Soundi 11/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Long after I’m gone I’ll be speaking to you sweetly from my window in the tower of song. May his memory be a blessing Leonard Cohen 1934 – 2016 PLEASE USE LOGO AS IS. DO NOT ATTEPMT TO SCALE UP OR DOWN. FOR ARTWORK AND DISC LABELS takakansi 11_16.indd 84 24.11.2016 10.37 L E H D E N M U K A N A L E O N A R D C O H E N 11/ 20 16 8,90 € (sis.alv) VUODEN 2016 PARHAAT LEVYT! SOUNDIN TOIMITTAJIEN VALINNAT 1934–2016 CO H E N Le on ar d So un dI 11 S O U N D I 1 1 / 2 1 6 DISCO ENSEMBLE BLIND CHANNEL OLLI LINDHOLM DISCO ENSEMBLE ELÄMÄÄ PAUSSIN JÄLKEEN BLIND CHANNEL METALLIN JA POPIN RISTEYKSESSÄ OLLI LINDHOLM AVOIMENA PITKÄSSÄ HAASTATTELUSSA PARI VIIKKO A ENNEN KUOLEM AA TEHTY HAASTA TTELU VUODEN TULOKAS 2016 MASTER OF PULPETS -VOITTAJA LITKU KLEMETTI kansi_11_2016_h.indd 1 25.11.2016 12.21 _1SD_ulkokannet_11/2016.indd 1 25.11.2016 12.24
05 _2SD_sisäkannet_11/2016.indd 1 25.11.2016 14.09. 11. Live Nation 3.indd 83 25.11.2016 12.45 Live Nation 1.indd 2 25.11.2016 14.05 Live Nat ion 1.in dd 2 25. 201 6 14
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN KreatorSepulAccept 11-16.indd 1 15.11.16 14:57 Nuclear kooste tulostus.indd 3 24.11.2016 10.10
ENNAKKOLIPUT 3PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 2 2 . VIERAILE SIVULLAMME FACEBOOK.COM/NUMMIROCK Nummirock tulostus.indd 4 24.11.2016 13.10. N U M M I J Ä R V I . K A U H A J O K I W W W . F I JOULUKALENTERISTA NUMMIKIVAA! NÄETKÖ POSTAUKSEMME FACEBOOKISSA. N U M M I R O C K . K E S Ä K U U . 2 3 . 2 1 7 . 2 4
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Nightwish 11-16.indd 1 15.11.16 14:40 Nuclear Nightwish tulostus.indd 5 24.11.2016 10.10
Soundi 11/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Huora 14 E-liike 16 Rakkauden rajamailla 18 Jussi Niemen naamakirja: J. 36 Disco Ensemble ”Me päästiin eroon siitä tahimisesta ja turhautumisesta treeniksellä.” 6 SOUNDI K u v a: Ja n ic a Lö n n K u v a: M ic h ae la B ar ke n sj ö 40 Blind Channel ”Joku on kuvaillut, että me oltaisiin metalliskenen One Direction ja Backstreet Boys.” 46 Vuoden parhaat levyt Nick Cave, Mikko Joensuu ja muut toimittajien suosikit K u v a: V il le M al ja 22 Olli Lindholm ”Virheet olisi hyvä aina käsitellä ja sanoa ääneen.” sisältö_2016_11_a.indd 6 25.11.2016 12.33. Karjalainen 22 Soundi-haastattelu: Olli Lindholm 30 Leonard Cohen 36 Disco Ensemble 40 Blind Channel 42 Master Of Pulpets: Litku Klemetti 46 Vuoden parhaat levyt 48 Voittaja: Mikko Joensuu 50 Vuosiäänestys 52 Levyarviot 68 Kirja-arviot 72 Oton vinyylit 73 Bazook Witchery Burning Point Metsatöll 76 Stalker: Raine Salo 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: So u n d in ar k is to 73 Witchery Paholaisen palveluksessa jo kaksi vuosikymmentä
2 C D I S T R E A M I D O W N L O A D THE BEST OF 2 C D I D O W N L O A D Prince Bowie tulostus.indd 7 24.11.2016 10.09
Rakastakaa tai vihatkaa, pääasia että jaksatte olla mukana uutta esiin kaivamassa. Viimeisissä pohdinnoissamme mukana oli tusinan verran hienoja tulokkaita. Sehän elää ja voi erittäin hyvin, ja jos mainstream tuntuukin usein polkevan paikallaan, täytyy vain suunnata katse sivuun. Erittäin ilahduttavaa oli se, että valinnanvaraa riitti. Minun suustani ei tulla kuulemaan vahvistusta rockin kuolemalle. Artistit kuolevat, rock ei SOUNDI 11/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN Varsa: Saimaa Beach Slang: A Loud Bash Of Teenage Feelings Syd Arthur: Apricity David Bowie: The Gouster 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi A inakin viimeinen vuosikymmen on hoettu mantraa, kuinka rock on kuollut. Kuten edeltäjäni Timo Kanerva sivulla 31 kirjoittaa, ”tuntuu kuin seisoisimme viimeisellä rannalla, hyvästejä jättämässä.” Se ranta on pitkä, ja hyvästien jättö on vasta alkamassa. Viimeisen vuoden aikana se on tuntunut konkreettisestikin poikkeuksellisen todelta, kun niitä mestareita, jotka ovat muovanneet tämän taidemuodon sellaiseksi kuin se on, on kuollut pelottavaa tahtia. Tulevien vuosien aikana legendaosastoa tulee poistumaan hurjaa tahtia, ja musiikkilehdet täyttyvät muistokirjoituksista. Ai keitä he ovat. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti Itä-Hollola Installaatio: Elävien aalloilla pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_11_a.indd 8 25.11.2016 10.03. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Ensimmäisen Master Of Pulpets -palkinnon (kaikki kunnia Ville Piriselle nimen keksimisestä) saa Litku Klemetti, ja täten komennankin kaikki Soundin lukijat menemään levykauppaan tai Spotifyhin ja laittamaan soimaan Horror ’15 -albumin. Siteeraan taas Timoa: ”Olin aina ajatellut, että Soundin pitäisi tarjota musiikin ilosanomaa, eikä suru-uutisia.” En voisi olla enempää samaa mieltä, ja siksi on tärkeää muistaa kuolinilmoitusten keskelläkin nostaa esiin rockin uusia tekijöitä, jotka ovat ammentaneet poistuvilta tienraivaajilta, mutta jotka kaikki tuovat peliin myös enemmän tai vähemmän uutta. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. No, sitä voi arvailla selailemalla kuluneen vuoden Tarkkailuluokka-palstat sekä lisäksi nettisivuiltamme Demoefektin ja viikoittain ilmestyvän Nuoret ja raikkaat -juttusarjan. Niihin tulee olemaan tunkua myös vuonna 2017. Jatkuvalla syötöllä maailmalta kantautuvat suru-uutiset sekä niiden vanavedessä tulevat tunteikkaat muistokirjoitukset ja vuosikymmenten takaisten merkkipaalujen analysointi luovat helposti vääristynyttä tunnelmaa siitä, että rocktähtien mukana kuolisi myös rock. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Mervi Vuorela, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. Siitäkin syystä halusimme lanseerata uuden tunnustuksen, jolla nostetaan jalustalle vuosittain yksi Soundin toimituskunnan mielestä erityisen lupaava ja kiinnostava tulokas
Se oli paska. Se ei ole sitä pelkästään teknisesti, vaan myös tyylillisesti ja älyllisesti. Metal Hammerin haastattelussa kävi puolestaan ilmi, että Ulrich on korostanut Hetfieldin roolia uudella levyllä Hammettin ja Trujillon kustannuksella. Metallica yritti 80-luvulla ja onnistui täydellisesti. Ulrich on aina ollut diktaattori tavalla, jolla pikkupojat ovat olevinaan diktaattoreita. Pikkuhiljaa Metallica itsekin alkaa tajuta sen. Jopa Ulrich näyttäisi tajunneen soittotaitonsa rajat ja Welcome Home (Metallica) Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > asettuneen niiden vaatimaan rooliin. On tajuttava, koska kannattaa yrittää ja – ennen kaikkea – koska lakata yrittämästä. Esimerkiksi Death Magnetic -levyn sessioissa Ulrich oli jatkuvasti räpläämässä James Hetfieldin kitaraa, polkemassa Kirk Hammettin pedaaleja tai antamassa Robert Trujillolle ”vinkkejä” bassonsoittoon. He haluavat uuden Master Of Puppetsin tai Kill ‘Em Allin. Se oli ensireaktioni, kun Lars Ulrich kertoi lokakuussa Metallican soveltaneen Lulu-session oppeja uuden levynsä äänityksiin. Sen jälkeen yksikään järjissään oleva metallifani ei ole toivonut bändiltä kokeellisia sinfonioita, saippuaoopperoita tai SS-marssiperformansseja. Sen perusteella yhtye näyttäisi luopuneen itse keksimästään väkinäisestä roolista metallimusiikin uudistajana ja palannut ydinosaamiseensa: thrash metalista ja hardcoresta ammentavaan riffittelyyn. pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_11_a.indd 9 25.11.2016 12.33. To SelfDestruct ei tietenkään ole uusi Metallica-klassikko. Los Angeles Timesin haastattelussa hän kehui Metallican historiaa ja vihjasi, ettei taaksepäin katsomisessa ole mitään pahaa. SOUNDI 9 > Suorat sanat Mervi Vuorela V oi nyt vittu. Vihdoin-kin! Metallin soittaminen on taitolaji. Äänitysten lopputulos ei tullut kenellekään yllätyksenä. Hän päättää miten asiat tehdään, mutta ei varsinaisesti tiedosta tekojensa seurauksia. Miksi kaiken tämän tajuaminen vei 25 vuotta?! Tätä kirjoittaessani Metallica on juuri julkaissut 10. Marraskuussa Ulrichin suusta alkoi kuulua uusia äänenpainoja. Hardwired... To SelfDestruct. Se onkin oikein, sillä Hetfield päihittää Hammettin niin biisintekijänä kuin kitaristinakin. studioalbuminsa Hard wired... Se on kuitenkin parasta, mitä yhtye on tehnyt sitten vuoden 1991
– Levyltä tuntuu löytyvän terveellinen tasapaino rokkaavamman ja melankolisemman tavaran väliltä. 8. Tarkka julkaisuajankohta on vielä auki, mutta tähtäämme ensi kevääseen. – Kirjaidea sai alkunsa vuosia sitten Mikko ”Hippo” Taatilan tunnusteluista. Tuntui hienolta tarjota ihmisille kokemuksia, elämyksiä ja tietoa. Tuore näkemys on suorastaan häkellyttävän hyvä ja sisältö aukeaa ihan eri tavalla. Jaa-a, saa nähdä. Samae: – Suoritin siviilipalveluksen Riihimäen kirjaston musiikkiosastolla ja tein sen jälkeen sijaisuuksia lähikirjastoissa. – Mahtava juttu, odotan innolla! Soitamme Demilichin kanssa Kuopiossa, Jyväskylässä, Turussa ja Helsingissä. Tuskassa taas oli lievää jännitystä ilmassa, sillä osa musikanteista ei ollut noussut lavalle 23 vuoteen, tuota Loosea lukuun ottamatta. Marko Haavisto: – Miksikäs ei! Jo pelkkä kirjasto-sana luo plusmerkkisiä mielikuvia ja antaa perusturvaa. Pian on käsillä eräänlainen uuden tulemisen aika, sillä Svart Records julkaisee vanhoja YUP-pitkäsoittoja uudelleen vinyylinä. Hieno juttu. – Bändi on toiminut koko ajan aktiivisesti vaikka emme olekaan viihtyneet julkisuudessa. – Alkuperäiset nauhat olivat säilyneet kuin ihmeen kaupalla ja sainkin ajatuksen uudesta miksauksesta, sillä originaali on hieman... Tuossa vieressä odottavat korkkaamista esimerkiksi Kronos Quartet, Prince, Magma ja Awesome Tapes From Africa. Faarao Pirttikangas: – Halusin tukea kirjastojen toimintaa, sillä ne ovat mahtimestoja. Ja niille, joiden mielestä vanhoihin juttuihin ei tulisi kajota: suhtautukaa uuteen versioon ajatuksella ”tältäkin se olisi voinut kuulostaa”, huomauttaa Tynkkynen. ”Tekstimuotoisia muisteluosuuksia” on luvassa enemmänkin, sillä YUP:n historiaan pureutuva kirja ilmestyy alkuvuodesta. YUP:lta uusintajulkaisuja ja kirja K u v a: Ju u so W es te rl u n d uutiset_2016_11_a.indd 10 24.11.2016 16.57. – Myös Toppatakkeja ja Toledon terästä (1994) ilmestyy helmikuussa, kun taas myöhemmin on luvassa muun muassa Homo Sapiens (1994). – Abhorrencen jatko. Egotripin kymmenes ensi keväänä Egotrippi julkaisee kymmenennen studioalbuminsa lähikuukausina. Tuskan-keikka taltioitiin ja se ilmestyy helmikuussa Totally Vulgar – Live At Tuska Open Air 2013 -livealbumina. Vaikka internet onkin muuttanut kirjastojen toimenkuvaa, niin syvään juurtuneet perustukset eivät ole katoamassa minnekään. Kansista löytyy myös tekstimuotoisia muisteluosuuksia, sanoo laulajakitaristi Jarkko Martikainen. Luvassa on aikaisemmin julkaisemattomia kappaleita muun muassa Faarao Pirttikankaalta, Jarkko Martikaiselta, Matti-Johannes Koivulta, Pekko Käpiltä, Marko Haavistolta, Jukka Nousiaiselta, ItäHollola Installaatiolta, Samae Koskiselta ja Sur-rurilta. Lukuhommistakin kiinnostuin ja Stephen Kingin tuotannon jälkeen reissu jatkui muun muassa Mika Waltarin, John Steinbeckin, Victor Hugon ja Fjodor Dostojevskin maailmoihin. Vuonna 1987 perustettu YUP vetäy tyi määrittelemättömälle tauolle vuonna 2009. Kirjasto on paikka, joka tarjoaa kaikille avaimet samaan sivistykseen ikään, sukupuoleen tai toimeentuloon katsomatta. On toki muutenkin mukava saattaa omaa musiikkia ihmisten kuuluville. Suomessa siitä pitävät huolen 765 kirjastoa ja 140 kirjastoautoa. Kirjastoa käytän edelleenkin aktiivisesti ja lainaan leffoja, kirjoja sekä levyjä. Yhtyeen paluuta studioon tai lavoille ei kuitenkaan ole luvassa. Marko: – Noin 13-vuotiaana vaikutuin Lahden pääkirjaston musiikkinurkkauksessa Baddingin Synnyin rokkaamaan -albumista. – Svart-yhteistyö sai tuulen purjeisiinsa Valtterin (Tynkkynen, basso) ideoimasta Huuda harkiten -levyn (1991) uudesta miksauksesta, josta vastaa Mikko Karmila. Faarao: – Valtaosa musiikillisesta sivistyksestä tuli aikoinaan hankittua radion, zinejen ja kirjaston avulla. no, kokeellinen. Samae Koskinen: – Levyn vastaava tuottaja Jarno Alho, jonka kanssa soitin aikoinaan Sister Flo -yhtyeessä, pyysi mukaan. Emme kuitenkaan lähteneet korjailemaan soittoja, vaan levy on oikeasti live, kertoo kitaristi Tomi Koivusaari. Monimuotoisella ja kekseliäällä rockilla kansansuosikiksi noussut viisikko julkaisi uransa aikana yksitoista studioalbumia ja ison tukun ep-levyjä. Miksi päätit lähteä mukaan tähän projektiin. Opuksessa on äänessä luonnollisesti koko yhtye ja laaja joukko bändin historiaan eri tavoin liittyneitä henkilöitä. helmikuuta 2017, sopivasti Lainan päivänä, Pirkanmaan kirjastot muistuttaa olemassaolostaan omalla cd-levyllä. Ideoita piisaa, mutta en lupaa mitään! Kirjastot ovat olleet tiedonhaluisten palveluksessa noin vuodesta 300 eaa. Teimme ensimmäiset nauhoitukset jo syksyllä 2015 ja vuoden loppuun mennessä loputkin kappaleet ovat tallessa, sanoo kitaristi Knipi. Siis levystä, jota tuohon aikaan ei löytynyt juuri mistään. – Vedimme ennen Tuskaa treenikeikan Bar Loosessa salanimellä Bob Horrence ja sehän sujui mainiosti. Amorphisin riveissä alusta asti – siis vuodesta 1990 – soittanut Koivusaari myhäilee tyytyväisenä, sillä Abhorrencen ”keikkaputki” saa jatkoa helmikuussa. Levy, joka löytyy vain kirjastosta Kirjastolevyllä mukana oleva Samae Koskinen on ollut myös töissä kirjastossa. Kertoisitko jonkun kirjastokokemuksen. Konsertti juhlisti edellisvuonna ilmestynyttä Completely Vulgar -kokoelmaa. Kirjastolevyalbumista otetaan kuudensadan kappaleen painos ja sen voi ainoastaan lainata kirjastosta – albumia ei siis myydä eikä sitä voi kuunnella digipalveluista. 10 SOUNDI Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Death metal -pioneeri aktivoituu – ainakin hetkeksi Helsinkiläinen Abhorrence, jonka alkuperäiset toimintavuodet ajoittuivat välille 1989–90, kokosi rivinsä vuonna 2013, esiintyen muun muassa Tuska-festivaalilla. Vuonna 2013 rumpuja paukutti Rainer Tuomikanto, mutta ensi vuonna tahdeista vastaa Paradise Lostissakin soittava Waltteri Väyrynen, sanoo Koivusaari
Kaikkea aikansa. Dialogi napsuu maaliinsa, havainnoissa on tarkkuutta ja herkkyyttä. Mun pitää soittaa se biisi mikä mun pitää soittaa eli Naapurissa asuu nainen. Pertti kävi kakalla ja pönttö meni tukkoon. Kitaristi Pertti Kurikka täyttää samana päivänä kuusikymmentä ja tapauksen kunniaksi konserttiliput maksavat vain 0,60 euroa. Pääsen Pertistä eroon. l i k e . Ja sen jälkeen oli treenit. Toi oli ilkeesti sanottu mulle. Hienoja ihmisiä ja hienoa meininkiä. Leevi And The Leavingsin koko tuotanto ilmestyy uudelleen Svart Records on taas kerran tärkeän asian äärellä, sillä yhtiö julkaisee Leevi And The Leavingsin mittavan tuotannon uudelleen. Euroviisut oli hieno homma, koska Wien on hieno paikka hienoine rakennuksineen ja hienoine meininkeineen. On ollut hyviä ja huonompia päiviä. Viimeinen satsi ilmestyy siis syksyllä 2018, jolloin yhtyeen perustamisesta tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta, kertoo Svart Recordsin tuottaja Juha Nikulainen. Toni: – Silloin kun oltiin Euroviisuissa, siellä oli paljon haastatteluita. Pertti: – Miks sä noin sanot. Sitten Kari tyhjensi pöntön. – Orkesterin jäsenet (basisti/kitaristi Risto Paananen, kitaristi Juha Karastie ja rumpali Niklas Nylund) ovat tietenkin mukana projektissa ja tarjoavat apuaan parhaansa mukaan! Pertti Kurikan Nimipäivät päättää päivänsä K u v a: P ek k a E lo m aa uutiset_2016_11_a.indd 11 24.11.2016 16.56. f i ”Riiausreissu saavuttaa legendaariset mittasuhteet. ” – H elsingin s anomat Kauko Röyhkä LAPINPOIKA Hieno romaani pikkukylän miehestä ja tavoittamattomasta rakkaudesta Muista myös uusi, hieno sooloalbumi: Aamuöiseen sateeseen Vuonna 2009 perustettu ja melkoisiin suurtekoihin sittemmin yltänyt punkkopla Pertti Kurikan Nimipäivät soittaa viimeisen keikkansa Helsingin On The Rocksissa 26.12. Miltä yhtyeen jäsenistä nyt tuntuu, kun loppu häämöttää. Pilettejä myydään keikkapäivänä On the Rocksissa. Toni Välitalo (rummut): – Kyllä tästä nyt loppu tulee. Mitkä asiat nousevat mieleen bänditaipaleen kohokohtina. Eli pitää soittaa oikein eikä väärin. Pertti: – Olemme käyneet Islannissa. Pertti: – Haikee mieli. Aion keskittyä sitten rumpuihin, siis instrumenttiin, mitä soitin ennen. Kari Aalto (laulu): – Osittain hyvä, että loppuu. SOUNDI 11 w w w . – Ensimmäiset neljä pitkäsoittoa ilmestyvät todennäköisesti ensi maaliskuussa ja jatkamme siitä neljän levyn erissä puolen vuoden välein. Kari: – On ollut hienoja ulkomaan reissuja ja hienoja konserttipaikkoja. Mutta kyllä se vähän harmittaa. Toni: – Niin säkin puhut meille. Joskus bändisoitto on mennyt väärin ja joskus on mennyt hyvin. Luvassa on siis kuusitoista uutta vinyylilaitosta. Vietäväksi heittäytyy mielellään, sillä Röyhkä on pirun taitava kertoja. Yritin soittaa kappaletta Pertti käyttää kondomia, mutta soitinkin Naapurissa asuu nainen. Pertti: – Se oli leikkiä
Annin lisäksi Huoran basisti Ere Manninen on soittamisen saralla myöhäisherännyt. – Pojat kävi kyllä treenaamassa, mutta ei paljoa Skypen välityksellä pidetty laulutreenejä. Tää on mun elämän ensimmäinen bändi, ei mitään kokemusta aiemmin. – Minut ainakin. Mentiin keikoille ja studioon, Pekkonen kertaa menneitä. TEKSTI: KAISLA LEVEELÄ Kovia ja kiljua -kappaleellaan Spotifyssa melkoiset kuuntelumäärät keränneen Huorayhtyeen esikoislevyä on lupa odottaa alkuvuodesta 2017. – Se on eka kappale, joka tehtiin. Anni kirjoitti biisiin sanat ja mentiin treenikselle. Baarissa tuopin ääressä keksittiin kaikkia hassuja biisin nimiä, joita bändillä olisi. Heitosta kehkeytyi Paavon kaveriporukalle hyvä kännivitsi. Kovia ja kiljua -kappale on kerännyt jo 34 000 toistoa Spotifyssa. Tähän mennessä Huoralta on ilmestynyt kolme omakustannebiisiä sekä Stupido Recordsin julkaisema Sori siitä -single. – Minua ärsyttää genrettäminen, johon törmää usein punkja metallipiireissä. Pieni bändi Tampereelta, josta kukaan ei tiedä mitään, Anni innostuu. Siinä se on kehittynyt. Mietittiin mitä tehdään, ja päätettiin ottaa oikea rumpali Saku Sahlstedt bändiin. On todella tarkkaa mitä tehdään ja lipsuminen on väärin. Havahduttiin, että meillähän on oikeastikin hyviä biisejä. Toivottavasti se suututtaa ihmisiä, Paavo kertoo. Siitä sympaattinen kaahaus muuttui oikeaksi musiikiksi. Erikoista ja hienoa, Paavo pohtii. Aina kun Huora on hiljaa, niin jotain se puuhailee, Anni päättää. Vuosia takaperin kitaristi Paavo Pekkosen isä (kosketinsoitinlegenda Eero ”Safka” Pekkonen) lausui ajatuksensa ilmoille: sen niminen punkbändi kuin Huora pitäisi olla. Huoran käännekohta vitsistä oikeaksi bändiksi tapahtui, kun Paavo siirtyi rumpalin pallilta kitaran varteen. Toinen perustajajäsen ja kitaristi lähti bändistä. Kohtalon oikut ovat toisinaan arvaamattomia. A-PUOLI facebook.com/huoraofficial Huora Kännivitsistä oikeaksi bändiksi I sien synneistä on maksettava, mutta onneksi myös pojasta polvi paranee. Toukokuussa 2015 tulin takaisin, siitä lähtien ollaan oltu oikea bändi. Onko suosio yllättänyt. – Jossain vaiheessa päädyttiin kuitenkin treenikämpälle, vuodet vieri ja asiat johtivat toisiin. Tyylillinen lähtökohta on punk ja kantavana ajatuksena tehdä kappaleita, joita on mukava soittaa. > 12 SOUNDI Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Onhan tää jumalauta ihan hirveällä sykkeellä lähtenyt. Ei olla rajoja laitettu. Levyn yhtye uumoilee ilmestyvän alkuvuodesta 2017. Mua on aina kiinnostanut erilaisten juttujen yhdisteleminen. – Tulossa on. – Ere oli kolmisen viikkoa soittanut ennen kuin pyydettiin bändiin. Rämpyttelin kitaraa, että se voisi mennä näin. – Ei tästä pitänyt bändiä ikinä tulla. Mietin, että Huoralla voisi olla tämän niminen kappale. – Vuosikaudet olen yrittänyt tehdä vakavasti otettavaa musiikkia hienoilla jutuilla. ”Havahduttiin, että meillähän on oikeastikin hyviä biisejä.” K u v a: P ek k a N u rm i tarkkis_Huora_b.indd 12 24.11.2016 16.34. Sitten vähän läpällä laittaa sointuja peräkkäin ja huudetaan kovia ja kiljua, niin ihmiset innostuu. – Meillä tapahtui yksi miehistönvaihdos. Kyllähän se tällaiselle vanhalle kyyniselle paskallekin tuo lisäenergiaa, kun he innostuvat asioista. Turhia raja-aitoja yhtye ei ole itselleen asettanut, sillä biisikolmikosta löytyy niin tarttuvia kertosäkeitä, hc-kaahausta ja metallista mättöä blastbeateineen. – Siinä oli vielä puolen vuoden erityispätkä, kun olin Etelä-Amerikassa reppureissaamassa, laulaja Anni Lötjönen kertoo
Sonata Arctica tulostus.indd 13 24.11.2016 10.14
– V8-päätuote on tällä hetkellä akkukäyttöiset jerrykannut, joista julkaistiin vastikään uusi, enemmän pelkkään kitarakäyttöön tarkoitettu malli, kertoo Mika. Alkuaikoina pääpaino oli kitaroiden, vahvistimien ja oheislaitteiden maahantuonnissa ja kaupassa. 14 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Vuonna 2012 Mika sai vinkin lähialueen vahvistinvelhosta Arvista ja siitä lähtien kaverit ovat pukanneet yhdessä maailmalle V8merkkisiä vahvistimia. Yksi autoista vaikutteita designiinsa ammentanut vahvistinrakentaja on isokyröläinen Amplisonic LTD, jonka tuotemerkkejä ovat muun muassa V8-vahvistimet ja kannettavat, jerrykanistereihin rakennetut V8 Tank -vahvistimet. Siellä ensimmäinen projekti oli TM:n ohjeista tehty äänensärkijä, jolla nimellä fuzz-boxeja siihen aikaan kutsuttiin. Miehet Vee-kasin takana ovat Ari ”Arvi” Ylimys ja Mika Hakala, joista jälkimmäinen on enemmän taustaja logistisia asioita hoitava hahmo ja Arvi se varsinainen ”the mies”. Olin jo siihen mennessä korjaillut ja virittänyt omaa Vox AC kolmekymppistäni omien mieltymysteni mukaan. – Vahvistimien rakentelu alkoi mulla 2000-luvun alussa. – Sen mukaan V8-vahvistimia pystyy käyttämään E-liike 11_16.indd 14 24.11.2016 15.21. – Teemme helppokäyttöisiä, luotettavia, lämminsoundisia ja normilaatikkoa persoonallisemmalta näyttäviä rock’n’roll-myllyjä – vahvistimia, joihin ei törmää joka käänteessä. Hänellä perehtyminen aiheeseen juontaa jo 70-luvun lopun elektroniikka-asentajakoulutukseen. – Tässä GTR-mallissa on säröä lisätty ja tehty tehovaimennin päätevahvarin ja kajarin väliin. V8-vahvistimet soveltuvat parhaiten juurimusiikin, kuten bluesin ja sen sukuisen tavaran tarpeisiin. Autoissahan paitsi kuunneltiin musiikkia myös harrastettiin seksiä. Käytämme kaikissa myllyissämme Celestionin 10tai 12-tuumaisia kaiutinelementtejä. Esimerkiksi Eminencen kaiuttimilla tuotteissamme tahtoo yläpää jäädä hieman tummaksi. Ajan myötä halu tehdä jotain omaa kasvoi ja tarkentui vahvistinpuoleen. Myös alkuperäinen, kaksikanavainen ja mikki-sisäänmenolla varustettu malli on edelleen tuotannossa, joten GTR ei suinkaan korvaa, vaan täydentää sitä mallistossamme. – Sen jälkeen makselin oppirahoja kömpelöillä combo-yritelmillä, mutta rakentelu oli tuolloin vaikeampaa, koska tietoa ja osia ei saanut nykypäivän tapaan muutamalla klikkauksella. – Yleensäkin erilaisuus, monipuolisuus ja käytännöllisyys on ollut avainasemassa kun näitä on suunniteltu. Se oli muotoilultaan aivan uutta ja olen siitä asti yrittänyt tehdä vahvarit sekä ulkonäön että toimintansa puolesta yksilöllisiksi – niin että ne eivät ole klooneja muista merkeistä, vaan että niissä olisi oma henkensä, kertaa V8-vahvistimien alkuhetkeä Arvi. Mikan mukaan V8 keskittyy ”suomalaista käsityötä” -imagoon, mikä on hänen mukaansa ollut ulkomaisille asiakkaille tärkeä seikka. Näin kuitenkin saadaan kaupan hyllylle vaihtoehto, aivan jotain muuta kuin kaukoitää. Mielestämme yksinkertaisuus tuo luotettavuutta ja keskitymme vahvistamaan persoonallisesti soittajan itsensä synnyttämää kitarasoundia. Ei aivan clean, mutta ei myöskään ääriraskas, summaa Arvi. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 13 Tankin täydeltä rock’n’rollia A utoilla on ollut tärkeä asema rockmusiikin kehityksessä. – Muun muassa kahden Frankfurtin-messukäynnin perusteella olemme saaneet kansainvälistä ammattilaisja harrastajapalautetta, kertoo Mika. Myös valkoiselle 50-luvun teininuorisolle auto loi vapautta ja suoraa kuvastoa laulujen aiheille. Molemmilla on myös pitkäaikaista soittotaustaa. Mika on vaikuttanut vuodesta 2009 musiikin ja soittimien saralla yrittäjänä. Automaailman virtaviivainen muotoilu on inspiroinut myös kitarateollisuutta, joten on luonnollista että autosuunnittelu säteilee vahvistimiinkin. Arvi kertoo, että kaikki V8-vahvistimissa on käsityötä, point-topointia ja välillä tuskaistakin nysväämistä peltiä leikattaessa syntyvine haavoineen. Tankkimalleihimme 10-tuumaisen sisäänlaitto on hieman tiukkaa puuhaa, mutta kyllä se sinne saadaan nippanappa mahtumaan, valaisee Arvi valmistusprosessia. Esimerkiksi bluesteksteissä voi bongata automalleja ainakin 1930-luvulta saakka. Asiat muuttuivat nähtyäni Fender Custom Shopin Two-Tone mallin
Y ksi syksyn hienoista uutisista on se, että Musiikin edistämissäätiö MES perusti soitinpankin. Tällä hetkellä parinkymmenen yksilön arvosoitinkokoelma kasvatetaan hiljalleen suuremmaksi. – Suurin osa vahvistimista menee jostain syystä ulkomaisille asiakkaille, ja aktiivista edustusta on kotimaan lisäksi Kanadassa, USA:ssa, Benelux-maissa, Tanskassa, Norjassa ja Etelä-Koreassa. Sille on vientiä muun muassa Etelä-Koreaan ja odotamme uudesta GTR-versiosta päänavaajaa uusille markkinoille. Koska näinä tiukkoina aikoina minkä tahansa tonnin hintaluokassakin liikkuvan musiikkilaitteen menekki on melko hiljaista, keskitytään V8:llakin kolmensadan hintaluokkaa olevan tankin valmistukseen. www.mes-soitinpankki.fi E-liike 11_16.indd 15 24.11.2016 15.21. Nyt Yamaha on julkaissut nämä pöntöt uudelleen jalostettuina ja mukana on metallivirveleitä, joista valitsimme alumiinista tehdyn 14x5,5tuumaisen, jossa on valuvanteet. Hyvä virveli on herkkä ja dynaaminen. No, tein niitä kuhmuisiin ja kolhittuihin armeijan ylijäämäkannuihin, jotka oli enempi punk-henkisiä. – Tavoitteenamme on kotimaan jälleenmyyjäverkoston kasvattaminen ja V8-vahvistinbrändin vakiinnuttaminen. Samasta messukyselystä saadun palautteen mukaan ulkoasu jakaa mielipiteitä melko radikaalisti, mikä V8-tiimin mukaan on pelkästään hyvä asia. Hinta (474 euroa) on laadukkaaseen sisältöön nähden balanssissa, kun mukaan tulee kaksi erilaista pärinämattoa. Alumiini on soundiltaan puun ja teräksen välimaastossa eli siinä on kuivaa puun lämpöä, mutta myös metallin erottuvuutta. Yli 500 messutestaajan joukkoon mahtuu monen genren soittajaa nuorista kokeneempiin. – Kun aloin kymmenisen vuotta sitten valmistaa pieniä putkivermeitä asennettuna kannuihin, tein sen laiskuuttani, sillä kannuista sain valmiin kotelon. Suomen Muusikkojen liiton, Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry:n tai Suomen Säveltäjiin kuuluva voi saada pikkukorvauksella viikoksi kerrallaan käyttöönsä laadukkaan ja aina tikkikunnossa olevan vintage-soittimen. Varsinaista huoltotoimintaa heillä ei ole, mutta tuttujen koneet käyvät silloin tällöin korjattavana. Vuokrahinnat ovat maltillisia. Uuden TANK -version myötä myös Kiina ja Japani ovat kiinnostuneet entistä enemmän ja tuntuu että busking-kulttuuri tuntuu olevan Aasian maissa kovassa huudossa. Kun virppojen koot, viisteet, materiaalit, kalvot, matot sekä vanteiden tekotapa vaihtelevat hyvinkin laajalla spektrillä ja ne kaikki vaikuttavat soundiin, on erilaisten valintojen maailmaan hyvin helppo seota. Silti etsin jatkuvasti juuri sitä yhtä, loistavaa yleisrumpua ja nyt ehkä löysin sellaisen. V8-vahvistimien käyttäjistä mainittakoon muun muassa englantilainen sessiokitaristi Mete Ege, The Peckham Cowboysista ja TanT avallinen kansalainen, tai edes kitaristi, ei voi ymmärtää, miten isoja eroja virveleissä eli pikkurummuissa voikaan olla. Arvi: – Ostajalla on päätösvalta, haluaako hän viisi vai yli viisikymmentä vuotta kestävän laitteen, tai ylipäätään sellaisen vahvistimen jota voi korjata. Jo nyt kokoelmaan kuuluu vintagekitaroita legendaaristen valmistajien kuten Martinin ja Gibsonin akustisista mallistoista, sähkökitaroita, bassoja sekä rumpuja, sekä muun muassa Kari Tapion perillisten soiArvosoittimia lainaan tinpankin hallinnoitavaksi luovuttama Gretsch-sähkökitara. Eli jää nähtäväksi, onko tämä uusi ja siisti pro-look parempi, vai pitäisikö siistituotteisessa nykymaailmassa tarjota myös epätäydellisyyttä. Virveli kuulostaa avoimelta, kaneliselta ja artikuloidulta. Me edustamme soitinlaitepuolen mummonmuusiosastoa, tuotteita joissa on bukeeta ja makua. USA:n ja Euroopan vahvistinmessuille osallistuminen on lähitulevaisuudessa keskeisessä tähtäimessä, valottaa Mika. Se toimii überisti hiljaa ja kovaa, sudeilla ja kapuloilla. Miten siis hankia kerralla se hyvä ja oikea snare. V8-miesten aika kuluu tiukasti musiikin ja vahvistinrakentelun parissa. Olen testannut kymmeniä virppoja ja omistan nykyisin viisi erilaista. Se, että myös korjaamot ovat nykyisin katoavaa kansanperinnettä, on veekasilaisten mielestä hyvä syy hommata kerralla kestävän kehityksen mukainen point-to-point –kone. Yamaha Recording Custom oli 70-luvulla Jammun ensimmäinen pro-rumpusarja. Se on rekkarikilpineen ulkonäöllisesti enempi pro kuin normimalli, kuvailee Arvi. V8-vahvistimien putiikkimalleja tehdään tällä hetkellä vain tilauspohjalta. Vastaus: kokeilemalla. Plussaa on että eksoottinen Suomi kiinnostaa siellä edelleen uusia kuluttajia. – Tällä hetkellä V8 TANK on suosituin mallimme. Rumpu pysyy erittäin hyvin vireessä kovassakin menossa ja mattoa on helppo säätää uuden koneiston ansiosta. Erinomainen virveli toimii yksinään ja rumpusetin kanssa. SOUNDI 15 www.v8amps.com kuka tahansa ja niistä saa ruuvattua vaivattomasti hyvän oman saundin. Arvi kertoo voivansa näin virittää vahvistinta tilaajan toiveiden mukaiseksi. Vau! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Kanelinen snarveli go Piratesista tuttu Timo Kaltio ja Tero Roininen (Saara, Deep Insight, GG Caravan)
Alatalon teksti tavoittaa ainakin etäisesti alkuperäisen No Woman, No Cryn sanoman eikä sisällä epäonnistuneita kielikuvia. Kohtaamisiaan Marleyn kanssa on muistellut muun muassa musiikkitoimittaja ja manageri Lasse Norres hiljattain ilmestyneissä muistelmissaan. Avaruuslintu versioi syyskuussa 1977 ilmestyneellä Love-singlellään rohkeasti Marleyn No Woman, No Cry -klassikon suomenkielisellä nimellä Ei, itketä ei. Välietappina oli Iso-Britannia, josta edistyksellisimmät suomalaiset musiikinystävät tilasivat ja toivat alan levyjä Pohjolaan jo vuosikymmenen alkuvuosina. Kaikeksi onneksi singlen b-puolelta löytyy toinen käännösbiisi, joka sujuu Avaruuslinnulta Marley-versiointia paremmin. K u v a: Lo v e R ec o rd si n ar k is to Rakkauden rajamailla_11_2016_a.indd 16 24.11.2016 16.34. Oikeastaan se ei ole niitä lähelläkään. Aikalaistiskijukkien mukaan kaksi biisiä reggaeta oli tosin alkuaikoina suomalaistanssijoille maksimimäärä, sen jälkeen oli vaihdettava johonkin tutumpaan rytmiin. Bändin itse kirjoittamassa käännöstekstissä on yhtä vahva sisältö kuin Southern Manissa, ja soitanto sujuu paremmin kuin a-puolella. Uskaliaimmat suomalais-dj:t soittivat tuolloin keikoillaan muutamat reggaebiisitkin purkan ja jytän sekaan. R eggae saapui Jamaikalta Suomeen vähitellen 1970-luvun aikana. Suomessa Marley ei koskaan esiintynyt, mutta Tukholman Gröna Lundissa hänet nähtiin neljä kertaa vuosina 1976–80. Käännöstekstin kynäili yhtiön artisteihin tuolloin kuulunut Mikko Alatalo. Solistin ja taustamuusikoiden suorituksissa ei ole vikaa, mutta suomenkielisen tekstin kuvaama junamatka Mikkeliin ei tavoita alkuperäistekstin merkityksiä. Kolme vuotta Kirkan jälkeen asialla oli poliittisen laululiikkeen parista lähtenyt tamperelainen Avaruuslintu-ryhmä, jonka musiikilliset vaikutteet tulivat lattarirytmien ja folkrockin alueilta. Neil Youngin Southern Manista levytettiin aikoinaan maailmalla muitakin hienoja versioita kuin Youngin oma – esimerkiksi soullaulaja Merry Claytonin tulkinta kappaleesta on todella hieno. Hänestä kirjoitettiin sekä Soundissa että Suosikissa, ja lauma suomalaisreporttereita lähti paikan päälle, kun Marley tuli keikalle Tukholmaan. Marleya levytettiin 1970-luvulla Lovellekin. 1970-luvun kuluessa reggaen tunnetuimmaksi hahmoksi nousi Suomessakin legendaarinen Bob Marley. Levyn soittaminen on herättänyt dj-keikoilla lähinnä humoristisia reaktioita, mikä on sääli, koska alkuperäinen kappale on niin hieno. Ensimmäisenä asialle ehti Kirka, jonka Taas nousen junaan (1974) on melko laadukas cover I Shot The Sheriffistä, jos jättää huomiotta kömpelöhkön suomennoksen. Avaruuslinnun Etelään-niminen käännöskin on kaikinpuolin toimiva. Reggaelle ominaista groovea ei pääse syntymään, muttei Ei, itketä ei ole toisaalta balladikaan. Musiikillisesti laulu sen sijaan on harmittavan veltosti soitettu. 16 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la Jamaika-rytmejä tamperelaisittain "Suomenkielisen tekstin kuvaama junamatka Mikkeliin ei tavoita alkuperäistekstin merkityksiä." Bob Marleyja Neil Young -lainoihin intoutuneen Avaruuslinnun juuret olivat lattarirytmien ja folkrockin maaperässä. Koska Suomessa elettiin 1970-luvulla vielä käännöspopin aikakautta, uskaliaimmat artistit lähtivät tekemään suomenkielisiä versioita Bob Marleynkin lauluista. > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar Avaruuslinnun Marley-cover on oikeastaan käänteinen suoritus Kirkan Taas nousen junaan -versiointiin nähden
Live Nation 2.indd 61 25.11.2016 13.49
Nöyrä tarinankertoja naamakirja_J Karjalainen.indd 18 24.11.2016 16.33. Jokainen ne tuntee, vaikkei omistaisi yhtään Jiin levyä. TosiJ. Kaikkien hittien takana asuu syvästi bluesia ymmärtävä muusikko, joka osaa myös yllättää. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI asiassa hänelle on tapahtunut aika helvetisti. Menestyksiä olivat toki rouheat Lännen-Jukkalevytyksetkin. Näin avasi Jukka Tapio Karjalainen haastattelumme vuonna 1986 kuudennen albuminsa Varaanin tiimoilta. Valtarakennekin on muistanut miestä Junnu Vainion sanoittajapalkinnolla, Pro Finlandia -mitalilla ja kopallisella Emmoja. Sieltä päästyä menin Serviin siivoamaan, mutta siinä ei oikein ollut fiilistä… tai oli liikaakin, meni turhan paljon bluesin puolelle. Sitten pääsin mainostoimistoon harjoittelijaksi ja siellä olen ollut tähän asti. O limme tutustuneet jo ennen tätä sessiota mentyäni muutamankin Mustien Lasien hienon keikan jälkeen takahuoneeseen ja muistan, että juttelimme Puistobluesissa 1982 John Hammondin keikan yhteydessä, mutta tämä oli ensimmäinen hänestä tekemäni juttu. Kuten ehkä huomasitte, sana ”normaali” esiintyi Jiin avaustilityksessä usein. Yllättävä mutta paljastava hatunnosto Jiille kuultiin pari vuotta sitten suomiräppärit Palefacen johdolla tehtyä hänen kappaleilleen perustuneen Nyt kolisee -albumin. Moni J. Karjalaisen laulaja, ikää 28 vuotta. 18 SOUNDI SOUNDI 19 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Karjalainen J. 11 kuukautta meni viestirykmentissä. Se kertoo jotain hänen persoonastaan, joka ei halua tehdä mistään numeroa, mutta joka toisaalta pohtii asioita huolella monelta kantilta. Jiin Mustat Lasit -bändi eli tiettyä murrosta: Varaanilla soittava steelkitaristi Olli Haavisto oli luovuttamassa paikkansa nykyään taas Karjalaisen kanssa soittavalle kitaristi Mikko Lankiselle. Opettajat ei jostain syystä oikein pitäneet musta. Normaali lähiölapsuus Roihuvuoressa. Sittemmin teimme pari lisää kovasti arvostamallani Lännen-Jukka -kaudella. Mielestäni parhaat vedot – joita on monia – sijoittuvat janan vasemmalle puoliskolle. Nykyään Jii lukeutuu Hectorin, Remun, Daven, Nurmion, Juicen, Paten ja Eppujen kanssa suomirockin vanhempiin valtiomiehiin. Sen näytteen olisin mieluusti kuullut, mutta Jiin kunnioitus oli niin syvää, että hän automaattisesti asetti riman liian korkealle. Sitten perhe muutti Espooseen. Jiin kämppä oli isäntänsä näköisesti kodikas. Nimikkohitillään kaikkien tajuntaan syöpynyt Jiin poika Väinö tunnetaan nykyään hyvässä nosteessa olevan Tiisun basistina. Tosin nyt on tarkoitus lopettaa ne hommat. Karjalaisen biisi on osa kaikkien suomalaisten dna:ta, halusi sitä tai ei. Yhdistettyyn kirjaja levyhyllyyn nojasi sähkökitara. Kaikki levyt ovat olleet menestyksiä, monet enemmän, harvat vähän vähemmän. – Sitten menin armeijaan, niin kuin normaalin nuoren miehen kuuluu (kuiva naurahdus). Levy ei ollut vielä ulkona tavatessamme Jiin kotona Helsingissä. Vielä yllättävämpää on, että hän kieltäytyi (Dave Lindholmin ja Hectorin tapaan) versioimasta suurta innoittajaansa Wentus Blues Bandin kuratoimalle Dylania suomeksi -levylle. Silti Jiitä ei ainakaan toistaiseksi ole nähty Vain elämää -tv-sarjassa kyynelehtimässä eikä lööpeissä. Toki mies on saanut Soundi-palkinnonkin. Siitä lähdettiin liikenteeseen. Jii viljelee kuvaa itsestään ”miehenä, jolle ei koskaan tapahdu mitään”. Lapsuudessa ei tapahtunut mitään erityisen merkittävää. Juurevuutta K u v a: Ti m o K ir v es ?T ässä puhuu J. Vasemmalla ovat vahvat bluesista, Dylanista, soulista, rockista ja suomalaisista kansanlauluista kasvaneet juuret; oikealla populismia lähentelevä koko perheen suomirock. Yhden Aku Ankka -tarinankin Jii on kirjoittanut. Siellä uudessa koulussa mä olin kai jonkinlainen stadin kundi. Shit really has happened. Välissä on ollut erilaisia vaiheita: muutama levy vain omalla nimellä, Electric Sauna ja kolme juurihoitoa amerikansuomalaisella alter egolla Lännen-Jukka. Helkkarin kiva kylläkin. Syntynyt 1.4.1957 Helsingissä. Koulumenestys: tyydyttävä. Musiikissaan Jii on häilynyt kahden ääripään välissä. Aloitin koulun ihan normaaliin aikaan Suomen suurimmassa kansakoulussa Porolahdessa. Karjalainen on maan tunnetuimpia ja rakastetuimpia artisteja. Ajattelin, että tää juttu täytyy nyt jotenkin hoitaa
