Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 11 FIN MachineHead 12-17_BACKCOVER.indd 1 24.11.17 12:54 takakansi 11_17.indd 84 30.11.2017 11.05 11/ 20 17 9,50 € (sis.alv) S O U N D I 1 1 / 2 1 7 CHARLOTTE GAINSBOURG TERRY BOZZIO SAMI HYNNINEN STAM1NA JA OMNIUM GATHERUM RANSKATAR NEW YORKISSA CHARLOTTE GAINSBOURG RUMPALILEGENDA SYVÄHAASTATTELUSSA TERRY BOZZIO POLTTAVIA RAUTOJA TULESSA SAMI HYNNINEN METALLILÄHETTILÄÄT EUROOPAN-RUNDILLA STAM1NA JA OMNIUM GATHERUM So un dI 11 So un dI 11 C IR C L E kansi_11_2017_c.indd 1 1.12.2017 10.27 _1SD_ulkokannet_11_2017.indd 1 1.12.2017 10.30
Alennus ei koske mediatuotteita ja kirjoja. Käytä tilauksessasi seuraava alennuskoodi*, niin saat tilaamistasi tuotteista 10% alennuksen! ALENNUSKOODI: SOUNDI12 EMP tulostus.indd 4 30.11.2017 10.27. Koodia ei voida yhdistää muihin kampanjaetuihin. SAATAVANA VAIN EMP:LTÄ! Jos intohimoinasi ovat hyvä musiikki ja tyylikkäät vaatteet, on valintasi Rock Rebel by EMP! Suuntaa heti ostoksille osoitteeseen www.emp.fi Koodi on voimassa 15.01.2018 asti
Soundi 11/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Arttu Seppänen 14 Tarkkailuluokka: Kaita Isäri Seppälä 16 Elämäni soundit: Tommi Läntinen 18 Erään laulun anatomia: Samae Koskinen 20 Apparatus 22 Jussi Niemen naamakirja: Edgar Winter 24 Soundi-haastattelu: Terry Bozzio 32 Vuoden 2017 parhaat levyt 34 Litku Klemetti 38 Vuosiäänestys 40 Circle 48 Matka Maailman Ympäri 50 Stam1na ja Omnium Gatherum 54 Charlotte Gainsbourg 57 The Blassics 60 Levyarviot 76 Sanoin kuvin 77 Bazook Sami Hynninen Cyhra Kohti Tuhoa Death Toll 80k 80 E-liike 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: K im m o M et sä ra n ta K u v a: Ti m o Is o ah o 6 SOUNDI K u v a: P at ri c U ll ae u s 78 Cyhra ”Jo Amaranthen aikoihin Suomi oli toinen kotini.” 54 Charlotte Gainsbourg ”Halusin voittaa ennakkoluuloni ja turhautumiseni sen suhteen, ettei minusta olisi kirjoittamaan.” 50 Stam1na ja Omnium Gatherum ”1990-luvun lopulla ei ollut tavoitteena päästä Berliiniin tai Soundiin.” K u v a: A le k si M u h o n en 80 Soitinrakentaja Juhana Nyrhinen ”Haluan hikoilla kirveen kanssa konkreettisesti puuta muokatessani.” 32 Litku Klemetti ja muut vuoden voittajat sisa?lto?_2017_11_a.indd 6 1.12.2017 11.48
89€ amaranthe amorphis bullet for my valentine children of bodom stone sour AVATAR BEAST IN BLACK CMX HAPPORADIO HUORA KOTITEOLLISUUS MAJ KARMA MOKOMA PÄÄ KII SANTA CRUZ STAM1NA THE HOLY TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS VON HERTZEN BROTHERS SEKÄ MONIA MUITA VIELÄ TULOSSA! HYVINKÄÄN LENTOKENTTÄ 6.-9.6.2018 kesän suurin rocktapahtuma Rockfest tulostus.indd 7 30.11.2017 10.29. LIPUT NYT MYYNNISSÄ ALK
Käytännössä Teosto tuskin sai merkittävästi neuvoteltua sopimuksia paremmaksi – vastapuolen taseessa kun ei Suomen-markkina-alue paljon paina – mutta ainakin he yrittivät pitää meidän puoliamme. Sen ei pitäisi olla vaikeaa. Mutta onneksi yhä useampi on siirtynyt käyttämään maksullisia streamingpalveluja, joissa sekä korvaustaso taiteilijoille että audion laatu alkavat olla edes sillä suunnalla missä minimissään pitääkin. Valitettavan monelle tämä ensimmäisen aallon pikatulkinta jäi myös totuudeksi. Tilanne johtui kärjistyneistä sopimusneuvotteluista Youtuben omistajan Googlen sekä Teoston välillä. Syntynyt älämölö paljasti ikävästi sen, kuinka ihmiset ovat vieraantuneet musiikin maksullisuudesta. Kaikki alkoi iltapäivälehden nopeasti tehdystä uutisesta, jossa virheellisesti väitettiin tekijänoikeusjärjestö Teoston poistaneen videot. Eikä pidäkään. Neljäntenä sinnittelee vielä cd. Seksuaalisen väkivallan laajuutta paljastava #metoo-kampanja on antanut tuhansille fyysistä tai sanallista ahdistelua kokeneille rohkeutta astua esiin. Teosto yrittää neuvotella Youtuben lauluntekijöille tilittämiä korvauk sia edes jossain määrin hyväksyttävälle tasolle, ja videoiden äkillinen alasajo oli selvästi Googlen tapa näyttää, että heidän kanssaan ei kannata ryttyillä. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2017_11_a.indd 8 1.12.2017 11.45. Sen skandaalin rinnalla ei paljon tuntunut painavan vaikkapa samana päivän tullut ilouutinen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta. Muistatteko vielä, kun pari viikkoa sitten suomalaiset videot katosivat Youtubesta vuorokaudeksi. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Nykyään Youtube on suomalaisten toiseksi tärkein musiikinkuuntelukanava, edellään radio ja heti perässään streamaus. Liian moni on bäkkärillä tai keikkatungoksessa tuntenut vieraat kädet väärässä paikassa. Videot oli poistanut Youtube (eihän Teostolla toki sellaisia valtuuksia olekaan), ja vieläpä Teostollekin yllätyksenä. Pian alkoi tihkua tarkempaa tietoa tapahtumien kulusta. Kun kuuntelee Youtubesta käyttäjien sinne lataamia, käsittämättömän rupulaatuisia tiedostoja, tulee ikävä jopa mp3:n alkuaikoja. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. SOUNDI 11/2017 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Kaukolampi: I Charlotte Gainsbourg: Rest Litku Klemetti & Tuntematon Numero: Päivä päivältä vähemmän Heikki Hautala ja Hyvät Veljet: Rauha ja Harmonia Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. Joten miten olisi sellainen uudenvuodenlupaus, että keneenkään ei kosketa ilman lupaa ja muutenkin kunnioitetaan toisiamme. Viime kuukausia on leimannut toinenkin kohu, joka ei varmasti unohdu yhtä helposti. Youtube-blackoutia seuranneet tunnit etenivät somekohun oppikirjamääritelmän mukaan. Siitä ei päästä mihinkään, että seksuaalista ahdistelua tapahtuu myös musiikkimaailmassa. Kuinka Teosto kehtaa viedä meiltä meidän ilmaisen musiikkimme. Youtuben suosio kertoo myös siitä, kuinka vieraantuneita ihmiset ovat musiikin laadusta. Tästähän ”kansa” raivostui. Ja ”me” olemme yhtä lailla kotimaiset biisintekijät kuin musiikin kuluttajatkin. Kallisarvoista musiikkia puolustamassa 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti T ämän lehden ilmestyessä on taas yksi somekohu painunut unholaan
Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2017_11_a.indd 9 1.12.2017 11.07. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen
– Syksyinen levytyssessio meni nappiin, koska olimme treenanneet perusteellisesti pitkin kesää. Soitimme setin lopussa Skootteri-klassikot Oliivinvihreä Dodge Dart vm. – Minulle on suuri kunnia – no, unelmien täyttymys – päästä soittamaan Twist Twistin ja Tsöötzin kanssa. – Olen uusinut kitarakamo jani – soitan nykyään mahtavalla Telecasterilla – ja myös efekti osastolla on tapahtunut. Onhan niitä tullut joskus muulloinkin, mutta tällä kerralla orkesterin oma luonnehdinta musiikin kallistumisesta ”Weeping Willowsin, CMX:n, HIMin ja Black Sabbathin suuntaan” kuulosti niin kiehtovalta, ettei aihetta voinut sivuuttaakaan. Jotakin Saimaan sovituksista kertoo se, että viimeksi mainittu Dingo-klassikko venyi tämän kollektiivin käsittelyssä kuusitoistaminuuttiseksi eepokseksi. Yleisö lauloi täysin rinnoin mukana, ja Twist Twist ja Tzöötz olivat melkeinpä ihmeissään! Mainio uusi tuttavuus: Planeetta 9 Eräänä päivänä Soundin sähköpostilaatikkoon tärähti tiedonanto. Odotamme innolla. 75 ja Mississippi voodoo mies. Tässä on pyritty tekemään tasan tarkkaan omasta mielestä siisteintä musaa, mitä voi ikinä keksiä. tammikuuta ja Saksassa kahtena seuraavana iltana. Siellä on silti punainen lanka, osittain tietysti senkin vuoksi, että musiikki pyörii urheiluteemojen ympärillä. Tv-sarja vaati kuitenkin muutakin materiaalia, ja cd-versio sisältää myös bonuslevyn. – Kappaleita kuulleet ovat luonnehtineet musaa eeppisen mahtipontiseksi ja maalailevaksi. Liput 29 €, opiskelijat 25 € TUOMARI NURMIO PE 9.2. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Saimaalta jättiannos eeppistä urheilumusiikkia Matti Mikkolan kipparoima Saimaa-yhtye ei ole koskaan pelännyt epäkonventionaalisia ratkaisuja. Siltäkin löytyy 80 minuuttia materiaalia, kertoo Mikkola. Liput 29 €, opiskelijat 25 €, liput myös Tiketistä. Yksi on silti varma: mikään artisti ei – hyvässä tai pahassa – takuuvarmasti tee Suomessa tällaista levyä kuin Urheilu-Suomi.” Soundin ennakkokuuntelun perusteella Saimaa ei puhu palturia: yhdenkään toisen täkäläisen taiteilijan tai bändin on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, kuvitella tekevän mitään tämän kaltaista. Tämän kuulee myös albumiltamme! ”Vittu, täähän on aika hyvä”, Twist Twist sanoi valmiin levyn kuultuaan. Parista biisistä löytyy myös laulua, mutta enimmäkseen materiaali on instrumentaalia. Saimaan Facebook-päivitys masteroidun albumin äärellä oli paljonpuhuva: ”Jaa, oliko urakassa mitään järkeä. Me ei olla enää niin vahvasti 1960ja 70-luvuilla vaan liikutaan monien aikakausien ja musiikkityylien äärellä. Orkesterin laadun ovat huomanneet muutkin. Liput 29 €, eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, lapset 25 € MILJOONASADE LA 27.1. Ja se on jo aika paljon se, kertoo Peitsamo. Jää nähtäväksi, jaetaanko me kenenkään kanssa niitä näkemyksiä. Onko Saimaalla mitään rajoja. Devil’s Milkin ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyy 12. Osa näistä inspiroijista mainitaan biiseissäkin, eli kunnia menee sinne minne se kuuluukin. Ja katsohan vain: Luinen syli -videobiisi kertoi heti kättelyssä, ettei Planeetta 9 ole ollenkaan hassumpi orkesteri. Ihan hyvin aikoinaan ”kertakäyttövitsinä” aloittaneelta bändiltä. Odottakaahan vain, kun kuulette Urheilu-Suomen. Luinen syli esiteltiin Soundin nettisivujen Lauantaileka-sarjassakin äskettäin. – Jatkamme itsemme juhlistamista ensi kesänä, sillä aiomme esiintyä Suomen pienimmillä ja kuppaisimmilla peruna-, pieruja talkkunafestivaaleilla, kertoo orkesterin visionääri Onni Waris. Kuten odottaa sopii, Saimaa ei mene uudella albumillaankaan matalien aitojen yli. WIMME & RINNE VANESSA HAYNES TI 30.1. ”Tutun ja turvallisen” sijaan Saimaa julkaisi mestarillisen Matka mielen ytimeen -coverlevyn, jonka raidoilla bändi laittoi täysin uuteen uskoon muun muassa Joutsenlaulun, Myrskyluodon Maijan, Per Vers runoilijan, Lentävän kalakukon ja Levottoman tuhkimon. Vuonna 2018 Planeetta 9 aikoo keikkailla ja julkaista lisää materiaalia. – Kappale on päässyt jo useammallekin soittolistalle, ja ollaan kyllä tosi positiivisesti yllättyneitä vastaanotosta, sanoo kitaristi Sami Suominen. Biisit syntyivät pääosin kollektiivisesti jamipohjalta. Nyt on sitten vuorossa Devil’s Milk, jossa Peitsamon kanssa musisoivat entiset Peer Günt -velhot Teijo ”Twist Twist” Erkinharju ja Teijo ”Tsöötz” Kettula. Eipä näytä olevan. tammikuuta. Eläkeläiset aloittaa juhlavuoden Riehakas humppakopla Eläkeläiset juhlii Helsingin Tavastialla 11. Pepe & Saimaa (2014) oli Saimaan näyttävä ja huomiota herättänyt esiinmarssi, mutta yhtye ei lähtenyt toistamaan menestyskaavaa. klo 19.30 Pieni sali Rocklegendaa väkevästi soolona. – Dokkari-soundtrackin idea vähän laajeni, ja päätimme sitten tehdä kokonaisen teema-albumin. Huomasimme etenkin Twist Twistin kanssa, että meillä on elokuvapuolella paljon yhteisiä suosikkinäyttelijöitä, muun muassa Teresa Orlowski, Chasey Lain ja Krysti Lynn. uutiset_2017_11_a.indd 10 30.11.2017 17.43. klo 19.30 Pieni sali Ikiaikainen joiku ja modernit äänimaailmat kohtaavat. klo 19 Pieni sali TAMPERE-TALO.FI/LIPUNMYYNTI ALKUVUODEN ELÄMYKSELLISET TAHDIT TAMPERE-TALOSSA OSTA ROKKAAVA LIPPUPAKETTI TAI LAHJAKORTTI JOULULAHJAKSI! TUTUSTU KEVÄÄN OHJELMISTOON tampere-talo.fi/ tapahtumat Eurooppalaisen huippusoul-vokalistin oma ilta. LA 20.1. Todetaan, että ei se oo olennaista. Varsinaisella levyllä on viisitoista biisiä, jotka kestävät noin 80 miPeitsamo, Twist Twist ja Tsöötz = Devil’s Milk Kari Peitsamon ja nykyisten Peer Günt -miesten (Pete Pohjanniemi ja Sakke Koivula) kanssa kasattu Shöcking Blü -yhtye jäi kovin lyhytaikaiseksi. Tätä kautta likaiseen perusrytinään on saatu mausteeksi aika psykedeelistäkin soundia. – Tekstipuoli on suurimmaksi osaksi minun vastuullani, mutta lyriikoiden teemat ovat yhteisiä. Devil’s Milk aloittaa varsinaisen keikkailun tammikuussa, vaikka Bar Loosessa onkin jo soitettu. Sitä tässä pohditaan. – Ensi syksynä on luvassa liian pitkä Saksan-kiertue, jonka jälkeen vetäydymme omiin kammioihimme pohtimaan vastausta ajatelmaan ”oliko tässä mitään järkeä”. Mietitään, kuunteleeko tätä kukaan. Liput 32 €, opiskelijat 29 € Tre-talo_SD_2017_11_f.indd 1 27.11.2017 16.36 K u v a: Te ro A h o n en nuuttia. Musiikillisesti liikutaan perinteisellä Led Zeppelin–AC/ DC–George Thorogood–ZZ Top-akselilla, kuvailee Peitsamo. Paremminkin voisi puhua melkoisesta loikasta, sillä joulun alla ilmestyvä Urheilu-Suomi sai taannoin alkunsa, kun Yle Teema tarvitsi 10-osaiseen dokumenttisarjaansa musiikkia. Synttärikakun kynttilät syttyvät ja tulevan Eläkeläiset-nimikkoviinan höyryt haihtuvat rykmentin 25 vuotta kestäneen taipaleen kunniaksi. Ottakaapa haltuun bändin neljän kappaleen mittainen esikois-ep Koivut esimerkiksi Spotifysta. – Täysi tupa rokkasi kiitettävästi mukana. klo 19.30 Pieni sali Hitit akustisesti esitettynä
Liput 29 €, opiskelijat 25 € TUOMARI NURMIO PE 9.2. – Fenrizin kehut yllättivät ja lämmittivät mieltä, sillä hän on armottoman kova musadiggari, ja kuuntelee hillittömän määrän uusia levyjä. Ihan kivaa päästä tekemään tällaista pioneerityötä. – Saatetaan hyvinkin olla ensimmäinen suomalainen duo siellä päin, ainakin tässä mittakaavassa. No, ensi keväänä esiinnymme eri puolilla eteläistä Amerikkaa kuuden viikon ajan, mutta kysyntää olisi ollut vaikka kolmeksi kuukaudeksi. Odotukset ovat kovat suomalaisniemien ja -notkojen lisäksi ainakin Norjan vuonoilla. Levyltä löytyy taattua Sammalta, eli laajalla pensselillä roiskitaan. Kaiken huipuksi lipunmyynti on ollut sen verran vilkasta, että siellä suunnitellaan jo uutta rundia vuodelle 2019, hymyilee Kotipelto. Erilaiset kosketinsoundit ja laulujen päällekkäisäänitykset ovat nyt suuremmassa osassa, sillä halusimme palettiin lisää värejä ja ilmaisuumme vaihtelua, kertoo kitaristi Jura Salmi. Tuleva albumi on toistaiseksi Sammaleen paras. Orkesterin jäseniä viedään muutenkin aikamoisella kyydillä. klo 19 Pieni sali TAMPERE-TALO.FI/LIPUNMYYNTI ALKUVUODEN ELÄMYKSELLISET TAHDIT TAMPERE-TALOSSA OSTA ROKKAAVA LIPPUPAKETTI TAI LAHJAKORTTI JOULULAHJAKSI! TUTUSTU KEVÄÄN OHJELMISTOON tampere-talo.fi/ tapahtumat Eurooppalaisen huippusoul-vokalistin oma ilta. Tavoitteena oli luonnollisesti tehdä mahdollisimman hyvä levy, ja meillä itsellämme on onnistumisen fiilis. – Olemme soittaneet akustisia keikkoja Suomen lisäksi esimerkiksi Italiassa ja Turkissa. Myös Stratovarius on aktiivinen, tosin lähinnä yleisön näkymättömissä. – Olemme valmistelleet uusia biisejä jo hyvän aikaa, ja kokoonnumme ensi vuoden puolella tekemään sovitustyötä. Tuolloin luvassa on turkulaisyhtyeen kolmas pitkäsoitto. On popimpaa materiaalia, koukeroisempaa progeilua ja raskasta riffittelyä. Seuraavan studioalbumin nauhoitukset saattavat käynnistyä jo kevään aikana. – Pohjat soitettiin taas kerran kelanauhalle livenä. Nimesihän Darkthrone-mies Fenriz Sammaleen Myrskyvaroituksen vuoden 2015 parhaaksi levyksi. – Jensillä (Johansson, koskettimet) on Rainbow-keikkoja, Rolf (Pilve, rummut) kiertää Wintersunin kanssa, Laurilla (Porra, basso) on monenlaisia projekteja ja Matias (Kupiainen, kitara) tekee studioja sävellystyötä. WIMME & RINNE VANESSA HAYNES TI 30.1. Liput 32 €, opiskelijat 29 € Tre-talo_SD_2017_11_f.indd 1 27.11.2017 16.36 Vanhakantaisen progressiivisen rockin maailmassa seikkaileva Sammal palaa julkaisukantaan ensi maaliskuussa. klo 19.30 Pieni sali Rocklegendaa väkevästi soolona. klo 19.30 Pieni sali Hitit akustisesti esitettynä. Liput 29 €, opiskelijat 25 €, liput myös Tiketistä. Liput 29 €, eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, lapset 25 € MILJOONASADE LA 27.1. – Uuden materiaalin treenaaminen ja hiominen alkoi viime keväänä ja varsinkin laulajamme Jan-Erik Kiviniemi kunnostautui tekemällä sanoitukset hyvinkin nopealla aikataululla, välillä yksin öitään treeniksellä viettäen. Joskus heitettiin vitsinä, että pitäisi mennä duokeikoille myös Etelä-Amerikkaan. klo 19.30 Pieni sali Ikiaikainen joiku ja modernit äänimaailmat kohtaavat. LA 20.1. uutiset_2017_11_a.indd 11 30.11.2017 18.23. Arvostamme häntä kovasti! Sammaleen kolmas tuleminen K u v a: Sa m u N är ä Timo Kotipelto ja Jani Liimatainen hurjalle kiertueelle Etelä-Amerikkaan Vuonna 2012 julkaistu Blackousticalbumi kiidättää edelleen Stratovarius-solisti Timo Kotipeltoa ja viime aikoina The Dark Element -projektia promotoinutta Jani Liimataista – ja ensi keväänä onkin luvassa melkoisen mielenkiintoinen kiertue
Parasta siinä on, että Rautiainen käytti nationalismia kritisoivan puheenvuoron äijämäisen rockin kontekstissa, jossa tällaiseen ei ole totuttu. Suomi 100 -juhlallisuuksiin valittiin rajoittuneesti yhden idean Suomi sillä ajatuksella, että se olisi koristeltu kuva kotimaastamme, mutta juuri siksi idea kääntyi lopulta itseään vastaan. Löytyy Rajattoman levyltä toki myös Rakkaus on lumivalkoinen, Satu Suomi 100 jäi yhden idean vangiksi linna ja Myrskyn jälkeen. Löydä #suomi100 sisältäsi. Ensyklopedisessä kirjassaan Hurme ansiokkaasti perustelee, kuinka kulttuurissamme ne omina pitämämme asiat eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan lainaten muista kulttuureista. Suomi 100 -juhlavuodella ehdittiin hekumoida jo pari vuotta ennen h-hetkeä, ja mitä lähemmäksi vuoden loppua olemme tulleet, sitä enemmän joku on ollut Suomi 100. Hyvää Suomi 100 -krapulaa kaikille. Kirjallisuudessa esimerkiksi Jyrki Lehtolan Suomi 100, tai Finlandia-voittaja Juha Hurmeen Niemi. Jari Sillanpään jäätyä kiinni amfetamiinin käytöstä hänen esiintymisensä peruttiin Suomi 100 -juhlassa. Tämänkaltainen rajoittuneisuus on näkynyt myös muissa taiteissa. On sääli, että juhlallisuudet ovat jääneet ansaan kliseiden limboon, kun olisi voitu ottaa kantaa tärkeämpienkin teemojen puolesta. Sitä päätöstä tehdessä taisi unohtua se, kuinka sotiemme veteraanit taistelivat pervitinin voimalla. 12 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee ”O lemme ylpeitä saadessamme olla suomalaisuuden lähettiläitä maailmalla; omissa a cappella -konserteissamme esitämme aina enimmäkseen suomalaista ja suomenkielistä musiikkia. Yllä ollut lainaus on peräisin Rajaton-yhtyeen tiedotteesta. Tuskin olen ainoa, jos sanon tämän vuoden tuntuneen ennätysmäisen pitkältä. Ollapa osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Juhlallisuuksien esittämä idea suomalaisuudesta tulee viimeistään parin vuoden jälkeen näyttämään retrospektiivisessä tarkastelussa naurettavalta. Levyn kappaleessa Isänmäään kahvat heitetään ilmoille kasuaalisti kysymys, että laitetaanko pervitinit suuhun vai suoraan perseeseen. ”Tämä piti tehdä” on perustelu, joka ei ole itse asiassa perustelu lainkaan. Timo Rautiaisen musiikki on aina löyhkännyt liiaksi testosteronilta minun makuuni, mutta Suomi sata vuotta on yksi vuoden parhaimpia tekstejä kotimaisessa popmusiikissa. Monen on vaikea tunnistaa itseään Suomi 100 -juhlallisuuksista. Suomi 100 -leima on nähty myyntivaltiksi musiikissakin. Tämän vuoden juhlallisuuksissa on eniten häirinnyt se banaali eetos, että Aku Louhimiehen uutta Tuntematon sotilas -filmatisointia tai tätä Rajaton-levyä ei ole tehty taiteen vuoksi, vaan ne saavat oikeutuksensa juhlavuoden kulissista. Kokonaisuutena paras vaihtoehtoinen Suomi 100 -juhlavuoden julkaisu on Dxxxa D & Nukkehallituksen Määän. Ja mikä parasta, tästä tulee todennäköisesti jäämään niin syvä sinivalkoinen trauma ja Suomi 100 -yliannostus, ettei uusiin vastaaviin juhlallisuuksiin ole hetkeen asiaa. Ensi vuonna Kärkkäisen käytä villä vaeltavat haamut saavat tanssia Suomi 100 -hautausmaan päällä. Ainakaan minä en tunnista. ”Ensi vuonna Kärkkäisen käytävillä vaeltavat haamut saavat tanssia Suomi 100 -hautausmaan päällä.” arttu seppänen 11_2017 -taitto_a.indd 12 1.12.2017 10.10. Onneksi tämä vuosi on pian ohi. ”Pettymys on tosi lievä sana kuvaamaan täydellistä tyhjyyttä”, kuten Dxxxa D muotoilee. Idea on, että esimerkiksi populaarimusiikissa Suomi on yhtä kuin Paratiisi ja Murheel listen laulujen maa. Juhlavuosi on tehnyt näkyväksi myös sen, kuinka Tuhansien laulujen maa tarkoittaa pikemminkin yhden laulun maata. Kuin jokaisella olisi kiire saada oma sinivalkoinen tarra tuotteensa kylkeen, oli se tuote mikä tahansa. Siksi onkin hienoa, että 20-vuotisjuhlavuotemme on päässyt osaksi Suomi 100 -juhlavuoden virallista ohjelmaa.” On osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Syksyllä ilmestynyt levy Tuhansien laulujen maa on osa – sanotaan yhdessä vielä kerran – Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa! Muuta merkitystä levyllä ei olekaan. Onneksi tänä vuonna taiteessa on käsitelty myös vieraantuneisuutta Suomi 100 -nationalismista. Suomi 100 -tarra on itseisarvo, joka on synnyttänyt ison kasan mielikuvituksetonta ja tarpeetonta muovijätettä, joille on Anttilan kuoleman jälkeen enää yksi luonteva loppusijoituspaikka
Basisti Arttu Hasu tunnetaan esimerkiksi Rubikin riveistä, rumpali Mikko Virta on tuttu PMMP:n kitaristina ja syntetisoijasta vastaava Einari Stylman on viihdyttänyt kansaa Lopunajan Miehenä. Häpeilemättömän tarttuva ja hetimiten niveliin iskevä dance rock on juuri niin estotonta, että välitön ihastuminen on tapahtunut. Jotenkin hävetti, kun ei tiennyt yhtään, että mitä se nyt ajattelee. Ku setan itseäni niinkuin tähänkin asti bluesin soundimaailma saattaa viedä mut hautausmaalle, mutta teksti taas suurimmaksi osaksi mun himaan tai frendin luo tatskakonejatkoille. He asuivat isolla maatilalla Hauholla ja muistan vieläkin minkä näköisiksi nämä kyseiset herrat kuvittelin. A-PUOLI E i tarvittu toista kuuntelua, kun Kaita Isäri Seppälän Suudeltu hyppää kaamokseen -ep oli napannut pihteihinsä. – Mikko on soittanut nyt meidän kanssa vasta yhden keikan, koska sillä on usein duunia Vesala-bändin Kaita Isäri Seppälä Nauhoitus päälle ja riffiä sisään 14 SOUNDI kanssa. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Kun on soittanut monta vuotta tyypin kanssa joka pyörii kylillä hopeisessa takissa, tanssii ja kiemurtelee koko ajan käärmeen lailla, niin kai siitä on tarttunut muhun jotain. Kitaristi-laulaja todellakin haluaa mennä musa edellä. Se on niin mielenkiintoinen nimivalinta mulle henkilökohtaisesti vieläkin, että päätin käyttää sitä tässä projektissa. Mulle tärkeintä ainakin livenä soittamisessa on se, että jengin perseet keikkuu. – Einari varmaan alitajuisesti pakotti mut sekoittamaan diskosoundia ja rokkia. – Mua kuumotti ihan helvetisti soittaa omaa matskua ekaa kertaa Artulle. Lind on itsekin soittanut viimeksimainitussa, ja jonkinlaisia musiikillisiakin yhteyksiä tähän suuntaan on havaittavissa. Eihän niitä tietenkään enää muista seuraavana päivänä, mutta kun otan soittimen kouraan ja alan ajatella mestaa, jossa se melodia alkoi kehittyä, niin saan siitä kätsin ja saatankin muistaa koko melodian. Pidin Arttua kuitenkin ammat timaisena bändisoittajana, kun itse olin soittanut vain punkbändeissä enkä pitänyt itseäni minään musiikintekijänä. Mutta mikä ihmeen Kaita Isäri Seppälä. Mihin nämä ep:n kappaleet ovat sinut itsesi vieneet. ”Tärkeintä ainakin livenä soittamisessa on se, että jengin perseet keikkuu.” – Melodiat ja riffit syntyvät usein paikoissa, joissa mulla ei ole mitään soitinta mukana. Esimerkiksi Aamu yhdeksältä Populukseen -biisissä ollaan luiperona luikertelijana Aleksis Kiven kadulla veikeästi hymyillen matkalla kyseiseen baariin. Harrilla oli taustaa musahommista jo ennestään, mutta Kaita Isäri Seppälä onkin yllättäen kamaa, jota hän ei koskaan kuvitellut esittävänsä. – Mä yritän tehdä biisejä koko ajan profiloitumatta millekään tietylle genrelle. Eihän talomaalaritkaan vaihda väriä kesken maalauksen, Harri rinnastaa ja povaa, että jatkossa materiaali tulee olemaan vähemmän elektronista. – Olin 2–3 vuotias, kun mulla oli mielikuvituskavereina ”Seppälän perhe”, johon kuuluivat Hilli ja Kaita Isäri. Teen musiikkia sillä meiningillä, että nauhoitus päälle ja riffiä sisään. Heillä on Artun kanssa pitkä yhteinen musahistoria, joten se kaksikko rytmissä on ihan mielettömän dynaaminen systeemi. Olet kertonut, että näet biisisi paikkoina ja maisemina. Viime keikoilla Mikkoa on ollut tuuraamassa Niko Votkin. tarkkis_Kaita Isäri Seppälä.indd 14 30.11.2017 17.47. Kiinnostavaa uudessa tulokkaassa on myös rinnalla soittava kovatasoinen bändi. Se mitä tulee, se pysyy. Joskus tuntuu oikealta vaihtoehdolta hypätä pois omalta mukavuusalueeltaan ja katsoa mitä syntyy. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/kaitaisariseppala Harri Lind nimesi yhtyeensä mielikuvituskaverinsa mukaan. Antaa Harri Lindin, yhtyeen primus motorin kertoa
Eastway tulostus.indd 15 30.11.2017 11.33
Treenikämppä on edelleen ihan ehdoton asia, ja kun käytössä oli tuttuja Marshalleja ja Fender Twin -kaappeja, meillä oli studiossakin hauskaa killerirockien teossa tai vaikka lähes diskoilevan Perfect Nightin tyylittelyssä. K u v a: M ar ek Sa b o ga l Elämäni soundi 11_17.indd 16 29.11.2017 15.02. Bändi rokkasi ja myös rollasi taas, pyöritti perseitä ja sai ihmiskunnan lisääntymään. Vaikka sitä kohennettiin vielä studiossa, on kyseessä mestariteos energiassa, soitossa, biiseissä, Phil Lynottissa ja läsnäolossa – ihan kuin olisi itse lavalla. Esittelin Hombrelle Cheap Trickin, jota sitten koko porukalla fiilisteltiin. Nykyrock’n’rollin paras laulajahan tuo on. The Mighty on täysiverinen paluu siihen, mihin jäätiin Tommin lähdettyä soolouralle omilla suomeksi rustatuilla lauluillaan. Sitä on ollut nuorena niin saamarin herkkä ja sellaisen sukupolven musiikin murroksessa, jossa tapahtui koko ajan paljon tärkeää. Kotiseinällä on kuva, jossa kaulailen Stevenin kanssa. LEVY, JOKA ON TEHNYT VAIKUTUKSEN LAULAJAN ANSIOSTA Aerosmith Permanent Vacation – Steven Tyler pääsi ruotuun ja potentiaaliinsa. Mahtava trippi. PARHAITEN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI KAUTTA VUOSIEN Thin Lizzy Live And Dangerous – Edelleen tärkeimpiä voimalevyjäni. Monessakin bändissä soittavat muusikot saivat luontevasti aikaan sen soundin ja tunnelman, jota tarvittiin. ALBUMI, JOKA INNOSTI RYHTYMÄÄN LAULAJAKSI OMALLA TYYLILLÄ The Sensational Alex Harvey Band The Impossible Dream – Kaverit olivat aivan hiilenä tästä innoituksestani. Diggailtiin huolella, vakavina ja hiljaa, mutta välillä kädet ja keho villisti ilmakitaraa ja rumpuja soittaen. Levy on täynnä hittejä, Noddyn rouhean sielukasta laulua ja bändin ikiomaa, loistavaa svengiä. Rokkikompit ja kahden kitaran atakki ovat kuitenkin nasevasti kohdallaan. Maailmalla kouluja käyneen muusikkopoikani Ilmarin kanssa oli myös pirun mukavaa tehdä yhteistyötä. Vain aloituskappale Thunder perustuu noin 20 vuoden takaiseen aihioon, muut ovat max 2 viime vuoden aikana syntyneitä, ja vielä viime keväänä niitä syntyi lisää. Sain jopa Nummirockin buukkaamaan bändin Lap Of Luxury -kiertueen aikaan. – Tuoreiden laulujen tekeminen englanniksi aukaisi kuitenkin kraanat, ja niistä alkoi valua biisejä kuin kirkasta, KESKEINEN ALBUMI SOOLOURALLE JA OMALLE MUSIIKINTEOLLE Tom Petty And The Heartbreakers Hard Promises – Siitä asti, kun soitin 9-vuotiaana trumpettia, olen tehnyt biisejä, yksin tai yhteistyössä varsinkin Boycottissa Hombren kanssa. – Levy purkitettiin kolmessa isommassa sessioissa, niin livenä ja luomuhommana kuin pystyttiin. Kun kuulin radiosta (Dude) Looks Like A Ladyn, maailmani muuttui paremmaksi. Alex Harveylla oli iso visio, monipolviset tekstit ja orkkasovitukset – svengaava tyylisuuntien taikapata. Soolouran alussa Tom Pettyn Hard Promises ja Bob Segerin Stranger In Town vaikuttivat voimakkaasti ja kulkevat vieläkin mukanani – biisit edellä, hyvällä soundilla, sielu soiden. Kaverin ullakkohuoneessa vedettiin itsekin lavashowta vastaavilla viboilla. juotavaa vettä. – Olen arka sekoittamaan suomeksi ja englanniksi laulettua matskuani, Tommi pohjustaa innoitusta Boycottin paluuseen. HOMBREN JA BOYCOTTIN KANSSA DIGGAILTU ALBUMI Cheap Trick Lap Of Luxury – Boycottin kirjo oli laaja, oltiin työksemme jo musamiehiä, eikä diggailua lokeroitu: AC/DC, Fishbone, Zeppelin, Black Crowes, Aerosmith, Toto, Tom Petty, Guns N’ Roses, Robert Palmer... ALBUMI, JOKA TUO PARHAITEN MIELEENI TURUN NUORUUSVUODET Led Zeppelin Physical Graffiti – Pyöri paljon levylautasella. – ”Elämäni soundien” kokoaminen juuri nyt palautti myös mieleen paljon voimakkaita fiiliksiä muistojen poluilta. Tommin bändikaverina ja aisaparina vaikuttanut Hombre Lampinen kuoli äkisti viime vuonna, joten Boycottin comeback on käytännössä yhden miehen visio biiseineen ja sovituksineen. En osannut muusta puhuakaan, kun monimuotoinen ja kreisi musa, mielettömän hyvin soitettuna, vei mukanaan. (Boycott) FABRICS-YHTYEEN AIKAINEN MUSASUOSIKKI Simple Minds Sons And Fascination/ Sister Feelings Call – Ihan tolkutonta musadiggailua se oli silloin, autoissa ja himoissa: punk, uusi aalto, taiderock – Clash, Specials, Devoto, Jam, Blondie, Graham Parker, Bowie, Pelle, Bruce, Rollarit... Lyyristä, harmonista, väkevää ja sielukasta hard rockia parhaimmillaan. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSENI MUSIIKKIIN Slade Slayed! – Mieletön rocklevy! Varhaisteini-iän ja koulubileiden tärkein bändi kosketti CCR:ää ja Sweetiäkin syvemmältä. Albumilla soivat mystiset ja kaukaiset sävyt, jotka varsinkin Kashmirissa saivat epäilemään, että jossain aiemmassa elämässä olin Turkin tai Lähi-idän maisemissa. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Tommi Läntinen N eljännesvuosisata ehti kulua ennen kuin Tommi Läntinen ja Boycott palasivat englanninkielisen rockin työstämiseen – lukuun ottamatta kahta bonusta vuoden 2007 kokoelmalla. Ison Fabrics-kokoonpanon diggailu personoituu kai parhaiten Simple Mindsiin, joka vain paranee vanhetessaan
Jonas laulatti tän mulla kaks tai kolme kertaa ja sanoi sitten, että tää oli tässä. Tässä mentiin siinä mielessä perse edellä puuhun, että jouset nauhoitettiin ennen pianoa. – Atte Kilpeläinen on suurin syy sille, että jousiarri on just tommonen. – Tajusin, että kun sellaiset jutut selkiyttää itselleen, koko elämästä tulee selkeämpää. Tekstikin lähti liikkeelle kertsistä. Reissullani ehdollistuin niin Kentin maaseudun kirkkoja linnamaisemille kuin kädenlämpöiselle irkkufolkillekin. Sen läsnäolo saa mut haluamaan pitämään myös itseäni hyvässä kondiksessa sekä henkisesti että fyysisesti. Kävin myös morjestamassa tuttua musamaikkaa Riihimäen Pohjolanrinteen koulussa ja äänitin samalla tuon yhden rivin, jossa laulaa koulun nykyisiä kasiluokkalaisia mimmejä. – Kolme viimeisintä levyä ennen tätä oon laulattanut itse itseäni, esimerkiksi Spoon River -kappaleen (2013) kanssa tein jotain 180 lauluottoa, tuplasin ja triplasin. Jousista vastaa mun keikoillakin kuultava kvartetti, jonka muodostavat Anna-Leena Haikola, Mik18 SOUNDI Koetko, ettet olisi voinut kirjoittaa tätä laulua 15 vuotta sitten. K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i erään laulun anatomia_17_11_b.indd 18 30.11.2017 17.48. – Tän biisin teksti syntyi istuskellessani Medway-joen rannalla Maidstonessa Englannin Kentissä. Ihmisillä on erilaisia agendoja. Studioapuna Koskisella oli myös tuottaja Jonas Olsson. Jos mä artistina jotain pelkään, niin sitä, että lapsenmielisyys joskus katoaa. Kiinnostavaa lopun modulaatiossa on se, että siinä mennään vaan puoli sävelaskelta ylöspäin. Soinnuthan tässä on ne samat, joita mä aina käytän. Kun tän moninaisuuden ymmärtää ja hyväksyy, oma oleminen helpottuu aika paljon. Olin ollut soittamassa keikan Lontoon merimieskirkossa, ja koska sahatavarafirman omistava kaverini asui Maidstonessa, päätin jäädä sinne vielä viikoksi kirjoittelemaan. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Eero Tarmo ”Jos mä artistina jotain pelkään, niin sitä, että lapsenmielisyys joskus katoaa.” S amae Koskisen tuoreimman Hillitön elämä -albumin keskivaiheilla tunnelman kahlitsee pienimuotoinen helmi nimeltään Syy herätä. Mutta pointti on se, että haluan olla sille läsnä, jaksaa hengata sen kanssa ja valmistaa sitä edessä oleviin haasteisiin. Mä voisin esimerkiksi tietää, että mun syy tehdä musaa on se, että olisin ihailtu ja suosittu ja saisin vitusti rahaa. Katselin kun juopot suhailee ohi ja linnut parittelee. Koen, että tähän asti oon pystynyt olemaan joka levyllä jollain, edes vähän uudella tavalla jännä. Mitkä omia syitäsi oikeasti ovat. Pallottelin siinä sillä, että onko tää mun artistitouhu pelkkää itsekästä narsismia vai voiko tässä olla jotain sellaista yleishyödyllistä, josta joku muukin vois saada jotain. – Oikeastaan melodia juolahti mieleeni ihan ekana. Vastaavasti epäolennaisempia asioita on oppinut jättämään sivuun. – Mun 4-vuotias poika on yksi. Nämä selittänee kertsin tiettyä kansanmusamaisuutta. Vastuun jakaminen tuntui hyvältä. En oo uskonnollinen ihminen, mutta halusin mukaan vähän gospel-henkeä. Koskinen muistelee sävellyksen asettuneen uomiinsa käsi kädessä tekstin muotoutumisen kanssa. Meillä oli tästä jonkinlainen Regina Spektor–New York -ajatus, jonka takia päädyin kitaran sijasta pianoon. – En usko, että olisin. Fokus on kirkastunut sitä myöten kun kokemuspisteitä on kertynyt. Kappaleessa on myös komea jousisovitus, keitä sen takaa löytyy. Koko homma oli läjässä muutamassa tunnissa. Asioita, jotka ajaa meitä eteenpäin, jotka on meille syitä herätä. Fyysisesti voisin pitää vähän paremminkin. > A-PUOLI Leikkisästi muttei leikillään ”Luovu vaan, kunhan tiedät mistä luovut.” Samae Koskinen: Syy herätä (3:56) Sävellys ja sanoitus: Samae Koskinen Sovitus: Samae Koskinen, Jonas Olsson ja Atte Kilpeläinen Julkaistu: 22.9.2017 albumilla Hillitön elämä Muutoksia tehtiin kuitenkin vielä kotimaan kamaralla: – Alun perin kakkossäkkäri kertoi musasta. Syyni vois olla myös se, että haluan jollain laulullani tehdä maailmasta vähän paremman paikan. Tein siis asioista tosi hankalia. Suomessa muotoilemassani biisiin päätyneessä kakkos säkeistössähän kysytään oikeastaan vaan, että kun meillä nyt on tää yksi elämä, niin miksi käyttää se vaiheilemiseen. ko Ivars, Atte Kilpeläinen ja Pisku Ristiluoma. Veden äärellä päädyin ajattelemaan merkityksellisiä asioita. Hillitön elämä tuotettiin yhdessä Jonaksen kanssa. – Mulle musan tekemisessä on aina ollut kyse leikkimisestä, mutta oon huomannut myös tuon, että kaikesta saa kyllä tosi vaikeaa, jos itse niin haluaa
