Soundi 11/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

S O U N D I 1 1 / 2 1 5 11/ 20 15 8,50 € (sis.alv) VUOTTA RÄPPIBILEISTÄ HEVIFESTAREILLE Dave Lindh olm, SMG, Shini ng, Joann a News om, Dung en... LEVYA RVIOT A! YLI 50 50 DEATH HAWKS ERÄRETKELLÄ MIELEN MAISEMISSA FINNVOX 50-VUOTIAS SUOMIROCKIN SYNNYTYSLAITOS SWALLOW THE SUN KOLMINKERTAINEN KUOLONKORINA SAIMAA MATTI MIKKOLA JA LUPA SEKOILLA ”KAIKKI PERUSTUU FIILIKSEEN, HEMMETTI!” So un dI 11 J . K A R J A L A IN E N VASTAREAKTIOSTA TOISEEN PITKÄSSÄ SOUNDI-HAASTATTELUSSA MARISKA MARISKA kansi_11_2015_d.indd 1 2.11.2015 14.27
STUDIOSTA KEIKALLE (JA KAIKKIALLE SILTÄ VÄLILTÄ) JUNO-DS www.roland.fi SIMPLY CREATIVE Roland tulostus.indd 2 30.10.2015 11.03
Kalevala tulostus.indd 3 30.10.2015 10.59. Osta koru verkkokaupasta shop.nightwish.com, kalevalakoru.fi tai valtuutetuilta jälleenmyyjiltä. EVOLUTION SERIES “ Evolution Series by Nightwish juhlistaa kaiken elävän yhteyttä, maapallon mahtavinta show´ta.” Tuomas Holopainen, Nightwish Evolution series by Nightwish -sarja on toteutettu Kalevala Korun ja Nightwishin yhteistyönä
Seuraava askel Smart Active Monitor (SAM™) kolmitiekaiutin mallisto on syntynyt yli 35 vuoden kokemuksella suorituskykyisten ja tarkkojen kolmitiejärjestelmien suunnittelusta. Markku Syrjäpalo 050 545 2670 markku.syrjapalo @genelec.com Janne Lankinen 044 799 5106 janne.lankinen @genelec.com Genelec Oy Olvitie 5 74100 Iisalmi P 017 83881 genelec@genelec.com G_big sams_Soundi_225x297mm_01.indd 1 23.10.2015 12.30 Genelec tulostus.indd 4 30.10.2015 11.01. Tervetuloa tutustumaan mallistoon valtuutetuilla jälleenmyyjillämme kautta maan. Lisätietoja tuotteistamme ja palveluistamme saat myös kotimaan myyntipäälliköiltämme. GLM™ 2.0 huonekorjainjärjestelmä mahdollistaa jokaisen järjestelmän kaiuttimen yksilöllisen sovittamisen akustiseen ympäristöön ja yhdessä Directivity Control Waveguide (DCW ™) suuntainteknologian kanssa järjestelmä tarjoaa erinomaisen stereokuvan ja taajuusvasteen haastavissakin tiloissa
Iron Maiden tulostus.indd 5 2.11.2015 9.07
K an n en k u v a: Ju h a R eu n an en www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti K u v a: Sa m i Sä n p äk k il ä K u v a: A k i R o u k al a K u v a: To m B ar n es 38 Swallow The Sun ”Itse antaa kaikkensa ja lafka kusee asioita minkä ehtii.” 42 Death Hawks ”Me ollaan hyvin sävelletyn ja sovitetun musan ystäviä.” 6 22 Mariska ”13-vuotiaana punk iski. Karjalainen 38 Swallow The Sun 42 Death Hawks 48 Saimaa 50 Finnvox 50 vuotta 56 Levyarviot 70 Oton vinyylit 71 Bazook Jess And The Ancient Ones Killing Joke Standing Ovation Scarecrow 74 Stalker: Ronya 78 Joni Ekman 80 Tarkkailuluokka: Malady 82 Viimeinen sana & Hei, kuka puhui. Soundi 11/2015 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Elämäni soundit: Teppo Mäkynen 14 Liimatan aikamatka 16 Sanoin kuvin 18 E-liike 20 Jussi Niemen naamakirja: Pekka Pohjola 22 Soundi-haastattelu: Mariska 30 J. Kovaa.” K u v a: Ju ss i R at il ai n en K u v a: A n to n Su ck sd o rf f 72 Killing Joke ”Miksi World Trade Center 7 luhistui, vaikka yksikään lentokone ei osunut siihen?” 74 Ronya ”Faija hengaili Lennonin ja The Whon kanssa ja oli Santanan kiertueella kuvaamassa.” sisältö_2015_11_a.indd 6 2.11.2015 15.48
DAVE LINDHOLM AJATON ON AJOISSA SLEEPY SLEEPERS VAIN ELÄMÄÄ – ONLY ROCK’N’ROLL HURRIGANES LONG PLAY COLLECTION Uusi hieno CD ja LP Hulvaton Sleepparialbumi KAUPOISSA 20.11. QUEEN A NIGHT AT THE ODEON CD / DVD / SD BLU-RAY CD+DVD / CD+SD BLU-RAY 2LP / SUPER DELUXE BOX Universal tulostus.indd 7 30.10.2015 11.16. 6LP BOXI rajoitettuna ja numeroituna painoksena mukanaan ”The Side Tracks” -kokoelma ja 12-sivuinen vihkonen. KAUPOISSA 20.11
Muistan festarikeikkojen yhteislauluhurmoksen. Stindebinde-singlen ilmestyessä reilu kuukausi takaperin oli hienoa huomata, kuinka tuo sinänsä varsin yksinkertainen laulu kosketti muutamin lausein kerrotun tarinansa kautta useita eri sukupolvia. vuosikerta 8 Mukana läpi elämän SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Heikki Hilamaa, Seppo Varjus: Kumouksen äänet – Yhdys valtojen murros ja musiikki 1960– 1984 (Into) SOUNDI 11/2015 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Jacco Gardner: Hypnophobia Joanna Newsom: Divers Martin Courtney: Many Moons Pet Shop Boys: Behaviour The Twilight Sad: Nobody Wants To Be Here & Nobody Wants To Leave pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_11_a.indd 8 2.11.2015 14.39. Muistan eräänkin pitkän automatkan lukioikäisenä, kun Missä se Väinö on. Ja nyt, muistan kaikki ne stindebindet, jotka ovat tulleet kadulla horjuen kertomaan tarinaansa. Muistan, kuinka onnellinen olin kuunnellessani Mennyt mies -singlen ensimmäisen kerran uudenvuodenyönä kävellessäni aamuyöllä Telakalta kotiin. Karjalainen -fani. Muistan Mies jolle ei tapahdu mitään cd-singlen ja etenkin siltä löytyneen Iso musta koira -liven. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Tommi Liimatta, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Facebook täyttyi lähes varauksettomasta hehkutuksesta ja ihailun täyttämästä huokailusta. Joo-o, jos ei tullut vielä selväksi, niin olen J. Muistan kitaran sointujen opettelun Kolmen cowboyn avulla ja muistan blueskaavan hahmottamisen Blueskaava-biisin kautta. T ämän lehden kannessa tiukasti mutta lempeästi kameraan katsova herrasmies on ainoa artisti, joka on kulkenut mukanani läpi koko elämän. Muistan sekoamiseni amerikansuomalaisten laulujen maailmaan. Se kertoo paitsi siitä, kuinka taitavasti tehty laulu on kyseessä ja kuinka upea bändi sen esittää, myös siitä, kuinka monen muunkin elämässä tuo ääni ja nuo tarinat ovat kulkeneet läpi vuosikymmenten. Siksi huomasinkin kiehuvani raivosta, kun rasistit lauloivat mielenosoituksessaan Apinaorkesteria. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Voin vain kuvitella, kuinka loukkaavalta se kappaleen tekijästä tuntuu. soi Blaupunktissa repeatilla, ja muistan sen innoittamana hankitun Malang Cissokhon koraharppu-levyn. Muistan, kuinka ollessani aivan pikkupoika juoksimme bussipysäkille äidin laulaessa Ankkurinappia. Muistan Valtatie-albumin bluegrass-sävyistä intoiluni. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. Muistan levy-yhtiövuosiltani yhteistyön äärimmäisen pedantin ja aina musiikista innostuneen taiteilijan kanssa. Se tuntui lähes henkilökohtaiselta loukkaukselta
Oikein ajoitettu saapuminen kypsyville markkinoille on aina ollut Applen vahvuus. Kuka voittaa, mietin. Ajattelin Applen voittaneen, mutta kuukausien saatossa palvelu alkoi toistaa itseään ja siitä puuttui uuden löytämisen riemu kokonaan. Spotify ja Echo Nest ovat. > Suorat sanat Arttu Tolonen Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > M usiikkiteollisuudessa tapahtuu nykyään harvoin mitään kovin jännittävää, mutta tänä kesänä kiinnosti, mitä tapahtuu kun Apple rysähtää koko voimallaan suoratoistobisnekseen. Ehkä syyttä, sillä monesti rahat vetää levytai tuotantoyhtiö. Kuratoidut soittolistat olivat loistavia – varsinkin ne, joissa kartoitettiin jonkun bändin vaikuttajia tai vaikutusta, erilaisia tyylejä tai rakenneltiin muuten vaan hienoja aasinsiltoja eri asioiden välille. Musiikin suhteen luulen, että historia tulee näkemään Jimmy Iovinen yhtenä Applen suurimmista hutisijoituksista. Otin Apple Musicin kolmen kuukauden koekäyttöön ja aluksi olin uskomattoman innoissani. Kuratoidut listat keskittyivät vahvasti historiaan. Algoritmi peittosi ihmiset 9 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_11_a.indd 9 2.11.2015 14.39. Ei siinä ole mitään voodoota. Internet ei ole toistaiseksi osoittautunut niinkään demokratian airueksi ja pienen toimijan ystäväksi vaan sarjamonopoleja tuottavaksi liiketoimintaympäristöksi, joka suosii naurettavia volyymeja. Muita pelureita olivat ranskalainen Deezer, joka ei eroa perusajatukseltaan olennaisesti Spotifysta, ja Jay-Z:n lanseeraama Tidal, joka koetti ottaa alasta moraalisen niskalenkin suojelemalla sorrettuja monimiljonäärejä tulojen kutistumiselta. Sillä välin Spotify lanseerasi Discover Weekly -listan, jonka kokoaa Echo Nestin kehittämä algoritmi kuuntelutottumuksiisi perustuen. Aidosti oivaltavaa ja loputtomiin skaalautuvaa, koska listojen koostamiseen ei vaadita armeijakomppanian vertaa itsensä asiantuntijoiksi tituleeraavia musiikin ongelmakäyttäjiä. Suoratoistomarkkinoita hallitsi kesän alussa Spotify, joka on saanut lokaa niskaan korvausmallistaan. Rakastuin siihen heti. Se tarjosi hauskoja vanhoja tuttuja ja mielenkiintoisia uutuuksia, skaalan ulottuessa tasabassarijumputuksesta 60-lukulaisiin folk-eksentrikkoihin. Vanhan koulun musabisneshustlaaja toi mukanaan vankan uskon vanhanaikaiseen portinvartija-ajatteluun eikä takuulla ole ymmärtänyt koneoppimisen potentiaalia
Luvassa on ainakin keikka Sweden Rockissa, mutta toivotaan todellakin, että jaksavat visiteerata meidänkin maassamme. Samalla mukaan on hiipinyt vähän melodisempiakin sävyjä, ainakin Koljos-mittaristolla tarkasteltuna. Se oli voimakas tunne. – Yritämme toki raahata mahamme myös valikoiduille lauteille ja tarjota hikisiä puolituntisia. Tunsin edessäni olevan vuoriston, vaikka en voinut nähdä sitä. Soundin toimituksessa maisteltiin äskettäin erittäin maukasta Amorphis-alea. Tuolloin markkinoille iskeytyy parikymmenminuuttinen Heka Metal -leka. Savoksi metallia tekevä Verjnuarmu on paitsi julkaissut hassusti viänneltyjen sanojen täyttämän 1808-albumin ja pystyttänyt itsestään näyttelyn Kuopion taidemuseoon, mennyt myös panemaan nimikkooluen. Ne eivät ehkä kuulosta rock levyn aihepiireiltä, mutta mielestäni kaikki tärkeimmät rockteokset sisältävät humanismia. – Taitaa olla velvollisuuteni ylistää tulevaa pitkäsoittoamme, mutta enhän minä muutakaan voi tehdä. Koljosen Tiekiista jatkaa ennalta-arveluttavilla poluilla K u v a: V il le P ir in en K u v a: M ar ek Sa b o ga l uutiset_2015_11_b.indd 10 2.11.2015 15.01. Viime kesänä AC/DC:n korkkaama Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuisto saa kesäkuun 29. Hekan olemuksesta löytyy teräksistä jäykkyyttä ja suussa maistuu vahva metallin maku! Toisin sanoen: Koljosen Tiekiistan maailmaan ei edelleenkään mahdu harha-askelia ja täten myös tekstit jatkavat ennalta-arveluttavien teemojen parissa. – Ukkonen-albumi (2006) oli pirun kova kokonaisuus, mutta Sala malla (2009) emme enää saavuttaneet parastamme. Tämän jälkeen ehdotin Häiriölle (kitaristi Piirinen), että mitäpä jos tulisimme tänne tekemään muutamia lauluja. Yksi biisi per arkipäivä -tahdilla mennään, ja ainakin vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen taistelutahtoa tuntuu riittävän. Levyn kansi mukailee Venomin Black Metal -klassikkoa. – Olin siellä taannoin ohjaamassa Haloo Helsinki! -videoita. – Minäkin olen elänyt niin kutsuttua ”rockelämää” ja ollut joskus todella typerä, mutta lopulta se oikea voima ja energia löytyvät toivosta. Vaihtoehtoisen rockin suunnannäyttäjän lepohetki venähtikin sitten hieman odotettua pidemmäksi, mutta ensi vuoden alkupuolella on viimeinkin luvassa uusi, vähintäänkin odotettu studioalbumi. Supershitty To The Max! -debyytin 20 vuotta sitten julkaissut Hellacopters palaa ensi kesänä alkuperäisessä kokoonpanossaan. Jotta kokonaisuus olisi täydellinen niin tottahan toki sieltä löytyy myös Status Quo -henkistä bluesia, kuvailee Koljonen. Sitä paitsi Musta Paraati on nykyään se kanava, jossa voin purkaa täydellistä toivottomuutta, koska välillä tulee sellaisiakin tuntemuksia... Tuskin hyvä kitarariffikään syntyy toivottomuuden tilassa. – Heka on Heikki Kaasisen hellittelynimi. Juuri ennen lehden painoon menoa saatiin ilouutinen ensi kesälle. E räs loppukesän päivä 2009 ei ollut varsinaisesti hyvä päivä suomalaiselle populaarimusiikille. Miksi päädyitte eteläiseen Espanjaan. Googlen työntekijät eivät taida paljon pornosivuilla surfailla koska antoivat palvelulleen kovin tutulta kalskahtavan nimen YouTube Red. On helppo kuvitella, että tämä Ville Pirisen taideteos tekee hyvin kauppansa, muun muassa paitana. – Tulevan levyn teema on tavallaan humanismi. Olut taitaa muutenkin olla uusi cd-levy, sen verran ahkerasti kauppoihin pukkaa erilaisia bändioluita. Maj Karma ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, täysin valoton. Silloin tapahtui nimittäin sellaista, että harjavaltalainen Maj Karma ilmoitti vetäytyvänsä ”määrittelemättömälle tauolle”. Orkesterin tuleva pitkäsoitto on saanut innoitusta samoilta seuduilta. Entä tuo nimi. Ja nyt on tulossa todella hieno ja jyhkeä paluulevy! Teemana humanismi – Maj Karma tekee viimein paluun Viikate-yhteyksistä tunnettu punk/hardcore-projekti Koljosen Tiekiista aktivoituu 20. Jopa myötätunto. Ihmisiä pitää ymmärtää eikä myötätuntoa voi koskaan olla liikaa, painottaa Ylppö. marraskuuta. Aktivoituuko yhtye estradeille. Ja maailma muuttuu edelleen hurjaa vauhtia. Eräänä iltana kuvausten jälkeen istuskelin ulkona viinilasi kädessäni ja tuijotin pimeyteen. Tällä hetkellä tähtäimet osoittavat joulukuun alkupuolelle. En siis allekirjoita ollenkaan sitä, että paras taide syntyy kärsimyksestä. Maailma on myös muuttunut niistä ajoista, kun viimeksi julkaisimme levyn. 10 Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Tähden välit YouTube lanseerasi kuukausimaksullisen ja mainoksettoman version videopalvelustaan. – Olen samaa mieltä! Paidat ovat jo tuotannossa, Koljonen ilmoittaa. – Hardcorepunkin osalta menoa ja meininkiä on tiukennettu entisestään. päivä vieraakseen Iron Maidenin! Lopuksi kerrottakoon, että tälläkin hetkellä Facebookin pimeimmissä syövereissä ahkeroi reilu satapäinen joukko musiikin liikakäyttäjiä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kuunnella ja arvioida jokaisen The Beatles -biisin. – Nauhoitimme siellä demoja ja aika moni uusi biisi on myös sävelletty Andalusiassa, kertoo Ylppö. Levyltä ei löydy yhtään edes etäisesti täytebiisiltä tuoksahtavaa numeroa, aloittaa Ihmiset-yhtyeensä ainakin toistaiseksi haudannut laulaja Herra Ylppö. Sonyn julkaisemaa ja Gabi Hakasen tuottamaa albumia edeltää singlelohkaisu, jonka video on taltioitu andalusialaisessa vuoristokylässä lokakuun lopulla. Samalla myös bändin rivit alkoivat hieman rakoilla ja telakalle vetäytyminen oli ainoa oikea vaihtoehto
Helmi–maaliskuun aikana orkesteri nähdään keikoilla eri puolilla Suomea ja rundin kunniaksi ilmestyy myös uusi ep-levy. – Keikkojen visuaalinen puoli on uusittu täysin ja lisäksi olemme ottaneet haltuun muutamia biisejä, jotka ovat aiemmin jääneet paitsioon niiden haastavuuden takia. Realistisesti arvioiden... Willman suoriutui omista osuuksistaan etuajassa ja yhtye päätti nauhoittaa hankitun studioajan puitteissa samalla myös muutaman lainabiisin. Keväällä tilanne korjautuu, sillä uuden pitkäsoittonsa ensi vuoden alkupuolella julkaiseva Stam1na, Elävien kirjoihin -levyä edelleen promotoiva Mokoma sekä Silvër Horizon -albumilla listojen kärkeen palannut Diablo esiintyvät 9. Ep:llä kuullaan näiden kappaleiden ”keikkasovituksia”, jotka soivat varsin erilaisina verrattuna alkuperäisiin studioversioihin, sanoo Martikainen, – Otamme samalla tien päältä vauhtia seuraavan albumin tekotalkoisiin. Luvassa on iso konsepti ja kerronnallisia sävellyksiä. Ep-levytyksiä aikaisemmin julkaissut, vahvassa nousussa oleva yhtye nauhoittaa parhaillaan ensimmäistä pitkäsoittoaan ja keikkarintamallakin on riittänyt vilskettä, muun muassa Santa Cruzin kanssa tehtyjen konserttien myötä. – Teimme edellisen Turisas2013albumin tiukalla aikataululla, mutta tällä kerralla emme aio kiirehtiä. Nyt asiat ovat kuitenkin kirkastuneet ja tulevaisuus näyttää hyvältä, kertoo Nygård. Pitää myös muistaa, että ensimmäisestä Sakara-rundista on vierähtänyt kohta kymmenen vuotta ja meiningit vain kasvavat edelleen. – Julkaisemme uudelleen muutaman Toivo-levyllä ilmestyneen raidan. – Saattaahan se olla, että esimerkiksi jotakin Led Zeppelinin ja Alice In Chainsin suuntaista materiaalia jäi talteen! Shiraz Lane debyytti albumin kimpussa K u v a: N au sk a Jarkko Martikainen & Luotetut miehet kiertää ja valmistelee uutta albumia Sakara-levy-yhtiön edellisestä kiertueesta on jo vierähtänyt hyvän aikaa. Ei huono! Stam1na, Mokoma ja Diablo ottavat hallit haltuun Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet -yhtye aktivoituu ensi vuonna monellakin rintamalla. Hämeenlinnalainen folk/battlemetal-yhtye Turisas rundaa Suomessa marraskuun puolivälistä aina jouluun saakka. huhtikuuta Oulun Energia-areenalla. huhtikuuta Espoon Metro-areenalla ja 30. No, 2017 näyttää mahdolliselta julkaisuvuodelta! 11 11 Turisas kiertää näyttävästi kotimaassa Muutamia kuukausia sitten Soundin sivuilla ensiesiintymisensä tehnyt helsinkiläisretkue Shiraz Lane elää kiireisiä aikoja. huhtikuuta Lappeenrannan Holiday Club Saimaa -areenalla, 16. – Itse asiassa, jonkin aikaa näytti jopa siltä, ettei uutta Turisas-levyä välttämättä edes tule. – Kun kattaukseen vielä lisätään uutta kevättä elävä Diablo niin ai lempo sentään, tämänhän täytyy toimia. Martikaisen johtaman ryhmittymän seuraava pitkäsoitto ilmestyy näillä näkymin syksyllä 2016. Meininki on vähän kuin hyvissä kotibileissä! Ne on ne juhlat, joihin kaikki haluavat kutsun ja sitten maanantaina välitunnilla harmittaa jos porukat eivät päästäneet kemuihin, hymyilee Mokoma-pannuttaja Janne Hyrkäs. uutiset_2015_11_b.indd 11 2.11.2015 15.01. – Uskallan väittää, että Mokoman ja Stam1nan yhteiskeikoilla on aina poikkeuksellisen vahva yhteenkuuluvuuden tunne, niin bändien kuin yleisönkin kesken. Entä uusi Turisas-materiaali. Seuraava pitkäsoitto tulee olemaan mittavin ja kunnianhimoisin Turisas-levytys ja sen valmisteleminen vaatii paljon aikaa. Kävitte juuri ”treenaamassa” Etelä-Amerikassa. Soittoseuralaisena toimii erinomainen helsinkiläisbändi Barren Earth. – Tämä oli toinen rundimme siellä suunnalla eli tiesimme jo vähän, mitä on odotettavissa: helvetisti lentoja, minimaalisesti unta, luovia sähköasennuksia, villejä yleisöjä ja älytöntä beatlemaniaa – tai turimaniaa, nauraa Nygård. Uuden materiaalin valmisteluja sovitustyö on käynnissä ja tuoreita kappaleita kuullaan varmasti tulevalla kiertueellakin. – Luvassa on Turisaksen kattavin ja näyttävin Suomen-rundi koskaan ja odotukset ovat korkealla, sanoo laulaja Mathias ”Warlord” Nygård. – Ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että olemme menossa edellisiä levyjäni äänekkäämpiin suuntiin, ja sehän kyllä sopii allekirjoittaneelle! Olen jo nyt todella innostunut tulevasta pitkäsoitosta, Martikainen iloitsee. – Pitkäsoitto on ollut haaveena jo jonkin aikaa, mutta emmehän me olisi välttämättä olleet valmiita albumi mittaan aikaisemmin, sanoo rumpali Ana Willman
West coast -jazzista olen aina ollut tietoinen ja halunnut koota sen merkeissä isomman orkesterin. Interpol Our Love To Admire Interpolin musiikin melankolia ja persoonallisuus on iskenyt minuun vahvasti. Levy-yhtiön päätös kahden levyn projektista oli todellinen lottovoitto, jollaista en itse olisi uskaltanut ehdottaakaan. ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI TYYLILAJINI JA MUUSIKKOPIIRINI TUNTIEN LEVYSUOSITUKSENI, JOS HAKEUTUU TEDDY’S-LEVYISTÄ WEST COAST -JAZZIN ALKUPERÄISIIN HIENOUKSIIN Mel Torme Swings Shubert Alley Täydellinen levy. Sen touhu ei ollut liian siistiä. Hienoa, kun paljon kanssani soittaneet tuntevat tapani soittaa ja osaavat lukea ajatukseni. Pidän kovasti siitä, miten instrumentit on vahvasti panoroitu omille paikoilleen. Lukemattomat soitetut keikat kuuluvat bändin omassa soundissa ja svengissä George Duke Faces In Reflection Diggailin kovasti 70-luvun alun ”fuusiosta” ja kosketinsoittajista kuten Herbie Hancock, Jan Hammer ja Patrice Rushen. MoWax-labelin kokoelmalevyt Headz 2A & 2B MoWax oli ennakkoluuloton ja tyylikäs levy-yhtiö, jonka tuotanto inspiroi kovasti. Tämä levy on kaikista hienoista Interpol-levyistä kokonaisin. Duke oli silti tärkein. ALBUMI , JOKA OLI SELVIN KIMMOKE RUMPALIKSI RYHTYMISELLE Chick Corea Elektric Band Chick Corea Elektric Band Dave Weckl oli tärkeä rumpali juuri siinä, että hän motivoi harjoittelemaan ja samalla ymmärtämään, miten tärkeää on oma soundi ja tyyli. Saksofonistit John Coltrane ja Cannonball Adderley vetivät pitemmän korren kuin Miles Davis tai rumpali ”Philly” Joe Jones. Sisältää käsittämätöntä musiikillista osaamista, mutta samalla se on syvä ja inhimillinen. Vaikka ei olisi perinteinen muusikko, voi olla äärettömän musikaalinen ja luoda näkemyksellisesti jotain uutta. – Paljon sellaista, mitä ei muualla ole päässyt soittamaan, vaikka monessa hienossa bändissä olen innolla ollut mukana. AVAINALBUMIT KIINNOSTUKSENI SUUNTAUTUESSA ELEKTRONISEEN MUSIIKKIIN LEVY , JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA DJ Shadow Endtroducing... – Olen aina ollut rumpali, jolle on luontevaa toteuttaa niitä musiikillisia visioita, joita haluan tehdä. MUSIIKKIOPINTOIHIN KYTKEYTYVÄ , VAIKUTUKSEN TEHNYT LEVY Miles Davis Milestones Eka vanha jazzlevy lukioaikana Kaustisella, joka teki suuren vaikutuksen. Tästä on myös Stance Brothersin coveroima Capricorn. Teddy Rok Seven, Five Corners Quintet ja The Stance Brothers ovat vaihtuneet 1950-1960-lukujen amerikkalaiseen länsirannikon jazziin erikoistuneen Teddy’s West Coasters -oktetin kepeän melodiseen svengiin, joka on tuottanut jo kaksi albumia perätysten. Heidän muusikkoudessaan on samaa sielullista syvyyttä kuin siinä yhteisessä tekemisessä, jolla west coast -soittajat loivat yhdessä soundinsa. Se vaatii oman merkkikielensä, kuinka esimerkiksi torvet ohjataan osasta toiseen. – Sain mukaan kaikki ne muusikot ja hengenheimolaiset, jotka halusinkin. (Teddy’s West Coasters, Serenity Ensemble) N ykyjazzin monista polttopisteistä löytyvä rumpali, säveltäjä, tuottaja ja orkesterinjohtaja Teppo ”Teddy” Mäkynen on vaikuttanut jo monessa tunnustetussa kokoonpanossa. 12 PB Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Teppo Mäkynen LEVY , JOKA ON TEHNYT VAIKUTUKSEN TIETYN SOUNDIN ANSIOSTA LEVY , JOKA LIITTYY TEDDY ROK SEVEN -AIKAAN JA TYYLILAJIIN Sharon Jones & The Dap-Kings 100 Days, 100 Nights Tuottaja-basisti Gabe Roth luonut mahtavan soundin. Biisi linkittyy myös hip hop -tuottajasuosikkiini Pete Rockiin. – Olen ollut onnekkaassa asemassa saadessani tehdä kaikkea, mitä omasta päästä on päässyt pulppuamaan, Teppo iloitsee. Ja soittamisen lisäksi myös oppia senkin tyylin. Kokoelmat esittelivät monipuolisesti 90-luvun alun, usein sample-pohjaista, elektronista musiikkia jota kutsuttiin myös trip hopiksi. Hip hop -musiikki avasi silmäni sille, että hienoa musiikkia voidaan tehdä hyvin erilaisista lähtökohdista. Rummuissa on vahva pohja instrumentaatiolle, jota on liiderinä helppo viedä bändiin. Rinnalla toimii vapaamuotoisempi Serenity Ensemble -kvartetti. Elämäni soundit 11_15 kopio.indd 12 30.10.2015 14.21
290 Lisätiedot www.kesko. / Vastuullisuus 14 99 Amy W tulostus.indd 13 30.10.2015 11.29
Vaan ei ainut. Sitten, syksyllä 1972, Tampereella aloitti Epe’s Music Shop. Jo kesällä 1976 oli ilmaantunut uusi yrittäjä, Oy Evergreen Ab, josta itsekin tilailin 80-luvun lopussa. Kavalkad ilmoitti jo Musa 2/72:ssa, jolloin valikoimassa oli myös ”jenkki-tupakat ja Black Jackit” sekä ”jytä-artikkeli: PIMULEHDET syysiltoja piristämään”. Teksti: Tommi Liimatta Saadessanne viallisen levyn toimikaa palautusohjeiden mukaisesti N ykyään on paremmin kuin ennen. Voimme kuunnella peräkkäin kaikki ne levyt, joiden ilmestymistä joutui 70-luvulla odottamaan reaaliajassa. Hyppäys vuoden 1975 ensi-Soundeihin: Epe’s ilmoitti kokosivulla, listasi yli 300 lp:tä, täysihintaiset 26, tarjoukset 16 markkaa, ”alle 70 mk:n systeemeistä 3:70 postikulut”. Levylistoista tilaisi mielellään vieläkin. Original toimi Pirkkalassa, ilmoitti ensi kerran Soundissa 1/76 ja harjoitti sekin maahantuontia. Soundissa 12/78 Epe’sillä oli viiden sivun, Originalilla kuuden sivun mainos. 6/75:ssä oli Epe’siä yli kolme sivua, joista Juho Juntusen piirrokset tekivät hämäävästi miltei toimituksellista aineistoa. Disko-dj:t olivat merkittävä singlejen ostajaryhmä. Kavalkad laajeni 1976 Privato-levypostimyymäläksi, joka muuttui Nashville Oy:ksi ja vielä Ladylandiksi; postilokero pysyi samana. Vielä vuoden lopussa ainoat kilpailevat ilmoittajat olivat Tunnelin levy, Digelius ja omaa maahantuontia mainostava T:mi Kavalkad. Tyypillistä Evergreenille oli Fazerin tavoin suppea valikoima. > Liimatan aikamatka A-PUOLI Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja. Jos levyjä edes löytyi. Postimyynti oli typistynyt kahden toimijan kilpailuksi. Ensimmäisessä Musassa (heinäkuu 1972) lupasi Digelius lähettää äänilevyt «maan joka kolkkaan postimaksutta». Palvelualttiutta osoitti muutaman virkkeen esittelyt harvinaisempien levyjen yhteydessä. Epe’s oli ensimmäisiä postiennakkomyyjiä. Levyjen postimyynti takasi syrjäkylän teinille tasavertaisen aseman musiikin hankinnassa. Original Records ilmoitti 4/77 perustavansa levykerhon, jonka jäsenet pääsevät vaikuttamaan, mitä levyjä tuodaan ja kerholehdessä tarjotaan. Kuukauden tuote -liikemalli oli poimittu menestyviltä kirjakerhoilta. Vuoteen 1974 mennessä Digelius jo ymmärsi veloittaa lähetyskulut ”alle 50 markan ostoksista”. Ei tuollaisia valikoimia näe kuin suoratoistopalveluissa. 50–100 markan tilaajat saivat ”ILMAISEKSI yhden valitsemamme levyn”. Lokakuun Musassa 1972 Epe’s Music Shop esittäytyi: ”Olemme piikki Suomen ostajia hylkivän äänilevytuotannon lihassa. 14 K u v a: M ar k u s P aa ja la ”Olemme piikki Suomen ostajia hylkivän äänilevy tuotannon lihassa.” Liimatta_11_15.indd 14 30.10.2015 10.08. Vuotta myöhemmin Originalilla oli myymälä peräti kuudessa kaupungissa, ja sen ja Epen lisäksi äänitteitä postittelivat JB-levy, Musiikkiaitta, Sturen levy, Black Star, Evergreen ja Ladyland. Epe Helenius on nimennyt Original Recordsin ensimmäiseksi kilpailijakseen. ”Ostopakkoa ei ole missään vaiheessa.” Hyvä näin, koska Fazerin Musiikkikerhon asiakkaat muistavat, miten postin mukana saapui Kuukauden levy, jos sen unohti peruuttaa. Tuomme maahan tavaraa, josta täällä ennen on nähty vain unta.” Halukkaille lähetettiin kasetti-, lptai single-esite. Tavaratalojen ja huoltoasemien valikoima painottui humppaan ja listapoppiin
Apulanta tulostus .indd 15 2.11.2015 9.27
Valikoima näyttäytyy tyylillisesti varsin laaja-alaisena mutta henkisesti yhtenäisenä – kaikkia näitä artisteja yhdistää ainakin silottelemattomuus sekä rakkaus kitaroita kohtaan. Tositapahtumista innoituksen saanut Rock The Kasbah sisältää hyvin kirjoitettua hauskaa läppää, jonka esittäjäksi Bill Murray hieman väsähtäneen oloisenakin on omiaan. Toiminta loppui vuosituhannen vaihteessa. Naapurin vaalea kaunotar Omi tuo seksielämään jännittävän uuden vaihteen mutta samalla saa aikaan kolmiodraaman. Tämän kansion levyillä soi marginaaleihin jääneitä bändejä kuten The Loft ja The Bodines, mutta myös The Jesus And Mary Chainin tai Primal Screamin kaltaisia kiintotähtiä itseään hakevilla ensiaskelilla. Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Elokuvan nimihahmo on jäniksen ja ihmisen sekoitus, isolla lerssillä varustettu seksihirviö, joka törmää mökille viikonloppua viettämään lähteneeseen kaveriporukkaan. MIKKO MERILÄINEN ERI ESITTÄJIÄ: ARTIFACT – THE DAWN OF CREATION RECORDS 1983–1985 (CHERRY RED) Aika ennen menestystä Alan McGee (toinen vasemmalta) ja yhtyeensä The Laughing Apple. HHH BUNNY THE KILLER THING Suomalainen kauhuelokuva on harvinaisuus, ja vielä harvinaisempaa on nähdä kotimainen splatter-kauhukomedia valkokankaalla. Sitä seurasi jättimäinen kaupallinen menestys Oasis-levyjen myötä. Kuten nimestäkin voi päätellä, Love ei kuitenkaan sisällä pelkkää seksiä, vaan kyseessä on rakkaustarina. Sen ohella hän oli henkisesti epävakaalta vaikuttava hahmo, joka aiheutti hämmennystä epäkorrekteilla julkisilla kommenteillaan, jotka vain pahenivat vuosi vuodelta. Pariisissa elokuvaa opiskeleva amerikkalaisnuorukainen Murphy ja paikallinen nainen nimeltä Electra rakastuvat, harrastavat seksiä ja käyttävät huumeita. Pääosaa esittävä Tobey Maguire antaa pienillä eleillä vakuuttavan kuvan päättäväisestä shakkimestarista, joka heiluu hulluuden ja nerouden välimaastossa. Edward Zwickin (Glory, Blood Diamond) ohjaama Pawn Sacrifice keskittyy Fischerin peliuran kiinnostavimpaan vaiheeseen, jolloin hän kamppaili shakin maailmanmestaruustittelistä neuvostoliittolaista Boris Spasskia vastaan. Kaksi cd-levyllistä singlejä, yksi albumiraitoja ja harvinaisuuksia, yksi demoja ja yksi BBC-sessioita. Siellä hän tekee löydön, nuoren kabulilaisnaisen joka laulaa cover-versioita Cat Stevensin biiseistä. Etenkin kaksi ensimmäistä levyä täyttyy läpeensä hienosta musiikista, ja paljon helmiä löytyy muiltakin levyiltä. Loven voi nähdä myös 3D-versiona, joka ei tuo paljoakaan lisäarvoa yhtä näyttävää roiskaisua lukuun ottamatta. ROCK THE KASBAH Veteraaniohjaaja Barry Levinsonin (Uhrilampaat, Sademies) ohjaustyön nimi tuo mieleen The Clashin hitin, mutta mitään yhteyttä biisillä ja elokuvalla ei ole. H PAWN SACRIFICE – KOHTALOKAS SIIRTO Amerikkalainen Bobby Fischer (1943– 2008) oli yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista ja samalla tunnetuimmista shakinpelaajista. Bunny The Killer Thing on amatöörivoimin tehty halpis, jossa on menty siitä mistä aita on matalin, sukupuolielimiä ja verta säästelemättä. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI 16 V irkistävän erilainen levykansio. HHH LOVE Argentiinalaissyntyinen Gaspar Noé on ranskalaisen elokuvan paha poika, jonka vuonna 2002 ilmestynyt Irreversible aiheutti kohua raa’alla raiskausjaksollaan. Epätoivoinen Lanz tarttuu mihin tahansa tilaisuuteen ja lähtee artistinsa kanssa Afganistaniin viihdyttämään amerikkalaisia sotajoukkoja. sanoin kuvin_11_2015 -taitto_a.indd 16 2.11.2015 14.43. Uusi ohjaustyö Love on puolestaan kohauttanut estottomilla seksikohtauksilla, joissa mitään ei peitellä. Ilman hölmöja sivujuonia ja Bruce Willisin epäuskottavasti esittämää palkkasoturia Rock The Kasbah olisi paljon parempi elokuva. Lyhytelokuvassakin nähdyn Bunny-hahmon oma pitkä elokuva on kammottavan huono ja mauton kauhukomedia. Kirkkaimpina tähtinä loistavat The Moodistsin kohtalokas rock, The Jesus And Mary Chainin ihanasti kirskuva ensisingle Upside Down ja The Pastelsin vuosien myötä aina vain hurmaavammiksi käyvät ässäsinglet. Tarina jää kuitenkin melko ohueksi, ja tuntemattomat näyttelijät esiintyvät kömpelösti. Artifact pureutuu brittiläisen Creation Recordsin kolmeen ensimmäiseen toimintavuoteen, siis aikaan, jolloin sekä omia että kaveripiirin levyjä julkaisemalla aloittanut yhtiö ei ollut vielä päässyt laajemman maineen tai varsinkaan menestyksen syrjään kiinni. Saattaisi luulla, että elokuva voisi naurattaa camparvoillaan tai viihdyttää överiksi menevällä väkivallallaan, mutta ei. Bill Murrayn esittämä Richie Lanz on ikääntynyt manageri, joka muistelee juttuja Madonnasta ja Stevie Nicksistä, mutta menestys musiikkibisneksessä on hiipunut – jos sitä on kunnolla koskaan ollutkaan. Tässä lajityypissä on olemassa roskaa, josta voi löytää sopivassa mielentilassa jotain hyvää, mutta Bunny on pelkkää infantiilia ja alaarvoista sekoilua. Alan McGeen johtaman label puhkesi kukkaan viitisen vuotta tämän laatikon kattaman ajanjakson jälkeen shoegazen huippuvuosina My Bloody Valentinen, Riden ja Slowdiven myötä, mutta ajautui taloudellisiin ongelmiin ja lopulta Sonyn alaisuuteen vuonna 1992. Kuuntelukokemuksena boksi on yllättävänkin linjakas ja sujuva kokonaisuus, mitä auttaa se kiistämätön fakta, että Creation Records arvosti alusta asti paitsi tietoista toisin tekemistä, myös hyviä biisejä ja melodioita. Fischerin elämästä on tehty eräänlainen 70-lukulainen vakoilutrilleri, ja shakki tuntuu välillä jäävän elokuvassa taka-alalle, mutta se ei sinänsä haittaa, sillä tarinassa on niin paljon muitakin kiinnostavia elementtejä. Noé on lahjakas elokuvantekijä, jolla on omaperäinen kerrontatyyli. Pröystäilemätön laatikko on koottu tyylikkäästi puitteita myöten, sillä mukana tulee 90-sivuinen kirja, jossa selvitetään lafkan synty perinpohjaisesti ja esitellään kukin artisti
Ilmiselvistä eroistaan huolimatta muusikkonakin tunnetun Jyrki Nissisen, 33, ja ruotsalaisen (suomensukuisen) Joakim Pirisen, 54, sarjakuvia ajaa hyvin samanhenkinen anarkismi. Pirisen tarinoissa miljöönä on usein likainen ja synkkä versio Tukholmasta, Nissisen kummajaiset seikkailevat Kainuun ankeimmissa kolkissa. Kaiken lisäksi hän saattaa kertoa osan tarinoista vaikkapa vain pelkillä geometrisillä muodoilla. Ikävä kyllä vastakaikua ei tule. Mies ei vaikuta vanhemmiten ainakaan pehmenneen, sen verran mustaksi yltyy huumori tässäkin viime vuonna ruotsiksi ilmestyneessä Komisario Neliön välähdys -kirjassa. Nissisen sarjakuvissa on paljon seikkoja, joiden pitäisi ärsyttää – karkea piirrosjälki, runsaasti viljellyt yhdyssanaja muut kirjoitusvirheet – mutta näihin hyvää makua tökkiviin sekoilutarinoihin tyyli sopii täydellisesti. Todella paljon muutakin hyvää mies on julkaissut, ja ilahduttavan paljon niitä on myös suomennettu. S amaan aikaan hellyttävän rakastettavia ja suorastaan vastenmielisiä hahmoja – niistä on tehty molemmat näistä kirjoista. 50€ 50€ Osta Ukko Schnapps -tuotteet osoitteesta www.discshop.fi/ukko ® ukkoschnapps.fi /ukkofinland @ukkoschnapps @ukkoschnapps @DiscshopFi @DiscshopFi @DiscshopFi soundi_ukko_schnapps_108x297.indd 1 2015-10-15 13:19 Sarjakuvamaailman anarkistinaapurit Joakim Pirisen hahmot pohjautuvat yleensä eläimiin. Voimass a 31.12.20 16 asti. Yhdistelmä on täysin ainutlaatuinen. Lehtien läpi kulkee yllättäviin suuntiin kääntyilevä tarina Borgtronista, omituisesta mutantista, joka putkahti maailmaan kesken Klamydian keikan, sekä hänen mahdollisesti vielä oudommasta elämänkumppanistaan Marjatasta, jonka hänen isänsä muni vankilassa ollessaan ja jolla kasvaa jalat suussa. sanoin kuvin_11_2015 -taitto_a.indd 17 2.11.2015 14.45. Pirisen sarjakuvissa yhdistyy perinteinen tarinankuljetus, painajaismainen surrealismi sekä piikikäs kritiikki niin kapitalismia, mediaympäristöä kuin uskontoakin kohtaan. Joakim Pirinen muistetaan Suomessa aina ja iankaikkisesti SokeriSakari-kirjastaan (Socker-Conny, 1985). Piirtäjänä Pirinen on aina ollut suosikkejani. Koukuttavien Borgtron-tarinoiden lisäksi kirjassa esiintyy muitakin herkullisia hahmoja, kuten Runkkari Slude ja suuremmallekin yleisölle tuttu Auttaja Hai. Hän ilmaisee hahmojensa ääripäästä toiseen seilaavia tunteita ilmeiden lisäksi koko ruumiilla, muovaten henkilöiden ulkomuotoakin tarpeen mukaan. MIKKO MERILÄINEN JYRKI NISSINEN: BORGTRON KOOTUT TARINAT (ZUM TEUFEL) JOAKIM PIRINEN: KOMISARIO NELIÖN VÄLÄHDYS (SUURI KURPITSA) Voita upea Ukkomatti 100 nahkatupella ja Discshopin 50€ lahjakortti! Kilpaile osoitteessa www.inferno.fi/ukko L A H J A K O R T T I Tämä lahjakort ti oikeutta a 50 € arvoisee n ostoksee n osoittees sa www.dis cshop.fi Tee tilaukses i osoittees sa www.dis cshop.fi Ilmoita koodi lahjakort ti-kentäs sä kassalla. Sivut täyttävät makaaberit tapahtumat ja groteskit henkilöt, joiden elämästä voi kuin voinkin tunnistaa ainakin murusen itseään. Paksu ja kovakantinen Borgtron-kirja kokoaa Nissisen samannimisten pienlehtien osat 1–10 (2006–2009). Vaikka ei välttämättä haluaisikaan. Borgtron ihastuu älykköhevoseen. Hänen usein eläimiin pohjautuvat hahmonsa ovat äärimmäisen ilmeikkäitä, ja tussinjälkensä sekä yksityiskohtaista ja taitavaa että huoletonta ja irrottelevaa