Mutta voin erehtyäkin, ei olisi ensimmäinen kerta. Mutta turha siitä on tässä puhua, Jii totesi antaen selvästi ymmärtää, ettei tuohon suun taan jatketa. All you pretty wimmens, stand in line… . Myös Sekaisin (upea ja meillä harvi nainen Miamisoulbiisi) ja Irmeli perus tuu omiin kokemuksiin, vaikkei ihan suoraan. En tiedä, onko se nyt tyytyväi syyttä, mutta kyllä ne ilmentää mun elämän katsomusta. . Hieno on myös tumma parisuhdekuvaus Syvä matala, eräänlainen Telepatiaan veli. Hei, kauniit naiset, menkää riviin ei kuulosta suomeksi kovin hyväl tä (naurua). Sehän just on bluesia, ettei surullisena välttämättä tee surullista musaa. . Joskus piruuttani kääntelen blueseja suoraan, ja ne on kyllä mielettömiä juttuja. Doriskin pani sinut maistamaan omaa lääkettäsi. Paljon niillä on tosi surullisia ja tosi rankkoja juttuja, mutta sitten on myös ihan vaan renkutusta. Oletko tosiaan niin tyytyväinen elä määsi. Törmäämme kulttuurieroihin. Kysyin muun muassa, miten henki lökohtaisia Jiin laulut ovat. Kuunteletko itseksesi paljon kant ribluesia. Jokainen voi eläytyä niihin, vaikka ne olisi viitteellisiä eikä suoranaisesti esit täjälle tapahtuneita. Keep on truckin’, babe! Ei siinä ole mitään sen kummem paa. Mahtavan tyydytyksen tunteen siitä kyllä saa. Siinä mielessä olen nimen omaan bluesmies, en vaan käännä vah varia kybälle ja pura tuskaani niin konk reettisesti. ”Kitaraan tarttuminen rauhoittaa mua.” CHARLEY PATTON VETÄÄ PONTIKKAA HISKI SALOMAAN KANSSA naamakirja_J Karjalainen.indd 19 24.11.2016 16.33. Oma suomenkielinen versio vanhasta Frankie & Albert -klassikosta toimii murhaavasti. Olueen tässä ei kuitenkaan koskaan nyyhkitä. . Se on ihmeellis tä, koska eihän lauluja tee vasiten kel lekään. Lauluissasi on usein tiettyä nöyryyt tä. Robert Johnso nia, Son Housea, Skip Jamesia... Olen itsekin huomannut, että niistä puuttuu sellanen Muddy Waters meininki... . Sekin lisäsi kodikkuuden tuntua minulle, että ruo kailuhuoneen piirongin päällä lepä si vanhan liiton mustia bluesartiste ja kunnon kehyksissä tavanomaisten sukulaiskuvien tilalla. Just niin, mutta täytyy sanoa, että varovaisempi linja puree tyttöihin paljon paremmin, Jii sanoi tietävästi hymyillen. Tuntemani Jiin perusteel la luulen sen olleen siinä vain tuomas sa mystiikan tuntua. Joo. SUURTEN VOIMALINJOJEN RISTEYKSESSÄ J. – Niin, multakin on usein kyselty, että miten osasit sanoa asian just niin kuin se mulle tapahtui. Veikkaan, ettei se ollut varsinaisesti käytössä. . Syntyykö sinulta lauluja, jos olet kyr piintynyt tai vihainen. Tietenkään en kerro niitä just niin kuin ne tapahtui. Teksteissäsi on usein sellaisia sana muotoja kuin ”saan rakastaa, saan olla”, joista tulee melkein uskonnollinen fii lis. Mukana on myös pari Jiin napakinta vetoa, drfeelgoodmainen Mitä miehen täytyy tehdä ja chicago blues -tyylinen Mä tuon rahaa kotiin. Esimer kiksi Itke, itke, itke perustuu yhdelle määrätylle jutulle. Joo, sen olemusta on tullut pohdit tua. Iho menee kananlihalle näistä lauluista, joiden välittämän todellisuuden rinnalla metallin synkistely on jonnin joutavaa lastentarhakamaa. Usein kun mulla on huono fiilis, alan soittaa. – Suomalaisiahan tässä ollaan, ei sii tä mihinkään pääse. Soolona avaukseksi vedetty nimiraita vie heti syviin vesiin täkäläisen ryyppylaulun sulautuessa Dock Boggsin Country Bluesiin, eikä sihti horju jatkon duo-vedoissakaan. Keskenään erilaiset biisit seisauttavat veren, koska Jii risteyttää niissä kaksi syvää voimalinjaa, afroamerikkalaisen ja suomalaisen perinteen, nostattaen näin poikkeukselliset energiat. . Täytyy hän niitä vähän dramatisoida. Karjalainen Yhtyeineen Tähtilampun alla (1992) J. Eihän niitä viitsisi kukaan kuunnella, ne on niin tavallisia tarinoita. Etupäässä just sitä. YLLÄ MAINITTU maaginen voimalinjaristeys lumoaa juurevimmillaan tällä Jiin amerikan-suomalaisten laulujen trilogian keskimmäisellä, jossa hänen kitaransa ja clawhammer-tekniikalla rämpyttämänsä banjo saavat täydellisen partnerin Järvenpään sekä ugrilaisia että tex-mex/cajunsävyjä luovuttavalta kaksiriviseltä hanurilta. TÄSSÄ ON kaksi suurinta suosikkiani Jiin koko tuotannosta: viettelevän kaihoisasti mystinen Telepatiaa ja kumman harvoin mainittu ”Rautavaara goes Telstar” -tyyppinen, stadin slanginen Avaruuden ikkuna, jonka kertosäettä laulaa yllättäen Pelle Miljoona. Mandoliinin maustamassa Louisessa Jii kiekaisee komean falsetin ja Kuun maisemissa seikkaillaan kiehtovan kokeellisissa blues-maisemissa, vaikka rytmikoneen nakutus ärsyttääkin. Kitaraan tarttuminen rauhoittaa mua. Samoin Mä meen (täydellinen killeri, vertautuu itselläni Bobby Blue Blandiin) on ihan suoraa kokemusta siitä, miten lauluni teen. Itse asiassa hyvinkin henkilö kohtaisia. Kun olen surullinen ja alan tehdä laulua, niin suru unohtuu, kun paneudun sen laulun mahdollisesti ihan muuhun aiheeseen. Se on niinku tsatsatsaa! Bluesin taide perustuu siihen, että tarinat on yleisinhimillisesti niin totta. Siinä oli myös spiritistien suosima ouijalauta. Onni koukkaa harvinaisesti kelttimeininkiin Jaguar bluesin toimiessa komeasti akustisena soolobluesina. Kaikki perustuu jotenkin kokemilleni asioille. Että miten koen homman täällä toimivan. Siinähän kuitenkin puretaan tunteita äärimmäisen suoraan. Joo, mutta lopputulos on ihan muuta. Päinvastoin, useimmiten soitan jotain hyvin hiljaista. Karjalainen ja Veli-Matti Järvenpää Paratiisin pojat (2008) . Paremminkin tässä tanssitaan hurtisti polkan tahtiin ja otetaan pontikkaa Charley Pattonin kohdatessa Hiski Salomaan. Keittiön karis maattisin kalu oli 80lukuisista kolle goistaan massiivisella jykevyydellään ja pyöreillä linjoillaan edukseen erot tunut 50luvun jääkaappi. 18 SOUNDI SOUNDI 19 miljöölle toivat vanhanaikaiset nahka nojatuolit – musan lisäksi ne yhdisti vät meitä, koska olin itse perinyt mum multani samanlaiset – ja pieni puinen korttipelipöytä
PAUL TORONTO MONTREAL ORLANDO WASHINGTON D.C. ANCHORAGE TAMPA PHILADELPHIA CHICAGO SEATTLE PORTLAND VANCOUVER GENEVA DENVER MINNEAPOLIS / ST. NEW YORK JFK & NEWARK BOSTON HALIFAX HELSINKI STOCKHOLM OSLO GOTHENBURG COPENHAGEN BILLUND HAMBURG FRANKFURT MUNICH PARIS ORLY & CDG MILAN BARCELONA MADRID TRONDHEIM BERGEN STAVANGER AMSTERDAM LONDON HEATHROW & GATWICK EDMONTON BIRMINGHAM MANCHESTER GLASGOW ZURICH BRUSSELS ICELAND Islantiin ja Pohjois-Amerikkaan – nopeasti ja mukavasti + www.icelandair.fi Uudet kohteet 2017 – Tampa ja Philadelphia Icelandair tulostus 1.indd 20 25.11.2016 12.02
BOSTON Aerosmithin ja korkeakoulutuksen kotikaupunki. Ontariojärven rantakaupunki hengittää myös elokuvaja urheilukulttuuria, ravintolaja kahvilaelämyksiä unohtamatta. on jo suunnittelupöydällä piirretty nähtävyydeksi. Reykjavikiin mahtuu lukuisia tapahtumia, festivaaleja, ravintolaelämyksiä sekä elinvoimaisia musiikkiliikehdintöjä bändeineen ja levykauppoineen, kunhan tietää mistä etsiä. Jättinimien taustalta löytyy virkeä musiikkialakulttuurien kirjo. PALKINTONA LENNOT KAHDELLE SUOSIKKI KOHTEESEESI JUTTUSARJAN KAUPUNGEISTA. Lue jutut kokonaisuudessaan: www.soundi.fi/icelandair Esittelyssä KUUSI mielenkiintoista kohdetta musiikkidiggareille Islannista Pohjois-Amerikkaan. KANADAN suurin kaupunki tunnetaan Neil Youngin syntypaikkana ja aikansa suurimpiin räppäreihin lukeutuvan Draken kotikaupunkina. WASHINGTON D.C. Palkinnon arvo jopa 2 000€ Icelandair tulostus 2.indd 21 25.11.2016 12.02. REYKJAVIK on kuuluisa muun muassa luonnostaan ja maauimaloistaan, mutta maailmankyläksi tituleeratun Islannin pääkaupungin kulttuurielämä on virkeää ja, kuten saaren muutkin asiat, omaperäistä. Kalliovuorten itäpuolella sijaitseva ympäri vuoden aurinkoinen ja vapaamielinen kaupunki kätkee sisäänsä lukuisia löytämistään odottavia kulttuurikohteita ja virkeän underground-musiikkiskenen. SEATTLE tunnetaan grungen synnyinpaikkana, Jimi Hendrixin ja Frasierin kotikaupunkina. Historiallisten muistomerkkien, lukuisten museoiden, näyttävien puistojen ja paraateille kutsuvien katujen lisäksi Yhdysvaltain pääkaupungista löytyy kulttuurikohteita ravintoloista ja kahviloista gallerioiden kautta maan parhaimpiin lukeutuviin keikkapaikkoihin. DENVER saattaa ensimmäisenä tuoda mieleen kultakuumeen ja Buffalo Billin, mutta Coloradon pääkaupunki on muutakin kuin historiallisia tapahtumia. R E Y K J A V I K T O R O N T O S E A T T L E D E N V E R W A S H I N G T O N B O S T O N Kilpailu on käynnissä 31.12.2016 saakka. WASHINGTON D.C. MUSIIKIN YSTÄVÄN MATKAKOHTEET Vielä ehdit osallistua mahtavaan KILPAILUUN! www.soundi.fi/icelandair-kilpailu REYKJAVIK Monimuotoisia kulttuurielämyksiä savujen lahdella. SEATTLE Sateinen kaupunki muistaa grungen. Stadionrockin lisäksi kaupungin hardcore-skeneä pidetään arvossa ympäri maailman, ja onpa Boston poikinut myös useita merkittäviä vaihtoehtorockin nimeä, kuten Pixiesin. Kaupungin kokoinen nähtävyys. TORONTO Mottona monimuotoisuus. BAD boys of Bostonin lisäksi Massachusettsin pääkaupunki on oppilaitoksineen, kirjastoineen ja museoineen korkeakoulutuksen kehto. Lukuisat nähtävyydet ja kapakat muistuttavat edelleen Nirvanan ja Soundgardenin perinnöstä, EMP Museum esittelee popkulttuurin monet kasvot ja Starbucksin varjosta löytyy elinvoimainen pienpaahtimoja kahvilakulttuuri. DENVER Suurten tasankojen ympäröimä liberaali keidas
Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > 22 SOUNDI > Soundi-haastattelu > Soundi-haastattelu haast_olli lindholm_a.indd 22 25.11.2016 10.02
Kaikki eivät yhtyeestä pidä, mutta ystä viä sen musiikilla on edelleen paljon, vaikka alati muuttuvat markkinat nakertavat juuri Yön kaltaisten vanhan polven bändien suosiota. Nuoruuden rilluvuodet paloivat isolla liekillä ja nuorelle miehelle oli paha paikka, kun juuri ansaittu status Suomen suosituimpana bändinä lipesi Dingolle. Olli Lindholmin rehellisyys ja kansanmiehen maine ovat yhtä hänen julkisuuskuvansa kanssa ja sille on syynsä. Vielä jyrkempää alamäkeä oli luvassa, kun Yö oli 80-luvun lopussa reippaassa sivuluisussa. Lindholmia haastatellessa on virkistävää tajuta, kuinka selkeästi hän on töissä. Y ö herättää yhä suuria tunteita. ro Areenalla. Yö ja Lindholm ovat suomalaisen työnteon ruumiillistuma, ja mies vertaakin itseään vanhan ajan tehdaspatruunaan, joka pitää isot rattaat pyörimässä. Sen suosiota ei mitata Spotifykuunteluiden tai YouTube-klikkauksien määrässä, vaan suomalaisilla keikkapaikoilla. Suuri suu on saanut Lindholmin joskus vaikeuksiin, mutta se ei ole vieläkään hiljentynyt. Vaikeista vuosista ja uskomattomasta uudesta noususta on puhuttu paljon, joten tässä haastattelussa keskitytään enemmän siihen, mitä Ollille on tapahtunut sen jälkeen. Levyllä ura on pantu pakettiin kuuden cd:n Aikamatka 1981–2016 -boksille, joka saattaa jäädä Yön viimeiseksi fyysiseksi äänitteeksi. Pudotusta suomalaisen rockin huipulta tavallisen elämän pariin ei ole yhtä nasevasti tiivistetty kuin Ilpo Rantasen kirjassa Yhden Yön tarinoita. Ja vaikeista ajoista huolimatta Yön uraa ei voi kukaan vähätellä. Siksi hän puhuu mielellään meneillään olevan konserttikiertueen päätöskeikoista Espoon MetYö täyttää tänä vuonna miehekkäät 35 vuotta. Lindholm haluaa panostaa isoihin konserttikiertueisiin, tarjota yleisölleen jotain spesiaalia. Toimittajien kanssa kannattaa ola varuillaan senkin takia, että julkisuuden henkilöstä kirjoitettaessa huomio tahtoo kiinnittyä toissijaiseen asioihin. Yö-solisti on aina kertonut uransa vaikeuksia kouriintuntuvasti, jopa kipeästi. Lindholm on monella tapaa kiehtova hahmo. Puheissa on rosoa ja isoja kirjaimia, jos tarve vaatii. Jo uran pituus ja puolentusinaa platinalevyä ovat saavutuksia, joita voi olla nykypäivänä lähes mahdoton saavuttaa. Toisaalta hän ei ole jättänyt korostamatta sitäkään, kun menee hyvin. Ja vaikka suomalaiseen rockiin ei koskaan ole kuulunutkaan falskius, Lindholmin asiallisuus ja hyväksynnän hakemi”Totuuden puhumisesta on tehty katoava kansanperinne” SOUNDI 23 haast_olli lindholm_a.indd 23 25.11.2016 10.02. Yhtä kauan sen keulilla on ollut Olli Lindholm – niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina
Meillä oli aikaa tehdä omia asioita ja kuitenkin hyvin keikkaa. – Porissa oli aktiivinen Elävän musiikin yhdistys. Se oli mulle yhtä tyhjän kanssa.” rilaisena porukkana se isoin bändi ja vuosikymmenten värikkään uran jälkeen se on sitä taas. Kuten monella muullakin sukupolvesi edustajalla, musiikki-innostus 80-luvun alussa taisi saada kipinää punkista. Vietin kesät maalla Pomarkussa ja enolla oli Jukka Raitasta, Veikko Lavia, Frederikiä, Eija Sinikkaa ja kaikkea tällaista. Mutta kyllä se varmaan aika monta bändiä pelasti, että kaikki huomio kiinnittyi siihen. The Exploited esiintyi Suistomaan soittopäivillä 1982. – Sillä on ollut tosi iso merkitys. Mutta sitten kun me käytiin Spartakiadeilla, kaikki Sehr Schnellit, Kadotetut ja nämä kolahti. Se oli mulle yhtä tyhjän kanssa. The Exploited esiintyi Suistomaan soittopäivillä 1982. Kunnes sitten Nuorten sävellahjassa tuli Pellen Häpeän olla valkoinen. Tämän jälkeen yhtyeen tyyli muuttui maanläheisemmäksi. Ei vähiten siksi, että siitä 80-luvun elämästä ei jäänyt 90-luvulle kuin verovelkaa ja jäätynyt linja-auto Tullintorille. Tein Särkyvää Hanhiniemen kanssa ja tehtiin uusiksi Hän tanssii kanssa enkeleiden, joka oli tosi iso hitti. Tehtiin lehteä ja järjestettiin Suistomaan soittopäiviä. Kesällä 2002 sain demon, jossa oli Rakkaus on lumiVuonna 1982 punk näkyi vielä ainakin tyylissä. Aloitetaan se alusta. Sieltä löytyi vaimo, syntyi lapset, sain sen 90-luvun alun koota itseäni, tehdä töitä, maksaa verovelkoja, tehdä vähän biisejä. Appendix ei siis ollut sinulle missään vaiheessa vaihtoehto Yölle. Pelko ja rakkaus -albumin (2012) epäonnistumisen hän ottaa omaan piikkiinsä ja myöntää muutenkin, että isolla bändillä käänteet voivat olla joskus liian hitaita. Siihen Legenda (2001), joka myi 120 000. Kuinka paljon Yön isoista käänteistä on pelkkää sattumankauppaa. Niissä oli tempoa ja särökitaraa, mutta myös vanha 70-luvun iskelmällinen melodia. – Kaikkien vaiheiden jälkeen kyllä. – Aika monta sellaista bändiä tulikin, jotka teki yhden singlen. Silloin oltiin jo paljon valmiimpia tekemään seuraavaa levyä. Se oli ihan ok suosittu bändi. – Ei se koskaan merkinnyt enempää kuin Yö, mutta kyllä se helvetin hienoa oli. Ku va : Jo uk o J är v in en Vuonna 1984 Nuorallatanssija-albumin aikoihin poseerattiin tähän tapaan. Tapahtumahetkellä ihmetteli, että miksi tässä näin kävi ja kuinka mua nyt tällä tavalla rankaistaan. – Mutta esimerkiksi Sex Pistols ei merkinnyt mulle mitään. Ollin tulkintaa seuraa lunkisti tuolloinen rumpali Veikko Lehtiranta. Oli pakotettu menemään töihin, että selviytyi. Se osasi tehdä sellaisia lauluja, jotka upposi minuun. Kun Yö oli jo perustettu, mutta Jani Viitanen lähti armeijaan, perustettiin Appendix siksi aikaa. Olen muutenkin aina ollut suomalaisen musiikin ystävä. – Olen aloittanut musiikinkuuntelun itse asiassa iskelmästä. Toisaalta Lindholmin nöyryys ja itseltään vaatiminen ovat nekin monille tuttuja piirteitä. Se yleensä riitti, että se demo oli lähetetty Porista. Ja helvetin synkät sanat. – Uusi Yö syntyi 2001. Ja mikä huomionarvoisinta, puhuminen tehdyistä virheistä ei jää vain niihin vaiheisiin, jotka on dokumentoitu ja siksi pakko myöntää. Sattumaa oli, että Kolmas Nainen hajosi, sytyttiin toisistamme Paulin kanssa. Mainitsit sattuman merkityksen. > Soundi-haastattelu 24 SOUNDI sen puute leimaavat häntä poikkeuksellisen vahvasti. Niin kuin nyt esimerkiksi se Dingon suosio. Kun näin Hakulisen ekaa kertaa, tajusin mikä mun kohtalo on. Bändille rupesi vuosittain tulemaan se kymmenen keikkaa enemmän. Jonkun verran tehtiin keikkaa. Oletko koskaan ajatellut, että Yön uralla yksi ympyrä on jo sulkeutunut: Yö oli ensimmäisenä po”Sex Pistols ei merkinnyt mulle mitään. Mutta kun Viitanen tuli armeijasta, minä ja (Yö-basisti Juha) Rauäng lähdettiin rockin SM-kilpailujen kautta ihan tosissaan yrittämään Yötä. Sana levisi tosi nopeasti, että nyt niitä Jussin biisejä taas soitetaan. Se kolahti todella lujaa. K u v a: Ti m o Jä rv en p ää K u v a: Ti m o Jä rv en p ää haast_olli lindholm_a.indd 24 25.11.2016 10.02. Mutta siihen pisteeseen päästäkseen Lindholm on tehnyt pitkän matkan. Siellä oli paljon punkbändejä. Uraan liittyy helvetisti sattumia
Biisit lyheni, aihesisältö oli eri. Levyltä se kuulosti kuitenkin hienolta. Kun oli enää kaksi keikkaa jäljellä, niin päätin että kun nämä keikat on ohi, niin paria biisiä en laula enää ikinä. – 30-vuotisjuhlakiertue 2011 oli huippumenestys. Radiot ei syty soittamaan neljä minuuttia 47 sekuntia pitkää biisiä, missä on hienoja viuluja sello-osuuksia. Kuinka hyvin nykyinen yleisöpohja muuten ymmärtää ja diggailee alkupään materiaalia. Harmi että se tuli tuottajaksi vasta nyt. Ne biisit on vanhanaikaisia. Löytääkö nuoret sen vai käykö siinä niin kuin viimeisimmällä levyllä. Levyyhtiöt taistelee siitä, kuka pääsee niihin ständeihin.” Astetta rockimmassa Yön kokoon panossa vuonna 1995 Olli jäi vähemmistöön biisimateriaalia valittaessa. Hän sanoi kunnioittavansa kuinka paljon te näette vaivaa, mutta se ei kiinnosta ketään. Oli aika hienoa lähteä tekemään levyä, kun oli sellainen biisi. Levy-yhtiöt taistelee siitä, kuka pääsee niihin ständeihin. Uudessa levyssä on huomionarvoista se, että sen tuotanto on hämmentävän moderni. Pidettiin seuraava kevät taukoa ja ruvettiin tekemään Pelko ja rakkaus -levyä. Mutta nyt kun meillä on bändi, joka osaa soittaa, me ei osatakaan soittaa niitä sillain. Mutta me tehtiin ne itse. Lindholmin vasemmalla puolella rumpali Jukka ”Frogley” MäntySorvari, oikealla basisti Jesu Hämäläinen ja kyykyssä pisimpään solistin aisaparina toiminut kitaristi Jani Viitanen. Saatiin kuulostamaan ne biisit hyvältä huonolla soitolla. – Marraskuussa ilmestyi kuuden levyn boksi Aikamatka 1981–2016. Siinä kohtaa olisi pitänyt olla tuottaja. Ne elää kyllä. Se ei vahvista sitä mielikuvaa mikä monilla kyyni koilla on jähmeästä suomirock-dinosauruksesta. Vaikka siellä oli kaikki epävireessä, jota ei huomannut kukaan. – Meidän kosketinsoittaja Jari Latomaa, joka on tosi hyvä studiossa, lähtee äänittämään mua ja lop”On se melkoista, kun joutuu elämään ABC-huoltamoiden myynnillä. Se on vähän kornia. – Vuoden 2014 konserttikiertueella ensimmäinen jakso oli Varietee ensimmäisestä viimeiseen biisiin. – Treenattiin ennen Varieteen nauhoittamista ihan hillittömän paljon, mutta me ei siltikään osattu oikein soittaa. Olette soittaneet keikkoja, jolla on esitetty debyyttialbuminne Varietee (1983) alusta loppuun. Miten tavoitat uutta yleisöä. Sillä on paljon hittejä. Tyyli on elänyt kuitenkin jonkin verran vuosien varrella. Se kohottaa kummasti itsetuntoa, kun tajuat jo siitä kälyisestä demosta, että tämä on ihan elämää suurempi laulu. – Analysoin sitä Petri Somerin kanssa, joka on tehnyt biisejä meidän levyille. On se melkoista, kun joutuu elämään ABC-huoltamoiden myynnillä. Haasteellisinta viimeiset kaksi-kolme levyä on ollut se, että musiikki on muuttunut niin helkkaristi. – Hitteihin ihmiset suhtautuu aina samalla tavalla. Nyt se tuottaja tuli, kun oltiin hakattu kaksi levyä päätä seinään. Debyyttialbumi Varieteen (1983) kuvasatoa. On tärkeää löytää sellaista musiikkia, jolla tavoittaisi uuden yleisön niin, ettet tee itsestäsi naurettavaa. – Paljonhan siinä oli sellaisia biisejä, joita soitetaan edelleenkin: Vain varjot häntä seuraa, Yhden illan varietee, Likaiset legendat I, Pieni ihminen suuressa maailmassa, Särkynyt enkeli, En saanut sua pilviin... Millaisia tuntemuksia se on saanut aikaan. No, se meni ihan hienosti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Sitä tehdään kuin Iisakin kirkkoa, panostetaan rahallisesti ihan helvetisti ja sitten kun se tulee ulos, niin huomataan ettei meillä ole mitään paikkaa missä sitä myisi. Siinä kohtaa olisi pitänyt olla Jimmy Westerlund, niin tämä tie olisi ollut paljon helpompi. Siinä kohtaa tapahtui tosi isoja mullistuksia musiikissa ylipäätään. Vaikka mies on sama, niin elämäntilanne on kovin erilainen kuin alun perin niitä kappaleita laulaessa. Yrität ja yrität, mutta et pysty soittamaan sitä niin väärin. Mutta me jatkettiin sitä samaa saatanan neljän ja puolen-viiden minuutin linjaa, jossa oli Bratislavan jousiorkesteria ja kaiken maailman häslää. Minne tuulet vie oli nyt sellainen, joka upposi, ja levyllä (tänä vuonna ilmestynyt tuorein Yö-albumi Puolet taivaasta – puolet helvetistä) on pari muutakin biisiä, jotka täytyisi vaan saada singleksi. SOUNDI 25 valkoinen. Näihin tunnelmiin Yö palasi vielä vuoden 2014 konserttikiertueellaan. K u v a: Jo u ko Jä rv in en K u v a: k ar i La h ti n en haast_olli lindholm_a.indd 25 25.11.2016 10.02
Ne tuntee meidän tuotannon. – Olen joskus ollut tosi pettynyt, että mun promoottori tekee lujasti töitä ja olen viisi päivää Helsingissä. Jos on sovittu, että seuraa van kahden vuoden aikana teh dään 140–160 keikkaa, niin kenen kään ei tarvitse tulla sitä toista ker taa kyselemään. Yön tarinaa vähääkään tietävät ovat hyvin perillä suosion jyrkistä nousuista ja laskuista. Onko viimeiset viisitoista vuotta ollut niin tasainen ajanjakso kuin miltä se ulospäin on näyttänyt. putulos on huono. Kun menet vaikka ulkomaille, niin lentoko neessa tulee ihmisiä laulamaan ja kysymään, että kääntyiskö tuoli. – Mutta ihmiset haluaa lukea sel laista. Mutta jos multa katoaa fii lis, se menee vituiksi. – Haluaisin, että mut tunnettai siin sellaisena vanhan ajan patruu nana. Jos sovi taan tammikuussa, että syksyllä tehdään konserttikiertue, jossa on 26 konserttia, jokainen voi varau tua siihen, että silloin on 26 kon serttia. ”Esiintymiskunnolla ei ollut järkkärille tai yleisölle mitään väliä. Mutta ym märrän kyllä jotain Heikki Kinnusta, jolta vieläkin kysytään kaupassa, et tä onko näkynyt Viljoa. Kenen ansioksi lasket sen, että Yön laulut henkilöityvät edelleen sinuun, vaikka et ole itse enää tehnyt biisejä aikoihin. Käyn läpi kotona eri näkökulmia ja musiikillisia asioita, sitten juttelen jonkun toimittajan kanssa kolme varttia levyn tekemisestä, keikois ta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Seuraavana päivänä näen ot sikossa: ”Yölaulaja: Kuulo meni” Joskus tuollainen vituttaa. – Kun menee tarpeeksi hyvin, niin laiskistuu. En pystynyt keskittymään siihen ison kiertueen jälkeen. Mutta ihmiset on sellaisia yksilöinä. Kun han esiintyjät vain tulivat. Ihmiset rupeaa ottamaan kännykkäkuvia. Kuinka paljon sinua harmittaa, ettei se julkisuus ole täysin omissa käsissä. Epäonnistumisista on ollut helppo puhua, kun ne pystyy hautaamaan menneeseen aikaan. Monet lohduttaa, että on sekin parempi kuin ”Korkki meni kiinni 16 vuot ta sitten”. – Tämä on tasaisempaa ajanjak soa. Sitä kun jat kuu kuukausia, niin varmaan se käy hermon päälle. – Voin sanoa, että Pelko ja rak kaus levyllä laulan huonosti, mä olen mokannut sen. – Tekstittäjät on niin hyviä. Kyllä sieltä ne pienet epävireisyydet hoidetaan – sitä varten on koneet olemassa. – Kun on tarpeeksi suosittu ja levyt myy tarpeeksi paljon. Luulisi että sekin asia on tullut jo selväksi. Ne virheet olisi hy vä aina käsitellä ja sanoa ääneen. Silloin niillä virheillä ei ol lut mitään merkitystä. Nythän se on muuttunut eikä se ole ollut meille ongelma. Kuinka virheitä näkee lähimenneisyydessä ja kuinka helppo ne on käsitellä. Sitten toimittaja sanoo jotain, mi tä en kuullut. Ihan paskaa, mä olen tä män jo tehnyt. – Juteltiin Ellinooran kanssa, joka tulee meidän jälkimmäiselle Metro Areenan keikalle vierailijaksi. Ei kä se hämää mua yhtään. Millaisena Olli Lindholm pitäisi tuntea ja mistä asioista. Sitten kun heittää tarpeeksi monta kertaa sen kitaran, että antaa olla, niin sitten se myös jää siihen. Mutta sitä fiilistä ja ytimessä ole mista ei saa koneella. Millaisen haluaisit julkisen roolisi olevan. Kun mä puhun jostain mei dän isosta laivakeikasta tai Metro Areenasta, etenkin Helsingissä jo ku aina keskeyttää ja kysyy, että on ko mitään pointtia, onko lomasuun nitelmia. Pystyn kyllä laulamaan muutaman kerran ja niistä katsotaan sitten se paras ja vedetään kohdilleen auto tunella. 35-vuotiskiertueen päätöksestä Espoon Metro Areenalla on jälleen lupa odottaa näyttävää spektaakkelia. Mutta maailma oli ennen niin erilainen. Julkisuuden yksi ulottuvuus on myös se, että sitä ei voi koskaan täysin kontrolloida itse. Se on myös itsensä herättämistä. Kun on pari vuot ta tekemättä, niin kaikki tekemiset tuntuu ihan samanlaisilta kuin en nenkin. Hän laulatti ja laulatti eikä mun hermo kestä sitä. Sinut tunnetaan rehellisenä ja nöyränä, joka on avoimesti myöntänyt myös virheensä. Se on välillä vähän äksy ja vittumainenkin, mutta se ei kos kaan käännä selkäänsä. Mun olisi täytynyt tajuta se, kun me ruvettiin tekemään sitä, et tä meidän urkuri – niin hyvä kuin se 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Yön 30-vuotisjuhlakiertue päättyi komeissa puitteissa Hartwall Areenalla joulukuussa 2011. Jimmy tajusi, että haetaan fiilistä. Olen aiemmin säästynyt tosi hyvin kaikelta, mutta nyt Voicen jälkeen on ollut vähän erilaista. Joo, mulla on huono kuulo. Tästä oli väistämättä siirryttävä hetkeksi takaisin peruskuvioihin. Ei ne tajua, että ne julkisuuden henkilöt on kuulleet ne samat jutut sata kertaa. Olet ollut kauan julkisuudessa useissa eri rooleissa. Missä vaiheessa artistista tulee julkisuuden henkilö. Musta on kaikkia kohtaan reilua myöntää, että tämä meni nyt pipariksi ja yksilöi sen. Hän sanoi, että voi kun hienoa, kun joku puhuu virheistään ja epäonnistumi sistaan. Kun hän juttelee muiden ih misten kanssa, ne kehuskelee aina sitä kuinka helvetin hyvin kaikki on asiansa tehneet. Kunhan esiintyjät vain tulivat.” K u v a: k ar i La h ti n en K u v a: k ar i La h ti n en haast_olli lindholm_a.indd 26 25.11.2016 10.02. Esiintymis kunnolla ei esimerkiksi ollut järkkä rille tai yleisölle mitään väliä
Fullsteam tulostus.indd 27 24.11.2016 16.22
Enää ei voi tehdä niin. Kaksi kahvitaukoa ja yksi ruokatunti. Eihän kukaan voi saada niin paljon anteeksi kuin Mustajärvi on saanut elämässään. – Jokisen Vesku ei ole mua paljon nuorempi, mutta siinä on sitä uhoa. Että se olisi markkinointia. On hienoa vetää uusia biisejä, jotka koskettaa ihmisiä. Tullaan aamulla koppiin, lähdetään seitsemältä töihin ja jätetään ne kännykät sinne koppiin. Millaisena haasteena näet sen, että Yön musiikki saavuttaa yleisönsä. Ei jumalauta voi olla sellaista tilannetta, että vuodesta toiseen vetäisi vaan niitä samoja. ”Mä tykkään VilleGallesta. Ja kun mä teen Lenni-Kalle Taipaleen kanssa duokeikkoja tai triokeikkoja meidän pianistin ja urkurin kanssa, niin silloin olen kaikkein vapaimmillani. päivä me ollaan Kaustisten Konstassa. Siinä yhdistyy nykypäivä ja rillumarei, mikä on tosi harvinaista.” K u v a: M ar ek Sa b o ga l > Soundi-haastattelu haast_olli lindholm_a.indd 28 25.11.2016 10.02. – Mutta voi olla, että tuo kuuden le vyn boksi on meidän viimeinen fyysinen levy. Tehkää seitsemän ja puoli tuntia töitä ja haistattakaa paskat kaiken maailman kiky-sopimuksille. – Mutta sekin on roolitusasia. Sitten mä tykkään siitä JVG:n VilleGallesta. Mun tarkoitus olla läsnä rauhoittamassa. Totuuden puhumisesta on tehty katoava kansanperinne. Tietyllä tavalla Elli Haloo on vähän samanlainen. Mutta ei se mene niin. Ei osata enää kiteyttää asioita. – Onhan se haaste. Kuinka julkinen rooli ja oikea persoona sinun tapauksessa kohtaavat. En tiedä sitten, kuinka niitä sosiaalisessa mediassa postataan. Jos tehtäisiin pelkkiä ravintolakeikkoja ja jos mä viikkoa ennen kiertueen alkua tiedän, että marraskuun 13. – Johtakaa! Mun on vaikea sanoa, voiko reilu parikymppisiä tyyppejä enää johtaa. Jääkiekkovalmentajien ongelma nuorissa on siinä, että pelaajille ei voi puhua enää samalla tavalla suoraan kuin ennen. – Enkä mä tiedä, onko mun tyyliselle johtajuudelle enää tilaustakaan. Olet maininnut, että olisit halukas puhumaan yrityksille johtajuudesta. Siinä on monta nimenomaan meidän bändin haastetta. – Olen just sellainen kuin siinä Voicessa. Samanlaisia mekin oltiin silloin parhaina päivinä. Etenkin ne Metro Areenan keikat tulee olemaan helvetin hienoja. Millaisia kokemuksia Voice Of Finland on tarjonnut sinulle työnä. Vähän sinnepäinhommaa, mutta ei pahantahtoisella tavalla. – Kun tulee sellaisia kappaleita kuin Minne tuulet vie, Yksi sydän särjettäväksi ja Yhteinen sydän, niin kyllä sellaisten eteen näkee vaivaa. Olen kuitenkin melodiavetoinen enkä aina tunnista sieltä sellaista. Vaikka jonkun rakennusliikkeen johtaminen on ihan yksinkertaista. Se on ollut mulle tosi hyvä juttu. Kun olen ollut nuorten ihmisten kanssa tekemisissä, ollaan käsitelty jännitystä, viihdemaailmaa ja sitä draivia. Olet puhunut kuinka sinulla oli nuorena miehenä kova uho päällä. Mutta se on ok, että ihmisen elämässä on arkea. Vasemmalta oikealle rumpali Ari Toikka, kosketinsoittajat Jari Latomaa ja Mikko Kangasjärvi, Olli Lindholm, kitaristi Daffy Terävä ja basisti Jukka Lewis. Mikä ajaa edelleen luotsaamaan Yötä, kun suosiota on ollut pitkään ja on yhä. Mutta niiden tarkoituksena onkin näyttää, että näin voi tehdä. Siinä yhdistyy nykypäivä ja rillumarei, mikä on tosi harvinaista. Se on räpin Irwin. Mikä Yön tilanne tulee olemaan konserttikiertuen jälkeen. Voi olla, että sen jälkeen tehdään sitten biisi kerrallaan. Siinä pitäisi olla rennompi kuin missään muualla. Ihmiset puhuu paljon, mutta ne ei ole välttämättä sanoneet vielä mitään. Siellä huudettiin, lyötiin maila paskaksi seinään ja sitä myöten asia oli taas selvä. Rutiiniakin pitää tehdä, että pysyy hengissä. – Ensimmäinen viikonloppu oli ainakin tosi hyvä. Mitkä olisivat sinun prinsiippisi. Joku johtaa, joku toinen tekee sisällön. Kun ei markkinoida levyä, niin markkinoitaisiin sitten keikkoja. Tunnistatko muissa artisteissa nuorta itseäsi – hyvässä tai pahassa. Jos joku tekee molemmat, niin se ei tahdo onnistua. Monista on tullut ystäviä. Onko valta-asemasi Yössä ollut koskaan uhattuna. Ne ei halua enää käydä ravintoloissa. Se ei ole sitä miksi mä olen tämän ajatellut. Joku joka ei ole kaveri ja huutaa päin naamaa, että mene koppiin ja laula. Nyt noissa tulevissa konserteissa on kolme Voice Of Finlandin edellisen kauden kilpailijaa. Kun 16-vuotias Ilona Gill Pakistanista sanoo, että hän haluaa laulaa tuon ja tuon biisin ja me ruvetaan sitä yhdessä kuuntelemaan, en tajua siitä mitään. 28 SOUNDI onkin – ei ole tällaisen jätkän tuottaja. Se on räpin Irwin. lokakuuta 2016 Pyymäen kahvila, Tampere Tällä luottomiehistöllä Yö on toiminut viimeiset kuusi vuotta. Jos asiat menee vähän pipariksi, mutta sua ei vihata, saat tosi paljon anteeksi. 12. Kuinka olette aikoneet edetä haastaviksi käyvillä markkinoilla. Levy-yhtiöitä on enää pari hassua. Yö-yhtyeen Olli mä en ole – sellainen tietyllä tavalla vähän yliampuva. Tiedän tarkalleen mitä varttia yli kaksitoista illalla tapahtuu. Ihmiset ottaa ainakin helvetisti valokuvia keikalla. Onko televisiosta välittyvä kuva koko kansan Ollista paikkansapitävä. Oksala tai Jimmy Westerlund. – Hakulisen kanssa se oli koko ajan. Hyvänä esimerkkinä Mustajärvi. Siihen tarvitaan Dan Tigerstedt, T.T. Yötä tehdään kovempaa kuin mitään muuta. Jussi on parhaimmillaan silloin, kun hän tekee sisältöä. Voicessa olen kaikkein luonnollisimmillani. – Se on ainakin pistänyt kuuntelemaan uudestaan musiikkia laajalla skaalalla. Mitä saavutettavaa esimerkiksi uusilla levyillä enää on. Neumann on joutunut ongelmiin siksi, kun se on paikoitellen mulkku. – Rupeaisin inhoamaan itseäni, jos me ei tehtäisi esimerkiksi konserttikiertueita. Se on kyllä osa minua. Asiat oli yksinkertaisia ja ne selvitettiin porukan kanssa. Meidän yleisö vanhenee. Me sijoitetaan niihin niin paljon rahaa, ettei niistä jää mitään itselle. Jos mun kanssa rupeaa sovittelemaan, se ei onnistu. Meidän yleisö ei ole mitään Spotify-aktiiveja
JOULULAHJAKSI PARHAITA TARINOITA Ovi lukem attom iin maailm oihin Myymälöistämme ja Suomalainen.comista Tommi Liimatta SAMI YAFFA Tie taipuu Legendaarisen rocktähden tarina. ”Liimatta osaa rakentaa pieneen tilaan paljon merkityssisältöjä niin elämänmakuisesti, että on yhdentekevää, mistä hän kirjoittaa. ”Kuvia kumartelemattomana ja vaikeitakaan aiheita kaihtamattomana tämä on genrensä parhaita koskaan julkaistuja teoksia.” – L änsi -s avo 27 95 Tommi Liimatta JEPPIS 2 Tommin vanhat kaverit ja koko 80-luku on jäämässä taakse, samoin lapsuus, sen viattomuus. “Graeme Thomsonin elämäkerta ei ylistä eikä skandalisoi. ”Kotimaisen dekkarin kentällä Tuomainen on 2000-luvun ilmiömäinen tähti.” – a amuLehti 24 95 Kauko Röyhkä LAPINPOIKA Yksi autereinen aamu voi muuttaa kaiken. ”Riiausreissu saavuttaa legendaariset mittasuhteet. ”Kuvia kumartelemattomana ja vaikeitakaan aiheita kaihtamattomana tämä on genrensä parhaita koskaan julkaistuja teoksia.” – L änsi -s avo 27 95 Tommi Liimatta JEPPIS 2 Tommin vanhat kaverit ja koko 80-luku on jäämässä taakse, samoin lapsuus, sen viattomuus. ”Riiausreissu saavuttaa legendaariset mittasuhteet. Pääasia, että saa lukea.” – K esKipohjanmaa 24 95 Antti Tuomainen MIES JOKA KUOLI Tarina kuolemasta, rakkaudesta, petoksesta ja tietenkin sienistä. Vietäväksi heittäytyy mielellään, sillä Röyhkä on pirun taitava kertoja.Dialogi napsuu maaliinsa, havainnoissa on tarkkuutta ja herkkyyttä. “Graeme Thomsonin elämäkerta ei ylistä eikä skandalisoi. ”Kotimaisen dekkarin kentällä Tuomainen on 2000-luvun ilmiömäinen tähti.” – a amuLehti 24 95 Kauko Röyhkä LAPINPOIKA Yksi autereinen aamu voi muuttaa kaiken. ”Itse näen Hynysen rillumarein piristävänä ja raikkaan krapulaisena lisänä muuten niin ummehtuneeseen kirjalliseen kulttuuriin” – a amuLehti 24 95 Graeme Thomson GEORGE HARRISON Beatlen uskomaton elämäntarina yksissä kansissa. ” – h eLsingin s anomat 27 95 Jouni Hynynen KADONNUTTA TAVARAA ETSIMÄSSÄ Tragikoominen kujanjuoksu kadotetun nuoruuden kannoilla. ”Liimatta osaa rakentaa pieneen tilaan paljon merkityssisältöjä niin elämänmakuisesti, että on yhdentekevää, mistä hän kirjoittaa. ”Itse näen Hynysen rillumarein piristävänä ja raikkaan krapulaisena lisänä muuten niin ummehtuneeseen kirjalliseen kulttuuriin” – a amuLehti 24 95 Graeme Thomson GEORGE HARRISON Beatlen uskomaton elämäntarina yksissä kansissa. George Harrisonista luodaan sympaattinen ja kriittinen ja yhtä kaikki luotettava, riipaiseva, arvostava ja uutta ajatusta tarjoava henkilökuva.” – s avon s anomat 27 95 Like tulostus.indd 29 25.11.2016 14.42. George Harrisonista luodaan sympaattinen ja kriittinen ja yhtä kaikki luotettava, riipaiseva, arvostava ja uutta ajatusta tarjoava henkilökuva.” – s avon s anomat 27 95 JOULULAHJAKSI PARHAITA TARINOITA Ovi lukem attom iin maailm oihin Myymälöistämme ja Suomalainen.comista Tommi Liimatta SAMI YAFFA Tie taipuu Legendaarisen rocktähden tarina. Vietäväksi heittäytyy mielellään, sillä Röyhkä on pirun taitava kertoja.Dialogi napsuu maaliinsa, havainnoissa on tarkkuutta ja herkkyyttä. ” – h eLsingin s anomat 27 95 Jouni Hynynen KADONNUTTA TAVARAA ETSIMÄSSÄ Tragikoominen kujanjuoksu kadotetun nuoruuden kannoilla. Pääasia, että saa lukea.” – K esKipohjanmaa 24 95 Antti Tuomainen MIES JOKA KUOLI Tarina kuolemasta, rakkaudesta, petoksesta ja tietenkin sienistä
Ensimmäinen Leonard Cohen -albumini oli Songs From A Room (1969). Vihan ja rakkauden laulut 30 SOUNDI Cohen-taitto_d.indd 30 24.11.2016 16.27. Eivät ainoastaan levyn kauniit melodiat, syvälliset sanoitukset ja Leonard Cohenin ainutlaatuinen ääni, vaan myös albumin visuaalinen ilme. LEONARD COHEN 21.9.1934–7.11.2016 There is a crack, a crack in everything That’s how the light gets in... Minä kuitenkin koen ne kaikki oman aikansa lapsiksi. Olin 18-vuotias, ja aivan kaikki siinä vetosi minuun. Viimeiseksi sitten jää lokakuussa ilmestynyt You Want It Darker. Värikylläisen ja hillittömän psykedeelisyyden kulta-aikaan oli julkaistu mustavalkoinen LP, jonka etukannessa on tyynesti karismaattinen kuva laulajasta itsestään ja takakannessa Kreikan saariston aurinkoa hehkuva otos hänen muusastaan Mariannesta, joka on uimasta tultuaan kietaissut kylpypyyhkeen ylleen ja istahtanut kirjoittamaan pienellä matkakirjoituskoneella. Suuren taiteilijan hyvästijättö, joka tulee aina muistuttamaan minua tästä vuodesta, jolloin niin moni merkittävä muusikko menehtyi. L eonard Cohenin lauluja on usein sanottu ajattomiksi
TIMO KANERVA SOUNDI 31 SOUNDI 6/1976 Lue Dougie Gordonin 40 vuotta sitten Soundiin tekemä pitkä Leonard Cohen -haastattelu: www.soundi.fi/arkistojen-aarre Prince, David Bowie, Guy Clark ja Leon Russell ovat vain pieni osa vuoden 2016 aikana kuolleista tähdistä. Pari vuosikymmentä sitten hän koki vetoa zen-buddhalaisuutta kohtaan. Manageri tuomittiin lopulta 9,5 miljoonan dollarin korvauksiin. Mutta nyt tahdon toivottaa sinulle oikein hyvää matkaa. Niinpä John Hammond, mies, joka oli löytänyt Billie Holidayn, Aretha Franklinin ja Bob Dylanin (ja tulisi vielä löytämään Bruce Springsteenin!), joutui tekemään täyden työn saadakseen Columbian hyväksymään Leonard Cohenin taiteilijakuntaansa. Tämä kun oli ryövännyt Cohenilta miljoonia. Silloin jankutettiin kaikkialla mediassa, ettei pidä luottaa yhteenkään yli kolmekymppiseen. Hän matkasi laajoille kiertueille, jotka toivat hänet kolme kertaa Suomeenkin (Hartwall Arena 2008 ja 2010 sekä Sonera Stadion 2012). Tiedät, että olen rakastanut aina sinun kauneuttasi ja viisauttasi, eikä minun tarvitse sanoa enempää, sillä sinä tiedät sen kaiken. Hyvästi vanha ystävä. Tuoksi murheen ajanjaksoksi osoittautui sitten tämä, jonka viimeisiä viikkoja nyt elämme. Ja moni heistä pysyi tälle vanhalle, viisaalle sielulle uskollisina miltei viisi vuosikymmentä. Sitä oli aina hienoa katsoa, sillä tiedettiinhän yleisesti, että Leonard Cohen kärsi koko elämänsä pahoista masennuskausista. 1960-luvulla ihailtiin nuoruutta. Se Leonard Cohen, jonka musiikkimaailma oppi tuntemaan, ei koskaan ollut nuori. Hänellä oli takanaan opintoja, runoilijan uraa ja monenlaista elämänkokemusta. Tuolloinhan Leonardin ääni oli entisestään mataloitunut ja mureutunut. ”Viskin ja tupakan ansiosta!” hän itse naurahti. Juuri pahemmin pieleen ei määrittely voisi oikeastaan mennä. Nämä keikat ja niiden innoittamina syntyneet levyt toivat takaisin varastetut rahat – ja enemmänkin. Sisimmässäni toki koko ajan ymmärsin, että piakkoin tulisimme kokemaan vuoden, jolloin keskuudestamme poistuu niin moni luova ihminen, että musiikin tulevaisuus alkaa näyttää kovin synkältä. Lopulta hän vetäytyi luostariin ja löysi lohdutusta yksinkertaisista, joka päivä toistuvista arkipäivän rutiineista. Marianne Ihlen, So Long, Mariannen ja Bird On A Wiren innoittaja, nukkui pois jo kesällä. Cohen-taitto_d.indd 31 24.11.2016 16.27. Niin moni toisteli sitä samaa mantraa: ”Ei nuoriso osta 33-vuotiaan runoilijan levyjä!” Vaan kuinka ollakaan, nuoretpa ostivat. Kannattaa muistaa, että hän oli Elvis Presleyä vanhempi – ja villinä rockvuonna 1967 Elvis oli unohdettu jonnekin Hollywoodin roskaelokuvien kulisseihin. marraskuuta 82-vuotiaana. TIMO KANERVA Viimeisellä rannalla M itä pitemmälle kuluivat vuodet ja vuosikymmenet tämän lehden päätoimittajana, sitä vähemmän pidin edesmenneiden muusikoiden muistokirjoituksista. Tokihan Cohen käsittelee lauluissaan monia vakavia aiheita: kuolemaa ja elämää, rakkautta ja vihaa, uskoa ja epätoivoa, mutta hänen tuotannostaan löytyy paljon huumoria. Loputonta rakkautta, näemme joskus, jossain.” Leonard Cohenin ensimmäiset albumit kertovat minulle nuoruudesta, viimeiset vanhuudesta ja kuolemasta ja I’m Your Manin (1988) kaltaiset uran keskivaiheen albumit keski-iästä. Hän istui jonkin aikaa vankilassa, mutta senttiäkään hän ei kavaltamistaan rahoista takaisin maksanut. Leonard Cohen päätti palata töihin. Hyvästejä jättämässä. Luokittelua rakastava lehdistö alkoi jo ajat sitten kutsua Leonard Cohenia ”Synkkyyden kaupparatsuksi”. Olin aina – ehkä hieman lapsellisestikin – ajatellut, että Soundin pitäisi tarjota musiikin ilosanomaa, eikä suru-uutisia. Kuolinvuoteelleen hän ehti vielä saada Leonardin kirjeen: ”Marianne, me olemme tulleet aikaan, jolloin olemme niin vanhoja, että kehomme lakkaavat toimimasta. Kelley Lynch tuli siis tehneeksi palveluksen ihmiskunnalle. Leikkiäkin hän laski – usein sarkastisesti itsestään. Ilman tuota rikosta moni levy olisi jäänyt julkaisematta, eivätkä valtavat ihmismassat olisi päässeet kokemaan upeita konsertteja. Leonard Cohen kuoli 7. Aivan erityisesti konserteissaan hän suorastaan säteili aitoa esiintymisen iloa. Takaisin julkisuuteen hänet kuitenkin pakotti pitkäaikainen manageri Kelley Lynch. Vuonna 2016 lopulliset jäähyväiset studioille ja konserttisaleille jättivät Leonard Cohenin lisäksi David Bowie, Prince, Guy Clark, Merle Haggard, George Martin, Keith Emerson, Leon Russell, Scotty Moore, Glenn Frey, Paul Kantner, Ralph Stanley, Bobby Vee, Lonnie Mack, Dave Swarbrick, Maurice White, Steve Young, Mose Allison… Ihan vain mainitakseni ne, joilta hyllyissäni on lukuisia albumeja. Hän täytti 33 vuotta esikoisalbuminsa (Songs Of Leonard Cohen, 1967) ilmestymisvuonna. Tuntuu kuin seisoisimme viimeisellä rannalla