nw_soundi.indd 1 27/11/17 12:04 Nightwish tulostus.indd 19 30.11.2017 10.33
Mutta kuka tarvitsee kaikkia mahdollisia soundeja. Myöhemmin tieto vuoti julkisuuteen. Merkittävin kaikista lienee kuitenkin psykologinen vanheneminen. ”Psykologinen vaikutus ulottuu kaikkialle kuin kirjoittamaton imperatiivi. Tämä nerokas strategia stimuloi kysyn tää kannustamalla ostajia ostamaan entistä nopeammin, jos he haluavan edelleen toimivan, ajan tasaisen, huippumodernin ja trendikkään tuotteen. Halvan Kiinassa valmistetun kitaran virittimet ja vipstaakit hajoavat aktiivikäytössä vuodessa tai parissa. Tuotteelle voidaan myös tarkoituksella asettaa kuolinpäiväys, esimerkiksi käyttökertoja mittaava laskuri, jonka jälkeen se ei enää toimi. Kaikki suunnitellun vanhenemisen ulottuvuudet on helppo havaita myös musiikkilaitebisneksessä. Psykologinen vaikutus ulottuu kaikkialle kuin kirjoitta maton imperatiivi. Computer said ”no”. Ford valmisti kestävää T-mallia, mutta GM valitsi strategiaksi uudistaa mallin ulkonäköä vuosittain. Kulutuskritiikistä voi joskus muodostua artisti-identiteetin tai jopa kokonaisen tyylin perusta. Materiaalisella vanhenemisella tarkoitetaan heikkojen materiaalien käyttöä, minkä vuoksi tuote nuhjaantuu tai hajoaa ennenaikaisesti. Ja vaikka rahaa ei olisi yhtään, laite-intoilija minussa haluaa yhä kauniimpia, innovatiivisempia ja mielikuvissani täydellisesti soivia soittimia. Tuotteiden tarkoituksellista käyttöiän lyhentämistä voidaan katsoa teknologisesta, materiaalisesta ja psykologisesta näkökulmasta käsin. Niin ikään 1920-luvulla hehkulamppuvalmistajat tekivät keskenään sopimuksen, tai paremminkin kartellin, jossa hehkulampun käyttöiäksi määriteltiin 1000 tuntia, vaikka moninkertainen käyttöikä oli mahdollista saavuttaa. Tällainen tyyli on esimerkiksi 1980-luvun pelikonsoleita ja tietokoneita hyödyntävä chiptune-musiikki, jossa lähtökohtana on luova boikotointi kuluttajaelektroniikkaa valmistavia yhtiöitä kohtaan. Kitaralaitteissa uusinta ”sukupolvea” edustavat digitaaliset, mallin tavat laitteet, joiden tuottamat äänet ovat pohjimmiltaan algoritmeja. Koska kuluttajat eivät ole (täysin) tahdottomia lampaita, on heillä mahdollisuus olla yksinkertaisesti käyttämättä uusimpia apparaatteja. Chiptune on satiirinen kommentti, leikkisä kritiikki teknologisesta determinismista. Vähitellen Ford alkoi hävitä markkinaosuuttaan ja omaksui lopulta saman käytännön. Viestinä on: ”Voitte pitää korkean teknologianne niin kauan kuin minä saan Nintendolla ihmiset joraamaan!” Päivitä tai kuole! 20 SOUNDI Apparatus A-PUOLI apparatus_autotune_taitto_11_17_b.indd 20 30.11.2017 17.49. Suunniteltu vanheneminen on teollisen tehokkuuden ylin prinsiippi ja ”Päivitä tai kuole” sen mantra. Tämä nerokas strategia stimuloi kysyntää kannustamalla ostajia ostamaan entistä nopeammin.” > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen V anha Macini anelee päivitystä jo varmaan sadatta kertaa, mutta päätän yhä lykätä sitä. Ja mitä sitten, kun kaikki soundit vaativat päivitystä. Yksi digitaalisten laitteiden markkinoinnissa korostuvat termi onkin, että laitteen omistajalla on ”kaikki mahdolliset soundit käytössään”. Tiedostavat kuluttajat ovat kritisoineet tällaista symbioosia laitevalmistajien kanssa jo pitkään. Edellinen kone muuttui käyttökelvottomaksi, koska laite ei tukenut uusimpia ohjelmistoja ja eivätkä ohjelmistot puolestaan enää nykyistä internet-protokollaa. Kuluttajien mielikuva tuotteesta muuttuu hylkiväksi, kun tarjolla on muotoilultaan ja materiaaleiltaan muodikkaampia ja toiminnoiltaan uusia malleja, joilla pyritään saamaan kuluttaja häpeämään vanhaa laitettaan. Kuluttajista kriittisimmät väittävät, ettei tuotteita edes ole tarkoitettu kestämään. On puhuttu suunnitellusta vanhenemisesta. Kuitenkaan edes sointi-ihanteet eivät ole radikaalisti muuttuneet, vaan digitaaliset mallinnukset pyrkivät jäljittelemään putkivahvistimen tuottamaa ääntä. Teknologisessa vanhenemisessa kyseinen laite ei enää täytä sille asetettuja käyttö tarkoituksia. Musiikkitekniikan aktiivikuluttajana olen itse onnistunut epäonnisten tilanteiden ja silkan sattuman seurauksena rikkomaan läjän kitarapedaaleja ja muutamia vahvistimia. Sen alkuna on pidetty Fordin ja General Motorsin kilpailua 20-luvulla. Nykyisin jo muutaman kuukauden vanha älylaite vaatii jatkuvaa päivittämistä ja vain pari vuotta vanha kapine pitää vaihtaa jo uudempaan
Provinssirock tulostus.indd 21 1.12.2017 8.24
Frankensteinista tulikin yhtyeen keikkakliimaksi, mutta vasta omalla bändillään Edgar muotoili bluesimmasta prototyypistä sen räjähtävän proge-irrottelun, jona kappale tunnetaan. Yhtä kaikki, kun Edgar alkuvuodesta 1982 tuli Helsinkiin, minulla oli pakottava tarve jututtaa häntä ennen illan keikkaa, jonka aikana siviilissä hillitystä miehestä kuoriutui räjähtävän fyysinen esiintyjä. Riffiä tehdessään hän oli ajatellut nimenomaan isoveljeään. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_Edgar Winter.indd 22 30.11.2017 17.50. Bisnesväki ja (naurahdus) haastattelijat kyselevät minulta aina, miksi tein tuon tai tämän tyylinmuutoksen ja mihin olen nyt menossa, mutta kyse ei oikeastaan ole muuttumisesta. Fantastisen, Edgar huokaisi vitivalkoista partaansa pitkillä hoikilla sormillaan hieroskellen. Sitä on vaikea niellä, kun tietää miehen syvät juuret: Edgar kiersi vuosikaudet Johnnyn bändeissä Syvän Etelän kuppiloita bluesia, soulia, rockia, jazzia ja psykedeliaakin soittaen. Omien bändiensä ohessa hän on aina tehnyt paljon yhteistöitä, etenkin Todd Rundgrenin ja Beatles-rumpali Ringo Starrin kanssa. . Käymämme keskustelu ehkä vaikutti siihen, että pitkä setti kaihtoi keskinkertaista areenarockia ja painotti Entrancen ja Frankensteinin kokeellisuutta ja räväkkää funkia. Kotona saa kyllä aina hyvän vastaanoton. Ne haluavat riehua. Ironista kyllä, Texasista Beverly Hillsiin päätynyt Edgar kehitteli ison hittinsä alun perin jo muutama vuosi aikaisemmin kitaristiveljensä Johnnyn bändille, jossa hän silloin soitti. Siinä missä Johnny oli tunteellinen ja terävästi huumorintajuinen, herrasmiesmäisesti korrekti Edgar vaikutti tasaiselta ja vakavammalta pohdiskelijalta. Mutta täällä olemme melkein saaneet sitä paremman sukseen, mitä sofistikoidumpaa kamaa olemme soittaneet. Palaverimme sujui hyvässä hengessä, vaikka yllä mainitusta syystä kritisoin Edgaria suorasukaisesti mielestäni vääristä siirroista. Minä vain soittajana haluan tehdä erilaisia juttuja enkä aio kos22 SOUNDI Edgar Winter Kaiken musiikin rakastaja Edgar Winter on joskus jäänyt kuuluisan isoveljensä Johnnyn varjoon, mutta on tehnyt pitkän ja omannäköisensä uran monipuolisena muusikkona, joka ei jämähtänyt soittamaan vain bluesia ja rockia. Edgarin monilahjakkuudesta huolimatta intoni hänen musiikkiinsa laimeni kun hän White Trash -yhtyeen funkyn gospelrockin ja Edgar Winter Groupin moniäänipopin jälkeen tuntui keskittyvän 80-luvun alusta lähtien keskitien areenarockiin. Ihmiset ovat oikeasti pitäneet siitä, kun olemme soittaneet bluesia, jazzia ja klassisvaikutteisia juttuja. Nuorempi Winter on aina huolehtinut terveydestään ja on siksi tänä päivänäkin, seitsemänkymppisenä, hyvässä kunnossa. He todella kuuntelevat musiikkia. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Sellaisena, joka rakastaa kaikkea musiikkia! Tulen aina soittamaan kaikenlaista musiikkia. Ranskalaisaksentilla englantia puhunut Monique vaikutti silloin 36-vuotiasta Edgaria vanhemmalta, mutta oli herkistävää katsella, miten rakastavasti pariskunta toisiaan kohteli. Yhtä vaivattomasti häneltä irtoavat kauniit falsetit. Monsteririffeineen ja armottomine syntikkavongutuksineen se onkin rock-historian kuolemattomia instrumentaaleja. Hänen musiikkiaan on monissa elokuvissa, ja jenkki-tv:ssä hän näkyy usein. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI L okakuun Mojo-lehdessä Dave Grohl hehkutti Edgar Winter Groupin Frankensteinia (1972) hänet seitsenvuotiaana peruuttamattomasti sytyttäneenä biisinä. Usein he pitivät toisiaan kädestä. Siinä missä Johnny Winter pysytteli bluesissa ja rockissa, Edgar on niiden lisäksi koukkinut jazzissa, fuusiossa, soulissa, funkissa, disco-vaikutteisessa r&b:ssa ja popissa. Parrakas ja silloin poikkeuksellisen lyhyttukkainen albiino saapui Klaus Kurjen baariin vaimoineen. Heti kun rockbändi astuu lavalle, jengi räjähtää. Pääinstrumenttiensa kosketinten ja alttosaksofonin lisäksi hän soittaa mitä tahansa instrumenttia vibrafonista rumpuihin ja on murhaava laulaja, jonka ainutlaatuinen huuto ei jätä ketään kylmäksi. . Se tuntuu erityisen hienolta, koska juuri ne jaksot ovat settimme kohokohtia. Millaisen vastaanoton olette saaneet eurooppalaisilta, aloitin nauhurin käynnistäen. Millaisena muusikkona pidät itseäsi. Euroopassa harvoin nähty Edgar tunnetaan Suomessa täällä monesti käynyttä Johnnya huonommin, mutta USA:ssa hän on tähti ja oli juuri isolla kiertueella Deep Purplen ja Alice Cooperin kanssa. – Yleisö täällä tuntuu jotenkin älykkäämmältä kuin Valloissa. Toisinaan se vaan tuntuu ohjelmoidulta reaktiolta. The Edgar Winter Albumilla (1979) hän laulaa kuoro-osuudetkin itse
Soitimme kiertueella valtavasti uusia biisejä ja panimme levylle ne, joihin yleisö eniten samaistui. Ajattelin vain, että etkö olisi halunnut tehdä jotain rohkeampaa, jatsahtavampaa tai muuten vain ”mustempaa” musaa, kun tiedän sinulla olevan sellaiseen luontaista vetoa. Ehdottomasti haluan auttaa tätä maailmaa. Edgar kuunteli kiinnostuneena. Hengästyttävän rikas mutta täysin pakottomalta kuulostava meno huokuu vahvasti hippiajan optimismia ja uskoa jonkin uuden ja paremman alkamisesta. En, Edgar totesi ensin, mutta jatkoi: – Paitsi jos se olisi jotain, mistä ihmisillä ei ole tietoa ja joka olisi minulle tärkeää, tai jos se koskisi suoraan omia kotinurkkiani. . Se on ekologinen biisi ja puhuu maapallon tilasta, mutta sen pidemmälle en ole oikeastaan mennyt sanomaosastossa. Torvisektio puree lujaa. . Monique huomautti taiteilijoiden joskus käyttävän yhteiskunnallisia aiheita, joista eivät paljoakaan tiedä, myymään varsinaista työtään. Siitä olen samaa mieltä, ettei se ole läheskään niin henkilökohtainen ja moniulotteinen kuin Entrance, mutta minusta levyn pitää heijastella tekijänsä kuuloisiakin fiiliksiä, Edgar muotoili lainkaan itseensä ottamatta. Ennen levyntekoa kerron heille, mitä on tulossa: jazzia, rockia vai jotain kokeilevaa, täysin luokittelematonta... . Pelkästään laulupuoli mykistää, kun Edgaria sparraa Otis Redding -tyyppinen Jerry LaCroix, joka soittaa myös tenoria ja harppua. Kaverusten äänet täydentävät toisiaan täydellisesti. Esimerkiksi funkia kuuntelivat ennen vain mustat, mutta nyt siitä ovat innostuneet valkoisetkin ja näin ehkä kumpikin puoli näkee heillä olevan enemmän yhteistä kuin he ovat tajunneet. Tunnen tuotantosi ja sen monipuolisuuden. Halusin tehdä nykyaikaisen rocklevyn, jota soitettaisiin radiossa, ja satun pitämään siitä aika lailla. Ei se mitenkään kamalaa ole ollut. Standing On Rock sen sijaan kuulostaa siltä, että sen olisi voinut tehdä sata muuta jenkkirokkaria. Bonuksena Patti Smithin runo kannessa. . Lyyrinen runollisuus ja gospel-tunnelmointi vaihtuvat portaattomasti henkeäsalpaavaan draiviin Edgarin äityessä kirkumaan unohtumattomalla tavallaan. Onhan minulla tietty velvollisuus levy-yhtiötä kohtaan. Entrance oli mahtava debyytti ja kuulostaa yhä rohkeudessaan tuoreelta. Lähimmät hengenheimolaiset löytyvät Butterfield Blues Bandista, Sly & The Family Stonesta ja Delaney & Bonniesta, mutta White Trash on vielä räjähtävämmin funky vahvalla gospelvirityksellä. Edgar Winter’s White Trash: Edgar Winter’s White Trash (1971) WHITE TRASHIN Roadwork-tupla (1972) lukeutuu all time -livesuosikkeihini ja comeback Recycled (1977) toimii sekin komeasti, mutta hehkutan kuitenkin tätä Edgarin Texasin ja Louisianan soittajista kokoaman ryhmän debyyttiä, joka loksautti leuat Syvän Etelän maanläheisyydellä pian Entrance-kokeilun perään. . puuskahdin epäilevästi. Edgar jatkoi tyynesti: – Olin sanonut tämäntyyppistä rockia olevan tulossa ja sitä tuli, mutta pystyn kyllä hyvin ymmärtämään, ettei sen tyyppinen musiikki ole kovin kiinnostavaa sinulle. Pokerini petti ja purskahdin nauruun, kun tajusin, miten kiihkeästi kampesin ajatuksiani. Jokaisen vaikutusvaltaisen ihmisen pitäisi jotenkin toimia maailman parhaaksi, saattaa ihmiset lähemmäs toisiaan ja murtaa ennakkoluuloja, niin eri musiikkityylien kuin muidenkin asioiden välillä. En sido itseäni yhteen tyyliin. Emme me juurikaan mitään poliittisia juttuja harrasta, vaikka onhan White Trashin Recycled-albumilla Putting It Back Together Again. paan suuntaan. Olen aina saanut levyttää mitä haluan. No, silloinen bändini ei oikein hallinnut tarkoittamaasi meininkiä. Kiitti. Sitä minä haluaisin kuulla, pistin väliin. Edgarin ääni loikkii oktaaveissa, piano ja urut heijastelevat Rahmaninovia siinä kuin Zawinuliakin ja saksofoni svengaa livertävästi. Mutta Edgar kumartui lähemmäs ja sanoi: – Älä suotta arastele. Gospel, blues, be-bop, klassinen, jazz-fuusio, rock ja piilevä psykedelia nivoutuvat yhteen, varsinkin lp.n ykköspuolen jousien ja torvisektion sävyttämällä laulujatkumolla. Edgar: – Koskaan minulle ei ole sanottu, että tuota laulua et voi levyttää, koska sisältö on epäsuotavaa tai jotain. Yleensä pääsen yksimielisyyteen yhtiön kanssa, ja silloin harvoin kun täyttä yksimielisyyttä ei ole saavutettu, se ei ole ollut mikään iso juttu. Tunnetko koskaan tarvetta sanoa jotain niin rankkaa, että se voisi ärsyttää joitain piirejä. HURJAA ROCK & SOULIA SOUNDI 23 RENESSANSSIMIEHEN RAJATON AVAUS Edgar Winter: Entrance (1970) 1960-LUVULLA Edgar imi itseensä valtavan määrän musiikkityylejä avatakseen sitten soolouransa tällä levyllä, jossa ne kaikki purkautuivat loistavan persoonallisella tavalla. En sido itseäni yhteen tyyliin.” kaan pysyä samanlaisena. . Levy on suora heijastuma amerikkalaisen yleisön mausta. Edgarin nyökkäillessä Monique korjasi siippansa lausuntoa: – Niin no, hän tekee parikymmentä biisiä ja niistä valitaan kahdeksan sopivaa lp:lle. . Mimmi kööri ja congat tuovat lisäsävyjä yhtäällä, Johnny Winterin ja Rick Derringerin kitarat toisaalla. ”En aio koskaan pysyä saman laisena. Mielipiteesi kiinnostavat minua. Siinäpä se! En luota heidän makuunsa yhtään. Kumpikin osapuoli on myöntynyt vähän. Oikeastiko. No, ainakaan en julkaissut sitä kenenkään määräyksestä. Ehkä jonkin biisin pieni muuttaminen tai lyhentäminen voi joillekin artisteille olla kova pala. Se on terve ilmiö ja siitä on merkkejä USA:ssakin. Niin, mutta kun se kuulostaa Edgar Winter Groupin keskinkertaiselta kopiolta ja... Kuuntelen paljon mieluummin jonkun rehellisiä ajatuksia musiikistani kuin loputonta kehumista, joka ei auta ketään. Miten suhtaudut siihen, että musiikki välittää jotain sanomaa. Henkilökohtaisesti minua ei kuitenkaan ole kontrolloitu. Jos oikeasti tuntisin voivani auttaa, niin kyllä. Harmittomasti reipasta kamaa radioon ja areenoille. Pidin pitkähkön monologin siitä, miten musiikkiteollisuuden rakenteet olivat juuri silloin Euroopassa muuttumassa punkin ja uuden aallon imussa epäteollisempaan ja epäkaupallisemnaamakirja_Edgar Winter.indd 23 30.11.2017 17.50. Ettei halutakaan olla omassa kuplassaan näperteleviä tähtiä, vaan toteuttaa omaa juttua pienten indieyhtiöiden kautta. Edelleen Entrance kuulostaa vain itseltään
Niin psykologiasta kuin arkkitehtuuristakin inspiroituvan Terry Bozzion voi määritellä rumpaliksi. Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen > 24 SOUNDI T erry John Bozzio (s. Missing Persons menestyi hienosti, mutta kaatui kolmen albumin jälkeen Terryn ja laulajavaimo Dalen riitoihin. Frank Zappan yhtyeestä omilleen ponnistettuaan hän on säveltänyt omalaatuista musiikkia rumpusetille ja improvisoinut lukuisten kaltaistensa legendojen kanssa. Parin vuoden kuluttua Terry yhdisti voimansa Steve Stevensin ja basisti Tony Levinin kanssa. Keikat jazzbändeissä olivat seuranneet toistaan Kaliforniassa, ja kollegoiden verkosto kasvanut valtavaksi. Vaikka cv oli jo tässä vaiheessa aivan posketon, lähti mies vuonna 2008 perustamaan todellista superSoundi-haastattelu ”Frank Zappa tiesi, mitä tahtoo.” haast_terry bozzio_b.indd 24 30.11.2017 17.52. Heistä valtaosa sattui olemaan kitaristeja. Kun tiet Zappan kanssa erkanivat, kokeili Bozzio kuin vastalääkkeeksi entisen mentorinsa usein monimutkaiselle ja sisäänpäin lämpiävälle musiikille popbiisien tekoa. Oli aika palata osaamisen ytimeen. Kun Dweezil Zappa kiersi isänsä musiikin merkeissä Zappa Plays Zappa -bändin kanssa, kutsuttiin Bozzio ja Vai vuoden 2006 kiertueen erikoisvieraiksi. Alkoi hurja, usein improvisaatioon nojaava matka maailman parhaiden jazzja rockmuusikoiden kanssa. 1950) liittyi Frank Zappan bändiin 25-vuotiaana ja nousi maineeseen hankalan The Black Page #1 -kappaleen selättäjänä, mutta ammattimuusikoksi hän oli lähtenyt jo aiemmin. Mutta se on kuin kutsuisi Lamborghini Egoistaa vain autoksi tai vähättelisi pantteria kissimirriksi. Ensimmäinen virstanpylväs oli vuoden 1989 ainutlaatuinen Jeff Beck’s Guitar Shop, jota seurasivat ensin Steve Vain röyhkeä Sex & Reli gion (1993) ja sitten David Tornin sekä basisti Mick Karnin kanssa tehty mystinen Polytown (1994). Black Light Syndrome ilmestyi 1997, Situa tion Dangerous kolme vuotta myöhemmin
Alakuvassa 1970luvun lopussa, UK-yhtyeen aikoihin. Parhaimmillaan yksi sointu sai ihmiset itkemään. Olit otollisessa iässä, kun San Franciscon kulttuurivallankumous syttyi. Siitä jaksosta jäi käteen vain jonkinlainen aavistus nuoteista, ei muuta. Oli kypärä ja taisteluvyö, josta riippui juomaleili ynnä muuta. Sain ensimmäisen oikean rumpusettini neljäntoista vanhana ja soitin yläkoulusekä lukioajan rockbändeissä. Lukujen myötä tutustuin trum petisti Mark Ishamin kaltaisiin inspiroiviin ihmisiin, jotka rohkaisi– Kyllä. Isä meni musiikin sisään ja otti kuulijat mukaansa. ”Etäisyydet PohjoisAmerikassa ovat sellaiset, että kun pitkä soolorundi oli ohi ja kulut katettu, käteen jäi noin kaksi tonnia.” K u v a: R o b er t K n ig h t haast_terry bozzio_b.indd 26 30.11.2017 17.52. > Soundi-haastattelu yhtyettä Allan Holdsworthin, Tony Levinin ja rumpali Pat Mastelotton kanssa. Bozzio (vas) soitti Frank Zappan yhtyeessä 1970-luvun jälkimmäisen puoliskon. Maapallolamppuni jalustasta sain uuden muka-symbaalin ja MJB Coffee -firman eri kokoisista purkeista ikään kuin ”viritetyt” tomit. Kuinka isäsi soiton kuuleminen vaikutti sinuun. Hänen juurensa olivat LähiIdässä ja vanhemmat hyvin suojelevaisia. Onneksi ensimmäiset kaksi opettajaani olivat sekä päteviä että innostavia. – Tämän kioskin pystytin stereoiden ääreen ja leikin soittavani Tito Puenten levyjen tai radiossa silloin koko ajan soineen, hyvin suositun surf-musan mukana. Kävin katsomassa Big Brother And The Holding Companyn, Grateful Deadin ja Jefferson Airplanen kaltaisten paikallisten yhtyeiden keikkoja. Uskomaton varhaisnuoruus. He lähtivät liikkeelle rudimenteista ja nuotinluvusta, tärkeistä perusasioista. Joten olen soittanut nyt aika tarkkaan 53 vuotta. Mutta kun 10-vuotiaana sain bongot, peli oli selvä! Olin nähnyt televisiossa paitsi Buddy Richin, myös Little Rickyn ja Cubby O’Brienin kaltaisten lasten soittavan, ja tahdoin samaa. Tyypillisesti isä kieltäytyi soittamasta kotona, mutta kun sukua toisinaan kertyi paikalle tarpeeksi ja piinaamista jatkettiin riittävästi, hän taipui ja soitti vähän. Eli ei tämä minun nykyinen hommani peltinippuineen ja vastaavine keksintöineen niin uutta ole. Niin päädyimme kitaraan. Isä tiesi, miten epävarma toimeentulo keikkamuusikoilla on ja halusi suojella minua. Iso opetus tuli kerran, kun yksi kavereista sai tosi hienon sotilaan leikki-univormun. Visuaalisuuden päälle aina ymmärtäneen virtuoosin esiintymiset ovat kuin performansseja jo massiivista puuja metalliveistosta muistuttavan setin tähden. Vartuit kliseen mukaan kirjaimellisesti musiikin ympäröimänä. Todella maagista. Pellin viritin ryttyisestä ”Hengenvaara”-kyltistä, ja kapuloina käytin paria jousipyssy-settini katkennutta nuolta. Hän olisi halunnut pelata jalkapalloa, mutta sitä ei sallittu, joten 18-vuotiaana hän alkoi kapinoida. Kun minä vuorostani kiinnostuin musiikista, hän yritti ohjata opettamisen pariin. – Samoja perusjuttuja kuin muutkin pojat. – Todellakin. Hänellä oli isältään lainassa keltainen rakennusmiehen suojakypärä ja vyötäröllä narussa ämpäri, ruuvimeisseli ja muitakin työkaluja. Ensin halusin isäni opettavan minullekin haitarin soittoa, mutta ei hän jaksanut ja instrumenttikin oli liian iso pikkupojalle. Silloin ymmärsin mielikuvituksen voiman ja törmäsin ensi kertaa ”found objects” -filosofiaan, joka tietenkin tuli myöhemmin vastaan kuvataiteista lukiessa ja sitten modernin musiikin parissa. Parin vuoden ajan toimineen HoBoLeMan keikkatallenteista kootaan parhaillaan ensimmäistä julkaisua. Olalla keikkui muovipyssy… Me muut olimme todella kateellisia, kunnes ystäväni David ilmestyi paikalle. Ensimmäinen oma soittimesi oli kitara. Purin Vasemmalla Terry Bozzio 1990-luvulla. Löysin Jimi Hendrixin ja Creamin nopeasti, mutta halusin myös teorian haltuun. Bozzion diskografia on vertaansa vailla, ja joko äänitai kuvatallenteina julkaistuja soolopaketteja on listalla viitisentoista. Mitä touhuilit lapsena. Kaiken tämän rinnalla Terry on kehittänyt määrätietoisesti omaa rumpusetti-ilmaisuaan. Se oli aivan veret seisauttavaa. Otin pari tyhjänpäiväiseksi osoittautunutta tuntia paikallisessa musakaupassa ja kyllästyin. – Se kertoi ennen kaikkea musiikin voimasta herättää tunteita. Vyölle kertyi muun muassa sellaiset albumit kuin Zoot Allures, Sheik Yerbouti ja Joe’s Garage. 26 SOUNDI K u va : N e i l Z l o zo w er bongot eli tein isommasta ikään kuin tomin ja pienemmästä modasin virvelin. Ensimmäisen kerran julkisesti jo neljän vanhana esiintynyt isäni oikeastaan vihasi soitintaan. – Kyllä. 13-vuotiaana näin The Beatlesin Ed Sullivan Show’ssa ja rukoilin isältäni rumputunteja. Isäni oli soittanut aikanaan paljonkin haitaria, mutta suhde instrumenttiin vaikutti ristiriitaiselta
Frank tie si, mitä tahtoo ja tarkisti näillä hy vin mietityillä jutuilla nopeasti, että pysyn mukana. Innostuin piirtämisestä itsekin, ja Don rohkai si minua heittäytymään. Ja koska hän oli mi nulle melkein kuin isä, uskoin, läh din ja perustin Missing Personsin. – Vähän oudoltahan se kieltä mättä varmasti vaikutti. Bii sin soolo levyllähän tulee Helsingin keikalta, kuten varmasti tiedätkin. Ilmoittauduin ja sain kutsun mennä käymään. Ajassa taaksepäin menemällä löytää paitsi tonywilliamsit ja milesdavisit, myös Pablo Picasson ja Alvar Aal lon kaltaiset eri alojen suurnimet ja uudistajat. – Hän oli hieno mies, jolta omak suin monia asioita. – Niinpä. Patrick oli juuri vetänyt neljä settiä saksofonisti Dexter Gordonin bändin kanssa, mutta meni urheas ti soittohuoneeseen ja siitä se lähti. – Oli se. Rupeamasta tuli miehen koesoitto, ja lopultahan hän viipyi bändissä pi dempään kuin minä. Kun keskustelin asiasta Frankin kanssa, hän sanoi, että minun on tullut aika kokeilla omia siipiäni. ”Olet ko ihan varma?” Hän vakuutteli, et tä kyllä näin on. K u v a: G le n W ex le r/ So u n d in ar k is to K u v a: Sh ei la R o ck /S o u n d in ar k is to SOUNDI 27 K u v a: P o ly d o r haast_terry bozzio_b.indd 27 30.11.2017 17.52. Olin taas kerran kuuntelemassa häntä jazzklubilla nimeltä The Lighthouse Café, ja lupasin antaa kyydin kotiin. Iloitsin älyttömästi pääs tyäni bändiin, mutta samaan aikaan vähän harmittelin juuri siihen koh taan osunutta suunnanmuutosta Frankin musassa. ”Tästä kuvasta tykkään, koska siitä näkee, että olet vetänyt rennolla kädellä”. Mutta nuorena ego on suuri, ja niin sanotusti vähäinen rumpalin status alkoi kyrpiä. Hän korvasi Bill Brufordin. Leikin vähän aikaa popstaraa, mut ta kun riitaannuin yhtyeessä laula neen silloisen vaimoni Dalen kans sa, homma meni viemäriin. Joten kävin ostamassa en nen koesoittoa kaksi hänen levyään, ja ne rehellisesti sanoen pelottivat minua. Aivan kuin olisit alitajuisesti valmistautunut yhden tietyn kitaristin ja säveltäjän yhteydenottoon. Olimme pakanneet kontran autoon ja lähteneet liik keelle, kun sain idean. – En kunnolla. Miles, Weather Report, Chick Corea ja Mahavishnu Orchestra olivat minulle kovimpia, ja Zappa oli oikeastaan mennyt vä hän ohi. Se oli mainiota, koska Patrick oli silloin läheisimpiä ystä viäni, ja soitimme paljon yhdessä. – Kyllä. Bändikavereina perustajajäsenet John Wetton ja Eddie Jobson. Laulajana oli hänen silloinen vaimonsa Dale Bozzio. Tutustuit noihin aikoihin myös Captain Beefheartiin. vat minua eteenpäin. Maa ilmanlaajuista megahittiä emme tehneet, mutta USA:ssa myimme kultaa ja olimme hetken aikaa hy vin iso nimi. Nyt mentiin rockin suuntaan, ja olin vähän mustasukkainen, kos ka aiempi porukka oli tehnyt Inca Roadsin kaltaisia merkkipaaluja. Sinulla oli näppisi pelissä siinä, että basisti Patrick O’Hearn liittyi Zappan orkesteriin. 1990-luvun puolivälissä Teery Bozzio soitti Polytown-triossa yhdessä jazz kitaristi David Tornin ja Japan-yhtyeestäkin tutun basistin Mick Karnin kanssa. Kun Frank näki kontran, hän ehdotti innoissaan, että ystävä ni soittaisi raidan The Ocean Is the Ultimate Solutioniin, jota työsti sil loin. Onneksi auditio meni hy vin ja Zappa veikin minut saman tien Record Plant studiolle, missä soitti viimeistelyä vaille valmiit The Adventures Of Gregory Peccaryn ja One Size Fits Allin. Yritin aluk si tehdä mahdollisimman mietitty jä ja täydellisiä kuvia, mutta hän ke hui aina vapaampia töitäni. New wave -yhtye Missing Persons työllisti Bozziota vuodesta 1980 alkaen. Sitten kuulin, että Frank Zap pa etsii rumpalia. Oliko yhtyeeseen liittyminen ilmiselvä ratkaisu. Patrick ei halunnut jät tää bassoaan autoon, vaan otti sen mukaansa. Hän pyysi soittamaan nuoteista ja ulko muistista sekä komppaamaan soo loiluaan 19/8tahtilajissa. Aloimme olla siinä pisteessä, että ruokaostoksille läh tiessäkin piti meikata ja laittaa tuk Bozzio (oik) liittyi UK-yhtyeeseen 1970-luvun lopulla. Heidän kaut taan ymmärsin myös, miten tärke ää on hakeutua asioiden lähteille. Meillä oli hienoja bän dejä kuten Rubiza Patrol sekä Az teca. – Jutun päättyminen tuotti suur ta helpotusta. Tein saman kysymyk sen, jonka olin esittänyt silloin kun hän pyysi minua bändiinsä. Kysyin, ha luaisiko Patrick tavata Frankin. Oliko poptähteyden tavoittelu vastapainoa haastavamman musiikin teolle. Tunsitko Zappan musiikkia ennalta. Olisitko bändin pääasiallisena biisinikkarina halunnut jatkaa. Rockista etenit jazziin ja aloitit ammattiuran, mutta opiskelit samaan aikaan myös teoriaa. Samalla kun yritin tehdä itseäni tykö Zap pan bändissä, olin koko ajan hyvin tietoinen siitä, että hän on minua kymmenen vuotta vanhempi ja to distetusti nero noin seitsemässä eri lajissa. Piirrän sekä maalaan edelleen, ja nykyään parhaat jutut tuntuvatkin syntyvän nimenomaan täysin pidät telemättä, lähes automaattisesti. Toisaal ta, tulipahan kokeiltua sitäkin. Hänen edellinen yhtyeensä (Mothers Of Invention) oli ollut niin huikean monimuotoi nen. Me nimme Record Plantille, missä ar vasin hänen taas pakertavan yö ”Niissä sessioissa Vai saneli kaiken kaikille, ja Sex & Religionin teko oli minusta siksi tylsää.” myöhään. Hänellä oli aina mukanaan tusseja ja paperia, ja tai detta syntyi koko ajan. Zappan jälkeen tuli yhtäältä The Brecker Brothersin, Group87:n ja UK:n, mutta toisaalta myös Missing Personsin vuoro
– Kyllä. Millainen kokemus Steve Vain Sex & Religion (1993) oli. – Olemme Steven kanssa todella hyviä ystäviä, mutta musiikin tekijöinä aivan eri planeetoilta. Jeff on yksi suurimmista sankareistani, mutta Tonysta en tiennyt tuolloin mitään. Vain katseli ja kuunteli hetken, kunnes häipyi. – Mukava kuulla. Kun se iskee, läheiset yrittävät auttaa ja helpottaa elämää kaikin tavoin, mutta maine painaa omaa rataansa eteenpäin kunnes räjähtää. – Vaihtelevalla menestyksellä. Kuuluisuus vertautuu mielestäni addiktioon. Ja sikäli kuuluisuus on myös kuin mielisairaus, että aina sille ei voi mitään, vaikka haluaisikin. Hän osoittautui käsittämättömän ahkeraksi ja paljon lukeneeksi muusikoksi, jonka osaaminen mahdollisti työnteon nopeassa aikataulussa. Jouduin urakan päätteeksi avautumaan hänelle, että tunsin olleeni töissä liukuhihnalla. Kuinka pärjäsit henkisesti julkkiksena olon kanssa. Äänitykset hoidettiin Jimmy Pagen silloin omistamalla Sol-studiolla Englannin maaseudulla. haast_terry bozzio_b.indd 28 30.11.2017 17.52. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu ka hyvin. Muistan DCI:n opetusvideon, jolla oli innovatiivisia, kokonaan uudenlaisia settiteoksia. Ihan siltä varalta, että joku tunnistaa. Projekti oli näin jälkikäteen miettien melkoista yläpilveä. Tein Melodic Drumming And The Ostinato -sarjaa 1990-luvun alkupuolella kolmen julkaisun verran, ja se todellakin avasi uuden oven. Hyvin vapauttavaa. Pageen emme urakan mittaan törmänneet, mutta Prince hiippaili kerran tarkkaamon oven”Pari vuotta myöhemmin sitten sain puhelun, kun Kornilla tuli huolia oman rumpalinsa kanssa.” K u v a: A n d ré O zg a Terry Bozzion massiivinen rumpusetti on vertaansa vailla. Siellä oli myös majoitustilat ja muonitus, joten puitteet eivät olisi voineet olla hienommat. Marraskuussa 2017 hänet ja rumpusettinsä pystyi kokemaan livenä Porissa, Äänekoskella ja Espoossa. Ja hyvinä edellytykset pysyivät myös miksausten kohdalla. Hän ei tosin kommentoinut mitään. Pääsin fiiliksestä oikeastaan vasta neljän-viiden vuoden päästä, muutettuani Austiniin. He olivat jo siinä vaiheessa soittaneet aika paljonkin yhdessä, eli olin tavallaan kolmas pyörä. Niissä sessioissa Vai saneli kaiken kaikille, ja Sex & Religionin teko oli minusta siksi tylsää. Olin siihen asti ajatellut, että klinikoita ja opetusvideoita ajautuvat tekemään läSeuraava iso etappi oli yhteistyö Jeff Beckin ja Tony Hymasin kanssa. Aloit samoihin aikoihin toden teolla kehittää soolorepertuaariasi. Siellä oli upeaa kerran huomata, että olen ihan arkivaatteissa perjantai-iltana kaupungin parhaassa ravintolassa syömässä, eikä ketään kiinnosta. Ne tehtiin Princen studiolla Minneapolisissa. Jos asiaan ei halua itse vaikuttaa, mikään ei muutu. Minä tahdoin muuttua ja aloin lukea Carl Jungin sekä Joseph Campbellin teoksia. Ei sellainen ole hauskaa. suuhun töiden aikana
(09) 5870456 E-mail: smi@smi-music.com Web: www.smi-music.com VAAHTERA/MAHONKI RUNGOT #340 VINTAGE MAHOGANY BURST VIIMEISTELY PEARL FATTONE VANTEET MUSTAT METALLIOSAT SMI Pearl tulostus.indd 29 30.11.2017 10.34. MASTERWORKS SONIC-SELECT HERITAGE Pearlin parhaiden artisaanien 100% k äsinvalmistamat custom -rummut Sonic-Select Shell Recipes Sonic-Select Shell Recipes N E W H E R I T A G E F O R M U L A H E R I T A G E PERFECT FOR ROCK, BLUES, FUNK Myynti ja markkinointi SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki Tel
