N E T Soundi takakansi 10_21.indd 76 Soundi takakansi 10_21.indd 76 2.11.2021 11.30 2.11.2021 11.30 10 /2 02 1 9,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 1 NOKKA KOHTI RASKAIT A JUURIA SUOMALAISET VALOJA ÄÄNIALAN AMMATTILAISET MAAILMANTÄHTIEN MATKASSA SUOMALAISET VALOJA ÄÄNIALAN AMMATTILAISET MAAILMANTÄHTIEN MATKASSA So un dI 11 So un dI 11 V O L B E A T ABBA, DAWSON & CIRCLE, PLANT & KRAUSS, ASA, LANA DEL REY, COLDPLAY... THE WAR ON DRUGS TI 22.3.2022 HELSINKI, JÄÄHALLI LIPUT ALK. 50,50 EUR T H E W A R O N D R U G S . YLI 50 LEVYARVIOTA S W A L L O W T H E S U N | F I S H | L O R D I | H U L D A H U I M A D A R K W O O D S M Y B E T R O T H E D | W A LT A R I | K N I F E G I R L Kansi_10_2021_i.indd 1 Kansi_10_2021_i.indd 1 5.11.2021 9.43 5.11.2021 9.43 _1SD_ulkokannet_10_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_10_2021.indd 1 5.11.2021 9.44 5.11.2021 9.44
NYT SAATAVILLA AUDIOKAUPASTA. Soundi.indd 1 Soundi.indd 1 14.10.2021 17:53:20 14.10.2021 17:53:20 Thoman tulostus.indd 75 Thoman tulostus.indd 75 3.11.2021 12.52 3.11.2021 12.52 EISAVOITTAJAT Laa d u k k aa t j a ty yli kk ää t SVS 3000 MICRO -SUBWOOFER KEF KC62 -SUBWOOFER CAMBRIDGE AUDIO EVO 150 -ALL-IN-ONE-VAHVISTIN Tervetuloa hyville kaupoille. Audiokauppa tulostus.indd 2 Audiokauppa tulostus.indd 2 3.11.2021 12.34 3.11.2021 12.34 _2SD_sisa?kannet_10_2021.indd 1 _2SD_sisa?kannet_10_2021.indd 1 5.11.2021 9.47 5.11.2021 9.47
LIKE 27 95 ”Koskaan ennen Samuli Edelmann ei ole puhunut asioista näin suoraan.” – HS ”Huikean tapahtumarikas seikkailu.” – HS Otava tulostus.indd 3 Otava tulostus.indd 3 5.11.2021 9.47 5.11.2021 9.47. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . OTAVA Kesytön elämäni LINDA LAMPENIUS Vauhdikas tositarina musiikkia rakastavasta viulistitytöstä, josta tuli koko Suomen tuntema viihdetähti. OTAVA Smack Kuolemaantuomitun laulu JARKKO JOKELAINEN ”Soittajan arjen tuntevan Jarkko Jokelaisen esikoisteos on vankkaa tekoa.” – HS LIKE 29 95 Hits 2021 ARI LESKELÄ Nuottikirja täynnä hittejä Suomen eturivin artisteilta. LIKE 29 95 Chris Cornell Elämä CORBIN REIFF ”Uusi Chris Cornell -elämäkerta on kirja, jonka hänen perintönsä ansaitsee.” – Kerrang LIKE 29 95 29 95 27 95 Billie Eilish BILLIE EILISH Upea fanikirja avaa poikkeuksellisen intiimin näkymän sukupolvensa suurimman poptähden elämään ja uraan. BEHM, Erika Vikman, Reino Nordin ja Ellinoora. Mukana mm. F-KUSTANNUS 19 95 Suomipunk 1977–1981 KIMMO MIETTINEN Perinpohjainen suomipunkhistoriikki päästää ääneen skenen merkittävimmät toimijat. Musakirjoja moneen makuun Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Samuli Pimeydestä valoon JOHANNES LAHTELA Raastavan rehellinen elämäntarina vie kuoleman porteilta takaisin elämään
Legendaarinen Kokeile paikallisella kauppiaallasi! Studiotec tulostus.indd 4 Studiotec tulostus.indd 4 3.11.2021 13.01 3.11.2021 13.01. Mallistosta löytyy sopivat nupit, kaapit ja combot niin tiukimpaan metallimättöön kuin sielukkaaseen bluesiin tai rautalankaan & rockabillyyn. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Orangen räväkkä ulkonäkö on palvellut rock-muusikoita jo vuosikymmeniä isoimmista festareista ja nimekkäimmistä artisteista alkaen, mutta teknologia ja soundi eivät ole jämähtäneet vain jollekin tietylle vuosikymmenelle
WHITE K BAY TIRZAH COLOURGRADE PORCHES ALL DAY GENTLE HOLD ! HAYDEN THORPE MOONDUST FOR MY DIAMOND CLINIC FANTASY ISLAND HARD FEELINGS HARD FEELINGS JON HOPKINS MUSIC FOR PSYCHEDELIC THERAPY RICHARD DAWSON & CIRCLE HENKI www.dominomusic.com DOMINO 2021 Playground Domino.indd 5 Playground Domino.indd 5 5.11.2021 9.26 5.11.2021 9.26. JAMES YORKSTON & THE SECOND HAND ORCHESTRA THE WIDE, WIDE RIVER FRÀNÇOIS & THE ATLAS MOUNTAINS BANANE BLEUE OWEN PALLETT ISLAND MATT SWEENEY & BONNIE ‘PRINCE’ BILLY SUPERWOLVES VILLAGERS FEVER DREAMS MATTHEW E
Karjalainen 20 Soundi-haastattelu: Fish 26 Lordi 28 Volbeat 34 Valoa, ääntä ja tulipatsaita 40 Jyrki Laiho 42 Swallow The Sun 46 Waltari 48 Levyarviot 58 Riutta 64 Bazook Whitechapel Darkwoods My Betrothed Bloodred Hourglass 68 Tractatus Musica 69 Jazz kiinnostaa 71 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K u v a: R o ss H al fi n 6 SOUNDI 12 Knife Girl K u v a: W o jt ek K u ty la l 20 Fish 14 Hulda Huima K u v a: H en ri Sa lo n en 42 Swallow The Sun K u v a: Ju ss i R at il ai n en 48 Levyarviot K u v a: D es m o n d M u rr ay K u v a: E m il ia P en n an en sisa?lto?_2021_10_a.indd 6 sisa?lto?_2021_10_a.indd 6 5.11.2021 9.28 5.11.2021 9.28. Soundi 10/2021 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Tarkkailuluokka: Knife Girl 14 Elämäni soundit: Hulda Huima 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: J
TICKETS NOW ON SALE VIKINGLINE.FI/NMC WWW.NORDICMETALCRUISE.FI (fi) STEREO TERROR SPECIAL HOUSE DJ'S (fi) ASSEMBLE THE CHARIOTS (fi) DAWN OF SOLACE (no) LEPROUS (no) IHSAHN T U RKU STO CKHO LM T U RKU 5 . 2 . 2 2 2 MS VI KI NG G RACE All things tulostus.indd 7 All things tulostus.indd 7 4.11.2021 14.47 4.11.2021 14.47
vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. V iime aikoina mielessäni on pyörinyt huomattavan paljon alkoholi. Vai oletteko huomanneet saman, että viime vuosina tämänkin lehden haastatteluissa on känniörvellyksillä retostelu vähentynyt radikaalisti. Olen jo hyvän tovin ollut siinä iässä, että omat, kavereiden tai artistien kännisähläykset eivät enää juurikaan naurata. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Huomattavasti useampi vähintäänkin kyseenalaistaa päihteidenkäyttöään. Hassujen kommellusten sijaan omaa ikäluokkaani ja ystäväpiiriäni on alkanut päätyä katkolle ja sairaalaan alkoholin takia. Kaikki tulee ihan eri tavalla iholle kun se viikonloppujuoppo ei olekaan sukulaisukko vaan oma ikätoveri. Pidän sekä viinien, oluiden ja viskien mausta mutta myös humaltumisesta. On tullut juhlittua esimerkiksi keikoilla nyt kun se on taas ollut ilahduttavasti mahdollista, ja pitkälti alkoholin voimalla toki. Viattomuus. Useimmiten nautin siitä. On tullut myös luettua Ismo Alangon elämäkerta, ja hänellähän alkoholinkäyttö meni jokunen vuosi sitten siihen pisteeseen ettei kenelläkään ollut enää yhtään hauskaa. Miten tässä näin kävi. Hyvä niin. Minun sukupolvelleni alkoholin piti olla harmitonta hauskanpitoa kun taas alkoholismi ja sen mukanaan tuomat fyysiset, henkiset ja sosiaaliset ongelmat kuuluivat edellisille sukupolville. Ja ennen kaikkea on tullut seurattua läheltä rakasta nuoruudenystävää, jonka kamppailu alkoholismin kanssa on ollut viimeiset vuodet tuskallisen epätoivoista. Toisinaan vain annoksen tai pari, mutta monesti huomattavasti enemmän. Syitä siihen on monia. Richard Dawson & Circle: Henki SOUNDI 10/2021 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Self Esteem: Prioritise Pleasure John Coltrane: A Love Supreme – Live In Seattle Converge: Bloodmoon: I Grouper: Grid Of Points Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Kun känni ei enää naurata open.spotify.com/user/soundilehti pa?a?kirjoitus-taitto_2021_10_a.indd 8 pa?a?kirjoitus-taitto_2021_10_a.indd 8 5.11.2021 13.30 5.11.2021 13.30. Ilahduttavan moni on toki myös jättänyt päihteet kokonaan pois. Toisaalta yhä useammin huomaan promillejen noustessa, että jotain on muuttunut nuoruusvuosilta, ehkä jopa kadonnut. Itsekin juon alkoholia viikoittain. Kepeys. Enkä liene ainoa. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K
Pohjoisen laulut on syväluotaava teos suomalaiseen metallimusiikkiin, sen historiaan ja suosioon maailmalla. ”Kalsean sadepäivän pelastus” – Kaaoszine Omaksi tai lahjaksi Mato Valtonen – Hullunrohkea monitoimielämä Vesa Kontiainen, Kjell Starck & Mato Valtonen On syytä muistaa – Muistelmat II M.A. Musiikkimaailman tarinoita – lue tai kuuntele Pohjoisen laulut – Suomalaisen hevimetallin matka maailmalle Toni-Matti Karjalainen Kymmenisen vuotta sitten maailmalla levisi presidentti Barack Obamankin siteeraama uutinen, joka rankkasi maat järjestyksen sen perusteella, kuinka paljon niissä oli hevimetallibändejä väkilukuun verrattuna. Numminen Vaeltava vitsaus – Muistelmat 2 Kauko Röyhkä Diskokuningatar Eini Anna-Liisa Hämäläinen Docendo tulostus.indd 9 Docendo tulostus.indd 9 3.11.2021 12.46 3.11.2021 12.46. Selvä ykkönen oli Suomi
The Halo Effect -nimeä kantavassa uudessa kokoonpanossa vaikuttavat kitaristit Jesper Strömblad ja Niclas Engelin, basisti Peter Iwers, rumpali Daniel Svensson ja laulaja Mikael Stanne. Parin viime vuoden aikana vinyyliteollisuuden taivaalle on noussut tummia pilviä. – Niclas kertoi taannoin kirjoittaneensa muutamia uusia biisejä, ja kohta hän lähettikin joitakin juttuja kuultavaksi. – Toki olen jatkossakin kiireinen pääbändini Dark Tranquillityn kanssa, mutta The Halo Effect ei missään nimessä ole pelkkä projekti. Kalifornialainen Apollo Masters -tehdas paloi alkuvuodesta 2020, ja se tuotti suuren osan asetaattilevyistä, jotka ovat olennaisia Lp-tuotannoissa. – Syitä on monia. Kerron osuvan esimerkin: Oranssi Pazuzulla on keikkoja ensi toukokuussa, ja me pistimme äskettäin painoon yhtyeen backkataloogin, sillä Pazuzun levyjä ei ole tällä hetkellä saatavilla. Materiaalien hinnat ovat siis reippaassa nousussa. Se tietenkin heijastuu kuluttajahintoihin. Miksi jonot ovat venähtäneet yli puolen vuoden mittaisiksi. – Toki keskitempoinen Shadowminds esittelee yhtyeestä vain yhden puolen, sillä tulevan levyn materiaali on hyvinkin vaihtelevaa, ja mukana on myös erittäin nopeita biisejä. – Isot lafkat tuntuvat ajattelevan, että jos albumeja ei saada painettua halutulla volyymilla, myydään sitten kalliimmalla. Vinyylijonot ovat kuitenkin noin seitsemän kuukauden luokkaa, joten toistaiseksi on epäselvää, saapuvatko OP-kiekot painosta ennen esiintymisiä, sanoo Svart Recordsin tuottaja Tomi Pulkki. – Tänä vuonna tilanne taas on ollut sellainen, että Iron Maidenin kaltaiset isot yhtyeet ovat julkaisseet pitkään pantattuja uusia levyjään, ja masiinat ovat käyneet kuumina näiden takia. Olin lentää perseelleni, sillä aihiot soundasivat aivan mahtavilta, kertoo Stanne. The Halo Effectin ensimmäinen singlebiisi Shadowminds on kuultavissa jo nyt. Sitten iski korona. – Vinyylijonot eivät ole viime aikoina enää pidentyneet, ja uusia tehtaita perustetaan. Painopaikat joutuivat pyörimään vajaalla miehityksellä, ja hommat alkoivat kasaantua pahemman kerran, sanoo Pulkki. The Halo Effect lähtee ensi vuonna kiertueelle Amon Amarthin ja Machine Headin kanssa, ja meillä on jo kappaleita jonakin päivänä ilmestyvälle kakkoslevyllekin! K u v a: M u si c O n V in y l Tomi Pulkki K u v a: Lu ca s E n gl u n d uutiset_2021_10_a.indd 10 uutiset_2021_10_a.indd 10 5.11.2021 11.31 5.11.2021 11.31. – Shadowminds oli eräs bändin varhaisista biiseistä, ja se tuntui sopivalta avaukselta The Halo Effectin uralle, sanoo Stanne. Jos The Beatlesin Let It Ben uusintajulkaisu – siis yhden lp:n versio – maksaa 36 euroa, niin sehän kertoo isojen tekijöiden tunnustelevan kuluttajien lompakoiden rajoja. Debyyttialbumi on nyt valmistunut, ja se ilmestyy jossakin vaiheessa ensi vuoden aikana. Myös Helsinkiin on lähiaikoina avautumassa prässäämö. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa! TEKSTI: TIMO ISOAHO In Flamesin entisillä jäsenillä uusi yhtye Melodisen death metalin mekasta Göteborgista puhaltaa kiinnostavia raskaita tuulia. Jos yksi prässikone kykenee tekemään 500 levyä päivässä, voi yrittää laskea, kuinka kauan kestää painaa satoja tuhansia. Ei aivan. Ja kun levyjen hinnat kerran nousevat, ne kovin harvoin laskevat. – Ei mennyt kauankaan, kun meillä oli täysi kokoonpano kasassa, ja aloimme kirjoittaa musiikkia kollektiivina. Pulkki näkee silti valoa tunnelin päässä. Muusikoita yhdistää se, että he kaikki ovat olleet jossakin vaiheessa melodeath-pioneeri In Flamesin jäseniä. Kaikki siis hyvin. – Lp-tehtaat ovat täysin ylikuormitettuja, ja niiden tuotantojonot ovat kuukausien mittaisia. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Vinyylitehtaissa yli puolen vuoden jonot Vinyylilevyjen kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta, eikä buumin laantumisen signaaleja ole ilmassa. – Tilanne on siis erittäin haastava verrattuna ”vanhaan maailmaan”, jolloin levyjen painaminen kesti pari kuukautta. The Halo Effect on siis varsinainen bändi, eikä kyseessä ole mikään yhden levyn mittainen projektijuttu. Kaiken lisäksi myös raakamateriaaleista – esimerkiksi vinyylimassasta ja kartongista – on nyt kova pula
– Purkitamme parhaillaan uutta, toistaiseksi nimetöntä levyä. Upouusi studioalbumi on jo äänitetty ja se ilmestyy keväällä 2022. Yhtye teki comebackin esiintymislavoille vuonna 2016. Tämän hetken tiedon mukaan pitkäsoitto ilmestyy ensi kesänä tai viimeistään syksyllä, nyökkää laulaja Timo Kotipelto. – Kappaleet ovat monimuotoisia, ja reipasta vaihtelua löytyy niin tunnelmista kuin tempoistakin. Siihen tulokseen päätyi reilun 100 suomalaisen muodostama raati, joka kuunteli ja arvioi Facebook-ryhmässä koko Bowien tuotannon läpi biisi per päivä -tahdilla. Mukana raadissa oli kymmenkunta Soundin toimittajaa. Muut top kymppiin mahtuneet kappaleet ovat järjestyksessä: Ashes To Ashes, Space Oddity, ”Heroes”, Starman, Changes, The Man Who Sold The World, Let’s Dance, Lazarus ja Ziggy Stardust. Tällainen työskentelymalli tuntuu sopivan meille, sillä tuore materiaali vaikuttaa todella onnistuneelta. Albumille tulee näillä näkymin kymmenisen biisiä, sillä ajatuksena on tehdä kompakti ja tiivistunnelmainen kokonaisuus, eikä mitään 70-minuuttista möhkälettä. Life On Marsin keskiarvoksi muodostui huima 9,782. – Kirjoitimme ensimmäiset tuoreet aihiot vuonna 2018, sanoo Kotipelto. Vuosituhannen vaihteen action rock -skenen kärkinimi, ruotsalainen The Hellacopters on solminut sopimuksen maineikkaan saksalaisen Nuclear Blast -levy-yhtiön kanssa. Sitä ennen voi nautiskella esimerkiksi vuoden 1999 erinomaisesta Grande Rock -albumista, joka on diilin myötä saatettu vihdoin streamauspalveluihin kuunneltavaksi. Tekstit ovat kautta linjan aikamoisen synkkiä, mutta kyllä siellä aurinkokin hetken verran pilkahtaa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Stratovarius äänittää uutta studioalbumia K u v a: Ja rm o K at il a uutiset_2021_10_b.indd 11 uutiset_2021_10_b.indd 11 5.11.2021 14.10 5.11.2021 14.10. Edellinen albumi Eternal ilmestyi syksyllä 2015, ja se on viimeinkin saamassa seuraajan. 399 arvioidun kappaleen joukosta hännänhuipuksi jäi lyhyt piiloraita Don’t Sit Down vuodelta 1969. – Uudet biisit ovat syntyneet huomattavasti vanhoja aikoja kollektiivisemmin. Aikaisemmin toimme tarjottimelle omissa oloissa tehtyjä kappaleita, mutta nyt olen kirjoittanut biisejä tiiviissä yhteistyössä Matiaksen (Kupiainen, kitaristi) ja Jensin (Johansson, kosketinsoittaja) kanssa. Haluaisitko kertoa jotakin myös sanoituksista. Se on vähän liikaa! Milloin albumin työstäminen on alkanut. The Hellacopters julkaisi aktiivivuosinaan 1994–2008 seitsemän studioalbumia. – Niin, onhan se jo aikakin, sillä kahden levyn välille jää tosiaan seitsemän vuotta. – No, maailman tila huolestuttaa melko lailla, ja mukana on esimerkiksi kappale World On Fire. Myös Lauri (Porra, basisti) on työstänyt uutta materiaalia, ja hänenkin aihioitaan on katsottu koko porukan voimin. SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Bowien tuotanto laitettiin järjestykseen Paras David Bowien kappale on Life On Mars. Uusi The Hellacopters -albumi näköpiirissä Vuonna 1984 perustettu power metal -pioneeri Stratovarius on julkaissut uransa aikana viisitoista studiolevyä
– Mä olin just tullut kaapista transsukupuolisena. Kuluvan vuoden Aslo on työstänyt levyä bändin kanssa (mukana on soittajia Ghosts On TV ja Entäs Peltonen. Hän alkoi julkaista instrumentaalia, elektronista lofi-popia Soundcloudissa päiväkirjamaiseen tapaan. Siitä innostuin käyttämään leluinstrumentteja, kokeilin soittaa kaikkea jännää ja sekoitin niitä elektroniseen tuotantoon, Aslo muistelee. Nykyään Lili Aslo julkaisee musiikkiaan Knife Girlinä. Aslon musiikki on syntynyt itsekseen kotistudiossa rakennellen. – Kuvailisin sitä bedroom popiksi isolla bändillä, niin että kyseessä olisi maailman isoin bedroom, Aslo nauraa ja kertoo nauttivansa, kuinka kappaleet lähtevät bändin käsittelyssä yllättäviin suuntiin. Joulukuussa ilmestyvästä ensimmäisestä singlestä tulee vähän mieleen jopa Talking Heads. Olin kuunnellut Matkustajan viimeksi joskus 10-vuotiaana, ja nyt tajusin, että tämä on ihan vitun hyvä biisi. Oona-ep:llä Aslo on käsitellyt lauluääntään hyvinkin voimakkaasti. Kertoo paljon Knife Girlin avoimesta suhtautumisesta musiikin tekoon, että seuraavaksi häneltä on luvassa sekä metodeiltaan että tyylitään hyvin toisenlaista musiikkia. A-PUOLI Knife Girl Vain muutos on varmaa K nife Girl -nimellä operoiva Lili Aslo on tehnyt musiikkia yllättävän kauan siihen nähden, että on vasta 21-vuotias. Versio on kantautunut Matkustajan säveltäneen Knipinkin korviin, joka kuulemma on nyökytellyt Knife Girlin näkemykselle hyväksyvästi. Halusin etäännyttää ääntää alieniksi, jolla ei ole sukupuolta. Äänitin I Die -biisiä ja aloin leikkiä lauluäänelläni. Vähän kerrallaan oma tyyli alkoi muotoutua. – Whatever. Mikä yksi sana kuvaisi Knife Girliä parhaiten. Ja koska se on niin täydellinen biisi sellaisenaan, halusin tehdä siitä täysin omanlaiseni version. Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi ep:tä, joiden äänikuva on jännittävää, paikoin tanssittavan tarttuvaa, paikoin rauhallisen tunnelmoivaa ja etenkin uusimmalla Oona-ep:llä varsin kokeellistakin elektronista musiikkia. Mutta mä toivon kuuntelijoideni ymmärtävän, ettei mulla ole pysyvää tyyliä, ja toivon että niitä kiinnostaisi kuulla, mitä mä teen seuraavaksi. K u v a: E m il ia P en n an en tarkkis_Knife Girl.indd 12 tarkkis_Knife Girl.indd 12 5.11.2021 9.29 5.11.2021 9.29. Kuuntelin sitä koko viikon, ja sitten kun istuin miettimässä uutta biisiä, päätin että teenkin siitä coverin. 12 SOUNDI 12 SOUNDI 12 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Koska mulla on vähän poikamainen ääni, aloin pitchata sitä ylös että se kuulostaisi feminiinisemmältä. Biisi ta”Joskus olen miettinyt, että pysyvätkö ihmiset perässä.” www.instagram.com/knifegirll MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti KUUNTELE TARKKAILULUOKKA SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti – Yhtenä aamuna mulla soi se päässä. Ensimmäiset biisit syntyivät 13-vuotiaana, jolloin pianonsoiton opiskelu sai väistyä tuottamisen tieltä. – Yleensä mulla on tyhjä projekti koneella, ja mä alan vain leikkiä ja äänittää kaikenlaisia juttuja. – Yksi iso inspiraatio oli islantilainen Múm. – Joskus olen miettinyt, että pysyvätkö ihmiset perässä. Keskellä englanninkielistä ep:tä hämmästyttää erittäin omalaatuinen versio Egotripin Matkustaja-ikivihreästä. Että se olisi vain instrumentti. -yhtyeistä). Albumi on luvassa ensi vuoden alkupuolella. Nuoren muusikon kappaleet keräsivät satoja tuhansia kuunteluita ja kuhinaa alkoi syntyä. Että jos niitä on kiinnostanut mun edellinen juttu, niin kiinnostaako niitä seuraava. vallaan syntyy siinä tuottamisen aikana, ja tosi harvoin mulla on biisi ajateltuna valmiiksi, Aslo kertoo. Muutaman vuoden ajan hän teki musiikkia artistinimellä Olli
Saatavana myös sähkökirjana Saatavana myös äänikirjana Rock-elämää Veli-Pekka Hänninen EDU KETTUNEN Stevie Van Zandt SOULFIRE! Minun tarinani Jerry Hopkins KESYTÖN JIM MORRISON Legendan elämä 1943-1971 Tom Lindblom JARKKO AHOLA Mies ja ääni Minerva tulostus.indd 13 Minerva tulostus.indd 13 3.11.2021 12.50 3.11.2021 12.50. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista
– Levyjen konsepti ja laulut ovat aika pitkältä ajalta. Ela?ma?ni soundit 10_21.indd 14 Ela?ma?ni soundit 10_21.indd 14 3.11.2021 14.09 3.11.2021 14.09. Tulevan miehensä Juuso Paason yhtye Mustat Kalsarit ehdotti yhteistyötä, mikä innosti Hulda Huiman laulujen ensimmäiseen levytykseen. Vaihtelua tuli Mustien Kalsarien Yö-levyn musiikin teossa, omalla nimellä basistina ja toisena laulajana. – Ilma oli tarkoitus julkaista jo aiemmin, mutta sitä panttailtiin, kun keväällä jäivät kaikki muut soittoaktiviHulda Huima MUSIIKKI, JOLLA ON SELVIN KYTKÖS KUVATAITEESEENI Laurie Anderson Home Of The Brave – En voi verrata itseäni Laurie Andersoniin, mutta hän on varmasti tärkein esikuvani. Manningissa on jotain samastuttavaa, niin ihmisessä kuin musiikissaan ja tekemisen tavassa. TÄRKEIN YHTEINEN ALBUMISUOSIKKI JUUSON KANSSA Barbara Manning One Perfect Green Blanket – Yksi kummankin idoleista. Kun toinen sai jonkun levyn, se kopioitiin kasetille toisellekin. – Omat kappaleet syntyvät samanaikaisesti sointukulkuihin istuvien sanojen ja laulumelodioiden tapailussa. Aloiteltuaan rumpalina hän alkoi soittaa kitaraa sekä säveltää ja sanoittaa omia kappaleita 27-vuotiaana. Se on hauras, hauska, eläväinen, oivaltava ja ihana. Kirjaan muistivihkoon ajatuksia. Levy on täynnä hittejä, kuten Straw Man ja Sympathy Wreath. Haluan tuoda popmusaa teoksiini enkä vain äänitaidetta. Isoin käännekohta mun elämässä ja musiikissa oli, kun tutustuin Juuson ja Mustat kalsarit -yhtyeen jäseniin (Jari ja Juho). Hän toi Ilma-albumille onnistuneesti hillittyjä elektronisia sävyjä. Simon oli toki jo tuttu, mutta en ollut vielä pysähtynyt hänen äärelleen. Minulla on muutamia selkeitä kappaleiden aihioita asioista, joista haluan kertoa. Silloin Kääriäinen oli Agents-solisti ja Topilla Kulkukoirat. Jos saan yhden tai kaksi säkeistöä tai kertsin aikaiseksi, selaan vihkoa, jos saisin sieltä jotain lisättyä biisiin. (Mustat Kalsarit, Hitaat sekunnit) teetit. K u v a: H en ri Sa lo n en ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN ALKUAJAT MUSTIEN KALSAREIDEN KANSSA Neil Young Zuma –Neil Youngilta olisin voinut valita monta muutakin levyä. Kävin molempien keikoilla ja hain Topilta nimmareita Agents-levyihin. Asuin lapsuuteni Helsingin Pitäjänmäessä. Lisäksi todella hieno Smoking Her Wings, The Bats -koveri. – Kappaleet syntyivät vuosina 2018–2019, jotain vähän vanhempaakin oli mukana. Yritän sotkea ja yhdistää näitä. Ehdottoman tärkeä meille molemmille. Elämä koronan kanssa oli raastavaa, ahdistavaa ja masentavaa myös levynteossa. Kaikkien biisien pohjat nauhoitettiin, mutta tajuttiin, että ei ollut järkeä tehdä tuplaa siitä liian isosta massasta. He soittivat Juuson sanoilla tosi hyvää Cortez The Killer -versiota. Koronaelämä on sekoittanut ajan kulumisen hahmottamista, Hulda kuvailee. Helinän sanat, laulu ja melodiat sujahtavat osuvasti Samuli-veljen muljahteleviin taustoihin. Innostuin silloin myös Marko Haaviston Poutahaukoista. Minä ja paras ystäväni Sara pelattiin Nintendoa, kuunneltiin Gunnareita ja Nirvanaa ja vähän myöhemmin Tehistä. Levy saa minut aina liikuttumaan. ERIKOISIN TAI ODOTTAMATTOMIN ALBUMISUOSIKKINI Kate Bush Kick Inside – Minun ja Kate Bushin musiikin välillä ei ole yhteyttä, mutta hän on ollut todella tärkeä musiikintekijä. On todella inspiroivaa, kun joku tekee näin laaja-alaista ja monimuotoista taidetta. Ilokseni löysin vinyylinkin pihakirpparilta vitosella. Mikä valtava lahjakkuus, melodiataju ja visio. – Teen jo uusia biisejä, rajumpaa rokkilevyä, jossa teemana on äitiyden myötä esiin pulpahtanut ajatus teini-iästä, nuoruudesta ja kasvamisesta. ENITEN KUUNTELUSSA MAAJA ILMA-ALBUMEJA TYÖSTÄESSÄ Paul Simon Paul Simon – Ostettiin Juuson kanssa eurolla Huldan ja Myttyksen Ruotsin-kiertueelta nelisen vuotta sitten. Juuri, kun Maa-Ilmaa puuhattiin. Hurahdin täysillä ja tästä tuli eniten kuuntelemani levy vuosina 2018-2020. Guns N’ Roses Use Your Illusion II – Tai Nirvanan Nevermind tai Tehosekoittimen Rock’n Roll. Viimeisin projekti, kahdeksi sooloalbumiksi jakautunut Maa (2019) ja Ilma (2021), syntyi soundivelhon Samuli Tannerin ohjailemana. Kun kuuntelen tätä levyä, yritän laulaa mukana, vaikka sävellaji on ihan mahdoton. Oma taiteeni liikkuu paljon samoilla alueilla (musiikki, esitysja videotaide), joten samastuminen on loogista. LEVY, JOKA SAA MINUT LIIKUTTUMAAN Tiiu Helinä Veli – Edistyksen voima -zinessä nostin Veljen 2010-luvun lempilevyihini. LEVY, JOTA DIGGAILIN ALOITTAESSANI OMAA LAULAJAN URAANI Topi Sorsakoski & Agents Pop – Olin parikymppisenä kova Topi-fani. Tiiu Helinä on Suomen parhaita yhtyeitä. Samulin ja Juuson kanssa ollaan tunnettu jo niin pitkään, että yhteinen viehtymys rosoisuuteen, ei ihan niin sliipattuun hommaan, toimii myös. Pari vuotta myöhemmin yhtyeeksi muotoutui Hitaat sekunnit, jossa Paaso oli myös mukana. LEVY, JOKA TUO MIELEEN VARHAISVUOTENI JA KOTIKULMAT 14 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > H ulda Huiman nimellä musisoiva ja levyttävä kuvataiteilija Minna-Kaisa Kallinen-Paaso aloitti musiikinteon melko myöhään. Iskelmälliset vivahteet musiikissani juontuvat juuri näistä. Ilman valmistuttua keskityin kuvataiteeseen, videoteokseen, johon tein itse myös musaa
Odotettu elämäkerta on keskeneräinen sekasotku, josta käy vain ajoittain selväksi, millainen siitä piti tulla”, Onninen kirjoitti. Olin lumoutunut. Alanko voi sanoa ”saatanan tunarit”, ja kansa uskoo. Kettu kirjoittaa kertojan äänellä jonkin asian, ja Alanko toistaa heti perään saman. Otin teoksen itsekin lukuun. Minusta ei ole kuitenkaan koskaan tullut Ismo-fania, sillä silloin tuntuisi osallistuvansa tähän suureen kritiikittömästi suhtautuvaan Ismo-kuoroon. K u v a: St ef an B re m er ”Alanko on pienelle Suomelle liki liian suuri instituutio.” arttu seppa?nen 10_2021 -taitto_a.indd 16 arttu seppa?nen 10_2021 -taitto_a.indd 16 4.11.2021 14.05 4.11.2021 14.05. Suomen Kuvalehdessä Tero Alanko puolestaan kirjoitti teoksen olevan fiasko. Hänestä tuli patsas viimeistään Kun Suomi putos puusta (1990) -albumin kohdalla. Hänestä on tehty Suomessa suunnilleen pyhä hahmo, jota ei sovi kritisoida julkisesti. Sitaattien käytössä ei ole järkeä. Haastatteluja tekevät toimittajat vaikuttavat olevan aina niin paatuneita Ismo-faneja, ettei kritiikille ole sijaa. Alanko uskaltaa kritisoida Suomea, mutta hän ei ole epäisänmaallinen. Alanko on pienelle Suomelle liki liian suuri instituutio. Ismo: ’Piti tehdä joku ratkaisu. Kuten näin: ”Täytyy äkkiä löytää jokin hätäratkaisu. Monessa laatikossa on ruksi. Naisia ei viedä saunaan kertomaan viisaita sanoja elämästä. Prosessi kesti yhteensä kolme vuotta. Ensin Helsingin Sanomissa Oskari Onninen kirjoitti teoksesta, että se on levällään ja kesken. Analyysia ei tarjoa myöskään Ketun kirja. Jos haastattelun kohdetta fanittaa kovasti, silloin syntyy harvoin hyvää lopputuotetta. Kritiikki kohdistuu ensisijaisesti Kettuun. Alanko on hyvin karismaattinen. Saunassa ei ole niin matalaa kattoa, että ylisanoille tulisi jokin raja vastaan. Hän on taiteellinen omatunto ja oman saunansa lämmittäjä. Surullinen ja karmea epäonnistuminen, jossa on vain häviäjiä. Kehut tuntuvat tulevan kuin automaationa. ”Tuli katastrofi. Onni onnettomuudessa, että Pantse Syrjä on tuottanut Rumat sävelet ja osaa biisit ulkoa. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Ismo Alanko kritiikin ulottumattomissa P idän Ismo Alangon musiikista, mutta olen aina vähän ihmetellyt auraa hänen ympärillään. Keskeneräisen tuntuinen siinä mielessä, että paneutuneella kustannustoimittamisella siitä olisi saanut helposti paremman. Kun menin ensimmäistä kertaa katsomaan hänen keikkaansa, tuntui kuin pianon ääressä esiintynyt Alanko olisi noitunut minut riivaajan katseella siihen paikkaan. Vaikka en kirjoittaisi, että teos on kesken, koska kun teos on julkaistu, niin silloin se on valmis teos, mutta huolimattoman tuntuinen se on. Jutun ingressissä lienee paljon pilkettä silmäkulmassa, mutta näkökulma ei ole Ismo-jutulle tavaton: ”Veimme Ismo Alangon saunaan, koska halusimme kuulla häneltä Viisaita Sanoja ihmisestä, elämästä, oudosta vuodesta 2020 ja tulevaisuudesta.” No niin, shamaani, valaise meitä. Haastatteluissa hän näyttää selviävän aina melko helpolla. Moni muusikko lienee kateellinen moisesta kohtelusta eikä erityisesti tule mieleen yhtäkään kotimaisen popmusiikin naista, jota kohdeltaisiin vastaavalla tavalla. Kuten Helsingin Sanomien kritiikin kommenttiosiossa kuuluu: ”Vähän pelkäsinkin etteivät Ketun rahkeet riitä.” Ei saanut kirjailija siis suurta ja mahtavaa Ismoa haltuunsa. Veikkauksen rahoittama X-lehti teki Alangosta vuosi sitten ison jutun, jossa hänet vietiin saunaan kertomaan asioita. Kirjalla oli leima: yksi vuoden odotetuimmista kotimaisista elämäkertakirjoista. Hän on oman tien kulkija, rockuskottava, omien biisien tekijä, yksityisyyttä varjeleva, puhuu taiteensa kautta. Rima ei toki ole kovin korkealla, sillä elämäkerrat ovat yleensä kovin keskinkertaisia tai huonoja. Kuten kritiikkikeskusteluissa usein, moni tietysti kiirehti kommentoimaan asiaa julkisesti kirjaa lukematta, että ei voi olla huono, varmasti on hyvä. Kuka saisikaan. Soitti sitten bassoa pari keikkaa.’” Tällaista tekstiä syntyy kiireessä, ja tällaisia juttuja editoidaan ensimmäisen vuoden journalistiikan opiskelijoilta. Alanko uinee kohuelämäkertahässäkästä nopeasti kuivalle maalle. Miksi Suomi rakastaa Alankoa. Pantse oli juuri tuottanut meidän levyn ja tiesi biisit. En ole törmännyt yhteenkään todella kriittiseen levyarvioon, mutta en myöskään syvälliseen analyysiin hänen musiikistaan. Romaanitaiteen parissa ansioitunut Katja Kettu kirjoitti Alangosta elämäkertakirjan
Karjalaisen taide on sitaattitaidetta ja Laura Häkkisen silmät -nimikkokappale lienee sitä otsikostaan lähtien. Karjalainen on aina ollut Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen martti luther 10_2021 -taitto_b.indd 18 martti luther 10_2021 -taitto_b.indd 18 4.11.2021 14.05 4.11.2021 14.05. Tosin kappaleen suomalaiseen juhannusmaisemaan sijoittuva tarina ei liity amerikkalaiseen psykologiseen trilleriin kai mitenkään. Karjalaista muistuttava keikkaileva suomalainen rocktähti. Se viitannee Irvin Kershnerin elokuvaan Eyes Of Laura Mars vuodelta 1978. ”Niin sinisinä järven veet ei ole koskaan loistaneet kuin loisti silmät Laura Häkkisen”, kertoja haikailee. Sen sijaan teksti ammentaa urbaaneista legendoista ja Lauri Simonsuuren myyttiaineistoista ja sekoittelee näistä persoonallisen kauhutarinan, joka sijoittuu omaelämäkerralliselta vaikuttavaan ympäristöön: maaseudun tanssi lavalle joskus 80-luvulla, Karjalaisen bändeineen niitä lavoja itse jo kiertäessä. Karjalainen ei olisi Karjalainen, jos kummitusjuttu olisi vain kummitusjuttu. Sellaisia ihanteita, joita jahdataan eikä koskaan saada kiinni. Kenties levy ilmestyi omalta kannaltani oikeaan aikaan, eräänlaisen vapauden kesän alkajaisiksi, taustoittamaan elämääni muokanneita tapahtumia. 18 SOUNDI SOUNDI PB Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa MAAILMAN SINISIMMÄT TAIVAAT JA SILMÄT J. En ollut mikään erityinen Karjalaisen fani, mutta tätä albumia tuli kuunneltua paljon. Perhetapahtumat, sukuhistoria ja kirjallisuuden ja rokkenrollin mytologia rakentavat kesäiseltä kuulostavalle levylle oman maailmansa, jossa vakava ja kevyt kohtaavat jotenkin täydellisessä suhteessa. Karjalainen uransa lauluntekijänä käyttänyt ja hyvin onkin. Jo silloin parikymppisenä oli helppo tajuta, miten J. Mutta ei kuulu, ja kansanperinteen kummitustarinan täydellisesti hanskaava Karjalainen pistää kertojansa kuulemaan kammottavan totuuden ”vanhalta järkkäriltä”, joka on ehtinyt kymmenen vuoden aikana nähdä muutaman muunkin ihastuneen ”järveen kesken tanssien” hukkuneeseen Laura Häkkiseen. Kertoja – Karjalainen! – on ilmeisesti jo suurempikin tähti, koska tuntuu niin yllättävältä, ettei tyttö ole edes kuullut hänen nimeään ja epäilee, mahtaako moinen juippi missään bändissä soittaakaan. Joka vuosi on joku häneen langennut. Karjalais -hahmolla. Juhannuskeikalle ”Järvilavalle” bändeineen saapunut kertoja kohtaa jo paikalle tultaessa maailman sinisimmillä silmillä siunatun kansallisromanttisen tytön, joka on tietysti liian kaunista ollakseen totta. 90-luvun keski-ikäistyvä ja supersuosionsa betonoinut Karjalainen alkoikin käyttää tällaisia rooleja yhä useammin. Karjalainen on aina ollut suomirockin supertähdistä se, jonka visio lauluntekijänä on kiinnostanut eniten. Kansallisromantiikka, rokkenroll ja maailman sinisimmät taivaat ja silmät ovat myyttejä kaikki. pelasi omaelämäkerrallisuuden ja puhtaan tarinoinnin välisellä kentällä monin sävyin. On mielenkiintoista todeta, että herrojen lähestymistavoissa on yhtäläisyytensä, mutta isoja ovat erotkin. Tämä juonne on hänen tuotannossaan ollut alusta asti, mutta nousi hiljalleen levy levyltä selvemmin pintaan: vuoden 1988 hitti Merenneitoni ja minä on kenties ensimmäinen selvä esimerkki kappaleesta, jonka kertoja on J. Laura Häkkisen silmät on suosikkilevyjäni Karjalaisen tuotannossa. Eikä sellaista persoonaa tietenkään oikein voikaan ottaa ennen kuin on vakiinnuttanut asemansa. Romanssinpoikanen saadaan silti alulle ja kertoja saa sovittua kohtaamisen keikan jälkeen laiturinpäähän. Karjalainen Electric Sauna: Laura Häkkisen silmät (1998) harakka, joka poimii ilmauksia tienpientareilta. Molempien tapauksissa vasta tuotannon karttuminen ja suosion eskaloituminen auttoivat ymmärtämään, mitä oikeastaan oltiin tekemässä. Sundqvist oli johdonmukainen ulkopuolelta havainnoija, mutta Karjalainen on leikkinyt autofiktiivisyydellä, J. Keikan aikana hän ei osaa kuin miettiä sinisilmiä ja suhtautuu sen jälkeen aika yliolkaisesti nimmarinmetsästäjiin, koska odottaa vain tyttöään. ”Karjalainen on aina ollut harakka, joka poimii ilmauksia tienpientareilta.” G östa Sundqvistin ohella J. Siihen jahtaamiseen on J
