Soundi 10/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN FIN Accept-Sabaton-Gott-NW 11-18_BACKCOVER.indd 1 05.11.18 09:23 takakansi 10_18.indd 84 8.11.2018 10.17 10 /2 01 8 9,80 € (sis.alv) H U O R A So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 1 / 2 1 8 HUORA MENEE HENKIL ÖKOHT AISUUK SIIN M AS T E R O F P U L P E T S 2 1 8 J E S S E M A R K I N O N V U O D E N T U L O K A S EI OLE PYSÄHTYNYT VUOSIKYMMENIIN THE PRODIGY METALLIN UUDET VOIMAT ARION KLASSIKKODEBYYTTIÄÄN MUISTELEMASSA PIIRPAUKE MUSE VAIHTOEHTOISIA TODELLISUUKSIA TUTKIMASSA MUSE VAIHTOEHTOISIA TODELLISUUKSIA TUTKIMASSA Kansi_10_2018_d.indd 1 8.11.2018 16.33 _1SD_ulkokannet_10_2018.indd 1 8.11.2018 16.37
dvd Mamma Mia! Here We Go Again dvd, blu-ray & 4K uhd Bergman Yksi vuosi, yksi elämä blu-ray & dvd Lucky (2017) Harry Dean Stanton blu-ray + dvd 4K UHD, Steelbook, Blu-ray, 3D & DVD Filmihullu tulostus.indd 83 8.11.2018 10.06 EWERT AND THE TWO DRAGONS I Believe in You / Journey / Giving Up / Somewhere / The Line / Angels (Far Away) Little Love / Connect / Hold On / Follow Me / Tied For a Lifetime UUSI ALBUMI Depeche Mode julkaisee alkuperäiset 12” singlet jokaiselta albumilta remasteroituna Depeche Moden Construction Time Again ja Some Great Reward -12” singleboksit ulkona 14. Suomi-Filmi Täydellinen kokoelma (136 DVD) Batman: The Animated Series (1992–1995) blu-ray The Expanse kausi 1 & 2. joulukuuta! Numeroituja bokseja saatavilla rajattu erä Depeche Mode Some Great Reward | The 12” Singles Depeche Mode Construction Time Again | The 12” Singles facebook.com/depechemode instagram.com/depechemode depechemode.com sonymusic.fi facebook.com/ewertandthetwodragons instagram.com/ewertandthetwodragons ewertandthetwodragons.com sonymusic.fi CD / LP HANDS AROUND THE MOON LEVYNJULKAISUKEIKKA Pe 25.1.2019 Tavastia-klubi Helsinki NYT ULKONA! Ennakkoliput myynnissä nyt! www.tiketti.fi Sony Music tulostus aukeama.indd 2 8.11.2018 10.05 _2SD_sisäkannet_10_2018.indd 1 8.11.2018 16.40
EWERT AND THE TWO DRAGONS I Believe in You / Journey / Giving Up / Somewhere / The Line / Angels (Far Away) Little Love / Connect / Hold On / Follow Me / Tied For a Lifetime UUSI ALBUMI Depeche Mode julkaisee alkuperäiset 12” singlet jokaiselta albumilta remasteroituna Depeche Moden Construction Time Again ja Some Great Reward -12” singleboksit ulkona 14. joulukuuta! Numeroituja bokseja saatavilla rajattu erä Depeche Mode Some Great Reward | The 12” Singles Depeche Mode Construction Time Again | The 12” Singles facebook.com/depechemode instagram.com/depechemode depechemode.com sonymusic.fi facebook.com/ewertandthetwodragons instagram.com/ewertandthetwodragons ewertandthetwodragons.com sonymusic.fi CD / LP HANDS AROUND THE MOON LEVYNJULKAISUKEIKKA Pe 25.1.2019 Tavastia-klubi Helsinki NYT ULKONA! Ennakkoliput myynnissä nyt! www.tiketti.fi Sony Music tulostus aukeama.indd 3 8.11.2018 8.02
-verkkokaupassa hakutermillä ”jouluneuleet”! JOULUNA PUKEUDUTAAN TYYLIKKÄÄSTI! Tuotenro: 382566 Tuotenro: 383042 Tuotenro: Tuotenro: 66701_Soundi10_ad_UglySweater_DiscountCode.indd 2 02.11.18 08:39 EMP tulostus.indd 4 8.11.2018 8.24. www.emp.fi Tuotenro: 382850 *Koodi on voimassa 20.12.2018 asti ja käytettävissä vain verkkokaupassa. Tutustu koko jouluneulevalikoimaamme hakemalla EMP.. Alennus ei ole koske mediatuotteita, kirjoja, lippuja, lahjakortteja eikä tuotteita, joiden tuotoista menee osa hyväntekeväisyyteen. ! Tuotenro: 384454 Jouluneuleet eivät ole ainoastaan tyylikkäitä, vaan viestivät myös kantajansa verrattomasta huumorintajusta. Valitse suosikkineuleesi ja käytä alennuskoodi JOULUNEULE niin saat tilauksestasi -11% alennuksen!* Tervetuloa jouluostoksille osoitteeseen www.emp.. Koodia ei voida yhdistää muihin kampanjaetuihin
Muse tulostus.indd 5 8.11.2018 8.12
Jokaisella on.” 75 Voivod ”Teemme yksinkertaisesti sitä mikä sattuu huvittamaan.” sisältö_2018_10_a.indd 6 9.11.2018 11.14. Soundi 10/2018 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Master Of Pulpets 2018: Jesse Markin 14 Arttu Seppänen 16 Tarkkailuluokka: Rue Morgue 18 Elämäni soundit: Helmi Saksala (Lailai) 20 Erään laulun anatomia: Pelle Miljoona Oy 22 Apparatus 24 Jussi Niemen naamakirja: Gang Starr 26 Soundi-haastattelu: Eero Raittinen 34 Huora 40 Prodigy 42 Muse 48 Ewert & The Two Dragons 50 Suomalaisen rockin klassikot: Piirpauke 56 Levyarviot 73 Kiven alta: Anekdoten 74 Bazook Arion Voivod Flat Earth 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: P ek k a N u rm i 6 SOUNDI ¸ 42 Muse ”Voi olla, että vapaudumme kaikista aika-avaruudellisista rajoitteista.” K u v a: R en au d D u v al 12 Jesse Markin ”Mä haluan koskea vaikeisiinkin aiheisiin, ja sellaisiin mistä en ole kuullut ihmisten laulavan.” 74 Arion ”Toivo paremmasta huomisesta on aina olemassa.” K u v a: M ik ko M er il äi n en K u v a: N ea A h ti ai n en K u v a: P en tt i H o k k an en 20 Pelle Miljoona Oy ”Sulla on jotain täällä sisällä, mut se pitää vaan saada syttymään
www.emp.f i Ramstein tulostus.indd 7 8.11.2018 8.16
Erityisen katastrofaaliselta idea kuulostaa, jos se toteutetaan artistin kuoleman jälkeen. Hän aloitti työn versioimalla elinaikanaan albumin kappaleista yhden, Time Will Crawlin vuonna 2008, ja mainitsi aikeensa tehdä samoin loppulevylle. Idean huonoudesta saatiin todisteeksi aivan hirvittävä 1999-hitin millennium-uudelleenluenta, onneksi ei muuta. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Bowie 1987 revisited 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti V anhojen albumien uusintaversiot ovat lähtökohtaisesti huonoja ideoita. Alkuperäisestä jäljellä ovat käytännössä vain lauluraidat, ja muovisen kasarisoundin sijaan äänessä ovat oikeat rummut ja muut soittimet Bowien luottomuusikoiden (Reeves Gabrels, David Torn, Sterling Campbell) käsitteleminä. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44. Etenkin jos rakastaa övereimpiäkin kasarituotantoja yhtä paljon kuin minä. Nyt näin on tehty lähes kolme vuotta sitten menehtyneelle David Bowielle. Parasta päivityksessä on, että se antaa mainettaan paremmille sävellyksille niiden ansaitseman käsittelyn. Tuotanto on dynaamista, tyylikästä ja jännittävää, ja se tuo mieleen Bowien myöhäiskauden levyistä Realityn tai The Next Dayn. Toki se on myös vieraan kuuloinen, ja on mahdotonta olla miettimättä, millaisiin sovituksiin Bowie itse olisi päätynyt. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Ja hauskasti tämän uusintaversion kautta alkuperäislevykin on alkanut kuulostaa entistä kiehtovammalta. Ensinnäkin nyt ei kosketa kaikkein pyhimpään, vaan käsittelyssä on Bowien uran taiteellisesti vaisuimpaan kauteen kuuluva Never Let Me Down vuodelta 1987. Ja koska albumin epäonnistuminen johtui suureksi osaksi sen muovisesta ja sekavasta tuotannosta, voisi uudelle versiolle olla tilausta. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 10/2018 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Jaakko Eino Kalevi: Out Of Touch James Bond -tunnusmusiikit Bill Ryder-Jones: Yawn Rosalía: El Mar Querer Alder Ego: II pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_10_a.indd 8 9.11.2018 11.18. Oma lukunsa ovat tietenkin ne huoltoasemien levyhyllyt täyttävät Poptori-julkaisut. Mieleen muistuu se, kun Prince visioi 1990-luvun lopulla äänittävänsä uusia näkemyksiä klassikkoalbumeistaan. Hämmentävintä tässä kaikessa on tietenkin se, että uransa epäkiinnostavimmissakin vaiheessa David Bowie teki yhden pääkirjoituksen verran ihmeteltävää. Asiassa on kuitenkin monta lieventävää haaraa. Välillä levyllä seikkailee ihastuttavan villit jouset. Asian hyväksymistä helpottaa ennen kaikkea se, että projektilla on Bowien hyväksyntä. Osana pieteetillä koottua Loving The Alien (1983–1988) -boksia julkaistu, Mario J. McNultyn tuottama Never Let Me Down (2018) on paitsi kiinnostava, myös monella tapaa onnistunut ja erilaisuudessaankin luonteva teos
Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Nosturi tulostus.indd 83 8.11.2018 11.17 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_10_a.indd 9 8.11.2018 16.42
10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Terveet Kädet saa kattavan boksin Torniolainen punk/hardcorekopla Terveet Kädet lopetti toimintansa vuonna 2016, mutta legendat eivät tunnetusti koskaan kuole. Extrojen joukossa on muun muassa aikoinaan julkaisematta jäänyt kolmas ep, vanhoja treeninauhoja sekä radio-ohjelmissa esitettyjä versioita. – Onhan tätä TK-matskua tullut julki monesta eri paikasta aikaisemminkin, mutta tästä laatikosta löytyvät sitten ne kaikki – niin Ääretön joulu -ep:n tyyliset klassikot kuin The Horse -albumin kaltaiset ”vähän pienemmät klassikotkin”. Toivottavasti jatkoa seuraa 1990-luvun metallisemman TK:n osalta. Kuu on vaarallinen -nimen saaneen albumin ilmestymisen jälkeen nelikko lähtee kattavalle Suomen-kiertueelle. Bohemian Rhapsodyn käsikirjoittaja Anthony McCartenin seuraava projekti on John Lennonista ja Yoko Onosta kertova elokuva, jonka yhtenä tuottajana on itse Ono. Olemme sovittaneet yllemme ”rässiliivejä” ja Hekallica-ep:n nimikin kertonee jotakin tulevasta meiningistä! TEKSTI: TIMO ISOAHO Musiikkileffa markkinat kuumina K u v a: N es to ri Lö n n gr en K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to uutiset_2018_10_b.indd 10 8.11.2018 14.44. Levyjen lisäksi boksi sisältää paksun liitteen, jonka sisuksissa on vanhoja valokuvia, pienlehtijuttuja ja muuta sälää, kertoo Läjä. Dokumenttipuolelta kiinnostava uutinen on se, että Netflix on tuottamassa moniosaista Princedokumenttia. Ohjaajaksi on pestattu Ava DuVerney (mm. – Marko laittoi aikoinaan kaksi demobiisiä, joista toinen oli nimenomaan Kuu on vaarallinen. – Teen toki osan sävellyksistä ja sanoituksista, mutta muuten olen ihan matkustajana näiden ammattilaisten kyydissä. Tuossa näyttää olevan kaksi ja puoli uutta biisiä, joten jatkoa seuraa jossakin vaiheessa, sanoo Kaarle. Jatkamme tietysti myös keikkailua. Selma) ja dokumentti tehdään yhteistyössä perikunnan kanssa, jolloin ohjaaja pääsee käsiksi Princen holvista löytyviin aarteisiin. Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston seikkailut iskelmällisen kaikukitaroinnin ihmemaailmassa saavat jatkoa. Suomalaisia musiikkifaneja ilahduttanee uutinen punklevy-yhtiö Combat Rock Industrysta kertovasta dokumentista, jonka ensi-ilta on suunniteltu vuoden 2019 alkupuolelle. Vähemmän kiinnostavaa on se, että Amy Winehouse lähtee vuoden päästä kiertueelle hologrammina. Laulaja Veli-Matti ”Läjä” Äijälän kipparoiman yhtyeen sädekehä komistuu seuraavaksi alkuvuodesta ilmestyvän kookkaan boksin myötä. Yhtyeen asetukset ovat pysyneet muuttumattomina: keulakuvakaksikon lisäksi tulevalla julkaisulla soittavat Francine-kitaristi Antti Kukkola ja rumpalisuuruus Kepa Kettunen. Tammikuussa saapuva kakkospitkä seuraa Laulu tuohikorteista -debyyttiä, joka ilmestyi alkuvuodesta 2015. Mukana on ainakin spagettiwesterniä, twistiä, rautalankaa ja Amerikan mollirockia, vähän Social Distortionin tyyliin. – Laatikosta löytyvät kaikki TK:n viralliset 1980-luvun julkaisut ja kaikenlaista bonusmateriaalia. Ohjaajina ovat Janne Tanskanen ja Ville Asikainen. Dallas Buyers Club). – Koljosen Tiekiistan suunnalta taas kuuluu jo alkuvuodesta. – Oli kova urakka penkoa arkistoja ja muistella menneitä, mutta matka omaan, bändikaverien ja muiden läheisten menneisyyteen oli tietenkin myös hirveän mielenkiintoinen. Mietin heti, että tuossahan se levyn nimi on, sanoo Kaarle. Vielä kerran isot kiitokset kaikille opuksen tekemiseen osallistuneille ja erityisesti kirjailija Katariina Vuorelle. Entä millaisia ajatuksia mainio elämäkertasi Läjä Äijälä: Kultti bändien kuningas herättää sinussa. Suuri mielenkiinto kohdistuu myös Amy Winehouse -elokuvaan, jota aletaan tehdä ensi vuonna. Ohjaajaksi on palkattu JeanMarc Vallée (mm. – Tässä bändissä on ehkä parasta se, että saan olla se porukan heikoin lenkki, joka pystyy hoitamaan oman tonttinsa juuri ja juuri, nauraa Kaarle. Entä mitä kuuluu Terveiden Käsien työn jatkajalle Lapin Helvetille. – Viikate on telakalla. – Minun ja Helvetin muiden herrojen muut projektit haukkaavat myös aikaa, mutta pyrimme kuitenkin saamaan uutta materiaalia pihalle ensi vuonna. Entä Viikate. Molemmilla projekteilla on perikunnan siunaus. – Kakkoslevy on esikoista monipuolisempi ja kaikukitara jättää nyt syvemmät arvet kuulijoiden korvalehtiin. TEKSTI: TIMO ISOAHO Haavisto–Viikate-kaksikolta lisää kaikukitaraa Menestykseksi osoittautuneen Queen-leffan jälkeenkin maailmaan saadaan kiinnostavia musiikkielokuvia. – Mehän päätimme jo ensialbumia seuranneen kiertueen aikana, että julkaisemme jonakin päivänä toisenkin jytinkilevyn, sanoo Kaarle
Keskitalo toimii yhtyeen kitaristina. – Treesin herrat pyysivät mi nut yhtyeeseen ja suostuin ilo mielin. Eng lanniksi tekeminen oli silloin täysin poissuljettu juttu. Tammikuussa on tulossa myös suomenkielinen pitkä soitto En lähde surussa. Kun sit ten muutin kotimaahan, halusin operoida nimenomaan suomen kielisen musiikin parissa. Hän lisäsi ”haluavan sa lähteä ilon kautta, ei surussa”. – Naapurissani asui taannoin todellinen erakko. – Asuin lapsena Lontoossa seitsemän vuoden ajan. Maaliskuussa kokoonpano kiertää Suomea seitsemän kei kan verran. Kuten arvata saattaa, keikka liput menivät kaupaksi kahdes sa minuutissa, mutta onneksi jatkoa on luvassa heti Tavas tian perään. Ensimmäisenä ilmestyy ”sai maafolkyhtye” Treesin nime tön ensialbumi. Love, peace & Kingston Wall!, Jukka Jylli kertoo. Tätä luki essa liput ovat jo myynnissä, ja epäilemättä suurelta osin menneetkin jo… – Olemme innostuneita rundista ja suorastaan liikuttuneita huomates samme, miten paljon kiinnostusta Kingston Wallia kohtaan on edelleen ha vaittavissa. Kingston Wall ja VHB kiertävät Suomea K u v a: V il le M al ja Amarathe tulostus.indd 83 8.11.2018 11.12 uutiset_2018_10_b.indd 11 8.11.2018 14.44. Helsingin Kulttuuritalolle. no, se tuntui ärsyttävältä. Kaiken kaikkiaan materiaali on aikaisempaa suoraviivaisempaa ja selkeämpää. Toimin myös levyn ää nittäjänä ja osatuottajana. TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: La u ri A in al a Petri Wallin syntymästä tulee 25.2.2019 kuluneeksi 50 vuotta. Hän kertoi sairastavansa Alzheimerin tau tia ja tahtovansa päättää itse, milloin lopullisen lähdön het ki koittaa. Myös Keskitalo seikkailee jatkossa englanninkielisen materiaa lin parissa. Valmis albumi on maan nut pöytälaatikossa vuosia, mutta se ilmestyy ensi vuoden alkupuolella. Kiertue päättyy 29.3. Nau hoitinkin sitten englanninkieli sen levyn, joka sisältää omia, al kujaan suomeksi tehtyjä kappa leitani. Ensin annoksen Kingston Wallia saavat Lahti, Seinäjoki, Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu. – Musiikillisesti albumilta löy tyy sellaisia ”laulullisia lauluja”. – No, vuosia sitten pää dyin esiintymään muun muassa Bremeniin, ja suo meksi laulaminen saksalaisille... Joose Keskitalo laulaa kielillä Joose Keskitalo julkaisi edelli sen Julius Caesarin anatomia studioalbuminsa maaliskuussa 2017, ja pian tuo Soundissakin kovasti kehuttu teos saa seu raajia. Sitten eräänä päivänä hän käve li hautaus maalle, kaatui kuop paan ja kuoli, sanoo Keskitalo. Trees on sellaista hyvän mielen eng lanninkielistä folkrockia, kertoo Keskitalo. En tosin vielä tie dä, että minkä niminen artisti sen julkaisee, nauraa Keskitalo. Samana iltana Tavastian lavalle nousee Kingston Wall kaksikko Jukka Jylli ja Sami Kuoppa mäki vahvistuksenaan Von Hert zenin veljekset Mikko, Kie ja Jon ne
Mutta kyseessä taitaa olla yksinkertaisesti vilpitön merkityksellisten asioiden arvostaminen. Toki miehen kyvyt on pantu merkille jo aiemmin hänen räpätessä hiphop-yhtye The Megaphone Statessa, silloin vielä taiteilijanimellä Thelo Ekow. To 13.12. klo 19.30 Pieni sali Suomen tunnetuin Elvis-musiikin tulkki Aron esittää Cool Company -bändeineen Elviksen ikimuistoisia hittejä joulufiiliksellä ja pistää takuulla jalan vipattamaan! Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 24 € Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 24 € FRIGGIN FOLKKIJOULU ELVIS CHRISTMAS Tre-talo_SD_2018_10_b.indd 1 8.11.2018 9.51 Jesse Markin SEINFELDIN KOULIMA SANATAITURI S oundin toimituskunnasta koostuva raati on valinnut vuoden 2018 tulokkaaksi, kolmannen Master Of Pulpets -tunnustuksen saajaksi Jesse Markinin. – Se johtuu ihan vain rakkaudesta lajiin. Anthony Morgan TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Tule kuuntelemaan Gospel-kuorolaulua maailman huipulta! Kuoro yhdistelee musiikissaan gospelia, poppia, jazzia ja R’n’B:tä. Soundin Master Of Pulpets -tulokaspalkinto myönnetään kerran vuodessa sen hetken lupaavimmalle tulokkaalle. – Mulla on tietty rehellisyys teksteissä, Markin aloittaa vastauksensa kysymykseen siitä, miten hän erottuu modernin englanninkielisen musiikin äärimmäisen kilpailluilla markkinoilla. Niiden kautta esittäytyy paitsi lahjakas myös hyvin omaperäinen ja täysin kansainväliseltä kuulostava, elektron, hip hopin ja indien rajalla luontevasti liikkuva artisti, jolle aivan varmasti löytyy yleisöä myös tämän maan ulkopuolelta. Se ei ruoki mun luovaa puolta. Jos ajatellaan vaikka mainstreamissa soivaa mustaa musiikkia, niin tällä hetkellä se on sanallisesti sitä samaa pökälettä – että on rahaa ja naisia ja mä ajan hienosti. – Mä oon asunut Jenkeissä ja pyörinyt Kanadassa, mutta se ei sitä täysin selitä, Markin pohjustaa. Mä otin nauhalle niitä juttuja, kuuntelin ja katsoin tekstityksestä, että mitä se tarkoittaa. Tiäksää. Kelasin taaksepäin, toistin mitä ne sanoo... J uuriaan ei ole helppo peittää. klo 19.30 Pieni sali Kuule rakastetut joulu laulut uudelleen sovitettuna Johanna Förstin ja Timo Rautiaisen tulkitsemina. – Tämä on vähän outo tarina, mutta homma aukesi Seinfeldin kautta. MIKÄ MASTER OF PULPETS. Hän puhuu tavastaan tehdä ja halustaan erottua massasta niin itsevarmasti, että sitä voisi erehtyä luulemaan estottomaksi omakehuksi. Liput 49 €, eläkeläiset ja opiskelijat 45 € HEITTÄYDY MUSIIKIN VIETÄVÄKSI TAMPERE-TALOSSA! Ti 11.12. Kaikki muuttuu, kun Jesse avaa suunsa laulaakseen tai räpätäkseen, sillä hänen englannin kielen taitonsa on sekä kirjoittamisen että ääntämisen puolesta hyvin vakuuttavaa. Hänen puheensa nimittäin läpäisee mahtavan rehvakas Tampereen murre. Enkä nyt puhu Liberiasta, jossa Jesse syntyi, tai Ghanasta, jossa hän vietti lapsuuttaan isänsä maisemissa, vaan siitä pienestä pirkanmaalaisesta Viljakkalan kunnasta, jonne Jesse saapui kuusivuotiaana. Nyt esiin on astunut Jesse sataprosenttisesti omana itsenään, ja hän tulee lunastamaan kaikki odotukset. Sanakirja oli völjyssä. K u v a: K ai K u u si st o M A S T E R O F P U L P E T S Soundin vuoden tulokas 2018 master of pulpets_jesse markin -taitto_b.indd 12 9.11.2018 11.03. Palkinnonsaajan valitsee Soundin toimituskunnasta koottu asiantuntijaraati. Jos mä tekisin sitä mitä kaikki muutkin tekee, niin mä olisin lopettanut aikoja sitten. Mutta mä koen, että sieltä sanoista mun suurin vahvuus löytyy. Voittajalle annettavan diplomin on taiteillut Ville Pirinen. Ensimmäinen Master Of Pulpets -palkinto myönnettiin joulukuussa 2016 Litku Klemetille, ja vuosi sitten sen sai Vesta. Siihen on yksi syy ylitse muiden. Sen jälkeen mä sovelsin tätä tekniikkaa ihan kaikkeen mitä mä katsoin. Kun mä kuuntelin jotain Wu-Tangia, niin mä kävin niitä tekstejä tarkasti läpi, ja mulla on nytkin puhelimessa Genius, jonka avulla mä käyn kaikkien lyriikoita läpi. klo 19 Iso sali HARLEM SPIRIT OF GOSPEL feat. Eikä tämä ei ole mitään läpyskää! Sanavarasto siinä tv-sarjassa on ihan järjetön. 12 SOUNDI 12 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Ma 3.12. – Mä haluan ottaa mukaan mun maailmankatsomuksen ja omia kokemuksia, että jos joku lukee vain mun tekstejä niin hän pystyisi haistamaan, että tämä on Jesse. Mies teki valitsijoihin suuren vaikutuksen, vaikka julki on vasta muutama soolobiisi – mutta ne kappaleet ovat sitäkin hienompia. Vaikka Jesse Markin, 33, on asunut Helsingissä jo kymmenisen vuotta, puskee hänestä peittelemättömän vahvana läpi kasvuympäristö. – Totta kai innovaatioita pitää löytyä musiikistakin, jotain freesiä pitää saada kehitettyä. Teksteistä puhuessaan Markin herää todella eroon. Valinnassa ovat mukana Soundi-lehden ja nettisivujemme Tarkkailuluokka-, Parasta juuri nytsekä Demoefekti-palstoilla esitellyt uudet artistit, sekä kaikki muutkin raadin tutkaan osuneet tuoreet lupaukset
Markin kertoo, että uutta singleä on tulossa alkuvuodesta, ja albumia ollaan alustavasti mietitty ensi vuoden ensimmäiselle puoliskolle. Seuraava konkreettinen tähtäin on keikkailun starttaaminen, mikä tulee tapahtumaan viimeistään alkuvuodesta. – Mä haaveilen, että pääsen kiertämään kaikki isoimmat festivaalit, enkä puhu pelkästään Suomesta, vaan ihan kaiken Roskildestä Coachellaan. On myös jotain, mikä ei Markinin suuhun sovi. Sitten on vaikka jotain Baby Grandmotheria, Fruuppia ja muuta progeilua. Ja nyt on ainakin pakko yrittää täysiä tai muuten mua rupeaa hävettämään tämä palkinto. – Mä haluan koskea vaikeisiinkin aiheisiin, ja sellaisiin mistä en ole kuullut ihmisten laulavan. – Tarkoitus on ollut haastaa itseni lauluntekijänä ja tuoda mukaan enemmän kaikkia niitä genrejä, mistä itse diggailen. To 13.12. Pitkäsoitto on biisien puolesta jo lähes valmis, nyt keskitytään tuotannon hiomiseen ja kaiken tekemiseen rauhassa niin että tulee hyvä. Haluan että nämä mun ideat, mitkä nyt paketoidaan levyksi, tultaisiin kuulemaan maailmanlaajuisesti. En ole käyttänyt pussyakaan kertaakaan, vaikka se olisikin rimmannut, Markin nauraa. Sitä kautta voi huomata, että meidän ihmisten elämässä on paljon muutakin kuin ryyppääminen ja paneminen – vaikka kuka nyt ei tykkäisi ryypätä ja paneskella – mutta se on vain pieni osa mun todellisuutta. Että mitkä vaiheet ovat johtaneet siihen, että afrotaustaiset ihmiset suoristaa vaikka hiuksiaan ja kokee että vain näin mä voin olla kaunis, Markin kertoo ja jatkaa, että samassa laulussa hän myös kyseenalaistaa sen, että Jeesus näyttää Samuli Edelmanilta. Kysyn, että voihan Soundin raati nyt luottaa, että toistaiseksi suhteellisen vähistä näytöistä huolimatta valintamme osui oikeaan. klo 19.30 Pieni sali Suomen tunnetuin Elvis-musiikin tulkki Aron esittää Cool Company -bändeineen Elviksen ikimuistoisia hittejä joulufiiliksellä ja pistää takuulla jalan vipattamaan! Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 24 € Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 24 € FRIGGIN FOLKKIJOULU ELVIS CHRISTMAS Tre-talo_SD_2018_10_b.indd 1 8.11.2018 9.51 master of pulpets_jesse markin -taitto_b.indd 13 8.11.2018 16.28. Haaveita riittää muutenkin, ja Markin kertoo vakavalla naamalla ne suurimmatkin. Se alkoi tuntua hyvältä. Parasta olisi, jos voisi tehdä täydellisen smoothien. – Meillä on yksi sellainen biisi tehtynä, missä mä puhun mustista naisista ja kauneusihanteista. Jo nyt vastaanotto on ollut hyvä, mutta me mennään vain ylöspäin koska tuolla on vielä parempia biisejä tulossa. Mä aion julkaista parasta musiikkia mitä mun kynästä voi lähteä, ja se on vasta eka tavoite. – Mutta suurimmat vaikuttajat ovat peräisin mun omasta levyhyllystä, eikä siellä räppiä ole niin paljon kuin ihmiset ehkä luulee. Sieltä löyty kaikenlaista. Sitten sovitin sen uudelleen, venytin sanoja niin että voin laulaa ne. Mä olen aina nähnyt mun yleisön käytännössä enimmäkseen kantasuomalaisina, joten en mä voi heille alkaa pudotella n-pommia ja muuta sellaista. Se selittyy suurelta osin hänen kasvuympäristöllään, sillä Viljakkalassa ei ollut mahdollisuutta integroitua maahanmuuttajayhteisöihin, ja toisaalta hän sanoo kokeneensa itsensä aina ulkopuoliseksi myös suomalaisena. – Koko ajan on ollut läsnä ajatus, että tehdään jotain mikä mun mielestä puuttuu musiikkikentältä, Markin sanoo ja kertoo henkisiksi esikuvikseen Frank Oceanin kaltaiset, hiphopia vain osana ilmaisuaan käyttävät ja genrerajoja venyttävät artistit. Helsinkiläiset artistit, etenkin maahanmuuttajat, käyttävät tietynlaisia sanoja, joita mä en käytä ollenkaan mun biiseissä. Tässä vaiheessa lavalle astuvat sampleria soittavan ja laulavan Jessen sekä kiippareita ja koneita hoitavan Toten lisäksi kitaristi, mutta Jesse haaveilee jo isommasta bändistä puhaltajineen. Hän nostaa esimerkeiksi jo julkaistut kappaleet: veljeyden ajatukseen pohjautuvan Bloodin, maailman räjähdysherkkää vastakkainasettelua pohtivan Will To Shootin tai Treatin, josta voi löytää ajatuksia niin eriarvoisuudesta kuin ihmisten sisäisistä odotuksistakin. Jesse Markin tutkailee käsissään olevaa Master Of Pulpets -taulua selvästi otettuna ja hämilläänkin. Eppu Normaaliakin! Ja Instagramissa on kuva, missä mulla on Vicky Rostin ja Anita Hirvosen levyt. Rap on yhä vahvasti läsnä, ja esimerkiksi Bloodin mä kirjoitin ensin räppibiisiksi. Liput 49 €, eläkeläiset ja opiskelijat 45 € HEITTÄYDY MUSIIKIN VIETÄVÄKSI TAMPERE-TALOSSA! Ti 11.12. – Lyyrikkona mulle on muodostunut sanallisesti tiettyjä periaatteita, ja mä uskon että se johtuu justiinsa siitä ympäristöstä missä mä elin. – Voitte luottaa! Todellakin. klo 19.30 Pieni sali Kuule rakastetut joulu laulut uudelleen sovitettuna Johanna Förstin ja Timo Rautiaisen tulkitsemina. Ihan jo ne samplet, mitä Megaphone Statessa on käytetty, paljastaa paljon mun musiikkimausta. Anthony Morgan TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Tule kuuntelemaan Gospel-kuorolaulua maailman huipulta! Kuoro yhdistelee musiikissaan gospelia, poppia, jazzia ja R’n’B:tä. Se on aika paljon sitä soul-, rockja jazzmaailmaa. Soolouralla Markinin aisaparina on tuottaja Totte Rautiainen. Hänen asioitaan hoitaa nuori managerilupaus Martin Linnankoski, joka on ehtinyt edustaa esimerkiksi Vestaa ja View’ta. Ma 3.12. K un Jesse Markin alkoi viitisen vuotta sitten herätellä konkreettisia suunnitelmia soolobiiseistään, lähti hän tietoisesti laajentamaan The Megaphone Staten edustaman hiphop-laatikon ulkopuolelle. klo 19 Iso sali HARLEM SPIRIT OF GOSPEL feat
Niin käy tekstille joskus. Vaikeat aiheet on helppo pukea huumorin muotoon. Mediassa on tapana toimia niin, että jos jokin asia otetaan seurantaan, se seurataan myös loppuun asti. Hän tekee poliittisia lauluja, jotka ovat helposti lähestyttäviä eivätkä vain lyö kuulijaa kasvoihin. Päätöskappale Ei enää kylmää eikä pimeää on levyn katharsis. Se on popmusiikille hieno piirre, jota on ollut myös vähän ikävä. Albumilla oleva Pimeä ja kylmä planeetta maalaa absurdin kuvan, joka on ikävä kyllä hyvin pitkälti se sama kuva, jonka näemme kun katsomme uutisia tai luemme lehtien otsikoita. Nousiaisen kappaleen loppuhuipennus kutsuu kaikki yhteislauluun. Ja ajatuksia hänen laulunsa herättävät varmasti kaikissa, oli teemoista mitä mieltä tahansa. Siinä piilee Nousiaisen voima. Tässä ajassa sen ei pitäisi olla ainakaan kiinni siitä, että yhteiskunnassa tai politiikassa ei tapahtuisi mitään laulamisen arvoista. Vuosi sitten esitin tällä samalla juttupaikalla kysymyksen muodossa syytteen, että mihin katosi kantaaottavuus kotimaisesta rockista. Juuri tämänkaltaisen musiikin puuttumista kotimaisesta rockskenestä ihmettelin vuosi sitten. Tamperelaista mielenmaisemaa ja kunnallispolitiikan eetosta ruoditaan kappaleessa Köyhät kyykkyyn. Se antaa kuuntelijalle toivoa kaikkien aiemmin maalattujen kuvien jälkeen. Teemat ovat synkkiä, mutta Nousiainen laulaa niistä mustan huumorin keinoin. Tarjota jostain aiheesta toisenlainen näkökulma tietystä esteettisestä kehyksestä käsin. Mursuviiksinen Nousiainen laulatti täyden Balloon-lavan yleisöä loistavan Ei enää kylmää eikä pimeää -levynsä nimikappaleella. 14 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee On ihanaa ottaa sanansa takaisin U sein on helpompi huudella ikävistä kuin hyvistä asioista. Se on samaan aikaan tarttuvaa, mutta myös sanomaltaan rohkeaa. Oli sitten kyse jostain aamukuudelta lehtiä puhaltavasta äijästä, paskasta risottolounaasta tai artistista, joka on kuulematta skeidaa. Ei enää kylmää eikä pimeää asettuu parhaiten kontekstiin suhteessa Nousiaisen levyn muihin kappaleisiin. Kapinallisuutta eritoten siksi, että poplyriikassa otetaan nykyisin hyvin vähän kantaa. Siinä esitetään suoraa kritiikkiä ja eniten konkretiaa. Essee palautui mieleen viime kesänä Flow’ssa Jukka Nousiaisen keikalla. Ei enää kylmää eikä pimeää on rockmusiikkia parhaasta päästä. Pelkän sanoman vuoksi tehty musiikki voi pahimmillaan tarkoittaa täysin kuuntelukelvotonta kuraa. Aika paska meininki, he huomaavat, ja lähtevät pois. Aiheet ovat arkoja, mutta juuri niihin pitäisi tarttua taiteen keinoin. Lämmin ja toiveikas tunne virtasi lävitseni Flow’n yleisössä. Muusikkojen ja taiteilijoiden vapaa kokoontumispaikka Keltainen talo jyrätään alta ja samaan aikaan ”Mordorin musta paskatorni” nousee keskustaan kaiken yläpuolelle. Ei enää kylmää eikä pimeää on mantra, johon sisältyy sekä toive että turhautunut toteamus: nyt riittää. Eli esimerkiksi ei kerrota vain, että aamukuudelta lehtiä puhaltava äijä sai syytteen jostain, vaan kerrotaan myös lopullisesta tuomiosta. Ei niin. ”Ei tämän maailman tarvii olla tuollainen”, Nousiainen laulaa. Viimesyksyinen kirjoitukseni ei tuntunut enää pitävän paikkaansa. Ihmisarvo, pakkopalautukset ja maahanmuutto ovat olleet kestopuheenaiheita viime vuodet, mutta siihen nähden niistä on laulettu hyvin vähän. Samaan tapaan kuin Juice Leskinen mausti omia kantaaottavia laulujaan. Kapinallisuutta, joka kelpaa myös radioon. Gospelhenkinen hurmos muistutti kirkollisia menoja, mutta uskonnon sijaan Nousiainen kutsui kaikki ottamaan kantaa ihmisarvoa kunnioittavan politiikan puolesta. Ja mitä keskustelin ihmisten kanssa konsertin jälkeen, en ollut tunteen kanssa yksin. Maahanmuuttokriittisyys, muukalaisvastaisuus, mitä termiä haluaakaan käyttää. Kirppareilla hyllymetreittäin lojuvat hengelliset ja poliittiset levyt osoittavat tämän varsin osuvasti. Vielä voisko vähän uskoa ihmiseen jatkaa Pimeän ja kylmän planeetan teemoissa. Tavalla tai toisella taide on aina muutenkin kommentti ajastaan. Kappaleessa avaruusolennot käyvät tsiigailemassa, että mikäs meininki. ”Tavalla tai toisella taide on aina kommentti ajastaan.” arttu seppänen 10_2018 -taitto_a.indd 14 8.11.2018 14.46. Jos Nousiainen nousee muutenkin esiin omaperäisellä, joskin tutuista aineksista ammentavalla tyylillään, nyt hän nousi entistä paremmin esiin
VHB tulostus.indd 15 9.11.2018 8.30
Neljä keikkaa käydään takomassa Helsinki-Jyväskylä-Tampere-akselilla, ja täyteen vauhtiinsa pumppu pääsee taas ensi vuoden puolella. Viralliseen viisivuotissuunnitelmaan ei kuulu treeniksellä asuminen, vaan ”biisit käydään rykimässä kasaan ja lopputuloksena syntyy mitä syntyy – juuri tätä aikaa ja tätä fiilistä.” Visuaalista tyylikkyyttä lukuun ottamatta matemaattinen laskelmointi ei kuulu yhtyeen leipähommiin. Mulle ne on vaan rehellisiä lauluja elämästä. Kaikki levylle ja keikoille päätyvä roso kuuluu asiaan, eli ”se, ettei kaikki ole aina ihan just, on nimenomaan sitä musiikkia.” Rappioromantiikasta ponnistavaan 80-luvun goottirokkiin kuuluu elimellisenä osana synkkä maailmankuva, joka kuuluu ja näkyy jo ”Ruksien” yhdeltä istumalta duunattujen laulujen nimissä: Ruman sieluni huokaus, Et voi mua pelastaa sekä Uupunut taistelemaan. TEKSTI: KALEVI SUOPURSU mättä – sen takia se kuulostaa tuolta, Blommendahl kertoo. – Yhtään iloista biisiä en ole eläissäni tehnyt. Näitä laulujensa taustoja Waldemar lähtee purkamaan henkilökohtaiselta tasolta. Heti kun vain uusi basisti löytyy. – Syksy buukattiin keikkoja täyteen, ja nyt kun levy vihdoin tulee, niin sit soittohommat hiljenee. Vaakakupin toisella laidalla heilahtelee uskollisuus post punkille ja toisella puolella viisareita väräyttää satumaiset sattumat. facebook.com/ruemorguehelsinki/ LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Yhtään iloista biisiä en ole eläissäni tehnyt.” Nuoria poikia viiksekkäitä. – Levyn biisit on tehty tosi pienellä aikavälillä sen isompia miettiTosissaan ollaan, mutta ei liian vakavina. A-PUOLI K auhukirjailija Edgar Allan Poe syntyi, eli ja kuoli, mutta hänen novellistaan lainattu nimi ei kuitenkaan sisällä helsinkiläiselle post punk -yhtye Rue Morguelle suurempia merkityksiä. Rue Morguen tie post punkin pariin on käynyt teini-iässä soitetun hardcore punkin kautta. Samaisen solistin kanssa hardcore punkin veivaamista on harrastettu jo 14-vuotiaasta lähtien. Nuoret parikymppiset kyynikot, Lari (laulu ja kitara), Ville (kitara) ja Waldemar (rummut), antavat ymmärtää, ettei asioiden takana ole muutenkaan suurta Hollywood-tarinaa. Myönnän, että tuli klassinen moka! Mutta eipä hätää. – Tein parit demot, ja silloisena kämppiksenä ollut Lari tuli laulamaan – siinäpä se meidän tarina, kertoo yhtyeen biisinikkari Waldemar Blommendahl. – Kaikki trendit kiertää kehää ja ympyrää, mutta mulle ton tyylinen musa on tärkeää, koska se on ollut skidinä sellaista, joka on avannut musiikin maailmaa enemmän. Takaporttina kivien peittämälle haudanvakavuudelle tässä postmodernin aallokossa häämöttää kuitenkin kaiken läpäisemä itseironia. Rue Morgue Hautausmaan kasvatit K u v a: N ik o Sa ar in en tarkkis_rue morgue.indd 16 8.11.2018 14.47. 16 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Mustan Paraatin sekä Kuudennen Tunnin viitoittamalle post punk -kynnykselle yhtye päätyi muutama vuosi sitten. Yhdeksän laulua sisältävä debyyttiplätty on juuri putkahtanut Svart Recordsin uunista, mutta samalla hiipuu yhtyeen kiivas keikka putki. Synkkä on se lähtökohta, mistä näitä juttuja alkaa tehdä
Metallica tulostus.indd 17 8.11.2018 8.14
Kolahti heti! Tätä luukutan yksin kotona. Hänellä on persoonallinen, ihan omanlaisensa harmonian taju. Ihania ja kauniita. Annoin kaikessa tunnelmien ohjata. Malilaisen Sangaren tuotanto on vahvaa ja juurevaa. Että mitä vain voi tehdä ja kannattaa tehdä. – Omaan elämään rakentui samalla tärkeätä ja mielekästä sisältöä. LAULAJA JA LEVY, JOTKA TEKIVÄT ERITYISEN VAIKUTUKSEN Chris Cornell Euphoria Morning – Cornell löytyi tietysti Soundgardenin kautta. S iskokset Helmi ja Tuuli Saksala ovat niin paljon esillä Lailai-yhtyeen keulakuvina, että Samasta vedestä -albumin yllättävin puoli on verrattoman täyteläinen bändisoundi, joka soi eheänä tiiviin duolaulannan kanssa. Toisaalta varjelin välillä hyvinkin pieniä yksityiskohtia mustasukkaisesti. Heitä on paljon ja samalla jotakin jää aina puuttumaan. Vaikka nykyään kuuntelen näitä harvoin, tällaiset levyt eivät lähde systeemistä ja selkärangasta. YHTEINEN SUOSIKKILEVYMME TUULI-SISKON KANSSA Baaba Maal Firin’ In Fouta – Kun olin 13-vuotias, Tuuli oli eräänä päivänä jättänyt keittiömme pöydälle senegalilaisen Baaba Maalin Firin’ In Fouta -cd:n ja sen viereen minulle lapun, jossa luki tyyliin: ”vähän outoa musaa, mutta kuuntele”. Manu Chaon Radio Bemba Sound Systemin keikkakilkuttajan roolikin käy. Tekstittäjänä en kuitenkaan osaa nimetä yhtään varsinaista esikuvaa. Tsekkaa Kamelemba! ERIKOISIN JA ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKILEVYNI TYYLINI TUNTIEN Faith No More Angel Dust – Angel Dust tai Type O Negativen October Rust. – Hän on sellainen rootsimpi rokkisoittaja, jonka kanssa aloimme sekoittaa sitä omaa pakkaamme. Omilla ehdoilla siitä tuli iso rutistus ja todiste siitä, mikä kaikki on mahdollista. Viimevuotinen Mogoya on tuotettukin hauskasti. Helmin mukaan vahva visio maailmanmusiikin rytmiikan ja juurevan rockin yhdistelmästä syntyi jo neljä vuotta sitten, kun siskokset olivat jo kuunnelleet valtavasti monenlaista eksoottista rytmimusiikkia sekä toimineet taustalaulajina monien suomalaisten eturivin etnoja reggaeartistien bändeissä. Tiesimme, miltä halusimme musan kuulostavan eli tarttuvan tanssittavalta ja hauskalta. Tajusin, miten helppoa, suvereenia ja kokonaisvaltaista se musa on. – Eikä ollut mikään vahinko, että muusikoiksi valikoitui näkemyksellisiä soittajia. Soololevyn ostin eräällä Venäjän-reissulla. K u v a: Sa n n a Sa as ta m o in en -B ar ro is & Je re m y B ar ro is Elämäni soundit 10_18.indd 18 8.11.2018 15.03. Taustalaulajina olimme Tuulin kanssa tottuneet laulamaan hokemia ja rytmisiä täydennyksiä, joten laulujen sanoitukset muotoutuivat rytmiikkaan istuviksi. – Ensimmäinen kaveri, jota pyydettiin mukaan oli kitaristi Aki Trygg, Helmi toteaa. LEVY, JOKA TUO MIELEEN HELSINGIN NUORUUDEN KOTIKULMAT Finley Quaye Maverick A Strike – Silloisen bändimme Dashing Wavesin kitaristi soitti tätä autossaan, ja keskellä jäistä talvea Sunday Shining -biisin sähkisriffi oli kuin aurinko ja salamanisku yhtä aikaa. Mulle hän on yksinkertaisesti henkilökohtainen. – Albumista tuli just sellainen kuin halusimmekin, vaikka se syntyi meidän päiväduunien ja kaikkien muiden toimien sekä muusikoiden muiden bändien ohella. Rumpalikin saattoi ehdottaa balladiin tuplanopeutta, mikä toteutuikin. Kun olin tehnyt valmiiksi riffejä ja muita palikoita, kaverit tekivät siitä musiikkia. Aina musiikki edellä mennään. (Lailai) LEVY, JOLLA ON PARHAAT RYTMIMUSAN SOUNDIT Oumou Sangare Mogoya – Rytmimusan ja afropopin äärellä on hauskaa, kun coolius-nappulat menevät ihan omiin asetuksiinsa. Elämäni soundit 18 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Helmi Saksala ARTISTI, JONKA TAUSTAJOUKOSSA TOIVOISIN OLEVANI MUKANA Omar Music – Omarin kotistudiossa löytäisin ilomielin paikan kosketinja synakudelmissa! Tuulin kanssa hostasimme häntä viime syksyn Funky Elephant -festarilla. ALBUMI, JOTA KUUNTELEN PALJON JUURI NYT Seinabo Sey Pretend – Ruotsalais-gambialainen Sey on kiehtova tuttavuus ja Pretend-albumia on tullut kuunneltua paljon. Härskitkin synat ovat äkkiä täysin jees, jopa parhautta. Piti vain tehdä päätös ja kehittää metodi, millä tätä pystyi itse viemään eteenpäin. LAULUNTEKIJÄ JA LYRIIKAT, JOTKA OVAT IHASTUTTANEET Isokynä & Orfeus Musiikkia – Daven varhaisempi suomenkielinen tuotanto on vaikuttanut paljon siihen, että tietynlainen nyrjähtänyt tunnelma viehättää minua. Sisarusteni ikäluokalle Cornell oli sukupolvikokemus. On aina yhtä riemastuttavaa löytää uusia artisteja, joita diggaa. Tältä pohjalta on Lailain hyvä jatkaa ja vahvistaa jalansijaansa
7.-9. liput nyt myynnissä Rockfest tulostus.indd 19 8.11.2018 8.22. Kesäkuuta 2019 Hyvinkään lentokenttä eikä siinä vielä kaikki..
