyllä on vain yksi kappale, jonka tuotin yksin loppuun vanhasta mun ja Joonas Angerian aloittamasta sessiosta, eli Testamentti. Ehkä se tietynlainen rajattomuus yhdisti meitä. – Mulla on ollut sellaisiakin yhteistyökumppaneita, jotka ovat alkaneet arvostella syntynyttä musiikkia heti, eivätkä he ole päässeet sisään mun tapaan kirjoittaa, joka on luova polku. Jengi tulee keikoille melkeinpä sitä biisiä varten. Lähestyn aina jotain ihan tiettyä olotilaa niin kauan, ”Popmusiikkiin voi salakuljettaa vaikka mitä sanomaa. – Mun luova prosessi on varsinkin varhaisessa vaiheessa tosi herkkä ja mun pitää joskus antaa itse tajuta, mikä jossain jutussa toimii tai ei toimi, mutta tarvitsen ihan oikeasti tilaa sille, Vesala purkaa tapaansa kirjoittaa musiikkia. – Nyt se sitten vain tapahtui
Mä taas koen asian niin, että maalari maalaa, runoilija runoilee, mä teen mitä mä teen, ja jos se sattuu kiinnostamaan ihmisiä, niin sehän on tietysti mukavaa, mutta se ei määritä sitä mitä mä teen tai en tee. – Teatteri on yksi taiteen älyttömimmistä ja kauneimmista muodoista. Siinä on laulua ja sen efektointia myöten juuri niitä elämän mörköjen ja viattoman lapsen ”hae minut pois täältä” -kontrastia, joka on yhtä paljon ahdistava kuin siinä on tietynlaista toiveikkuuttakin. – Mulla on kesken yksi kuunnelmadramatisointi, Peppi Pitkätossu, joka tulee ulos tänä keväänä. Soundi on tosi uhkaava, mutta teksti on aluksi tosi leppoisa, kun siinä lauletaan ”Lähetäänkö sinne miss’ on lämmintä” kuin mitään ihmeellistä ei olisi meneillään. Mun on nyt päästävä sellaiseen tilaan, missä voin olla luova ihan muissa asioissa. Uusia unelmia Jutellessaan uusista luomuksistaan, meneillään olevasta kiertueesta ja kuulijakunnastaan Vesala on silminnähden innoissaan ihan kaikesta. Isommat kirjoitushankkeet vaativat paljon enemmän kapasiteettia ja aikaa. Joskus siitä tuli hyvä ja joskus taas kävi niin, että kuunneltuani sitä myöhemmin uudelleen sanoin itse, ettei tämä ole kovin hyvä. – Mua ei kiinnosta kauheasti menestyminen tai varsinkaan se, että menestys määrittelisi jotenkin omien tekemisien merkitystä. Se on tosi herkkä kappale monilta elementeiltään, se maalailee sellaisia pieniä sateenkaaria mielikuvillaan ja se tunne tuntuu yhtä aikaa tosi ihanalta ja hauraalta. – En ole ikinä kirjoittanut sinne mitään, mutta luen paljon niitä juttuja. Tekeminen Vesalalta ei todellakaan tule loppumaan kesken, mutta samalla hän on asettanut tiettyjä reunaehtoja tekemisilleen ja varmentaa siten, että hänen elämänsä todellakin tulee muuttumaan. Kappaleen tuotanto on vedetty psykologisesti ihan tappiin tukemaan tuota fiilistä, joka on yksi kitkerimmistä ja voimakkaimmista tunteista, joita ihminen voi ikinä kokea. – Sen sijaan sellainen liian alleviivattu angstinen synkistely alkaa helposti vain naurattaa mua. – Pop on vahvimmillaan silloin, kun se on aluksi helposti lähestyttävän tuntuista ja siellä kappaleen sisällä onkin vaikkapa jokin viesti piilotettuna. – Tietysti oon buukannut jo itselleni kaikenlaisia uusia projekteja ja hankkeita. – Elämässä nyt vain on muutakin arvokasta ja kiinnostavaa tekemistä. Se vaan tarttui siihen, että tästä tule hyvä. Oon myös tehnyt yhtä leffakäsistä. – Sitten taas Lempi-ihminen kertoo rakastumisesta, ja siinä soundi on tosi hapero. – Ennen kaikkea haluan antaa itselleni tilaa ajatella. – Oon joidenkin asiasta puhuneiden taiteilijoiden kanssa eri mieltä siitä, että taiteen pitäisi olla aina jotenkin läpeensä rankkaa, koska tykkään tosi paljon siitä, että kepeän pinnan alla voi olla jotain tosi raskasta, Vesala pohtii. Popmusiikkiin voi salakuljettaa vaikka mitä sanomaa. Elämä on lyhyt. Se on niin katoavaista. Vesala jatkaa kertomalla Painajaisiikappaleesta, johon kipinä syttyi Facebook-ryhmästä nimeltään Pullopostia lapsuudesta, jossa alkoholistien aikuiset lapset jakavat kokemuksiaan. En pidä ajatuksesta, että Suomessa menestyäksesi tai kasvaaksesi on oltava jokin tosi selkeä profiili, jota on toteutettava koko elämänsä ajan. Tänä talvena Chisu jäädytti soolouransa ja myös Antti Tuisku on aikeissa lopettaa omansa myöhemmin tänä keväänä. Sitten se kaikki katoaa, ja vaikka jäljelle jäisi pukuja, käsikirjoitus ja videoita, teos oli olemassa täysin vain siinä jaetussa yhteisessä hetkessä siellä esitystilassa. Hänestä huokuu myös ihan tietynlainen itsevarmuus ja rauha omien tekemisiensä suhteen. Se tapahtuu mustasukkaisen ihmisen päässä. Ainakin mun kuuntelijat ovat sellaisia, että heidän tulkintansa teksteistäni ovat todella monitasoista runoanalyysiä, ja ne tekstit oikeasti halutaan räjäyttää auki. Tosi moni varmasti haluaisi tehdä tätä koko ikänsä, ja oon kiitollinen siitä että oon saanut tehdä sooloa, mutta se ei ole kaikkea sitä mitä mä olen. – En tiedä miten Painajaisii-teksti aukeaa muille kuin tuollaisen taustan ihmisille. Sen ei tarvitse olla niin yksioikoista. – Mä en ole lopettamassa, enkä aio dramatisoida tätä kuulostamaan siltä, mutta koin että oli parempi sanoa mitä oikeasti tapahtuu, eikä vain kadota ja seurata ”Mihin artisti katosi blaablaablaa” -juoruja, Vesala sanoo. Siksi keskustelu kääntyy takaisin alku pisteeseensä: miksi ottaa etäisyyttä soolouraan juuri nyt, kun rauta on kuumaa. Ihmiset harjoittelevat koko elämänsä sitä kuinka yhdessä muiden kanssa luoda esitys, jonka voi kokea ja muistaa vain olemalla samassa tilassa tekijöiden kanssa esityksen hetkessä. Oon aina ollut taiteen rakastaja ja luen paljon sellaisia kirjoja, jotka ovat tulleet löydetyksi vasta postuumisti, eikä niiden kirjoittajilla ole ollut elinaikanaan menestystä, ja silti he ovat tehneet taidettaan. Siellä voidaan puhua vaikka vähemmistöjen oikeuksista, ja oonhan mäkin kirjoittanut feministisiä kappaleita jo 20 vuotta, vaikka ne laulut eivät päällimmäiseltä pinnaltaan siltä vaikuttaisikaan. – Täällä Suomessakin keskitytään paljon menestyksen ihannointiin. – En mä taida niitä ihan oikeita syitä alkaa avata missään, mutta sanotaan näin, että tämä on monen asian summa, Vesala aloittaa arvoituksellisesti ja kääntää aiheen kulmaksi juurikin tekemisen riemun ja useat kiinnostuksen kohteet. En ole vetäytymässä jonnekin aurinkoi seen paikkaan viettämään eläkepäiviä. Se ei koskaan dissannut vaikkapa mun kirjoittamaa melodiaa. Siinä tietää alusta asti, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Painajaisii-teksti liittyy paljon siihen, miten tuollaisen taustan omaava ihminen kokee ihmissuhteensa ja varsinkin ne kaikkein syvimmät sellaiset. Kun kolmas sooloalbumi on ulkona, suljen kaikki someni toistaiseksi. Levyllä ovat läsnä niin rakkaus, mustasukkaisuus, ikävä ja pelot, monien muiden tunneystäviensä kera. Hahmon pääkoppa keriytyy auki vasta kappaleen aikana. Tiedän että pullopostilaiset ymmärtävät sen heti. – Hyeenassa se vaaniva vaara piilee tuotannossa ja sävellyksessä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 että tavoitan sen, ja joskus se tarkoittaa sitä, että kirjoitan kertsin tai jonkin muun osan myöhemmin ihan uusiksi. Kaikissa tulevissa työprojekteissa mulla on myös ehtona, etten tee haastatteluja ollenkaan. Kaiken pitäisi aina kasvaa ja artisti on onnistunut, jos se yltää stadionille. – Jurekin kanssa taas oli tosi ihanaa tehdä musiikkia. – Kavahdin jo PMMP:n loppuaikoina sellaista ”Popedaksi” muuttumista ja kavahdan edelleen. – Vaikka tunne voi tuntua kuluneelta sanalta, mulle on tosi tärkeää, että biisillä on tunne, Vesala sanoo ja lisää, ettei kappaleen jujun tarvitse edes paljastua heti, vaan hän jopa pitää teksteistä, jotka aukeavat vasta laulun edetessä. Hetkeksi aikaa tulen irtaantumaan kaikesta tuollaisesta ja keskityn ihan erilaiseen luovaan tekemiseen.. Syitä päätöksille on ollut yhtä monta kuin artistejakin, eikä Vesala samastu suoraan mainittuihin kollegoihinsa. Popmusiikissa on toisinaan vallinnut kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan kepeisiin kappaleisiin kirjoitetaan vähintään yhtä kepeät sanat, ja raskaampia aiheita käsitellään korkeintaan herkemmissä balladeissa jossain päin levyä. Äänissä on paljon ylimääräistä värinää ja vähän sellaista Twin Peaksia harmonioissa. Sen ohella mulla on myös työn alla yksi isompi tutkimushanke, Vesala luettelee ja mainitsee vielä haaveensa ohjata elokuvia, ennen kuin nostaa vielä ihan erityisesti esille teatterin. Vasta sitten Jurek tokaisi itsekin, että: ”Ei niin.” Se tunne Suuret tunteet ovat valloillaan läpi kaikkien levyn kappaleiden, jotka ylistävät sitä ihmisyyden ihaninta ristiriitaa, jossa ne kaikkein tärkeimmät tunteet voivat olla sekä niitä kaikkein ihanimpia että hirvittävimpiä asioita elämässä. – Hyeena on yksi sellainen kappale, jossa käsittelen mustasukkaisuutta, mutta sitä ei ole kirjoitettu uhrin näkökulmasta
34 SOUNDI TUOTTEITA JA TAIDETTA TUOTTEITA JA TAIDETTA TUOTTEITA JA TAIDETTA K u v a: Ti m o Is o ah o. Teksti: Ari Väntänen Turmion Kätilöt -yhtyettä ei pitänyt olla olemassakaan, mutta toisin kävi: parikymmentä vuotta ensiäännähdystensä jälkeen tuo savolainen syntisäkki julkaisee kymmenennen albuminsa ja tähtää kansainvälisille markkinoille. Bändin perustajan, laulaja MC Raaka P:n mukaan Kätilöiden tarkoitus on nimenomaan vaikuttaa ihmisiin ja herättää reaktioita. Haalea ei kelpaa, on Turmion Kätilöiden motto. Tuotteena Omen X voi olla liiankin synkkä, mutta taiteena se heijastaa maailmaa tarkasti
Sitä ei moni ymmärrä. Kun tapasin Turmion Kätilöiden laulajat keväällä 2020, hallitus oli juuri julistanut Suomeen poikkeusolot. Osasto-A omistaa oikeudet meidän musiikkiin, Nuclear Blastilla on siihen lisenssi. – Mutta jos katsoo Spotifyta, eri maiden osuus on kasvanut selkeästi Global Warningin kohdalla. Lisää kuulijoita on tullut ulkomailta. – Ainahan voi pohtia, miten asiat olivat menneet ilman koronaa, Shag-U lisää. Mutta toisaalta, eipä tuo Sakukaan ryysyissä kulje. Suomi on pysynyt suunnilleen entisellään. – Esimerkiksi meidän kitaristi hoitaa paperihommia, koska on kirjanpitäjä ammatiltaan. Upotin silloin murheitani musiikkiin. – Vaikka meillä on levy-yhtiöt, ohjelmatoimistot ja managementit, tämän tehtaan pyörittämisessä on päivätyön verran hommaa, Shag-U sanoo. Eikä tässä ole kyse mistään muusta kuin siitä, että saapi elää tämän elämän tälleen. – Koskin kitaraan ekan kerran, kun tein Turmion Kätilöiden ekoja demoja, hän kertoo. Kun lavalle päästiin, kone toimi kuin rasvattuna. Kaikki valta on meillä, mutta ei me silti hirveän suurta palkkaa nosteta. Nuken buusti tuli juuri oikeaan kohtaan. – Siihen aikakauteen liittyi monia kysymyksiä, etenkin kun oli päässyt elämässään vakavaraiseen tilanteeseen. Muutamilla toteutuneilla ulkomaankeikoilla saatiin pidettyä kontaktit kuulijoihin aktiivisina myös maan rajojen ulkopuolella. ”Jälkiviisaana voin sanoa, että ihan turhaan olin huolissani mistään. Lähipiirissä oli siihen aikaan vakavia sairastumisia ja ihmisiä kuoli ympärillä. MC Raaka P sanoo, että levyn kohtalo olisi voinut olla paljon karumpikin. Nyt, kun vanha normaali on taas niskan päällä, me kättelemme. – Näin on, MC Raaka P sanoo. – Ulkomaillakin käytiin, nimittäin Tšekissä ja Norjassa, Shag-U sanoo. – Minä viritin humppasoittajalta lainaamani kitaran avovireeseen, jotta sain tehtyä Teurastajan, Pimeyden morsiamen Turmion Kätilöt on raskas keikkakone käynnistää, mutta koronarajoitteiden purkauduttua kone lähti hyvin käyntiin. – Pakollinen paussi oli, mutta kun latu aukesi, keikat olivat hyviä ja isoja. Se myi enemmän kuin aiem mat levyt. Alussa mietitytti, onko tämä tosiaan uusi normaali. – Musiikin tekemisen ja soittamisen lisäksi meillä on samat velvoitteet kuin millä tahansa yrityksellä. Tämä johtuu siitä, että bändin taustalla on MC Raaka P:n vuonna 2007 perustama yhtiö Osasto-A. Kai keikat sentään menivät pieleen. Meille keikkailu merkitsee myös paljon kuluja. Kätilöt on raskas kone käynnistää, ja energiaa meni hukkaan, kun bändi saatiin liikkeelle, ja sitten keikat loppuivat taas. Siinä tilanteessa MC Raaka P:n, Shag-U:n ja minun oli tyydyttävä koskettelemaan toisiamme kyynärpäillä. – Peruuntuihan niitä paljon, mutta ei siinäkään negatiivisen puolelle jääty, MC Raaka P vakuuttaa. Edellisellä kerralla puheena oli yhtyeen yhdeksäs levy Global Warning (2020). Se oli ensimmäinen Turmion Kätilöt -albumi, jonka julkaisussa oli mukana merkittävä saksalainen metallilevy-yhtiö Nuclear Blast. Alussa oli vain MC Raaka P, joka kirjoitti Rob Zombielta, Rammsteinilta ja Kovenantilta vaikuttuneita biisejä eräänlaisen itseterapoinnin merkeissä. – En ollut taitava, mutta osasin soittaa sen verran, mitä niissä biiseissä tarvitsi. Global Warningin aikaan Turmion Kätilöt suunnitteli kiertävänsä Eurooppaa Nightwishin kanssa, mutta koronan keskellä siitä ei tullut mitään. Siinä vaiheessa jännitti perkeleesti, mikä on työkunto ja energiataso, mutta epävarmuus karisi ekoissa treeneissä. Nuclear Blast on lisensoinut Kätilöt-julkaisunsa siltä. Isompi orgasmihan se lopulta oli. Levy ilmestyi pandemiaa ajatellen hankalimpaan mahdolliseen aikaan. – Minähän mittailin sen menekkiä aika tarkkaan ihan sopimuksia ajatellen, ja Global Warningin kohdalla tapahtui kasvua. Asiakirjoissa Petja Turusena ja Saku Solinina tunnetut miehet puristavat lujasti ja katsovat silmiin. Isompi orgasmihan se lopulta oli.” V iimeksi ei kätelty. Turmion Kätilöt on siitä erikoinen yhtye, että se ymmärtää bisnespuolen. TURMION KÄTILÖT -yhtyeen ei pitänyt koskaan olla olemassa. Meille on aina hirmu tärkeää nähdä, millä me voidaan rahoittaa mikäkin asia. Jälkiviisaana voin sanoa, että ihan turhaan olin huolissani mistään. SOUNDI 35 TUOTTEITA JA TAIDETTA TUOTTEITA JA TAIDETTA TUOTTEITA JA TAIDETTA K u v a: D an ie l Tä h k ä K u v a: D an ie l Tä h k ä K u v a: D an ie l Tä h k ä K u v a: D an ie l Tä h k ä K u v a: M at ti K at aj am äk i K u v a: M at ti K at aj am äk i
Jotain Turmion Kätilöissä olemisesta kertoo se, että kokoonpano on kestänyt melko hyvin. Sen myötä englanninkieliset sanoitukset feidaantuivat pois. Shag-U huomauttaa, että ilman sairastumista MC Raaka P ei välttämättä olisi koskaan ryhtynyt ammattimuusikoksi. No, ei siinä mitään, niitä keikkoja ei soitettu. Tärkeä käännekohta Turmion Kätilöiden tarinassa oli MC Raaka P:n sairastuminen vakavaan aivoverenkiertohäiriöön vuonna 2012. – Keikkailu lähti käyntiin melkeinpä epäreilun hyvin. Kitaraosuudet tosin tein vasta kuntoutuksessa. ”Turmion Kätilöt voivat hekumoida sillä, että kymmenen vuoden päästä kukaan ei muista tätä arvostelua. Ei ainakaan ilman rahallista kompensaatiota. – Siihen asti mulla oli normaali ammatti ja perusihmisen elämä. Se ihmetteli studiossa, että ei kai me tällaista voida soittaa, tämähän kuulostaa tangolta. – Muistan, kun Bobby tuli mukaan. Kun messiin tulee. Turmion Kätilöiden suomenkielisissä biiseissä oli vaikutteita metallista ja industrialista, mutta myös 1990-luvun tanssipopista. Oli tarjolla ihan vitunmoinen jyrä uudelle levylle, mutta ei laitettu. Nykyisin samainen Rowan Rafferty myy Turmion Kätiöiden keikat, ja nyt saapi myydä luvan kanssa. Näin miljoona naamaa yhdellä ihmisellä ja kaikki oli ihan sekaisin. Sinnepä ne surut upposivat. Mietittiin, että tehdään jokaiselle levylle ainakin yksi englanninkielinen kappale, MC Raaka P kertoo. Se oli jatkuva luuppi, joka kävi raskaaksi. Jos yhtään liikahti, tunsi kuin olisi hypännyt benji-hypyn ja kimmonnut taivaalle. – Moni kyykkää sellaisessa kohdassa, koska rutinoituminen tarkoittaa monelle taiteilijalle tylsyyttä. Perstechniquen kohdalla (2011) remmiin tarttui kitaristi Bobby Undertaker eli Miikka Närhi. – Tuli slaagi ja jouduin teho-osastolle. Sen eka biisi Mistä veri pakenee on edelleen Kätilöiden historian jylhin kappale. Muutoksen oli tapahduttava näin, koska mulla ei ollut munaa luottaa siihen, että musiikki elättää. Sanoin, että haluan sitten sanoittaa ja säveltää. Jo vuoden 2008 U.S.C.H!-albumilla on englanninkielisiä biisejä. – Rytkönen tosiaan halusi merkitä ainakin yhteen levyyn roolikseen ”dancer”, MC Raaka P kertoo. Samalla pitää kehitellä uusia jekkuja, että homma etenee. – Ekan levyn aikaan puhelin soi ja minulle kerrottiin, että teillä on festarikeikkoja. Ensialbumi Hoitovirhe ilmestyi toukokuussa 2004. – Harvat jaksavat uran tasaiset vaiheet, MC Raaka P toteaa. – Paljonko teillä on budjetti tähän haastatteluun. Haalea ei kelpaa, koska mulla on jokin tarve vaikuttaa ihmisiin ja aiheuttaa reaktioita. Niin ei kannata ajatella. ”No totta vitussa voidaan.” Sittemminhän se on tehnyt itsekin biisejä meille. Joku Afrikasta tullut Rowan Rafferty oli mennyt myymään meitä. Eka keikka oli Kuopion Henkassa ja toinen Helsingin Tavastialla, ja sitten me soitettiin festareilla. KUN TURMION KÄTILÖT pääsi tekemisen makuun, se ei päästänyt itseään helpolla. Hemmetin pitkään jaksoin tehdä kahta työtä, viikot päivätöitä ja viikonloput keikkoja. – Just noin haluankin sen menevän. Pitivät väkisin valveilla, kun tajunnan taso ei saanut laskea. – Totta, MC Raaka P sanoo. Noita asioita MC Raaka P ei edelleenkään voi avata. Levy-yhtiö Spinefarm kiinnostui niistä ja kiinnitti Kätilöt alamerkilleen Rangalle. Oli ajatuksia siitä, että meidän musiikki voisi olla universaalia. Jos avasin silmät, maailma oli kuin kaleidoskooppi. – Meillä oli paljon enkkutekstejä, jotka eivät minusta olleet yhtä syvällisiä kuin suomenkieliset. Soitin ja kysyin, että miten olet pystynyt tuollaista tekemään, kun ei ole bändiä vaan vain Late ja minä. Tuomashan halusi olla mukana nimenomaan laulajana ja hahmona. Tissejä ei kuitenkaan useinkaan näkynyt, vaikka kehotin poikia näyttämään, MC Raaka P muistelee. Turmion Kätilöiden kansainvälistyminen nousi kunnolla tapetille vasta Nuclear Blast -diilin myötä, mutta ajatus ei ole uusi. 36 SOUNDI SOUNDI 37 36 SOUNDI ja muuta varhaista materiaalia. Seinäkello tikitti kovaan ääneen ja minä laskin napsahduksia – oli muuten pitkiä minuutteja. Fear Of Dominationin Saku Solinista tuli Shag-U vuonna 2017, kun hän tuli Turmion Kätilöihin tuuraamaan yhtyeestä pois jättäytynyttä Spellgothia eli Spektaakkelia, joka myös Tuomas Rytkösenä tunnetaan. Sitä julkaistiin Technodictator-levyllä (2013). Idea keikkojen soittamisesta ei sinänsä ollut huono. Antero Seppänen eli DQ oli jo aiemmin työntänyt päänsä ulos Mazda 626:nsa ikkunasta ja ilmoittanut, että ”jos Turmion Kätilöistä tulee bändi, minä olen sen rumpali. Muilla on oikeus olla tykkäämättä tästä, ja jos ne oikein toitottavat sitä, niin vielä parempi. Nytkin olisi voinut julkaista englanninkielisiä biisejä, mutta ei tehty. – Ristiriitainen vastaanotto tyydytti tosi paljon, MC Raaka P kiittelee. – Koska ihmiset halusivat kuunnella meidän musiikkia, me ruvettiin värväämään kylältä soittajia. – Sitä tuli jatkettua jonkin aikaa. Pirun nyrkki -levyllä (2006) Turmion Kätilöiden kokoonpanossa vaikuttivat laulajat MC Raaka P ja Spellgoth, kitaristi DJ Vastapallo, basisti Master Bates (Hannu Voutilainen) ja rumpali DQ. – Pirun nyrkissä oli paljon metallia ja tuplapedaaleja, mikä puhutteli minua. Toisaalta esimerkiksi metallisivusto Imperiumi piti levyä hyvänä. Täytyy huomata onnistuneensa ja nauttia matkasta. Shag-U kertoo noteeranneensa ensimmäisenä Niuva 20! -ep:n (2005) Sika!-biisin. Sen jälkeen alettiin puhua, että jos jäisinkin vakituiseksi bändiin. Se joidenkin mielestä hilpeä musiikki kertoi minulle, että jos meinaa bailata, se on tehtävä nyt. Oli hyvä laittaa kaikki kerralla uusiksi. Ja ettei kannata jättää asioita tekemättä, MC Raaka P muistelee. – Teki se muutamaan biisiin sanat. Me nimittäin tehtiin aikoinaan herrasmiessopimus siitä, ettei niitä lillukanvarsia ruveta enää ruotimaan. Pystyin katsomaan niitä vain toisella silmällä, mutta esimerkiksi Jalopiina-kappale syntyi siellä. Uudella levylläkin on yksi, MC Raaka P kertoo. – Tolsa toi sairaalaan yhden oktaavin kosketinsoittimen ja muija läppärin. Sitten aika moni, jonka mielipidettä arvostan, kehui, että suomi toimii tosi hyvin. Muista se.” Antsa onkin hyvä diskottaja. Siitäkin kokemuksesta sai musiikkia aikaiseksi. MC Raaka P oli saanut kumppanikseen MC Vastapallon. Shag-U sanoo Kätilöiden paahtaneen pienen Suomen ristiin rastiin niin monta kertaa, että on hyvä, että bändissä on mukavia ihmisiä. Minä vastasin, että annapas sen Raffertyn numero. Jos puhun asiasta yksityiskohtaisesti, joudun maksamaan Riku Pääkköselle korvauksia. – Jos olisit edelleen rakennusalalla, Kätilötkään ei olisi kulkenut tähän suuntaan. DQ ja Master Bates olivat mukana jo Pirun nyrkillä, ja kosketinsoittaja Run-Q eli Janne Tolsa liittyi joukkoon U.S.C.H.-levyllä. Tuossa vaiheessa Turmion Kätilöt ei ollut bändi vaan kahden miehen projekti. Soundiin levyn arvostellut Nalle Österman piti sitä yhden tähden tekeleenä, jonka tekijät yrittivät päästä nauttimaan Kotiteollisuuden ja Niskalaukauksen suosion hedelmistä. Mutta eipä muista Turmion Kätilöitäkään”, kriitikko arvioi. Tähän johtivat sopimuserimielisyydet Turmion Kätilöiden ja bändin silloisen levy-yhtiön Spinefarmin kanssa. Riehumista ja oheistoimintaa oli ihan vitusti, bloodbathia, punkin tuntua, sinister discoa ja syntistä pornoa. – Tulin ensin vain keikoille. Nukekin sanoi, että tehkää suomeksi vain, se on teidän juttu. U.S.C.H! oli siitä erikoinen tapaus, että se julkaistiin ensin ilmaiseksi internetissä. Mihinkään ei koskenut, mutta se oli psyykelle tosi raskasta. Albumeja on ilmestynyt parin vuoden välein, ja bändi on todellakin tullut tutuksi keikkapaikoilla kautta maan
Ei ole paljon, jos otetaan puokkiin. Omen X:n teemat tuonevat tähän viimeistään muutokseen. – Sataviiskymppiä. Tämähän on täysin tunteiden kanavointia. Niissä peilataan usein asioita, joita ei vielä kirjoittaessa ymmärrä. – Vaikea olisi kuvitella esimerkiksi Omen X:iä sinkuiksi pilkottuna. MC Raaka P pohtii, että biisien tekeminen on omituista hommaa. Omen X:n biisien tekemisen aikaan oli usein turhautunut olo, koska maailma on sellainen kuin on. Ja sitten kaikki äyskäröivät ihanasti, eli uusin jäsen huomaapi olevansa kusessa. – Tunnelma määrittää, mitä mihinkin tuotteeseen halutaan lisätä – ja kyllä, tässä on pakko puhua tuotteistamisesta ja tuotteista. – No, ei tää ihan maaliinkaan ole mennyt. Bändi ei tee uusia biisejä periodeittain vaan jatkuvasti. Kaikki jutut tulevat jostakin. – No joo, onhan se kuluttajakäyttäytymisestä kiinni. Porukkahan kuuntelee paljon myös silmillään. – Niin on voinut, Shag-U myöntää. Kohta soudellaan järvenselälle ja vedetään tulppa pois. Popmusiikissa toimii erittäin hyvin se, että julkaistaan pelkkä sinkkubiisi ja video. Niille tulee laitettua sellaisiakin juttuja, joista tietää, etteivät ne toimi kaikille. Mutta kyllä teurastajan pylly pyörii ihan samaan tahtiin kuin ennenkin, joskin samaan aikaan ympärillä lentävät pommit. Shag-U huomauttaa, että sekin on artistikohtaista. Mutta metallimusiikki ei ponnahtele näkyviin yhtä hyvin biisi kerrallaan. Mutta sillä lailla rakentuu draamankaari, jollaista ei yksittäisissä biiseissä voi olla. Vanhimmat valmiit, julkaisemattomat biisit ovat vuodelta 2018. No, minkä. Oletko sinä kusessa. Silloin oli hyvä mennä turvaan biisin sisälle. Minkä lapsistasi hylkäät. Mutta aika synkäksi se silti veti ja pillupersehuumori on vähissä. Repertuaaria on niin paljon, että alkaa olla vaikea valita, mitä levylle laitetaan. Koskaan ei myöskään voi väittää itse keksineensä jotain. K u v a: M ar c Sa b at. 36 SOUNDI SOUNDI 37 uusi tyyppi, mulla on tapana pyytää siltä jotain henkilökohtaista panosta Kätilöille. ”Muutoksen oli tapahduttava näin, koska mulla ei ollut munaa luottaa siihen, että musiikki elättää.” Turmion Kätilöitä on pitkään pidetty kepeänä ja humoristisenakin bändinä. Tässä sitä ollaan maanantaiaamuna varhain lentokenttähotellin baarissa miettimässä, että pitäisikö minunkin ottaa siideri. Siitä se lähtee. KUTEN TASAISESTA julkaisutahdista voi päätellä, uuden materiaalin tekeminen ei ole Turmion Kätilöille mikään ongelma. Turmion Kätilöt on kaikessa kaksipiippuisuudessaan mielenkiintoinen bändi. – Näin ne asiat eskaloituu. – Ne saattavat vaikka sanoa, että ”teidän musiikki pelasti mun hengen”. – Ei Blind Channelille varmaan olisi mahdoton ajatus mennä sinkku kerrallaan eteenpäin. – Keikoilla nuoret fanit tulevat täristen ja täpinöissään pyytämään nimmaria, Shag-U sanoo. – Ei sitä biisejä tehdessä tiedostanut, että onpa maailma synkkä paikka, mutta se oli mukana alitajuisesti. Musiikin tekemisestä tulee nöyrä olo, koska se pudottaa maahan niin lujaa, ettei tekijä varmasti pääse keulimaan. Vaikkapa juuri sanoituksia. Ei se palvelisi tarkoitustaan mitenkään. Sen verran on piristeitä mukana, ettei ihan koko ajan olla ranteet tai kurkku auki. Vai mitä, Saku. Metallimusa taas näyttää vielä vaativan albumin, laajemman taideteoksen, jotta sitä lähdettäisiin ruotimaan yhtä suurella pieteetillä kuin poppia. – Niiden esittäminen on hirmu iso osa tätä, joten sitä tulee mietittyä jo biisejä tehdessä. – Joo, Mc Raaka P myöntää. – Sillä asenteella uutta materiaaliakin syntyy. En ole tehnyt montaakaan sinkkua itkemättä – siitä tietää, että biisi on valmis. Tekijöilleen biisit voivat itsessään olla turvapaikkoja. Se on maakuntafestareiden teknometallijyrä, mutta myös kansainvälinen bändi, joka kiertää Eurooppaa Night wishin kanssa. Joku voikin ajatella, että enää ei Kätilöiden suunnalta pieru raikaa. Toiset eivät pysty ottamaan Turmion Kätilöitä vakavasti, toiset eivät voi suhtautua siihen kepeästi. – Albumien tekeminen on silkkaa itsetyydytystä. Millainen on Omen X:n draamankaari. Se tarjoaa viihteellistä tuotetta rahvaan ryyppybileisiin, mutta myös sanomallista taidetta ja samaistumispintaa. – Kyllä mä ainakin haluan tehdä albumeja, Shag-U linjaa. Niin sen näkyy olevan muillekin bändissä, mitä nyt olen toisten tekstejä lukenut. Tai sitten pitäisi koko ajan olla uutta videota linjoilla. – Tämä oli alun perin harrastus, ja edelleen menen soittamaan niin kuin menisin golfaamaan, MC Raaka P kertoo. – Sama, komppaa MC Raaka P. Täytyy myös ajatella, millaista kokonaisuutta on tekemässä. – Siitä meinasi tulla ihan liian musta, MC Raaka P sanoo. Kirjoittaminen on mulle alastonta ja raadollista tekemistä. Nämä ovat näkökulmakysymyksiä. – Hiukan se keveni biisien kehittyessä. Paljonko sanoit, että hotelliyö maksaa. Onko albumien julkaisemisessa siis kyse enemmän teidän vai yleisönne haluista. Maailman tilanne sotineen ja tauteineen on voinut vaikuttaa levyyn