Myös uusi kitaravahvistin-combo on saanut hyvän vastaanoton. Monet pikkuvahvistimet perustuvat 6V6-putkeen ja siksi valitsin EL84-putken, jossa on helmeilevämpi ja aggressiivisempi soundi. – Vuositasolla vain muutama tilaus tulee Suomesta, muuten kaikki menee lähinnä USA:n ja Japanin markkinoille. Versoulin kitaroita käyttävät Woodin lisäksi Keith Richards (The Rolling Stones), Pete Townshend ja Roger Daltrey (The Who) sekä Billy F Gibbons ja Dusty Hill (ZZ Top). SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 1 E-liike 11_15 taitto.indd 18 30.10.2015 14.44. Billy oli hyvin tyytyväinen ja käyttää comboa uudella soololevyllään. Kuusesta valmistettu, takaa melkein suljettu kotelo suuntaa äänen ulos hienosti. Pete Townshendilla on kaksi Buxom 12-kielistä studiossaan, joista toinen on baritoni. Niemisen mukaan Versoul-soittimien saaman arvostuksen salaisuus on yksinkertainen: hän pyrkii auttamaan muusikkoa luovassa prosessissa. Jaakko Turunen suunnitteli elektroniikan konseptini pohjalta ja vastaa chassiksen (rungon) juotostöistä. – Olen muutaman vuoden kehitellyt konseptia pienestä combovahvistimesta, jossa olisi hieman suurempi kaiutin. – Olen itseoppinut. Kesti yli puoli vuotta ennen kuin sain yhteyden Billyn. Valitsen itse chassiksen ja paneelien alihankkijat. Suurin osa asiakkaistani on ammattimuusikoita tai keräilijöitä ja sijoittajia. Esimerkiksi Ronnie Wood esittelee kitaristien sikarinnuuhkintalehden Guitar Aficionadon uusimmassa numerossa kuusi suosikkisoitintaan, joista yksi on Versoulin kauttaaltaan lehtikullalla päällystetty Raya-malli. Billy halusi ainoastaan pieniä muutoksia ulkonäköön: hän otti kynän ja paperin esiin ja alkoi luonnostella ajatuksiaan, päätyen kulmikkaampiin etupaneeleihin. Yritän löytää asiakkaita ensisijaisesti muusikoista, studioista, tuottajista ja äänittäjistä. – Soittajat arvostavat paitsi erinomaista ja persoonallista ääntä, myös hyvää soitettavuutta ja erilaista ulkonäköä. Sitten yhtäkkiä hänen kitarateknikkonsa Elwood Francis vastasi saatuaan minulta viestin Black Crowes -yhtyeen kautta. – Tapasin Billyn heinäkuussa Berliinissä ja hän – jolla on jo kaikki mahdolliset vintageja uudet vahvistimet – testasi pikkucomboani useita tunteja ja ihmetteli kuinka koosta huolimatta epätavallisen iso ja hieno ääni siitä lähtee. Myös Kenny Burrell, Bernie Leadon, amerikkalainen sessioässä Tim Pierce, espanjalainen kitaristi Amancio Prada ja tuottaja-äänittäjä John Hanlon ovat tehokäyttäjiä. Kuinka Gibbons alun perin kiinnostui Versoulista. Toimitin vahvistimen hänelle kuukaudessa. Lähetin kuvia Raya Blue Light -kitarastani, jonka Billy halusi heti ja tilasi vielä kaksi lisää, omilla spekseillään. Paluulennolla sain idean kitaraan asennettavasta sinisestä valosta ja yhdistin konseptiin vielä kromatusta reikäpellistä tehdyt sivut, joita olin jo käyttänyt resonaattorikitaroissani. H elsinkiläinen Versoul edustaa kitaraja vahvistinrakennuksen saralla high endiä. – Myöhemmin olen perehtynyt eri kitarasoittimien materiaaleihin ja rakenteisiin sekä eri tuotemerkkien historiaan, analysoinut tuloksia ja käyttänyt niitä omien mallieni kehittämisessä. Soittimissa ergonomia ja ulkonäkö ovat merkittäviä ominaisuuksia, mutta tärkeintä on ääni. Townshendin pitkäaikainen kitarateknikko Alan Rogan osti ne hänelle vuonna 2007 kun The Who vieraili Helsingissä. Custom-soittimissa olen onnistunut suunnittelemaan ja toteuttamaan vaativien asiakkaiden toiveet. Hän halusi myös vihreän Levant Tolex -pinnoitteen ja Marshall-tyylisen pin stripe -etukankaan. Versoul-combossa voi käyttää kolmea eri tasasuuntausputkea, toisena etuputkena viittä eri 12A-perheen putkea halutun gain-tason saavuttamiseksi. Poikkeava putkitus on myös tärkeä. Yksi Versoulin vakioasiakkaista on Billy Gibbons, joka haluaa painaa myös oman puumerkkinsä mallistoon. Kari Niemisen syksyllä 1994 perustama Versoul vietti viime vuonna 20-vuotisjuhliaan ja sen tuotteet ovat saavuttaneet huippuammattilaisten parissa vankan aseman. – Ostin Billyn Rock + Roll Gearhead -kirjan vuoden 2006 NAMMmessuilla ja mietin, mitä voisin rakentaa tälle yhdelle suosikkikitaristeistani. – Päätuotteeni ovat tällä hetkellä akustiset kitarat, kuten Buxom 6ja 12-kieliset mallit, Raya-sähkökitarat, sekä erilaiset baritonikitarat. 18 E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Ei hullummin yhden miehen yritykseltä, jolla on vain muutamia alihankkijoita. Teksti: Esa Kuloniemi A-PUOLI Versoul hehkuu sinistä valoa ”Kun Ronnie täytti 60 vuotta, tein hänelle lahjaksi 12-kielisen Buxom-akustisen ja kävimme viemässä sen Ronnien Lontoon-kotiin. Valmistin ensimmäisen sähkökitarani vuonna 1973, mutta aloitin puuntyöstämisen jo kymmenen vuotta aikaisemmin, kolmen ikäisenä, kertoo Kari
Näin kaikki kitarat kuulostavat Billyn kuuluisalta ”Pearly Gates” Les Paulilta. Hän ei ehkä ole mikään supermuusikko tai laulaja perinteisessä mielessä, mutta osaa välittää tunteita sen verran koskettavasti, että on ansainnut lähes ikonisen asemansa. Keikalla Billyn kaikki kitarat ajetaan äänianalysaattorin läpi ja niille tehdään esiasetukset taajuuskorjaimella. Äänialaa voi säätää neljän oktaavin alueella, ja pitch bend löytyy. Billy on nyt ostanut kuusi kitaraa ja nimennyt mallin Raya Billy F Gibbons Blue Light Specialiksi. Billy ihmetteli, kuinka Raya Blue Light on ainoa kitara, jossa taajuusvaste on lähes identtinen Pearly Gatesin kanssa. Tällä on kiva lirputella Abba-tyylisiä crescendoja ja muokkaaminen on todella helppoa. Pienikokoisten soittimien lelumainen ulkonäkö hämää hieman, nimittäin toteutus on sopivan robusti ja soundeissa ei ole tingitty lainkaan. Keith käyttää Versouleja studiossa ja laulunkirjoittamisessa. CP on sähköpiano, jossa on kuusi vaihtoehtoista soundia, muun muassa Wurlitzer, Rhodes ja lelupiano! Efektejä on ihan liikaa: särö, chorus, tremolo, phaser, autowah, delay ja kaikukin. – Legendaarinen kitarateknikko Alan Rogan esitteli soittimeni vuonna 2003 Ronnie Woodille, joka osti heti kaksi: Henry-sähkökitaran ja Buxom 6 -akustisen. – Kun Ronnie täytti 60 vuotta, tein hänelle lahjaksi 12-kielisen Buxom-akustisen ja kävimme viemässä sen Ronnien Lontoon-kotiin. Myös Rollarien kitarakaksikko on suurasiakkaasi. Kaikilla on sama hinta: 399 euroa. Gordonin teos on erinomaisesti kirjoitettu. DX on legendaarisen 80-luvun DX7-syntikan variaatio, jossa on valmiina 32 hölmönhauskaa ääninäytettä, joita voi tosin muokata ja tallentaa vapaasti. Lukuisista namikoista voi säätää reippaasti äänikertoja. Billy on myös energinen ja luova, joten yhteistyö on sujunut erittäin hyvin. Seuraavana vuonna hän hankki vielä Resosun 6 -resonaattorikitaran ja Raya 6 -baritonin. Lukukokemusta latistaa kuitenkin sivuilta tuon tuosta esiin puskeva katkeruus huorintehnyttä Moorea kohtaan. Nämä pikku paskiaiset ovat ensi kesän puistohitti, tosin monia muitakin käyttötarkoituksia keksin. Millaista Gibbonsin kanssa on työskennellä. YC on urku, jossa on viisi makoisaa kiipparia: Hammond, Vox, Farfisa ja pari hauskaa japsiurkua. – Kun Stones kävi Helsingissä kesällä 2007, otti yhtyeen backlinesta vastaava ja Keithin kitarateknikkona toimiva Pierre de Beauport minuun yhteyttä. Voisin hitto vie ostaa vaikka nämä kaikki, sillä hinta-hupisuhde on mielestäni mainio. Polyfonisen soundin voi myös monottaa, jolloin läskit syntsabassot ja liidit irtoavat näpsästi. Mitä lähitulevaisuuden näkymiä Versoulilla on. Asialla on monilahjakas intellektuelli, joka synnyttää tarkkanäköistä tekstiä. Koskettimien löysään dynaamiseen tatsiin tottuu helposti. HEMMO PÄIVÄRINNE, E-liikkeen laitearvioija Uudet kasvot www.versoul.com Seuraavat mallit olivat onttoja ja lyhytskaalaisia ja kokonaan lehtikullalla pinnoitettuja. Myös traumaattisen isovelisuhteen prosessointi haukkaa turhan ison osan kakusta, mutta hyvä näinkin. Leslien hölskyminen minikajarista toiseen saa pään pyörälle. Ronniella on nyt yhteensä kymmenen Versoulia ja hän käyttää niitä jatkuvasti keikoilla ja levytyksissä. Vehkeessä on myös luupperi, jolla voi taltioida ideanpätkiä ja soitella päälle. Vastasin, että olen seurannut omaa intuitiotani hyvästä soundista. – Hän on hyvin tarkka soitettavuudesta ja soundista ja siksi suunnittelu on ollut haasteellista ja palkitsevaa. CS on kahdeksanääninen syntetisaattori, jossa ei ole yhtään valmista soundia, vaan kaikki on näprättävä itse. 19 Kim Gordon: Tyttö bändissä Like Y amaha on julkaissut uuden pienehkön ja kompaktin Reface-kiippariperheen, jonka jäseniä ovat CS, DX, CP ja YC, ja joille on yhteistä kolmen oktaavin minikoskettimisto sekä kolmen tuuman minikaiuttimet. S onic Youth merkitsee niin paljon niin monelle, että turhaan Kim Gordon panostaan edesmenneessä bändissä vähättelee. Manageriteknisistä syistä en kuitenkaan voi käyttää hänen nimeään mainonnassa. Virtalähde kuuluu hintaan, mutta Refacet toimivat myös pattereilla. Monelle juuri hän oli Sonic Youthin sielu, mitenkään ex-aviomies Thurston Moorea ja muita jäseniä vähättelemättä. Takaploosterissa on ulostulot, kuulokeliitäntä sekä USBja midimorjekset. – Suunnittelen uusia soitinmalleja ja tutkin USA:n markkinoita, muun muassa Nashville on työn alla. Kiihtyvää Leslietä voi muljuttaa näpsästi hitaalta nopealle ja päinvastoin. Vierailinkin sitten Olympiastadionilla tutustumassa Rollarien soittimiin ja vahvistimiin. – Mittasin Keithin 10-kielisen akustisen kitaran ja olen suunnitellut, valmistanut ja myynyt hänelle sittemmin neljä erilaista Buxomkymppikielistä. Tarkkanäköiset muistelmat E-liike 11_15 taitto.indd 19 2.11.2015 15.52. Tuloksena kivoja pörinöitä ja valleja. Efektejä löytyy vibrato, chorus, särö ja kaiku. En kiistä, etteikö aviopuoliso-bändikaverin uskottomuus olisi äärimmäisen loukkaavaa, mutta surutyön sijaan olisin mielelläni lukenut enemmän biisien tekoprosesseista, bändin kehittämistä soundeista, epätavallisista soittotekniikoista, virityksistä ja preparoiduista kitaroista
Muunlai nen tulos olisi ollut ihan kummallinen, mutta ykköseksi mä niissä aina tulinkin. Samaan aikaan lähdin pois kotoa ja mukaan tuli ensim mäiset syvemmät ihmissuhteet, rak kauskuviot. Huomattava osa jutustelusta oli Pekan analyysiä itsestään. Jos menin johonkin kulttuurikisoi hin soittamaan pianoa tai viulua (mai neikkaan soittajasuvun vesa aloitti opis kelemalla molempia klassisesti) niin odotin ilman muuta voittavani. Moro. . Pohjola kuoli vuonna 2008 56vuotiaana. Meil lä oli Pekan kanssa synkannut siitä lähtien kun tapasin hänet Wigwamin puitteissa bändin alkutaipaleella. Mut ta aivan kuin Baddingin kanssa, Pek kaakaan ei huvittanut mennä jututta maan, jos hänet tapasi synkkänä kau tenaan juovuksissa. Se oli niin voimallinen, että pyöri mielessäni viikkokausia. Näin hän näki alamäkensä syyt. Kuitenkin se oli lähinnä omaeh toisesti tehtyä juttua ja jotenkin siinä sit ten tuudittautui ”huipulla olemiseen”. Pekka Pohjola Aina ykkönen Hänen positiivinen kehityksensä oli niin dramaattista, että juttu lähti siitä kuin itsestään eikä Pekka kakistellut aihetta lainkaan. kysyin vaistomaisesti. Sitten kun aloin soittaa bassoa – ei mulla siinä mitään sen kummempaa pää määrää ollut – mä vaan innostuin siitä niin totaalisesti, että soittelin varmaan nelisen vuotta jotain kahdeksan tuntia päivässä eli tein duunia ihan helvetisti tietämättäni, mistä sitten jälkeenpäin on ollut tosi paljon hyötyä. Onhan täällä varaa syntyä oikein kunnon huip Suomi-p rogen suurmie s valottaa psyykeä än Nuorena muusikon uran aloittanut Pekka Pohjola oli jo 80-luvun alkuun mennessä käynyt läpi ison henkisen kehityksen. Huipulla oleminen, millä tahansa alalla, on henkisesti helvetin raskasta, koska silloin ihmiset alkaa odottaa sulta aina vaan enemmän. Suomessa on sikäli helppoa olla huipulla, että kilpailu tai yleinen taso ei koskaan ole niin kauhean korkea. Pekan ryhtiliike oli edelleen päällä. pujakin, mutta siellä on vaikea pysyä siinä mielessä, että ympärillä olisi jat kuvasti sellaista kuhinaa, joka tavallaan pakottaisi pysymään siellä. Vastaan käveli vanha tuttu, mutta hän oli niin muuttunut, että melkein pomppasin ilmaan. Ei tavallaan joudu tekemään huipulla pysymisen eteen tarpeeksi duunia, vaan alkaa aja tella, että täällä sitä vaan ollaan. . Molemmista yritin koko ajan kuvitella, että kaikki menee hyvin. Kun sitten pääsin Wigwamissa julkisiin kehiin niin nopeasti – olin silloin 17 – niin taas mä olin tavallaan ykkönen, siinäkin hom massa. Nyt reippaas ti hoikistuneesta ja erittäin terveen näköisestä Pekasta hohti suorastaan häikäisevä valo ja energia. Ei mitään ihmeellisempää. Haastattelussamme vallitsi kuiten kin hieno tunnelma. . Kunnes ne sitten loppu, enkä mä vielä silloinkaan suos tunut katsomaan todellisuutta silmiin, Pekka tilitti rauhallisesti. Varsinkin jos haluaa pitää pienen tauon ja sitten tulee takaisin, niin kaikki on heti kie li pitkällä syynäämässä, onko se nyt kehittynyt ja kuinka paljon. Sii nä tottuu olemaan kaikessa tavallaan keskipisteenä, Pekka pohdiskeli. Istuimme kotonani Tampereen Armonkalliolla mummoni vanhoissa nahkatuoleissa ja puhuim me vapautuneesti. Mitä sulle on tapahtunut. Edellinen havaintoni Pekka Pohjolasta oli edel liseltä syksyltä, jolloin hän esiintyi Groupinsa silloisen inkarnaation kans sa selvästi juovuksissa, perin väsähtä neenä ja pöhöttyneenä. . Sitä voi katsoa monelta kantilta, mutta itse olen funtsinut sitä niin, että mä totuin pienestä pitäen olemaan ykkö nen. Me vain aloimme puhua. . Päinvastoin kuin yleensä, en ollut tehnyt mitään kysy myksiä etukäteen. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI A lkuvuodesta 1982 kävelin Edgar Winterin konsertissa rappuja alas Vanhan vessaan. Lausunto oli alakanttiin niin dra maattisesta muutoksesta. . Silloin en vielä tiennyt, eikä tiennyt moni muukaan, että Pekka kärsi maa nisdepressiivisyydestä, jonka kanssa hän sitten kamppailikin lopun ikäänsä järkyttävän varhaiseen kuolemaansa saakka. Bassomestarin taidot olivat puolestaan hyvin nähtävillä jo alusta asti Wigwamissa ja myöhemmin merkittävillä soololevyillä. En suostunut näkemään todel lisuutta, että molemmat meni kovaa vauhtia alaspäin... Vaih doin vaan kaljanjuonnin tenniksen peluuseen, hän vastasi hymyillen. Kun bassomestaria tarjottiin haas tatteluun muutama kuukausi myö hemmin Urban Tango albumin tii moilta, tartuin tilaisuuteen heti. 20 21 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Se on vähän niin kuin juhlaa aamusta iltaan, mikä sitten ilmenee eri muodoissa. Eka jakso oli se Wigwamin aika, jolloin nuorena poikana tulin kuvioi hin mukaan ja kuvittelin kaiken olevan ihanaa ja ihmeellistä. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_pekka pohjola.indd 20 30.10.2015 10.12. Sitä kesti tasan neljä vuotta ja saman ajan kesti mun ensimmäinen vakava ihmissuhde
Soolot nivoutuvat esi merkillisesti melodisiin sävellyksiin. Ideoiden toteutus siinä tietysti kärsii, koska ei jaksa tai viitsi niitä toteuttaa. Jos joku huonossa jamassa oleva tyyppi tulee kysymään multa neuvoa, niin voin kehottaa sitä tekemään sitä tai tätä, mutta 99,99-prosenttisen varmasti se ei tee niin. Ne edesauttaa pohjalle menoa ja niihin on helppo turvautua, kun ei muuta keksi, mutta mä tajusin, että mun on saatava itseni maan pinnalle sieltä pilvistä, missä olin siihen asti elänyt. Armoton idylli muistetaan myös monista tvohjelmista. Silloin alkoi tuntua, ettei tässä kaikki niin hallinnassa olekaan, mutta samalla oli niin väsynyt vetämään hyvin pärjäävän roolia, ettei jaksanut skarpata eikä enää viitsinyt tehdä hommia musiikkinsa eteen. Joskus tuntuu, että sitä tapahtuu alamaissa enemmän, ei tosin kännissä. Sitten pikkuhiljaa todellisuus alkaa kaivertaa ja kun yks päivä todella huomaa, mikä tilanne on, niin se on melkoinen katastrofi: henkinen romahdus. Itse en tajunnut siinä ongelmaa olevankaan ennen kuin nelisen vuotta sitten. Muttei se pelkästään viinasta johtunut, että löin pääni pohjaan. Kyse on suomiprogen klassikos ta, mutta yhtä lailla se valikoituu kansainvälisen fuusion/jazzrockin huipulle. Kolmas lp Keesojen lehto lähestyi jo enemmän progefuusion valtavirtaa. Sitä ei vaan halunnut nähdä, että bändi meni ihan eri paikassa kuin missä itse oli. Levy on kokonaisvaltaisesti temaattisen ajattelun tähtihetkiä ja innoitti edeltäjänsä tapaan oleelli sesti Anssi Tikanmäen maisemallista maalailua. Toisaalta tämä mun sooloura, on tietyllä tapaa erillään kaikesta muusta, mitä tapahtuu. NUOREN VIRTUOOSIN PERSOONALLINEN AVAUS Pihkasilmä Kaarnakorva (1972) naamakirja_pekka pohjola.indd 21 30.10.2015 10.12. Kitara kuluu vain yhdessä Coste Apetrean hyvin tolosmaisessa soolossa Pekan melo disen bassottelun ja debyytistä laa jennetun torvisektion (Pöyry, Koivistoinen, Paakkunainen, Bertil Löfgren) näytellessä pääroolit häikäisevästi. Salainen ase on musii kin kitarattomuus, jonka korvaa puhallinten (loistava Pekka Pöyry sopraanossa) ja urkujen (Jukka Gus tavson) upea temaattisuus. Siinäkin osastossa tuli yllätyksiä. OMINTAKEISEN TYYLIN HUIPENTUMA JUKKA TOLOSEN soolo debyytti (Tolonen!, 1971) avasi tien suomalaisvir tuoosien omille levyille. Mun musiikkiin ei näytä juurikaan vaikuttavan ulkoiset asiat tai tilanteet. Harjoittelu oli hirveää tuskaa. Ei ihme, että levy on nykyään maailmalla kovassa arvossa. Tämä Pekan ensimmäinen tuli sen rohkaisemana he ti perään ja olikin huima avaus kaksikymppiseltä nuorukaiselta. Vasta toissa kesänä tunnustin itselleni, että nyt on poika niin alamaissa kuin olla voi. Se siis tosiaan meni alaspäin eri suuntaan menemisen lisäksi, koska me ei enää tehty duunia. Kyllä munkin tilanteeseen puututtiin, varsin loppuvaiheessa, mutta se ei vaan mennyt läpi. Wiguilta oli kadonnut yhteinen fiilis, se ei siinä mielessä enää ollut bändi. Paremmin siinä ehkä auttaa se minussa tapahtunut muutos, minkä säkin sanoit heti huomanneesi. Siinä tuli tietenkin melkoinen ristiriita maanpäällisen todellisuuden kanssa... . . Takaisin maanpinnalle . Hän sanoi myös, ettei ollut 12 vuoteen (!) oikeastaan kuunnellut musiikkia ollenkaan eikä varsinkaan Sibeliusta, vaikka häntä niin usein kuvataan adjektiivilla ”sibeliaaninen”. ”Ideoita ja luomista tapahtuu ihan pohjamudissakin.” Harakka Bialoipokku (1974) POHJOLAN TOINEN soolo työ, johon ihastuivat Vir ginpomo Richard Branson, Mike Oldfield ja myöhem min Endtroducing...albu milleen Sekoilu seestyy kappaletta sämplännyt DJ Shadow, jalosti ykkösen rockia, jazzia, kansan musiikkia ja virsiäkin yhdistelevän tyylin huippuunsa. Olinpa missä tahansa kunnossa, tilassa tai elämäntilanteessa, se vaan näyttää tulevan musta esiin. En tosin suosittele sitä noin toteutettuna kellekään, koska siihen liittyy vakavia vaaroja. Pekan suuri innoittaja Zappa, joka pian halusi Pohjolaa bändiinsä, kuuluu polveilevan valoisassa, metsältä tuoksuvassa instrumentaalimenossa täysin sisäistettynä, ja sama pätee toiseen suureen suunnannäyttä jään Weather Reportiin. Puhuimme tämän jälkeen vielä pitkään musiikista. Ideoita ja luomista tapahtuu ihan pohjamudissakin. Siinä oli vaan kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä sinne tai tulla sieltä pois. Tunnetko halua puuttua tilanteeseen, jos näet jonkun muun saman prosessin alkuvaiheessa. Mutta omista ihanteistani, jotka meni jossain taivaassa, mä en halunnut irrottaa. Johtajan piano ja viulu hivelevät korvaa. Bassolla (Valittajassa wahwahilla) melkoi sesti briljeeraileva maestro maustaa ehjää kokonaisuutta hienosti myös viululla ja pianolla, joiden soitosta hän valitettavasti luopui myöhem min. En. Kyse on siitä, että muuttuu muutenkin suhtautumisessaan asioihin eikä vaan siitä, onko kännissä vai ei, Pekka päätti analyysinsa. Pikkuhiljaa aloin sitten tiedostaa, että bändi meni alaspäin... 20 21 Vaikka hän puhui aika vuolaasti, sävy ei ollut mitenkään neuroottisesti ylivirittynyt, vaan päinvastoin hyvinkin tasapainoinen. Näitä asioita ei välttämättä ulkopuolinen huomaa, mutta sisältä katsoen se on eri juttu. Alkoholinkäyttö kasvoi niin vähitellen, että siihen vaan tottui. Lämpimästi hengittävä tuotanto on edellisen tapaan mer kitty Måns Groundstroemille, mutta hän sanoo Pekan pääsääntöisesti hoitaneen senkin puolen. Nyt kun mulla on ollut vuosi aikaa selvitellä ajatuksiani, näen tämän kymmenvuotisen söhellykseni hyödyllisenä oppina. Olin tottunut ajattelemaan, että kaikki menee hyvin eikä mulla ole koskaan mitään hätää. Mutta ne on tallessa, ei siis menneet hukkaan. . Kun mitään yhteisiä kanavia uuteen suuntaan menemiselle ei löytynyt, mutta silti tuudittauduttiin ajatukseen, että Wigwam oli kova bändi ja sillä hyvä. Siihen ei osaa suhtautua oikealla tavalla eikä sitä ymmärrä. . . Tiedän omasta kokemuksesta, ettei puuttuminen auta. Pekka paljasti monen valoisan kappaleen syntyneet alamaissa ja ettei hän sävellä paperille juuri lainkaan, vaan luottaa muistiinsa ja opettaa biisinsä muillekin soittajille mieluiten hyräilemällä. Viina ja vastaavat on lieveilmiöitä. Ilmiselvä briljeerailu on Harakalla jäänyt ja sävellyksellinen ajattelu on entistäkin kypsempää. Jälki kun kuulosta vain Pohjolalta ja äärimmäisen suomalai selta
22 Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> haast_mariska_a.indd 22 30.10.2015 10.38
”Lontoossa ymmärsin, että musa tulisi olemaan paska harrastus, mutta loistava ammatti.” Matkan varrella pois ja takaisin on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista, kuten Soundissa 10/2012 kuvailtu ”kesken jäänyt yliopistoräpiköinti klassisten kielien ja muun antiikin sälän parissa King’s Collegessa Lontoossa”, mutta ennen kaikkea ohjelmassa on ollut musiikin tekemistä nimellä Mariska. Kyseessä ei voi olla kukaan muu kuin Mariska. Mariskan kynästä ovat tulleet lyriikat esimerkiksi hitteihin En haluu kuolla tänä yönä, Missä muru seni on, Junat ja naiset, Riko minut, Mestaripiirros, C’est la vie sekä Ma lagaan. Omillaan sama nainen on kulkenut jännittävän polun klassisen pianon soitosta punkin, räpin ja anarkistisen iskelmän kautta rockiin ja poppiin. Biisit kuten Tarkasta tämä, Mur ha ja Mari Johanna herättivät ansaittua huomiota ja Mariska nostettiin mediassa Yavisin, Kanan ja muiden kollegoidensa ohi kaikkein vakavimmaksi haastajaksi isompaa huomiota koko ajan keränneille miespuolisille vastapareilleen. Tähän päivään tultaessa hänen tekstejään ovat levyttäneet monet ykkösrivin artistit kuten Jenni Vartiainen ja Anna Puu. Mukavien 1950-luvun kivitalojen reunustamalta kotikadulta on reilun puolen tunnin kävely Helsingin keskustaan, mikä sopii liikunnasta iloitsevalle naiselle. 23 V aikka näkökulma onkin vähän toinen, näkyvät Anna Maria Rahikaisen (s. haast_mariska_a.indd 23 30.10.2015 10.38. 1979) keittiön ikkunasta nykyään samat pihakalliot, joilla hän lapsena hyppi ja leikki äitinsä ja muutamien lähisukulaistensa valvovan silmän alla. Hiphopin liekki paloi loppuun nopeasti, ja Mariska alkoi paitsi punoa uusia juonia, myös laatia sanoituksia muiden tilauksesta. Pääkaupunkiseudun punkkaripiireissä virinnyt ja Oheisvasaran äreän hardcoren merkeissä alkanut toiminta muuttui astetta ammattimaisemmaksi, kun esikoislevy Toi sin sanoen ilmestyi suomiräpin hulluna vuonna 2002. Vain yksi ihminen maailmassa on tehnyt tekstejä sekä Stam1nalle että Jari Sillanpäälle. Sitä seurasivat nopein intervallein Memento mori (2004) ja Suden hetki (2005)
Ryhdyin miettimään tekosyytä lähteä Lon tooseen ja menin kesätöihin keräämään rahaa. Sain pai kan sikäläisestä yliopistos ta ja muutin vuonna 1998. Syttyikö kiinnostus punk-kulttuurin syntykaupunkiin nimenomaan musan kautta. Kovaa. – Keikkakokemusta en muis ta, mutta joululahjaksi saama ni cdsoittimen ja Martikan se kä Banglesin silloin tuoreet le vyt kyllä. – Kielet selvimmin, mutta tykkä sin ja tykkään kyllä matikastakin. Se ei ol lutkaan minua varten. – Kotona ei musaa niin kuun neltu, mutta joltain autoreissu jen Matkamusaakaseteilta muistan Katri Helenan, Junnu Vainion ja vastaavien lauluja. Tietenkin iskelmä. haast_mariska_a.indd 24 30.10.2015 10.38. Tulipahan korkattua vokalisointitilanne reippaan hcmätön merkeissä. Ainakin oman pintapuolisen tutkimuksen perusteella. Mukavaa seikkailua. Kaikki halusivat Mariskan ja hän käytti huomiota hyväkseen poikkea malla tvsarjoissa Maestro ja Tanssii tähtien kanssa. Mariska vetäytyi taas julkisuudesta, jatkoi tilaustekstien tekemistä ja valmis tautui uuteen. Sellaista hive nen edistyneempää nelivuotiaan kaitsemista. Olin ai van haltioissani ja taisin jo silloin sanoa, että jos joskus johonkin muutan, niin sinne. Se estetiikka oli tuttua jo kummitädin kautta ja diggasin tarinasta, jossa kaksi punk karigimmaa seikkailee ympäri Hel sinkiä. Merkittävämmin musiikki kolahti pikkuisen myöhem min, kun siihen aikaan teini ikäinen kummitätini asui väliaikaisesti meillä. Niihin pääsen si sälle ja niitä ymmärrän, ainakin jol lain tasolla. Kuinka vahvasti musiikki oli lapsuudessasi läsnä ja koska joku tietty biisi ensi kerran teki sinuun vaikutuksen. Lukiossa rämmin pitkää yhden kurssin, kunnes siirryin lyhyen puo lelle. Eh kä sanojen mukanaolo paketissa vaikuttaa asiaan. Sibelius ja Debussy esimer kiksi olivat vapaamuurareita ja tut kineet pyhää geometriaa, mikä kyllä ilmenee heidän musassaan. – Olin ehkä viidentois ta mennessäni vetä mään joissakin Suo menlinnan bileissä yhden biisin heidän kanssaan. Ensin mai nittu toimi mukavana paluuna juu rille klassisen musiikin ääreen, jäl kimmäinen toi lopullisen vahvis tuksen sille, että kehollisuuteen ja tanssimiseen liittyvät teiniiän trau mat todella oli selätetty. Meillä luuhasi silloin keesipäitä ja minuakin raahattiin porukassa usein sinne tänne. Se oli samalla luonteva lo petus Oheisvasaratoimin nalleni. Kunnes tuli seinä vastaan. Eli se meni aika hyvin! Sitä ennen minulla oli lähinnä jotain Bachia. Ja onhan tuossa ehkä jokin yh teys... Koska jännitti kamalasti, otin vähän lii kaa suojakiljua ja sehän meni ihan kölin alle! Mut ta onneksi musalaji on ai ka anteeksiantava, joten se ei jäänyt pahasti vaivaa maan. – Nykyään pystyn kuuntelemaan siltä sektorilta oikeastaan vain Sibe liusta ja Vivaldia. Seura si levyjä ja keikkoja Suomes sa sekä Euroopassakin. Vieläkö klassinen musiikki kuuluu elämääsi. Viisi tyyppiä henkilöau tossa ja käsittämättömiä päivämat tausta, joten en tiennyt popista oi kein mitään. Se jäi, mutta aika pian jäi myös piano. – En, mutta joidenkin Toinen vaihtoehto lehden ilmoitusten kautta ihan privaatisti kyllä. Bach vetosi eniten, samoin jotkin Debussyn ja Chopinin biisit. Vielä ilmestymistään odottavien raitojen tavoin ne todistavat, että luvassa on jälleen äkkinäinen suunnanmuutos. Mitkä aineet sinulta sujuivat koulussa. Olin tosi innoissani, treenasin monta tuntia päivässä ja tähtäsin konserttipianis tiksi. Kerro suhteestasi pianoon. Kävitkö Britanniassa myös Oheisvasaran kanssa. Pahat Sudet lopetti toimintansa kakkosalbumi Kukkurukuun, run sasta radiosoittoa keränneen Liekki biisin ja kovan keikkasukseen jäl keen loppukesästä 2013. Kirjoi tin 1997 ylioppilaaksi ja aloin päntä tä kiltisti valtsikan pääsykokeisiin. Otin yksityistunteja sekä Juni että Elina Kimaselta ja pääsin hei dän valmennuksellaan 11vuotiaa na Sibiksen nuorisoakate miaan. Seuraavaksi tulikin sitten jo var masti poistettua Lahden Kasisalin pihalta jotain punkomakustanteita. Minullahan on klasari ”Muistan kyllä silloin pohtineeni, mikä olisi pahin takinkääntö räpin jälkeen. Ryssin ensim mäisen soittokisakarsinnan oikein huolella ja siitä tuli tosi huono fiilis. Katuelämä kävi jotenkin vie hättämään ja hakeuduin siihen sak kiin. Olin seitsemän, kun mut si vei minut ekan kerran reissuun, nimenomaan Lontooseen. Joskus myöhemmin päätin ostaa itse jonkun cd:n ja marssin aika sokkona MusaFa zerille. Olet opiskellut Lontoossa. Hän oli punkkari leidi, joka kuunteli muun muassa David Bowiea ja Nina Hagenia. Eli sitähän piti ryhtyä tekemään.” Mitä muuta harrastit teininä. Vedettyään hetken henkeä nai nen tuli takaisin 2010 raamit kau lassa lanseeraamalla uuden ilkeän nartun imagon ja iskukykyisen Pa hat Sudet yhtyeen. – Punk vaikutti asiaan varmasti, mutta ensikosketus oli kyllä tullut aiemmin. – Innostuin siitä seitsemän van hana. Miten kuvio oli osaltasi alkanut. Minkä levyn tai kasetin ostit itse ensimmäisenä ja mikä oli varhaisin keikkakokemuksesi. Aika pian meillekin hankittiin piano eli mutsilta irtosi support tia. Myös oopperassa käyn säännöllisen epäsäännöllisesti. – Pelasin fudista ja koska olin useimmiten vielä veska, piti jossain vaiheessa alkaa miettiä, miten näitä nakkeja kohtelee. 24 > Soundi-haastattelu Bachin ymmärtäjissä on karkeasti yleistäen matemaattisesti suuntautuneita ihmisiä. Valitsin ihan randomil la, lähinnä kannen perusteella, Tori Amosin Little Earthquakesin (1992). Seurasi kiivas ta kuurupiiloa ja vaivaannuttavaa varjonyrkkeilyä keltaisen lehdistön yrittäessä kaivaa menneestä asioita, jotka sopisivat tuhmaan ”suloisen myrkynkeittäjän” rooliin. Sitten ehkä 13vuotiaana punk iski. Yksi serkuistani oli aloitta nut pianotunnit, ja kummitäti näytti minulle heidän luonaan al keet. Yläasteen opo näytti meille Kasvunimistä tvsarjaa, joka hyp notisoi minut täysin. Reilun vuoden ver ran valmistellusta materiaalista on nyt päästetty julkisuuteen sinkut Itse rakkausjuttuu ja Sotilaat
– Opiskelua kesti 1998–2002, mii nus yksi välivuosi. Lontoossa ym märsin, että musa tulisi olemaan paska harrastus, mutta loistava am matti. Vähän alkoi olla kaipuuta ko Lontoon-vuosinaan Mariska piipahti Stratford Mercenaries -yhtyeen kosketinsoittajana. Joku vastapuhelu huoltsikalta oli ainoa kommunikaation muoto. Jouluna 2001 tu lin Suomeen sillä ajatuksella, että menen vielä viimeistelemään päät tötyöni. Jäin Saksaan yhtenä sunnuntaipäivänä itsekse ni taskussa pelkkiä matkashekkejä. Olitko kartalla suomalaisten räppärien tekemisistä. – Tein yhden aika hellyttävän tekstin enkuksi, mutta kun poru kassa muutenkin räpättiin esimer kiksi ranskaksi ja portugaliksi, vaih doin suomeen. tiin, enkä halunnut jäädä sinne py syvästi. Berliinis tä muun muassa hankkiuduin ker ran yksin Lontooseen. Punktaustasta taisi olla siinä koh taa enemmän hyötyä kuin haittaa, samoin WWC:n tyyppien avusta ja neuvoista. Koska en pitänyt itseäni soittajana saati laulajana, aloin rustata riimejä. Lontoossa ehdin muuten ekana vuotenani myös soit taa Stratford Mercenaries yhtyees sä kiippareita, mutta sitä ei kestänyt yhtä rundia pidempään. Siinä kyllä tuli äitiä ikävä. Etsin moottori tien ja aloin liftata. Ja mahdollisuus. Lukiovuosina kesät menivät jännittävissä merkeissä. Mariska toisena vokalistina Oheisvasaran riveissä. Bach vetosi eniten, samoin jotkin Debussyn biisit.” koja... Taustalla oli punkhenkinen perhepiiri ja elämäntavan ihailu. Kenen kanssa teit demoja Lontoossa ja miten löysit hiphopin. Persaukisuutta ja hantti hommia oli nähty tarpeeksi. Vaikka tein kyllä räppiä jo ennen heidän tapaamistaan. Alan opinnoista huolimatta muusikontiestä tuli toisenlainen. Kuinka kauan yhteensä olet viettänyt Lontoossa. Oliko suomen kieli selvä valinta. Törmäsin myös monikansal liseen World Wide Connection räp pikollektiiviin, ja kun Busta Rhyme sin Gimme Some More oli kerran jy sähtänyt jollakin kauppareissulla, rohkaistuin itsekin kokeilemaan. Ja hyvä Punk iski Mariskaan lujaa jo 13-vuotiaana. Vakavailmeinen nuori pianistinalku. Kolmen vuoro kauden päästä olin Lontoossa. Täkäläinen hiphop-renessanssi osui paluusi kohdalle. Ja jonkun olohuoneessa sitten naker reltiin pari demoa. Hänen toimintaansa vierestä seuratessa ni sain jonkinlaisen käsityksen sii tä, miten musakuviot toimivat sekä isossa että pienemmässä mittakaa vassa. Bändin jäsenistä Janne Perttilä ja Unto Helo (takana) ovat myöhemmin tulleet tutuiksi Rytmihäiriöstä. – Fintelligensin nimen olin ehkä kuullut, mutta siinä kaikki. Mariskan tavoitteena oli ura konserttipianistina. Etualalla laulaja Steve Ignorant. K u v a: M in n a K u rj en lu o m a K u v a: Jo h an n a Si it o n en haast_mariska_a.indd 25 2.11.2015 15.50. – Tutustuin 1998 yliopistolla näh dyn ilmoituksen perusteella capo eiratyyppeihin ja tapasin tulevan poikaystäväni, joka oli dj ja muka na yhdessä isossa bändissä. Ja äidillä mi nua. Ke vään mittaan muutin Suomeen ja tein ekan levyni. 24 25 ”Treenasin monta tuntia päivässä ja tähtäsin konserttipianistiksi. Mutta koska siellä tehdyt demoni johtivatkin levydiilitarjouk seen, päätin palata tänne pian koko naan. Eikä kännyköi tä tietenkään ollut. Eli pankkiin ei päässyt eikä lentoja tai junia järjestynyt
Ajatus siitä, että on jollekin yhtiölle velkaa kolme levyä, tuntui heti kärkeen todella kurista valta ja niinpä vain nakutin ne pois päiväjärjestyksestä nopeaan tah tiin. Kun teen biisin muualle, pistän sen eteenpäin ja olen iloinen, jos se soi. Kaulapanta ahdisti. – Niinpä. – Tajusin, että juttuun ei niinkään panosteta levylafkan puolesta ra hallisesti, ja koska opiskelin samoi hin aikoihin hieman markkinointi viestintää, ymmärsin turvautua mielikuvitukseen. – Sikäli ainakin, että levymme (Pahat Sudet, 2010 ja Kukkurukuu, 2012) menestyivät aika lailla yhtä hyvin, vaikka ekan teko ja markki nointibudjetit olivat pienemmät to kaan verrattuna. – Kylläpä kai. Juhanilta ja Soloselta sain tärkeää henkistä tu kea, samoin Notkealta Rotalta se kä Rohtori Laineelta. Ura tilaustöiden ja omien levyjen välillä käy vuorotahtiin. Mikä sai sinut astumaan estradille uudessa hahmossa 2010. Miten koit sen, että sinua yritettiin markkinoida jonkinlaisena härmäläisen hiphopin alfanaaraana. Mutta eiköhän se 24/7 hiphophengittely ole nähty, vaikka laji yhä onkin lähellä sydäntä ja tär keä osa musamakua. Tarkkailin, mitä sarjakuvamaisim mat mieshahmot Suomen musaken tällä tekevät ja loin vastaavan kar rikoidun naisen. Jut tu tehtiin ihan hahmo edellä, vaikka olihan siinä sisällön osalta oma per se koko ajan liossa. – Usein artisti itse ottaa yhteyt tä, tai sitten joku hänen edustajan sa levyyhtiöstä tai kustantajapuo lelta. Ignorance oli siunaus siinä kohdas sa. Joissakin tapauksissa on itse asiassa ollut hy väkin katsoa artistia nimenomaan yleisön silmin. Myös Femcees Fin land ryhmittymän naisista oli pal jon apua. Ja diilikin oli tietenkin ihan paska. Minusta on hauskaa tehdä lyriikkaa, jossa ikään kuin miehenä puhuttelen naista. En olisi ehkä uskaltanut tehdä suomeksi mitään, jos olisin tiennyt kuvioista täällä. Onko traagista vai koomista, että musabisnes oli ainakin viisi Soundi-haastattelu > – Koko iskelmävisiitti oli kuiten kin sikäli mahtava kokemus, että tutustuin moniin alan huipputeki jöihin. Miten paljon muille tekstittäessä lopputulokseen vaikuttaa, tunnetko esittäjän hyvin ennalta vai et. Homma rullasi jo, kun vasta kun nolla tajusin, mihin kyytiin olen hy pännyt. Suvas, Iso D, Pepe Willberg, Markku Aro… Tuli tekosyy mennä juttelemaan, tutustumaan ja ehkä tekemään töitäkin yhdessä. Teetkö sukupuolineutraaleja tekstejä. Tietenkin iskelmä. Mutta toistaiseksi ei ole jäänyt teksti tekemättä siksi, et ten olisi tuntenut esittäjää. Jos ei ole paras, kannattaa olla ensimmäi nen! Vaikka enhän minä Suomen eka naisräppäri oikeasti ollut. Mukana ovat tuottajat, sä ”Tarkkailin, mitä sarjakuvamaisimmat mieshahmot Suomen musakentällä tekevät ja loin vastaavan karrikoidun naisen.” Mariska tunnetaan esimerkiksi Jenni Vartiaisen suurimpien hittien tekstittäjänä. Voi olla, että koko minun kuvioni on ollut tällaista provokaa tion kautta etenemistä. Pahat Sudet ei kuitenkaan ollut ihan perinteinen tanssilavabändi eikä ”Mariska” ihan perinteinen solisti. Usein saan sii nä vaiheessa myös valmiin tai mel kein valmiin sävellyksen. Oletko koskaan harmitellut jälkikäteen jonkun muualle tehdyn tekstin kohdalla, että se olisi pitänyt jättää omaan käyttöön. Jos taas kyseessä on joku yleisesti tiedetty tyyppi, jota en itse henkilötasolla tunne, kyselen ihmi siltä vähän mielikuvia ja luen vaik ka jokusen haastattelun. Rooli oli niin onnistunut, että moni havaitsi ”smart & sexyn” kahdesta tasosta vain sen ilmeisemmän. Ja ainahan asiaa voi korostaa sanavalinnoilla. – Netti ei ollut silloin yhtä iso jut tu kuin nyt, joten eipä se minuun oikein vaikuttanut. K u v a: So u n d in ar k is to / A n tt i Se p p o n en haast_mariska_a.indd 26 30.10.2015 10.38. Ja Stenkalta sekä Yor123:lta. Takapuolen näyttämistä ja taistelua. ”Aikui nen nainen… mä oon”. Ja koska en myös kään ole ikinä hahmottanut itseäni penaalin terävimmäksi kynäksi, oli helppoa heittäytyä bimboismiin ja lyödä ihan lekkeriksi. Eli sitähän piti ryhtyä tekemään. Mutta ei se toi mi. Pastissi voitti arvokisat. Toteutuiko suunnitelma halutusti. – En varsinaisesti. – En. Se on auennut vasta jälkikäteen, ehkä jos kus vuoden 2005 paikkeilla, kun lo petin ne hommat. – Olin ilmeisesti saanut tehtyä siinä välissä tarpeeksi tekstejä muil le ja halusin itsekin taas esiintyä… Ennen kaikkea minulle oli kertynyt mukava määrä omankuuloista tava raa. vuotta sitten vielä niin leimallisesti miesten maailma. Joskus olen kyl lä kokeillut laulaa itse jotain toi selle tehtyä ennen tekstin eteen päin luovuttamista. Teen omiin nimiin ne, jot ka tuntuvat omilta. – Mietin juuri hiljan, että oliko han punk aikanaan vastaveto klasa rille, räppi punkille ja Pahat Sudet räpille. En ehkä tajun nut koko… Ei ollut oikeaa käsitystä siitä, mikä positio minulla oli. Kumpikin on käsit tääkseni myynyt kultaa. (Naurua.) Mutta en halunnut jättää sitä kiveä kääntämättä. Tuttujen kautta se nykyään melkein aina menee. Mietin, keille juttu suunnataan ja lähdin ihan kylmäs ti kosiskelemaan kohdeyleisöä. – Tykkään kyllä tietää, kenelle sanat ovat menossa. Vaikka joskus onkin hauska leikitellä sillä, että kirjoittaa tekstiä ikään kuin vää rään suuhun. Oliko vampin imago osin myös reaktio räpin jätkämaiseen luonteeseen. Pahojen Susien debyytille toi pikku viiveellä lisäpotkua Rake Eskolinin kanssa tehty Sua kaipaan, jolla menitte nappaamaan Seinäjoen Tangomarkkinoiden sävellysja sanoituskilpailun ykköspaikan. Niin on sen sijaan kyllä pari kertaa käynyt, että olen jäänyt kuuntele maan jotain radiosta soivaa kap paletta ja tajunnut vasta ihan lop pupäässä, että siinähän on minun tekstini! Kuvailisitko prosessin, joka johtaa sanoituksen tekoon toiselle. En minä niitä jää spekuloimaan. Räppiä on mukana uusimmillakin biiseilläsi, mutta tuliko sitä puhtaimmillaan tehtyä riittävästi noina vuosina. Jännitti ihan lähtö kohtaisesti muutenkin riittävästi. Ja homma kyllä jätti minuun vahvan leiman. 26 niin. Teidän miesten kun niaksi pitää kyllä sanoa, että kun esitimme siinä tilaisuudessa Nokian Tapsan Tahdeilla Kokkaa mua bii sin burleskiystävättäreni Sugar Ka nen tanssiesityksen säestämänä, oli järjestäjille tullut paheksuvaa pa lautetta kuulemma pääosin kaksi lahkeisilta. Päädyin seuraavana vuonna jostain käsittämättömäs tä syystä myös IskelmäFinlandia ehdokkaaksi. Mutta onhan laulajan tuntemisesta totta kai useimmi ten etua. Kyllähän osa biiseistä taitaa istua molempien su kupuolten suuhun, mutta välillä totta kai on eroa, onko laulaja täti vai setä. Toisinaan tulee myös kutsu jollekin biisileiril le, jolloin vastuu tekemisestä ja lop putuloksesta jakautuu tietenkin laa jemmin. Muistan kyllä silloin pohtineeni, mikä oli si pahin takinkääntö räpin jälkeen. – En ole tietenkään yhtään ob jektiivinen arvioimaan juuri tätä ta pausta, mutta koen aika vahvasti, että kyllä Suomessa on aina olemas sa tietty… Kikan mentävä aukko! Ei kä siinä mitään. Käytin projektia itse asiassa kaikissa koulutöissäni
