Soundi 10/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 10 FIN MH-HF-HEL 11-17_BACKCOVER.indd 1 02.11.17 08:31 takakansi 10_17.indd 84 2.11.2017 12.32 10 /2 01 7 9,50 € (sis.alv) V E S T A S O U N D I 1 / 2 1 7 So un dI 11 So un dI 11 Y L I 5 L E V YA RV I O T A Y L I 2 K I R J AA RV I O T A MELKEIN KUIN FANTASIAHAHMO HECTOR KLASSIKON SYNTYTARINA KUN SUOMI PUTOS PUUSTA MONIOSAAJA SYVÄHAASTATTELUSSA PYHIMYS VESTA VUODEN TULOKAS 2017 ELÄMÄKERRAN KIRJOITTANUT ”OLENKO TEHNYT VIRHEITÄ. VAIKKA KUINKA MONTA!” DICKINSON: BRUCE kansi_10_2017_f.indd 1 3.11.2017 13.38 _1SD_ulkokannet_10_2017.indd 1 3.11.2017 13.39
+ pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JOE LYNN TURNER (RAINBOW, DEEP PURPLE) TARJA TURUNEN Ferrari: Race to Immortality blu-ray + dvd Fear The Walking Dead S.3 dvd & blu-ray Sorcerer (1977) 40v. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. Limited blu-ray The White Princess dvd & blu-ray Spider-Man: Homecoming UHD, 3D, blu-ray & dvd Itse ilkimys 3 UHD, 3D, Blu-ray & dvd Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JOE LYNN TURNER (RAINBOW, DEEP PURPLE) TARJA TURUNEN 0600 10 800 1,98€ / min. 09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 2.11.2017 8.24 E V A N E S C E N C E S Y N T H E S I S O S T A , L A T A A T A I S T R I I M A A ! – B E S T O F R O C K B A L L A D S – JULKAISTAAN 24/11/2017 MUISTA MYÖS SUOMEN KEIKKA HARTWALL ARENALLA 27/11/2017 Sony tulostus.indd 2 1.11.2017 16.37 _2SD_sisäkannet_10_2017.indd 1 2.11.2017 13.38. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. 0600 10 800 1,98€ / min. 39,90 EUR (SIS. + pvm. + pvm. 39,90 EUR (SIS. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm
HALOO HELSINKI! YHTYEEN KOKO TUOTANTO 7 CD + DVD MUKANA TUNTEMATON SOTILAS -ELOKUVAN SINGLE ”TUNTEMATON” SAKU ARENA KONSERTTI JA DOKUMENTTI HULLUUDEN HIGHWAY DOKUMENTTI LAULUT ON TEHTY TEITÄ VARTEN NUOTTI- JA KUVAKIRJA 25 SUURINTA HITTIÄ WWW.HALOOHELSINKI.FI WWW.HALOOSHOP.FI hh_soundi_kokosivu.indd 1 31.10.2017 17.55 Haloo Helsinki tulostus.indd 3 2.11.2017 7.25
Katso jälleenmyyjät: www.finngold.com Katso jälleenmyyjät: www.finngold.com Katso jälleenmyyjät: www.finngold.com Finngold Police tulostus.indd 4 1.11.2017 16.42
60150_Adv_Soundi_Mag_FI.indd 2 30.10.17 15:47 EMP tulostus.indd 5 1.11.2017 16.45
Soundi 10/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Arttu Seppänen 14 Tarkkailuluokka: Suad 16 Elämäni soundit: Leo 18 Erään laulun anatomia: Egotrippi 20 Apparatus 22 E-liike 24 Jussi Niemen naamakirja: Echo & The Bunnymen 26 Soundi-haastattelu: Pyhimys 32 Master Of Pulpets: Vesta 38 Suomalaisen rockin klassikot: Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta 44 Minun tähteni: Hector 50 Bruce Dickinson 54 The Amazons 58 Levyarviot 74 Kirja-arviot 78 Bazook Venom Inc X Japan Hanging Garden 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: P ek k a Tu ru n en K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: Te ro A h o n en 6 SOUNDI 32 Vesta Historian toinen Master Of Pulpets -voittaja 38 Kun Suomi putos puusta Ismo Alanko soolodebyyttiään tekemässä K u v a: M ar k u s P aa ja la C o u rt es y o f D ra ft h o u se Fi lm s 50 Bruce Dickinson Iron Maiden -kippari elämäänsä muistelemassa 79 X Japan Japanilaisen kansanliikkeen tarina 18 Egotrippi Klassista popkappaletta luomassa sisältö_2017_10_a.indd 6 3.11.2017 10.41
MUSIC THEORIES RECORDINGS Von Hertzen tulostus.indd 7 3.11.2017 7.49
Se jää nähtäväksi, kenen nykyartistin kohdalla päästään vuosikymmenten päästä kuuntelemaan 22. pitkäsoittoa ja ostamaan liput 70-vuotisjuhlakonserttiin. Ja lukema kasvaisi suuresti, jos laskettaisiin mukaan levyarviot. Jokaista levytystai keikkamyyntisopimuksen solmivaa tulokasta kohtaan on mestariteoksia kolmelle kaverilleen paikallisessa esittävä potentiaalinen tähti. Vuoden takainen valintamme Litku Klemetti on kuluvana vuonna osoittanut, että lupaukset on todellakin lunastettu monikertaisesti. Masterista mestariin 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti SOUNDI 10/2017 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Kaukolampi: I Julien Baker: Turn Out The Lights King Krule: The OOZ Noel Gallagher’s High Flying Birds: Who Built The Moon. Vaikka kuinka haluaisin luottaa siihen, että ne kaikkein lahjakkaimmat ja ahkerimmat kyllä nousevat ennen pitkää esiin, tykyttää samaan aikaan takaraivossa sitkeä muistutus, että todennäköisesti niin ei ole. Moninkertainen määrä muusikonalkuja ja bändiprojekteja jää vaille omaa paikkaansa valokeilassa. Ties vaikka joku Hectorin musiikkia vieroksuva lukisi tästä lehdestä löytyvän erinomaisen Hector-artikkelin ja sen innoittamana antaisi miehen kunnioitettavan laajalle tuotannolle uuden mahdollisuuden. Tuskinpa moni olisi sitä ollut valmis ennustamaan parikymppisen Hectorinkaan kohdalla. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi James Taylor: James Taylor pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_10_a.indd 8 3.11.2017 11.38. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Siinä on melkoinen määrä lahjakkuutta, ja karuinta on tietenkin se, että tämäkin otanta on vain se meidän haaviin tarttunut ja muista jollain keinolla erottunut kerma. Siitä valtavasta joukosta me poimimme taas tänä vuonna esiin yhden, jonka päälle laskettiin Master Of Pulpets -viitta. Toimituksesta nimittäin löytyy sekä häntä palvovia että hänen taiteensa äärellä irvisteleviä, mutta jätettäköön paljastamatta kuka mihinkin leiriin kuuluu. Kaikki mahdolliset merkit viittaavat siihen, että vuosi 2018 on Vestan. Ja varmaa on sekin, että Litkun tavoin myös Vesta tulee vahvasti jakamaan Soundin lukijoidenkin mielipiteitä, aivan kuten vaikkapa Hector on tehnyt läpi koko järkälemäisen uransa. L askeskelin, että kuluneen vuoden aikana olemme esitelleet yhteensä reilut 150 tulokasta. Hector on muuten varmasti useimmiten Soundin toimituksessa mainittu artisti, ja hänen tuotantonsa laadukkuudesta kinastellaan enemmän tai vähemmän leppoisaan sävyyn lähes viikoittain. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. Siihen lukuun sisältyvät sekä Soundi.fi:n Demoefektija Nuoret ja raikkaat -palstojen että lehden Tarkkailuluokan tulokkaat. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > lippupalvelu pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_10_a.indd 9 3.11.2017 10.40
Mukana on myös tämän päivän omakustanteita muistuttamassa paperille painetun omaehtoisen kulttuurin jatkuvasta elinvoimasta. Lisäksi entiset ja nykyiset pienlehteilijät kertovat touhuistaan Ida Karoskosken ohjaamissa minidokkareissa. Valokuvia ja kirjeitä puolestaan saatiin muun muassa Mika Junnalta ja Jyrki Siukoselta. Näyttelyssä ovat esillä monet mielenkiintoiset tekijät ja punkkarit ennen ja nyt, Miettisestä Arto Nybergiin.” Näyttelyn kuraattori, Soundiinkin kirjoittava sarjakuvaguru ja jalkapallofanaatikko Pauli Kallio kertoo aiheesta seuraavaa: – Pienlehdillä on näyttelyssä iso rooli, ja punk-lehdet ja -sarjakuvat saavatkin eniten tilaa. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että 90-luvulla täkäläinen raskas musiikki aloitti todellisen kansainvaelluksen muille maille. Vapriikkiin ei kuitenkaan tarvitse sännätä hengästyneenä, sillä näyttely on avoinna aina marraskuuhun 2018 asti. Vähintäänkin paikallaan on myös se, että Svart Records julkaisee lähiaikoina uudelleen vinyyliversiot Stonen debyytistä ja No Anaesthesia! -kakkosesta. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Toimittaja Ari Väntänen on kirjoittanut vuodenvaihteessa ilmestyvän kirjan speed/thrashinnovaattori Stonesta. – Children Of Bodomin ja Stam1 nan kaltaisten bändien kaverit kuuntelivat pikkujannuina Stonea, ja totesivat, että Suomessakin voi tehdä hyvää mättöä. Punk on toiminut lähtökohtana monen ihmisen uralle, esimerkiksi tiedotusvälineissä ja kulttuurialalla. Varhaisempi levykaksikko Farm Machine (2015) ja Brothers In Farms (2016) saa jatkoa ensi keväänä. Uudet laitokset sisältävät myös kiintoisia bonusbiisejä ja graafista kummasteltavaa. – Näyttelyllä on varmasti annettavaa yhtä lailla kukkeinta nuoruuttaan punkin ja pienlehtien varhaisina kulta-aikoina eläneille kuin nykyisille vaihtoehto kulttuurin tekijöille ja kokijoille. Ennen studiotaukoa Steve’n’ Seagullsin riehakkaaseen livetoimituksen voi tutustua joulukuun alussa Jyväskylässä, Kuopiossa ja Turussa. – Kerava oli aikoinaan rouhea paikka, ja meidän musiikki kuvasti seudun sielunmaisemaa. Saatiin levylle lämmin, pehmeä ja ajan hammasta kestävä äänimaailma, Joutsenniemi jatkaa. – Seuraavalla pitkäsoitolla mennään entistä leveämmällä pensselillä sekä soitinarsenaalin että tyylilajivalikoiman kanssa. Steve’n’Seagulls käy kolmannen albumin kimppuun Kirjan kansien väliin pääsevää Stonea julkaistaan uudelleen Ku va : Ja a k ko M a n n i n e n Imatralainen Lintu kuului levikiltään suurimpiin pienlehtiin. 10 SOUNDI Punk meni museoon vuodeksi Tampereen Vapriikki-museokeskuksessa on avautunut Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely. – Suurin osa näyttelyn lehdistä on peräisin omista kokoelmistani, kun taas kasetit, sinkut ja rintanapit tulivat Jukka Junttilalta. K u v a: P au li K al li o n ar k is to uutiset_2017_10_a.indd 10 3.11.2017 10.38. Se onkin enemmän kuin paikallaan, sillä Keravalla 80-luvun puolivälissä perus tettu Stone on kenties kaikkien aikojen merkittävin suomalainen metalliyhtye. Stonen mahtavan sisäänmarssin ansiosta suomalaisesta metallista tuli kertaheitolla monta pykälää uskottavampaa touhua. – Levy soundaa ajattomalta juuri sen takia, ettei sen äänimaailma ole kiinni missään aikakaudessa. Terveet kädet -bändi hioo keikkasettiään treenikämpällä noin vuonna 1981. Jari Laasanen ja Mikko Karmila nauhoittivat biisit 24-raitaisella analogipöydällä ja ne osasivat mikittää studion helvetin taidokkaasti. Että perustetaan mekin bändi ja aletaan räimiä. Jossakin vähän paremmissa piireissä, vaikka Espoossa, me oltaisiin varmaan alettu soittamaan Toton biisejä, nauraa Stonen basistilaulaja Janne Joutsenniemi. Punk-alakulttuurin täkäläisiin vaiheisiin pureutuva näyttely avautuu sopivasti nyt, kun punkin saapumisesta Suomeen on kulunut neljäkymmentä vuotta. Studioaikaa on varattu sen verran kivasti, että saadaan todennäköisesti sotkettua vaikka minkälaisia mausteita peruslänkytyksen sekaan. Aivan kuten tiedote kertoo: ”Vuonna 1977 alkoi vaihtoehtolehtien vyöry ja samalla syntyi itse tekemisen kulttuuri, jonka elinvoima on säilynyt näihin päiviin asti. Jos mietitään vaikka Stonen klassista ensilevyä, jonka tekemisen aikoihin muusikot olivat hädin tuskin täysi-ikäisiä, niin albumi on kestänyt aikaa hämmentävän hyvin. Tarkoitus on ponnistaa samoista lähtökuopista kuin tähänkin asti, mutta selvästi pidemmälle, sanoo basisti Leevi Pukki. Paikalle löytävät valtavirran melojat taas saavat iskevän pikakurssin ”tee se itse” -meiningistä! Kymmeniä miljoonia YouTubekatselukertoja muutaman viime vuoden aikana kerännyt Steve’n’Seagulls viettää ensi vuoden alkupuolen studion uumenissa
Villin veikkauksen mukaan kappaleesta kuullaan myös liveluenta, sillä Turunen on mukana Raskasta joulua -keikoilla Hämeenlinnassa, Turussa, Kuopiossa ja Vaasassa. joulukuuta. Joka vuosi suuremmaksi paisuva Raskasta joulua -konserttisarja on tänä vuonna... Bruce Dickinson: omaelämäkerta. Kymmenen vuotta Rajasta – Stam1na nousee Helsingin jäähallin lavalle Lemiläissuuruus Stam1na julkaisi kolmannen albuminsa helmikuun puolivälissä 2008. Sen takaavat iso screen, pyrot, näyttävä valoshow ja aikaisempaa isommat keikkapaikat. Luulenpa, että pelkästään mosh pit tulee olemaan näkemisen arvoinen, mutta toki estradillekin tuodaan kaikenlaisia very special -juttuja. on rohkea, rehellinen, älykäs ja äärimmäisen viihdyttävä kurkistus seikkailijan ja luovan neron elämään, sydämeen ja mieleen. Bru ce Dic kin son : om ael äm äke rta . uutiset_2017_10_a.indd 11 3.11.2017 10.38. Roc k-ik oni ja ede llä käv ijä Bru ce Dic kin son on pal jon muu tak in kui n yhd en maa ilm an kuu lui sim man yht yee n keu lah ahm o. marraskuuta käynnistyvä kiertue päättyy Vaasaan tasan kuukautta myöhemmin, ja koko kierros sisältää 25 konserttia. Etukäteen kansan keskuudessa suurinta mielenkiintoa on herättänyt entisen Nightwish-solisti Tarja Turusen ja bändin basistilaulaja Marco Hietalan Ave Maria -duetto. Liittyykö Rajan täysimittainen live-esittäminen millään tavalla siihen, että Provinssissa kesällä 2014 Stam1na soitti kokonaan neljä pitkäsoittoa, mutta ei Rajaa. ”Stam1na on nyt julkaissut kolmen vuoden sisällä kolme aivan erinomaista albumia. Rajan studiokesto on 43:43, joten iltaman aikana taitaa olla luvassa jotakin muutakin. Jos moderni metalli yleensä iskee, on enää makuasia, mistä eniten pitää”, kirjoitettiin Soundissa Rajaa ylistävässä arviossa. What Does This Button Do. Hän on legenda – nyt ja aina. Rock-ikoni ja edelläkävijä Bruce Dickinson on paljon muutakin kuin yhden maailman kuuluisimman yhtyeen keulahahmo. Wha t Doe s Thi s But ton Do. niin, suurempi kuin koskaan ennen. Ensi toukokuun 26. Esimerkiksi Helsingin-keikka järjestetään Hartwallareenalla 9. Raja jatkoi nimettömän debyytin ja Uudet kymmenen käskyä -kakkosen kiihkeää voittokulkua, ja se nousi suoraan Suomen virallisen albumilistan paalupaikalle. Raskasta joulua näyttävämpänä kuin koskaan K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o Kymmenisen vuotta sitten Stam1na hioi Rajaa Janne Joutsenniemen ohjastuksessa. Saatavana kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista, verkkokaupoista ja marketeista. Uskallan veikata, että Raja on löytänyt kymmenessä vuodessa ystävän jos toisenkin, joten ehkä toinen esityskerta on ihan paikallaan. on roh kea , reh elli nen , äly käs ja äär im mäi sen viih dyt täv ä kur kis tus sei kka ilij an ja luo van ner on elä mää n, syd äm een ja mie lee n. Erityisenä tavoitteena oli ylittää edellinen levy Uudet kymmenen käskyä, ja mietittiin, että biisien täytyi olla jollakin tapaa kehittyneempiä, muistelee laulajakitaristi Antti Hyyrynen. – Ei oikeastaan, sillä fanit äänestivät tuolloin esitetyn levynelikon. Mainittu FME tärähti kymmenen vuotta sitten, eli näin kovia messuja ei ole tarjolla ihan joka vuosi! Onko tällä konseptilla rajoja. Rovaniemeltä 17. päivä Stam1na nousee Helsingin jäähallin Black Boxin lavalle ja esittää Rajan kokonaisuudessaan. – Tiedossa on kaikenlaista hässäkkää. Myös Raja on soitettu läpi jo kerran aikaisemmin, FME-hevimessuilla talvella 2008. – Rajan tapauksessa saimme vielä lisäpontta Lemillä sijainneesta Purple Fly -studiosta, sillä olihan se hienoa nauhoittaa kotiseudulla. Saa tav ana kai kis ta hyv in var ust etu ist a kir jak aup ois ta, ver kko kau poi sta ja mar ket eis ta. Hän on leg end a – nyt ja ain a. Ilmeisesti ei. Lemille houkutellun metallisuuruus Janne Joutsenniemen tuotantoosaaminen taas teki niin kovan vaikutuksen, että teimme hänen kanssaan myöhemmin myös Elokuutioalbumin (2016). – Rajaa treenattiin ja äänitettiin samalla nuoruuden innolla ja raivolla kuin kahta aikaisempaa levyä, jotka olivat jo nostaneet Stam1nan tähden korkealle
Vincentin ohella yhtä pöhkösti olen fanittanut ainakin Radioheadia ja The Smithsiä. Annie Clark pitää kitaraa hengityskoneessa Haastatteluissa hän on joutunut vastaamaan typerryttäviin kysymyksiin siitä, miltä tuntuu olla nainen rockmusiikin kentällä. Kuten Sufjan Stevens on todennut: Clarkin soitto kuulostaa siltä, kuin Loch Nessin hirviö synnyttäisi siilossa. Fanitamme myyttejä, ja meillä on tarve luoda mielessämme merkityksellinen illuusio ja korottaa joku aina muita korkeampaan asemaan. Masseductionilla (2017) kitaraa ei kuulla juuri lainkaan, ja jos kuullaan, Clark pyrkii soittamaan sitä siten, ettei se kuulosta edes kitaralta. Tuon vertauksen kuultuaan on vaikea keksiä tilalle parempaa. Noin kymmenisen vuotta olen ajatellut tuon hoitajan olevan Annie Clark eli St. Eläkeikäinen sähkökitara tarvitsee uutta henkeä ja St. Sängyllä makaa vanhus. ”Kuten Sufjan Stevens on todennut: Clarkin soitto kuulostaa siltä, kuin Loch Nessin hirviö synnyttäisi siilossa.” arttu seppänen 10_2017 -taitto_a.indd 12 3.11.2017 10.33. Kiinnostavan kitarataiturin Clarkista tekee se, että hän ei tee levytetyissä kappaleissaan virtuositeetistaan numeroa, pikemminkin päinvastoin. Juuri tällä kekseliäällä otteella Clark on päässyt erottautumaan edukseen. Edellisessä esseessä kirjoitin rocklyriikan kriisistä, ja nyt on luontevaa jatkaa sähkökitaran kriisistä. Häntä pitää elossa hengityskoneen hoitaja. Vincent. Kyllähän he käyvät, mutta miksi he vaivautuisivat katsomaan jotain, missä ei ole mitään erityisen uutta tai kiinnostavaa. Vanhus sängyllä on tietysti sähkökitara, jota Clark on viime vuodet pitänyt yksin hengissä, kun kaikki muut ovat jo eläkeläisen hylänneet. 12 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee M utkittelevan tien päässä on keskikokoisen mökin suuruinen lasikuutio, ja sen sisällä pieni valkoinen huone. Ei ole mikään ihme, että rock on kriisissä ja kitaravetoiset bändit valittavat siitä, miksi ihmiset eivät käy keikoilla. Kymmenen vuotta sitten Marry Me (2007) -levyn aikoihin hädin tuskin aikuistuneena teinipoikana koin nokkelaksi vaihtaa MSN Messenger -sovelluksen tilaksi: “Annie Clark – the answer is yes!” Nolo meininki, mutta tärkeämpää on kuitenkin se, miksi fanitan Annie Clarkia. Clark on myös näyttänyt, miten sähkökitaraa soittavan solistin odotetaan yhä olevan mies. Clark pitää tällä hetkellä kitaraa hengissä antamalla sille tekohengitystä silloin tällöin julkaistessaan uutta musiikkia, mutta etenkin keikoilla. Vincentin estetiikassa on juuri sitä. Usein hän pyrkii häivyttämään kitaran taustalle, kuten uusimmalla levyllään. Sukupolvenvaihdos on onneksi käynnissä. Hänen virtuoottinen, kekseliäs ja jopa nyrjähtänyt näkökulmansa sähkökitaran soittoon on johtanut siihen, että olen sijoittanut hänet mielessäni siihen hupsuun lasikuutioon. Ilman muuta. Hurjimmillaan Clarkin uskalias soitto on kauhistuttavan intensiivistä – kuin jokin suurempi voima pyrkisi hänen kehostaan ulos. Kitaravetoisessa musiikissa ei ole liiemmin innovaatioita tällä vuosituhannella nähty. Toisten mielestä hän on syntynyt Havaijilla 1920-luvulla, jotkut uskovat hänen olevan parikymmentä vuotta nuorempi. Kukaan ei tiedä tarkkaan hänen ikäänsä, mutta jokaisella on asiasta mielipide. Kaikki uudet suunnat taiteessa ovat aina syntyneet vastareaktiona jollekin, ja olisi ihme, jos emme saisi Clarkin seuraksi muitakin puskemaan henkeä tähän vanhaan soittimeen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen mielessäni tehnyt Annie Clarkista myyttisen hahmon, joka pelastaa sähkökitaran ja tekee musiikkia jossain järjettömän mystisessä lasikuutiossa, vaikka tosiasiassa suurin osa hänen parhaista kappaleista on syntynyt jossain räkäisessä newyorkilaisessa yksiössä GarageBandilla. Tämä huomioon ottaen ei ole mikään ihme, että rockmusiikki on kriisissä. Keskellä huonetta on ohuella vihreällä lakanalla päällystetty sänky ja sen vieressä hengityskone. Clark on jäänyt 2000-luvulla täysin yksin ainoana kiinnostavana kitaransoittajana sen jälkeen, kun Jack White on ollut kiinnostuneempi siitä, kuinka voidaan tehdä omenapiirakalta tuoksuva, väärin päin soiva vinyylilevy, joka pyöriessään sylkee Johnny Cashin suosikkimunkkeja. Saatat nyt miettiä, miksi kirjoitin auki tämän tökerön analogian, ja se on täysin relevantti kysymys. Yhtä mieltä kaikki ovat ainoastaan siitä, että vanhuksella ei mene kovin hyvin. St. Koittaako kitaralle parempi aika. Toki se on valitettavan totta, että vielä tällä vuosituhannella Clark naisena rikkoo kitaravirtuoosin myyttiä, johon on popmusiikin historian aikana parhaiten sopinut mies
Jean Ramsay, Kalle Björklid ANSSI KELA Kosketusetäisyydellä Vuosi 2016 oli Anssi Kelalle monin tavoin poikkeuksellinen. Myymälöistämme ja Suomalainen.comista 27 95 27 95 Tullikamari Docenco tulostus.indd 13 1.11.2017 16.46. Ovi lukem attom iin maa ilmo ihin 29 95 Timo Kangasluoma MARCO HIETALA Ruostumaton Suomalaisen hevimetallin pioneerin rohea tarina siitä, miten herkkyys kääntyi voimavaraksi ja railakas elämä “ryysyistä rikkauksiin”. Kivenkovat uutuudet! Arno Kotro, Olli Lindholm OLLI yhden miehen varietee Mitä Olli Lindholm ajattelee rockin nykytilasta, menestyksestä, faneista, mediasta ja tulevaisuudesta. Kirja elää artistin mukana hetkessä, mutta raottaa myös verhoa menneisyyteen
TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN K u v a: R ik u P ih la n to tarkkis_Suad.indd 14 2.11.2017 11.05. Suadin itsensä li säksi levyllä soittavat esimerkiksi sellaiset nimet kuin Jimi Tenor, Tuo mo Puranen, Vilunki 3000 ja Eero Tikkanen. – Ambitioni liittyvät musiikin laa tuun! Siinä tähtään mahdollisimman korkealle. A-PUOLI S uad Khalifa on laulanut muiden artistien levyillä jo yli kymme nen vuotta sitten, mutta oma sooloura on toden teolla käynnisty nyt vasta viime aikoina. The Call on hyvä esimerkki siitä, että yhteistyö kantaa hedelmää. Kun Suad on tutustunut matkan varrella moniin hienoihin muusikoihin, on sellaisia helpompi pyytää mukaan omallekin levylle. Muiden muassa Uuden Fantasian, Op:l Bastardsin ja Jaakko Eino Kale vin levyillä esiintyneen Suadin tuo re ep ilmestyi vain digitaalisessa muodossa. En oi keastaan miettinyt teemaa etukä teen vaan enemmänkin oivalsin asi an kun mietin mitkä biisit valitsen ep:lle, että näissä neljässä kappa leessa toistuu osittain samankaltai nen teema, vaikka aihe, biisien läh tökohta, on jokaisessa tavallaan ol lut eri, sanoo Suad ja paljastaa haa Suad Taustalta omille teille 14 SOUNDI veilevansa ep:n julkaisusta myös vi nyyli ja ckasettimuodossa. Suadin tekemisistä tiedotettaessa kova noste ja isot odotukset on mai nittu toistuvasti. Niissäkin tilanteissa toki koit taa ammentaa omista kokemuksista, mutta ne ei ole ehkä niin vahvasti läsnä kuin omassa musiikissani. Siitäkin huolimatta lau lut muodostavat oman kokonaisuu tensa, joka tosin Suadille itselleen valkeni vasta matkan varrella. Suad myöntää, että tällä hetkel lä on kova palo tehdä uusia biisejä ja albumi siintää ainakin ajatuksissa. – Äänimaailma, jota haluan to teuttaa, on varmasti syntynyt pitkän ajan kuluessa, mutta toki myös elää koko ajan. Katsotaan minne tie vie. Suadin mainitsema äänimaailma on hivuttautunut elektrovetoisista singleistä The Callin orgaanisem paan soundiin. – Musiikinteko on minulle kyllä henkilökohtaista ja omassa musii kissani on vahva kiinnekohta omiin kokemuksiini. Täytyykö musiikissasi olla vahva kiinnekohta omiin kokemuksiisi vai voiko musaa tehdä myös ”oman itsensä ulkopuo lelta” pelkkiin tarinallisiin element teihin nojaten. – Ep:n kappaleita yhdistää osit tain jonkinlainen syvemmän ym märryksen kokemus, oivallus, muu toksen tai päätöksen hetki. – Ep:n kappaleet olivat hautuneet jo jonkin aikaa ja tuli vaan vahva fii lis, että nyt haluan julkaista ne täl laisena kokonaisuutena. Mielelläni keikkailen Suomes sa ja myös ulkomailla jos niikseen. Blue Sign kappale ilmestyi pari vuotta sitten. Lopullinen äänitys on sen sijaan tietyssä hetkessä synty nyt, juuri sen hetken maisema. Jos olen tehnyt yh teistyönä jonkun toisen levylle kap paleita, on silloin voinut olla tilanne, missä toisella on joku ajatus teemas facebook.com/suadmusic12 ”Kappaleita yhdistää syvemmän ymmärryksen oivallus.” ta, tunnelmasta tai tarinasta jota sit ten koitan parhaani mukaan toteut taa. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – Milloin se tulee, on vielä mys teeri. Oikea hetki ensimmäisen oman jul kaisun suhteen koitti lokakuussa neljän kappaleen mittaisen The Call ep:n myötä. Sovituksia kannat telee tyylistä riippumatta laulajan pehmeä ja taipuisa, emotionaali nen laulutatsi ilman väkinäisiä ma neereja. Mutta kuinka henkilökohtaista musiikinteko lopulta on. Artisti itse kiertää koko kysymyksen, kun utelen kuin ka korkealla hänen omat tavoitteet tulevaisuuden suhteen ovat. Luulen että musiikki makuni, äänimaailmat jotka vetoa vat minuun, ovat jollain tavalla py syneet samana ja toisaalta muuttu vat koko ajan
www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n Tuska tulostus.indd 15 2.11.2017 13.15. 119,00 €. Saatavilla 31.12.2017 asti. HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 IHSAHN MOONSORROW BEAST IN BLACK Early Crow -liput alk
sani. Tehtiin mun levykin Finnvoxilla, jossa HIM teki Love Metalin. Joillakin kappaleilla järjestin niin, että bändi kuuli demon ensi kertaa studioon tullessa. – Biisisuoni aukesi heti alussa ja tein superpaljon lauluja. Mulla on kolme Biffy Clyro -tatuointia, oon kunnon fanboy ’91. KESKEINEN LEVY SOOLOURALLE LÄHTIESSÄ Dave Lindholm Sirkus – Kun aloin kirjoittaa suomeksi, kuuntelin tosi paljon Dave Lindholmia. Näin ne vähän aikaa sitten livenä ja rakastuin täysin. Oli hyvä aloittaa sinkuilla, koska niillä ei ollut paineita räjäyttää heti pankkia. Aluksi olin menossa Kaiho-levyille Tuuren ja Yonan seuraksi, mutta heiltä loppuivat fyrkat juuri silloin. Faija osti Harvest-älpeen ja siihen liittyy paljon muistoja varsinkin niistä maaseudun kesistä. Kuuntelin levyn teininä puhki, mutta voin hyvin vieläkin kuunnella sitä ja olla innoissani. Albumin kanssa oltiin 2,5 vuotta studiossa, ja uusia biisejä syntyi luontevasti koko ajan. Ystäväni Aki Sihvosen tuottamat demot menivät Sonylla läpi. Aina palaan kuuntelemaan ja löydän levyltä vieläkin uusia juttuja. – Face Of God oli superhienoa rock’n’roll-elämää, vaikka levyä ei koskaan julkaistu, Leo ylistää. Oon aina digannut, mutta sekosin Daven musiikkiin noin kolme vuotta sitten. On niin hyvät tuottaja, muusikot ja muut ihmiset ympärillä. Ihana soundi ja ihanat biisit! ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN HIM Love Metal – Tärkeä bändi, jonka löysin, kun tää levy julkaistiin. ALBUMI, JOKA OLI TÄRKEÄ FACE OF GODIN JA SILLOISEN ELÄMÄN AIKAAN Biffy Clyro Puzzle – Kaikki Biffy Clyron levyt, mutta niistä varmaakin eniten Puzzle. NOPEIMMIN HANKKIMANI UUTUUSLEVY Ryan Adams Prisoner – Tätä olin jo venannut tosi paljon, ja kyllä se sitten täyttikin kaikki odotukset. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSENI MUSIIKKIIN Michael Jackson Thriller – Näitä on monta ja vaikea nimetä vain yhtä, mutta sanoisin, että Thriller. Sekosin aivan täysin Jacksoniin ja se levy on nerokas. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Leo Stillman E tunimellään soolouran käynnistänyt Leo Stillman toimi kuusi vuotta altrock-yhtye Face Of Godin kitaristi-laulajana ennen kuin vaihtoi marginaalista mainstreamiin. Nyt olen kuunnellut siitä asti heidän ekaa levyään repeatilla. Huolellisesti hiotut laulut kallistuvat nyt Dave Lindholmin ja J. Syyskuussa julkaistu viides täky Kaikki mitä rakastin oli selvä läpimurto, ja Leo-debyyttialbumi ilmestyi pian perään. Faija oli löytänyt kyseisen levyn jostain alelaarista. Hän teki Sonyn kanssa kolmen levyn diilin viime vuoden alussa. – Albumin ja keikkojen lisäksi minulta on tulossa joitakin fiittaus-levytyksiä, sellaista tanssimusaa ja vollotusbiisejä, joilla vakiinnutan mainettani Ero-Leona, ”valtakunnan virallisena eromiehenä”. Siitä syntyy hyvää pöhinää, kun kaikki pääsevät sovittamaan omia juttujaan mukaan. Soolona halusin aloittaa kaiken alusta, sanoittaa suomeksi ja olla enemmän tosisTUOREIN INNOSTAVA VOIMASOITTOLEVYNI Eva & Manu Eva & Manu – Aivan super super kova levy. Näin Adamsin myös Flow’ssa, olin ihan eturivissä, mutta rehellisesti sanoen niin jurrissa, että näin hänet kahtena, eikä musasta jäänyt oikeastaan kunnon mielikuvaa. ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN LAPSUUDEN KESÄT Neil Young Harvest – Meillä oli maatila Koski Tl -kunnassa siinä Someron naapurissa. Sirkus vaikutti tosi paljon laulutyyliini, ja että uskalsin alkaa laulaa suomeksi. Karjalaisen kaltaisten laulajien ja lauluntekijöiden suuntaan. ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI TYYLINI TUNTIEN Daniel Cirera Honestly – I Love You *Cough* – Todella ug-jätkä ja tehnyt ilmeisesti vain yhden levyn. Tuntui, että jotain tällaista mun on kans pakko saada tehdä. Elämäni soundit 10_17.indd 16 3.11.2017 14.20. – Kiertää yhdessä 400 keikkaa, soittaa kimpassa omaa musaa ja juoda bisseä bussissa ja takahuoneissa. Läheisenä tukena ja vaikuttajana on myös velipoika Tuure Kilpeläinen. Paras levy kautta aikojen
Viikate panimo tulostus.indd 17 1.11.2017 16.47
Mutta mitä olikaan ennen valmista biisiä. Omalta artistiuraltaan pelkällä etunimellään tunnettu Iisa Pajula sanoo bändiltä saamansa alkuperäisen tekstiaihion olleen ”kantavalta ajatukseltaan hyvä”, mutta ”lähestymiskulmaltaan yleisluontoinen”. Meikäläisille hyvin tyypillisiä sointuja. Biisissä oli jännä rytmi, jota Knipin ohjeistuksen mukaan tuli vaalia. Hyvä, että muutos tuli, olisihan kertsi muuten aika torsoksi jäänyt. Kertsiä edeltävät iskut olivat portti sovitukseen, joka lopulta syntyikin todella luontevasti ja sai meidät kaikki kiljahtelemaan riemusta treeniksellä. Olin juuri lähdössä lomalle, ja lupaus tekstin pyörittelemisestä osui haastavimpaan mahdolliseen saumaan. – Yritin kiteyttää ajatusta aloittamalla ensimmäisen versen kysymyksellä, joka kristallisoisi Ennen ja nyt -teeman. Itse tykkään juuri b-osasta kovasti, se lähettää biisin hienosti varsinaiseen kertsiin, jonka diskobiittiä lähentelevä rytmiikka on yhtyeellemme hyvin epätyypillinen. Kysyin poitsuilta, että miten te tämän soittaisitte, jos kyseessä olisi festarien vika biisi päälavalla ja haluaisitte saada jengin hur mokseen. Hollolasta siirryimme Helsinkiin työstämään biisiä Fried-studiolla Lassen ja Arttu Peljon suosiollisella avustuksella. Alkuperäisessä vedoksessani kertsi ei ollut vielä lähellekään noin pitkä kuin se nyt on. Knipiltä tuli myös muutama kiippariraita, joita hyödynsimme lopullisessa vedoksessa. – Biisi ehdittiin jo suurin piirtein laulaakin, kunnes teimme kollektiivisen huomion siitä, ettei teksti vielä ihan avautunut, ei koskettanut kaikkia bändiläisiä ja levy-yhtiöihmisiä tarpeeksi. Ehdin kuin ehdinkin kuitenkin laittaa lusikkani tähän juuri sopivasti niin, että Mikki ja Lasse saivat askarreltua kokonaisuuden leikkaa ja liimaa -tekniikalla kasaan. Hyvä että ehti, eikä kiireestä huolimatta jouduttu tinkimään lopputuloksesta. Kun päälauluraita oli äänitetty, päästiin nautiskelemaan lauluharmonioiden parissa. – Mulle se toi toki lisää kappaleen vaikeusastetta: kun on kertaalleen omaksunut oman tekstinsä tietyssä järjestyksessä, on todella vaikeaa opetella se uudelleen, Kauste pohtii. – Rummut, basso ja peruskitararaidat äänitettiin Petraxilla. Kausteen mielestä toisto on oikein käytettynä toimiva elementti. – Mulla oli valmiina runko, jonka pohjalta menimme studioon, Kauste kertaa. Sointujen päällä falsetissa hennosti laulettu melodia. Sitähän varsinkin Knipi ja minä tykättäisiin tehdä vaikka hamaan tappiin saakka. – Ennen ja nyt on siinä mielessä klassinen pop-kappale, että se tottelee rakenteellisesti perusmuotoa. Erinäisten vaiheiden jälkeen jäljelle jäi kolmen henkilön aivoriihi, johon viimeisessä vaiheessa kuuluivat mä, Lasse ja Pajulan Iisa. Tekoprosessin aikana palaset ja niiden paikat kokivat kuitenkin monia muutoksia, biisin säveltänyt laulajakosketinsoittaja Mikki Kauste muistelee. Varsinaiseksi Iisakin kirkoksi muodostuivat lopulta sanat. Egotrippiläisten ystävä ja luottomies, tuottaja Lasse Kurki kertoo halunneensa haastaa bändin tekemään Ennen ja nyt -kappaleen kanssa jotain, mitä se ei aiemmin ole tehnyt: – Tuottajana lähdin metsästämään isoutta ja rytmisyyttä alun perin melko rauhallisen ja introvertin sovituksen pohjalta. – Varsinkin kertsissä. K u v a: Te ro A h o n en 18 SOUNDI erään laulun anatomia_17_10.indd 18 2.11.2017 12.19. – Keikoilla ratkaistaan, kuinka hyvin olen kotiläksyni tehnyt! Varsinainen äänitysprosessi sujui Kausteen mukaan ”tutun Egotrippikaavan” mukaisesti. Tässä on a-osassa laskeva melodialinja, jota soinnutukset tukevat. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Eero Tarmo ”Kysyin poitsuilta, että miten te tämän soittaisitte, jos kyseessä olisi festarien vika biisi päälavalla ja haluaisitte saada jengin hurmokseen.” E gotripin 10-albumin elämästä hurmaantuneesti sykkivä nelosraita tottelee nimeä Ennen ja nyt. Job well done! > A-PUOLI Kiviseinää ja riemunkiljahduksia ”Ja sä tiedät, mitä voisit muuttaa ja mitä taas et voi, vaikka haluaisit.” Egotrippi: Ennen ja nyt (3:49) Sävellys: Mikki Kauste Sanoitus: Mikki Kauste, Iisa Pajula ja Lasse Kurki Sovitus: Egotrippi ja Lasse Kurki Julkaistu: 13.10.2017 albumilla 10 – Siinä oli edessä klassinen kiviseinä: idea oli kunnossa, mutta muoto ilmeisesti ei. – Sävellyksen suhteen suurin mullistus tapahtui poikien kanssa treeniksellä, kun päätimme lisätä kertosäkeeseen merkittävän määrän kiertoja. Löytyy siis a-, bja c-osaa. Lisää kitaroita, laulua ja stemmoja. B-osan suhteen mulla oli marvingayemainen soul-ajatus, fis-mollimaj7 ja siitä tiputus Emaj’hin. Eniten aikaa veivät laulut johtuen tekstin jatkuvasta hioutumisesta muun äänitysprosessin edetessä. Kauste kertoo, että Iisalta he nappasivat lopulta kokonaisen säehahmotelman, kun taas Kurjen panokseksi tekstin osalta muodostui säejärjestyksen muokkaaminen. Nyt jouduttiin kiirehtimään, koska oli muutamasta päivästä kiinni, ehtisikö kappale levylle vai ei
Playground tulostus.indd 19 3.11.2017 8.47
Tunnetun luontoäänien nauhoittajan Bernie Krausen mukaan jokaisessa luonnontilaisessa metsässä on ”soivat palstansa”, joista vastaavat metsän asukkaat hyönteisistä petoelämiin. ARTIKKELIN PÄÄASIALLISENA LÄHTEENÄ ON KÄYTETTY PETRI KULJUNTAUSTAN KIRJAA ÄÄNEN EXTREME (LIKE, 2006). Metsän äänimaisema soivine palstoineen toimii ikään kuin omana kokonaisuutenaan: jokainen laji etsii paikkansa, jonka se voi täydellisesti valloittaa. Ensin oli äänteet ja äänenpainot – be-bab-ba-lula – ja vasta sitten tulivat sanat. Ja mistäpä muustakaan ihminen on aluksi hakenut innoitusta ääntelylleen kuin luonnosta. Eläimillä on omat kulttuurinsa, jotka eivät noudata ihmisen kehittämiä sääntöjä. Linnut ovat eläinkunnan tunnetuimpia muusikoita. Mitä kovempi ääni, sitä laajemman reviirin lintu valloittaa itselleen kovaäänisessä kaupunkiympäristössä. Se on kieltä, jota me molemmat ymmärrämme. K u v a: M ik ko M er il äi n en apparatus_autotune_taitto_10_17_a.indd 20 2.11.2017 10.42. Useiden lintulajien äänentuottomekanismit ovat paljon monimutkaisemmat kuin ihmisellä ja linnut laulavat myös moniäänisesti, mikä on vasta hiljattain huomattu. Tai ainakin se vaikuttaa meihin molempiin. Ja kuten etnomusikologien tunnettu lausahdus kuuluu: ihminen osasi laulaa ennen puhumista, aivan kuten eläimetkin. Vertailevasta eläintieteestä kiinnostuneet neurologit ovat tutkineet jopa pääskyjen aivotoimintaa. Eläinten sinfoniaa 20 SOUNDI Apparatus A-PUOLI ”Kalifornialainen suopeukaloinen saattaa laulaa naapurinsa kanssa 120 teemaa kestävän konserton.” Nissisen Gorba-kissa ei ymmärrä jatsin päälle. Kuitenkin vasta erilaiset tieteelliset apparaatit ja tutki mukset ovat tuoneet selkoa siihen, miten eläimet ihmisen ohella tuottavat musiikkia ja nauttivat siitä. Eläinten musiikin tutkimisessa on vain mielikuvitus rajana, mutta joskus siitä on myös konkreettista hyötyä. On havaittu, että kun naaraspääsky kuuntelee koiraan laulua, aktivoituvat sen aivoissa samat osat kuin ihmisellä hänen kuunnellessa lempimusiikkiaan. Jo Ludwig Wittgenstein totesi: ”Jos leijona osaisi puhua, emme ymmärtäisi sitä.” Monilla eläinlajeilla on takanaan huomattavasti pidempi historia maan päällä kuin meidän ihmislajillamme, ja esimerkiksi valaiden ja norsujen luomat äänelliset kommunikaatiosysteemit ovat vertaansa vailla. Avautuvan synafiltterin ääni muistuttaa erehdyttävästi kissan nau’untaa. Se hakkaa katulyhdyn metallista kupua, koska siitä lähtevä ääni on vaikuttavampi ja kuuluu kauemmaksi kuin puunrungosta lähtevä koputus. Lintujen tulkittiin jopa näkevän unia laulamisesta. Krause kutsuu tämänkaltaista luonnonsinfoniaa biofoniaksi: ”Kaikki luontokappaleet ääntelevät luonnonvaraisella ja koskemattomalla alueella suhteessa toisiinsa. Ihminen on kommunikoinut eläinten kanssa aikojen alusta asti. Kalifornialainen suopeukaloinen saattaa laulaa naapurinsa kanssa 120 teemaa kestävän konserton, jossa aiheet seuraavat call-andresponse-pohjalta. Eroavaisuuksista huolimatta suhteessamme musiikkiin on myös yhteisiä piirteitä: niin ihminen kuin eläinkin liikkuu rytmissä ja voi kokea musiikin kauneuden. Vuonna 2001 Leicesterin yliopiston tiedemiehet selvittivät lehmien suhdetta musiikkiin. Kokonaisuuden rytmi säilyy muuttumattomana, sillä kun tietyn lajin jokin yksilö keskeyttää ääntelyn, toinen jatkaa. Jatsi ei ole kissojen lempimusiikkia, se on huomattu moneen kertaan, mutta kun syntetisaattorista löytyy sopiva soundi, alkaa kissa laulaa mukana. Usein eläinten musiikillisesta maailmasta, luonnosta, on kuitenkin etsitty ”ihmismusiikin” ominaisuuksia. Kuten orkesterin instrumentit, jokaisella on käytössä oma taajuusalue, rytmi ja ääni.” Ympäristötekijöillä on vaikutusta eläinkuntaan, ja muutosten myötä myös niiden äänellinen käyttäytyminen muuttuu. Ensimmäisen tiedossa olevan eläinäänityksen teki Ludwig Koch vuonna 1889, kun hän äänitti Intiassa shama-linnun ääniä vahasylinterille Edisonin fonografilla. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen G orba hyppii seinille ja näkee olemattomia aaveita, kun kuuntelen Coltranea. Yhdeksän viikon kokeessa heille selvisi, että rauhalliset kappaleet kuten R.E.M.:n Everybody Hurts, Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Water ja Beethovenin Pastoraalisinfonia saivat lehmät tuottamaan päivässä kolme prosenttia enemmän maitoa! Vaikuttavana tekijänä pidettiin stressin vähenemistä. Yksi menestyksekäs omien taajuuksien valtaaja on urbaani tikka