Menneisyyttään se ei silti vieläkään halua sellaisenaan toistaa.. 38 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen In Flames on aina päämäärätietoisesti katsonut ainoastaan eteenpäin. Uudella Foregonealbumilla bändi yllättää ja niinpä poikkeuksellisen raju levy muistuttaa osaltaan myös yhtyeen juurista
Rikon jäätä kertomalla verrokiksi, että erään Iron Maidenin 14. Sekä uudet että vanhat kuulijat hehkuttelevat uuden Foregonealbumin singlejä. Useimmiten tästä göteborgilaisen melo deathin pioneerista puhuminen johtaa menneiden haikailuun, jonka aikana kehutaan vuoroin Whoracleja Colony-albumia, tai ehkä korkeintaan Claymania. SOUNDI 39 on juuri nyt: 29-vuotisen levytysuransa 14. Gelotte huomauttaa, ettei hän ole erityisen nostalginen ihminen, mutta myöntää viime vuosien saaneen hänetkin pohtimaan elämäänsä ja huomanneensa sekä nauttineensa että kärsineensä eräänlaisesta ”Peter Pan -syndroomasta.” Aika on läsnä kaikkialla In Flamesin uraa summaavalla Foregone-albumilla. Itse asiassa bändin 25 striimatuinta kappaletta ovat peräi sin viimeisen 18 vuoden ajalta. Iron Maiden on yksi esikuvistamme, ja he eivät ole pelänneet uudistua soundinsa sisällä. Uskon että soundimme syntyy minun ja Andersin, ja aiemmin Jesperin (Strömblad, kitara), tavasta säveltää ja soittaa. Nyt, vuonna 2023, on jälleen tapahtunut jotain. Sen sijaan että olisimme kasvaneet siihen kaikkeen pikkuhiljaa, In Flames nytkähti nopeasti eteenpäin. – Katso, sain kylmiä väreitä kun nostit asian esille, Gelotte myhäilee käsivarttaan näyttäen ja sanoo, ettei ole osannut laittaa kaikkia kuluneita vuosia ja tapahtumia tällaisen vertauskuvan mittasuhteisiin. Me vain teimme. albumi oli A Matter Of Life And Death (2006). Jossain kohtaa elinkaartaan ruotsalaiset siis menettivät otteensa osaan vanhoista kuulijoistaan, mutta saivat tilalle kymmenkertaisen määrän uusia. Onko In Flames vihdoin tehnyt koko uraansa määrittävän albumin. Meilläkin oli aluksi levy eri laulajan kanssa, pian teimme sarjan levyjä, joita muistellaan nyt ”kultaisena aikanamme”, kävimme läpi vaikeampia aikoja 2000-luvun puolivälissä ja sen jälkeen olemme löytäneet eräänlaisen varmuuden tekemiseemme. Björn Gelotten kasvoilta paistaakin tyytyväisyys ja itsevarmuus, kun on vuoroni jututtaa häntä ja istumme alas miettimään, missä In Flames oikeastaan. – Yhteistä on myös se, ettemme ole leimanneet itseämme liikaa. Ei siitä, mitä tyyliä musiikkimme milloinkin edustaa. – Nyt kun mietin asiaa, näen paljon yhteistä meidän ja Iron Maidenin uralla, jos asiaa oikoo vähän. Vaikeat vuodet saivat Björn Gelotten ja Anders Fridénin kohtaamaan itsensä ja historiansa. albumillaan. Luovuus liekeissä A ina kun In Flames julkaisee uuden albumin, keskustelu etenee käsikirjoituksen mukaan: jokaisella metallia kuuntelevalla on mielipide asiasta, vaikka he olisivat kuunnelleet bändiä viimeksi yli parikymmentä vuotta sitten. Perspektiiviä uraan Ylistävä puheen porina ei meinaa loppua, kun vaihdan kuulumisia eurooppalaisten toimittajien kanssa Tukholman pressipäivillä. Olin aluksi bändin surkea rumpali, pääsin nopeasti kitaran varteen ja alussa emme ymmärtäneet yhtään mitään mistään. Ensimmäiset levyt tehtiin muutamissa päivissä tai viikossa. Heti tämän jälkeen muistetaan aina alleviivata sitä, ettei bändi ole tehnyt mitään hyvää sen jälkeen, ja kuinka se pilasi soundinsa jenkkivaikutteilla. In Flamesin suosio menee kuitenkin yli metallipuritaanien. Kaikki ovat yhtä iloisia siitä, että matkustelu on taas mahdollista kuin he ovat In Flamesin albumista. – Liityin In Flamesiin vuonna 1995
Hän sanoo hieman itseironinen hymy kasvoillaan seisovansa kaikkien bändin levyjen takana, mutta tietävänsä myös, että jatkuvan albumi-kiertue-kierteen katkeamisen takia Foregonelle ikuistui poikkeuksellinen polttavaa tulta. Howard on työskennellyt kaikenlaisten bändien kanssa. Aikansa kutakin Gelotten useaan otteeseen mainitsema aika on isossa roolissa myös Foregonealbumin sanoituksissa, joissa laulaja Anders Fridén pohtii ihmisen ajan tajua ja suhtautumista aikaan monista eri kulmista. – Anders ja tuottajamme Howard (Benson) olivat hyvin samanlaisella aallolla. Se on saanut minut pohtimaan sitä, miten ihminen suhtautuu menneisyyteen ja tulevaisuuteen tämän elettävän hetken kustannuksella. Huomasin entistä vahvemmin, että minun vain on pakko tehdä musiikkia pysyäkseni järjissäni ja että musiikki on tärkein ilmaisukanavani. Olen isä ja minulla on vastuuni, mutta innostun yhä niin täysillä musiikista, että moni pitäisi sitä varmasti kaistapäisenä ja lapsellisena. Syy-seuraus-suhdetta sille, miksi Foregonesta tuli näin monipuolinen albumi, ei Gelotten mukaan tarvitse etsiä kauaa. Myös In Flamesillä on ollut kriisejä. – Meillä oli paljon ideoita jo omillamme, mutta todellisen albumin teimme yhdessä. Siksi hän ymmärsi meidän ideoistamme, millaisilla sovituksilla saamme oikeat tunteet pintaan. Se ei ollut samanlaista kuin yleensä, kun päätämme alkaa tehdä levyä, valmistelemme sitä Björnin kanssa yhdessä. Ja nyt Benson on kuin tämän trion kolmas jäsen. Sen huomasi taas uutta levyä tehdessä. – En usko, että kasvan koskaan täysin aikuiseksi. – Tunnelma oli jotenkin ihan erilainen. Haluamme aina antaa kaikkemme In Flamesille, mutta nyt tuntui siltä kuin olisimme joutuneet hyppäämään yhden levyn ylitse ja Foregonelle olisi latautunut kahden albumin verran kaikkea sitä voimaa, mistä musiikissamme loppujen lopuksi on kyse. Videopuhelun ruudulla hymyilevä Fridén kertoo olevansa juuri nyt Espanjassa ja hämmästyneensä siitä, millaiselta mustalta aukolta pari edellistä vuotta tuntuvat nyt, kun bändi on palannut tien päälle. Mutta aina kun alamme tehdä Andersin kanssa uusia kappaleita tai nousemme yleisön eteen lavalle, voin vain hymyillä koska tiedän, koska nautin tästä niin paljon. – Levy ei varmasti tule miellyttämään kaikkia, mutta se edustaa meidän menneisyyttämme, tätä hetkeä ja tulevaisuuttamme tavalla, jollaista emme ole koskaan aiemmin tehneet, Gelotte summailee tuoretta luomustaan. – Se taitaa olla aika yleistä meille muusikoille, jotka ovat aloittaneet kiertueet alle parikymppisinä, kitaristi virnistää. Edes niitä asioita, jotka tuntuivat ennen niin varmoilta. Hän aistii sen voimavaran, joka sävellyksissämme piilee, oikeasti kuuntelee tätä musiikkia ja löytää sen punaisen langan, joka minulla ja Andersilla on mielessämme, kitaristi ylistää. – Aloimme tehdä tätä levyä huomaamattamme. – Se on sitä vääränlaista illuusiossa elämistä. – Rakastan sitä, miten kiihkeästi ihmiset suhtautuvat In Flamesiin, koska me suhtaudumme musiikkiimme yhtä kiihkeästi. Hän saa Bryan Adamsin kuulostamaan Bryan Adamsilta, ja In Flamesin In Flamesilta. Pato murtuu Korviin pistävintä tästä itsetietoisesta latauksesta syntyneessä uudessa In Flamesissa on se, kuinka melodeathilta ja raivoisalta se kuulostaa verrattuna mihinkään, mitä bändi on tehnyt vuosikymmeniin. Olin purkanut itseäni näihin riffeihin ja melodioihin pienellä kotistudiollani, enkä koskaan aiemmin tehnyt sellaista. Tämä albumi alkoi ikään. Se oli kaikessa epätodellisuudessaan liian kaukana kodista, arjesta ja vaipanvaihdosta. – Arvaa mitä. Se puristui lopulta Foregonen metallisuuteen. Olen itse ihan samanlainen musiikin kuuntelija kuin monet vanhat kuulijamme. – Minullakin on ollut kriisini. Gelotte ei säästele sanojaan ylistäessään sitä kemiaa, joka oli olemassa jo aiemmin hänen ja Fridénin kesken säveltäjinä. Tämä voi kuulostaa kliseeltä, mutta yritän entistä enemmän elää tässä ajassa. – Yritän parhaani, etten alkaisi pitää asioita itsestäänselvyytenä. Ne olivat ne levyt, joihin kiinnyin nuorena ja vaikka mitä tekisi, sellaista samanlaista sidettä ei voi saavuttaa myöhemmällä iällä. – Rakastan espanjalaista ruokaa ja kulttuuria, vierailin eilen paikallisessa museossa ja tavallaan kaikki oli ihan kuten ennenkin, mutta silti jotain on muuttunut, laulaja pohtii. Se on hyvä yhtälö. Ei vain metallibändien. Foregone on jo nyt herättänyt uteliaisuutta myös vanhoissa kuulijoissa. – Howard toimii juuri siten kuten tuottajan pitääkin. Foregone ei silti ole yksi niistä albumeista, joilla keski-ikäistynyt bändi palaa juurilleen ja yrittää toistaa mennyttä. Dio on suurin idolini, mutta pidän vain kahdesta hänen laulamastaan Rainbow-albumista ja kolmesta sooloalbumista. se kaikki taisi pakkautua aika suureksi padoksi, joka purkautui kun vihdoin pääsimme Los Angelesiin ja levyntekoon. Oli aikoja, jolloin minunkin elämäni oli yhtä vodkaa ja kymmenien tuhansien ihmisten yleisöjä. Fridén komppaa kitaristitoverinsa kertomusta itsetutkiskelusta, joka sai ymmärtämään vielä aiempaakin paremmin, mistä In Flamesissa ja sen koko historiassa on kyse. – Olin niin turhautunut siitä, ettemme olleet voineet kiertää tai tehdä musiikkia yhdessä vähään aikaan, että... – Isojen etäisyyksien, loputtomien odottamisien ja kiertuerutiinin kierre muuttuu mahdottomaksi käsitellä, jos tuota kaikkea tekee jatkuvasti enemmän tai vähemmän krapulassa, Gelotte summaa alkoholitonta olutta käsissään pyöritellen. Lukemattomia kiertueita kokenut kitaristi sanoo ymmärtävänsä muusikoita, jotka saavat jossain vaiheessa tarpeekseen kiertämisestä ja kertoo asioiden muuttuneen hänellekin juhlimisen vähentämisen myötä
”Rakastan sitä, miten kiihkeästi ihmiset suhtautuvat In Flamesiin, koska me suhtaudumme musiikkiimme yhtä kiihkeästi. Se sai tietenkin miettimään elämän rajallisuutta. Se on hyvä yhtälö.”. En oikein koskaan laittanut sille painoarvoa. Se on kaikkien näiden vuosien summa, kuten koko Foregonekin on. Kaikki mistä Fridén ja ennen häntä myös Gelotte ovat puhuneet, tiivistyy Foregonella kaikkein kuuluvimmin Fridénin tapaan laulaa. – Katsoin taannoin Terminator-elokuvan 80-luvulta ja ajattelin, että se elokuva piirtää tarkkaa kuvaa yhdestä mahdollisesta tavasta, jolla ihminen tuhoaa itsensä, ja silti me menemme juuri sitä tulevaisuuden kuvaa kohti, Fridén lohkaisee, naurahtaa ja yrittää selvästi keventää tunnelmaa pienellä elokuvaviittauksella. – Ihminen on suurin uhka itselleen ja samalla suurin uhka tälle planeetalle. Haluamme tolkuttaa itsellemme ja muille, että ymmärrämme aikamme täällä olevan rajallista, mutta emme siltikään oikeasti sisäistä sitä ikinä. – Teimme In Flamesin kanssa aikoinaan niin paljon kiertueita, että ääneni kärsi siitä moneen otteeseen. – Foregonen tekstejä tehdessäni niistä alkoi kummuta musiikkia, joka on kaikkea sitä, mitä In Flames on ikinä ollut. – Kaikki alkoi siitä, kun epäilin itsekin hetken aikaa entisen elämämme olevan ohi. Emme jättäneet yhtään kiveä kääntämättä tai tehokeinoa käyttämättä. In Flamesin göteborgilaisen melodeathin juuret, amerikkalaisemmat vaikutteet, ruotsalainen folk ja jopa paljon kauemmas taaksepäin yltävät heavymetalliset vaikutteet soivat Foregonella sulassa sovussa. Fridén hymähtää, ettei haluaisi kuulostaa paasaavalta keski-ikäiseltä ukolta, joka on tajunnut oman kuolevaisuutensa tai sen maailman tuhoutumisen väistämättömyyden, josta kaikki puhuvat, mutta hän ei halua väistellä todellisuutta. Tämä on suurien ristiriitojen ja elämän vastakohtien albumi. Mitä tahansa voi kuitenkin oppia, jos sitä tekee tarpeeksi kauan ja paljon. – Emme voi koskaan tehdä Whoraclea, Colonya tai Claymania uudelleen, mutta tuo ei tarkoita sitä, että In Flamesin menneisyys olisi pyyhkiytynyt pois kokonaan, Fridén avaa arvoituksellisesti ja sanoo bändin menneen vuosien ajan todella itsetietoisesti aina vain eteenpäin, katsomatta ollenkaan taakseen. Asian huonona puolena on riski siitä, että rutinoituu asiaan liikaa. Laulajasta, joka kertoo aloittaneensa esiintymisen tuijottaen varpaitaan ja laulaneensa puhtaasti vain koska oli pakko, onkin pikkuhiljaa tullut todella monipuolinen metallisien tunteiden tulkki. Kun olemme vaarassa menettää jotain tai vaikka sairastumme, teemme lupauksia siitä, mitä teemme ajallamme jos selviämme. Ja lauluvalmennus ensimmäistä kertaa elämässäni. – Opin laulamaan pakosta. Kaikkien vuosien summa Mietteliäs laulaja ei tarkenna, tapahtuiko poikkeusaikoina jotain muutakin, joka sai hänet uppoutumaan näin syviin ajatuksiin ja jopa itsensä ruoskimiseen, mutta hän hymyilee tämän kaiken johtaneen valtavaan inspiraatioon. – Se latasi Foregonelle paljon sitä tunnetta, joka kuuluu nyt musiikissa, jossa on yhtä paljon isoja melodioita kuin kitkerää aggressiota. Foregonella ääneni on yhdistelmä tunnetta ja tekniikkaa, joista olen haaveillut koko ikäni. Ei ole liioiteltua sanoa, että mies antaa levyllä kaikkensa, ja jopa vähän enemmän. Tuntuu kuin Foregone olisi irrallaan ajasta. kuin kirjoittaa itse itseään, Fridén aloittaa. Aina välillä toistelemme sitä kaikenlaisissa ulostuloissa ja silti jatkamme elämäämme täsmälleen tai lähes kuten ennenkin. Ihminen on sellainen. – Albumia tehdessä mietimme kiertuetta, kiertueella mietimme albumia ja päämäärämme oli aina tehdä jotain uutta. Se tunne on turhautumista elämän rajallisuuden suhteen, mutta myös kiitollisuutta siitä, että meillä on edes tämä aika elettävänä tässä maailmassa. – Tällekin kaikelle syy on yksinkertaisesti aika, Fridén naurahtaa itsekin tuodessaan taas ajan käsitteen esille. Tauko ja aika tekivät sille hyvää. Se oli kuin olisi kohdannut eräänlaisen pienen kuoleman. Jopa niin kovasti, että halusimme pitkään jättää menneen niin kauas taaksemme kuin oli mahdollista. – Olen klassinen yliajattelija ja joskus tämä on tarkoittanut sitä, että levyjä tehdessämme olemme lähteneet tavoittelemaan jotain ihan tietynlaista ja pitäneet liiankin härkäpäisesti kiinni tuosta alkuperäisestä visiosta
Game Changing on miksattu perinteisen stereoversion lisäksi myös immersiiviseen, monikanavaiseen Dolby Atmos -formaatiin, josta pääsee nautiskelemaan tekniikkaa tukevien streamingpalvelujen (tällä hetkellä esimerkiksi Apple Music ja Tidal) kautta. Siis kiistattomia onnistumisia, jotka ovat vaatineet vuosien pohjatyötä ja juurikin sitä puurtamista. – Tämä oli alun perin tarkoitus saada ulos jo 2020 syksyllä, Nordenstreng harmittelee. Nyt Game Changing on julki, ja se yhdistää vakuuttavasti eri maailmoja niin musiikkigenrejen puolesta kuin maantieteellisestikin. Yhdysvalloissa levy ilmestyy SchoolKids Recordsin kautta. Tuomo on julkaissut elektronisia soolobiisejä Quarantine Music -otsikon alla. Hötkyilemättömyyden ymmärtää entistäkin paremmin siitä vinkkelistä, että Prättälän ja Nordenstrengin ensisijainen tai ainakaan potentiaalisesti suurin yleisö ei ole heidän kotimaassaan. Kun tilanteet ovat muuttuneet ja aikaa on kulunut, ovat Tuomo ja Markus ehtineet tehdä välissä muutakin musiikkia. – On ollut myös kiva huomata, että nyt kun on pitkän ajan jälkeen palannut kuuntelemaan levyä, niin on huomannut, että hitto tästä tuli aika hyvä, Prättälä toteaa. Mietitäänpä vaikka tapausta Tuomo & Markus: americana-duon kappaleilla soittaa Marc Ribotin ja Jonathan Wilsonin kaltaisia todella arvostettuja nimiä, ja ulkomaankeikkoja on kertynyt vuosien ajan aina Yhdysvaltoja myöten muun muassa Wilcon kanssa kiertäen. Koronan myötä peruuntuivat esimerkiksi South By Southwest -festarit ja viiden viikon kiertue Jonathan Wilsonin kanssa. – MC5:n Wayne Kramer sanoi, kun kysyin joskus aikoinaan häneltä neuvoa, että ”there’s no success like resilience.” RESILIENSSIÄ on viime vuosina tarvittu. Instrubändin nimeksi tuli Music For Roads. Se riippuu siitä, millaisia odotuksia on, pohtii Markus Nordenstreng. – Tajuttiin, ettei meillä olisi ollut minkäänlaista saumaa lähteä Jenkkeihin promoamaan, Prättälä sanoo. – On aina hirveän subjektiivista, mikä nähdään menestystarinana ja mikä ei. – Se meni niin hyvin kuin mahdollista. Mutta on se immersiivinen versio kuitenkin ihan eri kokemus, siinä on joku semmoinen syvyysaspekti lisänä. Dead Circles -debyyttiä (2016) enemmän yhdessä sävelletty levy on ollut käytännössä valmiina yli kaksi vuotta, mutta ei liene vaikea arvata miksi julkaisusuunnitelmat menivät uusiksi. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Mikko Meriläinen S uosio ja menestys ovat suhteellisia käsitteitä, mikä pätee eritoten musiikissa. Parin vuoden viivästys suhteutuu kummasti kun miettii, kuinka pitkän pohjatyön kaikki on vaatinut. Ilman keikkoja levy olisi ilmestynyt tyhjän päälle. Nordenstreng kertoo, että immersiivisen version tekeminen oli käytännössä. Nyt albumin viimein ilmestyttyä tekijät ovat tyytyväi siä komeasti soivaan kokonaisuuteen. Sellaista menestystä, joka ei pelkästään striimejä tuijottamalla hahmotu. Yhteisprojektina he ovat työstäneet kokonaan instrumentaalista levyä, joka ilmestyy näillä näkyminen loppuvuodesta. Soitettiin toiseksi isoimmalla lavalla, jengiä oli hyvin ja olosuhteetkin natsasivat, ettei ollut sellainen järkyttävä keli kuin vielä edellisiltana, Tuomo Prättälä muistelee. – Omalta näkökantilta sitä on jo se, että pystyy aktiivisesti toimimaan vuodesta toiseen, tekemään tämän kaltaisia levyjä ja pääsee maapallon toiselle puolelle soittamaan. – Tässä on todella pitkäaikaista puurtamista takana, ja siihen liittyy MarkukResilienssi kantaa hedelmää Markus Nordenstreng ja Tuomo Prättälä joutuivat laittamaan Tuomo & Markus -yhtyeensä toisen albumin suunnitelmat uusiksi moneen kertaan. – Siinä ideana on ollut yhdistää skandinaavista jazzia amerikkalaiseen juurimusaan, Nordenstreng kertoo. Kyseessä on Verneri Pohjolaa myöten pohjimmiltaan sama porukka kuin Tuomo & Markus -kokoonpanossa, mutta toisena rumpalina on Jaska Lukkarinen. Vuoden 2022 kohokohdaksi nouseekin esiintyminen Wilcon kuratoimalla Solid Sound -festivaalilla Massachusettsissa. – Mitä myös jääräpäisyydeksi kutsutaan, Nordenstreng naurahtaa. Siinä missä vielä 1990-luvulla suomalaisbändin yksikin ulko maankeikka ylitti uutiskynnyksen, ja ulkomaandiili tarkoitti jo maailmanvalloitusta, saa nykyään puurtaa saman huomion eteen huomattavasti enemmän. – Game Changing kuulostaa mun mielestä tosi hienolta stereona, ja me nähtiin tosi paljon vaivaa vinyyliversion soundien eteen. Markus Norden streng ja Tuomo Prättälä panostivat toisen Tuomo & Mar kus levyn tekoon poikkeuksellisen paljon. Osin painoteknistenkin takaiskujen johdosta se ilmestyi vasta nyt, tammikuussa 2023. sen vuosikymmeniä kestänyt duuni Jenkkien suhteen. Alkuperäisen suunnitelman kariuduttua albumin piti ilmestyä vuoden 2022 keväällä, sitten syksyllä. PITKÄJÄNTEISTÄ TYÖTÄ ja pitkää pinnaa on vaadittu tammikuussa vihdoin ilmestyvän Game Changing -albumin kohdalla. – Se on kuitenkin aikamoinen taloudellinen satsaus, että tekee tällaisen levyn, ja olisi ollut vaarana että se vain hautautuisi jonnekin bittiavaruuteen, Nordenstreng sanoo
Varsinkin jos äänitetään livenä. Nordenstreng kertoo, että tällä levyllä häntä inspiroi lauluntekijänä monet viime vuosina pinnalla olleet asiat poliittisista kärjistymisistä ilmastonmuutokseen. Game Changingilla kombon erilaiset taustat näkyvät debyyttiä rehevämpänä monipuolisuutena. Kuulokkeet ja moderni kännykkä riittävät. Kitaristilegenda Marc Ribotin ja Nordenstrengin tiet kohtasivat jo ensimmäisellä Latebirds-levyllä (Fortune Cookies, 2003), jossa Ribot vieraili yhdellä biisillä. – Varmasti Tuomo & Markus on ollut luonnollisempi jatkumo ihmisille, jotka ovat seuranneet mitä mä olen tehnyt. – Mutta kun tässä on vuosien saatossa päässyt soittamaan vaikka jonkun Levon Helmin kanssa, niin kyllä oleellisinta on se, että siinä joutuu aina itse sellaiseen snadisti epämukavaankin tilanteeseen. Kun on kuunnellut jotain (Tom Waitsin) Mule Variationsia, ne Ribotin soundit on niin tuttuja, ja nyt sieltä sormista tuli ne ihan samat soundit, Prättälä hehkuttaa. – Ihmiskunnan eksistentiaalinen kriisi, Nordenstreng kiteyttää. – On mun omissakin biiseissä tällä levyllä poliittisia aiheita, mutta mä haluan, että se toimii myös jollain universaalimmalla tasolla. – Wilson on mukana useammassa biisissä, ja muutaman biisin pohjat me duunattiin hänen studiolla Losissa, Prättälä kertoo hehkuttaen paikan päältä löytyneitä vintage-syntetisaattoreita, joita levyllä kuullaan runsaasti. TÄRKEÄ YKSITTÄINEN tekijä Game Changingilla on ollut hienoista soololevyistään ja Roger Watersin bändistä tuttu Jonathan Wilson. Uuden albumin värikkäissä sovituksissa on hyödynnetty runsaasti keikoilla tiiviiksi yksiköksi hioutunutta bändiä, johon Verneri Pohjolan lisäksi kuuluvat Juho Viljanen (rummut, pasuuna, stemmat), Jere Ijäs (basso, stemmat) ja Miikka Paatelainen (pedal steel). Tällä kertaa Ribotin kitaransoittoa voi kuulla USA:n ja Meksikon välisen rajan siirtolaisten kohtelua kritisoivalla Hecho En Mexico -kappaleella, ja parissa muussakin kohtaa levyä. Hän havainnollistaa asiaa muistelemalla, kun Tom Pettyn kosketinsoittajana tunnettu Benmont Tench vieraili The Latebirdsin viimeisimmällä albumilla. Kun taas Tuomo-yleisölle se on voinut tuntua enemmän hyppäykseltä, Nordenstreng pohtii. Mutta se on hyvä asia, siitä tulee niihin esityksiin kuitenkin joku sellainen taso, mitä siellä ei muuten olisi. – Kyllähän siitä tuli kylmikset. Suomessa ei ole juurikaan tehty muita Dolby Atmos -levyjä, vaikka maailmalla niitä tarjotaan jo runsaasti. Tärkeintä ei lopulta ollut se, miten Tench soitti vaan se, kuinka eri tavalla tilanne sai Nordenstrengin ja muun yhtyeen soittamaan. – Kysyntää täälläkin varmasti olisi tätä nykyä, eikä vain missään hifi-piireissä, Nordenstreng arvioi ja painottaa, ettei formaatin kokemiseen tarvita mitään huippuluokan hifi-laitteistoa. – On siinä toki sitäkin, että assosioituu johonkin tyyppiin sitä kautta, että saa feat-merkinnän levylle, Nordenstreng myöntää. Hän kävi äänittämässä osuutensa Suomen-keikkojensa yhteydessä. Nordenstreng on ottanut americanaa haltuun jo vuosien ajan Latebirds-levyjen myötä, kun taas etenkin Prättälä mutta myös trumpetisti Verneri Pohjola ovat laajentaneet yhtyeen ilmaisua soulin ja jazzin suuntaan. – Mä olen vähän allerginen sille, että kirjoitetaan tosi konkreettisesti jostain aiheesta, Tuomo sanoo. ”On aina hirveän subjektiivista, mikä nähdään menestystarinana ja mikä ei.” K u v a: Te ro A h o n en. – Mutta oli mullakin jo My Own Private Sundaylla (Tuomon mainio albumi vuodelta 2010) paljon sellaista Dylanja Simon & Garfunkel -maailmaa ja Amerikan soundia. – Tosin Tuomo yritti koko ajan jarruttaa, etten olisi ihan niin suora. Maineikkaiden nimien mukanaololle on helppo keksiä montakin selitystä: puhdas musiikillinen panos, oman fanituksen kautta tuleva lisäarvo sekä tietenkin myös markkinoinnillisen lisäkiinnostavuuden saaminen. Nordenstreng ja Prättälä saivat houkuteltua hänet Helsingissä tapahtuneeseen ja aamuneljään venyneeseen studiosessioon, mikä johti yhteistyön syvenemiseen. Tuomo & Markus -kokoonpanon tyyli on selkeintä hahmottaa muusikoiden kautta. 42 SOUNDI SOUNDI 43 seurausta pandemia-ajasta, kun albumi jäi seisomaan ja oli aikaa hieroa jo äänitettyä levyä. GAME CHANGING täyttyy painavista sanoista. – Varmaan joo, kokonaissoundi menee enemmän siihen suuntaan, Prättälä sanoo