– En käsikirjoita lähetyksiäni lainkaan. Tai ”syntyi vanhana toisen maailmansodan runtelemaan sukuun, jossa ei juuri käsitelty asioita puhumalla”, kuten hän asian itse muotoilee. 20 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Moni musiikkia elämäntyökseen tehnyt ihminen ei tohdi myöntää itselleen tulleensa uransa pääte pisteeseen. – Tärkeintä Fish On Fridayssa on ollut sen terapeuttisuus. 1980luvulla Marillionia ja sittemmin soolomusiikkiaan vahvalla skottiaksentilla ja runollisella äänellään tulkinnut Fish on ollut koko elämänsä taiteilijanimensä veroisesti omalaatuinen ja ristiriitojen täyttämä persoona. S kotlantilainen Derek William Dick syntyi vuonna 1958 Dalkeithin kaupungissa työläisperheeseen. Uteliaalla Fishilla on yhä sanottavaa, ja hän on löytänyt elämäänsä uusia itseilmaisun keinoja. Tästä alkoi Fishin mittava sooloura, jota hän kutsuu elämän mittaiseksi etsikkoajaksi. Neljä albumia ja seitsemän vuotta nousevan supersuosion pyörteissä 80-luvulla olivat Fishille liian paljon ja liian nopeasti, ja lopulta yhtyeen toiminta osoittautui mahdottomaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita kaiken loppua. Millainen kokemus se on ollut. Ainoa suunniteltu asia on se, että katsojat saavat valita muutaman kappaleen, joiden tarinoista kerron. Iän karttuessa hän on pyrkinyt saavuttamaan rauhan musiikkinsa kautta. Varhaisen elämän traumat ja patoutunut turhautuneisuus tekivät skotista arvaamattoman nuorukaisen, kunnes hän löysi musiikin. Tajunnanvirtamainen jutteleminen on ollut haast_Fish_a.indd 20 haast_Fish_a.indd 20 4.11.2021 14.07 4.11.2021 14.07. Nyt 63-vuotias lyyrikko ja laulaja on löytänyt tämän musiikillisen tien pään, julkaissut viimeisen albuminsa ja valmistautuu viimeisiin kiertuei”Olen runoilija joka laulaa, en päinvastoin.” FISH: siinsa. Nyt hän kokee olevansa valmis. Olemme nyt jaksossa numero 75. Olet tehnyt nyt puolitoista vuotta Fish On Friday -livestriimejä, joissa juttelet kuulijoille tunteja joka perjantai-ilta. Sen ohella en useimmiten tiedä yhtään, mistä tulen juttelemaan, kun painan play-painiketta. Parikymppisenä Derek oli otta nut taiteilijanimekseen Fish ja liittyi progeyhtyeeseen nimeltään Marillion. – Se alkoi ajatuksesta tehdä jotain lockdown-aikoina, kun kiertueet peruuntuivat ja halusin pysyä vuorovaikutuksessa uskollisien kuulijoideni kanssa. Olen yllättynyt tästä itsekin
22 SOUNDI > Soundi-haastattelu todella terveellistä minulle itselleni. Kävin Marillionin kanssa esimerkiksi Pariisissa kuusi tai seitsemän kertaa, mutta ehdin Eiffeltornille asti ensimmäistä ker taa vasta vuonna 1996. Se on auttanut mi nua paljon, kun olen luonnostellut tulevaa elämäkertaani. Ajoitus oli hyvä, koska olin juuri kirjoittanut aika paljon lyriikoita ja halusin yhä tehdä musiikkia, mutta olen aina tarvinnut siihen työhön myös vuorovaikutusta. Mie lestäni yhteiskunta on hieman outo siinä mielessä, että esimerkiksi päät tynyttä avioliittoa pidetään hukat tuna aikana elämässä. Taika, joka siinä bändissä joskus vallitsi, osoittautui kovin lyhytaikaiseksi. Se oli ainoa tapani irrottau tua siitä kaikesta. Mikä aiheutti tämän nopeatahtisen nousun ja tuhon. Jätit Marillionin vuonna 1988. Noihin vuosiin mahtui neljä albumia, isoja kiertueita ja viimeistään Misplaced Childhoodin (1985) ja Kayleigh-singlen myötä nousu parrasvaloihin. Halusin nuorena jättää tähän maailmaan jotain, ja viimeistään sulkemalla ympyrän näillä versioilla, olen sen myös omalla tavallani tehnyt. – Kaikilla meillä oli aluksi sama vi sio, sama palo tekemiseen ja olimme samassa veneessä kaiken sen työn teon, pettymyksien, paskaisten kier tuepakujen, onnettoman pienten klubien, tyhjien keikkasalien ja raha pulan kanssa. Ihan vain sen takia, että olen puhunut elämäs täni ja teoistani. Se oli viimeinen Marillion-albumi, jolla Fish oli mukana. Näin sitä ennen tornin vain muutaman kerran siluettina taivaanrannassa kiertue bussimme takaikkunasta. Yhtäkkiä olen huomannut, että hah motan itseni ja elämäni paremmin kuin koskaan aiemmin. Hetken aikaa en ollutkaan ulkopuoli nen, vaan tunsin olevani osa jotain. – Halusin kovasti nauttia kaikesta siitä. Olit 23-vuotias kun liityit Marillioniin vuonna 1981 ja kolmekymppinen yhteisen taipaleenne päättyessä. – Kesti vuosia, jopa vuosikymme niä, ennen kuin ymmärsimme Ma rillionkollegojeni kanssa, miten eri laisia ihmisiä ja artisteja me olimme. Huomasin pian, ettei tuo elämäntapa ollut tervettä, enkä pitänyt enää itsestäni. Aika vaatimaton, rahvaanomainen ja kapea perintö, mutta perintö kuitenkin. – Alussa kaikki oli hyvin selkeää. En koe asioita lainkaan noin. Ne ovat minun perintöni ”80-luvulla lauloin niin väärällä tekniikalla, että vahingoitin ääntäni peruuttamattomasti.” K u v at : So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to haast_Fish_a.indd 22 haast_Fish_a.indd 22 4.11.2021 14.07 4.11.2021 14.07. Löysin bändistä yhteisöllisyyttä, jol laista olin kaivannut koko elämäni. Mutta ehkäpä juuri sen risti riidan takia albumeista tuli hyviä. Juhlin ja ryyppäsin aika paljon, mutta se oli reaktio kaikkea muuta vastaan. Toisinaan jopa luulin nauttiva ni. – Tein paljon asioita tekemättä oikeastaan mitään. Viimeisen yhteisen levymme jälkeisellä kiertueilla revimme mo nia ihmissuhteita riekaleiksi ja tein itsekin asioita, joista en ole ylpeä. Totta kai se vaati kiperiä asioita. On kummaa, miten paljon ongelmat yhdistävät ihmisiä verrattuna menestykseen. Olet työstänyt niiden deluxe-versioita, esittänyt tuota musiikkia konserteissasi ja tunnut kitkerästä lopusta huolimatta arvostavan kaikkea tekemäänne. – Siksi kutsun näitä viimeisimpiä Marillionboxeja nimellä ”legacy edition”. Halusin pois Marillionista, koska ryhmähenki oli kadonnut täy sin, eikä se tuntunut joukolta samo ja ihmisiä. Olitte Marillionin kanssa jättimäisen suosion kynnyksellä, muttet ole vaikuttanut katuvan tuon maailman jättämistä. – Clutching At Straws (1987) al bumin myötä olin viehtynyt Sugar Micen ja Incommunicadon kaltaisista kappaleista, ja halusin kulkea niiden polkua yhä eteenpäin. Ystävys tyimme nopeasti ja ymmärsin pian, että hän on myös lahjakas muusik ko. Se ei ollut enää bändi, vaan kaupungista toiseen karavaa nina liikkuva sirkus, jonka jokainen jäsen itseni mukaan lukien oli er kaantunut toisistaan. Välillämme ei ollut enää yhteyttä. – En. Soolodebyyttisi julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin. Nuoruudessa egot menivät sel laisen tarkkanäköisyyden edelle. En pitänyt musiikista, jota he kirjoittivat. Levy kuitenkin innosti häntä löytämään soolouransa suunnan. – Kun saavuimme vuoteen 1986 tai 1987, Marillionista oli tullut viih dekoneisto. Vuonna 1987 Marillion julkaisi Clutching At Straws -albumin. – Kun kirjoitimme viimeistä yh teistä ja ikuisiksi ajoiksi julkaisemat ta jäänyttä Marillionalbumia, tein sanoituksia itsekseni ja bändi kirjoit ti musiikkia omillaan. – Marillionvuodet olivat todella tärkeä ajanjakso elämässäni. Jätin bändin, koska ymmärsin olevani to della onneton ihminen. Halusin vain kirjoittaa melodisesti mielenkiintoi sia ja lyyrisesti kiinnostavia lauluja. – Tapasin pelata squashia Mike Oldfieldin kanssa ja hän esitteli mi nut Mickey Simmondsille. En miettiä sitä, miten jokainen bän din jäsen voi päästä sooloilemaan. Nyt olem me nauraneet usein yhdessä, että miten bändi pysyi kasassa noinkin kauan. Millainen on suhteesi neljään Marillion-albumiisi. tähän maailmaan. – Vaalin Marillionaikoja päivit täin, koska en olisi tämä mies joka olen nyt, jos sitä kaikkea ei olisi ta pahtunut. Tärkeintä on se, että me kaikki kas voimme ihmisinä noiden murroksi en myötä
Em me kaipaa mitään ylimääräistä elä määmme. Miten yleisö suhtautui siihen, että olit lähtenyt Marillionista ristiriitaisissa olosuhteissa, joista liikkui juoruja, ja olit aikeissa julkaista sooloalbumin nopeasti tämän jälkeen kuin vastataksesi haasteeseen. Ehkä luvan kanssa vähän itsekäskin. Mediaa kiinnosti kertoa tarinaa, jossa yksi rikkinäinen rengas esti bändiä liik kumasta. Moni ei tiennyt edes sen olemassaolosta, ennen kuin julkaisimme siitä remasteroidun version. – Totta kai tunsin paineita. Heillä on ikään kuin oikeus tehdä ihan mitä tahansa, koska mikä ta hansa voi olla progea, ja jossain kohtaa ihan vain hyvän kappaleen säveltäminen unohtui. Eli tekemään käytännös sä juuri sellaista musiikkia kuin ha lusin, huolimatta siitä, pyöriikö sen ympärillä suuria kiertueita. Hyvät kappa leet ovat siellä jossain, mutta täysin vailla kehyksiä. Internal Exile (1991) on hyvä esimerkki siitä, mi ten vaikea toinen albumi voi olla, jos ei kuitenkaan ihan täysin tunnista omaa identiteettiään ja samalla mu siikkibisnes suorastaan vaatii teke mään asioita tietyllä tavalla. Tätä nykyä progebändejä on hirvittävän paljon ja monet niistä julkaisevat kaikki ideansa sen var jolla, että ”tämähän on progea”. Hän on myös esittänyt niillä olevaa musiikkia soolokeikoillaan. – Kyse on myös laadunvalvon nasta. Asiat eivät voisi olla enemmän päinvas toin kuin EMIvuosinani. Se julkaistiin vää rään aikaan. Niitä ei ikään kuin tehty valmiiksi asti. Kaikkia sooloalbumeitasi ei pidetä yhtä ikimuistoisina, mikä ei välttämättä johdu edes musiikin laadusta. – Se oli yksinäisyyteni loppu. Tun sin olevani suurennuslasin alla, koska valtava yleisö odotti minun epäonnistuvan täysin ja lisäksi leh distö kirjoitteli minusta kaikenlaisia asioita, joista valtaosa oli tietenkin kohuhakuista negatiivisuutta. – Tuo on toinen tärkeä heräämi nen musiikkielämässäni ja tuolla tiellä olen tälläkin hetkellä. – Elintapamme ei ole kallis. En pystyisi siihen yksin. Hän on vaalinut yhtyeen perintöä työstämällä deluxe-versioita albumeista, joilla hän on ollut mukana. – Sain kuulla joka puolelta, että lähdin Marillionista huumeongel man takia. – En ole aina onnistunut tässä itsekään. – En ole koskaan ollut egoistinen ihminen ainakaan siinä mielessä, etten uskaltaisi myöntää kaipaava ni apua. – Se heijastui jopa onnistuneem piin albumeihin kuten Sunsets On Empireen (1997). 90lu ku oli aikaa, jolloin minua yritettiin repiä liian moniin eri suuntiin. Fellini Days (2001) ja Raingods With Zippos (1999) kaipasivat tuottajaa. Vie lä Vigiliä tehdessämme bänditoveri ni olivat sessiojäseniä, koska kukaan ei tiennyt, tulisiko tästä mitään. SOUNDI 23 – Olen runoilija joka laulaa, enkä laulaja joka kirjoittaa myös lyriikoi ta. Mikä sai sinut löytämään tasapainon omaehtoisen tekemisen ja tietynlaisen stabiilin suosion välillä sen sijaan, että olisit pyrkinyt soolourallasi samanlaiseen yleisömenestykseen kuin Marillion-aikoina. Field Of Crows ikään kuin katosi maailmasta. Hyvänä esimerkkinä aliarvostettu Field Of Crows (2004), joka meni ilmestyessään monelta ohi tutkan. Se oli todella hieno albumi, jolta löytyi tukuttain upeita kappaleita, mutta levyyhtiö halusi tehdä progesta isomman jutun kuin se on. Olin jo nelikymppinen ja uskaltauduin ehkäpä vihdoin olemaan rehellinen itselleni. Mietti kää. Ne kirjoitettiin hirvittä vän ristipaineen alla, vuosituhan nen taitteessa, ja tuotanto jäi täysin puolitiehen. Siinä on iso ero. 90luvun loppu, ja progealbu min olisi pitänyt olla hittilevy. Koko EMI:n johto oli kuule massa sitä. Kallein asia kodissamme on puutarhamme, jonka ylläpitämi Fish ei ole katkera Marillion-vuosistaan. Olin kyllä siirtänyt todel listen ongelmieni käsittelemistä me nestysvuosien varjolla, mutta kyse ei ollut päihteistä, vaan psykolo giasta. Olisin tarvinnut laadun valvontaa. ”Vaalin Marillion-aikoja päivittäin, koska en olisi tämä mies joka olen nyt, jos sitä kaikkea ei olisi tapahtunut.” K u v a: B ri an A ri s K u v a: So u n d in ar k is to haast_Fish_a.indd 23 haast_Fish_a.indd 23 4.11.2021 14.07 4.11.2021 14.07. Ja väärällä tavalla. – Ajoitus voi olla erikoinen asia. – 90luvun loppuun mennessä asenteeni oli muuttunut täysin. – Debyyttini jälkeen kohtasin vai keita aikoja 90luvulla. – Muistan yhä sen hetken, kun menin EMI:n konttorille Manchester Squarelle mukanani Vigil In A Wilderness Of Mirrors (1990) soolode byyttini. En tiennyt yhtään miten he suhtautuisivat siihen. Tuskinpa! Kerroit aiemmin kaipaavasi runsaasti vuorovaikutusta musiikkia tehdessäsi ja oletkin tehnyt albumeita esimerkiksi Jon Kellyn, Steven Wilsonin, Elliot Nessin ja viimeisimmillä albumeilla luottosäveltäjäsi Calum Malcolmin kanssa. Al bumin ilmestyttyä tiesin, että tämä tulisi jatkumaan pitkään. Olen saavuttanut itsenäisyyden. Nyt ihmiset taas tulevat Fish On Fridayn kommenttikenttään hehkuttamaan levyn kappaleita ja ihmettelevät, missä tämä albumi piileskeli 17 vuoden ajan. Se ei ollut totta. – En ole muusikko, ja kaipaan ulkopuolisia korvia asettamaan luomani palikat oikeille paikoilleen sekä säveltämään kanssani sellaista musiikkia, joka saa sanoitukseni oikeasti puhkeamaan kukkaan. Totuus ei ollut yhtä kiin nostavaa. Vaimoni ja minä ylläpidämme omaa pientä levyyhtiötämme, teemme kaiken itse ja pidämme asiat juuri sellaises sa kokoluokassa kuin haluamme. Yllätyksek seni he ottivat sen avosylin vastaan, välittämättä juoruista ja huhuista
Ihan kuten urani alussa. En halua olla yksi niistä kavereista, joka laulaa viimeiset kiertueet haamulaulajan kanssa. Viime vuonna ilmestynyt Weltschmerz-albumi on jäämässä hänen viimeiseksi levykseen. – Kaikkien pitää ymmärtää, millaista kiertämiseni on. – Huomasin saavuttaneeni jonkinlaisen äärirajan aiheissa, joista voin enää kirjoittaa. Miten erilaista oli kirjoittaa musiikkia ja sanoituksia tiedostaessasi, että toteat nyt asioita joutsenlaulusi muodossa. – Olen lähestulkoon kuollut useamman kerran, ja silti pysyn jotenkin elossa, mutta minullakin on rajani. Viimeisen levyn tekeminen tietoisena siitä, että se on viimeinen albumini, oli sitä lopullista, täydellistä vapautta. Siksi olen valmis pakkaamaan ja nimmaroimaan tuhansia kappaleita itse julkaisemaamme albumia omin käsin. – Aloittaessamme uraamme Marillionin kanssa ajoituksemme oli täysin oikea, koska tuolloin 70-luku oli vielä vahvasti läsnä ja siihen vuosikymmeneen kuuluivat brittiläisessä musiikissa tunnistettavat omaääniset laulajat. Olet kuitenkin aina palannut lannistumattomasti levyttämään ja varsinkin kiertä mään. Se on tarpeeksi. – Viimeistä albumiani on nyt myyty 25 000 kappaletta maailmanlaajuisesti ja olemme työstäneet kaiken sen itse. Halusin toteuttaa kaikki haaveeni sillä levyllä. Oman kuolevaisuutensa todellinen hyväksyminen on asia, joka tulee tapahtua monen mutkan kautta. Kaikki, mitä olin kokenut lapsuudesta saakka, oli vihdoin käsitelty musiikkini kautta, ja aloin saavuttaa rauhan. Päätin asian jo vuonna 2015, mutta annoin itselleni aikaa tulla sinuiksi asian kanssa ennen sen julkistamista. En tosin tajunnut meditoivani. Jokainen ihminen vanhenee ja heikkenee, ja niin kuuluu käydäkin, mutta jokaisen on vaikea hyväksyä sitä. Olet kärsinyt viimeisen vuosikymmenen aikana terveyshuolista: selkä ja jalkaongelmista, kahdesta verenmyrkytyksestä ja vaa rattomaksi osoittautuneista syöpäepäilyksistä. 80-luvulla lauloin niin väärällä tekniikalla, että vahingoitin ääntäni peruuttamattomasti. – Emme olleet vielä naimisissa nykyisen vaimoni kanssa, mutta vietimme paljon aikaa yhdessä. Kaikki nämä leikkaukset, verenmyrkytykset ja muut oireet... – Kyllä. Vaikutat vahvan periaatteen mieheltä, joka ei pyörrä päätök siään helposti. Tuo laulu on minun vapauttani. Se on kriisi, jonka meidän jokaisen kuuluu elää. Kerroit vuonna 2020, että sa mana syksynä julkaistu albumisi Weltschmerz tulee olemaan viimei sesi. Voimakkaasti artikuloidut sanoitukset ovat mer kinneet ihmisille paljon, mutta näin persoonallinen ulosanti on varmasti herättänyt myös vastakkaisia aja tuksia varsinkin musiikkibisneksen puolelta. Satuin vain löytämään lohtua luonnosta ja kaikista niistä kukista. En miettinyt mennyttä tai tulevaa. Siksi en tähtää minkäänlaiseen taloudelliseen kasvuun. Teimme jopa hieman voittoa sillä. Tiedätkö mitä. – Steve Hogarth (Marillion-laulaja vuodesta 1989 alkaen) on sanonut ”Olen valmis pakkaamaan ja nimmaroimaan tuhansia kappaleita itse julkaisemaamme albumia omin käsin.” 24 SOUNDI K u v a: W o j t ek K u t y l a Korona-ajan Fish on tehnyt kotoaan käsin Fish On Friday -livestriimejä, joissa hän on muistellut uraansa. Se yksi ainoa hetki avasi kaikki lukot. Olin käsitellyt niin paljon sydänsuruja ja henkilökohtaista elämääni musiikin kautta, että kaikki patoutuneet tuntemukset alkoivat olla käsitelty. – Useammat tuottajat ja levymogulit ojensivat minua toistuvasti siitä, että voisimme saada enemmän kuulijoita, jos en kuulostaisi ihan näin paljon itseltäni. – Ihmisen vanhentuminen on erikoinen asia. Se on todellisuuttani. Weltschmerzalbumi kuulostaa, näyttää ja tuntuu täysin peittele mättömältä kuvajaiseltasi. Oliko soolouran päättäminen pitkän harkinnan tulos. – Ääneni on muuttunut paljon vuosikymmenien aikana. Tiesin heti, että Weltschmerz-albumi tulisi käyttämään vertauskuvinaan puutarhoja. Tunnistettava äänesi ja vahva skotlantilainen aksenttisi on kulke nut aina mukanasi. Samalla ymmärsin hiljalleen elämäni prioriteettien muuttuneen. Sitä sanotaan, että se mikä ei tapa, se vahvistaa, mutta jossain kohtaa on hyväksyttävä, että se mikä tappaa, tappaa. Vaikka kuinka haaveilisi siitä, ettei anna minkään sääntöjen tai velvoitteiden vaikuttaa musiikkiinsa. Usein se on täysi utopia. Halusin keskittyä elooni vaimoni kanssa. Suosittelen kaikkia muusikoita lopettamaan uransa omaehtoisesti. – Sillä äänellä on rajansa. Sellaisia me skotit taidamme olla. Se on yksi osa sitä, miltä ääneni kuulostaa. Sitä ei kuulukaan hyväksyä heti. Istuin siellä tuntikausia ja meditoin. – Muistan hyvin sen hetken, kun kävelin puutarhaani, jonka olin antanut kasvaa valtoimenaan. – Tuosta alkoi se vapautunut tie, joka johti 16-minuuttiseen Rose Of Damascus -kappaleeseen. Se oli yksi sellaisista kerroista kun pidin pääni ja totesin jyrkästi, että tällä musiikilla on kuulijoita juuri sen takia, koska kuulostamme itseltämme ja minä laulan siten kuin laulan. Jokainen taiteilija haaveilee taiteellisesta vapaudesta. – Se oli kaunis vaellus elämäni läpi. Olin tehnyt A Feast Of Consequences (2013) -albumin ja nautin toden teolla sen kirjoittamisesta, vaikka se vaatikin hurjasti keskittymistä ja aikaa. Olen ehkä tehnyt tätä yli 40 vuotta, mutten lennä yksityiskoneella paikasta toiseen tai matkusta hulppealla bussilla. > Soundi-haastattelu nen ei maksa paljon. Lauloin Marillionin kanssa nuotteja, joita ihmisäänen ei olisi pitänyt tavoitella, joten se ääni, jota moni pitää ikonisena, on tavallaan yksi suuri onnettomuus. haast_Fish_a.indd 24 haast_Fish_a.indd 24 4.11.2021 14.07 4.11.2021 14.07. – Haluan aina suhtautua asioihin terveellä ironialla ja maistella elämää sellaisenaan kuin se eteeni tarjotaan, enkä ole todellakaan valmis luovuttamaan, kun minut yritetään iskeä maahan. Haluan laulaa itse niin pitkään kuin pystyn, mutta sitten kun en pysty, mikä on jo lähellä, uskallan myös lopettaa. – Olen puhunut paljon artistin vapaudesta. Saavumme lautalla pikkubussilla vaikka Helsinkiin, soitamme Tavastialla, ja jatkamme yötä myöten lautalla Tallinnaan
Kyyninen kaiken kyseenalaistaja. Kun olen hänen kanssaan puutarhassamme, vaikka ihan vain hiljaa sanomatta sanaakaan, tunnen olevani kotona. Esiintyä kahtena iltana, tavata ystäviäni, käydä illallisilla, viettää aikaa vaimoni kanssa ja juhlistaa kaikkea sitä, mitä olen elämässäni saanut kokea musiikin parissa. Tiedän sen olevan iso osa sitä mitä olen, mutta olen luottavainen, ettei se ole kaikkea sitä mitä olen. Voitte varmasti huomata esiintymisessäni silkkaa väkivaltaisuutta, jossa olen täysin irrallaan kehostani. – Esiintyminen on täydellinen tapa purkaa tunteita, ja se toimii erityisen hyvin vihan suhteen. – Minä ja vaimoni Simone tapasimme ensimmäisen kerran jo vuonna 1984. – Olin turhautunut, vihainen ja katkera nuori mies. – Musiikkini on tietysti sieluni peili, mutta elämäni tärkein tarina on se, miten päädyimme yhteen vaimoni kanssa. Vuonna 1998 esiinnyit Highlanderin roolissa hollantilaisen Arjen Lucassenin Ayreon-projektin albumilla Into The Electric Castle. – Vihdoin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, tunnen kuuluvani johonkin. Jukka Orma) esittää haastavaa, mutta vangitsevaa musiikkia. Yksi hienoimmista kuulemistani albumeista ikinä. Tuo konsertti tullaan myös striimaamaan kokonaan. – Minä ja Arjen olemme täysin erilaisia ihmisiä, mutta meitä yhdistää se, että teemme molemmat asioita joko täysillä tai emme ollenkaan. Tänne kotiini Skotlantiin vaimoni kanssa. Hän oli täysin varma, että olen ainoa oikea laulaja siihen rooliin. Ainavihantaa on orgaanisesti hengittävä albumi, jonka livenä purkitettuun soittoon saksofoni puhaltaa entistäkin enemmän ilmavuutta. joulukuuta esittämään Vigil-albumin viimeistä kertaa kokonaisuudessaan, se tulee päättämään pisimmän keikkatauon, mitä olen kokenut 40 vuoteen. Mitä tulet kaipaamaan kaikkein eniten muusikon elämässä ja kiertueissa. Yksi merkittävä poikkeus säännössä kuitenkin on. PELAGOS The Boat LP/CD Tämä on transsiinkutsu! Kosminen matka läntisen Suomen psykedeeliseen arkitodellisuuteen jatkuu. Mitkä asiat elämässäsi kuvastavat kaikkein eniten sitä, millaisen tien olet ihmisenä kulkenut. Hän koki jo tuolloin kaiken toivon ja rakkauden kautta. Joukko ihmisiä kaapataan kaikkivoipaisen olennon toimesta hänen koekaniineikseen toiseen ulottuvuuteen, ja selvitäkseen sieltä takaisin kotiin heidän on haastettava tämä mystinen olento hänen omassa maailmassaan. – Arjen ei antanut periksi, kun kieltäydyin ensimmäisellä kysymällä. Pelagosin toinen suurteos The Boat lisää yhtyeen adult oriented krautrockkonseptiin hieman kenkiintuijottelua, ihanan pehmoista reggaeta sekä dream pop -sävyjä. Mainitsit heti keskustelumme alussa, että Fish On Friday on saanut sinut hahmottamaan elämäsi yhä selkeämmin. – Into The Electric Castle on valtava tarina. Se on oudolla tavalla suurimpia kohteliaisuuksia mitä olen saanut. Jäähyväiset ensimmäiselle albumilleni, josta koko soolourani alkoi. Haluan kiertää niitä konserttipaikkoja, joissa olen aina esiintynyt. Electric Ensemble (mm. – Irrallisuuden tunne, joka minua riivasi koko elämäni, on vihdoin väistynyt rauhan ja rakkauden tieltä. Et ole lainannut ääntäsi kovin usein muiden lauluihin. AINO & HAJONNEET Hullui unelmii LP Aino ja yhtyeensä esittävät iskevän kokonaisuuden jostain melodisen punk rockin ja voimapopin risteyksen lähettyviltä. Vaadittiin 26 vuotta, ennen kuin olimme molemmat eläneet sellaiset elämät, joiden myötä olisimme valmiita toisillemme. Olemme joskus naureskelleet sille, että luojan kiitos emme kiinnostuneet toisistamme enempää tuolloin, koska se olisi sulkenut ovet mahdollisuudellemme löytää toisemme myöhemmässä elämänvaiheessamme. vanhojen Marillion-laulujen olevan lähes mahdottomia hänelle, koska hän ei vain ole tällainen laulaja, eikä hänessä ole sitä samaa turhautunutta, patoutunutta ja kitkerää vihaa kuin minussa Marillionvuosinani. 20. – Kun nousen lavalle 17. – Katarsis, jonka saavutan konserteissani, on kieltämättä asia, jonka menettämistä pelkään kaikkein eniten. Se vaati muutaman karille ajautuneen avioliiton ja isäksi sekä äidiksi tulemiset. IRO HAARLA ELECTRIC ENSEMBLE What Will We Leave Behind Images From Planet Earth LP/CD Kotimaisen jazzin kummitäti on koonnut uuden yhtyeen ympärilleen. Ne tulevat olemaan juhlistusta. Mikä sai ottamaan osaa Lucassenin progerock-oopperaan. Tuolloin parisuhteemme oli täysin mahdoton. Olen vain tullut yhden ilmaisutavan päätökseen. Voisin viettää paljon aikaa hänen kanssaan ihan vain jutellen melkeinpä mistä tahansa. haast_Fish_a.indd 25 haast_Fish_a.indd 25 5.11.2021 9.54 5.11.2021 9.54. Kaikki jotka ovat nähneet sinun esiintyvän ovat varmasti huomanneet, että yleisön edessä laulaminen on sinulle voimakas kokemus. Konsertti tulee olemaan eräänlainen lopun alku. Jotenkin vakuutuin siitä periksiantamattomasta asenteesta ja intohimosta. MAT MCNERNEY & KIMMO HELÉN A Fire In The Cold Season LP Hexvessel -miesten soundtrack Justin Oakeyn elokuvaan erittäin rajoitettuna fyysisenä painoksena. – Musiikin tekemisen lopettaminen ei nimittäin ole elämäni loppu. – Jäähyväiskiertueeni eivät tule olemaan kuin hautajaiset. Seuraavaksi tulen keskittymään kirjoittamiseen, puutarhan hoitoon ja läheisieni kanssa olemiseen. Miten moisesta albumista voisi kieltäytyä. Syyskuuta 2021 Videohaastattelu K u v a: W o j t ek K u t y l a WEBSTORE OPEN www.svartrecords.com MALADY Ainavihantaa LP/CD Kotimaisen progressiivisen rockin perinteen kukaties merkittävin soihdunkantaja Malady on luonut kolmannelle albumilleen kokonaisuuden, joka lumoaa menneet ja tulevat sukupolvet
26 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Ei yhteensopiva tämän maailman kanssa Lordi julkaisee kerralla seitsemän studiolevyä. 26 SOUNDI Lordi-taitto_b.indd 26 Lordi-taitto_b.indd 26 4.11.2021 14.08 4.11.2021 14.08. Kyllä, luitte oikein
Se olisi nimittäin sekoitta nut hienosti oikean ja fiktii visen aikajanan, mutta vähän ajan kuluttua totesin, että Inferno on yk sinkertaisesti sen verran kehno bii si, ettei sitä kannata tuoda päivän valoon! Millainen urakka kappaleiden sa noittamisessa oli. Lordin ensimmäinen julkaistu sä vellys Inferno on vuodelta 1995, ja mietinkin hetken, että nauhoittaisimme siitä uuden version, ja laittaisim me sen mukaan Spooky Sextravaganza Spectacularille. Yhden levyn kannessa on flipperi. Li säksi minulla on sellainen tyyli, että sävellystyön edetessä biisejä alkaa syntyä yhä nopeammin ja nopeam min. En muista syödä, juoda, nuk kua tai käydä pesulla. Kissin Crazy Nightsin ohella diggai lin muun muassa Def Leppardia, Van Halenia, Bon Jovia ja Michael Boltonia. En yhtään. Vastasin tuttuun tapaan myös kaikkien levyjen visuaalisesta puolesta, ja vähän liian moni asia al koi lopulta kaatua päälle. – Yltiömelodinen AORlevy Humanimals on ehkä oma suosikkini. Päätavoite oli saada aikai seksi levy, jollaisen Lordi olisi teh nyt Desmond Childin kanssa vuon na 1989. Kuulin Metallican, Slayerin, Anthraxin, Testamentin ja kumppaneiden levyt jo 80 ja 90lu vuilla, sillä monet kaverini rakasti vat speed ja thrash metalia. Päi vän päätteeksi käsissä saattaa olla uusi valmis biisi ja kolme muuta pitkällä olevaa raakiletta. – Kokonaisuuden täydentävä in dustrial metal levy Spooky Sextravaganza Spectacular taas syntyi kai kista helpoimmin. Frank alkoi neuvotella asiasta AFM Recordsin kanssa, ja levyyhtiön epäilykset olivat ymmärrettävästi aikamoisia. Kissin The Elderin lisäksi minua innoittivat ainakin Rush ja Pink Floyd. Kun pe rustin yhtyeen 90luvul la, musa oli Rob Zombien, Clawfingerin, Shotgun Mes siahin ja Nine Inch Nailsin innoittamaa kamaa. Tähän liittyen: jo kaisella levyllä oli oma äänittäjän sä ja miksaajansa – muuten aika olisi loppunut kesken! – The Masterbeast From The Moon on progea. Vasta sitten kun iho alkaa maistua niin hyvältä, että koirat tulevat innoissaan nuo lemaan jalkoja, muistan käydä suih kussa! Tulitko missään projektin vai heessa katumapäälle. Lordi. Se toki helpotti paljon, että tein ne amerikkalaisen Tracy Lippin kanssa. Stressitaso oli korkealla! – Kansista puheen ollen... Yritin itse asi assa venyttää homman kahdeksan levyn mittaiseksi, vaikka seitsemän levyn suunnitelma oli jo lyöty luk koon. – Toki mietin hetken, että olenko menettänyt järkeni lopullisesti. Kun keikoille ei ollut asiaa, uuden musiikin tekeminen näytti ainoalta järkevältä vaihtoeh dolta. Sitten otan skitan tai syntikan ja alan tehdä todeksi näitä ”radio biisejä”. – Superflytrap on diskoa, ja sen sävellysvaiheessa uppouduin muun muassa Earth, Wind & Firen, Boney M:n ja Bee Geesin juttujen pariin. Nyt kirjoi tin vähän täsmällisemmin, ja seit semältä levyltä jäi yli vain 4050 biisiä. Thrash metalia ei ole Lordin le vyillä aiemmin pahemmin kuultu. Sen takia tulee ”ei noin voi kirjoittaa” palautetta, mutta se ei hetkauta minua mitenkään. Ensin – aprillipäivänä – yhtye ilmoitti julkaisevansa neljä studio albumia tulevan syksyn aikana. Yhden tavallisen levyn duu naaminen ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavalta, ja kehitinkin sitten hieman villimmän idean: Lordi jul kaisee kymmenen uutta levyä, eli teemme ikään kuin todeksi sen Killectionin pontimena olleen fiktiivi sen backkataloogin. – Julkaisimme Killectionteok sen alkuvuodesta 2020, ja sehän oli hyvin erilaisia kappaleita sisältävä ”fiktiivinen kokoelmaalbumi”, joka esitteli Lordin kuvitellut hitit 70lu vulta asti. Se olisi hullua... Ja niin edelleen. Mana gerimme Frank Süpfle taas hehkutti, että ”tämä on paras idea koskaan”. – AFM:n hyväksynnän jälkeen päätin ensimmäiseksi päivittää tie tokonekalustoni. Ei ole pakko kuunnella! SOUNDI 27 Lordi-taitto_b.indd 27 Lordi-taitto_b.indd 27 4.11.2021 14.08 4.11.2021 14.08. Abusement Park taas on nahkahevilevy Twisted Sisterin, Judas Priestin, Dion, Acceptin ja W.A.S.P.:n hengessä. Lopulta kävi kuitenkin niin, ettei levyyhtiö halunnut Game Overin kanteen niin värikästä teosta, ja flipperikansi vapautui Lordille! Vapaata mellastusta Sukelletaanpa sitten hieman syvem mälle uusien Lordilevyjen maail maan. Mistä tuli idea seitsemän uuden pitkäsoiton teke miseen. – En mieti näitä juttuja yhtään. Toisin sanoen yhdestä hyvästä ideasta saattaa rönsyilyn kautta syntyä vaikka neljä eri kappaletta. Päinvastoin. Kun aloi tin säveltämisen, kuuntelin muuta man päivän ajan pelkästään vanhaa Kissiä, Black Sabbathia, Alice Coo peria ja AC/DC:ta. Monsteri yhtyeen ystävät ovat toki tottuneet kaikenlaisiin hullutuksiin, mutta tuskin kukaan osasi silti odot taa bändiltä seitsemää uutta studio albumia. – En. Toi sin sanoen kymmenen levyä oli su laa hulluutta, mutta seitsemän oli ihan okei, nauraa Mr. Lordi. – Kirjoitimme kaikki tekstit ”ajan hengessä”, eli esimerkiksi hard rock levyn sanoitukset ovat ikään kuin vuodelta 1975. Levyn ilmestymisen jäl keen aloitimme mittavan Euroopan kiertueen, mutta se jäi kesken koro nan takia, sanoo Mr. Pitkien neuvottelujen jälkeen he näyttivät vihreää valoa seitsemälle uudelle albumille. – Skelectric Dinosaur on 70luvul ta tuoksuvaa hard rockia. En muista syödä, juoda, nukkua tai käydä pesulla.” T ämän vuoden aprillipäivän seutu ei unohdu Lordin fa neilta koskaan. Risto ”Hämis” Hämäläisen miksaa ma soundi on silkkaa 70lukua – ja niin sen tietysti pitikin olla. Duuna sin sen alun perin U.D.O.:n Game Over albumia varten, ja tekemisen äärellä harmittelin moneen kertaan, että miten ihmeessä en ole itse keksinyt laittaa minkään Lordin levyn kanteen flipperiä... – Bändin jäsenet ovat tottuneet päähänpistoihini, ja palaute oli tyy liä ”jooo, ei kai siinä sitten”. Lordiversity koostuu seitse mästä erilaisesta kokonaisuudesta, ja niiden otsikot sekä kuvitteelliset ilmestymisvuodet näyttävät seuraa vilta: Skelectric Dinosaur (1975), Superflytrap (1979), The Masterbeast From The Moon (1981), Abusement Park (1984), Humanimals (1989), Abra cadaver (1991) ja Spooky Sextravaganza Spectacular (1995). – Olihan siinä... Seuraavana päivänä orkesteri korja si tiedonantoaan: ”Lordi ei tieten kään julkaise neljää uutta levyä sa manaikaisesti. Teen tä män kaiken viihdyttääkseni ensi sijaisesti itseäni. Kaikki biisit ovat uusia, ja Putaansuu kirjoitti ne noin kolmen kuukauden aikana kesällä 2020. Aika monet artistit ovat viime ai koina pahoitelleet vanhoja tekemi siään ja sanomisiaan. To tuus on se, että Lordi julkaisee seit semän uutta studioalbumia.” Se ei ollut vitsi. Mitä ihmettä he sanoivat. – Kirjoitin musiikin aikajärjestyk sessä, eli tein ensin kaikki Skelectric Dinosaurin biisit ja niin edelleen. – Aloin saman tien miettiä seu raavia siirtoja. Miten ihmeessä sinulla voi olla niin paljon ideoita. SOUNDI 27 ”Kun uppoudun uusien juttujen maailmaan, touhu on ihan totaalista. – Kun alan säveltää, kuunte len kuvainnollisesti oman pään sisällä soivaa radiota. – Kun uppoudun uusien juttujen maailmaan, touhu on ihan totaa lista. – Olen tehnyt jokaista vanhem paa Lordin levyä varten 20–60 de moa, joista olemme sitten valinneet albumin lopulliset biisit. – Abracadaverin tekeminen oli haastavinta. Sitten kun pää nuppi oli totaalisesti sen maailman sekoittama, kirjoitin materiaalin no peasti valmiiksi. Eihän siinä ole mitään USB liitäntää vaan se syö diskettejä! Biisejä nopeammin ja nopeammin Lordiversitynimen saanut levyko konaisuus sisältää seitsemisenkym mentä kappaletta. Olisin esimerkiksi halunnut tehdä kantrialbumin ja Die Krupps henkisen konelevyn. Mut ta ei tarpeeksi hullua Lordille. Pistän siis Lordin levyille diggaamiani juttuja – kau hua, seksiä ja niin edelleen – enkä todellakaan suostu sensuroimaan itseäni. Minulta tulee kappaleen nimi ja aihe, mutta sen jälkeen Tracy saa mellastaa aika va paasti, ja välillä häneltä tulee koko naisia säkeistöjäkin, kuvailee Mr. Aja tus kymmenestä albumista ei kui tenkaan jättänyt minua rauhaan, ja päätin esitellä idean muulle yhtyeel le ja yhteistyökumppaneille. – Turnausväsymys iski lopulta päälle, mutta silloin elettiin jo vii me kesää. Tein nimittäin vuosikymmenien ajan Lordin de mot Macintosh Performa 450 ko neella – vuosimallia 1992 – eikä niin vanha masiina ole enää miten kään yhteensopiva tämän maailman kanssa. Ajatellaanpa Lordin koh deyleisöä... Eikä Lordi olisi Lordi, jos se ei oli si kertonut asiasta hillittömällä tyy lillä. Eihän kuvainnollisesti vuonna 1979 ilmes tynyt albumi voi kuulostaa yhtään modernimmalta. En ole nimittäin kos kaan ollut pikametallifani, mutta toki genren merkkiteokset ovat hy vinkin tuttuja. Se olen minä. Lordi eli Tomi Putaansuu