Sitten yksi päivä sille tuli kai salamanisku taivaalta ja oikeat sanat löysivät tiensä biisiin. Sitten treenattiin muutama kerta ja heinäkuussa mentiin East Side -studioon Helsinkiin. Haastatteluhetkellä kokoonpanolla oli alla vasta kaksi keikkaa, mutta niiden perusteella homma tuntuu toimivan. Mä oon tällainen hörhö, vanha hippipunkkari, tykkään itämaisesta maalailusta. Andy heitti välittömästi sen kamelikaravaanimelodian siihen päälle, plus tuhat muuta ideaa, mutta tämä jäi, kertoo Yaffa. – Ei olla jatkoa kelattu, mutta varmasti olis tarjolla kesäksikin keikkoja. Onneksi hän hiffasi itsekin, ettei se toiminut. Jokaisella on, Pelle sanoo pitäen kättään sydämellään. – Siitä vaistosi heti, että tästä tulee hyvä, se oli sopivasti erilainen rokkibiisi, Pelle kertoo mutta lisää, että teksti ei syntynyt helposti. – Se klangi, mikä tästä porukassa on, vie homman heti oikeaan fiilikseen. – Kiitos luojan Pellestä, se on oikea runoilija, ylistää Sami Yaffa. Kun tämä > A-PUOLI Ne eivät saavuttaneet sitä biisin tunnelmaa. päivä Helsingin jäähalliin. Tein siihen ensin kaksi tekstiä, mutta ne oli vitun kökköjä. Täydelliset. Idea reunioniin ei tullut bändin sisältä vaan festivaalijärjestäjiltä, mutta lyhyen sähköpostienvaihdon jälkeen oli selvää, että sekä motivaatiot että aikataulut saataisiin natsaamaan. Puikoissa on se ainoa oikea kokoonpano: Pellen lisäksi Ari Taskinen, Tumppi Varonen, Andy McCoy sekä nyt anatomiansa avaavan kappaleen säveltänyt Sami Yaffa. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen P elle Miljoona Oy palasi lähes 40 vuoden tauoltaan Anna soihtusi palaa -singlen, viisibiisisen ep:n ja kiertueen myötä. Katotaan nyt ensin että miten nämä keikat menee. Siitä tuli hyvä fiilis, että tää juttu toimii ja tätä kehtaa mennä ihmisille esittämään, Pelle kertoo peittelemätön innostus äänessään. – Kuuntelin sitä himassa monta kertaa... Sami Takamäki) Sanoitus: Pelle Miljoona (oik. – Kävi ilmi, että kaikilla on jotain biisejä joita voisi työstää. – Sen pitää olla juuri tämä alkuperäinen porukka, siinä on joku mystinen kemia, sanoo Pelle Miljoona. – Introssa on vähän New York Dolls/Heartbreakers/Hanoi-vibaa, mistä se yllättäen ottaa 180 asteen käännöksen ja lähtee mollista menevään skahan – introhan on duurissa. Uusien kappaleiden tekeminen nousi puheeksi hyvin pian paluukeikoista sopimisen jälkeen. Jos me pystytään siihen, mitä oli Fugessa niin ei mitään hätää. Sekin meni helvetin iisisti. – Sulla on jotain täällä sisällä mut se pitää vaan saada syttymään. – Ensin Pelle teki siihen sanoituksen, joka oli suoraan sanoen vähän masentava. Kun Sami Yaffa antoi Anna soihtusi palaa -demon Pellelle tekstitettäväksi, oli sen työnimenä ja teksti-ideana ”Jaska jaksaa jauhaa paskaa”. Yhden periaatteen he itselleen kuitenkin asettivat: – Mulla ja meillä on ollut tämän kanssa sellainen fiilis, että nyt tehdään ”uplifting” musaa. Itämaisuutta kappaleeseen tuo myös Andyn keksimä kitarakuvio. Siinä taas kerran kelasi, että mitä vittua nää bändit ja muusikot tekee studiossa kuukausitolkulla! Me oltiin neljä päivää siellä, ja meillä oli viisi biisiä valmiina. Yksi lembibiiseistä mitä oon tämän jengin kanssa duunannut. Pelle Miljoona Oy: Anna soihtusi palaa Sävellys: Sami Yaffa (oik. Siellä me asuttiin samassa hotellissa viikko, oltiin paljon kimpassa, ja keikkakin meni hyvin. Petri Tiili) Julkaistu singlenä 1.10.2018 ”Ota tähdenlennosta kipinä, anna soihtusi palaa” ”Nyt ei ruveta mitään itkuvirsiä duunaamaan.” K u v a: P en tt i H o k k an en 20 SOUNDI erään laulun anatomia_18_10_a.indd 20 8.11.2018 14.48. Lopullinen teksti noudattaa aiem min mainittua ”uplifting”periaatetta. – Kertsin ”ota tähdenlennosta kipinä” -lause on vähän turhan yltiöromanttista, mut niin sen pitää ollakin. todellisuus, missä me eletään, on sellaista mitä on, niin ei nyt ruveta mitään itkuvirsiä siihen päälle duunaamaan. Onhan se yllättävää, mutta meidän mielestä nämä uudet biisit kuulostaa siltä samalta Oy:ltä. – Etenkin Fugefest (Fuengirola, Espanja) meni ihan helvetin hyvin. Siinä on vähän itämaista hippimeininkiä. – Käytiin yksi ilta Andyn kanssa mun työhuoneella, ja näytin sille mun demoidiksen. Juuri nyt Oy kiertää Suomea parin kuukauden verran, ja paluukiertue huipentuu tammikuun 19
Riverside tulostus.indd 21 8.11.2018 8.20
Avaruussukkulan ohjainlaitetta muistuttava miksauslaite on nimetty ajan hengessä mystisesti The Azimuth Co-ordinatoriksi, ja sitä saa ohjastaa Pink Floydin kosketinsoittaja Rick Wright. Rikoksen myötä selvisi kuitenkin yksi asia: uusi tekninen innovaatio oli lyönyt itsensä läpi. Näistä yli puolet oli klassisen musiikin julkaisuja. Toinen suosittu kategoria ovat olleet uusintajulkaisut. Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nelikanavaisten PAja stereolaitteistojen ympärille muodostui jo 1970-luvulla markkinat. Musiikin kohdalla tilanne oli kuitenkin monimutkaisempi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että nelikanavaisia lp-levyjä oli kallista tehdä. Ääni ympäröi meidät 22 SOUNDI Apparatus A-PUOLI ”Monikanava ääntä hyödyn tävät levyt täytyy miksata ja valmistaa erikseen, mikä nostaa levyjen hintaa.” Uraauurtava miksauslaite The Azimuth Co-ordinator mahdollisti Pink Floydin Rick Wrightin käsissä ensimmäistä kertaa nelikanavaisen äänentoiston. Pink Floydin The Dark Side Of The Moonin (1973) SACD-versio vuodelta 2003 lienee suosituin SACD lähes miljoonan kappaleen myynnillään. 1970-luvun lopulta alkaen tilaäänisysteemit yleistyivät elokuvateattereissa, kuten myös vaatimukset yhä ”realistisemmasta” äänentoistosta. Vuonna 1999 Sony ja Philips julkaisivat yhdessä Super Audio -cd:n (SACD), jonka oli tarkoitus olla cdlevyn paranneltu formaatti. Viisikanavaista ääntä – ”quintaphonic sound” – oli käytetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1975 The Who -yhtyeen Tommy-elokuvassa, mutta ääni ei ollut vielä surroundia sanan varsinaisessa merkityksessä. Pink Floydin huima visio on piirittää yleisö psykedeelisillä äänillä ja kuvilla, jotka liikkuvat ympäri huonetta, pinnasta ja kaiuttimesta toiseen. Kotiteattereiden aikakaudella Pink Floydin ”quadraphonic sound system” voi tuntua vanhanaikaiselta, mutta tuolloin se ei sitä ollut. päivänä vuonna 1967 Lontoossa, Queen Elisabeth Hallissa, järjestetään konsertti. Ja vielä hienompaa: oltuaan pitkään kadoksissa Pink Floydilta nyysitty ensimmäinen The Azimuth Co-ordinator löytyi ja päätyi Victoria And Albert Museumin kokoelmaan, ja vuonna 2009 myös museokävijöiden ihasteltavaksi. 1990-luvun puolella dvd-elokuvien parissa siitä tuli standardi. Samalla yksi, tai paremminkin kaksi ympyrää sulkeutuivat: uraauurtavaksi, nelikanavaiseksi kokonaistaideteokseksi suunniteltu albumi sai vihdoin alkuperäisen vision mukaisen tilamiksauksen. Tapahtumaa kutsutaan nimellä Games Of May, ja siellä kiharahiuksisen Syd Barretin johtama rockyhtye Pink Floyd soittaa Britannian ensimmäisen rockkonsertin, jossa on esitystä varten suunniteltu, monimutkainen valoshow sekä kuuntelijat ympäröivä, tilaäänentoistoa hyödyntävä laitteisto. K u v a: A n d re as P ra ef ck e / w ik im ed ia .o rg apparatus_autotune_taitto_10_18_a.indd 22 8.11.2018 14.50. Pink Floydin ja Speightin pettymykseksi laite vohkittiin heti ensimmäisessä konsertissa, eikä Speightin auttanut kuin rakentaa uusi varastetun tilalle. Laitteen oli rakentanut Abbey Road -studiossa työskentelevä insinööri Bernard Speight. Monikanavaääntä hyödyntävät levyt täytyy miksata ja valmistaa erikseen, mikä nostaa tällaisten levyjen hintaa – ja rajaa potentiaalisia asiakkaita. Kuluttajat eivät kuitenkaan koskaan omaksuneet sitä. Elettiin vinyyliaikaa. Tuhansia nelikanavaversioita julkaistiin ajan suosituista hittilevyistä. Lisäksi levyjen toistaminen edellytti niitä varten suunniteltuja vahvistimia, erillisiä dekoodereita ja tietysti toisen kaiutinparin. Laitteen kahdella sauvalla Wright voi ohjata soittimista lähtevän äänen neljään kaiuttimeen ja saada äänen tilassa liikkumaan. SACD ei tavallisella stereolaitteistolla ole ääneltään juuri cd-levyä laadukkaampi, ja ehkä vain harva kuuntelija on lopulta kiinnostunut miksausteknisistä hienouksista. Myöhemmin, kun digitaalista ääntä oli mahdollista liittää 35 mm:n filmeihin, alkoi 5.1:n voittokulku. Kuusikanavainen 5.1-järjestelmä, johon kuuluvat keski-, etuja takakaiuttimet sekä matalia ääniä toistava subwoofer, yleistyi vasta digitaalisten formaattien myötä. Vuonna 2009, 10 vuotta SACD:n julkaisun jälkeen, levy-yhtiöt olivat julkaisseet yli 6000 SACD-levyä. Nyt -elokuvan 70 mm -versiossa haave monikanavaäänestä vihdoin toteutui. Moniäänimiksaukset onkin yleensä suunniteltu audiofiileille ja himofaneille. 1980-luvun puolivälissä markkinoille lanseerattu cd-levy suunniteltiin sekin alun perin nelikanavaisia miksauksia ajatellen. Ja oikeastaan on monien sattumien summa, miksi juuri 5.1-formaatista eikä yksinkertaisemmasta 4-kanavaisesta tuli myöhemmin kotiteattereiden vallitseva formaatti. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen T oukokuun 12
Room Escape tulostus.indd 23 8.11.2018 8.38
Jos parivaljakko huokui viileää tyyliä levynsä kansikuvassa, jota leimasivat kieltämättä jo kliseisten rahanippujen lisäksi iso Malcolm X -potretti, sivistystä korostavat kirjat, ihmisen rajallisuutta symboloiva pääkallo ja mystinen villisian pää, niin Vanhan takahuoneessa GS-posse näytti laumalta lintsaavia koulupoikia tai, kuten huomasin ajattelevani, seitsemän pienen kääpiön mustalta versiolta. 2003 tuli vielä The Ownerz, mutta sillä Gurun ja Premierin liitto oli jo eron partaalla ja huonoissa fiiliksissä syntynyt levy jäi Gang Starrin viimeiseksi. Ei vaan mustille, vaan kaikille ihmisille. Gurun älykkäiden, perspektiiviä huokuvien ja vakaasti rullaavien riimien ja Premierin A-luokan funkia, soulia, R&B:ta ja jazzia sekä scratchejä viljelevien taustojen yhdistelmä erottui juuritietoisella eleganssillaan massasta. Aina kun ajattelee, että se on käymässä tylsäksi, tulee joku uusi tyyli. Jatkuvasti kehiin tulee uusia ääniä, niin kuin tänä vuonna Kris Kross ja Das EFX. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_gang starr -taitto.indd 24 8.11.2018 14.51. Tapahtumien todellista laitaa ei tiedetä vieläkään, mutta Gurun perhe ja Premier ovat joka tapauksessa yhdessä Solaria vastaan. Uusien tyyppien pitää kuitenkin tuntee vanhemmat jutut, niinku kaikissa taidemuodoissa, muuten ei multa kunnioitusta tipu. Solarin väitetään eristäneen Guru viime vaiheissaan sukulaisistaan ja Gang Starr -possesta. Malcolmilla oli sanoma. ti! Pelkäsin ihan oikeasti pöksyjen valahtavan kinttuihin millä hetkellä hyvänsä. Malcolm X on siinä, koska ”millä tahansa välttämättömillä keinoilla” me räpätään hardcorea eikä meitä pysäytä mikään. Välittömän oloinen Guru pursusi hyvää tuulta, vaikka valitteli soundcheckin jälkeen väsymystä ja epäili, ettei ehkä jaksaisi jutella ollenkaan. Kehaisin Daily Operationin kantta ja kysyin, mitä villisian pää siinä symboloi. Vanhempikin räp kehittyy, ehkä enemmän underground-tasolla, koska maailman nuoret haluu tietää, mitä tapahtuu. Hän solmi tiiviin työja ystävyyssuhteen myös tuottaja Solarin kanssa, joka kesti räpäyttäjän ennenaikaiseen kuolemaan saakka. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI B ostonia ei usein hiphopiin yhdistetä, mutta siellä perustettiin 1990-luvun parhaaseen räppiin lukeutunut Gang Starr 80-luvun puolivälissä. Mä oon 24 SOUNDI ”Tästä on kyse Gang Starrissa: katuviba, äly ja spirituaalisuus!” Gang Starr Niin karua on todellisuus, mutta kaikki oli vielä hyvin Gang Starrin piipahtaessa Helsingin Vanhalla 1992 samanvuotisen Daily Operation -albumin vanavedessä. Guru menehtyi verisyöpään 2010 hämmentävissä olosuhteissa. Nice Guy ilmestyi vielä 80-luvun viime valoissa, mutta 90-luvulla kaksikko tukenaan laajahko taustaposse teki viisi itärannikon räpin huipulle sijoittuvaa albumia. Jälkimmäistä vaikutelmaa korosti, paitsi Gurun ja hänen home boynsa Lil Dapin pienikokoisuus, koomisen ylikokoiset USAn armeijan ylijäämävaatteet ja maihinnousukengät. Emobändin rinnalla Guru alkoi riimittää 1960–70-luvun jazz-muusikoiden kanssa neljä albumia tuottanutta Jazzmatazz-projektia. Sen tähden se lähti Nation Of Islamista, koska sillä oli jotain hyvää sanottavaa kaikille, Guru selitti ja alkoi päästä vauhtiin. Gang Starrin kantava voima oli MC Gurun ja DJ Premierin yhteinen panos. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Rap on tänään ajatuksia herättävintä musiikkia, koska se elää ja muuttuu koko ajan. Solar taas sanoo suojelleensa Gurua ja että tämä virkosi lyhyesti kuukausien mittaisesta koomastaan ja kirjoitti kovaa debattia aiheuttaneen ”kuolinvuodekirjeen”, jossa kielsi Premieriä tekemästä mitään Gang Starr -nimellä. Pikku yllytyksellä sain kuitenkin vastahangan karistettua, ja sitten hän puhuikin kuin musta Ruuneperi. Mitenköhän mies olisi coolinsa siinä tilanteessa pitänyt. Uuden parivaljakon avausalbumi No More Mr. Gurun kolme numeroa liian isot housut killuivat pelottavan matalalla: valehtelematta puolet persvaosta näkyi kirkkaasFunky tietotoimisto Tämä kaksikko ei enää koskaan palaa yhteen. Niin oli varsinainen Gang Starr kasassa. Ensinmainittu menehtyi vuonna 2010 syöpään. – Se idea tuli levy-yhtiön taiteelliselta johtajalta eikä me ensin digattu sitä, mutta sit mä näin sen loppuun ajettuna orjana ja sanoin: Ok, paa se taakse. Hiljainen Premier vaikutti ujolta lukiolaiselta ilman kansikuvan auktorisoivaa sikaria, mutta yleismoodi oli kodikas. – Räppiskene on douppia. Vuonna 1989 nuori riimittäjä Keith ”MC Guru” Elam jatkoi nimen alla ilman muuta ryhmää, muutti New Yorkin Brooklyniin ja lyöttäytyi yhteen texasilaislähtöisen DJ Premierin kanssa. Malcolm X:n viitoittamaa tietä Onneksi niin ei käynyt
Se oli mulle tosi turhauttavaa enkä tajunnut sitä, koska mä halusin olla niin kuin ne. Sitä ei vaan enää nähty kulmilla. Ne ei jaksaneet enää setviä mun ongelmia. Mä olin silloin vielä pienempi kun nyt, joten mun puolustuskeino oli puhelahjat ja organisointikyky. Kesällä Gang Starr kiertää jazz-festivaaleja Ayersin ja Byrdin kanssa. Se sai tappouhkauksiakin. seen. Sitä me kaikki ollaan riippumatta siitä, puhutaanko bailauksesta, tytöistä vai yhteiskunnallisista asioista. Kerro Jazzmatazzista. En osunut. Rytmit hoidetaan pääsääntöisesti funkahtavilla rytmibluesluupeilla eikä live-jazz-tempoilla, joita . Nyt mutka hommataan 13-vuotiaana. Mun isä diggaili Sonny Rollinsia, Lonnie Liston Smithia, Errol Gardneria ja vastaavia. Muuten se ei onnistu. Se on opiskellut amerikkalaista räppiä ja kehitellyt sen pohjalta oman tyylin ja se toimii hienosti. Sillä soittaa vanhasta liitosta Lonnie Liston Smith, Donald Byrd ja Roy Ayers ja nuoremmasta jazz-polvesta Courtney Pine, Ronnie Jordan, Branford Marsalis ja laulajat Carleen Anderson Young Disciplesistä ja mun koulukaveri N’dea Davenport Brand New Heaviesista. Ajattelin, että kun rapissa on sämplätty funkin ja soulin lisäksi jazziakin, niin vien homman seuraavalle tasolle eli räppään näitten sämplätDIGGAILIN Daily Opera tionia tuoreeltaan ehkä vielä enemmän kuin tätä edeltäjäänsä, mutta nyt Gang Starrin kakkosalbumin kikkailematon funk-groove potkaisee lujaa. Kun aika koittaa, mä puhun sen kanssa. Solaar oli niille sanansaattaja. se on Amerikan rasistisimpia kaupunkeja . Me ollaan, kuten Chuck D sanoo, urbaani tietotoimisto. Vasta kun oot tsekannut, mistä sä tuut, sä voit viedä hommaa eteenpäin. Nähtävästi Guru arvioi oikeiden jazz-rumpalien käyttämisen vielä liian radikaaliksi yleisölleen eikä Jazzmatazz, vol.1 kauheasti USA:ssa myynyt, ylistävistä arvioista huolimatta. Sanoin tyypeille, että yo, jätetään tää surkea rimpuilu ja tehdään jutut yhdessä. – Sen täytyy vetää omaa linjaansa. Se kolahti: että se oli poissa ja se olis yhtä hyvin voinu olla meitsi! Se pani ajattelemaan. – Se on räppiä elävällä jazzilla. – Kerran yhtä jätkää, joka kusetti mua. Yhtä kaikki jälki on tunnelmallisuudessaan nautittavaa, paikoin tanssittavaakin. Hän on elementissään ja häntä on mahtava kuunnella. Roy Ayersin vibrafoni, Donald Byrdin trumpetti ja Lonnie Liston Smithin sähköpiano tuovat yöllisen oloiseen kokonaisuuteen väriä, kuten myös D.C. Sit yksi isompi kundi, joka oli aina mua ryöväämässä, joutui poSOUNDI 25 vanhan koulun kundi, ehdottomasti. kuultiin aika paljon jo Gang Starrin Daily Operationilla, siis samplejen kautta. Sun täytyy ymmärtää, että vaikka se asui upeassa talossa niin ghetto oli heti kadun toisella puolen. Mä taas jouduin jatkuvasti tappelemaan kadulla, kun mua köyhemmät kundit yritti aina ottaa mun rahat. Kävin usein ruinaamassa siltä rahaa, mutta aina ennen kun se antoi hintaa, se istutti mut huippuluokan stereoidensa ääreen ja pani mut kuunteleen Betty Carteria, Coltranea tai jotain big band -kamaa. Ehkä vielä tärkeämpi vaikuttaja mulle oli isän paras kaveri, mun kummisetä, joka oli koulun rehtori. Mahtipropsit Premierille, joka luo Gurulle aivan pistämättömästi synkopoivan, napakoiden scratchien maustaman pohjan Metersistä Philly-souliin. Se jatkuu sukupolvesta toiseen… Mulla on nyt 2-vuotias poika. Silloin viriteltiin mustien ja valkoisten lasten yhteistä koulunkäyntiä. Leen ja muiden naisvokalistien laulu. – Sekin vaikutti kääntymykseeni ja opiskeluhalukkuuteeni (Guru oli kauppatieteiden maisteri), kun mun sisko ja pari likkaserkkua, jotka kuuluivat Nation Of Islamiin, kertoi mulle, että isä sai mahahaavan murehtiessaan mua ja kuinka se näki itsensä meitsissä eikä pystynyt sanomaan sitä mulle, koska sen isä ei ollut pystynyt sanomaan samaa asiaa sille. Se oli tosi pelottavaa. Siks mä kai käännyin räpin puoleen. ironista kyllä . Se oli keino ilmaista ja purkaa kaikki nämä jutut, jotka teki mut niin vihaseksi. Nyt me puhutaan isän kanssa kaikesta ja mä kunnioitan sitä ihan älyttömästi, Guru tilitti ja tiivisti lopuksi: – Tästä on kyse Gang Starrissa: katuviba, äly ja spirituaalisuus! Noi kolme elementtiä tarvitaan, jos aikoo tänä päivänä pärjätä urbaanissa todellisuudessa. Katuviba, äly ja spirituaalisuus – Mun isä oli Bostonin . – Mulle toi jazz-viba tuli varhain. Funkyt litaniat luovuttavat oivaltavia kiteytyksiä, kuten ”spirituality supports reality”. 1 (1993) naamakirja_gang starr -taitto.indd 25 8.11.2018 14.51. GURUN ensimmäinen soolotyö painotti elävänä soitettua jazzia, vaikkakaan ei ihan niin vahvasti kuin hänen puheistaan luulin. Puhe tulee Gurulta kuin hengitys. Mitä ajattelet eurooppalaisesta rapistä. tyjen jazzareitten kans livenä. Mua kohti ammuttiin muutaman kerran. Sillä oli mieletön levykokoelma, kuin kirjasto, ja ämyrit joka huoneessa. Siinä oli helvetisti skismaa, joka säteili joka puolelle. Solaaria kuunnellaan Ranskan lisäksi Kanadassa ja Länsi-Afrikassa, kaikkialla missä puhutaan ranskaa. Musta tuli koplan aivot ja siitä jengistä mun perhe. VANHAN LIITON KATURUNOUTTA FUNKYIMMILLÄÄN TUNNELMALLINEN JAZZ-CHILLOUT Gang Starr: Step In The Arena (1991) Guru: Guru’s Jazzmatazz, Vol. Euroopassa menestys oli parempi. Guru ei ollut intonaatioltaan maailman värikkäin räpäyttäjä, mutta jäätävän luonnollisesti vakaa flow svengaa mestarillisesti ja kiistattomalla auktoriteetilla. Oman ympäristön todellisuutta peilaavien riimien jakelu on kadehdittavan selkeää ja älykästä, phony ass -räppäreiden dissauksessaankin sivistyneesti väkivallan vastaista, tietoisuutta ja yhteisöllisyyttä painottavaa. – No, 16–17-vuotiaana mä hankin pyssyn, kun muillakin oli. Ammuitko oikeasti ketään. Tässäpä räppiä, jota ei voi olla tanssimatta. Se on tyypillistä mustille miehille: kun niitä on satutettu, ne kääntyy sisäänpäin ja katkeroituu. Äiti oli kirjastovirkailija ja sekin tuli aina töistä kotiin turhautuneena. Linnaan mä todellakaan en halunnut. Niin kuin ranskalainen MC Solaar (senegalilaissyntyinen räppäri on eri henkilö kuin aiemmin mainittu New Yorkin Solar), jonka kanssa tein juttuja tulevalle soololevylleni Jazzmatazzille (1993). Se oli mun kapinaa. Ne heristää pojalle vyötä silloin kun niitten pitäisi kysyä siltä, mikä sitä ahdistaa. Jazz oli sen keino rentoutua kun se oli koko päivän miekkaillut rude-poikien ja -tyttö jen kans. ekoja mustia tuomareita eikä sillä ollut helppoa. Se kertoi, kuinka se oli palannut Afrikkaan räppärinä ja miten ihmiset heti tajus sen musaa ja koki sen purkautumiskanavaksi. Miten pitkälle se meni
Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ohjenuorana on säilynyt blues. Jotakin kuvaa Eero luonteesta puolestaan antaa se, että kysyessäni häneltä mitä haastattelussa käsiteltyjen projektiensa lisäksi hän pitää erityisen tärkeinä, hän haluaa nostaa esiin ne kokoonpanot, jotka ovat jelpanneet häntä uran vaikeimpina aikoina. Kunnioitettavan mittainen ura selittyy nöyryydellä, mutta myös kypsässä iässä tehdylle tietoiselle päätökselle ottaa ohjat omiin käsiin. Raittisen kanssa keskustelu on kuin kävisi läpi suomalaisen popmusiikin historiaa. 1944) haastattelunsa päätteeksi. Siitä antaa jonkinlaista osviittaa se, että Raittisen artistitaival on kestänyt aivan kohta 60 vuotta! Se on jo lukemana sellainen, että lakin pitäisi nousta päästä kuin päästä, mutta yhtä huomionarvoista on se, miten teinipoikana isoveljensä Jussin kanssa musisoinnin aloittanut Eero on kieltäytynyt jämähtämästä paikoilleen. ”Ei tässä tarvitakaan mitään isojen levy-yhtiöiden diilejä.” EERO RAITTINEN: haast_eero raittinen_c.indd 26 8.11.2018 14.54. On liki mahdotonta lyödä nippuun helsinkiläissyntyisen muusikon koko uraa yhdessä lehtiartikkelissa. Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Liekö Suomessa toista artistia, joka on ottanut yhtä suvereenisti haltuunsa rock’n’rollin, rautalangan, progen, popin, iskelmän ja mustan juurimusiikin kuin Eero Raittinen. Luontevaa ajan hengessä pysymistä edustaa juuri nyt heittäytyminen kimppaan Knucklebone Oscarina tunnetun Oskari Martimon kanssa. Toisin kuin monet ikäpolvensa edustajat, hän ei ole suostunut esittämään vanhoja 60-luvun hittejään vuosikymmenestä toiseen, vaan monien vaiheiden jälkeen hänestä on muotoutunut yksi suomalaisen roots-musiikin tärkeimpiä edustajia. Mutta tämä historiantunti ei ole todellakaan tylsää tankkaamista. White Knuckles Trion kanssa alkanut yhteistyö on saamassa jatkoa. B lues is number one! Näin muistuttaa Eero Raittinen (s. Hän on nähnyt solistina ja rumpalina tuhansilla keikoilla ja kymmenillä levytyksillä, miten rock’n’roll tuli Suomeen ja mikä on sen status nyt. Wentus Blues Bandissa ja SF Bluesissa vierailujen lisäksi rakkaita ovat olleet omat yhtyeet Noisy Kinda Men ja Eero Raittisen Eldis
SOUNDI 27 haast_eero raittinen_c.indd 27 8.11.2018 14.54
Olen edelleen ylpeä siitä. Ei se ollut niiden juttu, mutta he huo masivat, että osataan laulaa ja fra seerata. Se me ”Ei ollut puhettakaan, että oltaisiin sanottu, että ei me tuollaista tehdä.” Esquires oli osana Suomessa 60-luvulla villinnyttä rautalankabuumia. > Soundi-haastattelu – Sitten mentiin koelauluun ke väällä 1960 ja se tärppäsi. Se oli se Banjo Boy. – Kummatkin veljekset oltiin samalla lailla kiinnostuneita musii kista. – Ensimmäinen levysoitin saatiin perheeseemme vuonna 1952. Varsinainen instrumenttisi oli lauluhommista huolimatta silti rummut. Juokse sinä humma oli, jos ei nyt hitti, niin huomiota saanut biisi, johon mä keksin sellaisen rum pukompin, joka sujuu hienosti. Meillä oli en simmäinen Lapinrundi Esquiresin kanssa 1963. Mutta se on on ja off. Saatiin levytettäväksi sellaista matskua, millä ei ollut mitään teke mistä muun kuin levyteollisuuden kaupallisimpien motiivien kanssa. Vedettiin jotain Be-Bop-A-Lulaa. K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to 28 SOUNDI K u v a: So u n d in ar k is to / D is co p h o n / H en ri k Sc h u tt haast_eero raittinen_c.indd 28 8.11.2018 15.09. Eeron instrumenttina rummut. Niin kuin moni muu kin siihen aikaan, aloitin kompeista enkä rudimenteistä. Siitä lähti melkoinen innostus. Siinä on se moodi. Siellä oli raadissa tällaisia tyyppejä kuin Topi Kärki ja Reino Helismaa, näitä Mu siikki Fazerin silmäätekeviä. Raittisen veljekset tunnettiin parivaljakkona yhteisellä uralla 30 vuoden ajan. Ne buukkasi meidät. Ärsyttikö koskaan olla esillä vain veljen kautta, tuliko missään vaiheessa polttava tarve pärjätä omillaan. Silloin tulee täyteen myös 60 vuotta koko tästä paskasta! Aloitit muusikkohommat veljesi Jussin kanssa ja teidät tunnettiin artisteina nimenomaan veljesparina myös The Boys -yhtyeen aikana. Ensilevytyksen aikaan helsinkiläisnuoret olivat hädin tuskin teini-ikäisiä. Eero ja Jussi. Elämässäsi ei taida olla jaksoa, johon ei olisi liittynyt jollain tavalla musiikki. – Tarina sisältää juuri tuon aika tärkeänäkin pointtina. – Mähän soitin rumpuja periaat teessa vuoteen 2000 asti. Sen mukana tuli 78kierroksisia levyjä. Omillaan pärjäämiselle oli siis tilausta. Parin vuoden päästä ne puntit on tasan. sinkertaisesti vain päätin aloittaa soittamisen. – Kun eletään vuotta 1960, niin levyttävä artisti on teinipojille hir veä status. Aloin harras taa enemmän mustaa musiikkia ja Jussilla oli se kantriinnostus. Yk Olet aloittanut muusikonurasi todella nuorena. Se oli helvetisti paljon tärkeämpää kuin se, mitä meidät pis tettiin levyttämään. Siihen tarvittiin rumpali. Jussi sai jossain vaiheessa kitaran ja kun oltiin molemmat partiossa, niin leirinuo tiolla ja linjaautokyydeissä alkoi tulla sitä yhdessä musisointia. Se oli viihdejazzia, mutta se oli biisi, joka avasi Amerikan. Sittenhän me jouduttiin sille tielle Fazerin artisteiksi, mikä mei dän näkövinkkelistä oli ihan tasara haa. Mulla on täynnä 30 vuotta yhteistyötä Jussin kanssa ja kohta toinen 30 vuotta kerääntyy siitä, että olen toiminut soolona tai eri yhtyeissä. Ensimmäiset kuulemamme rokkibiisit oli Bill Haileya: ABC Boogie ja Birth Of The Boogie, tietenkin myös Rock Around The Clock. Eeron ja Jussin esikoissinglen Banjo Boyn ilmestyessä vuonna 1960 olit vielä parin kuukauden päässä 16-vuotissyntymäpäivistäsi. Kotona kuunneltiin tietenkin kaikkea Beniamino Gigliä, mutta siellä jou kossa oli yksi sinkku, jonka nimi oli (I’ve Got A Gal In) Kalamazoo. – Se alkoi Esquiresissa vuonna 1962. Se on Glenn Milleriä, jonka mukana oli Tex Beneke ja The Modernaires. Ei ollut puhetta kaan, että oltaisiin sanottu, että ei me tuollaista tehdä. He kokivat meidät teinipoikina, jotka jo osasivat jotain
Aika poikkeuksellinen se taisi olla sen ajan Suomen musiikki-ilmastossa muutenkin. Se oli tunnustelua siihen suuntaan. Ollaan oltu samassa koulussa ja partiossa. – Mä olen tehnyt hiki hatussa töitä, että olen päässyt niistä eroon. – Olihan meillä ollut ohjelmistossa bluesia aiemminkin. Se oli riemukasta hommaa, kun sain tehdä mitä halusin. Valitse biisit, valitse soittajat. – Ensinnäkään yleisö ei ollut valmis ottamaan vastaan. Vuonna 1970 ilmestynyt Eeron elpee oli hyvä osoitus, että olit perehtynyt ainakin bluesiin. Varsinkaan landella. Sitä mä olen tavoitellut. Tämä nyt vain on tällaista ammatillista teoriaa, mutta jokainen esityksen soittajista on yhtä tärkeä sen moodin kasassa pitämiseksi. Frontmanin kulissientakainen tehtävä on huolehtia siitä, että kukaan ei koe olevansa rivisoittaja ja joku toinen artisti. Kirjo siitä, millainen soundi on keikalla on ihan valtava. Sinulla varmaan on melkoinen kokemus nimenomaan erilaisista olosuhteista. Levy-yhtiön pomo Johan Vikstedt antoi mulle vapaat kädet. Edellisenä vuonna ilmestyi yhtyeen ainoaksi jäänyt pitkäsoitto Etsikko. Usein on sellaisia keikkoja, jossa kaikki on täydellisesti, mutta on liian vähän jengiä tai sitten jengiä on, mutta olosuhteet on kammottavat. Täysosuma koostuu siitä, että ei ole mitään pielessä. ”Mä en voinut jäädä eläkkeelle sellaisesta virasta. Vaikka jäsenistö oli tuttua, tuotti Lambertlandalbumin nauhoitus kylmiltään melkoisesti päänvaivaa. Puritanismin ja snobismin yhdistelmä on ikävä homma. ni ihan luonnostaan sillä lailla. Sama se on jazz-muusikoiden kanssa. Sellainen intohimoinen rakkaus sitä matskua, sitä tunnetta kohtaan pitää olla olemassa ennen kuin se on totta. Otin riskin ja hyvä että otin. haast_eero raittinen_c.indd 29 8.11.2018 14.54. Mun on pakko toteuttaa itseäni.” K u v a: So u n d in ar k is to Tasavallan Presidentin kelkkaan Eero hyppäsi kesken matkan. Mulla oli pitkä ura Boys-yhtyeen rumpalina, jossa soitettiin niitä iskelmiä. Mä en voinut jäädä eläkkeelle sellaisesta virasta. Mä oliSOUNDI 29 sin näivettynyt siihen moodiin mikä siinä on. Mehän ollaan oltu yhdessä liiankin kanssa, kun ikäeroa on vain vuosi ja kolme viikkoa. Jos yritti olla rehellinen itselleen, niin usein tajusi, että täällä on ihmisiä, mutta aika vähän selVuonna 1976 Eeron lyhytikäinen Rotox-yhtye pääsi Soundin kanteen asti. Se, että sanouduin siitä kokonaan irti on kaikkein isoin tapahtuma mun uralla. Itse kun olin juuri tuomassa esille, että olet yksi harvoja sukupolvesi edustajia, jota ei enää nykyään tunneta juuri niistä iskelmähiteistä, vaan olet luonut uskottavan artisti-identiteetin niinkin myöhäisessä vaiheessa uraa. Se oli yksiselitteisesti kivaa! Se on yksi mun uran virstanpylväistä. Mun on pakko toteuttaa itseäni. Juuri tällä levyllä on tainnut olla melkoinen merkitys ainakin itsellesi. Ensimmäisellä The Boys -levyllä (Numero 1, 1964) oli Stormy Monday Blues. Niihin aikoihin tuli näitä mun soolojulkaisuja. Meidän erilaisuus alkoi ilmetä siinä, mitkä meidän mieltymykset oli. Se lähti ihan tarpeesta. Prosessi on aika pitkä ennen kuin se alkaa olla uskottavaa jälkeä. Mulla on ollut vaiheita, kun olen tajunnut, että perheen elättämisen takia pitää tehdä sitä sun tätä. – Se on osoitus siitä, että jotta hyvän esityksen tai keikan saa aikaan, niin pitää olla aika helvetin hyvällä tuulella. – The Boys perustettiin 1964, Jussi meni inttiin 1965. Eihän valkoinen mies saa ikinä aikaan puristien mielestä mitään uskottavaa. – Mä voin olla perustellusti ylpeä, että Eeron elpee on kestänyt aikaa. Olisin voinut olla pragmaattinen ja ajatellut vain sitä, mitä tästä voi tienata. Se yhteistyön lopettaminen Jussin kanssa perustui ennen kaikkea siihen, että me jouduttiin soittamaan niitä samoja iskelmiä joka ikinen keikka. Sitä roikkuu tuolla koko ajan. Olen kuunnellut korvat punaisena amerikkalaisten blues-kollegoiden luonnehdintaa, mikä on oikeaa bluesia. – Niitä täysosumia jahtaan edelleen, mutta niitä tulee harvakseltaan. Nykymuusikoille voi olla vaikea samaistua esimerkiksi 1960-luvun realiteetteihin. Siitä tuli mitta täyteen. Hirveä riski, mutta kaikki on mennyt ihan hyvin
Mä en voi sitä Holvikirkkoa enää käyttää, vaikka ihmiset kuinka sitä haluaisi. Et voi ottaa vakavasti kaikkia tyyppejä, jotka tulee ehdottelemaan sulle asioita. Mullahan on sellainen rasite, että mun levyt ei ole pahemmin breikanneet. Olin tottunut aika yksinkertaisiin biisirakenteisiin, niin sitten yhtäkkiä alkoikin olla kaikenlaisia väli-interludeja ja tahtilajimuljahduksia siellä sun täällä eli mun piti oppia nopeasti jotain sellaista, mikä oli mulle ihan uutta. Meillä oli kova maine johtuen tietysti Jukasta. Sanoitkin haastattelua sovittaessa, että olitte poikaparkoja maailmalla. – Kerran soitin oma-aloitteisesti Jerry LaCroix’lle. Boxcarin (Richard Stanleyn tuottaman albumin vuonna 1978 tehnyt yhtye, jossa mukana oli muun muassa Måns Groundstroem ja biiseistä Eeron kanssa vastanneet Hillel Tokazier ja Nono Söderberg) jälkeen ei tullut muuta kuin Eero ja Jussi -juttuja. Ei sitä enää pyydetäkään. TäPitkä hiljaisuus soolotaipaleella katkesi vuonna 1992, jolloin ilmestyi Eeron uralla uuden vaiheen startannut Mies matkallaan -albumi. Nyt kun mä kuuntelen sitä levyä, niin kuulen ton sieltä, mutta on siellä hyviäkin juttuja. Puhuin omanikäisen amerikkalaisen jätkän kanssa, joka ei ollut kuullutkaan musta. Kaikki ne perkeleen sävellajit oli hakattu kiveen. Kun meillä oli iso bändi ja siinä oli pakko olla jonkin verran rahaakin mukana, niin ruvettiin soittamaan koko illan keikkoja, johon liittyi tyyliprostituutio. – Kun ne soitti mulle, että tule meidän bändiin, niin en edes pelännyt mitä sieltä tulee. Sitten ne hyväkkäät perusti Pressan. – Ehkä se on hyvä, että mä olen ne kaikki tehnyt. – Mies matkallaan -levyllä (1992) onkin aika iso rooli. Siellä esiintyjät on turtuneet, että kaikki tulee selittämään sitä sun tätä. Se oli virhe. Kuplahallihan on akustisesti ihan kamala. – 20 vuotta. Noisy Kinda Men oli aluksi housebändinä. – 1990-luvulla mulla oli hyviä biisejä ja hyvä tiimi. – Me oltiin Lontoossa ja Skandinavian maissa tilanteessa, jossa meillä ei oikein ollut fyrkkaa. Mutta ne ei saaneet sitä oikein Frankin kanssa toimimaan. haast_eero raittinen_c.indd 30 8.11.2018 14.54. Se oli ihan mahdotonta. Se oli soittanut muun muassa Edgar Winter’s White Trashissa. Oli tunne, että tänne me ei haluta enää tulla. Ainoa soolourasi todella pitkä levytystauko kestää puolestaan vuodesta 1978 aina vuoteen 1992. Ne ei ole ollut hirveän suosittuja myyntilukemiltaan, mutta arvostelumenestyksiä on ollut aika paljon. Ei ollut vaan mitään tarttumapintaa. Soitettiin monissa yliopistojen kampusbileissä ympäri Englantia. Mutta eihän känniset pikkulikat tajunneet mitään. Nyt kun katsot uraasi taaksepäin, niin kuinka sopusoinnussa kaikki tyylit ja vaiheet ovat siellä historiassa ja muistoissasi keskenään. laisia, jotka on kiinnostuneita siitä mitä me tehdään. Lähdettiin Englantiin ja lähdettiin Ruotsiin. Riitti että oli joku nimekäs bändi soittamassa. Siinä mä koin kyllä aika paljon. Tehtiin montakin levyä Haaviston veljesten kanssa, mikä huipentuu siihen Woodstock-levyyn, joka ilmestyi 2008. Se oli ensimmäinen kerta, kun Ruotsissa noteerattiin suomalaisia poppareita. – Siitä ei oikeastaan ollut kysymys. Mulla oli alusta asti siellä kaikenlaisia amerikkalaisia blues-artisteja. Niin se sanoikin mulle aika tylysti, että ”I’m reluctant to come to Finland”. Ja se hetki sen ympärillä. Siellä oli sen ajan hipsterijengiä, joka tajusikin jotain. Se Woodstock oli jossain mielessä mun uran huippu. Sanoin, että ne pitää vaihtaa, mutta sitä en koskaan päässyt tekemään. Sain vapauden valita esiintyjät. Silloin me oltiin todellakin down. Kun puhut Jenkkeihin, niin et voi ruveta selittämään, että mä olen pitkän linjan veteraani alalla. Seuraava isompi etappi itsellesi oli sitten varmaankin Tasavallan Presidentti. Mä jouduin inttiin sen Kirkan show’n jälkeen. Se on osittain ajautumisen ja joutumisen ansiota. Rohkaisin mieleni ja soitin sille Texasiin. Boy sillahan on vähän keinotekoinen korkeakoulun maine, mutta on siellä kaikenlaisia soittajia ollut. 30 SOUNDI > Soundi-haastattelu mä tapahtui viikon sisällä. Meidän motiivi sille oli, että me saadaan pidettyä koossa mahdollisimman hyvää bändiä. Se oli yksi asia, minkä mä opin. Siinä sain tatsin siihen, miten hommat käytännössä menee. Mutta on lukemattomia artisteja, jolla on tämä sama rasite. Meillä oli ovet avoinna joka paikkaan. Pienemmässä mittakaavassa se on täälläkin sellaista. – Se oli muutenkin aika kaoottista. Siinä alkoi olla jo sellaista aikuisempaa harkintaa, taiteellista orientoitumista. Siinä oppi asioita ja mun vaimo teki sitä mun kanssa kimpassa eli hoiti numeroja tietokonepuolen. Suomalaisessa showbisneksessä on edelleen tällaisia piirteitä. Paitsi että se oli laadullisesti hyvä orkesteri, sieltä sai myös liksaa. Tajusin että se kontakti täytyy luoda jotain muuta kautta. Bändit kuten Jormas, Topmost ja Blues Section ei ikinä lähteneet pragmaattiselle tanssittamislinjalle. Mun iskelmähitti, nyt jo 50-vuotias Vanha holvikirkko on ollut mulle vaikea pala. Olin ihan kusessa. Ennen kuin menin Kirkan show’ hun, meillä oli ollut Help, jossa oli Jukka Tolonen, Vesa Aaltonen ja Häkä Virtanen. Olitko kauhuissasi joutuessasi täyttämään Frank Robsonin saappaita bändin laulajana. Se oli auvoisaa aikaa, koska sain hilattua sitä budjettia vähitellen vähän isommaksi. En mä edes tiedä kaikkea mitä siinä tapahtui. Pääsin sellaiseen ympäristöön, mitä tarvitsin. Se oli yksi mun suurista suosikeista. Me hoidettiin kaikki himasta stagelle ja takaisin. Mulla on ollut hirveä duuni, että olen päässyt siitä eroon. Mutta kun menin sinne sekaan, meille oli buukattu Lambertlandin (1972) studiosessio Europa-filmin studioon Tukholmaan. Tuli samanhenkisiä ihmisiä, jotka ajatteli samalla tavalla siitä, millaista sen musan pitäisi olla. – Kyllä se aika hyvä oli, kun soitettiin Lontoossa – se oli ehkä jopa The Marquee Club – ja seuraava keikka oli Juvalla kuplahallissa, missä oli kännisiä pikkutyttöjä. Muusikkouden lisäksi olet ollut välillä myös niin sanotusti aidan toisella puolella, kun olit pitkään Tunturibluesin taiteellisena johtajana