ilahduttaa jo pelkällä olemassaolollaan, koska maan paras ska/rocksteady-bändi piti sitä ennen pitkään matalaa profiilia. muistetaan kauniisti varsin clashmaisessa kappaleessa Billy – poistui yläkerran orkesteriin. Kaiken lisäksi vielä vokalisti Jussi ”Angster” Erosen vanha ystävä, psychobilly-ryhmä Garbagemenissa ja skavetoisessa Voimaryhmässä vaikuttanut Billy Nieminen – jota Monsterpiecellä 20-vuotisen taipaleensa aikana Valkyriansista on tullut yksi Suomen tunnetuimmista skayhtyeistä. Bändin ilmaisu kehittyy silti yhä pitkästä urasta huolimatta. Valkyriansin alkuperäinen henki vallitsee sillä vahvana, mutta samalla bändi keksii itseään useammalla biisillä uudelleen erinomaisin tuloksin. Jälkimmäiset puhuttelevat henkilökohtaisemmin ja antavat voimia juurikin jylläävässä kaamoksessa, joka tänä päivänä kuvaa yhtä hyvin maailmantilannetta kuin ulkona vallitsevaa pimeyttä. Päinvastoin kuin usein tapahtuu, uudistukset eivät hivuta bändiä valtavirtaan yhtyeen K u v a: P et ri K o k ko. Kiekko Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen skaalaansa laajentanut ska-yhtye The Valkyrians teki viime vuoden parhaimpiin lukeutuvan albumin. Tähän osastoon asettuu itselläni Valkyriansin Monsterpiece, yksi vuoden 2022 parhaista albumeista. Syy ei ollut pelkästään korona. Yksiä tulee arvostelun jälkeen kaikista ansioistaan huolimatta kuunneltua harvoin, toisia taas huomaa pyörittävänsä usein. Jo paljon aikaisemmin Valkyrians koki useampia miehistönvaihdoksia, puhumattakaan alkuperäiskitaristi Juha ”Gladiator” Laineen kuoleman tragediasta. Kuten Angster heti levyn avausraidalla Hey Rudy Hey laulaa: ”Life’s no fairytale…” Monsterpiece on oikeastaan klassinen ”vaikeuksien kautta voittoon” -tapaus. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Jussi Niemi Muutoksen luonnolliset puhurit K riitikon hyllyyn päätyy kahdenlaisia hyviä levyjä
– Ihan alussa meillä oli muutamat treenit ilman Samuelia, mutta vasta sen mukaantulo loksautti osat paikalleen, Angster tarkentaa. Monsterpiece avartaa skaalaa koukkimalla juurimusiikin laajalla alueella tyylitajuisesti uusiin maisemiin. Esimerkiksi The Bea tin Ranking Full Stop oikeasti svengaa ihan armottomalla groovella. Juha paahtoi aina täydellä liekillä, kun taas Seppo ja Teiska heittelee sekaan kaikenlaisia hienoja finessejä, joista me ei ennen edes tiedetty. Pohdittiin jotain ki taraosuutta, niin Jukkis sanoi, että sen pitää mennä näin, ja kun sitä kokeiltiin, me kaikki oltiin, että ”joo, niin muuten pitääkin”. Se näytti mulle aina jotain juttua niistä, että ”tiesikkö muuten tätä?” Ja mä olin tietysti ihan silmät pyöreinä, että ”en!” Desmond Dekker kävi sitten Yotalolla kin. Sen pitää mennä näin Niin kodikas kuin tunnelma onkin, en voi olla heti ensimmäiseksi kysymättä Gladiaattorin kohtalosta tarkemmin. Sitten tuli muitakin two tone bändejä, jotka puhutteli kovasti. Vahvaa surfilmapiiriä henkivän The Monsterin humoristisia kauhuefektejä moni minun laillani varmasti luulee jostain vanhasta horrorfilmistä napa tuiksi, mutta nekin paljastuvat omiksi juoniksi. Hyvin lämpimästi hengittävässä Monsterpiecessä hurmaa sen täydellinen pakottomuus, vaikka samaan aikaan koukitaan uusiin suuntiin. Sovittuun aikaan Angster kolkuttaa ovelleni ja tarjoaa heti kampaviinereitä lahjuksiksi. – Ei ole. Ei Jukkiksesta tuottajaa kaavailtu, enemmänkin Haaviston Jannesta, mut ta levytyssessioissa Jukkis vaan otti sen roolin luontevasti. Kävi ilmi, että uudet kitaristit pelasivat hyvin yhteen ja molemmat jäivät bändiin. Jenkeissä Aggrolites ja Slackers esimerkiksi on usein maininnut Valky riansin. Jotain ihan muuta Mistä tämä skainto sinulla lähti, The Clashin kauttako. Englannissa on ol tu vähän sisäänpäinlämpeneviä, mutta nyt sekin alkaa aueta. Sinnehän me mentiin eikä petytty. Teittinen tuli ja sitten Salmikin toipui, Laine valitettavasti ei. Angsterin lisäksi alkuperäisjäseniä on enää koske tinsoittaja Samuel ”Mr. Ajattelin, että jos yritän itse ru noilla siihen jotain jamaikalaisittain, niin se ei ehkä kuulosta kovin aidolta, joten pöllin kaikki vanhoilta skabiiseil tä löytämäni kliseet vuodesta 1965 al kaen ja löin ne yhteen, Jussi tunnustaa ujostelematta ja nauraa makeasti päälle. Samilta jäikin siihen sitten joku raita, kun todettiin, ettei sitä pysty ylittämään. Näin on. – Joo. Janne taas oli merkittävässä osassa levyn miksaajana ja muutamis sa muissakin jutuissa. Puhumme rennon vuoropuhelun tärkeydestä soittohommissa ja häkel lyttävällä telepaattisuudella toteamme yhtaikaa, että Valkyriansissa tavallaan koko bändi on rytmisektiota, missä vuoropuhelullisuus erityisesti koros tuu, vaikka lopputulos on samalla myös erittäin linjakkaasti melodinen. Tämä levy aloitettiin Juhan kanssa, kun se toivoi ”viimeistä rypistystä”, ja pari biisiä, sinkku Mr. Sillä oli se jo pidempään. Hyvin pian aloin sitten tietysti tsekkailla niitä jamaikalaisartisteja, jotka oli Specialsin innoittajia. Sitten kun luettiin sun arvio ja se ehdotus, niin ajateltiin, että perhana, kokeillaan. Janne on kiirei nen mies, joten se soittaa perkkuja meillä aina kun muilta töiltään pääsee. Muistaakseni Billyä hei tettiin juuri Klubilta ulos ja kun kävin tilannetta setvimässä, niin jätkät veti sillä välin jotain New Orleans tyyppistä juttua. Muutoksen tuuli alkoi ensimmäi seksi pyyhkiä rumputonttia. Millaisia ska/rocksteadyskenejä maailmalla on. Olisi kiva päästä Jenkkeihin ja sieltä Meksikoon, jossa on todella iso skene, isompi kuin Ameri kassa. – Juha menehtyi leukemiaan pari vuotta sitten. Siltä se osasto tälle levylle tulee. Make A Wish taas on älyttömän tun nelmallista protosoulia tai rhythm & bluesia. The Clash oli mun mielestä ihan hyvä, mutta kuitenkin punkia. Kyllä se kova juttu mulle oli Specials, josta jotenkin heti tajusin, ettei se ollut pun kia, vaan selvästi jotain muuta. Nautimme ne tummapaah toisen kahvin kanssa Valkyriansin tilan netta päivittäessämme. Tico tico Miten miehistönvaihdokset on muutta neet bändin sisäistä fiilistä. Toisinaan sitä tuuraa Mamba (Assefa). Seppo (”Skenga” Salmi) tuurasi jo sil loin Juhaa, mutta sai aivokuumeen ja joutui samaan sairaalaan Juhan kanssa. Myöhemmin alkuperäinen basisti, mui ta vähän vanhempi Kari ”Letku Leroy” Starck päätti keskittyä omaan soulahta vaan Northquakes yhtyeeseensä ja hä nen tilalleen tuli Jukkis ”Jah Building” Kiviniemi, joka päätyi myös tuottamaan Monsterpiecen. Wasp” Teittinen), uskal taisko se tulla kitaraan vai pelkääkö liikaa päätyvänsä edeltäjiensä lailla samaan sairaalaan, Jussi kertoo tilan teen raadolliselle ironialle naurahtaen. Tällä levyllä ei ole yhtään co veria. Useamman kerran on tullut pyyntö, että ”tulkaa Meksikoon!” ”Olisi kiva päästä Jenkkeihin ja sieltä Meksikoon, jossa on todella iso skene.”. Moonhead” Abaijon, jonka juuret muuten juontuvat isän puolelta Granadasta, musiikkihistorialtaan erittäin rikkaasta pai kasta. – Me on toistaiseksi pyöritty vain Euroopassa. Train ja Everybody Knows Your Name, me ehdittiin tehdä ennen kun Juha joutui lopullisesti sairaalaan. Gladiaattorilla oli ihan erityinen suhde surfiin ja hauska yhteensattuma on, että myös uusista kitaristeista Teiska on surfmiehiä. Sillä oli jotain ihme kana via, mistä se sai kaikenlaisia fanzineita. Kyllä meillä on faneja ihan ym päri maailmaa. Cayoodle esimerkiksi edustaa Metersfunkia. Jätkät ei oikein tienneet, mitä niiden olisi pitänyt laulaa siihen taus taksi, joten Jukkis pyysi siihen Sami Saaren sovittamaan vokaaleja. – Kaikki on tosi mukavia tyyppejä eli sikäli ei mitenkään radikaalisti, mutta kyllä tietysti soitannollisesti. Kari ”Lööbö” Degerman vaihtui tuurailun kautta 2011 vakituisesti Iikka ”Junior” Winteriin. Nykyisten jätkien myötä bändiin on tullut hiukan tico ticoa, tiettyä lattari meininkiä. Sitten me kysyttiin varovasti Teiskalta (Jaakko ”Mr. Jannella oli jo ku härpätin, minkä läpi se ajettiin. – Kaikki nämä muutokset tapahtui eräänlaisena liukumana, kuin luonnos taan. – Niin, se me tehtiin kun sä joskus kirjoitit Aamulehden keikka arviossa, että meidän kannattaisi kokeilla sitä. – Ei. – Ne syntyi niin, että muistaakseni Jukkis pyysi mua mölisemään siihen jo tain. 44 SOUNDI SOUNDI 45 sielua myyden. Niin sitä pitää! Se toimii loistavasti. Se biisi on vaan sellainen vanhan liiton ska, jollaisen olen aina halunnut tehdä. Se oli mahtava niissä levenevälahkei sissa nahkahousuissaan. Asia selvä, sanoin. Billyn kanssa me niitä juttu ja tutkittiin. Isoimmat skenet on Sak sassa ja Espanjassa, mutta joka maasta löytyy jonkinlainen. Sellainen 60luvun meininki oli 80luvulla aika erilaista ja villiä. Everybody Knows Your Name taitaa olla joku vanha cover. Muistan Dekkerin hyvin, tein äijästä jutunkin Soundiin… Tehän soitatte usein ulkomaillakin. Aina kun laittaa someen jotain, tulee terveisiä vaikka mistä. Hänhän oli sentään bändin perustaja jäsen. Välillä se sai jo terveen paperit ja me tehtiin muutamia keikkoja, mutta sit ten tauti palasi ja Juha joutui sairaalaan. Jan ne kysyi sitten, miltä se efekti kuulosti ja mä sanoin, että ”helvetin hyvältä, kun siitä ei saa mitään selvää” (naurua)
Muutamaa tuntia aikaisemmin Nina Persson ja James Yorkston istuvat hotel lin aulassa ja avaavat tähän johtanutta prosessia. – Tähän minun oli todella helppo suostua, koska kun kuulin Jamesin lau lut, rakastin niitä heti. 10.02. Sinne hänet johdatti tämän tarinan varsinainen tähti – joskin hyvin vaatima ton sellainen – arvostettu skotlantilai nen laulajalauluntekijä James Yorkston, joka on julkaissut parinkymmenen vuo den aikana kymmenkunta enemmän tai vähemmän folkiin kallistuvaa albumia. Joka oli yhtyeen johtajan KarlJonas Winqvistin ehdotuksesta Nina Persson. Satapäinen yleisö kuuntelee hiirenhiljaa. Persson sanoo oppineensa luotta maan vaistoihinsa, ja useimmiten se on kannattanut. – Toki tiesin hänet jo vuosien takaa, mutta olin vähän huolissani, että ovatko hänen Amerikassa viettämänsä vuodet tuo neet hänen ääneensä jenkkiaksenttia. Iso yhtye osoitti venymiskykynsä uuden levyn sessioissa. 46 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen S uurikokoisen yhtyeen antikva riaattikiertueessa ei olisi tieten kään taloudellisesti tai muuten kaan mitään järkeä, mutta voi kun kaikki saisivat kokea tämän. Miljöö ja musiikki muodos tavat täydellisen parin. Hän myöntää saavansa paljon yhteis työtarjouksia ja kieltäytyvänsä lähes jokaisesta. BONUS TRACK INCL. BONUS TRACK CD CD LP IN GATEFOLD LP IN GATEFOLD DIGITAL DIGITAL IN STORES IN STORES 10.02. Pääosakaksikosta vähemmän esittelyjä kaipaa Persson, joten aloite taan hänestä. WWW.NUCLEARBLAST.DE @NUCLEARBLASTRECORDS Skotlantilaistrubaduuri James Yorkston ja The Cardigans -laulaja Nina Persson yhdistivät pehmeät äänensä The Second Hand Orchestran säestäessä lämpimästi ja värikkäästi. Huomautan, että vaikka he ovat var sin erilaisia laulajia, on heidän äänissään samanlaista lempeyttä. Tuk holmalaisen Rönnells Antikvariatin pe rimmäiseen nurkkaan on ahtautunut yksi skotti ja kuusi ruotsalaista pianoi neen, kitaroineen, viuluineen ja sakso foneineen. PERSSON EI puolestaan tuntenut Yorkstonin musiikkia entuudestaan. Onneksi niin ei ole. K u v a : A n n a D r v n ik Luota vaistoihisi ja hyväksy puutteesi James Yorkston oli ehtinyt tehdä jo yhden albumin ruotsalaisen The Second Hand Orchestran kanssa ennen kuin sai mukaan myös The Cardigans -laulaja Nina Perssonin. Pari vuotta sitten hän äänitti mainion The Wide, Wide River albumin persoo nallisen ruotsalaisen muusikkokollektii vin The Second Hand Orchestran kanssa, ja kun tuli toisen pitkäsoiton aika, päät tivät he uudistaa konseptia kutsumalla mukaan vierailevan laulajan. – KJ ehdotti yhteistyötä minulle, ja koska olen tuntenut hänet kauan ja luotan hänen arvostelukykyynsä, otin haasteen vastaan, Persson toteaa. Rakastin hänen ääntään, tekstejään ja harmonioitaan. K u v a: M ik ko M er il äi n en. Tunsin heti vahvaa yhteyttä niihin. – Yleensä minulle lähetetään melko valmis biisi, johon sitten vain laulan jo LIMITED EDITION CD DIGIPAK LIMITED EDITION CD DIGIPAK INCL. Porukan spontaanisti tallentama The Great White Sea Eagle -albumi on riemastuttava kokoelma melankolisia lauluja. The Cardigans laulaja on toki tehnyt urallaan monenlaista musiikkia indiestä ja popista country rockiin, mutta nyt hän päätynyt uuden äärelle. Häntä innosti myös se, että Yorkstonilta tulleet laulut olivat vasta varhaisia raakademoja, joita he lähtivät yhdessä koko porukalla vie mään eteenpäin. – Ninan ääni kuulostaa uskomattoman hyvältä, James Yorkston kehaisee
– Am mattimaiset studiomuusikot ovat usein tehneet niin monta sessiota, että he ovat kadottaneet oman tyylinsä. Värikkäät sovitukset rakentuivat lennosta, eikä koko albumin purkittamiseen mennyt viittä päivää enempää. Tämä kappale kertoo siis siitä, miten näimme upean kotkan, joka toimi edes hetkelli senä harhautuksena siitä helvetistä, mitä kävimme läpi. – Koska Jameskin on laulaja, kirjoittaa hän melodiansa laulajan perspektiivistä. Yorkstonin melodiakieli on hyvin per soonallista, mutta Persson sanoo pääs seensä sisään hänen sävellyksiinsä vä littömästi. – Nyt kun levyyn on saanut etäisyyttä, kuulen siinä kesän ja lämmön ja ilon, vaikka tekstit ovatkin vähän synkkiä. Siis niin sairas, ettei sai raampi voi olla. – Optimistinen, Yorkston summaa. – Itseluottamukseni on puhjennut kukkaan vasta aika myöhäisellä iällä. – Se onkin surullinen juttu, Yorkston aloittaa ja pohtii hetken, että haluaako lähteä avaamaan tekstiä. BONUS TRACK INCL. Surulli simmissakin hetkissä on lakonista huu moria, ja riemu puskee läpi viimeistään The Second Hand Orchestran soiton kautta. Pyydän molempia kuvailemaan albu min tunnelmaa yhdellä sanalla. Joten tällainen, missä kaikki tapahtuu hetkessä ilman suunnitelmia, vaati mi nulta rohkeutta. Kappale päättyy kuitenkin valoon, ja valoa on täynnä koko albumi. – Puutteet ovat hyviä, puutteet tar koittavat persoonallisuutta, Yorkston li sää. – Lämpö on hyvä sana, lukitaan se. Pidin siis ennen kaik kea prosessista, mutta on lopputuloskin hieno. Ihan muulla Persson tarkoittaa albu min tekoprosessia, joka poikkesi suu resti siitä, mihin hän on tottunut. Ja toisaal ta pidän albumin dynamiikasta: alussa Nina on enemmän äänessä, ja levyn suosikkikohtani on se, kun Nina nou see uudestaan pääosaan levyn loppu puolella. Siksi niitä on niin helppo laulaa. THE GREAT WHITE SEA EAGLEN kap paleissa Yorkston käsittelee paikoin var sin melankolisia aiheita, joista monet hän on ammentanut läheistensä koke muksista. Näiden tyyppien kanssa ei ole sitä ongelmaa, heillä on jokaisella täysin oma tyyli. Ei suurta studiobudjettia, ei huolellista esituotantoa, eikä ainakaan loputtomia ottoja ja hiomisia. – Joidenkin Jamesin kappaleiden tekstit olivat niin henkilökohtaisia, et tä en halunnut osallistua niihin paljon kaan, kun taas jotkut kappaleet laulan lähestulkoon yksin, Persson sanoo. 10.02. BONUS TRACK CD CD LP IN GATEFOLD LP IN GATEFOLD DIGITAL DIGITAL IN STORES IN STORES 10.02. tain. – Minä olisin halunnut, että hän lau laisi enemmänkin, Yorkston sanoo. LIMITED EDITION CD DIGIPAK LIMITED EDITION CD DIGIPAK INCL. Heidän äänialansakin osuivat yhteen täydellisesti. Albumin surullisin piste koe taan lopussa soivalla nimiraidalla, jonka Yorkston esittää hyvin tunteisiinveto avasti spoken wordina. WWW.NUCLEARBLAST.DE @NUCLEARBLASTRECORDS. – Yksi lapsis tani oli sairas. Sinne jäi myös virheitä, mutta olen oppinut hyväksymään omia puut teitani. – Kukaan näistä muusikoista ei ole lii an rutinoitunut, vaikka he ovatkin ällis tyttäviä soittajia, Yorkston sanoo. Nyt kaikki on ihan hy vin ja hän selvisi, mutta pitkän aikaa emme tienneet miten siinä käy. Studioon tullessaan The Second Hand Orchestran muusi koilla ei ollut mitään tietoa tallennetta vasta materiaalista. Persson on samaa mieltä. – Mutta annoin hänen päättää. Persson toteaa, että kokoonpanon spontaani ja hiomaton tekotapa oli jotain, mitä hän on kaivannut mutta ei ole osannut itse lähteä tekemään. Mutta tässä oli kyse jostain ihan muusta
Opiskelin myös intialaista tablansoit toa, afrokuuba laisia perkussioita ja afrikkalaista musiikkia. Pian aloin kin soittaa Don Cherryn kanssa ja sitä rataa päädyin freepiireihin. Itse en harjoittanut voodoota, mutta kyllä se vankasti oli läsnä meidän kulmilla. Tosin tunnen erityistä vetoa Tiibetin buddhalaisuuteen. Mua pu hutteli funky groove. Erityisesti diggasin Mitch Mitchellis tä, mutta myös Charlie Wattsista, jo ka on tavallaan Mitchellin täysi vas takohta. Metersin Zigaboo Modeliste oli mulle myös esikuva. Elämänfilosofiamme ja huumo rintajumme ovat hyvin samanlai sia, kuten nytkin useamman ker ran ilmenee. Hän on mun suurimpia oppiisiä. Jazzin pariin perehdytti saksofo nisti Fred Anderson, joka pyysi Dra ken ja tämän basistikaverin uuteen bändiinsä. Viime syksyn Tam pere Jazz Happeningissa Alicen mu siikin perintöä vaali upeasti free ja spirituaalijazzin johtaviin rumpalei hin lukeutuva Hamid Drake. Alicen henki ja funky groove 48 SOUNDI Hamid Drake’s Turiya esiintyi loppu vuodesta 2022 Tampere Jazz Happeningissa. Improvisaatio on joka tapauksessa iso osa kokonai suutta. K u v a: M aa ri t K y ö h ar ju. Se oli minusta tosi coo lia, joten liityin marssibändiin soitta maan virveliä ja bassorumpua. Tutustuin lähes kaikkien kanssa (Pharoah Sanders, Herbie Hancock, Bill Laswell, Peter Brötzmann, Wil liam Parker, Yusef Lateef, Archie Shepp, Wayne Shorter) soittanee seen Hamid Drakeen jo 1980luvun alussa, kun hän kävin perustaman sa Mandingo Griot Societyn kanssa Helsingissä, ja tein hänestä jutun. Olen tutkinut monia eri suuntauksia, mutta organisoidut us konnot herättävät minussa hieman epäluuloa. Ajan turbulenssi pakot taa ihmiset musiikin syvemmille taajuuksille, oikeasti sielua ravit sevan meiningin pariin. Kun esimerkiksi ky syn, seuraako hän jotain määrättyä spirituaa lista systeemiä, Drake vas taa omia ajatuksiani heijastellen: – En. Fred kuuli mun soittotyy lissä vähän samantapaista melodi suutta kuin Ed Blackwellillä, jota aloin urakalla kuunnella. Myös jazzia, mutta mä en aluksi ollut yhtään jazzvirittynyt. Niissä kaikissa oli tosi hyvä rumpali. – On joitain Alicen biisejä, joita me soitetaan, ja toisia, jotka jätetään rauhaan, mutta yhä enemmän men nään omilla eväillä. Teksti: Jussi Niemi E i ole mikään ihme, että spiri tuaalinen jazz on kovassa nou sussa. Se on kulttuuri sesti erittäin mielenkiintoista seutua. Myö hemmin siirryin settiin. Siellä muhi vat intiaanien, afrikkalaisten ja kato listen uskomukset, joissa kaikissa hengillä on tärkeä rooli. Myös reggae on minulle rakasta ja soitan sitä pal jon. Mielestäni Ndoho tuo peliin ihan uuden ulot tuvuuden ja arvostan häntä kovas ti. – Kotonani ei varsinaisesti soitettu, mutta musiikki oli aina läsnä. – Joo, Monroesta. Ei ne niin kauhean kaukana ole toisistaan. Kaikki tiesivät siitä, Hamid sanoo hymyillen. Miten musiikillinen matkasi alkoi ja eteni. Iso isänikin oli puoliksi intiaani. Tärkeintä on Alicen hengessä soitta minen, iättömän oloinen Drake (67) toteaa keikan jälkeen lavan takana. Draken (keskellä) lisäksi kuvassa Ndoho Ange ja Joshua Abrams. – Kuuntelin r&b:tä ja funkia, Hend rixiä, Creamia, Rolling Stonesiakin. – Me sanottiin, ettei me oikeastaan olla soitettu jazzia. Yllätykset piristävät, Hamid ki teyttää ja kaataa meille lasilliset järkyttä vän hyvää punaviiniä. Äiti ra kasti spirituaaleja ja isä kuunteli Son ny Boy Williamsonia ja muuta blue sia. Olen in noissani Turiyasta, meillä jokainen soittaja edustaa alansa huippua en kä minä, tai kukaan muukaan, sane le mitään. Sitten fiksu opettaja halusi näyttää minulle jotain. – Totta puhut, mutta en näe siinä mitään valtavaa ristiriitaa. Lajin kuningattareksi voisi sanoa urkuripianistiharpisti Alice Coltra nea (1937–2007). Olen tasan samaa mieltä! Pera taan vähän juuriasi. – Me tosin muutettiin Chicagoon kun olin taapero, mutta teiniiän loppuun saakka vietin kaikki kesät Louisianassa, joten sikäläinen mei ninki on mulla verissä. Seksuaa lisuus on syvä voima. Fred sanoi, ettei se haittaa, hän haluaa kokeilla jotain erilaista. Itselleni on hy vin merkittävää, että olet syntyisin Louisianasta, hoodoon maasta. On mielenkiintoista, että olet ottanut Turiyaan nuoren tanssijan, ranskalaisen Ndoho Angen, joka tuo pakettiin myös seksikkään viban. Sitähän ei yleensä yhdistetä Alicen musiikkiin. Missään tapauksessa en ha lua tehdä mitään näköispatsasta. Koen, että viime kädessä ne ovat samalla asialla. Alun perin ha lusin pasunistiksi, mutta pasuunat oli jo varattu meidän koulussa. Hamid Drake on tehnyt pitkän matkan syvistä juurista kosmokseen. – Levyä me ei vielä ole tehty, mut ta nyt sen aika alkaa olla käsillä: bän di on niin kovassa iskussa. Homma hoidetaan todel lakin yhdessä. Kaikilla systeemeillä on hyvät puo lensa. Hän on ristinyt yhtyeensä Turiyaksi Alice Coltranen hengellisen nimen mu kaan. Hän takoi rummuilla sellaista perusbiittiä
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T
Dina Ögon -kippari Daniel Ögren voisi hyvin hörppäillä mokkaa ja kertoa, miten paras mahdollinen 1970-lukua mallintava pop-sointi vaatii syntyäkseen paitsi oikeat laitteet ja taitoa ennen muuta rakkautta. Moitteettomuus on tylsää. Kysymys kuuluukin, olisiko levy kiinnostavampi, jos se ei olisi niin täydelliseksi leivottu. Jos uneliaasti jumittava Mellan Slagen putkahtaisi esiin joltain kirpparilaarista löytyneeltä oudolta fuusiolevyltä, räppituottajan sample-sormi alkaisi syyhytä toden teolla. Paikoin Dina Ögon steppaa rajan tylsällä puolella ja muuttuu sielukkaasta epookkipopista äänitapetiksi. Etäältä katsottuna Ögrenin musiikin tyylilantrinki on sama. Berget-kappaleen auvoisuus on ruotsalainen vastine meidän iskelmänostalgiallemme. Ögren edustaa tyylipuhtaasti nykypopin kaistaa, jota voisi kutsua artesaaniretroksi. Otetaan pehmeyttä soft rockista ja pehmosoulista, kevyesti jazzille silmää iskevää harmoniaa varhaisesta fuusiosta, basson ja rumpujen korostunut rooli funkista ja epämääräiset lisämausteet Turkin ja Brasilian tapaisista aikamme musanörttien vakiolaareista. Niinpä. Dina Ögonin tärkein ase sovituksellisessa mielessä on ilman muuta laulaja Anna Ahnlund. Tyyliniekka on halunnut haastaa itsensä ja tehdä kaiken aiempaa paremmin, eli oikein, eli juuri niin kuin 1970-luvun parhailla levyillä tehtiin. Ihanasti laulettu Docka on lempeydessään uskomattoman funky satutuokio. PEKKA LAINE HHH Dina Ögon Oas Playground ”Levyltä löytyy helposti täysi kourallinen euforian väristyksiä synnyttäviä numeroita.”. Mormor on nimeään myöten supersympaattinen. Daniel Ögrenin ja tovereidensa aukottomaksi audionautinnoksi hieroma albumi voisi itse asiassa olla levykeräilijän uneksima miljoonan dollarin löytö, 1970-luvun unohdettu helmi. Dina Ögonin debyyttialbumi ja Ögrenin julkaisemat soololevyt toimivat kiinnostavana peilinä ja vertailukohtana Oasin huolitellulle maailmalle. Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen 50 SOUNDI V uonna 2021 esikoisellaan hyvän kuhinan aikaansaaneen Dina Ögon -yhtyeen toinen albumi saa minut ajattelemaan Juhla Mokka -mainoksia. Aiemmissa töissä on kuultu enemmän kotikutoisuutta, elektronista kevythäröilyä, pientä nyrjähdystä siellä ja naivistista irrottelua täällä. Muistatte varmasti ne tunnelmalliset ja taiten sommitellut kaupalliset kuvaelmat, joissa taidokas käsityöläinen esittelee työnsä hienouksia filosofoiden ja kahvia siemaillen. Niin vakuuttava tuotos Dungenin ja Khruangbinin tapaisten nimien tasolle kurkottava Oas on. Levyltä löytyy helposti täysi kourallinen euforian väristyksiä synnyttäviä numeroita. Ilman Ahnlundia Ögrenin musiikki olisi hyvin lähellä bändikaverinsa Sven Wunderin library-musiikista inspiroitunutta laatu-muzakia. Parhaimmillaan seos on silloin, kun se soi popmaisuutta ja viihteellisyyttä pelkäämättä. Levyjen välillä on helppo nähdä selvä kulkusuunta. Nyt jokainen värisävy on tyylikkäästi paikallaan, maut sopivat yhteen ja kaikki on moitteetonta. Hänen taiten kerrostettu äänensä tuo kappaleisiin kotimaan lämpöä, keijukaismaista satumaisemaa ja maanläheisyyttä, joka antaa tyylittelylle sielun. Musiikki on ilmiselvästi menneisyydestä ammentavaa tai jopa sitä suoraan kopioivaa. Toisaalta se on niin taitavasti tehtyä, ettei sitä voi kunnianhimon puutteesta syyttää