Ovi lukem attom iin maa ilmo ihin Myymälöistämme ja Suomalainen.comista. Elina Saksala SAKARI KUKKO Kaiken maailman pelimanni Laulusta ja viulusta se alkoi! Maankuulun pelimannin uskomaton musiikillinen elämäkerta ja pohdintoja maailmasta. Marko Annala VÄRITYSKIRJA Kertomus kasvusta, kivusta, isyydestä ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta. 32 95 Vesa Sirén, Juha Metso TÄÄ MENEE NÄIN Vuoden biisit 1977-2017 Lähde aikamatkalle, joka paljastaa vuoden biiseistä ja tekijöistä paljon uutta ja yllättävää! Unohdettuja helmiä ja kuvia arkistojen kätköistä 24 95 29 95 Nightwish ENDLESS FORMS MOST BEAUTIFUL Guitar Tablature & Song Book Nuottikirja sisältää Nightwishin edellisen studioalbumin nuotinnokset kitaratabulatuureilla höystettynä. Valikoima vaihtelee myymälöittäin. The Smiths ei enää noussut jaloilleen, mutta mies itse oli vasta pääsemässä vauhtiin. Myymälöis sä viikolla 47 Like tulostus.indd 21 2.11.2017 12.35. Kivenkovat uutuudet! 24 95 24 95 Sami Yaffa, Meeri Koutaniemi, Tommi Liimatta SAMI YAFFAN MAAILMA Vuosi Sami Yaffan matkassa! 32 95 Johnny Marr SET THE BOY FREE Johnny Marr omaelämäkerta Legendan kursailematon kertomus vuosista The Smithsin riveissä sekä syistä, joiden takia tiet erosivat
Oma kitaramalli OM on se juttu, jota haluan viedä eteenpäin ja jonka koen tärkeänä. Hän soitti erilaisissa bändeissä vuosia ja alkoi sitä kautta ymmärtää soittimia ja soitinlaitteita. Olen myös sekä Suomen Soitinrakentajien Killan että European Guitar Buildersin jäsen. Olin innoissani kun sain pitää sen, koska tuolloin – ala-asteen lopulla – oli hurja kitarabuumi ja tuntui, että koulussa kaikki soitti edes vähän. OM on selkeästi kysytyin yksittäinen mallini Suomessa ja nyt myös ulkomailla. Pintakäsittelyt teen pääasiassa ruiskuilla, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tapanani on myös ollut dokumentoida jokaisen soittimen valmistusta, mikä toimii mukavana ekstrana asiakkaalle ja samalla itselleni kertyy arvokasta tietoa tulevan varalle. Uskaltaisin sanoa, että esimerkiksi OM-malli on hitusen verran monipuolisempi sekä myös enemmän lead-soittoon taipuvampi kuin monet muut offsettyyliset kitarat. Hain heti kansalaisopiston puutyökurssille, jossa rakensin ensimmäisen Telecaster-tyyppisen runkoni. Ja lisäksi tykkään soittaa! Vaikka mulla on nyt ollut jo useamman vuoden tauko aktiivisesta bänditoiminnasta, tulee soittamista silti harrastettua. Ensi vuoden alussa tulevaa OM Semihollow -mallia on jo sitäkin kyselty kiitettävästi. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 23 Kitara valitsee soittajansa K aikki alkoi taloyhtiön roskiksesta. Olli käyttää soittimissaan pääasiassa leppää, vaahteraa, koivua, Olli Viitasaari Timo Kämäräinen on OM-kitaroiden uskollinen käyttäjä. Kun pääpiirteet on kunnossa valitaan puut, osat, muut materiaalit, tarkemmat mitat sekä mietitään pintakäsittelyvaihtoehtoja, sähkökytkentöjä, kielivalintoja ynnä muuta. – Kuulin, että joku oli heittänyt kitaransa pois. Mentiin porukalla dyykkaamaan ja sieltä paljastui Eko-merkkinen sähkökitara. Sain kitaran kondikseen ja alkeet tuli koluttua sillä, muistelee alkuvaiheitaan Olli Viitasaari, mies joka nyt johtaa omaa nimeään kantavaa kitarayritystä. Valmistuttuani soitinrakentaja-artesaaniksi perustin Viitasaari Instruments -yritykseni vuonna 2012. 22 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Puun alkuperä selville – Asiakkaan tilatessa soitinta kartoitan ensin hieman käyttötarkoitusta, varsinkin jos en tunne soittajaa etukäteen. – Ensimmäiset vuodet yrittäjänä kului melkein pelkästään huoltotöitä tehdessä, mutta nyt painopiste on muuttunut. Sähkökitaraa valmistettaessa lankut ehtivät mennä ainakin vannesahan, oikoja tasohöylän, rumpuhiomakoneen, nauhahiomakoneen, jyrsimen ja käsihiomakoneen kautta ennen kuin aihiot alkavat muistuttaa kitaraa. Päällimmäiseksi jäi onnistumisen tunne, että pystyn tekemään jotain tällaista! Sen jälkeen pääsin Ikaalisten soitinrakennuslinjalle. – Mun kitarat on suunnattu ihan kaikille soittajille, mutta ehkä niitä menee kuitenkin etupäässä vähän perinteisemmän puolen edustajille. Valmistus keskittyy sähkökitaroihin, vaikka kovasti muodissa olevien ukulelejen säännölliseen kysyntään vastataan ja pienikoppaiset teräskieliset ovat niin ikään tulossa tuotantoon. – Se teki valtavan vaikutuksen. Minusta on mukava pitää soittokuntoa yllä erityisesti teräskielisillä akustisilla. Sillä pystyy soittamaan melkein mitä vain! Asiakkaat on kehuneet sekä soitettavuutta ja sointia että luotettavuutta ja ulkonäköä. Käännekohta rakentamisessa oli ensimmäinen vierailu Juha Ruokankaan silloisella Hyvinkään-verstaalla. Se suoruus ja raakuus tuo sähkökitarointiin hyvää ryhtiä. Hänen mielestään soittimen pitää kuitenkin valita soittaja, eikä toisin päin. Kitara tuntui heti kokonaisvaltaisesti Ollin omalta jutulta. – Käytän verstaalla perinteisiä puuntyöstökoneita, joista suurin osa on tuttuja koulujen teknisen työn tiloista. Muut osat hankin erikseen. K u v a: A rt tu K o k ko n en K u v a: R ik u N ik k ilä Kuva: Riku Nikkilä E-liike 10_17.indd 22 2.11.2017 10.17. Tässä vaiheessa voi putkahtaa esiin todella hienoja yksityiskohtia. Kun soitin on lähellä valmistumista, otan yhteyttä asiakkaaseen ja loppuviilaukset tehdään yhdessä. Olli kokee olevansa ensijaisesti soitinrakentaja, mutta ei karsasta kitarahuoltoja eikä isompiakaan korjaustöitä. Olli pyrkii olemaan soittajien, soittimien, soittamisen ja soitinrakennuksen suhteen mahdollisimman avoin ja auttamaan töillään keikkailevaa muusikkoa eteenpäin ohdakkeisella polullaan
Taloudelliset realiteetit tulevat hyvänä kakkosena. Yksi mun ehdottomista suosikeista! Olli Viitasaaren lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu OM-malliston laajentaminen, prototyypit teräskielisistä akustisista, ukulele-mallisto, muutamat messut ensi vuoden alkupuolella sekä Suomessa että ulkomailla, uusien koneiden ja laitteiden hankintaa ja uusien puulajien testausta. Kyseisen speden valmistus on lopetettu, mutta sen transistoripiiri on mukana saman valmistajan murhaavassa Destroyer-fuzzissa, joka sisältää myös Oath-pedaalin piirin. Mä olen ylpeä, että olen pystynyt tekemään tätä hommaa päätyökseni. Timo on huikean monipuolinen muusikko, jota on aina ilo kuulla ja nähdä. Kukon ura on kuulunut paljon muutakin kuin Piirpauke, mutta voitaneen sanoa että se on ollut hänen elämäntyönsä. Tuhti, massakas, vähintäänkin riittävällä äänenpaineella lupaa kyselemättä tarjoiltu pörinä, jota siivittää törkeän kaunis, repivä kirske. niillä levitetään ainoastaan universaalia rakkautta. Love Recordsilla samana vuonna ilmestynyt esikoislevy sisältää muun muassa kestoklassikon Konevitsan kirkonkellot ja pitää edelleen pintansa yhtenä kaikkien aikojen albumeistamme. – Timolta tuli hyvässä suhteessa haastavia kysymyksiä, osuvia havaintoja ja testaamista erilaisilla lavoilla erilaisten kokoonpanojen kanssa. Piirpaukesta tuli kansainvälisesti arvostettu, ulkomaita paljon kiertänyt ja tänäkin päivänä vaikuttava instiT ykkään kovasti Mara Balls -kitaristi Maria Mattilan jytäsoundista. Masteryn loistava talla ja vibrato ovat eniten käyttämiäni osia. Kirja sisältää paljon viisautta koskien muun muassa bändin koossapitämisen jaloa taitoa. Tässä pedaalissa on niin paljon alapäätä, että suosittelen vahvistimeksi ja kaiuttimeksi vähintään 8x10” Rantasaunaa sekä jotain sopivaa putkinuppia. Syntyi Piirpauke, jonka seuraavana vuonna ilmestynyt esikoislevy erosi folklorepohjaisella linjallaan olennaisesti ajan valtavirtaa edustaneesta rock-jazzista. Saan myös tutuilta metsästäjiltä hirvenluuta satuloita sekä tallaluita varten. tä. Elina Saksalan kirjoittama elämäkertateos kuvaa kiitettävästi Kukon muusikontaivalta ja mitä sen ylläpitäminen on vaatinut: valtavaa ahkeruutta, uteliaisuutta, matkustelua eksoottisiin maihin niiden musiikkikulttuuria opiskelemaan ja omaksumaan. Tästä futsista tulee ihan mieleen joku hemmetin hävittäjäkone. Bändin saa pysymään kasassa järkkäämällä tasaisesti keikkaa ja maksamalla isoa liksaa. Tärkein asia on Kukon mukaan toimiva ryhmädynamiikka. SOUNDI 23 Kaiken maailman muusikko ”Kyllä mä rupean olemaan aika lähellä mun unelmaa tän ammatin suhteen. Yleensä suoraan lähteestä, paikallisten muusikoiden kanssa jammailemalla. Mä olen ylpeä, että olen pystynyt tekemään tätä hommaa päätyökseni.” P ori Jazz 1975 oli käännekohta Sakari Kukon (s. Miksi improvisoinnin pohjana ei voisi olla esimerkiksi oma kansanperinteemme, tai muiden maailman kansojen perinne. Töitä pitää olla, sillä muusikonkin on maksettava laskut ja elätettävä perhe, summaa Kukko lakonisesti vanhan viidakon totuuden. Oikeassa on hieman hillitympi Ritual, jota voit säätää ylimpänä olevasta potentiometristuutio, jonka vaihtuvien kokoonpanojen kipparoinnista jäi vastaamaan Sakari Kukko. Destroyer on käsittämättömän mieletön, mutta samalla oudon käyttökelpoinen. Olen jo nyt päässyt kokemaan paljon hienoja juttuja, jotka kuittaavat ne hankaluudet, joita käsityöläinen tässä ajassa joutuu kohtaamaan. Jos löytyy lähipuuta, niin aina parempi. Black Arts Toneworks Destroyer maksaa 195 euroa ja se on ihan jokaisen euron väärti. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija www.viitasaariguitars.com Elina Saksala SAKARI KUKKO – KAIKEN MAAILMAN PELIMANNI (Like) K u v a: So u n d in ar k is to E-liike 10_17.indd 23 2.11.2017 10.17. Vasemmassa polkimessa on Oath-efekti, jossa kaikki on täysillä. Sukulaiset Itä-Suomesta sekä Etelä-Pohjanmaalta pistää mulle puita sivuun. – Kyllä mä rupean olemaan aika lähellä mun unelmaa tän ammatin suhteen. Se hyödynsi kansallisen ja kansainvälisen kulttuurin vuorovaikutusta esittämällä maailmanmusiikkia parikymmentä vuotta ennen koko käsitteen popularisoitumista. Sivarina minusta vaikuttaisi siltä, että sotalennokeista paras soundi on muuten Eurofighter Typhoonissa. Kajaanilaislähtöinen pianisti-saksofonisti-huilisti oli perustanut edellisenä vuonna etnisvaikutteisen kvartetin, johon tulivat mukaan basisti Antti Hytti, kitaristi Hasse Walli ja rumpali Jukka Wasama. Piirpauke oli antiteesi ylikansalliselle lännestä syötettävälle massakulttuurille. Tulee ihan mieleen parhaat sludgefuzzisoundit. 1953) jo hyvässä nousussa olleelle jazzmuusikkoudelle. Otin liikennevalogimmoilta selvää, että Marian salainen ase on Black Arts Toneworksin Ritual-pedaalin kotitekoinen kopio. Bändillä oli täysin oma identiteetti ja valmis otollinen yleisöpohja vasemmistonuorison piirissä. Kun polkaisee molemmat päälle, niin galaksit räjähtää. Pitkä lista mielenkiintoisia ja jännittäviä asioita, joten ei ihme että intohimolleen omistautunut mies uhkuu hyväntuulisuutta. Kaikki fuzzit lanaavat toki lennokit ihan 100-0, sillä Galaxit räjäyttävä fuzz mahonkia, seetriä sekä ruusupuuta, mutta asiakkaan niin toivoessa myös muita puulajeja. Salon Jarno tekee huikeita mikrofoneja mun spekseillä, kätevästi samalla verstaalla. Lähellä unelmaa Tunnetuin Viitasaari-kitaralla soittava muusikko lienee Timo Kämäräinen, joka Ollin mukaan oli suureksi avuksi jo alkuvaiheessa suunniteltaessa OM-mallia. Hän hyppäsi suorastaan oppositioon, eikä halunnut mennä mihinkään jameihin soittamaan samoja vanhoja standardeja. – Yritän muutenkin selvittää puun alkuperää niin pitkälle kuin mahdollista ja pidän niistä kirjaa
K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_Echo And The Bunnymen.indd 24 2.11.2017 10.43. Ocean Rainin jäljiltä odotukset olivat kovat. Muutaman biisin jälkeen toistuva kiihdytys–mystinen leijunta–kiihdytyskaava alkoi ärsyttää. Vaikka vitsi se oli alun perinkin. – Taaksepäin me ollaankin palaamassa. – Me on niin totuttu siihen, siitä on vaikea päästä irti. 24 SOUNDI Echo & The Bunny men Pohjois en pojat Lontoo n trendip ellejä vastaan Kipakoita lausuntoja mielellään laukoneet Echo & The Bunnymenit olivat ulkokuorestaan huolimatta pinnan alla joviaaleja Pohjois-Englannin jätkiä. En voi sanoa olevani samaa mieltä. Mac niitä juttuja lähinnä heittää ja meidän on tietenkin seurattava sitä. Alkoi vaan tuntua siltä, että kaikkea on liikaa. Yllättäin originaali setti muodostui pettymykseksi, kun bändi soitti kappaleensa ikään kuin päinvastoin kuin Ocean Rainilla: diskan tilla soundilla kovaa ja yksioikoisesti Pete de Freitasin rumpujen jyskyttäessä kolhosti. Onko ne liian vaikeita soittaa. Tuntui kuin olisitte ottaneet takapakkia. Ihmetellessäni, miten jätkiltä onnistui jousiosuuksien sävellys, kun kukaan ei ole klassisesti koulutettu, Will sanoi sen olleen aika helppoa, kun niitä sovitti Adam Peters. Pientä kitkaa ilmenee. – Vedettiinkö me niitä kaks vai kolme. Miksi puutuitte niin vähän Ocean Rainiin. Samoin laulaja Ian McCullochin aluksi piristäneet lainaukset innoittajiltaan, tyyliin ”Sex machine takes you down to her place near the river, but all you need is love, love, love”, kääntyivät yliviljeltyinä itseään vastaan. Minusta se meni lopulta vähän överiksi. Sujuuko yhteistyö ulkopuolisten kanssa teiltä hyvin. Jakella (monessa biisissä keikalla soittanut roudari Brock man) on emulaattori, mutta eihän jouset sillä soitettuna samalta kuulosta. Jälkimmäinen sisälsi omaa matskua, ensimmäinen pelkkiä covereita muun muassa Wilson Pickettiltä, Doorsilta, Stonesilta, Velvet Undergroundilta, Televisionilta ja Talking Headsilta. Aika uskollisesti esitetyt coverit toimivatkin mukavasti, Paint It Black aivan erityisesti. Sen musiikissa kaksi edellistä vuosikymmentä kuuluivat hyvällä tavalla sulateltuina. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Musta ne kuulostaa sillä tavalla paremmilta, Will totesi, mutta hän ei ollut lainkaan töykeä, vain äärimmäisen vähäeleinen ja rönsyilemätön. Kaikki juureva ja psykedeelinen oli out. Miten valitsitte ekan setin coverit. Vieläkö pidätte Ocean Rainia ”maailman parhaana levynä”. Biisit olivat lähinnä kolmelta ekalta levyltä. Kyllä ne tarpeeksi helppoja on, muttei me haluta soittaa niitä, koska ne on liian pehmeitä. Hurmaannuin Ocean Rainin ajattoman sävykkäistä soundeista. Kaipasin juuri sitä pehmeyttä ja levyn sävyjä. Bändin huipputyö Ocean Rain ilmestyi 1984. – Niin mustakin, Will nyökkäsi vakavana kuin hautausurakoitsija. Samoja biisejä me soitetaan, ne vaan vedetään kovempaa ja suoraviivaisemmin. – Ei erityisemmin. – Niin, no… Onhan siinä hienoja soundeja, mutta niitä on vaikea saada onnistumaan lavalla. Liverpoolilainen Echo & The Bunnymen ei lähtenyt tuohon trendiin mukaan. Vuotta myöhemmin – jälkiviisaasti voi todeta: alamäen jo alettua – Bunnymen tuli ensi kertaa Suomeen kiertueella, jossa bändi poikkeuksellisesti soitti kaksi settiä Helsingin Tavastialla. Me halutaan yksinkertaistaa koko hoitoa, laitteistoa ja biisejä. Seuraavana päivänä Hotelli Tornin katon upealla näköalapaikalla pidettiin pressi, mutta pyydystin jo sitä ennen kitaristi Will Sergeantin yksityiskeskusteluun, vähän myöhemmin myös McCullochin. Kaikki mahdollisimman muovinen, synteettinen ja pateettinen oli in. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI 1980 -luvulla tehtiin rehvakkaasti pesäeroa etenkin 60-lukuun, ja 70-lukuunkin. Kyllä me silti pidetään kaikki ovet avoinna. – Tehtiin lista meidän suosikeista ja valittiin niistä helpoimmin soitettavat, kitaristi lausui puolet naamastaan peittäneen otsatukkansa alta. kysyin ilmeettömyyteen asti teeskentelemättömän oloiselta Williltä. Originaalisetissäkin viljelitte melkoisesti lainauksia muiden biiseistä
Eleettömän viileästi vuo rotellen yliammuttuja väittämiä ja sitten niiden vähättelyä. Ei There She Goes Again tai Run, Run, Run tai Friction ole psykedeliaa, laulaja kiisti niistäen voi mallisesti. Meillähän oli alun perin rumpukone rumpalin sijaan, markkinoiden halvin. Jos tänään kuuntelee vaik ka Human Leaguea, joka on vaan parin vuoden takaa, niin se kuulostaa autta mattoman vanhanaikaiselta. – Psykedelia. Mikä on pohjoisen ja Lontoon ero. Aikaansa sidottunakin Porcupine pesee useimmat aikalaiskilpailijansa. Lontoossa kaikki perustuu jotenkin muodikkuudelle. Nyt kun kaikilla on Linnrumpukoneet, kaikkien rumpu soundi on ihan sama. Yleistunnelma yllättää valoisuudellaan. Mitä se ylipäätään merkitsee. AIKAANSA HEIJASTAVA ESITYÖ SOUNDI 25 AJATON MESTARITEOS Ocean Rain (1984) KYSYMYS ”maailman parhaasta albumista” on tietysti mahdoton, mutta kyllä tämä kuolematon tapaus on, vaikka ilmestyessään saikin useimpien mestariteosten tapaan vaihtelevia ar vioita. Nykyään kaikesta elektroniikasta tehdään kau hea numero, kohta vedetään varmaan robotit kehiin. Pojan charmi oli sankka. No, teidän coversetistä huomattava osa oli psykedeelisiä biisejä ja 60luvul ta. Mac laulaa paljon dramaattisemmin kuin Ocean Rainilla, Bowien vaikutus on ilmeinen. Willillä on niitä miljoonia. Mitä psykedelia merkitsee sinulle. Minulle hän ei kuitenkaan puhunut yli mielisesti, vaan jotenkin kodikkaasti ja piilevällä huumorilla. Siten voi tavallaan eristää itsensä eikä ole niin altis kaikelle. Melkein otin tähän Meteo ritesin (2014), jonka kaikki biisit ovat Macin käsialaa, kun taas Ocean Rain ja edeltäjänsä Porcupine syntyivät kollektiivisesti. Se on tosi ikävystyttä vää. En käy tä sitä sanaa juuri koskaan. – No jaa, niistä kappaleista vain yksi, Action Woman (1967, amerikka laiselta garagebändi The Litteriltä) oli mun valinta enkä erityisemmin halun nut sitäkään esittää. – Olen aina ollut vanha ikäisekseni ja yrittänyt sopeutua kulloiseenkin meininkiin. Kan nattaa muistaa, että koko sana oli 80luvulla pannassa, mutta psykedeeli set vaikutteet kuitenkin selviä Bunny menin levyillä. Jos lähtee näihin ”me halutaan maailma ja me halutaan se nyt” juttuihin, niin... – Ei. Mustaan ulsteriin, tummiin verkkareihin ja nuhjuisiin lenkkitossui hin sonnustautunut vokalisti onnis tui niissäkin näyttämään filmaattisen coolilta. Porcupine (1983) JOS OCEAN RAIN oli helppo valinta, toinen nosto on kaikkea muuta. Et voi sanoa noin, jollei sinulla ole selvä käsitys psykedeliasta. Teistä puhutaan aina ”pohjoisen” bändinä, mikä Englannissa tarkoittaa melkein kaikkea Lontoota pohjoisem paa. Tukkapehko oli tismalleen 60luvun puolivälin boheemityyliä. – Okei, onhan mulla käsitys siitä, mutten halua puhua siitä. Iso jousiorkesteri soi päälle painamatta biisien oleellisena osana ja tippa xylofonia siellä, harpsikordia täällä vain lisää eleganssia. Minusta tuntui, että sanattomalla tasolla ymmärsimme toisiamme hyvinkin. En piittaa siitä. Miten oma mentaliteettisi on muuttu nut viimeisinä viitenä vuotena. Lontoolaiset pitää pohjoisen jengiä tyhmänä, mitä me ei tietenkään olla. Välillä Macin pok ka petti ja poikamaisille kasvoille livahti lempeä ujo hymy. H uomattuani muun bändin saa puvan paikalle, kiittelin Sergean tin ja vedin McCullochin tyhjään pöytään. kysyin enempiä selittelemättä. Bänditkin haluaa vaan kuuluisuut ta ja mainetta. Jos keskustelumme paperil la vaikuttaa kolealta, niin sitä se ei ollut. Se on hienosti tuotettu albumi. Mac laulaa tyystin maneerittomasti, vapautuneesti, mystisten kielikuvien herättäessä syvällisiä ajatuksia. Ero bändin edellisiin albumeihin, joista kuulee niiden tehdyn 80-luvulla, on dramaattinen. Biisimateriaali nousee pääsääntöisesti keskitason yli, yhtä uraa ei hingata. Tällainen oli McCullochin tyypillistä mediapuhetta. Poh joisessa ihmiset on rehellisempiä. Lontoossa ”Mac The Mouthia” kepitettiin ankarasti ”Ocean Rain on maailman paras levy” ja ”U2:sta meidät erottaa jonkinlainen abstrakti älykkyys” tyyppisistä lausunnoistaan. Siitä ei kuitenkaan arvaa, mitä tuleman piti. – En oikeastaan osaa sanoa. Ilman menneisyyden painolastia uusi levy tuntuisi vielä paremmalta, mutta todistaa ainakin, ettei laulaja ole luovuttanut. Echo oli niin halpa, että siinä oli jo jotain hienoa, muttei se meille ikinä mikään juttu sinänsä ollut. Pohjoisen bändit soittaa enemmän fiiliksen ja idean takia. Tarkoitan, että on ihan ok kuolla Parii sissa ammeeseen 27vuotiaana, jos sitä haluaa, mutta jos haluaa elää, niistä on paras pysyä erossa. Se on ällöttävää. Se oli vaan Macin vitsi. Ei kai sitä voi olla enää, paitsi levyillä ja elokuvissa, armotonta nuhaa potenut Mac mutisi yllättynee nä. Mä haluan elää. Samoin nämä rumpujutut. Shankarin intialaisviulut avaavat Porcu pinen väkevästi ja leiskuvat paikoin myöhemminkin. Kaikesta teennäisestä riisutut puoliakustiset soundit ovat täysin ajattomia. – Lontoossa jengi on kuin levyyhti öissä: maireita hymyjä ja muka väli töntä ystävyyttä, mutta sen takana ei ole juuri mitään. Sergeantin kitarat löytävät hienoja psych-sointeja. Ainoa osviitta meillä oli lähinnä se, että vältetään kaikkia syn teettisiä soundeja, tehdään se mahdol lisimman akustisesti. – No, sitä ei oikeastaan tuotettu ollenkaan. ”Mullekin on lehdissä tarjottu romanttisen itsetuhoajan viittaa, mutten ole yhtään sellainen.” naamakirja_Echo And The Bunnymen.indd 25 2.11.2017 10.44. Silloin hän aina vil kaisi minua salaa silmänurkastaan, että olinko leikissä mukana. Tiedän mil tä psykedeeliset levyt kuulostaa, mutta mulla ei niitä ole enkä kuuntele niitä. Tun tuu vaikealta uskoa, että sitä tuottivat ”kaikki mukanaolijat”. Pete de Freitasin lakonisesti kolaavat rumpukuviot ovat kliseisyydessään pahin moka. Aivan kuin bändi olisi astunut jostain portaalista ajan ulkopuoliseen kosmiseen todellisuuteen. Mullekin on leh dissä tarjottu romanttisen itsetuhoajan viittaa, mutten ole yhtään sellainen. Oletko huoman nut, miten nopeasti syntikkasoundit vanhenee
1981) pitkälle. Sillä on ollut hintansa. Soundi-haastattelu ”Tästä kaikesta on muodostunut mulle brändäämätön brändi.” haast_pyhimys_c.indd 26 3.11.2017 10.11. Kuoppala on myös kirjoittanut kappaleita muille artisteille. Muusikon, biisintekijän, esiintyvän artistin, bändin jäsenen ja sooloartistin hommien ohella Kuoppala on työskennellyt levy-yhtiöja ohjelmatoimistoyrittäjänä ja nyttemmin Johanna Kustannuksen a&r-miehenä. Aikaansaavalle miehelle tyypillisesti nuo ajatukset eivät johtaneet pitkään hiljaiseloon vaan uuden musiikin äärelle. Teksti: Ari Väntänen Kuvitus: Ville Pirinen > 26 SOUNDI M äärätietoinen asenne on vienyt Mikko Kuop palan (s. Hän tilaa alkoholittoman oluen ja ruoka-annoksen nopeammin kuin tarjoilija ehtii esitellä päivän lounaslistan. Kyvystä tarkastella koko kenttää on tullut hänen tärkein vahvuutensa. Tänä syksynä julkaistussa blogissaan hän kertoi kaatuneensa kesällä 2016 kesämökin nurmikolle ja havahtuneensa siihen, ettei elämä voinut jatkua entistä rataa. Rap-yleisö tuntee hänet Pyhimyksenä ja musiikkibisnes aikaansaavana moniala-ammattilaisena. Pyhimyksen vuonna 2004 alkanut sooloura on tuottanut kymmenen albumia. Mikko Kuoppala on pelannut musiikkialan kentällä jokaista paikkaa välillä jopa yhtä aikaa, ja ajoittain se on ollut liikaa. Raskaan vuosi vietiin loppuun kunnialla, ja sitten uupuneen miehen raunioista nousi Pyhimys, jonka alkuvuodesta 2018 ilmestyvä albumi Tapa poika pohtii vastuun ja kasvamisen teemoja. Haastattelu voi alkaa. Hän on Mikko Kuoppala. Näin toimii mies, joka ei halua tuhlata kenenkään aikaa vaan keskittyä olennaiseen. Tänä vuonna ilmestyi Kuoppalan kaupallisesti menestyneimmän yhtyeen Teflon Brothersin viides ja myydyin albumi. Esimerkiksi Kasmirin iso hitti Vadelmavene on osin hänen käsialaansa. Siinä sivussa on syntynyt yhteislevytyksiä Timo Pieni Huijauksen, Heikki Kuulan ja Huge L:n kanssa, ja ehtipä alter ego Lika-Akikin panna tänä vuonna albumin pihalle. Viime vuonna toimintansa lopettanut Ruger Hauer ehti tehdä neljä levyä. Parrakas pipopää istahtaa ravintolan nurkkapöytään. Se on avannut hänen eteensä panoraamakuvan musiikki alasta, sen mutkikkaista sisäisistä suhteista, logiikasta ja lainalaisuuksista
SOUNDI 27 haast_pyhimys_c.indd 27 3.11.2017 10.11
En ole koskaan ollut genresidonnainen tyyppi. – Aluksi olin sitä mieltä, että tietynlaista musaa tehdessä pitää olla tietynlainen. Musiikissa ilmaisukeinona on mystiikkaa, ja niin on myös bändiin kuulumisessa ja artistina olemisessa. Milloin sinusta tuli Pyhimys. Kun Tupac kuoli, en ollut ikinä kuullut siitä, vaikka olin jo viidentoista. Mielsin jo lapsena, että Gunnarit oli mulle sitä mitä faijalle Rollarit. Muhun vetosi Fintelligensin energia ja väärin painotettu suomen kieli. Mikko Kuoppalan juuret ovat PohjoisMalminkartanossa. Kun Heikki (Kuula) lähti inttiin 2003, tein kokeilumielessä Pyhimyksen ekan levyn. Jo Pasilassa asuessa me leikittiin bändiä mun luokkakaverin Antony Bentleyn kanssa. Räpissähän edustetaan aina jotakin, ja mä ja mun kaverit edustetaan Pohjois-Malminkartanoa. Niissä oli paljon melodista laulua, ja pidin niitä enemmänkin poppibiiseinä kuin räppinä. Ensimmäiset kymmenen vuotta asuin Länsi-Pasilassa, sitä seuraavat kahdeksan vuotta Malminkartanossa, ja sieltä mä tunnen olevani kotoisin. – Niihin aikoihin me tehtiin musaa porukassa, jossa oli Teflon Brothersin jäbät ja pari muuta. Missä on lapsuudenkotisi. Mutta sitten tuli ensin Eminem ja sen perään suomirap. Elokuva ei tehnyt vaikutusta, mutta Pyhimyksen brändi ja logo, jota mä piirtelin koulussa, olivat vahvoja. Milloin hoksasit, että voisit räpätä itsekin. – Mä kuuntelin ekaluokkalaisena Raptoria. Sen piti olla väliaikainen juttu, koska alussa suomi kuulosti musta tyhmältä ja englanti paremmalta. Sen nimeksi tuli Poikkeus tapaus, koska suomeksi räppääminen tuntui mun kohdalla poikkeukselta. Toisella puolella oltiin me, toisella Elastinen ja Uniikki. Myöhemmin on puhuttu, että oliko se räppiä ja pilasiko se suomiräpin maineen, mutta mulle Raptori ei ollut mikään huumoribändi. Sillä oli tietynlainen ote ja sanailu oli oivaltavaa, ja se riitti mulle. Ensin mä olin Saint. Nimi tuli Roger Mooren tähdittämän 1960luvun Pyhimystv-sarjan innoittamana. Jossain vaiheessa aloin sitten tehdä suomenkielisiä räppejä. Ysärin alussa kuulin jenkkiräppiä skeittileffoissa. Olin nähnyt Pyhimyssarjan uusintoja, ja samoihin aikoihin tuli Val Kilmerin tähdittämä Pyhimys-leffa. – Faijalle oli tärkein Rolling Stones, mulle Guns N’ Roses. – Pohjois-Malminkartanossa. Niillä oli hip-hop-tanssitausta, meillä graffititausta. Koska olin laiska etsimään musaa, kuuntelin sitä, mitä jostain tuli. Se oli piste, jossa löysin oman juttuni. Graffi teistaan tunnettu Malminkartanon tunneli jakoi sen alueen, ja raja oli myös tyylillinen. Samanlainen vau-efekti tuli Eminemin My Name Isistä. Varsinkin Voittamaton oli mulle tärkeä biisi. Sitten tuli Gangsta’s Pa radisen kaltaisia hittejä. ”Kun Tupac kuoli, en ollut ikinä kuullut siitä, vaikka olin jo viidentoista.” 28 SOUNDI Miten löysit räpin. Koulussa kerrottiin klassisesta musiikista, mutta himassa puhuttiin 1950-80-luvuilla julkaistusta musiikista ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Kuvitteellinen sädekehä leijailee Saint-nimellä aloittaneen Pyhimyksen pään yllä. K u v at : M ik ko K u o p p al an ko ti al b u m i K u v a: M ar k u s P aa ja la haast_pyhimys_c.indd 28 3.11.2017 10.11. Sellainen kiehtoi mua silloin ja kiehtoo edelleen. Se musa oli uutta ja erilaista, ja jätkät valkoisia. Kotona oli yleissivistävä ilmapiiri. Sitä ennen olin tehnyt kaiken siitä kulmasta, että millaista mun pitäisi tehdä. > Soundi-haastattelu Olet syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Gunnareilla piti olla pitkät tukat, ja vastaavasti räppärin piti olla musta. Oliko musiikki tärkeää lapsuudenkodissasi. Kaupunginosa on aina ollut tärkeä osa identiteettiä. – Aika alkuvaiheessa. Samalla lailla en pitänyt graffitien tekemistä hip-hopkulttuurin jatkumona vaan lähinnä anarkismina
Ensiksi apuun tuli Sebu eli Mikko Seppä, joka kiinnitti mut herrasmiessopimuksella Ruckit Entertainmentille edistääkseen mun uraani. Tehdään se.” Kaiken muun tarkoituksena on pedata mulle mahdollisimman vapaa rooli tällä kentällä, jotta voin tehdä mitä haluan kaupallisista trendeistä välittämättä. – Kävin lukion, jonka aikana tää räppiharrastus alkoi. Pyhimyksen Tapaus-trilogian (2004) julkaisi Yellowmic, joka kasvoi kollektiivista osakeyhtiöksi. Tunnetuimmat bändisi ovat Teflon Brothers ja Ruger Hauer. Perustit vuonna 2009 ohjelmatoimiston nimeltä Ramin välitys. – Kun olin luopunut julkaisutoiminnasta, tulonmuodostus piti suunnitella uudelleen. Se ei motivoinut mua, joten menin töihin Carrolsiin. Kaikki sitä ennen oli harjoittelua. Samaan aikaan tuli digitalisaatio, ja myymisessä, varastoinnissa ja jakelussa oli paljon säätämistä. Nyt myynnissä on tuhansia artikkeleja ja myynti aika merkittävää. Työskentelet yhä sen kautta, eikä se ole ainoa firmasi. Me tehtiin Salaisen maailman eka versio vuonna 2005. Tämän vuoden alussa Ramin Välitys ja Katin tavara yhdistyivät All Day Agencyn kanssa. – Kaikki lähtee artistiudesta. – Aina, kun Yellowmic julkaisi menestyvän levyn, artisti siirtyi Monspille. Päätin jättää julkaisupuolen Monspin Keijolle (Kiiskinen), jonka kanssa yhteistyö toimi ja jolla oli resursseja. Millaista on hyppiä roolista toiseen. Vuosina 2005–2006 kävin sivarin. Viimeiseksi jääneelle levylleen Ruger Hauer -kolmikko (Tommishock, Paperi T ja Pyhimys) laajeni etualalla olevan Regina-kaksikon Mikko Pykärin ja Iisa Pajulan myötä. SOUNDI 29 K u v a: Ii ri s H ei k k a K u v a: A n to n Su ck sd o rf f haast_pyhimys_c.indd 29 3.11.2017 10.11. Mitä teit musiikin ohessa. Adihasla oli Yellowmicin dvd, jossa oli ö-luokan elokuva, ja Teflon Brothers oli yksi sound trackin kokoonpanoista. Oletko yrittäjähenkinen. Minkä vuoksi. – On mussa varmaan sitäkin, ja olen kiinnostunut tästä alasta. Kynnys päästä sinne vaikutti matalalta, ja opintotuki kiehtoi. Yläkuvassa Teflon Brothersin esiaste studiossa vuonna 2002. Siinä oli aika haastavaa kehittää omaa rosteria. Julma-Henri myi omalla lafkallaan Asaa ja Steen1:tä, ja niiden keikkaliksat olivat paremmat kuin meillä. Sen vuoden aikana tapahtui paljon. Tästä kaikesta on muodostunut mulle brändäämätön brändi. Liiketoimien ohella olet aina ollut myös artisti. Miksi. Toinen puoli on aitoa iloa, toinen epävarmuuden poistamista. Yrittäjähenkisyys on kaksipiippuinen juttu. – Seuraavana vuonna me perustettiin Monspin Keijon kanssa työskennelleen Katin kanssa Katin tavara, josta tuli hänelle pysyvä työ. Sitten menin tekniseen korkeakouluun. Pääsin sisään ja huomasin, että sellainen opiskelu sopi mulle paljon paremmin. Sain uusia kontakteja ja pääsin Steen1:n tuplaajaksi. Teflon Brothers (Heikki Kuula, Voli ja Pyhimys) on kohonnut leikkimielisen asenteen ja erilaisten roolien kautta todella suosituksi. Täytyy ajatella tulevaisuutta mutta myös säilyttää tekemisissään maksimaalinen vapaus. Vasta sitä seuraavana vuonna levy oli oikeasti valmis ja julkaistiin. Vuonna 2004 Helsingin yliopisto haki haastatteluilla matematiikanopettajaopiskelijoita. Soitin sen Steen1:lle, joka sanoi, että se on hyvä levy, mutta pitää tehdä vielä uudestaan. Olin varmaan itsekin valmiimpi opiskelemaan, ja pystyin tekemään musaa samaan aikaan. – Asiat etenivät askeleittain. Laskin, että sama olisi mahdollista meillekin. Mulla on myös Överdog, joka on aloittelevien artis tien ponnahduslauta. Lopulta myin Yellowmicin koko back-katalogin Monspille. Me perustettiin Ramin välitys, jonka alkuperäi senä ideana oli standardisoida Monspartistin liksa. Se ei kuitenkaan tehnyt sinusta vielä ammattilaista. ”Jonkun pitäisi myydä mulle keikkaa – kukahan se olisi. Mukana oli myös Ruger Hauerin protobiisi, vaikka nimi ei vielä ollutkaan käytössä. Siitä alkoi keikkailu, joka jatkuu edelleen. Myös vuosi 2006 meni Salaista maailmaa tehdessä. Pidät neljättä albumiasi Salaista maailmaa (2007) ensimmäisenä virallisena Pyhimys-albumina. Miten ne saivat alkunsa. – Molemmat syntyivät Adihaslamixtapella vuonna 2007, vaikka kummaltakin tuli levy vasta vuosia myöhemmin
– Helppohan mun on sanoa, mutta tosi miellyttävää. Mulla olikin selkeä näkemys siitä, mikä ei pilaa Johannan mainetta: suomalainen, suomen kielinen, albumikeskeinen, vinyylillä julkaistava, omaehtoinen musiikki. Yleisön pyynnöstä. Käytännössähän mä olen nyt itseni ja Teflonien a&r. Pari kolme vuotta myöhemmin taas tuntui, että jotkut asiat täytyy tehdä yksin. Kieltäydyin ensin, mutta sitten tuli niin hyvä tarjous työn ehtojen osalta, että otin sen vastaan. Me kuitenkin tehtiin kokeeksi yksi keikka, ja siitä se lähti kasvamaan. – Olin löytänyt sellaisen kaksikon kuin Jare ja VilleGalle ja kiinnittänyt sen Ramin Välitykselle. Sille keksittiin nimikin vasta, kun kanteen piti saada jotakin. Vuosi 2018 starttaa Tapa poika -albumin julkaisulla. ”En voinut edustaa yhteiskunnan auktoriteetteja ja tehdä samalla musaa, joka haastaa auktoriteetit.” Pyhimyksen sooloura starttasi vuoden 2004 albumitrilogialla. Alun perin Ruger Hauerin ei pitänyt keikkailla ollenkaan. – Teflonit on oma maailmansa. Teflon Brothersin suosio on kasvanut viime vuosina kovasti. En ota helposti eitä vastaukseksi, mutta en mä mikään diktaattori silti ole. – Luultavasti siksi, että Universalin Riku Mattila huomasi aikoinaan, että mä ajattelen asioita laajasti. Ku v a : M ika S i ré n K u v a: K ir a H ag st rö m haast_pyhimys_c.indd 30 3.11.2017 10.11. Jos mun idea ei välity, käy helposti niin, että panostan johonkin muuhun. – Vuoden 2013 lopulla Riku ehdotti, että tulisin Universal Musicille töihin. Vuonna 2016 päättyi vuorostaan Ruger Hauerin taival. Mulla jäi opettajan tutkinnosta yksi harjoittelu ja gradu tekemättä. – Kun Jaren ja VilleGallen Häissävideo tuli, se pyöri joka paikassa, ja Teflonit olivat mukana. Tuntui, etten voinut edustaa yhteiskunnan auktoriteetteja ja tehdä samalla musaa, joka haastaa auktoriteetit. – En oikein viihdy lavalla yksin, mutta toisaalta tarpeet ovat alkaneet eriytyä. 30 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Teflon Brothers aktivoitui siinä vaiheessa, kun piti saada keikkoja. Keikkailussa oli alussa sellainen haaste, että jengiä ei kiinnostanut, ja se taas ei edistänyt baarien kaljanmyyntiä. Siltikin kesä 2017 oli meidän tähän asti isoin. – Nää kolme pääasiaa eli Teflon Brothers, Ruger Hauer ja Pyhimys ovat keskenään erilaisia ja samalla täysin erilaisia kuin mikään muu. Musa on tunnetta, ja koska bändissä oli industriaalinen fiilis, nimessä piti olla ärriä. Se ei välttämättä miellytä muita taiteilijapersoonia. – Tefloneissa on olennaista roolileikki. Ensin tehtäväksi tuli Johanna-labelin selkeyttäminen. Vuoden 2011 Medium ja Paranoid -albumikaksikkoa seurasi vuosien tauko soolohommista. Olin silloin opetusharjoittelussa, ja teinit alkoivat pyytää nimmareita koulun käytävillä. Vaikutat hyvin päättäväiseltä ihmiseltä. Millainen suhde on Pyhimyksellä ja hänen bändeillään. Siinä vaiheessa Ruger ja Teflon olivat jo päässeet tavoitteisiinsa. Teflonit puolestaan varasi itselleen jäähallin ja lähti sitä kohti. Ei haittaa, jos meille nauretaan, koska tää ei ole meille niin vakavaa: ”Mitä nää vois tehdä seuraavaksi?” ”Nää vois menestyy!” Leikin tuuta ja toivon muilta paljon, mutta en vaadi. Mun valtani on enemmän rakenteellista. Miten päädyit niihin töihin. Vuonna 2011 päätit lopettaa sekä opiskelut että soolourasi ja keskittyä bändeihisi. Jos asia ei etene, teen sen jotain muuta kautta. Me nostetaan musaskenen eteen naurutalon vääristävä peili ja sanotaan, että tätä te halusitte, vaikka ette itse sitä tienneet. Ensin me yhdistettiin voimamme ja järjestettiin kiertue, joka oli Salaisen maailman ja kolmen muun levyn julkaisukiertue. Vuonna 2016 en enää nähnyt Ruger Hauerilla tavoitteita, ja siitä tuli mieleen, että mitä jos se lopettaisi. Olen utelias ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Me lähdettiin rakentamaan Johannasta indieja major-labelin välimuotoa. Me tiedettiin, että se ei tule olemaan helppoa. Vuonna 2011 mulla oli vahva fiilis, että en tarvitse soolokeikkailua ollenkaan. Jälki saattoi olla rumaa, mutta se oli meidän omaa. Koska sekään ei ihan riittänyt, tehtiin Teflonit. Työskentelet nykyisin Universalilla Johanna Kustannuksen a&rmanagerina. Pyhimys kuitenkin teki paluun sooloartistina vuoden 2015 Pettymys-levyllä. Ei mulla ole mitään valtaa keneenkään, ja asiat suunnitellaan demokraattisesti. Meillä oli oma tyyli jo nuorena, esimerkiksi graffiteissa ja pukeutumisessa. Olen siis saanut kaiken opin, en vain ole virallisesti osoittanut sitä. Mihin se perustuu. Otan paljon vasMiksi sinusta ei tullut opettajaa. – Ruger Haueria ei koskaan päätetty synnyttää. Esimerkiksi kun tulee uusi artisti, haluan tavata sen ja kuulla, mitkä sen tavoitteet ovat, ja mä mietin aina koko kenttää. – Musta on parempi katsoa, minkä kokoinen joku juttu voi olla, sen sijaan, että vain jatkaa jatkamisen vuoksi. Siltä lohkaistu, Vestan tähdittämä Kynnet, kynnet -single on kohonnut Pyhimyksen suosituimmaksi. Mulle se on vain paperitöitä ja promoa, mutta muille se voi näyttäytyä valtapositiona. Millaista kanssasi on työskennellä. Siitä tuli roolikonflikti. Niitä ei voi korvata millään. Kun se bongattiin Monspille, mulle keksittiin titteliksi Jaren ja VilleGallen manageri, koska Keijo ei pystynyt hoitamaan itse kaikkia juttuja, ja koska me haluttiin korostaa, että mä ne sinne vein. Siksi päätin lopettaa soolourani ja keskittyä viemään Ruger Hauerin ja Teflon Brothersin seuraavalle tasolle. Editoija ei kai oikein tiennyt, kuka oli kuka, koska videolla näkyi enemmän Tefloneita kuin Jarea ja VilleGallea. Kun me juteltiin jostakin, mä en kääntänyt keskustelua itseeni. Se ei elä tässä todellisuudessa. Jotkut asiat saa tehtyä yksin, jotkut yhdessä
