Soundi 10/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Tavastia, Helsinki To 8.12. NUMMISEN KANSSA VIELÄ 20 VUOTTA, POJAT! Metallica kansi_10_2016_h.indd 1 28.10.2016 14.47 _1SD_ulkokannet_10/2016.indd 1 28.10.2016 14.48. Pe 2.12 Möysän Musaklubi, Lahti La 3.12. Tavastia, Helsinki Ma 5.12. Old Cock, Lappeenranta La 10.12. 3CD * 39 KAPPALETTA KAUPOISSA 25.11.2016 www.cmx.. Klubi, Tampere Pe 9.12. Henry´s Pub, Kuopio Pe 16.12. Kerubi, Joensuu To 15.12. GONG, Turku Su 4.12. 45 Special, Oulu La 17.12. Lutakko, Jyväskylä Kuljettuja teitä, harvoin kuultuja lauluja 2016 -kiertue takakansi 10_16.indd 84 26.10.2016 11.56 10 /2 01 6 8,90 € (sis.alv) L E H D E N M U K A N A S O U N D I 1 / 2 1 6 M E T A L L IC A TOP PO KO PO NEN Sou nd iha ast att elu : So un dI 11 KULTTIHAHMO KULTTILEFFAA TEKEMÄSSÄ MIKA RÄTTÖ MILJOONASADEKLASSIKON SYNTYTARINA LAUKAUKSIA VIULUKOTELOSSA ELOKUVAMUSIIKIN MAESTRO ENNIO MORRICONE NELJÄNNESVUOSISATA METALLIA IN FLAMES BAARIKIERROKSELLA KALLIOSSA M.A
Sen ”Brown Amp”-etuaste tuottaa 80-luvun rock-klassikoista tutun hienostuneen high-gain tonen. KATANA-50 -vahvistimen omaksesi reilulla 200 eurolla. Roland tulostus.indd 2 28.10.2016 12.55 _2SD_sisäkannet_10/2016.indd 1 28.10.2016 12.59. Yhdistettynä jämäkkään puukabinettiin se kykenee tuottamaan hämmästyttävän jyhkeää äänivallia, jolloin soundi säilyy dynaamisena ja vahvana myös äärimmäisillä äänenpaineilla. Kun soittelet kotona, 3-asentoisen tehonpuolittajan avulla voit tarvittaessa pudottaa päätevahvistimen tehon aina 0,5 wattiin. Ammattilaisten tekemiä soundiasetuksia löydät BOSS Tone Central -sivustolta. Saat esim. Voit ladata USB:n kautta 15 efektiä kerrallaan vahvistimen kolmeen efektilohkoon. KATANA-vahvistimet myös hinnoiteltu erittäin soittajaystävällisesti. Lisäksi 4 muuta etuastetta kattavat sävyjä puhtaista, blues-säröön ja soolosointiin. 2CD / 3CD / 2LP / 3LP/ DIGITAL universalmusic.fi 18-11-16 18-11-16 18-11-16 Metallica tulostus.indd 83 26.10.2016 13.32 ILMOITUS TÄYDELLINEN ROCK-SOUNDI on Katana-vahvistinsarjan kunnianhimoinen missio. 12” KAIUTIN on suunniteltu erityisesti KATANA-vahvistinta varten. Lisätietoa vahvistimista: fi.boss.info/categories/amplifiers/katana/ INFO KATANA-50 • Teho 50 wattia, 12” custom-kaiutin, 2 soundimuistia, USB • Hinta noin 210 € KATANA-100 • Teho 100 wattia, 12” custom-kaiutin, 4 soundimuistia, USB • Hinta noin 310 € KATANA-100/212 • 100 watin vahvistin, 2 x 12” custom-kaiutinta, 4 soundimuistia, USB • Hinta noin 520 € KATANA-head • 100 watin vahvistinnuppi, 4 soundimuistia, MIDI+USB, • Hinta noin 420 € BOSS YLLÄTTÄÄ UUDELLA VAHVISTINSARJALLA Aiemmin lähinnä mainioista efektipedaaleistaan tunnettu BOSS julkaisi tänä syksynä uuden vahvistinmalliston. 55 BOSS-EFEKTIÄ säröistä pitch shifteriin ja kaikuihin tulee tarjolle ilmaisen BOSS Tone Studio -ohjelman kautta
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN InFlames 11-16.indd 1 21.10.16 09:44 NB In Flames tulostus.indd 3 26.10.2016 14.58
LIVE NATION PROUDLY PRESENTS VIP Meet and Greet -pakettien myynti ja info eventsclub.fi tai p. KLO 19.30 HARTWALL ARENA, HELSINKI LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALKAEN 82,50 / 72,50 / 62,50 € Brit Floyd – VIP Meet and Greet Soundcheck Experience -paketti sisältää sisäänpääsyn ennen muuta yleisöä, pääsyn soundcheckiin sekä mahdollisuuden tavata esiintyjiä. Live Nation P´Brit Floyd tulostus.indd 4 28.10.2016 8.06. TI 22.11. albumeil ta THE WALL – ANIMALS – THE DIVISION BELL – THE DARKSID E OF THE MOON – WISH YOU WERE HERE sekä tulkinta ECHOESkappalee sta kokonais uudessaa n. 09 8567 3456 Musiikki a mm. Hinta 75 € (ei sisällä pääsylippua)
Mikko Kuustonen tulostus.indd 5 28.10.2016 8.40
Numminen 44 Ennio Morricone 46 In Flames 48 Tre-Funk III 60 Suomalaisen rockin klassikot Miljoonasade: Laukauksia viulukotelossa 56 Levyarviot 72 Oton vinyylit 74 Bazook Spiritus Mortis Ranger 76 Stalker: Mika Rättö 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: R o ss H al fi n 30 Metallica ”Tilanne on oikein herkullinen, pitkästä aikaa!” 6 SOUNDI K u v a: A n u Le p p äh ar ju 44 Ennio Morricone ”Tyo?skentely Tarantinon kanssa sujui erittäin hyvin, koska hän antoi minun tehdä mitä ikinä halusin.” K u v a: M u th m ed ia G m b H 38 M.A. Lo?ytyy myo?s sotaaiheinen ralli ja avaruusolioiden kaappauksia.” K u v a: E m m a G rö n q v is t sisältö_2016_10_a.indd 6 28.10.2016 10.07. Numminen ”Aikuiset nuoret miehet joivat pilsneriä ja kuuntelivat iskelmiä – koko paikka tupakan savua täynnä.” K u v a: Ti m o Is o ah o 76 Mika Rättö ”Ensimmäinen yleiso? kysymys oli, että mitä vittua?” 75 Ranger ”Puukotus ja kauhukuvioita olisi tarjolla. Soundi 10/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Lokit 16 Elämäni soundit: Pauli Hanhiniemi 18 E-liike 20 Rakkauden rajamailla 22 Jussi Niemen naamakirja: Mad Professor 24 Soundi-haastattelu: Toppo Koponen 30 Metallica 38 M.A
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Nightwish 11-16.indd 1 21.10.16 09:45 NB Nigjtwish tulostus.indd 7 26.10.2016 14.59
Koko Lulu-albumista puhumattakaan. Itsekritiikki on yliarvostettua SOUNDI 10/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN Oddarrang: Agartha Leonard Cohen: You Want It Darker Radio Dept: Running Out Of Love Is This Really Me: The Iron Door 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi ”V oi luoja mitä skeidaa! Miksi hyväntekeväisyyden nimissä tehdään pahaa?”, kommentoi ystäväni Facebookissa vastaan tullutta livevideota. Yhteissoitosta ei ole tietoakaan, Kirkin soolo on kuin täysin eri biisistä ja Lars paiskoo rumpuja ympäröivästä todellisuudesta välittämättä. Ja niin on Neil Youngkin. Tarkoitukseni ei ole väittää, että Metallica olisi paska bändi. Katsomossa olevista kännykkäkameroista välittämättä. Soul -fiaskon perään Lou Reedin kanssa livenä esitetty Velvet Underground -klassikko Sweet Jane. Kyseessä oli tuore video Metallican keikalta Neil Youngin Bridge School -hyväntekeväisyystapahtumasta. Katsoin videon ja komppasin: ”Onhan tämä nyt ihan järkyttävän hirveää. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti Gillian Welch: Boots no. Älkää suotta hermostuko. Valitettavasti esitys ei ole coolia nähnytkään. Mutta on siinä myös jotain todella kunnioitettavaa, että tuolla tasolla oleva artisti on valmis heittäytymään ja vaikka mokaamaankin noin avoimesti. Miten voi tuolla tasolla ja kokemuksella vetää näin päin persettä?” Moni muukin ilmaisi järkytyksenä kommenttiketjuun. Sitä paitsi, onhan Metallica osoittanut arvostelukyvyn ja itsekritiikin puutetta aiemminkin – etsikääpä Mr. Muutaman soinnun rämpytys takeltelee alusta loppuun – välillä niin paljon, ettei biisiä tunnista. Niin paksuja fanilaseja ei ole olemassakaan, että esitystä voisi kehua. Sitähän se ei tietenkään ole – oman tonttinsa Metallica on hoitanut ja hoitaa yhä paremmin kuin juuri kukaan muu – mutta tuolla videolla bändi on mahdollisimman kaukana mukavuusja osaamisalueeltaan. 1: The Official Revival Bootleg pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_10_a.indd 8 28.10.2016 12.56. Soul -biisin (Buffalo Springfield Again -levyltä, 1967). Onhan se sata kertaa enemmän rock’n’roll kuin illasta toiseen samanlaisena toistuvat, sieluttomaksi hiotut show’t. Settinsä lopuksi Metallica soitti yhdessä Youngin kanssa miehen Mr. Yhdistelmä on niin epämukava, että sen katsominen tekee pahaa. Siitä Metallicaa ei voi syyttää – eikä voi sen puoleen Neil Youngiakaan. SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Heta Hyttinen: Rock-tähdet – Elämää kulissien takana Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Mervi Vuorela, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Toivotaan että lisääkin tulee, sillä mikään ei ole tylsempää kuin virheetön ja riskejä kaihtava artisti. ”We don’t jam too often, so this is pretty cool!”, Hetfield spiikkaa alkuun
Tällä yksin ansaitsee palkinnon. Ne, joiden mielestä laululyriikka ei ole kirjallisuutta voimme jättää omaan arvoonsa. En oikein ymmärrä, mikä tekee Cohenin teksteistä oleellisesti parempia kuin Dylanin. Cohen oli julkaistu runoilija ennen kuin alkoi tehdä lauluja. SOUNDI 9 > Suorat sanat B ob Dylan voitti kirjallisuuden Nobelpalkinnon. Sen lisäksi on itsestään selvää, ettei Leonard Cohenia laululyyrikkona olisi olemassa ilman Dylania. Dylan on eri juttu. Se oli monille vaikea paikka. Cohenin lisäksi Joni Mitchell ja Nick Cave ovat esiintyneet niminä, jotka olisivat olleet kiinnostavampia valintoja. Dylanin kohdalla on mahdoton sanoa, missä kohtaa kulkee lyyrisen kirjallisuuden ja ”kirjallisen” lyriikan välinen raja. Cave kirjoittaa kirjoja lyriikan lisäksi. Ymmärrän tämän ajatuksen, vaikka se onkin väärä. Tämän ymmärrän ja sitten toisaalta en. Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Arttu Tolonen Kaikki kolme lähestyvät lyriikkaa tavalla, johon kirjallisuudella on ollut selkeä ja vahva vaikutus. Hiukan kiinnostavampi protestoinnin syy on ”väärin valittu!” Yleisin esitetty vaihtoehto on silloin Leonard Cohen. Cohen myöntää sen itsekin, alleviivaten samalla sitä porvarillisinta syytä olla huonona Dylanin valinnasta: se on niin ilmeinen. Se on Rabindranath Tagore. Sana on lainausmerkeissä, koska kuten sanoin aiemmin: lyriikka on kirjallisuutta, mutta miellämme kirjallisuuden romaanimuotoiseksi tarinankerronnaksi – mitä enemmän lyriikka muistuttaa muodoltaan romaania, sitä ”kirjallisempaa” se on. Lyyristä kirjallisuutta ja ”kirjallista” lyriikkaa. Hän teki lyriikkaa tavalla, joka määritteli uudestaan koko laululyriikan luonteen olematta vieraannuttavalla tavalla avantgardistista, koska henkinen kytkös vuosisataiseen kansanmusiikkiperinteeseen oli niin vahva. Dylanin tapa tehdä tekstejä biiseihin todennäköisesti vaikutti kirjallisuuteen vähintään yhtä paljon kuin vaikka beat-runous Dylaniin. Kaikki kolme mainittua ovat hyvin ”kirjallisia” lyyrikoita. pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_10_a.indd 9 27.10.2016 14.03. Minusta irtiottojen vaatiminen Nobel-komitealta ei toimi. Sen lisäksi Dylanin teksteistä paistaa läpi kyltymätön rakkaus sanaan. Lauluistahan kaikki alkoi, eli tämä asenne ei kestä lähempää tarkastelua millään tasolla. Se on tärkeintä. Jos ihminen haluaa jossain fukuyamalaisessa hengessä hirttäytyä romaaniin tai runokirjaan kirjallisuuden zeniittinä, siitä vaan, mutta antaisi muiden pitää mielensä avoimena. Eikä Bob Dylan ole edes ensimmäinen voittaja, joka on tehnyt myös lyriikoita
Sarmannon ”vapaamman jazzin” ystävien riemujuhla koittaa 18. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 35 vuotta Hanoi Rocksin debyyttialbumista. – Tämä tarjotkoon lohdutusta nykymuusikoillekin: jos levyn ilmestymisen aikoihin ei tapahdu mitään niin ehkä jo 40 vuoden päästä tapahtuu! Mikä parasta, uusi vinyyliversio sisältää myös aikoinaan julkaisematta jääneitä demoja. Levyjen materiaali äänitettiin Helsingin Natsalla vuosina 1971–72, mutta nauhoitukset jäivät unohduksiin yli 40 vuoden ajaksi, kunnes Sarmanto sattui löytämään ne ullakoltaan. Hanoi Rocks myös muutti asenteita siitä, miltä rockyhtyeen tulee näyttää ja kuulostaa – kysykääpä vaikka Guns N’ Rosesilta. Se olisi ollut vielä debyyttiäkin persoonallisempi ja sinne aiottuja torvijuttuja ei ole tähänkään päivään mennessä yhdistetty poprockiin. – Enpä olisi aikoinaan uskonut, että yhtyeen ympärillä tapahtuu jotakin vuonna 2016. Eiköhän se ole debyytti Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks (1981), sillä se kuulostaa eniten juuri Hanoilta. Kova nuoruuden into vei meitä eteenpäin eikä se pieni kohelluskaan ollut pahasta. Koko ohjelmisto löytyy osoitteesta www.rokumentti.com milta (1982) löytyy kappale Kill City Kills. – Self Destruction Blues -albuKaukaisella 70-luvulla Tampereen ja Urjalan seudulla vaikutti mystinen proge/folk-yhtye Mummi kutoo. Ei ole lainkaan liioitetua sanoa, että vuosina 1980–85 tämä perkeleellisellä innolla ja raivolla tykittänyt helsinkiläisbändi oli jotakin hyvin erityistä paitsi Suomessa, niin myös esimerkiksi Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Japanissa. joulukuuta seuraa tuplamittaisesta Mummi kutoo -vinyylistä. Leffaja musafaneille on tarjolla paljon ihmeteltävää, toteaa Rokumentin tuottaja Katja Suvanto. Vähintään imaginaarinen tippa tirahtaa silmäkulmaan, kun mietin muitakin tapahtuneita juttuja, muun muassa Mummeille omistettua hienoa tribuuttialbumia, sanoo kitaristilaulaja Hannu Saha. – Minulle se tärkein Hanoi Rocksin julkaisu. Tiedustellaanpa julkaisun kunniaksi muutamia asioita harvoin äänessä olevalta Hanoi Rocksin kitaristilta Nasty Suicidelta (aka Jan Stenfors). Rokumentissa juhlistetaan punkin nelikymppisiä Suomen suurin musiikkielokuvafestivaali, Joensuussa 16.–20. marraskuuta, kun Svart Records julkaisee kolmen albumin The Helsinki Tapes -sarjan. Missä piilee Hanoi Rocksin salaisuus. – Luvassa on laaja katsaus populaarimusiikin eri puoliin, sillä genrejä käydään läpi tangosta black metaliin. Vanhalle (tai siis nuorelle) Thin Lizzy -fanille oli kova juttu soittaa sellaisia kimppakitarajuttuja. K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: Sv ar t R ec o rd s K u v a: H ei k k i U u si tu p a uutiset_2016_10_a.indd 10 27.10.2016 14.04. Tätä on kaivattu, sillä alkuperäistä levyä on lähes mahdotonta löytää. Ektro Recordsin vuonna 2004 julkaisema cd-painos saa 2. Ainakin Hanoi oli erittäin kokeilunhaluinen ja täysin ennakkoluuloton ryhmä. The Helsinki Tapesin kunniaksi yhtye kuitenkin tekee harvinaisen konsertin Helsingin Yrjönkadulta löytyvässä G Livelabissa 23. Bändin ajattomuus ei ole ihan tuulesta temmattu juttu. marraskuuta. marraskuuta. 40-vuotias punk rock on tämän vuoden kattauksessa keskeisessä osassa. Bändi julkaisi tuolloin vain yhden varsinaisen albumin (Mummi kutoo, 1975), mutta sitä ei ole koskaan unohdettu. Tänä vuonna tulee kulu neeksi 35 vuotta Hanoi Rocksin debyyttialbumin julkaisusta ja nyt bändin varhaistuotanto saakin arvoisensa kumarruksen, sillä Johanna Kustannus julkaisee Mental Beat 1980–1985 -vinyyliboksin 25. Siinä oli hohtoa kerrakseen. Sen kunniaksi yhtyeen ensimmäiset albumit julkaistaan harvinaisuuskokoelman kera pienipainoksisessa boksissa. – Jaa-a. Biisikattaus on masteroitu uudelleen tätä boksia varten. marraskuuta järjestettävä Rokumentti, tarjoaa jälleen mittavan otoksen musaleffoja. – Love Recordsin konkurssin takia kakkoslevyä ei koskaan julkaistu. Nyt kotidemot tulevat onneksi julki! Mummi kutoo – edelleen! Heikki Sarmanto tarjoaa tuliaisia vuosikymmenien takaa Jo 60-luvulla uransa aloittanut Heikki Sarmanto on matkaillut niin pianistina kuin säveltäjänäkin jazzin, klassisen, avantgarden ja oopperamusiikin maisemissa. Nyt julkaistavan materiaalin taustalta löytyy Heikki Sarmanto Serious Music Ensemble -ryhmä, joka ei ole esiintynyt yhdessä sitten 70-luvun. Laatikko, josta otetaan vain viidensadan kappaleen painos, tarjoaa kaikki Johanna Kustannuksen aikoinaan markkinoille tuomat Hanoi Rocksin studioalbumit sekä harvinaisuuksia sisältävän Rebels On The Run -kokoelman. Two Steps From The Move (1984) taas on oleellinen sen vuoksi, että soundaa eniten levyltä! Muistatko vanhoista Hanoi Rocks -levytyssessioista mitään unohtumatonta hetkeä. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Hanoi Rocksin varhaistuotanto pakataan muhkeaan boksiin Hanoi Rocks on kiistämättä legendaarisin suomalainen rockyhtye kautta aikojen. The Stooges -leffan ohella mukana on liikkuvaa kuvaa muun muassa Fat Wreck Chords -levy-yhtiöstä, Bad Brains -laulaja Paul Hudsonista sekä Jyväskylän punkhistoriasta
– Lavalla oli muun muassa kaksi hanuristia ja viulistia. Mitä musiikki on ja mistä laulut ihmiselle tulevat. No, ainakin tuon turvonneen itseni joululahjaksi! Ensi vuosikaan ei näytä sen ”helpommalta”. Kirjan yhteydessä julkaistaan myös single, josta tekijöiden lisäksi vastaavat Paleface ja Zarkus Poussa. Onko ihmiskunta ylipäänsä olemassa musiikin ja taiteen tähden. Tätä luettaessa Omnium Gatherum on kiertueella Yhdysvalloissa. – Jonne oli nimenomaan soolo, mutta tuleva levy on ympärilleni kasautuneen bändin tuotos. K u v a: M ar k u s H el an d er lippupalvelu uutiset_2016_10_a.indd 11 27.10.2016 14.04. Adult oriented death metalia soittava orkesteri on nyt kiinnitetty maineikkaalle Century Media Recordsille. – Suunnitelmissa on viisi rundia OG:n ja (toisen yhtyeeni) Insomniumin kanssa. Vähän myöhemmin Saksasta tuli tarjous, jonka lopussa luki ”From Dortmund with love”, hymähtää kitaristi Markus Vanhala. Varastossa on satoja uusia riffija melodiaideoita ja tarkoitus olisi päästä äänittämään pitkäsoittoa jo tulevan talven aikana. Korpiklaani-pomolta toinen oma albumi Madventureskaksikolta musiikkikirja Miksi musiikki innoittaa urheiluun, juhliin, seksiin ja vallankumouksiin. Levy tekee seuraa syksyllä 2014 ilmestyneelle Jonnesoolodebyytille. Hmm... Erityisen vahvan panoksen on antanut Snoopy (Amorphisin rumpali Jan Rechberger), joka on ollut mukana myös miksaamassa ja tuottamassa, sanoo Järvelä. Omnium Gatherum löysi uuden kodin. Hajotkaa pakkaseen -sinkku on saatavilla digitaalisista kauppapaikoista ja myös vinyyliversiona kirjan erikoispainoksen mukana. Painotin karibialaisissa tunnelmissa, ettemme halua mitään kylmänlipevää bisnesmeininkiä vaan leiskuvan ”lafka rakastaa bändiä ja päinvastoin” -suhteen. Muun muassa näihin kysymyksiin etsii vastauksia Mad Music – Musiikin maailma -kirja, jonka taustalta löytyy Madventures-kaksikko Tuomas Milonoff ja Riku Rantala. Mukaan tulee esimerkiksi erikoiskeikka Tšekin Masters Of Rock -festivaalilta. – Täytynee ostaa lahjat tien päältä, sillä Suomessa ei taida tulla ensimmäisenä mieleen, että lähdenpä tästä marketin jonoon. – Myös Korpiklaanin seuraava studioalbumi on työn alla... Orkesteri palaa kotiin vasta joulun alla. ”Tuplafolkkikset” kuulostivat paremmilta kuin etukäteen ajattelinkaan. Omnium Gatherum sai aikaisen joululahjan Saksasta Kymeenlaaksolaisen Omnium Gatherumin vauhti on edelleen kiihtymään päin, vaikka yhtye perustettiin Karhulassa jo vuonna 1996. Korpiklaani puolestaan työskentelee parhaillaan live-dvd:n kimpussa. – Perskeles, kuuden ja puolen viikon pikkujoulut! Matkustetaan 23 000 kilometriä bussissa, nauraa Vanhala. – Höpötin diiliasioista Century Median Jens Prüterille 70 000 Tons Of Metal -risteilyllä. – Suomesta puuttui opus, joka kokoaa yksiin kansiin ihmiskunnan ainoan yhteisen kielen, siis musan! Kirja tutkii Detroitin teknoa, Thaimaan funkia, kalevalaista runonlaulua, indonesialaista metallia, turkkilaista psykedeliaa, afrikkalaista hiphopia ja vaikka mitä, Rantala kertoo. Herkän taiteilijan tien päällä säveltämisestä ei tule oikein mitään, mutta onneksi olemme ehtineet katsoa jo joitakin uusia Omnium-aihioita! Korpiklaanin kippari Jonne Järvelä julkaisee Kallohonka-pitkäsoiton tammikuussa. Tästä eteenpäin yhtyeen levyt julkaisee saksalainen Century Media
– Käytiin keväällä Baltiassa ja Saksassa soittelemassa kymmenkunta keikkaa. Etenkin ekalla ep:llä paistaa tietty hiomattomuus ja rapsakka soundi. Sur-rurin biisintekijä Vilu asui tuolloin Espanjassa ja teki ekaa soololevyään, joten uusi bändi oli Larelle ja Kimmollekin hyvä tapa pitää soittokuntoa yllä. Hauskaa kun oli toinenkin suomenkielinen bändi mukana, ja vielä niin sopivan erilainen. Julkaisijatkin on alustavasti jo tiedossa. – Kokopitkän äänitykset ovat 95-prosenttisesti valmiit. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN K u v a: H il la K o h ta m äk i tarkkis_Lokit.indd 12 28.10.2016 10.06. Enemmän kun soundien rukkaamiseen halutaan ennen kaikkea keskittyä tekemään hyviä biisejä. Neljän vuoden aikana yhtyeessä ei ole tapahtunut kuin yksi jäsenistönvaihdos, kun Kimmo siirtyi taka-alalle kolmisen vuotta sitten, ja tuolloin kiippareissa ollut Timo siirtyi rumpaliksi. Tavoite olisi saada se nyt ulos nopeammalla aikataululla kuin nuo edelliset äänitteet, joissa kesti vähän turhan kauan. > 12 SOUNDI Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Vuodot ja käppäisyys kuuluu asiaan, mutta ennen kaikkea tavoitellaan mahdollisimman elävän kuuloista äänimaisemaa. Inhimilliset tekstit ja sekä nätin särmikäs räminä osuvat suoraan sydämeen. Tuo 7080 -lukujen taitteen suomirock ja uusi aalto oli Lokkien alkuvuosina kyllä kovassa kuuntelussa. Sen äänimaisema viehättää itseä tosi paljon, ja olisi hauska äänittää siellä tulevaisuudessa taas jotakin! Toinen seiska ja tuleva kokopitkä ollaan äänitetty treeniksellä omin voimin. Juuso allekirjoittaa molemmat piirteet, vaikka linjasta ei suoranaisesti bändin kesken ole ihmeemmin keskusteltukaan. Sen voi aina tulkita olosuhteista johtuvaksi käytännöksi, mutta myös DIY-hengen mukaiseksi tyylikeinoksi. Omaan korvaan Lokkien musassa kuuluu niin vanha suomirock/uusi aalto kuin amerikkalainen 90-luvun indiekin. Lokeilla maanläheinen äänimaailma on ihan tarkoituksellista. Vastikään Lokeilta ilmestyi toinen ep, mutta esikoisalbumikin on jo hyvässä vaiheessa. – Bändiin kuului tuolloin lisäkseni Janne, Kimmo ja Lare, joista kaksi jälkimmäistä soittivat (ja soittavat edelleen) myös Sur-rurissa. – Ollaan vaan soitettu biisejä, mitä on sattunut syntymään. – Lokit perustettiin kevätalvella 2012, kertaa laulaja-kitaristi Juuso. Kaikilla oli siis hyvin vapaata aikaa. Kimpparundilla Seksihullujen kanssa yleisöä ei haitannut, vaikka laulukieli olikin vieras. Ekaa kertaa tuli tutustuttua noihin aikoihin vaikkapa Woude-bändiin, joka on meille ollut iso innoittaja. 90-luvun (hyvinkin jenkkipainotteisen) indien parissa olemme kaikki kasvaneet. Lokit on hieman yllättäen jo käynyt soittamassa myös Suomen rajojen ulkopuolella. Kaksi ep:tä julkaissut kokoonpano on lupaavassa nosteessa ja sen poptajua ja vaihtoehtoisesti ritisevän rockin rosoa ylläpitävä soundi on sympaattista vailla sanan alentavaa sävyä. Myös SIG on aina ollut itselle ainakin rakas bändi. A-PUOLI facebook.com/lokitband Lokit Käppäisyys kuuluu asiaan L okit on ehtinyt aiheuttaa tyytyväistä hykertelyä asioista tietävissä piireissä. Suomen kieli ei tuntunut yleisöä haittaavan, ja jokaiselta keikalta kyllä löytyi porukkaa, jotka tykkäsi molemmista bändeistä. – Eka ep äänitettiin Temmikongin studiolla kasiraitaiselle kasettinauhurille. Myös mun Merries taisi olla melko epäaktiivinen tuohon aikaan, ja Jannen Black Twig oli juuri saanut ekan levynsä kiertueen päätökseen
Dialogi napsuu maaliinsa, havainnoissa on tarkkuutta ja herkkyyttä” – HS Tommi Liimatta JEPPIS 2 Kiitetyn hevikasettiromaanin jatko-osa kattaa vuodet 1987–1990 ”Liimatta osaa rakentaa pieneen tilaan paljon merkityssisältöjä niin elämänmakuisesti, että on yhdentekevää, mistä hän kirjoittaa. Hieno mies, hieno kirja.” – Ilkka Jouni Hynynen KADONNUTTA TAVARAA ETSIMÄSSÄ Röyhkeän humoristinen kujanjuoksu menetetyn nuoruuden kannoilla ”Itse näen Hynysen rillumarein piristävänä ja raikkaan krapulaisena lisänä muuten niin ummehtuneeseen kirjalliseen kulttuuriin.” – Aamulehti Kauko Röyhkä LAPINPOIKA Romaani pikkukylän miehestä ja tavoittamattomasta rakkaudesta ”Röyhkä on pirun taitava kertoja. l i k e . Pääasia, että saa lukea.” – Keskipohjanmaa Willie Nelson & David Ritz PITKÄ TIE Kantrin lainsuojattoman omaelämäkerta ”Aikana, jolloin Amerikka on kahtiajakautuneempi kuin koskaan, Nelson saattaa olla ainoa asia, josta kaikki ovat samaa mieltä.” – Rolling Stone Graeme Thomson GEORGE HARRISON Beatles-kitaristin vaiherikas elämä ja ura ”Tarvitsemmeko taas uuden kirjan Beatlesista. Ei vain siksi, että kyseessä on mehukas tarina, vaan koska Harrisonin elämä oli vastustamaton tutkielma suosion, luovuuden ja onnen vuorovaikutuksesta.” – San Francisco Chronicle Like tulostus.indd 13 26.10.2016 15.01. w w w . f i Parhaat isänpäivälahjat löydät LIKEltä! Tommi Liimatta SAMI YAFFA – TIE TAIPUU Legendaarisen rocktähden järisyttävä tarina ”Viihdyttävää ja rehellisesti tilittävää elämäkertaa lukee nälkäisesti ja usein hymyn kareen kera. Tässä tapauksessa ehdottomasti
Hurmaa ystäväsi viinillä, joka on elämys ja elämyksellisiin iltoihin luotu. Erittäin täyteläinen, marjainen ja mausteinen viini on saanut viskitynnyreistä lähestyttävyyden, tasapainon ja pehmeyden lisäksi viipyilevän jälkimaun, jossa voi aistia terveiset Skotlannista. Maun lisäksi sen uniikki tarina viiniköynnöksistä lasiisi asti. JACOB’S CREEK Double Barrel Shiraz istuu luonnollisesti ruokapöydän lisäksi nautiskeluja seurustelujuomaksi niin viinin kuin viskin ystävien seurassa. Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz sai alkunsa viinintekijöiden ideasta kypsyttää punaviini normaalin tammitynnyrikypsytyksen jälkeen jossain muussa astiassa. ”Tohdinko sanoa, että talvea kohti mennään”, Bryant sanoo mietteliäänä ikkunasta syksyistä Helsinkiä katsellessaan. Jacob’s Creekin pääviinintekijä seuraa viinien matkaa aina köynnöksistä lasiin asti, sillä hän on vastuussa siitä, että jokainen tilalta lähtevä pullo sisältää ensiluokkaista tuotetta. Lopputuloksena on taidonnäyte nimeltään Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz. ”Ja mitä muuta voisit viiniltä kaivata tähän vuodenaikaan.” Pitäisitpä sitten lihaisat illalliskutsut, isännöisit pokeri-iltaa, kutsuisit ystäviä katsomaan Mestareiden liigaa, tai yllättäisit vieraat viininmaistelulla, on Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz valintasi, josta riittää puheenaiheita. www.nautikohtuudella.fi Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz 17,99€ Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen Pitkä perinne viinin tekemisessä ja rohkeasti eteenpäin suuntautuva näkemys ovat synnyttäneet elämyksen – Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz -punaviinin. Se on viini, jonka valitsemalla osoitat olevasi nautiskelija, oman tien kulkija ja rohkea suunnannäyttäjä. Viinitraditionalistit toki kuuntelivat villiltä kuulostanutta ajatusta kulmat kurtussa, mutta intohimoisten viinintekijöiden visio vaati toteuttamista. Valitse Alkon tilausvalikoimasta Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz muistorikkaita hetkiä varten. VIINITARHASSA käyskentelyä, viininmaistelijoiden kanssa ajatusten vaihtoa, kauppiaille viinien perinpohjaista esittelyä. Aloitetaanpa alusta. Tilaa Alkosta! Alkon tilausvalikoima: 911257 Enjoy Jacob’s Creek Responsibly. Tiimeineen hän ei kuitenkaan tuudittaudu australialaisen Jacob’s Creekin vaikuttavaan, yli 160-vuotiseen historiaan, vaan haluaa ylpeydellä ja nöyryydellä kirjoittaa oman lukunsa sen jatkoksi. Ehkäpä viskitai rommitynnyrissä. V iiniä viskin ystäville ILMOITUS ILMOITUS J ACOB’S CREEK Double Barrel Shiraz tarjoaa elämyksiä niin viinin, viskin kuin elämän ystäville. Muun muassa näissä merkeissä Ben Bryantin päivät kuluvat. Ensin viini kypsyy 15 kuukautta ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä, jonka jälkeen vielä useamman kuukauden 20-vuotiaissa viskitynnyreissä. ”Kokeilimme eri rypälelajikkeiden kanssa eri tynnyreitä. Mikä sitten erottaa Jacob’s Creek Double Barrel Shirazin muista shiraz-rypälelajikkeesta tehdyistä punaviineistä. ” Halusimme todella oppia ymmärtämään eri tynnyreiden vaikutuksen viiniin.” Alkon tilausvalikoima: 911257 MEHEVÄ & HILLOINEN JacobsCreek_EpisodiSoundi_450x297mm_aukeama.indd 1 28.10.2016 10.49 Jacobs Creek tulostus.indd 14 28.10.2016 11.01. Lukuisten kokeilujen jälkeen täydellisen tasapainoinen pari löytyi Barossan laakson viinitarhojen rypäleistä ja skotlantilaisista viskitynnyreistä. Viinitilan perinteitä kunnioittamalla ja ennakkoluulottomasti eteenpäin katsomalla on syntynyt Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz. Hankimme viskitynnyreitä Skotlannista, Irlannista ja Kanadasta, bourbon-tynnyreitä Yhdysvalloista ja rommitynnyreitäkin useammasta paikasta”, Bryant kertoo
”Kokeilimme eri rypälelajikkeiden kanssa eri tynnyreitä. Muun muassa näissä merkeissä Ben Bryantin päivät kuluvat. Lukuisten kokeilujen jälkeen täydellisen tasapainoinen pari löytyi Barossan laakson viinitarhojen rypäleistä ja skotlantilaisista viskitynnyreistä. ” Halusimme todella oppia ymmärtämään eri tynnyreiden vaikutuksen viiniin.” Alkon tilausvalikoima: 911257 MEHEVÄ & HILLOINEN JacobsCreek_EpisodiSoundi_450x297mm_aukeama.indd 1 28.10.2016 10.49 Jacobs Creek tulostus.indd 15 28.10.2016 11.01. Viinitraditionalistit toki kuuntelivat villiltä kuulostanutta ajatusta kulmat kurtussa, mutta intohimoisten viinintekijöiden visio vaati toteuttamista. Lopputuloksena on taidonnäyte nimeltään Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz. www.nautikohtuudella.fi Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz 17,99€ Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen Pitkä perinne viinin tekemisessä ja rohkeasti eteenpäin suuntautuva näkemys ovat synnyttäneet elämyksen – Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz -punaviinin. Tilaa Alkosta! Alkon tilausvalikoima: 911257 Enjoy Jacob’s Creek Responsibly. Ehkäpä viskitai rommitynnyrissä. VIINITARHASSA käyskentelyä, viininmaistelijoiden kanssa ajatusten vaihtoa, kauppiaille viinien perinpohjaista esittelyä. Hurmaa ystäväsi viinillä, joka on elämys ja elämyksellisiin iltoihin luotu. Erittäin täyteläinen, marjainen ja mausteinen viini on saanut viskitynnyreistä lähestyttävyyden, tasapainon ja pehmeyden lisäksi viipyilevän jälkimaun, jossa voi aistia terveiset Skotlannista. ”Ja mitä muuta voisit viiniltä kaivata tähän vuodenaikaan.” Pitäisitpä sitten lihaisat illalliskutsut, isännöisit pokeri-iltaa, kutsuisit ystäviä katsomaan Mestareiden liigaa, tai yllättäisit vieraat viininmaistelulla, on Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz valintasi, josta riittää puheenaiheita. V iiniä viskin ystäville ILMOITUS ILMOITUS J ACOB’S CREEK Double Barrel Shiraz tarjoaa elämyksiä niin viinin, viskin kuin elämän ystäville. Mikä sitten erottaa Jacob’s Creek Double Barrel Shirazin muista shiraz-rypälelajikkeesta tehdyistä punaviineistä. ”Tohdinko sanoa, että talvea kohti mennään”, Bryant sanoo mietteliäänä ikkunasta syksyistä Helsinkiä katsellessaan. Se on viini, jonka valitsemalla osoitat olevasi nautiskelija, oman tien kulkija ja rohkea suunnannäyttäjä. Jacob’s Creekin pääviinintekijä seuraa viinien matkaa aina köynnöksistä lasiin asti, sillä hän on vastuussa siitä, että jokainen tilalta lähtevä pullo sisältää ensiluokkaista tuotetta. Aloitetaanpa alusta. Valitse Alkon tilausvalikoimasta Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz muistorikkaita hetkiä varten. Hankimme viskitynnyreitä Skotlannista, Irlannista ja Kanadasta, bourbon-tynnyreitä Yhdysvalloista ja rommitynnyreitäkin useammasta paikasta”, Bryant kertoo. Tiimeineen hän ei kuitenkaan tuudittaudu australialaisen Jacob’s Creekin vaikuttavaan, yli 160-vuotiseen historiaan, vaan haluaa ylpeydellä ja nöyryydellä kirjoittaa oman lukunsa sen jatkoksi. Ensin viini kypsyy 15 kuukautta ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä, jonka jälkeen vielä useamman kuukauden 20-vuotiaissa viskitynnyreissä. Viinitilan perinteitä kunnioittamalla ja ennakkoluulottomasti eteenpäin katsomalla on syntynyt Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz. JACOB’S CREEK Double Barrel Shiraz istuu luonnollisesti ruokapöydän lisäksi nautiskeluja seurustelujuomaksi niin viinin kuin viskin ystävien seurassa. Maun lisäksi sen uniikki tarina viiniköynnöksistä lasiisi asti. Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz sai alkunsa viinintekijöiden ideasta kypsyttää punaviini normaalin tammitynnyrikypsytyksen jälkeen jossain muussa astiassa
Vähän erilaista kitaralla, ei välttämättä parempaa. [Kolmas Nainen, Hehkumo, Retkue] Elämäni soundit 10_16.indd 16 27.10.2016 14.02. LEVY, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSENI TEHDÄ JA ESITTÄÄ OMAA MUSIIKKIA Ian Dury Upminster Kid – Samaisella nuorisotalolla oli myös Ian Duryn sinkkuja ja joku ep. Nyt mä osaan laulaa ja soittaa yhtä aikaa, ja biisinteko on nopeampaa. Välissä Hehkumo ja Kolmas Nainenkin ovat tehneet levyjä, mutta vasta nyt levyn myötä kasattiin taas bändi. Pölyä, hiuksia ja risuja -levy syntyi tutun komppiparin, Juppo Paavolan ja Ville Rauhalan kanssa. Kloppipoikana 70-luvun lopulla elättelin unelmaa piirtäjän, jopa taidegraafikon hommista ja ihailin Juhoa jopa enemmän kuin Juicea. Yhteinen, perverssi suosikkimme on Tallari-yhtyeen versio vanhasta mustalaislaulusta Koputtelin. – Aloin opetella säestämään itseäni kitaralla, ja tein keikkoja yksin tai duona Laineen Tommin tai Jorosen Jounin kanssa. Niissä ei löytynyt kunnon balanssia, mutta Villen kanssa me jo soiteltiin Hehkumon treeneissä ja alettiin käydä kaksin keikoilla. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Pauli Hanhiniemi ENSIMMÄINEN LEVY, JONKA LAITOIN ITSE LEVYSOITTIMEEN Jethro Tull Aqualung – Vanhempia veljiäni Karia ja Vesaa yhdisti Jethron diggailu, ja tosi tutuksi tuli koko diskografia. A lavudelta Tampereelle asettunut Pauli Hanhiniemi on keskittynyt soolouraansa nyt, kun Kolmas Nainen -yhtyeen debyytistä on kulunut 30 vuotta. Tuskinpa olisin kuullut vaikkapa mongolialaista kurkkulaulua (univormuista tuli mieleen Turo’s Hevi Gee) ilman heitä. SUOSIKKILEVY DUOKAVERINI VILLE RAUHALAN KANSSA Pete Molinari Streetcar Named Desire – Ville on mitä mainioin matkadeejii, välillä innoissaan Kake Randelinista, välillä kuunnellaan Youssou N’douria. Alkuaikoina, kun solistina korahteli sittemmin ensimmäinen komppikitaristimme, Movetronmies Timo Löyvä, soitimme Kaukanapoissa -suomennosta Päivä kaupungissa. Hurriganesdebyytti ylitti nämäkin sankarini ensimmäisenä kotimaisena rocklevynä, jonka kuulin kokonaan. Ja musalle. Duoilun ja kitaransoiton myötä näitä biisejäkin alkoi syntyä. LEVY, JOKA LIITTYY MUISTIKUVIIN NUORUUDESTA ALAVUDELLA Juice Leskinen & Coitus Int Per Vers, runoilija – Alavuden nuorisotalolla oli vaatimaton levyhylly, josta sai lainata vinyylejä jopa viikoksi. – Aiemmin biisit syntyivät siten, että keksin kitaristeille riffin muokattavaksi. Niiden vinha meno ja kinkyhkö soundi innosti kovasti. Melko Akustisen Duomme (M.A.D.) tunnari kuitenkin on Pete Molinarin onnenkantamoinen Streetcar Named Desire. KOLMANNEN NAISEN YHDESSÄ DIGGAILEMA ALBUMI Dr. Kitaristi Riku Kettunen ja tuottaja Jonas Olsson ottivat osaa sävellystyöhön, mutta sanoitukset ovat Paulin lukuun ottamatta kumppanin Ilaria Tuccin italiaksi laulamaa duetto-osuutta. HEHKUMON VÄLITYKSELLÄ SAAMAANI MUSIIKKIA Tallari Koputtelin ja koputtelin – Hehkumo on avannut korviani suuntaan jos toiseenkin. Ehkä Kolmannen Naisen Etsikää Asseri onkin velkaa jotain Duryn suuntaan. Mukana on pätkiä aiemmasta kirjastani Soitto on sanoja (2005), mutta aikajanaa on täydennetty päistä ja juttua on nyt muustakin kuin soittamisesta. – Kun Perunateatteri hajosi, en jaksanut koota uutta bändiä, Pauli tunnustaa. Perunateatterissa saatoin säveltää kaksikin riffiä: toi kitara ja tää kitara. Lokakuussa ilmestyi myös omaelämäkerta Kerran elettyä. Ymmärrän kyllä, miksi Suomessa on niin paljon kitaristeja ja niin vähän laulajia, sillä onhan se musisointi ihan saatanan mukavaa puuhaa. Istuin alas ja ajattelin, mistä mä aloitan ja sitten nivon sinne sekaan, mitä mieleen tulee. Perunateatterin kaverit kuortanelaisesta Stakesta olivat progeja metallimiehiä, joiden kanssa Jethro Tull oli niitä harvoja yhteisiä suosikkeja. Mieleeni jäi Per Vers ja erityisesti Juntusen ansiokas sarjakuva. – Kirjani on niin kuin maalaustaiteen informalismia, sellaista hihasta ravistelua. Levy ei vielä ole yhtyelevy, valta oli tuottaja Olssonilla, mutta lähtöalusta Retkueelle ja tuleville bändikeikoille. Varsinkin toi Upministerin kertsin lähtö sykähdytti mua aikoinaan. En koonnut rautaista tietopakettia enkä paljastuskirjaa, vaan aattelin viettää lukijan kanssa vähän aikaa. LEVY, JOLLA OLISI TOIVONUT OLLEENI ITSEKIN MUKANA Hurriganes Rock And Roll All Night Long – Kun eläytymiskykyni vielä riitti otsikon mukaisiin temppuihin, kuuntelin Problemsin Katupoikia, Pellen Viimeistä syksyä ja Eppujen Maximum Jee & Jeetä. Feelgood Down By The Jetty – Ei olla kundien kanssa tehty tilastoa, mutta Dr Feelgoodin eka lienee kaikille rakas. LEVY, JOKA AVARSI KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA Se Pahaa unta – Sai minutkin tutkimaan pimeämpää puoltani ja helpotti niitä suorituspaineita, joita Popedan Paten pullottava etumus ehkä hintelässä nuorukaisessa herätti
menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : Ma 7.11. 2016 Eastway tulostus.indd 17 27.10.2016 13.19. PAUL YOUNG VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. & HIS POWER BAND J U H L A K I E R T U E 1 9 6 6 50 v. Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 €. Ke 16.11.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. 209,56€) Helsingissä mukana myös MIKAEL GABRIEL, ELASTINEN, IRINA BJÖRKLUND... Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. TURKU, Logomo Ti 8.11. 59,50 €. 010 841 4185. Liput ja lisätiedot: menolippu.fi “Every Time You Go Away” “Wherever I Lay My Hat” “Everything Must Change” La 1.4.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Klo 20.00.Ovet klo 19.00. Liput kuluineen alk. L I P U N M Y Y N T I : w w w. Hänen lauluäänensä on huikea ja yhdennäköisyytensä David Bowien kanssa häkellyttävä. 79,50 € / 74,50€ / 69,50€. La 4.3.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00.Ovet klo 18.00. 49,50 €. HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. Liput toimituskuluineen alk. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen: seisova permanto 54,50 €, istumapaikat 59,50 €. “David Brightonin karisma pitää yleisön otteessaan. Voisi jopa luulla, että lavalla on Bowie itse.” LA Review Ke 1.2.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00.Ovet klo 19.00. (yht