Stuntman tulostus.indd 31 8.11.2018 8.31
Ryhdyn opettelemaan sitä aivan toisella lailla. meillä on vain staroja ja amatöörejä eikä mitään siinä välissä. Miten tällai nen yhteistyö konkretisoitui. Se on lisäksi ainoa tapa, millä mä saan omanikäisiäni ihmisiä liikkeelle. Se on aika erilaista. Tällä hetkellä ajankohtaisin pro jektisi on musiikinteko Knuckle bone Oscarin kanssa. Kaipaan sitä mun ikäistä yleisöä. – Eli aika vaikea vastata näissä fiiliksissä (naurua). Jes! Näin on. Tässähän alkaa olla jo teoreettinen mahdollisuus, että mitä tahansa voi tapahtua. Mä sain ilmaiseksi ryhmän, jossa on showmanshipiä, minkä eteen mun ei tarvitse tehdä mitään mitä en halua. – Aloin tajuta, että tämä on kivaa. Tuntuuko sinusta siltä, että kun urasi on noinkin mittava, että olet saanut yleisöltä sen arvon, mitä olet ansainnut. Se valaisee nykypäivän totuuden hetken, että mistä on kysymys. Siinä kun vähitellen tutustuttiin, ne pyysi mua jonnekin keikoille featuring-solistiksi. Että on olemassa taiteellinen keskiluokka. Se vain valitettavasti pärjää aina vaan huonommin ja huonommin. Mä olen nyt 74. – Olen aiemmin valkannut itse biisejä ja opetellut ne. Siellä on tyyppejä, jotka on saaneet tosi hyvää jälkeä aikaiseksi. Blues-skene toimii omilla ehdoillaan, siellä on tilaa kaikenikäisille. Noo, olen mä pärjännyt. Lazy Lester – rauha hänen muistolleen – sanoi kolme vuotta sitten kun viimeisen kerran tavattiin Kokkolassa Wentus Blues Bandin 30-vuotisjuhlissa, että tämä on kliffaa, kun täällä voi vanhatkin jätkät operoida. – Jos luoja suo. Mutta nyt olenkin joutunut tilanteeseen, että tässä on tällainen tausta. Se olikin menestys. – Tehtiin livelevy (Live At Suisto, 2015) ja nyt meneillään on sellainen pieni konserttirundi. Ne toimii show-bisnesten periaatteilla pragmaattisesti. Se on luonteenominaisuus.” näytellä vaatimattomampaa kuin haluaisit olla. Oletko kuullut Janten laista. – Siinähän pitää olla aika nöyrä. Tämä muistuttaa yhä enemmän Amerikkaa, eli K u v a: P as i R y tk ö n en > Soundi-haastattelu haast_eero raittinen_c.indd 32 8.11.2018 14.54. Sillä lailla uskottavuus säilyy. – Sellaista poreilua on. Teillä on ymmärtääkseni studio levykin työn alla. Siinä oli silloin vielä Jukka White laulusolistina. Se on tavallaan kliffaa, että ihmiset istuu ja kuuntelee. Se tyyli kulkee nimellä lazer blues. Mutta sen olen tajunnut aivan alusta lähtien. Knucklebone Oscarin ja Eero Raittisen yhteistyössä työnjako on selvä: Oskari hoitaa showmiehen hommat, Eero tulkitsee. Se on lähtökohtaisesti ihan eri sukupolvelle. Kaikki oli mennyt ilman mokia. Haluan olla oma itseni lavalla. Oskarista on todellakin tullut blues-kitaran mestari. – Buukkasin The White Knuckles Trion keikalle Tunturibluesiin. Samalla lailla musan kokeneita ihmisiä on mun ikäpolvessa yllättävän paljon. Silti mä olen uskonut siihen, että tätä voi tehdä. Ja mun status on edelleen siinä featuring-solisti. Pitää olla nöyrän maineessa, että voit pysyä pinnalla. Ne sai vauhtia kämppään. Tavallaan se tekee hyvääkin. – Mä olen uskonut sen keskiluokan olemassaoloon. – Mua on ihan helvetisti kritisoitu siitä, että olen liian vaatimaton. Ei tässä tarvitakaan mitään isojen levy-yhtiöiden diilejä. Come what may. Mutta ei sillä tavalla voi elää. 32 SOUNDI – Mä luovuin siitä kaksi vuotta sitten ihan vapaaehtoisesti. Ei mussa mitään stara-ainesta ole. Ja suomalaisethan rakastavat, et tä artistit ovat nöyriä, mahdollisim man tavallisia. Silloin oli hyvä hetki. Se oli just sitä, mitä ihmiset halusi: uskottavaa, tanssittavaa, kunnollista bluesia. Se on ollut helppoa sikäli, kun olen pitänyt huolen, että osaan ne. lokakuuta 2018 Ravintola Vltava, Helsinki ”Mua on ihan helvetisti kritisoitu, että mä olen liian vaatimaton. Se ei tarkoita mun vokalismin kannalta oikein mitään, mutta tuotantotiimi värittää sitä efekteillä. Siinä on sellainen hyvin vanhanaikainen scifi-layer joukossa. Nyt tuli kolmas digitaalisesti julkaistu appetaiseri tulevalta levyltä. 18. Me ollaan hyvä pari: toinen on tavallinen tulkitsija ja toinen on showmies. Se on luonteenominaisuus. Mukavuusalue on vaan muuttunut. Bändi oli erinomainen! Se oli niin hyvä, että buukkasin sen kahtena vuotena peräkkäin. Saas nyt nähdä, mä menen askel kerrallaan. Tiedostavan ihmisen, jolle tullaan sanomaan tollaisia lauseita, pitää ottaa torjuva asenne, että se olisi ok. Pitää Kun bluesin sukupolvet kohtaavat. En mä voi mennä stadin klubeihin keikoille, jotka alkaa puoli yksi. Sen ikäisten ihmisten aktivoiminen tonne baanalle on tosi vaikeata. Sanoit että pian tulee se 30 vuot ta täyteen soolouraakin eli suun nitelmia on jatkaa ainakin sinne saakka. Ja bluesskene on hyvä esimerkki, missä se toimii
Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. Paul’s Sound Nummela • Kitarataivas Salo • F-Musiikki Vantaa • F-Musiikki Turku • F-Musiikki Oulu • Viihdeässät Nummela • Top Sound Seinäjoki SMI tulostus.indd 33 8.11.2018 8.29. (09) 5870456• Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Aron Soitin Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Pori Sound City Pori • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price
Teksti: Antti Luukkanen HUORA tuli pelipaikoille vitsillä sisään. Eikä bändi aio kysellä muilta, mitä se saa tehdä. Silti puujalka hassuttelu bändin nimestä kannattaa jo unohtaa, sillä viimeistään nyt Kosto elää! kakkosalbumin ilmesty ttyä on selvinnyt, että se on tosissaan. 34 SOUNDI UNETTOM AT YÖT JA UNIVERSU MIN KOSTO huora-taitto.indd 34 8.11.2018 14.55
Yhtye on perustettu alun alkaen huumorimielellä, kun Huora kuulosti niin hyvältä punkbändin nimeltä. – Varsinkin meille kahdelle, kun ei ollut mitään kokemusta bändihommista, laulaja Anni Lötjönen kummastelee ja viittaa Ereen. Ei ollut mitään odotuksia ja sitten kävi näin. Lisäksi ne ovat selkeitä: ei tarvitse erikseen miettiä, mistä ne kertovat. Itse vähän naureskeli, että tässä vähän nyt hassutellaan, pohjustaa Paavo Pekkonen, jolla on aiemmin kokemusta muiden muassa Bloodpitin ja Egokillsin riveistä. Oltiin keikalla Lepakkomiehessä ja välittömästi keikan jälkeen joku tyyppi tuli kysymään, että onko meillä sitä ep:tä myytävänä. Itsellä kun on ollut bändejä ja kaverit niistä on aina diggaillut, niin tämä homma oli alusta lähtien sellainen juttu, josta kaikilla kavereilla oli yksimielinen mielipide, että tästä tulee iso. – Sepä juuri, Anni myöntää. – VäTällaista on meno Huoran keikoilla. Silti ei jää salaisuudeksi, että kahvia kiskova Huoran porukka on innoissaan uudesta levystä. Ihme hommaa, hämmästelee basisti Ere Manninen. Tämä hetki on tallennettu Rukan Ski Or Die -tapahtumassa. ”Meidän mutsi on aivan liekeissä. Kun ne on ympäT ampereen Klubin pöytään lompsii väsynyttä porukkaa. Ei uskoisi, että Anni Lötjönen pitää aurinkolaseja keikoillaan vain välttääkseen suurimman jännityksen. Huoralla on edellisenä iltana ollut samassa paikassa PA-treenit, joiden jälkeen joku jäsenistä on tehnyt omia töitään vielä aamuviiteen asti, joku toinen taas jäänyt pahasti koukkuun Netflixin Making A Murderer -sarjaan. Hyväntuulisen yhtyeen naurunremakoiden kanssa vuorotteleekin jatkuva haukottelu. Yksi sukseen selittävä tekijä voisi olla myös Annin tekstit, joiden synkeään maailmankuvaan on tänä päivänä helppo samaistua. Mutta aloitetaan alusta. Kanavoin sitä mitä näen, kuulen ja miten itse hahmotan maailman. – Se tajuamishetki oli silloin, kun tehtiin sen ekan ep:n biisit ja laitettiin ne nettiin. Voisi siis ajatella, että bändiä kasatessa ei suosio ole ollut varmaankaan ensimmäisenä mielessä. – On se kyllä yllättänyt. En ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa! Niillä ekoilla keikoilla rupesi sitten avautumaan, että tämä varmaan kannattaa hoitaa kunnolla. Lienee tarpeellista kysyä, yllättikö suosio. Tästä saattaa tykätä joku muukin kuin omat äidit. Kuitenkin suksee lähti kasvamaan välittömästi ensimmäisen Kovia ja kiljua -biisin jälkeen. – Mutta sitäkään ei ole sen kummemmin suunniteltu. SOUNDI 35 K u v a: Te em u H el jo huora-taitto.indd 35 8.11.2018 14.55. – On ja ei. Sillä on paidat ja laukut ja se on eturivissä keikoilla.” lillä tuijotellaan toisiamme, että mitä tapahtuu
Vihaista musiikkia on tehty kautta popmusiikin historian ja eikö vitutuksen määräkin ole suurin piirtein vakio. Anni: – Jokaisen sukupolvenhan pitäisi olla kehittyneempi versio edellisestä. Pitäisiköhän vähän löysätä. Eikö voitaisi jo pikkuhiljaa oppia virheistä jotakin ja siitä, mihin eriarvoistuminen, sen hyväksyminen ja kylväminen johtaa. – Kerroin äidille meidän ekasta keikasta ja sanoin, että kirjoita YouTuben hakukenttään Huora ja Dog’s Home. Mähän olen huumorimuijia ja tykännyt kuunnella punkia. Mutta mikä tekee juuri tästä maailmanajasta erilaisen protestoida. – Nimiasiaa tuli mietittyä niin, että ei muutama uneton yö riitä. Siinä sitten pikkuhiljaa rupesi muuttumaan läpästä oikeaksi bändiksi. Ajoitus on oikea, Paavo myöntää. Mennään, katsotaan mitä tapahtuu. Ruvettiin käymään treeneissä, tehtiin biisejä ja huomattiin että tämähän toimii. Mä voin kuvitella, mitä tyypit on miettinyt, kun olen mennyt menen bäkkärille luennoimaan, että ”aha, täällä on 24 kaljaa, teitä on kahdeksan ja meitä on tämän verran”. Onko sillä ollut vaikutusta siihen, miltä Huora kuulostaa. – Kyllä se energia tarttuu, Saku Sahlstedt komppaa. Esimerkiksi treeneistä ei jaksa oikein innostua, niin yhtäkkiä onkin kaksi tyyppiä, jotka innostuu siitä, että pääsee treenikämpälle. 36 SOUNDI SOUNDI 37 ristöstä tulevia asioita, niin kyllä siellä on joku muukin niin ajatellut. Siinä on ollut duunia, että tämän keskustelun on saanut käytyä rauhallisin mielin tuhannennen kerran. Palaute mitä olen muilta bändeiltä saanut on ollut just, että ”tää on bäkkäri”, pyörittelee Anhuora-taitto.indd 36 8.11.2018 14.55. Mikä tekee tästä ajasta leimallisesti erilaisen. Käytiin läpi mitä työkaverit, sukulaiset ja muut sanoo. – Olen miettinyt, että olenko mä ihan vajaa. Voidaanko me oikeasti mennä tällä. Sen kun kävi läpi mielessään, niin se on sen jälkeen ollut yhtä iloista laskettelua. – Olen miettinyt, että onko tämä nyt ihan reilu peli. Tiedettiin että nyt kun on hyvä juttu, niin onko nimi kaupallinen itsemurha. Siinä sai sen hyväksynnän. Ammutaanko me itseämme välittömästi jalkaan. Mun tapa olisi ollut se, että kaikki juo niin paljon kuin on raiderissa, mutta kirjoittamaton sääntö on, että se juo kuka kerkiää. Meilläkin on sattumalta ollut sellainen tilanne, että ollaan oltu vika bändi, niin kyllä mä sen keikan jälkeen haluaisin sen kaljan juoda. Älä juo mun kaljoja! Niin kuin Anni ohimennen jo mainitsikin, Huora on hänen ja Eren ensimmäinen bändi. Oltiin studiossa sitä ekaa ep:tä äänittämässä ja ollaan siellä studion keittiössä läppärin kanssa luomassa Facebook-sivua. – Just tämmöisiä, että kun on monta bändiä bäkkärillä ja jos jokaisessa kaljahyllyssä ei lue, kenen mikäkin on, niin miten niitä juodaan. Mutta nyt nähdään se, ettei ne vanhat asiat ole edenneet, kun näkee yhtäläisyyksiä teksteihin, joita on tehty kymmeniä vuosia sitten. Sitten se soitti 20 minuutin päästä ja sanoi, että jos sitä kerran tuommoista pittää tehä, niin sitten sitä pittää tehä. Keksitään mahdollisimman hölmö idea, jota ruvetaan toteuttamaan tosissaan. Anni kertoo, kuinka kaikki on aikuisella iällä pitänyt opetella perusasioista alkaen. Tällä lähdettiin ja tällä mennään. Etsittiin kitaristia, mutta ei keksitty ketään, joten aloin sitten soittamaan sitä omaa soitintani ja etsittiin rumpalia. Ihan niin kuin Eppu Normaali on bändin nimi, mutta Martti Syrjä ei ole Eppu Normaali. Saku tuli kuvioihin. Viriteltiin erilaisten päihteiden vetämiseen liittyviä kappaleiden ja levyjen nimiä. Iloista laskettelua Huoran historia on jotenkin sympaattisen suomalainen. En kokenut missään vaiheessa, että se bändinnimi viittaisi mitenkään negatiivisesti siihen, että mä olen nainen. Siitä Kovia ja kiljuakin oli lähtöisin. Me oltiin kaikki sitä mieltä, että ei tässä ole epäilystä. – Kyllähän se oli porukoille aika kova paikka, Ere myöntää. On ollut mahtavaa itsellekin huomata ja tajuta, että Anni kyseenalaistaa asian, josta itse on ajatellut, että kyllä se menee jotenkin. Kukaan ei ole valinnut voida huonosti. – Alussa se antoi itselle energiaa, Paavo kertoo. Mä halusin soittaa rumpuja, vaikka olenkin kitaristi. Enterin päässä ollaan. Mutta mitä Anni ajatteli, kun maanantaiaamuna saa töihin puhelun baarista hilpeällä tuulella olevalta kaveriltaan Paavolta, joka on keksinyt perustaa Huora-nimisen punk bändin ja johon hän nyt pyytää Annia laulajaksi. Senkin voisi kyseenalaistaa. Varmaan on sellaista turhautumista, että eikö tämä nyt vittu etene. Aiemmin on vain ajatellut, että kai siellä on. Mulle tämä on toiminut monella tavalla terapiana. En ole tehnyt sitä tietoisesti. Uutta ovat olleet niin soundcheckien tekeminen, ihmisten kohtaaminen erilaisessa työympäristössä ja koko tekninen sanasto. Mutta mitä ne kirjoittamattomat säännöt ovat, joihin olet tietämättömänä törmännyt. Vaikka ihan kysyä, koska siellä keikkapaikalla on ruokaa. Nyt tässä voinkin pyytää anteeksi kaikilta, joita olen mahdollisesti matkan varrella loukannut. Ei se ole pelkästään tästä hetkestä, vaan yhdistelmä siitä, että miten voi olla mahdollista, että on ollut aiemminkin tietynlaisia päättäjiä ja sama toistuu edelleen. Missä vaiheessa huumori lakkasi olemasta Huoran kantava voima. On saattanut olla epäkohtelias tai ajattelematon. Paavo: – Saatiin kaverini Viitalan Pasin kanssa siinä tuiskeessa idea, että punkbändi pystyyn naislaulajalla. BÄNDIN nimi on Huora. Se oli pitkään hiljaa. On hävettänyt ne ensimmäisen vuoden jutut, miten on käyttäytynyt, kun ei ole tiennyt, miten kuuluu toimia. Siinähän lähti osa huumorista pois, kun mukaan tuli oikea rumpali. Paavo: – Nimenomaan. Minä yritin sanoa, että se on vain bändin nimi. Niin, miksei niitä asioita vain hoitaisi. Anni: – Se oli jotenkin ihana hetki. Iänikuinen klisee on, että huonot ajat synnyttävät hyvää taidetta. Joskus toivon, ettei tarvitsisi kana voida näitä asioita biiseihin. Jos tästä voi tapahtua jotakin hyvää, niin tehdään niin. Joku toinen nimihän olisi kadottanut koko bändin identiteetin. Ai että mun pitää selittää, että mä en ole huora. On silti pystymetsästä kelkkaan hyppäämisestä ollut huonotkin puolensa. – Valitettavasti, Anni huokaa. On vaan tottunut odottelemaan zombiena ja joku kertoo jotain. – Jotenkin tuntuu, että juuri nyt tämän tyyppiselle musalle ja sanomalle on tarvetta. – Siinä on kaksi maailmaa kohdannut, Paavokin myhäilee mutta tyytyväisenä. Sillä on paidat ja laukut ja se on eturivissä keikoilla. – Kun on painanut 15 vuotta sosiaalityöntekijän hommissa kalenterinaisena ja loogisena ajattelijana ja sitten tulee yhtäkkiä tällaiseen maailmaan. Se tuli mulle yllätyksenä vasta muiden ihmisten reaktioista. Puhumattakaan alan kirjoittamattomista säännöistä. Paavo: – Pasi jättäytyi pois ja oltiin kolmistaan, että mitäs tässä nyt pitäisi tehdä. – Esimerkiksi Huhtasaareen-biisissä on paljon samaa kuin ekan levyn Sori siitä -biisissä. – Ajattelin heti, että tämähän on hyvä juttu, mennään ihmeessä! Nimi ei ollut millään tavalla ongelma. Mennäänkö. – Itse kun olen jo jonkun aikaa soitellut, niin joskus sitä leipääntyy. Ehkäpä hyvät ajat olisi isommassa katsantokannassa tärkeämpi asia. Huoran kohdalla tämä kuitenkin heijastaa yhtyeen vastaanottoon. – On se kalenteri-ihmisen maailma, ja mä itse olen kasvanut sellaiseen maailmaan, että jos on puoli tuntia myöhässä, on ajoissa. Jos tämä toimii meidän kuuntelijoillekin terapiana, niin ihan vitun hyvä. Anni: – Meidän mutsi on aivan liekeissä
Ere: – Ei olla genretetty itseämme, koska silloin on vapaus tehdä sellaisia Kakkosalbumillaan Kosto elää! Huora viimeistään osoittaa olevansa muutakin kuin punkia. Tappion kokeneen joukkueen edustajalle oli nimittäin luvassa voittajabändin logo tatuoituna ihoon. Olympiavuoden huipennukseksi otsikoidun kiertueen juju oli bändien keskinäinen kilvoittelu eri lajeissa, kuten curlingissa ja keilailussa. Eihän kännissä bäkkärillä keksityt ideat koskaan jalostu mihinkään, mutta tämä tuli toteen. ”Kyllä mä usein mietin, että onko tämä mun hommaa.” mutta mua enemmänkin huvittaa, kun joku rupeaa puhumaan todella tarkkaan musiikista, mutta ei mainitse bändien nimiä, vaan ainoastaan eri tyylisuuntia. Muistan kun sanoin Nirvanaa punkiksi, niin yksi punkkariystäväni sanoi, ettei se ole punkia. Varsinaisen suolan koko puuhasteluun toi bändien keskinäisen kilvoittelun palkinto. Mulle tämä on tehnyt hyvää, mutta kyllä mä silti usein mietin, että onko tämä mun hommaa (naurua). Anal Thunderin kitaristi Ruokosen Janne intoili, että tehdään jotakin yhdessä. 36 SOUNDI SOUNDI 37 ni silmiään ja nauraa tavalla, josta käy ilmi, että asia on hänenkin puoleltaan annettu anteeksi. Tai pikemminkin häviäjän kohtalo. Mutta jo ensimmäisen albumin Hukutaan paskaan (2017) kohdalla havahtui, että punk oli lopulta vain osa bändin soundia. Ihan kirjaimellisesti ei ajatuksesta pidetty kiinni, sillä Annin omakätisesti tatuoima taideteos ei varsinaisesti ollut logo. Lisäksi paikalla oli arvontaa ja muita sirkushuveja. Rajanvetoa vaikeuttamassa oli niin metalia kuin vaihtoehtorockiakin. Sen tatuoinnin tekemisen lisäksi. Ikimuistoinen kuvaelma kylläkin. – Arpajaisten tuotot lahjoitettiin Suomen Mielenterveysseuralle. En ole koskaan tunnustanut minkään musiikkityylin väriä. – Tottakai on hyvä, että musiikkityyleistä on isot linjat, K u v a: P ek k a N u rm i huora-taitto.indd 37 8.11.2018 14.55. Paavo Pekkosen arkistoista on löytynyt levytettäväksi esimerkiksi nu-metalia! Jotain Huoran huumorintajusta kertoo lyöttäytyminen kimppaan viime keväänä toisen vallattoman punkpelimanniporukka Anal Thunderin kanssa. – Oltiin Pioneerifestareilla samaan aikaan keikalla. Siitä mä tykkäsin myös (naurua)! Olitteko varautunut, että te olisitte hävinneet. – Lempiaiheitani on tämä genrettäminen, Paavo ilahtuu. Se oli paras juttu siinä. Bändissä oleminen ja kiertue-elämä ei taida olla varsinaisesti kontrollifriikin hommaa. Heti juteltiin, halailtiin ja ruvettiin Facebook-kavereiksi eli koko hässäkkä. lisäksi. Mä ihmettelin, että mulle se on just punkeinta mitä mä olen kuunnellut vanhan Therapyn. Tekeekö tämä mulle hyvää vai ajaudunko jossain kohtaa Pitkäänniemeen potilaaksi. Särokitararokki on ollut lähellä sydäntä. – Mä luulen, että sen takia universumi on tämän mun tielle tuonut, että opin tästä jotain. – Ei tietenkään! Olympialaisten julma palkinto Ethän genretä, please Kun Huora pasahti karmit kaulassa ihmisten tietoisuuteen ihastuttavan vimmaisella Kovia ja kiljua -biisillä, se oli helppo määritellä punkbändiksi
– Se viittaa täysin tiettyyn asiaan, Anni myöntää mutta jatkaa, että kappale kertoo nimenomaan hänestä itsestään. Paavo: – Siinä on menty meikäläisen pöytälaatikkoon todella syvälle. Toinen kysymyksiä herättävä kappale uudella levyllä 2 vuotta. On tarvinnut opetella paljon sitä, minkä verran ottaa vastaan. Lukather vie maailmaan, joka on värikäs, jännittävä ja usein hirveä. Ekalla levyllä Auta ja tällä tokalla 2 vuotta on sellaiset, mitkä on mulle herkkiä biisejä ja olen miettinyt, uskallanko sanoa niistä ääneen jotakin. Tiesin että Anni tykkää räpistä, niin ajattelin, että tähän vois sopia sellainen huutoräppi. Ei sillä ole meille väliä. Muistan yhden kerran, kun keikan jälkeen yksi tyttö tuli itkien kerHuoran vakiinnutettua kokoonpanonsa nykyiseksi se tiesi heti, että nyt kortit pitää katsoa viimeiseen jakoon asti. LAPSILTA KIELLETTY Steve Lukather OMAELÄMÄKERTA Roisi ja paikoin sokeeraavan rehellinen kirja avaa ovet musa bisnekseen, esiintymisareenoiden takahuoneisiin ja Los Angelesin hittitehtaisiin. Mutta keikan jälkeen baarissa ei ole niin selkeitä rajoja. – Sepä se. Arveluttaako mennä henkilökohtaisuuksiin. – Arveluttaa. Se on vaan jäänyt mulle päähän pyörimään ja tätä levyä kasattaessa tuli treenikämpällä tilanne, jossa tulin esitelleeksi sen muille. Jos mä en uskalla sitä sanoa ääneen, niin uskaltaako kukaan muukaan. Anni on vanhan työnsä kautta nähnyt paljon erilaisia ihmiskohtaloita, ja kun parisuhdeväkivallasta kertovan biisin nimessä viitataan näinkin selkeään ajanjaksoon, on todennäköistä että se perustuu tositapahtumiin. Monet biiseistänne liikkuvat kuitenkin yleisellä tasolla. Kyllä se arveluttaa, mutta olen päättänyt kerätä rohkeutta ja mennä sitä kohti. Meillä oli selkeät rajat. Nuoret tiesi, mikä on mun tehtävä. – Kyllä. Bändi on yhä selkeässä noususuhdanteessa. Jos se on jollekin punkia, niin se on. Kyllä se jostain tulee se kiinnostus ihmisiin ja tietynlaiseen auttamiseen. Sisäinen sosiaalityöntekijäni aina viittaa näissä hetkissä. huora-taitto.indd 38 8.11.2018 14.55. Sen verran on pakko aiheesta kuitenkin jatkaa, että uuden levyn Maija-Liisa on ainakin hämmentävän avoimesti numetalia. Peter Ames Carlin PAUL SIMON Ensimmäinen kattava elämäkerta legendaarisesta laulajasta ja lauluntekijästä. Mutta ne on kuitenkin asioita, jotka koskettaa ihmisiä. Se oli tosi rankkaa tajuta, että oikeasti sillä on ollut väliä, mitä mä olen sanonut. Soitettiin se läpi ja mietittiin, että onko tämä nyt meidän biisi. ”Se oli tosi rankkaa tajuta, että oikeasti sillä on ollut väliä, mitä mä olen sanonut.” tomaan omista kokemuksistaan. Saatavana myös sähkökirjana Saatavana myös äänikirjana Peter James KUOLEMA SANELEE EHDOT Vanhempien pahimmasta painajaisesta tulee rikosylikomisario Roy Gracen uran vaikein tapaus. Sitä on joutunut treenamaan paljon, että tajuaa sen vastuun ja miten se pitää kantaa. Etkö sinä juuri nimenomaan lopettanut sosiaalityöntekijän hommat, kun paloit loppuun kantaessasi huolta muista jatkuvasti myös työajan ulkopuolella. En ole maailmassa ainut, jolla on ollut elämässä väkivaltaisia kokemuksia tai joka ei pärjää elämässä. Sitä on joutunut opettelemaan, miten pitää itsestä huoli, mutta K u v a: Ja ak ko M an n in en JÄNNITYSTÄ LOPPUVUOTEEN Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Se oli ihan eri asia töissä, kun oli kellonajat ja oli paikka, missä olit tiettyyn kellonaikaan töissä. Oli rajua, kun tajusi, ettei nyt saakaan välittää niin paljon kuin mieli tekisi. Keikan jälkeen on itsekin ihan auki ja tunnetiloissa. Tahti on ollut tiivis, mutta se on kantanut hedelmää. Ere taisi sanoa, että tätä on kiva soittaa. Itsensä altistaminen julkisuuteen tällaisen kautta tarkoittaa myös isoa vastuuta. Kyllä sitä odottaa, että mikä on ihmisten reaktio siihen. 38 SOUNDI biisejä, joita halutaan soittaa. Se yllätti itsenikin. Jos se on jollekin metalia, niin se on. Sitä kokeiltiin jo Bloodpitin aikaan. Tämä kyseinen kappale menee vuosituhannen vaihteeseen, jolloin taisi Slipknot ja Korn soida aika paljon omissa stereoissa. Täytyy edelleenkin opetella sitä rajaamista. Ja huolehtia siitä, että jaksaa kantaa, voit hyvin etkä mene siihen liian syvälle. Jos joku niistä nauttii, niin se on hyvä juttu. Jotta näin traumaattisiin asioihin voi samaistua, on oltava ehdottoman rehellinen. Vaiherikas elämä pitää sisällään menestystä ja ystäviä, mutta myös masennusta ja huumeita, avioliittoja ja eroja, huippuhetkiä ja aallonpohjia
Nyt piti vastata valmiille kuulijakunnalle. Eka levy selvensi sen, mitä tämä bändi on. Ja tuli meille sen ekan levynkin aikaan jo ajatus, että tämä täytyy tehdä kunnolla. Se tietää, kuinka herkkä jännittäjä mä olen. Anni: – Meidän äänittäjä-tuottaja Matin osuus kuuluu myös meissä. En voi enkä halua sanoa, että painu vittuun, en mä jaksa kuunnella. Paavo: – Tulihan meiltä ennen ekaa levyä se kolmen biisin ep. – Mulla meinasi päästä painemöröt päähän, Anni tunnustaa. Saku: – Me päätettiin jo elokuussa 2017 julkaista seuraava levy tämän vuoden loppuun mennessä. Anni veli Matti Lötjönen on hoitanut studiototeutuksen molemmissa Huoran albumeissa ja miksannut kaikki bändin soittamat keikat. – Kun bändi perustettiin, niin tämä oli mulle täysin sivuprojekti. Omat kelat oli aika sekavat. – Ekan levyn aikaan en ajatellut, että kukaan lukisi tekstejäni eikä kenelläkään ole niistä mielipidettä. Meillä oli ohjenuorana se, että vaikka lähtökohta on punk, niin siitä tehdään hyvänkuuloista. Tehtiin vaan lisää biisejä sen ympärille. Ensimmäistä pääsitte tekemään puhtaalta pöydältä, kun ei ollut juurikaan odotuksia. Siirtyikö bändi teidän mielestänne seuraavalle askelmalle levyjen välissä. Lukather vie maailmaan, joka on värikäs, jännittävä ja usein hirveä. Uuteen levyyn mennessä on ehkä löydetty se bändin linja ja se on jalostunut. Ekaa levyä tehtäessä ei oikein tiedetty, miltä me kuulostetaan. Mä luulin, että se näytti niitä muuten vaan. Samaan aikaan se toimi hyvänä purkukeinona, mutta oli myös päiviä, että halusi laittaa verhot ja puhelimen kiinni eikä mennä mihinkään eikä nähdä ketään eikä varsinkaan tehdä mitään, mitä joku voi lukea ja olla siitä jotain mieltä. Jossain vaiheessa asiat vaan kääntyi näin päin. Saatavana myös sähkökirjana Saatavana myös äänikirjana Peter James KUOLEMA SANELEE EHDOT Vanhempien pahimmasta painajaisesta tulee rikosylikomisario Roy Gracen uran vaikein tapaus. Onko tämä hyvä. Päästiin erittäin hyvin maaliin. JÄNNITYSTÄ LOPPUVUOTEEN Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Alas kiukkupuun oksalta Mikä teillä oli toisen levyn lähtökohta yleisellä tasolla. Nyt Huoraniminen bändi jo tiedettiin, yllätysmomentti oli käytetty. Lisäksi hänen vaikutuksensa on suuri myös psykologisella puolella. Senkin tajusin vasta jälkikäteen, kun Matti studiossa kesken nauhoittamisen käski mut sen luokse katsomaan huumorivideoita YouTubesta ja kun mä olin nauranut, niin se sanoi, että jaaha, pitäisköhän aloittaa laulaminen. Kirjoitin vaan miltä tuntuu. Onko tämä sanottu jo. – Kun irtisanouduin omista töistäni sen loppuunpalamisen takia, niin ei ollut mitenkään vitusti energiaa. Vaiherikas elämä pitää sisällään menestystä ja ystäviä, mutta myös masennusta ja huumeita, avioliittoja ja eroja, huippuhetkiä ja aallonpohjia. Siinä mielessä ei ollut paineita. Koetetaan saada se suht vauhdilla ulos ja siihen mennessä meillä oli jo kuusi biisiä valmiina, josta me tiedettiin, että se on tosi hyvä runko. Hän on siis konkreettisesti rakentanut Huora-soundin. Ei ollut, kun tämä meni niin helposti. Kitarat on metalliset ja soundit on hyvät. huora-taitto.indd 39 8.11.2018 14.55. Oli muutama pöytälaatikkokappale ja muutama uusi biisi ja Sakultakin tuli biisejä. Uudessa levyssä oli sama homma ja moni on kysellytkin, että oliko paineita tehdä biisejä. LAPSILTA KIELLETTY Steve Lukather OMAELÄMÄKERTA Roisi ja paikoin sokeeraavan rehellinen kirja avaa ovet musa bisnekseen, esiintymisareenoiden takahuoneisiin ja Los Angelesin hittitehtaisiin. Se oli saanut mut rennoksi näyttämällä hassuja videoita. Nyt välillä tuli hetkiä, jolloin rupesin kyseenalaistamaan itseäni. Kun siinä kävi näin, niin kiinnostaa nähdä, kuinka pitkälle tällä tavalla nimetyllä bändillä voi mennä. Tässä kohtaa Paavo ainakin erosi pitkäaikaisesta Egokills-yhtyeestään ja keskittyi kokonaan vain Huoraan. Peter Ames Carlin PAUL SIMON Ensimmäinen kattava elämäkerta legendaarisesta laulajasta ja lauluntekijästä. Hirveän paljon sain voimaa siitä, että kerroin pojille paineistani, ja he saivat puhuttua minut sieltä kiukkuja painepuun oksalta alas. Anni: – Matti tuntee mut ja osaa tulkita mua. Vaikka me ollaan tehty biisit, niin hän on vaikuttanut paljon siihen, miltä me kuulostetaan. myös siitä toisesta ihmisestä
40 SOUNDI K u v a: M at th ia s H o m b au er & Th e P ro d ig y the prodigy -taitto.indd 40 8.11.2018 14.57. Liam Howlett vastasi Soundin soittoon ja kertoi uransa pahimmasta mokasta. Teksti: Aki Nuopponen Turistina hullussa maailmassa The Prodigy on elänyt koko uransa irrallaan ympäröivästä ajasta ja maailmasta
– Saan tänäkin päivänä paljon pyyntöjä yhteistöistä. – Välttelen levyjä tehdessäni tietokoneen äärelle istumista viimeiseen asti, Liam naurahtaa. Kokonaisen levyn tekeminen halvaannuttaa kiertueet ainakin vuodeksi, emmekä halunneet hypätä pois tien päältä niin pitkäksi aikaa, Liam pyörittelee. – Halusin tehdä neljän biisin ytimekkään ep:n, jonka voisimme julkaista ajan hengessä digitaalisesti, antaa neljän eri ohjaajan tehdä biiseille musiikkivideot ja tehdä kiertuetta uusia biisejä hypettäessämme. Niin, nyt on liian myöhäistä haikailla asian perään. Aihe, joka koskettaa jokaista ihmistä jollain tavalla. Kunnian ovat saaneet vain harvat ja valitut, kuten brittiläinen Pendulum Immersion-albuminsa kappaleessa Immunize ja yhdysvaltalainen K.Flay vuonna 2012 julkaistulla singlellään We Hate Everyone. uusi aalto 1990-luvulla The Prodigyn soundi räjäytti tajuntoja, eikä tuore No Tourists -albumikaan kuulosta vanhahtavalta. Vanha liitto vs. Liam kertoo ruumiista irtaannuttavien keikkojen muovaavan bändin vanhimpia hittejä kokonaan uusiin muotoihin vielä tänäkin päivänä. – Rakastamme yhä The Prodigyn soundia, emmekä halua ikinä löytää itseämme samanlaisesta tilanteesta kuin vaikkapa rap, joka on vajonnut kauaksi 90-luvun aitoudestaan väkinäisen tylsien konetaustojen kaatopaikaksi. Vasta siinä vaiheessa kun levy on oikeasti soitettu, annan sille viimeisen silauksen uuden aallon tekniikalla. Levy kokoaa yhteen tapoja paeta todellisuutta aina digitaalisista maailmoista adrenaliininarkkaukseen ja riippuvuuksiin. – Minusta tuli Bowie-fani vasta paljon myöhemmin. Alkuperäinen The Prodigy -kolmikko Maxim, Liam Howlett ja Keith Flint on pysytellyt bändin ytimenä aloittamisvuodesta 1990 saakka. Se dynamiikka muistuttaa keikkojamme nousuineen, laskuineen, räjähdyksineen ja suvantoineen. – Musiikissa asiat kiertävät sykleissä ja ilmiöt seuraavat toinen toistaan. Mikä on yhdistänyt The Prodigyn ydinkolmikkoa kaikki nämä vuodet, bändin kippari Liam Howlett. – Olen ihminen, joka ei oikein osaa olla aloillaan. Sama kolmikko kokoontui studioon myös nyt vuonna 2018, kun The Prodigy rakensi seitsemännen albuminsa. – Yksi asia johti toiseen ja toinen kymmeneen, kun sain valtavan inspiraation puuskan studiossa. – Osaan totta kai asettua aloilleni silloin kun en ole kiertueella. – Elämme aidosti uramme molemmilla vuosituhansilla ja huomaamme joka keikalla, että yleisö nauttii tekemisestämme, koska se perustuu arvaamattomuuteen, omistautuneisuuteen ja sitoutumiseen. – Studioni on täynnä oikeita soittimia, vanhoja syntetisaattoreita ja erilaisia samplereita. Pidin Davidista valtavasti, mutta en tuntenut tarpeeksi vahvaa yhteyttä hänen musiikkiinsa. Tuntuu kuin aika ei olisi vieläkään tavoittanut The Prodigya. Voi luoja, minun olisi ehdottomasti pitänyt tuottaa David Bowien kappaleita. – David Bowie. Säveltäjä Liam Howlett sekä laulajat Keith Flint ja Maxim Reality muodostivat The Prodigyn ytimen jo kauan sitten 1990-luvun alussa, kun drum’n’bass oli vasta nousemassa koko kansan tietoisuuteen. – Yhtä usein käy niin, ettei kosiskelijoiden musiikki kosketa minua. Minulle The Prodigyssa ei ole kyse pylväistä ja mittareista. Siis ihan jatkuvalla syötöllä, Liam myöntää. Taisin jopa ajatella, etten halua päätyä tekohengittämään menneiden päivien suuruutta. Sen takia ”Soittakaa Smack My Bitch Up!” tai ”Soittakaa Firestarter!” -huutelut eivät tunnu hänestä taakalta. – Nykyään monet poimivat levyiltä hitit soittolistoilleen, ja teen sitä itsekin, mutta The Prodigyn levyt vaativat laajan kokonaisuuden. – Tapasimme yhteisen keikan jälkeen ja keskustelimme kaikesta musiikin ja huumehoureiden välillä. Kun David lähestyi minua vuosituhannen alussa, en tuntenut hänen tuotantoaan. En käsitä sitä. Nautin olostani perheeni kanssa, mutta sekin on minulle eräänlainen elävä kupla ja tapa paeta todellista maailmaa, joka yrittää päästä minuun käsiksi. Jos olemme säveltäneet sellaisia kappaleita, jotka saavat ihmiset pakenemaan todellisuudesta vielä 20 vuotta julkaisunsa jälkeen, se on vain hienoa. Päinvastoin. Haluan soittaa elävää musiikkia, jonka voi tuntea ja johon voi reagoida. Liam tarkentaa olevansa joissakin asioissa vanhan liiton mies, joka ei kuitenkaan kavahda moderneja keinoja. Ymmärsin itsekin, miten iso osa The Prodigy -kokemusta on huolella ajateltu ja vanhanaikainen albumikokonaisuus. Valikoivaa tuottamista Voi vain arvailla, miten monesti Liam Howlett on saanut vuosikymmenien aikana yhteydenottoja, joissa häntä on kosiskeltu eri bändien tuottajaksi tai vähintään vierailemaan biisintekijänä. – Juuri nyt minua kutkuttaisi eniten kauhuelokuvan soundtrackin tekeminen, joten sen suhteen saa ottaa yhteyttä! Liam löytää menneisyydestään kuitenkin yhden sellaisen yhteistyötarjouksen, johon hänen olisi pitänyt suostua. SOUNDI 41 the prodigy -taitto.indd 41 8.11.2018 14.57. Kun olen lavalla ja soitamme kappaleitamme vuosikymmenien varrelta, katoan täysin tästä maailmasta ja ulottuvuudesta. En ole pysähtynyt täysin vuosikymmeniin, Liam hörähtää. ”Voi luoja, minun olisi ehdottomasti pitänyt tuottaa David Bowien kappaleita.” J otkut asiat eivät muutu. Drum’n’bass oli syvällä undergroundissa kun aloitimme, se nousi meidän ja muutaman muun bändin ansiosta ilmiöksi 90-luvulla ja elää nyt jälleen undergroundissa. – Musiikki on minulle vähintään yhtä tärkeä eskapismin ilmentymä. – Emme ole välittäneet sellaisesta. – Kun aloin kirjoittaa No Touristsia, en ollut edes aikeissa tehdä albumia. The Prodigy on tietoinen tästä hetkestä, mutta se on myös sinut menneisyytensä kanssa. Jos lähden johonkin mukaan, intohimojen on kohdattava täysin ja ajoituksen on oltava täydellinen. Pakoja todellisuuksista No Touristsin keskiössä on eskapismi. – Tiedän paljon muusikoita, jotka leipääntyvät hittiensä soittamiseen. Aina välillä tapahtuu jotain uutta ja erilaista, mutta usein bändit palaavat palvomaan vanhoja vuosikymmeniä tyydyttääkseen ihmisten nostalgian nälkää. – Voitteko kuvitella miten hölmöksi tunnen itseni nyt. En halua missään tapauksessa päätyä vain levynkanteen liimattavaan tarraan tai nimeksi sulkeiden sisällä biisinnimen perässä. Pidän siis yllä eskapismien kierrettä ja vierailen vain turistina tässä vuosi vuodelta hullummassa maailmassa. – Useimmiten kieltäydyn niistä suoraan, koska olen The Prodigyn kanssa kiertueella tai studiossa