Se kehitys kulminoitui uuden Tapa poika -levyn Kynnet, kynnet -sinkkuun. Pidän lomaa yhdestä projektista tekemällä jotain toista juttua. Parempi on avata silmänsä ja nähdä itsensä uudella tavalla. Olet nyt 36-vuotias ja tehnyt musiikkia lukioikäisestä lähtien. Olet kertonut, että se oli sinulle raskasta aikaa. Koen, että ihmiset eivät pohdi vastuun ottamista yhteiskunnasta. Riku Mattila sainasi meidät Universalille ja Johannalle vuonna 2012 luultavasti siksi, että se näki meissä sitä jotain ”muuta”, jota ihmiset aina haluavat, mutta eivät osaa toivoa. Mä soitin sille: ”Moi Minna, sä oot meille viiskyt tonnia velkaa!” ”Mullon hirvee krapula”, se vaikeroi. Aloin ideoida sitä jo vuonna 2015. Konkreettiset muutokset tapahtuvat asenteen muuttamisen kautta. – Se levy on kasvanut koko ajan. Siis virallisen tarinan mukaan. – Joo, ja totta kai me saatiin siltä 50 000 euroa. Me luvattiin, että Minna pääsee pälkähästä, jos se lähettää meille kirjeen, jossa pahoittelee markkinointitempauksen pilaamista. Millainen kirjoittaja olet nyt. En kirjoita mitenkään rutiininomaisesti, mutta havainnoin ja teen muistiinpanoja jatkuvasti. Käsitteletkö Tapa poika -levyllä omaa kasvamistasi. Mikä on muuttunut. Tapa poika liittyy kasvamiseen, vaikka sillä ei käsitellä sitä teemaa samalla lailla kuin Ruger Hauerin vikalla levyllä Matu rella. Silloin stressasi soolomateriaalin työstämisen lykkääntyminen. Tapa poika -levyn poika on sisäinen lapsi. Kirjoitan usein etukäteen auki sen, mitä tulee tapahtumaan. Silloin kirjoitin ensimmäisen aanelosen, jossa luki muun muassa ”vastuu”, ja jossa pohdittiin sitä, että valittaminen pitää lopettaa, ja asiat täytyy ottaa omiin käsiin. Ei ajatella, mitä itse tuo pöytään, vaan mitä itse siltä saa. En usko sellaiseen, koska siinä tulee ennen pitkää palattua vanhaan. – Biisien kirjoittaminen sopii ilmaisumuotona hyvin tähän aikaan. varjolla tavoitteita on helpompi luoda. Palasit sooloartistiksi vuoden 2015 Pettymys-albumilla. Enemmän ollaan sitä mieltä, että yhteiskunta on meille jotain velkaa. ajatella mitään, ja mua stressaa, jos en pääse tekemään asioita, joita haluan. Vaikka samana vuonna tuli Paperi T:n Malarian pelko, johon kaikki muu rinnastui, Pettymyksen biisit eivät ole hiipuneet. Mä luotan yhä vahvemmin intuitioon ja fiilikseen. Tuntui, etten pystynyt vaikuttamaan mihinkään, vaan vuorokauden tunnit täyttyivät automaattisesti. Mua ahdistaa, jos en saa haast_pyhimys_c.indd 31 3.11.2017 10.11. Pettymyksen ja Tapa poika -albumin väliin jäi vuosi 2016. Eihän se olisi ollut juridisesti pätevä kauppa muutenkaan, koska ei paikkaa bändissä voi myydä. Alitajunnasta tulee tekstiä, joka ennakoi asioita. Jaksamaan auttoi tunnelin päässä näkyvä valo, joka oli yhtä kuin kaksi kuukautta Thaimaassa tammi-helmikuussa 2017. – En ole tehnyt mitään päätöksiä sen suhteen, miten elämä muuttuu. Se on selkeästi suosituin, mitä mä olen ikinä tehnyt. Käyttäisin siitä sanaa kasvaminen. Teflon Brothers tunnetaan myös näyttävistä tempauksista. Sitä mä en tiedä, miten se onnistui, mutta se oli huikeaa. – Se ei ole sillä tavalla henkilökoh tainen levy. Silloin mä lepäsin. 19.10.2017, Vltava, Helsinki Peli jatkui edelleen, kun paikan osti pokeriammattilainen Ilari Sahamies, joka on liikkunut myös suomirapkuvioissa. Mun tapani tehdä asioita on aina ollut intensiivinen. Miltä se kuulostaa nyt. Sanoma omistaa Huuto.netin, ja sitä kautta se juttu levisi Taloussanomiin ja joka paikkaan. Tämä vuosi onkin ollut totaalisen erilainen. – Se oli, monestakin syystä. – Mitä pidemmälle mä biisien tekemisessä menen, sitä vähemmän mä ajattelen sitä järjellä. Mitä enemmän musaa ajattelee, sitä enemmän miettii trendejä ja sen sellaista, ja sitä kapeammalla sektorilla musa toimii. Me tehtiin Sahan kanssa omat diilimme. – Se alkoi täysin orgaanisesti, kun Heikki Kuula laittoi paikan myyntiin Huuto.netiin, ehkä oman paikkansa. – Sitten joku Minna Orivedeltä huusi sen paikan itselleen. Tapa poika on kuva ajasta ja sukupolvikokemuksesta. Esimerkiksi vuonna 2014 bändin jäsenyyttä kaupattiin 50 000 eurolla. Se teki Tefloneista ”tempausbändin”, mikä kyllä sopiikin kuvaan
Tai no, kalja ja rööki maistuu, mutta muuten!” K u v a: M ar k u s P aa ja la 32 SOUNDI vesta-taitto_f.indd 32 2.11.2017 10.46. Teksti: Mikko Meriläinen MA STE R OF PUL PET S 201 7 ”Mä olen juuri nyt parhaassa koulussa” VESTA VESTA ”Mä olen terveysintoilija. "Lyriikkamuijaksi" tunnustautuvan Vestan sanoituksissa pitää olla sekä tyylitajua että toivoa. 32 SOUNDI Vesta on nuoreksi lauluntekijäksi analyyttinen etenkin tekstiensä suhteen. Niissä piilee myös vastuu kuulijoiden suhteen
SOUNDI 33 vesta-taitto_f.indd 33 2.11.2017 10.46. Vesta itse hoitaa laulajan ja keulakuvan tonttinsa valloittavan rennolla mutta purevan karismaattisella, käskevälläkin otteella. – Jep. Se on tosi hurjaa! Vesta pyörittelee päätään. kahuoneessa. Voittajalle annettavan diplomin on taiteillut Ville Pirinen. SOUNDI 33 S eurasin heinäkuussa Vestan keikkaa Ilosaarirockin Soundi-lavalla. Väkimääräkin oli hyvä, mutta sitäkin merkittävämmältä tuntui se intensiivisyys, jolla yleisö esiintymistä seurasi. Hän on tullut haastatteluun suoraan studiosta, ja palaa sinne haastattelun jälkeen. – Mutta olinkin just sen takia äsken kaksi viikkoa Thaimaassa lomalla, koska tuntui että tarvitsen etäisyyttä kaikkeen. Toisalta hän tuntuu samaan aikaan vasta sulattelevan kaikkea sitä, mitä on tapahtunut ja ennen kaikkea, mitä onkaan vielä edessä. Ihmiset tuijottivat Vestaa herkeämättä ja näyttivät painavan mieleensä kaiken, mitä hän mikrofoniin lauloi. Ja vielä monen monituiseksi muuksikin päiväksi ennen kuin debyyttialbumi on valmis. Ensimmäinen Master Of Pulpets -palkinto myönnettiin joulukuussa 2016 Litku Klemetille. Tyytyväinen ilme viestii tietoisuutta siitä, että totta kai tulokaspalkinto kuuluu tänä vuonna juuri hänelle. Huomautan, että kulunut vuosi on tainnut olla aikamoista haipakkaa. Kappaleet taipuvat luontevasti kumpaankin suuntaan. Sama toistui muutamaa kuukautta myöhemmin Flow’n teltassa, ja vielä lokakuussa Tampereen täyteen ammutulla Klubilla. Elektronisiin studiosovituksiin verrattuna Vestan nykyinen yhtye soi keikalla yllättävänkin kitarapainotteisesti, särmikkäänä indie rockina. Soundin Master Of Pulpets -tulokaspalkinto myönnetään vuosittain sen hetken lupaavimmalle tulokkaalle. Potentiaali on jo konkretisoitunut keikkaja streamausmenestyksenä, mutta todellinen räjähdys tulee tapahtumaan keväällä ilmestyvän, Jori Sjöroosin tuottaman debyyttialbumin ja sitä seuraavien keikkojen myötä. MIKÄ MASTER OF PULPETS. Mä olen saanut yhtäkkiä kaiken, olen siinä pisteessä, että mulla on kaikki toivomani langat käsissä, kaikki mitä mä olen yrittänytkin saada. Palkinnonsaajan valitsee Soundin toimituskunnasta koottu asiantuntijaraati. Ja varmasti senkin jälkeen. Master Of Pulpets -diplomin luovuttaminen saa Vestan silmin nähden ilahtumaan, mutta samaan aikaan reaktiossa on tervettä ylpeyttä ja itsetuntoa. Toistaiseksi vasta muutaman biisin julkaissut ja hyvän profiilin feattauksia (Pyhimys, Töölön Ketterä, Kauriinmetsästäjät) tehnyt 23-vuotias Vesta Burman on kohonnut kuluvan vuoden aikana ehdottomasti lupaavimmaksi uudeksi artistiksi. Valinnassa ovat mukana kaikki vuoden aikana Soundi-lehden Tarkkailuluokkapalstalla ja nettisivujemme Nuoret ja raikkaat-, Parasta juuri nytsekä Demoefekti-palstoilla esitellyt uudet artistit, sekä kaikki muutkin raadin tutkaan osuneet tuoreet lupaukset. Pari viikkoa Klubin-keikan jälkeen tapaan Vestan Warner Musicin Helsingin-konttorin ylimmän kerroksen takSoundin myöntämän Master Of Pulpets -tulokaspalkinnon saa tänä vuonna modernilla ja persoonallisella soundilla suomirockin ja -popin jatkumoon itsevarmasti asteleva Vesta
Soundissakin viisi tähteä debyytillään napanneen M:n musiikki on vedonnut häneen lujasti. Sieltä hän kaivoi sitä nyt hedelmää kantavaa omaa ”kummallisen vinksahtanutta” ilmaisuaan ja etenkin esiintymisvarmuuttaan. Me puhutaan biisin aiheesta, käydään keskustelua sen teemoista. Esimerkiksi Kevät-kappale on emoilua läpi biisin, mutta on tosi tärkeää sekä mulle että kuulijoille, että siellä on myös helpottava loppuratkaisu. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Master Of Pulpetsin lisäksi Vesta on ehtinyt jo saada toisenkin tunnustuksen. Mutta toisaalta kuulija on aina arvaamaton, se kuulee sieltä tasan sen minkä haluaa kuulla. – Ehdottomasti M! Se resonoi muhun tosi hyvin. Mä olen miettinyt hirveästi sitä, että mulla on myös artistin vastuu siitä, mitä voin ja en voi sanoa. Vesta on itsekin huomannut sen, kuinka fanaattisesti kuuntelijat häneen ja kappaleisiinsa suhtautuvat. MA STE R OF PUL PET S 201 7 K u v a: A n d re P o zu si s K u v a: M ar k u s P aa ja la vesta-taitto_f.indd 34 2.11.2017 10.46. Oon siitä niin ylpeä! No niin, nythän onkin sitten tämän maan tärkeimmät palkinnot hallussa. Teksteissään Vesta kertoo sekä tunneettä reaalimaailman kokemuksista takki auki ja ilman mutkia, samaistuttavan puhekielisesti mutta tietoisen dramaattisin tehostein. – Onhan se aika hurjaa, kun kuitenkin mä olen vain tavallinen ihminen. Vielä pari vuotta sitten Vesta pyöri paljon pikkubändien keikoilla ja oli vakiohahmo pääkaupungin open mic -illoissa. – Mun lempiprosessi biisintekemisessä on se, kun biisi on demovaiheessa ja siinä on jonkinlainen stoori, ja sitten istun jonkun läheisen ystävän kanssa kuuntelemaan sitä. Aivan ensiksi tulee saada valmiiksi Jori Sjöroosin kanssa työstettävä ensialbumi . Sitä kautta mä aina löydän, että mihin sitä tekstiä pitää vielä viedä. Hän tietää sen tuoman paineen ja myöntää kaiken olevan aavistuksen pelottavaakin. – Jos mä keskittyisin nyt joihinkin muihin juttuihin, niin ehkä mä ottaisin sieltä liikaa vaikutteita enkä seuraisi niin paljon omaa, kummallisen vinksahtanutta näkemystäni. Ei saa jäädä pateettisuuteen, vaikka siellä onkin kiva myllertää. – Femmagaalassa mut palkittiin Oho, unohdettiin -palkinnolla, Vesta nauraa. – Mulle oli tehty oma kategoria, kun en ollut missään muussa kategoriassa ehdolla. Mutta mä olen kyllä tosi huono tällaisessa, kun en nykyään juurikaan kuuntele uutta musaa, valittelee keikkaja levytyskiireisiinsä vetoava Vesta. – Ja kun ei ollut rahaa ja oli aina jano, niin sieltä sai kaljaa! V esta Burman on jo tässä vaiheessa uraansa vahvasti omailmeinen säveltäjä ja etenkin sanoittaja. – Ei ole hirveämpää paikkaa esiintyä kuin open mic, mutta sehän siinä just kiehtoikin. Seuraavaksi vain odotellaan niitä näiden viereen takanreunukselle tiensä ennen pitkää löytäviä Emma-pystejä. Vestalla on selvä oma suosikkinsa tämän hetken parhaasta kotimaisesta tulokkaasta. ”Mulle on kotoa lähtien opetettu, että julkisuus on perseestä ja se on viimeinen asia, mitä kannattaa tavoitella.” Soundin Master Of Pulpets -palkinnon vastaanottaneen Vestan vuosi 2018 tulee olemaan kiireinen. Mutta samaan aikaan jengillä menee pasmat sekaisin, että wow, mistä tää tuli ja miten tää kehtaa! Siitä olen saanut ihan kreisinä boostia. Otan palautteen vastaan, mutta toisaalta vahvistan siinä tilanteessa myös sitä omaa mielipidettäni. Hän korostaa useaan otteeseen olevansa tarina edellä menevä ”lyriikkamuija”. Varsinkin mun musalla kun menee jonne On The Rocksin jameihin laulamaan herkästi ja soittamaan paria sointua, niin onhan se ihan kreisi kontrasti kaikelle sille räminälle
– Mulla ei aluksi ollut aavistustakaan, että millaista musaa Vesta haluaa tehdä. – Mä voin tehdä debyyttialbumin vain kerran, joten sinne kuuluu tulla niitä vanhojakin. Vesta myöntää, että haluaa myös herättää teksteillään huomioita, varmistaa sanavalinnoillaan että lauseet takertuvat mieleen. Se laittoi mua laulamaan kaikkiin koulun proggiksiin, ja sitä kautta mä aloin ajatella, että ehkä mä olen ihan hyvä! Hetkinen, mikä Rebekka. Kevättalvesta ilmestyvä albumi on jo pitkällä. Sen host-äidin nimi oli Rebekka ja host-isoäidin nimi Vesta. Niin että, kumpi kannustaa johonkin hyvään. Joten olihan se tietynlainen ”järkytys” että Jori otti mut niin hyvin vastaan, Vesta sanoo. Syyt yhteistyön sujuvuuteen löytyvät Vestan mukaan ennen kaikkea heidän samankaltaisista luonteistaan. Heidän kauttaan Vestan demoja päätyi Sjöroosin haltuun. No, lopulta meistä tuli Facebook-kavereita ja siitä se spämmäys sitten lähti. Että miten ne biisit tukevat toisiaan tarinallisesti, ja mikä on ajatuskulku seuraavaan. – Miks mä kerron tän! Aargh, no, menköön. Kasper Granroth (tuottaja/dj KasperG) soitti Vestan aiemman bändin lisäksi myös Sjöroosin Rooxx-projektissa. Sitä varten kaksikko lähtee etsimään työrauhaa ja inspiraatiota Sydneyhin asti. Vesta sanoo, että muutama biisi vaatii vielä ”läpi rämpimistä”, mutta muuten kyse on enimmäkseen meikkauksesta. Kun mun musa on tosi alastonta ja tietyllä tavalla raadollista, niin jengi tulee mulle ihan haavat auki kertomaan, miten mun musa on auttanut heitä käsittelemään elämää. – Jos vaikka haluaa puhua räävittömästi seksuaalisuudesta, niin mä en voisi tehdä biisiä siitä, kuinka ”rahat menee viinaan ja jälkiehkäisyyn.” Mutta mä voin laulaa siitä, että pitää oppia runkkaamaan. TODISTAJANLAUSUNTO: JORI SJÖROOS K u v a: V ii v i H u u sk a vesta-taitto_f.indd 35 2.11.2017 10.46. Ja sitä tunnustusta seuraa pitkä oodi Turulle, kuinka kaupunki on hänelle kohtumainen turvapaikka, ja miten tärkeä on Turun motari, joka konkretisoi pois lähtemisen merkitystä. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Yleisöstä tulee myös tunne siitä, että asiat ovat oikeilla raiteillaan. Viimeksi mainittu sitoo hänet tuohon perintöön konkreettisestikin, sillä kaikista mahdollisista tuottajavaihtoehdoista hän päätyi tekemään debyyttiään juuri PMMP:n musiikista vastanneen Jori Sjöroosin kanssa. – Äiti oli nuorena Jenkeissä vaihdossa. Itselleen tärkeimmiksi artisteiksi hän luettelee Stellan, Egotripin, Pariisin Kevään ja PMMP:n. Mutta heti alussa Vesta sanoi, että mä haluan tehdä vittu vaikka jotain Pink Floydia. Ihan silläkin, että ihmiset jotka tykkäävät niistä biiseistä ja tykkäävät myös albumeista – ihan kuten minäkin – saavat ne myös levylle, Vesta järkeilee. Mutta sitten mä ymmärsin, että se voi olla eheä kokonaisuus toista kautta. – Jorihan on hirveän monipuolinen! Ja mä rakastan sen väriä, se on todellakin tervetullutta. – Me ollaan kummatkin aika epävarmoja ja nöyriä, mutta samaan aikaan tiedetään molemmat, että me kyllä handlataan tää homma, Vesta pohtii. Eli kun toinen on, että tämä mitä mä aion sanoa seuraavaksi on sikanoloa, niin toinen on kuin koira joka heiluttaa häntää, että sano vaan, sano vaan! Sjöroosilla on vahva oma soundi. – Totta kai mä haluan tehdä hurjia tekstejä ja lyödä nyrkillä naamaan, että tässä tullaan. H elsinkiläinen Vesta innostui musiikista peruuttamattomasti yläasteella opettajan kannustamana. – Me saadaan voimaa toisistamme, koska tykätään toistemme näkemyksistä. en röyhkeäkään, ehkä tarkka, tai jotain. – Meille on muodostunut sellainen tapa, että Vesta on lähes aina mun kanssa pohtimassa mihin suuntaan biisejä voisi viedä. Nimittäin 19-vuotiaana, kesken lukion, hän päätti muuttaa kaikista maailman paikoista puoleksi vuodeksi Turkuun. Ja yksi iso asia on se, että hän on nuori ihminen mutta hämmentävän viisas monessa asiassa. – Jori on ollut mulle suuri idoli. Siinä meni kaikki mahdolliset rajat nurin, ja sen jälkeen tekeminen onkin ollut sitä että tehdään mitä vain mikä tuntuu hyvältä. V estan oma musiikki on suoraa jatkumoa kaikelle sille, mitä hän on lapsuudestaan asti ahminut – vaikka estetiikka onkin selkeästi 2010lukua. Vesta on kieltämättä erikoinen nimi. Esimerkiksi, kun kysyn että miten itähelsinkiläiset juuret kuuluvat hänen teksteissään, on vastaus että ei yhtään mitenkään. Olen tottunut, että tehdään tosi paljon ottoja ja niistä valitaan ja rakennetaan yksi hyvä, mutta nyt ollaan oltu silleen että no, tässä nyt on jo kaksi hyvää ottoa, mutta otetaan nyt edes kolmas kun sellainen on ollut tapana. – Musamaikka sanoi mulle, että Rebekka sä olet tosi hyvä laulamaan. Yhteys syntyi yhteisten tuttavien kautta. Siitä se tuli, se – Vestan vahvuutena on ihan ensiksi sanoitukset, sen ymmärtäminen, että mitä tarinoissa pitää tapahtua. – He puhuivat aina, että sä tulisit niin hyvin Jorin kanssa juttuun. – Nyt puuttuu vain se, että me hukutaan niihin biiseihin täysin ja tuotetaan ne loppuun. Toiseksi lauluääni. Vesta räjähtää nauruun. Hän pohtii ratkaisujensa motiiveja, karauttaa välillä riemastuttaville sivupoluille sekä puhuu vuolaasti ja värikkäästi. Mun koko nimi on siis Vesta Rebekka Burman, ja kun mä lähdin ItäHelsingistä yläasteelle Alppilaan, mulle tuli identiteettikriisi. Kuvaavaa on se, että kun tunnin kohdalla alan vihjailla, että eiköhän tässä ala olla tarpeeksi materiaalia, on Vestan reaktio: ”Jos sulla on vielä jotain kysyttävää, niin mulla on kyllä suu auki!” Ja sieltä suusta tulee tarinaa. Luotan hänen artistiuteensa täysin. Mä haluan olla suora ja... Mä olen tarinavetoinen ihminen, joten levyn biisijärjestys on ollut tosi tärkeä. Hölmistyneen ilmeeni Vesta kuittaa kertomalla identifioivansa itsensä eurooppalaiseksi, tai kaikkein mieluiten turkulaiseksi. – Mä tutustun koko ajan enemmän ja enemmän mun yleisöön. Albumille tulevat mukaan myös jo ilmestyneet, eri tuottajien kanssa tehdyt kappaleet. Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että kaiken muun lisäksi Vesta on kiitettävän hyvä haastateltava. Mä olen aina tykännyt sen vinksahtaneista jutuista. Ajattelin, että Vesta on niin outo nimi, että se jarruttaa mua. Mutta mä en halua olla räävitön, se on noloa, se on liian teinijuttu. – Mulla on haaveena tehdä vielä monenlaisia levyjä, myös selkeitä ja eheitä kokonaisuuksia, ja sellaista mä tästäkin alun perin toivoin. Siitä on tullut käsitys, että keihin se resonoi ja ketkä sitä kaipaavat. – Myös se on ollut erilaista ja hämmentävää, että montaakaan lauluottoa ei tarvita. On ollut tosi hauskaa ja myös mulle erilaista, että mietitään yhdessä kaikki. Sen voi kuitenkin tehdä monella eri tavalla. Eikö sinua huolestuta, että se leimaa liiaksi musiikkiasi, vaikka biisit ovatkin sinun omia. – No siis vittu, Vesta päättää vielä vääntää rautalangasta. Ja erikoinen on tarinakin sen taustalla. Rooxxissa lauloi myös toinen ystävä, Markus Perttula
Tähtäimessä on oppia musiikin tekemisen kaikki osa-alueet niin hyvin, ettei ulkopuoliselle tuottajalle ole tarvetta. – Olisin halunnut sainata Vestan Johanna Kustannukselle, mutta hän päätyi Warnerin Etenee-merkille. – Vesta on kaupallisessa mielessä tosi mielenkiintoinen paketti: näyttää mieleen jäävältä, nimi on ytimekäs ja ääni on tosi mielenkiintoinen. Mulle on kotoa lähtien opetettu, että julkisuus on perseestä ja se on viimeinen asia, mitä kannattaa tavoitella. – Koska halusin oppia laulamaan, mun täytyi oppia myös säestämään itseäni. Ja siten se on myös mennyt aika kivuttomasti, Vesta pohtii ja myöntää asioiden tapahtuneen lopulta aika helposti. kun mun duuni löytyy duurista! Siinä sulle otsikko, Vesta nauraa. – Mulla on varmasti ainakin kauheat univelat ja hirveä kiire... Pidän Vestasta artistina ja toivon hänelle kaikkea parasta. Haluan, että biisi kuulostaa siltä mitä mä sanon, ja että mä laulan sen sellaisella sävelellä ja rytmillä, että kaikki menee yksi yhteen. Omien kappaleiden säveltäminen syntyi luontevasti siinä muun musiikkiharrastuksen sivussa, tuli yksinkertaisesti tarve tehdä omia biisejä. Mun on pakko elää, ja jotta voin elää pitää syödä, joten kannattaa syödä oikeita asioita. Mä en voisi päästä parempaan oppimisympäristöön kuin se, että mä istun vaikka Jorin vieressä ja seuraan kun se käyttää plugareita ja tekee taikojaan. – No, mä kirjoitan siitä sitten sulle biisin. Ja olen ollutkin sille allerginen ja vältellyt sitä, mutta kun mun työ on sitä että mä haluan tehdä hyvää musaa, niin mä ymmärrän että sen mukana tulee sellainenkin asia. Musta on tullut mehustusja vihersmoothie-hullu, raakaruokaihminen. Popkappaleiden tekemisenkin hän on omaksunut vain kuuntelemalla paljon musiikkia ja imemällä sieltä vaikutteita ja erilaisia tekemisen tapoja. 36 SOUNDI SOUNDI PB – Kun otin alkuvuodesta yhteyttä Vestaan, en tiennyt, että hän oli vielä sainaamaton artisti. Teksti ja sävellys kulkevat aina käsi kädessä, en voisi tehdä toista ilman toista. – Ja olen mä myös terveysintoilija. Vesta painottaa, ettei hän pidä itseään taitavana muusikkona, eikä teoriapohja ole syvällisesti hallussa. Sitten ei muuta kuin antaa mennä! Vesta on debyytti albuminsa teko prosessin keskellä itsevarma siitä, että hänen musiikkinsa on hyvää. – Se oli tärkeä herätys. Mutta en mä ajattele tähteyttä minään tavoitteena, se on vain jotain mikä pitää niellä sen kaiken mukana. Musa-alalla etsitään potentiaalia, ja Vestassa on palaset kohdallaan. Mä olin Rebekka kolme vuotta, mutta sitten tajusin että ketä mä huijaan. Turha sitä vastaan on taistellakaan. Silti taka raivossa kutkuttaa nolous, että hän ei osaa tarpeeksi esi merkiksi musiikin teoriaa. Lapsena Vesta oli käynyt hetken pianotunneilla mutta vihannut sitä, joten nyt oli aika ottaa opit haltuun muuta kautta. Hän on lahjakas biisin tekijä, mutta se, mihin se riittää, jää nähtäväksi. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN TODISTAJANLAUSUNTO: PYHIMYS ”Ei saa jäädä pateettisuuteen, vaikka siellä onkin kiva myllertää.” K u v a: A n d re P o zu si s K u v a: M ar k u s P aa ja la oli äidin mielestä kiva nimi. Mä olin, että isi kulta, sä et tajua että mä olen juuri nyt parhaassa koulussa. Mä olen aina ollut Vesta, ja mihin mä nimeäni pakenisin. Mutta entä se ensi vuosi. Kannattaa asettua elämässä itsensä puolelle. Arvostan. – Siitä asti kun mä aloitin tosissani tekemään tätä, mä olen vain tehnyt. Hype kasvoi kesän aikana niin isoksi, että mun sinkkujulkaisukin tehtiin sen mukaan, kertoo Pyhimys, jonka tuoreella Kynnet, kynnet -singlellä Vesta laulaa. Että joku ajattelee, että tule alas sieltä lavalta, että ethän sä tiedä mitä teet! Mutta mulla kaikki menee tunne edellä, ja säveltäminen menee täysin tarinavetoisesti. Sopii. Tai no, kalja ja rööki maistuu, mutta muuten! Tajusin pari vuotta sitten, että aah, hyvinvointi! Ymmärsin, ettei se ole sitä, miltä näyttää peilistä, vaan se on puhtaasti sitä, miltä tuntuu. Vesta innostuu pauhaamaan ruokavaliosta, soluista sekä vatsalaukun ja aivojen yhteydestä. Meillä oli kotona piano, joten mä katsoin Youtubesta opetusvideoita ja opettelin sieltä soinnut. MA STE R OF PUL PET S 201 7 vesta-taitto_f.indd 36 2.11.2017 10.46. V estan puheista ja asenteesta paistaa läpi, että hän on valmis menestykseen ja myös uskoo siihen. Osaatko pitää huolta itsestäsi. – Joo, mä olen riittävän itsekeskeinen, Vesta vakuuttaa. Mitä toivot ja luulet, että vuoden 2018 aikana tapahtuu. – Päätin että aion tehdä musaa, ja katsoin ympärilleni että mun frenditkin tekee musaa. Toivon, ettei häntä yritetä väkisin tunkea Suomen a-luokan artistien kapeaan kärkeen, koska siitä voi kärsiä luovuus ja musiikki. – Olen mä jo pitkään ajatellut, että sitten kun rupean tekemään tätä niin kyllä yleisö löytää mut. – Siitä tulee sairaan hauska! Sitten kun levy on valmis, me treenataan bändin kanssa live tikkiin, että ne vastaavat toisiaan mutta myös elävät omillaan. Kiitos, mutta yritän keksiä vielä jon kun muun. – Mä päätin, ettei mulla ole vaihtoehtoja. Ja sitten kun on epävarmoja hetkiä, mä pelkään että jään siitä kiinni. Ja mä voin tehdä näiden ja noiden kanssa musaa, vaikkapa Töölön Ketterän tai Kauriinmetsästäjien, ne on mun frendejä ja ollaan voitu jossain jatkoilla vaan päättää että laulanpa jotain tähän taustan päälle. – Se on tavallaan noloa, että olen itseoppinut enkä tajua nuotteja. Rupesin ajattelemaan, että hyvinvointi on sitä varten, että mulla virtaa veri aivoihin asti, ja että mä pystyn nukkumaan ja että mulla riittää vireyttä ja iloa. Miksi mä yrittäisin koko ajan hakea duunia MOLista... Mutta varmasti juuri kantapään kautta tulleen osaamisen myötä on kehittynyt myös oma tyyli. – Vielä vähän aikaa sitten faija aneli, että pliis Vesta mene johonkin kouluun
Liput kuluineen alk. Ma 5.3.2018 HELSINKI, Finlandia-talo Klo 19.00. Liput kuluineen alk. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. VIP-paketit kuluineen alkaen 149€ +alv24% (184,76€) L I P U N M Y Y N T I : w w w. 39,50 €. Liput kuluineen alk. 15V.-JUHLAKONSERTTI HELSINGISSÄ MUKANA MYÖS To 9.11.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Su 12.11.2017 TAMPERE, Tampere-talo Ma 13.11.2017 TURKU, Logomo Klo 19.00. & HIS POWER BAND HECTOR 70v. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. TURKU, GONG Liput kuluineen alk. 39,50 €. 49,50€ KE 29.11. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. HELSINKI, KULTTUURITALO Liput kuluineen alk. Ke 18.10.2017 HELSINKI, The CIRCUS Ovet klo 19.00. TO 30.11. 38,50 €. 44,50 €. La 30.9.2017 TAMPERE, Pakkahuone Klo 19.00. 39,50€ Eastway tulostus.indd 37 1.11.2017 16.36. alk. Ovet klo 18.00. 010 841 4185. Liput kuluineen alk. Liput kuluineen alkaen 54,50 €. Ovet klo 18.00. 69,50 € / 79,50€. SPECIAL VIP-paketit kuluineen alkaen 119 € +alv24% (147,56€) Ke 29.11.2017 TAMPERE, Olympia Liput kuluineen alk. + Special Guests PAVE MAIJANEN, ERJA LYYTINEN, JUKKA GUSTAVSON, EERO RAITTINEN, INA FORSMAN TAMPEREELLA lisäksi TOKELA Pe 29.9
Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Hannu Linkola 38 SOUNDI K u v a: P ek k a Tu ru n en klassikot Ismo Alanko-taitto_b.indd 38 2.11.2017 11.02
Riku: – Ambience-idea laajeni hiljalleen ja otimme elokuvaäänittäjä Pekka Karjalaisen mukaan. Ambienssi-touhu oli vahvaa varsinkin alkuvaiheessa, jolloin Karjalainen oli tiiviisti mukana. Keskustelu versoo taiteilijan mielessä juonelliseksi. Tässä vaiheessa kappale on saanut rinnalleen kahdeksan vertaistaan ja kuva on rajautunut reunoiltaan. Sen kokemuksen innoittamana ajattelin, että tehdään levyn rytmit luonnon äänillä. – Myöhemmin Ahti tarttui tähän. Totesimme heti että selvä, tämä on sellainen missä perhe menee kylmenneeseen kesämökkiin purkamaan talviteloja. Riku: – Kappaleissa mentiin kuitenkin loppuun asti äänimaisemien ehdoilla. Vitunmoinen klaffivirhe. Levyn valmistuttua kirjasimme sisäkanteen jokaisen biisin kohdalle paikan, johon laulu kuvitteellisesti sijoittui. Laulun alussa lauletaan kesäsunnuntaista, mutta ambienssissa kuuluu kiivasta talitintin kevätlaulua. Me äänitettiin siellä myös ne jymäykset. Ahti pointtasi, ettei tintti laula enää kesällä. Hirvimiesten valkoinen Mercedes-Benz humisee kiireettä hiekkatiellä. Riku: – Muistan että alustavat ideasi olivat aika hataria. Kaikki sahat, koirat ja muut tulevat sieltä, leikkasin vain tuulen huminasta botnea pois. Valokuvaaja Pekka Turunen harppaa pellon reunaan ja sovittaa kameransa ruutuun koiraaitauksen, rintamamiestalot sekä sineen katoavan vaaramaiseman. Ismo: – Me oltiin tosiaan oltu Siekkareiden kanssa Islannissa, jossa kävimme vapaapäivänä Vestmannasaarilla. Pudottelin pöllejä jollakin metsätiellä. Jostakin kaikuu moottorisahan rätinä, toisaalla haukkuu koira. Ideana oli, että kukin laulu määrittelee itse, miltä se kuulostaa, ja että kaikki biisit saavat olla tarvittaessa erilaisia. Sen jälkeen Riku teki meille myös Suomi–Finlandin (1988) ja Softwood Musicin (1989). Ismo: – Lopulta aloimme suunnitella kaikkiin lauluihin elokuvallista äänimaisemaa. Mökki on järven rannalla, vähän matkan päässä kylästä, jossa on Peyton Place -tyyppinen pikku kirkko. SOUNDI 39 SOUNDI 39 S yyspäivä Ilomantsin Hattuvaarassa on kuulas. Valokuvaaja Pekka Turunen palasi myöhemmin kuvaamaan Kun Suomi putos puusta -levyn kansimaiseman myös talviasussaan. Nämä olivat erittäin onnistuneita projekteja, joten tuntui luontevalta ottaa Riku mukaan ensimmäiselle soololevylle. Viisto valo lakaisee haaleaksi käynyttä maata ja lehdettömien puiden luurankoja. Bändissä soundi ohjasi musiikkia valtavasti, joten halusin tehdä biisilähtöisen levyn, jossa kaikki tehdään kappaleiden ehdoilla. Pekka seisoi mikrofonien kanssa pellon vieressä ja nauhoitti sen äänikuvan. Jokainen soitti jotain työkalua. klassikot Ismo Alanko-taitto_b.indd 39 2.11.2017 12.25. Me kävimme Pekan kanssa Ismon luona Intiankadulla ja kuuntelimme, kun Ismo soitti nimikkobiisiä pianolla. Sulla oli mielessä joku tippukiviluola, jossa halusit tehdä levyn. Myöhemmin kuva ja laulu löytävät toisensa. Esimerkiksi Työ perustui ihan täysin taustaääniin. ”KAPPALEISSA MENTIIN LOPPUUN ASTI ÄÄNIMAISEMIEN EHDOILLA.” ISMO ALANKO SÄVELLYKSET, SANOITUKSET, LAULU, KITARA, KOSKETTIMET RIKU MATTILA ÄÄNITYS, MIKSAUS, KITARA AHTI MARJA-AHO JOUSIJA KUOROSOVITUKSET, KOSKETTIMET, KIELISOITTIMET PÄÄOSISSA I smo: – Aloin kirjoittaa levyn kappaleita vuonna 1989, kun Sielun Veljet veteli viimeisiään. Ismo: – Teimme sen Lepakon puusepänverstaalla. Hän jäi sivummalle, kun siirryimme studioon. Ensimmäistä kertaa joku tuottaja sanoi meille, mitä pitää tehdä. Se soitti siellä trumpettia ja siinä oli ihan mieletön soundi. Otoksen taivaspaikalle on kirjoitettu kapeasti varjostettu teksti, kuin viesti joka nousee maisemasta itsestään. – Kaikkea edelsi tietenkin se, että halusin tehdä levyn Rikun kanssa. Hän etsii sopivaa rajausta hetken, tarkistaa valotuksen ja painaa nappia. Suljin rasahtaa kuin kellon viisari. Sen niin sanotun laulun mä tein vasta jälkeenpäin, enkä ole sitä sen koommin kuunnellut. Runsaat 450 kilometriä Hattuvaarasta lounaaseen Ismo Alanko istuu Helsinginkadun uimahallissa ja kuuntelee, kuinka vanhenevat miehet päivittelevät maailmanmenoa. Yhteistyömme oli alkanut Sielun Veljien Rakkaudesta-singlestä (1987), jolla Riku teki hyvää työtä. Sanojen asetuttua paikoilleen Alanko menee kotiin, soittelee luonnoksen läpi pianolla, hienosäätää paria riviä ja toteaa laulun valmiiksi. Hän tarkkailee sitä aikansa, kävelee kahvilaan ja kirjoittaa kuulemansa tekstiksi. Riku: – Nimikkokappaleessa päädyimme vastaavasti Pekan kanssa Lopelle. Yksi äijä vei meidät luolaan, jossa oli helvetisti lintuja
Valheita ja onnenpekkoja nimellä kulkenutta konserttia kom mentoitiin myös Soundissa 10/1990 julkaistussa levy arviossa. R iku: – Levyllä on paljon erilaisia henkisiä maisemia, joita tavoittelimme eri keinoin. Esimerkiksi Masentuneessa ameebassa Pekan tekemä taustasuhina oli todella olennainen. Kun suomalaiset saivat rahaa ja taloudella meni hyvin, oli jälki aika rumaa. Mutta ei siinä ollut kyse siitä. Se kuvastaa hyvin sitä, miten olen vieraannuttanut tarinoita omasta persoonastani, vaikka pohjalla on paljon henkilökohtaisia tunteita. Suomalaisen rockin klassikot > I smo: – Nimikkoraita syntyi nopeasti, eikä sitä ajateltu mitenkään automaattisesti levyn yläotsikoksi. Kirjoitin naisäänet laulamaan huputiti-hummaa ja koetin tavoitella jousilla Suomi-Filmin tunnelmaa. Riku: – Ehkä kyse on siitä, että kun suomalainen saa rahaa, se joutuu vähän eksyksiin ja rupeaa kaipaamaan maalle. Ja sitten Ahti tuli mukaan. Ismo: – Siinähän kuvataan nimenomaan irvokkaasta näkökulmasta nousukautta. Sen päälle hahmo”KIRJOITIN NAISÄÄNET LAULAMAAN HUPUTITIHUMMAA JA KOETIN TAVOITELLA SUOMI-FILMIN TUNNELMAA.” V uonna 1990 Suomea pitkään kannatellut nousukausi taittui. Enemmänkin kuvaan ajan henkeä ja jätän kuulijalle vastuun siitä, miten se haluaa suhtautua. Uuden ja perinteisen välisillä kontrasteilla leikkinyt kappale tulkittiinkin laman syvimpinä vuosina tarkkanäköiseksi kuvaukseksi siitä, kuinka Suomi romahti jalustaltaan ennen kuin ehti devalvaatiota sanoa. Minun mielestäni tuo biisi on helvetin empaattinen. Käytännössä kaikki levyn lauluosuudet äänitettiin ihan alussa Rikun vintillä ja musiikki soitettiin vasta sitten. Siihen, että suomalaiset tulivat alas puista niin nopeasti, että se ei ollut enää tulemista vaan putoamista. Ismo: – Tuo on mun tapa yleensäkin ottaen. Aloitimme laulusta, vaikka yleensä se äänitetään viimeisenä. Innostuin tietysti heti. Sen jälkeen aloin pohtia, mitä kappaleisiin voisi lisätä. – Kun biisi oli valmis, ryhdyimme suunnittelemaan toteutusta. Riku: – Mua naurattaa kun Ahti kirjoitti tähän kanteleenkin… Ahti: – Jouduin soittamaan sen viisi kertaa päällekkäin. Siitä se laulu kertoi. Matalasuhdanteen keskellä kertomus puusta pudonneesta valtiosta tavoitti yhteiskunnan kauhistuneen hämmennyksen täydellisesti. Riku: – Tuo lamakuvio oli sellaista viihteen ja yhteiskunnan välinen vuoropuhelua. – Mun ajatuksena oli tavoittaa vanhempieni sukupolven matka 1930-luvulta 1980-luvun maailmaan. Mukana on sellaista korsuorkesteri-tyyppistä viulua ja maniskaakin. – Nimiraitaa mietin pitkään. Urkuihin kirjoitin ankaraa körttimeininkiä ja virsiarreja. Te annoitte mulle hyvin riisuttuja versioita näistä biiseistä, mutta rakenteet olivat valmiina. Ne oli lopullisia nauhoituksia, vaikka mukana oli vain klikki ja demokitara tai -piano. Ahti: – Löysin vanhan kalenterin, jonka mukaan Riku soitti mulle tästä hommasta 21. Lopulta aloin rakentaa sellaista nostalgista maailmaa. Ehkä siitä tuli sen takia osa lama-ajan itsetutkiskelua. 40 SOUNDI K u v a: P ek k a Tu ru n en klassikot Ismo Alanko-taitto_b.indd 40 2.11.2017 11.02. Silloin tällainen viihde muuttuu arvokkaaksi. – Samoin levyn päättävä Tuupovaara-Helsinki on aika omakohtainen, vaikka se on verhoiltu jonkun muun jutukVaikka levyn nimibiisi taipuu jälki jättöisesti myös laman kuvaukseksi, siitä ei alun perin ollut kyse. En siis väitä että tuo olisi realistinen kuvaus minusta, mutta omia kokemuksia on käytetty hyväksi. Tämä on puhutellut ennemminkin kansakuntaa kollektiivina. Herkkäsilmäinen taiteilija saattoi nähdä sen asetelman tarkasti. Kyllä siitä muutkin pitävät, mutta poliitikkojen fanitus on jotenkin kuvaavaa. Niiden äijien jutut olivat sitten katalyytti, jonka kautta aloin kirjoittaa kaikkea yhteen. Siihen aikaan telkkarissa näytettiin Jouko Turkan Seitsemää veljestä (1989), ja se ”hikisiltä poskipäiltä räkä valui minne lie” tuli sieltä. Tarina perustui uimahallissa kuulemiini keskusteluihin, mutta oli siinä muutakin. – Yksi mielenkiintoinen huomio on se, että vuosien varrella kaikkien eri poliittisten puolueiden edustajat ovat kertoneet dikkaavansa tästä biisistä helvetisti. Riku: – Kappaleen traagisuus tulee juuri tuosta äänimaisemasta, sillä Ismon lyriikka on oikeastaan groteskia ja toteavaa. Ismo: – Kuulen jatkuvasti sitä, että tämä kuvastaa jollakin tavalla lamaa. Nimikkokappale ja levyn alaotsikko (”Ääniä vapaan pudotuksen aikakaudelta”) viittaavat siihen älyttömän nopeaan muutokseen, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui sitä ennen. Se sävelhän on Joulupuu on rakennettu. Ismo: – Tämä ei ole viihdettä, tämä on taidetta. Kun Suomi putos puusta ei ole sellainen suoraan emootioon menevä biisi, joka olisi merkinnyt ihmisille paljon henkilökohtaisella tasolla. Tämä kappale paljasti nousukaudesta jotain, minkä suomalaiset ymmärsivät vasta laman tullessa. LAMAN LAULU teltiin äänimaisemat. Äitini lähti metsän keskeltä sähköttömästä mökistä hiihtämään kouluun joka aamu, ja yhtäkkiä oltiinkin yltäkylläisessä nousukauden Suomessa. Lisäksi mä olin lukenut toisen kerran elämässäni Täällä Pohjantähden alla -trilogian (1959–1962) ja vaikuttunut niin syvästi, että kyynelehdin sen aikana. Neuvostoliiton-kaupan romahtaminen ja pörssikuplan puhkeaminen ajoivat maan syvään lamaan, joka suisti yrityksiä konkurssiin ja nosti työttömyyden ennätyslukemiin. Sentimentalia ja nostalgia loivat lauluun olennaisen tunnetason. Se on kuin kreivi Dracula hiippailisi rintamamiestalon yläkerrassa. Kun Suomi putos puusta levyn kap paleet kuultiin ensimmäistä ker taa Helsingin juhla viikkojen ”populaa rimusiikin tilaus teoksena” vuonna 1990. marraskuuta 1989. Ismo: – Ameeba oli itseironinen taiteilijatilitys. Olen kirjoittanut paljon yhteiskunnallisia lauluja, jotka kommentoivat ympäröivää aikaa, mutta niissä ei ilmoiteta mielipidettä kauhean selvästi. Ismo: – Loppujen lopuksi Ahti toi kappaleeseen paljon kansallisromanttisia elementtejä. Mietin, kuinka järjettömän iso muutos oli tapahtunut. Mutta samalla ote on lämminhenkinen
