Soundi 11/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

PALEFACE ”ON KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, ETTÄ KÖYHÄT ÄÄNESTÄVÄT KOKOOMUSTA.” 11/2014 SOUNDI 11/2014 6,50 € (sis.alv) SoundI JUKKA NOUSIAINEN AINO VENNA PITKÄN URAN ALKUMETREILLÄ RICHARD Z. KRUSPE RAMMSTEIN-KITARISTI SOUNDI-HAASTATTELUSSA HEIKKI KUULA RÄPPÄRI MUUTTI ROKKITOIMITTAJAN ASENTEEN PINK FLOYD VIERAILULLA DAVID GILMOURIN TILUKSILLA 11 kansi_11_2014_i.indd 1 JUKKA NOUSIAINEN JA JYTÄN SYVEMPI OPPIMÄÄRÄ 3.11.2014 12.58
syytä valehdella sinulle tällaisessa asiassa.Loiri coLdpLay - ghost stories LiVe 2014jouLua -iLM. “MYYMÄLÄSSÄ” “PAIKANPÄÄLLÄ”. pinK fLoyd the endLess riVer Vesa-Matti Loiri KaiKKien aiKojen Loiri hector – hauras Lordi scare force one -Ltd cd+t-paita röyKsopp the ineVitaBLe Machine head – end BLoodstone & diaMonds tefLon Brothers – isänpäiVä foo fighters – sonic highways -Ltd cd/Lp+t-paita jonne aaron – risteyKsessä paLeface – LuoVa tuho -Ltd cd/Lp+t-paita/ girLie-paita darK fLood – inVerno pinK fLoyd the endLess riVer Levykauppa X tulostus.indd 2 3.11.2014 10.43. 17.11. rasKasta 2 -Ltd cd+dVd+t-paita -iLM. cheeK – KuKa Muu MuKa stadion edition Kaupassa voit vaihtaa turvallisesti rahasi Loiri -aiheisiin paitoihin ja muihin vehkeisiin. 17.11. NYT OLEN AINAKIN HETKEN HELPOTTUNUT SILLÄ TUNTUU, ETTÄ ÄX ON KEKSINYT RATKAISUN.” VESA-mAtti Loiri -kAuppA on Auki. Machine head – BLoodstone & diaMonds niKo ahVonen – pohjoinen souL foo fighters – sonic highways -Ltd cd/Lp+t-paita isac eLLiott – foLLow Me paLeface – LuoVa tuho -Ltd cd/Lp+t-paita/ girLie-paita one direction – four -iLM. niKo ahVonen – pohjoinen souL Bowie daVid nothing has changed – the Best of -iLM. daVid Bowie nothing has changed – the Best of -iLM. Kaupassa voit vaihtaa turvallisesti rahasi Loiri -aiheisiin paitoihin ja muihin vehkeisiin. 14.11. TÄLLÖIN VOIT PUKEUTUA JUURI TÄSTÄ TIETYSTÄ IHMISESTÄ KERTOVIIN VAATTEISIIN! JOS SINULLA ON RAHAA (JA NYT EI PUHUTA MISTÄÄN JÄRJETTÖMISTÄ SUMMISTA) VOIT HANKKIA ÄX:STÄ LEVY-SOITTIMEN ESIMERKIKSI KOTIISI. Loiri –kaupan löydät lähimmästä Äxästäsi tai levykauppax.fi/vesamattiloiri. 14.11. 14.11. JOS HALUAT PUKEUTUA IHMISESTÄ KERTOVIIN VAATTEISIIN ON SE MAHDOLLISTA ESIM. JUURI NÄIN. isac eLLiott – foLLow– Me cheeK KuKa Muu MuKa stadion edition Lordi scare force one -Ltd coLdpLay - ghost stories cd+t-paita LiVe 2014 -iLM. SINÄKIN VOIT SAMANLAINEN KUIN TÄMÄ TARINAN KUVITTEELLINEN ASIAKAS! OLLAAN YHTEYKSISSÄ! VESA-mAtti Loiri -kAuppA on Auki. 21.11. 21.11. Ja kuten hyvä ystävä ei oleLoiri mitään Vesa-Matti one direction – four tiedät, meillä KaiKKien aiKojen -iLM. OSOITTEESSA LEVYKAUPPAX.FI/VESAMATTILOIRI TAI NS. ASIAKKAMME KERTOO: “OLIN ÄXÄN RAA’AN PAINOSTUKSEN UHRINA OSTANUT JO YLI 20.000 LEVYÄ. JOS VAHVISTIMESI TAKANA ON PUNAINEN JA VALKOINEN REIKULI ALKAA ÄÄNI KUULUMAAN! rasKasta jouLua 2 -Ltd cd+dVd+t-paita -iLM. Loiri –kaupan löydät lähimmästä Äxästäsi tai levykauppax.fi/vesamattiloiri. SILTI MINULLA OLI TUNNE, ETTÄ JOTAIN PUUTTUU. Ja kuten hyvä ystävä tiedät, meillä ei ole mitään syytä valehdella sinulle tällaisessa asiassa. 14.11
DVD+CD | BLU-RAY+CD | DIGITAL W W W.COLDPL AY.COM W W W.FACEBOOK .COM /COLDPL AY Coldplay tulostus.indd 3 WWW.T WIT T ER .COM/COLDPL AY WWW.INS TAGR AM.COM/COLDPL AY 31.10.2014 6.29. C O L D. P L A Y G HO S T S T O R I E S Vuoden upein konserttitaltiointi kaupoissa 21.11
JOENSUU, Areena // La 8.11. Ikäraja K-18. Ovet avat eur. TAMPERE, Tampere-talo // Ke 19.11. Ikäraja K-18. ROVANIEMI, LappiAreena // La 15.11. RAUMA, Kivikylä Areena // Pe.28.11. OULU, Ouluhalli Ti 18.11. PORI, Karhuhalli // La 22.11. JYVÄSKYLÄ, Paviljonki Kaikkien aikojen kitarakonsertti! Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Liput ja lisätiedo ( Ei Poriin eikä Hämeenlinnaan) maan rokkaavimmat pikkujoulut hector_isanp aiva_il.indd 1 Ti 25.11.2014 HELSINKI,The Circus Klo 22.00 (ovet auki klo 20.00). HUOM kaikki kitaransoittajat! Pe 12.12. KOUVOLA, Jäähalli // Ke 12.11. Vip-paketit: www.menolippu.fi UUSI ALBU MI NYT KAU POIS Ennakkoon kultaa myynyt uusi albumi “HAURAS” nyt kaupoissa ! HECTORIN MAAN KA “HAURAS” -KONSERT LIPUT NY T MYYNNI S La 8.11. Ovet avataan klo 18.00. ia Areen PORI Karh uhalli La 22.11. HELSINK I Hartwall Arena Kaikki kons ertit alkav at kuluineen alkaen 49,50 klo 19.30. TURKU Logo mo Pe 14.11. KUOPIO, Kuopiohalli // Ke 5.11. 48,50€. SEINÄJO KI Areena Ke 26.11. alo HÄMEEN LINNA Elen Pe 21.11. Ke 29.10. LAHTI, Lahti Halli Kaikki konsertit alkavat klo 19.30. MIKKELI, Jäähalli // Pe 7.11. TURKU, Logomo Pe 14.11. 135,16€) Lisätiedot: www.menolippu.fi "Britain's first lady of song" JOAN The Guitar Conference ARMATRADING To 13.11.2014 HELSINKI, Kulttuuritalo H E LS I N K I , M us iikkita lo Ti 3.2.2015 klo 19.00 (ovet auki klo 18.00) Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). ROVANIEMI, Lappi Areena Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). KOUVOL A Jäähalli Ke 12.11. LAHTI Laht i Halli La 29.11. HÄMEENLINNA, Elenia Areena Pe 21.11. VIP-paketit alkaen 109 € + alv 24% (yht. HELSINKI, Hartwall Arena MUISTA IS ÄÄ SUOMIR UUDELLA O ALBUMILLA CKIN SUU JA KONSE R Klo 19.30. Liput toimituskuluineen alkaen 49,50 €, Konsertteihin on saatavilla VIP-illallispaketti. SEINÄJOKI, Areena Ke 26.11. ROVANIE MI LappiAree La 15.11. Ovet avataan klo 18.00. Liput toimituskuluineen alk. TAMPERE Tampere-t Ke 19.11. Liput toimituskuluineen alkaen 54 / 59 €. Liput toimituskuluineen alkaen 49 €. Liput toimituskuluineen alkaen 64 / 59 €. LAPPEENRANTA, Jäähalli La 1.11. YHTEISTYÖSSÄ: Eastway tulostus.indd 4 31.10.2014 6.16. La 29.11. La 13.12. Liput toimituskuluineen alkaen 49 €. Liput toimituskuluineen alkaen 53,50 / 58,50 €. na OULU Oulu halli Ti 18.11. RAUMA Kivik ylä Areena Pe 28.11. JYVÄSKYLÄ, Paviljonki // Pe 31.10
KOVIMMAT MUSAKIRJAT Osta itselle tai lahjaksi Michael Monroe – Nimmarilla 21,45 € Risainen elämä 21,25 € Sound Tracker 23,95 € Sonata Arctica 24,25 € /URHEILU/MUSIIKKI/VAATTEET/MATKAPUHELIMET/KIRJAT/VAUVAT/PELIT /LAPSET/LELUT/KODINKONEET/ELEKTRONIIKKA/VAPAA-AIKA/KENGÄT /ELOKUVAT/PUUTARHA/KOTI/CDON.COM Pohjoismaiden suurin tavaratalo Varaamme oikeuden hintamuutoksiin sekä mahdollisiin painovirheisiin. CDON tulostus.indd 5 31.10.2014 15.15
Kruspe 30 Jukka Nousiainen 36 Heikki Kuula 38 Paleface 44 Pink Floyd 48 Aino Venna 52 Sixx:A.M. 54 Levyarviot 72 Bazook Machine Head Caskets Open Soen Wacken Open Air 75 Oton vinyylit 76 Stalker Tuure Kilpeläinen Cønstantine Elise 80 Laulun paikka: Hector 81 Tarkkailuluokka: The Shangri-Blahs 82 Viimeinen sana ja Syntymäpäivä 48 18 Kuva: Soundin kuva-arkisto Kannen kuva: Markus Paajala Kuva: Tero Ahonen > Soundi 11/2014 Iggy Pop ”Loistavia bändejä joka nurkassa, opettajia riitti!” www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 6 SOUNDI sisältö_2014_11_b.indd 6 3.11.2014 14.15. Machine Head ”Ainoa asia, josta en tässä unelma-ammatissani pidä, on haastattelujen tekeminen.” Heikki Kuula ”Se on se taiteen maisterin katse.” 38 Paleface ”Kuka tahansa osaa kirjoittaa räpit, mutta vaatii aivan toisenlaisia lihaksia kirjoittaa laulu.” Kuva: Markus Paajala 74 Kuva: Aki Roukala 36 Aino Venna ”Me ollaan ihan hyvässä paikassa nyt.” Kuva: Travis Shinn 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat ja Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Sanoin kuvin 14 Elämäni soundit: Ninni Poijärvi 16 E-liike 18 Jussi Niemen naamakirja: Iggy Pop 20 Digi 22 Päivä musiikkiteollisuudessa 24 Soundi-haastattelu: Richard Z
Warner tulostus.indd 7 3.11.2014 12.06. Led Zeppelin IV ja Houses Of The Holy Uudelleen remasteroitu Ennenjulkaisematonta oheismateriaalia CD, LP, Super Deluxe Boxset, Download, Stream C 2014 Atlantic Recording Corporation, a Warner Music Group Company
Tiedän, kuinka paljon he rakastavat musiikkia ja tiedän, kuinka vakavasti he työ hönsä suhtautuvat. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 40. Joten kertokaa, jos jokin juttu sai teidät tuntemaan – oli se sitten iloa ja innostumista tai turhautumista ja pettymystä. Se ei ole yhtenäinen ääni – on erilaisia ihmisiä, erilaisia tyylejä kirjoittaa ja on hyvin erilaisia, ristiriitaisia kin mielipiteitä – mutta niin sen pitää ollakin. Soundissa julkaistaan joka kuukausi parikymmentä musiikkia käsittelevää artikkelia ja siihen päälle puolensataa levyarviota. En niinkään hänen tekemästä musiikista, vaikka siitäkin pidän, vaan Sonic Highways -tv-sarjasta. A-PUOLI > Pääkirjoitus Rakkaudesta lajiin V iime viikkoina olen miettinyt paljon musiikkijournalismia. Parhaimmillaan saan niistä molemmista saman, mahtavan tunteen: tunteen siitä, että ihmi nen teoksen takana tietää mitä tekee ja että hän tekee sitä into himosta. Jos te ette ole tyytyväisiä, emme mekään kauaa sätki. Mietin tulevia juttuja ja menneitä juttuja, mie tin omia juttujani ja muiden kirjoittamia. Hurja on juttujen skaalakin, sillä niiden takana on yhteensä kymmeniä toimittajia. Se on paitsi työni, myös rakkauteni. Jos olisin sanojeni mittainen mies, lähettäi sin nyt palautetta Dave Grohlille. Syy, miksi olen ajatellut musiikkikirjoittamista tavallistakin enemmän on Teppo Vapauden kirjoittama kolumni, joka löytyy seuraavalta sivulta. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Yhtä moninainen on se artistien kirjo, mistä kirjoitamme, ja yhtä moninainen on lukija kuntamme. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Päätoimittaja Mikko Meriläinen SOUNDI 11/2014 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Tryer: Kukkia kaamoksesta Ghost Brigade: IV – One With The Storm Jukka Gustavson & Hoedown: Mountain Information Toimituspäällikkö Heta Hyttinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Räjäyttäjät: Rock’n’rollpainajainen Pink Floyd: Meddle Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Paino on todellakin sanalla tunne. Se on koskettanut monella tasolla: olen saanut siitä uutta tietoa, olen kokenut innostumisen tun teita sarjan esittelemästä musiikista ja ennen kaikkea olen vaikuttunut siitä intohimosta, millä Grohl amerikkalaisen musiikin histo riaa kertoo. Vuodenkierron aikana määrä on siis aika hurja, ja Soundi.fi:n mu kaan laskien määrä moninkertaistuu. Lukijoillehan tätä lehteä tehdään, vain ja ainoas taan. Luen kotimaisia ja ulko maisia lehtiä, etsin artikkeleita netistä ja luen kirjoja. Kaikki tietenkin lähtee siitä, että rakastan musiikkia, mutta ra kastan myös musiikkikirjoittamista. Siinä ei ole mitään uutta, sillä minähän mietin sitä lähes joka ikinen päivä. Sen pitäisi olla tekemisemme lähtökohta. vuosikerta 8 SOUNDI pääkirjoitus & kolumni -taitto_2014_11_a.indd 8 3.11.2014 14.12. Hän haastaa toimittajat laittamaan itsensä li koon ja tarjoamaan lukijoille yhtä voimakkaita tunteita, kuin mitä he itse musiikista saavat. Siksi arvostan suunnattomasti teiltä lukijoilta saatua palautetta. Itse olen varmasti liian lähellä kirjoittajiamme. Soundin ääni muodostuu kaikkien lehteen kirjoittavien toimit tajien yhteisestä äänestä
Nykyinen rock-kirjoittaminen vertautuu liian usein Arttu Wiskarin laskelmoituun suoritukseen tai parhaimmillaan Happo- > Toinen kuvakulma Teppo Vapaus radion hyvin tuotettuun biisiin, jossa on ihan hyvä melodia. Tekijä päästää kiimaisesti ulos kaikki tunteensa. Sukupolvi, joka haluaa Soundinsa suoraan vessanpöntölle jaeltuna elää vielä kymmeniä vuosia. Se on totta. On päässyt unohtumaan, että lajissamme potku munille herättää enemmän tunteita kuin täydellinen tekninen suoritus. Päätoimittajien on kannustettava toimittajiaan tähän ja annettava heille täysi taiteellinen vapaus. Tehdäksemme yksinkertaisen vallan kumouksen suomalaisessa rock-kirjoittamisessa jokaisen kirjoittajan on kyseenalaistettava täysin tähänastinen tyylinsä ja haluttava olla Hunter S. Vain näin syntyy ryhmä yli-innostuneita erilaisten musiikkimedi oiden kirjoittajia, joista jokainen haluaa olla paras: jännittävin, totuudellisin ja vangitsevin. Siinä huudetaan räkä poskella kähisevällä äänellä itse eletystä ja koetusta elämästä. Peloista ja estoista vapautumisen rinnalla kirjoitustaidostakin on hyötyä, mutta ennen kaikkea hyvä rockteksti on punkkia. Rocktekstien tekijät ovat vieraantuneet artistien maailmasta ja unohtaneet lukijan kaipaavan verta, hikeä ja kyyneleitä sekä mielenkiintoista tietoa ihmisestä taiteilijanimen- ja kuvan takaa. Vain siten syntyvät rock-kirjoittamisen kentälle tarvittavat elementit: kilpailu, vaara, kiihko ja arvaamattomuus. On syntynyt harha, että kukaan ei edes tarvitse printtilehteä. Hyvän rocktekstin standardia voi etsiä hakemalla vertauskohtaa siitä, mistä kirjoitamme. Heidän äänensä ei kuulu netissä käytävässä keskustelussa. Siksi, että kaikki eivät ole netissä. Jatkokirjoitus Suomalaisen rocklehden elvytys – pohdintaa, faktoja ja kutsu talkoisiin löytyy osoitteesta: www.soundi.fi/rocklehden-elvytys Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 9 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2014_11_a.indd 9 3.11.2014 10.37. Eritteet artistin maailmasta ja ihminen artistin takaa eivät välity lukijalle pohjaväreeltään informatiivisilla teksteillä, joiden keskiössä ovat laulujen kirjoitta- minen, studiotyö ja muu soittamiseen liittyvä neutraali musajargon. > Suorat sanat Rock-kirjoittamisesta S uomalainen rockmusiikista kirjoittaminen on palautettava pelottomaksi ja addiktoivaksi mikäli mielimme säilyttää edes yhden rocklehden kansien välissä. Miksi se on tärkeää. Ehkä sellainen kuin Moottoritie on kuuma. Thompson. Kysymällä: minkälainen on hyvä rockbiisi. Biisi on liian pitkä ja antiprofessionaalinen, mutta sitä haluaa lisää, lisää, lisää
Toiseksi tarttuvimmaksi seuloutui Lou Began Mambo No. Äänitämme kaikki treenit, kuuntelemme aihioita ja kehitämme parhaita ideoita eteenpäin. Muut musikantit liittyivät remmiin musiikillisesti porisevasta ystäväpiiristämme, sanoo Elo. A-PUOLI Toimittanut: Timo Isoaho Mama Longhornin luovuus karkaa käsistä jo alkumetreillä Satakunnasta kajahtaa taas. 5 ja kolmanneksi Survivorin Eye Of The Tiger -ikivihreä. Kuva: Jani Mahkonen Kuva: Eetu Henttonen > Uutiset 10 SOUNDI uutiset_2014_11_b.indd 10 3.11.2014 14.07. Lupaavia biisejä syntyy kuin liukuhihnalta, joten ensilevytyksemme on tosiaankin vasta pintaraapaisu, Elo painottaa. Kosketinsoittaja Dizzy Reed on kertonut, että useita valmiita biisejä olisi jo nauhalla. Heitä parempia solisteja emme olisi voineet löytääkään. Hurmoksellisessa livetilanteessa tämä biisi lähtee nykyään käsistä niin tehokkaasti, että sen soidessa voi tapahtua käytännössä mitä tahansa! Callisto aktivoituu – luvassa livenä soitettu studioalbumi net ovat saaneet perheenlisäystä. Yhtye kiersi pitkään Providence-albumin jälkeen, mutta mihin muuhun aikaa on kulunut. Providence-rundien jälkeiset ajat (2011–12) kuluivatkin eräänlaisessa käymistilassa, Kuva: Juha Metso Hypnoottisen vangitsevia tunnelmia luovan Calliston kolmannesta pitkäsoitosta on vierähtänyt jo viitisen vuotta. Kolmisen vuotta sitten minulta ja kitaristi Tuomas Grönlundilta vapautui luovaa energiaa, kun veljeni Teemu pisti Puhuvat Eläimet -yhtyeensä jäihin. – Luonnehdinta ”porilaisguinealainen rytmimusiikin voimayksikkö ja sulatusuuni” kuvaa Mama Longhornia varsin hyvin, sillä tämän ryhmän materiaali rönsyilee hyvin moneen suuntaan. – Erääksi debyytin avainkappaleista nostaisin Freedom Boogien, joka heijastelee osuvasti yhtyeen sisällä vallitsevaa vapaana virtaavaa luovuutta ja rytmin voittokulkua. Ei kannata kuitenkaan vielä pidättää hengitystä. Saattaa hyvinkin olla että Guns N’ Rosesilta tulee uutta materiaalia – jos nyt ei ihan lähiaikoina, niin ainakin lähivuosina. Voiton vei Spice Girlsin Wannabe – ja aivan takuulla se soi nyt sinunkin päässäsi. Rukoilu auttaa, tietää Judas Priestin pääpappi Rob Halford. – Progressiivisuus on väistynyt taaemmaksi ja samalla uudet biisit ovat hieman lyhyempiä, ripeätempoisempia ja rokkaavampia. Sen sijaan on paljon todennäköisempää, että The Blankon kolmoslevy valmistuu. Nauhoitimme albumin livenä Sonic Pump -studiolla ja levyn kokonaistunnelma on myös aikaisempia kylmempi. – Mama Longhorn on siinä mielessä huikea porukka, että sytyke tai biisin alkuidea voi lähteä keneltä tahansa. kitaristilaulaja Pauli Hauta-ahon mukaan demot ovat jo purkissa, ja yhtye on parhaillaan kartoittamassa sopivaa studiota. Secret Youthin ensimmäinen singlelohkaisu Backbone on nyt kuunneltavissa Soundin netti sivulla! Tähden välit Kaikkien aikojen korvamato on selvillä. Sinäkin, Juudakseni! Ruotsalainen metalli bändi Ghost on julkistanut oman rannekellon. Joululahja niille, joille Apple Watch on liian nössö. 28 vuotta päihteettömänä ollut hevilegenda kertoi Hatebreed-mies Jamey Jastan podcastissa ristivänsä kätensä päivittäin. Ghostin nimikkokelloa valmistetaan vain äärimmäisen rajoitettu 150 kappaleen erä, ja muutama onnekas saa Papa Emeritus II:n nimmarin kaupan päälle. – Muutaman kuukauden instrumentaalijamittelun jälkeen saimme onneksemme mukaan Eeva Poijärven ja Faouzi Fawazin. Muun muassa Magyar Possessa, Kuusumun Profeetassa ja Eleanoora Rosenholmissa vaikuttavien muusikoiden tuore kokoonpano Mama Longhorn soittaa ”maanista ja transsihakuista afrorockia”. Olemme erittäin tyytyväisiä, Myllykangas painottaa. Mutta ennen kaikkea Mama Longhorn pohjautuu pidättelemättömään live-energiaan, kitaristi Mikko Elo kertoo. – Bändi on käynyt läpi miehistönvaihdoksia ja muutamat jäse mutta viimeiset pari vuotta ovat puolestaan olleet hyvin aktiivisia, kitaristi Markus Myllykangas sanoo. Millaista materiaalia Svart Recordsin tammikuun lopulla julkaiseva Secret Youth -pitkäsoitto sisältää. Mistä kaikki sai alkunsa. Debyyttialbumi Enter The Rhythm Tankin otsikko on vähintäänkin osuva. Lisäksi osa Callisto-ryhmästä asuu nykyään Helsingissä ja tämä on aiheuttanut kevyitä logistisia ongelmia, muun muassa treenaamiseen liittyen. – Perkussionisti Kai Johansson oli pitkään ideoinut afrobeat-pohjaista orkesteria. Manchesterin tiede- ja teollisuus museo selvitti asian vuoden kestäneessä tutkimuksessa, johon osallistui 12 000 brittiä
– Puskimme hommia putkeen niin monta vuotta, että breikki tuli tarpeeseen. Pistimme pystyyn sisäpiirin suljetun haun ja Franky nousi heti esiin - itse asiassa herra tuntui niin kovalta, ettemme aluksi edes uskaltaneet kysyä hänen mielipidettään. Mutta pelko pois: bändi on hyvissä voimissa ja jatkoa on luvassa, kitaristi Jussi Ylikoski sanoo. Creamin jälkeen Bruce siirtyi yhä enemmän jazz-puolelle ja teki jopa fuusiolevytyksiä. 14.5.1943–25.10.2014 Vaikka Skotlannissa syntynyt Jack Bruce tappeli rumpali Ginger Bakerin kanssa jo 1960-luvun alussa Alexis Kornerin Blues Incorporatedissa ja sitä seuranneessa Graham Bond Organisationissa, on Cream (1966–1968) kuitenkin se yhtye, josta rockin kuulijat hänet parhaiten muistavat. – Nick on osoittautunut meille taivaan lahjaksi. Nykyään nostamme asioita esiin esimerkiksi ihmiskohtaloiden kautta. Yhteistä yhtyeille oli myös suhteellisen lyhyt ura ja mittaamaton vaikutus. – Kaikkien takavuosien mahtavien vierailijoiden jälkeen halusimme Apocalypticalle sen oman ja tunnistettavan lauluäänen. Ja kun jäseniä oli vain kolme, jokaisen piti soittaakin enemmän. Apocalypticalla uusi vaihde silmässä Apocalyptica on hikoillut viime viikkoina Nashvillessa Grammy-voittaja Nick Rasculinezin (Foo Fighters, Rush, Mastodon) tuottavan korvaparin alaisuudessa. Debyytiltä löytyy kantaaottavuutta, mutta varsinainen ”poliittisuus” on ollut vähenemään päin. Jopa vanha taistelukumppani Ginger Baker kutsui Brucea muistosanoissaan ”hienoksi mieheksi”. Tulevan pitkäsoiton lauluosuuk- sista vastaa Franky Perez (Scars On Broadway). – Sanoitukset. Apinan tyyli - siis tietynlainen metalli/hiphop-hybridi - löytyi muutaman sattuman ja kokeilun jälkeen, kitaristi Tuomas Alfthan sanoo. Tuloksena oli pitkä rivi albumeita, mutta ei hän silti rockia hyljännyt, vaan soitti muun muassa Lou Reedin Berlin-klassikolla. Kuva: Roope Palve Disco Ensemble -leiristä runsaasti uutta materiaalia Ku va: Ville Malja Pitkään tauolla ollut Disco Ensemble on aktivoitumaan päin – ja samaan aikaan yhtyeen suunnalta kuuluu paljon muutakin. Bruce esitti komeasti Cream-bravuurinsa White Room, eikä mitään vanhan, murjotun nyrkkeilijän näkemisen myötähäpeää tarvinnut kokea. Bruce oli myös koulutettu sellisti, ja vaikka hän selloa ja koskettimiakin soitti, bassosta muodostui kuitenkin hänen pääinstrument tinsa. Yläkerran alati kasvava orkes teri on saanut yhden mestari basistin lisää. Ja kokoontuihan Creamkin varsin onnistuneesti uudestaan vuonna 2005. Ensi keväänä ilmestyvän pitkäsoiton biisit vaativat ”hifit soundit” ja levy onkin Tesseract-yhtyeestä tutun Alec ”Acle” Kahneyn miksattavana, kitaristi sanoo. Bruce kirjoitti suuren osan yhtyeen materiaalista, ja jos häntä on pitänyt melko värittömänä laulajana, kannattaa kuunnella vaikka Disraeli Gears -albumin We’re Going Wrong, jolla hän esittelee laulutaitojaan enemmänkin. Keskivertokuuntelija keskittyy enemmän laulajaan, kitaraan tai rumpuihin, hänen näkemyksensä bassosta on lähinnä sama kuin suomalaisten kiitosten: jos kaikki on hyvin, ollaan hiljaa eikä tehdä asiasta numeroa. Jack Bruce pani basson puhumaan erilaista kieltä, kuin mihin rockissa oli totuttu. Kaveri on onnistunut potkimaan yhtyeeseen uutta vimmaa ja raivoa eivätkä bändin töppöset enää oikein tunnu osuvan tartaniin, kun lento on niin kovaa luokkaa, nauraa rumpali Mikko Sirén. Soundissa todettiin aikoinaan seuraavasti: ”Oululaisyhtye esittää vahvasti Rage Against The Machine -pitoista, suomenkielis- tä rapmetalia, ja kuten tyylikin edellyttää, on Apinalla asiaa.” – Rage Against The Machine on toki merkittävä bändi, mutta koemme silti tulleemme aika kauas 90-luvulta. Ainoa kerta, kun itse näin mestarin livenä, oli Ringo’s All-Starr Bandin riveissä 1998. The Jimi Hendrix Experience oli toinen aikalaisyhtye, joka synnytti käsit- teen rocktrio, mutta siinä missä Jimi oli oman kolmikkonsa tähti, Creamin kolme soittajaa olivat tasavertaisia. TEKSTI: ANTTI MARTTINEN SOUNDI 11 uutiset_2014_11_b.indd 11 3.11.2014 14.06. Alussa pitkälti bluesiin nojautuva yhtye muuttui matkan varrella yhä kokeellisemmaksi, luoden pohjaa niin heavylle kuin progellekin. No, Franky lähti innolla mukaan ja jälki on ollut odotetun tasokasta! Kuva: Tina Korhonen Jack Bruce Sakaran uusi kiinnitys on Apina Sakara Records on kiinnittänyt oululaisen Apinan. 1993 hän liittyi vielä yhteen vanhan tappelukave rinsa Ginger Bakerin sekä Gary Mooren kanssa, tuloksena trio BBM ja albumi Around The Next Dream. Kummastakin kuuluu lisää lähikuu kausina! HISSER Elektroniseen soundiin pohjaavan Hisserin ensimmäinen single, mainio Park Fiction löytyy Soundi. Taistelupariksi muodostuneen Bakerin lisäksi kolmikossa soitti kitaraa Eric Clapton, kaikki tuolloin ”alan kermaa” Britanniassa. Rocktrio-käsitekin pysyi hänelle läheisenä, siitä kertoivat osaltaan yhtyeet West, Bruce & Laing ja BLT, jonka muut kirjaimet olivat Bill Lordan ja Robin Trower. – Tällaista musiikkia ei tee kukaan muu, ainakaan suomeksi. fi:n uutisista. Bändi ehti herättää huomiota tasokkailla demoilla, joita onkin hehkutettu muun muassa Soundissa ja Infernossa. Siihen oli pakko keskittyä, ja siitä tuli tasavertainen soitin muiden joukossa. Pitkäaikaiset seikkailut päihteiden kanssa veivät hänet lopulta hautaan 71-vuotiaana. Brucen basso jymähti esiin raidoilta ja teki sen roolin merkittäväksi. – Tauko on synnyttänyt myös kaksi uutta projektia eli laulaja Miikka Koiviston Hisserin sekä oman juttuni Big Pharman
Monista selkeistä vaikutteista huolimatta Lumiauramies pärjää mainiosti omilla jaloillaan: se on jälleen yksi hieno osoitus pohjoismaisen rikoselokuvan kukoistuksesta. Keef ja skidi ja skeba KEITH RICHARDS, THEODORA RICHARDS: UKKO JA MINÄ (LIKE, JULK. Nyt) on jo 83-vuotias mutta huokuu edelleen karismaa ja energiaa. Hankista tulee vastentahtoisesti isänsä puolustusasianajaja, kun muistikatkoista kärsivää iäkästä miestä syytetään murhasta. Theodora Richards kuvittaa isänsä sanat osuvasti – lämpimällä ja naivistisella tyylillään. Wardaddyn hahmosta tulee mieleen Pittin natseja tappava Aldo Raine Kunniattomissa paskiaisissa, mutta tällä kertaa hahmossa ei ole mitään koomista eikä sympaattista. Ruotsalainen hetki ei ole mestariteos, mutta se yllättää positiivisesti. Skandinaavinen yhteistuotanto sijoittuu lumisiin maisemiin Ruotsin ja Norjan rajalle. Ne tästä löytyvät. Elokuvasta olisi voinut hyvin jättää pari sivujuonta pois. Siinä samalla kirja tulee kuvailleeksi koskettavasti sen tapahtumaketjun, mikä sai Keithin rakastumaan kitaraan. KU N UDE UKA LEF FA Tankin ahtaissa sisätiloissa on klaustrofobinen tunnelma, joka tuo mieleen saksalaisen sotaklassikon Sukellusvene U-96:n. Vaimo Sonja (Haapkylä) on mustasukkainen psykopaatti. Pittin esittämä amerikkalaissotilas on panssarivaunun komentaja Wardaddy, joka on miehistönsä kanssa matkalla valtaamaan Berliiniä. ätä kirjaa on mahdotonta erottaa sen tekijöistä. Kyse lienee yhä siitä samasta lapsena Gus-papan avustuksella koetusta innostumisesta. ELOKUVAT TEKSTI: JUSSI HUHTALA FURY Sota on helvettiä S otaelokuvan pääosassa on tämän hetken kenties tunnetuin elokuvatähti Brad Pitt, mutta Fury ei ole mitään popcorn-viihdettä. Koskettimia bändissä soittanut Elisa (Knihtilä) taas haikailee laulajan perään. Ruotsalainen hetki on surkuhupaisa tarina, jonka aineksia ovat talvinen Helsinki ja takakonttiin piilotettu ruumiskäärö. Kun byrokraattiset poliisit eivät voi auttaa, Nils ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja ryhtyy listimään murhasta vastuussa olevia gangstereita yksi kerrallaan. Hän tavoittaa teknisesti huterilla mutta huolella piirretyillä ja voimakkaasti väritetyillä kuvilla hienosti sen hämmennyksen ja pohjattoman kiinnostuksen, minkä soittopelit voivat lapsessa herättää. Kuten sotaelokuvat yleensä, Fury on miehinen tarina, jossa naisilla on vain pari pientä sivuroolia. Stellan Skarsgård esittää lumiaurankuljettajaa nimeltä Nils Dickman, joka viettää hiljaista ja leppoisaa elämää, kunnes hänen poikansa joutuu rikollisliigan surmaamaksi. Vastapainoa Wardaddyn tylylle hahmolle antaa idealistinen keltanokka Norman (Logan Lerman), jolta tappaminen ei ihan heti luonnistu. Pohjimmiltaan tämä pieni ja sympaattinen pikku kirja alleviivaa jokaisen yksilön esimerkin tärkeyttä. 1.12.) T THE JUDGE RUOTSALAINEN HETKI LUMIAURAMIES Robert Downey Jr:n esittämä Hank Palmer on kyyninen huippujuristi, joka tapaa pitkästä aikaa pikkukaupungissa tuomarina toimivan isänsä (Robert Duvall). Korpelan esittämä iskelmälaulaja on hupaisa sekoitus Tauskia ja Kari Tapiota. Keith Richardsin kirjoittama ja hänen tyttärensä kuvittama lastenkirja on pieni omaelämäkerrallinen kertomus Keithin ja hänen isoisänsä suhteesta. Sinänsähän kirjassa on kyse vain muutamin yksinkertaisin lausein kerrotusta lapsuusmuistosta, ei mistään sen kummemmasta. Vaikka David Ayerin (Poliisit, Sabotage) ohjaustyö ei samanlaiseksi mestari teokseksi nousekaan, se on lajityyppinsä valioyksilö ja vaikuttava sodan lohduttomuuden kuvaus. Koska kirjaa lukiessa näkee jatkuvasti Keithin kasvot mielessään, on käytännössä mahdotonta arvioida, miten tarina toimii sinällään – ilman kirjoittajansa persoonaa ja ilman kuuluisaa isä-tytärsuhdetta. Taistelukentät ovat täynnä mutaa ja likaa, eikä sodassa ole sankareita tai sankaritekoja, vain toinen toistaan raaempia taisteluita katkeraan loppuun saakka. A-PUOLI > Sanoin kuvin Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Tuotanto on siitä erikoinen, että näyttelijänelikko vastaa myös ohjauksesta yhdessä käsikirjoittaja Teemu Kaskisen kanssa. Downey Jr. Kun mukana ei ole ammattiohjaajaa, voisi lopputulokselta odottaa hallitsematonta sekasotkua. Pienimuotoinen tragikomedia etenee sujuvasti ja viihdyttävästi. muistuttaa olevansa näyttelijänä muutakin kuin Iron Man. Se kertoo elämänarvonsa kadottaneesta miehestä ja vaikeista perhesuhteista, ja lisäksi se on romanttinen draama ja oikeussalijännäri. niin, miettikääpä sitä. Toisen maailmansodan loppuvaiheisiin sijoittuvassa elokuvassa sota on julmaa ja ratsuväki raakaa. HHH HHH HHHH TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN HHHH 12 SOUNDI sanoin kuvin_11_2014 -taitto_a.indd 12 3.11.2014 14.13. The Judgen ongelma on se, että siinä yritetään kertoa liian monta tarinaa. Björkman on entinen bändikaveri, jolla on kalavelkoja maksettavana. Tämän luettuaan on myös aavistuksen helpompi ymmärtää, miksi Keith Richards yhä – ikäloppuna ja upporikkaana – haluaa nousta lavalle soittamaan rockbändissä. Ilman pappa-Gusia meillä tuskin olisi Rolling Stonesia, ja ilman Rolling Stonesia... Parasta The Judgessa ovat kaksi Robertia, jotka roolitöillään kannattelevat elokuvaa. Lukuisia unohtumattomia rooleja tehnyt Duvall (Kummisetä, Ilmestyskirja. Lumiauramiehen musta huumori ja yllättävät väkivaltaiset kohtaukset tuovat mieleen Tarantinon ja Coen-veljesten elokuvat ja etenkin Fargon. Yhtymäkohtia löytyy myös 70-luvun kostoelokuviin kuten Väkivallan vihollinen tai Likainen Harry. Mutta ei hyvässä lastenkirjassa välttämättä muuta tarvitakaan, vain tarina joka vetää sisäänsä ja tunne, johon eläytyä. Wardaddystä on sodan aikana tullut kyyninen rintamajermu, joka katsoo ainoaksi tehtä väkseen tappaa mahdollisimman paljon saksalaisia, ja hän odottaa samaa miehistöltään. Kotimaisen elokuvan pääosassa on neljä suosikkinäyttelijää: Hannu-Pekka Björkman, Minna Haapkylä, Elina Knihtilä ja Tommi Korpela
Tällä hetkellä Blythen kustannustoimittaja hioo vokalistin kirjoittamaa muistelmateosta tapauksesta, jonka mentaaliseen käsittelyyn tarvitaan selvästi paljon purkamista. Syyttäjän mukaan Blythe työnsi fanin alas lavalta fataalein seurauksin. Jos fani oikeasti loukkaantui Prahan keikalla fataalisti 2010, kyseessä on ollut traaginen onnettomuus, josta ei ikävä kyllä voi syyttää ketään. Miten tilanne on päätynyt näin absurdiksi. Blythe käsittelee tapahtunutta loogisen viisain, mutta myös tunteellisin ottein. Uusia kappaleita on kertynyt jo jonkin verran. Mutta koska en kuitenkaan osannut soittaa vanhojen bluesukkeleiden tavoin, tuli kappaleista vähän omannäköisiä. Tuomariston perusteluissa Pelkkä Pirttistä kehutaan omaperäiseksi, alkuvoimaiseksi, ryhdikkääksi ja koukuttavaksi. Lamb Of Godin kasvutarinaa, etenkin Blythen henkilökohtaista kehitystä on käsitelty syystä. Miltä nuo sanat kuulostavat. Haastatteluissa vierailevat muun muassa Slash ja edesmennyt Gwar-vokalisti Oderus Urungus. – Duo on toiminut alusta lähtien tee se itse -pohjalta, eli kaikki asiat on tehty omin käsin ja ulkopuolisia studioita tai muutakaan ei ole käytetty. Ohjaaja Don Argott haki pääteemaksi sitä, kuinka musiikki yhdistää universaalisti maarajoista huolimatta, vaikuttaa ja auttaa käsittelemään tunteita ja arkea. – Seuraavana tavoitteena on tehdä palkintostudiossa hieno äänite ja video ja paljon mahtavia keikkoja. Dokumenttielokuva ei ole suunnattu ainoastaan Lamb Of Godin fa- neille. www.facebook.com/ PelkkaPirttinen Hyvän mielen rockumentista oikeudenkäynti jännäriksi As The Palaces Burn -dokumenttia lähdettiin alun perin kuvaamaan globaalin Lamb Of God –fanipohjan kautta. Erityisen raskaan tapauksesta tekee fakta, ettei Blythe kykene muistamaan fania keikalta. Tarkoitus oli tehdä delta bluesia suomeksi. Syyte ja sen käsittelytapa Tsekin syyttäjältä on perin omituinen, sillä kahteen vuoteen Lamb Of God ei ollut edes tietoinen, että keikalla olisi sattunut mitään loukkaantumista saati kuolemaa. Musiikkia, jossa virheitä ei korjailla. Pelkkä Pirttinen rymisteli bändikisan voittoon PARAST A JUURI N Y T! S oundin yhdessä helsinkiläisen ravintola Murun kanssa järjestämän Mururock-bändikilpailun voittajaksi on valittu turkulainen Pelkkä Pirttinen. Hämäriä yksityiskohtia nousee pintaan oikeuskäsittelyn edetessä. Yhtyeen laskeuduttua Prahan lentokentälle vastassa olikin joukko poliiseja ja laulaja Randy Blythe pidätettiin vuonna 2010 sattuneen tsekkiläisfanin kuoleman tapauksen takia syytenimikkeellä tappo. Harmi, ettei teos taida ehtiä edes Jenkkilän kirjamarkkinoille jouluksi. Olin kyllästynyt joka puolelta tursuavaan hifistelyyn ja muovisuuteen, ja halusin tehdä jotain rujompaa ja pörisevämpää kolinaa perusasioista, ja soundillisesti vittumaisenkuuloista musiikkia. – Tuomariston kommentit hivelevät tietysti hipiää ja on mukava huomata, että kommenteissa on samoja asioita, joita itsekin on pitänyt tärkeinä ja jonkinlaisina päämäärinä tämän homman kanssa. TEKSTI: NINNI HEINONEN SOUNDI 13 sanoin kuvin_11_2014 -taitto_a.indd 13 3.11.2014 10.53. Soundi tavoitti parhaillaan Kiinassa lomailemassa olleen Ville Pirttisen, voittajaduon toisen osapuolen. Ja opetella soittamaan. Kitaristi Mikko Kososen johtamaan tuomaristoon kuuluivat Samuli Putro, Pekka Olkkonen (Stam1na), Maria Veitola (Radio Helsinki) ja Mikko Meriläinen (Soundi). – Homma alkoi noin vuonna 2011. Bändin ollessa shokissa tapahtuneesta, loppukiertue perutaan ja kuva: Travis Shinn DON ARGOTT: AS THE PALACES BURN (2014) Blythe päätyy viettämään kuukauden vankilassa. Voiko Blythe tosiaan joutua vuosiksi tapposyytteestä vankilaan. Kesäkuussa käynnistettyyn Mururock-kilpailuun osallistui yli 160 artistia, ja tuomaristo luonnehtii kilpailun yleistä tasoa monipuoliseksi ja laadukkaaksi. Prosessin aikana tarina sai kuitenkin järkyttävän käänteen metallimusiikin suurnimen Lamb Of Godin ollessa maailmankiertueella vuonna 2012. – Onhan oikea studio on tietty mukavaa vaihtelua haisevaan tree nikämppään verrattuna. Dokumentti raapaisee Lamb Of Godin koettelemuksia pintaa syvemmältä ja tarjoaa tunteisiin vetoavan katselukokemuksen. As The Palaces Burn onnistuu herättämään katsojan kiinnostuksen, sillä päähenkilönä Blythe on erittäin älykäs, charmikas ja samaistuttava. Hyvän mielen rock dokumentti muuntautuu dramaattiseksi oikeudenkäyntiprosessin seurannaksi. Kahden vuoden jälkeen keikat alkavat olla yhtä suttua muistoissa. Onko teillä ollut suunnitelmissa äänittää uusi biisejä. Olette ilmeisesti vielä melko alkutaipaleella vai kuinka. Palkinnoksi saatte muun muassa viisi päivää studioaikaa ja paljon muuta hyödyllistä. Oikeudenkäyntikokemus oli niin iso ja pysäyttävä tekijä, että tunteet nousevat auttamatta pintaan. Viidessä päivässä luulisi saavan jotain mukavaa aikaiseksi. Joukossa oli useita joko omaperäisyydellään tai teknisellä osaamisellaan vaikutuksen tehneitä ehdokkaita. Omaperäinen autotalliblues-duo valikoitui voittajaksi tuomariston yksimielisellä päätöksellä. Hän vapautuu myöhemmin takuita vastaan, mutta joutuu vielä riipaisevaan oikeudenkäyntiin Prahassa, jota etenkin metallimaailma seuraa hengitystään pidätellen
Ja minä kun olin muutenkin hurahtamassa juurimusiikkiin. Olin kohteliaan kiinnostunut, mutta kun kuulin hänen musiikkiaan, kokemus oli todella raju, syvä ja pysäyttävä. Parasta hoitoa sielulle. Siten syntyi se americanan ja pohjoismaisen rootsin yhdistelmä, joka herättää myös vastavuoroista mielenkiintoa Amerikoissa. Näin Woodstockissa Levon Helmin useasti esiintymässä. Se oli menoa. En tiedä, huomaako muut. – Hoedown-teemailtojen ja vieraiden myötä olen tutustunut moniin: JJ Cale, Browne, Dr. Nimikappale Tie on levyn kantava, monikerroksinen teema ja läpileikkaus lapsuuden mielikuvista tähän päivään. Nyt duo tekee lähtöä rapakon taakse, lähelle Woodstockia levyttämään kolmatta levyä edesmenneen Levon Helmin kumppanin Justin Guipin kanssa hänen nykyisessä studiossaan. Hienolla yhteislevyllä kahden upean muusikon yhteiskemia ja rentous on hyvä oppitunti soittajille. Olohuoneessa äänitetty levy. Ja Carole on ihana tulkitsija omalla persoonallisella, hiomattomalla laulullaan. Kaikessa mitä hän tällä livealbumilla tekee. Mitä vähemmän häntä on tuotettu, sen paremmalta hänen musiikkinsa kuulostaa. Levyllä on särinää ja mukavaa pientä epävireisyyttä, mutta Sheryl on juuri tällaisena täydellinen. – Sattuma toi meidät muutama vuosi sitten yhteen Joshuan kanssa. Mika laittoi korvalappustereoiden luurit korvilleni ja sanoi, että kuunteles tätä. Täydellinen levy. – Kolmesta teemakokonaisuudesta nimenomaan Bawlers-levy. – Mikan ja Hoedownin sekä Lännen-Jukan kanssa soittaessa opin pelkistämään musiikin olennaiseen. – Vaihdoin jo 90-luvun lopussa viulunsoittotyylini klassisesta kantriin ja old timeen saatuani vahvan roots-herätyksen, Ninni muistuttaa. Samaisessa Kirkas päivä -biisissä laulankin vähän brownemaisesti. Ja Sheryl on murhaavan kova. John, Dylan, Young… Voimakkaimmin vaikutti The Band. Lisäkarakteerina on piano, jota uskaltauduin Pekka Gröhnin (basso/urut) yllytyksestä itse soittamaan. LEVY JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA PARHAITEN VIULUNSOITON TÄRKEIN INNOTTAJA PARASTA MUSIIKKIA MITÄ OLEN SAANUT HOEDOWN-MUUSIKOILTA MINUN JA MIKAN ERITYINEN, YHTEINEN SUOSIKKILEVY Carole King Tapestry Tim O’Brien & Darrel Scott Real Time The Band The Band Buddy & Julie Miller Buddy & Julie Miller KOTIELÄMÄÄN JA ÄITIYTEEN LUONTEVASTI LIITTYVÄ LEVY PIANONSOITON MUKAAN TULOON VAIKUTTANUT LEVYTYS ONNISTUNEIN TIETÄMÄNI LIVELEVYTYS TUOREIN LEVYTYS, JOKA ON KOLAHTANUT PYSYVÄSTI Tom Waits Orphans Jackson Browne Running On Empty Sheryl Crow The Globe Sessions -livebonus Toronton kirkosta 1998 Joshua James From The Top Of Willamette Mountain – Tässä on vaan niin kaikki. Hänessä on jotain yliluonnollista ja keikoilla musiikillinen kosketus on vieläkin voimakkaampi. – Alitajuntani on vähän auttanut, sillä ainakin yhdessä uuden levyn biiseistäni on sävyjä eräästä Jackson Brownen pianobiisistä. Ensilevyn aikaan perustettu Hoedown sekä perheduo Mika Kuokkasen kanssa on pitänyt aktiivisena, samoin pistokeikat, viimeksi Edu Kettusen, Jere Ijäksen ja Jukka Gustavsonin levytyksillä. Epätodellisimpia hetkiä elämässäni oli aloittaa yksin Rag Mama Rag. – Voi että on hieno. Tätä kuunneltiin paljon, kun odotin meidän nyt 4-vuotiasta Helmiä. Tämä myös toimi erinomaisena nukutuslevynä Helmille. 14 SOUNDI Elämäni sooundit 11_14.indd 14 31.10.2014 7.24. Silti levy syntyi tietyssä rauhassa, luotin omaan musiikkiini, enkä ajatellut muiden mielipiteitä. – Tie vaati ison pohjatyön, koska Virrasta oli niin paljon aikaa. Esimerkiksi Tien irlantilaiset sävyt tai rumbatahdit eivät ole americanan kautta kierrätetyt, vaan omasta taustasta lähtöisin. A-PUOLI > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Ninni Poijärvi Y li kuusi vuotta ehti kulua Ninni Poijärven kolmannesta soololevystä Virta, mutta Tie-albumi on luontevaa jatkoa laulajan ja lauluntekijän matkalla tunnevaistojen, menneiden aikojen sekä musiikillisten päämäärien maisemissa. Ja minullekin. – Meillä edelleen paljon kuuntelussa, mutta levy toimi Amorina jo suhteemme alussa, aika pian tutustuttuamme. – Tim O’Brienin live-esitys, jossa hän säestää itseään viululla, on huikeinta mitä olen viulunsoittajalta koskaan nähnyt ja kuullut. Huomasin yhteyden vasta jälkeenpäin. Sain kerran tuurata hänen viulistiaan