EMP tulostus.indd 27 30.10.2015 13.04
Pystytkö tekemään tilaustekstejä samaan aikaan kun valmistelet omaa musiikkia. Vaikka… enhän minä virallisesti ole Kiukussa, joten en ehkä kommentoi enempää juuri nyt. Sitä kautta löysin ihan uuden merkityksen tekemiselleni. Vaikka syklit tuntuvatkin nopeutuvan koko ajan. Olin viime vuonna vähän hakusessa, kun hän otti yhteyttä ja kutsui vetämiinsä istuntoihin. Eipä siinä sen kummempaa. Tosin poikkeuksiakin löytyy. Uuden matskun muotoa mietittiin pitkään, ja johonkin Pahoja Susia edeltävään aikaan tuntui hyvältä palata. Vaikka syklit tuntuvatkin nopeutuvan koko ajan.” Soundi-haastattelu > K u v a: A k i R o u k al a haast_mariska_a.indd 28 30.10.2015 10.38. Hyvä, ettei kuluva vuosikymmen tule retrona takaisin jo ennen päättymistään. En osaa mainita nyt ketään, oikeasti. Vaikka ei minun työntekooni toisaalta vaikuta se, miten tienaan. 6. Tai siis onhan tässä yksittäisiä juttuja ollut vireillä, mutta nyt aion tehdä taas ainakin hetkisen täysipäiväisesti muille. Ei tule tehtyä ajankäyttöön liittyviä äkkiratkaisuja taloudellisen datan pohjalta. Tarkoitan, että teen hyvinä vuosina biisejä ihan yhtä innolla kuin nälkävuosinakin. Tähän on nyt keskitytty yli vuosi, ja ”Nimenomaan nykyhetkeen minäkin haluan tuoreilla tekemisilläni viitata. Entä minkä tunnetilojen välittäminen sanoituksissa on sinulle helpointa. Nimenomaan nykyhetkeen minäkin haluan tuoreilla tekemisilläni viitata. Jari ymmärtää kulttuurin merkityksen ja on supersivistynyt hahmo, jota kunnioitan todella paljon. Ytimessä oli ehkä se, että halusin tehdä klubimusaa, johon sain ekan kos– Jos peilaan tätä sitä kautta, että mitä itse tykkään kuunnella, niin kyllähän sellainen katkera tilitys on usein melko luotaantyöntävää. – Mietin tätä ikidilemmaani ihan hiljan taas pitkään, ja jotenkin ärsyynnyin siihen puberteettiseen vastareaktio -malliin, jota olen tähän saakka noudatellut. – Voi olla. Miten itselle ja muille tehtyjen juttujen jako kohdallasi tulonsaannillisesti menee. lokakuuta 2015 Mariskan koti, Helsinki päätin itse asiassa juuri tällä viikolla, että palaan taas aktiivisemmin sen toisenkin sorvin ääreen, eli alan tehdä myös muille. 28 veltäjät sekä toplinerit ja niin edelleen. Ja tästä päästäänkin Kiukkuun. Tai olen ehkä katsellut niitä raportteja vähän leväperäisesti… Eli en oikeasti osaa antaa vastausta tähän. – Joku sai idean punkbändin perustamisesta, ja niin toimittiin. Samoin jotain todella vihaista juttua en välitä saada radiokanavia selaillessa vastaan. Joskus taas minulta pyydetään ensin teksti, johon sitten sävelletään musa. Siinähän ne summat tasoittavat oikeastaan itsestään toisiaan. Minusta tuntuu todella hyvältä elää tässä ajassa, koska iso osa radiossa soivasta musasta nyt kuulostaa korvaani hyvin tehdyltä ja sykähdyttävältä. Halusit sitä itse tai et, materiaali vaikuttaa taas irtiotolta edellisestä. – Sellaisia ei ole. Olet laatinut uusia omia biisejäsi uusien kumppanien kuten Kymppilinjan Sami Grönroosin ja Cheekille hittejä veistäneen RZY:n kanssa. Vaikka se olisi kuinka rehellistä. Ja päinvastoin. Tiimityötä, mikä sekin on mukavaa. Ehkä tietämättömyys on hyvästä. Kun se fiilis iskee, haen tuolta hyllystä jonkun sopivan punk-seiskatuumaisen. Ja mitä noihin Teosto-tilityksiin vielä tulee, niin onhan se niinkin, että silloin kun olen tehnyt muille, en ole tehnyt itselle. Hän laittoi minut analysoimaan omaa suhdettani työhön, taiteiluun ja elämään yleensäkin. Auttoiko jokin yksittäinen asia eteenpäin. Mutta toki edellä mainittujakin tunnelmia kuvaavat biisit voivat houkutella kuunteluun, jos ne on tehty tyylikkäästi. Onko jotain tunnetai olotilaa erityisen vaikeata pukea biisitekstiksi. Moni kovista laulajista sitä paitsi tekee tekstinsä itse. – Onhan tuolla paljon hienoja artisteja, mutta… Nyt esimerkiksi näyttää siltä, että piakkoin toteutuu taas muutama niistä, joiden nimet olisin pudottanut tähän viime syksynä. – Pystyn, mutta tulevaa levyä tehdessäni en halunnut hajottaa energioita kovin moneen suuntaan. Kukkurukuu näyttäytyy tuoreiden kappaleidesi valossa hyvin introspektiivisenä ja synkkänäkin levynä. Kävit uusia biisejä valmistellessa läpi itsetutkiskelun kauden, jonka laukaisi isäsi kuolema vuoden 2014 lopussa. Kenelle tahtoisit tehdä lyriikoita. ketuksen aikanaan Lontoossa. Siitähän se kai lopulta kiikastaa. Mitä tarvetta se projekti syntyi täyttämään. – Jari Sarasvuo pelasi aika isoa roolia musiikillisessa uudistumisessani. – Kaikki informaatiohan olisi kyllä käytettävissä, mutta olen ihan tietoisesti vältellyt tuollaisten laskelmien tekoa
Pop eilen – toissapäivänä Novassa sunnuntaisin 10–11.30 Heikki ”Hector” Harma Nova tulostus.indd 35 30.10.2015 11.28
Aistin haluttomuutta päästää levyä tiedostoina maailmalle paria kuukautta ennen julkaisupäivää, mutta vielä voimakkaampana välittyy tunne, että Karjalainen haluaa varmistaa, että levyn kaikki sävyt välittyvät. Karjalainen on halunnut tehdä haastattelun näin. Varsinkin levyn kolmannen puolen pyörähtäessä käyntiin Karjalainen tuntuu aivan pitelemättömän innostuneelta. Karjalainen on niitä musiikintekijöitä, jonka jokainen suomalainen tuntee. Teksti: Jean Ramsay 30 Sinulle, Sofia on edellisiin Karjalaisen albumeihin verrattuna omaelämäkerrallisempi levy. Karjalaisen 35-vuotinen ura on tehty tarinoista. Karjalaisen työhuoneessa mukavalla sohvalla. J. Tai pikemminkin siltä J. J Karjalainen -taitto_f.indd 30 30.10.2015 16.00. On outoa nähdä noita samoja, isoilta lavoilta tuttuja liikkeitä metrin päässä. Karjalainen Yhtyeineen -kokoonpanolta, jonka hän perusti tuon legendaarisen bändinsä jälkeen. Vieressä artisti sauhuaa kuin innostunut pikkupoika: kertoo kappaleiden taustoja, keskustelee zenistä ja hippeydestä, pohtii voikukkien merkitystä ja tuntuu nauttivan kaikesta tästä, ympärillään vielä neitseellisenä ja tuoreena soljuvasta uudesta musiikista. Uudella Sinulle, Sofia -albumilla ne kumpuavat aiempaa suoremmin hänen omasta elämästään. Hän on uinut Ankkurinappi-, Villejä lupiinejaja Missä se Väinö on -hittien kautta syvemmälle suomalaisen kollektiivisen mielen eetteriin kuin kukaan muu. Laitetaan siis tuplavinyyli soimaan ja kuunnellaan, mitä lauluilla ja Jukalla itsellään on sanottavanaan. Ja sitähän on, hemmetti, paljon. Hittien määrä on yksinkertaisen musertava: hänen levyistään seitsemän on myynyt platinaa, ja loput kultaa. – Jos aiot kertoa tarinoita, niin kyllä sun pitää vähän muistella, hän itse sanoo. Poskille nousee innostuksen puna ja kädet viuhtovat ilmassa. Tuplaplatinaa myynyt Et ole yksin (2013) palautti Karjalaisen alkulähteille, soundiin joka kuulosti erehdyttävästi Mustilta Laseilta. Ajatus lentää ja hymy on herkässä. stun J. Katson sivusilmällä Karjalaista kun tämä huojuu tuolillaan, huulten liikkuessa äänettömästi mukana, eksyy musiikkiinsa ja nauttii siitä. Käsissäni on Jiin tekemä prototyyppi uudesta Sinulle, Sofia -albu min vinyyliversiosta, jonka gatefold-kantta pyörittelen kuunnellessani lauluja. J
31 ”Kun ihmisiä on paljon, niin et sä huomaa kuinka monimutkainen ja kaunis yksittäinen on.” K u v a: Ti m o K ir v es J Karjalainen -taitto_f.indd 31 30.10.2015 16.00
Tai sitten joku haitsu säksättää ihan pinnassa vaikka muut rummut on hiljaisella – tai sitten se haitsu on poissa, ja äänikuvassa on vaan bassorumpu. Musahan ei ole koskaan ollut mulle on gelma. Laitamme levyn soi maan. Kaikki lähtee tietenkin biiseistä. – Tuon ajatuksen pohjalta meillä oli J.J. Cale mielessä tätä levyä tehdessä. – Kyllä se vaan niin on, että jos sä aiot kertoa tarinoita, niin kyllä sun pitää vä hän muistella!, hän summaa hihkaisten levyn punaisen langan. Ja toinen asia oli, että halusin soittaa tuolla bändillä, sillä se on hyvä bändi, ja viime vuosien keikkailun myö tä hitsautunut yhteen entistä hienom min, Jii perustelee. Karjalaisen puhuessa levystä näkee, että tämä levy leikkaa poikkeuksellisen syvälle. Kipinä lähti siitä kun oltiin Teostopalkinto ehdokkaana ja Vesa Sirén haastatteli meitä Hesariin ja sitten kirjoitti siihen juttuun että ”J. – Se mikä on vaikein juttu, on se mis tä ne laulut kertoo. Karjalainen etsii uutta LännenJukkaa tai Markkua”, niin mä reagoin siihen ai ka voimakkaasti ja ajattelin, että ei se ole se juttu ollenkaan. Ja mikäs siinä, nerokasta tavallaan: erilaisten naamioiden takaa löytyy väis tämättä oma naama. – Se on yksi lähtökohta. Siihen on syynsä, sillä musiikki on se välittäjäaine, joka yhdistää ihmiset ja aikakaudet, kuljettaa lauluntekijää kuin virta läpi elämän. Jotkut congat esi merkiksi voi olla aivan hemmetin lu jalla, jos biisi sitä vaatii. Ja kun mä katsoin niitä, niin kaikki ne tarinat liittyi musiikkiin. Eli pitää osata pois taa elementtejä mieluummin kuin lisätä niitä. Siis vaik ka joku banjonsoitto yksinään kuulos taa karulta aluksi, niin kun kuuntelet si tä hetken, niin sä pääset sisään siihen, ja siitä alkaa erottua sävyjä. Ja musiikkiin liittyy myös tämä tarina. – Nykyään sanotaan että ”iskelmä haluaa olla suurta” ja sitä just mä en halun nut, vaan, hemmetti, pientä, pie nempää. Karjalaisen kuuloista musaa silloin kun en ajattele sitä ollenkaan.” 32 J. Mulla oli täm möinen vanha demo tästä Sinulle, Sofia kappaleesta, joka on tehty joskus ”Teen eniten J. Yhtyeen soinnin keskiössä on Karja laisen countryn ja folkin sävyttämä soul, mutta jos Et ole yksin toi keitok seen tunnistettavia äänimaisemia 80lu vun Jiistä, kurottaa uutukainen edelli selle vuosikymmenelle, 70luvun orgaa niseen bändisoundiin. Karjalaisen uudella levyllä soittava kokoonpano on yhdistelmä hänen aiemmista bändeistään tuttuja muusikoita. Toinen on biisit. Sinulle, Sofia on omaelämäkerrallinen levy, mikä kuuluu ja näkyy sen joka uurteessa. Ohjenuorana Sinulle, Sofia levyä ää nittäessä oli se, ettei levy missään tapa uksessa saa yrittää olla suurta, täyttää stadionia stereokuvassa. Ne on rohkeita juttuja. Karjalainen. Se on oikeastaan sen homman ydin. Riisuttu musiikillinen maisema an taa paljon tilaa tarinoille. En mä edes tiedä voiko sitä sa noa sanoa ”säveltämiseksi”, sillä mä mieluummin yhdistelen juttuja, otan sävelmän sieltä ja täältä, ja yhdistän ne semmoiseksi, mikä mun mielestä kuu lostaa hyvältä. – Sitä mä oon miettinyt, että kun ny kyään tuotannoissa pyritään täyttämään joka kohta jollain soundilla tai soittimel la, niin siihen ei jää enää tilaa. Cale on hemmetin taitava ottamaan esiin juuri sen asian, joka vie sitä biisiä parhaiten eteenpäin. Ajattelin silloin, että tämän levyn kertojahahmo voisi ol la J. K u v a: Ti m o K ir v es J Karjalainen -taitto_f.indd 32 30.10.2015 16.00. Viime syksynä menin näihin aikoihin Keltaiseen taloon Per niössä, helmikuussa nämä kappaleet oli valmiina. A-puoli eli johdanto – Mun pitää kertoa hieman tästä ensim mäisestä kappaleesta. Se myös vaatii niiltä paljon. Ja tavallaan nykyinen yhtye on amal gaami noista kahdesta, sillä jos Haavis ton veljekset Olli ja Janne ovat Mustia Laseja, niin kitaristi Mikko Lankinen ja urkuri Pekka Gröhn taas ovat veteraane ja sen jälkeisestä yhtyeestä
Semmoinen ”letting go”. Se kasvaa läpi asfaltinkin. Sama se on taiteessa: sulla pitää olla se hörhöpuoli, jossa voit yöllä ihan tiloissa jumittaa jotain, ja sitten se järkevä puoli, joka seuraavana päivänä koostaa ja editoi siitä jotain, mikä toimii. Ja kaikissa näissä luonnonuskonnoissa se on hyvin vahva uudestisyntymisen symboli. Tutkittuaan kitaratehtaan luetteloita Karjalaiselle paljastui, että kitara oli valmistettu kesäkuussa 1929, ja se sai hänen mielikuvituksensa laukkaamaan, ajattelemaan nuorta soitinrakentajaa, jolla on kiire tanssimaan kultansa kanssa juhannustansseja, ja joka siksi tekee viimeisen kitaran hieman hutiloiden. Kirjoitin Tutelle, se ei vastannut ensimmäiseen kirjeeseen, mutta sitten saimme sen galleristilta paremman osoitteen. – Roihuvuoren pihalla nämä kaikki hahmot pyöri. Vuosi 1929 tulee itse asiassa pienestä ruotsalaisesta Levin-merkkisestä parlour-kitarasta, jolla kappale alun perin on sävelletty. Tarina on malliesimerkki siitä, miten uuden levyn kappaleilla on konkreettiset lähtökohdat, vaikka hahmot saattavat olla väritetty mielikuvituksen värein. – Stindebinde ei ole oikea hahmo. Hän teki kuvan alun perin kansantaruja lorukirjaan 80-luvulla. Sitten se vastasi ja päästiin yhteisymmärrykseen. Kappale tallentaa hetkiä ja havaintoja: K u v a: Ju h a R eu n an en J Karjalainen -taitto_f.indd 33 30.10.2015 16.00. Ja siinä mielessä todellinen vapaus on sitä, ettei ajattele vapautta, koska silloin on sen ajatuksen vanki, vaikka muuten olis vapaa. – Ja ihan niin kuin mä kappaleessa laulan: ”Ei ollut mitään toiveita, me haluttiin vaan puhaltaa.” Paahtaa, antaa mennä vaan. Ja se avaa levyn, koska siihen kiteytyy jotenkin se johtava ajatus, että ”tämä ei ole suurta, vaan tämä on pientä”. Sama juttu ihmisissä: kun ihmisiä on paljon, niin et sä huomaa kuinka monimutkainen ja kaunis yksittäinen on, niin kuin pieni aurinko. Sitten on tää LähiIdän ”riisi”, niin kuin lapset sen tajusivat kun ei ne tienneet mitä kriisi on. Mulla on joitain hahmoja mielessä, mutta ei se oikea hahmo ole. – Lännen-Jukkahan oli mun ainoa tuntemani ihminen, joka piti kukkaruukussa voikukkia. Mutta Salvador Dalia lainatakseni pitää lisätä, että ainoa ero mun ja hipin välillä on, että mä en oo hippi. On hauska lukea näitä zen-oppaita, näitä yksinkertaisia lauseita. Siinä on paljon voimaa, kiehtovuutta ja pelottavuutta siinä kukassa. Niissä on jujua. Jossain vaiheessa mä tajusin, että nämä kaikki hahmot liittyy sotaan ja mietin, että oliko se tosiaan niin pinnassa. Voikukkia on tuokiokuva myöhäisestä lapsuudesta, viimeisestä kesästä ennen kuin nuori Jukka meni kouluun. Kappale syntyi tästä eriskummallisesta vireestä. Kaunosielu ja romantikko. Ja se on sen ranskankielisessä nimessä, mistä toi englanninkielinen ”dandelion” tulee: ”Dent de Lion”, leijonanhammas. – Mä etsin netistä kuvia ”engravings” ja ”dandelion” hakusanoilla, koska tykkään etsauksista, ja jotenkin se oli sellainen tyyli, joka mulla oli mielessä. Jallu oli sotaveteraani, joka laahusti hiekkalaatikon ohi Reinotyylisissä tossuissaan, pienessä laukussa oli kaljapullo ja aina se jotain sutkautteli meille mennessään. Ja on jännää, että aina kun oon soittanu tän jollekin, niin ne alkaa kertomaan jostain omasta ”stindebindestään”, jostain tämän kaltaisesta tyypistä jonka ne on kohdanneet. – Jengi kelaa, että kuka tämä Sofia on kelle Karjalainen laulaa. Kitaran otelaudan yksi nauhoista oli hieman vino, ja Jukan piti virittää A-kieli matalammalle G:hen, jotta sai kitaran soimaan. Tein siitä uuden version studiossa, mutta kaikki sanoi, että tuossa demossa on parempi fiilis, joten se päätyi levylle. Silloin löytyi tämä kuva, josta minulle tuli heti tosi voimakkaat fiilikset. Se on niin unenomainen – mä en edes tiedä, kuka toi hahmo on joka tuossa oikeastaan laulaa – että sen myötä nämä dokumentaarisemmatkin ja henkilökohtaisemmat biisit muuttuivat vähemmän mun kokemukseen sidotuksi, mikä sai levyn toimimaan kokonaisuutena. vuosikausia sitten. – Jos voikukat olis harvinaisempia kukkia, niin että niitä suunnilleen kukkisi yksi Pallastunturilla juhannuksena ja ainoastaan kuninkaat sais poimia niitä, niin se olis Suomen postimerkissä, tyyliin ”Finland – Land of the Dandelion.” Mutta nyt kun niitä on paljon, niin kaupunginpuutarhurit niittää ja myrkyttää niitä, mutta silti jokainen kukka on äärettömän kaunis. Se ajatus hänellä oli mielessä levyn pitkällä kappaleella Kitara ja viinii, joka on Karjalaisen sanoin eräänlainen ”yritelmä omakuvaksi” – kappale nuorelle miehelle, jonka elämässä ei vielä ole LEIJONANHAMMAS KANNESSA Sinulle, Sofia -levyn kannessa on voikukan eri vaiheita stilleben-hengessä esittelevä etsaus. Sieltä lähtien se on kiehtonut mua. Tekijä on George Tute, vuonna 1933 syntynyt englantilainen taidemaalari ja graafikko. – Mietin kovasti, että miten voin esittää nämä kappaleet ilman, että siitä tulee semmoinen fiilis että ”minä sitä, minä tätä”, ja tuon biisin kautta kaikki nämä kappaleet loksahti paikalleen. 33 sen, miten ruotsinkielisessä Aku Ankassa tarinat olivat aina vuoden edellä suomalaista lehteä, mutta myös synkempiä pilviä, joiden kaikkia sävyjä lapsi ei välttämättä ymmärrä. Sehän on ikävä hahmo, ja siinä tavassa millä se onnittelee sitä nuorta paria, on vittuilun makua mutta se on myös ainoa tapa millä se pystyy lähestymään nuorta onnea. – Enhän mä mikään rokkari ole, kyllä mä enemmän hippi oon. Kari oli hieman vanhempi poika, joka lähti Kyprokselle rauhaa turvaamaan. B-puoli eli Helsinki-trilogia – Tiedätsä semmoisen kaverin kuin Jerry Jeff Walker. Sillä on yks biisi, joka alkaa sellaisella tosi makealla ja pehmeällä maj-tyyppisellä soinnulla, sellaisella ruotsinlaiva-soinnulla, jonka päälle se sitten murisee ”I remember my first gig in New Orleans, it was billed as Happy Guitar.” Mä diggasin tosi paljon siitä ajatuksesta, että joku voi tuolleen humoristisesti muistella jotain omaa keikkaansa, J. Tämä vaatii ihan valtavan määrän kärsivällisyyttä ja tarkkuuta ja osaamista. – Tuten kuva on vähän samanlainen, sillä vaikka tämä on näkemyksiltään ihan hippiä, niin ei hippi tee tämmöistä. kertaa naureskellen, vaihtaen ääntään möreämmäksi kun lausuu Walkerin sanoituksia. Se on inhottava hahmo, mutta siinä on jotain arvokasta, jopa komeaa. Se on pikemminkin sellainen arkkityyppi, vähän niin kuin Ralph McTellin Streets Of Londonin vanha mies. Ja nimi tulee siitä, eli että nämä kappaleet on tehty ”sinulle, Sofia”, eli jollekin ihmiselle kerrottu näitä tarinoita. Sitten ne kuulee tuon vuoden 1929, ja tajuaa ettei se olekaan Karjalainen, vaan joku muu hahmo joka tuossa on äänessä
– Ja tähän liittyy vielä se, että menin ensimmäistä kertaa katsomaan kun sitä levyä kaiverrettiin. En ihan tiennyt miten tuollaisessa kaupassa toimitaan, ja yritin tinkiä. Kaksi lusikkaa taas on initiaatio musiikin maailmaan, pieni tarina siitä, miten nuori Jii yritti ostaa kaksi lusikkaa Kafkan divarista Viiskulmassa. Silloin oltiin huipulla, kaikki kaivertajat ja äänittäjät ja painot olivat niin huippuammattilaisia, että joku huono levykin saattoi kuulostaa hyvältä, koska siinä oli niin hyvät soundit. – Toi on kyllä ihan Loven konkurssipesästä ostettu toi viimeinen sointu, sanoo Karjalainen hymyillen. velvollisuuksia, parisuhteita tai asuntolainoja, vaan pelkkä soittamisen riemu – hieman samalla tavalla kuin kappaleessa Voikukkia pojat halusivat ”puhaltaa vaan.” – Mietin, että voinko mä muistella jotain mun ekaa keikkaa, ja sitten tein tämän. Sekin oli siihen tiettyyn aikakauteen liittyvä huomio, sellainen ajankuva. Olin vielä ihan nuori pojankloppi silloin, tyttöystävän kanssa liikenteessä, ja halusin lusikat soittaakseni niitä. Tämä on se sama CBS:n kone, millä kaikki Waylon Jenningsit ja muut on kaiverrettu... – Lankisen keksimä kitarariffi on hauska, se sopi siihen tosi hyvin. – Toi riffi on ollut mulla olemassa jo jostain vuodesta 1982 kun asuin Snellmaninkadulla. Puolen avaa ”simppeli, ehkä hieman pöhkökin biisi”, jossa kuitenkin on pieni vaaran elementti. – Kun me mentiin E-studioon, niin haluttiin jäljentää se, mikä se soundimaailma silloin noihin aikoihin oli: rummut helvetin kuivat ja basso semmoisessa pienessä kopissa ja kitaroissa ja muissa peltikaikua älyttömästi. Menin sitten kysymään ja ukko rysäytti kasan lusikoita pöydälle ja ilmoitti, että ne ovat 50 penniä kappale. Into on niin hieno, se on melkein kuin jäsenkorjaaja, se pistää sun kielen kuntoon. C-puoli eli southern rockia Levyn kolmannen puolen kappaleista puhuessa Karjalaisen puheessa vilisee sellaisia nimiä kuin Dickey Betts ja Charlie Daniels. Se soundi on hyvin tunnusomainen. Siinä jutustellessa paljastui, että se haldaa nämä old time -musiikin kuviot ihan täydellisesti: soittaa haitaria ja banjoa, ja sillä on se Uncle Monk -yhtye. Jukka Sarapää kaiversi Timmionissa, pienessä pimeässä huoneessa joku hatunreuhka päässä, ja kertoi siinä kaivertaessaan, että se kone oli ollut kymmenen vuotta Hollywoodissa ja 20 vuotta Nashvillessä, ja mä aattelin että ”Ok, se on siinä. – Joo, se oli tosiaan Kafka sen ukon nimi, ja se oli yksi viimeisiä tommoisia ostoja myyntiliikkeitä, josta sai ostaa ihan mitä vaan. Kuten kappaleissa Tahmea lattia (1987) tai Skippadi Skappadi (1986), sanat vangitsevat musiikillisina ja rytmisinä elementteinä kappaleen tarinan. 180 grammaa, 45 kierrosta minuutissa, neljä puolta ja cd mukana – kaikilla herkuilla ja hifistellen, niin kuin Karjalainen sanoo. Ja sitten jo kotimatkalla bussissa fiilisteli sitä levyä ja niitä soittajia ja sitä musaa, niin että tavallaan oli jo sisällä. Sitten kun tuli tämä hemmetin cd-sekoilu, niin kaikki ne ammatit hävisivät hiljalleen. No, hemmetti, mä aattelin, ei se ota jos ei se annakaan, ja kirjoitin kolmesta itselleni mieleen jääneestä keikasta: eka keikka Tukholmassa, eka keikka Kaivopuistossa ja sitten keikka tuolla rockristeilyllä. Noi on kaikkein vaikeimpia sanoittaa nuo tuollaiset biisit. – Se alkoi juttelemaan ja kysyi ekana, että mitä sävellajia Veli-Matti käyttää haitarissa. Se kuulostaa vähän niin kuin se olis käännösiskelmä – mitä se oikeastaan onkin! Ja muutenkin siinä on siihen laivalla edestakaisin suhaamiseen sopiva sellainen vikingline-tunnelma, että viimeistään pianosoolon aikana ollaan suunnilleen keulabaarissa Sininen enkeli kädessä. Siis jumankauta! Tämmöinen vuon34 K u v a: M ik ko M er il äi n en Sinulle, Sofia on alusta asti ollut Karjalaisen mielessä tuplavinyyli gatefold-kansilla. En oikein keksinyt sanoja, joten luin Markku Intoa niin kuin usein teen, jos etsin kielellistä inspiraatiota. ”Minun tytöllä on stereot, pieni tv ja korkeat poskipäät” on ihan tietoinen riffailu sellaisella ”hänen jalkansa ovat kuin alabasteriset pylväät ja rintansa kuin kaksi uuhta” tai jotain tuollaista, kuvailla tommoisia juttuja tuollaisilla sanoilla. – Oltiin saatu Paratiisin pojat -levy (2008) valmiiksi Veli-Matti Järvenpään kanssa, ja mentiin suorittamaan niin sanottua ”lasimasterointia” Tampereen Wanha Posti -ravintolaan. Jo äänitysvaiheessa hän visualisoi levyn vinyylinä, ja se määritti myös soundeja. Ja miten vahva se juttu on sitten kun tulee se ”hänen vasen kätensä on minun allani”, ja tajuaa että aah, tästä tää kertoo. Kuinka ollakaan, laulumiehen repusta löytyi sopivan ”punk” tarinakin kappaleen täytteeksi. Aattelin, että heitän läppää niin kuin Remu. Ja laittoi tuon NAD:in tuosta päälle ja levyn pyörimään. – Tämän levyn kohdalla mä palasin siihen kokemukseen, mikä mulla oli silloin nuorena kun lähti sieltä Soukan perältä ja tuli bussilla kaupunkiin ja meni Digeliukseen ja Discusiin ja ehkä Fennicaan, ja osti yhden tai kaksi levyä – enempään ei ollut varaa, sillä ne oli hemmetin kalliita. VINYYLIN LUMO Sinulle, Sofia -levyn vinyyli version kaiverruksesta vastasi Timmionin Jukka Sarapää. Mennä huitelee on niin näennäisen nonchalantti, että sen voisi kuvitella toimivan ranskalaiselle yleisölle, vaikka sanat ovat suomea. – Silloin ei tavallaan tiedetty, ettei musa enää koskaan tulisi kuulostamaan niin hyvältä. Nämähän on tällaisia, kaikki perustuu fiilikseen, hemmetti!” J Karjalainen -taitto_f.indd 34 30.10.2015 16.00. Countrya ja etelänrokkia kappaleessa edustavat uskonto ja seksi. Noi laivat tuli mulle mieleen kun katsoin tästä ikkunasta, se miten seilataan Ruotsiin ja Puolaan, mutta tullaan aina takaisin Helsinkiin. Jaksaako tuommoista kukaan kuunnella. Ukkohan vihastui, hemmetti, ja otti ne lusikat pois, sanoi että ”me elämme kuule ihan eri maailmassa”, ja heitti pihalle, Karjalainen muistelee nauraen. – Jos odotat jotain kotiin, kun se vaan mennä huitelee tuolla kaupungilla, niin tuo on vähän niin kuin siitä tilanteesta kirjoitettu. Aikanaan kun se tulee kotiin, niin huomaat, ettei mitään hätää. Osittain analogisesti ja osittain toki Pro Tools -meiningillä. Mennä huitelee taas on hyvin karjalaismainen onomatopoeettisesti viritteinen hyräily, jossa huolen peittäminen huolettomaan hyräilyyn on kappaleen juju. Siihen liittyy oma alkemiansa. – Tuohan on Korkeasta veisusta toi Hänen vasen kätensä. Siinä sitten tuli ajatus mennä soittamaan niitä biisejä siihen baarin eteen Hämeenkadulle, ja sitten kävi niin kuin tuossa biisissä sanotaan: ”soitin banjoa Hämeenkadulla kun siihen tuli mies Yhdysvalloista / pieni suuri mies, kuin menninkäinen jostain sadusta / ja se mies oli Tommy Ramone”. Ensimmäinen biisi, mikä Karjalaisella oli valmiina tälle levylle oli yksinkertainen “punkbiisi”, jonka uittamista levyn kontekstiin hän kummasteli pitkään. Sama kuin räpissä, ettei voi olla liirumlaarumia jos biisi on noin pitkä, vaan siinä kielessäkin pitää olla joku rytmi ja fiilis ja tarina, selittää Karjalainen
Polaris Jousikvartetti Juha-Pekka Koivisto (1. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. viulu), Petri Päivärinne (2. Pe 11.12. L I P U N M Y Y N T I : www.menolippu.fi, www.lippupalvelu.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit TÄTÄ ON ODOTETTU! Ke 4.11. Liput toimituskuluineen alkaen 72,50€ . Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Omien klassikkojen ohella esitämme mm. La 11.6.2016 OULU RAATIN STADION Portit auki klo 15. VIP-paketit alkaen 149 € +alv24% (184,76€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. SEINÄJOKI Areena La 12.12. Liput toimituskuluineen alkaen 53,50 €. Tampere, Tampere-talo Su 8.11. TAMPERE-TALO Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Järvenpää, Järvenpää-talo La 05.12. AN EVENING WITH Pe 10.6.2016 HELSINKI KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. viulu) Markku Lintunen (alttoviulu), Jussi Vähälä (sello) TUNNETUIMMAT HITIT UUSINA SOVITUKSINA! “Klassikot viittaa toki tunnettuihin ralleihini, mutta matalan profiilin kaverina haluan sen myös viittaavan Polaris Jousikvartetin lahjakkaisiin muusikoihin, jotka tulevat Helsingin kaupunginorkesterista ja Kansallisoopperan Orkesterista. SLADE NAZARETH SMOKIE K-18 Ti 8.12. ROVANIEMI, Lappi Areena Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen 72,50€ . Pori, Promenadikeskus Ke 18.11. Jyväskylä, Paviljonki To 19.11. Helsinki, Finlandia-talo La 19.12. Savonlinna, Savonlinnasali Pe 13.11. Hämeenlinna, Verkatehdas Pe 27.11. TURKU, LOGOMO Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Ke 9.12. VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€). 010 841 4185. Joensuu, Carelia-sali Ti 17.11. Liput & VIP-paketit www.menolippu.fi Vip-illallispaketit alkaen 139 € + Alv 24% (172,36€) Liput & VIP-paketit Eastway tulostus.indd 29 2.11.2015 11.34. Oulu, Madetojan sali Su 29.11. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Mikkeli, Mikaeli To 12.11. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Seinäjoki, Törnävä-sali Ma 23.11. Kuhmo, Kuhmo-talo La 28.11. Lappeenranta, Lappeenranta-sali Pave Maijanen ja Klassikot -kiertue: Kaikki konsertit alkavat klo 19.00 (ovet auki klo 18.00) . Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Kokkola, Snellman-sali To 03.12. Liput toimituskuluineen alkaen 38,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 / 69,50 €. Lahti, Sibeliustalo Pe 6.11. 010 841 4185. Kouvola, Kuusankoskitalo La 7.11. säveltämiäni Unto Kupiaisen runoja, rokkia ja bluesia, joskin esityksen runko on omissa kappaleissani.” Vip-illallispaketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Gary Brooker Vocals and Keys Dave Calquhoun Guitar Geoff Dunn Drums Matt Pegg Bass / Vocals Josh Phillips Hammond Lippukilpailu Osallistu ja voita KAHDEN HENGEN lippupaketti valitsemaasi tapahtumaan! Osallistua voit osoiteessa: www.menolippu.fi/kilpailu Su 21.2.2016 HELSINKI, JÄÄHALLI Klo 20.00 (ovet auki klo 18.30). Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Turku, Logomo Ke 11.11. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €
Jotenkin tämä biisi on tällä levyllä se nykyhetki, se hetki joka ei ole mennyttä eikä tulevaa. Käytiin soittamassa levy Warnerilla, niin oli hieno nähdä kaikkien kasvoilla semmoinen ylpeys, että me ollaan tehty tämä. Ympyrä sulkeutuu levyn avanneen kappaleen instrumentaaliversiolla. Että me ollaan kuunneltu paljon musaa ja soitettukin sitä, ja me ollaan itse asiassa aika kovia. – Mulle paljastui, että teen eniten J. Ja näinhän tämä homma just toimii, eli taiteilijana ei välttämättä ihan konkreettisesti näe niitä yhteyksiä, vaan tuntee ne, kokee ne. Sitä sisään soitettaessa Karjalainen kuvailee jättäytyneensä bändin varaan, nauttineensa yhtyeen orgaanisesta soitosta ja soundin voimasta ja puhtaudesta. Karjalaisen bändin soitossa kuuluu paitsi taito myös itseluottamus. Vähän niin kuin oon joskus sanonut, että jossain vaiheessa sun pitää unohtaa kaikki sun esikuvat ja olla vaan oma ittesi, tavallaan “I’m the man!” Sun pitää sisäistää se koko hoito, mutta unohtaa se sitten, ja tehdä se täysin omalla tavalla. Joskus käy niin, että kun tarina kohtaa sävellyksen, niin se sanoitus loksahtaa kohdalleen hyvin nopeasti. Karjalaisen kuuloista musaa silloin kun en ajattele sitä ollenkaan, vaan teen sellaista musaa, joka musta tuntuu oikealta ja hyvältä. Se on tosi vahva tarina. Niin kuin Janne sanoi hyvin, että sydän hakkaa pitkään kun tekee tuommoisen rumpufillin, kuin mikä on Stindebinden alussa, että uskaltaa heittäytyä. Se oli niin voimakas elämys, että se pitää saada tallennettua. Toi on aika iso tarina, kertomisen arvoinen tarina. Siitä se kappale oikeastaan lähti. Kaikki genren tehokeinot käytetään, kertosäkeen pientä tyylikästä falsettia myöten. Onnistuin jopa kuvaamaan sitä iPadille. Jälkimmäinen on folklaulujen arkkityyppi, vapauden ja nuoruuden hetkellisyyttä kuvaava tanssiva mustalaistyttö, jossa on jotain samaa saavuttamatonta alkuvoimaa kuin Richard Thompsonin Beeswing-biisin mustalaistytössä. ”Pitää osata poistaa elementtejä mieluummin kuin lisätä niitä. Ainoa mikä tuosta puuttuu, on ihan se nuppuvaihe, mutta muuten siinä on koko kaari. Oli pakkaspäivä, ja laskeva aurinko osu jäähileisiin ilmassa. – Tuohon Tuulentyttöön liittyy voimakas kokemus Keltaiselta talolta. – Se on vangittu hetki. J. – Tiedätkö, en ole sitä ihan noilla termeillä miettinyt, mutta olet ihan oikeassa. Vaikka se ei ole tietoista, niin se ei ole kuitenkaan sattumaa. Sillä ethän sä voi sitä suunnitella, vaan pitää laittaa kädet sinne päin ja antaa mennä. 36 na 1949 Budapestissä syntynyt mies, joka 70-luvulla oli pelottavassa punkyhtyeessä! Siinä me oltiin suomalaisessa työväenkaupunginosassa kadulla, ja musiikki yhdisti heti. D-puoli eli summaus Levyn viimeinen puoli on summaus menneestä, tuutulauluineen (Mustikanlehti) ja Tuulentyttöineen. Tuo ”On kevättalven taivas täynnä pientä kimallusta” tulee suoraan siitä, se oli ihan kuin pientä tähtisadetta. K u v at : Ti m o K ir v es J Karjalainen -taitto_f.indd 36 30.10.2015 16.00. – Se itsetunto, joka me ollaan saatu tekemällä tätä, niin se vapaus tulee sen varmuuden kautta. Ei siinä tarvitse olla mitään maissipiippua suussa ja olkihattua päässä, semmoista ”J. Karjalaista”. Ne on rohkeita juttuja.” Instrumentaalicodan pyörähtäessä liikkeelle näkee mielensä silmin, kuinka tuotantotiimin nimet rullaavat valkokankaalla. Aika pitkälti juuri sillä tavalla Sinulle, Sofia onkin tehty. Se, että uskaltaa soittaa. Koska taas nähdä sut saan on klassinen soul-balladi, hieman samasta puusta veistetty kuin Oi mikä ihana ilta (1985). Ihan kuin Eino Leinoa, ”auteressa, auringossa, kidetikut soittaa” – tuli semmoinen fiilis, että jos jollekin tytölle sanoo niin, niin se varmaan toimii. Tämä on hyvä esimerkki siitä. Vähän samanlainen biisi kun mitä Elvis levytti 70-luvulla, semmoista country soulia. Maestron itsensä mielestä jossain vaiheessa esikuvat on pakko unohtaa. Kannen kuva näyttää voikukan kaikissa vaiheissa, eli siinäkin tapahtuu samanlainen elämän mittainen progressio kuin tällä levyllä. Epilogi Levyn hiljennyttyä jään katsomaan levyn kantta ja alan ymmärtää, miksi Karjalainen on kokenut sen sopivan levyn teemoihin niin voimakkaasti. – Noi on niin herkkiä tyyppejä oikeastaan kaikki noi bändiläiset. Jälkeenpäin – joskus ihan vuosienkin päästä – sitten huomaa, miten ne osat on loksahdelleet ihan vaistomaisesti paikoilleen niin, että se kokonaisuus tukee itseään kaikilla tasoilla
Live Nation klubikokooma.indd 37 2.11.2015 9.09
N iin muuttuu maailma, Eskoni. Kyllä tämä levy on kieltämättä pieni keskisormen nosto vallitsevalle meiningille. Erityisesti metallimusiikissa pidetään kuitenkin tässä suhteessa melko tiukasti kiinni perinteistä. Ensimmäinen osio jatkaa aiempien julkaisujen linjaa ollen perinteisempää Swallow The Sunia. Se ei ole nykypäivän musiikkia kohtaan kovin reilu. Hyvä jos edes yksittäisiä kappaleita, joita vaihdetaan lennosta tuosta vaan, yhdellä klikkauksella. Levyjen sijaan artistit julkaisevat yksittäisiä kappaleita, jotka julkaistaan suoratoistopalveluiden kautta. Teksti: Vesa Siltanen Kuvat: Jussi Ratilainen swallow the sun -taitto_c.indd 38 30.10.2015 11.07. Swallow The Sun, jonka doom/death metal genre ei muutenkaan ole kaikista kaupallisin ja trendien aallonharjalla ratsastava, vie tämän ajattelutavan vielä askeleen pidemmälle. 38 Kolminkertainen keskisormi nykyajalle Swallow The Sunin mammuttimaisen triplalevyn synty ajoi tekijänsä hermoromahduksen partaalle, mutta lopputuloksena on yksi vuoden kovimpia ja mielenkiintoisimpia julkaisuja. Idea triplalevystä on muhinut kitaristi Juha Raivion päässä jo muutamia Jos Swallow The Sunin triplalevy on haastava kuulijalle, oli se sitä myös tekijöille. Levyt mietitään ja julkaistaan kokonaisuuksina, yksittäisten kappaleiden hittihakuisuudelle viitataan kintaalla. – Se voi olla monelle hieman liikaa, mutta halusimme ottaa sen riskin. Lähes kolmetuntinen Songs From The North I, II & III koostuu kolmesta erilaisesta levystä. Mikko Kotamäki avasi kunnianhimoisen projektin ja levy-yhtiön vaihdon taustoja. Sen tietää myös Kotamäki, jonka tapaan Kalliossa sijaitsevassa kuppilassa. Kyllä niitäkin kuitenkin löytyy vielä, jotka jaksavat kuunnella levyä useita tunteja. Kuluttajalla kun ei ole aikaa tai kärsivällisyyttä kuunnella kokonaisia levyjä. Fyysisten levyjen myynti laskee, kivijalkalevykaupat kuolevat. Tai osiosta, kuten laulaja Mikko Kotamäki niitä kutsuu. Kaksi ja puoli tuntia synkistelyä vaatii kuuntelijaltaan paljon. Itse en ole alun alkaenkaan ollut mikään Spotifyn ystävä. Songs From The Northin kolmososan teko oli melkein liikaa jo solisti Mikko Kotamäellekin. – Kai me ollaan vähän jämähdetty old school -toimintaan. Toinen osio on kokonaan akustinen ja kolmannella osiolla sukelletaan syvälle funeral doomin syövereihin. Ja ehkä joku nuoremmasta polvesta, joka ei ole sellaista ikinä harrastanut, huomaisi että musiikkiin voi suhtautua myös näin, sen sijaan että vaihdetaan Spotifysta yksittäisiä biisejä jatkuvalla syötöllä, Kotamäki sanoo
