Soundi 11/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Soil-NTO-Ava 12-18_BACKCOVER.indd 1 04.12.18 11:34 takakansi 11_18.indd 84 5.12.2018 10.13 BRING ME THE HORIZON RAKASTETTU, VIHATTU JA AINA VALMIS MUUTTUMAAN SYVIEN VESIEN KAUTTA ELOON WITHIN TEMPTATION VANHA JENGI LÄHES KASASSA SMASHING PUMPKINS VENÄLÄISISSÄ MAISEMISSA ELEANOORA ROSENHOLM 11/ 20 18 9,80 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 P A R H A A T 2 1 8 S O U N D I 1 1 / 2 1 8 Kansi_11_2018_g.indd 1 5.12.2018 15.51 _1SD_ulkokannet_11_2018.indd 1 5.12.2018 15.55
Ihmeperhe 2 blu-ray, & dvd Evil Dead 2 4K UHD Escape From New York 4K UHD, blu-ray & dvd Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin dvd & blu-ray The Place dvd A Discovery of Witches blu-ray + dvd 4K UHD, Blu-ray & DVD Filmihullu tulostus.indd 83 4.12.2018 16.52 C D / D O W N L O A D / S T R E A M / L P WWW.SONYMUSIC.FI JEAN-MICHEL JARRE EQUINOXE INFINITY ULKONA NYT JULKAISUPÄIVÄ 14.12.2018 DOKUMENTTI NETFLIXISSÄ 16.12.2018 Sony Music tulostus aukeama.indd 2 4.12.2018 16.13 _2SD_sisa?kannet_11_2018.indd 1 5.12.2018 15.58
C D / D O W N L O A D / S T R E A M / L P WWW.SONYMUSIC.FI JEAN-MICHEL JARRE EQUINOXE INFINITY ULKONA NYT JULKAISUPÄIVÄ 14.12.2018 DOKUMENTTI NETFLIXISSÄ 16.12.2018 Sony Music tulostus aukeama.indd 3 4.12.2018 16.13
FME Bruce tulostus.indd 4 5.12.2018 8.34
En tiedä toista artistia tai yhtyettä, joka olisi onnistunut uudistumaan näin vavahduttavasti ja perinpohjaisesti, kun uraa on takana yksi neljännesvuosisata." 2018 Kriitikoiden Emma-kategoriaan ehdokkaaksi valitusta The Holysta Helsingin Sanomat kirjoitti näin: THE HOLY DAUGHTER "Daughter täyttyy tummanpuhuvasta indierockista, joka sykkii vuoroin kiihkeän rytmin voimalla ja vuoroin uljaan mahtipontisena. Kahdeksi levyksi jaettu kokonaisuus on kahden ja puolen tunnin spektaakkeli, joka siivittää psykedeelisyydellään kuulijan kauas sisäavaruuteen ja toisaalta perinnetietoisuudellaan kauas menneisyyteen.” LOW DOUBLE NEGATIVE "Uusi Double Negative on hämmästyttävä levy. KAMASI WASHINGTON HEAVEN AND EARTH "Yhdysvaltalaisfonistin toinen suurempaan levitykseen päätynyt albumi on massiivinen modernin jazzin runsaudensarvi. Kahdeksi levyksi jaettu kokonaisuus on kahden ja puolen tunnin spektaakkeli, joka siivittää psykedeelisyydellään kuulijan kauas sisäavaruuteen ja toisaalta perinnetietoisuudellaan kauas menneisyyteen.” LOW DOUBLE NEGATIVE "Uusi Double Negative on hämmästyttävä levy. Koskinen, 5/5 (Soundi) Playground tulostus.indd 5 7.12.2018 11.55. Jopa 6–7 minuutin mittaan kasvavat kappaleet on ammennettu täyteen draamaa ja dynamiikkaa." Kimmo K. Jopa 6–7 minuutin mittaan kasvavat kappaleet on ammennettu täyteen draamaa ja dynamiikkaa." KAMASI WASHINGTON HEAVEN AND EARTH "Yhdysvaltalaisfonistin toinen suurempaan levitykseen päätynyt albumi on massiivinen modernin jazzin runsaudensarvi. En tiedä toista artistia tai yhtyettä, joka olisi onnistunut uudistumaan näin vavahduttavasti ja perinpohjaisesti, kun uraa on takana yksi neljännesvuosisata." 2018 Kriitikoiden Emma-kategoriaan ehdokkaaksi valitusta The Holysta Helsingin Sanomat kirjoitti näin: THE HOLY DAUGHTER "Daughter täyttyy tummanpuhuvasta indierockista, joka sykkii vuoroin kiihkeän rytmin voimalla ja vuoroin uljaan mahtipontisena