Live Nation Slipknot.indd 15 31.10.2014 6.19
– Vaikea kysymys. Se valmistettiin minulle vuonna 1991. Omistan 75 erilaista kielisoitinta ja monet niistä ovat todella arvokkaita kuten vuoden 1932 National Style 1 tai vuoden 1948 Gibson J-45. Minulla on mukanani jopa vararesonaattori, jota varten olen kehittänyt erityisen metallisen kuljetussäiliön. Kitaran ohella akustista blues- ja folkperinnettä edustava James soittaa myös mandoliinia ja on kysytty sooloesiintyjä festivaaleilla, konserteissa, klubeilla, sekä erilaisilla musiikkileireillä ja workshopeissa ympäri maailman. Collings on austinilainen kitaravalmistaja ja olen soittanut kaikki normiakustiset kitaralevytykseni kyseisellä soittimella. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Kaverini kävi hänellä yksityistunneilla ja edistyi hyvää vauhtia. Ja meillä Villagessa oli mahdollista nähdä livenä Lightning Hopkinsin, Sonny Terry & Brownie McGheen ja Reverend Gary Davisin ja Doc Watsonin kaltaisia suuruuksia. Löysin sen etsiessäni vesivärejä, ja siitä tuli minun soittimeni. Steve James muutti vuonna 1975 Memphisiin, jossa elätti itseään musiikin ohella huonekalukorjaajana, baarimikkona ja radio-ohjelman juontajana. Kuljetan aina mukanani työkaluja, joilla voin valmistaa tarvittaessa uuden yläsatulan tai tallan kitaraani, säätää kaularautaa, asentaa uuden resonaattorin. A-PUOLI > E-Liike Teksti: Esa Kuloniemi INVENTAARIO #38 Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Steve James alkoi esiintyä myös soolona vuonna 1977 ja hänen kovatasoinen ensialbuminsa Two Track Mind ilmestyi austinilaisella Antone’s-levymerkillä vuonna 1993. Hän saapui aina Cadillacilla. Se toimii erinomaisesti sekä normaalivireisenä että slidesoittoon ja kestää laminoidun rakenteensa ansiosta rundaamista. – Minäkin menin Mr. Omistan monta hienoa kitaraa joita en voi ottaa tien päälle mukaani, koska ne hajoavat. – Mutta ehkä pieni musta Collings C-10 on se, jonka yrittäisin pelastaa. – 1940-lopulla valmistettu f-aukkoinen Harmony Patrician, jonka isäni osti tuolloin uutena. – National ResoRocket WB -re- Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta . 16 SOUNDI E-liike 11_14.indd 16 31.10.2014 7.41. 4 Miksi juuri nämä. – Sitten naapurin kaveria alkoi opettaa vanhempi musta herrasmies nimeltä Mr. Nationalia käytän slideen. Kun The Beatlesista alettiin vuoden 1964 hujakoilla keuhkota niin totta kai pidin heistä, mutta minulle Mississippi John Hurt oli paljon kovempi juttu. Jos talo palaisi, voisi olla parempi jäädä liekkeihin ja mennä kitaroiden mukana. STEVE JAMES sonaattorikitaralla. – Rock My Soul In The Bosom Of Abraham. Erityisesti jälkimmäisessä lajissa häntä pidetään yhtenä maailman johtavista soittajista. Hommaan kuului myös yli 80-vuotiaan, puujalkaisen veteraanin lavalle auttaminen. Hän oli kova jazzfani, mutta ei oppinut soittamaan, joten kitara joutui kaapin perukoille. ResoRocket on erittäin luotettava ja vakaa soitin. Keikkapalkkiot eivät päätä huimanneet, mutta mentorin musiikillinen oppi ja spontaani huumori kartuttivat korvaamattomalla tavalla näkemyspääomaa. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Sitten joku näytti minulle 12-tahdin boogiekierron E:stä. Niissä ei ole ainoatakaan pummiääntä. – Hyvä soundi on tietenkin peruslähtökohta, mutta minulle keikkavehkeiden toimintavarmuus on yhtä olennainen asia. – Jokaisella albumillani. Memphisissä hän tutustui blueslegenda Furry Lewisiin, jolta sai ensikäden tietoa ja käytännön oppia ja jonka keikoilla hän sai toimia myös säestäjänä. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Folkmusiikki oli iso juttu ja ajoitus oikea. Williamsin oppiin ja sain häneltä elämäni parhaan neuvon: ”Heitä plektra menemään, koska sitä käyttämällä haaskaat kitaran mahdollisuudet.” Hän näytti minulle kuinka sormipikataan C-duurissa Oh, Mary Don’t You Weep ja siitä kaikki oikeastaan alkoi. National halusi tehdä minulle nimikkomallin ja pyysin heitä valmistamaan puukoppaisen ResoRocketin. Elettiin aikaa ennen Beatlesia, vuotta 1962. En halua kuulostaa rehentelijältä, mutta teen levyt huolella. Williams. Opin sen folkmusiikki- kerhon kitarapiirissä. Sittemmin mennessä hän on julkaissut kymmenen sooloalbumia ja laatinut arvostettuja kitaransoitto- ja bluesmandoliinioppaita sekä opetusvideoita. Viitosaste oli liian hankala joten korvasin sen B7soinnulla. 1950) Steve James on mestaristason kitaristi, jonka ydinosaamisalueita ovat rytmisesti rikas sormipikkaus sekä bottleneck-tekniikka. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. 5 A ustinia päämajanaan pitävä, newyorkilaissyntyinen (s. Tähän ei päästy dubbaamalla ja editoimalla vaan niin, että harjoittelin esitykset hyvin, käytin hyviä studioita ja työskentelin parhaiden mahdollisten äänittäjien kanssa. Sen lisäksi minulla on aina mukanani National RM-1 -mandoliini. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. – Olen saanut soitinrakentajan koulutuksen ja rakentanut kitaroita. Seuraavana vuorossa oli Jesse Fullerin San Francisco Bay Blues, joka oli monine sointuineen haastavampi tapaus
Armottoman grooven ohella soiton yksityiskohdista oli vaikea saada muuta tolkkua kuin että se oli vireessä ja tuki aina täydellisesti bändin soittoa. Hinta (noin 350 €) on halvahko näin tyylikkään söpöstä lootasta. Käytän slidesoitossani edesmenneen Gerry Glombeckin minulle valikoiduista viini- ja kivennäisvesipulloista valmistamia pullonkauloja. Pidän oven avoimena kaikelle musiikille. Sen on selvittänyt saksalainen Detlef Schmidt uudessa loisteliaassa kirjassaan. – Pullonkauloja. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija SOUNDI 17 E-liike 11_14.indd 17 3.11.2014 9.14. Mutta ne kitarat, joilla työskentelen ovat nuo aiemmin mainitut nyky-National ja Collings. Vintagetyylinen etukangas on varmasti kotoisin sukkahousuista. Pyydä ketä tahansa bluesbasistia nimeämään instrumentin vaikutusvaltaisin muusikko ja hän mainitsee kontrabasisti Willie Dixonin jälkeen sähköbasisti Keith Fergusonin. Käytän joskus levytyksissä myös paria vanhaa Vega-kitarabanjoa, ja vanhoja Gibson-mandoliineja, mutta etupäässä luotan nykysoittimiin joiden kanssa rundaan. Metallikahvasta on vittumainen roudata, mutta painoa on aika vähän. – Tiedätkö, minusta on mukava antaa sattuman kuljettaa ja asioiden tapahtua itsestään. Sisällä on kuitenkin kiinalaista piirilevyskeidaa sekä kaksi kappaletta 6V6 pääteputkia ja kaksi kappaletta 12AX7 etusia, joista saa noin 18 watin tehon. Ei minulla ole mitään toivelistaa. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Vaikka styrkkari ei ole kovinkaan tehokas, on se perusmoodissaan melko vähäsäröinen. Hän toimi trendinluojana sille, kuinka valkoiset bluesbändit alkoivat 1970 ja 1980-lukujen vaihteessa pukeutua. Söpö loota K iinnostuin Epiphone Electar Century Amplifier 2014 -putkicombosta vain ja ainoastaan sen hienon ulkonäön takia. Hän stailasi Stevie Ray Vaughanin. Hän puhui sujuvaa espan- jaa, omasi vahvat yhteydet meksikolaiseen yhteisöön ja toimi Arhoolie-levymerkin omistajalle tex-mexja conjuntokonsulttina. Ei myöskään sovi unohtaa Pro-piksin sormiplektroja ja englantilaisia Nu-Tonen käsinpunottuja kieliä. Tämä on ihan kiva bluesvahvistin. – Studiossa käytän toisinaan slidejuttuihin vintage-Nationaliani (Tricone vuodelta 1932), koska sen yläpää ja sustain ovat niin uskomattomat. Näin koen mukavia yllätyksiä. 12 tuumaisen kaiuttimen yläpää on rapea ja keskialue nasakka, mutta alapää lussu. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Täytyy myöntää, että ulkonäöl- EPIPHON Electar CentuE ry Amplifier 2014 lä on todellakin merkitystä. Kitaroita joiden tallat eivät irtoile, kannet halkeile tai kaulat kieroudu. Keith Ferguson itse kuvasi tyyliään lakonisesti sanoin ”Roarin’ in the right key”. Kuinka tähän päästiin. Pidän niitä kolmessa eri paikassa: kitaralaukussa, mandoliinilaukussa ja käsimatkatavaroissani. Hänen valtavasta levykokoelmastaan ammennettiin ainekset koko T-birdsin alkuaikojen ohjelmistolle. Näiden lisäksi on kuitenkin kolme erisävyistä sisäänmenoa ja jalkakytkettävä boosteri. Ne ovat kaksi ja neljäsosatuumaa pitkiä ja hieman leveneviä ja niiden sisähalkaisija on juuresta 3/4 tuumaa. Mitään kiveä ei jätetä kääntämättä. Gerry valitsi lasin sen korkean lyijypitoisuuden ja kovan pinnan perusteella. Säätimet (volume ja tone) ovat hankalasti boksin takana alhaalla, joten niitä ei todellakaan käännellä kesken keikan. Loistava kitara, mutta vaatii vähän väliä jotain pientä huoltoa. Ja Fergusonin Austinin talo oli loppuun asti paitsi suosittu kokoontumispaikka, myös heroiinin vähittäismyyntipiste. Hän popularisoi uudelleen Fender Telecaster (alkuperäinen Precision) -basson. Kuva: Tracy Hart 8 Vintage vai uusi soitin. Vahvistin on valmistajan mukaan tehty täsmälleen vuonna 1939 julkaistun putkicombon näköiseksi. Texasin Houstonissa syntynyt Keith Ferguson (1946–1997) oli karismaattinen hahmo. El Guero ja hänen moottorivenebassonsa Detlef Schmidt KEITH FERGUSON – TEXAS BLUES BASS Centerstream ”P ois alta, tässä tulee The Fabulous Thunderbirds!” Keith Ferhusonin bassosoundi oli kuin elefantin kärsä, joka raivasi tieltä viidakon aluskasvillisuuden: paksu, säröinen, ylimaallinen. Pullonkaulani painavat 52–54 grammaa ja ne on päistä viistetty ja kiillotettu pikkusormeen istuvuuden ja kielelle sopivuuden maksimoimiseksi
. . Hän alkoi organisoida paikallista nuorisoa (muun muassa perustamalla hippi-ideologiaa ja rotujen tasa-arvoa toteuttaneen Valkoiset Pantterit -puolueen). Yllämainituista esteistä huolimatta hän siis myöntyi, yllättävän hyväntuulisesti, ”ihan lyhyeen haastatteluun”. Detroit tosiaan oli poikkeuksellinen paikka silloin. Elettiin helmikuun puoliväliä 1994 ja Iggy bändeineen heitti erittäin timmin keikan seuraavana iltana Kulttuuritalolla. Iskin Iggyyn kiinni heti hänen ilmestyttyään näkösälle ja anoin pientä juttutuokiota. Vanhemmilla oli autot, joilla voitiin kuskata kamoja, ja treenailla autotalleissa. Ilmapiiri oli siis sopiva. Iggy Pop E n meinannut millään irrottaa hänen kädestään, kun hän ojensi sen minulle. Bändejä oli niin paljon, etten 18 SOUNDI naamakirja_iggy pop.indd 18 30.10.2014 16.07. Iggyn perusilme oli vakava, mutta vähän väliä hän nauroi tai väläytti todella leveän hymyn, . Jotkut bändit, kuten Bob Seger, Ted Nugentin Amboy Dukes ja Suzi Quatron Pleasure Seekers, olivat vähän maalaisempia tai sanoisiko työväenluokkaisempia. Iggyn manageri liikehti muutaman metrin päässä mutisten jotain epäeettisestä lähestymistavasta ja hänen silloinen japanilainen vaimon- sa Suchi huokaili yhtä lähellä perin tuskastuneena. Toisaalta Iggy on tehnyt parhaat työnsä hyvinkin ladatussa ilmapiirissä, joten... Detroitissa tämän katalysoi tiettyjen juttujen yhteentörmäys – siellä tehtiin suurenmoista mustaa musiikkia. John oli valkoinen ex-linnakundi, joka diggasi free jazzia ja psykedeelisiä huumeita. Etukäteen oli nimittäin ilmoitettu, ettei Iggy tee lainkaan lehtihaastatteluja. John perusti Trans-Love Energies -workshopin ja järkkäsi keikkoja Detroitin huippujazzareille. Aina ajoittain Amerikassa, jota valitettavasti hallitsee valtava tv-kehikko, joku paikka murtautuu ulos sen kahleista: nuoriso löytää oman äänensä ja luo oman arvo systeeminsä, jolla se voi haastaa ja palkita itseään. Istuimme todella lähelle toisiamme ja Iggy katsoi minua herkeämättä lautasen kokoisilla ja kiistatta erittäin sielukkailla silmillään. Vaikka ympärillä oli jännitettä, keskustelusta tuli hyvinkin intiimi. Varsinainen katalysaattori tuli (MC5-manageri) John Sinclairin hahmossa. Yhtäkkiä me päästiin tsekkaamaan Archie Sheppiä, Yusef Lateefia, Sun Rata ja Art Ensemble Of Chicagoa eli tyyppejä, jotka todella osasi räjäyttää tajuntaa. Kaikkien todennäköisyyksien vastaisen tapaamisemme ilmapiiri oli lievästi sanoen ladattu. Hyvä, hän sanoi ensimmäiseksi hyväksyvästi nyökäten ja jatkoi sitten melkein kuin joku sosiaalipolitiikan tutkija: . . kasvoi Detroitin reunamilla, joten kysyin alkajaisiksi, miten 60-luvun Motor Cityn poikkeuksellisen vahvasti mustaa ja valkoista kulttuuria sekoittanut ilmapiiri oli hänen musiikilliseen visioonsa vaikuttanut. Muusikonuransa lisäksi Iggy Pop tunnetaan myös muutamista leffarooleistaan. Sitä oli joka puolella ja se oli meille esimerkkinä: jazz, motown ja vähän vähäisemmässä määrin niillä nurkilla soitettu blues. Sitten oli villejä bändejä, kuten MC5, Stooges ja Alice Cooper. Sitä nyt vaan saa sen verran harvoin koskea Iggy Popin kättä. Tunsin niistä tulevan energian munaskuissani. Sitten oli vielä brittimeiningin jäljittelijät, kuten SRC ja The Rationals. Free jazzia diggaava blues-rumpali Kuva: Soundin kuva-arkisto/Henny Garfunkel Todelliset tajunnanräjäyttäjät Amerikanruotsalaiseen perheeseen adoptoidun irlantilaisisän (siksi sukunimi Osterberg) ja tanskalais-norjalaisen äidin kovasti rakastama James Jr. Näinkin kiusallisessa tilanteessa hän keskittyi keskusteluumme täysillä ja selvästi halusi antaa meikäläiselle niin hyvän haastattelun kuin lyhyessä tapaamisessa oli mahdollista. John Lee Hooker esimerkiksi asui Detroitissa. A-PUOLI > Jussi Niemen naamakirja Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Puhe tuli äärimmäisen sujuvasti Keskilännen aksentilla ja paljasti selvästi, että paljon muutakin oli luettu kuin iltapäivälehtiä. Nuorilla ja meidän vanhemmilla oli hyvät työpaikat ja siten vähän rahaa, jolla voi ostaa soittimia. Mutta kun ystäväni Pietikäisen Sepi oli saanut houkuteltua miehen radiohaastatteluun, niin sovimme, että hän mainitsee sen jälkeen Iggylle hotellin aulassa norkoilevasta kaveristaan, joka on vanha fani ja tullut tätä varten parin sadan kilometrin päästä Helsinkiin. Toinen avaintekijä rock’n’rollin kehitykselle oli, ettei Detroit ollut tiivis urbaani keskus vaan siellä oli, etenkin mellakoiden jälkeen, paljon vapaata varastotilaa, jota bändit pystyivät vuokraamaan treenikämpiksi. Tässä mies kulttiohjaaja John Watersin Cry-Babyssä (1990). Minusta tuntui, että Iggy loi ympärillemme jonkin intensiivisen kentän, joka sulki häiriöt pois
”Kaikki vähänkään coolit valkoiset jätkät matkivat mustia.” edes muista kaikkia, Iggy naurahti päätään puistellen. Iggyn naama vakavoitui, kun hän lisäsi myrkkyjen pian käyneen kovemmiksi ja siten tiltanneen koko homman. Itse asiassa olen piakkoin menossa yhteen studioon tekemään demoja aihees ta. . Tai siis ihan ensimmäiseksi tutustuin Sinatraan, kun isä lauleskeli sen levyjen mukana. Hengailin blues-tyyppien kanssa ja opin niiltä, mikä tärkeintä, oikean blues-asenteen: että olet oma itsesi ja soitat tosissasi etkä hymistele, että pidät oikeasti hauskaa eikä vaan jotain sinnepäin! Koitko joskus nuivaa suhtautumista mustissa kehissä. . Jep. Niin yksinkertaista se oli. Pidän Sinatrasta tosi paljon. Tietääkseni Sinatra-levyä ei ainakaan vielä ole ilmestynyt. . Ärhäkästi potkiva Billy Is A Runaway on Iggyn parhaita biisejä koskaan upeasti modernin nimiraidan tarjotessa kriittisesti punk-nihilismiä peilaavaa lyriikkaa: I’m looking for brand new values/but nothing seems to come my way. Siinä tunsi olevansa tapah- tumien todellisessa keskipisteessä, Iggy tiivisti nyökkäillen. Se on mun salainen kunnianhimo. . Kyllähän ne naureskelivat mulle outona tapauksena, mutta ei vittumaisesti. Katkeruus ei vielä silloin ollut yhtään pinnassa. . . Löin kannen tytölle käteen ja kun hän kiinnostuneena katseli Iggyn kuvia, tyrkkäsin levyn soimaan ja sanoin: Tämä on villiä! Se oli mahtava kokemus meille molemmille. Pääsin tapaamaan kovia tyyppejä ja kokemaan kunnon meininkiä ja mestoja sisältäpäin. Kyllä se muuri sielläkin noin yleisesti ottaen aika korkea oli, mutta kaikki vähänkään coolit valkoiset jätkät matkivat mustia. En koskaan, Iggy lausui painokkaasti. Stoogesissakin vaikuttanut Scott Thurston esiintyy viidellä raidalla toisena tekijänä ja vastaa laadukkaan kepityksen ohessa koskettimista (syntikat surisevat vinkeästi ja piano rokkaa stonesmaisesti), harpusta ja siellä täällä kuultavista tyylikkäistä torvisovituksista. Oliko rotumuuri Detroitissa matalampi kuin muualla. PELOTTAVAA ALKUVOIMAA UNOHDETTU SOOLOHELMI Iggy & The Stooges: Raw Power (1973) Iggy Pop: New Values (1979) TAANNOIN eräs tuttu parikymppinen tyttö intoili minulle, kuinka villiä menoa Nightwish on. Me käytettiin niitten ilmaisuja, get down, motherfucker, ja käveltiin samalla tavalla rehvakkaasti. Joo-o. Olikohan tulos sitten negatiivinen vai mitä tapahtui. Sanottakoon nyt oikein selvästi, että Coltrane ja muut vastaavat hahmot oli mulle, ja koko Stoogesille, ihan avainvaikuttajia. . Huh-huh! Melkein pelottavan villiä.” Nimenomaan! Kun kiekko ilmestyi hippiajan loppumainin- geissa niin pelkästään biisien nimet, kuten Gimme Danger (loistava uhkaballadi), Search & Destroy ja Death Trip, säväyttivät. Satuin vaan olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Oliko sinulla mustia kavereita. Suurenmoinen mestariteos, jota ei himmennä mikään! IGGYN soolotöistä Lust For Life on tietenkin klassikko ja edeltäjänsä The Idiot (molemmat Bowien tuottamia) sekin erinomainen, mutta kummallisen unohdettu New Values kuuluu samaan kolmen suoraan. Meininki oli niin rankkaa sekä hengeltään että soinniltaan, että uskalsin kuunnella Raw Poweria vain harvakseltaan, kun olo oli sellainen, että vaadittiin todella kovia lääkkeitä. Ihan tosi. Alettiin polttaa pilveä ja sitten vasta alettiinkin irrotella toden teolla. Aion katsoa, onko mulla oikeasti kanttia levyttää Sinatraa. Se voimaannuttaa katarsiksen kautta, puhdistaa polttamalla karstat pois. Otin väitteen sen verran vakavasti, että tempaisin hyllystäni saman tien alkuperäisen Raw Power -lp:n, siis sen Bowien miksaaman. Olisi kiinnostavaa kuulla sinun tulkitsevan Sinatraa. Täydellisiä herrasmiehiä – jotka tosin tykkäsivät juoda ja imuroida aika lujaa, Iggy purskahti nauruun viimeisessä lauseessa silmät tuikkien. Muutamia, ei monia. Angel herkistelee Stonesin Angien unohdettuna siskona, kun taas The Endless Sea jatkaa Stoogesin We Will Fallin synkän staattista pohdiskelua. Sain kymmenen taalaa illalta (naurua). En nimittäin ole ihan varma, onko mulla, Iggy paljasti nöyränä. SOUNDI 19 naamakirja_iggy pop.indd 19 30.10.2014 16.07. En erityisemmin... Niin hyvä en ollut, että kukaan olisi palkannut mua vakituisesti, mutta hyödynsin sitä mustaa tapaa, että kuka vaan sai soittaa bändin kanssa yhden biisin. Löin rumpuja lähes kaikille merkittävämmille blues-tyypeille, joko ilmaiseksi tai pikkurahasta. Likka meni aivan nöyräksi ja totesi parin biisin jälkeen hiljaa: ”Täytyy myöntää, tämä tosiaan on villiä. – Olin 19-vuotias valkonaama ja innokas oppimaan. Blues-koulun mallioppilas Sitten matkustit Chicagoon hankkimaan blues-koulutuksesi, eikö niin. Eikö joku Sun Ra mennyt siinä vaiheessa yhtään yli hilseen. Butterfield Blues Bandin Sam Lay oli mun rumpali-idoli ja lähdin tapaamaan sitä. Päinvastoin, ne oli mua kohtaan ihan mahtavan sydämellisiä. Ohjelmassa on monta mahtiraitaa, kuten Iggyn aliarvostetun huumorintajun paljastavat ”punk-ralli” I’m Bored, itseironinen Five Foot One ja herkullisen funky African Man, jonka tietysti joku tollo käsittää rasistiseksi. En kohdannut minkäänlaista vihaa. Ei, mä diggasin sitä mielettömästi! No, tietysti parilla ensi kerralla se kuulosti vähän omituiselta, mutta sitten vedettiin jointti ja homma valkeni. Hedelmällisessä ilmapiirissä syntyneet bändit päästivät meidät systeemin kontrollista. . Noista aineksista se lähti: oli innoitusta ja käytännön mahdollisuuksia. Iggy loistaa tässä lauluntekijänä: hienosti melodisia käänteitä tulviva jälki on monipuolista. Saitko vanhemmiltasi mitään musiikillisia suuntaviivoja. Ja kun neulan löi uraan niin, jessus!, miten ristiriitaiseen tunnemyrskyyn siinä joutui. Tuottajana tosin toimii (onnistuneesti) Stooge James Williamson, joka yllättäin kitaroi vain tumman majesteettisella Don’t Look Downilla. Kyllähän me saatiin niiltä he-le-ve-tin paljon! Loistavia bändejä joka nurkassa, opettajia riitti! Mäkin soitin muutaman kerran rumpuja Four Topsille. Tunsin samanaikaisesti pelkoa, innostusta, hämmennystä, valtavaa energiaa
Cloudtweaks.com kertoo, että monet laitteen ennakkoon saaneet lakkasivat käyttämästä niitä muun muassa siksi, että heitä pilkattiin lasien käytöstä. Entäs musiikkiala. Ennakkoon valittu teknologianörttien joukko sai ostaa lasit 1500 dollarin hintaan. Toisin kuin tieteisfantasioissa, ihmiset eivät innostu uudesta toimivasta teknologiasta automaattisesti. Kesällä pidetyssä Google Developer Conferencessa Glassia ei mainittu kertaakaan, mitä pidetään merkkinä siitä, että tuote ei välttämättä koskaan tule kaikkien kuluttajien saataville. Luultavasti monen kuluttajan mielessä silmälasin linssiin heijastuvat karttatiedot tai sähköposti kuulostavat utopialta, vaikka teknologia on jo olemassa – sitä ei vain haluta massakäyttöön. Googlen omien sovellusten (Maps, Translate, Gmail, Google+) lisäksi muun muassa Elle Magazine, Evernote ja The New York Times julkaisivat omat Glasssovelluksensa. Levisi huhuja, jonka mukaan Google Glassin kamera tallentaa koko ajan HD-tasoista kuvaa ja ääntä käyttäjän katseen suuntaan. PC Magin hyvin Glass-vastainen kolumnisti John C. Google ilmoitti vaisuin äänenpainoin alkukeväästä, että julkaisua siirretään syksyyn. K aikki sci-fiä tuntevat tietävät tarinan, jossa teknologia on kääntynyt ihmistä vastaan. Clarken Avaruusseikkailu 2001:ssä Discovery-aluksen miehistö joutuu pulaan kun aluksen tietokone HAL vie ohjelmointinsa logiikan äärimmäisyyksiin – ikävin seurauksen. Tieteisfantasioissa tähän tilanteeseen ollaan päädytty, koska ihminen on uskonut koneelle vallan. Ensimmäinen erä hävitty. Niin käy toki meidänkin maailmassamme vaikkapa lentokoneen automaation kautta, mutta Googlen älylasikokeilu muistuttaa, että markkinatalouden kautta ihmisten mieltymykset ja halut määräävät enemmän kuin teknologinen kehitys. 20 SOUNDI digi_11_2014_taitto_a.indd 20 30.10.2014 16.08. USA:ssa on myös yhdistetty ultraäänilaite Glassiin niin, että ultraäänikuva näkyy Google Glassin ruudulla. Varmasti veikeä näky julkisella paikalla. Koska Google ei ole Apple, lasien ulkonäköön ei oltu kiinnitetty aivan yhtä ”Hassuinta on, että Google Glass itse asiassa toimii.” paljon huomioita kuin Applen tuotteiden kohdalla. Kävi siis niin, että jo ennen kuluttajalanseerausta Google Glass tuo- mittiin sekä naurettavan näköiseksi, että yksityidensuojaa rikkovaksi laitteeksi. Säröjä Google Glassin tarinassa Pari vuotta sitten internetin kuningas Google esitteli uuden keksintönsä – älysilmälasit. Pahan tietoverkon hallitsema robottiarmeija on tuttu muun muassa Terminatorista tai Matrixista, ja Arthur C. Nörtin näköiset aikuiset miehet oudot teknolasit nenällään olivat helppo maali internetin pilkkakirveille. Hassuinta on, että Google Glass itse asiassa toimii. A-PUOLI > Digi Teksti: Jussi Mäntysaari Palstalla pohditaan digimaailman ajankohtaisia ilmiöitä. Glass on kuitenkin löytämässä jonkinlaista jalansijaa ammattikäytössä. Sitten kritiikin sävy vakavoitui ja jopa väkivaltaistui. Yksityisyydensuojan puolesta kamppailevat internetaktiivit tulistuivat. Google meni metsään myös hinnassa, sillä kuluttajaversion kerrottiin maksavan 1500 dollaria, joka on aivan liikaa laitteesta, jota kukaan ei tiedä tarvitsevansa. Yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat ovat eri puolilla maailmaa tutkineet älysilmälasien mahdollisuuksia. Dvorak kertoo tapauksista, joissa Glass-käyttäjiltä oli riistetty lasit naamalta, koska niiden koettiin loukkaavan yksityisyydensuojaa. Google Glassiksi nimetty tuote ei ole kuitenkaan lähtenyt lentoon toivotulla tavalla. Glass toimii puheentunnistuksella, joten miksei sitä voisi ohjelmoida tunnistamaan myös sävelkorkeuksia, jolloin Glasskäyttäjä voisi lauleskella itsekseen SingStar-tyyppistä peliä. Myöhemmin hinta-arvio korjattiin ”lähelle äly puhelimen hintaa”. Google lanseerasi Glass-lasit huhtikuussa 2013. Laitteen piti ilmestyä julkiseen myyntiin tämän vuoden keväällä. Laitetta on käytetty ainakin leikkaavien lääkärien toimesta niin, että lääkärit muualla maailmassa voivat tarjota reaaliaikaista konsultaatiota leikkausvideota katsellessaan. Tekniset arviot kertovat, että laite tekee sen minkä lupaa, puheohjaus jopa odotettua paremmin. Tarvitaan markkinointia ja tarve, ennen kuin ihmiset avaavat kukka ronsa ja vievät näin teknologiaa eteenpäin. Mikä meni vikaan. Heti tulee mieleen, että biisin sanoitukset olisi mahdollista laittaa rullaamaan Glassin näytölle, tai jopa yksinkertaiset nuotit
V-Drums Rolandin sivuilta on ladattavissa ilmaisia ohjelmia soittamisen aktivoimiseksi. YKKÖNEN TD-1KV TD-1K hintaluokka €520 TD-1KV hintaluokka €620 Ainutlaatuiset V-Drums soundit ja soitettavuus edullisessa hintaluokassa. TD-1KV www.roland.fi Roland tulostus.indd 21 3.11.2014 15.03. Uudet, entistä hiljaisemmat pedaalit, jotka mahdollistavat soiton muita häiritsemättä
Gerard Way tulostus korjattu.indd 22 3.11.2014 15.58
Blogi paneeli keräsi liudan mielenkiintoisia bloggareita ja tarinoita. Päivitä kannettavan laitteesi mukana toimitettu nappi Shure SE112:en, niin musiikkikin kuullostaa taas uudelta. 010 525 8000 © 2013 Shure Europe GmbH TEKSTI: TAIJA HOLM 3.11.2014 15.12. Olen buukannut itsenikin samaiseen esitykseen. SE112 Kuva: Teemu Reini len juuri painanut pään tyynyyn, kun puhelin herättää. Asioilla on tapana kuitenkin järjestyä. Pääpaneeliin osallistuivat kaikkien majoreiden, Fullsteamin, Tiketin ja Mediaportaan some-/digiasiantuntijat. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Onneksi on huiput tyypit töissä. Kaikki löysivät gaalassa lopulta paikkansa ja ruoka oli hyvää. Kampaajan käsittelyn aikana kirjoitin hiuslakkapöllyissäni gaalatiedotetta. Eniten harmittaa, ettei ollut aikaa kaikkien kanssa kippistellä ja jutella. Tämän vuoden tapahtumassa olivat ensimmäistä kertaa yökerhon tilat seminaarikäytössä ja mietin hiljaa mielessäni, että pidetään ne jatkossakin yökerhokäytössä. LIM-tiimi löytää nopealla aikataululla korvaajan. Sitten nukahdan. Muistan miltä se tuntui, kun itse sain ensimmäisen pystini – ja vielä kolme sen jälkeen – ja haluai sin jokaisen alalla puurtavan kokevan sen tunteen edes kerran elämässään. Loppuja ei lasketa. Ehdin laittaa hameen päälle ja puuterit naamalle ennen kuin olin Tampere-talolla vastaanottamassa 400 gaalavierasta. Robin saapui sittenkin voinnistaan huolimatta. Nyt olisi koomisinta jäädä lukkojen taakse yksinäiseen huoneeseen. Otan myös gaalan vastaavan tuottajan kanssa viinin, ehkä kaksi. Ai niin, se gaalan pääesiintyjä. En tosin jännityksissäni pystynyt itse sitä juuri syömään. TAIJA HOLM Toimitusjohtaja / Musiikki & Media, ProPromotion ”Asioilla on tapana järjestyä” O päivä musateollisuudessa -taitto_b.indd 23 NEW Gaalan loputtua lähden bäkkärille kiittämään artisteja sekä vaihtamaan jonnekin äänihuoneeseen vaatteita. Jään säätämään gaalan pääesiintyjää. ”Koko Musa & Mediani huipentuu Mansekebabin jonoon.” jat, kuten Kurion Jari Lähdevuori ja Plutonin Jarkko Kurvinen. Olen saanut ympäripuhuttua hänet Reality Radio -improvisaatioesitykseen kuten myös Päivi Lepistön ja Costello Hautamäen. Olen ylpeä sosiaaliseen me diaan keskittyvästä lauantain #someday-kokonaisuudesta, jonka olen rakentanut. Kiitos sissille – upea show! SOUND ISOLATING™ EARPHONES Dynaamisilla MicroDriver-elementeillä viritetty SE112 takaa erinomaisen soundin, syvän bassotoiston ja vakuuttavan ulkoisten äänien vaimennuksen. Gaalakampauksen vuoro. Päivän aikana lavalla vierailivat tämän maan some-ykkösasiantunti- www.shure.eu www.noretron.fi info@noretron.fi Puh. Tilan oma tekniikka ja tilaratkaisu eivät ole suunniteltu tällaiseen asiakokonaisuuteen vaan juhlimiseen. Viimeöisen artistisäädön päälle saan aamulla tietää, että tapahtuman somepäivän tekniikka takkuilee. Pidin hiljaa mielessäni asiasta yhden naisen kokouksen. Aamulla palaudun takaisin Sokos Hotel Ilvekseen, josta juuri lähdin. Palkitsevinta oli nähdä voittajien onni ja liikutus. Hyvä varustepaketti sovitteita. Koko Musa & Mediani huipentuu Mansekebabin jonoon. Otan ruoat mukaan hotellihuoneeseen ja ensimmäistä kertaa viikkoon syön antaumuksella, rauhassa, ilman yhtäkään puhelua samaan aikaan. Pääsen ulos ja löydän itseni Tampere-talon porukan kanssa juhlimasta. Hieno tiimi. Menen toimistollemme ja siellä on vastassa Tommi Läntinen. Olen edellisyön ollut pitkään puhelimessa, sillä kaksi esiintyjää, Musiikki & Median Industry Awards -gaalan pääesiintyjä ja Lost In Musicin Pakkahuoneen pääesiintyjä peruivat keikkansa sairastapauksien vuoksi
Sujuvaa englantia puhuva saksalaismuusikko ojentaa kätensä ja puristus on – tarvitseeko sanoa. Huomattavasti kovempaa kohtelua oli luvassa vuonna 1989, kun Kruspe joutui pidätetyksi päiväkausien ajaksi. Kruspe ymmärsi asian konkreettisesti viimeistään silloin, kun rehtori nöyryytti nuorta musiikin ystävää koko koulun edessä – höykytyksen syynä oli Richardin kouluvihkosta löytynyt Kissin logo. Tummiin farkkuihin, mustaan nahkatakkiin, jämeriin maihinnousukenkiin ja tiukkaan pipoon pukeutunut kitaristi kuuluu näiden kadunkulmien vakiokalustoon eikä kukaan kiinnitä maailmankuuluun muusikkoon sen kummempaa huomiota. R ichard Z. 24 SOUNDI haast_kruspe -taitto_c.indd 24 30.10.2014 16.13. Syynä on kitaristin oma orkesteri, suomalaisverta suoniinsa tankannut Emigrate. Kruspe ilmestyy Berliinin historiallisen Alexanderplatzin lähistöllä sijaitsevaan kahvilaan täsmälleen sovitulla kellonlyömällä. Fyysisen tekemisen lisäksi vuonna 1967 syntynyt Kruspe on aina rakastanut musiikkia. Kruspe on innostuneempi kuin aikoihin. Parransängen kasvattaneen Kruspen ”normaalia rennomman ulkoasun” syy selviää heti seuraavaksi: koko päivä on kulunut remonttipuuhissa. > Soundi-haastattelu Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen ”Loppuunmyyty Madison Square Garden. – jämäkkä. Toivoin vain keikan loppuvan!” Viidentoista vuoden aikana kiertue kiertueelta ällistyttävämpiä konsertteja tarjonnut Rammstein viettää pitkäksi venähtänyttä hiljaiseloa, mutta yhtyeen aikoinaan perustanut Richard Z. Rock and rollista intoileminen ei kuitenkaan ollut helppoa 80-luvun alkupuolen ItäSaksassa, sillä kansalaisia mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla valvoneet viranomaiset tekivät kaikkensa, ettei länsimainen rock pääsi- si turmelemaan viattomia itäsaksalaisia. Kruspe valitsee haastattelupaikan terassilta – ja se onkin ainoa mahdollisuus, sillä mies polttaa savukkeita ketjussa
SOUNDI 25 haast_kruspe -taitto_c.indd 25 30.10.2014 16.13
Tämän Kuva: Alexander Gnädinger Ennen vuonna 1994 perustettua Rammsteinia Kruspe ehti soittaa muun muassa punkrockia ja funkmetalia. Ja jos Itä-Saksassa kyseli liikaa, ei voinut välttyä ongelmilta. ”Jos Itä-Saksassa kyseli liikaa, ei voinut välttyä ongelmilta.” suhteellisen myöhäisen aloitusiän vuoksi minusta ei tietenkään tullut ”Saksan Eddie Van Halenia”. – Kyllä. Ja juuri nyt muusikko vaikuttaa huomattavasti innostuneemmalta Emigratesta kuin Rammsteinista. Päätin ostaa kitaran, mutta aikomuksenani oli myydä se kotiin päästyäni – olin nimittäin muuttanut vanhempieni luota jo 13-vuotiaana, sillä en tullut toimeen äitini uuden miehen kanssa, ja minun piti jatkuvasti keksiä uusia tapoja ansaita rahaa. Pystytkö kuvittelemaan itseäsi länsipuolen kasvattina. Rammsteinkitaristi on muuttanut New Yorkin vuosiensa jälkeen jälleen takaisin Saksaan. > Soundi-haastattelu Kun katsot nyt taaksepäin, millaista oli kasvaa Itä-Saksassa. Myös länsimaiset sarjakuvat olivat kiellettyjä ja Kissin muusikothan näyttivät sarjakuvasankareilta... Olin Prahassa ystävieni kanssa ja löysimme musiikkiliikkeen. Suomessa pankin räjäytti Kruspen henkilökohtainen Rammstein-suosikki Mutter (2001) ja bändi pääsikin soittamaan Helsingin-debyytti keikkansa Nordenskiöldinkadun jäähalliin. Olen ehkä naiivi, mutta olen oikeasti kuvitellut Kissin tehneen asioita muunkin kuin oman pankkitilin lihottamisen takia. En ole lainkaan varma, olisiko sellainen ollut minulle hyväksi. Joskus kolmentoista ikävuoden korvilla aloin hahmottaa asioita kokonaisvaltaisemmin ja tajusin, etteivät asiat välttämättä ole niin kuin meidän annetaan ymmärtää. Samalla kokoonpanolla läpi uransa toiminut Rammstein on aina ollut ääridemokraattinen ryhmä eikä New Yorkissa pitkään asunut, mutta Berliiniin palannut Kruspe olekaan peitellyt turhautumistaan päätöksenteon vaikeuteen ja hitauteen. Olin väärässä. Puhtaasti musiikillisesti ajatellen Kiss ei kuitenkaan ollut kovin juttu, sillä pidin enemmän esimerkiksi AC/DC:n tuotannosta. – Toisaalta taas: Länsi-Saksassa olisin luultavasti tutustunut kitaraan aikaisemmin. En tietenkään osannut sointuakaan, mutta rämpytin jotakin hänen mielikseen. Siitäkin huolimatta, että vanhempani erosivat. Ja tiedätkö mitä. Olen toisaalta oikeasti sitä mieltä, ettei komppikäden voimaa kannata aliarvioida – monet kitaristit haluavat soittaa salamannopeita sooloja, mutta minä suosittelen aluksi tiukan kompin haltuun ottamista, omien biisien kirjoittamista ja tunnistettavan soundin kehittämistä. – Kuten sanoin, elämä Itä-Saksassa oli erittäin suojattua, kun taas lännessä vapaus oli kaikki kaikessa. – Saman reissun aikana eräs tyttö pyysi minua soittamaan jotakin. Soolot tulevat sitten kaiken muun hyvän ohella. Kiss oli siis kiinnostavin mahdollinen bändi kapinallisen ja vaihtoehtoja etsivän teini-ikäisen mielestä. Mainitsit ensimmäisen kitarasi. – Kiss oli totaalisen kielletty yhtye DDR:ssa ja yhtyeen logon salamanmuotoinen tuplaässä oli se kaikista pahin juttu. Olen huomannut olevani helposti addiktoituva ihminen ja mikäli olisin tutustunut huumaaviin aineisiin jo nuorena... – Luin äskettäin Paul Stanleyn ja Peter Crissin elämäkerrat. No, seuraukset olisivat luultavasti olleet ikäviä. Ryhdyin treenaamaan enkä koskaan unohda sitä suurenmoista fiilistä, 26 SOUNDI haast_kruspe -taitto_c.indd 26 30.10.2014 16.13. Niiden kahlaaminen teki minut hyvin surulliseksi. – En tietenkään ymmärtänyt pikkulapsena yhteiskunnallisia asioita ja minulla onkin varhaisvuosista lähes pelkästään hyviä muistoja. Olet sanonut, että Kissin löytä minen on elämäsi suurimpia käännekohtia. Tyttö kuunteli lumoutuneena ja tuolla hetkellä tajusin, että kitaralla voi saavuttaa suuria asioita ja päätinkin pitää sen itselläni. Pitääkö paikkansa, että ostit sen Tšekkoslovakiasta. Pitkällä tauolla olevan Rammsteinin mahdollista seuraavaa studioalbumia joudutaan odottamaan vielä pitkään, mutta Kruspea ei kiinnosta levätä laakereillaan. Rammsteinin hakku osui saman tien kultasuoneen ja näyttävistä keikoista tunnettu yhtye nousikin Saksan listaykköseksi jo Sehnsucht-kakkoslevyllä (1997). DDR:n systeemi perustui kulisseihin ja niiden epätoivoiseen ylläpitämiseen, mutta pienen urheilua, erityisesti painia, rakastaneen lapsen elämä oli helppoa ja turvallista: ei ollut työttömyyttä, väkivaltaa tai huumeita – tai ainakaan ne eivät olleet näkyvillä. Minähän soitin aluksi huuliharppua ja onnistuin hankkimaan ensimmäisen kitarani vasta 16-vuotiaana