Ville Valo ei ole aiemminkaan tehnyt asioita puolivillaisesti, mutta Neon Noir on hänenkin mittapuullaan erittäin vahva kokonaisuus, jossa jokainen sävel on harkittu. Roskiin VV Neon Noir Heartagram Viisi vuotta sitten moni HIM-fani takuulla jännitti, mille polulle Ville Valo lähtisi ikonisen yhtyeen jälkeen. Popin peräti 19. Rummuissa häärii Red Hot Chili Peppersin Chad Smith, kitarassa ex-Peppers-mies Josh Klinghoffer ja bassossa Guns N’ Rosesin Duff McKagan. Albumin nimikkoraidasta voi puolestaan veikata yhtä Valon tulevien keikkojen kohokohdista. studioalbumi Every Loser tarjoaa kunnon lekalla päähän -rockia. Levylle mahtuu vahvoja lauluja. Pimeyden ja päivänvalon välillä tasapainotteleva levy on sielultaan ja soinniltaan HIMin tuotannosta eniten sukua Deep Shadows And Brilliant Highlightsille (2001) ja Venus Doomille (2007). Näin kuitenkin on, ja vanhuksen kunto sattuu olemaan niin järjettömän kova, että kuulokuvan perusteella miehen iästä voisi napsaista heittämällä parikymmentä vuotta pois. Divariin . Se on klassinen punk rock -levy, joka on perinnetietoisuudessaankin tuoreen tuntuinen ilmestys. ”I’m in a frenzy, you fucking prick / I’m in a frenzy, you goddamn dick”, maestro uhoaa sekopäisesti levynsä avausraidalla Frenzy. Soittimeen ??. Valon haastatteluissa mainitsemat The Cocteau Twins, The Cure (etenkin nimikkoraidan helisevissä kitaraleadeissa) ja kasari-alternative kuuluvat kokonaisuudessa, mutta soolodebyytillään Valo kuulostaa ennen kaikkea omalta itseltään tavalla, jota kukaan ei pysty jäljittelemään. Maailman ikonisimpiin rocktähtiin kuuluva amerikkalainen on kyllä melkoinen ihmemies. Levyhyllyyn ?. Ainakin loppuunmyytyjen keikkojen perusteella kyllä, mutta myös trendien tuulet voivat olla Valon puolella, sillä goottilainen estetiikka on viime aikoina ollut nosteessa. Artistin vanhat kaverit David Bowieta myöten mieleen tuova Strung Out Johnny -single on kuin kadonnut hitti menneisyydestä – niin sanottu Pop-helmi! Myös All The Way Down on mainion vivahteikas rock-rymistely, jossa bändi laittaa parastaan. Neon Noir on upea levy ja hieno uusi luku legendaariselle uralle. MIRKO SIIKALUOMA HHHHH K u v a: Ji m m y Fo n ta in e K u v a: Ju h a M u st o n en Iggy Pop Every Loser Gold Tooth Moni tuskin olisi 1970-luvun lopun hulluina vuosina uskonut, että muuan roku nimeltä Iggy Pop levyttää ja keikkailee vielä 75-vuotiaana vuonna 2023. Bändin pätevää soittoa kuuntelee mielellään, sillä se ei ammu yli vaan pitäytyy juuri oikealla tavalla perusasioissa. SOUNDI 51 ????. Ville Valon maailmantähteyden kirkkaimmista päivistä on ennättänyt kulua liki 20 vuotta, joten onko Neon Noirille tilausta. Sydämeen ???. Seitsemänminuuttisen Vertigo Eyes -päätösraidan epilogin rautalankakitarat vievät levyn Valon musiikillisen matkan alkupisteeseen Agentsin pariin. Albumia kuunnellessa ei voi olla ihastelematta Valon tyylitajua multi-instrumentalistina: etenkin levyn melodiset kitarakuviot ja hyvällä maulla toteutetut syntetisaattorit (erityisesti esillä Zener Solitairessa) tekevät visiosta väkevän. Harvalukuisiksi jäävät ne artistit, jotka pystyvät 80 ikävuotensa lähestyessä tekemään niin verevää rock-musiikkia, että se kestää vertailua nuoruuden päivienkin tuotantoon. Popilla ei ole mukanaan mikä tahansa taustabändi, vaan hänelle antaa taustatukea melkoinen supernimien lössi, joka on nimetty The Losersiksi. Pitkään Valon tekemisiä seuranneet tuntevat levyn äärellä olonsa takuulla kotoisaksi, mutta ennen kaikkea ilahduttavaa on se, kuinka inspiroituneelta Neon Noir kuulostaa. Valo on antanut itselleen haasteen tehdessään levyn lähes täysin yksin, mutta riski on kannattanut. Popin tunnistettavaa spoken word -ilmaisua kuuntelee mielellään. Päähuomio ymmärretään luovuttaa Popin elinvoimaiselle ja luonnikkaalle baritonille. Vainoavan hieno ja hitaasti jännitteensä lunastava Heartful Of Ghosts pitää otteessaan. Ilosta. Sen vuoksi Neon Noirin voi ennustaa aiheuttavan kyyneliä. TOMI NORDLUND HHHH. Lisäksi levyllä kuullaan muun muassa Pearl Jamin kitaristia Stone Gossardia ja viime vuonna kuollutta Foo Fighters -rumpali Taylor Hawkinsia. Every Loser on huomattavasti edellistä Free-albumia (2019) äkäisempi tapaus. Tämä on yksinkertaisesti hyvää ja toimivaa rockmusiikkia. Albumin seesteisemmät palat, kuten New Atlantis ja Morning Show, tuovat hyvää vastapainoa tykittelyyn
Wasteland (2018) oli surutyötä, jolla Mariusz Duda ja Riverside käsittelivät Piotr Grudzi?skin (1975–2016) aivan liian aikaista menehtymistä. Rare 7.0 on yksi niitä albumeita, joita voi kuunnella kymmeniä kertoja ja silti sanoituksista löytää jotakin uutta. Se nappaa täyden huomion ensisekunneista asti, saa tutkimaan levyn kansitaiteita pienimpiä siveltimen vetoja myöten, kuulostelemaan lyriikoita herkeämättä ja ottaa tähän kaikkeen aikaa reilusti alle tunnin. 52 SOUNDI Levyarviot > ...yhä ainakin keskivertoa kyynisempi... Se siis rokkaa. Myös musiikillisesti mies on tyylilleen uskollinen: taustoja hallitsevat mehevät ja rokkaavat biitit, joiden tehokeinoina on käytetty kaikenlaisia kikkoja soittorasioista europoppikoukkuihin ja sentimentaalisiin jousiin. Aina välillä Riverside on soinut pinkfloydimmin, joskus genesismäisesti tai irrottautunut tästä kaikesta Nick Drake -henkiseen tunnelmointiin. Niin, mutta se rokkaaminen. ID.Entity taas soi isosti syntikoin, kasariflirtein ja Rushin triosoundilla. Kiitos Dudan hunajaisen lauluäänen ja puolalaisten tavan kirjoittaa progea omalla sielullaan, Riverside on aina kuulostanut omalta itseltään, mutta se ei ole kaihtanut vaikutteidensa näyttelyä. Linjaston toisesta päästä on tullut ulos konseptialbumi, joka ei sairastu monien 2000-luvun teemaprogelevyjen mammuttitautiin. Levyn jokainen kappale on kuin pienoiskuunnelma, jonka taiteilijan angstinen toiveikkuus päällystää riimeillään. En malta odottaa, että pääsen kuulemaan näitä progegrooven hittejä ja uudenlaisia tunnelmapaloja livenä. Levy on myös erinomaisesti masteroitu, soundin syvyys on käsinkosketeltava. Tämä voi olla kirosana niille Riverside-faneille, jotka karsastavat synalähtöisempää, basson vetämää ja tarttuvampaa progea, mutta jos mielesi on avoin Riversiden kuuloiselle kasarille, tulet varmasti nauttimaan ID.Entityn jokaisesta käänteestä. On halvatun harvinaista, kuinka monta kertakaikkisen nerokasta riimiä, akuuttia pohdintaa ja nokkelaa oivallusta voi saada mahtumaan 12 kappaleeseen ja 44 minuuttiin, kun Kasperi riepoo kaoottista nykyaikaamme, jossa osansa saavat tasapuolisesti kaikki arjesta avaruuteen ja uskonnosta sekakäyttäjiin. Kasperi Laine on harvinaislaatuinen lyyrinen lahjakkuus, joka on jo ansainnut paikkansa suurten suomalaisten lauluntekijöiden kaanonissa. Laineen Kasperi Rare 7.0 3rd Rail Ei enää niin nuori, mutta yhä ainakin keskivertoa kyynisempi pitkän linjan rap-muusikko Laineen Kasperi ponnisti vuosituhannen vaihteen legendaarisesta lappeenrantalaisesta Kaucas-yhtyeestä. Se on sanoituksista tuotantoon, tuotannosta miksaukseen ja miksauksesta kansitaiteeseen 96-prosenttisesti taiteilijan itsensä käsialaa, mutta sillä esiintyvät myös muun muassa Meerika Ahlqvist (Jupu Group, Tre-Funk III), Unto Helo (Rytmihäiriö), Ylermi Rajamaa (Plutonium 74), Lataaja Vormisto (Jätkäjätkät), skrätsitaituri Dj Peeäl sekä Jäbä-kappaleen tuotannosta vastaava Tava. AKI NUOPPONEN HHHH K u v a: Tu u k k a E rk k il ä K u v a: C en tu ry M ed ia. LINDA SÖDERHOLM HHHH Riverside ID.Entity InsideOut Riverside rokkaa! Siinäpä sanapari, jota en ole koskaan aiemmin lausunut, vaikka tämä puolalainen progen suurlähettiläs on yltänyt moneksi viimeisen parinkymmenen vuoden ja seitsemän aiemman albumin aikana. Tuosta tummien tuonelan virtojen albumista on kulunut jo paljon aikaa, ja nyt ID.Entity kääntää katseensa kriisistä toiseen tutkien laajemmin sitä, mitkä asiat todella muovaavat meitä ihmisiä yksilöinä. Käänne on yllättävä, mutta Riversiden tyyliin jotenkin silti täysin luonteva. Siitä lähtien hän on ollut yksi kotimaisen räpin terävimmistä runoilijoista, jonka erityistaito on sanoittaa suomalaista sielunmaisemaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon hypnoottinen Kouvola lokakuussa. Ihan kuin bändi olisi tehnyt nyt 2020-luvulle siirtyessään sen, minkä moni 70-lukulainen progebändi teki siirtyessään 80-luvulle. Myöskään anglismien viljely teksteissä ei haittaa, koska se on tehty merkitys eikä muodikkuus edellä
Morgen voisi ottaa oppia. Jos tämä väkivaltafantasia ei saa sinua kavahtamaan sakkia, saatat yllättyä positiivisesti yhtyeen toisesta levystä. Asamasan luontopolulta löytyy kaikenlaista kulkijaa, kauas jäävät kaupungin jököttävät patsaat, somen selailu ja loputon järkeily. Ei tuo. Samalla perustellaan se, miten yllättävän rasittavaan kahden pojon ensivaikutelmaan saadaan puolet lisää. 44-vuotiaan Helen Marnien yllättävän nuorekas ja kiehtovan hämyinen ääni sopii edelleen tummanpuhuvaan Ladytron-maisemaan täydellisesti. Kyseessä on Kiharan soololevy, orkesteri komppaa. Rapit, trapit ja boombapit on koristeltu kauniisti live-instrumentein sekä sopivalla annoksella Balkan-viboja, joiden pirtaan Asan paasaaminen sopii kuin orava kuusennokkaan. Vaikutteita on havaittavissa R.E.M.-tyylisestä aikuisrockista (Wilderness) sekä Neil Youngilta (Here Again). Monista kollegoistaan poiketen levyn sooloista ei tule fiilistä, että niihin olisi käytetty itse kappaletta enemmän energiaa. Yhtyeen soundi on muuttunut parissa vuosikymmenessä yllättävän vähän, vaikka toki tiettyä jalostumista ja kypsymistä on tapahtunut levy levyltä. TOMI NORDLUND HHH Shaam Larein Sticka en kniv i världen Svart Ruotsalainen Shaam Larein haluaa puukottaa maailmaa. Vai tuoko levy lisäarvoa leffan rinnalle. Koronapandemian inspiroima albumi Chaos & Colour kertoo kieltään siitä, että Uriah Heep osaa yhä olla vahvan vitaali. JUHA SEITZ HHH Weezer SZNZ Crush Käsiteltäköön tämä neljän ep:n muodostama vuodenaikakokonaisuus SZNZ nyt yhtenä teoksena. Kahdeksan kappaleen mitta on sopiva, mutta jossain loppupuoliskolla meinaa tulla fiilis, että eikö tämä kappale, kertsi tai säkeistö tullut jo kertaalleen. SOUNDI 53 Asa Täytyy mennä metsään Roihis Musica Asan päivää ennen joulua tippuneella ylläriplatalla (joka on muuten miehen 17. Laveammat esitykset kuten Freedom To Be Free tarjoavat tilaisuuden uhkeaan maalailuun. Juurevat kitaramusiikin sävyt kuuluvat Kiharan levyllä ja mies tekee kunniaa Hendrixin ohella Eric Claptonin ja Jeff Beckin kaltaisille Stratocaster-legendoille. 90-luvun populistisimmasta industrialista ja äijämetallin eri aikakausilta ammentavalla soundilla on vetovoimansa nyrpeämmissäkin korvissa, ja kyllähän esimerkiksi Verestä sokean kertosäettä kuunnellessa tekisi mieli olla kahden promillen humalassa hämärässä kellaritilassa. Sillä juuri rituaaliksi Kätilöiden musiikki hahmottuu: levyltä kuunneltunakin se välittää kollektiivin perspektiiviä, puhuu suoraan mikrofonin takaa kuulijoille, hyödyntää uskonnollista ja teinifilosofista käsitteistöä synnyttääkseen olosuhteet, joissa uhmakas yksilösubjekti voi sulautua kaltaisiinsa ja tavoitella väkivaltaisen fyysistä katarsista. Koko levy junnataan läpi samalla leppoisalla pyörityksellä. Levyä kuitenkin vaivaa keskitempoisuus. Moonage Daydream on ilman kuvan tukea vain entistä kakofonisempi kokemus. Kiitos perikunta tästäkin. Nekin kun kuuluvat asiaan, jos kantimiksi on kyllin asiallisia kappaleita. Yhtye tekee muutaman vuoden välein itsensä näköisiä studiolevyjä, eikä arkaile esittää uutta materiaalia keikoilla vanhojen klassikkojen lomassa. Arvostamani vuoden 1968 kakkoslevyn haluaisi tämän kokemuksen jälkeen heivata hyllystä. Ilman Bowien kommentaaria touhussa on vielä vähemmän järkeä. Jopa sekalaiselta tuntuvan massan seasta pilkistelevien ässäbiisien ansiosta koko pakettikin toimii oikein mainiosti, jos ei ota kuuntelua turhan vakavasti. Joulun alla ilmestyi muuten Hunky Dory -boksi Divine Symmetry. soololevy!) mennään aivan metsään ja luonto on muutenkin lähellä. Teokset tunnistaa heti ensitahdeista Uriah Heepin töiksi, mikä on iso arvo jo sinänsä. Ja vaikka ensikuulemalla 28 kappaleen seasta oli vaikea löytää asiallista kuunneltavaa, Tenacious D -tyyppisesti Vivaldia lainailevan hehhehrockailun, lastenlaulumaisten rallattelujen ja puolivillaisen renkuttelun joukossa on erittäin hyviä kappaleita. Uriah Heepin voimavara piilee kompaktissa soinnissa. ARTTURI SIROMAA HHH Uriah Heep Chaos & Colour Silver Lining Hard rockin pioneeri Uriah Heep ei suostu hiipumaan pois. NIKO PELTONEN HH Ladytron Time’s Arrow Cooking Vinyl Roxy Music -yhtyeen biisistä nimensä 24 vuotta sitten napannut Ladytron kuuluu brittiläisen elektropopin arvostettuihin vakionimiin. Esimerkiksi Faces-singlen esikuvana ovat toimineet ranskalaisen pop-diiva Amanda Learin diskokauden tekemiset. LINDA SÖDERHOLM HHHH David Bowie Moonage Daydream – A Brett Morgen Film Parlophone Moonage Daydreamia ei mainosteta soundtrackina, vaan ”kumppanina” Brett Morgenin elokuvalle. Jeff Beck soittamassa Love Me Dota. Ihmisen henkinen kasvu liittyy metsään, josta myös löytyvät kaikki vastaukset. Holzu Holopaisen tuottama levy svengaa ja soundeissa on juuri oikea määrä psykedeliaa. Kiharan toisella levyllä oppeja käytetään harkiten ja hyvällä maulla, vaikka bändissä onkin Henkka-tribuutista tuttuja soittajia. Omen X ei riko kaavaa: paalujunttabiitit, särökitarat, hälyisät syntikat ja hokemavoittoinen rähinälaulu ovat yhtälön musiikilliset ainekset, ja biisistä toiseen ukoilta irtoaa kertosäkeitä, joiden tahtiin runsaslukuinen keikkakansa voi riehua aivonsa pellolle. Se vaatii kuuntelua ja tuplalevy-suotimen, joka sallii ylenpalttisen biisimateriaalin seassa tapahtuvan haahuilun ja hölmöilyn. Etenkin albumin alkupuoli tarjoaa myös oivallisia popmelodioita. Vaikka ainoa alkuperäisjäsen Mick Box ei ehkä lukeudu kaikkien aikojen taidokkaimpiin kitaristeihin, hän osaa ekonomisilla riffeillään sorvata biisien kudokset jämäköiksi. Misery Remember Me yltää eteerisessä melodiatykityksessään jopa Mew’n sfääreihin. KOSKINEN HHH Turmion Kätilöt Omen X Nuclear Blast Turmion Kätilöt on häkellyttävän suosittu yhtye, jonka isoimmilla biiseillä on toistakymmentä miljoonaa Spotify-kuuntelua. Myös kantrin sävyjä on havaittavissa pedal steel -tyylisissä bendeissä. Vaatii pakaralihaksia, välillä materiaali on puisevaa, mutta on se sentään oikeasti toimitettu ja kuuntelukelpoinen luotaus yhteen Bowie-periodiin. Entäpä se pyhin julkaisematon Ziggyartefakti. Se olisi kuitenkin tylsempi. Ladytronin talvinen syntikkatrippi hengittää shoegazea, industrial-estetiikkaa ja jopa jylhää diskoa. Välillä painotukset kuitenkin ovat käsittämättömiä. Asan käsittelyssä arkiset asiat saavat diippejä merkityksiä, joita hän sylkee tunnistettavalla tyylillään selvästi artikuloiden. Monitulkintaisista sanoituksistaan tunnetulta artistilta on lisäksi koti hukassa, ja siksi myös juurettomuuden teemat ovat valokeilassa läpi albumin. Eheimmillään biisit kirmailevat kiitettävän energisillä laineilla, jotka paikoin tuovat mieleen bändin kirpeät alkuajat. KIMMO K. Kotikuuntelussa puutuminen iskee neljännen biisin paikkeilla riippumatta siitä, mistä aloittaa. Kuvaavaa onkin, että Autumn-ep:ltä löytyvät kattauksen kärkiraidat Should She Stay Or Should She Go ja Run, Raven, Run eivät ole tavanomaisinta collegerock-pöristelyä. Albumimitassa annos lämpöä tai edes jonkinlaista kuplivuutta toisi kaivattua vastapainoa kolkkoudelle. Pölyttyneitä kaanonhetkiä en kaipaa, eikä metateoksen tarvitsekaan olla tasapuolisesti tuotantoa kattava. Ladytronin ”tavaramerkiksi” muodostunut yltiövakavuus etäännyttää silti väkisinkin. Pakollinen oheistuote. Sävellykset ovat hyviä ja biisit toimivia. Time’s Arrow’n soidessa on helppo nyökytellä hyväksyvästi, mutta hurmostilaan se ei kuulijaansa johdata. Klassisesti ajateltuna huippukohdat koostamalla saisi loistavan levyn, Weezer-mitassa jopa tavallista pidemmän albumin. JONI KLING H Kihara Reaching For The Light Eclipse Helsingin jamiskenestä ja tyylikkäästä pukeutumisestaan tunnettu Juho ”Kihara” Pitkänen on käyttänyt yhden ihmiselämän verran aikaa ainakin Jimi Hendrixin soiton tutkimiseen muun muassa coverbändin riveissä. Erakkorunoilija samastuu outolintuihin sekä -kaloihin ja saa lohtunsa vuorilta, kiviltä ja tähdiltä. Konsepti ei palvele musiikkia saati kuulijaa, ellei tyydy levottomaan 50 uravuoden pikakelaukseen satunnaisesti pysähdellen. Solistinsa Shaam Lareinin mukaan nimetty yhtye on merkillinen tapaus. Sen värittäjänä kosketinsoittaja Phil Lanzon on mestari – muusikon Hammond-sähköurkupurkaukset uuttavat ryhmän edesottamuksiin viiltävää sielukkuutta, mutta eivät anasta valokeilaa kokonaan itselleen. Rivers Cuomo joukkioineen löytää perinteiseen Weezer-soundiin myös tuoretta sävyä. Minkään uuden tai mullistavan äärellä ei olla. Morgenin pakotettu tarve muovata kohteestaan jotain uutta, yhdistellä remiksattuja montaaseja minuuttiklippeinä, muistuttaa lähinnä Cirque du Soleilin kamalaa Beatles-potpuria. Seitsemännellä studioalbumilla liverpoolilaiskvartetin pop soi tutun kylmänviileänä ja tyylikkään elokuvallisena. Savolaisten menestysresepti tuntuu toimivan trendien ja bisnesmallien muutoksista riippumatta
Muiden muassa Animal Collective, Actress, Tei Shi ja Sylvan Esso ovat mukana eri biiseillä. Satunnainen sisäänpäinlämpiävyyden tuntu typistää joidenkin laulujen vetovoimaa, mutta antaa myös suuntiman tulevaan. Toisella levyllään yhtye onnistuu vahvan kokonaisuuden luomisessa, mutta todelliset täkybiisit puuttuvat. Parin vuoden takaisen paluulevy Cosmic World Motherin kohdalla bändin puhuttiin jatkaneen siitä, mihin se oli jäänyt. Erittäin perusteltu kysymys! Armoa tosiaankin. Lähi-idän musiikkiperinteestä juontuvat vaikutteet limittyvät kaavamaisempaan rockjyystöön sangen omaperäisellä tavalla. Omaa sirkusmusiikkilogiikkaansa noudattelevalla Tähdellä suoapinat kohtaavat Armin ja Dannyn ja hetken päästä toisaalla kolho riffi komppaa perkussiivista puhelaulua biisissä, jonka c-osa vihelletään. MAPE OLLILA HHHH John Cale Mercy Domino Jos Lou Reed oli Velvet Undergroundin rock’n’roll-eläin, niin John Cale oli sen avantgarde-moottori. Siksi kuulija saa olla valppaana, sillä pinnan alla kuohuu ja tapahtuu paljon. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Levyarviot > 54 SOUNDI Levyarviot > ...todellista vaaran tuntua ja oikeutettua raivoa... JUSSI NIEMI HHH Pastis Pastis Stupido Viime keväänä Emil Inberg julkaisi Nevalan kanssa kaihoisan levyllisen Yhdysvaltain tienvarsitunnelmia. Tähtiniittyjen ojanpohjilla kahlailevat tällä kertaa muun muassa diskoskorpioni, liikuttumaan kykenevä muuntopäinen peltihumanoidi ja kaihoisan vapaudenkaipuinen sarvipää Taurus. Lumoavaksi uusioAOR:ksi kiillotettu Waiting On My Girl -single kertoo, että Circles-debyytin (2019) brittipop-muistumat ovat enää yksi Pastiksen monista lähtökohdista. Bändin testihenkisyys ulottuu jopa niin pitkälle kuin komppipellin rytmiseen ilotteluun. Lattean kuuloinen lause pitää paikkansa uudenkin levyn kohdalla, mutta sellaisenaan tuomio olisi epäreilu. Sittemmin on syntynyt kasoittain soundtrackeja, yhteistöitä ja 17 soololevyä, joista parhaat, kuten Paris 1919 (1973) ja Music For A New Society (1982) ovat loistavia. Koko albumi soljuu samalla verkkaisen letargisella tempolla eikä tunnelmakaan eri kappaleissa mainittavasti vaihtele. Soundissa vallitsee kokeilevuus, mutta ei sellainen mitä tänä päivänä voisi sanoa uraauurtavaksi. Albumi niitti omalaatuisella tyylillään fanaattista seuraajakuntaa ja ansaitsi kiinnityksen Roskilde-festivaalille. Nyt hän vie toistakin yhtyettään samoihin maisemiin. Musiikista välittyy kuitenkin voimakas lähihistorian taju. Iranissa moisesta lankeaisi kuolemantuomio. Nytkin äänessä on aitoa auktoriteettia. Vuonna 2018 perustettu yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Sculpturen vuonna 2020. Oh Jaqueline ammentaa 2000-luvun action rock -buumista, Hoover Street tavoittelee power popin melodista herkkyyttä, ja Champange For The Heartache on juuri sellainen dekadentti iskusävelmä, joka olisi täyttänyt klubien lattiat pari vuosikymmentä sitten. ...And Oceans ei ole pelkästään raikas tuulahdus menneestä, vaikka se sellaisena pitkälti näyttäytyy kaikista uuden levynsä ansioista huolimatta. Vieraita käy kovasti. Lareinin originelli karisma perustuu pitkälti siihen, että hyvin harvassa ovat Lähi-idästä tulevat naispuoliset raskaan rockin artistit. Kun yhtye löytää lopullisen tasapainon persoonallisen nokkeluutensa ja jalostuneen herkkyyden välille, voi siltä odottaa suuria. Hyyrysten tämänkertainen teos on totuttuun – jos tähän kimpoiluun nyt voi yleensäkään tottua – tapaan piripintaan täynnä aina yhtä hämmentävää mutta ihastuttavaa viiripäisyyttä. Retroviitteillä pelaileva sointi ei onneksi pelkisty pastissitaiteeksi. Mitään himphamppua ei tarjoilla. 54 SOUNDI 54 SOUNDI Wöyh! Tähti Kaskelotti On aika ryystää huihai-drinkki ja aloittaa iloinen sätkintä, sillä lemiläisveljesten viides albumillinen wöyhöprogea on laskeutunut keskuuteemme. Huumorimusiikki on vaikea laji, mutta Wöyhin outoiluun ei väsy. Jussin ajatuksenvirtamaisista, naivistisista sanoituksista ja velipoika Antin sorvaamasta omalla ainutlaatuisella tavallaan rennosti groovailevaa mutta nyrjähtänyttä suomiprogea, metallia, ihan silkkaa luovaa hulluutta ja nyt myös orkesteritaustoja sekoittelevasta musiikista on syntynyt jälleen kerran valloittavan järkiheitto ja ärsyttävyyteen saakka addiktoiva palapeli, jonka osat eivät taida olla peräisin edes samasta kuvasta. Pikemminkin musiikin eklektisyys kertoo Pastiksen toimivan täysin omilla ehdoillaan. As In Gardens, So In Tombs muistuttaa edelleen paljon ysärivuosien bläkkistä, luonnollisesti ...And Oceansin kohdalla siellä tyylisuunnan selvästi kiinnostavammalla puolella, mutta bändi ei ole jäänyt tuleen makaamaan. SAMI NISSINEN HHH ...And Oceans As In Gardens, So In Tombs Season Of Mist ...And Oceans oli aikoinaan mielenkiintoinen linjanvetäjä black metal -piireissä, ja vaikka bändi piti pitkän tauon, sen kunnianhimo oli säilynyt ennallaan. 80-vuotiaanakin Cale on aktiivinen eikä suosi tavanomaisimpia ratkaisuja. Lähestymistapoja kokoavaksi nimeksi hahmottuu Atomic Swing, jonka repertuaariin liki jokainen levyn kappaleista sopisi. Lähi-idästä kotoisin oleva, sittemmin tukholmalaistunut laulaja Shaam Larein on pitkälti vastuussa yhtyeen taiteellisesta visiosta ja hän säveltää myös kappaleet. Samalla yhtyeen musiikillinen tyyli on imenyt itseensä post-punkin kolkkoa kulmikkuutta ja liki avantgardistista seremoniallisuutta. Siksi pintapuolinen tarkastelu ei anna lainkaan riittävää käsitystä yhtyeen nykytilasta. Calen ääni on edelleen karismaattinen ja syvä, ja se palauttaa mieliin, kuinka todellisuudessa juuri hän keksi laulutyylin, joka useimmiten pannaan Joy Divisionin Ian Curtisin piikkiin. Kakkosalbumillaan viisikko pikemminkin leikkii kitaravetoisen indien liikkumavaralla kuin ankkuroituu alagenreihin. Weyes Blood laulaa Calen kanssa Story Of Blood -singlellä isännän ihmetellessä sattuvasti ”emmekö ole kykenevämpiä pelastamaan toinen toisiamme kuin joku jumala, joka aina jää tuntemattomaksi”. Jo ennen Velvet Undergroundia walesiläislahjakkuus oli tutkinut minimalismia ja dronea Terry Rileyn ja LaMonte Youngin kanssa. Periaatteessa kyse on pohdiskelusta, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Siten musiikissa on myös todellista vaaran tuntua ja oikeutettua raivoa. HANNU LINKOLA HHH K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T. Bändin näkemyksellisyyden soisi astelevan röyhkeämmin esiin, sillä moinen rohkeus palkittaisiin aivan varmasti. Orkesteri leikittelee melodioilla ja etenkin koskettimien suomilla mahdollisuuksilla vaikka miten, ja sävellysten laveat näköalat tarjoavat yhtyeelle paljon mahdollisuuksia, joita se myös ansiokkaasti käyttää hyödykseen. Mercya ei voi julistaa Calen parhaimmiston joukkoon, vaikka mielikseen sitä kuuntelee. Levyarviot > 54 SOUNDI goottirockin saralla. Toisella levyllään yhtye siirtyy Svartin talliin