Pari vuotta myöhemmin sitten sain puhelun, kun Kornilla tuli huolia oman rumpalinsa kanssa. Ja hommahan meneekin niin, että kun pääsen lavalle oman asiani ääreen, olen maailman keskittynein ja avoimin ihminen. Mikä palkinto, kunnianosoitus tai muu vastaava on tuntunut tois taiseksi parhaalta. Yhteen biisiin he olivat jo äänittäneet Vinnie Colaiutan soittoa, joten oli hauskaa soittaa ”in absentia” Vinnien kanssa. Teknologian rajoitukset kävivät jossain vaiheessa ylivoimaisiksi, ja hän menetti valtavasti rahaa sijoitettuaan käyttökelvottomaan ohjelmistoon, servereihin… kaikkeen sellaiseen. En tajua puoliakaan siitä, mitä hän tekee, mutta se on jotain aivan ilmiömäistä. – DJ, tai pitäisi sanoa säveltäjä ja improvisoija, nimeltä Amon Tobin räjäytti pääni jokin aika sitten. Lisäksi kuulin hänen bändissään ennen minua vaikuttaneelta lyömäsoittaja Ruth Underwoodilta myöhemmin, että Frank oli kutsunut minua ”neroksi” nimenomaan tuon asian tiimoilta. Oletko huolissasi tilanteesta. Hollywoodista palkkaamani viihdealan lakimies pyysi nimissäni minulle aivan yliammuttua liksaa, eikä tilanteesta päästy enää eteenpäin. Niin ikään tarkkaavaisuushäiriökin taitaa löytyä. Minkä verran puhelin soi, saatko yhä paljon sessiotarjouk sia. Mutta nyt näyttää lupaavalta, ja viimeistään ensi vuoden alussa homman pitäisi jatkua entistä ehompana. Viihdeteollisuus pommittaa meitä erilaisilla kykykisoilla ja muulla vanhan materiaalin kierrätyksellä, mistä ainakaan minä en saa mitään irti. Mutta Don Brewer on parhaillaan pistämässä Drum Channelin toimintaa uuteen iskuun, ja yhteistyömme jatkuu tiiviinä. Olit kymmenen vuotta sitten mukana Kornin levyllä. Pianojättiläiset kuten Chick Corea ja Herbie Hancock, fonisti Wayne Shorter sekä muutamat muut 1970-luvulla läpi lyöneet isot nimet voivat toteuttaa itseään kunnon puitteissa, mutta eipä heitä liikaa ole. Viime vuosi oli ensimmäinen todella kehno minun kohdallani. Olin mukana yhdellä videolla ja parissa televisiojutussa, mutta sitten bisnesasiat menivät läskiksi ja keräsin kamppeeni. ”Nuorena ego on suuri, ja niin sanotusti vähäinen rumpalin status alkoi kyrpiä.” > Soundi-haastattelu haast_terry bozzio_b.indd 30 30.11.2017 17.52. Tai sitten minulla voi olla aivan kuolettavan tylsää. – Täällä Euroopassa kyllä, Japanissa vielä paremmin. Vikaa oli kyllä minussakin. Hänen vaimonsa Gail toi perheen lapset kerran minun soolokeikalleni. Olen jo 67-vuotias ja tiedän, ettei tätä ikuisesti kestä. Mistä uudesta olet viimeksi to della innostunut. Oli ensinnäkin hienoa saada hankala stemma sujumaan ja soittaa kappaletta ihmisille. Halu jakaa tietoa tuntuu mää rittäneen sinua pitkään. Saatan olla briljantti soittaja tai soittamisesta puhuja, mutta olen aivan varmasti myös jossain määrin pakko-oireinen. Aivan käsittämätöntä materiaalia. Järjestimme viikon jamisessiot, joiden aikana syntyi ehkä viisitoista biisiä. marraskuuta 2017 Palmgren-konservatorio, Pori keastaan yhtään. Konsertti oli isossa salissa ja Frank arvosti kuulemma myös sitä, miten olin ottanut tuntuvan taloudellisen riskin järjestääkseni tapahtuman. Toisinaan juutun asioihin ja treenaan tai suoritan itsekseni jotain muuta, mihin ei kannattaisi panostaa oiTänään kyetään aivan toisenlaiseen kontaktiin ja vuorovaikutteisuus on tekijä, joka nostaa meiningin ihan uudelle tasolle. Kun näin hänet livenä, minulle tuli mieleen Miles. – Turhan vähän, olen ikään kuin noidankehässä. Minä pääsin juniorina Frank Zappan bändiin, mutta kuka on se tämän päivän Zappa, jonka bändiin minun lapseni voivat pyrkiä. Vastaavaa buumia tuskin enää nähdään, mutta ehkä jotain on opittu. Ja tätä reseptiä koe tettiin lämmitellä uudestaan. Tai Joe Zawinul. – Frankiin tämäkin palautuu. Ja tästä päästään siihen, että itse soittotilanteen ulkopuolella olen toisinaan täysi katastrofi. – Tämähän onkin se miljoonan dollarin kysymys. Musa-alan valinneiden lasteni kohtalo saa mietteliääksi. He ottivat yhteyttä, ja menin paikalle. Minun oletetaan tekevän juttuani niin intensiivisesti, ettei yhteyttä oikein arvata ottaa. Sitouduin biisintekoon ja olisin ollut valmis jatkamaan. – Koska mistään ei voi olla varma, minulla on työn alla valtava urakka eli opetuskirja, jossa puran osiin joka ikisen rumpusetille koskaan soveltamani idean ja tekniikan. Mitä kaikkea kristallipallossasi nä kyy juuri nyt. Toivottavasti myös motivaation. 30 SOUNDI hinnä kehäraakit, joilla ei ole muuta keikkaa, mutta aika pian näin kolikon kääntöpuolen. Vieläkö opetat. Seuraavaksi porukkaan liittyi jokusia tuottaja-biisintekijöitä, ja aloimme työstää heidän ideoitaan. Uskotko, että tämän päivän soit tajanalut ovat yhtä innostuneita kuin 1990luvun alun nuoret, jot ka ostivat tuhansia opetusvideoita kaikkialla maailmassa. Kunhan nyt ensin saataisiin jengiä tietokonepelien ääreltä musiikin pariin. – Se alkoi, kun bändin laulaja Jonathan Davis ja leffasäveltäjä Richard Gibbs tekivät musiikkia Kadotettujen kuningatar -elokuvaan (2002). Tyttäreni (Marina) pärjää Aldious-yhtyeen kanssa melko hyvin Japanissa, mutta kuviot ja musiikin arvostus ovat aivan toista kuin aikanaan. Mainitsit tietokoneiden kehityk sen avaimena siihen, että voit jat kaa musiikin parissa vielä pitkään. Mutta Jonathanhan niin ikään soittaa rumpuja, ja meillä oli oikein hauskaa studiossa. Olen privaatisti ihan muuta kuin julkisesti. Etäisyydet Pohjois-Amerikassa ovat sellaiset, että kun pitkä soolorundi oli ohi ja kulut katettu, käteen jäi noin kaksi tonnia. 6. Harmi, sillä olin hankkeesta aika innoissani. Tuleeko omista konserteista tien päältä tätä nykyä hyvät palkkiot. Poikani (Raanen) teki bändinsä kanssa komean levyn, mutta sitten bändi hajosi. Jungin ihmisluonnetta kartoittavan mallin tutkiminen on auttanut minua ymmärtämään olemustani. En tosin tiedä, mitä kaikkea elokuvaan ja soundtrackille päätyi. Jos lähden edustamaan muutenkin hyväksi toteamiani rumpu-, symbaali-, kalvoja kapulabrändejä, saan paitsi soittaa ydinyleisölleni ympäri maailman, myös taloudelliset puitteet kehittää täysin omaa ilmaisutapaani. Koulujen taideopetus on ajettu lähes kaikkialla USA:ssa lähes kokonaan alas, ja kulttuurinen maisema on ihan erilainen kuin 25 vuotta sitten. – Totta kai. Vaan ei. Oikeasti. Mutta kotona tilanne huononee koko ajan. Noista päivistä on kulunut nel jännesvuosisata. Olen päässyt siinä yhteydessä puhumaan ja soittamaan maailman parhaiden rumpalien kanssa, ja odotan materiaalin esittelemistä ihmisille kuin kuuta nousevaa. Siellä kuulin, että Frank oli sanonut olevansa ylpeä minusta, koska uskalsin lähteä rohkeasti kehittämään omaa kieltäni. – En yksityisesti, koska siihen ei tunnu olevan koskaan riittävästi aikaa. Siitäkin huolimatta, että kutakuinkin joka keikka oli loppuunmyyty! Onneksi minulla on ymmärtäväinen vaimo. Ja onneksi meillä on tietokoneet, koska niiden avulla voin jatkaa työntekoa vielä pitkään senkin jälkeen kun kiertämistä pitää supistaa ja viimein lopettaa kokonaan. Kukaan meistä ei tietenkään ole pelkästään fyysinen, älyllinen, tunteellinen tai intuitiivinen, mutta elämä käy helpommaksi jos jaksaa hahmottaa oman paikkansa tällä nelikentällä. Luullaan, etten kuitenkaan ehdi. Silloinhan kävi niin, että soittimet ja videot saatiin kyllä myytyä, mutta oppilaita ei varsinaisesti sitoutettu mihinkään. En ollut jutuista niin innoissani, mutta Richardin mukaan metodi oli osoittautunut menestykseksi Kornin edellisellä levyllä (See You On The Other Side, 2005). Miten yh teys syntyi ja mitä jäi käteen. Niinpä into hiipui ja instrumentit jäivät pölyttymään autotalleihin. Ja totta kai The Black Page #1 -biisiin liittyy lämpimiä muistoja
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 11 FIN PC-COC-BLEED 12-17.indd 1 24.11.17 13:04 Nuclear Blast tulostus.indd 31 30.11.2017 10.34
on mestarillinen debyyttialbumi, jonka voi odottaa tulevien kuukausien kuuntelussa vain kasvavan.” (ANTTI GRANLUND, SOUNDI 8/2017) 6. LITKU KLEMETTI: Juna Kainuuseen ”Sävellykset ovat enimmäkseen skaalan huipulta, ylittämättöminä 10-raitaisen ja 25-minuuttisen (passeli mitta) albumin dramaattisesti avaava Jääkuningatar sekä klassikkotason nimiraita. MIKKO JOENSUU: Amen 3 ”Amen 3 on trilogian komein sekä ennen kaikkea tulevaisuuden kannalta kiinnostavin ja lupaavin levy.” (ARTTU TOLONEN, SOUNDI 5/2017) 3. TALMUD BEACH JA FAARAO PIRTTIKANGAS: Talmud Beach ja Faarao Pirtti kangas ”Omaperäisten, keskenään tuttavallisten tyylilajien yhdistelmä kiteytyy uudeksi svengin ja kerronnan lajityypiksi.” (ASKO ALANEN, SOUNDI 9/2017) 8. Mitä juuri kuulin?” (PEKKA LAINE, SOUNDI 2/2017) 9. LAU NAU: Poseidon ”Lau Nau rakentaa ilmaisuaan niin tarkkanäköisesti ja rikkumattomasti, että musiikin synnyttämät assosiaatiot ovat poikkeuksellisen voimakaita.” (HANNU LINKOLA, SOUNDI 11/2017) 19. CIRCLE: Terminal ”Riffien sinnikkäinkin tautologia latautuu elävällä, keskittyneellä ja innokkaalla soittamisella, jonka fiilinki ei vahingossakaan lusaannu mant r amaiseen ambiens siin.” (ASKO ALANEN, 5/2017) 4. THE BLASSICS: Becoming Waves ”Musiikkisoittimet kommunikoivat keskenään saumattomasti, yhtyeen flow lipuu kuin Atlantin aallot kaukaiseen hiekkarantaan.” (LINDA SÖDERHOLM, SOUNDI 6/2017) 15. HULLU RUUSU: Hullu ruusu ”Laulujen omintakeisuuden ja esitystavan sydämellisyyden lisäksi Hullun Ruusun valttina on soiton vivahteikkuus.” (PERTTI OJALA, SOUNDI 10/2017) 17. Jos tämä on muka välityö, mitä ihmettä Time II voi olla?” (MAPE OLLILA, SOUNDI 6/2017) 20. HALLATAR: No Stars Upon The Bridge ”Murheen, menetyksen ja yksinäisyyden soundtrack, jolle Raivio on sisimmästään jotenkin löytänyt myös valon.” (MAPE OLLILA, SOUNDI 9/2017) 16. WINTERSUN: The Forest Seasons ”The Forest Seasonsin jälkeen kaikki muu kuulostaa näpertelyltä. Kiihkoa!” (HEMMO PÄIVÄRINNE, SOUNDI 5/2017) KRIITIKOIDEN VALINNAT 7. TUOMARI NURMIO: Dumarillumarei ”Dumarillumareilla soi häkellyttävän monipuolinen musiikillinen tyylija sävykirjo.” (PERTTI OJALA, SOUNDI 4/2017) 5. ASTRID SWAN: From The Bed And Beyond ”Teemastaan huolimatta elinvoimainen ja itsevarma levy – koska Astrid Swan on elinvoimainen ja itsevarma artisti.” (ANTTI GRANLUND, SOUNDI 2/2017) 11. MARIA JA MARSIALAISET: Pysy hereillä! ”Superkollektiivi tiivistää aiemmat garage popin, tuomio hevin ja kokeellisen folkin ilmaisunsa möy ryävään hard rockiin.” (ASKO ALANEN, SOUNDI 5/2017) 2017 Suomi TOP 20 voittajat2017-taitto_c.indd 32 30.11.2017 17.55. TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKA LAUKAUS: Lauluja Suomesta ”Harvemmin jo kertaalleen haudatuille yhtyeille mitään lisättävää edes jää, mutta Niskalaukaus on edelleen yhtä ajaton kuin ajankohtainenkin.” (VILLE SORVALI, SOUNDI 9/2017) 14. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Vuoden parhaat 1. PIMEYS: Silkkitie ”Nelikkomme on jälleen leipaissut kelpo kiekon. JOOSE KESKITALO: Julius Caesarin anatomia ”Tämän hallitun ja levollisen tupla-albumin jäljiltä on hieman pöllämystynyt olo. Yllättyisin suuresti, ellei tämä olisi vasta alkusoittoa pitkälle ja kiehtovalle uralle.” (MIKKO MERILÄINEN, SOUNDI 1/2017) 2. M: Tehtaantyttö ”Tehtaantytto. VERNERI POHJOLA: Pekka ”Pekka on häkellyttävästi sekä hengessään uskollinen että äärimmäisen omaleimainen tulkinta isä-Pekan kujeilevista sävellyksistä.” (ALEKSI PAALIMÄKI, SOUNDI 5/2017) 13. URSUS FACTORY: Älä lopeta uskomasta rakkauteen baby ”Kun tunteiden pato on avattu, värittyvät levyn höpsöimmätkin hetket sen kautta ja yhtäkkiä kaikella tuntuu olevan syvempi merkitys.” (MIKKO MERILÄINEN, SOUNDI 7/2017) 12. Tämän Koivu osaa.” (EERO TARMO, SOUNDI 1/2017) 10. MATTI JOHANNES KOIVU: Lähtölauluja ”Aivan perussettiä ja samaan aikaan vaikeinta maailmassa. Miellyttävän härskiin kuosiin puetun sellaisen.” (EERO TARMO, SOUNDI 2/2017) 18. MARA BALLS: Elävä kivi ”Tuntuu että sävellykset kumpuavat pidäkkeettä lahjakkaan ja vimmaisen, mutta ristiriitaisen Marian sisältä
SÓLSTAFIR: Berdreyminn ”Sólstafir edustaa ihan omanlaistaan metallin sarkaa, jossa metalli on pikemminkin sisäänrakennettu tila tai ajatus kuin ilmiselvä musiikillinen tyylisuunta.” (MARKO SÄYNEKOSKI, SOUNDI 5/2017) 8. (ALBUMIA EI OLE ARVIOITU SOUNDISSA) 10. JD MCPHERSON: Undivided Heart & Soul ”Pohjalla on klassinen rock’n’roll, jota höystetään soulilla, kevyellä popituksella ja purukumitunnelmalla.” (PEKKA LAINE, SOUNDI 10/2017) 15. Laulut ovat moderneja, vangitsevia ja myös vaativia. Mutta oikealla hetkellä sen primitiivinen puhuri tempaa kuulijan kohti kaoottisinta myrskyn silmää.” (ANTTI LUUKKANEN, SOUNDI 9/2017) 6. (ALBUMIA EI ARVIOITU SOUNDISSA) 16. ROGER WATERS: Is This The Life We Really Want. MYRKUR: Mareridt ”Mareridt ei sovi joka tilanteeseen. THE WAR ON DRUGS: A Deeper Understanding ”Aika ja paikka unohtuvat. DAN AUERBACH: Waiting On A Song ”Tätä kavalkadia kuunnellessa ei tarvitse epätoivoisena jäädä odottamaan, koska musatohtorin rohdot rupeavat vaikuttamaan.” (ANTTI LUUKKANEN, SOUNDI 6/2017) 13. ”Juuri niitä asioita, mistä hyvä rock on tehty: raa’asta energiasta, tanssittavuudesta, hiestä ja adrenaliinista.” (MIRKO SIIKALUOMA, SOUNDI 6/2017) KRIITIKOIDEN VALINNAT Ulkomaat TOP 20 Soundin toimituskunta on taas äänestänyt vuoden parhaita albumeita. on räppärin kolmas julkaisu kolmen vuoden sisään, mutta väsymistä ei ole havaittavissa.” (MIRKO SIIKALUOMA, SOUNDI 5/2017) 18. HENRIK BERGGREN: Wolf’s Heart Ruotsin dramaattisin rocktähti julkaisi pitkän hiljaiselon jälkeen mestariteoksen, joka jatkaa suoraan siitä mihin entisen yhtyeensä Broder Danielin Cruel Town (2003) jäi. Jane Weaver ottaa ideat kainaloonsa ja juoksee niin kovaa kuin sielu sietää.” (PEKKA LAINE, SOUNDI 6/2017) 20. voittajat2017-taitto_c.indd 33 30.11.2017 17.55. ”DAMN. KREATOR: Gods Of Violence ”Moderni kohtaa perinteen tyylipuhtaasti, eikä yhtye kuulosta lainkaan vanhanaikaiselta.” (MIKKO MERILINNA, SOUNDI 1/2017) 1. 32 SOUNDI SOUNDI 33 7. Arkinen todellisuus häviää ympäriltä ja huomaat leijailevasi ihanasti helmeilevässä pilvessä.” (PEKKA LAINE, SOUNDI 8/2017) 3. LEPROUS: Malina ”Malina kiteyttää bändin kyvyn luoda sanoinkuvaamattoman kauniita melodioita ja tunnelmia pohjimmiltaan erittäin kompleksista materiaalista.” (SALLA HARJULA, 7/2017) 11. Lopulta St. JANE WEAVER: Modern Kosmology ”Tutut vaikutteet iskevät kipinää ja sytyttävät liekin. ST. • Ulkomaisissa levyissä äänten hajonta oli suurempaa, mutta kiivaasti kamppaillut kärkikaksikko erottui heti. Bloodlust on oikeasti heviä, eikä mitään mukarankkaa pomppukiukuttelua.” (VESA SILTANEN, SOUNDI 3/2017) 5. RAY DAVIES: Americana ”Nyt mukana on kunnon biisejä ja americanan huippunimiin kuuluvan The Jayhawksin käyttäminen yhtyeenä toimii.” (ANTTI MARTTINEN, SOUNDI 5/2017) 19. KENDRICK LAMAR: DAMN. ”Päivänpoliittinen katsaus poimii uutisvirrasta ihmetyksen aiheiksi niin Lähi-idän sotasolmut kuin tietyn ’nincompoopin’ nousun presidentiksi.” (ASKO ALANEN, SOUNDI 5/2017) 17. QUEENS OF THE STONE AGE: Villains ”Villains on dynamiikaltaan ja tyyleiltään monipuolisempi ja sävykkäämpi kuin yhdestä puusta veistetty edeltäjänsä.” (VESA SILTANEN, SOUNDI 7/2017) 9. BODY COUNT: Bloodlust ”Rasismia ja poliisiväkivaltaa käsittelevät lyriikat saavat lisäpainoa raskaista ja tarttuvista riffeistä. ROYAL BLOOD: How Did We Get So Dark. Mikko Joensuu täydensi viimevuotisten levyjen menestyksen trilo giansa päätösosalla, ja napakan riffilevyn tehnyt Circle elää taas uutta, ulkomaillakin vahvasti noteerattua nousukauttaan. THE NATIONAL: Sleep Well Beast ”Sleep Well Beast on mietteliäs levy, jossa musiikki tukee entistä orjallisemmin Berningerin vertauskuvattomia ihmissuhdetarinoita.” (HANNU LINKOLA, SOUNDI 7/2017) 4. Kipeätkin tunteet hakevat ulospääsyä ilmeikkään laulun lisäksi sielua raastavalla ja välillä korviakin koettelevalla kitaroinnillaan.” (PERTTI OJALA, SOUNDI 10/2017) 2. VINCENT: Masseduction ”Masseduction kiteyttää Annie Clarkin uutta etsivää rohkeutta entisestään. PETER PERRETT: How The West Was Won ”Kaikessa aistii hyvin rehellisen ja koruttoman elämänilon, jolla veteraani on valmistellut ja työstänyt uransa hyvinkin parhaan levytyksen.” (ASKO ALANEN, 8/2017) 12. Vincent päätyi ensimmäiselle sijalle yhden ainoan äänestäjän erolla The War On Drugsiin. Ja mikäpä oli äänestäessä, kun on näin erinomainen levyvuosi takana! • Kotimaisten levyjen voiton otti erittäin selkeästi Litku Klemetti ensimmäisellä soololevyllään. THE XX: I See You ”I See You esittelee bändin, jolla on kaikki vahvuutensa sataprosenttisessa käytössä.” (ARTTU TOLONEN, SOUNDI 2/2017) 14. MOUNT EERIE: A Crow Looked At Me Vuoden koskettavin albumin on akustinen, häkellyttävän intiimi muistoteos Phil Elverumin syöpään kuolleelle vaimolle
– Joo-o, olen ollut aivan paskanakin. Tulossa on kaksikin Litku Klemetti -albumia. Rakastan esiintymistä mutta on ollut paineitakin, sen voin myöntää. K u v a: Sa m i K ei n än en voittajat2017-taitto_c.indd 34 1.12.2017 13.32. Se poistaa apatiaa. – Varmasti yli puolet siitä on täyttä sattumaa, tähdet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yksi uusi taitokin on tullut opittua. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Vuonna 2017 räjähtänyt suosio on merkinnyt Litku Klemetille myös paineita. Ajan puutteen vuoksi Litku on joutunut pistämään tekeillä olleen väitöskirjansa jäihin. – Kohokohtana oli keikkakesä – kaikessa rajuudessaankin. Äskettäin ilmestyi vielä Tuntematon Numero -yhtyeen Päivä päivältä vähemmän -kasetti. – Käännekohta tuntui olevan levyjulkaisukeikka tammikuussa Helsingin Mascotissa. – Minusta Joni Ekman pitäisi ehdottomasti palkita millä tahansa mi”Yleisölle välittyy, että tämä on tosi tärkeä asia meille” Vuosi sitten kerroimme Sanna ”Litku” Klemetille ilouutisen ensimmäisen Master Of Pulpets -tulokaspalkinnon voitosta, ja nyt oli aika ottaa uusi onnittelupuhelu Jyväskylään. – Taika tapahtuu -levy tulee huhtikuussa, sen biisejä olen työstänyt tämän vuoden. – Syksyllä rupesin stage divailemaan ensimmäisen kerran elämässäni, se oli hienoa, Litku innostuu ja kertoo samaan henkäykseen juuri satuttaneensa kätensä epäonnistuneen stage diving -yrityksen jäljiltä. Jotkut keikat lähti aivan lapasesta, mikä oli ihanaa. Ne biisit on niin omaa luokkaansa, huh huh! Ylipäänsä on paljon semmoista ihanaa tekemisen tunnelmaa. Hetken miettimisen jälkeen alkaa putkahdella lisää erinomaisia tekijöitä. Aivan aliarvostettu ja aivan nerokas omassa visiossaan, Litku hehkuttaa. Samalla tyylillä tosi spontaanisti tehty. Omat tunnelmansa kuluneesta vuodesta Klemetti summaa yhteen sanaan: – Hullu! Ihan hullu vuosi, en pysy itse perässä. Maria henkilönä, innostajana, rocktähtenä ja karismaattisena tyyppinä on aivan omaa luokkaansa. Me ei tehdä mitään muuta, ja myös yleisölle välittyy, että tämä on tosi tärkeä asia meille. Muun muassa Pori Jazz -keikka oli hieno. Litku myöntää, että yllättävänkin nopeasti noussut suksee on vaatinut tilanteen sulattelemista ja siihen sopeutumista. Kuluneen kesän henkilökohtaiset kohokohdat löytyvät esiintymislavoilta ympäri Suomea. Meidän bändi on kuin perhe. Tekemisen tahti on vaatinut myös veronsa. – Ja totta kai Mara Balls. Omaa erinomaisuuttaan on yleensä vaikea eritellä, mutta pyynnöstä Litku kertoo oman näkemyksensä siitä, miksi heidän musiikkinsa on löytänyt niin laajan yleisöpohjan. Lisäksi aktiivisena on ollut pari muutakin bändiä: kesällä albumin julkaissut Mäsä sekä Zorse, jonka albumi odottaa julkaisua. talilla. Jo vuosi sitten olin hämmentynyt siitä huomiosta, mitä minuun henkilönä oli kohdistunut. Siitä tulee vähän pidempikin kuin aiemmista. Vaikka me tehdään kaikki samalla tavalla kuin ennenkin, niin on sitä vaikea olla ajattelematta. Keikkoja on riittänyt – ja niillä yleisöä – niin omalla bändillä kuin alkuvuodesta Yarin kanssa kootulla Se-tuotantoa esittäneellä yhtyeelläkin. Me halutaan olla vitun kova rockbändi. 34 SOUNDI SOUNDI 35 KRIITIKOIDEN VALINNAT Vuod en para s: LITKU KLEM ETTI K ulunut vuosi on ollut Litkulle ennennäkemättömän kiireistä aikaa. –Kynnet ehdottomasti! Ja Hullu Ruusu, joka on aivan timanttinen. On hyvä, etteivät ihmiset masennu vaan tekevät. Vuosi 2018 näyttää alkavan hyvin aktiivisissa merkeissä. Kaiken päälle Litku osallistui yhdessä Pekko Käpin kanssa Sibelius-Akatemian Folk Big Band -projektiin. – Se ilahduttaa, että ihmiset tykkää mun biiseistä. Ulkoapäin syntynyt hype tuntuu vieraalta, kun kaikki on tehty samalla tavoin kuin aiemminkin. – Kyllä minä joudun sitä kelaamaan hyvinkin usein. Se vaatii tosi paljon henkisiä voimavaroja. Mutta on ollut myös ihanaa! – On aika raastavaa tiedostaa, että on joku ”hype”. Vuoden 2017 omasta mielestään parhaiksi musiikintekijöiksi Litku nostaa ensin kaksi erittäin aktiivista tamperelaista alakulttuuripuurtajaa. Ehkä mä kuvaan jonkinlaisen elämäntuskani läpi joitain oman sukupolveni tuntoja, se voi olla mahdollista. Hässäkkää on riittänyt, paljon keikkoja on tehty. Soundin kriitikoiden selvä suosikkialbumi vuonna 2017 oli Litku Klemetin Juna Kainuuseen. Että miksi minä tai meidän bändi. Kesällä oli välillä tosi rankkaa. Siellä oli yhtäkkiä järjettömät jonot ulkona. Siellä oli välillä niin mahtava tunnelma, ylipäänsä se autoajelu ympäri maata. On ollut myös hyvin luova kausi, ollaan tehty paljon uutta musiikkia. Luulen että siihen vaikuttaa myös se, että me tehdään tätä niin tosissaan. – Ja molemmat levyt ovat selvästi progempaa materiaalia, toinen vakavampi ja toinen aika villi levy. Lisäksi olen tehnyt sellaista Reformi-irroittelulevyä , joka on vähän kuin Juna Kainuuseen kakkonen
JARI JOKIRINNE REM: Automatic For The People Grunge-sukupolven synkkä ja barokkinen sielunmessu täytti tänä vuonna 25 vuotta ja sai osakseen runsaan uudelleenjulkaisun, jonka bonusbiisejä kuuntelemalla voi hahmottaa monien huippubiisien luomisja syntyvaiheita. JUHA SEITZ METALLICA: Master Of Puppets – Deluxe Box Set Thrash metal -klassikon megalomaaninen deluxe-versio on loistoesimerkki arkistomateriaalin oikeaoppisesti käytöstä niin määrässä kuin laadussa. ASKO ALANEN DAVID BOWIE: A New Career In A New Town (1977-1982) Tämä tuhti laatikko on paras mahdollinen vastaus ihmiskuntaa ikuisesti askarruttavaan kysymykseen ”Minkä Bowie-julkaisun kantaisit autiosaarelle?” Tinkimättömän ja rohkean taiteen ehtymätön aarrearkku. Tämä on rakkautta! MIKKO MERILINNA DEF LEPPARD: Hysteria – 30th Anniversary Edition Jos 80-luvun tukkahevin musiikillisen estetiikan voisi tiivistää yhteen albumiin, se olisi Def Leppardin pitkään ja hartaasti työstämä Hysteria, jonka melodisuus, tarttuvuus ja tuotantojäljen massiivisuus hakevat vertaistaan aikalaistensa joukosta. ANSSI ERIKSSON GRANDADDY: Under The Western Freeway – 20th Anniversary Edition Huolella toimitettu vinyylipaketti muistuttaa, miten luovan ja omaleimaisen kokonaisilmaisun Grandaddy loi naittaessaan vaihtoehtorockin lo-fi-estetiikan lämpimästi kujeilleisiin analogikoskettimiin ja kaareviin pop-melodioihin. KRIITIKOIDEN VALINNAT ERI ESITTÄJIÄ: Singles – Original Motion Picture Soundtrack Deluxe Edition Grungen zeitgeist-möhkäle, jossa yhdistyvät sekä musiikkityylin jyräävä voima että riemastuttava hölmöys nerokkaalla tavalla. PERTTI OJALA lippupalvelu voittajat2017-taitto_c.indd 35 30.11.2017 17.55. HANNU LINKOLA DONALD FAGEN: Cheap Xmas – Complete Kompaktissa paketissa Steely Dan -visionäärin koko sykkivä soolotuotanto sekä albumillinen näkemyksellisiä arkistobonuksia. NUUTTI HEISKALA DUCKS DELUXE: Coast To Coast – The Anthology Pubrockin valioluokan deluxe-kokoonpanon kaksi olennaista studioalbumia, oheisjulkaisuja, sähäköitä livevetoja sekä vuoden 2010 reunion-stuffia suurenmoisen tiukkana kolmen cd:n pakettina. JUSSI NIEMI WHITESNAKE: 1987 – 30th Anniversary Edition Hulppea paketti tästä voimarockin klassikkolevytyksestä: totta kai kaikki Whitesnaken suurimmat hitit samalla studioalbumilla sekä musiikkivideoita, kiertuebootlegejä, demoja ja muuta fanittajan unelmaa. JOHN: The Atco Albums Collection Seitsemän albumillista sitä elämän perimmäisistä faktoista puhuvaa blues-jazz-rock-funk-gumboa, jota saadaan vain hauduttamalla Afrikkaa, Eurooppaa ja intiaanikulttuureja 400 vuotta hiljaisella tulella Louisianan soilla ja New Orleansin porttoloissa. Hitchhiker vetää vertoja kaikelle, mitä Young on tehnyt 2000-luvulla ja sen pitäisi kamppailla Vuoden parhaan tittelistä, minkä tahansa tänä vuonna äänitetyn albumin kanssa. TIMO KANERVA DR. Syvään melodiatajuun yhdistyvä mieltymys kriittisen provosoivaan ja pahimmillaan jopa nihilismiä hipovaan vastarannankiiskisyyteen on synnyttänyt parinkymmenen albumin tuotannon. MIKKO MERILÄINEN RETROT Soundin toimitta jat poimiv at valikoim an kulune en vuoden kiinnos tavimp ia kokoelm ia ja uudelle enjulka isuja. 34 SOUNDI SOUNDI 35 NEIL YOUNG: Hitchhiker Neil Young levyttää säännöllisesti, ja yhtä säännöllisesti ne levyt saavat musiikkilehdistössä kehuja. Se tallennettiin yhdessä akustisessa sessiossa elokuussa 1976. Tänä vuonna kaivettiin arkistoista ennen julkaisematon Hitchhiker. Muistoin, kuvin ja muistelmin luotua ajankuvaa täydentävät varhaisista demoversioista ja harjoitusnauhoista koostetut kylkiäiset. VESA SILTANEN MONSTER MAGNET: Spine Of God Spine Of God on yksi 90-luvun hienoimmista rock-levyistä ja alkuperäinen cd-julkaisu äänenvoimakkuudeltaan yksi hiljaisimmista. SAMI NISSINEN LUKE HAINES: Luke Haines Is Alive And Well And Living In Buenos Aires (Heavy, Frenz – The Solo Anthology 2001–2017) The Auteurs -yhtyeensä debyyttialbumilla New Wave (1993) levytysuran aloittanut Luke Haines jatkaa kunniakkaasti brittiläisen popin ja rockin eksentrikkoperinnettä
HANNU LINKOLA ABSOLVA: Defiance Blaze Bayleyn soolouran uuteen nousuun tekohengittäneen taustabändin oma materiaali on Iron Maidenin ystävälle yhtä karkkisadetta. VESA SILTANEN BISH: The Guerrilla Bish Äärimmäisen cool sekoitus japanilaista idol-musiikkia ja punkia. PERTTI OJALA IVORY WOODS: Ivory Woods Ajasta ja jakkarasta irtauttavan luotettavaa Manchester-jyystöä Oulusta. ANTTI LUUKKANEN JIMMIE VAUGHAN TRIO: Live At C-Boy’s Ex-Fabulous Thunderbirds -kitaristi yllättää puhdasverisellä urkutriolevyllä, Texas style. Ehkä avaimena oli edellislevyjä aavistuksen eläväisempi ja pirtskampi meno – mutta ei huolta, yhä lillutaan ihanasti upottavassa, vähäeleisessä tummuudessa. JARI JOKIRINNE JADE JACKSON: Gilded Pikkukaupungin tyttö löysi nuorena isänsä countrylevykokoelman, joka on oman elämänkokemuksen myötä tiivistynyt suoraan sieluun tarttuvaksi debyyttialbumiksi, jossa on sekä menneiden aikojen havinaa että punk rockin rosoa. SALLA HARJULA IMELDA MAY: Life. Flesh. Brittihevin juhlaa! HENRI EEROLA HORISONT: About Time Horisontin lahkeita ja viiksiä lepattava retrorock on jalostunut yhtyeen viidennellä kokopitkällä siitä harvinaiseen muotoon, että se onnistuu kuulostamaan samaan aikaan paitsi Thin Lizzyltä, Bostonilta ja Uriah Heepiltä, myös täysin omalta itseltään. VILLE PIRINEN GAS: Narkopop 17 vuoden julkaisutauon jälkeen tekno-pioneeri Wolfgang Voigt kytki jälleen anturit ja äänitti Narko popin, joka jatkaa GAS:in pneumaattis-kompressoitujen syvä paine-ambient-levyjen loistokasta sarjaa. PEKKA LAINE AIMEE MANN: Mental Illness Luotettava lauluntekijä ja levyttäjä on tehnyt ehkäpä toiseksi parhaan albuminsa, jossa väreilevät yhtä hivelevät, intiimin haikeat ja kauniit akustiset sävyt ja sävelet kuin armaassa avainteoksessa Bachelor No. LINDA SÖDERHOLM PAIN OF SALVATION: In The Passing Light Of Day Oman kuolevaisuuden kohtaamisesta syntynyt konseptiteos, joka olisi voinut olla kiusallisen paatoksellinen, mutta on sen sijaan rehellinen ja kaunis. Disco Ensemble kuulostaa kuudennella levyllään pyörän uudelleen muotoilleelta: groovaa, lentää ja tartuttaa. 2 (2000). HEMMO PÄIVÄRINNE TEMPLE BALLS: Traded Dreams Perinnetietoista rokkia, taitavaa soittoa ja karismaattista laulua sisältävä debyytti on vahva avaus oululaisyhtyeeltä. Aleister Crowley hymyilee haudassaan. JUHA SEITZ JERE IJÄS: Yllytyshullu Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt loistolevy, jonka konsepti hämää, sillä vinyylisinglen kylkiäisenä on linkki, josta voit imuroida koneellesi 10 huippulia kappaletta, jotka Jere on soittanut pääosin itse: sutki poljento yhdistyy nokkeliin lyriikoihin. ASKO ALANEN THE AEON: Songs Of The Great Beast Omaperäinen kokonaisuus salaperäistä ja melankolista okkultismifolkia. ANSSI ERIKSSON THE SAMURAI OF PROG: On We Sail Todella tasokas kotimainen progressiivisen rockin teos, joka menestyy kansainvälisessäkin vertailussa. voittajat2017-taitto_c.indd 36 30.11.2017 17.55. NUUTTI HEISKALA MAMA LONGHORN: Age Two Pilke silmäkulmassa sanoitetut idea listisen ihanat kappaleet soivat täydessä harmoniassa ja svengaavat kuin elefantti – erityismaininta mielettömälle hirvikärpäsrallille sekä nostalgisille talkkarija saunabiiseille, jotka ovat suomalaisen afrobeatin ehdotonta kermaa. ESA KULONIEMI HÄLLAS: Excerpts From A Future Past Svedupetterit jollottelevat vimpan päälle hienosti polveilevaa, ja etenkin sopivan nössöä ja humanistista sci-fi-hevanderia. EERO KETTUNEN SAIJAA SAIJAA: Dyynimukulakuukunen Eksplikoitu sidos konkreettisiin elämänpiireihin täsmentää Saijaa Saijaan ilmaisun omaksi hurmaavaksi maailmakseen, jossa 1970-luvun Englanti ja 2000-luvun Pori ovat vain yhden päiväkännin päässä toisistaan. Tältä kuulostaa öinen kaupunki. Viimeistään Fistful Of Haten bassointro pudottaa penkiltä jokaisen strangerinthestrangelandinsa kuunnelleen. JUSSI NIEMI TIMBER TIMBRE: Sincerely, Future Pollution Vihdoin minäkin tajusi tämän yhtyeen nerokkuuden. Blood Imelda May toteutti yhteistyössä T Bone Burnettin kanssa uskottavan artistisen nahanluontioperaation luopuessaan musiikkinsa rockbillyisyydestä ja saman tien siihen luontevasti istuneesta lookistaan. EERO TARMO FUTURE ISLANDS: The Far Field Nerokkaan Singles-levyn valtavassa varjossa syntynyt The Far Field on sydän vereslihalla työstetty kokonaisuus, joka paikoittaisesta toisteisuudestaan huolimatta on vahva taidonnäyte yhdeltä aikamme ainutlaatuisimmalta yhtyeeltä. MIKKO MERILÄINEN ARCADE FIRE: Everything Now Kanadan ylpeyden tiukka paluu suoraviivaisen ja tarttuvan popin henkiseen ytimeen. SAMI NISSINEN KRIITIKOIDEN VALINNAT ÄLÄ UNOHDA MEITÄ! Nämäk in toimitta jiimme vaikutu ksen tehnee t album it olisiva t ansain neet paikka nsa vuoden parhaid en levyjen listalla . TIMO ISOAHO DISCO ENSEMBLE: Afterlife Eikö tätä bändiä voisi pikkuhiljaa alkaa kutsua kotimaisen rockin klassikoksi. 36 SOUNDI SOUNDI PB CIGARETTES AFTER SEX: Cigarettes After Sex Tämän vuoden kutkuttavin musiikkiarvoitus: onko Cigarettes After Sex -yhtyeen ihanan romanttinen usvapop oikeasti totta vai unta vain. Love. LASSI LINNOLA SALALIITTO: Melankolia Upeita melodioita, outoja unimaisia tarinoita, uhkan tuntua, arvaamaton kahden kitaran liitto ja tiukasti groovaava rytmisektio. MIKKO MERILINNA BEAST IN BLACK: Berserker Anton Kabasen uusi yhtye lunastaa: Berserkerillä on tulikuuma kitarakaksikko, vaikuttavin vokalisti miesmuistiin ja nippu hirvittävän hyviä hevibiisejä
16 RUISROCK: festariliput kahdelle 17 JOHN SMITH ROCK FESTIVAL: festariliput kahdelle 7 TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS: Lauluja Suomesta -vinyyli + t-paita (Lahjoittaja Sakara) 8 SANTA CRUZ -paketti: Bad Blood Rising -cd nimikirjoituksilla, huppari (L), kangaskassi ja bandana (Lahjoittaja Sakara) 9 ARCH ENEMY: As The Stages Burn -deluxe-boksi ja t-paita (L) (Lahjoittaja Sony Music) 10 YÖ-paketti: Hyvän yön lauluja -cd, Yö-t-paita (L) ja Olli Lindholm – Yhden miehen varietee -kirja (Lahjoittajat Ratas Music ja Docendo Kustannus) 4 DEEP PURPLE: Infinite – Limited Edition Deluxe -boksi (Lahjoittaja Playground) 5 RUN THE JEWELS: Run The Jewels 3 – Limited Edition 4LP (Lahjoittaja Playground) 2 METALLICA: Yhtyeen jäsenten Funko Pop! -figuurit (Lahjoittaja EMP.fi) 3 BLACK SABBATH: The End – Deluxe Collector’s Edition -boksi + t-paita (M) (Lahjoittaja Universal Music) 6 KENT -PAKETTI: Best Of -triplavinyyli ja Du & jag Kent -kirja (Lahjoittajat Sony Music ja Kustantamo S&S) 14 ILOSAARIROCK: festariliput kahdelle 15 PROVINSSI: festariliput kahdelle SUURI VUOSI ÄÄNESTYS 2017 Soundin Soundin kriitikot ovat mielipiteensä kertoneet. Äänestäessäsi osallistut tällä sivulla näkyvien huippupalkintojen arvontaan! Äänestä vuoden parhaita albumeita, tulokkaita ja festivaalia osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/bestof2017 vuosiäänestys2017-taitto_b.indd 38 1.12.2017 10.21. Nyt on siis sinun aikasi kertoa, että mikä oli oikeasti parasta vuonna 2017. 38 SOUNDI 1 DAVID BOWIE: A New Career In A New Town -vinyyliboksi (Lahjoittaja Warner Music) 11 SVART RECORDS: 100 euron lahjakortti nettikauppaan 12 BACKSTAGE ROCK SHOP: 100 euron lahjakortti nettikauppaan 13 PATE MUSTAJÄRVI: 2 lippua ja meet&greet Tampere-talon konserttiin 24.3
Room Escape mainos.indd 39 30.11.2017 10.44
Circle on puskenut avantgardistista konsepti rockiaan jo 26 vuotta, ja vasta nyt se on johtohahmonsa Jussi Lehtisalon mielestä saavuttanut viisitoista minuuttiaan julkisuudessa. Entä mitä sille Circlen brändin vuokraus projektille kävi. 26-vuotiaan yhtyeen riveissä vaikuttaa alkuperäisjäsenistä enää basisti Jussi Lehtisalo, jonka kulloisenkin ideologian mukaan bändi on pitkälti aina toiminutkin. Teksti: Mikael Mattila Tällaiselta näyttää Circle vuosimallia 2017. 40 SOUNDI VAELLUS JATKUU circle-taitto_l.indd 40 30.11.2017 18.32. Tuleeko tämä vaikuttamaan Circlen tulevaisuuteen. Onko Circle enää samanlainen uraauurtava orkesteri. Syynä on tuoreimman Terminal-albumin mukanaan tuoma mediasuosio
Jonkinlainen uusi aikakausi käynnistyi ainakin mikrotasolla, kun Circle-yhtye julkaisi DNA-nimisen debyyttisinglensä. circle-taitto_l.indd 41 30.11.2017 17.57. Tätä seurannut 1990-luvun lama lienee eräänlainen millenniaalien oma talvisota-trauma, jonka seurauksia puidaan edelleen. Niiden väliin leikattujen luonto-otosten värimaisema on vääristynyt. Tuntuu kovin runolliselta, että varpaille nousun hetkellä ennen syöksyä, hulluna vuonna 1991, Porissa syntyi jotakin erityistä. Suomelle muljahdus kävi kuitenkin kalliiksi, kun itäinen kauppakumppani hajosi ja nousukauden höveli talouspolitiikka sai kotimaisen rahan karkaamaan ulkomaille. Circlen varhaisten singlejen kansissa näkyy mekaaninen, teollinen maailma: sumeita lämpökamerahahmoja, sähkölinjoja, metallia ja betonia. Jonkinlainen uusi aikakausi käynnistyi ainakin mikrotasolla, kun Circle-yhtye julkaisi DNA-nimisen debyyttisinglensä. Läntinen maailma siirtyi varsin konkreettisesti uuteen aikakauteen. Kylmä sota oli päättynyt, Neuvostoliitto romahti ja Saksat yhdistyivät. Circlen varhaisten singlejen kansissa näkyy mekaaninen, teollinen maailma: sumeita lämpökamerahahmoja, sähkölinjoja, metallia ja betonia. H istorioitsija Eric Hobsbawm esittää Äärimmäisyyksien aika -järkäleessään, että niin sanottu lyhyt 1900-luku päättyi vuonna 1991. Teollisuuden jatkuvassa rakennemuutoksessa jo 1970-luvulta asti elänyt kaupunki oli tuottanut rokkia ties kuinka pitkään, mutta harva yhtye kuulosti niin ”Porilta” kuin Circle. Läntinen maailma siirtyi varsin konkreettisesti uuteen aikakauteen. Puumaisema on lehdetön ja karu. Puumaisema on lehdetön ja karu. Niiden väliin leikattujen luonto-otosten värimaisema on vääristynyt. SOUNDI 41 ”Circlestä tuli lauma nelikymppisiä ukkoja, joka voimisteli hiki hatussa kireissä asuissaan pitkin rokkiluolia.” K u v a: Jo h an n es W il en iu s VAELLUS JATKUU H istorioitsija Eric Hobsbawm esittää Äärimmäisyyksien aika -järkäleessään, että niin sanottu lyhyt 1900-luku päättyi vuonna 1991. Suomelle muljahdus kävi kuitenkin kalliiksi, kun itäinen kauppakumppani hajosi ja nousukauden höveli talouspolitiikka sai kotimaisen rahan karkaamaan ulkomaille. Teollisuuden jatkuvassa rakennemuutoksessa jo 1970-luvulta asti elänyt kaupunki oli tuottanut rokkia ties kuinka pitkään, mutta harva yhtye kuulosti niin ”Porilta” kuin Circle. Kylmä sota oli päättynyt, Neuvostoliitto romahti ja Saksat yhdistyivät. Tuntuu kovin runolliselta, että varpaille nousun hetkellä ennen syöksyä, hulluna vuonna 1991, Porissa syntyi jotakin erityistä. Tätä seurannut 1990-luvun lama lienee eräänlainen millenniaalien oma talvisota-trauma, jonka seurauksia puidaan edelleen. Avantgarde-elokuvantekijä Mika Taanilan ohjaamat musiikkivideot näyttävät samalta dystopialta: nostureita, halleja, sähköä – kaikki vasten avaraa, tyhjää taivasta. Avantgarde-elokuvantekijä Mika Taanilan ohjaamat musiikkivideot näyttävät samalta dystopialta: nostureita, halleja, sähköä – kaikki vasten avaraa, tyhjää taivasta