Kun Berliinin muuri murtui loppuvuodesta 1989, muusikon urasi lähti toden teolla käyntiin. Päätin muuttaa Berliiniin ja sen jälkeen haaveeni alkoivat hitaasti toteutua, yksi kerrallaan. Istuin tässä samassa kadunkulmassa parikymppisenä. Jos olisin ajatellut liikaa, olisin luultavasti alkanut pelkäämään esimerkiksi sitä, että tulen ammutuksi laittoman rajan ylityksen takia. Se oli helppoa: etsit vain hylätyn talon ja muutit sinne! Elämä itsessään ei tietenkään ollut helppoa, esimerkiksi kaupungin pahan huumeongelman takia. Muutoksen tuulet toki puhalsivat, mutta en tietenkään voinut tietää, että Berliinin muuri kaatuisi pian ja minä muuttaisin takaisin itäpuolelle. Kuva: Timo Isoaho Kuva: Timo Isoaho Kuva: Timo Isoaho ”Tajusin että kitaralla voi saavuttaa suuria asioita.” Kuva: Guido Karp kun soitin ensimmäistä kertaa rumpalin kanssa. Millaista oli elää 80-luvun loppupuolen Itä-Berliinissä. Mutta miten Rammstein sai alkunsa. – Onneksi löysin pian vuokraasunnon ja sain olla rauhassa, vähän liiankin rauhassa. Olin todella yksinäinen ja ainoa seuralaiseni oli kitara. Silloinen kotikaupunkisi Schwerin on pieni paikkakunta parinsadan kilometrin päässä Berliinistä. Keikkailu maailman isoimmilla areenoilla on aiheuttanut Kruspelle paineita vaativan esityksen onnistumisesta. Vuosi saattoi olla 1988. Elokuva Christiane F. Soitit 90-luvun alkupuolella monissa ryhmissä, muun muassa Faith No Morelta ja Red Hot Chili Peppersiltä vaikutteita ottaneessa Orgasm Death Gimmicks -yhtyeessä. Elämässäni on ollut muitakin kertoja, jolloin olen nähnyt välähdyksen tulevasta... – Kun saavuin Länsi-Berliiniin, taivas oli harmaa ja utuinen. – Lähdin liikkeelle kuohuvin mielin, ilman selkeää suunnitelmaa. Mieleni oli kuitenkin harvinaisen selkeä Rammstein on aina panostanut liveshow’nsa näyttävyyteen ja nykyään se on monille lähes yhtä tärkeä kuin yhtyeen musiikki. kertoo osuvasti sen ajan Berliinistä. Musiikista tuli viimeistään silloin paras ystäväni. – Asuin aluksi vallatussa talossa, sillä kaupungista löytyi valtavasti tyhjillään olevia rakennuksia. – Nousin metroasemalta kadulle ja siellä oli meneillään iso mielenilmaus. Jokaisella kaupungilla on omanlainen energia ja jokaisella ihmisellä on omanlainen energia – Berliinin energia oli tuolloin pikimustaa enkä tullut kovin hyvin toimeen sen pimeyden kanssa. Tämä koettelemus oli niin vastenmielinen, että päätin paeta länteen heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Tämän vuoksi minun ja Berliinin välillä tulee aina olemaan viha/rakkaussuhde. Kuva: Timo Isoaho ja tunsin suurta helpotusta – vaikka luulinkin tuolloin, etten näe ystäviäni ja sukulaisiani välttämättä enää koskaan. Kaupungin musiikkipiirit eivät tainneet olla kovin kummoiset. SOUNDI 27 haast_kruspe -taitto_c.indd 27 30.10.2014 16.13. Onhan se jälkikäteen mielenkiintoista miettiä, että yksikin väärä päätös tai huonon onnen hetki olisi voinut muuttaa elämäni täydellisesti. Muistan esimerkiksi hetken, kun vierailin ensimmäistä kertaa entisen vaimoni Caron Bernsteinin luona Kapkaupungissa – ihastuin paikkaan niin syvästi, että tajusin kuolevani siellä jonakin päivänä. Että minunhan täytyy perustaa omia vahvuuk- Kruspe aloitti muusikon uransa soittamalla funkmetalia. Olin tullut käymään Berliinissä ja yhtäkkiä tajusin, että unelmani tulevat kuolemaan yksi toisensa jälkeen mikäli jämähdän Schweriniin. Palataan hieman taaksepäin: millainen tuo pakomatka oli. Syksyllä 1989 sinut pidätettiin, jouduttuasi vahingossa keskelle poliittista mielenosoitusta. – Kun matkustin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin, tajusin muutamia tärkeitä asioita. Se oli lopullinen niitti tulevaisuudensuunnitelmilleni. Kysyin itseltäni, että miksi ihmeessä imitoin Red Hot Chili Peppersin ja kumppaneiden tekemisiä. Päädyin Unkarin kautta muurin toiselle puolelle eli Länsi-Berliiniin – halusin tulla nimenomaan Berliiniin, sillä olin kuullut paljon hyviä asioita kaupungin läntisen osan innostavista musiikkiympyröistä. – Katsohan ympärillesi... Kummastelin tilannetta hetken ja kohta poliisit nappasivatkin minut. Olin pidätettynä kuusi päivää ja minua myös hakattiin, mutta en voinut tunnustaa mitään, kun mitään tunnustettavaa ei ollut. Päätin luottaa hyvään onneen ja kohtalon johdatukseen ja katsoa mitä tuleman pitää
Rammsteinin kokoonpanohan ei ole muuttunut kertaakaan. Olen ymmärtänyt, ettei yhdenkään Rammsteinin albumin työstäminen ole varsinaisesti ollut mitään herkkua. Sieltä ne sitten syöksyivät esiin keikan alkajaisiksi! – Lavashow on tietenkin eräs suurimpia tavaramerkkejämme nykyään, mutta erikoistehosteet olivat mukana jo aivan alkuvaiheessa – tavalla tai toisella. Vuosi 2001 oli sinulle kaikkiaan melkoinen: Mutterin ilmestymisen lisäksi muutit Isoon Omenaan. – Kun nauhoitukset olivat viimein kasassa, muut palasivat Saksaan. Richard Z. Ensim mäisten yliluonnollisten juttujen 28 SOUNDI haast_kruspe -taitto_c.indd 28 30.10.2014 16.13. Jouduimme vaihtamaan miksaajaa ja lopulta Ronald Prent hoiti homman kotiin. Rammstein liveshow on kasvanut jo melkeinpä elämää suurempiin mittoihin. Läheltä piti -juttuja on toki sattunut, mutta olemme kuin ihmeen kaupalla säästyneet pahemmilta onnettomuuksilta. Kruspe panostaa tällä hetkellä Emigratesoolopro jektiinsa. Nauhoitimme sen Miraval-studiossa EteläRanskassa vuonna 2000 ja alkuvaikeuksien jälkeen homma loksahti komeasti paikalleen. Rammsteinin alkuhetkien joukkuehenki oli kieltämättä täysin ainutlaatuinen, enkä unohda sen ajan erityislaatuisuutta koskaan. – Herzeleid-debyytin työstäminen oli yhtä tuskaa! Levyn budjetti oli pieni, joten majapaikkanamme toimi surkea asunto Tukholman esikaupunkialueella. Muistan edelleen, miten teimme ensimmäisiä demoja pienessä Berliinin-asunnossani ja esimerkiksi Till purkitti lauluosuuksiaan vilttien ja patjojen keskellä. Silloin kun biisit tulevat suoraan sydämestä, ne ovat puhtaita ja rehellisiä. Rammsteinin ura sai vastoinkäymisistä huolimatta lentävän lähdön, sillä jo maaliskuussa 1995 vetäydyitte ABBAn Björn Ulvaeusin ja Benny Anderssonin perustaman Polar-studion uumeniin. Minä jäin valvomaan miksauksia ja taistelu jatkui entiseen tahtiin. – Viihdyin New Yorkissa lopulta kymmenisen vuotta ja asuin muun muassa vanhassa paloasemarakennuksessa. Kuva: Alexander Gnädinger sia hyödyntävä ja saksaksi laulava bändi! – Ryhdyin toimeen heti Saksaan palattuani ja esittelin idean ”saksalaisesta yhtyeestä” rumpali Christoph Schneiderille ja basisti Oliver Riedelille. – Rammstein on toiminut aina demokraattisesti ja kaikkien mielipiteet merkitsevät yhtä paljon. Syyt ovat moninaiset: esimerkiksi minä ajauduin taannoin pahaan kokaiinikoukkuun, eikä se tietenkään ollut omiaan kohentamaan lopputuloksen laatua. Jossakin vaiheessa soitin hätäpuhelun levy-yhtiölle, managementille ja yhtyeen muille jäsenille, että homma ei toimi alkuunkaan. Minä rakastan tiimityötä ja yhdessä tekemistä, mutta minä rakastan myös viimeistä sanaa. Emmehän halunneet häiritä naapureita! – Kokeilimme monia erilaisia vaihtoehtoja niin soundien kuin biisienkin suhteen. Koetko niin, että alkuaikojen vaikeudet sitoivat teidät yhteen bändinä. – Pitää paikkansa, sillä jokainen levy on todellakin vaatinut omat vääntönsä. Tämä piirre on aina ollut osa persoonaani, mutta Rammsteinin alkuaikoina kompromissien tekeminen tuntui helpommalta. Vietimme Ruotsissa kaikkiaan kolme kuukautta eikä yk- sikään asia tuntunut onnistuvan ilman taistelua, olipa kyse sitten vaikkapa studiohuoneen mikittämisestä tai instrumentin vireestä. > Soundi-haastattelu Sotilaallisesta soundistaan huolimatta huumori on kulkenut Rammsteinin matkassa koko ajan. Nykyään haluan päätösten parantavan yh tyettä tavalla tai toisella – ja jos jonkun ego kokee siinä sivussa kolauksen niin sille ei sitten voi mitään. Siellä kummitteli. – Eihän Kissin kaltaisten esikuvien vaikutusta voi tässäkään tapauksessa kiistää, mutta toisaalta esimerkiksi Till on synnynnäinen showmies. Debyytti on debyytti, eikä se hullumpi olekaan, mutta levyn valmistelusta ei jäänyt hyviä muistoja. Omasta mielestämme Rammstein oli jo silloin kova juttu, joten muiden mielipiteet eivät meitä hetkauttaneet. Levy-yhtiöt nauroivat meidät aluksi pihalle ja kommentoivat pilkallisesti, että unohtakaa tuo saksaksi laulettu roska. – Olimme nälkäisiä nuoria miehiä ja elämäntilanteemme oli samanlainen – kukaan meistä ei esimerkiksi seurustellut –, joten pystyimme keskittämään kaikki voimamme ja aikamme bändin hyväksi. Albumista kertoo jotakin se, että iso osa kappaleista kuuluu edelleen livesettiimme. Itse asiassa pidän myös viiden vuoden takaisesta Liebe ist für alle da -albumista, mutta Mutterin tasolle se ei yllä mitenkään. Nuo ajat opettivat sen, että omaan ideaan pitää luottaa kuin vuoreen, vaikka kukaan muu ei tajuaisikaan. Nykyään uuden kiertueen show vaatii kuukausia kestävän suunnittelun ja ankaran treenijakson. Mikä oli kaiken lähtökohta. – Oma suosikkilevyni on Mutter. Soitin hänen kanssaan punkrockia jo ennen Rammsteinin perustamista ja hän toimi silloin rumpalina – ja eräänkin kerran Till laittoi bassarinsa sisään eläviä kanoja. Tavalla tai toisella. Pian myös laulaja Till Lindemann, kitaristi Paul Landers ja kosketinsoittaja Christian Lorenz liittyivät mukaan. Jos meillä ei ollut varaa mihinkään muuhun niin sitten me räjäyttelimme papattimattoja
– Muutin takaisin Berliiniin kolmisen vuotta sitten ja täällä syntynyt materiaali on hieman vaihtelevampaa, tunnelmallisempaa, elek tronisempaa ja tummempaa. Mitäpä muuta. Silent So Longilla kuullaan myös Lemmy Kilmisterin ääntä. En voi sanoin kuvailla, miltä tuntui kuunnella omaa sävellystä Lemmyn tulkitsemana. Patteriston takaa löytyy suomalaisittain mielenkiintoinen nimi, sillä Silent So Longin rumpuosuudet soitti Apocalyptican Mikko Sirén. No, itse konsertit eivät sitten olleet lainkaan maagisia kokemuksia... – Se oli unelmien täyttymys! Keikka itsessään ei kuitenkaan ollut yhtyeen kovimpia... Niin, vuonna 2010 myitte pikavauhtia loppuun maailman maineikkaimman areenan. Usko pois: Emigrate pelasti Rammsteinin. No, työskentelin aikoinaan kokkina ja rakastan ruoan laittamista. En tuntenut oloani kotoisaksi estradilla eikä lavasoundissa ollut kehumista. – Sitten Mikko saapui Berliiniin ja treenasimme uusia biisejä – ja voi sentään, miten minua hävetti. Mikko vastasi olevansa mukana ja päätimme järjestää koesoiton, mutta se peruuntui kiireiden vuoksi. Olen törmännyt urallani lukemattomiin muusikoihin ja Mikko on ehdottomasti eräs tyylikkäimmistä tapaamistani rumpaleista, ellei jopa se kaikista tyylikkäin. Ai niin, remonttien tekeminen se vasta onkin addiktoivaa! 24. Eräässä kuvassa rakennuksen edessä seisoo kaksi kaveria ja toinen heistä näyttää erehdyttävän paljon minulta. En vielä tiedä. – Mietimme bändin tulevaisuutta jossakin vaiheessa ensi vuonna. Ilahduin kovasti, sillä sävellykset tuntuivat toimivan. Levy toki onnistui, mutta päätin jo silloin antaa itselleni toisen mahdollisuuden. Mutta sen tiedän, ettemme väännä levyä väkisin, sillä Rammstein voi aivan hyvin lähteä kiertueelle ilman uutta studioalbumia. Painotin hänelle, että älä sitten pelästy, jos esineet liikkuvat tai jotakin muuta outoa tapahtuu. – Minulla on jälkikasvua myös aikaisemmista liitoista, mutta tulin muutamia vuosia sitten taas isäksi. Se on hieman yllättävää, sillä mies on tunnetusti ollut huonossa kunnossa. Tuskin ehdin Berliiniin asti, kun puhelimeni jo pirisi. Miltä se tuntui. Olin suunnattoman hermostunut ennen esiintymistä ja konsertin aikana toivoin, että kunpa kaikki nyt sujuisi hyvin ja kunpa tämä jo loppuisi. Näytin otosta tutuille ja kaikki ihastelivat, että onpa taitavasti photoshopattu... Berliinissä olin ollut lukossa, mutta Nykissä biisejä syntyi solkenaan. Mitä teet sitten. Kirjan sekä elokuvan tekeminen olisi mahtavaa ja olisihan se komeata voittaa Grammy-pystikin... Niinpä niin – paitsi että kuva on aito! Kun keskustelimme Emigrateyhtyeesi debyytistä vuonna 2007, kuvailit teoksen olevan puhdasverinen New York -pitkäsoitto. Jonakin päivänä et enää soita Madison Square Gardenissa etkä edes pizzerian nurkassa. – Silent So Long lähti rakentumaan Rammsteinin Liebe ist für alle da -kiertueen jälkeen. Muistan esimerkiksi sen, kun myimme Berliinin O2-areenan loppuun muutamana peräkkäisenä iltana. Faneille on joka tapauksessa luvassa ihmeteltävää jo lähikuukausina, sillä julkaisemme esimerkiksi Germans Go To America -työnimellä kulkevan dokumentin sekä livetaltioinnin New Yorkin Madison Square Gardenin keikalta. – Silent So Longin tekeminen oli juuri tällaista: hienoja juttuja hienojen juttujen perään ja ongelmat loistivat poissaolollaan. New York ei ole kovin lapsiystävällinen paikka ja pitkän harkinnan jälkeen päätinkin palata Saksaan. Materiaalia jäi siis käyttämättä ja aionkin julkaista Emigraten kolmannen albumin jo ensi vuoden aikana. Fanit luulivat Emigraten tuhoavan Rammsteinin, mutta tilannehan oli oikeasti päinvastainen. – Suurimmat keikat eivät useinkaan ole niitä parhaimpia. Minua hävetti se, että olin epäillyt. Juuri niin kävikin, sillä New York avasi minulle täysin uusia väyliä tehdä musiikkia. Päätin kysyä Lemmyä mukaan, vaikka epäilinkin suunnitelman romahtavan. soa ho Tim oI Ku va : jälkeen luulin tulleeni hulluksi, mutta onneksi kaverinikin pääsivät todistamaan eriskummallisia tapahtumia. – Minulla on paljon tavoitteita! Haluaisin tuottaa muita bändejä. – Rock City -biisin demo kuulosti korvissani Depeche Moden ja Motörheadin risteytykseltä. Keikkoja. Mikko on äärimmäisen maanläheinen, ystävällinen ja älykäs. – Rummut ovat rockmusiikin sydän ja halusin mukaan mahdollisimman ilmeikkään soittajan. No, vain muutaman päivän kuluttua sähköpostiini tupsahti tiedosto, joka sisälsi Lemmyn lauluosuudet... Haluankin pitää Emigraten aktiivisena myös jatkossa ja niin tulee myös tapahtumaan, sillä nauhoitimme Silent So Long -sessioissa melkein parikymmentä biisiä. Joskus näin vain käy. – Kerran lähdin pariksi viikoksi Berliiniin ja eräs Bosniasta tullut pakolaisnainen lupautui talonvahdiksi. Lopulta minusta tuli kummitusten hyvä kaveri. Entä Rammstein. – Halusin silloin työstää jotakin uutta ja omaa – ja löytää sitä kautta uutta intoa tehdä Rammstein-materiaalia. Et varmaankaan palannut Berliiniin pelkästään Emigraten uuden pitkäsoiton vuoksi. syyskuuta 2014 Goldapfel Café & Bar, Berliini SOUNDI 29 haast_kruspe -taitto_c.indd 29 30.10.2014 16.13. Olin ikä- ”Emigrate pelasti Rammsteinin.” vystynyt ja ryhdyin eräänä päivänä käymään läpi vuosien aikana kirjoittamiani aihioita. ”Otahan nyt rauhassa, minähän kerroin sinulle...” – Aloin tutkia paloaseman historiaa ja löysin sattumalta kuvia, jotka oli otettu talon edustalla vuosikymmeniä sitten. Ehkä päätämme lähteä kiertueelle, ehkä päätämme kirjoittaa albumin. Nyt tuon mahdollisuuden aika on koittanut. Tästä huolimatta vielä suuremman vaikutuksen teki hänen persoonansa. Olin kuitenkin buukannut studioajan ja minua alkoi hermostuttaa: mitä jos homma ei toimikaan Mikon kanssa. – Emigraten debyytin tekeminen ei ollut helppoa, sillä minun piti yhtäkkiä toimia vastuullisena tuottajana ja englanniksi laulavana keulakuvana. ”En usko yliluonnolliseen, kaikki menee hyvin”, hän vakuutti. Sekin on mahdollista, mutta levyjen tekeminen on tällä hetkellä lähempänä sydäntäni. Nainen kirkui luuriin, että mikä hullujenhuone tämä oikein on. Juuri ilmestynyt Emigraten kakkoslevy Silent So Long on puolestaan ”Berliini-albumi”. Seuraavaksi kutsuin kitaristi Olsen Involtinin sekä basisti Arnaud Girouxin luokseni ja totesimme yhdessä tuumin, että levyn ainekset ovat kasassa. Kitarateknikkoni mainitsi Sirénin ja lähetinkin hänelle demoja. Jos hän joskus pyytää minulta palvelusta, olen enemmän kuin valmis
Ä skettäin Monsters Of Popissa kävelin silkasta uteliaisuudesta Telakan yläkertaan, missä uuden Jukka ja Jytämimmit -yhtyeen keikka oli hetki sitten alkanut. Mutta ei. Jukka Nousiainen on vapaa radikaali, joka tuntee suomirockin historian. On lokakuun puoliväli ja talossa on pääsääntöisesti pirun kylmä. Hän on suomirockin ”tee se itse” -friikki ja vapaa radikaali. Välillä hän kiemurteli soittaessaan yleisön jaloissa kuin sähköiskun saaneena, välillä pari kundia yleisöstä paini veljellisesti hänen jalois- saan. Pieni sali oli täynnä jengiä ja bändi soitti melkein yleisön seassa, käsietäisyydellä. Jytämimmit ovat liimailleet kuvat kuulemma äänittäjälle piristykseksi. Jumalauta, että olikin äreät kinkerit! Keikkaa voi syystä sanoa totaaliseksi rock’n’roll -kokemukseksi, joka taatusti olisi saanut suitsutusta Patti Smithiltä, Keith Richardsilta tai vaikka Dylanilta, jos hän olisi sattunut paikalla olemaan! Tom Waits olisi luultavasti alkanut puuhata bändille levysopimusta Amerikkaan saman tien. Ihmettelen juuri, että onkohan Jukalla joku fiksaatio pehmopornoon kun mies itse harppoo paikalle alakerrasta. Maran bassossa oli mehukkaimmin pärähtävä särösoundi, mitä olen aikoihin kuullut, ja Räjäyttäjissäkin melskaava vokalisti Jukka Nousiainen riipi kitarastaan hurjia 70-luvun aamunkoitosta, Hendrixistä ja Townshendistä muistuttavia bluesrock-riffejä. Hän on juuri taivaisiin kehutun sooloalbumin julkaissut, sekä Räjäyttäjien ja monen muun bändin keulilta tuttu Jukka Nousiainen. Heti tuli mieleen, että jos joku rocktoimittaja New Yorkista, Lontoosta tai Tokiosta olisi nähnyt aktin, hän olisi kehunut sitä kotimaassaan vaahto suussa ”käsittämättömän primitiivisesti rajuksi ja seksikkääksi menoksi, jonka kaltaiseen ei täällä törmää.” Eikä muuten törmääkään. Iloinen kaaos sulautui yhdeksi kollektiiviseksi riitiksi, jonka rosoisen pinnan alla sykki selkeä musiikillinen visio. Onneksi yläkerran äänityshuoneessa, jossa Jukan 30 SOUNDI jukka nousiainen -taitto_f.indd 30 30.10.2014 16.18. Sokkeloinen tila on täynnä pieniä huoneita ja soittovehkeitä. Ovissa ja seinillä on Jallusta ja Kallesta leikattuja tissityttöjä ja pari jätkääkin muniaan heiluttelemassa. Keltaisessa Talossa Kuukautta myöhemmin nousen rappuja Tampereen Klubia lähes vastapäätä sijaitsevan Keltaisen Talon yläkertaan, missä Jukan pitäisi minua odottaa. En tiennyt bändistä etukäteen mitään, mutta energia oli tolkuton ja meininki juuri sitä villiä ja vapaata lajia, jonka Suomen Talvisota aikanaan tiivisti osuvasti ”Rock on rajaton riemu” -iskulauseeseen. Teksti: Jussi Niemi Kuvat: Markus Paajala Hän räjäyttää, hän jytää, hän äänittää kasetteja. Piukeisiin shortseihin sonnustautuneet Jytämimmit, Mara Balls ja Raaka Gini, rokkasivat ekstaattisesti hymyillen kuin viimeistä päivää
SOUNDI 31 jukka nousiainen -taitto_f.indd 31 30.10.2014 16.18
Äskettäin Jukalta ilmestyi myös sooloalbumi. Jukka on aidosti jännittävä artisti (vai pitäisikö sanoa löytöretkeilijä?) juuri siksi, ettei hän naulaa itseään kiinni usiainen Jukka No Diskografia Valikoitu Pitkäsoittoja: 3V: Iskee kuin kolme volttia (Syrjälän nauhasto) 2007, kasetti KHETA HOTEM: Live At Yläkaupungin Yö (Full Of Nothing) 2007, cd-r SCARDUFF SIXPÄCK: C20 (Taping The Hiss, 267 lattajjaa) 2009, kasetti, cd-r 3V: Eki lähti Luxoriin, 3V Kortsuun (TNT Tapes & Records Services) 2010, kasetti JJ MONONEN: JOKU KATUSOITTAJA: Kauppakatu 24 A (Syrjälän nauhasto) 2008, kasetti Sirkan kellarissa (TNT) 2010, kasetti 32 SOUNDI jukka nousiainen -taitto_f.indd 32 30.10.2014 16.18. Hommia riittää. Päällimmäisinä tällä haavaa ovat ensialbumiaan parhaillaan äänittävä Jukka ja Jytämimmit ja juuri viidennen albuminsa julkaiseva, sekopäisen villeistä keikoistaan tunnettu Räjäyttäjät, joka kuulostaa siltä kuin Hurriganes, Stooges ja naapurin poikien känninen kellaribändi yhtyisivät happonäyssä. Projekteja riittää. kanssa asetumme tuoleille nokikkain puhumaan, on paljon lämpimämpi. Itse asiassa suosikkimme ovat hämmästyttävän samoja, ottaen huomioon melkoisen ikäeromme. Kasettimonistusvehkeet omistava Nousiainen julkaisee suurimman osan musiikistaan oman TNT Tapes & Records Services -puulaakinsa kautta. Päivätyötä ei ole, aika menee musiikin tekemiseen. Farkkupukuun ja Reinoihin pukeutunut 33-vuotias Jukka Nousiainen, lähtöisin Lahden läheltä Nastolasta, on älykäs ja aseistariisuvan teeskentelemätön kundi. Vinyylinä soololevyn julkaisee Teemu ”Pää Kii” Bergmanin levymerkki Rock’n’Roll Bullshit Recorsd (sic). Huonoa seuraa on tarttuvalla vimmalla 70-luvun alun ja 60-luvun lopun vänkiä soundeja mainion monipuolisesti melodiseksi ”treenikämppäsessioksi” sekoitteleva pitkäsoitto, jonka useilla kappaleilla on tietystä underground-hengestään huolimatta suuri vaara päätyä kestävään radiosoittoon. Hän on perehtynyt rockin ja bluesin historiaan sellaisella aidon tutkijan palolla, ettei yhteisestä tarttumapinnasta ole mitään puutetta. Keskustellessa ilmenee, että Jukalla on toinenkin ikäiseni hengenheimolainen, kitaristi Keijo Virtanen, jonka kanssa hän soittaa psykebluesia Rambling Boysissa ja jolta hän sanoo oppineensa paljon. Räjäyttäjien tuore Rock’n’Roll-painajainen, jolla kitaroissa vierailevat Jolly Jumpersin Petri Hannus ja nouseva tamperelaiskomeetta Johnny Ekman The Achtungsista sekä seremoniamestarina Kalevi Helvetti eli Pertti Kurikka, kylläkin laajentaa aiemmin melko pelkistettynä pysynyttä paahtoa psykedelian, hard rockin, hevin ja jopa progen suuntaan. Pinnan alla muhii vielä pelkästään kahdella nauhurilla tehtyä ”noisea” sekä yllämainittu Rambling Boys, ja mitä lie muuta. Yllämainitut hommat ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kasetteja julkaiseva Jukka paljastuu viimeisen päälle ”tee se itse” -mieheksi. Jukka huomauttaa Teemun ylipäätään liehuttaneen ensimmäisenä Räjäyttäjien lippua niin vimmalla, että se on epäilemättä olennaisesti edistänyt bändin asiaa. Tilanne on mukavan intiimi ja juttu luistaa niin, että kaavailemani noin tunnin sessio venyy lähemmäs kolmea tuntia
Vastavetona väitteelleni Jukka paljastaa, että mopo lähti täysin käsistä aivan näillä näppäimillä ilmestyvällä Räjäyttäjät-levyllä Rock’n’Roll-painajainen, jonka pariin kappaleeseen sankarimme tunnustaa tehneensä tietokoneella lisä-äänityksiä jopa 120 (!) raitaa. Hmm, Jukka mutristelee suutaan ja makustelee termiä. tuksellisesti paskat, niin sitä en tavoittele yhtään. Lo-fi. Molemmista näkee, että niitä on käytetty paljon. . JUKKA JA JYTÄMIMMIT: Jytäkesä (Keltaiset levyt) 2014, 7” flexi SOUNDI 33 jukka nousiainen -taitto_f.indd 33 30.10.2014 16.18. Tää ei oo mun, mutta ostaisin tällaisen heti, jos mulla olis ra- Maaninen äänittäjä Sun kaikkia projekteja leimaa selkeä lo-fi-meininki. Ilmeisesti täysin harkitusti, vai. Mutta ihan yhtä ”paskalta” se silti kuulostaa, koska bändi on sama, hän nauraa ja kääntyy taputtamaan takanaan olevaa vanhaa Fender Pro Reverb -vahvistinta. . Mua ei puol kiinnostai oikein .” mihinkään viitekehykseen eikä peesaile yleisönsä odotuksia, vaan heittäytyy vaistolla ja fiiliksellä aina uusiin seikkailuihin. Samaa terapiaa on viime aikoina harrastanut kunniakkaimmin Jukan ilmeinen hengenheimolainen Risto Ylihärsilä, jonka Jukka kutsui hätiin miksaamaan Räjäyttäjien Rock’n’Roll-Painajaista, kun sen äänikuva yllättäin paisui hämmentäviin mittoihin, niin kuin kohta selviää. ”Olis rasittava i tosi a joittenk miekkailla urpojen k in vitun toi bisnesanssa. Mun mielestä nämä tässä on ihan huippuvehkeitä, hän vastaa ja kääntyy esittelemään käytettyinä ostamiaan, arvionsa mukaan 70-luvun lopussa tai 80-luvun puolivälissä tehtyjä 8-raitaista kelanauhuria ja pientä äänitys- ja miksauspöytää. Huonoa seuraa -levyn tekemiseen johtanut viesti Kanarialta. Pähkinänkuoressa Jukkaa voi sanoa suomirockin vapaaksi radikaaliksi, jonka huumorintajuinen ja kaiken raikulirosonsa alla varsin laajasti sivistynyt visio potkaisee tuota formuloitunutta genreä tervetulleesti ja mojovasti perseeseen uudesta vinkkelistä niin kuin ennen häntä ovat tehneet esimerkiksi (innoittajiinsa lukeutuvat) Remu Aaltonen ja Kari Peitsamo. – Siis jos lo-fi tarkoittaa, että soundit on tarkoi- KEIJO & JUKKA: RÄJÄYTTÄJÄT: RAMBLING BOYS: RAMBLING BOYS: Keijo & Jukka (ROH-2) 2010, kasetti Jytämenot päällä! (TNT) 2011, kasetti Summer Day Fly Away (No Home) 2013, kasetti True To Blue (Sloow Tapes) 2014, Kasetti Singlejä ja muita pikku julkaisuja: Räjäkevät (TNT) 2012, kasetti-single RAMBLING BOYS: RÄJÄYTTÄJÄT: Maailma pohjoiseen (Haamu Records) 2014, kasetti RAMBLING BOYS: SÄHKÖSIEPPO: Pastures Of Plenty (No Home) 2008, 7” JUKKA NOUSIAINEN: RAMBLING BOYS: RAMBLING BOYS: RÄJÄ LEE LEWIS: Ain’t Got No Home (Cabin Floor Esoterica) 2010, kasetti Alive In The House Of Rock (TNT) 2012, kasetti 1&2 (TNT) 2013, kasetti RAMBLING BOYS: RAPA KALLIO: RÄJÄYTTÄJÄT: Rambling Boys (Ikuisuus, No Home) 2011, lp R-Rock (TNT) 2012, kasetti Räjäyttäjät (Dead Beat Records) 2013, lp WYZ: WYZ RAMBLING BOYS: RÄJÄYTTÄJÄT: In The Heart Of The Deep South (No Home) 2012, kasetti Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ (Räjä Records, Ektro Records, Bat Shit Records) 2013, kasetti, cd, lp 2011 kasetti RÄJÄYTTÄJÄT: Räjä And Roll All Night Long (TNT) 2011, kasetti Huonoa seuraa (TNT, Äänetön, Rock’n’Roll Bullshit Recorsd) 2014, kasetti, cd, lp RÄJÄYTTÄJÄT: Rock’n’Rollpainajainen (Räjä Records, Ektro Records) 2014 kasetti, cd, lp On The Run (No Home) 2010, 7” flexi RÄJÄYTTÄJÄT: Räjä & Roll All Night Long (TNT) 2013, cd-r RÄJÄYTTÄJÄT: Räjäyttäjät Räjäyttää! (Bad Vugum, TNT) 2012, 7” ep RÄJÄYTTÄJÄT: Räjäyttäjät tulee taas (White Denim) 2014, 7” JUKKA JA JYTÄMIMMIT: Jukka ja Jytämimmit (Keltaiset levyt) 2014, kasetti-single Edellä lueteltujen lisäksi on tullut useita kädestä käteen myytyjä pienen painoksen kasettijulkaisuja.
Tietysti en ole oikea rumpali, joten joskus mun pitää vetää homma uusiksi, että saan rumpukompin toimimaan. Etkö kaipaa sitä. Räjäyttäjien ensimmäi sen albumin on jul kaissut toistaiseksi vain amerikkalainen Deadbeat. Olisi tosi rasittavaa miekkailla joittenkin vitun urpojen kanssa näistä asioista. Kanarian matkallaan Jukka joutui rahapu laan ja pyysi Facebookissa ihmisiltä ennakkomaksua kase tista. Ei sitä vuorovaikutusta ole tavallaan osan nut kaivata, koska on kasvanut tähän itse tekemi seen. Ja kun tuloksen kuuntelee saman tien, niin innoittuu vaan lisää: et jumalauta, tämähän toimii! Taidanpa vetää vielä toisen biisin tähän perään! Entä se rockille niin oleellinen vuorovaikutus. Mä oon aina ollut ihan maaninen äänittäjä. Siihen päälle on sitten helppo lisäillä kitaroita ja mitä kaikkea kulloinkin tarvitaan. Hän kelaa ideaa päässään kunnes osaa sen, ja ei kun äänittämään. . Nykyään mulla on jo äänittä mään ryhtyessäni niin selkeä kuva siitä mitä haluan, että tekeminen on helppoa. Niiden kans ei tarvitse vängä tä mistään. Julkaisuihin liittyy sellainenkin pikantti nyanssi, että (keräilijät huom!) periaatteessa samasta ka setista saattaa olla eri versioi ta, koska uutta erää tehdessään Jukka usein lisää siihen pari uutta biisiä. . Sitä paitsi on älyt tömän hauskaa vaan rokkailla menemään itsekseen. 34 SOUNDI jukka nousiainen -taitto_f.indd 34 30.10.2014 16.18. En tiedä, on ko se jo vähän laantunut, mutta kei koilla niitä menee aina hyvin. Punk-piireissä tieto musasta leviää nopeasti netissä, jos on vaikka ar vostelu Maximum Rock’n’Roll -lehdessä. . Se on tosi mukavaa, kun nämä kamat on tässä mul le aina valmiina. Meidän tapauksessa levyistä kuitenkin valtaosa myy dään Suomessa, joten noista diileistä hyötyy lähinnä kan sainvälinen pakettiliikenne. Se hän jää yksin tehdessä pois. Tietenkin vinyy li on ”se juttu”, mutta kyllä kasetitkin liikkuu. Huonoa seuraa -soololevy syntyi supernopeasti, eräänlai sen pakon edessä. . Nää on vaan niin hyvin tehtyjä. Mua ei toi bisnespuoli oikein kiinnosta. Palkkaa en saanut, mutta muuten homma toimi hienosti. Sillä välin kasettitehtaalla Jukka tosiaankin julkaisee kasetteja ja, ehkä vähän yllättäin, ne myyvät hyvin. Esimerkiksi kää mit on väännetty käsin. Enemmänkin mun ”lo-fissa” on kyse musii kintekemisen mukavuudesta ja mun rajallisis ta miksaustaidoista. No, siis muutama vuosi sitten oli hirveä kasettibuumi. Toisaalta Räjäyttäjien myötä siihen on herän nyt ja on ollut tosi virkistävää treenata yhdessä jo tain rokkibiisiä. Yhteis työ poikii koko ajan kaikenlaista, Jukka myöntää ja lisää an taneensa jätkille jonkinlaiseksi suunnannäyttäjäksi Hound Dog Taylorin Let’s Get Funky -biisin. Eipä ole paljon kokemustakaan siitä, mutta mitä oon kuullut ison yhtiön kanssa sopimuksen tehneiltä soit ”Mun on vaikea kuvitella itseäni tekemässä musaa jossain hienossa studiossa, missä joku tyyppi sanoo, että ”nyt pyö rii, anna mennä!”” Nousiainen ei tavoittele musiikissaan lo-fi-estetiikkaa, vaikka vältteleekin kliinistä nykysoundia. Mut ta kun ei tarvitse selittää mitään kellekään niin jäl keä tulee tosi nopeasti. Olin siis myynyt sitä kasettina jo hyvin ennakkoon, ja kun palasin Kanarialta, niin rykäisin sen valmiiksi muuta massa päivässä, koska olisi ollut liian noloa ryssiä se hom ma. Tuun tänne, siis ihan mihin vuorokau den aikaan hyvänsä, panen virrat päälle ja alan äänit tää. Tavallaan se ulko maan julkaisu on vähän tyhmää, koska homma menee pal jon helpommin, jos julkaisija on Tammelassa tuossa vieres sä, niin kuin Sami Sänpäkkilän ja Ville Pirisen pyörittämä Äänetön. Yleensä laulan jo melodiaa rumpukomppia soitta essani. . Yleensä Jukka julkaisee musiikkiaan (tarkoittaa soo lotöiden lisäksi myös Räjäyttä jiä ja Jukka & Jytämimmejä) en sin omalla TNT Tapes & Records Services -lafkallaan, mutta sit ten usein joku muu taho innos tuu musiikista ja haluaa julkaista sitä myös vinyylinä. Sieltä vaan tuli meili, että voidaanko julkaista ja annoin luvan. – Olen todella onnekas, että mun musa kiinnostaa tuolla sia tyyppejä kuin Sami, Ville ja Jussi (Lehtisalo), jotka taju aa mun hommat ihan täysin. Siihen menee rahaa ja ai kaa. Mun on vaikea kuvitella it seäni tekemässä musaa jossain hienossa studios sa, missä joku tyyppi sanoo, että ”nyt pyörii, an na mennä!” Mä oon aina tehnyt musiikkini itse. Ihmettelen ilmiötä, koska olen ollut siinä käsityksessä, että kaset tisoittimia on kuitenkin aika har voilla. Mulla on monistuslaite ja olen väsännyt päivässä satakin kasettia. Esimerkiksi Huonoa seuraa -levyn tein tässä näillä laitteilla alusta loppuun omin päin. . Kun levyt lähetetään meille Amerikasta, niin niis tä pitää maksaa tullit sun muuta. Mulla oli sellainenkin vaihe, että rec oli päällä suurin piirtein nuk kuessakin. Jos vedän pohjan päälle basson ja kitaran niin siihen kuluu periaatteessa vaan se aika, mikä soittamiseen menee. Si tä paitsi punk ja indie rock -jengi ei vaan osta cd-levyjä. Keväällä kasettina julkaistua sooloalbumia olisi mennyt kaupaksi vaikka kuinka, mutta hänellä ei ole ol lut rahaa ostaa lisää kasetteja. Joskus intoa löytyy ulkomailtakin. Jos kopio tehdään Kiinassa tehtaalla niin kone vääntää ne käämit eikä niistä tule millään yhtä hyviä. Ja joskus cdlevynäkin, kuten Äänetön Huonoa seuraa -levyn tai Ektro Räjäyttäjiä. Pe riaatteessa olin töissä ”kasettitehtaal la”. Jukka sanoo elävänsä juuri nyt vaihetta, jos sa ideoita, melodioita, riffejä ja väliosia tulee koko ajan: autoillessa, kävellessä, tv:tä katsellessa, mil loin missäkin. Sen saa kätevästi taskuun eikä se huku niin kuin cd, joka ei mahdu taskuun. Jo ekoissa treeneissä tajusin, että me yhdessä ollaan paljon enemmän kuin osien summa. haa. Jopa Hesarin Nyt-liite uutisoi Jukan rahapulan, ja pian hänellä oli kasassa rahat kotimatkaan
Jumitettiin vaan jotain riffiä loputtomasti. . Beefheartin legendaarinen Trout Mask Replica lukeutuu suursuosikkeihin, vaikka sisäänpääsy aivan omilla leveleillään liikkuvaan free bluesiin otti aikansa ja käynnistyi, huvittavaa kyllä, siitä että cd-levyyn oli tullut jokin häiriö, joka tuotti 10 sekunnin luupin. Cd:t jäivät Jukalle alusta saakka jotenkin vieraiksi. Haastattelin Nurmikallion lisäksi – se oli muuten järjettömän energinen tyyppi . Usein isä myös lauloi – se oli tosi hyvä laulaja – eikä mitään nykyaikaista kamaa, vaan ilmeisesti omalta isältään oppimiaan kansanlauluja ja sodanaikaisia tai -jälkeisiä iskusävelmiä. Hupaiseltahan tuo tavallaan kuulostaakin, mutta ajatelkaapa hetkinen, mistä se oikeasti kertoo. Sitten hän tutustui ”joihinkin valveutuneempiin tyyppeihin”, jotka soittivat hänelle Cania, Faustia, Captain Beefheartia, The Fallia ja muita vasemman laidan mestareita. Dead Moonin henkinen vastine Suomessa on Jolly Jumpers, Jukan lemppari. Hän sanoo kasvaneensa Nastolassa ikään kuin pimennossa ajankohtaisesta meiningistä, heillä ei esimerkiksi näkynyt Music Television. Tärkeäksi vaikuttajaksi hän mainitsee myös Dead Moonin ja sen laulaja-kitaristi Fred Colen. Että soitetaan muuten vaan ja – ihan niinku nytkin – äänitetään kaikki kaseteille. Ensin ajattelin niitä vain hauskana junttalipoona, mutta vähän myöhemmin tajusin, että nehän on ihan taiderockia takaperin soittamisineen ja hillittömine kansineen. Tämä on tällaista kädestä suuhun -luontaistaloutta, mutta mulle se riittää. Se just mulle kolahti!, Jukka nauraa. Sen projektin haluaisin vielä saattaa loppuun, koska ehdin jo tehdä paljon hommia sen eteen. Teen just mitä haluan ja oon saanut omani pois. – Sitten tietysti oivalsin, mitä oli tapahtunut, mutta se kuitenkin jotenkin vapautti tilanteen niin, että aloin kuunnella levyä uusin korvin ja sitten se aukeni tosissaan. Esimerkiksi hän paneutui vanhimpiin bluesikoneihin, kuten Son Houseen, Blind Willie Johnsoniin ja vastaaviin. Niin lämpimästi hengittäviltä! Historiansa tuotteena Jukasta on tullut pophistorian harakka, joka napsii musiikin pitkästä linjasta omaan juttuunsa ihan mitä huvittaa. Sleepy Sleepersin ekat levyt oli mulle tärkeitä. Rexiä ja Hendrixiä. Silloin opin, ettei ole niin väliä sillä mitä soittaa, vaan että soittaa sen itsevarmasti ja intensiivisesti. Microvoxin laitteita pidettiin jo silloin vanhanaikaisina ellei peräti kelkasta pudonneina, mutta kun kuuntelet siellä tehtyjä levyjä, niin nehän kuulostaa ihan saatanan hyviltä. Mistä kaikki alkoi ja miten hän päätyi siksi mitä nyt on. Jukka selittää, että hänen unelmansa musiikissa on ”vain saada ja pystyä tekemään mitä haluaa mahdollisimman esteettömästi”, ja nyt se toteutuu. SOUNDI 35 jukka nousiainen -taitto_f.indd 35 30.10.2014 16.18. Roots & culture, eikä mitään tyhjänpäiväistä viisastelua! Ja kun Jukka nyt liittää tuon juurikokemuksen rock-kehykseen, niin kuin hän tekee, jälki on vääjäämättä paljon syvempää kuin bändillä, joka kolmen, neljän samanhenkisen suosikkinsa pohjalta ottaa esikuviensa tyylin haltuun. Se oli mulle aika merkittävää, että meillä oli lauantaisin sauna kuudelta ja Lahdessa tuli silloin aina Kalle Tappinen -niminen ohjelma, jossa soitettiin vanhoja iskelmiä. Tämä oli laskenut jonkin tangon sisään jalkaa lattiaan polkien, täsmälleen samalla tavoin kuin Muddy Waters Hootchie Kootchie Manin Last Waltz -elokuvassa. Serkun kanssa hän löysi levykaupasta Lynyrd Skynyrdin oudon nimen innostamana. ja näyttivät . Hänen suvussaan ei ollut soittajia eikä muutenkaan kauhean kulturelleja hahmoja – isä tosin teki jossain vaiheessa itse sähkökitaran, mutta lopulta poltti sen ihan vain hyötypoliittisesti todettuaan, ettei sitä tule soitettua – mutta vanhemmat olivat 70-luvun alussa tilailleet Fazerin musiikkikerhosta kuukauden levyjä, joissa oli muun muassa Black Sabbathia, Doorsia, T. Jonkun mielestä oon varmaan täysi luuseri, mutta omasta mielestäni homma toimii mahtavasti. Ei me edes katsottu ihmisiä, mutta rahaa kuitenkin saatiin. Me äänitetään just Jytämimmien kanssa meidän ekaa kokopitkää ja kun me myydään sitä kasettina keikoilla niin todennäköisesti se kattaa just nauhojen ja muun tarpeiston hinnan ja me ollaan, että ”Jee, mahtavaa!” ”Periaatte e olin töissssa ”kasettit ä Palkkaa enehtaalla”. Tietty ”it’s all meat from the same bone” -oivallus tuli kun nuori Jukka pääsi 10 kilometriä perheen kesämökiltä Puumalassa sijaitsevalle Pistohiekan lavalle katsomaan Reijo Taipaletta. Niillä pojat painoivat menemään sydämensä pohjasta. . Alkoholin avattua suojamekanismit, hän sukeltaa tajuntansa perukoille ja tart- tuu alkuperäisimpään tunnekokemukseensa, joka on välittynyt hänelle edelliseltä sukupolvelta, joka taas on saanut sen edelliseltä sukupolvelta. Jos se tapahtuu usein tiedostamatta, vaistonvaraisesti, niin eipä se lopputulosta huononna. Me soitettiin aika usein kadulla, paremminkin öisin kuin päivisin. Myöhemmin mulla oli eri jätkien kans kitaran, basson ja rumpujen trio, Silkkitien Selviytyjät. Merkittävänä Jukka pitää myös Jyväskylän yliopistossa musiikkitieteen opiskelijana (opinnot jäivät sittemmin kesken) aloittamansa gradun Pekka Nurmikallion maineikkaasta Microvox-studiosta, josta on lähtenyt monia suomalaisen musiikin parhaimmistoon kuuluvia levyjä. Että mitä siitä oikeastaan jää käteen. Mutta meillä ei ollut yhtään biisiä ja sovittiin, ettei koskaan tehdäkään. Tuli erilaisia kausia. tajilta, niin se touhu on kuulostanut aivan älyttömältä. Moderneista bändeistä hän muistaa kuunnelleensa Metallican mustaa levyä, mutta kyllästyneensä bändiin pian, koska ”se ei vaan svengaa”. Ne ei ole mitään taiderunkkausta, vaan kunnon sekoilua, Jukka painottaa. aina parhailta. . Soitinkin oli niin omituinen ja ne vanhat vinyylit vain kuulostivat . Ne ovat tänä päivänäkin Jukalle rakkaita. . Niitä mäkin aina alan laulaa, kun olen tarpeeksi kännissä, Jukka paljastaa nauraen. Teini-iän sarastuksessa hän viimein sai pitkään toivomansa sähkökitaran, ja veli sai rummut. mutta muu saanut, te toimi hienon homma sti.” Reijo, Muddy ja jumitusta yöllä Alamme perata Jukan musiikillista polkua. esimerkiksi (Love Recordsin perustajia) Atte Blomia ja Otto Donneria, ja monia muita. Niitä Jukka poikasena kuunteli ahkerasti ja tykästyi kovasti. Ymmärrystä kasvattava häiriö Sitä mukaa kun ymmärrys kasvoi, Jukka alkoi tutkia eri bändejä ja genrejä tietoisesti. .