Niitäkin on rummutettu alusta saakka. Myös Loota-virvelirummusta on vakiona saatavilla 10-tuumaista ja 12-tuumaista kokoa, sekä uutena tulokkaana Loota Block, joka muistuttaa soundiltaan hieman bongorumpua. Kysyntä yllätti ja toimitusajat venyivät alussa liian pitkiksi. Loota on siis puusta valmistettu rumpuja perkussiosetti, joka kulkee kätevästi mukana yhteen laukkuun pakattuna. Cajonia soitetaan sen päällä istuen, Lootaa soitetaan rumpusetin tapaan. – Nyt yritämme kehittää jälleenmyyntiverkostoa maailmalle ja ensisijaisesti Euroopan alueelle. Lootan isä on seinäjokinen Mika Lilja, 25 vuotta ammatikseen rumpuja soittanut muusikko, joka joutui 2000-luvun alussa omakohtaisesti tilanteeseen, jossa aiemmin sähkökokoonpanolla toteutettuja biisejä oli soitettava akustisella otteella. Käsityönä koivusta valmistetussa rumpusetissä on bassorumpu, virveli sekä symbaali ja hi-hat. ”Alkuperäisen suunnitelman mukaan Lootia piti ensimmäisen vuoden aikana valmistua noin 40, mutta settejä myytiinkin reilut 100 kappaletta.” E-liike 10_16.indd 18 27.10.2016 14.21. Soittotekniikat ovat kuitenkin hyvin erilaiset ja vaikka Lootan ja cajonin soinnissa onkin jotain samaa, on ne kuitenkin helppo erottaa toisistaan. – Loota-setistä on saatavilla nyt neljä eri värivaihtoehtoa. Ajan myötä myös muiden soittajien kiinnostus Lootaa kohtaan kasvoi siinä määrin, että vuonna 2015 Lilja perusti Loota Percussionin, joka valmistaa ja myy Loota-settejä. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 12 www.lootapercussion.com Loota tuli tarpeeseen E nsin oli ihminen ja onttoihin puunrunkoihin hakattu komppi. Tuotekehittely jatkuu. Markkinoita tuntuisi olevan. Loota on banaanilaatikoista uudistettu paluu sovellettujen rytmisoittimien ja luomugrooven alkujuurille. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Myös cajonin soittotekniikkaan täytyy todella perehtyä, jos aikoo saada soittimesta irti enemmän kun pelkkää läpsyttelyä, kertaa Lilja alkuongelmaansa, jonka myötä tämä koko ikänsä kaikenlaisia kädentaitoja, kuten puutöitä, rakentamista ja öljyvärimaalausta harrastanut mies sai ajatuksen rakentaa volyymiltaan iisin, mutta hyväsoundisen ja kompaktin rumpusetin, joka kulkisi kätevästi yhdessä kuljetuslaukussa. Nyt työntekijöitä on enemmän ja tarpeeseen pystytään vastaamaan hyvin, kommentoi Lilja, joka selostaa Lootan tekoprosessia: – Loota valmistetaan laadukkaasta koivusekä niin sanotusta lentokonevanerista. Loota toimii parhaiten akustisessa musiikissa ja on settirumpalille todella helppo lähestyttävä, koska sen soittoasento ja soittotekniikka on sama kuin perinteisessä rumpusetissä. Lootaa soitetaan softilla rumpukapulalla tai vispilöillä ja bassorumpua vaijeripedaalilla. – Soitin yhden keikan cajonilla ja huomasin, että sellaisen soittoasento ei ollut ergonomisesti paras pitkälle miehelle. Myös muita oheistuotteita on lähiaikoina luvassa, kertoo Lilja ja lisää että Lootia valmistetaan Seinäjoella ja mukana on hänen itsensä lisäksi muutamia taitavia pohjalaisia puuja metallityöosaajia ja käsityöläisiä. Myös Steve N' Seagulls käyttää Lootaa pienemmillä estradeilla ja päätyipä Loota myös bändin viimeisimmälle, Yhdysvalloissa erittäin hyvin menestyneelle levylle. Ensi vuonna tähdätään 300 setin myyntiin, kommentoi Lilja, jonka mukaan Lootan ydinkäyttäjäkuntaa ovat maanläheistä, orgaanista groovea akustisille keikoille hakevat rumpalit. Sitten keksittiin pakkilaatikot. Syntyi Loota, joka muistuttaa äkkikatsomalla perulaista laatikkorumpua cajonia, mutta on aivan toisenlainen instrumentti. – Esimerkiksi Sunrise Avenue käytti Lootaa viimeisellä Euroopan kiertueella konsertin akustisella osuudella. Crasher sekä symbaalipuomi tehdään metallipajassa. Koska Loota on uusi soitin, olisi hyvä, että soittajat pääsisivät tutustumaan settiin musiikkikaupoissa. – Alkuperäisen suunnitelman mukaan Lootia piti ensimmäisen vuoden aikana valmistua noin 40, mutta settejä myytiinkin reilut 100 kappaletta. Valmistamme custom-settejä asiakkaan toiveiden mukaan esimerkiksi bändilogoilla. Yhteistä on se, että molempien soittimien lyöntikalvot ovat puuta. Rumpujen koko, sekä kalvojen ja runkojen paksuus määrittää soundin, joka on pitkän tuotekehittelyn tulosta. Sitten ryhdyttiin valmistamaan rumpuja. Loota sopii hyvin myös kouluihin ja seurakuntiin, jossa tarvitaan helposti lähestyttävää, hiljaista ja hyväsoundista rumpusettiä
Johnny Cashia pidettiin pitkään linnakundina, vaikka hän ei ikinä lusinut. Tämä Steve Leach oli soittanut 70-luvun alussa bassoa transsendenttista meditaatiota harrastavien bändissä Shanti ja hieman myöhemmin 70-luvulla discobändissä Crystal Grass. Tai Jim Morrison, kapiaisen poika, joka väitti isäänsä kuolleeksi – vaikka pappa tiettävästi eleli vielä poikansa varhaisen poismenon jälkeenkin. Entäs Bob Dylan, joka alussa syötti muunneltua totuutta historiastaan. 80-luvulla hän jatkoi diskokuvioissa ja tuotti muun muassa Modest Mousea ennen muuttoaan Norjaan, jossa keksi itselleen uuden identiteetin. Ensinnäkin Steve oli kymmenen vuotta ilmoittamaansa nuorempi. Hieman tämän jälkeen Steve nousi Jools Hollandin tv-show’n kautta maineeseen Englannissa. Sen tajusi myös Steve, joka toteaa uuden levynsä nimibiisissä yrittävänsä vain pysytellä satulassa ja esiintyy kansikuvissa cowboy-asussa. Eläneen oloinen, haalareihin ja tahraiseen lippikseen pukeutunut ukkeli esitti bluesia itse rakentamillaan sikarilaatikkosoittimilla. Vastikään 90 vuotta täyttänyt Chuck Berry lusi kolme kertaa ja koetti salata sen. Molemmat pikku paskiaiset toimivat mainiosti myös sähkökitaralla, jolloin alapäässä on luonnetta ja muhkeutta, joka pysyy silti hallinnassa. Monet artistit ovat muuttaneet totuutta, bluesin puolella esimerkiksi Muddy Waters salaili taustaansa ja valehteli ikänsä. SOUNDI 19 S yksyn mielenkiintoisiin kirjauutuuksiin kuuluu Matthew Wrightin elämäkertateos Ramblin' Man, joka kertoo Seasick Stevesta. Vuonna 2007 Mojo-lehden vuotuisessa palkintogaalassa uuden tulokkaan pysti meni Seasick Stevelle, 66-vuotiaalle kouluttamattomalle bluesmiehelle. Miedohko fuzzpuoli ei tässä vakuuttanut, mutta särö oli muikea, roteva ja suunmukainen. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Matthew Wright: SEASICK STEVE – RAMBLIN’ MAN (Music Press Books) SEASICK STEVE: Keepin’ The Horse Between Me And The Ground (There’s A Dead Skunk Records) E-liike 10_16.indd 19 28.10.2016 13.37. Nyt ei pelleillä, vaan tarjolla on silkkaa kirskuvaa syntikkamaista pörinää; sellaista, joka valtaa äänikuvan ja antaa ympäristölle signaalin että ”minä soitan nyt, tajuatteko mulkerot?” Saa laitteesta toki muutakin irti, mutta ihastuin tuohon piirteeseen. Myös Howlin’ Wolf piilotteli menneisyyteensä kuulunutta tappoa. Kun Matthew Wright sitten alkoi tutkia vuonna 2009 tämän laajan ja vihkiytyneen kulttikannattajajoukon taakseen keränneen laulajan menneisyyttä, alkoi Steven elämäntarinasta löytyä suuria aukkoja, epätotuuksista puhumattakaan. Berry yritti myös kiistää afroamerikkalaisuutensa ja esittää itsensä havaijilaisena. Pedaalien kestävyydestä en ole aivan varma. Luultavasti jalkakytkin levisi. Se on ihanan törkeä ja vittumainen. Mutta olisiko Steve voinut saavuttaa tämän ilman sepittämäänsä tarinaa ja omaksumaansa hahmoa. Totuus on tylsää. Hän oli kiertänyt USA:ta junissa pummilla matkustavana hobona, dyykannut ruokansa roskiksesta ja viettänyt talvia supermarketin jäähdytysjärjestelmän taakse rakentamassaan majassa. Nämä kiinalaisvalmisteiset pedaalit ovat niin pieniä, että patterikäyttömahdollisuutta ei ole. Vain virtalähteellä, beibi. ästä räkäiseen. Thunderball on särö ja futsi. Fog on ilmeisesti kuuluisan Zvex Woolly Mammoth -efektin kopio. Säätiminä ovat volume, squeeze, tone ja fuzz, joista tärkein eli squeeze vaikuttaa futsin sävyyn: pehmeUsva ja pallosalama pahtunut aikana, jonka Steve oli medialle syöttämänsä kertomuksen mukaan viettänyt Pariisissa, elättänyt itsensä katusoittajana ja asunut puistoissa. Rice Miller varasti taitelijanimen ja identiteetin itseään kuuluisammalta chicagolaiselta bluesmieheltä Sonny Boy Williamsonilta. Kävi ilmi, että Steve Wold ei ollut lainkaan viettänyt kiertävää elämää vaan toiminut studiomuusikkona, eikä hänen nimensä ollut Steve Wold, vaan Steve Leach. Molemmilla on hintaa noin 59 euroa. Hän ei ollut syntynyt vuonna 1941 vaan vuonna 1951. Seasick Steven myöhäinen nousu maineeseen tuntui merkittävältä ja hän oli jopa Brit Awards -ehdokas. Entäpä sitten soundi. Ylärivin pikkuruisia potikoita on hieman vaikea säätää tai sitten mulla on sormet kuin talousnakit. Sain tilalle toisen, joka toimi paremmin. Tämä kaikki oli taTotuus on tylsää P äätin kokeilla Mooerin valmistamia pikkuefektejä ja otin summamutikassa testiin Fogja Thunderball -bassofutsit. Vipukytkin toimi oudosti: fuzz olikin särö ja päinvastoin. Norjasta Steve napattiin esiintyjäksi muun muassa VR:n makasiineilla vuonna 2005 järjestetylle Helsinki Blues Festivalille. Ikävä kyllä ensimmäinen testikappale hajosi ensi polkaisulla, vaikka kotelo on lujan oloista metallia
A-puolen Pääsky torni kuultiin Ruusujen aika -elokuvassa, Kuka kertoisi minulle oli musiikkia Punahilkka-leffasta. Monilahjakasta Donneria ei tunneta erityisesti laulajana, mutta hän esiintyi satunnaisesti solistina myöhemmilläkin Love-levyillä. 20 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la Love-pomo laulajana ”Donner laulaa ja örisee hämärän sanoituksen, jonka kirjoitti kiinalaisrunoilija Tung-p’o Su jo 1100-luvulla.” K u v a: So u n d in ar k is to Rakkauden rajamailla_10_2016_a.indd 20 27.10.2016 14.05. Yhtiön katalogi oli riemastuttavan monipuolinen. Pääsky torni on sen sijaan erikoisempi tapaus. Donner oli jopa päästä taustalaulajaksi Hurriganesin Roadrunnerille, mutta hänet poistettiin kuorosta kesken kaiken, koska hänen lauluääntään pidettiin liian kauniina. Pääskytorni tuntuu olevan erittäin vahvasti mielipiteet jakava kappale. Kun Willberg muutaman vuoden päästä sai levyttää kappaleen, Kuka kertoisi minulle alkoi nousta klassikon asemaan. Unohtumattomia elämyksiä tarjoaa Pääskytornin ohella Christian Schwindtin Kanarian joulu, joka löytyy Joulupukin juhannusyö -albumilta. Rahastonhoitajan riemukas tulkinta saa epäilemään, että joulunvietto oli ollut käynnissä jo hyvän aikaa. Willbergin ollessa estynyt Donner joutui laulamaan sävellyksensä itse. Loven järjestyksessä viidestoista singlejulkaisu oli levy, joka koostui kahdesta Otto Donnerin elokuvasävellyksestä miehen itsensä esittämänä. Loven omistajien solistisuoritukset muodostavat kiinnostavan kuriositeetin yhtiön katalogissa. Jälkimmäisen kappaleen lauloi elokuvassa Pepe Willberg, ja hän olisi laulanut sen myös levylle, ellei olisi ollut toisen yhtiön palkkalistoilla. Näillä elementeillä ja erilaisilla kaiuilla aikaansaatu kokonaisuus tuo mieleen 2000-luvun mystisemmät suomalaisbändit kuten Paavoharjun, mutta 1960-luvulla tällaista materiaalia tehtiin Suomessa vielä vähän. Fono.fi-tietokannan mukaan kukaan ei ole edes yrittänyt levyttää kappaleesta toista laulettua versiota. Yleisradion raati karsi radiosoitosta epäpuhtaat tai arveluttavat laulut, ja Pääskytorni kuului todennäköisesti molempiin. Donner laulaa ja örisee hämärän sanoituksen, jonka kirjoitti kiinalaisrunoilija Tung-p’o Su jo 1100-luvulla. Monien mielestä laulu on sietämätön, mutta tunnen useita musiikinystäviä, joiden mielestä se on suunnilleen parasta, mitä maailmassa on > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar koskaan laitettu levylle. Donnerin raaka laulusoundi kruunaa kaiken, sillä laulua olisi vaikeaa kuvitella puhtaalla ja koulutetulla lauluäänellä laulettuna. Biisi on kolmen ja puolen minuutin kestostaan huolimatta kaukana harmittomasta radiohitistä. Levottomassa taustassa ovat pääosissa Juhani Aaltosen freejazz-kuvioita puhalteleva huilu sekä jazzbasisti Pekka Sarmannon aavistuksen epävireinen viulu. Epävireiset ja epätavalliset elementit ovat keskenään synkassa ja muodostavat lumoavan kokonaisuuden. O man levy-yhtiön perustaminen takaa vapaat kädet julkaista lähes mitä tahansa. Lovella ei alkuvaiheessa ollut riveissään suurta artistijoukkoa, joten yhtiön pyörittäjätkin joutuivat – tai pääsivät – esiintymään artisteina. Tätä ideologiaa toteuttivat erityisesti punkaikakaudella perustetut yhtiöt, mutta Love Recordsin vaiheetkin voi laskea mukaan samaan jatkumoon. Se kertoo ehkä enemmän Hurriganesin musiikista kuin Donnerin laulutavasta
MARRASKUUTA 2016 Beatles tulostus.indd 21 26.10.2016 15.03. ELOKUVATEATTEREISSA 4
Proffa aloitti Ariwa Sounds -studion elektroniikkapajana kotonaan. Silloin hänen Dub Me Crazy -sarjaansa oli julkaistu ”vasta” yhdeksän osaa. Tavatessamme Ariwalla oli myös levykauppa ja viisi työntekijää. Usein sellaisessa savupilvessä, että eurooppalainen olisi tarvinnut opaskoiraa, joka sekin olisi mennyt niin mutkalle, että olisi pannut läähättäen maaten. . Se oli massiivinen kulttuurishokki, mutta sinnittelin sen läpi ja hiljalleen kokemus kääntyi hauskan puolelle. Lisäksi pikku yksityiskohtia moninkertaisesti toistavat kaiutukset ja rajut efektit tekevät muusikolle hankalaksi keskittyä omaan osaansa. Sitten hankin lisää Marleya, Augustus Pabloa, King Tubbya ja muita. Monet niistä nousivat Englannissa listoillekin. Oikeaan kotiin ne pääsivätkin. Persoonana mies oli erittäin mukava jalat-maassatyyppi, joka ulkoisesti olisi sopinut vaikka K-kaupan kassajonoon. Tavatessamme ensi kerran keväällä 1990 Neil ”Mad Professor” Fraser oli vasta 35-vuotias, mutta jo alansa kuuluisuus. Asiakkaita kertyi koko ajan lisää, samoin raitoja 24:ään asti. Mad Professor Nykyään kuusikymppinen Mad Professor tunnetaan dub-skenen ulkopuolella parhaiten Massive Attackille tekemästään No Protection -albumista, joka on dub-versio alkuperäisestä Protectionlevystä. Hipja triphopille, houselle ja muulle elektroniselle tanssimusiikille paljon ideoita/soundeja antanut dub on pelkistämisen ja tilan orgasmi. Tasapainoiluahan tämä on. Ensimmäinen ostamani levy oli Marleyn Duppy Conqueror ja toinen Dave Parker & The Upsettersin versio siitä. Omalla Ariwamerkillään Proffa oli julkaissut jo noin 60 tuottamaansa albumia, esimerkiksi Johnny Clarkelta, Ranking Annilta ja Pato Bantonilta. Kerran mukana oli Dennis Bovell Dub Bandeineen, joka soitti normaalisti vain studiossa luotavaa dubia livenä, Mad Professorin live-miksaamana. 70-luvun lopussa ihmiset jo maksoivat hänen olohuoneensa 4-raitastudion palveluksista. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI ”D ubbing is a must”, sanotaan Jamaikalla. Ne rytmit lumosi mut, hän selitti taustaansa. Isoksi kasvanut studio sijaitsee nykyään Lounais-Lontoossa, ja Professorin poika Joe Ariwa jatkaa isän rinnalla. Tampereellakin solistit olivat tasokkaita, kärkenä Jamaikan all time -huippulaulajiin lukeutuva Bob Andy sekä nuoremmasta polvesta Sister Audrey ja dj-toustaaja Macka B. Joka kuuntelulla ihastelen niiden ajatonta avaruutta, jossa vähän on todellakin paljon. Proffa ei muuten ole Jamaikalta, vaan Etelä-Amerikan Guyanasta, jonka ilmapiiriä ja luontoa hän kuvasi hyvin ”karibialaiseksi”. Hänen brittimäinen puheenpartensa poikkesi englantilaisellekin paikoin käsittämättömästä, puoliafrikkalaisesta jamaikan murteesta roimasti. Pienen puljun levyn on myytävä vähintään 2000 kappaletta, jotta siitä saisi edes jotain ja fakta on, että harva artisti myy niin paljon. Jylhät bassolinjat, in-your-face-rumpukompit, hurjat ja usein hauskat efektit, tajuntaa taittavat kaiutukset ja niiden aalloilla surfaavat, suomalaisista kansanlauluista katkeransuloisilla melodioillaan muistuttavat torviriffit johdattavat meditatiiviseen tilaan, jossa stressi vähenee ja aivot virkistyvät. Dub Bandilta se kuitenkin onnistui. Tulin Lontooseen 14-vuotiaana. Pääsin lajin makuun heti 70-luvun alussa dubin nousukiidossa, jolloin sitä lanseerattiin Eurooppaankin. Lempinimi tuli jo varhain loputtomasta laiteväsäilystä. Dubbaa mut hulluks i K u v a: Ju ss i N ie m i / K u v an k äs it te ly : So u n d i naamakirja_mad professor.indd 22 27.10.2016 14.06. Välillä hän sentään sanoi man tai jotain muuta ”mustaa”. 22 SOUNDI SOUNDI 23 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. No jaa, mun kirjoissa tämä ei vielä ole menestystä, vaikka moni niin ajattelee, koska me kieltämättä ollaan reggaen etulinjaa. Siihen aikaan Soundiin tuli dub-levyjä usein arvosteltavaksi ja arvatkaas, kuka ne hoiti. Dubin live-soitto on vaikea laji: ensinnäkin pitää osata soittaa todella vähän. Is wicked, mon! 80-luvulla dubia alettiin tehdä enemmän digitaalisesti, niin Jamaikalla kuin varsinkin Englannissa, missä sitä hallitsivat ja osittain hallitsevat vieläkin Jah Shaka, Adrian Sherwood, Dennis ”Blackbeard” Bovell ja Mad Professor. Mutta kun meillä aina on artisteja listoilla, ihmiset luulee meidän tienaavan rutosti. Viimeksi mainittu kävi Tampereella 90-luvulla kolme kertaa eri solistien kanssa. Tuskin missään muussa musiikinlajissa on keksitty niin edistyksellisiä sointiratkaisuja teknisesti yhtä vaatimattomilla vehkeillä kuin Jamaikalla 70-luvun dubissa. Tasapainoilua . Mihin menestyksesi perustuu, kysyin sohvalla melkein makaavalta Proffalta. Kun muualla jo pelattiin 24 raidalla, Kingstonin hökkeleissä King Tubbyn, Lee ”Scratch” Perryn, Joe Gibbsin ja Scientistin kaltaiset neropatit loihtivat yhä neljällä raidalla maailman psykedeelisintä musiikkia
Luultavasti kyse on siitä, että siellä reggae koetaan vähän eri tavalla. Keith Hudsonin Brand. 80-luvulla dubia ei enää paljon muut tehneetkään kuin minä ja kaverini Jah Shaka. Omaksi huvikseen mies on manipuloinut klassistakin musiik kia. Usein muuten soundit pannaan virheellisesti tuottajan nimiin, vaikka ne on luonut nimenomaan äänittäjä, joka hoitaa myös miksauksen. Tosiaan, niitähän on neljä. Varsinkin djosastossa. Pidän reggaesta raakana, olkoon se loversia, dancehallia tai mitä vaan. MAD PROFESSOR on kun nostautunut myös vie mällä dubia epätavallisiin uusiin maisemiin, kuten sambaan, Balkanin mu saan, rockiin sekä trip ho piin, jossa hänen dubver sionsa Massive Attackin Protectionalbumista (No Protection, 1995) nousi jopa listoille. ”Roots on musiikkia, joka ensisijaisesti tavoittelee jotain spirituaalista.” naamakirja_mad professor.indd 23 27.10.2016 14.06. Ei häntä tarvitse patistella ja antaa hänelle materiaalia. Etkö noteeraa Prince Far-I:n Cry Tuff -sarjaa. Tietenkin meidän kaikkien pitää kehittyä, mutta silti... . Teimme viime vuonna yhdessä Mystic Warrior -albumin enkä huomannut mitään todisteita hulluudesta, mutta loistava showmies hän on. . Miten valitset artistisi. Nykyään on kasoittain tyhjänpäiväisiä deejayta, joille lähipiiri on sanonut, että ”hei, sähän olet hyvä.” Mutta pitäisi olla parempi! Joillakin ei ole mitään todellista tajua, mikä on homman nimi, ja kun sanot sen heille, he järkyttyvät. 70-luvulla tehtiin uskomattoman kovia dub-albumeja: Joe Gibbsin African Dub -sarja, etenkin Chapter 3, King Tubbyn ja Aggrovatorsin Grassroots Of Dub ja Surrounded By The Dreads, Lee Perryn ja Augustus Pablon jutut... Man, siinä vasta loistava kiekko! Ne oli niin hienoa kamaa, että pian kaikki halusi olla dubwise, ja tuloksena oli tietysti paljon roskaa. Onko sikäläisillä nuiva asenne saaren ulkopuoliseen reggaeen. 22 SOUNDI SOUNDI 23 Jamaikalle Ariwa-hitit eivät tunnu yltävän. Scratch on persoona isolla P:llä! Hän saa asioita tapahtumaan nappuloihin koskemattakin, Proffa nauroi. Killeri! OMA MIELTYMYKSENI suuntautuu ilman muu ta lp:ltä soitettavaan alkuperäiseen analogi seen dubiin, koska tilan tunne on siinä rajatto mampi kuin kumeassa, ikään kuin jonkinlaises sa kapselissa soivassa digitaalidubissa, jota Mad Professor on tehnyt runsaas ti. Päinvastoin, siellä tykätään kun heidän musiikkinsa saa jalansijaa muualla. Laulajalla pitää olla tyyli ja kunnon melodioita, tousterilla pitää olla jotain sanottavaa. Hän kokoaa biisinsä itse, hänellä on ideoita. No, Scientistiltä tuli vuosikymmenen alussa muutama hyvä levy. Kuulemieni perusteella sinulla on korkeat laatuvaatimukset, joita ei sanele pelkkä kaupallisuus. Siinä täytyy tuntea laitteistonsa ja elektroniikan salat. Perinneinstrumenttien leimaaman musiikin oma luonne säilyy täysin, mutta Mad Professor tuo siihen uuden, erittäin psykedeelisen ulottuvuu den luuppimaisilla kaiuilla, osuvilla efekteillä (esimerkiksi meren lipla tuksella), korostuksilla sekä luomalla sointiin ekstratilaa, jossa tapahtuu jännittäviä asioita. Ihmiset tuntee Ariwan reggae-merkkinä. Se on naurettavaa, koska valtaosa on ihan kuraa. . Pitää muistaa, että dubia tehdään aina mieluummin poistamalla kuin lisäämällä. Minusta ne ovat huikeita teoksia. . Ajatelkaa vetävän ne vesipiipulla huippu kukkaa istanbulilaisessa napatanssiluolassa, niin olette lähellä totuutta. Viitisen vuotta olen jo käyttänyt Ariwa-levyillä 90-prosenttisesti rytmikoneita. Onko hän niin hullu kuin väitetään. Heitä kohtaan olen kriittisin. Muutamia, ei monia. Roots on musiikkia, joka ensisijaisesti tavoittelee rahan sijaan jotain spirituaalista, haluaa sanoa ihmisille jotakin tietynlaisen aggressiivisuuden siivittämänä. Jamaikalla puree nopea dancehall, Englannissa suositaan rauhallisempaa lovers rockia. Se ei ole helppoa, mutta todella hauskaa ja jännittävää. Tuottaja maksaa vain palkan ja vastaa imagosta. Mikä sen suosiota alkoi 80-luvulla syödä. Tuleeko puheillesi valkoisiakin kandidaatteja. Eikä se ole lainkaan ristiriidassa teknologian kanssa. . . Mieluummin poistamalla kuin lisäämällä Siirrytään yhteiseen rakkauteemme dubiin. . Läsnä on aidolle dubil le tyypillinen haikeus, arvokkuus ja selkeästi spirituaalinen kier re, mutta myös Mad Professorille tyypillistä elektroniikkaa ja pikku yllätyksiä, kuten Psychologically Yoursin garagepsykekitara. Joka viikko mulle tarjoaa itseään 25-30 ihmistä. Se varmaan tappoi yleisön mielenkiintoa. Jälkimmäisen parhaimmistosta kannattaa tsekata ainakin Psychedelic Dub. Minä hoidan itse kaikki osastot. Tässä hän käy mainion turkkilai sen Baba Zula yhtyeen kimppuun ja jälki on huimaa. Aivan kuin hän olisi muuttanut studiohuoneen ilmapiirin tiheämmäksi. Joka tapauksessa dubeja on tehty liian kevein perustein. Avaruuden tunne on tärkeä! Olet tehnyt hommia Scratchin kanssa. Mitä roots sinulle musiikissa merkitsee. Minulla on aina joku teema, jonka tunnelmaan virittäydyn. Juuri niin hän on tehnyt! Se tehdään tiettyjä studioefektejä yhdistelemällä. Se tuntuu äärimmäisen intensiiviseltä, kuin kunnon spliffin jälkeen. Vaalin sitä huolella saadakseni sen lyhentämättömänä levylle. Tässä miehen uran alun helmessä mennään kuitenkin van kasti alkuperäisen ja maikalaisen artikkelin hengessä eikä kaikkea lauluakaan ole pois tettu, kuten useissa myöhemmissä töissä. Kyllä valkoisetkin reggaeta tekee, mutta aika usein fuusio-tyyppistä enkä oikein perusta siitä. MAINEIKKAAN SARJAN AVAUSKLASSIKKO Mad Professor: Dub Me Crazy!! (1982) DUBATTUA NAPATANSSIA Mad Professor Meets Baba Zula: Psychebelly Dance Music (2003) . Jos kuuntelet vaikka Macka B:tä, niin tajuat, miten spesiaalia toustaus voi olla. Olen kuullut vain yhden, mutta se ei ollut hullumpi. Tiedätkö, miten hän saa aikaan sen mystisen nestemäisen atmosfäärin, jonka enemmän tuntee kuin kuulee. Olennaista on hyvät rytmit ja oma miksaustyyli
Puheiden todenperäisyyttä on omalla, isolla panoksellaan ollut vahvistamassa hämmentävän aktiivinen Jarmo ”Toppo” Koponen, joka on ilahduttanut maailmaa Kumikamelissa, Eläkeläisissä ja lukuisissa muissa yhtyeissä. – Kävin kerran Turussa puolen vuoden mittaisella riiausreissulla, mutta muuten Joensuu on kelvannut oiken mainiosti. Oletko asunut Pohjois-Karjalassa koko elämäsi. Joensuuhan on järvien ympäröimä kaupunki ja olin pikku”Suhtaudun kamaliinkin asioihin mieluummin sarkasmin kuin surun kautta.” haast_toppo koponen_b.indd 24 27.10.2016 14.08. Mutta mikä hienointa, tällainen altavastaajan asema sopii paremmin kuin hyvin Koposelle, ikuiselle vastarannan kiiskelle. Minkä ikäisenä innostuit musiikista. Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> 24 SOUNDI A liarvostettu-adjektiivia käytetään toisinaan heppoisinkin perustein, mutta Joensuussa 60-luvun alkupuolella syntyneen Jarmo ”Toppo” Koposen tapauksessa sen käyttämättä jättäminen täyttäisi rikoksen tunnusmerkit. päivinä juhliva Kumikameli ja monta kertaa haudan lepoon laskettu Eläkeläiset, mutta tämä loputtoman energinen mies arvioi vaikuttaneensa vuosien aikana monissa kymmenissä eri kokoonpanoissa ja projekteissa – vähintään yhden keikan verran. Eikä ihan heti tule mieleen toista muusikkoa, joka olisi vuosikymmenien ajan pystynyt säilyttämään ilki kurisuutensa ja innostuneisuutensa Koposen malliin. Tasoissa oltiin. 70-luvulla soittamisen aloittaneen Koposen tunnetuimmat yhtyeet ovat kolmekymppisiä näinä Pohjois-Karjalan juomaveden outoudesta on puhuttu jo kauan. – Siinä kolmentoista nurkilla. Turussa oli vähän huono meininki, sillä en ymmärtänyt niitä ja päinvastoin. Tuotteliaisuus ei myöskään näytä olevan kuihtumaan päin: todisteeksi kelpaa vasta reilu kaksi vuotta toiminut ja jo yli sata biisiä julkaissut Tekramütisch-yhtye. Sävellystaitoja väheksymättä tekee mieli sanoa, että mainittu aliarvostus liittyy ennen kaikkea sanoituksiin. Koposen terävä kynä on tuottanut satoja kirpeitä havaintoja niin omasta ajastamme kuin menneiden aikojen loistostakin, mutta se mystinen suuri yleisö ei tiedä näistä oivalluksista yhtään mitään
SOUNDI 25 haast_toppo koponen_b.indd 25 27.10.2016 14.08
Kun kalastus sitten jäi, löysin isäukon akustisen kitaran ja aloin tapailla sitä. Kiss oli kömpelöä soittoa rupisilla soundeilla ja niiden biisejä pystyi soittamaan apukoulutekniikallakin. Ravintolakäynnit tuntuivat johtavan aina sellaiseen Kätkäläinen lähti ihmisten ilmoille -meininkiin eli hauskasti alkaneet illat päättyivät hirveään kalabaliikkiin. – Kun Hassisen Kone breikkasi, niin katseet tuntuivat todellakin kohdistuvan Joensuuhun. Deep Purplen Machine Head ja The Damnedin jutut olivat myös tärkeitä. Se meni tietysti hajalle ja kohta tuli keppiä niin että rystyset oli mustina. – Eikä tässä voi olla mainitsematta vastarannan kiiski -asennetta. Sen verran hörppäsin heti kättelyssä, että sain alkoholimyrkytyksen. Myö ajettiin mopolla, ne ajoi autolla. Kaikkea sattui... Jo parin kuukauden päästä viriteltiin ensimmäisiä bändejä ja opeteltiin Hurriganesin ja Sleepy Sleepersin biisejä. Esimerkiksi vuonna 1960 syntynyt Ismo Alanko oli sinua vain pari vuotta vanhempi. Sitten löysin New York Dollsia kaupan poistolaarista ja sehän osoittautui törkeän kovaksi yhtyeeksi. Komentelut eivät ole juuri ikinä jääneet kuittaamatta. Baareissa notkumisesta, ilman soittovelvoitetta, en silti tykännyt edes nuorena. Muistatko varhaisvuosilta muita merkittäviä käännekohtia. Lyhytpinnainen ja helvetin vilkas, kunnon ADHD-tapaus. Ja maailman kovin kitaristihan on tietenkin Malcolm Young. K u v a: To p p o K o p o se n ko ti al b u m i K u v a: To p p o K o p o se n ko ti al b u m i haast_toppo koponen_b.indd 26 28.10.2016 13.36. Hellraiserin katsomisella saattoi olla vaikutusta. Millainen koululainen olit. Eräänkin naapuruston ukon kanssa tuli kerran erimielisyyksiä ja kävin sitten pistämässä sen KleinbusK u v a: Ti m o Is o ah o Vanha bändikuva vuoden 1977 paikkeilta. Jos muistelen vaikka Mömmön Jounia, siis Mana Mana -herraa, niin sen ympäSam reculpa quo que volor aligeni entemporrum volorem aut ad quam reperfe rferit earcia quos dolu poikana innokas kalastaja. Kalastus siis jäi ja kitara kaappasi vapojen paikan. Kissin Hotter Than Hell taas oli ensimmäisiä kovaa kolahtaneita juttuja. – Ihan hirveä! Arvosanojen perusteella suoriuduin varsin hyvin, mutta muuten olin järkyttävä kakara. Vuosi oli ehkä 1974. Ärsyynnyin esimerkiksi koulun aamunavauksista siihen malliin, että erään kerran täytin urkuharmonin vedellä. Mutta se pari vuotta oli silloin hirveän iso ero. > Soundi-haastattelu 26 SOUNDI sin sähköt ihan uuteen uskoon. Diggasin muuten jo silloin komppikitaristeja enemmän kuin tilupettereitä: Paul Stanley ja Sylvain Sylvain olivat paljon vaikuttavampia kuin Ace Frehley tai Johnny Thunders. En muuten muista koskaan puhuneeni Ismon kanssa, ainakaan selvin päin. Onneksi pukki tajusi tuoda Les Paulin kopion ja vahvistimen jo seuraavana jouluna. Media toitotti, että Pohjois-Karjalan juomavedessä on jotakin outoa. Jorma Manninen (rummut), Toppo Koponen (kitara), Timo Puukko (basso), Juha Vartiainen (laulu), Arto Laukkanen (kitara). Kalaretkellä Norjassa vuonna 1974. – Ismo ei tietenkään ollut ainoa vaikutusvaltainen hahmo. Olin varmaan kypsässä kymmenen vuoden iässä. Kun myö rämpytettiin autotallissa ekoja juttuja niin Ismo ja kumppanit soittivat jo keikkoja. Sitten yhtenä aamuna totesin, etten enää pysty koskemaan uistimeen tai edes mato-ongen koukkuun. – Eka kasettini oli joku The Rolling Stonesin kokoelma. – Alkoholin ihmemaailman löytäminen oli varmaan yksi. Joensuu taisi olla hyvin inspiroiva paikka aloittelevalle muusikolle. Tämä tapahtui verrattain myöhään, ehkä 16-vuotiaana. Nuorena kalastaminen vei vielä voiton rockista
– Aloin tehdä biisejä kitaralla ja räime muuttui äkäisemmäksi. Sitten kävi niin kivasti, että Hynnisen Kari sainasi orkesterin ja Kumikameli ilmestyi Discophon-yhtiön kautta. Kitaristin paikka taas jäi kokonaan täyttämättä. Tunsin Jounin aika hyvin ja sen synkät kaudet olivat kavereille raskasta katsottavaa. Mitä siinä välillä tapahtui. Se touhu ei tosin minun osaltani kestänyt kovin kauan, sillä Psychoplasman keikkojen ja soittokunnon taso heitteli vähän turhankin paljon. Heidän ideanaan oli julkaista 60 000 levyä, mutta lafkan ainoaksi pitkäsoitoksi jäi Kumikamelin kakkonen Nahkasuiden paluu (1989). – Siinä oli autotallibändejä pilvin pimein. Eläkeläiset on kasvanut sivuprojektista pääbändiksi ennen kaikkea arvaamattomien keikkojensa ansiosta. Mie soitin bassoa, Petteri Kukkonen koskettimia ja Hannu ”Laiska” Lajunen rumpuja. Sitten keksittiin paikkaajaksi basisti Jouni ”Joppe” Vento ja mie siirryin kokonaan kitaraan. Silloin tajusin ennen kaikkea sen, että pystyn tekemään itse kappaleita, eikä minun tarvitse soittaa orjana muiden bändeissä. Joppehan on eräs pitkäaikaisimmista soittokumppaneistani ja se on ihan kullanarvoinen kaveri. Lopulta yritin laulaa itse ja niin yritti Kukkonenkin. Vein sitten työhuoneeseen Casion urut ja sävelsin sillä Kumikamelin ekan levyn (Kumikameli, 1988) kaikki biisit. Eihän niin erikoinen musiikki kuitenkaan paljon myynyt ja saatiin kenkää. Samalla kosketinsoittaja Kukkosen mitta tuli täyteen, eikä löydetty ketään tilalle, sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o ”Sitä on niin innoissaan, että sitä innostuksen määrää melkein häpeää.” K u v a: Te k ra p h o to E . Miten yhtye sai alkunsa. Suhtaudun kamaliinkin asioihin mieluummin vaikka sarkasmin kuin surun kautta. Kumpikin veti ihan metsään ja päätettiinkin jakaa lauluosuudet puoliksi. Sen jälkeen Pössin Kari ja Miettisen Kimmo kiinnitti bändin uudelle 60 000 järveä -lafkalleen. Kaikki samanhenkiset tyypit tutustui siellä toisiinsa. Yhdessä huoneessa veti Neljä ruusua, toisessa saattoi olla joku Otra Romppasen yhtye ja niin edelleen. Ymmärrettiin se jo varhain, että perusapiJukka Hyrkäs ja Toppo Koponen muodostavat Tekramutisch-yhtyeen, joka tekee biisejä kiitettävällä tahdilla. – Sitten seuraavana kesänä olin työllistettynä Joensuun yliopistossa, mutta eihän siellä ollut heinäkuussa mitään tekemistä. R is sa n en haast_toppo koponen_b.indd 27 28.10.2016 13.38. Sitten kävi niin, että Valaise hiukan -laulajakitaristi poistui kuvioista ja vaihdoimme nimen Kumikameliksi. SOUNDI 27 rillähän pyöri kaikenlaista elämäntaiteilijaa. Siinä piti oikeasti pistää kättä olkapäälle, että älä nyt saatana. Päädyin esimerkiksi Psychoplasmaan, kun oltiin pihalla tupakalla ja Otra ilmoitti orkesterin tarvitsevan basistia. Kokoonpanon suhteen oli pitkään ongelmia, sillä niin kitaristi kuin laulajakin puuttui. Mie olen vähän eri koulukuntaa eli sellainen ilkikurinen itäsuomalainen. Kumikameli perustettiin virallisesti 13.11.1986 – siis kolmekymmentä vuotta sitten. Että vedä sie tuo rivi ja mie vedän seuraavan. Kolmas pitkäsoitto Marsin sankarit (1991) olikin sitten jo rankka kitaralevy. Aloitit soittamisen erinäisissä kokoonpanoissa 70-luvun puolivälin tietämillä, mutta Kumikameli sai kuitenkin alkunsa vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Perusrokkia, suomipunkkia ja vaikka mitä. Kokoonpanot vaihtelivat tuon tuosta ja vuorovaikutus oli suurta, johtuen Siltakadulla sijainneesta soittokommuunista. – Nähtiin The Cure silloisen Valaise hiukan -triokokoonpanon kanssa kesällä 1985 ja ryhdyttiin saman tien etsimään kosketinsoittajaa bändiin
Keikkoihin liittyi ihan järjetön puliukkomeininki ja ryyppääminen kävi usein oikeasti raskaaksi. – Eläkeläiset oli remuamassa Seinäjoella Rytmikorjaamon avajaisissa. Joku kokoonpano on toki saattanut tehdä vain yhden älyttömän keikan – on soitettu vaikkapa hardcorea mandoliineilla – mutta pointti on siinä, että jotakin on kuitenkin tehty. Kai niitä yli tuhat täytyy olla. Tempo ei taida laskea kertaakaan alle 160 bpm:n. Yleisö kirkui, järkkärit kirkui, bändikaverit kirkui. Kumikamelin tunnetuin sivuloikka on klassisista rockkappaleista humppaversioita tekevä Eläkeläiset, mutta olet ollut perustamassa lukemattomia muitakin projekteja. Onneksi Joppe on pirun hyvä basistikin. Lattia ja lava olivat pikimustat, eikä estradin reunaa oltu merkitty mitenkään. Keikat. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu ”Ei tällaista harrastustoimintaa ja nollan euron keikkoja jaksa tehdä mulkkujen kanssa.” Kumikamelin alkutrio Ruotsin Sölvesborgissa keväällä 1989. Ei tällaista harrastustoimintaa ja nollan euron keikkoja jaksa tehdä mulkkujen kanssa, vaikka soittotaitoa löytyisi niin perkeleesti. Ottaen huomioon Eläkeläisten mieltymyksen alkoholiin, vuonna 2003 Provinssirockissa tapahtunut yhtäjaksoinen 25-tuntinen keikka tuntuu melko uskomattomalta saavutukselta. Pitkäsoitoilla on aina joku viisitoista rallia. Montako biisiä luulet levyttäneesi vuosien varrella. Nauhoitettiin se neljässä eri sessiossa, eikä tajuttu kokonaiskuvan jäävän vähän seesteiseksi. Siinä rytäkässä alkoi myös instrumentit hajota, lähinnä koskettimet, joita on vuosien aikana mennyt hirvittävä määrä. Tuleehan näistä yhteenlaskettuna jo jokunen. Kuului helvetinmoinen pamaus ja käsi olikin sitten kyynärpäästä lähtien ihan solmussa. – Erilaisia ryhmiä on ollut kymmeniä... Sen soittaminen vetreytti kättä entisestään ja lisäsin repertuaariin maniskan ja banjon. Eläkeläisiä kysyttiin joka puolelle ja Kumikamelin kokoonpano oli taas kerran käymistilassa. Miltä se tuntui, kun vuonna 1993 perustetusta ja vitsiksi tarkoitetusta Eläkeläisistä tuli nopeasti Kumikamelia suositumpi yhtye. Viimeksi mainittu tosin meni rikki, kun unohdin sen pakkaseen talveksi. – Aluksi tilanne kieltämättä hämmensi ja jopa turhautti. Muusikothan perustavat bändejä liukuhihnalta, varsinkin nousuhumalassa, mutta ideat jäävät lähes aina puheen asteelle. Ja vasta pari vuotta toiminut Tekramütisch on julkaissut jo yli sata biisiä. Encoreosuuden aikana rämähdin lavalta ja otin vasemmalla kädellä vastaan. Ja sitä täytyy korostaa, että nämä älynja älyttömyydenväläykset tehdään kimpassa. Se on vähän niin, että tehdään täysillä tai ei ollenkaan. Eläkeläisten keikoilla soitat kuitenkin vaikka mitä instrumentteja. Kumikameli vuosimallia 1999: Jute Musikka, Toppo, Joppe Vento ja Ronski Rosenius K u v a: H ad is H at ak k a K u v a: P as i M äk in en haast_toppo koponen_b.indd 28 27.10.2016 14.08. Vasemmalta Toppo, Laiska Lajunen ja Petteri Kukkonen. Lopulta käsi luutui vähän väärään asentoon ja nykyään sähkökitaraa pitäisi soittaa Francis Goya -korkeudelta, eikä se nyt sentään sovi. – Kumikamelilla on viitisentoista albumia ja Eläkeläisillä vähintään saman verran, puhumattakaan eplevytyksistä sun muista. – Pidän edelleen kovasti monista Kumikamelin julkaisuista, esimerkiksi vuonna 2000 ilmestyneestä Avara luonto -levystä. Entä montako keikkaa olet soittanut. Eläkeläisten suhteen tuli ”tämä paska on lopetettava ikiajoiksi” -fiilis ja yhtyeen hautajaisia vietettiinkin alkuvuosina moneen otteeseen. Siellä pakussa pitää voida istua hiljaa, eikä tilanne tunnu silti hyytävän kylmältä. – Sain Eläkeläisten muulta apinalaumalta 50-vuotislahjaksi musiikin teoriaan ja laulamiseen liittyviä oppitunteja – oli se sitten vittuilua tai ei. Piti vetää kännit, että jaksoi olla kännissä. Vuoden 2006 jälkeen et ole tarttunut Kumikameli-keikoilla kitaraan. Mietin sitten, että tätä opittua teoriaa voisi hyödyntää käytännössäkin ja ostin kirpputorilta viulun. Ei kun ambulanssia tilaamaan. Päästiin sinne kahdeksan maissa ja yhdeksältä olin jo leikkaussalissa. Meidän kaveriporukka taas on näköjään niin hullu, että projektit myös toteutetaan. Ainahan tässä on samat ukot asialla, vaikka asut ja nimet saattavat vaihtua. Kostoksi itselleni aloitin seuraavan Kumikameli-levyn tekemisen jo viime keväänä ja siellä sitten mennäänkin. Kättä ei kuitenkaan voitu operoida Seinäjoella vaan jouduin hyppäämään taksiin kohti Kuopiota. Tuorein albumi (Verta ja suolia, 2016) on ihan okei, mutta siitä tuli turhan rauhallinen. na kyllä oppii avaamaan sen pähkinän, siis soittamaan, mutta henkilökemiat ratkaisee. Onneksi niitä saa kirpputoreilta suhteellisen edullisesti