Volbeatille suksee tuli kuin varkain. Ihan Dominusajoissa asti.” 28 SOUNDI Volbeat-taitto_f.indd 28 Volbeat-taitto_f.indd 28 5.11.2021 14.09 5.11.2021 14.09. 28 SOUNDI SOUNDI 29 Tällä tiellä jo toistakymmentä vuotta. Sen vuoksi tanskalaisbändi osaa suhtautua menestykseensä yhä nöyrästi. Teksti: Aki Nuopponen Tarttuvuus takapenkillä / raskaus etupenkillä ”Monet biisit ovat syvällä Volbeatin juurilla, ja oikeastaan pidemmälläkin
SOUNDI 29 K u v a: R o ss H al fi n VOLBEATIN Volbeat-taitto_e.indd 29 Volbeat-taitto_e.indd 29 4.11.2021 14.16 4.11.2021 14.16. kovaääninen moottori oli vähällä jäädä pyörimään tyhjäkäynnillä toistakymmentä vuotta kestäneiden mittavien kiertueiden ja rutinoitumisen takia. Siinä jos missä olisi ollut todella hyvä tilaisuus tulla todelli seksi kusipääksi, mutta olin aina vain nöyrempi ja äimistyneempi esimerkiksi suomalaisten huomiosta. Vuosi 2008 muutti kaiken. Vuosikausia, tai oikeastaan jopa toistakymmentä vuotta. Tuona iltana, lähes 14 vuotta sitten, Volbeat soitti Megadethin lämppärinä ja teki täsmälleen sen, mistä jokainen lämmittelijän pestissä soittava haaveilee – Poulsen bändeineen onnistui mahdottomassa ja veti vaativan yleisön edessä niin kovan keikan, että siitä puhuttiin iltaa seuranneina päivinä jopa enemmän kuin pääesiintyjästä. Tuohon mennessä kaksi albumia julkaissut tanskalaisbändi oli ollut pienten piirien juttu. Megadeth-lämppärikiertue, festariesiintymiset ja pian tämän jälkeen julkaistu Guitar Gangsters & Cadillac Blood (2008) tekivät Volbeatista hetkessä yhden rockmaailman seuratuimmista orkestereista. 28 SOUNDI SOUNDI 29 M uistatteko vielä, mitä tapahtui Helsingin Jäähallissa helmikuun neljäntenä päivänä vuonna 2008. Hän oli omistanut elämänsä Volbeatille ja sitä ennen death metal -bändilleen Dominusille jo 90-luvun alusta alkaen, saavuttamatta sen suurempaa vastakaikua teoilleen. – Olihan se hullua! Yhtäkkiä minä, ihan tavallinen tanskalainen pulliainen ja rocknörtti, soitinkin suurimpien esikuvieni kanssa samoilla festareilla, Poulsen muistelee puhelimessa bändin räjähdysmäistä nousua rockin A-ryhmään. Pandemian pakotettua bändin lyömään jarrut pohjaan Michael Poulsenin luotsaama joukko löysi itsensä treenikseltä. Olin ehkä tehnyt töitä tuon kaiken eteen pitkään, mutta se tapahtui silti hirvittävän nopeasti. Michael Poulsen, Volbeatin laulaja-kitaristi, sanoo muistavansa illan kuin eilisen. Perusasioiden äärelle palaaminen sai tanskalaiset lyömään tallan vielä lujempaa pohjaan, kun sekä uudet että vanhat inspiraation kipinät lentelivät Servant Of The Mind -albumin syntyessä. Vaikka The Strength / The Sound / The Songs (2005) -debyytistä huhuiltiin monella suunnalla, eivät bändin koneet meinanneet lähteä täysillä käyntiin. – Siinähän sitä vientiä riittikin. Poulsen oli tuolloin 33-vuotias
Sen kuulette uudella albumilla. Kiitollisuutta / kipinää Nyt 46-vuotias Volbeat-kippari on tunnustanut usein, että hän on hieman arka ja varautunut ihminen, eikä juurikaan perusta esimerkiksi haastattelujen tekemisestä. Olet haaveillut tästä koko elämäsi.” ”Olisi saattanut hyvinkin käydä niin, etten olisi laulanut tällä albumilla, enkä enää myöhemminkään. Hieman samalla tavalla kuin debyyttilevyillä on usein tapana summata tekijöidensä kaikki kokemukset sitä edeltäneiltä vuosilta. – Tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että jouduimme jumahtamaan aloillemme puoleksitoista vuodeksi ja palaamaan perusasioihin. Siitä eteenpäin yleisömäärät vain kasvoivat joka kerta, kun tulimme Suomeen. Minulta kysyttiin jatkuvasti, miksi Volbeat toimi juuri Suomessa. Olen muuten sitä mieltä yhä! Se hetki on vain sattunut kestämään yli 13 vuotta. – Juuri ennen kuin korona iski maailmaan, soitimme isoimpia keikkojamme ikinä. Mutta on iästä ollut hyötyäkin. Niissä on jotain samaa, mutta jotain täysin erilaista. Se mikä meitä tuntuu yhdistävän on se, että meitä kaikkia kiehtoo myös todella kaukainen, amerikkalainen rock, folk ja country. – Suomi on todellinen metallin luvattu maa, me tarjosimme juuri sitä, ja kaiken päälle mukana on juuri sitä rockabillyn twistiä, jonka kanssa me kaikki olemme kasvaneet jo amerikkalaisten elokuvien ja tv-sarjojen ansiosta. – Olin soittanut koko ikäni pienissä bändeissä, joten olihan se uskomatonta, kun vihdoin kaiken sen jälkeen keikoille alkoi tulla yleisöä ja hämmästyksekseni venuet kasvoivat joka kiertueella. Oli vain me ja treenikämppä. ”Ikä on vain numero”, sanotaan, mutta juuri Poulsenin kohdalla on hämmentävää summailla sitä, minkä ikäinen hän on juuri nyt ja missä vaiheessa uraansa Volbeat on samaan aikaan. Ravistelua / tavaramerkkejä Ennen kuin Servant Of The Mind, Volbeatin kahdeksas albumi, on soinut sekuntiakaan, huomio kiinnittyy sen nimeen ja kanteen. Olen päässyt elämään unelmaani. 30 SOUNDI K u v a: R o ss H al fi n Volbeatin ja Suomen välille muodostui Poulsenin mukaan heti tuon yhden keikan myötä ainutlaatuinen suhde. Poulsen bändeineen pääsi kiinni tähän menestyksen ja suurien kiertueiden makuun melkoisen kypsällä iällä. Molempia mainittuja levyjä pidetään bändiensä uran ehtoopuolen levyinä. Olimme Volbeat-uramme huipulla ihan millä tahansa mittarilla. – Olin ihan varma, että tuo huuma tulee kestämään vain hetken. Poulsenin kohdalla tilanne on toinen. Ihan kuin se olisi uusi debyyttimme. – Pohdin että täällä Pohjoismaissa on ollut aina jännittävää, kuinka erilaiselta suomalainen, ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen musiikki kuulostavat keskenään. – Voisinpa sanoa, että tämä kaikki oli osa suurta nerokasta suunnitelmaani, mutta Volbeatin menestys on ollut silkkaa sattumaa. – Buukkasimme pian tuon jälkeen oman keikan Helsinkiin, joka oli heti loppuunmyyty. – Tuollaisella hetkellä voisi helposti iskeä vauhtisokeus, mutta muistan yhä sen hetken kesällä 2008, kun istuin itsekseni festareilla, katsoin sitä ihmisvilinää ja ajattelin: ”Okei, Michael. Joka kerta kun julkaisemme levyn tai lähdemme kiertueelle, olen yllättynyt siitä, että tämä huikea matka jatkuu yhä, ja soitamme uusissa kolkissa maailmaa lähes joka vuosi. Ei kiertueita, ei biisejä, ei suunnitelmia. Äänitimme kaiken parissa viikossa. Se on raskainta Volbeatia vuosikausiin. Vastaavia esimerkkejä on paljon. Nauti näistä hetkistä. Tätä on vaikea uskoa tämän hehkutellessa bändinsä historiaa. – Päädyimme jammailemaan koko bändin kesken ja olimme ihan kuin 17-vuotiaita vanhempiensa autotallissa soittelevia nuorukaisia taas. Hän kuvailee löytäneensä korona-aikana bändilleen ihan uutta kipinää. Melkeinpä hävettää myöntää, että aloimme tottua liikaa tuohon kaikkeen. Ne ovat kaikkea muuta kuin totuttua Volbeatia. Kun Poulsenin suurimpiin esikuviin lukeutuva James Hetfield oli 46-vuotias, elettiin vuotta 2009 ja Metallican Death Magnetic (2008) -albumi oli juuri ilmestynyt. Nyt alkaa tapahtua. Sitten levy oli valmis ja ihmettelimme keskenämme: ”Mitä helvettiä oikein tapahtui?!” – Mitä tästä seurasi. Tulet soittaman aivan uskomattomia keikkoja tänä kesänä. Michael Poulsen lupaa tuoreesta Servant Of The Mind -albumista erilaista ja yllättävää Volbeat-levyä. Kaikki ulkomusiikilliset asiat menivät sivuun ja yksinkertaisesti iloitsimme musiikista. Toisinaan jopa jäähdyttelynä. Siinä kuuluvat kaikki ne vuosikymmenet, joiden aikana olemme tehneet musiikkia. Iron Maiden lukeutuu myös Poulsenin suosikkeihin, ja bändin kitaristi Adrian Smith puolestaan oli 46-vuotias tehdessään Dance Of Death (2004) -albumia. Päivitetyn soundin lisäksi laulaja-kitaristi sanoo tutkivansa sillä ihmismielen eri puolia. Ehkäpä iän takia osasin nauttia siitä. Poissa ovat niin moniosaiset nimet kuin vintage-fiilistelyt. Ainoa suunnitelmani on ollut yhdistää tässä bändissä kaikkea mitä rakastan musiikissa ja onnekseni se on pitänyt meidät tien päällä nyt toistakymmentä vuotta. – Yhtäkkiä olin ihan täynnä inspiraatiota! Meni vain kolme kuukautta, kun kirjoitin kaikki levyn kappaleet. Laulaja-kitaristi naurahtelee sanoessaan, että huono puoli asiassa on se, että yli kolmeja nelikymppisen kroppa on joutunut todelliselle koetukselle isoilla kiertueilla. – En tiedä yrititkö saada minut tuntemaan itseni vanhaksi, mutta juuri nyt minusta ei tunnu siltä, Poulsen hekottelee. Minulle tehtiin uusimpien levyjen välissä kurkkuoperaatio.” Volbeat-taitto_e.indd 30 Volbeat-taitto_e.indd 30 4.11.2021 14.16 4.11.2021 14.16
– Chuck on esimerkki muusikosta, joka eli vain lyhyen aikaa, mutta jätti meille suuren perinnön. Ei sillä, on nimellä merkityskin. Se ei noudattanut mitään normeja, kuten voitte hyvin nähdä hänen sormiensa asennoista otelaudalla. – Ihan kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, aloin törmäillä Ericiin säännöllisesti käydessämme Yhdysvalloissa kiertueilla. Servant Of The Mind. – ”Servant” on mahtava sana! ”Mind” tuntuu todella hienolta. – Chuckilla tuntui olevan ihan oma tapansa soittaa. Alussa hänen tekstinsä olivat silkkaa gorea, mutta aika helvetin hienoa sellaista. Tottakai sitä ennen oli Possessed, jota myös Chuck kuunteli. – Kun Eric pyysi minua kirjoittamaan liner notesit Spiritual Healingin uudelleenjulkaisulle, tuntui kuin olisin päässyt tekemään jotain todella merkittävää, hän sanoo. En vieläkään tiedä miten hän kykeni moniin niistä jutuista. Olisi ollut mahtavaa, jos olisin päässyt örisemään pitkästä aikaa, mutta olin ihan liian kiireinen Volbeatin kanssa sitoutuakseni tuohon projektiin. Chuck Schuldiner oli yksi aikamme suurimmista säveltäjistä, ja hän ansaitsisi saada vielä suurempaa tunnustusta. Myös Schuldinerin riffittelyn ja soolojen tyyli teki jo varhain suuren vaikutuksen Volbeat-kippariin myös soittajana. Olipa bändinä sitten Dominus tai Volbeat ja kuluipa miten paljon vuosia tahansa, Poulsen löytää itsensä kerta toisensa jälkeen juuri Deathtuotannon ääreltä. Hän oli koonnut Death Tribute -keikkojen sarjaa Chuckin kunniaksi ja olisi halunnut minut laulajaksi bändiin. – Saan yhä paljon inspiraatiota Chuckin omalaatuisesta tavasta kirjoittaa melodioita ja harmonioita. Kun kirjoitin kappaleisiin sanat, tuo sanakolmikko vain putkahti mieleeni kuin itsestään. Kerran Eric tokaisi minulle, että jos Chuck eläisi, hän rakastaisi Volbeatia, koska teemme jotain niin erilaista. Se brutaali voima yhdistettynä veitsenterävään artikulaatioon, jonka ansiosta lyriikoista saa myös selvää, on ihan omaa luokkaansa. – Tajusin heti, ettei se ole ihan tavallinen Volbeat-titteli, muttei sen oikeastaan tarvinnutkaan olla. Minun vastaukseni on Schuldiner ja Death. – Jokaisen ihmisen tulisi kuunnella ainakin kerran elämässään Deathin tuotanto läpi. – Muistan kun näin Spiritual Healingin kannen ensimmäistä kertaa ja ihmettelin, että mistä helvetistä tässä on oikein kyse. Vaikka hän olisi tehnyt vain Scream Bloody Goreja Leprosy-albumit (1987 ja 1988), hänen vaikutuksensa olisi silti ollut jättimäinen. Monet biisit ovat syvällä Volbeatin juurilla, mitä kuulitte ensimmäisillä leKuolematon kuolema CHUCK SCHULDINERIN menehtymisestä tulee 13. Se oli täydellistä! Se tuntui oikealta. – Voitte aistia samaa henkeä pitkin levyä. Poulsen kertoo olleensa todella otettu, kun muutamia vuosia sitten hänestä oli vähällä tulla eräällä tapaa osa Deathin perintöä bändin asioista vielä tänäkin päivänä huolehtivan (juuri edesmenneen, toim huom.) Eric Greifin otettua häneen yhteyttä. – Death on ja tulee aina olemaan merkittävin ja paras death metal -bändi, hän julistaa kunnioitusta äänessään. – Pidän todella paljon englanninkielisten sanojen makustelemisesta ja siitä, miltä ne tuntuvat sanottuna ja laulettuna, Poulsen sanoo ja alkaa sitten käydä hitaasti läpi albumin nimeä. Pitipä hän metallista tai ei.” K u v a: P o p M ed ia n ar k is to SOUNDI 31 K u v a: R o ss H al fi n Volbeat-taitto_f.indd 31 Volbeat-taitto_f.indd 31 5.11.2021 14.17 5.11.2021 14.17. Spiritual Healingilla (1990) taas kaikki muuttui humanistisemmaksi ja poliittisemmaksi, mikä oli mielenkiintoista. Jos kuitenkin ollaan oikein musiikkinörttejä, niin Possessed oli hieman liiankin thrashia ja vasta Deathin debyytillä Schuldiner valjasti yksiin kaikki kuolonmetallin tavaramerkit. – Spiritual Healing, Human (1990) ja Symbolic (1995) ovat minulle kolme tärkeintä, ja keskenään täysin erilaista levyä, jotka ovat muuten aivan helvetillisen vaikeita, mutta myös inspiroivan tuntuisia soitettavia. Kuultuani lyriikat se kävi täysin järkeen, ja teki kannesta vielä inhottavamman. joulukuuta kuluneeksi 20 vuotta. Aika usein demoissani lukeekin työnimissä jonkin pätkän kohdalla ”Se Death-osa”, ja tiedän heti, mistä on kyse. Kuunnelkaa miltä Chuck kuulostaa Deathin varhaisilla levyillä. Halusin ravistella pakkaa ihan samalla tavalla kuin musiikissammekin oli tapahtunut. 34-vuotiaana syöpään menehtynyt Deathin laulaja-kitaristi ehti lyhyen elämänsä aikana luoda ja muovata kokonaisen death metal -genren. Pitipä hän metallista tai ei. – Ikuinen väittelyn aihehan on se, kuka keksi death metalin. – Yksi asia joka Chuckista toisinaan unohtuu toisinaan on myös se, miten hän muutti koko käsityksemme myös metallilyriikoista. Ajatelkaa nyt. Siinä on sitä jotain. Michael Poulsen on kantanut Deathia matkassaan koko elämänsä. Vielä harvempi sen ohella myös täysin uuden laulutavan. – Myöhemmin Eric palasi asiaan vielä erikoisemman tarjouksen kera. – Chuck todella osasi tehdä asiansa selväksi, kertoi suoraan mitä vastaan hän oli ja hänellä oli nuoruudestaan huolimatta ihan oma, moniulotteinen filoso fiansa, josta saan uusia oivalluksia tänäkin päivänä. – Aika harva muusikko voi sanoa keksineensä kokonaisen genren. ”Jokaisen ihmisen tulisi kuunnella ainakin kerran elämässään Deathin tuotanto läpi
Olemme arkielämämme ja yhteiskuntamme orjia, ja hyväksymme sen. Siitä tietää olevansa oikeilla jäljillä. Se vaikutti ihan erityisesti äänihuulieni oikealle puolelle. – Itse olen aina vierastanut hieman tanskankielistä musiikkia, mutta Stine on yksi harvoista tyypeistä, joita olen 32 SOUNDI Volbeat-taitto_e.indd 32 Volbeat-taitto_e.indd 32 4.11.2021 14.17 4.11.2021 14.17. Ihan Dominus-ajoissa asti. Poulsen kertoo ajatelleensa säveltäessään paljon sitä arkea, jota ihmiset elävät: Heräämme aamuisin, kuljemme läpi päivien, turrutamme itseämme ja vasta öisin alitajuntamme pääsee valloilleen, unissamme. Alitajuntamme yrittää koko ajan puskea sisintämme pintaan, mutta pakotamme sen vaikenemaan, emmekä oikein käsittele todellisia tuntemuksiamme. – Aika monen vuoden ajan raskaimmat juttumme olivat takapenkillä, kun keskityimme isoihin kertosäkeisiin, groovaaviin riffeihin, rockabillyn svengaavuuteen ja popimpaan ilmaisuumme, laulaja-kitaristi kertoo. Se oli saanut kasvaa ja kasvaa, täyttyen verellä, ja se tukki kurkkuni koko ajan pahemmin ja pahemmin. – Johnny Cash ja June Carter, täysin erilaisia ääniä, jotka soivat uskomattomalla tavalla yhteen. – Mikä ikinä siinä olikaan kyseessä, tuo kasvannainen oli tehnyt paljon vahinkoa ja sain treenata kuukausitolkulla ääntäni uudelleen. – Servant Of The Mind on tavallaan kuin Volbeatin Spiritual Healing (Deathyhtyeen kolmas albumi, 1990). vyillämme. Tai Ike ja Tina Turner. – Tottakai rakastan yhä rockabillyä ja vanhan liiton rockia, ja se tulee albumilla aivan varmasti selväksi. Poulsen ei peittele huvittuneisuuttaan kun kerron, että uutinen hänen äänensä katoamisesta olisi varmasti otettu sosiaalisessa mediassa vastaan myös riemunkiljahduksin: Miehen rockabillylaulanta kun raivostuttaa monia. Pitkästä aikaa raskaammat hommat pääsivät etupenkille. Tuntui kuin olisi kuulunut tehdä juuri tällaista settiä, ja olen yhä todella hevissä mielentilassa, mikä tuntuu helvetin hyvältä. Autovertauksilta ei vältytä keskustelun siirtyessä siihen, mihin järjestykseen Volbeatin eri tyylit asettuvat levyllä. – Yksi asia on tietenkin se nälkä ja energia, jotka avittivat koko levyn tekemistä, mutta... Se voi olla jotain taianomaista. Poulsen tunnustautuu suureksi duetto-kappaleiden ystäväksi. Minusta tuntui kuin siitä olisi saanut irti tuplasti enemmän meteliä ja mahdollisuuksia kuin viiteentoista vuoteen. – Olet täysin oikeassa! Otan sekä syvimmän rakkauden että vihan valtavana kohteliaisuutena, hän tokaisee. – Mistä aloitimme. Se oli etupenkillä. – Koko pandemia sai jotenkin heijastelemaan kaikkea elämääni ja kokemaani yhdellä kertaa ja siitä syntyi musiikkia, joka ei heijastellut vain tiettyä jaksoa elämässäni, vaan kaikkea mitä olen käynyt läpi bändin kanssa ja ilman. – Me kaikki tiedämme maailmamme olevan järjetön ja olemme jopa alkaneet pelätä ihmisyyttä sekä tunteitamme. Tein ikään kuin kuntoutuksen puolille äänihuulistani. Löydätte levyltä tuttuja viattomia tavaramerkkejämme, mutta myös viiltävämpää tutkailua kuin aiemmin. – Kukapa tietää miten kauan se oli kasvanut. Aloin huolestua. Tuo vaikutti todella paljon ääneeni levyllä. Minulle tehtiin uusimpien levyjen välissä kurkkuoperaatio, johon päätyminen oli silkkaa moukan tuuria. Palautunut ääni / l ö ytynyt ääni Poulsenin tunnistettava ääni venyy albumilla jopa aggressiivisempiin ja antaumuksellisempiin suuntiin kuin koskaan. Olin tuntenut jo vuosikausia jotain outoa kurkussani, mutta olin aina kuitannut sen pitkillä kiertueilla ja kuluttavalla laulutekniikalla. – Oli pieni tovi, jonka aikana en pystynyt lähestulkoon puhumaan lainkaan. – Jos laulajan ääni on jotain erilaista, jotkut todella diggailevat siitä ja toiset taas vihaavat niin intohimoisesti, että he jaksavat aina muistuttaa, miten järkyttävän paska tämä ja tämä laulaja on. Jotta tunnistettavat laulut vedettäisiin vielä kovempiin äärimmäisyyksiin, saa Poulsen kappaleessa Dagen Før rinnalleen tanskalaisen Stine Bramsenin, jonka ääni soi vähintäänkin yhtä omintakeisesti kuin Volbeat-laulajankin. – Eivät albumit tietenkään kuulosta missään mielessä samalta, mutta avaamme levyllä ihmismielen eri puolia ja välillä se on kaunista ja toisinaan ihan hirvittävää sanottavaa, ihan kuten se oli jo Chuck Schuldinerille aikoinaan. Manic Street Preachers on myös tehnyt muutamia värähdyttäviä duettoja. He päättivät sillä sekunnilla, että minut on operoitava samantien. – Kun miesja naisäänien yhdistelmä toimii, se on jotain sellaista, mikä nostaa kaikki niskavillat pystyyn ja aiheuttaa fiiliksiä, joita en osaa ehkä ihan täysin selittää. – Olisi saattanut hyvinkin käydä niin, etten olisi laulanut tällä albumilla, enkä enää myöhemminkään. Kun tartuin kitaraan, soinnuista tulikin raskaampia ja tummempia ja synkempiä kuin aikoihin. Mistä tämä kaikki on tullut. – Volbeat-twistillä tämä tarkoittaa albumia, jolla ihminen elää pakostikin rutiineissaan, hänellä on päällisin puolin asiat hyvin ja välillä irrotellaan oikein rajusti, mutta illan hämärtyessä hänen päässään pyörii ajatus siitä, onko mikään hänen kokemansa oikeastaan enää merkityksellistä tai edes todellista. Ja oikeastaan pidemmälläkin. Arvelen tämän liittyvän yhä raskaampiin ja groovaavampiin laitoihin musiikissa, mutta yllättäen Poulsen kertoo tämän johtuvan välillisesti siitä, että hänen laulunsa olivat vähällä olla lopullisesti laulettu. Menin sairaalaan, he tutkivat minua tovin, lähettivät toiseen sairaalaan ja löysivät siellä kurkustani jotain sellaista, mikä ei kuulu sinne. Se oli kaiken A ja O Volbeatissa monien korvissa, ja on totta, että keskityin itsekin siihen. Isot kertosäkeet, tarttuvat melodiat ja se rockin twisti. – Tämä levy on enemmän Black Sabbathin ja Metallican perillinen kuin mikään tekemäni aikoihin. Aina 50-luvun musiikista lähtien. Se kuului vielä enemmän Volbeatissa todella pitkän aikaa. Tai oikeastaan vieläkin pidemmällä, jossain siellä oman metallifanitukseni juurilla, minkä olin ehkäpä hieman ehtinyt unohtaa tehdessäni omaa musiikkiani. Se oli todella tukalaa
Vastaus löytyi duetosta. – Olen todella itsevarma tämän levyn suhteen ja luulenpa että se tulee olemaan aikamoinen pamaus: Se sisältää tavallaan jotain jokaiselle, mutta voi olla, että se myös jakaa juuri siksi mielipiteitä pirusti, ja mikäs sen parempaa. Jostain syystä tiesin aina, että tulemme vielä laulamaan yhdessä. pitänyt silmällä jo vuosia. Olen jo säveltänyt seuraavaa levyäkin. Me olemme ehkä hieman onnekkaita tässä mielessä. ”Olimme Volbeat-uramme huipulla ihan millä tahansa mittarilla. Mielessäni on hurja määrä riffejä ja teemoja, enkä malta odottaa niiden toteuttamista. Tämä on meidän DNA:ssamme. – Onneksi korona-aika antoi minulle osviittaa siitä, millaista on olla eläkkeellä: Aivan. – Itse en halua ajatella liikaa kysymyksiä kuten ”miten” tai ”mistä” musiikkimme syntyy. Helvetin. Melkeinpä hävettää myöntää, että aloimme tottua liikaa tuohon kaikkeen.” SOUNDI 33 K u v a: R o ss H al fi n Volbeat-taitto_f.indd 33 Volbeat-taitto_f.indd 33 5.11.2021 14.18 5.11.2021 14.18. Eläk ö ityminen / innostuneisuus Nyt, lähes 14 vuotta läpimurtonsa jälkeen, Volbeat on valmis uuteen alkuun. – Vaikka rakastan kotona olemista perheeni ja lasteni kanssa, en ole valmis eläköitymään vielä. Tämä pandemia on tehnyt minusta jopa entistä innostuneemman. Volbeat valloitti suomalaisten sydämet jo varhaisessa vaiheessa, minkä yhtye itsekin muistaa. Yhdeksi syyksi lauluntekijä arvelee pohjoismaalaisten kaukokaipuuta Amerikkaan. Yhä 20 vuotta myöhemminkin. – Kirjoitin Dagen Førin jo Rewind, Replay, Rebound (2019) -albumin aikoihin, mutta se ei oikein toiminut tuolloin. Lopuksi laulaja-kitaristi tokaisee olevansa täysin varma siitä, että uusi Volbeat-albumi tulee jakamaan mielipiteitä jopa vielä rajummin kuin bändin aiempi tuotanto, ja hän pitää sitä vain hyvänä asiana. – Vanhat Volbeat-fanit tulevat varmasti pitämään tietyistä kappaleista, ja ne jotka taas pitävät isoista stadionkappaleistamme, saattavat löytää levyltä musiikkia, jollaista he eivät ole tottuneet kuulemaan. Minä tiedän että Volbeatilta tulee vielä uutta musiikkia. Minulle riittää vastaus kysymykseen: ”miksi?” Teemme tätä intohimostamme. Jos Volbeatia ei olisi, keksisimme kyllä jotain muuta. Luulenpa että moni muusikko indentifioituu mielessään niin voimakkaasti bändiinsä, että he ovat yhtä kuin bändinsä, ja se määrittää heitä hieman liikaakin. – Filosofiani on tätä nykyä aika sama kuin yhdellä aikamme suurimmista ajattelijoista, Lemmy Kilmisterillä: ”Emme voi koskaan miellyttää kaikkia, joten emme aio edes yrittää.” Sillä ajatuksella Volbeat tulee jyräämään jatkossakin. Teemme tätä koska haluamme tehdä tätä. Servant Of The Mindin myötä poikkeuksellista intoa puhkuva Poulsen ei siis vaikuta olevan valmis lopettamaan bändinsä kanssa ihan hetkeen. Toisinaan se tavaramerkkisoundi vain syntyy ja toisinaan ei. Tylsää. Hän kertoo avoimesti, että yli vuosikymmenen jatkunut levyjen ja kiertueiden kierre oli jo vähällä turruttaa hänet täysin bändielämään, jota hän pohjimmiltaan rakastaa kaikkein eniten. Stine oli täydellinen laulaja kappaleeseen. En keksinyt mitä siitä uupui. – Kenenkään meistä ei ole pakko tehdä tätä. Sama sävy on läsnä tanskalaisbändinkin soundissa. Hän on uskomattoman lahjakas laulaja, ja mikä ihmeellisintä, hänen äänensä sattui osumaan yksiin omani kanssa
Samalla kun kirkkaat parrasvalot ovat kohdistuneet Nightwishiin, HIMiin, Children Of Bodomiin ja moneen muuhun, täkäläiset maailmallakin arvostetut valoja äänialan huippuammattilaiset ovat saaneet tehdä reissutöitä kaikessa rauhassa. 34 SOUNDI K u v a: Ti m o Is o ah o Tyylinäyte Ari Arvolan tehosteista Sabatonin Tuska-keikalta. Heidän ammattitaitoonsa ovat vuosien saatossa luottaneet muun muassa Guns N’ Roses, System Of A Down, Tool, Mayhem, Carcass, Ritchie Blackmore’s Rainbow, Arch Enemy ja Sabaton. Tässä tarinassa kansainvälisestä matkastaan kertovat ANNE WECKSTRÖM , PAAVO KURKELA , ARI ARVOLA ja PASI HARA . Teksti: Timo Isoaho VALOA, ÄÄNTÄ JA TULIPATSAITA MAAILMALLE SUOMALAISET VIEVÄT Suomalainen musiikkivienti on saavuttanut mittavaa menestystä koko vuosituhannen ajan. teknikot maailmalla -taitto_e.indd 34 teknikot maailmalla -taitto_e.indd 34 4.11.2021 14.18 4.11.2021 14.18
Serjin FOH miksaaja oli tullut tutuksi HIMin jenk kikiertueilla, ja hän kertoi bändin tar vitsevan monitorimiestä loppukesäksi. – Vaikka kyse on duunista ja siihen pitää keskittyä sataprosenttisesti, niin totta kai se tuntuu hämmentävältä, että Slash, Duff McKagan ja kumppanit ovat nykyään työtovereitani. Vaihdoin lait teen niin nopeasti kuin pystyin ja tapu tin selkään, että ”eikun kentälle remua maan”. Kyllä sitä jos kus miettii, että miten hemmetissä mi nä olen päätynyt tähän paikkaan... Minulla oli HIMin puolesta vapaata, ja hyppäsin puikkoihin. Lavalle nousee Guns N’ Roses ja kymmenet tuhannet fanit hurraavat. Debyyttikeikka oli Itävallassa, ja näin bändin kamat ekan kerran pari tuntia ennen vetoa. Meillä on kaksi monitoripöytää. Pari keikkaa meni harjoitel lessa, mutta homma alkoi toimia, ja luottamus syntyi. HIMin kans sa aloin työskennellä 90luvun puoli välissä, ja hiljalleen bändi alkoi keik kailla ulkomaillakin. Ennen menneen syksyn GNRkiertuetta ehdittiin harjoi tella viitisen viikkoa, joten homma oli hyvin hallussa rundin alkaessa. Miten ja milloin aloit työskennellä ulkomaalaisten artistien kanssa. Entä sitten Guns N’ Roses. Näytin sille varapakkia, ja Serj tuli lavan sivulle. Täydellinen keikka on ai kamoinen harvinaisuus! Mennään siihen hetkeen, kun seisot estradin sivulla työpisteelläsi. Itse vastaan yhtyeestä ja muusikoiden henkilökohtaisista teknikoista, ja kolle ga miksaa Axl Rosen. Taiteilija on valokeilassa fanien edessä, ja hänen pitää pystyä keskitty mään omaan hommaan satapro senttisesti. – Totta kai pari ekaa konserttia olivat aikamoista rimpuilua, mutta ilmeisesti onnistuin jossain määrin, kun Slash on halunnut tehdä yhteistyötä jo kahdek san vuoden ajan. Slash siis halusi sinut myös Guns N’ Rosesin monitoriteknikoksi. Olin mukana tämänkin syksyn SOAD keikoilla, joten pesti on nyt kestänyt kymmenen vuotta. Silloin meininki oli varsin railakasta, ja joskus 2000lu vun alkupuolella oli kova yritys juoda loppuun saksalainen kalja. Muita yhteistyökumppa neita ovat olleet esimerkiksi Tool, Beck ja The Cult. En ole nimittäin unohtanut sitäkään, kun aloittelevana tukkahevikitaristina ostin aikoinaan kultaisen Les Paulin, koska Slashillakin oli sellainen! Ku va : P as i H a r a SOUNDI 35 PASI HARA K u v a: P as i H ar a ”Artistin luottamus teknikon ammattitaitoon on kaiken a ja o.” – PASI HARA teknikot maailmalla -taitto_e.indd 35 teknikot maailmalla -taitto_e.indd 35 4.11.2021 14.18 4.11.2021 14.18. Millaisia ajatuksia mielessä tuolloin risteilee. Helsinginkeikka oli Bo bin viimeinen veto, ja joku oli suositel lut minua hänen tuuraajakseen. – Joo. – Tästä päästään heti sii hen, että artistin luottamus teknikon ammattitaitoon on kaiken a ja o. Nämä ovat niitä tilanteita, jois sa ei auta hermostua vaan pitää toimia suunnitelman mukaan! – Kun System Of A Down aktivoitui pitkältä esiintymistauolta keväällä 2011, Serj halusi minut tekemään monitoreja. Millaisia olivat ensiaskeleesi musiikkiteollisuuden maailmassa. Sen jälkeen asiat ovat johtaneet toisiin, ja nykyään Hara toimii muun Guns N’ Rosesin ja System Of A Downin monitorimiksaaja na. Menin paikan päälle Hartwallareenalle, ja otin hommaa haltuun sen minkä suinkin pystyin. – Aloitin hommat Dark Tuotanto ja Dark Audio firmoissa Helsingissä, ja tein vähän kaikkea: ajoin autoa ja hoi din valo sekä äänijuttuja. Yhtyeen monitori mies Bob Cowan joutui lähtemään run dilta kesken pois, sillä hänen täytyi pa lata vakioduuniinsa Metallican moni torimieheksi. Toki pieniin ongelmiin törmää aina, mutta onneksi ne välittyvät yleisölle asti hy vin harvoin. Jos muusikko joutuu tus kailemaan huonon kuuntelun kanssa, niin keikasta ei varmaankaan tule hyvää. – Slash oli tien päällä soolobändinsä kanssa vuonna 2013. Siinä ei ollut hirveästi tehtävissä, mut ”ILMEISESTI ONNISTUIN, KUN SLASH ON HALUNNUT TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ JO KAHDEKSAN VUODEN AJAN.” ta kävin toki kysymässä Serjiltä ja muilta, että mitä he ehdottomas ti haluavat ja mitä he eivät to dellakaan halua monitoreihin. Pari vuotta meni, ja sitten tajuttiin HIMin jätkien kanssa, ettei se taida loppua. Joskus kävikin sitten niin, että Serjin kuuntelu meni yllättäen mykäksi kesken vedon. asteli kansain välisille aree noille HIMin kanssa. – Taisi olla kesä 2010, kun olin HIMin kanssa Porin Sonispherefestarilla, ja myös System Of A Downin solisti Serj Tankian oli esiintymässä
– Yhteistyö Sunn O))):n kanssa alkoi mielenkiintoisella tavalla. Ihan helppoa ei ole myöskään unohtaa Carcassin festarikeikkaa Etelä-Afrikassa keskellä savannia – lumisateessa! Toki Sunn O))):n keikat pyramidin edessä ja luolassa syvällä maan alla ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. – Keikat olivat mahtavia kokemuksia, ja olin todella iloinen päästessäni valaisemaan diggailemani yhtyeen esiintymisiä. Sijoitin lavan alle kaksi isoa äänipanosta, ja laukaisin ne ekan biisin alussa. – Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan äänituotantoa, sillä halusin oppia miksaamaan. Millaisia ajatuksia sinulla on tulevaisuuden suhteen. – Työskentely Mayhemin kanssa on tietenkin ollut eräs huippukohdista. Sunn O))) soitti Ilosaarirockin telttalavalla 2015, ja he toivoivat paljon savua. Myös jonkun areenakiertueen valosuunnittelu ja -operointi lukeutuu tavoitteiden joukkoon! ”PUHELIN SOI KESKELLÄ YÖTÄ JA MINUA KYSYTTIIN MAYHEMIN EUROOPANKIERTUEEN VALOTEKNIKOKSI.” Kuv a: A nne W e ck s trö m ANNE WECKSTRÖM ARI ARVOLA teknikot maailmalla -taitto_e.indd 36 teknikot maailmalla -taitto_e.indd 36 4.11.2021 14.18 4.11.2021 14.18. Myös stressinsietokyvyn on hyvä olla korkealla tasolla... Lavalla ollut kitaravahvari pomppasi ilmaan ja samalla sen sisällä olleet putket irtosivat. 36 SOUNDI 36 SOUNDI teki pitkään töitä muun muassa Children Of Bodomin kanssa. Mahdollisesta jatkosta ei puhuttu, mutta vain parin viikon kuluttua puhelin soi keskellä yötä ja minua kysyttiin Mayhemin Euroopankiertueen valoteknikoksi. Musiikista tuli minulle intohimo ja rakastuin erityisesti livekeikkoihin. Siellä ei ollut juuri tekemistä, ja perustin kavereiden kanssa bändin. – Asuin nuorena Pukkilassa. Sitten tulikin pelkkää bassoa ja rumpuja pari minuut”SABATONIN RYHMÄSSÄ EI TYRMÄTÄ HULLUIMPIAKAAN IDEOITA.” ”Stressinsietokyvyn on hyvä olla korkealla tasolla.” – ANNE WECKSTRÖM on ansioitunut valoteknikko, ja kansainvälinen Women In Live Music -järjestö on palkinnut hänet myös vuoden valosuunnittelijana. Miten sitten sait alan töitä. Kieltämättä mielessä kävi, että mokasinkohan koko homman. Kauppasin Genelecejä Keltainen pörssi -lehdessä vuonna 1999, ja Wirmanin Janne osti ne minulta. – Haluan jatkossakin tehdä mielenkiintoisia valoprojekteja mukavien ihmisten kanssa. En ollut ikinä ajatellutkaan valojen tekemistä, mutta pestin alkajaisiksi minun piti kasata pieni valosetti ja tehdä bändille valot. Ja niin siinä kävi, että seuraavan kymmenen vuoden ajan reissasin Mayhemin kanssa ympäri maapalloa. – Olen hoitanut pyroja yhtyeille, joilla ei ollut omaa tehostemiestä mukana. Samalla sain pestin heidän valohenkilönään. Ei ollut, sillä hän oli saanut juuri potkut. Myöhempinä vuosina Bodomin lavalla nähtiin autonromuja, palavia tynnyreitä ja vaikka mitä. Jos joku haluaa musiikkialalle teknikon töihin, millaisia vinkkejä antaisit. Tein työtä käskettyä, eikä lavaa juuri näkynyt keikan aikana. Edellä mainittujen yhtyeiden lisäksi olet tehnyt valoja muun muassa Enslavedille, High On Firelle, Watainille, Sparzanzalle ja Carcassille. – Yleisesti hienointa on ollut se, että olen saanut mahdollisuuden ystävystyä eri ihmisten kanssa ja matkustaa ympäri maailmaa. Silloin aloin ajatella, että tästä voi tulla jotakin. – Aluksi kannattaa puntaroida tarkkaan, mikä on se omin juttu ja mitä haluaa todella tehdä. Ahkeruus ja halu oppia uutta eivät toki haittaa. Siellä oli näyttäviä juttuja: sytytimme esimerkiksi stuntmiehen palamaan, ja jengi luuli Wirmanin olevan tulessa. Varsinaisia duuneja en kuitenkaan onnistunut kovin paljon tuolloin saamaan, sillä kaikki paikat tuntuivat olevan kiven alla. Weckströmin oivalluksista ovat menneiden vuosien aikana nauttineet muun muassa Mayhem, Electric Wizard ja Sunn O))). No, bändi oli riemuissaan, ja he julistivat keikan olleen ”paras ikinä”. Miten aikoinaan päädyit tekemään lavasteita ja tehosteita metallibändeille. – Se on hauska tarina. Asiat etenivät, ja tein ekan Bodom-keikan joulukuussa 1999. Hän myös kertoi soittavansa Children Of Bodomissa, ja minä taas ilmoitin tekeväni lavasteita ja tehosteita. Tien päällä kannattaa muistaa toimia ystävällisesti, joustavasti ja muut huomioon ottavasti. Ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi, jos bändin mukana ei ole omaa valoteknikkoa. Miten sinusta on tullut valojen kanssa taikoja tekevä kansainvälinen ammattilainen. – Vuonna 2007 eräs kaveri järjesti Suomen-kiertueen suosikkiyhtyeelleni Mayhemille. Jossakin vaiheessa hakeuduin työharjoitteluun valoja äänentoistofirmaan. Vuonna 2015 Arvola alkoi työskennellä Sabatonin kanssa, eikä muille hommille ole sen jälkeen jäänyt paljon tilaa. Kaikki tämä on avartanut omaa maailmankuvaani. On ollut mahtavaa nähdä kulttuureja ja nähdä erilaisia tapoja toimia. Pystytkö nostamaan esiin jotakin kohokohtia vuosien varrelta. Venom soitti päälavalla kesällä 2006, ja basisti-laulaja Cronos ilmoitti, että efektien pitää olla ”louder than hell”. Tämä herätti yleisössä ihmetystä ja naureskelua. Pian aloin huomata, miten musiikkia voi tukea valoilla, ja tajusin löytäneeni kutsumukseni. Toimit pitkään myös Tuska-festivaalin ”talon pyromiehenä”