Riku: – Paljon tehtiin studioissakin. Mä vain kuvasin tapahtumapaikan ihmispotreteille, jotka on otettu etupäässä sisällä. Siinä korostuu se äärimmäinen talouskeskeisyys. En itsekään tiedä mistä siinä on kysymys. Biisejä työstettiin rinnakkain ja pala kerrallaan pitkin kevättä 1990. Ja yks-kaks yllättäen näin Helsingin Forumissa yhden levykaupan katon täynnä tätä äijää. Ismo: – Se on se ihan sama äänitys. Se ilmestyi kaupan ovelle noissa asusteissa, kun olin siellä kuvaamassa. Ahti: – Jossakin vaiheessa oli aika epävarma fiilis sen suhteen, tuleeko tästä mitään. Mutta on tuolla puhdasta tajunnanvirtaakin. Ajoin Mersun parkkiin ja aloin kirjoittaa kaatosateen hakatessa tuulilasia. Mä olin ostanut 700 markalla joltakin liperiläiseltä jopparilta vanhan Mersun, ja sillä mä ajelin aina Rikun luo äänityksiin. – Laulun kertosäe syntyi Intiassa. Mä en säveltänyt sitä ollenkaan, annoin sen vain tulla. Riku: – Meillä ei tosiaan ollut mitään agitaattorifiilistä. Asiat valmistuivat todella hitaasti ja biisit olivat pitkään levällään. Ahti: – Mua jäi vähän harmittamaan, kun hyllytimme yhden session, jossa teatterilaiset improvisoivat kaikenlaisia juttuja. Ismo: – Alumiinikuussa on tämmöinen harvinaisuus kuin rumpukone, jonka kanssa Keimo Hirvonen soittaa. Levyn tekijätiimi Finnvoxin pihassa. – Sisäkannen supiturkkimies Veikko on kuvattu myös Hattuvaarassa. Se huonolla Walkmanilla nauhoitettu versio tuntui ainutlaatuiselta. Riku: – Rikas rämä elämä taas tavoittelee selvästi Pikku Pietarin piha -tyyppistä vanhaa kaupunkimaisemaa... – Levyn ilmestyessä ehdotin, että Veikosta voisi teettää mainoksia. KYLÄKAUPASTA CITYN SYDÄMEEN Pekka Turusen valokuvat istuivat täydellisesti albumin maailmaan. Siinä oli sama vire kuin nimikkokappaleessa. Taustaäänet ilmentävät sitä kokonaisuutta. Nykyisin Kemiönsaarella asuva taiteilija muistelee kuvien syntyhistoriaa mielellään. Kun esittelin kuvia levyn työryhmälle Finnvoxilla, Mattilan Riku sanoi heti että toi on kansikuva. Oliko se siis sama versio, joka meni levylle. Samaan aikaan maaseudulla asuvia ihmisiä vähäteltiin ja pidettiin hassuina. Se vetää levyn yhteen, vaikka en mitenkään tietoisesti kelaillut, että teenpä nyt tällaisen teemalevyn. – Kansikuva on Ilomantsin Hattuvaarasta. Ismo: – Mä muistan olennaisena asiana, että kanniskelimme sellaista viSOUNDI 41 K un Suomi putos puusta -levyn kokonaistunnelman täydentää kansitaide. Ei sillä ollut sen syvempää sanomaa. Esimerkiksi Valheita ja onnenpekkoja. Välillä soitimme Keimon kanssa bändiosuuksia, välillä Ahti buukkaili klasarimuusikoita omiin sessioihinsa. Sitten menin kotiin ja lauloin tekstin suoraan Walkmanille. Teimme levyä siellä täällä silloisissa luottostudioissani. Veikko oli itse kasvattanut ne elukat, joista turkit on muokattu. Siellä oli esimerkiksi kiekkokatsomon kohahtelua tai ”oma”-sanalla leikittelyä. Ja sen jälkeen Tuupovaarassa näyttelijät ikään kuin tulevat takaisin vetämään vielä yhden numeron. Ajatellaan vaikkapa Hetkeä hautausmaalla. Siinä on hirveä kasa kaikkia asioita. Riku: – Materiaalia nauhoitettiin paljon enemmän kuin käytettiin. Taustalla Ismo Alangon vanha Mersu. Lähetin Jukka Ormalle (Sielun Veljien kitaristi) postikortin, jossa oli tämä lause: ”Elämä on ruma, kaunis ja rakas / Rikas, rämä mutta oma.” Se oli mun muistiinpano siltä reissulta. Se puolsi niin saatanasti oikealle, että rattia piti pitää kaksin käsin, jotta auto pysyisi tiellä. Pohjois-Karjalan syrjää eleettömästi esittelevät kuvat on ottanut joensuulaistaustainen valokuvaaja Pekka Turunen, jonka otoksista muuan yhteinen tuttava aikoinaan vinkkasi Alangolle, Mattilalle ja Marja-aholle. Halusin osoittaa, ettei kaikkien tarvitse elää yhtenäiskulttuurissa. Loppukeväästä rytmi tiivistyi ja levyä päästiin miksaamaan kesäkuun puolivälissä. Ja Ahti teki hiuksenhienot naiskuorojutut siihen b-osaan, sellaiset henkäykset. Emme esimerkiksi halunneet etsiä mitään ajankohtaista soundia. Niinpä sitä kuvaa painatettiin jollekin tukevammalle kartongille. Riku: – Hautausmaasta saimme hyvän dramaturgisen pisteen levyn loppuun. Versioni on hyvin vapaamuotoinen, mutta se tuntuu puhuttelevan ihmisiä nykyajassa. Mihinhän sekin liittyi. Ajattelin että tää on bluesia. Riku: – Nykyään on aika paljon samaa fiilistä. Hevoskärryn kopsuttelu tehtiin ennen kuin varsinainen musiikki tuli mukaan. Se oli todella hurmaava näky. Yhtenä päivänä istuin siinä autossa kaupungilla, kun sain inspiraation. Siinä on taustalla joitakin traagisia kohtaloita ystäväpiirissä, mutta itse laulu oli hyvin spontaani. Projektin alkusysäys oli, kun Helsinkiin tuli niin sanottu city-kulttuuri. Se oli varmaan alkuperäisessä demossa ja jäi sitten siihen… Sanoista en osaa ihan tarkkaan sanoa, mistä ne kertovat, mutta onhan siinä sitä juppikulttuurin onttoutta. Ismo: – Ehkä mä olen sen takia kaivanut tuon kappaleen livesettiini, vaikka sitä ei ole aiemmin soitettu millään kokoonpanolla. – Kuvat olivat osa 1980-luvun alussa aloittamaani projektia, jonka tuloksena julkaisin vuonna 1995 kirjan Against The Wall. Keräsimme kaikenlaisia ääniä erilaisten avainsanojen ja mielikuvien varassa. K u v a: P ek k a Tu ru n en K u v a: P ek k a Tu ru n en klassikot Ismo Alanko-taitto_b.indd 41 2.11.2017 11.02. Supiturkki mies Veikko ikuistettiin sisäkanteen. – Levyllä on loppujen lopuksi paljon tällaisia tietyssä hetkessä syntyneitä juttuja. Alumiinikuu kuvaa todella hyvin noita vuosia. Ismo: – Tuupovaarahan palaa samaan aiheeseen kuin levyn avaus, autioituvaan maaseutuun. I smo: – Mä muistelen tätä levyä hauskana mutta tuskastuttavana prosessina. Siihen laitettiin vain sateen ääntä ja askelia. Me asuttiin ihan keskustassa ja naapurissa oli puutaloja, mukulakivikatuja ja torikauppiaitten varastoja. Mä en ollenkaan suostunut uskomaan sellaista, joten menin katsomaan miltä siellä oikeasti näytti. si. Minua kiinnosti dokumentoida erilaisia elämäntapoja. Ahti: – Unbelievable. Jotenkin tuollaisia lauluja vain syntyi tuossa ajassa. Kerronta laskeutuu henkilökohtaiselle tasolle. Oli Radio City ja City-Sokos ja niin edelleen, ja sitten avattiin ehkä yksi kahvila jonnekin jalkakäytävälle. Pikemminkin tavoittelimme jotakin ajatonta. Oli selvää, että se halusi kuvaan. Ne pistivät ihan parastaan. Nyt kun katson tätä kappalelistaa, niin yhteiskunnallista sanomaa on itse asiassa enemmän kuin muistin. Yritin laulaa sitä myöhemmin studiossa, mutta en tavoittanut samaa fiilistä. Mutta tunnistan kyllä sanoista 1980-luvun lopun. Ismo: – Joo, tavallaan näen siinä lapsuuteni Joensuun
Maisema muistuttaa lempeästi, että tämän kauemmas puusta Suomi ei sittenkään pudonnut. Pohjaraidat oli tehty Rikun vintillä sille Fostexille, ja kun joka paikassa oli eri vehkeet, se hemmetin mankka piti kuljettaa aina mukana. Valheita ja onnenpekkoja B-PUOLI: 1. Löytöretkiseurakseen Alanko on ottanut monesti Mattilan, joka on sekä tuottanut Alangon levyjä että soittanut kitaraa Ismo Alanko Säätiössä. Joku talo on autioitunut ja pelto puskittunut, mutta kun katseen siirtää horisonttiin, pysähtyy metsien, vaarojen ja vesien mosaiikki ajattomaksi. Pikemminkin hänen soolouransa on ollut erilaisten näkökulmien määrätietoista etsintää. kuinkin ennallaan, kuin dokumenttina yhden sukupolven kokemusmaailmasta vakaan luonnon ja holtittomasti tempoilevan yhteiskunnan leikkauspisteessä. Tuupovaara-Helsinki 42 SOUNDI pista niitä piti tökkiä klikin kanssa nauhalle. Meidän isä oli tässä suhteessa avainraita. Riku: – Tuossa oli hyvä attitude. Vuonna 2002 ilmestyneelle Hallanvaaralle kaksikko houkutteli myös Marja-ahon sovittamaan muutamaa kappaletta. Me saimme studioon Sound & Furyn soittajat, jotka olivat ensisijaisesti jazzmiehiä. Kun toimii bändin kanssa, tietää suunnilleen etukäteen, mitä bändin soittajat tuovat siihen musiikkiin. ”Mä läksin Tuupovaaran takaa kultaa vuolemaan…” Riku: – Tuo kuvastaa hyvin sitä askartelumentaliteettia, jolla levyä koottiin. Käytin niin yksin kertaista symboliikkaa, että hävetti. Masentunut ameeba 5. Muistan että olin nauhoitusten jälkeen parin kuukauden Indonesian-turneella, josta palasin freesaantuneena ja täynnä uutta energiaa. Ismo Alanko ja Raoul Björkenheim) Jousija kuorosovitukset: Ahti Marja-aho Torvisovitus (B9): Raoul Björkenheim Ismo Alanko: laulu, kitara, kosketinsoittimet, piano, hengitys, työ, lyömäsoittimet Riku Mattila: kitara, leslie-kitara, työ, maracas Ahti Marja-aho: basso, piano, mandoliini, harmoni, kantele, viulu, taustalaulu, fuzz-piano, työ, maracas Pekka Karjalainen: äänimaisemat, efektit Keimo Hirvonen: rummut Raoul Björkenheim: bassorumpu Jouni Kannisto, Pentti Lahti, Jari Hongisto, Matti Riikonen, Jussi Harju: puhaltimet Satu Kaarisola-Kulo, Susanna Tollet, Nina Fågelberg, Jari Hyttinen, Ilkka Alanko: laulu Heikki Hämäläinen, Seppo Rautasuo, Mauri Pietikäinen, Kari Lindstedt: jousisoittimet Jyväspojat: työ Äänitys, spekulointi ja miksaus: Riku Mattila/ Rikun vintti, Musapaja, Master Recording, Soundtrack, Finnvox-studiot Kannet: Pekka Turunen A-PUOLI: 1. Rupesin kirjoittamaan siihen sävelen ohjaamana mitä päähän pälkähti. Koko biisi lähti sydämen sykkeestä ja hengitysjiposta. Björkenheim kaivoi niistä hienosti sen Retuperän WPK:n ja vinksahtaneen viihdeorkesterin esiin. Ismo: – Sillä laululla on hauska syntytarina. Se oli sellainen erittäin rankka, vähän Turkka-tyyppinen esitys. Tulin Finnvoxille ja kuulin ensimmäistä kertaa kaikki jousisovitukset. Sitten Ahtia kiusattiin voimaperäisesti. Esimerkiksi nimikkokappale oli ollut lähtiessäni ihan levällään ja yhtäkkiä se soi valmiina ja täydellisenä. Työ 4. Nythän tämä on huolellinen, mutta samalla odottamaton levy. Mutta tässä tuli paljon uusia näkökulmia. Koko sovitus tehtiin pelkän pianon ja laulun päälle. Ahti: – Oli oikeastaan helpottavaa tehdä biisejä ilman että mietti, millainen paketti niistä syntyy. Ismo Alanko & Ahti Marja-ajo) ja B4 (sov. Kirjoitin siihen simppelin sanoituksen ihmisen, luonnon ja yhteiskunnan suhteesta. Ismo: – Mun kannalta tässä oli arvokasta, että tehdessä syntyi sellaisia asioita, joita ei olisi muuten syntynyt. Sen takia tämä kuulostaa edelleen hyvältä. Jos tämän tekisi tässä ajassa, se olisi paljon kontrolloidumman kuuloinen. Riku: – Mulla jäi mieleen Raoul Björkenheimin ohjaama Tuupovaara-sessio. Kun Suomi putos puusta 2. Ja silti kokonaisuudesta tuli johdonmukainen. Tein sävelen Hannele Kauppisen teatterikorkeakoulun lopputyöhön. Mulle tuli vahvasti sellainen olo, että nyt on onnistuttu. – Siihen aikaan sämpläystekniikka oli alkeellista, joten sydämenlyönnit tehtiin laittamalla ne sellaiseen pieneen sampleriin, jonka kyljessä olleesta naSuomalaisen rockin klassikot > ISMO ALANKO KUN SUOMI PUTOS PUUSTA VELVET 3 Julkaistu syyskuussa 1990 Kaikki sävelet ja sanoitukset: Ismo Alanko Sovitukset: Ismo Alanko, paitsi A1 (sov. Alangolla-kokoelmaboksin (1997) saatetekstissä hän totesi laulun saaneen ”osakseen niin valtavasti radiosoittoa, että siitä oli jo haittaa levymyynnille”. Samalla kun taiteilijat ovat suunnistaneet pidäkkeettä kohti uutta, on kylänäkymä Hattuvaarassa säilynyt jotaSeuraavan vuoden kesällä Ismo Alanko esitti levyn lauluja festareilla hyvin moninaisissa esiintymisasuissa. Se ei ollut kuitenkaan välitön myyntimenestys, vaan kipusi kultarajan yli vasta kymmenisen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Ahti ja Riku olivat tehneet levyn sillä aikaa valmiiksi. Samalla kangistuu helposti kaavoihin vaikkapa soinnutuksen suhteen. Kun myöhemmin etsin matskuja levylle, huomasin että tässähän on hemmetin hieno aosa. Ja sitten monet ovat tulleet kiittelemään siitä, että olen kirjoittanut niin tarkkasanaisesti perhehelvetistä. Ismo: – Kaikki pysyi kuitenkin yllätyksenä loppuun asti. Pohjimmiltaan kyse oli alternative-friikkailusta, joka meni ihan sen ajan musatuotannon ohi. Rakas, rämä elämä 3. K u v at : K ar i La h ti n en klassikot Ismo Alanko-taitto_b.indd 42 2.11.2017 11.02. Se oli se pohja. Hetki hautausmaalla 4. Alumiinikuu 2. Sehän on erittäin Ahti-vetoinen biisi bassokuvionsa myötä. Ismo: – Meidän isä on varsinainen spektaakkeli. A langon soolouran avannut Kun Suomi putos puusta otettiin kiitellen vastaan. Meikäläinenhän saatana liikuttui ihan täysin. Meidän isä 3. Poko Rekordsin Epe Helenius epäili hitaan myynnin syyksi nimikkokappaleen suosiota. Jokaiseen kappaleeseen sai keskittyä erikseen. tunmoista, helvetin painavaa Fostexin 16-raitanauhuria paikasta toiseen. Vaikka Kun Suomi putos puusta on osoittautunut ajan kuluessa lähtemättömäksi klassikoksi, ei Alanko ei ole jäänyt pyörimään sen ympärille
70,00€ T H I R T Y S E C O N D S T O M A R S . 4 8 € / 5 4 € / 5 9 € / 6 5 € 18.2.2018 HARTWALL ARENA, HELSINKI Liput palvelumaksuineen alk. C O M LiveNation tulostus.indd 43 1.11.2017 16.50. L I P U T PA LV E L U M A K S U I N E E N A L K . C O M — A D V E N T U R E S I N W O N D E R L A N D
Niistä teemoista syntyi Kadonneet lapset -albumi. K u v a: E ri k U d d st rö m minun ta?hteni_hector_b.indd 44 2.11.2017 14.42. Teksti: Mikael Mattila 44 SOUNDI Vuonna 1978 Hectorin herkisti kasvava työttömyys ja syrjäytyminen. Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan
1979 Hector hakeutuu masennuksen ja burnoutin takia Lapinlahden psykiatriseen sairaalaan. Muistan keikasta suunnilleen sen, että bändi soitti mielestäni aivan liian kovaa. Olin silloin kakkosluokalla. Ilmeisesti vanhempani eivät olleet kokeneet tarpeelliseksi hankkia minulle kuulosuojaimia. Kahta jälkimmäistä on ruodittu seminaarein, tribuutein ja kirkkoveisuutuokioin niin tarpeeksi, että heidän julkiselle käsittelemiselleen tulisi laittaa noin kymmenen vuoden karenssi. Kuinkas muuten. 2017 Hector täyttää 70 vuotta ja julkaisee ensimmäisen muistelmateoksensa Asfalttihippi. Ymmärtääkseni kiertuetta on pidetty omituisena alaviitteenä kunkin neljän artistin uralla. Biisin riitasointuinen melodiakulku yhdistettynä kuumottavaan kuvastoon pelotti mutta kiehtoi. Se ei haittaa. 1947 Heikki Veikko Harma syntyy Boijen sairaalassa Helsingissä. Hän ei ole laulanut vain ”pienistä ihmisistä” tai arkitodellisuudesta. Sitä paitsi konsepti oli liki sellaisenaan jonkun Vain elämää -formaatin prototyyppi. Seuraavana vuonna ilmestyvä Herra Mirandos on lopullinen läpimurto, jota seuraa vielä suurempi myyntimenestys Hecto rock I. Hector on noista neljästä ainoa varsinainen ”mestari” – jos siis nyt yhdessä sovimme, että tuollainen nimitys neljälle miespoptähdelle ylipäätään on jotakin muuta kuin tyylitön. Se ei kuitenkaan ole ainut syy. Viiden miljoonan ihmisen monokulttuurista on suhteellisen helppo lausua muutama kiteytys ja nousta näin jonkinlaisen diskurssikaapin orrelle. Hermes on Hectorin kääntämä. Menee pari vuotta, ja hän palaa lavoille. Ja kyllä Kirka ja Pepekin ihan hyviä ovat – ei siinä! Hector ei ole aina ollut cool. He ”sanoivat jotain yhteiskunnasta” ja ”suomalaisuudesta”, mikä on monilta osin totta. Esoteerinen Hector Hector ei ole vain ”mestari”. 2007 Hector tekee ensimmäisen jäähyväiskiertueensa Näke miin, kuule miin. Hän on ollut enemmän mystikko; esoteerinen ja kaukainen – melkein kuin fantasiahahmo. Ei niin tyhjiin selitetty tai analysoitu. Hän on kotimaiseen laulutekijäperuskallioon hakatuista naamoista paras. Hectorista tulee tähti. Idea bändin perustamiseen syntyy nelikon yhteistyöstä Hair-musikaalissa. Juicesta ja Göstasta jauhetaan ensisijaisesti siksi, koska he ovat kuolleita ja näin ollen vapaasti askarreltavissa. Siellä ollessaan hän äänittää Ruusu portti-albumin. Eivät tuollaiset saavutukset kuulosta paperilla kovin huonoilta. Muistan kyllä Mestareiden keikasta toisenkin yksityiskohdan: Pepen Her mes-nimisen käännösversion Procol Harumin psykedeliaklassikosta Pandora’s Box. SOUNDI 45 1990 -luvulla järjestettiin kiertue nimeltä Mestarit Areenalla. En ihan tajua, miksi. Sen taustalla pyörivät jotkin kreikkalaishenkiset ysärivisuaalit ja jokin kelttiristiä muistuttava symboli. 1998 1980–90-lukujen taitteessa alkanut Hectorin uusi nousu huipentuu Mestaritkokoon panon perustamiseen yhdessä Kirkan, Pepe Willbergin ja Pave Maijasen kanssa. HECTOR ESKAPISTI JA PIKKUPOIKA kuin Juice Leskinen ja Gösta Sundqvist. Minäkin näin Mestarit Areenalla. Sairaala kokemuksiaan hän purkaa seuraavana vuonna ilmestyvälle Linnut linnut -levylle. 1972 Soolodebyytti Nostalgia ilmestyy. Cooliuden puute on oikeastaan hänen valttikorttinsa. Hector ei ole koskaan ollut tällainen. Ensisingle Palkkasoturi ilmestyy. Siis parempi 1965 Kokeiltuaan rautalankakitaristin uraa Les Mirages -yhtyeessä Hector löytää folkin ja ryhtyy laulajaksi. Se on joskus hyväkin asia: 1970-luvun Suomi on varmasti ollut sen verran harmaa ympäristö, että on ollut vain tervettä paeta sitä hetkeksi Nar”Hector kokeilee jatkuvasti asioita ja kokee kaipuuta jonnekin todellisuuden tuolle puolen.” minun ta?hteni_hector_b.indd 45 2.11.2017 14.42. Siis se, missä joku keksi laittaa Kirkan, Pepe Willbergin, Pave Maijasen ja Hectorin samalle lavalle, myydä parikymmentä jäähallikeikkaa loppuun, täyttää Olympiastadionin ja myydä vielä platinan verran levyjä. 1969 Hector perustaa yhdessä Anki Lindqvistin, Cay Karlssonin ja Sakari Lehtisen kanssa Cumulusyhtyeen. Ja ehkä myös Pave on ”mestari”, koska Pave on aina ollut cool. Lähdimme kesken pois
Samaiseen holtittomuuteen ja itsesensuurin puutteeseen kykenee korkeintaan Neil Young. Jo Nostalgia-ensilevystään lähtien Hector on halunnut todellisuudesta pois – tuolloin jonnekin kuviteltuun menneisyyteen. Prologiin ei palata saati viitata albumilla enää lainkaan, mikä vain lisää sen vääristyneisyyttä. Hän alkaa änkyttää, ynistä ja uikuttaa. Kuulostaa pikkupojan maailmalta. Laulun sisältävällä Varjot ja lakanat -levyllä tunnelma onkin eri: se ei ole enää dystooppista fantasiaa, vaan sofistikoitunutta runoutta. Häntä on ohjannut älyn sijaan tunne. Hermoilijaksi, joka kurkistelee Kaustisen kansanmusiikkifestivaalien päälavan varjoista, kun folklegenda Buffy Sainte-Marie astuu lavalle. Sanataiteen mestarit kohtasivat Ruusu portti-levyllä (1979), kun Hector yhdisti voimansa Tommy Tabermannin kanssa. Vaikka sillä lauletaankin apinoista ja Peter Panista. Tuntui erikoiselta, että sama artisti on tehnyt myös sellaisen kappaleen kuin Ota yhteyttä apinaan. Voisi puhua myös eskapismista. Pelottava Hector Mestarit Areenalla -kokemusta lukuun ottamatta en muista mitään tiettyä hetkeä, jolloin Hector olisi tullut elämääni. Kun Hector tuijotti Ensilumi tulee kuudelta -albumin (1992) aikoihin lumisadepalloon, oli hänellä takanaan jo 20 vuoden ja 15 albumin verran levytettyä tuotantoa. Jos Heikki Harma on antanut taiteilijaegolleen nimen kreikkalaisessa mytologiassa seikkailleen Troijan prinssin mukaan, lienee kai selvää, että hänen taiteensakin on väistämättä hieman yliampuvaa. Minun tähteni > niaan, Atlantikseen tai Ziggyn avaruusmaailmoihin. Muistan pelänneeni lapsena Herra Mirandos -albumin prologiraitaa Ekhna ton rakastui aurinkoon samalla tavoin kuin Muumien Mörköä tai Varokaa heikkoa jäätä -animaatiota. Kuin Neil Young tai Tom Petty. Yllä pilvet kertyvät tummanharmaaksi spiraaliksi kuin piirretyssä. Sopimaton kurkistus jollekin ”pimeälle puolelle”. Onko se sitten oman saavutetun aseman tuomaa narsismia tai herkkähipiäisyyttä, että ei uskalla mennä omilla ehdoillaan eteenpäin, vaan pelkää, mistä tulee puukkoa?” Tällaisilla lauseilla Hector tekee itsensä kovin pieneksi. K u v a: M ar k k u Fa ge rl u n d K u v a: K im m o Le v o n en K u v a: E ri k U d d st rö m minun ta?hteni_hector_b.indd 46 2.11.2017 14.42. Syntetisaattorit ulisevat ja tuuli yltyy. Se on usein aika nörttiä. Ne ovat riittämättömyys ja turhautuneisuus maailman yleisen käsittämättömyyden edessä. Hänen tuotantonsa on tavattoman ristiriitaista kertakaikkisten täysosumien ja tyrmistyttävien maton alta vetäisyjen helminauhaa – etenkin, kun näitä vastakohtia tulee vastaan jopa yksittäisten levyjen sisällä. Sitten nimikkokappaleen sähköpianon solina katkaisee kohinan. Introkappaleen poikkeavuus ja outous hyytää edelleen: Bergströmin pariskunnan syntetisaattorit suhisevat ja Hector resitoi ahdistavan läsnäolevasti, miten ”taivaassa on iso reikä” ja kyselee, ”onkohan Jumala tehnyt sen pudotessaan helvettiin”. Levyn marraskuinen kansikuva herää turhankin vahvasti eloon. Hän on ollut siinä niin kauan kuin muistan. Tunteitaan hän lääkitsee todellisuuspaolla sekä alituisella turvan ja täyttymyksen etsinnällä. Suuri pieni Hector Tuo pikkupoikamaisuus ilmenee Hectorissa tietynlaisena suoruutena, peittelemättömyytenä ja – sanotaan vaikka – kömpelyytenä. Muistan laskeneeni sekunteja sen alkuun, koska halusin karmivan äänen vain päättyvän. Eivätpä black metal -bändien fantasiapelimusiikilta kuulostavat 46 SOUNDI pilipalisyntikkaintrot kuulosta tämän jälkeen oikein miltään. Tämä on seikka, joka lopulta kirkastaa Hectorin tähden. Ne löytyvät liki poikkeuksetta joko menneisyydestä tai fantasiahahmoista. Se on kuin todeksi tullut urbaani legenda jostakin suositun tv-sarjan ”kadonneesta jaksosta”, jossa kaikki on väärin ja huonosti. Tästä johtuen Hector on lähes aina joutunut myös tasapainoilemaan kömpelön taantumuksellisuuden ja vilpittömyyden välillä. Ikään kuin tällainen post-apokalyptisyys ei riittäisi, niin yhtäkkiä Hectorin sanat juuttuvat kurkkuun. Enimmäkseen Hector on kuitenkin ilmaissut monta asiaa paremmin kuin niin moni muu. Kuulostaa siltä kuin järkyttynyt kertoja luhistuisi kasaan jonnekin puistotien nurkalle, alistuneena kohtaloonsa tuhoutuvassa maailmassa. Taiteilija Harma saattaa paljastaa syyn kyseenalaiselle laaduntarkkailulleen taannoisessa Kuukausiliitteen haastattelussa: ”Minulla on itselleni vahingollinen taipumus vertautua ja kokea riittämättömyyttä ja ajatella täysin nurinkurisesti ikääni nähden yleisö jotenkin sillä tavalla, että minulla on kohderyhmä. Sen vapina näkyy yleisöön asti. Sitä pidin alakouluikäisenä lähinnä hassuna: laittaa nyt aikuisten lauluun sana ”apina”. Metodi on vaarallinen, koska sen lopputulokset ovat olleet välillä väistämättä kömpelöitä ja epäonnistuneita. Myöhemmin tulin oivaltamaan, että Varjot ja lakanat on sittenkin vain yksi variaatio samoista teemoista, joita Hector on aina pyöritellyt – myös Herra Mirandoksella. Hectorin musiikki kumpuaa sisäänpäinkääntyneisyydestä. Tai Ankkalinnasta, Narniasta, Mikä-Mikä-Maasta. Vakavan ja melankolisen tuotannon lisäksi Hector on tehnyt runsaasti myös hassua musiikkia, vaihtelevin tuloksin. Kotimainen legenda pitelee näpeissään ryppyistä settilistapaperia. Siksi he molemmat ovatkin niin kiinnostavia. Mutta kuka kaksikymmentäkaksi studioalbumia tehnyt ei olisi joskus kompastunut. Mainitut Gösta ja Juice rakensivat taiteilijabrändinsä nokkeluuksille ja ironialle, mutta Hector on tehnyt kaiken päinvastoin. Hauraaksi, tutisevaksi poikaseksi, joka on viskattu estradille ilman neuvoja tai evästystä
Eurooppa (1981) ja Varjot ja lakanat (1988) ovat ”itsensä näköisen” Hectorin 1980-luvun ydintä. Levyn nimiraita on ehkä Hectorin tuotannon upein aloitus. Jos Eurooppa haluaa rakentaa synkän 1970-luvun raunioille uuden maailman, on Varjot ja lakanat yksityisen juppielämän kanssa rimpuilua. Linnut linnut -albumi oli vielä harjoittelua, mutta Euroopalla hän oli omillaan. ”Pienen pieneen huoneeseen” kaipaava, jalkaa polkeva ja kissansa puuroksi keittävä hullunkurinen ukko on Heikki Harma – tai ainakin Hector – itse. Tiedän senkin. Jukka Hakokönkään tuotanto on huippuunsa viritettyä ja lauluntekijän itsensä työn jälki uran parasta. Itsesyytökset 70-luvun ”sitaattitaiteesta” ovat toki liioittelua, mutta niissä on ripaus totuutta. He unohtavat tyystin, että 80-luvun Hector, Lapinlahden kokenut ja Tommy Tabermannin sekä Otto Donnerin kanssa itseään hienolla Ruusuportti-albumilla terapoinut Hector oli aiempaa huomattavasti kypsempi ja itHERRA MIRANDOS (1973) ja Kadonneet lapset (1978) ovat Hectorin vahvinta 1970-lukua, mutta silti keskenään täysin erilaisia. Paras Hector. Hector ”kokeilee” ja ”seuraa aikaansa”, mutta päätyy vuosikymmeniä myöhemmin teilaamaan varhaisen tuotantonsa ”sitaattitaiteena”. 80-luvulla Hector oli pelkästään Hector. Hän on tietenkin oikeassa. Vuonna 1994 oli Salaisuuksien talo -albumin vuoro. Masennuksen yksi sivuoire on narsismiin asti äityvä itsensä tarkkailu. Sitten hän löytää David Bowien, pukee kaftaanin ja sotkee naamansa meikillä. Hän yrittää korjata asentoaan päästäkseen paikkaan, missä hänen ei tarvitsisi olla epävarma tai vastata teoistaan kenellekään. Herra Mirandos on impressionistinen satukirja, Kadonneet lapset vakavamielinen aikalaisromaani. setietoisempi. Minäkin tiedän sen. Se on raastavaa vatvomista, joka kyllästyttää niin perheenjäsenet, ystävät kuin seurustelukumppanitkin. Jukka Hakokönkään tuottama new wave -Hector kuulostaa edelleen majesteetilliselta. Hector on puhunut paljon masennuksestaan, joka vei hänet 1970-luvun lopulla Lapinlahden sairaalaan. Kotimaisten levyjen tuottamista on suunnilleen aina vaivannut SOUNDI 47 K u v a: E ri k U d d st rö m minun tähteni_hector_b.indd 47 3.11.2017 13.17. Ne ovat onnistunutta tasapainoilua taiteen ja viihteen välillä, ja kömpelöä huumoria on kiitettävän vähän. Monet kaanoniin uskovat jaksavat jauhaa, että definitiivinen Hector jäi 70-luvulle. Poimintoja ”Hector ei ole aina ollut cool. Se ei haittaa. Omasta mielestään Hector löysi itsensä vasta 1980-luvulla. Ylimääräisen solmun tämän ympärille sitoo Harman itsensäkin mainitsema tietoisuus siitä, miten vahingollista – ja turhaa – moinen vaikeilu on. Yksi parhaista tämän tunteen osoituksista on Nuku idiootti -albumin ylijäämäraita Suuri pieni mies. Molempien nimiraidat ovat mestarillisia, mutta ensimmäiseltä mainittakoon myös vuodatus Olen hautausmaa ja huuruinen Takaisin Narniaan, jälkimmäiseltä maailman ainut hyväksyttävä sotaveteraanilaulu Tuntematon sotilas ja Hectorin paras käännöstyö Kissojen yö. Ensimmäisen kerran se oli nujertaa hänet jo 1960-luvulla, kun nuorta Mandoliinimiehen esittäjää retuutettiin lavalta toiselle kokonaisen kesän ajan. Cooliuden puute on oikeastaan hänen valttikorttinsa.” Hectorin levyjä leimaa hyvin usein tuotannollinen huolellisuus. FolkHector, glam-Hector ja proge-Hector olivat kaikki opeteltuja hahmoja. Siksi ymmärrän, miksi Hector kokeilee jatkuvasti asioita ja kokee kaipuuta jonnekin todellisuuden tuolle puolen. Hermoilu ja varmistelu on seurannut Hectorin uraa pitkään: hän aloittaa rautalankamusiikilla ja jatkaa folkilla. Teemat puretaan Euroopan nimiraidan ohella massiivisella Woyzeckilla, ja 80-luvun lopun aamuöinen eksistentialismi tulee iholle kappaleilla Olen nielaissut kuun ja Seinästä seinään. Eurooppa on muutenkin paras esimerkki siitä, miten Hector on aina kuulostanut jotenkin irralliselta omasta ajastaan
Itse sarjalle Hectorin sisällyttäminen oli varmasti taivaan lahja, koska kotimaisen lauluntekijäperinteen raskassarjalaiset ovat yksi toisensa jälkeen kieltäytyneet tarjouksesta. Minun kävi Hectoria sääliksi. Aika moni lopulta on. Uskon hänen kykenevän vielä vimmaan ja paatokseen. Tämä kuuluu jo Nostalgian kuulaissa pianoissa tai Herra Mirandoksen leveissä synauli noissa. Tulin ajatelleeksi Yari Knuutisen erinomaista yhteistyötä Litku Klemetin ja Tuntematon numero -yhtyeen kanssa. Minusta Hector kaipaisi samaa. Hectorin odotettujen muistelmien ensimmäinen osa Asfalttihippi on juuri ilmestynyt. Otto Donner ja Jukka Hakoköngäs olivat eittämättä sellaisia. Kenties sellaisesta, johon sadan euron show & dinner -paketit eivät kuuluisi. Hectorock I:n a-puolen runollisten eeposten vastineena on b-puolen huumorihumppa Takataan roos, Hyvää yötä Bambin suurenmoinen Devo-pastissi Mistä kymysyksen tunnelman kaataa feikkienglantilaisella aksentilla mussusoundi.fi www.soundi.fi/soittolistat Telttaan vanhan taikurin KUUNTELE SOITTOLISTA Minun tähteni > tettu Piironkinjalka. ”Minun kävi Hectoria sääliksi. Oli ihanaa, että veteraani oivalsi pestata taustalleen porukan nuoria innokkaita indiemuusikoita. Tuoreimmalla, sinällään osuvasti nimetyllä Hauras-albumillaan – sikäli kun sen laimeasta mainosradiotuotannosta pääsee yli – Hector harjoittaa yllättävänkin terävää itsereflektiota esimerkiksi Ruusupensaan tekstissä, mutta kykenee silti tekemään ankean Mikko Alatalo -parodian Ihan tavallinen suomalainen mies. Kadonneiden lasten jousisovitukset ovat viimeisen päälle mietittyjä ja Euroopan berliiniläinen kolina kuulostaa aivan yhtä akateemiselta kuin Brian Enon tuottama Bowie. Itkureaktiotkaan eivät ensisijaisesti johtuneet koskettavista tulkinnoista, vaan olivat osoituksia pitkin päiviä pakkautuneen stressin purkautumisesta. Taas tuota epävarmaa hahmoa on viety väärään suuntaan.” K u v a: M ik ko H ar m a minun tähteni_hector_b.indd 48 3.11.2017 10.48. Jos Yari olisi keikkaillut rutinoituneiden ammattimuusikoiden kanssa, olisi lopputulos ollut varmasti ihan hyvä, mutta sisäsiisti ja yllätyksetön. Näin ei aina ole nykyäänkään. Asfalttiprinssi-muistelmissaan tai Kuukausiliitteen haastattelussa hän haaveilee avantgardistisemmasta ja perinteisiä muotoja rikkovasta ilmaisusta. Koska Hector on taipuvainen hölmöilyyn, ei yllättänyt, että hän suostui myös Vain elämää -sarjan kuudennelle kaudelle. Laimealta keskitason viihteeltä ei voi muuta vaatia. 48 SOUNDI SOUNDI PB jonkinlainen vaillinaisuus. Kun kesällä näin hänen Power Bandinsa keikalla, ajattelin esityksen jälkeen, ettei minua haittaisi, jos en tämän jälkeen enää näkisi Hectoria livenä. Siinä päästään vuoteen 1979 asti. Kyllä Hector osaa kun vain viitsii – ja kunhan hänellä on taustalla osaavia ja tyylitajuisia tekijöitä. Siispä pyydän, Heikki. Taas tuota epävarmaa hahmoa on viety väärään suuntaan. Ja tietenkin on uskomattoman kornia, kun Putinia ja Trumpia ihaileva turhakeräppäri kehaisee Hectorin olevan hänelle ”isähahmo”. Kirkasotsaiseen tapaansa Hectorkin tokaisi rupeaman jälkeen, miten kuvauspäivät olivat stressaavia ja uuvuttavia. Hector ei aristellut. Tämä on ymmärrettävää, koska kotimaisten äänitysstudioiden tekniikka tai tietotaito ei aina ole ollut kansainvälisellä tasolla. Tiedän että olet hauras ja epävarma, mutta se on ihan okei. Mitä nyt, Hector. Älä anna sen estää; juuri haurautesi on tehnyt sinusta mestarin. Syynä ei ollut vain artisti itse, vaan bändin johtajan Okko Larun tukkoon tärvellyt biisisovitukset. Selitys on irvokas, mutta samalla suunnattoman inhimillinen. Koko Varjot ja lakanat on täynnä poikkeuksellisen kypsää ja aistikasta pohdintaa seksuaalisuudesta, mutta heti seuraavalla Ensilumi tulee kuudelta -albumilla lauletaan naureskellen ”isojen poikien” kivikovista nenäliinoista sängyn alla. Nyt se oli hurmoksellinen. Silti en voi olla nyökyttelemättä ymmärtävästi silloinkin, kun Hector juoksee umpikujiin ja tärvelee levykokonaisuuksiaan ilmeisen pöljillä biiseillä. Tee vielä jotakin hienoa ja uutta. Silti tuntuu, että juuri Hectorin levyjen tuotantoon on usein viitsitty nähdä vähän enemmän vaivaa. Tietenkin melkein kaikki Vain elämää -tulkinnat hänen kappaleistaan olivat tympeitä ja köykäisiä. Niistä puuttui kaikki persoona ja herkkyys; ne olivat pelkkää stadionkokoon turvotettua melskausta. Ei Vain elämää ole ollut ainut Hectorille ominainen hölmöys tällä vuosikymmenellä. Monet levyt kuulostavat vain ”melkein hyviltä”: ei niissä välttämättä ole mitään vikaa, mutta jokin soundillinen, tyylillinen tai tuotannollinen ratkaisu tekee niiden soundista ummehtuneen kekkoslovakialaisen. Usein näin käy silloin, kun Hector yrittää olla hauska tai nokkela. Mutta mitä muuta Vain elämää olisikaan kuin köykäistä ja kornia. Tarjoutuipahan hänellekin taas mahdollisuus olla relevantti. Varjojen ja lakanoiden öinen ja kristallinkirkas akustisten kielten helinä on yhtä sofistikoitunutta. Näyttäähän hän olevan myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Viime ajat ovat kuluneet taas yhden juhlakiertueen merkeissä
c o m • w w w . i r o n m a i d e n . SOUNDI 49 CD / DELUXE CD / VINYYLI w w w . c o m / i r o n m a i d e n IF ETERNITY SHOULD FAIL – Sydney, Australia • SPEEND OF LIGHT – Cape Town, South Africa • WRATHCHILD – Dublin, Ireland CHILDREN OF THE DAMNED – Montreal, Canada • DEATH OR GLORY – Wroclaw, Poland • THE RED AND THE BLACK – Tokyo, Japan THE TROOPER – San Salvador, El Salvador • POWERSLAVE – Trieste, Italy • THE GREAT UNKNOWN – Newcastle, UK THE BOOK OF SOULS – Donington, UK • FEAR OF THE DARK – Fortaleza, Brazil • IRON MAIDEN – Buenos Aires, Argentina NUMBER OF THE BEAST – Wacken, Germany • BLOOD BROTHERS – Donington, UK • WASTED YEARS – Rio de Janeiro, Brazil UPEA LIVELEVY NYT KAUPOISSA! Iron Maiden Soundi.indd 49 2.11.2017 9.13. f a c e b o o k
K u v a k ir ja st a W h a t D oe s Th is B ut to n D o. 50 SOUNDI Teksti: Vesa Siltanen Teksti: Vesa Siltanen Teksti: Vesa Siltanen Iron Maiden -laulaja Bruce Dickinsonin CV on monipuolisuudessaan vaikuttava – muusikko, miekkailija, kirjailija, radiojuontaja, lentokapteeni – ja miehen elämään mahtuu värikkäitä käänteitä vaikka muille jakaa. Samalla syntyi myös 666 minuuttia pitkä äänikirja. Syövän selätettyään Dickinson päätti vihdoin toteuttaa fanien toiveissa pitkään kyteneen haaveen ja pistää elämänsä kansien väliin. Syövän selätettyään Dickinson päätti vihdoin toteuttaa fanien toiveissa pitkään kyteneen haaveen ja pistää elämänsä kansien väliin. Samalla syntyi myös 666 minuuttia pitkä äänikirja. Samalla syntyi myös 666 minuuttia pitkä äänikirja. Iron Maiden -laulaja Bruce Dickinsonin CV on monipuolisuudessaan vaikuttava – muusikko, miekkailija, kirjailija, radiojuontaja, lentokapteeni – ja miehen elämään mahtuu värikkäitä käänteitä vaikka muille jakaa. 50 SOUNDI K u v a: So u n d in k u v aar k is to MIEKKAILEVA LENTOKAPTEENI MUISTELEE bruce dickinson -taitto_d.indd 50 2.11.2017 10.40. Kuva kir j as ta W hat D oe s T his B ut t on D o. Syövän selätettyään Dickinson päätti vihdoin toteuttaa fanien toiveissa pitkään kyteneen haaveen ja pistää elämänsä kansien väliin. Iron Maiden -laulaja Bruce Dickinsonin CV on monipuolisuudessaan vaikuttava – muusikko, miekkailija, kirjailija, radiojuontaja, lentokapteeni – ja miehen elämään mahtuu värikkäitä käänteitä vaikka muille jakaa