Silloin alkoi vituttaa sen verran, että piti tehdä biisi. Sitä on niin innoissaan, että sitä innostuksen määrää melkein häpeää. Otin yhteyttä vanhaan soittokaveriin Jukka Hyrkäkseen ja aktivoiduttiin saman tien. – Tarinoita on paljon, mutta ekana tulee mieleen Scorpionsin Wind Of Change, siis Hapankaalihumppa. Esimerkiksi Kumikamelille kirjoittamasi sanoitukset ovat parhaimmillaan suorastaan nerokkaita. Ollaanhan me muutamankin kerran kysytty esimerkiksi Amorphisilta, Insomniumilta ja Nightwishiltä, että päästäänkö lämppäämään vaikka Englantiin. – Onhan se totta, että yhtyeen maineen takia törmää kaikenlaisiin tilanteisiin... Ja toiselle. Esimerkiksi Äijälän Läjän tyylistä diggaan, se on yhtä taloudellinen kirjoittaja. Eikä Hector. – On mielenkiintoista, että Eläkeläisten sanoituksessa ei välttämättä ole mitään erikoista, jos sen lukee paperilta. Maine hirvittävässä humalassa humppaavasta suomalaisyhtyeestä levisi nopeasti ja yleisömäärät kasvoi ja puitteet parani. Samalla hetkellä katsoin ikkunasta, kun pikkulinnut syövät marjapuskaa tyhjäksi. – Esimerkiksi rummuissa oli alkuaikoina vaikka ketä. Jotenkin se luovittiin läpi. Teksteistä löytyvien eriskummallisten hahmojen ja tapahtumien määrä on hurja. SOUNDI 29 – Siellä oli monta kymmentä soittajaukkoa paikalla. Kaikki ikätoverit puhui rahasta ja uraputkesta, kun taas mie intoilin Rudolf Schenkeristä. Mutta ei se mikään yllätys ollut, sillä onhan Eläkeläiset ehkä maailman parasta ryyppäysmusiikkia. Tässä jutussa jo aikaisemmin mainittu Tekramütisch on uusin bänditulokkaasi. Sen jälkeen niiden lakimies tuli väijymään Eläkeläisten Hannoverin-keikkaa ja vedettiin Hapankaalihumppa heti kolmantena. lokakuuta 2016 Ravintola Vltava, Helsinki haast_toppo koponen_b.indd 29 27.10.2016 14.08. Nykyäänhän Eläkeläiset, tai ainakin osa yhtyeestä, saattaa olla keikallakin vesiselvänä. Siemailin kotona aamukahvia ja kuulin Hectorin paheksuvan radiossa Neil Young -lainaamme Kahvipakettihumppa (Rockin’ In The Free World). Että ensin pitää vetää puolitoista tuntia kahtasataa ja sitten joutuu vielä laulamaankin. Soittelivat peräänkin, että hakekaa nyt. Ja nyt teillä on Keski-Euroopassa uskollinen fanikanta. Taitavat pirulaiset aavistaa, että olisimme sopimatonta seuraa. Vastattiin, että ei saatana varmana haeta. Kulloinkin tulessa ollut Eläkeläiset-kokoonpano veti puolen tunnin setin ja muut lepäsi – tai ryyppäsi. – Parhaimmillaan pihassa on ollut viisikin rättisitikkaa, mutta nyt tilanne on maltillisempi. Kätköjä löytyy esimerkiksi autiotaloista tai ränsistyneiltä tanssilavoilta. Ja nyt Tekramütischilta on ilmestynyt ”Näköjään sitä pärjää, kun muistaa noudattaa ”neljä riviä, mahdollisimman vähän sanoja” -kaavaa” iso liuta biisejä, muun muassa ckasettina ja cd-formaatissa. Eläkeläiset nimittäin soitti vähän ennen sitä kokousta Wacken Open Airissa ja kävelin sitten backstagella skotti hameessa, rintaliiveissä ja seikkailijan kypärässä. Eläkeläisten tekstit taas muodostavat ihan oman maailmansa. Hector oli ilmeisesti tuohtunut, kun hänen kaltaisensa mestari ei ollut saanut lupaa omaan versioonsa. Kun turhat rönsyt raapii hittoon, jääpi sille kuulijallekin enemmän mietittävää. Esimerkiksi erään luokkakokouksen jälkeen. – Olen ihmetellyt tätä joskus itsekin. Tai me soitetaan kännissä Hämeenlinnassa Wanajafestivalilla ja joku Pirkko tulee tuohtuneena tilittämään, että toin tänne lapset katsomaan Antti Tuiskua ja sitten te örvellätte lavalla. Musiikki kytkeytyy toki tähänkin hommaan, sillä julkaistiin jo aikoja sitten Kantri-Anteron nimellä biisi Vihaan rättäristejä. – Harrastan aktiivisesti geokätköilyä. Joskus tulessa oli myös YUP-rumpali Janne Mannonen ja se ihmetteli keikkojen fyysisyyttä. Eläkeläisetkin haki alkuaikoina kiertueavustuksia ja vastaus oli tyyliä ”ettehän te ole edes tosissanne”. – Useimmiten Eläkeläisten tekstistä löytyy viittaus siihen alkuperäiseen biisiin, tai ainakin sen esittäjään, ja mukaan sotketaan kaikenlaisia omia suosikkijuttuja. – Ja ennen kuin kysyt: kyllä, tässä on usein Ed Wood -olo. – Suomesta on kuskattu ihan tarpeeksi eskimoille lunta, esimerkiksi brittipoppia Englantiin. Ja ensi vuonna ilmestyy myös Humppa Of Finland -albumi, joka sisältää yllättäen humppaa ja jenkkaa. Aku Syrjä veti yhden Saksan-kiertueen ja se läpsi itseään poskille ennen viimeistä keikkaa, että jaksa ukko jaksa. Jos jämähdät omiin kaavoihin nelikymppisenä, tai jopa aikaisemmin, niin edessä saattaa pahimmillaan olla monta tylsää vuosikymmentä. Kertoisitko jonkun esimerkin. Katsoin kauhuissani, että tuo kaveri on minua ainakin metrin pidempi. Sitä epäilee, että voiko tämä idea olla kenenkään muun mielestä hyvä. Ei tässä silti mitään pyhäkoulua edelleenkään käydä ja sen tietää myös muut yhtyeet. Innostukaa, hyvät ihmiset, innostukaa! 1. Esimerkiksi päivätöiden, musiikkihommien ja geokätköilyn lisäksi elämääsi mahtuu myös autoja, sillä olet aktiivinen Citroën 2CV -harrastaja. Jossakin vaiheessa lehdet alkoi kirjoitella suomalaisen humppayhtyeen menestyksestä Keski-Euroopassa ja siinä vaiheessa posti alkoi tuoda ”hakuaika loppuu, oletteko hakeneet tukea” -viestejä. Miksi Eläkeläiset jatkoi kuoppajaisista huolimatta. Me saatetaan jyrätä perkeleen tiukka keikka Hampurin loppuunmyydyssä Markthallessa, ja vedon jälkeen viisi suomalaista tulee meuhkaamaan, että ihan paska keikka, ettehän te olleet edes sekaisin. Nythän myö on suunniteltu Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi sadan kappaleen maratonkeikkaa. On jossain määrin hupaisaa tajuta, että Eläkeläiset vei Saksaan konseptin, jota sikäläiset eivät todellakaan tienneet tarvitsevansa. – Nappaan ideoita ihan joka puolelta, mutta yleensä teksti lähtee liikkeelle närkästyksestä. Pyysivät vuonna 1996 keikoille ja lähdettiin sinne ensimmäiselle nollan euron keppikerjäläisrundille. Ne on hienoja paikkoja ja mietin, että hylätyille lavoille pitää mennä nauhoittamaan ja kuvaamaan jotakin. Esimerkiksi Eläkeläiset tuntui heti toimivalta, mutta samalla mietittiin, että ymmärtääkö tätä kukaan muu. Tukijärjestöt antaa toki mielellään rahaa tahoille, joiden kanssa kehtaa skoolata kuohuvaa jossakin lähetystössä. Myöhemmin sitten kärähdin, kun joku oli nähnyt Kantri-Anteron kuvassa tutun avaimenperän. Jaarittelevasta tyylistä en taas pidä yhtään, joten Juicen, Kaukon tai Heikki Salon kaltaiset kirjoittajat ei ole koskaan iskeneet. Juristi pillastui ja oli haastamassa kaikkia mahdollisia tahoja oikeuteen. Eräs tyyppi oli todella tuohtunut ja uhosi vetävänsä biisinikkaria kunnolla turpaan, mikäli tilaisuus joskus koittaa. Esimerkiksi Vaivaistalossa-tekstiin (Amorphisin House Of Sleep) tuli vaikutteita Vaahteramäen Eemelistä ja nimenomaan siitä mahtavasta jaksosta, jossa Eemeli pelastaa vaivaistalon porukan joulun. Kappale kiersi rättäripiireissä ja muistan yhdenkin kokoontumisen, kun porukka alkoi pohtia, että kukahan sen laulun esittää. – Eläkeläiset-biisien soittaminen selvänä on ihan älyttömän hauskaa. Näköjään vanha koira, vaikkakin lahopäinen, oppii uusia temppuja... Palataanpa hieman taaksepäin. Vastaan tullut Rudolf totesi tyynesti: Nice outfit, man! – En ymmärrä tyyppejä, jotka kokee kaiken uuden uhkaavaksi ja vaivaannuttavaksi. – Sakemannien syytähän se on. Lähetettiin sitten aina Saksasta ”kiitti vitusti” -kirkkovenekortti kaikille asianosaisille. Lopulta mitään ei tapahtunut eli kaveri tajusi, ettei meiltä mitään rahaa saa. – Kumikamelin Tuokaa minulle Hectorin pää -kappaleeseen liittyy hauska tarina. Kysyttiin siihen lupaa ja sieltä tuli heti kielto. Samaan aikaan yleisö saattaa kuitenkin odottaa sitä hurjaa känniremellystä. Vedettäisiin 50 biisiä, käytäisiin kusella ja paiskattaisiin toinen mokoma. Että sehän on Koponen, perkele! Tässä vaiheessa taitaa olla aika esittää seuraava kysymys: mistä loputon innokkuutesi ja lapsenmielisyytesi kumpuaa, vielä 54-vuotiaanakin. Kahvipakettihumpan avausrivit ”Kukonlaulun aikaan/aamukahvit keittelen” ei näytä miltään, mutta kun sanat esitetään Eläkeläisten viitekehyksessä, sillä tietyllä soundilla ja erikoisella laulutyylillä, niin yllättäen kokonaisuus on paljon enemmän kuin osiensa summa. Ja näköjään sitä pärjää, kun muistaa noudattaa ”neljä riviä, mahdollisimman vähän sanoja” -kaavaa. Pointti oli se, että ne halusivat saada logonsa keikkamainoksiin. Samalla ne 995 saksalaista ovat sitä mieltä, että olipa helvetin hyvä show. Iso liuta jo valmiiksi sanoitettuja ja sovitettuja Eläkeläiset-kappaleita on vuosien mittaan jäänyt julkaisematta lupien uupumisen takia
POS ITII VIS IA ONG ELM IA K u v a: K ev in M az u r Teksti: Timo Isoaho metallica-taitto_c.indd 30 27.10.2016 14.12. Angerista, mutta tuottajalegenda Rick Rubinin johdolla vanhojen mainetekojensa juhlamarssia tavoitellut Metallica jäi loppujen lopuksi lähtötelineisiin. 30 SOUNDI Soundi oli todis tamassa kun Metallica soitti omassa koko luokassaan intiimin keikan Webster Hallissa lokakuussa 2016. I lmestyykö se Metallican uusi pitkäsoitto jonakin päivänä ja jos se tosiaan ilmestyy, niin onko se mistään kotoisin. Yhtyeen puhemies ja viimeisen sanan sanoja Lars Ulrich luovutti Soundille palan kallisarvoista aikaansa ja kertoi levyn tekemisen haasteista. Juuri tällä hetkellä sanfranciscolaisten ykköskorissa ovat odotettu studioalbumi Hardwired... Viime vuosina yhden jos toisenkin Metallica-fanin usko on ollut kovalla koetuksella. Ainakin odotuksiin suhteutettuna. Kahdeksan vuotta sitten ilmestynyt Death Magnetic oli toki valtava edistysaskel käytännössä kuuntelukelvottomasta St. To Self-Destruct ja tuleva maailmankiertue. NykyMetallican maailmassa bändi kemiat toimivat ja ainoana ongelmana on ideoiden runsaudenpula. 35-vuotiaalla Metallicalla ei ole enää mihinkään kiire vaan megayhtye toteuttaa erilaisia projekteja omien tuntemuksiensa ja aikataulujensa puitteissa
Electric Lady -studion – kyllä, juuri sen, missä hengentuotteitaan ovat nauhoittaneet muun muassa Jimi Hendrix, AC/DC, Kiss, Guns N’ Roses, Led Zeppelin ja Bob Dylan – uumeniin ei tietenkään saa viedä esimerkiksi tietokoneita, puhelimia tai laukkuja. Kun tavarat ovat jääneet narikkaan, vieraat ohjataan studion soittotilaan metallinpaljastimen läpi. no, Metallicaksi. Pian rundin jälkeen toimittajat alkoivatkin esittää Metallican jäsenille tiedusteluja seuraavasta studioalbumista ja esimerkiksi vuodelta 2011 löytyykin lausuntoja, joiden mukaan ”uuden levyn tekeminen on käynnistynyt”. metallica-taitto_c.indd 31 27.10.2016 14.12. Metallican viime vuosien konttaamisesta – Lulu, muistattehan. K ahdeksankymmentä minuuttia kestävän tupla-cd:n kuuntelutilaisuuden turvatoimet ovat varsin huolelliset. New Yorkissa luvassa on yhtyeen kymmenennen studioalbumin Hardwired... SOUNDI 31 ”En todellakaan muista, milloin olen edellisen kerran kuullut näin suvereenia hehkutusta uudesta Metallicasta” Death Magnetic sai luonnollisesti seurakseen maailmankiertueen, jonka päättymisestä on nyt kulunut kuusi vuotta. Saattoihan näin toki ollakin, mutta työskentelyn aloittaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että levy olisi valmis. – huolimatta tuntuu kihelmöivältä suunnata syyskuun lopulla kohti New Yorkia. Edes paikalle ilmestyvä Marky Ramone ei saa osakseen erityiskohtelua. Kovin moni ei kuitenkaan osannut tuolloin veikata, että Metallican albumi valmistuisi vasta elokuussa 2016. Kysymys nimittäin kuuluu, taas kerran: onko Metallicasta vielä... Tai juuri sen konttaamisen takia. To Self-Destructin ennakkotilaisuus Electric Lady -studiossa Ala-Manhattanilla ja vain faniklubilaisille suunnattu konsertti Webster Hallin uumenissa. Tai sitä, että pitkäsoiton johtosingle, kehuja energisyydestään kerännyt Hardwired, syntyisi alkukesällä, aivan projektin loppusuoralla
Olimme myös sopineet soittavamme Minneapolisin U.S. To Self-Destructin ”sisäpiirin ulkopuolisille”. Mutta onhan se selvää, että kun teemme levyä vuosien ajan niin ne tuoreimmat ideat tuntuvat lopulta kaikista innostavimmilta. Thrash-hurjastelu Hardwired polkaisee pitkäsoiton räväkästi käyntiin. Systembolaget, se on tuttu paikka! Entä onko täällä tanskalaisia. Sitten Mensch puuttuu taas tilanteeseen: ”Lars, meillä on tänään erityisen tiukka aikataulu, joten ryhdyttäisiinkö sitten kuuntelemaan albumia”. Kaikki nämä asiat olivat täysin auki vielä keskikesällä. Mistä kappaleen idea tuli. Viime vuoden toukokuun ja kuluvan vuoden elokuun välisenä aikana varsinaisesti nauhoitetulta levyltä lohkaistut Hardwired ja Moth Into Flame ovat tunnetusti herättäneet hyväksyvää kuhinaa, mutta Hardwired... Kahdeksan tuntia kestävä Helsinki–New York -pätkä alkaa yhtäkkiä tuntua melko vaatimattomalta, kun maailman toiselta puolelta saapuneet kertovat kahdenkymmenenseitsemän tunnin reissaamisestaan. Vanhan Iron Maidenin sekä Mercyful Faten vaikutuksen kuulee siellä täällä, ja nopeutta, raskautta, vaihtelevuutta, sooloja sekä soundikokeiluja löytyy yllin kyllin. To Self-Destruct tarjoaa monia muitakin onnistumisia. Ulrich on selvästi kiitollinen positiivisesta palautteesta. – Kokoonnuimme päämajaamme viime heinäkuussa ja ryhdyimme miettimään tulevia kuvioita. – Ei itse asiassa ollut. Toimittajajoukko löytää pian omat paikkansa ja samassa paikalle astelevat myös itse juhlakalut, basisti Robert Trujilloa lukuun ottamatta. Istuimme jatkuvasti jossakin kokouksessa miettimässä sitä sun tätä levyyn ja studiotyöhön liittyvää. Oliko pitkäsoitolla jotakin työnimiä. Siis yhteen suuntaan. Ruotsista. Hieman yllättäen se päätyi sitten albumin avaukseksi ja osittaiseksi nimibiisiksi. Kun mietin itsekseni Metallican levyn miksausratkaisuja, käytän aina samoja parikymmentä vuotta vanhoja kuulokkeita, sillä ne tarjoavat minulle ”sen tutun Metallica-soundimaailman”. Single Hardwired syntyi sessioiden loppumetreillä. Myös Kirk Hammett on laittautunut varsin tyylikkääksi, vaikka hänen värikäs kauluspaitansa tuntuukin hieman oudolta valinnalta. On aina vaarallista tai vähintäänkin arveluttavaa, kun viisikymppiset multimiljonäärit lähtevät etsimään sitä kadotettua ”nuoruuden energiaa”, mutta Metallica onnistuu tehtävässä aplodien arvoisesti. Loputtomissa tilanteissa uransa aikana marinoitu tanskalainen ei tietenkään oikeasti häkelly ja pian seuraakin hyvin ulrichmainen sanatulva aiheesta ja aiheen vierestä. Milloin julkaisemme levyn. Yhtäkkiä Metallican manageri Peter Mensch ottaa tilanteen haltuunsa ja toteaa vieressään pahaaaavistamattomana seisoskelevalle Ulrichille – siis yhtyeen viralliselle puhemiehelle – että menehän nyt tuonne ihmisten eteen ja kerro jotakin tästä uudesta levystä. Kun Ulrichilla on asiaa, niin silloin Ulrichilla on asiaa. Bank -stadionin avajaisissa elokuun loppupuolella ja päätimmekin, että julkaisemme uuden albumin tiedot ja ensimmäisen biisin konsertin yhteydessä. Rick halusi bändin palaavan kohti alkuaikojaan ja siellä me 32 SOUNDI ”Bändin yhteishenki on nyt parempi kuin ehkä koskaan, ja sen puolesta Metallican ura voi jatkua vielä vaikkapa kaksikymmentä vuotta.” metallica-taitto_c.indd 32 27.10.2016 14.12. Hardwired... To Self-Destruct ansaitsee kehut pienen miettimistauon jälkeenkin. Millainen on albumin kansi. – Oli muuten minullekin mielenkiintoista kuulla Hardwired... Vaikuttaa vahvasti siltä, että yhtye on tänä päivänä sinut niin menneen kuin nykypäivänkin kanssa. Managerin toive käy pian toteen, mutta ei sentään aivan heti. – Sinkkulohkaisut Hardwired ja Moth Into Flame ovat saaneet osakseen kiittäviä kommentteja. – Kuinka kaukaa te olette ylipäänsä tulleet. To Self-Destruct ei tietenkään yritä olla uusi Kill ’Em All, mutta Metallica ei myöskään tunnu tietoisesti karttavan vanhoja urotekojaan. En todellakaan muista, milloin olen edellisen kerran kuullut näin suvereenia hehkutusta uudesta Metallicasta. Kuka on saapunut pisimmän matkaa takaa. Tatuoitu James Hetfield on reilun viisikymppisen rocktähden prototyyppi kokomustassa, tiukasti istuvassa vaatetuksessaan. – Hmm... To SelfDestruct jättää joka tapauksessa itsestään positiivisen kokonaisvaikutelman. – Emme todellakaan! Kasasimme Death Magneticin Rick Rubinin kanssa ja hän tykkäsi palavereista. – Hei, mistä päin sinä tulet. – Meille tuli yksinkertaisesti sellainen fiilis, että levy kaipaa yhtä lyhyttä rähinäpalaa. Onneksi onnistuneella albumilla on helppo lepytellä kiukkuisia fanilegioonia. Ja nyt kyseessä on vasta ensimmäinen kerta, kun Metallica soittaa Hardwired... H aastattelun aika koittaa vähän myöhemmin, mutta Hardwired... Mikä sen nimi on. Kohta selviää, että yksi journalisti on matkustanut paikalle Australiasta. Eräs käsi nousee ja Ulrich intoutuu vaihtamaan miehen kanssa muutaman sanan äidinkielellään. Atlas, Rise! -kakkosbiisin riffiryppäät tuovat mieleen Four Horsemenin kaltaiset hyökkäysvaunut, Dream No More on nauttinut annoksen Sad But Truen taikalientä, Halo On Fire kelvannee ainakin Until It Sleepsin ystäville ja Murder Onen sanoitukset tekevät syvän kumarruksen Ian ”Lemmy” Kilmisterin sekä Motörheadin suuntaan. Kun mikä tahansa rockyhtye, olkoonpa se sitten Metallica, U2, Green Day tai joku muu meganimi, saa loputtoman kauan hierotun hengentuotteensa viimein valmiiksi, niin sen julkinen esitteleminen aiheuttaa taatusti väristyksiä. Albumi soundasikin jossain määrin erilaiselta Electric Ladyn soittohuoneessa, mutta onneksi kuuntelukokemus oli ehdottomasti plusmerkkinen. En ole valmistautunut tähän mitenkään. Teimme albumia, enemmän tai vähemmän aktiivisesti, monen vuoden ajan ja yhtäkkiä se pitäisi esitellä... Muusikot näyttävät suhtautuvan tilanteeseen rennosti, mutta heidän sisällään kuohuu, enemmän tai vähemmän. Albumin valmisteleminen otti aikansa, mutta monet päätökset syntyivät aivan viime hetkillä, Ulrich kertoo. Yksi kuuntelukerta on toki vain yksi kuuntelukerta mutta ärhäkästi potkiva Hardwired... Kahdeksankymmentä minuuttia uutta turboahdettua Metallicaa on toki runsas annos ja kakkos-cd:n aikana iskeekin lievä ähky, mutta orkesterin ratkaisu on silti ymmärrettävä: kun studiolevyjen väliin jää kahdeksan vuotta niin kiusaus tarjota faneille runsaasti uutta materiaalia nousee melkoisen korkealle – varsinkin kun Metallican tallelokeroista löytyy satoja ja taas satoja ideoita. Pipoon, t-paitaan ja vaaleisiin farkkuihin sonnustautunut Lars Ulrich on sen sijaan kuin ”kuka tahansa meistä”. Erityisesti bändin energia tuntuu tehneen positiivisen vaikutuksen. Sillä onhan niin, että rumpali tietää luultavasti paremmin kuin kukaan muu, ettei Metallica ole ollut viime vuosina diggareille se kaikista helpoin yhtye. Pitää myöntää, että tilanne on oikein herkullinen, pitkästä aikaa, hymähtää Ulrich. Mistähän minä oikein aloittaisin, Ulrich naureskelee astellessaan studiohuoneen keskelle. Jotkut ihmiset ovat kuulleet myös koko levyn ja palaute on ollut samansuuntaista. Trr, trr, trr, trr. Työskentelittekö te näin spontaanisti jo edellislevy Death Magneticin aikoihin. To SelfDestruct Electric Lady -studion laitteilla. Mies ottaa ensin puheeksi uuden musiikin (”saimme albumin lopullisen masterin valmiiksi vasta joitakin päiviä sitten, ja täytyy sanoa, että olemme pirun tyytyväisiä”), kunnes hän heittäytyy huomattavasti tuttavallisemmaksi
Mutta kun päivä oli mikä oli, niin meidän oli pakko ottaa Orion settiin, hirvitti meitä tai sitten ei. K un Metallica nousee vain puolitoista tuhatta ihmistä sisuksiinsa imaisevan rockklubin lavalle syksyllä 2016, on sekin jo muutaman otsikon paikka. Myöhemmin selviää, että tämä taianomainen hetki jää melkein kokematta. Se ei nimittäin ole aivan yksinkertainen kappale, emmekä olleet soittaneet sitä livenä yli kahteen vuoteen. – Vietimme New Yorkissa noin viikon päivät ja aikataulumme olivat minuuttiluokkaa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. – Kun sitten viimein pääsimme Webster Hallin backstagelle, Kirk huomautti yhtäkkiä, että ”hyvät herrat, meidän pitäisi soittaa Orion tänään, Cliffin muiston kunniaksi.” – Sehän oli tietenkin lyömätön idea, mutta samalla sätin itseäni, ettei Orionin esittäminen ollut tullut aikaisemmin mieleen. Juuri näin tapahtuu New Yorkin Webster Hallissa 27. Orion on kulloisenkin Metallica-basistin tähtihetki, mutta muutkaan eivät jää varjoon: Erikoiskeikka Cliffin kuoleman vuosipäivänä Hetfieldin ja Hammettin kitaravallit ja -soolot ovat myrskyisiä, ja mikä hienointa, myös Lars Ulrich on tuplabassareineen tapahtumien polttopisteessä. We miss you, Cliff”. Uutisarvo kohoaa entisestään, kun spesiaalikeikka soi Metallican maineikkaille alkuajoille runsaita mausteitaan tarjonneen basisti Cliff Burtonin traagisen kuoleman 30-vuotispäivänä. Uskokaa huviksenne. Sanomattakin on selvää, että James Hetfieldin, Lars Ulrichin, Kirk Hammettin ja Robert Trujillon mietteet kiitävät tasan kolmen vuosikymmenen taakse. Se on maagisen livekokemuksen maaginen finaali. Kun kahdeksanminuuttinen kappale saapuu päätökseensä, liikuttunut Hetfield nostaa katseensa, katsoo hetken johonkin kaukaisuuteen, ja henkäisee mikrofoniinsa: ”Thirty years... Televisioesiintymisiä, valokuvasessioita, radiovisiittejä, palavereja managerien kanssa ja niin edelleen – kaikkea mahdollista. Orion on Cliff Burtonin pääosin säveltämä kolmeosainen taidonnäyte, mutta tämä musertavan raskaita väreitä selkäpiihin lähettävä instrumentaalibravuuri taipuu orgastiseksi kokemukseksi myös Robert Trujillon käsittelyssä. syyskuuta, ja kaikki paikalle tavalla tai toisella päässeet sulautuvat saumattomaksi osaksi raskaan musiikin historiankirjoitusta. No, onneksi soitimme sen, ja ihan hyvin soitimmekin! Metallica ei ole unohtanut 30 vuotta sitten auto-onnettomuudessa menehtynyttä Cliff Burtonia. SOUNDI 33 ”Pystymme keskustelemaan asioista sivistyneesti ja pidämme aidosti yhdessä työskentelystä.” K u v a: Ti m o Is o ah o metallica-taitto_c.indd 33 27.10.2016 14.12. Siis joka päivä. Pystymme paiskaamaan esimerkiksi Four Horsemenin vaikka unissamme, mutta Orion on huomattavasti haastavampi tapaus. Soitimme kaiken lisäksi myös pari konserttia, sillä esiinnyimme Webster Hallin lisäksi myös Global Citizen -festivaalilla New Yorkin Keskuspuistossa, kertoo Lars Ulrich myöhemmin. Kun Metallica iltakymmenen maissa täräyttää käyntiin Orionin, estradilla olevien muusikoiden tunnekuohun määrää saattaa vain arvailla. Basistin bravuurina tunnettu Orion soitetaan yhä tarvittaessa nuorena menehtyneen muusikon muistolle
– No, työnteko ei ole hirvittävän intensiivistä, kun teemme levyä kotikaupungissa. sitten pohdimme Metallican syvintä olemusta ja kaikkea tuollaista, kertoo Ulrich. Saatavana myös sähkökirjana Flake KOSKETINRUNKKARI Niin kuin sen satun muistamaan Rammsteinin kosketinsoittajan muistelmateos on herkullinen combo berliiniläistä sarkasmia ja metallinkovaa kommentointia. Joe Perry ROCKS Minä ja Aerosmith Humoristinen ja brutaalin suorasukainen omaelämäkerta on syväsukellus elämään, joka kulkee huipulta pohjalle – useaan kertaan. Emme miettineet lainkaan, että miltä Metallican pitäisi kuulostaa vuonna 2016. Minun täytyy viedä lapset aamulla kouluun ja kaikenlaista tuollaista. – Uusi albumi taas syntyi aivan eri tavalla. Ulf Lüdeke RAMMSTEIN Koko tarina Kirja paljastaa mistä Rammsteinissa on kyse ja minkälaisia persoonia maailmanlaajuisesti kaikkien aikojen suosituimman saksalaisbändin taakse kätkeytyy. Mitkä ovat kotipesässä nauhoittamisen hyvät ja huonot puolet. Greg oli lopulta itsestään selvä valinta, varsinkin kun hän ilmoitti tulevansa mielellään San Franciscoon vähän pidemmäksikin aikaa. metallica-taitto_c.indd 34 27.10.2016 14.12. Pikemmin päinvastoin, ideoita riittää yhä. Mehän nauhoitimme kaiken musiikin päämajassamme San Rafaelissa San 34 SOUNDI ROCK-ELÄMÄÄ Muista myös: Steve Turner KOKO BEATLES -TUOTANTO Ensimmäinen ja ainoa täydellinen Beatles-hakuteos sisältää kaikkien yhtyeen säveltämien, sanoittamien ja levyttämien laulujen sanat ja kertoo jokaisen laulun syntytarinan. Oli mahtavaa vain soittaa ja tajuta kerta toisensa jälkeen, että meistä irtoaa edelleen hyviä juttuja. Franciscon pohjoispuolella, siinä missä Death Magnetic syntyi pääosin Los Angelesissa Sound City -studiolla. Nämä asiat ovat tietenkin äärimmäisen tärkeitä, mutta uuden Metallica-albumin edistymistä ne eiPitkä levytystauko Death Magneticin jälkeen ei hyydyttänyt Metallican luovuutta. Rubin oli ehdolla myös Hardwired... Nyt bändi keskittyi itse asiaan eikä palaveerattu miltä bändin pitäisi kuulostaa. To Self-Destructin tuottajaksi, mutta sitten päätitte palkata projektin vastuumieheksi Greg Fidelmanin – siis Death Magneticin äänittäjän ja miksaajan. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. – Pidämme Gregistä ja hän tuntee Metallican työskentelytavat. Tällä kerralla kokeilimme ideoita täysin spontaanisti ja poimimme joukosta ne parhaat aihiot
Aggressiot tulevat nykyään esille vain musiikissa. Asiat eivät etene takavuosien kaltaisella salamavauhdilla, mutta meillä ei myöskään ole enää kiire yhtään minnekään. Joe Perry ROCKS Minä ja Aerosmith Humoristinen ja brutaalin suorasukainen omaelämäkerta on syväsukellus elämään, joka kulkee huipulta pohjalle – useaan kertaan. – En todellakaan tiedä, mitä Metallicalle olisi tapahtunut, jos meillä olisi ollut tällainen runsaudenpula esimerkiksi Black Albumin tekemisen aikoihin. Totuus on itse asiassa päinvastainen. Tästä huolimatta Metallican viime vuosiin on mahtunut vaikka mitä: Kill ’Em Allin ja Ride The Lightningin uusintajulkaisut, Through The Never -elokuva, Lulu-levytys sekä keikkoja muun muassa Super Bowl -tapahtumassa, Readingin festivaalilla, Kiinassa ja Etelämantereella. – Tykkäämme nykyään tehdä erilaisia asioita ja työskennellä oman fiiliksen mukaan. Emme silloin olleet ihan tasapainoisimpia kavereita ja kuusitoistatuntisiin studiopäiviin mahtui ankaria riitoja. Saatavana myös sähkökirjana Flake KOSKETINRUNKKARI Niin kuin sen satun muistamaan Rammsteinin kosketinsoittajan muistelmateos on herkullinen combo berliiniläistä sarkasmia ja metallinkovaa kommentointia. Avaamme tietokoneen ja sieltä löytyy yhdeksänsataa käyttämätöntä ideaa. Moth Into Flame -kappaleen tekemistä esittelevä making of -pätkä tukee rumpalin sanomisia. Jaahas, katsotaanpa täältä... To Self-Destructin tekemistä, vaikka Metallica-diggarit niin pelkäsivätkin. Tämän päivän Metallica on tässä suhteessa kuin eri planeetalta, sillä pystymme keskustelemaan asioista sivistyneesti ja pidämme aidosti yhdessä työskentelystä. Video näyttää, miten Ulrich, Hetfield ja Fidelman rakentavat biisiä kaikessa rauhassa, ensin mainitun toimiessa homman päälle”Teemme nykyään kaikkemme, jotta uramme kestäisi mahdollisimman pitkään.” ROCK-ELÄMÄÄ Muista myös: Steve Turner KOKO BEATLES -TUOTANTO Ensimmäinen ja ainoa täydellinen Beatles-hakuteos sisältää kaikkien yhtyeen säveltämien, sanoittamien ja levyttämien laulujen sanat ja kertoo jokaisen laulun syntytarinan. Toiminta on hyvällä tavalla leppoisaa, eikä meidän tarvitse stressata turhista asioista. Hammettin ideoita yhtään väheksymättä on todettava, ettei tämä sinänsä hyvin epäonninen selkkaus hidastanut Hardwired... ”K irk Hammett hävitti puhelimensa – ja sen mukana 250 biisiaihiota”, uutisoi Soundin nettisivu huhtikuussa 2015. – Metallican albumin kasaamiseen liittyy nykyään eräs vaikeus: meillä on aivan liikaa ideoita. vät varsinaisesti nopeuta, naurahtaa Ulrich ja jatkaa: – Mutta omassa päämajassa työskenteleminen oli ehdottomasti oikea päätös. metallica-taitto_c.indd 35 27.10.2016 14.12. Ulf Lüdeke RAMMSTEIN Koko tarina Kirja paljastaa mistä Rammsteinissa on kyse ja minkälaisia persoonia maailmanlaajuisesti kaikkien aikojen suosituimman saksalaisbändin taakse kätkeytyy. – Kun kirjoitamme kappaletta, saatamme jossakin vaiheessa tajuta, että meiltä puuttuu vaikkapa kakkoskertosäkeen jälkeisen bridgen riffi. Ei jumalauta! Ongelma on toki pitkälti positiivinen, mutta alapa siinä tutustua niihin kaikkiin mahdollisiin riffeihin. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Toki nämä jutut vievät paljon aikaa ja ener giaa, mutta samalla ne antavat myös uusia voimia. Musiikin purkittaminen oli tällä kerralla hyvin periodimaista, joten jonkun kalliin losangelesilaisstudion vuokraaminen olisi ollut melkoista hulluutta. James on edelleenkin järjettömän tuottelias kaveri ja aihioita on niin paljon, ettemme usein edes tiedä, mistä päästä aloittaisimme niiden purkamisen ja biisin rakentamisen, rumpali puistelee päätään
To SelfDestructin sanoitusten yleistä tunnelmaa. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, Ulrich sanoo. Fight Fire With Fire -avaus, livebravuuri Creeping Death, ikivihreä For Whom The Bell Tolls, tunnelmasta toiseen polveileva Fade To Black tai instrumentaali The Call Of Ktulu ovat suvereeneja näytöksiä hieman yli parikymppisiltä finninaamaisilta alkoholin ystäviltä. Musiikillisestihan Murder One ei sen sijaan ole mitään Motörheadin suoraa apinointia. Mukanamme kiertää myös esimerkiksi hieroja. Kun olimme nuoria kolleja, saatoimme soittaa keikan vaikka joka ilta ja bailata siihen päälle kuin mielipuolet. Nykyään yritämme nukkua riittävästi tien päällä, syömme luomua ja muuta terveellistä sekä käymme kuntosalilla. Eräs tuoreen albumin raidoista on silkkaa James Hetfieldiä. Mutta mikäpä siinä. Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, emme kuitenkaan yhdessä päättäneet, että kirjoitetaanpa biisi mestarin muistolle, Ulrich aloittaa. Nimittäin Motörhead-tribuuttibiisi Murder One. Rollareiden rumpali Charlie Watts on 75-vuotias, mutta kaikkien muiden artistien rumpalit olivat melko nuoria kundeja. Nämä asiat ovat vain tapahtuneet, emmekä ole välttämättä tienneet vielä levytyksen alkumetreillä, että tuleeko albumista ”Lars ja James -teos” vai koko bändin yhteissaavutus. ”Rollareiden rumpali Charlie Watts on 75-vuotias, mutta kaikkien muiden artistien rumpalit olivat melko nuoria kundeja. Mutta kestääkö fysiikkamme tätä touhua. Otetaan vielä viimeinen kysymys. No, ne olisivat epäilemättä hyviä levjä, mutta olisiko niistä tullut pesunkestäviä heavyklassikoita ilman tätä pohjoismaalaista. Mutta millaisia levyjä Ride The Lightning tai Master Of Puppets olisivat, mikäli Lars ei olisi ollut ohjaamassa käsittämättömän lahjakasta nuorta James Hetfieldiä. Kun teimme Ridea tai Masteria, meillä oli hädin tuskin tarpeeksi materiaalia. Kahden ja puolen tunnin hevishow tuntuu yli viisikymppisen muusikon kropassa... – Yritän tässä sanoa, että teemme nykyään kaikkemme, jotta uramme kestäisi mahdollisimman pitkään. Se ei ollut kovin hyvä merkki minulle.” Toisiaan tarvitsevat kaverukset. – Eräänä päivänä James sitten saapui studiolle ja löi yllättäen pöytään uuden sanoitusliuskan. K u v a: Ti m o Is o ah o metallica-taitto_c.indd 36 27.10.2016 14.12. ”Vaikka työstäisimme kappaletta yhdessä, Lars sanoo yleensä viimeisen sanan”, Trujillo vahvistaa Soundille. Mistä Metallica-maailman osa-alueesta nautit nykyään eniten. Kun kaikki palaverit ja muut ovat viimein takana ja saan vetäytyä soittohuoneeseen Jamesin, Kirkin ja Robin kanssa... – Totta puhuakseni, levy on minullekin vielä niin tuore tapaus, että yritän itsekin päästä lopullisesti kärryille siitä, millainen sanoituksellinen kokonaisuus tämä oikein on! P alataanpa vielä mainitun Moth Into Flame -making of -videon pariin. – Aikoinaan kaikki oli niin paljon helpompaa. – Mainitsin nykyiset ongelmamme, siis ne miljoonat riffit, jo pariinkin otteeseen, rumpali huokaisee. Se ei ollut kovin hyvä merkki minulle, naurahtaa Ulrich. Bändin yhteishenki on nyt parempi kuin ehkä koskaan, ja sen puolesta Metallican ura voi jatkua vielä vaikkapa kaksikymmentä vuotta. – Lemmy menehtyi, kun pitkäsoiton kasaaminen oli kiivaimmillaan. Miten kuvailisit Hardwired... – Mieleen nousee eräs toinenkin asia. Vaikka ajatus tuntuukin jossain määrin eriskummalliselta niin Ulrich todellakin näyttää ”kädestä pitäen” Hetfieldille – siis huikean taidokkaalle ja pirun tiukalle komppikitaristille – miten kappaleen riffi palvelisi kappaletta entistäkin paremmin. Millainen on suunnitelmanne seuraavan maailmankiertueen suhteen. – Rundaamme jatkossakin tiiviisti, mutta takavuosien kaltaiset hullut kierrokset taitavat olla osaltamme jo historiaa. James Hetfieldin ja Lars Ulrichin symbioosissa Metallicassa rumpali näyttää tarvittaessa kitaristille yksityiskohtia kädestä pitäen. Tuskinpa. – Levy on teksteiltään erittäin tummasävyinen. Varsinainen laaja Euroopankiertue tapahtuu näillä näkymin syksyllä 2017. Lähikuukausina soitamme valikoituja keikkoja siellä täällä ja saavumme esimerkiksi Kööpenhaminaan helmikuussa. Mikä huomionarvoisinta, Ulrich on aina ollut samassa roolissa. Katsoin hieman kummissani Gregiä ja hän katsoi minua, sillä James ei yleensä toimi näin spontaanisti. Kuka tahansa voi moittia Ulrichia siitä, ettei hän ole teknisiltä taidoiltaan Neil Peartin luokkaa tai hänen groovensa ei yllä John Bonhamin tasolle, mutta yhtä varmaa on se, ettei Metallica olisi nykyisessä asemassaan ilman hänen näkemystään. Kun vaikkapa joku nuori kaveri pysäyttää minut kadulla ja kertoo Metallican vaikuttaneen positiivisesti hänen koko elämäänsä, niin tuntuuhan se mielettömän hienolta! päsmärinä. En todellakaan tiedä. – Ja kaikki kunnia vaikkapa juuri The Rolling Stonesille, mutta Metallican keikka on fyysisyydessään hieman eri tasolla. Täsmälleen samat sanat voi lausua kolmekymppisiä tänä vuonna juhlivasta Master Of Puppetsista. – Muutamat muut pitkäsoitot, esimerkiksi St. Jotkut albumit, kuten vaikkapa ...And Justice For All, Black Album ja tämä uusi tulokas, ovat olleet erityisen vahvasti minun ja Jamesin vastuulla, rumpali kuvailee. James kirjoitti suurimman osan lyriikoista ja albumi onkin kuin synkkä matka hänen kieroutuneen mielensä syövereihin, rumpali naurahtaa. Anger, Load, Reload ja Death Magnetic, ovat puolestaan olleet enemmän koko yhtyeen aikaansaannoksia. – Isossa kuvassa Metallican sävellystyyli ja työskentelytavat eivät ole muuttunut miksikään 35 vuoden aikana, mutta toki eri levyt ovat omien luovien aikakausiensa kuvia. Onneksi ne ideat olivat aika hyviä! Entä kauanko me vielä saamme nauttia teidän kahden, ja toki koko Metallican, toimituksesta. Tekstissä vilahteli muun muassa Motörheadin biisien nimiä ja James ilmoitti, että tästä tulee Metallican tribuutti Motörheadille. Kappaleen tekeminen eteni käytännössä niin, että meillä oli pari kolme riffi-ideaa ja sovitimme lopullisen biisin niiden ympärille. – Hyvä kysymys! Soittaminen on vain pieni osa Metallican nykyarkea, mutta se on silti kaikista parasta. Nykytrendihän tuntuu olevan se, että suositut rockyhtyeet jatkavat hamaan loppuun asti, eikä yli 70-vuotias kiertävä muusikko ole enää mikään harvinaisuus. Joskus kiireisinä takavuosina saatoin ohittaa ihmisten kehut jopa olankohautuksella, mutta tänä päivänä osaan nauttia Metallican saavutuksista aivan eri tavalla. Eräs sen ansioista on siinä, että video osoittaa konkreettisesti, miten Lars Ulrichin ja James Hetfieldin yhteistyö oikein toimii. Viilasimme muutamia sanoituskohtia vähän osuvimmiksi ja kappale alkoi olla sillä selvä. – Kävin äskettäin Desert Trip -festivaalilla, jossa esiintyivät muun muassa The Rolling Stones, Neil Young, Bob Dylan ja Paul McCartney. Uhrataanpa muutama hetki vaikkapa Ride The Lightningille (1984), josta ei tarvitse etsiä huippukohtia suurennuslasilla
Sabaton tulostus.indd 37 28.10.2016 7.15
Teksti: Arttu Seppänen Kuvat: Anu Leppäharju ”12–13-vuotiaana oli tie tysti pakko mennä vastoin vanhempien tahtoa ja koulun kuria ruokatunnilla So meron syntisimpään paikkaan.” Numminen ja Seppänen aloittivat kierroksensa Roskapankista Helsinginkadulta. Numminen -taitto_d.indd 38 27.10.2016 14.14. 38 SOUNDI M.A. Ravintolapöydällä tarkastelun kohteena on Nummisen lista
Numminen ja Soundin Arttu Seppänen kävivät ”tosiofiktiivisen” Baarien mies -kirjan 30-vuotisjuhlan kunniaksi baarikierroksella. SOUNDI 39 M.A. – Täällä elää suomalaisuuden arkiminä voimakkaimmillaan. Roskapankki on intiimi, muutaman kymmenen asiakaspaikan baari. Aina silloin tällöin tuon ulkomaisia turistiseurueita tänne ja he ovat aivan ihmeissään tästä eksotiikasta. – Tämä on perustettu 90-luvun alussa ja silloin Helsinginkadulla oli valtava määrä keskiolutbaareja. – Kunnioitus! Virtanen lisää. Sitten tämä ilmestyi tähän viereen ja vakiinnutti heti asemansa, koska täällä oli halvemmat oluet kuin missään muualla. Suurikokoiset tuulettimet halkovat ilmaa katonrajassa. Jänikset maailmankartalle! kolmas jatkaa. Numminen -taitto_d.indd 39 28.10.2016 11.08. – Kai sä tiedät, että toi ei oo M.A.. Tiskin yläpuolella on neonvaloilla kirjailtuna baarin nimi sekä neljä kelloa eri aikavyöhykkeiden ajassa: New York, Rytinki, Frankfurt ja Lestijärvi. Nummisen mukaan Helsinginkatu on ehdottomasti kaikista Helsingin isoista kaduista kaikkein suomalaisin. NUMMINEN: TUOPPI KUOHUVAA, 1991) N umminen oli sopinut tapaamisesta vanhan tuttunsa Seppäsen kanssa Ravintola Roskapankkiin syyskuisena perjantaipäivänä. Tämän jutun kaikki nimet eivät pidä paikkaansa, mutta tarinan päähenkilö on yhä mies nimeltä Numminen. Kun Numminen päätti tehdä 30 vuotta sitten ilmestyneen Baarien mies -kirjan, hän ei tiennyt taltioivansa palan katoavaa keskiolutbaarikulttuuria. Sisustuksessa on käytetty hyödyksi vastavärejä: baarin kalusteet ovat punaiseksi ja vihreäksi maalattua puuta. ”Päivä valkenee Takana on valvottu yö Ovet aukenee, kannattaa kiristää vyö Tuoksu kutsuva kulkijaa houkuttelee Joukko laulava sisällä jo iloittelee” (M.A. Pian Roskapankin ovesta käy sisään tutunnäköinen mies pikkutakissa ja ruudullisessa kauluspaidassa. Televisiossa pyörii vanha Suomi-filmi, soittolistalta tulee geneeristä rockia. Se oli oikein tyypillistä siihen aikaan – kun mikään muu ei kannattanut, niin perustettiin keskiolutbaari. Numminen hörähtelee hyväntahtoisesti ja käy istumaan. M.A. Missä on Rauli Badding Somerjoen Laivat. Iiris huikkaa tiskin takaa kuvaajalle, joka räpsii kuvia Seppäsestä tarkastellakseen valaistusta. Seppänen suuntaa tiskille ja keskioluthanojen napit napsah tavat kahdesti. Otettaisiin olutta ja juteltaisiin mukavia. Tuolla keskustassa ihmiset haluavat näyttäytyä ja olla urbaanimpia kuin ovatkaan, Numminen sanoo ja päättää lauseensa rytmikkääseen nauruun: heh-heh-hehheh-heh. On se! Jjjees! Ei oo silmät tullu vielä sokeeks, violettiin lippalakkiin pukeutunut Alma hihkuu. – Otetaanko yhteiskuva. Tuopin äärellä keskusteltiin niin Nummisen ensikänneistä, 1800-luvun suolavarastoon rakennetusta baarista kuin myös Baddingin kuolemasta. A jat ovat muuttuneet, mutta Nummisen mielestä Roskapankki muistuttaa Helsinginkadun baareista eniten vanhoja keskiolutbaareja. – Nyt sitten poseerauskuva, vielä kun on vaahtoa, Numminen vinkkaa kuvaajalle. – Onko se. Tuossa Fleminginkadun ja Hesarin kulmassa oli ensin hyvin menestyvä rautakauppa, mutta laman myötä se meni konkurssiin ja miehet perustivat siihen keskiolutbaarin. Kello oli hieman yli yhden iltapäivällä ja tunnelma koholla. Viereisessä loosissa hänen läsnäolonsa huomataan välittömästi