Tanssittaa. Lähetän Heikille tekstarin: ”Hyvää kamaa! Ou jes! Kiitos musiikista.” Hän vastaa hymiöllä. Hän lueskelee kansivihkosesta sanoituksia. Teksti: Teppo Vapaus Hiphop-taiteilija punkkareiden huudeilla Heikki Kuulan Heijastuksia täydelliseltä rundilta on ensimmäinen suomalaisen hiphopin kentältä julkaistu täysverinen rocklevy ja viiden tähden taiteellinen suoritus, väittää Teppo Vapaus. Videobiisi Ekstaasinappi on pakko kuunnella heti kolme kertaa. Sitten Pää Kii -yhtyeen ja räppäri Paperi T:n fiittaama Rataraato-raita pärähtää käyntiin hirveällä svengillä. ripuli vähään aikaan. Hän asettaa levyn soittimeensa ja säikähtää Helsinginkatu-nimistä introa. Tulee huono olo. M Heikki Kuula on tehnyt yhteistyötä uudella levyllään monen eri musiikkityylin taitajien kanssa. Voinkohan sanoa tästä mitään hyvää, hän pohtii. Ei vittu, masentavaa ug-räpin sanastoa: lääkkeitä, viinaa, pilveä, syrjäytyneisyyttä. Homma menee hetkessä polviin, päähän ja niveliin. Orgaaniset, kirkkaat kitarasoundit, asiallista ujellusta, universaali svengi. Miksi. Ponnistelematon pop nerokkuus on melodiassa, rytmiikassa, soundeissa ja kokonaisuuteen tyynesKuva: Aki Roukala itä tapahtuu, kun konservatiivinen rocktoimittaja saa toimeksiannon kirjoittaa suomalaisesta rap-artistista, jonka nimeä hän ei ole koskaan kuullut. Aivan ensiksi hän funtsii, että olikos tää Heikki Kuula joku klassinen säveltäjä vai häh! Pikaisen Wikipedia-reissun jälkeen hän ajattelee, että tämä keissi kiinnostaa vain rajallisesti ja päättää tehdä parhaansa, vaikkei ymmärrä biiteistä mitään. Räppi on levollista ja miellyttävää ja rytmiikka niin hallussa, ettei sa- naakaan venytellä ja pakoteta osumaan kohdilleen. ”Aurinko isäni, paista minun sisääni / sydämestäni pese pois paha pimee / sieluni risana / äiti vesipisara / ota minut syliin kun ote lipee”. Ja kertsiin: ”Olit pilvessä / kun tavattiin / barbituraateissa / kun erottiin”. Ei perse, tämä on hermostuttavin musiikillinen 36 SOUNDI heikki kuula -taitto.indd 36 30.10.2014 16.21
Andy oli rock. Iisa Pykäri keventää tunnelmaa hilpeästi leijailevalla Pilvellä-raidalla, ja musan voima säilyy koko kymppisetin keston. Suurimman osan biiseistä Heikin demohyräilyjen pohjalta duunaillut tuottaja-biisintekijä Jonas W. Jälleen yksi hittikertsi vie mennessään: ”Näiden betonimetsien / skenaario anorektinen / siks tarkastelen niitä / läpi ruusunpunaisten pleksien”. Nyt kolisee! Folklaulaja Kari Tapiiri ottaa iisisti Näin sen piti mennäkin -raidalla, ja Anorektinen skenaario jatkaa hieman rauhallisemmin siitä mihin Ekstaasinappi jäi. – Suku on kiva, mutta vääristävä peili. Olemme menossa takaisin Helsinkiin Porin keikalta. Diggaatko. SOUNDI 37 heikki kuula -taitto.indd 37 30.10.2014 16.21. Kymmenen hyvää biisiä on vitun hyvä levy. Jos levyni vastaava tuottaja oli studiossa Jonas, oli studion ulkopuolella oikea käteni Jalkajousi-Janne. – Kai se on se taiteen maisterin katse. – Ensiksi oli kesä. Heittämällä vuoden parhaan albumikansikuvan otti keikkakuski Samu Vihervaara. Kuten joku on YouTubeen kommen toinut, näytät vielä 2011 julkaistulla JVG:n videolla ”20-vuotiaalta hipsteril tä”. ”Kiva kuulla, että tippuu”, hän vastaa, ja lähettää terveisiä Lapista. Kello on noin 5.00. Mulla on kaksi musiikista ymmärtävää isoisää, mutta he eivät suoranaisesti ole vaikuttaneet musiikkiini. Mitä sulle on tapah tunut. Kertoisitko vähän vaaristasi, ja hä nen vaikutuksesta suhun. En halua olla tyyppi, jonka sekoilusta hyvä taiteilija voisi ammentaa jotain relevanttia. – Useimmiten mulla oli kännykkään hyräilty demobiisi, jota Jonas lähti sitten tuottamaan valmiiksi. Kuuntelin kesäbiisejä, hengasin kesäihmisten kanssa ja tein kesämusaa. ti istutetuissa iskulauseissa, jotka toimivat lyyrisinä tunnelmanluojina. Joko minulla on hypomania tai Heikki Kuula on tehnyt klassikkolevyn – rohkean ja inspiroivan taideteoksen, jonka universaalissa groovessa on crossover-potentiaalia. Kertoisitko biisien synnystä. Kuuntelen levyn neljä-viisi kertaa putkeen. Kykeneekö tähän mies, josta biisini kertovat. Sinihiuksinen tyttö on ensimmäinen biisi, jonka tein uudelle levylle. Nyt sun olemuksessa on jotain le vollista ja mystistä. – Pianomies on hiano mies, tuottaja, joka soittaa toisessa Luut-bändissäni bassoa. Taiteen maisterin katse Heikki Kuula haluaa tehdä haastiksen sähköpostitse, koska on jo ehtinyt toistaa samaa tarinaa useissa face to face -tuokioissa toimittajien kanssa. Tiedotteessa Heikki toteaa, että on mielenkiintoista nähdä kuinka on itse ajautunut samanlaisille urille. Karjalaisen Ankkurinapille osuu ja uppoaa. Sen maailmaasyleilevän lohdullisesti tulkitussa kertsissä lauletaan, että ”Ystävii / ei oo, eikä tuu / luota muhun / sä oot yksinäs / tääl ei oo ystävii”, ja se tuntuu aivan ihanalta. Janne haali leijonan osan bändistä kasaan ja pyysi frendinsä Teemu Bergmanin fiittaamaan Rataraatoon. – Tyhjää. Kuin tieteellisenä todisteena tekemisen helppoudesta päätöskappale Ystävii onnistuu lähes mahdottomassa. (Hymiö.) Tuleeko sportattua. – Koirakaverit-bändissä tuplaajina ovat Jalkajousi-Janne ja Kreivi, DJ:nä Velkakierre. mies ja kiertelevä katusoittaja. – Halusin ohjata mahdollisimman Helsinginkadun näköisen videon, ja Andy oli ykkösvaihtoehto. Tämä on nykyään mulle artistimyytin kannalta ihan semi-ok. Sitten vielä vapaa sana, jos tarpeen. Kuka on Helsinginkadun ja Sinihiuksisen tytön säveltänyt Pianomies. Levyn ykkösraidan hikoiluttava ripuli asettuu kokonaisuuteen korvaamattoman tärkeänä osana: hämmentäjänä, statementina, itsestäänselvänä osoituksena siitä, että junaa kuskaa kiinnostava taiteilija, jota ei pelota. Ketkä ovat suurimmat innoittajasi laulunkirjoittajina. Millaisessa tilanteessa levyn kansi kuva on taltioitu, ja kuka siinä lepää. Rumpali Noksu ja kitaristi Janne ovat tuttuja Anal Thunderista ja bassossa rouhii Lepakkomiehen keikkasäätäjä Arttu. Tekee mieli pussata vierustoveria, jota ei ole. Sain valmit sävellykset, joihin kirjoitin ja lauloin sanat. Outro En ole enää konservatiivinen rocktoimittaja. Levylle jäi enemmän talven aikana tehtyjä biisejä, joten sanoisin, että Heijastuksia täydelliseltä rundilta on talvilevy. – Ei tuu ketään mieleen. Mistä sait idiksen panna Andy Hel singinkadulle pörräämään. Olet tarkkailija ja tarinankertoja, mutta oletko myös itse elänyt elämää, joista laulusi kertovat. Olin tutustunut artistiin nimeltä Grimes, jolle kappale periaatteessa irvailee. Kaiketi harkittu flirtti J. – Pelasin kymmenisen vuotta PeTossa, HPS:ssä ja Gnistanissa futista, mutta nykyään vain juoksen paikasta toiseen. Mitä kaikkea luovaa duunia sulla on meneillään just nyt. YleX uutisoi Andyn ”sekoilevan” videolla. Avaisitko biisinduunausprosessin Jonas W. Millanen kombo nousee lavalle tule villa keikoilla ja millaisella myyntipu heella kutsuisit mun kaltaisia hiphop-al lergikkoja tsekkaamaan uuden buugin. Studiosessiot kestivät yleensä pari tuntia, jonka aikana nauhoitin kolme tai neljä biisiä. Kertoisitko levyn vi sion kehittymisestä ja kyytiin nappaa miesi punkkareiden ja rokkareiden rekrytoinnista. Kiitos, Heikki! Oivallan myös uusia itsestäänselvyyksiä oman musiikinteko- ja kirjoitushimoni tueksi. Sitten tuli talvi ja siirryin talvimusan kuuntelusta talvimusan tekemiseen. Haluan kasvaa hyväksi taiteilijaksi, joka on kykenevä luomaan siistiä kamaa ympärillään näkemästä. Sähköisesti hän vastaa kysymyksiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Karlsson tekee vakuuttavaa jälkeä ja maestron taidokkaasti rappiota kuvaavat lyriikat luovat läpi levyn kulkevan yhtenäisen teeman. Biiseistäni noin puolet päätyivät levylle ja loppuja yritän kaupitella muille artisteille, vink vink. Keikkaa emme suosittele kenellekään. Albuminsa lehdistötiedotteessa Kuula kertoo syntyneensä Kalliossa, tekevänsä sata keikkaa vuodessa ja kuvanneensa levyllään näitä kahta maailmaa. Kitaraa soittaa Riku Mattila. Elämässä onnistuminen on itsestäänselvyyksien kunnioittamista. – Tässä parin päivän aikana pitäisi kirjottaa yhdelle uudelle artistille biisi, tehdä Teflon Brothersin uuden albumin tiedote ja suunnitella t-paita Levykauppa Äxään. Hänen isoisänsä on ollut nuorena meri- Ketkä ovat suurimmat innoittajasi laulunkirjoit tajina. Olet laajentanut skaalaa Heijastuksille aika stydisti. Helsinginkadun sisältö on käytännössä lainattu Wikipediasta, ja kappale on paras tekemäni intro. Kannetkin ovat just eikä melkein, ja artistin itse tekemät. Sama pätee musiikkiin. Olen tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt kymmenisen levyä, valmistunut medianomiksi ja taiteen maisteriksi. Oikeasti tämä lienee pehmeä tapa ilmaista, että hän tekee mieluummin omia juttujaan kuin ravaa jauhamassa paskaa tuntemattomien kanssa. Karlssonin kanssa. Heikki Kuulan musiikki muutti mun attituden. Lähetän uuden hehkutustekstarin Heikille. Laulan levyn mukana ja joraan ympäri kämppää. Itselläni ei ole käryä kuinka säveltämisprosessi on Pianomiehellä edennyt. – Usein tulee vastaan porukkaa, jotka uskovat, että biisini kumpuavat omakohtaisesta kokemuksesta. – Kannessa on Anal Thunderin Janne Ruokonen. – Kiitos 1917–2014. Löydän vielä luotaantyöntävän Helsinginkatu-intron videon, jossa Andy McCoy heiluu Kal liossa. Andy oli selvin päin eikä sekoillut. Ei tuu ketään mieleen
– Lähinnä mietettiin, että onko vielä joku parempi toimintatapa kuin Maan tavalla. Nyt tuottajan vastuualue venyi varsin laajalle. Tässä lähdettiin perinteisesti treeni kämpältä niin, että kaikki sai vähän pitchata niitä ideoita. Innostunut artisti on erityisen ylpeä löytämästään Tapio Rautavaaran vähemmän tunnetusta kappaleesta Vangin laulu, jota sämplätään Luova tuho -albumin päätösraidalle Vanki vai vartija. Karjalaisen Et ole yksin -levyn materiaalia. Sillä me tehtiin Jopin (Joel Attila) kanssa biisit, jotka sovitettiin uudestaan bändin kanssa. Nyt Luovalla tuholla evoluutio on ollut hienosäädön tasolla ja edellisen levyn työryhmää on nytkin puikoissa. Mutta palataan siihen vielä tuonnempana. Teksti: Antti Luukkanen Kuvat: Markus Paajala K arri Miettisenä väestörekisterissä tunnettava Paleface on julkaissut musiikkia 2000-luvun alusta asti, mutta yhä hän on yhtä innoissaan uuden levyn ilmestymisestä. Juttua riittäisi levyn yksityiskohdista loputtomiin. Parhaan tuotantojäljen suunnittelu alkoi jo Palefacen koostamalla Nyt kolisee -albumilla, jossa kotimaiset hiphop-valiot vetivät uusiksi J. Luovan tuhon ydinryhmäksi muodostui kitaristi Aki Haarala, basisti Heikki Laine ja Abdissa ”Mamba” Assefa. ”On kolme aihetta, joista kirjoittaa: rakkaus, yhteiskunta ja kuolema.” 38 SOUNDI paleface-taitto_c.indd 38 30.10.2014 16.28. Loppuunsaattaminen oli haasteellista myös itse räppärille. Paletti eli Maan tapa -levylle (2012) sen verran, että Räjähtävä Nyrkki -kokoonpanon myötä levylle tuli aiempaa vahvempaa bändisoittoa. Tuottajaksi Pale halusi vanhan luottokaverinsa Mamban. Toinen kihelmöintiä aiheuttava asia on haastattelua seuraavalla viikolla starttaava Brasiliankiertue, jolle mies lähtee yhdessä sikäläistä musiikkia suomeksi kääntäneen Maria Gasolina -yhtyeen kanssa. Palefacen uran radikaalein muutoskohta oli ilman muuta kääntyminen englanninkielisestä hiphopista kupletin, folkin ja protestilaulun suuntaan suurmenes tykseksi osoittautuneella Helsinki – Shangri-La’lla (2010)
SOUNDI 39 paleface-taitto_c.indd 39 30.10.2014 16.28. Paleface on tyytyväinen asemaansa yhteiskunnan ulkopuolisena tarkkailijana ilman sidoksia politiikkaan. Onnistuneiden kimppaprojektien jälkeen on hyvä palata suomenkielisen soolomateriaalin puoleen. Luova tuho esittelee jälleen yhden näkemyksen suomalaisesta nyky-yhteiskunnasta henkilökohtaista fiilistelyäkään unohtamatta. ”TÄSSÄ AJASSA ON JOTAIN TAVATTOMAN SAIRASTA” Palefacen musiikki on jatkuvassa liikkeessä
Nyt kolisee -projektin lisäksi Paleface on omien suomenkielisten levyjensä lisäksi tehnyt yhteislevyn Food For The Gods amerikkalaisräppäri Matren kanssa sekä hersyvän uusjazz-albumin Burnaa Ricky-Tick Big Bandin kanssa, jos- Luovista umpikujista on vanhemmiten yhä vaikeampi päästä ulos, on monen projektin Miettinen huomannut. Mutta kun kello alkaa tikittää ja on aika hakata kiveen ne jutut, niin se on ikävää. Ei käynyt kateeksi, kun katsoi Mamban to do -listaa. Monesti asiat helpottuu, koska alla on niin paljon toistoja, mutta samaan aikaan luovia umpikujia syntyy herkemmin. Nythän on jonkinlainen räpin kultakausi. – Kun rupeaa perkaamaan niitä ideoita mitkä tullaan viemään maaliin, niin pitäisi hallita kokonaisuus. Niin pitkään kun saa fiilistellä, ideoida ja kokeilla juttuja, se on kivaa. Tällä kertaa sitä ei ole tullut, mutta monesti tulee myös synnytyksen jälkeinen masennus. – Musan pitää aina viedä eri paikkaan. Lisäksi hän soitti perkkaa joka biisiin. Nuorempana vaan puski järjettömällä itsetunnolla eteenpäin eikä osannutkaan kriittisesti arvioida omaa tekemistään. Hän osallistui biisinkirjoittamiseen, äänitti ja miksasi levyn. On Cheekin popin kautta stadionit täyttänyttä valtavirtasoundia, Stigin juurevaa popiskelmää, Atomirotan monipuolista fiilistelyä tai Pietarin Spektaakkelin rouhean minimalistista blueskaavaa. Rockpuolella pitkään väheksyttiin – toisaalta syystäkin – tätä suomiräppäreiden hioutumatonta ja keskenkasvuista meininkiä. Tehdään helvetisti mielenkiintoisia juttuja. ”Nuorempana vaan puski järjettömällä itsetunnolla eteenpäin eikä osannutkaan kriittisesti arvioida omaa tekemistään.” – Mamban näkökulmasta näytti jossain vaiheessa aika lohduttomalta. Loppuosa siitä prosessista ei ole kauhean kivaa. Ja silloin kun halutaan kirjoittaa lau- 40 SOUNDI paleface-taitto_c.indd 40 30.10.2014 16.28. Kaikki ovat kuitenkin samasta suomiräpin perinteestä versonneita. Mutta jotenkin tuntuu, että ilmaisullisesti se suomiräpin kenttä on edelleen aika kapea. Vielä viitisentoista vuotta se oli oma selkeä, jopa ahdas genrensä. On hyviä artisteja. Mutta lapioduuni on aina tehtävä. – Taiteilijan dilemma on se, että mitä pidemmälle pääsee, sitä neuroottisemmaksi muuttuu. – Parhaimmillaan tämä on maailman paras ammatti. – Yritän näyttää mihin räpin, oman ilmaisun ja biisinkirjoittamisen rajat voi- vat venyä. – Mä olen aina sanonut, että kuka tahansa osaa kirjoittaa räpit, mutta vaatii aivan toisenlaisia lihaksia kirjoittaa laulu. Mutta levyn valmiiksi saaminen on aina yhtä rasittavaa. – Me ollaan yhä sitä 60/70-luvun sukupolven rakentamaa infrastruktuuria, haluttiin me sitä tai ei. Silloin nämä kulttuurit kahnasivat todella voimakkaasti keskenään, ne olivat suorastaan toistensa antiteesit. Suomalaisen hiphopin kehityskulku on edennyt huimaa vauhtia. Mä yritän koko ajan avata sitä mistä kaikesta niitä biisejä voi kirjoittaa. K iinnostavaa on, että Helsinki – Shangri-La’n myötä Palefacea pidetään nimenomaan kantaaottavana ja suoraan poliittisenakin artistina. Siinä mielessä halusin tehdä nytkin uudenlaisen jutun. Mä yritän aina tehdä uusia musiikillisia blendejä. Nyt se on sulautunut kaikkeen popmusiikkiin kuka milläkin tavalla. Se riittämättömyyden tunne ja omien tekemisten kyseenalaistaminen. Tästä on puhuttu paljon kokeneempienkin artistien kanssa. Joku feministi nyt loukkaantuu tästä, mutta vertaus synnytykseen ei ole kaukaa haettu. Ja onhan se omalle lapselle omistettuna hyvin vilpitön biisi. Kaikki mun levyt on olleet, ei nyt sillisalaatteja, mutta musiikillisesti hyvin monipuolisia. Pitää olla erilaisia tulkinnallisia sävyjä, lyyrisiä näkökulmia ja aiheitakin pitäisi yrittää tasapainottaa, mikä on tällä levyllä onnistunut hyvin. Vielä 90-luvulla haluttiin olla hyvin voimakkaasti jotain täysin muuta. Helsinki – ShangriLa’lle mahtuu kuplettityöväenlaulu-vibe ja tuareg-afrosoundi. On siis itsestäänselvää, että musiikinteko on Palefacelle jatkuvassa liikkeessä tyylien ja toimintatapojen suhteen. Kyllä se taisi taas Juice olla, joka sanoi, että on kolme aihetta, joista kirjoittaa: rakkaus, yhteiskunta ja kuolema. Kuitenkin ensimmäisen suomenkielisen soolon suurimpia hittejä oli ryyppyrenkutus Syntynyt rellestää ja uudelta levyltä löytyy hyvinkin henkilökohtaista pohdintaa esimerkiksi isyydestä. sa Karri irrottelee varsin hyvällä fiiliksellä ystäviensä Redraman ja Don Johnson Big Bandista tutun Tommy Lindgrenin kanssa. Senkin takia se Askarrellaan-biisin maailma kuuluu sinne
Silloinhan sä annat hiljaisen hyväksyntäsi kaikelle vallitsevalle arvomaailmalle. Ei se muuttaisi niiden iskelmälaulajan tai rockbändin statusta miksikään. Nyt mä tiedän mitä asioita yleisö pystyy vastaanottamaan. Hän oli hyvin kiinnostunut olemaan mukana tietyissä kansalaisoikeusasioissa. – Tässä on monta leveliä. Mikä on todella yllättävä asia. Nämä nykyiset uusliberalistiset arvot pohjautuu oman vaurauden rakentamiseen. Mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että tämä aika on järjettömän itsekeskeinen ja arvoiltaan hirvittävän kova. Nyt jollain Asalla on ollut valtava vaikutus Arto Tuunela -sukupolven toimijoihin. Miten nuoret ja lapset navigoi tällaisessa maailmassa. Mua esimerkiksi yllätti yhden nuoren isolla levy-yhtiöllä työskentelevän artistin kanssa käyty keskustelu. S yyskuun Soundissa Teppo Vapaus kirjoitti kolumnissaan, kuinka populaarimusiikki ja -kulttuuri yleensä on entisestäänkin tyhmistynyt. – Mä tykkään siitä ajatusleikistä, että meidän isovanhemmat tulee käpylehmätietoisuudesta eli on pienet yhteisöt. Nyt sekin on mahdollista kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tämä on sama kuvio mitä aktivistit yleensä ottaen kohtaa, kun nostetaan epäkohtia esille. Tuntuu todella rajulta, kun katsoo omien skidien kautta nykyistä arvomaailmaa. SOUNDI 41 paleface-taitto_c.indd 41 30.10.2014 16.28. Pale haluaa sen olevan kunnianosoitus juurille, mutta myös oppitunti räpin historiasta. Täällä alle parikymppiset skidit tanssii, riehuu ja laulaa Bilderbergin ryhmästä!” – Se on ollut mulle tärkeää vaikka Chuck D:n läpissä, että sieltä on voinut poimia tietoa. – Populaarimusiikissa halutaan kuulla kevyitä aiheita. Heikki Kuulan (yhdessä Pää Kii -yhtyeen ja Paperi T:n kanssa toteutettu rockimpi hiphop-veto) Rataraato on vitun cool juttu. Aika selvää on, että se pitäisi pystyä switchaamaan me-tyyppiseen ajatteluun. Karjalainen, Hector tai muut ovat suomirockissa tehneet. lu, kannattaa tsekata mitä J. Prodigyn Smack My Bitch Up oli jo aika brutaalia menoa. Lon ja Iggy Azalean persevideota (Booty). Mä muistan ikuisesti, kun Talonomistaja lähti soimaan isosti klubeissa ja radioissa. ki Nikke Ankarat ymmärtää sen, että hiphop tulee sieltä Mississippin Deltalta tai Länsi-Afrikasta. – On omalla tavallaan myös valinta olla ottamatta kantaa asioihin kymmenientuhansien followingeilla sosiaalisessa mediassa. Mä vastasin, että kaikkien, joilla ei ole omaa tytärtä! MTV:llä oli sentään vielä joku sensori, jolla oli järki päässä mitä siellä voi näyttää. Minkä takia tyypit, joilla on somessa mua satoja kertoja enemmän seuraajia ei halua sitä tehdä. Aiemmin yritettiin edustaa väkisin jotain muuta. Se on ollut ihan mielettömän palkitsevaa. Kantaaottava musiikki on aina marginaalista. Häntä oli kielletty levy-yhtiön puolelta olemaan pukeutumatta tähän asiaan liittyvään vaatteeseen isossa tv-gaalassa. Ollaan parhaimmillaan päästy näyttämään uusia sanoituksellisia ja ilmaisullisia keinoja. – Tässä ajassa on jotain tavattoman sairasta. Näetkö, että esimerkiksi muusikoilla on automaattisesti jopa velvollisuus tuoda mielestään tärkeitä asioita esille vai onko ok, että tunnetut henkilöt varovat viimeiseen asti sanomasta mitään, josta saisi muokattua keskiverrosta poikkeavan mielipiteen. Tunnemaailmaan pohjautuvien poplaulujen uskottavuutta puolestaan harvemmin kukaan kyseenalaistaa. – Itse ei aina näe metsää puilta omassa tuotannossaan, mutta sitten tulee joku tähtisilmä keikan jälkeen jossain Kuopiossa hehkuttamaan, että ”mä tsekkasin sen Erich von Dänikenin! Ihan mieletöntä!” Eli siellä lyriikoissa on joku pieni juttu, joista joku on napannut kiinni. On tullut myös vastaan, että muutamat isolle levy-yhtiölle sainatut nuoret räppärit ovat ruvennut suitsimaan joko itse tai jonkun pyynnöstä omaa Instagramiaan tai muuta toimintaansa. Ja yhtä outoa on kuulla itsensä sanomassa jotain tällaista. – Täsmälleen näinhän se on. Haluanko mä oikeasti, että mun lapset katsoo J. Kantaaottavaan kulttuuriin liittyy täällä olennaisena osana myös se aukottomien ajatusmallien vaatiminen. Toisaalta jotkut myös peräänkuuluttavat julkisuudessa esilläolevien artistien vastuuta käyttää tuo näkyvyys rakentavalla tavalla. Millaista esimerkkiä se näyttää ja millaisia paineita tuottaa. Mä luulen että aika monet pysähtyy miettimään sitä, kun Greenpeacen mies soittaa ja kysyy voisitko ottaa tähän ydinvoima-asiaan kantaa. Koetko että kantaaottava musiikki olisi kriisissä aikana, jolloin halutaan aiempaakin kevyempää ja sisällöstä karsittua viihdettä. Ikään kuin näiden ihmisten pitäisi pystyä myös ratkaisemaan ne ongelmat, räppäri ihmettelee ja kertoo, että on saanut rajumpaa palautetta työstään, kun hänen kimppuunsa on käyty kadulla kahteenkin eri otteeseen. Kirjoituksessa otettiin esiin juuri Palefacen hetkiseksi luoma toiveikkuus siitä, ettei näin tarvitsisi välttämättä olla. Mä haluan, että kaik- Paleface haastaa uudella Luova tuho -albumillaan räppärit tutustumaan hiphopin synty historiaan. Meidän vanhemmat on kodinkonetietoisuudesta, johon liittyy se individualistinen ajatus siitä pikkuporvarillisen hyvinvoinnin rakentamisesta oman perheen ympärille. Niin kuin uuden levyn FMGTK -biisissä sanotaan ”Skidit kattoo joka päivä peiliin ja miettii kelpaaks ne / Pikkulapset imee tuttipullosta Versacea”. Hiphopin juurista kertoo uuden levyn Jostain paljon kauempaa, jossa tyylilajin syntyhistoriaa aletaan kerimään, niin, jostain paljon kauempaa. Kuusiston Pekka soitti mulle: ”Vittu mä olen täällä Rovaniemellä jossain baarissa. – Ceebrolistics-Matti postasi Facebookissa Nicky Minajin Anaconda -videon ja kysyi kenen mielestä tämä on ok
Arvostan hirveästi tiettyjä poliitikkoja. Tullaan suoraan koulun penkiltä nuorisopolitiikasta tai toisen kansanedustajan eduskunta-avustajan tehtävistä ilman muunlaista näkökulmaa elämään. suurin piirtein kolme viikkoa siitä kun ne asiat oli tapahtunut. Yleensä mä teen biiseistä demoja, mietin niitä ja palaan niihin. Kenestä tahansa vilpittömästä ihmisestä voi tulla hyvä poliitikko. Me kokeiltiin kuinka nopeasti biisin saa ulos. Vaikka se on marginaalinen porukka, niin se on oleellinen hitsauspiste siinä, mikä järjestäytyneen yhteiskunnan ja järjestäytyneen kansalaisaktivismin suhde. Perinteisesti – mä en nyt tarkoita, että mä kaipaisin niitä vanhoja ukkoja sinne politiikkaan – aikaisemmin oli sellainen asetelma, että poliitikoilta odotettiin jotain omaa uraa tai menneisyyttä jonkun toisen asian parissa. – Nyt on vaan vallalla tällainen poliittisten broilereiden kulttuuri. Mull’ on lupa on sellainen, jonka mä olen kirjoittanut just niistä vapun tapahtumista läpi puolessatoista tunnissa. Siellä konnektaan diipimmin täkäläisen skenen kanssa ja yritän äänittää featteja Paleremixille. Mä en lähtökohtaisesti halua träshätä ketään. Sieltä puuttuu esimerkiksi nuoret ja maahanmuuttajat. – Mulla asiat tulee hyvin harvoin kokonaisina ulos. Mikä voisi olla sille relevantti vastavoima. Yksi ulottuvuus siinä on myös maltillisen vasemmiston itseaiheutettu kriisi ja se uusliberalismin voittokulku. Kolmas kiinnostava yhteistyö on ollut täkäläisen nuoren saippuaoopperatähti Leticia Persilesin vierailut meidän keikoilla! – Tänään lähetään kiertueen toiselle legille Sao Paoloon, joka on vahva räpin ja musabisneksen keskus. Yhteisesiintymiset Maria Gasolinan kanssa on tehty ja Pale on siirtymässä omalle etapilleen. Mikä nyt yhtäkkiä teki tilanteesta sellaisen, että niitä 80-luvulta asti vappumarssissa mukana ollutta kourallista anarkisteja ei enää päästetäkään kävelemään. Kirjoitan kokonaisia partteja uudelleen tai joskus jopa heitän kaikki verset pois ja aloitan uudelleen, yritän kirjoittaa sen jotenkin eri näkökulmasta. Helsinki – Shangri-La’lla hän sanoo puristaneensa tällaisen ytimen juuri nimikappaleeseen ja Merkit-biisiin. Siinä meni Paleface on huolissaan nyky-Suomen halukkuudesta rajoittaa kansalaisten sananvapautta. Mä koen että mun paras asema on tällaisena tarkkailijana. 42 SOUNDI paleface-taitto_c.indd 42 30.10.2014 16.28. Onko sinua pyydetty mukaan politiikkaan. – Ollaan soitettu hienoja keikkoja! Tiistaina vedettiin O Padre Dos Balões -yhtyeen kanssa Casa da Matriz -nimisellä vaihtoehtoväen rock-klubilla Riossa. – Kansanedustuslaitoksen pitää olla läpileikkaus kansasta mikä se ei tietenkään vielä ole. O tetaanpa lopuksi vielä yhteys Brasiliaan, josta Paleface tavoitetaan kiertueen puolimatkan krouvin aikoihin. On käsittämätöntä, että köyhät äänestää kokoomusta. ”Räppärinä mulla ei ole ryhmäkuria.” P arhaimmillaan Paleface on, kun hän piirtää kuvaa kotimaastaan laajemmassa perspektiivissä. Ilmoille tulee aika lohduton kuva, jossa maalataan jopa totalitarismin synkkää maisemaa. Pannaan se piuhalle. Mutta räppärinä mulla ei ole ryhmäkuria. – Ilman muuta se kertoo myös laajemmin Suomen tilasta, mutta se on se ikkuna minkä kautta sinne päästään. Paikalle saapui feattaamaan myös legendaarinen brassipop-laulaja Hyldon, joka veti Maria Gasolinan kanssa suurimman hittinsä. Mikä varmaan harmittaa joitain tyyppejä aivan kauheasti. – On. Mutta siinä halusin kommentoida sitä eventtiä heti. Myös nouseva samba/ MPB-tähti Mario Broder on esiintynyt meidän kanssa magnetisoiden paikalle lisää kuulijoita. Uudella albumilla Mull’ on lupa edustaa samankaltaista kategoriaa. – Mä koin, että se pitää saada heti ulos
www.mikseri.net Mikseri.indd 43 Mikseri_225x297mm.indd 1 3.11.2014 16.47 17.11 3.11.2014. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
Kyseessä on vasta kolmas kansi koko Pink Floydin uran aikana, jota ei ole suunnitellut viime vuonna kuollut Storm Thorgerson. Teksti: Otto Talvio Pink Floydilta kuulostavan ambientmusiikin jäljillä Soundi kyläili David Gilmourin studiolla kuuntelemassa uuden Pink Floyd -albumin, joka on Gilmourin sanojen mukaan myös jäämässä viimeiseksi. The Endless Riverin kansitaiteen suunnitteli 18-vuotias egyptiläinen Ahmed Emad Eldin. 44 SOUNDI pink floyd -taitto.indd 44 3.11.2014 10.47
SOUNDI 45 pink floyd -taitto.indd 45 3.11.2014 10.47. Siellä minulle ja muille eurooppalaisille toimittajille oli tarkoitus soittaa Pink Floydin ensimmäinen ”uusi levy” 20 vuoteen, The Endless River. Albumi muuten oli ensimmäinen Pink Floydin levyistä, joka äänitettiin Astoriassa. Käveltyäni Hamptonin juna-asemalta kymmenisen minuuttia Thamesin varteen, tulin komean yrjönaikaisen kartanon luo. Muurien sisällä vallitsi niin herraskainen rauha, että liikenteen melu oli vain kaukainen muisto. Soutu veneessä ja hiljaa virtaavassa Thamesissa vesilintuineen oli jotakin äärimmäisen englantilaista. Astoria oli kohteeni, kun astuin junaan Waterloon asemalla aurinkoisena syyskuun alun keskiviikkona. Siellä, korkean muurin takana, virtasi Thames, jonka varrella rauhallisesti keikkui Astoria. ”Kappaleet ovat ylettömän pitkiä ja vellovia, ilman alkua ja ilman loppua.” M yönnän, ettei Middlesexissä sijaitseva Hampton sanonut minulle paljon mitään. Seuraavaksi meidät vietiin kiertokävelylle itse Astoriaan. Ei niin, että portilla olisi näkynyt yhden yhtä fania kun me saavuimme paikalle. Lähipubissakaan kukaan ei tuntunut olevan tietoinen kuuluisasta naapurista. Muistan nähneeni Astorian televisiossa. Sarjan takuulla paras jakso oli se missä Gilmour esittelee Astoriaa. Ja aivan tämän myyttis-thespiaanisen temppelin vieressä sijaitsi Garrick’s Lawn, Garrickin nurmi, joka olisi yhtä hyvin voinut olla nimeltään Gilmour’s Lawn, sillä sen on omistanut David Gilmour 1980-luvun puolivälistä lähtien. Tien toisella puolella, korkean muurin takana oli Garrickin palatsin rantapuutarha, johon Garrick oli rakentanut temppelin Shakespearelle, parhaiden 1700-luvun maisemapuutarhojen ylevään tyyliin. Hamptonin paras puoli on sen läpi kulkeva Thames. Iddensin talon edessä nurmikolla makasi hänen kilpasoutuveneensä, jolla hän ilmeisesti kävi soutamassa pitkin Thamesia kauniilla ilmalla. Studion alue koostui hyvin manikyroidusta nurmikosta, jota varjostivat kookkaat historialliset lehtipuut. Odotukset olivat suuret. Se on kyläpahanen, oikeastaan esikaupunkialue, noin kolme varttia junalla Lontoosta lounaaseen, juuri ja juuri osa Richmondia. Paviljongin ja Iddensin talon välistä meni polku muurin juureen, josta aukesi pieni tunneli tien alitse Garrickin palatsin naapuriin, jossa sijaitsee asuintaloksi muutettu vanha kartano. Se oli näyttelijä David Garrickin 1700-luvun puolivälissä rakennuttama palatsi, joka olisi varmasti näyttänyt vielä hienommalta, jos sen ja Thamesin rannan välistä ei olisi kulkenut joskus modernina aikana rakennettu vilkkaasti liikennöity tie. Ne vain sattuivat olemaan tiluksiksi pienet. Puutarha laskeutui alas joelle ja siellä sijaitsi muutama rakennus, joista merkittävimmät olivat portin viereinen puusta ja lasista rakennettu paviljonki, eräänlainen vastaanottotila, olohuone ja keittiö, erillinen harjakattoinen mökki, joka oli studion teknisestä puolesta vastaavan Phil Taylorin, Gilmourin kitarateknikon toimisto, ja lopulta isompi mökki, joka oli alueen talonmiehen Langley Iddensin huvila. Ensiksi meille esiteltiin tilukset. Iddens, joka tuskin tekee talonmiehenhommaansa rahasta, on sama heppu, joka istuu vanhalla sairaalasängyllä Momentary Lapse Of Reason -levyn kannessa ja soutaa Signs Of Lifen videossa. Ja juuri Thamesin rantatöyrääseen Hamptonissa on kiinnitetty Astoria, Pink Floydin kitaristin David Gilmourin omistama ”gin palace” eli eräänlainen huvilaa muistuttava jokilaiva ja siihen rakennettu studio. Astoria on teatteri-impresario Fred Karnon (1866–1941), englantilaisen music hallin suuren promoottorin, 1910-lu- Kuvat: Otto Talvio David Gilmourin jokilaiva-studio Astoria sijaitsee Hamptonissa, Thames-joen varrella. Sarjasta minulle jäi sellainen käsitys, että Astoria oli ehkä parkkeerattu Gilmourin tiluksille, joka tavallaan onkin totta. Three Men In A Boat -nimisessä, Jerome K Jeromen tunnetun kirjan inspiroimassa englantilaissarjassa koomikot Griff Rhys Jones, Dara Ó Briain ja Rory McGrath matkasivat elegantilla soutuveneellä Thamesia Kingstonista Oxfordiin ja matkalla dokumentoivat näkemiään asioita ”humoristisesti”. Kuulemma Gilmour useimmiten saapuu paikalle tunnelin kautta ja välttää näin mahdolliset portilla päivystävät fanit
Yksi Gilmourin kuuluisasta The Black Strat -Stratocasterista tehdyistä kopioista seisoo telineessä huoneen nurkassa. Taylor katsoo nuorta toimittajaa vaivautuneesti ja sanoo ei. Levy oli unettava kuin mikä. Muut toimittajat ymmärtävät mitä hän tarkoitti. Lisäksi Gilmour ja Mason ovat soittaneet levylle lisää materiaalia ja Gilmour laulaa levyn ainoalla lauluraidalla Louder Than Words (Stephen Hawkingin syntetisoitua puhetta ei kaiketi lasketa lauluksi). Hänen tallissaan olivat muun muassa Charlie Chaplin ja Stan Laurel, joista edellä mainittu oli myös yöpynyt Astorian vierashuoneessa, meille kerrottiin. Välillä hän sulkee silmänsä. ta sitten ja johti Astorian muuttamista studioksi 1986. Levy aidosti kuulostaa Pink Floydilta, mutta vielä enemmän se kuulostaa Pink Floydilta kuulostavalta ambient musiikilta. Astorian varsinainen studio on vain pieni, mutta avara ja valoisa huone laivan keulassa, paljon pienempi kuin valtavan Neve 88R –miksauspöydän, editointilaitteiden ja vanhan kiinteän sohvan täyttämä tarkkaamohuone laivan perässä. Karno ei ollut turha promoottori. Huone oli hyvin pieni ja sen sängyssä on täytynyt olla ahdasta jopa Chaplinille. 46 SOUNDI pink floyd -taitto.indd 46 3.11.2014 10.47. Ranskalaisen kitaralehden toimittaja ojentaa Taylorille lehtensä ja kysyy voisiko hän kysellä Taylorilta jatkokysymyksiä sähköpostilla. Sen esittelevät meille studion ääniteknikot Andy Jackson ja Damon Iddins, jotka 2012 koostivat Phil Manzaneran kanssa etupäässä The Division Bellin (äänitetty 1993–1994) sessioista jääneestä materiaalista neljä 14 minuutin mittaista kappaletta tai äänikollaasia. ”Ei minulla oikeastaan ole aikaa siihen”, hän sanoo vaivautumatta kuorruttamaan asiaa korulausein. Jälkimmäinen on vuosien kehitystyön jälkeen lähellä hänen sydäntään. Gilmour on kertonut haastatteluissa syistään muuttaa tämä upea, kelluva puunveistotaiteen mestariteos studioksi. Levy lähtee soimaan ja se aiheuttaa lähes välittömästi oudon tunteen, jossa pitkästyminen ja jännitys sekoittuvat. Ei käy täysin selväksi kuinka erilainen tai samanlainen tämä on suhteessa Jacksonin editoimaan ”The Big Spliff” –nimellä kulkeneeseen versioon, mutta selvää on, että molemmat ovat luonteeltaan melko puhdasta ambientia. Seuraavaksi meidät viedään tapaamaan miestä, joka tietää kyseisestä kitarasta luultavasti enemmän kuin David Gilmour itse, eli hänen kitarateknikkonsa Phil Taylor, joka tuli mukaan Dark Side Of The Moonin kiertueelle 40 vuot- Kuvat: Otto Talvio Kitarateknikko Phil Taylor on ollut vastuussa studion rakentamisesta sekä Gilmourin nimikkoFender Black Stratin kehityksestä. Ku va :J ere my The Endless River on David Gilmourin testamentti Pink Floydin legendaariselle uralle. Me nyökyttelemme päitämme vaikuttuneina. Se käy selvästi ilmi siitä tavasta, jolla hän pyörittelee yhtä replikaa käsissään ja kertoo kuinka jokainen naarmu, kuluma ja alkuperäiseen mustaan stratoon tehty muutostyö on toistettu hämmentävällä uskollisuudella kopiossa. Nämä olivat se runko, jonka pohjalle The Endless River on rakennettu. Kun levy on loppu, hän kiittelee, että studio oli niin mukava, että hän melkein nukahti. Levy on käytännössä tribuutti 2008 kuolleelle kosketinsoittaja Richard Wrightille, jolta levyllä kuullaan muun muassa komea urkusoolo Royal Albert Hallista vuodelta 1969, Pink Floydin viimeiseltä keikalta kyseisessä konserttisalissa, ennen kuin he saivat sinne porttikiellon. Ennen kaikkea se on valoisa ja sen rauhallinen sijoituspaikka virtaavine vesineen, hiljaa tuulessa heiluvine puineen ja ohi lipuvine lintuineen tarjoaa täydellisen vastakohdan 1970-luvulla suosituille pimeille ja hapettomille, kuivasti soiville äänityskomplekseille. Huomaan kuinka vieressäni istuva saksalaistoimittaja katselee ulos ikkunasta. You ng vun alussa rakennuttama jokilaiva, jonka oli tarkoitus olla suurin ja kaunein kaikista Thamesia värittäneistä ökylaivoista. David Gilmourin olisi aivan turha edes yrittää asettua pitkäkseen vierashuoneen pedille. Mutta oli studiokin mukava. Sitten on aika palata takaisin Astorian tarkkaamoon kuuntelemaan The Endless Riveriä. Kappaleet ovat ylettömän pitkiä ja vellovia, ilman alkua ja ilman loppua, niin kuin ehkä nimikin antaa ymmärtää. Hän on pitkä mies, joka näyttää kiireiseltä, mutta ehtii hetkeksi irtautua puuhistaan kertoakseen hiukan studiosta ja Fenderin Black Strat -replikamallistosta
ELO tulostus.indd 47 31.10.2014 6.47
Aino Ahokas nappasi taiteilijanimensä äitinsä tyttönimestä. Minähän en edes pysty juomaan punaviiniä koska siitä tulee hirveä hedari. Hieno tarina! Ja hieno nimi. Ne oli meidän puolella. Imagosta puheen ollen. Palaan mielessäni edellisiltana näkemääni keikkaan. Se on ihan himmeä fiilis ja siitä saa todella kovat kiksit. Arkiselta. Sen voi menettää hyvin pienestä asiasta. Se oli kuin joku kosmoksen viesti, että teepä jotain!” T ilaamme lasit valkoviiniä. minä. Se voi viedä fiilistä tosi paljon. Mutta joo, punaviini ja viski ovat varmasti ne mitkä parhaiten sopivat imagollisesti. Tykkään siitä tosi paljon. Venna on aivan liian osuva nimi ollakseen totta, ja eihän se olekaan. Olisit kertonut tuon minulle totena niin olisin painanut sen lehteen. Aino Vennasta se huokuu. Aiemmin hyvin itsevarmana pitämäni Aino sai uusia piirteitä. – Joo-o, Aino myötäilee varovaisesti ja asettelee sanojaan tovin. Toisinaan tuntuu, että ääni lähtee irti kehosta, että se tulee jostain ulkopuolelta. Nautitko sinä esiintymisestä. Vaikka Venna tuleekin mun äidin suvusta, on se etäisempi. Katsoin eturiviin ja kaikki ihmiset katsoivat mua jotenkin tosi ihanasti. Voit kuvitella millaista se on ollut! ”Se yksi lause antoi mulle impulssin. Ajattelin että on kauhistuttava ajatus jos minun pitäisi laittaa minut sinne ihmisten eteen. – Ei hirveän usein, vaikka toivoisin että sitä tapahtuisi aina. Ennen kuin huomaankaan, olen sanonut hölmön ajatukseni ääneen. Mä piirsin ilmaan vastaukseksi ”ei missään nimessä.” Se tuntui vain liian... Sa voyn keikalla mulle kävi niin, että unohdin ekassa biisissä täysin että missä mennään. Kun hän laulaa, voi nähdä miten hän nauttii siitä mahtavasta äänestä mikä hänen sisältään kumpuaa. Aikaisemmin minussa ollut energia ei kanavoitunut mihinkään. Mun isoäiti oli sellainen hurja punapää joka ei pelännyt mitään, joten ajattelin että se olisi sikälikin sopiva. On nautinnollista katsoa artistia, joka silmin nähden tuntee ylpeyttä siitä mitä hän tekee. – Se johtuu ehkä siitä, että meidän musiikki on niin syksyistä. Matka on vasta alussa. – Välillä epävarmuuskin voi olla sellaista, että yleisölle tulee siitä hyvä fiilis. ”Aino, venaa!” K un Aino Venna julkaisi debyyttilevynsä Marlene kaksi vuotta sitten, tuntui se löytävän jos ei vielä suuren suurta niin ainakin huomattavan laajaa yleisöä. Siihen nähden, kuinka tiivistunnelmaisia keikkoja olen Aino Vennalta nähnyt, jäi Lost In Music -tapahtumassa Tampereen Klubilla soitetusta normaalia lyhyemmästä showcase-keikasta hieman hermostunut vaikutelma. T erve ripaus itserakkautta tekee pelkästään hyvää. Olen muuttunut ihmisenä hirveän paljon sen jälkeen kun olen alkanut esiintyä. Mun on pakko tehdä sitä. – Mä muistan aina sen kädenliikkeen kun isä mallasi ikään kuin valokirjaimin ilmaan että ”Aino Ahokas”. Tapahtuuko sitä usein. Mutta parhaimmillaan laulaminen on siisteintä mitä mä tiedän. – Tai mä tykkään siitä, miltä tuntuu kun laulaa. Vennoja ei Suomessa montaa kymmentä ole, ja he kaikki ovat samaa pohjalaisesta torpasta lähtenyttä sukua. Teksti: Mikko Meriläinen Hyvässä paikassa Aino Venna on saanut valmiiksi albumin numero kaksi. Että me ollaan sun puolella. – Se on vähän kaksipiippuinen juttu. raskasta. Menneiden vuosikymmenten tuttuutta ja aistikasta ranskalaisuutta huokuva musiikki löysi yhtä lailla kodin 48 SOUNDI aino venna -taitto.indd 48 3.11.2014 11.15. Ja ranskan kieli vaikuttaa varmasti myös. – Ei arkiselta, vaan se on niin... – Riemastuttavaa on myös se, kuinka usein se kirjoitetaan väärin, Aino nauraa. Puujalan paikka: Mitä bändi huusi kun laulajatar aloitti Suzette-biisin ennen kuin muut olivat valmiita. Välillä se vain uupuu. Mä pysyn vireessä aika helposti, mutta jos kuulen yhtään, että vire alkaa heitellä, mua alkaa ahdistaa heti. – Mulla oli vähän poissaoleva fiilis, Aino myöntää. – Varmasti, Aino ystävällisesti komppaa. – Ala-asteella olin sellainen tarinankertoja ja valehtelin opettajalle että olen viikinkien jälkeläinen. Että on ollut joku Venna-viikinki, mutta sellainen ystävällinen viikinki. – Etenkin Vienna on ollut jopa parissa keikkajulisteessa. Huomaan ajattelevani, että punaviini sopisi Ainon imagoon paremmin. Tykkään siitä totta kai, mutta samalla se on ikään kuin sisäinen pakko. Lavalla kyse on oikeastaan läsnäolosta, ja välillä sitä vain on enemmän läsnä. Mulla on voimakas esiintymisvietti, joka voi välillä olla vähän... Hän selvästi rakastaa lauluääntään. – Ja minähän en oikeasti ole kovin itsevarma, minä vain osaan vaikuttaa siltä