Circlen debyyttilevy Meronia soi. Monilla soittajista on koke musta persoonal lisista vaihtoehto bändeistä aina 90luvulta asti. Syyspäiväntasauksen jälkeinen värimaailma. Sen mahtipontinen kitara murjonta täydellistää maiseman ja avaa merkityksen edellä kuvatulle: tästä ku vastosta kaikki on alkanut. Jaarittelun sijaan hänen ajatusmaailmansa tuntuu olevan jatkuvassa prosessissa, joka hakee reak tioita ja vastakommentteja muilta. ”Jos maalaa jänöjussi n kuvaa kahvikup piporsliin iin kaksikym mentä vuotta, niin kyllä se jossain vaiheess a muuttuu käsitteek si.” K u v a: K im m o M et sä ra n ta circle-taitto_l.indd 42 30.11.2017 17.57. Isäni katsoi käytän nössä kartalta paikan, jossa oli paljon ihmisiä mutta vähän hammaslää käreitä, ja vanhempani muuttivat sinne. Kaikki on tehty romant tisella uskolla taiteen kaikkivoipaisuu teen. Puhe on kuitenkin värikästä ja ajatukset enim mäkseen jäsenneltyjä. On keksit ty konsepteja New Wave Of Finnish Heavy Metal fantasiagenrestä erikoi siin elokuvaprojekteihin ja brändinvuok raushankkeisiin. Kun tätä artikkelia kirjoite taan, on bändi julkaissut 26vuotisen uransa aikana 75 nimikettä, joista 52 on kokopitkiä albumeita – osa livetaltioin teja. Meidän uramme olisi pi tänyt loppua motivaationpuutteeseen jo ajat sitten, koska emme me ole koskaan Meronia (1994) Zopalki (1996) Hissi (1996) Fraten (1997) Kollekt (kokoelma, 1998) Pori (1998) Surface, split Marble Sheepin kanssa (live, 1998) Andexelt (1999) Prospekt (2000) Taantumus (2001) Raunio (live, 2001) CIRCLEN DISKOGRAFIA ALBUM IT = Aloita näistä Circleen liitetään usein porilainen identiteetti. Vuosien varrella yhtyeeseen on liittynyt jäseniä myös muilta paik kakunnilta. Vuosien varrella bändin mu siikkia on kuvailtu arvaamatto maksi, junnaavaksi, räjähtäväk si ja aina uudistuvaksi. Lopullinen paluu arkeen tapahtuu kello 9.03, kun puhelimeen kilahtaa Jussi Lehtisalon lähettämä tekstivies ti: ”Ihan järkyttävän liukas keli, ole va rovainen!” Talvi yllätti. On täydellisen osuvaa, et tä vivahteikkaita Porifantasioita herät tävän (ja myöskin kotikaupunkinsa mu kaan vitosalbuminsa nimenneen) orkes terin ydinhenkilö toppuuttelee omaa kotikaupunkiidentiteettiään. Jos nykyCirclestä pi tää jokin perusteesi seinään naulata, on se vaillinaisuuteen pyrkiminen. Tällainen oman erityisyytensä kumit taminen kuuluu Circlen nokkamiehen luonteeseen. Aja tustenvaihdosta tulee leikkisää; se kuu luu samaan kokonaiskuvaan. –S e, että synnyin Porissa, on sat tumaa. – Kyllä tuolla Rätöllä on paljon pori laisempi identiteetti, hän jatkaa viitaten pitkäaikaiseen aisapariinsa ja ystävään sä Mika Rättöön. Siinä välissä on ystävystytty, kul jettu eri suuntiin, perustettu perheitä, oivallettu elämää ja kasvettu ihmisinä. Circlen pitkää uraa Lehtisalo reflektoi esimerkiksi näin: – Jos maalaa jänöjussin kuvaa kahvi kuppiporsliiniin kaksikymmentä vuot ta, niin kyllä se jossain vaiheessa muut tuu käsitteeksi. Se puhaltaa savua marraskui seen aamukoittoon, jonka yöllä alkanut räntä on värjännyt beto ninharmaaksi. Yksit täiset mestariteokset eivät ole tärkeitä, vaan kokonaiskuvan rakentaminen. Hän on aina kokenut kollektiivin yksilöä tär keämmäksi tekijäksi. Kaikki Jussi Lehtisalon tuntevat tie tävät, että hän puhuu laveasti. Tämä tapahtui 1960luvun lopulla, Jussi Lehtisalo tokaisee. Tasainen, tyh jä peltoaukea kellastuu kuin hapettunut filmi. Lehtisalo on bändin ainoa alkupe räisjäsen. Enää hän ei pyri ”ylivertaiseen tees kentelyyn”, jollaiseksi hän taannoisessa Rumban haastattelussa Circlen varhais tuotantoa nimitti. Hänkin on nykyään eri ihmi nen. Ja toki noustu kotimaisen ja vähän myös kansainvälisen kokeellisen musiikin kiistattomaan kaanoniin – sikä li kun tällainen materiaalinen saavutus ketään liikuttaa. Nyt Circle on ollut olemassa jo 26 vuotta, ja tietenkin se on tänään aivan eri yhtye. Tunnelmaa tosin rikkoo sitkeäs ti esiin pyrkivä aurinko. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Junamatkalla Tampereel ta Poriin vastaan tulee Harja vallassa sijaitseva, ruotsalai sen metallijätin valtava tehdas
Hän innostui genren estetiikasta ja hankki bändilleen aiheeseen kuuluvat niittiasusteet. Sitten metalliharrastus eksyi värikkään sukkahousuhevin ja aikuisrockin puolelle. – Se oli väistämätöntä, koska Porin piirit olivat niin pienet. Pitkä ura on osoitus siitä, että arvomme ovat olleet oikeat! –S e taisi olla 1994–95, kun Jussin kanssa tutustuttiin, yhtyeen kosketinsoittaja-laulaja Mika Rättö muistelee. Tällä nelikolla Circle jolkotti läpi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen, kunnes kitarapuolelle tulivat täydennystä tarjoamaan Jääskeläiset Julius ja Pekka (sanottakoon nyt tässä: eivät sukua). Kaikilla oli silloin koko ajan valtavasti bändejä! Rättö soitteli Circlessä tuurauskeikkoja pitkin 90-lukua, mutta hänet vakinaistettiin vasta 2000-luvun alussa. Circlestä tuli lauma nelikymppisiä ukkoja, K u v a: Jo h an n es W il en iu s circle-taitto_l.indd 43 30.11.2017 17.57. Jos käyttää Lehtisalon suosimia urheiluvertauksia, on nykyinen Circle jääkiekkokentälliSunrise (2002) Alotus (2002) Guillotine (2003) Golem/ Vesiliirto (live, 2004) Forest (2004) Empire (live, 2004) Tulikoira (2005) Mountain (live, 2004) General (live, 2005) Arkades (live, 2006) Miljard (2006) Taiteensa muodot myös kirjallisuuden ja elokuvan pariin venyttävästä laulaja Mika Rätöstä on tullut Circlelle persoonallinen keulahahmo ja Lehtisalolle erottamaton aisapari. 2000-luvun puolivälissä Lehtisalo hurahti hevimetalliin käytyään Saksassa Keep It True -festivaalilla. Viimeiset seitsemän vuotta bändi on toiminut kuudella päällä. – Arvelisin tämän johtuvan siitä, että olemme aina olleet kiinnostuneita olennaisesta eli musiikin tekemisestä. – Sen jälkeen olemmekin olleet aika erottamattomia, Lehtisalo kehaisee. Ne näkyivät Circlen persoonassa mielikuvituksellisina ja pöyhkeinä, kimaltavina spandex-asuina. nen viidellä kenttäpelaajalla ja yhdellä maali vahdilla. 42 SOUNDI SOUNDI 43 saavuttaneet mitään eikä kukaan ole tarjonnut meille mitään ikälisiä… Silti me olemme aina olleet relevantteja, oli se kiinnostuneiden ihmisten haarukka sitten viisi tai viisisataa ihmistä. Historiallisten detaljien kertaamisen sijaan keskustelu Rätön ja Lehtisalon kanssa kääntyy sen pohtimiseen, millä tavoin Circle on minäkin aikana toiminut. Ja bändihän puki ne päälleen. Samoihin aikoihin bändiin liittyi myös toinen kaksikko, Janne Westerlund ja Tomi Leppänen, hekin vanhoja yhteisiä tuttuja vuosien takaa
Rättö kääntää asetelman nurin: – Jos satsaisimme tähän täysillä, niin olisimmeko enää edes bändinä olemasTyrant (2006) Tower , feat. Näistä tuli vaikutteita myös yhtyeen lavapukeutumiseen. Syy on ensijaisesti käytännöllinen: bändin jäsenet asuvat ympäri Suomea ja heillä on muutakin elämää. Minä uskon pienempään: jos tekee yhdenkin ihmisen lempimusaa, niin se on arvokasta!” K u v a: Jo h an n es W il en iu s Circle on käynyt läpi monia musiikillisia kausia. Tomi Leppänen on soittanut Circlessä kohta kaksi vuosikymmentä, Julius Jääskeläinen vajaan vuosikymmenen. sa. He näke”Ei minun tehtäväni taiteilijana ole keksiä innovaatioita tai saavuttaa jotakin suurta. Lehtisalolla on perhe ja levy-yhtiö Ektro. Bändin muilla jäsenillä on kaikenlaista puuhaa soolo urasta arkkitehtuuriin ja muihin musiikkiprojekteihin. Rätöllä on kirjaja elokuvaprojekteja vaikka muille jakaa. Minusta se on aika hieno tilanne! K ysytäänpä asiaa muiltakin jäseniltä. Verde (2007) Panic (2007) Katapult (2007) The Blaze Game, nimellä ”Sunburned Circle” (live, 2007) Rakennus (live, 2007) Telescope (live, 2007) Hollywood (2008) Sound check (live, 2009) Triumph (live, 2008) Rautatie (2010) circle-taitto_l.indd 44 30.11.2017 17.57. – Tapasin Jussin ensimmäistä kertaa Helsingin Lepakko-klubilla, missä olimme vuonna 1996 Aavikko-yhtyeellä vät toisiaan harvoin ja treenaavat yhdessä vähän. Silloin, kun keikkoja lähdetään tekemään, on bändin into puhdasta. Vahvimmin ovat mieleen jääneet viime vuosien jytähevija AOR-vaiheet. 44 SOUNDI SOUNDI 45 joka voimisteli hiki hatussa kireissä asuissaan pitkin rokkiluolia ja tarjoili viimeisen päälle viihdyttävää stadionrock-spektaakkelia. Viime aikoina olen pitänyt regressiosta, Lehtisalo miettii. – Ei minua oikeastaan haittaa, etteivät esitykset ole muuttuneet. Väitteet Circlen jatkuvasta uudistumiskyvystä ovat asettuneet kyseenalaisiksi, kun bändi esiintyy samankaltaisella setillä jo ties kuinka monetta vuotta. Jonkun pitäisi vain keksiä jotain uutta! Mutta kun on harvoin yhdessä, ei hirveästi uuttakaan synny. – Toki tilannettamme on helppo kritisoida. Tämän spandex-asuisen jääkiekkokentällisen formaatti on kuitenkin lukkiutunut viime aikoina paikalleen. Vaikkemme ehdi aina näkemään toisiamme, niin tosiasia on kuitenkin, että olemme edelleen kasassa ja voimme hyvin. Jos me treenaisimme kolme kertaa viikossa, olisi se varmasti kaikille paljon stressaavampaa
– Hiljattain meidät kutsuttiin Kreikkaan soittamaan aika rahakaskin keikka. Uusimman Terminal-albumin julkaisi amerikkalainen avantgardempaan metallimusiikkiin keskittyvä Southern Lord -merkki. – Samana iltana olinkin sitten jo lavalla myös Circlen riveissä soittamassa synaa! Leppäselle kävi kuin Rätölle: ensin hän soitteli satunnaisesti, sitten hän tuli jäädäkseen. Jääskeläinen jatkaa Circlen tekotapoja valottamalla: – Jos miettii rokkenrollin mestarieepoksia, niin ne on tehty silloin, kun bändit tekivät kaksi levyä vuodessa ja lopun ajasta kiersivät ja treenasivat. Jääskeläinen perustelee olemistaan bändissä näin: – Circle on logistisesti helppo bändi. – Minulle ja Mikalle se on kuitenkin täysin yhdentekevä biisi. Siksi sen levyt ovat olleet metatason tulkintoja milloin mistäkin ilmiöstä. Ajattelemme aika samalla tavalla asioista, Leppänen aloittaa. Tämä kaikki ohjaa siihen, että meille pedataan täydelliset olosuhteet tehdä sitä mitä meidän kuuluukin, Jääskeläinen purkaa. Jääskeläisen kytkös tulee Sweetheartyhtyeen kautta, jota Janne Westerlund luotsasi 90-luvulla. – Circle reagoi siihenkin: se leikitteli ulkomaalaisen yleisön odotuksilla julkaisemalla hirveän määrän levyjä, jotka olivat keskenään täysin erilaisia. J ussi Lehtisalon parin vuoden takaisella Maisteri-sooloalbumilla on kappale nimeltä Journalismin ehdoilla. – Nykyään jopa tytöt tanssivat Circlen keikoilla!, lohkaisee Jääskeläinen perään. Hänen otsansa kurtistuu. Yhtäkkiä sen nimi tuntuu päivänselvältä: ei Circle ole koskaan väittänyt olevansa alati uudistuva – sen vastaanottajat ovat! Oletus on muodostunut osakcircle-taitto_l.indd 45 30.11.2017 17.57. Näin asia on ainakin rumpali Tomi Leppäsen mielestä. C ircle on aina reagoinut herkästi ympäröivään aikaansa. Verde (2011) Noiduttu (2011) Maxim (live, 2011) Manner (2012) Serpent (live, 2012) Enhar mo nic Intervals (For Paschen Organ), Mamifferin kanssa (2013) Incarnation (2013) Six Day Run (soundtrack, 2013) Suur-Pori (soundtrack, 2013) brändin suhteuttaminen ympäröivään maailmaan. Jussi Lehtisalon mielestä Vaelluksen renkuttaminen liittyy hänen mainitsemaansa popmusiikilliseen taantumaan. En tiedä, miten paljon siinä on käsitetaidetta, miten paljon ajankäytöllisiä ongelmia, miten paljon ihan vain laiskuutta… Mutta meidän ei onneksi tarvitse laatia mitään workflow-kuvausta toiminnastamme. Yhtye päätti kunnioittaa tätä asetelmaa ja tehdä levyn, joka sopi yhtiön kata logiin. Se kulminoituu jäsenten mielestä kappaleessa Vaellus – joka sekin on Rautatie-albumilta seitsemän vuoden takaa. – Olemme kuitenkin rock-kokoonpano, jonka jäsenillä on tietyt, vuosien varrella tulenpitäviksi hioutuneet roolit. Suhtautuminen tilanteeseen on bändin sisällä monenlaista. Circle on ikään kuin tarjonnut palvelujaan kullekin työnantajalle sopivassa muodossa. Circle on jännä sekoitus kaikkien inputtia. 44 SOUNDI SOUNDI 45 lämppäämässä Circleä, Leppänen muistelee. Olen ajatellut, että jos rokkia pitää soittaa, niin mieluiten ehkä nyt sitten tällä tavalla! – Minulla on… jonkinlainen syvempi side Jussin kanssa. Hänestä Circlellä ei ole koskaan ollut ainuttakaan muodollista hittibiisiä, mutta Vaellus lienee bändin tuotannosta se, joka eniten sellaista muistuttaa. Ihmiset tanssivat ja heillä on hauskaa. Se on Circlen ”hitti”. Vaikka tämä on varmasti edessä sitten, kun rupeamme rekrytoimaan uusia työntekijöitä tähän lafkaan – heidät pitää perehdyttää! Retoriikan lainaaminen työelämän puolelta tuntuu Circlen tapauksessa yllättävän rehelliseltä, eräänlaiselta tiettyjen nykypäivää sanelevien lainalaisuuksien ilmaisemiselta. Tällä vuosikymmenellä bändin toimintaa on ohjannut sen suhtautuminen omaan brändiinsä ja Infektio (2011) Rakkaus tulessa, feat. Sitten tuli ”metsäfolk” ja me teimme Forest-albumin, hän valottaa. Sipsipussit ja olutpullot ovat siisteissä riveissä ja vahvistimet ovat paikoillaan, juuri kuin raiderissa on saneltu. Siksi tuntuisi rikolliselta jättää se soittamatta. – Konseptina oli tehdä raskasta ja yksinkertaista musiikkia, Leppänen tähdentää. – Hyvästä lanneliikkeestä on vaikea päästää irti, Leppänen naurahtaa. Koska levy-yhtiö on alallaan varsin nimekäs, oli sen brändi Circlen omaa vahvempi. Se vain rytmittää settiä hyvin: meidän bändissä on kuitenkin kolme laulajaa, ja kun sirottelemme eri jäsenten laulamia biisejä eri puolille settiä, annamme bändistä kuvan multiosaajina! Tällainen lausunto kuulostaisi laskelmoidulta, jollei tietäisi, että sen sanoja on taipuvainen implisiittiseen leikinlaskuun. Olemme opetelleet käyttämään näitä työkaluja, ja se näyttää toimivan. Silti Leppänen ja Jääskeläinen näkevät asian käytännönläheisemmin: Circlen viihdyttävä spandex-spektaakkeli on eräänlainen osoitus kuluttajansuojasta. – Siitä alkoi myös Circlen ulkomaanvalloitus, kitaristi Julius Jääskeläinen hihkaisee väliin. Pidän erityisesti siitä, miten kaikki tekevät asioita omillaan ja silti myös yhdessä. Emme me voi heitä pettää tulemalla paikalle ja tekemällä mitä päähän pälkähtää! – Väite Circlen arvaamattomuudesta on mielikuvamarkkinointia, joka perustuu jonkun tietyn aikakauden juttuun, Leppänen summaa. – Keikat ovat nykyään tosi hyvin järjestettyjä. Bändin tämänhetkinen konseptuaalinen tilanne on reaktio rockelämän ammattimaistumiseen – ja eittämättä myös sen itsensä keski-ikäistymiseen. Erkki Kurenniemi (2011) Giardino feat. Ei silloin ollut aikaa miettiä. Sen jäsenet puhuvat kuitenkin toistuvasti ”alhaisimmasta yhteisestä nimittäjästä”. Tai jälkikäteen näkisin sen näin! Siihen aikaan Circle oli hyvin räjähdysherkkä kokoonpano... Sitten hän liittyi Westerlundin toiseen bändiin Plain Rideen, josta hän pikkuhiljaa päätyi myös kitaristiksi Circleen – ja samalla tietysti Circlen introverttiin sisarukseen Pharaoh Overlordiin, joka on tällä hetkellä jäsenistöltään sama kuin Circle mutta ilman Rättöä. – Joskus 2000-luvun alussa niin sanottu post rock oli esillä, ja reagoimme siihen vaikka sellaisilla levyillä kuin Prospekt ja Taantumus. On hitonmoinen kynnys lähteä rikkomaan sellaista sopimusta, jossa meiltä on tilattu karjalanpiirakkaa, toimittamalla paikalle jokin huono jäljitelmä tsatsikista! Me ajattelemme, että ihmiset ovat viikkorahoistaan raapineet kasaan summan, jolla tulevat katsomaan meitä. Levyjen luonteen on sanellut edeltä määrätty konsepti, jota sitten on sorvattu tilanteen mukaan. Biisit ovat helposti opittavissa ja niissä on mukavasti liikkumavaraa. – Meidän metodimme on samanlainen. – Kun aikoinani tutustuin Porin ihmisiin, tuntui heidän tapansa tehdä asioita ihan erilaiselta kuin se, mihin oli tottunut
– Tekeekö jokin asia tai tuote maa ilmasta paremman tai kauniimman paikan. Lehtisalo jatkaa: – Toimittaja oli varmasti itsekin pro vosoitunut tilanteesta ja paukauttanut lehteen jotain, mitä ei missään nimes sä pitäisi sanoa! Väitteestä tuli taakka kaikille ja eritoten meille, ja ainut tapa käsitellä sitä Suomessa oli ironisoida se mitättömiin. ”Sekoillaan ja höpötetään asioita, joissa ei ole mitään järkeä, mutta jumalauta kun se on hienoa.” Frontier, nimellä ”Falcon (ex-Circle)” (2013) Leviatan, nimellä ”Circle (ex-Falcon)” (2014) SSEENNSSEESS (soundtrack, 2014) Hukkaamiskielto (live, 2014) 6000 km/h (live, 2014) Pharaoh Overlord (2015) Tavastia (live, 2015) Live In London (live, 2015) 6000 km/h Part 2 (live, 2016) Terminal (2017) circle-taitto_l.indd 46 30.11.2017 17.57. – Southern Lordin tiedottaja teki oi keastaan suurimman työn. – Kritiikillä vain eliminoidaan ja su pistetaan taiteellisen ja täten myös yh teiskunnallisen toiminnan sektoria. 46 SOUNDI SOUNDI PB si Circlen brändiä, ja näin ollen siitä on tullut yhtyeelle taakka. – Se oli hyväntahtoinen provokaatio, Rättö naurahtaa. Varmaa kuitenkin on, että vaellus jatkuu. Sil loin kun kritiikin motiivi on vain jon kun ryhmän vakuuttaminen, on se teeskentelevää ja poissulkevaa. Riittää, että vakuutamme maailman sijasta vain toisemme. Minä uskon pienempään: jos tekee yhden kin ihmisen lempimusaa, niin se on ar vokasta! Marraskuun ilta Porissa on säkkipi meä. Sitä ei pitäisi lähteä kritii killä häivyttämään. Lehtisalo äkkäsi tehdä Taidekorkea kouluun aiheesta gradun. Se ja sen varjoversio Pharaoh Overlord tekivät tosin toistensa mukaan nimetyt levyt, joilla ne pyrkivät mukai lemaan toistensa soundia. Se ei ole syy lopettaa te kemistä. Kun tietää, minkälainen popmusiikillinen kainalosauva Suomi on naapuriinsa nähden, ja miten tääl lä aina yritetään kuroa tuota etumatkaa kiinni, niin siinä suhteessa teko oli erit täin hauska! Tästä huolimatta Lehtisalo haluai si Circlen osallistuvan myös vakavam paan kulttuurikeskusteluun. Kiinnostavaa oli silti se, mi ten Southern Lordin brändi nosti myös meidät varteenotettaviksi. Ei Circle ole mikään vitsi, vaikka populaarimu siikkia edustaakin. Edel leen poplehdistö jaksaa ratsastaa Da gens Nyheterin toimittajan vuosia van halla hihkaisulla, jonka mukaan Roskil dessa temppuillut Circle on ”maailman paras bändi kaikissa kategorioissa”. – Lehdessä toteu tuu se filosofinen aja tus, mitä olen omilla tekemisilläni yrittänyt esittää. Tämä ajatus te kee Circlestä niin suunnattoman inhi millisen bändin. Mutta välillä käy näinkin, se kuuluu lajiin niin jääkiekossa kuin musiikissakin. Sitä kautta varmas ti (brittiläinen musiikkilehti) Wirekin teki meistä kansijutun. Lehtisalo puhuu kritiikistä pois pyr kimisestä ja vannoo yhä suuremman moniarvoisuuden nimeen. Jos sama julkaisu on käsitellyt vaikka Kajia Saariahoa, niin kyllä se ker too siitä illusorisesta seurasta, johon tällainen kumisaapasjengi on lii tetty. Hän kokeili, miten hyvin Circlen brändi kestää jos sen vuokraa toiselle bändille – metalli yhtye Stench Of Decaylle. Levyyhtiö promosi albumia niin vimmatusti, että se arvioitiin kaikissa varteenotettavissa musiikkimedioissa. Sillä aikaa, kun tämä teki Circlen alla levyn kokeel lista death metalia, julkaisi ”exCircle” Falconnimisenä kasarirocklevyn ni meltä Frontier. Se antoi meille sellaisen korkea kulttuurillisen leiman. Reaktiot ovat olleet niin yhty että kuin sen fanejakin aliarvioivia, ja bändin teesit on selitetty niin outoina, ettei niitä kuulukaan ymmärtää. Ässät on hävinnyt TPS:lle murska lukemin 0–5. Se on oivaltanut, että ainoa tapa selvitä maailmassa on syleil lä ihmisen keskeneräisyyttä ja hauraut ta. Tässä mieles sä se viisitoista minuuttia julkisuudes sa, jota yritin lykätä aina vain myöhem mälle elämässäni, on varmaan sitten nyt käytetty! K uten arvata saattaa, ei Circlellä ole jatkossakaan minkäänlaisia tavoitteita. Terminal on Lehtisalon mukaan brändikokeilun päätepiste ja lopullinen pelastaja. Lehtisalo löytää kauneuden kesken eräisyydestä. – Elämä on melankoliaa ja apatiaa vastaan taistelua! Taiteentekijät ovat sillä lailla velvollisia ruokkimaan itse ään, kasvattamaan intoaan ja katso maan peiliin. Annettiin ym märtää, että ”nyt nuo jannut tekevät jo tain suurta”. Hän kertoo kierrelleensä menneinä kesinä Porissa järjestetyssä SuomiAreenapolitiikka jamboreessa ja miettineensä, miten sieltäkin voi löytää kiinnostavia ihmisiä ja rikastuttavia kokemuksia. Teesinsä tueksi hän mainitsee yllät täen Esko Ahon – keskustapolitiikon, joka nousi pääministeriksi juuri Circlen perustamisvuonna laman kynnyksellä. Menemättä sen enempää hänen muihin edesottamuksiinsa, Lehtisalo poimii Aholta termin ”yhteiskuntavastuu”. En tietenkään tarkoita, että ihminen voisi noin vain vaikuttaa elämänsä suuntaan ja olla oman on nensa seppä, mutta toisinaan taiteente ossa on tärkeää kysyä, mikä on jännää. Lehtisalon autonrenkaat jättä vät sameaan sohjoon jäljen – räntäsade on taas alkanut. Minusta myös taiteilijan pitäisi voida vastata tähän kysymykseen myöntävästi. Ei minun teh täväni taiteilijana ole keksiä innovaati oita tai saavuttaa jotakin suurta. Jos Circle joskus lamaaikana maalasikin kylmää ja karua Porikuvaa, joka kiel tämättä hiipii marraskuun illassa taas mieleen, on se vanhemmuuttaan tullut humaanimmaksi. Aittaluodon kaupunginosan tiilitalo jen pihalla olo on kuitenkin lämmin. Sil lä tarkoitetaan yritysten vaatimusta toi mia yhteiskuntaa hyödyttävien peli sääntöjen mukaan. Mika Rättö puhuu liiallisen angstin välttämisestä. Elämää pitäisi romantisoida enemmän! – Jos me päätämme, että lähdetään viikonlopuksi (yhtyeen ystävän ja vi deokuvaajan) Esko Lönnbergin kans sa mökille tekemään leffaa, niin lähde tään! Sekoillaan ja höpötetään asioita, joissa ei ole mitään järkeä, mutta juma lauta kun se on hienoa, hän jatkaa vii taten Circlestä tehtyyn kokeelliseen Saturnus Reality elokuvaan. Jos touhu kyllästyt tää, niin pidetään taukoa. Circlen bränditouhuilua ja muuta tai defilosofista aivovoimistelua on seu rattu kotimaisessakin mediassa, mutta usein kummallisten huumoritulkinto jen läpi. Brändinvuokraus jäi toteutukseltaan lopulta enemmän teoreettiseksi, sillä melko pian Circle palautti nimensä it selleen. Lehtisalo rakastaa ”korkean ja matalan” yhdistämis tä, ja tässä mielessä uutta mu siikkia avarasti käsittele vän Wirelehden kanteen pääsy oli ehkä suurin ta, mitä Circle voi saa vuttaa. Se hä vittää vaillinaisuuden ja puolivillaisuu den, vaikka juuri tällaisia arvoja tuli si nimenomaan vaalia. Näinhän ei tietenkään ole ja olemme ihan sama kupparyhmä kuin ennenkin
All rights reserved. Oikeudet ohjelmamuutoksiin pidätetään. Nummirock tulostus.indd 47 30.11.2017 11.31
48 SOUNDI SOUNDI 49 T arkkakorvaiset saattoivat bongata pari päivää sitten Soundin Parasta juuri nyt -Spotifysoitto listalle kavunneen kappaleen nimeltään Ei mikään palaa ennalleen, jonka esittää orkesteri nimeltään Matka Maailman Ympäri. Pian kiekon ilmestymisen jälkeen bändi pani pillit pussiin. Kaksi vuotta ja yksi punk-levy myöhemmin kitaristi-lauluntekijä Miro Palokallio on palannut suomenkielisen pop rockin äärelle uuden aisaparin sekä veljensä kanssa. matka maailman ympäri -taitto.indd 48 30.11.2017 17.59. Teksti: Eero Tarmo ”ME TUODAAN KITARAT TAKAISIN SUOMIROCKIIN” Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri -niminen yhtye julkaisi sivuillamme kehuja niittäneen <3-kakkosalbuminsa vuonna 2015. Yhtyeen tuoreudesta vastaa laulaja Saara ”Sape” Niemelä. Aiheesta vähääkään enemmän kiinnostuneet saattoivat myös saada nopeasti selville, että kyseessä on 24-vuotiaan, alkujaan Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri -yhtyeen kipparina profiloituneen, sittemmin soolomate riaalillaan sekä Brian & Helvetin Peruna -rämäduon toisena puoliskona musiikillisia ulostuloja suorittaneen Miro Palokallion upouusi kokoonpano. Ikää tuoreella Matka maailman ympäri -triolla on vähän, kokemusta paljon. Palokallion veljekset ovat bändihommien lisäksi tehneet sekä keikkamyyjän että kuvaajan töitä rockin parissa
– Se menee yleensä kylpyyn siinä vai heessa, kun kamojen pitäis jo olla autos sa. Bändi, jolla on tulevaisuus Vaikka ajatus yhteisestä, mahdollisesti duomallisesta tulevaisuudesta alkoi vä hitellen muhia Miron mielen syövereis sä, mahdollisuus Matka Maailman Ym päri teemaan uudelleen tarttumisesta ei vielä toviin käynyt miehellä mieles säkään. – Rehellisesti sanottuna epäilin ensin, että mahtaako Jukkaa kiinnostaa, Miro tunnustaa. Pitää vaan tietää se revii rinsä ja pysytellä sen sisällä, niin ei tule isompia konflikteja, rumpali myhäilee. Tai enhän mä lapsena tietenkään edes tajunnut, että voisin joskus olla ku vaamassa Ultra Brata. – Olin keväällä vähän jumissa omien biisien kirjoittamisen kanssa, ja Miron nähdessäni päähäni pälkähti, että tuo on oivaltanut suomenkielisen pop rockin tekemisestä jotain, mitä minä en. Tavallaan. Muun muassa useat Pimeyden, Mira Luotin ja Milla Rumin keikoilta taltioiduista, bändien someka navissaan jakelemista hien ja euforian täyteisistä otoksista ovat juurikin Palo kallion kädenjälkeä. Pahinta on se, kun se tahtoo ajaa autoa, Sape virnistää. Aarni ja Sape ovat kumpikin hyväksy neet Miron omaksuman roolin bändin johtajana. Joka on tulevaisuus! Mitä histori aan tulee, niin tämä bändihän on vasta kolme kuukautta, kolme viikkoa ja neljä päivää vanha (haastatteluhetkellä toim. Huipputuottaja puikoissa Vuonna 2018 ilmestyväksi määriteltyä ensimmäistä Matka Maailman Ympäri albumia ennakoivan Ei mikään palaa ennalleen singlen tuottajaksi pestattiin Kari Hynnisen ehdotuksesta lukuisten suomalaisartistien (muun muassa Ans si Kela, Jenni Vartiainen) listamenestys tä 2000luvulla edesauttanut Jukka Im monen. Pian sitten tosiaan tilitettiin kin ummet ja lammet vähän kaikesta ja sovittiin tärskyt Miron studiolle heti ris teilyn päättymispäivälle. Entäpä kuinka suuren johtajan kanssa työskentely sujuu studiooloissa. – Totta kai halutaan olla Suomen pa ras rockbändi. Olin vähän peloissani ja jäin siihen hämmentyneenä ihmettelemään, että mistä nyt on ky se. huom.) ja mä oon toinen perustajajäse nistä. Omalle veljel le on myös verrattain helppoa sanoa asi oita suoraan. – Tunnistin Miron, koska näin SMM MY:n keikalla muutama vuosi sitten, Sape muistelee. Se tuli ihan puskista. Mutta mitenkäs nykytilanteeseen päädyttiinkään. – 10 vuoden yhdessä soittamisen jäl keen olen jo oppinut tietämään, mitä Mi ro multa studiossa haluaa. – Niille keikoille vaan lähdetään yleensä myöhässä, koska Mirolla ei ole minkäänlaista hahmotuskykyä, Aarni naljailee. Kamerahommiinkin monen mallisiin mustiin päähineisiin viehtynyttä herraa motivoi intohimo. Useat vanhat ja tulevatkin biisinsä saunan lauteilla nikkaroinut Miro Palo kallio kippaa pohjat kahvistaan ja huo mauttaa, että vaikka nykyinen Matka Maailman Ympäri onkin sydämeltään trio, aiotaan keikkalavoille kömpiä tule vaisuudessa kuusihenkisen bändin voi min. – Mentiin Hynnisen luo kertomaan, että olisi nyt tämmöistä triohommaa, Miro muistelee. 48 SOUNDI SOUNDI 49 – Tein ja demottelin biisejä pitkin ke sää kunnes tajusin, että kun toi Aarni on nykyään keikkamyyjäkin, niin sehän on tässä nyt taas joka tapauksessa mukana, että eiköhän tästä trio tule. – Miro on selkeästi ottanut vaikuttei ta maailman suurista johtajista, Aarni komppaa ja jatkaa: – Jos Miro saa jonkun idean, on sitä todella vaikea enää poistaa hänen pääs tään. Kun sitten Sapen myöhemmin siel tä paatilta löysin, kysyin, että niin mistä meidän piti jutella. – Olin tämän vuoden kesäkuussa Pop Jazz risteilyllä, Miro aloittaa. Sape esittäytyi ja ilmoitti, että sen mielestä mun ja sen pitäis joskus jutella. Ja totta kai bändien kanssa kul kemalla, osana sitä porukkaa, pääsee ko kemaan ja näkemään todella paljon. Vaan mitä jo olemassa olevaa histo riaa omaavan pumpun nimellä jatkami sesta ajatteli Sape. – Ultra Bran kuvaaminen nyt kesällä oli mulle lapsuuden unelmien täytty mys. – Kivointa on tehdä suoraan bändeil le. Tai siis var mastikin tuo sit, jos treenit joskus pide tään. Sanoi, että ne ki tarat on tulossa takas muutenkin. – Parasta tässä Miron liideri illuusiossa on se, kun se tuo limpparia ja perunapiirakoita treeneihin. Vastasin, että joo. Ytimeltään nyt esiin asteleva Matka Maailman Ympäri on trio, jossa Palo kallion lisäksi vaikuttavat laulaja Saara ”Sape” Niemelä sekä Miron vanha tuttu velipoikarumpalikeikkamyyjä Aarni. Onneksi Mi rolla on hyvät taustavaikuttajat – levyyhtiön po mo ja keikkamyy jä – jotka ovat on nistuneesti oh jailleet häntä oi kealle polulle. Tarkoituksena meillä oli tuolloin lähinnä kuunnella toistemme demoja, antaa niistä palau tetta ja jauhaa musasta yleisesti. Matka Maailman Ympäri esiintyy Hel singin Tavastialla 4.4.2018. Hynninen kuiten kin kiinnostui ja vähitellen aloin siinä it sekin idealle lämmetä. Juuri Aarni oli kolmikosta se, jo ka tuli kaupan neeksi Matka Maailman Ympäri nimiajatuksen levy yhtiöpomo Kari Hynniselle (Suomen Musiikki). Myös keikkailun suhteen tavoitteet ovat selkeät. – Kyllä mä tän pääbändinäni näen, Palokallio linjaa ykskantaan, hörppää hänelle ostamastani kahvista ja muis tuttaa Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri yhtyeenkin muodostuneen ai koinaan hänen yhdessä Aarniveljensä kanssa perustamansa Vammanimisen pumpun perustuksille. Niin Miron kuin Sapenkin suureksi yllätykseksi. Turhia puntaroimatta päätin esittäytyä ja tentata Miroa erityisesti sanoittami sesta, mikäli se ei sitä liikaa näyttäisi är syttävän. – Me tuodaan kitarat takaisin suomi rockiin. Tavallisesti silloin saa myös suurim man liikkumisvapauden lavalla ja sen liepeillä. matka maailman ympäri -taitto.indd 49 30.11.2017 17.59. – Nainen – jota en sil loin tuntenut, vaikka molemmat samassa ra kennuksessa opiskeltiin kin – käveli laivan käy tävällä suoraan kohti ja kysyi, olenko mä Miro. Myös Olavi Uusivir ran yhtyeen matkassa Miro on kolmen viime vuoden aikana kieppunut kame roineen yhteensä noin 80 keikan edestä. Silti ollaan kyllä jotenkin aina onnis tuttu vetämään soundcheckit ajallaan. – Täähän on bändi, jolla on tulevai suus. Linssin läpi Musiikintekemisen ohella Miro Palo kallion nimi on viime vuosien aikana vaappunut vastaan myös valo ja video kuvauksen saralla. – Aarni siinä sitten pamautti, että tä mä on nyt siis Matka Maailman Ympäri. Siitä mentiin sitten saman tien laivan baarin puolelle jatka maan vakavasta aiheesta samalla, kun muu risteilyväki dokaili hyteissään. Kaikeksi onneksi Jukka tuntui hiffaavan juttumme varsin hyvin ja oli jopa samoilla linjoilla. ”Päähäni pälkähti, että tuo on oivaltanut suomenkielisen pop rockin tekemisestä jotain, mitä minä en.” Liekö nyt kyseessä projekti muiden joukossa vaiko jotain enemmän. Mietin sitäkin, että tajuaako han se tätä meidän missiota. Sape vastasi että bii sinkirjoittamisesta. Joka on
Kotkalaisen Markus Vanhalan ja lemiläisen Antti Hyyrysen matkoilta heavy metalin ihmemaailmaan löytyy hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä. Loppusyksyllä 2017 tiet risteytyivät jälleen kerran, kun armoitetut muusikot kiersivät yhtyeineen Euroopassa kuukauden ajan. Eikä se tähän lopu: pian saattaa olla ensimmäisen yhteisen bändin aika. OSTEOPAA TIN KAUTTA UUDELLE KIERROKS ELLE Teksti ja kuvat: Timo Isoaho 50 SOUNDI STAM1NA JA OMNIUM GATHERUM EUROOPASSA STAM1NA JA OMNIUM GATHERUM EUROOPASSA stam1na_omnium gatherum-taitto_b.indd 50 30.11.2017 18.00
Olin lu kion toisella, kun järjestin hevitapahtu man koululle, ja toimin myös miksaajana. edes jossakin. Sadat esiintymiset eri puolilla palloa eivät näy leipiintymisenä tai sinne päin hutiloimisena. Suomen rokkiklubeil la on alkuviikosta hiljaista, mutta Man nerEuroopassa voi ryskätä minä päivä nä tahansa. Siellä voi myös törmätä meidän vanhaa paitaa käyttävään sikäläiseen kaveriin, joka in nostuu analysoimaan Stam1nan lyriikoita 45 minuutiksi. Sen jälkeen molemmat yhtyeet ovat kasvaneet vauhdilla, ja kii reet ovat lisääntyneet samassa suhtees sa. Tämä ei ole toisaalta ihme, sillä Stam 1nan, islantilaisen Skalmöldin ja kotka laisen melodeathrykmentti Omnium Gatherumin The Arctic Circle Alliance eurokiertue on Berliinissä lähes tiensä päässä, ja taakse on jäänyt 22 keikkaa 23 päivässä. "Corpsegrinder vietti omaa vapaailtaansa ilmestymällä meidän keikalle ja moshaamalla täydel lä voimalla kaikkien bändien aikana." SOUNDI 51 STAM1NA JA OMNIUM GATHERUM EUROOPASSA STAM1NA JA OMNIUM GATHERUM EUROOPASSA stam1na_omnium gatherum-taitto_b.indd 51 30.11.2017 18.36. Näin perhanan tiivis savotta näyttää puristavan jo valmiiksi tyköistu vasta koplasta viimeisetkin mehut irti – eikä se jää havaitsematta. Internet on mahdollistanut sen, että vaikka tiistaiilta Madridissa voi olla Stam1nalle älyttömän hyvä. Hieman folkimpaa metallin laitaa edustavan Skalmöldin jälkeen Bi Nuun estradin ottaa isännän ottein hal tuun jo yli kymmenen vuotta niin euroop palaisia kuin pohjoisamerik kalaisia lavoja menestyksellä murs kannut Omnium Gatherum. – Kiinnostavalta. – No, sanotaan vaikka niin, että 199 luvun lopulla ei ollut tavoitteena päästä Berliiniin tai Soundiin, nauraa Vanhala. Joku osa minustakin haluaisi tehdä samaa ja paukuttaa keik koja viikkotolkulla ilman taukoja, mutta Stam1nan päämarkkinaalue on luonnol lisesti kotimaassa. KUKAPA OLISI USKONUT vuonna 1996, kun sekä Stam1na että Omnium Gatherum perustettiin, että suomenkie linen metalliyhtye pääsee rundaamaan vanhaa mannerta, vieläpä hyvällä me nestyksellä. H allo Berlin, guten tag Deutsch land! Wir sind Stam1na aus Finnland! Sen jälkeen vielä paljon paksumpaa siansaksaa, sinne tänne suomea ja englan tia, ja vähän ruotsiakin. Ber liinin kielimuurista ei ole tietoakaan, kun Stam1nan laulajakitaristi Antti ”Hüürü” Hyyrynen laskettelee menemään hänelle niin omintakeisen ominaisella tyylillä. Yleisön edustajat hymyilevät levotto mille tarinoille ja nyrkit alkavat nousta tihenevään tahtiin yhtyeen oivaltavan thrash/proge/deathjyräyksen tahdissa, vaikka monet Bi Nuu keikkapaikalle rie hakasta perjantaiiltaa viettämään tul leista eivät ole aikaisemmin kuulleetkaan Stam1nasta. Tällä hetkellä bändihommat ovat ta Stam1nan ja Omnium Gatherumin pääjehujen touhut nuorina jolppeina metallin parissa ovat hämmästyttävän yhdenkaltaisia. Tuollainen on älyttömän mielenkiintoista, lisää Hyyrynen. – En itse tohdi laskea reissuihin hupe nevaa aikaa, mutta Omnium Gatherumin ja Insomniumin miksaaja Sami Hauru, joka siis kärsii kanssani tätä tuplaran gaistusta, huomautti taannoin, että tä nä vuonna mittariin räpsähtää parisataa matkapäivää, sanoo Vanhala. Jos Hyyrynen on oivassa vedossa Bi Nuun estradilla, niin samaa voi sanoa myös kitaristi Pekka Olkkosesta, basisti KaiPekka Kangasmäestä, rumpali Teppo Velinistä ja kosketinsoittaja Emil Läh teenmäestä. Hulinaa on ympärillä jatkuvas ti niin jumalattomasti, että omassa ko dissa vietetyt rauhalliset hetket tuntuvat melko erikoisilta – ja erikoisen hienoilta. Eiväthän Euroopankiertu eet tuntuneet silloin onnistuvan suurim malta osalta englanninkielisistä härmä läisrykmenteistäkään. pissa, eikä kalenteriin oikein mahdu enää lisäyksiä. Omnium Gatherumin ko ko miehistön työmoraalille täytyy nostaa hattua, kun taas Insomniumissakin kita roivan Markus Vanhalan edessä pitää jo melkein polvistua. – Kun minua kysyttiin Insomniumiin loppuvuodesta 2011, kummankin or kesterin aikataulut olivat huomattavas ti väljemmät. – Unelmana oli tehdä kasettidemo ja esiintyä... Vuosikaudet yhdessä viih tynyt Stam1na tunnetaan perkeleellisen tiukasta soitosta – ja samanaikaisesta hel vetillisestä riehumisesta – mutta tänään lemiläiskopla tuntuu vielä normaaliakin tappoiskua vaarallisemmalta. Ensimmäisen kerran kaverukset törmäsivät toisiinsa yhteisellä keikalla Lappeenrannassa 17 vuotta sitten. Onhan se kysyttävä: miltä Vanhalan aika taulu kuulostaa. Kiertueelta toiselle tässä nytkin mennään. Meitähän ei ku kaan pyytänyt mihinkään, joten keikkoja piti kehitellä jostakin ja jotenkin. Berliinin Kreuzbergissä sijaitsevan The Ramones museon yhteydessä si jaitsevan pubin penkillä istuu Hyyrynen