32 SOUNDI Teksti: Dan Cairns / The Interview People Suomennos: Salla Harjula 32 SOUNDI leonard cohen -taitto_c.indd 32 25.11.2016 14.47
Los Angelesissa lokakuun puolivälissä hyväntuulinen 82-vuotias mies jaksoi vielä haaveilla tulevista albumeista ja uhosi elävänsä 120-vuotiaaksi. SOUNDI 33 S uuressa, auringon kultaamassa puutarhassa, Los Angelesin vihreässä Hancock Parkissa, tunnelma on niin losilaisen täydellinen, että vierailija käy välittömästi epäluuloiseksi. Ne odottavat Cohenin uuden levyn kuuntelusession alkamista. Teräksinen henkivartio lienee paikalla, koska 82-vuotias Cohen alkaa olla heiveröinen (hänen kätensä tärisevät läpi keskustelumme). Hän on myös tunnetusti vastahakoinen keskustelemaan ja analysoimaan omaa työtään, niin vanhaa kuin uuttakin. Ei missään tapauksessa Leonard Cohenia. Ranskalaisista ikkunoista takanamme näkyy juhlasali täynnä pikaisesti kasattuja muovituolirivejä. SOUNDI 33 K u v at : So n y / k u v an k äs it te ly : So u n d i leonard cohen -taitto_c.indd 33 24.11.2016 16.33. Alun perin hän joutui aloittamaan jo lopettamansa konsertoinnin uudestaan vuonna 2004 taloudellisista syistä. Altaan viereinen ulkoilmabaari tarjoilee cocktaileja, olutta, mallasviskejä, laatuviiniä. Taustalla ei soi musiikki, mutta jos soisi, tämä ympäristö innoittaisi valitsemaan Joni Mitchelliä, Jackson Brownea, Carole Kingiä, ehkä vähän alkuaikojen Eaglesia. Toisin kävi. On lokakuinen alkuilta, mutta tällä ilmalla voisi helposti viihtyä sortseissa ja t-paidassa ja liukua Kanadan konsulin epätodellisen kirkkaaseen uima-altaaseen. ”En ole koskaan pitänyt itseäni us konnollisena ihmisenä. Juuri Cohenia me kaikki täällä kuitenkin odotamme. Niin paljon, että asenne tuntuu joskus suorastaan kitsailulta. Vieraat vaihtavat poskisuukkoja ja juttelevat kömpelön hetkisen, kunnes erkanevat helpottuneina omille teilleen. Minulla ei ole lainkaan hengellistä energiaa.” Leonard Cohen keikkaili viimeiseen asti. Tilanne on lievästi sanoen absurdi. Minulle on lupailtu henkilökohtaista haastattelua, mutta konkreettinen sopimus ajasta ja paikasta katoaa jonnekin PR-jargonin uumeniin. Minulta on pyydetty kysymyksiä sähköpostilla, Leonard Cohen antoi haastatteluja vielä viimeisinä viikkoinaan. Tilaisuutta ja sen jälkeistä kysymystuntia varten paikalle kokoontunut sekalainen joukko kansainvälisiä toimittajia silmäilevät toisiaan pidättyväisinä. Odottelun aiheuttama levottomuus jarruttelee juhlatunnelman aitoa käynnistymistä. Koruttomat, pohdiskelevat, pisteliään purevat baritoniballadit eivät kuulu tänne
Ei mitätöidä sitä kauheaa aitoa kärsimystä väittämällä, että sävellystyö aiheuttaisi jotain samanlaista.” You Want It Darker on Cohenin neljästoista studioalbumi 50-vuotisella urallaan. Häntä vartioidaan, koska hän on hauras, hentoinen ja tarvitsee aidosti suojelusta. Ei ihan. Löysin hänet aina aamulla kalsarisillaan kitara kourassa. Kun häneltä kysyy, mitä mieltä hän on imagostaan kärsivän taiteilijan ruumiillistumana (hän sävelsi Hallelujah-kappaletta vuosikausia ja kirjoitti sille 80 säkeistöä ennen kuin hioi ne lopulliseen muotoonsa), Cohen väistää kysymyksen. ”Tämä kappale kertoo tästä.” Hmm… No, miksei…. Siis haloo. Raukealla, karhealla, intiimillä äänellä, joka ajoittain putoaa kuiskauksen tasolle, Cohen kohtaa nuo pelottavat ja henkilökohtaiset totuudet. Kaikilla on taipumus dramatisoida juttujaan välillä. Se ei koskaan lopu, eikä siinä koskaan voita. – Te näette miehen, joka on toisaalta ihminen ja toisaalta biisintekijä. Samaan aikaan hän on silminnähden heikossa kunnossa: kumarainen, kutistunut, kävelykepin varassa. Kun häneltä kysyy kysymyksen, silmät säkenöivät ilkikurisesti ja tietäväisesti – keskustelukumppani voi suorastaan nähdä henkisten kaihtimien räpsähtävän kiinni samalla hetkellä. Ihmiset halusivat älyllistää ja ylianalysoida Madonnankin levyjä. Sama kehitys jatkuu You Want It Darker -levyllä, jota voi todella pitää yhtenä miehen hienoimmista teoksista. Hänellä oli tämä asenne jo kauan ennen vuotta 1994, kuin hän päätti muuttaa kalifornialaiseen zen-buddhalaiseen luostariin, jossa hänet vihittiin munkiksi. Hän tekee työtä jokaisen tavun eteen. Levyllä on hetki, jossa hän laulaa: ”I’m leaving the table, I’m out of the game”. Hän sanoo: ”Maailmassa on aidosti kärsiviä ihmisiä. Cohenin poika Adam, joka myös on muusikko ja säveltäjä, tuotti uuden albumin isänsä kotona. Saan vastalahjaksi töksähtäviä, väsyneitä, lähes käyttökelvottomia vastauksia. Kun he vain tietäisivät… Mutta ihmiset yrittävät aina. Minä aion elää ikuisesti.” leonard cohen -taitto_c.indd 34 24.11.2016 16.33. Cohen vartioi sanojaan, koska hän on runoilija – aktiivinen, tuottelias ja utelias. Laulua säestää blues-sävyiset, sattuvan synkeät ja ”Kaikilla on taipumus dramatisoida juttujaan. Viiden vuosikymmenen työkokemuksella Leonard Cohen ei jätä yhtäkään heikkoa kohtaa puolustukseensa: hän tietää jo valmiiksi, mitä toimittaja yrittää. Minä en nähnyt kahta ovea; niin, että ensimmäisen oven takana olisi isäni ja toisen takana biisintekijä Leonard Cohen. Hän ehti lukea Cohenin kirjeen. Kun vuonna 2004 kävi ilmi, että hänen elinikäinen managerinsa oli kavaltanut kaikki hänen säästönsä, koko sotkua seurasi Cohenin paluu konserttilavoille neljä vuotta myöhemmin. Oikeasti levy tehdään kappale kappaleelta, kunnes materiaalia on niin paljon, että voimme sanoa ”Luojan kiitos, nyt meillä on albumi kasassa.” Jos taiteilijat eivät itse ymmärrä miten se tapahtuu, miksi me muut luulemme pystyvämme. Pisteliäälle tyylilleen uskollisena ainainen vastarannankiiski Cohen kuitenkin murskaa lausunnon tänään: – Sanoin olevani valmis kuolemaan. Ikävuodet kuitenkin katoavat, kun Cohenin silmiin katsoo. Cohen on kuuluisa askeettisista kotioloistaan – hänen asunnostaan löytyy vain elämän perustarvikkeet ja hänen vaatevalintansa heijastelee samoja valintoja. Minä olen aina tuntenut vain tyypin, joka sävelsi ja sävelsi jatkuvasti, joka heräsi aina aiemmin kuin kukaan meistä. Myös Adamin puheesta kuultaa läpi sanaton toteamus: eikö se riitä teille. Ja kyllä – jos hänen omia sanojaan on uskominen, hän alkaa olla lähes valmis viheltämään pelin poikki. Tänä kesänä se tuli koskettavaan päätökseen. Tämän tien valitseminen edellyttää sen hyväksymistä. Cohen on tyylikäs kolmiosaisessa puvussaan ja ikuisessa fedorassaan. Adam, joka näyttää ja kuulostaa erehdyttävästi isältään, on isänsä lailla yhtä huvittunut – ellei jopa hennosti halveksu – tätä loppumatonta isänsä tekemisten ja motiivien analysointia. Minä aion elää ikuisesti. Heidän suhteensa kesti lähes vuosikymmenen. Ihlen oli innoitus kolmelle Cohenin hienoimmista kappaleista: Hey, That’s No Way To Say Goodbye, Bird On The Wire ja tietenkin So Long, Marianne. Ehkä. Ja ne paljastavat pelottavia ja henkilökohtaisia totuuksia. Tullakseen hienoksi taiteilijaksi on annettava kaikkensa. Se on päivittäistä raatamista, loputonta kadonneen soinnun metsästystä. Kuulin monet niistä monina eri versioina. Laulaja kiersi maailmaa lähes kolme vuotta ja taikoi pitkillä ja hartailla esiintymisillään täyteen pakatut stadionkeikat tunnelmaltaan intiimeiksi kuin klubikeikat. Vanhempi Cohen sanoo, ettei levy olisi koskaan valmistunut ilman pojan jatkuvaa suostuttelua. Ja jotkut pitävät Dylania arvoituksellisena. Kuultuaan Ihlenin olevan kuolemaisillaan syöpään Cohen kirjoitti hänelle: ”Tiedä, että olen niin lähellä takanasi, että jos kurotat kätesi minulle, saat ehkä omastani kiinni.” Kaksi päivää viestin lähettämisen jälkeen Ihlen kuoli. Melkein. Minulle on ollut aina vain yksi ovi, koko mies samassa paketissa. Samaan aikaan Cohenin ura levyttävänä taiteilijana sattui nousemaan uuteen huippuun. Minä olen aina tuntenut vain yhden miehen. Taisin liioitella. Osittain tämä näyttäisi olevan luonnollinen reaktio kaikkeen siihen mikroanalysointiin, jota Cohenin työ saa jatkuvasti osakseen. Vaikka paluu alun perin tapahtuikin taloudellisista syistä, siitä kasvoi todiste Cohenin taiteellisesta lahjomattomuudesta. Ne kuitenkin heijastelivat uutta pohdiskelevaa asennetta, joka vihjasi Cohenin astuneen yhdeksännelle vuosikymmenelleen varustautuneena hyväksynnällä ja nöyryydellä – sekä huomattavalla annoksella leikkisää itseironiaa. Myös Cohenin ura on ehtinyt jo kerran tulla päätökseensä. Nämä kappaleet ovat elinikäisen työn lopputulosta, jossa päämääränä on kielellinen täsmällisyys. Cohenin täysi vastakohta, sydämellisen ystävällinen ja puhelias tuottaja, ymmärtää muusikkoa: – Kuule. Taannoin tehdyssä laajassa taiteilijahaastattelussa New Yorker -lehteen hän sanoi: ”Olen valmis kuolemaan.” Välittömästi kuuluisaksi noussut sitaatti antaa lisäpainoa ja kohtalokasta merkitystä kappaleen sanomalle. Ikuisesti. Asenne juontaa juurensa Cohenin nuoruusvuosiin ja aikaan Kreikan Hydra-saarella, jossa hän asui 1960-luvulla ja rakastui Marianne Ihleniin. Hän kokee jo tehneensä sen rankimman osuuden luomalla kappaleensa – olisi liikaa vaadittu vielä puhua niistä siihen päälle. Samaa sanoo tuottaja ja biisintekijä Patrick Leonard, joka oli säveltämässä Madonnan suurimpia 1980ja 1990-lukujen hittejä, ja joka työskenteli Cohenin kanssa nyt kolmatta kertaa tätä levyä tehdessä. Kuulin Hallelujah-biisin ennen kuin se oli biisi. Noihin aikoihin julkaistut kaksi uutta levyä, Old Ideas ja Popular Problems, ammensivat tutuista cohenilaisista innoituksenlähteistä: kuolevaisuudesta, himosta, hengellisyydestä ja menetyksestä. 34 SOUNDI SOUNDI 35 ja tottahan lähetän ne
Kaikilla tuntuu olevan jokin maaginen systeemi, jolla he yrittävät saada luovat virrat juoksemaan. Mukaan lukien sen nimibiisillä, jossa Cohen laulaa ”Hineni, Hineni” (hepreaksi ”Olen täällä”) ”I’m ready, my Lord”. Joskus ennen nämä sanat olivat universaaleja viitteitä, jotka kaikki ymmärsivät. Kappaleen sanoituksista Cohen sanoo: – Kasvoin aikuiseksi tämän sanaston ympäröimänä, joten on luonnollista, että käytän samoja maamerkkejä kirjoittaessani. Levyn tuotti Phil Spector. Jos nimittäin ympäristöni olisi edes puoliksi niin sekainen kuin oma mieleni, en pystyisi liikkumaan tästä huoneesta seuraavaan. K u v a: So u n d in ar k is to leonard cohen -taitto_c.indd 35 24.11.2016 16.33. 34 SOUNDI SOUNDI 35 karun hillityt taustat. Adam muistaa keskustelun, jonka hän kävi isänsä kanssa äänityssession aikana. Minulla ei ole lainkaan hengellistä energiaa. Leonard Cohen vuonna 1976. Minä vain jotenkin onnun eteenpäin, kuten niin moni meistä näiden asioiden äärellä. – En totta puhuen ymmärrä tätä työtä muutenkaan. Olen ansassa, olen vankina, eikä elämässäni enää ole paljonkaan häiriötekijöitä. Hän kertoo niin mestarillisen helposti tunteista, jotka nousevat suoraan hänen sydämestään ja mielestään. – En koskaan oikein päässyt sisälle siihen fiktiiviseen hahmoon, sanoo Cohen itse. Cohenin klaanin kolme polvea. Häntä ei selvästi haittaa ne lempeän kärkevät lempinimet, joita hän on matkan varrella koonnut – ”Leikkisä Len”, ”Kärsimysten kauppias” – mutta hänellä on silti sanottavaa nimittelijöille: – Ne kusipäät saavat vielä maksaa. Kappaleen sanojen vihjaus lähestyvästä kuolemasta yhdistettynä Cohenin lapsuusajan uskontoon ja musiikkiin tuo sekin lisäpainoa nyt jo kuuluisaan lausahdukseen: ”Olen valmis kuolemaan.” Cohen selittää kanttorin ja kuoron valintaa: – En ole koskaan pitänyt itseäni uskonnollisena ihmisenä. – Toivottavasti saamme tehdä tämän vielä uudestaan, hän sanoo. Tästä puhuessaan Cohenilta lipsahtaa ajatus, joka tietoisesti tai vahingossa paljastaa, että mies ei sittenkään ole aivan valmis lopettamaan levytysuraansa. Tämä mies ansaitsee mitalin. Minulla ei ole kiinni tässä projektissa mitään muuta kuin sinä, pakottamassa minut sängystä ylös aamuisin.” Cohen sanoo hyvästit hymyillen ilkikurisesti ja heittäen viimeisen terävän katseen kanttorin kenkien suuntaan. – Palaan siihen hommaan heti kun käteni lakkaavat tärisemästä. Kysyin häneltä: ”Mistä tämä kumpuaa?” Hän sanoi: ”Se on niin helppoa. On mahdotonta olla palaamatta yhä uudestaan Cohenin silmiin. Leonardin poika Adam tuotti viimei seksi jääneen You Want It Darker -albumin. Oman pääni sisällä on aina niin sekaista, että sen järjestämisen sijaan olen nähnyt paljon vaivaa yksinkertaistaakseni ympäristöäni. Kun Bob Dylanin Nobel-palkinto väistämättä nousee puheeksi, vastaus on klassista Cohenia. – Kuuntelin näitä kappaleita, ja kuulin tämän miehen kuiskailevan korvaani. – Toivon tekeväni vielä jotain orkesterin kanssa, ehkä yhdistellen puhetta ja musiikkia. Miehet eivät ole tavanneet tätä ennen, mutta kanttori ja Cohenin lapsuusajan synagogan kuoro esiintyvät uudella levyllä. Ja sitten: – Aion pysyä kuvioissa kunnes olen 120-vuotias. – Se on kuin ripustaisi mitalin Mount Everestin rintaan kiitellen sitä maailman korkeimpana vuorena olemisesta. Ja jos Luoja suo, siitä saattaisi toivottavasti vielä kummuta uusi albumillinen kappaleita. Kuvassa myös Adamin poika Cassius. Nykyään näin ei enää ole, mutta se on edelleen minun maisemani. Kun hänelle esitellään Montrealin synagogan kanttori, jonka kiiltävä, terhakka naama heijastuu hänen vähintään yhtä kiiltävistä ja terhakoista kengistään, Cohen rekisteröi miehen olemuksen yksityiskohdat aivojensa arkistoihin niin ilmeikkäästi, että kortiston kahina kuuluu melkein ulospäin asti. Uusi levy päättyy Treaty-kappaleen kamariorkesteri-sovitukseen. Cohenin terävä huumorintaju on säilynyt ennallaan. On kuin Leonard Cohenin myyttiä purettaisiin hitaasti mutta tietoisesti, samaan tahtiin kuin hänen maallinen omaisuutensa jatkuvasti vähenee ja vähenee. Kysyn, vieläkö Cohen maalaa omakuvia, joita hän aikanaan tuotti päivittäin. Raiteet olivat viemässä kohti seuraavana vuonna ilmestyvää Death Of A Ladies’ Man -albumia. Mutta kuka tietää
P A L U U TU LE VA IS U U TE EN Disco Ensemblen paluu neljän vuoden julkaisutauolta ajoittuu hetkeen, jota hallitsevat myyntilistoilla ja festivaalilavoilla urbaanit popparit, räppärit ja edm-artistit. Vailla vastakkaina settelun tarvetta sopii todeta, että yhtyeen melodinen voimarock kuulostaa ja tuntuu juuri nyt poikkeuksellisen tarpeelliselta ja tuoreelta. Teksti: Teppo Vapaus Kuvat: Ville Malja 36 SOUNDI disco ensemble -taitto_e.indd 36 24.11.2016 16.26. tammikuuta. Uusi albumi Afterlife julkaistaan 27
Jussi: – Kaikilla oli mopot. Ypäjän mummoa on mietitty, kun biisejä on tehty. Silti ilmaisussa on aitoa energiaa. Biisejä ei pelätä aloittaa kertosäkeillä ja jokaisen kappaleen kohdalla on tunnuttu todella mietityn, koliseeko kipale aivan kympillä. Levyn avaavat Reality, Fight Forever, SOUNDI 37 Disappear, Afterlife ja Nothing More tekevät pelin selväksi läpitunkevalla melodisuudellaan. Etenkin kita risti Jussi Ylikosken Big Pharmalla oli iso merkitys uusien kap paleiden työstämi sessä. Das Bootin ja Surround Men liidaavat syntetisaattorimelodiat laajentavat äänikuvaa ja Face Down In A Fountainin kimurantimpi riffittely pyrkii kevyeen hulluuteen. Biisejä alkaa lauleskella mukana jo toisella kuuntelukerralla, ja niiden laulamista jatkaa vielä kävelyllä ja kauppareissulla. Siinä missä bändi kykeni debyyttialbumillaan Viper Ethics vuonna 2003 mättämään pöytään In Neonin kaltaisia umpihulluja tunteenpurkauksia, nyt se tyytyy olemaan sen enempiä ponnistelematta ”vain” tyylitietoinen melodiakone. Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta Disco Ensemblen kuuntelu myös energisoi. Porilainen outsider-identiteetti Jussi Ylikoski ja rumpali Mikko Hakila aloittivat kimpassa soittamisen Ulvilassa vuonna 1994. Albumia on jokseenkin yhtä helppo diggailla kuin vaikkapa Weezerin onnistuneimpia ja ehyimpiä levytyksiä, joilla tarttuvat ja tutun kuuloiset laulumelodiat ja yksinkertaiset hokemat seuraavat toisiaan painuen nopeasti mieleen mutta menettämättä tehoaan pidemmässä kuuntelussa. Miikka Koivisto liittyi Disco Ensemblen esiasteeseen ”rajan takaa” Porista viisi vuotta myöhemmin. Ehkä tällä osastolla jäädään vähän jälkeen nuoremman Disco Ensemblen luontevasta sekopäisyydestä. Soundin haastatteluun saapuivat uuden albumin biisipohjien sävellysvastuun kantanut kitaristi Jussi Ylikoski ja laulumelodiat ja lyriikat Jussin demojen päälle tehnyt Miikka Koivisto. Pahikset tappelee keskenään. D isco Ensemblen tulevaa Afterlife-albumia kuunnellessa huomaa nopeasti, että bändin biisikynä on sauhunnut terävänä paluuta valmistellessa. ”En usko, että levy olisi vielä valmis, jos oltaisiin yritetty tehdä se kuten ennenkin.” disco ensemble -taitto_e.indd 37 24.11.2016 16.26. Kappaleiden laatu ei pahemmin notkahda albumin loppua kohti. Jengi ajelee niillä, vetää vähän röökiä ja kaljoittelee. Disco Ensemblen uutuusalbumissa ei ole mitään taiteellista, hankalasti käsitettävää tai itseisarvona haastavaa. Siinä sitten kattelee sitä meininTauon aikana käyn nistetyt muut musa projektit toimivat Disco Ensemblen bii sintekolukon aukai sijana. Nuorison pöhinä Satakunnassa oli sen luonteista, että nuoret taiteilijat muodostivat skeittauksen ja bänditouhun ympärille tiedostamattaan eräänlaisen kuplan, jonka sisässä on ollut hyvä kellua näihin päiviin asti
Kaikki tulee treenikselle ja jengillä koitetaan saada aikaan. Porissa oli joku 15 hengen tiivis skeittarijengi. Harvinaislaatuista toimintaa! Vuonna 2002 tamperelainen Gb Fam Records julkaisi singlenä uuden version jo Ghosttownilla mukana olleesta Turpentine-kappaleesta. Siirryin ikään kuin kuplasta toiseen. Vaan että tehdään siisti levy. – Olen jälkikäteen tajunnut, että en mä ollut samanlainen kuin ne muut, jotka kartsalla haahuili. Nyt mua ei ainakaan huvittanut aloittaa sitä samaa ruljanssia. Graffat, taide, tietynlainen estetiikka. Uusi työtapa Magic Recoveriesin jälkeen yhtye jatkoi duunin painamista putkessa ja julkaisi seuraavat albumit kahden vuoden välein: The Island Of Disco Ensemble ilmestyi toukokuussa 2010 ja Warriors syyskuussa 2012. Myynnit ei olleet sellaisia, mitä ne olisi halunneet. -ep:n. Se kuunteli hetken biisiä ja sanoi aina heti, että onko tässä potentiaalia vai ei. Sopimus Saksan Universalin kanssa syntyi keväällä 2006, ja sen seurauksena First Aid Kit julkaistiin uudelleen Keski-Euroopassa, Briteissä, Japanissa ja monissa muissa maissa. Koitat jotenkin orkestroida sitä pakettia ja kaikilla on vähän naama myrtsissä, että en mä, ei kiinnosta. Mutta siellä on aina ollut myös vaihtoehtoporukoita ja pitkä perinne taiteen tekemisen kasvualustana. Melodinen muotokieli syntyy DisCo.-nimellä aloittanut Disco Ensemble julkaisi vuonna 1999 Memory Three Sec. Miikka: – Se oli sellainen kollektiivinen fiilis, että nyt on luonnollisen paussin paikka. Kaikki on toki suhteellista, mutta meidän urahistoriassa paketilla oli aika iso hintalappu. Meistä tuli melodista hardcorea tai emocorea. Suomessa Disco Ensemblen suksee saavutti lakipisteensä ja levy kiilasi albumilistan kärkeen. Aloin skeitata ja lautailla jo alaasteella. Ensimmäinen Fullsteam-julkaisu, kolmen biisin ep Transatlantic tasoitti tietä debyyttialbumi Viper Ethicsille. Olihan se jännittävä ja hieno paikka. Me vaan jatkettiin omaa hommaamme. Siellä Tanskan maaseudulla äänityksissä syntyi levyn teon ympärille ihan oma maailmansa ja tunnelmansa. En näe itseäni yhtään sellaisena ihmisenä, joka olisi muuttanut johonkin Porin lähiöön, mennyt töihin paikkaan x ja todennut, että okei, tässä mä nyt toistan sitä, mitä porukat teki. Siitä alkoi yhtyeen uran ensimmäinen varsinainen tauko. Disco Ensemblen maine etenkin loistavana livebändinä levisi ja suksee alkoi kasvaa. Miikka: – Musta tuntuu, että ne oli edelleen autenttisen innoissaan meidän bändistä. Jussi: – Me oltiin samassa kuplassa. Miksi. Sitä seurasi vuonna 2001 Ghost town Effect -ep, jonka yhtye kustansi puoliksi tuolloin voimissaan olleen TreUnion-bändikollektiivin kanssa. Skeittaus määritti mulle itseäni, ja kaikki siihen liittyvä vaihtoehtokulttuuri. Okei, joskus se menee helposti, mutta yleensä disco ensemble -taitto_e.indd 38 24.11.2016 16.26. Se oli kaikki samaa juttua. Vuonna 2003 Fullsteamin Juha Kyyrö ja Disco Ensemble löysivät toisensa. Mutta ei se paljon vaikuttanut. Ei meihin pureudu sellaiset toivomukset. Koko projekti oli meille ihan mahtava kokemus. Pori on aika perinteinen työläiskaupunki ja sitä pidetään tylynä ja ankeana paikkana. Eikä kukaan muukaan avannut peliä. Jos nyt miettii vaikka kaikkia Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon juttuja, ja Modernin Kanuunan Samurai Rauni Reposaarelainen -leffaa, niin ne on jatkumoa jonkinlaiselle porilaiselle outsider-identiteetille. Ghosttown Effectillä muotokieli alkoi löytää uomiaan. Miikka: – Joo, me oltiin tosiaan Jussin kanssa samoissa skeittipiireissä. Miikka: – Jep. Kyllä mäkin kohnasin siellä kartsalla, mutta määrittelin itseni harrastusten kautta. Jussi: – Disco Ensemble oli progepainotteista huuto-hc:ta vuoteen 2000 asti. Se oli meille ensikosketus siihen todellisuuteen, että on signattu älyttömän iso levydiili ja yhtiö odottaa meiltä biisiä, joka räjäyttää pankin. Sellaista tahimista koko touhu. Tuollakin oli iso, autioitunut uima-allasalue ja erillinen rakennus, jossa oli älytön määrä huoneita, joissa voi yöpyä. Helposti työtehot laskee ja tulee turhautumista. Jussi: – Se oli tunnettu siitä, että se haistaa hitin ensikuulemalta. Jussi: – Universalilla oli optio jatkaa yhteistyötä ja julkaista seuraava levy, mutta niillä ei ollut siihen mielenkiintoa. Se oli Disco Ensemblen levy. Mutta mitään ei kyllä jäänyt hampaankoloon. Jos miettii, että joskus 80-luvulla sinne on tullut Elton John, niin sillä on saattanut olla mukana joku 50 hengen entourage. Mutta jos Magic Recoveriesia miettii levynä, niin eihän se ollut mikään koko Euroopan kotisohvan levy. Pian Disco Ensemble kykeni keikkailemaan Tavastian kaltaisissa korkean profiilin klubeissa omin voimin. Jussi: – Joka elää hautaan asti. Disco Ensemble pyyhälsi pitkiin, noin kuukauden kestoisiin sessioihin legendaariselle Puk Studiolle Tanskaan, yhdessä ruotsalaistuottaja Pelle Gunnerfeldtin kanssa. Iso läpimurto tapahtui verrattain nopeasti vuoden 2005 singlellä We Might Fall Apart ja First Aid Kit -albumilla, jonka tuotti meritoitunut ruotsalaistuottaja Jens Bogren. Alan murros oli jo alkanut ja tuollaisilla megastudioilla ei enää mennyt niin kovaa. Jussi: – Meidän levyjen tekeminen on aina ollut isotöistä. 38 SOUNDI SOUNDI 39 kiä, että ookoo, tällaista tämä nyt on. Soitto ja laulu muuttuivat melodisemmiksi. He kokevat yhtiön työntekijöiden diganneen aidosti bändiä ja tehneen hommia sydänverellä. Miikka: – Meidän bändin sisäinen oma kulttuuri on niin vahva, ettei kukaan ulkopuolelta voi oikein vaikuttaa siihen. Sieltä tuli ehkä vähän painetta, että jätkät, we need a hit, we need a hit. Levy-yhtiöjätti Universalin Saksan osaston kiinnostus Disco Ensembleä kohtaan heräsi. Se sanoi hyvin suoraan, mitä ajatteli ja oli aika raju tyyppi. Siellä on sitten kestitty näitä superstarboja. Ne toivoi tosissaan, että meistä olisi tullut mainstream-tason rocksuosikki Euroopan laajuisesti. Magic Recoveries -albumi julkaistiin toukokuussa 2008. Toisaalta yhtiön rockosaston pomolla Daniel Lieberbergillä oli myös häijympi puolensa. Bändihommat tuli kuvioihin yläasteella. Saksan Universalin tuolloisia yhteistyökumppaneitaan Jussi ja Miikka muistelevat lämmöllä. Ne olivat pistäneet ihan vitusti rahaa kiinni meidän levyyn. Jussia naurattaa. Miten Miikka muistaa 90-luvun lopun ilmapiirin Porissa. Bändi on pelastanut mut keskiverrolta 70-luvun lopulla syntyneen ulvilalaisen ihmisen elämänkaarelta. On vaikeaa saada jokin idea esiteltyä niin, että kaikki tajuaa ja suostuu soittamaan sen niin kuin on itse ajatellut. Miikka: – Niin. Jussi: – Siellä oli käynyt takavuosina Elton John, Judas Priest ja Wet Wet Wet. Sitä se kyllä onkin, turha kieltää. Se henki, mikä siellä on ollut, ei ole voinut olla koskettamatta. Kaikki musa tuli skeittikulttuurista, oli se sitten jotain hc:ta, NOFX tai Wu-Tang Clan. Jussi: – Normaalisti tuossa vaiheessa on menty treenikselle tekemään uusia biisejä, ja sykli on alkanut alusta. Ei me mietitty siellä mitään hitin tekemistä. Bad Luck Charm ja Headphones olivat suhteellisen menestyneitä singlejä myös Saksassa, mutta eivät aivan siinä määrin, mitä Universal toivoi. Uuden levyn tekoon käytiin suurin suunnitelmin ja mittavin odotuksin uuden levy-yhtiön siipien suojissa. Warriors ja albumin ylväs, yllättävästi jopa U2-henkisiä atmosfäärejä hönkinyt hittisingle Second Soul saattelivat bändin pitkälle kiertueelle, joka kantoi aina syksyyn 2013 asti
Mä olen tehnyt kotona demoja ja Miikka on laulanut niiden päälle. Disco Ensemble on rockbändi ja mun mielestä hyvän rokkibiisin ei välttämättä tarvitse sisältää mitään massiivisen monimutkaista maailmaa tai suurta viestiä. Teen toki muistiinpanoja, joten sanat nousee jonkinlaisesta sanoituspankista. Entä onko Afterlifen teksteistä löydettävissä jokin suurempi teema tai viesti. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. Viisi biisiä yhtye äänitti jo keväällä, ja toisen satsin kappaleita syksyllä. Tekstittäminen on vaistomaista ja mä ainakin koitan vaalia sitä vaiston varassa tekemistä. Jussi: – Uusi levy on tehty aivan eri tavalla kuin ennen. Halusin tehdä vaihteeksi ihan yksin. Bändi tuotti musiikin pitkälle omin voimin, joskin ”jonkinasteisena esituottajana” toimi albumin miksaaja Arttu Peljo. Pitäisi olla vitusti helpompaa tehdä hyviä biisejä. Jussin kotistudiossa tekemä Big Pharma -trippi vaikutti suoraan Disco Ensemblen uuden musiikin tekotapaan. Miikka: – Pitkälti se menee niin. Kuka on Disco Ensemblen tekstien kertojahahmo. En usko, että levy olisi vielä valmis, jos oltaisiin yritetty tehdä se kuten ennenkin. Afterlifen laulumelodiat ja lyriikat tehnyt laulaja Miikka Koivisto kertoo, ettei oikein osaa kutsua sanoittamistaan prosessiksi. Disco Ensemblen oma tekemisen tahto on niin vahva, etteivät edes isoääniset levyyhtiön edustajat saaneet yhtyettä tuntemaan paineita, kun bändillä olisi ollut ulkomailla breikkaamisen paikka. Näin ollen Jussi ryhtyikin musiikin tekoon omillaan ja toteutti Big Pharman debyyttialbumin Freedom Juice, joka julkaistiin viime keväänä. Miikka: – Tekstit on lähtöisin mun ajatuksista ja tunteista, mutta en silti koe, että biiseissä seikkaileva hahmo olisin minä. Miikka käytti todella paljon aikaa laulujen tekemiseen niiden demojen päälle. Jyväskylän ammattiopisto ”Oli sellainen kollektiivinen fiilis, että nyt on luonnollisen paussin paikka.” disco ensemble -taitto_e.indd 39 24.11.2016 16.26. Mutta mun ei tarvitse istua alas ja olla silleen, että nyt mä sanoitan! Mulla on jotain läppiä alitajunnassa ja muistiinpanoissa ja mä luotan siihen, että ne tulee esiin siinä inspiroituneessa hetkessä, kun alan laulaa. Se oli meidän ongelma. Jälkimmäisiin sessioihin otettiin tuottajan roolissa mukaan myös Lauri Eloranta (Damn Seagulls, Pää Kii). MUUSIKKO, Musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 21.2.–14.3.2017 opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku. Miikka: – En mä tiedä. Tällä levyllä me päästiin eroon siitä tahimisesta ja turhautumisesta treeniksellä. Jos rokkibiisin sanoitusta joutuu jotenkin ihan järjettömästi pohtimalla pohtimaan ja tuskailemaan, niin se ei ehkä enää ole rokkibiisin sanoitus. Warriors-rundin jälkeen mä en jaksanut lähteä siihen taistoon, se on niin jumalattoman raskasta. Toki me mentiin sitten treenikselle säätämään biisien rakenteita ja sovituksia yhdessä. Nyt osasin tehdä kotona aika valmiita rokkibiisejä ja pystyin esittelemään ne sellaisessa muodossa, että jengi oikeasti inspiroitui niistä. 38 SOUNDI SOUNDI 39 ei. Parasta tässä työtavassa oli se, että me oltiin heti suoraan asian ytimessä. Sanotaan näin, että lyriikka on fiktiota, joka kuitenkin pohjautuu mun omiin kokemuksiin. Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. Sitten mä palasin taas koti studioon tekemään uudet versiot. Pharma-levyn tekeminen mahdollisti tämän, koska muuten en olisi osannut tehdä tuotannollisesti riittävän hyviä demoja. Vaiston varassa Afterlifen kappaleista kolme on tehty vanhalla kunnon tahimisen metodilla, sillä ne olivat mukana jo edellisen Warriors-levyn sessioissa: Das Boot, Face Down In A Fountain ja Afterlife. Sitä kautta on alettu kasaamaan. Kaikki bullshit katosi ympäriltä biisien teossa. Loput levyn biiseistä ovat lähtöisin Jussin uusista demoista. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. Sanat syntyvät useimmiten samalla sykäyksellä, kun hän alkaa laulaa demojen päälle. Se on aika suuri helpotuskin, että joka ikisen sanan ei tarvitse tulla jostain syvästä tunnelista. Miikka Koivisto ja basisti Lasse Lindfors taasen vaikuttivat Disco Ensemblen tauon aikana Hisser-yhtyeessä, jonka väkevä nimikkoalbumi ilmestyi jo viime vuonna
En ollut aiemmin pyörinyt noitten pitkätukkien kanssa, Moilanen nauraa. Metallifanien hyväksynnän voittaminen ei Blind Channelille ole ollut helppoa – räppiä ja pop-koukkuja metallin VÄKIVALTA POPPIA VALLAN KUMOUS MIELESSÄ Oululainen Blind Channel julkaisi Revolutions-nimeä kantavan debyytti albuminsa syyskuun lopussa. Vuonna 2013 perustettu bändi on ehtinyt jo moneen paikkaan. Basisti Olli Matela ja rumpali Tommi Lalli löytyivät mukaan aiempien bändien kautta. Toinen laulaja ja ohjelmoinnista vastaava Niko Moilanen törmäsi Porkoon kotibileissä, ja yhteinen sävel löytyi Enter Shikarin ja Linkin Parkin kautta. K u v a: Ja n ic a Lö n n blind channel -taitto.indd 40 24.11.2016 16.25. – Nyt sä oot itekin pitkätukka, heittää Joel Hokka takaisin. – Mä tulin metallipiireihin ihan uutena. – Päätettiin, että nyt aloitetaan uusi bändi, koska aiemmat bändit oli menneet miten oli menneet, laulaja-kitaristi Joel Hokka kuvailee Blind Channelin syntyä. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Teksti: Mirko Siikaluoma V iolent popiksi musiikkiaan kutsuva Blind Channel otti suuntaa kohti suurempia lavoja jo perustamistaan seuraavana vuonna, kun bändi pääsi Wacken Metal Battlen Suomen-kilpailun voiton myötä soittamaan maailman suurimmalle metallifestivaalille Saksaan. Yhtye sai alkunsa kahden kilpailevan bändin kitaristien Joonas Porkon ja Joel Hokan yhdistettyä voimansa
– Monen bändin stoori alkaa vasta siitä debyyttialbumista. Kolmikko jatkaa kertomalla, kuinka keik kamatkalla Unkarissa väärään suuntaan tullissa käveleminen meinasi johtaa ”kumihanskahommiin”. Lisää ulkomaankeikkoja on luvassa vuoden 2017 puolella, mutta niistä bändi ei vielä voi kertoa tarkemmin. – Se on tullut vähän haluamatta. Me tul laan takavasemmalta ja se kuvastaa juuri tuota Revolutions teemaa. Vaikka Blind Channelin vauhti on ollut kova jo parin vuo den ajan, on debyyttialbumi vasta lähtölaukaus. – Silloin kun aloitettiin, monilta keikoilta löytyi niitä, jotka katsoi tosi pahasti. Täysin ongelmitta ei ole päästy myöskään kotikentällä, sillä yhden Oulunkeikan jälkeen kuumeessa soittanut basisti Olli päätyi sydänlihastu lehduksen vuoksi tehoosastolle. – Baltiassa keikkojen jälkeen merchan disepöydän luona saattoi olla satoja ihmisiä jonottamassa yhteiskuvaa meidän kanssa. ”Me yritetään uudistaa sitä musaa, mitä jengi kuuntelee tällä hetkellä.” blind channel -taitto.indd 41 24.11.2016 16.25. Matkan tavoitteena on löytää yhteistyö kumppaneita Revolutionsin tulevalle Englanninjulkaisulle. Levyn nimi Revolutions oli bändille itsestään selvä valinta. Jättimäisiä konserttisaleja, joissa oli monta tuhatta ihmistä, Hokka kertoo. Nimi Blind Channel syntyi Nikon ideasta pian räppä rin bändiin liittymisen jälkeen. – Foreshadowep:llä kuulee ehkä vielä sellaista, että ”lai tetaan tuohon popkohta”, mutta nyt ne kaikki on sekoi tettu yhteen tosi kivasti, Moilanen kuvailee. Kolmikko toteaa yhteen ääneen, ettei netissä huuteli joita kannata ottaa liian vakavasti. 40 SOUNDI SOUNDI 41 kanssa sekoitteleva bändi on helppo maali metallipuris teille. Yritetään tuoda rockmusaa takaisin, Hokka ker too ja jatkaa: – Me ollaan altavastaajia. Levyyhtiön saaminen mukaan oli vielä epävarmaa bän din ollessa ensimmäistä kertaa Olssonin kanssa Inkfish studiolla. Se tuntui ihan hullulta, hehkuttaa Hokka Bal tian fanien kohtaamista ja saa Porkon ja Moi lasen yhtymään kertomaansa. Se olis ollut silloin opintolainan paikka. Moilanen sanoo, että tarkoituksena on pitää sama tahti yllä jatkossakin, johon hän saa Hokalta vastauksen, että ensi vuonna tahdin pitäisi olla ”vitusti paljon kovempi”. Tavoitteet ovat nuorella yhtyeellä kuitenkin paljon korkeammalla. Hirveästihän me ollaan juostu ympäriinsä jo ennen sitä, mutta kymmenen vuoden päästä siinä Wikipediaartikkelissa se itse tarina alkaa pienen formationpätkän jälkeen siitä de byytistä, Niko Moilanen visioi. Totta, toteaa Moilanen nauraen. Blind Channelin ura sai liukkaan lähdön, kun se voitti Wacken Metal Battlen Suomen-kilpailun. – Joel kaivoi laukkuaan ja tiputti sieltä likaisen sukan al haalla takaovea vartioineen pukumiehen kaljulle päälaelle, Moilanen kertoo, ja Hokka puolustelee tämän olleen puhdas vahinko. Jo ensi vuonna tahdin pitää kiristyä. Me ei tehdä suomiräppiä, kone musaa tai mitään, mikä olisi tällä hetkellä trendissä. – Treeneissä oli puhuttu, että pitäisi saada tehtyä Facebooksivu. Tämän lehden ilmestymisen aikoihin tyypit valmistautuvat ensimmäiseen Britanniankeikkaansa Lontoossa Camden Rocks showcasessa. Yhdellä Simple Plan kiertueen keikalla lämmittelijöille ei ollut takahuonetta, vaan poppoo joutui odottelemaan keik kaansa portaiden käännöskohdassa. Keväällä 2016 Blind Channel kiersi Baltiaa kanadalaisen Simple Planin lämmittelijänä. Meillä oli monta nimiehdo kasta joista valita, ja Blind Channel oli yksi niiden joukossa, Moilanen kuvailee tarinaa nimen takana. – Me yritetään uudistaa sitä musaa, mitä jengi kuuntelee tällä hetkellä. – Kun päästiin keikoille sinne Baltiaan mietittiin, että ei saatana minkä kokoisia venueita täällä vedetään. Moilasen ja Hokan mukaan bändin soundi muistuttaa Bring Me The Horizonin ja Twenty One Pilotsin lasta. Tekevälle sattuu. – Rundin toiseksi viimeisellä keikalla Rii kassa vedettiin mun mielestä meidän paras keikka ikinä. Juuri niitä molempia ääripäitä, mitä mekin voidaan parhaimmillaan olla, Joonas Porko kuvailee poppituottajaan päätymistä. Kyllähän siinä kävi mielessä, että mitä jos (Ranka Kustannuksen) Riku Pääkkönen ei saavukaan studiolle. Kolmikon mukaan Blind Channelin suunnitelmissa on seu raavaksi heittää parempia keikkoja ja tehdä parempia biisejä. Vedettiin ilmeisesti niin hyvin, että pääbändin kiertuemanageri päätti seuraavana päivänä rajoittaa meiltä aikaa soundcheckissä, Porko paljastaa. Uhkapeli kuitenkin kannatti, sopimus syntyi ja Olsson sai studiossa revittyä Blind Channelista irti aivan uusia ulottu vuuksia. – Nyt marraskuussa lähdetään vielä studioon tekemään kaksi uutta biisiä, Joonas Porko kertoo seuraavista siirroista. Meidät on mielletty sel laisiksi, koska me ei olla hirveän pahan näköisiä, eikä me olla edes yritettykään, Hokka kommentoi leimaa. – Mietittiin, että tässä on just oikea tyyppi – tää on teh nyt raskaampaa musaa, tää on tehnyt Robinia. Bändi pisti sähköpostia useammalle tuottajalle ja Olsson vastasi nopeasti. – Se on kyllä hauska, että kun joku media uutisoi meistä niin ensimmäisenä siellä kommentoidaan: tuollaiset tissi poskiset nuoret pojat soittaa tällaista musaa, jossa on räp piä – ei tätä voi tulkita mitenkään väkivaltaiseksi, Hokka jatkaa. Varmasti netissä aina joku pöhisee, että ”mitä väkivaltaista tässä muka on?”, Moilanen kertoo bän din saamasta vastaanotosta. Kiertueelta tarttui mukaan ko kemusta ja uusia faneja. – Levyyhtiöille sanottiin, että meillä on huipputuottaja tulossa tekemään levyä, ja tuottajille, että meillä on lafka, joka maksaa, paljastaa Moilanen ja jatkaa: – Nimet laitettiin paperiin vasta parin helvetin kalliin studiopäivän jälkeen. Rockin, metallin, popin ja räpin fuusioiminen on ollut bändin resepti alusta lähtien, mutta palaset ovat löytäneet kunnolla paikkansa vasta syksyllä julkaistulla debyytillä. Mutta mitä on violent pop, jollaiseksi bändi itseään kuvailee. – Joku on kuvaillut, että me oltaisiin metalliskenen One Direction ja Backstreet Boys. Siinä on sellaista poikabändi mäisyyttä, vaikka musiikki onkin vähän raskaampaa, kita risti Porko sanoo väliin. Ajattelin että se teh dään parin päivän sisään, mutta se tarkoit tikin, että puolen tunnin päästä pitäis olla sivu tulilla. Nykyään tuntuu, että jengi on al kanut hiffaamaan meitä tai sitten ne vihaajat on vaan jää nyt pois keikoilta. Bändi pelasi uhkapeliä saadakseen asiat etene mään haluamallaan tavalla. Revolutionsalbumin on tuottanut muun muassa Amor phiksen ja Robinin kanssa työskennellyt Jonas Olsson. – Ehkä joskus ollaan sillä tasolla, että otetaan oikeastikin kantaa ja lähdetään sinne Rage Against The Machine akse listolle, mutta en ole sanoittajana vielä kokenut, että pitäisi mennä sinne, Moilanen pohtii bändin kantaaottavuutta. Blind Channel on yksilötasolla kantaaottava bändi, ja ly riikoissa sivutaan välillä myös yhteiskunnallisia aiheita