Bill Hicks Koska kaikkien pitäisi kiittää Bill Hicksiä. Karjalainen, ovat aina pysyneet kiinnostavina tekijöinä. Aino kertoo miksi. Sir Arthur Conan Doyle Kappaleemme Une étude en rouge nimi on ranskannos ensimmäisestä julkaistusta Sherlock-mysteeristä Study In Scarlet. kalliolaisen yksiön Tivoli Audiosta kuin kalajokisen pirtin pullan tuoksuisesta lämmöstä. Kiitos, Bill. Suurimmat sankarini, kuten Woody Allen tai Suomesta vaikka Ismo Alanko ja J. Olen tässä aivan vakavissani. –Jatkumo on tärkeää ja se kiinnostaa mua. George Carlin ”Out of rehab still in denial”, eli levyn viimeisen kappaaleen Gravityn sanoitus syntyi Carlinin stand up -vedon innoittamana. ”Meillä on maailman ihanin yleisö” on kulunut fraasi, mutta nyt siihen on helppo yhtyä. Hänen tapansa kritisoida länsimaista kulttuuriamme on paikoin puhdasta runoutta. – Ehkä se fani-sana tuntuu vähän... – Nyt me ollaan tehty vasta kaksi albumia meidän kahdestakymmenestä. SOUNDI 49 aino venna -taitto.indd 49 Kuva: Tero Ahonen Kiitos, kiitos, kiitos! 3.11.2014 11.13. – Mun on pakko sanoa sellainen protesti tälle ajalle, että nykyään ruokitaan paljon sellaista tähdenlentokulttuuria. Tin Roofin kiitos listasta löytyy kaksi kirjailijaa ja kaksi stand up -taiteilijaa. Raymond Chandler ”Dead men are heavier than broken hearts.” Hänen lauseissaan kuulen usein melodioita, joista esimerkiksi levyn I Forgot You säveltyi. Hitaammin auki kääriytyvä Tin Roof on niin paljon yhtenäisempi, varmempi, taitavampi ja tunnelmaltaan pakahduttavampi että melkein hirvittää ajatella, mihin Venna tulevien näyttöjensä myötä yltää. Minä itsekin fanitan montaa asiaa, mutta silti sitä on vielä vähän vaikea hyväksyä. hassulta. Toivon, että joskus vielä teen levyn, jonka kaikki biisit on nimetty Chandlerin kirjojen mukaan. Hän on jopa tuonut minulle vanhat Edith Piaf -vinyylinsä! Aino on liikutuksen partaalla. Ja minua rikoskirjallisuus kiinnostaa, voi että kiinnostaakin. Kiitos. Harmi, ettei Ainon lapsena keksimä tarina Venna-viikingistä ole totta. – Olen ajatellut sen niin, että tässä ollaan nyt pitkään. – On esimerkiksi yksi vanhempi rouva, joka matkustaa aina Lahdesta meidän keikoille. Hieno asenne. Doylea pidetään ansaitusti yhtenä rikoskirjallisuuden genren isistä. Kaikki on vain ruokaa median myllylle, eikä ketään kiinnosta jatkumot. Marlene oli hyvä levy, pelin avauksena jopa erinomainen, mutta vasta uuden Tin Roof -albumin sisään sukellettuaan ymmärtää, kuinka paljon parempaan Aino Venna maagisine bändeineen pystyy. – Minähän näen, että me ollaan vasta tosi alkuvaiheessa, Aino naurahtaa mutta selvästi tarkoittaa mitä sanoo. Idolin rooli vaatii vielä vähän tottumista. – Eräskin mahtava emäntä laittoi viestiä, että ”Tuotantonne poikkeaa ihastuttavasti nykyajan kimitystarjonnasta. Tosin kappaleessa käytetty film noir -quote ei ole Chandlerin The Big Sleepistä vaan toisesta ajan klassikosta The Big Combosta. Ei mitään vaatimatonta ”katsotaan mitä tästä tulee” -nihkeilyä, vaan rohkeaa päättäväisyyttä. Niissä on myös joku sellainen fiilis läsnä, että niiden on vain pakko tehdä tätä. Aino Ahokas nappasi Vennataiteilijanimensä äitinsä suvusta. Riemukseni sain kuulla että olette vielä elossa.” Se oli kuullut Suzetten ja luullut, että se on jostain 1940-luvulta. Imetään vuodessa tyhjiin ja etsitään jotain uutta. Tähän ollaan lähdetty ja tässä pysytään. Kyllä isoilla levy-yhtiöillä täytyy olla resursseja myös hoivata ja kasvattaa artisteja. Yleisöstä puhuessaan Ainon suusta meinaa lipsahtaa sana ”fani” mutta hän nielaisee sen
Tietenkin olisi kivaa, että tällä tulisi vähän paremmin toimeen, mutta on se suosiokin tosi kaksipiippuinen juttu. Se lauloi nuotiolla, ja mä sanoin että sulla on tosi makea ääni. Kukapa ei olisi kuvaillut hänen musiikkiaan usein huomiota herättävän matalalle koukkaavan laulun kautta. Kyllähän mä voin varmasti olla aika... Hän myöntää myös olevansa ”tyhmyyteen asti itsepäinen” ja välillä turhankin kova aukomaan päätään. Vasemmalta: Joonatan Kotila, Erik Michelsen, Aino, Ville Pystynen ja Kaisu Koponen. Suomenkielisiä lauluja Ainolta kuulisi mielellään lisääkin, enkä tietenkään ole ensimmäinen asiaa ehdottanut. Mä kysyin että tuletko kolmen päivän päästä Semifinalin keikalle laulamaan Marlenen, ja se tuli. Aino Vennahan on ennen kaikkea yhtye, ja millainen yhtye se onkaan! Samat kumppanit ovat seisseet Ainon rinnalla lavalla, treeniksellä ja studiossa jo hyvän tovin. En halua käyttää sanaa natsi, mutta... Eikä siinä vielä kaikki: Aino on julkaissut saksankielisen version debyyttinsä nimibiisistä. Pienintäkään harmistuneisuutta tai katumusta Ainon puheista ei kuule. Siitä on kiittäminen laulutuottajana toiminutta, ihmisäänen mestarillisesti hallitsevaa Aija Puurtista. – Bändi on vaikuttanut aivan hirveästi. ”Me näytetään vähän sarjakuvahahmoilta”, Aino tuumaa bändistään. Aijan avulla opin muodostamaan äänen eri kautta. Heti uran alussa oli väläytelty, että keikkaliksat olisivat täysin eri tasolla jos samaa musiikkia tehtäisiin suomeksi. – Mulla oli ajatus sellaisesta sumuisesta aamuyöstä kesällä. – Joo, bitch, eli mä sanon kyllä hyvin suoraan ja kesken biisin, että ei näin. Mä menin kysymään, että tuletko mun bändiin ja Ville lähti messiin. Kun me sovittiin eka keikka Pikku Kukan lämppärinä, minä jännitin sitä kolme kuukautta. Saksaa mä tankkasin tosi paljon, mutta venäjäksi se vasta olikin vaikea tehdä. Siksi onkin yllättävää, että Tin Roofilla jo tavaramerkiksi muodostunut korostetun matala rekisteri on aikaisempaa pienemmässä roolissa. Tilalla on rennomman, luontevamman ja sävykkäämmän kuuloista laulua. Vaikka Aino Venna ja Mielensäpahoittajat tai Metsämiehet, tai jotain. os sallitte, niin palataan vielä kerran siihen laulamiseen. Se esti tyystin kaiken. Mun kaverin suku menetti kauan sitten tosi ison omaisuutensa. Että ”Onpa jännää kun sä laulat tosi matalalta.” Mä huomasin, että sillä saa huomiota, joten mä olin että no hei, näinhän mä siis laulan jatkossakin! Siis ihan samalla tavalla, miten lapsetkin oppii. Ehkä jos löytäisin jonkun hyvän kirjoitusparin, mutta sillä pitäisi olla huumorintajua. Mä loukkaannuin siitä, mutta samalla se yksi lause antoi mulle impulssin. – Totta kai, olen miettinyt sitä paljonkin. Kaveri oli kysynyt isoäidiltään, että mitä jos kaikki se raha olisi vielä tallessa. Sitä ennen hän oli tehnyt lauluja lähinnä itsekseen ”jo miljardi vuotta”. Bitch. Vieno Kekkosen vanhempaa versiointia Aino pitää ”vähän kauheana”. Sen jälkeen ilmoille kajahtaa piiloraidaksi jätetty cover: Summertime-suomennos Kesäyö, jonka Aino julkaisi alun perin jo kesällä. – Mutta minun mielestä me ollaan ihan hyvässä paikassa nyt. – Eli ehkä joskus kymmenen vuoden päästä julkaistaan 20 eri Marlenea. Hän soitti Kallio kukkii -tapahtumassa jollain katukeikalla puulaatikkoa vispilöillä. Mun ei tarvitse tehdä matalissa kohdissa sellaisia korostetun matalia ääniä, vaan voin laulaa ne samat äänet paljon helpomminkin. ”Kielet ovat tosi nastoja, ne ovat tavallaan instrumentteja jo itsessään.” J P alataan siihen lauluääneen. Kuva: Tero Ahonen Aino oli esikoislevynsä julkaisun aikaan kolmekymppinen. – Sitä niin helposti välittää siitä mitä ihmiset sanovat ja antaa sen ohjata fokusta. Mutta ei noi muut siitä onneksi tunnu välittävän. – Mitäpä sitä kelaamaan. Bändikaveritkin käyvät kuulemma treeneissä epäilyttävän usein yhdessä röökillä. Sen takia mulle tuleekin usein ahdistus – ja mä hoen tätä aina – että meidän olisi pitänyt nimetä bändi jotenkin. Spekuloitko koskaan sillä, että jos olisit astunut esiin aiemmin. Levy on jäänyt soimaan ja sitten tuo piilobiisi alkaa soida. Uutena ajatuksena ei tule sekään, että suomeksi laulaminen voisi olla avain suosion nostoon. Kaikki muutkin ovat lähteneet mukaan saman tien. Se tuntui sopivalta. – Kaisu löytyi jostain kesäbileistä. Aino on kiehtova hahmo, sekä etäisenä taiteilijana lavalla että herkästi nauravana ja avoimena haastateltavana pöydän toisella puolen. Kielet ovat tosi nastoja, ne ovat tavallaan instrumentteja jo itsessään. Eipä siihen syytä olisikaan jos juuri tässä ja juuri nyt on hyvä. Luulen, että asiat olisivat eri tavalla mutta ehkä vähän pöljemmällä tavalla. Se on tärkeää. – Minä en osaisi itse suomeksi sanoittaa, mutta suomen laulaminen on tosi kivaa. Hyvä niin. Isoäiti oli vastannut, että ”sitten sun isoisä olisi jatkanut koulussa, me ei oltaisi koskaan tavattu ja teitä ei olisi olemassa.” 50 SOUNDI aino venna -taitto.indd 50 3.11.2014 11.13. Se oli kuin joku kosmoksen viesti, että teepä jotain! – Mulla oli tosi kova esiintymiskammo, tosi tosi kova. Niin tosiaan, se bändi. – Minulla on hyvin selkeä visio siitä, mitä haluan tehdä ja etenkin siitä, mitä en. – Yksi näyttelijäkaveri sanoi, että noi on tosi kivoja biisejä, mutta jos sä soitat niitä keittiöbileissä vielä viidentoista vuoden päästäkin, niin se on tosi säälittävää. Ainohan käyttää albumeillaan laulukielenä erikoisesti sekä englantia että ranskaa. – Niinhän se varmasti olisi, Aino pohtii. Joillakin on mennyt tosi hyvin, ja olen huomannut että loppujen lopuksi asiat on aika samanlaisia kuitenkin. – Ekaksi törmäsin meidän rumpaliin Villeen. Esimerkiksi mä olen todella, todella kiinnostunut mun yksityisyydestä. Esikuvana siinä on ollut nimenomaan Laila Kinnusen vangitsevan kohtalokas versio. – Minusta on kiva olla tällainen rönttäpekka, että kukaan ei ole niin hirveän kiinnostunut mun tekemisistä. – Kyse on pitkälti ihan teknisestä asiasta, äänen siirtämisestä. – Minähän hulluuksissani päätin, että mehän käännetään Marlene sadalle kielelle, Aino nauraa. Sen ympärille tuntuu Ainon tapauksessa kietoutuvan kaikki. Kuin siinä sadussa, jossa sammakko näkee hiiren ja kysyy että lähdetkö mukaan, ja hiiri sanoo että lähden! Kokoonpano alkoi saman tien tallentaa esikoisjulkaisua, Waltz To Paris -ep:tä (2012), joten yhtyeellä on ollut hyvin ratkaiseva vaikutus siihen, millaisena Ainon laulut ovat yleisön korviin kantautuneet. Enkä ikinä unohda sitä tunnetta, kun kävelin pois lavalta ja mietin, että kukaan täällä ei tiennyt että mä soitin juuri ensimmäisen keikkani. – Onneksi Aija pelasti mut siltä. Tin Roofin tauottua seuraa muutaman minuutin hiljaisuus. Hän huomautti, että onhan minulla toki matala ääni, mutta ei nyt sentään niin matala. – Minä kävin sellaisen hörhöjen lukion, ja ympärilläni on ollut paljon näyttelijöitä ja muusikoita. Ja juuri ennen keikkaa kuulin kun joku bäkkärillä totesi, että olisi hirveää jos nyt joutuisi soittamaan ensimmäisen keikkansa
LÖYDÄT METELISTÄ KONSERTTI TIEDOT JA KLUBIILLAT, GENRESTÄ JA PAIKKAKUNNASTA RIIPPUMATTA. 3.11.2014 17.10. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAKALENTERI facebook.com/meteli.net E T E L I. METELI TOIMII SELAIMESSA KAIKISSA PUHELINMALLEISSA, TABLETEISSA JA TIETOKONEISSA. WWW.M Meteli.indd 51 NET twitter.com/meteli METELI ON SUOMEN SUOSITUIN JA KATTAVIN KEIKKAKALENTERI
Herrat ovat saaneet usein palautetta melkoisen epätodennäköisiltä tahoilta. Yhtye ei asettanut itselleen aikatauluja kolmannen albumin suhteen kaikkien jäsenten kiireiden vuoksi. aloitti kolme levyä sitten projektina, ja yhä miehet ajattelevat jokaista levytyssessiota samaan tapaan. – Teemme levynjulkaisupäivänämme suuren keikan Yhdysvalloissa, kyseessä on ensimmäinen kunnon esiintymisemme sitten vuoden 2009. – En tiedä onko meillä nykyään enemmän itseluottamusta, mutta nyt alamme tiedostaa identiteettimme. – Uskoisin, että ihmiset voivat helposti samastua kappaleidemme aiheisiin. – Kuuntelimme todella paljon 60- ja 70-luvun musiikkia – Queenia, Elton Johnia, David Bowieta ja muita omia suosikkejamme. Tämä on meille vähän kuin terapiaa, mitä siitäkin tulisi jos vajoaisimme todella synkkiin vesiin levyä tehdessämme, Dj Ashba nauraa. Siispä palasimme niihin yhtyeisiin ja artisteihin, jotka ovat inspiroineet meitä vuosien kuluessa, James Michael selittää. 52 SOUNDI sixx a.m. Vaikka yhtyeen kaikilla jäsenillä on takanaan pitkä ura musiikin parissa, vaati bändin kehittyminen kaksi albumia. on kolmannella albumillaan uuden ajan kynnyksellä. Sixx: A.M:n tunnetuin jäsen Nikki Sixx on kiireinen Mötley Cruen jäähyväiskiertueella, joten hän puuttuu joukosta. – Kun kaksi ensimmäistä albumiamme inspiroituivat Nikkin teoksista, olimme nyt valmiita kirjoittamaan kappaleita pelkästään Sixx:A.M:n lähtökohdista. Kun kaksi aiempaa levyä toimivat soundtrackeina Nikki Sixxin kirjoille The Heroin Diaries ja This Is Gonna Hurt, on nyt tullut aika kääntää uusi, valoisampi lehti albumilla Modern Vintage. Tämä ei kuitenkaan jää tähän, vaan tarkoituksenamme on nousta lavalle myös tulevaisuudessa, ainakin aktiivisemmin kuin olemme tähän asti tehneet, miehet naurahtavat. – Tämä levy on syvä kumarrus omia esikuviamme kohtaan, Dj Ashba miettii. T apaan erittäin hyväntuuliset Dj Ashban ja James Michaelin Tukholmalaisen levy-yhtiön sohvalla. antaa valtavia mahdollisuuksia! Haluamme tehdä samanlaisia levyjä kuin Queen aikanaan: kappaleet voivat erota toisistaan valtavasti, mutta silti niitä ajatellaan rocklevyinä. -taitto.indd 52 30.10.2014 16.37. Teksti: Laura Vähähyyppä Kello kuuden herätys Sixx:A.M. Vaikeudet aikataulujen kanssa venyttivät levyn teon kahteen vuoteen. Haluamme, että musiikkiamme ei tarvitsisi lokeroida vain tietyille ihmisille sopivaksi, James Michael pohtii. Sixx:A.M ruotii hyvinkin synkkiä aiheita kappaleissaan, mutta kaksikon mukaan kirjoitussessioiden tunnelma pysyy silti hilpeänä. Se Sixx:A.M. Nikki Sixxin Mötley-kiireiden lisäksi Dj Ashba soittaa Guns N’ Rosesissa, ja James Michael työskentelee tuottajana. Nykyään ajattelutapa rockista on muuttunut todella suppeaksi, James Michael tuhahtaa. etsi vaikutteita uudelle levylleen 60- ja 70-luvuilta. – Haluamme yllättää kuulijan Modern Vintagella. Sixx:A.M. – Kun ammattirikollisen näköinen valtava karvainen mies tulee kirjaimellisesti itkemään, että hän rakastaa Life Is Beautiful -kappaletta, se todella pysäyttää. Tähän asti yhtyeen jäsenten muut kiireet ovat pitäneet Sixx:A.M:n poissa kiertueelta muutamaa pistokeikkaa lukuun ottamatta, mutta tähän tullee muutos tulevaisuudessa. Heidän vaikutuksensa kuuluu hyvin vahvasti Modern Vintagella. Haluamme puhua oikeista ongelmista, ja tietysti myös niistä elämän hyvistä puolista. Dj Ashba ja James Michael toivovat Sixx:A.M:n rikkovan rajoja kuulijoiden ja ajatusmaailmojen suhteen
KUUNTELE 10 HITTIÄ ILMAN KATKOJA! SUOSIKKIHITTISI ILMAISEKSI MOBIILISSA TAI TABLETILLA NRJ tulostus.indd 53 NRJ-FINLAND_STARS_pink_hit-207x280+5.indd 1 31.10.2014 13.18 9.10.2014 10:59:24
Albumin teosta kertovalla saman nimisellä dokumenttisarjalla ja levyllä juhlistetaan pyöreitä vuosia: Dave Grohlin johtama yhtye viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan. Sama jatkui sähköiseen ja akustiseen levyyn jaetulla tupla-albumimöhkäleellä In Your Honor (2005). > Levyarviot ...tällä bändillä on tässä hetkessä kaikki liian hyvin... Sama riemu ja energia jatkui vielä osittain There Is Nothing Left To Lose -levyllä (1999), vaikka mukaan olikin tarttunut seesteisempiä sävyjä. Vanhasta, jyräävästä ja alkukantaisesta Foo Fightersista muistuttaa eniten tv-sarjan toisessa jaksossa dokumentoitu, Grohlin ikitoimivan huutolaulun siivittämä The Feast And The Famine. Foo Fighters oli noussut areena- ja stadionluokan yhtyeeksi, mutta kappalemateriaalista oli kadonnut terä. VISA HÖGMANDER HHH 54 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 54 3.11.2014 12.49. Echoes, Silence, Patience & Grace (2007) ja Wasting Light (2011) eivät tehneet poikkeusta. Sävellyksissä on paikoin runsaasti tartuntapintaa, vaikka välillä tuntuukin, että Grohl on päästänyt itsensä helpolla. Sonic Highways jatkaa samaa linjaa. Sonic Highways on paikoin puuduttava mutta lopussa siivilleen nouseva läpileikkaus siitä, mitä Foo Fighters on 20-vuotisella urallaan ollut. ”Onko kyseessä ihan oikea albumi vai dokumenttisarjan soundtrack?” Levyn parhaat palat on säästetty loppuun. Onko kyseessä ihan oikea albumi vai dokumenttisarjan soundtrack. On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan bändi seuraavaksi lähtee vai pysyykö se turvallisessa, mutta läpikolutussa lestissään. Albumeista oli tullut kokonaisuuksia, joista puolet oli hyvää ja puolet tyhjänpäiväistä täytemateriaalia. Sekä Foo Fighters- (1995) että The Colour And The Shape (1997) -levyiltä löytyi jotain erilaista, jotain vilpitöntä, jotain alkukantaista. Levyn päättävän I Am A River on New Way Homen ja M.I.A.:n jälkeen hienoin ja ehdottomasti eeppisin Foo Fighters -levyn päätösbiisi. Samaan aikaan kuitenkin herää ajatus, että onko albumia lähdetty tekemään televisiosarjaa varten vai televisiosarjaa albumia varten. Paikoin se on silkkaa AOR:ää, mutta todella hyvällä tavalla. Albumi on soundimaailmaltaan massiivinen ja biisit ovat pitkiä. Ensimmäisenä singlenä julkaistu Something From Nothing oli yllättävä ja jäyhä singlevalinta, sillä levyltä löytyy myös hitikkäämpää materiaalia. Kuva: Brandley Gutierrez Foo Fighters Sonic Highways Y RCA ksikään musiikkiuutisointia vähänkään tiiviimmin seuraava henkilö ei ole voinut välttyä tiedolta, että Foo Fighters julkaisee tänä syksynä Sonic Highways -nimisen albumin. One By One (2002) oli albumi, jolta löytyi muutamia valiokappaleita, mutta tunnetila vaihtui innokkuudesta turtuneisuudeksi. Subterranean on eaglesmaisessa tunnelmassaan latteahkoa kertosäettä lukuun ottamatta kiinnostava kappale. What Did I Do/God As My Witness -kappale kuulostaa siltä, että Grohl ja kumppanit ovat kuunnelleet hieman liikaa Sweet Home Alabama -ikivihreää sekä kuvitelleet itsensä Queenin ja Mott The Hooplen risteytykseksi. Sonic Highways sisältää ihailtavan laajan musiikillisen kirjon. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä. Tv-sarja perkaa biisi biisiltä albumin tarinan ja synnyn, mikä on toki jokaiselle musiikkidiggarille silkkaa hunajaa. Kolmen ensimmäisen albumin jälkeen Foo Fighters menetti otteensa. Mukana oli onneksi Best Of Youn, No Way Backin ja End Over Endin kaltaisia muistutuksia Dave Grohlin kyvystä kirjoittaa tarttuvia rocklauluja
Luova tuho iskee (entisen hyvinvointi)yhteiskunnan alasajoon kuin Räjähtävä Nyrkki, jonka orgaanista hehkua maustetaan tässä luontevasti elektronihärpäkkeillä. Iowalaisen friikkisirkuksen edellisestä kokopitkästä (All Hope Is Gone, 2008) oli helppo pitää. Draaman kaareltaan eniten Vol.3:sta muistuttava vitonen on toki värikäs yhteenveto ryhmän tavaramerkeistä, mutta yhtä lailla piirteitään myötähäpeään asti alleviivaava kasa kappaleita, jotka oli pakko jatkuvuuden nimissä julkaista. Tätä get real tarkoittaa! FMGTK, Mull’ on lupa ja Tuomon soulailun koristama Snaijaa pohtivat yksilön suhdetta systeemissä. Erityisen hienoa on se, ettei Paleface julista manifesteja, vaan aika vähän lineaarisen tarinoinnin sijaan uskoo vuoropuheluun viskomalla mieleemme ajattelua stimuloivia pommeja hykerryttävillä laineilla, tyyliin ”menemällä Afrikkaan persukin voi eheytyä”. Keskiverto jytkytyksen sijaan se nivoo bluesin, jazzin, funkin, rhythm’n’bluesin, drum’n’bassin ja afrikkalaisten perinteiden langoista kaikessa rikkaudessaan ehjän, globaalisti suomalaisen paketin. Välissä veret seisauttaa Anette Åkerlundin mustalaislaulu, lopuksi Emil Luukkosen urkusoolo balsamoi haavat. Se alkuvoimasta pulpunnut viha kaikkea ja kaikkia kohtaan, joka kiritti tai pakotti Slipknotin oksentamaan ilmoille kolme omannäköistään ja ennenkuulumatonta muotovaliota, on tiessään. Taustalla joikaa (maailman vanhimpia lauluperinteitä!) alan legenda Nils-Aslak Valkeapää ja etulinjassa riimittää armottomal- Toki korville sataa äänitaidetta muodossa, jonka yksi ja ainoa yhdeksikkö tekee paremmin kuin kukaan muu. Jonna Tervomaan vierailema Askarrellaan maailmaa käsittelee nöyrän hellästi vanhemmuuden aina yhtä vaikeaa rastia. Mamba Assefan moniulotteisesti tuottama paketti häikäisee sekä räppiensä sisällöllä että mykistävällä musikaalisuudellaan. Toki maskipartio myllyttää valtaosan ajasta vokalisti Taylorin toista yhtyettä miehekkäämmin, mutta Killpopin kaltaiset jollotukset ovat tyystin väärässä seurassa. Ja tsekatkaa oikeasti ne Karrin luettelemat nimet! Samaa juurihoitoa jatkaa hypnoottisella tribaaliteknoluupilla tanssiva ja Ashimban afrikkalaislaulun siunaama Nyumbani/Takas kotiin, jossa rummut kutsuvat meitä lähteelle. Parisuhteen alituista uhanalaisuutta valottaa sattuvasti kaunis Pyörremyrskyn jälkeen, jossa alku-auvon jälkeen pudotaan äkisti Karrin ja Pyhän Lehmän perheriitaan. HENRI EEROLA HHH Kuva: Saara Autere Paleface Luova tuho Exogenic Jos luulitte, ettei Paleface enää saavuta HelsinkiShangri-Lan intensiivisyyttä ja tasoa, niin erehdyitte. Hurjaa näin todeta, mutta tällä bändillä on tässä hetkessä kaikki liian hyvin. Eikä niin tee uusikaan albumi, vaikka kahden ensimmäisen levyn mieleen tuova pompottelu näin ensin huijaakin luulemaan. JUSSI NIEMI HHHHH SOUNDI 55 Levyarviot 11_14.indd 55 3.11.2014 12.34. Sen sijaan shokkiarvosta, siinä muodossa miten yhtye sen itse aikoinaan vaatetti, ei ole jäljellä kuin rispaantuneet saumat. Olihan se neljän vuoden odotuksen jälkeen optimaalinen mittatilaustyö melodista raivotautia, ja muistelen itsekin sitä ilmestyessään hehkuttaneeni taivaisiin. Roadrunner Tässä se nyt on. Väliin on mahtunut alkuperäisjäsenen, basisti Paul Grayn äkillinen kuolema, tämän muistoa kunnioittanut maailmankiertue, primusmoottori rumpali Joey Jordisonin epäselvä poistaminen yhtyeen riveistä, sekä totta kai yhtyeelle tyypillistä epätietoisuutta instituution tulevaisuudesta. Luova tuho on ehta hiphop-levy, mutta sen kierroslukua nostaa holistinen ymmärrys verbaalijatsista pitkän ja laajan (ensisijaisesti) mustan musiikin ketjun tasa-arvoisena lenkkinä. Kuitenkin, kuuden vuoden aikana on ehtinyt moneen otteeseen punnita All Hope Is Gonen roolia muun diskografian rinnalla, eikä se tänä päivänä itse asiassa istu kovinkaan luontevasti sitä edeltäneiden kolmen muotovalion rinnalle. Tärkeän oivalluksen tiivistää nerokkaasti ikivanhaa intiaanitranssia polkeva Jostain paljon kauempaa, yksi kiekon ydinnumeroista, jossa omat syvimmät juuremme sulautuvat samaan ketjuun. Kuva: Roadrunner Slipknot .5 - The Gray Chapter la flowlla suomesta vaivatta pohjois-saameen vaihtava Ailu Valle. Eritoten häiritsee tämän hetken Slipknotin ja Stone Sourin musiikillisten linjojen turhankin selkeät yhtäläisyydet. Kuuden, hämmentävän nopeasti hurahtaneen vuoden jälkeen julkaistava viides Slipknotalbumi
Waiting Game on mataline bassotaajuuksineen ja Banksin herkän laulun siivittämänä dramaattinen, jopa Massive Attackista muistuttava vaikuttava veto. Kun Cabaret Voltaire perustettiin vuonna 1973, tehtiin luupit leikkaa ja liimaa -metodilla käsityönä. Täydellinen levy – eikä pelättyä W-sanaa tarvinnut edes käyttää. Vuonna 2013 perustettu kvintetti soittaa vauhdikasta instrumentaalimusiikkia, joka ei turhia jarruttele. Sen lisäksi bändi soittaa häikäisevästi, niin yhdessä kuin joillakin sooloillakin. Levyn tarttuvia popmelodioita ei ole moukaroitu ilmeisimpään hittimuottiin, vaan levy aaltoilee jossakin modernin elektronisen indien ja valtavirtapopin välimaastossa, ajoittain perinteisestä soulista, ajoittain retrodiscosta tai gospelmusiikista vaikutteita poimien. Jessie Ware Tough Love Universal Rockadillo HHHH Kuva: Jari Heikkilä Jukka Gustavson & Hoedown Jessie Waren maailma on aina ollut huoliteltu ja kevyen tyylikäs. Ja siltä se kuulostaakin; noista aineksista on syntynyt mahtava cd, jota ei oikein soololevyksi voi sanoa, niin tärkeä Hoedownin osuus sillä on. Kappaleet ovat suoraviivaisen iskeviä, kestoltaan kolmen minuutin luokkaa. Levyn paras kappale. Tällaisen kauneuden kuuleminen vetää hiljaiseksi. Jos Ware jatkaa näin ehjien albumikokonaisuuksien julkaisua, hänestä voi hyvinkin kasvaa taiteellisen kunnianhimon miljoonamyyntiin yhdistävä supertähti. Banksin vokalisointi on vaikuttavaa ja vereslihaiset, sydänsuruiset lyriikat tuntuvat siltä, että hän on todella kokenut asiat, joista hän laulaa. Ja niitähän sävykkäälle levylle mahtuu, biiseissä on kuultavissa muun muassa rockia, funkia, bluesia, jopa klassisen musiikin ja folkin rajoilla liikutaan herkässä instrumentaalissa A Small Brook Has Grown. Kaikki biisit on lisäksi toteutettu äärimmäisellä tyylitajulla. Goddess on hyvä debyyttilevy. Laulajana Jessie Ware on monipuolinen ja osaava, mutta malttaa olla tuuttaamatta koko ääniskaalaansa peliin jokaisessa mahdollisessa välissä. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla trendikkäiden tuottajien luoma äänikudelma sekä Jillian Banksin yliharkitun oloinen tulkinta vähän jopa ärsyttivät. Mutta se saattaa muuttua. Elokussa 1983 julkaistu The Crackdown oli tanssibiitteineen astetta trendikkäämpi ilmestys ja nousi jopa Britannian albumilistalle. Yhtye ei kuitenkaan jäänyt vastakulttuurisen ideologiansa tai yhden tekniikan vangiksi, vaan etsi koko uransa ajan uusia ilmaisumuotoja. Tuotanto on ilmavaa ja ammattitaitoista, mutta ei tympeän tavanomaista. Uudistajan osa ei ole helppo, eikä Cabaret Voltaire ole halunnut koskaan miellyttää yleisöään. Electropunk To Technopop 1978– 1985 on käytännössä läpileikkaus elektronisen musiikin kehityksestä mainittuna ajanjaksona. Kaikki kappaleet tosin ovat Gustavsonin käsialaa ja mestarin kädenjälki on siltä helposti kuultavissa, mutta Hoedown on osaltaan sovittanut musiikin. Ninni Poijärvi duetoi maestron kanssa kauniisti biisissä I Need You Need Love Supreme, jossa kiteytyy monissa lauluissa korostettu universaalin rakkauden oleellisuus. Se ydin on Banks itse. 56 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 56 3.11.2014 10.25. Mountain Information Jukka Gustavson on omistanut tämän levyn Hoedown-yhtyeelle ja kaikille musiikillisille innoituksen lähteilleen kautta vuosikymmenten. Lil Silvan, Shlohmon ja Sohnin ultraviileä tuotantojälki kuuluu levyllä selkeästi ja se istuu Banksin kappalemateriaaliin hyvin. Eli sellainen, josta on ollut helppo pitää, periaatteessa, mutta johon on ollut vaikea rakastua pidemmäksi aikaa. Vastapainoksi kaksi seuraavaa laulua kulkee erinomaisessa hengessä blues-tunnelmissa, levyn päättää herkästi Gustavsonin Leena-vaimolle omistettu My Sweet Nature Girl. Lähimpänä yhtyeelle ominaista soundia kuullaan kappaleella Love Peace Field Reel, mutta muutenkin yhtyeen äänimaailma istuu näihin kappaleisiin täydellisesti, on sitten kyse mistä tyylilajista tahansa. Tyhjäkäyntiä löytyy muutaman kappaleen verran, mutta lisäkuuntelujen myötä albumista paljastuu todellinen ydin, jonka ympärille se kietoutuu. Mountain Information on nimensä mukainen, vuoren kokoinen järkäle, vuori, joka valloittaa kuulijansa. VISA HÖGMANDER HHHH Cabaret Voltaire Electropunk To Technopop 1978–1985 Mute Tarinan mukaan laulaja-basisti Stephen Mallinder kiidätettiin uransa alkuaikoina suoraan lavalta sairaalahoitoon, kun yleisö oli alkanut heitellä tavaroita lavalle kesken Cabaret Voltairen keikan. Cabaret Voltairen vaikutusta elektronisen musiikin kehitykseen on turha ja tarpeetonta kiistää, vaikka musiikkia kuunnellessa korvista valuisikin verta. ANTTI MARTTINEN HHHHH ANTTI GRANLUND Banks Goddess Harvest Tyylitajuista ja sydämeenkäypää r&b-musiikkia on tarjolla tänä päivänä runsaasti. Brittilaulajan kakkosalbumi Tough Love on suuren levy-yhtiön julkaisemaksi albumiksi yllättävänkin uskalias, erityisesti äänellisessä mielessä. Singlebiisit Goddess, Brain ja Drowning ovat albumin parhaimmistoa. > Levyarviot ...tällaisen kauneuden kuuleminen vetää hiljaiseksi... Kaiken musiikin Hoedown hoitaa mallikkaasti, näkyvässä osassa tosin ovat myös Gustavsonin koskettimet ja sielukas, jäljittelemätön laulu. Tough Lovea onkin helppo kuunnella, mutta se ei kulu loppuun ollenkaan niin nopeasti kuin debyyttialbumi Devotion. Futuristinen, hälyääniä, sampleja, luuppeja ja videoita hyväksikäyttävä performanssi näytti persettä porvareille ja ilmensi kenties autenttisemmin kuin kukaan muu 1970-luvun Sheffieldin teollisuuskaupungin masentunutta ilmapiiriä. The xx -yhtyeen ja How To Dress Wellin luomista äänimaailmoista paikoin muistuttava albumi toimii parhaimmillaan mainiosti. SAMI NISSINEN HHHH Hustle Fuzz Hustle Time Goofin’ Hustle Fuzz on hauska lisä kotimaisen rytmimusiikin kentälle. Ware on yksi niistä artisteista, joka ei ole pystynyt välttämään trendikkyyden painolastina tullutta pinnallisuutta ja väliaikaisuuden tuntua. Kokoelmalle valitut kappaleet ovat pääosin singlejä ja muuta ”helpompaa” materiaalia. Jillian Banksin debyyttialbumi Goddess istuu samaan jatkumoon, mutta se nousee kuitenkin pykälää ylemmäksi. Dynaaminen ilmaisu onkin välttämättömyys rhythm and bluesin, jazzahtavan ilottelun ja papattavan rautalankarokin sekoitukselle. Jos jollakin oli se käsitys, kuten minullakin aiemmin, että Hoedown soittaa vain amerikkalaista juurimusiikkia, käsityksellä voi nyt pyyhkiä pöytää. Ja se on paljon se. Taiteen dada-liikkeeseen nimellään viittaavan yhtyeen ambitiot olivat alusta alkaen suurempia ja käsitteellisempiä
Velvet Underground, 13th Floor Elevators, Spacemen 3 ja Spiritualized olivat oman aikansa avaruusmusiikin eturintamassa, mutta Hookwormsin käsissä näiden vaikutteiden kierrättämisestä syntyy mehukkaasta surinasta ja pörinästä huolimatta turvallinen ja tylsä vaikutelma. ARTTU TOLONEN HHHH QUEEN FOREVER Milla Rumi Ilot, halut ja valheet Johanna Kustannus Musiikkialan ammattilaisten Tulevaisuuden tusina 2015 -äänestyksessä sijalle kolme yltäneen näyttelijäopiskelijan Milla Rumin debyyttilevy on kokonaisuus. VISA HÖGMANDER HHHH Hookworms The Hum Domino 1960–luvulla psykedelia oli tujumpaa ja hallusinaatiotkin värikkäämpiä. Muzakin oli aikanaan tarkoitus olla osa modernia ja kiiltävää tulevaisuuden maailmaa, mutta ”tässä päivässä”. Siitä tulee useimmiten mieleen menneisyys tai tapa, jolla menneisyydes- sä katsottiin tulevaisuutta. Airaksinen soittaa erityisen hienosti, löytäen aina jonkun yllätyksellisen tavan lähestyä sivusta muiden tuottamaa äänimassa. Tyylilajiltaan Hustle Fuzz edustaa mod jazzia, jonka historiaa esimerkiksi levy-yhtiö Ace on esitellyt 2000-luvulla kokoelmasarjassaan. Laulelmamaisuus ja teatraalisuus puskevat pintaan, rakkaus leijuu kappaleissa mukana vahvasti. Eetu Aallon suunnittelema tyylikkään virtaviivainen kansi ansaitsee kunniamaininnan, sillä se kiinnittää varmasti huomion kaikessa punaisuudessaan. Eli eilisessä. Levyn kaikki sävellykset ovat bändiläisten omia, mutta kappaleet saattavat synnyttää mielleyhtymiä esimerkiksi Atlanticin vanhoihin hitteihin ja Jack McDuffin tuotantoon. Yhteissoitossakaan ei ole valittamista. Perinteisemmän suomipopin puolella luiskahtavissa kappaleissa albumi on heikoimmillaan. Ilot, halut ja valheet ilahduttaa kypsyydellään. Rumin sanoitukset ovat päiväkirjamaisia. Särökitarat jurnuttavat saama perusriffiä minuutista JOHANNA 35-VUOTTA Lontoon skidit 144 Johanna-singleä vuosilta 1979–1984 6CD The Slippers Johanna Years 1980–1981 CD Juice Leskinen Grand Slam Johanna Years 1982–1983 2CD SIG Johanna Years 1980–1983 3CD Bluesounds Johanna Years 1980–1982 3CD Pelle Miljoona Johanna Years 1981–1984 2CD Ajattomat Queen-hitit, mukanaan kolme ennen julkaisematonta Queenin yhdessä Freddie Mercuryn levyttämää kappaletta. Leedsilaisviisikon hapokkaat eväät on tehty spacerockista, garagesta ja punkista ja se nojaa vahvasti psykedeelisen rockin kaanoniin. Tällainen musiikki uppoaa usein paremmin livenä, mutta Modern Feelingsin debyytti on harvinaisen toimiva – kappaleet ovat inhimillisen pituisia, soittajien tyylit pelaavat hienosti yhteen ja levyn draaman kaari pitää hyppysissään läpi sen keston. Emmekä me elä siinä maailmassa, jota modernina odotettiin silloin joskus. Kappaleet ovatkin miellyttävällä tavalla historiatietoisia mutteivat silti pelkkiä heijastuksia menneistä. Naivistisen yksinkertaiset aihiot jättävät liiankin paljon tilaa fiilistelylle, toistolle ja dronelle. Jos The Hum olisi ainoa todiste hämymusiikin nykytilasta, saattaisi todella erehtyä luulemaan näin. Mod jazzille ominaista ovat vapautuneesti raikaavat sähköurut, Jerry Cotton -henkiset sähkökitarat ja käheät saksofonimelodiat – Hustle Fuzz täyttää kriteerit moitteettomasti. 1CD/2CD Levyarviot 11_14.indd 57 SOUNDI 57 3.11.2014 10.25. JUHO KANKAANPÄÄ HHHH Modern Feelings Modern Feelings Sähkö/Puu Moderni on nykyään hassu sana. Pekka Airaksinen, Anton Nikkilä, Samuli Tanner ja Ari Salonen improvisoivat hidastettujen ja käsiteltyjen muzak- ja smooth jazz -taustojen päälle. Kotkalaislähtöisen 21-vuotiaan laulaja-lauluntekijän esikoislevy on kiehtova etenkin sovituksellisesti. Milla Rumin nimi kannattaa painaa mieleen. Hän tuo siitä aina esiin parhaat puolet. Tulevaisuus kuvitellaan usein puhtaammaksi ja antiseptisemmäksi kuin oma aikamme, koska se on helpoin tapa tehdä ero oman aikamme ja kuvitellun tulevaisuuden välille antautumatta mässäilemään kurjuudella. Modern Feelings ottaa palasia tuosta eilisen puhtoisesta tulevaisuudesta ja rikkoo ne, tuoden ne tähän päivään. Kotimaisista nimistä vertailukohdaksi voisi nostaa laulelmamaisuuden vuoksi Pikku Ku- kan, mutta tällä kertaa voi odottaa ja toivoa, että onnistuneesti avattu tie jatkuu tulevaisuudessa täysin omaan suuntaansa. Sovinnaisia ratkaisuja ei juuri löydy, ja niin Fiona Applen kuin Tori Amoksen nimet vilahtavat mielessä useaan otteeseen – pelkästään hyvässä mielessä. Milla Rumi ja tuottaja Anssi Växby onnistuvat luomaan musiikille lavasteet, jotka kiehtovat eikä huteja juuri löydy. Albumilta julkaistut singlet ovat herättäneet ansaitusti huomiota, mutta Ilot, halut ja valheet on nimenomaan Albumi
Toisekseen, uutuudelta puuttuvat Suzetten kaltaiset kepeämmän rallatukset. Paremmalla materiaalin turvin tähdenlento olisi huomattavasti todennäköisempi. JUHO KANKAANPÄÄ HHH Machine Head Bloodstone & Diamonds Nuclear Blast Jos tästä hetkestä hakee tarkemman tarkastelun kestävää verrokkia kahdeksankymmentäluvun thrash -hurmokselle, on tarjolla yksi ainoa vaihtoehto. on Katrina & The Wavesille ja muille kasaripopin iloluontoisemman laidan nimille syvään niiaava kappale, joka vie ajatukset kesään. Onnistumista tosin voi arvioida vasta vuosikymmenien päästä. Nyt kuulija tietää odottaa sovituksia ja tulkintoja, jotka vuoroin hivelevät ja riipivät sielua. Night Of Long Knives ja Beneath The Silt voisivat yhtä hyvin löytyä The Burning Rediltä (1999). Huomionarvoisinta on, että vaikka bändi sinänsä jatkaa hyväksi havaitsemallaan tiellä, on se nyt pitkästä aikaa myös sinut etsikkoaikansa kanssa. Levyn kannessa kabareemaisesti tälläytynyt laulajatar keikistelee köyhän miehen Sinatran vieressä – kuvasto on yhtä rasvainen kuin vuonna 2010 kohun aiheuttanut pekonipukukin. Are You OK. > Levyarviot toiseen, farfisa-urut tuovat soundiin leikkisää klangia. SAMI NISSINEN HH Kuva: Sony Lady Gaga & Tony Bennett Cheek To Cheek Sony Megatähti Lady Gagan uusimpaan projektiin on helppo suhtautua skeptisesti. Koska Hehkumo soittaa perinnemusiikkia, ei ole suurikaan ihme, että osa lauluista on toteutettu perinnehenkisesti. Diskopoplevynä No One Is Lost on oikein hyvä. Ne ovat selvästi ammattilaisen kynästä ja pahimmat kliseet on vältetty, joskin jonkin verran Hanhiniemi tuntuu tallaavan vanhoja polkuja. Cheek To Cheekilla hän versioi veteraanilaulaja Tony Bennettin kanssa katsantokannasta riippuen joko ihania ikivihreitä tai pitkästyttävän puhkikulutettuja viihdejazz-standardeja, joita ovat esittäneet kaikki suuret nimet Ella Fitzgeraldista Sarah Vaughaniin. This Is The Last Time muistuttaa vanhasta Starsista, You Keep Coming Up ja levyn nimibiisi vievät keskelle tanssilattiaa ja 58 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 58 3.11.2014 10.25. Sellaista on c´est la vie on osin levyn tuottaja Jonas Olssonin sävellys, ja yksi melko rauhallissävyisen levyn pirteimmistä hetkistä. Taso säilyy korkeana paria pientä viime hetken notkahdusta lukuun ottamatta. Kappale on jännitteensä puolesta Bobbie Gentryn Ode To Billie Jon jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. ANTTI MARTTINEN HHH Stars No One Is Lost ATO Nyt bailataan kuin olisi vuosi 1999. Sovituksissa on kuitenkin liikaa Las Vegasin viihdeorkesterin vauhtia, sillä melodiat ja tunnelmat välittyisivät hienovaraisemminkin. Molemmat tähdet saavat myös oman kappaleensa, Gaga Lush Lifen ja Bennett Sophisticated Ladyn. PAULI KALLIO HHHH Pauli Hanhiniemi Minä ja Hehkumo Universal Vaikka Hanhiniemi onkin alalla vanha tekijä, tämä on hänen ensimmäinen soololevynsä, vaikka siinä Hehkumo, yksi hänen yhtyeistään, mainitaankin. Tin Roof ei vakuuta yhtä välittömästi kuin esikoinen Marlene. Kun asiaa tarkemmin tarkastelee, voi kolmea viimeisintä kokopitkää muitta mutkitta verrata esimerkiksi Metallican klassisimpaan trioon. Minäkertojan johdonmukainen käyttö vahvistaa vaikutelmaa. Hanhiniemi on säveltänyt muutaman laulun, mutta sanoittajanahan hänet ennen muuta tunnetaan, ja kaikki laulut ovatkin hänen tekstejään. Suitsutusta kirvoittaneen debyyttinsä jälkeen musiikillista linjaansa kovemman kautta hakenut Machine Head löysi vuosituhannen alussa monen legendan koluamille kinttupoluille, mutta on sittemmin vienyt kymmenen vuotta vanhempia vaikuttajiaan kuin pässiä narussa. Kanadalaisyhtye Starsin seitsemäs albumi on yhtyeen tanssittavin. Varmaa silti on, että tällä albumilla Gaga yrittää liittää itsensä suurten viihdetaiteilijoiden jatkumoon ja varmistaa paikkansa populaarimusiikin suurten joukossa. HENRI EEROLA HHHHH Aino Venna Tin Roof Stupido Lehdistöpaperi esittelee Aino Vennan toisen albumin bändilevynä, mutta kyllä Tin Roof kuulostaa ja näyttää laulavan lauluntekijän albumilta. Sovitusten lisäksi myös kappalevalintoja voisi kritisoida – ne ovat ikivihreistä turvallisimpia. Bennettin keskinkertaisen soolon aikana kuitenkin huomaa, että hän jää auttamattomasti naissolistin varjoon. Tunnelma asettuu haikean kaihoisaksi, mutta ei paakkuunnu painostavaksi. Monotonisista konepoppirenkutuksistaan tunnettu tähti paljastuu taitavaksi ja rohkeaksi laulajaksi, jonka äänessä on eloa ja kujetta. Toisaalta esimerkiksi Let’s Face The Music And Dancen modernin räväkkä sovitusratkaisu on toimiva. Kaiken kattavaa perinnemusisointikimaraa levyltä ei kuitenkaan kuulla, ja huomio kiinnittyy paljolti Hanhinimen teksteihin. Hanhiniemi on juuri täyttänyt 50, ja Minä ja Hehkumo uppoaa sen ikäisiin kuulijoihin melko varmasti. Etsimässä sinua toimii pienimuotoisuudessaan hyvin, Hehkumo pääsee puolestaan hyvin esille laulussa Noita. I Can’t Give You Anything But Love raikaa yksioikoisesti kuin amerikkalainen joululaululevy – kappaleen kauneus on hukkunut sovituksen nyanssittomuuteen. Nasaalisti kirkuva laulaja MJ on yhtyeen väriläiskä. Levyn avaava From The Night näyttää 1980-lukulaisen suunnan albumille, jonka voisi laittaa huoletta soimaan vuoden isoimmissa bileissä, joissa ei huolita huomisesta. Nyt yhtye on otettu yhden alan suurimman ...tunnelma asettuu haikean kaihoisaksi, mutta ei paakkuunnu painostavaksi... Kaksikko esittää yhdessä yhdeksän laulua, ja yhteistyö sujuukin mukavan rempseästi. Yhtyeen debyyttialbumi Pearl Mystic kehuttiin monissa vaihtoehtoisen musiikin medioissa pystyyn. Kuten asiaan kuuluu, kappaleiden sovitukset on toteutettu laajalla soitinpaletilla, ja puhallin-, jousi- ja lyömäosaston ansiosta jälki onkin täyteläisen svengaavaa. Keikoilla hioutuneen bändin säestys on toki väkivahvaa. Ikämiehen charmi kuulostaa nimittäin hetkittäin liian rutinoituneelta ja siksi falskilta. Yllätysmomentti toimii vain kerran. Sillä erolla, että Robb Flynn joukkoineen pitäytyy edelleen ristiretkellään parhaan metallialbumin metsästyksessä. Tekee mieli kehua jokainen erikseen ja vierailevat soittajat perään, mutta riittäköön maininta kitaristi Joonatan Kotilan otteista loistavan nimilaulun kantavina rakenteina. Se jopa on mainioita edeltäjiään lennokkaampi, moniulotteisempi ja rehvakkaampi. Siinä missä aiemmin yhtyeen olisi voinut kuvitella esiintymään kolkkoon ja ränsistyneeseen tehdashalliin, No One Is Lost vie yhtyeen yökerhojen tanssilattioiden laidoille tanssittamaan. Kuten Unto The Locust (2011) myös Bloodstone & Diamonds on ensi alkuun hahmoton möykky, mutta pieteetillä synnytetyn eepoksen lainalaisuuksia mukaillen sille pyhitetyt lukuisat kuuntelukerrat alkavat kantaa hedelmää. Levyssä siis on puutteensa. Mutta ennakkoluulot hiiteen! Huolimatta pop-taustastaan – tai ehkä juuri siksi – Gaga osaa heittäytyä niin sanotun suuren amerikkalaisen laulukirjan sävelien vietäväksi ja omaksua jazz-diivan roolin. ja kauneimman toimijan, Domino Recordsin, suojiin ja odotukset ovat ilmeisen korkealla. Levyn loppuun on piilotettu George Gerschwinin ja Sauvo ”Saukki” Puhtilan ikivihreistä vihrein Kesäyö. Bändin jäseniä on käytetty soittajina, mutta muitakin muusikoita levyltä löytyy. Jaksaako Aino Venna vastustaa kiusausta vai tekeekö hän vielä jannat ja ampaisee listakärkeen suomenkielisellä sävelkansiolla