Teksti: Pasi Kostiainen 42 SOUNDI K u v a: Je ff Fo rn ey muse-taitto_c.indd 42 8.11.2018 14.59
is this just fantasy. Simulation Theory -albumin myötä Muse on siirtynyt jälleen kerran täysin omiin maailmoihinsa. Puhetta riitti niin rinnakkaistodellisuuksista kuin tosielämän haaveiden toteutumisestakin. Soundi tapasi Matthew Bellamyn ja Chris Wolstenholmen Lontoossa. SOUNDI 43 muse-taitto_c.indd 43 8.11.2018 14.59
Ja erityisesti; miten hän suhtautuu simulaatioteoriaan. Matematiikan ja fysiikan keinoin jäljitellään niin mustaa aukkoa kuin galaksien muodostumista tai alkuräjähdystä. – Olen tästä hyvin innoissani. Toimittaja on istutettu selkä ikkunaseinään päin niin, että ikävystyessään haastateltava saattaa katsoa kauniita, vuosisatoja vanhoja taloja tai vilkasta liikennettä ja vastailla kysymyksiin autopilot-toiminto päällä. Levy on yhtyeelle tyypillisesti teemalevy. – Simulaation avulla koko universumia yritetään ymmärtää paremmin, hän sanoo. Ja kun Bellamy ajattelee vielä vähän eteenpäin, hänen johtopäätöksensä on: – Jos simulaatio on paras tapa käsittää todellisuus, ehkä todellisuutemme on simulaatio. K u v a : P atric k Mc P he r o n M use on tehnyt levyn, jonka nimi on Simulation Theory. – Kun aloin tehdä tämän levyn sanoituksia, pelasin virtual reality -pelejä. Kun sekä viihdeteollisuus että tiede hyödyntävät viimeisintä teknologiaa luodakseen simulaatioita, on mahdollista luoda toinen maailma, jossa pätevät samat fysiikan lait kuin tässä tuntemassamme maailmassa. Rinnakkaistodellisuuksien olemassaoloa pohtivassa tematiikassa riittää pureskeltavaa. "Voi olla, että vapaudumme kaikista aikaavaruudellisista rajoitteista." 44 SOUNDI muse-taitto_c.indd 44 8.11.2018 14.59. Bellamy nauraa. Is this just fantasy. Hän antaa haastatteluja säästeliäästi, ja suostuessaan puhumaan hän kyllä jaksaa innostua kertomaan puoleksi tunniksi itsestään ja viime aikojen tekemisistään. Siis: This is just fantasy. – Jos kehitys jatkuu tällaisena, 30-40 vuoden kuluttua ihmiskunnalla on kyky rakentaa todellisuutta hyvin tarkasti jäljentävä rinnakkaismaailma ihan kaikkine pienine yksityiskohtineen, hän sanoo – eikä naura tai edes hymyile. tuntuivat hämmästyttävän nopeilta, ja koko pelimaailma tuntui kehittyneen teknisesti todella paljon. Ja jos tällainen toinen universumi luodaan, se merkitsee myös sitä, että aika menettää merkityksensä. Hänen naurunsa kuulostaa vilpittömältä. – Meidät on kasvatettu uskomaan, että elämme todellisessa maailmassa, Bellamy aloittaa vastauksensa. Jonkun älykkäämmän sivilisaation luomassa simulaatiossa – sellaista vaihtoehtoahan on väläytellyt muun muassa Tesla-automerkin pomo Elon Musk. Pelit Musen albumeilla on aiemminkin ollut korkealentoisia teemoja eikä uusi Simulation Theory -levy tee poikkeusta. Siis Matt, kerrohan: Is this the real life. Mutta Bellamy, 40, ei ole sellainen haastateltava. Se kaikuu yhtä aikaa riemua oivalluksesta ja toisaalta se esittäytyy eräänlaisena suojanauruna, ikään kuin lauluntekijä tahtoisi korostaa, että kunhan kelailee – ei tässä vielä toisten ohjailemia robotteja olla. Matt Bellamy nauraa ja nojaa taaksepäin muhkeassa nojatuolissa. Hänen ystävällisestä, arkisen lempeästä ja hieman nörttimäisestä olemuksestaan ei heti uskoisi, että hän on yhden 2000-luvun merkittävimpiin rockyhtyeisiin laskettavan bändin keulakuva, sähkökitaransoiton omaperäinen uudistaja, erikoisten teemalevytysten ideoija ja toteuttaja, kymmeniä miljoonia levyjään vanhojen koulukaveriensa basisti Chris Wolstenholmen ja rumpali Dominic Howardin kanssa kaupaksi saanut tähti, paparazzien seuraama julkkis etenkin ex-puolisonsa, näyttelijä Kate Hudsonin takia sekä lavaesiintyjä, jonka esiintymistä on verrattu Queenin Freddie Mercuryyn. En ollut pelannut aikoihin mitään. Hän muistuttaa, että myös tieteessä käytetään jatkuvasti enemmän simulaatioita asioiden hahmottamiseksi. Selvitetään nyt, mitä Bellamy ja Muse tahtovat uudella levyllään ilmaista. – Mielestäni tässä on aika huvittavakin paradoksi: mitä enemmän tiede kehittyy, sitä enemmän se turvautuu simu laatioon, jäljitelmään hahmottaakseen todellisuutta. Hänen uskonsa tieteeseen on kuitenkin vankka. – Jos kehitys jatkuu tuollaisena, jos tietokoneiden evoluutio edistyy tuollaista vauhtia, niin uskon meidän todellisuutemme rinnalle olevan mahdollista luoda todellisuus, joka on hyvin lähellä tätä, jossa elämme. Voi olla, että vapaudumme kaikista aika-avaruudellisista rajoitteista. Olemme Warner Musicin Lontoon-toimistossa, Kensingtonin varakkaassa kaupunginosassa. This is the real life. Voimme mennä ajassa taaksepäin alkuräjähdykseen saakka – tai miljardien vuosien päähän tulevaisuuteen. Salaliittoteorioihin, tieteen tulevaisuusennusteisiin sekä ties mihin tieteistaruihin ja -viihteeseen perehtyneeltä laulaja Matthew Bellamylta on pakko kysyä heti aluksi, uskooko hän meidän elävän rinnakkaistodellisuudessa
Muse on iso ja ajankohtainen rockbändi aikana, jolloin isot rockbändit on yhä useammin hakattu tai maalattu kiveen menneisyytensä saavutusten muistomerkeiksi. – Emme tosiaan olisi kuvitelleet 1990-luvun alkuvuosina, että pääsemme koskaan näin pitkälle. – Tämä tarkoittaa, että voimme valita ajan, jossa elämme. Tauko ja laskeutuminen lontoolaiseen toimistotodellisuuteen on paikallaan ennen basisti Wolstenholmen haastattelua. Warner Musicin kanttiinissa myydään kahvia, johon saa ruotsalaista kauramaitoa. Uskon, että tulevaisuudessa ajattelemme kaikesta eri tavalla, kun tiede ja tekniikka kehittyvät. Siellä kävivät soittamassa muutamalle sadalle ihmisille paikalliset kitarabändit, joita SOUNDI 45 K u v a: Je ff Fo rn ey muse-taitto_c.indd 45 8.11.2018 14.59. Onkin kiinnostavaa, valitsemmeko sitten lainkaan tämän nykytodellisuuden, jonka matemaattinen ja maailmankaikkeutta hahmottava järjestelmä on lukittu, hän sanoo. Christopher Wolstenholme, 39, retkottaa sohvalla Warnerin toimistopalatsin neuvotteluhuoneessa eri kerroksessa kuin Bellamy. Muutama viikko ennen haastattelua kuolleen räppäri Mac Millerin kuva on surukehyksissä, nykytähdistä esillä ovat syksyn levyjulkaisijat, muun muassa Lily Allen – sekä Muse, isona bändikuvana heti levy-yhtiön sisääntuloaulassa. Musen tavoin yhdessä ovat aikuistuneet ihmisinä ja kasvaneet menestykseen niin Coldplayn kuin U2:nkin jäsenet. Emme edes ajatelleet sitä. Silloin tavoitteemme ja haaveemme oli esiintyä paikallisessa Exeterin Cavern Clubissa. He olivat yläkoululaisia perustaessaan Musen, ennen vuotta 1994 trio tosin toimi nimellä Rocket Baby Dolls. Joten: this is the real life. Ja varsinainen Bellamyn pamaus, hurjan ajatusrakennelman huipentuma on tulossa. Se kelpaa nauttia vaikkapa katsellen Warner Musicin historiankappaleita, valkoiseen tiiliseinään maalattua Pink Floydin The Wall -logoa tai punaiseen seinään ikuistettua ilmalaivaa – Led Zeppeliniä. – Uskonko siis simulaatioteoriaan. Ei ehkä ole sattumaa, että vuosikymmeniä samalla kokoonpanolla toimineet rockyhtyeet on perustettu soittajien ollessa koululaisia tai nuoria opiskelijoita. – Based on real life. LAAJENNETTU PERHE Sakeaa. Elämän, jota elämme
”Meidän on helppo olla samalla taajuudella Mattin kanssa." Matt Bellamy (oik.) vastaa Musen musiikista ja teksteistä. Kuulostaa kiinnostavalta, varsinkin kun lopputulos on teemalevy, jonka kappaleet tuntuvat toimivan kokonaisuuden harkittuina osina. Kyse on laajennetusta perheestä. Olemme kokeneet yhdessä isoja mullistuksia: 9.11.2001 olimme studiossa yhdessä, ja Brexit-vaalituloksen selvitessä olimme Glastonburyn festivaaleilla yhdessä. Siellä sitten soitimmekin yhden ensimmäisistä keikoistamme, Wolstenholme muistelee. Emme ajatelleet, että sen pitää sopia mihinkään kokonaisuuteen. Olemme viettäneet yhdessä enemmän aikaa kuin kukaan meistä vaimonsa tai tyttöystävänsä tai lastensa kanssa. Ehkä hän katsoo osan Stranger Thingsin kakkoskautta Suomessa. Muse käytti levyllä ensimmäistä kertaa useita eri tuottajia. – Ensimmäisen tuotantokauden olen. Onkohan Chris Wolstenholme muuten katsonut Stranger Thingsin. Olemme siis olleet yhdessä 15-vuotiaista. Kaikista studiosessioista syntyi albumi hieman huomaamatta. Keskustelemme yhdessä paljon, kun matkustamme. Muse saapuu tänne kesällä esiintymään. Työnjako yhtyeen sisällä on Wolstenholmen mukaan selvä: Bellamy päättää sisällöstä. muse-taitto_c.indd 46 8.11.2018 14.59. Puhumme lentokoneessa, kiertuebussissa ja auton takapenkillä. 46 SOUNDI SOUNDI PB ihailimme. – Tämä antoi meille ihan suunnittelematta myös suuremmat taiteelliset vapaudet yksittäistä kappaletta koskien. Ymmärtää, mistä hän haluaa kirjoittaa ja miksi. Ei, vaikka kappaleet ja levyjen teemat tarttuvat Museen lopullisesti. – Se oli myös meille hyvin ainutlaatuista. LEVY PÄTKÄTÖINÄ Simulation Theory on osoitus siitä, että vanha, ensi vuonna jo levytysuransakin osalta 20 vuotta täyttävä yhtyekin voi omaksua uusia työtapoja. Tai ehkä albumin kansikuva Paluu tulevaisuuteen – ja Tähtien sota -fiiliksissään vie niin vastustamattomasti 1980-luvun nostalgisiin, menneisyydeksi muuttuneisiin tulevaisuuskuviin, että kaikki levyn kappaleet kuulee rinnakkaismaailmoissa tapahtuvan Stranger Things -Netflix -sarjan musiikkina. – Useimmat aiheet, joista Matt kirjoittaa, ovat sellaisia, jotka ovat jollain tavalla vaikuttaneet myös meihin. Albumin kansikuvan on muuten suunnitellut brittitaiteilija, Kyle Lambert – sama taiteilija on tehnyt myös Stranger Thingsin alkuperäisen julisteen. Basisti antaa ymmärtää, ettei muodollista päätöksentekoa varsinaisesti tarvita. Yhtye meni studioon Rich Costeyn (työskennellyt aiemmin muun muassa Sigur Rósin, Frank Turnerin, Biffy Clyron ja Santigoldin kanssa), Mike Elizondon (tuottamistöiden ääripäitä: Mastodon ja Ed Sheeran), Shellbackin (oikea nimi Johan Schuster, toisen ruotsalaistuottaja Max Martinin aisapari, työskennellyt muun muassa Adam Lambertin ja Britney Spearsin kappaleiden parissa) ja Timbaland (rap-artisti itsekin, tuottanut muun muassa Jay-Z:tä, Madonnaa, Rihannaa ja Drakea) kanssa. Kun aloimme tehdä levyä, emme edes varsinaisesti aloittaneet albumin tekemistä. Se ei tarkoita, että ne olisivat välttämättä eri asioita kuin meille muille tärkeät asiat. Olemme kasvaneet yhdessä, käyneet läpi henkilökohtaiset ilot ja surut, häät ja hautajaiset. Siellä on taas aikaa katsoa tv-sarjoja ja elokuvia. Pidin siitä kovasti. Esimerkiksi biisiä Dig Down työstimme studiossa neljän päivän ajan keskittyen pelkästään siihen. Toista kautta olen säästellyt kiertuetta varten. – Meiltä kysytään usein, mikä on bändikemiamme salaisuus ja miksi olemme pysyneet yhdessä kaikkien vuosien ajan. Hän on laulaja ja sanoittaja. Mietimme vain, mikä on parasta sitä biisiä ajatellen. Minusta paras vastaus on, että olemme olleet yhdessä 15-vuotiaista. Wolstenholme ja rumpali Howard eivät kuitenkaan muodosta raatia, jonka olisi yksimielisesti hyväksyttävä Bellamyn sanoitukset ja esimerkiksi uuden levyn teema. – Lisäksi teimme levyä kahden vuoden ajan pienissä pätkissä, Wolstenholme kertoo. Dominic Howard ja Chris Wolstenholme tuntevat nokkamiehensä mielenliikkeet kuitenkin niin tarkasti, että he voivat vaivatta allekirjoittaa Musen nimissä julkaistut levyt. He, siis myös sanoituksista vastaamattomat basisti ja rumpali joutuvat selittämään toimittajille, faneille ja muille heitä ympäröiville ihmisille, miksi innostuvat tekemään levyllisen lauluja vaikkapa simulaatiosta niin kuin tällä kertaa. Maltoimme myös keskittyä jokaisen kappaleen tuottamiseen pidemmän ajan kerrallaan. Kun tämän tajuaa, ymmärtää, että meidän on helppo olla samalla taajuudella Mattin kanssa. – Hänelle aiheet ovat henkilökohtaisia tai sellaisia, joihin hän pystyy eläytymään. Tämä kuvaa sitä, miten paljon olemme jakaneet keskenämme
1€) 14.12. 1€) 14.12. DECADES Liput alk. 1€) 14.12. 1€) 14.12. 1€) 14.12. HELSINKI, HARTWALL ARENA SPECIAL GUEST FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS DECADES Liput alk. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. TURKU, GATORADE CENTER 15.12. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. HELSINKI, HARTWALL ARENA SPECIAL GUEST FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS DECADES Liput alk. HELSINKI, HARTWALL ARENA SPECIAL GUEST FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS DECADES Liput alk. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. TURKU, GATORADE CENTER 15.12. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. TURKU, GATORADE CENTER 15.12. HELSINKI, HARTWALL ARENA SPECIAL GUEST FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS DECADES Liput alk. TURKU, GATORADE CENTER 15.12. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. HELSINKI, HARTWALL ARENA SPECIAL GUEST FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS DECADES Liput alk. 1€) 14.12. TURKU, GATORADE CENTER 15.12. TURKU, GATORADE CENTER 15.12. HELSINKI, HARTWALL ARENA SPECIAL GUEST FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS DECADES Liput alk. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. TURKU, GATORADE CENTER 15.12. 1€) 14.12. HELSINKI, HARTWALL ARENA SPECIAL GUEST FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS Nightwish tulostus.indd 47 9.11.2018 9.01
Pian kymmenen vuotta täyttävä bändi on ajan mittaan kasvanut kotimaansa suurimmaksi pop-yhtyeeksi ja avannut ovia ulkomaille myös maanmiehilleen ja -naisilleen. 48 SOUNDI Tallinnalaista Ewert And The Two Dragonsia on nimitetty uransa aikana Viron vastineeksi Coldplaylle, Mumford & Sonsille ja Fleet Foxesille. Uran tienristeyksessä Teksti: Mirko Siikaluoma Kuva: Herkki-Erich Merila 48 SOUNDI ewert and the two dragons -taitto.indd 48 8.11.2018 15.00
Se on jo itsessään haaste viro laisen musiikkiskenen kasvamiselle maailmalla. Lämmin ja läheinen suhde Suomeen Useissa yhteyksissä Viron suurim maksi popyhtyeeksi tituleerattu bändi on Suomessa tuttu vieras niin ”Viron-kiertue on ai ka lyhyt: mitä teet viikon jälkeen, jos haluat vieläkin soittaa.” ewert and the two dragons -taitto.indd 49 8.11.2018 15.00. – Se ei tainnut olla itse kysymys, mutta se on varmasti yksi syy, mik si tämän levyn teossa kesti hieman aiempaa pitempään, hyväntuulinen laulaja paljastaa totuuden vitsin ta kana. Ainoan poikkeuksen tekee pöydän päässä istuva basisti Ivo Etti, joka kertoo työskentelevänsä musiikin ohessa verkkokehittäjä nä. – Juuri pari päivää sitten julkai sin Facebookissa muiston kuuden vuoden takaa päivityksestä, jossa kerroimme soittavamme 15 keikkaa putkeen. Erki Pärnoja näkee, että yhtye pa laa Hands Around The Moonilla juu rilleen. Bändin keulakuvan mukaan albumi on ikään kuin uusi alku, jota bändi kaipasikin. Suomalainen musiikki on hal lussa parisenkymmentä keikkaa maassamme tehneellä bän dillä. Se lähestymistapa toimi meille tiettyyn pisteeseen asti, Sundja pohdiskelee. – Olemme vielä vähän suljettu ja muusta maailmasta. Olisin halunnut nähdä heidät, Sundja harmittelee. – Ensimmäiset pari kuukautta olimme vain trio. Kolme neljäsosaa bändin jäse nistä saa elantonsa täysin musii kista. – On meillä parrakkaita miehiä yleisössä, mutta he ovat hyvin nuo ria, Pärnoja tarkentaa pelleillen. Erki Pärnoja muistelee, kuinka Ewert And The Two Dragons lähti ensimmäistä ker taa ulkomaille keikalle ja yhtyettä haastateltiin asiasta, vaikka kohde maana oli vain 200 kilometrin pääs sä sijaitseva naapurimaa Latvia. Toivottavasti meillä on silloin kasas sa viisi albumia ja teemme juttuam me uudella ja innostavalla tavalla. Albumi on bändille käännekohta: ennen mahdollisim man puhtaaseen orgaaniseen soun diin pyrkinyt yhtye on uutuudellaan aiempaa elektronisempi ja kokeelli sempi. Etti ja rumpali Kristjan Kallas osoittautuvat haastattelun aikana bändin hiljaisemmiksi jäseneksi, mutta se ei tunnu haittaavan kum paakaan. Ewert And The Two Dragonsin musiikki puhuttelee hyvin saman kaltaisia persoonia maahan katso matta, toteavat Sundja ja Pärnoja keikkakokemuksiaan muistellen. Circles (2015) ilmestyi legendaarisen yhdysvalta laisen Sirelevymerkin alla. Lähdimme mökille ja äänitimme siellä ensimmäisen al bumimme The Hills Behind The Hills, vaikka se ei todella ollut tarkoituk semme. Sundja kertoo, että Ultra Bran musiikissa häntä puhuttelee erityi sesti kappaleiden tarinoiden esittä mistapa ja havainnollistaa asiaa lau lamalla Kalifornialevyn Jäätelö autokappaletta. Suo mella on erityinen paikka Ewert And The Two Dragonsin jäsenten sydämessä. Tällä kertaa tuottajamme San der Mölder innosti meitä käymään läpi erilaisia soundeja ja se antoi meille vapauden kokeilla uusia jut tuja, Erki Pärnoja kertoo yhtyeen uudesta perspektiivistä. – En tiedä miksi, mutta meillä on usein Ranskassa yleisössä paljon isoisämäisiä tyyppejä, vanhoja par rakkaita miehiä. Ewert Sundja aloittaa lauseen, sekoaa sanoissaan ja kääntää koko homman itseironi seksi sössöttämiseksi ennen kuin aloittaa uudelleen. Bändin oven kansainvälisille vesil le avasi toinen levy Good Man Down (2011), jonka jälkeen Ewert ja kump panit ovat kiertäneet aktii visesti ko timaansa ulkopuolella. Mutta tässä tapauksessa juu rille paluu vaati sen, että yhtye keksi itsensä uudelleen. Jäsenet arvioivat, että uudet bii sit saattavat karkottaa folksoundiin kiintyneitä faneja, mutta houkutella uutta väkeä bändin keikoille. – Aiemmilla levyillämme pyrim me mahdollisimman puhtaan kuu loisiin rumpuihin, käyttämään kaik keen oikeita mikkejä ja niin edes päin. Hyvin samanlainen tilanne siis kuin monen suomalaisyhtyeen kohdalla, mutta virolaisartistien tapauk sessa myös kotimaan koko luo omat haasteensa. Esimerkiksi jos halusim me biisiin pianoa tai urkua, emme suostuneet käyttämään syntetisaat toreita. Ewert And The Two Dragons sai nimensä laulajastaan sekä hänen ra kastamaltaan elokuvalta (kannattaa etsiä Youtubesta Starsky & Hutch elokuvan ”dragon”kohtaus), mut ta toisin kuin nimestä voisi luulla ky seessä on kvartetti eikä trio. – Halusimme lähteä ulkomaille alun perin siitäkin syystä, että Viro on varsin pieni paikka yleisön ko konsa puolesta. Virolainen musiikkikenttä on tä tä nykyä kansainvälisempi kuin kos kaan ennen ja siitä on osaltaan kiit täminen laulajakosketinsoittaja Ewert Sundjan johtamaa yhtyettä. – Mutta se oli silloin ihan ennen kuulumatonta. En kä tarkoita, että siinä olisi mitään väärää, Sundja lisää. Vuonna 2009 perustettu yhtye sai al kunsa kun Sundja, kitaristi Erki Pär noja ja rumpali Kristjan Kallas lähti vät Sundjan appivanhempien mökil le nauhoittaakseen musiikkia ilman sen suurempia suunnitelmia. – Jos asiat voivat kääntyä uram me aikana näin suuresti, niin odotan vain innolla seuraavaa käännöstä. Musta Pörssi, CocaCo la, Snickers, banaanit, Jenkki… Suo malaisilla televisiokanavilla näky neet arkipäiväiset asiat olivat Neu vostoVirossa lapsuuttaan viettä neille tavoittamatonta unelmaa. Halusimme vain äänittää ja katsoa mitä tapahtuu, Erki Pärnoja muistelee bändin alkuvaiheita. – Harmittaa, että missa simme heidät viime vuonna (Ilo saarirockissa), koska soitimme edel lisenä päivänä ja meidän piti jo läh teä sieltä. Ewert Sundja muistaa myös sään nön todistavan poikkeuksen. SOUNDI 49 SOUNDI 49 T ämän lehden julkaisupäivä nä päivänvalon näkevä Hands Around The Moon on Ewert And The Two Dragonsin uran neljäs albumi. festivaaleilla kuin klubeillakin. Hands Around The Moon määrit tää Ewert And The Two Dragonsin tulevaisuuden suunnan, ja siksi ky symys missä bändi on viiden vuo den päästä hiljentää tyypillisen sa navalmiin Ewert Sundjan. Hands Around The Moonin valmis tuminen oli Sundjan mukaan hyvin lofihenkinen prosessi verrattuna bändin aiempiin levyihin. Ewert Sundja vitsai lee, että ainakin paljon lapsia on eh tinyt syntyä vajaan vuosikymme nen aikana. Kun aloi timme kiertämisen Good Man Downin aikaan, meidän piti tarttua yhteen keikkaan vaikkapa Saksassa ja mat kustaa Liettuan sekä Puolan läpi päästäksemme sin ne, Pärnoja muis telee ja jatkaa: – Tallinna on myös huonojen lentoyhteyksien päässä. Sundja arvioi, että puolet lo pullisen levyn lauluotoista on hä nen komerossaan tekemiä kotinau hoituksia. Sitä ennen virolaiset bändit kävivät ulkomailla keikoilla vain erityisillä Virofestivaaleilla, tai jos kyse oli vaikka jazzmuusikoista, he kiersivät valtion apurahoilla. Ewert Sund ja paljastaa ole vansa suuri Ultra Bra diggari. Uudella albumilla Ewert And The Two Dragons soi aiempaa elektroni semmin ja yhtye halusikin haastaa levyä tehdessään aiemman periaat teensa siitä, että biisit tulisi toteut taa livenä yksi yhteen albumiver sion tavoin. Vironkiertue on ai ka lyhyt: mitä teet viikon jälkeen, jos haluat vieläkin soittaa, Sundja mietiskelee. ”Olemme vielä vähän suljettuja muusta maailmasta” Ensimmäisen levynsä aikaan Ewert And The Two Dragonsin jäsenet oli vat 25–26vuotiaita tuoreita ammat timuusikkoja. Kymmenen vuoden aikana viro lainen musiikkikenttä on muuttu nut merkittäväksi. Kitaristi Erki Pärnoja uskaltaa en nustaa vain varovaisesti. – Ennen kaiken piti olla todella orgaanista. Irti vanhoista kaavoista Siinä missä debyyttilevy The Hills Be hind The Hills nauhoitettiin neljässä päivässä (”Mukaan lukien osan bii sien kirjoittamisesta”, Ewert Sund ja huomauttaa), tuore Hands Around The Moon syntyi reilun vuoden mit taisen periodin aikana, useimmiten aivan muualla kuin itse studiossa. Erki Pärnoja mai nitsee helsinkiläi sen Wedding Crashersin, jonka kanssa bändi on keikkaillut, ja tun nustautuu Jaakko Eino Kalevin fa niksi. Silloin ihmiset olivat aivan shokissa, että miten se on mahdol lista, Erki Pärnoja katsoo taaksepäin ihmetellen. Basisti Ivo Etti liittyi mukaan bändin aloitta essa keikkailun. Ei meillä ole niin paljon parrakkaita tyyppejä yleisös sä kotimaassamme, Ewert Sundja ihmettelee. Bändi aloitti tyhjältä pöydältä ja nauhoitti biisejä suoraan kirjoittaessaan niitä, ja usein ensimmäinen tunnelmal taan oikea demootto jäi lopulliseen biisiin
Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Hannu Linkola 50 SOUNDI K u v a: P ek k a O ja m aa klassikot piirpauke_b.indd 50 8.11.2018 15.01
Samalla musiikki tuntuu poikkeuksellisen ajattomalta; ikään kuin se olisi ollut olemassa aina. Ja tuon albumin viimeinen raita oli Konevitsan kirkonkellot, sama musiikillinen ikoni, jonka maalautumista jälleen yksi festivaaliyleisö katsoo suljetuin silmin. Ulla Katajavuoren ja Martti Pokelan Kantele (1952) oli ensimmäisiä levyjä joihin tartuin. Isoäitini Amanda Kukkonen on kotoisin läheltä Lapinlahtea, joten ainakaan tässä tapauksessa meitä ei voi syyttää ”kulttuurisesta omimisesta”. Yhtye osaa edelleen herättää eloon niin oman historiansa kuin laulujen taustalta löytyvät paikatkin. Antti taas sai kanteleen basPÄÄOSISSA K u v a: H ei k k i U u si tu p a / Sa ft ra klassikot piirpauke_b.indd 51 8.11.2018 15.01. – Mutta Konevitsa sopii avaukseksi siksikin, että se oli yksi ensimmäisiä kappaleitamme. On ollut hetki, jolloin Piirpauke oli olemassa vain haluna tuulettaa suomalaista jazzmaailmaa. Syksystä 1975 alkaen juoni on hahmottunut selväpiirteisemmin. Sen versio oli erittäin kokonaisvaltainen, simppeli mutta hypnoottinen. Hasse Walli: – Ulla Katajavuori oli maailman parhaita kantelevirtuooseja. On ollut hetki, jolloin Piirpauken ominaissointi vasta hahmottui karkailunhaluisten improvisaatio-osuuksien lomasta. Mutta kaikella on alkupisteensä. Löysimme Konevitsan sieltä, mutta alkujaan kappale on löytynyt Lapinlahdelta Antti Halosen soittamana. Walli: – Soitinnus oli helppo tehdä. Mulle tuli esimerkiksi heti mieleen, että Hasse Walli heittää tuohon pitkän soolon. Lopulta kitarasoolo kohoaa taivaanharjaksi koko romantisoituneen mielikuvamaiseman ylle. Siinä on vain kaksi sointua ja kaksi melodiaa päällekkäin, eli siitä saattoi keittää sellaisen keiton kuin halusi. Hiljalleen laineet tyyntyvät ja äänet taittuvat aplodeihin. Telakka-alue lainehtii äänistä. Kukko: – Konevitsassa hurmasi juuri yksinkertaisuus. Se liittyy etnoherätykseeni, jonka koin Kööpenhaminan People To People -festivaaleilla syksyllä 1974. Sakari Kukko tarttuu hymähtäen mikrofoniin: ”No niin, enää teidän ei tarvitse miettiä, soitammeko Konevitsan.” Piirpauke panosti myös vaatteisiin, kuten Hasse Walli kertoo: – Me oltiin hirveitä hidalgoja, vaatetuskilpailu aina päällä. Antti Hytti: – Katajavuoren versio pyöri radiossakin. Ja aina kun mentiin Ruotsiin kiertueelle, niin heti intialaiseen kauppaan ja rättikauppoihin ja uudet kengät jalkaan. Jos emme soita Konevitsaa alta pois, ihmiset eivät malta kuunnella keikkaa, vaan jännittävät ainoastaan, tuleeko se. Pianokuvio muuttaa ympäröivät rakennukset luostarin torneiksi ja symbaalit puhaltavat satamaaltaan tyrskyäväksi Laatokaksi. Kappaleen soidessa näki karjalaista maisemaa edessään. Välähdys parin vuoden takaa H2Ö-festivaaleilta konkretisoi Piirpauken ilmaisuvoiman. Tajusin, ettei meidän tarvitse seurata amerikkalaisen fuusion traditioita; me voimme tehdä saman eurooppalaisella musiikilla. SOUNDI 51 HASSE WALLI KITARA, PERKUSSIOT, LAULU SAKARI KUKKO PUHALTIMET, PERKUSSIOT, LAULU, SÄVELLYS ANTTI HYTTI BASSO, LAULU SOUNDI 51 S akari Kukko: – Noin me yleensä aloitamme. Ja on ollut hetki, jolloin kukaan ei vielä voinut arvata Piirpauken tulevaa painoarvoa. ”TRANSSISSA TULEE MAKSI MAALINEN SUORITUS, JOLLAISTA EI PYSTY SAAVUTTAMAAN TAHDONVOIMALLA TAI TAI DOLLAKAAN.” – Sen verran isänmaallinen olin, että halusin katsoa myös mitä Suomessa on. Kuulin siellä romanialaista kansanmusiikkia ja hurahdin. Silloin ilmestyi yhtyeen nimetön esikoislevy; uranuurtaja, klassikko ja kiintopiste. Sakke soitti pianolla säestyssäveliä, pikkukelloja. Muistan skidistä asti, miten se soi Lauantain toivotuissa levyissä ennen hartaita biisejä
Kun suostuin, kaverit alkoivat pohtia, kuka olisi hyvä rumpali. Se loi omanlaistaan maisemaa, jota tehostimme nauhoittamalla alkuun tuulen suhinaa. – Me ollaan bändinä joskus ihmetelty sitä, että täällä on paljon taitavia soittajia mutta he pysyvät koko elämänsä yhdessä karsinassa eivätkä lähde kokeilemaan muuta, miettii Hasse Walli. Ja se on maaginen, sillä siinä tapahtui ilmiö, jonka olen ymmärtänyt vasta pari vuotta sitten: soitin sen transsissa ja vedin muutkin siihen transsiin. Bändi toimi ihan kuin joku olisi johtanut sitä yläilmoista käsin. Walli: – Kun bändin toiminta alkoi ja lähdimme keikoille, me rupesimme aika pian muokkaamaan sitä miljöötä missä esiinnyimme. Walli: – As-molli on sellainen rennon avara. – Jälkikäteen en muistanut siitä mitään. – Kappale ei ollut kuitenkaan kerrasta valmis. Kuuntelimme kappaletta tarkkaamossa monta kertaa sillä fiiliksellä, että tähän voisi lisätä jotain. Transsissahan tulee maksimaalinen suoritus, jollaista ei pysty saavuttamaan tahdonvoimalla tai taidollakaan. Siihen vaikutti kaikki se, miten me soitettiin muut biisit. Kööpenhaminassa palaset sitten loksahtivat kohdalleen. Se näytti hyvältä. Kun 52 SOUNDI Piirpauke lähti heti etsimään omia ilmaisuväyliään. Kun me mentiin tarkkaamoon kuuntelemaan ottoa, olin aivan äimänä. – Meitä otti päähän se, että suomalainen jazz-elämä tarkoitti tuolloin kymmentä samaa tyyppiä soittamassa samoja evergreenejä eri nimillä. Usein puhutaan vain Konevitsasta, mutta se ei ollut mikään irrallinen juttu. – Kun tämä oli päätetty, me soitettiin yksi otto, joka katkesi siihen että joku teki virheen. Salonen soitti käyrätorvea, joten Antti kirjoitti sille yksinkertaisen jutun, joka nousee kiihdytysvaiheessa ja liittyy lopussa meidän bassomelodiaan. K u v at : Ti m o K el ar an ta / E er o R au n io / Ti m o K es äl äi n en klassikot piirpauke_b.indd 52 8.11.2018 15.01. Sitten keksittiin käyrätorvimelodia taustalle. Tämä saattaa olla isompi juttu kuin kuulostaakaan, sillä sävellajeilla on selvä sävyero. Sitten tarvittiin enää Jukka Wasama kirkkaine symbaaleineen ja se oli siinä. Soitimme Konevitsaa aluksi siinä tempossa, missä se on levyversion lopussa, mutta studiossa se alkoi tuntua hätäiseltä. Esa-Pekka tuli sitten studioon, ei sanonut sanaakaan, ja veti soolon kerrasta sisään. Kun ihmiset tulivat paikalle, ne pääsivät ihan eri universumiin. Pyysimme esimerkiksi salien valaistusta pienemmälle ja laitoimme valtavat määrät kynttilätuikkuja ja suitsukkeita palamaan. Normaalisti tuo olisi ollut amolli, mutta joko Katajavuori oli virittänyt kanteleensa puoli sävelaskelta alemmas tai sitten mulla oli levysoitin väärällä nopeudella, koska versiomme tuli as-molliin. Judo oli nuori jätkä ja tuore kundi. Judohan oli Eetun (jazzrumpali Edward Vesala) oppilas, ja eräänlaisena ”Pikku-Eetuna” juuri sellainen rumpali jota haimme. Hytti: – Mä en kyllä ollut missään transsissa. Kukko: – Wasama oli mielessä alusta lähtien, mutta haluttiin ensin Hasselta hyväksyntä. Mulle soitto oli lähinnä raskasta, kun se on niin vittumainen sävellaji. Se oli vaikea paikka, kun piti rakentaa isoa taloa kahden soinnun päälle, joten vaadin ettei sitä saa enää poikkaista. Walli: – Niin, kun joku keskeytti. Me kuunneltiin Pharoah Sandersia sekä moninaisia etnisiä levyjä, mutta ei oikein tiedetty miten niitä voisi hyödyntää. Tehtiinkö me tuollainen äsken. Niinpä päätimme aloittaa puolella tempolla ja kiihdyttää vasta myöhemmin. Todettiin aika nopeasti, että Wasama on ainoa mahdollisuus. Se avasi taivaanrantaa kauemmas. Kukko: – Sävellajiin liittyy se hauska pikku detalji, että poimin sen suoraan levyltä. Ainakin jos kriteerinä käytetään sitä, miten usein sen soolo soi radion toivekonserteissa. Suomalaisen rockin klassikot > sokielet, ja mä soitin ne oktaavia ylempää. Mä ja Ana lausuttiin Piirpauken alkusanat matkalla vuoden 1974 Ung Nordisk Musik -festivaaleille Piitimeen. – Harva tulee muuten ajatelleeksi että Esa-Pekka Salonen on Suomen suosituin etnopuhaltaja. Sain siitä pienen slaagin… Kukko: – Sähän oot sanonut, että meinasit suunnilleen lyödä kitaran seinään. Walli: – Syksyn 1974 alussa Sakke otti yhteyttä minuun ja kysyi, lähtisinkö mukaan tällaiseen uuteen ja erilaiseen juttuun. Kukko: – Se oli tosiaan vain yksi esimerkki siitä mitä halusimme tehdä. Walli: – Antti opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja tunsi sieltä Esa-Pekka Salosen, joka oli silloin sellainen 15–16-vuotias otsatukkapoika. Mitään ei tapahtunut ja meillä oli se fiilis että jotain pitäisi tehdä. Mua oli pyydetty kasaamaan bändi Vanhan jazz-iltaan syyskuulle, ja mä mietin että otanko sellaisen pro-ryhmän Tapiola Big Bandista, vai lähdenkö tekemään sitä mitä olimme kelailleet Anan kanssa. H ytti: – Pitää kuitenkin muistaa, että meidän ensimmäinen levy on kokonaisuus, jossa on monta sävyä. Hytti: – Otto (levyn syntetisaattoriosuuksista vastannut Otto Romanowski) teki moogilla jonkun kuvion, mutta se vaihdettiin pois kun se oli liian sähköinen. – Sitten lopullinen otto lähti käyntiin. Kukko: – Hyttendal liidasi edessä, että Salonen saisi temposta otteen. Hytti: – Me hörähdettiin ihan kunnolla siihen tunnelmahommaan. Mietimme myös, löytyisikö jostakin tehosteeksi soutamisen ääniä
Silloin kellotorneihin on jonoa. Vaikka sävelmästä tehdyt versiot ovat luoneet sen ylle monia tulkintakerroksia, kuuluu eloisan soinnin pohjalla myös ortodoksinen perinne. Silti paikkakuntaja pyhäkkökohtaista vaihtelua on paljon, sillä eri pyhäköissä on hyvin erilaisia kellosarjoja. K onevitsan kirkonkelloihin ovat tarttuneet ajan saatossa monet muutkin kuin Ulla Pirttijärvi tai Piirpauke. Lopulta meidät heitettiin ulos sieltä, että vitun sekopäät. Äänitimme tokasta keikasta alkaen kaiken mitä soitimme, ja niitä nauhoja sitten kuunneltiin ja analysoitiin. Sitten se tapaa kavereita ja tulee kauhea tappelu, ja niin edelleen.” Se oli dramaturgiaa, mutta me oltiin sisäistetty se ja me tiedettiin miten liikumme siinä konseptissa. Ei bändikään tiennyt, mutta opimme lukemaan toistemme ajatuksia. Walli: – Hiljalleen bändistä tuli sellainen eläin, joka eli omaa elämäänsä ja soundasi tietyllä tavalla. Walli: – Yksi leluista oli vedettävä apina, jolla oli pienet symbaalit. Sakari Kukko kertoo: – Parhaimmillaan syntyy sellainen tila, jossa ikään kuin voisi astua muutaman askeleen sivuun ja kuunnella itseään soittamassa. – Kirkkovuosi ja jumalanpalveluksen luonne antavat yhteiset suuntaviivat soitolle. – Konevitsan alkuperäinen soitto, johon kappale viittaa, on selvästi ollut suuren juhlan soitto. Jengi oli aina varpaillaan, koska kukaan ei tiennyt mihin musiikki liikkuu. Me käytettiin sitä paljon Piirpaukessa. Ja pääsiäisviikolla kaikki saavat soittaa kirkonkelloja pääsiäisilon merkiksi. Illalla vedettiin ne ötökät Fasching-klubin lavan eteen. Jossakin voi olla suuri sarja pieniä heleitä kelloja, toisaalla puolestaan kaksi tai kolme kelloa. Kappale on tiettävästi alkujaan karjalainen kansansävelmä, jonka melodiaa on innoittanut Laatokan saaressa sijaitsevan Konevitsan luostarin kellojen sointi. Se oli ensimmäinen Piirpauke-nimellä soitettu keikka. Esimerkiksi Venäjällä on useita kirkonkellojen soittoon erikoistuneita muusikoita. – Lisäksi kelloja soitetaan jumalanpalvelusten aikana – esimerkiksi uskontunnustusta laulettaessa – ja erilaisten kirkollisten toimitusten yhteydessä. Sitten se vetää lärvit ja on happy-meininki. Soiton vilkkaus ja iloisuus kertovat sen ilman epäilyksiä. Walli: – Välillä free toimi kaikkein parhaiten, koska me kaikki oltiin tehty työtä Vesalan kanssa. Yhdessä biisissä nostin sen mikin eteen ja se hakkasi hysteerisesti niitä lautasia. Poikkeustilanteissa kelloja voidaan soittaa muutenkin. Pikemminkin poimimme kiinnostavia juttuja ja kehitimme niitä näköisiksemme. Kaikki mikä ei toiminut, kuului helvetin selvästi. Hytti: – Samalla kehitimme itseämme määrätietoisesti. Soitto voisi olla pääsiäisen tai ainakin sunnuntain juhlasoitto. Kukko: – Alkuaikoina minä ja Ana tuotiin biisit, ja Hasse antoi isällisesti sovitusideoita. Wasama osallistui lähinnä soittamalla, mutta sekin on katsottava sovittamiseksi tai jopa säveltämiseksi tällaisessa ilmaisussa. Yllätykseksemme monet eri maiden muusikot ovat myöhemmin sanoneet, että pääsimme aika lähelle sitä käsitystä mikä heillä on musiikistaan. Mulle Eetu oli erittäin käänteentekevä muusikko, koska olin tottunut vain metriseen tempoon, mutta Eetulla oli vapaa rubato. Walli: – Tämähän oli suorastaan teollinen järjestelmä. soitimme Tukholman Alternativfestivalenilla keväällä 1975, ostimme Tempo-tavaratalosta kaikki lelut, joista lähti ääntä. – Sakke teki joskus free-biisejä, joiden nuoteissa oli sävelten ja sointujen sijasta juonikuvauksia. Vastaavasti esimerkiksi suuren paaston aikana palveluksia edeltävät soitot alkavat 40 yksittäisellä lyönnillä. ”JENGI OLI AINA VARPAILLAAN, KOSKA KUKAAN EI TIENNYT MIHIN MUSIIKKI LIIKKUU.” SOUNDI 53 Piirpauken keikat ovat alusta saakka nojenneet vahvasti improvisaatioon. – Ortodoksisessa kulttuurissa kellojen soitolla ei ilmaista esimerkiksi kellonaikaa, vaan kellot kutsuvat aina yhteiseen rukoukseen, kertoo Suomen ortodoksisen kirkon vastaava tiedottaja Maria Hattunen. Esimerkiksi Suomalainen perusluonne -niminen biisi meni suunnilleen näin: ”Ensin suomalainen äijä herää kauheessa kankkusessa. Me halusimme tehdä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvää tavaraa. Hytti: – Meillä oli paljon tällaista freetä, helvetin vapaita juttuja. – Kirkonkelloilla soitetaan myös konsertteja. Kukko: – Mehän emme pyrkineet kappaleidemme kanssa minkäänlaiseen autenttisuuteen. ”KELLOT KUTSUVAT AINA YHTEISEEN RUKOUKSE EN.” KELLOJEN KERTOMAA K u v at : Ti m o K el ar an ta / E er o R au n io / Ti m o K es äl äi n en K u v a: A n d re y K o k in klassikot piirpauke_b.indd 53 8.11.2018 15.01