K A I S A N I E M I HELSINKI SA T SU N nml_aic_225x297.indd 1 03/12/2018 7.25 NMI aic tulostus.indd 7 5.12.2018 8.43. O U L U N E N E R G I A A R E E N A OULU 16.6. N E L O N E N M E D I A L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä n e l o n e n m e d i a l i v e . f i LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 2 1 9 15.6
Beast in Black tulostus.indd 7 7.12.2018 7.48
Soundi 11/2018 > 10 Pääkirjoitus 11 Toinen kuvakulma 12 Tapahtuu näinä päivinä 14 Break On Through 16 Tarkkailuluokka: Radio Supernova 18 Arttu Seppänen 20 Erään laulun anatomia: Samuli Putro 22 Apparatus 24 Jussi Niemen naamakirja: Carl Hancock Rux 26 Soundi-haastattelu: Marzi Nyman 32 Parhaat 2018 Jukka Nousiainen Low 38 Smashing Pumpkins 40 Bring Me The Horizon 48 Linear John 50 Eleanoora Rosenholm 52 Within Temptation 54 Levyarviot 71 Kiven alta 72 Bazook Afire Emigrate Avantasia 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Soundin suuri vuosiäänestys 8 SOUNDI ¸ K u v a :T ii n a V an h ap el to 38 Smashing Pumpkins ”Maailmassa on liikaa ylituotettuja levytyksiä.” 32 Parhaat 2018 Jukka Nousiainen ja Low veivät voiton K u v a: Li n d a St ra w b er ry K u v a: A k iP ek k a_ Si n ik o sk i 26 Marzi Nyman ”Automatkat ukin kyydissä menivät aina swingin tahdissa.” 40 Bring Me The Horizon ”Musiikkikenttä on muuttunut paljon joustavampaan suuntaan.” 52 Within Temptation ”Mitä teemme kun kotimme ei ole enää elinkelpoinen?” sisa?lto?_2018_11_a.indd 8 7.12.2018 10.18
RH tulostus.indd 9 7.12.2018 7.49
Ennestään tutuille levyille tehdään tarkastuskierros ja mietitään jo alustavasti niiden välistä paremmuutta. Tässä vaiheessa on hyvä myös aktiivisemmin huhuilla luotetuilta ystäviltä vinkkejä. Nyt onkin sitten teidän vuoronne – äänestysohjeet ja hulppeat palkinnot löytyvät lehden lopusta. Nyt koossa on luultavasti ainakin sadan nimikkeen lista, ja on aika alkaa sen huolellinen mutta armoton syynääminen. Tänä vuonna suurimmat henkilökohtaiset harmitukseni liittyvät siihen, etteivät Young Fathersin ja Courtney Barnettin mestarilliset levyt saaneet riittävästi kannatusta kollegoiltani. Onneksi Soundin toimittajien top 20 -listat ovat muilta osin tänäkin vuonna silkkaa timanttia. Käydään läpi muistiinpanoja, tutkitaan omaa kuunteluhistoriaa Last.fm:stä ja tavataan internetiin putkahtelevia best of -listauksia tutkan ohi livahtaneita albumeita kytäten. Uusia levyjä otetaan haltuun sopivan kokoisina annoksina, keskittyen ja ajatuksella kuunnellen. On yhtä tärkeää noteerata sekä omakohtaisesti hyväksi toteamansa levyt että kavereiden puheissa tai lehtien sivuilla kehutut potentiaaliset tulevaisuuden klassikot, joihin tietenkin tutustutaan heti kun on sopiva hetki. Muistikuvia kehnommiksi osoittautuvat voi tässä vaiheessa tiputtaa huoletta pois. Erityistä huomiota tulee kiinnittää alkuvuoden julkaisuihin, jotka helpommin unohtuvat. Sitten lähestytäänkin prosessin vaikeinta vaihetta: kymmenen parhaan kotimaisen ja ulkomaisen levyn sekä niiden välisen järjestyksen päättäminen. Hommaa ei tule aloittaa tyhjästä, vaan ensin pidetään koko vuoden ajan kirjaa vastaan tulevista hyvistä albumeista, esimerkiksi tallentamalla niitä Spotifyhin tai perinteisemmin vaikka excelin tai sulkakynän ja pergamentin avulla. Tässä vaiheessa iskee epätoivo, koska tunkua on yleensä aivan liikaa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Sen jälkeen onkin aika ihmetellä, miksi muut eivät tajunneet äänestää niitä samoja vuoden parhaita levyjä. Ja kyllä, nämä ovat äärimmäisen vakavia asioita! Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 11/2018 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Julien Baker, Phoebe Bridgers & Lucy Dacus: Boygenius Soundi: Erilainen soittolista jouluksi (Spotify) The 1975: A Brief Inquiry Into Online Relationships Septicflesh: Communion Ron Gallo: Stardust Birthday Party pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2018_11_a.indd 10 7.12.2018 10.54. Ne vihoviimeiset valinnat tehdään lopulta jumalallisen johdatuksen eli intuition eli perstuntuman varassa, sydän verta itkien ja täysin tietoisena siitä, että jo viikkoa myöhemmin lista näyttäisi erilaiselta. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lopulta nämä kymmenen parhaan levyn listat ynnätään muiden toimittajien yhtä huolella valittuihin ja järjestettyihin listoihin. Tärkeä kansalaisvelvollisuus 10 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti A ntakaas kun raotan Soundin toimittajien vaativaa ja henkisesti raskasta työtä ja kerron teille, kuinka valitaan vuoden parhaat levyt. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Kalevi Suopursu, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44. Vuoden lähestyessä loppuaan aloitetaan tarkempi syynäys
Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2018_11_a.indd 11 7.12.2018 9.39
Wigwam Experience -kokoonpanossa soittavat Jukka Gustavson, Rekku Rechardt, Esa Kotilainen, Jan Noponen ja Janne Brunberg. Onerva ja Helvi Juvonen) teoksiin. Ep:ltä löytyvällä Wild Talk -kappaleella (ei sisälly tulevalle albumille) taustalauluja hoitelee Ville Valo. Avausjaksossa Arto Mellerin tekstitaiteeseen tutustuvat Mira Luoti ja Henrik Illikainen. TEKSTI: TIMO ISOAHO uutiset_2018_11_a.indd 12 7.12.2018 10.36. Hänen töihinsä tutustuvat Vilma Alina ja Hannes Kett. Lähipiiristäni löytyy Mellerin ihailijoita, ja tuntui mielenkiintoiselta lähteä etsimään näitä diggailun perusteita, kertoo Illikainen. – Se on raskasta, progressiiShiraz Lane ja Vilma Alina tarttuivat Ylen haasteeseen. Luvassa on siis Shiraz Lanea suomeksi, sanoo Kett. Hulkon Antti on ollut loppuvuodesta esillä myös Lamppu Laamasen kirjoittaman Andy – Rock’n’roll Star -elämäkerran ansiosta. K u v a: Y le K u v a: M ai ja La h ti n en vista, eeposmaista, psykedeelistä ja hetkittäin kevyempääkin... Kirjoitimme materiaalia ensin omissa kammioissamme ja pikku hiljaa aloimme tuoda materiaalia treenikämpälle kaikkien kuultavaksi. Miten kuvailisit Waste Of Space Orchestran materiaalia. Tuolloin ilmestyy katsottavaksi uusi ohjelmasarja Mullan alta, jossa kaksitoista muusikkoa puhaltaa uutta henkeä jo keskuudestamme poistuneiden runoilijoiden (muun muassa Saima Harmaja, Lauri Viita, L. Popmusiikin ystävien kannattaa tarkkailla Yle Areenaa ja TV2-kanavaa 7. Kuusiosaista sarjaa tähdittävät Hannes Kett (Shiraz Lane), Henrik Illikainen (Tiisu), Vilma Alina, Mira Luoti, Heikki Kuula, Yona, Paleface, Milla Rumi, Janna, Kevin Tandu, Litku Klemetti ja Nelli Milan. Luvassa on ainakin yksi levynjulkaisukeikka Suomessa, muuten livesuunnitelmat ovat auki. Waste Of Space Orchestra on Dark Buddha Risingin ja Oranssi Pazuzun muusikoiden yhteinen 10-jäseninen kokoonpano. – Ryhdyimme visioimaan Waste Of Space Orchestraa kesällä 2017. On sitä saatu odottaakin, sillä edellinen