VIIMEISET ARTISTIT JULKAISTAAN 12.2.2024 18 + 1/2 02 4 12,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 4 HAASTATTELUSSA MEGADETHIN UUSI SUOMALAISKITARISTI TEEMU MÄNTYSAARI So un dI 11 So un dI 11 A N T T I A U T I O THE SMILE, CHILDREN OF BODOM, NEIL YOUNG, SEPIKKA, J MASCIS, STEPA, KIELO KÄRKKÄINEN, DINA ÖGON… ARVIOIT AVANA KUUMIM MAT UUTUUS LEV Y T! PEHMOAINO MIKKO JOENSUU PEKKA NISU LIISA AKIMOF TANELI JARVA IDLES Antti Autio MUSIIKIN JA MAALAUKSEN VÄLISIÄ KESKUSTELUJA
12.–14.7.2024 • JOENSUU OSTA LIPPU NYT! PMMP / CHASE & STATUS LIVE UK / ELECTRIC CALLBOY DE HEILUNG DE/DK/NO / KUUMAA / PALAYE ROYALE US VIAGRA BOYS SE / CIAN DUCROT IE / DON HUONOT IBE / IMMINENCE SE / HALOO HELSINKI! SANNI / SEXMANE AAVIKKO / ASA / BEE / BEHM / BENJAMIN BLIND CHANNEL / BUSINESS CITY / COSTEE / COSTI DUMB BUOYS FISHING CLUB UK / EGE ZULU & ORCHESTRE EMMA & MATILDA / EVELINA / GOLDIELOCKS / HUGO IDESTROY UK / JJYLLI & KUOPPIS – MUSIC OF KINGSTON WALL KAIJA KOO / LAURI HAAV / LAURI TÄHKÄ LYYTI / MOKOMA / PARIISIN KEVÄT / SAIMAA TUULI / VIIVI + LISÄÄ TULOSSA! 75
SUPPORT: 18.02.2024 TAVARA-ASEMA, TAMPERE 17.02.2024 VANHA, HELSINKI ITM, HELLSINKI METAL FESTIVAL & ALL THINGS LIVE FINLAND PRESENT SUPPORT: 18.02.2024 TAVARA-ASEMA, TAMPERE 17.02.2024 VANHA, HELSINKI ITM, HELLSINKI METAL FESTIVAL & ALL THINGS LIVE FINLAND PRESENT
A RT BY K IM D IA Z H O LM 10-11 FEBRU ARY 2024 TURK U-STO CKHO LM-TU RKU M/S VIKIN G GRAC E TICKETS ON SALE NOW! WWW.NORDICMETALCRUISE.FI
Soundi 1/2024 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Toinen kuvakulma 14 Löytöretkellä 16 Tarkkailuluokka: Punainen Planeetta 18 Martti Luther ja muovipussi: Costi 20 Elämäni soundit: Suosikki 22 Arttu Seppänen 24 Soundi-haastattelu: Liisa Akimof 30 Antti Autio 37 Pekka Nisu 40 Idles 42 Pehmoaino 44 Teemu Mäntysaari 48 Mikko Joensuu 50 Levyarviot 60 Nuoruus 64 Bazook T. Jarva & The Dark Place Metal De Facto Counting Hours 67 Jazz kiinnostaa 68 Tuottajat: Oona Kapari 70 Sanoin kuvin & Elokuvat 72 Lukijaäänestyksen tulokset 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: A k i R o u k al a 6 SOUNDI 37 Pekka Nisu 42 Pehmoaino K u v a: H el m i P ad at su K u v a: Jo el B ar ri o s K u v a: A k i R o u k al a K u v a: To m H am 48 Mikko Joensuu 44 Teemu Mäntysaari 40 Idles K u v a: Te ro A h o n en
Siis syntyi liian myöhään, väärään paikkaan tai molempia. Tulee myös vahva vaikutelma, että vaikkeivat artistit silloin takuulla ajatelleet, että vuosikymmenten päästä heidän tekemisensä museoidaan, he kuitenkin pitivät tekemäänsä musiikkia merkittävänä. Sitä lukiessa manserockin kulta-ajat heräävät voimakkaasti eloon, ja näin ei-aikalaiselle aikakausi näyttäytyy jännittävänä, kiihkeänä ja hauskana. Jokaisella sukupolvella on omia sellaisia, ja itselleni asia tuli mieleen vieraillessani Manserock-näyttelyssä Tampereen Vapriikkimuseossa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Tai no, siinä vaiheessa näyttelyssä ei ollut vielä pystyssä kuin runko, mutta parin viikon päästä ovien avautuessa kaikki on epäilemättä valmista ja juuri niin hyvin tehtynä kuin aihe ansaitsee. On erikoinen tunne, että kaikki se musiikki ja kulttuuri on hyvin tuttua, mutta kuitenkin totaalisen eri tavalla kuin heille, jotka sitä elivät tai jopa tekivät. 70-luvun lopulla syntyneenä minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia todistaa Manserock-näyttelyn esittelemää ilmapiiriä itse. Itselleni tuli kylmät väreet ihan jo Pate Mustajärven ensimmäisen kitaran katselusta (teini-Pate on raapustanut siihen tussilla muun muassa ”Ei tää o mikää Fenderi!”), ja paljon isompiakin elämyksiä on luvassa. Koskinen, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Artturi Siromaa, Ville Sorvali, Virpi Päivinen, Lotta Savolainen, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 50. Vaikka historiallinen merkitys määräytyykin käytännössä vasta jälkikäteen, tulisi taidetta tehdä niin kuin juuri se olisi tärkeintä ja parasta nyt ja koskaan. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Samuel Järvinen, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Ja niinhän kulttuuriin pitää suhtautua tänäkin päivänä. Olen asunut Pirkanmaalla nyt parikymmentä vuotta, ja lapsuuteni vietin toisella puolen Suomea. Mutta siis, siitä fomosta. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Vapriikin näyttelyssä kannattaakin käydä ihan jo saadakseen käsiinsä mahtavan Manserock-Soundin (siitä lisää sivulla 10). Sepikka: Ei koskaan rakkaudella SOUNDI 1/2024 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Pekka Nisu: Lauhanmaa Antti Autio: Täällä sinua kaivataan Bill Ryder-Jones: Iechyd Da Nuoruus: Nuoruus open.spotify.com/user/soundilehti Mikko Meriläinen Päätoimittaja mikko.merilainen@popmedia.fi Museokelpoista musiikkia F omoista pahimpia tai ainakin korjaamattomimpia on, kun tuntee harmistusta siitä, ettei missannut vain jotain tiettyä keikkaa vaan kokonaisen aikakauden. Olivat he sitten faneja, muusikoita, levykauppiaita tai vaikkapa Soundin toimittajia. Vain siten se voi välittyä sellaisena myös kuulijoille, myös vuosikymmenten päästä.
PRELIMINARY LINE-UP! (Hinta sisältää leirija telttapaikan) ??
Yksi näyttelytilan katseenvangitsijoista onkin alkuperäinen, suuri Epe’s Music Shop -valokyltti. Näyttelyn yhteyteen on tulossa oheistapahtumia, joissa esiin pääsee myös heitä, jotka eivät näyttelyyn mahtuneet mukaan. Manserock-näyttelyn avajaisia vietetään 8.2. Manserocknäyttely, joka nimensä mukaisesti pureutuu Tampereen seudulla 1970ja 80-luvuilla jyränneen, vaikutusvaltaisen ilmiön olemukseen. Kirjoituskone on tuttu Eppujen Tahroja paperilla -singlen kannesta ja myös Yön coversinglen kannesta. Toinen näyttelyn yhteydessä julkaistava erikoistuote on Eppupopedanormaalin klassikkobiisistä 20 vuotta sikana (1987) tehty uusioversio, joka julkaistaan vain vinyylisinglenä 1000 kappaleen painoksena. Esimerkiksi Tampereen seudulla hyvin pitkään vaikuttaneet Yö, Pauli Hanhiniemi tai Dave Lindholm on jätetty rajauksen ulko puolelle. – Joillakin muusikoilla on ollut paljon tavaraa tallessa, mutta on myös niin, että monet manserokkareista eivät ole olleet kovin historiatietoisia, eivätkä he ole juurikaan säilöneet tavaraa, kertoo Manserock-näyttelyn tutkija Seija-Leena Nevala. Singlen b-puolelta löytyy kappaleen karaokeversio. Mukana on myös muuta niiden aikojen Soun deille tyypillistä materiaalia, kuten Juho Juntu sen sarjakuvia, Poikamme musisoivat -lautapeli sekä aitoja aikakauden mainoksia. K u v at : M ik ko M er il äi n en. Nevala kertoo, että ajatus manse rockia kartoittavasta näyttelystä on ollut ilmassa jo vuosikymmenen ajan, ja näyttelyn lopullinen siemen kylvettiin, kun Poko Rekordsin ja Epe’s-levykaupan arkistot lahjoitettiin museolle. JJ Studiolla äänitetyllä versiolla ovat äänessä alkuperäisversioltakin tutut Martti Syrjä, Pate Mustajärvi, Juha Torvinen, Costello Hautamäki ja Aku Syrjä sekä uudempaa sukupolvea Noora Louhimosta lähtien. – Pirkanmaan liitto myönsi meille rahan, jolla voidaan ottaa keikalle kolme nuorta tai aloittelevaa tamperelaista bändiä, jotka eivät ole vielä levyttäneet, Nevala kertoo esimerkkinä ja lisää, että hakemuksia nuorilta yhtyeiltä on tullut todella runsaasti. Manserock-näyttely avautuu helmikuussa Yksi Manserock-näyttelyn aarteista on Pate Mustajärven ensimmäinen kitara, jonka hänen äitinsä oli pitänyt visusti tallessa. Päänvaivaa on tuottanut myös sen määritteleminen, kuka kuuluu manserockiin ja kuka ei. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Tampereen taidemuseo Vapriikissa avautuu 8.2. Mukana on siis artistien – joiden välisiä yhteyksiä voi tutkia Jukka Junttilan koostamasta manserockin sukupuusta – lisäksi myös laajemmin aiheeseen liittyvää ekosysteemiä. Kivuliasta rajanvetoa on jouduttu tekemään, Nevala toteaa. Kuvien, esineistön, instrumenttien, vaatteiden, musiikin, videoiden ja haastattelujen lisäksi näyttelytilaan on rakennettu muun muassa Popedan esiintymislava, treenikämppä, jossa pääsee asettelemaan itsensä Eppu Normaalin Akun tehdas -levyn kansikuvaan, äänitysstudio, jossa voi itse kokeilla miksata 20 vuotta sikana -kappaletta, levykauppa sekä baari. – Olisihan sitä toivonut, että tilaa olisi vieläkin enemmän. Hän vakuuttaa, että näyttely tarjoaa runsaasti kiinnostavaa kaikenlaisille kävijöille. ja näyttelyn on suunniteltu jatkuvan vuoden 2026 loppuun saakka. Suurikokoinen näyttely tulvii tutkittavaa, ihasteltavaa ja koettavaa. Manserock-Soundia sekä 20 vuotta sikana -vinyylisingleä voi ostaa Vapriikin museokaupasta paikan päältä tai Vapriikin nettikaupasta. Tarpeistoa on kerätty niin artisteilta, studion pitäjiltä, graafikoilta, valokuvaajilta, levy-yhtiöistä, keikkamyyjiltä kuin yksityisiltä keräilijöiltäkin. Soundia vuosina 1975–2013 luotsanneen päätoimittaja Timo Kanervan kokoama julkaisu pitää sisällään pitkiä, syvälle meneviä ja usein hervottoman hauskoja haastatteluja muun muassa Juice Leskisestä, Alwari Tuohitorvesta, Eppu Normaalista, Tabula Rasasta, Popedasta, Kasevasta, Ilonasta, Mikko Alatalosta ja lukuisista muista. Näyttelyesineiden haalimisessa on ollut suuri työ. Ja toisaalta ollaan yritetty, että niillekin olisi jotain uutta, jotka jo tietävät aiheesta kauheasti. – Rajaus tehtiin sillä periaatteella, että mukaan otettiin ne, jotka ovat nousseet pinnalle täällä Tampereen ympäristössä ollessaan, Nevala perustelee. Näyttely keskittyy 1970–80-aikakauden legendoihin, mutta huomioi uudemmatkin tekijät, ja suosituimpien nimien lisäksi näyttelyssä nostetaan esiin myös marginaalisempia artisteja. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN TAR JOLL A ERIK OISH ERK KUA Manserock-Soundi ja päivitetty 20 vuotta sikana VAPRIIKIN Manserock-näyttelyn yhteydessä julkaistaan upea Soundin Manserock-erikoisnumero, jonka kansiin on koottu 100 sivun verran parhaita manserockiin liittyviä Soundi-artikkeleita vuosikymmenten varrelta. Vaikka näyttely on laaja ja näyttelytila iso, on rajausta jouduttu tekemään. – Yritetään antaa elämyksien kautta tietoa heille, jotka eivät aiheesta ehkä tiedä juuri mitään. – Mutta onneksi apuna on ollut muutama hyvin innostunut keräilijä, esimerkiksi yksi, jolla on kämppä täynnä Juice-tavaraa. Sitten on tietenkin isona osana se nostalgiajengi, jolle varmasti löytyy paljon kiinnostavaa
Vallila Music Housen kautta ilmestyvällä levyllä soittavat Yaffan livebändistä tutut Burton, Lin de Lindström ja Janne Haavisto sekä valiojoukko vierailevia ystäviä Dre genistä Michael Monroeen. Sitten tiemme erosivat, mutta jo tuolloin puhuttiin, että me tehdään hommia yhdessä vielä jonakin päivänä. Sami Yaffalta toinen soololevy maaliskuussa K u v a: P ek k a K er än en K u v at : Ja ak ko Si lv as t – Painotettakoon silti, että If You Dare edustaa kokonaisuuden ”helpommin pureskeltavaa” puolta, sillä albumilta löytyy myös pidempiä ja progressiivisempia biisejä. Kuuli jallahan on eri lailla vapaat kädet kuvittaa musiikkia omassa mielessään, kertoo Tynkkynen tiedotteessa. Olen varma, että levyssä riittää koukkuja ja pureskelemista pidemmäksikin aikaa. YUP palasi ilman Jarkko Martikaista Sami Yaffa julkaisi syksyllä 2021 ensimmäisen soololevynsä The Innermost Journey To Your Outermost Mind. Crownshiftin debyyttialbumi ilmestyy alkukesästä. Pitkäsoitto Opus 1 seuraa 26.4. Nuclear Blast Recordsin julkaisema ensimmäinen Crownshift-single If You Dare on nyt kuultavissa. Ne päivät ovat nyt koittaneet, kertoo Freyberg. Opus 1 ilmestyy Hyyrysen Kaskelotti Recordsin kautta. ja keikkojakin on luvassa. – Tässä on yhdellä jos toisella kin tullut ”tiettyjä aikakausia” päätökseen, ja bändin nimi viittaa vertauskuvauksellisesti uuteen aikaan sekä vallanvaihtoon. Maalis kuussa Yaffa soittaa levynjulkaisu keikat Helsingissä, Imatralla, Jyväs kylässä, Tampereella ja Kouvolassa. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Nimekkäiden muusikoiden Crownshift astuu esiin Crownshift-nimi ei välttämättä soita kelloja vielä tässä vaiheessa, mutta kuluvan vuoden aikana tilanne tulee muuttumaan sataprosenttisella varmuudella. 8.3. Sitten luvassa on tietenkin esiintymisiä. Nyt on luvassa jatkoa, ja albumin nimi on edellistäkin pidem pi ja mystisempi: Satan’s Helpers War Lazer Eyes And The Money Pig Circus. TEKSTI: TIMO ISOAHO. Ensimmäinen single Rähinää, höyheniä on jo julkaistu, ja kyllähän siitä mukavasti tunnistaa, ketkä ovat asialla. – Myös Tommy on vanha tuttumme, ja hän oli hyvin luonnollinen valinta keulakuvaksi. – Instrumentaalimusiikki on ollut itselleni aina erittäin tärkeää. Muilta osin miehistö on sama kuin ennenkin: basisti Valtteri Tynkkynen, joka vas taa säveltämisestä, sekä kita risti Jussi Hyyrynen, rumpali Janne Mannonen ja kosketin soittaja Petri Tiainen. Suomessa Crownshift tullaan näkemään lauteilla ensimmäisen kerran alkukesästä, lupaa Freyberg. Tokihan vokaalimusiikki on ollut itselleni aina tärkeätä myös, mutta instrumentaalinen kerronta stimuloi tyystin eri tavalla mielikuvitusta. Crownshift on uusi suomalainen metalliyhtye, mutta ryhmän kokoonpano on täynnä tekijämiehiä, sillä laulajana toimii Tommy Tuovinen (MyGrain), kitaraa soittaa Daniel Freyberg (ex-Children Of Bodom), basistina on Jukka Koskinen (Nightwish) ja rumpujen takaa taas löytyy Heikki Saari (Finntroll). Levyn on äänittänyt Samuli Erkkilä ja miksannut Riku Mattila. Takavuosien suosikkiyh tyeen YUP:n paluuta on odo tettu hartaasti, mutta ei ehkä ihan tähän tapaan: YUP nimittäin on palannut kehiin nimellä YUP Instrumental, ja kuten nimestä voi päätellä, ei laulajalauluntekijä Jarkko Martikainen ole mukana. – Soitin aikoinaan Jukan ja Heikin kanssa muun muassa Northeryhtyeessä. Mike Oldfield, Pekka Pohjola ja Anssi Tikanmäki ovat vaikuttaneet omiin teke misiini aina varsin vahvasti ja nämä vaikutteet ovat olleet varmasti kuultavissa myös kaikessa YUP:lle säveltämäs säni musiikissa. Välillä kaahataan ihan kunnolla sivuluisussa ja seuraavaksi tuleekin jo hitaampaa tunnelmaosastoa. – Vaikka levyltä löytyy biisejä laajalla skaalalla, niin If You Dare on silti kohtuullisen osuva ensinäyte albumin materiaalista, sanoo kitaristi. – Keikkoja buukataan koko ajan. Tommy pystyy tekemään mikrofonin ääressä melkein mitä vain! Mistä tuli nimi Crownshift
TEKSTI: TIMO ISOAHO Lasten Hautausmaa juhlii tasavuosia K u v a: M ik ko H o v i K u v a: Ti m o Is o ah o. – vinyy lin voimin. – Yleisellä tasolla tuntuu mer kittävältä, että me ollaan kasassa vielä kymmenen vuoden jälkeen kin. Tein pari tekstiä, ja homma tuntui luontevalta. Se on vahvasti sodanvastainen biisi, ja sen sanoituksessa viitataan tuossa lähistöllä raivoavan sodan täydelliseen järjettömyyteen, kertoo Järvelä. – Väsäsin uudelle levylle ensimmäiseksi kappaleen Tapa sen kun kerkeet. Ja pian kasassa oli melkein levyllinen sanoitusmateriaalia. Omasta maasta pitää saada olla ylpeä ilman vääränlaisia mielikuvia tai tulkintoja! Teksteistä puheen ollen: Jonne Järvelä on sanoittanut tällä kerralla lähes kaikki Rankarummun sanoitukset. Kokoonnuttiin äskettäin tree naamaan yli vuoden tauon jäl keen, ja kämpällä muistui taas mieleen, että Lasten Hautausmaa on bändi, jolla on pirun hauskaa yhdessä ja soittokin toimii. – Moonsorrow’n Ville Sorvali ihmet teli taannoin, että miksi olen jättänyt tekstittämisen muille. – Pari edellistä julkaisua, siis Jylhä sekä Kulkija (2018), olivat meidän omalla mittapuulla vähän hidastempoisempia kokonaisuuksia. Ollaan tässä myös mietitty, että tehtäi siinkö seuraava albumi tuottajan kanssa, sillä mukaan on selvästi tulossa uusia tuulia, sanoo Man nonen. Entä sitten yhtyeen jatkosuun nitelmat. Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistu Saunaan on uuden viulistimme Olli Vänskän kirjoittama biisi, ja sehän tuo mainiolla tavalla mieleen rempseän vanhan liiton Korpiklaanin! Myös maailman tapahtumat ovat vaikuttaneet Rankarummun materiaaliin. Myös toiveita saa esittää, kertoo kitaristi Tuomo Mannonen. Esitet tävät kappaleet valitaan keikka kohtaisesti, ja setti toki vaihte lee kaupungeittain. Yhtyeen kahdestoista studioalbumi seuraa vuonna 2021 ilmestynyttä Jylhälevytystä. Biisit toki löytävät oman polkunsa aina itsestään, mutta tällä kerralla tietoisena tavoitteena oli tehdä vähän nopeatempoisempi levy, sanoo laulajakitaristi Jonne Järvelä. Yhtye nimittäin juhlistaa kymmenen vuoden mittaista taivalta kier tueen ja kymppituumaisen – kuinkapa muutenkaan. Mukana on myös Pekka Halosen taulusta inspiraa tionsa saanut Siddhartha ja sahti sekä vain singlen bpuolella aiem min julkaistu Varsovan lapset. Kahden kappaleen takaa taas löytyy rumpali Samuli Mikkonen. – Treenataan parhaillaan biisejä laajalla skaalalla kaikilta pitkäsoi toilta ja muilta julkaisuilta. huhtikuuta. – Jos korona-aikoina jouduttiin lepäämään keikkailun suhteen, niin nyt on taas täysi höyry päällä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Korpiklaani palaa kohti juuria Kouvolalaisyhtye Lasten Hau tausmaan alkuvuosi sujuu aika moisessa ”juhlahumussa”. 12 SOUNDI SOUNDI PB Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Folk metal -suuruus Korpiklaani julkaisee uuden Rankarumpulevyn 5. Biisejä on kertynyt mukavas ti plakkariin tauon aikana. Seuraava albumi tulee sitten kun se tulee. ”Uudet vanhat tuulet” siis puhaltavat, sillä edellisen kerran Järvelän sanoituksia kuultiin tässä mittakaavassa Voice Of Wilderness -albumilla (2005). Ja totta kai minä tiedostan, että tällaiset laulujen aiheet ovat tietyllä tavalla tulenarkoja, mutta en silti halua sulkea suutani. – Albumin avausbiisi taas on nimeltään Kotomaa, ja siinä puhutaan muun muassa ”sinisestä taivaasta ja valkoisesta maasta”. Kommentti jäi mieleen, ja päätinkin sitten kokeilla kirjoittamista pitkän tauon jälkeen. Kun katsot nyt taakse, millaisia kohokohtia yhtyeen matkan var relta löytyy. – 10vuotiskiertueen ja tulevan kesän keikkojen jälkeen aloite taan seuraavan levyn työstämi nen. Päätin kirjoittaa Kotomaan sen vuoksi, että tällaisina aikoina vapaan oman maan tärkeys korostuu entisestään. – Aikatauluista en kuitenkaan osaa sanoa vielä sen enempää. – ”Kymppivinyylille” tulee kak si ennen julkaisematonta kappa letta eli Pimeys on mun boyfriend ja eräs lainabiisi. – Samalla palataan kohti yhtyeen omia juuria. Korpiklaanin edessä on erittäin kiireinen vuosi, sillä yhtye rundaa ahkerasti niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin muuallakin
Kaksi Kitaraa Soitinkauppa Oy | Pispalan valtatie 124, 33270 Tampere | asiakaspalvelu@kaksikitaraa.com | 040 967 6202 Legendaarisen Orangen kitaraja bassolaitteet kokeiltavissa liikkeessämme!
14 SOUNDI Teksti: Lotta Savolainen Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin Löytöretkellä > A-PUOLI L umi satelee välillä kuin Sipe riassa, hetken päästä taas rau hallisemmin. Sovi tustyössä muutenkin upotetaan vaivatta ihastuttavia elektrosoun deja klassisempien instrumenttien kanssa samaan soppaan. Pelle Miljoona Band Pe 10.5. Teleks Pe 24.5. Erityisesti kertosäe kiehtoo sen vaihtoehtoisella ja oival tavalla sovituksella. Jarkko Ahola Pe 1.3. Sätilän musii kin tavaramerkkinä on läpi hänen Emilia Tuovila ja Väijytys Lohtu Sätilä K u v a: Jo o n as Ts o k k in en K u v a: M ik ko H ak o la K u v a: M ar ia R an n an h ei m o Espoon kulttuurikeskus, Kulttuuriaukio 2, Tapiola Liput ja lisätiedot: espoonkulttuurikeskus.fi La 3.2. Siinä missä Unreachable on kiinnostava soundeja tutkiva teos, on London riisuttu ja uskaliaan pal jastava balladi, jossa pelkkä cho rusefektinen kitara säestää lopussa esiin astuvan saksofonin avulla kos kettavaa muisteloa. Debyyttialbumi jul kaistaan tänä vuonna Eclipse Musi cin kautta. Miten tavoittaa vaikkapa obsessiivinen mielentila, mielen luuppaava kehäisyys, ilman että sitä kaikkea kuvailee pitkällisesti sanoin. Kauko Röyhkä & Röyhkeät Pe 3.5. Hänen musiikissaan hypätään usein jollain yllättävällä kin hetkellä syvyyksiin, maisemaan, jonka ääreltä joku omakoh tainen hetki nousee mieleen. Tuure Kilpeläinen La 13.4. Jukka Gustavson & Street Level meets Ben Granfelt To 15.2. Tämän samaisen lauseen on varmasti kuullut myös monta kertaa kaihoisia mielensä vyjä popmusiikin avulla luova Sätilä (Teemu Sätilä). Viitasen Piia La 20.4. Hauska sovituksellinen elementti tuo riehakkuutta, iloa ja valoa. Joshua James Evan Coulombe Mika Kuokkanen & Hoedown Pe 9.2. Jalat tuntuvat tön köiltä, koska housujen alla on hou sut ja niiden alla housut ja mahdolli sesti vielä yhdet tosi ohuet housut. Maija Vilkkumaa Pe 5.4. Irina Ke 14.2. Antti Autio La 2.3. Tähän mennessä yhtye on julkais sut muutamia singlejä ja liveep:n Live at Pyhtää, jotka tuovat esille Tuovilan taitoja monipuolise na sanoittajana. F + Matriarkaatti Pe 3.5. pehmoaino Pe 16.2. Juha Tapio: Elämänviivat To 2.5. Dalindèo LOPPUUNMYYTY. & T-Bones Pe 23.2. Paras soundtrack näihin itseäni riepoviin hetkiin on ollut lempeä, mutta mää rätietoisen toisteinen Emilia Tuovila ja Väijytys yhtyeen single Ajattelen sua. Kaarle Viikate & Netta Skog La 11.5. Honey B. Kiuas Ke 13.3. LoveProge La 4.5. Juuri julkaistu, hauskasti moder nilla otteella 90luvun popin tähti hetkiä muistuttava single Unreachable kielii yhdessä syksyllä julkais tun Londonsinglen kanssa hänen laajasta ymmärryksestään musiikin äärellä. ja Ke 8.5. Huilumainen soundi tuo ajatuksiini Riverdancen ja vuoden upeimmat metsäbileet. Emilia Tuovila kuvailee itse Ajattelen sua kappaletta kuvarunoksi. Eteenpäin on mentävä, vaikka aika useasti olisin näiden kelien takia jäänyt sohvalle, sänkyyn, keittiötuo lille tai vessaan notkumaan. Kappale on lähes shamanistinen kutsuhuuto jotain kohti, eteenpäin työntävä voima. Clifters La 10.2. Hän kertoo tutkivansa, miten lyriikoilla pystyy ilmaisemaan myös muodon kautta asioita. Aki Tykki To 18.4. 22-Pistepirkko Pe 12.4. Vähän samaan tapaan kuin kuva runossa, jossa piirretään sanoilla muotoja paperille. Englannin kielellä laulavia kehotetaan tähtäämään ulkomaille, koska täällä sillä menestyminen on niin vaikeaa. Sir Elwood duo Ke 7.2. Michael Monroe Pe 10.5. Se korostaa kappaleen voimaa ja ker too tekijänsä hienosta rohkeudesta käyttää instrumentaatiota vapaasti ja vailla turhia rajoituksia. Loppuvuodesta Teosto järjesti musiikkialan tasavertaisuutta käsit televän paneelikeskustelun, jossa tälläkin palstalla aiemmin esitelty Kerroksia kerrosten päälle artisti Sophia Mitiku nosti esiin problematiikan siitä, miten Suo messa tuetaan yllättävän vähän muulla kuin valtakielellä laulavia artisteja
Tuure Kilpeläinen La 13.4. Maija Vilkkumaa Pe 5.4. Pelle Miljoona Band Pe 10.5. 22-Pistepirkko Pe 12.4. Kaarle Viikate & Netta Skog La 11.5. Johonkin perinteiseen rockher moon iskee Joensuun ja Kouvolan suunnilta ponnistava yhtye (Sulut), jonka Maailman kaunein paikka albumi julkaistiin vuoden 2023 loppu puolella. Michael Monroe Pe 10.5. Clifters La 10.2. tuotantonsa melankolia, joka aset taa artistin runollisen kaihoisan pop musiikin edustajiin. Lohtu on vuonna 2020 perustettu helsinkiläinen indie ja vaihtoehto rockyhtye. Antti Autio La 2.3. Albumi ei ole yksinkertainen tai varsinkaan yksi ulotteinen. Aki Tykki To 18.4. Siinä soi jonkinlainen turmion, rakkauden ja ystävyyden kolminaisuus. Albumin ”Siinä soi turmion, rakkauden ja ystävyyden kolminaisuus.” (Sulut) K u v a: E m m a Jä äs ke lä in en Espoon kulttuurikeskus, Kulttuuriaukio 2, Tapiola Liput ja lisätiedot: espoonkulttuurikeskus.fi La 3.2. LoveProge La 4.5. Joshua James Evan Coulombe Mika Kuokkanen & Hoedown Pe 9.2. Musiikki on rajua ja pehmeää ja siinä yhdistyvät kaihoi sat sanoitukset ja lohdulliset melo diat. Irina Ke 14.2. Kotimaisen rockmusiikkiperinteen historia kuu luu ja välillä hieman etäännyttää kin. Yhtye summaa itse, että Lohtu on ääniä ja viestejä ympäristöstä ja kaupungista, yksinäisyydestä ja yh toinen raita Hukassa vetää kuulijan ihan lähelle, ja hieno kertosäe jää päähän soimaan useaksi päiväksi. Lämmöllä odo tan mahdollisesti tämän vuoden puolella julkaistavaa debyyttialbu mia. Lohdun laulaja, aiemmin The Scenes ja Cyril Awakens yh tyeistä tuttu Konsta Koivisto on il miömäinen äänenkäyttäjä ja luova tulkitsija. Juha Tapio: Elämänviivat To 2.5. Kiuas Ke 13.3. Silti muutaman kuuntelukerran jälkeen sähkökitaran ja rentoa ren nom man laulusuorituksen sekä tyylitajuisesti falsetissa laulettujen taustakuorojen yhdistelmä alkaakin ihastuttaa. Uskon heihin ja heidän pyyteettömään tahtoonsa tehdä ja soittaa rockmusiikkia.. Teleks Pe 24.5. F + Matriarkaatti Pe 3.5. Yhtyeen muodostavat laulajalauluntekijä Kalle Saarela, kitaristituottaja Antero Laaksonen ja rumpali Juho Kaasinen. Lohtu on halaus sielul le, jonka täydentää Mikko Hakolan Kaipauskappaleeseen tekemä van gitseva ja lopulta padot avaava mu siikkivideo. Jarkko Ahola Pe 1.3. Lopussa pohdiskeleva ja kosketta vakin instrumentaalibiisi Uusi ura uudessa kaupungissa kielii rohkeu desta esittää jokaisessa kappaleessa juuri sille kuuluva filosofia, sovitus dessäolosta. ja Ke 8.5. Vasta kaksi kappaletta jul kaissut Lohtu antaa merkkejä yh tyeestä, jota tulemme mahdollisesti seuraamaan tiukasti tulevat vuodet. Debyyttisingle Away ja joulukuussa julkaistu Kaipaus ovat molemmat taideteoksia menetyksen ääreltä. Vetää jollain ihmeellisel lä tavalla puoleensa. pehmoaino Pe 16.2. Viitasen Piia La 20.4. Sir Elwood duo Ke 7.2. Yhtyeen soundissa on elementtejä shoegazesta. Hulvaton aloitus raita Kitkerää heittää ajatukset Juice Leskinen klassikoihin. (Sulut) ei koreile tai yritä mitään erityistä. & T-Bones Pe 23.2. Kauko Röyhkä & Röyhkeät Pe 3.5. Dalindèo LOPPUUNMYYTY ja maailma. Honey B. Jukka Gustavson & Street Level meets Ben Granfelt To 15.2
Levyn nimi Vive le Moment tarkoittaa Sinnemäen mukaan puhdasta rock’n’roll-energiaa sekä kirjaimellisemmin hetkeen tarttumista, mutta tunnustaa sen myös olevan ranskalaisen savukemerkki Gauloises’n slogan. Levy äänitettiin kahden päivän rutistuksena joitakin jälkiäänityksiä lukuun ottamatta. Etenkin Stoogesin Funhouse on mielestäni täydellinen kitararocklevy ja lähtökohta myös meidän musiikillemme. – Kaikki on lähtenyt The Stoogesin ja The Velvet Undergroundin ensimmäisistä levyistä. – Mieluummin ollaan röökibändi kuin epämääräinen ”tartu hetkeen” -bändi, Sinnemäki kuittaa. Kuuntelimme Jalon kanssa lisäksi Rollareita tosi paljon yhdessä kohtaa. Kun tutustuimme Nemoon, asioita alkoi tapahtua. – Se tehdään hitaammin ja varmemmin ja hieman erilaisella konseptilla. Pyrimme tekemään seuraavalle levylle ideoilla latautunutta musiikkia. Sinnemäki luonnehtii seuraavaa levyä heidän sellout-levyksi. Levyn ensimmäiset kappaleet ovat neljät tai viisi vuotta vanhoja. Siitä tulee kaupallinen menestys. Seuraava levy äänitetään sitä mukaan, kun biisejä syntyy. A-PUOLI Punainen Planeetta Puhdasta kitararokkia KUUNTELE TARKKAILULUOKKA -SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti 18 -vuotiaista helsinkiläisnuorista koostuva rockyhtye Punainen Planeetta on ollut tämän maan kamaralla jäsenten nuoresta iästä huolimatta jo kuusi vuotta. Ranskalainen populaarikulttuuri on vaikuttanut Punaisen Planeetan musiikkiin laajemminkin. TEKSTI: ARTTURI SIROMAA ”Mieluummin ollaan röökibändi kuin epämääräinen ’tartu hetkeen’ -bändi” k u v a: V al er ia N y m an. Siitä tuskin tulee alusta loppuun rocklevy. Omien biisien tekeminen oli siinä mielessä ilmiselvä valinta. Rikomme myös rocktrio-ajatteluamme. Punaisen Planeetan esikoislevy Vive le Moment julkaistiin viime vuoden marraskuussa. Pelasimme myös samassa futisjengissä. – Mä istuin Harju 8:n terassilla ja otin nimen viereisestä antikvariaatista. Nimellä oli vähän kiire, koska bändillä oli jo keikkoja sovittuna, mutta nimeä ei ollut vielä keksitty, kertoo Punaisen Planeetan laulajakitaristi Raimo Sinnemäki. Sinnemäki kertoo, että levylle oli tarkoitus taltioida yhtyeen taso, mille pitkän yhteissoittamisen jälkeen oli päästy. Punaisen Planeetan levyllä kuuluu sellainen kitararock, joista bändi itse pitää. Sapluunaa on lainattu myös 2000-lukulaisilta rock-yhtyeiltä kuten Franz Ferdinandilta ja Arctic Monkeysilta, joista jälkimmäisen vaikutus kuuluu selvimmin Lacostekappaleessa. Ranskalaiset leffat ja musa ovat ehdottomasti vaikuttaneet meihin bändinä. Jalon kanssa olemme soittaneet kolmisen vuotta. Mannermaa on myös tuottanut levyn. Visio on ollut alusta lähtien sama: tehdä hyvää musiikkia ja soittaa keikkoja. Yhteistä musiikillista polkua on takana vielä sitäkin enemmän. Basisti Jalo Itkonen tuli mukaan yläasteella, jolloin Punainen Planeetta sai nykyisen muotonsa. Se kuuluu tällaisen musiikin tekemiseen, Sinne mäki kertoo. Kaikki lapsuuteni lempilevyjeni tekijät kirjoittivat itse biisinsä. – Olemme Viljon kanssa katsoneet jossain alttiissa iässä muun muassa (François) Truffautin 400 kepposta ja (Jean-Luc) Godardin Hullu Pierrot -elokuvat. Myös keikkoja on tiedossa vuoden alkuun, Sinnemäki sanoo. Sinnemäki tiedostaa, ettei bändi ole musiikillisesti varsinaisesti minkään uuden äärellä. 16 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Tavoitteellisuutta on ollut mukana kuitenkin alusta lähtien. Se syntyi yhteistyössä Nemo Mannermaan kanssa, jonka levy-yhtiö Nemolevyt julkaisi albumin. Jäsenten ensimmäiset yhteiset musiikkikokeilut alkoivat kymmenvuotiaina The Stoogesin ja The Velvet Undergroundin kappaleilla. Hänellä on hyvät studiotilat käytössään. – Pyrimme vangitsemaan levylle kitararokkibändin puhtaana, ilman ylimääräisyyksiä, Sinnemäki kertoo. instagram.com/ punainenplaneetta/ Levyllä kuullaan paljon ranskan kieltä. – Meistä tuli jossain kohtaa naapureita Viljon (Larmola, rummut) kanssa ja tutustuimme sitä kautta jo lapsina. Yhtye oli pedannut kaiken valmiiksi etukäteen mahdollistaen sujuvan ja ripeän studiorupeaman. Punaisen Planeetan tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu toisen levyn tekeminen. – The Strokesin perässä tulleet bändit kuuluvat meidänkin musiikissamme, mutta itse emme ole juurikaan The Strokesia kuunnelleet. – Olimme miettineet levyn tekemistä jo pitempään