– Voinks mä istuu tähän, Virtanen tiedustelee. TAMPERE, Pakkahuone 03.12. – Se on aivan huippu paikka ja Nytliitteen jutussa kirjoitettu väärin. – Lapin kulta taisi olla suosikkini siihen aikaan, mutta niinhän asian laita oli, että täällä etelässä juotiin Lapin kultaa ja pohjoisessa Koffia, heh-heh-hehheh! Numminen luettelee muutaman keskeisen piirteen, jotka tekevät hyvän keskiolutbaarin. Nummisella ei ole olutkuppiloissa istuessaan ollut ongelmia kansan syvien rivien edustajien kanssa, vaikka heillä hänelle usein onkin paljon asiaa. – Mä tiedän kuka sä oot, Alma sanoo ja kääntää päänsä poispäin. – Keskiolutbaarin täytyy olla auki koko päivän. Lempin Baari toi Nummiselle mieleen synnyinseutunsa Someron linjaautoaseman pilsnerikuppilan. TURKU, Logomo 05.12. Roskapankin hanasta saa Koffia, mutta mikähän oli Nummisen suosikki 80-luvulla, utelee Seppänen. Baarin omistaja Lempi häpesi sitä omaa baariaan suhteessa 50 metrin päässä sijaitsevaan upouuteen pizzeriaan, jossa Sotkamon parempi väki kävi lounaalla. – Ei nyt, kun meillä on haastattelu meneillään, Numminen pahoittelee. – Masan Baari Turussa on erittäin hyvissä voimissa. Se oli kaikessa karuudessaan niin viehättävä silloin muinoin, että kirjoitin kirjaan jotenkin näin: Numminen käy Isojoen Baarissa kuuntelemassa Raimo Warenin iskelmän Koiranluu, heh-hehheh-heh-heh! Numminen nappaa listan käteensä ja kirjoittaa siihen vielä yhden tamperelaisen baarin nimen tikkukirjaimin: OLUPPAARI OLKKONE. – Tein matkalla myös konsertteja. Yhteisiä puheenaiheita tuntuu aina löytyvän. Numminen on myös ottanut selvää, mitkä Baarien mies -kirjan paikat ovat yhä olemassa. Se on siirtynyt toiselle puolelle katua. Sitten tämä Isojoella sijaitseva pelkkä Baari, nykyinen Minna’s Place. M.A. Vuonna 1985 Numminen suunnitteli projektia ja vuoden 1986 alusta hän otti puoli vuotta vapaata ja ajoi 20 000 kilometriä Renaultillaan. LAHTI, Finlandiaklubi 01.12. – Mitäs siitä kuvasta tulee, jos sinä kätkeydyt, Numminen kysyy. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo 04.12. Numminen -taitto_d.indd 40 27.10.2016 14.14. Porin Tullibaari, joka oli kaikkein hillittömin kaikista, siellä ei talvisin toiminut miesten vessa ollenkaan. HELSINKI, e Circus KOTIVIIKATETEOLLISUUS Pukki tulee! Oletko valmis. Hän laittaa silmälasit päähän, kaivaa taskustaan Nummisen listan ja seurue alkaa käydä sitä läpi. – Sä oot kiva, mäki oon kiva, Alma sanoo ja hyppää takaisin oman seurueensa loosiin. JYVÄSKYLÄ, Lutakko 02.12. Digisinkku ulkona, hangessa 16.11. Nykyään ihmiset eivät enää soita omia toiveitaan kuten siihen aikaan, kun pantiin lantti levysoittimeen. Kiireisen keikkatahdin takia kesti kuitenkin vielä lähes kaksi vuotta, ennen kuin Numminen pääsi kierrokselleen. Tuuhea, eltaantunut ja antavainen KOTITEOLLISUUS • VIIKATE NIKO KIVELÄ • ZAANI 30.11. 40 SOUNDI ”Kun mikään muu ei kan nattanut, niin perustettiin keskiolut baari.” – Jossain arvostelussa kirjaa sanottiin Olut-Kalevalaksi, Numminen sanoo ja päästää taas tavaramerkkinaurunsa. Nyt-liitteessä se oli Olutbaari Olkkonen ja eihän sellaista sievistelevää muotoa tamperelaiset siedä, heh-heh-heh-heh! Alma viereisestä loosista hivuttautuu Nummisen viereen kuvaa varten. – Sain idean koko puuhaan Sotkamossa vuonna 1984, kun pistäydyin pääkadulla sijaitsevaan Lempin Baariin. Jos tämä Soundiin tulee, niin tämän täytyy olla ehdottoman oikein kirjoitettu tampereen kielellä. – Sellaisena 12–13-vuotiaana oli tietysti pakko mennä vastoin vanhempien tahtoa ja koulun kuria ruokatunnilla Someron syntisimpään paikkaan. Minullahan on sosiologinen katse siinä kirjassa koko ajan, mutta päätin kirjoittaa sen behavioristisen tieteellisen tutkielman sijaan veijaritarinan asuun, jotta niin sanotusti laajempi kansa voisi lukea sen, sosiologiaa 60-luvulla opiskellut Numminen sanoo. Nykyään tämä on tämmöistä stream-musiikkia, Numminen sanoo ja viittoo ympärilleen. – Tuu nyt pois sieltä, viereisestä loosista huudetaan. V iereisen loosin Virtanen on siirtynyt Nummisen seurueen pöydän viereen. Mutta eihän minua koko maahan tilattu, vaan soitin kuntiin ja kysyin, haluatteko iloisen lastenkonsertin. Vuonna 1986 keväällä monet tiesivät minun suhteeni Rauli Badding Somerjokeen, niin he panivat aina Baddingin silloisen huippuiskelmän Laivat soimaan. Tämä pitäisi tarkistaa tämä Leppävirran Pika-baari, nykyisin Ravintola Virranpoika, että onko se mennyt ihan ravintolaksi vai onko siinä jotain henkeä jäljellä. Seurue jatkaa keskustelua. Aikuiset nuoret miehet joivat pilsneriä ja kuuntelivat iskelmiä – koko paikka tupakansavua täynnä, Numminen maalailee. Täytyy olla myös levyautomaatti, joka soi koko ajan. Heitin sellaisen sitten aamupäivällä ja iltapäivällä jänissetä meni keskiolutbaareihin tutkimusta tekemään. Jos oli joitain sovittuja konsertteja, niin tarkistin aina kussakin paikassa keskiolutbaarien tilanteen. Lempi ei sallinut baariaan dokumentoitavan kirjaan
Yksi vaihtoehto on Kasin Kulma Sturenkadulla, jossa istuskelevat niin Sörkan vankilasta vapautuneet miehet kuin Vallilan eläkeläiset ja muut päivisin vapaa-aikaansa viettävät, Numminen ehdottaa. Ulos heitetty tiesi mitä oli tehnyt, eikä seuraavan kerran enää rettelöinyt. No on on!, hän vakuuttaa puhelimessa ja ojentaa sen Nummiselle. Hurjimpia paikkoja olivat Lapin baarit, joissa vietettyjen iltojen jälkeen oli Nummisen vaimon Helena Vapaan vastuulla kertoa baarien tutkijalle edellisillan keskusteluja ja yksityiskohtia baarin asiakkaista sekä sisustuksesta. Nykyisin Nummisella ei ole niin paljoa aikaa olutharrastukseen, mutta nimeää yhdeksi olutsuosikikseen Schlenkerlan Rauchbierin. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo 04.12. Minä huomaan sen, koska alan olla nyt juovuksissa, 76-vuotias Numminen sanoo. 13–14-vuotiaana varastin isän saamasta Loimaan oluttehtaan korista yhden pullon iltapäivällä ja join sen äkkiä ennen kuin vanhemmat tulivat kotiin. Kolmannella linjalla on Sirdie, mutta se aukeaa vasta kello 18, mikä on kaikkien keskiolutbaarien sääntöjä vastaan. Nummisen Baarien mies -kierroksella myös illat toisinaan venähtivät. Tekstistä saisi varmasti myös hyvän laulun. – Mulla on M.A. Viimeksi olen selvästi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena 6. – Kirjoitin käytännössä katsoen heti hotellissa kaikki muistiinpanot valmiiksi ja viimeistelin kotona, mutta monet näistä tarinoista on kirjoitettu heti seuraavana päivänä, kun olen paikkakunnalta taas jatkanut eteenpäin. M.A. Myös kasvussa oleva suomalainen pienpanimokulttuuri saa Nummiselta kehuja. – Jos siellä joku rupesi rettelöimään, niin omistaja Arska Ponkosen ei tarvinnut itse puuttua ollenkaan, vaan asiakkaat heittivät tämän riehujan ulos. TURKU, Logomo 05.12. Tuopit ovat tosiaan huvenneet ja on keskusteltava kierroksen seuraavasta paikasta. Haimme Forssan viinakaupasta neuvoa antavaa ja yöjamit jatkuivat aamuun asti. – Tällainen käyttäytyminen, mitä tässä takana olevassa pöydässä on, niin se on aika harvinaista keskiolutbaareissa, koska sinne ei tulla juopumaan vaan tapaamaan toisia. Ensimmäiset kännit join varmaankin lukioaikoina, kun soittokaverini vanhemmat lähtivät ulkomaan matkoille ja me kaikki jazzharrastajat keräännyimme hänen kotiinsa. Numminen tässä vieressä. LAHTI, Finlandiaklubi 01.12. E nsimmäisen kerran Numminen maistoi olutta 10-vuotiaana. – Haloo tuntematon henkilö, täällä Tuuhea, eltaantunut ja antavainen KOTITEOLLISUUS • VIIKATE NIKO KIVELÄ • ZAANI 30.11. – Vaasankadusta on tullut aikamoinen hipsterikatu. Keskiolut on vain seurustelun kyytipoika. Numminen -taitto_d.indd 41 27.10.2016 14.14. – Maistoin pilsneriä ja se oli kyllä kamalan makuista. Se oli niin suuri häpeän merkki. marraskuuta 2015 Turussa, kun olin pitämässä Svenska dagenina juhlapuheen Åbo Svenska Teaternissa ja jatkot kestivät kahteen asti. Menin rehentelemään linja-autoasemalle, että nyt olin kännissä. HELSINKI, e Circus KOTIVIIKATETEOLLISUUS Pukki tulee! Oletko valmis. Nummisen mieleen tulee tarina kirjassakin mainitusta, Aleksis Kiven Kadulla sijainneesta Grilli Bertinasta, jossa asiakkaat hoitivat ovimiehen tehtävät. Tämä joukko on ottanut varmaan vähän neuvoa antavaa kotona ennen kuin ovat tulleet tänne, Numminen sanoo. Digisinkku ulkona, hangessa 16.11. – Viini on terveellisyytensä vuoksi ottanut ykköspaikan Nummisen juomavalinnoissa. JYVÄSKYLÄ, Lutakko 02.12. Oven kohdalla Alma huutaa vielä perään: ”Helou helou!” Raitiovaunu lipuu Helsinginkadun pysäkille kuin tilauksesta. Raitiovaunussa vastakkaisessa penkissä seuruetta tuijottaa selvästi päihtynyt nuori mies. Kasin Kulmaan siis! Nummisen seurue huikkaa hyvästit henkilökunnalle. Tämän ikäinen ei kestä enää juopottelua. Olen jo pitkään huomannut, koska on oikea aika lopettaa. – Minä tilaan raitiovaunulipun aina ruotsiksi, Numminen sanoo seurueen noustessa 8-ratikkaan ja lukee ruotsinkielisen tekstiviestin ääneen älypuhelimensa näytöltä. TAMPERE, Pakkahuone 03.12
Teckis Källare oli Ah venanmaan valopilkku, siellä tällainen suomalainen olutkulttuuri on harvinai sempaa. Mihin jäimmekään, Laivat. Nummisen olemus herättää yhtä innostuneen reaktion Kasin Kulmassa kuin Roskapankissakin. Pi an mies siirtyy istumaan käytävän toi selle puolelle kuvaajaa vastapäätä. – Somero on merkillinen paikka, se vetää puoleensa ihmisiä, ei pelkästään Unton ja Baddingin vuoksi, vaan sinne tehdään tällaisia toivioretkiä. – Vittu mun tekis mieli naista just nyt, mies sanoo toiveikkaana. 60luvulla Rauli ei juonut alkoholia ol lenkaan, mutta sitten kun tuli Fiilaten ja höyläten, niin alkoi tämä laji maistua, Numminen sanoo ja nostaa tuoppiaan. Keskellä baaria on pyöreä tynnyripöytä, joka lienee kan taasiakkaiden vakiopöytä. Mutta jouk koon mahtui myös niin paljon persoo nattomia paikkoja. ”Iltapäivällä jänissetä meni keskiolutbaareihin tutkimusta teke mään.” – En usko, Numminen vastaa. 42 SOUNDI SOUNDI PB Nummismies, Numminen sanoo puheli meen ja antaa sen miehelle takaisin. Sellainen tunnel ma vallitsi aika pitkälle 90luvulle, sel lainen… – Mauri! Tepponen keskeyttää. NUMMINEN: SE ON TÄMÄ KÄDEN LIIKE, 1991) M.A. – Se oli Föglon saarella, vanhaan 1800luvun suolavarastoon rakennettu keskiolutbaari. Numminen -taitto_d.indd 42 27.10.2016 14.14. Sen lisäk si Nummisen kirjassa esiintyy tiuhas ti ”rautaisannos”: olut, pieni kahvi ja munkki. Yhden niistä Numminen haluaisi ku vata Kasin Kulmassa, Sturenkadun ja Hämeentien kulmassa. Sithän meillä oli vielä Monosen Unto, ja sitten tota sen rokkarin hyvä ka veri, joka on mun puolittaisten tuttujen hyvä kaveri, joka soitti hanuria Unto Mo nosen kanssa, Tepponen jatkaa. Rautaisannok sen nimi tuli siitä, kun kuvittelin mikä olisi minun vatsalleni kaikkein kauhein annos. Kirjasta on tullut juhlapai nos, Numminen vastaa. Teckis oli entinen merimies. Hämeentien puoleis ta seinää hallitsee suurikokoinen peili. – Se kuvaa loistavasti sitä keskiolut baarien tunnelmaa. Kasin Kulma on myös Baarien miehen vuonna 2003 ilmestyneen saksankieli sen painoksen, Der Kneipenmannin kan nessa. Suorakulmion muotoinen baaritila on hivenen Roska pankkia suurempi, arviolta vajaa sata asiakasta vetävä. ”Mä lähen ko tiin”, hän päättää ja painelee ulkooves ta ulos. Taustalla soi Beat lesin Can’t Buy Me Love. Kun farkku takkinen mies on palannut pöytäänsä, Nummisen vanha tuttu Tepponen lyöt täytyy intoa puhkuen seuraan. – Onks kaikki hyvin muuten. Nummi nen ja Seppänen kättelevät ja ovella Numminen heittää kätensä vielä laa jaan tervehdykseen. – Meillä on näitä yhteisiä ystäviä pal jon, meillä oli tää Bäddinki, ja kaikkia näitä. Kyllähän Numminen Tepposen muis taa. Lähellä wctiloja sijaitsee moderni levyautomaatti. Kirjaan siitä tuli Nummisen mie liannos. – Kaikki hyvin, tässä ollaan olutbaari kierroksella. – Mauri! Muistaksä, Tepponen kysyy riemuissaan. Väittely Baddingista ja Tepposen hur jat teoriat (joita ei kaikkia viitsi tässä esittää) saa tilanteen kiusalliseksi ja aihe on saatava pikaisesti vaihtoon. Baarin omistaja Teckis kyllästyi Suomen alkoholipolitiikkaan, myi baarinsa, muutti Rotterdamiin ja pe rusti merimieskapakan sinne. Tepponen kertoo viettäneensä paljon aikaa Somerolla, koska hänen ”exmui jansa” täti omisti talon siellä. Viereisessä pöydässä istuu farkkutakkinen mies, hiukset taakse kammattuina, tuijottamassa eteenpäin tuoppi kädessään. Numminen ja Seppänen virittelevät kes kustelua klassikkoiskelmästä. Nautin sitä rautaisannosta hiu kan maltillisemmin, kuin mitä kirja an taa ymmärtää. Jos Numminen saisi valita, että mi hin kirjansa baariin palaisi, niin se olisi jo toimintansa lopettanut Teckis Källare Ahvenanmaalla. Numminen hakeutuu seurueineen kul mapöytään. Taustalla soi Cutting Crew’n I Just Died In Your Arms Tonight. – Esis, se oli ihan niinku yköspaikka, Tepponen myötäilee. – Minun vatsani on ollut koko ikäni minulle pieni ongelma. Nummisen täytyy jatkaa matkaa ja on viimeisten hyvästien aika. Sama kohtalo kuin Unto Monosella. – Mehän oltiin Baddingin kanssa to si paljon kimpassa. – Oli kova karsiminen, että otin vain 132 baaria tähän mukaan. Myös pari kitaraa komistaa pubin seiniä. Taustalla soi Abban Gimme, Gimme, Gimme. – Mauri! Älä oo noin kriittinen! – En usko, minä tunsin hänet niin hy vin. S eppänen ja Numminen keskustele vat M.A.N:in lyhytelokuvista, eli Nummiselokuvista. Numminen kiersi yhteensä 186 kuntaa ja 350 keskiolutbaaria. – Onkse Numminen!, farkkutakkinen mies ponkaisee ylös ja tulee kättele mään. ”Se on tämä käden liike Joka johdattaa päin oikeaa päämäärää Jos kättä täytyy kuntouttaa Niin eihän siinä ole mitään väärää” (M.A. – Olisko Karhun paikka, Numminen ehdottaa tiskillä ja kyyppari napsauttaa keskioluthanat auki. – Mä oon niin sekasin, etten osaa edes kirjoittaa viestiä, hän jatkaa. S omerolaisen Rauli Badding Somer joen iskelmä Laivat mainitaan Baa rien miehessä kymmeniä kertoja. Teppo nen ymmärtää tilanteen. Hieman ennen kolmea Kasin Kulmas sa on parisenkymmentä asiakasta ja il massa on perjantaiiltapäivän riemua. Nummiselta jää pöytään vajaa tuoppi, jonka Seppä nen ystävällisesti tyhjentää tuulensuo jaan. Sehän oli ihan suurtapahtuma tää Esakallio, Num minen sanoo viitaten Underground Rock Orchestran viime kesän keikkaan some rolaisella tanssilavalla. Seinille lähes katonrajaan on nostettu sisustuselementiksi vanhoja Koff III tuoppeja. Jos niitä huumeita ei ois tullu kuvioihin, niin se ukko saat tais elää vielä tänä päivänä, Tepponen sanoo. Sain vuosien aikana monia valituksia siitä, että miksei meidän baari päässyt tähän. Teppo nen kysyy. Reissun aikana juotujen tuoppien määrä liikkunee tuhannen paremmalla puolella. Alkuperäisen suomenkielisen pai noksen kannessa on kuva Tampereen kauppahallin baarin sisäänkäynnistä
Nenäpäivä tulostus.indd 43 26.10.2016 15.04
Tänä vuon na hän pokkasi Oscarpalkinnon Quen tin Tarantinon The Hateful Eight eloku vaan säveltämästään musiikista. Syno nyymi cooliudelle filmimusiikin maail massa. Soitimme maestrolle kotiinsa Roomaan. Marraskuussa Helsingissä konsertoiva Morricone on asunut Italiassa koko ikän sä, eikä hän puhu englantia. S ergio Leonen ohjaaman ja nuo ren Clint Eastwoodin tähdittä män Hyvät, pahat ja rumat elo kuvan (1966) viheltämällä esi tetyn teeman tunnistavat lähes kaikki länsimaisen kulttuurin vaikutus piirissä eläneet. Elokuvamusiikin äkäinen nero 44 SOUNDI K u v a: Je lm er d e H aa s ennio morricone -taitto_b.indd 44 27.10.2016 14.15. Lisäksi hänet on aateloitu kol mella Grammylla, kolmella Golden Glo bella ja kuudella BAFTA palkinnolla. Hän on säveltänyt musiikkia yli 500 elokuvaan. Morriconella on oma tyylinsä ja siksi hän on aina ajankohtainen. Kysymys taitaa olla periaatteesta ja arvokkuudesta. Myös Holly woodelokuviensa soundtrackit hän on säveltänyt Rooman keskustassa sijaitse vassa asunnossaan. Meneillään oleva maailmankiertue juhlistaa mestarin 60vuotista taitei lijauraa. Ennio Morricone on tun nel mien ja tiivistämisen mestari. Morri conelle säveltä minen on kutsu mus ja elämäntapa, eikä hän ole aikonut vieläkään jäädä eläk keelle. 87vuotiaana Ennio Morrico ne on vanhin koskaan Oscarilla palkittu taiteilija. Vuonna 2007 hänelle myönnettiin kunniaOscar elämänmittaisesta työstä elokuvamusii kin parissa. Olen lukenut ennalta eräästä haastattelusta, että Morricone on edellyttänyt toimitta jilta heidän käyttävän hänestä maestro Teksti: Sami Nissinen Marraskuun lopussa Suomeen konsertoimaan saapuva Ennio Morricone on elokuvamusiikin suuria mestareita, monien mielestä se kaikkein suurin. Puhelin haastattelussa välillämme on tulkki
Kuka ohjaisi elokuvan ja millainen se olisi. Muutama vuosi sitten asia oli toisin. – Se tarkoittaa sitä, että ihmiset ilmeisesti pitivät musiikista, mitä he kuulivat. Hän sanoo, ettei osaa eikä halua arvioida omaa työtään, se on hänen mielestään jonkun muun tehtävä. Yritän keventää hieman jäykkää tunnelmaa ja siirrän keskustelun nykyhetkeen ja työskentelyyn Quentin Tarantinon kanssa. – Inspiraatio on kumulatiivinen prosessi. Konserteissa olen todella vakuuttunut siitä, että musiikillani on myös oma elämä elokuvien ulkopuolella. Se mistä suuri yleisö harvemmin tietää, on Morriconen ura klassisen musiikin säveltäjänä. Saan tehdä mitä ha luan. Ammattilaisura alkoi RCA-tuotantoyhtiössä, jossa Morriconen tehtävänä oli säveltää musiikkia elokuviin ja teatteriin. Sergio Leonen menestyksekkäisiin spagettiwesterneihin säveltämänsä omaperäisen musiikin myötä Morricone nousi 1960-luvun lopulla kerta heitolla maailman maineeseen. Vai onko säveltäminen silkkaa tekniikkaa, johon on muodostunut selkeät rutiinit. Kaipa se kertoo kuitenkin arvostuksesta työtäni kohtaan. Rakastan myös jousiorkesterin sointia hyvin paljon. Se on tulosta musiikin opiskelustani ja rakkaudesta ihailemieni säveltäjien musiikkia kohtaan. – Työskentely Tarantinon kanssa sujui erittäin hyvin, koska hän antoi minun tehdä mitä ikinä halusin. On monia lähteitä, joita hyödynnän säveltäessäni, en imitoi niitä, mutta yritän ammentaa niistä vaikutteita ja innoitusta. Morricone julisti mediassa kovaan ääneen, ettei hän aio enää koskaan työskennellä Tarantinon kanssa. – Oscarilla on aivan sama merkitys kuin kaikilla aikaisemmin voittamillani palkinnoilla. Absoluuttinen musiikki on vain minun omassa palveluksessani. Se on jotakin, minkä voin tavoittaa elokuvan historiallisen kontekstin tai henkilöhahmojen ja heidän persoonallisuuksiensa kautta. – Kaikki nämä komponentit yhdessä johtavat tiettyyn tunnelmaan, jota yritän säveltäessäni tavoittaa. Se tulee useasta lähteestä. Ainakin he, jotka valitsivat minut palkin nonsaajaksi. Muuten kaikki on vielä auki. – En tiedä miten vastata tähän, koska kysymys on abstrakti. Hänen musiikkiaan on uudelleen versioitu ja samplattu enemmän kuin laki sallii. Vapaa-ajallaan teini-Ennio soitti trumpettia paikallisissa jazz-yhtyeissä. – Teen kyllä eron, Maestro toteaa lyhyesti ja vaikuttaa hieman ärtyneeltä. Vuosien 1966–1980 välisenä aikana Morricone toimi maineikkaassa kokeellisen musiikin säveltäjien kollektiivissa Il Groppossa jonka ohjelmisto koostui avantgardistisista vapaista improvisaatioista. En ajatellut The Hateful Eightia perinteisenä westerninä, ja siksi halusin tehdä myös musiikillisesti jotain perinteisestä western-tyylistäni tyylistäni poikkeavaa. – Aiomme soittaa Helsingissä kappaleita, jotka ovat pysyneet ohjelmistossani hyvin pitkään. Ennio Morriconen isä Mario oli trumpetisti ja ammattimuusikko. – Suosikkisoittimiani ovat kaikki instrumentit. Morriconen portfoliosta löytyy yli sata teosta, joista enemmistö sijoittuu kokeellisen modernin klassisen alueelle. Hän vastaa useimpiin kysymyksiin lyhyesti parilla sanalla, aivan kuin hänellä olisi jo niihin punnittu vastaus valmiina. Maestro miettii hetken ja jatkaa. En ole vielä valinnut muuta ohjelmistoa. Morriconen mukaan elokuvamusiikin säveltämisen prosessi eroaa selkeästi instrumentaalisen taidemusiikin säveltämisestä. Mutta kun kysyn maestrolta itse työstä, säveltämisestä, vaikuttaa hän innostuvan. – Pidän todella orkesterin johtamisesta. Totta kai kerroin hänelle, mitä olin kulloinkin tekemässä, mutta hän antoi minulle täydellisen taiteellisen vapauden. – Kun sävellän elokuvamusiikkia, katson elokuvan aina ensin. Erotatko musiikkisi kaupallisempaan ja toisaalta taiteellisesti vakavampaan ja kunnianhimoisempaan tuotantoon. Heti alkukohteliaisuuksien jälkeen käy selväksi, ettei Morricone ole ajatellut avautua lyhyen haastattelun aikana. Kun mainitsen haastattelun alkuun hänen pitkän uransa monipuolisuudesta ja tiedustelen, mitä Morricone itse pitää uransa parhaana saavutuksenaan, hän mykistyy. – Tällä kertaa onnistuin mielestäni tekemään jotain, mikä oli myös itselleni uutta. puhaltimista, mutta niitä ei pidä koskaan käyttää liikaa. Nuori Ennio aloitti musiikkiuransa myös trumpetilla isän ohjauksessa, ja 12-vuotiaana hän pääsi Santa Cecilan konservatorioon, missä hän opiskeli myös säveltämistä sekä kuoromusiikkia. Elokuvan objektiiviset vaatimukset synnyttävät sävellyksieni perustan. Siitä lähtien työtarjouksista ei ole ollut puutetta. Se edustaa vain minua itseäni. – Suosin mielelläni kaikkia mahdollisuuksia ja äänenvärejä. The Hateful Eight on jo parin viides yhteistyö. Nyt riidat on sovittu ja seuraavasta yhteistyöstäkin on jo sovittu. – Elokuvamusiikki on aina toisen taidemuodon palveluksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt kappaleet Sergio Leonen filmeistä sekä The Mission -elokuvasta. Morricone johtaa lavalla liki 200 muusikosta ja laulajasta koostuvaa orkesteria. Tarantino on itse kutsunut Morriconea suosikkisäveltäjäkseen ja yhteistyötä fantastiseksi. Mitä sinulle merkitsee Oscar–palkinnon saaminen tässä vaiheessa uraasi. Kaikki riippuu siitä, miten käytät soitinta, ja kuinka ihmiset soittavat niitä. Luottaako tuhansia kappaleita uransa aikana säveltänyt taiteilija inspiraatioon. – Inspiraatio on kokemus, mikä kyllä saavuttaa minut toisinaan, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten tämä kokemus syntyy. Pidän vaski”Elokuvamusiikki on aina toisen tai demuodon palveluksessa.” Lähes kahtasataa muusikkoa marraskuisessa Helsinginkonsertissaan johtava maesto Morricone ei ole vielä kokonaan lyönyt lukkoon illan settilistaa. Tästä viisastuneena harjoittelen muutaman kerran sanomaan mahdollisimman pätevästi ”Maestro Morricone” ja kuulostan aivan Kari Väänäsen roolihenkilöltä Giancarlo Rossolta Mika Kaurismäen Rosso-elokuvasta. Yritin olla välillä ironinen. Se olisi liian helppoa. Tunnetut rock-artistit Metallicasta Radioheadiin ovat maininneet Morriconen musiikilliseksi innoittajakseen. SOUNDI 45 ennio morricone -taitto_b.indd 45 27.10.2016 14.15. Syyksi Morricone kertoi sen, että Tarantino käyttää musiikkia elokuvissaan mielivaltaisesti, säveltäjän tahtoa kuuntelematta. Orkesterinjohtaminen on säveltäjälle mieluisaa puuhaa. puhuttelunimeä. Morriconen vaikutus länsimaiseen populaarimusiikkiin on ollut valtava. Hartwall Areenalle Morricone saapuu marraskuun 30. Myös filmin genre vaikuttaa musiikin tyyliin. Sinun täytyy olla täsmällisempi. Kun Morriconen tuotantoa tutkii, tulee nopeasti päätelmään, että hänellä on säveltäjänä tunnusomainen tavaramerkkisoundinsa sekä toisaalta täysin toisenlainen identiteetti tinkimättömänä modernistina. Hän kuulemma myös turhautuu, jos häneltä kysytään vain hänen 1960-luvun saavutuksistaan Leonen kanssa. Se ei muuta mitään menneisyydestäni eikä se myöskään vaikuta työskentelyyni. Onko olemassa jonkinlainen soundtrack, jonka haluaisit vielä tehdä. Onko olemassa jotain tiettyä instrumenttia, jonka äänenväristä pidät erityisen paljon. päivä valtavan produktionsa kanssa. Uransa alkuajoista lähtien hän toimi myös popkappaleiden säveltäjänä ja sovittajana
Hänen kanssaan työskentely merkitsi myös sitä, että nauhoittaisimme 30 asteen auringossa, kaapissa on jääkylmää kaljaa ja iltaisin grilli kuumana, heh! Battles on In Flamesin skaalalla kevyemmässä päässä, mutta myös entistä enemmän amerikkalaisen kuuloinen. – Ne ex-jäsenet, jotka olemme menettäneet matkan aikana, eivät olleet niin innoissaan rundaamisesta. Hän jättäytyi pois vuonna 2010 pahentuneiden päihdeongelmiensa takia. Aloimme tehdä keikkoja ja pikkukiertueita ja mietimme, että haluamme tehdä vain tätä, 41-vuotias Gelotte miettii. Olemme suojelevia musiikistamme ja on meille hyvin tärkeää olla siitä itse kontrollissa. Los Angelesin taistelu In Flamesin 12. On paljon asioita, joiden kanssa hän taistelee tällä hetkellä. Sitten sain viimein tämän mahdollisuuden – ja olen ollut hyvin tyytyväinen siitä asti. 46 SOUNDI SOUNDI 47 K un göteborgilainen kitaristi Jesper Strömblad perusti 1990-luvun alkupuolella In Flamesin, sen piti olla sivuprojekti ilman vakituista kokoonpanoa. studioalbumi Battles nauhoitettiin Los Angelesissa tuottaja Howard Bensonin kanssa. Ensimmäisen pitkäsoiton jälkeen rumpujen taakse astui 19-vuotias Björn Gelotte ja laulumikrofonin varteen parikymppinen Anders Fridén. Olin kirjoittanut riffejä ja nauhoittanut sooloja jo aiemmin levyille, mutta en ollut soittanut kitaraa livenä. 1990 In Flames alkaa death metal -kitaristi Jesper Strömbladin terapiaprojektina. – Hän on perhettämme ja toivon, että hän tuntee samoin. – Mainitsit muutaman bändin, mutta onhan hän tehnyt useita Motörhead-levyjäkin. Nyt päätimme, että kun kerran pääsemme toimimaan tällaisen kundin kanssa, meidän ehkä kannattaa kuunnella, mitä hänellä on sanottavanaan. – En tuntenut koskaan oloani rumpalina mukavaksi. Sittemmin Strömbladin on kuultu esittäneen kitkeriäkin kommentteja luomuksensa nykytilasta. varmistaa, että tekisimme kaiken vielä keskittyneemmin. Hänen skaalansa on hyvin laaja. Teksti: Mikko Merilinna Gelotte muutti kitaran varteen Colony-levyllä (1999), kun rumpuihin värvättiin Daniel Svensson. Ajatus Bensonin kanssa levyttämisestä oli Gelotten mukaan pelottava. Hänen diskografiassaan ovat muun muassa P.O.D.:n Satellite ja Hoobas tankin The Reason, 2000-luvun amerikkalaisen raskaan musiikin menestyksekkäimpiä julkaisuja. Hän halusi vain Taistelun evoluutio Yhtyeet nousevat, uhoavat ja tuhoutuvat nopeammin kuin kitarankielet katkeavat, mutta In Flames on ollut täällä jo 25 vuotta. – Haluaisin ajatella, että meistä tuli bändi silloin kun minä ja Anders tulimme kuvioihin. Haluan vain parasta hänelle. Juttelemme aina silloin tällöin, vaikka emme niin usein kuin toivoisin. 1994 Debyytti Lunar Strain tehdään sessiomuusikoiden kanssa. Perustajajäsen Strömblad ei ole enää In Flamesin vahvuudessa. Me olemme tukeneet häntä siitä asti, kun ongelmat alkoivat, Gelotte selventää. Lauluista vastaa Dark Tranquillityn Mikael Stanne. – Onhan meillä ollut tuottajia aikaisemminkin, mutta – ollakseni rehellinen – he ovat olleet enemmän nauhoittajia. – Ihan sama, mitä kukaan ulkopuolinen siitä sanoo tai ajattelee. – Hän sanoi meille ymmärtävänsä, että me tiedämme, keitä olemme ja mitä teemme. 1998 Eittämättä maineikkain kokoonpano Fridén-StrömbladGelotte-Iwers-Svensson muotoutuu ja on kasassa seuraavat 13 vuotta. 1995 Jester Race -kakkoslevy esittelee Björn Gelotten ja Anders Fridénin. 1993 Ensimmäinen demo oli paras! Tai ainakin sillä saatiin levytyssopimus. Uusi Battles-albuminsa jatkaa kamppailua paikasta metalliparatiisissa. Puhelinyhteys Saksaan levyyhtiönsä kahvihuoneeseen, on aurinkoisena syyspäivänä kristallinkirkas. Hän ei halua tehdä tuottamistaan artisteista itsensä kuuloisia, vaan hän haluaa kaivaa niiden parhaat puolet esiin, Gelotte kehuu. Isot kertosäkeet seuraavat toisiaan ja yleistunnelma on myönteinen, vaikka perusta on in flames -taitto.indd 46 27.10.2016 14.16. Nämä miehet ovat olleet mukana siitä asti, vaikka muuten In Flamesin ovet ovat heiluneet toistuvasti
In Flamesin 1990-luvun levyt tehtiin Fredmanilla tuottaja Fredrik Nordströmin kanssa. 2005 In Flames avaa pelin sankareilleen Iron Maidenille Göteborgin Ullevistadionilla. Oli vaikeaa löytää työpaikkaa, jonne pystyi lyhyellä varoitusajalla ilmoittamaan, että joutui olemaan kuukauden pois, Gelotte muistelee. Emme toki halunneet tehdä mitään Beach Boys -levyä ja kirjoitimme musiikkia niin kuin aina, mutta Kalifornia lisäsi levyyn lämpimämmän fiilikseen, Gelotte toteaa. Nyt yhtye on vakiinnuttanut losangeleslaisen rumpalin Joe Rickardin. – Ympäristö on tuotannon ulottuvuus, jota ei oikein voi hallita – ja pidän siitä. Se teki meistä paremman bändin. 2004 Soundtrack To Your Escape -albumi tuplaa edeltäjänsä myyntiluvut. Tyylisuuntaus on vaikuttanut moniin 2000-luvun kärkiyhtyeisiin, esimerkiksi Killswitch Engageen ja Triviumiin. – Suuri osa tästä luovuudesta kiteytyi Fredman-studioon ja siellä pyörineisiin ihmisiin. Ja toki ajan kulumisella on myös merkitystä. Oliko luova ilmapiiri kaupungissa tosiaan näinkin ilmeinen. – Ensimmäinen kerta, kun palasimme kotiin ja olikin yhtäkkiä niin paljon rahaa, ettei tarvinnut mennä töihin, tapahtui varmaankin jossain vuoden 2000 tietämillä. Olin 19, kun liityin, ja haluaisin ajatella, että minulle soittajana ja meille bändinä on kehittynyt oma ääni näin monen tehdyn levyn jälkeen. – Meidän täytyy edetä koko ajan pitääksemme homman mielekkäänä ja hauskana. 2016 12. Jos emme olisi tiedottaneet miehistönvaihdoksesta, kukaan ei huomaisi eroa. Tyylija kokoonpanovaihdosten jälkeen bändi on kasvanut myös kaupalliseksi menestykseksi. Pystyimme keskittymään musiikkiin, harjoittelemaan ja säveltämään enemmän. Gelotten mukaan evoluutio on myös väistämätön ilmiö. Rumpalin näkökulmasta joku toinen sovitus voi olla paljon toimivampi. Göteborgissa viihtyi In Flamesia pidetään Dark Tranquillityn ja At The Gatesin ohella ruotsalaisen melodisen death metalin, niin kutsutun Göteborg-soundin pioneerina. Olin itse enemmän floridalaisen death metalin kannattaja: ostin kaiken, missä oli Scott Burnsin tai Morrisound-studion nimi, Gelotte nauraa. – Jossain vaiheessa hän alkoi puhella, miten hän itse soittaisi kyseiset sovitukset, ja halusi kokeilla nauhoittamista. 46 SOUNDI SOUNDI 47 edelleen pohjoismaisessa melankoliassa. Hänen vaakansa oli kallistunut enemmän perheen parissa olemiseen, eikä meillä ollut siihen vastaan sanomista, Gelotte kertoo ja jatkaa: – Sen sijaan, että olisimme jatkaneet keikkailua jonkun korvaajan kanssa, päätimme kirjoittaa uutta musiikkia ja tehdä levyn. 2008 Yhtye hankkii Fredman-studion vanhat tilat ja nimeää ne IF-studioksi. Tilalle Niclas Engelin, joka soitti bändissä 1990-luvulla ja tuurasi 2000-luvulla. – On helppo romantisoida mennyttä, sillä sitä tuppaa muistamaan vain hyvät jutut. – Keskustelumme ovat olleet tervehenkisiä ja tähdänneet siihen, että musiikista tulisi parempaa. Vaihdoksen jälkeiset asiat ovat sujuneet sujui Gelotten mukaan hyvin sopuisasti. ”Jos emme olisi tiedottaneet miehistönvaihdoksesta, kukaan ei huomaisi eroa.” K u v a: P at ri c U ll ae u s in flames -taitto.indd 47 27.10.2016 14.16. Kysyimme sitten levyn teon loppua kohti, haluaisiko hän kiertää kanssamme ja olla osa tätä touhua. 2014 Berliinin legendaarisessa Hansa-studiossa tehty Siren Charms -levy ilmestyy. – Daniel ilmoitti, että kiertäminen ei enää luonnistu. Vuosituhannen vaihteessa yhtye alkoi monien faniensa kauhuksi keventää death metaliaan. 2002 Reroute To Remain -levy keventää soundia ja avaa uusia ovia. Mietimme sitten, että Losissa kaikki ovat muusikoita eikä sessiorumpalin löytäminen nauhoituksiin varmastikaan olisi ongelma. Konerumpalista kannujen taakse Daniel Svensson lopetti In Flamesissa soittamisen viime vuonna, ja eteenpäin puskemisen sijaan yhtye päätti pitää tauon. 2010 Perustajajäsen Jesper Strömblad eroaa. – Nauhoitimme edellisen kerran talvisessa Berliinissä, mikä tihkui lopputulokseen, ja nyt olimme spektrin toisella laidalla. studioalbumi Battles. 1990-luvun Göteborgin metallipiireissä muusikot genrerajoista välittämättä auttoivat toisiaan, esimerkiksi In Flamesin jäsenet tekivät yhteistyötä power metal -yhtye Hammerfallin kanssa, ja toisin päin. Alussa meillä oli toki päiväduunit, joiden pitäminen oli hankalaa. Samalla kiertueet Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa laajentuivat entisestään. Nauroimme tarkkaamossa, kuinka oikealta meidän musiikkiimme se kuulosti. In Flames perustettiin jo riveistä liuenneen kitaristi Jesper Strömbladin sivuprojektiksi. Olen varmastikin väärä henkilö vastaamaan tähän, koska minä tulin ulkopuolelta kuvioihin. – En nyt muista, mikä bändi teki mitäkin ensimmäisenä tai kuka keikkaili ensin. Haluaisinkin ajatella, että tyypit tukivat toisiaan ja hengailivat toistensa kanssa, Gelotte miettii. – Mutta ehkä me aloimme muita ennen kiertää enemmän ja halusimme matkustaa Ruotsin rajojen ulkopuolelle. Ensimmäinen iso USA:n kiertue Slayerin lämmittelijänä. Minä olen kitaristi, joka haluaa rumpujen kuulostavan tietynlaisilta, jotta ne istuisivat riffeihini – mutta eihän se tarkoita, että olen oikeassa. – Howard toi studiolle tämän kundin ja kertoi hänelle, että saatamme tarvita apua rumpusovitusten ja ohjelmointien kanssa, Gelotte valaisee. – Kaupallinen hyväksyntä, jos näin voi meidän kohdallamme sanoa, oli etenkin käytännön juttujen kannalta loistava asia
Intergalaktista kelluntaa Syy keskipäivän aamiaisellemme meikäläisen kotona on juuri debyyttialbuminsa julkaissut Tre-Funk III, joka nimensä mukaisesti sisältää kolmannenkin räpäyttäjän. Se rytmi vaan vei mukanaan. 48 SOUNDI SOUNDI 49 Teksti: Jussi Niemi Kuva: Juuso Aalto ?S e on elämän pulssi. oikeastaan mistään. Funk menee niin moneen osastoon, musiikin lisäksi esimerkiksi asenteeseen, että miten kannat ittes tuolla. Ison miehen ääni on pahasti käheä. Näin Hannibal (Hannu Stark, 40) kuvailee funkin merkitystä ja syvintä olemusta. Mika ”Haamu” Kurvinen (28) puuttuu seurasta, koska asuu ja on töissä Helsingissä. Sillä tiellä ollaan edelleen, enkä kadu yhtään. Aamen, veljet! Omasta puolestani painotan, että funkia seksikkäämpiä rytmejä ei ole olemassakaan. Funk on myös rajaton riemu, oodi elämälle. Sen kautta mie ensimmäisen kerran vapauduin... You don’t take no shit, mutta joskus sun täytyy valita taistelusi. Hannibalin mukaan nimi voisi oikeastaan olla Tre-Funk IV, koska Tenho Mattila (Death Hawks) on olennainen osa Planeetta Funkin intergalaktisesti kelluvaa, syntikoiden nestemäisen sirityksen ja erittäin paksujen synttybassolinjojen leimaamaa sointia, joka tuo Synkkyydestä valoon ja iloon Tre-Funk III kosmisessa vireessä tre-funk-taitto_b.indd 48 28.10.2016 9.57. Rikostoverinsa, tamperelainen 6mäki (Ville-Veikko Kuusimäki, 29), jatkaa: – Mulle se on ihan samaa, mutta voin lisätä, että räppääminen on erityisen kivaa funk-rytmeihin. Nehän on saman puun oksia. Ne vaan toimii niin hyvin yhteen. Hän on eilen illalla karjunut täysillä punkia aivan ensimmäisen bändinsä Mugglesin harvinaisella keikalla