sooloalbumi, mainio Building On Tradition, ilmestyi vuonna 1995. Kun musiikkia tulkitsee kymmenen ihmistä, kappaleiden sovittaminen on melkoisen työn takana, eikä jammailun varaa pahemmin jää. Valmis kappale syntyi lopulta varsin helposti, vaikka rakenteen kanssa olikin pientä painia. Tampereen Klubilta ja päättyy 13 iltaa myöhemmin Hämeenlinnan Suisto-klubille. Arvostettu hollantilaisfestivaali Roadburn on tarjonnut viime vuosien aikana suuren määrän vaikuttavia konserttikokemuksia, ja näiden joukkoon lukeutuu myös Waste Of Space Orchestran tunnin mittainen ensiesiintyminen viime huhtikuussa. – Ehdotus orkesterin voimien yhdistämisestä tuli Roadburnin organisaatiolta, ja ajatus kuulosti mielenkiintoiselta, aloittaa Dark Buddha Risingin Vesa Ajomo. Kiertue alkaa 5.4. – Erään Mellerin runon kohdalla päässä alkoi välittömästi soida biisiaihio, joten tekstin valinta oli sinänsä helppoa. Kolmannen jakson runoilijatähti on Uuno Kailas. Roadburnin-konsertissa esitetty materiaali on nyt taltioitu myös studio-olosuhteissa, ja Svart Records julkaisee Waste Of Space Orchestran debyyttialbumin ensi huhtikuussa. Biisit syntyivät kuitenkin luontevasti, eikä tekeminen ollut mitään naama irvessä vääntämistä. tammikuuta. – Aloin käydä läpi runoja ja yksi teksti tuntui sopivan vanhaan, jo vuosia sitten tehtyyn sävellykseen. Esittelin idean muulle bändille, ja työstimme kappaleen valmiiksi. Joulukuun alussa ilmestyi neljän kappaleen Soul Satisfaction -ep, jota pitäisi seurata kokopitkä albumi keväämmällä. – Varovaisesti toivoin, että saisin hypätä Mellerin maailmaan. 12 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Wigwam-kokemus jatkuu Vuoden 2018 hienot Wigwam-paluukeikat saavat jatkoa, tosin ilman Amerikkaan palannutta Jim Pembrokea. Ohjelmassa tavataan myös muusikoiden läheisiä, runoilijoiden jälkeläisiä, ystäviä ja asiantuntijoita. Mukana on kummankin pääbändin biiseistä tuttuja elementtejä, mutta samaan aikaan Waste Of Space Orchestra kuulostaa erilaiselta ja omanlaiselta. TEKSTI: TIMO ISOAHO Dark Buddha Rising ja Oranssi Pazuzu julkaisevat yhteislevyn Muusikot herättävät runoilijoiden työt henkiin Andy McCoylta uutta musiikkia Pelle Miljoona Oy:n kanssa Suomea kiertävä Andy McCoy on pitkästä aikaa aktivoitunut myös oman musiikkinsa parissa. Ylen tiedotteen mukaan ”sarjassa päästään seuraamaan läheltä artistien maailmaa ja uuden musiikin synnyttämistä runoihin”
Paikalle oli saapunut myös Suomen suurlähettiläs, joka kohotteli maljoja suomalais-venäläiselle kulttuuriyhteistyölle. Helsinkiläisen Stupido Recordsin syntysanat lausuttiin vuonna 1989, eli levy-yhtiö viettää tasavuosijuhlia 2019. Tapausta juhlistetaan keväällä ilmestyvällä Stupido Records 30 vuotta -opuksella, jonka kirjoittaja on Joose Berglund – toinen Stupidon perustajista. Viime vuoden streamatuin artisti, järjettömän määrän lippuja ensi kesän Suomen-keikoilleen myynyt Ed Sheeran löytyy nyt sijalta 5. Onneksi Like piti hyvänä ideana sitä, että kerron ja kirjoitan tarinan itse. Eli kyseessä on melkein puhdas narratiivi – muutama keskeinen hahmo on saanut oman kommenttiraitansa – mutta olisi tuntunut jotenkin kornilta, jos olisin lähtenyt haastattelemaan itse meidän artisteja, kertoo Berglund. – Kolmeakymmentä vuotta on hankala puristaa muutaman sataan sivuun, ja kyseessä onkin jonkinlainen ”best of”. – No, ihan hämärimpiä