– Isoveljeni Jukka ”Pitkä” Kur kela oli aikoinaan duunissa RMC Show servicellä. Eräs työpäivä venähti pitkäksi, ja piti jotenkin ilmoittaa mutsille ja faijalle, että kaikki on okei. Kai minä olen aika hullu itsekin, kun aloin heti miettiä, miten hieno juttu tästä saadaan. Aloit työskennellä Sabatonin kanssa 2015. Urasi varrelle mahtuu vaikka mitä kokemuksia. SOUNDI 37 tia... Ne olivat oikeita Tanskan armeijan juuttisäkkejä, mutta niiden sisällä oli palamatonta kevyttä materiaalia. Pär on kunnianhimoinen ja idearikas kaveri, ja keksimme koko ajan uusia juttuja. Ensi vuonna luvassa on näyttävä The Tour To End All Tours. Nostaisitko esiin joitakin merkkipaaluja. ”Hyvin moni juttu olisi voinut mennä vikaan, mutta onneksi ei mennyt!” – ARI ARVOLA ”JOS TARVITSET RAINBOWHOMMIIN KIIPPARITEKNIKKOA, MÄ OLEN VAPAA.” matka kasi luokkalaisesta TET-harjoittelijasta Ritchie Blackmore’s Rainbow’n ja muiden artistien kyytiin on ollut pitkä. Tunsin manageri-basisti Pär Sundströmin entuudestaan, ja hän tuli käymään saman Tuska-viikonlopun aikana. Espoon Barona-areenan keikka joulukuussa 2015 oli Sabatondebyyttini. Tai siis kaksi Sabatonia – yhtyeen uusi ja vanha kokoonpano – yhtä aikaa kahdella eri lavalla. Saunottiin, juotiin jokunen olut ja puhuttiin työasioistakin. Suunnitteleminen on antoisaa, sillä Sabatonin ryhmässä ei tyrmätä hulluimpiakaan ideoita. Ainakaan aluksi. Ja sitten loppupuolella tulitettiin taas ihan tosissaan. Esiintymiset alkoivat Ghost Division -biisillä, ja pelkästään sen aikana nähtiin 250 eri pyroefektiä. Sitten otettiin rauhallisemmin, ja setin keskivaiheilla oli monia biisejä, joissa ei ollut mitään erikoisefektejä. Sitten koitti vuosi 1990, ja edessä oli viikon kestävä TET-harjoittelu. Tepsuttelin Nordiksen kahvilaan ja kysyin, voisinko soittaa himaan. Mukana oli kaikkiaan yli 120 henkilöä, ja hallien ulkopuolella oli pitkä rivi busseja ja rekkoja. Jo seuraavana viikolla Pär laittoi viestiä ja kysyi, haluaisinko tehdä heille jatkossa pyroja ja lavasteita. – Suomessa rundasin vuosituhannen vaihteen jälkeen muun muassa Kemopetrolin, Don Huonojen ja Lapinlahden Lintujen kanssa. Ulos kävellessäni mietin, että olipa tutun näköinen jätkä. Miten alun perin päädyit musiikin maailmaan. – Vanhojen hyväksi havaittujen juttujen lisäksi luvassa on aivan uusia kikkoja. – TET-viikon jälkeen aloin sitten työntää nokkaa joka paikkaan, missä näkyi äänija valokamoja. – Kuljetuskalustoa tarvittiin, sillä kaiken muun ohella lavalla oli 900 hiekkasäkkiä. Silloin tehtiin helposti yli sata keikkaa vuodessa. Vahtimestari oli nihkeänä, mutta paikalla ollut nuori kundi heitti pari markkaa, ja pääsin soittamaan kolikkopuhelimesta porukoille. – Vuonna 2008 laitettiin hynttyyt yhteen Kalle Keski-Orvolan, Perttu Vänskän, Tero Arnbergin ja Matias Kupiaisen Ku va : T i m o I so a h o K uv a: P aa vo K ur k el a Jos tyrmättäisiin, Sabaton ei varmasti olisi esiintynyt Wackenin pääesiintyjänä kesällä 2019. Matkan varrella apua on tarjonnut myös muuan Teemu Selänne. – Hioimme draaman kaarta pitkään, ja show eteni ikään kuin elokuvalliseen tyyliin. – Muistan kun Pär esitteli idean kahden kokoonpanon keikasta... Hyvin moni juttu olisi voinut mennä vikaan, mutta onneksi ei mennyt! Sabatonin edellinen Euroopan-kiertue The Great Tour oli todella massiivinen. Pääsin RMC:lle, ja menin rakentamaan valoja Pieni merenneito -jäätapahtumaan Helsingin jäähalliin. Menin lähimmälle sporapysäkille, ja siinähän se Teemu Selänne mainosti maitoa hymyssä suin. Suunnittelu ja toteutustyö ovat täydessä käynnissä! PAAVO KURKELAN K u v a: Ti m o Is o ah o teknikot maailmalla -taitto_e.indd 37 teknikot maailmalla -taitto_e.indd 37 4.11.2021 14.18 4.11.2021 14.18. Sabaton soitti perjantain pääesiintyjänä, ja niillä oli ongelmia tehosteiden kanssa. Konsertti onnistui loistavasti, vaikka estradeilla oli kuoro mukaan lukien kymmeniä ihmisiä, pyrot paukkuivat ja niin edelleen. – Bändi on nykyään yksi Euroopan isoimmista hevinimistä, joten vipuvartta löytyy. Vuonna 1994 menin vakkariduuniin Skylight-firmaan, ja se taisi sinetöidä oman kohtaloni. Kakkosbiisi Great Warissa taas oli 1800 liekki-iskua. Pidimme kaiken salassa kuukausien ajan, eikä kukaan tiennyt etukäteen, mitä Sabaton aikoo tehdä Wackenissa kahdella päälavalla. – Olin taas Tuskassa hommissa. Millaista Sabatonin kanssa toimiminen ylipäänsä on. Onkohan Cronos myöhemminkin halunnut ”helvettiä kovempia paukkuja”
– Ritchie Blackmore aktivoi Rainbow-yhtyeensä kesällä 2016, ja urkurin homma lankesi Stratojen Jens Johanssonille. Ilmeisesti perisuomalainen rehellisyys teki Alissaan vaikutuksen, sillä tämän tapauksen jälkeen hän alkoi käyttäytyä aikaisempaa kaverillisemmin. Samoihin aikoihin Matias kiinnitettiin Stratovariuksen kitaristiksi, kun taas itse miksasin muun muassa Ylen telkkariuutisia usean vuoden ajan. Toisin sanoen he saivat korviinsa toistensa miksaukset ja niillä sattuu olemaan eroa kuin Yöllä ja Dingolla. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. – Viime ajoilta mieleen tulee Arch Enemy -laulaja Alissa White-Gluzin luottamuksen voittaminen. Vaikka joku voisi luulla, hommasta ei löydy kauheasti glamouria, eikä sitä kannata etsiä ainakaan viinapullosta. ”Hommasta ei löydy kauheasti glamouria, eikä sitä kannata etsiä ainakaan viinapullosta.” – PAAVO KURKELA K u v a: Ti m o Is o ah o Mikä on ollut opettavaisin kokemus omalla kohdallasi. Alissa tuumasi: ”Okay, cool, look it won’t happen again”. – Kun vedon jälkeen lähdin hakemaan pakkeja takaisin, Bruno tuumasi bäkkärin kulmalla, että ”artisti on helvetin vihainen, eikä sinne kannata nyt työntää nokkaa”. Mitä muita vinkkejä antaisit tälle alalle aikoville. Heitin sitten Jensille puolittain vitsillä: ”Jos tarvitset Rainbow-hommiin kiippariteknikkoa, mä olen vapaa.” Jens tiedusteli asiaa, ja kohta olinkin kahden työkalusalkun ja vaihtokalsareiden kanssa flygassa kohti Frankfurtia, jossa Rainbow treenasi ennen ekoja keikkoja. Bruno kyseli Arch Enemylle monitoriäijää, ja Barry totesi, että ”tässä mun vieressä olisi yksi”. – Pari vuotta myöhemmin oltiin Moskovassa, ja Barryn puhelin soi. teknikot maailmalla -taitto_e.indd 38 teknikot maailmalla -taitto_e.indd 38 5.11.2021 14.21 5.11.2021 14.21. Vuonna 2013 taas hyppäsin Stratovariuksen kelkkaan, kun heillä oli tarvetta monitorimiksaajalle. Ainakin oman kokemukseni mukaan rockbändien teknikot ovat avuliasta väkeä, joten kokeneemmilta kannattaa aina kysyä neuvoja. – Tänä päivänä viinanhuuruinen rock’n’roll-meininki on passé ja teknikot ovat ammattitaitoista väkeä. Frankuissa homma toimi ensiklikkauksella Ritchien luottoteknikoiden, esimerkiksi FOH-miksaaja Barry Broströmin, kanssa. – Vuonna 2019 teimme Arch Enemyn kiertueita Yhdysvalloissa sekä Euroopassa, ja samassa paketissa oli myös Amon Amarth. kanssa, ja perustettiin 5 By 5 -studio. – No, reipasta mieltä ja hurttia huumoria tarvitaan aina. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa 1.6.2021 alkaen. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Jossakin vaiheessa tuurasin parina iltana Amonien monitorimiestä Briania, ja kun hän sitten palasi vakituisen bändinsä Kornin leiriin, aloin tehdä myös Amon Amarthin monitoreita. Siellä oli Bruno Fernandes, joka toimi Arch Enemyn kiertuemanagerina. Olimme Costa Ricassa, ja jonkun aivopierun seurauksena annoin Alissalle ja Arch Enemyn kitaristille Jeff Loomisille väärät kuuntelupakit. Sain pestin. Menin silti, koska halusin pyytää anteeksi omaa virhettäni. Alissa otti kierroksia ihan perkeleesti, eikä tilannetta pelastanut sekään, että korjasin tilanteen ekan biisin aikana. Sitä kautta alkoivat myös ulkomaiden ovet avautua. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Ehdittiin rundata kaksi viikkoa Etelä-Amerikassa, kun korona sotki hommat
Hieno keikka ja intensiivinen koke mus, kun täysi tupa koronan jäljiltä näl käisenä imi joka nuotin itseensä täydel Validi Karkia -klubia 10 vuotta ja Karkia Mistika -levy-yhtiötä tuplat Porissa pyörittänyt, itseään ”korvavaikuttajaksi” tituleeraava Jyrki Laiho omistaa elämänsä hyvälle musiikille. Meillä on kupit kahvia ja hiukan bändiltä jäänyttä kakkua eväinä palave rissamme. Se ta kaa, että toimijalla on puhtaat jauhot pussissa. Suomalainen musiikkielämä olisi ollut ja olisi edelleen paljon köyhempää, jollei meillä olisi esimerkiksi Rockadilloa, Helmi Levyjä, Ektro Recordsia, Tampe re Jazz Happeningia, We Jazzia, Radio Helsinkiä – tiedostan liiankin hyvin, että tästä listasta puuttuu sinne ehdottomas ti kuuluvia nimiä – tai Jyrki Laihoa, jon ka Validi Karkia klubi on nyt 10 vuotta tuonut Poriin sellaisia hienoja artisteja kuin Carla Bley Trio, Marc Ribot, Terry Bozzio ja Beefheartkitaristi Gary Lucas. ”Juuri tätä minun kuuluukin tehdä” K u v a: Je ss e K ei n o n en Jyrki Laiho_taitto.indd 40 Jyrki Laiho_taitto.indd 40 4.11.2021 14.19 4.11.2021 14.19. Onneksi keikalle järjestyi nyt uusi päivä loka kuun alkuun. Korona perui muutaman konsertin, kuten Bill Frisell Trion, jonka piti tulla Validiin jo vajaa vuosi sitten. Validi Karkian juhlavuo delle osunut revanssi oli muuten Frisel lin ainoa keikka Suomessa ja logistisesti rankkaa bändille, kun sen piti koukata tänne lentokoneella Saksasta, siirtyä Poriin Helsingistä autolla (jota kuljetti into himosta melkoisesti tietävä multi instrumentalisti/tuottaja Pentti Dassum talkoopohjalta) ja heti soittamisen pe rään tehdä samat matkat toisin päin. Toimintaa ei ohjaa kaupallinen laskelmointi tai trendikkyyden tavoitte lu, vaan palava rakkaus itse asiaan. Vetäy dymme Jyrki Laihon kanssa tyhjään ylä kertaan. Onneksi Friselliäkin ajaa intohimo soittamiseen. Pientä säätöä Nyt Frisellin bändi on pakattu autoon ja Mieskuorolaulajien Talo alkaa hiljetä tal koonaisten keräillessä bändille vasiten tehtyjä ruokia, ei siis todellakaan mitään hätäisesti noudettuja eineksiä. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Teksti: Jussi Niemi I ntohimo on aina tuottanut musiikissa kovia juttuja, olipa kyse musiikin teke misestä, keikkojen järjestämisestä tai levymerkkien pyörittämisestä
Olen myöhemmin käynyt kaikenlaisia kouluja, mutta ei mulla ole mitään ammattia, paitsi tämä. Myöhemminkään ei selvinnyt, miksi Bill turvautui pelkästään porilaiseen vahvistimeen – joka tapauksessa hän oli soundiin hyvin tyytyväinen. Frisell puolestaan oli halunnut kaksi Fenderin Deluxe Reverb -vahvistinta laajaa stereosoundia varten. Hän antaa krediittiä Tuomas ”Pläsi” Hautaojalle siitä, että tämä valoi häneen uskallusta ylipäätään ryhtyä järjestämään keikkoja. Muistan sanoneeni muun muassa, että ”Jyrki järjestää näitä elämyksiä meille kirjaimellisesti henkensä ja taloutensa kaupalla.” Se ei ollut mikään korulause. Hän on toipunut siitä hyvin, mutta luultavasti slaagiin vaikutti se, että hän on tavallaan ”aina töissä”, ja ikäviä yllätyksiä tulee, usein juuri viime hetkellä. Analogipöytä tilattiin siis turhaan. K u v a: Je ss e K ei n o n en Jyrki Laiho_taitto.indd 41 Jyrki Laiho_taitto.indd 41 4.11.2021 14.19 4.11.2021 14.19. Hän myöntää myös syömistottumustensa olleen vääriä: pikaruokaa ja persous makeudelle. Sitten ajattelin, että voisihan sitä julkaista jotain lisääkin ja järjestää toisenkin keikan. – Helpointa on hurmioitua aina jostain uudesta artistista ja musasta. Tupakoinnin Jyrki lopetti jo kauan sitten eikä alkoholiakaan ole vuosiin kulunut juuri ollenkaan. Frisellin palkkio oli aika kova, oman lajinsa maailmantähti kun on. Tämä on mulle sydämen asia ja tätä mä haluan tehdä. Sen toi Poriin nykyään Tampereella asuva Dassum bändiä lentokentältä noutaessaan. Sitten hän kertoo, miten ilta kokonaisuudessaan sujui – siis muuten kuin musiikin osalta, siihen hän on erittäin tyytyväinen. Keikalla Jyrki kuitenkin huomasi Frisellin käyttävän vain Elolta lainattua vahvistinta, joten vuokravehje oli jo toinen turhaan maksettu laite. Tärkein asia Muutama vuosi sitten Jyrki Laiho sai vähän yli nelikymppisenä sydänkohtauksen kesken työsäätöjensä. Mutta haaveilin sen tuomisesta kauan. Merkki on julkaissut kaikkea raivopunkista ja metallista etnoon ja jazziin, josta mainittakoon harvinainen ja tasokas trumpetisti Don Cherryn pianistipojan David Ornette Cherryn lp Ensemble For Improvisors. Reilun parin vuoden päästä koko homma jäi Jyrkin harteille, jos kohta taiteellinen johto oli alusta saakka ollut hänen heiniään. Radiopuhelinten esimuodon Kansanturvamusiikkikomission koko tuotannon sisältävän Valkenee Jyrki mainitsee itselleen erityisen tärkeänä julkaisuna. 40 SOUNDI SOUNDI 41 ”Helpointa on hurmioitua aina jostain uudesta artistista ja musasta.” lisesti keskittyen, minä hehkutan (keikka-arvio löytyy osoitteesta www.soundi. Ekalla keikalla soittivat ainakin Verde – soitin itsekin silloin sen bändissä –, Sami Kukka ja Köyhänpyörä. Kyllä tämä on ollut, ainakin toistaiseksi, mun elämän tärkein asia, Laiho sanoo. Toipuminen leikkauksen jälkeen vei kaksi vuotta ja hoidot olivat niin rankkoja, että hän epäilee niiden olevan osittain sydänongelmien taustalla. Rosterissa on muun muassa Faarao Pirttikankaan eri kokoonpanoja, Verde, The Leo Bugariloves, New Garden Orchestra, Hot Heros ja Iro Haarla, sekä ”brutal progiksi” itseään kuvaavaa amerikkalainen Flying Luttenbachers. Niinpä Jyrki tilasi pikana kovalla rahalla paikalle Claudian toivoman analogipöydän. Kummankaan Karkia-haaran takana ei ollut mitään suurta suunnitelmaa. Nytkin erään ystävän piti tuoda oma miksauspöytänsä Billin pitkäaikaisen miksaajan, muinoin CBGB:ssäkin miksanneen Claudia Engelhartin käyttöön. Se paljastui niin moderniksi digitaalivehkeeksi, ettei sen toimintaa kovassa kiireessä oppinut Engelhart eikä Dassumkaan, jolla myös on laaja kokemus tällä saralla. Luonto veti tikanpojan puuhun. Niitä hän on sittemmin pyrkinyt muuttamaan. Liveä ja levyjä Kun monia vaiheita ja paikkoja kokenut klubi täytti nyt 10 vuotta, niin Laihon Karkia Mistika Records -levymerkki saavuttaa ensi vuonna jo 20 vuoden rajapyykin. Toisen Jyrki sai lainaksi vanhalta kaveriltaan, muun muassa Circlessä soittaneelta Teemu Elolta. Mun on ikään kuin pakko osata arvioida, paljonko jengiä joku Bill Frisell vetää ja millä hinnalla pystyn toteuttamaan sen. Ystävä kuitenkin sairastui ja paikalle saatiin pelkkä laite. Tein niin. Läpi haastattelun Jyrki korostaa monta kertaa ystävien talkooavun merkitystä. Päivää ennen konserttia Jyrki kysyi minulta, voisinko kuuluttaa bändin lavalle ja sanoa jotakin lyhyesti Frisellistä ja Validi Karkiasta. Klubin järkkäämisessä Jyrkillä oli aluksi kaksi kumppania. Paljon on saatu aikaan myös soitto ja levyn julkaisupuolella. Toisen hän tilasi Backline Rentalista Vantaalta. – Sitä vaan halusi julkaista jonkin hyvän levyn – eka oli Baby Sweetcornin 7-tuumainen värivinyyli – ja järjestää jonkin valtavirrasta poikkeavan keikan. fi/keikat). Vaikeinta on varmaankin talouspuoli kaikkine riskeineen mitä tässä joutuu ottamaan. Siitä se sitten vähitellen kasvoi, Laiho muistelee ja lisää, että loppujen lopuksi hän ehkä pitää panostaan elävälle musiikille itselleen kaikkein tärkeimpänä. Niin oli, Jyrki nyökyttelee päätään, mutta huokaa sitten: – Ei se silti niin mennyt kuin tämmösen 10-vuotisjuhlakeikan olisi pitänyt mennä. Ettei tulisi väärää kuvaa ”nirppanokkaisista taiteilijoista”, Jyrki painottaa bändin ja Engelhartin joustaneenkin muutamissa kohdin. Juuri ajan puute näissä tilanteissa nostaa stressitasoa. Hautaojan traagisesti liian varhaisen kuoleman suruajan jälkeen Jyrki ja miksaaja Tuomas Grönlund päättivät jatkaa kolmikon sytyttämän soihdun kantamista, koska se tuntui merkitykselliseltä. Esimerkiksi rumpali Rudy Royston hyväksyi 60-luvun Gretschit, kun hänelle ei millään saatu toivomaansa modernia Canopus-settiä. Mikä siinä on vaikeinta ja mikä helpointa. Toisaalta olen ajatellut, että ehkä mun kuuluukin tehdä juuri tätä. Laiho on myös kitaristi ja soitti pitkään Circlessä, bändin ulkomaankiertueillakin, mutta into soittamiseen hiipui samassa suhteessa kuin se muuhun musiikkitoimintaan kasvoi. Onneksi sali tuli sitten lopulta täyteen, kun rajoitukset poistettiin, Laiho virnistää. Ne täyttävät samaa tyhjiötä. Vähän empien hän paljastaa lukioaikana sairastaneensa imusolmukesyövän. – Siihen liittyi sellainen tragedia, että se tilttasi meikäläisen opiskelut. Että ”pientä säätöä” todellakin, ja kaikki viime hetkellä jolloin mitään luppoaikaa ei ollut. Pöydän ehdittyä paikalle parivaljakko olikin keksinyt jonkin uuden reitityksen äänelle, joka tuli sitten ulos monona, mutta kuulosti kaikkien mielestä loistavalta. Musiikille omistau tunut Jyrki Laiho pitää itselleen rak kaimpana muotona keikkojen järjestä mistä
Nyt on mustanpuhuva yö, ja synkällä taivaalla loistaa verinen kuu. Pandemian aiheuttama kiertueen peruutus teki Swallow The Sunin uudesta musiikista aiempaakin synkeämpää. Juha Raivion (vas.) koronaeristys toi ikävät muistot pintaan. Teksti: Timo Isoaho RAKKAUDESTA VIHAAN JA KATKERUUTEEN Jos aurinko sattuikin pilkahtamaan Swallow The Sunin edellisellä When A Shadow Is Forced Into The Light -albumilla, sen säteet eivät enää valaise uutta Moonflowers-levyä. 42 SOUNDI K u v a: Ju ss i R at il ai n en Swallow the sun -taitto_b.indd 42 Swallow the sun -taitto_b.indd 42 4.11.2021 15.46 4.11.2021 15.46
– Onkohan muuten yksikään toinen yhtye tehnyt mitään vastaavaa. Kun Aleah kuoli, Juha purki lohdutonta suruaan musiikkiin: Trees Of Eternityn Hour Of The Nightingaleen (2016), Hallatarin No Stars Upon The Bridgeen (2017) ja niin edelleen. Aloimme sitten tehdä albumia, ja onnistuin siirtämään ajatuksia koronasta sekä läheisen kuolemasta vähän muualle. Äänitysvastuu on Swallow The Sunin kitaristilla Juho Räihällä, joka työskentelee myös SoundSpiral Audio -studiossa. Örebron kaupungin lähistöllä jo vuosia asunut Swallow The Sunin biisinkirjoittaja Juha Raivio on nimittäin taas kerran saanut varsin erikoislaatuisen idean. Pian soitto jatkuu. Varmaa on ainakin se, että menneiden vuosien aikana Swallow The Sun on tarjonnut faneille monenlaisia erikoisjuttuja: muun muassa balettisävellyksen ja tripla-albumin. Ainakin ohikiitävän tuokion ajaksi. Tuolla hetkellä kauniin musiikin tuottama ilo voittaa sävellyksestä kumpuavan pohjattoman surun. Niin, ennen kuin kukaan ulkopuolinen kuulee yhtäkään bändin nauhoittamaa uutta kappaletta.” Samassa kirkon sakastin ovi narahtaa auki, ja kappaleiden klassisista instrumentaalisovituksista vastaavan Trio Nox -kokoonpanon violansoittaja Helena Dumell kehottaa astumaan sisään. Muistojen äärellä Nelisen kuukautta myöhemmin – syyskuun tiimalasin käydessä jo vähiin – Moonflowers-albumia ennakoivat klassiset sovitukset ovat ilmestyneet yksi kerrallaan. Niin, en ehkä sittenkään ole niin suuri taiteen ystävä, että olisin myöskään alkanut hyppiä riemusta kattoon! Kun nauru lakkaa, Kotamäki jatkaa. Kun sellaisia seiniä tuijottaa kuukaudesta toiseen, saattaa esiin puskea synkkiäkin ajatuksia... Jos edelliseltä levyltä löytyi myös rakkautta ja kauniita muistoja, uuden albumin tarinat ovat täynnä mustaa vihaa ja syvää katkeruutta. Kun Swallow The Sun sitten julkaisi When A Shadow Is Forced Into The Light -albumin talvella 2019, mustan tunnelin päässä pilkahteli jo vähän valoa, ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. – Jos totta puhutaan, niin fiksu vetohan tämä oli. Melkein liiankin hiljaista ja rauhallista ottaen huomioon, että mäen laella kohti taivasta kurkottavan rakennuksen sisuksissa pitäisi olla käynnissä death/doom metal -yhtye Swallow The Sunin uuden studioalbumin nauhoitukset. – Näiden erikoisversioiden saama palaute on ollut hyvää, mutta loppua kohti diggareiden keskuudessa on ollut havaittavissa kevyttä turnausväsymystä. Jätetäänpä kuitenkin erikoissovitukset rauhaan, ja hypätään Swalllow The Sunin raskaaseen ja syvään päähän. Se on itse asiassa ihan perkeleen hyvä levy, sanoo Kotamäki. – Kun Raivio esitteli ajatuksen biisien klassisista sovituksista ja niiden julkaisemisesta ennen varsinaista levyä, minulla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta... – Sitten tuli pandemia, ja se vei meiltä noin sata keikkaa. Entä vihaatko sinä. – En. – Moonflowers on toki painostava ja alakuloinen, mutta eihän se silti ole mu”Onkohan yksikään toinen yhtye laittanut uutta levyä pihalle ennen uutta levyä?” SOUNDI 43 K u v a: Ti m o Is o ah o Swallow the sun -taitto_b.indd 43 Swallow the sun -taitto_b.indd 43 4.11.2021 15.46 4.11.2021 15.46. Lainataanpa tähän kitaristilta joitakin viikkoja aikaisemmin saapunutta viestiä: ”Tässä on nyt sellainen yllättävä kulma, että meidän loppuvuodesta ilmestyvän studiolevyn kaikki biisit julkaistaan klassisina versioina... Oli nimittäin alusta asti selvää, että haluamme levylle oikeat jousisoittimet, eikä mitään feikkisoundeja. Seuraavaksi on luvassa ensimmäinen varsinainen single – eikä laulaja Mikko Kotamäki jaksaisi millään odottaa Woven Into Sorrow’n metallisemman version julkaisuhetkeä. Uudet tekstit ovat kieltämättä suoria: ”And I, I’m seeing the ghosts in the light / Where are you now when I need you?” tai ”Once our hearts sang, echoed in the forest / Upon the meadows, the days full of wonder.” – Suru on siitä mielenkiintoinen juttu, että se käy läpi helvetin monenlaisen muodonmuutoksen ennen kuin sen kuristava ote alkaa jonakin päivänä hellittää. Tai no, ainakin tavallaan. Juha Raivio on sanonut vihaavansa Moonflowersia. – Kun Raivio puhuu ”vihastaan”, hän tarkoittaa henkilökohtaista suhdettaan albumiin. Äänitystyö on kesken, ja soitto-osuuksista Dumellin ohella vastaavat viulisti Aino Rautakorpi ja sellisti Annika Furstenborg ovat paikoillaan valtavan kirkkosalin etuosassa. Tuntuu taas kerran siltä, että Swallow The Sun on onnistunut viemään synkkyyttä ja kauneutta yhdistävän tavaramerkkisoundinsa askeleen pidemmälle. Niin, täytyykin oikein painottaa: enhän minä voi vihata Moonflowersia, kun minä rakastan sitä! Saunaa ja ördää Moonflowersin sanoitusten ja musiikin välinen kontrasti tuntuu toisinaan melkeinpä hämmentävältä, sillä raa’at tekstit – muun muassa lohduttomat kuvaukset yksinäisyydestä – saavat seuraa mestarillisen melodisista ja kiehtovan monitasoisista sävellyksistä. – Kun Raivio esitti idean biisien klassisista versioista, mietimme hetken nauhoituspaikkaa. Olen saanut tästä ihan konkreettisen muistutuksen, kun oma äitini menehtyi pitkäaikaisen sairauden väsyttämänä joitakin aikoja sitten, kertoo Kotamäki. Trio Nox on tehnyt aikaisemminkin töitä tässä kirkossa, ja he ovat todenneet paikan akustiikan olevan omaa luokkaansa, kertoo Räihä. Kun Woven Into Sorrow -kappaleen jousisovitus aaltoilee ympäri historiallista rakennusta, keho sähköistyy kylmistä väreistä, ja jokainen murheen ja kaipuun kyllästämä nuotti tuntuu tunkeutuvan syvälle sisuksiin. Saimme siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla: omillaan toimivat jousiraidat sekä varsinaisen hevilevyn jousitaustat. Juha asuu edelleen Ruotsin maaseudulla samassa talossa, jonka hän jakoi elämänkumppaninsa Aleah Stanbridgen (1976–2016) kanssa. Siis laittanut uutta levyä pihalle ennen uutta levyä. Kun biisin viimeinen ääni vaimenee, Räihän ja Trio Noxin muusikoiden kasvoilla käväisee kalpea hymynkare. Sieltä on alkanut tulla kärsimättömiä kysymyksiä, että milloin se ensimmäinen heviversio ilmestyy, hymähtää Kotamäki. – Kun Juhalta tuli yllättävä ”Olen muuten kirjoittanut levyllisen uusia biisejä” -viesti, se ilahdutti minua kovasti. 1800 -luvun lopulla valmistuneen Sipoon punatiilisen kirkon seutuvilla on loppukeväästä 2021 hiljaista ja rauhallista. Kun ei lähdettykään tien päälle, Juha jäi jumiin metsän keskelle, kaikkien muistojen äärelle
Miten Stam1na-kippari päätyi mukaan. Jaanin oma Mercury Circle -yhtye on aktivoitunut toden teolla, eikä hänellä ole aikaa kahdelle kokoonpanolle. – Bändin kosketinsoittajana toiminut Jaani Peuhu laulaa albumilla taustoja, mutta synat jäivät kokonaan Juhan vastuulle. Swallow The Sun on jo debyytillään parempi kuin My Dying Bride. Bogrenin omat kommentit ovat olleet ylistäviä. – The Morning Never Camen musiikki on hyvinkin hidasta, mutta se on silti tehty hirveällä nuoruuden innolla ja vimmalla. – Ilmeisesti Jens tykkää ihan oikeasti, sillä hän ei ole aikaisemmin juuri vaivautunut kommentoimaan STS-miksauksiaan. – Soundit ovat mukavan luomut ja hengittävät. – Nauhoitin puhtaat laulujuttuni Ruotsissa, kun taas örinäosuuksien purkitus tapahtui herra Räihän studiolla Kouvolan kulmilla. – Hyvin... 44 SOUNDI SOUNDI PB 44 SOUNDI siikillisesti lähelläkään raskainta Swallow The Sunia. – Swallow The Sun sai alkunsa, kun Juha Raivio innostui My Dying Bridestä, ja hän sitten halusi nauhoittaa muutamia sen tyylisiä biisejä. Auttaahan se, kun ei tarvitse yskiä joka perkeleen välissä räkää pihalle! Entä miten Jens Bogren onnistui Moonflowersin miksauksen kanssa. Geneerisen moderni metallisoundi – trigatut rummut ja niin edelleen – olikin ehkä viimeinen asia meidän toivelistalla. – Täytyy sanoa, etten ole suuri studiotyöskentelyn ystävä, ja siihen nähden Moonflowersin nauhoitukset sujuivat varsin kivuttomasti. – Swallow The Sun on melko musikaalista musiikkia, ja materiaalista löytyy paljon nyansseja ja harmonioita. Vai olinkohan vasta 17. Tällaisia masentuneita keski-ikäisiä ukkojahan me nimittäin ollaan! K u v a: Ju ss i R at il ai n en Swallow the sun -taitto_b.indd 44 Swallow the sun -taitto_b.indd 44 4.11.2021 15.46 4.11.2021 15.46. Ääni toimi yllättävän hyvin ja tähän saattoi vaikuttaa sekin, että pari vuotta sitten lopetin tupakoinnin kahden vuosikymmenen harrastamisen jälkeen. Niin Swallow The Sun kuin Mercury Circle vaativat sadan prosentin panostuksen, eikä puolivillaisesta toiminnasta tule kuin paha mieli, huomauttaa Kotamäki. Levy on melkoisen hienoa ja aggressiivista turpaanvetoa! – Nyt melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin voi miettiä, että miten paljon death/doom metal on muokannut meitä ihmisinä... Mutta niillä liksoilla pitääkin onnistua, naurahtaa laulaja. Soundin kriitikko Antti Mattila kirjoitti täysien pisteiden arviossaan muun muassa seuraavasti: ”Kaikki genrejohtajat kohtaavat lopulta voittajansa. Esimerkiksi syntikat ja jouset tulevat siis taustanauhoilta. Pohdin hetken, että tarvitseekohan Juha vinkkejä sen suhteen, että miten veren saa valumaan oikein kunnolla. Mukana on myös koukkuja, ja mainittakoon näistä vaikka se, että levyn draaman kaari alkaa ja päättyy samanhenkisiä teemoja hyödyntäen, sanoo Kotamäki. Raivio fanitti progressiivista musiikkia jo teiniikäisenä, ja oletan vahvasti, että Juhan musikaalisissa aivoissa soi taukoamaton progehelvetti. Tuntuu helvetin hyvältä, että näin mykistävän tyylikäs bändi tulee Suomesta.” – Kun teimme levyä, olin 18-vuotias. Purkitimme ensin Out Of This Gloomy Light -demon, ja aika pian sen jälkeen piti tehdä kokonainen albumi. – Raivio halusi tehdä kannen itse, ja hän ilmoitti värittävänsä kansikuvassa näkyvän punaisen kuun omalla verellään. Hän tuli eräänä päivänä käymään studiolla, ja siinä sitten saunottiin, grillattiin ja ördättiin. Ei siinä sen kummempaa, muistelee Kotamäki. No, se oli joka tapauksessa helvetin hienoa aikaa ja olin muutenkin autuaan tietämätön maailman pahuuksista, naurahtaa Mikko Kotamäki. Mutta se, mikä on doom metalia, onkin sitten kokonaan oma aiheensa… Keskustellaan siitä joskus toisella kerralla, sillä tässä kohdassa täytyy nostaa esiin Moonflowersin kansi. Moonflowersin vierailijalistalta löytyy muun muassa Antti Hyyrysen nimi. Kun levyn tekeminen oli käynnissä, Antti oli lähistöllä valmistelemassa seuraavaa kirjaansa. Jostakin sieltä tämän musiikin kerrostumat ovat peräi sin. – Soitamme tulevat keikat viidestään (Kotamäen, Raivion ja Räihän lisäksi basisti Matti Honkonen ja rumpali Juuso Raatikainen). Ruotsalaisgurun mukaan Moonflowers on paras doom metal -albumi koskaan. Vanhalta satanistilta olisi nimittäin löytynyt neuvoja, naurahtaa laulaja. – No, Raivio selvisi hommasta ihan itse, ja olin muutenkin käsittänyt homman hieman väärin: ei sen alkuperäisen taideteoksen verisen kuun läpimitta ollutkaan ihan metrin luokkaa! Hidasta nuoruuden vimmaa Swallow The Sunin maineikas debyyttialbumi The Morning Never Came saavuttaa täysi-ikäisyyden marraskuussa 2021. Moonflowers on poikkeuksellinen Swallow The Sun -teos myös siinä mielessä, että tällä kerralla Juha Raivio soitti kaikki levyn kosketinosuudet
Jonne: – Kun Kärtsy kysyi mu kaan yhtyeen juhlalevylle, olin vä littömästi messissä. Olen aina diggaillut kaikenlai sista yhteisproggiksista ja erikoisis ta vedoista. Waltarin juhlavuoden kunniaksi julkaistavalla uutuuslevyllä ei pääosassa poikkeuksellisesti ole Kärtsy Hatakka, vaan albumin vierailijat. Kun sitten lähdin kokoelmalle mukaan, versioitavaa kappaletta ei tarvinnut paljon miet tiä. Mukana ovat esimerkiksi Mr. Kyseessä ei siis ole tavanomainen kokoelma bändin urasta. Rajaaidoista piittaamaton helsinkiläisyhtye juhlistaa tasavuosia 3rd Decade – Anniversary Edition kokoelmalla, jonka vierailijalistalta löytyvät muun muassa The 69 Eyesin Jyrki Linnankivi ja Korpi klaanin Jonne Järvelä. W altari on aina tehnyt asiat omalla tavallaan. Suuri osa kysytyistä pääsi mukaan, mutta alustavalla listalla 46 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho 35 vuotta spontaania hulluttelua Kari ”Kärtsy” Hatakan kipparoiman Waltarin ensi rääkäisystä on vierähtänyt 35 vuotta ja debyyttialbumi Monk-Punkin ilmestymisestä on kulunut kolme vuosi kymmentä. 3rd Decade -kokoelmalla Waltari toimii eräänlaisena house-bändinä, kun taas vierailijat näyttelevät kappaleiden pääosia. Sen vuoksi ei tule järin isona yllätyksenä, ettei 3rd Decade – Anniversary Edi tion ole mikään perinteinen kokoelmalevy. Jyrki: – Olen sanonut Kärtsylle vuosien mittaan todella monta ker taa, miten kovasti diggaan In The Cradle biisistä. Jonne: – Olen niin kova Waltari fani, että In The Cradlen uusiksi so K u v a: Ti m o Is o ah o Waltari-taitto.indd 46 Waltari-taitto.indd 46 4.11.2021 14.20 4.11.2021 14.20. Lordi, Die Kruppsin Jürgen Engler, Marko Hietala, Bomfunk MC’s ja Eläkeläiset. Kärtsy: – Pyysin messiin ansioi tuneita kanssamuusikoita, joiden kanssa tuntui luontevalta tehdä yh teistyötä. Tämä on suuri kunnia. Levyyhtiö Metalvillen puolelta tuli sitten ehdotus kollegoi den kanssa toteutettavasta all stars albumista, ja tartuin ideaan saman tien. Kärtsy: – Meidän piti juhlistaa menneitä keikkailemalla alkuperäi sen kokoonpanon voimin, mutta sattuneesta syystä suunnitelma pe ruuntui. Sitten valitettavasti kävi mi ten kävi. oli myös esimerkiksi Alexi Laihon nimi. Koko homman pointti oli siinä, että mukaan kutsutut kollegat saivat sovittaa kappaleet täysin uusiksi. Kärtsy: – Mitä mielenkiintoista siinä olisi ollut jos olisimme vär känneet omista biiseistä uusia versi oita