Rainer (Nygård, laulajakitaristi) oli vähän hiilenä. Toinen Omnium Gatherum -velho, Joonas ”Jope” Koto, saa hoitaa sen pestin. – Meidän Lemille järjestämään iltamaan tuli Inearthed. Oltiinhan me maalaispojat aika ihmeissään. Mainittakoon myös, että Eläköön elämä -orkesterilla on melkein albumillinen uutta materiaalia. Uutta musiikkiakin kirjoitetaan koko ajan, ja studioon uppoudutaan luultavasti ensi syksynä. – Children Of Bodom palasi maisemiin seuraavana vuonna, ja Lemin kirkko oli kaiken varalta järjestänyt vartioinnin hautausmaalle. Antti Hyyrynen, Markus Vanhala ja toinen Omnium Gatherum -kitaristi Joonas Koto ovat tosimielellä pistämässä pystyyn Stonen materiaalia soittavaa tribuuttiyhtyettä. Hautausmaa säilyi silti koskemattomana. Markus: – Menemme tammikuussa studioon, ja biisit ovat hyvällä mallilla. Markus: – Mikä hauskinta, Stonen biisien soittamisesta on taas ryhdytty puhumaan. Ja älyttömän vaikuttuneita. Nyt, kun ajatus tulee Soundin toimesta julkiseksi, meidän lienee syytä ryhtyä toimeen. Markus: – Laittaisimmeko paikan hakuun tämän Soundin välityksellä. Pidämme joulukuussa bändi-istunnon ja tutkimme, mitkä aihioista ansaitsisivat jatkopaikan. Antti Hyyrynen ja Markus Vanhala ovat kivenkovia Stone-faneja. Hyppäisitkö tämännäköisen coverbändin kelkkaan. Nyt on tulossa vähän enemmän mustalaispunkia! ”Biisejä on paljon ja ne ovat hyvällä mallilla!” stam1na_omnium gatherum-taitto_b.indd 52 30.11.2017 18.01. Tuijotettiin esimerkiksi Raatikaisen Jaskaa, joka soitti niin nopeasti, että sillä piti olla kaksi haitsua eri puolilla settiä. Antti: – Minun täytyy varmaan laulaa ja soittaa bassoa, sillä en usko selviäväni Stonen biisien kitaroinnista. Levy tulee julkaisuun alkusyksystä, ja sitten taas rundataan armottomasti. Bodomin jätkillä, tai ainakin Alexilla, oli mustaksi maalatut kynnet, mutta illan ohjelmistoon kuulunut black metal -yhtye Horna edusti kokonaisvaltaisempaa pahuutta. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Diablo Brothers, josta tuli myöhemmin Diablo, tuli pääesiintyjäksi, mutta huvilupa loppui ikävästi kesken, ja keikka jäi tyngäksi. Vain vakavasti otettavia tarjouksia, kiitos, ja itäsuomalaisuudesta saa heti plussaa! Stone-coverbändissä paikka auki! Miltä tilanne näyttää Omnium Gatherumin ja Stam1nan seuraavien levytysten suhteen. Insomnium taas tekee ensi keväänä kiertueet Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hyyrynen jatkaa lennosta. Rumpali on vielä hakusassa. Keikan jälkeen herrat vetivät viivan Inearthedin päälle, ja kirjoittivat siihen Children Of Bodom. Jos maailma on täydellinen paikka, niin menemme studioon ensi keväänä ja albumi ilmestyy sitten syksyllä. Miekkosten ajatus Stone-coverbändistä on muhinut jo yli vuosikymmenen ajan, mutta idea saattaa muuttua todeksi jossakin vaiheessa. Antti: – Stam1nan tilanne on hyvä, sillä meillä on paljon uusia sävellyksiä ja sanoituksia
– Vuonna 2000. – Niinpä. – Kun Apocalyptica pyysi meidät Euroopan-kiertueen avausbändiksi syksyllä 2007, tunnelma oli epäuskoinen. Jätin soittopyynnön, ja Ville pirauttikin takaisin, mutta en ollut itse paikalla. Tämä tarkoitti sitä, että toimintamme suuntautui heti Spirits And August Light -debyytin (2003) jälkeen ulkomaille. – Omnium Gatherumin aikoinaan kiinnittänyt Rage Of Achilles oli pieni lafka, mutta se oli silti brittiläinen. – Olen kyllä käynyt kiertueiden väleissä osteopaatilla. Meidät kutsuttiin soittamaan Lappeenrantaan, ja Stam1na veti illan päänimenä. Esimerkiksi se, että ulkomailla keikkailusta tulee tuttua, eikä yksi reissu ole koko vuoden kohokohta. Meille lemiläisille ”ulkomaita” edustivat Lappeenranta tai Imatra, Hyyrynen hymähtää. Asioiden laita selvisi pian, ja nuokkarin ihmiset vaativat Hornaa soittamaan ilman maskeja ja pidättäytymään provokatiivisesta käytöksestä. Molli-Jori, alias Corpsegrinder, vietti omaa vapaailtaansa ilmestymällä meidän keikalle ja moshaamalla täydellä voimalla kaikkien bändien aikana. – Soitin jostakin saamaani numeroon, mutta Pystysen Ville, siis Hornan Shatraug, ei ollut kotona. Asuitte kummatkin Kaakkois-Suomessa. Näyttävä projektityömme päätyi sitten myös rehtorin ulottuville, ja hän kyseli ihan tosissaan, että oletteko te pojat saatananpalvojia. Naksautuksen kautta uudelle kierrokselle... Muutaman vuoden takaa löytyy esimerkki parhaasta päästä: Cannibal Corpsen George ”Corpsegrinder” Fisher, 47-vuotias maailman paksuniskaisin death metal -körmy. Tämä fakta tuli tietoomme, kun hän rysähti Jack Daniel’s -pullon kanssa meidän bussiin, ja ryhtyi mesoamaan metalliveljeydestä. KAIKENLAISTEN hassuttelujen ja diykeikkojen myötä alkoi kuitenkin tapahtua, niin Stam1nalle kuin Omnium Gatherumillekin. No, ei oltu – eikä me oikeastaan edes kuunneltu black metalia. Teemmeköhän teistä – Soundi toki jatkaa ilmestymistään – juttua vuonna 2038, Berliinissä tai jossakin muualla. Kun pääsimme ensimmäisen kerran soittamaan Saksaan, pelkästään lentokoneessa istuminen tuntui älyttömän siistiltä. Lauloivat vielä silloin englanniksi, aloittaa Vanhala. – Antti oli saanut jostakin myös numeroni, ja hän soitti seuraavana päivänä. Takavuosien haave oli juuri se, että voisi kiertää maailmaa ja elää heviä soittamalla, Vanhala aloittaa. Asiaakin oli, painavaa sellaista: meidän pitää perustaa Stone-coverbändi. Hän vaikutti tyytyväiseltä. Milloin polkunne kohtasivat ensimmäisen kerran. Jos taas nyt mietin viiden-kuudenkympin välissä olevia kavereita, vaikka James Hetfieldiä, niin hyvinhän ne myllyttävät, miettii Vanhala ja jatkaa: – Toisaalta, vaihtoehtoja ei oikein ole, sillä viimeinen päivä ”sen normaalin elämän” aloittamiseen meni jo aikoja sitten. Sain kuitenkin leffaidean jo 8-vuotiaana, Hyyrynen sanoo. – Stam1na oli Insomniumin kanssa eurorundilla syksyllä 2014. Äitini Irma Vanhala välitti sitten tiedon ”jonkun Villen” yhteydenotosta. Mikä olisi voinut olla siistimpää, virnuilee Vanhala. – Maalasimme kasvoille maskit ja hilluimme treeniksellä ja lähimetsässä. Vuodesta 1996 on vierähtänyt 21 vuotta, mutta katsotaanpa saman verran eteenpäin. George on hieno mies! ”1990-luvun lopulla ei ollut tavoitteena päästä Berliiniin tai Soundiin.” stam1na_omnium gatherum-taitto_b.indd 53 30.11.2017 18.01. – Corpsegrinder tykkäsi erityisesti Kai-Pekan riehumisesta. PALATAANPA The Arctic Circle Alliance -rundille ja kiertuebussin uumeniin. Myös ulkomaiden suunnalla. – Jos niskat kestävät niin antaa palaa vaan, mutta kyllä minä toisaalta sen elokuvankin aion jossakin vaiheessa tehdä. Olin silloin armeijassa, ja palasin kasarmille synkissä tunnelmissa, naurahtaa Hyyrynen ja jatkaa: – Markus soitti myös Malpractice-yhtyeessä – soittaa vieläkin – ja näin bändin keikalla Kouvolan Rytmikatissa 2000-luvun alkupuolella. Kerran reksi soitti isälleni, että tiesittekö, että teidän poikanne pyörii oudoissa porukoissa ja saattaa palvoa saatanaa. Case closed. Oi niitä lankapuhelimien aikoja! – Nuorisotalon työntekijät sitten kummastelivat, että mikä porukka tämä Horna on. Moni pikkupoika fiilistelee peilin edessä luukuttavansa Madison Square Gardenissa, mutta minulle musiikki oli pitkään vain hauska harrastus. Jorin niskan täytyy varmaan saada päivittäinen moshausannos tai tulee ongelmia, nauraa Vanhala. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Kas kummaa: myös Vanhala on buukannut Hornan esiintymään hamalla 90-luvulla. – Hämmentävää kyllä, mutta mekin teimme lukiossa oman black metal -videon, Hyyrynen nauraa. Minut oli nimittäin kutsuttu jo muutaman kerran lukion rehtorin vastaanotolle – erityisesti sen jälkeen, kun olimme kuvanneet black metal -videon osana jotakin kouluprojektia. Joskus on tullut mietittyä näitä konttorityöntekijöiden ”läppäri on ollut vähän huonossa asennossa ja nyt kolottaa” -vaivoja. Treenasimme silloin kotitaloni kellarissa ja isi-Vanhala vastasi, että niin, eikös Suomessa ole uskonnonvapaus – ja ne Markuksen kaveritkin ovat oikein mukavia. Olimme taas kerran Berliinissä, ja Cannibal Corpsen kiertuebussi oli parkkeerattu meidän dösän viereen – kannibaaleilla oli välipäivä. – Törmäsimme Diablo Brothers -ongelmaan eli huvilupa loppui, ja keikka päättyi ennen aikojaan. Kun keikka alkoi, Hornalla oli koko garderoobi niskassa, ja ensimmäinen biisi oli Sinulle, mätänevä jehova. Tervetuloa vaan meidän hommiin, huomauttaa Vanhala. En viitsi valittaa kiireiden vuoksi, sillä monet unelmista ovat toteutuneet. Eihän siitä ollut kuin jokunen vuosi, kun muille maille pääseminen tuntui olevan lähinnä helsinkiläisten yhtyeiden etuoikeus. Kaverit nyökkäilivät, että ilman muuta, ei ongelmaa. – Jouduin tietenkin puhutteluun, mutta se ei ollut mitään uutta. Koko ajan vahvemmin ulkomaille kurkottaneen Stam1nan edessäkin siintää reissu poikineen. – Kun 1990-luvun puolivälissä pohti vähän yli kolmekymppisiä tyyppejä, ne vaikuttivat täysin ikälopuilta. Sekään ei edistänyt asiaa, että levitin niin sanottua satanistista propagandaa eli koukeroisia keikkajulisteita ympäri koulua. Oltiin lähdetty kaveriporukalla hevireissuun... Aina kun liimasin uusia mainoksia, keskusradiosta alkoi kuulua ”Vanhala, rehtorin kansliaan”. – Lopullista mustaa ei vielä ole valkoisella, mutta tarkoituksena olisi tehdä muutamakin soittoreissu ensi vuoden aikana, nyökkää Hyyrynen. Seuraavaksi kävin ostamassa kaljan ja ojensin sen Markukselle lavalle. En tuntenut miestä, mutta huomasin heti, että nyt on kova kepittäjä. – Saimme silloin vähän vääristyneen kuvan Euroopan kiertämisestä, sillä meistä pidettiin mielettömän hyvää huolta ja Apocalyptica soitti pelkästään isoissa halleissa – enkä ollut koskaan edes haaveillut mistään areenoista
54 SOUNDI Teksti: Pasi Kostiainen Kuvat: Collier Schorr Charlotte Gainsbourg on elänyt jo tähän mennessä värikkään elämän persoo nallisten taiteilijoiden vai kutuspiirissä. Isä oli legen daarinen Serge Gainsbourg ja Lars von Trierin opissa hän on ollut useissa kiistan alaisissakin menestys elokuvissa. 54 SOUNDI TERVEISIÄ PARIISISTA JA NEW YORKISTA charlotte gainsbourg -taitto_b.indd 54 30.11.2017 18.02
Ristiriitaisia siksi, että levy julkaistiin joissakin maissa nimellä Lemon Incest – Charlotte oli vihjailevaa levyä tehdessään vain 14-vuotias. Nyt hän kertoo puhelimessa sujuvalla englannilla ja viehättävällä ranskalaiskorostuksella, että New York on alkanut tuntua vähitellen kodilta. Pariisissa ei vain enää pystynyt hengittämään, kotikaupungin ilma oli muuttunut liian ahdistavaksi. Lisäksi Gainsbourg on matkannut levyllään Pariisiin sekä käsittelemättömiin asioihin siellä lapsuudessaan, nuoruudessaan ja nykyhetkessä. Nainen lähti Ranskasta ja Euroopasta, mutta hänen uudelta levyltään Rest sitä ei huomaa. Ihailen Ranskaa. – Minulla on yhä kuitenkin hieno tunne, että olen vähän karkumatkalla. Mutta olen itsekin hieman yllättynyt siitä, miten hyvin viihdyn New Yorkissa. Laulajana Gainsbourg teki läpimurron albumeilla 5:55 (2006) ja IRM (2009). Tiedän, että tulen palaamaan Ranskaan ja Pariisin. Gainsbourg pakkasi perheensä, kolme lasta ja miehen ja muutti uuteen maahan. – Se on vaatinut monien askelien ottamista, enkä ole enää sama ihminen, joka olin kolme vuotta sitten, hän sanoo. Se on eurooppalaisvaikutteinen – muutenkin kuin Gainsbourgin laulun osalta. Hän on muun muassa tanskalaisohjaaja Lars von Trierin luottohenkilöitä, ja keskeisessä osassa hänen elokuvissaan Nymphomaniac, Melancholia ja Antichrist. Hän oli menettänyt hiljattain traagisesti siskonsa, valokuvaaja Kate Berryn, joka putosi asuntonsa ikkunasta Pariisissa. Jo näitä ennen hän oli levyttänyt isänsä Serge Gainsbourgin kirjoittamista kappaleista kootun, kiivaita ristiriitaisia tunteita herättäneen levyn Charlotte Forever (1986). Näyttelijänä hänet on nähty kymmenissä elokuvissa. Oli pakko. Boheemitaiteilija oli paheellisen Pariisin sankari, laulaja, kirjoittaja, kuvataiteilija ja ohjaaja, joka Charlotte Gainsbourgin levytystauko venyi kahdeksaan vuoteen, mutta hän onkin tehnyt noina vuosina useita elokuvia, yhden lapsen – ja elämisen mahdollistavaa surutyötä. SOUNDI 55 ”Halusin, että kaikissa kappaleissa on jonkinlaista levottomuutta yhdistettynä ihanasti soiviin, elektronisiin äänimaisemiin.” anskalainen laulaja-näyttelijä Charlotte Gainsbourg muutti Pariisista New Yorkiin vuonna 2014. Isä-Gainsbourgille tuo ei suinkaan ollut elämän ensimmäinen kohu. TERVEISIÄ PARIISISTA JA NEW YORKISTA charlotte gainsbourg -taitto_b.indd 55 30.11.2017 18.02. EI MIKÄÄN PÄIVÄKIRJA Charlotte Gainsbourg, 46, on toisen polven tähti
charlotte gainsbourg -taitto_b.indd 56 30.11.2017 18.02. – Yllättäen niitä New York -tunnelmia on levyllä tosiaan hyvin vähän. – Olin tajunnut Stage Whisper -albumia (2011) tehdessä, että haluan tehdä sanoitukseni itse. Kun Serge Gainsbourg sitten kuoli 62-vuotiaana vuonna 1991, oli Charlotte vain 19. Mutta se ei ollut kuin päiväkirjan kirjoittamista. Gainsbourg tunnustaa, että haaveilee oman elokuvan ohjaamisesta. SEBASTIAN, PAUL MCCARTNEY JA OWEN PALLETT Vaikka levy on merkitty Charlotte Gainsbourgin nimiin, niin siinä kuuluu myös vahvasti ranskalaistuottaja SebastiAnin kädenjälki. 56 SOUNDI SOUNDI PB ei lasiin sylkenyt – tuskin se jatkuvasti röökiä suussa roikottaen olisi onnistunutkaan. – Halusin, että kaikissa kappaleissa on jonkinlaista levottomuutta yhdistettynä ihanasti soiviin, elektronisiin äänimaisemiin. Halusin voittaa ennakkoluuloni ja turhautumiseni sen suhteen, ettei minusta olisi kirjoittamaan. Levystä saavat maininnat muutoinkin kunniakkaiden ansioluetteloidensa jatkoksi muun muassa Paul McCartney ja Owen Pallett. Gainsbourg oli jo tehnyt neljä kappaletta valmiiksi ennen kaiken muuttanutta sisaren kuolemaa. Ja sen aiheen käsittelemiseen juuri elokuvassa pitäisi olla joku hyvä, henkilökohtainen syy. Kyse oli enemmän heijastuksesta, hän kuvailee. – Vielä kolme vuotta sitten en olisi uskaltanut sanoa niin, enkä vieläkään ole varma, pystyisinkö siihen. Gainsbourgin levytystauko ei venynyt vain surutyön ja siihen liittyneen muuton takia, vaan myös siksi, että ranskalaisella on riittänyt elokuvatöitä. Eikä tätäkään levyä tarvinnut tehdä yksin, eikä vain kaksin SebastiAnin kanssa. En voinut kirjoittaa mistään muusta. Niin täytyi olla. Siksi olen työskennellyt Beckin ja Jarvis Cockerin kanssa, hän kertoo. Vain kappaleessa Sylvia Says ajattelin elämääni New Yorkissa. Nyt hän kohtasi sekä siskon että isän kuoleman samalla kertaa. Olen aina tarvinnut tekijöitä ympärilleni. Mutta miksi se New York ei kuulu levyllä juuri lainkaan. – Se, että kirjoitin sitten lauluja siskostani, oli vain luonnollista. Isän kuolema jäi käsittelemättä. SebastiAnin kanssa ensimmäinen johtoajatus oli tehdä levyllinen jonkinlaisia kauhulauluja. Hän on myös ohjannut videon uuden levynsä kappaleeseen Deadly Valentine. Hän on tällä vuosikymmenellä näytellyt peräti 15 elokuvassa, josta ajankohtaisimpia ovat tänä syksynä Suomessakin nähdyt uutuudet, Jo Nesbø -dekkarin filmatisointi Lumiukko ja ranskalaisdraama Ismael’s Ghosts, jossa näyttelee myös Oscar-voittaja Marion Cotillard. En ollut koskaan päässyt yli hänen kuolemastaan. Hänen omalle surulleen ei jäänyt tilaa. Laulajana ja näyttelijänä kunnostautunut Charlotte Gainsbourg haaveilee myös oman elokuvan ohjaamisesta. Koko Ranska suri, Charlotte muistelee Soundille nyt. – Kun sisareni nyt kuoli, asuin lähellä isäni taloa. Kaiut kohtaamisesta kuuluvat uudella levyllä. En voisi ohjata elokuvaa mistään yleisestä aiheesta, aiheen pitäisi olla hyvin henkilökohtainen, minulle tärkeä. Ja SebastiAn on ollut musiikkia tuottaessaan Pariisissa koko ajan, siihen heijastuu hänen elämänsä siellä. Mieleni on ollut levyä tehdessä Pariisissa, vaikka olen saanut koko prosessiin energiaa New Yorkista
PB SOUNDI SOUNDI 57 Suomalaisen afrofunkin edelläkävijä The Blassics vei Soundin paikkaan, jossa analogiseen tekniikkaan pohjautuva taika tapahtuu. Breikkipainoitteiset, tiukat funk-jumitukset ovat löytäneet uskollisen kuulijakuntansa. Pian valon näki omalla Odd Funk Records -labelilla julkaistu Juhan sooloprojektin Frankifierin No Blue -promo-cd (2011), ja vielä samana vuonna The Blassicsin ensimmäinen seiskatuumainen Goljat/ The Blassics -taitto_c.indd 57 30.11.2017 18.04. Paikalla ovat bändin rumpali Joona Venäläinen, kitaristi Juha Sarkkola sekä trumpetisti Tuure Tammi. HÄME ENLIN NAST A K u v a: P as i V äh än en K uulas syyspäivä hämeenlinnalaisen Kaurialan puutaloidyllin sydämessä on kuin mikä tahansa tyyni arki-ilta Kanta-Hämeessä. Itämaisin kankain, räsymatoin sekä musiikkijulistein sisustettu tila on myös seitsenhenkisen orkesterin harjoitustila. Paikallisen akkuliikkeen parkkipaikan takaa löytyy kuitenkin sisäänkäynti maagiseen paikkaan – The Blassicsin studioon. The Blassicsin soulista ja funkista inspiroitunut musiikki on saanut Becoming Waves -levyllään suitsutusta osakseen. Lukiokadulla on liikennettä harvakseltaan, vain Kolmostieltä kuuluva autoletkan tasainen humina kertoo työmatkalaisten kotiinpaluusta. Aina ei tarvitse tähyillä tyylilajien syntyseuduille autenttisuuden saavuttamiseksi. Paikka, jossa taika tapahtuu. Istumme lattialla iltapäivän auringonsäteiden siivilöityessä värikkäiden verhokankaiden läpi nauttien itsekerättyä, takuulla luomua yrttiteetä. Yhtyeen tarina alkoi aikoinaan Helsingissä, kun Juha ja Tuure kohtasivat miesten silloisessa kotikaupungissa ja löivät hynttyyt yhteen. Suurelle yleisölle The Blassics saattaa olla vielä verrattain tuntematon, mutta esimerkiksi kansainvälisissä bboy-piireissä tämä suomalainen afrofunk-kokoonpano Teksti: Linda Söderholm on nauttinut vankkumatonta suosiota jo vuosia
42,50€ Tiketti ja Lippupiste Fullsteam puolikas tulostus.indd 77 29.11.2017 10.18 The Blassics -taitto_c.indd 58 30.11.2017 18.39. Kaikki tunnustavat samat prinsiipit, joiden vuoksi musiikkia tehdään. Kolmikko ei osaa varsinaisesti nimetä vain yhtä syytä genrevalintaan, mutta vahvoina tekijöinä mainitaan dj-toiminta sekä levyjen keräily, mikä pitkälti määrittelee, minkälaista musaa halutaan soittaa ja tehdä. Musiikintekoprosessiaan muusikot kuvailevatkin varsin orgaaniseksi, mikä perustuu pääasiallisesti biisien sovittamiseen yhdessä jamittelun lomassa. Miehet kehuvatkin musiikkiyhteisöään “täydelliseksi työympäristöksi suomalaisessa yhteiskunnassa”. – Fela (Kuti) oli tietysti ensimmäinen, jonka kautta sai kiinni siitä, mistä voi oikeasti olla kyse näissä hommissa, ja sitä kautta polku vei sitten naapurivaltioihin ja Etiopiaan, Tuure summaa. Afromusaa digaillaan sen hyvän fiiliksen takia, polveilevien rytmien ja jumituksen tähden. Koitetaan päästä irti biisien eri osien vaihtelua korostavasta a/b-ajattelusta, tehdä juttua omin ehdoin omalla hyväksi havaitulla tekniikalla, Tuure kertoo. Peacemaker -nauhamikkejä Sennheiser 441 -mikkejä Superlux-nauham ikkejä Shure-mikkejä Odd Funk Recordsin studiotekniikkaa : K u v at : Li n d a Sö d er h o lm Ti 16.1.2018 KULTTUURITALO HELSINKI Liput alk. The Blassicsin treeni kämppä ja studio ovat yksi ja sama asia. Sittemmin Blassics-älppäreitä ja -sinkkuja on putoillut tasaiseen tahtiin; The Blassics Lp (2013), Smokey Session 7” (2014), We Call It Real (2015), Ruff Strut 7” (2016) sekä viimeisimpänä arvostelumenestys Becoming Waves tämän vuoden huhtikuussa. Nykyisellään poppoo ei ole ainoastaan yhtye, vaan joukko ystäviä, jotka tekevät musiikkia samoista lähtökohdista – rakkaudesta rytmiin ja rahisevaan analogisoundiin. Puheissa vilisee paljon Vanhan mantereen fiilistelyä, niin äänilevyjen kuin käsintehtyjen soittimienkin muodossa – studiolta löytyy muun muassa paikallisen Virtasen Sepon kasaama finngoni, länsiafrikkalaisen ngoni-kielisoittimen suomalaisversio. Mutta mistä kummasta on lähtenyt suomalaisseptetin inspiraatio afrofunkin veivaamiseen. Jokaisella bändin jäsenellä on tietysti oma stoorinsa, kuinka he ovat päätyneet musiikin ja erityisesti afrofunkin pariin, mutta porukalle on täysin luontevaa tuottaa tämänlaista musaa. – Bändin kanssa soittaessa huomaa tietyt jutut, jotka toimii tai ei toimi, ja niitä kun lähdetään työstämään, niin se muokkaa kokonaisuutta vahvasti. Tascam 38 8-raitanauhuri Revox A700 -master-nauhuri Soundcraft 200SR -miksauspöytä Roland RE-501 -nauhakaiku Boss RX-100 -jousikaiku Dynacord Echocord Mini -nauhakaiku Aphex 204 Aural Exciter Tascam MX-80 -etuvahvistin Tascam PE-40 -ekvalisaattori A.I.R. – Mikä ei niinkään ole ison soundin musiikkia, mutta hemmetin hienoa soitantaa ja yhteissoundia sekä rupuisia soundeja rytmisektiossa, Tuure tarkentaa. Kimpassa soittamisen kautta tehdään oivallukset, löydetään uudet suunnat ja päätetään isommat muutokset. Hän listaa vielä Orchestre Poly Rythmon, jonka tuotannossa on kelanauhurin ja nauhakompression johdosta mukavaa tunkkaisuutta, sekä ylipäänsä ghanalaisen highlifen. Kun puitteet ovat kunnossa ja mieli rauhallinen, on helppo luoda uutta ohjautumalla bändin kanssa transsinomaisiin tiloihin täysin luonnollisesti. Juhalle tärkeitä ovat olleet sen sijaan täysin omalaatuisen soundin ja tyylin omaavat Whitefieldin veljekset ja heidän Poets Of Rhythm -kollektiivinsa, Joona puolestaan mainitsee esikuvikseen saksalaisen Woima Collectiven, jonka vaikuttavat miksaukset ovat tehokkaita niin kotona kuin isoillakin areenoilla. 58 SOUNDI Cheek Playah. Ja vielä 100-prosenttisen analogisesti. PALJON ON TOSIAAN kulunut aikaa siitä, kun alkuperäinen viisikko veti ensimmäiset Blassics-treenit Joonan vanhempien kotona. Miel lyttävissä olosuhteissa oikeilla välineillä syntyy rytmiä ja vanhaa soundia palvovaa afrofunkia. Yhdessä tunnelmoidaan myös Daptonea, Timmionia sekä Jamaika-juttuja
LISÄKSI ON TIETYSTI loppumaton kiinnostus soundiin ja käsitöihin – tarkoittaen tässä tapauksessa nappien konkreettista vääntelyä ja analogisoundin hifistelyä. Ja vaikka sen toteuttaminen onkin vaikeaa, niin musiikin tulee kuulostaa hyvältä kaikissa olosuhteissa – niin kotona kuin isoissa kamoissa. ODD FUNK RECORDS laitettiin aikoinaan pystyyn, koska levyistä haluttiin julkaista itse pieniä painoksia. The Blassicsin musiikki soitetaan, äänitetään ja miksataan täällä Hämeenlinnan studiolla, sitten se lähetetään Timmionille masteroitavaksi ja sieltä edelleen Keski-Eurooppaan tehtaalle painettavaksi. Miksaukset on aina niiden päivien miksauksia, silloin saattaa viehättää joku juttu, jonka sinne on saanut sattumalta tai muutoin aikaiseksi – on se sit ten jokin rämisevä rumpusoundi taikka säröillä oleva torvisektio tai basso omalla matalalla alueellaan, selittää puolestaan Tuure. Juha ja Tuure tekevät kaiken tuotannon analogisesti. Musiikki, joka valtaa kaiken fyysisen ympäristön, koska vasta silloin se alkaa herättää tunteita ihmisissä. Lähitulevaisuudessa The Blassicsilta on odotettavissa uutta matskua, muun muassa yhtyeen historian ensimmäinen vokaalibiisi, 7-tuumaisena julkaistava etiopialaisen solistin Mici Macin kanssa harjoiteltu ja äänitetty amharankielinen kappale. Samoihin aikoihin tahdottiin myöskin eroon tietokoneista ja laitettiin kaikki hamstratut studiokamat yhteen – ja kas, ensimmäinen studio-setup oli kasassa! Odd Funk on toistaiseksi keskittynyt vain Bläsäyttäjien omiin julkaisuihin sekä ydinryhmän sivuprojekteihin. Muitakin kansainvälisiä yhteistyökuvioita on väläytelty, mutta niistä ei vielä voida vuotaa yksityiskohtia julkisuuteen. Lisäksi, aivan kuten mekin, laitteetkin elävät ja muuttuvat ajan kanssa. – Analogitouhussa kiehtoo, että siinä laitteet aiheuttavat rajoitteet, toisin kuten digitaalisessa maailmassa, missä lähes mikä tahansa on tänä päivänä mahdollista. Ti 16.1.2018 KULTTUURITALO HELSINKI Liput alk. Lisäksi tekeillä on cover-kipale saksalaisen Renegades Of Jazzin kokoelmalevylle, jonka on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2018. – Soundi on monimutkainen juttu, elinikäisen kokeilemisen matka. Puhetta muistakin artistikiinnityksistä on toki ollut ja studio on erilaisten musiikintekijöiden aktiivisessa käytössä, mutta kenelläkään ei ole aikaa lähteä ammattimaiseksi levymoguliksi. 42,50€ Tiketti ja Lippupiste Fullsteam puolikas tulostus.indd 77 29.11.2017 10.18 The Blassics -taitto_c.indd 59 30.11.2017 18.39. Esimerkiksi Joona tekee musiikin lisäksi kaiuttimia ja pitää sound system -tansseja. – Musan ulkopuoliseen säätämiseen tuntuisi menevän aivan liikaa aikaa, mikäli pitäisi lähteä The Blassicsin lisäksi pushaamaan Odd Funk Recordsia ja muita artisteja, Juha ynnää. Se on jatkuvaa randomiutta, veistelee Joona. Analogisen äänen käsittelyssä joutuu käyttämään luovuutta ihan tosissaan ja siinä on täysin erilainen käsin kosketeltava tekemisen meininki kuin digihommien suhteen tietokoneen hiirellä näpyttelyssä. Tavoitteena on muhkea, tasainen soundi. Biisit ovat aina ajan kuvia, äänikuvia
Vasta nelikymppisenä levyttämään päässyt Sharon Jones on toki monta pykälää vakuuttavampi laulaessaan naiseudesta oman egon tunnesiteitä laajemmin. Kyseinen päätösjakso esitettiin syyskuussa 2016 ja marraskuun 18. Postuumia viimeistä albumia ei silti ole omistettu murheelle ja kuolemalle, vaan Sharon Jonesin musiikilliselle elinvoimalle, reteälle menomeiningille ja sokeroimattomille tunnekuohuille. Itse asiassa Dap-Kings palautuu James Brownin tai George Clintonin progressiivista funkiakin kauemmas tiukkoihin orkesterisovituksiin, joissa on Brownin varhaisvuosien ohella selviä yhteyksiä vaikkapa Bobby Blue Blandin vetäviin ensihitteihin. ASKO ALANEN HHHHH Sharon Jones & The Dap-Kings Soul Of A Woman Daptone Levyarvostelut 11_2017.indd 60 30.11.2017 19.42. Amerikan soulkollegoja selvempiä musiikillisia välittäjiä ovat olleet Amy Winehousen, Duffyn ja jopa Adelen kaltaiset nuoret tulkit, jotka ovat löytäneet vahvoista soulja blueskuvioista aikuisempaa kokeneisuutta ääneensä. Tyyliltään Soul Of A Woman on määrätietoisesti samoilla linjoilla läpimurtolevyn kanssa. Joka ainoa kappale alkaa hillittömän tyylikkäästi ja mukaansatempaavasti, olipa sisäänheittokikkana urkujen ja basson napakka funkriffi, Jonesin vahva kutsuhuuto, brassiosaston piukean messinkinen atakki, svengiä ennakoiva pelkistetty kitarariffi, latinosävyinen congankopse, lauluköörin iskulauseet tai jousisektion viileät väreilyt. Tällä elävänä tallennetulla albumilla Sharon Jones pysyy aikamme laulajien eturivissä pitkään vielä haudan takaakin. Levyarviot >> 60 SOUNDI ...hän tietää voivansa tehdä kritiikittä mitä vain... Moderneja souldiivoja maanläheisempi Sharon Jones ei ole myöskään flirttaillut räpin valtavirran kanssa. Nimikappale toimi osuvana Harlemin ajankuvana Luke Cage -televisiosarjassa, Jonesin esiintyessä Dap-Kingeineen Harlemin häikäilemättömien konnien yökerhoaktina. Brassit, kitarat, kiipparit, laulustemmat ja perkussiot on harkittu ja aseteltu uuteen kuosiin joka kappaleessa. Sharon Jonesin julkituomat emootiot loksahtavat Dap-Kingsien isoon svengiin täydellisesti, koska hänen upea äänensä on yksi orkesterin saumattoman työskentelyn instrumenteista ja samalla korostetusti etualalle asettuvan laulutulkinnan väline. Retrosovitukset ja -soundit kuulostavat häikäisevän hienoilta ja mikä parasta, niin tuoreilta, että ne tuntuvat moitteettomassa svengissään ennemmin uraauurtavalta työstöltä kuin nostalgian kierrätykseltä. Orkesterin yhteistyön ja Jonesin oman tunnepanoksen yhdistelmä on hallitun tasapainoinen ja kattavasti toimiva tekijöiden analyyttisistä aivoista syvälle kuulijoiden munaskuihin ja rytmijalkoihin asti. Soundien ja soiton elementit saattavat olla hyvinkin tutunkuuloisia, mutta suoraa vanhan toistoa kuvioissa ei ole nimeksikään. Esityksen kiihkeyttä korosti haimasyöpää vastaan taistelevan laulajan sängeksi keritty afro, jota artisti kieltäytyi kätkemästä peruukkiin. päivänä kuolo korjasi laulajan. K u v a: Ja co b B lic ke n st af f ”Soundien ja soiton elementit saattavat olla hyvinkin tutunkuuloisia, mutta suoraa vanhan toistoa kuvioissa ei ole nimeksikään.” S haron Jonesin & The DapKingsin kymmenen vuoden takainen albumi 100 Days, 100 Nights oli suurenmoinen piristysruiske nykyhetken soulin ja funkin verenkiertoon, joka on ehtinyt hyytyä r&b-termin uustulkinnan mukaiseen ylitunteiluun, jossa sekä elävämpi rytmi että koetumpi blues on jätetty itseriittoisen solistisen lauluakrobatian varjoon. Kuten kekseliäissä introissakin, kappalerakenteessa ja yhteisessä svengissä korostuvat eri instrumenttien painotukset hyvin monipuolisesti ja maukkaasti
MIKKO MERILÄINEN HHHH Levyarvostelut 11_2017.indd 61 1.12.2017 13.35. Ja kun sain täyspitkän levyn. Utopia on, ikävä kyllä, ja ihan loppujen lopuksi, vähän sellainen kädenlämpöinen ”katsokaa, minä olen edelleen Björk, enkö olekin outo ja ihmeellinen” -taideteos. Uskon, että hän jättää pitkän ja pysyvän jäljen vaikkapa Paul Wellerin tai Johnny Marrin tapaan. Kuka nerolle kertoisi, että omintakeinen visio pysyisi ilman itsepintaisesti ylläpidettyjä maneerejakin. Levyjä kuunnellessa tulee miellyttävä olo siitä, että musiikki on syntynyt ilman pinnistelyjä ja terveellä itsevarmuudella. Eikä se ole hyvä edes Björkin kaltaiselle nerolle. Tuottaja David Holmesin kontribuution myötä Who Build The Moonista rakentuu vahva kokonaisuus, jonka kulmakivinä ovat yhtä lailla useat erinomaiset sävellykset kuin kiehtova, kevytpsykedeelinen soundi ja paria tylsempääkin raitaa kannatteleva, jännitteinen tunnelma. Jos joku sellaista kaipaa, niin nyt on pari pykälää enemmän uutta ilmaa siipien alla. Soul Of A Woman Daptone K u v a: Sa n tia go Fe lip e HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Noel Gallagher’s High Flying Birds Who Built The Moon. Metodin vastapuolena on tietenkin se, etteivät levyt ole toisaalta erityisesti yllättäneet tai suuremmin uudistaneet miehen ilmaisua. Monen musamedian ylitsevuotavasta hehkutuksesta huolimatta biisi oli minusta yksinkertaisesti surkea. Esimerkiksi sillä eräällä. Sour Mash Noel on Gallagherin veljeksistä se, jonka Oasisin jälkeisestä urasta ei ole tarvinnut olla huolissaan. Noelin sooloja on leimannut helpottava pakottomuus. Valitettavasti se onnistuu samanaikaisesti olemaan Björkin levyksi kovin hajuton ja mauton. Romanssiteemainen, klassisia soittimia ja orgaanisia luonnonääniä elektroefektien yhteydessä hyödyntävä kokonaisuus toki tihkuu omalaatuista avantgardeilua. Ihanan äänekkäästi rutiseva, kevyesti rullaava glam-renkutus! Isolla vaihteella albumi etenee sen jälkeenkin niin tempojen kuin tuotannon puolesta. Mutta toisaalta Noelilla ei tämänkään näytön jälkeen ole mitään taiteellista syytä haikailla menneiden perään. Seuraava sinkku, Medúlla-levyn (2004) tapaan useita ihmisääniä melodiseen kudokseen punova levollinen Blissing Me oli helpommin nieltävä, mutta ei sekään saanut erityistä innostuksen kipinää sydämeeni syttymään. Muka-minimalistinen, muka-taiteellinen, ja hei nyt ihan oikeasti sitä teennäistä muka-kömpelöä feikkiaksenttia, joka lakkasi olemasta söpö noin vuosikymmen sitten. Mutta niinpähän on kantanut miehen levyartistin urakin, ja nyt ollaan High Flying Birdsien kolmannessa albumissa, joka on vieläpä nipun kiinnostavin ja laadukkain. Aloin pelätä, että sankarittareni tuuppaisi kokopitkällä ulos pakkauksen itsetarkoituksellisen vaikeatajuista, omahyväistä tekotaidetta. Tokihan parhaimmillaan mestarilliselle laulunkirjoittajalle ja muusikolle aina järkevää tekemistä löytyy, vaikkei sooloura linnun lailla lentoon nousisikaan. Björk Utopia One Little Indian Kun Björkin yhdeksännen studioalbumin ensimmäinen sinkku The Gate pamahti julkisuuteen, ajattelin, että nyt. Koko biisi on yksinkertaisesti ihana. Albumilla on upeat hetkensä. SALLA HARJULA HHH SOUNDI 61 ...hän tietää voivansa tehdä kritiikittä mitä vain... Jotka molemmat muuten vierailevat tällä levyllä. Ja se on paljon se. Intromainen Fort Knox virittää vastaanottajan taajuudelle, jonka jälkeen Holy Mountain -singlen on helppo potkaista albumi upeasti käyntiin. Lopussa soi uljas The Man Who Built The Moon, joka on parhaita miehen kynästä irronneita. Kokonaisuus ei kuitenkaan jää erityisemmin mieleen kuuntelun jälkeen, eikä lähemmin kosketa sielua kuunteluhetkessä. Nyt on saavuttu sille rajalle, jossa superstara on astunut territorioon, jossa hän tietää voivansa tehdä kritiikittä mitä vain. Isona soivat rummut, torvet, kosketinmatot ja mystiset vibat vievät ajatukset lopullisesti pois ison O:n ääreltä, ja mennäänpä välillä jopa philspectoriaanisissa tunnelmissa. Kävi ilmi, että Utopia ei oikeastaan ole erityisen vaikea omaksua. Kolossaalisen hitaasti kasvava, ilmavista huiluista viimein kirpeän teräviin rytmiefekteihin rysähtävä Losss ei omaa minkäänlaista perinteistä biisirakennetta, mutta tekee silti hätkähdyttävän vaikutuksen ensikuulemalta. Body Memoryn syväsointiset jouset ja kimaltelevat ihmiskuorot ovat huiman kauniita. Siitähän ei päästä mihinkään, että vaikka Noel löytää levy levyltä omaa ääntään, tämäkin levy toimisi paremmin vahvemmalla laulajalla