HEARTSTRINGS SHATTERING – Takuuvarma ja kaunis, hyvin tuttua ja turvallista Swallow The Sunia tutulla vierailevalla laulajalla. – Oma prosessinsa oli vielä levy-yhtiön vaihto, joka vei aikaa ja energiaa. Se oli lopulta sen arvoista. Kotamäki ottaa hörpyn jaffastaan ja jatkaa. Varmaan teknisesti hankalin kappale levyllä. He olisivat halunneet kovasti jatkaa. 10 SILVER BULLETS – Aloituksen jälkeen menevämpi biisi, jossa on ihan ok 80-luvun poppikertsi ja kaikkea. Aika hyvä meno. – Raivio kun asuu siellä Ruotsissa keskellä metsää, niin kukaan ei ollut mukana kirjoittamassa musaa. Ei mikään turpaanveto heti kärkeen, vaan rakennetaan tunnelmaa. – Sen kanssa kävi niin, että kun levy alkuvuodesta tuli Suomessa pihalle, näennäisesti ehkä jopa Euroopassakin, niin Jenkeissä ”julkaisu” saatiin siitä puolen vuoden päähän. Raivio halusi tehdä sanoituksetkin täysin itse, sen verran henkilökohtaisesta prosessista ja purkautumisesta oli kyse. 39 vuosia. Tuttua ja turvallista, olisi voinut olla edelliselläkin levyllä. Kiinnostanee nuorempia kitaranhiplaajia, sen verran siinä kikkaillaan. SILHOUETTES – Omia suosikkejani ekalta osiolta. – Ne on aika lasten leikkiä tähän verrattuna. Viimeinen niitti oli Emerald Forest And The Blackbird (2012) levyn julkaisuun liittyvä sekoilu. Hermoja raastava nauhoittaa meikäläisen matematiikalla, oli vähän vaikea löytää se tahdin ykkönen sieltä välillä! SONGS FROM THE NORTH KOLMIOSAINEN JÄTTILÄINEN BIISI BIISILTÄ KAIKKI 21 BIISIÄ KOTAMÄEN SANOIN WWW.SOUNDI.FI swallow the sun -taitto_c.indd 39 30.10.2015 11.07. Olimme siihen aikaan juuri kiertueella Amerikassa ja yleisön palaute oli, että ei tuota levyä löydy täällä kaupoista, Kotamäki kertaa vaihtoon johtaneita syitä. ROOMS AND SHADOWS – Yksi levyn vahvimmista biiseistä. Levyn materiaalista on ”sata prosenttia hänen kirjoittamaa”, kertoo Kotamäki. Toki edellisviikonlopun akustinen keikkareissu painaa vielä päälle alkuviikosta tehdyn haastattelun aikaan, mutta näin isosta urakasta palautuminen vie oman aikansa. Kertseissä joudun venymään aika rankasti, tuottaja sai potkia kunnolla perseelle. Voin kertoa, ettei nauhoitusprosessi ollut tällä kertaa ihan mukavimmasta ja helpoimmasta päästä ja kesä oltiin melko hermoromahduksen partaalla. Levyn tekemisestä kyllä neuvoteltiin sekä uuden että vanhan lafkan kanssa. Hiljalleen sain sanoja sitä mukaan, kun niitä valmistui. Tuntui kohtuuttomalta, että itse antaa kaikkensa ja lafka kusee asioita minkä ehtii. Vaikka pohjatyö oli hyvin hoidettu, itse levyn tekeminen imi mehut tehokkaasti miehistä, jotka ovat tottuneet kahdeksan biisin levyihin. Luottamus oli kuitenkin mennyt niin ”Musiikkiin voi suhtautua myös näin, sen sijaan että vaihdetaan Spotifysta yksittäisiä biisejä jatkuvalla syötöllä.” WITH YOU CAME THE WHOLE OF THE WORLD’S TEARS – Maaninen aloitus levylle. – Se yhteistyö kuivui sitten siihen. Sitä voisi luulla, että olisi kaikkien etu, jos jokainen panostaisi hommiin omalla tahollaan, mutta näköjään joissain puljuissa on parempaakin tekemistä... Järkyttävä määrä hommaahan siinä oli. Oli kuitenkin parempi vääntää ja päästä uudelle yhtiölle. Käytännössä levy oltaisiin pystytty julkaisemaan jo vuosi sitten, jos oltaisiin oltu vanhan lafkan kanssa yhteisymmärryksessä. THE MEMORY OF LIGHT – Proge-eepos. Miehen olemuksesta voi hyvin uskoa, että triplalevy on vienyt voimat. Jos jo pelkkä triplalevyn kuunteleminen yhdellä istumalla käy työstä, se oli myös erittäin rankkaa ja kuluttavaa tehdä. Edustaa nopeampaa puolta, välillä jopa aggressiivinen. Hänellä oli alusta asti selvä visio projektista. – Ollaan kuitenkin itse tehty aina kaikkemme ja rundattu paljon esimerkiksi juuri Jenkeissä, hyvin pitkälti vielä omasta pussista. Siksi se julkaistiin ensimmäisenä maistiaisena. Yhtye ei Kotamäen mukaan ollut enää moneen vuoteen tyytyväinen entisen levy-yhtiönsä panokseen ja se annettiin ilmi ilman sen kummempia kiertelyjä
Kaikki osat on kuitenkin keikoilla edustettuna ja kaikki kappaleet on ihan keikoilla toteutettavissa. Ennen kuin homma on taputeltu, tiedustelen mieheltä, mikä on kaikkien aikojen paras trilogia. Isoon kokonaisuuteen mahtuu erilaisia tunnelmia, vaikka punainen lanka ja fokus doom ja death metalissa onkin. Epäilen kuitenkin vahvasti, että levyä ikinä soitettaisiin alusta aivan loppuun saakka. Kolmannelta, eli siltä synkkääkin synkemmältä funeral doom -osiolta löytyvässä Empires Of Loneliness kappaleessa kuullaan puolestaan vähemmän suomalaista ääntä. – Kitaristi Markus Jämsenin kanssahan me ollaan silloin tällöin akustisia keikkoja soiteltukin valikoidusti. Perinteitä kunnioitetaan myös vierailijoiden osalta, sillä Heartstrings Shattering kappaleella laulaa aiemmiltakin levyiltä tuttu Aleah Stanbridge. Nathan suostui ja hyvinhän se vetää. Sen verran syvissä vesissä siinä uidaan. Mitäs muita trilogioita olisi... Ja onhan tuota varmuuttakin tullut vuosien aikana onneksi. – Levylle tuli aika saatanasti enemmän puhdasta laulua kuin aiemmin. Töitä ei tietenkään tehty joka päivä tai viikko sillä välillä, vaan työskentelimme jaksoissa. Onhan se jo sen verran pitkäkin, että siinä paisuisi keikka aika kohtuuttomiin mittoihin. Kuuluu pohjoinen ja Suomi kovasti, Kotamäki sanoo ja on hetken hiljaa. Jo pelkästään akustinen levy tuo mukanaan omat haasteensa ja puitteensa. Songs From The North on yksi niistä. Siihen löytyi Kaisa Vala, joka ei ehkä ole tunnettu metallipiireissä. No, uudempaa polvea on sitten tietty Taru Sormusten Herrasta ja Hobitit. Kaikki ovat vähän erilaisia soittajia ja yhdistelmä kuulostaa sitten meiltä. Tätä levyä saattaa paatunein hevimies joutua hetken sulattelemaan. Sama homma oli kuulemma bassojuttuja nauhoitellessa. Miten kaksi ja puoli tuntia kestävä kokonaisuus on tulevilla keikoilla edustettuna. Jokaiselta osalta tullaan poimimaan biisejä settiin. Kyllä niitä jatkossakin tullaan tekemään. Tai ainakin kellutaan. Vaikka materiaali on suurimmalta osin yhden miehen käsialaa, jokaisen soittajan panos kuuluu, niin kuin tietty pitääkin. – Tässä kuitenkin on pääpiirteittäin tällä porukalla vedetty aiemmatkin matskut läpi ja tiedämme toistemme vahvuudet ja heikkoudet, joten aika vapaasti saa toteuttaa omaa juttuaan. – Ei sentään, kyllä molemmat olivat siitä innoissaan. Kun levy-yhtiökuviot saatiin selviteltyä, oli aika painella studioon työstämään megalomaaniselta kuulostavaa jättiläistä. – Tekisi mieli sanoa tähän että Rambo, mutta vittu kun siihenkin mentiin tekemään se neljäs osa! Alkuperäinen Star Wars -trilogiakin oli kova, mutta siihenkin tehtiin järkyttävän paskoja lisäosia. En tietenkään voi ymmärtää ihan jokaista asiaa mitä on haettu, mutta samaan fiilikseen on kuitenkin helppo päästä. En todellakaan ole alun perin mikään laulaja, joten siinä joutui venymään aika rankasti. Kasvot alaspäin. Siitähän bändin soundikin tulee. – Aika helposti. Miten hyvin pääset Raivion kirjoittamiin sanoituksiin sisälle niitä laulaessasi, varsinkin jos ne ovat kirjoittajalleen hyvin henkilökohtaisia. Levyn viimeinen osakin on niin vitun synkkä, että siinä piti tuottaja/äänittäjä Jaani Peuhun kanssa aika monta taukoa pitää. – Tämä onkin muuten paha! Onko hyviä trilogioita edes olemassa. Kirjoja en ole jaksanut oikein ikinä lukea, joten pitäisi varmaan sanoa jotain leffoja. Perinteisempää Swallow The Sunia edustava ensimmäinen levy olisi yksinäänkin mainio lisä yhtyeen diskografiaan. – Saa nähdä, miten se otetaan vastaan, pystyykö ihmiset kuuntelemaan tätä! Kotamäki odottaa malttamattomana edessä siintävää kiertuetta. Niissäkin on yleensä se ongelma, että jos leffoja tehdään kolme, niin vähintään yksi niistä on aika paska. ”Peuhu osasi löytää uusia puolia meikäläisestäkin ja potki hyvällä tavalla perseelle.” 40 – Myönnetään, että miksauksia kuunnellessa on viimeinen osio jäänyt minullakin vähimmälle kuuntelulle. Sitä en tiedä, miten jossain isommissa lafkoissa olisi näin hulluun ideaan suhtauduttu. Uusiakin biisejä ollaan jo kokeiltu, tuntuvat toimivan. Tuumimme, että ei välttämättä ole hyvä jos minä höpötän sen alusta loppuun, vaan halusimme mukaan jonkun samettisen, elokuvamaisen miesäänen. Mutta heti kun Century Media ilmaisi kiinnostuksensa meitä kohtaan, oli selvää että heidän kanssa halutaan tehdä yhteistyötä. Vaikka säkeistöt meneekin englanniksi, niin tästä tuli kaikkein suomalaisimman kuuloinen biisi koko paskalle. Mutta Peuhu osasi löytää uusia puolia meikäläisestäkin ja potki hyvällä tavalla perseelle. Eli totta kai akkarikeikoille lähdetään, varsinkin jos pyydetään! Haastattelun päätyttyä Kotamäki suuntaa tapaamaan myöhemmin illalla Circuksessa soittavan Paradise Lostin jätkiä. Tietyistä jutuista Raivio oli kuitenkin tarkkana, Kotamäki sanoo. Siinä hän on enemmän kuin oikeassa. – Periodi, jolla laulut on nauhoitettu, taisi alkaa viime keväänä vapun jälkeen ja viimeiset laulut saatiin narulle elokuun lopussa. Bändin jätkät ovat vanhoja kavereitamme. Jos akustinen levy on hevimiehille vaikea pala niellä, on kolmas levy sitä, no, vähän kaikille. Ja olihan tuossa nauhoitusprosessin aikanakin tosiaan niin hermoromahduksen partaalla, että siinä oli senkin puolesta sopivassa fiiliksessä. – Kyllä se luonnollisesti tulee olemaan vahvasti. Se kesä tuli oltua aika pahalla päällä. pahasti, ettemme enää tarttuneet siihen koukkuun. – Enkä puhu nyt Perussuomalaisista tai Kokoomuksesta tai mistään niistä kusipäistä!, hän lisää hymähtäen ja virnistää päälle. Muutama päivä viikossa ja viikko, pari taukoa. Menee jo itsellekin niin synkäksi touhuksi. Triplalevyprojekti ei siis pelästyttänyt vanhaa tai uutta levy-yhtiötä. – Tekstissä oli hyvin paljon puhepätkiä. swallow the sun -taitto_c.indd 40 30.10.2015 11.07. Kotamäki käyttää levystä sanaa kaihoisa. – Etsimme heleää, suomalaista ääntä. Se oli helvetin hyvä, koska jos pari viikkoa olisi putkeen nauhoittanut näitä niin olisi siinä pää hajonnut. – No joo, mutta mä en ole ihan niin nörtti! Tehtävä osoittautui yllättävän haastavaksi, mutta kyllä niitä hyviäkin trilogioita siis on. Nimikappaleessa huomio kiinnittyy suomeksi laulettuun kertosäkeeseen, ja sen kauniisti laulavaan vierailijaan. Kokonaan akustinen kakkososa tuo uusia vivahteita ja tunnelmia ensimmäisen ja varsinkin kolmannen levyn synkkyyteen. Onko odotettavissa jotain erityisiä akustisia keikkoja. Kitaran virettä laskettiin aikaisempaa alemmaksi ja kaikkea sellaista. Joku saattaa muistaa hänet Uuden Musiikin Kilpailusta muutaman vuoden takaa. Laitoin sitten tekstarin Daylight Dies -yhtyeen Nathan Ellisille. Ollaan kuitenkin tunnettu aika monta vuotta, niin siihen ajatusmaailmaan on helppo samaistua
19,95€ Ukkomatti 100 74,95€ ® ukkoschnapps.fi /ukkofinland @ukkoschnapps @ukkoschnapps @DiscshopFi @DiscshopFi @DiscshopFi soundi_ukko_schnapps_225x297.indd 1 2015-10-15 13:18 Ukko tulostus.indd 41 30.10.2015 11.30. @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 discshop.fi/ukko Ukko Schnapps tuotteet alk
Tarkoitus on nyt tehdä paljon keikkaa, myös ulko mailla, mutta mä ainakin haluai sin, että seuraavaa levyä alettaisiin tehdä aika pian. Näin ainakin lajin uusiksi velhoiksi kasvaneella Death Hawksilla, jonka juuret ovat syvällä pimeimmässä Riihimäessä, mutta päämaja nykyään Tampereella. Teemu: – Mielestäni siinä kuu luu kivasti meidän yhteissoitto ja se fiilis, mikä meillä oli. Se vaikutti varmaan paljon, että levy tehtiin alkuvuodesta Suo menlinnassa aika intensiivisellä prosessilla. No, etukäteen puhuttiin, että nyt tehdään melodinen ”biisilevy”, kun edellisellä oli vaan seitsemän biisiä ja niistäkin yks kahteen ker taan (naurua). Nyt on sillä tavalla hyvä meininki bändissä. Yhtäjaksoinen intensiivinen te koprosessi on tietenkin juuri se, mi kä antaa albumille vahvasti oman luonteen. Tenho: – Niin. M istä paras psykede lia syntyy. Intensiivinen prosessi Uusi levy kuulostaa monen kuun telun jälkeenkin upealta, mutta yllätyin hiukan siitä, miten suoraan, joskin laajentaen, se jatkaa kakkos levyn meininkiä, joka lipui koko naisvaltaisesti levyn alusta levyn loppuun. Tenho lisää, että ”miksauskin tehtiin heti putkeen äänitysten perään”. death hawks -taitto_d.indd 42 30.10.2015 12.13. Niihin pala taan varmaan jatkossa. Funtsittiin, että nyt pitää tarjota sillä puolella vähän enemmän, Tenho ja Teemu tuumi vat toistensa lausuntoja täyden nellen. Me yövyttiinkin siellä neljä viisi päivää kerrallaan, Teemu huomauttaa. . Rumpali Miikka Heikkistä lukuun ottamatta koko partio asuu nyt täällä. Kuinka suunniteltu tämä viritys oli. Tieten kin ajattomista aineksista, kuten isän opettamasta boogalookompis ta, Suomenlinnasta, vastuullisesta tajunnanlaajennuksesta ja kuol leesta hiirestä. Vanhaa psykedeelikkoa lämmittää tieto, että ala on näinä epävakaina aikoina noin täyspäisten tekijöiden käsissä. Pitkin Eurooppaa esiintyneen ja sielläkin hyvin vastaanotetun kvartetin kolmannen albumin Sun Future Moonin julkaisu antoi aiheen kutsua laulajakitaristilauluntekijä Teemu Markkula ja kosketinsoitta jafonisti Tenho Mattila allekirjoit taneen kotiin powwow’hun, jossa herkistyimme olennaisen äärelle päiväkahvin merkeissä. . 42 Teksti: Jussi Niemi Kuvat: Sami Sänpäkkilä Deat h Haw ksin kolm as album i vie hien ostun eelle eräre tkelle miele n mais emiin . Pitkä istunto sujui innostavassa yhteisymmärryksessä. Levylle valit tiin sopivimmat, mutta poiskin jäi muutama hyvä biisi. Tämäkin lipuu ikään kuin yhdellä vaihteella, vain Seaweed instrumentaali tekee selvän brei kin samalla kun erottaa alkupuolen pidemmät kappaleet loppupuolen lyhyemmistä. Olin erittäin vaikuttunut jätkien laajasta sivis tyksestä niin musiikin kuin muun kin suhteen. Tenho tosin korvasi latteni käymällä välillä kuis tilla tupakilla. Kaikki pohjat soitettiin koko bändillä livenä ja biisejä oli aika paljon
Kitarat tuntuvat nyt olevan pienemmässä roolissa kuin syntikat. Ripe Fruitsin voisi mainita erikseen. Jimi on vanha tuttu Helsingin Vartiokylän studioilta, missä mäkin pyörin jonkin aikaa. Sillisalaatin pelko Soolojakaan ei levyllä kuulla. Tenho: – Mä kuuntelen syntikkamusaa aika paljon. Kyllä olette, minä kuittaan ja esitän (hyvien) soolojen tuovan kokonaisuuteen dynamiikkaa ja energiapurkauksia, etenkin livenä. Pyysin sitä vetämään Seaweediin jotain Steve Reich -tyyppistä juttua. Teemu: – Ei kitaroita mitenkään tietoisesti feidattu, kyllä siellä niitäkin on. Käytännön toteutuskin tapahtui nopeasti. Me äänitettiin se yöllä omin päin Jannen ja Ilarin (Larjosto, äänittäjä-miksaaja) jo lähdettyä kotiin. Oletteko kuunnelleet paljon ravea tai elektronista musaa. Molemmat sanovat suosivansa sooloissakin ”sävellettyä kamaa”, mutta että aikomus on livenä panostaa vapaampaankin irrotteluun. Ideoita ja inputia tuli kaikilta enemmän ja tuotantokin hoidettiin yhdessä Janne Lastumäen kanssa. . Se on aika tyypillistä meidän bändille, Teemu toteaa Tenhon pohtiessa, onko soolojen viljely ”ego trippiä” ja ”ollaanko me nyt niin hyviä soittajia”. (Valokuvaaja) Palsan Tomi toimi siinä välittäjänä. Jimillä oli siellä työtila. Riku täräytti sillä menemään ja se oli siinä, kaverukset selittävät yhteen ääneen. Mä olin vaan, että ”joo, just tollasta”, Tenho muistelee nauraen ja kehuu Tehon ”rautaista ammattitaitoa ja näkemystä”. Tenho: – Se johtuu paljolti siitä, että Ilari on melkoinen synamies ja saa ne soimaan niin helvetin hienosti. Teemu toteaa, että heti kun oli ajateltu huilun ja marimban sopivan tiettyihin kohtiin, ajateltiin myös juuri mainittuja soittajia. Vanhoja tuttuja, vai. . death hawks -taitto_d.indd 43 30.10.2015 12.13. Viritys on hyvin kokonaisvaltainen. Olin soittanut Tehon kans samoilla biiseillä, mutten ollut koskaan tavannut sitä, enkä oikein tohtinut mennä sitä suoraan kysymään. Jimi soitti puuja metallihuiluja. Meillä oli siitä aika erilainen demo, paljon vässykämpi, mutta ”Ei kitaroita mitenkään tietoisesti feidattu, kyllä siellä niitäkin on.” sitten basisti Riku Pirttiniemi kävi katsomassa uuden Mad Maxin ja keksi sen jälkeen käyttää envelope filteriä. ”Niinku tällasta?” Teho kysyi. . Jätkät korostavat Sun Future Moonin olevan edeltäjiään enemmän ”bändilevy”. Mentiin vaan biisien ehdoilla. . Heti hienosti, mutta yllytin silti sitä soittamaan vielä vapaammin, että sen persoona kuuluisi vielä enemmän, ja Jimihän soitti. Teemu: – Ei niinkään reivausta, mutta esimerkiksi vanhaa Detroitdiscoa ja tietysti me on kuunneltu jotain Rick Wakemanin juttuja Yesissä. Teho tuli Tenhon kautta. . Teho on kunnon hippi, kohdattiin sen kans heti. 43 Levyllä vierailee Jimi Tenor huiluineen ja Teho Majamäki marimbassa
Netissä on video Black Acidista meidän Pakkahuoneen-keikalta. Piti ottaa kaikki irti klipsimikistä, Tenho myöntää hymyillen. . Sulla on siinä vielä sellainen hieno Sonny Rollins -kyssäselkä, kun tuuttaat etukenossa. death hawks -taitto_d.indd 44 30.10.2015 12.13. Janne oli erityisesti vaalinut pohjia äänitettäessä rumpukomppeja ja ylipäätään tempon käsittelyä. Yksi Sun Future Moonin hienoista puolista on, että siinä on koko ajan älyttömän hyvä ja hyvin hienostunut groove. Janne vaikutti paljon siihenkin, mikä otto levylle päätyi. Tenho vetää siinä niin kovan fonisoolon, että mun piti lopettaa hetkeksi soittaminen. Teemu: – Levyltä jäi yli yksi biisi, jossa oli fuzz-revittelyä. Se oli enemmän vaan hauskanpitoa studiossa. Oliko teillä hyvinkin erilaisia ottoja levyn biiseistä. Yhtye kertookin musiikissaan vahvasti mukana olevan psykedelian tarkoittavan uuden etsimistä. Kaverukset laittavat sen paljolti Suomenlinnan hyvän soittofiiliksen ja tuottaja Janne Lastumäen piikkiin. Dream Machinesta lähti sellainen latinohenkisempi versio, kun studiolla oli muutama perkussionisti meidän kans soittamassa. Tenho: – Ei kauheasti. Hain sitä ihan tietoisesti. Ja Hey Ya Sun 44 ”On hienoa, että on avarakatseinen eikä pety siihen, kun homma lähtee uusille urille, vaan seuraa sitä.” Death Hawks on näyttäytynyt omaperäisenä ja pelottomana uusien juttujen kokeilijana ja vanhojen yhdistelijänä
Teemu painottaa, ettei ajatuksena ole kopioida ketään, vaan käyttää sieltä vain tunnelma tai yksi elementti, joka sijoitetaan sitten erilaiseen yhteyteen. Niinpä. Mulla on taipumusta aina haluta tehdä mahdollisimman monipuolinen levy, jossa olisi eri tyylejä, mutta sitten sitä alkaa aina pelätä, että siitä tulee liian sillisalaattia. Matkailu avartaa. Ja Catherine Ribeiro + Alpes. . Vaikka naavasta tai tuohesta saa kaleidoskooppitekniikalla huikeita juttuja. Ei todellakaan haluttu haaskata kallista studioaikaa olemalla aivan kuutamolla. Kaikkea käytetään, Teemu lausuu tyynesti kuin vuoren viisas vanhus. Ensin ne oli videopätkiä, mutta nyt me on itse alettu tuottaa livempää kuvamateriaalia. Elokuvallista afro-Kraftwerkiä Hienoa, että teillä on nuo jazz-jutut samalla viivalla innoittamassa. Että tekee asioita, joista ei välttämättä tiedä mitä niistä tulee. Tenho: – Mulle se on lähtökohtaisesti uuden etsimistä. Se on niin hieno bändi. Tenho: – Hauskaa, että sanot noin. Koko aikana ei saa puhua ja meditaatiota tehdään päivittäin monta tuntia, mikä sitten nostaa tajunnasta kaikenlaista esiin. Tjaa, niukahko oppi ehkä, mutta osuva. Joo ja Out Of Reachia ja Inner Spacea. Fairyport voidaan flyygelisoundien osalta ehdottomasti lisätä Sun Future Moonin innoittajiin, Tenho sanoo. Sen laajakangasmeininki on täysi vastakohta sille kireälle kompressoinnille, johon nykyään törmää kiusallisen usein. Eräänlaista eräretkeilyä. Teillä on upean sensuelli soundi, mikä juuri on olennainen osa psykedeliaa. Tenho: – Joo, mä otin tavallaan eri rooleja, miltä pohjalta lähden sitä soittamaan. 45 death hawks -taitto_d.indd 45 30.10.2015 12.13. Tavallaan ne kuvailee jotain sisäistä mielenmaisemaa. Se on elegantin hienostunut. Tenhon poistuessa tupakalle kysyn Teemulta, meditoiko hän. Ja on tällä levyllä ainakin yks Thelonious Monk -likkikin. Teemu: – Siihen kyllä pyrittiin ja ollaan tosi tyytyväisiä, että se hengittää niin avarasti, vaikka äänikuvassa on itse asiassa aika paljon informaatiota. . Odotin kummankin vastausta todella kiinnostuneena ja täytyy todeta, että parempia vastauksia tuohon kysymykseen ei olekaan. Me ollaan hyvin sävelletyn ja sovitetun musan ystäviä. Se on vaan tappavan hyvä ja kuolemattoman kiehtova aihe. Tenho huomauttaa, että kopiointi on myös usein erittäin vaikeaa. Meille se edustaa ehkä sitä moderniutta, jota me siihen haluttiin. Kundit paljastavat, että levyntekoa aloitellessa he tekevät aina Spotify-listan innoituksekseen. Esimerkiksi Dream Life, Waking Lifessa lähdin Bill Evansista, mutta sekaan lirahti vähän Jukka Gustavsoniakin. Minä totean, että moni rockin klassikko on tulos pieleen menneestä kopioinnista. Hyvä esimerkki sellaisesta on David Axelrod, jonka musa on läpi sävellettyä, mutta erittäin psykedeelistä. Tenho jatkaa: – Viime aikoina olen kuunnellut paljon Ashran Blackouts-levyä. Tekstit tuntuvat aika mytologisilta. . Sitten oli tämä kuolleen hiiren tapaus. . Tenho: – Joo, meillä ei ole kellään mitään ego-ongelmia. Se biisi on erilaisten asioiden yhdistelmä. Erityisesti tällä kertaa antiikin mytologiaa, hermetismiä, tarustoja, folkloristiikkaa, joihin sitten yhdistelen tarinankerrontaa. Pahimmat sudenkuopat on jo selvitetty. Sitten kun sitä tarvittiin, hiiri oli vieläkin vähän ”raaka”, joten Jonne yritti kuivattaa sitä uunissa (naurua)... Teemu: – Mulle se on tuota samaa ja sisäisen maiseman kartoittamista. Eka Death Hawks -levy oli tavallaan mun soololevy, mutta kun mulla ei silloin ollut bändiä, pyysin siihen Rikua ja Manea mukaan ja sitten Tenhoakin soittamaan urkuja. Molemmat: – Kohtuullinen. Yks juttu, mitä me haluttiin tälle levylle, oli muuten flyygeli. Jonne löysi sen pihaltaan ja jätti kevätaurinkoon kuivumaan käyttöä varten. Mainitsemasi lipuva kokonaisuus juontuu varmaan paljolti siitä, että me molemmat ollaan erittäin ambienssi-virittyneitä. Toinen juttu, joka häilyy levynne yllä, on afrobeat, vaikkei musa siihen kategoriaan sinänsä menekään. Uskoakseni meillä on oikein hyvä ja terve suhde Hawkwindiin (naurua)... Kuten huomaat, visuaalisellakin puolella ollaan avoimia. Tykkään kovasti siitä Sun Ran soundista, kun se soitti cembaloa flangerin läpi. Teemu: – Neu! on mun ensirakkaus, mutta Canissa riittää tutkimista. Mua innostaa myös Ranskan osasto: Serge Gainsbourg ja muun muassa sen loistavan Melody Nelson -albumin tuottaja JeanClaude Vannier, joka on tehnyt hienoja soololevyjäkin – aika psykedeelistä meininkiä. Se on aika raaka ja karu meditaation muoto. . . Teemu: – Kyllä sitä on kuunneltu. Ne paljastavat, miten syvällisesti he asian näkevät. Olin Sveitsissä viikon vipassana-retriitilläkin. Se oli vaikea valinta, Teemu tunnustaa. Teemu: – Me ollaan kaikki Riksusta ja 27–29-vuotiaita, tunnettu 16–17-vuotiaasta asti toisemme. Laakean pitkä, pehmeä groove on kuitenkin samaa sukua. Puolet ajasta meni ajatuksen harhailua vastaan kamppailemiseen, mutta loppupuoli alkoi yllättävästi toimia. Mistä vinkkelistä väsäsit niitä, Teemu. Mitä on psykedelia. Samae Koskinen tuotti meiltä muutaman promobiisin, mutta niitä ei koskaan julkaistu. Mistä se kuolema lauluihisi tuli. Teemu paljastaa, että kyse oli samasta flyygelistä, jota Gutsi soittaa Fairyportilla, ja että Wigwam on bändi, jota kaikki Death Hawksissa rakastavat. Jälkikäteen tajusin sen olleen paras kysymykseni. Kuinka laajasti olette tsekkailleet vanhaa ja uutta psykedeelistä musiikkia. Mitkä nimet krautrockissa puhuttelee. Sille hommalle on kyllä nykyään käyttöä. Teemu: – Kyllä, meillä on jo vuoden ollut VJ Jonne Pitkänen tekemässä visuja. Tenho: – Kummallisinta on se, että usein niistä syntyy jonkinlaisia naamoja. Siitä päästäänkin avainkysymykseen: Mitä psykedelia lopulta on. Dream Machine syntyi eri tavalla. Saan sellaisen kuvan, että teillä on bändin keskinäiset kemiat hyvässä kunnossa. Millainen osuus substansseilla on teidän musiikissa. Se oli luontevaa, koska meillä oli jo aikaisemmin ollut yhteinen bändi Genzale, joka soitti sellaista vähän... Tenho: – Kyllähän me on back in the day kuunneltu Quicksilver Messenger Servicet ja Grateful Deadit, mutta viime aikoina olen diggaillut enemmän uutta kamaa, niin kuin Airia ja Beckin psykedeelisimpiä juttuja. Kuolleen hiiren tapaus Oletteko ajatelleet bändinä panostaa valoshow’hun. Egebamyasi ja Tago Mago on kyllä tsekattu, mutta nyt on kuunneltu nimenomaan näitä myöhempiä, herrat selittävät tandemina. Ei laulettu kuolemasta. Rasta syntyi myös nopeatempoisempi, boogaloo-tyyppisempi otto, joka kuulosti tosi hyvältä, mutta levyn kokonaisuuteen tämä rauhallisempi ja mystisempi versio sopi kuitenkin paremmin. Ajattelin paikoin levyn soundaavan kuin hienostuneempi ja groovaavampi Hawkwind, jonka avaruuskiito on aina tietyllä tapaa rupista eikä koskaan funkya. Laukaisin tämän lonkalta. Selailin Lifelehden isoa valokuvahistoriikkiä ja kirjoitin joka kuvasta yhden riimin ja asettelin sitten niitä sopivaan järjestykseen. Tykätään tehdä tietynlaisia tunnelmia. Mikä teidän suhde siihen bändiin on. . Viittaako Hey Ya Sun Ra enemmän Space Is The Place -mieheen vai muinaisen Egyptin jumalaan. Te siis tavoittelitte hyvin yhtenäistä kokonaisuutta. Joo. Nimi tulee William Burroughsin kaverin, kuvataiteilija Brion Gysinin keksimästä samannimisestä valoviipperästä. Ehdottomasti! Sun Future Moonin yhteydessä ajattelen enemmän Canin 70-lukua kuin Damo Suzukin aikaa: Soon Over Babalumaa, Flow Motionia, Saw Delightia. Hawkwind jo mainittiinkin. Teemu: – En mä oikeastaan ajatellut sitä. . Siitähän tuli nesteet pihalle ja karmea löyhkä. Levyä suunnitellessa me nimittäin puhuttiin, että olisi nastaa, jos siinä olisi sellainen afro-Kraftwerk-elokuvallinen fiilis. 60/70-lukujen psykedeelinen rock ei ole ollut nyt tapetilla, enemmänkin jazz. Friend Of Joyhin mä tein vaan yhden säkeistön, loput on basisti Riku Pirttiniemen käsialaa, mutta siis... . Levyn sointi on mahtavan avara ja hengittää lämpimästi. Teemu: – Kyllähän se on pieni kunnianosoitus soittaja Sun Ralle, vaikkei biisi siitä kerrokaan. Ei siitä ihan sellaista tullut, mutta kivaa, että poimit jotenkin sen viban. ihan niin kuin musapuolella tulee kuunneltua paljon kaikenlaista, niin samoin tekstipuolella mä luen paljon ja tutkin kaikenlaisia kiinnostavia juttuja. Ei, mutta kyllä mä kuulin sen paljon soittavan ja opetti se mulle yhden boogaloo-kompin. Teemu: – Sehän just on hienoa, että on avarakatseinen eikä yhtään pety siihen, kun homma lähtee uusille urille, vaan seuraa sitä. kukkaisempaa psykedeliaa, pirtsakampaa 60-luvun meininkiä. Sitä löytyy parhaiten luonnosta. Tenhon palattua tiedustelen häneltä, entiseltä kitaristilta, opettiko isä (kitaristi-tuottaja Riku Mattila) hänet soittamaan. Teemu: – Joo, Don Cherry ja Alice Coltrane... Can tietenkin aina, molemmat vastaavat heti. Fiksua puhetta. Joka uskonnolla ja kansalla on siitä erilaisia teorioita, mutta loppuviimeksi kukaan ei tiedä mitä siinä tapahtuu. Ei niinkään itse teossa, mutta esituotannossa käytettiin hyvin vastuullisesti
Hänen vuonna 2002 valmistunut elokuvansa Puhu hänelle kertoo kahdesta miehestä ja heille rakkaista naisista, jotka makaavat sairaalassa koomassa. VIETA ESPANJALAINEN ILTA HYVAN VIININ, MUSIIKIN JA ELOKUVAN PARISSA! ILMOITUS ILMOITUS ESPANJALAINEN ILTA lähtee mukavasti käyntiin, kun kaataa lasiin viiniä ja pistää espanjalaista musiikkia soimaan. Vihersalaattiin on lisätty manchegojuustoa. Gazpacho-keitto nautitaan kylmänä. Espanjalaisen illallisen tarjottaviin kuuluu myös tulisen makeita tiikerirapuja, marinoituja oliiveja, artisokkaa ja grillattua paprikaa, kauden makeita juureksia, vuohenjuustoa sekä churroja. Kananmunia sisältävä espanjalainen perunatortilla valmistetaan uunissa. Enriquen levyjä on myyty yli 137 miljoonaa kappaletta. Herkkuateria sisältää erilaisia espanjalaiselle keittiölle ominaisia ruokalajeja. Eri tyylejä yhdistelee myös espanjalainen menestysartisti Alejandro Sanz, jonka musiikissa kuuluu flamencoa, hiphopia, rockia ja salsaa. Espanjalaisista nykyohjaajista tunnetuin on Pedro Almodóvar. Yhtyeen hajoamisen jälkeen Manu Chao on keskittynyt soolouraansa. HERKULLINEN ATERIA kruunaa Espanjalaisen illan. TAPAKSIEN, viinin ja musiikin lisäksi espanjalaista iltaa voi jatkaa katsomalla espanjalaisen elokuvan parhaimmistoa. Tässä muutama artistivinkki. Vuonna 1975 valmistunut Korppi sylissä on Francon aikakaudelle sijoittuva monitasoinen elokuva, joka kertoo maailmasta lapsen näkökulmasta. Manu Chaon yhtye Mano Negra yhdistelee ennakkoluulottomasti punkrockia, flamencoa, reggaeta ja muita musiikkityylejä. Vielä suositumpi on supertähti Julio Inglesiasin poika Enrique Inglesias, jota kutsutaan nykyään vaatimattomasti liikanimellä “latinopopin kuningas”. LosMonteros_Aukeama_Final.indd 2 2.11.2015 10.51 LosMonteros tulostus .indd 46 2.11.2015 11.36. Catherine Deneuve esittää orvoksi joutunutta tyttöä, joka päätyy iäkkään aatelismiehen rakastajattareksi. Vuonna 1970 valmistunut Tristana on ohjaajamestari Luis Buñuelin arvostetuimpia elokuvia. Tässä muutama klassikko
Vihersalaattiin on lisätty manchegojuustoa. Eri tyylejä yhdistelee myös espanjalainen menestysartisti Alejandro Sanz, jonka musiikissa kuuluu flamencoa, hiphopia, rockia ja salsaa. LosMonteros_Aukeama_Final.indd 2 2.11.2015 10.51 LosMonteros tulostus .indd 47 2.11.2015 11.36. Gazpacho-keitto nautitaan kylmänä. Yhtyeen hajoamisen jälkeen Manu Chao on keskittynyt soolouraansa. Enriquen levyjä on myyty yli 137 miljoonaa kappaletta. VIETA ESPANJALAINEN ILTA HYVAN VIININ, MUSIIKIN JA ELOKUVAN PARISSA! ILMOITUS ILMOITUS ESPANJALAINEN ILTA lähtee mukavasti käyntiin, kun kaataa lasiin viiniä ja pistää espanjalaista musiikkia soimaan. TAPAKSIEN, viinin ja musiikin lisäksi espanjalaista iltaa voi jatkaa katsomalla espanjalaisen elokuvan parhaimmistoa. Manu Chaon yhtye Mano Negra yhdistelee ennakkoluulottomasti punkrockia, flamencoa, reggaeta ja muita musiikkityylejä. Tässä muutama klassikko. Kananmunia sisältävä espanjalainen perunatortilla valmistetaan uunissa. Espanjalaisista nykyohjaajista tunnetuin on Pedro Almodóvar. Espanjalaisen illallisen tarjottaviin kuuluu myös tulisen makeita tiikerirapuja, marinoituja oliiveja, artisokkaa ja grillattua paprikaa, kauden makeita juureksia, vuohenjuustoa sekä churroja. HERKULLINEN ATERIA kruunaa Espanjalaisen illan. Vielä suositumpi on supertähti Julio Inglesiasin poika Enrique Inglesias, jota kutsutaan nykyään vaatimattomasti liikanimellä “latinopopin kuningas”. Vuonna 1970 valmistunut Tristana on ohjaajamestari Luis Buñuelin arvostetuimpia elokuvia. Vuonna 1975 valmistunut Korppi sylissä on Francon aikakaudelle sijoittuva monitasoinen elokuva, joka kertoo maailmasta lapsen näkökulmasta. Tässä muutama artistivinkki. Catherine Deneuve esittää orvoksi joutunutta tyttöä, joka päätyy iäkkään aatelismiehen rakastajattareksi. Herkkuateria sisältää erilaisia espanjalaiselle keittiölle ominaisia ruokalajeja. Hänen vuonna 2002 valmistunut elokuvansa Puhu hänelle kertoo kahdesta miehestä ja heille rakkaista naisista, jotka makaavat sairaalassa koomassa
Itsensä esitellyt mies oli muusikko Jussi Paavola. Helsingistä kotoisin oleva Paavola oli muuttunut 2000-luvun puolivälissä Pariisiin, jossa oli tutustunut karibialaisiin muusikoihin, löytänyt heidän joukostaan naisystävän ja muuttanut hänen perässään Dominicalle. Saimaasta Matti Mikkola löysi kanavan toteuttaa sekopäisimmät ideansa. Lähdettiin kuitenkin haahuilemaan niitä autioita katuja pitkin. Matti Mikkolan minuuttitolkulla kestävää monologia Saimaa-yhtyeen uuden levyn symboliikasta ja temaattisista lähtökohdista kuunnellessa on hankalaa olla hymyilemättä. Säveltäjä-tuottaja Mikkola on puhujana yhtä musiikkinsa kanssa: mahtipontinen, maalaileva ja asiasta toiseen sinkoileva. Kun kysyttiin hotellin respasta, että mistä me voitaisiin saada safkaa, niin meille sanottiin, että ”everything is closed”. Hän kertoo tarinan eräästä illasta. Ideologin vikaakin hänestä löytyy. Teksti: Ville Hartikainen – Silloin joulun välipäivinä se paikka oli ihan kuollut. saimaa-taitto.indd 48 30.10.2015 15.36. Kaduilla lehdet vain pyöri tuulessa. Lupa sekoilla Koululuokka, jossa kukaan ei kiusaa tai häiriköi. Siellä rouvansa kanssa lomaa viettänyt Mikkola tavallaan sai kipinän Saimaan henkiinherättämiseksi. Muusikkotaustasta huolimatta Mikkolaa Paavola ei tunnistanut. Mikkolalle Paavola kertoi rakennuttaneensa itselleen talon keskelle viidakkoa ja kasvattavansa appelsiineja. – Se toinen niistä tyypeistä, sellainen pitkähiuksinen jäbä, käveli sitten meidän luokse ja sanoi että nyt on aika suomalaisen näköistä porukkaa, Mikkola muistelee. Iltaisin hän kävi soittamassa baareissa omaksi ilokseen lounge-musiikkia. Hetken päästä pienessä korttelikapakassa tilaustaan odotellessa Mikkola huomasi kahden muusikon kapuavan nurkassa olleelle lavalle. Yhdeltä sivukujalta pariskunta huomasi kajastavan värilamppujen valoa. – En tiedä, onko pöyhkeätä sanoa, mutta tässä on kyseessä puolustuspuheenvuoro kaiken avoimen kulttuurin ja suvaitsevaisuuden puolesta, ruskeassa hapsutakissa levy-yhtiön edustustilassa istuva Mikkola sanoo puheensa lopuksi. Yksi asia on varmaa: Matti Mikkolan johtaman Saimaa-yhtyeen Matka mielen ytimeen -debyytin kaltaista äänilevyä ei ole tässä todellisuudessa aiemmin tehty. 48 N uoltavat sammakonselät, Johnny Cashin äänellä puhuva kettu, suomiverkkarit ja lasi maitoa, aavikon kaktukset, Uuno Turhapuro, HK:n Sininen, Esa Pakarinen ja Lasse Mårtenson – lista tuntuu vain jatkuvan. Mutta ennen kuin mennään sen tarkemmin Saimaa-yhtyeen lokakuun lopulla ilmestyvään Matka mielen ytimeen -albumin tekovaiheisiin, hypätään aluksi joulukuun 2014 loppuun ja Karibianmerellä sijaitsevalle pienelle saarivaltio Dominicalle ja sen pääkaupunki Roseauhun
Mikkola kertoo, että loppuvuoden ajan yhtyeellä oli puheissa jonkinlaisen jamisession ja virkistyspäivän järjestäminen, mutta lopulta mitään ei kuitenkaan saatu aikaan. Mikkola harmitteli, kuinka vaikeata Suomesta oli löytää hyvää huilistia. Hiljaiselo päättyi yllättäen Paavolan laittaessa Mikkolalle viestin helmikuun taitteessa. – En halunnut, että tässä olisi mukana ketään diivaa tai sellaista johtohahmoa, joka voisi sanella muiden keikkailut ja systeemin. – Alkoi tuntua tyhmältä idealta, että Saimaa olisi joku old school -tyypin arvonpalautusautomaatti. Laittaa vaikka YouTubeen jos ei muuta. Toisaalta niiden kahden keikan jälkeen olin tajunnut, että bändin kanssa oli jotenkin sairaan hyvä kemia. – Kyllä siinä oli sellaiset menetettyjen mahdollisuuksien fiilikset. Pöytälaatikosta jo kertaalleen kaivettu Saimaa näytti kuivuvan kasaan jo toistamiseen. ”En haikaile mitään starailua, mutta sitä että saan vapaasti ilmaista itseäni, sitä olen kaivannut.” saimaa-taitto.indd 49 30.10.2015 15.36. Laulaja itse ei kuitenkaan halunnut ottaa kaikkea irti tarjottimella eteen kannetusta glooriasta. Ei hän silti ole tyytymätön asemaansa kotimaisena ”supertuottajana”. Tai sanotaanko vapautuneissa tunnelmissa. Asioiden pitää kuitenkin edetä omalla painollaan, Mikkola sanoo. Huilisti oli tulossa takaisin Suomeen maaliskuun alussa. Olisi tuntunut suurelta harmilta, jos kaikki olisivat vain liuenneet teilleen. Mikkola on tuottanut Stigin kaksi edellistä albumia Puumaa mä metsästän (2012) ja Niks ja naks (2013). Aika useasti sanottu tyyliin, että älä nyt Matti sekoile, että tehdään nyt järkevästi tämä homma. S yksyllä 2014 Mikkola oli harmistunut. Mikkolan säveltämä ja tuottama albumi kohosi nopeasti myyntimenestykseksi ja keräsi ylistäviä arvosteluita. Nyt kun olen saanut Saimaan kanssa tehdä kansia ja sisentää jotain puolipilkkuja, niin se on tuntunut ihan mahtavalta. Hänelle sopi paremmin kuin hyvin vain istua studion hämyssä tuottajan ja säveltäjän roolissa ja kävellä kadulla ”venäläiseksi taksikuskiksi pukeutuneena”. Ruisrockin ja Helsingin juhlaviikkojen keikkojen lisäksi Pepe & Saimaa ei esiintynyt missään muualla. Mutta se oli kyllä häkellyttävää, miten vaivatta ja pakottamatta ne hommat saatiin tulemaan, Mikkola kertoo. Tehosekoittimen hajottua 2000-luvun puolessa välissä Mikkola oli halunnut ottaa tarkoituksella etäisyyttä julkisuuteen. Yhtyeeltä puuttui myös laulaja. Hän toivoo bändistä kehittyvän vuosikymmeniä kestävä ja levyjä tasaisesti julkaiseva projekti. Yhtye buukkasi itselleen helsinkiläisen Sonic Pump -studion muutamaksi päiväksi. Maaliskuun jälkeen hän kuitenkin tajusi jotain puuttuvan. Viimeisenä iltana yhdeksänhenkinen ryhmä oli yllättynyt kuunnellessaan aikaansaannostaan. Se oli vähän kuin sellainen koululuokka, jossa kukaan ei kiusaa tai häiriköi. Mutta jos mä alan nyt väkisin leipomaan, niin mun pitää pitää huolta siitä, ettei se leivinuuni sammu samalla. Varsinkin kun oli ollut kaikenlaista puhetta ja alustavia sopimuksia eri kaupunginorkesterien kanssa tehtävistä jutuista, Mikkola kertoo. Bändissä 1990-luvun alusta asti soittanut Mikkola oli yksinkertaisesti väsynyt esittämään rocktähteä. Suursuosion päivät jo aikaa sitten nähneen Willbergin albumi nosti takaisin framille. Lähtökohdaksi päätettiin ottaa muutama kaikille ennestään tuttu melodia. – Silloin ajattelin, että tässä on sellainen divine intervention, että se virkistyspäivä on pakko saada järjestettyä. On tämä vaihteeksi ihan tosi antoisaa. Halusin mieluummin luoda sellaisen ikiliikkujan ja monsterin, että voisin halutessani jäädä itsekin pois. Illallisen yhteydessä Mikkola yllättyi huomatessaan Paavolan soittavan huilulla erinomainen hyvin boogaloo-jazzia. Mikkolan hioessa kappaleita kevään ja kesän ajan studiossaan hän tuli myös yhä vakuuttuneemmaksi siitä, etteivät kappaleet kaivanneet laulajaa lainkaan. – Tähän astihan kaikki on mennyt loistavasti. Yhtyeen käsittelyyn valikoituivat sellaiset loppuun kalutut kappaleet kuten Levoton tuhkimo, Myrskyluodon Maija, Joutsenlaulu ja Lentävä kalakukko. Paavola sanoi ottavansa yhteyttä jos tulisi jossain vaiheessa Suomeen. Halusin että musa soi, mutta se ei henkilöityisi keneenkään. Kovalevylle oli taltioitunut todella outoja ja nyrjähtäneitä versioita suomalaisen kevyenmusiikin klassikoista: afrobeatiä, freejazzia, progea, viihdeiskelmää ja psykedeelistä rockia – kaikkea laidasta laitaan. Keikan jälkeen hän meni jatkamaan kesken jäänyttä keskustelua. 49 – Jussi kysyi, että jos tiedätte sellaisen artistin kuin Stig, niin hän on soitellut Stadissa sen kanssa aikanaan. Yritän siis sanoa, etten haikaile mitään starailua, mutta sitä että saan vapaasti ilmaista itseäni, sitä olen kaivannut. Saimaasta Mikkola kertoo löytäneensä oivan ilmaisukanavan ”sekopäisimmille ideoilleen”. Olin aluksi vaan, että aijaa, kerro lisää. – En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon olin kaivannut bänditouhuja. Kymmenessä vuodessa Mikkola on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kysytyimpänä kotimaisena tuottajana: hänen palveluksiinsa luottavat lähes kaikki Teflon Brothersin ja Stigin kaltaisista hiphop-tähdistä Jari Sillanpään, Kaija Koon ja Laura Närhen kaltaisiin eturivin iskelmälaulajiin. – Silloin me vasta ensimmäistä kertaa kelattiin, että pakkohan nämä on jossain julkaista. Mikkola kuitenkin tuntee, ettei pääse tilaustöiden kanssa toteuttamaan koko potentiaaliaan. S aimaan kanssa koettu humalaisen riemun, laukkaavan luovuuden ja ilmaisunvapauden täyteinen studiosessio sai Mikkolan miettimään myös omaa uraansa. – Sitten me ladattiin virvokkeita aika tuhdisti mukaan ja oltiin iltaisin jo aika mutkalla. Mikkola tiesi kokemuksesta tulosten olevan ”mälsähköjä”, jos kokoonpano aloittaa jamittelun tyhjästä. Puoli vuotta aiemmin julkaistu Pepe Wilbergin levy Pepe & Saimaa oli osoittautunut yllätyshitiksi. Samalla Willberg palkittiin vuoden miessolistina, albumi nimettiin kriitikoiden suosikiksi ja Mikkola pokkasi vuoden tuottajan tittelin. Albumin menestys huipentui Emma-gaalassa, jossa levy voitti vuoden rockalbumin tittelin. – Mulla on yleensä vähän hullumpia ideoita ja pitkälle menevimpiä juttuja, kuin mitkä menee sitten lopulta läpi. Soundissa levyn kehuttiin olevan ”täydellinen taiteellinen täysosuma ja mestariteos”. Willbergin kaltaista menneiden vuosikymmenten tähteä Mikkola ei kuitenkaan halunnut bändin keulille enää ottaa