märokki teki moneen vaikutuksen. MIKÄ MASTER OF PULPETS. Sen valossa näyttäytyy absurdilta, että oltiin jossain Flow’ssa. Loppukesästä Klemetti kuitenkin mietti, oliko bändi kasvanut jo liian isoksi. Litku Klemetti, oikealta nimeltään Sanna Klemetti (s. Mulle. K u v a: A le k si M u h o n en Vuoden tulokas_Litku -taitto_b.indd 42 24.11.2016 16.24. MASTER OF PULPETS ON SOUNDIN UUSI VUOSITTAINEN TULOKASPALKINTO, JOKA MYÖNNETÄÄN TARKKAILULUOKAN MALLIOPPILAALLE. l Voittajalle jaettavan diplomin on taiteillut Ville Pirinen. Keväällä ilmestyi Litku Klemetti & Tuntematon Numero -yhtyeen debyyttilevy Horror ’15, jonka punkin diy-asenteella soitettu iskelVuoden tulokas rentoutuu karaokessa Kaikkien aikojen ensimmäinen vuoden tulokkaalle myönnettävä Master Of Pulpets -palkinto myönnetään Litku Klemetille. – Mä en saa koskaan mitään palkintoja, Klemetti sanoo ja katsoo hieman vaivaantuneena baari Vakiopaineen ikkunasta ulos. – Tuli joku burnout. Mitä. 1987), on juuri kuullut tulleensa valituksi Soundin vuoden tulokkaaksi. Kuhmosta lähteneellä ja sittemmin jyväskyläläistyneellä lauluntekijällä on ollut kiireinen vuosi. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Arttu Seppänen –M itä vittua. Se oli ihan jättimäinen juttu itselle, kun alkoi saada keikkoja Jyväskylän ulkopuolelta – että oli keikka jossain Tampereen O’Harasissa, se oli ihan uskomaton juttu. Sen jälkeen yhtye on keikkaillut ahkerasti ympäri Suomea, esimerkiksi Flow’ssa. Lisäksi tuoreita nimiä nostetaan esiin viikoittain nettisivujen Nuoret ja raikkaat -palstalla sekä Demoefektissä. Huomasin, että aloin pukeutua mahdollisimman rumasti ja huomaamattomasti. Soundin avustajista koottu asiantuntijaraati kokoontuu vuoden lopussa päättämään kuluneen vuoden parhaan tulokkaan. Karaokebaariin päätyneessä voittajahaastattelussa Klemetti kertoo tulevasta soololevystä, miehille vittuilemisesta ja burnoutista. – Kyllä se vaati sitä, että olin täällä Vakiopaineessa vuosikaudet soittamassa kaikilla ihmeellisillä bändeillä. Soundin toimituskunnasta koostuva palkintoraati painotti valinnassa artistin aktiivisuutta ja tulevaisuuden näkymiä, mutta ennen kaikkea musiikin laatua. Yritin Soundin Tarkkailuluokka-palstalla esitellään joka kuukausi 1–2 lupaavaa tulokasta. Kyllä me tällä bändillä haluttiin ihmisten kuulevan tästä, että keikoilla käy muitakin kuin ne kymmenen jyväskyläläistä kaveria
Hän varttui alle 10 000 asukkaan Kuhmossa kuunnellen 70ja 80-lukujen suomi-iskelmää ja halusi olla kuin Virve Rosti. 42 SOUNDI SOUNDI 43 tehdä itsestäni sellaisen hirveen, ettei kukaan kiinnittäisi muhun mitään huomiota. Lisäksi Tuntematon numero on aloittanut yhteistyön Se-yhtyeen Yarin kanssa. – Osaksi sen takia mulla räjähti pää, kun ei saanut esimerkiksi nukkua keikkamatkoilla ollenkaan. Sukutilalla Kuhmossa hän käy enää harvakseltaan. Klemetti on asunut Jyväskylässä vuodesta 2007 alkaen, kun muutti kaupunkiin opiskelemaan musiikkia. Se on levyn keskeisimpiä kappaleita siksi, että se avaa hienovaraisesti Juna Kainuuseen -levyn teemoja. Idea soololevyyn tuli keväällä ja kappaleet syntyivät lopulta hyvin nopeasti. Mitä Kainuu nykyään merkitsee. Asialta, josta juuri nyt ei jaksa innostua. Tammikuussa ilmestyy soololevy Juna Kainuuseen. Se on mulle tärkeä biisi, itken aina kun laulan sitä. Oon varmaan yliarvioinut itseni tiedemaailmaan. Elämä on ollut yhtä toipumista siitä. K u v a: A le k si M u h o n en Vuoden tulokas_Litku -taitto_b.indd 43 24.11.2016 16.24. Sain päähäni, että haluan tehdä rakkaus-teemaisen levyn. Tai nukut jossain random-kämpillä, missä on jatkot samaan aikaan. Mulla on paras olo, kun oon itsekseni omien ajatusten kanssa esimerkiksi luonnossa tai jossain rauhassa. Nyt on onneksi keikkamyyjä, mikä tuntuu luksukselta. – Se on suora tilitys mun porukoille. Kiirettä pitää Klemetillä on Tuntematon numero -yhtyeen lisäksi myös kaksi muuta yhtyettä (Mäsä ja Zorse). Helsinkiin muutto ei kiinnosta silti lainkaan. Vaikka levyllä käsitelläänkin vakavia aiheita, Klemetti kuvailee levyä sarkastiseksi ja pyrkii naureskelemaan kappaleissa itselleen. Joka paikassa oli lentomuurahaisia, ne oli lähdössä pesästä pois niin kuin sille viimeiselle matkalle. – Yliopisto tuntuu koko ajan siltä, että en sovi sinne. Mä aina keksin juttuja – levyjä, biisejä. Mennäänkö huomenna karaokebaariin. Stressiä ei ole myöskään helpottanut se, että Klemetti on keikkaillut koko vuoden pitkälti persnettoa tehden. Seuraavana päivänä kirjoitin niihin sanat. – Pyöräilin ja olin itse asiassa just tässä Vakiopaineen kohdalla, kun keksin sen idean. Hauskan levyn, jossa tilitän mun parisuhdeasioita. Mietin, kuinka voisin keventää tilannetta lisää. En pärjännyt maailmassa, ottakaa mut takas. ”Menin kotiin ja kirjoitin levylle tulevien biisien nimet. – Sen piti alun perin olla koko levyn nimi. Mua vaan vaivaa sellainen ulkopuolisuuden tunne aina. Siihen kiteytyy kaikki se syyllisyys ja riittämättömyyden tunne tänä vuonna. Työn alla on myös musiikkitieteen väitöskirja. Kappaleeseen Klemetti on kirjoittanut vanhempiensa ja sukulaistensa huolestuneita kommentteja siltä ajalta, kun hän muutti Kuhmosta Jyväskylään. Tulevan soololevyn avainkappaleessa Muurahaiset juhlii Klemetti laulaa menevänsä karaokebaariin. Sitten sinne tuli muitakin teemoja. Jos en saa jostain apurahaa, niin lopetan varmaan koko paskan ja menen kirpparille töihin. Siitä päästään toiseen teemaan eli kaipuuseen lapsuuden maisemiin. Aloin pohtia niitä muurahaisia ja päässä oli tämä perinteinen vanhempien paine, että en oo tehnyt tarpeeks. Luonnon rauha on tärkeämpää. – En mä tuu ikinä palaamaan Kuhmoon, se oli ihan hirveetä aikaa. Ensimmäinen on: ”ei mun kanssa kannata olla”. Viimeinen biisi, minkä oon tehnyt tälle levylle. Niitä tuli lopulta yhteensä kolme. Useampi tallenne odottaa julkaisuaan myös ensi vuodeksi. Missä tahansa ympäristössä mä oon, niin en vaan oikein Kuhmosta kotoisin oleva, mutta Jyväskylään asettunut Sanna Klemetti on päässyt Tuntematon numero -yhtyeensä kanssa soittamaan jo esimerkiksi Flow-festivaaleille. – Mä en tiiä mitä tästä haastattelusta oikein tulee, kun vellon vaan sellaisessa kurjuudessa ja vihaisuudessa kaikkea kohtaan, Klemetti sanoo ja nauraa päälle kuin keventääkseen tilannetta. Karaoken rauhaan Karaoke on yksi portti Litku Klemetin vaalimaan estetiikkaan. Mä en esimerkiks halua Helsinkiin, stressaan täällä jo ihan tarpeeksi. Klemetti kiittää palkinnosta, mutta myöntää sen tuntuvan juuri nyt absurdilta. Etenkin väitöskirjasta johtuen Klemetti sanoo olevansa tällä hetkellä henkisesti poikki. Aika monet levyn kappaleista ovat yhä samannimisiä, kuin mitä silloin kirjoitin. – Mennään vaan, Klemetti vastaa. Se kertoo siitä, että mä oon vaikee ja ihminen ja lähen maitojunalla Kainuuseen. Sanna Klemetti on ollut ahkera levyttäjä. Kävelin Köhniöjärven rannalla ja olin ihan paskana taas vaihteeksi, aurinko paistoi ja oli vähän kuin kesän viimeinen päivä. Oli sunnuntai-ilta ja siitä tuli tää biisin laini ”nyt on sunnuntai ja muurahaisetkin juhlii”, että ehkäpä ne ahkerat muurahaisetkin vois luopua siitä protestanttisesta syyllisyyden tunteesta. Menin kotiin ja kirjoitin levylle tulevien biisien nimet. Seuraavana päivänä kirjoitin niihin sanat.” Mun porukat on niin ahkeria. Kainuu-kaipuu merkitsee Klemetille pikemminkin henkistä tilaa, ei suinkaan muuttoa sinne takaisin. – Musta tuntuu, että mä oon koko ajan enemmän kainuulainen, tällainen outo pohjoisen jurottaja
Lapsena Kuhmossa olin tosi avoin, herkkä, ihana pieni runotyttö. 44 SOUNDI SOUNDI PB tule toimeen ihmisten kanssa. Mä pidin sit sille varmaan jonkun puolen tunnin nöyryytyssession. Litku Klemetin iskelmävaikut teet ovat peräisin Sannan lapsuu desta. Oon tehnyt useammankin biisin aiheeseen liittyen. Uusien kappaleiden rivien välistä avautuu vielä yksi iso teema – miehet. Suosikki laulujaan hän esittää nykyään mieluusti karao kessa. Meidän bändillä on ollut sellainen ajatus, että meidänhän pitäs olla Yarin taustabändi ja ehdotin sitä sille, mutta se oli ensin vähän varautunut. Ensin Arto Sotavallan Päivät kuin unta, sitten Katri Helenan Nuoruus on seikkailu. Viimeisenä kappaleena Klemetti laulaa Muskan Kirjoita postikorttiin. – Yarin tapaaminen on kyllä yksi tämän vuoden positiivisia juttuja. – Jos oisin tiennyt, että sulla on kiire, niin totta kai olisin siirtänyt sut jonon kärkeen, mies selittää. Ajattelin hommata itselleni joululahjaksi neliraiturin ja ruveta tekemään itse kaiken. Lauantaitanssit-kappaleessa tämä laini on juuri levyn ensimmäinen työnimi ”Ei mun kanssa kannata olla”. Sitten alkaa uskomaton karaoke-tykitys ja tunnelma on paljon vapautuneempi. Vaihdettiin nimmareita ja sitten ruvettiin stormaamaan biisejä Facebookissa. Tutustuin häneen Vakiopaineessa joskus viime kesänä. Yarin taustalle Kun seuraavana iltana kävelemme karaokebaariin, karaokeisäntä tunnistaa Kleme tin ja pahoittelee parin viikon takaista sattumusta, kun Klemetti ei ehtinyt laulamaan. Sen lisäksi kiireettömänä projektina on yhteislevy Se-yhtyeen Yarin kanssa. Meillä oli Tuntematon Numero -yhtyeellä aluksi sellainen biisi kuin Miehet opettaa sua elämään, mutta ei soitettu sitä kuin ehkä yhdellä keikalla. Edelleen toivon mielessäni coverlevyä Klemetin suosikki-iskelmistä. – Mun äiti on inspiroinut mua tosi paljon ja alun perin levynkannessa oli tarkoitus olla hänen nuoruuskuvansa. ”Musta tuntuu, että mä oon koko ajan enemmän kainuulainen, tällai nen outo pohjoisen jurottaja.” K u v at : A rt tu Se p p än en Vuoden tulokas_Litku -taitto_b.indd 44 24.11.2016 16.24. – Huh, karaoke kyllä helpotti, Klemetti sanoo palatessaan pöytään. – Tuntematon Numero -yhtyeen ep tulee maaliskuussa. Olin varmaan vaan liian herkkä kaikelle tässä maailmassa, sellainen tosi idealisti. En jaksa odotella, että joku muu miksaa jonkun vuoden sitä matskua. – Sitä oon miettinyt viime aikoina tosi paljon, esimerkiksi just äsken tänne kävellessä ja just noilla sanoilla. Nyt ei oikein enää jaksa, Klemetti nauraa. Keväällä Tuntematon Numero tekee myös Yarin kanssa keikkoja soittaen Seyhtyeen materiaalia. – Mä haluan vittuilla miehille, se on tosi ärsyttävä piirre minussa. Sit jossain vaiheessa Yari oli vaan, että noh, pitäskö ruveta sittenkin. Meidän keikoillakin on usein joku mies, joka kertoo mielipiteitään mua ärsyttävällä tavalla. Harmi ettei Klemetin tulevan vuoden suunnitelmiin kuulu Finnhits-coverlevy. Se alkoi selittää kaikkea, mitä mun pitäis tehdä. Ärsyttäviä miehiä Monissa uuden levyn kappaleissa on jokin yksi tietty laini, joka toimii avaimena levyn merkityksiin. Klemetti kertoo esimerkin miehestä, joka tuli juttelemaan hänelle kerran karaokebaarissa. – Joo, meillä oli keikka silloin samana iltana, Klemetti sanoo ja ojentaa ensimmäisen biisilappunsa. Levyn kolmas teema liittyy Klemetin äitiin – levyn kappaleista Lauantaitanssit ja Nuori mude kertovat hänen nuoruudestaan 70-luvulla. Osa biiseistä on jo miksattukin, mutta tämä meistä riippumaton työstö on hidasta ja ymmärrän sen kyllä täysin. Toki paljon muuta sen sijaan. – Kuultuaan mun laulavan, se tuli sanomaan, että ”sun pitää mennä Idolsiin, et sä tuu tuolla rikastumaan”. Levyn ensimmäisessä singlessä Jääkuningatar se on kappaleen aloittava kysymys: Miten musta tuli tällainen. Mun äidillä on esimerkiksi ehkä yks ystävä. Enkä mä kaipaa sellaisia järjettömiä ihmismassoja ympärille
lippupalvelu Elmu House tulostus.indd 45 24.11.2016 11.06
MIKKO JOENSUU: Amen 2 ”Tulkitsijana ha?nella. VESALA: Vesala ”Vesalan tulkinnalle ja ennen kaikkea teks teille on haluttu ja?tta?a. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Vuoden parhaat Suomi TOP 20 2. INSOMNIUM: Winter’s Gate ”Winter’s Gate on eep pinen, muttei va?ki na?isella. LASTEN HAUTAUSMAA: II ”Lasten Hautausmaa on yksi niista. rujojakaan muotoja.” ANTTI LUUKKANEN, SOUNDI 6/16 13. LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO: Horror ’15 ”Albumilla nojataan sopivan nuhjuiseen soundiin, joka tuo kappaleet tarpeeksi hyvin esille siivoa matta niiden va?lilla. LASSI VALTONEN: Kasvottomat päivät ”Kappaleet muodos tavat tyylikka?a?n yh tena?isen kokonaisuu den. leijuvissa melodioissa ja tari noissa on salape ra?isyyden herkka?a. on raikkaan ja pakottoman luomis työn atmosfa?a?ri.” EERO KETTUNEN, SOUNDI 8/16 20. TALMUD BEACH: Chief ”Riffien ylla. rento leikkisyys ja vaka vuus mahtuvat hyvin samaan pakettiin.” PEKKA LAINE, SOUNDI 5/16 17. vi haisen ja kylma?n poh jolan perukoilla.” EERO KETTUNEN, SOUNDI 5/16 12. HONEY B & TBONES: Time Was ”Rytmiikka kallistelee vaikka mihin viistee seen ja höystöön, mutta ei standardikul kuihin, olipa kyseessa. Musiikkia leimaakin kiehtova kahden todellisuuden la?sna?olo.” PEKKA LAINE, SOUNDI 3/16 6. ja kumartaa.” PEKKA LAINE, SOUNDI 2/2016 18. kuin ha?n tarkoittaisi syda?mesta?a?n jokaista laulamaansa sanaa.” ANTTI GRANLUND, SOUNDI 10/16 16. muutakaan voisi odottaa, kun puikoissa heiluu suo malaisen nyky jazzin parhaimmisto.” LINDA SÖDERHOLM, SOUNDI 4/16 10. yksinkertaisuutta. Vaikka levy etenee ja kehittyy, tunnelma pideta?a?n samana ja tarinan kehyksissa. Raskaimmis sakin rockeissa on työntö hallinnassa kuin ha?vitta?ja?koneen moottorissa.” ARTTU TOLONEN, SOUNDI 5/16 4. MOPO & VILLE LEINONEN: Laivalla ”Mopo ja Leinonen osoittavat hienolla folkjazzpuheenvuo rollaan, etta. FAARAO PIRTTIKANGAS & KUHMALAHDEN NUBIALAISET: Papyloonin barbecue ”Moni biiseista. Kokemus on vaikuttava ja syva?.” MARKO SÄYNEKOSKI, SOUNDI 3/16 15. reggaen, soulin tai bluesin kantasoluista kasvatettu teos.” ASKO ALANEN, SOUNDI 8/16 1. JUKKA NOUSIAINEN: Jukka Nousiainen ”Jukka Nousiaisella on aivan oma tapansa vangita kuulijat visi oihinsa ja jutustella niista. on kuin novelli tai lyhyt elokuva, ja se tekee albumista viimeistel lyn ja valmiin teok sen.” ARI VÄNTÄNEN, SOUNDI 7/16 5. on kuun telukokemuksena kuin riitti, joka pelot taa ja puhdistaa yh della. on poikkeuksellinen taito kuulostaa silta. La?s na. MIKKO JOENSUU: Amen 1 ”Harras laulujatkumo on tuotettu era?a?n laiseksi katedraalifolkiksi, johon jouset ja steelkitara tuovat jaloa sointia ja kai kuisaa juhlavuutta tullessaan.” PEKKA LAINE, SOUNDI 5/16 KRIITIKOIDEN VALINNAT 201 6 voittajat2016-taitto_c.indd 46 24.11.2016 16.13. ankean aikakautemme ilmi öista?, joiden vuoksi on hieman mukavampaa jatkaa ela?ma?a?nsa. se palvelee kaikilla valinnoil laan. RÄJÄYTTÄJÄT: Räjä Elektrik Millenium ”Räjä Elektrik Milleniumin ka?yttö voimana on ilmeisen huvittunutta soitto asennetta, vilkasta teema ideointia ja höpsöa?kin huumoria.” ASKO ALANEN, SOUNDI 6/16 9. DALINDÉO: Slavic Soul ”Kerta kaikkiaan loisteliaan salape ra?inen esitys. hikea. helppotajui sen sa?velma?n pyha?a. Mutta mita. Levy on peloton matka kohti melodian ydinta?.” PEKKA LAINE, SOUNDI 2/16 19. isosti tilaa, ja ratkai sua voi pita?a. Moon sorrowlevylta?, vaik ka ei ba?ndi ole ennen ka?a?n harhapoluilla kulkenut. KALLE KALIMA: High Noon ”Kitaristi Kalle Kalima ei pelka?a. auraa. tai kornilla tavalla. kertaa.” PEKKA LAINE, SOUNDI 2/16 14. MOONSORROW: Jumalten aika ”Jumalten aika vai kuttaa kenties yhte na?isimma?lta. Yhta?a?n kerta ka?yttöspotify hittia. pysyta?a?n.” VESA SILTANEN, SOUNDI 8/16 7. laulullaan ja kitarallaan.” ASKO ALANEN, SOUNDI 4/16 3. ORANSSI PAZUZU: Värähtelijä ”Va?ra?htelija. ta?ysin oikeana.” JARI JOKIRINNE, SOUNDI 6/16 8. EEVIL STÖÖ: Iso vauva Jeesus ”Kuuntele kaksitoista kolmannessa persoo nassa vuodatettua freskoa Stöön kosmi sesta kamppailusta, ja sinun pakko pyyhkia. TOMMI LIIMATTA: Rokokoo Computer ”Rokokoo Computer on Liimatan kolmes ta sooloalbumista toiseksi paras. RADIO PUHELIMET: Saastan kaipuu ”Grooven altta rilla ba?ndi palvoo ja sita. et joukosta löyda?.” HEMMO PÄIVÄRINNE, SOUNDI 7/16 11
PJ HARVEY: The Hope Six Demolition Project ”Sekä musiikissaan että teksteissään runsaasti kerroksia paljastava albumi kir joittaa taas uuden kappaleen PJ:n disko grafiaan.” MIKKO MERILÄINEN, SOUNDI 4/16 9. TEENAGE FANCLUB: Here ”Olen varma, että yh tyeen erinomaisessa musiikissa on paran tavia eteerisiä voimia, jotka auttavat sairau desta toipumiseen tai nukahtamiseen.” HEMMO PÄIVÄRINNE, SOUNDI 9/16 10. Jos jää, se on upea päätös ainut laatuiselle uralle.” JUSSI NIEMI, SOUNDI 4/16 8. Kahtena edellisvuonnakin kriitikoitamme suuresti miellyttänyt Jukka Nousiainen pisti kovasti kampoihin, mutta lopulta Mikko Joensuu vei voiton suhteellisen selvästi, ja sai vieläpä listalle poikkeuksellisesti toisenkin albuminsa. BON IVER: 22, A Million ”22, A Million on ar voitus, jonka ratkai semiseen kuluu aikaa. BLUES PILLS: Lady In Gold ”Parasta Blues Pill sissä on edelleen Larssonin mieletön laulu, jossa riittää skaalaa, tunnetta, voi maa, herkkyyttä ja karismaa.” VESA SILTANEN, SOUNDI 7/16 15. PAUL SIMON: Stranger To Stranger ”Rytmisesti moni naisen, runsaan ja kepeän levyn toista puolta leimaa miltei harras tilinteko pe rimmäisten kysymys ten parissa.” SAMI NISSINEN, SOUNDI 6/16 17. KEVIN MORBY: Singing Saw ”Kevin laulaa herkäs ti, vivahteikkaasti ja ennen muuta tosis saan. DREAM THEATER: The Astonishing ”The Astonishingin ha luaa sydän läikehtien laittaa heti uudestaan soimaan. Odotan innolla mihin Sturgill Simp son suuntaa tämän jälkeen.” ARTTU TOLONEN, SOUNDI 5/16 Soundin kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna erittäin moni tahoinen toimittajakunta on jälleen vetäytynyt kammioihinsa listaamaan kuluneen vuoden suurimman vaikutuksen tehneet levyt. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Ulkomaat TOP 20 7. NICK CAVE & THE BAD SEEDS: Skeleton Tree ”Skeleton Tree on kiinnostavin, syvin ja eniten iholle tuleva levy sitten Nick Caven soolouran alkuvuosien.” ARTTU TOLONEN, SOUNDI 9/16 2. KENT: Då som nu för alltid ”Kent on nimennyt viimeisen kappaleen sa omaan ylidramaat tiseen tapaansa Den sista sångeniksi. RIVAL SONS: Hollow Bones ”Mielenkiintoista happoriffittelyä sekä makoisia skittasoun deja löytyy runsaasti. RADIOHEAD: A Moon Shaped Pool ”Levy on ennen muu ta eheä ja surumieli syydessäänkin mieltä ylentävä ja avartava kokonaisuus.” SAMI NISSINEN, SOUNDI 6/16 5. Nick Caven traagisista olosuhteista syntynyt albumi vetosi aivan ylivoimaisesti, mutta heti perään kaksi tänä vuonna kuollutta mestaria osoitti, kuinka katalogin viimeiseksi jäävä studioalbumi voi olla tuotannon parhaita. M83: Junk ”Junk on nimensä täydellinen vastakoh ta, omissa kirjoissani kuluvan vuoden en simmäinen todellinen napakymppi.” JARI JOKIRINNE, SOUNDI 4/16 11. Moi sesta korniudesta ei monikaan muu sel viäisi pää pystyssä.” MIKKO MERILÄINEN, SOUNDI 6/16 12. Tie on auki. GOJIRA: Magma ”Magma on kokonai suus, jonka draaman kaari etenee raskaalla poljennolla. Emmekö me kuunte lekin musiikkia juuri tällaisten levyjen ta kia?” ANTTI GRANLUND, SOUNDI 9/16 KRIITIKOIDEN VALINNAT voittajat2016-taitto_c.indd 47 24.11.2016 16.13. 1. Se ei ole monimutkaista proge metalliriffittelyä vaan tunnelmanluontia, maalailua.” VESA SILTANEN, SOUNDI 7/16 18. Kun hän kertoo mielen järkkymisestä, työntyy tulkinta ve reslihalle.” TIMO KANERVA, SOUNDI 5/16 13. IHSAHN: Arktis ”Ihsahn on musiikilli nen tutkimusmatkai lija, joka yhdistelee black metalia, prog ressiivista rockia ja jopa tanssittavaa poppia mielenkiin toisiksi kokonaisuuk siksi.” VESA SILTANEN, SOUNDI 4/16 14. FRANK OCEAN: Blonde ”Blonde on tärkeä kannanotto tarinal lisen ja ehyen albu mikokonaisuuden puolesta tällaisina leikkaa ja liimaa päi vinä.” ARTTU SEPPÄNEN, SOUNDI 8/16 19. Se on niitä ani harvoja levyjä, joista nauttimiseen pitäisi ottaa vapaa päivä.” MAPE OLLILA, SOUNDI 1/16 16. LEONARD COHEN: You Want It Darker ”Uskonnollinen poh diskelu on hallitse vana teemana kuten Cohenilla on tapana, mutta lähteminen ko rostaa sitäkin ainut laatuisella tavalla.” ANTTI MARTTINEN, SOUNDI 10/16 4. DAVID BOWIE: Blackstar ”Eräs kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmis ta rockmuusikoista ei tehnyt poistumises taan suurta numeroa, mutta pudotti men nessään todella vai kuttavan levyn.” EERO KETTUNEN, SOUNDI 1/16 3. STURGILL SIMPSON: A Sailor’s Guide To Earth ”Albumi on mestari teos ja rohkea suun nanmuutos. Mainio sävykäs levy ja raa’an alkuvoimai nen bändi.” HEMMO PÄIVÄRINNE, SOUNDI 6/16 20. IGGY POP: Post Pop Depression ”Toivottavasti tämä ei jää Iggyn viimeiseksi levyksi, kuten hän on uhannut. MICHAEL KIWANUKA: Love & Hate ”Läpitunkeva emotio naalinen suoruus ja idealistinen vilpittö myys nostaa veres lihaisen vision aivan eri tasolle kuin keski määräiset epookki soulmukaelmat.” PEKKA LAINE, SOUNDI 7/16 6
– Olin monta vuotta konkreettisestikin tosi masentunut. – Yksinkertaisesti tosi mykistävä vuosi moneltakin eri kulmalta katsottuna. 48 SOUNDI SOUNDI 49 48 SOUNDI KRIITIKOIDEN VALINNAT M ikko Joensuun Amen-trilogia on ollut vuoden tapauksia kotimaisessa musiikissa – ja jos maailmassa olisi yhtään oikeutta, olisi kyseessä tapaus laajemminkin. Soitimme voittajalle. – On mulla joitain ajatuksia, mutta ei mitään kiveen kirjoitettua. Tein kappaleita mutta en pystynyt julkaisemaan niitä. Henkiin levyt heräsivät kunnianhimoisten keikkojen myötä, jotka soivat niin Johanneksenkirkossa kuin Flow-festivaaleilla ja Tampereen uudessa Olympia-salissa. – Näiden alun perin ahdistuneiden kappaleiden ympärillä on alkanut pyöriä rakkautta ja lämpöä. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Voittaja: Mikko Joensuu ”Ahdistuneiden kappaleiden ympärillä on alkanut pyöriä rakkautta ja lämpöä.” Mikko Joensuun kiireinen vuosi 2016 on päättymässä. Ainakaan ei ole samanlaista jättiprojektia tulossa. Hajanaisia ajatuksia riittää, ja uusia kappaleitakin on tullut tehtyä aika paljon. Vuosi 2016 alkaa olla lopuillaan. – Olen kuvaillut sitä itselleni mustaksi aukoksi, joka ei ole iloinen tai surullinen, negatiivinen tai positiivinen. Nyt kun miettii tässä tilanteessa niitä aikoja kun näitä kappaleita on tehnyt, niin onhan tämä itselle tosi hieno esimerkki siitä, että ajat elää ja elämässä tulee vastaan kaikenlaista. Moi Mikko! Soitin kertoakseni, että Soundin toimittajien vuosiäänestyksessä Amen 1 pääsi sijalle yksi. Olen niin monta vuotta tottunut tekemään yksin ilman deadlinea tai kiirettä, mutta tämä vuosi starttasi niin että piti alkaa valmistautua Johanneksenkirkon keikkaan ja levyjen viimeistelyyn. Se on luonut yhteenkuuluvuuden tunnetta tässä kaiken yksin tekemisen keskellä. – En ainakaan tällä hetkellä lähtisi tällä tavalla uudestaan tekemään. Tyyli on toki muuttunut, mutta soolonakin Mikko Joen suun musiikki on vähintään yhtä näkemyksellistä ja omaleimaista, enemmänkin. – Ykkösen ja kakkoseen verrattuna kyseessä on syntetisaattorivetoisempi levy, mutta ei sekään sitä kauheasti avaa. Tämä oli vähän vahinko itsellekin. Alkuvuodesta ilmestyi harras folk-albumi Amen 1 ja loppuvuodesta soundiltaan ja sovituksiltaan selkeästi suureellisempi Amen 2. Missä vaiheessa tekoprosessia tajusit, että nyt on syntymässä kolmeen osaan jaettava suurteos. – Tosi palkitseva! Asiat menee niin kuin niiden on tarkoitus mennä. 48 SOUNDI K u v a: Te ro A h o n en voittajat2016-taitto_c.indd 48 25.11.2016 9.43. Onnittelut! – Oho! No siitä on sitten pidetty, aikamoista. Olen tajunnut sen, että minkälainen rikkaus on, kun saa jakaa musiikin muiden kanssa. Mutta varmaan ihan palkitseva vahinko. Monille Joensuu 1685 -yhtyeen mestarilliselle ja ainoaksi jääneelle albumille (2008) sydämensä menettäneille vuosi 2016 tarkoitti odotuksen päättymistä. Molemmat päätyivät Soundin toimittajien suosikkilevyjen joukkoon. Se on hämmentävää ja tosi hienoa. Ja se on tullut itselle yllätyksenä, että henkilökohtaisetkin kappaleet ovat resonoineet muissa ihmisissä. Joensuu vei albumien hartaan tunnelman myös spesiaalikeikoille. Musiikillisesti se on utuisempi, vähemmän poppi levy kuin nämä kaksi – sitä vähää kuin nekään sitä oli. Kolmaskin Amen alkaa olla valmis. Onneksi tajusin että se olisi ollut liikaa, oli hyvä saada happea näiden välille. Mutta en osaa sanoa yhtään vielä että mikä se suunta on. Millainen vuosi oli kyseessä sinulle taiteilijana. Eikä sitä pysty itse näkemään, että mihin kaikki johtaa. Kyseessä on vanhan hyvästely -levy, vahvana teemana on vanhan polttaminen. – Kaikki on kääntynyt päälaelleen siitä mihin olin tottunut. Millainen siitä tulee. – No, ainakin tosi hämmentävä. Oletko uskaltanut vielä ajatellakaan, että mitä Amenten jälkeen. Amentrilogian kolmas osa ilmestyy ensi vuoden alkupuolella. Amenlevytrilogiasta ilmestyivät kaksi ensimmäistä osaa, kolmaskin alkaa olla jo valmis. – Se kirkastui jo vuoden 2013 alussa, tosin silloin ajattelin, että ne saatetaan julkaista kaikki kerralla. Kerrankin voi todeta, että kannatti odottaa – meidän onneksemme Mikko Joensuu otti kaiken tarvittavan ajan visionsa kirkastamiseen. Se on tavallaan lopputila, mihin näiden levyjen teemat lopulta jäävät
SOUNDI 49 voittajat2016-taitto_c.indd 49 24.11.2016 16.14. 1 ”Legendaarisen ässäkitaristin pa luu juurevaan kitarointiin ja loisto biisien pariin viime aikojen turhan päiväisestä hevivinguttelusta le vyllä, jolla kuluneimmatkin cove rit kuulostavat tuoreilta ja miehen omilta.” – ANTTI ERVASTI BEAR’S DEN: Red Earth & Pouring Rain ”Kasaristi elektrohtava lontoo lainen folk pop duo teki vuoden sanalla sanoen vastustamatto mimman yöautoilualbumin. Mut ta hyvä tavaton, mikä määrä haike utta, empatiaa, omistautuneisuut ta, kauneutta ja arvoituksellisuut ta Ambulancen konepellin alle kyt keytyykään.” – HANNU LINKOLA BAT FOR LASHES: The Bride ”Aiemminkin jo kolme nerokasta levyä julkaissut Bat For Lashes on palannut koskettavalla konseptial bumilla, jonka sisältö ei yksien gen rerajojen sisään mahdu.” – LASSI LINNOLA KHUN NARIN’S ELECTRIC PHIN BAND: II ”Kaihoisasti efektoitu Thailuuttu haahuilee hengittävän rytmikudok sen yllä, meininki vaihtelee medi tatiivisestä viheltelystä sähäkkään bailutamppaukseen.” – VILLE PIRINEN SOLANGE: A Seat At The Table ”Solangen herkkä sielukkuus ja rohkeus laulaa pienin elein on pää osassa vuoden vakuuttavimmassa r&bkokonaisuudessa.” – PEKKA LAINE KRIITIKOIDEN VALINNAT 2016 ÄLÄ UNOHD A MEITÄ! Näm äkin vuonn a 2016 ilmest yneet , toim ittajie mme henkil ökoht aisiks i suosik eiksi nouss eet album it ansait sevat mainin nan. 48 SOUNDI SOUNDI 49 ATOMIKYLÄ: Keräily ”Tummaan psykedeliaan viehtynyt ja tylsille konventioille piutpaut nakkaava Atomikylä sukeltaa toi sella albumillaan arvaamattoman pimeään kuiluun, jossa odottaa kolme jykevää trippiä raskasta ja polveilevaa mörköprogea.” – ANTTI LUUKKANEN SUOMEN ZORRO: Muistan sinut Maria ”Petri Vähäsarjan kipparoiman yh tyeen esikoinen palauttaa uskon siihen, että vahvasti melodiarun koiselle nukkavierurockille saattaa kuin saattaakin löytyä tulevaisuu dessa sijaa myös valtavirrasta.” – EERO TARMO TAMPO: Vaiston varassa ”Nimensä väärtti, tribaalisesti mys tinen levy, jossa Hämeen taka met siin käsittämättömästi aikojen alus sa eksynyt rastaheimo seremonioi muusta maailmasta välittämättä parantavassa savu pilvessä. Wicked!” – JUSSI NIEMI ESA ELORANTA: Kaikki tiet ”Laadukkaan lauluntekijälaulajan toistaiseksi laadukkain albumi, joka sisältää nerokkaita ihmislähei siä tarinoita, hienoja melodioita ja tyylitajuista soitantaa.” – ANTTI ERVASTI STAM1NA: Elokuutio ”Parikymppinen Stam1na loi uran sa kenties vahvimman albumikoko naisuuden, jossa äkkiväärät sävel lykset, rehelliset popkoukut ja lyy rinen sukkeluus ovat harvinaisen linjassa suhteessa käsiteltyihin tee moihin.” – ANSSI ERIKSSON HUOJUVA LATO: Lättähattu ”Kekkosen ajan agraariSuomi, kantri, hieno soitto ja komeat biisit lyövät onnistuneesti kättä Huoju van Ladon uutukaislevyllä.” – ANTTI MARTTINEN INA FORSMAN: Ina Forsman ”Forsmanin esikoissooloalbumi tulvii verevää blues ja soulrypis telyä, jonka ilme on poikkeukselli sen hallittu.” – JUHA SEITZ SUR-RUR: Ihmisiä nurmikolla ”Välittömästi tunnistettava Surrur on vielä parikymppisenäkin maam me parhaiten varjeltuja salaisuuk sia, vaikka teki jälleen älykkään, koskettavan, hauskan ja helposti rakastettavan, tuotantonsa parhai siin lukeutuvan albumin.” – MIKKO MERILÄINEN NYLON 66’ERS: Love To Love ”Nylon 66’ersin kieron näkemyk sellinen Lovetribuutti kannattaa hankkia pelkästään Hank Damn fellow’n ilkeän Mister X versioin nin takia.” – ESA KULONIEMI TREES OF ETERNITY: Hour Of The Nightingale ”Harvoin, jos koskaan, tulee vas taan sävelteosta, jonka surumieli syys on näin virheettömän muser tavaa ja samalla puhtaan katart tista!” – TIMO ISOAHO BOB MOULD: Patch The Sky ”Melankolian mestari Bob Mould kerrostaa ihanasti akustisia ja säh köisiä perussointurämpytyskitaroi ta Phil Spector tyyliseksi meluval liksi, jossa monistettu stemmalau lu ei liidaa kertosäkeessäkään, vaan on instrumentti muiden joukossa.” – HEMMO PÄIVÄRINNE AGNES OBEL: Citizen Of Glass ”Soitinten sulosoinnut, kaikujen kauneus ja lauluäänen laajuus tuo vat kylmiä väreitä – ja nyt ei puhuta kliseisen eteerisestä tai sensuellis ta vaan aidosti koskettavasta laula jattaresta.” – KAROLIINA KANTOLA KANSAS: The Prelude Implicit ”Aikuisrockprogen dinosauruksen tasokkaan paluulevyn viululla ma rinoitu sointi rakentuu juhlakun toon etenkin eepoksella The Voyage Of Eight Eighteen.” – JUHA SEITZ WEEZER: Weezer (White Album) ”Pitkän linjan voimapoppareiden albumillisen värisuoran täydentävä ”Valkoinen levy” on rouheiden vi tossointujen ja melodisten touhu tippojen juhlaa – sopivan ironista nörttivivahdetta kuitenkaan unoh tamatta” – JARI JOKIRINNE XENIA RUBINOS: Black Terry Cat ”Tekijän kuubalaispuertoricolais ten juurten maadoittamaa, ehdot to man modernisti kokeellista raa kaa katufunkia, joka saa muumion kin villiksi.” – JUSSI NIEMI VAN DER GRAAF GENERATOR: Do Not Disturb “Ensi vuonna perustamisensa 50vuotisjuhlaa viettävä ja kun niakkaimmin ikääntynyt proge yhtye on julkaissut toisen paluun sa musiikillisesti valoisimman al bumin.” – PERTTI OJALA CAT EMPIRE: Rising With The Sun ”Jazzia, skata ja latinalaisrytmejä yhdistelevä Cat Empire on talven kirkasvalolamppu, jonka torvet, rummut ja koskettimet saavat tanssimaan ja laulamaan, mutta myös hiljentymään ja herkisty mään.” – KAROLIINA KANTOLA NEIL YOUNG & PROMISE OF THE REAL: Earth ”Livelevyjä pidetään usein bluo kan tuotteina, mutta kun kyseessä on vetreässä vedossa oleva seitse mänkymppinen, nuori yhtye, biisit pitkän uran varrelta ja onnistuneet jälkiäänitykset, jälki on aluokan tasoa.” – ANTTI MARTTINEN ACE FREHLEY: Origins Vol. Phil Collinsin vihaajat älkööt vaivau tuko.” – EERO TARMO RYLEY WALKER: Golden Sings That Have Been Sung ”Viimevuotisen haltioittavan Primrose Lanen tavoin suljin Walkerin uuden albumin hauraan, tyylilli sesti avoimen ja hyvin varovasti te rästyvän jazzfolkin jälleen vakaasti suosiooni.” – ASKO ALANEN THE AMAZING: Ambulance ”The Amazingin avaran psykedeeli sessä americanassa ei ole sinällään mitään uutta tai mullistavaa
Käy antamassa äänesi nettisivuillamme ja osallistu samalla alla näkyvien HUIPPUPALKINTOJEN arvontaan. Entä paras festivaali. Äänestä osoitteessa www.soundi .fi/kilpailut/b estof2016 1 JACKSON PRO SERIES MONARKH SC sähkökitara (lahjoittaja Jackson/Fender) 2 DAVID BOWIE: WHO CAN I BE NOW. 50 SOUNDI 5 M.A. Entä vuoden lupaavin tulokas. (1974–1976) 13 vinyylin boksi (lahjoittaja Warner Music) 10 BRUCE SPRINGSTEEN: CHAPTER & VERSE JA BORN TO RUN Cd-levy ja kirja (lahjoittaja Sony) 11 2 FESTARILIPPUA KESÄN 2017 ILOSAARIROCKIIN 12 2 FESTARILIPPUA KESÄN 2017 PROVINSSIIN 13 2 FESTARILIPPUA KESÄN 2017 RUISROCKIIN 14 2 FESTARILIPPUA KESÄN 2017 JOHN SMITH -FESTIVAALILLE 6 YÖ: AIKAMATKA 1981-2016 JA PATE MUSTAJÄRVI: 60 Kaksi kuuden cd-levyn boksia sekä Pate Ikurista -kirja (lahjoittaja Ratas Music ja Docendo) 7 THE RICHIE BLACKMORE STORY 2 dvd-levyä ja 2 cd-levyä (lahjoittaja Playground) 9 BLUES PILLS: LADY IN GOLD Vinyyli, vinyylimatto ja t-paita (S) (lahjoittaja Sony) 8 PETER GABRIEL: BACK TO FRONT DELUXE BOOK EDITION 2 Blu-ray -levyä ja 2 cd-levyä (lahjoittaja Playground) vuosiäänestys2016-taitto_b.indd 50 25.11.2016 14.48. NUMMINEN YM: ETEENPÄIN! FORWARD! VORWÄRTS! ANTAUEN! COMPLETE 1966-1970 Kuuden vinyylin boksi (lahjoittaja Svart Records) 3 IN FLAMES: 1993–2011 13 vinyylin boksi (lahjoittaja Nuclear Blast) 4 LOVE RECORDS – KAIKKI SINGLET 1–5 Viisi kuuden cd-levyn boksia (lahjoittaja Universal) Nyt on SINUN VUOROSI äänestää! Mitkä olivat sinun mielestäsi vuoden 2016 parhaat albumit
“Every Time You Go Away” “Wherever I Lay My Hat” “Everything Must Change” La 1.4.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Klo 20.00.Ovet klo 19.00. 149 € + alv 24% (184,76€) VIP myynti ja lisätiedot: menolippu.fi – 5 v. Ma 27.2.2017 HELSINKI, JÄÄHALLI Su 1.10.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. 010 841 4185. L I P U N M Y Y N T I : w w w. Lisäksi on luvassa yhtyeen muita suosikkibiisejä vuosien varrelta. Vip-illallispaketit alk. PAUL YOUNG VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. Vip-illallispaketit alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Ovet auki klo 18.30. Ma 2.10.2017 TAMPERE, Tampere-talo Liput kuluineen alk. Liput kuluineen alk. 209,56€) La 4.3.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00.Ovet klo 19.00. 79,50 € / 74,50€ / 69,50€. 67,50 € / 72,50 €. Konsertit alkavat klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Eastway tulostus.indd 51 24.11.2016 10.04. 67,50 € / 72,50 €. (yht. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. j u h l a k o n s e r t t i – 50 vuotta Procol Harumin legendaarisen A Whiter Shade of Pale -albumin julkaisusta! Su 7.5.2017 HELSINKI, Circus Liput toimituskuluineen alk. Klo 20.00. 67,50 € / 72,50 € / 77,50 €. 49,50 €. 149 € + alv 24% (184,76€) VIP myynti ja lisätiedot: menolippu.fi Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 € / 69,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 €. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. Ti 3.10.2017 TURKU, Logomo Liput kuluineen alk. Dream Theater soittaa konsertissaan Images and Words -albumin kokonaisuudessaan. 149 € + alv 24% (184,76€) VIP myynti ja lisätiedot: menolippu.fi Vip-illallispaketit alk
Hanoi Rocksin loppuvaiheissa ei aina vaadittu sitäkään. Kronologisena, rehellisenä ja rosoisena Anssi Mehtälän asiantuntevilla biisianalyyseillä höystettynä. Näiltä kuudeltä vinyyliltä se tulee esiin paremmin kuin koskaan. Kokoonpanomuutosten kriittisimmässä vaiheessa 1982 ilmestyi Self Destruction Blues, joka ironisesti on vahvin Hanoi-albumi. Tällaista definitiivisyyttä Hanoi Rocksin musiikki on kaivannut. Mental Beat 1980-1985 niputtaa kaikki oikeat Hanoi-albumit yhdelle lp-boksille, jolla Hanoi Rocksin koko musiikillinen perintö tulee todenmukaisena esille. Olkoonkin että yksi niistä oli kokoelma, saavutus on itsessään mittava. Hanoit julkaisivat viisi albumia vuosien 1981 ja 1984 välissä. Nyt tuotanto on julkaistu olennaiselta osaltaan siinä muodossa kuin alun perinkin. Miltä viimeinen studioalbumi olisi kuulostanutkaan, jos sillä olisi ollut omituisuuteen vedoten hyllytetty nimikappale tai konstailematon perusrock Shakes. Jos Andy McCoyta huvitti tehdä vaikkapa calypsoa, ei mikään sitä estänyt. Oma lukunsa ovat sinkkujen b-puolille piilotetut hippipöllöily Magic Carpet Ride ja mielipuolisen hieno Oil And Gasoline, joka vinyyliboksin viimeisenä etappina tiivistää koko Hanoin olemuksen. Tosin tuolloin levyjen tekemiseen riitti joskus vain se, että bändi saatiin kokonaisuudessaan studioon. V uosikausia tuntui, että suomalainen rock eli Hanoi Rocksin menestyskrapulassa. Sekava ja rauhaton matka Tragedyn liekin ensileimahduksesta arvaamattomasti kytevään hehkuun oli ohi. Vaikka se on pohjimmiltaan säläkokoelma, levy piirtää röyhkeimmän ja punkeimman kuvan Hanoi Rocksista. Siitäkin huolimatta, että pahin naamanvääntely oli jäänyt Oriental Beatin kanteen. Ainakin se olisi tehnyt vaaran tunteen näyttävyyteen vaihtaneestä yhtyeestä vieläkin elävämmän ja rohkeamman. Keskitytään siis siihen. Genrettäminen ei ollut vielä pilannut musiikin monimuotoisuutta. Tuotanto ei ollut optimaalista ja bändi kuulosti mainettaan kesymmältä. Kääntöpuolena levytystahdille oli se, ettei bändi lopulta onnistunut studiossa kertaakaan niin hyvin kuin sen olisi kykyjen puolesta voinut. Se ei silti tarkoittanut sitä, että sävellyksistä vastannut McCoy ei olisi ripotellut jälkeensä näiden vuosien aikana kahmalokaupalla helmiä. Hanoi Rocks ei ollut ensisijaisesti glamtai hard rock -bändi, vaan porukka, joka halusi soittaa rockia oman mielensä mukaan. Jos debyyttialbumin ensiraita on Tragedy, on sen tekijällä syytäkin jäädä historiaan. Spekulaatiot voi käynnistää, kun pääsee pyörittämään laatikon täkyä eli Rebels On The Run -koostetta. Kaikkea suomalaisten artistien kansainvälistä menestystä verrattiin siihen musiikkityylistä, asiayhteydestä tai ajankohdasta riippumatta. Two Steps From The Movella Hanoi Rocks soi Bob Ezrinin tuotannossa sliipatummin kuin koskaan, ja vaikka Up Around The Bend upeine videoine olikin bändin suurin hitti, oli kuvaavaa että se oli kuitenkin vain CCR-laina. ”Hanoi Rocks ei ollut ensisijaisesti glamtai hard rock -bändi, vaan porukka, joka halusi soittaa rockia oman mielensä mukaan.” Hanoi Rocks Mental Beat 1980–1985 Johanna RETRO K u v a: Lo v e R ec o rd sin ar k is to Levyarvostelut 11_2016.indd 52 25.11.2016 11.05. ANTTI LUUKKANEN HHHH 52 SOUNDI Levyarviot >> ...kappale, jonka toivon hautajaisissani soitettavan... Albumeista erityisesti kaksi ensimmäistä (Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks, 1981 ja Oriental Beat, 1982) kuulostavat siltä, että ne olisi tehty etupäässä uraa pönkittämään