Kuulostaa ihan siltä kuin Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea olisi päättänyt että ”nyt tehkäämme uusi laulu eräälle väestöryhmälle”. Legongissa Ana esimerkiksi soitti erästä soitinta, jonka nimesimme katzangoksi. Niinpä tuotimme levyn itse, kun olimme niin sisällä jutussamme. Se on balkanilainen perinnesoitin, eräänlainen puinen sopraanofoni, ja siinä oli suora linkki etnoherätykseeni. Saatan soittaa jotain puhaltimia erikseen, mutta perusbändi soitetaan samassa tilassa mikäli mahdollista. Mutta vasta Piirpaukella se löysi uomansa. Ja tietysti valtava määrä kilistimiä ja kalistimia, joita ostettiin aina kun mentiin johonkin soitinkauppaan. – Laulun nimessä on muuten jännä sävy. Se on lyydisen asteikon tutkielma, jossa kuului intialaisen musiikin vaikutus. Hytti: – Legongissa meillä oli jopa trinidadilainen steel drum, tynnyrirumpu. Walli: – Tämä oli mun ensimmäinen kosketus lyydiseen asteikkoon. Svart Recordsin Pop-Liisa-sarjasta löytyy Jupu Groupin versio, mutta mulle riitti kun kuuntelin sen kerran. W alli: – Yksi tämän levyn jutuista oli se, että kaikki äänitettiin käytännössä livenä. Tunsimme kappaleet todella hyvin, sillä levyn sisältö oli otanta keikkaohjelmistostamme. Nimi napattiin jostain sarjakuvasta, jossa puuhun osuvasta nuolesta lähti tuollainen ääni. Tom Jones oli lahjoittanut sen Bockille, kun Bock oli tanssinut hänen show’ssaan. Kukko: – Valtaosa kappaleista oli poimittu erinäisiltä levyiltä. – Mehän mentiin tässä ihan neitseelliselle alueelle, kun Intiassa ei yleensä ole soinnuista rakennettuja harmonioita, vaan perussointu saa harmonisia värityksiä sen perusteella, mikä on soolosoitin ja säestyssoitin. – Äänitykset tehtiin Finnvoxilla parissa päivässä. Siihen mä pyrin vieläkin Piirpauken levyillä. 54 SOUNDI ”EMMEPÄ AINAKAAN RATSASTANEET SEN HETKEN MUOTISOUNDEILLA.” Suomalaisen rockin klassikot > W alli: – Näistä lähtökohdista Love Records oli luonnollinen valinta levy-yhtiöksi. Hänen toisessa kädessään oli levysopimus ja toisessa kynä, näin kuvaannollisesti sanottuna. Se oli Ior Bockin, joka tunnettiin silloin nimellä Svedlin. Sen jälkeen sitä ei näkynyt. Neljännen asteen sointu muuttuu siinä mollista duuriksi, kun meillä se muuttuu yleensä duurista molliksi. Hytti: – Muistelen että Cybeleä soitettiin ihan alusta alkaen. henhän tulikin ihan eri sointuja kuin tavallisesti. Walli: – Viisas päätös, koska vaikka Donner oli multitietäjä musiikissa, niin tässä hän ehkä tajusi rajansa. Kappaleen muoto syntyi sillä perinteisellä systeemillä, että aloin tutkia ja katsoin mitä siitä syntyy. Aluksi se ei soundannut hyvältä, mutta sitä piti vain työstää. Walli kertoo, että yhtyeellä oli tapana nauhoittaa lähes kaikki keikat ja kuunnella äänityksiä kriittisesti jälkeenpäin. Kiinalaiseen sävelmään pohjautuva Uusi laulu paimenille löytyi esimerkiksi ihan konkreettisesti kiinalaisessa kaupassa myydyltä levyltä, jonka ostin vain katsoakseni löytyisikö sieltä mitään. Toki siinäkin olivat olennaisia ne improvisoidut soolot. Helistimiä raahattiin isossa kassissa, joka myöhemmin varastettiin Lepakolla. Walli: – Uusi laulu paimenille teetti eniten työtä, koska siinä oli hirveän oudot sointijaksot ja se oli niin läpisävelletty. Walli: – Sitten oli intialainen harmoni. Se Kööpenhaminan romanialaisbändi käytti sitä, ja sehän havahdutti silloin että aha, tuolla vedetään puisella sopraanofonilla. Se antoi hyvän pohjan, kun jouduin myöhemmin Afrikassa tekemisiin sen kanssa. Love nimesi levyn tuottajaksi Otto Donnerin. Me käytettiin paljon kaikenlaisia soittimia, eikä meillä ollut välttämättä hajuakaan niiden nimistä. Se kävi studiolla ekana päivänä, kuunteli ekan oton, ja totesi, että joo, teillä on hyvin homma hallussa, ei täällä mua tarvita. Kukko: – Kuunnousulla soitin sopraanosaksofonia, mutta alkuperäisessä versiossa oli tärkeänä elementtinä taragot. Walli: – Katsekontakti oli tärkeä. Kukko: – Se oli tehty jo ennen Piirpauketta, kun soitin Jupu Groupissa. Kukko: – Tapasin itse asiassa kerran Kuubassa kiinalaisen äijän, joka tunsi tämän laulun. Se kertoi, että se on vanha biisi, mutta hallinto on antanut sille uuden merkityksen. Kun sitten lähdimme työstämään sitä skaalaa ja aloimme miettiä sointuja, niin hah, siiHasse Wallin kotisivuilla on kiinnostava ja runsas kuvagalleria, josta nämäkin Piirpauke-kuvat ovat peräisin. Kukko: – Soitimme kesällä 1975 Pori Jazzissa, kun Atte Blom kaappasi meidät karhumaiseen syleilyynsä. Mielenkiintoista! – Ainoa oma sävellyksemme levyllä oli Cybele. Kukko: – Salonen soitti torvensa päällesoittona, mutta bändi otettiin nauhalle kerralla. Kukko: – Se huilu oli ostettu samasta kaupasta kuin levykin. Jos jossakin oli joku improvisointijakso, K u v a: E er o R au n io K u v a: H as se W al li K u v a: H as se W al li K u v a: H as se W al li klassikot piirpauke_b.indd 54 8.11.2018 15.44. Hytti: – Tuossa kappaleessa oli olennaista, että Sakella oli kiinalainen huilu, joka oli 440-vireessä. Me pystyimme siis soittamaan oikeassa sävellajissa
& sov. Mutta kun tunsimme biisit ja käytössä oli vain 16 raitaa, pystyimme muuttamaan säätöjä nopeasti. Kukko: – Jos rupeamme kyseenalaisesti kehumaan omaa levyämme, niin emmepä ainakaan ratsastaneet sen hetken muotisoundeilla. Uusi laulu paimenille Vanhaan kansalliseen perintöön pohjautuvaa uutta kiinalaista musiikkia (Säv. Siinä oli äijää, käsiä ja maalarinteippiä tiskin vieressä. Piirpauke) 2. Sen taide sopi tuohon aikakauteen hirveän hyvin, koska siitä puuttuivat kaikki kovat arvot ja rock’n’roll-pullistelu. Kukko: – Ja sittenhän kävi ilmi, että meille oli tuossa ajassa laaja sosiaalinen tilaus. – Toisaalta etninen musiikki tunnetaan edelleen vain pinnallisesti. Siellä olisi hieno elävä perinne, mutta ihmisiä ei kiinnosta. Cybele (Säv. Hän oli ammattilainen ja mä olin muusikko, mutta mulla oli jo aika paljon kilometrejä studioissa. Uuden laulun paimenille miksasin tosin kahdestaan äänittäjämme Pauli Jyrälän kanssa. Tarkat myyntiluvut kuitenkin katosivat Love Recordsin konkurssissa. Hytti: – Oikeastaan me miksattiinkin livenä. Eilenkin Ylen uutisissa sanottiin että ”afrikkalainen musiikki on iloista ja voimakasta”. En väitä, ettei Sibelius-Akatemiassa olisi kansanmusiikin linjaa ilman meitä, mutta tietoisuutta olemme varmasti lisänneet. 1970-luvussahan oli paljon samaa kuin 1960-luvussa, mutta mukana oli ehkä enemmän huumoria ja sellaista varteenotettavaa hölmöilyä. Piirpauke on ollut päätyöni, ja ellei tätä levyä olisi tehty… Tai sanotaan että jos tämä levy olisi tehty, mutta Konevitsan paikalla olisi joku toinen biisi, niin todennäköisesti emme istuisi tässä. Tietysti olimme sitä mieltä, että tämä on maailman kovin juttu, ja edelleen valehtelen itselleni että kaikkia kiinnostaa Sakari Kukon musiikki, mutta ei me realistisesti uskottu, että se osoittautuisi niin tärkeäksi. Voi olla, että jonain muuna aikana tällainen levy olisi ohitettu kokonaan. P iirpauken debyytti sitä vastoin kiinnosti ihmisiä. Konevitsan kirkonkellot Vanha karjalainen kansansävelmä, joka kertoo Laatokalla sijaitsevan Konevitsan luostarin kellojen soinnista (Säv. Piirpaukea hän tahditti viimeisen kerran vuonna 2008, jolloin alkuperäiskokoonpano soitti pienen kiertueen. K. Kukko) 2. Kun Pauli sitten palasi äänipöydän ääreen, hän kuunteli biisin, ja sanoi että sori Hasse, olit oikeassa. trad., sov. SOUNDI 55 jonka pituutta ei ollut määritelty, niin silloin vain nyökättiin että nyt mennään eteenpäin. trad., sov. Walli: – Ojamaa teki myöhemmin Lovelle muitakin kansia. Hytin tie on polveillut jazz-yhtyeistä elokuvaja teatterimusiikkiin, studiotöihin ja äänisuunnittelun opettamiseen. Hytti: – Se kuva on Pekka Ojamaan muunnelma I. Afrikka on kaiken kulttuurin kehto. PIIRPAUKE: PIIRPAUKE (LRLP 148) Julkaistu marraskuussa 1975 A-PUOLI: 1. Ajatellaanpa että toiselta planeetalta löytyisi kulttuuri, ja niillä olisi musaa. Piirpauke) B-PUOLI: 1. Mutta minkä takia niin harvoja kiinnostaa, minkälaista musiikkia on soitettu 1200-luvun Malin hovissa tai tänä päivänä Burkina Fasossa. Tiesin millaista äänimaailmaa haimme. Kukko: – Haluan uskoa, että tämä levy ja koko Piirpauke ovat vaikuttaneet muusikoiden toimintaan ja etnomusiikin arvostukseen. Mutta ei me sitä osattu ajatella silloin kun suunnittelimme Piirpauketta. Rikas perintö osoittaa, että Kukon tapa aloittaa Piirpauken konsertit Konevitsan kirkonkelloilla on perusteltu. Walli on puolestaan edennyt projektista toiseen niin Suomessa kuin Senegalissakin. Vaikka kappale on yhtyeen maineen horjumattomin peruskivi, se on sittenkin vasta kutsusoitto jonkin selittämättömän, ehkä pyhänkin äärelle; portti siihen rajattomien mahdollisuuksien maailmaan, josta koko Piirpauke kertoo. Kuunnousu Romanialainen kansansävelmä (Säv. Wallin mukaan sitä myytiin ensimmäisenä vuonna yli 15 000 kappaletta ja myöhemmin levystä on otettu useita uusia painoksia. Legong Balilainen tanssi, joka kertoo ihmisen demokraattisesta oikeudesta päättää itse kohtalostaan (Säv. Loppujen lopuksi levyn kansi on enemmän 1970-lukua kuin musiikki. Piirpauke) 3. Walli: – Kahvikupit vain kaatuilivat siinä ahtaudessa. Walli: – …kuten se, että me ollaan edelleen hyviä kavereita. Inhan valokuvasta Kaunis Toarie (1894). Pikemminkin me kehitettiin siinä määrin omanlaisensa soundi että se ei kuulosta tänäänkään vanhalta. Siellä on ihan kaikkea. Jyrälä oli alkujaan elokuvaäänittäjä, joka teki hienot soundit, mutta tässä biisissä meille tuli pieni nokkapokka ja jouduimme ottamaan kahvit rauhoittuaksemme. Ja minun elämäni tämä muutti ratkaisevasti. – Levyn todellista vaikutusta on tietysti vaikea arvioida, mutta veikkaan että tämä on Suomen myydyin jazz-levy. trad., sov. Kukon viitekehyksenä on pysynyt Piirpauke, joka on julkaissut jo yli 20 levyä. Siinä tuli Konevitsan avaama Karjala-ympyrä täyteen. – Tässä on käsittämätön paradoksi. Kaikki maailman ihmiset haluaisivat heti kuulla millaista se on. No voin kertoa, että afrikkalainen musiikki on aika monisävyistä. Toisaalta albumi on antanut tekijöilleen jotakin kultaa kalliimpaa; pohjan päättymättömälle musiikilliselle tutkimusmatkalle. Piirpauke) Sakari Kukko: sopraanosaksofoni, piano, puuhuilu, tynnyrirumpu, savirumpu, gopijantra, kellot, sormisymbaalit, laulu, huilu Hasse Walli: kitara, symbaalit, tamburiini, kellot, sormisymbaalit, marakassit, laulu, jousikitara Antti Hytti: basso, sormisymbaalit, katzango, laulu, intialainen harmoni Jukka Wasama: rummut, lyömäsoittimet, gopijantra, gongi, savirumpu, laulu Otto Romanowski: syntetisaattori (A2, B1) Esa-Pekka Salonen: käyrätorvi (B2) Tuottaja: Piirpauke Äänitys: Pauli Jyrälä / Finnvox, syyskuu 1975 Kansi: Pekka Ojamaa klassikot piirpauke_b.indd 55 8.11.2018 15.01. Haloo. Vai iloista ja voimakasta. trad., sov. Niinpä yhtye ei ole saanut esikoisestaan koskaan kultatai platinalevyä, vaikka myynti olisi siihen epäilemättä oikeuttanut. Hytti: – Kyllä meille kaikille jäi tästä elinikäinen meininki... Että hyvää tästä vain seurasi. Myös Piirpauken alkuperäisrumpali Jukka Wasama ehti soittaa monissa jazzja etnoryhmissä ennen kuolemaansa vuonna 2016
Toisin sanoen: voi luoja, taas mennään! Nyt on palkit täynnä meininkiä! Jos Muse on jo muutamalla edellislevyllään osoittanut kykenevänsä lähinnä yliampuvaan sikailuun, niin nyt rikotaan entiset ennätykset kevyesti. Päinvastoin: Muse on kuin ensimmäisen vuoden informaatiotutkimuksen fuksi, joka on luennoilla valmiina julistamaan Youtuben videoesseistä oppimiaan viisauksista maailmanmenosta. J os Musesta pitää jotain positiivista sanoa, niin ainakaan bändissä ei ole mitään pidättyväistä tai pienieleistä. Toisaalta, mitä odottaa levyltä, jonka otsikkona on Elon Muskin kaltaisten propellipäiden popularisoima ajatus siitä, että elämme kaikki simulaatiossa. Tai joka mainitsee inspiraatiokseen niinkin tuoreita aiheita kuin Yhdysvaltain presidentinvaalit, Brexitin ja uusateismin profeetan Richard Dawkinsin. Tulee mieleen 2nd Law’n single Unsustainable, jolla bändi hyppäsi stadion-dubstepin kelkkaan niin ikään tyylitajuttoman myöhään. Musen kahdeksannen studioalbumin nimi on Simulation Theory. Tämä on todella kankeaa, ahdistavan täyteen ahdettua musiikkia, jonka näennäis-eeppisyydestäkin puuttuu kaikki kahjous. Okei, kaksi viimeistä nimeä keksin itse. Niin kaikenselittävää yhtyeen salaliittoteoriamusiikki kuitenkin taas on, että melkein odottaisi sen sisällyttävän aihepiiriinsä myös esimerkiksi nettioikeiston hähmäisen terminologian (onneksi kuitenkaan ei). Häntä käy lähinnä sääliksi; pieninä palasina on vuosituhannen alun tähtituottajan leipä maailmalla. Muu levy on yhtä ja samaa, hyperavaruudessa kiitävää turvonnutta datapötköä. Kun tietää, että Simulation Theorya on ollut tuottamassa muuan Timbaland, ei tämä tyylikikkailu tunnukaan kovin yllättävältä. Jollei sitten halua joskus elämässään kuulla Imagine Dragonsia soittamassa Mumford & Sonsia Stranger Thingsin soundtrackilla. MIKAEL MATTILA H Simulation Theory Muse Warner ”Nyt kiidetään bassovoittoisen ajohanskamusiikin maailmassa – ja tietenkin noin kolme vuotta myöhässä.” K u v a: Je ff Fo rn ey Levyarvostelut 10_2018.indd 56 9.11.2018 12.57. 56 SOUNDI Levyarviot > ...kapina on kadonnut sieltä, missä levyjä myydään ja biisejä striimataan... Drones (2015) ja The 2nd Law (2012) kuulostavat suorastaan raikkaalta ja kevyeltä musiikilta Simulation Theoryn pauhuun verrattuna. Levyn kenties ainut metatason huumoripala on myös Rage Against The Machine -riffeillä höystetty Break It to Me, jonka musiikkivideossa voitaisiin aivan luontevasti heilua juustoraastimelta näyttävässä 2000-luvun alun scifikuutiossa. Ymmärrän hyvin! Jos kansitaide ei kerro tarpeeksi, niin viimeistään avausraita Algorithm tekee asian selväksi: nyt kiidetään bassovoittoisen ajohanskamusiikin maailmassa – ja tietenkin noin kolme vuotta myöhässä. Sillä on sellaisia kappaleita kuin Algorithm, Propaganda, Thought Contagion, The Red Pill ja Incel Movement. Musen kyky hyödyntää niche-musiikkityylejä pitkään niiden huippuhetkien jälkeen hämmentää niin paljon, että se tuntuu melkein jo tietoiselta ratkaisulta. Kappaleet synaja bassolinjojen takana ovat ehkä huonointa Musea koskaan. Silti albumin synthwave-ryöstöviljely on pelkkää koristetta. Levyn ennakkostriimin saatteessa lukee isolla ”Warning”. Juuri sellaista matalaotsaista ja tosikkomaista julistamista, jonka soisi haihtuvan lukioälykön paasaamana luentosalin sisäilmaan. Something Human on kuulemma levyn ”herkin” ja ”inhimillisin” kappale, mutta kummatkin asiasanat puuttuvat siitä täysin. Internetissä kuulemma käyttävät tällaisesta ihmisestä termiä ”woke”. Kaikki hänen ympärillä ovat tietenkin varsin tympääntyneitä moisesta kirkasotsaisesta pätemisestä
Kapina on kadonnut suuren yleisön silmistä, koska sen kaupallistaminen on nykyään niin vaikeaa. Pohjimmaisen olemuksen säilyminen tekee DJBB:stä paikoin jopa retroisan kuuloista, kun vielä 2000-luvun alussa orkesteri toimi kotimaisena suunnannäyttäjänä. Sekavahko kokonaisuus kaipaisi lisää fokusta ja särmää, mutta pääasia on, että vanha kaveri on palannut takaisin maisemiin ja toivottavasti pysyykin täällä tovin. Nyt Versace Henrik on muuttanut nimekseen Henrik! ja julkaissut avantgardistisen punklevyn. Punaista lankaa tästä ei ehkä kannatakaan etsiä, sillä yhtye kohkaa menemään hyväntuulisesta r&b:stä etnoiluun, urbaaniin funkiin ja tanakampaan hip hop -tunnelmointiin. Levyn vangitsevin kappale on menettämisen kokemuksen kiteyttävä, Sariolan laulama päätösraita Invisible. Vai miltä tuntuisi, jos esimerkiksi Apulanta päättäisi tehdä räppilevyn. Ja vieläpä loistavan! Vanha testamentti on raju ja yllättävä, 80-luvun alun hardcoreen nojaava 23-minuuttinen kokoelma humoristisia – tai vakavia – kapinabiisejä ja äänikollaaseja. Myös bändin luottojengiin kuuluvat Emma Salokoski ja Tuomo käyvät laulamassa. Don Johnson Big Band Physical Digital Beat Back On pakko tunnustaa, että Don Johnson Big Band oli jo unohtua. Lisäksi usealla albumin kappaleella kuullaan kitaristi Petteri Sariolaa. Levyn punkkibiisit potkivat komeasti, erityisesti Dadaisti, naivisti, runkkari sekä hauskasti nimetyt Pilvessä aamulla ja Poliisi on perseestä / Hallitus on väärässä. Ajan hermolle ei onneksi ole liikaa rynnitty, vaan yhtyeen poikkitaiteellinen pop-groove soljuu omassa aikaulottuvuudessaan henkien aitoutta ja rakkautta musiikintekemistä kohtaan. ”Ai niin, en muistanutkaan, että se oli noin kiva tyyppi!” Vaikka Don Johnson Big Bandiä ei ole tullut isommin ikävöityä, on silti miellyttävää tavata se uudestaan – hivenen uudistuneena mutta samalla omana itsenään. Lindgren räppää läpi levyn hyvin mutta on välillä jäädä lukuisten vierailevien äänien jalkoihin. Henrikin kaoottinen kapina tapahtuu musiikissa, ja se tuntuu paremmalta kuin mikään pitkään aikaan. ANTTI GRANLUND HHHH SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...kapina on kadonnut sieltä, missä levyjä myydään ja biisejä striimataan... Kapina on kadonnut sieltä, missä levyjä myydään ja biisejä striimataan, konserttisaleja täytetään ja kultalevyjä jaetaan. Tauon aikana yhtyeen virallinen naamataulu Tommy Lindgren on muun muassa julkaissut soololevyn ja veivannut viihdettä Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana -suuryhtyeen riveissä. Ihan heti ei tule mieleen toista artistia, joka olisi onnistunut genreloikassaan yhtä hyvin ja yhtä uskottavasti. TOMI NORDLUND HHH K u v a: M at ti Si p il äi n en Levyarvostelut 10_2018.indd 57 9.11.2018 8.47. Physical Digitalin kuunteleminen tuntuu osapuilleen samalta kuin vanhan opiskelukaverin tapaaminen pitkästä aikaa. Odyssey taas kuuluu bändin sävykkäimpiin suorituksiin. Voiko taide vielä olla kapinallista, ja jos voi, ketä vastaan se kapinoi. Spotifyssa hänen biisejään ei ollut julkaistu, eikä hänellä ollut levytyssopimusta. Soundillisesti albumi on niin lofi kuin punkin on syytäkin olla, soiton puolesta se on näkökulmasta riippuen joko täydellistä kohkaamista tai päätöntä kohkaamista. Positiivisemmasta poljennosta edukseen erottuvat lennokkaat Happiness ja Somebody. Pääosin Soundcloudissa räppibiisejään viimeisen parin vuoden aikana julkaissut Versace Henrik on tullut tutuksi artistina, joka riehuu keikoillaan nakuna biisien soidessa playbackina taustalla, joka kirjoittaa riimejä panojutuista, eritteistä ja päihteistä, joka on enemmän performanssitaiteilija kuin musiikintekijä. Henrik! Vanha testamentti Katakombi Jos haluaa tehdä ympäröivän maailman kanssa resonoivaa taidetta vuonna 2018, onko järkeä keskittyä kauniisiin ja mieltä ylevöittäviin yksityiskohtiin, kun samaan aikaan niin monet asiat ovat rumia ja mielettömiä. Soundipaletti on miellyttävän värikäs, ja jäsenten taitokapasiteetti edellisiltä DJBB-albumeilta tutulla tasolla. Elokuussa hän esiintyi Blockfestin päälavalla. Puheesta ja sampleista kootut välikkeet ovat enemmän kuin välikkeitä, esimerkiksi uskonnolliseksi parodiaksi kääntyvä Uskokaa toisiinne! toimii yksinkin. Innokkaan fanikunnan ympärilleen koonnutta Henrikiä on kuunneltu Soundcloudissa yli kaksi miljoonaa kertaa. Elääkö taide maailman mukana paremmin silloin, kun se etsii järkeä järjettömyydestä ja järjestystä kaaoksesta – vai onko sen ennemminkin oltava kohteensa kaltainen: äänekäs, epälooginen ja epäreilu. Eikä ihme, sillä bändin edellisestä studioalbumista on kulunut kuusi pitkää vuotta. Physical Digital on sillisalaattimainen kokonaisuus, hyvässä ja pahassa. Muutoksia entiseen on tullut sen verran, että säveltäjä-tuottajabeatboxaaja Felix Zenger on liittynyt donjohnsonien riveihin
Erityisen mukava on kuulla, kun Jimmy Chamberlin päästää muutaman kerran sen tunnistettavan, ylikierroksilla käyvän fillivaihteensa vapaaksi. Mutta ei näin vahvaa onnistumista selitetä pelkällä nostalgialla. Se, mikä tekee Charlesin tarinasta tavallisuudesta poikkeavan on että hän breikkasi vasta varttuneella iällä. Charles Bradley Black Velvet Daptone Lienette kuulleet Charles Bradleyn ryysyistä rikkauksiin -tuhkimotarinan. No Future. Jopa haudan takaa tämä ylivertainen laulaja aito, avoin, rosoinen ja raju – onnistuu koskettamaan sielun syvintä sisintä saaden kyyneleet kihoamaan silmänurkkaan. No Sun on nimittäin virkeintä Smäsäriä vuosikausiin, eikä Corganin sävellyskynä ole ollut näin terävänä sitten vuosituhannen vaihteen. Tuottajana levyllä on Rick Rubin. Ainoastaan basisti D’arcy Wretzky pysyy valitettavasti yhä poissa. Mutta se ei ole antologia, eikä greatest hits -kokoelma, vaan ennenjulkaisematonta materiaalia, tallennettu Charlesin aiempien äänitysten yhteydessä. Tämän kunniaksi hänen perheensä ja Daptone on kasannut miehen muistoksi tämän postuumisti julkaistavan albumin. Jokainen kappaleista seisoo omillaan ja tuntuu oleelliselta, niin jyräävä riffittely Marchin’ On kuin vaikkapa melodisesti helisevä popkaunokki Travels, joka lunastaa paikkansa Corganin parhaiden suuressa joukossa. LINDA SÖDERHOLM HHHHH K u v a: Is aa c St er li n g K u v a: Li n d a St ra w b er ry Levyarvostelut 10_2018.indd 58 8.11.2018 14.23. Vain Charles pystyi näin sydäntä riipivään tulkintaan – onneksi hän elää musiikkinsa kautta ikuisesti. Pitelemätöntä vyörytystä. Työttömyysjaksojen sekä sekalaisten hanttihommien välillä hän hankki lisätienestejä toimien Black Velvet -nimellä James Brown -imitaattorina. 1/ LP: No Past. Muutamasta raskaammasta ja angstisemmasta vedosta huolimatta albumin yleisilme on miellyttävän kevyt ja pirteä, aina riittävän avoimeksi ja orgaaniseksi jätettyä soundimaailmaa myöten. Brownilta kavalkaadin tanssimaneereja omineen Charlesin elämä nimittäin muuttui, kun hän näki soulin kummisedän livenä Apollossa 1962. Enkä taida olla uudelleen heränneen innostukseni kanssa yksin. Fantastisen vakuuttavat funk-vedot vuorottelevat verkkaisempien balladien kanssa johtaen järisyttävään synergiaan. Niin paljon kuin The Smashing Pumpkinsin langat ovat aina olleetkin Billy Corganin käsissä, ja niin paljon kuin koko yhtyeen soundi kietoutuukin hänen biisiensä ja välittömästi tunnistettavan laulun ympärille, tarttuu yhtyeen kymmenenteen albumiin aivan uudenlaisella innostuksella kun tietää, ketä levyllä soittaa: alkuperäiset rikoskumppanit kitaristi James Iha ja rumpali Jimmy Chamberlin täydennettynä Corganin viimevuosien aisaparilla Jeff Schroederilla. Nimibiisi on maestron yhtyeen, Menahan Street Bandin vetäisemä instrumentaali, jota Charles ei ehtinyt sanoittaa. Kertomuksen miehestä, joka tuli köyhyydestä ja irtolaisuudesta, voitti käsittämättömiä vaikeuksia ja nousi kriitikoiden rakastamaksi soulin ahkerimmaksi mieheksi. No Future. Laulut tulvivat hienoja melodioita, ja niitä laulaessaan Corgan kuulostaa onnelliselta. Voi olla pitkälti psykologiaa ja johtua niiden tiettyjen nimien paluusta krediitteihin, mutta ajatukset palaavat toistuvasti Mellon Collie And The Infinite Sadnessin (1995) aikoihin. Se on suurenmoinen soul-levy, joka vuotaa yli hänen universaalia rakkauttaan sekä maailmantuskaansa. Osa kappaleista on viimeistelty hänen kuolemansa jälkeen. No Sun Napalm Records Alkuperäiskokoonpanot ja reunionit ovat mystisiä asioita, joiden astuessa kuvioon hommaan latautuu automaattisesti lisäglamouria. Syöksy sukseehen tapahtui vasta 62-vuotiaana vuoden 2011 debyytillä No Time For Dreaming. Vuosi sitten syövän nujertamana keskuudestamme poistunut Charles olisi juhlinut seitsemänkymppisiään marraskuussa 2018. No Past. Albumisarjaksi aiotun Shiny And Oh So Brightin ensimmäinen osa on ilahduttavan kompakti, vain reilu puolituntinen kahdeksan laulun nippu. 58 SOUNDI The Smashing Pumpkins Shiny And Oh So Bright, Vol. Black Velvet -albumi on jälleen huikea esimerkki Charles Bradleyn läsnäolosta taiteessaan. MIKKO MERILÄINEN HHHH Levyarviot > ...katharsiskokemus ei tule, mikä aiheuttaa lähes seksuaalista turhautumista... Vaikka menestys tulikin vasta myöhemmin, niin äärimmäisen karismaattinen Charles esiintyi teinivuosistaan saakka
Katharsiskokemus ei tule, mikä aiheuttaa lähes seksuaalista turhautumista. Muun muassa Metal Heart aikaansaa kylmiä väreitä. PERTTI OJALA HHHH King Company Queen Of Hearts Frontiers Useista yhteyksistä tuttujen kotimaisten hard rock -veteraanien toisella albumilla laulaa Whitesnake-cover-orkesterista löydetty italialais-argentiinalainen Leonard F. RETRO Levyarvostelut 10_2018.indd 59 8.11.2018 14.23. Myös Headbangers Symphony -jakso tärähtää vahvasti liikkeelle. Vuonna 2001 Stratovarius tuuttasi ulos Intermission-ykkösosan, joka koostui covereista, bonuskappaleista ja syystä tai toisesta pois studioalbumeilta jätetyistä biiseistä. Kamarin valot tunnelmoi kohtalokkaan nickcavemäisissä maisemissa ja Tyyntä kaipaava jää mieleen kummittelemaan. Onhan se jylhän kuuloista, kun jo ennestään raskas Yö autiolla vuorella soi terästettynä, mutta loppuansa kohden Hoffmannin hanke vajoaa pitkälliseksi välisoitoksi. Levyllä kuullaan salsan, reggaetonin ja bossanovan pehmeitä rytmejä. Eipähän suomalaiskarjujen levy ainakaan yli-imelyyteen sorru, mutta melodisessa rockissa tunnetason etäisyys on isompi vika kuin vereslihainen avautuminen. SOUNDI 59 Aija Puurtinen & Jalavei Keltaisen talon ullakko Ainoa T-Bonesin Honey B tekee syrjähypyn. JUSSI NIEMI HHH Dead Can Dance Dionysus PIAS Dead Can Dancessa on jotakin bändiä suurempaa. MAPE OLLILA HH Stratovarius Enigma: Intermission II Ear Suomalaisen power metalin klassikko jatkaa siitä, mihin 17 vuotta sitten jäi. ARI VÄNTÄNEN HHH Accept Symphonic Terror – Live At Wacken 2017 Nuclear Blast Symphonic Terrorin ensimmäinen levy koostuu muutamasta normivedosta sekä Wolf Hoffmannin Headbangers Symphony -projektin (2016) klassisista variaatioista, ja toinen kiekko on pyhitetty sinfoniaorkesterin ryydittämälle teutoniheville. Unisonossa lauletut folkahtavat vokaalit tulkitaan vahvasti ja elämänmakuisine teksteineen ne tuovat ajoittain mieleen PMMP:n ja Ultra Bran hyvät hetket. Etenkin Nieven pianismin abbamaiset helähdykset hymyilyttävät tuttuudellaan. Se avaa kuulijalle mahdollisuuden haaveilla miltä albumi olisi kuulostanut Rantasen laulamana. Kimurantit sovitukset pitävät virettä yllä kohtuullisen hyvin niinäkin hetkinä, kun sävellykset valahtavat tasapaksuiksi. Vaikka kontekstina on kreikkalainen tarusto, Dead Can Dance ei tyydy doorisen skaalan pyörittelyyn matkamuistosoittimilla. Lähes 80 minuutin kestosta olisi napakkuuden nimissä voinut huoletta leikata pois kolmanneksen. Jossain iskelmän ja rockin hämärässä välitilassa pääsääntöisesti liikutaan Aijan haikeasta armottomaan yltävän laulun ja kahden tyylikkään moni-ilmeisesti pelaavan kitaristin (Markus Väisänen, Anssi Salminen) opastamana. JUHA SEITZ HHH Elvis Costello & The Imposters Look Now Concord The Rootsin kanssa tehtyä Wise Up Ghostia (2013) seuraava Look Now on Elvis Costellon ensimmäinen ”normaali” rockjulkaisu sitten National Ransomin (2010). Syna-ja piano-osuudet jakelevat aistisoluille namia. Härski Viiden metrin päähän menee lähes punkiksi. Musiikin maisema on kaunis, haikea ja läheinen. Queen Of Hearts on kaikin puolin – kappalemateriaaliltaan, soittosuorituksiltaan ja soundeiltaan – varma, perushyvä ja tyylikäs albumi. Jo The Attractionsissa soittaneet rumpali Pete Thomas ja pianisti Steve Nieve sekä basisti Bruce Thomasin korvaava Davey Faragher ripottelevat biiseihin välähdyksiä Costellon 70-luvun lopun hittiajoilta. Samasta vedestä on suomenkielinen rytmiseikkailu, jossa naisten suomireggae-tausta kuuluu, kuten kuuluu myös heidän muu musiikillinen maailmansa. Ystävyyden ja elämän voittamisen teemat on tuotu värisyttävästi esiin. ...katharsiskokemus ei tule, mikä aiheuttaa lähes seksuaalista turhautumista... viini, teatteri, hedelmällisyys, transsi) myyttiä eri kulmasta. Painted From Memory -albumilla (1998) alkanut yhteistyö Burt Bacharachin kanssa jatkuu kolmella kappaleella ja Carole Kingin kanssa vuosia sitten sävelletty Burnt Sugar Is So Bitter tulee viimein julki. Kappaleessa Living The Dream King Company kuitenkin tekee vihoviimeisen virheen ja päästää hetkeksi päälauluvastuuseen entisen laulajansa Pasi Rantasen. Kyse on 2013 kuolleen Jukka Alihangan sanoituksista, joihin Aija Puurtinen on säveltänyt musiikin. Oratorion toinen osa on tasaisuudessaan pettymys, etenkin kun tietää kreikkalaisen tragedian kehittyneen juuri ison D:n palvontamenoista. The Unheavenly Creatures jatkaa yhden pitkäsoiton kestäneen tauon jälkeen Coheed And Cambrian voimahahmon Claudio Sanchezin luomaa tieteistarinaa The Amory Wars, jota julkaistaan myös sarjakuvakirjoina. Keltaisen talon ullakosta ei ole helppo saada pitävää otetta. Siviilissä lääkärinä toiminut Alihanka muistetaan parhaiten Tuula Amberlalle tekemistään teksteistä. Esimerkiksi Stars, Never Say Goodbye ja Learn To Fly ovat oikeinkin tyylikkäitä kappaleita, mutta biisit ikään kuin pitävät kuulijan käsivarren etäisyyden päässä: yksikään kappale ei liikuta kyyneliin tai saa iloa läikehtimään melodisen rockin sydämessä. EERO KETTUNEN HHH Lailai Samasta vedestä Lailai Helmi ja Tuuli Saksala ovat helsinkiläisiä musiikin monitaitajia. Kautta linjan bändin luotto post-Udo-materiaaliin on kova, ja ihan syystäkin. Bacharachin ja Costellon Don’t Look Now -balladista nimensä saanut albumi on vuosien saatossa musiikillista ilmaisuaan merkittävästi avartaneen lauluntekijän vahva näyttö aina laajennetun painoksen neljää bonusraitaa myöten. Brendan Perryn hypnoottismagneettiset sävellykset etenevät yksinkertaisina kuvioina, jotka ottavat kiinni vangitsevan monotonisista rytmeistä, joiden toisteisuus luo hypnoottista tunnelmaa. Levy on samalla viimeksi Momofukulla (2008) kuullun napakan The Imposters -yhtyeen paluu. Kolme raitaa on Anu Haavan kynästä ja Kiuruveteen on puuttunut myös Love Records -legenda Atte Blom. Eri kulttuureista peräisin olevat kansanmusiikkisoittimet sekä fiktiivistä kieltä, rituaalimantroja ja luonnonääniä jäljittelevät lauluosuudet vaikeuttavat musiikin paikantamista. Kun kiehtovasti alkanut sävelteos lähestyy loppuaan, jotakin ratkaisevaa jää uupumaan. VIRPI SUOMI HHHH Coheed And Cambria Vaxis – Act 1: The Unheavenly Creatures Roadrunner Coheed And Cambria -yhtye tekee levyjä tasaiseen tahtiin välittämättä kritiikeistä. Vaikka kuluttajamassojen suosio antaa odottaa itseään, bändin edesottamuksia seuraa intohimoinen fanilauma. Banjo muistuttaa Amerikan vanhoista vuoristolaisrämpytyksistä ja Kaksi kuumaa tulitikkua hidastelee koskettavana balladina. Tietty mystiikka on läsnä, vaikka tapahtumat usein ovat hyvinkin proosallisia. Under Limella lyriikallista omakohtaisuutta karttava Costello päivittää National Ransomilla tavatun Jimmien vaiheita. Peurat seikkailee sävähdyttävän filosofisesti viulun kera countryn ja Kaj Chydeniuksen leikkauspisteessä. Jotain sukulaisuutta viisimiehisen Jalavein musiikissa onkin Amberlaan, vaikka tässä koukitaan vapaammin eri alueille. Guillan. Elvis Costellon itsensä sovittamilla taustalauluilla, brassija puupuhaltimilla ja jousiorkestraatioilla rikastetulla levyllä on yhtymäkohtansa menneeseen. Piristävää on se, ettei koskaan tiedä minne päin musiikki seuraavaksi suuntaa eivätkä tekstitkään hiihdä tuttuja latuja. Guillan laulaa juuri kuten bändi soittaa: perushyvin mutta ylimääräisiä flimmereitä aiheuttamatta. Lailai on siskokset yhdistävä oma bändi, jonka debyyttilevyllä on tuhti annos lanteita liikuttavia biisejä. Kolmen kuukauden hiomisen tulos noudattaa progressiivisella näkemyksellä marinoidun metallin askelmerkkejä, joskin mukana väräjää myös punkin sekä indie-orientoituneen rockin elementtejä. Accept ei ehkä ole paras esimerkki heavyn pioneeriyhtyeestä jolla riittää ykkösluokan biisejä loputtomiin, mutta Symphonic Terrorilla metallisydän sykkii eloisasti. Acceptin ja orkesterin yhteisellä osuudella jälkimmäinen on kappaleissa läsnä juuri sopivasti. Sanchezin ja Travis Steverin kitarariffittelyt vuolevat sähköistä jännitettä, jonka kulmikkuutta tasapainottavat heleät laulustemmat. Sen jälkeen mikään Guillanin laulama ei kuulostakaan enää paljon miltään. Afrikka-kitarointi vaihtuu jouhevasti kevyeen rockiin ja progeiluun. Konsertti lähtee terävästi käyntiin tuoreella Die By The Swordilla. Rytmiä ja groovea tältä osaavalta musaperheeltä ei tosiaan puutu ja levyn monipuolinen ja raikas musiikillinen anti tuo uutta särmää indie rockin rakastajille. Tämä on mystistä ja ritualistista maailmanmusiikkia alueelta, joka on olemassa vain kuunteluhetkellä. Myös kuvallisen, kelpo taltioinnin sisältävä paketti promotoi Acceptin suunnitelmia lähteä viulunvinguttajien ja torventöräyttelijöiden kanssa maailmankiertueelle. Loppumattoman oloista saagaa on paikoin haastavaa seurata, mutta kunnianhimon puutteesta kokoonpanoa ei voi syyttää. Pitkäsoittoa piinaa sen pituus. Dionysus ei olekaan Dedareiden seitsemän piisin longari vaan kahdesta näytöksestä koostuva oratorio, jonka seitsemästä osasta jokainen raottaa monialajumala Dionysoksen (mm