– Sen perään on kyselty jo ainakin 10 vuotta sitten, koska ihmiset haluavat tienata sillä, hah hah! Mutta tuolloin kieltäydyin vielä, sillä olin niin kiireinen tekemään muita asioita. Joskus helmikuussa sitten havahduin, että ai hitto, pitää ruveta hommiin! Tiesin myöhästyväni aikataulusta, mutta huomasin myös kirjoittaneeni paljon enemmän kuin he odottivat: toiveena oli noin 100– 135 000 sanaa ja kirjoitin lopulta 160 000 sanaa – enkä ollut edes saanut kaikkia tarinoita vielä ylös! Dickinson kertoo. Se onkin tarpeen, sillä bändi aktivoituu jälleen Dickin sonin kirjan promoamis kiireiden jälkeen. Hän oli muuttanut tekstiä itse! Suutuin siitä oikein kunnolla, ettet vittu todellakaan mene sorkkimaan tekstiä ilman minun lupaani. Ne olivat kuin suoraan jostain lehdistötiedotteesta ja minä sanoin, että ei tämä ole mikään tiedote vaan minun elämääni, lopeta! Kuljin kaupungin läpi mennessäni Danbury Streetillä Islingtonissa sijaitsevalle Maidenin toimistolle. Taakse jäivät muun muassa formulakuski Jenson Buttonin ja Hillary Clintonin muistelmat. Juuri nyt kiirettä pitää tavallistakin enemmän. Kun sain tekstin takaisin ja luin sen, havahduin, että ”Hetkinen, en minä ole kirjoittanut tätä”. Hänelle oli lisäksi itsestään selvää, ettei hän käyttäisi aputai haamukirjoittajia vaan kirjoittaisi kaiken itse viimeistä pistettä ja pilkkua myöten. Kirjan editoiminen lopulliseen muotoonsa sujui puolestaan varsin nopeasti ja helposti. Iron Maidenilla on Bruce Dickin sonissa lento kapteeni omasta takaa. -omaelämäkerran tiimoilta on jo tehty paljon promootiota ja kiertue jatkuu hektisenä vielä kuukauden päivät. – Karsimme pääasiassa joitain ylimääräisiä tarinoita pois. Editointiin meni noin kolme ja puoli päivää. Sitten teimme vielä äänikirjan, joka oli minulle uusi ja mielenkiintoinen kokemus myös. Koneella kirjoittaessa minun pitäisi jatkuvasti korjailla virheitä, mikä katkaisee hyvän flow’n. – Olen todella surkea konekirjoittaja, minusta on helpompaa siirtää ajatukset suoraan paperille käsin. Minulla saattoi olla jokaista lukua kohti vaikkapa kolme hyvää tarinaa, mutta niistä jätettiin mukaan vain yksi. Lisäksi syövän selättämisestä sai luonnollisen päätepisteen tarinalle. ”Kasvatukseni oli sekoitus syyllisyyttä, yksipuolista rakkautta ja mustasukkaisuutta, ja kaikkea kuormitti musertava vastuuntunto, velvollisuus yrittää kaikkensa. Kirjassa kuljetaan Brucen elämän tärkeimmät vaiheet läpi aina lapsuudesta ja sisäoppilaitoksista Iron Maidenin ja soolouran kautta tähän päivään. Niin minun ei tarvitse takertua vaikkapa kirjoitusvirheisiin. bruce dickinson -taitto_d.indd 51 2.11.2017 10.40. – Ironista kyllä, ääniteknikko soitti minulle jälkeenpäin, että: ”Et ikinä usko tätä, mutta äänikirjasi on 666 minuuttia pitkä!” Olin aivan varma, että hän vetää minua nenästä, mutta se on totta! Dickinson nauraa. Näyttelijä David Nivenin The Moon’s A Balloon -kirjasta hän kuitenkin mainitsee pitävänsä suuresti. Muistelmille on siis ollut kysyntää jo pidemmän aikaa. Siinä sivussa käydään läpi ensimmäiset bändiviritelmät, sekoillaan Samson-yhtyeessä, opetellaan äänen hallintaa sekä miekkaillaan ja lennetään lentokoneita. Siihen vierähti toiset kolme päivää. Puhelinhaastattelua edeltävällä viikolla julkaistun What Does This Button Do. Teos on kuitenkin otettu hyvin vastaan ja se nousikin julkaisuviikolla Ison-Britannian bestseller-listan kärkeen. Jos minun olisi valittava Nalle Puhista jokin hahmo itselleni, se olisi varmasti Tikru, sillä pursuin rajatonta intoa. ’Mene helvetissä hankkimaan vaatteita – näytät roudarilta.’” Mitään suoria kirjallisia ja tyylillisiä esikuvia Dickinsonilla ei sanojensa mukaan ollut eikä hän juurikaan lue elämäkertoja. Käsitän nyt, että mistään erityisemmästä kiintymyksestä ei ollut kyse, mutta yksityiskohtiin kiinnitettiin kohtuullisen paljon huomiota. – Jossain vaiheessa managerini Rod Smallwood huomautti jostain asiavirheestä. ’Uusi laulaja ilmoittautuu palvelukseen, sir.’ Se ei tehnyt vaikutusta Smallwoodiin. – Luin sen joskus pentuna ja muistan ajatelleeni, miten hienolta ja mielenkiintoiselta tyypiltä hän vaikutti! Hän oli paljon mielenkiintoisempi omana itsenään kuin leffatähtenä, tiedäthän. Ja rajattomassa innossani hypin huojuvat portaatkin ylös toisen kerroksen huoneistoon ja esittäydyin. – Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun olen jossain ykkönen! Olen toki ollut sitä Iron Maidenin kanssa, mutta en koskaan itsekseni, Dickinson iloitsee. Olosuhteet huomioon ottaen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin.” – Sovimme kustantajan kanssa kirjan julkaisusta viime kesänä. Jazz-muusikko George Mellyn Rum, Bum and Concertina on myös todella, todella SOUNDI 51 K u v a k ir ja st a W h a t D oe s Th is B ut to n D o. Langan toisessa päässä oleva Dickinson, joka kiireestä huolimatta jutustelee ja naureskelee pirteästi ja leppoisasti, sanoo kirjoittaneensa ensimmäisen vedoksen käsin ruutuvihoille pääasiassa pubissa istuskellen. SOUNDI 51 aul Bruce Dickinson on niitä ihmisiä, jonka kellossa on pari tuntia enemmän kuin muilla ja jolla on aina monta rautaa tulessa. Olin juuri parantunut syövästä, kun HarperCollins teki jälleen tarjouksen ja katsoin asiaa hieman uudelta kantilta. Tämä ei toisaalta ole suuri yllätys, sillä maailman suurimpiin heavy metal -yhtyeisiin kuuluvan, yli 90 miljoonaa albumia myyneen Iron Maidenin fanit tiedetään sanan varsinaisessa merkityksessä fanaattisiksi ja Dickinsonin värikkäästä elämästä riittää paljon tarinoita myös yhtyeen ulkopuolelta. Niitä lauseita ei ollut kuin ehkä kaksi, mutta ne hyppäsivät sieltä heti silmille ja erottuivat kaikesta muusta tekstistä. Minun olisi pitänyt aloittaa kirjoittaminen jo jouluna tai tammikuussa, mutta en tehnyt mitään ja he alkoivat jo hieman huolestua, sillä valmista piti olla jo maaliskuun lopussa
Halusin siitä hyvin eteenpäin kulkevan tarinan ja yksinkertaisesti viihdyttävää luettavaa. Jos kuvailee pelkkiä ryyppyreissuja, ei arvioissakaan keskitytä mihinkään muuhun. Jenson Button oli suurin kilpailijamme bestseller-listalla ja hänen kirjansa on pelkkää skandaalia skandaalin perään. K u v a: D im o Sa fa ri /S o u n d in ar k is to K u v a: R o ss H al fi n /S o u n d in ar k is to bruce dickinson -taitto_d.indd 52 2.11.2017 12.28. Varsin kevyttä luettavaa moniin muihin rockelämäkertoihin verrattuna, siis. Muutamassa lehdessä ollaan oltu vähän pettyneitä, ettei kirjastani löydy mitään skuuppipaljastuksia, mutta olen kyllä mielestäni kuvaillut aika realistisesti vaikkapa Iron Maidenin alkuaikojen kiistoja, koska totta kai bändin sisällä on usein jännitteitä. Jostain syystä näihin tarinoihin liittyy usein Maidenin pitkäaikaisena tuottajana toiminut Martin Birch, josta kuoriutuu pitkään jatkuneen illan kuluessa Marvin-hahmo, joka muun muassa ottaa miekkailevasta Brucesta mittaa karatellaan. En halunnut täyttää omaa kirjaanikaan skandaaleilla ja muulla julkkisroskalla. Halusin kertoa opettavaisia tarinoita ja kirjani on sekoitus jännitystä, viihdettä, huumoria ja tietoa. Dickinson mainitsee jälkisanoissa tehneensä myös henkilökohtaisen päätöksen jättää pois kaikki syntyK u v a k ir ja st a W h a t D oe s Th is B ut to n D o. Kirjasta tuli todella nostattava ja positiivinen, vaikka mukana on myös draamaa. K u v a k ir ja st a W h a t D oe s Th is B ut to n D o. Minä luotin siihen, että minulla on paljon muuta mielenkiintoista kerrottavaa. hauskasti ja kiehtovasti kirjoitettu. Halusin omani sijoittuvan jonnekin näiden välimaastoon. – Päätös jättää juorut pois oli mielestäni hyvä. – Nivenin kirja on loistava, koska se ei ole pelkästään täynnä kulissien takaisia juoruja ja skandaalipaljastuksia. Skandaaleja ja sekoilupaljastuksia kirjasta ei tosiaan löydä muutamia alkoholihuuruisia, mutta ennemmin huvittavia kuin nöyryyttäviä tai kauhistuttavia kommelluksia lukuun ottamatta
”David Murray oli päättänyt kokeilla taikatemppuja vapaaaikanaan, jota oli aivan liikaa. Se vaati minulta kurinalaisuutta. – Sarajevosta oli tietyssä mielessä ehkä vaikeampi kirjoittaa, koska minun täytyi pitää luku tiiviinä eikä kertoa joka ikisestä pienestäkin yksityiskohdasta. En ollut juurikaan pohtinut kysymystä, laulaisinko minä vielä, mikä yllätti minut. – Voin kertoa, että kaikki kiertueet ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia eikä niissä ole juurikaan kerrottavaa. Minä ehtisin pitkästyä. – Meillä on valmista ja demotettua materiaalia puoli levyllistä ja tekisin todella mielelläni lisää, mutta niin moni asia menee tärkeysjärjestyksessä edelle. Vastaus on yksinkertaisesti ei. Heillä on oma elämänsä ja olen heistä ylpeitä, mutta ei minun tarvitse asettaa heitä valokeilaan. Halusin siis hieman myös valistaa aiheesta mitään tietämättömiä ihmisiä, jotka saattavat tyhmillä ja ajattelemattomilla kommenteillaan tehdä hallaa ei ainoastaan syöpäpotilaille vaan myös heidän perheilleen ja läheisilleen. Ja senkin vastaus on yhtä helppo – vaikka kuinka monta.” KIRJASUOMENNOKSET: MERI ALA-TAURIALA, VIRPI KUUSELA, ANJA LINDQVIST mät, avioliitot ja erot. Se ei ole tarinan kannalta olennaista eikä se ole reilua heitä kohtaan. Vaikuttavimmat ja intensiivisimmät luvut kertovat Dickinsonin soolobändinsä kanssa toteutetusta Sarajevon-konsertista sodan keskellä vuonna 1994 sekä muutaman vuoden takaisesta taistelusta kurkkusyöpää vastaan. Keskityin siis asioihin, joita teimme ensimmäistä kertaa: ensimmäiseen kiertueeseen, ensimmäiseen Rock In Rio -keikkaan ja niin edelleen. Mutta ei ole okei jakaa luottamuksellista tietoa muista ihmisistä myyntilukujen toivossa, oli kyse kenestä tahansa. ’Miten kauan toipumiseen menee?’ ’Tuossa, missä sinä istut nyt, oli yksi RAF:n lentäjä, jolla oli täsmälleen sama kasvain. Dickinson sanoo halunneensa nimenomaan keskittyä bändin ulkopuolisiin asioihin ja aikoihin, koska Iron Maidenista on jo kerrottu niin paljon muissa yhteyksissä ja muiden toimesta. Kesti 12 kuukautta, ennen kuin hän oli jälleen terve ja kunnossa.’ Kaksitoista kuukautta. – Tämä on minun biografiani: jos haluan paljastaa asioita itsestäni, se on okei. Minun piti huolehtia, että kuvailen kaikki vaiheet ja tunnetilat diagnoosin kuulemisesta asian kieltämiseen, hyväksymiseen, vihaan ja lopulta minun tapauksessani mustaan huumoriin, Dickinson pohtii. Mutta katsotaan! Tekisin mielelläni levyn valmiiksi, koska se on todella hauskaa ja pidän yhteystyöstä Roy Z:n kanssa, Dickinson toteaa. Dickinson vitsailikin lokakuussa Stephen Nolanin radioshow’ssa vieraillessaan kustantajan sanoneen, että jotain täytyy jättää myös seuraavaan kirjaan. Ensimmäisistä luvuista vedettin siis käsitellä aihetta yllättävänkin aikuismaisesti, hah hah! ”Minusta ei tulisi sairaalapetin pitkäaikaisasukkia. – Halusin kertoa, millaisesta syövästä on kyse ja miten monia ihmisiä se koskettaa. Pysytään nyt kuitenkin hetki vielä tässä ajassa ja tässä kirjassa, Dickinson naureskelee. marraskuuta, ja Dickinsonin soolouran studioalbumeista saatiin lokakuussa vinyyliuusintapainokset – osa levyistä julkaistiin tässä formaatissa itse asiassa ensimmäistä kertaa. Myös kitaristi-tuottaja Roy Z:n kanssa työstettyä, ennen kuulematonta materiaalia odottaa jatkojalostusta ja Dickinson toivookin joskus ehtivänsä paneutua taas soolotuotantonsa pariin. Katsotaan nyt ensin, millaisen vastaanoton tämä saa ennen kuin alamme edes ajatella seuraabruce dickinson -taitto_d.indd 53 2.11.2017 10.40. Eräänä ikimuistoisena iltana kuudennessatoista kerroksessa Marvin ilmestyi paikalle juuri, kun Dave yritti saada jotakin katoamaan. Toisenlainen ja parempi kysymys on, olenko tehnyt virheitä. Mitä sieltä on tulossa jääköön vielä salaisuudeksi! ”Minulta on usein kysytty, muuttaisinko mitään. Jos he joskus kirjoittavat itse elämäkertansa ja haluavat kertoa, millaista oli olla minun poikani tai tyttäreni, se on heidän asiansa. Käsitin, että rakastin elämää enemmän kuin mitään muuta, ja jos laulaminen oli sen hinta, sitten se oli.” Kuten haastattelun alkuvaiheessa jo todettiin, omaelämäkerran lopulliseen versioon karsittiin rankalla kädellä vain parhaimmat tarinat päältä ja paljon jäi yli. – Hah hah! No, promoan tätä kirjaa ensi vuoteen saakka ja sitten se julkaistaan vielä pokkarina ja niin edelleen. Hauskoja ne toki ovat, mutta ei niistä saa irti mitään uutta. Yrivaa. Eikä kirja ole ainoa ajankohtainen asia. Tekisin sellaisen kyllä mielelläni! Kirjasta jäi tosiaan yli paljon jo valmiiksi kirjoitettua asiaa ja sen jälkeen on tapahtunut ja tulee tapahtumaan mielenkiintoisia asioita. Voidaanko siis odottaa lisää kirjoja joskus lähitulevaisuudessa. ’Katsokaa tuota tuolia’, Marvin murahti. ’Minä olen nopeampi’, ilmoitin. Siinä vaiheessa, kun Maiden tuli mukaan kuvioihin, tekstiä tuli paljon helpommin. tiinkin lopulta eniten asioita yli. Lapsillani on oikeus yksityiselämään, minun ei tarvitse nostaa heitä tikun nokkaan ja esitellä ihmisille. Omien lasten syntymisistäkään ei mainita edes ohimennen sivulauseessa, vaikka ne ovatkin todella isoja asioita elämässä. Se oli liian pitkä aika. – Mutta tärkeimmät prioriteettini ovat nyt tämä kirja ja sen jälkeen Iron Maiden, jonka suunnitelmista en valitettavasti voi vielä puhua enempää. Joillekin Iron Maiden -faneille saattaa tulla yllätyksenä ja pettymyksenä, miten vähän kirjassa lopulta kerrotaan bändistä. Syövästä kirjoittaminen oli vaikeampaa emotionaalisesti. Iron Maidenilta ilmestyy uusi livealbumi 17. ’Minä saan sen katoamaan.’ Joten hän heitti sen parvekkeelta alas.” Kirjoittamisen kannalta vaikein ajanjakso oli Dickinsonin mukaan kirjan alkupään lapsuusja nuoruusaika. – Eikä edes muistamisen kannalta, vaan vaikeinta oli saada kaikki pienet nyanssit ja tunnelma kohdalleen
the amazons -taitto_d.indd 54 2.11.2017 11.03. Kuluvana vuonna raskaimman painolastin on saanut kannettavakseen The Amazons. KAIKKI TAI EI MITÄÄN Teksti: Jarkko Jokelainen 54 SOUNDI K u v a: D an H ar ri s The Amazons löysi identiteettinsä, kun se palasi rockin soittamisen pariin alun hapuilevien kokeilujen jälkeen. Merkittävin inspiraatio bändin perustamiselle oli kotikaupunki Readingin mammutti maisilla festivaaleilla. Britanniaan mahtuu kerrallaan keskimäärin yksi uusi yhtye, jonka hartioille indierockin tulevaisuus lasketaan. Nimestään huolimatta kyseessä eivät ole uhkeat amatsonit, vaan neljä parikymppistä miehenalkua Readingistä
Järkkäsimme itse keikkoja ja jakelimme cd:itä kuulijoille. SOUNDI 55 the amazons -taitto_d.indd 55 2.11.2017 11.04. – Huomio on ollut pelkästään siistiä, Thomson jatkaa. – Sen sijaan tämän kesän keikka oli aivan hullua. Parempi niin, koska mitään varasuunnitelmaa ei ole. – Sen merkitystä ei voi liioitella, koska Readingissä ei tapahdu muuten yhtään mitään, yhtyeen laulaja-kitaristi Matt Thomson naurahtaa, kun tapaan yhtyeen Lontoossa soundcheckin jälkeen. – Ensimmäisellä kerralla pääsimme pienelle sivulavalle, mutta se oli silti nastaa, Alderton muistelee. Olimme viettäneet koko vuoden tien päällä, ja nyt kaikki vanhat frendit, sukulaiset ja fanit tulivat katsomaan meitä. Readingin festivaaleilta sai alkunsa myös The Amazonsin tarina. Pian tämän jälkeen kaikki BBC:stä alaspäin kiirehtivät julistamaan The Amazonsin ”vuoden 2017 suureksi toivoksi”. Teini-ikäisinä kävimme siellä vuodesta toiseen, mikä vain ruokki innostustamme soittamiseen, keikkoihin ja rock’n’rolliin. Ensimmäisen yhtyeen virheistä oli otettu opiksi myös musiikillisesti. 2027. Kaupunkia ei tunneta bändeistään vaan Readingin festivaalista, joka on Britannian vanhimpia ja suurimpia heti Glastonburyn jälkeen. Meille se sopii hyvin, koska keikat ovat meille tärkeimpiä. Readingin festivaalin innoittamina Thomson, kitaristi Chris Alderton ja basisti Elliot Briggs alkoivat soittaa yhdessä, mutta ensimmäinen yritelmä jäi niin vaatimattomaksi, että he eivät halua edes mainita bändin nimeä. Emme ehtineet murehtia sitä, että nyt meidän pitäisi tehdä levy, joka vastaisi kaikkiin odotuksiin. – Ensimmäisen bändimme aikaan olimme vasta 16–17-vuotiaita, joten meillä ei ollut oikeasti hajuakaan siitä, mitä halusimme tehdä. – Halusimme menestyä hinnalla millä hyvänsä, mutta ei siitä tullut mitään, Thomson parahtaa. – Toivottavasti elämme siirtokunnassa Marsissa, Joe Emmett ehdottaa. Seuraavalla kerralla toivon, että pystymme menemään askeleen pidemmälle ja kypsempään suuntaan. The Amazonsin ensimmäinen unelma toteutui jo kesällä 2015, kun yhtye pääsi esiintymään Readingin festivaalien telttalavalle. – Tällä kertaa päätimme viedä homman omin käsin niin pitkälle kuin mahdollista. – Se merkitsisi, että olemme onnistuneet tekemään jotain oikein. Joka vuosi esiin nostetaan joku bändi, ja ensi vuonna se on jo joku muu. – Meidän tekemisiimme se ei juuri vaikuttanut, Joe Emmett vakuuttaa. Olimme sivustakatsojia, mutta mietimme aina, että tuolla haluamme olla, haluamme esiintyä tällä festivaalilla. Viime elokuussa yhtye pääsi sinne jo toistamiseen. – Päättelimme, että jos emme onnistu saamaan fanikuntaa kotikaupungissamme, se ei tule onnistumaan missään muuallakaan, Thomson sanoo. – Teimme täyden ympyrän ja palasimme takaisin niihin bändeihin, joista olimme alun perin innostuneet, kuten Nirvanaan tai Led Zeppeliniin, Chris Alderton kertoo. Pian tämän jälkeen The Amazons suuntasi keikoille myös Eurooppaan, minkä jälkeen yhtye on viihtynyt kiertueella lähes tauotta. Yhtye ei suostu myöntämään, että ennakkohehkutus olisi nostanut odotukset liiankin korkealle. Tällaista ei osu kohdalle toiste, joten jatkossa meidän pitää vain jatkaa oman juttumme tekemistä. Vasta Joen hypättyä mukaan palaset asettuivat kohdilleen. Lupausten lunastamisen aika tuli kesän kynnyksellä, kun yhtyeen nimeä kantava debyyttilevy vihdoin julkaistiin. Elektroniset kokeilut jäivät taakse, ja rock palasi levylautaselle. – Mutta tiedämme kyllä, miten musabisnes toimii. The Amazons on kaikki tai ei mitään. Ehkä löydät meidät työskentelemässä kaupan kassalla kymmenen vuoden päästä. Siitäkin on jo yli kolme vuotta, joten tähän pisteeseen pääseminen on ottanut aikansa, Thomson sanoo. – Kolmena päivänä vuodessa meidän naapurissamme on yksi maailman suurimmista festivaaleista, ja se todella muutti kaiken meidän elämässämme. Albumi käväisi brittilistan kymmenen kärjessä, mutta arviot olivat osin varautuneita. Olisihan se siistiä, jos tämä tästä vain kasvaisi ja pystyisimme tekemään jännittävää musiikkia vielä 2027. READINGIN KASVATIT Bändi nimettiin uudestaan The Amazonsiksi, ja seuranneet kolme vuotta ovat olleet hidasta nousukiitoa. Se oli kuin suuri kotiinpaluujuhla. — Sen jälkeen emme ole välittäneet menestyksestä paskan vertaa. Emme ole enää vain teinipoikia Readingistä, vaan olemme muuttaneet omillemme, kiertäneet maailmaa ja ehtineet kokea kaikenlaista. Se oli omakustannetouhua melkein punkhengessä. TÄHTÄIMESSÄ SIIRTOKUNTA Kulunut vuosi on ollut The Amazonsille juhlaa myös muuten. Kun aloitimme Black Magic -kappaleen, jokainen katsoja alkoi hyppiä ylös-alas emmekä edes kuulleet soittoamme. – Siinä välissä olimme yrittäneet noin vuoden ajan haistella, minkälainen musiikki menestyy ja sen mukana kadotimme täysin oman identiteettimme. On vaikea kuvitella, että kirjoittaisimme samanlaisia kappaleita kuin 2—3 vuotta sitten. Hassu juttu on tietysti se, että kun aloimme tehdä mitä huvittaa, myös muut ihmiset alkoivat pitää meistä. Niin ei ole enää. Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta kliseissä on aina totta toinen puoli. – Tai tietysti aina on olemassa vaihtoehtoja. Tällä välin aloitteleva pikkubändi oli kasvanut juhlituiksi kotikaupungin sankareiksi. – Ensimmäisen levyn kappaleita olimme soittaneet jo vuosien ajan, joten tiesimme, miltä niiden pitää kuulostaa. Jos bändi on yhä pystyssä, se olisi mahtavaa, Thomson jatkaa. – Kun aloimme saada huomiota, albumi oli jo lähestulkoon valmiina. Toisin kuin monet muut, yhtye ei suunnannut suoraan Lontooseen vaan keikkaili alkuun lähinnä kotikulmillaan. Missä sitten haluaisitte, että The Amazons olisi vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Rockbändien on nyt osoitettava, että ne ovat ansainneet päästä levyttämään. R eading on keskisuuri radanvarsikaupunki vain kolmisen varttia Lontoosta länteen, mutta rockin historiankirjoihin siitä ei saisi pitkää lukua. Pallo lähti liikkeelle reilu vuosi sitten, kun yhtye julkaisi In My Mind -singlen, keskitempoisen ja mahtipontisen indie-anthemin, johon on annosteltu sopivasti kirskuvia kitaroita ja tarttuvia melodioita. – Odotas, mikä vuosi silloin on. Unelman toteutuminen alkoi näyttää mahdolliselta vasta sen jälkeen, kun rumpali Joe Emmett liittyi joukkoon vuonna 2014. Bändin energisyys sai kehuja, mutta geneerisyys toi pyyhkeitä: monien mielestä The Amazons taivalsi liikaa edeltäjiensä jalanjäljillä indierockin hetteiköillä. On näytettävä, että pystymme myymään saleja täyteen ja ihmiset ovat valmiita ostamaan meidän levyjämme. – Joskus 90-luvulla Oasiksen levyt myivät miljoonia ja levy-yhtiöt poimivat bändejä, kun ne olivat saaneet ensimmäisen demonsa valmiiksi. Meille tämä kaikki näkyvyys on tuntunut suorastaan etuoikeudelta, ja sen ansiosta keikoillamme on ollut paljon enemmän jengiä. – Readingissä pystyimme kehittymään rauhassa, saimme tehdä virheitä ja kokeilla uusia biisejä ilman pelkoa siitä, että joku levy-yhtiön edustaja seisoisi yleisössä
Meteli tulostus.indd 56 1.11.2017 16.52. facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA
Room escape tulostus.indd 57 1.11.2017 16.53
2000-luvulla Plant on rakentanut vahvemmin omaa identiteettiään ja seurannut nenäänsä. Lyyrikkona Plant ei ole koskaan ollut kummoinen, eli sikäli ei voida puhua merkittävästä laulaja-lauluntekijästä siinä mielessä kuin yleensä käsitteellä tarkoitetaan. Nyt kun suuren yleisön nostalgian nälkää ei tyydytetty, meillä on kuunneltavanamme enemmän hienoja levyjä. Laulajana väittäisin hänen vain paranevan vanhetessaan. Robert Plant Carry Fire Nonesuch ”Hänen uudessa musiikissaan on jotain sellaista viisautta, jota Zeppelinissä ei koskaan ollut eikä voisi olla.” K u v a: M ad s P er ch Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 58 2.11.2017 11.36. Hänen uudessa musiikissaan on jotain sellaista viisautta, jota Zeppelinissä ei koskaan ollut eikä voisi olla. The Ceaseless Roar (2014) Sensational Space Shiftersin kanssa ovat selkeitä ryhmätöitä, ja hyvin toistensa kaltaisia, mutta niitä ohjaa vahva, yksilöllinen visio. Mutta ei. Ei puhuttele, muttei toisaalta ärsytäkään, joka on jo pieni voitto. ARTTU TOLONEN HHHH Levyarviot >> 58 SOUNDI ...kunniansa saa kuulla jokainen norsunluutorni aina kirkosta valtavirtamediaan... Tällä vuosituhannella nenä on vienyt miehen syvemmälle roots-musiikin pariin – välillä hyvin perinteitä kunnioittaen, välillä hienovaraisesti rajoja venyttäen. On upeaa, ettei Plant ole lähtenyt kiertämään stadioneita Led Zeppelinin kanssa. Musiikissa on hienointa juuri se, että voit tehdä sitä 50 vuotta, saavuttaa kaiken mahdollisen maallisen mammonan saralla ja sinulla on silti kokonainen maailmankaikkeus tai kolme tutkittavana taiteilijana. Robert Plant elää tässä hetkessä. Se oli oman aikansa tuote. Levyn biisit on merkitty bändin jäsenten nimiin, mutta niissä kuuluu Plantin syvällinen amerikkalaisen ja brittiläisen perinnemusiikin tuntemus ja ymmärrys. Jälkimmäisessä on jopa pientä Nine Inch Nails -fiilistä. Tämä on mielestäni pieni särö muuten komeassa paketissa. Olen tällä vuosituhannella oppinut kunnioittamaan häntä eräänlaisena kuvanveistäjänä. Se on Plantin, mutta luulen, että Adamsin rooli sen kanavoijana ja kätilönä on merkittävä. Parhaiten onnistuneilla rajojen venytyksillä on yksi yhteinen nimittäjä: Justin Adams, kitaristi sekä Strange Sensationissa että Sensational Space Shiftersissä. Dreamland (2002) ja Mighty Rearranger (2005) Strange Sensationin ja Lullaby And... Tai urassa. Tälläkin saralla ilmaisussa kuuluu sellaista viisautta ja empatiaa, josta ei 1970-luvulla ollut merkkiäkään. Kun siihen lisätään Plantin ja lisäksi ainakin Adamsin rakkaus intialaisiin, arabialaisiin ja pohjoisafrikkalaisiin rytmeihin, niin tulos on tyrmäävä. R obert Plantin jos kenenkään kohdalla laakereillaan lepääminen olisi ollut ymmärrettävää – jo vuodesta 1980. Tällä levyllä hän vielä yrittää laululyriikan haastavinta lajia, eli kantaaottavuutta. Jos haluat ja jaksat. Loppupuolen Keep It Hid ja Chrissie Hynden kanssa laulettu Bluebirds Over The Mountain ovat hienoja esimerkkejä. Plant on ehtinyt jo soolourallaankin tehdä täysipainoista työtä useassa eri tyylilajissa, alun synteettisestä kasarirockista 90-luvun sekä perinteisempään että etnosävytteisempään, enemmän tai vähemmän Led Zeppelinistä ammentavaan rockiin. Carry Fire menee sujuvasti viidenneksi tähän levysarjaan. Bändi kuulostaa muutenkin upealta ja varsinkin synat on uitettu sekaan bändin rikkaaseen drone-pitoiseen soundiin todella upeasti ja tyylitajuisesti
Singlenä julkaistu surkea glam-yritelmä Lucky Penny on onneksi albumin ainoa täyshuti. LASSI LINNOLA HHHH K u v a: A ly ss e G af k je n Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 59 2.11.2017 11.36. Artistin yhdestoista soololevy Low In High School vakuuttaa jo ensitahdeista lähtien: mahtipontisilla torvisektioilla aseistettu sisääntulo My Love, I’d Do Anything For You sinkoutuu suoraan Morrisseyn soolotuotannon vahvimpien kappaleiden joukkoon. On The Lips -laulussa ollaan liki kapeaskragaisten uuden aallon voimapoppareiden tyyliä, jolla aikanaan melkein menestyttiin. Ainakin jokainen turpeamman Black Keys -rokkauksen suuntaan otettu askel on ollut ehdottoman turha. JD ansaitsisi siviiliväestönkin huomion. PEKKA LAINE HHHH K u v a: Sa m R ay n er Morrissey Low In High School BMG Kokemus on opettanut suhtautumaan kaikkiin Morrisseyn tekemisiin varovaisella skeptisyydellä. Kun kyse on Mozzerin tasoisesta paremmintietäjästä, kertyy jokaista älykästä suunvuoroa kohtaan vähintään kolme täysin pöyristyttävää ulostuloa. Keskitien rock-kuluttajalle McPherson näyttäytyy todennäköisesti ainoastaan vanhan liiton kauneusarvoja kunnioittavana tyyliniekkana. Pehmopsykedelialla leikittelevä I Wish You Lonely sekä isän ja lapsen vuoropuheluun kätketty Who Will Protect Us From The Police. Vaan entä ne pöyristyttävät ulostulot. Tarpeeksi pitkällä aikavälillä mitattuna pääsevät artistin musiikilliset ansiot helposti unohtumaan. osoittavat Morrisseyn kykenevän tänäkin päivänä luomaan samanaikaisesti sekä kiihkeää että kaunista materiaalia. Debyytti Signs & Signifyers oli asenteeltaan tiukka ja toteutukseltaan poikkeuksellisen vakuuttava sukellus mustan rock’n’rollin ja varhaissoulin estetiikkaan. Kunniansa saa kuulla jokainen norsunluutorni aina kirkosta valtavirtamediaan. Sanoituksellisesti Morrissey hakkaa päätään hänelle jo piinallisen tuttuihin seiniin. Vaikea JD:n uutuudessakaan on valtavaa valtavirran potentiaalia kuulla. Siksi onkin helpottavaa huomata, ettei ole syytä huoleen. JD McPherson Undivided Heart & Soul New West Kuinka olla traditionalisti ja kuitenkin ajassa kiinni. Artistin vihanpurkaukset näyttävät kuitenkin kohdistuvan yksittäisten ryhmien sijasta koko maailmankaikkeuteen, mikä on omalla nihilistisellä tavallaan huojentavaa. 1950-60-luvulta poimittujen rakennuspalikoiden tueksi on tullut vähitellen modernimpia mausteita. Tätä ongelmaa kolmanteen albumiin seitsemässä vuodessa ehtinyt retrorokkauksen kärkinimi JD McPherson yrittää kuumeisesti ratkaista. Mikä olennaisinta, McPherson on kehittynyt vaivihkaa päteväksi lauluntekijäksi. Nimikkoraita voisi hyvin olla Rockpilen Seconds Of Pleasurelta pois unohtunut svengaava albumiraita eli kova vetäisy muttei ihan Teacher, Teacher. Vaivatonta sielukkuutta ja popvainua kyllä ja se riittäköön. Alakulttuuripuristin korviin JD voi olla radikaalin muutoksen pyörteissä. Hän on loistava laulaja ja niukkuudessaan tehokas kitaristi. Korostan sanaa ”melkein”. Monet levyn kappaleista tuovat mieleen Dave Edmundsin ja Nick Lowen klassikkokauden tekemiset. SOUNDI 59 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...kunniansa saa kuulla jokainen norsunluutorni aina kirkosta valtavirtamediaan... Jos seitinohuita glam rockja power pop -häivähdyksiä tai pari piirua tanakoitunutta soundipolitiikkaa voi sellaisiksi kutsua. Basisti Jimmy Suttonin kipparoima erikoismiehistö osaa paitsi roots-musiikin vanhan testamentin myös joitakin virkistäviä harhaoppeja. Pohjalla on klassinen rock’n’roll, jota höystetään soulilla, kevyellä popituksella ja purukumitunnelmalla. Kolmasosa levyn kappaleista sisältää jonkinlaisen viittauksen Israeliin, mikä on rajat kiinni -henkisistä lausunnoistaan aiemminkin syytetyn Morrisseyn tapauksessa hieman huolestuttavaa. Jossakin joku varmaan tälläkin hetkellä kutsuu tätä virheellisesti rockabillyksi, mikä ainakin Suomessa on yksi tehokkaimmista myrkkytynnyriesteistä tiellä laajempaan suosioon ja arvostukseen. Kyse ei myöskään ole satunnaisesta onnenkantamoisesta, sillä virtaviivaisesti tuotettu albumi kuhisee koukuttavia sävelkulkuja, oivaltavia sovitusratkaisuja sekä voimakkaita suorituksia itse artistin osalta. Tai kuten Morrissey maailmankatsomuksensa itse kiteyttää levyn päätösraidassa: ”Earth is just one big asylum / An explosive prison cell”. Lähi-idän asioista kummallisen kiinnostunut Morrissey näyttää tälläkin kertaa olevan haluton – tai kykenemätön – jättämään aihepiiriä rauhaan
ASKO ALANEN HHHH K u v a: Ja rk ko P ie ta rin en Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 60 2.11.2017 11.36. Misantropia ja itseinho eivät ole aikoihin kuulostaneet näin upealta ja viettelevältä. Hartaasti viljellyt Hammond-urut ovat Ancient-soundin luotettava selkäranka, ja ne tuntuvat antavan joustavasti yllykettä aktiiviselle rumputyöskentelylle sekä bassokuvioille. Kompaktin 35-minuuttisen kappalevalikoiman teemoitus on salahumoristisen kiehtovaa, vaikka otsakkeessa lupailtu The Horse ei löydykään outojen tarinoiden sarjasta. Saatamme elää sellaista – me täällä mantereella ja englantilaiset saarellaan. Minulle tuli mieleen se tunne, kun tajuaa tehneensä huonoja valintoja oman aivokemian manipuloinnin saralla ja nyt on vain lusittava se paska ja toivottava, että aamulla ollaan taas jossain edes nollapisteen seudulla. Musiikissa on jokin uhka, mutta se ei liity väkivaltaan. Marshall voisi sopia laulamaan ajasta, jona valtava, kompleksinen järjestelmä skaalautuu pienemmäksi romahduksen kautta. Kuoleman ovet, räjähtävät päät, déjà vu -hallusinaatiot, sateenkaarisuut ja härkäpäinen Minotaurus tempaavat kuitenkin mukaansa aatosten virtaan ja mielikuvien meren deltalle. Ja tuotanto kuulostaa hienolta. Olen verrannut Jessin laulutapaa Julie Driscollin kromatun cooliin jazzpoppiin (Road To Cairo), mutta myös Shocking Bluen Mariska Veres tulee mieleen – löytyyhän bändin taannoiselta maksiltakin Jessin versio upeasta kailotusbravuurista Long And Lonesome Road. Se on kaunista, juovuttavaa, ja kaikesta utuisuudestaan huolimatta kuitenkin detaljirikasta kudelmaa. Soitannollisesti The Horse And Other Weird Tales toimii samoilla siunatuilla vahvuuksilla kuin aiemmatkin albumit. Tai ainakin isommaksi. Marshallin persoona ja jotenkin ristiriitainen suhtautuminen omaan asemaansa levyllä pitävät koko hommaa kasassa todella helposti. Se oli todella vaikuttava suoritus teiniltä, mutta ennakoi silti jotain paljon suurempaa ja hienompaa. Laulajana Marshall on yhdistelmä yöbussissa itselleen puhuvaa alkoholistia, mumble-räppäriä, Stephen Malkmusin lailla sleebaavaa indie-laulajaa ja Gil-Scott Heronin tyylistä jazz-autodidaktia. Gumbon tarjoaa myös levyn musiikki – kaikkea dubista ja jazzista r’n’b:hen, triphopiin ja punkiin. Tällä kertaa Marshall toimii auteur-pohjalta, eli tuotantopuolellakaan ei ole muita sotkemassa. Tulos on mehukkaan kosmopolittinen, etelälontoolainen gumbo. ARTTU TOLONEN HHHHH K u v a: A le x an d ra W ae sp i Jess And The Ancient Ones The Horse And Other Weird Tales Svart Nämä muutamat Muinaiset ovat kenties tuottaneet uuden albuminsa maanläheisemmin, mutta sangen korkealta psykedelian cumuluksista he edelleen langettavat voimamelodiansa meille katutason kulkijoille. Muusikot antavat soittopeliensä laukata tottelevaisesti hurjan valkyyriansa helmoissa. 60 SOUNDI Levyarviot > ...uusimman levyn tasonnostolle eivät kirjavimmatkaan superlatiivit tee oikeutta... Lihaksikas, rosoinen, rujonkaunis ja ajoittain ihan vain ruma, mutta rumimmillaankin kiehtova. Lyyrisesti päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää pettymys – itseen ja muihin. King Krule The OOZ XL Archy Marshall kasvoi aikuiseksi neljässä vuodessa. The OOZ on juuri sitä – suurempaa ja hienompaa. Biisit alkavat levollisemmalla narratiivilla, mutta Jess vapauttaa verrattoman lauludynamiikkansa nopeasti ja malttamattomasti valloilleen. Yhtye ei eksy tai liukene liian hapokkaisiin liemiin, eikä himmaile soitannosta hidastetun filmin soundtrackin kaltaista venyvien sointujen auraalista visiointia. Nämä rinnastukset eivät sulje toisiaan pois, sillä hetkittäin Jessin skaala liukuu hallitusti klubibluesin fiiliksistä kirkkaaseen hevihuutoon, kuten kihelmöivässä Your Exploding Headsissä. Sähkökitaratkaan eivät tuppaudu 1960-luvun lopun bändien tavoin etualalle cock-rockaamaan, vaan loistavat oman, tarkemman leiviskänsä puitteissa. Ollakseen se Marshallin aliaksista, jota hän käyttää ainakin leikkiäkseen nokkamiestä, hän on hauskalla tavalla poissaoleva ja epämääräinen presenssi tällä King Krulen uusimmalla. Kiihkeiksi yltyvissä sävelkuluissaan Thomas Corpse vaihtaa gearboksistaan sulavasti nopeista kiihdytyksistä vieläkin vauhdikkaampiin etappeihin ja taltuttaa myrskyisimmät huipennukset tismalleen oikealla momentilla. Saumat näkyvät, mutta ne eivät ole itsetietoisia tai itseään korostavia. 19-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen levynsä King Krulena, hienon 6 Feet Beneath The Moonin. Niistä albumin tavoittelema orgaanisuus saa elävimmän selustansa