stooreja ei voi kertoa, kun asianosaiset ovat elossa, mutta löytyyhän sieltä kaikenlaista... Toisin sanoen: opus lienee pullollaan mielenkiintoisia muisteluja. Suomalaiset ovat puolestaan kuunnelleet eniten Cheekiä, JVG:tä, Eminemiä, Xxxtentacionia ja Pyhimystä. Kerran kävi esimerkiksi niin, että Eläkeläiset esiintyi Moskovassa Suomen itsenäisyyspäivän konsertissa. Samaan aikaan Eläkeläiset laittoi soimaan huolella valitun alkunauhansa, Stupidon toimistolta löytyneen sota-ajan klassikon Silmien välliin. Kerto säkeen hokema ”silmien välliin ryssää” sai suurlähettilään lasin jäämään puolitiehen ja maljapuheen sijaan hän tiuskaisi kulttuuriattasealle: ”Ai että tänne tultiinkin rienaamaan”. – Törmäsin Fullsteamin 15-vuotispidoissa Liken voimanaiseen Päivi Paappaseen ja hän huomautti, että ”eikös Stupidokin ole täyttämässä vuosia, taitais olla kirjan paikka”. K u v a: P en tt i H o k k an en uutiset_2018_11_a.indd 13 7.12.2018 10.36. Pelkästään Stupidon perustamiseen liittyy hurja tarina, sillä yhtiöhän sai alkunsa Viron itsenäisty misen aikoihin – ja Stupidon julkaisemasta J.M.K.E.-single Tere Perestroi kasta muodostui eräänlainen ”it senäistymisen fanfaari”. Andy McCoyn periaatteiden mukaan: tehty mitä tehty, mutta kirjoittakaa ainakin nimeni oikein! TEKSTI: TIMO ISOAHO Stupido Recordsin tarinat kansien väliin Spotifyn suosituimmat julki Johtava streamaus palvelu Spotify julkisti kuluneen vuoden kuunnelluimmat artistit, ja globaalin listan kärkisijat täyttävät nämä tähdet: Drake, Post Malone ja Xxxtentacion
Birdille voi asetella staran viittaa. Grandsonin ja Yungbludin rinnalla rockin palauttamista relevantiksi nuorisomusiikiksi uusin maustein juonivat newyorkilainen, hippasen kepeämmin mutta ultimaattisen viileästi pörisevä Arrested Youth ja lontoolainen Nova Twins eli Amy Love ja Georgia South. Keinona on punkin ja rapista siinneen aggressiivisen grimen yhdistäminen. Studiossa kitarariffit tapaavat ottaa vahvasti efektoidun muodon. Teoriaa tukee Morellon hiljattain julkaistu remix Grandsonin toistaiseksi isoimmasta biisistä Blood // Water. Hauskimmat musabloggaajat ovat kutsuneet musiikkia grunkiksi. Nova Twins 2020 -luvun käsityksen modernista rockista tulevat todennäköisesti määrittämään nyt parikymppiset ja jo hiljakseen trendaavat synnynnäiset rocktähdet kuten kanadalainen Jordan Benjamin alias Grandson ja englantilainen Dominic Harrison eli Yungblud. Taipuuko rock taas nuorisomusiikiksi. Uuden ajan kitarasankarin musiikissa rock, pop ja soul lyövät kättä. Grandson on Morellonsa syönyt ja toisinpäin, mutta nokkimisjärjestys on nyt uusi. Uh Huh -single resonoi rockyleisössä, mutta istuu myös YleX:n soittolistalle. Jos nuoren brittiartistin jenkkilafka kontaktoi korsolaista rocktoimittajaa ja kutsuilee drinkille New Yorkiin, markkinointikoneiston on oltava kondiksessa. ”We are females of colour playing heavy music”, presentoivat supertähtien oloiset artistit itse itsensä. Nuoria kapinallisia yhdistää lyriikoiden yhteiskunnallinen ote, orgaaninen ja raivokas ulostulo keikoilla ja elektroninen tuotantofilosofia julkaisuilla. Bändiä liidaa Letlivessä laulanut, livenä hengenvaarallinen (itselleen) Jason Aalon Butler, jonka into uudesta kamasta ryöppyy päälle myös levytetystä materiaalista. Vielä pari huomionarvoista pörinähavaintoa. Jos Nova Twinsin sävelkynä terävöityy ja poppikoukut