ASKO ALANEN HHHH The Barefoot Brothers The Collector Salatut Elämät Kouvolalainen The Barefoot Brothers on yksi kotoisen rockin tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Suomalaisen selviytymiskamppailun optimistinen toivo ja usko paremmasta leimaa autoväen, urheilijoiden, kapakkakansan, yhteiskunnallisten aktivistien, koululaisten, vuodenaikojen vaihteluun reagoivien ja monenlaisten väliinputoajien innokasta sparrausta. Salaperäisesti itsensä ristinyt bändi ilmoittaa tehtäväkseen rakentaa siltaa suomalaisuuden ja americanan välille. Melodisuus, rentous ja roso saavat bonukseksi lievästi Agents-henkistä kitaraa. Vain konsepti oli tehdä Harley Davidsonilla ajamiseen sopivaa musiikkia, joka muistuttaisi hänen teininä 70-luvulla kuuntelemaansa rockia. Polymoon on yhä genrensä kiinnostavinta kärkeä – ehdottomasti myös visuaalisesti – vaikka tuntuukin, että yhtye on vasta matkalla jonnekin. Se kaikki tekee Polymoonista helpommin lähestyttävän ja sävellyksistä paremmin hahmottuvia, mikä on varmasti oikea peliliike, kun Saksan-diilin myötä on epäilemättä pyrkimys laajentaa yleisöä. Pyrkimyksessään SaintPolis myös onnistuu kiitettävästi. Sydämelliset iskelmäpastissit eivät ole parodioita, vaan rima on selvästi huumoripoppia korkeammalla, autenttisemmissa arjen iloissa. Laulusolisti Mane Tukian ja kitaristi Tatti Toijosen vetämä seitsenmiehinen bändi pysyy uskollisena rhythm & blues -juurilleen. Odotuksen marinoima Tulppa auki! kuulostaa huolettoman ja lämminhenkisen tutulta, mutta silti yllättävän tuoreelta. Ihan osuvaa, sillä debyytin upottavat shoegazing-äänimyrskyt ovat osittain väistyneet jäsennellymmän äänikuvan ja lisääntyneen dynamiikan tieltä. Perille ehtii onneksi myöhemminkin. Lähes 35 vuotta perustamisensa jälkeen yhdeksännen albumin julkaissut yhtye on yhä voimissaan. Musiikkinsa perimän voi kuitenkin kuulla juontuvan aina The Byrdsistä saakka, ja 4AM-kappaleen kookkaudessa aistii myös brucespringsteenmäistä vivahdetta. Laulajaksi sopi luontevasti Vain tavoin moottoripyöriä harrastanut Gash. Kun osalla bändin jäsenistä on taustaa ja kokemusta aina viime vuosisadan lopulla vaikuttaneesta kitarapopcombo Cartoon Treestä alkaen ja tuoreempana Lepolan Akka & Kulkutauti -yhtyeestä, niin Gears Of The Heart Changen monipuolista kypsyyttä ei tarvitse ihmetellä. Perusrock-levynä Vaille ominaista kitara-akrobatiaakaan ei Vai/Gashilla kuulla. Muita biisejä popimpana levyn avaavan Lil’ Bit Of Nothin’in jälkeen kitarat iskevät Let The Poor Boy Ridella kuin piraijat. Martin alati huolella artikuloitu ja vetoavasti vibrattu laulutapa on ainoa selvästi yhdistävä tekijä kappalelistalla, jossa kevyen musiikin genre vaihtuu joka välissä toiseen, rockista kantriin, humpasta bluesiin ja euroiskelmästä puhelauluun. The Barefoot Brothersin otteissa on Facesille ja The Rolling Stonesille ominaista loisteliasta laiskuutta, jonka hallitsemista voi pitää taitolajina. Vahvaa melodisuutta huokuvien biisien toteutuksessa SaintPolisin valtteina ovat akustisen ja sähköisen kitaroinnin sävykkyys, maittavat lauluharmoniat ja pianon ja urkujen rooli soinnin silaajana. Yhtye kuvailee tiedotteessa, kuinka ”salamyhkäisyyden verhot on revitty auki”. PERTTI OJALA HHHH Obituary Dying Of Everything Relapse Lähestyessäni tämän arvostelun tekoa otin asiakseni kuunnella ensin muistin virkistykseksi Obituaryn tähänastisen levytetyn tuotannon. K u v a: Sa m p o P y st y n en. MIKKO MERILÄINEN HHH Steve Vai Vai/Gash Favored Nations Vai/Gash äänitettiin kitarasankari Steve Vain ja jo edesmenneen Johnny ”Gash” Sombrotton toimesta vuonna 1991. Ilmeisin muutos on laulussa, joka debyytin meluun hautautuneen kuiskailun sijaan on nyt selkeämmin esillä. Toisaalta se äärimmäisempi ja ehdottomampi Polymoon oli uniikimpi tapaus. Vaikutteissa on menty pari vuosikymmentä taaksepäin, ja melurockin kylkeen on tullut entistä happoisampaa hippiestetiikkaa. Miksi levy istui varastossa yli 30 vuotta käy kuitenkin aika nopeasti ilmi. Juhla tai ei, Martti Servo on tiiviisti yhtä yleisönsä kanssa. Persoonatonta laulajaa isompi ongelma on silti materiaalin heikkous. You Do Move Me’llä Toijonen ja Viljakainen liidättävät The Collectorin loppuhuipennukseensa. Vain kitaransoittoa on aina ilo kuunnella, mutta parhaimmillaankin Vai/Gash tyytyy lähinnä kierrättämään Vain rock-henkisimpiä riffejä, joita kuultiin jo sooloalbumeilla Flex-Able (1984) ja Passion & Warfare (1990) sekä David Lee Rothin Eat ‘Em And Smilella (1986). Toisella albumillaan yhtye on tarkastanut kurssiaan. NUUTTI HEISKALA H Martti Servo ja Napander Tulppa auki! Texicalli Neljännesvuosisadan verran levyillä ja lavoilla hämmästyttänyt ja hurmannut Martti Servo viihdeorkestereineen on pitänyt pitkäsoittojensa julkaisussa viiden vuoden luppotauon. The Collectorin soivana ytimenä ovat Tatti Toijosen ja Vilunki Viljakaisen purevana muriseva kitarointi. Nikin slidevierailu värittää New Heavyä, ja Edge Of The World kokoaa levyn yhteen The Barefoot Brothersin parhaat puolet. Gears Of The Heart Change ei peittele sitä, että tekijänsä ovat Wilconsa, The Jayhawksinsa ja Tom Pettynsä kuunnelleet. Kahdessa viikossa kirjoitettu ja äänitetty levy on spontaanin sijaan hutaistu ja mielikuvitukseton. Vaikka pinta onkin pitkälti sama – äänekkäänä surisevia ja vellovia kitaroita, kiireettä polveilevia sävellyksiä – niin ydin on selkeästi uudistunut. Eikä muistissani vikaa ollut; huippu, hitokseen korkeakin, saavutettiin 90-luvun puoleen...meillä harvinaista löysyydeksi naamioitua svengiä... Pitkän linjan Vai-faninakin on pakko sanoa, että tämä harrasteprojektimainen levy olisi kannattanut jättää julkaisematta. Lähemmäs pintaa miksattu laulu myös paljastaa ikävästi sekä laulumelodioiden että tavujen rytmityksen omituisen kulmikkuuden. Ehkäpä kukaan muu ei ole osannut hakeutua näin epätodennäköiseen tyylilajien ristivetoon, joka on samalla mystisesti sisäänpäin kääntynyttä ja totaalisen avoimesti ulospäin suuntautunutta. Tukian tulkinta muistuttaa The Pretty Thingsin Phil Mayn karheudesta, ja ryhmän soitossa on meillä harvinaista löysyydeksi naamioitua svengiä. Napanderin hienostunut instrumentaalikin istuu kauniisti kirjoon. Suddenlyn tehokkuus, Youn kevytrummutettu kantrijolkotus ja Little Wooden Boatin astetta rujompi kitarointi ovat vain osa SaintPolisin ensialbumilta ihailtavasti välittyvää genren hallintaa ja sisäistämistä. Gash ei myöskään missään nimessä kuulu samaan kategoriaan muiden Vain kanssa levyttäneiden laulajien, kuten David Lee Rothin, John Lydonin, Devin Townsendin tai David Coverdalen kanssa. The Collector on juuri niin maanläheinen levy kuin odottaa saattoi. PERTTI OJALA HHHH Polymoon Chrysalis Robotor Parin vuoden takainen Caterpillars Of Creation -debyytti nosti Polymoonin kerrasta maan(osan) kiinnostavimpien psykedeliarokkareiden joukkoon. Peer Güntin T. Levyarviot > 56 SOUNDI SaintPolis Gears Of The Heart Change SaintPoliSongs Tampereelta käsin vasta runsaan vuoden toiminut SaintPolis debytoi kokopitkästi varsin vakuuttavasti. Hyvin jalostettu musatyylittely on oikeastaan alusta alkaen karistanut vitsiviihteen leimat vetävien suosikkihittien helminauhassa
Levyarviot > ...albumi on universumin sanelema ja hetkessä kiinni... Se on mestariteos. Viimeistään comeback-vuonna 2005 oli kantava ajatus muuttunutkin jo sellaiseksi tylsyyden ylistykseksi, ettei siinä kannata yrittää roikkua perässä ellei ole ihan paatunut death metal -fanaatikko tai muu ”Florida-mies”. Ne kasvot ovat lempeät ja helposti lähestyttävät, mutta silmissä on paloa ja seikkailullisuutta kuten progessa kuuluukin. Muu albumi ei ihan yllä samalle viivalle, mutta jo nimikkolaululla Vesilinjasta olisi tullut 70-luvulla käsite suomiprogeen. VILLE SORVALI HH K u v a: M at h ia s B lo m. Nimittäin, arkkitehtuurista – tai mistä tahansa kuviteltavissa olevasta asiasta voi tanssia ja myös musisoida. Vesilinja ei siis olekaan vain tribuuttia tribuutin tähden. Barely Aliven alkutahdeilla on vielä sellainen fiilis, että nyt lähtee ennen kuin C-osan ultrakäppäinen Slayerpastissi sementoikin jo tuntemuksen, että koko levyyn ehtii sittenkin mahdollisesti kyllästyä ennen kuin ensimmäinen biisi on edes ohi. Sanoituksiin keskittyvä Katatonia-fani löytää myös enemmän kuin riittävän annoksen tuttua epätoivoista tunnelmaa. Belgialaisen kontrabasistin Joachim Florentin johtaman Designers-trion, jossa rummuissa on australialainen Will Gutherie ja pianossa kuopiolainen Aki Rissanen, debyyttialbumin kappaleet ovat siis saaneet innoituksensa geometriasta ja arkkitehtuurista, erityisesti Filip Dujardinin surrealistisista töistä. Salaisuus piilee melodioissa ja tunnelmissa. Vuosien varrella Katatonian kulmat ovat kuitenkin pyöristyneet ja Sky Void Of Stars onkin ensivaikutelmaltaan aika harmitonta keskitien alternative metalia. Mutta siinä missä englantilaiset ovat viime levyillään tuoneet death-värejä takaisin musiikkiinsa, ottaa Katatonia yhä enemmän etäisyyttä alkuvuosiensa materiaaliin. Sävellyksistä Point Ligne Sur Plan pääsee lähimmäs surrealistisen muotoilun ideaa vaihtuvine tahtilajeineen. Alkutarinasta päästyämme Designersin musiikki osoittautuu melko tavalliseksi, joskin laadukkaaksi (post-) moderniksi pianojazziksi. NUUTTI HEISKALA HHHH väliin mennessä. SAMI NISSINEN HHH Vesilinja Myrskyn keskellä Savusauna/Saunakamari Vesilinja soittaa progerockia Wigwamin, Tabula Rasan ja Tasavallan Presidentin jalanjäljissä. Lisäkuuntelut osoittavat, että ihan vesilinjalla ei tarvitse myrskyn keskellä selvitä ja väkevämpääkin ainetta löytyy sävellyksistä, kun tuttuakin tutumpien urkujen, moogien ja huilujen saa huomata muodostavan ilahduttavan vetreitä kappaleita, joilla on sittenkin oma identiteettinsä. Parikymmentä vuotta sitten bändiä kuunnelleelle välitöntä tarttumapintaa tarjotaan siis todella vähän. Florentin minimalistiset sävellykset toimivat lähinnä aihioina runsaalle, kollektiiviselle improvisaatiolle, jossa etenkin Rissanen loistaa. Jos olisin itse perustanut Obituarysta ammentavan yhtyeen, kuten pariin otteeseen joskus aioinkin, se olisi varmaan kuulostanut tältä. Se, tuovatko kappaleet kuulijalle mieleen tämän, on toissijaista. Jos haluaa ottaa tuntumaa siihen, mitä tämä tarkoittaa, kannattaa kuunnella nimikkokappale. Mehukkaitakin riffejä levyllä toki on, komppiosasto toimii edelleen moitteetta ja John Tardyn tavaramerkkioksennustakin on vielä riittävästi jäljellä miellyttävän kuunteluilmapiirin luomiseksi. Tietämättä taustatarinaa näin tuskin käy, mutta kun tarina on kerran kerrottu, sitä on vaikea pyyhkiä pois mielestä. Jos ajatuksena on osoittaa toiminnan mielettömyys, ei sanonta osu maaliinsa kuin osittain. Katatonian vaihdettua alternative metaliin Tonight’s Decisionilla (1999) ja Last Fair Deal Gone Downilla (2001), bändin musiikki oli niin itsemurhaisen synkkää, että puhtaasta laulusta ja isoista melankolisista melodioistaan huolimatta levyt olivat vielä alkuaikojakin rankempia. AKI NUOPPONEN HHH Katatonia Sky Void Of Stars Napalm Paradise Lostin tavoin 90-luvun alussa death doomina aloittanut Katatonia karisti ensimmäisten levyjensä jälkeen death metal -vaikutteet musiikistaan lähes täysin. Kokonaisuus ei silti oikein mistään huolimatta tempaise mielikuvitustani mukaansa, ei pätkissä eikä varsinkaan turruttavalla 45 minuutin maratonilla. Tai oikeastaan progea niin esikuviensa kintereillä, että aluksi jää epäselväksi, löytyykö albumilta Vesilinja-yhtyettä lainkaan. Kun toipuu siitä, että jotkin yhtyeen käyttämistä elementeistä on kuultu liiankin moneen kertaan ja heittäytyy Myrskyn keskelle -albumin aalloille, Vesilinja paljastaa todelliset kasvonsa. Monotonisuuskaan ei ihan aina tarkoita tylsyyttä, kuten celticfrostmainen laahaus My Will To Live perin onnistuneesti osoittaa. Designers Designers We Jazz Kuuluisan sitaatin mukaan ”musiikista puhuminen on sama kuin tanssisi arkkitehtuurista”. Levyä kannattaa kuitenkin pyörittää useamman kerran, sillä pintapuolisesti aika draamattomat ja vähäeleiset biisit avautuvat hitaasti, osoittautuen kauttaaltaan erinomaisiksi sävellyksiksi. Ihmismieli kun etsii ja muodostaa jatkuvasti yhteyksiä abstraktien ja konkreettisten asioiden välille, vaikka ne eivät liittyisi ”luonnollisesti” toisiinsa
Suoraakin puhetta sentään löytyy. Välillä biisit ovat herkän lohdullisia, jopa kauniita, mutta samalla käsinkosketeltavan ahdistavia. Sanoituksissa ruoditaan ihmiskuntaa, joka ahneudessaan ja piittaamattomuudessaan pilaa elinympäristönsä muttei osaa eikä halua ottaa vastuuta teoistaan. Pohjana toimii vain parista pianosoinnusta koostuva hiljalleen toistuva melodian aihio, jota kuoron mystiset, erittäin vähäeleiset hyräilyt, huilujen tuulenvireet ja rumpujen kuiskailut tukevat. Pöyhiä osoittaa levyllä olevansa varsin sävykäs ja monenlaiseen ilmaisuun kykenevä solisti. Uusi pitkäsoittonsa Seed Of Mankind huokuu epätoivoa, lohduttomuutta, vihaa ja melankoliaa. Ensijulkaisullaan Heikki & Haukat osoittavat kykenevänsä melkein mihin tahansa, mutta yhtyeen oma juttu ei aivan välity tyylillisten kokeilujen hallitessa albumikokonaisuutta. Levy tuntuukin enemmän ajan mittaan kertyneeltä valikoimalta lauluja kuin harkitulta kokonaisuudelta. Sointia väritellään muun muassa Tuomon jousisovituksilla, Pekko Käpin jouhikolla, Miikka Paatelaisen pedalsteelillä, Verneri Pohjolan utuisella trumpettimagialla ja tajuttomalla määrällä erilaisia kielija kosketinsoittimia. Kernaasti kuuntelisin tätä aina pidempään kuin niukin naukin puolen tunnin kestonsa. Se on mukavan jännittävä, mutta kuulijansa epämukavuusalueelle haastava. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Laihonen & Salmi Rauhan ja nautinnon puutarhassa Unseen Axis Tämä tuli täysin puun takaa, vaikka tässä rumpuja ja huiluja soittava Simo Laihonen (Black Motor, Sound & Fury, Sound The Bell, Mikko Innanen) on oman kylän poikia ja yksi suosikkirumpaleistani. Ennen kaikkea huomio kiinnittyy laulusolisti Heikki Pöyhiän tulkintaan. Jo nimellään allekirjoittanutta voimallisesti kutsuva kaksiosainen teos muodostui itselläni joulun ajan hitiksi. Se erottuu höyhenenpehmeästä ympäristöstään coolisti funkyllä mutta avoimella vastarinnallaan, joka on kuin miksaus Riot-kauden Sly Stonea ja Marvin Gayeta ilman falsettia. Erityisesti mieleeni jäi päätöskappale Seppeleen tulkinta, joka toi mieleeni Pave Maijasen. Ja kuten todettua, vaihtelua on sopivasti eikä paikallaan junnaamisen tunne iske missään vaiheessa. Avara, pelkistetyn hienovarainen ja vahvasti meditatiivinen musiikki on äärimmäisen rauhoittava kokemus, jonka soidessa aika tuntuu pysähtyvän. Pianosta ja syntetisaattoreista vastaava Pasi Salmi muistetaan Magyar Possesta, Eleanoora Rosenholmista ja Saijaa Saijaasta. VESA SILTANEN HHHH ...albumi on universumin sanelema ja hetkessä kiinni.... Henkisesti se on tee-se-itse punkia, mutta musiikillisesti psykedeelistä jazzia, joka on kuorrutettu mitä erilaisemmilla sämpleillä ja live-instrumenteilla, kuten sentimentaalisilla puhaltimilla, sekopäisillä syntetisaattorikoukuilla, viettelevillä kitaroilla ja aggressiivisilla rummuilla. Koko hommaa leimaa pettämätön maku, ratkaisemattoman mysteerin tuntu ja syvällinen spirituaalisuus. Odottamattomat sävyt ja abstraktit kappalerakenteet luovat tunnelman, joka on surrealistisen emotionaalinen. Kaaret ovat siis laajoja ja pureksittavaa riittää, vaikkei mistään yltiötaiteellisesta ja -monimutkaisesta teoksesta olekaan kyse. Siellä ne nimittäin ehdottomasti ovat. Raukean texmex-haitarin saattelema borderballadi Hecho en Mexico valottaa tilannetta USA:n etelärajalla realistisesti. Game Changingille kannattaa antaa aikaa, jotta siitä saa kaikki nyanssit ja kerrokset irti. Tuomo & Markus Game Changing Grandpop Kun tässä nyt on eletty koronaa ja sotaa, niin monia levyjä, ei vähiten Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin Game Changingia, tulee väkisinkin peilattua niihin. Suosittelen ehdoitta! JUSSI NIEMI HHHHH Serotonin Syndrome Seed Of Mankind Pelagic Serotonin Syndrome on vaihtoehtoista post-metalia doomilla ja äärimetalliaineksilla maustava rovaniemeläisyhtye, jota levy-yhtiön saatteessa suositellaan esimerkiksi vanhan Katatonian tai Isis-yhtyeen ystäville. Yhtyeen progressiivinen poprock tarjoaa koukkuja ja tarttuvia melodioita seesteisessä paketissa. Niin ja Salmen syntikat! Ykkösosan puolivälissä ne yllättävät täydellisesti hiipimällä hiljalleen pintaan toisteisella, oikeastaan aika industrialistisella kuviolla ja poistumalla saman tien yhtä salaperäisesti kuin ilmestyivätkin. Pöyhiä lienee joillekuille tuttu nimi 2000-luvulla kolme albumia levyttäneen metallikokoonpano Twilightningin riveistä. Villin kekseliäs ja hypnoottinen albumi rakentaa tarinansa kaaren 19 instrumentaalibiisillä, jotka vievät kuulijan matkalle tuntemattomaan, mutta tunnistettavien tunteiden kirjoon. Albumi on universumin sanelema ja hetkessä kiinni, mutta ajaton. Haluan kuulla lisää ja toivon, että seuraava levy on parempi. Kappaleita albumilla on vain viisi, mutta niiden mitat huitelevat keskimäärin kahdeksan minuutin paikkeilla. Lahjakas parivaljakko tosin karttaa suoraa julistusta, useimpia lauluja voi tulkita parista tai jopa useammasta vinkkelistä. Bändin ote ja soundi on rujo ja raskas, mutta vastapainoksi myös melodioiltaan runsas ja pirskahteleva. Dynamiikassa on mukavasti vaihtelua ja äärilaitoja minimalistisesta haikean tunnelman maalailusta raakaan ja raastavaan särökitaramurinaan. JUSSI NIEMI HHHH Sunking Smug AntiSunking on seattlelaisesta kokeellisesta jazz-kokoonpanosta High Pulpista tutun duon Bobby Granfeltin ja Antoine Martelin sivuprojekti, joka on kaaoksenomainen sekoitus Kamasi Washingtonia ja J Dillaa, mutta yhtä lailla Alex G:n sekä Modest Mousen inspiroima. LINDA SÖDERHOLM HHH Heikki & Haukat Lauluja lentämisestä Omakustanne Imatralaisyhtye Heikki & Haukat on tehnyt levyn, jonka keskeiset ansiot ovat kuulokuvan miellyttävyydessä. Jonathan Wilsonin avulla itse tuotetun Game Changingin suola piileekin siinä ristiriidassa, että sen täyteläinen, hellä ja hienovaraisia sävyjä tihkuva ulkoasu kätkee sisälleen dystooppisia pohdintoja akuuteista aiheista. Potkua antaa Marc Ribot’n niukkaeleisen pureva kitarasoolo. Silkkaa lääkettä siis. Sävellykset levyllä ovat vahvoja, mutta punaista lankaa tyylillisesti hajanaiselta levyltä ei tahdo löytyä. Linnut palaa Kesolaan on komeaa, itsetutkiskelevaa progea ja heti sen perään kuultava Lentopäivä karmivaa paikallisradioreggaeta. Vain 60-180 sekunnin mittaiset, pitkälti improvisoimalla syntyneet kappaleet onnistuvat kerronnassaan hyödyntämällä laajaa valikoimaa melodisia ja rytmisiä työkaluja. Eniten särmää omaa toinen suosikkini, Tuomon laulama We’re Not Buying It. Lyhyin raita The Pitiful One kellottaa niukasti yli viisi minuuttia nimibiisin sekä levyn todella komeasti päättävän The Endin venyessä kahdeksaan ja puoleen. Parivaljakkoa avustaa vain Eeva Poijärven, Saija Santavirran ja Roope Vienonheimon kuoro. Miitri Aaltosen tuottama levy kuulostaa ilmavalta ja varsin hiotulta. Ne tekevät musiikista hämmentävää ja epäselvää, ajoittain jopa kakofonista tai riitasointuista. Tosi asiassa näistäkin biiseistä valtaosa on tehty jo ennen koronaa, vaan kummasti ne silti istuvat juuri tähän hetkeen
Vuoret Huomenna rauha ehkä Rolling Tampereelta käsin operoiva, pitkän linjan indiemuusikoiden perustama Vuoret sai rutkasti kehuja Portti-esikoisellaan (2018). Tampereelta sellaisia löytyy vaikkapa Pispalasta ja Onkiniemestä. Tilaa kyllä olisi suuremmallekin määrälle tekijöitä, joilla on musiikissaan selkeä maailmankuva ja halu käsitellä suuria kysymyksiä. Millaisia prosesseja levyjen välillä on käyty läpi. – Meidän oli tarkoitus väistää klisee, että kitaraindiebändi tekee toisesta levystään elektronisemman, teemallisen kokonaisuuden, mutta epäonnistuimme surkeasti. Yritämme välttää perinteisiä rockmytologisia asioita, mutta vanhat studiot ovat ihania ja innoittavia. Lopputuloksena on ryhdikäs albumi, jossa on ison teoksen tuntua. Huomenna rauha ehkä on kolmen vartin mittaisena edeltäjäänsä selvästi lyhyempi, mutta silti teosmaisempi. Kadottamatta ominta omaansa on kitaristi-biisintekijä Ville Aalto luotsannut joukkonsa laatimaan edellistä kiteytyneemmän albumikokonaisuuden, jonka uusia piirteitä ovat isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä rohkeasti maalailevat tekstit ja kitaraindien laventaminen muun muassa elektronisten soundien suuntaan. Mikä on Vuoret-yhtyeen lempipaikka Suomessa. Ei tämä erinomaiselle debyytille ainakaan häviä. Nimestä voikin päätellä, että Aaltoa ovat mietityttäneet ihmiskunnan kohtalonkysymykset sodan, turbulenssin ja luontokadon aikoina. Pettyä ei tarvitse. Huomenna rauha ehkä -levyn myötä asemoidutte suomalaisen indien mittapuulla poikkeuksellisen selvästi yhteiskunnalliseksi bändiksi. Ytimeltään Vuoret on edelleen yhtye, joka rakentaa kitaroilla, bassolla ja rummuilla ihanan äänivallin. Koetteko, että tällaisesta on ollut pulaa, ottaen huomioon, miten dramaattisia aikoja tässä eletään. Esimerkiksi Oranssi Pazuzu, Ydinperhe ja Kohti Tuhoa ovat olleet meille tosi inspiroivia yhtyeitä, vaikka musiikillisesti olemme eri maailmassa. Rönsyilevä levy sivusi uutta shoegaze-aaltoa, mutta rikkoi genrekahleet ja esitteli kaiken kaikkiaan varsin persoonallisen vision suomenkieliselle vaihtoehtorockille. Singlenäkin julkaistu Vastentahtoinen kansallislaulu on levyn selviä täkyraitoja. 60 SOUNDI Levyarviot > ...musiikin kantava voima on 70-luvun progessa... – Valtavirta on täynnä turvallista koko perheen musiikkia, mutta marginaalista onneksi löytyy tekijöitä, joilla on yhteiskunnallista näkemystä. Mitä musiikkiin tulee, Huomenna rauha ehkän uusia suuntauksia ei kannata painottaa liikaa. 90-lukua voisi veikata muusikoiden rakkaimmaksi rock-vuosikymmeneksi, ja Teemu Innon lakonisuudessaankin jotenkin palava laulutapa ankkuroi biisit sen aikakauden indie-estetiikkaan. Edesmennyt Rantatien treenikämppämme on Vuorten kaikkien aikojen lempipaikka. Aallon sanoittajanote on enemmän kyselevä kuin julistava, mutta hän osaa sanoa asiansa silti suoraan, metaforaleikkiä tämä ei ole. – Lempipaikkojamme ovat sellaiset, joissa kaupunkiluonto kohtaa rakennetut ympäristöt, hallitun urbaanin kesannoinnin ja alakulttuurisen toiminnan. NIKO PELTONEN HHHH Soundin kysymyksiin vastasi Vuoret-yhtyeen puolesta Ville Aalto. Toiveet, pelot, raivo ja rakkaudellisuus sotkeutuvat manifestiksi, joka on monisäikeinen siinä kuin maailmakin. Kakkosalbumia on odotettu pitkään ja hartaasti. Uutta levyänne on saatu odottaa aika pitkään, ja siihen nähden kokonaisuus on varsin mutkaton, joskin mietityn oloinen. Vuoret ei kuitenkaan lusmuile hartiat lysyssä, vaan käyttää jatkuvasti ja varsinkin levyn loppua kohti ärhäkkää mahtipontisuutta perushyveenään. TEKSTI: NIKO PELTONEN K u v a: Sa m i N ie m in en. Äänittäminen alkoi puolivahingossa Teemun autotallissa kesällä 2020, ja pidimme pari sessiota Tampereen JJ-studiolla saadaksemme ison tilan ja analoginauhan sointia levylle