Itselleni se on niitä mainettaan isompia biisejä, joka vain sattui ilmestymään väärään aikaan tai putoamaan kokonaan aikakausien väliin. Soundissakin hänestä julkaistiin useita haastatteluja. Ja niinpä kertojan ja hänen perheensä elämään saapuu tämä ”poika”, ”joelta tullut”, josta ensiarvio kuuluu: ”Tyyppi on kai hullu” ja seuraava pohdinta: ”Mietin, mitä se etsii.” Mutta poika ei taloon jää. Hetken aikaa sellaiseksi oli tarjolla Kirsi Snellman, taiteilijanimeltään Costi. On aivan turha lohduttaa kertojaa kesän ja ehkä pojankin saapumisella aikanaan. Se edustaisi pysähtyneisyyden murtavaa voimaa, ulospääsyä talosta, jonka ”luoliin” äiti katoaa kuin goottilaiseen kartanoon. Tarinan ulkopuolinen kertoja on talon nuori tytär, joka haaveilee rivien välissä pääsystä vankilastaan pois. Liian kaukana se vielä on. Silloin joella ollaan liikkeellä tositarkoituksella. Pintatasolla Marraskuun poika sijoittuu epämääräisen anakronistiseen porvarilliseen maaseutuidylliin, joka ehkä elää jo rappionsa aikoja. Ei siitä oikein mitään tullut, ei listasijoituksia ainakaan. ”Äiti tarjos kahvit / Isä tilas sille taksin.” Tai sitten poika jatkaa omia reittejään jokea pitkin pois. Ensimmäisillä levyillä Costin keskeisiä yhteistyökumppaneita olivat Kauko Röyhkä ja Maritta Kuula, mikä on sikäli huomionarvoista, että he eivät itse koskaan levyttäneet Pokolle tai assosioituneet yhtiöön mitenkään. Se niistä muistetuin on eittämättä Marraskuun poika, joka voidaan kai luokitella pikkuklassikoksi. Kuula taas on tämäntyyppisissä skenaarioissa niin tarkkaan samalla aaltopituudella kuin Röyhkä varsinkin Nartun loppuaikojen tuotannossa, että sokkotestissä olisi vaikea arvata, kumpi tekstin on tehnyt. Vuoden 1993 Kultainen kissa -debyytin aikaan Costista todella yritettiin tehdä tähteä. Eihän mitään hyvää, elämää muuttavaa voi tapahtua kuin kesällä! Ja kuinka pitkä aika marraskuusta sinne teiniikäisen mielessä onkaan. Ehkä sama pätee Costin koko varhaiseen uraan. Ollaan jollakin huvilalla, jolla ennen on vietetty sitä kultaista elämää. Marraskuun poika on kuin Maija Vilkkumaan Ein metaforisempi etiäinen. 18 SOUNDI SOUNDI PB Costi: Marraskuun poika (1993) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Marraskuun poika ja kesä liian kaukana että Marraskuun poika tuntuu toiselle laulajalle annetulta Röyhkä / Kuula -kappaleelta. Sävellyksen vaivattomuus ja sovituksen kepeys ovat biisin vetovoiman tärkeitä tekijöitä ja lisäksi kiehtovalla tavalla hieman, muttei liikaa eriparisia suhteessa Kuulan arvoitukselliseen tekstiin. Costin oman taiteilijapersoonan rooli tässä kokonaisuudessa jää vähän epäselväksi, ja on totta, Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Marraskuun poika on kuin Maija Vilkkumaan Ein metaforisempi etiäinen.”. Vuosituhannen vaihteessa hän yritti paluuta new age -elektropop -kulmalla, joka oli Madonnan silloisten tekemisten myötä jotenkin trendikästäkin, mutta aika vähäiseksi jäi kiinnostus silloinkin. Nyt ollaan vain sulkeuduttu sinne oman ajan vauhdista pudonneen perhepiirin kesken. ”Joki nielee toiveet jotka ensin antoi.” Ne ovat toiveita aikuistumisesta, joka avaa ovet kotipiiristä pois. Talon vierestä virtailee joki, joka edustaa jännittävää ja pelottavaa muutosta. 1980 -luku oli suomirockissa Poko Rekordsin valtakautta, mutta ysärillä Epe Heleniuksen osumatarkkuus heikkeni, ja firma joutui luottamaan paljolti vanhoihin kärkinimiinsä. Tyttö jää kuitenkin odottamaan hänen paluutaan. Ei se yrityksen puutteesta ollut kiinni, sillä Heleniuksen toimintatapoihin kuului vielä tässä vaiheessa seuraavan ison jutun metsästäminen. Harhaa! Kun jokainen päiväkin tuntuu raastavalta raahautumiselta kohti vapautta. ”Älä toivo liikaa, se on harhaa”, neuvoo äiti tytärtään, ja tämä jää biisin lopussa toistumaan totuutena. Motown-henkisen sovituksen Costi teki tuolloisen bändinsä kanssa. Vielä vähemmän sattumalta marraskuun nimeäminen tekstin tapahtuma-ajaksi tuntuu, kun ajattelee (etelä)suomalaista ilmastoa. Tai häntä ei ollut olemassakaan. Vaikka marraskuuta kappaleen tapahtuma-aikana ei oikeastaan muuten alleviivata, niin on selvää, ettei silloin soudella idyllisen päämäärättömästi. Marraskuun poika on Costin, Mara Salmisen ja Röyhkän sävellys, jonka Kuula sanoitti. Pokon suomirock-kokoelmilla paria avainkappaletta sittemmin kierrätettiin
R A K K A U D E S T A V ID E O P E L E IH IN Tilaa Pelaaja PELAAJA.FI/TILAA P E L A A J A .F I @pelaaja @pelaajalehti @pelaaja
– Jotain raakileita jäi vielä varalle, kun jätettiin muutamia ei-tarpeeksi-hyviä välistä pois ja valikoitiin niitä toimivampia mukaan. Jos lyriikat esittää rankalla örinällä, siinäkin on pointtinsa, sillä liika selkeys poistaa biisistä mielikuvitusta, jota kitarat saattavat ilmaista tekstien sijasta. – Koska omat kuuntelutottumukset kulkevat laidasta laitaan, tyylivaihdokset seuraavat toistaan ja musiikki muokkautuu monenlaisten ideoiden mukaan. Parempi kai kuitenkin, että en ollut sekaantumassa näin hyvän musan tekoon. Aika kaukana ollaan Hollywoodista jos Tesoman 90-luvun nuorkalta ponnistetaan. LÄHEINEN LEVY LAULAJAN, KITARISTIN JA LAULUNTEON INNOITTAJANA MERKITTÄVÄ ALBUMI, JONKA TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA ALBUMI, JOKA ON AUTTANUT MINUA AUTTAMAAN MUITA Jukka Nousiainen Jukka Nousiainen – Jukan vuoden 2016 soololevy on ollut erittäin hyvä albumi suomen kielen opetuksessa. – Kyllä tarkoituksena on ollut, etteivät albumit kuulosta keskenään samalta, Jussi Kahola vahvistaa. Poikkeuksena espanjalaisen Hombres-G:n biisi Devuélveme a mi chica, joka coveroitiin samankuuloisena jopa lyriikan osalta, chica ja tsiigaa, ja niin edelleen. Nimikkoalbumi on soinut nyt sitten päivittäin siitä lähtien. Fugazi The Argument – Hieno teos hienon bändin uran päätepisteessä. LEVY, JOKA KYTKEYTYY MIELIKUVIINI SUOSIKKI-LEHDESTÄ Kikka Kikka 3 – En nyt ole varma, onko Kikka Suosikin kannessa ollut. The Budos Band The Budos Band – Rotten Soundin entinen bassotaituri Kristian Toivonen antoi minulle lahjaksi The Budos Bandin. (K:H:H:L) K u v a: Jo n n a H ie ta la S uosikki on bändi, joka nostaa Jussi Kaholan aiempien yhtyeiden, Frivolvolin ja Tryerin, ravakan salakavalasti noise rockin ja ronskimman punk-runttauksen sekaan lähes mielivaltaisesti kätketyt melodiset täkyt ja sävytykset vihdoin kappaleidensa paraatipintaan. Suosittelen sitä kaikille jotka tarvitsevat apua niin suomen kielessä kuin filosofiassakin. Mutta olin 12-vuotias, kun albumi ilmestyi ja itsekin tavallaan Tesoman kasvatti, vaikka vain vieressä asuinkin. Mä äänittelin ensin jotain, ja sitten kitaroita tai rumpuja kukin vuorollaan. – Suosikin toinen albumi Sä olet meistä se kaunis lähtee debyytillä saavutetusta mökän ja popin risteyksestä määrätietoisesti myös uusiin suuntiin. INNOITTAJA TYYLIVAIHDOKSEEN Choir Boy Passive With Desire – Näitäkin olisi monia, mutta Passive With Desire on sellainen unenomainen teos, joka on ainakin maininnan arvoinen, erinomainen levy. Sellaisia jotka kuulostivat tältä albumilta. Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Jussi Kahola VIIMEISIN VAIKUTTAVA ALBUMILÖYTÖNI VOIMAKUUNTELUSSA SÄ OOT MEISTÄ SE KAUNIS -ALBUMIA TYÖSTÄESSÄ Go-Go’s Beauty And The Beat – Oli soittimessa kolmen viikon verran kun ajoin Los Angelesista Seattlen pohjoispuolelle ja takaisin. Matkaan mahtui monta muutakin levyä, mutta tämä ehkä jopa osittain kuuluu levyllämme pirteänä tunnelmana. Biisi kuulosti jotenkin niin Joni Ekmanilta, että järkättiin hänet siihen kitaroineen mukaan. Parin kuukauden mittaan aloin säveltää aamusella, ja samalla tein jo seuraavaakin albumia, vaikka tyydyttiin kuitenkin vain tähän. Muista voi vielä jatkossa testata, irrottaa ja yhdistellä säkeitä tai kertsejä uusiksi biiseiksi. 20 SOUNDI Litku Klemetti Ding Ding Dong – Tällaisia levyjä on varmasti paljon, mutta ainakin Litkun kanssa olisin mieluusti ollut mukana levyttämässä. ERIKOISIN TAI ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKILEVYNI Alice Coltrane Eternity – Ei sellaista kai oikeasti olekaan, mutta mainitaan Alice Coltranen Eternity. Pohjimmiltaanhan soinnut ovat samat, soittipa raivolla tai mukavammin. On pysynyt mukanani koko elämän ja ei ikinä sieltä lähde. Hyvin toimii. Mutta nyt menemme näillä, albumi on julki ja teemme kiertueen Tampereen, Helsingin, Turun ja Lappeenrannan mestoilla.. Yhdessä kasailtiin sitten kokonaisuutta. (Tryer, Suosikki) – Albumi oli sikäli erikoinen projekti, että aloin väsätä sitä yksikseni studiolla
Kuka antaa bändille nimen Gasellit. Aivan älyttömiä. 22 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Artistien nimet ovat aina olleet hölmöjä tenkin Hätä-Miikka, Päkä, Thube Hefner ja Musajusa. Toisen Sirpamarita. Sen innoittajana toimi puolestaan tämän lehden päätoimittajan Mikko Meriläisen julkaisu sosiaalisessa mediassa. Levy-yhtiöiden tiedottajat jaksavat kunniallisesti meilistä toiseen kirjoittaa artistinsa valitulla tyylillä. Kuten Määttänen kolumnissaan kirjoitti, median tehtävä ei ole tietenkään lähteä toistamaan hoopoja kirjoitusasuja. No tie”Kovaakin liikevaihtoa takovien yritysten pohjalla on leikki.”. Internet-kielestä ammentavien poikkeavien kirjoitusasujen on tarkoitus viestiä artistin tyylistä. Hassuja nimiä on jo niin paljon, että koko nimeämiskenttä on saavuttanut saturaatiopisteensä jo aikoja sitten. Yksi 2010-luvulla vakiintuneista tavoista on käyttää nimessä kieliopista poikkeavaa typografiaa. The Beatles oli jo aikoinaan täysin pöhkö nimi bändille ja se oli tarkoituskin. Olen kuullut myös tapahtumasta, jonne tilattiin aika lailla tuntematon räppäri Kride, koska häntä luultiin DJ Kridlokkiksi, joka on levyttänyt myös nimillä Krid ja Kride. Hölmöissä nimissä ei tosin ole sinänsä mitään uutta. Muotoilu on vain yksi trendi muiden joukossa. Suomesta löytyy tällä hetkellä räppärit Pesso sekä Pessa, joista tuskin kumpikaan tällä hetkellä on erityisen tyytyväinen omaan nimivalintaansa. Niin mahtipontisella musiikilla on oltava myös pompöösi nimi. Et voi keksiä niin hölmöä nimeä, etteikö hölmömpää jo olisi olemassa. Apulanta, Kotiteollisuus, Teräsbetoni. Viime kesänä ostin Sodankylästä kaksi 7-tuumaista vinyylisinkkua pelkästään artistinimien perusteella. Jos on valmis asettamaan itsensä alttiiksi ja antamaan bändille hassun nimen, on todennäköisesti myös valmis antamaan musiikissa kaikkensa. Mikä on artistin tai bändin nimi. Toimittaja Juuso Määttänen kirjoitti asiasta Helsingin Sanomissa. Ja on suorastaan hillitöntä, kun Gettomasa on aina niin vakavissaan sellai sella artistinimellä. Kotimaisten rockbändien nimet kuulostavat usein siltä kuin ne olisivat osastoja rautakaupasta. Toisen singlen oli levyttänyt Kari. Räppäreiden nimet vasta hassuja ovatkin. Jos ei halua erottua, voi valita nimen, joka on hyvin samankaltainen jo olemassa olevan kanssa. Kaikki on samaan aikaan sekä niin selvää että täysin auki. Suomesta löytyy esimerkiksi ibe, costee, SANNI, AHTI, HUGO. M usiikin tekemisessä tulee nopeasti eteen ongelma, joka tarvitsee ripeän päätöksen. Ilpo Väisänen ja Mika Vainio antoivat bändilleen nimeksi Panasonic. Death Cab For Cutie, …And You Will Know Us By The Trail Of Dead, My Chemical Romance, Jimmy Eat World, Fall Out Boy… Joskus on helppo tyytyä omaan nimeen ja jättää turha hienostelu pois. Vaikka bändit ja artistit voivat olla niin itse tekijöille kuin faneille tärkeimpiä asioita maailmassa, niin leikkisät nimet muistuttavat, että kovaakin liikevaihtoa takovien yritysten pohjalla on leikki, joka on usein alkanut yhteisestä nysväämisestä tietokoneen äärellä, räppäämisestä koulun pihalla tai hauskanpidosta homeisella treeniksellä. Silloin harvoin tulee miettineeksi, miten päähänpistona keksitty chat-palveluiden tai Counter-Striken nimimerkki kestää aikaa ja kuulostaa vuosikymmenten päästä. Entäs Gentle Giant, Aphrodite’s Child tai Black Sabbath. Isolla kirjoittaminen on mahtipontisempi, tuotemerkkimäinen statement. 90-luvun ja 00-luvun emoja alt rock -bändien nimet on täysin oma lukunsa. Nimet ovat olleet hölmöjä aina. Pienellä kirjoittaminen viittaa yleensä sisäänpäin käpertyvään emoja goottikulttuuriin sekä internetin näennäisen puolihuoliteltuun estetiikkaan. Asiasta on virinnyt viime aikoina myös julkista keskustelua. Kentällä on onneksi tilaa vielä ainakin Pessille, Pesselle, Pessylle ja Pessulle. Hölmöiltähän ne nimet näyttävät muun kieliopillisesti oikean tekstin seassa. Onneksi musiikki on sellaista touhua, ettei siinä ole järjellä juuri tekemistä. Sitä jouduttiin muokkaamaan aika nopeasti. Paperilla Nightwish on kamala nimi bändille, mutta sen merkitys täydentyy tietenkin itse musii kista
APHELION EUROPEAN TOUR 12.03 HELSINKI, KULTTUURITALO * 13.03 JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO * 14.03 OULU, KANTAKROUVI * * * * *
Bändi henkilöityi kitaristi-laulaja Akimofiin, koska hän oli tarpeeksi rohkea haastamaan naisten mukaantulosta hämmästyneet toimittajat. ”Mua naurattaa meidän ihmisten pienet metkut” LIISA AKIMOF: Eikä palaute tähän loppunut, vaan tunnetutkin miesartistit purkivat lehtien palstoilla kiukkuaan kuviot uudella asenteellaan haastaneet tulokkaat. Hän oli ollut pahemmissakin paikoissa, kuten vaihto-oppilaana Argentiinassa muutamaa vuotta aiemmin, jossa ihmisten mielipiteitä valvoi sotilasjuntta. Piikki oli yhtä lailla suunnattu kisan voittaneelle 22-Pistepirkolle, mutta myös Tavaramarkkinoille, joka teki esiintymisestään spektaakkelin. Kärkevä ja kaikkea kyseenalaistava nuori Akimof meinasi tulla karkotetuksi vakoojana ja kommunistisena agitaattorina. S uomalaisen rockin nousussa 1980-luvun alussa suurten nimien varjossa tapahtui paljon muutakin huomionarvoista. Keikkamainoksissa saattoi lukea, kuinka kannattaa tulla katsomaan, kun naiset soittavat ihan itse. 24 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Liisa Akimofin paluulla musiikin pariin on selvä agenda: hän haluaa olla vanhojen ihmisten punkidoli. Tässä kehityksessä ehkä tärkein yksittäinen henkilö oli Liisa Akimof (s. Akimof aloitti soolouransa, jonka aikana hän julkaisi neljä albumia kolmen vuoden välein (Alkava pimeä vuodenaika (1987), Teen maailman (1990), Primadonna (1993) ja Valopää (1996)).. Rock oli Akimofille käyty läpi jo kahden Tavaramarkkinat-albumin (Tilikirja, 1983, ja Lievä kosto, 1985) aikana. Kuten esimerkiksi se, kuinka naiset tulivat aktiivisesti rockin pariin ja miten heihin suhtauduttiin. Jo bändin osallistuminen rockin SM-kisoihin aiheutti polemiikkia, kun ”tilaa annettiin kömpelölle taiteilulle, subjektiivisesti painotetulle luovuudelle”, niin kuin Mikko Alatalo tv-juonnossaan närkästyneenä kertoi. Muille bändin jäsenille alkoi tulla elämään muutakin. 1962), joka opiskelijakavereineen perusti vuonna 1982 Tavaramarkkinat-yhtyeen. Hänen pelottomassa pioneerintyössään olisi aineksia useammankin sukupolven esimerkiksi. Akimof ei tästä hätkähtänyt. Uudella levyllään hän lupaa, että vielä on Kaikenlaista uutta tulossa
SOUNDI 25
26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Sitten oikeat työt hyydyttivät musiikkiuran, joka jäi kuitenkin kytemään sen verran, että sen sai käynnistettyä viime vuonna kunnolla uudestaan, kun Akimof uusine taustajoukkoineen ryhtyi yleisön pyynnöstä kasaamaan uutta albumia. – Sitten perustettiinkin jo Tavaramarkkinat huumorinumeroksi valtsikan tai sosiologian opiskelijoiden bileisiin. Hän puhuu nopeasti ja viljelee ironiaa ja sarkasmia niin tiuhaan, että on aivan perusteltua olla huolissaan, kuinka se painetussa muodossa välittyy. Käytiin Luontoliiton karkeloissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Sieltä palattuani ja lähdettyäni opiskelemaan tein vaan niitä biisejäni. – Olin aloittanut tekemään niitä jo ihan pikkuisena siksi, että mulla oli musiikinopettajana säveltäjä Kari Rydman. Se oli mulle 15-vuotiaana hirveän merkityksellistä. Vaikka Akimof on julkisuudesta vetäytynyt enemmän tv-tuottajan rooliinsa, hän on yhä ihanteellinen haastateltava. Muistan niistä yhden. Innos tuin hirveästi esimerkiksi Chico Buarquesta ja tällaisista, joita siellä silloin kuunneltiin. – Olen aikoinaan kääntänyt Liisa Taville ihan pokkana Chico Buarquen biisin O Que Será. Se ristiriita on musta tosi kiinnostava, kun lauletaan ihan mielettömiä juttuja leppoisalla svengillä. Mä tein, ja Rytky kierrätti kuplavolkkarilla minua ja kahta luokkatoveria erilaisissa tapahtumissa esittämässä näitä jäätäviä lauluja. Myös Mercedes Sosa oli todella vaikuttava. Nummisen biisejä, mutta myös niitä minun keksimiäni biisejä. Vakoojana karkottamisen estämiseksi tarvittiin diplomatiaa korkeammalta taholta. – Sitten mulla oli aktiivinen luontoaktivistikausi. Monikaan ei tuntunut ymmärtävän, miksi ihmeessä olitte perustaneet koko bändin. – Sen jälkeen ampaisin Argentiinaan uudenlaisten elämysten äärelle. Espanjaa siis osaan. Soitettiin jotain M.A. Tein hirveästi lauluja riippuen siitä, mikä Varmaankin juuri Argentiinasta tarttui mukaasi bossa nova, joka kuuluu yhä musiikissasi. Voitettiin Hesan karsinnat katastrofivuonna 1982. Toinen oli JSS, vantaalainen bändi, joka osasi oikeasti soittaa ja niillä oli oikeanlaiset vehkeet. Tuon ajan Tavaramarkkinoista tehdyt haastattelut ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Mutta siellä lauloin paitsi kaupungin kuorossa näitä heidän sävelmiään, myös opin soittamaan kitaraa ja polttamaan tupakkaa. Hän kannusti jo ekalla luokalla, että tehkää biisejä. eläinlaji oli uhanalainen tai mitä ajankohtaista tapahtui luonnossa. Eikö suomalainen kulttuurielämä ja yhteiskunta vaan tosiaan ollut valmis teihin. Mua häiritsi ihan hirveästi se, kun multa kysyttiin, mitä puolet ihmiskunMiehinen rockbisnes ei ollut valmis Tavaramarkkinoiden tuloon 1980-luvun alun Suomessa. – Konteksti oli silloin täysin toisenlainen. K u v at : Li is a A k im o fi n ko ti al b u m i K u v a: Jy rk i Si u ko n en. Finaalissa Pistepirkot voitti, Yö oli kolmas, Tavaramarkkinat neljäs. Olin jossain ihme tapahtumassa, kun kirjailija Juhani Peltonen kuuli niitä lauluja ja tuli sanomaan, että tyttö, sinusta pitää tulla runoilija. Ei mitään nokkahuilumeininkiä, niin kuin Pirkoilla ja Tavaramarkkinoilla. Silloin siellä oli vielä sotilasjuntta, mikä oli pikkaisen jäätävää. Meillä oli silloin sellainen Hyyppä-trio. Olen tehnyt tuon kuusikkolaulun seitsemänvuotiaana, mutta miksi mä olen sanonut ”palanne”. (Miten käy) portugalista. Tietynlainen rytmiikka yhdistettynä semmoisiin jazz-harmonioihin tulee sieltä. Syntyi ihastuttavan monipuolinen, räävitön, pohdiskeleva ja tunteellinen Kaikenlaista uutta tulossa. Ne on oppineet naamioimaan paljon asioita. Ei ollut mahdollista edes puhua asioista ilman, että siihen tuli se naisnäkökulma. Argentiinassa pohjoismaisessa vapaudessa kasvanut 16-vuotias artistin alku kohtasi poliittisten järjestelmien erot, kun kotimaassa siedetty normien kyseenalaistaminen tuottikin sotilasjuntan kanssa ongelmia. Meitä ruvettiin pyytämään kaikkien osakuntien ja opiskelijajärjestöjen bileisiin ja sitten me päädyttiinkin saman tien rockin SM-kilpailuihin Lepakkoon. 5-vuotiaana Liisa Akimof soitteli vielä äitinsä ja tätiensä iloksi tennismailakitaraa, 12-vuotiaana oli tehty jo omia kappaleita. Bändi herätti aluksi närää pelkällä olemassaolollaan. Olit aloittanut omien biisien teon jo ennen kuin Tavaramarkkinat nousi julkisuuteen 1982. – Just tuossa iässä musiikki iskee todella lujaa ja muhun iski se bossa nova -maailma. Mun mielestä bossa nova on vaan maailman makeinta musaa. Sen nimi on Oli kuusikossa pimeää: ”Oli kuusikossa pimeää / Joo joo / Oli kuusikossa pimeää / Joo joo / Mä en sinne palanne enää koskaan / Ei ei”. Sitten hän lähetti mulle kaikki runokirjansa. Silloin ryhdyin myös säveltämään argentiinalaisten runoilijoiden tekstejä. Oli hirvittävä rahapula, joten änkeydyin kitaroineni kaiken maailman raittiuskahviloihin, että sai jostain viiskymppiä. Millaisia nuo kappaleet olivat. Sukupuoliroolit musiikkiteollisuudessa olivat todella jämähtäneet
– Jonkun verran oli erilaisia soolo keikkoja ja erilaisissa yhteyksissä Tavaramarkkinat eli lyhyen, mutta sitäkin vaikutusvaltaisemman ajanjakson. Se ei ollut mitenkään ’sensitiivistä’ aikaa.” K u v a: R ii p in en. Oliko se luonteenpiirre vai tilanteen vaatima rooli. Me ollaan puhuttu tästä basisti Eve Under groundin (Hirvonen) kanssa – joka on edelleen hyvä ystäväni – että verrattuna tähän aikaan, me ei edes otettu uhriutumista vaihtoeh doksi. 1996 perus tin oman tuotantoyhtiön. Se ei ollut mitenkään ”sensi tiivistä” aikaa, sanotaan näin. – Tavaramarkkinat oli otollinen dissaamiselle ja piikikkäille kom menteille. – Kun Hector oli meillä vieraana Arto Nybergissä, muistin sen haus kimman sketsin. – Tavaramarkkinoiden aikaan tein myös biisejä, jotka ei sopinut sen bändin ilmaisuun. Sitä teen edelleenkin, telkkarihommia. – Oikeat työt vei aikaa. Kahden albumin jälkeen Liisa Akimof (vas.) suuntasi soolourallaan jo musiikillisesti eri suuntaan. Tuliko tvja muut toimittajan työsi sitä kautta, että olit jo valmiiksi esillä. Jos et ole päätoimi nen muusikko, se on vaikeata. Siellä gorilla puvun sisällä on Hector. – Ei varmaan kukaan tajunnut sitä. Sitä kautta aukesi se radio ura. Jatkui vielä hirveän pitkään, että mimmeil le tehdään biisit. En osannut kuvitel lakaan, kuinka paljon koko homman pyörittäminen vie resursseja. Pääsin tekemään sinne jotain hantti hommia. Olit televisiossa, tuntuiko että olit julkisuuden henkilö. Huomasin, että mä vaikutan ihan idiootilta. Niin kuin siellä rockin SMkisoissa: oli hääpukua, gogotanssijaa, täl laisia naisstereotypioita. Millä mielellä katsot Tavaramarkkinoiden perintöä nykypäivässä. – Sitä kautta tuli ilmi, että nuor tenohjelmiin haettiin kesätoimitta jia. Ihan tahallaan keksittiin se nimi, oltiin sosiologeja suurin osa. Tavaramarkkinat oli suo rempaa menoa. Idiksenä oli, että jumalauta, hoidetaan tää homma, otamme vallan, teemme mitä haluamme. Peppi Pitkätossus ta oli tullut porvari, kun sillä oli niitä kultarahoja. Oltiin sovittu Suo men pankin edustalle ihan oikea ta paaminen Ben Zyskowiczin kanssa. Se on kyllä edelleen ihan jees. Me tehtiin oma ehtoisesti, mitä mieleen tuli siinä elämäntilanteesta. Markku Arokanto oli myös keskeinen tekijä. Sitten siinä oli vielä se hemmetin feminismi. Aika pian laitoin kuitenkin stopin sille, että mi tä mieltä olen pääsiäistarjoiluista. Kokoonpanot vaihteli koko ajan, oli erilaiset elämäntilanteet. Tuossa vaihees sa ihmiset saa työpaikkoja, perustaa perheitä, muuttaa eri puolelle Suo mea. Mä olin Peppi, jolla oli saatanasti rahaa. Se oli jonkinlainen tienraivaaja. – Julkaisemattomia tekeleitä on. Muistan, että oli sellaisia keik koja, joilla meillä oli päällä vaalean punaiset farkut, joihin jätettiin hin talaput kiinni. Varmaan samoi hin aikoihin, kun Tavaramarkkinoita perusteltiin, tarjosin juttua radiolle siitä, kuinka poliisien pamput ovat kasvamassa. Se oli lyhyt aikakausi, mutta merkitykseltään iso. Ei silloin ollut mitään turvallisia tiloja. Tavaramark kinoiden nimikin oli markkinatalo uskriittinen, puhutaan taloudesta eli tavaramarkkinoista, mutta pu hutaan myös naisten jakamasta ta varasta. – Joo. Ensimmäinen soololevy ilmestyi melko pian Tavaramarkkinoiden lopetettua. oli ensimmäinen radiojuttuni. Tein siis vuonna 2007 draa masarjaan Harvoin tarjolla albumil lisen biisejä. On joku eukko, jos ta leivotaan tähti ja sille tehdään ka maa, jota kuvitellaan jonkun kohde ryhmän haluavan. Ymmärrettiinkö tätä kaksoismerkitystä. Ei silloin ollut mitään turvallisia tiloja. Silloin tuli se soololevyjuttu. Olit jo tuolloin huomiota herättävän itsevarma ja sanavalmis. Koetko, että muutkin ihmiset näkivät tekemisienne arvon vai oliko se vaan ”bändi, joka teki sen Kevään”. Se ei ollut ta pana musiikkiteollisuudessa. Sa maan aikaan piti tehdä miljoonaa muuta asiaa, käydä päivätöissä, ties mitä milloinkin. Nykyisin sanot taisiin konseptiin. SOUNDI 27 nasta on mistäkin asiasta mieltä. Parin albumin verran laulettiin omia biisejä. En tunnistanut itseä ni ollenkaan niistä jutuista. Radioohjelmia tein monta vuotta. Suomi oli silloin henkisesti vieläkin pienempi maa. – Tosin tein musaa niihin telkkari juttuihin. Siitä tuli valtava urakka. – Mulla oli kiinnostus saada jos tain rahaa (naurua). Ei tullut. Herra Tossavainen oli kasvanut isoksi eli siitä oli tullut gorilla. – Ensinnäkin mua vitutti hirve än monet toimittajat. Mä jouduin nuoreksi vihaiseksi naiseksi, ja mua ärsytti se ihan hirvittävästi. Siellä me tehtiin Hectorin kanssa sellaista ohjelmaa kuin Studio Studio, joka oli niin pie nibudjettinen, että jouduttiin itse myös näyttelemään suurin osa roo leista. Sen jäl keen en ole ollut kauhean innostu nut haastatteluista. Halusin tehdä enem män sellaista, mitä olin tehnyt myös nuorempana paljon. Lista-ohjelmassa vuonna 1996 sanoit, että uutta materiaalia on jo tehty paljon. Erityisesti suorissa lähetyksissä pistin niille luun kurkkuun (naurua). Sinne me tultiin avoautolla. – Sen bändin merkitys oli pitkässä juoksussa muussa kuin musiikilli sessa ilmaisussa. Kyllä multa pyydettiin mil loin mistäkin mielipiteitä. Tuoko pamppu turvallisuutta. Moni muistaa koko yhtyeestä vain Kevät-kappaleen, joka ilmestyi aivan bändin viime metreillä. Halusitko silloin vain tehdä erilaista musiikkia. Haluttiinko sanavalmis, jo julkisuudesta tuttu kasvo siihenkin rooliin vai oliko sinulla itsellä omaa kiinnostusta sellaiseen jo aiemmin. Uusi levy olisi tulossa piankin. Luovuitko kokonaan muusikkominästäsi vai teitkö esimerkiksi keikkoja. Olin kova mielenosoi tusihminen monissa asioissa ja pe lotti meidän puolesta, että mitä ne tekevät niillä vielä pidemmillä pam puillaan. Sitten olin tietysti kova puhumaan. Tämän pampputeokseni jälkeen mulla oli jo näyttöjä päästä sinne. Kun se irrotetaan ilmaisus ta, niin ihmiset vaikuttaa ihan idioo teilta. Soolokeikoilla olen esittä nyt kappaletta Harvoin tarjolla, jon ka Elisa Korjus laulaa. ”Jumalauta, hoidetaan tää homma, otamme vallan, teemme mitä haluamme. Eli aktiivisin musiikintekokautesi loppui oikeiden töiden myötä. Tällaista provoa. En tykännyt niistä naistenlehtijutuista enkä olla ylipäätään mediassa, koska silloin kun puhuttu sana muutetaan kirjalliseen muotoon, siitä puuttuu sävyt, kuten milloin henkilö on itse ironinen. Biisien työstäminen valmiiksi ja nii den tuotanto on aika vaativaa. Sieltä kysyttiin telkkarin nuortenohjelmiin. Kaunis bossa nova biisi, jota on myös Akimows kaja Sisters & Brosin kanssa keikoilla vedetty. Sellaista vähän bossanovahtavampaa ja jazzahta vampaa
Aikaisemmin kulttuuriset seikat oli ne tärkeimmät, fiilistely ja poreilu näiden kulttuurituotteiden ympärillä, vaikkei niitä silloin tuotteiksi kutsuttu. Kulttuurijournalismikin on hävinnyt. Omaehtoiselle tekemiselle on enää vähän mahdollisuuksia. Ei pysty olemaan Akimowskaja Sisters & Brosin albumi Alkava pimeä vuodenaika oli jo musiikillisesti kallellaan latinalaisen Amerikan suuntaan. Il Mondo oli ”italialainen” discoduo (naurua). Näetkö siinä mitään toivoa artistin kannalta, että ajat vielä muuttuisivat. Tämän pitkän tauon jälkeen tässä kuussa ilmestyvässä Kaikenlaista uutta tulossa -albumissa on havaittavissa tietynlainen uusi alku. Siksi, että se on liian rajua. Ja sitä brändiä siinä sitten viilataan. Kehitys mainitsemaasi tilanteeseen on ollut pitkä ja vaiheittainen, mutta aina sitä kulttuurin tekemistä itsessään on arvostettu. Mutta jos sen keksii, niin osan elantoa voi saada musiikilla. Tekemisen mahdollisuudet ovat ihmisillä eri tavalla käsien ulottuvilla ilman, että sulla on hirveästi rahaa. Nykyään kaikki on tuotteistettu. Jakeluhan sulla on olemassa, jos sulla on nettiyhteys. – Aion ryhtyä vanhojen ihmisten punk-idoliksi. Haluat olla siis vanhojen ihmisten punk-idoli, mutta koetko, että myös nuorempi polvi näkee sinut edelläkävijänä. duokeikkoja milloin Eeva Koivusalon, milloin Aija Puurtisen, milloin kenenkin kanssa. Siihen mä tein myös paljon espanjankielisiä kappaleita. En tiedä, annetaanko kouluissa jo läppärit lapsille, mutta ainakin mahdollisuudet on toteuttaa itseään niin, että saat jotakin aikaiseksi ja voit saada muiden kuuluviin. Millainen muutos artistiudessa on mielestäsi tapahtunut Suomessa vuosikymmenten saatossa. – Pääasia että koneisto toimii. – Ei nuoret tiedä ollenkaan. Yritetään yllättää, mutta kuitenkin samalla pitää se yleisö, herättää kiinnostusta ja riehua somessa. Mahdollisuuksia on, mutta eipä niillä varmaankaan rahaa tehdä. Ensin ne menee terapiaan ja sitten ryhtyy itseterapeuteiksi tai mitä kuntovalmentajia ne on. Aijan kanssa tehtiin myös spektaakkeli Il Mondo. Muttei mitenkään järjestelmällisesti. Ne oli ihan discoa. Se näkyy kaikessa. > Soundi-haastattelu luova ja utelias ihminen. Myös vanhan bändin kanssa on viime aikoina tehty keikkoja. Aion voimaannuttaa aika monet ihmiset. Siitä on tullut ensisijaisesti työ, ammatti, karriääri, elinkeino. Ne joutuu olemaan jotain helvetin brändejä. Jotenkin ajattelisi, että tällaisessa asenneympäristössä sinun kaltaiselle artistille olisi kysyntää ja tarvetta. Ne luulee esimerkiksi, että Kevät on Kotiteollisuuden tai Heidi Kyrön biisi. – Kaikenlaista uutta tulossa! Niin! Ihan tietoinen ”täältä tullaan taas” -tyyppinen lähtökohta. Onko musiikin tekeminen työkseen oikeasti jo mahdotonta. Volyymi on räjähtänyt monikymmenkertaiseksi ja kaikkea on saatavissa joka hemmetin sekunti ilmaiseksi, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että spektri on kaventunut. Nyt nelikymppiset artistit putoaa kuvasta. Nyt sanotaan suoraan, että kulttuuri on pelkkä menoerä. Basisti Eeva Koivusalon kanssa Akimof on tehnyt yhteistyötä myöhemminkin. Death Hawksin kaverit oli täällä just käymässä ja lainasin niille keikoille meidän mielettömiä siipiä ja kultapukuja. Niitä ei ole levytetty, mutta me ollaan esitetty niitä erilaisissa spektaakkeleissa performatiivisesti. – On siinä sikäli toivoa, että jos vertaa siihen 80-lukuun, niin minä maksoin 200 markkaa, että menin studioon saadakseni biisit talteen, etten mä unohda niitä. Perinteiset ansaintalogiikat menivät, niitä ei enää ole. Paineet on viime kädessä niiden artistiparkojen päällä. – Se pätee moneen muuhunkin kulttuurisarkaan, mutta sellaisesta auteur-meiningistä on siirrytty sisältöteollisuuteen. Kyllä ihmiset haluaa niitä hetkiä, että ollaan yhdessä jonkun jutun äärellä. Il Mondo K u v a: R is to V ai n io K u v a: Ju h aP ek k a La ak io K u v a: So u n d in ar k is to. – Itse kun olen näitä soolokeikkoja tehnyt, niin kyllä niillä on ollut mielettömän hieno meininki. Eihän sitä kestä kukaan. Ja se rahan tekeminen on muuttunut vaikeaksi. Rahaa siinä pitää tehdä