Kaupallisesti menestyneiden rockalbumeiden ohella Finnvoxin suojissa on tuotettu laaja skaala kansainvälisen tason jazz-levyjä ja muuta musiikkia, joka ei taiteellisista ansioistaan huolimatta tule koskaan nousemaan myynnillisesti merkittäviin saavutuksiin. Finnvoxilla tehtyjä levyjä on kuitenkin myyty maailmanlaajuisesti yhteensä useita kymmeniä miljoonia kappaleita. Lähes jokainen vähänkin merkittävä suomalainen rockin tekijä 60-luvun puolivälistä tähän päivään asti on äänittänyt Finnvoxilla. Kuinka on mahdollista, että yhdessä ulkoapäin vaatimattoman näköisessä harmaassa tiilitalossa on tehty niin mittava lista legendaarisia levytyksiä. Yksikään suomalainen musiikinkuluttaja ei ole voinut välttyä kuulemasta studiolla tehtyjä äänityksiä. Soundi tapasi jo 35 vuotta Finnvoxin studiopäällikkönä toimineen Risto Hemmin, joka on äänittänyt ja miksannut noin 500 albumia ja antanut panoksensa lähes 30 elokuvaan. Ei olisi rankkaa liioittelua poistaa lauseen alusta ”lähes”-sana. K u v a: M ik a Ju ss il a finnvox-taitto_b.indd 50 30.10.2015 15.51. Definitiivisen listan tekemiseen ei riittäisi tälle artikkelille varattu tila, mutta kuten kaikki kotimaisen musiikin perinteisiin perehtyneet tietävät, Finnvox on se luova kehto, jossa poreilivat 70-luvulla progeaallon päräyttävimmät aktit kuten Wigwam, jossa 80-luvulla tallennettiin punkin valtavirtaan murtaneet teokset kuten Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie on kuuma ja jossa ovat sittemmin viihtyneet suomalaisen raskaan rockin maailmanmaineeseen nostaneet yhtyeet kuten Nightwish, Children Of Bodom ja HIM. Oletko joskus kuullut esimerkiksi Rauli Badding Somerjoen sellaiset kivat pikku kappaleet kuin Lai50 Pitäjänmäessä sijaitsevan talon ulkomuodosta ei välttämättä arvaisi, mitä kaikkea sen sisään kätkeytyy. Teksti: Teppo Vapaus 50-VUOTIAS SUOMIROCKIN SYNNYTYSLAITOS Helsingin Pitäjänmäessä teollisuusalueen suojiin kätkeytyvä Finnvox on yksi Suomen ensimmäisistä nimenomaan levytyksiä varten rakennetuista studioista. F innvoxin merkitystä suomalaisen rockmusiikin historiassa on haastavaa kuvata – ehkä siksi, että sitä on myös aidosti vaikea ymmärtää. Suomirockin synnytyslaitokseksi syystä kutsuttu studiokompleksi juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan
Samanlaisella on äänitetty muun muassa Beatlesin Sgt. Silti vision todeksi tekeminen vaati riski-investointeja ja edelläkävijän otteita. Viitisentoista vuotta myöhemmin studiolle töihin saapunut Risto Hemmi oli tuolloin vasta 9-vuotias ja asui Rovaniemellä, mutta tuntee toki työpaikkansa historian. Finnvox syntyy Finnvoxin alkuperäinen A-studio valmistui syksyllä 1965. – Muistan vieläkin sen tunteen, kun kuulin ensimmäistä kertaa radiosta Jimi Hendrixin All Along The Watchtower. Lejos Oy oli pääasiallisesti maahantuontifirma, joka ei juurikaan ollut musiikin kanssa tekemisissä. Leikista alkoi muodostua harrastus. Tukea ja kaivattua tietotaitoa Juuranto sai perustajaporukkaan kuuluneelta äänitarkkailija Erkki Ertesuolta, joka oli tuolloin töissä Yleisradiossa. Suomessa hämmästeltiin Finnvoxin kelluvaa lattiarakennetta, joka on sittemmin vakiintunut kaikilla maailman kärkistudioilla. Karjalainen kelloja. Suomessa vain radiolla oli rakennettu äänitysstudio. Se on sinänsä legendaarinen nauhuri, Risto hymyilee. Naljailtiin jopa, ettei sellaista kukaan käyttäisi. Vaikka niitä oli vain neljä, se avasi aivan uuden maailman. Kaikki äänitettiin kerralla. Oikealla Finn voxin kehityksen kärjessä pitänyt studiopäällikkö Risto Hemmi syksyllä 2015. Hemmin lause jää kesken, hän pyörittelee päätään, repeää sympaattiseen nauruun ja näyttää jopa herkistyvän hieman. Risto oli 12-vuotias vuonna 1968 hänen perheensä muuttaessa Rovaniemeltä Kemiin. – Perinne oli, että käytettiin kahta raitaa. Kemin vuosinaan Fugging Great -nimisessä bändissä kitaraa soittanut ja Hurriganesiakin lämpännyt Hemmi kertoo kaikeksi yllätykseksi, että Kemin ”Pelkät tilat ja laitteet eivät vielä tee autuaaksi. – Hän oli studion perustaneen Lejos Oy:n hallituksen puheenjohtaja, ja sai idean, että Suomeen tarvitaan rakennettu studio. Muutoin äänityksiä tehtiin siellä sun täällä, kasaamalla käytössä olevat kamat milloin minnekin. Nuori studiopäällikkö Nauhurit tulivat Risto Hemmille tutuiksi jo pienenä, sillä hänen äitinsä oli kieltenopettaja. Firma toi maahan kaikkea maatalouskemikaaleista lääkkeisiin, alkoholiin ja silliin. Kelluva lattia on ainoa rakenne, jolla pystytään blokkaamaan kovat äänet ja saamaan aikaiseksi hiljaisia tiloja. Hevirumpali saattaa soittaa täysillä B-studiossa, fyysisesti vain muutaman metrin päässä Paulista, mutta se ei kuulu lainkaan hänen huoneeseen. Se ensimmäinen nauhuri oli Studerin C37. Finnvoxille oli siis valmis kysyntä. Se oli niin järisyttävä kokemus, että... Siellä hän sai ensimmäisen oman äänityslaitteensa, Sonyn neliraiturin. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Soittaako sellainen lauluntekijä kuin J. Hän oli idean isä, jonka rahoilla Finnvox rakennettiin. 51 vat, Ikkunaprinsessa tai Tähdet, tähdet. Siihen on lisättävä kaikkein tärkein ominaisuus eli ammattitaitoiset ihmiset.” Vasemmalla vanha vinyyli kaivertamo, jossa työn tou hussa kaiverrus guru Pertti ”Pepe” Hohtio. – Kelluvassa rakenteessa esimerkiksi betonilattian päälle tulee eristekerros, jonka päälle valetaan uusi teräsbetonilattia, joka ei kosketa alempaa kerrosta. Suomessa oli uutta, että käyttöön tuli useampia raitoja. – Esimerkiksi Pauli Saastamoisen masterointipaja on meillä ison B-studion alapuolella. K u v a: Fi n n v o x K u v a: Te p p o V ap au s finnvox-taitto_b.indd 51 30.10.2015 15.51. Popmusiikkia ei soitettu 60-luvun lopulla Suomen radiossa, mutta Kemissä kuului Ruotsin radion P3-kanava, joka avasi nuorelle miehelle rock’n’rollin ihmemaan. Juurannon visio oli uraauurtava ja peloton. Siten saadaan aikaiseksi todella hyvä äänieristys, Risto Hemmi kertoo. Hän kertoo, että studion alullepaneva voima oli taidetta harrastanut liikemies Kurt Juuranto, jonka maalaus myös koristaa Riston toimistohuoneen seinää. Äänitysten tekeminen kävi leikistä. Myös Finnvoxille heti alkuun hankittu neliraitainen nauhuri herätti epäilyksiä kenties kateellisissa kollegoissa
Hänellä homma skotasi suomipunkkareiden kanssa alusta alkaen. Jussi Jaakonaho F-studion puikoissa. Uusi studio ja viimeistä huutoa oleva neliraitakone. Opinnot toivat tulevalle studiopäällikölle tietotaidon, jolla on sittemmin suunniteltu nykyisen Finnvoxin kaikki yhdeksän studiotilaa. K u v a: M ik ko K ar m il a K u v a: M ik a Ju ss il a K u v a: M ik ko K ar m il a K u v a: M ik ko K ar m il a K u v a: M ik ko K ar m il a Neumann – Unohtumattomin muisto Finnvoxilta on ensimmäisen sooloalbumini Albionin (1986) teko. – Olin itse keksinyt kitaraintron ja (Ismo) Sajakorpi teki sovituksen. Äänittäjän ja miksaajan ura oli saatettu hyvälle alulle. Ertesuo näki, että sukupolven on vaihduttava. Suuri ja viihtyisä B-studio on Finnvoxin sydän. Vuonna 1982 hankitut Otarin 24-raitanauhurit maksoivat sen C-studiossa valmistui Entwinen levy tuottaja Janne Joutsenniemen valvonnassa vuonna 2006. Luulen, että se oli suurin syy, Hemmi pohtii. Musiikillisessa ajattelussa oli näkemyseroja. Hemmi oli vielä kirjoilla Otaniemessä, kun pääsi töihin Finnvoxille vuonna 1979, ensin äänittäjänä tuntipalkalla. 52 kulttuurielämä oli eläväistä. Kalle Aholan levyn jousiäänityksiä B-studiossa noin kymmenen vuoden takaa. Tässä tehdään Jorma Kääriäisen levyä. Oli helpompaa lähteä töihin omanikäisen äänittäjän kanssa. Cornelis Vreeswijkin laulun suomalaiset sanat teki Georg Dolivo. – Monet laitteet maksoivat aikoinaan äärettömästi. Luovuus oli voimissaan. Melkoinen suoritus! – Myös T.T. Ja kun tulosta tuli, työt seurasivat toisiaan. Vain 20-vuotiaana tekniikasta kiinnostunut kemiläinen kitaristi teki ison liikkeen muuttaessaan Helsinkiin ja aloittaessaan insinööri-opinnot Teknillisessä korkeakoulussa Espoon Otaniemessä. Musiikin monimuotoiseen maailmaan nuorta miestä johdatti myös kotoa löytynyt laaja kokoelma savikiekkoja, jotka hänen isänsä oli tuonut 50-luvulla Amerikasta. Miten hän tulisi johtamaan Finnvoxia. Oksalan muisto ja saavutukset tulevat myös vääjäämättä mieleeni aina kun Finnvoxin nimi mainitaan. Ennen Pelleä Risto oli äänittänyt esimerkiksi Vaavi-yhtyeen debyyttialbumin Neljä nolattua neroa ja jo Kemin ajoilta tutun Yarin Se-yhtyeen kakkoslevyn Pahaa unta. Tuolloin Finnvoxin koko toimintaa johtanut, perustajiin kuulunut Erkki Ertesuo ojensi viestikapulan nuorelle ja taitavalle Risto Hemmille, joka oli nopeasti saavuttanut asiakkaiden luottamuksen. Hän keksi myös kaljakorin kilinän laulun lopussa. Levyntekoprosessiin kuului muun muassa (keskiaikaisen) Gaudete-biisin laulaminen ja tekeminen. – Näillä nuoremmilla artisteilla ei ihan synkannut vanhempien äänittäjien kanssa. Genretuntemuksen lisäksi ison Pelle-pestin saamiseen vaikutti studion vanhempia äänittäjiä ja nuoria artisteja erilleen repinyt sukupolvien välinen kuilu. Äänittäjä oli muistaakseni Hyvönen. Myös Queenin ’39-biisi oli melkoinen puuha, sillä Maijasen Pave halusi laulaa sen korkeimman stemman niin kuin se alkuperäisenä, Roger Taylorin esittämänä meni. FINNVOX-MUISTOJA finnvox-taitto_b.indd 52 30.10.2015 15.51. D-studio on masteroija Mika Jussilan valtakunta. Kysyn Ristolta, onko studiopäällikön hyvä olla ennemmin hullu visionääri vai harkitseva, asian kerrallaan toteuttava puurtaja. Studiopäällikkönä toimi tuolloin Juhani Loukovaara, joka kuitenkin siirtyi Yleisradiolle vuotta myöhemmin. Täytyy olla tietty visio, että mihin suuntaan menee. – Molempia. T.T. Kuvassa studion vanha tiski, ja studion sisustuskin on uusittu sittemmin. Ammattiaineikseen Risto valitsi akustiikan ja sovelletun elektroniikan. Riski-investointeja Äänittäjänä Finnvoxille vuonna 1979 saapuneen Risto Hemmin ensimmäinen merkittävää kaupallista suosiota saavut tanut työ oli suomirockin suurimpiin klassikoihin lukeutuva Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie on kuuma -albumi (1980). Vieläkin näen silmissäni leveän keltaisen nauhan. Biisin lauloi nuori Cantores Minores -tenori Niko Haukkala. Mutta pitää olla myös kykyä tehdä nopeita ja intuitiivisia päätöksiä. Mutta mitä nuori mies näki edessään studiopäällikön roolissa. osasi viljellä mustaa huumoriaan aina oikeissa paikoissa, ja iltasessioiden jälkeiset Irish whiskey -maistiaiset O’Malleys -pubissa tuskin jättivät ketään kylmäksi! FINNVOX-MUISTOJA Matti ”Fredi” Siitonen (Ensimmäinen Finnvoxilla tehty äänitys marraskuussa 1965 oli Fredin laulama Roskisdyykkarin balladi.) – Tunsin olevani teknologian huipulla
Se vaikutti, jos mahdollista, vielä meidän touhujammekin asiallisemmalta toiminnalta. Tuntui, että näin oltaisiin voitu jatkaa vaikka hamaan tappiin saakka. Se lakkautettiin vuonna 1993. Siinä on soittokello. Oksala miksasi Sielun Veljiä. Vinyylipuristamo lakkautettiin vuonna 1993. – Hankittiin SSL:n pöytä (Solid State Logic SSL4000G/E), joka maksoi miljoona mummon markkaa. Kun yksi tila on saatu valmiiksi tai uusi laite käyttöön, on ruvettu miettimään, mitä seuraavaksi tehdään. Ja niin edelleen. Siistiä. Ei niinkään yksittäisistä soundeista tai tuotannostakaan, vaan soitosta! Finnvoxissa oli hyvä soittaa. Onhan se aina vähän sumeaa logiikkaa, että miten tässä pitää edetä. Kai siellä tehtiin jotain tuplauksiakin. Kun äänilevybisnes lakkasi Finnvoxilla, Hemmin vastuu studiopäällikkönä kasvoi entisestään. lisena musiikkituotantotalona, jonka keskeisiä toimintoja olivat äänilevyjen kaiverrus ja puristaminen, matrisointi (jossa valmistettiin puristusmuotteja vinyylien prässäystä varten) ja c-kasettien monistaminen. Erityisen paljon tapahtui 80-luvun loppupuolella. Finnvoxin historia kätkee suojiinsa legendaarisia mutta tuntemattomia alansa pioneereja ja persoonia, mainittakoon ainakin vinyylikaiverruksen grand old man Pertti ”Pepe” Hohtio, matrisoinnin vastuuhenkilö Matti Ilmonen, kasettimonistamon vastaava Irma Kulmala ja vinyylipuristamon pitkäaikainen johtaja Yrjö Salonen, joka tunnettiin alansa kokeneimpana äänilevyasiantuntijana. Sillä olisi saanut omakotitalon Pakilasta. Siitä tuli hyvä fiilis. Ja hei; silloin sai tupakoida sisällä. Tuolloin cd-levyjen markkinoille tulo alkoi ajaa alas Finnvoxia pitkään kannatelleiden vinyylipuristamon ja c-kasettimonistamon tuotantomääriä. Tuotanto oli kallista, sillä levyt esimerkiksi pakattiin käsin, ja henkilökuntaa tarvittiin paljon. Finnvoxin laajennuksista uusin ylpeyden aihe on vuonna 2010 rakennettu kansainvälisen tason elokuvaäänistudio Cinepost, joka tarjoaa asiakkailVinyylilevy puristamo oli pitkään Finn voxin tärkein toimintaalue. Oli työryhmä. Osa ratkaisuista pitää tehdä pienellä fiiliksellä. Make äänitti myös seuraavan Paha minut iski -albumimme. Kuten kaikkien studion merkittävien laiteinvestointien kohdalla, siihen sijoitetut rahat on ansaittu moninkertaisesti takaisin. Niitten välistä etupihalle, Arinakadun puolelle ja Finnvoxin ovi on siinä vasemmalla. Ehkä äänitettiin lauluja, mene ja tiedä... Ensimmäiset masterointilaitteet maksoivat noin puoli miljoonaa. Oltiin kovalla tasolla. Me pyrittiin jollain lailla ajattomaan soundiin, vaikka nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kuunneltuna se ei sitä ehkä olekaan. 53 aikaista rahaa yli 300 000 markkaa. K u v a: Fi n n v o x FINNVOX-MUISTOJA finnvox-taitto_b.indd 53 30.10.2015 15.51. Leveet kelanauhat ja kunnon kuuntelu. Aloitettiin myös cd-masterointi. Me aateltiin, että bändin soundi tulee siitä soitosta. Vuotta myöhemmin valmistui ensimmäinen varsinainen masterointistudio eli D-studio, joka on yhä Mika Jussilan käytössä. Vinyylipuristamosta elokuvaääneen Ennen kuin Finnvoxista kehittyi synonyymi nimenomaan huippuluokan studiolle, se ehti toimia pitkään monipuo”Vaikka ei ole itse ollut napeissa kiinni, monet levyt kokee kuitenkin kuin omikseen.” Pauli Hanhiniemi – Bussilla Pajamäkeen ja siitä pusikon läpi liukkaaksi tallattua polkua valkotiilisten rakennusten takapihalle. Mitään ihmeellistä emme osanneet vaatia, sillä meillä oli biisit hallussa, kun mentiin studioon. Jo vuonna 1987 Finnvoxilla oli aloitettu cd-masterointi. Kun jokin tuotantotila jäi tyhjäksi, oli Riston missio suunnitella sen paikalle uusi, tuottava studiohuone. Laakereilleen ei ole voinut jäädä lepäämään. Ainakin niillä oli erikoisia palttoita, varmaan venäläisiä mantteleita, joita ne jätti lojumaan kahvihuoneen sohville. Pitää olla tietty määrä järkeä mukana. Vaatimaton Hemmi ei ota erikseen esille, että esimerkiksi kyseisellä miljoonan markan SSL-pöydällä tehtyjä levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta. Mutta ei kuitenkaan pelkästään sillä. Risto Hemmin mukaan vinyylija kasettituotannon hiipuminen ei päässyt yllättämään, sillä se tapahtui hiljalleen noin viiden vuoden kuluessa. Kasettimonistamon lopetettua sen tilalle tehtiin toinen masterointipaja, G-studio, jolla työskentelee Pauli Saastamoinen. Vähän niin kuin studioiden Tavastialla. – Kolmas nainen teki ekaa levyään tammi–helmikuussa 1986. Semmoinen streitti jätkä, jonka kanssa tuottajamme Riku Mattila näytti tulevan hyvin juttuun. Kaikkea ei voi laskea. Se tuntui luonnolliselta asialta. Kaikki pikku lisäilyt, kunnon stemmalaulut ja tamburiinit, oli silkkaa bonusta. Äänittäjä oli nimeltään Törrösen Make. Painopiste siirtyi hiljalleen studioiden laajentamiseen. Levypuristamo ja kasettimonistamo toivat pitkään pääosan Finnvoxin liikevaihdosta, mutta 90-luvun alussa tuotanto tipahti niin pieneksi, ettei jatkaminen ollut mahdollista. Oltiin vietetty aikaa konepajalla ennenkin. Kokoonnuttiin sinne teollisuusalueelle ja se tuntui ihan kotoisalta. Ja on sitä tainnut ollakin. Piti miettiä hyvin tarkkaan, mitä niillä tullaan tekemään ja miten saadaan kaikki takaisin. Finnvoxin kehittäminen on ollut koko Riston studiopäällikköyden ajan määrätietoista rakentamista ja investointien tekemistä. – Finnvox oli meille hyvä studio; me soitettiin melko lailla livenä ja siihen tarvitaan tilaa. – C-studiossa, siinä kahvittelutilan vieressä, T.T
– Kyllähän se tuntuu hyvältä. Vaikka MSL oli mahtava paikka, enkä yhtään halua sitä dissata, niin Finnvoxilla tajusi, että millainen on oikea studio. Se ei edes mennyt illalla kotiin vaan jäi tänne yöksi ja jatkoi aamulla töitä, Hemmi nauraa. No, me mennään hyvissä ajoin Finnvoxille, lyödään kamat pystyyn ja mennään kahvioon. Joskus puoliltapäivin se sitten tulee, että mitä jätkät! Tosi mukava äijähän se oli. Nyt asiat ovat näin kun ovat. – Karmilan Mikko, joka on tehnyt Cstudiossa melkein kaikki työnsä, on saavuttanut suurimman kansainvälisen menestyksen. Hän oli ensimmäinen, joka omaksui ja osasi toteuttaa sen. Jani Viitanen (Yö-kitaristi 1981–2000, äänittäjä ja tuottaja Headline-studiolla) – Me oltiin tehty kaksi ekaa Yö-albumia Sundqvistin Mikan MSL-studiolla Lempäälässä. – Sanoisin, että T.T. Uusi A-studio oli juuri rakennettu, ja Danu suurin piirtein asui siellä monta vuotta. – Se on tähän mennessä ehkä isoin suomalainen leffa, jossa olen ollut mukana. Homma oli nyt lähtenyt isolleen, ja me lähdettiin oikein Helsinkiin asti levyä tekemään. – Ei todellakaan pidä ajatella, että ennen oli jotenkin paremmin. Rennosti tarinoiva Risto Hemmi ei kuitenkaan tunnu ottavan hankalaksi uskomastani kysymyksestä paineita, vaan listaa luontevasti ensin muutaman Finnvoxin merkittävimmistä äänityöläisistä ja tuottajista kautta aikain. K u v a: M ik a Ju ss il a FINNVOX-MUISTOJA finnvox-taitto_b.indd 54 30.10.2015 15.51. Ennen se saattoi olla päivän työ. – En usko, että soitinten oikea soittaminen ja taltioiminen tulee häviämään lähiaikoina mihinkään. 54 leen elokuvaäänen ja -musiikin tuotannon saman katon alla. Meille oli painotettu, että T.T. Mutta pelkät tilat ja laitteet eivät vielä tee autuaaksi. 12 albumia J. on tiukka jätkä, että ette sekoile ja olette ajoissa. Aivan kuin olisi itse ollut tekemässä sitä. Siihen menee kaksi minuuttia. Se on se yhdistelmä, Hemmi kiteyttää Finnvoxin pitkäkestoisen menestyksen simppelin salaisuuden. Finnvox on aina ollut lippulaiva Suomen studioissa. Siinä olikin täysi sinfoniaorkesteri ja muuta mukavaa. Kun teet Pro Toolsilla miksauksia, pystyt tallentamaan kaiken ja tekemään pieniä korjauksia jälkikäteen. Mä olin siellä paljon yksin, tein rumpuäänityksiäkin niin että laitoin tarkkaamossa mankan päälle ja juoksin itse studion puolelle soittamaan. Artisteista Riston mieleen nousevat ensimmäisinä ikoniset Tuomari Nurmio, Rauli Badding Somerjoki, Topi Sorsakoski ja J. Karjalainen, joiden kaikkien kanssa hän on luonut klassikon statuksen saavuttaneita albumeita kuten Lasten mehuhetki (1981), Punainen planeetta (1982), Ikkunaprinsessa (1982), Tähdet, tähdet (1983), Laivat (1985) sekä uskomattomat 12 albumia J. Se on jo viiden vuoden ajan tarjonnut netin kautta esimerkiksi E-masterointipalvelua, jossa asiakas lähettää tiedostot studiolle ja studion ammattimasteroija masteroi biisin. Kyllä niissä on sellaista tunnetta mukana. Vaikka ei ole itse ollut napeissa kiinni, monet levyt kokee kuitenkin kuin omikseen. toi 80-luvulla tuottajan hommiin uuden ajattelutavan ja kansainvälisen soundin. – Finnvoxilla tajusin, että mitä eroa on studiolla ja studiolla. Risto Hemmin luomissa puitteissa on siis tehty aimo läjä teoksia, joiden musiikki koskettaa miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Tilat, tekniikka ja ammattitaito. Se on niin yksinkertaista. Risto Hemmi ei ole pätkääkään huolissaan trendien muutoksista, vaan näyttää elävän hetkessä levollisin mielin. Toiseksi poikkeuksellisen pitkäaikaiseksi yhteistyökumppanikseen Hemmi nimeää Värttinän, jonka kanssa hän on tehnyt peräti 10 produktiota. Nykyään on paremmin Finnvoxin tulevaisuus näyttää valoisalta ja turvatulta, vaikka ajat muuttuvat ja musiikkia tuotetaan yhä enemmän kotioloissa ja omilla läppäreillä. Cinepost-yksikössä toteutetaan leffan äänisuunnittelu 5.1-formaattiin valmiiksi miksatusta musiikista. Risto Hemmin viimeisimpiin ja merkittävimpiin elokuvamiksauksiin lukeu tuu Jalmari Helanderin ohjaama ja Samuel L. Kun huomaat, että hitsi, kitara jäi vähän liian lujalle, voit avata session ja laskea sen. Risto Hemmi ei myöskään epäile studioiden kysyntää tulevaisuudessa. Kun pitää äänittää kokoonpanoa ja saada aikaiseksi hyvää soundia, tarvitaan studio. On kivaa, kun pääsee tekemään isoja produktioita, joissa on kunnolliset resurssit, Risto toteaa. Hänelle myös annettiin riittävä määrä resursseja tehdä se. – Mikään asia ei ole koskaan pysynyt eikä tule koskaan pysymään. Siinä on kolme henkilöä, joilla on todella merkittävä panos siinä, mitä täällä on tehty. Siihen on lisättävä kaikkein tärkein ominaisuus eli ammattitaitoiset ihmiset. Siellä on aina ollut vitun hyvät vehkeet, kaikki helvetin hyvässä kondiksessa. marraskuuta julkaistava uutuus Sinulle, Sofia. Nightwishin ja Children Of Bodomin myötä hänen nimensä on maailmankuulu. – 1990-luvun lopulta muistan toisen Yö-session, jossa T.T.:n piti olla tuottajana mutta ei sitä kauheasti näkynyt. Jacksonin tähdittämä Big Game -elokuva, joka sai ensi-iltansa Suomessa tänä vuonna. Nykyään voi tehdä hommia turvallisin mielin, ja se on mukavaa. Finnvox on ajassa kiinni. Karjalaisen kanssa, niistä viimeisimpänä 20. Tuottajana oli T.T. – 90-luvulla Tigerstedtin ”Danu” teki täällä älyttömän määrän töitä. Oksala, joka oli vasta uransa alkuvaiheessa mutta kuitenkin tehnyt jo jotakin. Oli miksausautomaa tiot ja kaikki. Karjalaisen kanssa Kuten todettu, Finnvoxilla työskennelleiden muusikoiden, äänittäjien, miksaajien, masteroijien ja tuottajien lista on niin loputon ja niin täynnä isoja nimiä, että ei ole helppoa päättää, kenet nostaa esiin. Oksala, Dan Tigerstedt ja Mikko Karmila. Kun ei ketään muuta oikein kiinnostanut ne sessiot. Tilauksia tulee sadasta kahteensataan vuodessa, ja kaikkialta maailmasta. Miltä se hänestä tuntuu. Vieläkin T.T.:n tuotoksia kuunnellessa on helppo todeta, että näkemystä on löytynyt. Kun oltiin perheen kanssa Madridissa ja käytiin jossain satunnaisessa levykaupassa, siellä soi täysillä Nightwish. Tämän 36 vuoden aikana, jotka olen ollut Finnvoxilla, monet asiat ovat muuttuneet moneen kertaan. Tuntuu hienolta, että omalla studiolla tehty levy soi siellä. T.T. – Finnvox mahdollisti sen, että näinkin voi toimia. Hiljattain E-masteroinnin rinnalle on lisätty myös E-miksauspalvelu, jonka suosio on kasvussa. Finnvoxilla on tallennettu lukematon määrä jalometallia myyneitä hittilevyjä. Monet asiat ovat nykyään paremmin. Tilaukset toimivat usein päänavauksina uusille asiakassuhteille. T.T.:tä ei näy eikä kuulu
HELSINKI , The Circus (Unioni festivaali) 26.12. TAMPERE , Klubi · 9.1. LAHTI , Finlandia-klubi · 23.1. OULU , 45 Special 22.1. HELSINKI , Nosturi www.swallowthesun.net facebook.com/swallowthesun twitter.com/swallowthesunfi Century Media tulostus.indd 55 30.10.2015 11.17. KEIKAT: 7.11. JOENSUU , Kerubi · 16.1. JYVÄSKYLÄ , Lutakko · 7.1. SUOMALAISTA METALLIHISTORIAA TULEVAISUUDEN KERÄILYHARVINAISUUS! SONGS FROM THE NORTH I jatkumoa yhtyeen edellisille albumeille, ensiluokkaista death/doom-metallia SONGS FROM THE NORTH II kaunista ”unplugged” -tunnelmointia SONGS FROM THE NORTH III synkkä kyyti Swallow The Sunin hienoksi viimeisteltyyn doom-metalliin Huikea kolmen albumin paketti kaupoissa pe 13.11.2015. TURKU , Logomo 8.1. SEINÄJOKI , Rytmikorjaamo 15.1
Myös sekoitustoiminnolla tapahtuva kuuntelu onnistuu ja voi avata uusia ovia Pohjolan laulujen maailmaan. Swallow The Sun esittäytyy levyllä ilman olennaisia ulottuvuuksiaan. Kolmonen on Songs From The Northin palkitsevin levy. Songs From The North III pukee tämän tunteen säveliksi ja sanoiksi. Kun konseptin esittelee aiemman tuotantonsa tasokkuudesta tunnettu Swallow The Sun, se jos mikä pistää sormet syyhyämään. Songs From The North II tuo kokonaisuuteen ilmavuutta mutta on auttamatta paketin heikoin lenkki, pelkkä välipala painavien taideteosten keskellä. Ensimmäinen levy sisältää ”perinteistä” Swallow The Sunia kaikessa vaihtelevuudessaan, toinen on akustispainotteinen ja kolmannella vajotaan funeral doomin syvyyksiin. Samoin kakkosraita 10 Silver Bullets yhdistelee vanhan koulun meininkiä ja modernia metallia onnistuneesti. Sillä melankolisen metallin messiaat käyttävät luvan kanssa parhaita aseitaan. Häiritsevän tarttuvalla kertosäkeistöllä paiskatun Lost & Catatonicin jälkeen kuultava upea From Happiness To Dust valmistelee siirtymistä kevyemmän ilmaisun pariin. Episodit liittyvät yhteen, ei mitenkään jämäkästi, mutta ainakin taitekohdiltaan. Hirveä punaviinidarrahan siitä seuraa. Päämäärättömästi pyörivän 66°50´N,28°40´E -instrumentaalin jälkeen Swallow The Sun päättää kakkoskiekon sen laadukkaimpiin kappaleisiin. Kappale tarjoaa väkevän, pelkistetyn akustisen teeman, isosti aaltoilevat raskaat osuudet sekä pidättelevää doomia ja särmikästä postmetallia mausteena. Viisi pitkää kappaletta armotonta murinaa ja louhimista, monttuun pistetään kaikki ja vähän ylikin. Autumn Fire on niistä se toiseksi paras ja Before The Summer Dies ylivertainen suoritus valitulla lähestymistavalla. Riuskariffisellä biisillä Mikko Kotamäki antaa äänenkäytön mallia. Avausbiisi With You Came The Whole Of The World’s Tears on koko triplan peukalonkynsi, kurkistus siihen mitä on luvassa. Songs From The North I on tietyssä mielessä albumikokonaisuuden pääteos. T riplalevy. Metallittoman konseptin orjallinen noudattaminen syö paikoitellen sävellysten tehoa melko tavalla. Tuotannoltaan tätä haastavaa tyylien niputtamista ei sovi kuin ylistää. Kiistattomia klassikkoja, sekalaista seurakuntaa ja vähän molempia yhdessä. Niin kuin George Harrisonin All Things Must Pass (1970), The Clashin Sandinista! (1980) tai The Magnetic Fieldsin 69 Love Songs (1999). Toisen levyllisen suvantovaiheista huolimatta Swallow The Sun suoriutuu massiivisesta projektistaan kaiken kaikkiaan ansiokkaasti. Biisi vie kuulijansa tanssilavan kesäillasta auringonnousun kosmisiin hippijuhliin. Songs From The North -kokonaisuus on jaettu Tom Waitsin Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards -järkäleen (2006) tapaan kolmeksi yleistunnelmaltaan erilaiseksi osuudeksi. Jokaisella kappaleella riittää painoarvoa ja bändi pitää otteessaan herkeämättä. Kolmesta vaihtoehtoises56 Levyarviot >> ...rauhan ja rakkauden tilalle tuli väkivalta... EERO KETTUNEN HHHH Levyarviot 11_15.indd 56 2.11.2015 15.50. Hitaan ja matalataajuuksisen levyn musta doom on silti kunnianhimoista ja kiehtovaa. Biiseihin ilmaantuu tuplabasarikomppia, sinfonisuutta tai gregoriaanista laulua. K u v a: Ju ss i R as il ai n en Swallow The Sun Songs From The North I, II & III Century Media ”Vie kuulijansa tanssilavan kesäillasta auringonnousun kosmisiin hippijuhliin.” ta todellisuudesta ykköslevy on looginen jatke Swallow The Sun -tuotannolle, ja toimisi sellaisena mainiosti omillaankin. Suomalaisia vertailukohtia ei taida populäärimusiikin saralta löytyä, kun puhutaan uudesta materiaalista ja tämän mittakaavan julkaisusta
Esimerkkeinä käy Stindebinde-hahmon kliseinen kuvasto tupakan kellastamine sormineen, mikä on kuin suoraan Juha Itkosen empatiaproosasta – tai Kitaraa ja viinii -kappaleen riimittely: ”Ei se ollu fiinii / kitara ja viinii”. Esimerkiksi Behind Thyme sopisi Crosby, Stills, Nash & Youngin levylle. Ensimmäinen ajatus olikin, eikö levyä pidetä panoptikonissakaan niin hyvänä, että sen voisi antaa kriitikoille vapaasti kuultavaksi, kuten normaalisti. Ja kuusta matkan piti jatkua Marsiin. Levy vie ajatukset huomattavan usein Yhdysvaltain länsirannikolle, ehkä siihen hetkeen kun hippien lapsellisimmat unelmat alkoivat kuolla kuin Nkoloson unelmat afronauteista. Et ole yksin -levyn vetovoima perustui paljolti myös siihen, että kolmen amerikansuomalaisen albumin jälkeen odotukset perinteistä karjalaislevyä kohtaan oli täysin tyrehdytetty. Rauhan ja rakkauden tilalle tuli väkivalta ja silmitön oman edun tavoittelu. Romantiikan ihanteita noudattavat, omaelämäkerralliset tekstit etenevät uskollisesti lineaarista narratiivia noudattaen vailla arvoituksellisuutta. ARTTU TOLONEN HHHHH 57 ...ne kohtasivat elämän realiteetit joitain vuosia ennen hippien utopiaa... Karjalaisen edellinen albumi Et ole yksin (2013) myi nykyoloihin nähden Suomessa merkittävästi. Karjalaisen uuteen levyyn kohdistuu pitkästä aikaa yleisönkin suunnalta niin valtavat odotukset, ettei levy-yhtiö tarvitse yhtään arviota sen myynnin parantamiseksi – pikemminkin päinvastoin. Levy levyltä paraneva bändi tuntuu välillä yhtä anakronistiselta ilmiöltä kuin Sambian varsin maanläheinen avaruusohjelma. Uudella levyllä bändin soundipaletti on tosin jotenkin rikkaampi. Täydellisesti ajoitettu Et ole yksin puhutteli vanhojen fanien lisäksi etenkin urbaania hiphopin parissa kasvanutta sukupolvea, jolle parran kasvattanut, itseironinen ja rennosti esiintyvä J. Tekstien keskeinen rooli ja Karjalaisen tarinankerronnan naivismi muodostavatkin albumin ydinongelman. Etenkin nimikappale osoittaa, että Karjalaisella on loistava melodiantaju ja pop-musiikin konventiot hallussaan ja siksi ihmetyttääkin, miksi hän ei käytä taitojaan ja asemaansa myös näiden konventioiden rikkomiseen. Maan ensimmäisen presidentin mukaan nimetty raketti ei koskaan noussut maasta. Sambian avaruuskeskus sijaitsi hylätyllä farmilla seitsemän mailin päässä pääkaupunki Lusakasta ja harjoitteluun kuului esimerkiksi mäkeä alas kieriminen tynnyrissä. Century Media K u v a: Sa m i Sä n p äk k il ä J. Levyn avaa kappale nimeltä Hey Ya Sun Ra. Death Hawksin musiikissa soi kolmas tie – enemmän realpolitkhenkinen ote maailmankaikkeuden kanssa kommunikoimiseen, mutta sellainen, jossa idealismia ei tarvitse vaihtaa spägään ja roskalainoihin. sopi sosiaalisen median kyllästämän identiteetin rakennusvälineeksi. Death Hawks Sun Future Moon Svart Edward Makuka Nkoloso perusti Sambialle oman avaruusohjelman vuonna 1960. Sambian avaruusohjelma kariutui rahan puutteeseen sekä ainoan astronautin raskauteen. Levyn päättävä Friend Of Joy vie ajatukset 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun spiritual jazz -tunnelmiin. Karjalainen myös ymmärrettiin tuotteistaa tälle kohderyhmälle Nyt kolisee -levyn ja Vilungin suunnittelemien t-paitojen avulla. Nkoloson astronautti oli 17-vuotias Martha Mwambwa, jonka mukaan lähtisi kaksi kissaa. Sun Future Moonin vahvuudet ovat monilta osin samoja kuin edellisen ja monet niistä ovat hienovaraisesti vahvempia: hypnoottinen junnaavuus, vahvat atmosfäärit ja aika ajoin pinnalle pyrkivät vahvat soitetut tai lauletut melodiat. Sinulle, Sofia kuulostaa ennen kaikkea levyltä, joka Karjalaisen oli helppo tehdä. Martha Mwamba palasi vanhempiensa luo. Varsinkin Wing Wah 80-lukulaisine synamattoineen tuntuu kappaleelta, joka olisi edellisellä levyllä saanut erilaisen ja vähemmän hurmaavan muodon. Tavoitteena oli lennättää ihminen kuuhun ennen Yhdysvaltoja tai Neuvostoliittoa. Sinulle, Sofia on tekstien osalta mahdollisesti riisutuinta Karjalaista. Instrumentaation osalta seikkaillaan niin kollektiivisessa suomalaisessa mielenmaisemassa kuin Yhdysvalloissakin: Mennä huitelee on kuin toisinto Aki Sirkesalon Naispaholaisesta ja Se mies oli Tommy Ramone on silkkaa Los Lobosia. Tässä on synkkiä elementtejä, mutta perusvire on optimistinen. Jos Death Hawks tekisi rock-oopperan, se kertoisi Edwardista ja Marthasta. Se ei ehkä olisi kuulostanut niin ranskalaiselta. ARTTU SEPPÄNEN HH K u v a: Ju h a R eu n an en Levyarviot 11_15.indd 57 2.11.2015 13.28. Tästä syystä on ymmärrettävää, että Warner tarjosi ensin ainoaksi mahdollisuudeksi kriitikoille kuulla Sinulle, Sofia -albumin vain yhtiön toimistolla sovittuna ajankohtana. Tällä tavalla Nkoloso simuloi painottomuutta. Ja kaiken taustalla kummittelee Afrikka. Molemmat elävät omassa todellisuudessaan olematta surrealistisia. Karjalainen Sinulle, Sofia Warner J
Daven suomenkielisten albumien kauttaaltaan korkealuokkaisessa sarjassa se sijoittuu laadukkaampaan päähän. Levyltä löytää 60-luvun folkin ja folkrockin dna:n, mutta näiden puhtaiden laulujen tekijästä ei silti voi mitenkään erehtyä. Alkuperäiset Hurriganesin vinyylit olivat jo aikoinaan “soittolevyjä” ja siitä johtuen todella hyväkuntoisia varhaisia Hurriganes-levyjä on vaikea löytää. Tuhdit 200-grammaiset vinyylit on prässätty käyttäen Pauli Saastamoisen vuoden 2011 laadukkaita remasterointeja. RETRO Dave Lindholm Ajaton on ajoissa Johanna Vaikka Dave Lindholm on yksi suomalaisen rockin suurmiehistä, hänestä tiedetään aika vähän. 58 59 Hurriganes Long Play Collection Love Tuskin kenellekään tätä arviota lukevalle tarvitsee kertoa, mikä Hurriganes on. Tunne-elämää ja ihmissuhteita tutkailevien tekstien vastapainoksi Lindholm kirjoittaa erikoisista sankareista, kuten casanovatar Liljan Leistä, Ohion Napoleonista ja sanaleikkimielisesti nimetystä saarnaajastara Art Touristista. Toista Daven kaltaista ei ole eikä tule. Se on… kovaa hölkkää pitkän matkan miehelle sopivin kantriaskelin, ja raikas Sivukadulla on ilmeinen keikkaja radiohitti. Edelliset uusintapainoksetkin on jo myyty loppuun, joten boksin julkaisu on sinänsä perusteltua. Rock And Roll All Night Long (1973) ja Roadrunner (1974) olivat ensimmäiset Love Recordsin julkaisemat levyt, jotka myivät satojen tai korkeintaan parin tuhannen kappaleen sijaan kymmeniätuhansia. Merikotka-instrumentaali voi olla mukana vain levyn pidentämiseksi, mutta täytepala päättää levyn tyylikkäästi. Omanarvontunto, omassa maailmassa oleilu ja pyrkimys pysyä asiassa kuuluvat Lindholmin lauluissa, joissa ei ole mitään opportunistista tai epävarmaa. Hurriganesin musiikki ei enää vuoden 2015 ilmapiirissä ole tietenkään mullistavaa, mutta bändin primitiivisellä jytällä on ansaittu paikkansa keskeisenä vaikuttajana suomalaisen rockmusiikin historiassa. Kuloniemi käy myös tunnollisesti jokaisen levyn läpi biisi biisiltä analysoiden. Vähäeleisillä kitarakuvioilla käynnistyvät biisit muodostavat monipuolisen mutta linjakkaan albumin. ARTTU SEPPÄNEN HHHH Levyarviot > ...Suomen paras rap tulee edelleen Espoon Olarista... Boksin rumasta (toisaalta hurriganesmaisesta) kansitaiteesta huolimatta tuotanto on hoidettu tarkasti: gatefold-kannet on niissä missä kuuluukin, etiketit mukailevat Loven alkuperäisiä ja äänenlaatu on erittäin hyvä. tarttuvat korviin pienillä, lujilla ja kauniilla koukuilla, ja dylanmainen Art Tourist keventää raskasta aihettaan ilkikurisella renkutuksella. Boksin mukana tulevaan vihkoon Esa Kuloniemi on toimittanut ansiokkaan ja hyvin seikkaperäisen tekstin, jossa hän tarpeellisesti avaa sitä yhteiskunnallista kontekstia, jossa bändi teki läpimurtonsa. Hurriganes antoi ideologiselle levy-yhtiölle taloudellista pelivaraa julkaista marginaalisempaakin musiikkia. ARI VÄNTÄNEN HHHH K u v a: H ar ri H in k k a K u v a: Lo v e R ec o rd sin ar k is to Levyarviot 11_15.indd 58 2.11.2015 13.19. Daven tupakan ja vuosien tummentama ääni kuulostaa makealta koko levyn mitalta, samoin hänen tyylitajuinen kitaransoittonsa. Yksityisyyden varjeleminen ei tarkoita, ettei Lindholm antaisi itsestään mitään – pitää vain pysähtyä kuuntelemaan. Rumpali Kuja Salmen ja basisti Hannu Kilkin kanssa soitettu Ajaton on ajoissa on simppeli, tasapainoinen ja kulkeva bändilevy. Saastamoisen tuoretta käsialaa on myös mukana tulevan uuden The Side Tracks -kokoelman masterointi. Pian progressiivinen rock saikin väistyä suoraviivaisemman rock-ilmaisun tieltä, ja tunnelin toisessa päässä huhuili jo punk. Melankoliset Hiljaisuuden aika ja Kuka on oikeassa huomenna. Se on kunnioitettavaa varsinkin näin mitättömillä markkinoilla. Tuuli, Sivukadulla ja Niin kuin meri tuntee veden kertovat tekijästään paljon, samoin ikäerosta kertova 63 & 36. Toisin kuin uuden albumin Se on… kovaa -biisin päähenkilö, Lindholm ei ole antautunut turhan julkisuuden vietäväksi. Remu Aaltosen johtama rockjyrä muutti vuonna 1973 debyyttilevyllään (ja etenkin keikoillaan) suomalaista musiikkiskeneä. Long Play Collection kattaa Hurriganesin viisi ensimmäistä levyä sekä uuden kokoelman, johon on koottu aikakauden keikkasuosikkeja ja b-puolia. Musiikkinsa lisäksi Hurriganesilla on ollut myös toisella tapaa suuri vaikutus suomalaisen populaarimusiikin historiaan