Kaikkien aikojen ensimmäinen kirja bändin varhaisvuosista kulminoituu vuonna 1975 ilmestyneen Alive! -albumin maailmanmenestykseen ja legendaariseen ”Rock and Roll All Nite” -singleen, joka vielä lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin pysyttelee vankasti radioasemien soittolistoilla. Alkuperäisen levyn tulkinnan herkkyys sykähdyttää. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi SOUNDI 59 H Levyarviot 11_14.indd 59 3.11.2014 10.25. minerva Gene Simmons MINERVA PROCOL HARUM Between 2005 and 2009 organist Matthew Fisher, who had played on ‘A Whiter Shade Of Pale’ before leaving the band (and then intermittently joining it again over the years), filed a much-belated challenge for writing credit on that song which had hitherto been credited only to Gary Brooker and Keith Reid. Raitsikan rento, mutta jämäkkä kitarointi sopii erinomaisen hyvin Rotan värikkäiden tarinoiden kehykseksi. Tomorrow’s Modern Boxes kuulostaa Thom Yorke -preseteillä automaattisesti syntyneeltä äänitapetilta. Vertailussa uusimmat häviää kolkkoudellaan 100-0. Koko ura HENRY SCOTT-IRVINE Procol Harumin vaiheet bändin itsensä kertomana. Ääneen pääsevät myös monet KISSin kanssa samoja esiintymislavoja kiertäneet rocklegendat, mm. Hän on aiemmin julkaissut mm. VISA HÖGMANDER HHHH RE TR O Apulanta Syytteitä ja selityksiä – 52 parasta Päijät-Hämeen Sorto ja Riisto Taas mennään kesot edellä. Attack Of The A.L. ja 78.993 Kansi Taittopalvelu Yliveto Oy www.minervakustannus.fi SIR AlAN PARKER OMaeläMäkerta Ken Sharp Ken yhteistyössä Paul Sharp Stanley InTROdUCTIOn By illan Kesällä julkaistu Aurinkoon-biisi sai monet radionkuuntelijat höristämään korviaan. KISS on tähän mennessä myynyt yli 100 miljoonaa levyä ja soittanut yli kaksituhatta konserttia ympäri maailman. Suomi-metallia unohtamatta. Levyllä on useita kohokohtia. Toisaalta paketti kielii, ettei Apis ole aivan sinut menneisyytensä kanssa. Omaelämäkerta G With its song writing partnership of Keith Reid and Gary Brooker the new band would soon become associated with a particularly soulful brand of progressive rock and enjoy a massive international hit with ‘A Whiter Shade of Pale’ in the summer of 1967. Joel McIver 100 KOVINTA Henry Scott Irvine Joel McIver In their prime Procol Harum enjoyed enormous international success which lasted until the early 1970s when their album Live In Concert With The Edmonton Symphony Orchestra reached number five in the US charts and also provided the Top 20 hit ‘Conquistador’. Atomirotta MINERVA Rautaisimmat kitarasankarit. Ted Nugent, Alice Cooper, Aerosmith, Black Sabbath, Uriah Heep ja Nazareth. HENRY SCOTT-IRVINE PROCOl HARum’S ExTRAORdINARY CAREER NOW SPANS AlmOST 50 YEARS. Tekstit, joissa sekoillaan ja naidaan ympäri Pariisia ja siinä välissä ryöstetään pari pankkia, eivät varsinaisesti toteuttaneet formaattiradioiden ajatusta ideaalista radiohitistä. Sen hän on todistanut erinomaisella soolodebyytillään The Eraser (2006) sekä tietenkin lukuisia kertoja Radioheadin kanssa. Paljon ennen julkaisematonta kuvamateriaalia. Uusinta on toki tehty ihan luovasti ja lauluja kunnioittaen, mutta muutaman vuosikymmenen aikana kertyneet maneerit ovat liian painavia naivistisille teksteille. Mukana on pal- jon helmiä, kuten Kymmenen ylöspäin, Maanantai, Amerika ja 006. Only three years after recycling Leiber & Stoller’s snappy vernacular novelty song they arrived globally with an existential Bachflavoured single that ran for a radio-unfriendly five minutes and fifteen seconds. A Brain In A Bottlen tai Truth Rayn aikana voi kuvitella, että päämääränä on ollut painostava tunnelma, mutta eivät nekään lopulta onnistu painostamaan muuta kuin silmäluomiani. Musiikin lähihistoriasta löytyy runsaasti varoittavia esimerkkejä molempiin suuntaan kurottavista hybrideistä, jotka ovat lopulta aina tippuneet kor- Legendan synty 1972-1975 ISBN 978-952-312-017-4 Ian I Monsp Ken Sharp, Paul Stanley & Gene Simmons minerva Author Henry Scott-Irvine has worked for many years in the record and TV industries specialising in programme development and working as a researcherproducer of music and arts film & TV documentaries. Nyt se myydään nimellä Revenge Of The A.L. kirjat Starting Over: The Making of John Lennon & Yoko Ono’s Double Fantasy, Elvis: Vegas ’69 ja KISS: Behind the Mask. A succession of Billboard Top 100 albums followed but Procol Harum’s future would also be marked by a 14-year retirement, a successful re-formation and one of the costliest and most bitterly fought cases in British legal history. Suorasukaisuudessaan paikoin hävyttömän hauska rockelämäkerta. The extraordinary story of his challenge’s glacial progress through The High Court, The Appeal Court and The House of Lords is fully explored in Henry Scott-Irvine’s meticulously researched book which also manages to capture the unique flavour and scale of Procol’s near half-century of distinctive music making. Velttoja biittejä, aneemisia melodioita, kuin vahingossa soimaan jääneitä kosketinmattoja. Muutamat M83-maisiin sfääreihin kasvavat balladit tuovat levylle lisähappea ja antavat tanssijaloille lepohetken. ‘A Whiter Shade of Pale’, with its elusive dream-like lyrics and haunting melodic structure became the band’s signature number and the hit that for some people tended to overshadow everything that followed; many years later it would also become the focus of a bitter legal dispute. Amy Millanin ja Torquil Campbellin jakama lauluvastuu on yksi Starsin koukuttavimpia elementtejä, edelleen. Led by Gary Brooker and Robin Trower they would soon metamorphose into a startlingly original rock outfit with a weird name and a career trajectory like no other. Uskomaton ja epätodennäköinen menestystarina, jonka varrelle mahtui paljon draamaa. Ei yhtään yllättävää tai koskettavaa hetkeä. Front cover photo by Gered Mankowitz. 100 KOVINTA METALLIKITARISTIA After a 14-year hiatus which saw Gary Brooker make three solo albums and undertake collaborations with The Hollies, Paul McCartney, Eric Clapton and Bill Wyman, Procol Harum reformed, touring regularly abroad and sustained by a loyal following and their indestructible reputation. Since 2010 he has also written, produced and presented his own weekly radio show on the 24-hour Music & Arts radio station, Resonance FM 104.4 London. Koko ura They started out in Southend-on-Sea in 1964 as a cover band, scoring a minor top 40 UK hit as The Paramounts with their version of The Coasters’ ‘Poison Ivy’. THIS mAjOR bIOGRAPHY TRACES THEIR ROOTS bACK TO 1964 WHEN THEY WERE AN R&b COVERS bANd CAllEd THE PARAmOuNTS WHOm THE ROllING STONES CITEd AS THEIR fAVOuRITE bRITISH GROuP AT THE TImE. Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Tuloksena on vastaansanomattoman vakuuttava muotokuva kunnianhimoisen bändin matkasta maailmanmaineeseen. Apulanta ynnää mammuttimaista uraansa niin tositeeveessä, haastatteluissa, kirjan sivuilla kuin tällä kokoelmalla. People. Täten viimeisimpien hittien tuotannollinen kliinisyys korostuu verrattaessa bändin 90-luvun lämminsävyisiin alternative-rock ja brittipop-pastisseihin. Kokoelman laajuus todistaa, että skaala on mieletön, ja yhtye on ollut liikkeissään rohkea. Their insights illuminate what must surely be the gold standard biography of a unique and highly influential band. Starsin seitsemäs levy on mainio diskopoppiristys synkkään syksyyn. Portinvartijoiden harmiksi biisi viihtyi erittäin hyvin radioaalloilla ja valittiinpa se jopa vuoden kesähitiksi Radio Helsingin toimesta. Tomorrow’s Modern Boxesille tusinaa kuuntelukertaa. Monessa rock-liemessä keitetyn Rane Raitsikan taannoinen liittyminen lähiörap-estetiikkaa tihkuvaan Notkeaan Rottaan tuntui alkuun hieman oudolta, mutta Atomirotan myötä liiton ymmärtää täysin. This is his first book. tuovat mieleen Hot Chipin. The book’s stellar list of interviewees includes the band members themselves, Martin Scorsese, Sir Alan Parker, Jimmy Page, producer Chris Thomas and author Sebastian Faulks. Ken Sharp on Los Angelesissa asuva rockmusiikkiin erikoistunut kirjailija. Rock ja rap eivät lähtökohtaisesti ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Paikoin luulen saavani langan päästä kiinni. Tähän pakettiin lisätty vuoden 1995 debyyttilevy, jota yhtye on nolostellut ikänsä, on sovitettu bändin nykykuntoon. Albumissa ei ole jännittävintä huterasti klenkkaavat rytmit, vaan sen julkaiseminen BitTorrent-verkossa sekä vinyylipainoksen jättimäinen minigrip-suojamuovi. Cover designed by Fresh Lemon. Back cover photo by Andrew Kent. Niin monta kertaa se kuitenkin vaati ennen kuin olin valmis varmuudella toteamaan, että harvassa ovat näin harmaana ja ponnettomana alusta loppuun liplattavat pitkäsoitot. Kyseinen yhtye oli tietenkin Atomirotta – nimensä mukaisesti tiivistetty, kompakti versio isolla kokoonpanolla operoivasta Notkea Rotta -retkueesta. Kolme levyllistä yhtyeelle tärkeitä kappaleita on sommiteltu epäkronologiseen järjestykseen, jotta vanhoihin saisi lisäsävyjä. Kauniita ääniä ja herkkää tunnelmaa muttei mitään inhimillistä. Paulin ja Genen kertomaa tarinaa täydentävät lukuisat haastattelut, joissa bändin jäsenet sekä managerit, tuottajat, roudarit, lavateknikot ja monet muut yhtyeen lähipiiriin kuuluvat ihmiset jakavat muistojaan KISSin alkuvuosilta. Peoplesta olisi ennemmin suonut julkaistavan jonkun spesiaalin vinyyliturbopainoksen asianmukaisine liitteineen. Rockin pitelemättömät showmiehet Paul Stanley ja Gene Simmons perustivat 70-luvun alkupuolella yhtyeen, josta oli tuleva todellinen hard rockin superryhmä. www.omnibuspress.com OP54395 THE GHOSTS Of A WHITER SHAdE Of PAlE IAN GILLAN PROCOL HARUM A uNIquE ANd HIGHlY INfluENTIAl bANd Ian Gillan Minerva yhteistyössä Paul Stanley ja Gene Simmons LEGENDAN SYNTY 1972–1975 KISS Rock-maailman ikonin värikäs syntytarina yhtyeen perustajajäsenten kertomana. Asian tola oli vaikea hyväksyä koska tiedossa on, että Thom Yorke osaa tehdä kiinnostavaa elektronista musiikkia. NINNI LUHTASAARI HH Thom Yorke Tomorrow’s Modern Boxes Thom Yorke Jos kyseessä ei olisi Thom Yorke, elämääni äärettömän suuresti vaikuttanut artisti, en varmasti olisi suonut MIKKO MERILÄINEN HH ACCESS ALL AREAS K Rex Brown & Mark Eglinton PANTERA 101-prosenttinen totuus 101 -PRTOOSENTTINEN TUUS ISSin värikäs syntytarina yhtyeen perustajajäsenten itsensä kertomana. No One Is Lost on äänitetty suljetun montrealilaisen diskon yläkerrassa, ja se kuuluu
Kuva: Full Contact/Räjä-records/Ektro kealta ja kovaa. Eiköhän tällä muutamat circle pitit ensi kesän rockfestareilla pyöritellä. Äänipahistoriasta, runsaasti valokuvia ja napakat, kappalekohtaiset esittelyt. Seksidemonien ja ongelmanuorten elämästä kertovat riffit louhiintuvat vanhan ZZ Topin, Jigsawin ja muiden suurten opetusten pohjalta, mutta kuitenkin puhtaasti omalla tyylillä. Kotipoltto-Ganes ja kaahaava häirikköboogie on antanut tilaa hitaammille, jyräävämmille ja svengaavammille meiningeille. Sovitukselliset palaset ovat oikeilla paikoillaan ja auraalinen kokemus on kanadalaisen kohtelias ja pehmeä, pyöreitä soundeja ja keskitien tuotantoa myöten. Mutta miten paikata tietämystään. Laulutyylit vaihtelevat suorasta huudosta nuottiin menevään karjuntaan ja melodisiin kertosäkeisiin, futishuligaanikuorojakin kuullaan. Lontoolainen Soul Jazz on sen sijaan ottanut huomioon vastaalkajan vaatimukset edullisemmalla ja tiiviimmällä julkaisulla. Bändi ilmoittaa suosikeikseen muiden muassa Rushin, Kansasin ja Deep Purplen. Vaikka levyn nimi rajaa musiikkivalinnat 1950- ja 1960-luvulle, Danny Fitzgeraldin kirjoittama yleiskatsaus esittelee Trinidadin alueen poliittista historiaa ja karnevalistista kulttuuriperintöä monen sadan vuoden ajalta. Oikeasti Räjäyttäjien selkäruoto on suora ja missio kristallinkirkas. Uskomattomassa luovuusputkessa kiitävän Jukka Nousiaisen orgastinen kitaranvingutus olisi saanut jatkua vielä yhden rundin. JUHO KANKAANPÄÄ HHHH letti on selkeä ja aivan ansaitusti. Joku – en minä – saattaisi kutsua soundia siistiksi. Hardrockin ja progen yhdistely sujuu vaivattomasti bändiltä, jolta on jo aiemmin pulpahtanut kappaleita nettiin ja jotka ovat soineet jopa valtamerten takaisillakin radiokanavilla. Salvation-kiekon kappalemateriaali on tasaisen laadukasta, ja yhtyeen ilmaisussa on monenkirjavuudestaan ja paperilla toisiinsa sopimattomista elementeistään huolimatta rehellisyyttä ja vilpittömyyttä. Rock’n’roll-yhtyeen pitää rokata. Se rokkaa omaehtoisesti ja -peräisesti, kaiken aikaa rimaa nostaen. Sanoituksissakin pysytään hyvän maun ja tolkullisen mielikuvituksen rajoissa. Levyllä hauskinta antia ovat Young Growlerin esittämä Bond-tytön ylistys Pussy Galore ja Viperin Dog Better Than Man, laulun muodossa esitetty toivomus syntyä seuraavassa elämässä koiraksi. Vaikka miten iho hilseilisi tai laatta pyrkisi takaisin suuhun. Kuten kaikki merkittävät taideteokset, Räjäyttäjien uutuus jättää jälkeensä pohjattoman halun ryystää lisää, A:ta tai mitä vaan. Trio soittaa uljaasti ja helvetillisen hienosti olennaisessa pysyen. > Levyarviot ...laulun muodossa esitetty toivomus syntyä seuraavassa elämässä koiraksi... 60 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 60 3.11.2014 10.25. Onkin sitten toinen asia, pitäisikö tämänkaltaisen musiikin olla miellyttävää ensinkään. Teksti sivuaa myös Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian calypsohuumaa. Dead Calm Waters, Solar Boat ja Under Ancient Skies välittävät kirkkaimmin Progelandin ilmaisun monipuolisuuden. Gate To Fufilled Fantasies sisältää kahdeksan eeppistä sävellystä, joiden tunnelmallisuutta värittävät keskiaikaissävytteiset introt sekä välisoitot ja joiden parissa hääräilee etupäässä kosketinsoittaja Juha Kaski. Kaiken kaikkiaan kokoelma on oiva johdatus calypson maailmaan. Tämä liitto on tehty kestämään. Solisti Alex Erianin toinen yhtye, rivinsä uudelleen kasannut teknismetallimonsteri Despised Icon, kaikuu lähinnä miehen ärjyssä asenteessa, mutta samankaltaiseen intensiteettiin ei nyt ylletä. Kynnys kuunnella 173 kappaletta saattaa olla korkea, ja hintakin hirvittää. JARI JOKIRINNE HHHH Obey The Brave Salvation Epitaph Montreal-Ottawa-akselilla operoiva Obey The Brave yhdistelee kakkosalbumillaan perinteiseen hardcore-ilmaisuunsa modernimpia metallisävyjä, täsmäkuvioituja breakdowneja ja hienovaraisia kone-elementtejä. Sääli, sillä Karibian saaristossa kehittynyt musiikkityyli ilkikurisine sanoituksineen ja hyväntuulisine sovituksineen on mainettaan monipuolisempi. Rock’n’Roll-painajainen esittelee unelmavävyt aiempaa jytäävämmässä kuosissa. Vuosien tuoma varmuus kuuluu myös basisti/multi-instrumentalisti Petri ”Lemmy” Lindströmin, kitaristi Matias Kangasniemen ja rumpali Pasi Mannisen otteista. Saksalainen Bear Family julkaisi syksyllä Calypso Craze 1956–57 And Beyond -järkäleen, joka sisältää kuusi levyä, yli 170-sivuisen kovakantisen kirjan ja dvd:n. Viimeksi mainitun vaikutus on huomattavan korostunut Progelandissa ja luo kappaleisiin vankan kivijalan. MERILINNA HHH Eri esittäjiä RE TR O Calypso - Musical Poetry In The Caribbean 1955–69 Soul Jazz Harry Belafonte tuntuu olevan monen levynkuuntelijan ainoa kosketus calypsoon. Atomirotta onnistuu tässä vaikeassa yhtälössä niin luontevasti, että Notkeaa Rottaa ei tule lainkaan ikävä. On pakko hieman inahtaa: rokkipainajainen olisi saanut upota vielä syvemmälle. Pelottavaa tai erityisen vihaista Obey The Brave ei ainakaan ole, lievästi voimaannuttavaa kyllä. Räjäyttäjät tekee juuri niin. PEKKA LAINE HHHH Progeland Gate To Fulfilled Fantasies Melodic Revolution Keuruulainen Progeland on valmistellut jo useamman vuoden ensilevyään ja huolellinen työ on tuottanut tulosta. Kokoelmaan kuuluu 19 kappaletta, kansivihko calypson perusteista ja Räjäyttäjät Rock’n’roll-painajainen Full Contact/Räjä-records/Ektro Räjäyttäjät-yhtyeen kohdalla muistetaan aina mainita, kuinka holtittomalta ja mielettömältä ukkojen touhu vaikuttaa. MIKKO A. Rock’n’roll-yhtyeen pitää uskoa omaan sieluunsa, kuunnella päässä supattavia ääniä ja totella ainoastaan niitä. Laulusolisti Tomi Murtomäellä on musiikin luonteeseen juuri sopivasti paatosta äänessään, ja ulosanti on muutenkin vakuuttavaa
Skaala venyy tutuista Rataraato- ja Ekstaasinappi -pophiteistä Helsinginkadun älämölöön ja Gambinaa-raidan vokorderispedeilyyn luontevasti. Oikeastaan ainoastaan Unbeliever-kantrisöpöstely ja heleällä sovituksellaan säväyttävä nimibiisi You And Me onnistuvat puhaltamaan edes hiukkasen elämää muutoin hämmentävän suorituskeskeisenä läpi pääkopan lutruilevaan kokonaisuuteen. OLE NERDRUM HHHH Heikki Kuula Heijastuksia täydelliseltä rundilta Johanna Heikki Kuula on hiphopväen keskuudessa tunnettu lahjakkaana tuottajana ja tuotteliaana räppärinä. Ypres on instrumentaalinen tilaustyö Belgian Ypresissä sijaitsevan ensimmäistä maailmansotaa muistavan In Flanders Fields Museumin pysyvään näyttelyyn. Mainitut nettikappaleet olisivat myös sopineet mainiosti levylle bonusraidoiksi, mutta hyvä näinkin. Soinniltaan ja synkeältä tun- nelmaltaan tasaiset äänimaisemat ovat täydessä sopusoinnussa masentavan aiheensa kanssa. Levy hurmaa enemmän tunnelmallaan kuin omaperäisyydellään. Jäljelle jää amerikkalaisen musiikin lämmin ja luotettava ydin, joka periytyy tasapuolisesti Kaliforniasta ja miehemme nykyisiltä pohjoiskaroliinalaisilta kotikulmilta. Leiber & Stollerin Searchin’ saa napakkaa innoitusta nuoren Edgar Winterin versiosta Manu Dibangon Ekedin purjehtiessa Kamerunista Karibian kautta New Orleansiin. Tämä on sääli, sillä parivaljakon itsensä tuottaman albumin konsepti 20.11 HÄMEENLINNA VERKATEHDAS SOUNDI 61 Levyarviot 11_14.indd 61 3.11.2014 10.25. Kuinka voisi jättää suosittelematta. Denis-soundtrackeistä on jopa julkaistu oma koosteensa Claire Denis Film Scores 1996–2009 (2011). Ville Rauhalan kontra tuo oman tukevan lisänsä esimerkiksi Slower Slower -balladiin, jossa johtajan tenori törisee kuin Ben Websterillä konsanaan. Ja miksi jokainen Lateness Of Dancersin kuullut suosittelee sitä kavereilleen. Tuputetun tulkinnallisuuden takana leijuu Rose Ave. Kypsä on ensimmäisenä mieleen tuleva ominaisuus. Travelin’ Home todistaa väitteeni. Lukuisien juuri- ja jazz-hahmojen kanssa soittanut saksofonisti Masa Orpana hoitelee mainitun osaston niin vaivattomalla lämmöllä ja sielukkuudella, että Allen Toussaint diggaisi tätä varmasti, jos vain kuulisi. on etenkin Mooren artistihistorisesta perspektiivistä tarkasteltuna mielenkiintoinen, joskaan Green ei piehtaroi kovinkaan kaukana tutusta hiekkalaatikostaan. Kokonaisuus ei rikkoudu edes yhteen hieman laulullisempaan hetkeen tai yksinäisen puhaltimen välisoittoon. Originaalien rinnalla ihastuttaa muutama cover. Neljäs virallinen soolo Heijastuksia täydelliseltä rundilta on kuitenkin se, joka laventaa artistikuvaa ”pelkästä” räppäristä laajemmalle. Kaikki nämä luontevasti ilman huomionkipeyttä tai koko kansan lemmikiksi heittäytymistä. Albumissa on parasta se, kuinka se ihan konkreettisesti häivyttää rajanvetoja. Poissa on myös sinänsä kelvollista americanaa usein kalvava aneemisuus. ANTTI LUUKKANEN HHHH Tindersticks Ypres City Slang Reilun 20 vuoden aikana kymmenen studioalbumia julkaissut Nottinghamista tuleva Tindersticks on tehnyt runsaasti musiikkia myös elokuviin ja luovuttanut laulujaan lukuisiin tv-sarjoihin. Kymmenen raitaa ovat keskenään selkeästi erilaisia. Muut musikantit tulevat, viipyvät ja menevät tarpeen mukaan. Hänellä on kuitenkin takanaan jo pari musiikintäyteistä vuosikymmentä: ensin punkkia Ex-Ignotassa ja sitten vasemman kaistan kantria The Court & Sparkissa. Koko tiimi soittaa erinomaisesti. Staplesin baritonilaulun leimaama orkesteri on luonut ääniraitoja ranskalaisen Claire Denisin ohjaamiin filmeihin. Levyltä puuttuu kokonaan pikavoittoja havittelevan rockin penikkamainen itsekorostus. JUSSI NIEMI HHHH PAULI KALLIO HHHH You+Me Rose Ave. Myöhemmin mieleen pulpahtavat Ronnie Lanen lempeys, Van Morrisonin mystiikka ja seitsenkymppisen Dylanin karhea svengi. Juppo Paavolan rummut ja Ville Vallilan basso svengaavat rennosti Jonni Seppälän nyppiessä sekaan pelkistettyjä kitarasooloja. Sähköpianon ja lap steelin sävyttämä Wade In The Water vedetään coolilla hoodoo-otteella tenorin sooloillessa ihon kananlihalle. 19.11 TURKU LOGOMO Sony/RCA Pinkinä tunnetun Alecia Mooren ja muun muasa City And Colour -yhtyeestä tutun Dallas Greenin akustisvetoinen folkpop-projekti You+Me on valitettavan paljon vähemmän kuin osiensa summa. Kovin tuttua ja silti pahuksen tuoretta. Heijastuksia täydelliseltä rundilta on rujo mutta viihdyttävä levy. Ypresin aluksi etäinen kirkonkello lyö verkkaista rytmiä ja museon kolmessa huoneessa soimaan tarkoitettu kuuteen osaan jaettu musiikki on pääosin synteettistä hartautta. Levytyksiä on tullut niin oman nimen alla kuin esimerkiksi Teflon Brothersin riveissä. PERTTI OJALA HH Hiss Golden Messenger Lateness Of Dancers Merge MC Taylorin johtama Hiss Golden Messenger kuuluu niihin nimiin, joista aikaansa seuraavat juuritietoisen rockin ystävät puhuvat syksyllä 2014. Siinä missä Greenin otteissa kuuluu rutinoituminen, on feministisaggressiivisena tulkitsijana valtavirta-sukseensa luoneen Mooren ilmaisu määrättyyn muotoon pakotettuna epäluontevaa. -albumilla esittävän projektipuuhastelun katku. Stormyn second line kerää kierroksia Ismaila Sanen (Buddha Surfers, Piirpauke) perkussioista ja Wiley Cousinsin kapakkapianosta. EERO TARMO HH Masa Orpana Travelin’ Home Alba Vanhan liiton Texas/ Louisiana-lähtöinen instrumentaali-R&B on harvinaista nykyään, vaikka terveyspoliittisesti sille olisi kroonisesti käyttöä tässä superhektisessä ajassa, jossa tiedetään kaiken hinta, muttei paljon minkään arvoa. Jälkimmäisestä poikinut Seksikkäin jäbä -hitti vei nimeä jo kuulijoiden ydinalueen ulkopuolellekin. Kuula on yhtaikaa räppiä ja poppia, törkeitä puhuvaa jätkäuhoa ja kaupalliseen käyttöön soveltuvaa pinnalta kiiltävää soundia, rumaa ja kaunista... Erityisen mieluusti persoonallisen rauhallisesti ja laajasti soiva ja Stuart A. Aiemmista bändeistä kulkee yhä mukana monitaitoinen luottomies Scott Hirsch. Levyn kaunistelematon, joskus suorastaan räävitön kieli kuvastaa aikaansa eikä esimerkiksi huumeviittauksia kuunnellessa tule kiusaantunut olo turhasta shokeeraamisenhalusta. En tietenkään puhu levymyyntimääristä, vaan soitetun kaman uskottavuudesta. Mahogany Dread kelpaisi Tom Pettyn ja Day O Day (A Love So Free) Ryan Adamsin hittikokoelmalle. Tindersticksin tuorein soundtrack on tähänastisista erikoisin ja myös kuuntelukokemuksena vaativin. Roots-musan ystävät jo tuntevatkin Tampereen tuon osaston merkittävänä voimakenttänä, siis kansainvälisesti. Ypresin sävelet alleviivaavat hienosti sitä massiivista, suruakin suurempaa murhetta, jonka äärelle In Flanders Fields Museumin vierailijat oletettavasti päätyvät
Mikä ihme on Minuntai. Yhtyeenä Softengine on jo ensialbuminsa julkaistuaan tämän kolminaisuuden ruumiillistuma. Kaikilla on varmaan oma minuntai. Miten musisointi on sittemmin sujunut. Aki Sihvosen tuottamalla albumilla prameat elektro-elementit nivoutuvat poikkeuksellisen saumattomasti laulaja-kitaristi Topi Latukan ja kosketinsoittaja Henri Oskárin tyylitajuisesti säveltämiä melodioita ryhdistäviksi osasiksi. > Levyarviot Softengine We Created The World Sony Seinäjokelainen Softengine tuli ja teki sen, minkä moni ei uskonut olevan mahdollista – aidosti vaikuttavan rocklevyn vailla euroviisukrapulan häivääkään. EERO TARMO HHH Tavoitimme Alavalan laulaja-kitaristi Emppu Suhosen kommentoimaan bändin kuulumisia miehistönvaihdosten ja tuoreen Minuntai-albumin tiimoilta. En malta olla kehumatta laulaja Ollia, jolla on makea Bon Scott -tyylinen käheän nasaali laulusoundi, joka leikkaa kuulokuvassa kuin samuraimiekka vastustajan pernaa. Suuressa maailmassa menestyminen edellyttää intohimoa, karismaa ja nöyryyttä. Tomilla on tyylikkäitä thinlizzymäisiä liidifillejä, kun Marko paiskaa kehiin maanläheisempiä riffejä ja slidekoukkuja. – Mielestäni Tiksut ja Alavala on musiikillisesti edelleen eri maailmoista, vaikka kieli on nyt sama. Minuntai on viikon kahdeksas päivä ja samalla henkinen tila, joka on vain sinua itseäsi varten: sun näköinen, kuuloinen ja sitä mitä juuri sinä kulloinkin tarvitset. Kaikki kipaleet ovat tasaisen varmoja rypistyksiä, joista paras lienee ensimmäinen: Ragged Lies. Ongelma ratkeaa, mikäli Alavala saa nostettua rimansa pysyvästi visioltaan kirkkaan ja kauniin kuulaana soljuvan Sanojen jälkeen -singlen tasolle. Vuosi sitten syksyllä rumpalinne Tyko jätti yhtyeen. Noosu ja Masi kannusti mua tekstittämään suomeksi, joten lopulta rohkenin! Suomen kieli sopii myös tohon nykyiseen stailiin luontevammin ja on helposti lähestyttävämpää. Something Better istuu muun albumin linjaan hieman pakotetusti. Ei Softenginen debyytti silti kokonaisuutena täysin eheä ole – esimerkiksi itsessään pätevä UMK-rykäisy ...bändi rokkaa biiseillään pallit turvoksiin... 1 Turenki RE TR O Stadilainen The Milestones on tahkonnut Black Crowesille löyhkäävää mättörokkiaan jo noin 20 vuotta. – Hehe, eiks se aukeakaan ykkösellä. Tää on meidän. EERO TARMO Kuva: Valtteri Hirvonen 62 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 62 3.11.2014 12.54. Mikä sai teidät siirtymään suomen kielen pariin, voidaanko Alavalasta ja Tiktakista puhua samassa lauseessa. Eniten hapuilua esiintyy metafora-osastolla – esimerkiksi narsismitutkielmamainen Rautamieli vaatisi rajatumpaa fokusta puhutellakseen tarkoituksenmukaisesti. Sen ongelmana on armoton vertautuminen maamme lukuisiin samoilla pelimerkeillä operoijiin. Brittiläisittäin hurmoksellinen In Disarray, skandinaavisesti hummaava Phone Call From Unknown ja vuoden sykähdyttävimpiin neljäminuuttisiin lukeutuva The Sirens ovat kuitenkin kaikki sen verran vahvoja näyttöjä alle 20-vuotiaiden tekijöidensä ihokarvoja nostattavista kyvyistä, että on suorastaan hykerryttävää odottaa, millaisen kehityskaaren näyttävän startin levytysuralleen saanut yhtye onnistuu uralleen luomaan. Kolmihenkiseksi kutistunut yhtye on sittemmin vaihtanut myös ilmaisukielensä englannista suomeen. Levylle on myös lisätty pari bonusraitaa, joista en keksi moitittavaa. Mainitsen erikseen, että kannet ovat hemmetin tyylikkäät. En ihan saanut lyriikoista selvää, mutta eiköhän niissä rakkaudesta lauleta. Rytmiryhmän komppikin lepää. Emilia ”Emppu” Suhosen triolle säveltämät ja sanoittamat kappaleet tihkuvat yleisen ja yksityisen välillä liukuvia, tietoisuutta moukaroivien tunnemöykkyjen säröttämiä tuokiokuvia. EERO TARMO HHHH The Milestones VOL. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Alavala Minuntai Playground Entisistä Tiktak- ja nykyisistä Amoral-vaikuttajista koostuva Alavala esittää toisella albumillaan akustisvetoista poppia. Kitaristien Tomi ja Marko yhteispeli toimii paremmin kuin nyky-Rollareilla. Ja mikä onkaan julkaistessa, kun bändi rokkaa biiseillään pallit turvoksiin. Muita laulunaiheita ei mielestäni olekaan. Teksteissä parhaiten toimii vaikutelmavetoinen haaveilevuus (Ollaan lintuja). Ilmeisesti juhlavuoden sekä uusimman Higher Mountain Closer Sun -levyn saaman ulkomaisen julkaisun kunniaksi Turenki julkaisee uudelleen tämän mätisäkkiryhmän ensimmäisen VOL.1 -levyn vuodelta 1996, toivottavasti jostain mystisromanttisesta syystä eikä siksi, että levyn ensipainos olisi loppu. – Tykon lähdöstä aukesi yllättäen ihan uudet musiikilliset suunnat, kun hiffattiin, että nyt jos koskaan voi tehdä ihan mitä tahansa ja muun muassa tiputtaa rumpujen rinnalla kilpailevat Marshall-stäkit pois. Vaikka Minuntailta ei sävellyksellisesti yhtään Secret Whale -debyytin (2012) Trying Gamen tasoista biisiä löydykään, on Alavalan kakkosen seesteisen uhmakas kokonaisuus epäilemättä edeltäjäänsä eheämpi. Haapalan hampuusille siis iso halaus – hän toimi tietämättään ison lumipallon alkusysäyksenä
Live Nation Mastodon sivu 63.indd 63 3.11.2014 16.40
Settilista painottuu Waterloon viisuvoiton ja Ison-Britannian läpimurron jälkeisiin kappaleisiin, jotka on jyvitetty rock-, disko- ja balladituokioihin. Yhtye sen sijaan kykenee löytämään sävellyksiinsä voimaa ja raikkautta, jonka välillä kuvittelee jo tulleen tässä genressä ammennetuksi kuiviin. Amaranthe olisi jo kappalejärjestystä muuttamalla saanut aikaan paremman kokonaisuuden, mutta tutut elementit ovat silti mukana. Billy Corganin prototyyppisen kireä laulu vääntyy Ava Adorella nasaalimmilleen ja vähän aiemmin kuolleelle äidilleen omistettu For Martha selittää parhaiten albumin alakuloisuutta. Albumi tuo hätkähdyttävästi mieleen 80-luvulla Berliinistä käsin opiaattikoomassa toismaailmallisia levyjä tehneet Crime + The City Solutionin ja Nick Cave & The Bad Seedsin. Sisällöllisesti kaikki on tyylipuhdasta yhtyeen melodisessa, deathmetalia soitoltaan lähestyvässä, mutta tunnelmaltaan siitä kaukana olevassa ilmaisussa. Peruspoppisovituksista poikkeaa calypsona soitettu Crows. Keulassa kuin henkensä puolesta roikkuvan Elias Rønnenfeltin ilmaisu saa murahduksineen ja hönkäilyineen nihilismin ja epätoivoin täyttämät sanoitukset kuulostamaan romanttisilta. Ilmeisesti kiire kuuluu. Vaikka bändi kulkeekin tarkalleen historian viitoittamalla tiellä, se pystyy komeasti välttämään esikuvien asettamat sudenkuopat. Agnethan soolokap- ASKO ALANEN HHHH RE TR O The Smashing Pumpkins Adore Virgin/Universal Edeltäjiensä painavan indierockin sijasta The Smashing Pumpkinsin neljäs albumi Adore (1998) tarjosi rauhallisen hitaita tai keskitempoisia biisejä. Levyn lisukkeilla The Smashing Pumpkins tuo päivänvaloon peräti 55 ennenjulkaisematonta äänitystä. Massive Addictive on toki nimensä mukainen kiekko, mutta nyt bändi lähtee liikkeelle hieman horjahdellen, ennen kuin levy pääsee kunnolla vauhtiin. Wembleyn kuuden illan jatkumosta poimittiin vain viimeinen, parhaiten onnistunut konsertti, joka julkaistiin sellaisenaan. MIKKO A. Keveimmillään yhtye kuulostaa HIM:iltä tai Negativelta. Hammer And The Nailin kitararevityksissä sellaisesta kuullaan häivähdys. Bändi haluaa kuulostaa noin 30 vuotta sitten vallalla olleelta uuden aallon rockilta nykivine rytmittelyineen ja kitaroiden takaa pykyttävine syntikoineen. Vaikka bändi olikin Billy Corganin mukaan tässä vaiheessa sisäisesti hajoamassa, niin taltiointi esittelee täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan yhtyeen aina encorena esitettävää 20-minuuttiseksi venyvää Joy Divisionin Transmissionia myöten. Tuoreimmalta Voulez-Vous -albumilta kuullaan alkuun nopea versio nimikappaleesta, sitten kaksi muuta perään ja pitkin matkaa vielä kolme lisää. Uusi levy voisi hyvinkin olla edeltäjänsä b-puoli, sillä eroavaisuudet edelliseen ovat äärimmäisen pienet. Puhaltimet, pianot ja ajoittain kuultavat akustiset kitarat ovat kuitenkin vain silmänlumetta – todellisuudessa Iceage kuljettaa sekä vanhat fanit, että uudet tuttavuudet huomaamatta pois mukavuusalueelta. Luonnollisestikaan yhtye ei pyri kovin suureellisiin irtiottoihin, sillä näiden ruotsalaisten tapauksessa hivutustekniikka todennäköisesti osuu paremmin maaliinsa. Teknistä vikaluetteloa olisi mahdollista jatkaa edelleen. Rumpusoundinkin pitää pätkähtää samalla soundilla kuin vuonna 1982, jolloin peli hyvien soundien puolesta alkoi olla menetetty pitkäksi aikaa. SoulHealer on tehnyt uutuudestaan tasapainoisen kokonaisuuden, minkä ansiosta levyn kuunteleminen on johdonmukaista ja jopa helppoa. Billy Corganin tuskistaan synnyttämät kappaleet eivät kaihtaneet akustisuutta tai raskaimpien kitaroiden korvaamista ohjelmoinnilla ja pianovetoisuudella. Kajaanilaisbändi on riffivetoinen, melodioiden aallonharjalla surffaava kvintetti, joka on sopivasti perinteikäs, mutta silti oman linjansa ja tyylinsä löytänyt yhtye. Kaksituntisella keikalla The Smashing Pumpkins jyrää vaikuttavasti. Ratkaisu oli oikea, sillä kvartetti on elävimmillään tuotantonsa tulkkeina sekä hyvän yhtyeen kanssa toimivana musikaalisena kombinaationa. Season Of Mist HHH PERTTI OJALA HHHH IV – One With The Storm Jyväskylän melodoomyksikön neljäs albumi on pakotetun oloinen tuotos. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Abba ...1960-luvulla psykedelia oli tujumpaa ja hallusinaatiotkin värikkäämpiä... Kappalevalikoima on vahvaa ja laadukasta. ta jostain syystä doom on tästä kaukana. Pelastukseksi tarkoitushakuisesta ja huonoa makua edustavasta retroilusta koituvat nokkelat melodiat, joita bändi on onnistunut kirjoittamaan kappaleisiinsa. Musiikki on monin tavoin mukavaa mutta ei yhtään enempää. Jossain rinnakkaistodellisuudessa haluaisin kuulla tämän demon pohjalta työstetyn oikean albumin. Ghost Brigade liikkuu Amorphisin, Sentencedin ja vaikkapa Swallow The Sunin kyntämillä pelloilla, mut- ANTTI ERVASTI Iceage Plowing Into The Field Of Love Matador Kahdella aikaisemmalla levyllään Iceage määritteli uudelleen sysimustan hardcoren ja postpunkin välimaas- toon eksyneen dramaattisen popin, joten countrysta, bluesista ja Captain Beefheartista vaikutteita ottanut suunnanvaihdos yllättää. Silti tarttuvien melodioiden ja erilaisten tyylisuuntien suloinen sekamelska toimii ja levyn erinomainen pop-sävyinen päätösraita Exhale jättää mukavasti pirskahtelevan jälkimaun. Kyseessä on Ian Curtisin ja Jeffrey Lee Piercen ensimmäinen vakavasti otettava haastaja vuosiin. Yleensä Amaranthen tekninen vaikutelma on päässyt korkeille pisteille, mutta nyt vaikuttaa siltä kuin bändi koittaisi saada pään auki myös taiteellisen vaikutelman puolella. Bear The Cross Pure Legend SoulHealerin juuret ovat vahvasti 80-luvun brittiläishevin nummilla, mutta ei bändi tunnu vierastaneen teutonienkaan raskaampaa rockia. Kaikesta huolimatta tuttavuus Bishop Allenin kanssa on miellyttävä. Levyn soundit ovat liian kiltit yhtyeen tavoittelemaan suureellisuuteen verrattuna ja laulut ovat miksauksessa joko liian hiljaisella tai liian kovalla. Biisien elementeissä ja rakenteissa yllätysmomentti jää vähäisen pieneksi, mutta juuri onnistuneet sävellykset kumoavat moiset puutteet. Voikin sanoa, että uudella levyllä bändi on vaihtanut raskauden silkkaan kierouteen. Tarkkaan hiottua, ammattilaista studiotyötä tekevä pop-dynamo kehittyi omassa sovitusten ja soundien vakuumissaan, joten isolla areenalla kappaleiden esittäminen tutussa hittikuosissaan sekä yleisökontaktin luominen tuntuivat olevan alttiit kaikille mahdollisille hasardeille. Bändissä on tiettyä ylväyttä ja sopiva annos mahtipontisuutta. Biisit – vaikkakin hyvin tarttuvia – eivät tosin ole kovin persoonallisia, vaan useimmiten parin kolmen soinnun rallatuksia. Massive Addictiven biisit ovat vakaata Amaranthe-laatua, mutta paikoitellen bändi on ehkä hieman kadottanut iskuvoimaansa. MERILINNA HHH Bishop Allen Lights Out Dead Oceans Ghost Brigade Reilut kymmenen vuotta toiminut Bishop Allen ammentaa sekin vuosikymmenten takaa. Yksi déjà vu siellä ja toinen täällä pikemminkin piristää kuuntelua. Jotakin vielä erikoisempaa maustetta ja särmää vähän monotoniseksi jäävä kokonaisuus olisi kaivannut. IV tarjoileekin muutaman erityisen maukkaan hetken, ja esimerkiksi kymmeneen minuuttiin kurkottava, hauraan kaunis Electra Complex on eittämättä vuoden hienoimpia raskaan rockin biisejä. Kuuden cd:n ja yhden dvd:n paketin läpikäyntiin uppoavan reilun työpäivän jälkeen Adoreen suhtautuu ymmärtäväisemmin kuin tuoreeltaan 16 vuotta sitten. Nihkeähkösti vastaanotetun Adoren uusintajulkaisun deluxeversio antaa aiheestaan vähintäänkin perusteellisen kuvan. Onhan käsillä jo sentään bändin kolmas pitkäsoitto. RE TR O Live At Wembley Arena Polar Odotukset Abban 35 vuoden takaisen konserttitallenteen suhteen olivat lievästi sanottuna ristiriitaiset. Adoren yltäkylläisyyden kruunaa upea dvd albumin promokiertueen Atlantan konsertista elokuulta 1998. MARKO SÄYNEKOSKI HHH 64 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 64 3.11.2014 12.25. > Levyarviot SoulHealer pale I’m Still Alive on verrattoman iskuhittien sarjan lopulla vaisuhko, ennen julkaisematon lisätäky. Näistä kiinnostavimpia ovat kevyt pophitti Do You Close Your Eyes When You Kiss Me?, David Lynchin Lost Highwayn soundtrackille tehty Eye ja mahdollisesti liian kauniina ja “helppona” Adorelta jätetty Rick Rubinin kanssa tuotettu Let Me Give The World To You. Iceage oli aiemmalla albumillaan suuremman suosion kynnyksellä, ja uudistuminen todennäköisesti karkottaa osan yhtyeen vanhoista faneista. To Sheila on nyt ensimmäistä kertaa myös monoversiona soivan Adoren akustisena herkistelevä avaus. JUHO ÄIJÖ HHHHH Amaranthe Massive Addictive Spinefarm Ja mitäs Amaranthen leiriin kuuluu. Saman ajanjakson hienot yksittäissinglet Summer Night City ja Gimme! Gimme! Gimme! rikastavat konserttia selvästi muunneltuina sovituksina. Näillä näkymin Iceage tulee kuitenkin saavuttamaan paljon odotettua enemmän puhkaistuaan sitä kahlinneen kuplan. Yleissoundi on pehmeä, mikä ei ole kovinkaan tavallista näissä ympyröissä. Soitto on luvalla sanoen luonnosmaista ja kompastelevaa, epätarkkaa jopa stonersludge-asteikolla. Edellä mainituilla epäkohdilla ei ole niin väliä, jos biisimateriaali yltää korkeuksiin. Äkkipäätä arvioiden näyttää siltä, että bändillä on edelleen käynnissä sama pesuohjelma kuin viime vuotisella The Nexuksella
SOUNDI & TAMPEREEN KLUBI ylpeänä esittävät: DUMARI JA SPUGET + NICOLAS KIVILINNA Pe 28.11. KLUBI, TAMPERE Ovet auki klo 19 | K18 | Liput 20/18€ (Ennakko Tiketti) Levyarviot 11_14.indd 65 SOUNDI 65 3.11.2014 10.25
Vaikka bändi korostaakin olevansa ennen muuta tanssiyhtye, tahti on verkkainen. Toisaalta tykkäsin hieman siitä, kun musiikin liikkuva synkronia korjasi itseään synkronian muutosten myötä eli ei niinkään kronologian kautta, vaan tasoliikkeen kautta, jossa soittimet ja äänet saattavat muuttua tai kadota, mutta aina korvautua uusilla äänillä niin, että äänikuva säilyttää koko ajan eräänlaisen toimivuutensa. Verraton cover-kimara ulottuu Johnny Kidd -retroherkusta Colin Jamesin Voodoo Thingiin. Levyn eteeriset ujellukset ovat yksinomaan tylsiä. Anti- HH Flesh And Machine Kanadalainen 62-vuotias Daniel Lanois on kuuluisa tuottaja, äänittäjä ja muusikko. Myös Imarhan Timbuktu luottaa sähkökitaraan. Akustisen ja elektronisen välillä tasapainotteleva Alium on edeltäjiään huomattavasti mahtipontisempi. Jopa hulppeat Ganes / Mungo Jerry -pleaserit jäivät reserviin. Fokus ja tematiikka puuttuvat enimmäkseen. Yhtyeen aiempi tuotanto noudattaa toki samaa kaavaa, mutta nyt orkesteri on löytänyt täysin omanlaisen, sangen erilaisen soundin musiikilleen – tässä mennään värilasereiden viileässä sykkeessä syntetisaattoreiden säestämänä. Harmiksemme hän on luopunut triphop-tulkinnastaan ja haahuilee nyt jossain pop-tähteyden ja eteerisen taiderockin välimaastossa. Akal Warled ei ole missään nimessä kehno levy, mutta se on tällaisenaan voimia vievä. Vaikka äänimaailma lumoaa, kontrastittomuus alkaa kuitenkin pian puuduttaa. HEMMO PÄIVÄRINNE HH LINDA SÖDERHOLM Johnny Spence & Doctor’s Order Kickstart Your Mojo Goofin’ Uumoilin Pirates-laulajan Johnny Spencen ja Tohtorien jyräävän jo edellisellä levyllä maksimitehollaan, mutta kumppanukset buustaavat nyt potkustartista mojonsa vielä julmetummille kierroksille. Danin edellinen Black Dub -bändilevy oli huippulia dubsoulvätkytystä, joka pani perseet heilumaan. Kitaristi Archie rulettaa yhdistämällä mestarillisesti Albertin ja Ilen parhaat puolet armoa antamattoman rock’n’rollin syöksyriffeissä ja sooloissa. Jos tämä ei olisi näin apeaa, toimisi tämä hiivatin hyvin retrofuturistisessa avaruusdiskossa. Huippuvedossa olevan Spencen uudet biisit ovat esimerkillisiä iskusäveliä; vimmatusti vauhtiin saattava nimikipale, tohtorien hoitoa janoava ja saava Get Me To The Doctor sekä Mick Green -rymyriffinen Crazy Personality. > Levyarviot ...tosin silloin ei näin hauskasti osattu venkoilla... Suurenmoisia ovat myös Delbert McClintonin vetreä Blues About You Baby sekä Johnnyn ja Jailbirdsien rockabillyjuna Roll On (Clickety Clack). Kuva: Anti- Submotion Orchestra Alium Counter Daniel Lanois Dubstepiä, soulia, ambientia, jazzia ja dubia sekoittava seisemänhenkinen brittiyhtye Submotion Orchestra tekee kolmannellaan aikamatkan 1990-luvulle. Hirveän vaikea tanssia. Edes ajoittaiset sangen eeppisiin mittasuhteisiin kohoavat piano-osuudet sekä jousi- ja puhallinsoittimiet eivät Aliumin ponnettomuutta pelasta. Kuulija kaipaisikin herättelyä, sillä monotonisuus horjuttaa keskittymiskykyä. Pöriseviä surinakitaroita bluestyylillä soitettuna ja laiskaa, ahdistunut- 66 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 66 3.11.2014 10.25. ASKO ALANEN HHHHH Imarhan Timbuktu Akal Warled Clermont Pohjoismalilaisen Imarhan Timbuktu -kokoonpanon debyytti julkaistaan juuri sopivaan aikaan, sillä aavikkoblues vaikuttaa herättävän yhä enemmän kiinnostusta myös Saharan ulkopuolella. Tämä platta ei todellakaan svengaa, vaan tarjoaa hapuilevaa epämääräistä ambient-musaa, jossa on hyvät soundit, mutta erinomaiset ideat ovat hukassa. Jään siis odottamaan innolla, miten Imarhan Timbuktun levytysura kehittyy. Joka ainoa viipale on mehevää torttua, vaikka sakeat makeat mojosisukset vaihtavatkin aromia. Laulaja-kitaristi Mohammed Issa Ag Oumarin käsissä sähkökitarointi kuulostaa usvaiselta ja ilmavalta. JUHO KANKAANPÄÄ HH King Tuff Black Moon Spell Sub Pop Jenkkibändin viides studioalbumi on jälleen loistava esimerkki siitä, miten hillittömällä luovuudella ja sekopäisellä asenteella saadaan aikaan jotakin merkittävää ja omaperäistä, vaikka ainekset eivät antaisi olettaa olevan tulossa mitään uutta. Sähkökitaraa ja laulua tukevat tende-rummut, basso ja jo lauletut säkeet uskollisesti toistava taustakuoro. Tällä kertaa hän on palannut 80-luvun alun ambient-tyyliin, ikävä kyllä. Konstina on laventaa tyylikirjoa, mutta eliminoida työstöstä elementit, jotka tuottavat vähänkin täyteraidalta tai vieraalta maistuvaa matskua. Me gusta bailar. Sama rakenne toistuu kappaleesta toiseen, eikä raidan vaihtumista toiseksi meinaa enää erottaa. Aliumilla on hetkensä, mutta valitettavasti suurimmaksi osaksi kappaleet hukkuvat jokapäiväisen elämämme taustahälyyn ja sopivat parhaiten laiskojen toimistopäivien huomaamattomaksi soundtrackiksi – digitaaliseksi äänivalliksi, joka hajoaa kokoushuoneen pöydälle unohtuneiden valjuuntuneiden kahvikuppien ylle nuottien atomipölyksi. Harpun ja pianon vierasosuudet kytkeytyvät sumeilematta ja suoraan päävoimalinjaan. Totta puhuen mukana on pari terävämpääkin dubahtavaa rytkytystä, esimerkiksi Sioux Lookout, jossa rumpali Brian Blade funkkaa nasakasti. Teppo Bearin bassottelu ei ole koskaan ottanut näin tuimasti paikkaansa kiidätyksessä. Voisin kai kuunnella tätä aromaatioterapiassa tai meditaatiohöyryjoogassa, jollei polveni olisi klesa. Daniel on pääosin yksinään luonut äänikuvaston soittamalla ja äänittämällä silkkaa ihmisääntä, stilikaa, sähkökitaraa, rumpuja ja pianoa sekä muokannut niistä tämän sanattoman äänipaletin. Ehkä tämä proggis toimisi paremmin lujaa soitettuna, yöllä ja alasti. Bändi hyökkää todella ronskisti Spencen villin laulun rinnalle. Viime vuosina Keski-Saharan tuareg-kulttuurin näkyvin edustaja on ollut Suomessakin vieraillut Tinariwen-yhtye, joka keksi yhdistää jo 1980-luvulla perinteiset melodiat sähkökitaran sointiin. Joskin instrumentaalikappaleet ovat ehdottomasti levyn parasta antia, on albumin punainen lanka naissolisti Ruby Woods. Leuka polviin, Taneli! Saatesanojen mukaan Dan uhkaa esittää levyn musiikkia livenä, jossa hän itse häärää soittimien ja samplereiden kanssa basistin ja rumpalin säestäessä. Kiteytän yhdellä lauseella: levyn poeettinen funktio tavallaan projisoi ekvivalenssiperiaatteen valinnan akselilta yhdistelyn akselille. Kokonaisuus onkin viipyilyvyydessään kaunis