Harvoin Dylan on keikoillaan näin valpas, keskittynyt ja ilmaisussaan tarkka. Kuten kollega Antti Luukkanen edellä mainittujen julkaisujen arviossaan osuvasti tiivistää, ovat nämä järkälemäiset boksit bonusmateriaaleineen ”arkeologian, käsityön ja historiankirjoituksen mestarillinen saavutus”. boksi. Puppetsin yhteydessä muistellaan usein myös levyn kiertueella syyskuussa 1986 menehtynyttä basisti Cliff Burtonia ja komea tribuutti on tämäkin laitos. Sälää löytyy useamman lp-, cdja dvd-levyn lisäksi muun muassa c-kasetin, kirjan ja lyriikkakansion muodossa. Nyt julkaistu massiivinen uusintapainos jatkaa puolestaan viime vuonna ilmestyneiden Kill ’Em Allja Ride The Lightning -juhlajulkaisujen viitoittamaa tietä. TIMO KANERVA HHHH Levyarviot > ...isärokkausta tarpeettoman pienissä muotivaatteissa köpötellen... Dvd on puolestaan melkein katselukelvoton, kun jok’ikisen biisin jälkeen näyttelijä Michael Shannon saarnaa tulta ja tulikiveä syntisäkkien niskaan. Haastatteluista, livetaltioinneista, riffinauhoista ja demoista koostettu bonusläjä on kauttaaltaan mielenkiintoista kuunneltavaa. Tehdään nyt vain mahdollisimman hyvä levy!” Bob Dylan oli kokenut uskonnollisen herätyksen, ja vastaheränneeltä hän näillä livetallenteilla kuulostaakin. VESA SILTANEN HHHHH K u v a: B ar o n W o lm an RETRO RETRO K u v a: Fi n C o st el lo Levyarvostelut 11_2017.indd 62 30.11.2017 19.42. Itse levyn remasteroitu versio ei tuo jo alun perin hyvältä soundaavaan levyyn mullistavaa parannusta, pääasiassa lisää täyteläisyyttä ja pyöreyttä. Viime vuonna kolmekymppisiään viettänyt heviklassikko on tärkeä virstanpylväs paitsi Metallicalle itselleen, myös koko genrelle ja levyä on juhlittu ja muisteltu bändin toimesta vuosien varrella aiemminkin muun muassa 20-vuotiskiertueella vuonna 2006. Näiden perusteella yhtyeen – ensi kädessä James Hetfieldin ja Lars Ulrichin – visio levystä ja biiseistä on ollut harvinaisen selvä jo sävellysprosessin ensiaskelista alkaen. Seuraavaksi hän löysi kabbalan, ja nyt voikin todeta, että Dylan on levyttänyt useampia levyjä Frank Sinatran kuin Jeesuksen kunniaksi. 13/1979-1981 Columbia Kun Bob Dylan kääntyi kristinuskoon, kulki Leonard Cohen hämmentyneenä ympäri taloaan ja toisteli puolisolleen: ”Mitä ihmettä tämä on. Se tarjoaa kahdeksan cd:tä, yhden dvd:n ja kaksi kirjaa. Albumit toimivat yllättävän hienosti. 62 SOUNDI Bob Dylan Trouble No More – The Bootleg Series Vol. Hänethän tunnetaan oikukkaana esiintyjänä, jonka hyvän ja huonon päivän ero on huikea. Lisäksi esille pääsee ilahduttavasti myös Burtonin saappaat täyttänyt Jason Newsted. Yhtäkkiä sukupolvensa syvällisimpiä rocktekstejä kirjoittanut taiteilija julisti, että ihminen palvelee joko Jumalaa tai Saatanaa. Mitä Dylan löytää Jeesuksesta?” Samaa ihmettelivät Dylan-fanit kaikkialla. Kysymys ei ole jumalaisesta johdatuksesta vaan ammattitaidosta. Sen sijaan jään jännityksellä odottamaan, mitä tapahtuu, kun tässä uusintapainosjatkumossa tartutaan seuraavaksi Newstedin bassoraidoilla vesilintua heittäneeseen ...And Justice For Alliin. Bob saa bändeineen yksioikoiset gospel-biisit svengaamaan. Konserteissa heiluteltiin pian julisteita, joissa luki: ”Jeesus rakasti vanhoja laulujasi!” Bob Dylan teki vuosina 1979–1981 kolme uskonnollista albumia (Slow Train Coming, Saved ja Shot Of Love) ja sen ajan musiikilliseen antiin uppoutuu Bootleg Seriesin 13. Metallica Master Of Puppets Blackened Master Of Puppets -albumi ei turhia esittelyjä kaipaa. Muutos tapahtui nopeasti. Taltioinnit Newstedin koesoittosessioista ja ensimmäisiltä keikoilta loppuvuodesta 1986 kuuluvatkin bonusmateriaalitarjonnan helmiin. Dylanin kristillinen kausi ei kauan kestänyt. Kun Dylan yritti käännyttää studiossa Jerry Wexleriä, Slow Train Comingin maineikasta tuottajaa, totesi tämä lakonisesti: ”Bob, puhut vannoutuneelle ateistille. Ensin Dylan meni evankeliselle intensiivikurssille, ja sitten hän alkoi tehdä ja esittää yksinomaan uskonnollisia lauluja. Jännittäviä yllätyksiäkin joukosta löytyy, kuten Welcome Home (Sanitarium) -kappaleen ylimääräinen osio, joka löytääkin lopullisen paikkansa Orion-instrumentaalin tunnelmallisena väliosana. Yhtä aikaa tiiviisti ja rennon iisisti soittavat kautta linjan rumpali Jim Keltner, basisti Tim Drummond, kosketinsoittaja Spooner Oldham sekä kitaristit Fred Tackett ja Mark Knopfler . Ne kirjat pitävät sisällään valtavan kuva-aineiston ja jonkin verran tekstiä
Sillä on aina ollut omaa, ihanan pöhköä sanottavaa ja se on toiminut itseään etsivien teinien ja nuorten aikuisten naiivin romanttisena äänitorvena. Jenkkibändin edellisestä studioalbumista on ehtinyt kulua puolet kuluvasta vuosikymmenestä, joten on siis korkea aika hypätä takaisin luovuuden nyrkkeilykehään. Perinteisillä vahvuuksillaan pelatessaan nelikko on kuulostanut nasevuudessaankin aikajätöltä. ANTTI MARTTINEN HHH Converge The Dusk In Us Epitaph Kun vyöllä on Jane Doen (2001) kaltainen skeneklassikko, voi Convergea pitää hyvällä syyllä yhtenä oman alalajinsa kulmakivistä. Vaatteet sikseen, ainakaan vangitsevan punakantisella Instant Pleasuresilla ei turhia postailla tahi setäillä. Sen lisäksi hän on magneettisen esiintymiskyvyn omaava artisti. Tällä kertaa Hynninen on valinnut tekstejä tulkittavaksi, kiinnostavimpana ehkä katkelma Jouko Turkan romaanista Selvitys oikeuskanslerille käännettynä englanniksi kappaleessa Year Of 584 Days. Äänimaisema tekee kunniaa Turkan aina klaustrofobisille ajatuksille. Lopulta bändi voittaa puolelleen haikealla vilpittömyydellään. Tuotantojälki ylentää triviaalitkin sävelkulut hurmaavan yliampuviksi, mutta paljastaa samalla karun totuuden. Kun liki 50-vuotiaat miehet työstävät unelmaa ikuisesta teini-iästä, on kokonaisuus paitsi koskettava myös tahmea. Levyillä puretaan doomia eri kokoisiin paloihin. Hengähdystaukoa, jos sitä voi hyytävyydessään sellaiseksi kutsua, The Dusk In Us tarjoaa vain surumarssimaisen nimikkobiisinsä aikana. Lopulta nelikko huomasi koostavansa ylivalottuneita nuoruusmuistoja, haaveiden puhkomaa elämää ja Kalifornian rantamaisemia kuulaaksi pop-levyksi, jonka avaria melodioita ja aurinkoisia kertosäkeitä sävyttää rakkaus The Beach Boysiin. Okkultisti Marjorie Cameronin kirjeenvaihtoa Jane Wolfen kanssa tulkitseva ”Closure” on taas toimivampi teoksena. Albumien lätty toisensa jälkeen isommaksi kasvanut soundi taas kielii, että todella paljon on matkalla tehty oikein. Kaikilla mittareilla levy on silti varsin freesi suoritus pian kolmekymppisiään viettävältä yhtyeeltä. Olavi elää! on hyvä läpileikkaus miehen laajasta tuotannosta, eikä hänen pätevää yhtyettään pidä aliarvioida: joustavan rytmiryhmän ohella kitaristi-kosketinsoittaja ja levyn tuottanut Timo Kämäräinen tekee hienoa jälkeä. Se ei jaksa pitää otteessaan loppuun asti, vaan hukkaa kuulijansa jossain puolivälin tienoilla. The Dark Elementin kappaleet ovat Liimataisen käsialaa, mutta sävellykset muistuttavat monin paikoin hyvin paljon Olzonin entisen yhtyeen biisivalikoimaa. Paitsi että Shed Seven tuntuu vuonna 2017 rokkaavan vetreämmin kuin useammat nuoret oriit, se kuulostaa paikoin jopa paremmalta kuin A Maximum High’n (1996) huippuaikoinaan. Ammattilaisten ohjauksessa aloittanut symppisremmi on kasvanut kymmenessä vuodessa kohti omaa, kansainväliset mitat täyttävää soundiaan. Englantilaisen, rituaaleja tutkineen antropologin Victor Witter Turnerin tekstiä yliampuvalla teatraalisella baritonilla resitoiva Samael Lilith ei kanna ihan maaliin vaan tuntuu pitkältä ja loppua kohden päämäärättömältä, sekä välillä tahattomalta tuntuvalla tavalla huvittavalta. MARKO SÄYNEKOSKI HHH ...isärokkausta tarpeettoman pienissä muotivaatteissa köpötellen... Usein moiset startit saattavat kääntyä väkinäiseksi lopputulokseksi, mutta tämä kaksikko on ottanut tehtävän selvästi miellyttävänä haasteena. Ainoastaan tykitellään menemään niin, että fakkiutuneempaa biisileiriläistä hirvittää. Toivottavasti se ei siitä koskaan muuksi muutukaan, sillä Haloo Helsinki! on ihastuttava bändi, hillitön hittikone ja ilman muuta boksinsa ansainnut. MIRKO SIIKALUOMA HHH Shed Seven Instant Pleasures BMG Vuonna 1990 perustettu brittibändi julkaisee ensimmäisen uuden pitkäsoittonsa 16 vuoteen. Otoksia on käytetty runsaasti ja ne ovat kiinnostavia. Levyn ensimmäinen ja viimeinen kappale toimivat yksittäisinä teoksina, mutta kokonaisuutena Droner on aika raskas pala. HANNU LINKOLA HHH Olavi Uusivirta Olavi elää! Johanna Olavi Uusivirta on niitä artisteja, jotka kiinnostavat sekä nuorisoa että iäkkäämpiä kuulijoita musiikillaan, jossa on tarpeeksi tätä päivää ja myös tiettyä retrohenkisyyttä. SOUNDI 63 1990-lukulaisten nuorisosarjojen auringonlaskukohtauksia. Kun laulut kuitenkin alkoivat elää omaa elämäänsä, ei yhtye yrittänyt harata vastaan. MAPE OLLILA HHHH Weezer Pacific Daydream Crush Weezerin maineteot ovat olleet viime vuosina harvassa. Levyn häpeilemättömyys on sen vahvuus ja heikkous. Dvd:llä nähdään yhtyeen tauolta palaamista juhlistanut viimekeväinen Saku Suurhallin keikka making of -dokkareineen sekä dokumentti Hulluuden Highway -albumin tekemisestä. Albumi on äänitetty neljältä eri tämän vuoden keikalta; erikoisimmat taltioinnit ovat peräisin Helsingin Juhlaviikkojen Huvilateltasta, jonka esityksessä käytettiin lisänä muun muassa torvia ja tyttökuoroa. Hyvä silti näinkin. Raita raidalta käy yhä selvemmäksi että äänikuva on tällä kiekolla aivan verrattoman nautittava: kitarat kuohivat, rummut räiskyvät ja torvet tasaavat. Mikrolämmintä isärokkausta tarpeettoman pienissä muotivaatteissa köpötellen. Jos Convergen musiikillista tornadoa pitäisi kuvata paikkana, olisi Pohjoisja Etelä-Korean rajavyöhyke lähellä totuutta. Tässä tapauksessa livetallenne olisi saanut lisäarvoa dvd-julkaisusta, mutta Suomen pienille markkinoille sellaista ei kaiketi kannata tehdä. Levyn musiikillisesti tyydyttävin pätkä on tämä kappale väliltä 8:30 ja 18:53. Yksinkertainen tausta toimii Cameronin dramaattisen – tai ehkä jopa hysteerisen – kirjeen taustana. Suutarilan ala-asteelta alkanut matka ensin bändiksi, sitten levyttäväksi artistiksi ja sittemmin koko kansan suosikiksi ja digiajan ennätysbändiksi dokumentoidaan kansivihkosessa. RETRO Levyarvostelut 11_2017.indd 63 1.12.2017 9.17. Esimerkiksi Dead To Me on kuin suoraan Olzonin aikaisilta Nightwish-levyiltä. Seitsemänminuuttisella kappaleella vokalisti Jacob Bannon laulaa näennäisen puhtaasti sieluun porautuvalla äänellään. Ei lain. Nappisuoritus The Dusk In Us ei kuitenkaan ole. Sävellysten mahtipontisuus kaipaa rinnalleen tavallista massiivisemman tuotannon, ja myös tässä suhteessa albumi onnistuu. Jonna Tervomaan vierailu kappaleessa Nuori ja kaunis on onnistunut ja kaksikon äänet soivat hyvin yhteen. Vaikka yhtye on säväyttänyt satunnaisesti, yleensä kokeilunhaluisimmillaan, on levyistä jäänyt kitkerä jälkimaku. The Dark Element on kappalemateriaaliltaan kaiken kaikkiaan vahvaa riffittelyä ja melodisesti runsasta. Tilaa täytetään, muttei anasteta. Kymmenennellä kokopitkällään Converge mellestää kohkaavan hardcoren ja romuluisen sludge metalin (Under Duress) välisellä ei-kenenkään-maalla lähes pakko-oireisen nykivällä otteella (Arkhipov Calm). Valiotason biisejä yorkilaisten vilkkaasti svengaavalta viidenneltä löytyy lukuisia aina videosinkku It’s Not Easystä, Victoriaan ja parempaa Nickelbackia edustavaan Better Daysiin. Albumia voisi kutsua tietyssä mielessä perinteiseksi, mutta kappaleista löytyy juuri sopivasti uudistushenkistä asennetta kutkutellakseen mielenkiintoa. Olavi elää toki tälläkin julkaisulla, mutta osa viehätyksestä katoaa, kun kiistattoman karismaattisen esiintyjän lavaliikehdintää ei näe. Nuoruuttaan se ei saa kuitenkaan enää koskaan takaisin. Pacific Daydreamin piti alkujaan hahmottua mustaksi levyksi, jatkolausumaksi valkoiselle edeltäjälleen (Weezer, 2016). Kuulijan ihonalaiskerroksiin yltävä pidäkkeettömyys kielii aidosta yhdessä tekemisen riemusta, ilo lemuaa jokaisessa nuotissa. EERO TARMO HHHH Opium Warlords Droner Svart Opium Warlords on Reverend Bizarresta, Spiritus Mortisista ja Tähtiportista tutun Sami Hynnisen yhden mieHaloo Helsinki! Haloo Box! Sony Suomen suurin poprockyhtye toimittaa juuri parahiksi joulumarkkinoille kiitettävän tuhdin boksin. Itseäni samankaltaisuudet eivät juuri häiritse, sillä hyvälle musiikille on aina tilaa ja tilausta. Onneksi Rivers Cuomo kumppaneineen on vaihteeksi nyrjäyttänyt sapluunaansa. Eräs vuoden albumeista rantautui jälleen tykömme aivan tarkastelujakson loppumetreillä. Levyltä puuttuu draaman kaari ja se tuntuukin kokoelmalta, pakko myöntää, hyviä kappaleita. Haloo Box! sisältää Haloo Helsingin tähänastisen uran kaikki kuusi albumia sekä levyllisen b-puolia, tribuuteille ja kokoelmille tehtyjä biisejä, demoja ja muita erikoisuuksia. Vaikka The Dark Element tarjoileekin hienoja sävellyksiä, suurempi pesäero tyyliseikoissa ei välttämättä olisi kuitenkaan pahitteeksi, sillä joku voi sittenkin närkästyä liian läheisistä suhteista. ARTTU TOLONEN HHH The Dark Element The Dark Element Frontiers The Dark Element on Jani Liimataisen ja Anette Olzonin yhteisprojekti, joka sai alkunsa heidän levy-yhtiönsä pomon ehdotuksesta. Lauluja sulostuttaessaan Weezer on hylännyt kitaravetoisen estetiikkansa ja koonnut näkemyksensä räikeäksi sarjaksi hen dekonstruktioprojekti
Vielä kun soundissa on modernia ja luomua sopivassa suhteessa, niin kyllä kelpaa fiilistellä. Pehmeän progeisesta, elokuvallisesta ja sekä toteutukseltaan että sävellyksellisesti homogeenisesta Nexusista tuli traagisella tavalla soundtrack Virgil Howen pitkälle matkalle ikuisuuteen. Laulut upottavat kuulijan tuntemattomaan aallokkoon, mutta heittävät samalla pelastusrenkaan kaikille pimeyteen tai läheisyyden puutteeseen hukkuville. Käänteistä kronologiaa noudattava settilista alkaa viisaasti Hell To Pay -tuuttauksella. Melko turha intro alleviivaa vielä edellä kuvailtua ensivaikutelmaa, mutta jahka ensimmäinen kunnon biisi pärähtää käyntiin, muuttuu ääni kellossa. Red Pill Blues saattaa jäädä yhtyeensä diskografiassa hitaasti aukeavaksi ja kuuntelua vaativaksi kokonaisuudeksi, mikä lienee paras uraratkaisu Maroon 5:lle juuri nyt. Viimeksi mainittu on levyn aurinkoisimpana ja kiinteimpänä raitana kuin Nexuksen Here Comes The Sun. Yksikään käännös ei silti kuulosta pakotetulta vaan biisit etenevät ja kasvavat luonnollisesti. Toki tuotanto on päivitetty 2010-luvulle – se on säksättävää, elektronista ja minimalistista, hyvin trendikästä. Ilmeisimpiä sovitusratkaisuja vältetään ja tunnelma on paikoin jopa hissimusiikkimainen. VESA SILTANEN HHHH Virgil & Steve Howe Nexus InsideOut Pitkäaikainen Yes-kitaristi Steve Howe ja poikansa Virgil Howe saivat yhteisen albuminsa valmiiksi juuri ennen Little Barrie -yhtyeen rumpalinakin soittaneen Virgilin yllättävää kuolemaa vain 41-vuotiaana. Sumuinen ja omistautunut instrumentaatio asettelee mielikuvat tyynesti risteäviksi välähdyksiksi, jotka sekä näkyvät että tuntuvat. Samuli Kosmisen kanssa tuotettu Poseidon on viipyvätunnelmaisen folkin mestariteos. Kyseessä on varsin maittava kooste, sillä loppuun soitettujen hittien oheen on ujutettu harvemmin pyöriteltyjä raitoja sekä vaihtoehtoisia miksauksia. For those on a mission. Sanoitusten teemoja ei ole vuonna 2017 hankala arvata. Torchia sulattaa ahjossaan vaikutteita monista eri metallin alalajeista tyylikkääksi seokseksi ja osaa myös tiivistämisen taidon, mikä valitettavan harvalta tämänkaltaiselta bändilLevyarviot > ...jokainen hetki, ääni ja sana on vavahduttavan merkityksellinen... Tuskin tämä myöskään klassikoksi jää, mutta hyvä levy kyseessä on silti. Kolmesta levystä kaksi keskittyvät Deep Purplen 1960-luvun lopun ja 1970-luvun tuotantoon, mikä on Lau Nau Poseidon Fonal Aamuhämärään katoava laituri, mustavalkokuvat tuntemattomalta ajalta, yötuuleen lehtensä varistaneet puut, sylin löytäneen lapsen katse… Lau Nau rakentaa ilmaisuaan niin tarkkanäköisesti ja rikkumattomasti, että musiikin synnyttämät assosiaatiot ovat poikkeuksellisen voimakaita. Bet My Heart kylläkin groovaa ja tartuttaa, ja pääsee lähimmäksi bändin klassikkobiisejä. SALLA HARJULA HHH Torchia Of Curses And Grief Concorde Paperilla Of Curses And Grief ei ensi silmäyksellä herätä suurta mielenkiintoa. Musiikillisesti levy on ehkä yllättävänkin hilpeä ja pop. Levyn jokainen hetki, ääni ja sana on vavahduttavan merkityksellinen ja monitahoinen. On stage. Bändi yrmyilee promokuvissa kuten kunnon hevipoppoon kuuluu, biisien nimissä jatketaan samaa lähes kliseistä heavy-linjaa (Fury, Headshot, My Land Shall Burn) ja niin edelleen. Juuri siksi Poseidon kasvaa itseään suuremmaksi, analyysien tuolle puolen. PERTTI OJALA HHH Maroon 5 Red Pill Blues Universal Maroon 5 ottaa uutuusalbumillaan tyylillisesti askeleen kohti juuriaan. Kosketinsoittaja Don Airey sävyttää rupeamaa herkullisilla Hammond-urkusivalluksilla. Klassissävyinen pianokuvio ja King Crimson -rumpali Mike Gilesin keveydestä muistuttava rytmi saavat ennen pitkää seurakseen Steve Howen korkeisiin sfääreihin lentävän kitaran. Parhaimmallaan punkkarien tuorein levy on nimenomaan sitä. Nexus paljastaa olemuksensa heti avausraidallaan. Kerrasta mieleen tarttuvien biisien joukosta tärppeinä voisi nostaa ensitutustujalle rallit Digital Blackout, Criminals ja Throw It Away. Uskottavuutta se ainakin kasvattaa. Albumi nivoo lauletut raidat ja niitä reunustavat instrumentaalikappaleet yhdeksi kerronnalliseksi kavalkadiksi, jossa musiikki puhuu sanoin ja sanat hämärtyvät musiikiksi. Jos samaa energiaa riittää vielä tulevillekin julkaisuille, on bändillä kaikki edellytykset nousta isojen poikien joukkoon. Takaperoisen efektikäs Hidden Planet, Moon Rising, Astral Plane ja Infinite Space vakuuttavat jo nimillään, että musiikissa liikutaan maan kamaraa korkeammalla. Pääosassa ovat laulumelodiat ja solisti Adam Levinen tunnistettava honotus. Vinkeän melodiset koukut pirtsakoissa biiseissä yhdistyvät kipakkaan yhteiskunnalliseen kritiikkiin ja takaavat satavarmana riehakkaan livetilanteen, kun bändi lähtee promoamaan tuoreintaan. Mielipiteet ja -kuvat kääntyvät kuitenkin iloisesti päälaelleen lähes heti, kun levyn laittaa soimaan. Anti-Flag American Fall Parhaimmillaan AntiFlag on hyväntuulinen ja ärhäkkä samaan aikaan. Tunnelman avaruudellisuus jatkuu läpi levyn Virgil Howen pianojohtoisten ja runsaita syntetisoijia hyödyntävien sävelmien säilyttäessä introvertin pohdiskelevuutensa. For those getting the job done. Discover studio sound at its best: www.sennheiser.com/hd-280-pro Sennheiser_HD280PRO_225x297_Soundi_FIN.indd 1 16.11.17 13:52 Levyarvostelut 11_2017.indd 64 1.12.2017 9.23. In the studio. Yhtye breikkasi lievästi AOR-henkisellä, urbaanilla rocksoundillaan, ja on mukavaa, että nyt katsellaan turvallisesti taaksepäin. Kokonaan instrumentaalisella levyllä aiemminkin yhteistyötä tehneet isä ja poika esittävät Virgil Howen kirjoittamia ja – kitaroita lukuun ottamatta myös soittamia – sävellyksiä. Levyltä huokuu sitä energiaa ja vimmaa mitä debyytillä kuuluu nimenomaan olla. Vaikka pehmeästi pisaroivat koskettimet, myötätuntoinen jousitus ja Lau Naun raukea laulu täyttävät kuulokuvan kauneudella, virittävät levyn soitinnukset myös painostavia, uhkaavia taustasävyjä, kuin muistutukseksi kaiken katoavaisuudesta. Vaikka se ei lukeudu yhtyeen monimuotoisimpiin teoksiin, meiningissä riittää energiaa kuin pienessä kylässä. Tuloksena on erittäin kelpo punkrock-albumi, jota kuuntelee mielellään, jonka viesti on selkeä ja joka ei kalpene ikonisen ryhmän pitkän diskografian parempien kokopitkien rinnalla. 64 SOUNDI tä puuttuu. Always there. Eipä niissä AntiFlagin kohdalla muutenkaan yleensä yllätyksiä ole, mutta tokihan Trumpin Amerikka ja rasismi ja muut juuri nyt polttavat jenkkipolitiikan kysymykset saavat leijonanosan ryöpytyksestä. MIKKO MERILINNA HHH Deep Purple A Fire In The Sky Parlophone Deep Purplelta julkaistaan kokoelmia tasaiseen tahtiin, joten triplalevykansio A Fire In The Sky ei näin joulun alla liene kenellekään yllätys. Avaraa inhimillisyyttä vertaistuellisesti ilmentävän pinnan alla kytee kuitenkin jännite. Tiukkoja riffejä lyödään pöytään toinen toisensa perään eikä sovituksissa kaihdeta äkkivääriäkään ratkaisuja. Anti-Flag on mennyt studioon radioystävällisyys edellä ja jättänyt raflaavimmat aggroriffit työkalupakin pohjalle. Red Pill Blues tanssittaa enemmän funkkaavasti ja loungemaisesti, ja yksiulotteisimmat popbiisit taitavat olla toistaiseksi taaksejääneitä. For those with a vision. Maroon 5:n parhaimmat biisit, esimerkiksi esikoislevy Songs For Janen (2002) hitit This Love ja Harder To Breathe ovat 2000-luvun popkaanonissa, mutta nyt ei ylletä vastaaviin yleisösuosikkeihin. HANNU LINKOLA HHHH RETRO K u v a: H an n es R en v all HD 280 PRO Crafted for creators. In the mix
In the mix. In the studio. Discover studio sound at its best: www.sennheiser.com/hd-280-pro Sennheiser_HD280PRO_225x297_Soundi_FIN.indd 1 16.11.17 13:52 Levyarvostelut 11_2017.indd 65 30.11.2017 19.42. For those on a mission. For those getting the job done. SOUNDI 65 HD 280 PRO Crafted for creators. On stage. For those with a vision. Always there
Raidoille kiteytyy space rockin, hard rockin ja teknoprogen fuusioituneita ja mutanttisia olomuotoja. Keskelle on kuitenkin sijoitettu virkistävän kaunis kunnianosoitus edesmenneelle ystävälle Epiphyte (Requiem For Mika). Kuten parhailla lauluntekijäduoilla kautta historian, myös Burns & Convertino tarvitsevat toinen toiKaukolampi I Svart Ajoimme Tampereelle soittamaan Riitaojan keikkaa Kuuma Linja -festivaaleilla tätä levyä kuunnellen. Välillä tuntuu kuin kuuntelisi tulevaisuuden tv-teemojen kokoelmaa, välillä taas käsiin räjähtänyttä dronemusaa, joka versoo aktiivisia tapoja välttää turtumista liian eteeriseen työstöön. Konkreettisimmin tämä kuuluu Joy Divisionin Atmospherea muokkaavalla ja sen tekstiäkin siteeravalla People Like Youlla. PERTTI OJALA HHH Calexico The Thread That Keeps Us City Slang Calexicon debyyttilevyn julkaisusta tuli tänä vuonna kuluneeksi pyöreät kaksikymmentä vuotta. Albumin tuottanut Grizzly Bearin basisti Chris Taylor on selvästikin antanut merkittävän panoksen Liiman soundiin ja instrumenttien välisiin painotuksiin. JUHA SEITZ HHHH Jussi Lehtisalo Spectrum Ruton Jussi Lehtisalon musiikki-aihioiden ja soundikokeilujen roiskeista ja irrallisista kiteytymistä on arkistoitu oma teemakasettinsa, jolla miehen ambitioiden spektrumi siivilöityy sekä uusiksi väreiksi että äänielementeiksi. Tuoreet oivallukset vaikuttavat olevan kortilla. Mies kutsuu miniteoksia ”käsikirjoitetuiksi muistiinpanoiksi itselle” ja voisi hyvin kuvitella tekijän selailevan näitä silloin, kun musiikillinen inspiraatio tuntuu jäävän vajaaksi tai suorastaan löpsähtää ennen täyttymystään. Luisuminen kohti perinteisempää kitarapop-ilmaisua alkoi jo vuoden 2003 Feast Of Wire -levyllä, joka nosti yhtyeen myös hieman laajemman yleisön tietoisuuteen. Laulusolisti Casper Clausenin syntymävuotta juhlistava 1982 sykkii tempoiltaan tasaisen rauhallista electronicaa. Meille näin kävi vahingossa. JUHA SEITZ HH Liima 1982 City Slang Kööpenhaminasta tulevan ja viime vuodet virallisesti triona toimineen indiebändi Efterklangin ja suomalaisen keikkarumpalinsa Tatu Rönkön muodostama sivuprojekti Liima on julkaissut seuraajan hyvän vastaanoton saaneelle debyytilleen ii (2016). Puolihuolimattomana projektina alkanut yhtye on onnistunut luomaan hienon uran, eikä tahti näytä hiipumisen merkkejä. Levynsä otsikolla Liiman voi ajatella kunnioittavan paikoitellen käsitellyllä äänellään laulavan Clausenin lisäksi myös 80-luvun alun enemmän tai vähemmän synkisteleviä tunnelmoijia. Ehkä pienen tiivistämisen kautta lopputulos olisi ollut vieläkin tasapainoisempi, mutta ei parane valittaa. Yhtyeen uran alku huomioidaan riittävällä kattauksella. Senkin jälkeen kun tajusimme kuuntelevamme levyä toista kertaa, lähtökitka hyvän flow’n katkaisemiselle oli liian suuri ja Kaukolammen lähes paradoksaalinen yhdistelmä tilaa, melankoliaa ja euforiaa liian viettelevä. The Thread That Keeps Us pitää sisällään yhden tämän vuoden parhaista kappaleista (Under The Wheels), eikä loppumateriaalikaan kovin kauaksi tästä jää. Syntetisoijavoittoisten kosketinten, basson ja Tatu Rönkön lyömäsoitinten luoma sointi ei kaipaa kitaroita eikä ylipäätään karheita tai äkkinäisiä liikkeitä. Kööpenhaminan Medley-studoilla äänitetty Dying Is Easy ei ole kehno kiekko, mutta sen muodot tuntuvat pitkästyttäviltä. Burnsin kappaleet ovat melodisesti rikkaita, usein kitaravetoisia ja aina kauniin puhtaita, kun taas Convertinon kynästä lähtevät ovat rytmillisen tarttuvia ilotulituksia. Näistä jälkimmäinen herkuttelee Ritchie Blackmoren hypnoottisella, hieman Led Zeppelin -vaikutteisella kitarariffillä. Asia jäi ensin huomaamatta, koska vaikka Kaukolammen musiikki rakentuu tällä levyllä hyvin rajatusta määrästä elementtejä, jokainen kuuntelukerta tuo jonkun uuden aspektin etualalle. JARI JOKIRINNE HHHH The Barefoot Brothers Sound Of Music Rock’n’Roll Big Kouvolan herrat aktivoituvat harvakseltaan, mutta yleensä kun niin tapahtuu, jälki on miellyttävää enemmän tai ...ainoat erikseen annettavat kiitokset kuuluvat yhtyeen uudelle kitaristille... Turhaan väheksytty studioalbumi Who Do We Think We Are (1973) pääsee esille näytteillä Woman From Tokyo sekä Rat Bat Blue. Molempien kirjoittamat kappaleet nivoutuvat saumattomasti Calexicon omaan soundiin, mutta kappaleista löytyvät tietyt kirjoittajilleen tyypilliset puumerkit. I on hiukan vähemmän väkivaltainen levy kuin olisi voinut odottaa, mutta tunnelmaltaan se on silti usein painostava ja tuntuu kuvailevan jonkinlaista dystopiaa. Ohimeneväkin kyvyttömyyden tila on toistaiseksi tuntunut mahdottomalta ajatukselta Lehtisalon kyseessä ollen, joten varmempi on suhtautua Spectrumiin yhtenä rajaamattoman luovuuden ulottuvaisuutena. Siinä nakuttavat ja poksuvat konerummut, ja kiipparit luovat musiikin riffejä, sävelkulkuja sekä taustamattoja. Tasaisen kokonaisuuden eheimmäksi teokseksi ilmoittautuu albumin päättävä kuusiminuuttinen Wild Child. Levyarviot > 66 SOUNDI siaan parhaan lopputuloksen saamiseksi. Calexico on kovassa lyönnissä. Suurin muutos Calexicon uralla on ollut alkuaikojen americana/mariachivaikutteiden vähittäinen poistuminen taka-alalle. ASKO ALANEN HHHH Jesper Binzer Dying Is Easy Warner D-A-D lepää toistaiseksi laakereillaan, joten yhtyeen kitaristilla Jesper Binzerillä on ollut aikaa rustata biisejä pöytälaatikkoon. ARTTU TOLONEN HHHH K u v a: V ilh el m Sj ö st rö m Levyarvostelut 11_2017.indd 66 30.11.2017 19.42. Jos Binzer olisi uskaltanut poiketa moneen kertaan veivatuista hard rock -kliseistä, jälki voisi kuulostaa raikkaammalta. Osaava kepittäjä ei kunnolla irrottele edes sooloissaan, mikä tylsyttää svengin kulmia. Välillä hyvinkin pophenkisten laulumelodioiden silaamissa äänimaisemissa voi aistia myös ripauksen sci-fiä. Biisit vaeltavat hikisistä rollaamisista tunnelmoiviin puoliballadeihin osin automaattiohjauksella. oivallinen ratkaisu. Viehättävästi hapuilevien hard rock -vetojen joukosta nousee esiin ytimekäs Emmaretta, jonka vuoden 2012 stereomiksaus käyskentelee miellyttävän kuivalla klangilla. Valikoiduissa tallenteissa ei ole mitään huithapeli-hommailua, vaan biisiaihiot on viety valmiiden ideoiden osalta niin pitkälle valmiiksi kuin voidaan. Akustisesti jamitellut sävellykset alkoivat saada lopullisia muotoja, kun Deep Purplen ja Glenn Hughesin projekteissa mukana huhkinut Søren Andersen osoitti kiinnostuksensa materiaaliin. Tämän varsin kohtuullisen vähän yli 40 minuutin pituisen kone-eepoksen ehtii kuunnella siinä ajassa melkein kolme kertaa. Ajoittain hypnoottiseksikin äityvä 1982 on samanaikaisesti sekä moderni että vahvasti menneestä kiinni pitävä albumi. Calexicon suurin vahvuus on aina ollut biisit kirjoittava voimakaksikko Joey Burns ja John Convertino. Sen rauhoittunut rentous osoittaa, että Jesper Binzer taitaa halutessaan tyylikkään ilmaisun. Se kuulostaa jollain tapaa uudelta joka kerta ja palkitsee toistuvan, keskittyneen kuuntelun
Meininki ja soundit ovat hyviä, mutta biisit jäävät puolitiehen, lukuun ottamatta levyn ainoata slovaria, steel-kitaran haikeasti saattelemaa Pink Sunglasses -balladia. Myös jokainen biisi on tismalleen oikealla paikallaan. Tässä 3TM tekee upean, ilahduttavan poikkeuksen. Jos yhtyeen tilanne on välillä vaikuttanut epävarmalta, uudelta levyltä sitä ei ainakaan kuule. MARKO SÄYNEKOSKI HHHHH Yö Hyvän yön lauluja Ratas Music Katse tiukasti taustapeilissä ajava Yö on saavuttanut menneiden muistelussaan lakipisteen. Napakoita kitarasoolojakin kuullaan, mutta yhden säkeen toistelu ei vielä biisiä tee. Tuloksena on silloin tunne, että ratkaisu on sidottu johonkin aikaan eikä ole kestänyt siirtymää sieltä tähän hetkeen. Kärkipäähän lukeutuva Dancing With My Daddy & Me kuulostaa siltä kuin J.J. 90-luvun referoiminen on suosituinta. Vaikkakin tuotannollisesti tarkasteltuna Hyvän yön lauluja on varsin hienosti toteutettu, on vaikea nähdä uusien sovitusten tuovan alkuperäisteoksille juuri minkäänlaista lisäarvoa. Letkeää groovea leimaa runsas conga-rumpujen käyttö ja mukavasti helkkyvä sähköpiano. Yö-kaanonin pyhimpäänkin on kajottu: Joutsenlaulu on muuntunut Titanic-soundtrackin ylijäämäraidaksi, jota saatettaisiin soittaa sukulaispojan ylioppilasjuhlissa. Ainoat erikseen annettavat kiitokset kuuluvat yhtyeen uudelle kitaristille Jussi Turpeiselle sekä Enkelille-raidalla vierailevalle Jani Viitaselle, joiden kitarasoolot tarjoavat kovasti kaivattua lepoa väsyneille korville. Tunnelmaltaan albumi on murheellinen, joskin lopulta lohdullinen, ja laulaja Jarkko Nikkilä osuu teksteillään taas elämän ytimeen silloin, kun elo ei mielen syövereissä ole kaikkein tasaisimmillaan. Harmi, että he tällä erää – kyse on bändin kahdeksannesta albumista – ovat päästäneet itsensä vähän liian helpolla. SOUNDI 67 vähemmän 70-lukuisella rock’n’rollakselilla. Valonkantajat on ennenkin rakentanut kappaleisiinsa kerroksellisuutta, mutta uutuudella se avautuu laveammalle ja syvemmälle. Materiaali nimittäin kuulostaa siltä, että kämpillä on vain jammailtu tuntitolkulla ja parhaita paloja on sitten pantu levylle suuremmin työstämättä. Cale soittaisi rockabillyä, ja nimiraita ylipäätään vain Calelta. Enemmän ryhtiä ja dynamiikkaa ensi kerralla. Mäkynen tunnetaan parhaiten jazz-muusikkona, mutta hän on paljon laajaalaisempi ja on työskennellyt esimerkiksi Pepe Deluxen kaltaisten outolintujen sekä oman Reuna-bändinsä kanssa. Melodiat pyyhkivät ylitse vuolaana ja riffit riipivät jokaisella plektran iskulla. Jazzin saralla Mäkynen on profiloitunut sekä muusikkona että säveltäjänä vahvimmin 50ja 60-luvuilta ammentaen, mutta tällä levyllä hienoimmat hetket ovat niitä junnaavimpia ja paljaimpia, joissa kuuluvat 1900-luvun klassinen minimalismi sekä tekno. Kun koneellisia elementtejä käytetään vanhemmissa musiikkityyleissä – jazz ja kansanmusiikki tulevat ensimmäisenä mieleen – vieraaseen ympäristöön integroidaan yleensä soundit, mutta ei estetiikkaa. Valonkantajat on työstänyt uutuuttaan pitkään, ja matkan varrella on kokoonpanokin muuttunut. ARTTU TOLONEN HHHHH Valonkantajat Vastavirtaan Valonkantajat Vaikka Valonkantajat on taiteellisessa mielessä kehittynyt johdonmukaisesti, bändi on välillä joutunut painiskelemaan uskon puutteen kanssa, kun ura ei ole lähtenyt toivotunlaisesti liikkeelle. JUSSI NIEMI HH 3TM Form We Jazz Teppo Mäkynen on musiikillinen renessanssimies: maailmanluokan rumpali, säveltäjä ja tuottaja. Esimerkiksi Pekko Käpin jouhikoilla vahvistettu Mustat päivät jäädä saa on äänimaailmaltaan kievarirallien pahimmasta päästä. Ja sävellykset ovat kauniita. Kappaleiden estetiikka hivelee silti mieltä pehmeästi. Tunteen palosta riisutut kappaleet soivat nyt joko tiukasti nojatuoliin istutettuina tai teennäisen ilakoivina. Kone-estetiikan ymmärrys on niin sisäistetty, että syntetisaattorit saadaan istumaan levylle saumattomasti ja perinteisellä jazz-triolla pystytään soittamaan ”teknoa” kuulostamatta turisteilta. Nykyään bändin riveissä on mukana myös Alexander Kuoppala, joka muistetaan Children Of Bodomin ja Timo Rautiaisen bändin riveistä. Kertakäyttövitsin oloinen Say What Your Papa Likes ei pääse oikein mihinkään. Eilispäivän urotyöt on koottu Hyvän yön lauluja -nimiseksi kokoelmaksi, jolla yhtye versioi itse itseään akustisin ottein. Vastavirtaan on käytännössä pelkkää melodisen suomimetallin voittokulkua. LASSI LINNOLA H Levyarvostelut 11_2017.indd 67 30.11.2017 19.42. Muuten rokataan. Tosiaankin tuo niin olennainen roll-osa on aina vaikuttanut Barefoot Brothersin rockissa ja niin nytkin