Hiss Golden Messengerin, Steve Gunnin ja edesmenneen Jack Rosen kanssa soitellut Nathan Bowles on jo osoittanut olevan parasta A-luokkaa banjon varressa, mutta hän on myös oiva rumpali ja ylipäätään multi-instrumentalisti. Plainly Mistaken on sitä harvinaista osastoa, jossa syvällinen juurimusiikin ymmärrys liittoutuu pelottoman kokeilunhalun kanssa. Pelkillä banjoilla toteutettu Umbra katselee myös intialaisten ragojen suuntaan. Albumin kylkiäisenä tulevan pari vuotta sitten äänitetyn ja itse päälevyä yksioikoisemmin punkrockia sisältävän Lauantaitanssit-liven perusteella intoa riittää niin bändillä kuin faneillaankin. studioalbumi True Meanings yllättää vielä edeltäjiäänkin enemmän. Tämä 34 biisin kokoelma osoittaa hienosti, kuinka ainutlaatuisella tavalla Aretha onnistuu löytämään lauluista sen olennaisimman. Sisukas saksofoni ohjaa samoajaa. JUSSI NIEMI HHHHH Levyarviot > ...remellystä on yhtä hauska jatkaa kuin itse elämää... Tasan nimensä väärtti 26. Omillaan seisovana julkaisuna Intermission II on yllättävänkin kiehtova ja tyydyttävä. 60 SOUNDI RETRO K u v a: N ic o le N o d la n d Alkuperäiseen verrattuna Enigma on kunnianhimoisempi ja enemmän omaa paikkaansa puolustava teos – ja kauttaaltaan yhtyeen omaa tuotantoa: mukana ei ole ainuttakaan lainakappaletta. 69,50 € / 79,50 €. MIKKO MERILINNA HHHH Aretha Franklin The Atlantic Singles Collection 1967-1970 Atlantic Aretha Franklin aloitti gospel-laulajana, levytti sitten vuosikaudet Columbialle, mutta ei oikein löytänyt omaa tyyliään. Näistä Oblivion nousee uuden Stratovariuksen parhaimpien teosten joukkoon. Kriitikon päiväkirja ei jätä kohdettaan epäselväksi. Otis Reddingin alkuperäisversio Respectistä anoi kunnioitusta, kun taas Arethan voimallinen veto vaatii sitä. Klamydialle punk on yhä ensisijaisesti hauskanpitoa. Joku ehkä voi sanoa jälkeä ”romanttiseksi”, mutta jos se sitä on, niin mitään imelää siinä ei ole. Modfather täytti hiljan 60 vuotta ja selvästi tämä on sen ikäisen miehen musiikkia, parhaalla mahdollisella tavalla. Heti ensimmäisestä singlestä I Never Loved A Man (The Way I Love You) tuli hitti. Levyarvostelut 10_2018.indd 60 9.11.2018 7.49. Aikuisilta kielletty edustaa rinnat rottingilla suomipunkin vähemmän intellektuellia laitaa. Aikuisilta kielletyllä suomirockinkin suuntaan kallistuva koheltamisen ylistys saa mausteikseen moninaisia kriittisiä tönäisyjä. JUSSI NIEMI HHHH La 14.9.2019 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. Hänen tulkintansa Carole Kingin A Natural Womanista kasvaa feministiseksi taistelulauluksi. Sen perään Elk River Blues virtaa clawhammer-tekniikalla hyvinkin vuoristolaisesti. Hän antaa äänen sorretuille, omalle mustalle kansanosalleen ja kaikille naisille. Usein Hannah Peelin tyylikkäästi sovittamien jousien sävyttämät laulut lipuvat kypsästi ja lempeinä. Bacharachmaisen flyygelitorven koristamassa What Would He Sayssa Paul kiteyttää levyn filosofian: ”In a world full of pain / why add to it. / when there’s none left to blame / you gotta face up to it.” Nauttikaa True Meaningsia kunnes tuska hellittää. Kylässä käyvät Noel Gallagher, Rod Argent, Martin Carthy, Danny Thompson ja pari intialaismuusikkoa eivätkä vain muodon vuoksi. Folkjazz From Finlandin inspiraatio kumpuaa historiasta, mytologiasta sekä vapaan ilmaisun perinteistä – niin kotosuomalaisista esikuvista kuin eurooppalaisestakin traditiosta. Ei lainkaan nostalgista, vaan rehellisesti hyvässä ja pahassa omista kokemuksista uutettua. Bacharachin ja Davidin I Say A Little Prayer oli jo iso hitti Dionne Warwickin esittämänä, mutta senkin Aretha otti täysin haltuunsa. Niin Eleanor Rigby kuin Let It Bekin jäävät ohuiksi ja ulkokohtaisiksi. Kansanmusiikkiteemat kietoutuvat luonnollisesti vapaan ilmaisun tyyliin ja tuloksena on kansitaidetta myöten hyvin maalauksellista folkjazzia. Kallion takana noita soittaa rumpuaan. Ja niitä täysosumia sitten riitti julkaistavaksi aina parin, kolmen kuukauden välein. Koko akustisten kitaroiden ja upeiden melodioiden säätämästä hommasta välittyy valtava myötätunto ja, jumaliste, mielenrauha, jonka saavuttaminen tänä päivänä on melkoinen suoritus. Kotoinen maaperä hivelee hymnejään jokaisella nuotilla. Jos Intermission II on välitilinpäätös, joka enteilee seuraavaa studioalbumia, biisinkirjoituskynä näyttäisi olevan juuri nyt erityisen terävänä. Kingi ja kuusipuu käy tribuutista Klamydian oletetun kohdeyleisön karvanoppaja wunderbaumrakkaudelle. Fresh & Fairly So’ssa banjo soi kuin herkkä akustinen kitara tai sitar. Remellystä on yhtä hauska jatkaa kuin itse elämää. LINDA SÖDERHOLM HHH Klamydia Aikuisilta kielletty Usvaputki Vesku Jokisen luotsaama Klamydia juhlii 30-vuotista eloaan varmoin elein. Jazz-heimon kirjavan kappalevalikoiman melankoliset rytmit osuvat suomalaiseen sielunmaisemaan kuin varvas kiveen konsanaan. Oikeastaan ainoat biisit, joista hän ei oikein saanut otetta, olivat Lennonin ja McCartneyn käsialaa. Orgaaniset rytmit sekä luonnollinen flow kuljettavat kuulijan halki havumetsien virtaavien raikkaiden purojen sekä kostealta tuoksuvien sammalten äärelle. Arethaa on sanottu Soulin Kuningattareksi, mutta itse asiassa hän on paljon enemmän: aikakautemme ehdottomasti merkittävimpiä laulajattaria. Viisas sanoisi nyt riittää, mutta KlamydiPaul Weller True Meanings Parlophone Viime vuosina Paul Weller on ilahduttanut meitä useilla levyillä, jotka aina lähestyvät aihettaan virkistävästi jotenkin uudesta kulmasta. Tällä kertaa Bowles seikkailee paitsi yksin, rumpali Rex McMurryn ja kontrabasisti Casey Tollin ymmärtäväisessä seurassa. Metsäretken oppaina toimii vuonna 2015 perustettu etevä Hot Heros -trio, eli saksofonisti Sami Sippola, basisti Ville Rauhala sekä rumpali Janne Tuomi, joiden tulkinta ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Tyyliä voisi luonnehtia soulin valaisemaksi folk rockiksi. Lopputulos on usein hypnoottisen transsimainen ja aina kiinnostava. Etnoväritteisen eksentrinen soitto soljuu vuolaasti solasta laaksoon ja takaisin. TIMO KANERVA HHHH alle tämä ei sovi. Mukana on myös neljä yhtyeen aiemmista hiteistä laajemmalle soitinvalikoimalle sovitettua orkestraatiota, jotka ovat sanalla sanoen erikoisia mutta osoittavat, että kokoelman eteen on nähty vaivaa. Sama pätee myös biisiin Tanssi Pohjois-Koreassa, jolla Klamydia pistää jalalla pohjoiskoreaksi lapsenkasvoisuudestaan huolimatta vaarallisen diktaattorin kustannuksella. Sääntö-Suomi tarjoaa brasseja ja ska’ta ja Fittihitti kommentoi niitä fitnessiin hurahtaneita naisia, jotka haluavat muuttaa kauniit kurvinsa pelkiksi lihaksiksi. Soiteltuaan Peltissä dronea ja touhuttuaan Black Twig Pickersissä Appalakkien perinteen parissa hän yhdistää nyt nuo ääripäät luontevasti ja erittäin persoonallisesti. Nyt piisas lataa Klamydian juhlalevyn tunnustukselliset loppusanat. Aretha Franklinin musiikissa R&B lyö kättä gospelin ja jazzin kanssa, ja lopputulos on useimmiten taivaallinen. PERTTI OJALA HHH Nathan Bowles Plainly Mistaken Paradise Of Bachelors Pohjois-Carolinassa majaileva, mm. Hot Heros Folkjazz From Finland Eclipse Otsikko paljastaa, että tällä kertaa levylautasellamme on kotimaista free jazzia kansanmusiikkitwistillä. Miehen neljäs soololevy vain vahvistaa tuota käsitystä. Sävelmät purjehtivat A-luokassa. Now If You Rememberissä ja Ruby/In Kind I -synteesissä Bowles laulaakin, jälkimmäisessä hän kokeilee myös jousta banjoon hyvin tuloksin. Kaikki muuttui, kun hän siirtyi vuonna 1967 Jerry Wexlerin Atlanticlevy-yhtiön hoteisiin. Ostopäätökselle annetaankin paljon vastinetta: sisällöltään epätasaisten mutta poikkeuksetta mielenkiintoisten kappaleharvinaisuuksien (joista Japani-bonarit Giants ja Castaway värisyttävät erityisesti) lisäksi mukana on kolme täysin uutta sävellystä
69,50 € / 79,50 €. Levyarvostelut 10_2018.indd 61 8.11.2018 14.23. SOUNDI 61 ...remellystä on yhtä hauska jatkaa kuin itse elämää... La 14.9.2019 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk
Miehen ulosanti on pikemminkin viileän toteavaa, ja tavanomaisesta kuolometallirähjäyksestä poikkeava ote tuo vihmontaan kieltämättä mielenkiintoisen vivahteen mustametallisävyineen. Lennokkuutta ja riehakkuutta on Elastic Daysillakin, mutta sopivan hillityssä muodossa ja aika mainiossa balanssissa raukeamman akustisen pohjan kanssa. VILJA VAINIO HHHH Unleashed The Hunt For White Christ Napalm The Hunt For White Christ on hyvä levy, mutta ei kovin kiinnostava sellainen. Kaksijakoinen albumi kuuluu lähteneen liikkeelle tuottajan pallille palanneen DJ Muggsin unesta, jossa hänellä oli norsun pää. Elastic Days muistuttaa 1990-luvun Dinosaur Jr -tuotantoa ainakin siinä, että Mascis hoitelee myös nyt miltei kaiken soitannan, pianoa lukuun ottamatta. Jonkinlaisena death metal -pikaruokana tämä menee. Bändin resepti alkaa kuitenkin tuntua rutiinilta. Levyn kansikuvakin on niin kovin vaatimaton, että asiasta tietämätön voisi helposti olettaa sen sisältävän meditaatiomusiikkia. Entombedin, Dismemberin ja Graven ohella Ruotsin death metal -legendoihin lukeutuva Unleashed on olLevyarviot > 62 SOUNDI ...vanhan liiton hyveet ovat selkeästi bändin otteissa oleellisia... Kimmo K. Riffien voima sekä monipuolisuuden ja koukkujen kaltaiset vanhan liiton hyveet ovat selkeästi bändin otteissa oleellisia. Ja Elastic Days on bändilevy, eli rummut paukkuvat ja särökitaratkin sirkkelöivät menemään. Sitä albumi ei kuitenkaan ole, vaan adrenaliinia ja mielialaa nostattavaa rapcorea, jota kuunnellessa on vaikea pysyä aloillaan. Sinänsä sääli, sillä toisin kuin Alestormilla, Unleashedin uudella levyllä on hyviä biisejä, panteramaisen raskaita grooveja, teknisesti taitavaa kitaransoittoa ja erinomaisen tukevat soundit. on Spotify-kuuntelukertojen määrässä verrattavissa esimerkiksi Hollywood Undeadiin – mutta missä vastaava hype. Bändi ruhjoo antaumuksella ja Holmes ördää aika spesiaaliin tapaan päälle. KosKinen HHH Bloodbath The Arrow Of Satan Is Drawn Peaceville Ruotsalainen death metal on yleisesti ottaen äärimmäisen kovaa kamaa, ja sitä Bloodbath myllyttää parhaansa mukaan, oikeaoppisesti kultakauden esimerkkiä seuraten. NUUTTI HEISKALA HHH J Mascis Elastic Days Sub Pop Harmaahapsinen narisija on rämpytellyt ja riipinyt kitaraansa omaleimaiseen tyyliinsä jo vuosikymmeniä, mutta virtaa ja sanottavaa tuntuu riittävän kiitettävästi. Se ei kuitenkaan levyä pahenna, vaan länsirannikon tunnelma kiedotaan musiikin ympärille niin kiinnostavasti, että kuulija pääsee hyvin lähelle sitä, miltä koko Kalifornian sielun voisi ajatella kuulostavan. KIMMO K. Cypress Hill Elephants On Acid BMG West coast -räpin pioneeri Cypress Hill palaa kahdeksan vuoden julkaisutauolta oikein mielenkiintoisen julkaisun kera. Bloodbathin meno kuulostaa mainiolta ja kohdakkoin myös tempaa mukaansa, mutta viimeinen innostuksen niitti jää harmillisesti lyömättä. Ihan Dinosaurin metakkaan Joseph ei sentään omillaan äidy, mutta samankaltaista kolinaa ja murinaa riittää silti. Elephants On Acid on todellinen outolintu, 21 biisin psykedeelinen jättiläinen – vahvoihin rumpukomppeihin nojaava LSD-huuruinen trippi jonnekin länsirannikon pilvenpolttaja-hiphopin sekä (lähi-)itämaisen taruston välimaastoon. Mielettömyys sen kuin kasvaa levyn edetessä, bassovoittoiset biitit muuntautuvat raskaaksi rockiksi ja edelleen omituistakin omituisimmiksi skit-välisoitoiksi. KOSKINEN HHH P.O.D. Circles Mascot Yhdysvaltalainen rap rock -yhtye P.O.D. Introverttiä herkkyyttä ja omaleimaista rosoisuutta hehkuvat biisit toimivat sympaattisen karun ulosannin kanssa mainiosti. Mies on tehnyt jo tukun soololevyjä, mutta tunnetuinta tavaraa Mascis on tehnyt Dinosaur Jr -bändin keulilla ja välillä sille synonyyminäkin. Viime vuodet Unleashed on kirjoittanut yksinomaan viikinkiaiheista. Jo menneisyyteen jääneeseen kulttuuriperinteeseen pintapuolisen takertumisen takia nykyUnleashed on yhtä vaikea ottaa tosissaan kuin Skotlannin merirosvobändi Alestorm. Lähes jokainen biisi sisältää tarttuvan kertosäkeen tai todella ison koukun. LINDA SÖDERHOLM HHH lut kasassa jo lähes 30 vuotta ja toiminut samalla kokoonpanolla vuodesta 1996. Kielisoittimiin on loihdittu suorastaan jumalaisen mehukas särövalli klassisen Sunlight-rouhinnan pohjalta. ”All hail the son of Thor, lead us into war” -tyyliset sanoitukset ovat aika korneja. Bändin viides albumi on toinen Paradise Lost -mies Nick Holmesin örisemä, ja kombinaatio toimii mainiosti. Ihan tarkoitukseensa sopivaa tavaraa, mutta ei mitenkään mainitsemisen arvoista. Yhtyeen perinteisiä rap metal -elementtejä esimerkiksi reggaeen sekoittava uutuusalbumi ansaitsisi nimittäin ehdottomasti tulla kuulluksi myös livenä. Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 10_2018.indd 62 8.11.2018 14.23. Sävellyksiin Mascis on löytänyt mainioita variaatioita ilmaisustaan, ja kohdakkoin biisien sävelkulut jopa yllättävät. Soitto on tiukkaa ja raskasta ja varsin erilaistenkin rytmien ja tunnelmien välillä vaihdellaan todella luontevasti. Äijähän on myös tyylitajuinen rumpali, erityisesti tämän tyyppisen rennommin huojuvan mutta tanakan rymistelyn äärellä. Tästä huolimatta levylautaselle on tarjolla ehdottoman rautaista tavaraa. Näyttää siltä, ettei nykypäivänä ole mahdollista tehdä rap rock -albumia ilman, että vähintään yhden kappaleen nimessä mainitaan Californiaa. Albumin parhaimpiin kappaleisiin lukeutuvat esimerkiksi Rockin’ With The Best ja Always Southern California. Kokemus näkyy niin hyvässä kuin pahassakin. Perinnetietoisuus on kuitenkin vahvana Bloodbathin pääosin verkkaisesta rivakkaan vaihtelevassa ja kivan runnovassa menossa. Tämä kaikki vielä ryyditettynä B-Realin tavaramerkkinasaalilla sekä Sen Dogin väkivaltaisella ulosannilla ja sekapäinen kauhugalleria on valmis. Temaattisesti lähinnä erinäisten substanssien ympärillä pyörivä elefanttien happomatka onkin kovan luokan painajaisen soundtrack, jossa vanhan koulun Cypress Hill -bängerit on miksattu kaiken eriskummallisen kanssa – sitarit, outokieliset lyriikat sekä kaiken maailman luontoäänet tekevät kokonaisuudesta vähintäänkin eksoottisen. P.O.D. ei ole koskaan keikkaillut Suomessa, mikä on sen viimeisimmän pitkäsoiton kuultuaan todella masentavaa tajuta. Rumpusoundeissa tatsi on modernimpi, mikä erottaa myllytyksen sillkasta retro-apinoinnista
DEVINTOWNSEND.COM FACEBOOK.COM/DVNTOWNSEND TWITTER.COM/DVNTOWNSEND INSTAGRAM.COM/DVNTOWNSEND DEVINTOWNSEND.COM FACEBOOK.COM/DVNTOWNSEND TWITTER.COM/DVNTOWNSEND INSTAGRAM.COM/DVNTOWNSEND HEVYDEVY.COM SAVOY-TEATTERI|HELSINKI LA 30.3.2019 KLO 19.00 LIPUT ALK. 53 € / OVELTA 55 € ENNAKOT: GREY BEARD PRESENTS BY ARRANGEMENT WITH K2 AGENCY LTD Devin T tulostus.indd 63 9.11.2018 7.06
Penniless X Soit Se Silti Penniless People Of Bulgariana 30 vuotta sitten syntynyt ja nykykokoonpanossaan yli kaksi vuosikymmentä soittanut nakkilalaisbändi Penniless on viimein julkaissut jatkoa Rows Of Houses -albumilleen (2013). PERTTI OJALA HHHH Pennilessin levyjä on toisaalta kiitelty siitä, että ne ovat pysyneet juurilleen uskollisina ja aikansa kuvana, mutta toisaalta on puhuttu myös bändin jatkuvasti kehityksestä pitkän aikakaaren aikana. Vangelisin ja kraut-pioneerien draamantajuun pohjautuva ilmaisu rakentuu kuitenkin niin luonnosmaisesti, että levy välittää voimakkaimmin syntyhetkensä. Hahmo tuijottaa välkehdintää hypnotisoituneena. Pennilessin kappaleista löytyy rajun ja hillitymmän ilmaisun vaihtelua, mutta kahlitsevasta ja ryöstöviljelyn myötä lopulta myös tylsästä grungekaavasta X pysyy loitolla. – Heh! Tosi hyvä kysymys! Mitähän sitä sanoisi diplomaattisesti. Kerro lopuksi, mikä on parasta tuolla kotiseudulla. Turhan kauan vatvotun, 1990-lukulaisen muotokielensä napanuoraan hirttäytyneen Dominionin myötä Dragonlordin tuomio on karu: se on kokonaan tunnetummassa bändissä vaikuttavan tekijänsä kuriositeettiarvoon nojaava isompiensa perässä taaplaaja, jolla ei musiikillisesti ole tunnelmallisia kiipparijippoja lukuun ottamatta paljoakaan omaa tarjottavaa. Biiseissä riittää sävyjä, mureutta, voimaa ja melodisia laululinjoja läpi levyn. Saatekirjeen mukaan levy ei anna armoa, mikä pitää sikäli paikkansa, että bändi tuuttaa alusta loppuun samalla intensiteetillä säröt täysillä. Kyllä sitä tälläkin kertaa odottaa, että pääsee tuuttaamaan ja ällistyttämään ihmisiä niillä jutuilla, mitä levyllä on saatu aikaiseksi. – Bändi on itse kullekin elämäntapa, ja levynteko on mielenkiintoista sekä välillä hauskaa, mutta keikoilla käynti on pääosin hauskaa. MAPE OLLILA HH Nazareth Tattooed On My Brain Frontiers Skotlantilainen hard rockin dinosaurus Nazareth ei suostu kuolemaan. Hän etsii ääniä keskittyneesti, aivan kuin jokainen sävel herättäisi hänet uuteen todellisuuteen. Levyltä löytyy suoraviivaisinta päänhakkaamista seinään! Perinteiseen osastoon menee se, että meidän yhtyettä on edelleen vaikeaa lokeroida musiikillisesti – biisirakenteita rikotaan taas entiseen tahtiin. Mikin varteen houkuteltiin Linton Osbornen lyhyen vierailun jälkeen Krokuksen ja Geezer Butler Bandin vokalisti Carl Sentance, joka kuulemma on kotiutunut bändiin hyvin. Hänen soittonsa on valon tanssia. Musta Risti ammentaa lähteestä, josta raskaan rockin kantaisätkin aikanaan sikisivät. X todistaa vastaansanomatta Pennilessin olevan yhä vaihtoehtoiseksi ja indieksi luokitellun kitararockin ja voimapopin ykkösbändimme. – Uutta on oikeastaan se, että nyt ei ole säästelty rankkuudesta. Yhtyeen alkuperäinen laulaja Dan McCafferty poistui riveistä terveysongelmien vuoksi vuonna 2013, mikä olisi hyvinkin voinut himmentää poppoon virtalähteet. JUHA SEITZ HHH Musta Risti Musta Risti Svart Pimeys peittää kaiken, ruumiskasat hipovat taivaita, ilmestyskirjan ratsumiehet tulevat ja fuzz-kitarat surisevat taustalla infernaalisella volyymilla, mutta lunkilla groovella. Sanoituspuolella ollaan tosiaan maailmanlopun meiningeissä pilke enemmän tai vähemmän silmäkulmassa. Pennilessin paluuseen ei osannut varautua, mutta X tekee siitä enemmän kuin tervetulleen. Esimerkiksi raukea jolkottelu Rubik´s Romance lienee tylsintä Nazarethia vuosikausiin. Nakkila ei ole sen parempi kuin muutkaan – se vain sattuu olemaan meidän kotiseutu. Nyt Dominion on lopultakin saatu valmiiksi – ja se kuulostaa ilmestyessään vähintään sen 13 vuotta ajastaan jääneeltä. Kun touhuun imeytyy juurevaa irvistelyä, ilme venyy tyystin toisenlaiseksi. Kerro, minkälaisessa livekuosissa teidän poppoo on. Vaikka Nazarethin tuore pitkäsoitto Tattooed On My Brain ei annostele mitään varsinaista uutta tai mullistavaa, se kuulostaa suurelta osin miellyttävän vapautuneelta albumilta. Taitoa porukasta kuitenkin löytyy, biiseissä on ideaa ja joukkoon mahtuu muutamia helmiäkin. Jokaisella on oma kotiseutunsa, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Albumi ei ole huono, samaa tavaraa vain on kuultu viimeisten 20 vuoden aikana liikaa. Dragonlord Dominion Spinefarm Testament-kitaristi Eric Petersonin black metal -projekti Dragonlordin toista albumia tehtiin lähes kolmetoista vuotta. Albumin yllätyksiksi erottuvat syntsineen tanssibeatiä hakeva Anthem For The Suckers ja Peter Gunnin rentoudella groovaava Fearless. Retrossa ja luomussa soinnissa on myös jotain manamanamaista. Nuottitasolla pyörivä elokuva on huoneen ainoa valo; pohjasävyltään tasainen, pintatasolla kiihkeä. Itseään ei toki kannata ottaa liian vakavasti, mutta välillä lyriikoissa ja oikeastaan koko bändin olemuksessa on jotain vähän turhankin koomista ja kornia. Toi on se vastaus! TEKSTI: KALEVI SUOPURSU K u v a: P en n il es s facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 10_2018.indd 64 9.11.2018 8.47. Rokkipaloissa muusikko irrottaa palkeistaan kelpo kiekaisuja. Hitaammissa loimutteluissa ryhmä ei tällä kertaa onnistu muistettavasti. Bändit ovat kaikki genrensä virstanpylväitä, mutta nykyään pikemminkin yhden ikäpolven nostalgiasuosion voimin kiertäviä, parhaat päivänsä nähneitä genreikoneja kuin relevantteja artisteja. Kitaristit hoitavat roolinsa vakuuttavasti ja Pekka Alisaaren laulusuoritusten kielellinen uskottavuus on niinikään omaa luokkaansa. Yhtyeen yhdessä rustaamat biisit rollaavat sykkeellä, joka tarjoaa melodioille niiden ansaitseman tilan. Carl Sentancen äänestä puuttuu Dan McCaffertylle ominainen raastava rouheus, mutta hänen eläytymisensä on vähintäänkin kiitettävää. Avausbiisi The Coren ensisanat ”Here I am back again” johtavat matkalle kolmekitaraisen rockin ytimeen. Thom Yorken uutukainen on sommiteltu Luca Guadagninon Suspiria-elokuvan taustalle. Mihin tuo uusin levy sijoittuu tällaisella akselilla, yhtyeen nokkamies Pekka Alisaari. Niiden peesailu ei ole hyvä juttu enää vuonna 2018. Levyn ytimekkäällä nimellä yhtye tuntuu haluavan unohtaa Sunshine Show -debyyttinsä (1990) ja pitävän ajanlaskunsa alkuna kakkoslevyä Cake (1993). Ympäri Suomea asusteleva Penniless on haastattelujen perusteella jo odotellut julkaisukeikoille pääsyä. Sellainen on lahtelaisyhtyeen uusi pitkäsoitto. Proto-doomin, stonerin ja osin myös brittihevin uuden aallon yhdistelmä henkii Black Sabbathia sekä varhaista Motörheadia ja Iron Maidenia. VESA SILTANEN HHH Thom Yorke Suspiria (Music For The Luca Guadagnino Film) XL Pianon äärellä huojuu kumara hahmo. Dragonlordin päivänselvät esikuvat, goottilaisen kauhublackin tienraivaaja Cradle Of Filth, mustan metallin sinfonisen paisuttelun mestari Dimmu Borgir ja taiteellisista kosketinmaisemista mieleen tuleva Emperor, ovat kärsineet inflaation. Yhtyeen yhteydessä ei voi olla mainitsematta teidän kotikuntaa Nakkilaa ja tänä vuonna napsahti paikallisilta Nahkiaisparonin titteli. Biisien tempoissa ja fiiliksessä on vaihtelua doom-jumituksesta tiluttelulla maustettuun laukkaan, mutta muuten kokonaisuus on melko samasta puusta veistettyä, mikä saattaa puuduttaa. Olipa höysteenä jousiorkestraatioita, kuoroja tai elektronisLevyarviot > 64 SOUNDI ...ilmestyskirjan ratsumiehet tulevat ja fuzz-kitarat surisevat..
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 10_2018.indd 65 8.11.2018 14.23. SOUNDI 65 ...ilmestyskirjan ratsumiehet tulevat ja fuzz-kitarat surisevat..
Osa melodioista on herkästi ja mystisesti tarttuvia, vaikka Trees ei varsinaista pop-sensibiliteettiä intiimissä aurassaan korostakaan. Biisi kerrallaan siltä löytää kuitenkin timantteja. Biisintekijä Santeri Vänttinen uhmaa savolaisen lupsakkuuden stereotypiaa surumielisillä melodioilla ja laulaakin mieluummin englanniksi. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Albumin kappaleet olivat yksinkertaisesti loistavia, ja bändin soundimaailma istui enemmän kuin osuvasti punkin jälkimaininkeihin. Varsinaisia kiintopisteitä ovat levyn lauletut kappaleet, joista hauras Unmade ja Yorken Noah-pojan tahdittama Has Ended palautuvat herkullisen lähelle Radioheadin loistokasta A Moon Shaped Poolia (2016). ASKO ALANEN HHH Twenty One Pilots Trench Fueled By Ramen Twenty One Pilots onnistui raivaamaan tiensä valtavirran tietoisuuteen viimeistään vuoden 2015 Blurryfacecrossover-hitillään. Trees on itsensä kanssa hyvin kotonaan levyttäessään laulujaan livenä studiossa. MIRKO SIIKALUOMA HHH Levyarviot > ...ei metalcorea oikeastaan voi näitä veteraaneja paremmin edes tehdä... Uudella levyllä yhtyettä on vaikea tunnistaa. Hän on ottanut osaa myös tekstittämiseen ja sovittamiseen. Nopearytmisin hölkkä Out In The Open on nostettu vetonaulaksi, ja senkin emmeet kiteytyvät Treesin peruselementteihin, herkkään duettolauluun, rentoon akustiseen komppiin ja riipaisevaan huuliharppusooloon. Yleisesti ottaen tarkkaavainen kuulija voi kuitenkin löytää biisien sovituksista Mustan Paraatin ytimen, mutta aivan helppoa se ei ole. Twenty One Pilots jaksaa ällistyttää monipuolisuudellaan, mutta se ei pelasta siltä, että Trench on pohjimmiltaan vain kokoelma hajabiisejä. Kaksihenkisen bändin kyky keksiä itsensä jatkuvasti uudelleen hämmentää, mutta sillä parhaimmalla tavalla. Black Parade on ensikuunteluilla erikoinen kokemus, mutta jos pystyy unohtamaan historian ja elämään ainoastaan tässä päivässä, siitä kannattaa nauttia. Trench on kuin mixtape, joka jää jokaisella kuuntelulla kesken. Trenchillä kaksikko liikkuu suurimman osan ajasta räpin, popin ja rockin välisellä mukavuusalueella lainaten onnistuneesti sävyjä muun muassa reggaesta (Nico And The Niners) ja industrialista (Jumpsuit). Kuitenkin Jyrki 69 on leimautunut niin vahvasti The 69 Eyesin keulahahmoksi, että puurot ja vellit menevät liian helposti sekaisin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Ja yleisö on kiittänyt streamauksillaan. MAPE OLLILA HHHH Trees Trees Svart Savonlinnalainen Trees keskittyy esikoisalbumillaan hienoisesti rockilla sähköistetyn bändifolkin tunnelmointiin. Murskaavat riffit, ulompien niskalihasten treeniksi kelpaavat breakdownit, purevat tuplabassarikuviot ja melkeinpä kauniit tuplakitaraharmoniat ovat juuri missä pitääkin. Vaikka musiikin hetkellisyys kompensoi juonen puutetta, on Suspirialla auttamatta liikaa geneeristä score-säveltämistä ja liian vähän halua julistautua itsenäiseksi taideteokseksi. Saumoitta rullaavan, tunteikkaan ja painokkaimpina hetkinään jopa deathmetallista brutaaliutta tavoittelevan kokonaisuuden kruunaa metalcore-genren monipuolisin vokalisti, Phil Labonte – mies, jonka äänijänteistä lähtevät vielä yhdeksänkin albumin jälkeen aina samalla tunteenpalolla ja pettämättömällä uskottavuudella niin tunteikkaat lemmenluritukset, intohimoinen rääky kuin vihan oksentaminenkin. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Sessio on tunnelmaltaan ehyt, kepeä akustisissa soitinnuksissaan ja kaihoisa pienissä tarinoissaan. Sanoitusten ja ilmaisujen sanavaraston kapeus kyllä karsii sävyjä, vaikka ei olettaisikaan niiden tavoittelevan tuottajana, toisena kitaristina ja taustalaulajana toimineen Joose Keskitalon persoonallisia omia tekstejä. Paraatin keulilla on nähty viimeksi Herra Ylppö, mutta levyntekoon yhtye ryhtyi Jyrki 69:n kanssa. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Esimerkiksi Aujourd’hui alkaa olla tasoa, jota Mustalta Paraatilta voi odottaa, vaikka tyyli onkin vanhaan Paraatiin verrattuna koreilevaa. Yhtye ei jäljittele ilmeisimpiä esikuviaan eikä viljele liian alleviivattuja viitteitä 60-luvun loppupuolen americana-pioneereihin. Ja kyllä ne kappaleetkin toimivat pääosin, vaikka viittauksia eri kasaribändeihin lentää sinne tänne, eikä se oma ääni ole yhtä selkeä kuin debyytillä. Twenty One Pilots ei edusta mitään tiettyä genreä, mutta siitä on löydettävissä yhteyskohtia myöskin urbaanista musiikista ja rockista innoituksensa saaneeseen Gorillaziin. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Sähkökitara, puhaltimet ja viulu rikastavat sävyjen kirjoa hyvin sopeutuvasti valikoiduilla raidoilla. ta efektiikkaa, musiikissa soi ennen kaikkea Yorken intuitiivinen suhde Guadagninon estetiikkaan. Suspiria etenee valtaosin raukeana instrumentaalimontaasina, mutta mukana on myös pitkiä tunnelmatutkielmia. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 K u v a: St ef an B re m er Levyarvostelut 10_2018.indd 66 9.11.2018 13.32. HANNU LINKOLA HHH Musta Paraati Black Parade Cleopatra Musta Paraati julkaisi vuonna 1984 Peilitalossa-levyn, joka on parhaita Suomessa koskaan julkaistuja pitkäsoittoja. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Mustan Paraatin nykysoundi kelluu leppeästi 1980-luvun loppupään trendien aalloilla, eli tältä osin tyyliseikat ovat kohdallaan. Toki on selvää, että Musta Paraati ei kuulosta samalta kuin 34 vuotta sitten eikä levyllä tarvitse olla uutta Romanssia. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Terävistä kohokohdista huolimatta 80 minuutin kesto nujertaa levyn jännitteen. Victim Of The New Disease on muutaman likilaskuisemman lätyn jälkeen tervetullut korjaus All That Remainsin kurssiin. Ei metalcorea oikeastaan voi näitä veteraaneja paremmin edes tehdä. 66 SOUNDI All That Remains Victim Of The New Disease Eleven Seven Metalcore-genren parhaisiin bändeihin kuuluva All That Remains osoittaa taas notkeutensa. Lyriikat ja ääntämys ovat varovaisia ja varautuneita, mutta eivät silti liikaa korviin ottavaa tankeroa. Samalla laulukieli on vaihtunut englanniksi. Multi-instrumentalisti Tyler Josephin ja rumpali Josh Dunin muodostama yhtye osaa yhdistää tyylissään mystisyyden verhon ja henkilökohtaiselta tilitykseltä tuntuvat sanoitukset tavalla, joka on syystäkin luonut bändin ympärille kiehtovan auran. Viime vuosien aikana yhtye on esiintynyt silloin tällöin eri laulajien kanssa, mutta uutta levyä on jouduttu odottamaan. Yhtyeen ehkä raskassointisin pitkäsoitto vuosikymmeneen taipuilee ruhjovasta, puhdasta sappea sylkevästä raivosta (Fuck Love) tunteikkaan melodisen metalcoren (Misery In Me ja levyn nimibiisi) kautta aina melankolis-harmoniseen post-grunge-hempeilyyn (Alone In The Dark, Just Tell Me Something) ja monenlaiseen niiden välillä
OULU ENERGIA AREENA 2.12. + pvm. RISTEILY HELSINKI-TALLINNA-HELSINKI SILJA EUROPA GLENN HUGHES (EX DEEP PURPLE) DEE SNIDER (EX TWISTED SISTER) JOE LYNN TURNER (EX RAINBOW, EX DEEP PURPLE, EX YNGWIE MALMSTEEN) ANTONY PARVIAINEN (PSYCHEWORK) ANTTI RAILIO ELIZE RYD (AMARANTHE) JP LEPPÄLUOTO (EX CHARON, DARK SARAH) KIMMO BLOM MARCO HIETALA (NIGHTWISH, TAROT) PASI RANTANEN (THUNDERSTONE) TARJA TURUNEN (TARJA, EX NIGHTWISH) TUPLE SALMELA (TAROT) TONY KAKKO (SONATA ARCTICA) VILLE TUOMI (LENINGRAD COWBOYS, KYYRIA, EX SUBURBAN TRIBE) Tervetuloa joulu! Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 Levyarvostelut 10_2018.indd 67 8.11.2018 14.23. TAMPERE TAMPERE-TALO 29.11. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. KOUVOLA JÄÄHALLI 8.12. + pvm. ROVANIEMI LAPPI-AREENA 3.12. 0600 10 800 1,98€ / min. TURKU LOGOMO 23.11. 0600 10 800 1,98€ / min. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. SEINÄJOKI SEINÄJOKI-AREENA 13.12. RAUMA KIVIKYLÄN AREENA 5.12. + pvm. + pvm. + pvm. MIKKELI SAIMAA STADIUM 22.11. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM 16.11. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 39,90 € (SIS. LAPPEENRANTA JÄÄHALLI 18.11. YLIVIESKA JÄÄHALLI 4.12. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. KOKKOLA JÄÄHALLI 18.12. 0600 10 800 1,98€ / min. SOUNDI 67 ...ei metalcorea oikeastaan voi näitä veteraaneja paremmin edes tehdä... HÄMEENLINNA RITARI-AREENA 28.11. TURKU LOGOMO 7.12. PALVELUMAKSUN) 0600 10 800 1,98€ / min. KLO 15 TAMPERE TAMPERE-TALO LOPPUUNMYYTY 9.12. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. HELSINKI HARTWALL ARENA 9.12. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI 15.12. SALO SALOHALLI 20.-21.12. KLO 19 TAMPERE TAMPERE-TALO 12.12. KUOPIO KUOPIO-HALLI 16.12. LIPUT ALK. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. PORI KARHUHALLI 25.11. TORNIO CLUB TEATRIA 14.12. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. JOENSUU JOENSUU AREENA 1.12. SAVONLINNA JÄÄHALLI 21.11. LAHTI LAHTI HALLI 17.11. KAJAANI KAJAANIHALLI 30.11. 0600 10 800 1,98€ / min. VAASA BOTNIAHALLI 24.11
Pikemminkin Hands Around The Moon vahvistaa orkesterin asemaa jonkinlaisena 2010-luvun Travisina tai Carpark Northina; pätevänä mutta samalla oudon kasvottomana ryhmänä, josta on helppo pitää mutta johon on mahdoton rakastua. Albumin otsikko on monimerkityksinen. Yhtyeen neljäs levy vahvistaa vaikutelmaa. Levy loistaa potkiessaan cool jazzia munille, sekoillessaan spoken wordin parissa ja hajotessaan meteliksi tai metelin aavistukseksi. Levy toimii erinomaisesti varsinkin luureilla kuunneltuna. Albumi on omistettu miesitkeskelyn tematiikalle, mistä kertovat kappaleiden nimetkin, kuten Mister Wrong, Drinking With A Friend ja This Loneliness. Jo Combat School -trion levyttämänä yksi neljän viime vuoden kovimmista biiseistä Jengi on tyhmää on 10-lukua ehkä osuvimmin kuvaava kappale ja tälle albumille taltioitu sooloversio definitiivisin kuulemani. Samaan aikaan lauluissa on kuitenkin mutkatonta vetovoimaa. Suurin osa tästä levystä on ollut arkistossa parikymmentä vuotta. Symphonizedin parasta antia ovat kolme The Gatheringin kappaletta. EERO KETTUNEN HH Doug Paisley Starter Home No Quarter Tämän kauniimpaa country folk -levyä on vaikea syyssateiden taustalle kuvitella. Pitkältä ajanjaksolta kertynyt kappalemateriaali lienee koskettavinta mitä Pirinen on koskaan julkaissut. Ei muuta kuin antaa itkun tulla. TOMI NORDLUND HHHH Thought Gang Thought Gang Sacred Bones Elokuvaohjaaja David Lynchin kaikessa tekemisessä tuntuu olevan läsnä jonkinlainen repeämä ajassa ja sen herättämä matalavolttinen kauhu – se levoton tunne kun tiedät jonkin olevan vinossa muttet ole aivan varma mikä ja miten. Kokenut kanadalaistrubaduuri Doug Paisley ei sinänsä keksi Starter Home -levyllään mitään uutta, mutta hän osaa vedellä juuri oikeista naruista. HANNU LINKOLA HH Estrons You Say I’m Too Much, I Say You’re Not Enough Gofod Walesilainen Estrons on julistanut haluavansa tehdä jotain uutta ja täysin menneisyydestä irtaantunutta. Suoranaiseksi lumoksi Ewert And The Two Dragonsin melankolinen liehittely ei kuitenkaan jalostu. Tavoite on mieletön, eikä siinä tietenkään onnistuta. Vaihtoehtoisemman kantriherkistelyn ystävien ei kuitenkaan kannata jättää Paisleyn neljättä levyä tarkistamatta. Tarvittavanlaista dynamiikkaa albumille ei ole tallentunut. Lähestulkoon kaikesta muusta orkesterin kanssa äänitetty Symphonized kärsii. Käytännössä albumilla ei ole ensimmäistäkään sellaista irtiottoa, joka monipuolistaisi nelikon repertuaaria tai sysäisi sen lähelle riskirajoja. Laji on vaikea, mutta Paisley hallitsee homman hienosti. Levyarviot > ...luominen on katedraalin rakentamista maailmankaikkeuden reunalle... Selvin esimerkki on 90-lukulaiselta oletusarvobiittimehustelulta kuulostava One Dog Bark. Digitaalimiesten vuosikymmenen takainen ylösrakentava Vaikeudet taakse jää saa nyt ansaitsemansa taltioinnin. JARI MÄKELÄ HHHH Anneke van Giersbergen Symphonized Inside Out Annekella on tunnetusti upea ääni, ja se on tämänkin livetaltioinnin pinnalla, pääosassa ja kaiken keskiössä. Kärkihittinsä alla yhtye on kuitenkin vakiintunut äärimmäisen luotettavaksi kitarapop-yhtyeeksi, jonka kerronnassa on tykö tulevan mukavuudenhalun ohella syvyyttä ja myötätuntoa. VUUR-biisit ovat kehnoja, ja etenkin Henry Purcellin aaria When I Am Laid In Earth sekä hollanniksi mongerrettu Zo Lief eivät kuulosta millään tavalla koherenteilta valinnoilta albumille, jolla olisi ollut mahdollisuuksia ties mihin vaikkapa Pure Air -levyn (2009) covereiden ja toimivampien sovitusten tuella. Tällaiselle vilpittömän melankoliselle americanalle löytyy aina sydämistä sijansa. You Say I’m Too Much, I Say You’re Not Enough potkii ja sylkee grungen, post rockin ja 2000-lukulaisen gaVille Pirinen Combat School Aina sama laulu Tosi Raju Triomuotoisena pari seiskatuumaista julkaissut Ville Pirinen Combat School on Aina sama laulu -albumilla ”ainoastaan” Ville Pirinen ja bassokitara Squier Bass VI. Levyarvostelut 10_2018.indd 68 8.11.2018 14.23. Esimerkiksi pitkään hissukseen olleen Jakob Dylanin voisi kuvitella olevan samoilla tiluksilla saapastelevalle Paisleylle vihreä kateudesta. Lopussa Paisley tosin tekee pienen kauneusvirheen Shadows-kappaleella, sillä hän pitää sillä liian hauskaa. Orkestraatiot ovat turhan modernilta kalskahtavia ja eksyvät liian usein Disney-musikaalien kepeisiin sfääreihin. Amity ja Forgotten nousevat kohokohdiksi, mutta Travel kalpenee alkuperäisversion rinnalla. Yhtyeen debyytti toteuttaa lynchiläistä maailmankuvaa sekä lyyrisesti että soundillisesti. Symphonized jatkaa kuitenkin leidin omien projektien matalalentoa. Pirisen vimmatusti polkemista säröja muista pedaaleista sekä luottomies Teemu Markkulan äänityshetkellä operoimista laulukaiuista syntyy ällistyttävän upea kokonaissoundi, joka onnistuu päihittämään Pirisen useimpien aiempien yhtyejulkaisujen (ja niitä on miljoona) kuulokuvan. ”Mut jengi nyt on aina ihan kujalla, kahvilla tai pururadalla”, kuten Pirinen toteaa motorik-virvelin eteenpäin piiskaamalla päätösraidalla Yhen soinnun mies. Pirinen varioi avaruusfolkiaan ja kosmista bluesiaan kiitettävästi. Logiikkaa ja järkeä väistelevä Logic And Common Sense, muriseva ja helisevä Woodcutters From Fiery Ships ja kaiken ajallisen ja tilallisen koheesionsa menettäneeltä sirkukselta kuulostava Jack Paints It Red taas pelaavat hienosti tekijöidensä vahvuuksilla surrealismilla ja anarkialla. Muun muassa Bonnie ”Prince” Billyn kanssa kierrellyt Paisley on akustisvetoisten tuokiokuvien mestari. Lynchin arki on ulkoisesti tavallisen näköistä, mutta alla väreilee nimetön uhka, joka ajoittain materialisoituu tavalla, joka saa miettimään kumpi versio todellisuudestamme on unta. Kun karheassa lauluäänessä piisaa kaihoa, lyriikat täyttyvät kaipuusta, kitaranäppäily soljuu hienosti ja vähäeleinen bändi maalailee taustalla ehtaan Nashvillen malliin, on vaikea lähteä kitisemään omaperäisyyden puutteesta. Vaikka tuotantojäljen hienovarainen hioutuminen on pyöristänyt orkesterin dramatiikan entistäkin asetelmallisemmaksi, hahmottuu tulkinnasta suloisenkarhea sävy, joka rohkaisee luottamaan musiikin tarkoitusperiin. Thought Gang syntyi Lynchin ja hovisäveltäjänsä Angelo Badalamentin työkennellessä Twin Peaks: Fire Walk With Me -elokuvan parissa. Niin osuvia kuin yhtyeen iskuraidat kaikessa ilmeisyydessään ovatkin, jäävät ne harvoin kytemään alitajuntaan. Vaan väliäkö sillä, kun tuloksena on menneestä ammentavaa, mutta tuoretta jälkeä. Amorphisin Amongst Starsin jälkihurmoksessa Anneke olisi voinut kiivetä takaisin metallikansakunnan kaapin päälle. Levyn kappalemateriaali on raavittu kasaan sieltä sun täältä. ARTTU TOLONEN HHH Ewert And The Two Dragons Hands Around The Moon Sony Tallinnalainen Ewert And The Two Dragons ei ole ehkä koskaan kirjoittanut toista yhtä vangitsevaa kappaletta kuin vuonna 2011 julkaistu Good Man Down. Sen voi kiteyttää fraasiin: mitä pahemmin rikki, sitä parempi. Pyrkiessään normaaliuteen Badalamenti ja Lynch muuttuvat hiukan tylsiksi