Ei sillä, että olisin ollut hänen musansa mieletön ystävä, mutta se oli mulle tosi tärkeä kuva. – No, varmaan ihan aikoinaan, ei idoli, mutta hirveän merkittävä hahmo oli Carita Holmström, koska hän oli ainoa nainen, jonka näin levynkannessa soittavan itse kitaraa. – On. joulukuuta 2023 Huopalahden asema, Helsinki Ku va : T o m i P al sa Uuden sooloalbumin 28 vuoden tauon jälkeen julkaiseva Liisa Akimof palasi levyttäväksi artistiksi yleisön pyynnöstä. Tässäkin mielessä ilmeisesti halusit sitä uutta alkua. Mikko kasasi muun porukan omista verkostoistaan. Idiksenä mulla oli kääntää sen sanan merkitys. Siksi se on niin överi. – Siellä oli sitten tätä Tampereen porukkaa. – Joo, nyt on ollut kohtaamisia. Se on musta ihanaa. Ta n n er k iv i. Enhän mä olisi tätä uutta levyä tehnyt, ellei olisi ollut kysyntää, että mistä nämä uudet kappaleet voi kuulla. – Mä halusin, että tämä on riemastuttava levy. 18. Keikoilla se kappale menee ihmisiin kuin häkä. Ja sitten siellä on patarumpu! Mulla oli siihen ihan pakkomielle. – Tällä hetkellä mimmit tekee tosi hienoja juttuja. Vaikka jo singlenä julkaistu Esim. Olin kuunnellut itsekin Amureita ja Rock Siltasia, ja ajattelin että tämähän olisi mainio tyyppi. Mutta minähän menin! Mua naurattaa meidän ihmisten pienet metkut. Johtuen ihan heidän lähestymistavastaan akustisia instrumentteja ja itse soittamista kohtaan. Se kuulostaa aika vahvalta statementiltä jopa tässä ajassa. Miksi halusit juuri Siltasen levyä tuottamaan. Ihmiset keikoilla sanoi, että on pakko saada toi biisi. matalapaine. Musta oli ihanaa, että siinä ei ollut sellaista muniinpuhaltelumeininkiä, vaan tehdään tämä nyt pois. Se tuli esille sillä kuuluisalla ”kentällä”. Levyn päätöskappale on nimeltään #lesbohuora. Mitä musiikillisesti lähdettiin hakemaan. ”Kun olin päättänyt, että haluan vanhojen ihmisten punk-idoliksi, niin halusin keikalle Tampereella nimenomaan Vastavirta-klubille.” K u v a: E . Sen jälkeen, kun joku tulee sanomaan mulle, että vitun lesbohuora, niin se on hän, joka mokaa itsensä. – Tämä huoritteluhomma on niin jokapäiväistä, olit sä opettaja tai sosiaalityöntekijä. – Ensinnäkin kaikki biisit on erilaisia. Soitin, että lähdetkö tuottamaan sitä. Nämä Lyytit ja Litku Klemetit on ihan mahtavia. Kuulin, että Mikko oli kovasti tykännyt niistä mun biiseistä. – Kun olin päättänyt, että haluan vanhojen ihmisten punk-idoliksi, niin halusin keikalle Tampereella nimen omaan Vastavirta-klubille. Monissa kappaleissa on tämmöisiä autofiktiivisiä piirteitä. Uuden albumin on tuottanut Amurista, Räjäyttäjistä ja Rock Siltanen Groupista tuttu Mikko Siltanen. Mutta siinä henkilö haluaa mennä vesijuoksemaan ja savirappaamaan, mutta ei mene. Freimataan se uusiksi. Sieltä löytyy bossa novaa, jazzia, voimaballadia, sitten on älyvapaata discoa. Luulen, että ne on nuoremmille valtavan tärkeitä idoleita. Hänen kokoamansa yhtye edustaa myös itseäsi nuorempaa sukupolvea. Pakko saada patarumpu! – On ihan selvää, että jos lähtee Mikon ja ton porukan kanssa tekemään, niin tästä ei tule mitään tavan omaista äärikompressoitua huttua, mistä et huomaa milloin biisi alkaa ja milloin se loppuu. Että en mene mihinkään Tampere-taloihin koputtelemaan, vaan aloitan oikeilta areenoilta. Näinä tarinallistamisen aikoina levyllä on nimenomaan niitä kiehtovia tarinoita. Paitsi tämä musiikkiteollisuuden eliitti, joka tekee näitä Olympiastadion-asioita ammattimaisesti, niin sittenhän on tullut ihan hirveästi itse biisinsä tekeviä tyttöjä. Kun nyt olet vanhojen ihmisten punk-idoli, niin ketkä olivat nuoruudessasi niitä omia idoleitasi ja ketkä näet tässä päivässä sellaisiksi, joilla on mahdollisuudet tulla idoleiksi
Artistin nousu huipulle on edennyt maltillisesti mutta johdonmukaisesti. 30 SOUNDI Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta miten monta laulua on mahdollista säveltää yhdestä maalauksesta. Tästä luovuuden symbioosista syntyi joukko tunteikkaita tulkintoja.. 30 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Maalauksellista haaveilua Antti Autio sanoo olevansa tyytyväinen, että on saanut valmistautua rauhassa kaikkeen siihen, mitä musiikkiin kuuluu. Antti Autio pääsi kokemaan tämän Täällä sinua kaivataan -albumilla, jonka kaikki kappaleet perustuvat Raana Lehtisen levyä varten taiteilemaan maalaukseen
SOUNDI 31 Maalauksellista haaveilua ”NUKKUMINEN OLI TÄSSÄ SE JUTTU, KOSKA NO, MÄ TYKKÄÄN NUKKUA AIKA PALJON.” SOUNDI 31 K u v a: A k i R o u k al a
– Aina ne jutut, mistä mä kirjoitan, eivät mene yksi yhteen mun oman elämän kanssa, mutta silti biisit näyttelevät tärkeää roolia omassa tunneilmaisussa. Ajat vuonna 2017 olivat erilaiset sekä suomenkielisessä musiikissa että Aution elämässä. Autio jatkaa kertomalla, että musiikin tekeminen on hänelle se ”mun juttu”, ”MINUSTA ON TODELLA JÄNNITTÄVÄÄ OLLA AINA VÄHÄN SELLAISESSA TILANTEESSA, ETTÄ TULEVAISUUS ON ITSELLENIKIN KYSYMYSMERKKI.” ja ihan erilainen asia kuin vaikkapa näytteleminen. Autio on teatteritaiteen maisteri, mutta viime vuosina musiikki on vienyt yhä selvemmin mukanaan. – Kyllä mä ajattelin jo tuolloin, että haluan joskus tehdä toisen, kolmannen ja neljännenkin levyn, kuten olen nyt tehnyt, koska mulla on ollut nuoruudesta asti tosi vahva musiikki-identiteetti, Autio muistelee muusikkoutensa alkua. On ihan yhtä arvokasta, että Täällä sinua kaivataan on dokumentaarinen levy tekohetkestään.. Aluksi en edes tiennyt varmaksi, olenko kiinnostunut julkaisemaan nykyaikaiseen tapaan, kun Spotify oli kasvanut isoksi ja se ei tuntunut hyvältä jutulta. – Tulen tekemään loppuelämäni musiikkia, vaikkei kukaan kuuntelisi sitä, hän vahvistaa ja myöntää, että tunteiden ilmaiseminen puhumalla on vaikeaa, mutta musiikki on tie tunteiden ilmaisuun, sanallistamiseen ja käsittelemiseen. 32 SOUNDI SOUNDI 33 32 SOUNDI 32 SOUNDI 32 SOUNDI T änä vuonna on kulunut seitsemän vuotta siitä, kun Antti Aution debyytti Minä tuon mukanani sateet julkaistiin. Kunnianhimoisen levyn tekeminen alkoi hirvittää Antti Autiota, kunnes hän ymmärsi, ettei tarkoitus olekaan sanoa aiheesta kaikkea mahdollista. Hän oli jo pitkään halunnut tehdä albumin ja tiesi jo sen ilmestyessä, ollessaan 27-vuotias, että on nyt oikeilla jäljillä luovuutensa suhteen. Se ei ollut sellainen muoto, joka inspiroi julkaisemaan biisejä. – Oon tehnyt 15-vuotiaasta asti omia biisejä, mutta ensimmäisen levyn suhteen kesti ihan tuhottomasti aikaa saada se valmiiksi
– Puhuimme Raanan töistä Marleenan kanssa ja jopa levyn kannessa lukee, että idea on yhteinen. Tilanteessa on hänen mukaansa paljon tapahtumia, mutta hahmojen ilmeissä on myös kaipausta. Albumin musiikki ja visuaalisuus ovatkin poikkeuksellisen kietoutuneita yhteen. Luovia jaksoja saattaa Aution mu kaan tulla ja mennä hyvinkin kausi luontoisesti. Sii nä ei tullut todellakaan ongelmaa siitä, ettei löytyisi kirjoittamisen aihetta. Jos säveltäminen on ollut Autiolle kivaa, mitä se ei aina hänen mukaansa ole, kappaleen valmistumisesta voi tulla haikea olo. Tuloksena oli levy, jonka hän julkaisi salanimellä. Kävelylläbiisi ensimmäi seltä levyltä on sellainen, ettei mulla ollut aluksi hajuakaan mikä sen kappaleen juttu on, mutta tämäkin mysteeri avautui mulle vasta vuosia myöhemmin. Annoin bändille kaikenlaisia koti tehtäviä. – Se oli Raanalta hieno oivallus, ettei hän maalannut tauluun vain yhtä het keä tai tilannetta, hän arvelee ja sanoo jokaisen kuvan osan olleen todella monitulkintaisia, ja myös niiden välille alkoi muodostua yhteyksiä. Kuin musiikkiterapiaa Albumin syntytapaa voisi helposti ver rata musiikkiterapiaan. – Halusin kirjoittaa niin monesta asiasta, että se oli tavallaan vaikeaa, mutta samaan aikaan todella hauskaa. Täällä sinua kaivataan albumin lähtöpiste olikin jotain ihan erilaista kuin Aution aiemmassa tuotannossa. Laitoin Raanalle viestiä, että oon tällainen tyyppi täältä Helsingistä ja olisi tällainen idea. Olin ihan paniikissa, koska meillä oli studio varattuna kesäkuuksi ja olin sitä mieltä, ettei mulla ole tarpeeksi biisejä. Se ei ole siis yksiselitteisesti helpottunutta, että jokin asia on nyt loppuunkäsitelty, vaan mielessä saattaa pyöriä hyvinkin kirjavia tuntemuksia. Mie tin mitä heistä voisi kertoa. 32 SOUNDI SOUNDI 33 SOUNDI 33 SOUNDI 33 Ne ovat sellaisia asioita, että kun kappa le pääsee ulos mun systeemistä, niin se jokin asia on käsitelty johonkin seuraa vaan pisteeseen, tai se saattaa olla jopa täysin pois päiväjärjestyksestä. – Jotenkin nukkuminen oli tässä se juttu, koska no, mä tykkään nukkua ai ka paljon, hän naurahtaa. Kaikki uuden albumin sävellykset on inspiroinut sen kansimaalaus, jonka on tehnyt vuonna 1990 syntynyt maalari Raana Lehtinen. En ole sellainen tyyppi, jolla on viiden vuoden suunnitelma levyilleen tai joka on jotenkin löytänyt jonkinlaisen tietyn itsensä kirjoittajana. – Aika nopeasti mulla alkoikin olla niin tylsää, etten malttanut olla mietti mättä tulevaa musiikkia. Itse asiassa hän on kokeillut aiemminkin säveltämis metodia, jossa luovuus on asetettu vas takkain ajan kanssa. – Tein täällä lisää biisejä ja niitä syntyi useita ihan viime metreilläkin, eikä se itse valittu tiukka aikataulu ollut lopul ta lainkaan pahasta vaan päinvastoin ai noastaan hyvästä. Autio kokee silti metodin olleen ennen kaikkea hyväksi. Autio itsekään ei ole ihan varma, mihin tuo ajatus liittyi, se vain tuntui intuitiivisesti oikealta. – Taulu oli valmis lokakuussa 2022, sain sen kotiin, kirjoitin lisää biisejä ja keväällä 2023 tulin tänne Hailuotoon. Autio sa noo, että maalausta katsoessa mieliku vitus lähti lentämään niin, ettei perässä meinannut pysyä. Raana oli aika heti messissä. Mietin, että ketä nämä ihmiset ovat. – Se oli voimakas kokemus. – Ensin kiinnitin huomiota kolmeen tyyppiin maalauksen etualalla. Lippispäi nen poika ja kaksi muuta hahmoa. Se oli aika siisti matka tehdä tuollaisen taulun kanssa, koska heti kun näin ensimmäisen kuvan siitä työstä, aloin tehdä biisejä, vaikkei taulu ollut vielä edes valmis. Ja tuon kappaleen mer kitys voi muuttua mulle vielä uudel leenkin. – Sekin oli tosi stressaavaa ja hauskaa yhtä aikaa ja osoitti ihan eri tavalla itsel leni sen, että aina se täysi vapaus ei ole luovuudelle ainoa hedelmällinen lähtö kohta, vaan joskus tietynlaiset kehykset tai jopa pieni pakkokin voi toimia. Autio myöntää, että deadline on ollut hänelle usein ystävä. Sen yksi muoto on juurikin se, että kuvista tai vaikkapa maalauksista ja niiden väreistä ja tun nelmista lähdetään etsimään ääniä tai säveliä, joita soitetaan erilaisilla kei noilla. – Biisin merkitys saattaa jopa muut tua vuosien kuluessa, että mistä se kertoo mulle itselleni. – Teen harvoin biisejä tosi voimak kaassa tunnetilassa. Ainoa asia, jonka Autio antoi Lehti selle ohjeistukseksi maalausta varten, oli että taulussa pitäisi olla muodossa tai toisessa sänky. – Uusi levyhän ei ole edes ilmestynyt vielä ja mulla ei olisi mitään deadlinea uuden musiikin suhteen, mutta... – Katsoin juuri, että Raana laittoi mul le ensimmäisen luonnoksen maalauk sesta syyskuussa 2022, ja sain myös muutamia kuvia pikkuhiljaa kun maa laus valmistui. Mitkään näistä bii seistä eivät päätyneet levylle, mutta ne toimivat kirjoitusapuna, kun kuunte lin niitä biisejä ja kirjoitin itse samalla, mistä syntyi monipuolinen luovuuden sykli. – Kun näin Raanan maalauksen, mie tin ensimmäisenä, että onpa se iso. – Varsinkin kun me teimme tätä levyä koko mun bändin kanssa kollektiivi sesti. – Tein vuonna 2016 levyn nimeltään Dokumentaarisia lauluja helmikuulta ja se levy löytyy suoratoistoistakin nimel lä Andreas Öde, Autio paljastaa ja kertoo ideana olleen säveltää laulu päivässä kuukauden ajan. Siksi olen aika avoin eri tavoille tehdä musiikkia. Välillä toki joo, mutta useimmiten en oikein itse ajatte le yhtään sitä, millainen kirjoittaja olen. Lehtisen valmis maalaus on öljyväri työ, jossa on paljon yksityiskohtia ja eri laisia tunnelmia mihin tarttua. Samalla sävellyksen valmistuminen voi aiheuttaa oivalluk sen, että mistä se oikeastaan kertoo. Sitten aloin miettiä, että mitä he ajattelevat. – Huomasin miettiväni, että mitä sii nä tilanteessa ei ole ja tulin siihen tulok K u v a: A k i R o u k al a. – Pistin heidät tekemään biisejä siten, että yksi teki soinnut, toinen teki melo dian siihen, tehtävät kiersivät yhdeltä toiselle ja minäkin kirjoitin niiden inspi roimana musiikkia. Lehtisen maalaus sai lisää yksityis kohtia ja pian Autio olikin todellisen runsaudenpulan äärellä, kun inspiraa tiota kappaleisiin alkoi olla yhdessä ku vassa loputtomasti. Se kaikki oli stressaa vaa, mutta palkitsi sitäkin isommin. Vielä maalauksen valmistuttua ja kai ken mainitun jälkeen luova prosessi oli vasta alussa. Autio kuvailee näiden keskeisien hah mojen tunnelman olevan pysähtynyt. Siitä se ajatusten tulva vasta lähtikin ja ne hah mojen ajatukset ja tuntemukset muut tuivat paljon säveltämisen edetessä. – Tämä ajatus syntyi yhteisten kes kustelujen kautta, joita kävin parhaan ystäväni Marleenan (Halonen) kanssa, Autio valottaa tietä, joka johti hänet Lehtisen maalausten ja sitä kautta uu den sävellysmetodin äärelle. Autio oli jo säveltänyt mu siikkia, mutta albumi sai muotoaan lä hikuukausien aikana monin eri tavoin Lehtisen maalauksen rinnalla. Haastatteluhetkellä hän on Hailuodossa, taiteilijaresidenssissä, ja hymyilee ettei hänen oikeastaan pitä nyt mennä sinne säveltämään. Olin tot tunut katsomaan siitä pienempiä luon noksia, mutta valmis työ oli tosi vaikut tava ja se tuntui heti tosi kotoisalta. Sovittiin, että Raana tekee meille taulun tilaustyönä, minkä jälkeen asiat alkoivatkin sitten edetä aika nopeaa tahtia. Vaikka sellaisia, että heidän piti keksiä kymmenen sanaa taulusta, ja käytin niitä sanoja teksteissä. Maalauksellinen muusa Kolmen albumin jälkeen Autio on kaik kea muuta kuin tottunut ja turtunut sii hen, miten luovuus voi tapahtua. En ajattele välttämättä seuraavaa albumia, mutta jotain tässä päässä pyörii koko ajan ja sen musiikin on vain pakko päästä ulos. Autio kuvailee kappaleiden valmiiksi tulemisen tunnetta ristiriitaiseksi. Tau lulla on kokoa puolitoista metriä kertaa puolitoista metriä ja kun astelin sen eteen, huomasin heti uppoutuvani sii hen näkyyn täysin, Autio muistelee
Siksi levyn kansissa lu keekin, että maalaus on toiminut inspi raationa levyn jokaiseen kappaleeseen, mutten tiedä olisiko edes sata laulua riittänyt kattamaan koko taulun. – Siinä heräsi jopa sellainen kauhu, että haukkasinko liian ison palan kak kua. Sen sanoituksia ruk kasin aika viime hetkille asti. – Kuuntelin tätä taulua maalates sani tosi paljon Antin aiempia albu meita, joten tämä koko projekti on ollut tosi vahvasti kahteen suuntaan vuorovaikutteinen juttu, jossa kahden ihmisen luovuus on kohdannut erilai silla tavoilla. Tässäkin vaiheessa kappaleet olivat pyörineet vain muutaman maalauksen yksityiskohdan ympärillä ja ammennet tavaa oli vielä vaikka miten paljon. – Samalla se oli turhauttavaakin, kos ka ideoita oli niin paljon, etten voinut kirjoittaa ihan kaikesta. Oli hurjaa, että kun lähdin kirjoittamaan kappaletta, siitä tu likin niin synkkä, Autio pohtii. – Levylle päätyi yksitoista kappaletta, ja me mietittiin paljon sitä, millaisen draaman kaaren kappaleet muodosta vat yhdessä, millaista tarinaa ne ker Antti Aution uutuusalbumin inspiraationa ollut Raana Lehtisen öljyvärimaalaus Sarastus valmistui parissa kuukaudessa. – Tein Lippispoikabiisistä useita eri versioita. – Tykkäsin heti ihan hirveästi Antin musiikista. Täytyy sanoa, että vaikkei tämä meidän projekti olisi jostain syystä tuottanut hedel mää, niin musta olisi tullut fani ja olisin odottanut uutta levyä kovasti, Lehtinen toteaa. Lehtinen kertoo kuulleensa Au tion musiikissa heti todella tarkkaa havainnointia ympäröivästä maail masta, luonnosta ja ihmisistä, mikä on hänelle itselleen tärkeää myös hänen maalauksissaan ja omassa luomistyössään. Antin biiseissä on muutenkin Maalari maalasi levyä seen, että nämä ihmiset kaipaavat jota kuta tai jotakin, ja tästä syntyi levyn avainbiisi, joka on nyt myös levyn ni mikkokappale, laulajalauluntekijä ker too. – Antti osaa maalata maisemia sanoilla ja luoda ihan muutamilla soinnuilla ja sanoilla tosi vahvoja mielikuvia jostain tilanteesta tai asiasta. – Aiemmin oli syntynyt kappale ni meltään Pieni taas. Huomasin, etten voi mitenkään vangita kaikkea maalauk sesta levylleni. Samoin Vittu mä kuolen tänne biisiin olin tehnyt ensimmäisen fraasin vuotta aiemmin kuin olin katsonut taulua ensimmäisen kerran. Aution musiikki ei ollut Lehtiselle entuudestaan tuttua, mutta yhteis työn alkamisen myötä tilanne muut tui nopeasti. K u v a: M in n i Su o v a. Sitten huomasin kirjoittavani myös ihan fiilis pohjalta. Eli tämän albumin ei ole tarkoituskaan olla jotain kahden vuoden aikana tehtyä ja täydellisen kokonaisvaltaista, vaan erittäinkin hetkessä luotua musiikkia. TAITEILIJA RAANA LEHTINEN innostui heti ajatuksesta, kun Antti Autio otti pari vuotta sitten häneen yhteyttä ja pyysi tekemään maalauk sen, josta tulisi kimmoke kokonai selle albumilliselle musiikkia. Aina jos tuli pienikin luk ko siitä, millaista tunnelmaa kappale kaipaisi, hän saattoi palata maalauksen ja sen yksityiskohtien äärelle. – Pohdin peilistä itseään tuijottavaa kotikissaa ja keskellä taulua olevaa leijo naa, että ovatko he sama kissaeläin, jos ta kirjoitin Kissapetokappaleen. Iisaartistinimellä tunnettu Iisa Pajula toimi albumin dramaturgina. Ihan kuin kissa kat soisi kaupunkia kuin se katsoisi mennei syyteen. Aikataulu ohjasi onneksi siihen, et tä tämä on dokumentaarinen levy ja se aika on myös sitä dokumentaarisuutta. Taiteilija itse kuunteli Aution aiempia levyjä maalatessaan eli vuorovaikutus oli molemminpuoleista. Mietin, voisiko sitä hyödyntää kappaleessa, ja syntyi myös yhdeltä is tumalta maalauksen näkemisen jälkeen. Juuri tuolla tavalla ideat ruok kivat koko ajan itseään. Autio, levyn tuottaja Joonas Saikkonen ja Pajula pohtivat yhdessä, millaisen kokonaisuuden levylle rakentaisi, kun kappaleita oli alun perin peräti kahdek santoista. Säveltäjä huomasi heti, miten vapaut tavaa oli saada inspiraatiota lauluille täl laisella tavalla. Mo net kappaleet muuttivatkin Aution mu kaan muotoaan jo lyhyen ajan kuluessa, kun pienet osat taulusta saivat etualalla olevan kolmen hahmon tapaan mieli kuvituksen lentämään. Autio hymyilee sanoessaan, että hän samastui peilin kautta kaupungille tui jottavaan kissaan. Kun mietin näitä pieniä lapsia kuvassa, ajattelin että kaikki on niin iha naa siinä tilanteessa
Koko se musikaalinen kieli, jolla Autio puhuu pitkin levyn erilaisia kap paleita, on tunnistettavaa Antti Autiota, mutta silti jotain on ihan eri tavalla. Mä ehkä ihan vähän suunnittelin sitä, että taulussa olisi hyvä olla ihmisiä etualalla, mutta pääasiassa maalaus eteni niin, että edelliset asiat johtivat seuraavaan yksi osa kerrallaan. Maalauksessakin on esimerkiksi va semmassa yläkulmassa jotain tosi ras kasta. – Mulle tulee yleensä aika nopeasti ideoita mieleen, joten lähdin liikkeelle tuosta sängystä. – Tulin vahingossa luvanneeksi, että lähettelen välivaiheita Antille, mutta Antti on onneksi ihana ihminen ja mun oli helppoa näyttää työtäni myös siinä vaiheessa, kun en ollut siihen vielä tyytyväinen itse, Lehtinen sanoo. – Judas Priestin Defenders Of The Faith (1984)! Nyt kun mietin, niin se ehkäpä kummittelee jälkikuvana vielä mun maalauksessakin, taiteilija iloitsee keskustelumme lopuksi. Se oli todella tunteikasta ja itkin sitäkin enemmän kappaleita kuullessani, Lehtinen muistelee tätä ainutlaatuista hetkeä nyt. Enemmän mietin käsitteleväni maalauksessa esimerkiksi ulkopuolisuuden tunnetta. Viime vuodet ovat olleet vaikeita, mutta tämä levy on ollut asia, mistä olen saa nut ihan hirveästi voimaa ja olen saanut tarkastella elämää eri kulmasta. Se on tunteiden leik kiä, jossa yksikään tunne ei ole yksi totisesti vain jotain tiettyä. Koko prosessin toinen puoli oli tietenkin se, kun Lehtinen sai lähes koko valmiin albumin kuultavakseen. Tätä voisi Aution mukaan kuvailla kuplivaksi ja kivaksi fiilikseksi. Se on jotain sel laista, että kun ei ole enää pakko tehdä edes sen vertaa kuin ennen ja ei enää pidättele mitään, niin samalla tulee an taneeksi itsestään enemmän musiikkiin. Irtiotto omasta itsestä Kun kirjoittaa musiikkia toisen taiteili jan tekemästä maalauksesta, voi muu sikko ainakin aloittaa säveltämisen niin, ettei hänen tarvitse miettiä itseään, kir joittaa omista tuntemuksistaan ja tuoda itseään suoraan musiikkiin. Samalla teoksessa on jotain tosi iloista ja kepeää. Perinteisin menetelmin syntynyt öljyvärimaalaus syntyi myös ajallisesti samaan tapaan kuin Aution kappaleet, eli nopealla tahdilla, ja Lehtinen oli valmis maalauksen kanssa jo parissa kuukaudessa. Käsillä oli miljoonia vaihtoehtoja alkaen siitä, millä tekniikalla maalata taulu ja mitä siihen ikuistaa. Entä mikä albumi tulee Raana Lehtisen mieleen, kun kysytään, mikä on vaikuttavin albumin ja kansitaiteen yhdistelmä. – Tämä levy ja sen tekeminen on ollut mulle kuin eräänlainen majakka, Autio kuvailee arvoituksellisesti ja täsmentää tarkoittavansa tällä sitä, että oli voi maannuttavaa päästä ainakin hetkeksi omien ajatustensa ulkopuolelle. Näin heti mielessäni, että sängyn on oltava ulkona ruusujen ympäröimänä, ja loppumaalaus on rakentunut tuon lähtökohdan ympärille. Tunteikas kuuntelukokemus sisälsi myös yllätyksiä, kun Autio oli tulkinnut Lehtisen maalausta omalla tavallaan. paljon pieniä, todella samastuttavia tarinoita yksityiskohtineen. – Sänky puutarhassa johdatteli muihin mielikuviin. Se ilmentää jotain sellaista iloista ja juhlallista, mitä tun sin joitakin taulun tunnelmia fiilistel. – Elämässäni on ollut kuoleman lä heisyyttä ja sen miettimistä. Samoin mun maalauksissa on paljon asioita, joista kaikilla on mulle tietyt merkitykset ja tarinat, mutta katsoja voi heijastaa niihin omat juttunsa. – Toivon, että luomismetodin vapau tuneisuus kuuluu levyllä, koska tuntuu, että tauluprojektin kautta multa katosi paljon sellaisia estoja, joita en tiennyt mulla olevan säveltäjänä olemassakaan, Autio pyörittelee iloiten. Ja sitä taas löydän Antin sanoituksista ja varsinkin taulun nimisestä instrumentaalibiisistä paljonkin. Kun Autio antoi Lehtiselle ainoaksi ohjeeksi sen, että siinä voisi olla mukana sänky, Lehtinen yllättyi siitä, miten vapaat kädet hän sai. Tänä aikana myös muuan ”puolivalmista työtä ei näytetä hulluille eikä herroille” -sääntö murtui. Kuka tahansa voi kuvitella, millaista on kuunnella musiikkia, jonka inpspiraationa on toiminut oma maalaus. ”TÄMÄ PROJEKTI ON OLLUT TOSI VAHVASTI KAHTEEN SUUNTAAN VUOROVAIKUTTEINEN JUTTU, JOSSA KAHDEN IHMISEN LUOVUUS ON KOHDANNUT ERILAISILLA TAVOILLA.” tovat tunnelmien kautta ja miten osa asioista jopa kietoutuu lopulta yhteen. Tietenkään asia ei toimi loppuun asti näin. Enkä muuten taida vieläkään ihan täysin tajuta koko asiaa. Kyllä mä jännitin etukäteen ihan sikana. Se on ollut lähtöisin omasta elämästä, omista aja tuksista ja niiden synkkyydestä. Tämä kaikki kuuluu levyn sävellyk sissä. – Tietysti tärkein teema tässä maalauksessa itselleni on toivo, jota halusin myös maalauksen nimessä Sarastus alleviivata. – En olisi ikinä osannut arvata, että Antti lähtee mun maalaamalla autolla Norjaan, taiteilija naurahtaa. – Apua! Sain melkein kaikki kappaleet kerralla. – Kiitollisuus ja ylpeys olivat isoimmat fiilikset siinä, mutta samalla iski epäusko siitä, että voivatko nämä oikeasti perustua mun maalaukseen. – Ne mielikuvat ovat siinä mielessä avoimia, että kuulija voi luoda niihin omat tarinansa. Vasta painoksi on syntynyt kiitollisuutta siitä, että on elossa ja miten hienoja asioita elämään kuuluu. – Tuntuu, että me ollaan yhtyeen kanssa sellaisessa pisteessä, että me ol laan vapauduttu jostain, en tiedä mistä, mutta jokin helppous on löytynyt tähän musiikin tekemiseen. – Samoin vähän yllätti se, että Antti nosti vallitsevaksi teemaksi kaipuun ja jonkun puuttumisen. Luova ihminen on aina läsnä luo muksissaan, oli metodi mikä tahansa. Itse en ajatellut niitä maalatessani ollenkaan. Lehtisen mukaan paras ratkaisu oli maalata samaan tapaan kuin Autio usein säveltää: intuitiolla. Sellai seksi, että musiikin tekeminen voi oikeasti olla kivaa kaiken sen mustan vastapainoksi, mitä maailmassa ja elä mässä tapahtuu. – Pieni taas kappaleen kitaroissa on juurikin jotain sellaista kuplivaa ja ke peää, vapautunutta. Mutta nämä lienevät ihan käsi kädessä kulkevia tunteita ja me kaikkihan tulkitaan asioita omien kokemustemme kautta. – Monestakin syystä johtuen mulla ei ole takanani mitään helpoimpia aikoja
Kaksi viimeisintä levyä on ollut juuri tällaista haipakkaa, vaikka oli edelliselläkin levyllä mukana ideoita, jotka olivat pyörineet mielessä vuosia. Sain muhia ja valmistautua kaikkeen siihen, mitä musiikkiin kuuluu. Autio sanoo olevansa onnekas, koska hänen ei tarvitse enää kauheasti miettiä tällaisia asioita. – Kahdesta ensimmäisestä levystä, jotka venyivät aikataulullisesti tosi paljon, jäi mulle sellainen olo, että tämä ei ole se mun tapa tehdä. Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut pitkän, yli kymmenvuotisen tien, johon on kuulunut tutustumista sekä itseensä että siihen, miten musiikkimaailman kirjoitetut ja kirjoittamattomat lainalaisuudet toimivat. – Myös nostalgia ja naiivius on vahvasti läsnä Haluun sut -kappaleessa, jossa kuuluu sellainen estottomuus, että sain sanottua ja soitettua asioita juuri siten kuin ne piti sanoa ja soittaa, eikä mitenkään kierrellen tai kaarrellen. – Se on ihan fine. Me ei koskaan julkaistu levyä Johanna Kustannuksen kautta (single Merkit, 2015, jäi ainoaksi), mutta mulle oli tärkeää nähdä musiikkialan eri isommat että pienemmät puolet. En vieläkään pidä julkisuudesta, vaikka tämä muusikon homma mitä teen onkin julkista työtä siinä mielessä, että kun on kerran päättänyt julkaista musiikkia, niin sitä kautta on myös esillä. – Toisaalta, tämän uuden levyn jälkeen saatamme tehdä bändin kanssa jotain ihan erilaista ja ihan eri tavalla. Olin ehkä 19-vuotias, kun vastasin noin, eli tuo kontakti musiikkiin oli olemassa jo tuolloin, mutta oli todella hyvä etteivät asiat tapahtuneet tuonkaan jälkeen kovin nopeasti. Tämä asenne on mahdollistanut Autiolle eräänlaisen vapauden. – Se ei olisi sopinut minulle alkuunkaan. Autio on huomannut, ettei hän mieti liiemmin tulevaisuutta tai sitä, mitä hän voisi tai mitä hänen pitäisi musiikillaan tehdä. Mahdollisuuden olla jopa eräänlainen metodimuusikko ja kokeilla kaikenlaisia tapoja säveltää. – Se taisi olla 2013, kun mentiin Johanna Kustannukselle ja siitä meni vielä neljä vuotta ekaan levyyn. – Välillä on tosi hyvä jäädä hinkuttamaan jotain kappaletta tai sen yksityiskohtaa, mutta aika usein minullekin käy niin, että saan jonkin vuosia hiotun kappaleen valmiiksi, soitan sen kerran keikalla ja unohdan sen sitten, Autio sanoo. Mutta samaan aikaan olen todella onnellinen siitä, että saan olla aika rauhassa kadulla tai missä vain. Vastasin Rikulle, että tykkään keikoista. K u v a: A k i R o u k al a. Myös Täällä sinua kaiva taan -albumi on ollut hänen tapansa haaveilla. Minusta on todella jännittävää olla aina vähän sellaisessa tilanteessa, että tulevaisuus on itsellenikin kysymysmerkki. En kaipaa yhtään ylimääräistä huomiota, eikä mun pääni varmastikaan olisi kestänyt mitään suurta menestystä. – Riku Mattila kysyi multa kerran, että mistä mä nautin musiikissa. Haaveilen hetkessä, näissä kappaleissa, ja haluan soittaa siten miltä tuntuu, ja se oli nyt tällä levyllä jotenkin aiempaakin helpompaa. Antti Autio ei ota paineita tulevaisuuden tekemisistään. Se, mitä kaikkea ihminen voikaan kuvitella. Sen takia tykkäänkin nukkumisesta, koska unet ovat sellainen vapautunut tila, johon haluaisi päästä kiinni tietoisestikin. Siinä oli paljon sellaista koulua mitä kävin musiikkikentän suhteen, mikä oli tosi hyvä. – Olen huomannut, etten ole ainakaan tällä hetkellä sellainen ihminen, jolla olisi konkreettisia haaveita mun oman elämäni suhteen, vaan ne liittyvät aika paljon siihen, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Se ei ole mitenkään tavallista musiikissa, tai varsinkaan radioaalloille päätyvässä sellaisessa, jossa luovuutta toisinaan ylituotetaan, ylisilotellaan ja ylipehmennellään. 36 SOUNDI SOUNDI PB lessäni. Samalla taulussa on myös jotain haikeaa ja vaikeaa, ja sekin vaikutti moniin sävellyksiin, mutta ennemmin fiilistelevällä kuin vellovalla tavalla. Eri tavalla kuin monet muut haaveilevat. Arkisuutta enemmän häntä kiinnostaa haavemaailma – mitä kaikkea ihminen voi kuvitella. Teen ehkä mielummin biisin päivässä kuin levyllisen kahdessa vuodessa. – Mua kiinnostaa arkisuutta enemmän sellainen haavemaailma. Tulevaisuuden kysymysmerkki Antti Autio on juuri nyt musiikintekijänä tilanteessa, jossa hän voi toteuttaa itseään juuri sillä tavalla kuin haluaa. Muhimisen sijaan olisi hyvin voinut käydä niin, että Autio olisi jo uransa aluksi tehnyt jättimäisen hitin ja noussut koko kansan suosikiksi, eikä hänellä kestä nytkään sekuntiakaan tehdä päätelmä, olisiko tämä ollut hänelle hyväksi
K u v a: Te ro A h o n en SOUNDI 37. Lauhanmaa-albumin teema alkoi hahmottua, kun Pekka Nisu hoksasi asuneensa koko lapsuutena ympäristössä, jollaisesta country-kappaleissa lauletaan. Teksti: Artturi Siromaa Mä maalaispoika oon Pekka Nisu havahtui synnyinkaupunkinsa Huittisten hiljenemiseen vasta asuttuaan Helsingissä hyvän aikaa. Havahtumisesta syntyi levyllinen country-vaikutteista musiikkia, jota hän kutsuu sydänmaarockiksi. Lauhanmaa on Nisun kolmas soololevy. Inspiraation iskiessä lauluja syntyi parhaimmillaan yksi päivässä. Kontrasti kaupunkien välillä oli suuri