Usein jämeränä tulkitsijana kunnostautunut EERO TARMO HH Status Quo RE TR O Status Quo Live! Mercury Ränttätänttä- ja boogierockin oppi-isä Status Quo oli 1970-luvulla varsin ahkera keikkailija, joten yhtyeen ihailijat ovat syystä päivitelleet ryhmän varhaisten konserttinauhoitusten suhteellisen kehnoa saatavuutta. Miehen virsienkin tykö haarautuneen musiikkiuran varrelle mahtuu Peggyn (1991), Sanin kanssa duetoidun Tuhat yötä -slovarin (1995) ja Sinisen soinnun (2001) kaltaisia, tasaiseen tahtiin tipahdelleita popklassikoita. Edelmannilla on Edelmannin jo ikoniseksi muotoutunut ääni, mutta Mahdollisuuden soinnin ollessa veistetty siitä samasta perushyvästä puusta, kuin vaikkapa Juha Tapion ja Jenni Vartiaisen viimeisimmät tuotokset, on pikaruokavaikutelmalta vaikea välttyä. Mahdollisuus-albumilta mahdollisia tulevia ikivihreitä ei mitä luultavimmin tule kohoamaan. Neljän levyn laatikko Status Quo Live! korjaa epäkohtaa varsin mallikkaasti. Kyse on 2010-luvun estetiikan mukaisesti (yli) tuotetusta, solistivetoisesta albumista, jonka arsyttävyysmomentit on viilattu minimiin. Se pitää sisällään uudelleen masteroituina maaliskuussa 1977 ilmestyneen Live!-tuplakon, aikoinaan vain Japanin markkinoille tarkoitetun Tokyo Quon (1977) sekä ennen julkai- 1 2 3 AUTA KOTIMAAN LAPSIA. Vähän yli nelikymppinen losangelesilainen on tehnyt vasta kolme omaa albumia, joista viimeisin voitti ”Best Vocal Jazz Album” -Grammyn. Salaisuus piilee myös siinä, että yhtye liikkuu sujuvasti tyylilajinsa äärilaidasta toiseen. Tosin silloin ei näin hauskasti osattu venkoilla. Hassua korvat peittävää pipoa käyttävän vokalistin lämmin baritoni tuo mieleen 60-luvulla kulta-aikaa eläneen Oscar Brown, Jr:in, eivätkä yhtäläisyydet siihen lopu. Porter heijastelee samaan tapaan afroamerikkalaisen ja muunkin historian kipupisteitä. King Tuff tekee urbaania jytäbluesiaan sen verran ennakkoluulottomalla otteella, että asetelma kääntyy päälaelleen. Bändille ei riitä, että soundi on kekseliäs ja omaperäinen, mitä se todellakin on. Syvän bluesahtavasti funky She’s Gone (Zbonics) jatkaa upeasti Gayen, Curtis Mayfieldin ja vastaavien soul-veljien perinnettä. OSALLISTU JOULUJUOKSUUN 15.11.2014 joulujuoksu.fi SOUNDI 67 Levyarviot 11_14.indd 67 3.11.2014 10.25. 14 kappaleen paketti ei ryhdy puuduttamaan missään vaiheessa. Erikseen pitää mainita Porterin oma, Marvin Gayen Inner City Bluesin hengessä torvineen operoiva 1960 What (Opolo Kick & Bass Rerub), jossa tiivistyy Porterin musiikin parhaat piirteet. Se kiihottaa yhtaikaa sekä ai- Edelmann ei uudella albumillaan kuitenkaan riittävän usein onnistu nousemaan hänelle kirjoitettujen tekstien päälle. Pettymyksekseni tuo- ta viimevuotisen albumin nimiraidan versiota ei löydy tältä kokoelmalta, mutta laatu on silti korkea. Yhtä paljon puhuva on päätösraita, Gil Scott-Heronin Song Of The Wind jonka Porter vetää Brian Jacksonin yhä pyörittämän (The New) Midnight Bandin kera. JUSSI NIEMI HHHH Samuli Edelmann Mahdollisuus Warner Monissa liemissä marinoidusta Samuli Edelmannista ei näinä päivinä liene liioiteltua käyttää nimitystä kansallistaiteilija. ANTTI ERVASTI HHHH Gregory Porter RE TR O Issues Of Life – Features And remixes Membran Kuulin äskettäin Gregory Porterin Liquid Spirit -remixin. Tietysti yksi tärkeä osatekijä onnistumisessa ovat loistavat biisit ja oivaltavat, tarttuvat riffit. Postiivista huomiota tuli jo Water-debyytillä (2010). voja että lantiota. Onhan sellaista kuultu juuri tältäkin levy-yhtiöltä vuosikymmeniä melko tylsästi. Eihän tämäkään bändi (onneksi) nykyaikaan kurottele, vaan helposti luulisi musiikin olevan peräisin 1970-luvun alun jälkihippeilyajalta. ta laulamista. Avausraitakin on Brown Jr:in vanha hitti, Bobby Timmonsin kuolematon Moanin’. Hieno yhdistelmä vanhan liiton sielukkuutta ja tämän päivän keinoja. Miinusta vai plussaa onnistuu esittäjänsä henkilöhistoriaa raapivassa summatiivisuudessaan ja Jokainen teko on sympaattiseksi päivitetty versio Enkelten tulesta (2003). Mestarifonisti David Murrayn akustisen Infinity Quartetin tuella esitetyt neljä kappaletta tarjoavat aika perinteistä, sosiaalisesti tiedostavaa souljazzia, kun taas Zbonicsin säestämät viisi biisiä päivittävät soundia paksulla synttybassolla ja sähköpianolla. Hienovarainen funkiness ylipäätään vallitsee
Dolly Partonin I’ll Oil Wells Love You on nokkela varhaisempi versio Whitney-hitin originaalista. Kuvaus ja äänitys virtailevat dynaamisemmin kuin Tsongasilla. Albumin melodiat nimittäin vetävät vertoja monelle klassikolle edellä mainituilta aikakausilta. YLEX PARASTA ENNEN! -KLUBI (DJ. Laulajina on käytetty pitkälti vierailijoita, mutta vaikka laulumelodiat on jätetty ennalleen, vaikutelma ei ole tavanomaista tribuuttilevyä kummempi. Upean täyteläinen ja sulava soundi ei siis tule yllätyksenä, ja verraton kappalerykelmä vastaa genren kovimpiakin vaatimuksia. MIKKO A. Sen sijaan kokoelma toimii hyvin houkuttimena kaivaa miehen backkatalogia levyhyllystä uudelleen kuunneltavaksi. Basisti Chris Squiren suvereeni näytös The Fish sekä majesteetillinen eepos Starship Trooper puskevat näyttävästi etulinjaan. Myös Yngwie Malmsteenin sävelkieli, ilman itsetarkoituksellista kitara-akrobatiaa, kaikuu jossain taustalla. Tästä syystä Dreams Of Horror on hajanainen ja pikkaisen sekavakin, kun mieli alkaa sijoittaa kulloistakin kappaletta sen oikealle paikalle levyjatkumossa. Lemmekkään liukusointisen aloituksen jälkeen Crazy Heart -elokuvan avainlauluihin kuuluva Fallin’ And Flyin’ sopii Koskisen heleälle äänelle siinä missä Jeff Bridges -rentullekin. Toki Diamond oli jossakin vaiheessa hieman jäädä oman näppäryytensä vangiksi, ja Abigailin (1987), Themin (1988) ja Conspiracyn (1989) muodostama pyhä kolminaisuus muuttui taakaksi siinä vaiheessa, kun kaikki vertasivat miehen levyjä trilogiaan. Luganossa vietetty iltama on toista maata. Siinä missä The Beatlesin klassikko loi uutta musiikillaan, se näytti myös, mihin suhteellisen alkeellisella studiotekniikalla tuolloin päästiin, kun mukana oli luomiskykyistä väkeä, joka ei totutuista rajoista piitannut. Koko Sgt. Ajoittain tunnelma on kuin suoraan Dr. The Flaming Lips on luonut biisien taustalle psykedeelisen oloisia ääniä, joiden tuottaminen ei nykykeinoin ole kovinkaan kummoinen juttu. Feelgoodin hikisimmiltä akteilta. Avoin tila antaa katsojalle tilaa hengittää vapautuneesti, kun Yes irrottelee pirteää poljentaa. HEIDI KYRÖ ROCK GROUP PE 05.12. MATTI AIRAKSINEN) PE 19.12. Glasgown Apollo-teatterissa lokakuussa 1976 tallennettu Live! osoittaa, että Status Quon juuret lepäävät syvällä juurevassa maastossa. Samanaikainen rentous ja tiukkuus on harvinainen yhdistelmä, mutta nyt se toteutuu. Tunnelma latistuu uneliaaksi ylipitkäksi venähtävässä akustisessa siivussa. Frameworkin biisimateriaali on valitettavasti hieman pienimuotoista, ja maanmiestensä miljoonaluokka jäänee yhäkin saavuttamatta. Jähmeähkö Tsongas-filmi esittelee progressiivisen rockin brontosauruksen luottotaiteilija Roger Deanin suunnittelemissa uhkeissa fantasiamaisemissa. POPEDA LA 13.12. ROOPE SALMINEN & KOIRAT 26.12. Äänien kontrasti on hallitusti käytössä myös Johnny Cashin ja Lemströmin siippaduetoissa. 68 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 68 3.11.2014 10.25. Long Distance Runaround, Roundabout ja muut klassikot toki svengaavat riisutussakin asussa, mutta niistä olisi mieluusti nauttinut täyteläisen sähköisinä. Reilu meininki jatkuu Tokion ja Sydneyn keikoilla, joilla riittää rosoja muidenkin tarpeiksi. Kontrasti modernin puunattuun Status Quoon on melkoinen. Ex Hexin touhusta paistaa pakottomuus. Timony ja kumppanit eivät ole mitään eilisen teeren tyttöjä, vaikka bändi on uusi ja kyseessä esikoislevy. Soitto sujuu mallikkaasti ilman suorituspaineita. Aikaan, jolloin Debbie Harry näytti vielä hehkeämmältä kuin nyt, ja Blondie teki juuri tämän kuuloista musiikkia. Solisti Lars Säfsund vetää länsinaapurimme itsevarmuudella korkealta ja täydellisesti fraseeraten, Joey Tempestin jalanjäljissä. Eikä levyllä pitäydytä vain vanhassa voimapopissa, vaan mukana on paljon kulta-aikojen New York -punkin sävyjä. Pastelliväritys ei ole verevin valinta, eikä bändi vaikuta järin innostuvan tapahtumasta. JUHA SEITZ HHHH Work Of Art Framework Frontiers Vanhakantaisuus lienee sana, joka parhaiten kuvaa ruotsalaista Work Of Art -yhtyettä. Aion silti pyöräyttää tämän hyväntuulisen ja hyvää tarkoittavan albumin soittimessani vielä useaan otteeseen. Noh kyllähän laulaja-kitaristi Mary Timonyn ääni on ihan omanlaisensa suloisen pehmeä ja tunnistettava. JOKU PAIKALLINEN BÄNDI tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi OSTA LIPUT ENNAKKOON Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa Diamondin 30-vuotiseen uraan mahtuu nousuja, joskaan ei pahoja alamäkiä. Tämä kuuluu erittäin varmana ja vakuuttavana laulujen kirjoituksena. Omintakeisuuden ansiosta Diamondin levyt ovat heikoimmillaankin edustaneet suhteellisen laadukasta jälkeä. OSMO´S COSMOS PE 28.11. Syntikat soivat heleinä ja jazzahtavina, ja sovitukset ovat tyylipuhtaasti opistotasoisia. Yhtyeen perustajan ja liiderin Tuomas Metsbergin (Vesa Snygg ja Satelliitti) kitaristi-isä Jari (Jussi & The Boys) ja kiipparoiva sisko Saara (Anssi Kela) ovat myös remmissä. Kun vielä levyn soundit on toteutettu huolimattoman huolellisesti, Ripsistä kehkeytyy vuoden riemastuttavimmista levyistä. ANTTI ERVASTI HHHH Yes RE TR O DV D Songs From Tsongas Eagle Vision Yesin 35-vuotisjuhlakiertueelta filmatusta Tsongas-konsertista pukattiin markkinoille erikoisversio, joka pitää sisällään emomateriaalin ohella noin 70 minuuttia keikkapätkiä saman kiertueen keikasta Sveitsin Luganossa. Work Of Artin melodinen, progressiivisvivahteinen ja kaikin puolin aikuinen hardrock vertautuu esimerkiksi Totoon ja etenkin Europeen, tarkemmin bändin The Final Countdownia myöhäisempään Out Of This World -levyyn. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -lp:n tulkitseminen on vähintäänkin uskalias temppu, jossa tiedän vain Big Daddy -yhtyeen onnistuneen parodisella rock’n’roll -otteellaan 22 vuotta sitten. Kieli poskessa koottu boksi tarjoilee näppäriin pahvikansiin pakattujen kiekkojen lisäksi värikkään kirjasen, vuoden 1976 kiertueen esittelyvihon sekä näytteen konserttilipusta, joten keräilijöiden nälkä on tyydytetty joksikin aikaa. Kahdentoista studiolevyn niputtaminen tuplakokoelmalle ei ole helppo tehtävä varsinkin, kun Diamondin levyt perustuvat usein koko levyn mittaisiin tarinoihin. Oma materiaali kuittaa tyylitajuisesti kantrikuhertelun, kapakkaelämän ja 18-renkaisen rekkaromantiikin. Unohtaa ei saa myöskään Andy LaRoquen roolia, sillä hänen taiteellinen panoksensa on ollut monessa mielessä ensiarvoisen tärkeä Diamond-levyillä kaikkina aikoina. On harmi, että Luga- HHH Luxury Liner Introduction Turenki Rennosti svengaavan kantrin luksusryhmän voi esitellä erinomaisen Introduction-albumin ohella myös muusikoiden aiempien toimien kautta. Tämä kuuluu myös musiikissa, ja ainoastaan rakkaudella. > Levyarviot semattoman Australia ’74 -äänitteen. Soitossa ja sointukäännöksissä ei ole mitään epätarkkaa. ja Chick Corea Electric Bandin riveistä karanneilta, bändi on perustettu vuonna 1992 eikä hiekka Work Of Artin tiimalasissa ole sen jälkeen valunut. Itse asiassa tätä saattaisi luulla alkuaikojen Blondieksi, jos joku soittaisi tätä yrittäen väittää ennen julkaisemattomiksi nauhoiksi. Täysipainoisesti rollaava Black Water/Just Take Me rakentuu Francis Rossin ja Rick Parfittin notkeaksi kitaranäytökseksi. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Ex Hex no-osiolta jätettiin pois hengästyttävän hieno jamittelu South Side Of The Sky. Rips Merge JUHA SEITZ Ex Hex vie meidät hyvällä tavalla jonnekin 35 vuoden taakse. MERILINNA HHH King Diamond Dreams Of Horror Metal Blade MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ PE 21.11. Kundit näyttävät Europen ...manaa Cobainin huonoryhtisen haamun nyökyttelemään hyväksyvästi... Merkillepantavaa on, että kukaan ei ole uskaltautunut tallustamaan samalla polulla, vaan Diamond on saanut hallita omaa lohkoaan genressä joltisenkin suvereenisti. Kymmenestä kappaleesta kuusi on J-P Lemströmin (Uncle John Trio/Band) käsialaa ja jämerä lauluääni hallitsee miehistä puolta, mutta suo estraadin auliisti nuorelle Emmi Koskiselle. ASKO ALANEN HHHH The Flaming Lips With A Little Help From My Fwends Bella Union Näihin amerikkalaishörhöihin on yleensä voinut luottaa laadullisesti, mutta nyt he tuntuvat haukanneen liian ison palan. FREDERIK & DYNAMITE PE 12.12. JUKKA POIKA & DJ STORMY KE 31.12. Basisti Sirkolla ja rumpali Määttäsellä on ollut monia bändejä, mutta stilikan spesialistilla Olli Haavistolla lienee enemmän kuin muilla yhteensä
Singlejotoksessa asia korostuu, ja paikoin nousee kuulijalle hiki otsalle. ARTTU TOLONEN HHH Single Mothers Negative Qualities tele, vaan kaahaa vereslihalla kuin Turbonegron ja The Fallin äpärälapsi. Se kertoo Gordon Sumnerina kasvaneen miehen lapsuudesta telakan ja maailman suurimpien laivojen varjossa. Koko esitys on onnistunut – hieno bändi, kiinnostavaa historiaa, teatraaliset hahmot, Stingin välispiikit jotka kertovat sekä hänen lapsuudestaan että teatteriesityksen teosta ja tapa jolla hän elää näitä lauluja. Joiltakin raidoilta sentään löytyy näkemystä: Tegan & Sara -duon Lovely Rita on velmuudessaan viehättävä, melkein kuin Yoko Ono laulaisi Beatlesia. Johannan julkaisupolitiika oli viriiliä, mutta myös varsin epätasaista. Näitä levyjä tehtiin ajassa eläen ja siihen reagoiden. Yhtiön rooli osana suurten suomalaisten rock-levymerkkien kolminaisuutta on selviö. Feel Shame manaa Cobainin huonoryhtisen haamun nyökyttelemään hyväksyvästi, siinä missä vuoden parhaan kappaleen sijasta kilpaileva, kulttuuri- ja indiepiirien kaksinaamaisuudelle sillintuoksuista keskisormea näyttävä Marbles tyhjentää pajatson: ”I’m a hypocrite and I’m ok with it / I’m so self-aware that it’s crippling / At least I don’t pretend my whole life is held together by bookends”. Ja musikaaliteatteriksi ne kirjoitettiinkin. JUHO ÄIJÖ HHHHH Arttu Wiskari Sirpaleet Warner Leevi & The Leavings -covereita keikoilla soittava Leewings oli huono idea. Arttu Wiskarin Sirpaleet on rikos ihmisyyttä vastaan. Kappaleiden fokus on järjestelmällisesti hukassa, kun ei osata päättää (tai vain osata) keskitytäänkö ajankuvaan vai tarinaan. Eri esittäiä Lontoon skidit – 144 Johanna-singleä vuosilta 1979–84 RE TR O Johanna kustannus/Universal Johanna-yhtiön perintökirstun sisältö kuulostaa juuri siltä kuin rohkean, ennakkoluulottoman ja tiukasti hetkessä hengittävän levymerkin jäämistön pitääkin. Se on kaikki niin koskettavaa. Ja näin ne toimivat upeasti. Wiskarille ei jää tällä levyllä muuta roolia kuin tulkita kapealla äänialallaan, vailla mitään tunteita, hänelle kirjoitetut kappaleet. Love Recordsin suorana perinnön jatkajana ja Pokon stadilaisempana vastaparina Johanna oli erottamaton osa suomalaista 1980-luvun rockmusiikkia. Kuulostaa melkein Sean Connerylta. Normipoikkeamat ja kummajaiset kuin myös Johannan englanninkielinen kaarti Hanoi Rockseineen ja rockabillyineen on välttämätön vastavoima, jotta mielenkiinto nyt säilyy. Parempaa ulkopuolisuuden tunteen kuvausta saa vuoden tulokkaalta hakea. Tempoilevan elämysmatkan tueksi olisi kaivannut tiiviimpää, analyyttisempaa ja paremmin kirjoitettua taustoitusta. Rumpali Toni Porthénin (muun muassa Lenni-Kalle Taipale Group, An- Ratsia Kuva: Johanna Kustannus Kymmenen vuotta sitten alkanut kanadalaisen indierockin virta koostui pitkälti toisiltaan kuulostavista bändeistä, joista liki jokainen pyrki välttämään leimautumista rockbändiksi ennen tukehtumista omaan mahdottomuuteensa. Single Mothers ei turhia kaunis- SOUNDI 69 Levyarviot 11_14.indd 69 3.11.2014 15.49. Täydellisen popkappaleen muotovaliosta käypä Money-lopetusraita on ainut poikkeus linjasta. Mieletön levy. A splendid time is guaranteed for all. Singlelaatikon imuvoima ei kuitenkaan ole pelkästään itsestään selvien Ratsioiden ja Pelle Miljoonien varassa. Johannan legendojen seassa on mainioita pikkuhelmiä, joiden tyylikirjo ulottuu Rudin ihastuttavasta uuden aallon popista Pete Malmin riipaisevaan romantikon katurokkiin. Ei tällä kertaa. Esityksen avaava The Last Ship on kenties paras kappale, jonka Sting on soolourallaan kirjoittanut. PEKKA LAINE HHH ANTTI LUUKKANEN H Hot Charity Nassaun Fasaani Return Jazz HUG Suomi-jazzilla menee hyvin. Kyse ei ole vain siitä, että säveltäjäsanoittaja Janne Rintala on omin luvin lainannut kokonaisia kappaleita Leevi & The Leavingsin tuotannosta, vaan uskomattomasta tyylitajun puutteesta. Kuten jonoon kasatut Johanna-sinkut todistavat, oli yhtiö kaikessa eklektisyydessään Love Recordsiin verrattuna puhdas rockmerkki, vaikkakin Baddingilla maustettuna. Tämä kaikki muuttui tämän dvd:n myötä. Levyllä laulusarjan musikaalimaisuus häiritsee välillä – viimeistään silloin kun Sting alkaa laulaa pohjoisenglantilaisella korostuksella. Leikkisyys ei auta, kun empatia puuttuu. Ja edes The Policen tai parin ensimmäisen soololevyn aikaan hän ei koskaan ollut erityisen koskettava lauluntekijä tai laulaja. Nail on parempi näyttelijä. Mikä on samantekevää, koska tekniset puutteet teksteissä vievät suurimman huomion. Musiikista hävisi jokin tärkeä elementti ja oman aikansa Kanye Westin tantraseksimopo alkoi keulia. Ei siis mikään yllätys, että tällä levyllä lopetusraita A Day In The Life onkin melkoinen antikliimaksi. Yhtyeensä tähänastisen olemassaolon kullankaivajana rahoittanut Andrew Thompson on jo yhtyeen debyyttialbumin perusteella sukupolvensa lahjakkaimpia sanoittajia. Kansikirjasen horinat ovat kaukana tasalaadusta. Kiusallisinta on kuulla kuinka biisejä vohkiessa ei ole ymmärretty niiden luonnetta tai sisältöä. Unelmien soundi oli kapeampi. Tietyt idealismin ikkunat oli suljettu kulttuurissa ja yhteiskunnassa ja tämä soi yhtiön julkaisuissa, myös uudella vuosituhannella kuunneltuna. Punkin, uuden aallon ja suomenkielisen lauluntekijärockin yhden kehitysvaiheen klangi onkin puuduttavuuteen asti yhtenäinen. Sen todistaa jälleen kerran tämä pitkäsoitto, Nassaun fasaanin näsäviisaasti nimetty esikoislevy Return. Vaivaa on nähty, mutta monin paikoin tulos ei ole kaksinen. Sirpaleet on kuin hyvän maun puutteelle pystytetty monumentti. Jos Loven jättämä jälkihaiku on liki rajaton ja järjettömyyteen asti seikkaileva, Johanna oli poukkoiluineenkin normaalimpi pulju. ANTTI MARTTINEN HH Sting DV D The Last Ship – Live At The Public Theater Cherry Tree Stingistä on ollut tosi vaikea pitää noin vuoden 1985 tai 1986 jälkeen. The Last Ship -levy on Stingin vahvin vuosikymmeniin. Onneksi välillä tulee vastaan yhtyeitä, jotka mielellään pilaavat muiden bileet. Ei naurata äijäväännös PMMP:n Matkalaulusta (Pistokeikka Kalajoelle) eikä isomunaisesta nörtistä kertova Pikkujättiläinen. Albumin loppuhuipennukseksi käyvä jakso onkin onnistuneesti liitetty alkuperäisellä levyllä melko lyhyeen nimilaulun kertaukseen. Musiikillisen vuoristoradan paketointi on sekin aikamoista kukkulaa ja syvännettä. Nurmioiden ja Leavingsien nerokkuutta tasapainottamaan löytyy sangen kuppaista ja huonosti aikaa kestänyttä uuden aallon jälkihöyryillä käyvää sohjoa. Tällä dvd:llä näitä lauluja Tyne-joen rannalta esitetään pienessä teatterissa New Yorkissa, isolla bändillä ja näyttelijä Jimmy Nailin avittamana. Erityisesti esiin tongitut vanhat levyarvostelut ovat useimmiten informaatio- ja kiinnostavuusarvoltaan silkkaa nollaa. Gösta Sundqvistin kuoleman jälkeen yhtyeen entisten jäsenten perustama Leavings-orkesteri oli karmaiseva osoitus tilannetajun pettämisestä. Huippuja, pohjaraapaisuja, ajatonta asiaa ja sekunnissa merkityksensä menettänyttä töyhkää – kaikkea tätä on kuuden cd-levyn laajuinen sukellus Johannan singlejulkaisuihin tulvillaan
Taiten tallennettu Beauty & The Beat -dvd vyöryttää ruutuun sillisalaatin, joka poukkoilee klassisessa musiikissa, viihdeklassikoissa sekä salonkikelpoisissa rock-tyylittelyissä. Pirullinen Killer Queen, ilmava In The Lap Of The Gods sekä rollaava Keep Yourself Alive ilmentävät yhtyeen ambitioita monipuolisesti. Niin uhkaavan matalalta ja paksusti kuin alavirekitarat möyrivätkin, päätuottajana toimivan Walkerin oopperatenorista on niille vastusta. Minussa työ herättää kahtalaisia fiiliksiä. Harmi vaan, ettei nyt ole sesonki. Keväästä 1972 käytiin taas toimeen. Käytännössä se ei olisi voinut olla kauempana totuudesta. Muutamaa pianoraitaa ja akustista soolokitaraosuutta lukuun ottamatta käytän- Led Zeppelin IV HHHHH Houses Of The Holy HHHHH RE TR O Atlantic Kun Led Zeppelin ryhtyi nelosensa veistoon, oli kitaristi ja biisinikkari Jimmy Page vasta 26-vuotias, mutta jo kokenut soittajakonkari ja rockpelin sääntötulkintojen veteraani. Jonne Aaronin uusi levy saa oksentamaan kaikessa yleisönkosiskelussaan viimeisetkin arvostuksen rippeet kotimaan radiopoppia kohtaan. ...nopeatempoisemmat kappaleet puolestaan kuulostavat mainosmusiikilta... Tuplalevymitta takasi, että polveileva seikkailu läpi raskaan rockin, folkin, bluesin, popin ja funkin kestäisi tulkintoja. Stephen O’Malley ja Greg Anderson pyysivät alun perin Walkeria Sunn O))):n Monoliths & Dimensions -albumille (2009), mutta erakkolaulaja yllättikin sitten säveltämällä nimenomaan seattlelaisbändiä ajatellen tämän viiden pitkän kappaleen teoksen. Täysipainoiseen tapaan filmattu ja äänitetty setti kutoutuu nautinnolliseksi. Puolisen vuotta aiemmin järjestetty toinen Rainbow-konsertti esittäytyy dvd:llä vain parilla bonusnäytteellä, mutta aiheesta tehdyllä cd-tuplalla se saa enemmän tilaa. Hän myös sai viimeiset naurut, kun ennenkuulumattoman moni-ilmeinen IV (1971) paitsi kanonisoitiin yhdeksi rockin aidoista merkkipaaluista, myös myytiin miljoonille. Turha kai sanoakaan, että Soused on erittäin kokonaisvaltainen teos, jota ei voi kuunnella kuin täydellisen häiriöttä keskittyen. Kuva: Soundin arkisto na Abreu, Redrama) perustaman kotimaamme ykkösmuusikoista koostetun jatsiyksikön rivit ovat vakuuttavat: saksofonissa Joonatan Rautio, Moogissa ja Rhodesissa tuottaja-pianisti Jussi Fredriksson, bassossa Juho Kivivuori ja perkussioissa Abdissa ”Mamba” Assefa. Mystiikan hohdetta, ei pullistelua. Loppuvuodesta 1970 miestä ajoi uhma ja vimma: kaikille kriitikoille, epäilijöille sekä besserwissereille, jotka olivat kohdelleet hänen vaalimaansa bändiä vastahankaisesti tai viileästi, piti näyttää! Ahkeran rundaamisen väsyttämä parivuotias brittikvartetti äänitti kotimaan kamaralla, kunnes vetäytyi miksaamaan Kaliforniaan. Niistä Kaipaan sua nousisi ihan siedettäväksi, ellei se olisi räikeä pastissi Adelen Someone Like Yousta. Ilahduttavan tuhdisti soivan keikan herkkupalaksi muotoutuu fantasiaralli The Fairy Feller’s Master-Stroke, jonka liveluenta on aiemmin ollut hyvin vaikeasti saatavilla. Sheer Heart Attack -albumin julkaisun jälkimainingeissa koettu keikka räväyttää ruutuun yhtyeen, joka on juuri löytänyt itsensä. Siellä kristalloitui idea otsikoinnista ja paketoinnista: levyä ei nimettäisi lainkaan, eikä edes yhtyeen nimeä painettaisi kanteen. Levyn kappaleista peräti seitsemän on ilmatiiviitä balladeja ilmeisesti aika merkityksettömän suhteen lopusta, sillä ne eivät herätä minkäänlaisia tunteita. Jonne Aaronin uusi levy. Kyse on tavallaan häijysti kolkosta ambient noisesta, jota väritellään trumpetilla, saksofonilla, erilaisilla koskettimilla ja avausraita Brandossa yleistä ilmapiiriä hyvin kuvaavilla ruoskaniskuilla. Seitsemän kappaleen mittainen levy on eheä kokonaisuus huoletonta jazz-ilottelua, joka ei vaadi seurakseen kuin lasin vuosikertavalkkaria ja aurinkoisen terassinnurkan puutalon pihalla syreenipuiden tuoksussa. > Levyarviot LINDA SÖDERHOLM HHHH Scott Walker + Sunn O))) Soused 4AD Jos 60-luvun vaikuttavimmasta balladilaulajasta tämän päivän armottomimmaksi avantgardistiksi kehittyneen Scott Walkerin ja rankimman pään kokeellista dronemetallia takovan Sunn O))):n liitto tuntuu äkkiseltään yllättävältä, niin tarkemmin pohtiessa yhtymäkohtia osapuolten musiikeissa löytyy. Kirsikkana kakun päällä vielä tyylikkään naivistiset kansigrafiikat bisarrein fasaanein. Lavakukkoilunsa timmiin kuntoon kehittänyt Freddie Mercury ja kitaraa aistikkaasti kurittava Brian May pukevat itseoikeutetusti ylleen kapellimestarien manttelit. Viime kädessä se säätää kaikessa tylyydessään avaraa musiikkia samoin kuin miehen tuoreimpia The Drift- ja Bish Bosch -albumeja. Veropakolaiseksi lähtenyt Mick Jagger vuokrasi kartanonsa Pagelle, rumpali John Bonhamille, basisti-kosketinsoittaja John Paul Jonesille ja laulaja Robert Plantille, jotka tallensivat Rollarien mobiilistudiolla nipun aurinkoisen kepeitä raitoja. Rankimmillaan Risteyksessä on levyn avaavassa, Kaija Koota muistuttavassa Yksin-raidaissa. Silloin se oudolla tavalla palkitsee, muussa tapauksessa järki lähtee. Mutta koska valo kaipasi vastapainokseen varjoa, sessioita jatkettiin Lontoossa ja New Yorkissa. Uusissa luksuspainoksissa on sarjassa jo ilmestyneiden tapaan ylivertainen äänikuva, näppäriä bonusraitoja, kansiprintit ja komeat valokuvakirjat. Toisaalta sen ultraintensiivistä abstraktiutta ei voi olla diggaamatta. Kiekon keskiöön, a-puolen loppuun, Page sijoitti kiehtovan proge-eepoksen, Stairway To Heavenin, jonka outo rakenne ja teksti eivät estäneet biisiä nousemasta yhdeksi historian suurimmista. Mikä bussin liian kovalle väännetystä radiosta soi. Jonne Aaronin uuden Risteyksessä-levyn saatteessa kerrottiin sen olevan paluuta rokkaavampaan ilmaisuun. JUHA SEITZ HHHHH Jonne Aaron Risteyksessä Warner Ilmassa leijailee opportunismin makea tuoksu. Näin sai oma Zep-suosikkini Houses Of The Holy (1973) sitä kontrastien paloa, josta edeltäjänsä vihjaili. Yhtäällä se ei kaikessa äärimmäisyydessään suuremmin yllätä, tekstit ovat tasan yhtä vaikeaselkoisia kuin biisien hyvin staattiset rakenteet. Näennäisesti nopeatempoisemmat kappaleet puolestaan kuulostavat mainosmusiikilta. Sävelkuviot fuusioituvat ajoittain yllättävien käänteiden säestyksellä, aina kuitenkin täydellisen flow’n vallassa. Sähköiseksi jazzfunkiksi luonnehdittu Nassaun fasaanin tyylilaji kallistuu enemmän jazzin kuin funkin suuntaan. JUHO ÄIJÖ H Tarja Turunen & Mike Terrana DV D Beauty & The Beat Ear Tarja Turunen sekä metallirumpalina tunnettu Mike Terrana heittivät viime vuoden huhtikuussa Tšekin Zlinissä huikentelevan konsertin. Vahvasti bootlegattu tapahtuma masteroitiin vihdoin todella näyttävään kuntoon. Synkkyys ja äärimmäisyys hallitsevat molemmilla, ja pelkistäminen on yhtä olennaista kuin esityksen intensiivisyys. JUSSI NIEMI HHHH Queen RE TR O DV D Live At The Rainbow ´74 Virgin Lontoon Rainbow-teatterin lavalla marraskuussa 1974 kuvattua erinomaista Queenkonserttia pantattiin turhauttavan kauan. PETRI SILAS nössä kaikki instrumentit on vedetty toisensa kumoavien suodattimien läpi. 70 SOUNDI Levyarviot 11_14.indd 70 3.11.2014 15.49. Hardrockin, kabareen ja kokeellisen ilmaisun liitto hehkuu kekseliäisyyttä. Muusikkojen yhteistyö on saumatonta ja sitä on ilo kuunnella. Jimmy Westerlundin tuotanto on verrattavissa tehdastyöhön. Ja niin sai Black Dogilla alkava, When The Levee Breaksiin päättyvä tuleva klassikko peitokseen kirpparilta löytyneen taulun ja neljä piirrosta, jotka symboloisivat sekä julkaisun järjestysnumeroa että bändin jäseniä. Tyhjänpäivästä nyhjäämistä risteyksessä seisovassa lama-Suomen ruuhkabussissa, jonka käytävä on täynnä pankkilainalla täytettyjä salkkuja
Sony Dylanin viime vuonna löytämät saTiedättehän elokuvan Yk- noitukset päätyivät T Bone Burnetsi lensi yli käenpesän lop- tin haltuun. minuuttisen, joka olisi kotonaan jolKymmenessä vuodessa viimeisetkin lain Dylanin tuoreimmista albumeissärmät ovat hioutuneet. Suosiota voi osittain selittää tarttuvilla kappaleilla, osittain laulaja Jouni Hynysen mediassa jatkuvasti esillä olevalla modernilla Irwinhahmolla. VILLE HARTIKAINEN HHH il Pienet ilmot PiENETPienet iLMOT ilm Ilmoitusmyynti p. Ehkä juuri siksi yhtyeen peruslinjasta poikkeava Taivas tippuu tuntuu kuin raikkaalta tuulahdukselta harmaan arjen keskellä. Lost On The Riverinkin luulisi saavan ennen pitkää jatkoa, koska nyt käsillä on korkeintaan puolet äänitetystä materiaalista. Yhtyeen tapa työstää musiikkiaan tulee harvinaisen hyvin esille kolme viimeistä studioalbumia niputtavan kokoelman yhteydessä. Burnett luovutti lyriikat pukohtauksen, jossa Jack edelleen Elvis Costellon, My Morning Nicholsonin esittämä ret- Jacket -yhtyeen Jim Jonesin, Marcus telöitsijä McMurphy maMumfordin, Rhiannon Giddensin ja kaa mielisairaalassa lobotomialeikkaTaylor Goldsmithin työstettäviksi ja uksen viillot ohimoillaan. Mikvaivata, kun Turunen ja Terrana heitsi jatkaa, jos sielu ei ole enää kotona, täytyvät tulkitsemaan teoksia rockin kuuluu kysymys. 03-222 1300 Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. juvasti, mikä ei liene yllätys taiteilijan Elokuvassa toinen mielisairaalapoedesottamuksia seuranneille. Musiikkinsa puolesta Kotiteollisuus on joka tapauksessa jämähtänyt jo aikaa sitten yhden asian yhtyeeksi. Katsoja tuntee sääliä: sängyllä röhMuutamasta Lost On The Riverin nöttää kokonainen ihmiselämä täynnä raidasta säveltäjän voi epäillä joko tiehukattuja mahdollisuuksia. Eri esittäjiä Asiat eivät mainittavasti parane pomThe New Basement Tapes pöösin Led Zeppelin -potpurin aikana. kantrin ja bluesisen gospelin aineksia Kappaleen Onnen sirpaleet rivi ”On sulauttavan käsittelyn. ten kanssa tulee kuin JUHA SEITZ tyhjästä T Bone BurnetHH tin kokoaman artistikollektiivin Dylanin niin ikään vuonna 1967 kirjoittamiin, mutta käyttämättä jääneisiin Hector teksteihin säveltämä ja esittämä Lost Hauras On The River. vistä sovituksista ja tyhjänpäiväisestä Bob Dylanin lyriikat saavat osaklaululyriikasta. PERTTI OJALA HHHH Kotiteollisuus RE TR O Murheen mailla II 2007– 2014 + Sotakoira III Johanna Kustannus Sanotaan, ettei voittavaa joukkuetta kannata vaihtaa. Kevyt jazz-komppi istuu kelvosti Bob Dylanin The Bati Mike Terranan laulamaan Fly Me To sement Tapes CompleThe Mooniin. oli ennakkoluuloton valinta, mutta sen VILLE HARTIKAINEN kuoroäänillä marinoitu sovitus ei pyH rähdä lentoon. Kotiteollisuus on vakiinnuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana paikkansa suomalaisten rockyhtyeiden eturintamassa. Taylor Goldsmithin Liberty Street teiset kappaleet rakentuvat mitäänsamenee puolestaan lähimmäksi The nomattomista melodioista, mielisteleBandia. Välillä tuloksena on tarttuvia popjyriä, välillä latteaa geneeristä huttua. Silmät seiLost On The River tallentui pariviikkoisovat päässä, katse tuijottaa tyhjyyteen. The New Basement Tapes tekee Bob Dylanille saman kuin Wilco ja Billy Bragg tämän idolille Woody Guthrielle albumitrilogialla Mermaid Avenue (1998–2012). Sop- ta kasvaa uusi alku vaikka vähäinen”, raanolaulajan ääni taipuu säveliin sukuvaa albumin lässyttävää yleislinjaa. Iskelmälliset kappaleet pusketaan vuodesta toiseen saman sapluunan lävitse: keskitempoiset biisit käynnistetään jylhällä heviriffillä, josta siirrytään demppaavan kitaran kuljettaman yksinkertaisen säkeistön myötä lennokkaaseen kertosäkeeseen. Etäinen versio jää valovuosien päähän Freddie Mercuryn sydänverellä vuodattamasta paatoksesta. Teflonpinnoit- ta. toisesti tai alitajuisesti päätyneen jonHieman samankaltaisia ajatuksia he- kinasteiseen Dylan-siluettiin. Tarja Turunen tulkitsee ison orkeste- sotaa kaikkialla, mutta rauhaa meistä rin avustuksella muiden muassa Bachkaipaa jokainen / Ja pommin sirpaleisin, Bizet’n ja Dvorákin sävellyksiä. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi SK1 Uutuus! www.tammerpianojasoitin.fi SK2 Uutuus! Puh. – Lost On The River Keikan erikoisin hetki koittaa, kun Harvest Tarja Turunen siirtyy rumpusetin ääLähes samanaikaisesrelle. ma-pe 10-18 la 9-15 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot - Soitinrakennustarvikkeet - Elektroniikan komponentit - Perhokalastustarvikkeet H “Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 ” www.spelektroniikka.fi Käy m www.soundi.fi Pikkuilmot 11_10.indd 93 SOUNDI 71 Levyarviot 11_14.indd 71 www.t 3.11.2014 10.25. seen kunnioittavan rockin, folkin, Hiotun pinnan alla kumisee tyhjyys. Samaa voisi miettiä myös Hector Queenin You Take My Breath Away levytysuransa kanssa. Kun säveltä- jät hoitavat rumpuja ja Burnettin kitarointia lukuun ottamatta myös kaikki soitot, niin kokonaisuus pysyy viidestä laulusolistista huolimatta ehyenä. puolelta. Kappalemateriaali on niin yhtenäistä, että ilman aiempaa tutustumista olisi mahdotonta sanoa, miltä levyltä mikin kappale löytyy – toisin sanoen bändi ei ole muuttunut kuluneen seitsemän vuoden aikana mihinkään suuntaan. Jim Jarää kuunnellessa Hectorin paluulevyä mesin Down On The Bottomilta kuulee Hauras, joka jatkaa edellisen albumin häivähdyksen Lay Lady Laytä ja Elvis Ei selityksiä (2004) viitoittamalla tiellä: Costello tekee Married To My Hackislevy on pullollaan hajutonta popmutä tomwaitsmäistä karkeutta ja komsiikkia ihmisille, jotka kaipaavat päänpuroivaa rockabillyä sekoittavan paritäytettä työmatkansa ajaksi. sissa sessioissa viime keväänä. tilas tukehduttaa McMurphyn painaEpämääräiset väristykset alkavat malla tyynyn tämän kasvoille
elokuvat, työelämä ja itsemurha, kuyhtyeen kanssa vuonna vailee Ketola. Phantom Woodin myötä uudet 2. nakin Phantom Wood, sillä se oli täjäänyt mieleen keikoista, joko tuosta Helsinginmän uusitun kokoonpanon ensimTIMO KETOLA ja viisi parasta doommetal-albumia (”mikä nyt on doomia...”): mäinen valmiiksi asti treenattu kapdebyytistä tai monista 1. ELECTRIC WIZARD: Come My Fanatics ti paikoilleen, Ronkainen päättää. Mutta But You suhteen. sellä hautausmaalla”. Muutaman kuukauden kutoki edelleen siellä hautausmaalla, Ronkainen teleminen ja analysoiminen on hankalaa, silmiettii. To Serve The Collapla But You Rule -debyyttialbumilla, mutta Ranja homma tyssäsi siihen, kitaristi Antti Ronkaika Kustannuksen kiinnittämän hc/doom-trion sella taas sivutaan ainakin seuraavia aihealueita: nen nauraa. CASKETS OPEN V uonna 2007 Keuruulla alkuräjähdyksen– Tarkemmin kuvailtuna But You Rulen tekssarit – tietenkin miesten kalsarit! Kerran olimsä kokenut Caskets Open teki vahvan vaitit kertovat muun muassa vinksahtaneista katome päästä soittamaan The Devil’s Bloodin kanskutuksen jo muutaman vuoden takaisellilaisista papeista, eräästä tunnetusta manaustasa, mutta sitten he kuuntelivat But You Rulen pauksesta ja Jonestownista. pale. – Sekosimme kollektiivisesti muun muassa sia But You Rule herättää – Tällä kerralla puuhissa taitavat Saint Vitusista ja Reverend Bizarresta eikä vaihtänä päivänä. bändi, Ketola sanoo. Paikalla oli kymmeWizardista, Cathedralista ja luonnollisesti Black But You Rulen saatekirjeessä orkesnen ihmistä ja me soitimterin soundia verrattiin ”Joy DivisioSabbathista intoilevat keskisuomalaiset aloittime helvetin huonosti. SAINT VITUS: V • 3. luttua kasassa oli yli kymmenen biisiä ja ensimlä niitä on päässyt, tai joutunut, kuulemaan joMikä oli tavoitteenne To Serve The Collapsen mäiset demonauhoitukset sekä Helsingin-depa vuosia ennen niiden julkaisua. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho Raskaamman puoleista asiaa. TYPE O NEGATIVE: Slow, Deep And Hard • linjanvedot alkoivat asettua hienos– Tänä kesänä lavalle 4. NECRO SCHIZMA: Erupted Evil • 5. – Jos nyt vertaan varhaisia kappaleita tuoreihardcoren sekasikiöitä, mutta jälki on nyt selMetal Archivesin mukaan Caskets Openin savästi monipuolisempaa. Varhaikärsimys, kuolema ja rikollisuus” – pitääkö täset jutut kunnioittivat ”perinteisiä doom-arvoja” mä paikkansa. Muuten tyyleistä ammentavat teokset. Muun muassa Type O Negativesta, Electric 2009. lensivät ensimmäiset kal- 72 SOUNDI Bazook 11_14.indd 72 31.10.2014 15.59. Tuomenkehrääjäkoit, afrikkalaisen miehen orvahvatunnelmainen kakkosalbumi To Serve The – Lähtemättömästi mieleen porautui myös Collapse -pitkäsoitto saavuttaa silti ”todella pojuus, paksusuolen tähystys, muutamat Tallinnan-keikka Talbotsitiivinen yllätys” -ansiomerkin. Mutta ketkä yhEntä millaisia tuntemukmiesten kalsarit!” tyvät kakkoslevyllä. yhtyeen kotipaikkakin on vaihtunut Helsingiksi. luettelo onkin aika hyvin kohdallaan, Ronkai– Albumin avainbiisien joukkoon kuuluu aiMillaisia muistoja on nen nyökkää. Maalaispumpusta on siis tullut kaupunkilaisenemmän kuin nykyiset, muistakin musiikki– Toki listaan kuuluu myös Keuruu. Uusi rumpalimme Pysiin sävellyksiin niin kyllähän uudet biisit ovat noitusteemoja ovat muun muassa ”masennus, ry Ojala on tuonut kuvioihin tuoretta otetta ja paljon monisäikeisempiä ja rajumpia. Vie”Lavalle lensivät vat uransa tulkitsemalla covereita, mutta lainayhtymiseen Saint Vitukseen yölliläkin hävettää! kalsarit – tietenkin nin biisit jäivät pian sivuosaan. byyttikeikka kolkuttelivat ovella, basistilaulaja Rulessa ei ole missään nimessä mitään hävettäTimo Ketola kertoo ja jatkaa: – Päätimme edelleen synnyttää doomin ja vää - se on hyvä ensiaskel, Ketola miettii. REVEREND BIZARRE: In The Rectory Of The Bizarre Reverend muista esiintymisistä. toehtoja kohta jäänytkään: omaa materiaalia oli olla Peter Steele ja Floor Jansen, – Omien tuotosten kuunsaatava aikaiseksi