Ja tokihan metallinen pohjavire huolehtii siitä, että kontrastit säilyvät ja kappaleilla on tukeva perusta. Tuntuu siltä kuin bändin melodisuus olisi nyt saanut enemmän vaikutteita Ruotsin puolelta, sillä se tuntuu jopa mollissa selvästi pirskahtelevammalta kuin aiemmin. Marko Annala VÄRITYSKIRJA 24 95 Kertomus kasvusta, kivusta ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta – täydellistä lukemista joulunpyhinä. Taudin lailla tarttuvat pop-melodiat eivät ole höttöä, vaan alati yhden harhaluodin päässä vaanivan äkkikuoleman tiedostavaa hetkessä elämistä. Uuden levyn peruselementit ovat tuttuja yhtyeen edellisiltä levyiltä, mutta uutena piirteenä on klasarija pop-melodioiden entistä tehokkaampi sekoittuminen siten, että kumpikin tukee toistaan ja nousee vuorotellen silti selkeästi esille. Ei tässä levyssä missään nimessä mitään pahaa ole ja sekin on omiaan ruokkimaan turhautuneisuuden tuntua nenäliinapaketti hyppysissä venttailevassa kuulijassa. Johnny Marr SET THE BOY FREE 29 95 The Smiths legendan rehelliset muistelmat. yössä liekehtivien korttelien loimussa. Anekdoottihan kertoo, että Harding olisi saanut nimensä Mayfieldin mukaan, ja tämän esityksen perusteella uskon, ettei Curtis I panisi tätä tarinaa lainkaan pahakseen. Tunteelliset tekstit ovat puhuttelevia sekä viihdyttäviä, Curtisin voimakas tulkinta on elementissään dramaattisissa retrosoul-lavasteissa. Siinä, missä Hardingin ensimmäinen kokopitkä oli toki soljuvaa soulia, mutta hukkui valtavirtaan ja kärsi tavallisuudesta, tällä levyllä Curtis voittaa puolelleen – oma tunnistettava soundi on vihdoin löytynyt muodossa, joka kestää kuuntelukertoja. Mainittu tapahtuu riippumatta siitä, miten sinällään ammattitaitoisella pohjalla hommelit lojuvat. Toinen uusista singlekappaleista Imperfection on lähtökohtaisesti elektronisemmaksi sävelletty ja sellaisena toimiva, pysyvää tyylinmuutosta enteilevä. Biisit höystetään ennakkoluulottomasti luupein, elektronaputuksin ja jopa dub step -rutinoin. Valikoima vaihtelee myymälöittäin. Päätösraita Breaking The Law ei sentään noudata Judas Priestin ronskin hitin tai Eläkeläisten Humppalain kaavoja, vaan slaidaa rennosti. Hauska huomata, että Alankokin kokee musiikkinsa ainakin kappaleen Musical Notes To Self osalta tismalleen samoin kuin Jussi Lehtisalo tuoreen soolokasettinsa. Instrumentaalinen musisointi ja sen ympärille rakentuva, soinnukkaasti helisevä ambienssi ovat edelleen yhtä huolellisen jalostuksen alla teräskielisellä akustisella ja Weissenbornin lap steel -kitaralla. Kääntö Devil Box -kitaraduosta tuttu Antti Alanko on kolmen yhteislevyn jälkeen hivuttautunut soolouralle ilman soittokumppaniaan Ville Piristä. McEntire Lionheart Merge Amerikkalaisen Mount Moriah -yhtyeen nokkanainen julkaisee täten ensimmäisen sooloalbuminsa. Samalla Amberian Dawn on raottanut verhoa oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, sillä sävellyksistä löytyy uusia ja yhtyeeltä ennenkuulumattomia melodisia muotoja ja sävyjä. Tavallaan nämä uudet piirteet keventävät yhtyeen musiikin yleisilmettä, mutta pelkästään hyvässä. Se on hip hop -kovisten räjähdysaltista kilpapullistelua piilotetut mutkat housunkauluksessa. Yhtyeen neljäs albumi on yhtä aikaa kokoelma ja uusi studiotyö – Lee on sovittanut kapellimestari David Campbellin kanssa Evanescencen tunnetuimmat biisit uusiksi, korvannut voimasoinnut ja rockrummut jousimatoilla sekä konebiiteillä. LINDA SÖDERHOLM HHHH H.C. Undeadin tähän asti kovin lettu on vaarallinen, raadollinen ja epätoivoinen. Evanescence toimii ja tarttuu nimenomaan kappaleidensa iskevyyden ja Leen vilpittömän ulosannin kautta – nyt perusasiat uhkaavat hukkua pompöösin ylöspanon alle. Silti se pulppuilee elämäniloa ja hauskanpitoa. Tai jos saan toisen mahdollisuuden, kuinka sen käytän. MAPE OLLILA HHHHH PARHAAT JOULULAHJAT LÖYTYVÄT LIKELTÄ! Ovi lukem attom iin maailm oihin Myymälöistämme ja Suomalainen.comista. Matti Riekki RASKAS ASKEL 27 95 Raadollisen rehellinen juoksuopas jouluähkyä parantamaan. Kaikeksi onneksemme viimeaikaisten ikävien kuolinuutisten täyttämään nyky-soulin tyhjiöön on kovaa vauhtia matkalla Curtis Hardingin kaltaisia uusia sielukkaan musiikin kuninkaallisia. Kakkosena kuultava Baby’s Got The Blues generoi alati liian harvalukuisiksi jäävien joutenolon hetkien eloperäisiä tunnelmia vielä suhteellisen herkistävästi, mutta siihen ylevään sävyyn nimetyn debyyttimme puhti sitten hiipuukin. Se on suurkaupungin kovimmat bileet... Hän vakuuttaa koko paketilla, musiikista todelliseen soul-miehen imagoon. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Hollywood Undead Five BMG Los Angelesin kovin rapcore-ässä Hollywood Undead operoi Eminemin, Linkin Parkin, Beastie Boysin ja Fall Out Boyn uudemman popvaiheen välimaastossa, alueella missä kertosäkeet on tehty pop-timanteista ja säkeistöt pystyssä sojottavista keskisormista. Vierailijakin onnistuu: vaanivassa Black Cadillacissa fiittava Cypress Hillin BReal tuo biisin aitoa katu-uskottavuutta ja tyylikästä rap-patinaa. Yhdeksän biisiä metaforistista himmailua ei tässä tapauksessa vaikuta kielivän kokemusmaailman toistaan kylläisemmistä kerroksista vaan pikemminkin sisällön rakentamiseen paneutumisen toissijaisuudesta. Jukka Lyytinen, Heikki Salo TARINANKERTOJA 29 95 Rakastetun sanoittajalegendan tarina. Synthesis on vain puoliksi onnistuneenakin tervetullut lisäys Evanescencen yli 15 vuotta kestäneeseen ja vain kolme levyä sisältäneeseen uraan. Kauko Röyhkä, Katariina Vuorinen, Olga Välimaa PIRU IRTI ISLANNISSA 32 95 Lähde mukaan kolmen taiteilijan Islannin roadtripille. Bentonia kumartaa kohti kantribluesin mekkaa Yazoon piirikunnassa Mississippillä. Päälle päin Synthesis on modernia ja pinnallista elokuvamusiikkia – kyseessä voisi olla Hans Zimmerin kadonnut soundtrack johonkin turhanpäiväiseen toimintafilkkaan. Meeri Koutaniemi, Tommi Liimatta, Sami Yaffa SAMI YAFFAN MAAILMA 24 95 Vuosi Sami Yaffan matkassa on täynnä seikkailuja Kolumbiasta kuusamolaiseen avantoon. SIPSIKALJAVEGAANIN KIRJA 29 95 Vegaaniset herkut joulunpyhiksi – mättöä hyvällä omallatunnolla! Levyarvostelut 11_2017.indd 68 1.12.2017 13.35. Evanescencen kappaleet ovat pohjimmiltaan neljän soinnun voimarockia, ja vaikka kuinka kaivelisi, ei biiseissä ole kerroksellisuutta kantamaan klassisen musiikin sovituksina. Vesa Siren, Juha Metso TÄÄ MENEE NÄIN 24 95 Vuoden biisit 1977–2017 ja tarinat niiden takana. Levyarviot > 68 SOUNDI alkaen arvoituksellisen leikkisästä kuulokuvasta The Assassination Of Esa Kuloniemi ja itse Pahakin on päässyt hypnoottisesti kireähkön sanattoman sävellyksen teemaksi. Mitä jää kun lähden. Elina Järvi ELÄMÄNI ENNEN KUOLEMAA 32 95 Koskettava kirja elämän isoimmista kysymyksistä. Muilta osin kitara-akvarellien tematiikka onkin hätkähdyttävämpää kin edeltäjäänsä Soul Power (2014) huomattavasti kypsempi, kekseliäämpi ja viimeistellympi. Antti Alanko Minne mieleni pakenet. Five elää kuin huomista ei tulisi, se on uskottavaa ja ehkä hitusen psykoottistakin urbaania rappioromantiikkaa. ASKO ALANEN HHHH Curtis Harding Face Your Fear AntiSalaperäisenä pysyttelevä Curtis Harding kohtaa pelkonsa soul-musiikin voimin ja hänen toinen soololevynsä on...suurkaupungin kovimmat bileet... Kitaroissa, rumpubiiteissä ja breakdowneissa on pomppuhevin sivumaku ja kertsimelodiat sekä c-osat ovat sulaa pop-kultaa. Muutamia tuplausääniä Alanko tunnustaa soittaneensa soololevylle, mutta muuten hän on hakenut lähinnä syvempiä sävytyksiä sointiväriin. Se on seikkailukasta vintage soulia elektronisin viboin (tuottajana Danger Mouse) Curtisin tuhansien savukkeiden sorvaaman karhean äänen säestämänä. Weissenborn Improv In G Minor on puolestaan omistettu suosikkikitaralle ja sen hienon sointiäänen kaiutukselle. Biisien räpeissä on vimmaa ja mieletön flow. EERO TARMO HH Evanescence Synthesis Sony Evanescencen laulaja–pianisti–bändiliideri Amy Lee on eräs rockmaailman mielenkiintoisimmista hahmoista, ja nyt hän palaa estradeille sopivan suurieleisesti. MIKKO MERILINNA HHH Amberian Dawn Darkness Of Eternity Napalm Amberian Dawn on ajautunut ilahduttavan kauas uransa alkuaikojen vertailukohdista ja löytänyt oman tyylinsä, jonka rajojen sisällä on mukavasti liikkumavaraa kokeiluille. Amberian Dawnista on vuosien mittaan kasvanut hieno yhtye, jonka tyylitaju vaikuttaa pettämättömältä. Avaussinglenäkin ilmestynyt, post-Fleetwood Mac -tradition hallinnan pätevöittävästä auvosta ammentava helmeilevän herkkä avausraita A Lamb, A Dove antoi odottaa suuria. Lionheart näivettyy turhan monen nykyfolk-albumin tyyppivikaan, jonka mukaisesti perinneuskollinen harmonisuuden vaaliminen alkaa sokean kulman syövereissä saostua mitäänsanomattomaksi läpsyttelyksi
Valikoima vaihtelee myymälöittäin. SIPSIKALJAVEGAANIN KIRJA 29 95 Vegaaniset herkut joulunpyhiksi – mättöä hyvällä omallatunnolla! Levyarvostelut 11_2017.indd 69 1.12.2017 13.35. Vesa Siren, Juha Metso TÄÄ MENEE NÄIN 24 95 Vuoden biisit 1977–2017 ja tarinat niiden takana. Matti Riekki RASKAS ASKEL 27 95 Raadollisen rehellinen juoksuopas jouluähkyä parantamaan. Marko Annala VÄRITYSKIRJA 24 95 Kertomus kasvusta, kivusta ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta – täydellistä lukemista joulunpyhinä. PARHAAT JOULULAHJAT LÖYTYVÄT LIKELTÄ! Ovi lukem attom iin maailm oihin Myymälöistämme ja Suomalainen.comista. Johnny Marr SET THE BOY FREE 29 95 The Smiths legendan rehelliset muistelmat. Elina Järvi ELÄMÄNI ENNEN KUOLEMAA 32 95 Koskettava kirja elämän isoimmista kysymyksistä. Kauko Röyhkä, Katariina Vuorinen, Olga Välimaa PIRU IRTI ISLANNISSA 32 95 Lähde mukaan kolmen taiteilijan Islannin roadtripille. Tai jos saan toisen mahdollisuuden, kuinka sen käytän. Jukka Lyytinen, Heikki Salo TARINANKERTOJA 29 95 Rakastetun sanoittajalegendan tarina. Meeri Koutaniemi, Tommi Liimatta, Sami Yaffa SAMI YAFFAN MAAILMA 24 95 Vuosi Sami Yaffan matkassa on täynnä seikkailuja Kolumbiasta kuusamolaiseen avantoon. SOUNDI 69 ...suurkaupungin kovimmat bileet... Mitä jää kun lähden
Lienee siis tarpeellista lähestyä laulaja Edvard Valbergiä muutamalla kysymyksellä. Honningbarna Voldelig Lyd Nye Blanke Onhan se vähän turhanaikaista mussutusta, mutta Honningbarnaan totaalinen hurahtaminen törmää lopulta kielivalintaan. 70 SOUNDI Aki Rissanen Another North Edition Pianisti Keith Jarrettin Köln Concert ei koskaan puhutellut minua, mutta kvartetti Charlie Hadenin, Paul Motianin ja Dewey Redmanin kanssa oli upea. Vain ohimennen ylinopeuteen kiihdyttävä, pikkuisen liian säntillinen garage rock jää liian helposti kuriositeetiksi. 70-luvulla Impulse!:lle tehdyt levyt huutavat juuri tähän kohtaan lehteä sydänemojia. On aina mukava saada tunnustusta työstään, mutta enpä usko, että määrittelimme itseämme mitenkään tällaisen kautta. Tämä on yllättävää ja ilahduttavaa edellisen, varsin pastoraalisen ja rauhallisen levyn jälkeen. Tästä syystä muuten englanniksi tulkitsevan bändin levyllä kuullaan paljon myös suomeksi laulettuja ja puhuttuja osuuksia, koska tekstit on haluttu säilyttää sellaisenaan. Pianisti Aki Rissasen Another Northissa on jotain samanlaista rehevyyttä ja älykkyttä. Meidän suunnitelmamme perustuu jatkuvuudelle. Myös klassinen musiikki on yhteistä kahdelle pianistille, mutta Jarrett piti sen yleensä aika tarkkaan erossa jazzin parissa työskennellessään ja enimmäkseen omilla, asialle omistetuilla levyillään. Miten kuvailisit aikaa, joka jää näiden kolmen vuoden väliin. Jos olisi johdonmukaisesti seurannut yhtyeen joka kehitysvaihetta, olisi astetta sisäsiistimpää Honningbarnaa mutkattomampi sympata. Voldelig Lyg on viides albuminne, joten olette tehneet perustyönne niin studiossa kuin kiertueillakin. Varmasti aika monet – me mukaan lukien kokevat mullistavansa koko musamaailman aina uuden levyn ilmestyessä, vaikka monille kuulijoille se todennäköisesti kuulostaa saman vanhan toistolta. Voldelig Lyd jää kiusallisesti hiukan eri maailmojen väliin. Millaisia tavoitteita tässä vaiheessa bändin taivalta on realistista asettaa. – Joten en usko, että olemme oikeita tyyppejä vastaamaan tähän, koska olemme aivan liian herkkä– nahkaisia muutoksille. Kuinka paljon joudutte yhä selittelemään, miksi laulatte äidinkielellänne norjaksi. Ette vaikuta musabisneksen sylikoirilta, joten oliko se yllättävää – etenkin uranne tuossa vaiheessa. – Eipä juuri, jos totta puhutaan. I Am Becomella siirrytään sujuvasti tunnelmasta toiseen. Tyylikästä jälkeä tekee Levyarviot > ...kuolemaa ja tästä maailmasta poistumista lähestytään... Tänä syksynä kävitte soittamassa Tampereella ja kuulemani mukaan meno oli jälleen villiä. – Luulenpa että suurin osa bändeistä odottaa sen isoimman pöhinän alkamista samaan aikaan, kun yrittää antaa mahdollisimman paljon sielustaan musiikilleen. Jokainen levyn kappaleista on omistettu jollekin, yleensä bändin lähipiiriin kuuluneelle henkilölle ja ne sisältävät suoria lainauksia näiden hahmojen muistokirjoituksista. ARTTU TOLONEN HHHH Hanging Garden I Am Become Lifeforce Doom metalin ja postmetalin ristiaalloissa seilaavan Hanging Gardenin uusimman levyn konsepti ei yksinkertaistettuna kuulosta kovin omaperäiseltä tämän tyylilajin yhtyeelle. Vaikka jengi ei ulkomailla ymmärräkään laulujamme, he kässäävät kyllä musan energian, turhautumisen, aggression, kaaoksen ja hauskuuden. Siihen voi samaistua kuka tahansa. Myös Valbergin sello on tiputettu instrumenttipakista ja siten myös virkistystä kaipaavista sovitusratkaisuista pois. – Haha, no tottakai oltiin yhtä mieltä siitä, että se oli sen vuoden paras rockalbumi, mutta se yksimielisyys asiasta olikin suurempi yllätys. Onhan meillä uusi kitaristi, olemme aiempaa parempia, mutta kuten sanottua, hemmetin vaikea itse sanoa. ANTTI LUUKKANEN HHH Kotimaassaan Norjassa hyvin suosittu Honningbarna on Suomen kamaralla alustavasta pohjatyöstä huolimatta vielä alkutekijöissään. Tai no, voihan ongelman paikallistaa siihenkin, että itse biisit eivät puhuttele niin vastustamattomasti, etteikö niiden sisäistämistä helpottamaan tarvittaisi myös sanallisen puolen vetoapua. ANTTI LUUKKANEN K u v a: To m Lu n d Gramex_1-1s_ilmoitus_225x297mm_popmedia.indd 1 9.1.2017 14:48:18 Levyarvostelut 11_2017.indd 70 30.11.2017 19.42. Mutta tapa, jolla kuolemaa ja tästä maailmasta poistumista lähestytään, on tuore. Näin Honningbarnan keikalla Jyväskylässä vuonna 2014 ja olin vaikuttunut show’nne intensiivisyydestä. Tavoitteemme on pitää hauskaa ja luoda uusia mahdollisuuksia hämmentämiselle ennen maailman lopullista valloittamista. Keikalla ihan pöljänä toiminut norskirykmentti on jo urallaan siinä vaiheessa, että alkutaipaleen räminävaihe on ohitettu eli bändi haluaa keskittyä enemmän biiseihin kuin joka suuntaan päämäärättömästi säntäilyyn. Voititte Spellemannprisenin, mikä vastaa norjalaista Grammya, jo ensilevyllänne La alarmane gå. Koko levy on enimmäkseen energinen, ajoittain jopa hektinen, mutta hyvällä tavalla. Emme laula englanniksi siksi, koska emme halua. Ihmiset ovat kunnioittaneet valintaamme hyvin. Levyn kaksi viimeisintä raitaa, metallisesti riffittelevä Sant ja monipuolisesti dekadenttia seiskarirockia popsävyihin höystävä Penthouse Perfekt naaraavat näpsäkän mittaisen albumin plussan puolelle. Äänimaailma on dynaaminen ja teemaan sopiva ja pärjää mainiosti doom-sukulaissieluihin, esimerkiksi Swallow The Suniin vertailtuna. Another Northilla Rissanen soittaa erinomaisen raukean version Ligetin viidennestä etydistä Arc-en-ciel ja siteeraa ohimennen Philip Glassin The Photographerin ensimmäistä näytöstä Nature Of The Beastin alussa. Nyt huomio kiinnittyy turhaan siihen, että kylläpä tämä kuulostaa Edvard Valbergin laulumaneereita myöten The Hivesiltä. Löytyypähän joukosta myös Eino Leinon Kouta-runon ympärille sävelletty raita. Vierailevien laulajien joukosta löytyy muun muassa Amorphis-multakurkku Tomi Joutsen, joka hoitaa tonttinsa takuuvarmalla tyylikkyydellä. Kieli ei olisi ongelma, jos bändi soittaisi punkimmin, jolloin aggressiivisuus saisi sorauttelevasta mölinästä tukea. Opiskelunsa klassisella puolella aloittanut Rissanen taas pyrkii ja onnistuu tuomaan kaksi maailmaa luontevasti yhteen. Onko laulukielen muutos ollut koskaan vakavasti tapetilla. Amerikkalainen minimalismi on muutenkin läsnä levyn ensi sekunneista lähtien, hypnoottisesti toistuvina ostinatoina
Gramex_1-1s_ilmoitus_225x297mm_popmedia.indd 1 9.1.2017 14:48:18 Levyarvostelut 11_2017.indd 71 30.11.2017 19.42. SOUNDI 71 ...kuolemaa ja tästä maailmasta poistumista lähestytään..
Rakastuminen on sitä vastoin vaikeampaa. Siinäpä kiteytyvät niin hyvät kuin huonot puolet. EERO KETTUNEN HHH RETRO K u v a: Ti m o Is o ah o Levyarvostelut 11_2017.indd 72 30.11.2017 19.42. Lujaa tykittävästä ”nimikappaleesta” Takaisin helvettiin muodostuu albumin kohokohta. Oppeja noudatetaan välillä ehkä turhankin orjallisesti. Nostalgiannälkäisille ainakin maistunee. Sen sijaan Eerik Siikasaaren notkea basso paljastuu kokonaissoundin selkärangaksi. Ei Into A Dark Divinity nyt kovin isosti säväyttänyt, mutta on sillä hetkensä. Shanklyn vastaavaa ja soittajan nimikin on edelleen hukassa. LintuKoto-albumi antaa toki hyvät eväät laajentaa tajuntaa osa-aikaisina muusikoina kunnostautuvien taiteilijoiden kehittelemästä voodoopunk-musiikista kumpuaviin omaperäisiin visioihin. Hammond ja mellotron ujeltavat ja laulaja Varpulalla on lajityypin maneerit hanskassa. Pitää myös muistaa, ettei tällaista kamaa vieläkään soita kukaan muu. Uriah Heepin, Deep Purplen, Rainbow’n ja kumppanien kirjoittamien oppikirjojen läksyt on luettu tarkasti. Aina maukkaasti soittavan Nicolas Rehnin kitara pysyttelee nyt takarivissä. Bändiin kuuluu sekä taiteellinen johtaja (valokuvataiteilija Juha Metso) että seremoniamestari (näyttelijä Jarmo Tulonen), joten repertuaarissa on aineksia isommaltikin. Soittajat hallitsevat tonttinsa mallikkaasti, mutta välillä soitto kuulostaa enemmän suoritukselta kuin sielun kanavoinnilta. Jotain olennaista Islaja on joka tapauksessa löytänyt. Lapin Helvetti on hc-pitoista, usein thrashiin päin kallistuvaa metallia, jossa Läjän kaoottinen ulosanti on hallitseva tekijä. Varsin samalla kaavalla ja kokoonpanolla menee Jujukin. Studioharvinaisuuksista koostuva levy kiinnostelee jonkin verran, vaikka sillekin on täytynyt ympätä singlejen bpuolia. Ainoa audiovisuaalinen anti on kolme musiikkivideota. The Smiths The Queen Is Dead Warner ”Double-pack with a photograph / Extra track and a tacky badge...” Eipä The Smithsin ajattoman klassikkolevyn deluxe-painos paljon arvokkaammalla sisällöllä juhli. VESA SILTANEN HH myös bändin laulaja Toni Toivonen itsekin, ei sillä. Levyssä on kuitenkin myös paljon hyvääkin, varsinkin eeppisimmissä kappaleissa kuten Condemned To Darknessissa. Ukkospilveksi paisuva kappale osoittaa, että levyn elementit on mahdollista käskyttää vastustamattomaan vuorovaikutussuhteeseen. Sibeliusta ja Chopiniakin käsitellään, mutta suosikkijaksoni Jujulla osuu Erik Satien kahteen Gnossienneen, joiden yhtaikaa ylevään ja kepeään ajattomuuteen trumpetti tuo hienon panoksen. Silti Tarrantullan avausraita Ghost From The Future tukistaa arvaamattoman kovakouraisesti. Dynamiikka on silti sangen oiva, ja villit mielikuvat välittyvät siinä missä Suomen Talvisodan underground-sanoituksetkin aikoinaan. Rivakka Horns ja eheä Solomon’s Key ovat myös aivan mainioita. HANNU LINKOLA HHH Levyarviot > ...kusisesti toteutettu röyhkeä rahastus... Yhden kiekon täyttää Bostonissa soitetusta keikasta pätkitty versio, joka on ihan hyvä bootleg-tallenne. Puolinäytelmällinen kabareelaulanta ja puheosuudet soveltuvat sangen osuvasti ja joustavasti ensemblen ulosantiin, joka liikkuu estottoman selkeästä kerronnasta härskiyksiä kaihtamattomaan ölinään. Bändillä ei ole tarvetta esitellä mitään mullistavaa tai pyydellä anteeksi menneitä. Äänivirrasta ylväästi nouseva Sadetta on Tarrantullan helmi, postmodernismin latvavesiltä kuljettu matka bluesin ytimeen. Vuonna 1986 ilmestynyt albumi kuullaan uudelleenmasteroituna sekä levyllä että dvd:llä. Ja vaikka vintagesoundit istuvat kokonaisuuteen, sen tunkkaisuus saa jotkut biisit ja osiot kuulostamaan väsyneiltä, varsinkin mitä doomimmaksi soitto menee. Taideluokituksia karttelevan vapauden periaattehistoon kuuluu, ettei biisejä varsinaisesti treenata, ja jokainen esiintyminen on muodoltaan ainutkertainen. Musiikista on helppo kiinnostua. 72 SOUNDI PeukaLoiset LintuKoto Loiset Multitaiteellinen performanssiryhmä PeukaLoiset tulee oikeuksiinsa, kun rönsyävän ja räiskyvän cd-levytyksen lisäksi tutustuu bändin visuaaliseen olemukseen, rooliasustukseen ja ilmehdintään kotisivuilla tai sopivasti kohdalle osuvissa esiintymisissä. ASKO ALANEN HHH Piirpauke Juju Rockadillo Koli (2010) ja Ilo (2012) olivat hienoja paluita Piirpaukelta alkuaikojensa maailmanjazziin. Lapin Helvetti jatkaa Terveet Kädet -perinnettä omalla, hyvällä tavallaan. JUSSI NIEMI HHHH Lapin Helvetti Lapin Helvetti Svart Läjä Äijälä kyllästyi huutamaan Pissaa ja paskaa Terveiden Käsien velvoitteesta ja aloittaa nyt porukoineen puhtaalta pöydältä, joskin TK:n viimeiseksi jääneen levyn (2015) nimellä ja musiikillisesti aika pitkälti samoilla linjoilla. Lapin Helvetti lyö pöytään puolen tunnin edestä aavistuksen yllätyksetöntä ja epätasaista kappalemateriaalia, mutta saa luotua sille kunnollisen latauksen. Musiikki on astetta itsevarmempaa, vaikka salonkikelpoisuutta ei näissäkään sovituksissa sanottavammin havitella. Jälkimmäisessä äänityksestä ja miksauksesta vastaavan Mika Myllärin trumpetti tanssahtelee pääsääntöisesti pianoa suosivan Kukon huilun kanssa. Paketin artwork on päätäkivistävä katastrofi, joka oltaisiin osittain vältetty koevedoksilla ja parilla napinpainalluksella Photoshopissa. Sen myötä Islajan voi ajatella saapuneen perille, tosin luultavasti vain karatakseen jatkossa entistä kauemmas. Tarttuvuutta välttelevät äänilöydökset esittävät parhaimmillaan kiehtovan haasteen, mutta pysähtyvät usein napansa äärelle. Vaikka Tarrantulla polveilee kansanmusiikista kollaasitaiteeseen, abstrakteihin puhallinkuvioihin ja Tactile Materialin rienaavaan diskoon, on yleisilme raidasta toiseen runneltu, riiteleväkin. Kurinalaisen teknologian ja spontaanin luonnostelun keskellä levyn tunnelataus jää etäiseksi. Se efektoi synnintuntoisen laulun osaksi äänisirpaleiden sarjaa, joka vääristää ilmaisuun kätketyn herkkyyden lähes tuntemattomaksi. Eheä ja toimiva kokonaisuus, joka nousee tyylilajissaan vuoden parhaimpien julkaisujen joukkoon. Ensin tuo tuttuus vähän häiritsikin, mutta syventymällä Sakari Kukon ympäri maailmaa soittamalla hankitun näkemyksen laajuus, nerokkaat sovitukset ja koko bändin silkka soiton ilo nousevat esiin. EERO KETTUNEN H Mausoleum Gate Into A Dark Divinity Cruz Del Sur Kevyen progen, AOR:n ja jonkun verran myös brittihevin uuden aallon maisemissa tallaava Mausoleum Gate on kaikin puolin perinnetietoista ja retroa aina tuotannosta biiseihin saakka. Pahemmin liioittelematta voi sanoa Piirpauken keksineen vasta 80-luvulla ilmiöksi kasvaneen maailmanmusiikin jo 70-luvun puolivälissä. Myös päätösraita Voittajan olo on erittäin eloisa veto, vaikka siinä aivan päinvastaisista asioista huudetaankin. Demoista löytyy Never Had No One Ever -biisin trumpettiversio, muttei Frankly, Mr. Niitä voisi kuvailla kulttuurisen peilin erilaisten sirpaleiden heijastuksina taiteilijaelämästä. Vision kypsyydestä kertoo se, miten saumattomasti Meissa Niangin syvä senegalilaislaulu siihen maisemaan istuu, kuten myös Toivo Kuulan Paimenten mukaelmaan. Levyn soundi on kohdallaan ja soitossa riittää vihaa ja vimmaa, vokalistin suorituksista nyt puhumattakaan. Kolmen cd:n ja yhden dvd:n boksi on kusisesti toteutettu röyhkeä rahastus. Krøytin, Fever Rayn ja Björkin kubistiseksi sielunsisareksi asettuessaan Islaja perustelee lähestymistapansa vain karkein ääriviivoin. Samalla kappale määrittelee koko levyn estetiikan. VESA SILTANEN HHHH Islaja Tarrantulla Svart En odottanut pääseväni helpolla. Lisäksi The Hated Salford Ensemblet ja Ann Coatesit on heivattu krediiteistä helvettiin ja mikä pahinta, niin myös Salford Lads Club -valokuva! Vittu mitä paskaa. Romanialaistunnelmissa startataan. Vaikutteista ei siis ammenneta tuomalla niitä tähän päivään modernilla otteella, vaan niille kumarretaan lähes pastissinomaisesti
Välillä tapaillaan vienoa psykedeliaakin. 74 SOUNDI T asarahasta ei tullut keski-ikäistyvien muusikoiden terapiaremputtelua, vaan Pietari Kiviharjun, Rane Raitsikan ja kumppanien pumppu julkaisee nyt toisen seiskatuumaisen vuoden sisään. Bändin musiikki nojaa folk-ilmaisun ohella progressiiviseen rockiin ja usvaiseen psykedeliaan, jossa tuoksuu sienillä kuorrutettu multaisuus. Levyarviot > ...kylässä käy kaikenlaista kaveria, lähinnä basisteja... Sept Naifin tavoin L’Alliance Takalo on sävelletty Pariisissa ja sen kyllä kuulee hyvin filmaattisesta jäljestäkin. Mutta ujot syntsaujellukset ja sipsutteleva soittotatsi ovat sivuseikkoja, kun itse biisit kuitenkin kantavat. Mutta ihan mielikseen näitä neljää Ei syksyä -seiskatuumaiselta löytyvää elämänmakuisia rallia kuuntelee. Löytyväthän hyllystä kaikki yhtyeen albumit! Nyt, kun olen Come All Yeta viikon kuunnellut, olen tullut toisiin ajatuksiin: seitsemän cd:tä, yhdeksän tuntia hienoa musiikkia, tyylikäs kirjanen ja kaiken kaikkiaan 121 biisiä, joista 51 aiemmin julkaisemattomia. Levyn äänikollaasit kuulostavat kiehtovilta; Krizlan puhaltamat huiluosuudet sekä The Phenomenon Marxo Solinan masinoimat kosketinvirtailut mellotroneineen ja minimoogeineen tuovat touhuun lämpimiä tuulahduksia. On verkkaisen pohdiskelevaa tunnelmointia, hyvin visuaalisia äänikuvia ja leikkisiä flashbackeja 80-luvun listapopista. Vaikea uskoa, että bändi on perustettu vasta tänä vuonna. Kuin kadonnut pikkupainoksinen pikkulevy vuodelta 1979. Kuulijankin on nyt helpompi tunnistaa bändin oma ääni, joten neljän biisin Pinnalla?-ep:tä pitää debyyttiä jäsenneltympänä kokemuksena. Arttu on oiva RETRO Levyarvostelut 11_2017.indd 74 30.11.2017 19.42. Nyt asialla on pieni kamarimusiikillisella otteella aihettaan lähestyvä pumppu, jossa Niko Kumpuvaaran haitari sparraa maestron sähkövibrafonia ja koskettimia rumpali Ville Pynssin ja basisti Ville Herralan vastatessa rytmistä. Mutta meinaako Tasaraha tosiaan kirjoittaa kaikki biisinsä päihdejohdannaisista tapahtumista ja fiiliksistä. Erityisesti ainutlaatuinen viulisti Dave Swarbrick loistaa lukuisilla raidoilla. Ihan toisenlaisia tuntemuksia herättää pitkästä aikaa omiin korviin asti kantautuva Marja Mattlar. Fairport Conventionin ja oikeastaan kaikille brittifolkin ystäville tämä on joulun paras lahja. Ihmettelen, että arkistojen kätköistä löytyy lukemattomien kokoelmien jälkeen uusia, relevantteja Sandy Denny -äänityksiä. Lapsikuorot täydentävät Tusmørken täyteläiset soinnit ilakoiviksi karkeloinneiksi, joiden ytimessä kajastaa aitoa ihmettelyn iloa. Niistä suurin on kyky saada kuulija hylkäämään häiriötekijät ja hiljentyä hauraiden kappaleiden äärelle. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Nyt on asetettu hyvät speksit aikamatkailulle: pieneltä paikkakunnalta ponnistavaa, iloisessa sinnepäin-hengessä rymisteltyä punkrockia bändiltä, jonka nimi on Hertsi putos kyydistä. Oma suosikkini on levyn reippain raita Gold In The Hills. Siinähän se Fairportin tarinan ydin onkin: soittajat vaihtuvat, mutta taika säilyy! TIMO KANERVA HHHH Tusmørke Bydyra Karisma Norjan Skienistä ponnistava Tusmørke-yhtye on onnistunut löytämään oman persoonallisen paikkansa vuonomaan kokeellisen musiikin kartalta. Sillä erotuksella tosin, että aktiivista ajanjaksoa (kolme julkaisua vuoden sisään) elävä pumppu vetää timmimmin ja rankemmin kuin maakuntien paikalliset toivot takavuosina. En ollut koskaan kuullut Swarbrickin ja Dave Peggin äkkiseltään kasaamaa bändiä, jossa heidän lisäkseen soittivat David Rea, Rodger Hill ja Tom Farnell. Eikä se ole moite, vaikka ajatus ristiriitaiselta kuulostaakin. Viisi kappaletta tarjoavat tunnelmia ärjymmästä vyörytyksestä kohti autereista tunnelmaa, joka ajatusten karkaamisen sijasta vangitsee pauloihinsa. Neljän sävelmän Kohtiep:n on tuottanut Kauan-yhtyeestä tuttu Anton Belov, mikä kuuluu hienoisena viilauksena sovituksissa, jotka eivät onneksi peitä Mattlarin vähäeleisten kappaleiden vahvuuksia. Fairport Convention Come All Ye Universal Kun kuulin tämän Fairport Conventionin boksin ilmestymisestä, ajattelin, että mihin kummaan sitä tarvitsisin. Olen varmasti ennenkin korostanut sitä itsestäänselvyyttä, että post-metal on osaamattomissa käsissä ydinasesalkun varomattomaan käsittelyyn verrattavissa oleva vaaran paikka. Bändin jäsenillä on pop-kokemusta siinä määrin, että suurin työ lienee vain tietotaidon jalostaminen mahdollisimman vetovoimaisiksi yksiköiksi. Perinnetietoinen (levyn nimi saattaisi hyvinkin viitata tunnettuun Pohjalla?kokoelmaan) ja luontevasti soiva rähinäpunk on genressään suorastaan jopa helppoa kuunneltavaa. JUHA SEITZ HHHH Arttu Takalo L’Alliance Takalo Rockadillo Proge-henkisessä XL:ssä kehiin tullut ja soundtrack-maakarina tunnettu Arttu Takalo jatkaa kahdeksannella – jälleen instrumentaalilla – soolotyöllään edellisen albuminsa Sept Naifin (2014) tunnelmissa, mutta eri soittajien kanssa. Sympaattisesta älämölölaulusta tulee mieleen Kivesveto Go-Go – muuten yhtye on arkisempi eikä yhtä persoonallinen. Verandan-yhtyeen omaa nimeään kantava ensi-ep on niin söpsäkkää ysäri-indietä, että siitä saisi joku kyynisempi suorastaan sketsin aiheen. Ryhmän viides studioalbumi Bydyra (vapaasti suomennettuna ”urbaanit villieläimet”) tiivistyy poikamaisilla virnistyksillä vuoratuksi hengentuotteeksi. Sandyn kuolemasta kun tulee ensi vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Kultaa on löydetty erityisesti tv-tallenteista, ja sitä riittää myös Dennyn jälkeisiltä Fairportin ajoilta. Ei välttämättä tuttuuden takia, vaan lauluista syntyvän rauhoittavan ja lohdullisen olotilan vuoksi. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Pastellinsävyisimmät kappaleet ulottuvat aina Airin utuiseen tunnelmointiin, vaikka useimmiten ollaan lähellä Belle & Sebastianin kaltaista, suorastaan akateemisen asiallista brittisoundia. Väkisellä rakennettuja kontrasteja ei harrasteta, vaan kappaleet ovat luonnollisesti erilaisia sopien silti hyvin toistensa joukkoon. Erityisesti Kuokkavieras on upea osoitus, kuinka vähistä aineksista saa aikaan mestarillisen modernin folk-laulelman. Kasassa se pysyi vain pari kuukautta, mutta nyt siltä julkaistaan kymmenen mainiota esitystä. Minulle täydellinen yllätys iskee kuitenkin vuodelta 1972. Mutta oikeissa hyppysissä se voi olla hyvinkin palkitsevaa, kuten nyt Atlases-yhtyeen Penumbra-ep:llä. Musiikillisesti liikutaan sopivan huuruisissa tunnelmissa. Hänen musiikkinsa pariin palaaminen on omassa uniikissa tunnelmassaan hyvin turvallista. Kunnianhimoisen kiekon kaksi minimusikaalia paneutuvat pilke silmäkulmassa muun muassa ilmaston lämpenemiseen, talouskriisiin, sosiaalisiin ongelmiin sekä hyvään ja pahaan taikuuteen, joten pohdiskeltavaa piisaa. Pähkinänkuoressa linjaa voisi parhaiten kuvata Pekka Pohjolan ja Jacques Tatin kohtaamiseksi Seinen rantakuppilassa. Atlases ei maalaa pelkästään isolla pensselillä, vaan höystää maisemaa myös hienovaraisemmilla nyansseilla
ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Levyä on työstetty yhdessä alueen maahanmuuttajista koostuvan Bäghdad Bandin kera ja levyntekoprosessin yhteydessä on järkätty musiikki-iltoja vastaanottokeskusten asukkaiden kanssa. Kaikki nupit ovat väännetty kaakkoon ja levyn intensiiviset biisit iskevät kuin nyrkki seinän läpi. Larry Campbellin sähkökitarakin soi tässä viiltävimmin. LASSI LINNOLA HH Maria Gasolina Pitkää siltaa Gasolina Jo yli 15 vuotta vaikuttaneen Maria Gasolinan uusin on integroitua suomifolkia, eli maailmanmusiikkisikermä suomeksi käännettyjä ja sovitettuja cover-biisejä Lähi-Idästä Pohjoisja Itä-Afrikkaan Kreikkaa ja Turkkia myöten. Tällä nimikkeellä keskitytään lauluihin. NUUTTI HEISKALA HHHH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Yhdeksän kappaleen setti on rakenteeltaan vakaata, soitannollisesti sävykästä ja sanoituksiltaan vakavamielisesti pohdiskelevaa arkirealismia. Kolmella kappaleella soi jousisektio. Nimiraita muistelee veljesten nuoruutta suruttomammin, mutta monesti laulujen tarinat jäävät aika epämääräisiksi, mikä erottaa levyn todella hyvästä vain hyväksi. Levyn parhaimmistoon kuuluva, eleganttien puhallinten värjäämä Song That I Heard voisi olla Simon & Garfunkelia. Se jatkaa saumattomasti Maria Gasolinan käännösperinnettä, joskin tällä kertaa painotus on tosiaan idässä. Hän rakastaa 80-lukuisesti ohjelmoituja, pneumaattisen kumeita midi-sointeja, jotka minusta vain verottavat hänen musiikkinsa perimmäistä impressionistista ajattomuutta. Albumin kohokohdaksi nouseekin hiukan yllätyksellisesti keskimmäinen raita One More River To Cross. Ehkäpä juuri he ovat valmiita katsomaan L.A. Svart ostoppbar eldin ja Jag är din fienden kaltaisten biisien vihainen takominen on vaikuttavan hengästyttävää, mutta ne lukeutuvat myös sävellyksellisesti Shiningin parhaimpien joukkoon. Levyn päättävä pelkistetty pianoballadi Brand New Valentine vaalii sydämellisesti Ninnin laululiidien haurainta herkkyyttä. Tässäkin, vaikka meno itse asiassa on nyt vähän akustisempaa, kun rytmisektio ja haitari operoivat sähköttä. Hienosäätöisesti lisätty ja jyvitetty sähköisyys laventaa kaksikon tutuimpia tulkinnan uria. Tässä se kuuluu hienovaraisesti vain paikoin. 03-222 1300 Pikkuilmot 11_17.indd 82 29.11.2017 9.57 Levyarvostelut 11_2017.indd 75 30.11.2017 19.42. ASKO ALANEN HHH The Barr Brothers Queens Of The Breakers Secret City Barrin veljekset Brad ja Andrew ovat kanadalaistuneita newyorkilaisia ja soittavat irrottelevampaa rockia The Slipissä. Tracii Gunsin tuotantopöydällä syntynyt levy tarjoilee tahatonta lo-fi-rockia, jonka nuhjuista epätasaisuutta on vaikea laittaa muun kuin taitamattomuuden piikkiin. ...kylässä käy kaikenlaista kaveria, lähinnä basisteja... Maybe Someday ponnistaa jämäkästi minimalistisella sähkökitarariffillä haikean huuliharpun tuodessa väriä. Purevasti bluesahtavaa stykeä vahvistavat Joshua Jamesin laulu, Pekka Gröhnin basso, Olli Haaviston lap steel ja Bill Paynen hammondit. Lisäksi levyllä on mielenkiintoinen uudelleen-uudelleenversiointi Maria Gasolinan jo vuonna 2013 coveroimasta somalialaisen Dur-Dur Bandin afrofunk-hitistä Dooyo. X:ää voisi syyttää vanhan konseptin toistamisesta, mutta koska tällä kertaa kaikessa onnistutaan täydellisesti, lunastaa se paikkansa bändin diskografiassa ja todistaa, että Ruotsin Shining on edelleen se parempi Shining. Tämän luulisi ilahduttavan etenkin yhtyeen pitkän linjan faneja. Valitettavasti tämä näennäinen momentum käytetään suurimmilta osin rapakossa sutimiseen: The Missing Peace on tuotannollisten tyylivirheiden ja puhkikuluneiden riffien rampauttama väsynyt viritelmä. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Läpimädästä kokonaisuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Teemalevyllä yhtye haluaa vastoin viimeaikaista mediakuvaa avata kuulijoilleen uusia näkökulmia featattuihin kulttuureihin mustamaalauksen sijaan. Lisäksi levyjulkkaribileiden tuotosta osa lahjoitetaan turvapaikanhakijoille. Ilman noita kirottuja ohjelmointeja levy ansaitsisi ilman muuta neljä tähteä. SOUNDI 75 säveltäjä ja soittaja, mutta soundikäsityksemme eivät kohtaa. Peruslinja ankkuroituu lauluharmonioin folkahtavaan, puoliakustiseen indierockiin. Levy käynnistyy mainiolla Steve Earlen vahvoja folk-tarinoita muistuttavalla nimikappaleella. Guns The Missing Peace Frontiers Glam rockin altavastaava L.A. Levyn päättävässä, Japanin tätä nykyä kovin trendikkään ”itsemurhametsän” mukaan nimetyssä Mot Aokigaharassa Niklas Kvarforth puhelaulaa “I was born December 1983 and I died December 2017.” Jos teemat ovat pysyneet samana, niin on päällisin puolin bändin musiikkikin. Usein tietyllä tapaa liplattavana rytmiikkana manifestoituvan indie-estetiikan ilmeisyyskin hiukan madaltaa syvyyttä, vaikka yleinen pop-sensibiliteetti on korkea. Ryhmän täydentää (kieli)harpunsoittaja Sarah Page ja kylässä käy kaikenlaista kaveria, lähinnä basisteja. Genrekirjo on valtava, mutta kappaleet istuvat suomalaiseen suuhun mainiosti – esimerkiksi Mokoma on fantastinen versiointi turkkilaisen Tarkanin hittikappaleesta ??mar?k (jos kestää kuunnella solisti Lissu Lehtimajan överiksi vedettyä nasaalia). Muusta materiaalista tummemmalla bluesahtavuudellaan erottuvalla Kompromatilla soittaa malilainen ngoninsoittaja Mamadou Koita. Guns on uransa aikana uudelleenjärjestänyt miehitystään niin tiuhaan tahtiin, että on vaikeaa sanoa, voiko The Missing Peacea kutsua comebacklevyksi. JUSSI NIEMI HHH Ninni & Mika All Them Pretty Things RetroU Art Mika Kuokkasen lauluiksi säveltämät australialaisen Terry McArthurin lyriikat muodostavat jälleen Ninnin ja Mikan duettolevyn rungon, jolla on tutuksi tullut juurakkonsa amerikkalaisen kantrifolkin ravinnerikkaassa mullassa. Esimerkiksi yhtyeen taipumattomuus nykypäivän musiikkitrendien edessä on ajoittain jopa ihailtavaa. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Shiningin formaatille uskollisesti X sisältää kuusi kliinisen tarkasti soitetun metallin ja kauniiden akustisten osioiden välillä vaihtelevaa biisiä. Melodiakulut ovat enimmäkseen genren vaivatonta peruskauraa, josta sävähdyttävimmin pintaan nousevat hartaimmat ja persoonallisimmat yhteislaulun harmoniat, Ninnin osuvimmat viuluhöystöt sekä tarkkaan annostellut urkufillit. LINDA SÖDERHOLM HHHH Shining X – Varg Utan Flock Season Of Mist Shiningin suicidal metal on tunnettua totaalisesta synkkyydestään eikä X – Varg Utan Flockin biisienkään aiheet ole erityisen iloisia. Tietynlaista kotiinpaluun tuntua on kuitenkin ilmassa, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta sitten Waking The Deadin (2002), kun yhtyeen alkuperäiskitaristi Tracii Guns ja luottosolisti Phil Lewis ovat mahtuneet samalle äänitteelle. Uuden levyn ote on kuitenkin poikkeuksellisen äkäinen. JUSSI NIEMI HHH L.A. Barrit ovat ennenkin tehneet yhteistöitä malilaisten kanssa. Gunsin virheitä läpi sormien – ovathan he sitä joutuneet tekemään jo usean vuoden ajan