– Olen totta kai huolissani tulevista sukupolvista ja siitä, minkälaisessa maailmassa he saavat elää sekä siitä, voiko ihmiskunta ylipäänsä jatkaa elä määnsä näin, Nisu sanoo. Lapsen kans sa mietin, onko tämä se maisema, jossa haluan lapseni kasvavan. Nisu haluaa saada levyllään ihmiset suuntaamaan ajatuksensa maaseudulle ja siellä asuviin ihmisiin. Siitä syntyikin sitten aikamoinen vyöry bii sejä. Se sai myös kuulijan pysähtymään tärkeän asian äärelle. Kiristykset vaikutti vat ilmapiiriin myös Nisuilla. Lauhanmaalla asiat sanotaan suoraan. Viulua levyllä soitta vat Tero Hyväluoma sekä Nisu itse. Aikaisimmista Pekka Nisu levyistä poiketen Lauhanmaalla syntetisaattorit ovat pienemmässä roolissa. Ja se todella oli. Levyn äänitykset aloitettiin viime vuoden toukokuussa. En tiedä, olisiko pystynyt te kemään tällaista levyä aikaisemmin. – Se musiikki on aina tuntunut niin ki peältä ja todentuntuiselta. Levyllä kuullaan paljon henkilökohtaisia tarinoita maa seudulta, eikä traagisiltakaan ihmis kohtaloilta vältytä. Siitä lähti kehittymään levyn avausbiisi Jotain täs on pakko tehdä. Tuntui todella epäreilulta, ettei tämä kiinnosta ketään. Se sai minut miettimään riittä mätöntä hoitajamitoitusta, heidän palk kojaan ja kaikkea tämmöistä. – Ilmastokriisi ahdistaa ja on jatku vasti mielessä. Koen, että se oli hyvä ympäristö kasvaa. Eniten Nisu kaipaa maaseudulta rauhaa. Toisaalta Nisu sanoo kokevansa mie lenkiintoisena sen, mitkä artistit nouse vat uuden musiikin tulvan yläpuolelle. Toki voi olla laittamatta omaa musiikkiaan Spotifyhin, mutta kuiten kin miljoonat muut artistit laittavat. Siellä menee maatalous koneita ja ollaan jossain perunapellolla. Nisu kasvoi kahden veljensä kanssa, ja lapsuus si joittui suurilta osin heidän pihapiiriinsä. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että tässä on tämän kevään levy. Paikat ovat kiinni, emmekä saa tehdä töitämme, vaikka muut alat saavat. Hän huomasi, että Jotain täs on pakko tehdä kiinnosti myös keikoilla. Vähän jopa myytti senä aikana. Kepulaisuuden leima Kova sade kappaleessa teemaksi nou see Suomen liittyminen EU:hun. Se levy osui niihin fiiliksiin täysin. Myös Tom Pettyn Wildflowers levy on inspi roinut tyylisuunnan löytämisessä. Kirjoitin pitkän aikaa yhden biisin päivässä. Eivät hekään voi mennä lakkoon. Nisu näkee maaseudulla kasvamises sa edelleen paljon hyviä puo lia, vaikka elinvoimaisuus ei tule enää olemaan enti sensä. 38 SOUNDI SOUNDI 39 H uittisista maatilalta kotoisin oleva Pekka Nisu on seurannut lapsuu tensa elinvoimaisen kaupungin hiipumista sivusta koko aikuisikänsä. Hän haluaa kiinnittää huomiota maaseudun ihmis ten elinolojen kapenemiseen. Yhtäläisyyksiä maaseudulle oli paljon. Sen sijaan viulu ja haitari tulkitsevat juurevasti ta rinoiden taustalla. Tuhat maatilaa lopettaa Suomessa toimintansa kannattamattomana joka vuosi. Hän on tyytyväinen, että Lauhanmaa on saatu toteutettua kokonaisuudes saan omalla studiolla ja omissa äänitys puitteissa. Pekka Nisu päätyi albumin teemojen äärelle osittain koronaajan kulttuurialan kriisin myötä. Veljekset osallistuivat maataloustöihin jo varhain. – Antti Aution edellinen levy (Kaikki talot huojuu, 2022) julkaistiin vain hetki sen jälkeen, kun Ukrainan sota oli alka nut. Hai taria soittaa finmexlegenda VeliMatti Järvenpää ja Kaihon Karavaanin Jiri Kuronen. Vaikka Nisu nyt ajattelee EU:n tuoneen Suo melle paljon hyviä asioita, liittyi aikaan myös paljon epävarmuutta ja ahdistusta. Toisaalta kannan huolta siitä, mitä niille kaikille ih misille käy, kun tehtaat suljetaan ja maanviljely käy kannatta mattomaksi. Huckleberry Finn -kesiä Pekka Nisu oli kaksivuotias, kun hänen vanhempansa ostivat perheen kotitilan Huittisten Lauhan kylältä. Yhtäkkiä ta jusin, että olen itse tehnyt samanlaista. Isäni on lähtöisin Huittisista. Suuriin saappaisiin Nisun omaa toimeentuloa koronaaika na paransi työskentely tuottajana sekä äänittäjämiksaajana Nisun ja Väinö Kar jalaisen omistamassa Kvarkstudiossa. Oli hienoa huomata, että myös minusta on tähän. Maatilo ”Kuljen päivittäin Roihupellon teollisuusalueen läpi. Muistan lapsuute ni Lauhanmaassa aurinkoisina Huckle berry Finn kesinä. Samaan aikaan tuli eräänlainen countryherätys: olen elänyt koko ikäni ympäristössä, mistä kantrimusassa lauletaan, mutten ole tehnyt siitä oikein yhtään mitään. Muista Lauhanmaahan vaikuttanei ta levyistä Nisu mainitsee John Mellen campin Scarecrow’n sekä Taylor Swiftin Folkloren ja Evermoren. Vaikka itse halusin nuorena maaseudul ta pois, jälkeenpäin ajatellen olihan se aika hyvä paikka kasvaa. Äitini kotipaikassa ja mum molassani Posiolla hiipuminen oli jo alkanut. – Sekään ei tunnu kiinnostavan sa malla tavalla ketään, miten maanviljeli jöitä poljetaan. Kaupungin kuihtumisen seu raamisesta tulee älytön olo, että näinkö tämä nyt menee, vuonna 1985 syntynyt Nisu kertoo. – Heidän tarinankerrontansa on kolah tanut kovaa, Nisu summaa. – Samalla tavalla muusikot painivat toimeentulon kanssa. – Huittinen oli todella vireä lapsuu dessani. Nisua ovat inspiroineet työtä teke vän ihmisen näkökulmasta kirjoitetut yhteiskunnallisesti kantaa ottavat levyt, kuten Bruce Springsteenin The River ja Darkness On The Edge Of Town. Mietin, onko tämä se maisema, jossa haluan lapseni kasvavan.”. Molemmat koskettavat laulun tekijää läheltä. – Kun kulttuuriala alkoi pitää meteliä koronaajan tilanteesta, heräsin siihen, miten meidän alaamme kohdel laan. – Tämän myötä aloin ajatella aihetta laajemminkin. Folk ja country maailmoissa kuuluvat muun muassa The Avett Brothers, Dolly Parton, Willie Nelson ja Johnny Cash. Se tuntuu menneeltä maailmalta. Nisun vaakakupissa tasapainotte levat maanviljelyn synnyttämät ilmas topäästöt ja maaseudun elinvoimaisuus. Maisema on hyvin erilainen omaan lapsuuteeni verrattuna. Nyt pystyin astumaan niihin saappaisiin. Kuluttajallehan se on mahtavaa, että kalkkunaleikettä on montaa lajia, Nisu toteaa viitaten tarjonnan valtavaan määrään niin kaupan hyllyllä kuin musiikissakin. – Molemmat vanhempani ovat kas vaneet maatiloilla, mutta tekivät mui ta töitä ennen tilan ostamista. – Kuljen päivittäin Roihupellon teollisuus alueen läpi. Nisu tajusi, että oli kuullut saman aikaisemmin maanviljelijöiden kohdalla. Kysymys lapsuuden maisemista saa Nisun miettimään oman lapsensa kasvu ympäristöä Helsingissä. Maatilojen täytyi liittymisen myötä lisä tä tuottavuuttaan, että toimintaa pys tyttiin jatkamaan. Se oli siihen aikaan kasvava kaupunki. – Olin kymmenvuotiaana kiintynyt kotitilaamme ja pelkäsin, että joutui simme jättämään kotimme. Muita Lauhanmaalevyn aiheita ovat työttömyys, Suomen liittyminen EU:hun, ilmastokriisi, perheväkivalta, tulevaisuuden näköalat ja usko sekä yrittäjyys, Nisu listaa. Sen lisäksi on Spotifyn kaltaisia dominoivia middle maneja. Montaa lajia kalkkunaleikettä Pekka Nisu toteaa, että kun kertoo huolistaan, ihmiset tuppaavat yleensä kuuntelemaan
Se näkyi ilmapiirin kiristymisenä koti oloissa. Suomessakin elää ihan kaikenlaisia ih misiä. Perhettä pidettiin onnekkaina, jos tilalle löytyi jatkaja. Kannan huolta veljen toimeentulosta ja jaksamisesta. Se kertoo mieles täni siitä, että ei ole ymmärrystä mil laista elämä maaseudulla oikeasti on. Biisin sattumuk set on koottu heidän kommelluksistaan. Aloimme rakentaa ja inves toida enemmän maatilaan. Nisu pitää levyn päättävää Jatkajaa yhtenä levyn avainkappaleista. 38 SOUNDI SOUNDI 39 jen vaihtoehdot olivat rakentaa uusi, isompi navetta, sikala tai kanala tai sit ten lopettaa koko homman. Pekka Nisu ei pelkää tarttua viime aikoina musiikissa vähän esillä olleisiin aiheisiin. Eläinten kasva tus on jäänyt tilalta pois kannattamatto mana, mutta maanviljely on jäänyt. Niihin liittyy hurjia tarinoita ja ihmiskohtaloita, kun paine käy sietämättömäksi ja jaksami nen loppuu. – Toivoisin, että ihmiset suuntaisivat ajatuksiaan maaseudun ahdinkoon. – Kun kertoo, että on tekemässä tämmöisen levyn suomalaisesta maa seudusta niin se helposti leimataan kepu laiseksi levyksi. Synk kyydenkin keskeltä löytyy hienoinen usko tulevaan. – Meidän maatilallamme kävi useita nuoria hessuja töissä. Vetovoima maalaiselämään ei läheskään aina ole periytyvää, hän kertoo. Se oli iso riski, jota varten täytyi ottaa velkaa. Onko jatkajaa. – Se oli sellainen yleinen kysymys vanhemmille, että onko tilalle jatkajaa. Myös veljeni kävi keikalla ja löysi hyvin paljon samais tuttavaa. Negatiivista suh tautumista ei tarvinnut etsiä Huittista pidemmältä. Ihmisen kantokyky on yksi levyn teemoista. Alakoulussa hau kuttiin sikafarmarin pojaksi. Toivoisin levyn antavan perspektiiviä, joka vähentäisi vastakkainasettelua kaupunkilaisten ja maalaisten välillä. – Jos lähti vaikka työhaalareissa kauppaan, niin toiset saattoivat katsoa nenänvartta pitkin. Sitä ennen on saattanut mennä rahat ja lähteä perhe. Kysymyksellä haisteltiin myös sitä kiin nostaako maanviljely jälkikasvua ja on ko siihen aikomusta. Pekka Nisun veli jatkaa Huittisis sa maatilan pyöritystä. Oli voimaannuttavaa huomata, ettei olla yhtään sen huonompia. – Tiedän monia, jotka ovat joutuneet pistämään lapun luukulle. Nisu kertoo levyn kolahtaneen hänen vanhempiinsa ja veljiinsä voimakkaam min kuin hänen aikaisemmat levytyk sensä. K u v at : Te ro A h o n en. Kaikesta huolimatta levyllä on ha vaittavissa toiveikas pohjavire. Nisu on nähnyt läheltä, kun inhimil lisen kantokyvyn rajat loppuvat maa seudulla. Ni sujen vanhemmat käyvät auttamassa veljeä tilan töissä. Heille ei aina ole riittänyt ymmärrystä kulttuurialallakaan, jolla on kokemusta heikentyneestä toimeentulosta ja murrosvaiheessa elämisestä. Uusi levy kantaa huolta maaseudun näivettymisestä ja siellä yhä asuvien ihmisten jaksamisesta. Yksi heistä on Jouni. Koen, että tässä ajassa molemmille on paikkansa, Nisu tiivistää levyn ydin sanomaa. – Vanhempani ovat olleet vaikuttu neita levystä ja sen tarinoista. Kappaleessa Kova sade Nisu kertoo oivaltaneensa, että kaikki eivät jaa sa manlaista arvostusta maanviljelyä ja viljelijöitä kohtaan. Kappale pohtii tilan jatkamisen lisäksi sitä di lemmaa, eläkö tilan jatkaja omaa vai jonkun muun unelmaa. Päätimme jatkaa. Jouneilla oli aina enemmän intoa ja energiaa kuin taitoa, Nisu summaa. Yläkoulus sa luokalleni tuli maalaisia myös muis ta lähikylistä, joihin samaistuin parem min. Kulttuuripiireissä ei Nisun mukaan aina ajatella sen enempää avarakatsei semmin maalaisesta elämäntavasta. Levyllä seikkailee oikeaan elämään perustuvia henkilöitä
Idleskitaristi vaikuttaa olevan hie man närkästynyt siitä, että maailman tilanteen kiehuessa kaikkialla aiemmin valveutuneeksi osoittautuneelta bändil tä halutaan kommentteja uuden Tangk albumin sijaan Ukrainasta, LähiIdän ti lanteesta tai Brexitistä, joka on tieten kin koskettanut brittibändinä runsaasti viimeisen muutaman vuoden aikana. Rakkaudella tulta vastaan ”Idles saattaa vaikuttaa joskus hyvinkin hyökkäävältä, mutta sisältä löytyy viisi tavallista kaveria, jotka haluavat vain rakastaa.” K u v a: D an ie l To p et e. Brittiläisen punkrockbändi Idlesin Joe Talbot ja Mark Bowen ovat saaneet tarpeekseen siitä, että kaikkialla vallitsee vastakkainasettelun aika. Ukrainas sa ja Palestiinassa on meneillään kan sanmurha. – Kaikkialla on konflikteja. – Sanoisin, että maailmassa vallitsee juuri nyt niin mustavalkoinen vastak kainasettelu, jossa on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, eli edustaa jompaa kumpaa puolta, ja sama pätee myös sii hen, mitä bändi voi edustaa, hän jatkaa. Uudella Tangk-albumillaan he nostavat pääosaan sekä yhteiskunnan että rakkauden. On tietenkin hirvittävää nähdä tätä kaikkea uutisissa ja huoma ta, että omat päättäjämme tukevat toi mintakyvyttömyydellään näitä kansan murhia. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Teksti: Aki Nuopponen –Ä lä vain sano, että tästä tulee yksi niistä haastat teluista, joissa meiltä tivataan erikseen, että olemmeko poliittinen bändi, keskellä ruuhkaa videopuheluun vastaava Mark Bowen virnuilee, kun aloitamme kes kustelun kevyesti miettimällä sitä, on ko Idlesin kaltaisen bändin vaikeaa kes kittyä musiikin tekemiseen, kun maail ma ympärillä palaa
– Levyn pisin kappale on Roy. Tämä oli niitä hetkiä, kun Joe sanoi, että nyt palaamme samaa polkua taaksepäin kaiken alkulähteelle. Joskus on hyvä laittaa fiilikset musiikkiin heti, joskus vasta sitten kun sitä on haudutellut hieman. Jos se menestyy, hyvä. Me Idlesissa haluamme sanoa ääneen, kun jokin asia maailmassa on epäoikeudenmukaisesti. Bowen vinkkaa ystävälleen, ettei voisi koskaan kirjoittaa kappaleita ilman yhteistä sparrailua. Molemmat Idles-jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että Tangk-albumilta löytyy paljon inhimillisiä ristiriitoja. – Kysymme albumilla, mitä tapahtuu, kun ihmisyydestä otetaan pois rakkaus, empatia, myötätunto ja intohimo, mikä liittyy tietenkin myös siihen, mitä politiikassa ja maailmalla tapahtuu tällä hetkellä, koska ihmiset ovat ajautumassa koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi turvallisuudentunteesta. Impulsiivisuutta ja pidättäytyväisyyttä Tangk on albumi, joka ei ainoastaan kuulosta joltain, vaan se tuntuu koko ajan. Yhteenkuuluvuutta etsimässä Parivaljakko jatkaa nyökkäilemällä toisilleen, kun kumpikin kertoo vuorollaan siitä, että Idlesille on ollut aina tärkeää kirjoittaa siitä, miten he itse kokevat maailman ja elämän, eikä saarnata kaikissa aiheissa, mikä on oikein tai väärin. Samalla me teemme musiikkia, joka tarjoaa yhtälailla ajattelemisen aihetta ja eskapismia. Tämä johtuu siitä, että joskus tarvitaan osoituksia ihmisyyden rumimmista puolista, jotta ne kauneimmat puolet korostuvat. Kuulette siitä aika varhaisen, alkukantaisen version. Koko Idlesissa on Bowenin mukaan kyse samasta asiasta kuin kenen tahansa ihmisen elämässä: me kaikki haluamme löytää yhteyden muihin ihmisiin, ja sitä voi jopa kutsua ymmärryksen etsimiseksi, ja Idlesin keino tähän on musiikki. Tai vaikka tekemällä musiikkia. – Huomaan usein olevani aika lapsellinen ja reagoivani liian impulsiivisesti. – Me emme tee musiikkia yhdellä ainoalla agendalla. – Asia on niin, että jos olet muusikko, olet esillä ja ilmaiset itseäsi ja ajatuksiasi, ja se itsessään on jo osa poliittista prosessia, koska mistä tahansa asiasta puhuminen tai vaikeneminen ovat yhtälailla kannanottoja, Talbot summaa. Tangk sisältää kappaleita, joissa ei kierrellä mitään. Hän oli oikeassa. – Haluammeko tulla toimeen Idlesbändin levyillä ja kiertueilla. Brittibändi voi musiikissaan tuoda ilmi yhtä hyvin niin maailman epäkohtia kuin ilon aiheitakin.. – Ihmiset kaikkialla ovat peloissaan ja jos me pystymme tarjoamaan Tangkkappaleilla ja konserteillamme edes hetken sellaista tunnetta ihmiselle, että hän ei ole yksin tässä maailmassa, olemme jo saavuttaneet paljon. Yksi Idlesin luovuuden avaimista on Talbotin mukaan juuri se, että Mark Bowen on hänen mielestään selvästi harkitsevaisempi, tasapainoisempi ja vakaampi ihminen, joka toimii erinomaisena vastavoimana hänelle. Me Idlesissa sanomme myös ääneen, kun jokin asia on iloitsemisen arvoista. Olimme vähällä tehdä Idlesista vähemmän Idlesin kuuloista. Hän sanoo perustaneensa Idlesin juuri siitä syystä, että hän oli yksinäinen ihminen, joka ei tuntenut kuuluvansa mihinkään. – Tangk-albumilla kirjoitamme yhä yhtälailla rakkaudesta kuin kirjoitamme yhteiskunnastakin, koska ne kietoutuvat täysin yhteen. Idles ei tee musiikkia yhdellä agendalla. Talbot tarttuu Idlesin päämääriin ja hymähtää, että on myrkyllistä keskittyä tekemään musiikkia rahankiilto silmissä, koska sekin on eräänlainen osa kapitalismia, jos musiikki perustuu sydämen sijaan laskentakaavoihin ja numeroihin. Mutta sen pitää olla täysin läpinäkyvää. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Mietteliäs Joe Talbot luettelee, miten yksilö voi vaikuttaa pienillä asioilla kuten ottamalla kantaa sosiaalisessa mediassa, osallistumalla mielenosoituksiin ja lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen. Totta helkkarissa haluamme. Jossain vaiheessa se oli eksymässä erilaiseen, ilottomampaan suuntaan. He ovat kuvanneet tilanteita, joissa huomaa hymyilevänsä itkiessään vain sen takia, koska nauttii siitä miten voimakkaasti surunkin äärellä voi tuntea. – Älkää ymmärtäkö väärin. Hän sanoo törmänneensä aamupäivän haastatteluissa siihen, että bändiä jopa haastetaan sen suhteen, onko tällaisena maailmanaikana oikein tehdä musiikkia, vai pitäisikö aika ja energia suunnata muuhun. Idlesin asenteesta kertoo paljon se, ettei sen tunnelma ole hyökkäävää tulella tulta vastaan käymistä vaan kipinä on yhä rakkaudentäytteinen. Sen sijaan että hän olisi alkanut myrkyttää maailmaa ympärillään pahalla olollaan, hän avasi sydämensä. Idea 01, A Gospel ja Hall & Oates ovat peräisin voimakkaasta tunnereaktiosta, mutta ne vaativat aikaa ja sävyn muodostumista ennen valmiita kappaleita. Jos ei, olkoon niin. Saatan räjähtää tai innostua jostain asiasta niin kovasti, että minun on vaikeaa tunnistaa, milloin se tunne on hyvä juuri sellaisenaan ja milloin on hyvä vetää henkeä hieman. Tai miten huonon omatunnon voi saada siitä, kun saa hetken mielihyvää raivosta. Maailmassa, ja pelkästään täällä Britanniassa, tapahtuu niin paljon asioita, joista uupuu täysin rakkaus, että on tärkeää että kerromme musiikkimme kautta omalla tavallamme, miltä tällainen rakkauden uupuminen tuntuu. Sitten Joe tsemppaa minua olemaan oma itseni, ja siitä syntyy Idlesia. – On kuvastavaa, että nykyään bändin pitäisi joko pitää turpansa kiinni, alleviivata olevansa viihdettä tai olla koko ajan ottamassa kantaa kaikkiin asioihin, ihan kuin asiat olisivat näin yksitotisia, laulaja pudistelee päätään. Onko se jonkun mielestä väärin. Jos kuuntelette Tangkin kappaleita, siellä ollaan välillä hyvinkin aggressiivisia. – Me emme ole koskaan heilutelleet keskisormiamme mihinkään suuntaan, että haistakaa vittu, pitäkää turpanne kiinni ja kuunnelkaa kun me kerromme, miten asioiden tulee mennä tai miten elämää tulee elää. Epäinhimillisyydestä on tullut vallan tae. Sitten taas Dancer, Pop Pop Pop ja Gratitude ovat peräisin täysin pitelemättömästä ensimmäisen fiiliksen euforiasta, joka sekin on usein todella tärkeää. Bowen sanoo bändin keskittyneen tietoisesti välttelemään kyynistymistä. – Kaikki asiat ovat Joelle elämän ja kuoleman kysymyksiä ja saatan olla aika raivostuttava, kun kohautan jollekin hänet kihisemään saavalle asialle olkapäitäni ja hymähdän, että ”tjaah” tai ”katsellaan”, Bowen naurahtaa toverilleen. Tekstittäjänä ja säveltäjänä tämä tarkoittaa Talbotille tasan tiettyä asiaa: Idlesin ilmaisun on oltava suoraa ja vilpitöntä, koska maailma on jo valmiiksi niin monimutkainen paikka, että musiikin on iskettävä kiertelemättä asiaan. Albumin jokaisesta melodiasta ja riffistä voi aistia, että niillä kaikilla on merkitys bändin jäsenille, eivätkä he tee mitään huolettomasti. – Olemme kuin Troijan hevonen, Talbot tokaisee ja sanoo tarkoittavansa tällä sitä, että päällisin puolin Idles saattaa vaikuttaa joskus hyvinkin hyökkäävältä, mutta sisältä löytyy viisi tavallista kaveria, jotka haluavat vain rakastaa. – Minä en aina ole täysin sinut pragmaattisuuteni kanssa ja ihailen sitä, miten suoraan Joe kykenee kirjoittamaan tälläkin levyllä äitinsä kuolemasta samalla kun alan itse epäillä, haluaisinko sittenkin pitää tietyt tuntemukset sisälläni tai ketä kiinnostaa minun ajatukseni. Hän sanoo kysyvänsä itseltään, saako hän enemmän kipinää musiikin tekemiseen myönteisistä vai kielteisistä asioista, koska sosiaalinen media on mennyt siihen suuntaan, että siellä saadaan eniten intohimoa raivoamisesta ja ilkeydestä. – Kuulette levyllä molempia puoliani
42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Joni Kling Kiinni tunteeseen Pehmoaino ammentaa lauluihinsa omista elämänkokemuksistaan. Niin kauan kuin siellä on lapsia, niin on.” K u v a: H el m i P ad at su. Uudella levyllä hän käsittelee myös kipeitä ja henkilökohtaisia aiheita. ”On surullista jos kysytään, onko pohjoisessa järkevää pitää tällaista koulutusta yllä. Klassista musiikkia opiskellut ja runoja rakastava popartisti on viettänyt koko ikänsä musiikin parissa pyrkien haastamaan itsensä uuden äärellä. Nyt suosio jopa hämmentää
On ollut tosi tärkeää, että äitini vei minua muskariin, ohjasi musiikkiluokille ja ehdotti, haluaisinko alkaa soittaa selloa. Morko haluaa muistuttaa, ettei ole itsestään selvää, että musiikkia saa harrastaa yhtä laaja-alaisesti kuin hän musiikkiala-asteella, -yläasteella ja konservatoriossa sai. Morko kertoo kulkeneensa viimeiset pari kuukautta pelkästään kodin ja studion väliä. Niin kauan kuin siellä on lapsia, niin on. Sen kautta saa varmistusta, että tämä on hyvä ja kiinnostava juttu. Myös kokemus muusikoksi varttumisesta Oulun kaltaisessa kaupungissa voi tuntua etuoikeutetulta. Uuteen vuoteen hän suuntaa tuore Soittorasia-albumi viimeisteltynä. Albumilla kuuluu elämänvaihe, jonka hän haluaa jättää tuohon tiettyyn aikakapseliin. Aika suuri osa elämästä kului junassa. Levylle välittyi hassu olotila siitä, että mun koti on siellä, missä mun ihmiset on, ei tietyssä kaupungissa. Vaikka kappaleen menestys tuli nopeasti ja yllätyksenä, taustalla on pitkä tie musiikin parissa. Sen jälkeen paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, eikä kaikkea ole helppo tiivistää. Entisessä kotikaupungissaan Oulussa Aino kertoo olleensa pienestä pitäen kiinnostunut musiikin tekemisestä, ja kertoo olleensa aina tavalla tai toisella musiikillisten vaikutteiden parissa sekä kotona että opinnoissaan. Myös uudella levyllä kuullaan Morkon selloa, ja sen soitto kulki mukana elämässä vielä läpi opiskeluvuosien. Nyt kun kaikki on valmista, on jopa vähän ontto olo. Ep:llä on yhdistettynä rakkaustarina ja tarina itsensä etsimisestä. Nykyistä tyyliään hän kuvaa indieksi tai indiepopiksi haluamatta täysin lukittautua termistöön. Sen enempää Morko ei tahdo levyn teemoja avata, sillä hänen kohdallaan ne on nyt käsitelty musiikin myötä. Lukiossa Morko huomasi kaipaavansa jazzin ja klassisen musiikin painotuksen myötä kohti erilaista, enemmän omaan ääneen nojaavaa tapaa ilmaista itseään. Sitä edelsi keväällä 2022 julkaistu ep Kaukana kotoa, jolta nousi myös singlejulkaisu Haluun takas mun perhoset. Pääsin sellaiseen musiikilliseen ympäristöön, mitä olin toivonut. Koulussa oli yhtäkkiä koko luokka täynnä ihmisiä, joiden kanssa mentiin yhdessä kuoroon ja bänditunneille. – Kaukana kotoa summaa hyvin sen ajan, kun kävin Helsingissä tekemässä musiikkia, mutta asuin osan ajasta Rovaniemellä. Uuden levyn työstö on vienyt kaiken liikenevän ajan, eikä juuri muulle ole jäänyt tilaa kalenterissa. – Moni asia elämässä on muuttunut. Soittorasia on 22-vuotiaan artistin ensimmäinen kokopitkä albumi. Olin kiitollinen siitä huomiosta, mutta se oli myös jännittävää ja hämmentävää, kun olen kuitenkin aika kotoilijatyyppi. Että nyt tulee kertosäe, mitä klassisessa ei esiinny niin paljon. Laulut syntyvät joskus spontaanisti, joskus pitkän harkinnan tuloksena. On ihania hetkiä, asioita, kumppani, perhe, ystäviä, mutta ehkä ne on asioita joista tulee puhuttua arkielämässä niin paljon. Jälkimmäisellä alalla saattaa vielä nykyäänkin kuulla vähätteleviä ulostuloja poppareiden meriiteistä. Tajusin etten ollut sieltä parhaimmasta päästä. Pehmoainon lyyriset ja harkitut tekstit juontavat nekin juurensa lapsuuteen. Levyn myötä hän on joutunut kasvamaan ja “ottamaan itseään niskasta kiinni.” Samalla hän kuitenkin painottaa, että musiikissa kaikki ei voi olla melankoliaa, levyllä kuuluu myös toivoa ja iloa. – Hän kirjoitti runoja itse, ja lopulta siinä vaiheessa, kun isoäitini oli jo vanhainkodissa, luin hänelle hänen omia runojaan sekä itsekirjoittamiani. Mennään eteenpäin ja käännetään uusi sivu.. Ehkä vähän kapinoin vastaan, kun halusin vaan soittaa omia juttuja. Häntä huolestuttaa aina, kun puhe kääntyy esimerkiksi musiikkikoulutuksesta leikkaamiseen. Siitä voi kiittää paitsi vanhempia myös hyvää koulutustarjontaa ja ilmapiiriä. Suuren yleisön tietoisuuteen Aino Morko tuli jo 13-vuotiaana Voice Kids -ohjelman toisen tuotantokauden voittajana 2014. Hän kertoo olleensa aina kiinnostunut runoudesta ja kirjoittamisesta, joihin sai kipinän “dramaattiseksi runoihmiseksi” kuvailemaltaan isoäidiltä. Ilmiö on Morkolle tuttu hänen opiskeluajoiltaan. – Olen miettinyt miksi on vaikeaa kirjoittaa siitä, että mulla on kivaa. Uusi levy kertoo, että olen selviytynyt siitä kaikesta. Se ilahdutti häntä. – Meillä oli kotona paljon soittimia, vaikka kumpikaan vanhempi ei ole muusikko. – Vaikka en ehkä silloin osannut arvostaa sitä samalla tavalla kuin nyt, niin jälkeenpäin tunnistaa niitä omia juurtumispisteitä – sen mistä musiikintekijänä alun perin tulee. Nautin silti valtavasti soittamisesta ja soitin kotona paljon popbiisejä. Tuohon elämänvaiheeseen hän ei juurikaan enää osaa samaistua. 42 SOUNDI SOUNDI 43 K ulunut talvi on ollut Pehmoainona musiikkia tekevälle Aino Morkolle kuin pelkkä ohikiitävä hetki. Laulaminen on pienestä asti rauhoittanut mun kehoa, kun koen paljon levottomuutta. Olen käyttänyt soittorasian ääniä musiikissani ennenkin. Se ei ole mun ensisijainen kiinnostuksenkohde. Halusin jotain, mikä avataan ja suljetaan, ja sen jälkeen se jää sinne. Kirjoitan lauluja asioista, joista on vaikeampi puhua. Erikoinen fiilis, mutta se kuuluu elämään. Opiskelu konservatoriossa ja klassisen kuunteleminen jatkuvasti konserteissa käyden on kulttuuriperintöä, jonka arvon on oppinut tunnistamaan hieman jälkikäteen. Aino kertoo Soittorasian sisältävän nyt paljon enemmän itsereflektiota ja pohdintaa omasta tilanteesta. – Syksy ja talvi vain kuluivat huomaamatta siinä vaiheessa, kun viimeistelin levyä studiossa. Soittorasia on teemoiltaan aiempia julkaisuja synkempi ja raskaampi. Popmusiikki merkitsee hänelle ensisijaisesti tunne-elämystä: kykyä nauttia esimerkiksi sointujen tai melodioiden toistuvuudesta. – Koitin miettiä miten summaisin tämän albumin. Sen sijaan yläasteikäisenä hän sai kuulla asiasta toistuvasti – eikä kuittailu aina ollut positiivista. Etenkin tekstien kautta voi hahmottaa vaihtuvia aikakausia ja mielentiloja. Vaikka hän on löytänyt paikkansa lopulta juuri populaarimusiikin parista, koulutausta on myös jättänyt paljon hyviä muistoja. Se voi olla niin tärkeää lapsen kasvulle. Tunne, sen intuitiivinen seuraaminen ja musiikin rooli eräänlaisena terapiana ovat edistäneet luomisprosessia niin aiem malla Kaukana kotoa -ep:llä kuin myös uudella albumilla. Nyt haluaisin sulkea soittorasian. Morko kertoo, kuinka ensimmäistä ep:tä tehdessä hänellä oli rajattomasti aikaa valikoida erilaisia tunnetiloja ja tarinoita. Nykyään viihdeohjelmaformaatti tuntuu hänestä täysin vieraalta ja epäolennaiselta. Varmaan jonkin uuden projektin keksiminen pian auttaa siihen. Kuuntelen samoja klasarijuttuja ihan vapaaehtoisesti nykyään ja se tuo turvallisuuden tuntua. Koitan olla rehellinen, mutta laittaa mukaan jotain muistuttamaan, että vaikeissakin tilanteissa on enemmän toivoa kuin toivottomuutta. Popin ja klassisen musiikin suhde ei aina ole ollut kitkaton. – Soitin perussellon ja syventävät kurssit läpi välttävästi. Sen jälkeen on tapahtunut paljon hyviä asioita, takapakkeja ja suuriakin traumoja. Nykyisin tieto ohjelmassa mukana olemisesta tulee yleensä ihmisille yllätyksenä. Vanhemmat ovat aina tukeneet valtavasti musiikin tekemisessä, mistä olen kiitollinen. Siellä on kaikki ne asiat, joista laulan, mutta joista en halua puhua enää. En ole kovin kiinnostunut nuoteista tai juurikaan innostunut muiden säveltämän musiikin teoriasta. On surullista jos kysytään, onko pohjoisessa järkevää pitää tällaista koulutusta yllä. – Sain niin paljon tukea. Kun Perhosista tuli iso biisi, tuli myös valtavasti enemmän kuuntelijoita ja keikkoja. Kun isoäiti hymyili, päätin että jatkan kirjoittamista. Klassisen instrumentin jälkeen oli aika siirtyä popmusiikin pariin. Koska halusin nähdä hänet iloisena ja koska se on minulle oikea keino sanoittaa tunteitani. – Kun musiikin kautta pääsen kiinnittymään tiettyyn tunteeseen, siinä on helpompi pysyä, jos tunnistaa tiettyjä kaavoja. Tein tätä kuitenkin vuoden putkeen lukuun ottamatta keikkailua kesällä
Teksti: Timo Isoaho Teemu Mäntysaari on päässyt Megadethin riveissä jo soittamaan hyvin monenlaisilla areenoilla. Megakitaristi Suomesta Mikä oli viime vuoden ilahduttavin raskaan musiikin uutisotsikko. Tässä hän antaa parastaan yhdysvaltalaisen Louder Than Life -festivaalin lavalla syyskuussa 2023. Vaihtoehtoja on vain yksi, ja se kuuluu seuraavasti: ”Megadeth kiinnitti Teemu Mäntysaaren kitaristikseen.” 44 SOUNDI K u v a: Jo el B ar ri o s