Varman päälle pelaami nen ei ole kos kaan ollut Wal tarin juttu. Jossittelu on silti turhaa, sillä vii dentoista vuoden duuniputken jäl keen Waltarin takki oli tyhjä. Jyrki: – Jos minulta kysytään, moni unohtaa pari tärkeää Walta rin uraan liittyvää juttua. 59,90 EUR Liput alk. Kärtsy: – Varman päälle ei pelattu vuosi tuhannen alkupuo lellakaan, sillä me pi dettiin taukoa juuri silloin, kun HIM, The Rasmus, Nightwish ja muut breikkasivat toden teolla. Se taisi kannattaa, sillä nyt Waltarin mittarissa on kolmekymmentäviisi vuotta. 59,90 EUR LIPUT ALK. Me lähdimme samoil le poluille, ja päätim me pistää In The Cradleen esimerkiksi Jonnen joikausta. Kärtsy: – Waltari on julkaissut laskentatavasta riippuen neljätoista levyä. 49,50 € 14.10.2022 Kultturitalo, Helsinki 15.10.2022 Tampere-talo Liput alk. 59, 90 € KONSERTIT KLO 19 27.3.2022 TURUN KONSERTTITALO 28.3.2022 TAMPERE-TALO 29.3.2022 KULTTUURITALO, HELSINKI POSTMODERN JUKEBOX Liput alk. – HIMistä taas saadaan jykevä aa sinsilta kohti ulkomaita: Waltari oli ensimmäinen suomalainen yhtye, joka kykeni saavuttamaan merkit tävää suosiota Saksassa ja muualla KeskiEuroopassa. Oli pakko vetää henkeä. Ensinnä kin sen, että Waltari oli yksi Suo men cooleimmista rockbändeistä jo 90luvun alkupuolella. Keitä muita suomalaisia löytyi esiintyjälistalta. 49,50 € 14.10.2022 Kultturitalo, Helsinki 15.10.2022 Tampere-talo Liput alk. 59,00 € Waltari-taitto.indd 47 Waltari-taitto.indd 47 4.11.2021 14.20 4.11.2021 14.20. 59,90 EUR Liput alk. Tehtiin usean viikon mittainen Euroopan kiertue amerikkalaisen Dog Eat Do gin kanssa syksyllä 2019, ja se oli yksi parhaista rundeista ikinä. 59,90 EUR Liput alk. Seuraavaksi me sit ten julkaistiinkin klassista musaa ja death metalia sekoittanutYeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony In Deep C teos. Täytyy ottaa miehestä mallia! ”Tajuntaan iskeytyi vahva usko, että suomalainen bändi voi menestyä missä tahansa.” EI IKÄRAJAA EI IKÄRAJAA Liput alk. 59, 90 € KONSERTIT KLO 19 27.3.2022 TURUN KONSERTTITALO 28.3.2022 TAMPERE-TALO 29.3.2022 KULTTUURITALO, HELSINKI POSTMODERN JUKEBOX Liput alk. Sitten tajusin Jyrkin kans sa sen, että Waltarin viehätys perus tuu suurelta osin spontaaniin ja en nakkoluulottomaan räiskähtelyyn, ja tuore sovituskin pitää tehdä sa malla tavalla: impulsiivisesti hullu tellen. 49,50 € 14.10.2022 Kultturitalo, Helsinki 15.10.2022 Tampere-talo Liput alk. Tietenkin Waltari ja Korpiklaani. Jyrki: – Kuten to dettua, Waltarin DNA:han kuuluu tietty määrä hie noa musiikillis ta hulluutta. Kerrottiin aina toimittajille, että Suomi on täynnä kovia ryhmiä. Tällaisen virstanpylvään saavuttaminen ei ole arkipäivää ihan jokaiselle rockyhtyeelle. Kärtsy: – Kun me muutettiin Ber liiniin 90luvun alkupuolella ja saa tiin suosiota, hehkutettiin täysillä suomalaisia bändejä. Kärtsy: – Tämä lienee loputon trippi. 59,90 EUR LIPUT ALK. 59, 90 € KONSERTIT KLO 19 27.3.2022 TURUN KONSERTTITALO 28.3.2022 TAMPERE-TALO 29.3.2022 KULTTUURITALO, HELSINKI POSTMODERN JUKEBOX Liput alk. Jonne: – Kun Waltari aikoinaan solmi diilin Roadrunner Recordsin kanssa ja esiintyi Roskilden kaltai silla festivaaleilla, tajuntaan iskey tyi vahva usko, että suomalainen bändi voi menestyä missä tahansa. Soitin toki tälläkin kerral la bassoa, lauloin muutamia rive jä ja ohjelmoin erilaisia juttu ja, mutta paljon enemmän seurasin muiden muu sikoiden tekemisiä. 3rd Decade on näistä ensim mäinen, jossa päärooli ei ole minun vastuulla. Bändin merkitys täkäläisen rockin kansainvälistymi sessä on valtava. Että siistiä, te tulette samasta maasta! Kärtsy: – Kotimaassa meistä alettiin puhua ”koko kansan kiva na vientibändinä” ja ”suomalaisen rockin toivona”, eikä me tykätty siitä yhtään. The 69 Eyes soitti viime kesänä isolla Rock Castle festivaalilla Tšekissä. Luodaanpa sitten muutamia katseita kohti menneitä vuosia ja saavutuksia – siis 3rd Decade – Anniversary Editionin perustuksia. Eräs tä män asian absoluuttisista mittareis ta on se, että Waltari sai aikoinaan kunnian esiintyä Tavastian uuden vuoden bileiden päänimenä – Hava na Blackin jälkeen ja ennen His In fernal Majestyn pitkäaikaista valta kautta. 59,00 € EI IKÄRAJAA EI IKÄRAJAA Liput alk. Siitä on melkein neljännesvuosisata, ja Ace keikkailee edelleen. Jyrki: – Kun The 69 Eyes lähti Saksaan 90luvulla, journalistit puoletaan mainitsivat aina Walta rin. vittaminen meinasi aluksi vähän hirvittää. Me koettiin olevamme keskisormea heiluttava lainsuoja ton punkkarilauma, joka tekee mi tä huvittaa. Kun alkuperäiseen Waltari biisiin lisätään uusi annos luovaa hulluutta, eihän lopputulos voi olla muuta kuin silkkaa kovuutta. Kun pääsee kunnolla vauh tiin, ei halua koskaan pysähtyä. 59,00 € EI IKÄRAJAA EI IKÄRAJAA Liput alk. Muistan elävästi, kun Waltari esiin tyi Kissin avausbändinä Prahassa vuonna 1997, ja Ace Frehley suun nilleen talutettiin lavalle... Jonne: – Jos jostakin, us kalluksesta ja rohkeu desta Waltari an saitsee täydet pis teet. 59,90 EUR LIPUT ALK. Kun tultiin himaan, fiilis oli sellainen, että mehän ei mokattu kertaakaan koko kiertueen aikana! Jyrki: – Ja homma jatkuu... Kärtsy: – Mikä parasta, meinin ki tuntuu vain paranevan
Energia kihisee niin vastustamattomalla tasolla. Soitto tulvii nyansseja, tavanomaisuudet väistäviä sovitusratkaisuja, upeaa svengiä ja väkevästi välittyvää tekemisen iloa. On synkeitä riffejä ja eeppisiä kliimakseja, mutta myös folkahtavaa luomuutta ja varsinkin 12-minuuttisessa Silphiumissa Grateful Deadin Dark Star -henkistä avaraa improvisaatiota (Jussi Lehtisalo on armoton Deadhead). Niissä on myös aseistariisuvaa myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan. Tässä kuitenkin ollaan täsmälleen asian ytimessä. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Richard Dawson väkisinkin leimaa lopputulosta enemmän, koska hänen laulutapansa, äänensä ja fraseerauksensa ovat niin ainutlaatuisia ja niihin korva ensimmäiseksi tarttuu. Kaupunki on hyvin työväenluokkainen miljöö, kuten Porikin. 48 SOUNDI K u v a: A n tt i U u si m äk i Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen L evyn nimen pitäisi mielestäni aina olla oleellinen osa sen sisältämää musiikkia, vaikka toisenlaistakin lähestymiskulmaa näkee. ” Levyarvostelut 11_21.indd 48 Levyarvostelut 11_21.indd 48 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. Ja kun hän loikkaa poikamaiseen falsettiin, niin kuin usein tekee, kuulija saattaa hätkähtää. Kaiken huipuksi Dawsonin kertomukset käsittelevät silmää räpäyttämättä yhtä itsestään selvästi meidän aikamme ilmiöitä ja ihmisiä (traumoineen, masennuksineen ja muine nykyään jokapäiväisine kauroineen) kuin karuja kohtaloita, kirjaimellisia ja myyttisiä. Molemminpuolisesta fanituksesta tämä yhteistyö lähti ja Dawsonin mukaan Newcastlessa on enemmänkin Circle-faneja. Todennäköisesti tämä yhteistyö tulee useimmille molempien tekijöiden faneille yllätyksenä, eikä kokeellisen, hyvinkin kiemuraisia melodioita suosivan brittifolkkarin ja hänen näennäisen vastakohtansa eli provosoivaan satiiriin taipuvaisen, pitkällä kaavalla jännitettä minimalistisesti kasvattavan hypnorockin mestarien liitto pinnalta katsoen ehkä järin luontevalta tunnukaan, mutta nimenomaan luonteva se on. Aivan laittamattomasti! Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen, miten hienostunut ensemble Circle nykyään on. JUSSI NIEMI HHHHH ”Monin paikoin meno on kuin progemetallia, josta on riisuttu kaikki molempien lajien kliseet ja tyypillinen sointi. Ja miten tähän vastaavat Porin kujeilijat. Loppupuolella Mika Rättö tuplaa Dawsonin kiemuraisia fraaseja mestarillisesti ja pääsee itsekin vähän kajauttamaan. Nelikymppisellä Newcastlen pojalla on häkellyttävä kyky laulaa pitkiä, pääosin proosamuotoisia ja toistoa kaihtavia tarinoitaan muinaisesta brittiläisestä musiikista ammentavin koukeroin täysin Richard Dawson & Circle Henki Domino vaivattomasti. Monin paikoin meno on kuin progemetallia, josta on riisuttu kaikki molempien lajien kliseet ja tyypillinen sointi. Mukana on akustisiakin elementtejä. Molemmissa tapauksissa tilanteet osuvat tummemmalle puolelle, mutta Dawsonin ripitykset ovat katarttisia: ne purkavat ahdistuksia, eivät vello niissä. Paitsi, ettei siihen oikein jää tilaisuutta, koska Dawson tekee tehtävänsä zenmäisesti arpomattomalla ”nyt tasan mennään” -asenteella, joka hurmaa totaalisesti. Siis siinä määrin, että ennustan Hengen näkyvän piakkoin monilla vuoden parhaat -listoilla ympäri maailmaa. Lopputulos on ajaton ja hengellinen. Ja samalla aivan omanlaisensa. Väittäisin senkin syvemmällä tasolla vaikuttaneen kemioiden kohtaamiseen
Yli 70 vuotta sitten kuolleen ja vain kuusi kappaletta levyttäneen Geeshie Wileyn Last Kind Words soi Alison Kraussin laulamana pysähdyttävänä bluesina. Vaikka tematiikka oli jo entuudestaan synkkyyteen taittavaa, on tuskalle tullut nyt piinaavan konkreettinen kiintopiste. Toisin kuin edellisten albumien kohdalla, nyt on mahdoton sanoa, onko tuon pimeyden keskeltä havaittavissa minkäänlaista kajoa. On maailman ymmärrettävin asia, että kitaristi Juha Raivion, Swallow The Sunin primus motorin, kohtaama epäreilu tragedia on määrittänyt yhtyeen uraa viimeisten vuosien ajan. PERTTI OJALA HHHHH Swallow The Sun Moonflowers Century Media ”Can you die of a broken soul?”, kuuluu avausraidan kysymys, ja matka yön halki alkaa. Pienestä puutteestaan huolimatta Moonflowers on vaikuttava kokonaisuus. Äärimmilleen hidastetut The Everly Brothersin The Price Of Love ja Merle Haggardin Going Where The Lonely Go taas kuvastavat Kraussin periaatetta, jonka mukaan tempojen minimointi kohottaa laulujen intensiteettiä. Soittimeen ??. Rekisteriään erinomaisesti jalostanut Mikko Kotamäki laulaa, rääkyy ja karjuu Raivion visiota puistattavalla otteella. Tämä varmasti miellyttää etenkin vanhempia faneja. Tekijöidensä vahvasta luottamuksesta ja keskinäisestä kemiasta kielivä Raise The Roof on yksi vuoden 2021 suuria albumeja. Se on levy, jonka säkkipimeä maailma vetää luokseen. Plant toi vanhojen soulja blueshelmien lisäksi mukaan Anne Briggsin ja Bert Janschin brittifolkia ja Pops Staplesin lohduttavan Somebody Was Watching Over Men. Moonflowers on tutkielma siitä, miten tuon asian kanssa pystyy elämään – jos se ylipäätään on mahdollista. Lumous haihtuu nopeasti. Sittemmin tasapaino on notkahtanut. Onkin hämmästyttävää, miten tästä asetelmasta voi syntyä näin häikäisevää musiikkia. Sydämeen ???. Vaikka musiikillis-kulttuuriset lähtökohtansa olivat tyystin eri maailmoista, niin T Bone Burnettin tuottaman levyn korkeatasoisuus todisti Plantille läheisen bluesin ja Kraussille omimman bluegrassin olevan pohjimmiltaan saman kolikon kaksi puolta. Jo avausraita Moonflowers Bloom In Miseryn ensimmäiset korinat osoittavat, että yhtyeen laajentuneeseen äänipalettiin mahtuu yhä säälimätöntä raivoa. Roskiin Robert Plant & Alison Krauss Raise The Roof Rhino Led Zeppelinin perinnöllä nostalgioinnin Jimmy Pagen kontolle jättänyt Robert Plant on etsinyt ambitioilleen uusia itsensä kuuloisia kanavia. Mutta silti se on erilainen. Esimerkiksi Enemyn ja Keep Your Heart Safe From Men alkurypistykset ovat äärettömän vereviä, mutta harmittavan lyhyitä. LASSI LINNOLA HHHH K u v a: Ju ss i R at il ai n en Levyarvostelut 11_21.indd 49 Levyarvostelut 11_21.indd 49 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. Divariin . Levyhyllyyn ?. Tätä tietä on kuljettu jo aiemmin, etenkin When A Shadow Is Forced Into The Light -albumilla (2019). Näistä odottamattomin ja epätodennäköisin oli jo teinitähtenä ensilevyttäneen amerikkalaisen bluegrassja kantri-muusikko ja -laulaja Alison Kraussin kanssa tehty albumi Raising Sand (2007). Swallow The Sun on vahvimmillaan silloin, kun valo ja pimeys kohtaavat täydellisessä suhteessa – todisteeksi riittää Songs From The North I, II & III -järkäle (2015). Allen Toussaintin Trouble With My Lover askeltaa akustisen pystybasson saattamana Fever-klassikon hengessä ja Lucinda Williamsin Car Wheels On A Gravel Roadilta löydetty Can’t Let Go lähestyy rockabillyä. Kraussin pää kääntyi vasta kun hän Plantin suosituksesta kuuli Raise The Roofin avausraidaksi päätyneen Calexicon Quattro (World Drifts In) -kappaleen. Aiemmin muurien takana väijynyt vihollinen on nyt tullut sisälle ja pilannut kaiken. Moonflowers nimittäin on hyvin väkevä kokonaisuus, jota säestää elämänsä vedossa oleva yhtye. Mutta ainakin yön kukat kukkivat. Raising Sandille on odotettu jatkoa, mutta lähinnä Alison Kraussin vastahakoisuuden vuoksi viiveestä tuli todella pitkä. Sama ongelma rasittaa Moonflowersia, joka on kovin lähellä täydelliseen arvosanaan yltävää tasapainoa. SOUNDI 49 ????. Jälleen Burnettin johdolla Nashvillessä äänitetty ja muun muassa Marc Ribotin, Bill Frisellin ja David Hidalgon kaltaisten mestareiden soittama levy on kauttaaltaan häikäisevä valikoima Plantin ja Kraussin valitsemia lauluja, joiden seuraan on kelpuutettu myös yksi Plant-Burnett originaali
Niin jykevää on Fenderin rokkaus, että sietokykyä aletaan välillä jo koetella. 58-vuotiaan Amosin äänikin on korkeintaan hieman tummunut, elegantisti. Heti kärkeen Addition Of Light Divided ja Speaking With Trees ovat ihan klassikkotasoisesti ylväitä ja tuima Devil’s Bane manaa uususkonnollista naisvihaa helvettiin raamatullisin käsittein. Ocean To Ocean on melankolinen, sydämeenkäyvä, hienovaraisen dramaattinen levy, joka paljastaa osan tehoistaan heti, mutta jättää paljon kestokuunteluunkin. Vakavamielistä paatosta tuuttaava Fender taitaa myös herkemmät sävyt, joita saisi nousta esiin enemmänkin. 50 SOUNDI Levyarviot > ...hard rock on edelleen kaikkea muuta kuin haudanvakavaa puuhaa... Ocean To Oceanin laittaminen soimaan tuntuukin kotiinpaluulta, sillä varsinkin levyn alkupuolen kappaleet ovat kovinkin samanlaista pianovetoista, tyylitajuisilla rytmeillä varustettua taidepoppia kuin noilla levyillä kuultiin. Amosin äiti kuoli kaksi vuotta sitten, siinä ainakin hieman mahdollista taustaa näille lauluille. Varsin epäsovinnaisena instrumenttina nykyrockissa toimiva saksofoni tuo myös mukaan omanlaistaan raikkautta ja muistuttelee siellä täällä Fenderin rakkauden kohteesta, maineikkaasta E Street Bandistä. En ole seurannut Amosin tekemisiä enää aikoihin kuin puolitehoisesti, mutta teininä klassikkolevyt Under The Pink (1994) ja Boys For Pele (1996) kolahtivat täysillä ja niiden tekijä tuntui yhdeltä maailman ihanimmista naisista. Sam Fender Seventeen Going Under Polydor 27-vuotias brittiartisti Sam Fender julkaisi pari vuotta sitten harvinaislaatuisen valmiin ja yllättävänkin kuuloisen esikoisalbumin. TOMI NORDLUND HHH K u v a: D es m o n d M u rr ay K u v a: Ja ck W h it ef ie ld Tori Amos Ocean To Ocean Decca Tori Amosissa itsepsykologisoiva amerikkalainen lauluntekijäperinne on kohdannut kiinnostuksen arkaaiseen, eurooppalaisperäiseen myyttimaailmaan, niin että tavallaan on soveliasta, että hänen kerrotaan asuvan osan aikaa USA:n sunshine-vyöhykkeellä Floridassa ja osan aikaa Cornwallissa, missä kelttiläinen tarusto puskee niemimaan karusta luonnosta meemeiksi asti. Hiljaisemmalta osastolta varsinkin 29 Years on nyansseissaan mestarin työtä. Ocean To Ocean tuntuu merkitykselliseltä tavalla, jota ei monestakaan tämän vuoden albumista voi sanoa. Se tuntu on yhtä paljon äänenpainoissa ja musiikillisissa koristeluissa kuin sanoissa. Kakkoslevy tarjoaa henkilökohtaisen kasvukertomuksen raamittaen sen kantaaottavilla kehyksillä. Se kertoo ”yleismaailmallisen tarinan pohjaan vajoamisesta ja sitä seuraavasta uudistumisesta”. Mukaan retropitoiseen keitokseen Fender annosteli sopivassa määrin 2010-lukuisen indie rockin estetiikkaa. Musiikillisesti jatketaan esikoisen linjalla, mutta nyt rokataan entistäkin tiukemmin ja tuimemmin. Haikea indie pop -biisi Spit Of You, AOR-henkinen Mantra ja Ryan Adamsin balladiosastoa mukaileva Last To Make It Home onnistuvat kuitenkin loiventamaan albumin painostavahkoa tunnelmaa. Juuri Cornwallissa, 300-vuotiaassa maalaistalossaan, koronaeristyksen aikana hän sävelsi ja äänitti Ocean To Oceanin, ensimmäisen albuminsa neljään vuoteen. Tästä huolimatta tämä mies kuuluu aikamme rock-kahinoiden ehdottomiin kärkinimiin. Fenderin tekemiset nojasivat vahvasti Bruce Springsteenin 1970-lukuiseen rock-paatokseen ja toisaalta myös Jeff Buckleyn tummanpuhuvaan tunnelmanluontiin. Levyn yleissoundi on päällekäyvän bassovoittoinen. Onnistuneen debyytin myötä Fender nauttii suuresta suosiosta etenkin kotimaassaan Englannissa. Seventeen Going Under ei herätä yhtä räjähtävää innostusta kuin esikoislevy. Jos setien tekemä rock alkaa kyllästyttää, kannattaa testata nuorta ja vimmaista Fenderiä. Hypersonic Missiles esitteli salskean nuorukaisen, joka ei ammentanut alkuunkaan niistä musiikillisista lähteistä, joista tuon ikäisen olettaisi vaikutteita napsivan. NIKO PELTONEN HHHH Levyarvostelut 11_21.indd 50 Levyarvostelut 11_21.indd 50 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. Indie rockin pelastajaksikin hehkutetun herran uusi albumi Seventeen Going Under kiipesi suoraan maan albumilistan ykköseksi. Odotukset ovat päässeet kipuamaan turhankin korkealle, eikä sinänsä pätevältä levyltä Dead Boysin tai Play Godin veroisia biisejä juuri löydykään. Pitää kaiketi palata Amosin edellisiin levyihinkin, mutta ainakin tällä kuudennellatoistaan veteraanilauluntekijä on todella kovassa vireessä
Fanin näkökulmasta tilanne on ihanteellinen: emoyhtyeen viritettyä Firepowerin myötä parhaan versionsa modernista ja päällekäyvästä heavy metalista, tarjoaa Kennethin versio ikkunan perinteisemmän ja orgaanisemman nyrkinheilutuksen pariin. Siitä huolimatta levy on muutoin linjakas ja loppuun asti pohdittu. Videobiisi Chemical Whore ja levyn vankin raita Greedy Bastards harjoittavat modernimpaa sovitustapaa ja tuovat mieleen uudemman Kreatorin. Pääsääntöisesti paketti kuitenkin toimii. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Esa Kotilainen Unisali Presence Suomalaisen pophistorian suuri kosketinsoitinvelho Esa Kotilainen on maailman mittakaavassa uniikki soittaja. The Joy Of Organ Music puhaltaa kollektiivista energiaa, jonka ytimessä Kasper Mårtenson hurjastelee sähköuruilla uhkein elkein. MIKKO MERILINNA HHHH Five Fifteen Psychedelic Chorus Rock For The Whole Family Bluelight Kotimainen energialaitos Five Fifteen ei osoita hiipumisen merkkejä. Bäänd II soittaa yhteen saumattomasti ja efekteillä leikittelevät Asan soolot sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. Tuotanto on Peter Tägtgrenin johtamalla yhtyeellä juuri niin ammattimainen kuin mitä nokkamiehensä meriittilista antaa ymmärtää. Riemastuttavan levynsä päätteeksi The Darkness hakee Speed Of The Nite Timelle edellään kuulumatonta hieman modernimpaa kitarasoundia. Monenlaisista tunnelmista sekä tunnetiloista ammentava levy on murheellisen melankolinen, mutta lopulta aina ihanan toiveikas ja leikkisä. Debyytin kannessa pyörineeltä maapallolta on etäännytty kuvitteelliseen aurinkokuntaan, jonka planeetat ja satelliitit konkretisoituvat Music Of The Spheresin biiseiksi. Syksyinen konseptialbumi kulkee pelkojen ja epävarmuuksien pimeydestä vakaasti kohti valoa. Motorheartin nimikin tuntuu ainakin osaksi selittyvän heti avausraidalla. Nimibiisin syke hipoo pilviä ja tuttu vauhti nostaa päätään myös Nobody Can See Me Crylla. JUHA SEITZ HHHH The Darkness Motorheart Cooking Vinyl The Darknessin ensialbumi Permission To Land (2003) oli kaikkine retroisuuksineen yksi julkaisuvuotensa valopilkkuja. Pähkinänkuoressa: Sermons Of The Sinner on kahdeksankymmentälukulaisen Priestin ystävän märkä uni, ja jopa silmiä avaava klassisten elementtien kokooma. Tajunnanvirtaansa räppäävä Asa on edelleen yksi lyyrisesti kekseliäimmistä suomalaissylkijöistä, jonka teksteistä pääsee ammentamaan loputtomasti merkityksiä. Samaa menoa tarjoaa myös bändin seitsemäs albumi. Moogien ja muiden perinnesyntikoiden syvä ymmärrys, keijunkepeästä herkkyydestä räjähtävään tykitykseen leikkaava soittotekniikka ja peloLevyarvostelut 11_21.indd 51 Levyarvostelut 11_21.indd 51 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. Siemeniä on tuoretta, mutta samalla tuttua ja turvallista – ja ennen kaikkea tunnistettavaa uutuusmusiikkia Asalta marraskuun pimeneviin syysiltoihin. Welcome Tae Glasgaen intro on sukua Motörheadille ja säkkipillien täydentämässä jyräävyydessä on jopa ripaus Clutchia. 70-luvulta ponnistava hyperenerginen hard rock ja Justin Hawkinsin Freddie Mercuryn suuntaan kapuava vokaaliakrobatia olivat kivikova yhdistelmä. Led Zeppelinin varjo pilkahtaa paikoin sävelien kulmissa. Miehistöä tarkastellessa bändi on ex-Priestja ex-Iced Earth -laulaja Tim Owensin ja kasarilla Priestin riveissä aliarvostusta nauttineen rumpali Les Binksin myötä kuin päähänpotkittujen kokoontumisajot. Hylkiöt päättivätkin lyödä hynttyyt yhteen, vaikka sitten vain näyttääkseen kuinka väärässä ”kaikki muut” olivat. Lopputulos on parasta Judas Priestiä sitten Painkillerin. albumin, ja kuulija ei voi kuin keskittyä hengittämiseen. Kokonaisuuden hekumallisinta heiluntaa tarjoillaan avausraidalla. Human Heartin a cappella kääntyy Infinity Signilla koneistetuksi beatiksi hämmentävimpänä taustanaan jalkapallokatsomoista tuttu olé olé -hoilotus. Coldplayn avaruusmatkan iskevimpiä etappeja ovat High Powerin ja Humankindin kaltaiset ilmiselvät hitit ja glam rockista ja Norman Greenbaumin Spirit In The Sky -klassikosta rytminsä hakeva People Of The Pride. Tiedotteessa Koistinen ja Rehn kertovat tehneensä levyä aiempaa löysemmin rantein. Hypocrisy ei blastaa ylinopeudella vaan ennemminkin laskettelee juuri sopivan jämäkästi, ja kitaratkin naukuvat vain lievässä alavireessä. Motorheart on röyhkeän itsevarma levy, jolla Justin Hawkins ei kaihda lähestyä yliampumisen riskirajaa. Levyllä kuulee kummaa jännitettä melko viimeisteltyjen elementtien, esimerkiksi kunnianhimoisten laulusovitusten ja mainitun hallitun muhjun välillä. Hawkinsin falsetti toimii ja Taylorin pyörremyrskyinen soitto lähestyy Phil Taylorin villiyttä. Levy on raukeaa ja vaivatonta indiepoppia. PERTTI OJALA HHHH Color Dolor Blurry Things Soliti Stina Koistisen ja Nicolas ”Leissi” Rehnin Color Dolor -duon neljäs albumi soi lämpimästi. Sekavia tunteita herättävän ja muutamia toimivia pop-biisejä sisältävän Music Of The Spheresin monipolvisen pääteoksen Coloraturan päätyttyä jää toivomaan, että Coldplay osaisi jonain päivänä tien takaisin maan kamaralle. Blurry Things ei ole välttämättä mestariteos, mutta onnistuu välittämään niin tunnetta kuin muotoa mallikkaasti lähes koko kestonsa ajan. LINDA SÖDERHOLM HHHH Hypocrisy Worship Nuclear Blast Akustinen ja melodinen intro polkaisee käyntiin Ruotsin death metal -legendojen 13. Virnuillen nimetty Psychedelic Chorus Rock For The Whole Family lienee liikaa perheen pienimmille, joskin varttuneille se hämmentää maistuvan keitoksen melodista hurmiota. Laulaja ja kitaristi Mika Järvisen luotsaama poppoo pitää yllä joviaalin tunnelman kautta linjan. Levy lähtee liikkeelle hienosti ja välillä sitä oikein pysähtyy miettimään, kuinka komeita varsinkin Stina Koistisen laulusuoritukset ovat. SOUNDI 51 KK’s Priest Sermons Of The Sinner EX1 Tuskin kovin moni osasi aavistaa, että Judas Priestistä eronneen perustajajäsen Kenneth Downingin katkeransävyiseen omaelämäkertaan eskaloituneen lumipallon lopulta sulaessa ilmaan lehahtaisi näinkin tulenpalavin siivin liitävä feenikslintu. HENRI EEROLA HHHH Coldplay Music Of The Spheres Parlophone Parachutesin (2000) jälkeen musiikkiaan stadionmittoihin suureellistaneen Coldplayn uusimmalla levyllä maailmakaan ei enää riitä. Worship kuulostaa tuoreelta ja nälkäiseltä albumilta, josta huokuu jälleenrakastuminen äärimmäisempään ilmaisuun. Loppua kohden levy meinaa hajota käsiin, pari viimeistä kappaletta eivät oikein solahda kokonaisuuteen edes lopukkeena. Biisien ytimessä kaikuu hard rock, mutta mukaan mahtuu myös kevyempiä, psykedeelissävytteisiä leikittelyjä. The Darknessille glam-vaikutteinen hard rock on edelleen kaikkea muuta kuin haudanvakavaa puuhaa. Samaan tuntuu tähtäävän myös Selena Gomezin päätyminen Chris Martinin duettokumppaniksi Let Somebody Go -balladille. PERTTI OJALA HHH Asa Bäänd II Siemeniä Roihis Musica Asan edesottamuksia on aina ilo seurata – nyt artisti bändeineen nousee feenikslinnun lailla tuhkasta uuden nimen turvin. Nimikappale tykittelee jopa 1990luvun Sepulturan tunnelmissa. The Whon vuoden 1973 5:15-klassikkokappaleesta nimensä napannut yhtye sulkeutui studioon rakentamaan kymmenettä pitkäsoittoaan, eikä pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Niin kappaleiden lyriikat kuin sävellyksetkin viestivät ryhmän henkisestä kasvusta ja pyrkimyksestä muutokseen. Mikko Karmilan sekä Roope Kasvin täyteläinen tuotanto takaa sen, että albumia kelpaa luukuttaa isommillakin äänenvoimakkuuksilla. Hypocrisyn Worship on orgaanisen kuuloinen ja hallitun aggressiivinen kokonaisuus, jonka biisimateriaali on kauttaaltaan vahvaa. Esimerkkinä mainittakoon levyn dramaattisempaa laitaa edustava Underwater, jossa tuotannon vähäeleisyys ja Koistisen laulusovitukset kohtaavat onnistuneimmin. Laulussa voi yhä kuulla Freddie Mercurya ja Queenin tuntumassa ollaan sikälikin, että The Darknessin rumpalina on jo vuosia ollut Rufus Tiger ”Rogerin poika” Taylor. Nyky-Priestin tilanteesta voi sen musiikin ja miehityksen suhteen olla montaa mieltä, mutta jos vertaa KK:n uuden yhtyeen debyyttilevyä ja herran viimeiseksi Judas Priest -levyksi jäänyttä pompöösiä Nostradamusta, saa nopeasti kiinni mistä kenkä mahdollisesti puristi. Ei silti, Hypocrisy seisoo totta kai vahvasti omilla jaloillaan. Tyyleissä sekoitellaan ennakkoluulottomasti folkia, träppiä, rockia, funkia ja tietysti räppiä. Kokemus kuuluu suoritusvarmuudessa, mutta mukana on myös intoa ja energiaa, jota ilman tämä musiikkityyli herkästi kompastuu. Music Of The Spheres on vahvasti elektroninen levy, jonka emoji-innostuksella ja My Universe -biisillä kuultavan k-pop-yhtye BTS:n läsnäololla Coldplay pyrkii tekemään vaikutuksen myös itseään nuorempaan yleisöön. Miellyttävintä levyssä on sopivan perinnetietoinen lähestymistapa, joka kuuluu niin sävellyksissä kuin äänimaisemissakin. Edellisen Love-albumin (2018) kuulijaa haastavasta kylmästä ja synteettisestä soundista on siirrytty hallitusti muhjuiseen lofi-soundiin ja maanläheisempiin tunnelmiin
Tämän tästä sen sointi loppuu kauan ennen kuin on tarkoitus; tulkinta kiristyy, sakkautuu, naarmuttuu. ASKO ALANEN HHHH Selvitätkö tiesi ulos. Täysin tietoisina siitä, että sekä yhtyeen että sen musiikin arvo mitataan suoratoistojen, Billboard-listasijoitusten, radiosoiton ja taalojen määrillä. Ilman sitä Snail Mailin toinen albumi pelkistyisi peruspäteväksi indierockiksi, jonka aksentit ovat kohdillaan niin tunnusomaisesti, että niitä tuskin huomaa. Lemmenlauluissa korostuu Abba-nelikon vuosien takaisten parisuhdeongelmien marinoima vakavuus. Dear Monsters on turvallinen ja virheetön albumi, ja sekös minua häiritsee. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. Erityisesti I Can Be That Woman on vakuuttavan proosallinen tilitys pettymisestä kumppaniin ja omaan itseenkin. 2018 The Cranberriesin Zombiehitin coverillaan isosti tapetille noussut Bad Wolves tekee melodista, postgrungesta ammentavaa, timanttisesti tuotettua ja ryhdikkäästi groovailevaa jenkkirockia varman päälle kuin markkinatutkimusmiesten taulukkolaskentaskenaarioita seuraillen. Kaksikko Anssi Nykänen-Lauri Porra valaa jytäävän sokkelin, jonka päälle maestro maalaa hurjaa väri-iloittelua. Siinä missä sisko-O’Connellin tyyli on perustunut tummanpuhuvalle modernille minimalismille, Finneasin soundi ammentaa enemmän perinnetietoisesta, jopa Tin Pan Alley -henkisestä kirjoittamisesta (Happy Now?). Sedät eivät ainakaan ole vuosikymmenten saatossa pehmenneet, ja yhtäläisyyK u v a: B ai ll ie W al sh Abba Voyage Polar / Universal Neljänkymmenen vuoden paussi on ladannut Abban comebackiin monenlaisia odotuksia ja vaatimuksiakin. Ote on paikoitellen jopa niin äkäinen, että vähempikin rähinä riittäisi. Soundien vuoksi musiikkia kuuntelevat takuulla diggaavat Dear Monstersia, mutta minusta levyä leimaavat ainoastaan sen hajuttomuus, mauttomuus ja totaalinen taiteellisen kunnianhimon puute. Mutta mikä kiehtovinta, musiikin todellinen taika löytyy ilmeisimpien onnistumisten vierestä. Andersson & Ulvaeus -sävelmät ovat huolella ja hienovaraisesti pop-helmiksi hiotut. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. Optimist on myös lyriikoiltaan nimensä mukainen, eikä paikoin pinnalle nouseva melankolisuus muutu turhan synkäksi. PEKKA LAINE HHHH Bad Wolves Dear Monsters Better Noise Five Finger Death Punchin ja Shinedownin kaltaisten listarokkijättien kanssa samoilla musiikillisilla leveyspiireillä operoiva amerikkalaisbändi setvii erimielisyyksiään ex-vokalistinsa kanssa lakituvassa ja esittelee samaan aikaan kolmannella albumillaan uuden keulahahmonsa. Noina hetkinä niiden on pakko pysyä lähellä. Folk-pilli raikaa myös lempeässä Bumblebee-balladissa. Aika kankeasti rokkaava yhteiskailotus No Doubt About It jää albumin hennoimmaksi siivuksi, joka hautautuu sinfonisen juhlavan Ode To Freedomin hienostuneesti vellovan sävelkulun ja luovuuden vapaudenjulistuksen alle. Haavoittuvuuden vivahde on tärkeä. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . TAMPERE . Biisit ovat metritavaraa genressään eikä yhtyeen, saati sitten sen keskeisimmän eli solistin, soinnissa kuulu pienintäkään intohimon sävyä. Muinaiset diskotahdit ja venyttelevän hartaat hiturit kuulostavat maagisella tavalla freeseiltä, puhumattakaan satunnaisemmasta folkkis-tanssahtelusta When You Danced With Me. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Pienistä iloista kertova Little Things paljastuu lapsekasta joulumieltä tihkuvaksi sesonkiralliksi, jonka sävelmä polveilee näppärästi ja helisee tiukujen ja lapsikuoron soinnein. Ei olekaan sattumaa, että Finneasin debyyttialbumi näkee päivänvalon Billien toisen levyn jälkeen, sillä sisarusten yhteisestä fanipohjasta löytyy varmasti kiinnostusta myös velipojan debyytille. Näin ollen on hyvin huojentavaa huomata heti kärkeen, ettei lauluja soitinyhtye itse tunnu asettaneen rimaa varmoja valmiuksiaan ja aidointa musiikin tuntumaansa korkeammalle. Avaruudesta lintumetsiin vievät äänikuvat ovat maukkaita ja musiikkia palvelevia. Rosot osuvat oikeisiin kohtiin ja koeteltu sielu kuultaa murtumien läpi. Bennyn pianosta irtoavat edelleen maukkaat perkussiiviset iskut ja vetävästi rullaavat kuljetukset. Vaikka musiikki on pikemminkin lohtuhakuista kuin provosoivaa, pitää purskahteleva tuskaisuus sen koko ajan jännittävänä. Nuorena maistettua menestystä kitkerästi luotaavan Valentinen kappaleista vähintään puolet on erinomaisia; vaivihkaa avartuvia ja sähkölataustaan sopivasti annostelevia tunnetutkielmia, joiden notkelmiinkin kajastaa valo. Nyt elektroniaaltojen alkemisti on vienyt ilmaisunsa järeämpään suuntaan. Abba-soundissa vallitsee vakaa tasapaino sähköisten ja synteettisten soitinnusten kesken ja isompikin orkesteri saa välillä eskaloitua varsin vaivattomasti bändiytimen ympärille. Mitäpä sitä toimivaa kaavaa rassaamaan. Optimist antaa aihetta optimismille. Snail Mail Valentine Matador Snail Mailina esiintyvän Lindsey Jordanin ääni on ristiriitainen. 52 SOUNDI ton pelimannihenki tekevät Kotilaisesta poikkeuksellisen hahmon tässä ajassa. Nyt rivien välistä pusertuva itsepintaisuus kuitenkin kertoo, ettei Jordan pyri miellyttämään herkimmilläänkään. Vaikka Finneasin debyyttikokopitkä on vain hiuksenhienosti yli klassisen 40 minuutin, kärsii kokonaisuus parista turhalta tuntuvasta kappaleesta. MIRKO SIIKALUOMA HHH Exodus Persona Non Grata Nuclear Blast Thrashin suurnimien varjossa kunniakkaasti uurastanut Exodus on seitsemän vuoden mittaiseksi venyneen julkaisutauon jälkeenkin kipakassa iskussa. Kyseisen klassikkoalbumin avaruuspulputtelu oli luomumpi vastine saksalaisille alan klassikoille à la Tangerine Dream ja Klaus Schulze. HANNU LINKOLA HHH Levyarviot > 52 SOUNDI ...sopivat kokonaisuuteen täydellisesti... ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Levyarvostelut 11_21.indd 52 Levyarvostelut 11_21.indd 52 5.11.2021 14.11 5.11.2021 14.11. Varoitus syntikkaentusiastit: pissaatte housuun näiden soundien edessä. Unisalin sopukoissa törmää niin herkkään maalailuun kuin myös silkkaan hevinirvanaan kera törkeimmän mahdollisen sormiosooloilun. Mies kuulostaa lähes täsmälleen edeltäjältään. Äänensä ohella Jordan voi tukeutua sävelkorvaansa. MAPE OLLILA HH Finneas Optimist Interscope Jos on vähänkään seurannut popmusiikkia viimeisen kolmen vuoden aikana, ei ole voinut välttyä kuulemasta Finneas O’Connellin Midaan tuotantojälkeä siskonsa Billie Eilishin kappaleissa. Agnethan ja Fridan lauluäänet ovat hienossa kuosissa, ja tuttu harmonia vallitsee soinnukkaassa duetoinnissa ja melodioiden hienosäädöissä. Joukossa on balladi tai pari liikaa ja tulevaisuudessa Finneasin toivoisikin uskaltavan iskemään menevämmän vaihteen silmään useammin. Hän on täydessä iskussa oleva progressiivisen ideaalin soihdunkantaja, jonka villisti hengittävä musiikki on aidosti psykedeelistä ilman retro-, neoja muita pilipalietuliitteitä. Unisalin ilmeinen pari Kotilaisen tuotannossa on syntetisaattorimusiikin suomalainen pioneerityö Ajatuslapsi (1977). Niin tiheää kuin ilmaisu onkin kautta levyn, intensiivisimmillään laulut ovat silloin, kun ne eivät aivan pääse lentoon. Finneasin tavoitteena on selvästi tehdä jotain ajatonta, eikä edes The 90s -kappaleen korostettu autotune-efektointi tunnu olevan liian kiinni tässä päivässä. Entisen hipin sanoin: unimaailman syövereihin kuljettava instrumentaalialbumi on oikeasti far out. Mutta samalla, ja luultavasti juuri siksi, kerronta pysyy vertaisena ja tuntevana