Albumi on vesitiivis paketti progea. Marzi Nyman Kelluva katedraali Kaskelotti Kitaristi ja laulaja Marzi Nyman alkoi hahmotella Kelluva katedraali -albumiaan jo yli kymmenen vuotta sitten. Kovan kuoren alta paljastuu moniulotteinen yhtye, joka tuntee vahvasti ja on uhmassaankin haavoittuva. Mikäli vivahteikkaammalle ilmaisulle raivataan tilaa yksioikoisen polkemisen kuusikosta, voi Estrons hyvinkin nousta muutosta vaativan sukupolven ääneksi. Morellon protestilaulajan alter ego The Nightwatchman on siis selvemmin sooloprojekti. Virtuoosimaisuutta riittää monille tasoille, sillä mukana menossa viihtyvät muun muassa Tower Of Powerin saksofonisti Lenny Pickett, vibrafonisti Arttu Takalo sekä vuonna 2016 menehtynyt perkussiotaiteilija Zarkus Poussa. Tanakkaa sanomaa ei jankata uuvuttavasti, vaan melodiset välisäkeet ja soitinhöystöt soljuttavat ovelammin vakavaa esitelmöintiä maailman muutostarpeista. VILJA VAINIO HHH Levyarvostelut 10_2018.indd 69 8.11.2018 14.23. Ja tässä yhtye myös onnistuu. JUHA SEITZ HHHH John Grant Love Is Magic Bella Union 50-vuotias John Grant uskaltaa olla kokeilunhaluinen ja uusiin suuntiin kurkotteleva vielä vankassa keski-iässäkin. Seesteisemmät mietiskelyt tasapainottavat nyrjähtäneiden kurotusten kasvattamia puhureita, joissa paikoin laukataan villillä vaihteella. Rockja rap-kaavat ja -variaatiot muuntuvat ja loksahtelevat erittäin toimivasti erilaisiin rytmisiin ja melodisiin kappaleaihioihin. Se oli viiden vuoden mittainen projekti, jonka valmistumista vaikeutti solistin eroaminen yhtyeestä. ASKO ALANEN HHHH ragen tahdeissa luotien sinkoillessa kohti patriarkaatin perustuksia. Yhtäläistä on kiivas kantaaottavuus, jonka hän jakaa räppärien, punkkarien ja elektronisten rytmimestarien kanssa. Kuten oikeastaan koko albumikin. Yhtye toivoo inspiroivansa kuulijaa musiikin kertakäyttöisyyttä vastaan, istumaan ja hiljentymään fyysisen albumin äärelle. Albumille on rakennettu dynaaminen jatkumo ja mutkikas kaari Knife Party -duon fiittaamasta hallitun kaoottisesta elektronisesta Battle Sirens -voimainstrumentaalista Wu-Tang-klaanilasten GZA:n ja RZA:n sekä Herobustin kanssa rakennettuun perinteisen jylhällä hymnikertsillä kruunattuun rap-selontekoon Lead Poisoning. Lopputuloksena pitkäsoitolla kuullaankin useita vierailevia laulajia. Tätä musiikkia ei todellakaan voi kuunnella kaupungilla kuljeksiessa, sillä silloin yhtyeen ilmaisulle ominaiset hienovaraiset piirteet hukkuvat ympäröivään hälyyn. Tom Morello The Atlas Underground BMG Kitaristi-aktivisti Tom Morello on julkaissut omalla nimellään ensimmäisen albumin, jolla kuitenkin on joka raidalla vierailijoita niin lauluntekijöinä kuin tulkitsijoinakin. Levylle poiki nimen kirjailija Tommy Hellstenin oivallus siitä, että luominen on katedraalin rakentamista maailmankaikkeuden reunalle. Esimerkiksi Jesus Of Lübeckin aloittava äänimaailma synnyttää tunnemielikuvan vedenalaisen hylyn tutkimisesta. . Cameras, Strangers ja Drop ovat oivallisia esimerkkejä yhtyeen ilmaisun koko spektristä. Ideoinnin virtaukset johtivat mielikuvaan kellumisesta. Parhaimpia kappaleita on Claimed By The Sea, jonka lopettava kellopelimäinen helinä on kauneudestaan huolimatta äärimmäisen piinaava. Se venyy pituudeltaan lähes 80 minuuttiin, mikä osaltaan haastaa myös kuulijan kärsivällisyyttä, ja vähän kyllästyttääkin. Nymanin kitara sekä puhaltimet pääsevät sovituksissa pintaan. Debyytillä suurin ruutuaika kuitenkin sallitaan aggressioille ja paikoitellen mielikuvituksettomille sävellyksille. Levyn lopettava koskettava esitys Vanha mies ja ballerina rauhoittaa koettujen kuohujen aiheuttamat tunnemyrskyt. LASSI LINNOLA HHH Nauticus Disappear In Blue Omakustanne Nauticus on turkulainen kokeileva progemetalliyhtye, jonka käsillä oleva albumi on yhtyeen kolmas. Marzi Nymanin, rumpali Anssi Nykäsen sekä basisti Harri Rantasen koostama äänite limittää tyylikkäin sivellyksin taiderockia, poppia ja laulelmaa. Varsinkin vimmaisissa tulkinnoissa niiden tuottama energia vakuuttaa – tästä toimivat hyvinä esimerkkeinä poikamaiset kappaleet Vesi virtaa ja Hui-hai hullu akka. Tyylillisestä monimuotoisuudesta huolimatta kappaleiden vetovoima on yhtä kiivas ja tiivis kuin hyökkäävä sanoituspuolikin, olivatpa tuuppaajana heavyrock-riffailu, soul/blues-laulajat tai synteettisen musan jyske ja tutina. Nelikon todelliset voimavarat tuntuvat kuitenkin piilevän tulikivenkatkuisen runttauksen sijaan niissä kappaleissa, joissa Estrons paljastaa kaikki sävynsä. Albumin jännite ja hehku pysyy vakaana
Kokeellisissa kasarisfääreissä leijaileva Love Is Magic täyttyy pitkän polveilevista ja varsin epätasaisista elektroteoksista. Paluukeikkojen tunnelman voi tämänkin näytön perusteella otaksua olevan katossa. Love Is Magic on kiintoisa levy. Paikkansa puolustavan julkaisusta tekee kuitenkin sen laadullinen tasavahvuus: yhtäkään hutia ei näihin vetoihin mahdu. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Herkkä ja hauras biisi nousee täyteen kukoistukseensa vasta loppumetreillä, joten koko lähes kuuden minuutin draama kannattaa keskittyä yhtä tiiviisti. Ghosts On TV ei ole ollut kirkkaimmissa parrasvaloissa edes indie-näkökulmasta, vaikka syytä olisi ollutkin. Polveilevat rakenteet ja kiipparivetoiset sovitukset ovat paikoin silkkaa progea, vaikkakin helposti lähestyttävää sellaista. Ja millä tavalla! Viiden kappaleen Anna soihtusi palaa -ep vie aikamatkalle siihen maailmaan, jossa tämä alkuperäinen ja lyhytikäiseksi jäänyt miehistö aikoinaan vaikutti. Aiemmin Hot Visions on toiminut kanavana musiikilliselle haahuilulle, joka ei ole istunut Seksihulluttai Jyrki Nissinen & Isotissinen P elle Miljoona Oy tekee paluun yritysrekisteriin ja muistelokeikkojen ohella myös levyttäväksi kokoonpanoksi. Saatteen verrokeista helpoin allekirjoitettava on Mogwai. Valitettavasti yhtye nojaa esikuviinsa niin vahvasti, että omilla jaloilla seisominen jää turhan usein taka-alalle. Good Morning Little Schoolgirl, toivottaa Golden Lampreys heti kärkeen esikoisäänitteellään, mutta tästä on Hurriganesit kaukana. Samalla Grantin upea lauluääni pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Kuinka motivoitunut yhtye on jatkamaan ja millä linjalla. Syksyn keikkojen kaveriksi ilmestyy vihdoin kauan työn alla ollut seiskatuumainen. Levyn kymmenellä kappaleella on mittaa miltei tunti. Lyyrisesti teksti edellä etenevistä kappaleista tulee mieleen Absoluuttinen Nollapiste, Kauko Röyhkä tai metallikitarat hylännyt Maj Karma. Kovimmaksi luuksi osoittautuu pelin avaava nimilaulu, joka olisi ollut takuuvarma hitti 1980-luvun ensihetkillä. Yhtyeen vino, löyhästi taiderock-henkinen suomirock ohjaa nimittäin mielikuvat 1990-luvulle, jolloin tällaisia vakavalta kuulostavia, mutta sisäänpäin virnuilevia bändejä tuntui syntyvän säännöllisesti. Ensireaktio Juhani Karastin Sähköpaimen -yhtyeen Täällä haisee kuolema -ep:lle on paluu menneisiin aikoihin sekin, mutta nyt vähän lähemmäksi. Levyarvostelut 10_2018.indd 70 8.11.2018 14.23. Levyn vallitsevaksi teemaksi jalostuu kertomus aikuisesta ihmisestä, joka pakoilee vastuutaan ja palvoo tuskaansa. Tosin tiettyä ihon alle iskeytymistä kaipailee levyn loppupuolelle asti, jolloin vihdoin rävähtää: Is He Strange ja Touch And Go iskeytyvät nautinnollisen syvälle tajuntaan. Tähän ummehtuneeseen renttudiskurssiin ei toivoisi kotimaisessa rockmusiikissa enää törmäävänsä – onhan sitä jo vuosikymmenet kuultu. Omissa heikkouksissa rypeminen jaksaa kuitenkin viehättää vain hetken. Mutta miltä kuulostaa Jolly Jumpers vuosimallia 2018. Vaikka levyn simppelin karut konesoundi viittaa aina Suiciden protonaputukseen asti, saa satakuntalaisten ilmaisu vaikutteita laajalta kaarelta aina industrialia myöten. Täydellisen vastakohdan tunnelmalle tarjoaa b-puolella Versace Henrikin remix, jossa alkuperäisestä versiosta ei ole jäljellä käytännössä mitään. Entinen The Czars -solisti on ehtinyt jo neljänteen sooloalbumiinsa. Peräänantamattomuudessaan totaalista metallia eri muodoissaan muotoilleesta Sink-yhtyeestä tutut muusikot sukeltavat nyt konemusiikin syövereihin samalla intensiteetillä. Jatkoa jää odottelemaan hämmästyksensekaisella kiinnostuksella. Samaan aikaan sen varjoihin on yllättävän helppo hypätä, sillä vaaniva tunnelma vie nopeasti mukanaan. Viime vuosikymmenellä hajonnut Jolly Jumpers tekee paluun, mikä on jo itsessään uutiskynnyksen ylittävä asia. LASSI LINNOLA HHH Jyrki Nissinen & Hot Visions Paremmuusjärjestys Salatut Elämät/Bemböle Tukevasti valtavirran ulkopuolelle asettunut Jyrki Nissinen on piinannut sarjakuvien ja punkin ystävien mieliä kierolla taiteellaan kohta kahden vuosikymmenen ajan. Silti perinteisemmästä laulaja-lauluntekijäestetiikasta ponnistanut debyytti Queen Of Denmark (2010) pysyy edelleen Grant-tuotannon kruununjalokivenä. Lopullista mielipidettä on vaikea muodostaa, kun samaan aikaan bändin kikkailu ärsyttää ja kiehtoo. Mutta hyvin tuttu romanttinen uusi aalto -soundi toimii nykyhetkessäkin. Kun Metamorphosis ryöpyttää korvia häiritsevän teatraalisella taideelektrollaan, seesteisyydestä salamointiin eskaloituvassa Tempestissä Grant näyttäytyy sankarina, joka onnistuu tuomaan genren piiriin jopa jotain uutta ja kiintoisaa. Vaan se psykoanalyysistä. Uutta materiaalia tulee nyt julki pienimmässä mahdollisessa mittakaavassa, kun Silo-kappale julkaistaan läpinäkyvälle vinyylisinglelle puristettuna. Maailmassa, jossa Egotrippiä tai Olavi Uusivirtaa ei olisi, voisi Päiväkirja olla merkittäväkin tapaus. Ja mikä parasta, kappaleessa lauletaan Tempest-videopelin pelaamisesta! Rohkeita irtiottoja ei siis Love Is Magicistä puutu. Vallitsevissa olosuhteissa se joutuu tyytymään vain ihan kelvollisen kotimaisen rock-albumin asemaan. Toisin sanoen lupaavasta bändistä on kyse. TOMI NORDLUND HHH Liljankukka Päiväkirja Karhuvaltio Pari vuotta pinnan alla muhinut Liljankukka on valmis lyömään kätensä pöytään. Just Because You Did It Doesn’t Mean You’re Guilty -ep:n neljä kappaletta ei siis ole mitään jokapaikan musaa taustalle pyörimään. Jokaiselta jäseneltä on mukana yksi sävellys kultakin, joten biisit ovat keskenään erilaisia, mutta Oy:ksi tunnistettavia yhtä kaikki. Laulu on verkkaisesti etenevä pop-tuokio, joka ei tee läsnäolostaan numeroa. Kappalemateriaaliltaan Päiväkirja on ajoittain oikein mielenkiintoinen ja oivaltava debyyttijulkaisu. Välillä albumi tulvii kunnianhimoa, kun taas paikoin touhu tuntuu koomisuudessaan silkalta parodialta, kuten sinänsä hulvattomassa Diet Gum -hassuttelussa. Petri Hannuksen tumma laulusoundi ja hissuksiin laukkaava tempo ovat tuttuja juttuja, mutta tavaramerkkisoundista huolimatta etenkään apuolen Morning Glory ei ole yhtä mullantuoksuinen kuin yhtyeen vanhempi tuotanto. 70 SOUNDI Levyarviot > ...ummehtuneeseen renttudiskurssiin ei toivoisi enää törmäävänsä... Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Nyt kokoonpanoon on liittynyt neljänneksi jäseneksi Jukka Nousiainen, joka on Jumpersien lähipiiriin kuulunut aiemminkin muun muassa lyhytikäisen Pettusville Alabama -yhtyeen kautta. Lopputulos on ehdoton, vaativa ja huumaava. Keulahahmo Thomas Lilleyn hahmoon henkilöitynyt yhtye tuntuu takertuvan, suorastaan ihannoivan, elämänsä päämäärättömyyttä. Power popin säikeitä suomirockin kivijalalle sommitteleva Päiväkirja-debyytti on nimensä mukainen kokoelma merkintöjä aikuisiän yksinäisyydestä ja vieraantuneisuudesta
deathpunkia esittävää sarjakuvarock-yhtyettä. Fiaskoksi osoittautuneen Doctor Midnight & The Mercy Cult -superbändin jälkeen Husby on toiminut muun muassa Idolstuomarina ja skientologian puolestapuhujana, julkaissut elämäkertansa ja osallistunut Norjan euroviisukarsintoihin. JARI MÄKELÄ HHH The Outer Sonicsin ilmaisu pohjaa hypnoottisella tavalla heliseviin instrumentteihin sekä laulaja Nina Hiironniemen ulottuvaan ääneen. Ei siis mitään uutta, vaan lisää ennestään toimivaksi koettua sisältävä Egomania saattaa olla parempi albumi kuin emäyhtyeen vuoden alussa julkaisema RockNRoll Machine. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Näkemäni Hot Visionsin ekstaattinen livekeikka on liipannut liki muinaista Circleä ja jotain sellaista, mitä kuvittelen Captain Beefheartin ja Magic Bandin joskus esittäneen. It’s So Hard töksöttää raakaa bluesia I Don’t Wanna Be A Soldierin viedessä bluesin syvemmälle, coolimmin. Sen todistaa varsinainen albumi, jolle John valitsi parhaat versiot. JUSSI NIEMI HHHH The Outer Sonics 2 Presence Pohjalaislähtöisten muusikoiden muodostama The Outer Sonics osoitti vuonna 2016 julkaistulla debyyttialbumillaan Violet, että ryhmä taitaa kekseliään eteerisen popin pyörittelyn. SOUNDI 71 RETRO Hank Von Hell Egomania Sony Turbonegron ex-solisti Hans-Erik Husbyn toinen tauko sleazerockin parista kesti noin puolet pitempään kuin ensimmäinen retriitti 1998-2002. King Curtisin foni terästää kahta raitaa. Instrumentaaliproget Yöllinen maantie ja Paremmuusjärjestys -theme äänittäjä-miksaaja Joonas Hietalan huilusooloilla maustettuna kuulostavat mainioilta mutta aika perinteisiltä kappaleilta. The Outer Sonics ei onneksi arastele hyödyntää vahvuuksiaan. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Toteutuksessa ihastuttaa sen kikkailematon juurevuus kun George Harrison hinkkaa dobroa slidellä ja Nicky Hopkinsin piano kilkuttaa kapakkatyyliin rytmisektion (Klaus Voormann, Alan White/Jim Keltner) muuratessa vakaan pohjan. Sävelmaisemat kyllästetään kuulailla elementeillä, joiden hyväily rentouttaa. ...ummehtuneeseen renttudiskurssiin ei toivoisi enää törmäävänsä... MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Imagine onkin loistava levy kirkkaimpina timantteinaan ikoninen nimiraita, veret seisauttava Jealous Guy ja kaikessa yksinkertaisessa nuotiorallatuksessaan kummallisen syvälle yltävä Oh Yoko! Mutta mahtikamaa on loppukin. Viisi tähteä alkuperäiselle, paketille neljä. Jälkimmäisestä löytyy funky reggaeversiokin. Paremmusjärjestyksessä ainekset ovat hajallaan, eikä kokonaisuus kohoa huuruisten keikkamuistojen tasolle. Tampereelle kotiutuneen yhtyeen toinen pitkäsoitto porautuu pitkälle samankaltaisiin sävyihin, painottaen aistikkaita progressiivisen rockin huuruja. Egomanialta löytyvät kaikki rakastetut ainekset: mahtipontinen intro (nimibiisi) sekä outro Adios (Where’s My Sombrero?), vetävät kitarariffit, tarttuvat kertsit, woo-oo-oo-taustakuorot, makeilevat puheosuudet, purkkapopit (Wild Boy Blues), nopeammat kaahaukset (Bum To Bum), jopa City Of Satan -kopio (Blood). JARI MÄKELÄ HHH John Lennon Imagine – Super Deluxe Edition Universal Sopii kysyä, kuka tätä kaikkea tarvitsee, kun John Lennonin yhdessä Yoko Onon ja Phil Spectorin kanssa tuottama toinen soololevy on kasvatettu neljän cd:n ja kahden blu-rayn lootaksi. -yhtyeiden esittämään nyrjähtäneeseen punkbluesiin. Kitaristi ja syntikkavelho Ari Niemen sielukkaat siivutukset levittävät raidoille harsoisuutta. Tapiolan kirkko, Kokemuksen jälkeen ja hypnoottinen Rukoilija edustavat kiinnostavampaa äänimaisemaa. herkistelevät ihailtavan alastomina How Do You Sleepin ilkeillessä McCartneylle ei niin tosissaan kuin moni luuli. Alkuperäisen uusiksi miksatun levyn lisäksi löytyy muun muassa raakademoja ja uusi monomiksaus sekä singlet Power To The People, Well…, God Save Us, Do The Oz, God Save Oz ja Happy Xmas (War Is Over) cd:llä ja blu-raylla niiden lisäksi vielä kvadrofoninen ja 5.1-miksaus sekä Evolution Documentary -filmi ja Elliott Mintzin John & Yoko -haastattelut. Tasokkaan levyn toiseksi huippuhetkeksi ilmoittautuu kupliva eepos Void Of Infinity. Jos asiaa tarkastelee positiivisemmasta vinkkelistä, meillä on nyt yhden vähän rampautuneen Turbonegron sijaan peräti kaksi lähes identtistä ns. Akustisesti alkunsa saava rytmikkyys jalostuu matkan varrella houkuttelevaksi karkeloinniksi, jonka vivahteikkuus pyrkii iholle. JUHA SEITZ HHHH K u v a: Te d Li n d en www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Oh My Love ja How. Mukana on vielä hienosti kuvitettu kirja aiheesta. Sen lempeässä maisemassa piilee hienovaraista kokeellisuutta, mikä tekee kokonaisuudesta kiintoisan. Yokon johdolla kokonaisuus on kyllä kasattu huolella ja siitä välittyy hyvin, miten rennosti professionaali hahmo Lennon oli studiossa. Husbyn paluuta Hank Von Helveten (nykyään Hellin) nahkoihin on aluksi vaikea hyväksyä nikottelematta. Ne nousevat albumilta helposti esiin, mutta jättävät samalla ”tärkeämmät” kappaleet varjoonsa. Imagine puhuttelee lujasti nykyajassakin, ei vähiten Gimme Some Truthilla, jossa tiivistyy Lennonin koko eetos. Lähiöbaarin sekopäinen asiakaspalaute Kritiikkiä Masalle ja Sirpa Järvenpään laulama Kusen ufon lattialle voisivat sisältyä Seksihullujen repertuaariin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Valojen sekä varjojen leikki toistuu dynaamisesti lähes kahdeksanminuuttisella Color The Sky -teoksella. Vielä viisi vuotta sitten olisin ollut täysin innoissani. 03-222 1300 Pikkuilmot 10_18.indd 82 8.11.2018 14.15 Levyarvostelut 10_2018.indd 71 8.11.2018 14.23
Ja vaikka osa näistä koskettavista teksteistä on jo vuosikymmeniä vanhoja, ne onnistuvat edelleen käsittelemään Robyn Honey Konichiwa Robyn perusti noin 15 vuotta sitten oman levy-yhtiön ja käveli klubimaailmaan jättäen popin enimmäkseen taakseen. ”Evoluutio” tarkoittaa nyt uhon vähenemistä, popmelodioita, konesoundien nykyaikaistumista ja – kaikista kuuluvimmin – edellislevyn yllätyshitiksi tulleella Simon & Garfunkel -lainalla Sounds Of Silence löytynyttä David Draimanin pehmeää ääntä. MIKAEL MATTILA HHHH nykyelämän haasteita ja kipupisteitä sekä pysäyttävät ajattelemaan kaiken järjettömyyttä. Suistamon Sähkö, ja etenkin sen uutuusalbumi, ovat tämän ”perinnelaboratorion” kenties pähkähulluimpia tuotoksia. Tematiikka pohjaa haitaristi AnneMari Kivimäen tohtorintutkintoon, joka sivusi karjalaista haitariperinnettä. Ruotsia taitamattomat voivat siinä sivussa lueskella runokäännöksiä levyn mukana tulevasta vihkosesta. Draiman laulaa paremmin kuin ikinä, mutta bändin aggressio on lauhtunut niin, että jopa Draimanin tavaramerkkisäksätykset loistavat poissaolollaan. Ykkösrivin muusikoista koostuva kvartetti, eli Verneri Pohjola, Tuomo Prättälä, Antti Lötjönen sekä Olavi Louhivuori, vie osuutensa maaliin virheettömästi. Uusimmalla levyllä klubisoundit kuuluvat voimakkaammin kuin koskaan. Etkot, pectopah ja etnoteknoa jalostaa aiempaa ideaa yhä valmiimmaksi. Laulubiisien parhaimmistoon nousevat ylellisen melodiset Alice I Once Knew, vanhasta King Crimsonista ja John Lennonista muistuttava Sick And Somewhat Scared ja erityisesti syvempiin vesiin koskettavasti sukeltava Fulfilled, joka taitaa kertoa tästä levystä. MAPE OLLILA HHH Suistamon Sähkö Etkot, pectopah ja etnoteknoa Kihtinäjärvi Suistamon Sähkö on yksi maamme kummallisimmista yhtyeistä. Tämäkin levy uhkuu voimaa ja kertoo kyvystä selviytyä. Only Natural on mellotroneineen kaikkineen liiankin suoraan Beatlesia, vaikka sitar ja tablat soivatkin Promises To Keepissä. Robynin uusi levy on tunnelmaltaan tehty samalle ihmiselle, jolle Viola teki kappaleensa Sad Eyed Disco Dancers 13 vuotta sitten. Jannen mielenkiinto kohdistuu moniin soittimiin ja häntä kiinnostavat monet keskenään hyvinkin erilaiset musiikkityylit Grateful Deadista metalliin. Suurin esikuva lienee Frank Zappan ja Steve Vain bändeissä maineeseen noussut kitaristi/basisti Mike Keneally ja hänen vaikutuksensa tässä eniten kuuluukin. StartStop/On Top on elegantti pianovetoinen instrumentaali. KLO 11 EERIKINKATU 4 TERVETULOA AVAJAISIIN! LP-LEVYT MYÖS VERKOSTA WWW.ROLLINGRECORDS.FI AVAAMME UUDEN MYYMÄLÄN HELSINGIN KESKUSTAAN Levyarvostelut 10_2018.indd 72 9.11.2018 8.10. Kaikki kuulostaa huolitellumalta ja perustellummalta: Eero Grundströmin konehuone puhisee aiempaa voimakkaammin, räppeihin on saatu napakkuutta ja kappaleiden rakenteissa on leikkisyyttä. JUSSI NIEMI HHH Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet Ligger du fortfarande i sängen Svart Tämä Svenska Kulturfondenin rahoittama projekti on albumillinen ruotsinkielisiä runoja Edith Södergranin kaltaisilta lyyrisiltä legendoilta kuin myös muutamalta nykykirjailijalta. Tapa jolla saadaan aikaan suurta pienestä määrästä aineksia saa välillä haukkomaan henkeä. Itse en oikein lämpene tässä usein valokeilaan taituroivalle progemetallille, suorituskeskeisyys ja kolea soundipaletti eivät puhuttele. Biisit puivat tyypillisellä Disturbed-kiukulla vallanpitäjien ja median valeita, kritisoivat nykyaikaa ja katselevat silmiin vaikeita aiheita kuten riippuvuuksia ja masennusta. Klubimusiikkiin kuuluu surullisimmillaankin puhdistus ja jopa katarsis. Tämä on postmodernia, elektronista nykykansanmusiikkia, joka ei kuulosta teollisuushalleilta, vaan sorateiltä ja niiden laidalle ruostuvilta Ladoilta. Levyarviot > ...raja-Karjalassa löydettäisiin sheffieldiläinen acid house... Jos luotaisiin roolipeli, jossa neuvostoajasta vapautuvassa raja-Karjalassa löydettäisiin sheffieldiläinen acid house, voisi lopputulos kuulostaa ehkä tältä. Kappaleissa lauletaan ja räpätään rajan taakse kuihtuvista syrjäkylistä, jotka saavuttaakseen pitää ensin tuntea nimismiehenkihara persauksissa. Se päättyy optimistiseen puolivalheeseen, jossa kertoja väittää ettei hänen sydäntään enää koskaan särjetä. LINDA SÖDERHOLM HHH Disturbed Evolution Reprise Keskenään hyvinkin samanlaisia levyjä tehtaillut jenkkilistajyrä Disturbed on nimennyt seitsemännen albuminsa osuvasti Evolutioniksi. 72 SOUNDI kunättiä kuin Already Gonen tai niin lastenlaulumaisen poppia kertosäettä kuin Stronger On Your Own tai yhtä imelän nostalgista slovaria kuin Hold On To Memories. Emman herkkä ääni tulkitsee tekstejä sievästi, mikä on sinällään ihan kaunista, mutta juuriltaan suomenruotsalaisen Salokosken lauleskelu toisella kotimaisella on – ehkä sovitusten hankaluudesta johtuen – ajoittain kovin väkinäisen kuuloista, mikä valitettavasti syö kuuntelukokemusta melko lailla. Paskapuhetta, mutta nyt kuitenkin tiedämme ettei särkynyt sydän ole kuolemaksi. Aikaansaannos on seesteistä ensemble-jaskaa, joka sopinee parhaiten alati pimenevän syksyn meditaatiohetkiin ja elämän tarkoituksen etsintään. Tanssiesityksessä kuulin kerran Jannelta hienoa dubahtavaa funkia. Chicagolaisyhtyeen nyrkinpuintihymnit ovat aina toisinaan yrittäneet sanoakin jotain, mutta pari levyä sitten ei olisi voinut uskoa Disturbedin ikinä levyttävän mitään niin pysäyttävän tärkeää kuin masentuneille suoraan laulavan A Reason To Fightin… saati mitään niin perinteisen pikJaan Wessman None For The Money, Two For The Show Eclipse Ehkä vuoden parasta levyn nimeä tottelee Jaan Wessmanin ensimmäinen sooloalbumi, jolla mm. Siinä vaikutteet sulautuvat parhaiten yhteen omaksi jutuksi. Sydän, konebassari ja sidechain-kompressointi pumppaavat surua. Robynin levy ei sisällä yksittäisiä isoja hittejä, mutta se on kokonaisuutena hitti. Melankolinen bailaaminen on hieno poikkeustila. Jonne Aaronin, Palefacen ja Steve Vainkin bändeissä soittanut tamperelainen multi-instrumentalisti tekee kaiken itse. Laulajatar Salokoski on valinnut tekstit, joihin Ilmiliekki Quartet -yhtyeen jäsenet ovat säveltäneet kappaleet. Ympärilleen kootun perheen kanssa surut tanssitaan hallittavan kokoisiksi. Levyn pehmoa antia kuitenkin leimaa taantumuksellinen perinteisyys, joka saa kokonaisuuden kuulostamaan lohtulaululevyltä. Klubimusiikin kontekstissa suru ei kuitenkaan ole koskaan rypemistä eikä perhettä ajeta hankeen. Robyn on kuin 15 vuoden takainen Kylie Minogue mollissa. ARTTU TOLONEN HHHH LA 8.12. Teemat eivät sinällään ole omaperäisiä; syrjäkylät vastaan virkamiehet -taistelua on ollut kotimaisessa taiteessa jo riittämiin. Tekstien modernit kielikuvat ovat sentään enimmäkseen nokkelia, ja onhan se aika neroa, kun tyhjenevien karjalaiskylien halvalla myytävä rappio rinnastetaan Viimeistä päivää -kappaleessa Huutokauppakeisari Aki Palsanmäkeen
Meshuggahin äärimetallinen Contradictions Collapse -debyytti jyrkkine rytmiratkaisuineen oli jo pihalla, Opethin Orchidia piti vielä odottaa pari vuotta. Uusi hevarikaverini oli nimittäin esitellyt minulle ruotsalaisen Anekdotenin. Anekdoten kuulosti ryhmältä silmälasipäisiä, pitkälettisiä taidenörttejä, joilla oli jotain sanottavaa, mutta sanoman avautuminen vaati liikaa aikaa ja kärsivällisyyttä edes yrittää. Thoughts In Absence 5. The Flow 6. Pian kuitenkin pääsimme Steven Wilsonin kautta King Crimsoniin ja seikkailimme siinä höpsähtäneen luovassa maailmassa, jota etenkin Iso-Britannian progeskene 1970-luvulla oli. Harva vieläkään edes tietää bändin olemassaolosta – mikä on varsinainen sääli. Muistan vieläkin elävästi sen parituntisen, jonka aikana istahdin samaan pöytään täysin tuntemattoman paikallisen hevarin kanssa ja upposin vahingossa väittelyyn 70-luvun progen ihanuudesta ja sen vaikutuksesta myöhempään raskaaseen musiikkiin. Anekdoten ei koskaan noussut pinnalle samalla lailla kuin samoilla leikkikentillä telmineet aikalaisensa, eikä syitä ole vaikea löytää. Keskustelu syttyi yhteisestä arvostuksestamme Meshuggahin, Opethin ja At The Gatesin kaltaisia ruotsalaisia metallipioneereja kohtaan. TEKSTI: SALLA HARJULA Kiven alta 10_18 .indd 73 9.11.2018 8.58. Anekdoten julkaisi Vemod-esikoisensa vuonna 1993. Lisäksi Vemod on yksinkertaisesti kova levy – jos tällainen progetaiteilu iskee. Bändin soundi on kehittynyt alun hiomattomista tuotantoratkaisuista hienostuneempaan suuntaan, ja viimeisimpiä levyjä kuunnellessa voisi hyvin erehtyä kuuntelevansa vaikkapa Porcupine Treen kadonnutta fiilistelybiisiä 2010-luvun vaihteesta. Where Solitude Remains 4. Siitä huolimatta levy on yksi aikansa kiinnostavimpia ruotsalaisia rockdebyyttejä. Illasta kehkeytyi yksi suosikkibaarireissuistani pitkään aikaan. Tämä olisi jo sinänsä mukava muisto, mutta illan päätteeksi olin todella ehtinyt ihastua. SOUNDI 73 Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Anekdoten Vemod Virtalevy E ksyin pari vuotta sitten Tukholmassa työmatkalla ollessani valkosipulidrinkkeihin erikoistuneeseen rokkikrouviin, jonka nimi on tässä välissä jo ehtinyt hälvetä muististani. Voisi jopa uskaltaa väittää, että sillä on ollut oma vaikutuksensa aikalaistensa musiikilliseen suuntaan sen myötä, kun 90-luvun kokeellinen ruotsalainen metalliskene kehittyi yhä monisyisemmäksi maailmaksi. Karelia 2. The Old Man & The Sea 3. Bändi on tehnyt sinnikkäästi musiikkia tähän päivään asti – tosin pienemmillä budjeteilla ja harvemmilla julkaisuaikatauluilla kuin ne isot nimet siinä vierellä. Lisäksi heidän anakronistinen musamakunsa kallistui huomattavasti vahvemmin vanhemman jazzin ja varhaisen brittiprogen puolelle. Longing 7. Kun Opeth ja muut metallin rajoja rikkoneet paikalliset rockryhmät etsivät kapinallista soundiaan 90-luvun alussa, heidän joukossaan puuJulkaistu: 1993 File under: Prog rock Kappaleet: 1. Itselleni uuteen bändiin siis. Bändin valitsema polveileva sävellyskieli ei ollut hitusenkaan muodikasta – etenkään 90-luvun alun Ruotsissa, jonka kupliva metalliskene oli juuri puhkeamassa huikeaan kukkaan. Vemodin kokeellinen rock oli imenyt paljon enemmän syviä fiiliksiä englantilaisilta progenimiltä kuin metalliset aikalaisensa, mutta ruotsalaisen skenen vaikutus kuuluu siinä vahvasti läpi niin raskaissa kitaroissa kuin sen peri-skandinaavisessa melankoliassakin. Vemod ei jäänyt Anekdotenin ainoaksi teelmäksi. Wheel Pidät tästä, jos pidät näistä: King Crimson Camel The Flower Kings haili myös vaatimaton nelikko, jonka instrumentit selloineen ja mellotroneineen eivät sopineet tähän metalliseen muottiin. Sen vaikutteet ovat selkeästi kuultavissa, mutta niitä pitää kasassa bändin itsepäisen tinkimätön visio, jollaista kellään muulla heidän ympäristössään ei tuolloin ollut. Sen päätteeksi olin nimittäin ehtinyt ihastua kiihkeästi uuteen tuttavuuteen
Niin myös tapahtui. – Kun nyt muistelen Arionin ensimmäisiä vuosia, aikataulujen hurjuus puistattaa ja naurattaa samaan aikaan, sanoo Kaipainen. Life Is Not Beautiful -kakkoslevyn digipak-versiolta löytyvätkin tuoreet näkemykset vanhoista biiseistä Last Of Us, Seven ja I Am The Storm. – En yhtään väheksy Last Of Usia – diggaan siitä edelleen! –, mutta täytyy myöntää, että olen vähän kasvanut ulos siitä materiaalista. – Uusia sävellyksiä alkoi syntyä heti debyytin valmistuttua, mutta matkalle osui myös mutkia. Nykyään jo purettuja 5by5-studion tiloja onkin ikävä, sillä paikka alkoi tuntua toiselta kodilta, hymähtää Kaipainen. Vaikka elämä ei olekaan joka hetki kaunista, toivo paremmasta huomisesta on silti aina olemassa! ARION KOKEELLISEMPAA, ROCKIMPAA JA RASKAAMPAA Bazook 10_18.indd 74 9.11.2018 8.18. Se ei ole ainakaan liian iloinen. Teksti: Timo Isoaho T asokasta metallia takovista uusista orkestereista ei ole varsinaisesti ollut runsaudenpulaa viime aikoina, mutta liialliseen synkkyyteen ei silti kannata vaipua – pilkkopimeiksi käyneistä illoista huolimatta. En saanut nukuttua aikaeron vuoksi ja olinkin sitten estradille noustessa valvonut melkein neljäkymmentä tuntia putkeen... Iivo Kaipaisen (kitara), Topias Kupiaisen (rummut), Lassi Vääräsen (laulu), Arttu Vauhkosen (koskettimet) ja Gege Velinovin (basso) muodostama Arion löysi ensimmäisen ilmenemismuotonsa vuonna 2011, ja parin lyhyemmän julkaisun jälkeen koittikin jo Last Of Us -ensialbumin (2014) vuoro. – Life Is Not Beautiful on myös kokonaisuutena debyyttiä selvästi monipuolisempi, kokeellisempi, rockimpi ja raskaampi, mutta ehkä kaikista selkein ero löytyy energian määrästä. Kaipainen kuitenkin painottaa sitä, että Last Of Us toimi erittäin hyvänä käyntikorttina ja vei bändin lopulta yllättävänkin kauas. Entä albumin otsikko. – Tokion Loud Park -festivaalikeikka jäi mieleen erityisen hyvin. Niin masentavaa syksyistä räntäsadetta ei nimittäin ole vielä keksittykään, jota pääkaupunkiseutulaisen Arionin moderni ja melodinen power metal ei onnistuisi kirkastamaan. Inferno-lehden kriitikko paiskasi debyytille piirua vaille täydet pisteet ja teki muun muassa seuraavan huomion: ”Arion on sekoitus Amaranthen konemaista soundia ja kertsejä, Nightwishin orkestraatioita ja dramatiikantajua sekä Sonata Arctican ennakkoluulotonta nuorta energiaa”. Meillä oli vasta muutamia kokonaan valmiita biisejä, mutta tästä huolimatta meidän piti ryhtyä kasaamaan kokonaista pitkäsoittoa. 74 SOUNDI K u v a: N ea A h ti ai n en Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Mikä tärkeintä, Arion ei kuitenkaan joutunut turhaan kiirehtimään. – Saimme olla studiossa aika rauhassa ja siellähän oli todella nastaa. Last Of Usin ja Life Is Not Beautifulin välille jäi lopulta neljä vuotta. Osa kappaleista valmistuikin vasta studion uumenissa. Vedon jälkeen kittasin useampia energiajuomia putkeen, mutta nukahdin silti penkille istahtaessani! Ranka Kustannuksen ohella Arionin taustalla nykyään vaikuttava saksalainen levy-yhtiö AFM heitti taannoin ilmoille ajatuksen ”parin vanhan biisin uudelleen nauhoittamisesta”. Tutustumisvaihe otti aikansa, mutta se jos mikä kannatti tehdä, sillä Life Is Not Beautiful osoittaa, miten älyttömän monipuolisen tulkitsijan löysimme, sanoo kitaristi. – AFM:ltä tuli tosiaan viestiä, että ”uusi laulajanne Lassi Vääränen voisi näyttää kynsiään myös parin ensilevyn kappaleen äärellä”, ja mehän tykkäsimme ideasta. – Tekstien teemoja ovat ihmisten kohtaamat vaikeudet ja niiden yli pääseminen. Valtiota piti palvella erilaisilla tavoilla ja laulajamme vaihtui Viljami Holopaisesta Lassiksi. – Silloinhan kävi niin, että nappasimme levytyssopimuksen melkoisen yllättäen. Toki toivon ja uskon, että Last Of Us kestää aikaa kuulijoiden mielissä, mutta omiin korviin se kuulostaa pikkuisen liian geneeriseltä sinfoniselta power metal -albumilta