kerros edellisen albumin syntetisoidusta melankoliasta. Ongelmaksi muodostuvat biisit. Huteja on liikaa eivätkä massiivisuutta tavoittelevat riffit oikein lähde. HEMMO PÄIVÄRINNE HHH Shining International Blackjazz Society Spinefarm Ainutlaatuisuus yksinään ei ole itseisarvo. Baabelin teksteissä Terhi Kokkonen käy jälleen loputonta ihmissuhteiden painia. Kokkosen lyhytelokuvalliseen ajatteluun houkuttelevat laulut eivät kuitenkaan selitä itseään puhki. Messevin meininki on kuitenkin Roger Whittakerin voimaiskelmässä Le Mistral. Vain elämää –ohjelman parodiointi, Putinin pilkka, viinanjuonti tai päivän poliitikkojen puheiden sämplet ovat kaukana siitä hulluudesta, johon yhtye kulta-aikoinaan ylti. Siihen nähden Rokkaa on ensiluokkainen räppilevy ja virkistävä tuulahdus lähiöiden rennosta elämäntyylistä. Miksi ihmeessä sekaan on täytynyt tunkea Sleepyille aivan sopimattomia ja turhanpäiväisiä covereita kuten edellä mainittu ja Ratsian Lontoon skidit. Saken ja Madon laulusuoritukset ovat levyn parasta antia. Rokkilinjalla Amboy Dukesin Journey To The Centre Of The Mind sekä Allmannien Southbound ovat näppärästi suomennetut ja ripeästi vetäistyt. ARTTU TOLONEN HHH Sleepy Sleepers Vain elämää Only rock’n’roll Johanna Neljän ensimmäisen levyn ajan vuosina 197578 Sleepy Sleepers oli teinipojalle kova juttu ja todellinen anarkian edustaja. Def Leppardin läheistä suhdetta T. ANTTI ERVASTI HH Scandinavian Music Group Baabel Sony Terminal 2 -albumilla (2014) Scandinavian Music Group käänsi kurssia muutaman aiemman levynsä folkpitoisuudesta vahvasti koneistettuun tunnelmointiin. Kuuntelisin sitä myhäillen salaa ja peiton alla. Mureasti soiva Suurin rakkaus kruunaa uskonnollisuutta soveltavine riveineen Baabelin Scandinavian Music Groupin tuotannon parhaimmistoon. Sitten piti jo vähän häpeillä, että on tullut diggailtua moisesta junttibändistä, kun Pelle Miljoonan porukka oli kaikkein kovin. Vaan kun omaleimaisten luomisvirtausten kanavointi yhdistyy säveltäjänlahjoihin, kekseliäisyyteen ja vastustamattomaan svengintajuun – silloin ollaan määrittelemättömän ylellisyyden äärellä. Joel Melasniemen pureva soolo sähköistää syntsaintronsa jälkeen poljennollaan The Policen Every Breath You Taken tasaisuuteen asettuvaa Frank & Clairea. Ne on tehty juosten kusten näennäistä ajankohtaista satiiria tavoitellen. Progenörtillekin bändin maine kuulosti turhan itsetarkoitukselliselta erikoisuudentavoittelulta. Mutta samaan aikaan se iskee selkärankaan niin julman tehokkaasti. Sleepy Sleepersin paluulevy ties kuinka pitkän tauon jälkeen ei ole siitä huolimatta kaksinen tekele. Dingon Tuhkimo on entistäkin levottomampi, syntikkajatsiksi hiottu, lähes 16-minuuttinen, moniosainen jamipala. Se, että teet asiat eri lailla kuin kukaan muu, ei tarkoita, että teet ne paremmin. Prince Hit N Run Phase One PNG Vaikka olen fanittanut Princeä jo 1999-levystä (1982) saakka, niin aina uuden levyn edessä miettii, että uskaltaako sitä perhana kuunnella vai ei. Maailmoja syövällä ambitiotasolla varustetun bändin ja obsessiivisen rikasta sekä isoa soundia tekevän tuottajan voimannäyttö. Levyarviot 11_15.indd 59 2.11.2015 13.19. Vanhojen mestarien kuosi on kova ja Jeijjo & Nupi ovat valmiina kantamaan soihtua huutaen gyypeleille ”täällä mikään pala!” EERO KETTUNEN HHHH Def Leppard Def Leppard Ear On helppo nähdä missä tämän levyn pääasiallinen referenssipiste sijaitsee. Piste. Jättiläinen antaa murahtelevan bassoriffinsä tuntua vatsan pohjassa kuin U2:n Adam Clayton parhaimmillaan. Ei sillä, että omatkaan kovin kummoisia vetoja olisivat. Toisaalta pidin levystä joka kuuntelukerralla yhä enemmän. Kun sitten heitin International Blackjazz Societyn tulille, terävimpänä yllätyksenä tulikin sen raaka groove. ASKO ALANEN HHHH Tuomio & Kone Rokkaa 3rd Rail Music Kun muut suomiräppärit ovat aikuistuneet paasaamaan vain vaipanvaihdosta, punttisalihommista, vapaasta liikkuvuudesta ja positiivisesta asenteesta, saapuvat Tuomio ja Kone sätkät kädessä ja lenkkarit jalassa pelastamaan tilanteen. Samaan tapaan kuin Vulgar Display Of Power oli tasan sitä mitä lupasi, blackjazz on täydellinen genreleima tälle kiehtovan likaiselle, mustanpuhuvan kauniille merkillisyydelle. Itse Baabel vakuuttaa tiheäbiittisesti tanssittavana avauksena, että juhlat jatkuvat senkin jälkeen kun olemme poissa. Se löytyy vuodesta 1987. Baabel on selkeästi rocklevy, jolla Joel Melasniemen ja Terhi Kokkosen linjakkaiden biisien funkiksi kuljettajaksi paljastuu bändin uusi basisti Oskari Halsti. Outoilussa ei sinänsä ole mitään mainitsemisen arvoista. Norjan Shining on tähän mennessä ollut minulle bändi, joka on korvamerkitty kuunneltavaksi joskus tulevaisuudessa, mutta tutkimusmatkalle käymisen päivää ei koskaan oikein ole tullut. Ja Beatlesiin. Wings Of An Angel taitaa päästä lähimmäksi. Olisivat Sleepyt joutaneet tekemään ja ansainneet paremman paluun. Rakkaus hairahtuu herkkyyden ja toiveikkuuden rinnalla myös vallankäyttöön ja vähintäänkin henkiseen sadomasokismiin. Kahdeksannella pitkäsoitollaan yhtye palaa lihallisemman ilmaisun pariin. Yö-Hakulisen Joutsenlaulu taas pärähtää suoraan kuorointrosta yllättävän kiivaalla ja hallitulla svengillä Timo Kämäräisen ja Jussi Paavolan jäntevään kitaraja huilu/fonivetoiseen instrumentaaliin. Osa käsittelyyn otetuista lainakipaleista on tuttuudessaan lähes löperöitä, mutta vain Juicen Per Vers runoilija ei täysin irtaudu lähtökohdistaan eikä edes Alatalon viiltävästä falsetista. Sen verran sekavia ja omituisiakin levyjä käppänä on suoltanut viimeiset 20 vuotta. Estoton ja vauhdikas riento yltyy hyssyttelevistä hituriteemoistakin dynaamiseen lentoon. Tyhjälle taivaalle soi muistumana yhtyeen folkisesta herkkyydestä ja 7. Hartaimmat hetket tarjoavat Donald Byrdin gospeljatsi Cristo Redentor sekä venäläinen tradslovari Matuska. 58 59 Olarin tehtaalta ei sovi odottaa tiukkoja aikatauluja ja mittavia, viimeisteltyjä kokonaisuuksia. Kappaleet ovat hassulla tavalla hieman kankeita ja samantekeviä, koska Prince viljelee hiphop-, teknoja EDM-sävyjä. Onhan tämä kama hemmetin kummallista humppaa. Soiton osalta bändi ei ole oikeastaan heikentynyt yhtään ja kyllä tämä uusi kuulostaa yhtä isolta kuin 30 vuoden takainen järkäle. Tuomio ja Kone ovat äärimmäisen taidokkaita sanankäyttäjiä pelottavan itsevarmalla ulosannilla, eivätkä albumin taustat hulvattomine sämpleineen ja DJ Tatcin skrätseineen riimien rinnalla kalpene. Aiemmin jo balladina julkaistu This Could B Us on muokattu kummaan elektro-kaapuun. Kalakukon Trans Europa Express -vinjetti viehättää erityisesti. Äänitteen piti ilmestyä vain Tidal-palvelun kautta, mutta näemmä cd:kin on tehty. PERTTI OJALA HHHH ...Suomen paras rap tulee edelleen Espoon Olarista... Onneksi Fallinlove2nite ja varsinkin kitaravetoinen Hardrocklover pelastavat levyn unohdukselta. Energized kartoittaa miltä koneellinen versio bändistä kuulostaisi, ja kuulisin mielelläni lisää. Kääpiön uusin platta alkaa erikoisilla 1999ja Let’s Go Crazy –sämpleillä, mutta se on enemmänkin outo viittaus menneisyyteen kuin mikään funkkaava morjes. Battle Of My Own on hieno yhdistelmä Def Leppardin omaa uhoa sekä viitteitä Led Zeppelinin kolmanteen levyyn ja Kashmiriin. Silloin ilmestynyt Hysteria on mestariteos. Bändikin soittaa liian muusikkomaisesti tasapäisellä muovisoundilla vailla rockin hiventäkään. Rex -tyyliseen glamiin ei ehkä ole tuuletettu tarpeeksi, mutta toivottavasti Bolan mainitaan tämän levyn yhteydessä ainakin Sea Of Lovesta puhuttaessa. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun Pelle ja Tumppi vierailevat tällä levyllä Leevi & Leavingsin Itkisitkö onnesta -coverilla. Suomen paras rap tulee edelleen Espoon Olarista. Levy ei ole pelkästään Princen yksin duunaama, vaan mukana on vierailevia naislaulajia, torvihätäsektio sekä kanssatuottaja Joshua Welton, joka myös soittaa kaikissa biiseissä. SALLA HARJULA HHHH Saimaa Matka mielen ytimeen Warner Matti Mikkola rajasi ja paisutti Saimaa-orkesterin ylellisen soundin ja sovitukset Pepe & Saimaa -levyllä niin täyteläisiksi, että bändin epäortodoksinen cover-kimara hehkuu hilpeän hillitöntä vapautta. Niiden väärentämätöntä oikeaa vääryyttä ei pysty kopioimaan. Toivon, että Prince relaisi ja tekisi taas huippulin funklevyn, jossa on pelkkiä ässäbiisejä. ”Dokausläpät ja muut sellaset on ainoot mihin mä alan kantaa ottaa”; tämän Rokkaa-levylläkin vierailevan Reilukerho-kollega Setä Koposen vanhan toteamuksen pohjalta lähdetään ja tykitetään lisäksi painavaa asiaa muun muassa sääntöyhteiskunnastamme (Verboten) ja nykyteknologian kiroista (Syntax Error). Bändi on oikeastaan hieman kuin Pantera siinä, että osaa itse nimetä tekeleensä osuvimmin. Levyn kiinnostavimmat hetket ovat niitä, joissa siirrytään hiukan kauemmaksi bändin leipälajeista, eli isoista riffeistä ja sytkäriballadeista. Kansalliset filmiaarteet Myrskyluodon Maija ja Lentävä kalakukko ovat ihastuttavan eläväisiksi sävelteoksiksi jalostetut. Avantgardistinen metalli ei ole mitenkään sopimaton kuvaus bändin ihka omalle tyylilajille
Niitä ei albumimitassa montaa ole. JUSSI NIEMI HHHH Joanna Newsom Divers Drag City Aiemmalla tuotannollaan Kate Bushin kanssa samaan kategoriaan nostettu eli maasta taivaaseen kehuttu lauluntekijä Joanna Newsom lähestyy kolmen levyn mittaisen, tyhjentävän Have One On Me -eepoksen (2010) jälkeen maltillisemmin. Loistaakseen edukseen yhtyeen persoonallisin palikka Jones kaipaa ympärilleen kosolti dynamikkaa, ja mielestäni perinteisempi metalli on suunta jota yhtyeen kannattaisi hengittää jatkossa enemmän. Kerrassaan valloittavaa materiaalia, jalat sen kuin vispaavat. 2010 perustettu Malady ei peittele vaikutteitaan komealla debyytillään. En osaa sanoa mitään erityistä syytä, miksi juuri tämä bändi on kasvanut ja lukemattomat muut australialaiset metalliyhtyeet eivät. Vaikutteet on otettu Wigwamilta, Kalevalalta, Haikaralta ja muilta 70-luvun suomalaisbändeiltä. Koko hoito on toteutettu analogisesti nauhoittamalla, mikä kuuluu lopputuloksessa nykymeininkiä vasten ylellisen luonnollisesti ja lämpimästi hengittävänä luomusoundina. Niin kuin kaikki tällä levyllä. Sävellyksissä olisi ydintä vaikuttaa pelkästään pianolla tai harpulla säestettyinäkin. Kuulostavat ihan kiintoisilta, mutta väkisin kaupallishakuisilta ratkaisuilta. 60 61 in kanssa, löysi Jones uuden kodin monessa sopassa uineiden John Sankeyn ja Francesco Artusaton rinnalta. MIKKO MERILINNA HHH Jesse Malin Outsiders One Little Indian Ensin viiden vuoden hiljaisuus levytyksissä ja nyt jo toinen julkaisu tänä vuonna. Single Vice Grip tuo kasarivaikutteisia mullikuoroja Parkway Driven ankaraan ilmaisuun. Tony Björkmanin hetkittäin Jerry Garciaankin viittaava kitarointi ja Ville Rohiolan koskettimet, etenkin urut, ovat päärooleissa. Malin on punk-sukupolven kasvatti, joten musiikissa on tiettyä päällekäyvyyttä, joskaan se ei käy missään vaiheessa puuduttavaksi eikä ole kaikenkattavaa. They Bleed Red on edeltäjäänsä teknisempi, aggressiivisempi ja ilman muuta kokeilunhaluisempi. Ero kansainväliseen progeen on selkeä ja myös etu. Etäisyyttä ottaessa lukemattomista detaljeista hahmottuu abstrakti mutta aisteja miellyttävä teos. Newsomin luomusten pohjalla soi blues, kantri, barokkimusiikki, kansansävelmät tai mikä milloinkin. Sillä ei ole lainkaan sijaa improvisaatiolle, mutta se kuulostaa eläväiseltä ja todella intensiiviseltä. Pariin biisiin tuo lisäväriä myös huilu. Parkway Driven ongelma – joka korostuu bändin ankeahkoissa live-vedoissa – onkin kasvottomuus. Ehkä salaisuus ovat ne surffitukat. Biisit ja niiden toteutus eroavat suuresti toisistaan, Society Sallyyn sovitetut puhaltimet istuvat täydellisesti rennosti keinahtelevaan esitykseen, samoin riuskemman The Hustlersin vapaamuotoinen torvi. Soitto on herkkää ja herkullisia nyansseja riittää, mutta tyrnää voimaakin löytyy tarpeen tullen. HENRI EEROLA HHH Malady Malady Svart Hyvää nousua elävä suomiproge on taas saanut uuden varteenotettavan tekijän. Vokalistin rooli yhtyeen jättisuosioon ei ollut vähäisimmästä päästä, mutta kuinka ollakaan teiden erkaneminen tulikin tarkoittamaan yhden yhtyeen sijaan kahta. Siinä missä KsE jatkoi onnistuneesti ristiretkeään Jesse LeachChvrches Every Open Eye Vertigo Skotlannin Glasgowsta siivilleen nouseva Chvrches tekee sanalla sanoen ihastuttavaa konepoppia. K u v a: A n n ab el l M eh ra n Levyarviot 11_15.indd 60 2.11.2015 13.19. EERO KETTUNEN HHHH byyttialbuminsa vuonna 2013 julkaissut Chvrches on juuri nyt vetovoimaisimpia tekijöitä. Koko levyä leimaa tietynlainen rentous ja joskus kliiniseltä kuulostava “oikeiden” soundien etsiminen puuttuu. Todisteluntarpeen kanssa lyötiin tosin aikalailla överiksi. Tyylilajin ystävillä oli nyt uusi mielenkiintoinen tuttavuus, mutta sinänsä mainio debyytti The Beauty Of Destruction (2014) tuunattiin rystyset valkoisina liiankin oppikirjamaiseksi metalcoreksi. Valittu tie on siinä mielessä järkevä, että Jonesin entisen yhtyeen varjoon ei olisikaan mitään järkeä jäädä räpistelemään. Edellisellä levyllään New York Before The War Jesse Malin muisteli kotikaupunkiaan, nyt hän muistelee jo länsirannikolta kotoisin olevaa naista kepeän haikeasti kulkevassa biisissä San Francisco, ja vannoo toisaalta rempseästi olemaan palaamatta erääseen kotikaupunkinsa osaan laulussa Whitestone City Limits. Sekin toimii, vähän oudolla tavalla. Lähemmässä tarkastelussa sen sävyjen skaala on päätähuimaava. Kyseinen kappale sisältää myös levyn ensimmäisen syvällisesti mieleenpainuvan riffin. Nimetön albumi puhuttelee varmasti ainakin Sammalen ja Punaisen Kuningattaren Periaatteen faneja, enkä hämmästy, jos Malady noteerataan ulkomaillakin. Se on malliesimerkki samanaikaisesti älykkäästä ja tanssittavasta kappaleesta, jossa taito ja intohimo saavat kokonaisuuden hengittämään vaivattomasti. Sehän sopii, kun jälki seisoo omilla ansioillaan. Tärkeänä osasyynä ovat Lauren Mayberryn tyttömäiset, mutta nälkäiset vokaalit, joiden ulottuvuuden puolesta ei joudu missään vaiheessa jännittämään. Ei silti ollenkaan haittaa, että usein niiden sovitukset ja soitinnukset tuovat kappaleisiin stimuloivia ulottuvuuksia ilman turhaa paisuttelua. Toista kitaraa käsittelevän Babak Issabeigloon laulu tuntuu ensi kuulemalta olevan liiankin takarivissä, mutta enemmällä kuuntelulla sen numeroa tekemätön ja maneeriton luonne kasvaa. Höyryjyrämäisestä yleisilmeestä huolimatta mielenkiintoisimmillaan yhtye on draaman parissa kuten Let The Pain Take Hold. Biisejä on vain kuusi eli pitkällä kaavalla mennään ja niistäkin kaksi on instrumentaaleja. Divers, reilusti alle tuntiin mahtuva 11 biisin kokonaisuus antaa kuitenkin ihmettelemisen ja haltioitumisen aihetta hamaan tulevaisuuteen asti. Teknisen näkemyksellisyyteen yhdistyy koskettavuuteen vaadittava inhimillisyys. Bändin trendejä kosiskelematon persoona on niin vahva. Paljon eivät laadussa häviä katarttisen beatin vetämänä sykkivä Keep You On My Side tai sinisiä enkeleitä näkemään saava Clearest Blue. IRE onkin noussut sekä kotimaassaan että esimerkiksi USA:ssa ja Saksassa korkeammalle kuin bändin aiemmat tuotokset – ilmeisesti kannatti. Diversin äänikuva on mielettömän kirkas ja yksityiskohtainen. Lisäksi artistin upottavat lyriikat alkavat olla omaa luokkaansa. Trion Every Open Eye -kakkospitkäsoitolta löytyvä Leave A Trace -sinkku lukeutuu synteettisessä näppäryydessään vuoden tarttuvimpiin. Dynamiikasta ei voi valittaa. Kaikesta kuulee, että tämän albumin eteen on nähty hirveästi vaivaa. ANTTI MARTTINEN HHHH Levyarviot > ...hetkittäin Jerry Garciaankin viittaava kitarointi... Elektronisen tanssimusiikin kentällä The Bones Of What You Believe -deParkway Drive IRE Epitaph Surffimetallistien viides albumi alkaa Destroyer-eepoksen hitaan melodisella vyörytyksellä ja jonkin verran erilaisissa tunnelmissa kuin edeltäjänsä Atlas (2012). EERO TARMO HHHH Devil You Know They Bleed Red Nuclear Blast Howard Jonesin eroaminen Killswitch Engagesta olisi hyvinkin voinut tarkoittaa kummankin osapuolen katoamista musiikkikartalta. Takaisin ruotuun, eli tiukan aggressiiviseen metalcoreen päästään heti kakkoskappaleessa Dying To Believe, joka muistuttaa, että parhaimmillaan Parkway Drive on enemmän corea kuin metallia. Mieleen nousee teennäisiä raja-aitoja kaatanut ja kehuttu London Calling, ja onpa kova Clash-fani tehnyt jopa balladin yhtyeen laulusta Stay Free
Levyarviot 11_15.indd 61 2.11.2015 13.19. 60 61 ...hetkittäin Jerry Garciaankin viittaava kitarointi..
Isännän seurassa juurevassa jamittelussa viihtyvät muun muassa kitaristit Brian May ja Peter Frampton, Jeff Beckin projekteissa häärinyt kosketinsoittaja Max Middleton sekä viime vuoden lokakuussa menehtynyt bassovirtuoosi Jack Bruce. Taiteilijan sooloalbumien nikkaroinnit muotoutuvat lähes poikkeuksetta tapauksiksi, joihin nimekkäät muusikot haluavat ottaa osaa. Siis suomen kielellä laulettua tasokasta, melodista kitarapoppia. Dvd:nä ja cd:nä saatava What’s Going On Live At The Isle Of Wight on biisimateriaaliltaan laajennettu uusinta Tasten toisesta vuoden 1971 kahdesta postuumista livelevystä. Aivan suotta, sillä miehen Gibson Les Paul Jr. Joten kipin kapin ottamaan Mörbid Vomit haltuun. Sitten näin bändin vilaukselta Tuskassa ja yllätyin kuulemastani positiivisesti. Myös päätöskappale Mun pitäis nyt lähtee erottuu vähän tummemmilla sävyillään yleismeiningistä. Filmille Taste ikuistui ensimmäistä Ruisrockia seuranneena viikonloppuna pidetyn festivaalin lukuisia muitakin artisteja dokumentoineen Murray Lernerin toimesta. What’s Going On Live At The Isle Of Wightin perusteella voi ainakin yrittää ymmärtää itsekin festivaalilla soittaneen Jimi Hendrixin vaatimattomuutta tämän kehotettua toimittajia kysymään Rory Gallagheriltä eikä itseltään miltä tuntuu olla maailman paras kitaristi. Nyt ensimmäisen pitkäsoiton arvostelukappale on pyörinyt soittimessa useampaan otteeseen ja kelkkani on kääntynyt täysin. VESA SILTANEN HHHH Halme Prospekt Pajazzo Karkia Mistika Jumalation! Alkukesästä Hepa Halmeen yhteistyö Hannu Salaman kanssa pamahti suoraan Vuoden Levyihin ja niin tämäkin. 62 63 Levyarviot > Taste What’s Going On – Live At The Isle Of Wight Eagle Vision Vuonna 1995 kuolleen Rory Gallagherin bluesrocktrio Tasten ura jäi valitettavan lyhyeksi. Levyn päättää toiselle avomieliselle visionäärille, Otto Donnerille, omistettu Finlandika I. Kitaroita pelaavat hieman taaempana Esa Onttonen ja Arttu Tolonen, jonka elektroniikka suhisee hienovaraista cyber-kytkentää suujoustakin luovasti nyppivän Tapani Variksen ja Affe Forsmanin groovaillessa välillä varsin abstraktistikin. Juuri nyt Halme tekee Suomen mielenkiintoisinta jazzia. Lyhyt tv-esiintyminen, promovideot ja arkistohaastattelujen lisäksi myös tuoreet artistikommentit tarkentavat kuvaa Tastestä heti Creamin ja The Jimi Hendrix Experiencen kannoilla soittavana huippuenergisen bluesisena voimatriona. Sen verran vakuuttavan brutaalia menoa on nimittäin tarjolla. Rehevä Goin’ Down kasvaa herkulliseen tyyliin Leslie Westin ja Brian Mayn kitaranokitteluksi. Ääriviivat soundaa ilahduttavan luonnollisella otteella. Kattaus on kova tuoreella Soundcheckilläkin. Ei nimi miestä pahenna, sanoo vanha viidakon sananlaskukin. Tunnetuimmassa kokoonpanossaan vajaat kolme vuotta toiminut irlantilaisyhtye julkaisi elinaikanaan vain studioalbumit Taste (1969) ja On The Boards (1970). Settiä jakavat turhahkot cover-heitot, joista etenkin Stand By Me ja Eleanor Rigby tulostuvat vaisusti. PERTTI OJALA HHHH Leslie West Soundcheck Mascot Ansiokkaan Mountainyhtyeen Leslie Westiä harvoin muistetaan, kun listataan kaikkien aikojen näkemyksellisimpiä kepittäjiä. Pääsääntöisesti Hepan kirjoittamat originaalit jatkavat Edward Vesalan maailmaa matkailleesta shamanismista eteenpäin. Nykyajan raskas tunkkaisuus on onnistuttu välttämään täydellisesti. Pitkien perinneketjujen ymmärrys, joka syleilee vilpittömästi tätä aikaa. Doctrine Of Violence on tiukka paketti kuolonmetallia. Syvällinen ja laaja näkemys, jossa monenmoiset muutkin kuin jazz-tyylit ovat samalla viivalla inputia antamassa. Johtaja ilahduttaa äärimmäisen täyteläisesti saksofoneilla ja huiluilla, bassoklarinetillakin, Matti Riikosen trumpetin tehdessä viiltävän teräviä havaintoja. Sonikin kepeään, lennokkaaseen tyyliin eskapistiset, paikoin sopivan ironiset sanoitukset istuvat kuin voisilmä pohjoispohjalaiseen talkkunapuuroon. Bobby Whitlockin sähköurut uuttavat oman lisämausteensa rytmiblues-rypistelyyn. Lahdesta, tai siis Lahest ponnistava yhtye paini albumia äänittäessä teknisten ongelmien kanssa ja nauhoitukset tästä syystä hieman venyivät, mutta lopputuloksessa se ei kuulu ainakaan negatiivisessa mielessä. On harmi, että biisimateriaali notkahtaa epätasaiseksi. Että tässä on varmaan taas yksi läppäörinäbändi lisää, kyllä näitä maailmaan mahtuu. Sensuellin avarasti soiva, paljolti livenä studiossa toteutettu Pajazzo erottuu kirkkaasti joukosta ja luovuttaa joka kuuntelulla itsestään jotain uutta. Eikä suotta. Stellassa aikoinaan vaikuttaneen säveltäjän Heikki Marttilan ja sanoittajana toimineen laulaja Ville Härkösen yhteistyö on saumatonta. Toki myös mittavat kyvyt toteuttaa moniulotteinen visio. Mikäkö tästä suurenmoista tekee. Ei tässä olla pyörää uudelleen keksimässä, mutta kappaleissa on sen verran koukkuja ja vaarantunnetta että se ei haittaa. Tätä voi tosissaan sanoa moderniksi jazziksi. JUHA SEITZ HHH Sonik Ääriviivat Sonik Tällaista tehdään Suomessa harmittavan vähän. Creamin tunnetuksi tekemästä Spoonful-sävellyksestä sentään valikoitiin sopivan rouhea keikkaversio. Avausbiisi Finlandika II onkin Eetulle omistettu ja vaihtoehtoisen itämainen Areous Vlor Ta on Vesalan sävellys. 1 29 39 90 WW W.BILTEMA.FI ESPOO HELSINKI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAARINA KEMPELE KOKKOLA KUOPIO LAPPEENRANTA RAISIO RIIHIMÄKI SEINÄJOKI TAMPERE LAHTI VAASA ja VERKKOKAUPPA RETRO DVD Levyarviot 11_15.indd 62 2.11.2015 13.19. Hae edulliset tarvikkeet Biltemasta! Tarranauhat Tuotenrot: 47-430?436 Roudarin teipit Tuotenrot: 29-250?252 Monitoimipihdit Tuotenrot: 19-8071?8072 Käsineet Tuotenro: 38-28008 Nokkakärry Tuotenro: 26-7452 Työkalusarja, 59 osaa Tuotenro: 20-653 LED-taskulamppu, ladattava Tuotenro: 39-620 Alumiinilaukut, 3 kpl Tuotenro: 20-692 2 99 5 99 39 90 24 90 4 99 1 49 Alk. JUSSI NIEMI HHHHH ...varmaan taas yksi läppäörinäbändi lisää... Alk. Lisäpotkua Tasten esiintymiseen toi tietoisuus siitä, että bändi oli juuri ennen lavalle menoaan päättänyt lopettaa uransa. Alk. Kappaleet tuovat riittävää vaihtelua kokonaisuuteen, joka muuten olisi saattanut jäädä hieman tasapaksuksi. Vaikka Ajanhukkaa poikkeaa mahtipontisuuden tavoitteluineen albumin valtavirrasta, siinäkään ei mennä mauttomuuden puolelle. ANTTI ERVASTI HHHH Mörbid Vomit Doctrine Of Violence Ranka Myönnän joskus ohittaneeni Mörbid Vomitin olankohautuksella pelkän nimen vuoksi. -kitaralla luoma sointi on perin ainutlaatuinen
Tämän pitäisi ilmeisesti olla jälkimodernia ja nokkelaa, jos biisien nimiä on uskominen. Ensimmäinen osa avautuu feedbackilla ja erittäin alas viritettyjen kitaroiden murinalla. Itse konsertin mielenkiintoisuudelle ne eivät vedä vertoja. Retro alkaa väsyttää pitkäsoiton kestäessä, ja esimerkiksi Super Furry Animals tai vaikkapa kotoinen Rubikimme tekevät tämän huomattavasti mielenkiintoisemmin. Kuolemattomat kappaleet seuraavat toisiaan ja muistuttavat, että tällä bändillä on heittää puolentoista tunnin keikkaan pelkkiä hittejä. 62 63 Sunn O))) Kannon Southern Lord Kannon on vuonna 1998 Seattlessa perustetun Sunn O))):n seitsemäs studioalbumi. MIKKO MERILINNA HHHH Sheer Agony Masterpiece Couple Skate Montrealista ponnistavan Sheer Agonyn leipälaji on efektoitu ja psykedeelisvivahteinen kitararock, jossa vaikutteet notkuvat 1960-luvulta maksimissaan 1980-luvulle. Sitten pitäisi olla biisejä. Soittajat ovat huonommassa vedossa kuin solistinsa Zack De La Rocha, joka näyttäisi syvällisesti arvostavan sitä, missä saa esiintyä. Kummaltakin löytyi lauluja, joissa peilautuivat muistot lapsuudesta asti sekä tien varrella skulatusta amerikkalaisesta juurimusasta. Tässä on kuvatallenne aiheesta, viiden vuoden viiveellä. Ja mitähän ihmettä tekee cockneylainen aksentti kanadalaisessa suussa. Alk. Hänen aitoutensa ja ylivertainen tulkintansa kantavat läpi tuolloin juuri uudelleen yhdistyneen bändin kankeahkon vireen. Raidan loppupuolen feedbackäänimaisemat ovat erittäin vaikuttavia, mutta äänekkääksi miksattu vokaaliosuus häiritsee niistä nauttimista. 1 29 39 90 WW W.BILTEMA.FI ESPOO HELSINKI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAARINA KEMPELE KOKKOLA KUOPIO LAPPEENRANTA RAISIO RIIHIMÄKI SEINÄJOKI TAMPERE LAHTI VAASA ja VERKKOKAUPPA DVD Levyarviot 11_15.indd 63 2.11.2015 13.19. En muista monenkaan pyöräytyskerran jälkeen levystä juurikaan mitään. Kannon 3 kärsii myös hengellisvaikutteisista lauluosuuksistaan, mutta sävellyksen ja instrumentaation puolesta se on trilogian paras osa. Kahden miehen studioprojektina alkanut yhtye myös kuulostaa juuriltaan: kitarassa on kaikenlaista tehostetta ja surinaa, ja erilaiset tuotannolliset kommervenkit seuraavat toisiaan. Sävellyksellisesti se on laiska. Toisen osuuden lauluosuudet ovat vielä epäonnistuneemmat. Ei voi muuta sanoa: bändin nimi kuuntelukokemusta myöten. Laulussa on liikaa kaikua – syystäkin. NUUTTI HEISKALA HH Rage Against The Machine Live At Finsbury Park Eagle Vision Jouluna 2009 kansalaisaloitteella masinoitu ostokampanja nosti Rage Against The Machinen Killing In The Name -kappaleen brittien myydyimmäksi singleksi, ohi silloisen X Factor -voittajan. Bonuksina kampanjan käynnistäneiden Jon ja Tracy Morterin haastattelu sekä kulissien takaista materiaalia. Soundiensa puolesta Kannon hipoo täydellisyyttä. Alk. Kirkkolaululta kuulostava vokaaliosuus pilaa muutenkin aika hataralla pohjalla olevan sävellyksen. Tuotot lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen, ja kiitokseksi bändi soitti kesällä 2010 ilmaiskonsertin Lontoossa. Hae edulliset tarvikkeet Biltemasta! Tarranauhat Tuotenrot: 47-430?436 Roudarin teipit Tuotenrot: 29-250?252 Monitoimipihdit Tuotenrot: 19-8071?8072 Käsineet Tuotenro: 38-28008 Nokkakärry Tuotenro: 26-7452 Työkalusarja, 59 osaa Tuotenro: 20-653 LED-taskulamppu, ladattava Tuotenro: 39-620 Alumiinilaukut, 3 kpl Tuotenro: 20-692 2 99 5 99 39 90 24 90 4 99 1 49 Alk. Bändi on luonut mainetta omaleimaisen, raskaisiin äänimaailmoihin keskittyvän musiikkinsa, komeiden kansilehtiensä ja erittäin äänekkäiden keikkojensa avulla. Ja kuvanauha on myös armoton: tokihan se on paikan päällä paremmalta kuulostanut. 80000 kuulijaa ainakin näyttäisi nauttivan. Kahden ja puolen minuutin paikkeilla, laulun (tai kuiskailun ja korinan) alettua, sävellys kuitenkin hyytyy paikoilleen pitkäksi aikaa. Niiden laatu vaihtelee ihan kivasta mauttomaan. MIKKO MERILINNA H Antti Vuorenmaa & Marko Haavisto Kapteeni Kiddin haamu Hilland Lapsuudenystävät Marko ja Antti löysivät toisensa uudestaan, kun muusikoiden kulkuväylät kohtasivat 40 vuotta myöhemmin. Kannon jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat minimalistisesti nimetty: Kannon 1, 2 ja 3. Levyn soittimet ja äänet ovat erinomaisesti äänitetyt ja tasapainoisesti miksatut. Jännitettä rakennetaan hitaasti. Bowieta, Beatlesiakin on kuunneltu, ja tuotannon nukkavieruus ei paljasta, että kyseessä on uusi julkaisu
on sijoitettu vasta toiseksi viimeiseksi. Vielä aiemmin syksyllä Mustarinta etsi joukkorahoitusta tälle toisen albuminsa fyysiselle julkaisulle. Jepsen laulaa vaihtelevan tasoisia kappaleitaan luonnollisella otteella, on läsnä ja miellyttävä. Juurimusaa ilman juuria. Lauluissanne on kiehtova sekoitus eri musiikillista kulttuureja. Mustarinta vyöryttää levyllään huikean annoksen kohtalonomaisuutta, vanhan ajan patinaa ja tiiviisti pakahdutettuun muotoon pakattua tummanpuhuvaa kerrontaa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Levyarviot 11_15.indd 64 2.11.2015 13.19. ASKO ALANEN HHHH Mustarinta Kadotettu aika Broken Life Viime vuonna julkaistusta Pimeä tie -debyytistä huolimatta joensuulainen Mustarinta tuli monelle tunnetuksi vasta peräänkuulutettuaan, kenelle kuuluvat oikeudet mystisen Folk-Viljamin murhaballadiin Kuka murhasi Kyllikki Saaren. Lopuksi tie vie muistoja uhkuvaan Wanhaan Jokelaan, jonka haamuksi ryhtyminen sulkee soittajien kulkeman ympyrän kaaren. Lopulta oikeuksien saaminen oli vain sivutuote, ja väärin ymmärretyn, lahjakkaan mutta traagisen muusikon tarinan selvittäminen nousi sydämen asiaksi. Nyt jalkoihin eivät jää yhtyeen mykistävän hienot omat sävellykset kuten nykyaikaan makaaberisti linkittyvä Jatkot, nimensä mukaisesti ison lätäkön lailla vellova Tippa ja valtameri tai Calexicon itärajalle majoittanut Lunta ja hyvä on olla. Olette saaneet huomiota metsästettyänne FolkViljamin Kuka murhasi Kyllikki Saaren -kappaleen oikeuksia. Tänä vuonna on ilmestynyt jo Lasten Hautausmaan mestarillinen esikoinen ja nyt upeilla sovituksilla koristeltu Kadotettu aika. ANTTI LUUKKANEN HHHH On syytä siis lähestyä Mustarinnan laulaja-kitaristi Tuukka Tamsia muutaman selventävän kysymyksen kera. Kitara väräjää hiljaksiin ja kuulija odottaa jokaista käännettä henkeään pidätellen. Maria Hänninen suo veljeilijöille naisellista suloa kahden kappaleen taustalaulussa ja Esa Pulliainen kirkastaa Pimeys-stygeä luksus-sooloillaan. – Lähtökohtanamme on tehdä musaa, joka herättää edes jotain tunteita tässä teflon-maailman keskellä, joten melankolistahan siitä tuppaa tulemaan. Levyn ”aikuisemmat” laulut ovat muusikoiden arkisempia maailmantuskia ja ihmissuhdehuolia, joissa vuoroin ja yhdessä laulavat kaverukset tukevat sointuvasti ja sydämellisesti toisiaan. Vaikka kuinka isoja sovituksia tekisimme, niin siellä ne rautavaarat ja sorsakosket olan yli kurkkivat. Me ollaan kaikki ensisijaisesti musadiggareita, ja taustalta löytyy kaikkea punkista americanaan ja bluesista electroon, mistä on marinoitunut oma soppansa. – Hirveän vaikea sitä on itse kuvailla. 64 65 Levyarviot > Carly Rae Jepsen Emotion Interscope Call Me Maybe -hitillään vuonna 2012 kaikkialle tunkeutunut kanadalainen Carly Rae Jepsen on artistina kummallinen tapaus: henkilönä sympaattisen oloisen Jepsenin taiteilijahahmo on kokonaisvaltaisessa turvallisuudessaan tylsä tavalla, josta ei oikein voi syyttää ketään. Ovatko nämä niitä fiiliksiä, joita haluatte musiikillanne tutkia. Onneksi Kadotettu aika on nyt käsissä, sillä kohtuutonta kohtalon ivaa olisi ollut, että tällainen materiaali olisi ikään kuin toisessa polvessa hautautunut vain fanaattisten musa-antropologien kaiveltavaksi. Sitä paitsi ääretön rumuus ja synkkyys ovat loppujen lopuksi oikein kauniita asioita. Friikkiä miten tarinat voivatkaan nivoutua yhteen kosmoksessa, joten pakko se oli katsoa loppuun saakka. Toisaalta se on hyvin suomalaista, mutta väkevät Americana-sävytkin tulevat hyvin esiin. Vanhan liiton iskelmä ja slaavilainen kaiho tulevat meille kulttuuriperimänä – halusi tai ei. Suomalainen melankolia huokuu pimeämpänä kuin koskaan. Mutta onko vaara, että ihmiset muistavat teidät tästä eteenpäin vain siitä eikä omasta materiaalistanne, joka sekin on erittäin vahvaa. Missä koette bändinne musiikillisten juurten olevan. Vuorenmaan kynästä ovat selkeimmät lapsuuden muistot silloisen maailman oivaltamisesta (Uskon mihin vaan) sekä seikkailuleikeistä (Kapteeni Kiddin haamu). Viljamin tarina osoittaa osuvasti sen, miten sattumanvaraista kaikki lopulta on, joten mitäpä tuollaisia murehtimaan. Musiikissa kuuluu suomalaisen iskelmän kaiho ja kuolemankaipuu Unto Monosesta asti päätyen mariachi-torvilla ujeltaviin americana-tunnelmiin saakka. Jepsenin lauluissa asiat ovat kuten ne ovat, kuulijan ajatuksenjuoksulle ei suoda sijaa. – Biisin oikeuksien etsintä oli käsittämätön prosessi, joka antoi paljon mutta paljon myös otti. Suomalaiseen musaan olen alkanut paneutua kunnolla vasta viime vuosina, että ihan suoraa jatkumoa tuskin kotimaasta löytyy. Se taisi olla aika mielenkiintoinen prosessi. Laulujenne pohjaton melankolia viittaa jopa suomalaiseen iskelmään tai slaavilaiseen kaihoon, ihan kuinka vaan. Ihan kivan ja viehättävän raja on häilyvä. Haavisto puolestaan konvertoi muistoksi Stonewall Jacksonin rikosballadin I Washed My Hands In Muddy Water. Allekirjoitatteko tulkinnan. Miksi siis tehdä niitä. Musiikkinne on kaunista mutta tummasävyistä. Tämä tosin hämärtyy komeilla, isoilla sovituksilla. jotta yhtye voisi hyvillä mielin levyttää löytämänsä aarteen. Ei tuollaisia juttuja tule ihan kaikilla eteen, eikä ihan kellä tahansa ole samanlaista tarinaa kuin Viljamilla oli. Leppoisan tarkasti ja lämpimästi soitetut kitarat, stilika, mandoliini ja basso ovat yhtä taitavasti kudottuna äänimattona alla. On huojentavaa, että Kuka murhasi Kyllikki Saaren. Jos meidät liitetään Viljamiin tulevaisuudessakin, niin se on pikemminkin kunniaasia, mutta aika näyttää mistä meidät muistetaan jos nyt jostain ylipäänsä muistetaan. EERO TARMO HH Verjnuarmu 1808 Nuarmu Savolaismetallistien edellisestä levystä on ehtinyt vierähtää viisi vuotta, jos ei vuoden 2012 Pimmeyvven ruh..ihan kivan ja viehättävän raja on häilyvä... Tulkinnallisessaja lyriikkapuolessa ei periaatteessa ole muuta vikaa kuin se, että juuri mitään ei jää arvailujen varaan. Heti alkuun kaksikko tunnustaa yhdyssiteensä viehättävällä kaveruuskipaleella Samanmoinen. Lopulta meille ei ole niin väliä missä paketissa musaa tarjoilemme, kunhan sisältä löytyy vahvoja tunteita. Jepsenin vahvuudet ovat samalla hänen heikkouksiaan. Albumikokonaisuudet eivät taida olla Jepsenin juttu. Naisen Emotion-kolmosalbumi on lähes tavaramerkinomaiselta vaikuttavalla tavalla kuin vuoden 2012 Kisskakkosen toisinto: yksi suoraan ajattomien pophittien parkkikselle pokkuroimatta parkkeeraava helmi (I Really Like You) ja kasa totaalisen tylsämielisesti paikallaan jumppaavaa puklua (muun muassa Gimmie Love)