TAMPERE . ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Levyarvostelut 11_21.indd 53 Levyarvostelut 11_21.indd 53 5.11.2021 9.50 5.11.2021 9.50. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Selvitätkö tiesi ulos. ...sopivat kokonaisuuteen täydellisesti... ROOMESCAPE.FI HELSINKI
NIKO PELTONEN HHH Converge & Chelsea Wolfe Bloodmoon: I Epitaph Bloodmoon: I on legendaarisen hardcorebändi Convergen ja kovassa nosteessa olevan singer-songwriter Chelsea Wolfen kollaboraatio. Lunatic Liar World lienee albumin taiteellinen huippukohta, The Years Of Death And Dying puolestaan sen jytkyin esitys. Levyn alkupuoliskon kappaleet, kuten Hands Up, Don’t Shoot ja Illegals edustavat sanoituksiltaan vakavampaa puolta, mutta loppupuolisko on yhtyeen aikaisemmiltakin levyiltä tuttua poliittista satiiria, kuten ytimekkäästi nimetty John McCain’s Ghost Sneaks Into The White House And Tea Bags The President, joka kertoo kaiken kappaleen sisällöstä. Virtuoosin tulkintojen heleys antaa persoonallisen leiman albumille. Vain suurmestari osaa olla näin funky näin vähin elein. ISLA MÄKINEN HHHH 2 2 2 SP AR KS Ti 3.5.2022 Helsinki, Kulttuuritalo Liput alk. Levoton klovni vie kuuntelijan laulelman, jazzin ja taidemusiikin hybrideihin. Tällä kertaa tempoja ollaan jouduttu hilaamaan alas ja aggressiivisimpia soundeja karsimaan, jotta Wolfen heleä ääni sopisi äänimaailmaan. Takana on jo pino omia levyjä, mutta Jeff Buckley -vainaan ex-tyttöystävä on aina tykännyt yhteistöistä (Gorillaz, Elton John, John Cale ja Anthony & The Johnsons). Mutta hyvin luovia ovat myös Okumun bassolinjat ja Wasserin välillä selkeästi arabivaikutteiset, niin ikään efektipitoiset viulukuviot ja hämärät kosketinmaalailut. Angel Of Carnage Unleashed yhdistää raakaa rähjäystä melodisempiin elementteihin, joita tietysti ovat etenkin Holopaisen sinfoniset kosketinmatot. Convergelle tyypillisiä kulmikkaita kitaroita ja Wolfen pahaenteisiä laulumelodioita kuullaan, mutta lopulta ne toimivat kuitenkin parhaiten erikseen. Musiikki on silti alkuperäisjäsenten Pasi Kankkusen, Jouni Mikkosen ja Teemu Kautosen käsialaa. Inspiraatio on leiskunut sessioissa intensiivisesti. Ehkä psykedeelisesti kokeellinen dubfunk on lähinnä totuutta, mutta kyllä tässä kiehtovasti uusiin maisemiin mennään. Varsinkin erityylisten vokaalien osalta kokonaisuus on hieman epätasapainossa. Darkwoods My Betrothed jää tässä silti loistokkuuden kynnykselle. XL-yhtyeessä viettämänsä rupeaman ohella visionääri on tehnyt yhteistyötä useiden taiteilijoiden kanssa sekä säveltänyt musiikkia elokuvaja televisiotuotantoihin. 38,50 EUR (+ mahd. Yhtyeen satraapin Gary Holtin pesti Slayerissa tuntuu kaikuvan kiukkuisiksi tiukentuneissa otteissa. Sen kuulee paitsi musiikista, myös parin viimeisen biisin jälkeisistä puhepätkistä, joissa molemmat miehet kerta kaikkiaan kehräävät. On pakko ihailla Vijan ulottuvaa laulua, joka liitelee estoitta sävellysten kudoksissa. JUHA SEITZ HHHH Darkwoods My Betrothed Angel Of Carnage Unleashed Napalm 30.8.1721 päättyi isovihana tunnettu Suomen venäläismiehitys Uudenkaupungin rauhaan; päivälleen 300 vuotta myöhemmin kiteeläinen black metal -yhtye Darkwoods My Betrothed julkaisi uutta musiikkia 23 vuoden tauon jälkeen, ja nyt seuraa kokonainen teema-albumi maamme historian verisimpiin kuuluvan ajanjakson ihmiskohtaloista. Maximum respect! JUSSI NIEMI HHHH The Muslims Fuck These Fuckin Fascists Epitaph Jopa punkpiireissä eteläcarolinalainen The Muslims on mielipiteitä jakava. Convergen edelliset levyt The Dusk In Us (2017) ja All We Love We Leave Behind (2012) lukeutuvat sen parhaimpiin. Joanin paikoin efektoidusti vokalisoima jälki on seksikästä, mystistä, intiimiä, sielukasta ja ovelasti funkyä. Se jos mikä on punkhenkeä. Toimitusmaksut alk 1 EUR) Levyarvostelut 11_21.indd 54 Levyarvostelut 11_21.indd 54 4.11.2021 15.08 4.11.2021 15.08. Arttu Takalo Levoton klovni Rockadillo Vibrafonisti Arttu Takalo viihtyy monipuolisissa projekteissa. Historiallisten kauhujen esiin nostamisesta pisteet kliseisempien bläkkisaiheiden sijaan. KIMMO K. Viimemainitusta suurin kunnia kuuluu Allenin huikeille rumpukompeille. Vaikka ikonisella gremlins-äänellään yhä raisusti kärisevä Steve Souza niin väittääkin, ei Persona Non Grata sentään yhtyeen paras albumi ole. Kuolemaan saakka aina vain uusille alueille. Korkeista odotuksista huolimatta levy ylittää ne reilusti. Minimalistisuudessaan vangitsevan äänitteen sanoituksissa soljuu Uuno Kailaan suomentama Edith Södergranin runo Levottomia unia sekä Kari Heiskasen, Esa Kaartamon ja Kalle Aholan kertovia visioita. Takalon kuulaat vibrafonilainehdinnat muodostavat pohjan teoksille. Levyarviot > 54 SOUNDI K u v a: C h ri s C h ar le s det vaikkapa Pleasures Of The Fleshiin (1987) ovat ilmeiset. Astetta avoimemmin jyskivät kappaleet huohottavat raskaammin ja tuovat kokonaisuuteen tarpeellista dynamiikkaa. Intensiteetti ei onneksi ole kauttaaltaan hengästyttävää tikistystä. On kuvaavaa, että Tongues Playing Dead, jolla Convergen Jacob Bannon hoitaa lauluosuudet ja Blood Dawn, joka kuulostaa lähinnä Chelsea Wolfelta ilman Convergea ovat levyn parhaat biisit. Vaikka konsepti onkin yllättävä, ei idea ole ihan tyhjästä syntynyt, sillä Wolfen Hiss Spun (2017) äänitettiin Convergen Kurt Balloun studioilla. Elektronisia elementtejä käytetään säästellen, mikä istuu hienovaraisiin värähtelyihin. Exoduksessa ovat aina viehättäneet jykevät riffit, matalaotsainen tarttuvuus ja jyskävä groove yhdistettynä rivakkaan D-beat-humppaan, ja kaikkea tätä on tarjolla nytkin – kuten aina ennenkin. Tummaihoiset queer-muslimit kirjoittavat lähes hardcorepunkin puolelle meneviä kappaleita omasta näkökulmastaan, joka jo itsessään nostattaa amerikkalaisten verenpaineita. Nyt Holopainen on täysjäsen, ja on aavisteltava, että megabändin kiertueista tyhjentyneellä aikataululla on jotain tekemistä tämän comebackin kanssa. Käytännössä täysin erityylisten artistien soundien yhteensovittamisessa ollaan kuitenkin jouduttu tylsyttämään molempien terät. Jo ennen levyn julkaisua yhtye herätti skenessä kiivasta keskustelua julkaistuaan levyn kansikuvan – piirroksen, jossa Johnny Rotten saa turpaansa. Tiukka ja energinen se kyllä on, mutta niin ovat kaikki aiemmatkin. Angel Of Carnage Unleashedin lähteenä toimii Teemu Keskisarjan teos Murhan-enkeli. Vaikka levyt ovat sävellyksellisesti monitahoisia, säilyttävät ne sataprosenttisesti bändin alkuaikojen intensiteetin. Kolmikon sattuvasti nimettyä ja paljolti yhteisille, nopealla aikataululla toteutetuille improvisaatioille perustuvaa levyä on vaikea kategorisoida. Ottaen huomioon, kuinka vakavia aiheita kappaleet käsittelevät, The Muslims onnistuu repimään jopa vähemmistöihin kohdistuvasta vihasta ja syrjinnästä huumoria. KOSKINEN HHH Joan As Police Woman, Tony Allen, Dave Okumu The Solution Is Restless PIAS Taiteilijanimeään myöten Joan Wasser on kiinnostava tapaus. NUUTTI HEISKALA HH ...molemmat miehet kertakaikkiaan kehräävät... Klassisesti koulutettu amerikkalaisviulisti kyllästyi klasarimeininkiin ja siirtyi alt-rockiin Dambuildersissa. Nyt hän todella yllättää afrobeatlegenda Tony Allenin ja The Invisible -yhtyeestä tutun multi-instrumentalisti Dave Okumun kanssa. Tämä jäi muuten yhdeksi Allenin viimeisistä töistä. Laulaja Kadi Vijan sekä harpisti Katri Tikan avustuksella Arttu Takalo luo äänimaisemia, joissa kauneus kietoutuu kokeellisuuteen kiehtovalla tavalla. Allekirjoittaneelle äärimetalli toimii parhaiten tällä tavoin esillepantuna, ja paluulevyllä on kaikki tarvittavat synkän epiikan ainekset taustoittamaan pimeän vuodenajan tunnelmia. Paperilla projekti näyttää enemmän kuin hyvältä. Laulaja Qadr käyttää vaikuttavan laajaa äänialaansa ihailtavan monimuotoisesti, mikä tekee jokaisesta kappaleesta uniikin. Darkwoods My Betrothed tunnetaan parhaiten yhtyeenä, jonka sessiokosketinsoittajana Tuomas Holopainen vaikutti ennen Nightwishiä ja sen alkuaikoina
Lopun medley on Aireyn showta, vaikka Allmanien ja Zeppelinin biisitkin ovat tulilla. Yhtye kuitenkin esittää kappaleet varmasti ja tyylitajuisesti erilaisia vaikutteita yhdistellen. Livelevy Kastoin sulkaa kuulla koostuu kymmenestä kappaleesta, jotka on äänitetty Tampereen G Livelabissa maaliskuussa 2020. Blessings And Miraclesilla laulajia on toistakymmentä, mutta persoonallisuutta tapaa vain Steve Winwoodista, jonka käheytynyt ääni pelastaa Whiter Shade Of Pale -coverin. Kokonaiskuva on mielenkiintoisen värikäs, mutta toteutus turhankin levoton. Jamitteluissa kuuluu historian siipien havina, kun kokoonpano heittäytyy musiikin vietäväksi ja kunkin muusikon improilut sulavat yhteen samettisen soundin kanssa, jota säestää dynaaminen psykedeelinen groove. Kipaleet eivät sulaudu jänteväksi kokonaisuudeksi heittelehtiessään tunnelmasta toiseen. Jeff Beckin ja sähköisen Neil Youngin tavoin ensinuotista tunnistettava maestro ei väsy juoksutuksiinsa ja America For Salella Santana ja jo All That I Am -albumilla (2005) vieraillut Metallican Kirk Hammett piiskaavat toisiaan villiin duelliin. Rush levytti vuonna 2004 Feedback-eepeen, jolla oli samat coverit Loven ja Yardbirdsin kappaleista ja Cream myös edustettuna. Loppujameihin kutsuvat diskoinen Kevätrumpu sekä progehimmailu Kuljin kauas. Ensimmäisenä lakonisesti pakahduttavia tunteita välittävästä musiikista tuli mieleen esimerkiksi Ruotsissa uraansa tekevä lauluntekijä Iiris Viljanen. Albumi lähtee käyntiin usvaisissa soundimaailmoissa. Leppäsen eleetön tulkinta voi olla monille vaikea pala, mutta siltikin uskon, että näille lauluille löytyy kuulijansa. Santanadebyytin (1969) rytmistä kiihkeyttä tavoittavalla meheväurkuisella instrumentaalilla Santana Celebrationilla tätä taitoa ei onneksi tarvita. Leppäsen lauluissa on välillä eittämättömiä hitin aineksia, kuten esimerkiksi kappaleen Ruusupelto kertosäe osoittaa. Soinnutuksiin livahtaa kivoja vinjettejä kuten Smoke On The Water, Runaway tai Swinging On A Star. Talk Memory ei ehkä ole aivan niin käänteentekevä kuin Badbadnotgoodin aikaisemmat albumit, mutta se on aukoton, tasapainoinen ja harmoninen jazz-albumi, joka palkitsee kuulijansa varmasti. Herätyskello soi kunnolla vasta puoliajan jälkeen, kun Joose Keskitalon vahvatulkintainen Musta katu starttaa. Valo tihkuu kaiken läpi, Syvyys ja Ikkunat näkevät pulputtelevat primitiivisesti kerroksellisena ambient-massana. Epämääräisissä melodioissakaan ei ole riittävästi haastetta. Valjusta musiikillisesta yleisilmeestä huolimatta yhtyeen outous vetää lopulta pidemmän korren. Soitannollisesti Blessings And Miracles on huippuunsa vietyä työtä. Jälkimmäinen idea voi toki edesauttaa saa keskeisemmän roolin boogiekilkuttelijana ja urkuvelhona. VIRPI PÄIVINEN HHH Essi Leppänen Systeemi Taivaan laitaa Alakulttuuritalo Runoilija-laulaja-lauluntekijä Essi Leppänen, joka tunnetaan myös rap-artistina nimellä Ester Nuori Leppä, on tehnyt Systeemi-yhtyeensä kanssa kiperän levyn. VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Santana Blessings And Miracles BMG Santana palaa Africa Speaksin (2019) afroisuudesta kohti kotoisia latinorytmejä ja Supernaturalin (1999) aloittamaan fiittaajia vilisevään formulaan. Turn To Crime tarjoaa parhaat hetket Rushia rennoimmissa oldie-menopaloissa Rockin’ Pneumonia And The Boogie Woogie Flu ja Let The Good Time Roll. Linja oli eheämpi, mutta sitäkin vaivasi se, että kuulija saa paremmat kiksit muista levytyksistä, vaikka kuinka arvostaisi bändin rokkimakua. Biiseille suo toki liekaa oiviin originaaleihin nähden, kun soittamisen iloa piisaa, mutta Purplen fiilistely ei tuota aiempia cover-versioitakaan parempia fiboja. Edesmennyt jazzpianisti Chick Corea ja vaimonsa Gayle Moran Corea laventavat Blessings And Miraclesin sävyskaalaa toiseen suuntaan. Vaikka kaksi bändin soundin visionääreistä on poissa, Cynicin aidosti progressiivinen henki elää sävellyksissä, joissa nyt yhdistyvät vapaasti virtaava jazz-basismi, eteerinen ja joogamusiikilta kuulostava new age, futuristisesti maalaileva progressiivinen rock, metalliriffit sekä levottomina mutta hallitusti jazzkuvioiden ja drum’n’bass-breakbeatien välillä risteilevät rumpuräpistelyt. Kotimaan kentältä vastaavan tyyppisiä asioita on vaikea löytää. Myös harras Kirkonväki antaa sielulle vääjäämätöntä voimaa. Kappale on liverykäyksen parasta antia. LINDA SÖDERHOLM HHHH Cynic Ascension Codes Season Of Mist Omaperäistä jazz-progerockia soittava Cynic hajosi vuonna 2015. Näin obskuuri verrokki ei palvele lukijaa, mutta samantyyppinen maailmaa, elämää ja kuolemaa varsin toteavasti käsittelevä ote on iskelmälaulaja Paula Levyarviot > ....tunnelma jumittaa pitkään kuin karstat piipussa... Livesoitanto on kauttaaltaan haikeaa ja painostavaa, kuten Paavoharjulle kuuluu. Levy on tuttu, mutta tuntematon. Tilanteen voisi kuvitella räjähtävän kasvoille minä hetkenä hyvänsä mutta ei, tunnelma jumittaa pitkään kuin karstat piipussa. Mestarillisesta Caravanseraista (1972) muistuttaen starttaava albumi onkin parhaimmillaan jos pystyy sulkemaan korvansa pääosalta levyn vokalisteja. Lainamatsku toimisi Purplen yllätyksellisenä retrokonserttina, mutta homma huojuu parillakin tasolla. Biisejäkin setissä on varsin sopiva määrä. Levyn kakkosraita Mariam on lähes sietämätöntä kuunneltavaa. MAPE OLLILA HHHH Deep Purple Turning To Crime Ear Deep Purple taisteli muusikoiden koronaapatiaa vastaan jammailemalla covereita rockin, soulin ja bluesin sekä garageja hippirockin aikajanalta. Ian Gillan on komentoäänenä, mutta Don Airey levyjen promootiota, mutta vierailijoiden tungoksesta syntyy usein myös kokonaisuutta hajoittavaa kuunneltavaa. Puolet Ascension Codestista on välisoittoja, avaruudellista syntikkatapettia ja syntesoituja puheenpätkiä, mutta levy sisältää silti niin reilusti nyökkäyksiä yhtyeen 2000-luvun tuotantoon, että se tuntuu faneille kotoisalta. PERTTI OJALA HHH K u v a: Ja m al B u rg er + 24 95 (ARVO 44,80 €) YHTEISHINTAAN NELJÄ NELJÄ DIGILEHTEÄ DIGILEHTEÄ ++ 3KK PS PLUS 3KK PS PLUS PELAAJASHOP.FI Levyarvostelut 11_21.indd 56 Levyarvostelut 11_21.indd 56 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. Yhtye lienee siis matkansa päässä, ellei sitten kitaristilaulaja Paul Masvidal jatka Cynicin nimissä täydennysmuusikkojen avustamana, kuten nyt tällä Ascension Codes -albumilla. 56 SOUNDI Badbadnotgood Talk Memory XL Recordings Kanadalaistrion uusin on instrumentaalilevy virtuoosimaisesti improvisoituja sielukkaita studionauhoituksia. Trio vieraineen (Arthur Verocai, Laraaji, Terrace Martin, Brandee Younger, Karriem Riggins) purkaa klassisia sävelmiä ja rakentaa niistä kollektiivisesti aivan uudenlaisia melodisia kokonaisuuksia. Sen ydinkolmikon jäsenistä kaksi, Deathissakin soittanut rumpali Sean Reinert ja bassoja Chapman stick -nero Sean Malone, kuolivat vuonna 2020. Välillä taas kompastutaan liian näppäriin ideoihin. Ja minä rakastan sitä. Laulelmallisten kappaleiden muoto on raaka ja viimeistelemätön. Erkon upealla albumilla Aika on minua vastaan (1982). Itse olisin toivoisin kappaleiden olevan hiukan jäsentyneempiä ja koukkujen vahvempia, mutta toisaalta kyseessä voi olla harkittu tyylillinen keino. ASKO ALANEN HH Paavoharju Kastoin sulkaa kuulla Helmi Levyt / Fonal Mystisistä äänikuvista tunnetun Paavoharjun imago on pohjautunut aina vinkeisiin tarinoihin ja aluksi vain aavisteltiin, mitä tyyppejä nimen alla häärii. Kuten Cynic-levyt aina, Ascension Codes on outoa, kaunista ja epäkaupallista bändin faneilleen räätälöimää erikoismusaa, jota keskiverto musiikinkuluttaja ei haluakaan ymmärtää. Yhdeksänminuuttisella eeppisellä avausraidalla päästään nopeasti albumin tunnelmaan, joka lupaa dramaattista energiaa takuulla groovaavalla muistojen sillalla, jolla muusikot puhuvat muistoistaan instrumenteillaan. Hiphopin ja jazzin pyhään liittoon vahvasti uskova kolmikko on jättänyt tällä kertaa boom bapja muut genrekikkailut taka-alalle ja keskittyy perinteisempään jazzilmaisuun
+ 24 95 (ARVO 44,80 €) YHTEISHINTAAN NELJÄ NELJÄ DIGILEHTEÄ DIGILEHTEÄ ++ 3KK PS PLUS 3KK PS PLUS PELAAJASHOP.FI Levyarvostelut 11_21.indd 57 Levyarvostelut 11_21.indd 57 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. ....tunnelma jumittaa pitkään kuin karstat piipussa..
Ähky uhkaa jo muutaman raidan jälkeen, mutta se kuuluu asiaan. Muutama vuosi sitten hajoamisen partaalla käynyt yhtye selvästi nauttii taas soittamisesta. KIMMO K. Flow ja korkkiruuvin lailla itseensä kiertyvät runot tuovat mieleen vuosituhannen vaihteen. Riutta Enne Gunkanjima Riutta on parin aiemman albuminsa avulla noussut kotimaisen progressiivisen rockin mielenkiintoisimpiin tekijöihin. Runsaasta aineistosta huolimatta partasuisen retroilun ja aurinkoisen idealismin yhteisvaikutus jää osin likilaskuiseksi. Tällä teemalla My Morning Jacketkin kehystää uuden levynsä, ilmeisen hyvästä syystä. Ne ovat säilyneet kivijalkana. Ensin pitkäpiimäiseltä tuntuva Enne on vaivihkaa suurieleinen. 58 SOUNDI My Morning Jacket My Morning Jacket ATO Koronakurimuksen aikana moni on korostanut musiikin yhteisöllisyyttä ja parantavaa voimaa. – Vaikka levytysurakasta on jo aikaa, yhä allekirjoitamme albumilla tehdyt valinnat ja kappaleita on itse asiassa varsin miellyttävää soittaa treeniksellä, mutta tunnistamme tuon mahdollisuuden ärsyttävyyteen. Sanallisen ilmaisun samuliputromaista toteavuutta tommiliimattamaiseen dadaan yhdistävä ote jää etäännyttävimmäksi elementiksi. Välillä se vaatii tökkimistä ja ärsykkeitä. KOSKINEN K u v a: Ju u so Sa m u li Levyarvostelut 11_21.indd 58 Levyarvostelut 11_21.indd 58 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. Mitkä asiat ovat pysyneet punaisena lankana Riutan soinnissa ja mitä on karsittu ja korvattu uudella. Nyt kuuluu selkeästi myös vuosituhannen taitteen uneliasta psykedeliaa osastolta Mercury Rev ja Spiritualized sekä ikivanhaa ensilevyjen aikaista progemammuttien tuotantoa. KOSKINEN HHH Hämmästyin, että ensi kuulemalla levynne oli yllättävän ärsyttävä. HANNU LINKOLA HHH Moor Mother Black Encyclopedia Of The Air AntiPhiladelphialaisen runoilijan Moor Motherin musiikki on yleensä kuulostanut ääniraidalta hetkelle juuri ennen kuin putoamme lajina pohjattomaan kuiluun. Black Encyclopedia Of The Air ottaa monta askelta rauhallisempaan ja ehkä jopa helpommin lähestyttävään suuntaan. Kolmannen levynsä myötä se yksinkertaistaa ilmaisuaan, ja niinpä aiemmin vielä jossakin määrin ilmaisua sävyttänyt kulmikkuus on tiessään. Osaatteko tunnistaa musiikkinne ärsyttäviä piirteitä, kitaristi-laulaja Henri Turunen. Matskunne on muuttunut ensilevystä Sinun täytyy elää vielä kerran (2016) melko paljon. Haluamme haastaa kuulijoita ja herättää tunteita. Vuosituhannen vaihteen kokeellisen ja psykedeelisen osaston vaikutteita ei pääse pakoon, sillä ajanjakso on ollut sitä syvintä oman musiikkimaun kehittymisen aikaa. Tätä yhtye ehkä tavoitteleekin; vapautta jäädä leikkimään taidoilla ja vaikutteilla. Eheys lienee myös se tulevaisuuden tavoiteltava asia. Nautinto ilmenee sekä hallinnan tunteena että holtittomuutena. Myöskin kunnioitus ensimmäisten progedinosaurusten tuotannolle on vahvaa. Moor Motherin levyt ovat yleensä tiiviisti pakattuja kuin romahtava tähti, mutta tällä levyllä biisit hengittävät. Jyrkimmät tyylikäännökset ja soitannolliset kikkailut ovat vähentyneet toivottavasti sillä seurauksella, että pystymme luomaan yhä eheämpiä tunnelmia. Ovatko nämä ”oikein” kuultuja vaikutteita. Spoken word -henkinen räppäys on retrosti mukavaa. Pahimmillaan – tai parhaimmillaan – tämä ilmenee Mustassa auringossa, joka pyörii häntänsä perässä ensimmäiset neljä minuuttia ja pureskelee sitä viimeisen minuuttinsa ajan. Absoluuttisen Nollapisteen lisäksi yhteydessänne on tavattu mainita muitakin kotimaisia bändejä. TEKSTI: KIMMO K. Riutta pelaa tavanomaista herkemmällä dynamiikan vaihtelulla, ja kappaleet viipyilevät teemoissa hillitysti aaltoillen. Miten muutenkaan My Morning Jacket juhlistaisi olemassaoloaan kuin lyömällä yli. – Ei voi kieltääkään. Pitkälinjaiset ja kerrokselliset kappaleet paljastuvat mielenkiintoisiksi aluksi ärsyttävistä piirteistään huolimatta. Miellyttävyydestä huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, Black Levyarviot > ...paholainen ottaa aina kuitenkin omansa... Yhtye on aiemminkin ollut myös mietteliäs, ja nyt unimaailma piirtyy vahvasti neopsykedeelisen uturockin kautta ilmaisun keskiöön. Eteenpäin vievää liikettä ei levyn äänimassiiveista löydy. Miten itse koette muutoksen tapahtuneen. Kuuden vuoden levytystauon päättävä albumi on muhkeanaan americanaa, fuzzia, psykedeliaa, stadionkaikuja, viihteellisyyttä ja pikkukujeita, eikä yhtyeellä ole missään vaiheessa kiirettä saattaa teemojaan loppuun. – Alusta asti on ollut pyrkimys niin musiikillisesti kuin lyyrisesti tietynlaiseen ajattomuuteen ja kollektiiviseen ideoiden myllyttämiseen. Silti olemme aika varmoja, että jos kokonaisuuden antaa pyörähtää pariin otteeseen, ärsyttävyyden huntu hälvenee. Olemmehan sen sinne ihan tietoisesti jättäneet; niin sovituksellisissa kuin soundivalinnoissa haluttiin tällä kertaa mennä rajoille ja välillä myös niiden yli. Sointi on ilmavaa ja luonnollisella tavalla retroa, mutta ajoittaiset särövallit ovat kyllä varsin muhkeita. Soittoringin ulkopuolelle riemu tihkuu kuitenkin vain hetkittäin. Ottaen huomioon mistä lähdetään, ei tämä siirto tietenkään vie Moor Motheria lähellekään mitään edes etäisesti valtavirtaista pistettä. Tämä sopii bändille hyvin, sillä tyylikkäästi tuotetun levyn soitannollisia nyansseja kuuntelee kernaasti. Ensimmäinen asia mihin kiinnittää huomiota on tila. Toisaalta ei ahdista jatkaa kotimaisten progressiivisten kitararokkibändien tiellä. Musiikki pysyy elastisimmillaankin samoissa karsinoissa, joiden nurkat yhtye on nuollut puhtaaksi jo vuosia sitten. Varsin vähän tulee mitään yksittäisiä bändivaikutteita mietittyä musiikkia tehdessä, mutta se historia suodattuu väkisin esiin kahden kitaran, basson ja rumpujen kautta. Ja vaikka Jim James asettelee kappaleisiin yhteiskunnallista huolta ja rakkauden sanomaa, tuntuu hän lähinnä toistavan jotakin konseptiin kuuluvaa
Kyllä Origin ainakin tällaiselle myöhemmin bändin kelkkaan hypänneelle maittaa ja uppoaa syvemmälle kuin pari edeltäjäänsä. Tätä ei kuitenkaan tehdä kuolometalliperustan kustannuksella. 1 Catskills Sämplejä hyödyntäneestä breakbeatja big beat -triosta musiikkiarkeologien James Spectrumin ja Paul Malmströmin psykedeeliseksi barokkipop-duoksi muuntautuneen Pepe Deluxén edellinen albumi Queen Of The Wave (2012) oli ilmestyessään ällistyttävä pop-ooppera ja teemalevy. Luulen, että kiekko voi ajan myötä uudestaan kasvaa, ja että livenä nämä gerillat ovat raju akti. Se kuitenkin vaivaa, että osa vuolaasta, räiskiessäänkin usein osuvasta ja hurttia huumoria sisältävästä sanomasta yksinkertaisesti hukkuu joka suuntaan rönsyilevään hullunmyllyyn. Phantom Cabinetin ensimmäinen osa ei enää oikeastaan yllätä, mutta rikkain detaljein varustettu uutuus vaikuttaa vielä edeltäjiään huolellisemmin äänitetyltä. Game Over AFM Udo Dirkschnider on ihan oikeasti huolissaan maapallon tulevaisuudesta. SOUNDI 59 Encyclopedia alkaa jossain vaiheessa toistaa itseään. Vilungin kansitaide näyttää tyrmäävän upealta. Songs For The Godless taivaltaa maailmassa, jossa ihmisille käy lopulta huonosti. ANTTI LUUKKANEN HHH Tropical Fuck Storm Deep States Joyful Noise Eräänä aamuna tämä levy vain oli postiluukussani. Mutta mikä tärkeintä, bändillä on visio. Omnium Gatherum Origin Century Media Yksi kotimaisen melodisen death metalin ykkösnyrkeistä paukauttaa pöytään jatkoa vuoden 2018 The Burning Cold -pitkäsoitolleen. The Path Of K u v a: Te rh i Y li m äi n en Levyarvostelut 11_21.indd 59 Levyarvostelut 11_21.indd 59 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. Tropical Fuck Storm on aiemmin Dronesia vetäneen pariskunnan, vokalisti/kitaristi Gareth Liddiardin ja basisti/laulaja Fiona Kitschinin, kitaristi/kosketinsoittaja/laulaja Erica Dunnin ja rumpali/ohjelmoitsija Lauren Hammelin kyynisen kyrpiintynyt mutta silti välittävä eikä mitenkään hapannaamainen yhtye ja Deep States bändin kolmas albumi. Ja viestiä kuljetetaan samantapaisen saksalaisen junttahevin siivittämänä, jolla mies on tehnyt itsensä kuuluisaksi. Lisäksi kappaleita jää vaivaamaan eräänlainen keskeneräisyys, kun sävellykset vaikuttavat liian itsestäänselviltä ja ennalta-arvattavilta. Viimeinen viilto jää vetämättä, mutta jo näkemyksellisellä tuottajalla The Gallows Dancen saluunassa soivat verevämmät, ehkä jopa verisemmät sävelet. Game Overilla perusainekset pitävät tässä mielessä kutinsa, mutta jotakin jää puuttumaan. Pakko myöntää, että myöhemmillä kuunteluilla Tropical Fuck Stormin hohto hiukan laantui. Suuri kertomus on ajaton: sitä voi soveltaa kansanperinteen kauhukertomuksiin, 1980-luvun Alibeihin tai nykyajan syrjäytyneiden ja huonoonnisten kohtaloihin. Bändin esittelemän kuudentoista raidan joukossa olisi ollut varaa myös määrälliselle tiivistämiselle, mutta ansiokkaiden sovitusten johdosta ensiluokkainen yhtye pystyy vetämään heikoimmatkin lenkit pinnan yläpuolelle. Sillä pärjää loppupeleissä aina, jos vain kärsivällisyyttä riittää. The Gallows Dancen esikoisalbumi kärsii debyyttiartistin perinteisistä vaivoista. Biisien soundimaailma on rakennettu enimmäkseen samoista osista: kupliva ja limittyvä synabasso/basari -yhdistelmä, säksättävät haitsut ja snaret, hiukan Rhodes/Wurlitzer-henkistä kosketinhöystöä… Shekere ja Clock Fight erottuvat joukosta lyyrisine, ajoittain lähes humoristisine viuluineen. Dirkschnideriä voi pitää perushevin ikonina, jonka resepti tuntuu kantavan vuodesta toiseen. Big Fat Woodpecker voisi olla ylijäämää yhtyeen Angry Birds Go! -soundtrackilta (2013). Albumi ei ole pelkkä murhaballadien pötkö, vaan mukaan on solahtanut hyvin joukkoon sopivia reippaampia sävyjä. Elämä ei ehkä automaattisesti ole tuskaa, mutta paholainen ottaa aina kuitenkin omansa. ARTTU TOLONEN HHH The Gallows Dance Songs For The Godless Omakustanne Hoidetaan alta pois ensin huonot uutiset. Lopputulos on ihan turhaan anteeksipyytelevä, koska kyvyttömyys ei kouvolalaisyhtyettä todellakaan vaivaa. Työvälineinä akustiset instrumentit, lakonisuus ja folk-sovitukset. Ensipuraisun perusteella mitään radikaaleja suunnanmuutoksia ei ole tehty vaan pelin henki on tuttu ja turvallinen: musiikki kumartaa sekä perinteisemmälle kuolojyystölle että sen modernimmalle ja sliipatummalle muodolle, maukkaita riffejä ja tarttuvia melodioita piisaa ja mausteeksi sopassa on reilusti sekä vieläkin äärimetallisempia että kevyempiä klassisesta rockista ja AOR:stä kumpuavia aineksia. VESA SILTANEN HHHH U.D.O. Uudella levyllään mies julistaa, että jos emme järjestele uudelleen toimintaamme, tällä kaikella on vakavia seurauksia tulevaisuudelle. Ja Zami, joka tuo mieleen aiemmat levyt. Villiä menoa! Kuin pienessä humalassa tehtyä, juuri tätä aikaa purkavaa ja erittäin kantaaottavaa punkia, paitsi että musiikillisesti nämä aussit ovat perus-punkkareita paljon kiinnostavampia. Onneksi tekstit löytyvät vihkosesta. Kaoottisen riehumisen joukossa välähtelee päähän jääviä melodioitakin ja energia on kiistattoman hurjaa. Kosketinosuuksissa ei ujostella, soolot huokuvat vanhan ajan kitarasankaruutta, kertosäkeet kutsuvat yhteislauluun, soundi on muhkea ja tunnelma nostattava ja voimaannuttava. 1 on extreme-musanörttien toisille musanörteille käsityötaidolla valmistamaa polyrytmikästä technicolour-kuunnelmaa, johon syventyminen aukaisee joka kuuntelulla outoja ulottuvuuksia korvien välissä. JARI MÄKELÄ HHH ...paholainen ottaa aina kuitenkin omansa... Phantom Cabinet on tyylilajien sulatusuuni, kuin aikakoneella nykyhetkeen teleportattu järjiltään suistunut, multiploitunut ja mutatoitunut Basement Jaxx -albumi. Phantom Cabinet Vol. Kun levyyn on tehnyt lähempää tuttavuutta, huomaa että Originilla nämä viimeisenä mainitut osa-alueet on nostettu tavanomaista enemmän tai ainakin selkeämmin esille, minkä johdosta levy tuntuu suoraviivaisemmalta ja helpommin lähestyttävältä kuin edeltäjänsä. Kokeellinen särmä on vahva ja funkysti sakeassa sopassa muhii muitakin aineksia: hipja triphopia, rutkasti noisea. Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät tulvat Saksassa tai metsäpalot Etelä-Euroopassa ovat vakavia aiheita laulettavaksi, mutta lyyrinen anti ja U.D.O.:n hevi eivät ihan kohtaa ajatuksen ja tunnelman tasolla. Estetiikan päälle ymmärtävä ja mustiin pukeutuva Tuonelan partio esittelee kavalkadin ”satuja ja tosikertomuksia rakastamisesta ja tappamisesta”. Edeltäjien näyttöjä on turha edes yrittää ylittää. Hiusmetallimainos Placebo Pcb-1 ja perään soiva Bollywood-tunnelmainen Tyger Boy, Rocket Boy hämmentävät. Kentin ja Peter Björn and Johnin vihellyshittien jalanjäljissä kulkeva Sommarland erottuu ylenpalttisesta tarjonnasta maanläheisyydellään. In The Pines -standardin (tunnetaan myös nimellä Where Did You Sleep Last Night) versiointi on kyllä järjetön idea. Panin sen uteliaana levysoittimeen ja sain melkoiset kicksit. Levy on alituotettu, minkä lisäksi solistiosastolle olisi kaivattu sparrausta. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Marissa Nadler The Path Of The Clouds Sacred Bones Lähes kaksi vuosikymmentä uraa tehnyt Marissa Nadler jatkaa hyväksi havaitsemallaan tiellä. Levyjen välillä ei ole viime vuosina ollut suuriakaan eroavaisuuksia, mikä tekee miehen albumeihin tarttumisen tavallaan helpoksi: voi luottaa siihen, että laatu on kohdallaan. JUSSI NIEMI HHH Pepe Deluxé Phantom Cabinet Vol