SOUNDI 45 ”Tuntuu ihan uskomattomalta, että saan nousta nuoresta asti diggailemani yhtyeen kanssa estradeille ja soittaa faneille näitä legendaarisia biisejä.” K ymmeniä miljoonia levyjä myy neen ja erityisesti thrash meta lin kehitykseen vaikuttaneen Megadethin ytimestä kuului viime vuonna suomalaisia metallisy dämiä sykähdyttäviä uutisia. Opettelin ensin biisien rakenteet ja uppouduin sitten syvemmälle yksityiskohtiin. – Joo, melkeinpä saman tien. – Tiesin Kikon asuvan pääkaupunki seudulla, sillä meillä on joitakin yhtei siä ystäviä. Kului joitakin päiviä, ja sitten Dave pirautti minulle oikein lämminhenkisen puhelun. Kun muistelet tätä treenivaihetta, tekivätkö jotkut kappaleet sinuun aivan erityisen vaikutuksen. Megadeth-kippari Dave Mustainen rinnalla on nähty monia maineikkaita kitaristeja. Mikään ei tuolloin ollut varmaa, mutta Kiko kertoi tilanteen ole van sellainen, että hän saattaa jättäytyä pois Megadethin tulevalta syyskiertu eelta henkilökohtaisten syiden takia. Aluksi treenasin biisejä korvakuulolta sekä eri näisten livevideoiden avulla. – Kun sitten sain kokonaisia kap paleita haltuun, kuvasin soittoani taas videolle ja lähetin pätkät Daven tarkas tettavaksi. Kysytäänpä tästä ja vä hän muustakin tarinan päähenkilöltä. – Olen seurannut Kikon uraa jo pit kään, ja hänen taitonsa olivat tiedossani jo ennen kuin hän liittyi Megadethiin vuonna 2015. Tämän jälkeen pureu duimme biisien yksityiskohtiin Zoom yhteyden avulla. Kokemus oli kaiken kaikkiaan todella hieno. Teemu Mäntysaari, milloin kuulit Megadethin musiikkia ensimmäisen kerran. Entä ne kaikki mahtavat riffit Holy Wars... – Mitä enemmän olen kuunnellut Chris Polandin aikakauden (1984–1987) Megadethia, sitä enemmän olen in nostunut hänen ”jazzahtavasta” ja esimerkiksi Allan Holdsworthista vai kuttuneesta soitosta. – Olin 11–12vuotias, kun ystäväni lai nasi minulle Cryptic Writings albumin (1997). Se on aikamoista tulitusta. Tunsitko hänet jo ennen näitä ”Megadeth-kuvioita”. The Punishment Due kappaleessa. Yhtyeessä vuosien saatossa soittaneet kitaristit ovat tietenkin tuoneet keitokseen omat mausteensa, ja tämä on johtanut entis täkin kiehtovampiin lopputuloksiin. Mutta miten tähän hienoon tilantee seen on tultu. – Kun aloin paneutua biiseihin, ylei nen huomioni oli heti sellainen, että kaikista Megadethin nykyisen livesetin biiseistä löytyy todella hienoja juttuja. Aloitko kuitenkin ottaa Megadethin biisejä haltuun kaiken varalta. Sitten Kiko lisäsi, että Dave sekä Mega dethin managementin edustajat haluai sivat tutustua soittotyyliini lähemmin. Kaikki alkoi viime heinäkuussa, kun sain Ki kolta puhelun. Vähän myöhemmin tuli vielä huomattavasti kovempia uutisia, kun Teemu Mänty saari nimitettiin Megadethin uudeksi vakituiseksi kitaristiksi. Milloin tapasit muut bändin jäsenet ensimmäisen kerran. Kitarariffit tekivät heti vaiku tuksen, ja innostuin kovasti Trustin, A Secret Placen, Vortexin ja Mastermindin kaltaisten kappaleiden yleisestä tunnelmasta. Yhtyeessä vuosina 1990–2000 soitta neen Marty Friedmanin eksoottinen ja melodinen soittotapa jaksaa ihastuttaa, ja erityisesti hänen fraseerauksensa sekä tapansa valita kiehtovia nuotteja ovat omaa luokkaansa. – Todellakin! Megadethin musiikil linen perintö on valtavan hieno, ja kaiken perustana on Daven uniikki laulu ja biisinkirjoitustyyli. Miten sinusta sitten tuli Kiko Loureiron seuraaja Megadethissa. Kävin myös Kikon luona, ja hän näytti kappaleiden saloja omasta puolestaan. – Se on varsin pitkä tarina. Jos kuitenkin nostan esiin joitakin yksittäisiä kappaleita, niin kyllähän Tornado Of Souls ja sen legendaarinen soolo on todella kovaa kamaa. – Megadeth soitti viime kesänä Wacken Open Air festivaalilla, ja Dave kutsui minut paikan päälle. Edeltäjäsi Kiko Loureiron koti on Suomessa. Samalla Kiko kertoi minulle Megadethleirin ”käytännön asioista”, ja tämä olikin erittäin hyödyl listä jatkoa ajatellen. En kuitenkaan tuntenut häntä sen kummemmin ennen kesää 2023. Kiko on yksinkertaisesti loistava soittaja, ja kunnioitan häntä suuresti. – Pari Megadethkitaristia on teh nyt minuun erityisen vaikutuksen. Vedin K u v a: Jo el B ar ri o s. Mutta kuten sanoin, tilanne oli niin sanotusti elossa, eikä minulle osattu vielä varmuudella sanoa, että tarvitaanko palveluksiani tulevalla kiertueella. Entä mitä ajattelet hänestä soittajana. Muun muassa Wintersunin riveissä aiemmin vaikuttanut Teemu Mäntysaari pestat tiin Megadethin väliaikaiseksi keikka kitaristiksi, kun yhtyeen edellinen ki taristi Kiko Loureiro joutui väistymään sivummalle perhesyiden takia. Polandille täytyy antaa erityistä tunnustusta myös hänen legatosoitosta sekä vibran käytöstä. Hän kertoi vaikuttuneensa videoista, ja samalla sain myös kuulla enemmän Kikon sekä bändin tilanteesta. – Wacken järjestettiin elokuun alussa, ja minulla oli jo silloin periaatteessa koko Megadethsetti hallussa. Opettelin sitten saman tien muutamia kappaleita, kuvasin soittovideoita ja lä hetin ne USA:han. Paikalla oli myös Marty Friedman, sillä hän toimi Wackeninkeikalla erikoisvieraana muutamassa kappaleessa
Megadethin teknikot ja kaikki muutkin paikalla olleet lähipiirin ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja kannustavia, ja tämänkin vuoksi oma fiilikseni oli... – Lensin Yhdysvaltoihin pari päivää ennen rundin starttia. Jo tähänastinen matka on ollut todella hieno, enkä luonnollisestikaan malta odottaa, mitä tuleman pitää! ”Kun palasin kotiin, ehdin viimein asettaa tapahtuneita asioita kunnolla perspektiiviin.” K u v at : Jo el B ar ri o s. Aloin silloin ymmärtää, miten huiman opettavainen periodi oli juuri jäänyt taakse. Kun keikka alkoi, aurinko oli juuri laskemassa taivaanrantaan, ja näky oli aivan suurenmoinen. Lisäksi ensimmäiset Megadeth-keikkani tapahtuivat hyvin erilaisissa paikoissa – sisäareenalla, ulkoilmassa ja kasinon uumenissa – ja tätä kautta sain arvokasta kokemusta aivan erilaisista olosuhteista. – Kaikki oli tietenkin erittäin jännittävää ja tavallaan jopa surrealistista, mutta minulla oli silti luottavainen olo. – Hyvin positiivista... Ja se tuntui tietenkin todella hienolta. – Rundi päättyi Aftershock-festivaalille Kalifornian Sacramentoon. Hah hah! Sitten hieman myöhemmin selvisi, ettei Kiko enää palaa bändin riveihin. Oli mahtavaa hengailla rennosti niin muiden bändin jäsenten kuin teknikoiden kanssakin. Soitimme debyyttikeikkaa edeltävänä päivänä koko setin läpi, ja homma tuntui olevan hallussa. Ensimmäinen Megadeth-keikkasi tapahtui Albuquerquessa 6. Loppukiertueen aikana ei tullutkaan enää suuria yllätyksiä keikkapaikkojen suhteen. Jatkoimme treenisessioita muutamia viikkoja myöhemmin Zürichissa, kun yhtye esiintyi Riverside-festivaalilla Sveitsissä. Samalla sinusta tehtiin Megadethin virallinen jäsen. Onneksi myös esiintymisen jälkeinen aikataulu oli varsin väljä, eikä kenelläkään tuntunut olevan kiire minnekään. Kuinka pitkään kiertueen täytyi edetä, että aloit tuntea olosi täysin kotoisaksi Megadethin kitaristina. 46 SOUNDI SOUNDI PB 46 SOUNDI kin sitten yhden biisin bändin kanssa festarin soundcheckin aikana ja soitin muiden herrojen kanssa myös ”jammailuhuoneessa” backstage-alueella. – Kun sitten palasin kotiin, ehdin viimein asettaa tapahtuneita asioita kunnolla perspektiiviin. Millaisia fiiliksiä sinulla oli rundin päättyessä. – Kuten aiemmin sanoinkin, niin fiilis oli todella hyvä alusta asti. – On ollut suurenmoista nähdä eri sukupolvista koostuvien fanien – todellakin pikkulapsista isovanhempiin! – nauttivan keikoista omilla tavoillaan. Mikä on ollut kaikista parasta Megadeth-diggareille soittamisessa. Suljin silmäni, hengitin muutaman kerran syvään ja päätin soittaa hyvin – ja nauttia lavalla olemisesta. Tuolloin myös tajusin, että ajanjakso aiemmin mainitusta Kikon ensimmäisestä puhelusta kiertueen päättymiseen asti oli ollut niin äärimmäisen kiireinen ja työntäyteinen, etten ollut ehtinyt kertaakaan kunnolla pysähtymään ja miettimään asioita. Mitä nousee mieleen, kun palautat ajatukset niihin hetkiin. Toki olin samalla älyttömän kiitollinen ja onnellinen sen vuoksi, että olin päässyt osaksi Megadethkoneistoa – ainakin hetkeksi. Pidimme myöhemmänkin kiertueen aikana muutamia palavereja, ja kävimme läpi keikkoihin ja soittamiseen liittyviä asioita. syyskuuta. Sain niiden aikana joitakin vinkkejä hienosäädettävistä asioista, ja se oli ehdottoman hyödyllistä ja toki myös inspiroivaa. Samalla kun ”katselin taakse”, teki myös mieli nipistää itseään kerran tai pari – siis varmistua siitä, että olen todellakin hereillä. Sitten mentiin, ja homma sujui oikein mainiosti. – Muistan elävästi hetket juuri ennen Albuquerquen-keikan alkua. Ylipäänsä tuntuu ihan uskomattomalta, että saan nousta nuoresta asti diggailemani yhtyeen kanssa estradeille ja soittaa faneille näitä legendaarisia biisejä. Mielessä siis käväisi sekin vaihtoehto, ettei yhteistyö näiden hienojen herrojen kanssa enää jatku. – Jos katson asiaa vain omalta kannalta, niin uutinen oli tietenkin suurenmoinen. Jotkut eläytyvät todella tiukasti ja laulavat mukana jokaisen sanan, toiset riehuvat hulluina ja kolmannet kuuntelevat musaa hymy huulilla, päitään nyökytellen. Millaista palautetta sait muilta Megadethin jäseniltä. – Toki tuntemukset olivat hieman katkeransuloisia, sillä kiertueen lopussa oma mahdollinen jatko Megadethin kitaristina ei ollut vielä selvillä. yllättävänkin rento
Tietynlainen yhtei söllisyys ja jopa jonkinlainen huvittavuus ja koomisuus ihmisen merkityksen etsi misessä. Äiti hahmona on niin monumentaalinen ihmisen elämässä, joten tuntui hyvältä pitää se siellä läsnä.. Hän ei ensimmäisen vuoden ajan aloittanut yhtäkään biisisessiota tie tokoneellaan, vaan äänitti pelkästään pu helimeensa ideoita. tä nykyisen musiikkibisneksen konteks tissa, herää helposti kysymys niiden kan nattavuudesta. Levylle annettu aika mahdol listi sen, että sille ehti muodostua vah vasti oma tunnelmansa ja tiettyjä tee moja. 48 SOUNDI SOUNDI 49 M ikko Joensuu kertoo arkkinsa ra kennusvaiheessa halunneensa ir tautua liiallisesti kappalemateriaa lin tuijottamisesta ja arvioimisesta. Myös saksofoni päätyi lopulta Joen suun käsiin, mutta hänen yllätyksekseen se ei kuitenkaan lopulta istunut albumil le ollenkaan. Istuin ja katselin tie dostoja, ja huomasin olevani hieman kyl lästynyt siihen. Levylle päätynyt massiivinen orkes traatio toisinnetaan myös 23.2., kun Joensuu juhlistaa albumia Helsingin Musiikkitalolla soivan konsertin mer keissä. Mutta ne eivät myöskään tunnu lyhyiltä, sillä toiset ihmiset osaa vat upeasti tehdä kiireettömän tuntuisia asioita. Tärkeintä hä nelle on pitää kiinni alkuperäisistä tunne tiloista ja kuljettaa ne kappaleen loppuun asti. – Yhtäkkiä tajusin, että minkä ihmeen takia olen tekemässä kahta levyä, kun mi nun piti nimenomaan tehdä vain yksi levy. Long Ark albumi sisältää joitakin sa moja teemoja Amentrilogian kanssa, mutta uudelle albumille on kuitenkin muodostunut myös selvästi oma identi teettinsä. Jännittääkö artistia kunnian himoinen rupeama. Sen sijaan häntä kiinnosti puhtaasti vain soit taa ja tehdä. Lopulta materiaalia oli kertynyt puhelimeen jo sadan kappa leen verran. Mitä mieltä Joensuu on nykyi sestä trendistä. Sen jälkeen Joensuu on ottanut aikansa valmistellessaan seuraajaa yhdelle kotimaisen musiikin merkittävimmistä levykokonaisuuksista. Moni muusikko on samoja, keitä on ollut mukana aiemmilla keikoilla, mutta kappaleet ovat täysin Teksti: Samuel Järvinen Yhteyttä etsimässä Laulaja-lauluntekijä Mikko Joensuun massiivinen ja ylistetty Amenlevytrilogia sai päätöksensä vuonna 2017. En ole koskaan aiemmin soittanut sitä, mutta olin joskus yläasteella soittanut vuoden saksofonia. – Tajusin soittaessani, että saksofonia on vaikeaa saada istumaan. Mutta koska kappaleet olivat itsessään jo niin pitkiä, olisi prosessi ollut aivan liian työ läs saattaa loppuun. Siinä on isompi ja objektiivisem pi, hieman jopa kevyempi tunne läsnä. Iisakinkirkon raken taminen ei houkuttanut muusikkoa, joka oli jo julkaissut aiemmin mittavan levy trilogian. Klarinetti tipahti syliini täysin sattumal ta, mikä oli lopulta onnekas sattuma. Olen kuitenkin pistänyt mer kille, että tosi usein kuulen tosi lyhyitä popbiisejä. Ihmisten keskittymisky ky vaikuttaa pintapuolisella analyysillä heikkenevän koko ajan, ja etenkin popu laaripuolella kappaleiden pituus lyhenee entisestään istumaan paremmin Tiktok muottiin. – Kattoajatuksena on ollut ylipäätään merkityksen tai yhteyden löytäminen ih misen mielen sisältä. Aihepiirin käsitellessä laajemmin tie toisuutta ja yhteyttä eri ihmisten ja kor keampienkin sfäärien välillä on musii kissa itsessään kuitenkin vastaliikkeenä myös hieman enemmän akustisuutta ja maanläheisyyttä. – Onhan tämä vähän kauhunsekaista, varsinkin, kun emme ole soittaneet li venä pitkään aikaan. Kenties siinä on tutkittavaa tu levaisuudessa, että miten saa kappalee seen vain sen tarpeellisimman informaa tion tehtyä. Siinä missä muut artistit saatta vat kärsiä valkoisen paperin kammosta, on Joensuulla ollut uuden materiaalin suhteen embarras de richesses – liikaa valinnanvaraa. Halusin vain soittaa mu siikkia ilman sen suurempaa sitoutumista niihin biiseihin, mitä aloitan työstää. – Se on tavallaan sijainnut melkein sa malla paikalla omassa mielessäni missä joku ajatus Jeesuksesta tai yhteydenkai puusta johonkin saavuttamattomaan on. Massiivinen Long Ark -albumi soitetaan kokonaisuudessaan Musiikkitalolla helmikuussa. – Ymmärrän toki sen haasteellisuuden, mutta en ole itse tietoisesti halunnut aja tella mittaa. Klarinetin sointi on niin lempeä, ja siinä on paljon lämpöä ja huumoria. Jonkinlainen yhteys äitiini tapahtuu sa malla maaperällä, jossa näen myös kau niin yhteyden kanssaihmisiin ja läheisiin. – Prosessi oli lopulta ihan superpitkä. Joensuu kertoo aloittaneensa uuden musiikin työstämisen omanlaisellaan me todillaan. Se ei ollut kaan se tunnetila, jota olin hakemassa. Levyn ekstrasoittimet äänitettiin vas ta äänitysprosessin lopussa vuonna 2023, mutta ajatus niiden käyttämisestä levyl lä olivat kuitenkin jo syntyneet aiemmin. Ja toisaalta sitä miettii, että tuskin se olisikaan mikään hittikappale ollutkaan. Koska materiaalia kertyi niin paljon, oli Joensuulla alun perin suunnitelmissaan tehdä niistä kaksiosainen albumi. Amentrilogian vii meinen osa nojasi vahvasti elektroni siin elementteihin, mutta Long Ark sisäl tää puolestaan paljon enemmän akusti sia instru mentteja kuten jousisoittimia ja puhaltimia. Mutta muistin, että se oli tosi samanlainen soitin kuin sakso foni, ja se vaikutti tosi vahvasti levyn fii likseen. Kun puhutaan kunnianhimoisista al bumiprojekteista ja pitkistä sävellyksis – Long Ark teema tarkoittaa minulle kahta asiaa; ihmisen tietoisuuden isoa kaarta tai venettä, jossa jokainen ihmi nen voi pienen hetken olla tietoisena olentona ja käydä läpi yhteyttä ja merki tystä ja omaa olemassaoloansa. – Sain ystävältäni lainaan klarinetin. Sen lisäksi, että levylle muodostui oma torviporukkansa ja jousisektionsa, sai Joensuu inspiraatiota myös klarinetista. – En ajatellut, että nyt teen tällaisen kappaleen, vaan että nyt teen paljon mu siikkia, ja jos siellä on jokin hyvä idea, niin äänitän sen ja siirryn eteenpäin. Artisti ei itse kuitenkaan koe, että pit kien kappaleiden ja kokonaisuuksien te keminen olisi hänelle mikään itseisarvo, vaikka niin saattaisi helposti luulla hänen tuotantoaan katsoessaan. Huomasin, että olin viettänyt aikaisempi en levyjen tekemisen jälkeen paljon aikaa sessioiden parissa. Tietyllä tapaa voisi ehkä ajatella näkö kulman siirtyneen Jeesuksesta Mariaan, sillä Joensuu käsittelee albumilla myös suhdetta äitiinsä, joka menehtyi hänen ollessaan vasta seitsemänvuotias
Muiden ihmisten kanssa soittaminen on ajatuksensa Joensuulle innostava – käsitteleehän hän levylläänkin yhteisöllisyyttä jossakin muodossa. Se ei onneksi ole pelkästään omissa käsissäni. Jokainen soittaja kantaa oman kortensa kekoon. Tuotakin konserttia ajatellen on mukavaa mennä sitä kohti, että läsnä olisi vapautunut soittamisen fiilis sen sijaan, että yritetään saavuttaa jotain, mitä ei edes ole ylipäätään tarve lähteä tavoittelemaan. Äiti hahmona on niin monumentaalinen ihmisen elämässä, joten tuntui hyvältä pitää se siellä läsnä.” K u v a: A k i R o u k al a. – On tosi helpottavaa, että pääsee taas oikeasti soittamaan muiden kanssa ja tekemään yhdessä, vaikka tuota Musiikkitalon-keikkaa. Mitä tulee uuden materiaalin esittämiseen Musiikkitalon-konsertin jälkeen, on Joensuulla herännyt myös joitakin ajatuksia sovituspuoleen liittyen. Long Ark oli tekovaiheessaan paisumassa jo tupla-albumin mittaiseksi, kunnes Mikko Joensuu muisti, että hänhän nimenomaan halusi tehdä yhden albumin kokonaisuuden. Mutta nyt se on alkanut kääntyä jo innostuksen puolelle. ”Yhteys äitiini tapahtuu samalla maaperällä, jossa näen myös kauniin yhteyden kanssa ihmisiin ja läheisiin. Uutta albumia on työstetty yli koronapandemian, joten itsenäiseen työskentelyyn tottunut muusikko on iloinen päästessään ylittämään kynnyksen muiden ihmisten parissa työskentelyn suhteen. Minulla ei ole mitään pakkoa sen suhteen, että meidän pitäisi soittaa kaikkia biisejä, vaan me yhdessä oivallamme, mitä kappaleita olisi hauskaa soittaa. Varmasti tulee soitettua vanhempiakin kappa leita, joista on muodostunut erilaisia versioita. Isoa kokoonpanoa ei kuitenkaan ole mahdollista kuljettaa mukana erikoiskonsertin jälkeen jokaiselle keikalle. – Musiikki voi ylipäätään kuulostaa niin eri tavoilla hyvältä, ja monesta eri versiosta voi ajatella, että tuo kuulosti todella hyvältä. Sovituspuolta ajatellen Joensuulla on olemassa tietyt rakennuspalikat, joita hyödynnetään konserttia ajatellen, mutta tavoitteena ei kuitenkaan ole kuulostaa sataprosenttisesti levyltä itseltään. 48 SOUNDI SOUNDI 49 uusia, eikä ole muodostunut rutiinia. – Olen aina ajatellut soolokeikkojenkin suhteen, että mihin olen menossa soittamaan, ja että kuinka pitkään siellä saa soittaa ja millainen fiilis siellä kenties saattaisi olla siinä kyseisessä hetkessä
Levyn tunnusmerkit – post-rockista, progesta ja folktronicasta poimitut tyylisirpaleet, introvertti kerronta sekä luonnon ja yhteiskunnan vaivalloiseen yhteiseloon pureutuvat perspektiivit – ovat tuttuja jo Sepikan debyytiltä (En kestä kylmää lailla ahvenen, 2021). Muun muassa Neiti Olgasta ja Rohkeista Kuvista tuttujen luottomuusikoiden soitto tunnustelee ja myötäilee Joni "Sepikka" Seppäsen laululinjoja ronskisti mutta myötäsukaisesti, ja kun kappaleiden kuvastot kasvavat sanoista ulos, antavat soitinkaaret niille hälyisää taustatukea. Ei koskaan rakkaudella ei ole kuitenkaan lannistunut levy. Se kertoo oman aikansa ihanteista ja valinnoista, joita ilmastonmuutoksen ja ekokriisin keskelle varttuneiden sukupolvien on vaikea ymmärtää. Sivustakatsojan mielialat välittyvät autenttisina ja samastuttavina, ja niitä kannatteleva ääni soi persoonallisella, omistautuneella vireellä. Kokonaisvaikutelma on yhtenäisempi, sävelteemat terävämpiä ja Tuomas Ilmavirran kanssa ruuvattu tuotanto kirkkaampi kuin esikoisella. / Miksi silloin aikanaan piti valjastaa kaikki joet?” Jo tätä ennen albumi on ehtinyt laajentua dokumentiksi oikeudentuntoisen ihmisen turhaumista. Toimia perusteltiin kansantaloudella. HANNU LINKOLA HHHH ”Valtaosa Sepikan ajatuksista ottaa kysymysten muodon, mutta se ei vähennä niiden merkitystä.”. Sepikka kanavoi lauluihinsa niin epäSepikka Ei koskaan rakkaudella M.dulor uskoa (”Mikä hitto siin kaiken ittelleen haalimises on / niin saatanan ihmeellistä ja mahtavaa”), epäselviä tulevaisuuskuvia (”Nää niityt tulvii kevät keväältä vuolaammin”) kuin menettämisen pelkoakin (”Ei mitenkään tahtois sua päästää / pois häviimään konnuilta näiltä”). Niiden summana laulujen eksistentiaalinen työläys jalostuu ymmärrykseksi, joka ei voi olla puhuttelematta. Uljaasti sovitettu musiikki taipuu koskiksi, lakeuksiksi ja laineiksi, mutta puhuu samalla sähkön ja teknologian kieltä. Viime kädessä levyn jokainen suvanto, vihuri ja parkaisu ovat yhtä. Lisäksi Sepikka vaikuttaa olevan yhä selvemmin sinut tulkintansa kanssa. Jyrkkien mielipiteiden ja ehdottomien selitysmallien maailmassa on arvokasta, että joku pyytää malttamaan, pysähtymään, miettimään vielä kerran – vieläpä empatiaa tihkuen ja yhteistä hyvää ajatellen. Nykyisin soita ja jokia koetetaan ennallistaa. Vastausyritykset pakottavat kohtaamaan omantunnon. Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen 50 SOUNDI O K u v a: Te ro A h o n en S uomen jokiin rakennettiin sodanjälkeisinä vuosikymmeninä puolensataa voimalaitosta. Samaan aikaan suomaata ojitettiin miljoonia hehtaareita. Näin taattiin sekä energiaa että raaka-ainetta metsäteollisuudelle, joka asemoitiin kehittyvän Suomen selkärangaksi. Pikemminkin se kuljettaa voimalauseiksi kirjattujen huomioidensa rinnalla väkevää viestiä siitä, miten tärkeää on antaa kaiken purkautua. Valtaosa Sepikan ajatuksista ottaa kysymysten muodon, mutta se ei vähennä niiden merkitystä. Kollektiivisen vaurauden maksoivat ekosysteemit ja hiilinielut. Ihmisen jälki on kuitenkin lähtemätön. Toisaalta kaikki muu saattaisi olla teeskentelyä. Silti askeleet vievät määrätietoisesti eteenpäin. Näkökulmat ovat niin tärkeitä, että niiden jälkeinen hiljaisuus tuntuu lohduttomalta. Vaikkei Sepikka kaihda optimismia, on sille nykyisin niukalti katetta. Paikoin instrumentaatiot myös luovat omaa abstraktia maisemaansa. Kun 2000-luvun nuoret puntaroivat sormiensa läpi valuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja ynnäävät sen hintaa, saattavat he tavoittaa saman surun, johon Sepikka päättää toisen levynsä: ”Miksi silloin aikanaan piti ojittaa kaikki suot
Soittimeen ??. Toisaalta Wall Of Eyes on rumpujen ja rytmiikkansa ansiosta persoonallisempi ja tuoreempi verrattuna keskimääräiseen uuteen taiderockiin. Siksi haluaisin aluksi ohittaa Radiohead-kurkot eli Thom Yorken ja Jonny Greenwoodin. Hauraan mielenterveyden, murenevien ihmissuhteiden ja traagisten menetysten surumieli pitää yllä aavemaisen herkkää kaihoa, vaikka idearikkaana tuottajana hääräily sekä toiveikkaat lyriikat valavat rohkaisevia tuntemuksia ja johtopäätöksiä mielekkääksi koettuun musisointiin. Viimeistään heleästä lapsikuoron helkkeestä tai nokkelista disco-vinjeteistä atmosfäärin voi kokea selättävän jäytävimmät murheet. Levyhyllyyn ?. Hän itse on Merseysiden West Kirbystä, ja Coral perustettiin viereisessä Hoylakessa, Kirranin niemellä, joka on Liverpoolin vieressä Mersey-joen vastarannalla. Toisella albumillaan pysäyttävän kokonaisuuden aikaansaanut yhtye toistaa vanhaa totuutta. Hyvä rockbändi rakentuu rytmin varaan. SOUNDI 51 ????. Viimeisin verraton välivaihe olivat verkkaisessa slowcore-hengessä ja omissa mietteissä piehtaroinut albumikaksikko Yawn (2018) ja sen akustinen rinnakkaisteos samoista kappaleista Yawny Yawn (2019). Vapaassa ja paikoin hyvinkin jatsikkaassa hengessä elävä rytmi toimii jännittävästi kahteen suuntaan. Syd Barrettin haamu leijailee täällä, Bowie virnuilee tuolla ja Soft Machinen friikki-improvisaatio vilahtaa sekin jossain käänteessä. Tähän musiikillisen vapaa-ajattelun perintöön kelpaa tukeutua. Oli kyse sitten Teleharmonicin afro-latin-maustein silatusta jazzhypnoosista tai pitkin levyä esiin puskevista mahtavista lumipesujazzrock-filleistä, rummut lisäävät maalailevaan sävelkieleen intensiivisen läsnäolon tason. PEKKA LAINE HHHH Bill Ryder-Jones Iechyd Da Domino Vielä viisitoista vuotta Coralista lähdön jälkeen kitaristi Ryder-Jonesin folkpop-orkestraatioissa kajastaa omaperäisen yhtyekemian vaikutus, mutta myös vakaasti perusteltu erkaantuminen James Skellyn laulunteon hegemoniasta ja värikkäästä psykedeliasta vähintään yhtä omaperäiseen, intiimiin sävellysten ja sovitusten maailmaan. Bill saa huolella ja haasteellisella innolla vilpittömän positiivista elonhenkeä tunteiden taiteiluunsa. Divariin . Rummuissa on totuus. Nyt hissuttelu ja haukottelu on saanut riittää ja Ryder-Jonesin itsetietoisella ilolla nimetyllä Yawn Studiolla on herätelty virkeämpiä melodioita ja sovituksia varsin levollisina pysyneisiin laulusävelmiin. Walesinkielinen nimi Iechyd Da (Terveydeksi!) tuo ilmi, että Bill yhdistää levyn tarinoissa ja tunnelmissa sukujuurensa. Välinäytöksenä Michael Head lausuu otteen James Joycen Odysseysta merten seireenien eteerisen kutsun sävyttämään instrumentaaliin. Välillä Ryder-Jones on suorastaan oman elämänsä George Martin, joka pystyy rakentamaan kokemuksilleen Penny Lanen kaltaisia Mersey-kuulokuvia, mutta albumin päätökseksi Walesin hengessä myös kauniin tuutulaulun Os Da. Tämän painoluokan tekijät eivät voi tyytyä mielikuvituksettomaan retroiluun, mutta siellä täällä läpi albumin voi kuulla brittiläisen rockin eksentrisen laidan suuruuksien inspiroivaa henkeä. Konemusiikin harmoninen vähäeleisyys ja tehokkuus, elokuvamusiikin maisemallisuus, krautin kosminen toisto, jazzin nopeat reaktiot ja ihan tavallisen rockin ihan tavallinen yhdessä soittamisen ilo ja rentous... Tältä kuulostaa yhtye, jonka tekijät ovat sulattaneet imemänsä vaikutteet ennen niiden sylkemistä takaisin maailmaan. Muistot ja mielikuvat kummankin seudun viehätyksestä heijastuvat melodioihin ja sovituksiin, jotka melkeinpä itseohjautuvat toivon, ilon ja valon tuojina henkilökohtaiseen melankoliaan. Roskiin The Smile Wall Of Eyes XL The Smile -yhtyeen varsinaiset nimimiehet ovat kaikkien tiedossa. Varsinkin kun The Smile tekee sen ilman mitään teennäisyyksiä. Mutta puoli sukua on Walesista, lapsuuden lomavierailujen kohteesta, maagisten paikkojen ja kauniin kielen seudulta. ASKO ALANEN HHHH K u v a: Fr an k Le b o n K u v a: M ar ie ke M ac k lo n. Toisaalta Skinnerin rautainen svengisohellus vahvistaa The Smilen ilmavasti haahuilevan ilmaisun herättämiä mielleyhtymiä progen varhaiseen kultakauteen. Sons Of Kemet -yhtyeessä aiemmin säkenöinyt Skinner riuhtaisee elastisella ja svengaavalla soitollaan The Smilen irti sekä taiderockin että modernin elektronisen popin rytmisistä kaavoista. Sydämeen ???. Rohkea progemaisuus on ylipäätään parasta kolmikon musiikissa. Kaikki tämä leipoutuu näiden vapautuneesti, ilman menneiden urotekojen halvaannuttavaa vaikutusta musisoivien tyyppien käsissä yhtenäiseksi ja upeasti soivaksi organismiksi. Soitannollisessa mielessä tämän superkokoonpanon kovin ässä on ehdottomasti rumpali Tom Skinner
52 SOUNDI Levyarviot > ...nuoren miehen kohtalo oli ennalta määrätty... Jos on kerran ollut uskovainen, ei kaipuu spirituaaliseen ja yliolevaiseen haihdu helposti, vaan se muuttaa muotoaan. Hieman naiivi, ihanan söpö ja vähän satumainenkin synteettinen pop oli minilevyn mitassa kiehtovaa kuultavaa, mutta kokonaisella 36-minuuttisella albumilla on paikallaan myös vakavoitua. Koko mitassaan albumi kompastelee kuitenkin. K u v a: A k i R o u k al a Pehmoaino Soittorasia Sony Tuntuu oudolta puhua Pehmoainon debyytistä vasta nyt, koska Aino Morko on ollut esillä pop-kentällä jo tovin. SAMI NISSINEN HHHH K u v a: H el m i P ad at su. Long Arkin huippua edustavat Mountain Man ja Giith, jotka kurottavat yhä ylemmäs korkeuksiin aistittavan inspiroituneesti. Kun näistä muutamista kapsahduksista päästään, on Soittorasialla jäljellä puoli tuntia Pehmoainoa sellaisena, mitä häneltä on toivonutkin kuulevansa. Levy alkaa The Beast And Me -kappaleen vuoropuhelulla paholaisen kanssa. Joensuun perinnehenkisissä kappaleissa häiritsee toisinaan niiden geneerisyys: niissä on harvoin mitään yllätyksellistä melodian, harmonian tai rakenteen suhteen. Soittorasialla Pehmoaino on vuoroin unenomaisessa haavemaailmassaan ja hereillä tosimaailmassa. Pintapuolisesti tavanomaiselta kuulostava levy aukeaa hitaasti ja paranee kuuntelujen myötä, kun rikkaat sovitukset paljastavat lauluista uusia kerroksia ja detaljeja. Pieni kypsyttely on kuitenkin tehnyt vain hyvää Pehmoainolle sen jälkeen, kun Kaukana kotoa -ep julkaistiin pari vuotta sitten. Sen huomaa parhaiten esimerkiksi <3-välisoitosta, joka voisi hyvinkin olla täysin riisuttua tunteiden paljastamista, mutta efektoituine puhelauluineen minuutin kappale on vain demomainen pätkä. Seuraavaa soololevyä saatiinkin odottaa kuusi vuotta, joskin sinä aikana Joensuu 1685 -yhtye julkaisi paluulevynsä ja soitti muutamia keikkoja. Olisi voinut olettaa, että soolona Joensuu jatkaa siitä, mihin trilogian viimeisellä levyllään jäi, eli elektronisemman ilmaisun parissa, mutta yllättäen uusi levy muistuttaa eniten trilogian ensimmäistä, akustista, gospelja folk-tyylistä osaa. Jos Pehmoainon seuraavalla levyllä leijaillaan korkeammalla, pidetään samaan aikaan jalat tiukemmin maassa, irrotellaan isommilla soundeilla ja herkistytään minimalistisemmin, tällä sävellyskynällä on kaikki mahdollista. Itsevarmuuden tuntu ei ole kadonnut. Heti kun albumi alkaa Avaus-introlla ja liikuttavalla Valssi-kappaleella, herää aavistus, että Pehmoaino on saattanut päästää käsistään mestarillisen albumin, kunhan monipuolisuutta löytyy. Morko on yhä hieman höpsö satuolentomainen hahmo ja oma aito itsensä. Joensuu julistautui trilogian myötä ateistiksi, mutta hänen lyriikkansa käsittelee yhä elämän ja kuoleman sekä lankeamisen ja armon kaltaisia ikuisuuskysymyksiä – ja varsin raamatullisin metaforin. Soittorasian alussa kiehtoo se, miten Pehmoaino osaa leikitellä minimalististen sovitusten kanssa ja saa kappaleet silti kuulostamaan isoilta. Long Ark on nimensä mukaisesti pitkä, yli 82 minuuttia, ja hidastempoisten kappaleiden keskimitta jossain kahdeksan minuutin paikkeilla. Amen I:n tavoin Long Ark sisältää jousisoittimilla ja puhaltimilla orkestroitua kamarifolkia. Meditatiivinen Take Us To The Chapel jatkaa hengellisten teemojen käsittelyä. Hieman samaan tapaan 13 kappaleeseen mahtuu intron ja outron joukkoon myös tasaisempia sävellyksiä kuten Lauri Haavin kanssa duetoitu Päivänvaloo ja levyn lopulla kuultava Mielipide. AKI NUOPPONEN HHH Mikko Joensuu Long Ark Is This Art! Mikko Joensuun Teosto-palkittu Amen-levytrilogia oli niin massiivinen ja kokonaisvaltainen projekti, että kukaan tuskin odotti heti artistilta uutta materiaalia. Pianolla ja kitaralla itseään säestävä Joensuu on yhä mieltynyt eeppiseen ilmaisuun. Tuotannoltaan albumi on sopivasti kotikutoisen DIY-henkinen ja silti ammattimainen. Orkestraatiot, steel-kitara sekä harkitusti käytetyt rytmikoneet ja samplet nostavat levyn kappaleet lähtökohtaansa suurempiin sfääreihin. Joensuu pikemmin alikuin ylitulkitsee kappaleet, ja välillä maneeriton laulu on vaarassa jäädä tuotannon jalkoihin, sanoista on vaikea saada selvää. Valssin ohella Sä et kosketa mua, Mietin sua pahalla ja Hulda ovat täyttä A-luokan poppia, ja näissä kappaleissa Pehmoaino heittäytyy sellaiseen melankolian tanssiin, jonka ei toivoisi loppuvan