Tekee mieli heittää soitin seinään. Melodialtaan, sanoitukseltaan ja kitarasooloiltaan järisyttävän kaunis Valoa nopeammat koneet on kappale, jonka toivon hautajaisissani soitettavan. Singlebiisit ovat syrjäyttäneet useita niitä vahvempia albumiraitoja sekä ensimmäisellä levyllä että rauhallisemmalla Väinämö-kiekolla. Cloaca Maxima III:n raskaalta ykköslevyltä erottuvat vahvoina Seitsentahokkaan (2012) kappaleet sekä tietenkin CMX:n top viitoseen yltävä Pedot. Cloaca Maxima III sisältää edeltäjiinsä nähden jonkin verran mukavuudenhaluista tuotantoa, mutta kaiken kaikkiaan kooste on laadukas ja parhailta valinnoiltaan loistelias. Elävien aalloilla pikemminkin ryvettyy arjessa kuin yrittää paeta sitä. Antti Tuisku -cover Hyökyaalto kääntyy CMX:ksi paljon Popedaa paremmin. Siksikin poiminnat Talvikuninkaalta (2007) ovat erittäin tervetulleita joukkoon. Kitaristi-laulaja Robert Niemistöön personoituva, mutta tiiviinä kolmikkona operoiva yhtye on onnistunut löytämään omaleimaisen äänen jostakin passiivis-aggressiivisen introverttiuden ja hennon romantiikan välimaastosta. Vaikka luonnonmukaisen nuhruisesti soivaa levyä voi aluksi erehtyä luulemaan yksioikoiseksi, löytyy musiikista lopulta valtavasti sävyjä. Yksinkertaistamisen meininki on ajoittain läsnä myös Yrjänän teksteissä. Lopulta on selvää, että Itä-Hollola Installaatio porautuu poikkeuksellisen syvälle. Loskassa huojahtelevan marraskuun keskelle kaipaisi täysin toisenlaista viestiä. Silti tätä on pakko kuunnella, ottaa selvää. Se on intensiivinen yhtye, joka vaatii kuulijaltaan samaa asennetta. Kaislikossa on kiehtova yhdistelmä lakonisuutta ja neuroosia, Tyttöystävä kanavoi kaipauksen puhdistavaksi hälläväliksi ja Loputon yö lähes tukehtuu kitarapaahtoonsa. Hyvä niin, sillä vaikka HC-EP (2008) on aiheellisesti ja armollisesti unohdettu, kyseiselle kiekolle on täytynyt ottaa mukaan huonojakin hetkiä Vapaus johtaa kansaa -yhteisrykäisystä Vanhan liiton arkkiveisun doorsinkatkuiseen taidekoulunäytteeseen. Tuore triptyykki kattaa ajanjakson, jolloin bändi julkaisi kaksi keskinkertaisinta levyään (Iäti, 2010 ja Mesmeria, 2015) eikä moniakaan singlejen bonusraitoja. Rujosti ryskivän vimman ohella levy on täynnä seesteisyyttä, jonka pohjavireestä ei pääse aivan heti selville. Ensin tuntuu, että bändi rienaa; että sen todellisuus on kevyesti ironisoitunutta ja jotenkin irrallista. Verevyydellään ja monipuolisuudellaan ne kertovat bändin olevan kovassa nousukunnossa. HANNU LINKOLA HHHH SOUNDI 53 ...kappale, jonka toivon hautajaisissani soitettavan... Perspektiivi, sanoitukset ja ilmaisutapa ruokkivat hienosti toisiaan. Kirotut kuulostaa tässä seurassa yllättävän nuorelta ja vihaiselta ja elektronista jazzia sekä scifi-metalia yhdistelevä Mekaanisten lintujen puisto sulkee kirjan mitä upeimmalla tavalla. EERO KETTUNEN HHHH RETRO K u v a: K ar o li in a N ie m en k ar i K u v a: A J Sa v o la in en Levyarvostelut 11_2016.indd 53 25.11.2016 9.49. Kolmikko on valmis härnäämään saadakseen oikeanlaisen huomion, mutta paljastuu räyhähengen viitan riisuttuaan ystäväksi. Voi olla että installaatio on vasta rakentumassa – ilman että sen on tarkoituskaan tulla valmiiksi – mutta sehän tekee kaikesta entistäkin kiinnostavampaa. Itä-Hollola Installaatio Elävien aalloilla Sound Of Finland ”Mul on kauheat paineet, mul on hirveät paineet / ja kaikki mitä mä teen / vie mut syvemmälle synkkyyteen.” Ääni alkaa vihlaisuna ja kasvaa päänsäryksi. Kukaan ei vain ole keksinyt kulkea sitä aiemmin. Hienoin esimerkki tästä on itsevarmuudessaankin nöyrä Arvottomat. Väinämö päättyy itseoikeutetusti Pedot-levyn (2005) toiseen täysosumaan. Mutta jo hetken kuluttua jokainen sana ja ele asettuu paikalleen ilman sivumerkityksiä. Rakkaudessa ja sodassa ja Laavaa nousevat niin ikään materiaalista esille: tuottajan vaihtuminen ei ollut bändille mikään pieni uudistus. CMX joutui äänittämään kokoelmaa varten peräti seitsemän kappaletta. Sen jälkeen pitää aloittaa taas alusta. Se ilmoittaa pisteliäästi, joskin myös viisastelematta, että The Velvet Undergroundin raunioilta kulkee suora tie Problems?:n 1980-luvun levyille. Etenkin kolmoslevyn ennen kuulemattomasta viisikosta välittyy rakkaus musiikkiin ja pidäkkeetön innostuneisuus luomistyöhön. HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin CMX Cloaca Maxima III Ratas CMX:n ensimmäinen hevi/hissuttelu/harvinaisuudet – tripla Cloaca Maxima (1997) on kirjoissani kaikkien aikojen hienoin suomalainen kokoelmalevy, eikä sen kakkososakaan (2004) juuri kalpeammaksi jää. Itä-Hollola Installaatio tuo epämukavuuden hienosti osaksi konseptiaan
Metallican suurin ongelma on pitkään ollut tiivistämisessä ja kappaleiden sovittamisessa. Dokumentin virkaa toimittaa Richard Dawkinsin haastattelu, jonka perusteella mies ei taida tuntea kovin hyvin yhtyeen tuotantoa, mutta tunnustautuu silti faniksi. Tuplan toinen puoli kuitenkin kompuroi ja parin heikomman biisin jälkeen levyn pelastaa Lemmylle kunniaa tekevä Murder One sekä muuten raskaaseen kiekkoon vauhtia pistävä Spit Out The Bone. Halo On Fire osoittautuu koko levyn huippukohdaksi ja on parasta Metallicaa sitten 90-luvun kirkkaimpien vuosien. Aiemmilla dvd-taltioinneillaan Nightwish on kunnostautunut erityisesti lisämateriaalitarjonnallaan. Potentiaaliset klassikot paisutetaan hengettömiksi ja venytetään riffimaratoneiksi vailla päämäärää. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Levyarviot > ...kaktus siellä, yksinäinen steel-kitara täällä... Ja ennen kaikkea bändi on loistavassa vedossa molemmilla keikoilla. Miten mies, joka on tehnyt esimerkiksi The Unforgivenin ja Onen mieleenpainuvat soolot, saa nyt aikaan toisesta korvasta sisään, toisesta ulos meneviä räpellyksiä. Tähän väliin on mahtunut niin kaupallisesti flopannut elokuva kuin kaikilla mahdollisilla osa-alueilla flopannut Lulu (2011), joten uutta levyä onkin odottanut toiveikkaana, mutta myös pelokkaana. Mutta tylsemmissäkin biiseissä on paikoin hyviäkin juttuja ja huomaan pitäväni levystä aina vain enemmän joka kuuntelukerralla, myös heikommista ralleista. Jos jokainen näistä riffeistä olisi silkkaa timanttia ja biisit täyttä rautaa, asialla ei olisi väliä. Kirk Hammett tuottaa nyt suurimman pettymyksen. Vehicle Of Spirit sisältää kolme dvd:tä. Kirkilläkin on onneksi hetkensä, kuten Now That We’re Deadissa ja Spit Out The Bonessa. Pitkät dokumentit ovat olleet kiinnostavaa ja hauskaakin seurattavaa. Silti konserttien luonne eroaa toisistaan melkein kuin yö ja päivä, sillä esiintymispaikalla on suuri vaikutus tunnelmaan. Uran alussa taidot olivat ehkä vähän vaatimattomammat kuin nykyään, mutta silloinkin mentiin niin komeasti kuin vain suinkin pystyi. Wembleyllä bändi puolestaan vaikuttaa ”hevimmältä”. Luonnollisesti Lontoonja Tampereen-keikat ovat sisällöltään varsin lähellä toisiaan, sillä Nightwishin kokoisen bändin kiertueohjelmaan ei voi sopia kovin paljon variaatioita puhtaasta improvisaatiosta puhumattakaan. Liekö yhtyeen jäsenet kasvaneet aikuisiksi ja seestyneet, kun lavan ulkopuolista toimintaa ei nyt ole laitettu esille. Ilta on valoisa ja tunnelma rento. Metallica Hardwired… To Self-Destruct Blackened Pitkä odotus päättyi ja Metallica julkaisi vihdoin jatkoa Death Magneticille (2008). Tarjolla on Lontoon Wembley Arenan keikka, Tampereen Ratinan stadionin keikka sekä yhden dvd:n verran yksittäisiä biisejä tallennettuna eri puolilla maailmaa. Jättämällä kakkoslevyn heikoimmat lenkit surutta pois kokonaisuus hipoisi täydellisyyttä. Nightwish esiintyi ensimmäisenä suomalaisena pääesiintyjänä loppuunmyydylle, 12 000 vetävälle Wembley Arenalle. Mutta vaikka Hetfield onkin kova riffimasiina, hänenkin koneensa valitettavasti yskii välillä. Vuosien mittaan taidot ovat hioutuneet huippuunsa, niin myös bändin tuotteilleen asettamat vaatimukset. Levyn isoin ongelma on tälläkin kertaa pituus. VESA SILTANEN HHHH DVD K u v a: R o ss H al fi n K u v a: Ti m o Is o m äk i Levyarvostelut 11_2016.indd 54 25.11.2016 11.56. Levy on täysin Ulrichin ja Hetfieldin show. 54 SOUNDI Nightwish Vehicle Of Spirit Nuclear Blast Kun Nightwish tekee jotakin, se tekee kaiken komeasti ja isosti. Hiljalleen kypsyminen on hyvän levyn merkki ja Hardwired löytääkin lopullisen paikkansa Metallica-rankingissa vasta ajan kanssa. Tampereella bändi soittaa keskellä kaupunkinäkymää. Iron Maidenilta ja Mercyful Fatelta opittuja kitaraharmonioita viljellään paljon ja lauluun on kiinnitetty erityistä huomiota harmonioineen ja tuplauksineen. Nightwishin uusi visuaalinen tallenne on hengästyttävän jykevä paketti. Levyssä on hieman ...And Justice For All (1988) -fiilistä, johon sekoittuu myös Load/Reload-viboja. Asia on ollut iso myös bändille, kun Troy Donockley hassuttelee välispiikissään olevan hienompaa esiintyä Wembleyllä kuin nähdä maailman seitsemän ihmettä. Kokonaisuus valoineen kaikkineen on erittäin näyttävä, ja myös hienosti tallennettu
Jos tämä todella jää Crüen viimeiseksi keikaksi, on se paras mahdollinen lopetus uralle. Kansikuvasta päätellen sanoitukset on kirjoitettu Päällikölle yhä onomatopoeettisesti: niissä vilisee runsaasti rock-kliseitä, mutta tuskin sanoituksilla mitään palkintoja tavoitellaankaan. Tällä kertaa Joni on vahvalla boogie-kuurilla. Kyseessä on siis tuttu juttu: tehdään musiikillisia maisemakuvia Yhdysvaltojen lounaisosien aavikkoseuduista. Crüe ei vieläkään näytä kyllästyneen soittamaan 80-luvun hittejään, joista konsertti pääosin koostuu. Miehen rento mutta hallittu ote kitaransoittoon on hienoa kuunneltavaa. Mukava fiilis jää kakkosiskustakin. Kun materiaalia leivotaan liukuhihnalta, kaikki ei voi olla priimaa. Liekö syynä hehkuvan innostunut laulusoundi vai höpsösti tytöistä ja tykkäämisestä kertovat tekstit, mutta parasta tässäkin julkaisussa on se laskelmoimaton viattomuus ja naiivius, joka vaaditaan jokaiseen aitoon pophittiin. Toisin kuin moni puolikuntoinen klubeja kiertävä hair metal -kohtalotoveri, lopettaa Crüe loppuunmyydyssä Staples Centerissä pyrotekniikan, erikoistehosteiden, tanssityttöjen ja ensiluokkaisten soundien kanssa. We Got It From Here… on joutsenlaulu, A Tribe Called Questin viimeinen perintö, jolla jokainen palanen loksahtaa kohdalleen. Remu itse on merkitty vokalistiksi ja perkussionistiksi, kuvassa hän tosin istuu rumpusetin ääressä. Aika osuvasti musiikkia kuvaavaan kanteen pakattu Hurmos jatkaa edeltäjänsä linjalla, jossa tosiaankin ambient on ihan yhtä vahvoilla jazzin kanssa. Arizonalaistuneen ranskalaismuusikko Naïm Amorin ja Calexico-pomo John Convertinon hankkeen pelastaa pikateloitukselta se, että heidän ideallaan on pykälää syvemmät juuret kuin leffamusiikkiharhaan seonneilla perusräpeltäjillä. SOUNDI 55 Remu & Hurriganes Electric Play Lasso Hurriganes-kortti on taas vedetty peliin, ja vaikka Ile Kallio soittaa napakat soolot raidalla Ruby Jane, varsinaisen yhtyeen muodostavat kitaristit Nipa Niilola ja Antti Rautajoki, basisti Jaska Ylä-Rautio ja rumpali Arska Rautajoki. Leen vuoristorataa yleisön yli kulkeva rumpusetti on vaikuttava, mutta hänenkin soolonsa tuntuu turhalta filleriltä. Se on yksi klassikko lisää ryhmän vakuuttavaan diskografiaan. Suurimman vaikutuksen tekee kitaristi Mick Mars. Albumi on täynnä toinen toistaan taidokkaampia omia ja vieraita riimittelyjä, samplet ovat mietittyjä, mutteivät varasta koko show’ta, biittijuna bounssaa täydellisyyttä hipoen alusta loppuun. ANTTI GRANLUND HHH Joni Ekman 2: Ikuisesti Rock’n’roll Blast Of Silence Olen jo muutaman vuoden ihaillut Joni Ekmanin loppumatonta aktiivisuutta ja musiikillisen tutkimusretkeilijän asennetta. on kokonaisuutena kuitenkin hieman vähemmän kuin osiensa summa. Musiikin innoittaneita näkymiä ja tunnelmia kokemattomalle tämä western-kuvaelmien sarja jää tyylikkäästi soivan tapetin asteelle. Johanna Kustannus Ai että. Ajaja siirtyy jo kohti flamenco-henkisiä heimotunnelmia. Viehättävät välähdykset alkavat ja loppuvat hieman mystisesti kuten score-teemoilla on tapana. Vaikutelma oli miellyttävä, tuorekin. Vauhtia hillitään hieman kappaleessa Dance With The Devil, mutta eihän tuon niminen biisi voi mikään illan pakollinen hidas olla. Yli 30-vuotisen uran päätökseksi tavallinen kahden tunnin setti on aika lyhyt, mutta bändi soittaa hyvin ja antaumuksella. Taukoamaton julkaisuhepuli huipentui kasettisinglesarjaan, jossa artisti kokeili taitojaan tyyli kerrallaan. Rex -mania. Mato Valtosen kanssa kirjoitettu ja esitetty Kalifooorniaan (joululaulu) putoaa tyylipuhtaan huumorimusiikin laariin, ja kontrasti on melkoinen, kun heti seuraavassa kappaleessa Laiva & ankkuri Dave hiljentyy pohdiskelemaan kaukosuhteen koukeroita. Sama konsepti on pitänyt Calexicon toiminnassa reilut 25 vuotta. Taustana soitettu bro step on niin äänekästä, ettei Leen soittoa juuri kuule. Yksi maailman pysyvistä totuuksista on, että Dave Lindholmin suomenkielisiä lauluja kelpaa kuunnella. Se on biittejä, riimejä ja elämää. NUUTTI HEISKALA HHH Virta Hurmos Svart Tutustuin 2011 perustettuun, post rockisuudessaan Oddarrangille sukua olevaan Virtaan heti debyyttialbumi Tales From The Deep Watersin (2012) myötä. Spagettiwesternien soundtrackit ovat taas kerran olleet luomistyön referenssinä. Lindholmin noin luokkaa kolmaskymmenes soololevy V. Pilkahduksistaan huolimatta V. Tahti voi olla jopa tavoite itsessään. Eihän Suomessa kauheasti tällaista ambient jazzia tehdä. Nestemäisesti venyvän ja erittäin kokonaisvaltaisesti maalailevan instrumentaalisoundin innoittajat löytynevät lähinnä Norjasta: Supersilentista, Jaga Jazzistista ja etenkin Nils-Petter Molvaerista. Tuskin Electric Play yrittääkään yltää klassisten Ganes-levytysten tasolle, mutta se on kuitenkin omassa genressään kelpo rock-levy, jossa ei ole mitään häpeilemistä. Ja vielä, niin kuin Lindholmin uraa kärsivällisesti seuranneet tietävät, julkaisujen taso on nykyään ilahduttavan korkea, ainakin sooloalbumien kohdalla. Mikään Eddie Van Halen hän ei kuitenkaan ole, mikä tehdään valitettavan selväksi keikan loppupuolen ihan päin helvettiä menevässä kitarasoolossa. Taudinkuva on ilmeinen T. Kuvaavaa on, että niin trumpetisti Antti Hevosmaa, kitaristi Heikki Selamo kuin rumpali Erik Fräkikin säätävät soitintensa ohella myös elektroniikkaa. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Dave Lindholm V. Convertino on kokonaissoinnin luojana tiukasti kotikentällään. Sellaisia Ekman on toistaiseksi kirjoittanut eniten Lähtevien Kaukojunien nimissä, mutta tällä kertaa joukon jatkoksi voidaan liittää ainakin päätöspala Mitä siitä. Aina välillä onkin kiusannut, kuinka puolivillaista jälkeä tarvittaessa kaikista instrumenteista vastaava musikantti malttaa julkaista. Tämä kakkossoolo on samaan aikaan julkaistuun Koiran Näköisen Naisen raakilemaiseen albumiin verrattuna taas sitä edustavampaa laitaa. ANTTI LUUKKANEN HHH ...kaktus siellä, yksinäinen steel-kitara täällä... Niukahko instrumentaatio luo kieltämättä tehokkaasti vaikutelman avarasta taivaasta ja silmänkantamattomiin pöllyävästä hiekkamaasta. Voi haukotusten haukotus ja sijoiltaan menneet leuat. Kaktus siellä, yksinäinen steel-kitara täällä. Bändi on edelleen kovassa iskussa, mutta kai se ura jossain vaiheessa on lopetettava kun kaikki hyvät biisit ovat 80-luvulta. Alice Cooperin, Status Quon ja Kari Peitsamon kolmiyhteyskin leijuu voimallisena stigmana levyn yllä. Bluesia ja countrya on, tietysti, mutta myös paljon kaikkea muuta. Vähän enemmän omaa vinkkeliä siihen vielä kaipaan. JUSSI NIEMI HHH A Tribe Called Quest We Got It From Here… Thank You 4 Your Service Epic Kaikkihan meistä muistavat 1990-luvulla vaikuttaneen tiedostavan hiphop-ryhmän heidän Fresh Prince Of Bel-Air -tyyppisistä pukeutumisratkaisuistaan sekä joistakin tuon ajan parhaista rapstygeistä. 18 vuotta edellistä julkaisua myöhemmin A Tribe Called Quest onnistuu säilyttämään soundinsa toistamatta itseään. Ja keskiaikaisia cembalo-vaikutteitakin levyllä kuullaan. Amor on oikeasti tehnyt elokuvamusiikkia, mikä osittain selittää sen, että hänen kitaroineen markkeeraamissa aihioissa on tarinallisuuden tuntua. Joku on tehnyt soundtrackin elokuvalle, jota ei ole olemassa. No, viime vuonna nämä afrosentrisyydestä runoilevat filosofit pistivät viisaat päänsä taas yhteen ja A Tribe Called Questin kuudes ja viimeiseksi jäävä (yhtyeen perustajajäsen Phife Dawg menehtyi tämän vuoden alussa) albumi We Got It From Here… Thank You 4 Your Service on nostalginen ja tuore, ajankohtainen ja ajaton, tiedostava ja humoristinen, läpeensä groovaava paketti tämän vuosituhannen parhaita riimejä, totaalinen kultalevy jokaiselta aspektiltaan. ANTTI MARTTINEN HHH Naïm Amor & John Convertino The Western Suite And Siesta Songs L.M Duplication Enpä muista, kuinka monta kertaa olen törmännyt tämäntyyppiseen konseptiin instrumentaalialbumin kohdalla. Tuskin tietoisesti, mutta toisaalta: musiikki virtaa ihmeellisiä teitä kosmoksessa. PEKKA LAINE HHH Mötley Crüe The End – Live In Los Angeles Eagle Vision The End on Mötley Crüen viimeisen keikan taltiointi. Hurmos on niitä levyjä, joita ajattelee enemmän yhtenä pitkänä teoksena kuin erillisinä kappaleina. Kitarointi vuosikymmenestä toiseen taitavaa ja sielukasta. Michael Monroen huuliharppu ryydittää mukavasti kolmea raitaa, miehen laulu biisiä Catch Me. Itse tehty materiaali (joskin nimiraita lainaa paikoin The Whon I Can’t Explainia) rullaa sujuvasti ajattomassa hengessä. on perinteisistä elementeistä rakennettu, mutta tällä kertaa sekä tunnelmiltaan että musiikkityyleiltään herttaisen sekava. Sinkkuna julkaistu, levyn avaava Pai pai kamaa vielä rokkaa ja rollaa ennalta arvattavan upeasti, mutta sitten mennäänkin sinne tänne. Tipuin kelkasta jo reggaen kohdalla. DVD Levyarvostelut 11_2016.indd 55 25.11.2016 14.48. Mieleenpainuvimmat hetket tarjoaa About To Fly ja päätösraita On The Run, jonka jylhän mystinen melodia on sama kuin Donovanin Guineveressä. Kenties RinneRadiostakin, tosin ilman sen elektro/house-vaikutteita. Tyyli on tuttu, sanojen muoto tutumpi, lauluääni kuin kotiin tulisi. Olen toki tietoinen, että syyja seurausyhteys on tiedostettu ja siitä on päätetty olla välittämättä. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi
Sen lisäksi että kyseessä on yhtyeen neljäs pitkäsoitto, tarkoitetaan neljännellä tasolla myös syövän leviämisen tasoa, jossa sairaus on levinnyt likipitäen joka puolelle potilaan kehoa ja elimistöä. Kahden loistavan new wave -potpourrin jälkeen 3-albumi (2009) lavensi bändin tyylikirjoa, neljäs Couleurs sur Paris (2010) haravoi pelkästään Ranskan pophittejä samaan kuosiin, ja nyt viides kiekko sisältää jo Collinin ja Libauxin omia sävelmiä, kaksi kummaltakin. The Stage ottaa onneksi askeleen taaksepäin. ASKO ALANEN HHHH Nypykät Livekala ja perkeet Rocket Jotta ymmärtäisi Nypyköiden nerouden on suositeltavaa, että omistaa avaran, pikkuisen omituisen huumorintajun, ja pitää lähtökohtaisesti kansanmusiikista. Painopiste levyllä siirtyykin miellyttävästi viimeiseksi sijoitetun oman tuotannon settiin, vaikka cover-kuusikkokin on hivelevän hillittyä työtä. Etua on myös siitä, että on elänyt 90-luvun alun apean suomirock-kauden. The Serpent Only Liesissä ei ole oikeastaan mitään moitittavaa. Se on kokoelma hyvän ja tiukasti yhteen soittavan bändin kokemuksellaan yhteen nivomia ja ytimekkäitä lauluja, ei sen enempää eikä vähempää. Hulvaton polkanjytke tuli tunnetuksi ensihiteillä Kanuunaralli ja Lastenlaulu, jotka myös jäivät ainoiksi. Monikulttuurisella Näennäisellä soivat Balkanin rytke, Turkin pippurisuus, notkahteleva kreikkalainen poljento ja Lähi-idän skaalat, mutta myös humaanilla kaurismäkihuumorilla ja slaavihaikeudella luotu puoliparodinen vanhan maailman suomalaisuus. Libaux’n La Pluie Et Le Beau Temps päättää levyn niinikään hienosti ja ilmavan kevyesti. Shadowsin ylivertaisten laululinjojen kuin kitaristi Synyster Gatesin alati äärimmäiseksi yltyvän sankaruuden muodoissa. Ettei Nypykät täysin jäisi vain umpiluisten fanien vaalittavaksi, julkaisee Rocket nyt kahdesta eri tallenteesta koostetun livelevyn. Ilman eksoottista kielisoitinta Kultainen keskitie sopisi lappilaiselle humppalavalle. ARI VÄNTÄNEN HHHH LEGENDAARISEN YHTYEEN ENSIMMÄINEN UUSI STUDIOLEVY YLI KYMMENEEN VUOTEEN. Nyt tuntuu siltä, että A7X ei ole edelleenkään tehnyt sitä parasta levyään. Vaikeasti saatavien pikkujulkaisujen ja kokonaan julkaisemattomien tallenteiden jatkona sitä voi jo itsessään pitää kiitoksen arvoisena. Laulaja-kitaristi Kirk Windsteinin tunnistettava ja persoonallinen ulosanti on näinä prosessoitujen ja puhkituotettujen laulusuoritusten aikoina virkistävää. MIKKO MERILINNA HHH Touché Amoré Stage Four Epitaph Stage Four on Touché Amorén uran monitasoisesti nimetty neljäs albumi. Näin siihen mikrofoniin pitää huutaa! Äänityksen politiikka on muutenkin oikeamielinen: sopivan hiomatonta, hieman epävireistä ja muhkean säröistä, niin kuin näissä hommissa olla pitääkin. Yhtyeen alati liikkeessä oleva tyyli on muotoutunut alkuaikojen metalcoresta uuden aallon melodiseen jenkkiheviin ja Hail To The King -albumin (2013) Metallicajäljittelyyn. NYT SAATAVILLA! K u v a: A n n e Sa lm el a Levyarvostelut 11_2016.indd 56 25.11.2016 14.48. Urbaanimpaa kotimaista ajankuvaa ja dystopiaa tarjoaa Supermarketin parkkipaikalla. Crowbarin sludge soi edelleen luomuna, horjuvana ja raskaana, eikä väsähtämisen merkkejä ole havaittavissa, vaikka ukot käyvät kuudettakymmenettä. Ne istuvat erinomaisesti settiin, jossa sensuellien laulajaellien tutussa käsittelyssä ovat ensin Cocteau Twins, Richard Hell, Ramones, Altered Images, Cure ja Brian Eno. Teknisenä suorituksena The Stage lähestyy ajattomuutta, niin solisti M. Omaelämäkerrallinen ote leimaa Stage Fouria, jolla Bolm tuntuu vuodattavan kaikki sanomatta jääneet asiat ja purkaa sanoiksi surun murtaman miehen tuntoja. Vahvan oman materiaalin joukossa on vähän lainattuakin. Stage Four edustaa post-hardcorea sanan alkuperäisessä merkityksessä, se on raikkaan raastava ja hiljalleen ihon alle hiipivä. Materiaali on progressiivista, usein ylipitkää ja välillä yhdentekevää, mutta ainakin kappaleissa kuuluu vilpittömyys ja innostuneisuus – molemmat edelliseltä levyltä kadoksissa. Kaiken kaikkiaan Näennäinen saa maapallon vaikuttamaan paikalta, jonka asukkaat ovat miellyttävän erilaisia mutta pohjimmiltaan melko samanlaisia. Levyllä odotetun riehakas tunnelma tempaa takuuvarmasti mukaansa. Brian Enon No One’s Receiving on yllättävin naisellisen lämpimän akustisen pop-hommagen paikka. Varsinkin punkahtavimmat Love Comes In Spurts ja I Wanna Be Sedated myhäilyttävät herkällä kontrastillaan originaalirymistyksiin. Parhaimmat hetket ovat ainakin allekirjoittaneelle olleet City Of Evil(2005) ja Avenged Sevenfold -albumien (2007) ytimekkyys ja mestarillinen laulunkirjoitus, sen sijaan Nightmare-albumilla (2010) mukaan tullut proge tai viimeaikainen pastissi eivät oikein lämmitä. Levyn lyriikoihin ja taustatarinaan tutustuminen avaavat sen täysin uudella tavalla. Pikkutuhmuuksien ja hyväsydämisen folk-parodian lisäksi Livekala ja perkeet tarjoaa myös kauniita popkappaleita, joita futisjoukkueen kokoinen yhtye esittää naama virneessä mutta tosissaan. Kännissä ja pilvessä on sota-aikana heroiiniin kuolleen kreikkalaisen buzukistin Anestis Deliasin rembetiko-kappale, ja Valheet ja kahleet on sävellyksenä peruja Venäjän ja Ukrainan hämärretyiltä rajoilta. Väärä raha osaa asiansa niin, etteivät toisten biisit törrötä joukosta. A-osan riffistä olisi Dimebag Darrellkin ollut ylpeä. Viimeisin loistokkuus ja kuolemattomuus puuttuu, mutta monilla uudemmilla yrittäjillä Crowbar pyyhkii taas lattiaa. Ensinmainitun vastustamaton rymistely ja absurdismia tulviva riimittelytsunami saa yhä hyvälle tuulelle ja jälkimmäisen viehätys aukeaa pilttien lisäksi myös varttuneimmille. Eikä Niukkasen toimiston universaali viisaus ”Kyllä kauppa kannattaa / ostan paskaa, myyn kultaa / jos mä joskus kyllästyn / siirryn politiikkaan” ole vanhentunut lainkaan. Kappaleiden mieleenpainuvat kitaramelodiat paikkaavat puhtaan laulun vähäisyyttä, eikä puhdasta laulua jää edes kaipaamaan enemmän. Kun vain sisältö olisi taitojen tasolla, käsissä olisi klassikko. Nimi kertookin hienovaraisesti tunnelmasta, jossa Touché Amoré alkoi kirjoittamaan albumia: yhtyeen vokalisti Jeremy Bolmin äiti menehtyi syöpään vuonna 2014. 56 SOUNDI Nouvelle Vague I Could Be Happy Kwaidan Marc Collinin ja Olivier Libauxin Nouvelle Vague -projekti on jatkunut kunnialla yli kymmenen vuotta, vaikka idean uuden aallon kasarihittien ranskankermaisesta bossa nova -versioinnista olisi kuvitellut kulahtavan kuriositeettina nopeammin. Vokalistin ilmaisu tasapainottelee suurimman osan ajasta huudon ja puhelaulun välillä tukien kappaleiden kertoman tarinan epätoivoisuutta. Päinvastoin, esimerkiksi kakkosraita Plasmic And Pure on erityisen iskevä, eittämättä yksi vuoden parhaita metallibiisejä. MIKKO MERILINNA HHH Levyarviot > ...omaperäistä tulkintaa railakkaassa rajat auki -hengessä... Jaakko Laitinen & Väärä Raha Näennäinen Playground Lappilaislähtöinen etnobändi tarjoilee kolmannella albumillaan suvereenia soitantaa, taitavasti punottua lyriikkaa ja omaperäistä tulkintaa railakkaassa rajat auki -hengessä. Ainoalta varsinaiselta albumilta Kanuunaralli (1991) tutut viisut vedetään hillittömällä ylinopeudella. Stage Four on katarttinen kokemus ja parhaimmillaan pakahduttavan hyvä. ANTTI LUUKKANEN HHHH Avenged Sevenfold The Stage Capitol Itselleni tämä Huntington Beachin heavy-ylpeys on aina ollut ristiriitainen tapaus, ja Avenged Sevenfoldin seitsemättä albumia ei voikaan arvioida ilman katsausta menneeseen. Todellinen huipennus on Collinin melodinen pop-slovari Algo Familiar, joka lauletaan espanjaksi. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Crowbar The Serpent Only Lies E1 New Orleansin murjojat ovat palanneet parin vuoden levytystauolta, ja kaikki on turvallisesti niin kuin ennenkin
NYT SAATAVILLA! Levyarvostelut 11_2016.indd 57 25.11.2016 9.49. SOUNDI 57 ...omaperäistä tulkintaa railakkaassa rajat auki -hengessä... LEGENDAARISEN YHTYEEN ENSIMMÄINEN UUSI STUDIOLEVY YLI KYMMENEEN VUOTEEN
Ja vaikka tietynlainen pienimuotoisuus on usein homman nimi, soittajilla on lopputulokseen suuri merkitys: sovitukset tuovat lauluihin komeaa lisäväriä. Ikävä kyllä levyn lisesta tyylikkyydestään kiinni pitävät herrat tekevät saksalaiskollegojensa Kraftwerkin ja D.A.F.:n tapaan välittömästi tunnistettavaa elektronista popia. Ehkä se kertoo jotain sävelkynän tylsymisestä. Sveitsille Yello on jopa jodlausta hauskempi vientituote. Saman virran reunalla lipuu vaivattomasti eteenpäin, biisi voisi vaikka olla hyvässä mielessä radiohitti. Kuluttaja pidetään tyytyväisenä dvd:n bonuksilla, joista löytyy vanhemSeasick Steve Keepin’ The Horse Between Me And The Ground Dead Skunk Totuus on tylsää. Bluesmuusikko Seasick Steve ei olekaan nimeltään Wold, vaan Leach. Kaikinpuo...hieman vähemmälläkin vimmaisella nerokkuudella olisi pärjätty... Hän levytti sekä yksin että duettona Davey Grahamin (huikea Folk Roots, New Routes, 1965) ja Dolly-siskonsa kanssa, mutta hän myös tutki musiikin juuria kiertämällä Alan Lomaxin matkassa Amerikan takamaita ja äänittämällä katoavaa kansanperinnettä. Kun kitaristi Øystein Landsverk malttaa hyväillä soitintaan hienovaraisesti, tunnelmasta sukeutuu ilmava. Miten voikaan olla ujo poplaulu niin kuninkaallisen uljas. Yhtyeen riveissä on vahva kokemus (Rollstons, Sister Flo) ja tuntemus edustamansa popin parista, mutta kaikesta nostalgiasta huolimatta kirjallisesta ilmaisusta huokuu tuoreus. Levyarviot > 58 SOUNDI Viitasen Piia Laulumaa Texicalli Kukkaseppelepäinen laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen on eräänlainen keulahahmo yhtyeelle, joka koostuu viidestä henkilöstä. Valot sekä videokuvat myötäilevät kokeilevan metallin näytöstä. Vaikuttaako tällainen juksaaminen itse musiikin diggaamiseen. Tanssiraitojen lomaan ripottuvista tunnelmallisemmista ja hitaammista raidoista Fifi Rongin ja cohenmaisen Meierin duetoima Dark Side yltää lähimmäksi One Secondille (1987) ikuistettua Shirley Basseyn tähdittämää The Rhythm Divinea. Oslossa kesäkuussa filmattu iltama osoittaa, että Leprous kykenee valokeiloissa virittämään musiikkinsa dramatiikan nokkelin maneerein. Limbo ja Tool Of Love kiteyttävät notkealla svengillään Yellon discoista olemusta. PERTTI OJALA HHHH Is This Really Me The Iron Door Marsu on paras Noin 20 vuotta sitten työkaveri nauhoitti minulle c-kasetillisen tuolloin uutta ja kiinnostavaa indie popia. ANTTI LUUKKANEN HHHH parhaat biisit ovat kaikki tällä levyllä ja ne ovat covereita: I’m So Lonesome, Everybody’s Talkin’ sekä Gentle On My Mind. TIMO KANERVA HHHH Leprous Live At Rockefeller Music Hall Inside Out Norjan Notoddenin kaupungista ponnistava Leprous keräsi takavuosina mainetta mustan metallin sanansaattajan Emperorin nokkamiehen Ihsahnin keikkabändinä. Tämän yhtyeen vastaus sodan nimellä kulkevaan katastrofiin on hieno Rukous rauhasta, joka alkaa pienimuotoisesti pelkällä laululla ja kasvaa biisin myötä upeisiin, jopa apokalyptisiin mittoihin. Freedom Riders -kappaleessa luettu Dostojevski-sitaatti kertoo Is This Really Mestä yhtä paljon kuin sen hurmaavalla tavalla nukkavieru musiikki. Laulumaa on yhtyeen ”vaikea kolmas albumi”, mutta sitä ei mitenkään huomaa: jälki on vangitsevaa ja laulut värikkäitä, kuten nimestäkin voisi olettaa. Leprousin neljä studiopitkäsoittoa ovat tehneet kokoonpanon tunnetuksi kohtuullisen timminä progeja avantgardemetallijyränä, joka ei välttele tummia tuntemuksia. Seesteisemmät suvannot uuttavat konserttiin tervetulleita sävyjä. Vaikka materiaali osin toistaa itseään, tekemisen luonne pysyttelee intohimoisena. Malian laulu ja Jeremy Baerin bluesahtava kitarointi maustavat introltaan kraftwerkistä Starlight Sceneä. Ikääkin on kymmenen vuotta vähemmän. Ryhmän ensimmäinen konsertti-dvd Live At Rockefeller Music Hall päästää kuluttajan tarkistamaan muusikkojen lavakunnon. Ikään kuin itselle olisi annettu olla vapaus olla vakavia ja pohdiskelevia tällaisina tekoreippautta ja sisäistä sankaruutta korostavina aikoina. Tuo aikakausi palaa mieleen kotoisena tunteena Is This Really Men esikoisalbumia kuunnellessa. Hänen edellisestä levytyksestään kun on kulunut 38 vuotta. Kaikki muuttui 70-luvun lopulla. Ääntä ja karismaa sulla kyllä riittää. Kakkoslevyllä Steve esittää akustisesti kantria yksin. Oli tajuntaa avartava kokemus tajuta, kuinka kiehtovaa ja erilaista esimerkiksi nuhjuinen brittipop Blurin touhukkaan remellyksen takana olikaan. Seasick Steve on kuin kahden ja puolen tähden 80-luvun blueshotelli: hieman kulahtanut, pinnoissa kuluneisuutta, hissi puuttuu ja biljardista on viety pallot. Blank luo enenevässä määrin Leonard Cohenin syvyydellä puhelaulavan Meierin taakse bassovoittoisen pehmeää ja tarvittaessa humoristisestikin pörisevää teknobeatiä. Shirleyn ura alkoi 60-luvulla. DVD jacksonguitars.com M O N A R K H RULE THE STAGE SC X7 , Ro se w oo d Fi ng er bo ar d, G lo ss Bl ac k Pr o SC , Eb on y Fi ng er bo ar d, Tr an s Re d Bu rs t Jordan Ziff (Marty Friedman Band/Razer) © 2016 FMIC. Kuule Steve! Pitäisikö sinun siirtyä kokonaan kantriin ja covereihin. Vahvin mielleyhtymä ensituntumaa monipuolisemmasta The Iron Doorista on Belle And Sebastian. Levottoman tuntuisessa maailmassa on eletty aiemminkin, ja ennenkin erityisesti folk-henkiset esittäjät ovat reagoineet asiaan. Tosin Grass Is Greener on mainio kantrikipale. Uskaliaat sovitukset antavat vertatihkuville balladeille oman, yllättävän modernin ilmeensä. Maa on syntinen laulu taas on kuin musiikilla kuorrutettua runonlausuntaa. Aivan kuin hemmo olisi paljastuttuaan hylännyt löysän spurguvaihteen ja esittelee kitaristina hienoja näppäilytaitojaan. Shokki oli niin äkillinen ja kova, että Shirley menetti äänensä. Ykköslevyn kaikki kappaleet ovat omia veisuja. Keepin’ The Horse on äijän jo kahdeksas levy, tällä kertaa tupla. Se on madaltunut ja aavistuksen käheytynyt, mutta vuosien patina sopii näihin ikiaikaisiin lauluihin. Oli kyseessä kotikutoinen tee-seitse-soundi, söpsäkkä mukarokkaus, yhtaikaa juureva ja moderni folk tai kerrankin sietokyvyn rajoissa olevat kasarivaikutteet, vakuuttaa The Iron Door sekä irtobiiseinä että albumimitassa. HEMMO PÄIVÄRINNE HH Yello Toy Polydor Dieter Meierin ja Boris Blankin muodostama Yello lähestyy 40 vuoden ikää, mutta sveitsiläisduo ei näytä kyllästymisen merkkejä musiikiksi kutsutun lelun kanssa leikkimiseen. Jackson ® , and the distinctive headstock designs commonly found on these guitars are registered trademarks of Fender Musical Instruments Corporation and its subsidiaries. All rights reserved. Sen tien päässä on Lodestar, hieno folk-albumi, joka ei vähimmässäkään määrin kuulosta vanhuksen tekemältä. Vastapalveluksena Ihsahn vieraili laulajana kahdella yhtyeen levyllä. Shirley oli kiertueella miehensä Ashley Hutchingsin (ex-Fairport Convention ja -Albion) yhtyeessä, kun tämä kertoi löytäneensä uuden rakkauden. Toki eletyt vuodet kuuluvat Shirleyn äänessä. 1990-luvulla David Tibet etsi Shirleyn käsiinsä, julkaisi uudelleen hänen levyjään ja auttoi hänet löytämään kauan kadoksissa olleen lauluäänensä. Sen perintö kuuluu etenkin levyn täsmähitistä Forty Acres, jonka lumo tuntuu kestävän kuuntelusta toiseen. Ei välttämättä, mutta kriitikkona olen hieman ärtynyt, kun menin tähän halpaan. Kun Meier ja Blank näyttävät Toyn kannessa vastaanottavan pastasiivilöistä rakennettuihin päähineisiinsä viestejä avaruudesta, niin kuulijankaan ei kannata suhtautua ryppyotsaisesti parivaljakon korkeatasoiseen ja äärimmäisen viihdyttävään musiikkiin. Laulumaa on tietyssä intiimiydessään, unenomaisuudessaan ja naivismissaankin hieno albumi, joka yrittää parhaansa taistelussa pimeyttä vastaan. 2016 Jackson Monarch.indd 1 26/04/2016 14:14:25 K u v a: M in tt u Sa ar n i Levyarvostelut 11_2016.indd 58 25.11.2016 9.49. ANTTI MARTTINEN HHHH Shirley Collins Lodestar Domino Shirley Collins taitaa tehdä vuoden yllättävimmän paluun. En ole biiseistä yhtä innostunut kuin aiemmin, koska Steve on alkanut toistaa maneereitaan ja tuoreus on kateissa
Tai isän – Ronnie D’Addario teki 1970-luvulla vallan mainiota powerpoppia. Tove Lo onnistuu genressään keskinkertaisesti, mutta olisi mestarituottaja Max Martinin oppilas pystynyt parempaankin. Siitä lähtee vain yksi piste. Lisäväriä tarjoavat Wiz Khalifa kakkoskappaleessa Influence ja Joe Janiak kappaleessa Vibes. Hyvä jos erottaa raidan vaihtumisen seuraavaan. Lundin yliopistokaupungin kasvattien musiikki on ihastuttavaa unikuvien jatkumoa, jonka haluaisi jatkuvan aina. Luovuus on kukoistanut studiossa. Jos jostakin pitää huomauttaa, se on lievä mopon keuliminen. Sen sijaan Lady Woodista ei ensi kuulemalta meinaa saada otetta. Pelkästään bassosoundit on mietitty tarkasti, ja ne voivat vaihdella samankin kappaleen sisällä. Tove Losta tuli pari vuotta sitten Ruotsin uusi lahja maailmalle monipuolisella albumillaan Queen Of The Clouds (2014). Running Out Of Love Labrador Dream pop on loputtomista alagenrenimikkeistä ongelmallisimpia, koska se lupaa edustajistaan usein liikaa. Tusinaleijailu elektronisen popin, shoegazingin ja psykedelian kolmiossa ei ole unta eikä unelmaa. Kuin unimaailma, Running Out Of Love kätkee vietteleviin poimuihinsa laajan ja intensiivisen tunnekirjon. Mutta kun himmentää valaistusta ja riisuu villapaidan, tämäkin elektropop-levy alkaa twerkatuttaa. True Disaster on tasavarma singlebiisi ja selvästi tasokkaampi sekä tanssittavampi kuin ensimmäinen single, jankkaava Cool Girl. Laulajatar myöntää, että Lady Wood on seksuaalisesti latautunut. Pakahduttavan kauniiden popmelodioiden taustalla on syvä melankolia, joka tuodaan esiin arvokkaalla tyyneydellä. on toista maata. KAROLIINA KANTOLA HH The Radio Dept. Muuten olisi voinut tulla stoppi jo kolmannen kappaleen kohdalla. SOUNDI 59 pia keikkapätkiä, musiikkivideoita ja eleetön dokumentti kulissien takaa. The Radio Dept. Synteettinen äänimaisema on silkkaa hypnoosia, johon on mahtava sukeltaa uudelleen ja uudelleen. The Lemon Twigsin esikoisalbumi on kuin Jellyfishin tekemättä jäänyt kolmas albumi mutta tietysti aivan omanlaisensa. Anteeksi nainen, mutta älä vaan sano, että rohkeutta on ainakaan levyn kansikuva: käsi mikroshortseissa, siellä brasilialaisessa vahauksessa. Kun jälki on nyt tällaista, mihinkähän nämä kaverit päätyvätkään tulevilla levyillään. Hänen mukaansa se kertoo kuitenkin myös rohkeudesta. Päätös siivota kitarat ja normirummut yhtyesoinnista takavasemmalle on viisas. Päätöskappaleen WTF Love Is tarttuva taustabiitti ja kertosäe varmistavat, että levyä tulee kuunneltua toistekin. Kuhunkin kappaleeseensa pojat ovat ahtaneet vähintään kymmenen kappaleen ainekset. JUHA SEITZ HHH The Lemon Twigs Do Hollywood 4AD D’Addarion veljekset Michael ja Brian ovat vasta 17ja 19-vuotiaita, mutta mitähän ihmettä he ovat saaneet äidinmaidossaan. Jackson ® , and the distinctive headstock designs commonly found on these guitars are registered trademarks of Fender Musical Instruments Corporation and its subsidiaries. ANTTI ERVASTI HHHH Tove Lo Lady Wood Universal Olipa onni, että levy oli kuunneltava alusta loppuun. Sävellykset, sanoitukset, sovitukset sekä tuotanto ovat ensiluokkaisen monipuolista jälkeä, ja pureskeltavaa riittää. Harvoin kohtaa poplauluja, joissa eskapismi sekoittuu yhtä luontevasti rohkeuteen katsoa maailmaa suoraan kasvoihin. Jokaisella sukelluksella huomio kiinnittyy hieman eri asioihin. Hieman vähemmälläkin vimmaisella nerokkuudella olisi pärjätty. All rights reserved. 2016 Jackson Monarch.indd 1 26/04/2016 14:14:25 Levyarvostelut 11_2016.indd 59 25.11.2016 9.49. Täydellisestä euforiasta avataan yllättäviä näkymiä synkkiin syövereihin. 70-lukulaiseltahan kokonaisuus kuulostaa soundia myöten, mutta jollakin mystisellä tavalla yleiskuva on tätä päivää. Onpa tyylikäs tapa päättää viiden vuoden mittaiseksi venähtänyt julkaisutauko! PEKKA LAINE HHHHH jacksonguitars.com M O N A R K H RULE THE STAGE SC X7 , Ro se w oo d Fi ng er bo ar d, G lo ss Bl ac k Pr o SC , Eb on y Fi ng er bo ar d, Tr an s Re d Bu rs t Jordan Ziff (Marty Friedman Band/Razer) © 2016 FMIC. Do Hollywood sekoittaa muun muassa 10cc:tä, Queeniä ja ennen kaikkea loppuaikojen Beatlesiä sekä Pet Sounds -aikojen Beach Boysia. Nyt kuulet ruotsalaiskolmikon ehtymättömän kyvyn varioida musiikkinsa kelluvaa perusmoodia, kohta huomaat lauluissa siellä täällä läikähtävän poliittisen paatoksen