No Thank You on edeltäjänsä tavoin konseptialbumi, ja vaikka se onkin monumentaalinen, niin huomattavasti edeltäjäänsä hillitympi kokonaisuus, jolla kuitenkin vaihtelevat taas tuttuun tapaan soul, funk, gospel ja elektroninen musiikki. Neljä Ruusua olisi voinut juhlia nelikymppisiään sulavamminkin. Kari Peitsamolle silmää vinkkaava Katujen Äänet ei saa lopettaa ansaitsee jo periaatteesta tulla ikuistetuksi äänilevylle. Kokonaisuuden kruunaa jälleen Little Simzin lyyrinen nerous, kun hän avautuu musabisneksen sekä mielenterveytensä mutkista ja sukupolvien traumoista sellaisella emotionaalisella syvyydellä, josta moni voisi ottaa opikseen. Menoa selittää se, että jo ennestään useissa bändeissä (Draken, Spidergawd, Krokofant, Soft Ffog, Megalodon Collective) soittavat jätkät ovat kaikki Trondheimin jazz-konservatorion kasvatteja. JARI MÄKELÄ HHH Neljä Ruusua 40 Sony 29 minuutin ja yhdeksän kappaleen verran moderneja versioita vanhoista hiteistä. SOUNDI 61 nen yhtälö ei vain voi olla uusi Vauhti kiihtyy -striimipommi. Vaihtoehto-R&B:tä on maustettu indierock-vaikutteilla ja sävelkuluilla, jotka muistuttavat milloin mitäkin kasarihittiä. Tämä keitos on varsin erikoisen kuuloinen ja sinällään kiinnostava. ARTTURI SIROMAA HHHH James Yorkston, Nina Persson And The Second Hand Orchestra The Great White Sea Eagle Domino Skotlantilaisen laulajalauluntekijä ja kirjailija James Yorkstonin varsinaisena tarkoituksena ei ollut tehdä jatko-osaa kiitetylle The Wide, Wide River -albumilleen (2021). Kalevalainen mytologia on hallussa. Niiden ylinopeuskiemuroissa on sentään hiukan tolkkua, jäsentyneempää melodisuutta ja vinkeitä vanhakantaisia urkusooloja. Vokalisti Pekuri vaikuttaa laulavan taitojensa ylärajalla, joka luo onnistuneen roson varsin ammattitaitoiseen bändiin nähden. Se saattaa olla kokoelma ylijäämäkappaleita tai jonkinlainen epilogi taiteilijan aiemmalle, täydellisyyttä hiponeelle vuoden 2021 Sometimes I Might Be Introvert -albumille, joka oli täynnä majesteettisia orkestraatioita ja massiivisia soundeja, joiden säestämänä Simz räppäsi sala-ampujan tarkkuudella. En tiedä, halusiko Neljä Ruusua osoittaa näillä versioilla, että heidän omat kappaleensa ovat ajattomia tai ainakin yhä relevantteja, mutta viime vuonna julkaistu hyvä 1000X-albumi täytti tuon tehtävän paljon paremmin. Mysteerikollektiivi Saultista tuttu tuottaja on varsinainen äänitaikuri, joka taitaa kaikki soundit: afrikkalaiset rumpurytmit, marssibändit, gospelkuorot, rullaavat breakbeatit, jylläävän funkin kuin sielukkaan soulinkin. Yorkston ja Persson laulavat kautta levyn sympaattisen intiimisti, ja The Second Hand Orchestra luo biiseille moni-ilmeisiä ja perinteistä instrumentaatiotaan kunnioittaen tunkeilemattoman luonnonmukaisia kehyksiä. Viimaa on Velvet Negroni Bulli 4AD Jeremy Nutzmanin eli Velvet Negronin toinen albumi on eittämättä ainutkertaisen kuuloinen levy. 40 on kuin Vain elämää -kokoelma, paitsi että näillä versioilla ei ole taustatarinoita tv-ohjelmasta. He selvästikin elävät vielä ”enemmän on tosiaan enemmän” -vaihetta, mutta eiköhän se taitu luonnollisen kypsymisen myötä. Free Willia leimaavat äärinopeat koukeroiset breikit ja armoton livemäinen atakki soitossa. Kaikki pienet Kingston Wall -referenssit saavat varmistuksen viimeistään levyn päättävän Lemminkäisen temppeli -eepoksen kohdalla. Ei näitä suomalaisen poprockin ikivihreitä voi kovin helposti tärvellä, mutta kokoelman ongelma on ennemmin täysi tyhjänpäiväisyys. Uudet versiot eivät anna mitään syytä kuunnella niitä alkuperäisien versioiden sijaan. Uudella albumilla UK-räpin kuningatar palaa lähtöruutuun ja lisää äänensä niiden brittiartistien kuoroon, jotka vastustavat status quoa. Akustisista biiseistä on puolet jo Ongelman aiemmin levyttämiä, eikä soolo-Miettinen anna niille lisäarvoa, pikemminkin päinvastoin. Parhaiten Jaga Jazzist -rumpali/ elokuvasäveltäjä Martin Horntvethin tuottamalla albumilla toimivat Lessonsin ohella kaksi viimeistä raitaa Divine ja When You Call. Oishan se kivaa loppuu vähän lyhyeen, mutta mukava melodia kuulostaa vähän Woudelta. Toivoton romantikko on kaksijakoinen albumi: vuosina 2019–2020 taltioiduista esityksistä kymmenen on Jukka Nissisen äänittämiä akustisia biisinpoikasia kitara ja mies -pohjalta; viisi kappaletta on toteutettu bändikokoonpanolla. Se naulataan todella tyydyttävällä tavalla. Bulli on jännittävän kuuloinen, mutta ei onnistunut albumi. Uudet biisit ovat sympaattisen aseistariisuvia: Buddy Hollylle kunniaa tekevä Lento historiaan voisi soida The Clash -tyyppisenä rock’n’roll -kipaleena. Suurimman huomion varastavat bändikappaleet, joista Oo mun kaa ja nimibiisi ovat rullaavia ramopunkbiisejä, Ränttätänttämies ja Tuntuu kuin soittaisin Mötley Crüessa suomirokkeja, jollaisia Tehosekoitin tai Joni Ekman ovat joskus rustailleet vasemmalla kädellä. Musiikin kantava voima on 70-luvun progessa. Voin kuvitella keikkojen olevan aika hurmoksellisia. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Little Simz No Thank You Forever Living Originals/AWAL Little Simz on saanut tarpeekseen. kuuteen toisiinsa sulautuvaan osaan jaettu matka, joka vaatii kuuntelua alusta loppuun tullakseen ymmärretyksi. Vanhaa progea ja esimerkiksi jälkipään Return To Foreveria diggaaville Wizrd kuitenkin luultavasti kolisee lujaa. Vuonna 2019 julkaistu debyytti Neon Brown oli melko rauhallista ja mukavaa menoa, kun uutuuslevy Bulli on kimpoileva, hermostunut ja varsin kaoottinen. Albumi koostuu läjästä raitoja, jotka ovat katkelmanomaisia, kuin hahmotelmia sille, mitä voisi olla. Neljän Baritonin uusi Popmuseo on ihan kiva versio ja Pihlajan Missä vaan seisoo omilla jaloillaan. Tämä jonkinlainen yllätysalbumi tippui kaikessa hiljaisuudessa viime joulukuussa. Mukana ovat Portion Boys, Pihlaja, Jyrki 69, Lukas Leon, Ahti, Neumann, Aste, Niinja ja Bambi L. Kummallinen soundi kannattaa kuitenkin ottaa tarkasteluun, mikäli taidepopin ja R&B:n leikkauskohta vetää puoleensa. Kokonaisuus on sekavuudestaan huolimatta melko helppoa kuunneltavaa, mutta kappaleet eivät jää mielen perukoille kummittelemaan. Progeteemaa tukevat korkealentoiset sanoitukset raskaan sarjan viheltäjistä ja kuinka elämä ohjaa kengänpohjaa. Melodista mutta erittäin energistä menoa korostavat näpsäkät lauluharmoniat. Vaihtoehtoisesti niillä on yritetty toistaa viime aikojen menestyskaavaa, jossa otetaan vanha hitti, sitä versioi uusi bändi ja se vanhakin esittäjä feattaa näön vuoksi mukana, mutta jokainen tällai...nusiikin kantava voima on 70-luvun progessa... Tuotanto on jälleen Simzin lapsuudenystävän Inflon käsialaa. Ylipäätään tunnelma on koko albumilla hyvin valoisa. PERTTI OJALA HHHH. Albumi valmistui sikälikin edeltäjänsä tavoin, että The Second Hand Orchestra kuuli laulut ensi kertaa vasta studiossa ja biisien sovitukset tehtiin siltä istumalta. Vaikka tämä kaikki dekadenttius herättää mielenkiintoni, ei Bulli kuitenkaan ole erityisen kiinnostava levy, kun sitä kuuntelee. Uusvanha tuotanto tukee musiikkia hienosti. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Ville Miettinen Toivoton romantikko Humu / Hillotehdas / Asbestilevyt Uusromanttisen punkaallon jälkimainingeissa toimineen kuopiolaisen Ongelman kitaristi ja biisintekijä Ville Miettinen debytoi sooloartistina. Vai ohjaako elämää sittenkin kengänpohja. JUSSI NIEMI HHH Getšemane Viimaa Svart Tamperelaisen progerock-yhtye Getšemanen levy on mitä mainiointa jatkumoa suomalaisen progressiivisen musiikin pitkälle perinteelle. Wigwamit ja King Crimsonit kuuluvat. Rumpujen ghost notet, saksofonin dynamiikka ja kitarasoolojen erottuvat jazz-sävyt nostavat levyn erinomaiselle tasolle. Joka tapauksessa bändiä kannattaa pitää tulevaisuudessa silmällä. Ei kappaleissa mitään vikaa ole, mutta jotain niistä jää nyt uupumaan. Tulokseksi saatiin omintakeista kamarifolkia, jossa voi kuulla niin skotlantilaisen kansanmusiikin kuin folkjazz-fuusionkin elementtejä ja The Heavy Lyric Policen saksofonin kohdalla jopa varsin vapaita otteita. Jatkossa mennään reippaasti enemmän 70-luvun progen ja jazz-rockin puolelle. Jossain kuuluu vähän Peter Gabrielia, toisaalla Cyndi Lauperia. AKI NUOPPONEN H Wizrd Seasons Karisma Avausraita Lessons norjalaiskvartetin debyyttialbumilla Seasons on kuin varhaiskauden Grateful Deadia progeimmillaan. Nutzmanin kappaleita tämä keskeneräisyys ei varsinaisesti pue. Karl-Jonas Winqvistin johtaman ruotsalaisen The Second Hand Orchestran kanssa tehtyä levyä seuraava The Great White Sea Eagle syntyi samoin eväin lukuun ottamatta nyt toiseksi laulajaksi mukaan otettua The Cardigansin Nina Perssonia. Tarpeekseen systeemistä, patriarkaatista, musiikkiteollisuuden mädännäisyydestä ja levy-yhtiöiden venkoilusta. Parhautta levyllä ovat dynamiikan ja tyylin muutokset, kuten vaihdos bluesiin Raskaan sarjan viheltäjä -kappaleessa. The Great White Sea Eaglen perusteella James Yorkstonia uskaltaa paikoittaisesta huumorintajustaan huolimatta pitää John Martynin ja Nick Draken kaltaisten lauluntekijöiden sukulaissieluina. Toisin kävi. Tällainen turbopaahto kävisi varmaan jo hermoilleni, jos riehakas soittamisen ilo ei olisi niin käsinkosketeltavaa
JARI MÄKELÄ HHHH K u v a: M at ti -J u h an a Ik o n en. Isoin ylläri koittaa lopuksi mainion Pogues-henkisen juomalaulun Samaan stobeen muodossa palauttaen hymyn naamalle. SOS-signaalein starttaava albumi pursuaa jälleen ideoita ja persoonallisuutta genren uudistajalta, jota ei ole turhaan kutsuttu 2000-luvun Erykah Baduksi, vaikka SZA:n yksilöllinen tyyli niin laulajana kuin kirjoittajanakin Mansion Second Death Omakustanne Kitaristi Jaakobin (Jarkko Pietarinen) ja seremoniamestari Alma Kartanon (Anniina Saksa) kristillisvaikutteista kartanolaisuutta liputtava kulttiyhtye ei ole julkaissut urallaan heikkoa äänitettä. Korkkivika jatkaa toisella Tunti aamuun -pitkäsoitolla ajelehtimista ahdistavasta tilanteesta toiseen. Erityisesti loppupuoliskoa hallitseva Mulkku edustaa sitä intohimoa, mitä henkilökohtaiset aiheet tuovat musiikkiin. Jos lempibiisiä kysytään, In The Court Of Sorrowless on vahva kandidaatti. Bändi on löytänyt eittämättä faninsa, jotka jaksavat kuunnella albumin ralleja loputtomiin. Kitarat kutovat makeita kuvioita ja erinomainen rumpali pitää homman kasassa. Tämä iäisyys on täytynyt odottaa amerikkalaisen laulajan ja lauluntekijän SZA:n kakkosalbumia, joka seuraa R&B-artistin menestysdebyyttiä Ctrl. Sanoituksissa se tavallinen maailmanlopun meininki kuitenkin jatkuu, aina poppari Blümchenin vierailun koristelemaan Roxette-coveriin asti. Näinä kertakäyttökulttuurin hulluina päivinä moista asennetta on pakko kunnioittaa. Moitteettoman soitannon sekaan on heitelty koukuttavia tiluliluja ja melodioita. ”Minkä nuorena oppii se vanhana sut tappaa” tylytetään kappaleessa Tyhjien tölkkien varjot. Eka suunniteltu pitkäsoitto jäi pahan karman takia julkaisematta, mutta osa materiaalista inkarnoitui The Mansion Congregation Hymns Vol. MAPE OLLILA HHH Saa kiljua Voitko olla hiljaa. Riimeissä on yllin kyllin kyynisyyttä sekä pikimustaa huumoria. Vaikka levyn kuuntelu on suht vaivatonta, se ei anna oikeastaan mitään uutta. herättää janoa, joka saa vaatimaan lisää. Mansionin maailma tempaa mukaansa kiirastuleen ja jää tajuntaan jäytämään niin kuin Ari Asterin elokuvat. Solistin karu ja pakotetun kuuloinen lauluäänikin natsaa tyyliin. ISLA MÄKINEN HHH Zahir Seems Normal Yes But En muista aiemmin eestiläistä musaa kuunnelleeni, mutta parempi myöhään. Koskapa goottirock ei anna juurikaan tilaa soitannolliselle briljeeraamiselle, Lord Of The Lostissa eniten aina loistaa karismaa joka solullaan tihkuva solisti Chris Harms. Jess And The Ancient Ones -kitaristi Tommi Hoffrénin maukasta kitarasooloa päätösraidalla You Are Suspicious ei ole hehkutettu turhan takia. Ja tämä on ikävä kyllä poikkeuksellista punkskenessä. Samaan aikaan se tuo mukaan näkökulman, johon jokainen nuori nainen voi samaistua. Sekoitin mikseristä kokeeksi huonekaikua mukaan, ensin vähän ja sitten paljon. Se kuitenkin sopii bändille. Zahirin metelöinti, pörinä ja raastavuus saivat ammekaiun lisäämisestä valtaisaa ulottuvuutta ja sitä kautta arvioon kenties yhden tähden lisää. Musiikista tulee soiton puolesta hyvällä tavalla mieleen varhainen Sonic Youth sekä huutolaulun osalta kotoinen Psychoplasma. Yhtyeen kappaleet ovat näkyneet jo useilla soittolistoilla, joten voisi sanoa, että odotukset levyn suhteen olivat korkealla. Kyseessä ei siis ole plagiointi tai pastissi, vaan hyvää kirskuvaa hälymusiikkia, jossa laulu on pakollinen mauste. Hain jonkin aikaa tulokulmaa levyyn, kunnes älysin kuunnella kappaleita treenikämppämme PA-kamoista raastavan kovalla. Entistä hitaampina ja raskaampina vellovat kitarariffit ja synamatot rakentavat lyyrikko Mikaelin tekstejä pirullisen viettelevästi messuavan Alman ympärille jylhän soonisen katedraalin, jonka äänittämisestä ja miksaamisesta vastaa aiempien levyjen tapaan Joona Lukala. Aina kun tahti alkaa kiihtyä, on pian vuorossa kappale, joka jättää nälkäiseksi. Itselle kurjuutta ylistävä junttipunkmeininki tuottaa laskuhumalan jo puolessa välissä. Tosin jää fiilis, että levyn biisit eivät pääse täyteen potentiaaliinsa ilman liveesiintymistä, jota jääkin innolla odottamaan. Jo doomisti rokannut esikois-ep We Shall Live (2013) teki kovan vaikutuksen. Vaikka bändin taustalla on rakkaus ja kiinnostus vanhaan kunnon punk rockiin, on meno suhteellisen kevyttä. Hyvä musiikki pitää mielen pinnalla. Voitko olla hiljaa. Levyarviot > 62 SOUNDI ...tempaa mukaansa kiirastuleen ja jää tajuntaan jäytämään... Näin taaskin. Nykykokoonpanoon kuuluu kaksi miestä ja kaksi naista. Zahir-yhtye on perustettu Virossa jo vuonna 1993. Korkkivika Tunti aamuun Roku ”Mä joka päivä töitä teen / joka ainoa aamu seitsemäksi meen…” Duuni=antabus -biisin tuttu sulosointinen intro vaihtuu suvereenisti vinettopunkeroon. Second Death on nimellinen jatko-osa viralliselle debyyttialbumille First Death Of The Lutheran (2018). Avausraita Kiljupunkkarit ei juuri sytytä, mutta jo sitä seuraava nimikkokappale tarjoilee laulaja Tiina Vaattovaaran parhaita ääninäytteitä. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH SZA SOS Top Dawg Entertainment/RCA Viisi vuotta musiikissa tuntuu ikuisuudelta. 1 -jytäseiskan (2014) ja kahden tunnelmallisemman 12” ep:n (2014 ja 2015) muodossa. Bändille leimalliset mahtiballaditkin on hetkeksi hylätty ja joka biisissä on tanssibiitti, vaikkakin musiikki on pikemminkin melodisemman päädyn raskasta EBM:ää kuin sen ihmeemmin jalan alle menevää diskoa. Sanoitusten aiheet pysyvät pääasiassa pinnallisina, mutta poikkeuksiakin on. Jos ymmärsin oikein, niin bändissä on kolme kitaristia eikä lainkaan basistia. Kasiolove Oululaisen nelikon esikoisalbumi on jokseenkin mielenkiintoinen tapaus. Zahir soittaa melurockia. VIRPI PÄIVINEN HHH Lord Of The Lost Blood & Glitter Napalm Saksalainen dark metal -yhtye Lord Of The Lost ei välitä markkinointisykleistä, soittolistaplaseerauksista ja muusta pitkitetystä pöhinästä, vaan julkaisi uuden levynsä ilman ennakkosinkkuja ja muuta tiedotusrumbaa. Vilpitön One Last Song kiteyttääkin sitten kerralla kaiken, miksi Lord Of The Lost on niin hieno bändi. Päivätyö on tietenkin perseestä ja pomot mulkkuja. Psychocandy sentään! Zahirin äänite ei ole imuroinnin taustamusaa, vaan raaka veto suoraan syvään päähän. Levylle lämpenemiseen menee hetki. – yhteiskuntakelpoinen elämä on roku-punkkarin pahin uhkakuva. Yhtye rypee yleensä synkmetallissa tavallisissa ahdistavissa uskonkysymyksissä, mutta soundeiltaan sähköisemmällä Blood & Glitterillä bändi konkretisoi rakkautensa 70-luvun diskoestetiikkaan sekä 80-luvun uusromantiikkaan, futupoppiin ja muuhun sen ajan syntsamusaan. Lyriikoista ei saa selvää, vaikka levynkannesta lunttaisi. Jatkuva mehukatin ryystäminen ja pillereiden nieleminen ruokkivat sosiaalisia pelkoja, mutta so what
HANNU LINKOLA HHHH sen eläväiset kompit kutovat kollaasit kasaan. Levyn äänimaisema on suuri ja mahtava, kuten kappaleet edellyttävät. 23 kappaleen jättiläisalbumi on monipuolinen tyylien sulatusuuni, jossa innovatiivinen taiteilija edelleen uudistaa genreä ennakkoluulottomasti miksaamalla moderniin R&B:hensä indie rockia, alternativea, träppiä, räppiä, grungea, folkia, elektronista tanssimusiikkia ja jopa country-kaikuja sekä muuta Amerikan valtavirtaa. Lisäksi uudella laulajalla Bruno Proveschilla on oikein miellyttävä, sopivasti teatraalinen ääni, jota mies myös käyttää hyvin tyylitajuisesti. Baku’s Revengen kuuntelemisen jälkeen päällimmäisenä mielessä on vain kysymys: miten 24 minuutin mittainen albumi voi tuntua näin pitkältä. Esikuvien ja edeltäjien opit on imetty ja sisäistetty hyvinkin tarkkaan eikä bändi yritä haastaa tai rikkoa hyväksi havaittuja perinteitä ja kaavoja. Oppikirjamainen ote kampittaa pahan kerran levyn tunnelmaa. Complete Mountain Almanac on 12 osaan jaettu kuvaus Dessnerin syöpäsairauden kirvoittamasta tarpeesta ymmärtää mielen, kehon ja ekosysteemien välisiä yhteyksiä. Mutta lopputulos ei myöskään tarjoa suuria yllätyksiä ja maata järisyttäviä tuntemuksia. Eikä siinä ole mitään väärää, varsinkin kun hommat on hoidettu näin taiten. Taitoa porukalta kuitenkin löytyy niin soittokuin sävellyspuolelta. Ainoat levyn kappaleista, jotka todella jäävät mieleen ovat Misfits ja Feel Something, joista jälkimmäisenkin pelastaa vain Mayday Paraden laulaja Derek Sandersin vierailu. Aivan valtoimenaan laulut eivät kuitenkaan virtaa. SOS on taiteilijan sisäinen monologi, jolla hän haastaa itsensä sekä muusikkona että persoonana. Kun rajoja rikotaan estoitta, tulokseksi saadaan kutkuttavaa kuplintaa. LINDA SÖDERHOLM HHH Silver Bullet Shadowfall Reaper Entertainment Ei tarvitse kuin ottaa nopea vilkaisu kotimaisen Silver Bulletin kolmannen levyn kanteen ja biisien nimiin (kuten Creatures Of The Night, Soul Reaver, Nighthunter, Dusk Of Dawn), niin tietää jo melko hyvin, mitä on luvassa. Kaiken lisäksi kokonaisuuden pintasilaus kuulostaa välillä jopa liian tarkalta ja siloitellulta, mikä kääntyy bändiä itseään vastaan varsinkin silloin, kun sinfoniametalli laskee esirippuaan ja Abba-melodioiden sävyttämä popmetalli kohoaa pintaan. Kappaleet tarrautuvat toisiinsa kuin ilmastonmuutoksen runtelemat kuukaudet, mutta niiden välinen lataus pysyy maltillisena. Albumin hukassa olevaa luonnetta alleviivaavat kaksi turhanpäiväistä uhoa puhkuvaa skittiä. Se sopeuttaa sydänveren vuoripurojen rytmiin. Machine Gun Kellyn musiikista voi olla montaa mieltä, mutta vuoden 2020 Tickets To My Downfallin suosio on varmasti tuonut paljon uutta verta genreen, joka ei ole suostunut kuolemaan radiohiljaisuudesta huolimatta. Eheyden estetiikka saa levyllä syvällisen muodon. Legendaarisen punk-levy-yhtiö Epitaphin julkaisemalla Baku’s Revengella tuotanto ja soundit ovat aikansa mukaiset, mutta se kuuluisa jokin jää uupumaan. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Magnolia Park Baku’s Revenge Epitaph Pitkän linjan pop punk -fanina on ollut ilahduttavaa nähdä, kuinka genre on saanut uutta virtaa kolmen viime vuoden aikana. Max Zengerin bassoklarinetti ja Tuomo Dahlblomin kitara seikkailevat uskaliaalla tavalla kimuranteissa sävellyksissä. SOUNDI 63 ...tempaa mukaansa kiirastuleen ja jää tajuntaan jäytämään... Kyllä, jylhää, eeppistä ja melodista voimametalliahan tämä on. Tekniikka on ylivertainen ja mistä tahansa hän laulaakin, hänen äänensä vaatii aina päähuomion. VESA SILTANEN HHH Kadi Vija Key Project Extended Powerspots Flame Jazz Suomalais-virolaisen laulajan ja säveltäjän Kadi Vijan persoonallinen Key Project syntyi taiteilijan Sibelius-Akatemian maisterikonsertin tarpeisiin vuonna 2018. Pätevä genressään, muttei tuo uusia tuulahduksia. Rebekka Karijord ja Jessica Dessner tuntuvat tavoittelevan levyllään jotakin samaa. Tämä kuuluu eräänlaisena vakavamielisyytenä, aivan kuin bändi ei uskaltaisi hymyillä ja päästää itseään irti. Toukokuussa 2020 julkaistu ryhmän erinomainen esikoisalbumi Roaming In The Contemporary Society To Make Peace With It näytti, kuinka herkullista jazzin eri tasoilla vierailu voi olla. Lähes jokainen Magnolia Parkin melodia ja koukku tuntuvat siltä, että ne on tullut kuultua kymmenen kertaa aiemmin, mutta paremmin tehtyinä. Vielä kun se löytäisi soittamisen ilon ja rentouden, yhtye olisi kokonaan toisella tasolla. on varsin tunnistettava. Albumi ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton. Musiikki välittää niin tekstien emotionaalisen haurauden kuin lohtua tuovan transsendenssinkin. Mikä olennaista, mielikuvitus saa liitää vapaasti tripin mättäillä. Yhtyeen tuorein kiekko kulkee turvallista jatkumoa, eli melodioita ja mahtipontisuutta piisaa. Korkealta ja kovaa kiljutaan vain harvoin ja harkiten biisin niin vaatiessa, ei siksi, että se nyt kuuluu power metalissa asiaan. Karijordin tunnerikas ääni ja mietteliäs sävellystyö tukevat Dessnerin ajatuksia upeasti. Floridalainen Magnolia Park sekoittelee pop punkiinsa vaikutteita hiphopista ja metalcoresta. Albumin todellinen vahvuus on kuitenkin SZA:n lyriikoissa. Teemallisesti tehdään matkaa haavoittuvaan henkiseen alastomuuteen. Ilmaisun keskiössä vaeltaa Kadi Vijan taipuisa sanaton laulu, mutta myös tiivis instrumentaatio kerää huomiota. Tekstit ovat syvällisen intiimejä ja raivorehellisiä nuoren naisen pohdintoja henkilökohtaisesta universaaliin. MIRKO SIIKALUOMA H K u v a: O lo f G ri n d. Hellästi modernisoitujen kamarifolk-pohjien kannattelemat mietelmät paisuvat albumimitassa henkeviksi tuulenpyörteiksi, jotka sekä ahavoittavat ihoa että rauhoittavat mieltä. Summa summarum: kuulijakuntaa varmasti löytyy ja biisit soivat epäilemättä eritoten keikalla komeasti, mutta silti Shadowfall jättää suuhun lähinnä hyvin tehdyn kierrätyksen maun. Dessnerin veljien, Aaronin ja Brycen (The National), kanssa aseteltu tuotanto pikemminkin loitontaa kerronnan unenkaltaiseksi tilaksi, jossa äänet kaartelevat maisemien ja tuntemusten yllä pehmentäen sanojen raadollisinta todellisuutta. Kadi Vija Key Projectin toinen pitkäsoitto Extended Powerspots on kekseliäs kokonaisuus, joka sukeltaa epäröimättä svengin avantgardistisin elementein marinoiduille tasoille. Dark Sarah pystyy miinuksista huolimatta kuulostamaan asialliselta ryhmältä. Dark Sarah ei aluksi vaikuta tyylillisesti erityisen ainutlaatuiselta, vaikka kappalemateriaali osoittautuu kohtuullisen monipuoliseksi. Laulaja Heidi Parviainen opetteli tyylisuunnan perusteet Amberian Dawnin riveissä, ja hänestä kuoriutui jo vuosia sitten huikea tulkitsija. Extended Powerspots suunnistaa eteerisyydestä kulmikkuuteen, mikä tekee äänitteestä monipuolisen. JUHA SEITZ HHHH Dark Sarah Attack Of Orym Riena Dark Sarahin elokuvametalliksi kutsuttu tyylisuunta menee sen verran päällekkäin sinfoniaja power metalin kanssa, ettei elokuvallisuutta voi liittää bändiin oikeastaan muuten kuin yhtyeen levyjen teemallisuuksien kautta. Tuomas TimoComplete Mountain Almanac Complete Mountain Almanac Bella Union Filosofi Aldo Leopold tarkasteli klassikkoteoksessaan A Sand County Almanac (1949) ihmisen ja ympäristön suhdetta sulautumalla osaksi preerian vuodenkiertoa
Hetkinen... Yhdentoista biisin mittainen kokonaisuus toimii komeasti. Olin hotellilla aamupalalla, ja satuin vilkaisemaan Facebookia. Yhtyeen edellinen levy Living The Dream (2018) niitti runsaasti kehuja, mutta Chaos & Colour pistää vieläkin paremmaksi. – Asia on varmaankin tullut kaikille selväksi, mutta sanotaan se vielä kerran ääneen: minä rakastan rundaamista kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeenkin. Emme tietenkään voineet mitään näiden Suomenkeikkojen kiville karahtamisesta, mutta olin silti erittäin tuohtunut tilanteen vuoksi. Heepillä on toki maailmanlaajuinen fanikanta, mutta suomalaisissa diggareissa on jotakin aivan erityistä. – Taidamme olla ahkerimmin Suomessa keikkaillut ulkomainen rockyhtye. Uusi albumi Chaos & Colour on väkevä näyttö Uriah Heepin tämän hetken energiasta ja luomisvoimasta. Ei se ollut: keikka Helsingin jäähallissa ja pari muuta Suomen-konserttia oli peruttu konserttijärjestäjän konkurssin takia. Jos laskuihin otetaan mukaan koko 54 vuotta kestänyt ura, Uriah Heep on nähty täkäläisillä estradeilla pitkälti yli sata kertaa. Lontoon-kodistaan uuden vuoden aaton tietämillä Soundille soittava Mick Box kuulostaa edelleen turhautuneelta ja pettyneeltä. ILON JA VALON LÄHETTILÄÄT URIAH HEEP URIAH HEEP URIAH HEEP URIAH HEEP. Onneksi suomalaiset Heepdiggarit ovat silti reilusti ”plussan puolella”, sillä peruuntumisista huolimatta Uriah Heep esiintyi näillä leveyspiireillä yli kymmenen kertaa pelkästään viime vuonna. Onko tämä jotakin pilaa. Vähintään yhtä palavasti taas inhoan sitä, että me joudumme tuottamaan faneille pettymyksen. – Jos korona-ajassa oli meidän kannalta mitään hyvää, niin sitten se, että kaikki yhtyeen muusikot osallistuivat tällä kerralla sävellysprosessiin. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho kerran Suomessa, vanhojen klassikoiden lisäksi setistä löytyy myös tuoreen studioalbumin kappaleita. Muutamien edellisten levyjen materiaali on ollut pitkälti minun ja Phil Lanzonin (koskettimet) käsialaa, mutta nyt myös Brittilegenda Uriah Heep on toiminut jo seitsemällä vuosikymmenellä, mutta perustajajäsen Mick Box ei mieti yhtyeen kuoppaamista. Ja miksi miettisi. K u v a: R ic h ar d St o w 64 SOUNDI –O li marraskuun puoliväli, ja kiertuekaravaanimme oli juuri saapunut Suomeen. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sikäläiset yhteistyökumppanit ja musiikkimme ystävät ovat toivottaneet meidät lämpimästi tervetulleeksi kerta toisensa jälkeen. Ja minä todella tarkoitan tätä! USKOA JA TOIVOA Kun Uriah Heep esiintyy seuraavan Raskaamman puoleista asiaa