Quarantalla hän kuitenkin larppaa muutamia vuosikymmeniä taaksepäin, ja räppää harkitusti minimaalisten biittien päälle siten, että välillä mennään miltei boombap-vesissä. -levyt ovat ilmeinen mittatikku. Huuliharppuineen Bob Dylanin A Hard Rain’s A-Gonna Falliin vaivatta kytkeytyvä Kova sade on levyn ilmastoisku. ANTTI MARTTINEN HHH J Mascis What Do We Do Now Sub Pop Ensimmäistä lukuun ottamatta Dinosaur Jr. Kapinallisena tunnettu, kulttimaineessa kylpevä ja kriitikkojen ylistämä Danny Brown on vaihtoehtoisen indie-/EDM-räpin edelläkävijä. Vähän epätasaisen Is This Thing Cursedin (2018) jälkeen täysin filleritön 36-minuuttinen Blood, Hair, And Eyeballs on toimiva sekoitus vanhaa ja uutta. -fanien mieleen. Mascisin ihastuttava narina, hienot lohdullisen surumieliset melodiat ja upeasti vyöryvä äänimassa ovat taattua laatua ja vissisti ainakin Dinosaur Jr. What Do We Do Now on oikein hyvä levy, joka ei mainittavasti eroa Mascisin aiemmista tekemisistä hyvässä tai pahassa. Totta kai levyllä toistuvat myös miehen tavaramerkiksi muodostuneet ärsyttävät räppimaneerit, mutta onneksi aiempaa huomattavasti harvemmin. LINDA SÖDERHOLM HHH Pekka Nisu Lauhanmaa KHY Suomen Musiikki Huittisten Lauhan kylästä kotoisin olevan Pekka Nisun kolmas Pimeys-yhtyeen jälkeinen soololevy paljastaa jo nimellään, että nyt liikutaan poikkeuksellisen henkilökohtaisissa maisemissa. Äkkiseltään ei edes huomaa, että vain surisevat lead-kitarat on sähköisellä kuusikielisellä soitettu, siksi täyteläiseksi kokonaissoundi on saatu. Levy on oikein täyteläistä musiikkia lepopäivän ratoksi. Hidastempoinen albumi on siis paria poikkeusta lukuun ottamatta todella kaukana Brownille ominaisesta psykedeelisestä räpistä – suunnasta, josta toki saatiin jo jotain viitteitä Q-Tipin tuottamalla vuoden 2019 Uknowhatimsayin¿-albumilla. Tilanpidon kuolinkouristuksilta ei välttämättä pelasta edes 200-vuotinen historia. Ja toki näin onkin, koska Mascisin leimallinen auteur-kosketus on vahva niin laulussa, rummuissa kuin kitarassakin, sävellyksistä puhumattakaan. Koska kyse on instrumentaalimusiikista, kappaleiden nimeäminen kuulostaa enemmän tai vähemmän teennäiseltä. Lauhanmaa on järeä temaattinen kokonaisuus, jonka uskaltaa olettaa syntyneen lyriikat edellä. Sen sijaan Blink-182:ssa viime vuodet soittaneen Matt Skiban paluu täysiaikaiseksi kitaristiksi tuntuu energisoineen bändiä, sillä uusi levy on parasta Alkaline Trioa sitten Crimsonin. NUUTTI HEISKALA HHHH K u v a: Jo n at h an W ei n er. Yhtyeen nimeä ei myöskään pidä ottaa tiukkapipoisesti soul-musiikkiin liittyvänä. Kyseessä on bändilevy, eikä mikään kitaristin sooloprojekti: Krieger on oiva tiimityöskentelijä, joka antaa paljon tilaa muille soittajille; koskettimet kuljettavat monia kappaleita ja Krieger tuikkaa mukaan värikkäitä kuvioita. Karhealla viululla surumarssin sävyä tavoittava Jotain täs on pakko tehdä kiteyttää paljon tylyyn avaukseensa. Komppikitara on nytkin säröisen sijasta akustinen, mutta koska Mascis soittaa kaiken paitsi pianon itse, 1990-luvun keskivaiheen Dinosaur Jr. Biisin totuuspohjainen karuus on selvästi aiempien levyjen humoristisia synkistelyjä kylmäävämpää, ja tuo siten tervetulleita uusia sävyjä bändin palettiin. Vaikka Hot For Preacherin kaltaiset sanaleikit viittaisivatkin siihen, ettei From Here To Infirmaryn (2001) ajoista paljon olisi muuttunut, on Alkaline Trio kuitenkin jossain määrin aikuistunut. Lauhanmaan mukaan on selvää, että suomalaisen maaseudun ja maatalouden murros maaltapakoineen ja kylien ja tilojen näivettymisineen on jatkunut tuhoisana senkin jälkeen Alkaline Trio Blood, Hair, And Eyeballs Rise Alkaline Trio hioi teiniangstisen pop punkinsa reseptin täydellisyyteen parinkymmenen vuoden takaisilla Good Mourningilla (2003) ja Crimsonilla (2005). Muutaman hieman iloisemman nuoruusmuiston ja rakkauttakin sivuavan laulun jälkeen sävykkäänä suomalaisena rocklevynä soiva Lauhanmaa törmää lopulta monen maatilan eteen tulevaan ongelmaan. Levyn kannesta tuijottaa sangen synkeän näköinen räppitähti, jonka mielentila välittää musiikkinsa tunnelman ensivilkaisulla. SOUNDI 53 kun Mikko Alatalo lauloi aiheesta vuosien 1978–82 albumitrilogiallaan Lauluja siirtomaa-Suomesta. ”Peruskoulusta traktoriin hänet isännäksi kastettiin”. Jatkajan löytäminen on osa henkiinjäämistaistelua. Alan huippunimistä koostuva joukko ei edusta yksioikoisesti mitään tiettyä tyylilajia, mutta paletti pysyy silti hyvin kasassa. -tyylisellä otteellaan. Varsinaisia kitarasooloja ei levyllä kuulla lainkaan, mutta nimimies pääsee välillä esittelemään myös sliden käyttötaitojaan. Henkilökohtaisella albumilla, jonka nimen voidaan nähdä viittaavan artistin ikään (aivan kuten vuoden 2011 XXXalbumilla), kuvataan kipua, syvennytään sydänsuruihin, eletään eristyneisyydessä sekä ruoditaan riippuvuuksia. Aiheet ovat raskaita. Nuoren miehen kohtalo oli ennalta määrätty, vaikka siitä ei jokaiselle riittänyt, eikä se kaikille sopinut. Blood, Hair, And Eyeballskaan ei konseptinsa puolesta tarjoa varsinaisia yllätyksiä. Selvin osoitus siitä on levyn päättävä, Amerikan aseväkivaltaja fentanyyliepidemioita sivuava Teenage Heart. Samosas And Kingfishers viitannee Aasiaan sitarin kuuloisella soittimellaan, mutta A Day In LA ottaa kuuluvan harppauksen länteen ja historiaan Booker T. -pääjehun soololevyt ovat kuulostaneet kevytversioilta emobändin albumeista. KOSKINEN HHH Danny Brown Quaranta Warp Quaranta on eksentrisen amerikkalaisräppärin Danny Brownin kuudes studioalbumi ja artistin viimeinen Warp-tekele ennen suunniteltua vetäytymistä omalle Bruiser Brigade -levy-yhtiölleen. Levyllä ei ehkä ole hittejä, vaan pikemminkin kymmenen pientä, sielua lämmittävää timanttia. Se on totuttua voima-indietä tällaisessa puoliakustisessa muodossaankin. Silja Line -osastoa sivutaan paikka paikoin rimaa hipoen, mutta rima ei putoa ja enimmäkseen meno on hyvinkin sielukasta. KIMMO K. Suurimman osan ajasta ollaan pohjalla, kun rehellisen kuuloinen Brown ripittää itseään virheistään ja luetteloi katumuksen aiheitaan. Sointiin tuo mukavaa jylyä The B-52’sin Ken Maiurin piano – tämä kun Mascisin mukaan osaa soittaa myös mustia koskettimia, toisin kuin maestro itse. Siitä lähtien tarttuvan melodisten kolmeminuuttisten kitararockbiisien ja ei niin kovin nokkelien sanaleikkien linjasta ei juuri olla poikettu. PERTTI OJALA HHH Future Islands People Who Aren’t There Anymore 4AD Samuel Herring mylvi itsensä ihmisten sydämiin kymmenen vuotta sitten, kun hänen luotsaamansa yhtyeen nelRobby Krieger And The Soul Savages Robby Krieger And The Soul Savages The Players Club Krieger ei ollut mikään yhden tempun poni tai riffimestari The Doorsissa ollessaan, eikä hän ole sitä nytkään
AKI NUOPPONEN HH Neil Young Before + After Reprise Neil Youngin pitkään uraan mahtuu useita livealbumeita ja sellainen tämäkin periaatteessa on, vaikka asia ei silmille hyppääkään. Kappalevalikoima tarjoaa joltisenkin otoksen bändin urasta. Before + After on hieno kunnianosoitus Youngin lauluille ja pitkälle taipaleelle, ja kaupan päälle saadaan vielä reilu annos ikäihmisen herkkyyttä. ”Megamix” toimii erinomaisesti. Rock-skalpellikin voi olla paikoin terävä, ja tämä tulee selväksi Lake Of Fears-, Dead Insideja Black Swan -singleillä, joista mikä tahansa voisi soida vaikka Euroviisuissakin ja kerätä muutamat pisteet rock-symppaajien kannattamana. Harmillisesti levy kuulostaa heti siltä, että sen on kuullut monta kertaa aiemmin. Teräviä melodiakoukkuja ja kertsejä tykitellään vasemmalta ja oikealta kuin suoraan melodisen rockin oppikirjasta. Hyvänmielen huumoriksi tarkoitettu sympatia ikämieheyttä kohti kallistuvia syntsapopsynkistelijöitä kohtaan ilmeisesti peitti Future Islandsin todellisen asiaytimen. ANTTI MARTTINEN HHHH Aivokuolleet Verta ja hikeä Humu Iisalmelainen punkbändi Aivokuolleet aloitti uransa vuonna 2019 julkaistulla singlellä Lapset tarvii terapiaa. Samat kulmikkaat kasaripopkoukut, letkeät AOR-vivahteet ja pehmeät orkestraatiot löytää märkäkorvainen 2010-luvun isukki-indien fani äkätessään ne alkuperäiset levyt, joista perässähiihtäjät voivat vain unelmoida. Future Islandsin sijasta lautaselle jääkin sen jälkeen vaikka Fleetwood Mac. Block Of Flatsin rock on saattanut olla vielä demopajalla rohkeaa ja rajua, mutta jossain kohtaa bändi on koulutettu liiankin sisäsiistiksi. Taisi tuolloin olla vielä mielessä, että kyllähän nämä kuitenkin vielä joskus näkee livenä... Muutama tosifani jää, mutta turistit jättävät paratiisin. Tässä bändissä on kaikkea, mitä Radio Rock -aalloille kaivataan. Block Of Flatsin epäonneksi tämä sama levy on tehty monesti vielä paljon paremmin. Sitten ollaankin sen kysymyksen äärellä, että löytyykö lopulta syitä laittaa No Hope For The Hopeless soimaan, kun tarttuvan poprockin nälkä iskee. MARKO SÄYNEKOSKI HHHHH K u v a: M ik a Ju ss il a KAIKKI ELOKUVISTA episodi.fi TILAA EPISODI episodi.fi/tilaa @episodilehti @episodi_lehti @Episodilehti. Ja vaikka koko albumi on melodisen metallin voittokulkua, varsinkin Everytime I Die onnistuu kaivautumaan tavallista syvemmin ihon alle. Ajan myötä juttu on vielä korostunut, ja intiimissä, enimmäkseen akustisessa 48-minuuttisessa tuokiossa on vastustamatonta vanhan muusikon herkkyyttä. Levyn kappaleiden sanoituksissa on käytetty niin taidokkaasti suomen kieltä, että kuka tahansa harrastelijarunoilija olisi kateellinen. Mies soittaa kitaraa, koskettimia ja puhaltaa silloin tällöin harppua ja laulaa entisestäänkin värisevämmällä äänellään. Toki muutaman tietyn lisäbiisin olisi voinut valita mukaan. Jo 28 vuotta vanhassa avauslaulussa I’m The Ocean tekijä toteaa, että hänen ikäisensä ihmiset eivät tee tämän kaltaisia asioita. Se on historiatietoisen ja coolin bändin kirous. Kun vuorossa on nyt bändin seitsemäs levy, huomaa ihmettelevänsä, mihin hetkellinen ihastus kuihtui. On aina yhtä jännittävää päästä kuuntelemaan yhtyeiden debyyttialbumeita. Erityisesti, kun yhtye on tunnetusti kova live-esiintyjä. Levyn tunnelatausta lisää niin soittajien kuin kuulijankin kannalta se, että kyseessä on bändin viimeinen levytys. Alexi Laihon pilkuntarkasta työskentelystä nauttii erityisesti, mutta myös Janne Wirmanin työskentely elävöittää kappaleita vahvasti. Enimmäkseen harvoin livenä kuullut laulut on nauhoitettu viime kesän soolokiertueella ja Young on lisäillyt niihin pikku yksityiskohtia, poistanut yleisön äänet ja tehnyt lauluista yhtenäisen kokonaisuuden ilman taukoa biisien välillä. Mutta jakavathan kaikki mainitut myös saman ongelman: ilmaisuvoimaa ja -taitoa löytyy, mutta genreuskollisuus syö lopulta kiinnostavuutta. Instrumentit on helppo erottaa toisistaan ja niiden soundit ovat harvinaisen hyvin kohdallaan. Vanhimman laulun Burned syntyvaiheessa tekijä oli parikymppinen, tuoreimman Don’t Forget Love ilmestyessä 76 ja väliin mahtuu valtamerellinen kappaleita. Aivokuolleet yhdistelee musiikissaan punkia ja räppiä, mutta mukaan mahtuu myös muita vaikutteita. Koronavuosien aikana yhtye tiputteli kuultavaksi muitakin yksittäisiä kappaleita, mutta levyn julkaisemisella ei ollut kiire. Esimerkiksi basso murahtelee erityisen makeasti, ja muutamin paikoin voi helposti kuulla, miten tarkasti Jaska Raatikaisen tomit on viritetty. JONI KLING HHH Block Of Flats No Hope For The Hopeless Ranka Voisin lyödä vetoa, että Block Of Flats voi lyödä itsensä läpi isosti. Silloinkin, kun bändi veti vähän enemmän automaattiohjauksella. ISLA MÄKINEN HHH Children Of Bodom A Chapter Called Children Of Bodom – The Final Show In Helsinki Ice Hall 2019 Universal Sanottakoon nyt heti, että en päässyt paikalle. Children Of Bodomia onneksi näki keikoilla useampiakin kertoja vuosien aikana, ja aina bändi oli lavalla vähintään hyvä. 54 SOUNDI 54 SOUNDI jäs albumi Singles (2014) meemiytyi menestykseksi Letterman Show’ssa. No Hope For The Hopelessin kappaleet eivät ole peräisin autotallista, vaan ennemmin kliinisestä leikkaussalista. Tuo ydin on vieläkin itse Herringin vereslihainen romanttisuus ja bändin biisinkirjoituskynä – avut joilla kilpaillaan yhä The Nationalin ja Lambchopin rinnalla. Levyn avaakin lyhyt spoken word -intro, ja lopulta neljänkymmenen minuutin mittainen albumi myös päättyy samoissa merkeissä. Viimeisen konserttitaltioinnin tekninen toteutus on huippuluokkaa. ”Ihan kiva” ei nimittäin ole varmastikaan se asia, johon yksikään rockbändi tähtää, ja Block Of Flatsin kohdalla tarttuvinkin poprock kääntyy pikkuhiljaa tasapaksuksi, kun särmää ja vaaraa ei ole missään. Kappaleiden sanoitukset ovat hartaan pohtivia, vaikka tututkin teemat, kuten ryyppääminen ja kapitalismi, tulevat esiin. Kappaleiden tunnelma vaihtelee aina nopeatempoisesta ja raskaasta Viikingistä melankoliseen Miks sul ei oo koskaan helppoon. Levyarviot > 54 SOUNDI Levyarviot > 54 SOUNDI Levyarviot > ...turistit jättävät paratiisin... Levyä kuunnellessa tunnelmat ovat erityisen pinnassa myös siksi, että Alexi Laiho on nukkunut pois emmekä enää voi odottaa lisää tätä samaa
Edellisillä 8 Bits High -äänitteillä toteutettuja genrepastisseja on mukana aiempaa vähemmän. Myöhäisaikuiset tuskailevat somen ja suorituspaineiden kanssa, Akimofille tyypillinen ensimmäinen persoona estää tekstejä kuulostamasta vittuilulta. Painostavimmat aiheet piiloutuvat venyvien vokaalien sekä musiikillisen iloittelun alle. Uusimmallaan Jackson sukeltaa viimein toden teolla syvään päähän. Erityisesti mieleen tulevat Al Di Meolan varhaiset soololevyt. Music hall -perinne soi ison orkesterin toimesta vanhanaikaisen riehakkaana. Levyllä Rögnvaldssonin kanssa soittavat pianisti Tuomas A. Rakkauden uusintakierrokselle kannustava Relove tekee maailmasta välittömästi hyvän paikan, yhdistäen popin tummasävyiset soinnit ja haurauden vastuttamattomalla tavalla. Solistisesti levyn huippukohta on Trapped In A Maze, jossa sekä Rögnvaldssonin että Turusen soolot ovat uskomattoman hienoja ja energisiä. Sävellyksenä ja tunnelmaltaan vahvin on The Cabin, jolla bändi soittaa herkällä otteella, jota olisi mielellään kuullut enemmänkin. ...ensimmäinen persoona estää tekstejä kuulostamasta vittuilulta... Turunen, basisti Jori Huhtala ja perkussionisti Tatu Rönkkö. Maailma paikoillaan istuu etenee kuin trilleri, jonka juoni perustuu pelkotiloja ruokkivaan yön pimeyteen. JARI MÄKELÄ HHH Suosikki Sä oot meistä se kaunis Soit Se Silti Suosikki-yhtyeen toisella levyllä post-punkin suoraviivaisuus vaihtuu elektronisesti rikastettuihin äänimaisemiin. Ja sehän taas kertonee, etteivät yhteistyökumppanit ole pyrkineet sointikuvaa määrittämään. Akimof on vokalistina ja sanoittajana, yleensäkin persoonana, niin omanlaisensa, ettei sellainen olisi mahdollistakaan. ARTTU TOLONEN HHH Joe Jackson What A Racket! Ear Look Sharp! -debyytin (1979) ärhäkän asenteen ja osin myös varhaisen lauluntekijälaatunsa ansiosta mieluusti Elvis Costelloon verrattu Joe Jackson on tehnyt urallaan lukuisia tyylillisiä koukkauksia. VIRPI PÄIVINEN HHHH Sigurdur Rögnvaldsson Lúna Eclipse Fuusiojazz tuntuu käyvän läpi kunnianpalautusta. Napalm Death -tyyliseksi luokiteltava Fast Loader ja house/ techno-biittiä hyödyntävä Glitch In Me piristävät muuten tasavahvaa kokonaisuutta. Upeasti kulkevien biisien sovituksissa on paljon rönsyileviä yksityiskohtia, jotka hiipivät vaivihkaa tajuntaan. Persoonallinen levy on täydellinen esimerkki siitä, kuinka tärkeitä musiikin luomat fiilikset ovat. NIKO PELTONEN HHH K u v a: E . Sen kaikuja kuuluu kaikessa Flying Lotusin kollaaseista ja Bowien Blackstarista Kendrick Lamarin hip hopiin ja Thundercatin sähköiseen jazziin. Tällaisella porukalla ei sekundaa synny, ja Kaikenlaista uutta tulossa on varmaotteisesti toteutettu, melko runsaana ja vaihtelevana soiva aikuispoplevy, jossa on jotain epämääräisen 90-lukulaista. Sähkökitarakvartetistakin tutun islantilaissyntyisen kitaristin Sigurdur Rögnvaldssonin Lúna on fuusiojazzia. Rönkön työskentelyssä on tällä levyllä välillä samanlaista hillittömyyttä kuin Billy Cobhamilla tai yhdellä viime vuosien riemastuttavimmista fuusiorumpaleista JD Beckillä. Etenkin Huhtalan basso tekee hienoa jälkeä läpi levyn, toimien tukevan vähäeleisenä kalliona silloinkin kun Rönkkö revittelee. Ta n n er k iv i ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.fi TILAA INFERNO inferno.fi/tilaa @InfernoMagazine @inferno_magazine @InfernoMagazine. Kaksi ensimmäistä albumia Eight Hits By 8 Bits High (2017) ja The Very Best Of 8 Bits High (2019) julkaistiin alun perin linjakkaasti vain c-kasetteina. ”Aikansa” pikkutuhmuuksiakin Liisa Akimof Kaikenlaista uutta tulossa Huopalahden Huvitus Piti ihan tarkistaa, mutta Liisa Akimofin edellisestä albumista on tosiaan 28 vuotta. Täysin pätevä paluulevy kärsii lähinnä normcore-näkökulmien tietystä raskaudeksi kääntyvästä keveydestä. Kohtalokas aloituskappale Aaltoihin soundaa hetkittäin entisaikojen Depeche Modelta. Selvimmin levy ammentaa 1970luvun jazz-rockista. Sykähdyttävä lopetus Lasinsirpaleita liikkuu tuulen henkäysten armoilla, sekoitellen progen ja jazzin elementtejä. Vaikka vihkiytyneemmille it-harrastajille suunnattu huumori menee suurimmaksi osaksi yli hilseen, laittaa bändin nakutus leuan nyökkäilemään hyväksyvästi. Legendan mukaan vasta jokunen vuosi sitten löydettyjen nuottien konkretisoiminen tähän aikaan on vaatinut Jacksonilta herkkää arkeologista korvaa. Sisällöllisesti näitä lauluja leimaa itseironinen keskiluokkakommentaari. Avausbiisi New Style, Old School on tuleva klassikkoraita ja albumin ylivoimaisesti paras kappale. Siinä välissä tv-tuotannot lienevät vieneet enimmän osan hänen ajastaan. Levyarviot > 56 SOUNDI 8 Bits High System Disk IV If Society / Static System Disk IV on nimensä mukaisesti neljäs tamperelaisen 8 Bits High’n albumi, ja ensimmäinen myös muodikkaassa cd-formaatissa saatavilla oleva julkaisu. 8 Bits High on oikeastaan edellämainittujen legendojen aikalainen, sillä yhtye on aloittanut toimintansa jo 2000-luvun alussa. What A Racketillä Jackson ja jousija puhallinkvartetteineen 11-henkinen orkesterinsa herättävät henkiin 1900-luvun alun kuvitteellisen music hall -artisti Max Championin sata vuotta kadoksissa ollutta säveltuotantoa. Datavillen, Error Flynnin ja SIDrockin Commodore 64 -tietokoneilla työstämä, sekä kuunteluun että pogoiluun soveltuva raaka elektrosoundi sijoittuu maallikon korvissa analogisia syntikoita hyödyntäneen Op:l Bastardsin ryskeen ja Desert Planetin kepeämmän chiptunen välimaastoon. Laulujen sanat kulkevat intuition varassa. Naivistisen lauluäänen outo inhimillisyys tuo maagista vetovoimaa ja istuu täydellisesti ammattimaisen soiton kylkeen. Mutta ilmeisesti Akimofin paluuta on odotettu: seuraavan yllätyksen tarjoaa levyn krediittien silmäily, ne kun ovat suomalaisen retroindien best of. ”Kummitusjunan takana vedän röökii niin kuin mörkö”, runoillaan Power Through -kappaleen alussa. Mikko Siltanen tuottaa ja soittaa bassoa, kitarassa Pekka Tuomi, sivurooleissa Jukka Nousiainen, Kielo Kärkkäinen, Tenho Mattila – listaa voisi jatkaa
ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.fi TILAA INFERNO inferno.fi/tilaa @InfernoMagazine @inferno_magazine @InfernoMagazine. ...ensimmäinen persoona estää tekstejä kuulostamasta vittuilulta..
ARTTU TOLONEN HHH Shed Seven A Matter Of Time Cooking Vinyl Pohjoisenglantilainen Shed Seven saavutti vuosina 1994-2003 viisitoista top 40 -hittiä Britannian singlelistalla, mutta jäi silti britpopin kakkosdivisioonan bändiksi. VIRPI PÄIVINEN HHHH K u v a: Ja n n e A lh o n p ää. Lauluosuuksiin eläydytään sekä yläluokkaisen korskeana että katu-uskottavan cockneyna. Turn Again Hourglass kutsuu villeihin spirituaalisiin menoihin, joiden väliajalla luetaan noitakirjaa ja siemaillaan turkkilaista teetä. Tästä alkava putki, jossa seuraavat pieni välipala Pysähdytään hetkeksi ja suoraviivaisen rokkaava äänivalli Kuun palvojat on hieno 12 minuuttia eri tavoin ja tasoin toteutettua mättöä. LINDA SÖDERHOLM HHHH Musta Huone Valosaasteen sekaan Paa Jotaki / This Is Not A Dog Muun muassa noiserockista ja krautista ammentavan Mustan Huoneen uusin levy alkaa muljutetulla ja panoroidulla viihdeorkesteriäänitteellä. PERTTI OJALA HH Stepa Kodittomat PME Pitkän linjan räppärin uusin on kahdeksan ”kodittoman” kappaleen kokonaisuus, eli albumilla on viimeisen neljän vuoden ajalta raitoja, jotka eivät löytäneet paikkaansa miehen muilta levyiltä. Aikansa alternativemollirockia The Smithsin perinteisiin yhdistäneen Shed Sevenin suurin heikkous oli geneerinen vokalisti Rick Witter, joka ei mitenkään yltänyt Mama Longhorn Extinct But Still Alive Soit Se Silti Osa kymmenpäisestä soittojoukosta väijyy vielä nurkan takana kun Reappearing Rhino aloittaa kaihomielisen kulkunsa. Hetkittäin asialla tuntuu olevan aito Monty Python -fani. Paljon on Stepalle ominaista tikkiin tuotettua suomiräppiä, mutta myös perinteisempää soundia, kuten mainio harmonikan säestyksellä toteutettu Äiti osti mankan -kappale sekä pop-musiikin suuntaan niiaava Keinuissa lapset. Kokonaisuutena Valosaasteen sekaan on loppujen lopuksi jopa yllättävän melodinen, mutta välillä bändi käyttäytyy kuin asemien väliin ajoittain eksyvä FM-radio. Tällä levyllä liikutaan modernista Suomi-romantiikasta ja arjen ihanuudesta aina käytännönläheiseen päihdevalistukseen. Monen kuuntelun jälkeen paketista erottuu upeita, mutta myös kivalla tavalla epämääräisiä hetkiä. Sillä on selkeä oma svengi ja varsinkin basisti tekee upeaa työtä, tarjoten luurangon jonka päälle psykedeelinen meteli ja mantrojen lailla hoetut laulut asettuvat vapautuneesti. Psykedeelinen funk-fuusio kohtaa puolestaan progen kappaleessa Rowing High Rowing Low. Mama Longhornin neljännellä albumilla voi aistia yhä syvempiä ja kiihkeämpiä musiikillisia sävyjä. Kappale etenee massaansa paisutellen, kohoten lopulta mystisiin sfääreihin. Tai anna vaan. Eeva Poijärven viehättävässä ja monipuolisessa laulussa kuuluu trip hop -tyylinen lempeä sielukkuus. Tämä on sekä mahtavan ärsyttävää että kornia, mutta älä anna sen häiritä. Stepa on ahkera vierailija sekä vieraiden isännöijä, joten esillä on niin ikään useampikin yhteistyökuvio. Näistäkin kappaleista huokuu positiivisuus, kiitollisuus ja elämänmyönteisyys. What A Racketin pieteettistä heittäytymistä ja genren hallintaa on helppo ihailla, mutta vitsiksi hyytymisen vaara on myös koko ajan läsnä. Hyvällä tavalla. Hartaasti tuuttaileva päätös The Intersection maalailee aluksi seesteisiä kuvioita. Se, miten hyvin tämä tehdään erottaa sen massasta. Levyarviot > ...asialla tuntuu olevan aito Monty Python -fani... Se virittää sinut oikealle taajuudelle vastaanottamaan loput levystä. Yhtyeen popimpi puoli esittäytyy kappaleessa Your Host. Kaiken kaikkiaan todella hienoa tasapainoilua kauneuden ja rumuuden välillä niin, että jälkimmäinen tuntuu usein vetävän pidemmän korren. Artistin poikkeuksellisen oivaltava ja kekseliäs suomen kielen käyttö saa aina hyvälle tuulelle, oli aihe melkein mikä vaan. Parhaiden levyjen olemuksen täydellinen hahmottaminen voi kestää pitkään. Kokoelmaa vaivaa vain yksi seikka: se on niin kuin elämä – liian lyhyt. Toivottavasti Joe Jackson jättää Max Championin haamun tähän, ja tekee seuraavan albuminsa reilusti omana itsenään. vilauttavat lyriikat istuvat monin paikoin myös meidän päiviimme. Vaikka biisit ovat useilta eri aikakausilta ja edustavat eri tyylejä, niin pakka ei kuitenkaan hajoa, vaan levy edustaa johdonmukaisesti Stepan monipuolista luovuutta ja ilmaisua. Musta Huone on pohjimmiltaan todella kova rockbändi. Esimerkiksi levyn nimikappaleen kolmannella minuutilla alkava massa kehittyy metelistä rauhaan hurmaavalla tavalla. Sodankylästä kotoisin oleva Stepa on tunnettu hyvästä meiningistään. Stepan riimejä on ilo kuulla ja ennen kaikkea kuunnella. Biisejä jalostavat äänten säröilyt ja vääristymät, soitinten vuoropuhelut sekä jännittävät lopetukset. Herkempinä hetkinä musiikki lilluttelee ja virtailee kepeästi. Ajantaju katoaa ja tulee tunne, että asiat sujuvat
Sanoituksissa käsitellään muun muassa yksinäisyyden pelkoa, eksistentiaalisia kriisejä, vihaa ja katkeruutta, elinvoiman imevää kaamosta ja niin edelleen, eli musiikki ja lyyrinen puoli ovat hyvin linjassa keskenään. Jonkinasteista hengenheimolaisuutta löytyy esimerkiksi Kvelertakista, KEN Modesta ja alkuaikojen Mastodonista. Puuduttavuudesta huolimatta se kuitenkin istuu menoon. ...asialla tuntuu olevan aito Monty Python -fani... Anna Inginmaan laulussa kuuluu niin sielukkuuteen, jazzahtavuuteen kuin iskelmällisyyteenkin taipuva artistinen varmuus. Vierailijat eivät juuri tuo lisäarvoa: Happy Mondaysin Rowetta maustaa nolkytlukuista vauhtipalaa In Ecstacy ja kuulemma Shed Seven -faniksi tunnustautunut Pete Doherty hoilaa osuvasti nimetyllä päätöskappaleella Throwaways. Mahtipontiset Starlings ja Let’s Go Dancing lienevät lajissaan bändin onnistuneimmat kautta aikain. Lohduton tunnelma on niin kokonaisvaltainen, että vaikka levy kestääkin maltilliset 40 minuuttia, on sekin melkein liikaa, varsinkin laulun ollessa koko mitalta hysteeristä karjuntaa. Nurjalla puolella akkarit ovat tehneet tilaa sekvenssereille ja konerummuille. Pekka Laineen kitara saa helistä The Byrdsistä muistuttaen avauskappaleella Synnyin auringosta ja levyn keveimmällä poplaululla Sukellan, jolla Inginmaan ääni väreilee rinta rinnan kitaran kanssa. Kunniamaininta kuuluu Jos palaan ennen pimeää -kohokohdalle, jonka puolivälin crescendo värisyttää jokaisella kuuntelukerralla. Paul Banksin ja kumppaneiden kitarointi soi heleämmin, ytimekkäämmin ja duurivoittoisemmin kuin aiemmin. Auettuaan se kuitenkin imaisee synkkiin syövereihinsä. Röyhkä/Inginmaa/ Hypnomenina julkaistu Huominen on uni (2016) oli bändin ensimmäinen laululevy, ja Maailma katoaa on sitä edeltäjäänsäkin homogeenisemmin. Hypnomenin 60ja 70-lukuinen henki saa nyt uusia sävyjä juuri iskelmästä ja myös popista. On silti ilo huomata, ettei harhapoluillakaan yhtye mene täysin metsään. Perinteisemmät keskitempobiisit Kissing California ja Talk Of The Town tarttuvat ja kulkevat komeasti. Unelma on yhtyeen esikoispitkäsoitto, joka sekoittelee hardcorea, black metalia, post-rockia ja blackgazea sekä screamoa. Avausraita Let’s Go yllättää rock’n’roll-paahdollaan. Hyvistä aikeita huolimatta kokonaisuus jättää kylmäksi. Levy ei ole helppoa kuunneltavaa ja se vaatii aikaa ja toistoa auetakseen. Taianomaisimmilleen levyn tunnelma tiivistyy Anki Lindqvistin yli 50 vuotta sitten sanoittamalla Katoavaisuudella. JARI MÄKELÄ HHHH Minä ja Nieminen Nurja puoli Tampereen Levyt Tamperelaisen Minä ja Nieminen -trion Sekalaisia-debyytti (2020) oli hurmaava tapaus, joka nojasi omintakeisen juurevaan äänimaisemaan. Maailmanloppua leimaavat Inginmaan räiskyvin laulusuoritus ja beatin Bo Diddley -mukailu. Myös orgaanisemmalla osastolla takkuaa: diskofunkista ammentavat Maailmanloppu, Babylonian lasia ja Huomaatko minut vilisevät kliseitä ja vajoavat kertosäkeissään rallattelun tasolle. Temaattisesti päätös on perusteltu, sillä Nurja puoli on nimensä mukaisesti tarkoitettu kuin esikoisen kääntöpuoleksi. Yhtye tasapainottelee oivasti aggressiivisten ja nopeatempoisten ryöpsähdysten, lähes sludgen puolelle kallistuvan raskaamman jyystön sekä tunnelmallisemman synkistelyn välillä. Kuudennen studioalbumin kappalemateriaali vaikuttaa inspiroituneemmalta kuin mikään kakkosalbumin A Maximum High (1996) jälkeinen Shed Seven -julkaisu. Levyä hallitsevat synasoundit ovat valtaosan ajasta kömpelön kuuloisia, ja yhtye tuntuu tyylivaihdoksen myötä ajautuneen kauemmas ydinosaamisestaan. Witterin ulosanti on sittemmin kehittynyt pirteämmäksi. VESA SILTANEN HHHH K u v a: A sl ak Ju n tt u. Kiihkeän tamppaavat Pimeä puoli ja Pojat on poikia ovat mukaansatempaavia osoituksia siitä, että trion elektroninenkin ilmaisu toimii – kunhan sävellykset on maltettu hioa tarpeeksi koukuttaviksi. Levy on brutaali eikä päästä kuristusotteestaan silloinkaan, kun särövallit eivät muserra alleen. PERTTI OJALA HHHH Tender Lakes Nocturnals Night Visions Heti kärkeen tekee mieli ihastella, kuinka ehyesti, hillitysti ja tyylikkäästi Nocturnals on tuotettu vastaamaan Tender Lakesin soitannollisia ja melodisia vahvuuksia. Inginmaan herkkyys ja Laineen kaikuinen kitara tekevät Lumouksesta nimensä mukaisen tuokion tyylipuhtaan ja tässä ajassa ehdottoman trendivapaan albumin päätteeksi. Tekstillistä yllätyksellisyyttä albumilla edustaa Maritta Kuulan sanoittama Kuollut mies, jolla on odottamattomia etuja eläviin verrattuna. Anssi Reinin jäntevä lauluääni kaikuu tismalleen oikealla voimakkuudella ja vakuuttavuudella soitannon harjalla ja silti kokonaissoundin ja sävelkulkujen Surut Unelma Suicide Surut on tamperelainen vuonna 2017 perustettu yhtye, jonka tyylilajiksi on määritelty blackened hardcore. Castin John Powerin tasolle, menestyneemmistä aikalaisista puhumattakaan. LASSI LINNOLA HH Inginmaa/Hypnomen Maailma katoaa Stupido Svengaavaksi instrumentaalikomboksi profiloituneen The Hypnomenin uran alun garage rock kasvoi kasvoi boogaloon kautta kohti psykedeliaa jäntevän grooven säilyessä kaiken perustana
Ihastun levyn alkupuolen DIY-hämyilyyn ja tyylien maltilliseen linjaukseen. VIRPI PÄIVINEN HHH Nuoruus-yhtye vastaa kollektiivisesti muutamaan kysymykseemme. Legendaarinen visailuvideo on myös mainittavan arvoinen. Mestoilla oli hyvällä tavalla säännöistä vapaa ja nyrjähtänyt tunnelma. Juttu luistaa ja voidaan keksiä yhdessä hauskoja vitsejä ja kepposia. Lapsena on fanitettu ja fanittamaan tullaan myös jatkossa niin musassa kun muutenkin. Miten bändillä sujui mielipiteitä herättäneillä Epäjohdonmukaisten tanssiaisissa. Miksi juuri Pepe. Levyllä on monta erikoisesti nimettyä biisiä, kuten esimerkiksi Pepe Willberg. Kotimaisten vilpittömyyttä rakastavien indiebändien joukossa Nuoruus on mainio uusi tulokas. Ajoittain völjytään post-punkin sameissa vesissä. Nuoruus Nuoruus This Is Not A Dog Kalle Kaurasen sooloprojektista alkunsa saanut Nuoruusyhtye julkaisee debyytin, jonka musiikki sukeltaa voimalla ysäri-indien monisäikeiseen rihmastoon. Saamatta jääneet kulukorvaukset tekivät toki Kuusamoon asti reissatessa ison jäljen lompakkoon. On se biisikin ehkä jonkunasteisesta Pepe-pöhinästä vaikuttunut. Lähtisittekö tulevana kesänä uudestaan, jos festari toteutuisi. Jos velat kuitataan ja homma on paremmin kasassa seuraavalla kerralla, niin saa toki yrittää kutsua uudestaankin. Kappaleiden sanoituksissa listataan menneisyyden vaikutuksia, vastustetaan sääntöjä ja pohditaan Jay Lenon kurjaa kohtaloa. ”Katoat ilmaan suuren merkin alta, savuna ilmaan suuren liekin keskeltä”, herkistellään biisissä Pepe Willberg. – Pepen tulkinta ja karisma on omaa luokkaansa. Levy sisältää myös sympaattista jumittelua, joka toimisi livetilanteessa varmasti paremmin. Hakkaa lujaa -kappaleen voimallisia iskuja pehmennetään psykedeliaan kurkottavilla väliosilla. Ikävintä on, jos pysähdyspaikalla ei ole Hesburgeria. – Epiksillä ei päästy esiintymään vaikka paikalla oltiinkin, sillä festari lopetettiin ennen meidän esiintymispäivän alkua. – Mukavinta on kun pääsee kerrankin hyvällä porukalla liikenteeseen. Vanhoja bändejä vilisee mielessä yhä enemmän. Mikä keikkailussa on mukavinta ja mikä ikävintä. Weezer-kitarat surisevat Ei kiirettä -biisissä. Nykyisen vaihtoehtorock-trendin mukaisesti kappaleissa on kuitenkin oltava vähän kaikkea. 60 SOUNDI Levyarviot > ...naurettavan helposti omaksuttavat sävelkulut... Täysin sekalaista settiä ei biisimateriaalista lopulta synny, vaan koordinaatit pysyvät hanskassa. Youtube 2006:n kotikutoisuus vaihtuu massiivisiin powerpopillisiin stadiontunnelmiin. TEKSTI: VIRPI PÄIVINEN K u v a: M ax ie M ad is so n