Haamu, joka on muuten suomiräpin korkeasti koulutetuin tyyppi – tinkaako se peräti tohtoriksi nyt. Levyllä lähdetään ihmiskunnan omalla typeryydellään elinkelvottomaksi tärväämältä maapallolta Funkplaneetalle, jossa terve järki, ilo, ekologisuus ja myötätunto ovat arvossaan. Se osaa hyvällä tavalla puhua rankoistakin asioista ja on yhteiskuntakriittinen hyvällä huumorilla. Fanitan armottomasti Dennis Potteria, jonka Laulava salapoliisi on ehkä paras tv-sarja kautta aikain. 6mäki: – Itsekin saatoin vielä 10 vuotta sitten kuunnella aika synkkää musiikkia, mutta jo pitkään olen hakenut musiikista positiivisia fiiliksiä. Se on alkanut mulle valottua yhä enemmän Hot Herosin (Mustan Moottorin nykymuoto) ja (John) Coltranen kautta. . Sitä paitsi on ihan hyvä, ettei ihan koko levy kellu avaruudessa. Ihalaisen huikealla runolla. Sitten syntyi Rauhan merkeissä ja konsepti kirkastui. Se lähti ihan vahingossa, kun meillä oli bändin tyyppien keskinäinen keskustelufoorumi netissä. Formaattina on vinyyli, kasetti ja digi. 6mäki: – No, kyllähän se tonne gfunkiin kallistuu, West Coast gangstameininkiin. – oli äskettäin Philadelphiassa hip-hopia opiskelemassa ja sitä neuvottiin siellä, että ”älkää menkö isolle yhtiölle, vaikka tarjottaisiin miljoonadiiliä! Teillä on ittellä jo työkalut ja kanavat hallussa läppärin kautta. . Hane: – Mie voisin sanoa, että Sun Ra. Muutenkin kyse on jatkuvasta projektista, vaikka kaikki tekevät sen ohessa myös soolouraa. Hanelle ainakin se on uutta, koska olet töissäsi yleensä ollut hyvinkin kriittisesti tässä ja nyt... Tää on eräänlainen paluu juurille, alun perin Rovaniemellä tuli pelattua nimenomaan kaseteilla ja vinyyleillä. Tosiaan, ehdottomasti, 6mäki komppaa. Yhtiön mukaan cd ei kannata. Puhumattakaan skitistä, jossa Hannibal laulaa Tampellan Esplanadista kuin Henry Theel ennen sotia. Hyviä levyjä tuli tehtyä yli parikymmentä, mutta rahaa ei latiakaan. Monspin Kepellä (Keijo Kiiskinen) on timmi organisaatio ja sen kanssa on helppo toimia, Hane kertoo kahvia hörppien ja lisää naurahtaen, että on mukavaa kun ”levy-yhtiön setä” on samaa kieltä puhuva ja genreä oikeasti ymmärtävä tyyppi. Silti kun vanhat el cantantet alkaa sombrerot päässä laulaa, niin se on kaunista ja iloista musiikkia. Kiekon julkaisee Monsp. Itärannikolta A Tribe Called Quest. Sekä soinnillisesti että räppien sisällön puolesta ryhmä erottuu kilpailijoistaan. Räppiryönä maadoittaa sitä mukavasti. . Mulla ja Haamulla oli muutamia biittejä ja niistä valikoitui ne avaruutisimmat. Molemmat painottavat tyylin kehittyneen omalla painollaan. Teette ite musanne ja videonne ja laitatte ne Youtubeen.” Tätähän voi sanoa konseptilevyksi, vai mitä. . Tre-Funk III on jo tehnyt useita keikkoja ja lisää tulee. . Hannibal, Haamu ja 6mäki yhdistivät voimansa eskapistisen g-funkin äärellä. Planeetta Funkissa sen sijaan on viettelevää kepeyttä. – Se on jännä juttu toi positiivisyys. ”Jo pitkään olen hakenut musiikista positiivisia fiiliksiä.” tre-funk-taitto_b.indd 49 28.10.2016 9.57. Arkihuolet unohtuu, kun Coltrane soi tai olen keikalla Hot Herosin kanssa. en tiedä onko se sitä, että olen jo luopunut toivosta ihmiskunnan suhteen, ja nyt tarviin jonkin pakopaikan, Hannibal muotoilee naurahtaen kuin anteeksi pyytäen. Hane: – Olen tutustunut siihen täällä Tampereella ja se on yks mun suosikkilyyrikoista. Aivan käsittämätöntä, mutta todella kiinnostavaa ja kiehtovaa juttua! West Coast -osastosta sanoisin Khayree ja DJ Quik. Heillä oli jo ollut muutama biisi, mutta niiden viritys ei ollut läheskään näin kosminen. Rahanteko on ainut motivaatio. Ilmiö on niin vanha, Hane rahisee ja kollegansa jatkaa: – Ja aina yhtä rasittava. Huikean autenttinen veto! . Vai onko se eskapismia. Levy starttaa J.K. Sen musa on jostain 1920–30-luvulta ja ajattelin, että kun Planeetta Funk tapahtuu tulevaisuudessa niin nostalginen pikku paluu vanhaan Tampereeseen sopisi hyvin kokonaisuuteen. Olennainen osa kokonaisuutta on mukavan kajahtanut visuaalisuus, on viileitä valoja ja muuta vänkää – kuten sanoisiko profeetalliset esiintymisasut, joiden merkitys oikean moodin lietsojana on kuulemma huomattava artisteille itselleenkin. Miten siihen päädyttiin. Coltrane parantaa Musiikkia leimaa tietty optimismi. Melkoinen taakka putosi harteilta, kun ei näin laman alla tarvi itte säätää kaikkea. Ei siis lyriikoiltaan, mutta soundiltaan ja biiteiltään. Näin siis Rollofunkista on päästy Tre-funkiin. Tai ajatellaanpa Afrikkaa, vaikka Senegalia, joka on helvetin köyhä maa. Hane nimesi sen Planeetta Funkiksi. Kuitenkin sieltä tulee äärettömän positiivista musiikkia. West Coastilta Tampellan Esplanadille Nimestään huolimatta Planeetta Funk on kuitenkin ennen muuta räppiä, vaikka kuulen toki siinä paljon p-funkia. Ehkä täällä heviparatiisissa kelataan jotenkin liikaa, hevissähän nimenomaan liikutaan siellä synkällä puolella, vaikka onhan sielläkin tietysti jotain hyviä juttuja. Tenhon syntikat viimeistään asemoi homman ja kun musa oli tietynlaista, siihen oli jotenkin helppo kirjoittaa sopivia lyriikoita, 6mäki selittää voileipää mutustellen. Mistä sen soundin vaikutteet eniten tulee. Kun päälinja kulkee Rauhan merkeissä (yksi levyn ydinkappaleista), niin mistä Räppiryönä sinne pullahti. Tosin alku tässäkin on se, että maapallo on tuhottu, mutta kun Funk on maksimaalisen onnen ja ilon paikka niin se heijastuu myös matkaan sinne. . Jysky lausuukin levyn synkimmät sanat, mutta pitäähän se tehdä selväksi, miksi matkaan lähdetään. Kun miettii tuota suurta kysymystä tuolla ylhäällä avaruudessa – mikä on alkanut itseä kiinnostaa yhä enemmän, että mitä kaikkea siellä voi olla – niin kulutushysteria tuntuu naurettavalta. 48 SOUNDI SOUNDI 49 suomalaiseen hip-hopiin taas uuden ulottuvuuden. Miten Jysky päätyi levylle. Se oli pakko tehdä jokaisen itseään kunnioittavan räppärin puolesta. Mattila on äänittänyt ja miksannut levyn ja soittaa enimmät syntikat. Niin... Hän tunnustaakin Hanen ja Sopan riimittelyn johdattaneen hänet alalle. Mulle tuli mieleen, että sehän olis kova levyn nimi ja siitä lähdettiin liikkeelle, avaa 6mäki, jonka räpäytys nopeimmillaan muistuttaa Tulenkantajien Sopasta. Nykyäänhän musiikkia jo mainostetaan sillä, että on ”äärimmäisen rankkaa ja raskasta kamaa”. Ihmiskunnan meininki on mennyt ihan mahottomaksi: yhtäällä heitetään ruokaa roskiin järjettömiä määriä ja toisaalla nähdään samaan aikaan nälkää. . Olen kuunnellut sen haastatteluja viime aikoina. Jos ei niin musiikillisesti, niin filosofisesti. Tai Meksikoa, joka on rankka paikka
Kaikki voisi kuitenkin olla toisin. Eikä oikeastaan Miljoonasateestakaan. Tälle perustalle Miljoonasateen oli helppo rakentaa koko värikäs uransa. Miljoonasade-taitto_a.indd 50 27.10.2016 14.19. 50 SOUNDI Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Hannu Linkola 50 SOUNDI Y htä varmasti kuin marraskuu tuo pimeyden ja näljän, se tuo myös tutut säkeet: varisparvina raahautuvat päivät, kaljakorin kilinän ja kuivakurkku rotan. Se antoi äänen levottomille ihmisille, joiden unelmien ohi aika oli ajamassa ja joiden sielua vihlaisi aina heidän kulkiessaan Matkahuollon editse. Laulut huokuivat apeaa rakkautta ostoskeskuksessa, sydän suruja tähtipallon alla ja painostavaa hil jaisuutta eteisessä, mutta ne kertoivat myös heittäytymisestä, vapautumisesta ja elämän mittakaavojen syvällisestä ym märtämisestä. Lupaavasta debyyttilevystään (Pesuhuoneesta keittiöön, 1987) huolimatta yhtye vasta etsi musiikillista olemustaan. Kun Miljoonasade ryhtyi keväällä 1987 nauhoit tamaan Marraskuuta, ei kappa leen nykymuodosta ollut vielä tietoakaan. Tako mostudiossa tammikuussa 1988 nauhoi tettu Laukauksia viulukotelossa täytti vai vatta ne odotukset, jotka avaussingle oli synnyttänyt. Astuessaan takaisin ulkomaailmaan Miljoonasade oli löytänyt niin hitti reseptin kuin oman sointinsakin. Kah den studiopäivän aikana palaset kuiten kin loksahtivat paikoilleen. Näistä lähtökohdista orkesteri ryhtyi työstämään toista pitkäsoittoaan. Suomalaista pikkukaupun kiarkea tarkkanäköisesti tutkaillut levy tavoitti jotakin olennaista, uuttakin. Miljoonasateen klassinen kuvael ma uppoaa loppusyksyn ikiaikaiseen loh duttomuuteen niin lähtemättömästi, että se tuntuu olleen olemassa aina
Ja niin naiivi ja yksinkertainen mä olin, että päätin tehdä hittitekstin. Kuten sanottua, bändi etsi tuolloin itseään. Matti: – Marraskuun sävel saatiin parista vanhasta demostani, joita Hessu täydensi kertosäkeellä. Olli: – Muistan kun joku toimittaja kysyi Hessulta, mikä on sanan ”dinosaurus” genetiivimuoto. Ja jotain uutta, niin kuin vaikkapa kuivakurkkurotta tai dinosauriin luu. Olin lukenut jostakin lehdestä, että ”se Miljoonasadekin oli sellainen yhden hitin bändi”. Mä pyöriskelin himassa ja satuin kuuntelemaan John McLaughlinin ja Shakti-orkesterin levyä. Ja taas kokeiltiin eri tyylilajeja, vähän hevimpää ja vähän kevyempää. Heikki: – Se oli jännitystä, eikä laulutyyliä. Janne: – Sä jännitit väärällä tatsilla. Siellä oli saksofonisooloa ja reggaeta ja jazzia… Jarmo: – Mehän tehtiin Marraskuusta jopa letkeä funk-poljentoinen ralli, mutta Janne ei innostunut siitä yhtään. Ari: – Roskaakin taitaa olla uusi. Niinpä kävimme läpi kaikki maailman tyylit. Viulukotelo on selvästi yhtenäisempi. Sillä päästiin jo jäljille, mutta jotain piti vielä keksiä. Sitä ennen meillä oli koko systeemi hakusessa. Soolon tempo istui just siihen saamarin biisiin. Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… Ja sitten marraskuu. Mähän yritin matkia Viulukotelolla Morrisseyta, sillä koin laulaneeni Pesuhuoneen väärällä tatsilla. Heikki: – Olennaista onkin se, miten me ne kappaleet teimme. Kaikissa niissä sotienjälkeisissä poikakirjoissa, joita mä luin pienenä, puhuttiin dinosauriista. Lisäksi siinä on oltava kaljanjuontia, ikävää ja kaipuuta. Emme me kai niin montaa uutta biisiä tehneet levyjen välissä. Myöhemmin mua hävetti se sanoitus. ”AIKA PELKISTETTYÄHÄN TUO ILMAISU ON.” SOUNDI 51 HEIKKI SALO LAULU, SANAT, SÄVELLYKSET MATTI NURRO KITARA, SÄVELLYKSET OLLI HEIKKINEN KOSKETTIMET, SAKSOFONI, HAITARI, KITARA JARMO HOVI RUMMUT, PERKUSSIOT ARI LAAKSONEN BASSO JANNE LOUHIVUORI TUOTANTO H eikki: – Minulle Viulukotelo on levy, jolla aloimme hahmottaa soundiamme. Multa lähti ääni joka helvetin keikalla ja ajattelin, että nyt täytyy tehdä jotakin radikaalia. Mä otin sen vinyylin Takomoon, jonne oli juuri saatu ensimmäinen sampleri. Ei sekään oikein potkinut. Jarmo soitteli etnobändissä, mä tulin folk-porukoista, Olli tanssibändistä… Ari: – Minä soitin fuusiomusaa. Heikki: – Meillä oli paljon materiaalia jäljellä ensimmäisen levyn jälkeen. Siellä oli yhdessä biisissä tablasoolo, josta mietin, että saisikohan tästä jotakin. Heikki: – Ja mä vastasin ”dinosauruksen”. Heikki: – Mutta sitten se painiminen alkoi. Mutta sitten kerroin minkä takia sanon laulussa ”dinosauriin”. Matti: – Minä muistan ihan toisin. Se muutos heijastuu tähän levyyn. Eihän tuolla lailla kirjoiteta rokkitekstiä. Niinpä me pitkään lähinnä ihmettelimme, että mitä tässä tehdään. Nauhoitin tablakohtaa pätkän ja rakensin sen luupiksi. Biisit ovat keskenään erilaisia, mutta ne kaikki kuulostavat saman yhtyeen tekemiltä. H eikki: – Viulukotelon tekeminen alkoi oikeastaan keväällä 1987 Marraskuun sinkkusessiolla. Janne: – Lopulta te toitte Takomoon sellaisen version, jonka olimme yhdessä funtsineet kuntoon. Ja siellä takana E-ääntä urkupisPÄÄOSISSA K u v at : H an n u Li n ko la Miljoonasade-taitto_a.indd 51 27.10.2016 14.19. Hitsautuminen otti aikansa, kun kaikki tulivat erilaisista taustoista. Tähtipallot ja Ostarin helmi olivat olemassa jossakin muodossa, mutta esimerkiksi Pienen elämän ja Voipallon mä kirjoitin vasta syksyllä 1987 asuessani Kuopiossa. Halusimme kuitenkin tehdä Viulukotelolle uusia kappaleita. – Silloin kaikki taivaasta tulevat spotit osoittivat samaan paikkaan, valo sirosi pilvien välistä ja kultaiset torvet soivat. Matti: – Etkös sä oksennellutkin keikkojen jälkeen. Vasta ensimmäinen albumin jälkeisillä keikoilla aloimme olla luontevasti rokkibändi. Sovitus ei toiminut millään. – Siitä tuli lopulta mun ensimmäinen täysin valvottu Miljoonasade-yö. Että vaikka bändi ei ollut vielä valmis, niin musiikki oli. Toki levyllä oli merkkejä Miljoonasateesta, mutta samalla se oli vähän sitä sun tätä. Sitten laitoimme Roland 808:n claveluupin pyörimään ja te soititte sen päälle. Heikki: – Matti oli oikeastaan ainoa, jolla oli rock-menneisyys. Meistä tuli näiden levyjen välissä ihan toinen bändi ja minusta ihan toinen laulaja. – Tiesin että single julkaistaan syyskuussa ja laskeskelin, että sen pitää soida kolme kuukautta, jotta siitä tulee hitti. Janne: – Pesuhuoneella vielä haarukoitiin, mihin kaikkeen instrumentti nimeltään Miljoonasade kääntyy ja vääntyy
Olli: – Ei siinä ehtinyt miettiä jokaiselle biisille omia asetuksia. Järjestin noihin aikoihin Ilokiveen rockklubeja, joten kutsuin yhtiön edustajat, Jan nen ja Lindströmin Timpan, sinne. Vuosien saatossa Louhivuori on painanut käden jälkensä niin kappaleiden sovi tuksiin ja rakenteisiin kuin kokonaisiin albumikonseptei hinkin. Mä muistan, kun virittelin jotain syntikkasoundia ja Janne huomautti talkbackin kautta, että se maksaa sitten 500 markkaa tunti. Siitä kaikki oikeastaan alkoi. Suomalaisen rockin klassikot > atteriohjaaja ja Suomi–Irlanti-Seuran aktiivi). Ja Arikin näytti siltä kuin olisi juuri ollut vetämässä Girl From Ipanemaa. – Kun keikkapäivä koitti, lä hetin taksin hakemaan Jannen ja Timpan Ilokiveen – ylioppi laskunnan piikkiin. Heikki: – Olin vuonna 1985 Jyväskylän yliopiston ylioppi laskunnan kulttuurisihteerinä ja huomasin, että Finnlevy piti koelaulutilaisuuden Jyväsky lässä. Olli sanoi että Irkuista olisi tulossa sellainen Kevin Burke, ”maailman paras irkkuviulun soittaja”, jos vain olisi rahaa. Jarmo: – Me itse asiassa juuri puhuimme Ollin kanssa, että levy ei kuulosta vanhanaikaiselta. Levy ei kuitenkaan ole hutiloitu. Kun luuppi säksätti soittamienne pohjien päällä, siitä tuli mieletön. Janne: – Me annettiin sille Voipallo, koska siinä oli sellaista luontevaa folkhenkeä. Kaikki mitä sinne tehtiin, oli mietittyä ja jäsenneltyä. Heikki: – Ne varmaan teki vät lopullisen vaikutuksen. Juttu lähti liikkeelle Hotelli Tornin irkkupubista, jossa törmättiin Pellikan Olliin (teK u v a: So u n d in ar k is to Miljoonasateen soittajat tulivat varsin erilaisista taustoista. Heikki: – Eli hyvä kuva, kos ka se kertoi bändistä totuuden. Ehkä huolellinen sovittaminen on muutenkin ollut Miljoonasateen juttu. Sen jälkeen menin puhumaan Finnlevyn tuotantotiimiä ym päri. Heikki: – Kiireestä huolimatta keksittiin kaikenlaista. Lähetittekin sitten kasetin, jolla oli Lapsuuden sankarille. Jarmo: – Joissain lauluissa se toimii tosi hyvin, niin kuin vaikkapa Roskassa ja Tähtipallossa. Siitä tuli ihan kun non värinät. Sieltä puuttuvat sellaiset kasarikaiut. Lupasin että paikalla on viisi Jyväskylän parasta bändiä, joista yksi oli Miljoona sade. Ja kun ne tulivat paikalle, mä löin ruoka listat käteen, että syökää mitä vain ja juokaa mitä vain – yli oppilaskunnan piikkiin. Tunnusomaisen soundin taustalta löytyy muu sikoiden lisäksi tuottaja Janne Louhivuori, jota Miljoonasade kutsuu auliisti kuudenneksi jäsenekseen. TUOTTAJAJAHTIA YLIOPPILASKUNNAN PIIKKIIN M iljoonasade on kokeil lut urallaan lukuisia tyylilajeja, toteutus tapoja ja sointimaailmoja kuulos taen kuitenkin leimalli sesti itseltään. Ei mua hämää tässä muu kuin virvelin korkeavireinen ja ylitiukka klangi, sellainen tuhannen starttipistooli. Se oli ihan oikeassa. Janne: – Miljoonasade oli ainoa bändi, jolta pyysin demoa. 52 SOUNDI teenä soiva tambura osui Marraskuun tonaaliseen pisteeseen. Kahdeksaan yhteiseen levyyn johtanut yhteistyö oli kuitenkin alkujaan vain viiksi karvan varassa. Olli: – Aika pelkistettyähän tuo ilmaisu on. Sivonen sanoi, että ”nyt oot poika sellaisen tien päässä, jolle ei toista päätä olekaan”. Janne: – Onneksi tuotanto tiimi taipui ja pääsimme teke mään Lapsuuden sankarille singleä. Janne: – Kuvat aiheuttivat nimenomaan ylimääräisen kit kan. Ehkä se on nimenomaan pelkistämisen ansiota. J anne: – Varsinainen levysessio oli nopea. Mulla oli mukana joitain kuviakin. Heikki: – Teknologiasta tuli ikään kuin vahingossa olennainen osa soundiamme. Virettä saatiin tahkota aika lailla, mutta Burke oli mukava äijä ja toi oman pikku mausteensa levylle. Olli: – Mä päädyin lopulta ostamaan Sivosen Jorilta (säveltäjä, muusikko ja tuottaja) sekvensserin Marraskuun takia. Tuohon aikaan teidän musiikkinne vaati tämäntyyppisen käsittelyn. Radiorakkautta oli sitä vastoin aika jännä valinta. Janne: – Toisaalta Takomossa ei saanutkaan isoa, laveaa botnea. Tässä oli tietenkin taka ajatus. Niin kuin vaikka se, että Kevin Burke tuli soittamaan viulua Voipallolle ja Radiorakkaudelle. Olli oli pe sunkestävä ravintolamuusik ko, valkoinen puku ja viikset. Ja kanttisoundi on erinomainen. Toiseen levyyn mennessä bändin ominaissoundi oli löytynyt. Hieno teksti, jännä moodi ja mahtava lapsikuoro. Silloin oli kaiken maa ilman glam rockia ja te näytit te tavallisilta jyväskyläläisiltä opiskelijatyypeiltä. Tavallaan se studiosoundi ohjasi tätä levyä oikeaan suuntaan. K u v a: Ja rm o H o v i Miljoonasade-taitto_a.indd 52 27.10.2016 14.19. Pari päivää taustoja, loppuviikko päällesoittoja ja toisella viikolla ruvettiin miksaamaan. Tammikuussa 1988 studio Takomossa Janne Louhivuoren (oik) ja äänittäjä Juha Laakson (toinen oik) valvonnassa. ”Että yrittäkääpä puhua se Louhivuori ottamaan Burke teidän levylle ja maksamaan lentoliput.” Janne tarttui syöttiin, vaikka eihän meillä ollut Burkelle edes biisejä soitettavaksi. Matti: – Uskallettiin jättää sävellyksille se tila, mikä niille kuuluu. Mutta kaikkiin perusviritys ei ehkä sopinut. Varsinkin Jaakko Saloa piti vakuuttaa kovasti, että tä mänkin näköisen bändin voi signata
Me käytiin aina Hessulle tiedottamassa, että no niin, Irwinillä on jo kuudes biisi menossa ja sinä laulat vielä ekaa. Ja sitten keskusteltiin. Tosin ei tuolla ole kuin pari konkreettista paikkaa. O lli: – Soundillisesti haimme tuolloin ehkä jotakin samaa kuin John Mellencamp Lonesome Jublileella (1987). Se rallatteli pikkutyttönä sitä ”antautumatta milloinkaan tämän taivaan alla” -riviä, tietysti eri sävelellä. Sehän tehtiin uusiksi We Want Moren yhteydessä. Janne: – Ei siihen ainakaan erityisesti satsattu. Vähän myöhemmin me katsottiin yhdellä keikkamatkalla Rattle And Hum (1988). Sinä iltana oltiin Lapualla silkkaa U2:ta. Me paetaan taas otettiin myös alkuun, kun siitä tuli parempi kuin odotettiin. Hänen tilalleen pestattiin monitoimimuusikko Tomi Aholainen, joka vakiinnutti nopeasti paikkansa yhtyeen luovassa ytimessä. Sitä yritän kunnioittaa… Jarmo: – Tuon kun muistaisit vielä keikoillakin. Jarmolla oli sen levy, ja sieltä me otettiin mukaan sellainen tietty absurdius. Oli haitaria ja viulua… Janne: – Yksi suuri vaikuttaja oli itse asiassa Ennio Morricone. Jotain sellaista pyhää. Matti: – Lauluhan tuli Heikin ja Pentti Rasinkankaan vanhasta biisirosterista, kun me tarvittiin vielä yksi biisi. Sitten mä leikkasin mun kultalevystä 1/24-viipaleen, laitoin sen kultaiseen kehykseen ja pistin postiin. Heikki: – Saimme baarin pitäjältä kuulakärkikynät ja kuulimme, että baarissa oli alkanut käydä ansiostamme kummallista väkeä. Olli: – Silloin kun levytettiin Me paetaan taas, Jannella oli mielessään Springs teen-tyyppinen synamatto. Heikki: – Kun myöhemmin saimme Viulukotelosta kultalevyn, niin Pena huomautti mulle, että eipä ole kultalevyä kuulunut, vaikka hänkin on säveltäjänä. Olli: – Enkä minä edes vastaisi tuollaisiin kysymyksiin. Myöhemmin Kajaanin Huvikummussa tuli helvetin iso känninen äijä, että ”se on kyllä hyvä biisi minkä te ootte musta tehny”. Isoimmat kappaleet olivat tuttuja radiosta, mutta syvempi suhde biiseihin muodostui vasta pari vuotta sitten, kun rupesin ottamaan näitä haltuun. Me pantiin Jaakko Salon (tuottaja ja säveltäjä) haitari pöydälle… Ari: – …vyötettiin se kiinni ja mä aloin vedellä palkeita… Olli: – …ja minä soitin taa-dattadaataa-dadattadaa. Uutena jäsenenä Aholainen on voinut lähestyä Miljoonasateen kappaleita toisesta näkökulmasta kuin muut bändiläiset, jotka ovat olleet aikoinaan tekemässä niitä. Matti: – Oikeasti me käytiin siellä ensimmäistä kertaa vasta kun otettiin kuva sinkun kanteen. Sen Iiriksen, josta laulu kertoo, tapasin 1970-luvulla Jyväskylän kampusalueella, mutta eihän sellaista voinut kirjoittaa rock-biisiin. Iiris oli ensimmäinen muusani. Me mietittiin siihen jotain hyvää negroidia ääntä, mutta ei keksitty ketään. Matti: – Rautiohan on ehdottomasti oikea laulaja tuohon biisiin. – Laitan kyllä keikoilla lauluihin mukaan omaa persoonaani. Siitä mä poimin sen. Janne: – Sinällään levyn biisijärjestys on ihan looginen. Vielä en ole kuitenkaan joutunut pirauttamaan Ollille ja kysymään, miten joku kohta pitäisi soittaa. – Kappalelista oli aina melkoinen palapeli, kun vinyylillä piti saada puoliskot SOUNDI 53 M iljoonasateen uudelleen henkiin herättänyt We Want More kärjistyi pieneksi draamaksi, kun kosketinsoittaja Olli Heikkinen kyllästyi ohjelman tekotapaan ja jätti leikin kesken. ”No se Annaliisa.” – Viulukotelon teksteihin tuli lopulta sellainen pikkukaupungin tunnelma. Kuljin siellä kerran Pollen potku -baarin ohi ja totesin, että noin älytön nimi on pakko saada biisiin. En tiedä, onnistuttiinko me järjettömän hyvin, mutta uudesta versiosta jäi joitain soitannollisia ideoita livekäyttöön. Matti: – Iirikseenhän liittyi pieni sattu mus. Me ihmeteltiin, että mikä biisi. Janne oli sitten jonain aamuna mennyt pankkiasioille ja törmännyt Iiris Rautioon, joka oli töissä siellä pankissa… Janne: – Mä tunsin Iiriksen Kassu Halosen bändistä ja pidin sitä mielettömän makeana jazz-laulajana. Tietenkin sinä soitat ne juuri niin kuin haluat. – Oman viipaleensa ansaitsisi ehkä myös Suvi-Sini Peltola (näyttelijä), jolta pöllin Annaliisan kertosäkeen. PYHÄÄ YKSINKERTAISUUTTA KUNNIOITTAEN ”TÄMÄNKIN NÄKÖISEN BÄNDIN VOI SIGNATA.” Miljoonasade-taitto_a.indd 53 27.10.2016 14.19. Se oli sellainen vähän rauhallisempi kappale, joka antoi tilaa muille. Posliinikukan (Marraskuusinglen b-puoli) sijoitan Lapuan Matkahuoltoon ja Voipallossa ollaan Kuopiossa. Pena oli tyytyväinen. Jarmo: – Ja tietysti taustalla oli U2, sen kuulee vaikkapa rumpufilleistä. Niinpä laskin, montako tekstiä ja sävellystä levyllä on, ja totesin että puolikkaalla sävellyksellään Pena saa 1/24-krediitit. Tästä olen kehittänyt ihan oman tarinan, jonka kerron keikoilla ennen Voipalloa. Mutta on siellä vastaavasti paljon juttuja, jotka on pakko soittaa ja jotka haluankin soittaa alkuperäistä mukaillen. Heikki: – Mä olen varmaan kirjoittanut tekstiin sen pankin huojuvan ilmaiskahvijonon juuri tämän takia. Ari: – Se voisi olla Springsteenin biisi tekstiltäänkin. Siitähän tuli ajoankkuri vasta myöhemmin, kun aloimme soittaa sitä keikkojen päätteeksi. Silloin oivalsin kaiken sen yksinkertaisen nerokkuuden, mitä näihin on laitettu. Soitin sille uuden biisin aina kun sain sellaisen tehtyä. Olli: – Oliko tää muuten se sessio, kun Hessu lauloi toisessa studiossa ja Irwin toisessa. Heikki: – Nyt mentiin vaarallisille alueille. Vaikea kuvitella ketään muuta, joka soundais niin makealta. Tomi: – Hyvä levyhän se on. Esimerkiksi Burken otimme soittamaan Voipalloon lähinnä siksi, että viulu toi kappaleeseen mukavan klangin. Eikö siihen laiteta perinteisesti paskin biisi. Heikki: – Oliko Voipallo meidän mielestämme niin hyvä biisi. Tomi: – No, Marraskuussa päästän itseäni valloilleni. Heikki: – Sitähän on voitu jopa yrittää pelastaa Burkella, koska siinä ei ole mitään ihmeellistä melodiaa. Matti: – Miksi Voipallo on muuten piilotettu levyllä b-puolen kakkoseksi. Roskalla saatiin menevä lähtö, Ostarin helmi haluttiin kakkoseksi, koska sitä pidettiin onnistuneena juttuna. Yhtäkkiä oivalsin, että hemmetti, Iirishän me otetaan mukaan. Harmi että feidaus tulee juuri kun se lähtee vetelemään niitä jammailuja. Marraskuu laitettiin b-puolelle, kun se eli jo vähän omaa elämäänsä. Ari: – Yksi käytti Leslietä, yksi poljinta ja yksi soitti. Jarmo: – Ootko muistanu, Iiriksen urutkin toteutettiin hienosti yhteistyönä. Olli: – Särkyneiden haitari toteutettiin puolestaan omin voimin, vaikka en osannut soittaa sitä. Se ei siis liittynyt laulun nimeen mitenkään. Miltä Laukauksia viulukotelossa siis hänen korviinsa kuulostaa
Heikki Salon ääni sai hyvän vastaparin Iiris Rautiosta, joka sopi nimensäkin puolesta täydellisesti Ootko muistanu, Iiris. Pieni elämä (säv. Tähtipallot (säv. Radiorakkautta (säv. Se oli 506 ikkunaa. Albumi aloitti myös yhtyeen taiteellisen kultakauden, jonka aikana ilmestyi useita hienoja levykokonaisuuksia, kuten Veitsen valossa (1989), Lelukaupan häät (1992) ja Käärmeenkantaja (1994). Janne: – Tää on sellainen helvetillinen luuppi tästä iäisyyteen. Oikeastaan Marraskuu teki meistä vahingossa nuorisobändin. Muistan miettineeni sitäkin, että puolien loppuun ei voinut laittaa sellaisia biisejä, joissa on herkempi yläpää, koska sisäraidoilla äänen resoluutio on huonompi. Samalla lavoille palasivat monet Laukauksia viulukotelossa -aikakauden kappaleet, yhtä tuoreina ja ajankohtaisina kuin syntyessään. Särkyneet (säv. Heti tuli palautetta. Että onneksi niistä perkeleen vinyyleistä on päästy... Heikki Salo, sov. Janne Louhivuori & Miljoonasade) 3. – Joka tapauksessa saatiin tästä hittilevy. Heikki: – Kyllä me kertosäkeitä mietittiin, jos ajattelee vaikka Marraskuuta. Kun mentiin lavalle ja nallet alkoivat lentää, tajusimme että vittu, näähän olikin meille. Miljoonasade) B-puoli: 1. Kaksi vuotta sitten orkesteri kuitenkin kasasi rivinsä Ylen We Want More -ohjelmaan, joka palautti takavuosien suosikkeja estradille. Voipallo (säv. Janne Louhivuori & Miljoonasade) 4. K u v a: Ja rm o H o v i Miljoonasade-taitto_a.indd 54 27.10.2016 14.19. Keikkaa tuli yhtäkkiä niin paljon, että paloin hetkellisesti loppuun. Janne Louhivuori & Miljoonasade) 5. K olmen singlensä (Marraskuu, Ostarin helmi, Voipallo) siivittämänä Laukauksia viulukotelossa kasvoi Miljoonasateen läpimurtolevyksi. Intron ride-kompin otin suoraan Wigwamin Bless Your Lucky Starsista. Marraskuu (säv. Heikki Salo, sov. Miljoonasade) 2. Mutta muutenhan biisien rakenteet olivat varhaisemmilla levyillä paljon monipuolisempia kuin myöhemmin. -kappaleeseen. Siellä oli eturivissä pikkutyttöjä nallejen kanssa ja me mietittiin, että keitä ne oli tulSuomalaisen rockin klassikot > MILJOONASADE: LAUKAUKSIA VIULUKOTELOSSA (KRÄLP 40) Julkaistu 24. Matti Nurro & Heikki Salo, sov. Olli: – Mietittiinkö me edes näitä asioita. Olin huomannut, että tuo on just se paikka mihin sitä voi yrittää. En kyllä muista minkä takia. Sitten 1990-luvun puolivälissä rupesi olemaan kertosäkeistöä joka biisissä, kun oli perheet ja asuntovelat. Heikki: – Nythän moni on tullut sanomaan miten ”meidän tyttö on kuunnellut tosi paljon Lato-orkesteria ja nyt se kuuntelee Miljoonasadetta”. Roskaa (säv. Me paetaan taas (säv. Ohjelman innoittamana Miljoonasade äänitti ensimmäisen levynsä 16 vuoteen (Sähköinen Rouva Maa, 2016) ja palasi keikkalavoille. Miljoonasade) 54 SOUNDI leet katsomaan. Matti Nurro & Heikki Salo, sov. Sehän on rytmisesti poikkeuksellinen Miljoonasade-biisi, kun siinä on sellainen halftime shuffle. Olli: – No se. Matti: – Onhan se muutenkin vähän hassu kappale, kun siinä ei ole laulettua kertosäettä. J armo: – Loppukaneetiksi laitettiin Pieni elämä, jonka sanat ja yleismoodi päättävät levyn hyvin. Heikki: – Muistatteko kun olimme marraskuussa 1987 Kulttuuritalolla levy-yhtiön konsertissa. Matti Nurro, sov. Heikki Salo, sov. Heikki Salo, sov. Miljoonasade) 3. (säv. Kaupunki (säv. helmikuuta 1988 A-puoli: 1. Annaliisa (säv. Miljoonasade) 5. Matti Nurro, sov. Matti Nurro, sov. Janne Louhivuori & Miljoonasade) 4. Mä muistan että tein kerran tarkoituksella biisin, jossa ei ollut kertosäettä. Miljoonasade) Kaikki sanoitukset: Heikki Salo Heikki Salo: laulu Olli Heikkinen: kosketinsoittimet, saksofoni, haitari, kitara Matti Nurro: kitara Ari Laaksonen: basso, haitarin palkeet Jarmo Hovi: rummut, lyömäsoittimet Kevin Burke: viulu (kappaleissa A4 ja B2) Iiris Rautio: taustalaulu (kappaleessa B5) Äänitys ja miksaus: Juha Laakso / Takomo Tuottaja: Janne Louhivuori Kannet: Seppo Välimäki Cd-version bonus (alkujaan Marraskuu-singlen b-puoli): Posliinikukka (säv. Miljoonasateen kipinä hiipui 1990-luvun lopulla, ja vuonna 2000 julkaistu Siskon luo San Diegoon näytti pitkään jäävän viisikon viimeiseksi pitkäsoitoksi. yhtä pitkiksi. Heikki Salo, sov. Kiersimme tuolloin sekä tanssilavoja että klubeja. Miljoonasade) 6. Matti Nurro & Heikki Salo, sov. Se antoi hyvän yleisöpohjan. Keväällä tehtiin Maikkarille johonkin ohjelmaan Voipallo, ja kun se oli saatu soitettua, menin pukuhuoneeseen enkä voinut kuin itkeä. Janne: – Ja kun saitte romantiikan kukkimaan yleisössä, niin sen tuloksena meillä on yleisö Herra Heinämäen Latoorkesterille (Salon ja Louhivuoren lastenmusiikkiyhtye). Ja miksi ne olisivatkaan vanhentuneet, rakkaudella tehdyt laulut, jotka hipaisivat ikuisuutta lähes huomaamattaan. Janne Louhivuori & Miljoonasade) 2. Ostarin helmi (säv. Matti Nurro, sov. Ootko muistanu, Iiris. Miljoonasade) 6. Pentti Rasinkangas & Heikki Salo, sov. Niinpä sitten kirjoitin kertosäkeen ja hyvä niin
Sony Dont Breath tulostus.indd 55 28.10.2016 7.17
Se kuuluu aikaisempaa elämänmyönteisempinä sanoituksina ja valtamerten kokoisiksi kasvavina sovituksina, kuin omaan ahdistukseensa käpertynyt ihminen olisi lopulta murtautumassa ulos itsestään – tai päästämässä irti jumalasta. Amen-sarjan ensimmäinen osa, keväällä julkaistu Amen 1, oli pakahduttavan kaunista country-folkia, jonka puhdas tuotanto ja synkät lyriikat loivat täydellisen vastaparin toisilleen. Palaako hän trilogian viimeisessä osassa akustiseen ilmaisuun – vai suuntaako eteenpäin, kohti vielä isompaa ja mystisempää. Joensuu 1685 -bändin tehokeinona tutuksi tullut musiikillinen jumituskin on vahvasti läsnä: kahdeksan laulun mittainen albumi kestää kaikkiaan 76 minuuttia. Varmaa on vain se, että Mikko Joensuun matkasta on mahdoton hypätä pois, kun on kerran noussut kyytiin. Siitä, että mietitään asioita, harkitaan kuukausien tai jopa vuosien ajan, mitä ja miten tehdään. Kysymys kuuluukin, mihin Mikko Joensuu aikoo Amen 2:n kaltaisen mestariteoksen jälkeen albumisarjaansa kuljettaa. Toki levyllä on myös pianovetoisia gospel-paloja, aikaisempaan verrattuna toisenlaisessa muodossa tosin. Ja levyn avausbiisi, gospel-paisutus Drop Me Down voisi toisessa yhteydessä hyvinkin sopia uskonsa kanssa painivan amerikkalaisen hittiartistin albumiraidaksi. Tulkitsijana hänellä on kuitenkin poikkeuksellinen taito kuulostaa siltä kuin hän tarkoittaisi sydämestään jokaista laulamaansa sanaa. There Used To Be A Darkness olisi melodiansa ja jyräävän tanssikomppinsa puolesta mallikelpoinen indiehitti, jos ei olisi 11 minuuttia pitkä. Paljon on siis toisin. Koska hän mitä suurimmalla todennäköisyydellä tarkoittaa. Ykkösosan musiikki tosin rakentui kitaran, jousien, pianon ja pedal steelin varaan niin dogmaattisesti, että kokonaisuus kuulosti kiireisinä hetkinä liiankin tasapaksulta – varsinkin, kun Joensuu on melodiankuljettajana maltillinen. Silti Amen 2 on pohjimmiltaan poplevy. No One Knows kuulostaa jopa yllättävän paljon 80-lukulaiselta U2:lta, lopun hämmentävää särösuttua lukuun ottamatta. Rakennetaan albumisarja, joka hakee vertaistaan suomalaisessa musiikissa. Niistä on Mikko Joensuun säveltaide tehty. Mutta jos Amen 1 nousi normaaliuden yläpuolelle Joensuun vilpittömän tulkinnan ansiosta, nyt hän on monin paikoin tehnyt lauluäänestään yhden instrumentin muiden joukossa, eli työntänyt itseään taka-alalle. U skonnollisuus, vakavuus, kunnianhimo, kauneus. ”Mietitään asioita, harkitaan kuukausien tai jopa vuosien ajan, mitä ja miten tehdään.” Mikko Joensuu Amen 2 Svart K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 10_2016.indd 56 27.10.2016 11.55. Albumin soitinkirjo onkin laaja ja yllättävä: kaikuisat särökitarat, yliajetut rumpukompit, jouset, huilut, kuorot ja paikoittaiset synapörpötykset risteilevät levyn moniminuuttisten sävellysten tukena tavalla, jota ei edellisen levyn jälkeen olisi osannut ennustaa. Trilogian mittaiseksi kasvaneen debyyttialbumiprojektinsa toisessa osassa Joensuu on kulkemassa kohti valoa. ANTTI GRANLUND HHHHH 56 SOUNDI Levyarviot >> ...naistenmies kähisee haikean pohdiskelevasti, että ei tarvitse enää rakastajatarta... Levyn päättävän I Gave You Allin kymmenen minuutin mittainen, tunnelmaltaan hieman uhkaavaksi käyvä outro kysyy enemmän kuin vastaa. Melodiat on paikoin kätketty ylitse vyöryvän äänen sekaan, mutta siellä ne ovat, soinnillisina ja tarttuvinakin
HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Hurula Vapen till dom hopplösa Universal Hurula on Ruotsin Luulajasta The Viciousin ja Masshysterin kautta sooloilemaan sujahtaneen Robert Hurula Petterssonin popimpi puoli. Uskonnollinen pohdiskelu on myös hallitsevana teemana kuten Cohenilla on tapana, mutta lähteminen korostaa sitäkin ainutlaatuisella tavalla. Levyn aloittavalla nimiraidalla nousee esiin synagoogan mieskuoro, joka määrittelee onnistuneesti levyn tunnelman. Uskallan kuitenkin väittää, että mikäli Vapen till dom hopplösan olisi muovaillut puhtaalla pop rock -maaperällä meritoitunut tai sinne pyrkimässä oleva artisti tai yhtye, lienisi laaja-alainen hype asiaan vihkiytyneiden levy-Erkkien keskuudessa vieläkin varauksettomampaa. Vielä kunnioitettavampaa on se, että mies elää rikasta luomiskauttaan. ANTTI MARTTINEN HHHHH SOUNDI 57 ...naistenmies kähisee haikean pohdiskelevasti, että ei tarvitse enää rakastajatarta... Levy ei ole mitään museotavaraa – eri aikakausien tunnelmia on yhdistelty onnistuneesti ja sen tyylilajia on vaikea määritellä. Kannen hattupäisessä miehessä on ajatonta karismaa. Hurulan kakkonen onnistuu vakuuttamaan pakottoman poikamaista tekemisen riemua henkivän kokonaisuuden liki hämmästyttävällä ilmaisuvoimaisuudella. Jos Leonard Cohen jättää meidät tämän levyn myötä, hän poistuu näyttämöltä voittajana. Kaihoisat kitarat mouruavat, lohduttoman laskuhumalan lämmittämän asfaltin suorastaan haistaa. Vapen till dom hopplösan perusteella Hurula vaikuttaa ikääntyvän tavalla, jolla useampienkin anarkistisluontoisten nuorukaisten soisi: oman tyylillisen menneisyyden kanssa kyetään tätä nykyä flirttailemaan hyväksyvästi samalla, kun sisuskaluja raivoisasti takovalle kauneushakuisuudelle tohditaan antaa entistä ronskimmin tilaa. Tällä järjestyksessään toisella kokopitkällään herra Hurula nimittäin viimeistään todella näyttää, ettei menneisyyden tarvitse olla rasite. Toistokertojen myötä miellyttävästi garagehtavan kokonaisuuden kohokohdista kaikkein kiihkeimmäksi osoittautuu The Lollipops -pastissiuden rajamailla tasapainoileva Kom över nu. Nyt toki tiedämme paremmin, ja vaikka Leonard Cohen ei ole koskaan ollut mikään vauhdikas rokkari, populaarimusiikin puitteissa hän on kuitenkin levynsä julkaissut. Iso kiitos tästä myös tuottaja Björn Olssonille, joka ei sukinut luontoa pois runopojan sielulla varustetun ex-punkkarin sydänverisistä lauluista. Vaikka kyse on jopa Cohen-asteikolla synkästä albumista, sen vaikuttavuutta ei voi kiistää. EERO TARMO HHHH K u v a: E ri k V ik lu n d Levyarvostelut 10_2016.indd 57 27.10.2016 11.56. Hän on hyvin tietoinen maallisen taivalluksen rajallisuudesta ja jättää tällä levyllä jäähyväisiä. Jo pian käy kuitenkin selväksi, ettei vasta kuopattu nelikkomme kuitenkaan ole se maanmies tai -naisorkesteri, joka Hurulan otteista ensimmäisenä mieleen nousee; intensiiviset Åtta trapporja Exorcist-rykäykset voisi luontevasti kuulla myös The Soundsin Maja Ivarsonin tulkitsemina. Riippuneekin paljolti kuulijan tulokulmasta, miten tämän astetta punkimmissa ympyröissä kannuksia hankkineen herran tuorein kolisee. Laulussa Leaving The Table vanha naistenmies kähisee haikean pohdiskelevasti, että ei tarvitse enää rakastajatarta. Poikansa Adam Cohenin tuottama albumi on vaikuttavaa työtä, joka vetää hiljaiseksi – se on monin verroin hartaampi kuin lähestyvä, markkinahumuksi muuttunut joulu. Koskettavuus on kautta linjan laulujen yhdistävänä tekijänä. Ja oli genre mikä tahansa, 82 vuoden ikä on kunnioitettava yhä aktiiviselle artistille. Lauluista löytyy kielikuvia, jotka kertovat lähtemisestä ja asioista irti päästämisestä. Kaikkia lauluja yhdistää vielä Cohenin ääni – hänen tapauksessaan on parempi puhua ilmaisukykyisestä äänestä kuin varsinaisesta laulusta. Lähes jokainen laulu on toteutettu eri tavalla: niiltä löytyy tehokasta pienimuotoisuutta, naislaulajia, steel-kitaraa – loppupään lauluissa nousee esiin David Davidsonin soittama viulu; haikea, ajaton, juutalaismusiikkiinkin keskeisesti kuuluva soitin, joka varastaa paikoin huomion. Heti kärkeen kiekon denim-mainosmaisen seksysti kulahtanut suutelointikansi tuputtaa kovasti Kent-henkisiä mielleyhtymiä. Leonard Cohen You Want It Darker Columbia Joskus muinoin kuviteltiin, että pop-musiikin parissa työskentelevän muusikon ura on ohi viimeistään, kun hän täyttää 30
Musiikki kuvaa aihetta värikylläisesti, sillä Oddarrangin kokeellisessa ilmaisussa leijuu aineksia eteerisestä jazzista, Sigur Rósille ominaisesta minimalistisesta post rockista, klassisesta musiikista sekä ambienteista purkauksista. Siihen ei kuulunut death metalin hylkääminen, vaan hienostunut skaalan laajentaminen. Lennokas Clearing Skies pääsee lähimmäksi sellaista, mutta vain olemalla luotettavan tasokkaan julkaisun mielenkiintoisin irtiotto tajunnanräjäyttävän kärkibiisin sijaan. 58 SOUNDI Oddarrang Agartha Edition Kotimainen jazz voi tällä hetkellä ehkä paremmin kuin koskaan. Materiaalista ei vain jää mieleen mitään erityistä suosikkia, joka vastustamattomasti houkuttelisi palaamaan albumin pariin. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että nykypäivänä tai tulevaisuudessa löytyisi raskaan musiikin operoija, joka pystyisi luomaan lähellekään samantasoista kavalkadia albumeja ja ep-levyjä, varsinkin kun ottaa huomioon millaisen kehityskaaren nämä julkaisut piirsivät. Kolmantena kuultava Forward Momentum edustaa puolestaan hieman syvempien vesien kartoitusta. Bändin sävellykset on helppo kuvitella visuaalisina, joten ilmavat äänimaisemat sopisivat varsin luontevasti vaikkapa vaihtoehtoiseen elokuvaprojektiin. 2000-luvulla Dark Tranquillity on laittanut ilmoille monia erinomaisia albumikokonaisuuksia, tuoreimpana helmenä We Are The Void (2010). Kokoonpanon neljäs levy Agartha sai nimensä maapallon ytimessä sijaitsevasta utopistisesta maailmasta. Lasse Lindgrenin bassotyöskentely reunustaa tyylikkäästi Lasse Sakaran kuulasta kitarointia. Se oli myös kiekko, joka tyylisuunnallaan määritteli bändille uuden uran, jota on seurattu näihin päiviin saakka. Sellotaituri Osmo Ikonen pitää mallikkaasti puolensa syntikoilla väritetyssä virtailussa, joka kuulostaa paikoin kohtalokkaalta. Atoman Encircled-avausbiisi on ilahduttavasti lähempänä edellä mainitun toissalevyn Shadow In Our Bloodia kuin Constructin (2013) For Broken Wordsia. Tehokkaan alun jälkeen syntikkavetoinen nimikappale huokuu melodisuutta ja pop-uskottavuutta. K u v a: D ir k B eh la u Levyarvostelut 10_2016.indd 58 27.10.2016 11.56. Admiral Byrd’s Flight luovuttaa tilaa pekkapohjolamaiselle majesteetillisuudelle. Sanattoman laulun sekä pasuunan harmonia toistuu kiehtovana. Bändin 1990-luvulla syntynyt materiaali oli paitsi merkittävän vaikutusvaltaista, myös poikkeuksellisen kestävää ja kovalaatuista. EERO KETTUNEN HHH K u v a: O la v i Lo u h iv u o ri / Te ro A h o n en Levyarviot > ...vanhojen bluesmiesten henki asuu tässä musiikissa... Mikä parasta, tekijöistä suuri osa on nuoren polven muusikoita, joten jatkuvuus lienee taattu. Laveassa tunnelmoinnissa riittää kiinnekohtia. Tuttuja ulottuvuuksia Dark Tranquillityn levyiltä, ja asettuvat keskenään taatusti tunnistettavaan sopusointuun. Rumpali Olavi Louhivuoren, sellisti Osmo Ikosen, pasunisti Ilmari Pohjolan, basisti Lasse Lindgrenin sekä kitaristi Lasse Sakaran muodostama yhtye sai huomiota heti alusta alkaen; Oddarrangin esikoisäänite Music Illustrated saalisti julkaisuvuotenaan 2007 vuoden parhaan jazz-albumin Emma-palkinnon. Tarjolle tuntuu jatkuvasti pyrkivän näkemyksellisiä ryhmiä, jotka uskaltavat tuulettaa pölyttyneitäkin traditioita. Dark Tranquillityn viime vuosituhat huipentui Projector-levyyn (1999). Uudet kappaleet ovat nyansseiltaan rikkaita ja viimeisteltyjä, ja Atoman moderni selkometallisoundi miellyttää. Soinnillisia yhtymäkohtia löytyy jopa norjalaisen Jaga Jazzist -yhtyeen soljuviin edesottamuksiin. Yhdistelmä kuulostaa paperilla kirjavalta, mutta Oddarrangin toteutuksessa kudelma tiivistyy eheäksi kimpuksi. Tuskin kukaan silti lähtee rankkaamaan sitä edes bändin diskografian paremmalle puoliskolle, niin kovasta tekijästä tässä on kysymys. Yksi niistä on ytimekäs esitys Central Sun, jonka svengi pohjaa Olavi Louhivuoren irtonaisiin perkussioihin. Vuonna 2005 alkunsa saanut Oddarrang lukeutuu kiintoisimpiin modernin jazzin yrittäjiin. En usko, että kellään Dark Tranquillityn tuntevalla on Atomasta pahaa sanottavaa. Kun koko yhtye osallistuu karkeloihin, euforia kehittyy kokonaisvaltaiseksi. JUHA SEITZ HHHH Dark Tranquillity Atoma Century Media Rajua puhetta kehaista jotakuta alansa parhaaksi, mutta ei siitä tosiasiasta mihinkään pääse, että Dark Tranquillity on kaikkien aikojen ykkösnimi melodisen death metalin saralla