Setistä löytyy muutakin perehtymisen arvoista kuin ne kaksi megahittiä. Edellislevy Silence In The Snow’ta (2015) muistettiin tämän tästä soimia musiikillisen linjan keventymisestä, mutta sepä näyttelee todella merkittävää roolia seuraajansa sisältöä silmällä pitäen. Onttojen biisien lyriikat koostuvat enimmäkseen ”I’m unstabled, I’m not a show horse”tai ”You say god and I say Say10” -tyylisistä puujalkavitseistä. Kappaleiden kristallisen hauras äänimaailma suorastaan huokuu skandinaavisen pakkasaamun kuulasta kauneutta. Snakeskin Boots -osioksi nimetty kakkoskiekko veivaa kohtuullisen jänteviä näytteitä yhtyeen konserttikiertueelta. EERO TARMO HHHH Enslaved E Nuclear Blast Mytologiasta, kansantaruista ja historiasta ammentaminen on metallimusiikissa varsin tavanomaista, mutta harva tekee sitä yhtä omintakeiseen ja omannäköiseen tyyliin kuin norjalainen Enslaved. Jokainen Manson-levy tällä vuosituhannella on ollut edeltäjäänsä huonompi. Levyn avaus Still Of The Night tuo hakematta mieleen Led Zeppelinin blues-orientoituneen rouheuden, jonka kipinät istuvat mallikkaasti Whitesnaken ilmeeseen. Siinä muutama yleisimmin vallalla oleva käsitys koskien 20 vuotta sitten henkiseen lakipisteeseensä törmänneen Oasiksen nokkamiestä. En tiedä missä määrin pitäisi yllättyä siitä, että Liam Gallagherin ensimmäinen soolo on pintaverenkiertoa vilkastuttavan virtaviivainen ja tyylitajuinen poplevy. Triviumin tilannetta voi perustellusti verrata Machine Headin profiilin korotukseen The Blackeningilla. Levy huokuu hyvää energiaa ja tekemisen meininkiä. Emomateriaalin sointi tuntuu sopivan tuhdilta, mutta myös sävyille jätettiin tilaa. Vaihtelevasta lähdemateriaalistaan huolimatta Leave Me Breathless on kaunis sivupolku taitavan artistin katalogissa. Levyn ensimmäinen single We Know Where You F***ing Live on Mansonin vastine häneen kohdistuneisiin ilkeisiin nettikommentteihin. Ennakkokommentit Shogunin (2008) sukulaissielusta pitävät siinä määrin vettä, että käsissä on totta vie sisältörikkain albumi kymmeneen vuoteen. The Pale Emperorilla (2015) tuli lopulta pohja vastaan. Mukaan mahtuu myös huteja. E soi ennakkoluulottomasti, vapautuneesti ja dynaamisesti. Kitaristi John Sykes jopa intoutuu soittamaan instrumenttiaan jousella legendaariseen Jimmy Pagen tapaan. Välillä Brunin kappalevalinnat tuntuvat suorastaan käsittämättömiltä – esimerkiksi Mariah Careyn ällöttävän imelä Hero olisi saanut vaipua unholaan jo kauan aikaa sitten. Vaikka ladut hieman risteävätkin, on jokaisella kuitenkin erilainen, tunnistettava ja varsin toimiva tyyli ja tekniikka. Sillä erolla, että tällä kertaa kokonaisuus kantaa ja fokus pysyy. NUUTTI HEISKALA H Liam Gallagher As You Were Warner Karismaattinen keulakuva, egomaanikko, sukupolven ääni. Äärimetallisen pohjan päälle ladottavia rakennuspalikoita otetaan klassisesta rockista, progesta ja hieman jopa jazzista, mutta vaihtelu on hyvin orgaanista ja johdonmukaista. ANTTI LUUKKANEN HHHH Trivium The Sin And The Sentence Roadrunner Triviumin uusin albumi herättää monenlaisia tuntemuksia. Uuden levyn kaavamaisissa ja mielikuvituksettomissa keskitien rock-biiseissä on kuitenkin Mansonin uran tähän mennessä huonoimmat sanoitukset. Trivium on huomionsa ansainnut tähänkin mennessä, mutta uusimman levyn tasonnostolle eivät kirjavimmatkaan superlatiivit tee oikeutta. Ja niin edelleen. The Sin And The Sentence on pitkäsoittona sitä laitaa, jota ei kuuntele puhki sitten millään. Samalla se osoittaa, että muste sävelkynässä on ollut poikkeuksellisen vahvaa, mikä on erityisen kunnioitettava saavutus ottaen huomioon, että kyseessä on jo bändin neljästoista täyspitkä. Levyä myytiin yli kahdeksan miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa, mikä avasi ryhmälle rapakon takaiset markkinat. Nick Cavelta lainattu Into My Arms sekä Radioheadin riipivän kauniisti versioitu How To Disappear Completely taipuvat koskettaviksi tulkinnoiksi Brunin käsittelyssä. Lähimmiksi vertailukohdiksi voisi mainita vaikkapa maanmiehensä Ihsahnin tai Opethin niiltä ajoilta, kun yhtyeen toinen jalka oli vielä tukevasti death metalissa. Vaikka alamäen todellisista syistä voidaan olla montaa mieltä, alkoi se Columbinen aikoihin ja on jatkunut tasaisena tähän päivään asti. Biisin video aseistettuine bondagenunnineen alleviivaa täydellistä omaperäisten ideoiden loppumista. On nostalgisesti leuhkaa Wall Of Glassia, perustellun ylvästä Boldia ja verevästi svengaavaa Come Back To Metä. Valtaosa kappaleista on Liamin itsensä kirjoittamia, siellä täällä apuaan tarjoilevat muun muassa Andrew Wyatt, Simon Jons ja viime vuosina Sian ja Adelen kanssa megahittejä värkkäillyt Greg Kurstin, joka tapansa mukaisesti tiedostaa taas, mitä ollaan tekemässä ja kenelle. Palstatiloja viime viikot hallinnut hehkutus huutolaulujen palaamisesta bändin repertuaariin on esittäjän kirjavahkon historian tuntien aivan lapsellinen debatti. As You Were lunastaa otsikossaan lupaamansa: vuonna 2017 Gallagherin vesseleistä ainakin nuorempi rohkenee olla tismalleen sitä, mitä tietää olevansa. VESA SILTANEN HHHH Whitesnake 1987 30th Anniversary Edition Parlophone Huhtikuussa 1987 markkinoille pukattu Whitesnaken albumi oli bändille todellinen jättipotti. HENRI EEROLA HHHHH Marilyn Manson Heaven Upside Down Loma Vista Marilyn Manson on sanonut Columbinen joukkosurman jälkeisen negatiivisen julkisuuden pilanneen hänen uransa. SOUNDI 61 kyseenalainen veto ellei kyseessä satu olemaan Ryan Adams tai Vesa-Matti Loiri. Alkupiste on tietysti The Stooges. Psychedelic Sound Romance on sopivasti alituotettu ja asenteeltaan lakoninen. E-levyllä tämä tulee parhaiten ilmi heti 11-minuuttisella Storm Son -avausraidalla, jossa oikeastaan tiivistyy koko levyn värikäs tyylien kirjo. Silti kyseessä ei ole mikään Räkärodeo-skeneen jumittunut ja sinne harrastelemaan jäänyt äijäkööri, vaikka toki tällaisia bändejä arvostettiin 90-luvulla huomattavasti enemmän. Kuolevan rakkauden äärellä syntynyt Leave Me Breathless on kuitenkin varsin vakuuttava kokoelma tulkintoja, jotka parhaimmillaan yltävät aavemaisen kauniisiin korkeuksiin. RETRO Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 61 2.11.2017 11.37. Tätä miehekästä yhtyettä määrittää nimittäin ihan oikeasti se, että jäsenistöön kuuluu entisiä ja nykyisiä Radiopuhelimet-soittajia sekä Greenhouse AC:ssa ja EBPSATRFM:ssa vaikuttanutta väkeä. LASSI LINNOLA HHH New Rising Suns Psychedelic Sound Romance Hiljaiset Levyt Namedroppailu on paha tapa, mutta minkäs teet. New Rising Sunsin debyytillä kuuluu viime vuosikymmenten garage rockin perintö monella eri tasolla, joskin ne limittyvät toisiinsa hyvin loogisella ja luontevalla tavalla. Ennen Amerikan vaarallisimman miehen titteliä pitänyt Manson vaikuttaa nykyään ponnettomalla uhoamisellaan lähinnä naapurin vihaiselta vanhalta sedältä. Kappalemateriaaliltaan edeltäjä oli siihen mennessä tasavahvin, koska napakoihin kappaleisiin nojatessaan bändin ei ollut mahdollista piiloutua pitkien pituuksien tahi monisäikeisten kappalerakenteiden taakse. JUHA SEITZ HHHH Ane Brun Leave Me Breathless Balloon Ranger Norjalaislaulajatar Ane Brun on julkaissut cover-levyllisen akustisia balladeja, mikä on konseptitasolla varsin ...uusimman levyn tasonnostolle eivät kirjavimmatkaan superlatiivit tee oikeutta... Siksikin äänenvoimakkuutta kannattaa säätää ihan reippaalla kädellä. Lähdemateriaalikseen Brun on valinnut virttyneiden karaokestandardien – kuten Elviksen Always On My Mindin ja Foreignerin I Want To Know What Love Is – lisäksi yllättäviäkin kappaleita. Sen sijaan vahvin The Sin And The Sentencen parissa heräävä oivallus kuuluu, kuinka helpolla Triviumin on tähän asti itsensä päästänyt. Laajakaarinen ja kauniin väkivaltainen kitarankuritus on lähisukua Otra Romppasen Psychoplasma-vuosille. Orjallisimmin musta-aukkomaisesta Beatle-laarista noukkii For What It’s Worth, joka sekin on ennen muuta rehdin vision varassa rakennettu, esittäjänsä näköinen pysäyttäjä. Ainakin Whitesnaken vannoutuneimmat fanit osaavat arvostaa näitä bonuksia, sillä rundilta on aiemmin ollut saatavilla hyvin vähän tallenteita. Albumin voimaballadi Is This Love sekä uudelleen lämmitetty vetävä Here I Go Again dominoivat singlelistoja ympäri maailmaa. Heaven Upside Down on musiikillisesti edeltäjäänsä astetta kuunneltavampi, koska Manson on luopunut jäykistä neoblueskokeiluistaan. I Never Wanna Be Like You, toteaa päätösraita, jonka syvimmät juonteet piirtykööt monenkirjavien linssiemme alle. Äänien yläja alapäät toistuvat tasapainoisesti. Bändin konstailematon soitto rullaa kuin Union Carbide Productions villeimmillään. Juhlapainoksella kuullaan levyn tuore masterointi sekä ennen julkaisemattomia keikkapaloja. Jussi Nykäsen kohtalokkaan tumma ääni vie tunnelmat aina Joy Divisionin ja The Velvet Undergroundin dekadenssiin saakka. Inspiraatiota ja uutta nostetta lienee tuonut mukanaan myös uusi kosketinsoittaja Håkon Vinje. Se ei kuulu suoraan musiikillisesti, vaan vaikutteiden perinpohjaisen sisäistämisen, niiden uskottavasti jalostamisen ja lopulta niiden tehokkaasti ulos omaksi jauhelihaksi myllyttämisen kautta
David Gilmour on siinä onnistunut, heti kun hänen kitaransa lähtee soimaan ykkösbiisissä 5. Mikä tärkeintä, levy lastattiin vahvoilla biiseillä. ANTTI MARTTINEN HHH Lucinda Williams Sweet Old World Thirty Tigers Neljä vuotta sitten Williams julkaisi uusiksi vuoden 1988 erinomaisen nimikkolevynsä Lucinda Williams, mutta Levyarviot > ...show’n valot ja muut efektit varastavat odotetusti yleistunnelman... Historiallinen viitekehys on Pink Floydin ”tyhjälle salille” esittämä keikka Pompeiin amfiteatterissa vuonna 1971, jolloin yhtye ei vielä ollut tuttu nimi joka taloudessa. Eteerisyydessä löytyy ja melodiat ovat kautta linjan melankolisen kauniita, ajoittain pakahduttaviakin (nimiraita). Rockpumppuja relevantimmat vertailukohdat löytyvät kuitenkin tosiasiassa skotlantilaisen Chvrchesin ja Norjasta viime vuosina kohonneiden Auroran ja Frøderin kaltaisten naisosaajien suunnalta. Etenkin Six Blocks Away ja Pineola ovat terävöityneet ja ilmeisesti marinoituneet keikoillakin. Rakas kotikaupunki kirvoittaa Annie Clarkin sanoja ja itseään säästämättömään avoimuuteen. Kaihomieltä ruokkivien ja kohottavien slaissien jatkumoa stigmatisoi ainoastaan hienoinen tasapaksuus, jolle oltaisiin voitu tehdä ihmeitä pelkästään määrästä leikkaamalla. Esitys on saatavana myös cd:nä. Välillä kurotellaan tähtiin, välillä antaudutaan perin painavillekin ajatuksille. Peter James KUOLEMA EI RAKASTA KETÄÄN Kun murhatutkimuksen ympärille kiertyy liikaa ristiriitaisia johtolankoja, on lukijankin hyvä muistaa ylikomisario Roy Gracen motto: Älä oleta mitään, älä usko ketään… Saatavana myös äänikirjana Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 62 2.11.2017 11.37. Ja onhan miehellä vaikuttava katalogi 50 vuoden ajalta, Pink Floyd -standardeista omaan soolouraan, joka on ollut niin vaikuttava, että hänen ei tarvitse liikaa turvautua vanhan yhtyeensä ohjemistoon. St. A.M., tietää, kuka on kyseessä. Homma hoitui keikkatrion kanssa kymmenessä päivässä, ja perspektiiviä antoi myös originaalisessioiden steel-kitaristi Greg Leisz. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Pierre Lemaitre SILMUKKA Taitava psykologinen trilleri kietoo niin päähenkilönsä kuin lukijansa silmukkaan, joka hellittää otteensa vasta yllättävässä loppunäytöksessä. Vincentin meneillään olevalle kiertueelle, mutta tinkimätöntä artistisuutta huokuvan albumin varsinainen tähtiraita on kuitenkin New York. Vincentin voimakkaat ja kipeätkin tunteet hakevat ulospääsyä ilmeikkään laulun lisäksi sielua raastavalla ja välillä korviakin koettelevalla kitaroinnillaan. Clarkin kyvyistä ja arvostuksesta kertoo jotain sekin, että Grammy-palkittua läpimurtolevyä St. Sitten klassinen pianonsoitto johdatti elektropopin pariin ja avot! Tällä ”kansainväliseksi debyyttialbumiksi” (Dear, Let It Out -niminen kokopitkä ilmestyi jo 2010) tituleeratulla kiekollaan Sundemo heijastelee kaikkia lueteltuja vaikutteitaan (paitsi The Strokesia) yllättävänkin monipuolisesti tuikaten samalla soppaan oman yksisarvislusikkansa. PERTTI OJALA HHHH päätti levyttää sitä seuranneen Sweet Old Worldin kokonaan uusiksi päästäkseen ylitse alkuperäisen levytyksen aikaisista angsteista ja hankalista muistoista. Emily Herbert GEORGE MICHAEL 1963–2016 Elämäkerta Menestystä, suosiota ja valtavia levymyyntejä. Vetoavasti nykivä Liar Liar, rento nimikappale sekä Maria Hännisen avustuksella tulkittu muhkea tilitys Take It Or Leave It kirmaavat hyvällä sykkeellä. Fear The Future on antanut nimen St. Label Säkylässä perustettu The Grammers sai ison potkun uralleen, kun se voitti vuonna 2002 Rockin Suomenmestaruuskilpailun. Uhkarohkeeta tosin palauttaa soinnillaan mieleen myös Kumma Heppu ja Lopunajan Voideltujen ylivertaisuuden. Hauskasti ja K u v a: N ed d a A fs ar i DVD Musakirjoja ja dekkareita Saatavana myös sähkökirjana Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Yleisöä on nyt lattiallisen verran, mutta show’n valot ja muut efektit varastavat odotetusti yleistunnelman. 62 SOUNDI rokkaavasti ihastusta kipinöivä Lines Around Your Eyes nousi uudeksi suosikiksi. Analogisesti äänitetty albumi kuulostaa viehättävän orgaaniselta, mikä on omiaan tuomaan kuuntelijalle hyvänolontunteen. Vokalisti Hannu Vainionpään artikulointi ja äänivarat täyttävät täysin kansainväliset mitat. Ray Connolly ELVIS PRESLEY Legendan elämä 1935–1977 Elviksen sekä hänen managerinsa Tom Parkerin kanssa käytyihin keskusteluihin pohjautuva syvällinen elämäkertateos. Hullu Ruusu on nimettömällä ensialbumillaan luomuisen raikkaana pelaava kokoonpano, jonka kasvoina ovat lauluista ja niiden niukkaeleisistä tulkinnoista vastaavat Merita Berg ja Antti Hermaja. Romuttuneet ihmissuhteet, valta, seksi ja yhteiskunnan pillerivetoisuus saavat Masseductionilla ympärilleen ansaitsemansa kiihkeän soundtrackin. Poppoon sisäiset vaikeudet tuottivat mollivoittoisia sanoituksia, mutta musiikin yleisilme säilyi virkeänä. JUHA SEITZ HHHH Hullu Ruusu Hullu ruusu Helmi Ylenmääräisestä teknologiasta vapaan popmusiikin pelikentälle on astunut uusi kiinnostava joukkue. George Michaelin elämään kuuluivat niin parrasvalojen loiste kuin syvät varjotkin. Yhtye on tuottanut tasaiseen tahtiin albumeja, jotka luotaavat esimerkillisen dynaamista aikuisja hard rockia. Omakohtaisiksi tunnustamansa laulut ovat moderneja, vangitsevia ja myös vaativia. St. ASKO ALANEN HHHH The Grammers Dream In A Minor Key V.R. Demolisäyksistä säväyttää karu balladi Drivin’ Down A Dead End Street, jossa on vaihdetun nimen lisäksi viilattu tekstiä ja melodiaa. Visuaalisesti huomio kiinnittyy eniten taustalaulajiin, ympäristöön ja pyöreään taustakankaaseen, soittajat ovat pitkälti kuin rock-versio Mount Rushmoren kivipäistä. Musiikki puhuu kuitenkin puolestaan. Miehen tuorein soololevy Rattle That Lock (2015) oli kiertueella ajankohtainen, joten klassikoksi luokiteltava On An Island (2006) jää varjoon, sitä kun käsiteltiin jo Live In Gdanskilla (2008). Vähävolyymisenä ja pienimuotoisen herkkänä Hullu Ruusu rinnastuu vääjäämättä Noitalinna Huraa! -yhtyeeseen. Vincentin häkellyttävyyden jälkeen Masseduction kiteyttää Annie Clarkin uutta etsivää rohkeutta entisestään. Vincent (2014) edelsi David Byrnen kanssa tehty puhallinvetoinen taiderockalbumi Love This Giant (2012). Vincentiksi itsensä ristinyt multimuusikko ja laulujensa tekijä Annie Clark on kymmenessä vuodessa kasvanut yhdeksi tämän päivän kiinnostavimmista artisteista. Mutta myös piilottelua, skandaaleja, masennusta ja huumeriippuvuutta. Vahvana sykkivien elektronisten biittien lomasta St. Kontrasti tuntuu makoisalta, sillä kulkeviin ralleihin saatiin näin ujutettua tummien kipupisteiden kirpeyttä. EERO TARMO HHH David Gilmour Live At Pompeii Sony Soittimen äärimmäisen hallinnan ykköskriteeri on, että soittaja on onnistunut luomaan oman, tunnistettavan soundin. Bergin ja Hermajan kirjoittamat kappaleet ovat kuin haurasta käsityötä ja ripeimmilläänkin kiireetFrida Sundemo Flashbacks & Futures Cosmos Vuonna 1986 Göteborgin liepeillä syntyneen Frida Sundemon kerrotaan hakeneen varhaiset vaikutteensa veljensä Radiohead-, Weezerja The Strokes -levyiltä. Koneiden varassa mennään, mutta ei milloinkaan sävellystyön merkitystä ylenkatsoen. Vincent Masseduction Caroline St. Kappalejärjestys painottuu uudella tavalla, lyriikkaa on osin viilattu ja jatkettu, mutta paras muutos on laulun ja soundin täyteläisyys verrattuna hennompaan äänikuvaan Chameleon-merkillä. Akustinen Satantunnelmointi petaa kuuntelijalle seesteisen hengähdyshetken. Soitto rullaa juohevasti, eikä lauluosuuksiin kompastella. Mukana on vain yksi biisi tuolta ajalta, One Of These Days, jolla Gilmour pääsee esittelemään lap steel -taitojaan. Ainoastaan harras nimikappale etääntyy hiukan lihallisemmalla uustulkinnallaan, mistä voinee syyttää Emmylou Harrisia, joka vei Sweet Old Worldin omille ihanan eteerisille aaltopituuksilleen. Kokonaisuutena uusi levytys on selvästi mehukkaampi ja avainkappaleiden viehätys on vain syventynyt. Bändin seitsemäs kiekko Dream In A Minor Key syntyi turbulenssin keskellä
Ray Connolly ELVIS PRESLEY Legendan elämä 1935–1977 Elviksen sekä hänen managerinsa Tom Parkerin kanssa käytyihin keskusteluihin pohjautuva syvällinen elämäkertateos. SOUNDI 63 ...show’n valot ja muut efektit varastavat odotetusti yleistunnelman... George Michaelin elämään kuuluivat niin parrasvalojen loiste kuin syvät varjotkin. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Pierre Lemaitre SILMUKKA Taitava psykologinen trilleri kietoo niin päähenkilönsä kuin lukijansa silmukkaan, joka hellittää otteensa vasta yllättävässä loppunäytöksessä. Peter James KUOLEMA EI RAKASTA KETÄÄN Kun murhatutkimuksen ympärille kiertyy liikaa ristiriitaisia johtolankoja, on lukijankin hyvä muistaa ylikomisario Roy Gracen motto: Älä oleta mitään, älä usko ketään… Saatavana myös äänikirjana Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 63 2.11.2017 11.37. Musakirjoja ja dekkareita Saatavana myös sähkökirjana Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Mutta myös piilottelua, skandaaleja, masennusta ja huumeriippuvuutta. Emily Herbert GEORGE MICHAEL 1963–2016 Elämäkerta Menestystä, suosiota ja valtavia levymyyntejä
Eltaantunut rokkaava sähköjazzpupellus tästä on todella kaukana. Propagandhin sydän sykkii melodiselle punkille: biisit ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, pääosin alle kolme minuuttia kellottavia täsmäiskuja. Kappaleiden kova ydin ei ehkä yllä Moonspellin parhaimmalle tasolle ja sävellysten huippuhetket löytyvätkin nimenomaan sovitusten tuomista yksityiskohdista. Mistään kolmen soinnun pop-punkista ei kuitenkaan ole kyse, vaan keitosta maustetaan teknisillä heviriffeillä sekä monipuolisilla, erikoisilla rakenteilla. Nämä matkan varrella syntyneet kappaleet ovat nyt saatavilla samalla levyllä! Julkaisija Firefox Communications / Universal Finland Oy jjsy_soundi_vaakapuolikas.indd 1 31.10.2017 20.39 Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 64 2.11.2017 11.37. Itse asiassa se tuntuu tavallaan pysäyttävän ajan. Eipä kuulosta. Moonspell on usein syyllistynyt puristamaan mailaa vähän liikaa, eikä ajatukselta voi kokonaan välttyä nytkään. Aika sen parissa ei tule silti lainkaan pitkäksi. Tähän on mukava tulla oravanpyörästä lepäämään. Mikaelin kaltaisten vakavampien aiheiden äärellä ollessaankin Hullu Ruusu keventää tunnelmaa leikkisän pianon helkähtelyn ja banjon siivittämällä hevoshumpalla. Jos yhtyeen edellinen levy Extinct (2015) oli aiempaa suoraviivaisempi ja rokkaavampi, tavoittelee bändi uutuudellaan mahdollisimman suurta ilmaisua. Tuttua ja toimivaa reseptiä ei ole siis turhaan lähdetty muuttamaan, vaikka muutama askel metallisempaan suuntaan Failed States -edeltäjästä (2012) onkin otettu. Asiallisia riffejä, hienoja kitarateemoja ja hyvää bassomyllytystä riittää koko kestolle. Silloin Moonspell tavoittaa musiikissa tasoja, joihin perin harvat yltävät. Kyllähän pelimanniviulujen ja progehenkisesti laulavan sähkökitaran kombinaatio esimerkiksi voisi kuulostaa todella naavapartaiselta ja aikansa eläneeltä. Nämä matkan varrella syntyneet kappaleet ovat nyt saatavilla samalla levyllä! K A D O N N E E T L A U L U T Levyn julkkarik eikka Lauantain a 9.12. Kansanmusiikin ajaton ilmavuus, kansallisromanttinen paatos ja hippiperinteen ei-homehtuneen ulottuvuuMoonspell 1755 Napalm Moonspellin uutuudella on merkittävä ero yhtyeen aiempiin levytyksiin: tällä kerralla bändi laulaa kaikki kappaleensa omalla äidinkielellään. Vuonna 1986 perustetussa yhtyeessä alkuajoista saakka laulanut/huutanut Chris Hannah toimittaa yhä todella vakuuttavasti, kuten tekee toki muukin bändi. tömiä. Orkestraatiot ja kuorot alleviivaavat albumin jylhää olemusta, mutta niiden luonteesta johtuen bändi ei ole istuttanut samanlaisia koukkuja kappaleisiin kuin edellisellä albumilla. Erityismaininnan ansaitsee Antti Hermajan pasuuna, joka taipuu niin Elonkorjuun kevytjazziin kuin Opin maailman edessä luihuutta -kappaleen folkiksi. Luontevan suorasanaisilla teksteillä Hullu ruusu tutkailee elämän välillä vähemmän ruusuistakin realismia arkisesti mutta mahdollisuuksien mukaan myötätuntoisesti. Keventyneessä äänivallissa on raikas ja regressiivinen ote. klo 21.00 Ykän Pubi, Oulu Juliet Jänes -yhtye ja hienot vierailijat (Pauli Hanhiniemi, Mira Luoti, Kari Jones, Pentti Jones, Eero itse ja laaja ystäväpiiri) herättävät henkiin Eero ”Jones” Hyypän levyttämättömät tekstit vuosilta 1995 –2010! Rakkaudella tehty levy on aikamatka yhden merkittävän Suomirock-yhtyeen ja biisintekijän historiaan, ja vielä alkuperäisellä Poko Rekords -levymerkillä. Se kuuluu Eero Savelan (Bad Ass Brass Band) ja Affe Forsmanin (Sielun Veljet, Them Bird Things) yhteistyöstä erittäin nautittavana pakottomuutena. Sen sijaan siihen on suoraan vaikuttanut Savelan musiikkipedagogin lopputyö, jonka aiheena on vapaus musiikissa. PEKKA LAINE HHHH Juliet Jänes -yhtye ja hienot vierailijat (Pauli Hanhiniemi, Mira Luoti, Kari Jones, Pentti Jones, Eero itse ja laaja ystäväpiiri) herättävät henkiin Eero ”Jones” Hyypän levyttämättömät tekstit vuosilta 1995 –2010! Rakkaudella tehty levy on aikamatka yhden merkittävän Suomirock-yhtyeen ja biisintekijän historiaan, ja vielä alkuperäisellä Poko Rekords -levymerkillä. PERTTI OJALA HHH Electric Wizard Wizard Bloody Wizard Spinefarm Jus Obornin johtama Electric Wizard on tarponut stoner doom -suossa kohta neljännesvuosisadan. Levyarviot > 64 SOUNDI Juha Kujanpää Niin kauas kuin siivet kantaa Eclipse Fuusio on musiikkitermeistä pelottavimpia. Moonspell on yleensä pistänyt näppinsä suuriin aiheisiin, niin nytkin. Loppua kohden levy alkaa tunnelmaltaan avautua paremmin ja bändi löytää sisäisen rentouden. Moonspellin ajatuksena on ollut selvästikin muodostaa taiteellisesti yhtenäinen kokemus ennemmin kuin yksittäisistä kappaleista koostuva hittipotpuri. Jus Obornin känisemät laulukoukut on kuultu aiemminkin, vaan eipä siinä, ihan hyviä koukkuja ovat uusintoinakin. Tuossa ajassa yhtyeestä on tullut tärkeä määrittelijä paitsi genren räjähtäneelle alaviresoundille, myös kuvastolle, jossa ikuisella huonolla tripillä riutuvat satanistiset motoristinoidat kiduttavat muita ilkeitä ihmisiä teatraalisiin seksirituaalimurhiin keskittyvän nistikulttinsa mädäntyvässä huumeluolassa/hautaholvissa. Lyhin Impulssi mahtuu neljään minuuttiin, pisin Validisti viipyilee 25 minuuttia. Niin kauas kuin siivet kantaa on siksikin maukas päätösosa Juha Kujanpään albumitrilogialle, ettei se ole millään muotoa riskitön retki. Ja kun levyn päättävän Adventures In Zoochosis -raidan introssa kuullaan Donald Trumpin ”grab ‘em by the pussy” -lausahduksia sekä puheita muurista, ei yhtyeen kanta jää epäselväksi. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Eero Savela & Affe Forsman Affe ja Eero Karkia Mistika Pelkän trumpetin ja rumpujen yhdistelmä on sen verran marginaalia, että varman päälle voi sanoa tämän levyn syntyneen silkasta intohimosta musiikkiin eikä kaupallisista syistä. Biiseistä löytyy myös huumoria ja musiikista voi nauttia myös ilman sen kummempia poliittisia agendoja. VILLE PIRINEN HHHH K u v a: E st er Se ga rr a den iloinen seikkailuhenki – kaiken tämän voi kuulla taitavan säveltäjän hallitussa mutta vapaasti hengittävässä musiikissa. Äänikuva on avara ja tunnelma rauhoittava, meditatiivinen. Yhtyeen ei tarvitse todistella mitään, laadukas perusjyystö omalla ”mukavuusalueella” riittää. Pari viimeisintä levyä, Black Masses (2010) ja Time To Die (2014) ovat vieneet saatanallisen huuruilun niin syvälle slow motion -pimeyteen, että uutuus yllättää rokkailemalla verrattain energisesti. Vaikutteet autotallihevin esi-sabbathiaaniselta psykedeliakaudelta ovat pinnassa. Mitään angstia eikä sellaista heijastelevaa kirskutusta tai hysteeristä purkausta ei ole näköpiirissäkään. JUSSI NIEMI HHHH Propagandhi Victory Lap Epitaph Kanadalaisryhmä on viettänyt hiljaiseloa levyrintamalla viisi vuotta. Kujanpään musiikki ammentaa paljon raikkaammista ja sanoisin syvemmistäkin lähteistä. Bändi nimittäin laulaa vuonna 1755 Lissabonia kohdanneesta massiivisesta maanjäristyksestä. VESA SILTANEN HHH ...satanistiset motoristinoidat kiduttavat muita ilkeitä ihmisiä... Älkää antako sen karkottaa itseänne tämän hienon instrumentaalilevyn ääreltä. Levy on kuitenkin niin kokonaisvaltainen, etten osaa nostaa siitä esiin mitään yksittäistä raitaa. Perässähiihtäjiä riittää, ja hitaasti jauhava riffi yhdistyy ”Hammer Horror on LSD” -tematiikkaan alan festivaaleilla usein. Musiikillisesta fuusiosta eli eri perinteiden yhdistelemisestä ja ennakkoluulottomasta yhteen naittamisesta Juha Kujanpään musiikissa kuitenkin on kysymys. Levyn päättävä nimikkoraita on pakahduttava instantklassikko. Ohjelma koostuu neljästä improvisaatiosta. Tänä aikana maailmalla on tapahtunut paljon asioita, joista vahvasti kantaaottavana ja poliittisena tunnettu yhtye on voinut ammentaa inspiraatiota seitsemännelle albumilleen. Tempo on yhä nopeimmillaan keskiluokkaa, mutta yleinen bändisvengi ja äänensävy on Electric Wizard -mittareilla suorastaan pirtsakka. Kujanpään persoonallisen musiikin ääreen asettunut taitava muusikkojoukko soittaa jumalaisesti ja mikä tärkeintä: operaation aivoista pulppuaa ihastuttavia melodioita. Herätys ja Kärki sijoittuvat pituudeltaan niiden väliin. Muutamia erikoisempia tahtilajikikkailuja löytyy joukosta. Savelan torvi maalailee ja mietiskelee verkkaan, Forsman ei niinkään komppaa kuin kommentoi, tukee ja koristelee trumpetin melodista monologia. Bändi onnistuu tavoitteissaan. Laulujen omintakeisuuden ja esitystavan sydämellisyyden lisäksi Hullu Ruusun valttina on soiton vivahteikkuus. Electric Wizard pelaa itsekin varsin tiukalla musiikillis-esteettisellä paletilla, mutta on luonut selkeästi tunnistettavan, omalaatuisen Black Sabbath -mutanttinsa
Mutta tätä teoriassa pätevää The Doors -kokoelmaa hypistellessä tulee väkisinkin mieleen, mikä esineen tarkoitus mahtaa olla. Moinen ei kuitenkaan levytysstudiossa haittaa, ja Psychosisilla Maxin sävellyskynä onkin ilmeisen terävänä ja karjunta kenties brutaalimpaa kuin koskaan aiemmin. MIKKO MERILINNA HHHH RETRO Juliet Jänes -yhtye ja hienot vierailijat (Pauli Hanhiniemi, Mira Luoti, Kari Jones, Pentti Jones, Eero itse ja laaja ystäväpiiri) herättävät henkiin Eero ”Jones” Hyypän levyttämättömät tekstit vuosilta 1995 –2010! Rakkaudella tehty levy on aikamatka yhden merkittävän Suomirock-yhtyeen ja biisintekijän historiaan, ja vielä alkuperäisellä Poko Rekords -levymerkillä. Etnomausteet ovat nyt minimissään, ja tilalla tyrmäävää, pirullisen groovaavaa ja aidosti pelottavaakin metallia. Niissä merkeissä ideoitu deluxe-painos ilmestyikin jo. Se on hitusen enemmän hardcorea kuin thrashia, ja tunnelmiltaan lähimpänä death metalia – brasilialaisten legendojen omaleimaisella, jopa hypnoottisella soittotatsilla toteutettuna. Tästä näkökulmasta traagisinta onkin potentiaalisen bonusmateriaalin vähyys, jolla mahdollisesti tulevia julkaisuja perusteltaisiin. Nyt niistä parhaat on poimittu Songs Of Bob Dylan -albumille. Tänä keväänä hän toi Manhattanille parin tunnin show’n, joka koostui pelkästään Dylanin biiseistä. Siinä, missä Bob itse veti alun perin monia näistä biiseistä (kuten Rainy Day Women #12 & 35 tai Quinn The Eskimo) ironisesti, vähän kuin koko maailmaa härnäten, ottaa Joan Osborne erilaisen lähestymistavan. On näet vaikeaa kuvitella se markkinasegmentti, jolle tämä singlekooste vuonna 2017 on suunnattu. Psychosis on tehokas ja selvästi 2010-luvulla synnytetty teos turboahdettua ja tehokasta tuotantoaan myöten, mutta sen juuret istuvat tukevasti menneessä. Niin ikään Soulfly-yhtyeessä Max Cavaleran aisaparina häärivä kitaristi Marc Rizzo on sooloineen, ujelluksineen, kaiutuksineen ja surinoineen albumin tähti – sikälikin, että setä-Cavaleran tehtäväksi on näyttänyt viimeaikaisten livevetojen perusteella jäävän yhä useammin shamanistinen isännöinti kitaransoiton kustannuksella. Nämä matkan varrella syntyneet kappaleet ovat nyt saatavilla samalla levyllä! Julkaisija Firefox Communications / Universal Finland Oy jjsy_soundi_vaakapuolikas.indd 1 31.10.2017 20.39 Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 65 2.11.2017 11.37. TIMO KANERVA HHHH The Doors The Singles Rhino Tähän maailmanaikaan ei paljon kehtaa cd-levyjä julkaisevia levyyhtiöitä rahanahneudesta syyttää. Bonusbiiseiksi on liitetty neljän raidan monoversiot. Valitettavasti se kuulostaa yhä yhtä kauhealta Joan Osborne Songs Of Bob Dylan Womanly Hip Joan Osborne on koko pitkän uransa kokeillut rajojaan. Ihan tismalleen tässä järjestyksessä ei näitä kappaleita ole taidettu aiemmin julkaistakaan, ja on ihan kiva, että sinkkuhitit etenevät kronologisesti b-puolineen. Hän on laulanut kaikenlaista musiikkia popista countryn kautta souliin niin oman bändin johdossa kuin muiden taustalla ja tulkinnut sekä omia että muiden sävellyksiä. SOUNDI 65 riittää Joanilla kykyä rankempienkin tuntojen tulkiksi. Dylan kutsui aikoinaan itseään ”Laulun ja tanssin mieheksi”, ja tällainen kokoelma tekee selväksi, mitä hän sillä tarkoitti – Dylanin laulut taipuvat moneen tarkoitukseen. (1993) -albumeiden tunnelmiin – vain vetääkseen maton alta joka kerta, kun kuulija kuvittelee tunnistavansa tuttuja elementtejä. Niissä mennään syvälle ihmiselon perimmäisten kysymysten äärelle, mutta kuin alitajunnan peränurkkaan haudattu muistijälki vinkkasikin. ANTTI LUUKKANEN HH Cavalera Conspiracy Psychosis Napalm Cavaleran veljesten neljäs albumi vie tunnelmat yhä tiiviimmin Sepulturan Arise (1991) ja Chaos A.D. Niille on käyttöä lähinnä arkeologeille ja peräkammarinpojille, joilla on liikaa aikaa. klo 21.00 Ykän Pubi, Oulu Juliet Jänes -yhtye ja hienot vierailijat (Pauli Hanhiniemi, Mira Luoti, Kari Jones, Pentti Jones, Eero itse ja laaja ystäväpiiri) herättävät henkiin Eero ”Jones” Hyypän levyttämättömät tekstit vuosilta 1995 –2010! Rakkaudella tehty levy on aikamatka yhden merkittävän Suomirock-yhtyeen ja biisintekijän historiaan, ja vielä alkuperäisellä Poko Rekords -levymerkillä. Hän tulkitsee kaiken sanatarkasti, ja siitä nousee Songs Of Bob Dylanin voima. Ykköslevyä pyörittelee mielellään kerran, pari, kun puhkikuluneiden hittien välissä kuulee taas välillä Roadhouse Bluesin, We Could Be So Good Togetherin ja Changelingin kaltaisia vahvoja b-puolia. Naislaulajan tulkitsemina erityisesti rakkauslaulut saavat uutta, sukupuolirajat ylittävää voimaa. The Singlesin täky on kakkoslevyn Jim Morrisonin kuolemanjälkeinen aikakausi. Nämä matkan varrella syntyneet kappaleet ovat nyt saatavilla samalla levyllä! K A D O N N E E T L A U L U T Levyn julkkarik eikka Lauantain a 9.12. Sen osoittaa Masters Of War, sodanvastainen protestilaulu, jonka armoton ajankohtaisuus saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Muuten tämän kokoelman suurin julkaisuperuste lienee lisätuotteiden puskeminen maailmalle, kun yhtyeen debyytistä tuli kuluneeksi 50 vuotta
Kun Rutiinin orja pommitti kasikakkoshardcorea ilman mitään rajoituksia, tiputtaa uutuus tempoa ja tapailee kertosäkeisiin toiston kautta jopa tarttuvuutta. Ilmaisun perustavanlaatuisuus ei tietenkään yllätä. MAPE OLLILA HHH 17. Kun Thåström toteaa virttyneen kaupunkikuvauksensa lopuksi ”du har mindre än en fjärdedel kvar / till dit du ska”, tuijottaa elämän raadollisuus silmästä silmään. ANTTI LUUKKANEN HHHH Martti Servo ja Napander Teräsmylly jauhaa Ranka Martti Servo ja Napander julkaisivat samaan syssyyn juhlalevyt oman 20-vuotisen olemassaolonsa kunniaksi sekä Suomi 100 -teemalla. Epätietoisuutta ei kestänyt paria kuuntelukertaa enempää ennen kuin ahaaelämys iski: esikoisen päänräjäytyksen voi tehdä vain kerran, joten siksi on viisaampaa siirtyä niiltä askelsijoiltaan sivummas. Esimerkiksi levyn päättävä, ihmiskuntaan uskon menettänyt Sonder-kappale maistuu aidolta epätoivolta. Kaikki kiteytyy Tom Waits -henkisessä Old Point Barissa. Toki kotimaan ihanuuksia on aina siedätetty vinolla huumorilla yleisestä erityiseen mennen. cd & digital Katso konserttipäivät: www.raskastajoulua.com Marco Hietala Tarja Turunen Tony Kakko Elize Ryd Floor Jansen Kimmo Blom JP Leppäluoto Antti Railio Tommi Salmela Antony Parviainen Ville Tuomi Ari Koivunen RASKASTA JOULUA IV Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 66 2.11.2017 11.37. Kokoonpanonsa 20 vuotta säilyttänyt Napander musisoi moitteettomasti. Vain ajankohtainen ja yltiöjuustoinen Paljon onnea Suomi on ohikiitävä irtiotto kivijalkamateriaalin aihepiiristä. Cyhra on hengeltään lähempänä Amaranthen euroviisumetallia kuin In Flamesin tuotantoa. Ahkerasti keikkailevana yhtyeenä se seurailee Parkway Driven ja The Amity Afflictionin viitoittamaa polkua kohti suuruutta, eikä esikoisalbumi mission onnistumista ainakaan haittaa. Levyarviot > 66 SOUNDI todella hyvin aikaansa peilaavat tekstit saavat lisää ilmaisuvoimaa. 11. Martti Servon iskelmälliset sävelmät ja iskulauseet ovat peijakkaan tarttuvia, suruissakin optimistisia ja musiikillisesti maukkaita. Ja taas levyn tyylitajuiset kopinasoundit istuttavat albumin myös historiallisesti omalle paikallaan. Levy on turboahdettu täyteen arpeggiosynia (Letter To Myself), jotka alkavat ysäritrancemaisuudellaan toistaa itseään parin kuuntelukerran jälkeen. Nyanssitasolla albumi jatkaa Kärlek är för domilla (2009) vakiintunutta raskasliikkeistä industrial-balladismia, jossa soitinnukset ovat tummia, iskut lujia ja äänet kumeita kuin sammaloituneiden pannuhallien akustiikka. Tuskin mikään muu sana kuvaisi yhtä tyhjentävästi albumin itsepäistä ja yksityiskohdille tarkkaa monumentaalisuutta. Päteviä instrumentalisteja genressä riittää enemmän kuin Bondi Beachilla surffaajapummeja, mutta laulajakaksikon Jamie Hails (raaka huuto ja rääky) ja Jake Steinhauser (melodiset ja emot puhtaat laulut) erinomaisesti rakennettu dynamiikka ja vokaaliharmoniat nostavat australialaisyhtyeen tässä nyt jo niin ryöstöviljellyssä raskaan musiikin lajissa keskimääräistä huomionarvoisemmaksi. Harva bändi saa sekä kohelluksen että rakenteeltaan ehjät biisit muokattua luontevasti samaan linjaan istuviksi. Letters To Myself käynnistyy rivakasti singlebiisi Karmalla, joka valittiin bändin ensimmäiseksi näytteeksi todennäköisesti juuri Claymanmaisen tunnelmansa vuoksi. Kohti Tuhoa tekee saman nykyhetkelle. Seuraa se kohtalokas mutta. Lauluäänen emotionaaliset painotukset, vibrat ja ärrän sorautus ovat kohdallaan. Onnekseen Cyhra ei tyydy vain yhdistelemään Strömbladin menneisyyttä Leen powermetaliseen laulutyyliin, vaan levyn yleisilmettä voisi nimittää voimaannuttavaksi. Muutos siintää perinteisemmän suomipunkin suuntaan. Alkuperäisen suomihardcoren voima oli siinä, että se kertoi jälkipolville, millaisessa maailmassa tuolloin elettiin. ASKO ALANEN HHH Polaris The Mortal Coil SharpTone Sydneystä ponnistava Polaris tasapainoilee metalcoren ja matikkametallin välisellä nuoralla. Totuttuun tapaan albumilla on jälleen yksi todella outo ”modernimpi” sävellys ja sovitus. Thåström Centralmassivet Sony Jos termin ”Centralmassivet” siirtää maantieteellisestä kontekstistaan mielikuvien tasolle, voi Joakim Thåströmin todeta valinneen levylleen täydellisen otsikon. HANNU LINKOLA HHHH via, mutta seiskakielisten kitaroiden jymisten djenttaileva soundi, kellontarkka soitto ja varsinkin Relapse-biisin kaltaiset seikkailut perinteisemmän Satriani/Vai-osaston kitaramusiikin alueelle erottavat Polarisin edukseen loputtomasta tulvasta muita samanhenkisiä yhtyeitä. Tekstit kiinnittävät betonisen musiikin osaksi karheankauniita tuokiokuvia, joissa on tilaa jopa hiljaisuuksille. Ollaan pisteessä, jossa kaikki tapahtunut on hyväksyttävä. Paikkojen kautta konkretisoituvat tunnelmat ovat haaveellisimmillaankin toteavia, mutta niistä välittyy myös kompromissitta eläneen ihmisen perspektiivi. Thåström on juurtanut koko soolouransa samasta bluesin ja rockin ydinkivestä, eikä Centralmassivet poikkea polulta. Nyt tällä kunniapaikalla on kotikutoiseen räppimuottiin ujutettu nimikappale Teräsmylly jauhaa. MIRKO SIIKALUOMA HHH Kohti Tuhoa Pelon neljäs valtakunta Svart Viiden tähden arvonsa edelleen säilyttäneen Kohti Tuhoa -debyytin Rutiinin orja (2015) jäljiltä Pelon neljäs valtakunta kuulosti alkuun hieman hämmentävältä. Näistä huolimatta Cyhran debyytti on vähintäänkin raikkaampaa kuunneltavaa kuin mitä Strömbladin aiempi yhtye on saanut aikaan sitten kitaristin lähdön vuonna 2010. Jälkijunassa -debyytin kasettija vinyyliversiot sekä upouusi Teräsmylly jauhaa ovat riemastuttavasti lähes identtiset tyyliltään ja teemoiltaan. Levyn kitarasoundit taas soivat koneellisemmissa kappaleissa (Holding Your Breath) harmittavan muovisesti. Ja sen jälkeen jatkettava ylpeästi kohti määränpäätä. Erikseen on taas kehuttava Helenan huudoksi monipuolista tulkintaa: pienillä nyansseilla jo ennestään tarkkanäköiset ja ...välittyy kompromissitta eläneen ihmisen perspektiivi... Letters To Myself on hyvä alku, mutta klassikkoa tästä levystä ei saa edes valehtelemalla. Kahden ep:n jälkeen ilmestyvän The Mortal Coilin kappaleet eivät ole genressään erityisen mieleenpainuCyhra Letters To Myself Spinefarm Melodisen ruotsimetallin ystävät pissasivat takuulla housuunsa, kun In Flamesin perustaja Jesper Strömblad ja Amaranthesta tunnettu laulaja Jake E. Mitäs tämä nyt näin ”löysäksi” on mennyt. Lee tiedottivat yhdistävänsä voimansa uuden jokseenkin hassusti nimetyn Cyhra-projektin tiimoilta. Jylyn keskellä asuu kuitenkin myös inhimillinen lämpö, jota Thåström houkuttelee esiin intensiivisellä kerronnallaan. Vaikka Servon laulut onnistuvat hämmentämään ilmaisullisella arkinaivismillaan, vain toivottomat tosikot voivat enää provosoitua servomiehen hankalan lemmenelämän, poksuvien kulttuurikuplien ja tuulitakkikansan yhteiskunnallisen pohdiskelun kymestä. Levyn nimi kuvaa tekstiensä maailmaa kivuliaan osuvasti