Nadlerin musiikkia on kuvailtu herkän folkin, americanan, ambientin ja metallisoundien kokoelmaksi. Vaikka kovimmat Runkkarit saattavat vielä Blood On Bloodinkin ralleista vähän salaa nauttia, näillä biiseillä ei kaapata uusia faneja eikä uusia livesatamia valloiteta. Kuten kunnon räppialbumin kuuluukin, levy vilisee vierailijoita, muutoin tällä ei paljon muuta tekemistä hiphopin kanssa olekaan. Viidestoista pitkäsoitto Future Past on jälleen loistolevy; paljon parempi kuin nykyisillä matkamittarin lukemilla uskalsi odottaa. Unenomaisia ja unelmaisia kappaleita uusi albumi sisältääkin. Yhdistelmää kutsutaan myös nimellä dream pop. 12 hittibiisiä sopivat kuin nakutettu kaupallisten radiokanavien iltapäiväsoittoon työmatkalaisten ruuhkaaikoja keventämään, mutta siihen se valitettavasti sitten jääkin. Paper Godsilla (2015) lieviin ylilyönteihin sortuneen Mr. Progen ja jazzin väliin ...tuloksena on piinallinen ruotsinlaivakokemus... Yksi ympyröistä sulkeutuu albumilla. Upeimmin Duran Duran onnistuu aina balladiosastolla. Hudsonin tilalle astunut Erol Alkan kunnioittaa tuotannollaan Duran Duranin musiikillista perintöä. Monen biisin kohdalla tarvitsee tarkistaa soittimesta, onko tässä nyt kyseessä Särren uusin vai lipsahtiko toistoon sittenkin Pandora tai Ace Of Base. Silti, jos osaat ajatella levyn, jossa Visible Cloaksin näytönsäästäjäambient kuvitellaan uudelleen kesämökiltä löytyneillä vehkeillä, niin kannattaa tutustua! MIKAEL MATTILA HHH Särre Kohti unelmii Sony Kotimaisen hiphopin monitoimimiehen Särren sooloalbumi on puleerattua popmusiikkia, joka kuulostaa erehdyttävän paljon 90-lukulaiselta ruotsalaiselta eurodanceltä. Kuten hänellä on viime vuosikymmenten aikana tapana ollut, Kasparek päästää sävellyksissään itsensä liian helpolla. Harmi, sillä levyn parasta antia ovat Särren räpit, jotka jäävät kuitenkin auttamatta överisokeristen, kiusallisen karkkisten ja naiivien pop-kertosäkeiden jalkoihin, joita tuutataan kuulijan korvaan kilometritolkulla. Nauhoi on hänen ensimmäinen julkaisunsa omillaan, mutta hänen tuotantoaan tunteville soundi on varmasti tuttua: rohisevia aavesyntikoita, peltistä kitararojua, onomatopoeettiseksi abstrahoituvaa laulua. Ei jatkoon. Huvva! Vad tiden går solahtaa nykypäivän instrumentaalirock-levytysten sekaan vaivattomasti. Särren unelma kuuluu tosiaan olevan paluu ysärille ja sitä kohti mennäänkin DeLoreanin vauhdilla. Levyarviot > 60 SOUNDI hiltä, siis eeppiseltä larppiambientilta. Tyylillinen yläotsikko lienee dub, joskin se on tässä vain viitteenä. Nauhoin kuumottavien äänien seasta löytyy paljon outoja, kiinnostavia melodioita (Anaksa, Sadepilvi (biisin nimi on pelkkä sadepilviemoji, miksipä ei!), Piloka), mutta albumin loputon, hidas dubpyörre tuntuu jo liiankin massiiviselta. Vieläkin parempia menopaloja ovat Anniversary ja The Wild Boysin lailla hakkaavarytminen Invisible. Loppupuolen kappaleet Varjoi ja Krookus kuitenkin virkistävät, koska ne kuulostavat melkein dungeon syntK u v a: B M G Levyarvostelut 11_21.indd 60 Levyarvostelut 11_21.indd 60 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. Yli 40 vuotta sitten basisti John Taylor antoi bändin silloiselle vokalisti Stephen Duffylle kasetin, jolle oli äänittänyt Giorgio Moroderin tuottaman Japanin Life In Tokyon ja sanoi, että tuolta meidän pitäisi kuulostaa. Tässä ajassa 1960ja 1970-lukujen instrumentaalimusiikki jokaisesta maailmankolkasta kerää kuulijoita internetin välityksellä. Jos et tiedä, googleta (ja laita Nadler soimaan taustalle). Sanoituksissa käydään maan alla ja pinnalla, vedessä ja ilmassa, tyynellä ja myrskyssä, menneessä ja tulevassa, kadonneiden ja löydettyjen luona. MAPE OLLILA HH Heta Bilaletdin Nauhoi Fonal Heta Bilaletdin on tunnettu muun muassa kokeellis-yhtyeistä Myttys ja Olimpia Splendid. Naapurimaamme kunnioitetumpien muusikoiden joukkoon kuuluva Hemmingson on julkaissut levyllisen uusia sovituksia kansansävelmistä, joita hän tulkitsi läpimurtoon auttaneella levykolmikolla Huvva! Svensk folkmusik på beat (1971), Trollskog Mer svensk folkmusik på beat (1972) ja Bergtagen (1973). Kitara, piano, rummut, huilu ja tietenkin laulajan ääni tukevat erinomaisesti näitä teemoja. Pääasia kuitenkin tuntuisi olevan, että kertsejä hoetaan, kunnes sitkeimmillekin iskee meritauti. Kolmella aiemmalla albumilla soittaneen kitaristi Dominic Brownin korvannut Blurin Graham Coxon tuo sävellyksiin uutta puhtia. LINDA SÖDERHOLM HH Merit Hemmingson Huvva! Vad tiden går Supertraditional 81-vuotias jazzurkuri Merit Hemmingson on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aloitusraita Bessie Did You Make It koukuttaa heti, ja päätöskappale Lemon Queen vie kuuntelijan viideksi minuutiksi aivan muualle. Tällä kertaa etenkin Nothing Less ja päätösbiisi Falling osuvat sydämeen. Rallatukset rakentuvat yleensä yhdestä helposta melodiasta tai puupäisen simppelistä riffistä per biisi, johon sitten joskus liimataan myös c-osamelodia. Moitteen sijaa ei paljoa löydy, mutta todettakoon taas, että vierailevat artistit ovat Duran Duran -levyllä turhia, eivätkä tuo lisäarvoa. JARI MÄKELÄ HHHH Running Wild Blood On Blood Steamhammer Rock ’n’ Rolf Kasparekin merirosvolaiva Running Wild on seilannut jo 45 vuotta pitkin maailman meriä. Oikosulkuun meneviä piirilevyjä, modattuja meluleluja, pieniä puulaatikkomodulaareja vilkkuvine valoineen. Levyllä on kultareunukset. Vaikka koukkuja ei kappaleiden kädenjatkeiksi ole saatu taottua, eivät biisit ihan puujalkaisiakaan ole. Tuosta svengistä innottuneet yhtyeet kuten Khruangbin levittävät pölyisen etnogrooven ilosanomaa eteenpäin. Näiden väliin mahtuu kauniita nadlermaisia teoksia, kuten From Vapor To Stardust, mutta myös vähän liiankin laahaavaa ja unettavaa poppia, kuten And I Dream Of Running. The Clouds on yhdysvaltalaisartistin yhdeksäs sooloalbumi, ja ansioluettelossa on myös yhteisprojekteja muiden nimekkäiden artistien kanssa. Pääkallolippu liehuu yhä sitkeästi, mutta yksin kuunariaan kipparoivan veteraanipiraatin biisien iskuhaat ovat olleet tylsiä jo monta vuotta. Nyt on discon maestron työn jälki kuultavissa kappaleilla Beautiful Lies ja Tonight United. Vertailussa takavuosien Running Wild -hitteihin nämä biisit voisi laittaa kävelemään lankkua pitkin, mutta kapteeni Kasparekia ei kuitenkaan pidä vetää kölin ali, sillä 30-vuotisesta sodasta kertova hieno kymmenminuuttinen eepos The Iron Times (1618– 1648) perustelee koko Blood On Blood -albumin olemassaolon. KAROLIINA KANTOLA HHHH Duran Duran Future Past BMG Duran Duran on tehnyt hienoja albumeita jo viidellä vuosikymmenellä. Entä kuka oli tämä Bessie, ja mitä hän teki tai ei tehnyt. Laulajien integrointi Särren soundiin ei käy ihan kivuttomasti ja tuloksena on jotakuinkin piinallinen ruotsinlaivabändikokemus harvoine highlighteineen. Poljento on kyllä upottavaa ja kaiku särähtelee märästi, mutta niiden päällä tapahtuva ääni asettuu siihen leikkisän leikekuvakollaasihulinan ekologiseen lokeroon, josta julkaisija Fonal on vuosien saatossa tunnettu
Pianot, jouset ja harmoonit nousevat hämärästä puisesti napsuvan kitaran rinnalle. Melodiat, fraseeraus – surun esitystapa – ovat sukua Jason Molinan massiiviselle gotiikalle. Joku tässä kuitenkin tekee sen, että valtaosa levystä kiitää ohitseni juuri mitään jälkeä jättämättä. Levyarvostelut 11_21.indd 61 Levyarvostelut 11_21.indd 61 4.11.2021 14.43 4.11.2021 14.43. No Sign Of Life muistuttaa todella vahvasti edeltäjäänsä The Hunt For White Christia (2018). NUUTTI HEISKALA HHH asettuva julkaisu on urkujazzin lajityypissä raikasta kuultavaa. Engine Of Hell toisintaa perinteistä muotoa, mutta hallitsee sen mainiosti. Albumin pihvi on sen monissa vierailijoissa, joista osa onnistuu tulkinnoissaan paremmin kuin toiset. Parhaimmasta ja yllättävimmästä päästä ovat Myrkur, Arch Enemyn Alissa White-Gluz, jonka puhtaat laulut pääsevät kerrankin oikeuksiinsa, nickcavemäisesti vetävä David Vincent (Vltimas, ex-Morbid Angel) sekä Douglas Blair (W.A.S.P.), joka soittaa komean soolon kappaleessa Coldest Day In Hell. MIKAEL MATTILA HHHH K u v a: M as o n R o se Ed Sheeran = Warner Edellislevyllään maailmantrubaduuri lipsahti r’n’b:hen ja lauloi muun muassa kilpakosijansa valkaistusta peräaukosta. Hammond B-3 -sähköurku on haastava soitin ja urkuvetoinen instrumentaalimusiikki viitekehyksenä ahtaudessaan kiperä. Loppuvuoden parhaita levyjä. JUSSI NIEMI HHH Me And That Man New Man, New Songs, Same Shit, Vol. Itseensäviittauspopin kiinnostavuuden ratkaisee, onko päähahmo mediaseksikäs. Parhaimmat hetket olisi kannattanut tiivistää mukiinmeneväksi ep:ksi. Toisaalta sen on julkaissut erikoishevistelystään tunnettu Sargent House, joten kuluttajasegmentti pysynee samansuuntaisena. & M.G.’s -pastisseja. Vaikka No Sign Of Life onkin samaa ammattimaista mutta vähän rutiininomaista death metalia kuin bändin muutkin viimeisimmän kymmenen vuoden levyt, on se astetta tavanomaista parempi. Sheeran tavallaan on: on mahtavan irvokasta, kun hänen kaltaisensa harmiton mormonipoika tekee biisejä paheellisten räppäreiden kanssa ja yrittää hiteillään kuvitella, millaista on saapua entouragen kanssa yksityisklubille. Kitaraosuudet ovat edelleen teknisesti vaativia, mutta nyt tilaa ollaan jätetty myös yksinkertaisemmille ratkaisuille, kuten You Are The Warriorin upeassa biisin laulumelodiaa mukailevassa soolossa. Balladit vaimolle ja lapselle (The Joker And The Queen, Sandman) ovat karmean imeliä, eli lapaan syöttöä vihaajille. Samalla kappaleella laulavalla Mustaschin Ralf Gyllenhammarilla sitä vastoin menee koko homma täysin yliyrittämiseksi ja niin överiksi että irvistyttää. Human Touchilla suoraan kaivataan inhimillistä kosketusta, mutta se onkin ainoa biisi, jonka sanoma oikeasti välittyy. tehtailua viime vuonna ilmestyneen levyn jatko-osalla, jonka nimi kertookin jo kaiken tarpeellisen. VILHO PIRTTIJÄRVI HHHH Pond 9 Spinning Top Australiassa riittää psykedeelisiä rockbändejä ja Perthistä tuleva Pond on yksi niistä.2008 perustettu yhtye on pitkään miksaantunut väestönsä puolesta Tame Impalan kanssa. Bändin tavaramerkit ovat kaikki tallella viikinkiaiheisista biiseistä genreen nähden poikkeuksellisen isoihin kertseihin ja erittäin korkealaatuiseen kitaratilutukseen. Toisaalla ajattelen myös Grouperin ambientfolkia (Body), loppupuolen voimasoinnuissa jopa Toolia (Citadel). Rundle julkaisi viime vuonna levyn doom-yhtye Thoun kanssa, ja hän on viime levyillään viihtynyt muutenkin kitaravallien maalimassa. Edellinen Pond-havaintoni on The Weatherista (2017), joka oli luonteeltaan ironisella tavalla puleeratun pehmeä ja seesteinen. 2 Napalm Black metal -yhtye Behemothin keulahahmon Adam ”Nergal” Darskin sivuprojekti jatkaa tummien folk/country/americana-kappaleiden SOUNDI 61 ...tuloksena on piinallinen ruotsinlaivakokemus... Levyn kohokohta Overpass Graffiti on haikeutta mallintava erolaulu, jonka musiikkivideossa voisi olla mustavalkoisia häkkiaitoja, betonia, junia ja nahkatakki. Sellaiset laulut kuin Blooms Of Oblivion tai Dancing Man. Levyn päättävää, vaikuttavan dramaattista Here At The End Of The Worldia lukuun ottamatta No Sign Of Lifelta ei löydy mitään varsinaisesti uutta, mutta se tarjoaa kuitenkin Unleashedin ja metallikitaran faneille levyllisen erittäin laadukasta death metalia. Uuden levynsä hän aloittaa stadionrockilla, joka on kuin autofiktiosarjan uutuusosan johdanto: nyt olen isä, olen asettunut, kaikki on muuttunut. VESA SILTANEN HH Unleashed No Sign Of Life Napalm Ruotsin death metalin big fouriin lukeutuva Unleashed on julkaissut uusia albumeja tasaiseen tahtiin. Muualla Nick Allbrookin laulu alkaa vähän ärsyttää hysteerisellä yliyrittämisellään. Pitkäsoittomitassa on liikaa höttöä ja vahva déjà vu -fiilis. Vahva sävellys, hieno tunnelma. Äänet ovat hyvin pinnassa, Rundlen karismaattinen laulu paljaimpana. 14 kappaleen pituuskaan ei lunasta. Silloin muovisuus ei toimi, olkoon miten ironista tahansa. Näin hienovaraista musiikkia on vaikea tehdä aidosti vaikuttavasti, mutta sellaiseen Rundle on ehdottomasti tarpeeksi väkevä tulkitsija. Hemmingsonin ote pääinstrumenttiinsa on eteenpäin katsova. Levy on upeasti äänitetty. Silti hän ei edelleenkään ole suuri runoilija. Nyt asenne on paljon räyhäkkäämpi, mutta parhaiten mielestäni kuitenkin toimii levyn ehkä melodisin ja iisein biisi Gold Cup/Plastic Sole. Engine Of Hell on kuitenkin levyllinen intiimiä, hidasta americanaa. Soundi on kaikesta rokkaavuudestaan huolimatta aika synteettisen oloinen, epäilemättä harkiten muovinen, vaikka ihan ”oikeilla” soittimilla soitetaan eikä rosoakaan puutu. =:n rakkauslaulut ovat uuhbeibiä, Bad Habits -singlen homeopatia-weeknd’läinen ripittäytyminen sen toteamista, että rilluvuosia on ollut. Tasaista on ollut jälkikin. Mukaan on mahtunut muutamia erityisen tarttuvia melodioita (The King Lost His Crown, Midgard Warriors For Life) ja monet sen sovitusratkaisut ovat aiempaa onnistuneempia. Se paljon puhuttu psykedelia kyllä jää vähän viitteelliseksi, jos kohta modernissa rockissa ylipäätään sitä on likimain aina jollain tapaa mukana. Emma Ruth Rundle Engine Of Hell Sargent House Portlandilaista Emma Ruth Rundlea kuunnellessa tulee mieleen viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut tummasävytteisten, jopa metallin liepeille eksyvien lauluntekijöiden aalto: Anna von Hausswolff, Marissa Nadler, Chelsea Wolfe. Monella sähköurkualbumilla kosketinsoittaja vain päästelee menemään uruilla herkutellen puolivillaisia Booker T. 9:lla tosin käy useitakin vieraita, ennen muuta palettiin väriä tuovia naisvokalisteja ja fonisti Christian Ruggiero. Hemmingson kuitenkin hallitsee soittimensa erityispiirteet taiten, ja muovaa ääniä luovasti ja sävykkäästi. Itse asiassa yhtye olikin alkuaikoinaan alati muuntuva kollektiivi, mutta vakiintui jo ajat sitten viisikoksi. Nämä murhaballadit ovat kaikkia amerikkalaisen roots-musiikin oppikirjaesimerkkejä ja kliseitä mukailevia pastisseja, jotka eivät muutamaa piristävää poikkeusta lukuun ottamatta tarjoile mitään, mitä Darskin esikuvat eivät olisi jo vuosikausia sitten tehneet ja vielä paljon autenttisemmin
HANNU LINKOLA HHHH Courtney Barnett Things Take Time, Take Time Marathon Artists Australialainen Courtney Barnett ja amerikkalainen Kurt Vile ovat selviä sukulaissieluja – yhteislevynkin taannoin tehneet artistit operoivat kumpikin ensisijaisesti kitarariffien päälle puhelaululla, joka kuulostaa sekä laiskalta että rennolta. ANTTI MARTTINEN HHH www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. MIKAEL MATTILA HH Levyarvostelut 11_21.indd 62 Levyarvostelut 11_21.indd 62 5.11.2021 14.11 5.11.2021 14.11. Maahantuomme näitä ja paljon muita. Se on ihan ookoo. Tämä kielii tietysti siitä, että Radiohead tiesi vuosituhannen vaihteessa tarkkaan mitä teki. Pyöreiden vuosien kunniaksi koottu Kid A Mnesia -tripla kiteyttää albumien merkityksen ja keskinäisen suhteen. Kitara toimii usein riffittelyvälineenä, mutta vangitsevan rytmiraidan sisältävällä Turning Greenillä kuullaan kitarasoolokin, asialla kaiketi Barnett itse. Se saattoi olla hyvä ratkaisu, sillä nyt levyssä viehättää nimenomaan sen pienieleisyys ja intiimiys. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Radiohead Kid A Mnesia XL Recordings Kun Kid A:ta (2000) ja Amnesiacia (2001) kuuntelee yli 20 vuoden kokemuksella, on vaikea hahmottaa, kuinka kokeellisilta ne ilmestyessään tuntuivat. www.power-sound.fi 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! SOITINLIIKE SOMEROLLA K u v a: St ev e G u ll ic k RETRO Damon Albarn The Nearer The Fountain, More Pure The Stream Flows Transgressive Records Minulla on lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia kuunnella tämä albumi alusta loppuun nukahtamatta. Yhdessä levyt tiivistyvät origoksi, jota vasten Radioheadin koko tuotanto asettuu kontekstiinsa. Eräänlainen ohjelmanLevyarviot > ...moninkertaistunut studioaika näkyy... Maailman paras urkusoundi. Sitten tuli lockdown ja Albarn alkoi itse nysvätä kappaleita valmiiksi. Soittotapa on primitiivinen ja soolo tuntuu tässä seurassa lähes ylipitkältä. Kappaleet eivät tee tavatonta pesäeroa lajille tyypillisiin piirteisiin, mutta sävellyksissä on viljalti kiehtovia koukkuja ja tyylikkäitä sovituksellisia ratkaisuita. Kaksikkoa täydentää vaihtoehtoisista versioista, katkelmista ja muista arkistopoiminnoista koottu puolituntinen Kid Amnesiae -bonus. Kid A hahmottuu jääräpäiseksi mutta luontevaksi siirroksi, joka viimeistään vapautti Radioheadin näkemään musiikkinsa kollaaseina ja teknologian osana sävellyksiään. Here’s The Thingin avausrivi ”Here’s the thing, I can’t stop thinking about you” ei kuulosta suurelta runoudelta, mutta mielenkiinnon vangitsee äärimmäisen laiskan, jopa välinpitämättömän kuuloinen tapa, jolla Barnett rivin tulkitsee. Amnesiac on puolestaan Kid A:n hahmotelmamaisempi kylkiäinen, jonka identiteetti kantaa niin pehmeäkaariset melodiat kuin yhä pidemmälle etenevät irtiototkin. Aluksi laulupuolta hoiteli pääarkkitehti Pete Ahonen itse, kunnes Nitte Valo astui remmiin. Nykyisin levyjä kehystävät lähinnä ansaittu klassikkoarvo ja ripaus omakohtaista nostalgiaa. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Albumin tekstuurimaisuus ja tarttumapinnan vähäisyys – siis laulujen epäpopmaisuus – saa selitystään siitä, että sävellyksistä piti alun perin tulla orkesteriteos. Arsonist Of The Soul kun edustaa kansainvälistä laatutyötä. 62 SOUNDI Burning Point Arsonist Of The Soul AFM Burning Pointin pitkän uran voi jakaa kolmeen vaiheeseen laulajien mukaan. perusteella sellaiselta, että KeskiEuroopan markkinoille olisi nyt ihan oikeasti asiaa. Tällä kertaa ollaan melodisten poplaulujen sijaan ensisijassa tunnelman äärellä – hyvin raukean tunnelman. Alun pettymys muuttuu pian kiintymykseksi. Laulujen kertsit jäävät helposti korvamadoiksi ja tarttuvia biisit ovat muutenkin, sanoitukset pitkälti hienostelemattoman teräviä. Millään muotoa väheksymättä yhtyeen aiempia kokoonpanoja vaikuttaa uudistunut ryhmä uuden levyn julistus löytyy heti avauskappaleesta Rae Street, jolla Barnett kertoo päivän kulusta. Keräelmä ei kirjoita historiaa uusiksi, vaan pitäytyy hentona, yhtyeen näkemyksen kokonaisvaltaisuutta alleviivaavana kaneettina: valtaosa sen sisällöstä soisi luontevasti osana alkuperäisiä albumeita, eikä yksikään kappale muuttaisi niiden luonnetta. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. MIKKO MERILÄINEN HHH Silti Sheeranin vihaaminen on tympeää. Kun yhtye otti uransa kenties suurimman askeleen, se ei antanut itselleen mahdollisuutta epäonnistua. Ei maailman tärkein levy, mutta omalla kiireettömällä tavallaan hyvin sympaattinen. Leppoisa rytmikone nakuttaa verkkaisesti, kitarat ja koskettimet maalailevat ja Albarn itse laulaa rakastettavan pehmeällä äänellään päälle. Sitä ei pidä käsittää (ainakaan pelkästään) haukkuna, sillä Islannin luonnon inspiroima albumi on takuulla tehty tarkoituksellisen rentouttavaksi. Tällainenkin puoli Albarnista tuntuu merkittävältä. Vaikka Ahonen on säveltänyt bändin kaikkien levyjen materiaalin, juuri laulajat ovat pitkälti määritelleet, miltä ryhmä kuulostaa. ”Time is money, and money is no man’s friend”. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Myöhempien aikojen Paul Simon ja maailman Juha Tapio. Hänen jätettyään bändin mikrofoni siirtyi Luca Sturniolon käteen. Albumista kyllä löytää paljon kiinnostavaa tekstuuritasolla – muutamin paikoin sävellyksistäkin – ja Albarnin tunnistettava ja vetoava laulu nousee nyt esiin uudella tavalla. Burning Pointin juuret ovat aina seisoneet tukevasti hevin ja voimametallin maaperällä tasapainoillen sopivasti puolelta toiselle. Kun yhtye vielä päästelee räväkän pirteästi, ollaan koko ajan selkeästi voiton puolella. Mutta aikoinaan niillä soi uusi aika, tavallaan uusi yhtyekin. Arsonist Of The Soulin kohdalla bändi kaivautuu entistä syvemmälle voimametallin ytimeen paljolti siksi, että Sturniolo on lajityypin suvereeni edustaja ja siksi ehkä antanut Ahosellekin enemmän siimaa kappaleiden sävellysvaiheessa. Barnett operoi pienellä yhtyeellä ja ote on kotikutoisen oloinen. Koosteen varsinainen täky, pohdiskellen soljuva If You Say The Word, tuntuu sekin lähinnä yleislinjoja tukevalta riviraidalta. Hän ei ole öykkäri, vaan syyntakeeton osa popmusiikin hegemonista valkoisuutta. Blurin ja Gorillazin ohella monipuolisesti muutakin musiikkia tehneen Damon Albarnin toinen soololevy on hyvin erilainen kuin erinomainen Everyday Robots (2014)
Tasavahvasta kokonaisuudesta erottuu Miles Kanen kanssa duetoitu Dealer, joka on alunperin tarkoitettu yhteislevylle The Last Shadow Puppetsin kanssa. Lisää on tiedossa, sillä levyn kymmenen biisin lisäksi sessioissa työstettiin myös kymmentä muuta Horizons / West -nimistä jatkoa varten. JARI MÄKELÄ HHHH T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Suomen pitää saattaa voimaan direktiivin arvokuilusäädökset Suomen pitää saattaa voimaan direktiivin arvokuilusäädökset niin kuin ne on kirjoitettu ja tarkoitettu. Thrice Horizons / East Epitaph Thrice on aina seurannut trendejä. Onneksi Lizzy Grant on ottanut ohjakset omiin käsiinsä. EU puuttui arvokuilu-ongelmaan direktiivillä vuonna 2019. Direktiivi määrää, ettei verkkosisällönjakopalvelu enää saa sysätä vastuuta yksin kuluttajille, vaan palveluyhtiö vastaa itse siitä, mitä julkaisee. Se tuo korvauksia taiteilijoille ja kuluttajan oikeusturva paranee, kun palvelua pyörittävä Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. ...moninkertaistunut studioaika näkyy... Jokainen kuuntelu on nostanut esiin uusia suosikkibiisejä, ja näyttää siltä, että Blue Banisters nousee kirjoissani lähes tasoihin Paradiseep:n (2012) kanssa, mitä pidän todella kovana suorituksena. Kun verkkopalvelun pitää hoitaa lisenssit kuntoon, siitä hyötyy sekä palvelussa sisältöä julkaisevan kuluttaja että julkaistun sisällön tekijät. Tällä palstalla Äänitemusiikin tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toimintansa ja alan kannalta ajankohtaisista asioista. Siksi olikin järkytys nähdä lausuntokierroksella ollut virkamiesesitys. LAURI KAIRA ARVOKUILU-ONGELMA KORJATTAVA SUOMESSAKIN IL M O IT U S Levyarvostelut 11_21.indd 63 Levyarvostelut 11_21.indd 63 5.11.2021 14.11 5.11.2021 14.11. David Bowien kameleonttimaisuuden sijaan Thricen poukkoilu on aina vaikuttanut enemmän debyyttialbumin nimen mukaiselta identiteettikriisiltä. Se on väärin. Tämä on tärkeä vaihe, sillä jokaisessa EU-maassa noudatetaan oman maan lakia. Vaikka Horizons / Eastinkin soundissa on löydettävissä yhtymäkohtia esimerkiksi edellä mainittujen artistien levyihin, rakentuvat sen entistä orgaanisemmat keskitempoiset biisit kuitenkin ensisilmäystä omaperäisemmillä ja monimutkaisemmilla tavoilla. NUUTTI HEISKALA HHH Lana Del Rey Blue Banisters Polydor Viime kevään väsähtäneen Chemtrails Over The Country Clubin jälkeen kysyin itseltäni, tarvitsenko enää yhtään Norman Fucking Rockwell! -albumilla (2019) häränsilmään osuneen Jack Antonoffin alituottamaa runolevyä. Del Reyn lauluosuus on sillä epätyypillisesti herkullisen spontaani ja holtiton. Osa biiseistä on kuulemma peräisin oman suosikkini Ultraviolencen (2014) ajalta, joten ei ole ihme, että miellyttää. Moninkertaistunut studioaika näkyy. Ei tietenkään. Vetoamme hallitukseen, että näin ei saa tapahtua. Että ne saavat vierittää sopimusehdoilla vastuun pois itseltään niille pojille ja tytöille, jotka lataavat palveluun toisten tekemää musiikkia, tv-sarjoja tai elokuvia. Kuluneiden vuosien aikana Lana on tietenkin löytänyt omimman balladityylinsä. Siksi arvokuilusäädös on pantava Suomessa voimaan samalla tavalla kuin muissakin EU-maissa: niin kuin se on kirjoitettu ja tarkoitettu. Debyytti Identity Crisisilla (2000) hyödynnettiin nu metalin soft/loud-dynamiikkaa, The Artist In The Ambulancella (2003) ratsastettiin The Usedin tyylisen screamon aallonharjalla ja uudella Horizons / Eastilla seurataan näennäisesti Quicksandin, Failuren ja Deftonesin viime vuosien materiaalin jalanjäljissä. Onko oikein, että Youtuben ja TikTokin tyyppiset digipalvelut voivat halutessaan levittää verkossa sisältöjä maksamatta sisällön tekijöille. Silti sekä kiinalaiset että jenkkijätit voivat nykyisin piiloutua kuluttajan selän taakse ja keskittyä tekemään helppoa rahaa. Suomessa ei voi olla eri pelisäännöt kuin valtaosassa EU-maita. Arvokuilusäädös oli vesitetty niin heikoksi, ettei se muuttaisi juuri mitään! Kun muissa EU-maissa taiteilijoiden ja tuottajien asema kohentuisi, Suomessa parannusta ei tulisikaan. Black Bathing Suit -kappaleesta eteenpäin levy on pelkkää herkuttelua. niin kuin ne on kirjoitettu ja tarkoitettu. Myös suomalaisilla taiteilijalla on oikeus korvaukseen siitä, jos digijätti hyödyntää hänen työnsä tuloksia. Blue Banisters on vuoden 2021 parempi Del Rey -albumi, vaikka hillitty alkupuoli ensikuulemalla pelottikin. Thrice rakensi itselleen oman studion, jotta voisi työstää albumia pandemiasta huolimatta. Tätä ilmiötä kutsutaan arvokuiluksi. Kertsejä ja tarttumapintaa on tuttuun tapaan, mutta Horizons / Eastin biiseissä on enemmän kolmiuloitteisuutta kuin Thriceltä ollaan totuttu odottamaan. yhtiö joutuu varmistamaan, että tekijänoikeusluvat ovat kunnossa Suomi on nyt muiden EU-maiden joukossa saattamassa voimaan tätä arvokuilu-säädöstä. Yritysten pitää tietenkin kantaa vastuu liiketoiminnastaan, hoitaa itse luvat ja korvaukset kuntoon. Juuri nyt Living Legend ja Grantin perheen yhdessä kirjoittama Sweet Caroline tuntuvat hyvin vilpittömiltä ja koskettavilta
Säveltämisen aikataulu oli reilusti takavuosia väljempi, ja nautimme suuresti kiireettömästä tekemisestä. Mikä oli tällä kerralla pääasiallinen tavoitteenne. Slipknot toimi kiertueen ENTISTÄ MUSIKAALISEMPAA PAAHTOA päänimenä, ja katsoin heidän keikkansa joka ilta. Onneksi keksin kaikenlaista tekemistä, naurahtaa Whitechapelin kitaristi Zach Householder. – Vuonna 2012 meidät pestattiin Yhdysvaltoja ristiin rastiin kiertäneen Rockstar Mayhem -rundin esiintyjäkaartiin, ja mukana olivat esimerkiksi Motörhead, Slayer ja Anthrax. – Aiomme kiertää jatkossa niin paljon kuin vain suinkin pystymme. Ensi helmija maaliskuussa on tiedossa USA:n-rundi Cannibal Corpsen kanssa, ja kaikenlaista muutakin hienoa on luvassa. Entäpä kiertueet. Mikä on itsellesi tärkein takavuosien Whitechapel-levytys. Raskaamman puoleista asiaa. – Halusimme tehdä sävellyksellisesti laaja-alaisemman levyn ja kokeilla juttuja, joihin emme ole aikaisemmin tohtineet tarttua. Uuden tulokkaan otsikko on Kin. Sieltä WHITECHAPEL WHITECHAPEL ”Emme ole koskaan pelänneet muutoksia, ja kaikki Whitechapelin musiikki tulee edelleenkin suoraan sydämestä.” ZACH HOUSEHOLDER ja merkittävimmät levytykset takavuosilta: IN FLAMES: The Jester Race ja Clayman AMORPHIS: Tales From The Thousand Lakes SOILWORK: Stabbing The Drama MESHUGGAH: Destroy, Erase, Improve METALLICA: Load ja Master Of Puppets K u v a: A le x M o rg an Bazook 10_21.indd 64 Bazook 10_21.indd 64 3.11.2021 14.35 3.11.2021 14.35. Meidän kollektiivisessa mielessämme kummittelee hellittämätön ajatus täydellisestä Whitechapeljulkaisusta, ja The Valley osui jo aika lähellä napakymppiä. Keskustellaanpa sitten Kin-albumista. Kun ehdimme todella paneutua biiseihin, niistä tuli paljon aikaisempia musikaalisempia. Whitechapel on pitänyt vuosien aikana varsin kovaa tahtia, ja nyt on käsillä jo bändin kahdeksas pitkäsoitto. – Kyllä se taitaa olla The Valley. – Kirjoitimme kaikki kappaleet pandemia-aikana, ja siinä oli niin hyvät kuin huonommatkin puolensa. Totta kai jotkut diggarit tulevat syyttämään meitä löystymisestä ja vaikka mistä, mutta nämä ihmiset voivat aivan hyvin kuunnella vaikkapa The Somatic Defilement -debyyttiämme (2007). – Julkaisimme edellisen The Valley -albumin keväällä 2019, ja rundasimme sen jälkeen hyvinkin ahkerasti. Millaisia suunnitelmia Whitechapelilla on tulevaisuuden suhteen. löytyy koukkuja vaikka muille jaettavaksi! – Vanhat levymme ovat huomattavasti aggressiivisempia ja väkivaltaisempia kuin Kin, mutta minkäpä teet, kun pelkkä armoton paahtaminen ei jaksa enää kiinnostaa entiseen malliin. Sitten iski tiukka koronasulku, ja tajusin monien kollegoiden tapaan olevani tylyn faktan äärellä: mistä ihmeestä saan elannon, jos bändi ei pysty keikkailemaan. Olen viime aikoina muistellut Rockstar Mayhemia paljonkin, sillä Slipknot-rumpali Joey Jordisonin kuolema on ottanut koville. Emme ole koskaan pelänneet muutoksia, ja kaikki Whitechapelin musiikki tulee edelleenkin suoraan sydämestä, painottaa kitaristi. Olen aivan varma, että mikäli menetämme joitakin kuulijoita uuden levyn takia, saamme tilalle kaksin verroin uusia faneja. Puhutaan aivan tuota pikaa uudesta Kin-albumista, mutta käydään sitä ennen menneissä ajoissa. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 64 SOUNDI M aineikas amerikkalainen deathcore / death metal -yhtye Whitechapel on saavuttanut viidentoista vuoden kunnioitettavan iän. Mikä nousee mieleesi Whitechapelin historian parhaana rundina
Keikoille on toki kysytty, mutta Tuomas ja Kai ovat kiireisiä Nightwishin kanssa, ja Teemukin on pitkällä työkomennuksella ulkomailla, sanoo Mikkonen. Darkwoods My Betrothed teki 2000-luvun alkuvuosina joitakin keikkoja sessiomuusikoiden avustamana, mutta yhtyeen ydinkokoonpanon hiljaiselo kesti kesään 2020 asti. Tällä kerralla päädyimme Suuren Pohjan sodan aikakaudelle 1700-luvun alkupuolelle, joka oli suomalaisille todella synkkää aikaa, sanoo Kautonen. – Aivan kuten Autumn Roars Thunderin aikoihin, haimme taas inspiraatiota Suomen historiasta. Täytyy sanoa, että olen aivan liekeissä sanoituksista! Entä sitten bändin jatko. – Musiikilliset intressini olivat vuosituhanteen vaihteen lähestyessä Furthest Shore -yhtyeessä sekä Barathrumin Legions Of Perkele -albumin tekemisessä ja sen jälkeisissä keikoissa. SOUNDI 65 K iteeläisen black metal -yhtye Darkwoods My Betrothedin ensimmäinen aktiivikausi osui 90-luvulle, ja bändi julkaisi nopealla tahdilla kolme pitkäsoittoa: Heirs Of The Northstar (1995), Autumn Roars Thunder (1996) ja Witch-Hunts (1998). – Nyt näyttää siltä, että toimimme jatkossa ”studioprojektina”. Kaikki palaset loksahtivat nopeasti paikoilleen. Pian selvillä oli myös se, ettei alkuperäinen rumpali Tero Leinonen pysty osallistumaan yhtyeen toimintaan. Että nyt jos koskaan on ”sen aika”. – Sitten tuli koronakesä 2020, ja kalenterissa oli perinteinen ”Kitteen poikien viikonloppu”. Laulaja Pasi ”Emperor Nattasett” Kankkusen energia taas kului muiden bändien parissa. – Tein tekstikonseptit yhdessä antropologian tohtori Steven Parhamin kanssa ja Steven kirjoitti varsinaiset sanoitukset sen jälkeen. Tuskin oli Witch-Hunts ilmestynyt, kun Darkwoods My Betrothedin päivät olivat jo luetut. Angel Of Carnage Unleashedin sanoitukset ovat oma lukunsa. Näkökulma on erilainen verrattuna moniin muihin sotia käsitteleviin teksteihin: emme kuvaa suuria taisteluja tai kuninkaiden päätöksiä vaan näkökulmat löytyvät tavallisten ihmisten elämästä. Tuomaksella oli kerrankin aikaa Nightwishin kiertueiden siirryttyä hamaan tulevaisuuteen, ja päätös olikin pian selvillä. Jatkoimme siis tasan siitä, mihin aikoinaan jäimme, sillä vanhoilla levyillä kirjoitusvastuu jakaantui melko tasan meidän kolmen kesken, sanoo kitaristi. Paikalla oli myös yhtyeen ulkojäsenenä 90-luvulla soittanut Tuomas Holopainen, ja bändin paluu tuli taas kerran puheeksi. Ne eivät ole koskaan itsetarkoituksellisia, ja tälläkin kerralla kirjoitimme ja nauhoitimme materiaalin tekemättä yhtään kompromissia. – Terolla ei ollut aikaa. – Darkwoods My Betrothed on aina ollut hiukan ”outolintu”, sillä meidän musiikissa on elementtejä, jotka herättävät tiukkoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. – En sitten tiedä, esiinnymmekö joskus tulevaisuudessa, mutta ainakaan tällä hetkellä kolmen sessiojäsenen kanssa keikkaileminen ei tunnu oikealta ratkaisulta! VÄKEVÄ PALUU ILMAN KOMPROMISSEJA ”Albumi syöksyy ääripäissään kauemmaksi kuin koskaan ennen ja mukana on myös uusia elementtejä, mutta biisien päälinjat nojaavat silti vahvasti 90-luvulle.” K u v a: A n tt i Il v o n en Bazook 10_21.indd 65 Bazook 10_21.indd 65 3.11.2021 14.27 3.11.2021 14.27. – Tuomas liittyi mukaan varsinaiseksi jäseneksi, ja minä, Teemu ja Pasi aloitimme tahoillamme uusien kappaleiden tekemisen. Sen vuoksi pystymme seisomaan sataprosenttisesti jokaisen biisin takana. Kaikki asiat on taustoitettu huolella, ja isossa kuvassa tarinat nojaavat Teemu Keskisarjan kirjaan Murhanenkeli. – Uuden materiaalin tekeminen oli pitkään puheen asteella, mutta muun elämän kiireet menivät aina edelle, toteaa Mikkonen. Niihin on panostettu todella paljon. – Ei me varsinaisesti lopetettu, mutta homma vaan hiipui. Onneksi suurta hätää ei silti ollut, sillä Kai Hahto lupasi nauhoittaa uuden albumin rumpuosuudet. Angel Of Carnage Unleashed on ainakin omissa korvissa selvää jatkoa vanhalle ajalle, sanoo Kankkunen. Albumi syöksyy ääripäissään kauemmaksi kuin koskaan ennen ja mukana on myös uusia elementtejä, mutta biisien päälinjat nojaavat silti vahvasti 90-luvulle. – Jo demovaiheessa selvisi, että levystä tulee yllättävänkin julma ja dynaaminen. Nyt käsillä on Darkwoods My Betrothedin uran neljäs studioalbumi Angel Of Carnage Unleashed. Itse muutin pääkaupunkiseudulle, eikä basisti Teemu ”Hexenmeister” Kautonenkaan ollut tuolloin kuvioissa mukana, kertoo kitaristi Jouni ”Hallgrim” Mikkonen
– Biisien kirjoitus oli nyt varsin uudenlaista, sillä tällä kerralla tuoretta musiikkia tuli neljältä tyypiltä yhden asemesta. Entä onko joku uuden levyn saama palaute ehtinyt jo jäädä erityisellä tavalla mieleen. Homma menee suunnilleen niin, että Juho painaa nappia ja sitten me yritetään saada narulle mahdollisimman rento ja tiukka otto. 66 SOUNDI Bazook! Teksti: Timo Isoaho > M elodisen death metalin maailmanlaajuisiin kärkikahinoihin rytinällä noussut Bloodred Hourglass on julkaissut viidennen studioalbuminsa. – Juhon kanssa homma toimii aina vaivattomasti ja helposti. – Kun bändin kesken esituotettuja kappaleita alkoi olla tarpeeksi, pidimme muutaman intensiivisen treeniviikonlopun, joiden aikana sävellykset löysivät melko lailla lopullisen muotonsa. Sitten kun sellainen on purkissa, taltioidaan varmuuden vuoksi vieläkin rennompi ja tiukempi otto. Osa kappaleista louhii A-vireessä aiemman C:n sijaan, ja puhtaita lauluja on aikaisempaa enemmän, sanoo Silvonen. Your Highness soundaa yhtä aikaa rajulta ja kauniilta, ja mikäpä sen parempaa! Millaisia isompia ajatuksia löytyy tekstien taustoilta. Jätimme alustavat biisiaihiot vähän keskeneräisemmiksi, ja kokonaisuutena sävellysja sovitustyö olikin sitten aikaisempaa kollektiivisempi projekti. Bändi tykittelee moshpitiin liikettä saavia riffejä joko ripeästi tai vielä ripeämmin eikä melodioissakaan säästellä.” Mennäänpä saman tien uuden levyn äärelle... – Ääripäiden venyttämistä ei nähty itseisarvona, mutta biisimateriaaliin tuli joka tapauksessa uutta syvyyttä, dramatiikkaa ja monipuolisuutta. Lopputulos on raskas, synkkä ja eeppinen, mutta myös herkkä, toiveikas ja isojen kertosäkeiden täyttämä! Yhteistyökumppanit olivat vanhoja tuttuja: Swallow The Sunin kitaristinakin tunnettu Juho Räihä nauhoitti materiaalin ja ruotsalaisguru Henrik Udd vastasi miksauksesta. – Pääajatuksena oli toki taas kerran luoda levy, joka peittoaa kaikin tavoin aikaisemmat albumit, niin musiikillisesti kuin tuotannonkin puolesta. Kaikki tekivät ensin tahoillaan demoja, joita sitten palloteltiin edestakaisin ATK:n välityksellä. – Kyseessä ei ole varsinainen tiivis teemalevy, mutta sanoituksissa ollaan joka tapauksessa vahvasti rakkauden ja sydänveren äärellä. Tekstien taustoilta löytyy ajatuksia upeista ja voimakkaista naisista, jotka ovat tai ovat olleet iso osa meidän elämää hyvässä ja pahassa, niin parempina kuin huonompinakin hetkinä, kuvailee Silvonen. Jos joskus tulee kevyitä turhautumisen hetkiä, katsotaan vähän aikaa vaikkapa Arnold Schwarzeneggerin Commandoa, ja sitten hommat rullaavat taas hymyssä suin, nauraa kitaristi Joni Lahdenkauppi. Millaista oli työskennellä tuoreen musiikin parissa korona-aikana. – Joku kommentoi Veritas-sinkkua YouTubessa seuraavasti: ”Biisi herättää tunteen, että pitää murtautua jonkun taloon, paahtaa kaikki talonomistajan leivät ja laittaa ne takaisin pussiin.” Hah hah! ”Kyseessä ei ole varsinainen tiivis teemalevy, mutta sanoituksissa ollaan joka tapauksessa vahvasti rakkauden ja sydänveren äärellä.” ”Kyseessä ei ole varsinainen tiivis teemalevy, mutta sanoituksissa ollaan joka tapauksessa vahvasti rakkauden ja sydänveren äärellä.” Bazook 10_21.indd 66 Bazook 10_21.indd 66 3.11.2021 14.27 3.11.2021 14.27. – Henrik Udd miksasi myös GodUUTTA SYVYYTTÄ, DRAMATIIKKAA JA MONIPUOLISUUTTA sendin, ja luotto häneen olikin kova. Henrikiä ei tarvitse juuri edes ohjeistaa, ja lopputulos on silti timanttia. – Toki pandemia toi kuvioon haasteita – eräs yhtyeen jäsen asuu ulkomailla ja niin edelleen –, mutta lopulta kaikki asiat järjestyivät, aloittaa kitaristi Lauri Silvonen. Millaisia tavoitteita teillä oli Your Highnessin suhteen. Tuore tulokas Your Highness seuraa vuonna 2019 ilmestynyttä Godsend-järkälettä, josta Soundi kirjoitti muun muassa seuraavasti: ”Levyn aloittava hemmetin tarttuva Waves Of Black nappaa kuulijan koukkuun, jossa roikutaankin viimeiseen nuottiin saakka