Satunnaiset kuulijat kuitenkin tippuvat vauhdista ja jäljelle jäävät kaikkein fanaattisim...nyt eletään niitä vuosia, kun brittipop-mammuttien levyt täyttävät 20 vuotta... Radiohiteiksi pelkistyvä valtaosa jää omaperäisyyden puutteesta huolimatta soimaan korvissa, joten pop-tiedettä tässä täytyy olla takana. Katsotaanhan. Jaksaako väkivaltahumppa kantaa sellaisenaan vielä vai alkaako kone jo yskiä. Jos tämä kokoelma jotakin osoittaa, niin sen, että Mr. Väliäkös tuolla. Liveäänityksiä on olemassa tältä aikakaudelta varmasti kosolti muitakin, mutta mukaan on valittu onneksi laadultaan parhaat. Levyhyllyn rajat eivät muodosta neljänteen albumiinsa ehtineen Syd Arthurin maailman rajoja. Vuosi sitten julkaistu oodi portugalilaiselle joululeivonnaiselle, Natas e Manteiga, on sulavinta kermaa ja voita lainakappaleiden välissä. The Verve tosin unohti debyyttilevynsä A Storm In Heavenin 20-vuotispäivän ja uusintajulkaisu tulee nyt kolme vuotta myöhässä. Remasterointi on muutoinkin varsin kirkkaan ja miellyttävän kuuloinen. Totuuksia latelemassa on muiden muassa Nas. ASKO ALANEN HHH The Verve A Storm In Heaven Virgin Nyt eletään niitä vuosia, kun brittipop-mammuttien levyt täyttävät 20 vuotta ja uusintajulkaisuja kaikkine koDavid Gray The Best Of David Gray IHT White Ladder -pitkäsoitollaan (1998) pankin toviksi räjäyttäneen brittilauluntekijä David Grayn vuoden 1993 A Century Ends -kiekolla käynnistynyt ura on kolmannen kerran pisteessä, jossa parhauksia on katsottu aiheelliseksi niputtaa. Alicia on levyllä vahvasti läsnä fyysisesti, varsinkin voimakkaan lauluäänensä johdosta, mutta henkisesti hän jää edelleen etäiseksi ja aavistuksen poissaolevaksi, kaukaiseksi idoliksi tuhatpäisen yleisön takana. EERO TARMO HHH Aino Venna Aino Vennan joulu Stupido Joululevyjen raskaassa sesonkisarjassa erottuu helposti edukseen, kun välttää jauhetuimpien viisujen standardisovituksia, kaupallisen jouluhitin teennäisintä kosiskelua ja paatosta sekä jättää pilkallisimman antijoulustelun rääväsuille. Vain Lennonin & Onon Happy Xmas on turhan vaisu pelkistys railakkaasta yhteislauerinomaisesti. Grayn tapauksessa tuotteen laatu ja saavutettu suksee todella kulkevat joskus käsi kädessä. Kyllä ja ei. Vaikka David Grayn uralle mahtuu kosolti utua, kutua ja raastinrautaa, jää nyt käsillä oleva läpileikkaus kaikesta huolimatta hieman, heh, harmaaksi. UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Levyarvostelut 11_2016.indd 60 25.11.2016 9.49. Tämä tiedostavien nuorten afroamerikkalaisten äkkinäinen kiinnostus politiikkaan sekä yhteiskunnan epäkohtiin ei liene sattumaa. Livelevyissä on usein ongelmana heikko äänenlaatu, mutta mukana olevat kappaleet on äänitetty RETRO RETRO SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA. Magillin veljessarjan osaamisen varaan rakennettu kvartetti vie kotikontujen hapokkaan melodista viestiä eteenpäin nuorekkaan reippaasti. Pienimuotoisuudellaan vangitseva Ladder-helmi This Year’s Love on julmetun hieno kappale, jollaista artistimme ei ole kyennyt tekemään sitä ennen tai sen koommin. Jos orkesterilla olisi pokeria yhdistää kappalemateriaalinsa radikaalimpaan muotoja tuotantoajatteluun hieman Tame Impalan tapaan, lopputulos olisi vielä päräyttävämpi. Apricity osoittaa, että paras ja yksinkertaisin tapa tehdä kiinnostavaa ja tässä ajassa relevanttia musiikkia perinneaineksista on kirjoittaa hyviä kappaleita. Se on myös muistutus, että Vervellä on paljon muutakin ja parempaa, kuin “se yksi viulubiisi, missä on se musavideo, kun se jäbä kävelee ihmisiä päin kadulla.” ARTTU SEPPÄNEN HHHH Alicia Keys Here RCA Kuudennella albumillaan Alicia Keys liittyy tämänvuotiseen mustan aatteen albumit -liikkeeseen kuten kollegansa D’Angelo, Solange, Kendrick Lamar ja Common. PEKKA LAINE HHHH tidemoineen tupsahtelee ostettavaksi tämän tästä. Levyn hilpeämpien höystöjen ja säväyttävän lauluäänen ansiosta Aino Vennan uskollisimmin tulkitsemat joululaulut, Varpunen jouluaamuna, Avaruus (”Lumiukko”), Sylvian joululaulu ja Jouluyö, juhlayö ovat juuri näin mitä joulumielekkäimpiä esityksiä. Siinä missä Urban Hymns -levyllä (1997) Richard Ashcroft laulaa The Drugs Don’t Work, niin debyyttilevyllä huumeet yhä toimivat. Yhtyeen huuruisin levy on laajennettu nyt kolmen cd:n ja yhden dvd:n mittaiseksi. Syd Arthur Apricity Caroline Jokaisen progepään sydämessä läikähtää lämpö Syd Arthur -yhtyeen taustatietoja silmäillessä. Peribrittiläinen popgeeni on tärkein ässä Syd Arthurin hihassa. Onneksi sanottavaa löytyy retroturvakehikon ulkopuolellakin. Rangerissa on toki autenttisuutta sekä ihailtavaa omaehtoisuutta ja itsepäisyyttä. Musiikillisesti albumi on klassista Aliciaa: tietenkin sinfonista r&bpianosäestystä, ripaus gospelia sekä herkkiä balladeja. Speed & Violence on yhtyeen toinen varsinainen pitkäsoitto, jota on edeltänyt läjä demoja, ep-levyjä sekä nämä yhteen koonnut kokoelma. Heren trendikkäät aiheet poukkoilevat sosiaalisista ongelmista meikittömyyteen (Keysin makeup-free -liike). Nelikko tulee Canterburysta eli tarunhohtoisesta progekaupungista, Caravanin ja Soft Machinen tantereilta. Varsin tasalaatuista tämän miehen puurtaminen sen sijaan on ollut, ehkä liiankin. Folkin, jazzin ja psykedelian muodostama perusta on tuttu ja testattu. Syd Arthur osaa olla tuupertumatta menneisyyden alle hieman ruotsalaisen Dungenin tapaan. Tämänkaltaiset uudelleenjulkaisut ovat yleensä hyvin väsyneitä, mutta päivitetty versio A Storm In Heavenista perustelee paikkansa. Myös Ranskan myydyin single, Tino Rossin Petit Papa Noël (1946) kuulostaa tuoreelta ja simppeliltä fiilistelyltä. Homman kimuranttius piilee siinä, että samalla sitä toivoisi jatkuvasti saavansa pikkuisen enemmän. Josh Magillin ääni on todella vangitseva ja yhtyeen melodioissa on magneettista imua. Mutta on siellä pari erinomaista Keysille kokeellista irtiottoakin: She Don’t Really Care_1 Luv on erinomainen Roy Ayers -kipale ja Girl Can’t Be Herself freesiä soundia Maybellinestä dub-rytmein. Levyarviot > 60 SOUNDI lusta ja vetävästä folkmelodiasta. Tarinankerrontaa vauhditetaan välispiikein, jotka välillä onnistuvat, välillä eivät. Kokoelmansa kappaleiden muotokieltä leimaa Grayn ilmaisusta alati välittyvä rentouttava varmuus ja lämpö – näitä lauluja kuunnellessa kaikki mahdollinen maailmassa haittaa hetken ajan vähän vähemmän. Aino Vennan kimarassa on muutama perusjollotus, mutta useimmat melodiat ja sovitukset ovat hyvin veikeästi uusiksi muotoiltuja ja virkistävän hyvin toimivia. LINDA SÖDERHOLM HHH Ranger Speed & Violence Spinefarm Ranger ei vain kumarra 80-luvun klassiselle thrashille vaan kanavoi sitä häpeilemättä, turhia kursailematta. Joulupuu rakennetaan flamencorytmissä, Pukki saa suukkonsa lähes waitsilaisen klubijatsibluesin sävyissä, ja Katri Helenan säveltämä Joulumaa kasvaa iskelmästä arvoisekseen hartaaksi hymniksi. Mukana on luonnollisesti kaikki aikakauden b-puolet sekä liveäänityksiä niin Glastonburysta kuin radiosessioistakin. Nuorten miesten jatsikkaasti keinuvassa progeilussa on lukuisia tuttuja tyylillisiä maamerkkejä. Muihin kattauksen kirkkaimpiin hetkiin lukeutuvat alun perin vuoden 2001 Lost Songs 95–98 -lätyllä julkaistu Flame Turns Blue, Life In Slow Motion -avausraita Alibi (2005) sekä aivan uusi viisu Smoke Without Fire
Gramexin taustamusiikkiluvat myy Musiikkiluvat.fi. Musiikilla voidaan vaikuttaa mielialaan sekä vahvistaa mielleyhtymiä koetuista tilanteista ja tapahtumista. Puhelin 030 6705 030 ja meili asiakaspalvelu@musiikkiluvat.fi. Tutkimus. (2013). ”SIKA VAI SUVIVIRSI ” Musiikki tekee hyvää Soundi SIKA_11_2016_bleed.indd 1 22.11.2016 12:09:49 Gramex tulostus.indd 61 25.11.2016 13.54. www.musiikkiluvat.fi. ”Is Music Neutral?” 1995, Kawakami et al. Tutkimuksen mukaan musiikki vahvistaa ja vaikuttaa tunne-elämyksiin. Emotional Responses to Music: Experience, Expression, and Physiology; Lundqvist, Carlsson, Juslin. Watkins, Terry. Pikkujouluista kevätjuhliin
Jos jonkinlaisia efektejä tiukkuva soundi on ajaton, täynnä mehukkaita nyansseja, todella hienoja melodioita, jännittäviä instrumentteja ja ennen kaikkea väkevää mysteerin tuntua, joka huipentuu mykistävässä Oh Bother -instrumentaalissa. Vuoden vaihteessa ilmestyi jo upea seitsemän biisin mini-albumi Thingy Wingy ja samasta suonesta iskee tämäkin hänen Berliinin studiossaan tehty täysmittainen. Vierineet vuodet kuuluvat tietysti paikoin taaksepäin katsovissa sanoituksissa, eivätkä tummemmat sävytkään aivan vieraita ole. Niistä koostuu mainio maailma. Nyt Anton on tiettävästi kuivilla ja inspiraatio suihkuaa. Vaikka vanha punk sieltä pilkottelee, se ei ole vanginnut laulujen tekijää. Yhdistelmä on kieltämättä tehokas. Taustat Hugella ja kumppaneilla ovat jo pitkään olleet parasta A-luokkaa. Tuotanto on hoidettu luomutyylillä liikoja tuottamatta siitä huolimatta, että kaikenlaisia lisämausteita naistaustalaulusta syntikoihin on käytetty. mat vanhan liiton rässiliiviläiset. Modernin psykedelian saralla tässä mennään ihan kärkipäässä. Samantyyppisiä iloisia, konstailemattomia ralleja albumi on väärällään kuin Ypöillä tai Pojilla parhaimmillaan. Kansainvälisen yleisön silmissä levy oli floppi juuri siksi. Ronsonin kädenjäljen tunnistaa – tuotanto on hyvin sliipattua ja eleganttia. ARTTU SEPPÄNEN HH Huge L & Rekami Delaa souli Monsp Hugen tuotteliaisuuden määrä jaksaa hämmästyttää vuodesta toiseen. Hyppy ensimmäiselle sooloalbumille ei ole oikeastaan lainkaan niin suuri kuin äkkiseltään luulisi. Taustabändi soittaa yksinkertaisesti tyylipuhtaalla soundilla. Siitä huolimatta kohta 50 täyttävä mies on tehnyt valtavan määrän hienoa musiikkia Brian Jonestown Massacren vaihtelevilla kokoonpanoilla. Sävellykset ovat iskeviä, tasokkaita ja riittävän napakoita. Eero Koivistoisen säveltämä ja sovittama albumi herkuttelee täyteläisellä big band -jazzilla, jonka kudoksissa mestarille tarjoutuu useita paikkoja väläytellä aistikasta puhallintaidettaan. Joanne on kokonaisuutena Gagan tähän mennessä ehyin tuotos, mutta samalla siitä puuttuu Gagan musiikille ominainen vaaran tunne ja yllättävyys. Slayerin Black Magicin suuntaan vinkkaava Satanic Panic ja instrumentaali Evil Barrier nostavat hieman tasoa, mutta siihen se jää. Millainen Newcombe ihmisenä onkin, ainakin hän on järjettömän tuotteliaasti luova ja lahjakas. Kahdelle levylle jaettu teos puskee eetteriin lähinnä uutta materiaalia. Joanne asettunee vasta muutaman vuoden sisällä paremmin Gagan artistiprofiiliin, sillä painolastina on yhä 2000-luvun isoimmat pop-hitit. Sama outo lämpö hehkuttaa Third World Pyramidia. Levy alkaa lupaavasti nimikkobiisillä ja Without Warningilla, mutta sen jälkeen kortit on jo näytetty. Ja vaikka laulaja Dimin kiekuminen onkin muuten pätevää, alkaa se pidemmän päälle lähinnä puuduttaa. Tuplakolle mahtui myös pari Yleisradion studioilla äänitettyä kappaletta vuodelta 2005. ANTTI ERVASTI HHHH Eero Koivistoinen & UMO Jazz Orchestra Arctic Blues Svart Kotimaisen jazzin grand old man, saksofonisti Eero Koivistoinen täytti vuoden alussa 70 vuotta, mutta ikä ei vaikuta hidastavan menoa. Koivistoisen notkeat saksofonisoolot annostelevat nautinnollisia hengähdyksen paikkoja tuhtiin kokonaisuuteen. Mark Ronsonin tuottama Joanne etäännyttää tietoisesti vanhoja Gagan faneja entisestään. Toivottavasti seuraavalle kiekolle löytyy jo uusi vaihde silmään. Rekami tuokin Hugen ironiaa tihkuvaan ilmaisuun tarkkanäköisen annoksen arkipäivän realismia. Bändi ei ole saanut toistettua pitkäsoitoilleen pienjulkaisujensa vimmaa ja räkää, vaikka Speed & Violence ottaakin soundillisesti askeleen takaisin askeettisempaan suuntaan. Menestystä saavutti myös myöhempi viritelmä Pojat. Levyarviot > ...tyylillä vähemmän on enemmän lopputulos onnistuu aina... Gaga oli täysin suvereeni omassa luokassaan niin musiikkinsa kuin artistiprofiilinsa puolesta; hän aurasi tietä EDM:lle ja loi performansseillaan kehykset, joiden sisään esimerkiksi Miley Cyrusin oli helppo hypätä. Söderholm on onnistunut luomaan ajatonta, melodista poprockia. Tällä kertaa Hugen rikostoverina on Rekami, myös LX-Beats-aliaksen takaa tunnettu Lauri Pihlman. Kekseliäitä sampleja on haettu 60-ja 70-lukujen hämäriltä kulttilevyiltä, tällä kertaa käsittelyyn on päässyt muun muassa Bo Hanssonin legendaarinen Lord Of The Rings, jota on lainattu parillakin eri raidalla. Useimmilla artisteilla tämän kaltainen massatuotanto näkyisi väistämättä myös laadussa, mutta Huge on ihmeen hyvin pystynyt pitämään laadullisen riman korkealla. Jos Good Mourning tunnelmoi herkästi mutta sarkastisesti viuluin ja nokkahuiluin, niin nimiraita potkii ärhäkän punkahtavasti. Taiteilija juhli merkkipäiväänsä helmikuussa Uuden Musiikin Orkesterin säestyksellä neljän konsertin sarjalla, mikä oli varsin osuvaa, sillä Koivistoinen on urallaan tehnyt paljon yhteistyötä yhtyeen kanssa. Huikean härski, mutta osuva Kännis ja läKeikkojen jälkeen ryhmä suuntasi studioon, jossa tallentui tasokas albumi Arctic Blues. Etenkin basisti Jori Huhtala sekä kitaristi Teemu Viinikainen kurottavat ajoittain hersyvällä tavalla svengin ytimeen. Tyylillä vähemmän on enemmän lopputulos onnistuu aina. Ison orkesterin dynamiikka vaikuttaa varsin hallitulta. JUHA SEITZ HHHH Brian Jonestown Massacre Third World Pyramid A Recordings Anton Newcombella on karmea maine, sekä viina/huumepäisen käytöksensä että hienon mutta armottoman Dig!-dokumentin vuoksi. JUSSI NIEMI HHHH Miika Söderholm Kuusnolla Rocket Miika Söderholmia voi sanoa suomipunkin veteraaniksi, sillä olihan hän jo Ypö-Viis -yhtyeessä. Joanne on aiempiin levyihin verrattuna hyvin perinteinen amerikkalainen lauluntekijäalbumi, joka yhdistelee modernia r’n’b:tä, soulia ja countrya. 60-luku elää mukana vahvasti, mutta sopassa muhii paljon muutakin. Juuri se piirre teki alkuperäisestä psykedeliasta niin unohtumatonta: trippaavaa, vaan ei vieraantunutta. VESA SILTANEN HH K u v a: C o ll ie r Sc h o rr Levyarvostelut 11_2016.indd 62 25.11.2016 9.49. Muutkin kahdeksan biisiä ovat pelkkää asiaa, kukin täysin omalla luonteellaan ja silti ehjän kokonaisuuden muodostaen. Harvat osaavat sekoittaa akustisia ja sähköisiä instrumentteja yhtä nerokkaasti kuin Newcombe. Jo edellinen Artpop (2013) oli statement, että Gaga haluaa tehdä muuta kuin Poker Facen tai Bad Romancen kaltaisia jättitanssihittejä. 62 SOUNDI Lady Gaga Joanne Interscope Lady Gagan The Fame (2008) ja sitä seurannut The Fame Monster (2009) muuttivat popmusiikin estetiikkaa kansainvälisesti. Sanoituksissa on elämänkokemuksen tuomaa viisautta mutta monin paikoin edelleen myös poikamaista veikeää huumoria
Black America Again on viimeaikaisten tapahtumien soundtrackiksi ei suoranaisesti vallankumouksellinen teos, mutta herättelee ajattelemaan maailman menoa. Jouhevasti rullaavasta folk country -keitoksesta edukseen erottuvat etenkin nimibiisi, raukean pianovetoisena polveileva Rescue My Heart ja Regina Spektormaisilla fraseerauksilla ryyditetty kitarahilaus What’s The Matter. saksalaisen Orkus-lehden viikon levy. Nimekkäästä jenkkituottajasta puhuttiin, suunnitelmat olivat suuria, mutta käytännön tasolle nämä hahmotelmat eivät ikinä realisoituneet. Kuin olisi aamuneljältä sattunut johonkin baariin ja havahtuisi vaivihkaa tajuamaan, että nurkassa melkein mutisten lauleskeleva pianisti onkin nero. Delaa souli ei ole Hugen uran paras teos, mutta kertoo paljon enemmän tästä oudosta ajastamme kuin kymmenet turhanpäiväiset popparit. Lonna Kelley tuo naisellista sulokkuutta pariin duettoon ja joskus aniharvoin äänikuvaan ilmestyy pehmeästi soiva jazz-kitara, mutta tunnelma pysyy samana. Kun yhtye alkoi työstämään levylle seuraajaa, näytti vahvasti siltä että laajempi breikkaaminen oli vain ajan kysymys. JARI JOKIRINNE HHHH INDIE CHRISTMAS www.indieco.fi www.facebook.com/indiecofinland CD / DI GI TA L m u s i c f i n l a n d BLIND CHANNEL Revolutions Olisiko vuoden kovin kotimainen. JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA Näennäinen Neljännellä albumilla Jaakko Laitisen & Väärän Rahan tuttuihin Balkanin, Venäjän ja Suomi-Iskelmän sävyjen joukkoon sekoittuu tunnelmia Turkista, Kreikasta ja Lähi-Idästä. Paatoksen lomassa hän tiputtelee myös joitakin kerrassaan oivallisia riimejä, kuten nimikkosingle Stevie Wonderin kera. Vuonna 2011 valmistunut levy Dead Ends haudattiin jonnekin pimeiden arkistojen kätköihin. Sitten tapahtui – tai pikemminkin oli tapahtumatta – jotain. Hyvällä musiikilla on kuitenkin siitä hieno ominaisuus, että se tuppaa löytämään julkaisukanavansa tavalla tai toisella. SOUNDI 63 päl puolestaan luottaa 60-lukuisen soulin walking bass -linjoihin. Rödsögården Dead Ends Ei-No Rödsögården julkaisi vuonna 2009 hivenen epätasaisen, mutta ehdottomia lupauksia herättäneen debyyttialbuminsa. Luvassa on livenä soitettua MOTOR ROKKIA taattuun Bastardo tyyliin. Black America Again on tiukka tuotanto, joka on pääasiallisesti rumpali Karriem Rigginsin käsialaa eli viidentoista biisin pläjäys rumpuvoittoista mustaa musiikkia, jazzia, neo-soulia, r&b:tä ja hiphopia. Ja kaiken kaikkiaan aivan kelpo kiekko – ei enempää eikä vähempää. Sitten tulevat täysin yrittämättä nokkelat tekstit, joiden lakonisen tyyni, jäljittelemättömän vino viisaus (I’ve been obliterated / by a moon that can’t be overrated tai world peace declared / no problem spared) tuntuu jotenkin erityisen rauhoittavalta nykyisessä, lievästi sanoen epävakaassa maailmantilanteessa. Kokonaisuutena se ei ole välttämättä sataprosenttisen originelli, mutta onhan tässä sulateltavaa. Jos levy olisi kokonaisuudessaan suomenkielinen, olisi viisi tähteä jo hyvin lähellä. JARI JOKIRINNE HHH Liz Longley Weightless Sugar Hill Band Of Horsesin basistinakin tunnetun Bill Reynoldsin tuottama Weightless on näillä leveyksillä verrattain tuntemattoman jenkkilaulaja-laulunkirjoittaja Liz Longleyn järjestyksessään viides studioalbumi. Mm. Se on tunnin mittainen kulttuurihistorian, aktivismin, filosofian ja yhteiskuntatieteiden oppitunti, jolla Common räppää kokemuksen rintaäänellä sekä vankalla yhdentoista albumin tuomalla ammattitaidolla. Taattua tarinankerrontaa, tuiteria sekä lemmen problematiikkaa! m u s i c f i n l a n d m u s i c f i n l a n d CD / DI GI TA L CD / LP / DI GI TA L CD / DI GI TA L CD / DI GI TA L Levyarvostelut 11_2016.indd 63 25.11.2016 9.49. Ensinnäkin on hänen viettelevän raukea, kuin puolihuolimattomasti jaeltu, kiistatonta karismaa tihkuva fraseerauksensa ja baritoniäänensä. EERO TARMO HHH Common Black America Again Def Jam Ei mennyt kuin Strömsössä, kuuluttaa vihainen chicagolainen, entinen ug-akti, nykyisin enemmän mainstreamissa vaikuttava Common. Mutta itse pianon mahtavasti hoiteleva Gelb ei olisi Howe, jollei hän jättäisi hommaan vahvasti omaa tuoksuaan. Vieläkin hivelevämmän balanssin luomiseksi hivenen rouheampia tai syväluotaavampia lyyrisiä harppauksia olisi sekaan suonut mahtuvan, nyt nelisenkymmentä minuuttia vierähtää paikoin patetian rajamailla kieppuvan, joskin sinällään mallikelpoisen riutumisen äärellä viihdyttävästi ja huomaamatta, sen pysyvämpiä jälkiä sieluun jättämättä. Kun Dead Endsia vertaa debyyttiin, esittäytyy se ennen muuta tummasävyisempänä, linjakkaampana ja dynaamisempana kokonaisuutena. Mies saarnaa uutukaisellaan #blacklivesmatterteeman hengessä kuten niin monet muutkin amerikkalaiset muusikot juuri nyt. JUSSI NIEMI HHHH ...tyylillä vähemmän on enemmän lopputulos onnistuu aina... Levyllä on muuten pitkä liuta muitakin nimekkäitä vierailijoita. Siis omin uusin kappalein, joista parhaat saattavat hyvinkin päätyä ajan myötä tuohon kunnianarvoisaan seuraan. Arizonan erämaiden hienoin mies ei petä. LOS BASTARDOS FINLANDESES Live In Zyldavia Los Bastardos julkaisee seitsemännen levynsä. Aika, ja mukanaan tuoma patina, on tehnyt sille vain hyvää. JULMA H (Musta albumi) CD+LP+Digital Kuka muu muka. Rödsögårdenin suomenkieliselle materiaalille on mahdoton keksiä maastamme verrokkia, joten ehkä luontevin yhteys löytyy Islannin kansallisaarre Sigur Rósista. VIITASEN PIIA Laulumaa Laulumaa on jykevä kokonaisuus, jossa korostuvat ihon alle menevät tekstit, vahvat melodiat ja orkesterin saumaton yhteissoitto. LINDA SÖDERHOLM HHH Howe Gelb Future Standards Fire My Man Howie! Tällä kertaa Giant Sandin päällikkö tarttuu niinkin vanhaan konseptiin kuin jatsikkaaseen akustiseen pianotrioon ja ”Suuren amerikkalaisen laulukirjan” ajattomaan meininkiin. Parasta Weightlessillä on juurikin soitannallinen ja sovituksellinen vaihtelu, joka on saatu toimimaan kokonaisuutta palvelevasti niin, ettei varsinaisesti tylsiä tai väärällä tavalla irtonaisia hetkiä pääse syntymään. Olen joskus aiemminkin todennut, että Huge L on kaikella kunnioituksella suomiräpin Juice tai jopa Göstä Sundqvist – oivaltava, suoraviivainen ja irvokaskin kommentoija. Se on eeppinen joulumarkkina-albumi raskaalla sisällöllä. Dead Ends sisältää myös Rödsögårdenin uran ensimmäiset (ja todennäköisesti ainoat) suomenkieliset kappaleet: majesteettiset Kuoleva ja Alavilla mailla ovat yksinkertaisesti hienointa tänä vuonna julkaistua suomalaista popmusiikkia. Kuulijan mieliala kohoaa väkisinkin. On
Soul Valpion flow on maaginen, eikä myöskään Slyrre äS jää sillä saralla kakkoseksi. VESA SILTANEN HHHH Tavoitimme kiertueelle valmistautuvan laulaja-kitaristi Christian Lembachin Georgian Atlantasta. Goldia kuunnellessa mieleen nousevat muun muassa 16, Melvins ja Kylesa raskaimmillaan. Whores. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Pertti Kurikan Nimipäivät Letkukytkentöjä Hikinauhat Pertti Kurikan Nimipäivät aikoo päättää päivänsä tavalla, johon tuskin yhdelläkään bändillä on tätä ennen ollut rohkeutta. Miten kappaleenne syntyvät ja kehittyvät, jammailetteko yhdessä vai tuoko joku riffejä pöytään. – Atlanta on vain hieno kaupunki, ei siinä sen kummempaa. Lopuksi äänitämme valmiin lopputuloksen ja minä kirjoitan sen pohjalta sanat. Whores. Nyt mäiskitään ja kovaa! Yhtyeen soundissa on kaikuja niin alan pioneereista kuin uudemmasta polvesta eli pyörää ei olla keksimässä uudelleen. Kun Kari Aalto ylittää itsensä vihaisilla ja paikoin jopa legendaarista räkäistä kätkätystä lähestyvillä tulkinnoillaan, niin kaiken ei todellakaan voi väittää olevan vielä hyvin. on saanut osakseen suitsutusta ja kehuja jo aiemmin julkaistuilla pienjulkaisuilla ja nyt on ensimmäisen täyspitkän vuoro. Reiluun puoleen tuntiin mahtuu niin päällevyöryvää mättämistä (Playing Poor, Ghost Trash) kuin tahdissa jalkaa lattiaan polkemaan saavia groove-siivuja (Charlie Chaplin Routine, Of Course You Do). Pidimme vain huolta, että teemme parhaamme. – En ainakaan itse kokenut. 64 SOUNDI Toistuvat yllätykset Vinkit ja tyylit Överdog Mitä saadaan, kun laitetaan yhteen kaksi keskisuomalaista räppäriä, kaksi dj:tä sekä sekalainen sakki tuottajia, taiteilijoita ja (break)tanssijoita. Millä tavoin Gold eroaa edellisestä pienjulkaisustanne Cleanista. Yhtye on ilmoittanut lopettavansa toimintansa Pertti Kurikan täyttäessä jouluna 60 vuotta. Täällä asuu nyt noin kuusi miljoonaa ihmistä, mikä on hullua. Nämä pojat tietävät, mistä tulevat ja minne he ovat menossa. Whores. Koitteko sen vuoksi ylimääräisiä paineita debyyttipitkäsoittoa tehdessänne. Atlantasta tuntuu tulevan paljon toinen toistaan hienompia bändejä erityisesti noiseja sludge-kentällä. USA:n presidentinvaalien jälkeen julkaisitte Facebookissa kuvan Donald Trumpin katkaistusta päästä. Rockin kannalta olennaisinta kuitenkin on, että bändin punkin Levyarviot > ...kreiseimmässäkin myllytyksessä säilyy jokin tolkku... Kantanne vaalien lopputuloksesta tuli siis harvinaisen selväksi, mutta miten poliittinen bändi olette noin muuten. Olemme inhimillinen bändi. Mistä tämä johtuu. Produktio on ammattimaista, riimit nokkelia, vinkit nerokkaita, biitit notkeita ja odottamattomia kuin itäeurooppalaiset sirkustaiteilijat, tyylit kohdillaan. osaa sekoittaa sopivassa suhteessa tuttua ja uutta, ja Gold on vahva debyytti, joka erottuu sludge-massasta edukseen jo ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Musiikki rakentuu siis tutuista palikoista, jotka on osattu järjestellä uudella ja kiehtovalla tavalla. No tietysti toistuvia yllätyksiä – iloisia, positiivisia ja energisiä yllätyksiä, niitä mainioita yllätyksiä toinen toistaan parempien kappaleiden muodossa. The Best Of Greatest Hits (2015) niputti yhtyeen parhaat siihenastiset rallit, mutta karhealla ja pitelemättömän raivokkaalla Letkukytkennöillä meuhkaava bändi on juuri niin punk kuin tänä päivänä kuvitella saattaa. – Emme ole poliittinen bändi. Jarrua ei paineta nytkään eikä yhtyeeseen kohdistuvat paineet tunnu missään. Whoresin satutusmusiikki on räyhäävää mutta melodista ja Goldille on haettu mukavan erottuvat ja mutaisimpiin sielunveljiinsä verrattuna kirkkaat soundit. Loppunsa lähestymistä kvartetti juhlistaa Letkukytkentöjä-albumilla, joka on tarkasti ottaen myös bändin kokopitkä debyytti. TEKSTI: VESA SILTANEN Levyarvostelut 11_2016.indd 64 25.11.2016 9.49. Valmistauduimme sessioihin huolella ja treenasimme armottomasti kuukausia ennen äänityksiä. Toki se kävi mielessä, että ihmisillä varmasti on jonkinlaisia odotuksia, mutta me nostamme itse oman rimamme korkeammalle kuin kukaan muu. Gold Steamhammer Mitähän Georgian Atlantassa oikein kaadetaan juomaveteen, kun sieltä tuntuu sikiävän toinen toistaan kovempia sludge metalin sanansaattajia. Olemme tavallaan etelän solmukohdassa, joten kaupunki vetää puoleensa musiikista ja taiteesta kiinnostunutta väkeä ympäröiviltä seuduilta. Levy perustuukin paljolti kaksikon (sekä vieraiden Sere, Larren G, Joosu J ja Haamu) vekkuliin sana-akrobatiaan, mutta propsit jaettakoon ehdottomasti myös tuotantopuolelle, kappaleiden visualisointeja sekä Kermareiden seikkailuja unohtamatta. Hep, serpentiinit ja konfetit esiin, täältä tulee Räphyökkäys! Vinkit ja tyylit on verraton esikoisalbumi Toistuvilta yllätyksiltä. Ehkä Gold on sen vuoksi hieman fokusoituneempi. Pertti Kurikan Nimipäivät ansaitsee suuren kiitoksen kehitysvammaisten profiilin merkittävänä kohottajana ja laventajana. Äänitimme jälleen Ryan Boeschin kanssa, mutta tällä kertaa meillä oli paljon enemmän aikaa käytettävissämme. Aiemmat pienjulkaisunne ovat saaneet vuolaasti kehuja. – Minä yleensä kehitän jonkun riffin ja sitten lyömme porukalla lihaa luiden ympärille. Ehdottomasti Suomen tämän hetken taianomaisin, älykkäin, humoristisin ja sympaattisin hiphop-ryhmä sekä epäilemättä myös -show. Pertti Kurikan Nimipäivien usein omakohtaisten ärähdysten lailla räjähtävissä protesteissa voi yhä kuulla myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. – Levy on juuri ilmestynyt, joten sitä on vielä vaikea hahmottaa kunnolla ulkoapäin
Seurasi syöksykierre, johon mahtui muun muassa katastrofaalinen Rudebox (2006) sekä Nevadan aavikolla ufojahdissa vietetty sapattivuosi. Be Here Now on dokumentti Oasiksesta uransa jyrkässä käännekohdassa. Ilmiselvistä vaikutteista huolimatta Initiated ei sorru kuulostamaan tribuuttitai pastissibändiltä. Perikato, Foreseen) ajattelee. Aivan kuin Williams olisi tehnyt tämän kaiken jo joskus aiemmin – mutta paljon paremmin. Se on maskuliininen mutta kirkasotsainen. Välillä swingataan, välillä muistellaan brittipopin kulta-aikoja ja välillä taas tapaillaan pianolla Feel-hitin tunnelmia. Initiatedia kuunnellessa ei jää epäselväksi, minkä levyjen vaikutuksesta bändin moottori jyrisee. Bändin muut vahvuudet loistavat sitäkin kirkkaammin. Se johtuu kuoren alle kätkeytyvästä substanssista – siitä, että bändin soitosta paistaa kompetenssi ja rakkaus lajiin. Osa Noelin kappaleista on helvetin hyviä, mutta monet niistä oli kirjoitettu paljon aiemmin. Onneksi Initiated tekee niin debyyttilevyllään World On Fire. Chambers on palannut Williamsin kelkkaan, ja kaksikko on ollut kiireisenä. Sinkkujen bonusbiiseistä löytyi vielä Stay Young ja Going Nowhere, loput kertovat luovan kauden katkenneen tyystin. SOUNDI 65 Initiated World On Fire Svart Glenn Danzig on mies, joka osaa bodata, tappaa katseellaan ja esitellä okkultistista kirjakokoelmaansa häilyvässä valossa. Hän osaa myös perustaa bändejä kuten Misfits, Samhain ja Danzig, joiden musiikillista perintöä soisi palvottavan riettaissa rituaalimenoissa joka yö. WakWak’s portar ja Andarnas krig lienevät hulluinta Dungenin nauhoittamaa hevittelyä, mutta yhtyeen oma kauneudentaju niistäkin paistaa lävitse. Yhdeksänminuuttinen avaus Into The Trees vangitsee Hopen usvaisimmillaan. Warm Inventions -yhtyeen kolmannella albumilla retki käynnistyy yläilmoista ja laskeutuu maan kamaralle. Paketti sisältää uudelleen masteroidun albumin, b-puolia ja muuta oheismateriaalia sekä Noel Gallagherin ja Owen Morrisin Karibialla äänitetyt demot tulevia huumeisia ja riitaisia studiosessioita varten. Instrumentaalilevyltä ei siis löydy Pandan tai Sista festenin kaltaisia tarttuvia popralleja. Mazzy Star -keulahahmona yleisönsä löytäneen laulajan äänessä on jotakin selittämätöntä. Myöskään tähän tuotteeseen ei ole panostettu lainkaan, esimerkiksi kansitekstien kommentit ovat otteita vanhoista haastatteluista. Jatko on maadoitettu juurevampaan maastoon. MERVI VUORELA HHHH Oasis Be Here Now (Deluxe) Big Brother Kun pöhöttynyt Be Here Now ilmestyi vuonna 1997, Oasis oli maailman suurin rockyhtye ja Manchester City pelasi Englannin kakkosdivisioonassa. Kauniit melodiat, eläväinen bändisvengi ja kyky liukua sujuvasti utuisesta hymistelystä korskeaan psyketykittelyyn saavat enemmän tilaa. Se on suoraviivainen mutta kukkoileva. EERO KETTUNEN HH Hope Sandoval And The Warm Inventions Until The Hunter Tendril Tales Hope Sandoval on seireeni ja minä haaksirikkoinen. Tästä pisteestä hänen musiikkiinsa uppoutuminen aina alkaa, ja samaan toteamukseen päädytään, kun matka on tehty. Vaan vesi virtaa ja kaunat unohtuvat. Häxan ei ole leffasoundtrack sellaisenaan, vaan teosta varten sävellettyjä biisejä/teemoja studioäänityksinä ja tolkulliseksi albumikokonaisuudeksi järjesteltynä. Sandovalille luontevin tyylikehikko on folk-country-valkosoul-hybridi, joka on dipattu mieltä rauhoittavassa ja elintoimintoja hidastavassa huumaavassa liuoksessa. Jos levyn muu materiaali pääsisi edes lähelle sen tasoa, olisi tämäkin teksti kovin erilainen. Kurssit kääntyivät jo hyvän aikaa sitten, ja nyt tästä alkujaankin ylipitkästä kiekosta on katsottu aiheelliseksi tehdä kolmen levyn deluxe-versio. Autereinen laajakangassoundi täyttää suurimman osan levyn kestosta. Yhteistyön tuloksena syntyi Heavy Entertainment Show, joka kuulostaa siltä, kuin Williams haluaisi kokea uudelleen menetetyt vuodet vanhan taisteluparinsa kanssa. Alun perin Noel Gallagher ajatteli tekevänsä täysin uuden version Be HeDungen Häxan Smalltown Supersound Ruotsin parhaimmat kevytpsykedeelikot ovat livesäestäneet Lotte Reinigerin vuonna 1926 tekemää animaatioelokuvaa Prinssi Ahmedin seikkailut. Maalailu ja jamit pysyvät Dungenin tapauksessa musikaalisina ja kreiseimmässäkin myllytyksessä säilyy joku tolkku. Yksi poikkeus kuitenkin löytyy: levyn toiseksi kappaleeksi sijoitettu Party Like A Russian on röyhkeässä massiivisuudessaan kenties vuoden nerokkain popkappale. Selkein ero ”tavalliseen Dungenlevyyn” on se, että Häxanilla ei kuulla Gustav Ejstesin lauluääntä. Hyvä täkybiisi tunnelman tutkimiseen on rauhoittavan kaunis ja pehmeänhurjalla krautgroovella ratsastava Achmed flyger. PERTTI OJALA HHH Robbie Williams Heavy Entertainment Show Sony Vuonna 2002 Robbie Williamsin sävellyskumppani Guy Chambers lähti läksimään ja jätti Williamsin määkimään kuin emästään eksyneen vuonan. Esimerkiksi Acts Of Flesh on niin tyylipuhdas Danzig-pastissi, että alkaa tehdä mieli ryypätä (ilosta, tietenkin). Levy on samanaikaisesti rock, punk, metal ja blues. VILLE PIRINEN HHHH perimmäiselle filosofialle vilpittömän uskollinen tienraivaus on synnyttänyt toinen toistaan hillittömämpiä levytyksiä. LASSI LINNOLA HH re Now’sta, muttei jaksanut vaivautua avausbiisiä pitemmälle. Jos intoilet nimenomaan Dungenin sveduproge-elementeistä, tämä saattaa olla suosikkilevysi bändin tähänastisessa tuotannossa. Tarpeesta väsätyn materiaalin ääripää on jotain aivan muuta. Se mahdollistaa myös hillittömän kitararevittelyn, joka onkin yksi World On Firen vahvuuksista. Ymmärryksestä genreä kohtaan Initiated on ympännyt levylle myös heviballadin Black Light, joka kuulostaa sitä riemastuttavammalta, mitä enemmän Initiatedmiehistön bänditaustoja (mm. Ikivanha ja hieman perverssiltä kalskahtava nimitulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma 16.12 CHISU 30.12 OLAVI UUSIVIRTA 05.01 MÄKKI 13.01 MOVETRON 20.01 TUURE KILPELÄINEN & KAIHON KARAVAANI 27.01 RÄHINÄ SPECIAL SPEKTI & UNIIKKI & BRÄDI 03.02 LAURI TÄHKÄ 10.02 RECKLESS LOVE 17.02 MICHAEL MONROE Original Sokos Hotel Vantaa Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa Osta liput ennakkoon K u v a: Fr an k A sc h b er g Levyarvostelut 11_2016.indd 65 25.11.2016 9.49. Ei mikään ihme, että Williams on joutunut viimeiset seitseRETRO män vuotta taistelemaan relevanttiudestaan. Ja ennen kaikkea se on vähän douche, kuten tällaisen musiikin kuuluukin olla. En usko että julkaisun pariin tulee palattua enää koskaan
Ettei koko setti menisi popin parissa nyhväämiseksi, niin mainitaan vielä lopuksi, että myös Julma-H:n tuore Kuka muu muka 2 -biisi on tarkastamisen arvoinen tapaus. Yhtye tekee kunniaa 90-luvun indie rockin rosoiselle melodisuudelle, mutta pastissiksi se ei tyydy. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Levyarviot > ...Suomen paras blues tulee kaukaa blues-piirien ulkopuolelta... PEKKA LAINE HHH Levyarvostelut 11_2016.indd 66 25.11.2016 9.49. Tuomi ei tee sitä virhettä. Avarassa tilassa kieppuvat teemat ovat melko toisteisia ja vähistä aineksista kokoon kehrättyjä. Kuulijasta riippuen se on paluuta Al-Qaida Finlandin tunnelmiin tai silkkaa improvisointia. Esimerkiksi huikean kaunis Children Of The Sun voisi olla Born To Runilta, toki modernimmalla otteella esitettynä. Juutinmaan kaverin kotikielellään esittämä veto jättää kylmäksi jo pelkistä kulttuurieroista johtuen. Toisena hetkenä on vaikea uskoa, että kyse ei olekaan 1960-70-luvun vaihteessa Love Recordsilta julkaisematta jääneestä levystä. Tämänkin julkaisun keräilyarvoa nostaa olematon sadan kappaleen painos. Tämä neljän biisin mittainen toinen seiskatuumainen on edellisen tapaan nimetön ja vailla kuvakansia. Tekstien maailma tosin edustaa samaa vinksahtanutta tulokulmaa, joka napakan pienimuotoisten sovitusten kanssa tekee lopputuloksesta kiehtovan. Kolmas Fuck Recordsin julkaisu on tällä kertaa mystisen Hemmo Raunion yksipuoleinen vinyylisingle. Biisi löytyy tanskalaisen räppäri Pede-B:n kanssa tehdyltä split-sinkulta. Päinvastoin, Interpolin Paul Banks ja WuTangin johtaja RZA (tässä siis Steelz) ovat hautoneet projektiaan kaveripohke “tunnelmamusiikki” kuvaa hyvin tyylikkään hönkäilijän lähestymistapaa. Erityisesti pidän laulaja Juuson rauhoittavasta äänestä ja tavasta rytmittää laulumelodiansa. Omituisesta asenteesta ja vinosta huumorista tulee vähän mieleen myös Absoluuttinen Nollapiste. Clearview on aiempaan verrattuna entistäkin melodisempi, mutta sävelkieli viittaa tällä kertaa aiempaa enemmän Bruce Springsteenin americanaan kuin jälkimodernissa ajassa kiinni olevaan poprockiin. Tuomas Toiviainen, joka myös Moppi-nimellä tunnetaan, on tauon jälkeen aktivoitunut uudella The Rocks -kokoonpanollaan. Jos tämä olisi tehty 80-luvulla, kyseessä olisi himoittu kummallisuusklassikko. Mutta tämä kotimainen indiejoukkio ajaa kyllä saman asian. Taitavasti säädetyt soundit ja tuotanto ovat vanhahtavan kuuloisia. Siitä on esimerkkejä Porin suunnalta: korostetulla kummallisuudella ja tekotaiteilulla ei kuuntelukelpoista tavaraa saada aikaiseksi. 66 SOUNDI Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Yksittäisiksi sävellyksiksi Sandovalin maailmaa ei kannata mikroskoopin alla pilkkoa. Toiviaisen vainu popkappaleiden ydinominaisuuksille on tallella, mutta tällä kasettijulkaisulla tyylitajuisesti vanhahtavat sovitukset hautautuvat epätasapainoisen käppäsoundin alle. Lokit-yhtyettä kuunnellessa minulle tulee aina mieleen, että hyllystä pitäisi kaivaa Sebadohin Harmacy-albumi. Arvaamatomiin suuntiin tähyävä artisti säilyttää persoonallisen lähestymistavan tälläkin kertaa. Pekka Tuomi Pekka Tuomi Luova On vaarallista flirttailla korkealentoisen kummallisen ja taiteellisen hippihörhöilyn hyllyvillä soilla. Päätösraitaan Terhi ehtiessä ollaan siirrytty jo lainaamaan Iggy Popin Passengerin klassista rytmiä. Hopeajärveen verrattuna Menee poks -kasetti on astetta yksinkertaisempaa ja vailla Hopeajärven musiikin välillä päälleliimattua kieroutta. Until The Hunter toimii parhaiten atmosfäärin luojana ja panoraamakuvan kohteena, soivana maisemana. Clearview on ilman ruusunpunaisia silmälasejakin tuotannollinen ja – tietyin varauksin – myös taiteellinen onnistuminen. MIKKO MERILINNA HHHH Banks & Steelz Anything But Words Warner Noin yks kaks on vaikea nähdä yhteyttä Interpolin jylhän rockin ja WuTang Clanin kiihkeän hip-hopin välillä, mutta hämmentävän hienosti se tässä löytyy. Jos bändin ilmaisussa oli ennen hitusen alternativea, se on Clearviewillä tehnyt tilaa virtaviivaisen ajattomille kappaleille. T eemu Tannerin naukuva ääni on tuttu etenkin Hopeajärven levyiltä, mutta aikaa ja intoa riittää muihinkin projekteihin. Miekkosen sooloksi laskettava Kynnet on edennyt kuluvana vuonna jo toiseen kasettijulkaisuunsa. Pekka Tuomi ei ottane itseään eikä taidettaan liian vakavasti, ja jälki onkin järjettömän komeaa. Suurennuslasin alla niiden taikapöly katoaa lievän ideaköyhyyden tieltä. Tosin kyse ei ole noiden palojen yksioikoisesta liimaamisesta yhteen. Kiinalaisen ravintolan outo röökialttari on nimensä mukaisen omituinen punkpopneronleimahdus, jossa rupuinen rumpukone puputtaa rytmin ja lakoninen miesääni kerii kummallista tarinaa auki. Huomion tahtoo varastaakin kaikki soittimet haltsaavan Tannerin yhtaikaa sipsuttava ja tiukka rumpalointi. Neljäs tähti fanipojalta verrattuna muuhun tuotantoon, asiaan neutraalimmin suhtautuvat poistavat loppuarvosanasta yhden pojon. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Orfeuksen lapset sivuaa jopa iskelmällisiä sävyjä. Hyvä esimerkki on avauskappale Ollappa mulkku, joka pohtii taiteilijuuden ominaispiirteitä swingin tahtiin. Ryömin roskikseen on astetta traagisempi kertomus, jota vinouttaa ilmeisesti vokooderin läpi myllytetty puhelaulu. Kutsuttakoon tätä sitten poprockiksi tai aikuisrockiksi, Clearview on kertakäyttöisyydessäänkin vastustamattoman tarttuva levy. Kappaleet on rakennettu taitavasti melodisen popin ja progemman soitannon välimaastoon. Nimen monitulkintaisuuskin toimii. Pekka Tuomen albumi on onnistunut kokonaisuus, joka antautuu helposti mutta tarjoaa ajan kanssa kuulijalle vähintäänkin riittävästi haasteita. Tuomen salaisuus on häilyä tyylikkäästi paremmalla puolella sitä rajaa, jonka ylittäessä mennään itsetarkoituksellisen outoilun ja tyhjän itsetutkiskelun puolelle. ANTTI ERVASTI HHHH Poets Of The Fall Clearview Insomniac Poets Of The Fall on ollut itselleni aina miellyttävä tuttavuus, vaikka yhtyeen äärikaupallinen ja helposti kuunneltava radiorock helposti etäännyttääkin. Jonkin sortin hippitai happorockia se on. RPK:n ja DJ Tatc:n sivelemä maisema on kuitenkin artistin parhaiden töiden tapaan pahaenteisen viipyilevää. Poistakaahan siis itsellenne jos vastaan tulee. Tasapainossa on kompakteissa kappaleissa ihan kaikki tarvittava pirskahtelevia kitarasooloja myöten. Albumia on vaikea kuvata. Seitsemäs albuminsa on myös ensimmäinen, jolla on käytetty ulkopuolista tuottajaa, ja lopputulos on, jos tällaista sanaa voi Poets Of The Fallin kohdalla käyttää, raikas