Ja vaikka yhtyeen musiikista saattaakin tulla mieleen goottipop, tätä musiikkia ei kannata keskitien kulkijankaan sivuuttaa. Taylorilta. Vastaavasti Taylorin lyriikka kyntää monia tasoja käsitellessään erityisesti perhe-elämän problematiikkaa, varsinkin pakollista poissaoloa perheen luota, joka ironisesti hänellä kasvaa suosion mukana. Jättäisivät sitten vaikka kokonaan laulamatta ja luottaisivat kitaravalleihinsa, koska se on kuitenkin jutun clou. Iso bisnes ei ole kiinnostunut arvaamattomista yhtyeistä, ja samalla kyseiset kokoonpanot eivät tahdo osaksi isoa bisnestä. Tilanteen täytyy muuttua. Bändin konsepti on paperilla tavattoman mielenkiintoinen, koska joukkueessa on kolme, neljä tai jopa viisi kitaristia, jotka eivät jankkaa samaa pahvistemmaa, vaan kutovat kosmisia kudelmia parhaimmillaan siten, että ilma on sinkoilevista särökitaroista kuumana. Jos aikaisemmin suomalaisen rockmusiikin suurimmat nimet, sanotaan nyt vaikkapa Juice & Coitus Int, Eppu Normaali tai CMX, aloittivat marginaalibändeinä ja kasvoivat hiljalleen valtavirran keskukseen, vuonna 2016 nämä maailmat eivät enää kohtaa. Tätä vaikutelmaa korostaa se, että levyn ihmisäänet – ei voi sanoa laulut – tulevat kuin seinän takaa. Läjä Äijälän uutta levyä kuunnellessa tulee usein sama olo – kuin seisoisi pannuhuoneen oven takana ja kuuntelisi toisen ihmisen eksistentialistista kriisiä. Enemmän tällaista! ANTTI GRANLUND HHHH Veli-Matti O Äijälä Minun vereni Svart 1990-luvun puolenvälin tienoilla asuinpaikkani lähistöllä piti majaansa skitsofreenikko. Jos joku ystävistäni kehottaisi ujuttamaan kuulokkeisiini moista kamaa ihan tosissaan, heivaisin kaverin hienotunteisesti sekä tosielämän että sosiaalisen median seurapiireistäni. ANTTI MARTTINEN HHHH Teksti-TV 666 1, 2, 3 Svart Meluja möykkärockyhtye Teksti-TV 666 on kolmen vuoden aikana julkaissut kolme loppuunmyytyä ep-levyä, jotka julkaistaan nyt cd:nä ja tuplavinyylinä. Esitysten selkeä ongelma on kuitenkin laulu, joka jää täysin kitaroiden varjoon ja liian alas miksattuna lapsipuolen asemaan. Taylorilla, niin kuin elämässäkin, mikään ei ole mustavalkoista, vaan asiat sekoittuvat itse kutakin hämmentävällä tavalla. Mutta en voi kieltää, etteikö Blind Channel ime mukanaan ja saa tanssaamaan oman autenttisen intonsa tahtiin. Voin hyvin verrata soiton puolesta ryhmää genren klassikkojengeihin Psychoplasma, Mana Mana sekä The Jesus And Mary Chain. RETRO RETRO Levyarvostelut 10_2016.indd 59 27.10.2016 11.56. Se oli pimeinä iltoina aika aavemaista. Ja oikeasti, onko mikään muu tärkeämpää, kun musiikista on kyse. Tapetilla ovat myös jumala, kuolema, toimeentulo, oikein/ väärin tekeminen ja muut meitä kaikkia koskettavat aiheet. Kuka muka tällaista on kaivannut sitten vuoden 2001. JUSSI NIEMI HHHHH Puk Murhalaulut Wood Pukia ei voi liian tiheästä julkaisutahdista syyttää, mutta hiljaa hyvä näyttää yhtyeen tapauksessa tulevan: edellisestä pitkäsoitosta on jo seitsemän vuotta. Kokoonpanon yleissoinnista nousevat eniten esille erittäin melodiset koskettimet. Saatan hävetä ihastus-kauhistustani samaan aikaan kuin naputan varpaita lattiaan, mutta naputanpa silti. Upeassa laulussa Mitä on ihminen pääsee esille toinenkin vokalisti Elina Niiranen, ja hänen äänensä tukee hienosti monia muitakin biisejä. Laulun miksaaminen tarkoituksella liian alas on rasittava tehokeino, ja se toimii vain harvoin erittäin hyvissä rokkibiiseissä. Brian & Helvetin perunan debyytti Rantalomalle Syyriaan on riemastuttavan tuore levy, kaikessa leikkikapinallisessa tuhmailussaan. A Place For Us To Dream on kokoelmalevynä epävakaa ja välinpitämätön, mutta niinpä on tupannut olemaan esittäjänsäkin. Sallan ja Miron matka maailman ympäri -bändistä tuttu Miro Palokallio ja Kata Laakso laulavat nussimisesta ja väkivallasta kammottavan hauskasti. Ja tietysti se tärkein, eli biisit, ovat täyttä rautaa, ainakin suurelta osin. Enkä hemmetti vieköön osaa lakata kuuntelemasta tätä. Kokonaisvaltaisesti ehjässä musiikissa voi kuulla kaikuja Kris Kristoffersonin ja Townes Van Zandtin tapaisista trubaduureista, soulista, jopa dubista ja Grateful Deadista. Olen aikuisena, itsensä turhankin vakavasti ottavana progenörttinä, niin kaukana bändin kohdeyleisöstä kuin vain kukaan voi olla. HEMMO PÄIVÄRINNE HH Blind Channel Revolutions Ranka Kuuntelen tätä täysin sanattomana. Tämä oululaisten teinien debyyttilevy on kuitenkin jollain kauhistuttavalla, käsittämättömällä tavalla varsin vastustamatonta ja valloittavaa. Bändille täytyy silti kohottaa malja ansiokkaasta ja kehitystä osoittaneesta elämäntyöstä. Tästä jää kovin ristiriitainen fiilis: soitto toimii, mutta laulu ei. Se tuntui myös luvattomalta – kuin kuuntelisi salaa jotain mikä ei minulle kuulunut. Vaikka laulut eivät ole kestoltaan mitään parin minuutin pikapaloja, minkäänlaista venytyksen tutua niistä ei jää. Kajareissa soi suomalainen teinipoitsupoppoo, jonka ulosantia voi parhaiten kuvailla Linkin Parkin, Backstreet Boysin ja vitivalkoihoisen muka-gangsta-räpin yhdistelmänä. Julkinen salainen maailma. Textareiden biisit ovat parhaimmillaan hyvää jankkaavaa runttausta sekä jyystöä, johon tosin kaipaisin hieman lisää riffejä ja tarttuvuutta. Se on kuin ystävä, joka halaa vilpittömästi, kun ei osaa antaa helppoa ratkaisua ongelmiisi. Placebon parhaat biisit kuten Every You Every Me, Special K, The Bitter End ja Song To Say Goodbye ovat jakautuneet tasaisesti eri albumeille, mutta kyllähän Once More With Feeling -kokis (2004) ehti niputtaa niistä lähes kaikki. Siinä on takana kiinnostava tarina, jota en tunne. Biisit ovat häpeilemättömän tarttuvia, eikä poikia nolota pätkääkään vetää tavaraa tehokkaimpien koukkujen kautta, ihan sama miten kliseistä ja juustoista jälkeä lopputulokseksi saadaan. A Place For Us To Dream pitää sisällään brittipop-kummajaisena syntyneen, rakastat/vihaat -yhtyeen arkkityypiksi kasvaneen ja vakavoiduttuaan vakavasti otetun trion isoimmat hitit, sinkkujen b-puolia, covereita, uusia versioita sekä tuoreen kelpo raidan Jesus’ Son. Soitto on rentoa, soundit kepeät ja kokonaisuus juuri oikealla tavalla punk ja pop. Myös vanhojen bluesmiesten henki asuu tässä musiikissa. Tämä on sääli, sillä suomenkielisen rockmusiikin aluskasvillisuudessa tapahtuu nykyään hienompia asioita kuin vuosiin. EERO KETTUNEN HH Brian & Helvetin peruna Rantalomalle Syyriaan KHY Suomen Musiikki Maailma on jaettu kahtia. SOUNDI 59 jestyksessä ja yllättävän hieno Johnny And Mary -veto puuttuu. Heart Like A Leveen kaikista lauluista huokuu väkevä yhteys kirjaimellisesti maahan ja sen historiaan, vaikka ne trad-kaavan rikkovatkin. Tästä nähtiin jälleen pieni esimerkki, kun musiikkijätti Warner kieltäytyi jakelemasta Brian & Helvetin perunan albumia sen epäsopivaan nimeen vedoten. Ensisilmäyksellä käy selville paketin suurin erhe: kappaleet eivät ole kronologisessa jär...vanhojen bluesmiesten henki asuu tässä musiikissa... Ja vaikka päälaulaja Jussi Ojajärvi ei ole mikään elvis, hänen äänensä sopii mainiosti juuri näihin melankolisiin, mutta ei kuitenkaan yleissävyltään synkkiin lauluihin, vaikka sanoitukset usein siihen suuntaan viittaavatkin. SALLA HARJULA HHHH Placebo A Place For Us To Dream Universal Parikymppinen Placebo peilaa hulluja vuosiaan tuplakokoelmalla. Iltaisin hänen saattoi kuulla vaeltavan ympäri naapurustoa puhumassa itselleen, Jumalalle, äänille päässään, ohikulkijoille. Osa albumin tasaisesti vain kasvavaa charmia on siinä, miten eri tavalla Taylor laulukohtaisesti monet vaikutteensa yhdistää, eikä lopputuloksessa koskaan näe saumoja. Esimerkiksi Lambchop ja Bon Iver tekevät periaatteessa samantapaista juttua sekoittamalla amerikkalaisen musiikin perinteitä modernien ideoiden kanssa, mutta pohjoiscarolinalainen Taylor menee syvimmälle nimenomaan etelävaltioiden maaperään ja kulttuuriin. ARTTU TOLONEN HHHH Hiss Golden Messenger Heart Like A Levee Merge Suomessa Hiss Golden Messenger on lähes tuntematon bändi, vaikka tämä on jo yhtyeen seitsemäs albumi hassun nimikkeen pääpromoottori M.C. Niihin täytyy keskittyä saadakseen selvää. Tietystä alakulostaan huolimatta Heart Like A Levee ei masenna. Tässä kontekstissa laulu on melodian ja lyriikan osalta vain täysin turha lisuke. Pannuhuoneen koneilla on oma tahto ja oma agenda, joka muuttuu lihaksi rutinoiden ja vinkunoiden muodossa sekä painostavana, läpi levyn elävänä pulssina. Julkaisun esillepanoa voi kritisoida siksikin, että kireän Placebo-ensilevyn (1996) biisin naapuriksi on lähes poikkeuksetta pitänyt laittaa kappale tältä vuosikymmeneltä. Näin syvän kaman haaskaaminen on rikollista. En minä, eikä kukaan muukaan, joka on ehtinyt tässä välissä kasvamaan esiteinivuosistaan ulos. Minun vereni on ankaran minimalistista konemusiikkia, mutta ei akateemista sellaista vaan jotenkin hallitsematonta ja harkitsematonta. Kinksmäinen Todella törkee, viehättävä panolaulu Koska vaan tai upealla kazoo-melodialla kuorrutettu Älä snäppää kun sä ajat ovat luonnollisen nerokkaita. Vanhalla tummaihoisella miehellä oli usein päällä floridalaisten tai ruotsalaisten death metal -bändien paitoja, kun näin hänet arkiaamuisin bussipysäkillä
Pienenä kauneusvirheenä syntetisaattorin rooli nousee paikka paikoin hieman liian korkealle, ja soundivalikoima tuntuu leijuvan irrallaan kokonaisuudesta. Syntynyt tuotos on melkoinen outolintu kahdeksan biisin mitallaan, mutta myös bändin uran ehein ja kunnianhimoisin albumikokonaisuus. Ideoiden runsas määrä on kuitenkin ollut Banhartille ase, jolla hän on pystynyt tällä geneerisellä folk pop -kentällä erottautumaan joukosta. Suurimman osan ajasta se kuitenkin toimii: esimerkiksi The Pale King lukeutuu helposti lähivuosien kovimpien thrashbiisien joukkoon. Resurrection on levollinen ja monin paikoin rauhoittava albumi, ja kokonaisvaikutelma syntyy pitkälti sovitusten myötä. Lisäksi levyn heikoimmat kappaleet Born In A Rut ja Black Jack laskevat kokonaisuuden keskiarvoa harmillisen paljon. Testamentin yhdestoista kokopitkä Brotherhood Of The Snake puolustaa vimmalla yhtyeen kovalla työllä saavuttamaa asemaa. Päivisen saksofonit, huilut ja ja bassoklarinetti puhkuvat Edward Vesalakoulukunnalle ominaista asteittain tihentyvää tunnelmavyörytystä. LASSI LINNOLA HHH Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani Surusilmäinen kauneus Universal Kaihon Karavaani kulkee viidennellä levyllään luotettavan vakaata reittiään, jolla melankolinen, hyvin artikuloitu suomi-iskelmä jalostuu eksoottisesti rytmitetyksi maailmanmusiikiksi. Molskis tarjoilee yhtyeen faneille sopivasti uutta ja vanhaa. Kappaleisiin ujutetut äänitehosteet toimivat tunnelmaa värittävinä lisukkeina. Voisi kuvitella, että Operation: Mindcrime edustaa juuri sellaista musiikkia, jota Tate olisi tehnyt entisessä bändissään ilman muiden muusikoiden vaikutusta, mutta ero ei ymmärrettävästi voi olla aivan huimaava. Kaikkien kymmenen kappaleen tekijänä Kilpeläinen ei pyri keksimään uudenlaista ruutia, vaan luottaa täyteläiseksi soundija tahtikoneeksi hitsautuneen viisikkonsa tarkkuuteen ja joustavuuteen lempeän lauluäänensä tukena. Levyn viisi kappaletta muodostavat vahvatunnelmaisen kokonaisuuden. Keskinkertaiset sävellykset tosin puhuvat sen puolesta, että kyse on pikemminkin ideoiden puutteesta. ASKO ALANEN HHH Pepa Päivinen & Good Romans Tadpoles Karkia Mistika Vapaus on avainasemassa tällä Pepa Päivinen & Good Romansin toisella albumilla joka on äänitetty livenä viime vuonna. Tämän osoittaa myös Molskis, jonka tekoon yhtye lähti maksaen levyn omasta pussistaan, mutta ei silti ollut valmis tinkimään aiempien levyjensä tasosta. Suuria yllätyksiä ei ole tarjolla, enemmänkin paluuta yhtyeen juurille. Tadpolesin musiikki pohjautuu improvisointiin ja tarttuviin teemoihin joiden ympärillä kolmikko käy jäsenneltyjä vuoropuheluita. Levyä vaivaa tietynlainen tasapaksuus: bändille tyypilliset koukut ja mielikuvitukselliset riffit loistavat turhan usein poissaolollaan. 60 SOUNDI Devendra Banhart Ape In Pink Marble Nonesuch Luovuus on kaksiteräinen miekka. Esimerkiksi rakkauslaulu Jon Lends A Handin metalyriikka kuulostaa vain väsyneeltä: ”Oh, Jonathan, Jonathan / These are your chords / I’m borrowing them, I’m borrowing them / Just to convey / How very beautiful she looks today.” Paitsi että Banhart näyttää limaiselta joogaohjaajalta, hän myös onnistuu kuulostamaan siltä Ariel Pink -henkisessä Fig In Leatherissa. Filanderin maanläheinen rocksoundi piristää mystistä kattausta. Miettolan rumputyöskentely on tarkkaa, joustavaa ja rentoa aina vispilöintiä myöten. Parista pienestä kauneusvirheestä huolimatta Taten nykykokoonpano saavuttaa hieman samanhenkistä uljautta kuin Queensrÿchen Rage For Order (1986), joten bändi alkaa olla asioiden ytimessä. Erityisesti akustiset kitarat ja svengaavat perkussiot antavat alati vetovoimaista live-eloa niin intiimeissä kuin railakkaissakin ralleissa. Elämää ja lemmenleikkejä rakastavat tekstit soljuvat melodisesti muhevaan ja tarttuvasti mukaansa tempaaviin sävelkulkuihin. Levyn kohokohdaksi nousee Rauhaa, rakkautta & heviä, jossa bändin kaikki jäsenet pääsevät laulamaan kukin vuorollaan. Tasatyylisen albumin oudoin pala on murteella leikattu tuskailu Mis min buutsit on, joka toimii pelkistetyssä soitinnuksessaan mielenkiintoisena vaihteluna Kilpeläisen revohkan peruskauralle. Testamentin henkilökohtainen risukasa tunsi ensimmäisten valonsäteidensä lämmön viime vuosikymmenen puolella, kun The Formation Of Damnation (2008) antoi thrash-veteraaneille viimeinkin tarpeeksi vipuvoimaa aikalaistensa varjoista nousemiseen. MIRKO SIIKALUOMA HHHH K u v a: E m m i H o lo p ai n en SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA. Riskinotto on kannattanut. Äänimaisema tekee levystä helppoa kuunneltavaa, mutta pureskeluakin levy kaipaa, koska yksityiskohdat alkavat nousta esiin vasta ajan myötä. Devendra Banhartilla on paljon yhteistä of Montrealin Kevin Barnesin kanssa, joka on jo monta levyä sitten eksentrisillä ideoillaan upottanut itsensä kuoppaan, josta ei tunnu pääsevän ylös. ARTTU SEPPÄNEN HH Operation: Mindcrime Resurrection Frontiers The Key (2015) aloitti Queensrÿchen entisen solistin Geoff Taten trilogiaksi aikoman levysarjan, joka on nyt päässyt toiseen vaiheeseen. Tate on Queensrÿchestä lähtönsä jälkeen päätynyt tyylillisesti juuri sopivan mitan päähän entisestä bändistään. Aloituskappale Anna sen lentää esittelee yleisölle uudenlaisen Sydän, sydämen – bändin aiempaan tuotantoon verrattuna mahtipontisen ja jopa taivaisiin kurottavan yhtyeen. OLE NERDRUM HHH Levyarviot > ...lukeutuu helposti lähivuosien kovimpien thrash-biisien joukkoon... Kyseessä on raivokas lataus bändiltä, joka on kenties vihaisempi kuin koskaan. Kuten Barnesilla, myös Banhartilla on tuhottoman paljon ideoita, joista syntyy epätasaisia albumikokonaisuuksia ja joihin ei synny kovinkaan intensiivistä suhdetta. Kahden viime levyn tasolle ei Brotherhood Of The Snake kuitenkaan yllä. Tästä huolimatta Molskis on rohkea hyppy tuntemattomiin vesiin niin musiikillisesti kuin taloudellisestikin – ja varsin onnistunut sellainen. Sydän, sydän Molskis Karhuvaltio/Roihis Musica Sydän, sydän ei ole koskaan ollut haudanvakava musiikkinsa tai imagonsa suhteen. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Testament Brotherhood Of The Snake Nuclear Blast Paistaa se päivä risukasaankin, sanotaan. Levyn tultua päätökseensä kuuntelija jää kaipaamaan kuitenkin vielä yhtä kappaletta lisää. Kappaleen lofi disco katkaisee levyn kitaraballadien sikermän ja on samalla Ape In Pink Marblen harvoja valopilkkuja. Eri jazztyylit taitava puhaltaja Pepa Päivinen on löytänyt Good Romans -kaksikosta (Ilari Filander, kitara, Jussi Miettola, rummut, äänitehosteet) itselleen oivat kumppanit joiden kanssa kelpaa venytellä ilmaisua. Ja hyvä niin, sillä bändin vahvuus on aina ollut kyky pistää itsensä likoon musiikin tai lavashow’n ehdoilla. Ape In Pink Marblella Banhart on selkeästi yrittänyt pysyä enemmän ruodussa, kuten edellisellä Malalla (2013). Albumin koukuttavimmat kipaleet, muikeasti mamboileva Autiosaari sekä rautalankavedolla vahvistettu pophumppa Surusilmäinen kauneus jyvittyvät albumin sisään niin, että hartaimmat tuokiot Katu rakkauden ja Sinä yönä kun en saanut unta saavat luontevasti oman mietiskelytilansa. Tästä huolimatta kyseessä on kelpo levy, joka osoittaa Testamentin olevan iästään huolimatta hyvinkin elossa. UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Levyarvostelut 10_2016.indd 60 27.10.2016 11.56. Ne ovat tyylikkäitä ja hillittyjä alleviivaamatta silti liikaa kappaleiden aksentteja. Tadpoles pitää taatusti otteessaan, joten toivottavasti kolmikko jatkaa tästä kohti vieläkin rohkeampia seikkailuja. Nykyinen linja on päällisin puolin kevyt ja ennen kaikkea ilmava
UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Levyarvostelut 10_2016.indd 61 27.10.2016 11.56. SOUNDI 61 ...lukeutuu helposti lähivuosien kovimpien thrash-biisien joukkoon... SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
Small Bill$ on vahva suoritus, jos ei sanoitukseltaan, niin ainakin mielenkiintoiselta rytmitykseltään ja äänimaisemaltaan. Käytännössä levy on suomiversio viimevuotisesta Buren-albumista, jonka tekijäjoukosta löytyy muun muassa Dungen-miehistöä. Tässä se tuntuu hyvältä. Samantapaista leikittelyä on muissakin kappaleissa. HHHH ASKO ALANEN Levyarvostelut 10_2016.indd 62 27.10.2016 11.56. KAROLIINA KANTOLA HHHH Suicidal Tendencies World Gone Mad Suicidal Mike Muir ja kumppanit tulevat taas, tällä kertaa entisellä ex-Slayer -rumpali Dave Lombardolla vahvistettuna. MIKKO MERILÄINEN HH Regina Spektor Remember Us To Life Warner Nostakaa esirippu, Regina Spektor astuu lavalle. Kappale kulkee äänialasta toiseen: Aosan laulu vaihtuu kertosäkeessä käheään ylärekisteriin, ja siitä taas voimakkaaseen puheenomaiseen tulkintaan. Kaksikon yhteistyö toimi vanhaan malliin, joten Meat Loafin oli aika jälleen suunnata studioon. En Anna Diesel Pikkulapsena Suomesta Ruotsiin muuttanut mutta suomen kielen syrjästä aina kiinni pitänyt Anna Järvinen valloitti Pohjanlahden tällä puolen viimeistään Olavi Uusivirran kanssa duetoimansa Nuori ja kaunis -jättihitin myötä. Kuten levyn nimestäkin voi päätellä, tarjolla on tiukkaa asiaa maailman tolasta ja tuttua Suicidal-uhoa puettuna punkin, thrash metalin ja funkin iloiseen sekasotkuun. Tätä Lauri Ainalan soololevy hiukan rikkoo. Annan ääntämys sekä ruotsilevyilläkin ihastuttanut lapsenomaisena huokaileva laulutyyli saavat suomen kuulostamaan jännittävän eksoottiselta. Meat Loaf otti nelisen vuotta sitten yhteyttä säveltäjä ja muusikko Jim Steinmaniin, joka rustasi artistille Bat Out Of Hellin jatko-osineen. Lauluista irrotettujen luuppien päälle on hyvinkin abstrakteilla elementeillä luotu aaltoilevia äänimassoja. The Trapper And The Furrier on se elokuvan jännittävin kohta, ja The Visit päättää tarinan kaihoisasti. Venäläis-amerikkalainen laulajatar palaa estradille albumilla Remember Us To Life, joka voisi sopia jo kansilehtiön perusteella soundtrackiksi 20-luvun rakkaustarinaan. “You will always start to cry”, Spektor laulaa. Alone on esimerkillisen monipuolinen poplevy, joka alkaa nimijulistuksen mahtavan rouhealla kitarariffillä ja kapakkapianolla sekä päättyy bonus-raidaksi lisättyyn kokeelliseen etnodiskohöysteiseen ennakkosingleen Holy Commotion. Ainalan levyn komeat teokset on rakennettu juhlissa äänitetyn virrenveisuun varaan. Parhaimmillaan yhtye on tällä levyllä hevimmissä, keskitempossa kulkevissa kappaleissa kuten The New Degeneration tai lähes balladimaisella Still Dying To Livellä. Auerbach viljelee mielellään erilaisia retrohäivähdyksiä, ja koukkaa jopa Duane Eddyn kajauttamaan kuulaat twang-kitarat Never Be Together -biisiin. Edellislevyyn 13 (2013) verrattuna on uusi albumi paremmin fokusoitu ja riffikynä terävämpi. Melodiat muuttavat muotoaan kaiun hännissä. No vähemmästäkin. En Annalta ei löydy, mutta pieniä nättejä indiepop/folk -kappaleita, vahvaa unenomaista tunnelmaa sekä mukavan irtonaista soittoa senkin edestä. Kerroksittaiset lauluharmoniat tekevät vaikutuksen etenkin raidalla More, joka syöksähtelee moderniin suuntaan elektronisine tehokeinoineen ja häiriköivine kitarariffeineen. Pretenders Alone BMG Chrissie Hynde ilmoittaa uudella Pretenders-albumilla viihtyvänsä parhaiten yksin, ja nyt hän onkin bändin ainoa virallinen jäsen. Ensimmäiset juhlat järjestettiin sata vuotta sitten. JUHA SEITZ HHH Lauri Ainala Orpokotijuhlat saarella Svart Lauri Ainala tunnetaan parhaiten Paavoharjuyhtyeestä, joka oli yksi niitä harvoja musiikkiprojekteja maailmassa, joka teki vähemmän kuin ihmiset olisivat halunneet. Soitinten kirjo ja kappaleiden vaihteleva tempo pitävät mielenkiinnon yllä läpi levyn. ARTTU TOLONEN HHHH ...tätä kuunnellessa tulee vahva ulkopuolisuuden tunne... Sähköisten sävelien ja kabareen liitto kuulostaa kohtuullisen komealta, joskin osin päivittyneeltä. Mitään varsinaista uutta ei ole tarjolla, mutta on myönnettävä, että Meat Loaf kulkee askelmerkeillään varmasti. Valitettavasti se, mikä Suicidalista nimenomaan tekee Suicidalin, on saMeat Loaf Braver Than We Are Caroline Olen aina ihmetellyt Michael Adayn eli Meat Loafin megalomaanista suosiota. Ja kun ollaan vasta levyn puolivälissä, Black And Whiten sävel ja sanat saavat jo herkistymään. Oikealta. Annan itse suomentamat tekstit ovat viehättävän omituisia niin sanavalinnoiltaan, lauserakenteiltaan kuin paikoin hyvin hämäräksi jääviltä merkityksiltään: “Kadut on ilman pohjaa, ja ilmakin loppuu koska vaan” (Kirjoitan sulle). Koko kansan hittejä Burenilta tai Annan. Lauri Ainalan sukulaisia oli läsnä silloin ja joka vuosi sen jälkeen. Orpokotijuhlat saarella on äänitetty Saaren orpokotijuhlilla, 1800ja 1900-lukujen vaihteessa syntyneen uukuniemeläisyytenä tunnetun luterilaisen herätysliikkeen vuotuisiin juhliin Saaren kunnan kirkolla. Nyt Anna julkaisee kokonaisen albumin suomenkielisiä lauluja. Vajaa puolituntinen, vain seitsemän suomennettua laulua sisältävä albumi jättää lopulta ennemmin huvittuneen ja vähän hölmistyneenkin kuin vaikuttuneen olon. Monia muitakin tasoja sisältävät sovitukset mukautuvat kuuliaisesti Hynden jumalaisena yksinvaltiaana hallitsemiin kappaleisiin. Bleeding Heart herättää heti alkuun tunteen, että tätä on saatava lisää. Paavoharjun musiikki oli kuin harson peittämää, mutta siinä oli tekijyys kuitenkin vahvasti läsnä. Albumi päättyy uuteen versioon 13-albuminkin lopettaneesta This World -kappaleesta, joka toimii hyvin erilaisuudessaan. Levyarviot > 62 SOUNDI Anna Järvinen Annan. Hynde pitää vaivatta yllä yhtyeen ikonista statusta valioluokan poprockin säveltäjänä ja ennen kaikkea ainutlaatuisena emotionaalisena lauluäänenä, jossa melankolinen herkkyys vaihtuu vaivatta purevaksi vihaisuudeksi. Toinen Ohion Akronin kasvatti, Dan Auerbach, on tuottanut Hynden musiikin herkullisen idearikkaasti ja kääntänyt introvertimmätkin tilitykset ulospäinsuuntautuneiksi ralleiksi. Iisillä latinosähinällä säestetty lemmenlaulu One More Day on toisen mielialan herkkua. Tätä kuunnellessa tulee vahva ulkopuolisuuden tunne, joka kai jollain tavoin kuuluu asiaan. Koukut iskevät nopeammin iholle ja meininki pysyy kautta linjan plussan puolella. Yksin ollen ärtymys purkautuu napakampien rockien ohella myös I Hate Myself -kappaleen sarkastiseksi mantraksi. Alkuviehätys kantaa tietyn matkaa, mutta pian alkaa vaivata, ettei teksteistä saa oikein mitään todellista otetta. Toisaalta Anna tuntuu laulavan suomeksi epävarmemmin. Hieno albumi joka tapauksessa. Braver Than We Are puskee eetteriin tutun muhkeaa rock-oopperaa. Bat Out Of Hell (1977) on sisaruksineen myynyt maailmalla kymmeniä miljoonia kappaleita, mikä tuntuu käsittämättömältä lukemalta paisuttelevalle aikuisrockille. Buren on yllättävänkin paljon vahvempi levy. Tulkintojen tueksi haettiin kuoro sekä duettovieraita kuten Ellen Foley, Karla DeVito ja Stacy Michelle. Jos et ole liikkeessä tai uskossa, olet ulkopuolinen. Ehkä vielä tehokkaamman kokonaisuuden olisi saanut, jos yhdestätoista kappaleesta olisi jättänyt muutaman hymnin pois
Levyarvostelut 10_2016.indd 63 27.10.2016 11.56. Albumi on uuden alun julkilausuma, jonka ajankohtaisessa soinnissa kuvastuu epäilemättä myös Lalehin Kaliforniassa käynnistelemä tuottajan ura. Virallisesti kahden kitaran ja rytmikaksikon peruskokoonpanoon luottava bändi hakee ytimeltään periamerikkalaiseen rockiinsa sävyjä, joista suuri kiitos lankeaa keikkakosketinsoittajalle Liam O’Neilille. Levy on tuttuun tapaan kaksikielinen. Kaikkien debyytit tekivät vahvan vaikutuksen, mutta myöhempi tuotantonsa on ollut jokseenkin kirjavaa. Albumi kun ei käytännössä mitään muuta käsittele. Vaikka WALLS ei sisälläkään välittömiä hittejä, niin toistuva kuuntelu vakuuttaa Kings Of Leonin tehneen kelvollisen perinteestä ammentavan ja onneksi myös muutamaa aiempaa albumia häirinneestä stadionhakuisuudesta eroon päässeen modernin rocklevyn. 90-luvulla Music Television –vetoisen poppipunkin parhaimmistoon kuulunut kalifornialaiskolmikko on jaksanut kauan, nyt jo 30 vuotta. Levyn vahvin biisi Still Breathing potkii juuri niin kuin keski-ikäisten miesten kynäilemän radiohitin kuuluukin. Se on tavoittanut luontevasti muotivirtausten, soittolistojen ja monikulttuurisuuden urbaanin sekamelskan, mutta antanut haaveiden samalla pehmentää todellisuuden terävimpiä reunoja. No se tarkoittaa, että juhlat ovat ohi!” Tuli vain mieleen Green Dayn uudesta albumista. SOUNDI 63 malla sen heikoin lenkki. World Gone Mad on kuitenkin soundeiltaan ja meiningiltään piristävä parannus edeltäjästään ja oiva jatkumo yhtyeen diskografiaan. Lähestymistavat täydentävät toisiaan. ANTTI GRANLUND HH Laleh Kristaller Warner Lalehin musiikissa on aina ollut jotakin kiehtovaa. Samoin mauttomat tiluttelukitarasoolot käyvät pitemmän päälle rasittaviksi. ”I never wanted to bargain with my soul / how did a life on the wild side ever get so dull?”, Billie Joe laulaa albumin avaavassa Somewhere Now –biisissä ja tulee tiivistäneeksi levyn ongelman. PERTTI OJALA HHH Green Day Revolution Radio Warner Pari vuotta sitten taloyhtiömme talkoissa eläkeikään ehtinyt naapurin rouva kertoi vitsin: ”Mitä se on, kun jäljellä on vain vanhoja pappoja ja tyhjiä pulloja. Englanniksi hän kuulostaa tavanomaisemmalta, mutta myös kepeältä. Muirin intensiteettiä ei oikein saa levylle taltioitua vaan miehen suoritus on kautta linjan hyvin keskinkertainen. Kristallerilla ilmaisu pelkistyy identiteettiä paaluttaviksi iskulauseiksi, jotka jäävät kerrasta mieleen. Followillin veljesten ja serkkunsa muodostaman Kings Of Leonin seitsemäs albumi, We Are Like Love Songsista lyhennetty WALLS ei aiheuta Youth & Young Manhoodin (2003) kaltaista jytäävää riemua, mutta ei toisaalta sorru pahimpaan pitkästyttävyyteen. Miten autotunetettu, ylituotettu keskitien radiorokki voi olla vallankumouksellisten lainsuojattomien musiikkia. Ruotsiksi laulaessaan Laleh avaa itseään kivunkin uhalla, laulujensa voimaan uskoen. Eläväisestä teiniahdistuksen kuvaamisesta populaariin yhteiskuntakritiikkiin siirtynyt bändi haluaisi vieläkin olla vallankumouksen kärjessä, mutta vaikka Revolution Radion biiseihin suhtautuisi kuinka hyväuskoisella mielellä tahansa, enää ei vain uppoa. Niinä hetkinä, jolloin Green Day ei yritä olla muuta kuin 75 miljoonaa albumia myynyt miljonääripoppoo, asiat ovat hieman paremmin. Basisti Jared Followillin rooli nousee muun muassa Coldplayn, Arcade Firen ja Brian Enon kanssa työskennelleen Markus Dravsin tuotannossa kitaroiden rinnalle. VESA SILTANEN HHH Kings Of Leon WALLS RCA Nashvillessä vuosisadan vaihteessa perustetun Kings Of Leonin ura vertautuu lähes aikalaisinaan syntyneisiin The Killersiin ja The Strokesiin. Yhtyeen tunnistettavuuden varmistajana on yhä tukkoisesti laulavan Caleb Followillin persoonallinen ja usein kuin studion takaseinustalta kuuluva ääni. Levyn taustajuonteena on Lalehin äidin kuolema, mutta surun sijasta pinnalle nousee halu katsoa tulevaisuuteen entistä määrätietoisemmin. Levyllä on luontevasti tilaa niin Behåll ditt huvudin haikealle hurmalle, Ge tillbaks de du tagitin ripittäytymiselle kuin Workin r’n’bleikittelyllekin
HANNU LINKOLA HHH Pate Mustajärvi 60 Ratas Music Pate Mustajärvi juhlii heinäkuista merkkipäiväänsä muistelmakirjalla Pate Ikurista ja massiivisella cd-boksilla 60. HANNU LINKOLA HHH Negura Bunget ZI Prophecy Negura Bunget on 20-vuotisen uransa aikana onnistunut muodostamaan täysin uniikin identiteetin yhdistämällä perinteisiä black metal -kitaroita, kokeellisia post metal -soundeja ja romanialaista kansanmusiikkia. Jonkinlainen pelkistetty totuus levyn uriin on kuitenkin tarttunut. huutolaulua ja tilutussooloja on juuri niin raskas kuin edellä mainitun listan läpilukeminen. Beatles tekee parhaansa saadakseen alkuvuosien klassikkonsa kuulumaan teinimyrskyn alta, ja uusi miksaus rikastaa taistelua avaralla tilantunnulla. Pala palalta raskaammaksi muuttuva Brazda Da Foc on ehkä levyn paras dynamiikan taidonnäyte ja upea sävellys muutenkin. Niin yleistetyltä kuin Kristaller paikoin kuulostaakin, piirtää sen intuitiivinen herkkyys tarkkaa kuvaa esittäjästään. ...musiikillisesti levy on puuroa tai täydellisyyttä... Suoraviivaiset esitykset horjuvat kaaoksen reunalla, mutta tulevat virheineenkin iholle. Paperilla tämä lienee yhä rockia, mutta Amaranthen sekoitus trance-syntsia, euroviisumelodioita, särövalleja, tamppausrytmejä. NUUTTI HEISKALA HHHH Kauko Röyhkä Aamuöiseen sateeseen Svart Aamuöiseen sateeseen on ensimmäinen Kauko Röyhkä -albumi sitten väkevän ja ärhäkän Etelän pedon (2014). Aamuöiseen sateeseen -albumin takana oleva idea on voinut tuntua kiinnostavalta, mutta lopputulos on jotain muuta. PERTTI OJALA HHH RETRO RETRO K u v a: So u n d in k u v aar k is to Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 10_2016.indd 64 27.10.2016 11.56. ZI on Transilvanialaiseksi trilogiaksi kutsutun kokonaisuuden toinen osa. Materiaalin määrällinen riittävyys ei ole ollut ongelma. Suurenmoinen taideteos, jonka perusteella tämä daami on hyvää vauhtia matkalla suoraan mustan musiikin kaanoniin. Levyarviot > 64 SOUNDI Solange A Seat At The Table Columbia A Seat At The Table on Solange Knowlesin kolmas albumi ja vaikuttaa vihdoin hänen läpimurroltaan. Levyn rytmeistä voimakkaimman lyö Lalehin oma sydän. Ainoalla uudella raidalla mennään peruspatemaisesti Tyylillä maailmassa, jossa riemut ovat reteitä ja murheet syviä ja tunteisiin käyviä. Kertomus rasismin ja rotuvihan riivaamasta yhteiskunnasta. A Seat At The Table on paitsi erinomaista soulia ja r&b:tä, myös Solangen rohkea henkilökohtainen avautuminen sekä afrosentrinen poliittinen kannanotto. Levy on mustan kulttuurin ylistys, jonka pääasiallinen pyrkimys on kohottaa mustien itsetuntoa ja etnistä ylpeyttä. Lalehissa puhuttelee hänen rohkeutensa olla omapäisimmilläänkin helposti lähestyttävä. 123 kappaleineen 60 luotaa sekä suoraviivaisesti patetoiduilla lainabiiseillä että Patelle tarjotuilla ja muutamassa tapauksessa itse sanoittamillaan lauluilla elämän iloja ja suruja miehisen konstailemattomasta näkökulmasta. Mainioista soolokeikoista kasvanut ajatus vanhojen biisien uusinnoista muutamalla uudella laululla höystettynä on johtanut albumiin, joka törmää samaan ongelmaan kuin Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa taltioitu Zaia (2008). Levyn uudelleenjulkaisu kuuluu samaan tuoteperheeseen Ron Howardin tuoreen Eight Days A Week -keikkadokumentin kanssa. Albumilta löytyi kaikki mitä janosin: ulvova yleisö, kiihkeä soitto sekä kappaleet, jotka kelpasivat niin rock’n’rollin pikakurssiksi kuin lastenlauluiksikin. Infernaalisen kilpahuudannan seasta erottuu edelleen se taika, josta lapsena lumouduin. PERTTI OJALA HH Amaranthe Maximalism Universal Tylsien metalliriffien ja tuplabassarien läsnäolon lähes unohtaa, kun ruotsalaiset teknohevarit ottavat neljännellään yhä pidempiä harppauksia tanssimusiikkia kohti. Lauralle, Paha maa, Muinainen härkä ja muut vanhat tutut eivät puolestaan olennaisesti uusintakäsittelystään nettoa. Se on intiimi ja koskettava kuvaus amerikkalaisen mustan väestön arjesta viimeaikaisten tapahtumien varjossa. Se onko ZI Negura Bungetin uran tähän mennessä paras levy on mielipidekysymys. Skiteissä ovat Solangen omat vanhemmat kertomassa välähdyksiä historiastaan. Hitaasti rakentuvien biisien dynamiikka muistuttaa Neurosista siinä, ettei se ole hiljaisen ja äänekkään välistä variointia, vaan tasoja on useita. Se mikä toimii elävän yleisön edessä, ei välttämättä kaipaa ikuistamista äänilevylle. Kuudella levyllään ja Vesa Kontiaisen laatimine historiikkeineen 60 on samalla kuin sisarteos Popeda-järkäleelle Museorekisterissä (2013). Pidän postja black metalia yhdistelevästä, raakasoundisemmasta ’N Crugu Braduluista (2002) vielä enemmän, mutta pitkäjännitteisemmän keskittymiskyvyn omaavat kuuntelijat saattaisivat valita astetta sivistyneemmän ja sävellyksellisesti erinomaisen ZIn. Beatlesin diskografiassa Live At The Hollywood Bowl hahmottuu korkeintaan tilkkeeksi. Sangen raskaista teemoista huolimatta tunnelma on sielukkaan herkkä ja levyllä on todella groovaavia rytmejä, tarttuvia rytmikoukkuja sekä hypnoottisia biittejä koristettuna Solangen kauniilla lauluäänellä. Ulkoasu noudattaa elokuvan esteettistä linjaa ja kansilehtisen analyysi tukeutuu filmin materiaaliin. Itsensä versiointi kun on vielä vaikeammin perusteltavissa kuin jo sinänsä riskialtis kajoaminen muiden tekemiin lauluihin. LINDA SÖDERHOLM HHHH The Beatles Live At The Hollywood Bowl Universal The Beatles At The Hollywood Bowl (1977) oli ensimmäinen Beatleslevyni. 30-vuotias multitalentti (lauluntekijä, laulaja, malli, näyttelijä…) Solange on osoittanut, että toisin kuin pop-prinsessa sisarensa Beyoncé, hän osaa keikuttaa muutakin kuin pyllyä, tällä kertaa Billboardin hittilistaa. Juice Leskistä lainanneesta ensisinglestä alkanut 33-vuotinen matka kattaa poimintoja kymmeneltä albumilta, lukemattoman määrän singlejä ja vähintäänkin sekalaisen valikoiman yhteistyöja erikoisprojekteja. Kaikkein raskain vaihde löytyy kuitenkin vasta seuraavan biisin, Baciu Mosneagin, alkaessa, joten ZI pääsee oikeuksiinsa vain kokonaisuutena kuunneltuna. Boksin kirjasessa biisejä kommentoidessaan Pate toteaakin Ne kuuluu nuorisoon – mä en! -kappaleen kohdalla, että ”miksi mä oon tätä laulamassa”. Sain sen kahdeksanvuotiaana, enkä tarvinnut hetkeen mitään muuta. 50 vuoden aikaerosta huolimatta levy elää tässä ja nyt. Ikurin väsymättömänä työmyyränä Paten on selvästikin ollut vaikea kieltäytyä hulluimmistakaan laulutarjouksista. Levyn syntytarina ja etenkin lopputulos kuitenkin paljastavat, että kyseessä on pikemminkin hyvää tarkoittava välityö kuin täysipainoinen laulukokoelma. Se on ylpeä juuristaan. 60 kertaa Popedan kyydissä bändin ainoana alkuperäisjäsenenä pysyneen Paten vuonna 1983 käynnistyneen soolouran jopa kiusallisen tarkasti. Varsinaisiksi täkypaloiksi on lisätty neljä uutta raitaa, jotka sulautuvat kokonaisuuteen luontevasti, vaikka rikkovat alkuperäisen konserttisimulaation kaarta. Valitettavasti uutuudet edustavat korkeinkaan tekijänsä rutiininomaista keskitasoa. Tuoreiden soittokumppaneiden kanssa tehty ja soinniltaan lähes demomainen Aamuöiseen sateeseen tarjoaa seitsemän aiemmin julkaistua biisiä ja nimikappaleensa lisäksi ennenkuulumattomat raidat Hippityttö helvetistä ja Malja onnelle. Se seuraa trilogian ensimmäisen osan, Taun (2015), kokeellisempaa ja vähemmän metallipainotteista linjaa. Musiikillisesti levy on puuroa tai täydellisyyttä, näkökulmasta riippuen
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 10_2016.indd 65 27.10.2016 11.56. SOUNDI 65 ...musiikillisesti levy on puuroa tai täydellisyyttä..