– Ymmärrän ajan rajallisuuden, ja ymmärrykseni on valitettavasti syventynyt viime aikoina. Millaisia ajatuksia sinulla on Uriah Heepin ja oman urasi suhteen. Samalla täytyy sanoa, että suurin suosikkini oli Jeff Beck. studioalbumi. Vaikuttavasta ja vaikutusvaltaisesta julkaisumäärästä huolimatta Box ei juuri epäröi, kun häneltä tiedustelee omaa henkilökohtaista Heepsuosikkia. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Tilaajapalvelu puh. – Siinä ajassa erityisen hienoa oli se, että genrerajoista ei välitetty tuon taivaallista. Olemme edelleen kovassa keikkaiskussa ja levytkin tuntuvat vain paranevan. Mehän olisimme suuria typeryksiä jos me panisimme pillit pussiin! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Bungle, Stone Sour), ja yhteistyömme sujui taas kerran loistavasti. Esimerkiksi Opethin Mikael Åkerfeldt, Ghostin Tobias Forge ja A-han Morten Harket ovat kertoneet rakastavansa Salisburya! Niihin aikoihin Uriah Heep asetettiin usein samaan laariin Led Zeppelinin, Deep Purplen ja Black Sabbathin kanssa. Chaos & Colour on nauhoitettu studiossa livenä, ja yhtye soittaa ilmeikkäästi ja energisesti. – Jos siis säästymme epämiellyttäviltä yllätyksiltä, en näe Heepin lopettavan vielä pitkään aikaan. Aivan erityisesti Kotzenin. Rakastan sen biisejä, ja levyn vaikutus vaikkapa progressiivisen rockin genreen on ollut todella iso. Chaos & Colour ei tee poikkeusta tähän sääntöön. – Ensimmäiseksi tulee mieleen The Winery Dogs. Se oli aikamoinen paketti!” rumpali Russell Gilbrook ja basisti Dave Rimmer toivat hienoja ideoita pöydälle, nyökkää Box. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 114,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 131,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa TILAA SOUNDI. Jay ymmärtää täydellisesti Heepin syvimmän olemuksen, mutta samalla hän tuo kappaleisiin uusia tuulia. Purkitimme kaikki biisit ilman klikkiä, ja biisit todella elävät ja hengittävät. Samaa ei todellakaan voi sanoa monista tukkoon tuotetuista nykylevyistä! – Studiopäällikkönä toimi tälläkin kerralla tuottaja Jay Ruston (Anthrax, Mr. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Hänen debyyttilevynsä Truth (1968) räjäytti tajuntani erittäin tehokkaasti! Pysytäänpä 70-luvulla. Hän on todella suurenmoinen muusikko! Katsotaanpa myös tulevaisuuteen. Entisten Heep-miesten Ken Hensleyn (1945– 2020) ja Lee Kerslaken (1947–2020) kuolemat olivat nimittäin todella kovia iskuja, mutta pahimman järkytyksen laannuttua olen tajunnut yhden jutun: haluan pitää Heepin aktiivisena mahdollisimman pitkään, sillä mikäpä olisi parempi tapa kunnioittaa Kenin, Leen ja vaikkapa David Byronin (1947–1985) hienoja muistoja. – Teimme hommia seitsemäntoista päivän ajan. Piste! – Annan esimerkin. ”Kun rundasimme Yhdysvalloissa vuonna 1973, kiertueemme avausbändeinä toimivat ZZ Top ja Earth, Wind & Fire. Itse koin silti niin, että jokainen bändi teki vahvasti omaa juttua. Se oli aikamoinen paketti! Jos saisit itse valita Uriah Heepin kiertuekumppanin vuonna 2023, minkä ryhmän kanssa suuntaisit tien päälle. – Minun on vaikea sivuuttaa kakkoslevy Salisburya (1971). Samat musafanit kuuntelivat kaikkia neljää yhtyettä, ja pidin itsekin Zeppelistä, Purplesta ja Sabbathista kovasti. Pidän tietenkin heidän musiikista, mutta vielä hienompaa olisi se, että saisin nauttia Richie Kotzenin, Billy Sheehanin ja Mike Portnoyn huikeista taidoista ilta toisensa jälkeen. Uriah Heep ei ole koskaan syyllistynyt ”turhaan synkistelyyn”. – Samalla täytyy mainita laulajamme Bernie Shaw, jonka suoritus on suorastaan tyrmäävä. En todellakaan tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta Bernien ääni tuntuu vain parantuvan vuosien vieriessä. Kun muistelet niitä aikoja, kaipaatko jotakin aivan erityisesti. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kun rundasimme Yhdysvalloissa vuonna 1973, kiertueemme avausbändeinä toimivat ZZ Top ja Earth, Wind & Fire. – Olen aina ollut erittäin positiivinen ihminen. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Kaikki oli lopulta hyvin yksinkertaista, sillä hyvä musiikki oli hyvää musiikkia. – Jos uudet biisimme, kuten You’ll Never Be Alone, Freedom To Be Free, Fly Like An Eagle tai One Nation, One Sun tuovat uskoa ja luovat toivoa yhdellekin kuulijalle, olemme onnistuneet! KOVIA ISKUJA Chaos & Colour on Uriah Heepin pitkän uran 25. Maailmassa tapahtuu karmeita asioita, ja minä haluan Uriah Heepin toimivan ilon ja valon lähettiläänä tällaisina aikoina, painottaa Box. – Se on totta
Onneksi hän lähti messiin. Kerropa hieman levyn otsikosta ja sanoitusten taustalta löytyvistä inspiraation lähteistä. – Koko bändi tuntuu olevan innoissaan keikkailusta. Lisäksi Natalie sanoitti kaksi kappaletta, kun taas Crystalion-biisin tekstistä vastaa Jori-Ville Rahkonen. – Alun perin tarkoituksena oli tehdä suoraviivaisempaa doomia, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, etten pääse progejuuriani karkuun. – Minut kutsuttiin laulamaan Fuzzifer-yhtyeen levylle keväällä 2021. – Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy myös Henget-yhtyeen debyyttilevy. Palataan tämän tyylikkään teoksen äärelle tuota pikaa, mutta kysytään ensin Jesse Heikkiseltä (kitara, koskettimet, perkussiot, laulu), että miten kaikki sai alkunsa. Iterum Nata on minulle eräänlainen henkireikä, jonka kautta kanavoin synkimpiä olotiloja ja ajatuksia. Henget on kaoottista, avantgardistista black metaliin nojaavaa äärimetallia, joka ei päästä kuulijaa helpolla! ”Alun perin tarkoituksena oli tehdä suoraviivaisempaa doomia, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, etten pääse progejuuriani karkuun.” INTUITIIVISTA PROGEDOOMIA JESSE HEIKKINEN ja THE ABBEYN kannalta viisi tärkeää levyä: DEAD CAN DANCE: Anastasis KING CRIMSON: Red OPETH: Ghost Reveries SPIRITUS MORTIS: The Year Is One FUZZIFER: Nidali. Lisää esiintymisiä on siis luvassa. Crowleyn lisäksi teksteihin on löytynyt inspiraatiota Austin Osman Sparen, Kenneth Grantin ja Franz Kafkan teoksista ja omista unistani. – Suurin osa debyyttilevyn kappaleista syntyi lopulta niin, että kytkin kitaran tietokoneeseen ja aloin soittaa jotakin. Musiikillisesti Iterum Nata eroaa valtavasti The Abbeystä, sillä ensin mainittu on tummaa psykedeelistä folkia, joka nojaa vahvasti akustisiin kitaroihin ja perkussioihin. Arvostettu Season Of Mist -levy-yhtiö julkaisee bändin Word Of Sin -debyyttialbumin 17. Täytyy samalla muistuttaa, että esimerkiksi kappale Starless on Jannen käsialaa. helmikuuta. K u v a: Sa m i M u st o n en 66 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho V uonna 2021 perustuksensa luonut The Abbey on erittäin kiinnostava uusi tuttavuus. Heikkisen edessä siintää muitakin kiireitä. Tässä vaiheessa tiedossa on ainakin se, että yhtye soittaa Insomniumin Tavastian-keikkojen erikoisvieraana helmikuussa. Kitaristi Janne Markus (The Man-Eating Tree, Poisonblack) laittoi viestiä ja havaitsimme pian olevamme samalla sivulla. – Sooloprojektini Iterum Nata julkaisee Trench Of Loneliness -levyn viikkoa ennen Word Of Sinin ilmestymistä. Vesalta taas tuli ajatus laulaja Natalie Koskisen (Shape Of Despair) mukaan pyytämisestä. The Abbey aikoo suunnata myös estradeille. ”Fuzzifer-projektin” aikana kuitenkin ilahduin sen ymmärryksen äärellä, että minun pitäisi tehdä enemmänkin ”jotakin tällaista”, kertoo Heikkinen. Rumpaliksi taas halusin Vesa Rannan (Sentenced, The Man-Eating Tree), sillä olen ihaillut hänen soittoaan jo hyvin pitkään. Ohjeistus meni jotenkin näin: ”Vedä The Beatles -tyyppisiä stemmoja doom metalin hengessä”. Nyt, puolisentoista vuotta myöhemmin, olen vakuuttunut, että bändiin osui juuri oikeat ihmiset, niin musiikillisesti kuin henkilökemioidenkin puolesta. Basistiksi löytyi Henri Arvola. – Kerroinkin sitten somessa, että etsin soittajia uuteen doom metal -yhtyeeseen. – Nimi tulee Aleister Crowleyn kirjoittamasta Lain kirjasta, josta löytyy lause: ”The word of sin is restriction”. Päätin sitten tehdä mahdollisimman intuitiivisen ja itseilmaisullisesti aidon levyn, sanoo Heikkinen. Monet albumin kitararaidoista ovat näitä alkuperäisiä ”jamitteluja”, mutta toki sovitukset ja kappalerakenteet myös muuttuivat, kun mukaan tuli muita instrumentteja sekä lauluosuuksia. Olin tuolloin toipumassa vaikeasta masennusjaksosta, enkä saanut revittyä iloa irti oikein mistään. – Sanoitusten punaisena lankana on ”vapautuminen sekä sisäisistä että ulkoisista kahleista ja sorrosta”. The Abbeyn dramaattista tyyliä on kuvailtu progressiiviseksi doom metaliksi
Teemana olivat klassiset kauhuelokuvat, eikä biisienkään tarvitse silloin olla samasta puusta veistettyjä. Mainitsit jo Mooncult-albumin. Ideana oli myös kirjoittaa kitaravetoisia, livesoittoon hyvin soveltuvia heavy metal -anthemeita. Mooncult taas oli projektina aivan erilainen. – Olen edelleen erittäin tyytyväinen molempiin. – Tekstittäjiä on useampia, ja tarinoita onkin laidasta laitaan. Sinkkubiisit The Ones To Fall ja The Thirteen Nails taas esittelevät vähän uudenlaista Silver Bulletia. Juuri ilmestynyt väkevä uutuusalbumi Shadowfall on sen tason näyttö, että yhtyeen edessä tulee aukeamaan ovi jos toinenkin. – Avauskappale Shadow Of A Curse on yksi vanhimmista Shadowfallille sävelletyistä jutuista. Täytyy sanoa, että tunnelma oli katossa kun tällä rykmentillä ajettiin melkein kaksi tuhatta kilometriä pitkän viikonlopun aikana! ”Innoitusta on haettu esimerkiksi kauhukirjallisuudesta, myyteistä, historiasta, scifistä ja toki omasta elämästäkin.” HANNES HORMA ja viisi vaikuttavaa levyä: SYMPHONY X: The Odyssey • BLIND GUARDIAN: Nightfall In Middle-Earth • ICED EARTH: Horror Show • JUDAS PRIEST: Painkiller • KING DIAMOND: Abigail SILVeR BULLET SILVeR BULLET SOUNDI 67 K u v a: N ap al m R ec o rd s. Innoitusta on haettu esimerkiksi kauhukirjallisuudesta, myyteistä, historiasta, scifistä ja toki omasta elämästäkin. Olen aina halunnut säveltää tarinavetoisen teemalevyn ja Mooncult toteutti tämän haaveen. Viisi kaveria jousille, soittimet peräkonttiin ja menoksi. E letään viime joulukuun alkupuolta, ja Möysän Musaklubilla on ahdasta. Mukana on myös aivan uusia elementtejä, mutta yhtyeen toki tunnistaa edelleen. Miten vertaisit uutta albumia vanhempiin levytyksiin. – Muutoksen tuulia löytyy myös kokoonpanosta. Sen lisäksi Silver Bulletin discografiasta löytyy myös levy Screamworks (2016). Millaiset aiheet ovat inspiroineet levyn tekstejä. Millaisia ajatuksia nämä vanhemmat julkaisut herättävät tänä päivänä. MELODISTA, ISKEVÄÄ JA TARTTUVAA – Emme nyt lähteneet tekemään yhtenäistä teemalevyä vaan päätimme keskittyä melodisiin, iskeviin ja tarttuviin yksittäisiin biiseihin. Mutta jos muistelet jo menneitä esiintymisiä, millaisia tarinoita on päällimmäisenä mielessä. Bruno tekee uudella levyllä hienoa työtä. Lähdimme mukaan, ja ajopeliksi valikoitui vanha Opel Zafira. Screamworksilla bändi vielä haki tyyliään, mutta tavallaan se sopi hyvin levyn aihepiiriin. Illan pääbändi Stratovarius odottaa vielä vuoroaan lämpiön puolella, mutta lahtelaisyleisö näyttää viihtyvän mainiosti myös illan avaavan Silver Bulletin tarttuvan power metalin parissa. Kanta-Hämeessä jo hyvän aikaa sitten perustettu Silver Bullet on tähän mennessä rakentanut uraansa ilman kirkkaimpien valojen loistetta, mutta nyt bändi porskuttaa komeassa myötätuulessa. Halukkaita löytyi iso liuta, mutta vakuutuimme Bruno Proveschin äänestä ja asenteesta jo ensimmäisistä treeneistä eteenpäin. Tammi-helmikuussa on luvassa mittava Euroopan-kiertue Twilight Forcen ja Seven Spiresin kanssa. Se antoi suuntaa kokonaisuudelle. Kun julkaisimme Mooncultin, laulajana toimi Nils Nordling, mutta hän päätti lopulta lähteä bändistä. Onko Shadowcultilta poimittavissa esiin jonkinlaisia avainbiisejä. – Ensimmäinen Baltian-kiertue! Puolalaisen Chain Reaction -yhtyeen basisti oli tullut aiemmin tutuksi, ja he olivat sitten tekemässä keikkoja Baltiassa. – Shadowfallin säveltäminen alkoi jo ennen kuin edellinen levymme Mooncult (2019) edes ilmestyi. Olisimme halunneet julkaista Shadowfallin jo aikaisemmin, mutta koronatilanteen takia oli järkevämpää odottaa esimerkiksi kiertueiden mahdollistumista, kertoo kitaristi Hannes Horma
Vuoden 1965 Ramseylevytys Billy Pagen kappaleesta The In Crowd nousi listahitiksi Yhdysvalloissa ja avasi ovia tanssilattioille Briteissä – olihan kappaleen alkuperäisversio, jonka lauloi soulmies Dobie Gray, olennainen osa northern soul klubikulttuurin tarinaa saarivaltiossa. Chicagossa syntynyt Lewis ylsi jazzlevyillään jopa miljoona myynteihin ja nautti laajaa crossoversuosiota halki yleisösegmenttien ja sukupolvien. 68 SOUNDI SOUNDI PB Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Siis muusikkopiireissä. van jazztrion, jonka levytyksiä miljoonat kuuntelivat. Alttosaksofonisti Steve Wilson on kuvaillut Lewisin ”chicago laista” soittotyyliä ”kokonaisvaltaiseksi, kaiken afroamerikkalai sen musiikin historian sisältäväksi, ja samalla vähemmän elitis tiseksi kuin newyorkilainen soundi”. Samalla kiinnostuin ajatuksesta etsiä lisää vastaavaa ”rare groove” soundia omaan kin kuunteluun ja lopulta omille djkeikoilleni. Ramsey Lewisia kiinnosti jazz. Todisteita Ramseyn loistavasta meinin gistä löytyy runsaasti, omasta levyhyllystäni jopa kymmenittäin, ja ne kertovat sen tärkeimmän asian kiistattomasti: Ramsey Lewis oli uudistumiskykyinen ja näkemyksellinen tekijä, joka jätti jälkeensä viljalti hemmetin hyvää musiikkia. Hän toimitti omia radioohjel miaan, joista ensimmäinen, Legends Of Jazz, alkoi vuonna 1990. Se, että Lewisin levyt möivät miljoonia ja että hän täytti tuhansia ihmisiä vetäviä keikkapaikkoja tarkoitti aikalaisjazzin puritaani piireissä sitä, että pianistin asemaa jazzin eturintamassa ei kos kaan oikein kunnolla tunnustettu. Lewisin kappaleiden klubisuosio IsossaBritanniassa jatkui 1980luvulla uuden sukupolvien tiskijukkien tykitellessä hänen 60luvun hittejään modyleisön kansoittamien klubien tanssi lattioille. Brittilehti The Guardian mainitsee nekrologissaan Lewisin musiikin tulleen erityisesti sikäläiselle nuorisolle klubikulttuurin kautta. Äärimmäisen inspiroiva ajatus! Myöhemmin akustisesta pianotriojazzista myös sähköisen funkin ääreen siirtynyt Lewis kuljetti musiikissaan paljon enem män kuin vain soittamiaan nuotteja ja sointuja. Ramsey Lewis oli suosittu amerikkalainen artisti, joten miksi korostaa hänen rooliaan eurooppalaisen djkulttuurin tarinassa. Gilles Petersonin svengijazzin ytimessä on nippu Ram seybiisejä, todennäköisimmin seiskatuumaisilta soitettuina. Yhtyesoundi on varsin juureva, luonnollinen. Juuri Young ja Holt muodostavat Lewisin kanssa hänen mer kittävimmän kokoonpanonsa, äärimmäisen vetävästi svengaa Ramsey Lewisin jazz viihdytti Bill Orcutt: Music For Four Guitars Palilalia Patricia Brennan: More Touch Pyroclastic Records Tom Skinner: Voices Of Bishara Brownswood Recordings/ International Anthem/ Nonesuch KOLME KIEHTOVAA JAZZ-UUTUUTTA: ”Ramsey Lewis oli esimerkki siitä, että on vanhempaa jazzia, joka toimii täysillä myös nykyajan klubikontekstissa.”. Parikymppinen Ramsey yhtyetove reinaan basisti El Dee Young ja Isaac ”Red” Holt soittavat levyllä yhdeksän biisiä, joista suurin osa on lainakamaa ja mausteena muutama Lewisin oma sävellys – kaava, joka toistuu usealla trion levytyksistä. Kenties asiaan liittyi myös ka teutta. Ramsey Lewisin aktiivinen ura muusikkona kattaa kuutisen vuosikymmentä. Tässä ajassa sen ei kannata antaa hämätä. Ramseyn ilmaisu on äärimmäisen mehukasta. Lewisin levyillä kuulee pianistin, joka hallitsee ilmaisunsa ja tyylinsä liki täydellisesti, soittaa erinomaisesti yhteen kanssamuusikoidensa kera, ja yksinkertaisesti svengaa. Historiallisesta näkökulmasta Ramsey Lewis jää monien radi kaalimmilla tavoilla jazzin muotokieltä haastaneiden artistien varjoon merkittävistä muusikoista puhuttaessa. Ramsey Lewis oli nu jazz sukupolven kasvatille esimerkki siitä, että on ”aitoa” eli vanhempaa jazzia, joka svengaa niin maan perusteellisesti ja toimii täysillä myös nykyajan klubikontekstissa. Hänen musiikkiaan kuunnellessa saattaa jopa ujo suomalainen ymmärtää, miksi estoton amerikka lainen välillä keikalla huudahtaa ”Yeaaah!” soolon päättyessä, kuten aika ajoin livelevytyksillä kuullaan. Chicagolaiset levymerkit Argo ja Cadet (myö hemmin Chess) olivat tärkeitä Lewisin musiikin julkaisijoita hänen uransa huippuvuosina. E räs merkittävä jazzelämä tuli päätökseensä 12.9.2022, kun pianisti Ramsey Lewis nukkui pois 87 vuoden iässä. Tämä tuntuu nykyperspektiivistä tarkasteltuna kummalliselta. No, henkilökohtaisella tasolla ainakin siksi, että tuskin kirjoittai sin tätä tekstiä ellen olisi kuullut samaisten gillespetersonien esittelevän Ramsey Lewisin kaltaisia akustisen svengijazzin laa tunimiä djseteissään ja radioohjelmissaan. Jo Ramsey Lewis Trion debyytti, Ramsey Lewis And His Gentlemen Of Swing vuodelta 1956 kertoo mihin suuntaan lähdetään. Hän osasi tehdä musiikistaan helppoa tekemättä siitä yhdentekevää. Jo koulu poikina yhtyeensä muodostanut kolmikko tuki toisiaan taidok kaasti, ja Ramsey trion nokkamiehenä pianonsa takana kehitti levy levyltä soittoaan, joka kuulostaa vaivattomalta ja aina mu siikkia palvelevalta
WWW .HELLSINKIMETALFESTIVAL. FI TICKETS ON SALE NORDIS • HELSINKI • FINL AND 11-12 AUGUST 2023
Eletään 1920lukua, jolloin Irlannissa riehui sisällissota. TEKSTI: JOUNI VIKMAN ELOKUVAT 1950 luvun lopulla jatkosarjana ilmes tynyt El Eternauta on argentiina laisen sarjakuvan, ja ylipäänsä varhaisen scifi sarjakuvan, merkkiteos, jonka vastarintatee maan liitettiin julkaisunsa aikaan poliittisiakin merkityksiä. Olisi silti virhe kutsua elokuvaa omahyväiseksi tai narsistiseksi. Sen viime vuosisa dan puolivälin Yhdysvaltoihin sijoit tuva nuoren miehen kasvutarina on nimittäin pitkälti myös omaelämäker rallinen. Kukkoilijoiden tavoin kyseessä on ajoittain väkivaltainen tragikome dia, joka kyntää entistäkin kypsemmin vieläkin synkempiä vesiä. Spielberg viimeisteli kauan hautoman sa tarinan vasta vanhempiensa kuoltua. Hänen uutuutensa saattaa shokeerata niiden ystäviä. Spiel bergilla jos kenellä olisi oikeus oman hännän nostamiseen, sillä hän on jo kuudella vuosikymmenellä ohjannut menestyselokuvia ja niillä muokannut studiokauden jälkeisen Hollywoodin toimintatapoja ehkä enemmän kuin ku kaan muu ohjaaja! Silti The Fabelmans ei ole itsekehua vaan jopa katkeransu loinen perhekuvaus, jossa nuori mie henalku löytää elokuvista pakokeinon kriisissä ja lopulta myös tavan käsitellä ja ymmärtää itseään ja muita ihmisiä. Takaaajajia hidastaakseen he jättä vät jälkeensä tuhottua ja miinoitet tua Lappia. DECISION TO LEAVE (OHJ. Ylitselyövää äijäilyä, väkivaltaa ja verenroisketta tarjoaa Sisukin – parhaalla mahdolli sella maulla! ???. Sodan melskeet eivät juurikaan pikku paikkakunnalle kuulu, ja esimerkiksi Farrellin esittämä Pádraic on kiinnos tuneempi aasinsa sonnasta löytyvistä asioista. PARK CHAN-WOOK) Eteläkorealainen Park Chanwook tun netaan väkivaltaisista ja kieroutunut takin seksuaalisuutta sisältävistä – ja usein niitä yhdistelevistä – elokuvis taan kuten Oldboy ja The Handmaiden. Persoonattomaan mutta selkeään ja toimivaan tyyliin luottavaan Lópeziin verrattuna Alberto Breccian taide on näyttävää, kokeellista ja ekspressionististakin. Se on nimittäin Alfred Hitchcockin tyylikkäiden jännäreiden ja Douglas Sirkin melodramaattisten ihmissuhdevyyhtien yhdistelmä. Harvat eloonjääneet taistelevat sekä yhteistä vihollista että toisiaan vastaan. Yhtäkkiä yllättäen ja selittämättä Gleesonin näyttelemä Colm päättää, ettei enää siedä Pádraicia. Samaan aikaan sodasta tarpeekseen saanut Aatami (Jorma Tommila) huuhtoo kultaa. MARTIN MCDONAGH) Vuoden 2008 elokuvassa Kukkoilijat Colin Farrell ja Brendan Gleeson esit tivät kahta brittiläistä ammattitappa jaa, jotka piileskelevät Bruggessa pie leen menneen keikan jälkeen. Spielbergin alter egona nähdään lä hinnä pikkuosia tvsarjoissa ja eloku vissa tehnyt Gabriel LaBelle, joka kui tenkin pitää mainiosti pintansa koke neempien niminäyttelijöiden kuten Michelle Williamsin, Paul Danon, Seth Rogenin ja Judd Hirschin rinnalla. Elokuvan jokainen ruutu on kuin täydellisesti sommiteltu taulu, ja tut tujakin elementtejä hyödyntävä jännä rijuoni on rakennettu kiehtovasti. 70 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja THE BANSHEES OF INISHERIN (OHJ. Historiallisen merkittävyytensä lisäksi Eternautti on tässä ajassakin hyvin toimivaa, jännit teensä vaivatta ylläpitävää scifiä. Kolmikon uutuudessa The Banshees Of Inisherin tilanne on käytännössä päinvastainen. MIKKO MERILÄINEN HÉCTOR GERMÁN OESTERHELD, FRANCISCO SOLANO LÓPEZ: ETERNAUTTI KVAAK KIRJA/ZUM TEUFEL Tappavaa lunta Buenos Airesissa. Pohjimmiltaan kyse on ihmisen luonteen ja sosiaalisten jännit teiden tutkimisesta, minkä Oesterheld nostaa kin pääosaan runsaaseen dialogiin ja pään sisäi siin monologeihin pohjaavassa, 350sivuisessa tarinassaan. Se ei tarkoita, että Decision To Leave olisi jotenkin huonompi tai tyl sempi kuin Parkin aikaisemmat teok set, ei todellakaan. ???. Ja juuri, kun mysteeri tuntuu ratkaistulta, alkaakin elokuvan toinen näytös, joka lyö yhtä lailla äl likällä. Buenos Aire siin sataa tappavaa lunta, jonka lähteeksi pal jastuu vieraan todellisuuden voimat. Farrell ja Gleeson ovat kaksi pienellä irlantilaissaarella asu vaa kaverusta. THE FABELMANS (OHJ. Sen etsivämiehen ja miehensä murhasta epäillyn nuoren lesken kissa ja hiiri leikki on uskomat toman tunnelmallista tahtojen taistoa, joka pitää katsojan jatkuvassa epävar muuden tilassa. ???. SISU (OHJ. JALMARI HELANDER) Jatkosodan jälkeen saksalaiset so tilaat pakenevat Suomen läpi natsi Saksan vielä miehittämään Norjaan. Hän onnistuu hienosti myös kor keajännitysmäisen perusteellisesti sotataktiik kaan pureutuvissa taistelukohtauksissa. Juonella – tai sen puutteella – ei ole niinkään merkitystä kuin energisel lä kerronnalla ja 80luvun hulvatto mimmat actionpätkät mieleen tuo villa toimintapurskeilla. Martin McDonaghin ohjauksessa kaksi hyvin erilaista ja eripuraista miestä alkaa pikkuhiljaa rakentaa jonkinlaista ystä vyyttä. Juoni kuulostaa Korkeajännitys sarjakuvalta, mutta jos on nähnyt Jalmari Helanderin käsikirjoittamat ja ohjaamat elokuvat, joulupukki kauhun Rare Exports ja Yhdysval tojen presidenttiä Lapin erämaassa pelastavan pikkupojan seikkailun Big Game, tietää mitä on luvassa. Pitkän uu rastuksen jälkeen erakko saa kasaan kunnon aarteen – vain törmätäkseen sitä kuljettaessaan vain omaa sodan jälkeistä pelastustaan etsiviin nat seihin. Samassa rytäkässä julkaistiin kirjan kymme nen vuotta myöhemmin eri piirtäjällä tehty uu sintaversio Eternautti 1969. En nen kaikkea loistaa kuitenkin Parkin täydellisen hallittu ohjaus, joka palkit tiin Cannesissa. Valitettavasti lyhyeksi typistetty uusintaversio on tarinaltaan pikakelauksena etenevä kyhäel mä, jonka painotukset ovat kummallisia ja josta puuttuu tyystin alkuperäisen tarinan levollisen mietiskelevä rytmi. Kirja saatiin viimein suomennet tua sarjakuvaaktiivien mesenointikampanjan avustuksella. STEVEN SPIELBERG) The Fabelmans on juhlitun Hollywood ohjaaja Steven Spielbergin henkilö kohtaisin elokuva. Perusasetelmassa ja tun nelmassa on paljon samaa kuin The Walking Deadissa: älä luota keneenkään. Tämän yri tykset korjata tilannetta vain pahenta vat sitä. ???