Musiikin suurteoksia muutenkin rekonstruoidaan jatkuvasti, mutta Godinin näkemys ei ole ollenkaan motivoitu. Jopa niin kauas, että tontin suvereeni hallinta on hankalaa. ASKO ALANEN HHHH Stryper Fallen Frontiers Olkoon Stryperin maailmankatsomus mikä tahansa, bändi teki 80-luvulla mainiota hevipoppia kaikessa siirappisuudessaan. Jos vielä aiemmin kotimaiseksi referenssiksi oli helppo heittää Profane Omen, on Where The Oceans Burnin materiaalia kuvaillakseen turvauduttava Children Of Bodom-myGrain-Insomnium -yhdistelmään. 1808 olisi ehkä kaivannut lisää Verjvirran kaltaista turpaanvetoa. 1808 on parannusta edellisestä Lohuton-albumista, mutta jää aavistuksen Ruatokansan uamunkoeton (2008) iskevyydestä. Tummasävyisempi ja kompleksimpi ilme on sekä persoonallisempi että mielenkiintoisempi. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Bloodred Hourglass Where The Oceans Burn One Man Army Metsurimetallia! Ei ehkä kuitenkaan, mutta kieltämättä Bloodred Hourglassin ensimmäinen musiikkivideo Above All vei sen imagoa suuntaan, jota sen luulisi manailevan eritoten nyt, takinkääntöä lähentelevän kakkospitkäsoittonsa julkaisun aikaan. Mikä oli aiemmin oli groove on nyt death. HENRI EEROLA HHHH Espionnage Camera Obscura Espionnage Supisuomalainen Espionnage julkaisi kovin epäsuomalaisen nimikkodebyyttinsä viime vuonna. Kunnianhimoinen suunnitelma kuulostaakin levyltä yhtä vaaralliselta kuin miltä se paperilla näyttää. VESA SILTANEN HHH Nicolas Godin Contrepoint Because Air-yhtyeestä tutun Nicolas Godinin ensimmäinen sooloalbumi on pyrkimys tehdä kunniaa Johann Sebastian Bachille. Bändi vain uusii lennosta soitinarsenaaliaan, lisää vaikka saksofonin, tihentää rumpusatsia, näpelöi koskettimien säätöjä, jättää kitaristin kaiuttelemaan pitempää sooloa ja laulaa ehtiessään taas arvoituksellista tarinaansa. 1808 on ruotusotamiehen näkökulmasta kerrottu teema-albumi. Kelkka kuitenkin kääntyi vuonna 1990, kun yhtye julkaisi levyn Against The Law, jolloin bändistä tuli vain yksi rockyhtye muiden joukossa. Dungen on menneisyyteen ulottuvista punaisista langoistaan huolimatta oma lukunsa mikstuurallaan, jossa soitinnukset, melodiat ja sävytykset eivät tingi omaperäisyydestä ja yllättävyydestä vaihtuvien ambienssien luomisessa. Pidempi tauko ei ole radikaalisti muuttanut bändin tapaa sekoitella eri metallityyleille ominaisia vivahteita keskenään omaksi keitokseen. Vaikka Godin on tehnyt teoksista tekijänsä näköisiä, niin niistä kuultaa se sama ponnettomuus, mikä on vaivannut myös Airin edellisiä julkaisuja. Kappaleet soljuvat eteenpäin melko samassa keskitemmossa eikä mitään räväkkää irtiottoa punaisesta langasta kuulla. Yhtye koittaa edelleen niputtaa hard rockin ja kasarihevin samaan pakettiin, mutta yhtälö ei ole helppo ratkaistavaksi. Allas sak on mielenkiintoisen yhtenäinen kokonaisuus, jossa kappale vaihtuu toiseen välittömästi, raukeamatta ja pysähtymättä. Murteella toki edelleen huastellaan, mutta silti Verjnuarmu kuulostaa aiempaa vakavammalta. Contrepointin kaikki sävellykset ovat saaneet inspiraationsa Bachilta ja myöskin lainaavat säveltäjän alkuperäisiä teoksia. Ilkeämielisempi voisi jopa sanoa kokonaisuutta tasapaksuksi. Pilke silmäkulmassa tiputtaa pahimman kuolon kurttuotsaisuuden pois. Fallenin ehdottomia helmiä ovat ne melodisimmat raidat, mutta rock ei ole edelleenkään ottaakseen tuulta siipiensä alle niin paljon, jotta kappaleet kantaisivat yli muiden samankaltaisten. Silti lauluäänien herkkä kerronta ja stemmapolveilu kuulostavat tuoreilta ja vetoavilta, uteliaisuuttakin herättäviltä varsinkin, jos sulavasti lyriikkaan taipuvaista ruotsinkieltä jää maistelemaan. Oceans Of Firen kaltaisten hybridien saralla bändillä on eniten annettavaa. Sanoitusten tiukemmat raamit tekevät hyvää ja karsii aiempien levyjen huumoriaspektia pois. Askeettisesti efektoidun sähkökitaran ja lurittavan huilun melodinen johdatus saattaa tuoda mieleen varhaisprogen maailman, tavallaan jopa Pekka Strengin luonnonläheisen satumaailman. Levyn tekeminen pohjautuen yhden länsimaisen musiikkihistorian kuuluisimman säveltäjän teoksiin on riskaabelia puuhaa. Muuten biisimateriaalissa on vielä parantamisen varaa, ja vasta levyn puolessavälissä alkaa sävellyksissä olla enemmän potkua. Kaiken sen tahmeuden keskeltä kuitenkin löytyi oivallisia melodioita, ja kitaristit osoittautuivat päteviksi veikoiksi. Lopputulos on yhdentekevää ja vaivaannuttavaa suitsukkeilla ja lootusjulisteilla sisustetun teehuoneen musiikkia. 90-luvulla pitämänsä pitkän tauon jälkeen bändi on koittanut löytää keksimänsä viisastenkiven uudelleen. ARTTU SEPPÄNEN H Levyarviot 11_15.indd 65 2.11.2015 13.19. Dungen Allas sak Smalltown Supersound Ruotsin progerockin psykedeelisen ja folksävytteisen perinteen kukkaset eivät koskaan täysin kuihtuneet, vaan ne ovat värittäneet persoonallisin sävyin monia alagenrejä tanssipopista ja elektronisesta löytöretkeilystä garagepunkin ja metallijohdannaisten sähköisempään jalostukseen. Duon akustiseen folkiin nojaavaa ilmaisua koristavat 2000-luvulla toimineessa Muusa-yhtyeessä toisen..ihan kivan ja viehättävän raja on häilyvä... Paljon hyvääkin levyssä kuitenkin on, kuten Soan koerat, jonka kertosäe kaikuu varmasti tulevilla keikoilla komeana yhteislauluna. Stryper on kuitenkin jo bändinä sellainen, että sille antaa tietyt puutteet mielellään anteeksi ja keskittyy etsimään niitä loiston pilkahduksia, joita tälläkin levyllä on. Ajatukset kiteyttääkseen on helppo hihitellä sangen osuvasti nimetylle avauskappaleelle. Verjuarmu marssii kuitenkin oikeaan suuntaan. Siitä yhtyeestä jollaiseksi mikkeliläitinas -kokoelmaa lasketa mukaan. Vaivauduit silti. Enkä olisi kovinkaan yllättynyt, mikäli Of Fear, Regret And Forgiveness olisi debyytille viimeisenä valmistunut sävellys. Esimerkiksi Big Screen Liesia voi pitää joltisenkin väsyneenä verryttelynä, kun taas aloitusraita Yahweh kuulostaa melkein erinomaiselta kaikkine viitteineen juuri niihin kasariloiston päiviin. Contrepointilla Godin on antautunut ajatukselle, että kaikki musiikissa on jo tehty joten miksi edes vaivautua. Stryper on asettanut rajapyykkinsä kauas toisistaan. Sen avulla on nimittäin helppo kuvailla uuden albumin tyylisuunta. Levy ei suinkaan häpäise Bachin teoksia. Godin yhdistelee kappaleissaan Airinkin tuotannosta tuttua syntetisaattoreilla maalailua, jazzia, elokuvamusiikin tehokeinoja ja jopa latinalaisen musiikin perinnettä. Pökköä lisätään pesään aikailematta ja mikäs on lisätessä, kun luovuus tuntuu kukkivan. 64 65 set Above Allja Speed Superstar -kappaleilla brändättiin ei ole musiikillisesti juurikaan mitään jäljellä
Doom rockiksi mainittu Mansion on ehtinyt puuhata julkaisurintamalla ennemminkin, mutta lienee turvallista povata, että Altar Sermon muodostuu sen läpimurroksi. 66 67 ta sikäli kun Feast Of Stephen -luikaus toimisi paremmin vaikka avausraitana. Kääriäinen laulaakin mukiinmenevästi, tosin aika vähän ja ääni tulee kuin jonkin luolan perältä. Tästä on hyvä jatkaa laulupuolta vähän hiomalla. EERO TARMO HHH Levyarviot 11_15.indd 66 2.11.2015 13.19. Kaksikko ei pienestä kokoonpanosta huolimatta juutu minimalismiin, vaan paahtaa menemään Kalasatama-kymppituumaisellaan täydellä höyryllä sen kummempia miettimättä. Ja onhan tämä suomalaisen ja ranskalaisen julkaisuyhteistyön hedelmänä syntynyt kymppituumainen selkeästi parasta mitä Toxics on toistaiseksi tehnyt. Tutustuminen Mansionin tekstejä inspiroineiseen kartanolaisuuskulttiin antaa totisesti lisää syvyyttä kuunnella näitäkin kappaleita. Sin Cos Tanin Smile Tomorrow Will Be Worse tarjoilee tunnelmia hyvinkin lavealta sektorilta. Lähtee meinaan niin rempseästi duon punk blues, että vertailut ison maailman nimiin eivät ole aivan kohtuuttomia. Avioparin nikkaroiman kokonaisuuden erinomaisuutta verottaa sen kaksijakoisuus – albumin jälkipuolisko jää biisinkirjoituksellisesti hieman alkuosan varjoon. Myös fiilistelevä Raindrop sopii yhtä lailla kotikuin bilekäyttöön. Ten Years on raukea mutta tanssittava jumppailu enemmänkin klubikäyttöön. Kompaktin obliviansmaisesti ryökäleet saavat silti kaiken olennaisen käytyä läpi keskimäärin kahdessa ja puolessa minuutissa. Jatkoa varmaan seuraa fyysisessä muodossa, sillä kolmikon livenä studiossa soitettu irrottelu puhuttelee epäilemättä stoner-rockaajia siinä kuin psych-diggareitakin. ja Ellen, joka kertoo solistin äidistä ja isävainaasta käyvät albumin loppuhuipentumasaika ärtsyä riffidraamaa, joka mieluusti hakeutuu myös psykedeelisemmille tutkimusretkille pitkien kappaleiden suvannoissa. Poikkeuksellisen monipuolisen kattauksen saa luvan päättää hömelösti nimetty Lauri Darra & Tuomiopäivän Sävärit. Bändi on napannut jo keskinkertaistuneesta occult rock -kuvastosta vain tarveaineet ja pinkonut niiden kanssa yhä karmivimpiin suuntiin. Vasta seuraavat biisit alkavat toimittaa ja viimein karheankaunis, miltei hitikäs muotovalio Pontiac 87 lunastaa. JUSSI NIEMI HHH Levyarviot > ...manifesti hetkessä elämiselle, olevaisen kauneudelle ja sen katoavaisuudelle... The Agent Intellect ei tee tehtäväänsä ilman pientä viivyttelyä. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Vaikka Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan muodostama duo on pysynytkin aktiivisena, on 12-tuumaisena ja digitaalisena julkaistu kolmen raidan ep hyvä muistutus Sin Cos Tanin olemassaolosta. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Kyse on bändin fyysisestä debyytistä, ensialbumi julkaistiin vain digitaalisesti. sa löytäneiden Terhi Sikiön ja Jaakko Järvisen keskenään soiviksi luodut äänet. Paikoin leimahteleva artistinen taidokkuus panee väkisinkin asettamaan odotukset korkealle tulevaisuuden suhteen. Yhtye on ysäriboogiensa kanssa hellyttävän vanhanaikainen, mutta samalla olennaisen äärellä. Laulaja Joe Caseylle omakohtaiset Why Does It Shake. Sitä tuskin olisi olemassa ilman kotikaupunkinsa hardcoreskeneä ja garage rockin uutta aaltoa 2000-luvun alussa, mutta nykyisellään bändi pitää arvossa The Fallin ja Pere Ubun musiikillista perintöä. Rage Against The Machinen tahdissa neppailu Liikutit minua -kappaleessa menee sentään hieman tyylirikon puolelle. Camera Obscuraa kuunnellessa joutuu useampaan otteeseen häkeltymään siitä, millainen kemioiden kuplinta musiikkiäänitteelle on parhaimmillaan mahdollista tallentaa (The Thinnest Lady Of Hollywood, The Long Walk). Kunhan vielä soundimaailmaa ja sovituksia viilaa monipuolisempaan suuntaan, saa armoton maisema arvoisensa kehykset. Minulla oli sellainen kutina, että Protomartyrin kolmas albumi räjäyttäisi potin samanlaisella voimalla kuin Iceagen Plowing Into The Field of Love vuosi sitten. Aivan siihen The Agent Intellect ei yllä, mutta silti yhtye on edelleen paljon enemmän kuin vain yksi indiepoppoo muiden joukossa. Ainoana kierroksen cd-julkaisuna Ei myytävänä -ep (juu, 4R-vitsi tähän kohtaan) pursuaa kukkuramitalla isoja kertsejä ja kukkoilevaa asennetta. Solisti Pirttinen itse tulkitsee genreen nähden huomattavan sielukkaasti ja konstailemattomat tekstitkin myhäilyttävät. Joutuisa The Hermit huokuu suuttumusta ja Clandestine Time maanisuutta. Pelkkä Pirttinen – Suomen Seasick Steve. EERO KETTUNEN HHHH Kaleidobolt Kaleidobolt Pink Tank Levyn kannessa oleva abstrakti, vähän nuhjun näköinen vesivärimaalaus ei tee oikeutta sisällölle, eikä varsinkaan kuvaa sitä mitenkään. Down puolestaan esittelee jopa Kraftwerkiin asti kurkottavaa arkaaisuutta, joka solmii samalle rusetille perinteisen pop-estetiikan ja tanssimusan tenhon. Näillä eväillä pitäisi periaatteessa pärjätä aina. Espionnagen tekemisen pohjana hohkaa kuitenkin hiilirykelmän lämmöllä paitsi kahden ihmisen välinen rakkaus, myös syvä intohimo vahvasti 1960-luvulta lemahtavaa laulaja-lauluntekijämusiikkia kohtaan. Pitkät biisit ovat murealla säröllä bassoaan mätkivän Marco Menestrinan käsialaa, mutta pääosan näyttelee Sampo Kääriäisen ketterä kitarointi, jonka ammentaa niin Hendrixistä kuin Tony Iommista ja Jukka Tolosestakin. H ärmässäkin on autotallirockia kolisteltu vuosikymmenestä toiseen, mutta nyt juuri ei tule mieleen toista yhtyettä, joka edustaisi niin tyylipuhtaasti Cryptja In The Red -levy-yhtiöiden soundia kuin helsinkiläinen Toxics. Osoittelevat tekstit hieman närästävät, mutta niin on varmasti tarkoituskin. Kaksitoistatuumainen singlen apuolella oleva nimikappale on tuttu hyytävänä videona, mutta b-posken Traitor’s Dirge on sitäkin omaperäisempi. Albumin aloittavat The Devil In His Youth ja Cowards Starve ovat pelkästään mukiinmenevää materiaalia. Camera Obscura on manifesti hetkessä elämiselle, olevaisen kauneudelle ja sen katoavaisuudelle. Yhtyeen varhaisempi kasettijulkaisu jo vihjaisi, ettei trio ole kovin melodiatai biisikeskeisesti liikenteessä. Vasta viime vuonna yhteen lyöttäytynyt helsinkiläistrio nimittäin tykittää Protomartyr The Agent Intellect Hardly Art Detroitilainen postpunk-ryhmä Protomartyr on älykäs ja riidanhaluinen akti. Hetkittäin hyvinkin raskas möyriminen antaa usein tilaa myös hienostuneemmalle maalailulle eikä asiaa pahenna Valtteri Lindholmin ilmeikäs rumputyö, joka saa epäilemään miehen soittaneen jazziakin
Red Foleyn repertuaarista lainatut kaksi 40-luvun rempseää hillbilly-palaa istuvat suurenmoisen luontevasti settiin, samoin Hankin Honky Tonk Blues hienovaraisesti bluesiin päin kallistettuna. Siihen verrattuna uusi New Bermuda on helposti lähestyttävä. Silti Jack Scott ei koskaan irtautunut rockabilly-juuriltaan, ja Way To Survive -levylläkin on maukas versio harvinaisesta singlebiisistä Wiggle On Out. Tyylitietoista jälkeä on syntynytkin, joskin amerikkalaistyylinen duetointi saattaa välillä ärsyttää. DJ-ystävälliset noin 120 beats per minute -kaavaa noudattavat kappaleet on tehty sillä samalla reseptillä kuin edellisen levyn menestyskappaleet. Niitti tulee kolmannen biisin kohdalla. Ja turhaa se on siinä mielessä, että Henleyn ääni olisi yksistäänkin ilmaisukykyinen. Siihen kiteytyy tämä levy: vanhaa hyvää, uutta hyvää ja muutama yllätys, kuten hyvällä Janetlevyllä kuuluukin olla. Se yllätys. Biiseissä on kuitenkin selkeitä melodioita ja rockkoukkuja. Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 13.11. ARTTU TOLONEN HHH Disclosure Caracal Island Parikymppiset brittiveljekset Guy ja Howard Lawrence yllättivät tyylikkäästi tuotetulla Settle-albumillaan vuonna 2013. Sitä paitsi laulu elää duettovapaalla vyöhykkeellä. Frederik & Dynamite Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Deafheaven New Bermuda AntiDeafheavenin Sunbather (2013) oli erittäin hyvä, mutta vaikea levy. Nachtmystiumin Assassinsista ja Addictsista pitäneet tulevat varmasti viihtymään New Bermudankin seurassa. Tyylit vaihtuvat vanhan koulun soulista tanssimusiikkiin ja funkista isoihin, hyvin tätä päivää heijasteleviin popmelodioihin, mutta päähenkilön vahva persoona ja yhä hienolla, persoonallisella tavalla aika heiveröinen ääni sitoo kaiken yhteen nippuun. Leiber-Stoller -rockilla Trouble Scott haastaa vahvasti itsensä kreolikuninkaan Elviksen. Sunbather oli niin erinomainen levy, että sen olisi voinut odottaa jäävän Deafheavenin uran kohokohdaksi, mutta New Bermudalla bändi on löytänyt vielä isomman vaihteen. NUUTTI HEISKALA HHHHH Don Henley Cass County Capitol Pitkään country rockin ja laulunteon hetteiköissä rämpinyt Don Henley on tehnyt tyylipuhtaan country-levyn, jolla stilikka soi, duetot raikuvat ja muitakin alan kikkoja on käytetty ahkerasti. ANTTI MARTTINEN HH Jack Scott Way To Survive Bluelight Verrattoman mukava yllätys, että Detroitin 50-luvun rokkari ja 60-luvun kantristara tekee ensimmäisen albuminsa yli 50 vuoteen ja vieläpä Olli Haaviston ja Hollolan Petrax-studion hoivissa. Sävellyksellisesti Deafheavenin musiikki on edelleen monitahoista ja kaunista, mutta teemoiltaan ja sanoituksiltaan se on entistä synkempää ja vihaisempaa. Lauluharmonioita viljelevä Praying For Rain olisi voinut olla vaikkapa jonkin Eagles-albumin kokokohta. Myersin ilmaisussa Dolores O’Riordanmaisesti hyperventiloiva tulkinta, kokeellisesti koneistetut sovitukset ja perinteisten popkappaleiden linjakkuudelle kumartavat sävellykset paiskaavat kättä tavalla, joka on parhaimmillaan seinään paiskaavalla tavalla hypnoottinen (Sorry, Make A Shadow). Sekä Well Traveled että Lessons Learned vievät ajatukset Nashvilleen, mutta kuulostavat silti ihan Janetilta. Lauri Tähkä La 14.11. Caracalilla tätä estetiikkaa parhaiten edustaa yhteistyö jazzlaulaja Gregory Porterin kanssa kappaleessa Holding On, vaikka Porterin luonnostaan komea ääni onkin vahvasti kompressoitu. Tuskin tyylilajille omistautuneet levyyn pettyvät, mutta suurempaa crossover-viehätystä siinä ei ole. Pääosin vierailijat ovat tylsästi valittuja tähtiä brittipopin huipulta, kuten The Weeknd ja habituksellaan joululevyä huutava Sam Smith. Levyn avaava Brought To The Water black metal -rumpuineen ja thrash-riffeineen osoittaa New Bermudan olevan edeltäjäänsä metallimpi levy ja sama linja pitää loppuun saakka. Hän on tietysti saanut helposti laulukumppaneikseen alan konkareita. Dammn Baby päivittää ne parhaat Janet-jutut tähän päivään. Se ääni kuulostaa tällä levyllä välillä melkein häiritsevän paljon Michaelilta – sana siellä, fraasi täällä. Disclosuren musiikissa keskeinen elementti on kollaboraatioiden synnyttämä kontrasti, jopa ristiriita. Sen kuuntelemisesta nauttiminen vaati keskittymistä. Jälkimmäinen on yksi levyn parhaita biisejä. Valtaosa lauluista on uusia, parivaljakon Henley-Lynch aikaansaannoksia. Lupauksia herättäneen Daughter In The Choir -ep:n vuonna 2012 julkaisLevyarviot 11_15.indd 67 2.11.2015 13.19. Laura Voutilainen Pe 27.11. 66 67 ...manifesti hetkessä elämiselle, olevaisen kauneudelle ja sen katoavaisuudelle... Ressu&Jussi Ysärihitit Tour Pe 11.12. Aisaparinaan tuottajana ja lauluntekijänä hänellä on ollut Stan Lynch, pitkään kuvioissa ollut mies hänkin. Jari Sillanpää Pe 20.11. Scottin lauluääni täyttää karismaattisesti koko intiimin tilan. Orion ja Matti Airaksinen On Tour Disko2000, Parasta Ennen! Pe 18.12. Siinä missä Sunbather keskittyi toiveisiin, New Bermuda kertoo pettymyksistä. Dj. Ile Kallio Big Rock Band Pe 04.12. Laulut sinänsä ovat hyviä, joskin varsinaiset ässäbiisit ovat harvassa, vaikka niitäkin joukosta löytyy. Timo Kämäräinen ja Olli Haavisto soittavat upeasti kitaroita, Pekka Gröhn pianoa, Mika Railo bassoa ja Janne Haavisto rumpuja. 71 minuuttiin mahtuu jonkin verran tilkettä ja turhuutta. Levyn helpompi lähestyttävyys ei tee siitä edeltäjäänsä taiteellisesti vähempiarvoista. Popeda La 12.12. Siinä mielessä levy kurottaa takaisin 90-luvulle myös huonommalla tavalla. Disclosuren soundissa tanssimusiikin perintö niin 1980kuin 90-luvulta yhdistyi moderniksi keitokseksi, ja ensilevystä myös tuli maailmanlaajuisesti yökerhojen soundtrack. Janet goes country. Unbreakable on Janet Jacksonin dream teamin tekele, eli tähden lisäksi kokonaisuudesta vastaavat legendaarinen tuottajakaksikko Jimmy Jam ja Terry Lewis. George Clarken laulussa ja levyn soundeissa on paljon samaa Nachtmystiumin kanssa. ARTTU SEPPÄNEN HH Meg Myers Sorry Atlantic Amerikkalainen Meg Myers on sijoitettavissa samaan naislaulunkirjoittajien lokeroon muun muassa Sian ja Kate Miller-Heidken sekä Imogen Heapin kanssa. Levytys on tehty hyvällä hengellä ja horjumattomalla tyylitajulla. Alkuperäisen The Way I Walk -hitin tekijän suurin menestys tuli tuhdeilla slovareilla, ja tumman, ahavoituneen äänen mukaan materiaali on nytkin enimmäkseen valikoitunut. Caracal on luontevaa jatkoa Settlelle, mutta toisin kuin edeltäjänsä, ei yllätä tai tuo uutta missään suhteessa. ASKO ALANEN HHHH Janet Jackson Unbreakable Sony Janet Jacksonin uusimmalla kestää hetki kiihtyä nollasta sataan. Marty Robbinsin, Rai Donnerin ja Ray Pricen 60-luvun kantri-iskelmät sekä Don Gibsonin, Cal Smithin ja TG Sheppardin 70-luvun valiohitit ovat parhaalla maulla mukaan valikoidut. Päinvastoin, New Bermudan sävellyksistä kaikki ylimääräinen on karsittu pois. Vaikka aitaa ei viitsitty ohittaa ylhäältä tai alhaalta, niin Caracalin materiaali todennäköisesti löytää edeltäjänsä lailla kotinsa urbaanien yliopisto-kettureppuilijoiden korvanapeissa ja bulgarialaisen hotellin aulabaarissa
Floridalaisbändin aiempien levyjen popahtava rock on muuttunut semisti rokahtavaksi popiksi, jossa ei ole särmää eikä tarttumapintaa nimeksikään. On aivan selvää, että ajatuksella muotoillun musiikin noustessa seuraavan kerran muotiin, koittaa Meg Myersin aika loistaa. Nyt samaa tunnetta ja rosoa kuulee enää yksittäisinä pilkahduksina siellä täällä, kuten Oblivionissa. Siinä on tunnetta ja se soundaa hyvältä. Periaatteessa The Dead Weatherilla ovat kaikki palikat hyvin kasassa. Kun tämän taustayhtälön ottaa huomioon, ei ole ihme että Dodge And Burn on huolimaton teos – sekä sanan myönteisessä että kielteisessä merkityksessä. Comrades riisuu puolestaan tulkinnan lähes mies ja kitara -osastolle. Toivottavasti sitä ei jatketa tämän pidemmälle. Jos pari aikaisempaa levyä laitettaisiin tehosekoittimeen ja lopputulosta jatkettaisiin kädenlämpöisellä vedellä, lopputuloksena olisi tämä levy. VESA SILTANEN HH The Dead Weather Dodge And Burn Third Man Jack Whiten ja The Kills -yhtyeestä tutun Alison Mosshartin johtama The Dead Weather on palannut muutaman vuoden sapattitauolta takaisin levyttäväksi yksiköksi. Pieniä rippeitä siitä potentiaalista, joka Shinedownissa on joskus ollut, on siis vielä kuultavissa, eli peli ei ole vielä menetetty. JARI JOKIRINNE HHH Antimatter The Judas Table Prophecy Painostava ja ahdistava albumi, jolla nokkamies Mick Moss vuodattaa sydänvertaan niin, että raudan maku nousee kuulijankin suuhun. Konseptilevyn teema pyörii pettämisen ja myrkyllisten ihmissuhteiden ympärillä. Sorry sisältää kourallisen dynamiikaltaan eloisia biisejä, jotka kuvittelee kuulleensa aiemmin. Mutta siihen myös turtuu eikä levyn jälkipuoliskosta saa irti mitään uutta. Mosshart on yksi tämän sukupolven parhaista rocklaulajista ja isossa roolissa oleva Fertita on paitsi oivaltava muusikko, myös kelpo lauluntekijä. 68 69 Levyarviot > ...mukaan on mahtunut yksi todellinen aivopierukin... Sama kaava toistuu loppuun asti: ensin synkistellään isolla soundilla, sitten vuorostaan riisutummin. Huippukohdista Zeppelin-henkinen I Feel Love ja levyn päättävä Impossible Winner ovat todellista laatutavaraa, mutta mukaan on mahtunut yksi todellinen aivopierukin – Jack Whiten hämmentävän kömpelö Three Dollar Hat, joka on suoranainen apinointi Nick Caven Stagger Lee -murhaballadista. Killer tuo ripauksen poppia mukaan melankolisiin tunnelmiin. The Dead Weather on aina avoimesti kantanut projektibändin leimaa otsassaan eikä tilanne ole Dodge And Burnin myötä muuttumassa. Mossin äänessä on sopivassa suhteessa haurautta ja munaa, ja tunne välittyy. Monipuolinen itsensä likoon laittaminen on tyylillinen lyömäase, jolla sohimalla 29-vuotias Myers iskostaa itsensä kertalaakista kuulijan mieleen. Isosti soiva The Judas Table lyö kovimmat korttinsa pöytään heti alussa ja pelin nimi tulee selväksi ensi tahdeista. Kiertuetta ei totutusti ole tulossa ja sekä White, Mosshart että Queens Of The Stone Agessa vaikuttava Dean Fertita ovat jo ehtineet palata varsinaisten leipätöittensä ääreen. Mutta jos nyt kuitenkin hieman perustellaan. Saate kuvaiLevyarviot 11_15.indd 68 2.11.2015 13.19. Mutta synkistellään kuitenkin. EERO TARMO HHHH Shinedown Threat To Survival Atlantic Threat To Survivalin voisi hyvin kuitata yhdellä sanalla: tylsä. Poissa ovat koukut ja energia, jota bändissä riitti erityisesti The Sound Of Madnessillä (2008) ja vielä Amaryllisillä (2012). Mikä on todella sääli, sillä varsinkin The Sound Of Madness on mainio albumi täynnä hyviä ja mieleenpainuvia biisejä. Jäljellä on oikeastaan vain Brent Smithin tunnistettava laulu, mutta tuntuu että hänkin jollottelee puolitehoilla läpi levyn. Ei siis mikään hyvän mielen levy. sut Myers on tällä debyyttialbumillaan samanaikaisesti kiinnostavalla tavalla haavoittuva, uhmakas, ahdistunut ja seksuaalinen (Desire). Black Eyed Manin kertosäkeen melodia saa ihon kananlihalle vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen ja kitarasoolo on ilahduttavan sielukas. Yksi Nickelback on ihan tarpeeksi. Whiten saavutuksia ei tässä yhteydessä liene edes tarpeellista avata. Illuusion kannattimena on valovoimaisen artistin ymmärtävä ja kunnioittava suhtautuminen osaamistaan kohtaan. Tämän White saa suoraan ottaa syntilistalleen, oli kyse terapiaprojektista tai ei. Levyssä ei periaatteessa ole mitään vikaa
Musiikkia on vaikea sijoittaa mihinkään ajalliseen tyyliin, koska kirjo vaihtelee suurin piirtein kaiken tuntemamme popmusiikin äärirajoilla. ANTTI ERVASTI HHHH Levyarviot 11_15.indd 69 2.11.2015 13.19. Levy on tehty pieteetillä. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. VESA SILTANEN HHH The World Is A Beautiful Place & I Am No Longer Afraid To Die Harmlessness Epitaph Merkkimäärän vuoksi puhuttakoon tästä yhtyeestä lyhenteellä TWIABP. Lisää herkkuja on siis aivan varmasti odotettavissa myös tulevaisuudessa. Yhtyeen studioja livekokoonpano elää jatkuvasti ja jenkkiorkesteri operoi lukuisista maantieteellisistä lokaatioista käsin. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Robin Yhdessä Universal Teinitähti Robinin tittelistä voi vähitellen ottaa sanan teini pois. Valitettavasti samalla on hukattu terävin särmä. Yhdessätoista raidassa ei täytettä ole. Mihin suuntaan tähti lähtee viemään musiikkiaan: jatkaako varhaisnuorisobiiseillä, kasvaako alkuperäisten faniensa mukana aikuiseksi vai yrittääkö miellyttää koko kansaa. Lentoon ja Tommy Lindgren saavat hymyn huulille ja Se tunne kun ja Mikael Gabriel ottaa vatsanpohjasta. Ja kimpassa levyllä kuljetaan, kavereina on suomalaisartisteja JVG:stä Club For Fiveen. Sieltä tulee maailmanluokan bboyta, DJ:itä sekä, kuten nyt saamme tietää, räppäreitä. Tinkimättömyyden sivutuotteena saamme sekä väkeviä vaihtoehto-rykäyksiä (January 10th, 2014) että laput silmillä laahustavaa, mutta alkukantaisessa verevyydessään niin ikään kiinnostavaa toikkarointia (Ra Patera Dance). Jyväskylään on myös hiljattain perustettu Suomen ensimmäinen ja ainoa hiphop-kultturille omistettu kirjasto. EERO TARMO HHHH Teemu Åkerblom Quartet Teemu Åkerblom Quartet Jazz Aggression Basisti Teemu Åkerblomin nimeä kantavan, tällä levyllä kuusimiehiseksikin taipuvan kvartetin debyyttilevy on tummasävyinen, 1960-luvun puolivälin jälkeen syntyneen spiritual jazzin soundia ja atmosfääriä hakeva kokonaisuus. Kaikkea tätä on vaikea saavuttaa, mutta potentiaalinsa jokaiseen hän on jo näyttänyt. Manningin tavoin mies on todella taitava laulujen ja hittien kirjoittaja. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). TWIABP tekee rönsyilevää, mutta saumatonta kitaramusiikkia kaikille syystä tai toisesta vähän ulkopuolisille korvalappustereo-sukupolven edustajille. Kappaleet ovat säveliltään ja sanoituksiltaan kuin niiden feat-artistit: Miten eskimot suutelee. on Sannille tyypillinen nuoren aikuisen diskohitti. JKL 101 muistuttaa suomiräpin kulta-ajasta 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Helpostihan tässä tyylilajissa sorrutaan kikkailemaan itsetarkoituksellisen nokkelasti. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 11_15.indd 82 29.10.2015 7.34 Åkerblomin rikkaita atmosfäärejä hakevat sävellykset tarjoavat muutenkin sooloilijoille hienoja alustoja vedellä varsin lyyrisiä ja kauniita sooloja, joissa myös uskalletaan rikkoa pintaa pienillä ja hillityn väkivaltaisilla purkauksilla. Kakkosalbumi tuo mieleen toisen yksin studiossaan puurtavan velhon, ex-Jellyfish Roger Joseph Manning Jr:n loistavat soololevyt. Levyllä on kuitenkin tehty myös ratkaisuja, joita ei kuulisi vanhoilla levyillä, kuten Verneri Pohjolan mahtavalla tavalla hillitty ja herkkä soolosoundi. Ilmoitusmyynti p. Ilmeisen livenä äänitetty, nauhalle. Sopivassa mielentilassa kuitenkin vaikuttavan melankolista paatosta. Näyttää kuin Robin ottaisi varaslähdön seuraavaan Vain elämää -tuotantokauteen. 03-222 1300 SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. 68 69 lee lättyä edeltäjiään rauhallisemmaksi ja vähemmän hermostuneeksi. Levyn sävellykset ovat kaikki Åkerblomin käsialaa. Niin persoonallisesti kuin Fleming on keitoksensa kehitellyt, biisit ovat aina etusijalla. Everybody’s A Good Dog luo hienoja äänimaisemia ja taianomaisia tunnelmia. Joitain kavereitaan Fleming on saanut sentään avukseen. ARTTU TOLONEN HHH Eri esittäjiä JKL 101 Beyond & TUFF! JKL 101 on 27 jyväskyläläisen tuottajan sekä räppärin 14 kappaleen kokonaisuus, jonka julkaisu on ennen kaikkea kultuuriteko. Varsinkin saksofonistit kunnostautuvat tällä saralla. Platta on oodi Jyväskylälle: rauhaa, rakkautta, yhteisöllisyyttä ja hauskanpitoa – sitä aitoa hiphopia. Jyväskylän skenessä tapahtuu muutoinkin, tästä keskisuomalaisesta kaupungista on puolisalaa muodostunut Suomen hiphop-keskus. Teini-ikäistä tässä on oikeastaan vain se, että Robin näyttää etsivän itseään. Åkerblomin levyllä on aika sopivasti särmää. Kyynelehtimättä ei voi kuunnella levyn päättävää Vesku Loiri -duettoa Lapin kesä. Enimmäkseen hän laulaa herkällä, hieman naismaisella äänellään, mutta tulkinnat taipuvat tarvittaessa mihin tahansa, hevikarjuntaan asti. Robin laulaa yksin ainoastaan Ylitit rajan, jossa mies eikä poika enää lähes kiroilee. Kohta täysi-ikäisellä Robinilla on paketissa jo viides studioalbumi Yhdessä. Mainitsemisen arvoisia vertailukohtia ovat 1960-luvun soul ja 1970-luvun glamrock, mutta skaala on todellakin laaja ihan moderniin nykypoppiin asti. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT www.soundi.fi www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Viimeisenä kuultava From Berlin vie vahvimmin ajatukset noin vuoteen 1972. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. KAROLIINA KANTOLA HHH Diane Coffee Everybody’s A Good Dog Western Vinyl Diane Coffeen takana on käytännössä yksi mies, kalifornialainen multiinstrumentalisti Shaun Fleming. Temaattisen arvoituksellisuuden ja kekseliäiden tahtilajien varaan rakentavan ryhmän otteista kuulee, ettei se pidä kompromisseista. Hengitys kuuluu ja sankarisoundi on kaukana. Jonkinlainen evolvoitunut emo, The Besnard Lakes, itseään löytämässä oleva Biffy Clyro ja monenkirjava post grunge tästä nimihirviöyhtyeen toisesta pitkäsoitosta mieleen tulevat. Fleming on kaiken lisäksi ilmiömäinen laulaja. Kerta kaikkiaan valloittava uusi tuttavuus. ...mukaan on mahtunut yksi todellinen aivopierukin... Milloin nään sut uudestaan kulkee Kasmirin tavoin vähän vaivalloisesti. Kokoelma on täynnään erinomaisia samplejä, riimit ovat nokkelia sekä kekseliäitä, biiseissä on variaatiota, tuotanto on ammattimaista ja teemat kiinnostavia – jotain muuta kuin viimeisen vuosikymmenen älytön suomalainen bileja lätkäräp – erikoiskiitos siitä. Harmlessness on luultavasti niitä levyjä, jotka paljastavat todelliset kyntensä vasta, kun huomaa taas yhden vuodenajan vaihtuvan sen tahdissa. Bändi onnistuu soundinsa haltuunotossa todella kiitettävästi. Se on erinomainen läpileikkaus kolmen eri sukupolven keskisuomalaiseen riimitaiteeseen – tuplalevyllinen Jyväskylä-räppiä, vastaavana tuottajana Joniveli
Niitä vain kuskataan messuilta toisille ja niillä elvistel lään. Itse ostajana rakastan hiukan räjähtäneitä levykauppoja, joissa voi kaivella ja neuvo tella levyjen hinnoista, mutta tietenkään en itse pistäisi pystyyn sellaista putiikkia. Pohtia sille hyvä rahoitus ja asiakaspohja. Miettiä kuinka paljon levyjä kauppaansa tuo, ja millaisella peruslevyllä sen täyttää. Toisaalta kokemukseni mukaan useimmat diilerit hinnoittelevat harvinai simmat levynsä niin, ettei niitä kauheasti myydä. Niin kuin minulle kävi tässä aivan hiljattain – satuin löytämään Meic Stevensin Outlanderin. Koska on han kyse fantasiasta. ”Levyjen soidessa myyn asiakas kunnalle hyviä oluita ja heitän rommipullosta salaa pikkulasillisia.” otto talvio 11_2015 -taitto_b.indd 70 30.10.2015 15.53. Siinä oli nopea tili. Oikeastihan levykauppa kannattaa suunnitella vähän paremmin. Siinä saattaisi olla lainaus jostain perusteoksesta, Acid Archivesista, Fuzz, Acid And Flowersista, Galactic Ramblesta tai Endless Tripistä. Etsiä ne kanavat, joiden kautta saa hyvää levyä myytäväksi. Mikä voisi olla pa rempaa (tämä on vinyylikolumnistin retorinen kysymys, ei vaadi jatkopohdintaa). Koko ajanhan ei voi olla metsäs tämässä huippurariteetteja. Seinille menisi sitten valikoima niitä kalliimpia levyjä, tietysti, niin kuin on tapana. 70 K uten jokainen toimittaja nykymedian aikakaudella, minäkin olen fantisoi nut Bvaihtoehdosta (myönnän pohtineeni myös C ja Dvaihtoehtoja). Ne ovat siis eräänlaisia sisäänheittotuotteita. Jotain sellaista ylem pää pelihousujen nuuskintahommaa, josta muille psykehessuille tulisi iloinen mieli. Toisaalta on erittäin hienoa, kun ne sattuvat löyty mään kasasta, jossa on kaikkea ihan yhdentekevää. Haavekuvani olisi siis siisti, väljä liike, jonka seinillä olisi läjäpäin keräiltävää muovia, ja hyllyissä siisteissä riveissä hyvin järjestettyjä levyjä, joihin on merkitty kunnot rehellisesti ja konservatiivisesti arvioi den. Sehän olisi luultavasti mielettömän huono bisnes. Se olisi tietysti hiukan vaikeaa, koska parhaita levyjä olisi toisaalta vähän säästeltävä. Hinnoittelu mieluummin alle Discogsin hintojen. Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Ei tietenkään siksi, että se olisi loistava bisnes. Niitähän itse kukin aina ensim mäisenä levykaupasta etsii. Sen käytännön kotihan on nykyään Kalliossa, mutta tämän asian suhteen olen traditionalisti. Lisäksi se olisi hyvä sijainti ostaa etelähelsinki läisten vauraiden boheemien levykokoelmat, kun 60lukulaisista alkaa aika jättää. Hankkia tila, jossa on tarpeeksi varastotilaa. Mutta hei, lplevyjen hiplaaminen päivästä toiseen ”työn merkeissä”. Fantasioissani levykauppa sijaitsee kivi jalassa EteläHelsingissä, ehkäpä jossain Viis kulman nurkilla, siellä missä minusta edelleen sijaitsee helsinkiläisen levykaupan henkinen ko ti. Haluaisin niin sanotun hyvin kuratoidun putiikin, jossa jokaisessa levyssä on pieni printattu lappu, joka kertoo perustietojen lisäksi esimerkiksi millaisesta kulttialbumista on kyse. Koska hyvin mietityt levy kaupat ovat keski määrin ostajan näkökulmasta mu kavampia kuin ne, jotka ovat vain omistajansa fanta sian jatkeita. Se oli kävellyt liikkeeseen samana päivänä, sitten se käveli minun kanssani sieltä ulos. Teksti: Otto Talvio Levykauppafantasia Black & White levykaupan Patrik Veijalainen kertoi hiljattain, että itse asiassa ne harvinaisimmat levyt menevät parhaiten kaupaksi. Tässä vaiheessa fantasiani siirtyy yleensä yli vaihteelle ja alan kuvitella kuinka levyjen soi dessa myyn asiakaskunnalle hyviä oluita ja hei tän rommipullosta salaa pikkulasillisia, näin öl jyten levykommerssin rattaita. Olen ajatellut, että sitten kun viimeinenkin mainostaala on pyörähtänyt mediasta pois, on aika avata levykauppa
Ei ole tehnyt mieli vääntää ”taas yhtä metallilevyä”, vaan olemme odottaneet kuningasideaa, jonka myötä telaketjut pyörähtäisivät taas liikkeelle. Tutustuin juuri Kesäja 1981-yhtyeisiin, ja ne kuulostivat helvetin hyviltä. Otetaanpa mukaan pari muutakin yhtyettä eli Soundissa täydet pisteet muutamia kuukausia sitten napannut The Exploding Eyes Orchestra ja armoton death/thrash-jyrä Deathchain. Sitten soittovuorossa olisivat King Gizzard And The Lizard Wizard sekä Eric Burdon And War. – Mehän nauhoitimme kaksi albumia The Exploding Eyes Orchestra -sessioissa eli jatkoa seuraa, varmaankin ensi vuonna, sanoo Corpse. Pakottamatta ne hyvät riffit syntyvät! ”Elämä on kuitenkin aika lyhyt trippi!” Bazook 11_15.indd 71 2.11.2015 14.20. Esimerkiksi masennuksen hoitomuotona sillä olisi potentiaalia paljonkin. joulukuuta. Elämä on kuitenkin aika lyhyt trippi. Kitaroiden säröt putosivat ja syvennyimme omaleimaisten juttujen maailmaan. In Levitating Secret Dreams -lohkaisu on oodi lsd:n keksijälle. – Eipä sillä, onhan marraskuun lopulla järjestettävän Svart-festivaalin kattauskin mainio. Jess And The Ancient Onesin taELÄ HETKESSÄ, OLE OMA ITSESI! kavuosista ei yksinkertaisesti voi puhua mainitsematta King Diamondin kanssa tehtyä Yhdysvaltainkiertuetta. Ei ole mikään pakko murtua yhteiskunnan rattaaksi ja niellä niitä valmiiksi pureskeltuja kieltoja. – Tavoitteena oli hioa omaa soundia entisestään. Sama tosin pätee muihinkin omiin tuotoksiin ei niitä tule julkaisun jälkeen tyypiteltyä, kun mielessä siintävät jo uudet veisut, kertoo kitaristi Thomas Corpse. – Olen ihan tyytyväinen ensilevyyn, vaikka eihän sitä ole tullut paljonkaan kuunneltua. Äänikuvaan sai jäädä virheitä, ja jäikin. Ja kun Vegasissa oltiin niin yksikätistäkin kokeiltiin. Mikä olisi nyt se kovin rundi, jos saisit itse päättää. Yleensähän siellä tahtoo vaan masentaa ja vituttaa. – Tekstit korostavat tässä ajassa elämisen tärkeyttä ja uskallusta olla oma itsensä. – Ep:n myötä oma soundi alkoi löytyä. – Eräs rundin kohokohdista oli Las Vegas. Meidän osuuden aikana on luvassa iso nippu uusia biisejä, joita onkin jo treenattu ahkerasti. Teksti: Timo Isoaho K u v a: Ja rk ko P ie ta rin en M uun muassa okkultismia ja salatieteitä moottoreissaan polttavan kuopiolaisen Jess And The Ancient Onesin vuonna 2012 julkaistu debyyttialbumi tärähti eteen sen kuuluisan puun takaa. – Näissä fiiliksissä kasaisin utopistisen paketin, jossa illan avaisi Stoney And The Jagged Edge. Otetaanpa sieltä vielä joku muisto. Eihän meillä taida olla varaa ohittaa mitään vaihtoehtoja, sillä mitä länsimaista nykyään löytyy. En tietenkään saarnaa, että vedä masentuneena happoa naamaan, mutta faktoihin kannattaisi silti perehtyä ennen tuomion jakamista. Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes ilmestyy 4. Mekin voisimme vetää jossain välissä, jos välttämättä tarvitsisi. Olut ja viski virtasivat, keskustelu oli antoisaa, ja jukebox pumppasi Dead Kennedysiä. 71 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Helvetisti onnellisia ihmisiä. Ei kuitenkaan sitä Def Leppardin rumpalia. Itse keikka oli hyvä ja myöhemmin päädyimme laitakaupungille nuhjuiseen punkluolaan pelailemaan biljardia. – Lsd on kiinnostava ja kiistanalainen keksintö. Kerrohan vähän. Nyt joku taisi jopa naurahtaa kerran! Nimi kuulostaa teemalevyn otsikolta. Kannattaa repiä siitä irti sen minkä vaan saa ja puskea samalla rajoja eteenpäin. Muun muassa surf-sävyt saattoivat yllättää yhden jos toisenkin kuulijan. “Kuulostaahan tämä siltä, että joku olisi voinut tehdä saman jo 1970-luvulla, mutta ei sitä kukaan silloin tehnyt”, kehuttiin Soundissa. Tämä tapahtui täysin luonnollisesti, pakottamatta. Illan pääesiintyjänä toimisi The Sonics. – Kappaleet ovat eläväisempiä ja niiden rakenteet tuntuvat toimivilta. Tuotimme levyn itse, joten studiossakin oli melkein mukavaa. Tosiaan, mennäänpä kohti uutta studioalbumia. – Deathchain taas on viettänyt hiljaiseloa, mutta aktivoidumme jonakin päivänä. – Aika paljon hevimpää materiaaliahan debyytti sisältää, verrattuna näihin uusiin biiseihin. Mutta eipä sillä, hevissähän ei tunnetusti ole mitään vikaa! Jo helmikuussa 2013 ilmestynyt Astral Sabbat -ep esitteli uusia sävyjä verrattuna debyyttilevyyn. Kingin rumpali Matt Thompson kertoili stooreja hippivuosistaan ja Grateful Deadin seuraamisesta