Ainoastaan soittajakollegoiden väliin ympätyt kehut – niin omakohtaisia kuin ne ovatkin – ovat turhia. Kokonaisuus jää kunnianhimoisista pyrkimyksistä huolimatta melko pinnalliseksi. Lopputulos on joka tapauksessa viihdyttävä ja tyylikäs muttei erityisen mieleenjäävä jännäri. The Square herättää valtavasti ajatuksia nykytaiteesta, ihmisten laumakäyttäytymisestä ja monesta muusta asiasta, kuten vaikkapa suhtautumisesta kerjäläisiin. K-X-P:n Timo Kaukolampi ja Tuomo Puranen ovat säveltäneet tyylikkään elektronisen ääniraidan, joka sopii tunnelmiin upeasti. Pitkäkestoisessa elokuvassa on ehkä liikaakin tavaraa, mutta katsomiskokemus on lopulta palkitseva. Uudessa elokuvassa Kenneth Branagh sekä ohjaa että esittää Hercule Poirotia. Soundiinkin kirjoittavan Ari Väntäsen teksti on totuttuun tapaan perusteellista, näkemyksellistä ja elävää, jossa valokeilassa ovat kuitenkin päähenkilöt itse. ANTTI LUUKKANEN ARI VÄNTÄNEN: STONE (LIKE) K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_11_2017 -taitto_a.indd 76 1.12.2017 10.06. Mukana on laaja tähtikaarti, johon kuuluvat muun muassa Johnny Depp, Judi Dench ja Willem Dafoe. Muutenkin nuorina siimatukkina remeltäessä tuntui sattuvan ja tapahtuvan. Tällä kertaa perushistoriikkirakennetta on rikottu kertomalla myös kirjan haastattelu tilanteista reaaliajassa. HHHH THE SQUARE Ruotsin arvostetuimpiin nykyohjaajiin kuuluvan Ruben Östlundin (Turisti) uusi ohjaustyö on nykytaiteen maailmaan sijoittuva satiiri, joka hämmentää ja naurattaa. Välillä elokuva lipsahtaa slapstickin puolelle ja mieleen tulee Vaaleanpunaisen pantterin komisario Clouseau. Claes Bangin esittämä Christian on tukholmalaisen nykytaiteen museon kuraattori, jolla on käsissään uusi kiinnostava projekti, mutta kaikki tuntuu alusta alkaen menevän pieleen. Veijo ei ota hommaa kevyesti, sillä hän on eläinten ystävä. Mutta hyvää on kannattanut odottaa ja onhan yhtye taas ajankohtainen, kun Svart julkaisee bändin kaksi ensimmäistä – ja parasta – albumia uudelleen lp:nä alkuvuodesta 2018. Branaghin näkemys Christien kirjasta ja belgialaisesta mestarietsivästä poikkeaa aiemmista, mikä on sinänsä positiivista. IDÄN PIKAJUNAN ARVOITUS Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus muistetaan entuudestaan vuoden 1974 elokuvana, ja murhamysteeri on nähty myös BBC:n Poirot-televisiosarjan erikoisjaksona. Ensin Christianin puhelin ja lompakko varastetaan, ja sitten museon lehdistötilaisuuksissa alkaa tapahtua odottamattomia asioita. Kirjan ansioksi nousee myös suomimetallin ison kuvan hahmottaminen. 76 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Varsinainen keskushahmo on tarjoilijaksi ajautunut näyttelijätär (Kate Winslet), joka elää onnettomassa liitossa juopon karusellinpitäjän (Jim Belushi) kanssa. Stonen tarina on varmasti suomalaista metallia seuranneille tuttu, mikä ei ole syy olla lukematta tätä opusta, sillä sen parissa viihNuorista veijareista metallipioneereiksi tyy monestakin eri syystä. Visuaalinen ilme on upea (kuvaajana alansa legenda Vittorio Storaro), ja viittaukset klassisiin näytelmiin ovat kiinnostavia. Veijoa esittävä Matti Onnismaa on vähäeleisen karismaattinen näyttelijä, joka tunnetaan lukuisista sivurooleistaan. HHHH WONDER WHEEL Woody Allen täytti joulukuun alussa 82 vuotta, mutta silti hän jatkaa työskentelyä vuosi per elokuva -tahtiin. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT K un lukee jämptisti nimettyä Stone-kirjaa, tulee miettineeksi, miksi ihmeessä kukaan ei ole aiemmin kirjoittanut sellaista Suomen tärkeimmästä metallibändistä. Alkuperäisen tarinan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa junan sisälle, mutta Branagh liikuttaa kameraa paljon komeissa maisemissa ja muissa ulkokuvissa. Erikoinen rakkaussuhde tuo käsikirjoitukseen lisää kierroksia. On siis taas aika asettaa No Anaesthesia! levylautaselle. Branaghin Poirot on yllättävän toiminnallinen ja ajaa epäiltyjä ase kädessä takaa kuin James Bond. Yllättäviä kohtaamisia ja kiemuraisia ihmissuhdekuvioita sisältävä Wonder Wheel edustaa Allenin laajassa tuotannossa hyvää keskitasoa. Lopetettavien lemmikkien omistajille hän haluaa yleensä antaa oppitunnin siitä, miten eläimiä kohdellaan. Ensimmäisessä pääosassaan Onnismaa jää lähtemättömästi mieleen. Allenin faneille elokuva kuitenkin varmasti kelpaa, ja se osoittaa ilahduttavasti, että ohjaaja on yhä voimissaan. Parhaiten sen kuulee kuitenkin Stonen levyjä kuuntelemalla. HHH ARMOMURHAAJA Teemu Nikin (3 Simoa, Lovemilla) ohjaama Armomurhaaja on omaperäinen elokuva Veijosta, joka sivutyönään päästää lemmikkieläimiä kärsimyksistään. Armomurhaaja on karu elokuva, jossa on jotain supisuomalaisen pelkistettyä mutta samalla rehellistä. Ehkä vuoden kuumottavin elokuvakohtaus nähdään loppupuolella, kun apinamiehen performanssi riistäytyy juhlaillallisilla täysin käsistä. Stonen perintö kuuluu yhä tänäkin päivänä sitä sen kummemmin alleviivaamatta. Wonder Wheel on 1950-luvun Coney Islandiin sijoittuva tarina, jossa Justin Timberlaken esittämä hengenpelastaja toimii kertojana. Stone on päätähti omien saavutustensa vuoksi, mutta yhtye asetetaan oikeaan kontekstiin niin täkäläisen raskaan rockin nousussa kuin sen suhteessa ruohonjuuri tason liikehdintään. Elokuva on jo herättänyt huomiota kansainvälisillä festivaaleilla, ja täysin ansiosta. Haastateltavat itse ovat kyvykkäitä analysoimaan omia tekemisiään rehellisesti ja avoimesti, ja mukaan on ujutettu hersyviä anekdootteja Backslidersista CatCatiin
BÖLZER: Hero 5. Levyn päättävä Closure taas on tuoreempi löytö, ja mielestäni se sulkee albumin täydellisesti. – Olen rakentamassa laajempaa kaarta, en vain yksittäisiä levyjä. DAVID BOWIE: Low 2. Kaikki tämän aikavälin albumit on jo sävelletty, useat sanoitettukin. BÖLZER: Hero 5. Albumin valmistelu oli siis vähintäänkin haastavaa, ja keskityin pitkään muihin hommiin. Aiempi työskentelytapani oli hyvin kuormittava ja tuskallinenkin, koska muistettavaa oli aina niin paljon. Albumista tuli tämän vuoksi huomattavasti alkuperäistä visiota värikkäämpi ja rikkaampi. Palasin sorvin äärelle vasta vuonna 2016. Olen lukenut Turkan koko tuotannon ja kaiken häntä käsittelevän ja koskevan aineiston, mitä vain olen käsiini saanut. Samael Lilith -biisin rituaaliteksti taas iskostui tajuntaan uskontotieteen opintojen kautta jo vuonna 1999. – Opium Warlords -projekti on edennyt jo neljänteen albumiin, mutta valmista materiaalia on sävellettynä yli kymmenen pitkäsoiton verran. DAVID BOWIE: Low 2. – Turkan teokset ovat olleet minulle tärkeitä lapsuudesta saakka. – Tiedän aika tarkasti mitä tapahtuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. SAMI HYNNINEN ”TIEDÄN AIKA TARKASTI MITÄ TAPAHTUU SEURAAVAN KYMMENEN VUODEN AIKANA” K u v a: To m i P u lk k i SAMI HYNNINEN ja parhaat albumikannet: 1. Viimeinen konsertti soi Helsingin Korjaamolla loppuunmyydyn katsomon edessä. – Minulla oli levystä koko ajan selkeä visio, mutta matkalle osuneet haasteet synnyttivät muutamia yllättäviä uusia elementtejä. Minulle hän edusti ja edustaa puhdasta neroutta. HARVEY MILK: My Love Is Higher Than Your Assessment Of What My Love Could Be Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Levyn bassokitarat purkitettiin jo 2006-07. LED ZEPPELIN: IV 3. Teksti: Timo Isoaho SOUNDI 77 Bazook 11_17.indd 77 1.12.2017 13.38. – Keikkapäivän aamuna tuntui haikealta, mutta sitten aloin keskittyä itse tehtävään, ja muut asiat unohtuivat. Siinäpä pieni otos Sami Hynnisen, aka Albert Witchfinderin, yhtyeistä. Turkka on ollut minulle aina opettaja ja esikuva, vaikka oma työni sijoittuu muualle kuin draaman pariin. Lisäksi teen Olli Hännisen kanssa temaattista tupla-albumia. Raidat taltioitiin c-kasetille, ilman metronomia, ja nauhalle tallentaminen sekoittaa virettä... – Tämä pätkä oli jäänyt mieleeni jo vuosia sitten. Kitaroiden sovittaminen ja säveltäminen oli erityisen vaativaa – ja kovin hauskaa, sanoo Hynninen. Olen jo ensimmäisen albumin (Live At Colonia Dignidad, 2009) aikoihin tiennyt, että Dronerin jälkeen teen useamman hiukan iskevämmän pitkäsoiton. Dronerin sanoitukset ovat oma lukunsa. LED ZEPPELIN: IV 3. MERCYFUL FATE: Melissa 4. HARVEY MILK: My Love Is Higher Than Your Assessment Of What My Love Could Be SAMI HYNNINEN ja parhaat albumikannet: 1. Levyjen nimet ja kansitaiteet ovat selvillä. Entä muut projektit. On siis ryhdyttävä työskentelemään tai huomaan olevani vanha ukko, ja hommat ovat edelleen tekemättä. – Pitää myös todeta, että Droner on ensimmäinen säveltämäni albumi, jonka työstin layerin kerrallaan. Molemmat tekstit räjäyttivät mieleni. MERCYFUL FATE: Melissa 4. Droner on varsin minimalistinen, ainoastaan kolmesta eeposmittaisesta kappaleesta koostuva teos. Hynninen lainaa esimerkiksi Year Of 584 Days -kappaleessa muun muassa Jouko Turkan Selvitys oikeuskanslerille -kirjaa. Nämä neljä ensimmäistä Opium-albumia toimivat siis eräänlaisena kasteena yleisölle, ja nyt pääsemme todelliseen vauhtiin. Järjestyksen muututtua soitimme Saint Vitusin jälkeen, ja tämä nosti omaa rimaani entistäkin ylemmäksi. R everend Bizarre, KLV, The Puritan, Tähtiportti, Azrael Rising ja Opium Warlords. Myös muutamia muita projekteja ja vierailuja on luvassa. Minulla on myös kokoelmissani audiovisuaalista aineistoa, sekä jopa hyllytetyn näytelmän julkaisematon käsikirjoitus ja Turkan omakätisiä lavastussuunnitelmia. Ilman näitä töitä en olisi lähtenyt Spiritus Mortisista. – Tähtiportin neljäs levy on työn alla, kuten myös Spiritus Mortisin kokoelma. Spiritus Mortis sai jäädä, sillä Hynninen haluaa jatkossa tyhjentää työpöytänsä laatikoita aikaisempaa ripeämmin. Juuri nyt polttavin rauta on Opium Warlordsin uusi Droner-pitkäsoitto. Turkan Seitsemän veljestä merkitsi aikoinaan draaman tasolla samaa kuin Venom musiikin puolella. Myös ilmestymisjärjestys on lyöty lukkoon jo vuosia sitten. Mitä Opium Warlordsin saagassa tapahtuu seuraavaksi. Kaikki rajat voi rikkoa. Pitkämielisyyttä vaativa albumi on tarpeellinen jo pelkästään sen vuoksi, että nykypäivän ihmisen keskittymiskyky tuntuu ihan oikeasti olevan luokkaa ”max 10 sekuntia”. Keikka meni hyvin, mutta samaa ei voi sanoa seuraavasta aamusta. Eikä unohdeta doomlegenda Spiritus Mortisia, jonka solistin pestin Hynninen jätti taakseen lokakuussa. Heräsin yksin hotellista ja kaikki tavarani olivat kadonneet, kertoo Hynninen. Yleensä studioon mentäessä olen säveltänyt ja sovittanut kaikki elementit täysin valmiiksi, mutta nyt halusin tietoisesti kokeilla toista lähestymistapaa
Odotukset alkoivat nousta entistä korkeamalle, kun Cyhra ilmoitti kitaristinsa nimen: Jesper Strömblad. Sillä onhan niin, että tätä In Flamesin kulta-aikojen biisinikkaria on kuultu viime vuosina aivan liian vähän. 78 SOUNDI nissa, sillä ryhdyin aikoinaan laulajaksi juuri Helloweenin innoittamana. Me vain teimme musiikkia, ja tällaista sattui syntymään. – Täytyy huomauttaa, että olen lähtöni jälkeen seurannut jossain määrin huvittuneena eräänkin Amaranthen jäsenen kommentointia sosiaalisessa mediassa. Rakas ystäväni, rumpalimme Alex Landenburg, taas lähetti kotimaastaan Saksasta mainioita ”out of the box” -ideoita sekä ”this sounds great” -viestejä, hymähtää laulaja. Cyhran toisena kitaristina vaikuttaa nykyään ”oma miehemme” Euge Valovirta. Olikin sitten hienoa tutustua HammerFallin kavereihin, kun toimin heidän pyroteknikkonaan. – Oma perhetaustani on varsin rikkinäinen. Se siitä, nostetaan Cyhra tapetille. Hän todellakin väittää perustaneensa bändin, vaikka oikeasti yhtyeen ideoinnista vastasi minun lisäkseni vain kitaristi Olof Mörck. Meillä molemmilla on toki omat vaikutteemme, mutta emme suunnitelleet Cyhran musiikillista linjaa sen kummemmin. Jesper taas on käynyt elämässään läpi niin rankkoja juttuja, että ne olisivat tappaneet Chuck Norrisinkin, aloittaa laulaja. – Kaikista kovin juttu oli yhteiskiertue Helloweenin kanssa JapaJAKE E ja päättyvän vuoden viisi parasta levyä: CYHRA: Letters To Myself CYHRA: Letters To Myself (mainitsinko jo tämän?) • I PREVAIL: Lifelines PVRIS: All We Know Of Heaven, All We Need Of Hell • BATTLE BEAST: Bringer Of Pain K u v a: P at ric U lla eu s SATTUMALTA SYNTYNYT SUPERBÄNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho CYHRA CYHRA Bazook 11_17.indd 78 30.11.2017 14.54. Tällaiset uutiset yllättivät aikoinaan, mutta ne saivat pian selityksensä: miehet ovat yhdistäneet voimansa uuden yhtyeen myötä. Letters To Myselfin sävellysprosessi kesti lopulta varsin pitkään. Jo Amaranthen aikoihin Suomi oli toinen kotini, ja sama suuntaus näyttää jatkuvan Cyhran kanssa. – Tiesimme jo kappaleiden kirjoitusvaiheessa, että tarvitsemme toisen kepittäjän. Se oli Letters To Myself, lokakuussa 2017 ilmestyneen debyyttialbumimme nimikappale. Tämä oli vieläpä viimeinen rundini Amaranthen kanssa, joten omat tunteeni olivat melko pinnassa, Jake E huokaisee. Samoihin aikoihin ystävystyin myös Jesperin ja Peterin kanssa, taustoittaa Jake E. Onneksi hän lähti innolla mukaan. Jake E vastaa myös Cyhran lyriikoista, jotka ovat “hieman diipimpää kamaa”. – In Flames, HammerFall ja Dark Tranquillity olivat aikoinaan omia sankareitani. Helsinkiläisyleisön vastaanotto oli aivan mahtava! A maranthen Jake E lähtee perustamastaan bändistä. Ennen kuin mennään Cyhraan, kerrohan meille Amaranthe-aikojesi huippuhetkistä. Jos Alex on Saksan mukavin mies niin pitkään tuntemani Euge on hänen suomalainen vastineensa, hymähtää Jake E ja jatkaa: – Se ei tietenkään haitannut, että Euge on aivan hemmetinmoinen kitaristi, ja olen jo pitkään halunnut soittaa hänen kanssaan. Cyhra aloittaa varsinaisen keikkailun ensi vuonna. – Kirjoitin ainakin vuoden ajan Jesperin kanssa. – Se oli todella hieno kokemus, vaikka sainkin astmakohtauksen kesken vedon... Päätin sitten yhdistää kummankin rajut kokemukset ja kirjoittaa selvästi aikaisempaa henkilökohtaisempia tekstejä. – Olen keskustellut Jesperin kanssa elämän isoista kysymyksistä kerran jos toisenkin, ja tajunnut millainen taistelija hän on. Peter Iwers jättää In Flamesin seitsemäntoista palvelusvuoden jälkeen. Olin tuolloin ottanut ”aikalisän” Amaranthen touhuista ja Jesper kertoi suunnittelevansa soololevyä. – En ollut nähnyt Jesperiä pitkään aikaan, ja sitten eräänä päivänä päätimme lähteä kahville. Peter ei ehtinyt juuri säveltää tälle albumille, mutta tilanne saattaa muuttua jatkossa. Puhuimme hieman lisää, ja vähän ajan kuluttua huomasimme, että me taidamme haluta tehdä saman albumin, nauraa Jake E. – Tämä keskustelu tapahtui eräänä perjantaina, ja jo seuraavana maanantaina syntyi ensimmäinen yhteinen biisimme. Debyyttikonsertti on kuitenkin jo takana, ja sehän tapahtui Helsingin Nosturissa lokakuun lopulla. Miten kaikki alkoi. Ruotsalaisen Shiningin lisäksi helsinkiläiskitaristi on vaikuttanut muun muassa Godsplaguen ja Suburban Triben riveissä
– Tekstien punaisena lankana ovat valta ja vallankäyttö. Hitaammilla hetkillä riffit erottuvat, mutta blastbeat-kohdat ovat aikamoisen hyökkääviä, jopa tarkoituksellisen epäselviä. Homman nimi on siis ”suoraan asiaan, ei heikkohermoisille”. – Death Toll 80k:n reissuista on erityisesti jäänyt mieleen epäonninen Euroopan-kiertue vuonna 2011, kun bändiläisiä joutui sairaalaan ja Saksan poliisi vei meiltä kuskin ja auton. Pari heistä kertoi innostuneensa grindcoresta ja perustaneensa bändin kuultuaan Harsh Realities -debyyttimme. Ollaan jostakin syystä eksytty aika erikoisiin paikkoihin soittamaan, ja eräänkin kerran esiinnyttiin vallatun poliisiaseman kellarissa Belgiassa. – Kuluvan vuoden hämmentävimpiin kohtaamisiin kuuluvat nuoret grindcore-diggarit, joihin törmäsimme keikan jälkeen Los Angelesissa. – Ensi helmikuulle tuli sen verran kiintoisa ja harvinainen tarjous, että se on pakko tehdä – nimittäin Kohti tuhoan Australian-rundi. Puheenvuorot näyttävät käyvän yhä tärkeämmiksi, kun vastarintaliikkeen uusnatsit, Suomi ensin -ääliöt ja muut rasistiset juntit sekoilevat ympäri maata ”juhlien” Suomen tasavuosia. Ensilevytys Rutiinin orja (2015) sai muun muassa Soundissa täydet pisteet. Step Down on Death Toll 80k:n toinen varsinainen levy, vaikka esimerkiksi splittejä löytyy varsin reilusti. Entäpä Kohti tuhoa -reissut. Orkestereita yhdistää Ville Valavuo, joka soittaa punkimmassa KT:ssa kitaraa ja grindimmässä DT80k:ssa bassoa. – Ensimmäisen Euroopan-rundimme päätöskeikka Kööpenhaminassa oli armotonta paahtoa, ja keikkapaikan katossa oli setin jäljiltä kengänjälkiä. Niin Death Toll 80k:a kuin Kohti tuhoa kysytään ulkomaille soittamaan tuon tuostakin, mutta bändit joutuvat myymään ei oota muiden kiireiden vuoksi. Löytyykö sieltä hurjia tarinoita. – Harsh Realitiesistä tuli soundeiltaan liiankin selkeä ja metallinen levy, joten Step Downille haluttiin hallitsemattomampaa mölyä. Sanoituksista löytyy myös antifasismia ja eriarvoisuuden vastustamista. MOOTTORIT KUUMINA DEATH TOLL 80k KOHTI TUHOA & SOUNDI 79 VILLE VALAVUO ja muutama mielenkiintoinen albumi vuodelta 2017: KAUPUNGIN VALOT: Salaista musiikkia UNA BÉSTIA INCONTROLABLE: Metamorfosi BARCELONA: Un Último Ultrasonido Nació Y Murió En Barcelona GHOST WORLD: Ghost World LEBENDEN TOTEN: Mind Parasites VILLE VALAVUO ja muutama mielenkiintoinen albumi vuodelta 2017: KAUPUNGIN VALOT: Salaista musiikkia UNA BÉSTIA INCONTROLABLE: Metamorfosi BARCELONA: Un Último Ultrasonido Nació Y Murió En Barcelona GHOST WORLD: Ghost World LEBENDEN TOTEN: Mind Parasites Bazook 11_17.indd 79 30.11.2017 14.55. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho S ateinen loppusyksy on saanut mukavasti väriä parista punkin, hardcoren ja grindcoren maailmassa runnovasta albumista, eli Kohti tuhoa -yhtyeen Pelon neljäs valtakunta -levytyksestä ja Death Toll 80k:n Step Down -turpaanvedosta. Kolmatta levyäkin aletaan työstää, sillä tarkoituksena on pitää bändin moottori kuumana. Saa nähdä, miten kolmoslevyn kanssa käy – pitänee taas keksiä jotakin uutta sitten. – Menimme studioon ja teimme levyn – hommaa ei suunniteltu juuri sen kummemmin. – Nyt haluttiin tehdä tarkoituksella erilainen levy ja siirtyä melusoundista perinteisemmän hardcorepunkin suuntaan. Se kertonee jotakin meiningistä. Käydään ensin muisteluosastolla. Jälkimmäinen kuudentoista minuutin sävelteos sisältää seitsemäntoista kappaletta, ja ensin mainittu tykittää kaksitoista biisiä pariinkymmeneen minuuttiin. Albumin saamat ylistykset tulivat siis täytenä yllätyksenä, Valavuo sanoo
– Jos ajatellaan viuluja, selloja tai akustisia kitaroita, niin niiden soitinpuitten täytyy olla kuivumassa tarkoin säädellyissä kosteusolosuhteissa vuosia. – Uulu esittelee ja käyttää kulttuurikeskuksena valtavaa kokoelmaa eri kulttuurien perinnesoittimia ja minä huollan sekä ylläpidän ne soittokuntoisina. 15-kielisen kovertaminen yhdestä puusta Juhanan mukaan vielä onnistuu. Pelkästään niillä pystyy kuitenkin tekemään hämmästyttäviä asioita, esimerkiksi rakentamaan soittimia. Vanhan musan ja soittimiston tutkailussa kirjasto oli aika hyvänä apuna. – Tää homma lähti niin sanotusti lapasesta soittoharrastuksen myötä. Mua alkoi kiinnostaa instrumentit, joita jengi soitti ennen sähkökitaroita. – Työkaluja on vuosien varrella tietenkin kertynyt, mutta alussa mulla ei ollut kuin puukko, jonka kaveriksi kävin ostamassa ison taltan. Viimeistely suoritetaan vasta kuivaamisen jälkeen Yksi Juhanan Metsän ääni -perheeseen kuuluvista soittimista on jouhikko, joka on kokenut suoranaisen renessanssin. Aloin rakentaa oman mielenkiintoni kautta tällaista tuoteperhettä, jonka nimesin Metsän ääni -soittimiksi. Puun koko määrittää soittimen ja Juhanan valmistamat ovatkin pienkanteleita. Yhdestä pölkystä Nyrhisen perinnesoittimiston kielisoittimiin kuuluvat kanteleet, jotka hän valmistaa vanhalla menetelmällä yhdestä puupölkystä veistämällä. Näin isokaan pölli ei halkea. Sain sitten impulssin valmistaa yhden soittimen, mikä taas johti siihen, että joku kysyi, voisinko tehdä sellaisen hänellekin. Olen soittanut paljon punkia, johon kuuluu reipas itse tekemisen meininki. Juhana on poikkeus sikälikin, että hän ei ole tullut alalle perinteistä reittiä, käymällä Ikaalisten kitaranrakennuskoulun. Tämä siksi, että on hankalaa löytää kyllin isoa puuta 20-kielistä kanteletta varten. Lehmänkello helvetistä. E-liike 11_17.indd 80 1.12.2017 8.53. Kiertelin lisäksi museoita mittailemassa ja valokuvaamassa instrumentteja. Mä ajattelin, että se on hieno nimi ja myös rajaa aiheen. Nars-jux. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 24 Metsän vastaisku -J os ajattelee vaikka kansanmusaa, joka on marginaalia, niin tämmöinen kaistale jota minun valmistamillani instrumenteilla soitetaan, on vielä sen kansanmusan marginaalia. 80 SOUNDI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Sen sijaan yhdestä puusta veistettävän kanteleen muokkaaminen aloitetaan puun ollessa tuore. Lisäksi valmistan Uululle suomalais-ugrilaisia soittimia, joita myös myydään heidän nettikaupan kautta. – Kitaranrakentajia meillä on todella paljon, verrattuna esimerkiksi kanteleenrakentajiin. Siinä vaiheessa asuin vielä Tampereella, vieläpä aika ytimessä, mutta sen rakennusmateriaalin kuten tuohen tai lehmän sarven svengi oli aika metsästä verrattuna kaupunkielämään. Kyllähän harmonikka tai viulu on paljon tunnetumpia pelejä kuin vaikka turpajurra alias märistysrauta alias munniharppu, kertoo Juhana Nyrhinen. Mutta Juhana on myös profiloitunut rakentamaan marginaalisia perinnesoittimia. Kurussa, Tampereen pimeällä puolella asuva Nyrhinen tunnetaan muusikkona esimerkiksi Sokea Pisteja Faarao & Kakspäinen Narttu -kokoonpanoista. Tähän on syynä paljolti Pekko Käppi, joka on toiminut markkinakasvona tälle ilmaisSkeittikissalautoja eli -stilikoita. Itse asiassa hän on tehnyt niitä jo 17 vuoden ajan. Puu on pehmeämpää muotoilla ja kantele raakatyöstetään melko ohueksi ja jätetään kuivumaan. Tällainen toiminta johti puolestaan siihen, että liityin kulttuuriosuuskunta Uuluun soitinrakentajaksi. Ja kun sitä soitetaan vaikkapa pöydällä, se resonoi todella vahvasti kanteleen mukana. Osassa kanteleita on erillinen kansi, mutta osa niistä on pohjasta auki. Toki Metsän ääni -soittimisto on aika laaja, kun se pitää sisällään kielisoittimia, puhallinsoittimia, rytmisoittimia, mutta rajautuu kuitenkin perinnesoittimistoon
Skoolatkaamme vehnänoras-avokado-vihersmoothie-drinkeillä. Silloin myyjä selvensi kohteliaasti, että kassi ei ole oikeaa, vaan synteettistä nahkaa eli leatheretteä (skai leather). Pussi oli juuri sitä mitä olin etsimässä: tukeva ja tilavat taskut, jämäkät hihnat ja liitokset sekä paksu, kestävän oloinen pinta. Samalta suunnalta tulee myös kanteleen tapaan ontoksi koverrettu suolikielinen lyyramainen bassosoitin nimeltä nars-jux. Ne voidaan jakaa huilu-, torvija lehdykkäsoittimiin . Tarjolla on otsikon mukaisesti juuri sitä, missä Kim Wilson on parhaimmillaan: bluesia ja boogieta vanhan liiton meiningillä. Puhaltimia mä olen tehnyt ainakin 50 erilaista mallia. Rakennan myös Suomen sukulaiskansojen kielisoittimia. KIM WILSON Blues And Boogie Vol. Esimerkiksi siperialaisten hantien joutsenenmallinen kurkiharppu kuuluu mallistooni. Canned Heatista tuttu Larry Taylor bassossa, Billy Flynn, Bob Welsh, Big Jon Atkinson ja Nathan James kitaroissa, Marty Dodson ja nyt jo edesmennyt Richard Innes rummuissa. 1 on – kuten nimikin lupaa – ensimmäinen osa pidemmästä jatkumosta. Olin hämilläni. Paimenen kutsu Perinteisten puhallinsoittimien kirjo on Suomessakin suuri ja esiK un edellinen kitarakassi laukesi, harkitsin ostavani tilalle sähkökitaroitten kuskaamista varten kunnon nahkaisen ja laadukkaan. Tämä ei ole mitään pelletouhua, vaan kaikkea sitä mitä Joe Bonamassa ei ole. – Minua ei edes kiinnosta laajentaa toimintaani tehdasmaiseksi, sillä haluan hikoilla kirveen kanssa konkreettisesti puuta muokkaamassa. Nahka ei siis todellakaan käy. Kiekko on äänitetty livenä ja on kaiken lisäksi mono. Hintalappukin oli kohtuullinen 87 euroa. Olen pyrkinyt tekemään esimerkiksi torvien suukappaleet mahdollisimman trumpettia muistuttavaksi, jolloin ne ovat nykysoittajalle helpommin lähestyttävissä. Kavereillani oli skeittifirma ja koska olen myös sähkökitaristi, sain kreisin ajatuksen käyttää dekkejä kanteleiden ja stilikoiden aihioina. – Kuumimpina aikoina tein yli 400 soitinta vuodessa. Juhana Nyrhinen www.masauniverse.tumblr.com www.uulu.fi/kauppa E-liike 11_17.indd 81 1.12.2017 8.53. Nyt ilmestynyt Blues And Boogie Vol. Se soittimen habitus luo pikkuhiljaa brändin, ihan samalla tavalla kuin Telecasterissa tai Les Paulissa on käynyt. Siitä se lähti ja niitä on tullut tehtyä enemmänkin. MÄSÄmallisto on saanut myös kansainvälistä huomiota. Pelkästään niillä pystyy tekemään hämmästyttäviä asioita, kuten rakentamaan soittimia." Kaljupääkotkalla on asiaa Eettinen pussukka F abulous Thunderbirdsin nokkamies Kim Wilson on työstänyt uutta levyään pitkään ja hartaasti äänittämällä valtavasti materiaalia viimeisten kahden vuoden aikana. Nykyisin myös opetan soitinrakennusta Sibelius-Akatemiassa, joten verstaspäiviä on vähemmän. Odotetulla cd:llä on mukana länsirannikon bluesmafian nuorta ja vanhaa aatelia. Itse asiassa viime kesänä oli Tiketti Galleriassa näyttely aiheesta. Kuulin samaiselta myyjältä (moikka vaan Stuge), että kaupassa ovat yleistyneet vegaanien tiedustelut esim. Tästä kiekosta voinee povata alan hittilevyä joulusesonkiin – pukinkonttiin se on nimittäin varma valinta bluesin ystävälle. Jos tekee pidempää torvea, on mahdollista soittaa yläsävelsarjaa. Marssin innokkaana paikalliseen F-musiikkiin, jossa käteeni tarttui Duesenbergin gig bag, jota arvelin nahasta tehdyksi. Saan siitä tyydytyksen, summaa Juhana Nyrhinen. MÄSÄ Universe on Juhanan toinen vuosien varrella kehittämä sarja. (Severn Records) urikkaalle muinaissoittimelle. Osaa niistä pidän tuotannossa ja varastossa. Kyseessä ovat sähköistetyt kansansoittimet kuten skeittilaudasta rakennettu kantele, jousitettu lehmänkello, mikitetty rapapalli-rytmimuna ja skeittilaudasta tuunattu lapsteel-kitara. Soitinrakentajien ammattikunta syntyi Suomeen vasta vuonna 1844 kun tänne perustettiin ensimmäinen urkutehdas. Voi olla myös kaikkien näiden yhdistelmää: puinen pitkä varsi, jossa on lehmänsarvi päässä kellona ja kaikki tämä tuohella yhteen sidottuna. Sitä ennen on ollut yksittäisiä paimenia ja puuseppiä, joista monet ovat tehneet ainutkertaisia soittimia. polyesterkitarahihnojen vahvikkeiden materiaalista. – Ajattelin, että Metsän äänten perinnekeskeisyyden ja akustisuuden vastapainoksi tarvitaan jotain tällaistakin. Kovat kotelot ovat liian painavia. Toki soitettavuus edellä pitää mennä. Päätin olla välittämättä nahkatakaiskusta ja ostaa päräyttää kassin kortillani, jossa on rajaton kattoluotto. SOUNDI 81 "Alussa mulla ei ollut kuin puukko, jonka kaveriksi ostin ison taltan. Miten ihmeessä hyvä kantokassi voi maksaa näin vähän. Tässä aikakaudessa on hienoa, että Juhanan kaltainen idealisti pystyy elättämään itsensä valmistamalla noita marginaalisoittimia kaikkien asiasta kiinnostuneiden ulottuville. Ostamani Duesenbergin feikkinahkapussi sopinee siis myös tiedostavalle vegaanille. Jotkut pystyy valmistamaan sormiaukoilla varustettuna ja niillä voi soittaa melodiaa. – On luuhuiluja, pajuhuiluja, ruokopillejä, lintupillejä, tuohitorvi, lehmänja pukinsarvi. Kippis! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija merkiksi paimensoittimia on uskomaton määrä. Juhanan mukaan jouhikoita tilataan nykyisin myös ulkomaille ja esimerkiksi haastatteluhetkellä hänellä oli työn alla jouhikkotilaus Norjaan. Se on hienoa ja monimuotoista ja paletti vaan kasvaa mitä syvemmälle suohon lähtee tarpomaan. Niin ikään kesken sessioiden edesmennyttä Barrelhouse Chuckia kuullaan pianossa sekä tietenkin maestroa itse vokaaleissa ja turpahöylässä
Enemmänkin juonteita oli varmasti tarjolla. 50 euron EMP-lahjakortin voitti Jarmo Haikola Oulusta. Sen ohella olen turvautunut ulkoiluun. Yarin & Sen Tuntemattoman Numeron keväinen kiertue lihallisti tutut kappaleet lähtemättömästi, ja Yarin Facebookissa jakamat muistot ovat tuoneet laulujen tekijän entistäkin lähemmäs. Samanlaista spirittiä on tarvittu myös meidän bändihommissa vuosien varrella. On maailman hienointa, että Yari on yhtäkkiä saanut kaiken ansaitsemansa huomion ja arvostuksen. Laitanpa pyörimään. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Mikään ei voita ystävien kanssa järjestettyjä turnauksia. Silti kaipaan jo kunnon hiihtolumia Helsinkiin. Pisteet vielä Tampereen Ilvekselle, joka porskuttaa hyvin menemään Veikkausliigassa. Viime lehdessä kieli oli kätketty sivulle 41. Kent-projektin päätyttyä olen ahminut myös musiikkia tyylilajeihin katsomatta. Julkaisun myötä pääsin pitkästä aikaa tarttumaan muihinkin kirjoihin. Kaamoslääkkeeksi ovat kelvanneet myös Netflixin Agentit-sarja sekä Halvan salmiakkiSuklaaLakuKuulat. Siinä missä kirja somatisoi minulle monta aivokasvainta, tarjosi se myös roppakaupalla lohdullista suhteellisuudentajua. Olen muuten Yarin kanssa samaa mieltä siitä, että Köyhän pikajuna/ Pitkä marssi on paras Se-single. Samalla huomasin sekä ahdistuvani että vapautuvani. M. jossa toimitaan valitsemansa joukkueen managerina. Viimeisimpänä AEK Athensin ja AC Milanin Eurooppa-liigan peli Ateenassa, joka päättyi 0-0. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Hänet tunnetaan taistelijana ja hyvänä joukkuepelaaja. AC Milanissa hommat ovat muuttuneet paljon kultavuosilta. Kaupasta muutamat kaljat ja otetaan mittaa toisistamme. Itse pelaan PS4:lla FIFA:n Manager Modea, syyden ja narsismin problematiikkaan. On todella rentouttavaa laittaa soitin pyörimään, keittää aamukahvit ja ihmetellä hommaansa rauhassa. Totta helvetissä tykkään myös futiskonsolipeleistä. Olin nimittäin kirjoittaessani vältellyt vieraita kertojaääniä kuin ruttoa. Jos oikein innostuu, niin hommaan saattaa mennä useita tunteja, ja kun menet nukkumaan, niin päässä pyörii vielä pelaajakaupat. SYKSYNI HUIPENTUI loka kuussa, kun alkuvuoden ajan työstämäni kirja Kentistä julkaistiin. Luin kirjaa vuoroin sairaala-arkea tirkistellen, vuoroin elämän haurautta pohtien. Loistavista uutuuslevyistä huolimatta loppusyksyn rakkaimmaksi äänitteeksi on noussut Se-yhtyeen Singlet-uusintapainos. Tilasin pää kuumana vuosia sitten Audio Technican vinyylisoittimen. Onnittelut! Uniklubi HANNU LINKOLA Kaikkien kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi lippua Popedan Ratinan-stadionin konserttiin Tampereelle 4.8.2018 sekä Popedat-paita (kokoa L). Hommasin myös lempilevyjäni vinyyleinä Nirvanasta Michael Jacksoniin. JUSSI SELO Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Ei tää toimi vaan näin. Ei luovuta koskaan. Silti se jatkaa kompurointiaan Serie A:ssa. Kepeämmän lukemiston puutteessa aloitin brittikirurgi Henry Marshin teoksesta Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. Tykkään myös tehdä reissuja AC Milanin peleihin. Nyt soittimessa näkyy seisovan Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -yhtyeen Varjoissa vapaan maailman. Coetzeen Jeesuksen lapsuuden, jonka suorat lauseet punoutuivat häkellyttävän allegoriseksi ja monitahoiseksi kertomukseksi. Paavo tosin taitaa enemmän olla Pro Evolution Soccerja Football Manager -pelien miehiä. Nyt onneksi sain tutultani lahjaksi vanhan viritinvahvistimen ja homma toimii. Vaikka olen intoillut Yarin musiikista jo pitkään, on suhde siihen syventynyt tänä vuonna ratkaisevasti. Idiootti! Lannistuin pariksi vuodeksi. Ei muuta kuin eteenpäin ja kohti vastustajan maalia. Pakettini saapuessa yritin hetken kytkeä soitinta kaiuttimiini kunnes tajusin, että pitäähän mulla olla myös vahvistin. Se taitaa olla tyttöystäväni jäljiltä. Valmentaja Montella sai juuri potkut ja tilalle otettiin AC Milan -legenda Gattuso. Juuri puhuttiin Huoraja Egokills-yhtyeistäkin tutun ystäväni Paavon kanssa siitä, että kuinka koukuttavia nuo pelit ovat. Kaikkien rakastama Berlusconi myi sen kiinalaistaustaiselle firmalle, joka osti viime kesänä kentällisen uusia pelaajia 200 miljoonalla. AC Milan on suosikkijoukkueeni, ja seuraan heidän otteitaan tarkasti. Toistaiseksi työmatkapyöräilijälle on ollut tarjolla sopivasti salaperäisiä aamuhämäriä ja viipyileviä iltasävyjä, joiden tunnelmat ovat kantaneet räntäsateiden yli. viimeinen sana -taitto_17_11_a.indd 82 1.12.2017 10.17. Yhtä vaikuttuneena luin J. Vuoden kärkilevyjen listaaminen on ollut käypä keino suojautua pimeydeltä. Kertalukemalla löysin kirjasta temaattisia viittauksia ainakin pakolaisuu teen, ulkopuolisuuteen, menneisyyden peittelyyn, totuuksien yhteiskunnalliseen taustaan, yksilön ja kollektiivin suhteeseen sekä erityiOLEN 1994 vuoden MM-kisoista lähtien ollut kova jalkapallofani ja -harrastaja
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 11 FIN MachineHead 12-17_BACKCOVER.indd 1 24.11.17 12:54 takakansi 11_17.indd 84 30.11.2017 11.05 11/ 20 17 9,50 € (sis.alv) S O U N D I 1 1 / 2 1 7 CHARLOTTE GAINSBOURG TERRY BOZZIO SAMI HYNNINEN STAM1NA JA OMNIUM GATHERUM RANSKATAR NEW YORKISSA CHARLOTTE GAINSBOURG RUMPALILEGENDA SYVÄHAASTATTELUSSA TERRY BOZZIO POLTTAVIA RAUTOJA TULESSA SAMI HYNNINEN METALLILÄHETTILÄÄT EUROOPAN-RUNDILLA STAM1NA JA OMNIUM GATHERUM So un dI 11 So un dI 11 C IR C L E kansi_11_2017_c.indd 1 1.12.2017 10.27 _1SD_ulkokannet_11_2017.indd 1 1.12.2017 10.30