Vol. 1:llä alkanut mellakka vallitsevaa ja arvatenkin lähitulevaisuudessa vielä ahdistavammaksi käyvää yhteiskuntajärjestystä vastaan jatkuu teemalevyn toisella puolikkaalla. 2 on pienen ihmisen puolesta toitottava megafoni. PaitLevyarviot > ...ajan hammas on syönyt temppeliritarien miekoista terät... That Song taas varastaa niin törkeästi Queenilta, että Freddien vendetta on väistämätön. Jää jälkipolvien tuomittavaksi, onko Amaranthe keksinyt uuden musiikkityylin vai ainoastaan ammentaa kaikista pahimmista popin ja rockin kliseistä. 1:llä. A ll R ig ht s R es er ve d. Sanni on toistaiseksi Sannin paras albumikokonaisuus, mutta tuskin paras, joka häneltä tullaan kuulemaan. Kun levyn slovarikin on kuin hevisoundeihin naamioitu dansband-iskelmä, ikä leikkaa solistin ylä-äänialaa ja viittäkymppiä käyvät miehet laulavat yhä pyhistä valoista, prinsessoista ja lohikäärmeistä, touhun uskottavuudessa on pahoja ongelmia. Herrat lähestyvät aihetta – David McKenzien ohjaamaa neo-länkkäri Hell Or High Wateria – hienoin tuloksin äärimmäisen vähäeleisesti. Kakkosraita Boomerangin sävellys esimerkiksi riipii jossain Lady Gagan, Amy Winehousen ja Triviumin välissä, mutta tähtisolisti Elize Ryd suoltaa nämä imelyydet täysin vastustamattomalla tulkinnallaan – ja teoreettisesta kammottavuudestaan huolimatta homma jollakin järjenvastaisella tavalla toimii. Moukarin perusteella ei olisi mikään ihme, jos Hank Solo tuottaisi muutaman vuoden sisällä jo isoja kansainvälisiä nimiä. Tasavallan Presidentti, Dave Lindholm ja Yari lyövät levyllä kättä Liekin ja Kuusumun Profeetan kanssa, mutta Suomen Tulli määrittelee itse ne ehdot, joilla sukulaissielut kohtaavat. Jälki on ollut hyvää ja on sitä tässäkin. Ruosteista viulun kihinää, surumielisiä pianosointuja, mystisen pahaenteisesti uumoilevaa dronea ja sitä rataa. Tosin mukana on myös kuusi laulua eri artisteilta, joita yhdistää moderni, rock-vaikutteinen kantrikäsitys. Levy on kuin mentaalinen piste, jonka läpi virtaa jotakin suurta, mutta joka käpertyy samalla omaan nurmettuneeseen kuplaansa. MAPE OLLILA HHHH Nick Cave & Warren Ellis Hell Or High Water Milan Nick Cave ja ykkösmiehensä viulisti Warren Ellis alkavat pian olla veteraaneja elokuvamusiikin tekijöinä, ainakin jos mukaan lasketaan myös työt televisiolle ja teatterille. Tosin hänkin lumoutunee Amaranthen vilpittömyyden edessä. Ihminen on ristiriitainen, pariutumisen kautta ”kokonaiseksi tuleva” nisäkäs, joka on riippuvainen muista ja muilta saadusta palautteesta. 19 vuotta myöhemmin HammerFall on itse tekohengityksen tarpeessa. Maailmalla nuoriso hyppi nu metalin tahtiin ja Suomessa parhaiten myi Stratovarius. FENDER.COM © 20 16 Fe nd er M us ic al In st ru m en ts C or po ra tio n. Kappale on poikkeuksellinen myös sikäli, että harvemmin kenenkään suomalaisen pop-artistin levyllä on kuultu näin kansainvälisen tason tuotantoa. Samalla käy kuitenkin selväksi miksi levyt piti julkaista puolen vuoden välein tavallisen tupla-albumin sijaan: laulut ovat aivan samasta puusta veistettyjä. 2 Eleven Seven Sixx: A.M:n viime keväänä Prayers For The Damned Vol. PA R A M O U N T™ is th e tr ad em ar k of Ja ck so n/ C ha rv el M an uf ac tu ri ng , In c. Nettikommenteista koottu Moukari kuvaa poikkeuksellisen suorasti ja tehokkaasti sitä absurdiutta, mitä suosituksi kasvanut naisartisti joutuu kokemaan. Sitten breikkasi göteborgilainen HammerFall ja puhalsi Glory To The Braven taisteluhymneillä vanhaan heviin uuden hengen, ja aiheutti lukuisia syystäkin undergroundiin unohtuneiden heavy-yhtyeiden comebackeja. Ja hyvä näin. Se on sanomaltaan kaunis ja voimauttava, James Michaelin laulu on riipivän tunteikasta ja kappaleetkin ovat aivan yhtä hienoja kuin Prayers For The Damned Vol. Sannin eduksi on aina toiminut lyriikoiden konstailemattomuus sekä päiväkirjamainen ote. Levyn sointi on samaan aikaan tuttu ja omaleimainen. Nykyhetken ilmiöihin ja teknologiaan sidoksissa olevat sanoitukset ovat vahvasti ajassa – ja 20 vuoden päästä kiehtovan retroja. MIKKO MERILINNA HH B U I LT F O R T H E P U R S U I T PARAMOUNT ™ SERIES A NEW GENERATION OF PERFORMANCE ACOUSTICS. Ja kaiken kiintopisteenä joki – raja ja side – koskeksi juoksettuneena. Vaikka orkesteri luo mielellään suurta äänikuvaa, pysyy se koko ajan tarkkana yksityiskohdille. HANNU LINKOLA HHH SIXX: A.M Prayers For The Blessed Vol. Aivan kuin yhtye olisi olemassa ensisijaisesti tavoittaakseen kaikki sävellysten mahdollistamat nyanssit. fenderscandinavia 2016 Fender Paramount Ad Lifestyle Soundi SCA 225x148mm[3mbld].indd 1 29/02/2016 17:14 Sanni Sanni Warner Artistin omaa nimeä kantava levy sisältää aina vähintäänkin löyhän lupauksen omakuvan representaatiosta. Built To Last jatkaa yhtyeen menestyksen pohjanneella polulla, mutta voimauttavien sotahymnien sijasta levyllä on nyt enimmäkseen tympeitä ja haukotuttavia läpilaskuja. Tämä toimii eräänlaisena ambientina ilman filmiä. Prayers For The Blessed Vol. 66 SOUNDI HammerFall Built To Last Napalm Vuonna 1997 perinteinen hevimetalli oli alamaissa. Genren ikoneista Judas Priest oli juuri julkaissut hirveän Jugulatorinsa ja Iron Maiden eli Blaze-aikaa. Ylipitkänä kerta-annoksena Prayersit olisivat olleet kerta-annokseksi useimmille ehkä liikaa. Juuri tässä Kukkola kohtaa maantieteelliset puitteensa. Juuri siksi myös Sanni kuulostaa autenttiselta, informaatiotulvan keskellä elävän ja epävarman 23-vuotiaan maalaamalta omakuvalta – tai tässä yhteydessä metaforaksi sopinee paremmin Instagram-tili. Tämä on musiikkia joka täyttää itse itsensä. Maneeriksi muodostuneet arkiset kielikuvat saavuttavat uudella levyllä jo saturaatiopisteen. ARTTU SEPPÄNEN HHH K u v a: Ju liu s K o iv is to in en Levyarvostelut 10_2016.indd 66 27.10.2016 11.56. Alusta asti samaan Manowaria Helloweenin tempossa -kaavaan luottanut ruotsalaisyhtye yritti uusiutua Infectedillä (2011), epäonnistui ja palasi ruotuunsa (r)Evolutionilla (2014). Omalla asteikollaan tämä lienee yhtyeen äärimmilleen viritetyin tuotos tähän asti. Suomen Tullin kolmas levy kuulostaa syntypaikaltaan. Kukkolalaisen talon vintillä purkitettu albumi soi ajastaan irronneena pienoismaailmana, jossa nostalgia ei ole eskapismia vaan perusasioiden jäsentelyä. Laulun rinnalla velloo lämmin ja omistautunut soitinmaailma. Maximalismin tuotantokikat ja melodiakoukut ammentavat enenevissä määrin r&b:stä ja amerikkalaisesta viihdemusiikista. MAPE OLLILA HH Suomen Tulli Kukkola Rocket Kukkola on yksi Tornionlaakson uneliaista kylistä: Jurottavia taloja, lohkeillutta maalia, mesiangervon valtaamia niittyjä sekä ylpeyttään pidättelevää hiljaisuutta. Vahvimmin Suomen Tulli personoituu Sami Heikkilän pistävään ääneen, joka vie musiikin kiehtovalle epämukavuusalueelle, mutta pelaa hienosti yhteen muun bändin kanssa. Ajan hammas on syönyt temppeliritarien miekoista terät. 2 on kuitenkin niin täynnä sanottavaa, suoraan hermokeskukseen hyökkäävää ja ravistelevaa modernia jenkkiheavyä, hirvikärpäsen lailla tukkaan tarttuvia isoja kertosäemelodioita, sielusta kouraisevia taisteluhuutoja ja DJ Ashban säkenöivän loisteliasta kitaransoittoa ettei edes Harry Nilssonin ja Mariah Careyn maailmanmenestykseksi (ja Ressu Redfordin suomihitiksi) tekemän Badfingerin Without You -kappaleen ties kuinka mones kierrätysversio haittaa
A ll R ig ht s R es er ve d. Levyn materiaali kun venyy vähäverisestä popiskelmästä rempseisiin folkkailuun, mutta kuinka moni kuulee näitä biisejä nyt ensi kertaa. Popahtava Green Shirt astuu tyylillisesti laatikon ulkopuolelle, mutta on taas muuten biisinä kovin keskinkertainen. Mokoman pelastaa höttöisimmästä ajanpeluusta se, ettei se ole tyytynyt vain siirtämään rankempaa kulmaa syrjään ja toisintamaan kappaleita sähköttä. Lopussa löytyy uusi vaihde Die Alonen ja Drunk In The Afternoonin myötä, mutta sekään ei riitä pelastukseksi. 15 vetävää raitaa olisi aivan liian vaativa tehtävä melkein mille tahansa muulle, mutta ei näköjään The Zipheadsille. The Zipheadsin syyt on helppo luetella. Omalle fanikunnalleen jo toisen revival-henkisen albumin tekeminen ei ole enää radikaali tempaus kuin korkeintaan taloudellisesti. Mikä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö Laulurovio par...ajan hammas on syönyt temppeliritarien miekoista terät... fenderscandinavia 2016 Fender Paramount Ad Lifestyle Soundi SCA 225x148mm[3mbld].indd 1 29/02/2016 17:14 haimmillaan toimisi hyvinkin elinvoimaisesti. Bändi on yksinkertaisesti joka suhteessa parempi kollegoihinsa verrattuna. Onnistuivat tällaiset tempaukset tai eivät, on turvallista veikata, että suurin merkitys tämänkaltaisilla restauroinnilla on aina artistille itselleen. Nokkamies Page Hamilton ei saa puhallettua eloa kappaleihin, jotka on rakennettu samasta muotista pienin variaatioin. VESA SILTANEN HH The Zipheads Z2: Rampage! Bomber Hyviä rockaja psychobilly-bändejä on maailma väärällään, ja ne menestyvät hyvin omissa marginaaliympyröissään. Paussi ei ole tehnyt pelkästään hyvää, sillä bändin kone ei pääse läheskään niihin kierroksiin, jotka aikanaan inspiroivat ja innoittivat lukuisia 90-luvun lopun ja 2000-luvun vaihtoehtometalliyhtyeitä Faith No Moresta Deftonesin kautta Dillinger Escape Planiin. Calen lailla nakuttava komppi on sekin näpsä kikka. Raju rockabilly tietysti si vanhan kaartin miehiä Waylon Jenningsiä ja suurenmoista edesmennyttä Townes Van Zandtia, jonka Dollar Bill Blues hiljentää heti kättelyssä vanhat bluesklassikot mieleen tuovalla, vain todellisesta elämänkokemuksesta sikiävällä auktoriteetillaan. B U I LT F O R T H E P U R S U I T PARAMOUNT ™ SERIES A NEW GENERATION OF PERFORMANCE ACOUSTICS. JUSSI NIEMI HHHH Mokoma Laulurovio Sakara Mokoma ihastui omien kappaleittensa akustiseen uudelleentulkintaan siinä määrin, että Varjopuoli (2011) saa nyt jatkoa toisesta oman sävelarkiston kierrätyskierroksesta. FENDER.COM © 20 16 Fe nd er M us ic al In st ru m en ts C or po ra tio n. Helmet kuulostaa Dead To The Worldilla enemmän innoittamiensa bändien kopiolta kuin näiden esikuvalta. Vaihtelevuus tekee levystä kuuntelua kestävän. Mutta minulta puuttuisi rakkauden J.J. Blues leimaa myös Scott Biramin Blood, Sweat & Murderia ja Chris Stapletonin Outlaw State Of Mindia. Se on tämän levyn elinkaarta arvioidessa sikäli elintärkeää, että Mokoman tulkinnasta intohimo välittyy parhaiten rohkeimpien sovitusideoiden avulla. PA R A M O U N T™ is th e tr ad em ar k of Ja ck so n/ C ha rv el M an uf ac tu ri ng , In c. Soitto on hitsautunut vuosien koluamisesta armottoman tiukaksi ja sävykkääksi. Saamelaisräppäri Ailu Vallen myötä Rautaa rinnoista saa roppakaupalla kiehtovaa mystiikkaa ja viulun sekä haitarin sävyttämänä pelimannihenkisiksi puetut Mokoma-laulut jaksavat ihastuttaa ensikuuntelun jälkeenkin. Ray Wylie Hubbard vasta pinnistelee sitä kohti, mutta Colter Wallin bluesahtavasti akustinen Sleeping On The Blacktop on kättentaputuksineen, harppuineen ja hoilauksineen kova veto. Sitten on näitä äärimmäisiä poikkeuksia, jotka nousevat ansaitusti massasta syystä tai toisesta. Toiselle albumilleen bändi onnistuu luomaan taukoamattoman virran kertakaikkisen loistavia kappaleita. Albumilla on hetkensä, mutta kokonaisuutena se on rutiininomainen suoritus, joka jää auttamatta yhtyeen aiempien ja vahvempien julkaisujen jalkoihin. Avauskaksikko Life Or Death ja My Guru käynnistää levyn lupaavasti, mutta pian paukut loppuvat ja paria myöhempää poikkeusta lukuunottamatta Helmet kuulostaa väsyneeltä, välinpitämättömältä ja etäiseltä, harmaalta. SOUNDI 67 Helmet Dead To The World Ear Dead To The World katkaisee Helmetin kuuden vuoden levytystauon. On helppo luetella alkuperäisten ja uusioversioiden eroavaisuuksia, mutta on pelkkää spekulaatiota, mikä vaikutus Laulurovion tulkinnoilla olisi tyystiin tuoreeseen kuulijakuntaan. ANTTI LUUKKANEN HHH Levyarvostelut 10_2016.indd 67 27.10.2016 11.56
Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Teemat vapaudesta tehdä mitä lystää ja aina terve poliitikkoskeptisyys ovat tuttuja, mutta aiempaan verrattuna sinkun molemmat raidat ovat hidasta ja raskasta sarjaa. Jos yhtyeen taru oli tosiaan tässä, niin hattu päästä ja maximum respect! Koljosen Tiekiista on vähän kuin Eläkeläiset. Dynaamisesti ja jämptisti yhtye hakee kontrasteja melankoliseen pään riiputtamiseensa. Kitarat ja pianot soivat yhtä painokkaina kuin laulukin. Ja tietenkin tunnistettava, itkunsekaisena värisevä lauluäänensä. ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Plussat kantavatkin Battlesin juuri ja juuri hyvien puolelle, mutta väsymystä on selkeästi ilmassa. Esimerkiksi Before I Fall -kappale sinkoutuu tarttuvuudessaan ja haavoittuvuudessaan välittömästi yhteen kaanoniin. Hyytävää, koukuttavaa ja sydämellistä. Conor Oberst Ruminations Nonesuch Indie/folk/alt.country-yhtye Bright Eyesistä tutuksi tullut, hyvän mittaisen soolokataloginkin jo luonut Conor Oberst on Ruminationsilla paljaimmillaan, aseinaan vain kitara, piano ja huuliharppu. Jukka Nousiainen vastaa haasteeseen b-puolella ja Siivet kii on sekin hieno ja herkkä akustinen pala jo ennestään rikkaan soolotuotannon jatkoksi. Kaiken kruunaa Westerlundin totisesti läsnäoleva tulkinta. 68 SOUNDI paukkuu ja pistää jalan vipattaman suurimmalla osalla raidoista. studiolevyllä yhdentekevyyksiksi. Hanging Garden ei ole enää mikään linjaansa hakeva jätkäporukka, mutta niin vaan kehitys on terävimmillään viiden raidan ep:llä Hereafter. Valitettavasti melodiakoukku on kyseisessä kappaleessa ikävän likilaskuinen. Janne Westerlundin Kuoleman lautturin tyttärestä ei tunnu saavan tarpeekseen sitten millään, vaan sen kansanlaulun muotoon kirjoitettu laulelma huumaa kerta toisensa jälkeen. Silläkin oli samantapaista vastustamatonta energiaa ja tuoreutta, mutta The Zipheadsin laaja-alaisuus vie vielä pidemmän korren. Turhaan bändi tuhlaa toisen biisinsä Maaritin coverin coveriin Saatanan merkit. Raskaana vyöryy päälle myös karuksi jätetty, enimmäkseen verkkainen ja niukasti unohtumattomia melodioita tarjoava musiikki. Kahdessa vuorokaudessa ilman päällekkäisäänityksiä tallennetun albumin laulut syntyivät Oberstin toipuessa hänet sairaalakuntoon ajaneesta uupumuksesta ja ahdistuksesta. Popsensibiliteetti ja nu metal -viba, jotka ainakin allekirjoittanutta suuresti yhtyeen edellisellä Siren Charms -levyllä (2014) viehättivät, muuttuvat In Flamesin 12. Riffit singahtavat yhtä rutinoituneella vimmalla kuin Pirren ja Hansun tuohtumus konsanaan. Metallisuus tässä on pitkälle laulutekninen kysymys, vaikka bändiä sopii suositella esimerkiksi Katatonian nykytilaan pettyneille tai hiljaisuuteen vaipuneen Ghost Brigaden korvaajaksi. Kaliforniassa nimituottaja Howard Bensonin kanssa kasattu levy on In Flamesin repertuaarissa yhä kevyempi, esimerkiksi single The Truth lähenee ilmavuudessaan emotai post rockia. MIKKO MERILINNA HHH Levyarviot > ...en ymmärrä miksi kukaan haluaisi kuunnella tätä... Voittajaksi selviytyy jälkimmäinen, jonka uutta aaltoa hehkuvat kaksi kappaletta ovat alan hienoisesta ylitarjonnasta huolimatta vaikuttavia kipaleita. In Flamesissa kiehtoo edelleen rehellisyys, joka majailee jossain Anders Fridénin kotikutoisten laulusuoritusten ja omaleimaisen ja melankolisen sävelkielen välissä. Vanhana ei jaksa enää säröttää täysillä. Onneksi Oberstin taito sekoittaa tilityksenomaista itsereflektiota sekä yleisempiä aiheita ja viittauksia tekee teksteistä kiinnostavia sekä kokonaisuutena että lausetasolla. Ei siis ole yllätys, että levy on raskas. Ruminations puhuttelee sisällöltään ja kiehtoo toteutukseltaan, mutta nyanssiton ja mehut imevä 40-minuuttinen on kuuntelukokemuksena niin uuvuttava, että sen pariin tuskin tulee usein palattua. Jos siitä sattuu tykkäämään ja pitää perimmäistä ideaa kannatettavana, riittää riemua pitkäksi aikaa. Viimevuotiseen Heka Metal -albumiin verrattuna nämä neljä rallia eivät tosin kestä kaikkein armottominta vertailua. Bändi seikkailee hyvällä tyylitajulla muun muassa puhtoisen brittipopin ja tex-mexin maailmoissa. ANTTI ERVASTI HHHH In Flames Battles Nuclear Blast Pallo on Göteborgin heavy-pioneereilla lievästi hukassa. B-puolen Korkeammassa asemassa on biisinä kiitettävän persoonallinen bändin omaankin tuotantoon nähden. Jäähyväisalbumin Letkukytkentöjä kaveriksi ilmestyy nyt myös vinyylisingle Kännissä kotiin, aamulla töihin. Silti paljon muutakin löytyy. Mutta jos homma ei heti huvita, niin tuskinpa se hymyilyttää myöhemminkään. Tapaus on sekin, että Pertti Kurikan Nimipäivät lopettaa uransa kitaristinsa vetäytyessä eläkkeelle ensi kuussa. Kappaleen harvat rakennuspalikat on osattu asetella tismalleen oikeisiin asentoihin. The Zipheads tekee samantapaisen ensivaikutelman kuin kotoinen Melrose aivan uransa alussa 30 vuotta sitten. Sarkasmia ja nokkelaa huumoriakin löytyy. Huuliharppua Conor vetelee dylanmaisen huolettomasti ja kovaa puhkuen, mikä ottaa albumimitassa kohtalaisen raskaasti hermoon. Yhteisen neljännesvuosisatamme ansiosta yksi maailman lohduttavimpia soundeja on tuottajalegenda raakkumassa niitä näitä mikrofoniin, Levyarvostelut 10_2016.indd 68 27.10.2016 11.56. Tällä levyllä kierrätetään vierailevia solisteja, mikä osaltaan luo lisää eloa niin sävypalettiin kuin tyylillisiin ulottuvuuksiin asti. Avaimet Elämään ja Katujen Äänet pistävät kaupunkienväliset mittelöt pystyyn Mikkeli-Vantaa -kimppa-ep:llään. Maalaisserkut sortuvat vähän turhankin naiivin tekstittämiseen, vaikka Liikaa muuten onkin asiassa pysyvä. Tekstit tihkuvat surua, pahaa oloa ja mielen järkkymistä. Muutenkin tuntuu, että bändi ottaa yhä enemmän pesäeroa metallijuuriinsa. Ei Battles silti missään nimessä kelvoton ole, mutta sisällöllisesti ohuehko kyllä. MIKKO MERILÄINEN HH Lee ”Scratch” Perry Must Be Free Megawave Lee ”Scratch” Perry on yksi toteemihahmojani. K ierroksen kovimman tapauksen tittelistä taistelee kiivaimmin kimppajulkaisu, jolla esiintyy kaksi aikamme hienointa laulunkirjoittajaa. Ypäjä palaa -seiskatuumainen kirjoittaa jälleen uuden luvun Viikate-miehistöä sisältävän trion tulisesta rakkaudesta suomihardcoreen ja Fakta hommaan. Musan juuret ovat helposti paikannettavissa, mutta energinen ilmaisu päivittää ne vaivatta tähän hetkeen
Se on enemmän rock kuin metal, ja itse asiassa musiikiltaan ehdottomasti bändin lämpimin tähän asti. Ottaen huomioon kuinka monta klassikkoa vuonna 1969 ensimmäisen soololevynsä julkaissut tuottaja on tehnyt, itselleen ja muille, en ymmärrä miksi kukaan haluaisi kuunnella tätä. ROOPE SALMINEN & KOIRAT 09.12 LAURA VOUTILAINEN 16.12 CHISU 30.12 OLAVI UUSIVIRTA Original Sokos Hotel Vantaa Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa Osta liput ennakkoon Alter Bridge The Last Hero Napalm Alter Bridge lienee viimeisiä vanhaa kunnon stadionrock-perinnettä pilkulleen kulkeva yhtye. Sävellykset ovat tavattoman lumoavia. Taustat ovat ikävä kyllä tylsääkin tylsempää kahviladubia. Tietenkään jääräpäisyys ja järkähtämätön trendien väistäminen eivät ole minkään sortin itseisarvoja ja onkin totta, ettei Alter Bridgellä olisi muita nostalgisoijia enempää sijaa hyvän musiikin ystävien tutkaimiin, ellei herrain kynästä irtoaisi laatua myös sävellysten muodossa. Se ei kuulu lopputuloksessa, mikä saattaa olla tietysti tarkoituksellistakin. Murhe. MARKO SÄYNEKOSKI HHHHH mielellään kaikulaitteen läpi. Positiivinen energia virtaa kuin Niili läpi koko levyn. Aavistuksen hämmentävä kokonaisuus siis, mutta vie kuulijan takuuvarmasti iloiseen ja kiireettömään paikkaan rennonletkeän hippeilyn ytimeen. Sen pystyy kokemaan uudelleen ainoastaan ajan myötä. ARTTU TOLONEN H Levyarvostelut 10_2016.indd 69 27.10.2016 12.58. Menneinä vuosina Tiger Lou on tehnyt kipakkaa poprockia, mutta Wound Dresseriin tultaessa tyyli on muuttunut. Suru. JEAN S. Parhaimmillaan Wound Dresserin kappaleet ovat soljuvan melodisia ja tunnelmat jylhän surumielisiä. Nurinkurista siksi, että laulujen aiheethan eivät ole juuri keventyneet, jo pelkän singlebiisin heristäessä sormea eräidenkin presidentinvaalien suuntaan. Paitsi musiikki, niin myös albumin nimi sekä hassun naivistiset biisinnimet viittavat, että Yakuzi Pato sopiikin niin lapsille, lapsenmielisille kuin Pokémon-sukupolvellekin. Hour Of The Nightingale kuitenkin näyttää, että vaikka surun hetkellä kauneus tuntuu vetäytyvän jonnekin kauas pois, se on kuitenkin koko ajan läsnä. Niissä ei ole mitään liikaa tai liian vähän. Yhtyeen toinen pitkäsoitto Puuhalimaa on instrumentaalimaailmanmusiikkia cha cha chaja Afrikka-rytmein, mihin yhdistellään suvereenisti syntikkavetoista Nipponpoppia, kansanmusiikkia, äänikirjastomateriaalia, länkkärisoundtrackiä ja jopa drum’n’bassia. Liian usein Tiger Lou muistuttaa maailmankaikkeuden karmeinta bändiä, Simple Mindsia, ja toiseksi hirveintä, U2:ta. Soitinyhtyeellä on verrattain tuore ja kokeellinen lähestymistapa musiikin tekemiseen ilman turhia genrerajoja. Vuosien mittaan noiden kaiut kumisivat alati kauempaa, mutta Trees Of Eternityn raidoilta vaikutus huokuu taas tuoreena. Erotuksena vain se, että Kellerman ei ole onnistunut saamaan kappaleisiinsa samantapaista pyhää paatosta eikä pöhösoundia. Ne täyttävät raidat ylitsevuotavan tasaisena virtana ja kannattelevat tunnelmaa, joka kohoaa lähes musertavaksi. On tässä hetkessä kova temppu kasvaa albumi albumilta, vieläpä menneen maailman rock-estetiikkaa emuloiden. Biisien kohdalla on vaikea välttyä tunteelta, että ne on vedetty pakasta eikä varsinaisesti tehty Perrylle. Laulaja Aleah Starbridge menehtyi viime keväänä ennen kuin Hour Of The Nightingale ehdittiin julkaista, joten bändin debyyttilevystä tuli samalla hänen perintönsä musiikkifaneille. VIRVE ROSTI 25.11. Eli miten Must Be Free voisi olla toimimatta. HENRI EEROLA HHHH Yakuzi Pato Puuhalimaa Karhuvaltio Suomen Turusta ponnistava Yakuzi Pato -orkesteri on varsin eriskummallinen tuttavuus. LINDA SÖDERHOLM HHH Tiger Lou Wound Dresser Startracks Ruotsalainen Rasmus Kellerman teki tätä Tiger Lou -projektinsa albumia kahdeksan vuotta. Muistuttaahan Kellermanin äänikin vähän Chris Martinia. Ne eivät ole tarpeeksi persoonallisia. Ongelma on tuottajalegendaa tuottaneissa uuden ajan konedub-tuottajissa. RETROSIRKUS: DJ OKU LUUKKAINEN & DJ ANSSI HONKANEN 02.12. Ei tule pissat Tenaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö jälki olisi laadukasta – mutta kuten sanottua – ennen kaikkea se on ratkiriemukasta. Hauskassa mikstuurassa on kuitenkin hitusen liikaa syntetisaattoreita. SOUNDI 69 tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma 18.11. Aikana jolloin mikään riffi ei ollut liian raskas, kimeinkään lauluääni ei ollut liian korkea, yksikään kitarasoolo tai anthem ei ollut liian pitkä. Ne pyyhkivät Hour Of The Nightingalen kappaleiden jokaisen sopukan. Kun Juha Raivio laittaa lusikkansa soppaan, silloin sopii odottaa laadukasta jälkeä. Viime albumi Fortress (2013) oli kenties jo liiankin leveä läpileikkaus raskasrockin vuosikymmenien tyylija tunneskaaloja, ja The Last Hero onkin kattotasolla helppo summata edeltäjäänsä fokusoituneemmaksi. OSMO’S COSMOS 26.11. Tässä sekin soundi on tehty Mojon lukijoille turvallisella tavalla. 05.12. Puuhalimaata kuunnellessa on miltei mahdoton olla hymyilemättä, niin leikkisältä se kuulostaa. Ainoastaan kaikki se, mitä tarvitaan koskettamaan kuulijan sielua. Kun mukana on vielä väkeä saman genren muista huippunimistä, lopputuloksen laatu ei juuri hämmästytä. Vähän tulee mieleen Coldplay siedettävimmillään. Aleah Starbridgen suloinen ja hillitty laulu puolestaan on se levyn lohtu, jolla hän kevyen lempeästi pyyhkäisee poskea. Trees Of Eternity Hour Of The Nightingale Svart Juha Raivion pääbändin Swallow The Sunin kohdalla mainittiin bändin alkuvuosina My Dying Bride sekä Anathema. Nyt siis puhun siitä aina yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelle sinnitelleestä ilmiöstä, jossa suuri yleisö tuli yhtyeen luo, ja nimenomaan yhtyeen ehdoilla. Dubstep wobble-bassotkin on saatu kuulostamaan uskomattoman pliisulta, ottaen huomioon ettei siitä ole kauan, kun vanhan koulun rock-jäärät naureskelivat Skrillexille ja sanoivat hänen musiikkinsa kuulostavan jääkaapilta. Levyn kappaleet ovat aivan liian masentavaa löysäilyä. Mieluummin kuuntelisin Perryä mumisemassa vaikka Casioon valmiiksi ohjelmoitujen sekvenssien päälle
Yllättäen Night At The Beach ei kolahtanutkaan niin putkeen kuin luulin, vaikka useamman kuuntelun jälkeen levy on alkanut puhutella enemmän, varsinkin jälkipuoliskollaan. Erittäin toimiva singlebiisi on myös Itserakkausjuttuu, jonka sanoma ja rytmitys ovat päinvastoin täpötäysiä. Hetkittäin bändin viljelemät äkkinäiset suunnanmuutokset tuntuvat raikkailta, mutta jättävät pitemmän päälle jotain hampaankoloon. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Sanailun pohjana on väkevääkin nykyaikakritiikkiä ja haaveilua paremmasta – paasaamatta ja koko ajan hauskaa pitäen. Parhaimmillaan Salama on vain akustisensa säestämissä Hall Of The Deadissa ja dylanmaisessa Carry Awayssa, ne tuntuvat syntyLevyarvostelut 10_2016.indd 70 27.10.2016 11.56. Every Time I Dien eväät näyttävät ohittaneen parasta ennen -päivämääränsä. Tre-Funk III:llä on mukissaan todellakin sitä ydinmehua, josta levyllä lauletaan. Aivan toivoton albumi ei ole. Albumi tuntuu etsivän suuntaansa biisi toisensa jälkeen. Low Teens on yhtyeen kahdeksas studioalbumi ja yhtyeen omien sanojen mukaan heidän kiihkein tuotoksensa tähän saakka. Se lajityyppi näyttää sujuvan Mariskalta mallikkaasti. Espanjalaishenkiset sanoitus ja kitaranäppäily ovat hauskaa kuunneltavaa. Päätösbiisissä Kotiin puolestaan kuuluu elektrosoundeja. Sen päälle tiputellaan rivejä aivan suvereenilla taidolla ja tyylillä: vahvan murteen sävyttämällä rentoudella mutta millisekunnin tarkkuudella. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Sitten hauskuuden keskeyttää Tuomas Kauhanen. Ehkä syy on siinä, että esikuvien palavana fanina rimani oli automaattisesti liian korkealla, vaikka vaikutteet eivät ikävällä tavalla suoraan kuulukaan, mitä nyt Summer Of Nothingin synttyriffi on Jerry Garcia Bandilta pöllitty. Feature-artistin laulu ja räpäytys ovat se punainen vaate kappaleessa. Harmittoman oloinen Ran Out Of Love avaa pelin ärsyttävän pinkeänä. 70 SOUNDI www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Kappale toiminee nuorten naisten ja miesten voimabiisinä vielä vuosi julkaisunsa jälkeenkin. Paikoitellen bändin paahto on raskasta kuunneltavaa, varsinkin kun mikään kappale ei loista levyltä toistaan kirkkaampana. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Tarpeeton harjoitelma on myös toinen instrumentaali Rhodes. Viestinvälityksen mediumina on tällä kertaa tiukasta synafunkista pehmeään souliin risteilevä, groovaava ja miellyttävän old school pohja. Talk boxin käytöstä kaikki mahdolliset sydämet. Melodinen kertosäe jotenkuten pelastaa säkeistöjen kömpelöt riimitykset. Tällaiset laulut sopivat Mariskalle parhaiten. Kappale on taattua sinkkuhittimateriaalia: kertosäe jää päähän soimaan muttei ala heti kyllästyttää. Tässä Paltsa-Kai Salama tähyää Kalifornian aurinkoon ottaen vauhtia Länsirannikon kunnian päivistä, itsensä mukaan lähinnä Grateful Deadin, Neil Youngin ja Gram Parsonsin country rockista, eikä siis sieltä kosmisemmalta puolelta. MIRKO SIIKALUOMA HH Paltsa-Kai Salama Night At The Beach Soliti Viimeisellä albumillaan Black Lizard jätti niin inspiroituneeksi, että tartuin innolla bändin laulaja-kitaristin soolodebyyttiin, joka – kuten pitääkin – selkeästi poikkeaa emobändin urbaanista kitarapörinästä. Vaikka keskimäärin levyn pohjavire on synkkä ja kolkko, on Every Time I Dien musiikissa kuultavissa voimakkaita kaikuja southern rockin suunnalta. Low Teensilla on energiaa, intohimoa ja äkkivääryyttä, joita kelvolliselta hardcore-levyltä kaipaakin. Meno on läpeensä vastustamattoman imevää, mutta timanttiosaston raitoja voisi olla pari enemmänkin. Haavoittuvaisesta naisesta ja renttuun rakastumisesta kerrotaan sen sijaan kappaleessa Typötyhjiin, joka hyppää levyn kärkikolmikkoon. Olisiko 16 vuodessa tullut tasapainoisempi levy. Etenkin neljäntenä levyltä löytyvä Two Summers tuo tätä puolta esille ja on sävyiltään kuin suoraan repäisty Downin repertuaarista. Low Teens tasapainottelee suurimman osan ajasta hardcoren ja sludgen välimaastossa. Syy on rytmikoneessa, joka ei tähän yhteyteen sovi yhtään. Kappale – tai oikeastaan sen ensimmäiset kaksi säkeistöä – aloittaa Matador-albumin houkuttelevasti. Turhankin tasaista kokonaisuutta piristäisi, jos musiikki karkaisi välillä täysin far out -osastolle. ANTTI ERVASTI HH Mariska Matador Fried Verkkosivullaan Mariska kertoo, että Oikee matador sai alkunsa andalusialaismiehen kertomasta tarinasta. KAROLIINA KANTOLA HHH Tre-Funk III Planeetta Funk Monsp On kunnioitettava taito tehdä taiteestaan kevyttä ja viihdyttävää ilman että se muuttuu tyhjäpäiseksi, mutta juuri siinä on Tre-Funk III:n vahvuus. Ohjaksissa ovat Hannibal, 6mäki ja Haamu. Levyarviot > ...hifistelijöiden sekä audiofiilien märkä uni... 03-222 1300 Pikkuilmot 10_16.indd 82 21.10.2016 12.49 Kokonaisuutta heikentää entisestään, että mukaan on pitänyt laittaa aivan turhanpäiväinen musiikkiopistoharjoitelma, pianoinstrumentaali Untiled #3. Entiselle ei nimestään huolimatta kieriskele sydänsuruissa vaan ennemminkin laittaa jalan polkemaan. Seassa on kaikesta huolimatta muutama kelvollinen, tarkoituksenmukaisella tavalla mustia tunnelmia luova kappale. Artisti palaa rap-juurilleen kappaleessa Maniton maleksija, mutta ehkei olisi syytä. MIKKO MERILÄINEN HHH Every Time I Die Low Teens Epitaph Buffalosta kotoisin olevan Every Time I Dien musiikkia voi kutsua hyvällä syyllä metalliseksi hardcoreksi. Planeetta Funk keinuu ihanan lunkina ja läpät karkailevat rinnakkaistodellisuuksiin, mutta silti homma pysyy fiksuna
Joululevy ihmisille, jotka eivät pidä perinteisestä joulumusiikista. Paketti on kasassa. www.indieco.fi www.facebook.com/indiecofinland VI NY YL I / CD Aino Vennan joululevyllä kuullaan perinteisiä ja uudempiakin joululauluja uusina sovituksina ison orkesterin kera.Aino Venna on solistinsa mukaan nimetty yhtye, joka ottaa vaikutteita menneestä, mutta elää vankasti tässä päivässä. Se julkaistaan cd:n sisältävänä vinyylinä. HENRI EEROLA HHHHH ...hifistelijöiden sekä audiofiilien märkä uni... JUSSI NIEMI HHH Lambchop Flotus City Slang Tutustuin Lambchopiin loistavalla Nixonilla (2000), mutta sitä seurannut Is A Woman (2002) oli massiivinen pettymys. Levy julkaistaan CD+DVD pakettina. SOUNDI 71 Macy Gray Stripped Chesky Ilouutisia – Maisa Harmaa on palannut ehompana kuin koskaan! Viime vuosina päihteiden ja mielenterveysongelmien kanssa kamppaillut raspikurkku Macy Gray osoittaa tällä levyllä olevansa täydellinen jazz-diiva. Näissä pirskeissä soi 60-luvun jukeboxit, ja soundeissa rätisee vanhan ajan lämpö. MAPE OLLILA HH neen todellisista kokemuksista. On se kuitenkin Flotusin jännittävin raita. Levyarvostelut 10_2016.indd 71 27.10.2016 11.56. Se on osa Chesky Recordsin Binaural+ -sarjaa, mikä tarkoittaa, että se on äänitetty vain yhden mikrofonin varassa Binaural-tekniikalla, ja kuulostaa tämän seurauksena hyvillä kuulokkeilla taikka kunnollisella äänentoistolla siltä kuin olisit bändin kanssa samassa intiimissä tilassa. Pahaa! on kooste näistä sessiosta. Forever Still on niin varman päälle pelattu, että kappaleetkin on kaikki sahattu määrämittaisiksi kolmen-neljän minuutin radiopölleiksi. Mennyttä oli Nixonin pienieleisesti iso, soulahtavasti sensuelli tuotanto, kun tasan samoja melodisia ideoita kierrätettiin minimalistisesti. AINO VENNA Aino Vennan joulu ERJA LYYTINEN & HEIKKI SILVENNOINEN Live 2016 AFROMIKKO Afromikko-EP Nolla Nolla Nolla edusti Helsingin ensimmäistä punk-aaltoa. vaa Kurt Wagneria pidetään indie-piireissä lähes jumalana. Stripped on ensiluokkainen 48 tunnissa brooklyniläisessä kirkossa äänitetty livelevy. Viisi albumia myöhemmin myös Flotus on pettymys, vaikka ”bändin” nokkamiestä, pehmeästi jutustellen laulaAmendfoil Empyrean & Ophidian Live Rock Finland Se mielikuvituksettomin tapa esitellä tamperelainen monimetalliyhtye Amendfoil on englanninkielinen Stam1na. Kaikkien hifistelijöiden sekä audiofiilien märkä uni siis. NOLLA NOLLA NOLLA Pahaa CD + DV D DI GI TA L VI NY YL I + CD m u s i c f i n l a n d m u s i c f i n l a n d Afromikko on menneen ajan lumoa pullollaan oleva limudiskojen pörröpäinen Fonzie. Vuonna 2012 Nolla Nolla Nolla kokosi pitkän tauon jälkeen rivinsä uudelleen uuden vokalistin kera ja alkoi myös kirjoittaa uusia biisejä. Levyllä on kolme hienoa originaalikappaletta, muut ovat uusia akustisia versiointeja Grayn omista menneiden aikojen hiteistä. Ei niinkään yksi yhteen musiikillisen tai lyyrisen ulosantinsa puolesta, mutta virtuositeetin, ennakkoluulottomuuden ja eritoten överiksi ampumisen saralla bändeillä on paljon yhteistä. Itse en näe, että tällainen alt.country muuttuisi äärimmäisen hipiksi siksi, että laulu kuulostaa kyborgin jodlaukselta. Toisin kuin Lemin kuuluisuudet, maalasi Amendfoil heti debyytillään koko kankaan leveydeltä: Skyline Escape (2013) esitteli maailmalle eriskummallisen hybridin totutusta poikkeaviin ilmansuuntiin aseteltuja metallisia ja ei niin metallisia vaikutteita ja puhkikulutettuja oivalluksia, jossa ei ollut mitään omaa, mutta joka oli ennenkuulumaton. Stripped on rento ja huoleton, kypsä ja aikuinen, mainion muusikkokvartetin (rumpali, basisti, kitaristi ja trumpetisti) kanssa äänitetty bluesahtava jazzlevy, jolla Macy briljeeraa omaperäisellä, savuisen sielukkaalla tummalla äänellään. Melkein kuin samaa biisiä loputtomasti versioiva, reilusti yli tunnin mittainen levy huipentuu 18-minuuttiseen The Hustleen, jossa lounge ja Isaac Hayesin pehmosoulsoundi kohtaavat Aphex Twinin rytmikoneiden napsuttaessa lakonisesti minimaalisten synttykuvioiden kierrellessä stereokuvassa instrumentaalisti pitkiä aikoja. Sliden maustama Cry No More fiilistelee selvimmin 60-lukua, hyvällä tavalla. Siksi kuuntelen mieluummin uudestaan vaikka ne Evanescencen 13 vuotta vanhat salaisuudet. Nyt pian kuusikymppinen syntyperäinen nashvilleläinen, joka on aina vierastanut kaupungin trad-kantriporukkaa yhtä paljon kuin he häntä, on ihastunut autotuneen. Live 2016 taltioitiin loppuunmyydyllä Verkatehtaalla Hämeenlinnassa. Empyrean & Ophidian ei ole ihan niin joka puolella huonetta kuin ensilevy, mutta yhtä kaikki jälleen kerran vaikea ensituttavuus, joka kärsivällisyyden vihdoin maksaessa takaisin muuntui albumilliseksi vastaanpanematonta korvamatometallia. Superemotionaalisia balladejakin löytyy, tietenkin pianolla säestettynä. Tavallaan hän onkin nerokas, varsinkin lyyrikkona, mutta musiikillisesti Wagnerin sarka on perin kapea, vaikka sitä faktaa peitetäänkin ”moderneilla soundikokeiluilla”. Lisäksi se sisältää suurenmoiset tulkinnat Metallican Nothing Else Mattersistä sekä Bob Marleyn Redemption Songista. Forever Still on myös ihan julmetun ärsyttävä levy. Edelleenkään pakka ei pysyisi kasassa ilman Lassi Mäki-Kalan vokaaliakrobatiaa ja melodiakorvaa. Tamburiinin ja muiden perkkujen ajaman Dying On A Sunday Morningin nätti melodia hyötyy pienestä kitarariffistä ja Jussi Hurskaisen ambient-fonista. Alkuperäinen vokalisti Jore Vastelin (myös Musta paraati ja Silmät) kuoli vuonna 1993. Suomalaisten blueskitaristien kärkinimet Erja Lyytisen ja Heikki Silvennoisen tammi-helmikuussa tekemä kiertue oli jättimenestys ja peräti 24 sen 26:sta konsertista myytiin loppuun. Tanskalaismimmin angsti ei nimittäin tunnu yhtään miltään. LINDA SÖDERHOLM HHHH Tied Down Forever Still Nuclear Blast Tanskalaisen Tied Downin musiikillisen paketin palaset ovat kaikki kolmentoista vuoden takaisesta menestysreseptistä tuttuja. Kaiken kohelluksen keskellä laulumelodiat ovat kuin liima, joka sitoo ympäroivän materian kasaan mutta myös rakentaa siitä monumentin, jonka vaikuttavuudesta ei saa korviaan irti. Tunnelmaa keulittaa angstinen mutta melodinen naislaulu ja säestyksen hoitaa moderni, jenkkityylinen kevythevipoljento josta ilkeämielisempi voisi nu metalinkin piirteitä halutessaan löytää. Laulaja Maja Shiningin miellyttävän persoonallinen, lievästi nasaali ja korkeassa äänialassa kuulas muttei ylitekninen lauluääni soi kauniisti kanavoiden tukahdutettuja tunteita juuri sopivan mystisellä tavalla – kuin kipeitä salaisuuksia kuuntelijan kanssa jakaen. JUSSI NIEMI HH MOVEMBER FEST
Se oli se ajanjakso, jolloin niiden alkuperäinen omistaja oli ostanut vinyyliä. Haluaisin ajatella, että hän näki itsensä oman elämänsä tähti-dj:nä. Ne kertoivat tarinan nopeasti teknologian myötä muuttuvasta musiikki skenestä. Levyn alkuperäinen omistaja oli ostanut levyjä maanisesti. Ne olivat halpoja, koska niiden entinen, nyt jo edesmennyt omistaja oli tupakoinut kotonaan niin ahkerasti, että useimpia levyjä edelleen päällystävän sellofaanin pinta oli tahmainen tervasta ja nikotiinista. Ne olivat viettäneet aikaa kellarissa, joten ne olivat myös pölyisiä. Levyt olivat kaikki mustaa musiikkia, eivätkä mitään miehekästä funkia tai etelän soulia, vaan tanssimusiikkia ja sellaista 80-luvun sweet soulia, jota oli tapana kutsua kutusouliksi. Hän oli seurannut Paradise Garagen soittolistoja, koska hi-nrg ja muut turboahdetut discodiivalevyt kelpasivat. Jonkinlainen taiteellinen pohjakosketus saavutettiin vuoden 1987 paikkeilla. Ne kertoivat innostuksesta, toiveista ja haaveista. Sain myöhemmin tietää, että niiden omistaja oli ollut voimakkaasti ylipainoinen, ehkä hiukan sisäänpäin kääntynyt mies, joka oli kuollessaan vain viisikymppinen. Niistä vanhimmat olivat discoa, mutta pian mukaan tuli elek tronisempi musiikki, boogie ja electro. Levyt olivat pinnasta törkyisiä, mutta sisältä liki täppäämättömiä. Niitä lukuun ottamatta on pakko sanoa, että kokoelman soul-levyt muuttuivat vähemmän kiinnostaviksi 80-luvun edetessä. Houkuttelevuutta varmaan vähensi myös se, että ne olivat lähinnä 1980-luvulta. 1990-luvulla hän oli alkanut ostaa cd-levyjä. Ne eivät siis olleet järin houkuttelevia. 72 SOUNDI SOUNDI PB Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Garagen sivussa hän oli ostanut acidiä ja muuta housea ja kokoelmasta löytyi muutama aika kiinnostava housemaxi. Jotkut aivan 70-luvun lopusta, jotkut aivan 90-luvun alusta. Kovin montaa kertaa hän ei ollut levyjänsä kuunnellut. Teksti: Otto Talvio J oitakin viikkoja sitten ostin jokusen laatikollisen levyjä tutulta levykauppiaalta sopuhintaan. Silloin r&b ja soul tuntuivat olevan yhtä permanentattua hiuslaitetta ja spandexbodyistä jumppapommia, tyylillisesti samaa hirveää aerobicmuotia, joka Reaganin loppuvuosina väritti koko amerikkalaista populaarikulttuuria. Hän oli ostanut englantilaisen Street Soundsin kokoelmia, jotka 1980-luvulla kattoivat mustan muViipale historiaa kuolinpesästä siikin kehityksen discosta ja boogiesta electroon, hiphopiin ja hi-nrg:yyn, ja sitten ostanut levyillä julkaistuja artisteja niin albumeina kuin maxisingleinäkin. Pöly oli tarttunut levyihin kuin muistutukseksi niiden entisen omistajan kohtalosta. Ainakin hänen intressinsä kehittyivät vahvasti tanssimusiikin suuntaan, tosin siihen suuntaan kehittyi 80-luvun musta musiikkikin. ”Levyt kertoivat tarinan nopeasti teknologian myötä muuttuvasta musiikkiskenestä.” otto talvio 10_2016 -taitto_a.indd 72 27.10.2016 14.20
THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Adventure room tulostus.indd 73 26.10.2016 15.06. VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ADVENTUREROOMS.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT NYT TENNARISSA
– Kitarakamat suorittivat nyt yllättävän hyvin, mutta pellit kokivat varsin ankaria, jopa kohtalokkaita, iskuja. Kysymys on siis tyhmä, mutta oliko teillä vaihtoehtoja. Speed & Violence on paras pitkäsoiton nimi pitkiin aikoihin. J os albumin nimi on Speed & Violence niin voiko se olla huono. – Puukotusja kauhukuvioita olisi tarjolla, kuten aikaisemminkin. – Jos Where Evil Dwellsin soundit olivat ydinsotaa niin nyt haimme katutappelun fiilistä. – Soittoja laulutaidot ovat parantuneet Enter The Zone -nauhoituksesta (2009). Itse asiassa, jos vanhan liiton luita murskaava luukutus (Metallica, Sodom, Razor ja niin edelleen) höystettynä tuhannen megawatin tuplakitarahyökkäyksillä (Iron Maiden) ja häpeämättömän kireillä laulusuorituksilla (Paul Baloff) sekä ihanan perinteisillä sovitusratkaisuilla saavat sukkasi pyörimään jaloissa niin Speed & Violence on ihan perkeleen kova. – Eipä oikeastaan, sillä Speed & Violence kiteyttää levyn sisällön täydellisesti. ”Pohjat vedettiin sataprosenttisesti livenä, mikä osoittautui loistavaksi ratkaisuksi.” RANGER Ydinsodasta katutappeluun K u v a: E m m a G rö n q v is t MIKO SIPILÄ ja viisi parasta METALLICAN biisiä: BATTERY PHANTOM LORD METAL MILITIA FIGHT FIRE WITH FIRE DAMAGE, INC. Eikä Rangerin toinen joulukuuta ilmestyvä Speed & Violence ole huono. – Vauhtia ja väkivaltaa! Jokaisesta kappaleesta täytyy edelleenkin löytyä kliimaksikohta, jonka aikana kuulija kokee voimakasta tarvetta kaiken tuhoamiseen. Millaisia tunnelmia sanoitukset tarjoavat. Ja tosiaan, rototomien vaikutusta kokonaissoundeihin on ihan turha väheksyä! Entä kestivätkö soittolaitteistot kovaa komentoanne tällä kierroksella. Aivan, se helsinkiläisyhtye, joka soittaa turboahdettua pääkalloheviä. Hyväksynnän saa myös kansainvälinen termi Skull Splitting Metal. – Studiokuvia katsellessa tuli tosin progempiakin mielleyhtymiä, sillä flyygeli ja akustinen kitara eivät ole ihan tyypillisimpiä Ranger-instrumentteja. – Tottahan toki. Ei sinne päinkään. Rumpusetti on levottoman kokoinen ja kaikki poistomyynnit on tyhjennetty putki-Marshalleista. On selvää, ettei Weed & Silence olisi ollut yhtä iskevä otsikko. Erityisen vähäiset ne ovat, mikäli asialle on laitettu Ranger, joka on väläyttänyt terävän törkyisiä kynsiään niin demonauhoituksilla kuin Skull Splitting Metal -kokoelmalla (2014) ja Where Evil Dwells -debyytilläkin (2015). Myös äänitysteknisiä eroja löytyy, sillä Enter The Zone on ainoa digitaalisesti purkitettu Ranger-julkaisu. Levyltä löytyy kuitenkin myös sota-aiheinen ralli ja avaruusolioiden kaappauksia. Tämän takia puhutteluun täytyikin ottaa Rangerin patteristi Miko Sipilä. Teksti: Timo Isoaho 74 SOUNDI Bazook 10_taitto.indd 74 28.10.2016 7.54. Pohjat vedettiin sataprosenttisesti livenä, mikä osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Levy nauhoitettiin ja miksattiin yhdessätoista päivässä Hollolan Petraxilla ja tietenkin täysin analogisesti. Mitkä ovat Speed & Violencen ja ensimmäisen demonne (siis sen parhaan ikinä) suurimmat erot. Mitkä olivat tavoitteenne kakkosalbumin musiikin ja soundien suhteen. Ranger. Mitä Ranger puuhailee kymmenen vuoden kuluttua. Toki, mutta mahdollisuudet huonouteen ovat silti hyvin vähäiset. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Soittaako Ranger edelleen turboahdettua pääkalloheviä. MIKO SIPILÄ ja viisi parasta METALLICAN biisiä: BATTERY PHANTOM LORD METAL MILITIA FIGHT FIRE WITH FIRE DAMAGE, INC. – Olemme saaneet Chevrolet Vanimme hitsattua kuntoon ja huitelemme sillä ympäriinsä. Niille on todellakin tarvetta, sillä digitaaliset mallintavat transistorihirviöt on räjäytetty taivaan tuuliin
SAMI HYNNINEN ja viisi parasta doom metal -albumia: TROUBLE: The Skull | CATHEDRAL: Forest Of Equilibrium SOLITUDE AETURNUS: Through The Darkest Hour | IRON MAN: The Passage | COLD MOURNING: Lower Than Low Hitaita miehiä, hidasta musiikkia! S piritus M ortis Bazook 10_taitto.indd 75 28.10.2016 8.34. Biisien maailma on piinaavan todellinen, eikä ideoita ole revitty jostakin elokuvista. Oliko teillä hengenheimolaisia kotiseuduilla tai edes koko Suomessa. Tuore tulokas liikkuu toisinaan hyvinkin kosmisissa sfääreissä, vaikka hautausmaat vievätkin teoksen silloin tällöin jopa maan alle, aloittaa Sami. Muistan esimerkiksi kommentin ”näköjään kaikki ei ole jatsia, jota soitetaan väärin”. – Edeltäjä oli raaempi ja maanläheisempi. – Ei mitään. Millaisia muistoja löytyy esimerkiksi muutaman vuoden takaisen Euroopankiertueen varrelta. Ja ovathan The Year Is Onen biisit kautta linjan parempia, hehkuttaa rumpali Jarkko Seppälä. – Hynnisen (Sami, laulu) seikkailuja oli jännä seurata. – Ei juuri. Jos mikrofonin piuha ei olisi rajoittanut miehen liikkeitä niin sehän olisi luultavasti kadonnut jäljettömiin, nauraa kitaristi Kari Luvila. – Kapakkaan lähtenyt Sibeliuksen Jean taisi arvioida vaimolle paluutaan seuraavasti: ”Olen säveltäjä, en ennustaja”. Miten The God Behind The God ja The Year Is One vertautuvat toisiinsa. Alavuden lisäksi jokunen muukin paikka on tullut tutuksi. Miksi ihmeessä levyjen väliltä löytyy seitsemän vuotta. – Hitaita miehiä, hidasta musiikkia! Kappaleiden pohjat olivat itse asiassa purkissa jo vuoden 2012 lopussa, joten emme ole pitäneet turhaa kiirettä, sanoo Teemu. Emme edes tienneet soittavamme doom metalia ennen kuin luimme Zeus Mattilan demoarvion Rumbasta. Olen samoilla linjoilla, hymähtää Jussi. Tunsin täydellistä vihaa koko olemassaoloa kohtaan. Pidimme toki myös nopeasta ja raskaasta musiikista, mutta taidot eivät riittäneet sinne asti, muistelee basisti Teemu Maijala. Jengi ei oikein ymmärtänyt tätä juttua, sanoo kitaristi Jussi Maijala. Viimeiseksi, tietenkin: milloin ilmestyy seuraava Spiritus Mortis -albumi. – Edellinen laulajamme Vesa Lampi lähti omille teilleen ja päätimme näyttää kaikille, jotka kuvittelevat orkesterin tarun olevan lopussa. Todennäköisesti se oli vittuilua, toteaa Teemu. – Vedimme ensimmäisen keikkamme paikallisessa hotellissa loppuvuodesta 1987 ja porukka innostui tanssimaan musan tahdissa. Doom metalin sanoitukset ovat harvoin hilpeitä, mutta The Year Is One liikkuu paikoin aivan omilla taajuuksillaan. ”Pohjat vedettiin sataprosenttisesti livenä, mikä osoittautui loistavaksi ratkaisuksi.” SOUNDI 75 K u v a: Ja rk ko P ie ta rin en J okuseen raskaaseen albumiin tänäkin vuonna törmäävä päätoimitusherra Matti Riekki ilmoittaa Inferno-lehden kritiikissä seuraavaa: ”Tämän hevimetallisempaa levyä en ole kuullut pitkään aikaan”. Saimme kasaan hyvän biisikavalkadin ja Sami tulkitsi mahtavasti, nyökkää Teemu ja jatkaa: – Itse asiassa, kuulin lopulliset lauluosuudet vasta valmiilta albumilta ja olin huuli pyöreänä, että ”ai jaa, tämän homman voi hoitaa näinkin”. Onneksi se ajanjakso on jäänyt taakse, sanoo Sami. Mitä doom metal merkitsi Spiritus Mortisille 80-luvun lopulla. Mies puhuu harvinaisen totta. Spiritus Mortisin neljäs albumi The Year Is One on murskaava teos. Tai paria levyä vuodessa niin kuin Uriah Heep, Black Sabbath ja kumppanit tekivät aikoinaan, huomauttaa Jussi. – Orkesterin soundi on pysynyt suhteellisen samana, mutta draaman kaari on nyt paljon harkitumpi. Spiritus Mortis oli kummajainen Popedan ja jopa Iron Maidenin faneille. Hynnisen Sami (tuttu myös Reverend Bizarren Albert Witchfinderinä) loikkasi Spiritus Mortisin keulalle vuonna 2009 ja samana vuonna ilmestynyt The God Behind The God olikin kovan luokan suoritus. – Tekstitysvaiheessa olin todella pimeässä tilassa ja lyriikat ilmentävät niitä tunnelmia. Esimerkiksi Death Bride -kappale nostaa morbidit väreet edelleen pintaan. Alavudella vuonna 1987 perustettu Suomen ensimmäinen doom metal -yhtye täyttää ensi vuonna kolmekymmentä vuotta. – Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ei meillä ole hinkua julkaista musiikkia joka toinen vuosi. Intoilimme hitaan raskaasta musiikista ja soitimme sellaista
Ymmärrän, että tuotteliaan taiteilijan tekemisen lähtökohta on puhdas halu toteuttaa jokin asia, ja silloin tekemisen tielle ei voi asettua vaikkapa sellaisia vähäpätöisiä hidasteita kuin rahoitus. Teksti: Teppo Vapaus M ika Rätön diskografia muusikkona on niin pitkä, että sillä täyttäisi koko Stalker-palstan. Yksi näytelmistä, Samurai Rauni Reposaarelainen on nyt saatettu myös valkokankaalle saman Kanuunajengin tuottamana. – Miettikää vähemmän, tehkää enemmän! Se on ainoa filosofia, mikä on ajanut itseäni eteenpäin tässä maailmassa, Rättö kiteyttää. stalker_taitto2016_10_b.indd 76 27.10.2016 14.21. ”Koko elämä on enemmän tai vähemmän assosiaatiota, sattumien summaa.” Miettikää vähemmän, tehkää enemmän! Tällä kertaa Stalker tapasi loputtoman tuotteliaan porilaisen kulttuurivaikuttajan, muusikon, kirjailijan, ohjaajan, näyttelijän ja sähköasentajan yhdessä persoonassa. Neroksi leimatun Mika Rätön tuorein taideteos on kokopitkä elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen. Taiteilija paljasti Stalkerille, miksi hän saa niin paljon aikaiseksi. Kun kotimainen verkkomedia Nuorgam (R.I.P.) taannoin listasi 2000-luvun suurimmat musiikilliset nerot maailmassa, top 100 -listan kärkeen valikoituivat juuri Rättö ja tämän pitkäaikainen taiteellinen partneri Jussi Lehtisalo. Absurdi tragikomedia kuvaa Meri-Porin yhteisöä terrorisoivaa, ihailtua mutta alkoholipäissään väkivaltaiseksi yltyvää superyksilö Raunia, jota Rättö itse näyttelee. Kuusumun Profeetassa, Circlessä, Ektroverdessä, Rättö ja Lehtisalossa, Eleanoora Rosenholmissa ja monissa muissa yhtyeissä ja projekteissa ansioituneella porilaisella on valveutuneen yleisön, musiikkitoimittajien ja kriitikkojen keskuudessa varaukseton underground-jumalan status. Minua hämmentää, kuinka hänen on mahdollista julkaista taidetta niin kiivaassa, pysähtymättömässä tahdissa. Porilainen vapaa taiteilijaryhmä Teatteri Moderni Kanuuna on esittänyt viisi Rätön käsikirjoittamaa näytelmää. Musiikin puolelta Rättö on levittänyt luontevasti lonkeronsa myös kirjallisuuden ja teatterin pariin. Hän on myös ohjannut elokuvan. Miten neuvoisit meitä epävarmoja ja hitaita yksilöitä, Mika Rättö. Taitelijan pahin vihollinen Ennen kuin selvitän, mitä Rauni Reposaarelainen on syönyt, en malta olla sukeltamatta suoraan Mika Rätön mieleen. Mutta miten jatkuva valmiiksi saaminen ja julkaiseminen ihan oikeasti onnistuu – on kyse sitten musiikista, teatterista tai elokuvasta. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä
ka Rätön mielikuvituksen tuotetta; siis Rätön luoma fiktiivinen kirjailija, jonka kuviteltuun näytelmään Rätön kirjoittaman ja ohjaaman elokuvan tarina pohjautuu. Hän sanoo, että onnistuakseen luovassa työssä täytyy valmistaa itsensä maailmalle: pitää anturit auki ja antaa antureiden toimia. Jos sä toteat, että tämähän jumalauta toimii, niin anna painaa! Ja jos ei se toimi, mutta haluat kuitenkin tehdä, niin pistä se toimimaan! Tutki netistä, että miten muut niitä hommia tekee. – Jos joku sanoo, että Töölöön Silkkimunasta ei saa elokuvaa tai että siitä tulee todella ongelmallinen ja sekava, niin perkele, sitten ratkaistaan ne ongelmat! Kun jotain aletaan tekemään, se tosiaan tehdään loppuun asti. Nauttiiko hän koskaan ideoinnista niin paljon, että harhautuu herkuttelemaan seuraavalla visiolla jo ennen kuin edellisen eteen on ehditty tehdä mitään konkreettista. Hän leijailee omissa sfääreissään fokusoiden kaiken energiansa vain taiteen tekemiseen. Katso se. Ja tähän lisäisin vielä sen, että älä koskaan pelkää epäonnistumista! Rätön mukaan kaikki ovet ovat avoimia sen jälkeen, kun pelko epäonnistumisesta on voitettu. Hän vertaa taiteen tekemistä rakastumiseen. Elokuvan tarina perustuu japanilaiskirjailija Kito Kokorun Totuusnimiseen näytelmään. Elokuvan olemassaolo on yhtä tärkeää kuin elokuva itse. Kukaan meistä tuskin pystyy kertomaan, että miksi valitsi juuri tämän puolison juuri tuosta kapakasta juuri siihen kellonaikaan. Ei elämä ole sellaista. Vaikka kuka tahansa taiteilija on luomine tuotteineen kulutusyhteiskunnassa väistämättä vain saippuakauppias muiden joukossa, Rättö vaikuttaa vapaalta tällaisesta todellisuuden kurjuudesta. – Ei! Nimenomaan. Mistä ne ideat sitten syntyvät. Kun taiteilija alkaa ajatella, hän alkaa järkeistää sellaisia asioita, jotka eivät ole rationaalisia, Rättö toteaa. Ja se on taatusti myös heikkouteni. Kuvaa kaksi kerstalker_taitto2016_10_b.indd 77 27.10.2016 14.21. Rättö tunnustaa vapautensa. Väärin tekemisen taito Samurai Rauni Reposaarelainen on riippumattomuudessaan ja taiteellisesti kompromissittomassa olemuksessaan ihmeellinen ja hämmentävä, viihdyttävä, likainen, outo, kaunis, elokuvallisesti jokseenkin uskottava, ajoittain erittäinkin näyttävä ja hetkittäin sympaattisesti kotikutoinen elokuva, jonka syvempi analyysi olisi turha. Ei kannata tehdä ajattelusta vastustajaa. 76 SOUNDI SOUNDI 77 taa. Kuvaa neljä kertaa. Hän ei myy mitään. – Erittäin hyvä kysymys, ja siinä mielessä vielä parempi, että tunnet oman mekanismisi, oman ongelmasi, Rättö toteaa. – Se pitää paikkansa. Me emme kylmäverisesti hallitse sitä, mitä valitsemme ja mitä tapahtuu, Rättö toteaa. Katso elokuvia. Kysyn Rätöltä, kyllästyykö hän koskaan ideoihinsa ennen kuin ehtii toteuttaa ne. Sitten hän toteaa, ettei kykene tarjoamaan vertaistukea. Tee uusi! Jos et keksi uutta, niin älä tee uutta, tee jotain muuta! Mutta mitään muuta reittiä tekemiseen ei ole. Minkä tahansa asian voi saada toimimaan, ohjaaja vakuuttaa. Mut ku ei! Toisaalta, ehkä Raunia ei olisi koskaan alettu tehdä eikä se olisi nyt valmis, jos sinussa eläisi laskelmoija. – Sitä, että lähtisin luomaan jotakin asiaa käytännöllisesti, hyötyä tai menestystä ajatellen tai miettisin, että pitääkö ihmiset tätä hyvänä tai huonona, sellaisia mekanismeja mulla ei ole. Alakuvassa oikealla myös toinen porukan aktiivi, muun muassa Fonallevyyhtiötä pyörittävä Sami Sän päkkilä. Sitten mennään maaliin asti! Rättö on jo ohimennen ehtinyt kertoa Moderni Kanuuna -ryhmän uudesta elokuvaideasta, joka kantaa työnimeä Töölöön Silkkimuna. Kyllä se jossain vaiheessa alkaa toimia. – Silloin maailma ottaa meidät käyttöönsä. Maailma tapahtuu ympärillämme, Rättö pohtii. Hän enemmänkin vain antaa olemassaolonsa ja taiteensa. Jos olisi miettinyt tätä Rauniakin jotenkin puolijärkevämmin, se olisi varmaan paljon helpompi myydä elokuvateattereihin. Kaikki tapahtumat ovat sattumanvaraisia. Mistä näitä ideoita oikein tulee. Teatteri Moderni Kanuunan näytelmät ovat nyt siirtyneet Samurai Rauni Repo saarelaisen myötä myös valkokankaalle. Mieti kaksi kertaa tai mieti neljä kertaa. Mene sen kameran kanssa pihalle ja kuvaa. Sinua ei siis riivaa laskelmoija. Koko ajan järjettömän nopeasti, kiivaasti ja lähes hengittämättä puhuva porilainen hiljentyy ohikiitävän pieneksi hetkeksi pohtimaan ja rapsuttelee partaansa. Kito Kokoru ei kuitenkaan ole todellinen historian henkilö, vaan Mi"Ensimmäinen yleisökysymys oli, että mitä vittua?" Mika Rättö on muu sikkoudestaan huo limatta myös aktiivi nen teatterimies. Vastauksia ei ole. – Heti alkuun voisin sanoa, että koko elämä on enemmän tai vähemmän assosiaatiota, sattumien summaa. – Se on absurdia ja abstraktia, jotain tunteen ja järjen puolivälissä leijailevaa asiaa. Sitä mussa ei ole. – Vaikka niin leväperäinen olenkin, niin silti, kun jokin kipinä lähtee iskemään ja sitä lähtee työstämään, niin en mä sitä vaihda. Mika Rätön ajatuksenvirrassa toistuu kriittinen, ellei jopa torjuva asenne rationaalisuuteen, asioiden järkeistämiseen. Kuvaa taas uudestaan. – En osaa sanoa. Stalkerille tällainen haaveilu ja tekemisen laiskuus on jokapäiväistä. Jos se näyttää paskalta ja sua harmittaa, heitä se menemään. Kokorun ajatuksia siteerataan valkokankaalla elokuvan episodien välillä. Asiat eivät ole kylmäverisen rationaalisia eivätkä ideat synny tietoisesti päättämällä, Rättö kuvailee. Tai sitten sen muoto olisi vaihdettu aivan jok– Voidaan sanoa leikkisästi, että ajatus on taiteilijan pahin vihollinen. Kyllä se on vahva ominaisuus toiminnassani. Miten, ja miksi. – Mene ja tee! Jos teet elokuvaa, kuvaa kohtaus ja leikkaa se
– Joo! Se oli myös sitä! Se oli palkitsevaa, koska me opittiin koko ajan ja imettiin sitä tietoa. Musiikkia on taannoin ryhdytty tekemään kuin kuviteltujen elokuvien soundtrackeiksi, ja oma elokuva on aina ollut suuri unelma. Se on kalleinta mahdollista pääomaa tulevien elokuvien tekoon, Rättö miettii. – Uskon sen johtuvan osittain siitä, että elokuva on niin jäyhä ja valtava kuningaslaji, jossa liikkuu normaalisti isot rahat. – Editissä tuli turpaan joka kerta. Se ei ollut koskaan vain epätoivoista. Kuulostaa ihanalta. Yleisön vastaanotto on ollut rakastava. Ja sitten siitä tulee jonkinlainen ilmiö. Kaveri sanoi mulle, että raha on konservatiivista. Raunin kuvaaminen toimi koko ryhmälle elokuvan tekemisen korkeakouluna. Näyteltiin itse. Raha on konservatiivista Mika Rättö kertoo, että Samurai Rauni Reposaarelainen on saanut yleisöltä ja kriitikoilta lämpimän vastaanoton. Jatkettiin rakentamalla lavasteet ja tekemällä puvusteet. – Vähän suomenruotsalainen, porvarillinen asumuspaikka, mistä nuori mies sitten lähtee matkaan, Rättö hahmottelee. Mennään Porin lähiöön ja laitetaan sinne tämmöinen tappelijahahmo, otetaan vähän poliittisia agendoja messiin ja niitä mielialoja, jotka Suomessa on tällä hetkellä pinnassa. Me nähtiin koko kirjo, mistä elokuva koostuu, Rättö kertoo. Mika Rättö kertoo, että ydinryhmän lisäksi elokuvan teossa pyöri pyyteettömästi avustamassa, puvustamassa, maskeeraamassa ja näyttelemässä noin 20 ihmisen porukka. Se oli vain ja ainoastaan epäonnistumisen ja onnistumisen yksinkertaista murhetta ja riemua, Rättö kuvailee. Roolitus on suuntaa-antava, sillä todellisuudessa kaikki ovat tehneet kaikkea. Se olisi ollut laskelmoivaa ja paljon järkevämpää, hyödyllisempää ja tuottavampaa. Pikemminkin hän hakee niitä erilaisia ratkaisuja tavoitellessaan. – Elokuvan viesti on se, että on mahdollista tehdä jästipäisesti ihmisten kanssa ihan mitä tahansa. Ihan joka kerta. – Ensimmäinen yleisökysymys oli, että mitä vittua. Kun kysyn epätoivon hetkistä, ohjaaja toteaa, että niitä oli joka päivä. Hän toteaa, että elokuvaa on suorastaan hellitty. Idea on täysin erilainen, mutta pohjavireeltään samankaltainen kuin Samurai Rauni Reposaarelainen. Kun aloittaa elokuvan teon, kaaoksen määrä on ääretön. Etenkin leikkauspöydällä. Kohtausta tarkastellessa huomattiin, että meiltä puuttuu tämä tarvittava kuva ja tämä tarvittava kuvakoko, tästä taas ei tajua kuvaamaamme tilaa lainkaan, tämä on aivan käyttökelvoton, tästä ei saa mitään selvää ja niin pois päin. Otetaan huumeet ja muut ongelmat mukaan. Rättö kertoo. Epäonnistumisen riemu Samurai Rauni Reposaarelaista työstäneen Moderni Kanuuna -ryhmän ydinjäsenet ovat Rätön rinnalla muusikot Harri Sippola (Magyar Posse), Pasi Salmi (Magyar Posse, Saijaa Saijaa, Eleanoora Rosenholm) ja Sami Sänpäkkilä, joka tunnetaan myös levy-yhtiö Fonal Recordsin perustajana. Lue lisää Mika Rätöstä ja Rauni Reposaa relaisest a Soundin netistä: www.so undi.fi/j utut Mika Rättö ei pelkää tekevänsä vääriä valintoja. Vaikka elokuva! Rättö kertoo, että pääoma, jonka Moderni Kanuuna -ryhmä Raunin tekemisellä tuotti, on henkistä: he oppivat tekemään elokuvan. Raunin teossa Sippola on toiminut tuottajan roolissa ja Sänpäkkilä kuvaajana. Jatkossa meidän pitää puhua entistä enemmän ja käyttää sitä puhumista entistä paremmin aseena hyvien ratkaisujen tekoon. K u v a: A n u Le p p äh ar ju stalker_taitto2016_10_b.indd 78 27.10.2016 14.21. Olisi ajateltu, että ei ole mitään järkeä tehdä Meri-Poriin sijoittuvaa samurai-elokuvaa. Osuvasti todettu. Se oli hauskasti sanottu. – Me opittiin matkan varrella puhumaan koko ajan enemmän siitä, mitä me yritämme tehdä. – Mun mielestä se oli hyvä kysymys. Sitten alettiin etsiä kuvauspaikkoja, kokeiltiin kuvaamista ja leikattiin, tehtiin ääniefektejä ja taustanoisea, sävellettiin musiikkia kohtauksiin. Rättö toteaa, että taiteenlajina elokuva on toiminut porilaiselle taiteilijayhteisölle luovan työn tekemisen kimmokkeena lapsesta lähtien, voimakkaammin kuin vaikkapa musiikki tai kuvataide. Sen tuntee nahoissaan myös Mika Rättö. 78 SOUNDI SOUNDI PB teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: sikin muuksi. Pikkuhiljaa oppii fokusoimaan ja tekemään oikeita valintoja. Puhumisesta tuli paras ase saada aikaan sitä, mitä haluamme. Jo nyt saadulla kokemuksella osaan rakentaa elokuvan teon prosessin päässäni ennen kuin mitään on edes tapahtunut. – En suostu tekemään asiaa järkevästi, vaan teen sen väärin. – Me tiedostetaan, että tällaista ei kannata alkaa tehdä. Myös Raunista on tullut nopeasti kultti-ilmiö. Kuten todettu, seuraava elokuvallinen assosiaatio on jo tulilla: Töölöön Silkkimuna. Kun haastattelen Mika Rättöä, on kulunut vuorokausi Raunin ensiesityksestä pääkaupungissa, osana Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistoa. Se kiteytti elokuvan. Että tehdään joku nykyaikaan sopiva juttu. – Ensin muokattiin teatterikäsikirjoitus elokuvan käsikirjoitukseksi. Järkeä ihailevaa kauppamiestä hänestä ei saa. Mut ku ei! Rättö toteaa, että hänen laskelmoinnista vapaassa tekemisen tavassaan ilmentyy hänen luonteensa jääräpäisyys, ”joku jästipäinen pimeä puoli”. Kaikki elokuvan tekoon tarvittavat osa-alueet kahlattiin läpi yksinkertaisesti tekemällä elokuva ja oppimalla onnistumaan kantapään kautta. Me on tehty Rauni irrallaan bisneksestä, ja siksi se on varmasti ihmisille ihan hauska piristysruiske, pitää itse elokuvasta sitten tai ei, Rättö pohtii. Nyt se on totta
Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Mikseri tulostus.indd 79 26.10.2016 15.07
80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Hintakin jää halvemmaksi kuin minttikuntoinen originaali. Sen hullua maailmaa on help po inhota, mutta aivan yhtä lailla sitä rakastetaan. Parhaimmillaan Doctor Strange on viihdyttävää ja nok kelasti kirjoitettua supersankaritoi mintaa. Erilaiset singlemiksa ukset on kerätty Stray Cats –tupla vinyylille. Kuuluisat Beatlesfanit kin pääsevät ääneen: muistojaan yh tyeestä kertovat muun muassa Elvis Costello ja Whoopi Goldberg. THE BEATLES: EIGHT DAYS A WEEK – THE TOURING YEARS Yeah, yeah, tässä me tulemme! Onnen päivien Richie Cunninghamista menes tyneeksi elokuvaohjaajaksi siirtynyt Ron Howard (Kaunis mieli, Da Vinci -koodi) on mitä ilmeisimmin Beatles fani, sillä hän on ohjannut hienon do kumentin legendaarisesta liverpooli laisyhtyeestä. Muun muassa tästä syystä mark kinoille on viime vuosina saatu hy vin monopainoksia, ja nyt The Beat lesin monoboksin vanavedessä jul kaistaan Rollarien monopainokset yhdessä näyttävässä boksissa, sekä cd:nä että vinyylinä. Päähenkilön charmikas ylimie lisyys tuo mieleen Iron Manin Tony Starkin. Luovimmillaan The Beatles oli studiossa sen jälkeen kun kiertueelämä oli jo lopetettu, mutta elo kuva on silti mielenkiintoinen kat saus yh tyeen alkuvuosiin. Näyttä vissä ja suorastaan psykedeelisissä (60luvun Pink Floydiakin kuullaan) toimintakohtauksissa kaupunkimai semat vääristyvät kuin Inceptionissa ikään. Elämä su permarketissa herättää eksistentiaali sia kysymyksiä, ja elintarvikehahmot haluavatkin selvittää mitä tapahtuu sen jälkeen, kun heidät on poimittu ostoskärryyn. HHH SAMURAI RAUNI REPOSAARELAINEN Circlen Mika Rätön Samurai Rauni Reposaarelainen on hillitön taidepläjäys, joka tuo mieleen Jouko Turkan ja Jari Halosen ohjaustyöt, ja Rättö on esiku vat auliisti myöntänytkin. HHHH SAUSAGE PARTY Sausage Party saattaa olla vuoden höl möin elokuva – mikä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi huono. Samuraifilosofiasta ammentava elokuva kertoo MeriPorissa asuvas ta viinaanmenevästä sekopäästä, jo ta Rättö esittää. Puoli tun tia tätä hupia olisi riittänyt. Let It Bleed ja Beggars Banquet on otettu mukaan monoversioina, vaikka ne miksattiin alun perin ste reona (lukuun ottamatta Sympathy For The Deviliä, joka miksattiin mo nona) ja niiden monomiksaukset ovat niin kutsuttuja fold downeja, joissa kaksi stereokanavaa on vain yhdistetty yhdeksi monoversioksi. Myö hemmin stereopainokset valtasivat markkinat ja monot muuttuivat har vinaisuuksiksi, ainakin hyväkuntoi sina kappaleina. Nimensä mukai sesti dokumentti keskittyy vuosien 1962 ja 1966 väliseen aikaan, jolloin bändi teki keikkoja. Mui ta elintarvikehahmoja ovat muun mu assa Salma Hayekin äänellä varustettu lesbotaco ja Stephen Hawkingia muis tuttava käytetty purukumi. Syy lienee se, että tämä on ollut helpoin tapa saada mukaan kaikki eri mono miksaukset. OTTO TALVIO THE ROLLING STONES: THE ROLLING STONES IN MONO DECCA/UNIVERSAL Horjumattoman iskevää monoa K u v a: So u n d in ar k is to ”Roots on musiikkia, joka ensisijaisesti tavoittelee jotain spirituaalista.” sanoin kuvin_10_2016 -taitto_a.indd 80 28.10.2016 9.49. Sa malla on pakko kuitenkin sanoa, et tä myös yhtyeen yksittäinen psyke deelinen seikkailu Their Satanic Majesties Request on kunnon mono versiona täynnä yksityiskohtia, joita stereoversiolla tai fold down –mo noversiolla ei ole. Eight Days A Week – The Touring Years nähdään aika pitkälle amerikka laisten näkökulmasta. Elokuvaa varten Howard on saanut haastateltavakseen Paul McCartneyn ja Ringo Starrin. HHH DOCTOR STRANGE Marvelfilmatisoinnin nimihahmo (Benedict Cumberbatch) on mai neikas kirurgi, jolla on valtava ego. On kumma, jos Samurai Rauni Reposaarelainen ei vuosien myötä nouse samanlaiseen kultti maineeseen kuin Turkan Kiimaiset poliisit tai Halosen Joulubileet. Kunnon Rollari fani ostaa tämän boksin vain sen ta kia. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT 1960 luvun jälkipuolelle asti mono oli popmu siikin kanavavalinta ja näin myös valtaosa ensisijaisista miksauksis ta tehtiin monon ehdoilla. Tarinan aineksia ovat salamurha ja kosto. Huonoimmillaan se on tylsää fantasiahuttua. Osa levyistä (Out Of Our Heads ja Aftermath) on mukana sekä ame rikkalaisina Londonpainoksina että brittiläisinä Deccapainoksina. Mukana on myös run saasti vanhempia haastatteluja ja arkis tomateriaalia. Samurai Rauni Reposaarelainen on vimmalla ja intohimolla tehty eloku va, joka jakaa takuuvarmasti mieli piteet. Horjumattoman iskevä mono on tietysti ainoa oikea tapa kuunnella Stonesin 1960luvun loistavasti groovaavia rock’n’roll–levyjä. Tämä Stonesin 15 albumin, 16 le vyn monoboksi pitää sisällään kaik ki yhtyeen monomiksaukset (1963– 69). Sausage Partyn alkuasetelma on pöljyydessään kekseliäs, ja erilaiset hahmot ovat hauskoja (ääninä myös Kristen Wiig, Jonah Hill ja James Fran co). Velhotemput taas ovat vähän liian Harry Potteria. Suosik kikoomikko Seth Rogenin ja hänen pitkäaikaisen yhteistyökumppanin sa Evan Goldbergin tuottaman lapsil ta kielletty animaation päähenkilö on supermarketissa asuva nakkimakka rapoika, jonka harras toive on päästä halkaistun tyttösämpylän väliin. Monet Rollarientusiastit pitävät näitä kuitenkin poikkeuksellisen hyvinä fold down versioina. Bok sin levyt on masteroinut uudestaan alan legenda Bob Ludwig, joten nii denkin äänikuva on kirkastunut. Rätöllä on turkka laiseen tyyliin jatkuva hullun kiilto silmissä ja eritteitä virtaa – räkä vain on korvattu tekoverellä. Pitkän elokuvan mittaisena tarina ei kuitenkaan täysin kanna. Autoonnettomuus ja vakava louk kaantuminen saavat hänen elämäs sään aikaan täyskäännöksen. Sa malla hän tutustuu mystisiin yliluon nollisiin voimiin ja outoihin rinnak kaistodellisuuksiin. Ryyppäämi nen ja saunominen on sovitettu yh teen samuraielokuvien kuvaston ja ja panilaisen filosofian kanssa. On makuasia mistä painotuksista kukin pitää, mutta Ludwigin miksaukset kuulostavat kirkkailta ja ytimekkäil tä, joka sopii levyjen rootssoundiin. Kun län simainen lääketiede ei pysty autta maan, tohtorimme lähtee kaukomai hin etsimään parannuskeinoja. Doctor Strange on hämmentävän epätasainen kokonaisuus
ANTTI LUUKKANEN RAULI YLITALO: TAISTELU LUTAKOSTA Sairausja ystävyyspäiväkirja Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. On liikuttavaa seurata, kuinka suurella innolla ystäväpiiri kokoontuu saattamaan valmiiksi Erikin musiikillisia haaveita tietäen samalla, että hänellä on vain vuosi elinaikaa. Kun sen toiminta vuonna 1990 starttasi, alue oli rötöistä vanhaa teollisuusaluetta. Ankarampaa editointia kaipaava ja teknisesti rosoinen mutta sisällöltään koskettava Edorf – Jälki olemassaolosta on koostettu Erikin kuvaamista sairauspäiväkirjavideoista, haastatteluista sekä treenisja keikkapätkistä. Ajan myötä se alkoi kuitenkin muuttua hyvän sijaintinsa vuoksi rakennusliikkeitä kiinnostavaksi projektiksi, jossa talkootoiminnalla pyörivää rock-klubilla ei tulisi olemaan sijaa. ”T untuu siltä kuin vasen puoli kasvoista upotettaisiin napalmiin, jonka läpi kulkee sähkövirta”, kuvailee räppinimellä Edorf tunnettu Erik Ingebrigtsen syöpäkasvaimen aiheuttamia tuskia. Ja hyvä, että valmistui: tämä tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. MIKKO MERILÄINEN JUUSO AALTO: EDORF – JÄLKI OLEMASSAOLOSTA Rock rakennusliikkeitä vastaan M oni vanhan liiton suomalainen keikkapaikka on pistetty pystyyn kovan puurtamisen siivittämänä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Norjassa syntynyt, Ivalossa kasvanut ja aikuisena Tampereelle kotiutunut Erik menehtyi syöpään keväällä 2015 29-vuotiaana. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Tämä kaikki kerrotaan seikkaperäisesti ja yllättävänkin vetävästi Rauli Ylitalon ohjaamassa Taistelu Lutakosta -dokumentissa, joka sekin valmistui moninaisten vaiheiden jälkeen lopulta joukkorahoituksen avulla. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Sairauden ohella kantavaksi teemaksi nousee ystävyys ja rakkaus, minkä an siosta elokuva toimii laajemminkin kuin vain lähimmäisten surutyön välineenä. Harvinaisen sitkeän ydinporukan ja ajalleen epätyypillisen ison mielenosoituksen ansiosta artistien yksituumaisesti kiittämä keikkapaikka sai kuin saikin jatkaa paikallaan, vaikka selviytymistaistelussa riitti käänteitä joka lähtöön, joista kunnallispolitiikan kikkailut eivät ole niitä kauneimpia. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Katsojalla on tässä vaiheessa kyynel silmässä, mutta Erik hohkaa sitä samaa lempeyttä kuin läpi koko tämän raskaan mutta lämmön ja huumorinkin sävyttämän dokumentin. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % sanoin kuvin_10_2016 -taitto_a.indd 81 28.10.2016 9.49. Avoimen sairauskertomuksen ohella dokumentti kuvaa Hobo News -albumin sekä Edorfin postuumisti ilmestyneen Varjojen piiri -soolon tekemistä. Yksi rajuimmista tapahtumaketjuista kätkeytyy Jyväskylän Lutakon historiaan. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä
22, A, Millionin estetiikka vertautuu mielenkiintoisesti myös alkusyksystä ilmestyneeseen Frank Oceanin Blondeen. Aalto-maljakoihin kukkia, kaiken maailman keppejä ja oksia. Kaksi lippua Pink Floyd -tribuuttishow Brit Floydiin voitti Kristiina Kallio Lahdesta. GQ Style -lehden julkaisemalla videolla Rubin haastattelee 45 minuutin ajan Lamaria ja lopuksi he siirtyvät studioon äänittämään. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 76. Molemmat hyödyntävät prosessoituja vokaaleja, perkussioiden käyttö on vähäistä, sampleja on poimittu niin kotivideoista kuin kenttä-äänityksistä ja soittimia äänitetty niin särölle, että konservatiivisimmat studiosedät repisivät tarkkaamossa partansa. Vaikka Justin Vernonin takki ilmeisesti tyhjentyi vuoden 2011 Bon Iver, Bon Iver -levyn myötä, on hän viiden vuoden aikana kypsytellyt jälleen yhden vuoden parhaimmista ja puhutuimmista levyistä. Väkeä on pilvin pimein, kaikilla on cava-lasi kätösessään ja tiskiltä saa verrattomia juustoleipiä. Suomeksi: meillä ei nirsoilla. Vaikka olen tunnettu kuumakalle, olen menettänyt autoon hermoni vain kerran, ja silloinkin jarruletku oli hankautunut puhki. Puolustaudun mummoa vastaan sillä, että Aalto ei itse halunnut määritellä maljakoilleen käyttötarkoitusta, vaan se jäi käyttäjän tehtäväksi. Tänä syksynä kierros viimein toteutui, ja reissukertomuksen voi lukea tämän lehden sivuilta. 30-vuotisjuhlapainoksen myötä kirja on kuluvana syksynä ollut baarilukemistona – kyytipoikana tietysti keskiolut. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Ekholmin metatasoilla leikittelevän, postmodernin iloittelun taustamusiikkina on toiminut samoja tehokeinoja hyödyntävä Bon Iverin 22, A, Million. Olin todella onnellinen kun Luonnontieteellinen museo tuli kortin piiriin, kaksipäinen vasikkakin on palannut lyhyeltä karkureissultaan takaisin antamaan kaikille lapsille (ja minulle) painajaisia. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, lähivuosina voitaneen odottaa hiphopklassikkoa – jos Lamar voi vielä ylittää To Pimp A Butterflyn (2015). Suosittelen myös katsomaan Ylen Elävästä arkistosta lyhytdokumentin M.A. Levyt on helppo nähdä teosparina, jopa harkittuna postmodernina statementina. Nummisen Baarien mies -kirjan myötä matkustamaan 1980-luvun keskiolutbaariSuomeen, päätin tekeväni päähenkilö Nummisen kanssa vielä joskus baarikierroksen. Tuottajalegenda Rick Rubin pitää työskentelee tällä hetkellä Kendrick Lamarin kanssa. Volvo Markkanen on perheeni ikivanha Volvo, joka suruksemme vetelee viimeisiään. Kuohuviini on kuin pizza – vaikka se olisi silkkaa kuraa, se luultavasti täyttää siltä vaaditusta funktiosta ainakin 70 pinnaa. Tuoksuu puhtaalta ja lika ei näy! Museokortti on mielestäni nerokas, nero kas läpyskä ja tätä konseptia pitäisi mielestäni laajentaa kaikkialle kulttuurikentässä. Käväisen Taidehallissa, vaikka keskellä päivää lounastunnilla. Numminen ja muut keskiolutbaarien viiksekkäät ystävät, joka ei vanhene koskaan. viimeinen sana -taitto_16_10_a.indd 82 28.10.2016 11.27. Kynnys nasauttaa museoon on olematon. Tuoreessa muistissa on esimerkiksi Kanye Westin Yeezus (2013), joka osoitti Rubinin olevan yhä voimissaan. Koska en itse ole mitenkään kamalan kova siivoamaan, sähkövalon ulottumattomissa päivä alkaa pienempien itsesyytösten vallassa. Vaatii John Lennonin toisen tulemisen kaltaisen ihmeen, että auto pääsee seuraavasta katsastuksesta läpi. Kuten Ekholmin käsikirjoittamaa Kaspar Hauser -näytelmää, myös tuoretta romaania on kuvattu sukupolvikokemukseksi. ARTTU SEPPÄNEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. AINO VENNA NYT KUN sää on semmoinen, että Ryysyrannan morsian kohtaa Turmiolan Tommin, on parasta aloittaa päivä kynttilän valossa. En ole mitenkään erityisesti designin perään, mutta sisäinen mummelini kukoistaa kun saan laittaa KUN ENSIMMÄISEN kerran pääsin M.A. Kortti toimii juuri niin kuin sen toivoisi. Baarien miehen veijaritarinoille vastapainoa on tarjonnut vahvasti tässä ajassa oleva Johannes Ekholmin romaani Rakkaus niinku. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan 50 euron arvoinen pääsylippu lahjakortti Tikettiin. Yksi suosikkibaarejani maailmassa on Can Paixano, aka La Xampaneria Barcelonassa. Paras siivousvinkki, jonka olen koskaan saanut onkin seuraava: sytytä paljon kynttilöitä ja laita sohvan alle mäntysuovassa huljautettu rätti. Mitä muuta voi ihminen tarvita. Tosin tällä hetkellä on pientä marmatusta ilmassa, sillä maljakot palvelevat paraikaa kuittilaareina
Lisäksi 4 muuta etuastetta kattavat sävyjä puhtaista, blues-säröön ja soolosointiin. 55 BOSS-EFEKTIÄ säröistä pitch shifteriin ja kaikuihin tulee tarjolle ilmaisen BOSS Tone Studio -ohjelman kautta. Roland tulostus.indd 2 28.10.2016 12.55 _2SD_sisäkannet_10/2016.indd 1 28.10.2016 12.59. Kun soittelet kotona, 3-asentoisen tehonpuolittajan avulla voit tarvittaessa pudottaa päätevahvistimen tehon aina 0,5 wattiin. Sen ”Brown Amp”-etuaste tuottaa 80-luvun rock-klassikoista tutun hienostuneen high-gain tonen. Saat esim. Lisätietoa vahvistimista: fi.boss.info/categories/amplifiers/katana/ INFO KATANA-50 • Teho 50 wattia, 12” custom-kaiutin, 2 soundimuistia, USB • Hinta noin 210 € KATANA-100 • Teho 100 wattia, 12” custom-kaiutin, 4 soundimuistia, USB • Hinta noin 310 € KATANA-100/212 • 100 watin vahvistin, 2 x 12” custom-kaiutinta, 4 soundimuistia, USB • Hinta noin 520 € KATANA-head • 100 watin vahvistinnuppi, 4 soundimuistia, MIDI+USB, • Hinta noin 420 € BOSS YLLÄTTÄÄ UUDELLA VAHVISTINSARJALLA Aiemmin lähinnä mainioista efektipedaaleistaan tunnettu BOSS julkaisi tänä syksynä uuden vahvistinmalliston. KATANA-50 -vahvistimen omaksesi reilulla 200 eurolla. 12” KAIUTIN on suunniteltu erityisesti KATANA-vahvistinta varten. Yhdistettynä jämäkkään puukabinettiin se kykenee tuottamaan hämmästyttävän jyhkeää äänivallia, jolloin soundi säilyy dynaamisena ja vahvana myös äärimmäisillä äänenpaineilla. KATANA-vahvistimet myös hinnoiteltu erittäin soittajaystävällisesti. Voit ladata USB:n kautta 15 efektiä kerrallaan vahvistimen kolmeen efektilohkoon. Ammattilaisten tekemiä soundiasetuksia löydät BOSS Tone Central -sivustolta. 2CD / 3CD / 2LP / 3LP/ DIGITAL universalmusic.fi 18-11-16 18-11-16 18-11-16 Metallica tulostus.indd 83 26.10.2016 13.32 ILMOITUS TÄYDELLINEN ROCK-SOUNDI on Katana-vahvistinsarjan kunnianhimoinen missio
GONG, Turku Su 4.12. 45 Special, Oulu La 17.12. Tavastia, Helsinki Ma 5.12. Lutakko, Jyväskylä Kuljettuja teitä, harvoin kuultuja lauluja 2016 -kiertue takakansi 10_16.indd 84 26.10.2016 11.56 10 /2 01 6 8,90 € (sis.alv) L E H D E N M U K A N A S O U N D I 1 / 2 1 6 M E T A L L IC A TOP PO KO PO NEN Sou nd iha ast att elu : So un dI 11 KULTTIHAHMO KULTTILEFFAA TEKEMÄSSÄ MIKA RÄTTÖ MILJOONASADEKLASSIKON SYNTYTARINA LAUKAUKSIA VIULUKOTELOSSA ELOKUVAMUSIIKIN MAESTRO ENNIO MORRICONE NELJÄNNESVUOSISATA METALLIA IN FLAMES BAARIKIERROKSELLA KALLIOSSA M.A. Henry´s Pub, Kuopio Pe 16.12. 3CD * 39 KAPPALETTA KAUPOISSA 25.11.2016 www.cmx.. Klubi, Tampere Pe 9.12. Old Cock, Lappeenranta La 10.12. Tavastia, Helsinki To 8.12. NUMMISEN KANSSA VIELÄ 20 VUOTTA, POJAT! Metallica kansi_10_2016_h.indd 1 28.10.2016 14.47 _1SD_ulkokannet_10/2016.indd 1 28.10.2016 14.48. Pe 2.12 Möysän Musaklubi, Lahti La 3.12. Kerubi, Joensuu To 15.12