W:O:A ei ole festivaali, se on elämäntapa. – Tosiaan, basisti Steve DiGiorgio ei ole enää mukana Soenin kuvioissa. Yhteistyön alkuvaiheissa olimme hyvinkin toiveikkaita muun muassa treenaamisen suhteen, mutta hiljalleen meidän täytyi nöyrtyä kylmien faktojen edessä, Lopez miettii. Soenin oma ääni löytyikin Tellurianin myötä. Tämä saattaa kuulostaa hipahtavalta, mutta Wackenin tunnelmaa ei voi verrata mihinkään muuhun festariin! SOUNDI 73 Bazook 11_14.indd 73 31.10.2014 15.59. – Päätimme tarjota Wackenin yleisölle jotakin erikoista ja esiinnyimmekin todella isolla kokoonpanolla. – Halusimme nyt kirjoittaa suorempia kappaleita, unohtamatta kuitenkaan intensiivisen tunnelman ja haastavan mutkikkuuden liittoa. – Wackenin salaisuus löytyy ihmisistä: järjestäjistä, yleisöstä ja esiintyjistä - tunnelma on poikkeuksellisen yhteisöllinen. Yhdysvalloissa asuva Steve on ollut aina kiireinen monien bändiensä (Death, Autopsy, Testament) kanssa, mutta suurimmat ongelmat aiheutuivat hänen ja muun yhtyeen fyysisestä välimatkasta. Hän on biisinkirjoittamiseen kykenevä multi-instrumentalisti ja yhteistyömme löysi oikean uomansa yllättävänkin kivuttomasti. Nyt käsillä on kokoonpanoaan muokanneen ja Tool-vaikutteista soundiaan omaperäisemmäksi viilanneen yhtyeen Tellurian-kakkoslevy. Ne kuulostivat kieltäCARMEN: Fandangos In Space mättä hyviltä! acken Open Air. Ritariturnajaisia ja viikinkijuhlia rockfestivaalin puitteissa. Niinpä niin. Kun vielä yleisön syöminen ja juominen on tehty mukavaksi ja helpoksi (vink vink, suomalaiset viranomaiset!) niin yleisön olot ovat viimeisen päälle. Pohjoissaksalaiseen Wackenin pikkukylään rakennetun tapahtuman tunnelma on omaa luokkaansa, satoi tai paistoi. Konsertin jälkeen pakotin Avanti!-muusikot katsomaan Slayeria – kuinka muutenkaan, nauraa Apocalyptican rumpali Mikko Sirén. DISSECTION: The Somberlain - En ole tutustunut kuin RITCHIE BLACKMORE’S RAINBOW pariin tuoreempaan Opethin DEATH: Spiritual Healing biisiin. Kyllä vain – tarinat ja legendat eivät ole liioittelua. Kuva:Timo Isoaho 25 VUOTTA YH Ä TEISÖLLISYYTT W E ntisen Opeth-rumpali Martin Lopezin silmäterä, alkuvuodesta 2012 Cognitive-ensialbuminsa julkaissut Soen, on aktivoitunut hiljaiselon jälkeen. Keikkakokemusasteikolla se oli ”eri mageeta ja pari plussaa päälle”. – Onneksi saimme uudeksi basistiksi Stefan Stenbergin. – Wackenin järjestäjät ovat myös tajunneet, että esimerkiksi vessojen, suihkujen ja vesipisteiden määrään panostamalla festarivieraat viihtyvät ja ilmestyvät paikalle seuraavanakin vuonna (vink vink, suomalaiset festivaalit!). ”Aivan kelvolliseksi” Cognitivea kutsuva rumpali kertoo Soenin työskennelleen Tellurianin materiaalin kimpussa jo kahden ja puolen vuoden ajan. Yksi Opeth-kysymys: millaisia ajatuksia Heritagen ja MARTIN LOPEZ ja viisi vaikuttavinta albumia: Pale Communionin retroPINK FLOYD: The Wall soundi sinussa herättää. Viime elokuussa W:O:A saavutti merkkipaalun ja Wacken Records/UDR julkaiseekin vuosijuhlaa muistelevan 25 Years Of Wacken – Snapshots, Scraps, Thoughts & Sounds -tripladvd:n marraskuun lopulla. Esimerkiksi meet & greet hoidetaan Wackenissa tajuttoman hienosti ja yleisön edustajat pääsevät tapaamaan muusikoita ja päinvastoin. Dvd tarjoaa tunnelmia muun muassa Apocalyptican ja Avanti!-orkesterin näyttävästä yhteiskonsertista. Vuonna 1990 paikallisille pikku-bändeille järjestetty debyytti-W:O:A on paisunut kuin se kuuluisa pullataikina ja nykyään festivaalille kaupataan 75000 lippua – ja kauppavauhti on kiihtymään päin: ensi kesän Wacken myytiin loppuun ennätysajassa (12 tuntia)
”Congratulations to Avenged Sevenfold on their latest covers album coming in at #1. EXODUS voitteesi levyn suhteen. Näiden biisien valmistumisen jälkeen ymmärsin, että Machine Headin taru saa kuin saakin jatkoa – kenties vielä pitkäänkin. Kuinka omakohtaisia uuden levyn tekstit ovat. Tuoreelta pitkäsoitolta löytyy Damage Insiden, In Comes The Floodin, Game Overin ja Take Me Through The Firen kaltaisia otsikoita. – Adamin ja muun yhtyeen suhde oli pitkään räjähdysherkkä. – Ainoa asia, josta en tässä unelma-ammatissani pidä, on haastattelujen tekeminen. SLAYER 4. Bloodstone & Diamonds ei ole millään muotoa puhdasverinen teema-albumi, mutta ”uudelleen syntyminen” ja ”raskaiden päätösten tekeminen” nousevat pintaan siellä täällä, nyökkää Flynn. D.R.I. Esimerkiksi mainitsemistani kokoonpano-ongelmista johtuen ajatukseni harhailivat lähes vuoden verran. 74 SOUNDI Bazook 11_14.indd 74 31.10.2014 15.59. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho Kuva: Travis Shinn UUDELLEEN SYNTYNYT METALLIJÄTTILÄIN K alifornialaisen Machine Headin vastuumies Robb Flynn on saapunut Suomeen promotoimaan Bloodstone & Diamonds -studioalbumia. Tasokasta materiaalia syntyi solkenaan, kertoo Flynn. Unto The Locust syntyi ilman suurta tavoitetta, mutta levyn kirjoittaminen oli varsin miellyttävää. Mitä sitten tapahtui. Yrittäkää kestää! Jokohan nyt on lämmitelty tarpeeksi. No, aion tuoda jatkossakin mielipiteitäni julki, joko huumorilla tai ilman. Jos 3. Aivan näin ruusuinen tilanne ei kuitenkaan ole. Flynn julkaisee silloin tällöin pitkiä blogikirjoituksia omalla Facebook-sivullaan ja muusikon kynä olikin varsin terävässä iskussa syyskuussa 2013, kun hän kutsui Avenged Sevenfoldin Hail To The Kingiä coverlevyksi. No, tartutaan härkää sarvista ja kysytään lisätietoja alkuperäisen Machine Head -basisti Adam Ducen talvella 2013 tapahtuneiden potkujen taustoista. Machine Head olisi luultavasti hajonnut omaan mahdottomuuteensa ilman muutoksia, Flynn sanoo. Modernia metallia merkittävästi muokanneen bändin kahdeksas pitkäsoitto on takuuvarmaa Machine Head -laatua ja saattaisi kuvitella, että Flynn suorastaan hehkuu innosta päästessään kertomaan ankarien vaikeuksien jälkeen valmistuneesta järkäleestä. En myöskään tahtoisi paljastaa uudesta levystä juuri mitään, sillä haluan ihmisten kuuntelevan sitä ja muodostavan vasta sitten oman mielipiteensä, laulajakitaristi aloittaa. SUICIDAL TENDENCIES mutkat laitetaan suoriksi niin albumi kuulostaa edellisten pitkäsoittojen The Blackeningin ja Unto The Locustin välimuodolta, tietenkään uusia tuulia unohtamatta. Mitä haluaisit tietää. – (naurua) Kyllä se tietysti sopii. Eksyin pitkäksi ajaksi säkkipimeään huoneeseen eikä minulla ollut pienintäkään aavistusta levyn suuntaviiivoista. Keskustellaanko hieman Bloodstone & Diamondsista. – Kun sävelsin aikoinaan The Blackeningia, halusin tehdä Machine Headin oman Master Of Puppetsin. ROBB FLYNN ja viisi merkittävää bändiä Mikä oli alkuperäinen tanuoruusvuosilta: 1. Hänen erottamisensa oli eräs elämäni raskaimmista päätöksistä, mutta lopul- EN ta muita vaihtoehtoja ei jäänyt. Entäpä nykyinen mielipide Avenged Sevenfoldista... – Onhan se päivänselvää, että viime vuosien taistelut toimivat joidenkin kappaleiden suorana inspiraationa. – (naurua) Kirjoitin aiheesta paljon muutakin ja koko teksti oli hyvin humoristinen, mutta kaikki tuntuivat ottavan sen aivan liian tosissaan. 5. Who knew that re-recording Metallica, Guns N’ Roses and Megadeth songs could be such worldwide hit?”, Flynn lasketteli menemään. – Bloodstone & Diamonds... Tämähän on mukavaa! Mistäköhän päästä sitä sitten kannattaisi aloittaa. – Lopulta onnistuin kirjoittamaan kappaleet Now We Die ja Sail Into The Black. Itse asiassa minä suorastaan vihaan omista asioistani puhumista. – Tämän enempää en pysty tilannetta valottamaan – varsinkin, kun yhtyeen ja Adamin välinen miljoonien dollarien arvoinen oikeusjuttu on edelleen kesken. METALLICA 2
Hankin kyllä livelevyjä säännöllisesti, mutta useimmiten ne näyttävät olevan Grateful Deadia. Erityisesti Hans-Joachim Roedeliuksen arvoituksellisissa melodioissa Clusterin Zuckerzeitilla ja Sowiesosolla on jotain äärimmäisen tyydyttävää. Ne ovat oikeastaan myös Abban ja Queenin pölhötyksen täydellinen vastakohta. Vaikka Abbaa on vaikea mieltää livebändiksi, niin tässä Wembley-livessä on kaikki kohdillaan – kitaristi Mats Ronander, basisti Rutger Gunnarsson ja rumpali Ola Brunkert soittavat parhaimmillaan niin verevällä groovella, että Abban ylimelodinen popprogevarietee kuulostaa ihan fuusiojazzilta – kannattaa tsekata erityisesti kreisi Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight) -versio. > Oton vinyylit Teksti: Otto Talvio Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Mutta palataan tämän kolumnin pelihousujen nuuskinta-osioon: Olen hiljattain täydentänyt krautrockkokoelmaani. Osittain saman estetiikan innoittamana hankin myös vinyylillä juuri rumpukoneensa ja syntikkansa pussiin pistäneen Orbitalin kaksi ensimmäistä levyä. Sekin sopii syksyyn, ainakin Clusterin, Ash Ra Tempelin ja Popol Vuhin osalta – niiden eeppinen avaruusrock rauhoittaa ebolan ynnä muiden uhkakuvien kalvamaa mieltä. Tunnetusti Deadin tapauksessa livet ovat ainoa tapa harrastaa yhtyeen musiikkia yhtään syvällisemmin. Karkkia ja krauttia V aikka ebola, jihadistit ja marraskuu uhkaavat hyvinvointiani akuutisti, on tässä syksyssä jotain hyvääkin: syksyn levyboksit! Vinyyliversioina! Pahoitteluni huutomerkeistä, mutta olen vilpittömän innostunut. Mutta juuri nämä kaksi 1970-luvun massiivista hittiyhtyettä osoittivat, ettei hyvällä maulla ja hyvillä bileillä ole mitään tekemistä keskenään. Niitä voi kuunnella, kun haluaa siirtyä osaksi kosmista saksalaista tajunnanvirtaa. Abbastahan ei matala otsaisemmissa rockpiireissä saanut digata ennen. Haluaisin ajatella, että yleisössä olleet Jimmy Page, Joe Strummer ja Ian Dury nauttivat tästä swenglishin ja sokerisen virtuositeetin juhlasta yhtä paljon kuin minä. Tämän vuoden joulunalusjulkaisuissa on paljon mistä iloita: Dylanin täydellinen Basement Tapes -boksi, Led Zeppelinin IV:n ja Houses Of The Holyn deluxe-painokset ja kaksi liveboksia, jotka ilahduttavat minua samalla tavalla kuin liian iso karkkipussi tai kymmenen rommikolaa – Queenin upea Live At The Rainbow 1974 ja Abban Live At Wembley Arena 1979. SOUNDI 75 otto talvio 11_2014 -taitto_a.indd 75 3.11.2014 14.10. Belfast (1991), sen ensimmäisen levyn päätöskappale, on samalla brittitanssimusiikin vankkumaton klassikko että yksi hienoimpia päivityksiä krautrockin aloittamaan elektronisen musiikin jatkumoon. Näin paljon vinyylibokseja julkaistiin viimeksi 1990-luvun alussa. Ehkä ei Queenistakaan. Käytettyjen levyjen puolella livejä tulee ostettua harvakseltaan, osittain siksi, että niiden soundit ovat usein aika arveluttavat. Niin mielelläni kuin soittaisin dj-keikoilla liveversioita vaikkapa Beach Boysin tai Van Morrisonin kappaleista, niin The Beach Boys In Concert (julkaistu 1973, äänitetty 1972–73) tai Van Morrisonin It’s Too Late To Stop Now (julkaistu 1974, äänitetty 1973) eivät oikein toimi yhtään meluisammassa ravintolatilassa. On uskomatonta kuinka lämpimältä Orbital saa teknon kuulostamaan. Minusta nämä liveboksit ovat vähintään yhtä mahtavia kuin Cheap Trickin Budokan-live ja osittain samoista syistä. Molemmat pitelemätöntä camp-juhlaa, jonka edessä on vain luovuttava ennakkoluuloista ja nautittava täydellisestä show’sta
Eräänä aamuna yhtyeeni basisti, Manboysta tuttu Karo Broman heräsi krapulassa studiomme sohvalta ja kuuli äänen pimeästä. Lisäksi todistetaan, että huhuista poiketen Tuure Kilpeläinen on kaikkea muuta kuin väritön ja neutraali hahmo. Tuure aikoo myös kuljettaa Kaihon Karavaaninsa Euroopan musiikkikentille. Leo tulkitsee herkästi vailla yrittämisen tuntua, ja kappale kasvaa luontevasti kevyin sovituskeinoin kohti loppuaan. Hän horjui vessakäytävään ja kohtasi kaljun muukalaisen, jolla on kymmenen hopeista ja kaksi kultaista korua. Näillä tiedoilla etsivä löytää kipaleen Soundcloudin hausta. Totuus nyljetään esiin Tällä kertaa Stalker paljastaa, mikä on loppuvuoden puhutuin tv-ilmiö rock henkisten ihmisten keskuudessa ja esittelee piakkoin ihailua ja tähtipölyä päälleen keräilevän kiinnostavan ihmisen ja trip-pop -artisti Elisen. Face Of Godin vielä hippasen jalostumaton uho on kipaleen spiritistä tipotiessään, ja kepeästi akustisilla soundeilla rullaileva sävellys groovaa hillitysti. 76 SOUNDI stalker-taitto2014_11_a.indd 76 3.11.2014 11.33. Tällä palstalla aiemmin esitellyn Face Of God -yhtyeen kunnianhimoinen nokkamies Leo Armas Stillman tapaa toisinaan äänitellä omin voimin uusia biisejään. > Stalker Teksti: Teppo Vapaus Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Siis mitä?! E nsiksi pieni arvoitus. Toiseksi pieni suositus. Check it out! Tutustuin Kaihon Karavaani -orkesteriaan johtavaan, tuoreen Käpälikkö-albumin isään, Tuure Kilpeläiseen Leon ja hänen veljensä Hugon luotsaamalla Jan Mayen -kuunarilla, Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani kävi soittamassa suomalaisia laulujaan itävaltalaiselle yleisölle. Hiljattain hän päätti julkaista Keep Calm -nimisen laulun Soundcloudissa, ja Stalker jäi veisuun aivan nalkkiin. Tämä käänsi metalliset kasvonsa ja sa- noi: ”Me mennään jatkamaan.” Ketkä naapurikämpällä treenasivat ja mitä
Nyt ne näki sen, me saatiin kollektiivinen onnistumisen kokemus. Olin aika eksyksissä täällä. Draaman kaari jaetaan väliajalla kahteen erään ja visualisointi on harkittu. Orkesterin tekemistä ohjaa visio pitkäikäisestä ryhmästä, joka palaa yhteen vielä kasaan kurtistuneina vaareinakin. Tuure tuli Stalkerin elämään Leon ja Kuningasidean Väinö Walleniuksen välityksellä. Heti Käpälikön tunteellisen Tavastianlevynjulkkarikeikan jälkeen Karavaani kuljeksikin kokeilemaan siipiään pistokeikalle Itävaltaan. Ne tietää Ruotsista jotain, mutta Suomi on edelleen eksotiikan peitossa. Yllätytkö, jos Stalker suosittaa. Tuure ei halua avata tekstejään ja kieltää läheisten kuoleman albumin markkinointikeinona. Kokeilkaa! Levyä tehdessä ryhmä luopui soittajien studiopalkkioista ja päätti laittaa littiin kaiken, mitä tulee. Mutta kun päästiin perille, sieltä tulee sellanen tyylikäs lady vastaan, joka on järkännyt kaiken. Stalker haluaa silti jakaa Tuuren kiteytyneen ajatuksen kokemansa suuren menetyksen seurauksesta. ”Pitää olla auki oppimaan ja kuuntelemaan” ”Musa on ikkuna suomalaisuuteen, joka on aika kiinnostava juttu tuolla. Tosiasiat alkaa kirkastua. Suomikamalla Eurooppaan Tuure Kilpeläinen viihtyy hyvin itseään selkeästi nuorempien muusikoiden seurassa. Me ei oltu ehditty edes lukea asiaa käsitteleviä meilejä, mutta ajateltiin, että mennään sinne ja katsotaan mitä tapahtuu. Jamit jatkuivat aamuun, oli rommia huh hah hei, bluesia soitettiin ja kaikki vuorollaan päästivät murheensa lauluna ulos. Näin pitkälle piti miettiä ja näin yksinkertainen asia. Että no joo, kyllä mäkin ajattelin noin nuorena. – Meidän keikkamyyjään otti yhteyttä Itävallassa asuva nainen, jonka juuret on Suomessa. Sama, mikä meillä oli Suomessa viisi vuotta sitten, kun kukaan ei tiennyt meistä mitään. Nyt istuske lemme Tuuren kanssa Kouvolan kundin nykyisillä kotikulmilla Stadin ytimessä, Corona-baarin alakerrassa sijaitsevassa Dubrovnik-kuppilassa. Käpäliköllä on eräs niin henkilökohtainen ja tulkitsijalleen koskettava kappale, että se oli jäädä syrjään, koska laulaja ei meinannut pysyä äänityshetkellä kasassa. Me ruvettiin sen kanssa puhumaan jo ennen keikkaa, että me tarvitaan ihminen, joka voisi hoitaa vaikka Saksan kiertueen. Olin kuullut luotettavista lähteistä Tuuren olevan sikäli neutraali hahmo, ettei hänestä ainakaan oikein hyvää juttua saisi irti. Snap! Heitetään vittuun tää! Nuoret tyypit ei ole kangistuneet keski-iän konventioihin. Että no onkos meillä hotellihuoneet, meillä on tämä huonejako, että mä olen Jirin kanssa. Että lähtisi vetämään tätä suomikamaa leuka pystyssä globaalisti. Ja se oli printannut nätisti paperille, että näihin paikkoihin hän on promonnut tämän etukäteen, tässä on nämä radioasemat, lehdet ja kaikki. Se tuo jännän ja ison merkityksen sille, mikä on elävää ja olemassa. Että toi on ihan naurettavaa, miks sä kelaat itsestäsi tolla tavalla! Sitten tajuaa, että vittu kiitti että sanoit tuon. Kun mä oon jätkille tästä hölöttänyt, ne on olleet silleen, et- tä joo, toi on hyvä idea. On hyvä ilmapiiri, ei pelätä olla sitä mitä ollaan tai näyttää herkkyyttä ja heikkoutta. Arvatkaa mikä. Karavaanin uunituore Käpälikkölevy on saanut otsikkonsa esikristillisestä Hannunvaakunasta, onnen symbolista, jota on käytetty pahojen henkien karkottajana esimerkiksi maalaamalla se talon oveen. – Jos puhutaan vaikka Väinöstä, muista Kuningasidean jäbistä, Leosta ja heidän ystävistään, tajuan, että silloin kun mä itse muutin Helsinkiin ja olin niiden ikäinen, en löytänyt kaltaisiani tyyppejä. Ne tietää Ruotsista jotain, mutta Suomi on edelleen eksotiikan peitossa.” Tuure on jo hyvän aikaa haaveillut bändin jätkilleen ääneen eräänlaisesta maailmanmusiikkivisiosta. Kyseisissä Halloween-bileissä Turska oli joku city-monsteri tai city-saatana tai mikä lie, ja ensimmäisessä verkkokalvoilleni piirtyneessä kuvassa Tuuresta hän makaa selällään merirosvolaivan lattialla ja huutaa suoraa huutoa: ”Nyt kaikki tanssimaan!” Seuraavassa kuvassa hän oksentaa mereen. Tällainen käpälikkö löytyi myös Tuuren Kivinokalta ostaman pikkuruisen mökin seinästä. Karavaani sukelsi Hollolan Petrax-studiolle viikoksi jalostamaan keikkaautossa, työhuoneilla ja ties missä syntyneitä ideoita. – Kerroin aina englanniksi, mistä biisi kertoo. Syntyi Karavaanin oma, kuusisakarainen käpälikkö, joka on Tuuren mielestä hauskasti ”yhtä lapsellinen kuin hevibändien logot”, ja jalostuu käytössä koko ajan enemmän bändin näköiseksi. Esiintyminen neitseelliselle ja vieraskieliselle yleisölle oli bändille metka kokemus. Tuure pitää voittona jo sitä, että mistään ei jouduttu maksamaan. Musa on ikkuna suomalaisuuteen, joka on aika kiinnostava juttu tuolla. – Se lyö kummalla tavalla uudenlaisen otsikon kaikelle, mitä on tässä. Akustiikka on bändille armoton ja yleisön korville herkkua. Nyt tässä on 20 vuoden gäppi, mutta huomaan, että tässä ne tyypit on, joita olisin tarvinnut silloin! Niiden kanssa ei tarvitse esittää mitään. Se vapautti tekemisen, ja kelloja ei kurkittu. Musiikillisesti Käpälikkö on kuin pesällinen takkatulta. No ei, teillä on kaikilla omat huoneet. – On turha olla takakenossa suhteessa nuorempiin ihmisiin. Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani kiertää loppuvuoden Suomen konserttisaleja. Tämähän vaikuttaa lupaavalta, mietin tuolloin! Toisissa bileissä Tuure pölähti paikalle yllätyskeikalle, soitti äärimmäisellä läsnäololla ladatun Yksinäisen miehen puku -biisinsä ja laittoi pyytämättä koko laivan laulamaan. Se pyyhkii rönsyjä pois ja kysyy: onko aikaa joutavalle ironialle ja egoilulle. Mietittiin, että tässä on makea tilanne. Bändi soitti keikan lippuriskillä, noin 150 hengen yleisölle, joten koko keissistä päästiin taskurahojen verran plussalle. Silloin on tajunnut, että ei helvetti... Olen oppinut hirveästi Väinöltä ja Leolta ajattelusta. Aina kuulee tarinoita, että kun lähdetään Keski-Eurooppaan, mennään pakettiautoon, ryynätään ja nukutaan autossa. Miksi Turska viihtyy niin hyvin parikymppisten kollegoidensa seurassa. On mullakin ollut niitä illanistujaisia, joissa puhutaan talon ostamisesta ja sisustusratkaisuista. Täällä käydessään se oli nähnyt meidän keikan Oulussa ja innostunut. Turska ryhtyi tutkimaan asiaa, ja tien päällä Karavaanin keikka-autossa, biisien teon ja muun visioinnin yhteydessä juttu rönsysi levyn nimeksi ja bändin uudeksi symboliksi asti. Sitten meidät viedään Alpeille lounaalle. jolla veljekset järkkäävät juhlia ja livemusailtamia. Ne sanoo suoraan, että mitä vittua, miks sä kelaat noin. Toteamme, että meillä molemmilla on ystäviä, jotka lähestyvät kuolemaa, ja ystäviä, jotka ovat kuolemattomia. Että mitä helvettiä, sen takiahan tässä ollaan! Se on tosi vapauttavaa. Joutui vähän presentoimaan bändiä, että tällanen me ollaan. Ei siinä ole mitään halveksuttavaa, mutta se ei ole mua varten. Se oli järjestämässä Suomi-viikkoa Hart-nimisessä idyllisessä kylässä Alpeilla. Sanotaan ääneen asioita, jotka painaa. Jos näitä tulee enemmän, niin touhu lähtee nollasta keikan kautta, kun jengillä ei ole mitään tukea jostain radiokanavasta, joka paukuttaa tätä musaa. Se on ihan skeidaa! Pitää olla auki oppimaan ja kuuntelemaan, mitä ne jäbät puhuu. Omalle olemiselle, kaikelle mikä on merkittävää ja tärkeää. Tapahtuman järjestäjä oli varannut rahaa Karavaanin matkustamiseen, majoitukseen ja kestitsemiseen. Ei se vaadi kuin oikean paikan ja oikean tyypin, joka on promonnut jutun. Totuus nyljetään esiin. SOUNDI 77 stalker-taitto2014_11_a.indd 77 3.11.2014 11.33
Se on upeasti tehty ja koukuttaa heti. Vain laulaessaan hän saa rauhan. Valmistautukaa siihen, että hyviä asioita tapahtuu tv-sarjan myötä. Se avoimuus ja inhimillisyys, jolla piirrytte katsojalle tässä kontekstissa, se koskettaa. päivään asti kukaan ei ole kuullut heistä (paitsi Stalkerin lukijat). päivä. Olkaa ylpeitä ja nauttikaa.” CØnstantinen tilanne on karrikoituna tämä: Marraskuun 24. Kerronta on nopeaa, tapahtumat seuraavat toisiaan treeniksellä riitelystä firman järkkäämiin tankotanssibileisiin, keikoille, palavereihin ja videon kuvauksiin. Tämä kosketti minua. Vain laulaessaan hän saa rauhan.” Saanko esitellä: trip-pop -artisti Elise Ville Haapasalon ajatuksia ja tarinoita jo kahdesti kovien kansien väliin tallentanut Kauko Röyhkä yritti opettaa Stalkerille, että nauhuria ei saa koskaan sulkea. – Totta kai mä haluan olla iso rokkitähti, en mä nyt muuten tätä tekis, Korpela toteaa avausjakson ensimmäiseksi kommentiksi valitussa puheenvuorossaan. Aivan kaikki. 25. Heihin ihastuu välittömästi. marraskuuta alkaen kaikki puhuvat heistä. Kaikki tehdään itse. ”Hänen päässään käy pysähtymätön pyörremyrsky. Mikä parasta, päähenkilöitä on helppo rakastaa. Jututin bändin jätkiä tätä juttua varten, mutta jyrään nyt heidän vastauksensa tylysti. Tyyppien rakkaus lajiin on käsin kosketeltavaa. Käytiin se ennätysajassa läpi, vartissa. Kahdeksanosainen sarja seuraa jyväskyläläisen CØnstantine-metallibändin ja tämän pienen Palokka Records -levyyhtiön ponnistelua klassisen maailmanvalloitushaaveen viemänä. Twin Peaksin maailma on hänen uniensa maailma. CØnstantine palkittiin vuoden tulokkaana Finnish Metal Awardseissa vuonna 2012, mutta taivas ei ole auennut. Ainakin toivon niin. Elise on vielä tottumaton ja kokematon kertomaan artistiudes taan ja jännittää avoimesti sekä haastattelua että siitä syntyvää 78 SOUNDI stalker-taitto2014_11_a.indd 78 3.11.2014 11.31. Hänen on hankala lukea kirjoja, sillä hänen päässään käy pysähtymätön pyörremyrsky. Mitään ei ole käsikirjoitettu. Tämä on tärkeä dokumenttisarja, joka koskettaa kaikkia bändi-ihmisiä, ja jollaista ei ole ennen nähty. Sarjan edetessä levyyhtiö menee konkurssiin ja uusi ulkomainen manageri katoaa suurten puheiden ja lupaavan alun jälkeen. Muita suuria intohimoja hänella ei ole, joten tunteakseen ohikiitävää levollisuutta hänen on, niin, laulettava. Tästä alkaakin sitten armoton ja vangitseva vyörytys pienen bändin arkea, josta esitetään kaunistelemattomana kaikki. Omakustanteisesti toimivan mutta kunnianhimoisen bändin duunimäärä aukenee katsojalle äärimmäisen vauhdikkaana ja viihdyttävänä katselukokemuksena. Nina oli saapunut katsomaan tyttärensä, tällä palstallakin esitellyn Ovipuhelimen Ida Stenrosin esiintymistä, ja vihjasi minulle tekeillä olevasta dokumenttisarjasta Valo merkki, joka starttaa TV2:lla marraskuun 25. Kiitos. Vink, vink! ”Tämä on tärkeä dokumenttisarja, joka koskettaa kaikkia bändiihmisiä, ja jollaista ei ole ennen nähty.” Vuonna 2012 Finnish Metal Awards -palkittu Cønstantine on pääosassa marraskuun lopussa strattaavassa Valomerkki-tvsarjassa. Seuraavassa kuvassa puhuu Varjanne. Tv-ilmiötä on helppo myydä. Pääosissa ovat levy-yhtiön pomo ja manageri Elias Puukari sekä CØnstantinen basisti Antti Varjanne ja kitaristi Janne Korpela. Piti vähän lyhentää levyn kustannuksista tulleita lainoja ja maksaa laskuja. We Want More ja muut konseptoidut musa-tosi-tv:t ovat tämän dokumentin rinnalla väkinäistä paskaa. Sen sijaan jaan kirjeen, jonka lähetin bändille tunnekuohussa väijyttyäni sarjan: ”Jätkät. Kun pitkän linjan levy-yhtiösetä Kari Hynnisen luotsaaman Suomen Musiikin kautta hiljattain ensisinglensä Nothing On You julkaissut Elise on lausunut kolme varttia kestäneen haastishetkemme viimeiset sanat, hän vapautuu ja pursuaa stooreja. > Stalker Dokumentti rockbändin intohimosta Stalker tapasi Ylelle dokumentteja tuottavan Nina Stenrosin ItäHelsingin Herttoniemessä järkkäilemällään POHJA-klubilla kesällä. Ellei intohimoksi lasketa ihmismielen syvimpien ja herkimpien sopukoiden alituista tutkimista ja kiihkeää dialogia kaduilla ja kuppiloissa kohdattujen hengenheimolaisten kanssa. En oppinut. He eivät ole itsetietoisia älykköjä tai omahyväisiä mulkkuja, vaan sympaattisia suuria persoonia, joiden heikkoudet tulevat iholle. Ja se koskettava elementti olette te. – Tänään oli tilipäivä. Haastattelun muodossa sarjan tapahtumien vatvonta loi vääristävän Spinal Tap -vaikutelman. Mutta vain hetken aikaa. 1300 euroa. Nyt syyään sitten tätä sörsseliä seuraava kuukausi, hän naureskelee ja pistää keittoa poskeen. Olette olleet mukana tekemässä jotain, joka kos kettaa. Toivottavasti pian ensimmäisen jakson jälkeen bändin sivuille ilmestyy raskaan rockin kentällä ansioituneen keikkamyyjän yhteystiedot. Istumme Stalkerin päämajalla, Helsingin Merihaan Secret Flat -studion pienessä tarkkaamossa yömyöhään. Vaikka maailma ei aukeaisi, tärkein on jo tapahtunut. On mielenkiintoista nähdä, miten yhtye hyödyntää poikkeuksellisen momentuminsa. Tätä kirjoittaessa keikkansa omin voimin buukkaavan yhtyeen ÄITI ME OLLAAN TELKKARISSA! -kiertueella on neljä keikkaa. Elise on kova Twin Peaks -muija, kuten hän asian ilmaisee. Tämä on elämän ja intohimon kuvaus ja ilmentymä
Duunista Elisa on hypännyt moot toripyörämiehen kyytiin, koska ei ollut ennen kaahannut prätkällä, ja lahjaksi hän on saanut hunajavis kiä, kondomeja ja kivisen Röllin. Kutsumus musiikkiin on kuitenkin aina ollut vahva. Kuva: Viivi Huuska Juuri ensisinglensä julkaisseen Elisen matka artistina on vasta alussa. P.s. Häntä on eh ditty verrata esimerkiksi sellaisiin superstaroihin kuin Sia ja edesmen nyt Amy Winehouse. OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: teppo.vapaus@gmail.com 12 numeroa (11 lehteä)/12kk 61,90 Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Illalla Eli sa katsoi klassikkopätkän, ja havah tui asiakkaan vihjaamassa kohdas sa: ”Ei vittu, John!” Elise ei ole musikaalisesta per heestä eikä hänen kodissaan ole soitettu sellaisia ja tällaisia levyjä siitä asti, kun hän on ollut pikkutyt tö. Hän ei osaa selittää kutsumus taan musiikkiin, joka on aina ollut itsestäänselvä. Siel tä Elise lipuu pian päähänne ja päi väuniinne. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Hän kertoi esiintyvänsä elokuvassa. Hänen käheässä tulkin nassaan on mystinen x-factor, joka erottaa hänet massasta. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 61,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 71,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Hän ei ainoastaan paini päänsisäi sen pyörremyrskynsä kanssa. stalker-taitto2014_11_a.indd 79 Elisen eteeriset ja tyylikkäät pro mokuvat vähän tyhjällä Twin Peaks -katseella ladattuina puhuvat sa maa kieltä hänen musiikkinsa kans sa. Stalkerin etukäteen nautiskelemat maistiaiset Capacity, Restless ja Mrs. Elise itse... Siellä hän näkee päivästä toiseen ihmiselämän koko kirjon. Vakio asiakkaina on entisiä linnakundeja, ”klinikan väkeä” ja muuta jengiä, jolla piisaa kilometrejä ja karikkoja. 3.11.2014 11.31. Siksi toimittajat tulevat ty pistämään tämän upean heräilevän taiteilijan harmaaseen musajargo niin, jonka multihuipentuma on hänen kauniin singlelevynsä saat teeksi läiskästy puolikas aanelo nen, jossa ei sanota mitään. Elise kokee, että se vain on hänen DNA:ssaan, vaikkei svengi olekaan porukoilta peritty. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Elise kertoo musiikkiminänsä olevan melankolinen. Vastaus alussa esitettyyn arvoitukseen seuraavassa Stalke rissa. Elise on pyörremyrsky. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. YleX, Basso radio, The Voice ja X3M ovat jo noteeranneet hänet, ja jatkoa var masti seuraa. Laittakaa nimi korvan taa. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Stone lupailevat ehyttä, vahvatunnelmaista, kiehto vasti syvää, tummaa ja soundiva riaatioiltaan rikasta albumia, jossa pop ja art kohtaavat luontevasti. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Levy pomot, multa voi tilata stydejä tie dotetekstejä! Päiväduunissaan Kalliossa sijait sevassa kahvilassa muusikko Elisa Kuismanen on rakastettu hahmo. Kerran eräs ulkomaalainen vakka ri kysyi Elisalta, eikö telkkarista tu le tänään Tappajahai. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. tekstiä
Asfalttiprinssissä naiivius sulautui musiikkiin mukaan. Tässä juttusarjassa se saa arvoisensa paikan. Hector muistelee tehneensä 1970-luvulla kappaleita vimmattuun tahtiin. Tein tuolloin paljon stadi laiseen miljööseen sijoittuvia lauluja. Samoin kävi esimerkiksi Ake, Make, Pera ja mä -kappaleessa, jossa melkein kaikki ovat oikeita henki löitä. Olosuhteet olivat siis 41 vuotta sitten toisenlaiset. Kun meidän linnat myydään pois.” V A sfalttiprinssi kuulostaa 41 vuotta julkaisunsa jälkeen Hectorin korviin hupaisalta. Asfalttiprinssi ei ole kuulunut marraskuussa ensimmäisen levynsä kymmeneen vuoteen julkaisevan Hectorin keikkaohjelmistoon kuin yhdellä kiertueella. En ainoastaan Asfalttiprinssiin, vaan moniin muihinkin biiseihin, heidän tietämättään. Batman, ethän auttaa vois. Siinä oli jotain siitä ajasta kertovaa. Kappaleessa oli siis sanomaa, laulaja toteaa. Sipoossakin on varmasti kirkko, mutta tässä tapauksessa halusin tehdä kunniaa töölöläiselle rakennustaiteelle. Hauska se on. Rakennus purettiin laulunteon aikoihin. Siksi välillä tietysti kismittää, kun yleinen käsitys tuntuu olevan se, että merkittävin tuotantoni on syntynyt 1970-luvulla. Asfalttiprinssi ei ole kuulunut suosikkeihini, mutta eihän sitä tiedä, jos se kokee tämän myötä uuden tulemisen. – Kyllähän se 1970-luvun suomirockin studiosoundimaailma haisi aika paljon viinalta. Matti ja Pirjo Bergström olivat sovittajia, muusikoita ja apukäsiä studiossa, mutta jälkeenpäin voi ajatella, että he olivat Herra Mirandosin tuottajat. Merkittävämpi tuotantoni on syntynyt vasta 1980-luvulla ja siitä eteenpäin. Sellainen ei tulisi tänä päivänä kysymykseenkään. – Tämä johtuu lähinnä tuuban varaan rakentuneesta sovituksesta ja fonisektiosta. En kuuntele tuon ajan biisejä mitenkään riemusta kiljahdellen ja välillä tulee kiusaantunut olo. Asfalttiprinssiin tuli mukaan henkilöitä. 80 SOUNDI laulun paikka_hector_a.indd 80 30.10.2014 16.32. Hector toteaa Asfalttiprinssin olevan aikansa tuote. Rakennus tosin purettiin vasta Asfalttiprinssin julkaisun jälkeen, laulajakonkari muistelee paikalla, jossa Sipoon kirkko sijaitsi. Koen, että tuossa vaiheessa kykyni ilmaista itseäni musiikillisesti oli vasta kehitysvaiheen alussa. / Siinä Laineen Pirkon itkevän myöskin mä nään. Ei ollut ambitioita esimerkiksi soundien tai laulun puhtauden suhteen. – Vaikka monet tuon ajan biiseistä, varsinkin albumibiiseistä, nousivat hiteiksikin, ne olivat luvattoman huonosti tehtyjä. – Koko tuotantoani ajatellen, en arvota kappaletta kovin korkealle. Sitä vaan oltiin, että ”no eihän tämä nyt paskalta kuulosta.” Varsinkin, jos oltiin juotu pari pulloa punaviiniä siinä tehdessä. Mutta minkäs historialleen voi. Kappaleessa tuuba tavallaan ”Mitä nyt, miks’ salkkumiehet nurkissamme häärii?/ Pankit meidän leivän rahaan käärii/ Alfalttiprinssi mä oon, Asfalttiprinssi mä oon” Kuva: Visa Högmander uonna 1973 Hector kirjoitteli lauluja asunnossaan Helsingin Töölössä, Linnankoskenkadulla. Puolituttuja henkilöitä 1970-lukulaisessa tuotteessa 60° 11’ 6.5”, 24° 55’ 18.2” Hector: Asfalttiprinssi Levyltä Herra Mirandos (1973) Sanat ja sävellys: Hector ”Luona Sipoon kirkon seison ja katsomaan jään. – Tekstissä viljeltiin hassuja asioita, kuten Batman, Hullujussi ja salkkumiehet ja kaikki. Silloin itsellekin valkeni, että ahaa, levytysprosessissa voi olla mukana myös tällainen henkilö. Siihen aikaan ei juuri tunnettu tuottaja-käsitettä. korvaa basson, tai se ainakin tuplaa saman linjan. Laineen Pirkko, joka oli itse asiassa Laineen Timppa, asui tuossa, Hector kertoo ja osoittaa Linnankoskenkadulla sijaitsevaa kerrostaloa. – Se ja monet muut kaupungin tärvelemiseen liittyvät asiat innostivat kommentoimaan. Ensimmäinen albumini, jolla oli virallinen tuottaja, oli Liisa pien (1975), jonka tuotti Otto Donner. Tuon ajan biisit olivat helvetin naiiveja. Rakennus määrättiin purettavaksi, koska Helsingin kaupunki ei huolehtinut siitä. Se meni nauhalle, mikä meni. > Laulun paikka Teksti: Visa Högmander Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. – Asfalttiprinssi oli yksi laulu siinä joukossa. Asfalttiprinssissä mainittava Sipoon kirkkona tunnettu rakennus sijaitsi nimestään huolimatta Helsingin Töölössä. – He olivat puolituttuja hahmoja, joita sirottelin kylmästi biiseihin mukaan. – Tieto siitä, että viereisessä korttelissa Humalistonkadun ja Mannerheimintien kulmassa sijainnut Sipoon kirkko -niminen jugendrakennus ollaan purkamassa, oli kantautunut jo töölöläisten korviin
Kirjoitetaan mieluummin alakuloisia horinoita. Ei olla ajateltu, että harrastuksesta edes pitäisi seurata menestystä. Vaikka punk onkin meille se alin yhteinen nimittäjä, niin ei meistä kukaan itseään punkkariksi varmaan kutsuisi. Jarkko kertoo, ettei syntytarinaan liity mitään riemastuttavaa ahaa-elämystä. Onhan se imarteleva teoria, että se johtuu siitä kun nyt olemme laittaneet itseä enemmän likoon, mutta en mä siihen usko. – Kaikki meistä ovat eri lähtökohdista, joten kaikkien mieltymykset vaikuttavat lopputulok seen. – Nämä biisit valikoitui sen takia, että niistä voisi saada oman levynsä aikaiseksi. Se tuntuu meidänkin biisejä määrittävältä piirteeltä. Jarkko kertoo, kuinka kokoonpanonvaihdoksen myötä jäljelle jääneet soittajat ottivat enemmän vastuuta bändiasioista niin että toiminnassa tarvitaan mahdollisimman vähän ul- kopuolisia. The Shangri-Blahsin nimi on poikamaisessa hölmöydessään hymyilyttänyt useammankin kerran. Onko tällaisella kunnianhimolla ehkä tekemistä sen kanssa, että nyt The ShangriBlahsin tunnettuuskin on nousussa. – Ei ole kyllä mitään hajua mistä se johtuu. Kun joku biisi sitten turahti suomeksi, niin saatiin siitä uutta intoa. Laulukieli on vaihtunut monen korvissa houkuttelevampaan suomen kieleen ja nyt bändikin on tyyty väisempi tekemisiinsä. – Mietittiin, mitä tältä bändiltä haluaa ja miten se mahtuu duunien ja muun elämän sekaan. Se on paljon tärkeämpää kuin tyyli sinänsä. The Shangri-Blahsin musiikissa viehättää se, ettei yhtye ole lähtenyt soittohommiin mitenkään dogmaattisesti eli sen melodinen punkrock ei mahdu mihinkään valmiiseen lokeroon, Tarinoita suljettujen ovien takaa ”Ei meistä kukaan itseään punkkariksi varmaan kutsuisi.” vaikka luuseriromantiikkaa ja sosiaalisen tarkkailun metodia viljelevät toki muutkin. Huonoja biisejä huonosti tehtynä. Ei tämäkään meille silti mikään missio ole. Meillä peli elää koko ajan. Me ollaan ihan liian vanhoja sellaiseen ajatteluun. Tästä tuli ep:n nimikin, kun kaikilla biisien päähenkilöillä on vähän rankka päivä. Bändi on tiivistynyt, kun aiemmin riveissä ollut saksofonisti jätti kokoonpanon. Kunnianhimoa meillä oman musiikin tekemiseen on nyt kyllä aiempaa enemmän. – Shangri-La’sissa kiehtoo se, että kappaleet ovat äärettömän kauniita, mutta niiden tarinat ovat surullisia, vaikka ne onkin kääritty purkkaan. Oltaisiin varmasti lopetettu siinä vaiheessa, jos oltaisiin ryhdytty miettimään millaista genreä me halutaan edustaa. The Shangri-Blahs T he Shangri-Blahsin nimi on huvittanut tähän asti lähinnä vain keikkailmoituksien bändilistoissa, vaikka ennen juuri ilmestynyttä Rankka päivä -ep:tä on ehtinyt ilmestyä jo yksi oma ja yksi split- seiskatuumainen. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Kunhan homma pysyy itselle tuoreena. Nyt The Shangri-Blahs tuntuu valmiimmalta. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN theshangri-blahs.bandcamp.com SOUNDI 81 tarkkis-taitto_2014_11_a.indd 81 30.10.2014 16.34. Suljettujen ovien takana kytevät asiat nousivat esille monessa biisissä. Ei olla asetettu mitään omia rajoitteita. Virkistymistä edelsi ajanjakso, jolloin jäsenet miettivät koko yh tyeen olemassaolon mielekkyyttä. Jälkimmäisestä rumpali Jarkko Immonen toteaa varsin yksiselitteisesti: – Se olisi saanut jäädä tekemättä. Nämä biisit vaan sattuivat pyörimään tämän asian ympärillä. Joku yhteys sanaväännöksen synnyttäneeseen 60-luvun tyttöbändi Shangri-La’siin kuitenkin löytyy
Hyvä Suomi! Odotan myös innolla 2015 tulevaa Mad Max Fury Road -filmiä, jossa nähdään Tom Hardy, joka näytteli myös toisessa hienossa kulu vana vuonna pyöri neessä elokuvassa Locke. Tässä kipakassa musiikkikappaleessa yhdistyy Reign In Blood -tyylinen tiuk- ka soitto, mutta vasta kun laulaja Attila Csihar avaa suunsa alkaa peli olla selvä. Soitan taas myös kitaraa ja Moogerfooger 104M Analog Delay on antanut suurta nautintoa. Jonathan Glazerin ohjaama Under The Skin -elokuva oli erikoinen ja hieno. Saunaoluen ohella nauttisessa hämärässä kelpaa nauttia myös syksyisestä tähtitaivaasta. Enää se ei ole ongelma. Tähän joudun hakemaan apua luonnosta ja erityisesti sienten monimuotoisesta ja itiörikkaasta maailmasta. Laatu maksaa, mutta voi veljet, kyllä se kuuluukin. Klubikohtauksessa soi Daruden Sandstorm. Olen lipunut menneisyyden onnettomuuksien läpi puhtaana. Olen käräyttänyt monia kitaran viivepedaaleja liian kuumalla signaalilla. Tämä tuhatvuotinen klassikkorohto rauhoittaa ja poistaa stressin, viemättä kuitenkaan skarppia ajattelua mukanaan. Iloinen asia on myös se, että Wanha Kauppahalli on taas auki ja siellä loistavaa vegesafkaa vääntää teräsmummo Kaarina! Odotan innolla K-X-P-keikkoja. K-X-P III valmistuu ja hermot olleet taas ihan riekaleina. Mallasviskejä paremmin saunomisen yhteydessä tapahtuvaan nesteytykseen sopii kuitenkin hyvin jäähdytetty MacGrath’s Irish Red Ale. Reishi eli lakkakääpä rauhoittaa laukkaavan mielen: vietnamiksi linh chi, joka kääntyy muotoon ”supernatural mushroom”. Tieteellis-kosmista trippailua sopii jatkaa sisällä lämpimässä Ursan Tähdet ja avaruus -lehden parissa. > Syntymäpäivä 75 TIMO KAUKOLAMPI K-X-P UUVUTTAVA HELLEKESÄ ON OHI! Syksy on ollut hieno ja pitkät kalsarit laitoin jalkaan jo viime viikolla. Hyborialaisen ajan fantasia maailmassa barbaarit olivat vahvoja ja naiset himokkaita. Uudet juoksukengät auttakoot minua kiitämään lenkkipolkuja kevyesti ja nopeasti kuin tuuli. Olen päässyt tänne asti vahingoittumattomana.” – Tina Turner Daily Expressin haastattelussa vuonna 2009. En ole koskaan tupakoinut tai käyttänyt huumeita. Erityismaininnan ansaitsee Scotch Whisky Express -verkkokaupasta tilaamani hinta-laatusuhteeltaan erinomainen Finlaggan. Cashewpahkinöillä höystetty rasvaton maitorahka sisältää hyviä rasvahappoja ja proteii nia ja sopii urbaanin antisankarin iltapalaksi sukupuolesta ja kirjallisesta mausta riippumatta. The Hobbit – The Battle Of The Five Armies tietenkin pitää käydä leffassa kattomassa. Tina Turner (Anna Mae Bullock) ”En ole alkoholisti. > Viimeinen sana JAAKKO KAHALA RASKAS JA LAAHAAVA kanta-astuminen saa loppua! Päätin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja ryhdyin paljasjalkatossujen omistajaksi. Teknistyvän maailman kuvan vastavoimaksi sopivat aivoja mukavasti mädättävät 70-luvulla painetut Conan- pokkarit. 82 SOUNDI viimeinen sana -taitto_14_11_a.indd 82 Kuva: Soundin arkisto VUOTTA (26.11.1939) 3.11.2014 11.01. Hobitille on ruokapuoli tärkeä! Erityisen vaikutuksen on tehnyt Kontulan nepalilainen Sagun Nepal. Painajaismainen tunnelma, josta David Lynch olisi ylpeä. Mitä enemmän mietiskelen, käännän katsetta sisään ja tuijotan silmäluomien läpi mustaan tyhjyyteen, alkaa sieluni suorastaan vaatia raakaa vastapainoa kaikelle harmonialle. Tuttuja tähtikuvioita bongaillessa tuntee olevansa Esko Valta ojaa mukaillen kotona maailmankaikkeudessa. Taiteilijan elämä on yksinäistä. tä laadukkaasta tähtitieteellisestä julkaisusta saa irti, kun lukemisen ohessa tuulensuojaan upottaa pussillisen Tutti Frutti Ocean mix -makeisia. Vanha viisaus mielessäni olen yrittänyt kuntoutua pohjevammasta vimmaisen saunomisen ja laadukkaiden mallasviskien avulla. Joulua odotellessa sopii odotella myös tulevien elokuvien ensi-iltoja. Mieltä rauhoittaa myös päivittäinen sessio astangajoogaa. Mieleen tuli joku menneisyyden brittiläinen sci-fi noir vhs-kulttielokuva. Eniten täs- Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Arjesta pakko päästä pakoon pian ja niin usein kun mahdollista. Toistaiseksi olen ainoastaan onnistunut saamaan vasempaan pohkeeseeni pirullisen sitkeän ja kivuliaan krampin. Tähän on auttanut Mayhemin uusin levy Esoteric Warfare, erityisesti avausraita Watchers täydellä volyymillä. Scifi-koukussa olevan näkökulmasta lupaavalta vaikuttaa Interstellar, jonka emotionaalisdystooppinen tekninen scifi tulee ainakin trailerin perusteella osumaan suoraan madonreikään. Kun suosikkibiisi on kuultu tuhat kertaa, ei siitä enää oikein pysty nauttimaan. Signaalin voi ajaa ihan ruvelle ja vehje ei ole moksiskaan. Mainittavan vivahteikkaasti juonta kuljettelee esimerkiksi Conan The Adventurerin kansien sisältä löytyvä 1933 Weird Talesissa alunperin julkaistu The Slithering Shadow, jossa Conan saa lonkerosta sen verran tuhdisti, että ainokainen lähtisi ilman kunnon taikajuoma hömpsyä
LIVE NATION & TUSKA PROUDLY PRESENT + SPECIAL GUEST 4.6.2015 JÄÄHALLI, HELSINKI LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALK 59,50€ JUDASPRIEST.COM Judas Priest tulostus.indd 83 3.11.2014 14.05
Uusi Uusi albumi albumi kaupoissa kaupoissa 10.11.2014 10.11.2014 CD | VINYL | DOWNLOAD CD |WWW.FOOFIGHTERS.COM VINYL | DOWNLOAD WWW.FOOFIGHTERS.COM takakansi 11_14.indd 84 31.10.2014 6.09