Laitepuolen lisäksi toinen erit täin kiinnostava aspekti on Kim mo Aroluoman aikalaiskuvaus pääkaupunkiseudulla 1990luvul la vallinneesta Goavillityksestä. Tikan osaamisesta populaarin historiatietokirjan tekijänä sen ei pitänyt olla kiinni. Tämä luo tasapainoa lopulta melko pientä piiriä kiinnostavien laitteis toselvitysten jälkeen. Haastatteluista, artikkeleista, aikaisemmasta tutkimuksesta ja arkistoissa säily neistä dokumenteista Mattlar ja Kuljuntausta ovat saaneet koostettua kattavan esityksen aiheesta. Koho kohtiin lukeutuvat Miho Fujiwaran raskas diskofunk raita Heartbeat sekä vuodelta 1979 peräisin oleva ku riositeetti, Jamaikalla nauhoitettu reggaebiisi Tropical Love, jonka esittää näyttelijä Teresa Noda. Kimmo Aroluomalla on kyky päästää lukija sisälle tarinaan, mi kä nostaa kirjan kerronnan erin omaiselle tasolle. Albumi sisältää tärkeitä ai kakauden hittejä, mutta myös harvinaisuuksia. SOUNDI 71 Petri Wallin pelit ja pensselit K itarateknikko Kimmo Aro luoma on selvittänyt kirjas saan kattavasti Kingston Wallin käyttämät soittimet, vah vistimet ja efektilaitteet. Monet näistä olisi varmasti saanut leivot tua tekstiin sulavammin. Aiemminkin kotimaista musiikkihistoriaa ylös kir janneet Mikko Mattlar ja Petri Kuljuntausta ovat teh neet tarkkaa työtä kirjatessaan äänilevynvalmistuk sen historian vaiheita. Kirja si sältää oivallisia poimintoja Wallin efektivalinnoista. Levy on lumoava sekoitus poppia, r&b:tä, fuusio jazzia, funkia, boogieta, diskoa, new wavea ja pehmo rokkia Japanin kukoistavilta 1970 ja 80luvuilta. Tilastotietoa on tarjolla avokätisesti, mutta varhainen iskelmä ei asetu konteksteihin, eikä Tikka äidy käsittelemään sen kulttuurihistoriallista merki tystä juuri lainkaan. Kirja vastaa luultavasti lähes jokaiseen kysymyk seen, mitä kotimainen musadiggari voi aiheesta esit tää. Tietokirjalle asetettu tarinallisuuden vaatimus on toki nykyään jo kuristava, mutta Iskusäveliä hah mottuu enemmän artikkelikokoelmaksi kuin tietyn toimi alan historiikiksi eikä siten täytä alaotsikkonsa lupausta. Aroluo ma oli teknikkona vuoden 2019 tri buuttikiertueella, jonka jälkitun nelmista kirjaprojekti sai alkunsa. Valitettavasti käsillä on kuitenkin varsin hapuileva teos, joka ei rakenna kokonaiskuvaa, vaan hamuilee sirpaletietoa sieltä, missä yksityiskohtaista sellaista on saatavissa. Japaniestetiikkaa tursuavasta kansitaiteesta vastaa legendaarinen kuvittaja Hiroshi Nagai, jonka ikoniset siniset taivaat, palmut ja auringonlaskut kuvittavat myös suurta osaa city popin alku peräisistä levynkansista. Tämänkertainen kokoelma keskittyy erityisesti gen ren naisartisteihin, joista useista tuli aikansa popido leita sekä tähtinäyttelijöitä. Kirjaan on myös jätetty erikoisia, sanan tai kahden sitaatteja haastateltavien heitoista ja onelinereistä. Teos alkaa perusasioista, siitä millaisia ovat olleet aivan ensimmäiset äänitallenteet, ja syventyy lopul ta perinpohjaisesti itse valmistusprosessiin. Dramaattinen uusi soundi, joka ylitti ennakkoluulottomasti genre rajoja ja sekoitteli kaikkea teknosta klassiseen ja euro poppiin hallitsi maan populaarikulttuuria läpi koko 1980luvun. Tartuinkin Iskusäveliin innostuneena, odottaen saavani lukea koherentin yhteenvedon kaikesta sitä ennen tapahtuneesta. City pop genre nimittäin kehittyi aikana, jolloin Nousevan auringon maan talouskasvu oli rakettimaisessa kas vussa, kun koko maailma himoitsi japanilaista elektro niikkaa. LINDA SÖDERHOLM ERI ESITTÄJIÄ: PACIFIC BREEZE 3 – JAPANESE CITY POP, AOR & BOOGIE 1975–1987 LIGHT IN THE ATTIC Japanin nousukauden soundi H istoriantutkija Marko Tikka mainitsee tämän teoksen jälkisanoissa oleellisen perusteen sen olemassaololle: suurella osalla populaarimu siikista on tapana unohtua. Etenkin vuonna 1995 kuolleen Petri Wallin kitarakamojen selvi tykseen ja niiden paikantamiseen on laitettu paljon vaivaa. Prässäyksen Suomes sa uudelleen aloittanut Helsingin Levypuristamo osoittaa poikkeuksellista intohimoa kustantaessaan toimi alansa historiasta kirjan. Tikka luettelee esimerkiksi varhaisten laulu ja nuottivihkojen sisältämiä käännöskappa leita, pureutuu Viipurin 30luvun tanssiorkesteri skeneen ja omistaa pitkän loppuluvun sodan jälkeen radiossa kielletyille tai rajoitetuille levyille. VILHO PIRTTIJÄRVI MIKKO MATTLAR JA PETRI KULJUNTAUSTA: ÄÄNIURIA – ÄÄNILEVYJEN VALMISTUKSEN HISTORIA SUOMESSA HELSINGIN LEVYPURISTAMO Kaikki vinyylin valmistuksesta. Suomalaisen iskelmän ja äänilevyteollisuuden varhaisvaiheita ei nykyään juuri tunneta, ”suuri kertomus” alkaa sodanjälkei sestä ajasta ja rillumareistä. Kannettavat kasettisoittimet, Nintendot sekä kiiltävät autot pumppasivat japanilaisten taskut täy teen jenejä. Vinyylilevyjä ei ole teollisesti puristettu Suomessa tuon jäl keen ennen alkanutta vuotta. Vastaus löytyy jopa siihen, miksi ”tšekkipressin vinyyli on vitullinen riski”, kuten MC Taakibörsta on todennut. Toisaalta, mikäli eri modulaatioefektien sävyt tai kaiutinvalintojen merkitys kitara soundiin eivät ole lukijalle selvillä, voi iso osa kirjasta jäädä vaille kontekstia. Hieman muotopuolelta ratkai sulta tuntuu myös kirjan ulottaminen sodanjälkeisen ajan tyystin erilaiseen todellisuuteen. Pienet kielelliset moitteet ovat kuitenkin merkityksettömiä kirjan valtavan asiasisällön rinnalla. Niin yri tysten johtoporras kuin myös levytehtaiden duuna rit pääsevät kertomaan, millaista levynvalmistus Suomessa sen kultaaikoina oli. Petri Walli ei suinkaan ollut ainoa, keneen Ior Bockin maaniset sadut tekivät vaikutuksen. NIKO PELTONEN MARKO TIKKA ISKUSÄVELIÄ: SUOMALAISEN TANSSIMUSIIKIN VARHAISHISTORIA ATENA Sirpaleista musiikin varhaishistoriaa Ä änilevyjen tuotanto Suomessa alkoi 1930lu vulla ja päättyi vuonna 1995. Nousukauden ja neonväreissä hehkuvan optimismin hedonistiseksi syntikkavetoiseksi ääni raidaksi muotoutui city pop, joka oli allegoria kansa kunnan vauraudelle ja hyvinvoinnille. Kirjan loppupuolella Kingston Wallin levytrilogia kuunnellaan läpi basisti Jukka Jyllin, rumpali Sami Kuoppamäen ja äänittäjä– miksaaja Robert Palomäen kanssa. Harmillinen hukattu mahdollisuus, vaikka puh taan raakadatan kokoamisen näkö kulmasta epäilemättä tuleville tutki joille arvokas. 16 kappaleen kokoelma keskittyy tuomaan suuren yleisön tietoon japanilaisia artisteja sekä heidän tuo tantoaan, jota on käytännössä lähes mahdotonta saa da käsiinsä maan ulkopuolella. ARTTURI SIROMAA KIMMO AROLUOMA: KINGSTON WALLIN PERINTÖ LIKE K ir ja n k u v it u st a / k u v a: P en tt i H o k k an en P acific Breeze 3 on viimeisin osa kokoelmasarjasta, joka esittelee japanilaista city pop genreä. Mikäli vinyylilevyjen tuotantoprosessi ja levyn valmistuksen historia Suomessa kiinnostaa, on Ääniuria äärimmäi sen suositeltavaa luettavaa. Suomen kieli ei aina taivu par haalla mahdollisella tavalla kitara soundien kuvailuihin
Emily Frost 8. Amorphis: Halo 6. I Am The Night 9. Jukka Nousiainen & Kumpp.: Matkalla kotiin 16. Antti Autio: Kaikki talot huojuu 10. Michael Monroe: I Live Too Fast To Die Young 11. Lasten Hautausmaa: Kevät 12. Teini-Pää 3. Teini-Pää: Maailma kyllä odottaa 22. 72 SOUNDI VUODEN PARHAAT 2022 KOTIMAINEN ALBUMI KOTIMAINEN TULOKAS 1. Lost Society: If The Sky Came Down 15. Lähiöbotox: Itä-metal 24. Diablo: When All The Rivers Are Silent 19. Puhelinseksi: Vieraita toisillemme 25. Suosikki K uv a: M ilj a L i n n a Soundin valitsivat: K u v a: Ii ri s Tu o n o n en K u v a: Ja rm o K at il a STRATOVARIUS AMORPHIS LITKU KLEMETTI K u v a: Sa m Ja m se n lukijat. Apulanta: Sielun kaltainen tuote 18. Olavi Uusivirta: Pieni kuolema 21. 22-Pistepirkko: Kind Hearts Have A Run Run 7. Von Hertzen Brothers: Red Alert In The Blue Forest 13. Amuri: Ettei kukaan tuntisi enää pimeää 17. Stoned Statues 2. Litku Klemetti: Asiatonta oleskelua 3. Pambikallio 6. 1 . Vesta: Uskon tulevaan 23. Sin Cos Tan: Living In Fear Stratovarius: Survive 2. J. Karjalainen: Soulavaris 4. Battle Beast: Circus Of Doom 20. Blind Channel: Lifestyles Of The Sick and Dangerous 5. Modem 10. Pehmoaino 4. Bess 5. Huora: Älä luovuta 9. Stoned Statues: Stoned Statues 8. Punomo 7. Reckless Love: Turborider 14
Suede: Autofiction 4. Taylor Swift: Midnights 17. ULKOMAINEN ALBUMI ULKOMAINEN TULOKAS 1. Onnittelut voittajille! Palkintovoittajat: B&O Beosound Explore: PASI SAUNAVAARA, Rovaniemi Nightwish-vinyylit: MARINA ANDERSSON, Porvoo Svart Black Box: MATTI HINDSTRÖM, Kerava First Aid Kit -paketti: LILIANNE JÄRVINEN, Rauma The Notorious B.I.G. Wet Leg 2. The Smile 6. Calexico: El Mirador 21. Red Hot Chili Peppers: Unlimited Love 15. Arch Enemy: Deceivers 10. Isafjørd 5. Arctic Monkeys: The Car 13. Björk: Fossora 11. The Hellacopters: Eyes Of Oblivion 3. Rammstein: Zeit 5. Ghost: Impera 6. Wet Leg: Wet Leg 12. Bloodywood Palkinnot on lähetetty postilla tai sähköpostilla. Megadeth: The Sick, The Dying... -boksi: LAURI LAMPINEN, Paaso Playground/Soliti-vinyylit: ERKKA LEPPÄNEN, Tampere Sony-vinyylit: JONI NIEMINEN, Helsinki Apulanta-vinyylit: KALLE HELLSTEN, Eurajoki Rolling Stones Tattoo You -boksi: ARJA TUOMIMÄKI, Lahti Rockfest-liput: PETRI ALANEN, Helsinki Ilosaarirock-liput: TUUKKA NOKELAINEN, Tampere Provinssi-liput: VIRPI KOKKINEN, Kärväsjärvi GHOST SUEDE WET LEG K u v a: M ik ae l E ri k ss o n K u v a: H o ll ie Fe rn an d o K u v a: D ea n C h al k le y. Lorna Shore: Pain Remains 7. Chat Pile 7. Lorna Shore 4. Five Finger Death Punch: Afterlife 23. Dirty Honey 8. Meshuggah: Immutable 14. The Weeknd: Dawn FM 22. Beyoncé: Renaissance 16. Porcupine Tree: Closure/Continuation 19. Jack White: Fear Of The Dawn 24. Viagra Boys: Cave World Ozzy Osbourne: Patient Number 9 2. The Halo Effect 3. Bruce Springsteen: Only The Strong Survive 18. First Aid Kit: Palomino 9. The Linda Lindas 9. End It 10. The Halo Effect: Days Of The Lost 20. SOUNDI 73 SOUNDI 73 VUODEN PARHAAT 2022 1 . Sabaton: The War To End All Wars 25. And The Dead! 8
Yhtäältä kahlaan läpi osia Adam Smithin The Wealth Of Nationsista ja Thomas Pikettyn Capital In The Twenty-First Centurysta, mutta toisaalta, aina kun pää meinaa hajota, otan käteen Lee Childia tai Ross Macdonaldia. Nyt pöydällä ovat Macdonaldin Black Money ja Childin The Affair. Rumpalin penkillä istui triomme Janne Tuomi. Festareilla esitettiin Antti Hytin muistokonsertti, jossa kuulin ikiaikaisen suosikkini Suhkan Uhka -yhtyeen musiikkia livenä. Molemmat nojaavat vahvasti nauhoihin ja luuppaukseen. Hyvä ystäväni ja verraton basisti Ville Rauhala on puuhaillut kotistudiota, ja siellä on viimeksi tehty musiikkia pariin tanssiteatteriesitykseen ja lyhytfilmiin. Vaikka olemme nyt eläneet aika pitkän tovin The Sopranosin tienoilta alkaneen prestiisitelkkarin kultaaikaa, niin sarja on kestänyt erittäin hyvin – ainakin ensimmäisen puoliskon osalta. Toinen ilon aihe on ollut Pyrolatorin Inland, konemusaa vuodelta 1979. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Onnittelut! OLEN KATSONUT uudestaan The X-Filesia, pilotista lähtien. Kaikensorttinen survival-osaston keräily ja ääriolosuhteisiin testatut kamat ovat aina kiinnostaneet. Hienoimpia keikkoja aikoihin oli Telakka Jazzeilla kuulemani Puhti Trio, jossa mainehikkaat mestaripuhaltajat Jorma Tapio ja Pepa Päivinen tykittelivät menemään Juho Kanervon ansiokkaan sellonsoiton tukemana. Juuri-studio on upea, ja hieno filmi on tuloillaan alkukeväästä. Soit Se Silti -levy-yhtiön vinyylipaketin voitti Tero Lumme Keravalta. Masahiko Sato oli minulle uusi nimi, mutta Trinity palkitsi. Sitä kautta löytyi innostavaa musiikkia, kuten Ulver, jonka albumeista ainakin Svidd Neger ja Lyckantropen Themes johdattivat tekemään omaa ambienttuotantoa. Sitä tässä hiljattain miksailtiin valmiiksi Space Junk Studiolla Tampereella ja julkaisua kaavaillaan. ilmestyvän Me olemme ihme -albumin lp-versio. Ylipäätään tuollainen villasukkaosaston nauhoittelu on ollut pinnalla! Arkielossa, amerikkalaisten työvaatteiden harrastajana olen nauttinut rankasti käytettyjen Carhartin talvihaalareiden toimivuudesta ikiroudan kurituksessa. Levy on studiolive vuodelta 1971, kokoonpanona Sato pianossa ja modulaattorissa, Peter Warren bassossa ja Pierre Favre lyömäsoittimissa. Jossain viidennen kauden jälkeen alkaa esiintyä ajoittaista ”jumping the shark” -tendenssiä, mutta myöhemminkin löytyy tarpeeksi klassikkojaksoja, ettei tarvitse omia sormia järsien katsoa. Erikoisempaa eräjormailua on tullut toteutettua Last Of Us -pelin myötä, joka piti ladata tvsarjaa odotellessa. Palkinnon lahjoittaa Fullsteam Records.. Hahmoina Jack Reacher ja Lew Archer auttavat nollaamaan, kun makrotalous puskee savua korvista ja kädet alkavat täristä tiiliskiviä kannatellessa. Itsekseen tekeminen toimii vastapainona ajoittain kompleksisille orkesterien sosiaalisille suhteille. Myös Hot Heros -trion tulevalle levylle ollaan työstämässä ambiensseja. Mutta metsässä umpihangessa seisoessa alkaa nopeasti tehdä mieli kotiin – oma seikkailuhenki purjehtii väljimmin neljän seinän sisällä. Artistina hänkin oli itselleni uusi, mutta on kauhean vaikea jättää laariin levy, jolla on kappale nimeltä It Always Rains In Wuppertal. Kirjojen saralla elän kaksijakoisessa todellisuudessa. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Sarjan pääosaa näyttelee huikea Pedro Pascal. VIIME SYKSYNÄ kävin läpi kohtalaisen black metal -kuumeen, jonka nostatti norjalaisen black metalin alkujuuria kuvannut dokkari Helvetti soikoon. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Tulevan tuotannon soundeja tullaan kuulemaan Voikkaan pitä jässä Juuri Live -sarjaan tehdyllä musavideolla. Tutumpien artistien levyistä vuoden lopun hankinnoista ilahduttivat erityisesti Robert Frippin God Save The Queen/Under Heavy Manners, jonka b-puoli on silkkaa fripperdiscoa ja saksofonisti John Surmanin Westering Home. SAMI SIPPOLA Getšemane, Hot Heros ARTTU TOLONEN Genen kielen löytäjien kesken arvotaan Ismo Alangon 10.2. Oli mahtavaa kuulla hänen soittoaan muun muassa Juhani Aaltosen ja Raoul Björkenheimin taustavoimana. Loppuvuoden teemana tuntuivat olevan uudet (ikivanhat) löydöt musiikkioutoilun saralla. Etsi Genen kieli! > Soundissa 10/2022 kieli oli kätketty sivulle 52. Varsinkin Childin Jack Reacher -kirjojen lähes pornografisella hekumalla kirjoitetut lähitaistelukohtaukset jaksavat naurattaa vuodesta toiseen. Alkukaudet ovat upeaa telkkaria: konsepti ja vahvat tarinat edellä, sympaattista pienen budjetin pimeässä metsässä kompurointia, toimiva ylätason tarina ja mahtavia ”monster of the week” -jaksoja. Nimenomaan upeaa telkkaria
16.-18.6.2023 LINNANPUISTO, TURKU R Ö Y K S O P P ANNA PUU | CLEDOS | ISMO ALANKO MAUSTETYTÖT | YONA 22-PISTEPIRKKO | ANTTI AUTIO + JOUSET BUSINESS CITY | DINA ÖGON | DRAAMA-HELMI EGE ZULU & SWENGARIT | HUORATRON LAURI HAAV | PEHMOAINO | PESSO POM POKO | RUISSALO AMPING SUISTAMON SÄHKÖ | SYDÄN, SYDÄN Liput nyt myynnissä lippu.?/kesarauha kesarauha.. 75
YLI 50 LEVYARVIOTA TURMION KÄTILÖT | JAMES YORKSTON & NINA PERSSON | THE VALKYRIANS | URIAH HEEP. KAIKKI LIPPUTYYPIT MYYNNISSÄ NYT! TO: Phoenix · Fever Ray PE: Interpol LA: M83 Anna Puu · Huoratron · Ursus Factory · Arppa Sunset Rollercoaster · Suzanne Ciani Aavikko · Antti Autio + Jouset · Bad Sauna · Isaac Sene · Knife Girl Linda Fredriksson Juniper · Lyyti · Lähiöbotox · Malla · pehmoaino Plutonium 74 · Sexmane · Teksti-TV 666 + kymmeniä lisäyksiä luvassa! KAIKKI LIPPUTYYPIT MYYNNISSÄ NYT! TO: Phoenix · Fever Ray PE: Interpol LA: M83 Anna Puu · Huoratron · Ursus Factory · Arppa Sunset Rollercoaster · Suzanne Ciani Aavikko · Antti Autio + Jouset · Bad Sauna · Isaac Sene · Knife Girl Linda Fredriksson Juniper · Lyyti · Lähiöbotox · Malla · pehmoaino Plutonium 74 · Sexmane · Teksti-TV 666 + kymmeniä lisäyksiä luvassa! 1/2 02 3 12,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 3 TUOMO & MARKUS VILUNKI 3000 THE ABBEY IN FLAMES WÖYH! VESALA SANOO NÄKEMIIN MUTTA EI HYVÄSTI So un dI 11 So un dI 11 V E S A L A Aika hengähtää IGGY POP, VV, DINA ÖGON, RIVERSIDE, ASA, VUORET, LADYTRON..