Onneksi musiikin vilpitön umpinaisuus hurmaa. Levyn monipuolisuuden takeina ovat etenkin Kettusen ja tuottaja Jonas Olssonin sävellykselliset panokset. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Jatkossakin levy, jolla vierailevat Wu-Tangin Ghostface Killah, Method Man, Masta Killa ja räpin pioneereihin lukeutuva Kool Keith pitää hienosti kutinsa. ARTTU TOLONEN HHHHH kin traditioihin, mutta viittaa samalla lähinnä itseensä. Bändin nykytyylissä yhdistyvät bluesminimalismi, pohjoiseurooppalainen teatterimusiikki, kansanmusiikki ja arktinen hulluus. Pauli Hanhiniemen valtteina ovat yhä rennon jäljittelemätön äänensä ja kyky taikoa arkisuomesta tuoretta laululyriikkaa. Ultimate Painting Dusk Trouble In Mind Kuinka monen toiston myötä jokin kuvio alkaa tuntua syvältä ja merkitykselliseltä. Ainakaan säännöllisesti. Giant avaa levyn huippuluokassa RZA:n sylkiessä räppinsä raivokkaasti ja hauskasti jopa hysteriaan lipsahtaen. Tai ainakin pohjoinen tylyys. Dusk on levy, josta saa jotakin irti vain keskittymällä ja toistamalla. HANNU LINKOLA HHH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Tässä bändissä tai näissä biiseissä ei ole tilaa vapaamatkustajille. Perimmäinen syy liiton onnistumiseen lienee siinä, että Banks on kasvanut hip-hopia kuunnellen ja ymmärtää lajin perin pohjin. Pölyä, hiuksia, risuja -albumin verevästä suomalaisesta rockista vastaavat Ville Rauhalan ja Juppo Paavolan rytmiryhmä ja kitaristi Riku Kettunen. 03-222 1300 Levyarvostelut 11_2016.indd 67 25.11.2016 9.49. PERTTI OJALA HHHH ...Suomen paras blues tulee kaukaa blues-piirien ulkopuolelta... Varmasti sekin on auttanut, että RZA soittaa kitaraa ja pianoa. Melodian massiivinen alakulo luo räpin kanssa mahtavan jännitteen. Nimiraita tarjoaa policemaista energiaa ja jousikvartetti alleviivaa Suru teki lähtöään -biisin tunnelmaa. Vaikka Duskin yleiskuva on kaavamainen, on lauluihin piilotettu paljon luontevia yksityiskohtia. Joukkoon kuuluu myös maailman brechtiläisin bluespumppu Motelli Skronkle. SOUNDI 67 jalta ilman paineita jo vuosia ja halusivat tehdä täysin integroitunutta musiikkia, ei mitään 90-luvun rap-rockia. Avopuolisonsa Ilaria Tuccin Mä en oo koskaan -biisiin kirjoittamia ja laulamia italiankielisiä rivejä lukuun ottamatta tekstit ovat luonnollisesti Hanhiniemen kynästä. Ehkä tässä ei olla minkään ikimuistoisen äärellä, mutta perustellulta levy tuntuu alusta loppuun. Entä missä vaiheessa on syytä lopettaa ennen kuin kertaus vie musiikista viehätyksen ja sisällön. Vain se harmittaa, että nopeimmissa ryöpytyksissä RZA:n riimityksestä on vaikea saada selvää. Isohkon, mutta samalla jännällä tavalla iholle tulevan tuotannon ja soundin yllättävin piirre on Banksin laulun ja melodioiden selkeä pinkfloydmaisuus. Joskus palettia lavennetaan bassosynalla, torvella tai erilaisilla kilkuttimilla, mutta koskaan ei päästä tilaan, jossa orkesteri voisi luottaa äänen massaan sen voodoon sijaan. Yhteistyökumppanit ovat toki yhä merkittävässä roolissa, mutta Kolmas Nainen -yhtyeen, Perunateatterin tai Hehkumon tuki ei ole enää tarpeen. Vaikka hallitus onkin touhunnut kuin Hei, me lennetään! -elokuvan pöljät, niin protestin henkilöiminen Sipilään rapauttaa laulun potentiaalista ajattomuutta. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Hengittävät tremolot, uniset kosketinlinjat, karsitut rumpufillit ja pienet kitaraviillot ovat juuri sellaisia kiinnekohtia, joita levy tarvitsee siinä missä hienoja melodioitaankin. Hei, me päätetään on albumin ainoa arveluttava kappale. Jack Cooperin (Mazes) ja James Hoaren (Veronica Falls) muodostama Ultimate Painting tuntuu perustavan koko olemassaolonsa näiden kysymysten varaan. Tämä äärimmäisen riisuttu toteutus vaatii materiaalilta ja esitysintensiteetiltä aika paljon. Hiljaisuuden keskellä pienikin ääni kuulostaa huudolta. Sanastoissaan Hanhiniemi nojaa rohkeasti mieluummin perinteeseen kuin sosiaalisen median köyhdyttämään nykykieleen. Jos Twin Peaks sijoittuisi esimerkiksi Lapinlahden kulttuuripitäjään Pohjois-Savossa, Motelli Skronkle soittaisi baarissa ja Hannu Raatikainen olisi Suomen Julee Cruise. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Trion peruskokoonpanoon kuuluu kitara, basso ja yksi rumpu. Marginaalien tuolta puolen löytyvät esimerkiksi zen-puutarhurin ja bonsai-rääkkääjän otteella soittava The Sultans sekä J.J.Calesta ja boogiesta ammentava, terminaalisen rento Talmud Beach. Kaksikko uppoaa kolmannella levyllään napansa uumeniin tarjoillen sieltä käsin viehättäviä äänikudelmia kaikille, jotka malttavat kuunnella. JUSSI NIEMI HHHH Pauli Hanhiniemi Pölyä, hiuksia, risuja Universal Pauli Hanhiniemi lunastaa toisella sooloalbumillaan lopullisesti artistisen itsenäisyytensä. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Käteni oli kerran vakaa avaa levyn terävästi leikkaavine kitaroineen. Mietteliäiden kitaroiden ja hennon laulun ympärille punoutunut musiikki ottaa kantaa niin psykedelian, shoegazen kuin twee-popinMotelli Skronkle Juna Ektro Suomen paras blues tulee kaukaa blues-piirien ulkopuolelta eikä näitä bändejä nähdä asianharrastajien festareilla tai keikoilla. Hieno pään avaus joka tapauksessa. Parivaljakko ei tunge vaahto suussa markkinoille, vaan tekee sisältö edellä musiikkia omista tarpeistaan. Kaikessa melankolisuudessaankin Dusk huokuu valoa, joka saattaa osoittautua tärkeäksi kaamoslääkkeeksi. Ei rummut vaan rumpu – pyyhkeellä peitetty lattiatomi
Paljon yksityiskohtaisemmin Thomson uppoutuu Harrisonin 1970-luvun sooloprojekteihin, jotka ilmentävät riipaisevasti, kuinka ex-beatle irtosi hiljalleen omasta ajastaan, niin musiikillisesti kuin mentaalisestikin. Erakoituneen, musiikillisesti urautuneen ja sairauksiaan kohti kulkeneen kitaristin elämänpiiri supistui niin pieneksi, ettei se tarjoa enää uusia näkökulmia Harrisonin persoonaan. Monesti kiukuttaa ilman syytä eikä Suosikin Bees & Honey -palstalla tunnu millään se itseä kiinnostava kysymys tulla vastaan. Jenkkirundi on katkeransuloinen, hauska ja opettavainen niin ammatillisesti kuin filosofisestikin. Parhaimmillaan Jeppis 2 on lapsesta teini-ikäiseksi kasvavan pojan sielunmaiseman kuvaamisessa. Hyvä! En ole ikinä ennen joutunut analysoimaan kirjan sisältöä laskemalla sivuja. Maa ja luonto ovat pyhiä innoittajia. Pitkässä tiessä Willie puhuu omalla (Ari Väntäsen kohtuullisen mukavalle puhekielelle kääntämällä) äänellään. Pauli muistelee valikoiden elämänsä erilaisia herkullisia tilanteita ja varsinkin keikkareissuja. Pauli! Kirjoita se kirja. Samanaikaisesti rauhattomalla ja huolettoman rennolla Williellä säilyi lämmin suhde hänet jo varhain hylänneisiin vanhempiinsa, turvallisesta mummosta puhumattakaan. Aroluoman tarinoista jokainen kiertuetyöläinen löytää itsensä väkisinkin, vaikkei työnkuvaansa aivan vatsahaavan vaatimalla pieteetillä suhtautuisikaan. Musiikilliset analyysit ovat yhä lapsenomaisen ajattelun läpi suodattuneina ihailtavan tarkkanäköisiä. Pauli sivuuttaa jostain syystä täysin Kolmannen naisen alkuvaiheet, mikä on omituista. Se toki olisi enemmänkin kaikkea sitä, jos jokainen luku olisi maltettu kertoa rauhassa loppuun ja siten turhan monet kiusalliset pintaraapaisut saatettu syväluotaavampaan muotoon. Siellä Harrisonin ensimmäinen vaimo Pattie Boyd tiivistää kahteen virkkeeseen kaiken, mitä kirja pyrkii runsaan 500 sivunsa aikana sanomaan. Pauli mainitsee kirjassa hylätystä ajatuksestaan kirjoittaa romaani kaverista, joka sitoutuu kalan seuraksi koko sen elämän ajaksi. Ehkä hän kirjoittaa bändistä joskus ihan oman kirjan. Hän kirjoittaa tavattoman sujuvasti, tekstissä ei ole mitään vikaa. Vaikka kyse onkin viattomasta rämpyttelystä ja kavereiden kanssa puuhastelusta, soittokuvaukset ovat yhtä uuvuttavia kuin keskimääräisen demobändin treenien selostaminen. Myös 80-luvun lopun Suomea ja paikallismaisemaa Liimatta kuvaa vetävästi. Blues sinertää Nelsonin kantria, mutta valtava draivi ja kunnianhimo ajoivat elokuviin ja musiikillisiin koukkauksiin, joita rohkaisi Nashvillen muumioista poikennut Jerry Wexler ja sydänystävä Waylon Jennings. 68 SOUNDI Pauli Hanhiniemi Kerran elettyä Docendo Olen fanittanut Pauli Hanhiniemeä jo Kolmannen Naisen Hyvää ja kaunista (1990) levystä saakka. Muita yhtyeitään ja teatterikuvioita Pauli valottaa paljon enemmän. Samalla hän alleviivaa sitä, miten lyhyt tuo aikakausi kaikessa deterministisyydessäänkin oli. Mieleeni tulee koulun tekstiilityön tunti, jossa virkatusta villasukasta tuleekin kalotti. Harrisonin myöhemmästä elämästä Thomson saa ymmärrettävästi vähemmän irti. Kirja on oivaa luettavaa jokaiselle jenkkirundista haaveilevalle muusikolle, koska tällaista pelkoa ja inhoa se varmasti pahimmillaan on. Osa-alueet asettuvat koherenttiin vuoropuheluun, jota avatessaan Thomson ei silottele kohdettaan, mutta ei myöskään koeta syöstä tätä jalustalta. Aroluomalla on sen lisäksi vastuullaan suomalaisten koko tekninen paletti, vatsahaava on jo koettu ja avioerokin häämöttää näköpiirissä. Sammumaton rakkaus musiikkiin ja elämän yllätyksiin kannattelee miestä, joka olisi jo pitkään ollut vainaa, jolleivat pari askia tupakkaa päivässä ja tappeluihin johtanut viina olisi vaihtuneet rauhoittavaan yrttiin. Odotan sitä. VILLE SORVALI HHH Tommi Liimatta Jeppis 2 Like Jeppis-saagan ensimmäinen osa nimettiin osuvasti musiikinkuunteluromaaniksi, vaikka se kokonaisuudessaan olikin kertomus Tommin lapsuudesta myös yleisemmällä tasolla. Ari Väntänen) Pitkä tie Like Rolling Stonen mukaan ”entistä kahtia jakautuneemmassa Amerikassa Willie Nelson saattaa olla ainoa asia, josta kaikki ovat samaa mieltä.” Moiseen yhdistämiseen pystynee vain supertuottelias texasilainen kantrilaulaja-lauluntekijä, joka kasvoi puuvillaa poimien köyhänä punaniskana isovanhempiensa huomassa, mutta muuttui 70-luvun sarastuksessa pitkätukkahipiksi ja Nashville-pöhöä inhoavaksi omapäiseksi outlaw-artistiksi. Tartuin Paulin itsensä kirjoittamaan Kerran elettyä -kirjaan innokkaasti ja odotin massiivisen retrospektiivistä omaelämäkertaa. Kirjassa suomalaiset Daniel Lioneye ja Turisas lähtevät valloittamaan Amerikkaa lämmittelybändeinä. Ja mitä sainkaan. Mutta kun omaa soittotoimintaa käynnistellään, jumittaa teksti tyystin. Lukemattomat naisseikkailut ja 90-luvun alun konkurssi ovat klassista kauraa. Kaikkiaan kirja on tasapainoinen. Kun voi saada aivan mitä tai kenet tahansa kaikilla mahdollisilla elämänalueilla, herkkä ihminen ei voi olla asettamatta sitä jossain vaiheessa kyseenalaiseksi.” Jos tuoreen George Harrison -elämäkerran haluaa kuitata ylimalkaisesti, voi hypätä suoraan sivulle 330. Alle 400-sivuinen teos jättää toki paljon pois, mutta välittää olennaisimman ja pitää otteessaan. Kissin kuuntelu saa jäädä, kun uusien kavereiden myötä kuvaan astuvat toiset suosikit, kuten Beatles ja Jimi Hendrix. JUSSI NIEMI HHHH ”Elämä oli hänelle vaikeaa. Hieman sekavan nipun nasevia tarinoita, joita oli liian vähän. Se vyörytti aikansa tärkeitä yksityiskohtia ja lapsen teräviä havaintoja ympäristöstään sellaisella tahdilla, että sitä voi yhtään liioittelematta pitää 70-luvun puolivälissä syntyneiden sukupolviromaanina. HANNU LINKOLA HHHH Graeme Thomson (suom. Ristiriitainen Nelson paljastuu hartaaksi vaan ei piukaksi kristityksi, jota kiinnostaa kaikenlainen spirituaalisuus taekwondoa myöten. Kirsi Luoma) George Harrison Like K u v a: So u n d in ar k is to kirja-arviot_11_2016 -taitto_d.indd 68 25.11.2016 14.46. Kaiken tämän keskeltä hahmottuu sama Harrison, josta Boydkin puhuu; yksi maailmaan heitetty, joka ei pystynyt koskaan ratkaisemaan ristiriitaa identiteettinsä ja asemansa välillä. Toivottavasti. En tiedä. Kakkososa on monessakin mielessä vaikeampi tapaus, vaikka kerronta on yhä vetävää ja teematkin loogista jatketta avausosalle. ANTTI LUUKKANEN HHH Willie Nelson, David Ritz (suom. Graeme Thomson on koostanut haastatteluaineistoonsa ja aiempaan kirjallisuuteen tukeutuen ansiokkaan henkilökuvan, joka valottaa niin Harrisonin musiikkia, henkistyneisyyttä, päihdekäyttäytymistä, ihmissuhteita kuin tunne-elämääkin. Seitsemän viikkoa pääesiintyjän armoilla, surkeissa tai olemattomissa puitteissa on varmasti artisteillekin pitkä aika. HEMMO PÄIVÄRINNE HHH Kimmo Aroluoma Jenkkirundi – Seitsemän viikkoa kiertue-elämää Custom Sounds Kimmo Aroluoma sukeltaa toisella kirjallaan suoraan rock-glamourin syvään päätyyn. Mielestäni kirja olisi kaivannut hyvän kustannustoimittajan raakaa otetta ja paljon enemmän tekstiä. Pakollisen Beatles-historiikin Thomson kuittaa keskittymällä Harrisonin perspektiiviin. Nyt jouduin. Siitä lähtien nyt 83-vuotias, osittain cherokee-verinen lettipää on kamppaillut marihuanan laillistamisen, pienviljelijöiden ja luonnon puolesta. Se malttaa keskittyä musiikkiin – aiheellisen kriittisestikin – mutta kuvaa samalla erinomaisesti ne olosuhteet, joissa lauluja ja levyjä kulloinkin tehtiin. Kuitenkin koko teos on syventymisen arvoinen. Kalliiksikin se oli tulla, ja tietyiltä osin tulikin. Kirjan 255 sivusta hyvää tarinaa on vain 134 sivua, lyriikkasivuja 81 sekä valokuvia 26 ja kokonaan tyhjiä 14 sivua. Toki siellä voi parhaimmillaan olla myös todella mukavaa, mutta Jenkkirundissa se aspekti jätetään suosiolla takaalalle – kenties Aroluoman kirjaan haluaman painotuksen takia, tai kenties siksi, ettei kyseisellä rundilla kovin Kirja-arviot > mukavaa edes ollut. Mielestäni hän on Suomen parhaita lyyrikkoja
Wall on haastatellut Lemmyä useaan otteeseen, myös varta vasten tätä kirjaa varten. Hän on haastatellut Ian ”Lemmy” Kilmisteriä lukuisat kerrat ja toiminut jonkin aikaa myös Motörheadin tiedotusvastaavana. Kirjaprojekti oli hetken jäissä, ennen kuin reilu vuosi sitten Wall alkoi käydä läpi materiaaliaan. Tenho Immosen informaatiomäärältään suuri kirja on yhtenäiseksi kertomukseksi kirjoitettu kooste aiemmista Bowie-kirjoista ja nettilähteistä löytyvästä faktatiedosta sekä lehtijutuista ja arvioista. Kirjan perusidea on tavallaan jopa hauska, mutta kompastuu kirjoittajaansa. Pirunkehto pureutuu tutkimuskohteeseensa antamalla 26:lle genreen tavalla tai toisella jälkensä jättäneelle yhtyeelle puheenvuoron. Wallin teos luotaa läpi koko Lemmyn uran, joskin se painottuu luonnollisesti Hawkwindiin ja Motörheadin ensimmäiseen kokoonpanoon. Vankkumaton usko omiin kykyihin, vuosien puurtaminen pikkurahoilla, oikeusjuttu ensimmäisen managerin Mike Appelin kanssa tehtyä orjasopimusta vastaan, kaikesta huolimatta pysyminen hänen kanssaan ystävänä, parisuhteen kaipuu, pikarakkaus ja avioero ja pysyvän suhteen löytyminen Patti-vaimon kanssa... SOUNDI 69 Mick Wall (suom. Lemmy on ansainnut kokonaisvaltaisen elämäkertateoksen diskografioineen ynnä muine nippelitietoineen, mutta Wallin teos ei siihen yllä. Artistihaastatteluiden lisäksi teosta täydennetään muutamalla kappaleella, jotka avaavat ovia alakulttuurin syövereihin. Lauluistakin toki kerrotaan laveasti. Kaiken hyvän ympärille on kuitenkin kasattu ylitsepääsemättömäksi muuriksi krapulaa ja alapäädialogia. Kovasti häiritsee sekin, että jopa suorissa sitaateissa vain harvoin kerrotaan niiden lähdettä. Immonen tuntee kohteensa läpikotaisin ja on selvästi kahlannut ja omaksunut jättimäisen määrän Bowie-kirjallisuutta. Sen lisäksi itselle ikäviä asioita voi mukavasti sivuuttaa. Hynysen kunniaksi mainittakoon, että romaanin viimeiset kymmenen sivua tarjoavat paikoin jopa oivaltavaa kerrontaa. Pirunkehto ei yritä kertoa yhtä ehyttä tarinaa, vaan tarjoaa artistihaastatteluilla lukijalle pääsyn muusikoiden ajatusmaailmaan. Vaikka jokainen aamukymmeneltä räkälässä istunut tietääkin tällaisen maailman olemassaolosta, on siitä kivuliasta lukea kokonaisen kirjan verran. Ja nyt meriitteihin voi vielä lisätä loisteliaat muistelmat. Lisäksi hän on tehnyt monia klassikoksi luokiteltavia levyjä, ikimuistoisia kiertueita ja pitänyt itsensä ja E Street Bandinsä elinvoimaisena vanhenemisen ja kuolemienkin jälkeen. Lemmystä on kirjoitettu ja varmasti vielä kirjoitetaan paljon. Pienistä piireistä huolimatta yhtä ainoaa oikeaa totuutta tai ajatusmaailmaa ei ole. Kadonnutta tavaraa etsimässä on kieroutunut road-kertomus erään basistin keski-iän kriisin ja ryyppyputken innoittamasta ristiretkestä ympäri Suomea. Springsteen osoittaa olevansa Pomo tälläkin alueella: hän kirjoittaa sujuvasti, värikkäästi ja omalla äänellään eikä säästele itseään. Perintönä saatu taipumus masennukseen ei kuitenkaan ole säästänyt megatähteäkään, eikä kirjoittaja kaunistele asiaa. ANTTI MARTTINEN HHHHH Bruce Springsteen (suom. Mukaan on kelpuutettu pioneereja kuten Beherit ja Impaled Nazarene, sekä uuden polven yhtyeitä kuten Saturnian Mist. 25 vuoden ajan miespolvet ovat harjoittaneet asiaankuuluvaa oheistoimintaa ja perustaneet black metal -yhtyeitä ilmaistakseen itseään musiikkityyleistä äärimmäisellä. Ikäheimosen Pirunkehto-opus ottaa tehtäväkseen selvittää alaotsakkeensa mukaisesti kotimaisen black metalin tarinan. Tekijät hakevat huolella esiin sukulaisten ja kaverien kuvaukset ÄhKun pitkän linjan rocktähti julkaisee omaelämäkertansa, on usein syytä poistaa varmistus: ikimuistoisten biisien kirjoittaminen ei ole mikään laatutakuu kirjan kirjoittamiselle. Sääli sinänsä, sillä romaaniin on selkeästi panostettu. Petri Silas) Lemmy – Ace Of Spades Johnny Kniga Pitkän linjan rock-journalisti Mick Wall tuntee kohteensa paremmin kuin hyvin. Myös suomalaisia levyja keikka-arvioita on referoitu. Vaikka Mikkey Dee ja Phil Campbell olivat miehen matkassa pisimpään, näiden ääni kuuluu kirjassa hämmästyttävän vähän. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Tero Ikäheimonen Pirunkehto Svart Suomalaisen black metalin juuret voidaan jäljittää noin neljännesvuosisadan päähän. Hynynen kertoo maailmasta, jossa aamut aloitetaan kirkkailla ja naiset kuvaillaan rinnoista aloittaen. Tietoa siis piisaa, ja vaikka se onkin muista Bowie-kirjoista tuttua, on kirjasta hauska etsiä anekdootteja ja selailla sitä kappale sieltä, toinen täältä. Näin ollen Wallilla ei ollut suuria vaikeuksia saattaa materiaalinsa kirjan muotoon varsin nopeasti Lemmyn karistettua maalliset tomut jaloistaan. Kirjoittajana Immonen ei vakuuta: lauseet ovat töksähteleviä ja kerronta poukkoilevaa, huolimattomuuttakin löytyy. Kirja on kuitenkin tärkeä lisä Lemmystä jo kirjoitettuun ja valottaa erinomaisesti etenkin miehen muutamia viimeisiä vuosia, joista ei voi aivan liikuttumatta lukea. Ilkka Rekiaro) Born To Run Otava K u v a: So u n d in ar k is to kirja-arviot_11_2016 -taitto_d.indd 69 24.11.2016 16.01. Tapahtumaketju saa alkunsa, kun antisankarimme Koponen herää pihanurmeltaan sekavissa tunnelmissa. Immonen taustoittaa albumien syntytilanteet sekä avaa ja osittain arvioikin kaikki Bowien viralliset julkaisut laulu laululta. Riitaannuttuaan vaimonsa kanssa pahemman kerran Koponen päättää lähteä tavoittelemaan vanhoja heilojaan nähdäkseen, missä arvossa entisen rock-tähden osakkeet nykypäivänä ovat. Takana on viikon ränni ja olo on sen mukainen. Sen sijaan kirja kannattaa pitää olohuoneen pöydällä ja avata oikeasta kohdasta aina, kun laitat jonkun Bowie-levyn soimaan. Lähestymiskulma on perusteltu, koska ääni on haluttu antaa tekijöille. Sudenkuoppana tässä on se, että kronologisesti etenevät bändihistoriikit, joissa pureudutaan hyvin tarkasti yhtyeiden levytysuraan, käyvät paikoitellen puuduttavaksi kahlaamiseksi. Kirja olisi huomattavasti järkevämpi kokonaisuus, jos Immonen olisi malttanut jäädä tähän, mutta hän on jostain syystä halunnut tunkea sekaan myös Bowien henkilökohtaista elämäkertaa lapsuutta, parisuhteita ja kyllästyttävyyteen asti spekuloitua seksielämää myöten. Eikä se ilmeisesti ollut tarkoituskaan. Maestron mielestä kun oli syytä alkaa muistella menneitä elämäkertaa varten, sillä hän ei ehkä sittenkään jäisi ikuisiksi ajoiksi maan päälle. KAISLA LEVEELÄ HHH Jouni Hynynen Kadonnutta tavaraa etsimässä Like Aiemminkin ajatuksiaan painetussa muodossa esitellyt kansanfilosofi Jouni Hynynen on julkaissut ensimmäisen romaaninsa. LASSI LINNOLA HH Tenho Immonen David Bowie – Elämä laulu laululta Into Tätä nippelitiedoilla kyllästettyä opusta ei voi suositella, jos haluat sujuvasti lukaista läpi David Bowien elämän ja uran tärkeimmät vaiheet. Valittu lähestymistapa paljastaa black metal -muusikoiden monenkirjavan joukon. MIKKO MERILÄINEN HHH Antti Arvaja, Tuomas Mustikainen Topi Sorsakoski – Viimeiseen korttiin Johnny Kniga Pekka Tammilehdon elämän tarina on pitempi ja monitahoisempi kuin Topi Sorsakosken, mutta Viimeiseen korttiin -kirjassa sekin on kiintoisasti läpikäyty modernin tangokuninkaan nimissä. Kirja valottaa ensin Bowien muusikonuran alkuaskeleet ja etenee sitten kronologisesti levy kerrallaan kiertueita ja elokuvarooleja unohtamatta. Eräs planeetan tunnetuimmista kasvoista on selvinnyt melkoisesta myllytyksestä. Hynynen kirjoittaa yksityiskohtaisen tarkasti eri kaupunkien kuppiloista ja yrittää takaumilla valaista Koposen ja hänen sukunsa historiaa. Rockikonin julkisuuskuva on ollut melko puhtoinen, mutta hän nostaa pöydälle naiset ja vasta aikuisiällä mukaan tulleen viinin
Post-alfa olisi helppo tulkita kyynisesti välityöksi: Malarian pelosta on kulunut puolitoista vuotta – artistista pitää lypsää kaikki irti ennen kuin Mikkellerit väljähtyvät. Mad Music on mielenkiintoinen tietokirja, josta vannoutuneinkin musadiggari löytää uusia puolia useaksi pimeäksi illaksi. Vain epäonnisempien ystävien kohtalot vetävät vakavaksi. Elämäkerta käy hallitusti läpi eri bändien syntyvaiheet, keikkareissut, levytykset ja hajoamiset sekä suosion ailahdukset. Paul McCartney – Elämäkerta on jatkoa Shout! – Beatlesien tarinalle (1981) ja John Lennonille (2008). Esimerkiksi loputon ahkeruuden ja yrittäjyyden ylistys taiteellisessa kontekstissa on oikeasti tylsintä paskaa koskaan. Suomen tunnetuimmat reppureissaajat lyövät faktat tiskiin jo alkupuheessa kertoessaan, etteivät ole millään tasolla musiikin asiantuntijoita, vaan pikemminkin innokkaita soundikulinaristeja. Post-alfalla Pulkkinen on vapautunut räpin normeista ja kappaleformaatista. Suosio tuskin kuitenkaan yllätti ketään, joka oli seurannut Henri Pulkkisen alter egon räjähdysmäistä nousua edellisvuoden aikana. McCartneyn sanotaan kokeneen, että John Lennon voitti hänet jopa kuolemassa. Levytykset ja muu tuotanto läpikäydään toki riittävällä tarkkuudella ja henkilönä McCartneyn useat puolet valaistuvat välillä hyvinkin kirkkaasti. Lopettakaa jo. Tommi Liimatta on kirjannut tarinoinnin hyvin elävästi, ensin kuvailemalla omat alkuasetelmansa ja suhteensa rockmytologiseen hahmoon. Joo, se tekee klubiräppiä ja larppaa hiukan eri afroamerikkalaisen kulttuurin kvadranttia kuin kotimaiset aitopäät. Yaffan suusta virtaava tarina jäsentyy erittäin hyvin. Tämän jälkeen kirjaan voi suhtautua Rikun ja Tunnan omakohtaisten musiikkikokemusten ja -näkemysten matkana – ja sellaisena se onnistuu aivan mainiosti. Siinä ei ehkä mennä yhtä pitkälle transparenssin saralla kuin Metallica Some Kind Of Monster -dokkarissaan, mutta minusta on hienoa, että eri tahot saavat tilaa omalle puolelleen tarinasta. Sami Yaffa on tullut jo ajat sitten järkiinsä Hanoi-tähteyden älyttömimpien ja riskialttiiden ylilyöntien jälkeen, mutta hänessä virtaa edelleen mukaansatempaavan levoton veri. Läheisten menetysten rinnalla esiin nousevat muiden muassa The Beatlesin oikeudenkäynteihin johtaneet riidat, omaa tyhmyyttä seurannut reilun viikon pituinen täysihoito japanilaisessa vankilassa ja katastrofaalinen toinen avioliitto. Mikko Aaltonen löysi hyvän niche-position musiikkijournalistien Cheek-konsensusta vastaan taistelevana Don Quijotena. Se tarjoaa uuden kulman suomi räpin historiaan, jonka vähäinen historiankirjoitus on toistaiseksi keskittynyt ns. Myös uran tärkeimpään ihmissuhteeseen on liittynyt omat alemmuudentunteesta nousseet traumansa. Toisaalta mies ei taivu heitattavaksikaan. Lopettakaa tekin. Kertomuksen kronologian täydentää levytysten kommentoitu listaus. Oli miten oli, en odottanut kirjalta kummoisia. Saavutustensa ansiosta Paul McCartneyn 60-luvun alun jälkeistä elämää on houkutus kuvitella ruusuilla tanssimiseksi, mutta vastoinkäymisiä on ollut riittämiin. 70 SOUNDI tärin varhaisja myöhäisvuosista siinä missä Helsingin humuvaiheetkin ennen persoonallisuuden jakautumista kitaristi-roudari Pekan ja iskelmähurmuri Topin kesken. Tie taipuu on myös poikkeuksellisen tarkka niissä havainnoissa, joita Yaffa tekee tutuiksi tulleiden musiikkipiirien toimista, ajattelutavoista sekä merkityksestään tässä yhteistyöverkossa. ASKO ALANEN HHHH Paperi T Post-alfa Kosmos Post-alfa rikkoi kaikki suomalaiselle esikoisrunokokoelmalle olevat odotukset jo ilmestyessään. katu-uskottavampaan kamaan. Philip Norman on samalla tehnyt selkeän takinkäännön. Kohteen hiljaisella hyväksynnällä syntynyt opus syventyy McCartneyn vaiheisiin hetkittäin uuvuttavankin yksityiskohtaisesti. Kirjan sävy muuttuu hetkeksi hullunkuriseksi, kun mongolialaisen kurkkulaulajan puhe väännetään rikurantalamaiseksi bamlaamiseksi. Lukija voi itse päätellä hänen asemansa modernin rockin aikajanalla. Alussa hajanaisilla tuntuvat runot vetävät lukijansa mukaan päiväkirjamaisella kerronnalla, jossa yksikin tyhjä sivu tuntuu kuin valvotulta yöltä. Tekijöillä ja muistelijoilla on kykyä ja halua löytää innostavimmat elämykset ja onnistumisten hurmion huiput, mutta kuningas alkoholin vääjäämätön myötävirta tuottaa myös merkillistä epätasapainoa. Tai sitten Cheek on hahmona välitilassa, jossain sosiaalidemokratian ja Ayn Randin välissä. Kehitystä ei seurata psykologisesti analysoiden, koska mielenkiintoisempi on suomipopin kehityskaari, jolla Sorsakoski jatkoi Somerjoen käynnistämää synteesiä slaageriperinteen ja rockin kesken, ilman kummoistakaan skitsofreniaa. Puhekieli on niin selkeää, että kerrankin stoorille on eduksi vilkas anglismien ja englanninkielisten tokaisujen ja lauseiden käyttö. Kiinnostavin mieleen tuleva yhteys voisi olla analyysi, siitä miksi jotkut artistit voittavat Vain elämää –formaatissa ja toiset eivät. Millainen hahmo olisi Suomen Howard Roark. Kirjoittajavalinta ei yllättänyt. Ennakkoluuloni kirjaa kohtaan olivat arvatenkin skeptiset; mitä Milonoff ja Rantala muka tietävät musiikista. Sen pohdinnat musiikin roolista ihmiskunnan historiassa ja kehityksessä vievät lukijan tutkiskelemaan musiikin universaalia luonnetta kulttuurien välillä. Kun muusikot ja muut lähipiirin ihmiset toistuvasti kuvailevat, kuinka Topi oli enimmäkseen hyvää seuraa ja kelpo keikkakunnossakin, teksti jauhaa mieluummin lööpeistä tuttuja kännikeikkoja ja mokailuja ihmissuhteissa. Yksi levy ei riitä pitämään yleisön kiinnostusta yllä enää pitkään ja Ruger Hauer on jo kuopattu tämän lehden mennessä painoon. Yhteistyökyvyn ja ystävällisyyden kääntöpuolelta löytyy myös äkkivääryyttä ja suoranaista tylyyttä. Hyvän lisän kirjaan antavat kappaleiden yhteyteen kootut soittolistat. Alfan jälkeen Paperi T on vapaa tekemään mitä tahansa. Hän ei tuhlaa aikaa törmäilyjen, rikosten tai hengenvaarallisten stunttiensa katumiseen tai anteeksipyytelyyn, vaan pikemminkin hekottelee kertomilleen toilailuille hersyvästi. Ainoa selvä miinus ovat slangiin pakotetut haastattelut. Kirja on onnistunut. Aiempi McCartneya vähättelevä ja Lennonia ylistävä suhtautuminen on nyt tasapainottunut. Kyynisyydelle ei kuitenkaan ole aihetta. Tärkeintä kuitenkin, että traagiseksi taipuvassa tarinassa kuvataan uran musiikillista sisältöä, lauluja, tekijöitä, tulkintoja ja tyylilinjoja hyvin asiantuntevasti ja tarpeen tullen tyynen kriittisestikin. Ne ovat teeskentelemätön osa kerronnan maanläheisyyttä ja katu-uskottavuutta. Kiinnostava osa kirjaa on myös kommenttiraita. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Tunna Milonoff, Riku Rantala Mad Music Johnny Kniga Madventures-kaksikko on pukannut markkinoille tasaisen tappavaan tahtiin reppureissailua ja maailmaa käsitteleviä tietokirjojaan, joten musadiggarin näkökulmasta on aivan ymmärrettävää, että laskentatavasta katsoen kirjoista seitsemäs tai kahdeksas käsittelee musiikkia. Normanin teos on syvälle menevä kuvaus Paul McCartneysta ihmisenä, jonka elämä on ollut ja on muutakin kuin musiikkia. MIRKO SIIKALUOMA HHH Philip Norman Paul McCartney – Elämäkerta Gummerus Philip Norman jatkaa elämäkerturin työtään osin tutuissa merkeissä. Ilokseni ennakkoluuloni oli kuitenkin – niin kuin ennakkoluulot yleensäkin tuppaavat olemaan – väärä. Viittaukset popkulttuuriin ovat tuttuja Pulkkisen musiikkiin perehtyneelle lukijalle. McCartney olikin monessa suhteessa The Beatlesin todellinen voimahahmo ja yhtyeen ahkerin jäsen. Tämä kun oli kuollut legendana ja omana todennäköisenä kohtalonaan oli kuolla vanhuksena. Malarian pelolta tuttu maailmankuva muuttuu omakohtaisemmaksi Post-alfan esittäessä Paperi T:n uudella tavalla. ASKO ALANEN HHH Tommi Liimatta (toim.) Tie taipuu – Sami Yaffa, omaelämäkerta Like Räiskyvän rankan rokkielämän selviytyjän Sami Takamäen kertomukset vahvan rokkibasistin ja itsenäisen musiikintekijän vaiheista ovat hyvin valloittavaa luettavaa varsinkin, kun monista käänteistä on jo kuultu ja luettu toisten persoonallisuuksien legendaarisia kuvauksia. Varsinkin Jani Jalosen tuttu selostus uransa alkutahdeilla olevan artistin epärealistisista odotuksista levytyssopimuksen suhteen oli hauska lukea peilaten Cheekin omaan perspektiiviin. PERTTI OJALA HHHH Kirja-arviot > Cheekiin löytyy harvasta kirjoituksesta mielenkiintoisia kulmia. Ehkä me elämme kummallisen yksioikoisella tavalla määrittelyjä pakenevaa aikaa ja siksi sen leimallisimmasta suomalaisesta artistista on vaikea sanoa mitään. ARTTU TOLONEN HHHH Mikko Aaltonen JHT – Musta lammas Otava kirja-arviot_11_2016 -taitto_d.indd 70 24.11.2016 16.01. Silti runokokoelma oli varsin yllättävä veto ranskalaisten taide-elokuvien namedroppailusta tunnetulta sankarilta
UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Levyarvostelut 11_2016.indd 61 25.11.2016 9.49. SOUNDI 61 ...nyt eletään niitä vuosia, kun brittipop-mammuttien levyt täyttävät 20 vuotta... SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
Ja se musiikkihan on upeaa, ja aika monille joskus televisiosta vanhoja sarjoja katsoneelle tuttua. Että jos ostat mulle kaljan, niin voin puhua vaikka siitä, jos kiinnostaa. No, enemmän keskustelunaiheita illallispöytään. Niitä levyjä on tietysti aika harvakseltaan liikkeellä, mutta voidaan katsella lisää kun nähdään levykaupassa. En muista). Se jäi myös kaivelemaan, etten koskaan teoretisoinut syvällisemmin baleaarihittien todellisesta luonteesta, tai siitä kuinka funklevyt oikeasti kuulostavat kaikki ihan samalta. No, siitäkin voimme puhua jonkun käsityöoluen äärellä. Joten vielä kerran, kiitos kun olen päässyt avautumaan teille peräti painetussa sanassa. Aika harvoin pääsin pureutumaan asiallisesti levynörttien suosimiin musiikkityylien nimityksiin. Samaan hengenvetoon on todettava, että levyistähän riittää aina puhuttavaa, vaikka aiheet olisivatkin niin erikoistasolla, että juttujen painaminen kolumnin muotoon ei enää ole perusteltua. Useimmat tietävät miksi northern soul on northern, tai acid jazz on acid, mutta maailmassa on vieläkin paljon ihmisiä Vinyylikolumnin jäähyväiset joita varmasti kiinnostaa tietää mistä puhutaan kun puhutaan modern soulista, crossover soulista tai boogiesta (ja ei, en nyt tarkoita Foghatin boogieta). Esimerkiksi rakkauteni 70-luvun tuotantomusiikkiin. En myöskään koskaan ehtinyt käsitellä half speed -masteroituja hifi-levyjä, tai maksisinglen ylivoimaisuutta (vai ehdinkö sivuta näitä tavattoman kiinnostavia aiheita. Olen varma, että tämä on monesti tuntunut teistä yhtä kiihottavalta kuin baarin pöydässä tai levykaupan tiskillä levyistään jaaritteleva hyypiö. Olkaa rohkeita levynörtit, maailma ei ole teidän, mutta isoa levykokoelmaa ei voi kukaan viedä teiltä (ainakaan ilman muuttofirmaa). Otetaan puheeksi kun törmätään. Voidaan jatkaa aiheesta baarissa tai levykaupassa, tiedätte kuka olen (hyypiö). 72 SOUNDI SOUNDI PB Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Teksti: Otto Talvio T ämä on viimeinen vinyylikolumnini Soundiin ja en voi kuin kiittää kaikkia lukijoita pitkämielisyydestä. Mutta vakavasti ottaen, levyistä puhumista ei pidä sulkea ghettoon, oltiin baarissa tai ei. Tunnen vain kourallisen ihmisiä, joita librarymusiikki kiinnostaa ja silti se on loputtoman kiehtova aihe. Mutta entäs silloin kun stereopainos onkin kysytympi. Lp-levyistä ja sinkuista on uskallettava puhua intohimoisesti, vaikka seurueessa olisikin ihmisiä, jotka pyörittelevät silmiään ja mainitsevat postimerkkeilyn. ”Lp-levyistä ja sinkuista on uskallettava puhua intohimoisesti.” otto talvio 11_2016 -taitto_a.indd 72 24.11.2016 16.51. No me kaikki musamasathan tiedämme, että mono on yleensä parempi – monolevy kun voi näyttää luistinradalta ja silti soida lujaa ja kirkkaasti. Tai sitten tämä erityisen jännittävä kysymys monoja stereopainosten eroista
– Oikein hyvää. Millainen tarina liittyy levyn otsikkoon. The show must go on! Kertoisitko hieman In His Infernal Majesty’s Servicen valmisteluprosessista. Rock and roll taas on tunnetusti paholaisen musiikkia ja tämähän tarkoittaa sitä, että me olemme olleet hänen alhaisuutensa palveluksessa jo kaksi vuosikymmentä. K u v a: ;M ic h ae la B ar ke n sjö Bazook 11_taitto.indd 73 25.11.2016 10.05. Samaan aikaan Witcheryn basisti Sharlee D’Angelo oli jatkuvasti tien päällä Arch Enemyn kanssa ja myös rumpali Martin Axenrotilla oli muita aktiviteetteja, aloittaa Jensen. – Sharleen kiireet ovat kestäneet näihin päiviin asti ja Martin taas ryhtyi Opethin rumpaliksi jo vuonna 2005. – Halusimme tehdä raa’an ja eläväisen albumin. Wolf on ollut suuri innoittaja Witcherylle. – Niin, kuten tuli jo selväksi, Witchery on siis parikymppinen orkesteri. Uusi rumpalimme Chris myös soittaa varsin suoraviivaisesti ja tämä vie fiiliksiä ensilevyjemme suuntaan. Toinen livelevy. ACCEPT: Restless And Wild. Tätä rappaamista kesti aina vuoteen 2003, jolloin toisen yhtyeeni The Hauntedin aikataulut muuttuivat todella hektisiksi. Toisin sanoen Witcherylle ei ole oikein löytynyt tilaa kenenkään aikatauluista, ja se on ollut hyvin harmillista, sillä rakastamme tätä bändiä. Olemme juuri buukanneet studion ja uusi pitkäsoitto ilmestyy joskus ensi vuonna! JATKOA PAHOLAISEN SHOW’LLE! Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. DARK ANGEL: Darkness Descends. – Jatkamme työskentelyä Danielin kanssa näillä näkymin jatkossakin, sillä olimme hänen kanssaan täsmälleen samalla aaltopituudella. Tutustuin Sabbathiin tämän levyn myötä. Mutta miksi edellisen albumin (Witchkrieg, 2010) ja tämän tuoreen hyökkäysvaunun väliin mahtuu kuusi vuotta. Martin ei ole mukana Opeth-kiireidensa vuoksi, joten pestasimme pannujen taakse Chris Barkensjön. – Kun Witchery aloitti vuonna 1997, toimimme aktiivisesti muutaman vuoden, niin levytyskuin esiintymisrintamillakin. BLACK SABBATH: Live Evil. Myös The Haunted on julkaissut useita levyjä vuoden 2003 jälkeen. Sovitukset, riffit, laulut, soolot, lyriikat ja tuotanto. Jim Durkinin riffiosasto ja Gene Hoglanin rumputuli ovat tehneet minuun ehkä jopa Slayeriakin suuremman vaikutuksen. MOTÖRHEAD: No Sleep ’Til Hammersmith. Jos vaikkapa Slayerin, tai monen muun klassisen thrashryhmän, tuoreemmat tuotokset tuntuvat väsähtäneiltä niin asettelepa magnetofoniisi kitaristi Patrik Jensenin kipparoiman viisikon kuudes pitkäsoitto In His Infernal Majesty’s Service. Miltä Witcheryn jatko näyttää tällä hetkellä. Teksti: Timo Isoaho SOUNDI 73 PATRIK JENSEN ja viisi vaikutusvaltaisinta albumia: MERCYFUL FATE: Don’t Break The Oath. Wolf Hoffman on rikollisen aliarvostettu kitaristi. V iime vuosina hiljaiseloa viettänyt ruotsalaiskopla Witchery tarjoaa erään loppuvuoden ihastuttavimmista rykäyksistä. Albumi kuulostaa järkyttävän raa’alta ja vaaralliselta! Motörheadin myötä ymmärsin, että rehellisyys sekä innokkuus ovat tärkeämpiä asioita kuin virheetön soitto. Metallican …And Justice For All ja Panteran tuotokset saattavat olla mainioita metallilevyjä, mutta ”rumpusoundien maailmalle” ne eivät tehneet kovinkaan hyvää. Pysyykö aktiivisuusaste korkealla. Caligulan tilanne tuli täytenä yllätyksenä ja yhtäkkiä huomasimme olevamme studiossa, mutta ilman laulajaa. – Vielä yleisemmin kuvailtuna: tahdoimme rumpujen kuulostavan rummuilta ja onneksi tuottaja Daniel Bergstrand oli kanssamme enemmän kuin samaa mieltä. Nyt on nimittäin tarjolla perkeleen äkäistä tummemman laidan thrashia. Laulajamme Emperor Magus Caligula (Dark Funeral) puolestaan taistelee parhaillaan kuulo-ongelmien kanssa, eikä hänkään vaikuta enää Witcheryssä. Soundasiko Metallica inspiroituneelta vuonna 2001. Olen ylpeä tästä seikasta – kuinka moni parikymppinen bändi onnistuu kuulostamaan yhtä innokkaalta ja energiseltä kuin debyyttinsä aikoihin. Albumi kuulostaa raa’alta ja vaaralliselta ja Dion laulu kruunaa nuo raskaat riffit. – Albumin levyttänyt kokoonpano on lukossa ja aiomme keikkailla jatkossa huomattavasti aktiivisemmin. Luin jostakin mielenkiintoisen kommentin: ”Halusimme rumpuihin samanlaisen soundin kuin Van Halenin 1984-albumilla”. Me diggaamme tästä touhusta aivan pirusti ja sen todellakin kuulee, ainakin jos minulta kysyt. Maailman paras levy. Entä mitä kuuluu The Hauntedille. – Nyt käsillä on kuitenkin juhlavuosi – Witchery täyttää kaksikymmentä – ja päätimme aktivoida yhtyeen tavalla tai toisella. Onneksi törmäsimme Nekrocraft-yhtyeen solistiin Angus Norderiin ja sehän on osoittautunut todelliseksi onnenpotkuksi, sillä Angus on aivan järkyttävän tasokas ärisijä