Mietimme myös kahden täysimittaisen albumin kokonaisuutta, joka olisi sisältänyt todella painavasti soivan kiekon sekä vähän kevyemmän teoksen. Kerron asian olevan täsmälleen näin eikä tämä herrasmies edes yritä peitellä ihmetystään: – Näin Killing Joken lavalla aikoinaan monta kertaa, mutta en todellakaan tiennyt yhtyeen olevan edelleen aktiivinen. Itse asiassa, Killing Joke on tällä hetkellä enemmän kuin ajankohtainen ja enemmän kuin aktiivinen – aika hyvin alkuperäiseen kokoonpanoonsa palanneelta bändiltä, joka perustettiin jo vuonna 1978. Mutta mitä on luvassa seuraavaksi. Bändi on nimittäin täysin pitelemättömässä iskussa tällä hetkellä. – Levy olisi voinut olla vieläkin raskaampi! Jätimme osan nauhoitetuista kappaleista pois, joten jonakin toisena hetkenä Pylonista olisi voinut tulla varsin erilainen. Pylon on myös paikoin hyvinkin raskas. Absolute Dissent (2010), MMXII (2012) ja Pylon (2015) muodostavat oman kokonaisuutensa. Etkö usko. – Vieläkin kovempaa materiaalia. Miksi emme koskaan opi. Olen erittäin tyytyväinen Pyloniin, mutta me pystymme sitäkin parempaan suoritukseen, Coleman suorastaan huutaa. – Minulla ei ole pankkitiliä, sillä se systeemi on täydellisen mätä! En myöskään käytä sähköpostia tai minkäänlaista mobiililaitetta. – Olipa hieno iltama! Minua väsytti todella paljon ennen esiintymistä, mutta onneksi heräsin heti keikan ensimmäisen sekunnin aikana, Coleman sanoo ja rämäyttää päälle tunnusomaisen naurunsa. Maailmanlaajuinen pankkisysteemi on ollut Colemanin erityisen kritiikin kohteena jo vuosia. Oliko tämä tavoitteenne. 72 Bazook! > K u v a: To m B ar n es > -A nteeksi, saanko häiritä, mutta luetko juttua Killing Jokesta, kysyy arviolta viisikymppinen britti Nottinghamia kohti puksuttavan junan uumenissa. Heidän versionsa Pandemonium-kappaleestamme on mainio ja he tuntuvat muutenkin hienoilta herroilta! Bazook! Teksti: Timo Isoaho SOTA JATKUU KYLMÄNÄ Bazook 11_15.indd 72 2.11.2015 14.20. Miksi World Trade Center 7 luhistui, vaikka yksikään lentokone ei osunut siihen. Erityisen kovilla kierroksilla käy tunnetusti laulaja Jaz Coleman, niin lavalla kuin takahuoneessakin. Pylon on juuri julkaistu ja aiomme soittaa parisen sataa keikkaa albumia promotoivalla maailmankiertueella. Lisäksi olen asunut toisten nurkissa vuodesta 2006, muun muassa Genevessä, Prahassa ja Uudessa-Seelannissa. – Kun aloitimme Killing Joken, maailma oli kylmän sodan kourissa. En kirjoittanut New Cold War -kappaletta aivan huvikseni, laulaja puuskahtaa. Eivätkä tuollaiset pilvenpiirtäjät muutenkaan sorru yhden lentokoneen osumasta, Coleman puistelee päätään. – Kierrämme ensi vuonna USA:ssa. Et tule katumaan. Minua jopa vähän arveluttaa mennä sinne, vaikka en olekaan ainoa taiteilija, joka puhuu esimerkiksi 9/11:n taustan epäselvyyksistä. Viime aikoina olen työskennellyt paljon myös Pietarissa, siinä teidän kupeessanne, kertoo Coleman. Sata hypnoottista minuuttia kestäneen Nottinghamin-keikan päättymisestä on vierähtänyt jo yli puoli tuntia, mutta kahta tuhatta fania tiukasti hyppysissään pidellyt, maanisesti ympäri lavaa ravannut taiteilija ei ole edelleenkään pysyä housuissaan. Coleman ei olisi Coleman, jos hän ei alkaisi ennemmin tai myöhemmin paasaamaan yhä uhkaavammaksi muuttuvasta maailman tilanteesta, hallitusten salaliitoista tai vaikkapa juomaveteen sekoitettavista kemikaaleista. Kuuntelepa orkesterin tuore albumi, suorastan pirullisella sykkeellä pumppaava Pylon ja hanki pääsylippu, kun Killing Joke saapuu Suomeen jossakin vaiheessa ensi vuonna. Tästä huolimatta mietimme jo seuraavaa studiolevyä ja taidamme nauhoittaa uusia kappaleita jo ensi keväänä. – Juhlimme parin vuoden päästä bändin nelikymppisiä, mutta mehän olemme pääsemässä vasta vauhtiin. – Siitä tuleekin mieleen, että sanohan terveisiä Kotiteollisuuden miehille
“Kekseliäät kappalerakenteet, jotka lipuvat toisiinsa johdonmukaisesti, tekevät kokonaisuudesta kiehtovan seikkailuhenkisen”, tuumi Imperiumi-nettisivusto. Ison kuvan tavoite oli se, että kaikki ylittävät itsensä niin säveltämisen, sanoittamisen kuin sovittamisenkin suhteen, kertoo laulaja. – Eräs takavuosien salakeikka taas tapahtui niin pienessä paikassa, että osa yhtyeestä joutui soittamaan lavan ulkopuolella, yleisön seassa. – Annoimme luonnonvoimien viedä, emmekä asettaneet kappaleita etukäteen mihinkään muotteihin. Olen ollut pikkupojasta asti kauhukulttuurin sekä raskaan musiikin ystävä ja tämä bändi yhdistää ne, kertoo Jack Scarecrow. Nimi Standing Ovation kävi siis konkreettisesti toteen! Huolella kypsytelty ja laadukkaasti tuotettu kakkoslevy Gravity Beats Nuclear on luvassa 27. Kokoelmalta on helppo havaita Scarecrow’n tyylin tarkistukset. Onko nimi aiheuttanut erikoisia kommelluksia. – Olimme kieltämättä yllättyneitä levyn saamasta positiivisesta vastaanotosta ja tämä pistikin pökköä orkesterin pesään, kertoo laulaja Jouni Partanen. – Kuumottavinta oli Liettuassa, jossa soitimme pahamaineisessa vankilassa, satojen vankien ympäröimänä. Kun lähdimme sieltä pois, jokainen bändin jäsen pudisteli päätään, että mitä helvettiä äsken oikein tapahtui! P rogressiiviseen metalliin erilaisia vaikutteita sotkeva pääkaupunkiseutulainen Standing Ovation onnistui jo The Antikythera Mechanism -debyytillään vuonna 2012. – Valmiin albumin äärelle kuulee, että biiseistä löytyy enemmän tarttumapintaa melodisuuden, kertosäkeiden ja koukkujen kautta. Miksi Maggotbox-kokoelma ilmestyy juuri nyt. Nykyään viihdymme studiossa sentään hieman paremmin – mutta vain hieman! Ensi vuonna pitkään valmistellun uuden studioalbumin julkaisevan Scarecrow’n keikkahistoriasta löytyy melkoisia tapauksia. Siinä tapauksessa kannattaa ehdottomasti tutustua viitisentoista vuotta toimineen Scarecrow’n mainioon tuotantoon ja sehän on juuri nyt helpompaa kuin koskaan, sillä hyvinkääläisyhtye on niputtanut tuotantoaan Maggotbox-tupla-cd:lle. 73 O letko kuullut Scarecrow’sta. – Takavuosina intoilin kovasti myös Samhainista, The Ramonesista ja Smackista. Entäpä Standing Ovation – se ei ole ihan tavallisin orkesteriotsikko. Toivottavasti emme tuottaneet pettymystä saatanametallia odottaneille, nauraa Partanen. Ääripäät ovat edelleen kaukana toisistaan ja raskaiden kappaleiden lisäksi tarjolla on hyvinkin herkkää tavaraa! KAUHUPUNKKIA RYNNÄKKÖKIVÄÄRIEN KESKELLÄ STANDING OVATION ja viisi vaikuttavinta albumia: BRUCE DICKINSON: Balls To Picasso PORCUPINE TREE: In Absentia NIGHTWISH: Century Child PANTERA: Vulgar Display Of Power DINGO: Kerjäläisten Valtakunta LUONNONVOIMIEN VIETÄVÄNÄ ”Kerran konserttiamme mainostettiin nimellä Satanding Ovation.” JACK SCARECROW ja viisi parasta horrorpunk-albumia: THE MISFITS: Walk Among Us SAMHAIN: Initium THE MISFITS: American Psycho SON OF SAM: Songs From The Earth WEDNESDAY 13: Fang Bang Bazook 11_15.indd 73 2.11.2015 14.29. Vartijoilla oli rynnäkkökiväärit ja he pitivät kovaa kuria – pogoilevat vangit raahattiin välittömästi pois. – Minulle bändi tuntuu aika samalta kuin alkuaikoinakin, mutta työskentelytavat ovat toki muuttuneet rajusti. marraskuuta. – Esimerkiksi ”välitilinpäätös” kuulostaa hyvinkin osuvalta syyltä, vaikka toisaalta Maggotbox on tehnyt tuloaan jo vuosia. Entä pidätkö Misfitsistä ja muustakin raskaammasta musiikista. Esimerkiksi debyyttialbumi Deadcrow (2006) äänitettiin yhden viikonlopun aikana ja jo seuraavalla viikolla vinyylija cd-masterit olivatkin jo kourassa. Studioreissuilta on aina jäänyt yli hyvää materiaalia ja näiden varastossa odottaneiden nauhoitusten julkaiseminen tuntui tarpeelliselta. – Kerran konserttiamme mainostettiin nimellä Satanding Ovation. Tänä päivänä suosikkilistalle voi laittaa myös Mardukin ja Motörheadin. – Kun kuulin ensimmäisen kerran The Misfitsiä, päätin perustaa bändin kotona rämpyttämisen sijaan. Etkö
Taiteilijan hulluuden rajalle herkästi ajavaa jatkuvaa identiteettikriisiä pohtii uuden Tidesalbuminsa juuri julkaissut popartisti Ronya, joka tähtää avoimesti maailman valloitukseen. Kun on kuullut K u v a: A n to n Su ck sd o rf f stalker_taitto2015_11_a.indd 74 30.10.2015 15.57. Ennen Suomeen muutta mista mies ehti viettää värikkäitä hippi vuosia hengaillen silloin täl löin John Lennonin kaltaisten staro jen seurassa. Siellä oli tilaa lapsen mielikuvi tukselle. Hulluuden rajalla H uippulahjakas suomenruotsa laisbrittiläinen laulaja Ronja Richardsdotter Gullichsen teki levytyssopimuksen major yhtiö Warnerin kanssa jo 16vuo tiaana vuonna 2008. Se oli tosi suojattu ympäristö. Teksti: Teppo Vapaus Tällä kertaa Stalker ruotii artistiidentiteetin etsintään kuuluvaa itseinhon ja narsismin sekamelskaa. 74 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Koti oli kuin Monet’n puutar ha. Kun joku täytti vuosia, sille kirjoitettiin biisi ja koko perhe lauloi sen, Ronja ku vaa lapsuutensa idylliä. Pienestä pitäen musiikkia sisäl lään kantaneen ja lähes tauotta lau laneen Ronjan isä on brittiläinen musiikkituottaja ja elokuvaohjaa ja Richard Stanley, joka muutti Suo meen 70luvulla. Kaikki perheessä teki mu saa, ja ympärillä oli luontoa. – Vietin lapsuuteni Siuntiossa äi din kanssa. Kuinka se hengaili Lennonin ja The Whon kanssa ja oli Santanan kier tueella kuvaamassa. Suomessa Stanley tunnetaan parhaiten Hurriganesin Roadrunnerklassikkoalbumin tuot tajana. – Faija kertoi aina paljon stooreja. Turvallisen, rakkautta ja kannus tusta pursunneen lap suuden elänyt tyttö sai pian huo mata, että artistius ei ole vain laula mista ja ruusuilla tanssimista kuten elämä siihen asti. Äiti on puutarhuri ja kir jailija. Silloin hänes tä tuli Ronya, ja jo lapsena herän nyt into himo musiikin tekemi seen ja esittämiseen otti työn muodon
Melkein kuin pieni näytelmä, jossa esiintyvät Ronya, alter-ego Anjor ja psykoterapeutti Sven Triloqvist. Kun mulle ehdotettiin esitettäväksi joitain popbiisejä, mikään ei tuntunut oikealta. En halunnut ottaa asioita vastaan, halusin määrätä. Tuolloin kunnianhimoinen 16-vuotias artistin alku ajatteli, että vihdoin jotain tapahtuu. 15-vuotiaana Ronja teki demon yhdessä kummisetänsä, lauluntekijä ja graafikko Klaus Suhosen kanssa. Identiteetti räjähtää palasiksi Ronja ei muista nuoruudestaan eksaktia hetkeä artistiutensa heräämiselle. Tuoreen Tides-albumin on tuottanut Koobra, Marked Man on ”Olen aina tiennyt, että kaikki mitä haluan, voi tapahtua.” Ronya on ottanut suvereenisti sosiaalisen median haltuun, vaikka myöntää, että menettääkin hermonsa sen lukuisia lainalaisuuksia miettiessään. Olin tosi itsepäinen. Halusin toteuttaa omaa visiota. Siellä perhe sanoi, että oi Ronja, olet niin hyvä ja tulet pääsemään niin pitkälle. Levy-yhtiöillä oli kiinnostusta, mutta vanhemmat eivät halunneet, että musta tulee lapsitähti, jonka ura loppuu yhtä nopeasti kuin alkaa. – Silloin alkoi jumalattoman pitkä prosessi oman artisti-identiteetin löytämiseksi. Sopimukseen sisältyi vaatimus, että hän saa tehdä itse kaikki biisinsä. Hakeuduin koko ajan ongelmiin. Olin aina ollut tosi varovainen ja ujo, mutta opettajani sai mut vetämään sen biisin. Syöttiin tarttui levy-yhtiöjätti Warner. Kaiken piti tapahtua artistin ehdoilla. – Vedin Aretha Franklinin Think ja tulin ensimmäistä kertaa ulos kuoresta. Julkaisun aikaan hän kuvasi teostaan näin: ”Albumi on värikäs ja teatraalinen versio omasta elämästäni. stalker_taitto2015_11_a.indd 75 30.10.2015 15.57. – Nimenomaan. 75 noita tarinoita jo lapsena ja nähnyt miten joku on ollut niin lähellä isoja legendoja, se on ruokkinut tunnetta, että kaikki on mahdollista. Uskalsin laulaa korkealta ja kovaa. Olen levyn aikana ikään kuin hypnoosissa ja samalla kun hypnoosi syvenee, salaisuudet paljastuvat.” Stalker ei ole järisyttävän yllättynyt siitä, että Warner ja Ronya eivät lopulta sopineet yhteen. Hän puhuu identiteettikriisistä ja ”pahasta mindfuckista” kuvatessaan diilin jälkeisiä tunteita. Mutta palasen artisti-Ronyaa on täytynyt sykkiä hänen sydämessään jo ala-asteella, jolloin hän kirjoitti kaverilleen nimmarin ja ilmoitti ykskantaan sen olevan jonain päivänä arvokas. – Yritin kapinoida ja murtautua ulos kuplastani. – Sain vanhemmat ylipuhuttua, että saan tehdä levytyssopimuksen. Lukio meinasi mennä vituiksi. Olin yrittänyt vakuuttaa niitä jo muutaman vuoden. – Niin! Se meni sillä tavalla, että haluan tehdä tämän itse, en tiedä miten, mutta tehdään nyt kuitenkin. Kesällä 2012 julkaistun The Key Is The Key -albumin tuotti Rauli ”Rake” Eskolin, joka päästi artistin vapaaksi. Levytyssopimus johti asioihin, joita Ronja ei kyennyt käsittelemään. Nyt ei oltukaan enää Siuntiossa, missä olin aina paras, koska siellä on 5 000 asukasta tai jotain. Ja jonka psyyke hajoaa siinä välissä. Kun piti tehdä levy ja huomasin, että se ei ole helppoa, heräsi suuria kysymyksiä. Suhonen kirjoitti Ronjalle kappaleen, ja paketti valmisteltiin kansia myöten ammattimaiseksi. Olin kuullut liikaa kehuja. Luulen, että ne pelkäsivät juuri sitä. Olin tosi tarkka. Ronyan debyytille purkautuivat kaikki tekijänsä pähkähullut ideat. En halunnut tehdä purkkapoppia. Snapchatista hänet löytää nimellä ronjagullichsen. Silloin tapahtui joku räjähdys. Pähkähullu jääräpää Ronjan kunnianhimo oli kiehua yli debyyttilevyä tehdessä. Mutta et tiennyt, mikä se on. Kenties käänteentekevän pelon kynnyksen Ronja ylitti itseilmaisussaan yläasteikäisenä joulujuhlassa. Solmittuaan sopimuksen Warnerin kanssa nuori taiteilija oli uudessa tilanteessa. – Olin elänyt kuplassa, joka räjähti, kun piti alkaa oikeasti tehdä töitä. Miten pystyn toteuttamaan itseäni, ja kuka minä oikeastaan olen. Pakkomielteistä pohdintaa Uuden kodin Ronja löysi artistiudelleen – Ronyalle – indieyhtiö Cocoa Musicilta, jonka muita artisteja ovat esimerkiksi Noah Kin ja LCMDF. Olen aina tiennyt, että kaikki mitä haluan, voi tapahtua
(Pitkä hiljaisuus.) – Kaikki se on mun sisällä, mistä Ronya koostuu, Ronja miettii. – Niin. Yhteistyö uusien kumppaneiden kanssa tuntuu luontevalta. Snapchat on antanut vapauden olla sitä estottomasti. Vapaus olla dorka Sosiaalinen media saattaa olla artistille hämmentävä kenttä. Miksei. Loputon miettiminen ja itsenalyysi on tavallaan yhtä kärsimystä. No, vähintään olemme ongelmissa oman identiteettimme kanssa, artisti-identiteettimme kanssa, normaali. Uuden äärellä pitääkin aina tuntua siltä, että tämä on siisteintä ikinä. Se on ehkä se läpimurto, minkä olen tehnyt. Mieluummin olen tällainen, että kun menen alas, menen todella alas ja kun menen ylös, menen taivaaseen. – Mulle tulee siitä juuri narsistifiilis. Ja lavalla se on vahva ja peloton. 76 teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: molempien kanssa päällekkäin ja ongelmissa ihan muuten vain vilkkaan mielemme käydessä koko ajan ylikierroksilla. Olen havainnut, että on parempi olla sellainen kuin olen, vaikka mukana tulee myös helvetti. Nyt on tehty jotain, mikä tuntuu todella hyvältä ja oikealta. – Tuo itseinho ja jopa -viha on iso osa luovaa prosessia. Uskallanko päästää sen vapaaksi, ja miten se tehdään. Sen vuoksi mietin, että mitä teen seuraavaksi ja miten teen sen vielä paremmin. Miksi. One liner -automaatti Kuten niin usein, myös Ronyan kohdalla artistihahmo on kuin väritetty ja liioiteltu versio todellisesta henkilöstä hahmon takana. Et voi tietää mitkä aspektit sun persoonassa ei olleet viihdyttäviä, seksikkäitä tai kiinnostavia. Siksi luovat ihmiset sekoavat. – En tee mitään muuta, Ronja nauraa. Vaikkei edes oikeasti välitä, mitä muut ajattelevat, tykkäysten laskemiseen jää koukkuun. Tuohan on ihan pakkomielteistä. Sitten se katoaa. Ronjan kanssa keskustellessa käy selväksi, että hän elää ja hengittää musiikista eikä häpeile haaveilla maailmanlaajuisesta suosiosta. Mutta pystyvät tuottamaan taidetta. Kun kysyn hänen näkemystään kenties otollisimmista markkina-alueista, hän näkee Ronyan porskuttavan parin-kolmen vuoden sisään Pohjoismaissa, Euroopassa, Amerikassa, kaikkialla. – Se on sovellus, jolla voi kuvata ja jakaa päivittäisiä juttuja. Että miten pystyy olla naps, noin vain, ihan auki. Sulla on siellä My Story, joka sisältää kaiken, mitä olet jakanut 24 tunnin sisään. Mutta se johtuu vain siitä, että välitän niin paljon. Jos jotain menee vituiksi, niin toteaa sitten vaan, että vituiksi meni. Siinä pitää olla sisältöä, sen pitää olla käytännöllinen ja siisti ja rento. – Mulla on tällainen voima sisälläni, mutta miten osaisin käyttää sitä. Siellä saa siistejä ideoita. Saanko kontaktin faneihin tällä levyllä. Nuorison tavoittamiseksi se on käytännössä pakollinen väline, jolla artisti luo itsensä. Ja syvällinen ja itseironinen. En ole sellainen ihminen, joka tuulettaa omia juttujaan. Se on haaste mulle. Olenko se artisti, joka ei saa osakseen sitä pientä tuuria, joka johtaisi menestykseen. Tuntuu, että juttu on löytynyt. Onko Ronya nyt valmis. – Artisti nimeltä Ronya on itsevarma ja tietää mistä puhuu. – Niin, ja sen pitää kohdata artistiidentiteetti. Siellä voi olla ujo, hassu, dorka ja ihan mitä vain. Ja minkälaisia me todelliset ihmiset, etenkin luonnoltamme luovat sellaiset, tapaamme olla. En ole halunnut paljastaa, että mussa on ujo puoli tai että olen aivan dorka. Facebook ja Instagram on luonteeltaan sellaisia, että päivityksen tai kuvatekstin pitäisi olla just se maailman paras kommentti. Mistä haluan kirjoittaa. Riittääkö, että teen hyvää musaa vai pitäisikö mun olla vielä jotain muutakin. Yksi olennainen asia on, että Snapissa ei ole tykkäyksiä eikä näy katsomiskerrat. Pelottaako kertoa suurista unelmista, kun tiedostaa, että ne eivät välttämättä toteudu. Musiikki on niin tärkeä asia, ja se, että saan tehdä ja jakaa sitä. Olet siis hirvittävän epävarma. Siinä ei ole mitään järkeä. Kaikeksi yllätykseksi suosiotaan räjähdysmäisesti kasvattava Snapchat on osoittautumassa ratkaisuksi Ronjan ja Ronyan some-dilemmaan. Mä olen nyt vain niin kuin olen. En tiedä, milloin olen hermostunut hiiri ja milloin olen se Beyonce-tyyppi. Pää sekoaa siinä. Mun on ollut vaikea hyväksyä sitä, että olen ekstrovertti ja introvertti. Ajatteletko usein olevasi huonompi kuin kaikki muut. Katsot itseäsi ja yrität keksiä, kuka olet ja mitä sinun kuuluu tehdä. Ronja myöntää, että hänellä menee hermo somen pohtimiseen. Se on vapauttavaa. Toisinaan tuntuu, että jos jakaa ajatuksiaan somessa, se on vain ja ainoastaan tarpeetonta oman napanöyhdän ympärillä kieriskelyä. Eli lähestyt artistiuttasi alemmuuskompleksin kautta riippumatta siitä, kuinka taitava olet. Stalker toivottaa Ronyalle mielipuolisen menestyksekästä jatkoa ja kehottaa lukijoita ottamaan artistista kopin! ”Koko ajan pelottaa, mutta se pelko on myös siunaus.” K u v a: A n to n Su ck sd o rf f stalker_taitto2015_11_a.indd 76 30.10.2015 15.57. Tutkit joka ikistä sanaa. Pohditko paljon, että miten onnistuisit tekemään läpimurron. Miten musiikkini tulee sopimaan aikamme trendivirtauksiin. En haluaisi olla mukana parissa biisissä ja Femme en Fourrure yhdessä. Onko se mielekästä. Jokainen ihminen, joka on luova, tietää sen. Mä olen tosi härski muija ja sellainen outo lapsi. Stalker tuntee hyvin ristiriidan itseilmaisun tarpeen ja narsistiselta tuntuvan omista asioista hehkuttelun välillä. – Ei, mutta en pääse siitä eroon. Varsinkin haastattelutilanteissa. Sä tutkit koko ajan musiikkiasi ja itseäsi. Että katsokaa, nyt mä olen studiossa. Totesit ikään kuin itsestäänselvyytenä, että artistihahmo edustaa itsevarmaa puoltasi eikä saa olla hermostunut hiiri. Elämä on paljon siistimpää näin. Mutta ihan sama fiilis mulla oli ensimmäisen levyn kanssa kolme vuotta sitten. Eli okei, mä olen dorka! Yleisö haluaa ehkä nähdä poptähden virheettömänä. – Se on kamalaa. – Niin, pitäisi olla sellainen one liner -automaatti. – Joo. Olen tosi iloinen, että pystyn olemaan luova. Nyt olen jotenkin päättänyt, että ihan sama. – Olen sellainen ihminen, että voin olla itsevarmin tyyppi koko huoneessa, mutta saatan myös olla se ujoin. Kuulostaako tutulta. Riippuu päivästä. – Mä haluaisin silti olla inhimillinen ja välillä vähän tyriä ja sanoa jotain tyhmää, kuin olla robotti, jolla on aina parhaat kommentit. Ronja tunnistaa ongelman. – Koko ajan pelottaa, mutta se pelko on myös siunaus. Facebookissa pitää olla parhaat läpät ja Instagramissa on oltava aina kaunis. Haluan ja aion päästä pitkälle ja mietin näitä asioita vuorokauden ympäri. – Tuo on todella hyvä pointti. – Joo. Olisi rankkaa, jos pitäisi heittää vuodesta toiseen aina parhaat kommentit. Olen miettinyt asiaa. Se vie ihmisen hulluuden rajalle, mutta juuri siellä on kivaa. Ehdottomasti. Ronya esittelee nämä puolet minusta. Miten saat sen kaiken yhteen vitun kuvatekstiin. – Ei se ole ikinä valmis. – Instagramissa persoona ei tule läpi. Siellä on helppo olla oma hullu itsensä, koska sisältö häviää
TheRiff tulostus.indd 77 30.10.2015 11.27
Ekmanin bändikemian raadollisuus on hämmentävää joskin virkistävää. pienimmistäkin vastoinkäymisistä ja haastattelussa käy ilmi, että soittokavereihin on välit saattaneet katketa bändistä lähtemisen vuoksi. Olen huomannut, että jos joku muu äänittää, niin aina jää jotain kalvamaan. Mitään dogmaa vanhan liiton värkkäämisessä ei Ekmanilla tunnu olevan, mutta ihan yhtä selvää on sekin, että perinteisen kaavan kautta ei musahommia myöskään tehdä. Vaikka osa ennen kaikkea kitaristina itseään pitävän, mutta myös rumpuja soittavan Ekmanin bändeistä ei ole päässyt juuri satunnaisia keikkoja pidemmälle, ovat ne monesti olleet tärkeitä etappeja matkalla eteenpäin. – Alkujaan mä halusin, ettei mun musa kuulosta steriililtä, nykyaikaiselta musiikilta. Toki hänen puuhansa on helppo ujuttaa vaikkapa punkrocktai garage-kenttään ja lavavierailuja hän on tehnyt esimerkiksi Pää Kiin, Teksti-TV 666:n ja Jukka & Jytämimmien kanssa. Sitten se jää sinne. Tähän viisauteen uskoo Joni Ekman. Myös biisintekijän ja laulajan toimet haltuun ottaneen Ekmanin bändejä ovat – ja ovat olleet – ainakin Johnny Ekman & URO, Johnny Ekman & H.I.V., The Cheese, Pill Poppers, Teenage Tourettes, Transentiset, Teendreams, Ralliauto, T. – Sitten kun tuntuu, että se on valmis, mä annan olla sen niin. Mutta kyllä näissä muissa bändeissä just oma visio on tärkein. Lo-fi-estetiikka on julkaisuissa niin vahva, että konservatiivisempia muusikkoja voi kismittää kuinka suurpiirteisesti lahjakas biisintekijä materiaaliaan kohtelee. Nyt se on enemmän toimintatapa mikä on jäänyt päälle. Hienot melodiat saattavat jäädä rupisten soundien, epämääräisen tulkinnan tai puolivalmiiden sovitusten alle. Nuori punkrockista ponnistanut tee-se-itse sankari, joka ihailee Kari Peitsamoa ja luottaa omaehtoiseen tekemiseen. Totta kai noita voisi hinkata ihan helvetisti. Lähtevien Kaukojunien keikalla Ekman saattaa käyttää kohtuuttomasti aikaa toisen biisintekijä Jussi Nummisen kanssa kinastelemiseen seuraavaksi soitettavasta biisistä. Seller, Cola Boys, Koiran Näköinen Nainen, Joni Ekman & Koira, Joni Ekman Revival, Juice Normaali, The Achtungs ja Lähtevät Kaukojunat. Siitä on vaan tullut jotenkin sellainen oma juttu. Ekman itse korostaa kuitenkin pitävänsä kappaleita valmiina silloin kun ne julkaistaan. Teen niitä itse pääosin neliraiturilla. Ei saa sanotuksi, että mua häiritsee toi kohta, voiko sen muuttaa. Vahva tahto tuntuu leimaavan hänen tekemisiään. Mutta tohkeileva tekemisen tahti viittaa vahvasti siihen, että musiikki on konkreettisesti Ekmanille itseilmaisun väline eikä julkaisujen vas78 K u v a: M ee ri M äk im at ti la joni ekman -taitto.indd 78 2.11.2015 15.46. Achtungsin Amerikan-kiertueella saatettiin möksöttää Outsider tarjoaa ripauksen draamaa Kun itse tekee, saa mieluistaan jälkeä. Olen kuitenkin vielä sen verran ujo. Haastattelun alkuun käymme läpi hänen bändihistoriaansa. Jussi sanoo, ettei mitään tollasta paskaa. Kasetille kun äänittää, niin siihen jää sellainen kämäisyys. – Kaukojunissa olen antanut Jussinkin tehdä mitä haluaa. Ekman tuskin on erityisen hankala ihminen, mutta ei hänen diplomaatin uraa kannata silti harkita. Mulla on aina jotain tyhmiä ideoita. Äänittämisenkin hän haluaa hoitaa itse, ettei mikään vain jää kaivelemaan. Kiinnostavaa Ekmanin projekteissa on niiden irrallisuus ympäröivään musa skeneilyyn. Se vie juttutuokiosta iso osan. Se on hyvä, että joku pitää aisoissa. Listan kaksi viimeksimainittua ovat ne pisimmälle päässeet. T ässä kuussa ilmestyy Ekmanin ensimmäinen soololevy, mutta se ei todellakaan ole Somerolla syntyneen mutta Tampereella viimeiset viisi vuotta asuneen muusikon uran alkupiste. Joni Ekman on teese-itse-mies henkeen ja vereen. Kelanauhalle kun pääsisi vielä nauhoittamaan! Mutta sekin vaatisi sen, että pääsisi itse tekemään. Jos nyt rupeaisi tieTeksti: Antti Luukkanen tokoneella äänittämään, niin se kuulostaisi ihan erilaiselta. Voi vaikka rämistellä kymmenen minuuttia keikan alkuun. P
Ja myös haluaakin olla sellainen outsider. – Olen tuntenut itseni oikeastaan aina ulkopuoliseksi. Nyt kun niitä kuuntelee, niin aika avautumiselta ne tosiaan kuulostaa. Sille ikävuodelle ei ollut joukkuetta Somerolla, mä jouduin pelaamaan ysikakkosten kanssa enkä tuntenut sieltä oikein ketään. Olen syntynyt marraskuussa ysiyksi. Mua on aina ärsyttänyt anthemit, joissa kaikki laulaa mukana. Juuri ilmestyneen soololevynsä lisäksi Ekman on innoissaan Koira-yhtyeestään, joka ottaa yllättäen etäisyyttä garageja punk-taustaan nähden. Kun julkaisin ne Koiran Näköisen Naisen kasetit, niitä tuli neljä vuoden sisällä. No, siinä meni kolme vuotta ennen kuin saatiin yhtäkään levyä ulos. Kyllä niissä on paljon totuutta, sitä mitä mä olen tai mitä mä tunnen. Ei voi välttyä ajatukselta, että Joni Ekmanin musiikillinen panos saa virtansa vastarannan kiiskenä vastavirtaan uimisesta. Sellaiset on aiheuttaneet aina vähän allergiaa. Vähän niin kuin se URO-homma oli irtiotto kaikesta punkmusasta. Pyydettiin kymmenen minuuttia materiaalia. Se tulee yhdelle kokoelmalle. Tai ehkä se on sitä, että kun on silloin kokenut itsensä ulkopuoliseksi, niin kokee olevansa sitä aina. – Olen pyrkinyt tekemään kaiken vaan niin, että tykkäisin itse. Toinen merkittävä esikuva on ollut räkäisen garagepunkyhtye Reatardsin edesmennyt keulakuva Jay Reatard. Ripaus draamaa ja tolleen. Ja kuinka ollakaan: hän on juuri haastattelua edeltävänä päivänä ollut Peitsamon kanssa keikalla. Ja on mulla yksi synapoppibiisi, joka kestää 12 minuuttia. Ja nythän mä teen akustisen kasetin. Kun kuulin Reatardsia, perustin Achtungsin ja halusin kuulostaa Reatardsilta ja julkaista vitusti levyjä. Lisäksi ne inhimillistävät soittoa. ”Mua on aina ärsyttänyt anthemit, joissa kaikki laulaa mukana.” 79 taanotto ole yhtä merkittävää kuin tekeminen itsessään. Hän silti korostaa, että turhaan ei kannata ajatella tekevänsä muiden odotusten vastaisesti, koska silloin luonnollisuus kärsii. Nyt ollaan sellainen bändi! Vähän sellaista seitkytluvun glam rockia. Ekman myöntää, että on joskus jättänyt levyilleen tahallaan virheitä, koska ne tarpeeksi monta kertaa toistettuaan oikeastaan kuuluvat biisiin. – Pidetään Cream, Jimi Hendrix Experience ja kaikki tällaiset kovat voimatriot mielessä. On kiehtovaa miten silloin voi reagoida, kun yhä useammat tuntevat miehen tavan tehdä musiikkia ja vieläpä pitävät siitä. Sitten vasta huomaa onko se oikeasti hyvä biisi. Väkisin tehdystä ei seuraa mitään hyvää. Tässä tuleekin yhteys Kari Peitsamoon. Ihan kuin hän kirjoittaisi suoraan omasta elämästään mitään pois jättämättä. K u v a: N ik o Sa ar in en joni ekman -taitto.indd 79 2.11.2015 15.46. – Se asenne johtuu varmaan myös siitä, että on aina tehnyt hommat päin helvettiä tai että olen ylipäätään itseoppinut. – Yleensä pyrin siihen, ettei tee sellaista mistä kaikki tykkää. Kuulija ei aina tiedä pitäisikö kiusaantua vai onko kaikki vain tarkkaan harkittua vedätystä. – Biiseissä on ehkä 60 prosenttia itse koettua juttua ja se loppu 40 jotain mitä mä keksin siihen jatkoksi. Nyt niitä on onneksi tullut. – Kyllä mä olen yrittänyt pitää jonkinlaisen tason. Pitäisi antaa niiden biisien olla melkein se puoli vuotta. Feidasin siitä viimeiset kaksi minuuttia pois, tässä on teille biisi. Joskus tulee tehtyä irtiottoja. Ekman kertoo paitsi ihailevansa Peitsamon musiikkia, myös konstailematonta tekemisen tahtia. Ja ettei tekeminen loppuisi kesken, tulevaisuudessa pitäisi aktivoitua myös Juice Normaali -kokoonpanon kanssa. Sen suunnitelmien tekoa hidastaa se, että siinä Ekman bändikavereina on kaksi muutakin työteliästä musikanttia eli Mikko ”Silli” Siltanen (Räjäyttäjät, Talmud Beach) ja tusinasta punk rock -yhtyeestä tuttu Teemu Bergman. Kun julkaisutahti ei ole kohtuutta nähnytkään, niin on pakko kysyä kumpi sinulle on tärkeämpää: tekeminen itsessään vai lopputulos. Yksi mieleen jäänyt juttu on se, että mä pelasin jääkiekkoa. – Se soitti varmaan parillakymmenellä lp:llä, jotka oli tullut kymmenen vuoden sisään. Mutta tietenkin kun on äänittänyt biisin innoissaan ei ole etäisyyttä siihen. Nyt ehkä haluaa olla vähän hillitymmin. Ekmanin kappaleet tuntuvat kaikkinaisen sensuroimattomilta
Vaikka meillä oli hyvin selvä ja määrätietoinen näkemys siitä, mitä halusimme ja 70-luvun esikuvat olivat jatkuvasti läsnä vähintään alitajuisesti, tarkoitus ei ollut apinoida mitään tiettyä bändiä. Kun Maladystä tulikin pääprojekti, sille annettiin enemmän aikaa ja päädyimme studioon muutama vuosikymmen etuajassa. Harvoin on näet 70-luvun Love Recordsiin paikallistuva vintiikkiproge kuulostanut niin elinvoimaiselta kuin Maladyn nimeämättömällä debyyttialbumilla. Nyt kun tämä on saavutettu, niin mihin on asetettu seuraavat tavoitteet. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Niin kuin monessakin muussakin tyylissä myös progen riesana voi olla juuttuminen pastissiksi, etenkin jos vertailukohtia on helppo osoitella. – Malady alkoi sivuprojektina ja ajattelimme, että tehdään kappaleita hiljalleen kaikessa rauhassa ilman paineita. Maladyn jäsenet tosin vannovat enemmän Wigwamin, Haikaran ja Kalevalan nimiin. Asetetaan tuo 50 ikävuotta vaikka seuraavan levyn deadlineksi. Progen riippakivenä on joskus ollut takertuminen termiin. – Uusia kappaleenraakileita on kuitenkin jo pöytälaatikossa ja kaikilla on varmasti kova hinku päästä soittamaan niitä. – Levyn ensimmäiset sävellykset ovat vuodelta 2010 ja alitajuisesti varmasti vielä kauempaakin, ja vaikka niihin on tehty joitain muutoksia ajan mittaan, on perusidea kuitenkin pysynyt samana alusta asti, kertoo basisti Jonni Tanskanen. – Haettiin tietoisesti tiettyä lämpöistä fiilistä yleissoundiin ja siinä mielestäni onnistuttiin tosi hyvin. Malady Etuajassa ja menneisyydessä N yt jos koskaan on paikallaan muistella nerokkaan Studio Julmahuvin Z-Salamapartiota, jossa nahistellaan Tasavallan Presidentin hippiprogen ja Tabula Rasan raikkaiden soundien paremmuudesta. – Progressiivisuudella voidaan tarkoittaa yhtäältä musiikin edistämistä laajemmin tai jonkin uuden luomista. Sitä se aidosti tekikin 1960-luvun lopulta lähtien, mutta samaa voidaan sanoa oikestaan mistä tahansa uudesta musiikin tyylilajista. Yhtye ei koe vertailuja legendaarisimpiin nimiin ongelmalliseksi. Jäsenistön muut soittelut indierockin, doom metalin, stonerin ja hardcorepunkin parissa ovat jääneet, kun sivuprojektina startannut Malady sai tuulta purjeisiinsa. Siksi toiseksi aito ja alkuperäinenkin proge lainasi paljon jazzilta ja klassiselta musiikilta. – Vertailuja on varmasti mahdoton välttää, mutta tähän asti palaute on ollut lähinnä positiviista ja rinnastukset progen kultakauden yhtyeisiin on otettu vastaan hyvällä. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/maladyband 80 ”Asetetaan 50 ikävuotta vaikka seuraavan levyn deadlineksi” tarkkis-taitto_2015_11_a.indd 80 30.10.2015 16.19. Pääsimme myös studiossa käyttämään muun muassa Mellotronia, Rhodesia ja Wurlitzeria, jotka mahdollistivat mielenkiintoisen tutkimusretken 70-luvun soundimaailmaan. Pitääkö progen olla teidän mielestä olla oikeasti edistyksellistä. Toisaalta progression voi ymmärtää kappaleiden sisäiseksi kasvuksi tai kehittymiseksi ja progeen on lähestulkoon sisäänkirjoitettuna leimaava ajatus tahtilajimuutoksista ja hankalista riffeistä. Teillä oli pilke silmäkulmassa ilmoitettuna tavoitteena saada albumi nauhoitettua ennen kuin jäsenet täyttävät 50 vuotta
Grey Beard tulostus.indd 81 30.10.2015 11.23
Kamppailu kaloja vastaan tarjoaa unohtumattomia elämyksiä, lämmittäviä adrenaliinipurskahduksia, ja ikinä ei alkomahooli maistu yhtä hyvältä kuin kaatoryyppy kapakan suojaisessa lämmössä ulkolämpötilan huidellessa pariakymmentä astetta miinusta. 82 ”En kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta uskon silti, että kuolemasta ei vielä tiedetä kaikkea.” (Soundi 10/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä. Loistavasti kirjoitettu sarja koukuttaa vahvasti. a) Dave Mason b) M.A. Vihdoin viimein sain katsastettua ensimmäisen jakson The Affair -sarjasta. Keinotekoisesta kesäajasta luonnolliseen talviaikaan. Levypalkinnon voitti Markus Suominen Vanhasta-Ulvilasta. Marina-r’n’b ilmaisumuotona ei hirveästi mulle napise, mutta hyvä laulaja Drake on – ja kappaleen sovitus loistava. Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja. Houellebecq kuvaa suurella säälillä ja lämmöllä päähenkilöitään, jotka ovat useimmiten rehellisesti sanottuna ihmisraunioita. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Käytännössähän tämä tarkoittaa pimeän hiipimistä kaupungin kattojen ylle yhä aiemmin. TÄLLÄ HETKELLÄ luvussa on Michel Houellebecqin Submission (englanniksi kun en ranskaa osaa), joka vaikuttaa toistaiseksi yhtä mahtavalta kuin aiemmat The Elementary Particles tai The Map And The Territory. Pimeyden turvasta huolimatta kannattaa varoa kerrostalokyttääjiä, jotta et löydä itseäsi seuraavan aamun lööpistä. Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. Ja heti perään kolme seuraavaa. Ihanaa. Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi. Numminen c) Alex Harvey Edellisen lehden siteeraus kuului Ritchie Blackmorelle. Pimeydestä olen innoissani, koska se tarjoaa tarvittavan suojakuoren paluulle rakkaan harrastuksen puu-ukkoilun pariin. Kellotaulut ympäri Eurooppaa kulkivat jälleen kollektiivisesti tunnin taaksepäin lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Syksyn tullen tulee hanakammin lukittauduttua myös televisioruudun ääreen. Paras video on Draken Hotline Bling. Pidän kovasti eritoten jaksojen romaanimaisesta toteutuksesta, jossa tapahtumat kuvataan molempien päähenkilöiden näkövinkkelistä. Rusetoin teoksen kierosti vaimolleni syntymäpäivälahjaksi, vaikka tiesin tarttuvani siihen itse heti kun hän laskisi sen pöydälle. Kiireinen ja keleiltään kehnohko kesä estivät tehokkaasti järvellä lilluskelun ja kalastuksen. Päihittää etkot ja jatkot keittiönpöydän ääressä mennen tullen. Toisiinsa liittymättömistä sattumanvaraisista viesteistä piirtyy uudenlainen – muttei pelkästään lohduton – kuva siitä, mitä digiajan kommunikaatio on. Löydä mieltäsi kiihottava puu, rakennus, monumentti tahi vastaava ja kipua sen huipulle nauttimaan tutusta miljööstä uudesta näkökulmasta. Se hätkähdyttää, siitä on vaikea kääntää katsettaan. Kiehtovin ja karmivin elementti kokonaisuudessa on kuitenkin Timberlandeissa ja pieruverkkareissaan kuin pullojenpalautusreissulle puetun laulajan fantastisen ja katastrofaalisen välimaastoa kartoittava tanssisuoritus. Tähän mennessä olen tosin päässyt kirjassa vasta päähenkilön punaviinin kittaamiseen ja naisten esineellistämiseen asti. Kirjan fantasia Ranskan islamisaatiosta on äärimmäisen tulenarka (ja ilmeisesti aiheutti maassaan juuri sen kusimyrskyn mitä odottaa voi), mutta oikein käsiteltynä mielenkiintoinen premissi spekulatiiviselle fiktiolle. Scandinavian Music Group KAISLA LEVEELÄ viimeinen sana -taitto_15_11_a.indd 82 2.11.2015 14.48. Paras nettisaitti on Charlotte Forsgårdin ja Petri Pottosen olithauskempimasentuneena.com, joka suoltaa eri ihmisten yksityisviesteistä silvottua ja uudelleen koottua dialogisimulaatiota. Idea on yksinkertainen. Kaltaiselleni urbaanin viidakon ystävälle luontoaktiviteetin tarjoaa Tampereella kätevästi kaupungin halkova Tammerkoski. Marraskuun puolesta välistä eteenpäin pääsee koskella jälleen naruttamaan ahdin antimia ilman, että tarvitsee lähteä rämpimään ryteikköihin pois mukavuusalueelta. Kaiffarin omin pikku kätöisin valmistamilla Peto-sarjan pyydystimillä kelpaa onneaan koitella paukkupakkasillakin. Laita viestisi otsikoksi ”Kuka puhui” ja liitä mukaan yhteystietosi. Mutta keskinäinen avoimuus ja luottamus on täydellistä! Paras kappale on Sufjan Stevensin Fourth Of July. > JOEL MELASNIEMI WINTER IS COMING , kuten Starkin suku tietää kertoa. Stevens naittaa äitinsä kuolemasta kertovassa kappaleessa yksityisen ja yleisen mykistävällä taidolla – itsestään selvä ”we’re all gonna die” -hokema näyttäytyy yhtäkkiä kuin kirurginlampun valaisemana kirkkaana oivalluksena. Ohjeistukseksi annettakoon, että pue riittävästi lämmintä päälle, pidä pää kylmänä ja jätä jälkeesi ainoastaan kengänjälkesi. Chattikudelmassa osapuolet horisevat vapaa-assosioiden omia tunnustuksiaan ja huoliaan – vaikkei keskustelu missään vaiheessa tietenkään etene mihinkään. Harvoin enää joudun näin suuren tunnekuohun valtaan musiikkikappaleen äärellä
Live Nation Motörhead.indd 83 2.11.2015 9.16
haloo_helsinki_soundi_takakansi.indd 1 29.10.2015 18.11 takakansi 11_15.indd 84 30.10.2015 10.56. KONSERTIN 2CD & DVD / BLU-RAY KAUPOISSA 27.11.2015 TILAA OMASI ENNAKKOON: WWW.LEVYKAUPPAX.FI Kaikkien ennakkotilaajien kesken arvotaan 30kpl Arena-konsertin kanvastauluja bändin nimmareilla varustettuna! www.haloohelsinki.. www.sonymusic.