Levyn biisijärjestystä on huolellisesti mietitty, ja kolme äänikollaasia jakaa albumin neljään lyhyeen näytökseen. Intensiivinen kokonaisuus rakentuu räikeistä improvisaatio-osuuksista sekä hienostuneesta, mutta energisestä yhtyesoitosta. Kahdeksan biisin paketti on topakka kattaus sopivasti äkkiväärää ja samalla melodisesti huikean tarttuvaa menoa. JARI MÄKELÄ HHH Penniless Ego Catastrophe Soit Se Silti Nakkilan veteraani-ikäiselle indie-partiolle on tullut myönnettyä henkisiä tsemppimitaleja jo vuosikaudet, ja kunniamerkkiä tulee jälleen. Tämän viime vuoden puolella julkaistun debyyttialbumin suoratoistomäärien perusteella duon artistinen tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta. kiinteänä osana. 90-lukulaisia vaikutteita Radioheadista trip hopiin kanavoivan ja moderniin sadgirl-poppiin linkittävän This Is Not An Exitin tuotanto ja sovitukset ovat oivaltavia ja raikkaita, mutta suuren yleisön kiinnostus vaatisi isompia markkinamekanismeja. Pitkä ura jatkuu erinomaisissa merkeissä, ja väsymätön rakkaus lajiin kuuluu edelleen kekseliäänä ja raikkaana lähestymiskulmana 90-lukulaiseen vaihtoehtorockiin. Hush on silkkaa Garbagea enkelivokaaleilla. Se ei ole jääräpäisesti jumissa 1990-luvulla vaikka juuret siellä ovatkin. Drum and bass -rytmejä hyödyntävä Colliding yllättää. Jonkun Olivia Rodriguezin tai Miley Cyrusin esittämänä Blah Blah Blah -punkpop tai Heavyweight-balladi voisivat olla hittejä. Bo Kaspers Orkesterin tyyneys kohtaa varhaisen The Cardigansin indietajun, ovelat arabeskivivahteet dungenilaisen aikakausirepresentaation ja hiottu tuotantojälki rahisevan vinyylinostalgian. Ill Peach tarvitsisi uralleen onnenkantamoisen, esimerkiksi biisinsä soimaan suositussa tv-sarjassa. Mikä toisaalta saattaa olla juuri tämän tyylilajin ystävälle hyvinkin mieleen. Tällaisenaan aivan viihdyttävä This Is Not An Exit jää reilun puolen tunnin mittaiseksi laulunkirjoittajien käyntikortiksi, joka toivottavasti poikii jatkossa nimiartistien biisintekijäpestejä. Kitarat hyökkäävät pariin otteeseen raskaampaankin rytmin runttaukseen, mutta silloinkaan sovitusten vakaa linja ei kanttaa, vaan kiipparien kuulas ydinsoundi lävistää horjumattoman laulumelodian voimalla ankarimman riffiryskeen. Kuplaa kehystävät lähes ärsyttävän rikkeettömät soinnit ja naurettavan helposti omaksuttavat sävelkulut, mutta niiden summana syntyy jotakin vastustamatonta. Kaiken yllä kummittelee Anna Ahnlundin lauluääni syvimmät tunteensa kutkuttavasti peitellen. Yhtye saavuttaa musiikillaan samanlaisen hurmoksen kuin WharDina Ögon Orion Playground Tukholmalaisen Dina Ögonin konsepti on ollut alusta asti viehättävä. SOUNDI 61 ...naurettavan helposti omaksuttavat sävelkulut... Orionin sumussa pöllyää viimeinkin taika, jollaista yksikään toinen yhtye ei saa ilmoille. Toteutus on jättänyt kuitenkin kylmäksi. KOSKINEN HHHH Josefiina Vannesluoma & Mortal Lease The Mortal Lease Flame Jazz Josefiina Vannesluoma on kotimainen uuden polven jazz-vokalisti sekä -säveltäjä, joka on vaikuttanut aiemmin kokoonpanoissa kuten Signe, Nossa Bossa ja Mikko Sarvanne Garden. Vannesluoman herkkää laulua säestävät niin kamarijazz kuin perinteisemmätkin jazzgroovet. Melodiat polveilevat tarpeeksi huojentavin intervallein, että venytetyt vokaalit feidautuvat aina hyvissä ajoin luonteviin väliosiin tai kohtuullisen tarttuviin kertosäkeisiin. Mortal Leasessa soittaa eturivin jazz-muusikoita: Mikael Myrskog pianoa, Nathan Francis kontrabassoa, Ville Luukkonen rumpuja ja Sampo Kasurinen alttohuilua, tenorisaksofonia sekä klarinettia. Ihan mestariluokkaan yhtye ei sävellyksissään yllä, sillä tarkat sovitukset ja soundit rajoittavat biisit omaan sapluunaansa. Whartonin vuonna 1909 kirjoittamat runot kertovat kuumasta kesäromanssista, jonka Vannesluoman sävellykset saavat jälleen heräämään eloon. Onneksi kolmas kerta sanoo toden. Biisit rullaavat mainiosti Ossi Alisaaren komeasti johdattavien laululinjojen pohjalla. Kaikki toimii periaatteessa jopa loistavasti, mutta määrätietoisen riskittömästi sikäli, että biisisetistä ei nouse ilmiselviä vetonauloja. Ainoa tyylivirhe on turhan Queens Of The Stone Age -vaikutteinen Sweet Lobotomy, joka sekin kyllä on hyvä kappale. Penniless kaivaa perusilmaisustaan uusia särmiä esiin, ja Ego Catastrophe on oivaltavan monipuolinen altsukiekko. KIMMO K. ASKO ALANEN HHH Ill Peach This Is Not An Exit Hardly Art Blind Melonin ja Smashing Pumpkinsin viitoittamalla tiellä jatkava Ill Peach on amerikkalaisen lauluntekijäpariskunnan Pat Morrisseyn ja Jess Corazzan nelisen vuotta toiminut indieduo. Orion on kauttaaltaan linjakas albumi, jolla eri elementit sekä säilyttävät erityispiirteensä että sekoittuvat salaperäiseksi värileikiksi. Tulkittavanaan solistilla on nippu orkesterin toistaiseksi parhaita kappaleita: Firad, Det läcker, Milton… Vaikka Dina Ögonin suhde menneisyyteen on edelleen yhtä instrumentaalinen kuin trendikäskin, luo musiikki omanlaisensa universumin. HANNU LINKOLA HHHH K u v a: M ik ae l K en ta. Hissisoulin tunnelmat, soft rockin melodiat ja veltosti napsuvat funk-kompit ovat istuneet hyvin yhteen, mutta immersiivisen lumon sijasta musiikista ovat välittyneet lähinnä elastinen taituruus ja nokkela jäljittelykyky. Soundikerrostumat eivät vahingossakaan hierrä toisiaan rosoisiksi. Taiteiljattaren sekä jazz-yhtyeensä debyyttijulkaisu on kahdeksanosainen teos, jonka Vannesluoma on säveltänyt amerikkalaisen Edith Whartonin (1862–1937) sonetteihin, joista albumi on saanut nimensä. Säröä kolmen kitaran vallissa on joskus ollut enemmänkin, mutta sangen muhkeata kuultavaa voimasointujen rynkytys on näin miedommallakin mureudella. Penniless pitää perimmiltään aika perinteikkään ilmaisunsa kiinnostavana ihailtavan freeseillä ja luontevilla ideoilla, ja on jo tullut kauas verrokkibändiensä soinnista. Soft In The Centre -biisi voisi nimellisesti olla Tender Lakesin motto, sillä se ei piukenna laulujaan U2-tyylilajin tapaiseksi ohimosuonia pullistavaksi, pitkänsitkeäksi kailotukseksi
Kärkkäisen bändi on erinomainen. Entisen Agents-solistin ääni kun istuu tällaisiin iskelmällisen kepeisiin ralleihin luontevasti. Jos ne myöhemmin katoavat, sitä on hankala hyvilläkään biiseillä paikata. Kerta kaikkiaan lystikäs pikku julkaisu. Julkaisijalleen tyypillisesti Arctic Hardcore on huolella ja tyylitajulla toteutettu. Pääesiintyjät syntyi niin vaivihkaa rockabillypartio Francinen varjossa, että tulee suorastaan yllätyksenä, että bändi on ehtinyt viettää jo kolmekymppisiään. Yhdelle seiskatuumaisen puolelle on mahtunut kahdeksan räyhäkkään sirisevää tuokiokuvaa, jossa enimmäkseen rumputulitus ottaa niskavoiton varsinaisesta riffimyllytyksestä. LINDA SÖDERHOLM HHHH Kielo Kärkkäinen Näkijä Texicalli Folk-tyyppisen laulajalauluntekijyyden kentällä Kielo Kärkkäisen kolmas sooloalbumi Laulajan muotokuva (2021) oli vahva näyttö. Koska materiaalia on paljon, ei sitä ole järkeä ottaa haltuun yhdellä istumalla. Se ilmenee ainakin käännösteksteissä, jossa Metsänvartijoiden tapauksessa elinluovutusteema saa mielenkiintoisen käänteen. Levyarviot > 62 SOUNDI ...älinä, mölinä ja riittävän hyvin kasassa pysyvä soitto... Vaikka se osasi asiansa, ja älinä, mölinä ja riittävän hyvin kasassa pysyvä soitto täyttää genren laatuvaatimukset, se jäi kuitenkin yhdeksi aikansa hoocee-bändiksi muiden joukossa. Varsin vetreässä kuosissa orkesteri silti tuntuu olevan myös vinyylijulkaisun saaneen Se vain vahvistaa -singlen perusteella. Runollinen albumi on aistillinen taideteos täynnä dramatiikkaa höystettynä terveellä annoksella melankoliaa. Silti tätä jämerää kokoelmaa kuunnellessa yhä tuntuu, että yhtye jäi Kaaoksen ja Riistettyjen kaltaisten kollegojensa varjoon, vaikka oli niiden kanssa ihan samaa tasoa. Arctic Hardcore niputtaa bändin koko tuotannon. Pelkkää tuulen suhinaa -kasetti-ep kannattaa siis ehdottomasti ottaa haltuun. Sitä paljaimmillaan on vähäeleisen herkkänä pidetty lapsettomuuden tilitys Ajattelen häntä jota ei ole. ANTTI LUUKKANEN HHH RETRO. Levyn alkupuolella hän maalailee vaikuttavia allegorioita ja luontokuvia (Uivat naiset, Valkovuokkonäyt), sitten on henkilökohtaisemmalta tuntuvan aiheiston vuoro. Valmiiksi faneina oleville runsas paketti on tietysti mannaa. Esimerkiksi perustamisvuoden treeninauhat ovat yllättävän hyvätasoisia. Meno on armotonta, vokalistin ulosanti jopa poikkeuksellisen karskia rähinää. Kuukauden paras uutinen on silti se, että Rokki-Mari on palannut julkaisukantaan. Muutaman minuutin sarjatulen jälkeen korvassa soi, mutta olo on autereinen. No, kyllä Pikipojat ottaa itse sovituksessakin etäisyyttä New Yorkin sykkeeseen. Pidän J os tuntuu, että äärimmäisinkin hardcorepunk alalajeineen on mennyt turhaksi kikkailuksi, niin esimerkiksi Castrated Youth tarjoaa maistuvaa vastalääkettä. Tsekatkaa vaikka Tutut kasvot: uskomattoman nautinnollista musisointia. siitä, miten rohkeasti hän on vakava ja perinteisen ”taiteellinen” aikana, jona sellaista ei aina arvosteta. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Biiseissä kuului selvä oma ääni, mutta myös genrerajoja rikkova musiikillinen näkemys. Porukka räimii simppelisti punkin ja rockin sekaista tilitystä elämän pienistä ja suurista hankaluuksista, jotka kuitenkin hoksataan kuuluvan elämään nekin. Osittain livenä tallennettu yksipuoleinen ep käynnistyy hieman tahmeasti, mutta pääsee nopeasti asian ytimeen. Valitun DIY-estetiikan joko ymmärtää tai ei, mutta kappaleissa sisäänrakennetun olevan brutaalin havainnoinnin ja salakavalan tunteellisuuden synteesin pitäisi puhutella ketä tahansa. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Love Recordsin kultakausihan siitä tulee väistämättä mieleen, mutta sellainen jazzin, kansanmusiikin, laulelman ja lattarin sekainen soitanta on niin keskeinen osa musiikillista historiaamme, ettei se tunnu tyylilajiharjoitukselta. Ehkä bändi olikin vain oman aikansa kestänyt harrastus. Paraatikappaleen teksti on konkreettisesta aiheestaan huolimatta turhan ympäripyöreä, mutta sekä se että debyytiltä tutun Tien uusintaversio ovat kelpo rootssävellyksiä. Kaikki Turhat Haaveet on tuore yhtye, jolle lyhyt historia on pikemminkin hyöty kuin rasite. Loppua kohden biisien samankaltaisuus alkaa arveluttaa, mutta onneksi päätösraidaksi onkin säästetty melkoinen yllätys. Vesa Haajan mallikelpoisaan tulkintaan kiinnittää heti huomiota. Meidän on maa on astetta rempseämpi oodi uskon iloille. Kokoelma toimiikin paremmin soivana lähdeteoksena. Tällä kotikutoisella sinkulla ainakin pidetään yllä käsitystä, että cover-versioiden kannattaa olla alkuperäisistä jotenkin poikkeavia. Mari Aaltosen apea tulkinta ja mitenkuten perässä laahaavat instrumentit ovat lakonisuudessaan liki vastustamattomia olettaen tietysti, että myös arkipäiväiseltä kuulostava sisältö puhuttelee. Sekä englanniksi että suomeksi tekstittäminen ja toisinaan liian pitkiksi venähtävät biisit kielivät tietynlaisesta identiteettiongelmasta. NIKO PELTONEN HHHH Bastards Arctic Hardcore – Complete Studio Recordings & Rare Rehearsal Tapes Svart Suomalaisen hardcoren varhaishistoria on ehdittyä myllätä läpikotaisin, ja tamperelaisen Bastardsinkin asema tienraivaajana on moneen kertaan tunnustettu. Parhaimmillaan Bastards taisi olla Propaganda Recordsin kolmella kokoelmajulkaisulla Russia Bombs Finland, Hardcore ’83 ja Propaganda Live. Vähäiset suvantokohdat ja biisien välit on täytetty oikeaoppisesti kitaran kiertämisellä. Näkijällä Kärkkäinen uusine taustayhtyeineen ottaa askeleita vielä eteenpäin ja vähän sivuillekin. Neljän kappaleen Frankliniat-ep:n ”hitit” kuullaan jo a-puolella, joista Ajeluta vielä on sukua Lasten Hautausmaan epämääräisen vaaran maustamalle road movie -hengelle. Yhtyeen ilmaisussa näet kuuluu tuikitärkeä alkuaikojen energia, innostus ja tekemisen tarve. Astetta säyseämmin punkin perintöä lähestytään yhteissinglellä, jossa Nuoret Metsänvartijat ottaa hupaisaan uusiokäsittelyyn Advertsin punk-klassikko Gary Gilmore’s Eyesin ja kääntöpuolella kollegoitaan vieläkin mystisempi Pikipojat kääntää suomeksi (ja vähän ruotsiksikin) Talking Headsin Psycho Killerin. Kärkkäisen syvältä kouraisevassa laulussa ja runollisissa teksteissä on paljon 70-lukulaista paatosta, mutta aiheet ovat omia ja käsittelytapa persoonallinen. Jyväskyläläislähtöisellä bändillä on onnekseen sellainenkin: orkesterin ihastuttava nimikappale jää korvamadoksi välittömästi. tonin yli sata vuotta sitten kirjoittamat tekstit, jotka kuvaavat rakastumisen ja intohimon lisäksi merkityksen etsimistä sekä taiteellisesta valaistumista. Kolmen cd:n (tai kuuden lp:n) aikana ehtii pohtia, miksi Bastardsin taru jäi aikalaisiaankin lyhyemmäksi (aktiivikausi 1981–1983). Pääesiintyjät sopii nimensä mukaisella statuksella yhtä hyvin kesäisille tanssilavoille kuin rokkiklubeillekin
Nappasin seinältä sisustuselementtinä kymmenisen vuotta olleen akustisen kitaran, ja kirjoitin yhdeltä istumalta Calamity-biisin. J??VA & ?HE DARK P LaC. Puurula taas vetäisi erään studiopäivän päätteeksi kappaleiden pystybassoraidat paikalliselta psykobilly-ryhmältä lainatulla läskärillä. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 64 SOUNDI JUHLIEN JÄLKEEN. Aloin itsekin miettiä, että tässähän voi olla ainesta vaikka mihin! – Mitä taas albumin soundimaailmaan tulee, niin en voi liikaa kiittää Puurulan näkemystä. Olisi vain mies, seinältä poimittu kitara ja kourallinen raakileita, hymähtää Jarva. TANELI JARVA ja tärkeät albumit The Dark Place -projektin osalta: TOWNES VAN ZANDT: Flyin’ Shoes MARK LANEGAN: Field Songs TOM WAITS: Blood Money NICK CAVE AND THE BAD SEEDS: The Good Son ALICE IN CHAINS: Unplugged . Samassa inspiraation puuskassa tein pari muutakin kappaletta eli A Drunkard’s Prayerin ja The Crossroads’ Songin, Jarva kertoo. Nyt luvassa on kuitenkin jotakin muuta kuin punkin räminää tai metallin kirskuntaa, sillä T. Debyyttilevyn purkitukset tapahtuivat Espanjassa, ja siellä tapahtui yllättäen melkoisia taikoja. Ilmava ja orgaaninen lähestymistapa sopii täydellisesti kappaleiden tunnelmaan ja teemoihin. – Kappaleiden rakentaminen tapahtuu varsin simppelisti. Tähän mennessä ollaan esiinnytty esimerkiksi countryja doom metal -festareilla, joten skaala on mieletön! T. Eipä aikaakaan, kun mukaan liittyi kitaristi Sami Hassinen (Sleep Of Monsters, Blake). Tuotantoportaaseen kuuluneet Reini ja Jukka Puurula olivat kuitenkin sitä mieltä, että kappaleissa on potentiaalia johonkin monisävyisempäänkin. Jossain vaiheessa tajusin meidän kokeilleen noin neljääkymmentä lainabiisiä, ja silloin tuli päätös omaan materiaaliin keskittymisestä. Ehkä juhlat ovat totta tosiaan ohi! Seuraavat askelmerkit ovat selvät: Post Festumin materiaalia on mahdollista kuulla elävänä. Ne omat kappaleet on nyt koottu Post Festum -otsikon alle. . Jarva & The Dark Placen helmikuun alussa ilmestyvän Post Festum -debyyttialbumin koti lymyilee samettisessa, tummassa ja savuisessa alt.country / folk noir -maailmassa. – Pääsiäisenä 2022 mentiinkin Malagan lähistölle Reinin Kartsan autotallistudioon. Kun innostun jostain Samin ideasta, kaivan arkistoista sopivan tekstiaihion, ja kehittelen siihen laulumelodian. – Löysin termin Hugo Simbergin samannimisestä teoksesta. Raskaamman puoleista asiaa. – Opettelimme varhaisia keikkoja varten muun muassa Tom Waitsin, Mark Laneganin, Nick Caven, Tuomari Nurmion ja Siekkareiden kappaleita. Sitten äänikuvaan lisätään mitä lisätään. Kun sitten saavuin mestoille Samin kanssa, Mikko Kaakkuriniemi oli yllättäen ehtinyt taltioida rumputaidetta kaikkiin biiseihin. – Samin panosta täytyy alleviivata. – Mielenkiintoista on se, että vielä Malagaa kohti reissatessa olin siinä uskossa, että biisit toteutetaan simppelisti kahden kitaran voimin. K u v a: P et e V o u ti la in en O milla varjoisilla poluillaan aina viihtynyt Taneli Jarva on tullut Soundin lukijoille aiemmin tutuksi muun muassa Sentencedin, The Black Leaguen ja Poison Whiskyn riveistä. – Halusin nauhoittaa materiaalin yhdellä kerralla jossain muualla, sillä ajatuksena oli vangita levylle tietty paikka ja hetki. Ajatuksena oli myös välttää sitä, että raitoja työstetään maailmanloppuun asti kotisohvalla. – Toivottavasti päästään piipahtamaan erilaisiin tapahtumiin ja soittopaikkoihin ympäri Suomea. Albumin otsikko Post Festum on käännettynä ”juhlien jälkeen”. Kun omaan päänsisäiseen kaaokseen lisätään yksi globaali pandemia, väistämätön ekokatastrofi, yleinen poliittinen sekasorto ja eskaloituva maailmansota, niin ainekset vähän universaalimpaankin tulkintaan ovat toki olemassa. Hän on tehnyt suuren osan kitara-aihioista, eikä tätä juttua olisi tällaisena olemassakaan ilman häntä. Nämä olivat niitä hetkiä, jolloin koko projekti sai ihan uuden suunnan. Se oli ensimmäinen reissu pandemian jälkeen – tai oikeastaan sen aikana – ja se oli kaikin puolin fantastinen kokemus: punaviiniä, hyvää seuraa ja suhteellisen tummavireistä musiikkia Andalusian auringon alla. – Ajatus soolotuotannosta oli kytenyt pitkään, mutta loppuvuodesta 2018 alkoi tuntua oikeasti siltä, että aika on kypsä
Millaisia tavoitteita teillä oli uuden albumin suhteen. – Esa kertoi miettineensä Roomaaiheisen albumin tekemistä, ja bändin lopullinen idea alkoi kehkeytyä. Nyt käsillä on kakkoslevy Land Of The Rising Sun – Part I. – Mikael jättäytyi pois bändeistään ja projekteistaan henkilökohtaisten syiden vuoksi, ja tästä aiheutui meillekin pieni tuumaustauko, nyökkää Hinkka. SOUNDI 65 F olk metal -suuruus Ensiferum työstää vauhdilla myöhemmin tänä vuonna ilmestyvää studioalbumiaan, mutta Metal De Facto ehtii ”apajille” jo alkuvuodesta. Toki me muut lisäsimme mukaan omia mausteita, kertoo Hinkka. Ainakin niin, että kummankin bändin basistina toimii Sami Hinkka. Yhtyeen odotettu kakkoslevy Land Of The Rising Sun – Part I nimittäin julkaistaan 9. Seuraavaksi päätimme, että Metal De Facto soittaa poweria perinteitä kunnioittaen, mutta myös nykyajan tuulia hyödyntäen. Tarttuvaa power metalia soittavassa Metal De Factossa vaikuttavat myös kitaristit Esa Orjatsalo ja Mikko Salovaara, rumpali Atte Marttinen, kosketinsoittaja Benji Connelly ja laulaja Aitor Arrastia. Milloin Part 2 ilmestyy. – Äänitykset ja muut jutut sujuivat hienosti ja albumi niitti hyvää palautetta. – Uusista kappaleista ei todellakaan ollut pulaa, sillä aihioita tuntui tulevan joka suunnasta. Ja uusia idiksiä tuntuu tulevan jatkuvasti! Kuten uuden levyn otsikkokin kertoo, sanoitukset vievät kuulijan Japanin maaperälle. – Biisit ovat jo pitkällä, mutta hiomme vielä sovituksia koko bändin kesken. Saatiin myös tarjous Euroopan-rundista erään nimekkään yhtyeen kanssa, mutta sitten koko maailma pysähtyi pandemian takia. Teksteissä käsitellään muun muassa hikikomoriilmiötä sekä sikäläistä korkeaa työmoraalia ja sen seurauksia. – Yksi ajatus oli esimerkiksi se, että jokainen kertoo omaa tarinaansa eikä kuunnellessa tule ”juu juu, samaa tukutukua kuin edellinenkin ralli” -fiilistä, sanoo Hinkka. Samalla tuli ajatus siitä, että jokaisella levyllä olisi jonkinasteinen teema. – Kuten kerroin, Esa oli miettinyt ”Rooma-levyä” jo hyvän aikaa, ja hänellä olikin iso nippu materiaalia melkoisen valmiina. helmikuuta, ja samoihin aikoihin yhtye esiintyy Tampereella ja Helsingissä. Meillä onkin jo biisejä kolmannelle ja osittain myös neljännelle levylle. Hän sattui sitten toimimaan Ensiferumin kitarateknikkona Euroopan-rundilla 2017, ja erään kostean illan aikana puhuttiin – yllätys, yllätys! – musasta. – Esa on tietenkin ”Suomipowerin” pioneereja jo Dreamtalen riveistä. Hän kehui Aitoria mukavaksi sekä ammattitaitoiseksi tyypiksi, ja muutaman sähköpostin ja videopuhelun jälkeen meillä olikin taas solisti. – Tekstien työstämisen äärellä tajusimme, että nousevan auringon maasta löytyy paljon kiinnostavia kulmia, ja päätimmekin pureutua näihin asioihin parin levyn verran. Totesimme tuolloin, että power metal on metallin evoluution huipentuma ja sen terävin sekä tosiasiallisin kärki. Power metal on siis metallia ”de facto”, hymyilee Hinkka. Ajatuksena on joka tapauksessa se, että molemmat Land Of The Rising Sunit ilmestyvät parin vuoden sisällä! METALLIN TERÄVIMMÄSSÄ KÄRJESSÄ SAMI HINKKA ja viisi parasta teema-albumia: ARÐ: Take Up My Bones PINK FLOYD: The Wall TURISAS: The Varangian Way BLIND GUARDIAN: Nightfall In Middle-Earth IRON MAIDEN: Seventh Son Of A Seventh Son METAL DE FACTO METAL DE FACTO METAL DE FACTO K u v a: La n a G o n ch. Aloitetaanpa lähestyminen siitä, että debyytillä laulanut Mikael Salo ei ole enää mukana Metal De Factossa. Millaisia ajatuksia Imperium Romanum -debyytti (2019) herättää tänä päivänä. Mutta miten Ensiferum tähän liittyy. – Uusi espanjalainen laulaja Aitor Arrastia löytyi Benjin kautta. Toisaalla taas mennään Yosakoi-juhlien jälkeen karaokebaariin ystävien kanssa, Hinkka kuvailee. – Vaikka joissakin biiseissä samurait ratsastavatkin taisteluun, niin isossa kuvassa sanoitusten teemana on japanilainen monipuolinen kulttuuri.
Millainen tarina liittyy albumin nimeen. – Kun kirjoitin nimibiisin sanoituksia, mieleen kumpusi ajatus toivomuskaivon (”wishing well”) käsitteestä, mutta halusin taivuttaa sen eri kontekstiin. P idätkö vanhan koulukunnan raskaasta ja melodisesta doom/death metalista. Albumi ilmestyy 23. Kappaleen tunnelma myös muuttuu matkan varrella melko radikaalisti, lisää Köykkä. Myös keikkoja soitetaan mahdollisuuksien mukaan ja kirjoitetaan uutta materiaalia! ILPO PAASELA ja viisi oleellista albumia: EDGE OF SANITY: Purgatory Afterglow KENT: Isola KATATONIA: Last Fair Deal Gone Down ANATHEMA: Judgement TYPE O NEGATIVE: October Rust Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI COUNTING HOURS K u v a: O ss i Le h to n en. Tulevan albumin vanhin biisi on The Closure, ja sitä soitettiin livenä jo ennen debyytin julkaisua. helmikuuta. Samalla solmimme diilin espanjalaisen Ardua Musicin kanssa, ja yhteistyö on toiminut niin hyvin, ettei ole tullut tarvetta katsoa muualle. Pian käsillä on Counting Hoursin odotettu kakkoslevy The Wishing Tomb. Löytyvätkö esimerkiksi Edge Of Sanityn, Paradise Lostin tai Katatonian varhaiset merkkiteokset suosikkilevyjesi listalta. – Single Timeless Ones, levyn nimikkokappale ja videobiisi Away I Flow antoivat meille itsellemme jo aikoinaan vihjeitä siitä, että kakkoslevystä on tulossa debyyttiä monipuolisempi. – Kun Jarnon sävelkynä sitten sauhusi lisää biisejä, lähdimme työstämään ensimmäistä pitkäsoittoa. Meillä ei ollut albumin materiaalin suhteen mitään erityisiä tavoitteita, sillä biiseistä tulee sellaisia kuin niistä tulee, Köykkä kuvailee. Oltiin toki viety hommaa eteenpäin jo vuosien ajan, mutta The Will määritteli kunnolla Counting Hoursin musiikillisen olemuksen ja ytimen, kertoo Paasela. – Counting Hoursin alkuvuosina piti saada kokoonpano hyvään iskuun, ja se onnistuikin yllättävän nopeasti. – The Wishing Tombin materiaali on ollut työn alla jo pitkään. The Wishing Tombin ääripäät ovat aiempaa kauempana toisistaan: kun mennään raskaammin niin mennään entistä raskaammin, ja kun ote on kevyempi ja eteerisempi, herkkyyttä ei lähdetä peittelemään. Counting Hoursin juuret yltävät vuoteen 2015, ja sen nykykokoonpanossa vaikuttavat kitaristit Jarno Salomaa, Tomi Ullgrén ja Pekka Loponen, laulaja Ilpo Paasela, ENTISTÄ RASKAAMMIN, ENTISTÄ HERKEMMIN basisti Markus Forsström ja rumpali Sameli Köykkä. – Alkuvuosi menee uuden levyn ulos saattamisessa, ja siinä riittääkin tekemistä. – The Will on varsin tasavahva levy, mutta erääksi omaksi suosikikseni on noussut Atonement, synkähkön ja melankolisen riffittelynsä vuoksi. Nämä herrat eivät ole ihan untuvikkoja, sillä heiltä löytyy kokemusta muun muassa Impaled Nazarenen, Shape Of Despairin ja The Chantin kaltaisten yhtyeiden riveistä. Jos vastauksesi on edes etäisen myönteinen, kannattaa tutustua kotimaiseen Counting Hoursiin. Counting Hoursin ensimmäinen albumi The Will ilmestyi vuonna 2020. Entä miltä Counting Hoursin tulevat ajat näyttävät. – Olemme edelleen erittäin tyytyväisiä debyyttiin. Yhtye oli aluksi hieman sivuprojektin roolissa, mutta jo ekan demon nauhoittamisen jälkeen kolahti, että tästähän saattaa tulla jotain hienoa, sanoo Köykkä. The Wishing Tomb kuvaa ulospääsyä kaikesta maallisesta – se on tila tai paikka, jossa ei ole mennyttä tai tulevaa, kuvailee laulaja. Onko The Wishing Tombilta nostettavissa esiin jonkinlaisia avainbiisejä – tavalla tai toisella
E räs klassinen tapa huvitella jazzlevytysten parissa on sokkokuuntelu eli niin sanottu ”blindfold”. Tärkeintä on musiikista nauttiminen ja avoimuus. Tilanne oli piinallinen kaikille osapuolille, eikä viihdearvo noussut yleisön kannalta korkeaksi. Ja niitähän riittää. Ville puolestaan analysoi basistien meiningin suolikieliä myöten, ja lopputulos on todella kiehtovaa kuultavaa. Hauskuus piilee siinä, miten asiaa lähestyy ja mitä kautta musiikillinen salapoliisi alkaa langanpäätä jäljittämään. Sokkotestin kauhua ja onnea Pharoah Sanders: Pharoah Luaka Bop Dorothy Ashby: The Rubaiyat Of Dorothy Ashby Verve By Request Milford Graves, Don Pullen: Nommo Superior Viaduct KOLME TUORETTA ARKISTOJULKAISUA ”Oikein arvaaminen ei ole musiikillisen sokkotestin pointti.”. Blindfoldeja voi toki vetää läpi millä tahansa musiikilla ja esimerkiksi The Wire -lehdessä onkin mainio adaptaatio aiheesta nimellä Invisible Jukebox, jossa monenlaiset soitetut kappaleet liittyvät yleensä jotenkin haasteen kohteena olevaan henkilöön. Suosittelen kokeilemaan ensi kerralla muutamaa blindfoldlevyä verryttelyksi. Hauska blindfold voisi olla vaikka viiden eri Autumn Leavesin kuuntelu. Tuttujen muusikoiden oudommat levytykset tarjoavat haasteita meritoituneimmillekin kuulijoille. Paljon kuulleina ammattimuusikoina kollegani Teppo ja Ville ovat ilmiömäisiä soittajien ilmaisun tunnistajia. Parhaimmillaan sokkokuuntelu avaa täysin uusia ja yllättäviä näkökulmia itselle jo tutun oloiseen artistiin, yhtyeeseen, muusikkoon tai vaikkapa levymerkkiin. Alun perin todennäköisesti Downbeat-lehden palstalla alkanut tapa elää yhä sekä yksityisissä tilanteissa että Jazz kiinnostaa -ohjelman tyyppisissä julkisissa konteksteissa tarjoten osallistujille suorastaan piinallisen kiperiä tilanteita arvailun ja päättelyn saralla. Olen huomannut Jazz kiinnostaa -ohjelman blindfoldeissa, että en yleensä tunnista soittajia ja useimmiten unohdan myös ne kappaleet, jotka olen joskus kuullut. On hauskaa arvata jotain joskus oikein, mutta vielä paljon hauskempaa on avata korvansa, hiljentyä hetkeksi ja olla täysin läsnä levyltä kuuluvalle musiikille. Tepolle pitääkin keksiä lisäkertoimia, joten hän saa useimmiten myös ilmiantaa millä rummuilla levytys on tehty – ja yleensä kertookin sen täsmälleen oikein. PB SOUNDI SOUNDI 67 Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Jos valmistelet toiselle blindfoldia, kannattaa mielestäni yrittää valikoida musiikkia, jota hän todennäköisesti ei ole kuullut, mutta johon voisi päästä kiinni päättelemällä tai arvaamalla. Muistan kerran olleeni musiikkijournalisti Ashley Kahnin pitämässä mielenkiintoisessa blindfold-tilaisuudessa, jossa eräs tunnettu suomalainen jazztoimija lyttäsi lähes kaiken kuulemansa ”huonosti soitettuna keskimääräisyytenä” eikä lähtenyt edes arvailemaan mitään. Vasta kun kuulin esittäjän ja muut muusikot tajusin Herralan Villen soittaneen samaisen levytyksen juuri pari viikkoa sitä ennen tehdyssä lähetyksessä, jonka toimitimme yhdessä. Teppo Mäkynen soitti minulle sokkona radiossa Joe Hendersonin Invitationin (levyltä Tetragon, 1968), josta sain kiinni ainoastaan tutun, ikivihreäksi luokiteltavissa olevan sävellyksen. Paras kysymys oikean arvauksen jälkeen on ”mistä päättelit?” Musiikin kuuntelu yhdessä ystävien kanssa on aina palkitsevaa. Nyt tiedän! Vibrafonia tässä soittaa Milt Jackson. Mitä muuta kappaleessa voi kuunnella kuin itse biisiä. Blindfoldia voi myös rajata etukäteen. Radiossa olemme silloin tällöin tehneet sokkotestejä ja ne ovat aina saaneet myös yleisöltä kiitosta riippumatta siitä, onko kukaan arvannut mitään. Ai eikö. Kukaan ei tiedä kaikkea ja kuten yllä kävi ilmi, ihminen myös unohtaa kaikenlaista. Miten olisi esimerkiksi Blue Note -aiheinen sokkokuuntelu. Kun lähdetään arvailemaan soittajia, kannattaa kiinnittää huomiota sooloihin, sillä niissä yksittäisten muusikoiden persoona on selkeimmin esillä. Oikein arvaaminen saati tietäminen ei ole musiikillisen sokkotestin pointti. No ainakin sitä, miltä aikakaudelta se kuulostaa ja mitä instrumentteja on mukana. Myös versioiden moninaisuus tekee ”blainkkari”-hommista jazzista erityisen mielekästä. Blindfold on hauskaa ajanvietettä eikä ”epäonnistumisista” kannata huolestua. Harjoitella voi vaikka kuuntelemalla tietoisesti erityisen tunnistettavien soittajien musisoin tia: Thelonious Monk, Albert Ayler tai esimerkiksi Pharoah Sanders tarjoavat tarttumapintaa tunnistajalle. Syy sille, miksi nimenomaan jazzin parissa sokkotestillä on erityinen asema juontaa juurensa genren muotokieleen ja siihen, mikä merkitys soittajan persoonalla ja muusikoiden vuorovaikutuksella on musiikissa kuultaviin asioihin. On mahdollista aloittaa päättely vaikkapa kappaleen tunnistamisella jos kyseessä on jonkun tunnetun standardin versiointi, eli siis ”coveri”