Jostakin syystä niistä aurinkoisista rantamuistoista ei tule niin helposti kirjoitettua, Ahonen nauraa. Keräilimme siinä sitten kamppeitamme hetken aikaa... Burning Pointin toimintamittari näyttää kahtakymmentä vuotta joidenkin aikojen kuluttua. ALIARVOSTETTUA MAAILMANLUOKKAA tyi kesällä 2015, sisältäen niin tuoreita kappaleita kuin vanhojen BPbiisien uusia versioitakin. – Olimme toiseen levyymme (Feeding The Flames, 2003) asti hyvässä nosteessa, mutta lupaava liito katkesi levy-yhtiöongelmiin. Mutta aika pian nekin ongelmat selvisivät, kitaristi sanoo. Nyt puolestaan käsillä on pelkästään uusia kappaleita kuulijoille tarjoava pitkäsoitto The Blaze. Tehkää hommia tosissanne ja suurella sydämellä, mutta ilman otsaryppyjä. Asiaa oli yllin kyllin, mutta tekstit eivät tahtoneet jäsentyä paperille. – Joskus syksyllä 2014 tuli mieleen, että tämä homma kaipaisi vähän uudistuksia. Samalla bändi nappasi uuden diilin hyvämaineisen saksalaislafkan AFM Recordsin kanssa. Millaisissa tunnelmissa sanoitukset liikkuvat. – Albumi syntyi ilman suurempia vääntöjä, vaikka törmäsinkin lievään writer’s blockiin sanoitusten äärellä. Ahonen yhtyy mielipiteeseen epäröimättä, vaikka hänellä toki onkin yllekirjoittanutta hieman subjektiivisempi katsantokanta. Tämän jälkeen siirryimme Scarlet Recordin talliin, mutta he eivät tehneet yhtään mitään The Ignitor -pitkäsoiton (2012) promotoimiseksi. Aikaisemmin laulajakitaristina toiminut Ahonen siirtyi pelkän keihään varteen vuonna 2014, kun yhtyeen uudeksi keulakuvaksi tuli Battle Beastin riveissä aikaisemmin vaikuttanut Nitte Valo. ”Samantyyppistä Helloween meets Judas Priest -menoa tämä on aina ollut”, huomauttaa kitaristi Pete Ahonen. Ei hirveästi napannut se ”julkaistaanpa taas killerilevy, joka menee useimmilta ohi” -ajatus. Homma toimi sitten siihen malliin, että ehdotin koko albumin laulamista ja liittymistä bändiin, kertoo Ahonen. Ja hei, homma toimii aivan täysillä. Eikä tämä ole mikään hutera mielipide vaan selkeä fakta. MALMSTEEN’S RISING FORCE: Marching Out Bazook 11_taitto.indd 74 25.11.2016 10.20. – Tarinat ovat kieltämättä aikamoisen synkkiä. Seuraavaksi allekirjoitimme sopimuksen Metal Heaven -lafkan kanssa ja he julkaisivat pari albumia (Burned Down The Enemy, 2007 ja Empyre, 2009). Millaisia vinkkejä antaisit aloitteleville orkestereille. Kysäisin sitten Niteltä, että huvittaisiko tulla studioon vetämään jokunen biisi. Ylistävien levyarvioiden ansiosta hyviä kiertueitakin on ollut tarjolla, mutta ne ovat kaatuneet esimerkiksi pääoman puutteeseen, kertoo Ahonen. Kummallista on sen sijaan se, että Burning Pointin melodinen tykitys on niin sanotusti maailmanluokkaa, mutta yhtyettä ei silti oikein tunneta sisäpiirien ulkopuolella. – Pitäkää linjanne, älkää seurata trendejä. Burning Pointin levytysuralta löytyy seitsemän pitkäsoittoa, eikä orkesteri ole juuri poikennut toimivaksi havaitusta sapluunasta. Valon debyyttilevytys, yhtyeen nimikkolevy Burning Point, ilmesBURNING POINT PETE AHONEN ja viisi vaikutusvaltaista albumia: ACCEPT: Restless And Wild QUEENSRŸCHE: The Warning HELLOWEEN: Walls of Jericho BON JOVI: Bon Jovi YNGWIE J. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho ”Albumi syntyi ilman suurempia vääntöjä, vaikka törmäsinkin lievään writer’s blockiin sanoitusten äärellä.” 74 SOUNDI P lanet Caravan -nimisenä “eri systeeminä” aloittanut, mutta Burning Point -otsikon vuonna 1999 käyttöön ottanut oululaisryhmä Burning Point on eräs Suomen aliarvostetuimmista raskaista orkestereista. – Vastoinkäymisistä huolimatta me rakastamme tätä hommaa ja pidämme mielessä esimerkiksi sen, etteivät kaikki halukkaat todellakaan pääse tekemään näitä hommia! Kaikeksi onneksi Burning Pointin tähti on taas nousussa
– Halusin rumpaliksi, mutta minulla ei ollut rahaa edes kapuloihin. – Kyseessä ei ole ihan perinteinen best of -tyyppinen kokoelma. – Tämä on meille todella kova juttu! Tyhjät kasetit olivat neuvostoaikana suorastaan kultaakin kalliimpia ja silloin piti todellakin miettiä, että mitä sille kasetille taltioitiin – käytössä kun oli todennäköisesti yksi kasetti, kertoo Piirsalu. Tyylilajimme on: ”Nollapisteestä valmiiksi, mahdollisimman nopeasti”. Otimme nimittäin mukaan myös joitakin sellaisia tuntemattomampia biisejä, jotka ovat mielestämme jääneet syyttä paitsioon. Vuonna 1999 perustuksensa luonut tallinnalainen folk/thrash-yhtye Metsatöll on saavuttanut hieman enemmän kuin kukaan yhtyeen jäsenistä (Markus Teeäär – laulu, kitara, Lauri Õunapuu – perinnesoittimet, Raivo Piirsalu – basso ja Marko Atso – rummut) uskalsi koskaan odottaa. Jos nyt vähän liioittelen niin aikoinaan sinun piti päättää, että ostatko Taman rumpusetin vai asunnon, naurahtaa Atso. – Pitkäsoiton soundit eivät ymmärrettävästi ole mitkään maailman parhaat, mutta Metsatöllin sydän on sataprosenttisesti läsnä. kana on myös kaksi uutta kappaletta, laulajakitaristi sanoo. Aivan äskettäin sävellyskynä ei siis ole sauhunnut. Ja kuten aina: kyllä hätä keinot keksii. – Se on muuten totta! Katsotaanpa, onko asialle tehtävissä mitään, nauraa Teeäär. Minkäänlaiseen huoleen ei ole muutenkaan syytä, sillä julkaisemme uuden pitkäsoiton vuonna 2017. Ja jos oli niin hinnat olivat aivan käsittämättömiä. Kun inspiraatio iskee, kirjoitamme liudan kappaleita ja nauhoitamme ne saman tien. SOUNDI 75 K u v a: In d re k K as es al u S atoja keikkoja eri puolilla maailmaa, kuusi omaehtoista studioalbumia ja lukuisia muita julkaisuja muun muassa kesällä 2012 Helsingissä nauhoitettu Tuska. Keikka oli mieletön kokemus.” M ETSATÖLL NOLLAPISTEESTÄ MAAILMAN TURUILLE Bazook 11_taitto.indd 75 25.11.2016 10.20. Tunnetaanhan kaupunki tietyissä piireissä myös nimellä Hellcity. Keikka oli mieletön kokemus. Ja otetaanpa hieman sanoja takaisin, sillä Metsatöllin inspiraatio on itse asiassa iskenyt viime aikoinakin. Kun Stone sitten tuli konsertoimaan Tallinnaan vuonna 1988, tuntui kuin ufo olisi laskeutunut taivaasta. Hyvin usein täällä lahden pohjoispuolella esiintyneen Metsatöllin ohjelmassa ei tällä hetkellä näy Suomen-keikkaa, vaikka kokoelman julkaisukonsertille olisi nyt erityinen tilaus. – Instrumentteja ei juuri ollut saatavilla. Vana Jutuvestja Laulud on saatavilla myös c-kasettina. Se on puhdas, rehellinen ja omaperäinen teos – ja tavallaan suosikkini studiolevytyksistämme, sanoo Atso. Ainakin 96 prosentin varmuudella, hymähtää Teeäär. Sillä olihan niin, että Viron neuvostoaikana soittamisesta haaveilleen rockmuusikon osa oli melkoisen karu. – Tosiaan, Spinefarm Records julkaisi juuri tuplamittaisen Vana Jutuvestja Laulud -kokoelman ja mu”Kun Stone sitten tuli konsertoimaan Tallinnaan vuonna 1988, tuntui kuin ufo olisi laskeutunut taivaasta. Metsatöll on nimittäin noussut urallaan estradille 661 kertaa ja mikä olisikaan sopivampaa jos tuleva 666. Metsatöllin edellinen studioalbumi Karjajuht julkaistiin keväällä 2014. Onneksi suomalaiset televisiokanavat näkyivät Tallinnassa ja Stonesta tulikin todella vahva vaikuttaja virolaisille hevibändeille. keikka soisi Helsingissä. Metsatöllin varsinainen debyyttialbumi Hiiekoda ilmestyi vuonna 2004. – Länsimaisten yhtyeiden konsertit olivat kaukaisia haaveita. Eikä saavutusten lista pääty tähän. Eihän se ole tänä päivänä aika eikä mikään – kysy vaikka Metallicalta. – Toisin sanoen sen ilmestymisestä on kulunut vähän yli kaksi vuotta. – Emme ole koskaan kuluttaneet levyjen tekemiseen liikoja aikoja. Kävelin sitten metsään, kaadoin siellä pähkinäpuun – totesin sen kestävimmäksi puulaaduksi – ja vuolin sen oksista rumpukapuloita
76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Muuan Hassisen Kone voitti sitten uuden aallon sarjan. Lieveilmiöiltä ei vältytty. Progen, keskityylin ja uuden aallon sarjoihin jaettu skaba erotteli jyvät akanoista. Mä soitin sille ja kysyin, että voitko tulla käymään?” Tuntematon pioneeri Tällä kertaa Stalker tapasi Raine Salon, joka lukeutuu suomalaisen rockin vähemmän tunnettuihin pioneereihin. ”Meidän naapurissa asui Suosikissa lääkäri palstaa pitänyt Erkki-Pekka Helle. – Me oltiin treenattu kaksi kertaa ennen ensimmäistä karsintaa. Kummallinen yhtye noteerattiin nopeasti pääkaupunkiseudulla. Vuonna 1980 perustettu Backwoods-yhtye, jonka muodostivat Raine Salo, Floyd Superstar (Tero Isohanni, R.I.P.), Jukka ”Jay” Muukka ja Hege Pernilä, oli ensimmäisiä suomalaisia bändejä, joka perusti tyylinsä pian muoti-ilmiöksi kehittyneelle tummanpuhuvuudelle. Joten valitsimme keskityylin, joka tarkoitti tavallaan mainstream-rockia. Kitaristi, lauluntekijä, joogaharrastaja, opettaja ja sählyvalmentaja Salo kertoi Stalkerille avoimesti hullusta 1980-luvusta, johon ajoittui hänen aktiivisin työnsä musiikin parissa. K u v a: M ar k u s P aa ja la stalker_taitto2016_11_a.indd 76 25.11.2016 9.40. Teksti: Teppo Vapaus 80 -luvun alussa rockin suomenmestaruuskisa oli korkean profiilin tapahtuma, jossa etsittiin tosissaan aikansa kovimpia kotimaisia akteja. Ennen loppukisaa alla oli neljät treenit, Raine Salo muistelee. Siellä oli kaikki punkbändit. – Me ei haluttu mennä uuden aallon sarjaan, koska se kuulosti tylsältä. Backwoods voitti heti perustamisensa jälkeen keskityylin sarjan rockin SM-kilpailussa
Sami Saari liittyi Giddyupsiin Rainen tilalle, ja Raine suuntasi katseensa eteenpäin. Levyllä oli hurmaavia lauluja, jotka oli jotain aivan muuta kuin mitä yleisesti tehtiin. Rainea hieman huvittaa, kun hän muistelee luovaa työtään debyyttialbuminsa parissa. Sellaisesta, että apina menee Sputnikilla ympäri maata ja soittaa rock’n’rollia, Raine kuvailee. – Kun kuuntelin suomalaisia levyjä, mua rasitti ihan sikana hi-hatin soundi. Syntyi Backwoods-materiaalia, jossa välteltiin konventionaalisia sointukulkuja. Kirjoitin ylös kaikki käyttämäni päihteet, myös kahvit ja tupakat. Raine toteaa, että albumin kuuntelu tekee nykyään aika tiukkaa. Mä join kahviakin ihan frankzappamaisia määriä, joku 20 mukia päivässä. Vasta kun meitä verrattiin Devoon ja Talking Headsiin, aloin kuunnella niitä kunnolla. Pysäytellä ajatuksia, jotka pyörii päässä ja päästä siten tietoisuuden tilaan, joka on rauhallinen. Raine päätti muuttaa Tampereelle. Tuottaja Jyrki Siukonen keksi paljon jänniä juttuja levylle, kun musta ei ollut mihinkään. Nyt hän halusi perustaa bändin PIM-yhtyeen Ninni Mannisen kanssa, joka oli laulanut jo Raine Salo Bandin Rajoilla-kappaleella. stalker_taitto2016_11_a.indd 77 25.11.2016 9.40. Raine Saloa kumpikaan ei kiinnostanut. Siitä ei vaan tullut niin kreisi juttu kuin toivoin. – Maanantai taisi olla se päivä, kun päätin olla streitti. Yhtye julkaisi ennen hajoamistaan vain kaksi singleä (Walkin’ On ja Strange Wind). Psykoosi Raine kertoo olleensa 80-luvun edetessä hyvin neuroottinen ja hankala tyyppi. Muistan siitä päivästä sen, kun sanon itselleni, että hengitä poika, hengitä poika. Olin sen jälkeen pitkään todella uupunut. – Atte Blom ehdotti meille lp:n tekemistä, mutta mä sanoin, että haluan tehdä jotain suomeksi. Maestro itse kuitenkin erosi bändistä jo ennen albumin julkaisua. Siellä oli aika mielenkiintoistakin mylvintää. Asuin siellä jossain komerossa ja tein musaa. Risto Hemmi oli äänittämässä ja piti touhua järkevien kirjoissa. Talking Headsin Fear Of Music (1979) kyllä kolahti muhun todella kovaa. Raine kirjoitti kappaleita Giddyupsille ja yhtye solmi levytyssopimuksen. Pelästyin ja ajattelin, että nyt on pakko alkaa haroa johonkin toiseen suuntaan. Myöhemmin meditaation ja joogan kautta näistä asioista on tullut mulle arkipäivää. – Mulla oli syntynyt ajatusleikki tietynlaisesta bändistä ja meiningistä. Halusin, että musa on todella alastonta. Esimerkiksi Train Of Thoughts kuvaa riivaavaa ajatusten kulkua. Hän toteaa ”teutaroineensa” omalla toiminnallaan Backwoodsin mahdollisuuden luoda uraa. – Nämä ovat kollektiivitajunnallisia juttuja. Tulee fiilis, että hello guy, where have you been. – Olihan tiettyjen asioiden suhteen nastaa jästipäisyyttä silloin, Raine myöntää. – Paremmassa, mutta kaikesta säädöstä oli jäänyt jälkeen hankaluuksia. Näihin aikoihin Raine kävi viimeistä vuottaan koulua ja alkoi rämpyttää kitaraa öisin kotonaan. – Backwoodsin alkaessa olin vielä kasvissyöjä ja kaikin puolin tosi herkissä fiiliksissä. Sanoitukset nousivat esiin jostain suuresta tuntemattomasta. En edes tiedostanut silloin, mistä puhuin. Seuraukset olivat vakavia. – Muistan, että olin ongelmissa, kun en meinannut keksiä mitään, mikä ei olisi vain tylsän kuuloista äänitäyttöä. Raine esittäytyi Akille ja kysyi, että perustetaanko bändi. Homma lähti siihen suuntaan. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Mitä tarkoitat sillä. Ja kun mä olen aika herkkä noille, niin siinä tuli jotain kannabispsykooseja ja… Minkälaisia ne olivat. Sain kramppeja käsiin. – Jotain radikaalia mulle silloin tapahtui. Muistatko, miten muuten muotoutui albumin tuotannollinen filosofia. Kun Erkki-Pekka tuli käymään, mä olin maannut viisi päivää paikallani ja pulssi oli 170. Joten päätin panna hihatin pois. Kaikkea tuollaista oireilua. Lepäsin sitten viisi päivää. Raine kertoo olleensa 80-luvun puolivälissä yhä bändikaverina jonkinlainen joka kodin natsi, pakkomielteinen ja mustasukkainen tyyppi. – Esimerkiksi Epäilys on pelkkää paniikkihäiriötä. Levylle on roimittu paljon kitaroita, jotka jätettiin kuitenkin käyttämättä. Apina Sputnikin kyydissä Raine Salo julkaisi vielä vuonna 1984 Tralala-yhtyeen kanssa Lasia ja lumetta -albumin. Rumpali Kartsa (Kari Holmgren) lähti bändistä sen takia, ja sitten lähti Dile (Jari-Pekka Kolanen alias Grandma Delay). Mä soitin sille ja kysyin, että voitko tulla käymään. Biisi löytyy Hyvä pahaa rock’n’rollin uudelleenjulkaisun bonusraitana. Helppoa siitä ei tullut. Jos rumpali kävi soittamassa jonkin toisen bändin kanssa, siitä sai kuulla Rainelta. Stalkerin mielestä rock’n’rolliin olennaisesti kuuluvat vaarallisuuden ja arvaamattomuuden atmosfäärit ovat vahvasti läsnä Hyvä pahaa rock’n’rollilla. – Monet Hyvä pahaa rock’n’rollin biisit ovat hyperventilaatiokohtausten kuvailua, Raine kertoo. Hänen nimensä oli Aki Sirkesalo (R.I.P.). Backwoodsin omintakeisen tyylin syntyä hän ei osaa selittää. Se pyysi mua kirjoittamaan paperille, että mitä olen tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana. Enemmän kuin luovaa hulluutta Väkevän, rosoisen lauluäänen omannut Ninni Manninen oli lyhyt, vain noin 150 sentin mittainen Kun Backwoods pamahti nopeasti jonkinlaiseen kulttisuosioon, kotimaista musiikkikenttää hallitsivat härmärock ja punk. Minkälaisessa kondiksessa olit, kun levy julkaistiin. Pian Raine kohtasi habitukseltaan hieman David Byrnen oloisen kaverin, joka lauloi komeasti. Piti alkaa kesken biisin ravistella lapasia, että ne toimii. – Halusin päästä eroon kaikesta. Levyllä ehkä yhdessä biisissä on haitsu ja jossain biisissä hakataan hajonnutta symbaalia. Siitä puuttui jotain mielettömyyttä, eikä mullakaan ollut välinettä sen aikaansaamiseksi, Raine kertoo. Teksteissä ei päästä mihinkään. Hyvä pahaa rock’n’rollilta tajuaa, että missä mennään, mutta noihin aikoihin elin todella kummallisessa maailmassa. Giddyups sai alkunsa. Aika lujaa meni. Aloin skitsoilla ihan naurettavista asioista. Halut hakkaa, seinä seisoo, mieli menee, vereen valuu. – Kun kuuntelen sitä, mua pelottaa, että onko tuo todella meitsi. – Mulla oli esimerkiksi yksi sellainen päivä, jonka aikana en ollut lainkaan läsnä. Kaikki tuon levyn idikset on epäfokusoituneita. Aamulla alkoi tapahtua vähän liikaa ja mä vaivuin makaamaan. Ensimmäinen noteeraus ulkomaailmasta on se, kun havahdun iltauutisten kesken ja siellä kerrotaan, että John McEnroe on voittanut Björn Borgin Wimbledonin tennisturnauksen finaalissa. – Mä tajusin, että Sputnik on huonolla kiertoradalla. Radikaalin teräväpäinen ajattelija. Saatoin täristä keikoilla esiintymisen alusta loppuun. – Tuli esimerkiksi tissuteltua alkoholia säännöllisesti. – Ihmettelen yhä joitain laineja, joita nuoren miehen päähän pulppusi. Muuten levyllä ei ole ollenkaan peltejä, Raine kertoo. Rainen elämäntapa otti Backwoods-aikakauden kuluessa lieveilmiöistä innostuneen suunnan. Sitten mä vaan makaan ja makaan ja jotain tapahtuu. Alastonta musiikkia Näissä mielenmaisemissa Raine Salo työsti toistaiseksi merkittävintä musiikillista työtään, Raine Salo Bandin kanssa tehtyä Hyvä pahaa rock’n’roll -albumia. – Kukaan ei tajunnut, miten mulla meni sisäisesti, ja mä olin muille tosi hankala. Tiistaiyönä heräsin siihen, että mulla valui kylmä hiki ja sydän hakkasi ihan sairaalla vauhdilla. Heti sen aluksi kysytään: ”How dare you to give it up?” Miten sä voisit lopettaa tämän ajatusten kulun. Meidän naapurissa asui Suosikissa lääkäripalstaa pitänyt Erkki-Pekka Helle. Ja kannabista. – Joo. Kun koulu loppui ja tuli liikaa vapaa-aikaa, aloin mennä sivuraiteille. Oli kaikenlaisia kokeiluja. Kierros kovaa ja jarrut jäässä, kone käy ja ei pysähdy, Raine toistelee lyriikkaansa
Niin paljon, että välillä alkoi ahdistaa. Kaikki tuntui sikatylsältä. Kaikki pakkomielteet musan tekemisen suhteen purkautuivat. – Ajattelin, että vitsi vieköön, kun löytyisi tosi karmeita korstoja bändiin. Jussi Lampi oli vauhdissa ja alkoi opiskella näyttelemistä. 90-luvun puolivälissä hän kuitenkin osti taas studiovehkeet, alkoi hiljakseen tehdä tuotantoja ja kirjoitella biisejä omaksi ilokseen. Kun se alkoi soittaa, se soitti täydellisesti. – Tiesitkö, että mä olen soittanut myös Shadowplayssa. Mä sanoin jossain vaiheessa Brandille (laulaja Brandi Ifgray), että tässä olisi kyllä nasta olla, mutta musta tuntuu, että me ei päästä koskaan täältä kellarista pois, Raine kertoo. Bodyguards kaatui Rainen mukaan omaan mahdottomuuteensa. Ehkä puolen vuoden päässä. Juuri nyt, pitkästä aikaa, hän on jälleen innostunut kirjoittamaan suomeksi. Jari Kääriäisestä Raine löysi hengenheimolaisen. Tuntui, että kosmologia alkaa viedä jalkoja maasta. Mä kelasin, että vitsi, Bodyguards, tämä on todella mainio juttu! Raine toteaa Bodyguardsin olleen niin hillitön ryhmä, että kaikkea heidän touhuistaan ei halua kertoa. Se koski soittamista ja kaikkea. En tiennyt. Mulla on aika mukava olla. Stalker kertoo Rainelle tutustuneensa Jari Kääriäiseen omalla treenikämpällään, jossa harjoittelevat myös rumpali Yrjö ”Ykä” Knuuttilan yhtyeet Nolla Nolla Nolla, Musta Paraati ja harvakseltaan kokoontuva Shadowplay. Koskettimissa oli Kääriäisen Jari, joka soitti Mustassa Paraatissa. Sitten mä pamahdin joogan myötä yhtäkkiä tilanteeseen, jossa pystyinkin olemaan tässä ja nyt. Sitten Lammen Jussi tuli rumpuihin, kaksimetrinen jätkä. Bodyguardsin ulkoisesti huomiota herättävin piirre oli rumpali Jussi Lammen ja laulaja Ninni Mannisen puolen metrin kokoero. Mulla on viitisen biisiä, joita voi työstää eteenpäin. – Se oli vuonna 1987 tai jotain sellaista. Sillä aistiessa Rainen rauhallista olemusta vaikuttaa siltä, että konkreettinen aikaansaaminen ei ehkä aina ole hänelle prioriteetti. – Olin kyllästynyt dokaamiseen. 78 SOUNDI SOUNDI PB ”Ilmapiiri oli jotain enemmän kuin vain luovaa hulluutta.” teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: mimmi. Mielenrauhan löydyttyä Raine ajautui usean vuoden tauolle musiikin tekemisestä. Ja Buddhakin sanoi Vaikka Raine Salo oli 80-luvun loppua kohti onnistunut karistamaan harteiltaan pahimmat demoninsa, vasta joogan ja meditaation löytäminen vapauttivat hänet pakkomielteistään. Sitten se joi päälle vielä neljä lonkeroa yhdellä huikalla. Raine toteaa, että eihän hän toki itsekään lopulta päässyt musiik– Olin ajautunut tilanteeseen, jossa elin jossain kummallisessa tulevaisuudessa. Raine kysyy. Ilmapiiri oli jotain enemmän kuin vain luovaa hulluutta, Raine toteaa. Vielä 80-luvun lopulla hän tosin elätteli haaveita suuristakin kuvioista. Myin kaikki muut sähköskitat paitsi yhden. Tämä on yksi olennaisia asioita, joka liittyy mun elämään. Otin vaan äänen ja kuuntelin sitä. Aloin huomata, että en oikeasti halua tehdä tätä enkä tuota. Bodyguards sai jäädä. Aloin tutkia ääntä ja pyrin saamaan siihen kontaktin. Jos se ei olisi muuttunut, mä olisin varmaan aika vähän hengissä tänä päivänä. kiurallaan mihinkään. K u v a: Ju h o Ju n tu n en / So u n d in ar k is to K u v a: Jy rk i Si u ko n en /S o u n d in ar k is to stalker_taitto2016_11_a.indd 78 25.11.2016 9.40. Kun rääpi kitaran kanssa, ei ollut tässä. En saarnata mitään, mutta herättää ajatuksia. Vyyhti alkoi purkautua. – Kun on seurannut maailman menoa, mulle on taas syttynyt poikamainen fiilis siitä, että haluan sanoa jotain. Aloin leikkiä. Ninni oli Jussia johonkin lantiolle asti. Kukaan ei näyttänyt mulle tietä, vaan se tapahtui sisäisesti. Niinpä Raine sai ”kosmisen idean” bändistä nimeltä Bodyguards. Raine ja Kääriäinen liitelivät sfääreissä ja fokus alkoi horjua. Englannista suomeen vaihtanut Raine Salo Hyvä pahaa rock'n'roll -albumin aikoihin vuonna 1982. Kaksi on jo pidemmällä. Joskus Kääriäinen saattoi olla juonut jo ennen treenejä aivan sietämättömän paljon. Mutta sitten mä törmäsin joogakuvioihin ja mun elämä muuttui totaalisesti. Me hengattiin välillä lähes yötä päivää. – Ihan hyvä, että sanoit tuon ääneen. Stalker toivoo, että kappaleet tulevat viedyksi maaliin asti ja päätyvät julkaisuun. – Tapasin vielä 1988 Desmond Childin ja vietin sen kanssa vähän aikaa. Myös musiikkiin liittyvistä. Sen jälkeen mulla oli ajatus lähteä ison meren taakse kokeilemaan siipiäni, ja virittelinkin jotain juttuja. En pystynyt koskettamaan tätä hetkeä. – Kun me käveltiin ekoihin treeneihin, mä tajusin olevani bändin pienin jätkä. Tekemisestä puuttui kaikki leikkisyys ja ilo, jonka pitäisi aina olla mukana luovassa työssä, Raine miettii. – Kääriäinen on nerokas äijä. Myös juhliminen oli menettänyt mielekkyytensä. Basistit meillä vaihtuivat tiuhaan tahtiin, Raine muistelee. Sillä oli sellaisia psyykkisiä vaihteita, että voi vain miettiä, että what’s happening. Viimeisiä Bodyguards-äänityksiä tehdessä Raine joutui toteamaan, että vittu mitä paskaa. Niiden nimet on Ja Buddhakin sanoi ja Olosuhteiden orjat ja varallisuuden varkaat
THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Adventure Rooms tulostus.indd 79 24.11.2016 10.08. VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ADVENTUREROOMS.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT NYT TENNARISSA
Pian se muuttui. Arrival on hillitty tieteiselokuva, jossa ei ole räjähdyksiä eikä toimintakohtauksia, mutta jotain paljon parempaa. HHHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT D avid Bowien uraa kronologisesti ja huolellisesti paketoiva boksisarja on ehtinyt toiseen osaansa. Alkaa suorastaan kyllästyttää, kun jokaisessa kohtauksessa Pittille ja Cotillardille on vaihdettu ylle uudet täydellisesti räätälöidyt 40-luvun vaatteet. HHH LIITTOUTUNEET Liittoutuneet on toiseen maailmansodan aikoihin sijoittuva jännitysdraama, josta tulee mieleen Casablancan ja Mr. & Mrs. Doss kieltäytyi kantamasta asetta mutta nousi siitä huolimatta juhlituksi sotasankariksi. sanoin kuvin_11_2016 -taitto_a.indd 80 25.11.2016 9.36. Tärkein osa julkaisua on albumi The Gouster, vaikka mitään täysin ennen kuulematonta sekään ei sisällä. On hämmentävää, että yhteensä 13 vinyyliä sisältävä laatikko kattaa vain kolme vuotta, niin suuren muutoksen Bowie ehti tässäkin ajassa käydä läpi. Taistelukohtaukset ja rintaman kauhut on kuvattu veret seisauttavan intensiivisesti. Pitkälti livenä soitettu, erittäin nautittavan kokonaisuuden muodostava The Gouster on yhtenäisempi, riisutumpi ja rouheampi albumi kuin myöhemmissä sessioissa kohennettu ja kiillotettu, selkeästi bowiemaisempi ja myöskin erinomainen Young Americans. Iso osa tarinoista on kuultu ennenkin, mutta onhan niitä mukava kuunnella uudestaankin. Se tuntuu välillä promofilmiltä. Heidän on tarkoitus vain esittää avioparia, mutta pian heidän välilleen syntyy intohimoinen suhde. Brad Pitt esittää kanadalaista upseeria, joka hyppää laskuvarjolla Pohjois-Afrikkaan suorittamaan salaista operaatiota Ranskan vastarintaliikkeessä toimivan naisen (Marion Cotillard) kanssa. Mitään yhteyttä asialle ei löydetä – ellei sellaiseksi lasketa sitä, että samoissa maissa Sheena Eastonilla on ollut hitti 80-luvulla. Hacksaw Ridgessä ei kuitenkaan saarnata, vaan Dossin uskonnollisuus istuu luontevasti elokuvan tarinaan. Doss kieltäytyi aseista nimenomaan kristillisen vakaumuksensa takia, ja hänen tekemisiään ohjaa Raamattu. Muukalaiset eivät vaikuta vihamielisiltä, mutta niiden kanssa on vaikea päästä kontaktiin. Saku Pollarin ohjaama dokumentti keskittyy Mikko ja Martti Syrjään, mikä on tietenkin ymmärrettävää, ovathan he Eppu Normaalin luova voima. Silti kaikki entiset ja nykyiset jäsenet pääsevät ääneen. Eput-elokuva on teknisesti korkeatasoinen, ja siinä on sujuvasti etenevä rakenne. Smithin yhdistelmä, jossa on mukana ripaus Englantilaista potilasta. Tuskin maltan odottaa seuraavaa laatikkoa, nimittäin silloin päästään kaikkein jännittävimpien vuosien äärelle. Eput-faneille dokumentti on pakko katsottavaa jo teatterikierroksella, mutta monien dokumenttien tapaan se sopii paremmin pieneen ruutuun. Gibson tiedetään tunnustukselliseksi kristityksi, ja Hacksaw Ridge on avoimen uskonnollinen elokuva. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Lisäksi laatikkoa lihottavat komea kirja, kaksi keskenään hyvin erilaista livealbumia, pari vaihtoehtoista miksausta ja kokoelma. Ennen Blade Runnerin odotettua jatko-osaa häneltä on ilmestynyt tieteiselokuva Arrival, joka on eräänlainen älyllinen versio Independence Daysta. Dokumentti on tehty bändin aktiivisella myötävaikutuksella, mikä on myös sen ongelma. HHHH ARRIVAL Kanadalaisesta Denis Villeneuvesta (Incendies, Sicario) on tullut vähitellen yksi merkittävimmistä nykyohjaajista. Muotinäytöksen sijaan katsoja kaipaisi kunnon draamaa tai jännitystä, mutta kumpaakaan ei kokenut ohjaaja Robert Zemeckis (Paluu tulevaisuuteen, Forrest Gump) ole onnistunut luomaan. EPUT-ELOKUVA Eput-elokuvaa katsoessa tulee vähän samanlainen tunne kuin tuoreessa Beatles-dokumentissa Eight Days A Week. SpiderManin roolista tuttu Andrew Garfield esittää tosielämän henkilöä, toisessa maailmansodassa palvellutta Desmond Dossia. Yhdysvaltain armeija pyytää kielitieteilijä Louise Banksia (Amy Adams) selvittämään, mitä vieraat haluavat ihmiskunnalle sanoa. Upeasti kuvatun ja kiehtovan tieteistarinan lisäksi se on monitasoinen draama, joka yllättää ja koskettaa. Vaikeinta on käsittää, että jos Bowie oli nämä vuodet sellaisessa kokaiinipöllyssä, ettei omien sanojensa mukaan muista ajasta juuri mitään, niin kuinka ihmeessä hän pystyi luomaan näin vahvojen laulujen täyttämiä, hallittuja ja ennen kaikkea näkemyksellisiä teoksia. Ympäri maapalloa havaitaan oudon näköisiä avaruusaluksia. Liittoutuneet on näyttävä ja tyylikäs elokuva, mutta tyylittelyssä mennään yli. Mitään pakottavaa syytä ennestään tuttua kertaavan laatikon hankkimiseksi ei ole, mutta vaikuttava ja kaunis paketti se on. Synkkiä aikoja, kuten pitkiä levytystaukoja ja Martin alkoholiongelmaa, käydään läpi, mutta samalla huolehditaan, että kaikki päättyy aina parhain päin. Biisilistoissa on eroa: esimerkiksi timanttinen Fame ja epäonnistunut Across The Universe -versiointi puuttuvat, mutta tilalla on pari hienoa raitaa, etunenässä tämän laatikon uljas nimibiisi. Kyseessä on Young Americans -albumin esiaste, jossa on paljon samaa mutta joka kuitenkin on pohjimmiltaan varsin erilainen levy. MIKKO MERILÄINEN DAVID BOWIE: WHO CAN I BE NOW. Ytimessä on kolme vahvaa studioalbumia: glam rock -ajan jäänteitä vielä henkivä Diamond Dogs, soulin ja r&b:n maailmaan päistikkaa sukeltanut ja komeasti pinnalla pysynyt Young Americans sekä tulevien albumien taiteellisempia seikkailuja enteilevä, omiin Bowiesuosikkeihini lukeutuva Station To Station. Uusi ohjaustyö Hackshaw Ridge on vahva näyttö siitä, että Gibson hallitsee näyttävän toiminnan ja eeppisiin mittoihin nousevan draaman. HH HACKSHAW RIDGE – ASEETON SOTILAS Mel Gibsonin edellisestä ohjaustyöstä Apocalypto on jo kymmenen vuotta, eikä miehen näyttelijäurallakaan ole viime aikoina tapahtunut paljoakaan. (1974–1976) PARLOPHONE Kolmessa vuodessa ehtii paljon Vuoden 1974 Rebel Rebel -vi deolla Bowiella oli vielä glamlook päällä
OTTO TALVIO PINK FLOYD: THE EARLY YEARS 1965–1972 (PINK FLOYD RECORDS/LEGACY) Aikakone brittipsykedelian syntyyn Materiaaliltaan ylitsevuotavan runsas Pink Floyd -boksi kattaa tärkeän seitsemän vuoden periodin yhtyeen historiassa. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Beatlesin Anthology-kokoelmat yhdistettynä (kirja, cd:t ja dvd:t) voisi tulla lähelle. Se kertoo meille niin yksityiskohtaisesti kuin on ylipäätänsä mahdollista äänija kuvatallenteiden keinoin Pink Floydin historian vuodesta 1965 vuoteen 1972, Cambridgestä Dark Side Of The Moonin julkaisua edeltävään vuoteen. Palkitsevinta boksissa on, että nyt Pink Floydin alkupään tärkeät filmitallenteet on koottu yhteen paikkaan, ja materiaalista ei ole pulaa: Zabriskie Pointin materiaali, Pompeijin keikka, sekä More että Obscured By Clouds kokonaisina. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Paketti on niin tuhti, että vähän pidempikään joululoma tuskin riittää siihen tutustumiseen. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Hintaa paketilla on noin 570 euroa. 1, joka kuitenkin jää kauas tästä kokoluokaltaan tai toteutukseltaan. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kuvassa mukana vielä vuonna 1968 bändistä erotettu Syd Barrett. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Se kertoo meille brittiläisen undergroundin lemmikkiyhtyeen noususta, englantilaisen psykedelian synnystä, mutta se antaa myös kurkistuksen Pink Floydin ensimmäiseen suureen tragediaan eli Syd Barrettin erottamiseen yhtyeestä, ja kuinka bändi David Gilmourin kanssa nousi uuteen taiteelliseen loistoon. Harvinaisuuksissa riittää kahlattavaa. K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_11_2016 -taitto_a.indd 81 25.11.2016 9.36. Tämä boksi tuntuu enemmän aikakoneelta kuin historiaprojektilta. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Boksi tuo nyt ensimmäistä kertaa virallisesti saataville joukon merkittäviä Syd Barrett -rariteetteja: Scream Thy Last Scream ja Vegetable Man, Tukholman Gyllene Cirkelnin keikka syyskuulta 1967 (yhtyeen ensimmäinen Ruotsin keikka, jonka Silence-levy-yhtiön ääninero Anders Lind nauhoitti kahdella mikillä) ja John Lathamin elokuvaan tehty improvisoitu soundtrack. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Vertailukohtana tulee mieleen Neil Youngin Archives Vol. Se pitää sisällään 10 cd:tä, mutta niiden lisäksi tulee 9 dvd:tä (ja blu-rayn käyttäjille sama tavara 8:lla bluray-levyllä), sekä viisi vinyylisingleä, sijoitettuna erilaisen epookkitilpehöörin joukkoon. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % T ämän valtavan, ja huomattavan kalliin, Pink Floyd -boksin merkitystä ei voi oikein liioitella
Anisviinan voi nauttia vedellä jatkettuna hitaasti nautiskellen ruoan kanssa tai raakana ärmäkkänä operatiivina, jos täytyy päästä kiireesti juhlatunnelmaan. Estynyt suomalainen ihmettelee tällaista yhteisöllisyyttä ja rentoa asennetta tekemiseen, mutta salaa toivoo osaavansa ottaa siitä kaiken irti. Löytää hengenheimo laisia keikkapaikan baaritiskiltä ja huomata, että jopa Lontoon kokoisessa kaupungissa vilahtelee samat naamat samanhenkisissä konserteissa. Kun Zel-opettajani löi viime kerralla pöytään Killing Joken Rapturen simppelin biitin, menin niin lukkoon, ettei lopputunnista tullut mitään. Internetistä toki löytää, mutta tarjonnan ylenpalttisuus voi tuntua musertavalta. Raahata uusia ystäviä heille tuntemattomien bändien keikoille ja nähdä heidän rakastuvan tuorein silmin omaan vanhaan tuttuun. Täydellinen hyvän ruoan ja musiikin täydentäjä: täynnä aurinkoa, lämpimän meren suolaista lämpöä – elämän makua. Löysin ensimmäisenä viikonloppunani Bloodstock-hevifestareilta Lontoon viileimmän rumpuopettajan. Rytmit on junnaavia ja meininki hämärää ja rähjäistä. Ja totta se on. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Olen todistanut puolianarkis tisia taidenäyttelyitä ja shama nistisia musiikkinäytöksiä, jotka on kaikki tehty yhdessä siksi, että näin sydämellisessä hippialamaailmassani yksinkertaisesti eletään. Osmani-imperiumin romahtaessa ensimmäisen maailmansodan lopputiimellyksessä vallanpitäjät halusivat nationalismin hengessä luoda kreikkalaisen Kreikan ja turkkilaisen Turkin valtion. Elämän makua löytyy myös Erno Paasilinnan Petsamo-kirjoista, joissa Välimeren auringon ja liplatuksen sijasta lyövät Jäämeren ankarat aallot ja jäinen tuuli. Vanhojen juttujen uudelleen oppiminen voi olla sitä myös. Nämä sitten syrjäytyivät, polttelivat hashista ja juopottelivat – ja tulivat luoneeksi mainion turkkilaisvaikutteisen alamaailman musiikin rembetikon. Lontoon keikkatarjonnan runsaudenpula käy varmasti pian sekä ärsyttäväksi että kukkarolle, mutta tähän mennessä on ollut ihanaa ihastua lavalla toikkaroiviin soittajasankareihini uudelleen. Olen ollut muka liian vanha aloittamaan, enkä koskaan oppisi niin hyväksi kuin ihailemani muusikot kotona ja maailmalla. Olen surkea. JAAKKO LAITINEN Jaakko Laitinen & Väärä Raha viimeinen sana -taitto_16_11_a.indd 82 25.11.2016 14.46. Olen täällä oppinut taas nauttimaan ja intoilemaan livekeikoista. Petsamo on merkillinen osa Arktiksen historiaa, suomalaista suhmurointia, kamppailua luonnonvaroista, sekopäistä nationalismia, armottomia luonnonolosuhteita, suomalaista kolonialismia, natseja, Neuvostoliittoa, esivallan mielivaltaa ja pienen ihmisten yritystä elää näitten valtavirtausten puristuksessa. Turkista tupsahti siis Kreikkaan puolitoistamiljoona ortodoksia, joita paikallisväestö vieroksui oudon itämaisina. Paikallinen irkkuystäväni kuitenkin vakuutti, että kaupunki tulee hitaasti mutta varmasti iholle kuin sieniinfektio. Koko syksyn ykkössanat ovat olleet yhteisöllisyys ja taide. Hän oli oikeassa. Maat vaihtoivat päittäin ihmisiä, että demografia saatiin vastaamaan nationalistisia ihanteita. Jokaisen tunnin ja jokaisen treenin jälkeen olo on fyysisesti ja henkisesti kuitenkin ihmeellinen. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Olen asunut vanhassa tehdashallissa 17 muun ihmisen kanssa, joiden ikähaarukka ulottuu kaksikymppisestä seitsenkymppiseen, ja elämäntyöt lasten saattokodin taideterapeutista keskiaikaisen musiikin asiantuntijaan ja siitä aina drag queeniin. Olen osa treenis kommuunia, jonka opettajani pisti pystyyn ihan vain oppilaidensa tarpeita varten. Kansista on monesti mahdoton päätellä, onko kyseessä laatua vai roskaa kun kreikkalaisia vinyylejä ostelee. Eikä siitä pian pysty ravistautumaan irti. Jos rembetikon nettitarjonta tuntuu liian musertavalta niin kannattaa pistää vain levy soimaan ja lääkitä hermoja ouzolasillisella. Paasilinna on mahtava haastaja ja sanankäyttäjä. 50 euron arvoisen Lippulahjakortin Tikettiin voitti Ville Viertamo Kokkolasta. Anisviinat ylipäänsä ovat hieno keksintö, joka saa monenlaisia ilmenemismuotoja Välimeren kansojen keskuudessa pernodista mastikan ja rakin kautta ouzoon. Uuden oppiminen on elämän parhaita asioita. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan Soundin vuositilaus (11 lehteä, arvo 87,90 euroa). Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 39. Olen löytänyt arvokkaan historiallisesta kaupungista hippialamaailman, jossa arkielämän ohjenuora on vapaa luova yhteistyö. Olen viime vuosina rummutellut aina silloin ja tällöin, mutta en koskaan todellisella motivaatiolla. En aluksi lämmennyt hallitsemattoman valtavalle metropolille. OLEN MUUTTANUT Lontooseen. SALLA HARJULA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Kirpputoreilta voi metsästellä musiikillisia ässäarpoja. VIIME AIKOINA on tullut kuunneltua paljon kreikkalaista rembetikoa eli 100 vuotta vanhoja hashiksenpolttajien lauluja
201 6 14. Live Nation 3.indd 83 25.11.2016 12.45 Live Nation 1.indd 2 25.11.2016 14.05 Live Nat ion 1.in dd 2 25. 05 _2SD_sisäkannet_11/2016.indd 1 25.11.2016 14.09. 11
FOR ARTWORK AND DISC LABELS takakansi 11_16.indd 84 24.11.2016 10.37 L E H D E N M U K A N A L E O N A R D C O H E N 11/ 20 16 8,90 € (sis.alv) VUODEN 2016 PARHAAT LEVYT! SOUNDIN TOIMITTAJIEN VALINNAT 1934–2016 CO H E N Le on ar d So un dI 11 S O U N D I 1 1 / 2 1 6 DISCO ENSEMBLE BLIND CHANNEL OLLI LINDHOLM DISCO ENSEMBLE ELÄMÄÄ PAUSSIN JÄLKEEN BLIND CHANNEL METALLIN JA POPIN RISTEYKSESSÄ OLLI LINDHOLM AVOIMENA PITKÄSSÄ HAASTATTELUSSA PARI VIIKKO A ENNEN KUOLEM AA TEHTY HAASTA TTELU VUODEN TULOKAS 2016 MASTER OF PULPETS -VOITTAJA LITKU KLEMETTI kansi_11_2016_h.indd 1 25.11.2016 12.21 _1SD_ulkokannet_11/2016.indd 1 25.11.2016 12.24. Long after I’m gone I’ll be speaking to you sweetly from my window in the tower of song. DO NOT ATTEPMT TO SCALE UP OR DOWN. May his memory be a blessing Leonard Cohen 1934 – 2016 PLEASE USE LOGO AS IS