Jos uskoo omiin muusikon ja sovittajan kykyihinsä, tulee mieleen kysyä, mihin muita ihmisiä enää tarvitsee musiikin tekemisessä. Samaa periaatetta voisi käyttää muihinkin virtuaalibändin jäseniin. Loput rummut, eli hihatin, pellit ja tomit, voi säätää pedaalista kytkimellä mielensä mukaisesti soittamaan 1/4, 1/8 tai 1/16-nuotteja. Kotistudiomuusikon kannalta ihanteellista olisi, jos virtuaalisia soittokavereita voisi opettaa. Groovymmat funk-rytmit taittuvat parhaiten Jesseltä. Vaikeampaa on tehdä kappaleeseen ”oikealta kuulostavat” rumputaustat. Tällöin virtuaalinen rumpali poimii kitaran ääniraidasta nyanssit ja breikit, joita se soitollaan peesaa. Toki nykyään DAW-ohjelmistoissa koneen soittoa voidaan ”humanisoida”, ihmismäistää, yksinkertaisella efektillä. Loganin heiniä on rento retrorock. Tämä johtuu siitä, että (akustista) rumpua soitettaessa iskun voimakkuus ja tarkkuus voi vaihdella lukemattomilla tavoilla. Nerokas idea mahdollisti aidon kuuloisten rumpujen tekemisen helposti, mutta yhtä oivaltavaa oli Applen idea kutsua rumpujen genrejä ja soundia rumpalien nimillä. Virtuaalista fill-nappia kääntelemällä voi määrittää kuinka paljon rumpali soittaa fillejä. Rumpukoneita käytettäessä piirre katoaa, sillä useimmissa (vintage) rumpukoneissa yksittäisen rummun äänenvoimakkuus on yksi ja sama ja kone myös soittaa nyanssittomasti, konemaisesti, aina samalla tavalla. On myös mahdollista hakea jokin komppi rumpalin repertuaarista, ja muokata sitä. Ne joilla intoa yhä riittää, ovat saattaneet käyttää lisääntyneen vapaa-ajan opiskeluun tai uuden luomiseen. Edullisilla äänitysja plugin-ohjelmistoilla on mahdollista saada aikaa studiotasoiset kitaraja kosketinsoitinsoundit. Jotkut ovat vaihtaneet ammattia, toiset tarttuneet tilapäistöihin, kolmannet surkutelleet kohtaloaan. Pandemia on vauhdittanut musiikin harrastamisen ja tekemisen yksityistymistä. Drummer toimii yksinkertaisesti niin, että soittamasi kitaratai kosketinsoitinraidan oheen voi lisätä rumpuraidan valikosta nappia painamalla. Luonnollisesti svengaavat rummut on mahdollista ohjelmoida sampleista kaikkine ”virheineen” mutta se on vaikeaa ja aikaavievää nysväämistä. Rumpuraita voi seurata kitaratai bassoraitaa tai projektin mitä tahansa raitaa ”follow” -toiminnolla. Treenaamiseen on pitänyt hakea motivaatiota, kun keikkoja ei ole. Teknologian kehityttyä koti studioksi käy vaikka älypuhelin tai kannettava tietokone. Musiikkia tehdään yhä enemmän yksin, ja siihen myös laitevalmistajat meitä kannustavat. SDRUM toimii niin, että kitaran bassokieliä plektralla iskettäessä SDRUM träkkää bassarin ja yläkieliä pikatessa virvelin. Siinä uutena ominaisuutena oli ”drummer track”. 1980-luvun alussa markkinoille tulleen kasettineliraiturin omistajan oli mahdollista toteuttaa ainutlaatuista nerouttaan ja soittaa koko orkesterin soitinosuudet yksin. TAPAA VIRTUAALINEN RUMPALIKAVERISI MAX! Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”Ihanteellista olisi, jos virtuaalisia soittokavereita voisi opettaa.” Tractatus 10_2021 -taitto_a.indd 68 Tractatus 10_2021 -taitto_a.indd 68 4.11.2021 14.21 4.11.2021 14.21. Kun edelliset innovaatiot laskee yhteen, ei tarvitse olla ennustaja nähdäkseen tulevaisuuteen: musiikintekijöillä on tietokoneella tai älypuhelimella, tai kitaristeilla pedaalissa, oma virtuaalibändi, joka pystyy generoimaan kokonaisen biisin yhdestä kitarariffistä, tai kenties pelkästä melodian hyräilystä, ja jonka soittajat tottelevat kaikkia pöljimpiäkin käskyjämme. Sitten on Max, punkkari, jonka soitto on jämäkkää ja kovaa, ja pohjautuu usein tom-tom-rytmeihin. Ja kun fillejä olisi rumpalilla varastossa riittävä määrä, olisi mistä ammentaa ja varioida. Rumpuraitojen tekeminen on tuskin koskaan ollut tätä helpompaa kitaristille. M uusikoiden keskuudessa tunnelmat ovat koronaepidemian aikaan olleet apaattisia ja epäuskoisia. Pari vuotta sitten laitevalmistaja Digitech julkaisi SDRUM-pedaalin, joka kykeni loihtimaan rumpuraidan kitarakompin perusteella. Applen Garagebandin vuonna 2015 julkaistu 10-versio tarjosi helpon ratkaisun. Yksityistymisen voidaan katsoa historiallisesti alkaneen äänentallennuslaitteiden yleistyttyä. Ominaisuus oli debytoinut Applen ammattilaisohjelmistossa Logic Pro X:ssä. 68 SOUNDI SOUNDI PB Garagebandissa Ian taitaa brittipopin sille tunnusomaisine virvelirummun ghostnoteineen. Ihmisen soittamat rumpuraidat tunnistaa aina soiton dynamiikan ja tarkkuuden eläväisyydestä. Olisi hienoa, että kun virtuaalirumpalille opettaisi tarpeeksi monta kertaa saman rumpufillin, osaisi hän toistaa sitä muissa samankaltaisissa tilanteissa
Hedelmällisempää lienee miettiä, miltä osin lausahdus voisi ohjata meitä kuuntelijoina uusiin havaintoihin. Täydellisen upeasti. Toki myös se, minkälaista kuultu musiikki ylipäätään on. Vie yhäkin. Päätin olla paikalla. Se, miten Moran ja McBride käsittelivät valitsemiaan kappaleita muun muassa Thelonious Monkin repertuaarista, oli jotain mikä koettiin korvilla, mutta käsiteltiin koko sielulla. Toisinaan sunnuntaisin Jazz kiinnostaa -radio-ohjelmaa tehdessä juttelemme muusikoiden yksilöllisistä soittotyyleistä Teppo Mäkysen ja Ville Herralan kanssa. Kuuntelin Cannonball Adderleyn Somethin’ Else -levyä, jossa Autumn Leavesin trumpetisti avasi uuden kanavan suoraan sisimpääni. ”Onko tämä Miles Davis?” ajattelin. Downbeat-lehti on tehnyt vastaavia artikkeleita jo vuosikymmenten ajan ja ne ovat usein varsin hupaisia. Kyseessä oli muistutus siitä, että sillä miten kappaleita käsitellään voi todellakin olla kaikki mahdollinen merkitys, sekä soitannollisesti että sovituksellisesti. Asetelma sai epäilemään, josko kotiolot olivat käyneet jo liiankin tutuiksi lockdownien myötä. Jazzmuusikkouden taito ja toteutus oli keskeisenä läsnä, ilmeisenä huoneentauluna sille mikä on mahdollista, mutta tämä musiikki ei päättynyt siihen. Kaikki tapahtui täysin musiikin ehdoilla, mutta myös vapaana siitä, miten nämä kappaleet ehkä ”kuuluisi” soittaa. Eivät ne jazztähdetkään kaikkea tiedä, joten leikkimielisessä blindfoldissa voi ottaa ihan rennosti. Olen oppinut keskusteluista paljon, sillä muusikoiden ammatillistumiseen kuuluu useimmiten eri instrumentalistien hyvin tarkkaa kuuntelua ja ymmärtämistä. Nämä kaverit ovat hakoja tunnistamaan muusikoita levyltä ja kertomaan mistä pääsivät jäljille. Kaksikko soitti pelkkiä standardeja, eli oli siis lähtenyt Eurooppaan matkailemaan ”cover-keikkojen” merkeissä ilman sen suurempia fanfaareja. Trumpetisti Mikko ”Gunu” Karjalainen on Villen mukaan se kruunaamaton ”blindfold”-kuningas, joka tunnistaa studiossa tai keikka lavalla olleet tallenteelta hämmästyttävällä tarkkuudella. Olin tunnistanut hänen soundinsa ja se teki elämyksestä täydemmän. Väite kuulostaa rajulta yksinkertaistukselta, mutta viime aikoina olen pohdiskellut näiden universaalien muuttujien suhdetta nimenomaan jazzissa. Tällä kertaa tämän aiheen pariin minut sai oikeastaan eräs kuulemani konsertti. Vierailin Hollannin Haagissa Mondriaan Jazz Festivalilla, ja ohjelmassa oli varsin mielenkiintoisen kuuloinen duo, Jason Moran & Christian McBride. Laita jazzista kiinnostuneelle ystävällesi levy soimaan ja pyydä häntä tunnistamaan paitsi kappale, myös muusikot. Pian kaikki epäilykset painuivat kuitenkin unholaan. Kukin biisivalinta lähti etenemään kiehtovaa polkua, joka muuttui matkan varrella kerta toisensa jälkeen häkellyttävän kauniiksi uudeksi maisemaksi. Kuten muissakin musiikin lajeissa. M uistan joskus törmänneeni lausahdukseen, jonka mukaan jazzmusiikissa olennaisinta ei ole se, mitä soitetaan vaan se, miten soitetaan. Muistan hyvin itse kun ensi kerran tajusin jotain muusikon oman soittajapersoonan merkityksestä yleiseen kokonaisuuteen jazzkappaleessa. Näin he sen tällä kertaa soittivat. Niin sanottu blindfold-testi onkin kuulijalle varsin hauska tapa verrytellä hoksottimiaan. Siis hetkinen, hyvinkin uudistavasta tyylistään tunnettu pianisti Moran ja melko perinteiseksi mielletty McBride. ketään koskaan oikein, mutta jatkuvan kehityksen tiellähän tässä ollaan. Olihan se. Päinvastoin, musiikki sai käyttövoimansa lopulta soittajien vuoropuhelun, taidon, tyylitajun ja näkemyksellisyyden voittavasta kombosta. Itse konsertti oli paitsi jazzkäsityöläisyyden, myös syvän musiikillisen vision ilotulitusta. PB SOUNDI SOUNDI 69 JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Kyseessähän on herkkä balladi, mutta Jason Moran ja Christian McBride osoittivat minulle, että ei siitä tarvinnut välittää. En muista olenko itse vielä arvannut Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives MITÄ SOITETAAN JA MITEN Eivind Aarset: Phantasmagoria Or A Different Kind Of Journey Jazzland Marthe Lea Band: Asura Motvind Records Iro Haarla Electric Ensemble: What Will We Leave Behind – Images From Planet Earth Svart Records TUOREITA JAZZ-ILOJA K u v a: Ti m a zo Sn ij d er Jason Moran & Christian McBride Jazz kiinnostaa 10_2021 -taitto_a.indd 69 Jazz kiinnostaa 10_2021 -taitto_a.indd 69 4.11.2021 15.49 4.11.2021 15.49. En tiennyt, että he esiintyvät duona. Se, mitä soitetaan on määrittänyt paljolti viitekehyksen ja vienyt asiaa eteenpäin. Yllä lausuttu on helpointa taklata kanveesiin tarkastelemalla jazzin versomista lukuisiin eri tyylisuuntiin historiansa aikana ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Se on ainakin nyt mahdotonta, mutta saan yhä kiinni tunnelmasta muistellessani spontaanisti läikähtänyttä iloani kaksikon läväyttäessä ilmoille supernopean version Charles Mingusin Goodbye Pork Pie Hatista. Soundi, fraseeraus ja solistiset valinnat ovat esimerkkejä johtolangoista. Kun ajattelen konserttia, mieleni täyttää kaipaus kuulla se uudelleen
Valittu lähestymistapa tuntuu alkuun raikkaalta. Sellaisiakin, joista hänellä ei ole omia muistikuvia. JONI KLING PAUL MCCARTNEY, PAUL MULDOON: ELÄMÄ & SANAT, OSAT 1 JA 2 BAZAR T oukokuussa 1970 postuumisti julkaistu Let It Be jäi The Beatlesin viimeiseksi albumiksi, vaikka se oli George Harrisonin I Me Minea lukuun ottamatta äänitetty useita kuukausia ennen Abbey Roadin (1969) sessioita. Näihin pikkuvanhoihin varhaisvaikutteisiin palataan useasti ja ne ovat oleellista taustoitusta McCartneyn taiteilijaprofiilin ymmärtämiseksi. Albumista tuli pitkän ja mutkaisen tien lopullinen pää. Kappalekohtaisten muisteluiden kautta avautuu satunnaisia vinjettejä lauluntekijän uraan, työtapoihin ja tuntemuksiin. Varsin yleisen konsensuksen mukaan levy ei ole The Beatlesin parhaita, mutta historiallisesti kaikkien aikojen merkittävimmän ja monien mie lestä parhaan rockyhtyeen osin riitaisessakin ilmapiirissä syntyneenä albumina Let It Be on 50-vuotisjuhlapainoksensa toki ansainnut – vaikkakin yli vuoden varsinaisesta merkkipäivästä myöhästyneenä. Treenitaltioinneista kiinnostavimmat ennustavat osin kaukaistakin tulevaisuutta. Myös perinteistä Beatles-kronikkaa on toki mukana, ja sitä on paljon. On kiusallista, että McCartney tuntuu usein vain toistavan ja auktorisoivan tarinoita, jotka aiemmin on kerrottu muiden suulla. Tämän kokoluokan muistelmateoksessa isoin ongelma on Muldoonin toimitustyö, joka on suurpiirteistä, kohteensa arvailuihin luottavaa ja kritiikitöntä. Faktantarkistusta olisi kaivattu lukuihin, joissa tapahtumat tuntuvat heittävän usealla vuodella. Muldoonin kirjaamien keskustelujen pohjana toimi 154 laulutekstin valikoima 1950-luvun lopulta nykypäivään. SOUNDI 71 Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja P aul McCartneyn vuosia kaavailtu elämäkerta toteutui lopulta, kun muusikko suostui istumaan runoilija Paul Muldoonin haastateltavaksi. Kronologinen eteneminen olisi ollut perusteltua, sillä nyt lukukokemus vastaa vähän kuin The Beatles Bible -sivuston artikke leiden selailua satunnaistoiminnolla. Elämä & sanat on varmasti tarkoitettu kepeäksi henkilökohtaiseksi anekdoottikokoelmaksi, eikä Mark Lewisohn -tason yleishistoriikiksi. Se ei edes yritä piirtää kokonaiskuvaa kohteensa tuotannosta, sen mittakaavasta ja kontekstista popin historiassa. Lopulta niihin kuitenkin sisältyy kirjan valaisevin elämys: 900 sivun jälkeen huomaan arvostavani McCartneyn hillittyä ja hyvin aseteltua lyriikkaa uudella tavalla. Näyttävä boxi täydentyy blu-rayllä ja informa tiivisella kirjalla. Tuntuu hieman erikoiselta, että mittavan, lukuisilla valokuvilla ja muistivihkosivujen reproilla varustetun laitoksen lähtökohta ovat juuri tekstit. Wingsin uraa käsitellään pintapuolisesti, muutto maalle Lindan kanssa on ainakin tusinan luvun aiheena. Glyn Johnsin Get Backillä The Beatles soi rennompana ja karheampana kuin Phil Spectorin myöhemmin siloittelemalla Let It Bellä. Kuvataiteista, teatterista ja musiikin historiasta kiinnostunut kirjatoukka-beatle ei koskaan ole yrittänyt briljeerata, vaan on jopa kätkenyt osaamisensa näennäisen yksinkertaisiin, perinnetietoisiin laulelmiinsa. McCartney ei ole koskaan profiloitunut erityisen kiinnostavana lyyrikkona ja monien sanoitusten arkipäiväisyys ennen taustojen avaamista suorastaan puuduttaa. Vaikea sanoa, ovatko hänen rakentamansa puuliitoksinen pöytä, lampaankeritsemisennätykset tai myhäilyt hieromalaitoksissa käymisestä kaiken painomusteen arvoisia. Legenda on sisäistänyt hänestä kirjoitetun legendan. I Saw Her Standing Theren yhteydessä hän ei muistele Hampurin rokkiklubeja, vaan kotona kuultua 1900-luvun alun kevyttä viihdemusiikkia ja peruskoulupohjalta omaksuttuja Shakespearen sonettien riimityksiä. PERTTI OJALA THE BEATLES: LET IT BE – SUPER DELUXE UNIVERSAL Sisältää siloittelemattoman version K u v a: Fr an k M ic el o tt a / So u n d in k u v aar k is to sanoin kuvin_10_2021 -taitto_b.indd 71 sanoin kuvin_10_2021 -taitto_b.indd 71 5.11.2021 9.25 5.11.2021 9.25. Vähintään toimittaja olisi voinut täydentää puuttuvia listasijoituksia tai edes roudari Mal Evansille sukunimen. Viiden Abbey Roadille päätyneen biisin versiot tai aihiot saavat seurakseen jopa John Lennonin Imagineltä (1971) löytyvän Gimme Some Truthin. Käänteitä 1990-luvulta nykypäivään kirja korkeintaan raapaisee. Kahteen kirjaan jaettu Elämä & sanat ei kaivaudu biisien syntyhistoriaan beatlefiilin pedanttiudella, vaan McCartney kuljettaa tarinaa vähemmän tunnetuille sivu-urille tai omistaa vaikkapa Blackbird-osion 1960-luvun kansalaisoikeustaisteluille. Välillä McCartneyn vapaa assosiaatio harhailee luvattoman kauas aiheesta. Bardi, poppari ja rönsyilevät muistelmat Lukemattomia kertoja kuullut anekdootit toistuvat aakkosittain järjestetyssä teoksessa vieläpä useaan kertaan. Tämänkin Muldoon tekee suoraan haastatteluista referoiden. Laajimman juhlaversion viisi cd:tä sisältävät Giles Martinin miksauksen alkuperäisestä albumista, kaksi levyllistä harjoitussessioäänityksiä, nelibiisisen ep:n ja hylätyn ja hyllytetyn Glyn Johnsin vuoden 1969 miksauksen, jolloin albumi oli vielä nimeltään Get Back. The Long And Winding Road sopii kuvaamaan Let It Ben syntyä ja miksei The Beatlesin koko uraakin. Dramaattisin ero on nimenomaan levyn nimiraidalla ja The Long And Winding Roadilla. Kirjan esipuhe on kuin kömpelö jälkilisäys, yritys nivoa langat yhteen ja vetää ylisukupolvisia yhtenäisyyksiä irlantilaisiin juuriin ja kulttuuritaustaan
Vaikka punk rockia yhtäältä pidettiinkin vastaiskuna mammutti tautiselle progelle, niin viimeistään Vitalin perusteella ymmärtää miksi jo pa John Lydonin ja The Fall yhtyeen Mark E. Kir jan itsekriittisyys ja raadollisuus yllättää. Toimituksellises ti on erikoinen ratkaisu antaa hirvit tävä määrä tilaa yhtyeistä suurim malle, Agentsille. Rautalankayhty eistä sikisi soittajia, joista moni ete ni maamme muusikoiden kärkikas tiin. 70luvun puolivälin alla pidetystä luovasta tauosta johtuen VdGG:n Cha rismatuotanto jakautui kahteen jak soon, joista ensimmäinen päättyi yh tyeen kunnianhimoisimpaan ja haas tavimpaan levyyn Pawn Hearts (1971). Vaikka kirjailija toki kertoo itses tään paljon, ne kertomukset liitty vät nimenomaan yhtyeeseen. Tietote oksena kirja on puutteistaan huo limatta äärimmäisen tarpeellinen. Emman perilliset onnistuu saattamaan valtavan määrän tie toa yksiin kansiin, mutta lukuko kemuksena se on raskas. Charismavuosien finaaliksi jäänyt Vital tekee järisyttävän selväksi, että rock voi olla äärimmäisen progressii vista ja samalla asenteeltaan täyttä punkia. Biisikohtainen analyysi ja tuotan tojippojen paljastaminen lienevät jonkun muun kirjan antia. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja P rogressiivisen rockin merkittä vimpiin bändeihin lukeutuvan Van der Graaf Generatorin kulta kausi on koottu upeasti yksiin kan siin. Kirjassa Salminen käy läpi yh tyeen tarinaa melko tarkasti. Kun kyse on yhtyevetoises ta skenestä, ja yhtyeitä mainitaan teoksessa valehtelematta satamää rin, on sääli, että teoksen lopusta löytyy henkilöhakemisto, mutta ei yhtyehakemistoa. VILHO PIRTTIJÄRVI JANNE ÖRNBERG, KATI JÄRVI, JORI VENEMIES: EMMAN PERILLISET – SUOMALAISEN RAUTALANKA BEATIN VUOSI KYMMENET AVIADOR K u v a: K ar i B er gs tr ö m in ko ko el m a / k ir ja n k u v it u st a The Esquires F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A sanoin kuvin_10_2021 -taitto_b.indd 72 sanoin kuvin_10_2021 -taitto_b.indd 72 5.11.2021 9.25 5.11.2021 9.25. Kirja antaa huomattavan määrän uutta tietoa, ja rautalankaan pereh tyminen sitä lukiessa on ollut an toisaa puuhaa. Albumitrilogiaa Godbluff (1975), Still Life (1976) ja World Record (1976) seu ranneella The Quiet Zone/The Pleasure Domella (1977) kuultiin Van der Graa fiksi nimensä tilapäisesti lyhentäneen bändin uusi sointi. On kiinnostavaa, miten kirja on ni menomaan kirja Gaselleista, vaik ka näkökulma on yhden jäsenen. Uusine miksauksineen, bonuksi neen, liveäänitteineen ja filmimate riaaleineen 17 cd:tä, kolme bluraytä ja 68sivuisen kirjan sisältävä paketti kattaa yhtyeen tuotannon kakkosal bumi The Least We Can Do Is Wave To Each Otherista (1970) livetupla Vitaliin (1978) saakka. Nä kökulma on koko kirjan läpi Salmi sen, tosin muita yh tyeen jäseniä on päästetty ääneen, mikäli jokin Salmisen kertomassa kaipaa tar kennusta tahi oikaisemista. Massiivises sa teoksessa käydään läkähdyttäväl lä tahdilla läpi alan kotimaista tar jontaa. PERTTI OJALA VAN DER GRAAF GENERATOR: THE CHARISMA YEARS 1970–1978 UNIVERSAL Jättilaatikollinen ilmaisunvapautta Tiiviisti paketoitu matka G asellitnelikon räppääjistä eittämättä etäisimmäksi jää nyt hahmo Päkä (Pekka Sal minen) on ylöskirjannut yhtyeen tähänastisen toiminnan menot ja melskeet kansien väliin. Kirja päättyy vähän liian yllättäen, kuin seinään. Esa Pulliaisesta ja hänen joukkueestaan on kirjoitettu kirjoja ja tullaan kirjoittamaan, jo ten tilan antaminen pienemmille te kijöille olisi ollut aivan perusteltua. Smithin kaltaiset punksuku polven edustajat arvostivat Van der Graaf Generatoria. Tärkeintä on ollut ehdoton ilmaisuvapaus, joka kat taa sekä Peter Hammillin usein synk kiä ja ahdistavia tuntoja kuvaavat ly riikat että välillä hyvinkin kulmikkaan musiikillisen toteutuksen. Hugh Ban tonin kirkollisklassisia sävyjä sisältä vä urkutyöskentely, Guy Evansin vä rikäs ja jazzahtavakin lyömäsoitto ja sakso fonisti David Jacksonin paikoin silkkaa avant gardea ja free jazzia huo kuva tyylittely luovat pohjan, jonka yllä Hammillin kuoropoikavuosista lähtien väkevöitynyt laulu elää kuis kauksen ja huudon välillä. Kirjoittajien väite siitä, että rautalankamusiikki oli vastavoima esimerkiksi Kake Randelinin edus tamalle “kertakäyttöiselle ja kan sallisesti merkityksettömälle euro humpalle” on perusteiltaan hatara, virheellinen ja haiskahtaa eltaantu neelta rockelitismiltä, jonka joutai si painuvan jo historiaan. Märkäkorvana oli sin kuitenkin kaivannut enemmän kokonaiskuvaa ja kontekstointia, esimerkiksi ulkomaisiin skeneihin Tarpeellinen mutta raskas mammutti vertailu jää kirjassa melko pinnal liseksi. Rautalankasoundi jätti kiistä mättömän jäljen kotimaisen rockin sointiin. Lähtö kohdat ovat mielenkiintoiset. Välit kiristyvät ja välillä ollaan bändikaverin rive leissä kiinni. Sal minen myös kertoo avoimesti sii tä, kuinka yhtyetovereiden teke minen ja muut projektit herättivät hänessä kateutta. VILHO PIRTTIJÄRVI PEKKA SALMINEN: GASELLIT – MATKA JOHNNY KNIGA V oidaan sanoa, että rautalan kamusiikki loi 1960luvulla perustan suomalaiselle rock kulttuurille The Shadowsin musii kista intoutuneiden koltiaisten rä mistellessä kitaroillaan Emmaa ym päri Suomenmaan. Pysäyttävintä on Sal misen äidin kuoleman käsittely. Graham Smithin viulu korvasi Hugh Bantonin urut, bii sit lyhenivät ja suoristuivat ja Peter Hammill räimi kitaraansa entistä an taumuksellisemmin. VdGG:n omaleimaisuus ja tinkimät tömyys ovat olleet keskeisin syy sii hen, että kaupallinen menestys on kiertänyt bändin kaukaa. Lopputulos on huolimaton, kir joitusvirheitä vilisevä mammutti, joka ryydittää kompakteja yhtye saagoja perin naavaisella analyy silla. Tämä kerto nee lähinnä siitä, että Gaselli en matka on vie lä kesken. Toki olisin toivonut, että joidenkin asioiden äärelle olisi pysähdytty makuste lemaan pitemmäksi aikaa, mutta toisaalta paketin tiiviys ilahduttaa. Kirja käy Gasellien kymmenen vuotta läpi melko reippaaseen tah tiin mutta vetävästi. Kirjan aihe perustelee itse itsen sä, mutta olisin toivonut kirjan ole van fokusoituneempi. Yhtye keikkailee vuosi kaudet polkuhinnoin ympäri Suo mea ja tahti on pökerryttävä. Niin Shadowsin brittityy listä kuin myös amerikkalaisesta surfmeiningistä innoittuneet soit tajat ovat pitäneet kaikuisan instru mentaalimusiikin elinvoimaisena
Rivien välistä on helppo lukea, että kovan työn lisäksi sattumalla on ollut osansa moneen Pyhimyksen nykyhetkeen johtaneista tapahtumista. M ikko ”Pyhimys” Kuoppalaa voi syylläkin pitää yhtenä suomirapin merkittävimmistä hahmoista, mutta asianlaita ei ole aina ollut näin. Elämäkertamaisen teoksen ohella kirja toimii eräänlaisena esseenä yhden ihmisen mielenmaisemaan. Uran nosteessa tuli se maaginen onnenbreikki Richie Blackmoren Rainbow-yhtyeessä ja yhteistyön rauetessa samanlaisen onnenkantamoisen myötä Ozzyn tuuraajana Black Sabbathissa. Mä haluan kirvoittaa mun kuuntelijoista itkua ja naurua.” Vaikka Kuoppala ei varo mokiensa käsittelemistä, hän ei myöskään paljasta lukijalle mitään kovin henkilökohtaista. Itsekritiikin kirves lyö armottomasti vuotta 2016 käsiteltäessä, kun ”Pyhi” avaa, mihin Teflon Brothersin yleisön nostattamiseksi aloittama ”esidokaaminen” ja Ruger Hauerin henkilökemioiden kärjistyminen johti. Kirjassa kerronta on kuitenkin sangen pragmaattista selviytymistaistelua kiertue-elämässä, levytyksissä, musiikkimarkkinoiden puristuksissa sekä metallimiesten maailman kilvoittelussa. Kirjan kiinnostavinta antia ovat paitsi kurkistus kulissien taakse – hahmogalleria on varsinainen suomirapin kuka on kuka -kattaus – ennen kaikkea Kuoppalan sukellus oman minuutensa sisälle. Kuoppala summaa oman statuksensa Gösta Sundqvistiin verrattuna sanoittajana hyvin: ”Ei kukaan kuuntele mun biisejä siksi, että mä oisin teknisesti erityisen hyvä räppäri tai tosi taitava sanankäyttäjä. ASKO ALANEN RONNIE JAMES DIO, MICK WALL, WENDY DIO: DIO – RAINBOW IN THE DARK BAZAR Ääni kantaa, teksti ei F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A K u v a: So u n d in k u v aar k is to sanoin kuvin_10_2021 -taitto_b.indd 73 sanoin kuvin_10_2021 -taitto_b.indd 73 5.11.2021 14.22 5.11.2021 14.22. Silti Ronnie kokoaa tunnollisesti elämänsä ja uransa suuren jatkumon, joka etenee määrätietoisesti hauskoista kommelluksista ensimmäisissä teinibändeistä Deep Purplen kanssa kiertävään Elfiin. Tämä selviää hyvin Sanat ja tarinat -kirjasta, jossa Kuoppala käy läpi uransa vaiheita tekstiensä kautta tarkkanäköisesti ja itsekritiikkiä kaihtamatta. Kirjan alkumetrit hän kertaa herätystään räppiin taidemuotona paljastaen muun muassa punastuttavat ensimmäisten kappaleidensa lyriikat. Tätä korostavat Wendy-vaimon lisäämät kuvaukset, jotka ovat hiukan liiankin ylimaallisia ylistyksiä tai puolustuspuheita toistuvien bändiriitojen ja rahanjaon pulmissa. Tapahtumakulkujen kuvailussa on paljon jälkiviisastelua siitä, miten ammatilliset kunnianhimot ja ihmissuhteet olivat jatkuvissa paineissa. Rainbow In The Dark on hyvä runko tietynlaiselle tuhkimotarinalle, mutta siinä olisi saanut olla lähipiirin ja riitakumppanienkin näkökulmia ja puheita mukana. Oma Dio-yhtye kruunasi heavy metalin isoimman pikkumiehen ja hänen satumaiset fantasiansa linnoista, neidoista, ritareista ja taikauskoa tihkuvista visioista taivaan ja helvetin välillä. Nykyisen ”koko kansan Vain elämää -Pyhimyksen” kannalta lukijalle onkin kiinnostavaa, kuinka epävarmoja Kuoppalan uran ensimmäiset vuodet olivat. MIRKO SIIKALUOMA MIKKO KUOPPALA, HIPPO TAATILA: PYHIMYS – SANAT JA TARINAT JOHNNY KNIGA Matka Kuoppalan ytimeen N iin vahva ja tunnistettava kuin Ronnie James Dion (1942– 2010) lauluääni onkin, omaelämäkerrassa hänen kertojanäänensä on köykäisempi ja lempeämpi
Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. On maranormaalia, että vuonna 2022 me soitetaan Tolosen kanssa valkokankaalla samaa laulua, samalla taajuudella. Seuraavaksi sarjakuvapinosta käteen tarttunee Jarkko Räihän Suomen tunnetuimmasta aseistakieltäytyjästä kertova Pekurinen. Tavallaan kaikki pyörii saman ympärillä; jonkin ajanjakson päättyminen, kuolleiden muistaminen, henkien liikkuminen elävien joukossa, elämän riemuitseminen. En ole tyystin hyljännyt niin sanottuja oikeita kirjojakaan. Kreikan ja Rooman taruista lukiessamme olemme hämmästelleet jumalia, jotka juonivat, sotivat ja rakastuvat, syövät lapsiaan, silpovat isänsä suku elimiä ja parantavat päänsäryn iskemällä kirveen päähänsä. MINULLA ON koko ajan monta kirjaa kesken eri formaateissa. Minulla on kunniatehtävä saada tässä elämäni vaiheessa asua ja talkkaroida suuresti ihailemani taiteilijan Ossi Somman vanhaa kotitaloa ja veistospuistoa Siurossa. Pyöräillessa ja autoillessa kuuntelen äänikirjana jotain vetäväjuonista romaania tai elämäkertaa. Se oli ihanaa. Kielen tasolla hän on aina ollut mestarillinen. viimeinen sana -taitto_2021_10_a.indd 74 viimeinen sana -taitto_2021_10_a.indd 74 5.11.2021 11.29 5.11.2021 11.29. Juuri nyt kesken on kuitenkin jotain aivan muuta, sillä olemme nautiskelleet Arto Kivimäen vetävästi kirjoit tamaa Antiikin taruja -kirjaa. Lukijana on ehkä kaikkein paras eli Jukka Pitkänen. Hämmennyksen keskellä iloitsen jokaisesta hetkestä, jonka sain jakaa heidän kanssaan tällä taajuudella. Paola Suhosen kokopitkä elokuva Miehiä keskiyön auringossa on mun ensimmäinen kokemus näyttelijänä. Siitä on vain viikkoja, kun isän kanssa viestiteltiin elämästä ja musasta, ja isäni laittoi kuvan Tolosen soolo-kassusta saatesanoin: ”Tässä iso syy sille miksi mä soitan.” Mulle suurin syy soittaa on mun oma isäni. Piti keretä puoli kasiksi Katajanokalle elokuvan kuvauksiin. Hyvästelin ystäväni, taiteilijan ja kuttuurivaikuttaja Seija Ruskon eli taiteilija Ossi Somman siskon. Tärkein lukemisen osaalue on iltasatu. Aivan pähkähullua menoa, suosittelen kaiken ikäisille! terveiset Ossille: Somman talossa ja veistospuistossa kaikki hyvin. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Sain juuri loppuun Richard Powersin kiehtovan Ikipuutromaanin, jossa lukuisten ihmisten tarinat kietoutuvat toisiinsa mutta todelliseen pääosaan nousevat puut. Metallican The Black Album Expanded Editionin voitti Maria Chatalov Helsingistä. Järjettömän rohkeaa Paolalta kiinnittää rooliin tyyppi, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta alalta. Kuulin kuvauksissa, että Jukka Tolonen esittää elokuvassa saman laulun. Se oli samalla mun eka keikka koronan jälkeen. Keikkailu tuntuu joltain kaukaiselta muistolta ja lavalle kitaran kanssa valoihin ja savun keskelle nouseminen oli kieltämättä maagista. Ajatuksiin jäävä, vähäeleinen mutta yksityiskohtiensa kautta salakavalan merkittäväksi nouseva kirja. Liput lahjoittaa Fullsteam. Kun muualla bileet vasta tiivistyivät, minä menin nukkumaan. Tänä vuonna olemme koukuttuneet 7-vuotiaan lapseni kanssa etenkin Tove Janssonin kirjoihin. Sarjakuvista luin viimeksi Lempäälän uudesta, viihtyisästä kirjastosta mukaan tarttuneen Craig Thompsonin varhaisen teoksen Blankets, joka osoittautui verrattoman samastuttavaksi teinirakkauden ja kasvukipujen kuvaukseksi. Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 26. Sunnuntaiaamuna oli nimittäin herätys kolmelta aamulla. E-kirjan lukeminen on myös parasta mahdollista unilääkettä, mistä johtuen käytin yllättävän monta iltaa Deborah Levyn omaelämäkerta trilogian vain 125-sivuisen avausosan Mitä en halua tietää lukemiseen. Onnittelut! MARIA MATTILA Mara Balls MIKKO MERILÄINEN Kielen löytäneiden kesken arvotaan 2 lippua The War On Drugsin keikalle Helsingin Jäähalliin 22.3.2022. Sunnuntain kohtauksessa roolihahmoni esitti yleisölle upean kappaleen Liian viilee kevät. Seijalla oli myös merkittävä rooli siinä, että päädyin tänne. Kun polvistuin suutelemaan Seijan arkkua lauantaina, lähetin mukanaan ainakin ensimmäisten parinsadan sivun perusteella juoneltaan vetävintä Liukkosta. Kindlestä e-kirjana luen enimmäkseen englanninkielisiä romaaneja ja elämä kertoja sekä aina vangitsevia Long Play -artikkeleita. Esineenäkin näyttävä (kiitos Jussi Karjalaisen kansitaiteen) Miki Liukkosen Elämä: esipuhe -jättiläinen on LOKAKUUN LOPUSSA, kun muut pukeutuivat halloweeniin tai kekriin tai dia los muertosiin riippuen vähän millä taajuudella kukakin lentelee, niin minä pukeuduin kokomustiin hautajaisiin. Tilanne oli absurdi; artisti esittämässä artistia pitkän keikkatauon jälkeen. Ensimmäisen reilun vuoden aikana olen joutunut hyvästelemään ensin Ossin ja nyt siskonsa. Sinun tehtäväsi on etsiä se
NYT SAATAVILLA AUDIOKAUPASTA. Audiokauppa tulostus.indd 2 Audiokauppa tulostus.indd 2 3.11.2021 12.34 3.11.2021 12.34 _2SD_sisa?kannet_10_2021.indd 1 _2SD_sisa?kannet_10_2021.indd 1 5.11.2021 9.47 5.11.2021 9.47. Soundi.indd 1 Soundi.indd 1 14.10.2021 17:53:20 14.10.2021 17:53:20 Thoman tulostus.indd 75 Thoman tulostus.indd 75 3.11.2021 12.52 3.11.2021 12.52 EISAVOITTAJAT Laa d u k k aa t j a ty yli kk ää t SVS 3000 MICRO -SUBWOOFER KEF KC62 -SUBWOOFER CAMBRIDGE AUDIO EVO 150 -ALL-IN-ONE-VAHVISTIN Tervetuloa hyville kaupoille
N E T Soundi takakansi 10_21.indd 76 Soundi takakansi 10_21.indd 76 2.11.2021 11.30 2.11.2021 11.30 10 /2 02 1 9,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 1 NOKKA KOHTI RASKAIT A JUURIA SUOMALAISET VALOJA ÄÄNIALAN AMMATTILAISET MAAILMANTÄHTIEN MATKASSA SUOMALAISET VALOJA ÄÄNIALAN AMMATTILAISET MAAILMANTÄHTIEN MATKASSA So un dI 11 So un dI 11 V O L B E A T ABBA, DAWSON & CIRCLE, PLANT & KRAUSS, ASA, LANA DEL REY, COLDPLAY... THE WAR ON DRUGS TI 22.3.2022 HELSINKI, JÄÄHALLI LIPUT ALK. YLI 50 LEVYARVIOTA S W A L L O W T H E S U N | F I S H | L O R D I | H U L D A H U I M A D A R K W O O D S M Y B E T R O T H E D | W A LT A R I | K N I F E G I R L Kansi_10_2021_i.indd 1 Kansi_10_2021_i.indd 1 5.11.2021 9.43 5.11.2021 9.43 _1SD_ulkokannet_10_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_10_2021.indd 1 5.11.2021 9.44 5.11.2021 9.44. 50,50 EUR T H E W A R O N D R U G S