– Chewy tuntee Voivodin perinteet ja soundin salaisuudet tarkasti, mutta kyse ei kuitenkaan ole siitä, että yrittäisimme hampaat irvessä kopioida ”vanhan Voivodin soundia”. Ei niitä tungokseksi asti löydy, ja sen vuoksi olikin hienoa, että kanadalaisen Voivodin tuoreeseen The Wake -studioalbumiin liittyvä maailmankiertue saapui myös Suomeen. – Meistä neljästä kumpuaa tänä päivänä tällaista materiaalia ja jos se soundaa Voivodilta, niin sehän on pirun hienoa. Ryhdyimmekin kirjoittamaan uusia kappaleita Chewyn kanssa ja yhteistyön ensimmäinen hedelmä Target Earth kypsyi talvella 2013. Ja sen huomaa. Hiljalleen meistä alkoi tuntua siltä, että tämä orkesteri kykenee valmistelemaan vielä hyvää materiaalia... Olihan se älytöntä, mutta toisaalta olin oikeasti niin köyhä, etten pystynyt ostamaan minkäänlaisia tarvikkeita. – Aika kauaksi on tultu bändin alkuajoista, jolloin en tiennyt kansien tekemisestä yhtään mitään, nauraa rumpali. – Muistan hyvin, kun maalasin Rrröööaaarrr-kakkoslevymme (1986) kansipiirroksen jonkun rupuisen pahvilaatikon kylkeen... Tällä tavalla syntyivät albumit Katorz (2006) ja Infini (2009), kertoo Away. Varmaa on ainakin se, että Voivod on onnistunut aikamoisessa tempussa. Päätös oli lopulta varsin helppo, sillä Piggyn tilalle vuonna 2008 tullut Daniel ”Chewy” Mongrain oli osoittautunut taitavaksi soittajaksi ja mukavaksi kaveriksi. – Näiden pitkäsoittojen jälkeen kysymys nousi uudelleen esiin: jatkammeko Voivodin uraa vai pistämmekö lapun luukulle. – Ei. Kun Soundi kohtaa Jonquièren kaupungissa vuonna 1982 Voivodin perustaneen Michel ”Away” Langevinin vähän ennen lähes loppuunmyydyn Tampereen-keikan alkua, leppoisana herrasmiehenä tunnettu rumpali ei ole pysyä niissä kuuluisissa housuissaan. Yhtyeen omaperäinen äänimaailma on aina ollut helposti tunnistettavissa, mutta Piggyn poismenosta huolimatta Voivod kuulostaa edelleen vain ja ainoastaan itseltään. Toisaalta, jos biisit kuulostaisivat joltakin ihan muulta, niin sekin olisi pirun hienoa – edellyttäen tietenkin, että olisimme itse tyytyväisiä sävellyksiin! Jos kanadalaisryhmän musiikkityyli on aina ollut helposti tunnistettavissa, niin samaa voi sanoa yhtyeen visuaalisesta puolesta. Käsittääkseni palaamme Suomeen ensi kesänä, rumpali sanoo. Kertoisitko hieman sen tekemisestä. Rakastan sitä levyä, mutta saattaa hyvinkin olla, että rakastan The Wakea vielä muutaman piirun enemmän. Mennäänpä uuden The Wake -pitkäsoiton maailmaan. Myös paikalle tuomamme kauppatavarat liikkuivat rivakasti ja saimme myytyä The Waken vinyyliversion totaalisesti loppuun, Away hymyilee ja lisää: – Tavastialla huomasi melkein liiankin selvästi, ettemme olleet soittaneet Suomessa muutamaan vuoteen! Ei kai seuraavia esiintymisiä tarvitse odottaa yhtä kauan. – Levyn taustoja valaistakseni minun täytyy palata vuoteen 2005, jolloin pitkäaikainen kitaristimme Denis ”Piggy” D’Amour menehtyi. SOUNDI 75 N ouseeko mieleesi monta rockyhtyettä, jotka voivat ylpeillä julkaisseensa yhden uransa parhaista teoksista 35 vuoden kypsässä iässä. Emme aluksi olleet lainkaan varmoja yhtyeen jatkosta, mutta sitten päätimme kunnioittaa Piggyn muistoa viimeistelemällä häneltä jääneet lukuisat kappaleaihiot. Vaikka julkaisujen kansikuvat toki poikkeavatkin toisistaan, niiden takaa löytyy sama mies – Away. – Eilisillan Tavastian-keikka oli aivan mahtava ja porukka tuntui diggaavan meiningistämme todella raivokkaasti. Teemme yksinkertaisesti sitä mikä sattuu huvittamaan, painottaa Away. No, Rrröööaaarrrin kannesta tuli aika hieno ja Voivod on edelleen voimissaan, joten emme me ihan metsään menneet! VOIVOD EDELLEEN OMISSA SFÄÄREISSÄÄN K u v a: R en au d D u v al MICHEL ”AWAY” LANGEVIN ja viisi tärkeää albumia: DEEP PURPLE: In Rock SEX PISTOLS: Never Mind The Bollocks IRON MAIDEN: Iron Maiden MOTÖRHEAD: No Sleep ’til Hammersmith KILLING JOKE: Killing Joke 000000 00 ARION KOKEELLISEMPAA, ROCKIMPAA JA RASKAAMPAA Bazook 10_18.indd 75 9.11.2018 8.18
Andy McCoy heitti taannoin, että ”biisien tyylillä ei ole niin väliä, mutta helvetin hyviä niiden pitää olla”. Kun tulimme kämpille ensimmäisenä iltana, pistimme tietysti musaa soimaan. oli alun perin instrumentaali, mutta eräänä päivänä Anthony esitteli siihen valmiit laulumelodiat, ja biisi nousi saman tien seuraavalle tasolle. Flat Earth sai alkunsa keväällä 2017, kun Etelävuoren ja Amorphisin yhteinen taival saavutti päätepisteensä. Anthony kirjoitti tarinoita niin omasta kuin meidän muidenkin elämästä, ja hänellä on suorastaan ihmeellinen taito muuttaa keskustelut lyriikaksi. – ALOITIMME Amorphisin Euroopankiertueen Tukholmasta 2000-luvun alkupuolella. Sen äärellä tuli vahva fiilis, että Flat Earthin ydin on löytymässä. Taisi se odotellessa kirjoittaa yhdet Ajattaran tekstitkin. Käännyimme takaisin ja Pasi löytyi palelemasta tutun baarin edestä. Toisaalta uskoin vahvasti, että mikäli löydän tarpeeksi persoonallisia bändikavereita, niin yhtyeen soundi yhdistää vaihtelevan materiaalin – ja niinhän siinä kävi, kertoo Etelävuori. Ei onnistunut, vaan meidät meinattiin heittää pihalle koko paikasta. Kohta talon isäntä toi meille olutta ja pyysi samalla laittamaan stereoita pienemmälle. Niinpä niin: laulaja Pasi Koskinen oli kuin olikin jäänyt Tukholmaan. – Pöytälaatikosta löytyi vuosien jäljiltä hyvin monenlaisia biisejä ja Flat Earthin alkuvaiheessa mietin parikin kertaa, että mitähän tästä tulee... Linden kirjoittama The Glow taas NICLAS ETELÄVUORI ja muistoja takavuosilta: KUN äänitimme Kyyrian Alien-albumia Saksassa, meille oli vuokrattu asunto erään talon yläkerrasta. Tärkeitä hetkiä elettiin myös silloin, kun Anthony ilmestyi laulamaan ensimmäisen kerran. En oikein tiennyt, että mitähän sieltä tulee, mutta sieltähän tuli vakuuttavaa toimitusta! – Yksittäisistä kappaleista esimerkiksi Given Time oli tärkeä onnistuminen. Flat Earth nauhoitti None For One -ensialbuminsa pitkäaikaisen luottomiehen Hiili Hiilesmaan kanssa. – Suhteellisen syvissä ja paikoin myös synkissä vesissä... Autossa oli kuitenkin liian hiljaista ja vodkapullokin oli avaamattomana pöydällä... Tämä on myös Flat Earthin filosofia! Milloin palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. – Eräs kulminaatiopiste oli se, kun Linde alkoi nyökkäillä hyväksyvästi biisiaihioideni suuntaan. Saatoimme puhua treenikämpällä jostakin kiinnostavasta aiheesta ja seuraavalla kerralla hän oli tehnyt aiheesta hienon tekstin! FLAT EARTH FLAT EARTH K u v a: A J Sa v o la in en Bazook 10_18.indd 76 7.11.2018 18.26. No, Kaasu purkitti lähes kaikki rumpuraidat yhdessä päivässä, joten ehdimme syömään oikein hyvin. – Sessioista mieleen jäi esimerkiksi Kaasun meininki... Keikan jälkeen tarkistimme, että kaikki ovat bussissa, ja lähdimme ajamaan. Millaisissa tunnelmissa Flat Earthin sanoitukset liikkuvat. Olimme varanneet rumpunauhoituksiin vain kaksi päivää ja yritin puhua häntä ympäri, että jos kuitenkin mentäisiin Ikeaan vasta äänitysten jälkeen... VERENPISARA esiintyi kerran Kutemajärven seksifestivaalilla, tietenkin kahden aktin välissä. 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho “BIISIEN TYYLILLÄ EI OLE NIIN VÄLIÄ, MUTTA HELVETIN HYVIÄ NIIDEN PITÄÄ OLLA!” K ovan luokan helsinkiläistulokas Flat Earth ei itse välitä sanasta superkokoonpano, mutta termin käyttämistä on vaikea välttää kvartetin koostuessa pitkäaikaisesta Amorphis-basisti Niclas Etelävuoresta, HIM-kaksikko Mika ”Kaasu” Karppisesta sekä Mikko ”Linde” Lindströmistä ja Polanskin kanssa oivaltavaa raskasta rockia tehneestä Anttoni ”Anthony” Pikkaraisesta. Seuraavana iltana päätimme kokeilla, että onnistuisikohan ”kaljan tilaus” uudelleen. Roudaaminen oli varsin hämmentävää, kun lavalla ei todellakaan tiennyt, että mihin tässä kehtaa katsoa... Hän ilmoitti, että ”studiohommista ei tule mitään, jos me ei käydä Ikeassa vetämässä lihapullia”
Haken tulostus.indd 77 8.11.2018 8.33
Malli perustuu Gibson L-0 -malliseen koppaan, jollaista Robert Johnsonkin käytti. Näin ulos kielestä kantautuva ääni on välitön. Ekvalisaattorin lisukkeena on makea tilt-diskanttisäädin, joka emuloi vintage-Marsujen highliitäntää. Tehonalennin on toimiva judanssi eikä syö botnea. Lisäksi Korpela rakentaa tilauksesta perinnesähkökitaramalleja kuten Telecaster ja Stratocaster, joihin saa edellä mainituilla Naguan-mausteilla kitaraan erittäin sävykkään äänen ja soittotuntuman. Korpelan kitaroiden syttyvyys ei kuitenkaan perustu tähän standardiin. Vahvistin toimii myös hyvin efektipedaalien, varsinkin säröjen kanssa, mutten oikeastaan edes kaivannut niitä, sillä soundi oli sellaisenaan hemmetin hyvä. Vahvarin tehoa voi suitsia output-kytkimellä kymmeneen tai peräti 0,5 wattiin saakka. Sähkökitaraversion tekemiseen menee yhtä paljon aikaa kuin muidenkin sähkökitaroiden tekemisen. Tämä taas johti siihen, että ajan mittaan hän lisäsi sivusta avonaiseen kanteleeseen kaulan ja tuli samalla synnyttäneeksi uudentyyppisen kitaran. Otimme testiin 50-wattisen combon, jossa on 12-tuumainen kovapuhuja. Tällä tappaa banaanikärpäsiä himassa ja treenikämpällä. Kaikkien vehkeiden ulkonäkö on mukavan vanhahtava ja säätimiä on sopivan vähän. E-liike 9_18.indd 78 7.11.2018 18.08. Onpa hyllyssä kuitenkin tusinan verran telecaster-tyyppisiä kitaran runkoja odottamassa toimenpiteitä. Silloin kitaran koko rungon ja kaulan värähtelyt välittyvät soittajan käteen antaen kuuloaistimuksen lisäksi fyysistä tuntumaa kitaran reagointiin. Siksi olen ajatellut tehdä siitä myös rakennussarjaversion. Kitaraakin voi kehittää vielä huomattavasti. Perinteisissä espanjalaismallisissa kitaroissa ilma pumppaa bassotaajuuksia sisään ja ulos. Kimmo tekee kitaroidensa puuosat mahdollisimman kevyistä puista kuten jättiläistuijasta, haavasta ja lämpökäsitellystä lepästä. Nagu Guitarsin tuotemerkki on Naguan. Viehtymys kitaroihin kumpusi omasta 40-vuotisesta bluesin ja muun ränttätäntän soittoharrastuksesta. Teksti: Esa Kuloniemi V aikka Nagu Guitars perustettiin virallisesti vuonna 2007, alkoi sen tarina jo vuonna 1986 Kimmo Korpelan rakennettua ensimmäisen viisikielisen kanteleensa. Sävysäätimissä on kerrankin pontta eli niitä käännellessä tapahtuu äänikuvassa todella selkeitä muutoksia. Kombon perussoundi on melko puhdas ja transparentti, mutta kun kääntää rohkeasti lisää gainiä ja volumea, niin ilmoille singahtaa klassinen 1960ja 70-lukujen kirkas, erotteleva, rouhea ja lämmin Marshallmekkala, jota kukaan ei voi vastustaa. Vasta paljon myöhemmin mies löysi tiedon kaikukopan sivulta avonaisesta keskiaikaisesta kielisoittimesta nimellä tromba marina. Hyvää kuusta on kuulemma vaikea saada. Koska olen vuosikymmenien mittaan touhunnut eri teollisuudenalojen mittausja ohjaussovellusten parissa, on mukaan tarttunut joukko ideoita, joita voi soveltaa soittimiinkin. Olen jo vuosia toivonut Marshallilta sellaista vanhanaikaista, melko mietosäröistä ja kohtuuhintaista putkivahvistinta, ja nyt Marsu on sellaisen julkaissut. Kanavia on käytössä vain yksi, mutta sen lisäksi löytyy jalkakytkettävä boosteri. Origin-sarja on valmistettu Vietnamissa mutta se ei ole ainakaan meikälle mikään ongelma, jos laadunvalvonta ja tuotekehittely ovat kunnossa. – Olen pelannut 40 vuotta matemaattisten mallien parissa teollisuuden palveluksessa, joten ne ovat minulle peruskauraa. Kombon hinta on kohtuullinen 770 euroa. SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 33 www.naguan.fi Päätön kitara, välitön sointi E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Tämä rakenne eroaa espanjalaismallisen kitaran ominaisuuksista siinä, että tässä kannen suurin ulottuvuus on samaa luokkaa kuin kitaran kielen pituus. Naguan-kitaramallistossa on tarjolla sähkökitara, puoliakustinen kitara, akustinen kitara sekä uutuutena resonaattorikitara. 78 SOUNDI muotojensa takia kohtalaisen rivakasti. Origin-vahvistinsarjassa on kolme eritehoista nuppia ja pari komboa. Hän on koulutukseltaan soitinrakentaja-artesaani ja lisäksi diplomi-insinööri. – Käyttämieni keveiden puulajien takia saan soittimiin sävykkään soundin ja pitkän sustainin. Sointi on välitön, selventää Korpela. – Rungon päästä avonainen akustinen kitara syntyy suoraviivaisten M yönnän olevani toivoton Marshall-friikki. Kuten niin monen suomalaisen kitaramerkin ollessa kyseessä, myös Nagu on yhden miehen yritys ja Kimmo Korpela rakentaa soittimensa yksin. Konttori sijaitsee Nauvossa ja verstas Turussa. Tämän periaatteen esitti aikanaan jo matemaattisesti saksalainen fyysikko Hermann von Helmholtz (18211894). Minun käyttämäni avokoppaisuus suo kovemman äänen. Uusimpana tuotteena työn alla on uudentyyppinen sähkökitaran mikrofoni. Kimmo tosin valittelee rakentamisen vievän kaiken ajan, minkä takia soittaminen rajoittuu nykyisin instrumenttien testausvaiheeseen. Näin ääni kulkee välittömästi kielestä torven kautta ulos. Torvimainen rakenne on sama kuin trumpetissa tai joissain kaiutinkaapeissa. Toinen rakenteellinen valinta on käyttää kaulan vahvikkeena vain hiilikuitusauvaa. Kimmo Korpela Naguanin torvimainen rakenne on sama kuin joissain kaiutinkaapeissa ja sen kannen suurin ulottuvuus on samaa luokkaa kuin kitaran kielen pituus. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Vanhan liiton vahvari Naguan Mouree -resonaattorikitara. ”Olen lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta ja siellä ’mouree’ tarkoittaa mouruavaa kissaa”, Kari Korpela kertoo. Koska tuon tyyppisen kanteleen ääni on yleensä vaatimaton, avasi Korpela sen kopan toisesta päästä ja ääni parani kertaheitolla. – Tällä hetkellä keskityn omien tuotteitteni valmistamiseen ja kehittämiseen
KLO 19 JARKKO MARTIKAINEN Liput alk. Hän saattoi vaientaa konserttia häirinneen huutelijan menemällä katsomoon ottamaan tältä senkan nenästä ja palata sen jälkeen jatkamaan keikkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. KLO 21 MARZI NYMAN: KELLUVA KATEDRAALI Liput alk. KLO 19 JANNA Liput alk. 22 € Lippupiste Lipun hintaan lisätään myyntikanavan mukainen toimitusmaksu. Merkittävän muusikonuransa ohella hän valmisteli yli 20 vuoden ajan omaelämäkertaansa, musiikkikirjallisuuden klassikoksi noussutta Beneath The Underdogia (1971), jonka Soundista tuttu Jussi Niemi on nyt suomentanut nimellä Koiraakin kurjempi. Mingusin on kerrottu myös yrittäneen murskata pianistinsa sormet koskettimien kannella kesken esiintymisen ja tämän jälkeen lyöneen pasunisti Jimmy Knepperiä huuleen. Mingus oli väkivaltainen lavalla ja kanssamuusikot – sen lisäksi, että kunnioittivat hänen musiikkiaan – aidosti pelkäsivät liideriään. 20/15 € Lippupiste LA 24.11. Teos haastaa lukijan kokemaan mielessään sen, minkä Charles Mingus koki etsiessään paikkaansa tuon ajan Amerikan jyrkästi rotuerotellussa ja ennakkoluuloisessa ilmapiirissä. KLO 19 RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA Liput alk. KULTTUURIAUKIO 2, TAPIOLA, ESPOO KOKO OHJELMISTO: www.espoo.?/kulttuurikeskus | www.espoonkulttuurikeskus.. Mingus puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Kirjan haasteellinen slangi on yhdistelmä aikansa urbaania puhetta ja vanhaa Syvää Etelää, josta Los Angelesin ja New Yorkinkin afrikkalais-amerikkalainen populaatio, ei vähiten muusikot, oli silloin useimmiten lähtöisin. E-liike suosittelee! Kulttikirjan kaivattu suomennos CHARLES MINGUS: Koiraakin kurjempi (Aviador Kustannus) K u v a: So u n d in ar k is to PE 23.11. 18 € Lippupiste PE 15.3. 18 € Lippupiste KE 27.3. KLO 20 PK KERÄNEN & VALTTERI PÖYHÖNEN Liput alk. Teksti on yhtäältä hätkähdyttävän suorasukaista, mutta toisaalta Mingusin historiaa tuntevallekin yllättävän lyyristä. KLO 15 JA 19 CLUB FOR FIVE – JOULUNA 2018 Liput alk. Kirjassa on kronologia, joka avautuu lukijalle mosaiikkimaisesti erilaisten elämänkaarelle oleellisten tapahtumien ja dialogien tuokiokuvina. 46 € Ticketmaster LA 19.1. 20 € Lippupiste KE 5.12. 39,50 € Tiketti LA 15.12. Yhdessä konsertissa Mingus suutuksissaan rikkoi kontrabassonsa säpäleiksi. Rivien välissä väreilee alati hedonismin ja spirituaalisuuden välillä kamppaileva herkkä ja tarunhohtoisen tulisieluinen taiteilija, jonka hartain toive on saada rakkautta ja kyetä antamaan vastarakkautta. Pelätessään Mingusia Jackie McLean puukotti häntä. Jussi Niemen käännös kulkee erinomaisesti ja tavoittaa 1920-luvulta 60-luvun alkuun sijoittuvissa tapahtumissa pääosassa olevien mustien puheenparren. SOUNDI 79 C harles Mingus (1922– 1979) oli jazzin arvostetuimpiin kuuluva säveltäjä, orkesterinjohtaja ja kontrabasisti, mutta myös kirjallisesti lahjakas taiteilija sekä monin tavoin ristiriitainen persoonallisuus, joka muistetaan musiikkinsa lisäksi arvaamattomasta luonteestaan. Kirja kuvaa raastavasti kompromisseja kaihtavan mustan taiteilijan asemaa 1940–60-luvun Yhdysvalloissa. E-liike 9_18.indd 79 9.11.2018 13.31. Mingusin väkivaltainen käytös kohdistui useimmiten muihin soittajiin, mutta ajoittain myös yleisöön. KLO 19 SAMAE KOSKINEN SOOLO Liput alk
Jousipyssyt ovat kuin konetuliaseita, ja visuaalinen ilme tuo paikoin mieleen tieteiselokuvan. Uusi Halloween on jo osoittautunut menestykseksi, mutta kriittistä katsojaa se ei vakuuta. Halloweenin rakennusaineet ovat pelkkiä kliseitä, äkkisäikyttelyä ja kömpelöä dialogia. Päätähdeksi on palannut Jamie Lee Curtis, jonka roolihahmo on nyt jo isoäiti. On kuitenkin pakko ihailla Pölösen visuaalista tyylitajua ja kykyä kuljettaa tarinaa sujuvasti. Kingsman-agenttiseikkailuista tuttu Taron Egerton esittää nimiosaa elokuvassa, johon on haettu tuoretta näkökulmaa modernilla otteella. Porvariperheen tytär (Oona Airola) tapaa veljensä kanssa rintamalla palvelleen työmiehen (Konsta Laakso), ja romanssi leimahtaa erilaisista taustoista huolimatta. Nyt vuorossa on lähinnä televisiotöitä ja mainoksia aiemmin tehneen brittiohjaaja Otto Bathurstin näkemys, jonka on tuottanut Leonardo DiCaprio. Hänen vahva roolityönsä on Halloweenin valopilkku, mutta se ei riitä pelastamaan elokuvaa. HHH ROBIN HOOD Robin Hoodista on tehty valtava määrä erilaisia filmatisointeja. Vahvasti suositan SIG-albumien kuuntelua kirjaa lukiessa. Jos Badding rakensi synteesin vanhan iskelmän ja rock’n’rollin välille, Inkinen jatkoi siitä yhdistämällä poprockin ensivaiheen viattomuuden tuolloin uusimpaan 80-luvun rock-aaltoon. Nuoripari haluaa raivata oman tilan valtion myöntämälle tyhjälle tontille. HH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A ku-Tuomas Mattila on kirjoittanut mainion matkakirjan raisiolaisen kaveriporukan ja heidän bändinsä reissuista, studiokeikoista ja livekiertueista maineeseen ja välillä takaisinkin. Lähes 300-sivuisen, varsin pienellä painetun opuksen luettavuutta kohentaa virkistävän monipuolinen ja runsas kuvamateriaali, joka painottuu tutuimmista promoposeerauksista ja levykansista sekalaisiin kuvadokumentteihin lehti-ilmoituksista ja -jutuista, settilistoista sekä bändipiirin omista otoksista. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. David Gordon Greenin (Pineapple Express, Joe) ohjaustyön taustalla on tuottaja Jason Blum ja hänen Blumhouse-yhtiönsä, joka on tehtaillut viime vuosina useita pienen budjetin kauhuhittejä (Paranormal Acti vity, Get Out). HHH HALLOWEEN Kauhuklassikko Halloween sai 40-vuotisjuhlansa kunniaksi uuden pel kistetysti nimetyn filmatisoinnin, johon alkuperäisen elokuvan ohjaaja ja musiikin tekijä John Carpenter värvättiin mukaan harmaaksi eminenssiksi. Oma maa on vanhanaikainen melodraama, jossa pateettisuusnappulaa on väännetty vähän liiankin isolle. Sensational Inksu Groupin toverillinen ilmapiiri henkii lukuisista vilkkaista ja avomielisistä haastat teluista, joissa edesmennyt laulaja, lauluntekijä ja ilmeisin SIG-henkilöitymä Matti Inkinen on luonnollisen vahvasti läsnä. Pölönen on käsikirjoittanut elokuvan Antti Heikkisen kanssa, minkä lisäksi Paula Vesala on toiminut elokuvassa dramaturgina. Tsoin ja Naumovin tarinat kerrotaan yhteisessä elokuvassa, sillä heidän kohtalonsa risteytyivät Leningradin rokkiskenessä 1980-luvun alussa. Marianin roolin on saanut Eve ”Bonontytär” Hewson, ja hänen hahmonsa modernius näkyy siinä, että hän on muutakin kuin vain Robinin rakkauden kohde. Niissä oivalletaan koko suomalaisen popkulttuurin skaala kaikessa naivistisuudessaan mutta myös kliseitä ja arkisia tarinoita syvemmissä merkityksissään. KESÄ Englantilaisilla on Joy Division ja Queen, mutta Neuvostoliitossa oli Kino ja Zoopark. Hittikoosteet jättävät yhtyeestä paljon rakeisemman kuvan kuin Mattilan kiehtovammin tutkailemat ja painottamat kappalekokonaisuudet. Tarinan traaginen päätös ei traumatisoi kuvausta yhtyeen hohdokkaimmista räiskyvän luovuuden avainkohtauksista ja inspiroituneimmista hittiputkista. HHHH OMA MAA Suomalaiskansallisista aiheista suosittuja filmatisointeja tehnyt Markku Pölönen (Kivenpyörittäjän kylä, Koi ran kynnen leikkaaja) on palannut pitkän tauon jälkeen elokuvien pariin. Rockmuusikon elämä ei tuolloin ollut helppoa. Kinon ja Zooparkin keulakuvat, Viktor Tsoi ja Mihail Naumov, kokivat Ian Curtisin ja Freddie Mercuryn tapaan ennenaikaisen kuoleman, ja molemmista on tullut venäläisen rockin legendoja. Lopputulos on viihdyttävä mutta hieman pöljä Robin Hood -tarina, joka unohtuu saman tien. Oma maa on Pölösen tyylille ominainen elokuva, joka sijoittuu maalaismaisemiin 1940ja 1950-luvuille. ASKO ALANEN AKU-TUOMAS MATTILA: SIG – PORTAAT PURPPURASUMUUN SAMMAKKO Inkisen sensaatioryhmä K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_10_2018 -taitto_d.indd 80 9.11.2018 11.22. Yllättävät käänteet ovat lähinnä tahattoman koomisia. Ohjaaja Kirill Serebrennikov keskittyy lyhyeen ajanjaksoon ja kertoo siitä omaperäisesti upealla mustavalkokuvauksella ja sympaattisilla musiikkipitoisilla fantasiajaksoilla. Pikku-Johnia esittää Jamie Foxx, ja roolihahmo on kuin toisinto vuoden 1991 Morgan Freemanin roolista. Toisin kuin monet muut muusikkoelämäkerrat, Kesä ei yritäkään käydä läpi keskushahmojen koko henkilöhistoriaa, ja se on hyvä ratkaisu. Kommunistipuolue syynäsi laulujen sanoja ennen niiden esittämistä, ja miliisi kyttäsi kadulla pitkätukkien henkilöpapereita. Nottinghamin sheriffiä esittävä Ben Mendelsohn tuntuu ottaneen Star Wars: Rogue One -rooliasunsa mukaan
Kiinnostava teos merkittä västä pitkän linjan artis tista. Kädestä pitäen alkeiden opastamisen sijaan Bändikirja liikkuu anekdoottien tasolla, mutta vaikka ote onkin tarinoiva ja pohdiskelevakin, ovat haastateltavien puheet luonnollisesti täynnä käytännön vinkkejä ja kokemuksesta syntyneitä oppeja. On mielenkiintois ta ajatella, miten Simon itse kertoi si muun muassa rojaltirikkomus syytteistä, joita hän on uransa var rella saanut useiltakin tahoilta. Eniten kirjassa tökkii kuitenkin se, että Aaltonen on käsittämättömästi taipunut Iso H:n vaatimukseen kirjoittaa suomenkielisten kappaleiden nimet systemaattisesti niin, että jokaisessa sanassa on iso alkukirjain. Lukuisten käytännön vinkkien ja teknisten opastusten lisäksi kirja keskittyy virkistävän paljon bändi demokratiaan ja muihin touhun psykoja sosiologisempiin puoliin. Jos olet bändielämän alkuaskelia ottava tai siitä vasta haaveileva, kannattaa kirjahyllyyn hankkia molemmat, niin erilaisella ja toisiaan täydentävillä tavoilla ne aihealuetta valottavat. Omissa bändeissään samojen kysymysten äärellä tuskailleiden Hanna Kauppisen, Aiju Salmisen ja Laura Haaralan kirjoittama kirja lähtee aivan alkeista – mukana on jopa kitaran otetaulukko – ja opastaa niin bändikavereiden etsimisessä kuin soittimien valinnoissa, yhteissoitossa ja treenikämppä käytännöissä. Silloin astuu apuun Bändin käsikirja. Asialla on Cheek-kirjan kanssa pari vuotta sitten onnistunut Mikko Aaltonen, ja myös 7 veljestä on kirjoitettu hyvin sujuvasti. Satikutia mokomasta hapatuksesta! MIKKO MERILÄINEN MIKKO AALTONEN: 7 VELJESTÄ – 20 VUOTTA RÄHINÄÄ OTAVA Hyvä boogie Suuren lauluntekijän pitkä tie P aul Simonin pitkä ja menes tyksekäs ura on lähellä lop puaan, joten on hyvä aika katsoa taaksepäin. Peter Aulénin ja Jukka Jyllin kirjoittama Bändikirja käsittelee samaa aihepiiriä, mutta hyvin eri tyylillä ja erilaisin painotuksin. Ihan jo pääkaksikko Elastinen ja Iso H näyttäytyvät hämmästyttävän erilaisina persoonina. Carlin on kir joittanut muistakin rockjättiläisis tä ja hän osaa kuljettaa kertomus ta kiinnostavasti. Tuota vitsiä ei 7 veljestä – 20 vuotta Rähinää -kirjasta valitettavasti löydy, mutta paljon muuta kiinnostavaa niin kirjan käsittelemän crew’n päähenkilöistä kuin täkäläisestä hiphop-kulttuurista ja suomenkielisen rapin kehityskaaresta laajemminkin. Julkilausuman ei ole tarkoitus rajata ketään ulos – tietenkin kirja toimii ihan kaikille samoja asioita pohtiville, ja toivoisinkin nuorten poikien tarttuvan siihen ihan jo muista soittooppaista poikkeavan, tervetulleen sävyn ja näkökulman takia – mutta sen tärkeänä pointtina on kannustaa harrastuksen pariin niitäkin, jotka kokevat bändiympäristön sosiaalisesti itselleen vieraaksi. Piristävää on sekin, että mukana on niiden tuttujen starojen sijaan ug-kentän toimijoita. Viihdyttävästi ja innostavasti kirjoitettu kirja on suunnattu erityisesti tytöille, nuorille naisille ja muunsukupuolisille – siis niille, joita treeniksillä ja bändi-illoissa näkee vähemmän. Niiden kautta piirtyy kuva Fintelligensin ympärille rakentuneesta Rähinästä, jonka sisään on vuosien mittaan sulkeutunut yllättävänkin monipuolisten artistien kirjo Uniikista Asaan. Kirja koostuu lähes pelkästään haastattelusitaateista, ja haastateltavien joukko onkin laaja ja nimekäs kattaus etupäässä pitkän uran tehneitä miehiä Tumppi Varosesta Esa Holopaisen kautta Twist Twist Erkinharjuun. Kommentit on jaettu 11 lukuun ja niiden alla vielä lukuisiin alaotsikoihin, ja käsitellyksi tulee niin keikkatekniikka kuin rahaan ja uraan liittyvät kysymyksetkin. Paikoin kirja on turhankin selvästi kohteensa puolella, ja yhteisön ulkopuolisten ihmisten kriittisetkin näkemykset ovat vähissä. Ja etenkin hauskoja tapahtumia, joita lukee mielellään vaikkei soittohommia harrastaisikaan. Enimmäkseen Aaltosen äänellä kerrottu ja säästeliäästi suoria sitaatteja käyttävä kirja kuljettaa vuoron perään laajempaa kertomusta sekä yksilöiden henkilökohtaisia tarinoita. Toki kirjan mukana pääsee tirkistelemään sopivassa määrin myös kosteisiin ja sekoilun täyttämiin juhliin. Kirjan kohdeyleisö näkyy lähinnä siinä, että alan sukupuolittuneisuutta pohditaan muutamin paikoin, ja siinä, että kirjan asiantuntijat ovat suurelta osin naisia. SOUNDI 81 M itä Elastinen sanoi Iso H:lle kiinalaisessa ravintolassa. Koska kyseessä on epävirallinen elämäkerta, hän nostaa pöydälle ikäviäkin asioita, mutta ei sorru sensaatiokirjoitta misen puolelle. Kirja ei sorru liian yksityiskohtaiseen levytyshistorian läpikäyntiin mutta pääpaino pysyy kuitenkin musiikissa. Jos Simon & Garfunkelilla oli ai kansa äänitorvina vakavikkojen maine, se romuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun tekijä kertoo, kuinka kaksikko esiintyi Frank Zappan yllätyslämmittelijänä Tom & Jerry duona, jota yleisö ei tun nistanut – ennen kuin en coreissa. Tietenkin edetään myös studioon ja esiintymis lavoil le. Anna se soija. ANTTI MARTTINEN PETER AMES CARLIN: PAUL SIMON – ELÄMÄKERTA MINERVA K u v a: K en N ah o u m /S o u n d in ar k is to V iimeistään siinä vaiheessa, kun otsikon maagiset sanat on lausuttu, etenkin ensimmäistä kertaa elämässä, on edessä tuhat ja yksi kysymystä ja haastetta. Pienimmistäkin Rähinä-leirin käänteistä pyritään rakentamaan dramaattisia tapahtumia, mutta toisaalta aidostikin dramaattisia vaiheita tarinassa on riittämiin. Simon on yrittänyt pitää yksityiselämän sä sivussa julkisuu desta; Carlin ottaa sii tä esiin joitakin elämä kertaan sopivia kohtia, mutta ei juuri repostele yksityisasioilla. MIKKO MERILÄINEN HANNA KAUPPINEN, AIJU SALMINEN JA LAURA HAARALA: BÄNDIN KÄSIKIRJA INTO PETER AULÉN JA JUKKA JYLLI: BÄNDIKIRJA DOCENDO Perustetaan bändi! B än d in k äs ik ir ja n k u v it u s: A ij u Sa lm in en sanoin kuvin_10_2018 -taitto_d.indd 81 9.11.2018 11.22. Simonin Englanninaika ennen kuuluisuutta, Simon & Garfunke lin alati häilyvä suhde, kiistelty Songs Of America tvspesiaali (jul kaistu Bridge Over Troubled Waterin 40vuotisjuhlapainoksessa), päähenkilön kiinnostus etnomu siikkiin, One Trick Pony floppi elokuva, The Capeman katastrofi – Carlin käsittelee kaikki asiat pe rin pohjin, joten ei ihme, että kirja venyy lähdeluetteloineen reiluun 500 sivuun
Itse käytän tätä herkkua paksuina siivuina vaalean leivän päällä sekä tietysti sinappia. Olen huolestuneena seurannut Elmun aikeita treenikämppien suhteen. En ole järkeillyt virityksen lainalaisuuksia sen enempää, vaan suhtaudun tämän uudelleensyntyneen kitaran soittamiseen kuin löytöretkeilyyn. Bändillä oli selvästi hauskaa rupeaman parissa, ja lavalla nähtiin kaikki kolme eri aikakausien rumpalia soittamassa levyttämillään biiseillä. Tänä kesänä päätin kuitenkin entisöidä virityskoneiston entisen kaltaiseksi. Masennuin tästä niin, että soitin jäi nurkkaan häpeämään. HEMMO PÄIVÄRINNE OLEN KESÄN LAPSI enkä diggaa pimeydestä, ja tällä en nyt tarkoita sitä bändiä, vaan syksyn ja talven valottomuutta, joka ajaa mielen hieman matalaksi. Bändimme on vuosia treenannut Nosturilla, joka puretaan ensi vuonna. Pimeys saa ahmimaan ruokaa ja ostinkin vuosien tauon jälkeen sattumalta lapsuuteni suosikkileikkelettä eli tankomallista sipuliteemakkaraa, jonka voimakkaat aromit eivät sovi kaikille. Äänittelyä ehkä vielä hauskempaa on keikkojen soitto. Lämminhenkinen ja loistokas livekokemus ja huikea määrä upeaa musiikkia. Glenn Hughes performs classic Deep Purple -liput voitti Mika Viitanen Tampereelta. Talvi on ovella ja murtomaahiihtokausi on pian käsillä! Joillekin tämä liikuntamuoto kenties näyttäytyy tosikkomaisena puurtamisena, mutta minusta kyseessä on mitä rauhoittavin ja rentouttavin laji joka tarjoaa harvinaista mielenrauhaa ja yhteyttä luontoon hektisessä maailmassa. Nyt kelpaa soitella vaikka Motörheadin Ace Of Spades. VALTTERI VIRTANEN Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Kompensoin valon puutetta hankkimalla erilaisia tehokkaita pieniä ledkäsivalaisimia, muka työkäyttöön, mutten ikinä raaski viedä niitä töihin. Vähän kuin palaisi kotiin. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan Like Kustannuksen lahjoittama musiikkikirjapake tti, joka pitää sisällään kolme uutuuskirjaa: Katariina Vuoren kirjoittama Läjä Äijälä – Kulttibändien kuningas, CMX:n verkkosivujen vieraskirjan herkut kokoava Ad Nauseam sekä kitaralegenda K.K. viimeinen sana -taitto_18_10_a.indd 82 8.11.2018 16.08. En kuitenkaan osannut rähmäkäpälänä tehdä itse muutostyötä vaan turvauduin koulutettuun soitinrakentajaan. Vasta oston jälkeen havaitsin, että soittimen yksi virityskoneisto oli uusittu melko tyylittömästi erilaiseksi kuin muut. Kyseinen yhtye oli nimittäin tärkeä esikuva kun perustimme New Tigersia yli kymmenen vuotta sitten. Hell Catin levy taas rakennettiin huolellisesti harjoiteltujen biisien pohjalta studiossa niitä kasvattaen. Olen nyt hakenut kämppäosuutta Kaapelitehtaalta. Erityisesti nautin loka-marraskuun vaihteessa soittamistamme keikoista virolaisen Pia Fraus -yhtyeen kanssa. Vaikka toimitusaika venähti hieman niin voi veljet, että tuli hyvä. Jäin pohtimaan sipuliteemakkaran nimen etymologiaa, sillä eihän makkarassa ole juurikaan sipulia tai ainakaan se ei maistu, mutta Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta löytyi tieto, että nimi tulee ilmeisesti saksalaisesta hapatetusta ja maustetusta teewurstista. Oli mahtavaa päästä lokakuun lopulla näkemään yhtye kotikaupungissaan Glasgow’ssa soittamassa läpi kaikki Creation Recordsille tekemänsä albumit kolmella keikalla. Downingin muistelmateos 40 vuotta Judas Priestiä. katosi soittimesta. Sinun tehtäväsi on etsiä se. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Nam! Sipulitee käy myös oivallisesti pyttipannuun. Sessiot olivat aivan erilaisia, New Tigersin levyn aloitimme nollapisteestä ja työstimme sitä laboratoriomaisesti keinoja kaihtamatta. Jokin aikaa sitten osallistuin vuoden ajanjaksolla kolmen eri pitkäsoiton äänityksiin: New Tigersin Do Xao, Hell Catin Bark Moon ja lastenmusiikkibändi Merkkarit & Kai Kuutamon debyyttilevy. TEENAGE FANCLUB on pitkään ollut suurimpien suosikkieni joukossa. Jo edesmennyt isäni oli aiemmin vuosikymmeniä asennustöissä Kaapelilla. Äänittely on kivaa, ainakin useimmiten. Toivottavasti nappaa. Yhtäkkiä käsissäni oli vieras ja mystinen soitin, josta saattoi löytää jänniä sointuja joiden nimistä minulla ei ole aavistustakaan. Talvinen metsä ja etenkin aurinkoiset keväthanget ovat paras paikka minulle. Harkitsen aina syksyisin, että voisin muuttaa talviksi valon perässä johonkin etelän maille, mutten tietenkään koskaan saisi sellaista tehdyksi. Uuden virityksen takia perusvireen tuttu logiikka Ostin viime vuonna testaamatta ja kokeilematta mustan käytetyn mustan Rickenbacker 4003 -basson, kun sai halvalla – Sulo Vilen -syndrooma. Yritin harjoitella vuosi sitten erästä Nick Draken biisiä ja sen myötä akustinen kitarani jäi toistaiseksi viritykseen CGCFCE. Merkkarien pikasessioissa tallennettiin periaatteessa keikkasetti ja äänitin ensimmäistä kertaa laulua suomeksi ja ruotsiksi. Menevät vielä rikki. Äänityspaikka kaikissa oli Sämpyn erinomainen studio Turun Itäharjulla. The New Tigers Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 14
dvd Mamma Mia! Here We Go Again dvd, blu-ray & 4K uhd Bergman Yksi vuosi, yksi elämä blu-ray & dvd Lucky (2017) Harry Dean Stanton blu-ray + dvd 4K UHD, Steelbook, Blu-ray, 3D & DVD Filmihullu tulostus.indd 83 8.11.2018 10.06 EWERT AND THE TWO DRAGONS I Believe in You / Journey / Giving Up / Somewhere / The Line / Angels (Far Away) Little Love / Connect / Hold On / Follow Me / Tied For a Lifetime UUSI ALBUMI Depeche Mode julkaisee alkuperäiset 12” singlet jokaiselta albumilta remasteroituna Depeche Moden Construction Time Again ja Some Great Reward -12” singleboksit ulkona 14. Suomi-Filmi Täydellinen kokoelma (136 DVD) Batman: The Animated Series (1992–1995) blu-ray The Expanse kausi 1 & 2. joulukuuta! Numeroituja bokseja saatavilla rajattu erä Depeche Mode Some Great Reward | The 12” Singles Depeche Mode Construction Time Again | The 12” Singles facebook.com/depechemode instagram.com/depechemode depechemode.com sonymusic.fi facebook.com/ewertandthetwodragons instagram.com/ewertandthetwodragons ewertandthetwodragons.com sonymusic.fi CD / LP HANDS AROUND THE MOON LEVYNJULKAISUKEIKKA Pe 25.1.2019 Tavastia-klubi Helsinki NYT ULKONA! Ennakkoliput myynnissä nyt! www.tiketti.fi Sony Music tulostus aukeama.indd 2 8.11.2018 10.05 _2SD_sisäkannet_10_2018.indd 1 8.11.2018 16.40
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN FIN Accept-Sabaton-Gott-NW 11-18_BACKCOVER.indd 1 05.11.18 09:23 takakansi 10_18.indd 84 8.11.2018 10.17 10 /2 01 8 9,80 € (sis.alv) H U O R A So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 1 / 2 1 8 HUORA MENEE HENKIL ÖKOHT AISUUK SIIN M AS T E R O F P U L P E T S 2 1 8 J E S S E M A R K I N O N V U O D E N T U L O K A S EI OLE PYSÄHTYNYT VUOSIKYMMENIIN THE PRODIGY METALLIN UUDET VOIMAT ARION KLASSIKKODEBYYTTIÄÄN MUISTELEMASSA PIIRPAUKE MUSE VAIHTOEHTOISIA TODELLISUUKSIA TUTKIMASSA MUSE VAIHTOEHTOISIA TODELLISUUKSIA TUTKIMASSA Kansi_10_2018_d.indd 1 8.11.2018 16.33 _1SD_ulkokannet_10_2018.indd 1 8.11.2018 16.37