kaissut sooloartistina kaksi pitkäsoit toa. Hän teki paljon töitä naisten kanssa, muusikoiden ja tekni koiden. ”Joskus vähän ennen koronaa” hän teki valinnan, että kaikki bändi kuviot saavat – ainakin toistaiseksi – jäädä. Lapsena lahjaksi saatu neliraituri enteili jo varhain ura valintaa. Sieltä löytyi monta esikuvaa, Kapari sanoo. Kapari on soittanut useissa bändeis sä, muun muassa bilebändissä, räppi bändissä ja big bandissa, ja hän on jul ”Ammattitaitoa on hahmottaa, mitä biisit tarvitsevat” Oona Kapari Oona Kapari oli tehnyt alan töitä jo pitkään ennen omaa studiota. – Ensin oli haaveena artistius, mutta ei siinä ehkä tiennyt mistä haaveilee. Äänitin ja miksasin koulun studiossa ja tein livemiksauksia. Musiikin tuottajien ja tekno logien yhteisön Aux ry:n hallitukseen kuuluva Kapari aloitti kitaransoiton 7vuotiaana ja hakeutui 13vuotiaana Pop & Jazz Konservatorioon bändilin jalle. Aloitin Finnvoxissa 2010 ja sitä ennen tein jo jotain duunia about pari vuotta. Halusin, että minusta tulee yhtä kuului sa kuin Princestä. Kapari haluaa keskittyä täysillä studiohommiin ja antaa kaiken luo vuutensa jokaiseen projektiin. Kapari esittelee minulle stu diotaan, ja minä ihailen kahvimuki kä dessäni tiloja sekä studion hienoja soit timia ja vahvistimia. Vihdoin käyn sisään Kaparin uuden karheaan studioon, joka saa mukavaa kontrastia vanhan kivitalon jylhistä ra kenteista. Silloin saattaa syntyä levyjä, kuten Viitasen Piian Uni onnesta albumi, joka kerä si medioissa ylistäviä arvioita ja oli vuonna 2015 ehdokkaana Kriitikko Emman saajaksi. Kaparin muita asiak kaita ovat olleet muun muassa Mia Hafrén, Päivi Hirvonen, Antti Autio, Tuuletar, Arosa Ensemble, Jutta An nala ja Pikku Kukka. Tuottami sessa hänen mukaansa on parasta se, että toimeksi antajat maksavat hänen mielipiteistään. Niinpä hän haki muusikoksi valmistuttuaan Pop & Jazz Konservatorion musiikkiteknologian lin jalle ja hankki siten itselleen kaksi tut kintoa arvostetusta opinahjosta. Opinto jen jälkeen Kapari pääsi työharjoiteluun Suomen parhaalle studiolle Finnvoxille. Kapari kertoo ohjeet oi kean kadunpätkän ja sisäpihan löytämi seksi ja kysyy ystävällisesti, haluanko juoda teetä tai kahvia. 68 SOUNDI Tuottajat > Juttusarjassa tutustutaan suomalaisiin tuottajiin Teksti: Sami Nissinen H elsingin keskustassa sataa räntää. Olen myöhässä ja erehtynyt suun nasta. Myöhemmin hän jatkoi ammattiin valmistavalle linjalle pääsoittimenaan sähkökitara. Soitan Oona Kaparille, joka on tämänkertaisen tuottajahaastatte lumme kohteena, ja pahoittelen myö hästymistäni. Oona Kapari on kokenut tuottaja, äänittäjä ja muusikko. Opiskelujen aikana Kapari kiinnostui yhä enemmän musiikin tekemisestä stu diossa: äänen tallentamisesta, tuottami sesta ja miksaamisesta. Eli olen tehnyt näitä töitä vähän vajaa 15 vuotta, Kapari kertoo. Tuli tarve omalle ti lalle, missä pystyn tekemään vapaasti töitä. ”Mun tuotannoissa tai omassa musassa ei ole aggressiivista energiaa, vaan pyrin enemmänkin dynaamisuuteen ja ilmavuuteen.” K u v a: Sa m i N is si n en. Kysyn häneltä vakiokysymyksen: kumpi oli ensin haaveena, artistius vai tuottaminen. Valmistuttuaan musiikkiteknologiksi hommat jatkuivat Finnvoxilla oikeassa, palkallisessa työsuhteessa. – Aloitin äänittäjänä ja miksaajana, sitten työt rupesivat kallistumaan tuo tannon puolelle
Kyllähän asiat siirtyy kauemmas volyymilla tai kaiulla, mutta olennaista sitten on, minkälainen se kaiku on. – Tänä päivänä tuottaminen voi tarkoittaa tosi monia erilaisia asioita. Joskus kun teksti on painava, tunnelman pitää olla kepeä. Jos minä en tajua, kuka se artisti on ja miltä hän haluaa kuulostaa, niin silloinhan en voi tuottaa siten, mikä olisi paras hänen persoonalleen. Bändin kanssa tuottaminen voi taas olla sitä, että puhutaan ja pohditaan sitä, mitä muusikot soittavat kappaleeseen. Mun rooli on olla korvat, jotka kuuntelevat kokonaisuutta. Mä tykkään olla oikeassa, Kapari sanoo pilke silmäkulmassaan ja repeää sitten nauramaan. Toisinaan tarvitaan riitasointu, vaikka teksti olisi helppo, koska kyseessä ei ole kertojan todellinen tunne, sanoissa on vähän sarkasmia mukana. Ei niin, että minä haluan tähän jouset, vaan artistin kanssa keskustellaan siitä, mikä tämä albumi on ja miltä hän haluaa sen kuulostavan. Se on ihan mielettömän turhauttavaa, jos joku laittaa talkbackin auki, ja sieltä tulee semmoisia sanoja, joita ei siinä tilanteessa todellakaan haluaisi kuulla. KETÄ HALUAISIT TUOTTAA, OONA KAPARI. – Painotan tosi paljon äänitysvaihetta, sitä, minkälaisilla mikeillä ja minkälaisessa tilassa äänitän. Toiset projektit ovat sellaisia, että biisit ovat jo hyvin valmiita. Ne vaikuttavat tosi paljon soundiin. Miten kuvailisit omaa tyyliäsi. Ajattelen itseäni käsityöläisenä, että teen miksausta kuin jotain installaatiota ja laitan tilaan juttuja paikoilleen. Entäpä oletko havainnut nousevia tuotannon trendejä. Yritän kuvitella koko ajan, miltä lopputulos kuulostaa. Sitten buukkaan oikeat henkilöt, jos musiikki tarvitsee jousisovittajaa, bändiä, tai jotain muuta erikoisosaamista. On paljon tosi tiivistä stemmasatsia tehty vocoderilla. Tuottamisessa mietitään tosi paljon soundeja, mikä on taas äänittämisen ydintä. – Ajattelen, että autan artistia tekemään hänen taiteestaan hänen itsensä näköistä. Tietää, miten jutella rumpalin kanssa kolmimuunteisuudesta, tai että ymmärtää, mitä ovat sointujen lisäsävelet. Joskus saatan miksauksessa laittaa vaikka torin soimaan taustalle. Florence Welch on sopivasti taidehörhö ja lähtisi varmasti mukaan kaikkeen kreisiin äänityssekoiluun. Kliseiden käyttämiseen voi joskus kylläkin olla ihan pätevä syy. Toimiiko kappaleen rakenne. Mun ekalle omalle levylle me ääniteltiin legoja, seinää ja lattiaa, ja yhdelle levylle soitettiin huivia. – Usein kuulee, kun radion avaa, että tässä on käytetty tätä ja tuota plugaria, kuten Soundtoysia tai Valhalla-kaikua. Esimerkiksi, missä vaikka botne soi ja missä soi yläkerta. Pitää olla happea! – Olen myös näpertäjä. Tykkään tehdä myös kaikenlaisia erikoissoundeja ja efektejä miksauksessa. SOUNDI 69 Kapari toimii ”mogulina” independent-artisteja julkaisevassa Kuohu Recordsissa, jonka kautta osa mainituista artisteista myös on julkaissut levynsä. että tuottajalla on kykyä keskustella eri instru menttien soittajien kanssa. Kasvaako tämä tarpeeksi ja nouseeko karvat pystyyn. Silloin äänittäminen on se tärkein juttu. Jos ajatellaan radiossa soivaa popmusiikkia, mitkä ovat mielestäsi tämän päivän tuotannollisia kliseitä. – Tiedän, miltä tuntuu olla siellä kopissa ja laulaa tai soittaa itse. UNELM IEN ARTIST I K u v a: To m B ea rd. Lisäksi hänen kanssaan voisimme tehdä valtavia köörejä ja taustoja, ja hänellä olisi varaa buukata kunnolla studioaikaa ja ammattitekijöitä tiimiin. Mediassa ja levy-yhtiöissä tuottajista puhutaan usein heille ominaisen soundin ja tyylin kautta. Mun tuotannoissa tai omassa musassa ei ole aggressiivista energiaa, vaan pyrin enemmänkin dynaamisuuteen ja ilmavuuteen. Se, mistä kulmasta siihen tullaan, vaikuttaa siihen, onko se tyylitöntä vai ei. Tiedän miltä tuntuu, kun on sellainen äänittäjä, joka ei osaa puhua minulle. Kaparin mielestä tuottajalle tärkein ominaisuus on monipuolisuus, se, – Haluaisin tuottaa Florence + The Machinen albumin. Kiinnitän paljon huomiota pieniin yksityiskohtiin. – Tarkoitus ei ole, että sanelen kenellekään, mitä hänen musiikkinsa pitäisi olla. Vain rahaa on vähän vähemmän käytössä. Björk on sanonut, että on väärin syyttää teknologiaa sieluttomuudesta, koska jos tietokoneella ei ole sielua, johtuu se siitä, ettei kukaan ei ole laittanut sitä sinne. Artistin kanssa keskustellaan muun muassa siitä, minkälaisesta musiikista hän tykkää, millainen hän haluaisi olla keikoilla ja mistä lyriikat kertovat. – Artistin kanssa voidaan käytännössä lähteä esimerkiksi siitä, että pohditaan, minkälaiset taustat biiseissä on, mikä on työn alla olevan kappaleen melodia tai harmonia, miten tämä kertsi voitaisiin tehdä paremmin. Tuotannon kautta voidaan sitten hakea niitä tapoja, millä tarina tai teksti saadaan esiin oikealla tavalla. Sitten on tämmöisiä tuotantotyökaluja, kuten neljäsosabassari, mikä on aika helvetin monta vuotta ollut kaikessa popmusiikissa. Yritän auttaa hiomaan hänelle sen ajatuksen, mikä hänen soundinsa, tyylinsä tai ajatuksensa omasta artistiudesta on. Tosin aika likellä tätä unelmaa ollaan jo mun todellisten asiakkaiden kanssa. Olen monesti sanonut, että tuottamisessa parasta on, että mulle maksetaan siitä, että mulla on mieli piteitä. Kapari nimeää tärkeimmiksi työkaluikseen Pro Toolsin ja tilanteeseen sopi vat mikrofonit. Rajuja säröjä käytetään myös tosi paljon kaikessa, myös laulussa. Hänen mukaansa softilla pystyy tekemään ihan mitä vaan, mahdollisuudet ovat rajattomat. Vaikutelma syntyy kaiuilla, viiveillä, balansseilla, volalla ja taajuuskaistoilla. Ajattelen tosi paljon stereokuvaa ja syvyysvaikutelmaa. Sitten on myös kaikenlaista synaosastoa ja erikoissampleja. – Nyt on hirveästi käytetty vocoderia ja vocal stackeja, mikä ehkä lähti Finneasin Billie Eilish -tuotannoista. Olen tehnyt suulla biittejä ja yhteen kappaleeseen komppeja tulen rasahduksista. Teen tosi paljon soundeja editoimalla, venyttämällä tai väärinpäin kääntämällä, tai jonkun efektin läpi viemällä. Mitä levyn tekninen ja taiteellinen tuottaminen merkitsevät sinulle. Soundit voivat periaatteessa tulla mistä vaan. Tuottamisessa Kapari korostaa sarkasmin sijaan empatiaa. Kaparin mielestä on tärkeä keskustella artistien kanssa siitä, mitä lyriikoilla halutaan sanoa ja mitä tunnelmaa musiikissa tavoitellaan. Tyylissäni on myös feminiinisyyttä ja herkkyyttä. Koen että äänittäminen, miksaaminen ja tuottaminen kulkevat kaikki käsi kädessä. Tekstiä voidaan tukea musiikilla tai näiden välille voidaan luoda jännitettä. Mun ammattitaitoa on hahmottaa, mitä biisit tarvitsevat, ja kysyä artistilta, mitä mieltä hän on ideoistani. – Mun tyylissä korostuu avaruuden tuntu ja liidilaulun merkityksen painottaminen
Poliisi epäilee jälkimmäistä, ja pariskunnan avioliittoa ja rooleja siinä päädytään syynäämään julkisesti tuomarin edessä. PERFECT DAYS (OHJ. Kirjan edetessä saa virnistellä niille hykerryttäville sattumuksille, kun bändi eli täyttä elämää. Samalla katsoja yrittää poimia johtolankoja, jotka kertoisivat jotain hiljaisesta, elämäänsä tyytyväisestä miehestä. AKI NUOPPONEN MATTI RIEKKI: SWALLOW THE SUN LIKE Valo ja varjo, elämä ja kuolema K u v a: ST S. Tämän kirjan elämän todellisia tarinoita lukeakseen ei tarvitse tietää Swallow The Sun -yhtyettä. Kun työtoverit ja sukulaiset aiheuttavat niihin poikkeamia, katsoja jopa pelkää täydellisten päivien puolesta. Nyt Sofia Coppola siirtää näkökulman Elvis Presleyn teinimorsiamelle, joka haluttiin kesyttää pieneksi osaksi maailman suosituimman idolin tuotantokoneistoa, joka koostui niin alan virittäjistä kuin omasta lähipiiristä. Ohjus jättää kuitenkin nimikapistuksen sivuosaan, sillä sitä tärkeämpää on Oona Airolan esittämän nuoren naisen matka hänen koheltaessaan tiensä tapausta tutkivaksi toimittajaksi. Tokion vessoja siivoavan Hirayaman päivät toistuvat samanlaisina vain pienin variaatioin. Cannesissa parhaana miesnäyttelijänä palkitun Yakusho Kôjin hahmon joka aamu huolella valikoima musiikki voi leffan jälkeen saada palaamaan omien suosikkiensa pariin. Iltarutiinit. Hyppäsikö Samuel vai työnsikö vaimo (upea Sandra Hüller) hänet. Lopulta katsojakaan ei tiedä, ketä pitäisi uskoa. Siitäkin huolimatta, että kurinalainen kerronta ja tunnepurkausten välttely tekevät tarinasta paikoin yhtä kliinistä kuin Samuelin kuoleman tutkimus. Oleellisessa osassa ovat myös kasariestetiikka kauheimmillaan ja aikakauden musiikki kauneimmillaan. Kirjan riipaisevimpien hetkien kohdalla tuli itku, kun suurien tunteiden musiikin luoja, kitaristi Juha Raivio, kertoo siitä, millaista on antaa itselleen lupa rakastaa täysillä ja menettää lähes kaikki mitä rakastaa useammin ja katkeransuloisemmin kuin kenenkään soisi ikinä kokevan. Hän tasapainottelee hienosti viattomuuden ja naiiviuden välillä, kun ensirakkauden palo sulkee silmät ja korvat varoitusmerkeiltä. Rovaniemellä syntynyt ohjaajakäsikirjoittaja Miia Tervokin kuuli tapahtumasta vasta muutama vuosi sitten, mutta se tuntui heti hyvältä aiheelta elokuvalle. Tätä opusta lukeakseen ei oikeastaan tarvitse edes perustaa yhtään metallimusiikista. PUTOAMISEN ANATOMIA (OHJ. ???. MIIA TERVO) 1980-luvun puolivälissä Suomi oli vastentahtoisesti suuren kansainvälisen huomion kohteena. Riekki on tehnyt tämän mahdolliseksi kirjaamalla kaiken ylös todentuntuisesti. Tämä johtuu siitä, että yhtyeen taival on koskettavimpia musiikkiaiheisia kirjoja, joita olen ikinä lukenut. TOIMITTANUT: JOUNI VIKMAN ELOKUVAT I nferno-lehden päätoimittajan Matti Riekin ikuistama tositarina Swallow The Sunista kaappaa matkaansa niin lujasti, että sen haluaa ahmia hetkessä. JUSTINE TRIET) Menestyvän kirjailijan aviomies putoaa kuolemaansa perheen upealla mökillä Ranskan Alpeilla. Justine Trietin Cannesissa Kultaisella palmulla palkittu Putoamisen anatomia luottaa silti katsojan mielikuvitukseen ja päättelykykyyn. ???. SOFIA COPPOLA) Pari vuotta sitten Baz Luhrmannin hienossa Elvis-elokuvassa Austin Butler teki komean muotokuvan rockin kuninkaan noususta, uhosta ja kesyttämisestä. Elviksen tuotantoa valvova säätiö ei halunnut olla tekemisissä elokuvan kanssa, joten Coppola joutui tekemään luovia ratkaisuja aikakauden musiikin suhteen. Matkan varrella kun tulee selväksi, etteivät asiat välttämättä aina ole olleet näin. PRISCILLA (OHJ. Kirja kertoo paljon kuolemasta, mutta vielä enemmän se kertoo elämästä ja rakkaudesta sellaisilla tavoilla, joka saa palaamaan siihen elämän perusajatukseen, että meillä on vain tämä yksi elämä, ja sen yhden ainoan elämän lanka on niin hauras, ettei sitä pidä ottaa itsestäänselvyytenä. WIM WENDERS) Aamurutiinit. ???. Välillä on kuitenkin pakko pitää taukoa ja vetää henkeä, jotta kykenee jatkamaan tarinaa eteenpäin. Kylmän sodan ja suomettumisen aikaan kukaan ei halunnut keikuttaa venettä. ???. Työpäivän rutiinit. Kirjan lukujen varrella saa myös purra hammasta, kun tosielämän realiteetit toisensa perään asettuivat poikkiteloin bändin matkan varrelle. Toisaalta arvoitukseen ei välttämättä edes halua tietää latistavaa vastausta. Cailee Spaeny esittää Priscilla Presleyä teini-ikäisestä aikuiseksi naiseksi. Kaksi ja puoli tuntia oikeussalidraamaa ei tunnu pitkältä vaan jatkaa elämäänsä katsojan mielessä pitkään. Ilman sen kummempia selityksiä ne seuraavat toisiaan ja suorastaan hypnotisoivat yleisön. 70 SOUNDI SOUNDI 71 Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja OHJUS (OHJ. Sekä lämpimän onnellisesti että kylmän toteavasti. Valtakunnalliset rajat rinnastuvat henkilökohtaiseen koskemattomuuteen hauskaa ja vakavaa yhdistäen. Lopulta hän on vaarassa kadottaa identiteettinsä. Neuvostoliiton ohjus oli Norjan ilmatilaa loukattuaan pudonnut jonnekin PohjoisSuomeen. Jyväskyläläisen doom-yhtyeen 20 vuoden matka sisältää sellaista valojen ja varjojen sekä elämän ja kuoleman tanssia, että sen vangitseminen sanoiksi vaati oikeanlaisen lähestymistavan, jotta sävyt ovat oikeita
Menestyksekkään laulajanuransa lisäksi Britney on ollut viime vuosina otsikoissa taisteltuaan itsensä vapaaksi isänsä holhouksen alta. Koska miksipä ei. Britneyn henkilökohtaisten taisteluiden lisäksi kirjassa nousee selkeästi esiin feminismi ja naisten asema musiikkiteollisuudessa sekä keltaisen lehdistön julkisuuden henkilöihin kohdistama häirintä. Moitteettomimmin toimii kirjalle nimen antanut päätöstarina, jossa yliluonnollisuus ja arkisuus nivoutuvat luontevasti ja kauniistikin. 17-vuotiaana ensimmäiset känninsä vetänyt Emilia on muutamaa vuotta myöhemmin laatikollisen olutta illasta, viikosta ja kuukaudesta toiseen juova alkoholisti. Ongelmana on ihmisten piirtämisen jäykkyys, mikä tekee hahmoista persoonattomia ja etäisiä. ISLA MÄKINEN BRITNEY SPEARS: NAINEN MINUSSA JOHNNY KNIGA Taistelua monella tasolla Vuodenvaihteen sarjakuvakatsaus Ei ois susta uskonu Luonnollinen näytelmä Belzebubs – Kuolema kuittaa univelat. Loppua kohti Britney avaa viime vuosiensa ajatuksia ja toimintaa, niin arkielämäänsä kuin ajoittain hämmentäviä Instagram-postauksiansa. Perheellisiin, musiikkifaneihin tai bänditouhujen parissa puurtaville Sløthin perheen ruuhkavuosien kuvaus osuu ja uppoaa, itse asiassa paikoin niinkin hyvin, että ei paljon naurata. Kulissit alkavat murentua, ja ihmissuhteet tietenkin samalla. Laatikainen avaa ajatuksiaan taudin eri vaiheissa tehokkaan seikkaperäisesti, ja tuskallisen selväksi tulee myös avunsaannin vaikeus. Pieniä kerronnallisia ongelmia on myös Ero-tarinassa, joskin siinä on onnistuneen hyytävä kauhu tunnelma. Isä meidän -tarinaan valittu sanaton kerronta ei tunnu perustellulta vaan tarpeettoman vaikeaselkoiselta. Jo ensimmäisistä luvuista lähtien on selvää, että kirja keskittyy paljon Britneyn perheeseen sekä parisuhteisiin. Kolmetoista vuotta holhouksen alla eläminen ja sen aiheuttamat seuraukset on varmasti asia, joka kirjassa kiinnostaa useimpia. Todella persoonallinen, kunnianhimoinen ja enimmäkseen onnistunut kirja, joka saa pohtimaan toden ja fiktion, järjen ja järjettömyyden rajoja. Ulla Donnerin Luonnollinen näytelmä (Kustantamo S&S) poikkeaa hänen aikaisemmista töistään ennen kaikkea siksi, että tällä kertaa kerrontamuotona on ihmisten erikoisuuksien tarkkailemisen sijaan faabeli. Kuvaukset eri henkilöistä jäävät tosin melko yksiulotteisiksi, ja välillä rivien välistä paistaa selkeä katkeruus. Uusi kotimaa tarjoaa pojalle parastaan, ja olosuhteiden helpottuessa ei paluu vanhempien luo Suomeen käykään kivutta. Esineenä se on kaunis ja arvokas, ja sisällöltään arvoituksellinen. Uudistunutta on myös Donnerin selkeälinjainen ja karrikoiva taide, sillä hän on ottanut tällä kertaa mukaan myös muutaman tehovärin, mikä elävöittää kokonaisuutta merkittävästi. JP Ahonen on mestari löytämään tarinoihin ekstrahauskaa äärimetallin, satanismin ja kaikenlaisen epäsovinnaisen parista ammentaen. Loppua kohti teksti menee uskonnolliseen suuntaan, mikä paljastaa myös Britneyn henkisen puolen. Erityisen juuri tästä tarinasta tekee kuitenkin Laatikaisen hurjan taitava kuvakerronta, jonka jyrkkyys ja toteavuus sopii tarinaan mutta joka myös viivan kauneudellaan (ah, mitkä hiukset!) luo kertomukselle kontrastia ja sitä kautta vahvan lisäsyvyyden. Tarina on pohjavireeltään lämmin, sillä lapsi kohtaa paljon hyvyyttä, ja arjesta löytyy aina myös ilonaiheita. Britneyn elämää iltapäivälehtien kautta seuranneena kirja onkin melko raastavaa luettavaa. On todettava, että Britney Spears on laulaja, ei kirjailija. Vaikka kirjan loppupuolisko pääasiassa siihen keskittyykin, käsitellään kirjassa myös muita Britneyn elämää koskettaneita aiheita. MIKKO MERILÄINEN B ritney Spears on varmasti kaikille tuttu nimi. Ja toki ihminenkin astuu kuvaan kieroutuneine luontosuhteineen. Kuvista suurin osa on kasvokuvia päähenkilöstä, mutta ratkaisu toimii koska Laatikainen on hyvä piirtämään tunteensa näkyviksi. JP Ahosen hykerryttävästä Belzebubsstrippisarjasta on julkaistu toinen kooste, alaotsikoltaan Kuolema kuittaa univelat (Kumiorava). Välillä kerronnan ote karkaa kunnianhimoisten tekijöiden käsistä ja samalla lukija huomaa olevansa hukassa. Hektisen perhe-elämän ongelmat ovat tuttuja, mutta onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihan tavallisin tai ainakaan tylsin perhe. Vaikka lukiessa huomaa taustalla olleen syvällistä pohdintaa, on teksti erittäin selkeää ja helppolukuista. Tarinankerronta tekee vaikutuksen, sillä kaikissa tarinoissa on vahvasti läsnä vähintään alitajuntainen uhkaavuus, joka kumpuaa pitkälti lähes frankmillermäisen tummasävyisistä ja dramaattisista kuvista. Työuransa teatterin kulisseissa tehnyt Louhio onnistuu ensimmäisessä sarjakuvassaan mainiosti. Maija Louhion Poika joka ei halunnut palata Suomeen (Suuri Kurpitsa) vie lukijan jatkosodan alun Helsinkiin ja sieltä pienen pojan mukana Ruotsiin, jonne hänet lähetetään turvaan. Lapsen suulla kerrottu tarina on vähäsanaisuudessaan koskettava, ja vieraisiin tilanteisiin sopeutumisen vaikeuteen on helppo eläytyä. Luonnollinen näytelmä on viehättävä ja puhutteleva satiiri, joka uhkaa kääntyä paikoin saarnaavaksi, mutta valittu kerrontatapa onneksi takaa, että mukana on riittävästi viihdyttävää surrealismia. Pääosassa on eksyksissä oleva, eksistentiaalisen kriisin kohtaava koivunlehti, joka tapaa muita kovin ihmismäisten ongelmien kanssa painivia olioita. Viimeinen tämän katsauksen sarjakuva on onneksi kevyempää. Toisaalta tässäkin kirjassa Donner on vahvasti yhteiskuntakriittinen, hän vain pureutuu aihepiiriin fantasian kautta. 70 SOUNDI SOUNDI 71 H arvoin päihderiippuvuus on tullut missään taidemuodossa niin voimakkaasti iholle kuin Emilia Laatikaisen omaelämäkerrallisessa Ei ois susta uskonu -kirjassa (Suuri Kurpitsa). Edeltäjänsä tapaan kirja kertoo lähes epätoivoisesti menestystä jahtaavasta bläkkisbändi Belzebubsista ja etenkin bändin johtajan Sløthin perheestä. Omalaatuinen ja vahvaääninen kirja. Belzebubs on toki olemassa myös oikeassa maailmassa levyttäneenä mysteeriyhtyeenä, ja siltä suunnalta on seuraavaksi tulossa virtuaalinen 360 asteen minikeikka, jonne on mahdollista päästä virtuaaliyleisöksi. Avi Heikkilän ja Aapo Kukon yhteisteos Ethän kuole ennen minua (Pokuto) on kiehtova tapaus. Epätoivon täyttämä tarina tekee syvän vaikutuksen. Kirja kokoaa neljä erillistä kertomusta, joita yhdistää paitsi maagisrealistinen sävy myös vanhemmuus ja siihen liittyvät pelot. Tämä tosin on Britneyn tapauksessa ymmärrettävää. Louhion kuvatkin hehkuvat lämpöä, ja rytmissä sekä ruutujaossa on paljon vaihtelevuutta
Rock Siltanen Group: Rokkimunkki 16. 11. Maustetytöt: Maailman onnellisin kansa 10. Stoned Statues: Guardian 15. Behm: Merkittävät erot 13. Ursus Factory: IO 5. Krypta: Outo laakso 25. Arppa: Valeria 3. The 69 Eyes: Death Of Darkness 12. Verneri Pohjola: Monkey Mind 20. Insomnium: Anno 1696 4. Tenhi: Valkama 22. Paperi T: Joka päivä jotain katoaa 8. Xysma: No Place Like Alone 17. 9. Psychework: Spark Of Hope 6. Tinyhawk & Bizzarro: Nekorok 23. STAM1NA ARPPA URSUS FACTORY VV SUOMI TOP 25 VUODEN 2023 PARHAAT ALBUMIT Soundin äänestivät: lukijat K u v a: Te em u A n d re as K u v a: A n d re P o zu si s K u v a: Ju h a M u st o n en K u v a: E li el K il k k i. Bloodred Hourglass: How’s The Heart. Viikate: Askel 24. Lyyti: Nousussa taas 14. Salaliitto: Portaat 72 SOUNDI 1 . Stamina: X VV: Neon Noir 2. Ismo Alanko: Me olemme ihme 18. Turmion Kätilöt: Omen X 19. Rytmihäiriö: Surmacore 21. Radiopuhelimet: Radiopuhelimet 7
Tenhi: Valkama 22. Måneskin: Rush 22. Ismo Alanko: Me olemme ihme 18. The National: First Two Pages Of Frankenstein 16. SOUNDI 73 11. Lankum: False Lankum 13. Slowdive: Everything Is Alive 10. Alice Cooper: Road 15. Peter Gabriel: I/O SOUNDI 73 1 . Sufjan Stevens: Javelin 12. Metallica: 72 Seasons Depeche Mode: Memento Mori 2. Viikate: Askel 24. Xysma: No Place Like Alone 17. Katatonia: Sky Void Of Stars 5. Rytmihäiriö: Surmacore 21. Krypta: Outo laakso 25. Stoned Statues: Guardian 15. Within Temptation: Bleed Out 19. Lana Del Rey: Did You Know That There’s A Tunnel Under Ocean Blvd 21. PJ Harvey: I Inside The Old Year Dying 8. Behm: Merkittävät erot 13. Tinyhawk & Bizzarro: Nekorok 23. Blur: The Ballad Of Darren 9. Lyyti: Nousussa taas 14. The 69 Eyes: Death Of Darkness 12. Turmion Kätilöt: Omen X 19. Godflesh: Purge 24. Onnittelut voittajille! Palkinnot toimitetaan lähiaikoina postilla tai sähköpostilla. Arvontavoittajat: Green Day -vinyyliboksi: JOLLA ALA-SIPPOLA, Pukkila Topi Sorsakoski & Agents -vinyyliboksi: JARNO PESONEN, Helsinki Svart Records -lahjakortti: ANTTI PERTTULA, Raisio Playground -vinyylipaketti: SAMI SILVENNOINEN, Tampere Sony Music -vinyylipaketti: PATRICIA PULLI, Helsinki The Beatlesja The Rolling Stones -LP:t: JUKKA VEHKALA, Äänekoski Sakara Records -vinyylipaketti: MIRKA VIRTANEN, Leppäkoski Provinssi-festariliput: ANTTI SUONIO, Tampere John Smith -festariliput: ELLA MOISIO, Vantaa Ilosaarirock-festariliput: MARKUS PARTANEN, Joensuu METALLICA ULKOMAAT TOP 25 VUODEN 2023 PARHAAT ALBUMIT K u v a: M a s a y o s hi S u kita K u va : Ma r ia M ochnacz Ku v a: Ma rk Se liger K u v a: Ti m Sa cc en ti IGGY POP PJ HARVEY THE ROLLING STONES. Salaliitto: Portaat 11. Rock Siltanen Group: Rokkimunkki 16. Queens Of The Stone Age: In Times New Roman… 4. Foo Fighters: But Here We Are 14. The Rolling Stones: Hackney Diamonds 7. Soen: Memorial 18. Cattle Decapitation: Terrasite 25. Orbit Culture: Descent 20. Verneri Pohjola: Monkey Mind 20. Sleep Token: Take Me Back To Eden 17. In Flames: Foregone 6. Kvelertak: Endling 23. Iggy Pop: Every Loser 3
Otin neu vosta vaarin ja pamautin kyynär päälyönnillä suoraan baarimikon naamaan, ja verta alkoi tursuta vie railijan nenästä ympäri Kisiksen ke KAROLIINA KANTOLA Etsi Genen kieli! > Lehdessä 10/2023 kieli oli piilotettu sivulle 28. Immun neuvojen siivittäminä opimme alkeet. Ken tällä ei ollut useimmiten valoja, mutta vaistot kertoivat, missä vastustaja piileksii. Virkistä vää ja koukuttavaa lukea jotakin muuta kuin tieteellistä tai uutis tekstiä, ja joka tapauksessa Man kellin dekkareissa on aina monta tasoa. Ja niin ensimmäisiin nyrkkeily treeneihin Kisikselle osallistuivat minun ja Bangkokin Tiikerin lisäksi Seiskastakin tuttu ”Pamela Tolan ponnaripäinen komistusmies” Sipe. Skål uudelle vuodelle! JULMA-HENRI hää. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Arvat kaas, kuka on kuunnellut puheen jälkikäteen muutaman kerran ja seissyt Kööpenhaminan pakkas säässä vilkuttamassa kuningattarel le tämän viimeisellä hevosvankku riajelullaan. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Risto Vuorimiehen Hurriganesvalokuvakirjan Pyörremyrsky voitti Harri Levänen Helsingistä. Aioin hankkiutua fyysisesti hy vään kuntoon. Tätä kirjoittaessani treenaan parhail laan lukkopainia, jotta pystyisin jatkossa kuristamaan hänet Kisik sen ullakon tatameilla. ”Kannattaa suojata naamaa välillä”, sanoi Immu, mikä oli hyödyllinen neuvo katutappeluorientoituneelle tyylillemme. Lopulta koronasulun päätyttyä siirryin helsinkiläi sen thaiboxingker hon sparriryhmään, ja Tolan mies joutui rakennustöi hin. Toki tässä välissä oli asiaan kuuluva Raskasta joulua ja Sian Everyday Is Christmas kausi. Koronan suljettua Kisiksen siir ryimme hakkaamaan toisiamme kolme kertaa viikossa Merihaan palloiluhallin sählykentälle. Jääkuningattaren myötä tutus tuin paremmin myös baletin mu siikista vastanneeseen Oh Landiin. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Kuin luojan siunauk sena ystäväni, oululaisräppäri Lei jona meni jonkinlaiseen maani seen psykoosiin ja alkoi kanavoida sisäistä thai nyrkkeilijäänsä Bang kokin Tiikeriä. Olin jo todella tikissä, saa toin sparrata tuntikausia. Treenikertojen edetessä kehän laidalle ilmestyi neuvoja huutele maan vapaaottelija ja lukkopainin Euroopan mestari Immu Ilmén. VUODEN 2019 kiertueiden jälkeen tein itselleni uudenvuodenlupauk sen. Joulukuussa kävin kat somassa Kööpenhaminan Tivolissa Jääkuningatar baletin, jonka lavastuksen ja puvustuksen oli suunni tellut itse Tanskan kuninga tar Margareeta II. Voi sitä nautintoa, kun saa katsoa taitavien ammattilaisten tekevän jotain noin kaunista ja vaikeaa. Bangkokin Tiikeri taas on siirtynyt kasakkarat sastukseen Espanjassa ja ostanut kaksi hevosta. Niin teen minäkin. Palkinnon lahjoittaa Kustantamo S&S.. Olin saavutta nut tavoitteeni fyysiseen kuntoon pääsystä. Syytettyäni Immua tästä vas tuuttomasta neuvosta hän näytti olevan itsekin yllättynyt syyllisyy destään. Kuningatar Margareeta pääsi toden teolla parrasvaloihin uuden vuoden puheessaan, jossa hän ker toi luopuvansa kruunusta ja siirtävänsä vallan kruu nunprinssi Frederikille tammikuun puolivälissä. Oikea Bangkokin Tiikeri, kirjaili ja ja thainyrkkeilijä Jarkko Stenius muutti muuten juuri naapuriini. Kohta sin Ville Valon maailmanmestari thainyrkkeilijäveljen tyrmäysyri tykset ja annoin Notkeasta Rotasta tutun Rohtorin sekä Paavo Arhin mäen veljen Käkkiksen maistaa kättäni ja jalkaani. Näin niskan takaa pitä västä otteesta voisi paeta. Joululomalla laskeuduin myös tavallisen rah vaan joukkoon. Vuo denvaihteessa tuli tämänhetki sen kotimaani Tanskan mo narkian vuoro. Vä syimme kuitenkin jo parissa erässä. Eräällä kerralla jouduttuani fight clubissamme vierailevan helsinki läisen rokkibaari Bäkkärin baarimi kon clinchotteseen Immu neuvoi lyömään baarimikkoa kyynärpäällä naamaan. Pieni on maailma. Vauhdin kiihtyessä Bangkokin Tiikeri alkoi lentää Tuk holmaan thainyrkkeilytreeneihin joka keskiviikko, mikä jätti minut ja Pamela Tolan könsikkään treenaa maan kaksistaan. Tanskassa kuninkaan kruunajaisia ei vietetä Englannin malliin, mutta valtaosa kansasta seurannee kuninkaan vilkutusta joko linnan liepeillä tai median välityksellä. Onnittelut! EN MYÖNNÄ olevani täysin hurah tanut rojalisti, mutta myönnän seu ranneeni viime vuonna kuningatar Elisabet II:n hautajaisia ja vuonna 2022 Charles III:n kruunajaisia, ai kanaan Ruotsin Victorian ja Danie lin häitä sekä Englannin Williamin ja Katen hääkulkuetta (vieläpä live nä Lontoon Hyde Parkissa). Löysin sattumal ta pitkästä aikaa dekkarikirjalli suuden ja Hen ning Mankellin romaanin Kiinalainen. Väkivallan ilo korvasi tekniikan, ja jo ensimmäisissä treeneissä saim me toisiamme murjottua hyvin. Genen kielen löytäneiden kesken arvotaan Hannu Linkolan kirjoittama Kaseva yhtyeen historiikki Jykeen kiven lämpö. Kuten yhteiskunnassakin. Pikkuhiljaa innostuin kuitenkin brassijujutsusta, jossa Tolan mies olikin jo ennalta Rio de Janeirossa opissa ollut mestari. Värikynällä piirrettyjen näköiset ja vanhaa ai kaa muistuttavat kulissit sekä tee maan sopivat asut olivat nättejä, mutta suurimman vaikutuksen tekivät tietenkin tanssijat. Säveltämisen lisäksi tanskalaisar tisti ja entinen baletti tanssija on levyttä nyt muutaman oman albumin, joista viime vuonna ilmes tynyt Loop Soup on ollut sittemmin suo sikkilistallani
12.–14.7.2024 • JOENSUU OSTA LIPPU NYT! PMMP / CHASE & STATUS LIVE UK / ELECTRIC CALLBOY DE HEILUNG DE/DK/NO / KUUMAA / PALAYE ROYALE US VIAGRA BOYS SE / CIAN DUCROT IE / DON HUONOT IBE / IMMINENCE SE / HALOO HELSINKI! SANNI / SEXMANE AAVIKKO / ASA / BEE / BEHM / BENJAMIN BLIND CHANNEL / BUSINESS CITY / COSTEE / COSTI DUMB BUOYS FISHING CLUB UK / EGE ZULU & ORCHESTRE EMMA & MATILDA / EVELINA / GOLDIELOCKS / HUGO IDESTROY UK / JJYLLI & KUOPPIS – MUSIC OF KINGSTON WALL KAIJA KOO / LAURI HAAV / LAURI TÄHKÄ LYYTI / MOKOMA / PARIISIN KEVÄT / SAIMAA TUULI / VIIVI + LISÄÄ TULOSSA! 75
VIIMEISET ARTISTIT JULKAISTAAN 12.2.2024 18 + 1/2 02 4 12,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 4 HAASTATTELUSSA MEGADETHIN UUSI SUOMALAISKITARISTI TEEMU MÄNTYSAARI So un dI 11 So un dI 11 A N T T I A U T I O THE SMILE, CHILDREN OF BODOM, NEIL YOUNG, SEPIKKA, J MASCIS, STEPA, KIELO KÄRKKÄINEN, DINA ÖGON… ARVIOIT AVANA KUUMIM MAT UUTUUS LEV Y T! PEHMOAINO MIKKO JOENSUU PEKKA NISU LIISA AKIMOF TANELI JARVA IDLES Antti Autio MUSIIKIN JA MAALAUKSEN VÄLISIÄ KESKUSTELUJA