11. SOUNDI 67 ...välittyy kompromissitta eläneen ihmisen perspektiivi... cd & digital Katso konserttipäivät: www.raskastajoulua.com Marco Hietala Tarja Turunen Tony Kakko Elize Ryd Floor Jansen Kimmo Blom JP Leppäluoto Antti Railio Tommi Salmela Antony Parviainen Ville Tuomi Ari Koivunen RASKASTA JOULUA IV Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 67 2.11.2017 11.37. 17
Tytti: – Viiden kulkukoiran tiivis lauma, jonka koti on yhtä lailla Suomen kuusimetsän lumisten oksien kuin Berliinin neonvalojenkin alla – kunhan meillä vain on toisemme. Ja toki, hashtag+winterwave herättää paljon enemmän mielenkiintoa, kuin pelkkä winterwave nousten samalla söpösti esille myös some-markkinoinnissa. EERO TARMO Levyarviot > ...öisen motarin varrella nököttövä kaukolinjapysäkki... Molemmista ilmestyi aiemmin myös The Beach Boys -versio ja yhtyeen aikanaan tekemä Smile julkaistiin 2011. Me And My Bible ottaa ironisesti kaikkitietävien uskonkiihkoilijoiden roolin. Rain Diaryn tuorein soi erottuvan motivoituneena, joskin hieman epätasaisena. Rouheimmin reseptiikkaa jatkojalostaa katedraalisen kertosäkeen omaava We Are Here We Are Now, jonka sidosteisuudesta voisi moni namiskain vemppaaja repiä referenssiä. Onneksi 2016 Nashvillen Defy-filmifestareilla parhaasta soundtrackista palkittu Dave ei haksahda kopioimaan Dylanin melodioita. Lazy Days And Lazy Nights tunnelmoi yöllisen pysähtyneesti. Kuopiolainen erottuu kollegoistaan siinä, että näiden ottaessa vinkkinsä aina Dylanin vanhemmilta kausilta, Tatu heijastelee Bobin viimeaikaista meininkiä. Levyn hitikkäimmän viisun nimi on Berlin ja Swansissa kuullaan ripaus arvatkaa mitä kieltä. Mikäli polulle mahdollisesti piilotettuja miinoja pystytään väistelemään ja oma pää pitämään, on hyvinkin mahdollista, että täältä mäjähtää vielä. Vuonna 2004 Wilson elvytti kauan kadoksissa olleen ja myyttisiin mittoihin kasvaneen Smile-kokonaisuuden ja hänen tulkinnaltaan irrotetut Surf´s Up ja Heroes And Villains ovat hienoja kappaleita ja tulkintoja, vaikka ne edustavatkin viime kädessä eri aikakautta. RETRO Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 68 2.11.2017 11.37. Saman levyn pitkä minisinfonia Rio Grande on myös säilyttänyt vaikuttavuutensa. Yhtye itse luonnehtii näkyä #winterwave:ksi (kyllä, hashtagin kera). Lisää tällaisia yllätyksiä, niin Dave Forestfield nousee A-sarjaan. Miksi hashtag. Määritelkää mistä on kyse. Jotkut heistä eivät itsekään tajua sitä olevansa. In Old Hong Kongilla Dave nyppii kitarastaan upeita Hooker-likkejä ja Daddy Played The Boogie kantrahtaa luontevasti. Black Weddings on poppoon toinen kokopitkä ja samanaikaisesti sekä sympaattisella tavalla kotoisa että aavistuksen etäämmälle pakottavalla tavalla kiehtova. EERO TARMO HHH Olette luonnehtineet uuden levynne musiikillista tyyliä #winterwave:ksi. Cd:n avaava Love And Mercy ensimmäiseltä albumilta (1988) kuuluu yhä hänen keikkasettiinsä ja se onkin ajaton klassikko. Tatu Metsäpelto alias Dave Forestfield varmasti tietää. Toisaalta neljä vuotta on vain pieni poikkileikkaus ihmisen elämästä. Tytti: – Saksassa eräs haastattelija virnisteli, että meidän kohdalla yleiselle darkwave-genrelle soisi keksittävän oman variantin, josta välittyisi tämä kuuluisa pohjoisen kylmyys, pimeys ja haikeus. Mikä on muuttunut sitten vuoden 2013 The Lights Are Violent Here -debyyttinne. Huipulle mennään pitkässä nimiraidassa Daven innoittuessa vetämään maukasta hippiragaa. Sekä karheassa fraseerauksessaan että bändisoundillaan, jonka hän tällä seitsemännellä soololevyllään on luonut soittamalla itse lähes kaiken paitsi rummut. Armollisuus ja myötätunto itseä ja muita ihmisiä kohtaan, ehkä ne ovat tärkeimpiä oivalluksia viime vuosien ajalta. Jos Rain Diary olisi kulkukoira, missä se vaeltaisi ja millaisille kujille ajautuisi. Tommi: – Neljässä vuodessa ehtii ihmiselämä mennä monella tapaa uusiksi. Black Weddings julkaistiin myös Saksassa, missä bändi on keikkaillutkin. Skandinaavisesti vaeltavia melodioita lihallistavat kauniinkoleat sovitukset, joista mieleen nousee myös kiekon tuottaneen Jaani Peuhun Iconcrash-yhtye. Kaksi aiemmin julkaisematonta levytystä eivät tuo mitään uutRain Diary Black Weddings Stupido Vuonna 2007 perustetun kotimaisen Rain Diaryn musiikki on öisen motarin varrella nököttävä kaukolinjapysäkki, jonka lipan alla Kentin Joakim Berg, Depeche Moden Dave Gahan ja Entwinen Mika Tauriainen jakavat eväitään. Toivottavasti nämä välittyvät ihmisille musiikkimme kautta. Soitto svengaa erinomaisen relasti. Jos ja kun yllämainitun virityksen yli pääsee, Nobody’s World toimii mainiosti. JUSSI NIEMI HHH Brian Wilson Playback: The Brian Wilson Anthology Rhino Brian Wilson on alan kiistaton mestari, jota ilman popmusiikki olisi paljon köyhempää, mutta etenkin hänen soolotuotantonsa on ollut epätasaista. 68 SOUNDI Dave Forestfield Nobody’s World Propaganda Luoja tietää, montako tuhatta Dylan-vaikutteista laulaja-lauluntekijää maailmassa on. Amerikkalaisen juurimusiikin linjat on hallussa, koulutus ei ole jäänyt pelkkään Dylaniin. Maestro on vaikuttavimmillaan Lay Down Burdenin ja Soul Searchinin kaltaisissa voimaballadeissa, mutta välillä hän sortuu tyhjänpäiväisyyksiin, joissa tietyt soundin tunnusmerkit ovat kohdallaan, mutta se viimeinen säväys puuttuu
+ pvm. 39,90 EUR (SIS. + pvm. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JOE LYNN TURNER (RAINBOW, DEEP PURPLE) TARJA TURUNEN 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JOE LYNN TURNER (RAINBOW, DEEP PURPLE) TARJA TURUNEN @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 BLU-RAY ELOKUVIA 2 KPL 10€ episodi_A_november_2017.indd 1 2017-10-31 10:28 Discshop tulostus.indd 69 2.11.2017 12.56. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 39,90 EUR (SIS. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm
Things Fall Apart on nimestään huolimatta hengeltään myönteinen ja tukea antava laulu ja sellaisena täydessä sopusoinnussa Daylightin soitannollisen valoisuuden kanssa. Soittaminen ja laulaminen on hengenvaarallista. Amadoun ja Mariamin vuorotellen ja unisonossa laulamat melodiat ja bambaran/ranskankieliset tekstit huokuvat sekä syvää bluesia ja Afrikkaa että peräänantamatonta elinvoimaa ja nihilismistä kieltäytymistä, mutta ranskalaiskosketinsoittaja Adrien Durandin sointi on kuin suoraan 80-luvulta, kun eurooppalaistuottajat kilvan yrittivät modernisoida afrikkalaisten musiikkia rumpukoneilla ja syntikoilla huonoin tuloksin. Biiseissä on dynamiikkaa ja suvantokohtia juuri sopivasti pitääkseen thrash-kaahauksen muuttumasta tylsähköksi puuroksi mutta levyn punainen lanka on kauttaaltaan sen ankara draivi eteenpäin. Jälki on lyhentämättömän funkyä gospelbluesia. toitetaan ihmisen kehityksen vaiheita vastasyntyneen levottomasta heräämisestä omaan olemassaolonsa perimmäiseen luonteeseen – I Am A Thoughthan on cogito ergo sumkuoleman hyväksymisen tuomaan rauhaan kappaleessa To Feel Your Best. ARTTU TOLONEN HHH Amadou & Mariam La Confusion Because Peräti viisi vuotta on jo vierähtänyt sokean malilaispariskunnan edellisestä Folila-albumista, mutta sinä aikana länsimaisen bluesin, rockin ja soulin ”siemenpankissa” onkin tapahtunut kauheita. ANTTI MARTTINEN HHH K u v a: C h ris St ro n g Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 70 2.11.2017 11.37. Oma historia konemusiikin kuuntelijana ja tekijänä tuntuu usein olevan progressio kohti minimalismia. Syvästi sielukas laulu ja sydämeenkäyvät sävelmät puhuttelevat kovasti, mutta banaali tuotanto himmentää levyn hohtoa. PERTTI OJALA HHH Kaitlyn Aurelia Smith The Kid Western Vinyl Ensimmäisenä Kaitlyn Aurelia Smithin uudella levyllä kiinnittää huomiota runsauteen. Se mikä erottaa Tolvin ja Smithin ovat biisit. Suosikkivokalistini kolmas yhteistyö Wilcon Jeff Tweedyn kanssa osuu häränsilmään. Mainetta on ropissut aina Saksassa asti. SALLA HARJULA HHHH The Selecter Daylight DMF The Selecter oli The Specialsin, The Beatin ja Madnessin rinnalla brittiläisen ska-buumin johtavia yhtyeitä. Akustisen kitaran kanssa esitetyt Peaceful Dream ja All Over Again sekä Tweedyn kanssa duetoitu Ain’t No Doubt About It tuovat hienon lisän If All I Was Was Blackiin, joka sujahtaa vaivattomasti vuoden parhaiden albumien kärkeen. Uudehkon murisijan Angus Norderin sävykäs suoritus ansaitsee erityisen papukaijamerkkimaininnan ja luo jännitettä tällaisiin varsin klassisiin thrash-ralleihin. Ei sitten vuosituhannen vaihteen. Daylightilla The Selecter pysyy uskollisena tavalleen sisällyttää lauluihinsa sekä ihmissuhteita että napakkaa yhteiskuntakritiikkiä. Siis kertakaikkiaan kaikki sillä saralla on jo tehty, ja vaikka kuinka maan keskiikäistyvät hevihemmot edelleen kykenevät laadukkaaseen ulosantiin, omaperäisyydestä genreä ei voi syyttää. Debyytti vaikuttaa osin epätasaiselta sekoitukselta lämmintä tunnelmallisuutta sekä viileitä rytmityksiä, jotka toisinaan jäävät pintavesiin polkemaan. Ankean vuodenajan keskelle auringonpaisteen tuova 3 Reasons on tässä suhteessa levyn välittömin hitti. 70 SOUNDI Witchery I Am Legion Century Media Turha lähteä kiertelemään: tämä on yllättävän kova kustanne, tämä. Ruotsalainen death/ thrash on yksi maailman loppuuntiristetyimmistä musiikkigenreistä. Rock-orientoituneen popin lipunkantaja kiinnitti heti huomiota ulkomusiikillisiin elementteihin, mikä näkyi arvoituksellisuutena yhtyeen somepäivityksissä. Genressään tämä on heittämällä vuoden tiukimpia tuotoksia. Janalla, jossa yhdessä päässä on Sufjan Stevens hienoine läpisävellettyine stemmoineen ja toisessa päässä Antti Tolvi ympäröivän todellisuuden ääniä hullunkurisesti matkivine sattumineen, The Kid on puolessa välissä. Bändi on nostanut tempojaan ja lisännyt kekseliäitä riffikoukkuja ja onnistunut luomaan erittäin navakkaa kiukkua ja kiivautta puhkuvan levyn. Kun bändin tekemisiä ei ole tullut seurattua sitten kakkosalbuminsa Celebrate The Bulletin (1981), niin jälleenkuuleminen tarjoaa odottamattoman yllätyksen. Näin sitä pitää! JUSSI NIEMI HHHHH ta Wilsonin artistikuvaan, jonka ailahtelevuudesta kokoelma puhuu omaa kieltään. Prosessiin liittyy usein runsas suoltaminen, jota seuraa ankara karsinta. Isis hallitsee osia maasta ja pyrkii kieltämään kaiken musiikin. The Kid on oikeastaan aika hyvä poplevy. Kolmatta elämäänsä elävä The Selecter sulauttaa Daylightin parhaimpina hetkinä notkeat skaja reggaerytminsä hienosti toimivaan puhtaan popiseen melodisuuteen. Siinä missä Folila pursusi rokkareita, Malin ja koko maailman tilanteeseen nimellään osuvalla La Confusionilla vierailee lähinnä afrikkalaisia, kuten ngoninsoittaja Youssef Diabate. The Kid ei koskaan käynyt läpi karsintavaihetta. Tämäkin on yhteistä Tolvin kanssa. Tweedy ei haksahda modernisoimaan Mavisia jo kelkasta pudonneella elektroniikalla, vaan tiukalla näkemyksellä wah-wahin, sähköpianon ja vastaavien maustaessa menoa hienovaraisesti. Alkuperäisten laulusolistien Pauline Blackin ja Arthur Hendricksonin vetämä The Selecter soi tänään lähes yhtä tuoreena ja innostavan pirteänä kuin debyytillään Too Much Pressure (1980). 1960–70-lukujen Memphis limittyy siinä esimerkillisesti tähän aikaan. Käänteisesti Smith sitten taas tekee omasta äänestään laulajana vähemmän orgaanisen, sulattaen osaksi syntetisaattorien mattoa. Ei Witcherykään keksi pyörää uudestaan seitsemännellä kokopitkällään, mutta hitto vie, kun se ei jostain syystä haittaa tässä laisin. Rasismin, seksismin ja taloudellisen epäkohtien kaltaiset ikiaikaiset teemat ovat tosin saaneet uutuuksina rinnalleen internetiksi ja sosiaaliseksi mediaksi naamioituneita ilmestyskirjan petoja. Levyarviot > ...sosiaaliseksi mediaksi naamioituneita ilmestyskirjan petoja... Kyseessä on teemalevy, jossa karMavis Staples If All I Was Was Black AntiTämä innoittaa! Mavis Staples laulaa pää pystyssä jo kahdeksannella vuosikymmenellä (!) eikä ole menettänyt pisaraakaan voimastaan, sielukkuudestaan, myötätunnostaan tai sosiaalisesta tarkkanäköisyydestään, joka oli aina Staples Singersin työkalupakissa päällimmäisenä. Colorblue hyödyntää esikoislevyllään elektronisia elementtejä melko sujuvasti. Manu Chaon coolisti oivaltava tuotanto mestarillisella Dimance á Bamakolla (2005) paini aivan eri sarjassa. Levy on valoisa ja niin orgaanisen oloinen, että voimme puhua jonkinlaisesta organomorfismista, tarpeesta liittää synteettisesti tuotettuihin ääniin luonnollisia ominaisuuksia. JUSSI NIEMI HHH Colorblue Beyond The Greatest Oceans Playground Kotimainen Colorblueyhtye on uransa alkuaskelista saakka tiennyt tarkoin, mitä haluaa. Myös Amadoun ilmeikäs kitarointi on vähissä kasarielektroisten biittien ja kaikuvien syntikoiden soidessa etulinjassa. Kaikki biisit ovat Tweedyn uusia tekosia, mutta istuvat Mavisin suuhun niin täydellisesti, että voisi hyvin luulla hänen kirjoittaneen ne. Musiikista huokuu tämän päivän viba niin viime aikojen meininkiä peilaavissa teksteissä kuin pelkistetysti intiimissä tuotannossa, joka korostaa laulun ohessa rytmisektion ja tehokkaan hypnoottisesti nykivien riffien merkitystä
SOUNDI 71 Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 71 2.11.2017 11.37
ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Muusikoille tuli tunne, että heidän täytyy saada toteuttaa visioitaan duona. Verrokeiksi kävisi muitakin legendoja; etnosävyinen, osin akustinen kitara-akrobatia tuo mieleen Cacophonyn, tunnelma ja kitarasoundit King Diamondin ja eeppisyys puolestaan Iron Maidenin Powerslaven. Silmätön on astetta paniikkihäiriöisempi ja dramaattisempi goottirock-tuokiokuva, jolla rumpukoneelta kuulostava järkähtämätön rytmi marssii kalsean laulun, viiltävien kitaroiden ja hyökkäävien syntsaosuuksien kanssa kohti tuntematonta. Tähän kohtaan runsas kymmenminuuttinen annos aina yhtä tunnistettavaa Kamelin maailmaa on juuri passeli. Olavi Virran repertuaarista lainattu Oh What You Do To Me etenkin on kuin eeppisen kaihoisan suomifilmin soundtrackilta kotoisin. Kun ryhmä intoutuu kokeilemaan alueita huudatuskertosäkeiden ulkopuolella, jälki tiivistyy kiintoisaksi. Vaikka porukassa on taitavaa muusikkoa ruuhkaksi asti ja erityisesti puhaltajat tekevät hartiavoimin hommia, tahtoo pääosan vohkia maestro Valtteri Laurell Pöyhösen soittama kitara, joka johdattelee porukan milloin agenttileffojen takaa-ajoihin tai rytmimusiikin kyllästämiin viidakoihin. Olisi ollut helppo ratkaisu heittäytyä vain yhden ilmaisutavan varaan. Sitä keritään auki laiskanpulskeasti kuin ikivanhaa blues-turinointia, jota se tavallaan onkin. Vaikka se hullulta kuulostaakin, esikoisalbumi Nocturnes And Requiems oikeuttaa rinnastukset. 72 SOUNDI K umikamelin olemassaolo on valitettavasti tullut välillä otettua itsestäänselvyytenä. Bändi tuntuu pyörivän omalla painollaan ja kyytiin on helppo hypätä pitkienkin taukojen jälkeen. MAPE OLLILA HHHH Iiro Rantala & Ulf Wakenius Good Stuff ACT Pianisti Iiro Rantalan ja kitaristi Ulf Wakeniuksen yhteistyö pääsi idean asteelle lokakuussa 2015, kun kummatkin esiintyivät Berliinissä kosketinsoittaja Esbjörn Svenssonin muistokonsertissa. Punkvaihde isketään silmään b-puolen kärkeen kappaleella Ruma, nolo, tarpeeton. B-posken Joko saa luovuttaa on omintakeinen tsemppibiisi, jossa taas värikkäitä kielikuvia piisaa. Laajalti bootlegatun keikan anti on alusta asti räväkkää ja toisaalta tässä soittaa bändi, joka on laajemman läpimurtonsa kynnyksellä, vaikka sitä ei koskaan tullutkaan. Itse biisit tuppaavat jäävän tekstien varjoon, mutta se tuskin kovatahtista artistia jää harmittamaan. Vasta on ehditty toipua Talmud Beachin ja Faarao Pirttikankaan yhteisalbumista, kun pari TB-musikanttia liittoutuu Ville Pirisen kanssa Combat School -nimen alla lopputulemana kolmen raidan vinyyli. Tällaisen paussin jälkeen neljän kappaleen ep Ongelmajätettä kuulostaa poikkeuksellisen hyvältä. Miellyttävän baritonilaulamisen ohessa mestarin kirkunat lähtevät sellaisella voimalla ja säröllä, että jos ei Witherfallista leipä irtoa, ukko voi lähteä hanttihommiin vaikkapa auton murtohälyttimeksi. Jousilla kuorrutettu kohtalokas The Queen Of The Sad Ones sekä pianoballadi Oh Mother valottavat Colorbluen dramaattista puolta. ANTTI MARTTINEN HHHH Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 72 3.11.2017 14.17. Uutta julkaisua kun pukkaa jo. JUHA SEITZ HHH Witherfall Nocturnes And Requiems Century Media White Wizzard -kierrätyshevibändistä versonut, losangelesilainen eeppis-melodinen progehevikvartetti Witherfall aiheutti End Of Time -sinkullaan kuhinaa alan harrastajien keskuudessa loppuvuodesta 2016. B-puolella mielikuvituksen liikkeelle jo pelkällä nimellään saavassa Nääspossussa matkataan vapaammin ja reissussa on mukana myös vierailijan ominaisuudessa kitaristi Raoul Björkenheim. Joseph Michaelilla piisaa äänialaa. Toisaalta bändin omistautumista täytyy ihailla. Bastards Of Young, Gary´s Got A Boner ja Fuck School kertovat jo nimillään yhtyeen asenteesta, tunnelman tiiviyden aistii vielä vuosikymmenten päästäkin ja äänitys on huippuluokkaa. Monet vannovat yhtyeen nimeen tänäkin päivänä ja sen nokkamiehestä Paul Westerbergistä on tullut kulttihahmo. One More Devil on saatavilla digitaalisessa muodossa sekä kymppituumaisena vinyylinä. Infoa karttavan seiskatuumaisen kätköistä löytyy kaksi raitaa, joista Vaarallista sivuaa ohimennen Mana Manan samannimisen kappaleen tematiikkaa lähtemättä silti aivan yhtä syvälle ahdistuksen kierteeseen. The Replacements For Sale: Live At Maxwell’s 1986 Rhino The Replacementsilla ja The Ramonesilla oli ainakin kolme yhdistävää asiaa: omanlaisensa punk, sama levymerkki Levyarviot > ...emojärven iso kala on rockin valtameressä vain pelkkä sintti... Toiseen ääripäähän suunnataan jäntevällä I´m The War -klubidiskoilulla. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Lisätään pakettiin vielä veret pysäyttävä solisti, niin päästään Witherfallin reseptin ytimeen. Kovan luokan punk-bändinä aloittanut yhtye aikoi julkaista tämän keikan live-albumina, mutta miehistönvaihdoksen vuoksi se jäi hyllylle. Jatketaan jatsihommissa, joskin hieman toisissa tunnelmissa. Uutta materiaalia tältäkin mystiseltä porukalta luvassa lähiaikoina. Dalindèo nimittäin fuusioi uudelle ep:lleen eri tyylejä omia tarkoitusperiään vastaaviksi eikä jälkeä sovi moittia. ja se, että kummankin bändin vaikutus ylsi yli vaatimattoman kaupallisen menestyksen. Säveliin löytyy monipuolisia näkökulmia, joten muusikot eivät päädy tarpomaan samoja latuja. Show’n päätähden paikasta taistelevat ankarasti töräyttelevä saksofonisti Linda Fredriksson ja alataajuuksia herkullisesti muljautteleva basisti Eero Tikkanen. Jos Pirisen edellinen seiskatuumainen Jengi on tyhmää oli virkistävän avoin purkaus siitä, mikä kenkuttaa, on Laulu jokaiselle myös hyvin ihmisenkokoinen oodi. Tulokas vertaa itseään röyhkeästi genren klassikkobändeihin, kuten Crimson Gloryyn ja Nevermoreen. Mutta vaihdetaan lopuksi maisemaa vuodenaikaan sopivammaksi. Tämän setin ykköshitti on kuitenkin huikentelevaisen jazztrio Mopon tuoreen vinyylisinglen nimiraita Tökkö! Jazz on tässä tapauksessa suhteellinen käsite, sillä porukka mukiloi jo lähtökohtaisesti muikean biisin sellaiseen kuosiin, että raitaa tekee mieli kuunnella nonstoppina. Pelin avaava nimilaulu on yhtyeen standardeilla hyvinkin normaali melankoliarockpala, jonka terhakka tempo nappaa vaistomaisesti mukaansa. Vaikka levyn viisi kappaleet soivat instrumentaalisti, herättävät ne rutkasti mielikuvia. Tim-lp:n (1985) Kiss Me On The Bus edustaa jo kuulijaystävällisempää The Replacementsia, mutta kyse ei kuitenkaan ole mistään itsensä myymisestä. Tunnit-yhtye astelee uuden polven post punkin joukoissa ylpeänä ja muusta porukasta hieman popmaisempana erottautuen. Albumi ei avaudu helposti, mutta kärsivälliselle 80ja 90-luvun progehevin diggarille Nocturnes And Requiemsin 6-9-minuuttiset, polveilevat ja moniosaiset eepokset voivat paljastua vuoden yllätykseksi. ”Murder” taitaa olla setin yleisimmin esiintyvä sana, ja silkkaa murhaa tämä onkin. Tammikuussa ilmestyvältä Mopocalypse-albumilta on lupa odottaa paljon
Teemallisesti vaelletaan urbaaneissa ympäristöissä, jotka poikivat vivahteikkaita virtailuja. Sleeping With Sirensia olisi helppo syyttää itsensä myymisestä mainstream-yleisöä tavoitellessaan, mutta vaikea uskoa, että näin väsynyt materiaali jaksaa kiinnostaa. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Vaikka Rantalan ja Wakeniuksen sävellyksistä sekä lainakappaleista koostuva kokonaisuus on kirjava, musiikilliset linjaukset tuntuvat perustelluilta. Horrossaarnaajan kielikuvat ovat melko hämäriä ja viitteellisiä, mutta levyllä vahvasti esillä olevan Satu-Maija Aallon viulu värittää sitä ja monia muitakin lauluja upeasti. 03-222 1300 Pikkuilmot 10_17.indd 82 2.11.2017 12.11 Levyarvostelut 10_2017 uusi.indd 73 2.11.2017 12.13. Sleeping With Sirens vuosimallia 2017 on musiikillinen vastine nuoruuden ystävälle, joka aikuistui, leikkasi hiuksensa ja meni oikeisiin töihin. Rovaniemen murre muun muassa Hanurija Ihan tavallista mulle kuuluu -kappaleissa tuo lämpimän tunteen siitä, että strobovalojen loiskeessa bilettävän tähden sisällä elää edelleen rehti ja suloinen, meidän Antti. Siinä missä bändin energia ja korvamadot hurmasivat silloin joskus, niin Gossipin popimpi linja jättää kylmäksi. Syntetisoijaja jousikvartettilisukkeista huolimatta akustisen kitaran ja pianon pääroolittamaan Ogilalaan Corgan päätyi jätettyään Smashing Pumpkinsin Monuments To An Elegy -albumin (2014) seuraajan äänitykset kesken ja ryhdyttyään sen sijaan kirjoittamaan herkempää materiaalia. Vaikka biisit toistuvien kuuntelukertojen myötä alkavatkin hahmottua, niin Corgan on sittenkin paremmin kotonaan väkevässä bändikontekstissa. Maanisesti sahaavat jouset ja äänialan ylälaidalla ujeltavat, levottomasti temppuilevat lauluraidat puskevat päälle paikoin liiankin intensiivisesti. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ogilalan laulut ovatkin hitaita balladeja, joiden tavallista riisutumpi ilmiasu ikävä kyllä vain korostaa Corganin lauluäänen nasaalia kitinää. Kertosäkeen kikatus ei tartu kuuntelijaan hekotusklassikko Nauravan kulkurin tavoin, vaan lähinnä rasittaa niin, että on painettava nuolta oikealle ja siirryttävä seuraavaan raitaan. Diskohumppa Rahan takii antaa heti alkuun kiteytyksen siitä, mitä on luvassa. Lähestymistavasta huolimatta tätä tuskin tulee kovin usein soittimeen laitettua – mutta sehän ei toki ole mikään laadun mittari. Alkuinto kestää Erinin kanssa Aamukuuteen. ANTTI MARTTINEN HHHH KO:MI Songs Of Them Svart Sanna Komin (Pintandwefall, Iisan yhtye) sooloprojekti on omalaatuinen tapaus. Teoriassa herkullinen levy on kuitenkin kuuntelukokemuksena melkoisen raskassoutuinen kaikessa teatraalisuudessaan. Ja kyllä tämä staili toimii. Tylsähkössä Tragediassa lauletaan, etteivät lääkkeet tai psykoterapia auta, eikä myöskään Nauruterapia tepsi. Vähäsarja ei kuitenkaan ole mikään Keskitalon kopio, vaikka miehet kuokkivatkin osin samaa maaperää monitulkintaisine kielikuvineen. Melodramaattisuus oli varsinkin alkuaikoina osa bändin viehätysvoimaa, ja kun draama on viety minimiin, on lopputulos tylsä. Esimerkiksi Seoul limittää korealaisia perinteitä moderniin sykkeeseen, kun taas Helsinki kirmailee poikamaisen rennosti. KAROLIINA KANTOLA HHH ...emojärven iso kala on rockin valtameressä vain pelkkä sintti... Vahvasti ohjelmoidun debyytin TheFutureEmbracen (2004) jälkeen käsillä on tyylillisesti Corganin radikaalein irtiotto sekä bändinsä grungeisuudesta että myöhempien aikojen hieman kokeellisemmasta ilmaisusta. Muillekin kuin Tuisku-faneille tuttu Hanuri on omassa genressään mahtava. Gossipin ainoa vaaran tuntu syntyy kuunnellessa levyä autossa. Floridalaisbändin viides tuotos nimittäin kasvattaa huomattavasti riskiä nukahtaa rattiin. Anatudeen Tuisku on vaihtanut lähinnä hiustensa värin, mutta muuten edellislevyn tyyli pysyy samana. Omalaatuisuudessaan viehättävä ja tutustumisen arvoinen levy. Se on jousien, koskettimien ja koristeellisen laulun raamittamalta olemukseltaan dramaattista ja suureellista, artsuakin, mutta toteutukseltaan viehättävän oikukasta, huoletonta ja kotikutoista. Myös Joose Keskitalo on levyllä vahvasti edustettuna: taustalaulajana, kitaristina, sovittajana, äänittäjänä ja miksaajana. Mutta se kannattaa, sitten saakin syyn hymyillä ja hummata. Ja lopussa kaikki on hyvin. Vene mökin katolla lähenee jo radiohitin olemusta, laulajan vähäeleinen ilmaisu tuo mieleen Ari Närhen. MIKKO MERILÄINEN HHH Antti Tuisku Anatude Warner Vieläkin meinaa yllättää ja kauhistuttaa, kun kuulee pikkukaupungin suloisen pojan laulavan pikkutuhmia teknobiittien tahtiin – vaikka räjäyttihän Antti Tuisku diskopallon jo edellisellä levyllä En kommentoi. Kuvitteellisiin elokuviin sävelletyn teoksen voisi luokitella jonkinlaiseksi tee-se-itse-barokkipopiksi. Levyn tuottanut Rick Rubinkaan ei yllä Ogilalalla Johnny Cashin, Neil Diamondin tai Donovanin kanssa tekemänsä yhteistyön veroisiin tuloksiin. Akustisen kitaran ja pianon vuoropuhelut toistuvat varsin vapautunein ilmein. JUHA SEITZ HHHH Vähäsarja Uusi iloinen Petri Helmi Suomen Zorro -yhtyeestäkin tuttu Petri Vähäsarja on kirjoittanut tusinan kiinnostavia lauluja, jotka on vielä toteutettukin kiehtovasti. PERTTI OJALA HH Sleeping With Sirens Gossip Rise Sleeping With Sirensin viides kokopitkä on esimerkki siitä, miten pienen emojärven iso kala on rockin valtameressä vain pelkkä sintti. MIRKO SIIKALUOMA H www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Metaforien maalailua on vaikea välttää Kikan viitoittamalla tiellä. Kiireiden lomassa kaksikko sai äänitettyä albumillisen lempeähenkistä jazzia. Mies ei myöskään ole kovin värikäs laulaja, mutta näihin lauluihin hänen äänensä istuu hyvin. Avain onkin ottaa levy haltuun pieninä annoksina: silloin hahmottuu yksittäisten raitojen kiinnostaviksi sävelletyt melodiat ja Risto Ylihärsilän kanssa rakennetut, ensivaikutelmaa monipuolisemmin akustista ja sähköistä sekoittavat sovitukset. SOUNDI 73 William Patrick Corgan Ogilala BMG Smashing Pumpkinsia luotsatessaan ehdottoman ja vaikeankin ihmisen maineen hankkinut Billy Corgan on ottanut toisella sooloalbumillaan käyttöön koko nimensä. KO:MI aiheuttaa tasamäärin silmien pyöräyttelyä ja hatun nostelua. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Kellin Quinn ja kumppanit starttasivat uransa vuoden 2010 With Ears To See And Eyes To Hearillä, joka onnistui screamo-tulituksella ja ällöromanttisilla sanoituksillaan osumaan emoyleisön sydämiin. Tunnelmat askeltavat kepeydestä seesteisyyteen, mikä tekee hyvää julkaisun dynamiikalle. Taitavien muusikoiden virtuositeetti kuuluu, mutta se ei asetu teosten tielle. Miehen näppäilemän akustisen kitaran voi laajasti ottaen tulkita folkiksi, samoin jotkut lauluista, mutta kun rummut ja koko bändi tulevat mukaan, tunnutaan jo siirryttävän laulaja-lauluntekijäosastolle, sikäli kun rajanvedolla on suurempaa merkitystä. Jumppa jatkuu JVG:n kanssa Svägillä, joka kuulostaakin lähinnä Jaren ja VilleGallen tuotannolta, mutta jossa ”kävellään näin” myös Anssi Kelan tahtiin. Iiro Rantala ja Ulf Wakenius eivät onneksi puristele instrumenttiensa kulmia. Stevie Wonderilta lainattu joviaali Sir Duke -tulkinta alleviivaa projektin leikkisyyttä
Varsinaiseen lentoon kerronta lähtee kuitenkin vasta kirjailijan itsensä tallaaman polun risteytyessä Kentin Kirja-arviot > kiitoradalle Isola-levyn aikaan (1997). Hän kirjoitti ensimmäisen juttunsa yhtyeestä Rolling Stone -lehteen vuonna 1994, ja mies on päässyt lähelle päähenkilöitä. Pohjakosketuksiin nähden menestyksen huiput korostuvat vahvasti. VILLE HARTIKAINEN Hannu Linkola Du & jag Kent – Rakkaus kuin laulut joita kuulemme S & S Hannu Linkolan teos ylittää odotukset esikoiskirjailijan 500-sivuisesta popelämäkerrasta. Tennarin tai kirkkokonsertin kuvat ovat näyttävää vaihtelua yhte nevinä toistuviin liveotoksiin ja kuvakulmiin. Vaatekauppiaana nuorena työskennellyt Marr oli Morrisseyn tavoin intohimoinen pop -fani, joka palvoi idoleitaan ja halusi itse samanlaiseksi, pyhimyksen kaltaiseksi. 60 vuoden ikään ehtinyt Salo on ollut monessa mukana ja hyvänä tekstittäjänä tunnettu mies muistelee taivaltaan kronologisesti, lyhyin mutta värikkäin ja nasevin lausein. Kirjan kiinnostavinta antia ovat klassisten The Smiths -biisien syntytarinat, mutta niissä Marr tyytyy tarkastelemaan erityisesti kitaransoittoaan, ja muiden Smithien osuus jää arvoitukseksi. Teatteri vie isohkon osan kirjasta, onhan Salon pitkäaikainen puoliso tunnettu näytelmäkirjailija Sirkku Peltola, jonka kelkkaan mies on mennyt monessa produktiossa. Jean Ramsay on erinomainen, analyyttinen ja emotionaalinen kirjoittaja, Anssi Kela puolestaan verraton ja vilpitön kertoja. Du & jag Kent – Rakkaus kuin laulut joita kuulemme ei sorru liialliseen hehkutukseen, täytteenomaiseen triviaalisuuteen tai osaamattomaan kerrontaan. Vetävästi kirjoitettua ja kaikin puolin asiantuntevaa esseepohjaista kirjaa ei kannatakaan lukea minään best of -kokoelmana, vaan viehättävänä ajankuvana ja kirjoittajan häpeilemättömän omakohtaisena katsauksena populaarimusiikin lähihistoriaan, missä sekoittuvat sulassa sovussa musiikkianalyysi, aikansa kulttuuri-ilmapiiri ja tekijän henkilökohtaiset muistot. Cohenin voima on siinä, että hän tekee teräviä ja poleemisiakin havaintoja loppuun kalutuista aiheista. Eniten on kirjoitettu yhtyeen palvotusta laulaja-lyyrikosta Morrisseysta mutta vihdoin puheenvuoron ottaa kitaristi-säveltäjä Johnny Marr omaelämäkerrassaan. Teos kyllä esittelee nimensä mukaisesti 41 kappaletta 41 vuodelta, mutta ”parhaiden” biisien sijaan se räväyttää lukijan silmille yllättävän kirjavan ja monessa kohtaa jopa hieman oudon kappalekavalkadin. Fokus on vuoden 2016 uudessa tulemisessa. Toivottavasti Du & jag Kent – Rakkaus kuin laulut joita kuulemme tulee saamaan kaiken ansaitsemansa huomion myös lahden toisella puolen. Miljoonasadettakin toki muistellaan, joskin erillinen yhtyehistoriikkikin lienee luvassa. ASKO ALANEN Jean Ramsay, Kalle Björklid Anssi Kela – Kosketus etäisyydellä Docendo Syksyn musiikkikirjasatoa K u v a: K al le B jö rk li d kirja-arviot_10_2017 -taitto_b.indd 74 3.11.2017 10.30. 74 SOUNDI Vesa Siren, Juha Metso Tää menee näin – Vuoden biisit 1977-2017 Like Toimittaja Vesa Sirenin kirjoittama ja valokuvaaja Juha Metson vuosien varrella ottamiin valokuviin perustuva Tää menee näin – Vuoden biisit 1977-2017 hämää otsikollaan. Cohenin tekstissä tuo aika herää hyvin eloon, välillä nykyhetkeen yhteyksiä vetäen. Vaikka yhtye kiertäisi loputtomiin maailman stadioneita, ne olivat kuitenkin sen keskeiset vuosikymmenet – aika, jolloin se koki ja saavutti paljon. Kunnioittava ja rakkaudentäyteinen suhtautuminen tarttuu myös lukijaan. Linkola kirjoittaa Kentin musiikista asiantuntevasti ja vakuuttavan kriittisestikin. Soundiinkin juttuja tehneen Sirenin valinnat ulottuvat aina listapopista thrash metaliin ja taidemusiikkiin ja esitellyiksi tulevat niin Guns N’ Roses, Juice Leskinen ja Children Of Bodom kuin Kaija Saariahokin. Määrätietoisesti mutta vaistonvaraisesti Marr kehitti kitaransoittoja laulunkirjoitustaitojaan perustaakseen mielessään visioimansa täydellisen bändin. ANTTI MARTTINEN Johnny Marr Set The Boy Free – Omaelämäkerta Like The Smiths on faneilleen elämää suurempi yhtye. Sisältö vastaa hyvin kannen jämäkkää miestä, jolla on pilkettä silmäkulmissa. Johnny Marr oli Manchesteriin asettuneen irlantilaisen maahanmuuttajaperheen vesa, joka jo 5 -vuo tiaana syntyneen pakkomielteisen kitara-innostuksensa voimin opiskeli riffien ja melodioiden kielen rockja soul-levyjä kuuntelemalla. Ylimielisyyttä tekstistä ei löydy tippaakaan. Symbolinen huipennus on huimapäinen citykeikka Tennispalatsin katolla. Lopputulos on viihdyttävä ja sympaattinen musiikkikirja, joka sopii luettavaksi joko kronologisessa järjestyksessä herkutellen tai sieltä täältä selaillen. Kyse ei ole kuitenkaan paljastuskirjasta; aikaeron suoma perspektiivi ja hyvät kynämiehen lahjat tekevät kirjasta luettavan, vaikka lukuisista eri lähteistä tuttu perustarina käydäänkin kronologisesti läpi Brian Jonesin kuolemineen, Altamonteineen ja levytyskultakausineen. Vuonna 1968 syntynyt Cohen ei ole bändin aikalainen. EERO KETTUNEN Rick Cohen Aurinko & kuu & Rolling Stones Otava Rock and roll ei kuole koskaan, kuuluu vanha sanonta, josta elävänä todisteena on The Rolling Stones, rockbändien Mustanaamio. Marr tarkastelee maailmaa työväenluokkaisen identiteetin kautta. Ja kuten Rolling Stones -historiikeissa usein, painopiste on nytkin 1960ja 1970 -luvuissa. Marrille työväenluokkainen ylpeys ja siihen sisältyvä haave sosiaalisesta noususta kiteytyi tyylissä. Vaikka miehen uraa olisi seurannut vähintään toisella silmällä ja korvalla, tarinat eivät ole umpituttuja. Yhdessä kuljettu kiertuevuosi avautuu intiimeinä suvantohetkinä autossa, takahuoneissa ja hotelleissa sekä hurjimpina hulinapiikkeinä lavojen tuntumassa, kosketusetäisyydellä myös fanimassoihin. Kirjan visuaalinen aikajana koostuu täysin Kalle Björklidin taidokkaista 2016-kiertuekuvista. ANTTI MARTTINEN Heikki Salo & Jukka Lyytinen Heikki Salo – Tarinankertoja Like Suuri yleisö tuntenee Heikki Salon parhaiten Miljoonasateen laulaja-lauluntekijänä, mutta kun katsoo miehen kunnioitettavaa cv:tä kirjan lopussa, yhtyeen osuus tarinassa pienenee huomattavasti. Yhtyeestä on kirjoitettu kirjoja kuin Suomen sodista ikään, nyt asialla on ollut yhtyeen sisäpiiriin päässyt toimittaja ja fani Rick Cohen. Omaa elämäänsä Linkola merkitsee muistiin niin kauniiseen ja välillä katkeransuloiseen sävyyn, että se alkaa muodostua teoksen substanssiksi. Sanoitusten käsittely laajenee tarkkanäköiseen yhteiskuntaanalyysiin. Varhaislapsuus ja perhe tuovat oman mielenkiintoisen lisänsä värikkäisiin muisteloihin, joiden loppuun tekijän Jukka-veli on vielä lisännyt lyhyen sukukatsauksen. The Smithsin jäsenten myöhemmät riitelyt tekijänoikeuskorvauksista tunTaiteen ja kulttuurin sankarien elämäntyön kuvauksissa keskeinen tapahtuma on, kun ”se juttu” löytyy, keskeinen läpimurtoteos syntyy, ja rahvas, kriitikot ja media nostavat teoksen tekijöineen aikansa ilmiöksi. Uuden huuman valossa Kela pohdiskelee Jean Ramsayn kanssa Nummelan menestystekijöitä sekä aiemman Pekka Ja Susi -yhtyeen hedelmättömäksi nuupahtanutta Rock-SMvoittoa. Draaman kaari rakentuu kohti Kentin uran viimeisiä keikkoja kaksinkertaisessa jännityksessä. Kosketusetäisyydellä jalostaa elementin kiehtovasti, sillä Anssi Kelan avainteoksen Nummelan syntyvaiheista on noin 17 vuotta. On kyllä syytäkin, sillä mikäpä voisi olla kuluneempi aihe. Erittäin henkilökohtainen ote ja terveenlaatuinen, etäisyyttäkin vaatinut innostuneisuus aikansa suosituimmasta ruotsalaisbändistä luovat vaikutelman siitä, että kirja on syntynyt vaivattomasti, palavasta halusta laittaa tärkeät asiat paperille. Faktat ja anekdootit yhtyeestä kuulostavat kiinnostavilta ja tuoreilta. Yhteiskunnallisesti tiedostavan yhtyeen lyhyt mutta loistelias ura on kirvoittanut lukuisia kirjoituksia ja analyyseja, jossa sen merkitystä on arvioitu
SOUNDI 75 tuu vaikuttaneen niin, että myöhemmillä projekteillaan Marr on tehnyt kaikkensa karistaakseen harteiltaan superyhtyeensä taakan. Kirjan kieli on selkeää, mikä auttaa jäsentelemään valtavaa tietomäärää. Ajatuksia suomalaisuudesta on varsin sivistävä ja silmiä avaava lukukokemus jokaiselle suomalaiselle. Päihdeongelmiensa vuoksi bändistä potkut saanut Tolhurst avaa Cured-kirjassaan bändin sekä oman elämänsä vaiheita mielenkiintoisesti ja nostaa esille monia vähemmän tunnettuja puolia The Curen historiasta. Ennen kaikkea se kannustaa tarttumaan Karrin mainitsemiin lähdemateriaaleihin ja tutkimaan aiheita lisää. Toiset sekosivat ihailusta ja toiset inhosta. Mutta liikkeelle lähtenyttä vyöryä ei voinut pysäyttää. Teksti on sujuvaa sekä terävää ja jo nimivalinnallaan Paleface nostaa itsensä suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin (Z. Totta kai tämäkin lienee tietoinen ratkaisu: ehkä Tuska-festivaalien tekoprosessi on ollut siksi intuitiivinen ja luonnollinen kehitys kaoottinenkin, että kirjan tarinoissa ei ole aina tarkoituskaan pysyä mukana. MIKKO MERILINNA A.W. Kertomuksessaan Yrjänä punoo tyylilleen uskollisesti yhteen metakirja-arviot_10_2017 -taitto_b.indd 75 3.11.2017 10.30. Syksyllä 1963 Suomeen rantautunut Beatlemania teki selvää jälkeä niin nuorten soittajien kuin vanhemman polven muusikoiden ja musiikkivaikuttajien keskuudessa. Kirjassa on vahvasti itsepohdiskeleva ote ja Tolhurst ei kaihda vaikeiden henkilökohtaisten aiheidenkaan käsittelyä. Miten tehdä kirja toteutumatta jääneestä aiheesta. Samaan kirjaan on mahdutettu kaikki täällä Pohjolassa ikävästi päätään nostavasta rasismista sekä maahanmuuton ongelmista Mannerheimin statukseen ja nuorison syrjäytymisestä (sekä syrjäyttämisestä) Suomen asekauppoihin. MIRKO SIIKALUOMA Paleface Viides Maammekirja eli ajatuksia suomalaisuudesta Like Sukupolvemme virallisen aktivistiräppärin ja vähäosaisten äänitorven, Karri Miettisen a.k.a. Ja ystävyys – siitä tässä kirjassa on todella kyse. Tätä tosiasiaa ”Yeah! Yeah! Tässä tulemme!” – Beatles Suomessa tutkii ansiokkaasti kaikista kuviteltavissa olevista näkökulmista. PERTTI OJALA Radiotoimittaja ja tietokirjailija Jake Nyman perkaa kirjassaan mielenkiintoista aihetta. Yrjänä on hionut ilmaisuaan lyyrikkona jo niin pitkään, että romaanin tekeminen oli vain ajan kysymys. Topelius: Maamme, 1876; J. Nyman rajasi teoksen päähuomion viisaasti länsimaisen populaarimusiikin sensurointiin viimeisen sadan vuoden aikana. Komeuden kruunaavat vanhahtavat puupiirrokset, jotka kuvittavat ihmeellista trippiä. Tekstejä on höystetty historiallisin kuvin sekä suomalaisten nykytaiteilijoiden poliittisesti värittynein kuvituksin, jotka antavat oman mukavan lisänsä teokseen. Yrjänän kieli on korostetun vanhahtavaa ja runollista. Siitä on kiittäminen Tolhurstin omaa ääntä kirjoittajana. Donner: Uusin Maammekirja, 1992). Tuska 20 vuotta on teos, jolle on ilman muuta ollut tilausta. Täysin oman lukunsa muodostavat itäblokin maiden tukahduttava sensuuri sekä afganistanilaisen yhteiskunnan totaalinen sävelpanna. Taiteilijoiden töitä on kielletty poliittisten syiden ohella muun muassa seksuaalisten sanoitusten, nautintoaineiden käytön ihannoinnin, piilomainonnan sekä sopimattomien sovitusten vuoksi, usein tahallisesti väärinymmärrettynä. Musiikkiteollisuutta luotaavana dokumenttina se on myös erittäin arvokas ja arvostettava. Pulliainen: Uudempi Maammekirja, 1982; J. Vaikutelmaa korostaa se, että teksti on taitettu lyhyin katkelmin ja sivut on koristettu reunaviivoin ja koristeellisin vinjetein. Musiikin sensurointia on ollut niin kauan kuin ihminen on osannut ilmaista itseään. Varsinainen Beatlemania hiipui yhtyeen lopetettua kiertueet ja keskittyessä studiotyöskentelyyn. Jake Nyman paneutuu perusteellisesti Elvis Presleyn ja The Beatlesin kokemaan paheksuntaan, joka lopulta edisti muusikkojen uraa. Curedin teksti on helppoa luettavaa ja monesti kirjan kertojaääni kuulostaa lukijan päässä kuin vanhalta ystävältä. Myös tuttu tarina Yleisradion pääjohtajan Hella Wuolijoen intohimosta tuhota Hiski Salomaan äänittämä Lännen lokari -levy jaksaa yhä hymyilyttää. Kappaleet ovat vain parisivuisia ja kutakin aihetta raapaistaan pintapuolisesti joskin perustellusti. SAMI NISSINEN Lol Tolhurst Cured Like Lol Tolhurst tunnetaan The Curen alkuperäisjäsenenä, joka hoiti bändin rumpalin tonttia kunnes vaihtoi instrumenttia koskettimiin. Kirjassa mennään hyvin syvälle muusikon päihdeongelmaan vaikuttaneisiin syihin. Tarinassa edetään koulukaverien Lolin ja Robertin matkassa Smithien piharakennuksesta aina stadioneille saakka. Kirjan keskiössä ovat Tolhurstin ja Smithin väliset nousut, laskut ja jännitteet. Cured on päällisesti hyvin tyypillinen muusikkomuistelmateos, mutta Tolhurst voittaa lukijan puolelleen omaleimaisella ja luonnollisen soljuvalla kerrontatyylillään. Toisekseen ne kaikkein kuumimmat ja ennenkuulumattomimmat juorut jäävät sittenkin kertomatta. Innokkaimmat fanit matkustivat Ruotsiin bändin keikoille, ihailijakerho syntyi ja nuorille suunnatut lehdet kilpailivat juttujensa hurjuudella. Suomi 100 -juhlavuoden hengessä kirjoitettu kirja jää aavistuksen lyhykäiseksi. Yrjänä Joonaanmäen valaat Johnny Kniga A.W. Tilastoliitteineen aiheestaan kaiken mahdollisen kertova ja aikalaisia laajasti kuuleva ”Yeah! Yeah! Tässä tulemme!” – Beatles Suomessa on huikea historiikki ja vaikuttava tietokirja. Viimeistään valmiin teoksen äärellä ennakkoluulot peittyivät hämmästykseen ja kirjoittajien massiivisen työn ihailuun. Palefacen 250-sivuinen tiukka pokkaripaketti on miehen tarkkanäköinen katsaus kotimaamme kondikseen. Itseltä loppuun kävellyt Beatles-kengät katosivat, mutta Hellaksen Beatles-purukumikuvien sarja on sentään yhä pöytälaatikossa. Suosikki ja kumppanit toimivat valeuutisoinnin edelläkävijöinä, mutta muiden medioiden suhtautuminen asiallistui The Beatlesin musiikillisen kasvun myötä. Joonaanmäen valaat onkin klassinen seikkailukertomus vietynä scifi-kontekstiin. Yrjänältä tuskin kukaan odotti kehityskertomusta tai arkirealismia, sillä artisti on pysytellyt tuotannossaan aina tukevasti ilmassa. Vaikka The Beatlesia ei koskaan Suomessa fyysisesti nähty, niin sen musiikillis-kulttuurinen merkitys on meilläkin ollut ennen ja jälkeen näkemättömän mittava. Curediin tutustumista voi suositella vaikka The Curen musiikki ei olisi aivan oma juttu. Monien absurdien sattumien myötä joukko tempautuu hurjaan seikkailuun, jonka panoksena ei ole enempää tai vähempää kuin pelastaa maailma tuholta, natsien kehittelemiltä helvetin koneilta. JUHA SEITZ Jake Nyman Kielletyt levyt – Sata vuotta musiikin sensuuria Gummerus Jone Nikula Tuska 20 vuotta Like Suomen metallisimman festivaalin ensimmäiset 20 vuotta on nyt paketoitu ansiokkaaksi haastattelukokoelmaksi, jossa ääneen pääsevät kaikki asianosaiset. Huumori viriää kuin itsestään surkuhupaisten esimerkkitapausten parissa. Kirjasta jää oikeastaan kaipaamaan kahta asiaa. Donner: Uusi Maammekirja, 1967; E. Yksi hauskimmista sattumuksista ajoittuu Ison-Britannian entisen pääministerin Margaret Thatcherin kuolinvuoteen 2013, jolloin BBC Radio 1:n toimitus joutui pähkäilemään, päästääkö eetteriin Judy Garlandin elokuvasävelmää Ding Dong! The Witch Is Dead. Ensinnäkin koostamisote saisi olla toimituksellisempi: puhekieliset sitaatit, joiden varassa tarina kulkee, ovat välillä hyvinkin tajunnanvirtaisia ja toisiinsa liittymättömät puheenvuorot polveilevat järjestyksessä, jota on välillä hankala seurata. Se on löyhästi omaelämäkerrallinen, ensisijaisesti yhteiskuntamme ongelmia osoitteleva läpileikkaus satavuotiaan Suomen nykytilasta ja historiasta. Tuska 20 vuotta on vahvasti tekijälähtöinen tarina, mutta muutama artistianekdootti lisää olisi tehnyt välillä itseään toistavalle kokonaisuudelle hyvää. LINDA SÖDERHOLM Mikko Vienonen & Juha Niemi ”Yeah! Yeah! Tässä tulemme!” – Beatles Suomessa Teos Mikko Vienosen ja Juha Niemen hankkeesta ensi kertaa kuullessa idea tuntui lähinnä huvittavalta. Tarinan henkilöt asuttavat saarta Suomenlahdella, jossain ”vähän tunnetun maailman tuolla puolen”. Puheet ovat näemmä myös sensuroimattomia, sillä rivien väleistä ja ihan itse haastatteluistakin käy ilmi, että aina ei ole tehty hommia aivan harmonisesti ja ruusuisesti
Häkellyttävän sanavaraston omaava kirjailija on vaikuttava tunnelmien kuvaaja, mutta juonen poukkoillessa sattumanvaraisten kvanttiloikkien kautta jäävät tarinamme sarjakuvamaiset henkilöt statisteiksi, joiden motiiveja ja tuntemuksia voi vain arvailla. 76 SOUNDI fyysisia salajuonia. Maailma ei ole aina kaunis paikka, mutta kuten Oscar Wilde joskus sanoi: ”Kaikki me makaamme katuojassa, mutta jotkut meistä katselevat tähtiä”. Kuten esipuheessa todetaan, on se lauluntekijöiden vastine kirjailijoiden Miten kirjani ovat syntyneet -antologioille. Se käy huolellisesti läpi luoviin aloihin liittyvien juridisten solmukohtien kentän, perusteista asti kärsivällisesti selittäen ja tarjoten erilaisia keinoja neuvotteluihin valmistautumiseen ja niissä pärjäämiseen. Gösta on oikeasti kiinnostava ja paradoksaalinen hahmo – betoniin jämähtänyt ja juurtunut stadin kundi, joka kirjoitti ääniraidan koko maalle. Päämäärättömyys on eräs Autarktiksen luontaisista teemoista, mutta se vaikuttaa lukukokemukseen harmittavan paljon. Kirjassa ovat läsnä sekä romantisoiva nostalgisuus että haikea traagisuus aikojensa yhteiskunnissa ja niistä irrallaan suoriutuvissa henkilöhahmoissa. Lisäksi Pokkinen kertoo monia käytännön tapauksia omalta pitkältä uraltaan musiikkialan lakimiehenä. EERO KETTUNEN Eri kirjoittajia Miten lauluni syntyvät. Kemppaisen kirjoittama We Are Coming To Let’s Go on täsmälleen aiheensa näköinen ja tuoksuinen teos: aito, lämmin, kulmikas, karhea ja yllättävä. Kysytään vielä kerran: kuinka moni muu Euroopan maa todella lähettää Euroviisuihin kehitysvammaisista muusikoista koostuvan punkyhtyeen. Armoton tarkkailija, joka kuitenkin tuntui jollain tavoin rakastavan kohdettaan, Suomea. Esoteerinen läppä. Kertojaääniä yhdistävä nuotti on pohjoisen miehen omillaan toimeen tulemisen tapa ja tarve. TIMO ISOAHO Esa Kuloniemi The Renegades – Luopiotarina Like Tätä bändibiografiaa ei olisi voinut paremmin koota, kirjoittaa ja kuvittaa. Kirjasarjaksi tarkoitetussa ensimmäisessä osassa työstään ja taiteestaan kertovat Asa, Chisu, Jouni Hynynen, Iisa, Samae Koskinen, Jarkko Martikainen, Olavi Uusivirta, Maija Vilkkumaa ja A.W.Yrjänä. Kerrontaa keventämään ja asioita havainnollistamaan on myös kerätty runsaasti kommentteja laajalta joukolta eri alojen taiteilijoita. Musiikkialalla, etenkin marginaalipiireissä, sopimuksia pidetään yhä harmillisen usein ikävänä vaivana – mikä johtunee siitä, ettei hallita niiden maailmaa. Syitä on monia. ARTTU TOLONEN Kirja-arviot > kirja-arviot_10_2017 -taitto_b.indd 76 3.11.2017 14.17. SAMI NISSINEN Tommi Liimatta Autarktis Like Tommi Liimatan seitsemäs romaani on käännös kohti vivahteikkaampaa kerrontaa hienojen Jeppispoikavuosimuisteloiden (2014 ja 2016) suoraviivaisuudesta. VESA SILTANEN Lottaliina Pokkinen Artisti maksaa – Neuvotteluopas luoville aloille Nemo Perusteet haltuun, siitähän tässä on kyse. Luopiotarina kokoaa yhtyeestä tarkat faktaja muistitiedot sekä parhaan trivian, mutta samalla Kuloniemi kehii Luopioiden ympärille syvätarkan kokonaiskuvan 1960-luvun rock-ilmiöistä, nuorisokulttuurista ja bisneksestä menettämättä otetta Renegadesien itsensä kokemaan merkilliseen matkaan Suomen eksoottisissa oloissa. Leevi & The Leavingsin sielusta Gösta Sundqvistista kertova kirja on lähtöruudussa huomattavasti paremmissa asemissa kuin ne toiset 999 kirjaa tuhannesta, joita poppareista kirjoitetaan. Tämä kirja kuitenkin tyytyy käymään läpi tunnetut faktat, se on haastattelureferaatti höystettynä levyjen ja muiden tuotosten tuoteselosteilla. MIKKO MERILÄINEN Pekka Elomaa, Jouni K. Ja siinä tämä Pokkisen kirja on suureksi avuksi. Ja mitä paremmin omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ymmärtää, sitä helpompaa asioista sopiminen on kaikille. PKN teki juuri niin, ja tämä kirja kertoo sen tarinan. Lisäksi jokaisen pitäisi sisäistää oma arvonsa, ja ymmärtää että toinen osapuoli on yleensä kiinnostunut yhteistyöstä koska se hyödyttää jotenkin myös häntä. Kemppainen Pertti Kurikan Nimipäivät – We Are Coming To Let’s Go Teos Yhtä elokuvaesiintymistä varten aikoinaan perustettu PKN saavutti kiihkeällä, mutta valitettavan lyhyeksi jääneellä uralla käsittämättömän paljon. Joonaanmäen valaat on satu, johon on vaikea vaikea samastua. Tekijänsä ansiokkaassa tuotannossa Autarktis on tutun mestarillisista ominaisuuksistaan huolimatta ontuva välityö. Teksti ei jaksa pitää otteessaan ja pohjoisuus tuntuu sille liian löyhältä kehykseltä. Romaani ei myöskään tuo mitään uutta Liimatan kirjalliseen ilmaisuun. Muusikot eivät yleensä ole tarpeeksi kiinnostavia, että kannattaisi käsitellä aukeamaa pidempään – ja se aukeamakin on suurimman osan kohdalla ihan utopiaa. Tekstit ovat minämuodossa kirjoitettuja ja vaihtelevat yksityiskohtaisista ja hyvinkin syväluotaavista analyyseistä lennokkaampiin, filosofisiin pohdintoihin. Konkreettisia esimerkkejä kuten yhden kappaleen tarkastelun ja atomeiksi purkamisen kautta – Kirosäkeiden tapaan – olisi voinut olla enemmän. Hän laittaa kunnianhimoisesti maailman tarut ja myytit linkoon, ja katsoo mitä siitä seuraa, mutta ikävä kyllä, vailla selkeää johtoajatusta, aiheen kehittelyä tai tulkintaa. Hukattu potentiaali harmittaa. Toki käsiteltävä aihe on myös abstrakti, eikä teoksen nimeksikin nostettuun kysymykseen ole oikeaa tai väärää vastausta, jos on ollenkaan. Tarvitseeko PKN:n uraan pureutuvaa ”vaikeuksien kautta voittoon” -kirjaa perustella tämän enempää. Turhan usein julkimot lätisevät ympäripyöreyksiä tai vain toisintavat Pokkisen juuri itse selkeämmin kertomaa. Ihan kiva, että nekin on koottu yksiin kansiin, mutta itse olisin kaivannut hieman tulkinnallisempaa otetta tähän Suomen Donald Fageniin. Kuloniemi on sitä ikäluokkaa, joka on pikkupoikana aistinut suomalaiseen tietoisuuteen tunkeutuneen rockin hurman ja mystiikan. Uutuusteoksessa sukupolvet toistavat tarinoitaan sota-ajan höyryistä rakennemuutoksen kautta nykyajan sisäänpäinkääntyneeseen tyhjäntoimittamiskulttuuriin, joka on kirjailijalle varsin koluttu aihepiiri. Mutta kun taiteilijalle antaa vapaat kädet, lopputulos ei aina ole viihdyttävyydestään huolimatta kovin informatiivinen. Eikä siinä mitään, kättä päälle -sopimukset ja sanaton reilu peli -meininki ovat joskus paikallaan. Kirjan pohja-asenne on hyvä: se painottaa sopimuksia kahden osapuolen neuvotteluna, ei ensisijaisesti taisteluna. ASKO ALANEN Timo Kalevi Forss Gösta Sundqvist – Leevi And The Leavingsin dynamo Into Musiikkikirjan kirjoittaminen on aina lähtökohtaisesti taistelua yhdentekevyyttä vastaan ja suurin osa taisteluista hävitään verisesti. Liimatta tarjoilee jälleen iskevän aforistista tyyliä sekä havaintorikkaita miljööja toimenkuvauksia. Satunnaisetkin Suomen kytkökset maustavat lopputarinaa suloisesti ja kirpeästi. Mutta jokaiselle yhtään pidempään musiikkia tekevälle tulee jossain vaiheessa eteen sopimuspaperi, ja silloin olisi oleellista ymmärtää ihan ensiksi pari asiaa: mitään ei tarvitse ottaa annettuna, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka iso tahansa. Yrjänä, Martikainen, Vilkkumaa, Hynynen ja Koskinen ovat pureutuneet sanoituksiinsa jo aiemmin vuonna 2011 julkaistussa Kirosäkeet-kirjassa, mutta tässä opuksessa käsitellään laajemmin musiikillista kasvatusta ja muusikoksi tulemista, sävellysja sovitusprosesseja, artistina kehittymistä ja oman äänen löytymistä. Ennen kaikkea se oli täällä läsnä, toisin kuin etäiseksi jäänyt The Beatles. Ei tietenkään. Minämuodon hyvä puoli on totta kai tekstien henkilökohtaisuus ja välittömyys. Yhtyeen jäsenet tavanneena on hienoa todeta, että Pekka Elomaan monen vuoden aikana kuvaama ja Jouni K. The Renegades oli keskeinen katalyytti beatbuumin läpimurrossa, koska se punoi musiikissaan yhteen bluesin, rock’n’rollin, beat-popin sekä nuorisoiskelmän punaiset langat ajattomalla garageasenteella. Ehkä isolla kuvalla. Hän jätti jälkeensä mittavan tuotannon musiikkia, kuunnelmia ja muuta materiaalia, josta ammentaa ja yrittää ymmärtää mitä Gösta kertoo meille meistä itsestämme. Enkä nyt tarkoita vain julkaistuja levyjä, hienoja keikkoja tai dokumentaarisia elokuvia, sillä Pertti Kurikan, Kari Aallon, Sami Helteen ja Toni Välitalon pioneerityö ”Suomi on suvaitseva maa” -kuvan levittämisessä maailmalla hakee vertaistaan. Puolivälin jälkeen näkökulma vaihtuu Luopioiden jatkouralle Italiassa ja muualla Euroopassa, mutta ennalta tuntemattomien vaiheiden kuvaus pysyy mielenkiintoisena. Huolellisesti esitellyt levytykset ja kuvatallenteet asettuvat laajempaan kontekstiin – mukaan lukien omat aikalaisyhtyeet, joille ei ollut samoja mahdollisuuksia oman musiikkinsa tallentamiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Kirjan idea kiteytyy jo nimessä: suomalaiset muusikot kertovat taustoistaan ja lauluistaan, miten heistä on tullut mitä he nyt ovat ja miten he ammattiaan harjoittavat. Ei siinä mitään
0600 10 800 1,98€ / min. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. + pvm. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. + pvm. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 39,90 EUR (SIS. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. 0600 10 800 1,98€ / min. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. 0600 10 800 1,98€ / min. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. + pvm. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 Soundi Raskasta Joulua tulostus.indd 77 1.11.2017 16.55. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JOE LYNN TURNER (RAINBOW, DEEP PURPLE) TARJA TURUNEN Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia
– Avé ilmestyi aivan äskettäin, ja aiomme kiertää albumin tiimoilta pitkään – toivottavasti koko ensi vuoden. Oli myös äärimmäisen ilahduttavaa huomata, miten kovin innoissaan Mantas, Abaddon ja Demolition Man ovat Venom Incin takia. Myös jatkoa on luvassa, sillä Dunn vilauttaa haastattelun aikana puhelimeensa kätkettyä riffikokoelmaa. Levy ei tietenkään haasta Welcome To Hellin ja Black Metalin horjumatonta asemaa Venom-kaanonin huipulla, mutta menneiden vuosien aikana on kuultu kasapäin surkeampiakin comeback-kiekkoja. Saimme saman tien valtavan kasan keikkatarjouksia ja kaikenlaisia kysymyksiä yhtyeen suunnitelmista. Olin paikan päällä Tonyn kanssa ja törmäsimme yllättäen Anthonyyn. Lisäksi pöydän ääreen istahti orkesterin basistilaulaja Tony ”Demolition Man” Dolan. (Venom-nimen käyttöoikeuden tänä päivänä omistava Cronos pyörittää tunnetusti omaa bändiään). S oundissa oli loppuvuodesta 1984 mahtava juttu thrash/ black metal -pioneeri Venomista. Havainto sai lopullisen vahvistuksen illan mainiolla keikalla: brittikolmikko, kuten myös Ääniwallin täyttänyt yleisö, oli yhtä leveää hymyä klassikkobiisien äärellä. Sen jälkeen käymme uuden musiikin kimppuun, joten kakkoslevy on ehdottomasti luvassa jossakin vaiheessa, Bray nyökkää. Ideoita on kymmeniä, ellei satoja. Nauhoitimme aikoinaan Welcome To Hellin kolmessa päivässä, ilman minkäänlaista tietämystä studiotyöskentelystä – ja sen kyllä kuulee. Teksti: Timo Isoaho Bazook 10_17 uusin.indd 78 3.11.2017 8.27. Fiilis oli aivan mahtava, Dunn muistelee. Vähäisin näistä ”asioista” ei ole se, että Venom Incin debyyttialbumi Avé ilmestyi elokuussa. Menneet ovat menneitä, eikä niihin aikoihin ole paluuta, sanoo Dunn. – Emme tietenkään yrittäneet palata 35 vuoden taakse. Tuo aikoinaan suurta riemastusta herättänyt tarina nousi elävästi mieleen helsinkiläisen Ääniwalli-klubin takahuoneessa lokakuun lopulla, ennen Venom Inc -yhtyeen äänekästä konserttia. – Avé syntyi puhtaasta halusta kirjoittaa ja julkaista uusi pitkäsoitto Venom Inc -nimen alla. Toivottavasti soittamisen riemu välittyy kuulijalle asti – albumin tekeminen oli nimittäin erittäin kivaa. – Kun herään aamulla, en todellakaan ensimmäiseksi ajattele, että ”vau, olenpa vaikutusvaltainen muusikko ja muutenkin kova kaveri”, nauraa Dunn. Öykkärointi oli jäänyt kauas takavuosiin. – En liioittele yhtään sanoessani, että seuraavana päivänä puhelimet alkoivat laulaa ja sähköpostit paukkua. Emme tavoitelleet kuuta taivaalta vaan perimmäisenä ideana oli kasata sataprosenttisen rehellinen hevilevy. Kun Venom julkaisi Welcome To Hellin loppuvuodesta 1981, Metallican kaltaiset yhtyeet olivat vasta nousemassa jaloilleen. – Venom Inc sai alkunsa saksalaisella Keep It True -festivaalilla pari vuotta sitten. Emme olleet puhuneet toisillemme vuosikausiin, mutta myöhemmin samana iltana huomasimme soittavamme lavalla Venomin biisejä. Pauli Kosonen oli päässyt tapaamaan Newcastle upon Tynen herroja kasvotusten, ja toimittaja päätyi kuvailemaan varsin elävin sanankääntein basistilaulaja Cronosin, kitaristi Mantasin ja rumpali Abaddonin nuorta ja innokasta toimintaa, jota voisi öykkäröinniksikin kutsua. – Mutta onhan se mielettömän hienoa, että kolme newcastlelaista räkänokkaa julkaisi joskus vuosikymmeniä sitten muutaman railakkaan levyn, joiden vaikutusta metalliin ei pysty aliarvoimaan! K u v a: St ep h an ie C ab ra l ”Avé ilmestyi aivan äskettäin, ja aiomme kiertää albumin tiimoilta pitkään – toivottavasti koko ensi vuoden.” PIONEERIT TAAS AKTIIVISENA 78 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. No, mitään suunnitelmia ei tuolloin ollut, mutta asiat ovat onneksi johtaneet toiseen. Toisin sanoen Kill ‘Em Allin ja lukemattomien muiden metallilevyjen biisejä on veistetty treenikämpillä, joiden seiniä ovat koristaneet Venomin julisteet. Tällä kerralla Soundin kuulusteltavana oli kaksi kolmesta eli Jeffrey ”Mantas” Dunn sekä Anthony ”Abaddon” Bray. Ja kolmanteen. Palataan vielä menneisiin
Estradille ei mennä säästelemään! lippupalvelu X JAPAN ERIKOISELLA MATKALLA KOHTI KANSAINVÄLISIÄ MARKKINOITA K u v a: C o u rt es y o f D ra ft h o u se Fi lm s X JAPAN X JAPAN Bazook 10_17 uusin.indd 79 3.11.2017 8.27. Odottavien aika on ollut pitkä, mutta yhtye on viimeinkin nauhoittanut uuden, ensi keväänä ilmestyvän studioalbumin. Sitä katsoessa mieleen nousee pakottamatta myös Hanoi Rocks, sillä molemmat yhtyeet tekivät hyvin samantyyppistä pioneerityötä omissa maissaan – erityisesti siksi, että kummatkin bändit näyttivät aikoinaan siltä kuin ne olisivat tipahtaneet maan kamaralle suoraan ulkoavaruudesta. X Japanin paluu tuntui silloin täysin mahdottomalta asialta. – Valitettavasti niskani on vuosien moshaamiseen jälkeen niin huonossa kunnossa, etten voi esiintyä kovin usein. – Dokkarin tekeminen oli paikoin hyvin haastavaa, sillä X Japanin uran varrelta löytyy monia pohjattoman ikäviä asioita. SOUNDI 79 N ousevan auringon maassa selvää jälkeä 80-luvulla ja 90-luvun alkuvuosina tehnyt, monenlaisen raskaan musiikin parissa operoinut X Japan pisti pillit pussiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Toshi sai samoihin aikoihin kultin toimintatavoista tarpeekseen ja hän ottikin minuun yhteyttä. Tällä hetkellä vahvimpana vipuvartena toimii bändin hämmästyttävään tarinaan pureutuva dokumentaarinen We Are X -elokuva. Jotakin yhtyeen merkityksestä kertoo se, että jäähyväiskeikka soi Tokion loppuunmyydyssä Domessa 55000 fanin edessä. – En uskalla luvata kokonaista rundia, mutta teemme jatkossa ainakin yksittäisiä keikkoja siellä täällä, sanoo Yoshiki. Miesten isot tukat ja vahvat meikit eivät todellakaan olleet 80-luvun alun Japanissa kovassa huudossa, mutta me teimme juuri niin kuin meitä kiellettiin tekemästä. Tilanne kääntyi päälaelleen ja X Japanin uran jatkuminen oli yhtäkkiä hyvinkin todennäköistä. X Japaniin alettiinkin kiinnittää huomiota joka puolella ja bändin maine levisi kulovalkean tavoin, Yoshiki sanoo. – Olimme aikoinaan valtavan suosittuja Japanissa, ja olisi ehkä sopivampaa puhua jopa kansanliikkeestä. Laulukielenä on tosin tällä kerralla englanti, X Japanin materiaalista vastaava rumpali sanoo. – Diggasimme takavuosina Hanoi Rocksia ja he innoittivat meitä muun muassa näyttävän pukeutumisen ja hiustyylien suhteen. – Netin ansiosta musiikkimme kuitenkin levisi joka puolelle, ja aloin saada kiihtyvään tahtiin viestejä kaikkialta maailmasta. no, havahtumisen. Englannin kieli ei kuitenkaan ollut vahvuutemme, ja se oli eräs suurista syistä, miksi kansainvälinen uramme ei lähtenyt käyntiin kovasta yrityksestä huolimatta, sujuvaa englantia tänä päivänä taitava Yoshiki Hayashi sanoo. Muutakin yhteistä löytyy: X Japan on esittänyt omaa versiotaaan Hanoi Rocksin maineikkaasta Tragedy-kappaleesta. Entä onko luvassa myös Euroopan-kiertue. Lähes jokaisessa palautteessa toivottiin X Japanin paluuta. – Levy on hyvin vaihteleva, ja sieltä löytyy kaikkea mahdollista balladeista raskaaseen metalliin – aivan kuin vanhoina aikoinakin. On kulunut kymmenisen vuotta X Japanin uuden syntymän alkuhetkistä. Bändin jäseniä on kuollut, ja tällaisista asioista puhuminen oli todella vaikeaa, Yoshiki sanoo hiljaa. Näistä hetkistä on kulunut jo monta vuotta, mutta kotimaassaan yli kolmekymmentä miljoonaa albumia myynyt X Japan tavoittelee nyt tosissaan myös kansainvälistä menestystä. Rockmusiikki ei tietenkään ollut hyväksyttyä tämän ryhmän vaikutuspiirissä, enkä sitten ollutkaan Toshin kanssa missään tekemisissä pitkään aikaan. X Japan aktivoitui uudelleen vuonna 2007 – kiitos internetin tehovoiman ja laulaja Toshimitsu ”Toshi” Deyaman... Paikoin surullisesta pohjavireestään huolimatta We Are X on äärimmäisen kiinnostava elokuva. – Kun lopetimme 90-luvun lopulla monenkin eri syyn takia, Toshi liittyi erääseen uskonnolliseen kulttiin. Kyseessä on X Japanin ensimmäinen pitkäsoitto noin kahteenkymmeneen vuoteen. Nimittäin, kun nousen lavalle, en anna itselleni edelleenkään armoa
Kalliojärven Niko taas on läheinen ystäväni, ja halusin megamatalia, jyriseviä murinoita From Iron RASKAITA LAULUJA MENETETYILLE Shores -kappaleesseen, ja Niko hoiti homman komeasti. Tomi suostui, ja kävimme hänen treenikämpällä Lohjalla äänittämässä laulut pariin biisiin. K u v a: K all e P y h tin en N yt täytyy taas kerran tuntea ylpeyttä suomalaisesta metalliskenestä. – Palasimme piirun verran takaisin kohti doom-tunnelmia, vaikka jatkoimme flirttailua myös postvaikutteiden kanssa. – Vuonna 2015 julkaisimme Blackout Whiteout -levyn, ja lähdimme rohkeasti tunnustelemaan jalkojemme kantavuutta myös popimmissa ja rockimmissa maailmoissa. Toivonen suoritti omat HG-ensitunnelmointinsa ja -huutonsa At Every Door -pitkäsoitolla vuonna 2013. Sanoituksiin taas ammensin poikkeuksellisen paljon oman elämän koettelemuksia, ja siksi levy tuntuu itselleni hyvin henkilökohtaiselta. – Joutsenen Tomiin törmäsimme keikkareissulla Tallinnan laivalla, ja kysäisimme miehen mahdollista kiinnostusta. Kappaleet on kirjoitettu ihmisille, abstraktioille ja käsitteille, jotka olemme tavalla tai toisella menettäneet. Mukana olevat suomenkieliset katkelmat ovat puolestaan muistokirjoituksia. – Uuden albumin valmistelutyö alkoi heti, kun saimme Hereafterep:n (2016) purkitettua. Otimme myös puhdasta laulua rohkeammin mukaan. Riikka Hatakka taas on avopuolisoni, ja hän avusti sovitustyössä ja lainasi ääntään jo Hereafterille. Silti albumin tekeminen on aina suurelta osin sitä, että keräämme läjän tarpeeksi hyviä kappaleita, ja alamme sovittaa niistä koherenttia kokonaisuutta, kuvailee Toivonen. Emme asettaneet levylle mitään isoja tavoitteita, mutta eräänä ideana oli palata taas raskaampaan suuntaan ja kokeilla rohkeasti omien rajojen pitävyyttä. – En ollut itse mukana TEOTWAWKI-kakkoslevylläkään (2009), mutta tämän albumin myötä orkesteri pulahti post-metal -altaan syvään päähän. No niin. – Inherit The Eden -debyytti ilmestyi vuonna 2007, ja se oli tyylipuhdasta doom metalia. Mikkelin suunnalla perustuksensa vuonna 2004 luoneen Hanging Gardenin aiemmat maineteot ovat toki tiedossa, mutta äskettäin julkaistu I Am Become -albumi pääsi siitä huolimatta yllättämään kovuudellaan. Sanoitustensa puolesta I Am Become on konseptilevy. Miten he päätyivät mukaan. Ne ovat suomeksi siksi, että olisi tuntunut kovin teennäiseltä tehdä käännöstyötä sellaisten parissa! ”Palasimme piirun verran takaisin kohti doom-tunnelmia, vaikka jatkoimme flirttailua myös postvaikutteiden kanssa.” TONI TOIVONEN ja viisi vaikuttavaa pitkäsoittoa HANGING GARDENIN taustalla: ANATHEMA: Judgement KATATONIA: Viva Emptiness CULT OF LUNA: Eternal Kingdom OPETH: Blackwater Park KENT: Du & jag döden 80 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho Bazook 10_17 uusin.indd 80 3.11.2017 8.27. Armotonta, murskaavan hidasta, ja Niemisen Ari oli loistava murisija, sanoo vuonna 2010 Hanging Gardenin solistin pestin vastaanottanut Toni Toivonen. I Am Becomella vaikuttaa myös nimekkäitä vierailevia laulajia. Jatketaanpa matkaa kohti I Am Becomea. Useissa biiseissä on todella omaleimainen ja väkevä tunnelma. Temaattisesti taas liikuimme post-apokalyptisissa tunnelmissa, laulaja sanoo. Ennen kuin pureudutaan ansiokkaan uutuuden maailmaan, vilkaistaan muutaman hetken verran taaksepäin. Olen edelleen todella tyytyväinen albumiin. – Teemassa on kyse kuolemasta, poistumisesta ja menettämisestä
Saku SUURHALLISSA Nightwish -risteily Tallinnaan 90 € (hinta alk./hlö C4 hytissä) Sis. laivamatkat Tallink Megastarilla, konserttilipun permantopaikalla, 1 yö hotellissa aamiaisin. (kotimaan kuljetukset lisämaksusta) VARAA METALLISEN KOVA KONSERTTIPAKETTI MATKAPOIKIEN KAUTTA! myyntipalvelu 010 2323 200 • ryhmämyynti 010 2323 440 • matkapojat.fi Puhelut 8,35 snt/puh + 3,2 snt/min, matkapuhelimesta 19,2 snt/min. Matkapojat tulostus.indd 81 1.11.2017 16.54. TALLINNASSA18.5. (kotimaan kuljetukset lisämaksusta) Nightwish -HOTELLIMATKA 156 € (hinta alk./hlö Hotel Metropolissa 2HH) Sis. laivamatkat Silja Europalla, konserttilipun permantopaikalla, kuljetukset konserttipaikalle ja takaisin laivaan, 1 yö laivalla valitussa hyttiluokassa. Palvelumaksu 12 €/varaus (ei koske ryhmävarauksia), netistä €
Odotus, pelko, kipu, toivo, vapautuminen. PETRI VÄHÄSARJA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Hän kertoo anekdootteja fysiikasta, maantieteestä ja infrastruktuurin kehityksestä paikkakunnalla. Kun suostun potilaan penkkiin ja se lasketaan alas, en koe oloani alistetuksi. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Johnstonin skitsosta kynästä on niin ikään kaunein säe, jonka tiedän: ”I said hey wait a minute, can we slow down a bit / and I almost got hit by a truck.” Hampaidenhoidon ohessa olen syksyn kunniaksi innostunut tutkimaan ars moriendi -käsitettä. Kuukauden, tai koko vuoden, sarjakuvatärppi on Emil Ferrisin esikoisalbumi My Favourite Thing Is Monsters. Ja lisäksi kirja on poikkeuksellisen kaunis esine. Mitä seuraavaksi. mitä muuta me pelkäämme kuin itseämme. Siinä Heikkinen lainaa Nobel-voittaja Thomas Tranströmeriä: ”Keskellä elämää kuolema tulee ja ottaa mittaa ihmisestä. Parhaillaan luen hänen teostaan Kuolema – tie elämään. Ja kas, homma on hoidettu. Kun vastaanoton kliininen tuoksu valtaa tajunnan, olen jokseenkin valmis. Ruokahalu palaa. Kahvi maistuu niin kuin vuonna 2007, kun lopetin teen. Tässäpä esimerkkiä viime päivien artistitarjonnasta: The Soundtrack Of Our Lives, Link Wray, Jukka ja Jytämimmit, Lou MINULLA ON suhteilla saatu jumalainen hammaslääkäri. Sittemmin kaikkien suurien kirkkokuntien piireistä on löytynyt kalmankohtaamisen vatvojia. Käynti unohtuu ja elämä jatkuu. Ja siksi tai siitä huolimatta olen kuunnellut Mount Eerien A Crow Looked At Me -levyä. Pääkaupunkiseudulla taajuudelta 102 MHz löytyvä ja muualla maailmassa osoitteessa rollfm.fi soiva kanava tarjoilee ilahduttavan hyvää musiikkia – etenkin jos ymmärtää yhtään syvemmin rockin historian päälle. Kirja on samaan aikaan kiehtova murhamysteeri, pohdiskeleva ihmistutkielma sekä oodi lapsen yllättäville assosiaatioille ja verrattoman eläväiselle mielikuvitukselle. Suomessa kuolemisen terävintä kärkeä edustaa teologian tohtori Jouko Heikkinen, joka on tuijottanut kuolemaa silmiin kattavassa kolmiosaisessa ars moriendi -trilogiassaan. Kävin hänen vastaanotollaan pitkästä aikaa. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 45. Onnittelut! Vähäsarja, Suomen Zorro Arvomme kielen löytäneiden kesken 50 euron arvoisen EMP-lahjakortin. Homma toimii radioamatöörimutta musiikinrakastajapohjalta, joten jälki on etenkin juontajien osalta hyvin kirjavaa, mutta useimmiten innostavaa. MIKKO MERILÄINEN viimeinen sana -taitto_17_10_a.indd 82 3.11.2017 11.51. Latinankielinen termi tarkoittaa kuoleman taitoa. Se on peräisin niin sanotuilta erämaaisiltä, jotka vetäytyivät 300ja 400-lukujen Egyptissä autiomaahan kelailemaan kuolemaa. Kone-Suomi myös tallentaa kiinnostavaa aikalaisja paikalliskulttuuria muualtakin kuin vain pääkaupunkiseudulta. Kirja täyttyy omalaatuisista haastateltavista, kiinnostavasti rajatuista artikkeleista ja taitavista kirjoittajista. Tilapäisillä radioluvilla vuodesta 2015 asti toiminut Roll FM on koukuttava radiokanava. Nimittäin: Reed, Sam Cooke, Talmud Beach, The Cramps, Jason & The Scorchers, Keba… Kuten näkee, kyseessä on erittäin piristävä vaihtoehto tämän maan radiotarjontaan. Mutta pukua ommellaan hiljaisuudessa.” Olen tänä syksynä itsekin istunut hautajaisissa. Poikkeuksellisen vahva teos. Hammaslääkärikäynti on puhdistava kokemus. Ja miten paikka-aines on ensin kuin kaurapuuroa, mutta minuutin päästä sen murtamiseen tarvitaan timanttiterä. Koukuttava ja sävykäs on tarinakin, joka kerrotaan 1960-luvun Chicagossa elävän 10-vuotiaan lapsen kautta. Klinikka sijaitsee kerrostalokolmiossa. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Sen tunnelmissa on suloista jumittaa. Pelkästään kirjaan sisältyvä djja klubijärkkärijengi on niin värikästä porukkaa, että heidän tarinoitaan lukee ahmien. Kiiltävät kidutuskamat silmieni edessä ovat kuin mahdollisuuksia. Lähes 400-sivuisen kirjan sivut täyttyvät mielettömän taitavasti ja elävästi tehdyistä värikynäpiirroksista, joiden tutkaileminen on puolet nautinnosta. EMP:n valikoimasta löydät bändien, leffojen, tv-sarjojen ja pelien fanituotteet sekä naisten ja miesten rockvaatteet. Hammaslääkäri puhuu minut pyörryksiin. 25 euron lahjakortin Backstage Rock Shopiin voitti Kimmo Käppi Lappeenrannasta. Ja onhan ohjelmakartassa oma slotti myös Soundinkin historiaan oleellisen tärkeästi liittyvälle Waldemar Walleniukselle. Hammaslääkäriin mennessä kuuntelen mielelläni Daniel Johnstonin Fear yourself -albumia, joka pursuilee hallitsematonta neroutta. SUOMALAISEN konemusiikin historiaa perkaava, Kalle Kinnusen näkemyksellä toimittama Kone-Suomi on parhaita kotimaisia musiikkikirjoja koskaan, ja se kannattaa lukea vaikkeivat tranceklubit tai metsäreivit koskaan olisivatkaan vedonneet
0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. Limited blu-ray The White Princess dvd & blu-ray Spider-Man: Homecoming UHD, 3D, blu-ray & dvd Itse ilkimys 3 UHD, 3D, Blu-ray & dvd Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 39,90 EUR (SIS. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JOE LYNN TURNER (RAINBOW, DEEP PURPLE) TARJA TURUNEN 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM JOE LYNN TURNER (RAINBOW, DEEP PURPLE) TARJA TURUNEN Ferrari: Race to Immortality blu-ray + dvd Fear The Walking Dead S.3 dvd & blu-ray Sorcerer (1977) 40v. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. 39,90 EUR (SIS. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm. + pvm. 09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 2.11.2017 8.24 E V A N E S C E N C E S Y N T H E S I S O S T A , L A T A A T A I S T R I I M A A ! – B E S T O F R O C K B A L L A D S – JULKAISTAAN 24/11/2017 MUISTA MYÖS SUOMEN KEIKKA HARTWALL ARENALLA 27/11/2017 Sony tulostus.indd 2 1.11.2017 16.37 _2SD_sisäkannet_10_2017.indd 1 2.11.2017 13.38. 0600 10 800 1,98€ / min
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 10 FIN MH-HF-HEL 11-17_BACKCOVER.indd 1 02.11.17 08:31 takakansi 10_17.indd 84 2.11.2017 12.32 10 /2 01 7 9,50 € (sis.alv) V E S T A S O U N D I 1 / 2 1 7 So un dI 11 So un dI 11 Y L I 5 L E V YA RV I O T A Y L I 2 K I R J AA RV I O T A MELKEIN KUIN FANTASIAHAHMO HECTOR KLASSIKON SYNTYTARINA KUN SUOMI PUTOS PUUSTA MONIOSAAJA SYVÄHAASTATTELUSSA PYHIMYS VESTA VUODEN TULOKAS 2017 ELÄMÄKERRAN KIRJOITTANUT ”OLENKO TEHNYT VIRHEITÄ. VAIKKA KUINKA MONTA!” DICKINSON: BRUCE kansi_10_2017_f.indd 1 3.11.2017 13.38 _1SD_ulkokannet_10_2017.indd 1 3.11.2017 13.39