löytävät paikkansa sopasta, bändillä on aseet kokeilla maailmanlaajuisesti sitä, minkä PMMP teki Suomessa 15 vuotta sitten. Tulkinta on juurevaa, mutta musiikki myös mystisesti modernia, vaikkakin luomua. He haluavat esitellä punkrockin uudelle yleisölle – puhutella nuorisoa. Kesällä Pori Jazzissa väkevän nainen ja kitara -shown nykäissyt Jade Bird on riemastuttavassa nosteessa. Grandsonin rikki näinen soundi hivelee ysärilapsen korvaa, Yungblud flirttailee mainstream-popille. Kitara soittaa artistin sielua. Nousevista jenkkiartisteista huomionarvoisia ovat myös svenBreak On Through -taitto_b.indd 14 5.12.2018 14.38. Reggaekin on okei. Bird ansaitsee jo orastavan supersukseensa – valmis lauluntekijä ja esiintyjä on myös sanavalmis, valovoimainen persoona. Molempien musiikissa rock’n’roll polkee pohjavireenä, mutta rytmit ja urbaanien sivukujien sauhunkatkuiset tunnelmat maalataan päälle koneellisin keinoin. Dogmia ei ole rakenteet, rytmiikka ja dynamiikka lainaavat rapin ja popin lainalaisuuksia, mutta yhtä lailla luontevia mielleyhtymiä ovat punk, grunge ja blues. Testaa vaikka Made An America. Legendaarisen Rage Against The Machine-, Audioslaveja Prophets Of Rage -kitaristi Tom Morellon uusi sooloalbumi surisee kuin nuorten kokeilijoiden töistä vaikuttuneena. Yungblud Grandson Fever333 Jackie Venson 14 SOUNDI K u v a: A sh le y O sb o rn K u v a: D an ie l C av az o s Jade Bird K u v a: Fr an ce sc a A ll en Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Kitaran kunnianpalauttajan kruunua taasen iskisin amerikkalaisen Jackie Vensonin päähän. Sisäsyntyistä raivoa ja vimmaa sen sijaan löytyy uuden superbändi Fever333:n RATM-vaikutteisesta tavarasta. Morellon soolosurinassa on tulokkaan aidon uhon rinnalla väsynyt ja väkinäinen klangi
”Nukkavieruus, angsti ja slacker-romantiikka näkyy uuden rockin pohjavirroissa ympäri maailman.” gaavasti purkkaista ska punkiaan kaahaileva, Aimee Allenin liidaama The Interrupters ja Hollywoodissa puheenaiheeksi noussut Starcrawler, jonka yhä alle parikymppinen laulaja, Ozzynsa ja Alice Cooperinsa syönyt Arrow de Wilde on luonut bändin esiintymisistä tapauksia. Ei mahdotonta, että jotain tulee tapahtumaan. Nuorten amerikkalaisten lauluntekijöiden kermaan on luettava myös uusilla julkaisuillaan seuraavalle tasolle kipuavat, Shame-sinkulla vakuuttava Elle King, Meg Myers ja legendaariselle Sub Popille levyttävä boheemi Kyle Thomas aka King Tuff, jonka pop-psykedelia leijailee pakottomasti pilvissä. Sidewaysissa suvereenin sunnuntaikeikan soittanut androgyyni Ezra Furman omaa brianmolkomaista hurmaavaa karismaa. Rocktähti on jo olemassa. Mainstreamiin uuden ajan kurtcobainit eivät nouse ennen Teen Spiritin kaltaista napakymppiä, joskin kanadalaisduo Cleopatrick on osunut Hometownhitillään jo yllättävän lähelle. Tietty nukkavieruus, angsti ja slacker-romantiikka näkyy uuden rockin pohjavirroissa ympäri maailman, vastareaktiona bling bling -popin ja mainstream-rapin saavuttamaan korniuden tasoon. Asetelma muistuttaa 80ja 90-lukujen vaihdetta. Suksee laajenee pikkuhiljaa ympäri pallon. Konstailemattoman, vahvasti grungen hajuisen vaihtoehtorockin nousu etenkin Briteissä on yllättävää. Tsekkaa myös: Black Mirrors Belgiasta (Günther Kimmich), Middle Kids Australiasta (Mistake), CHAI Japanista (N.E.O.), Jealous Of The Birds Irlannista (Plastic Skeletons) ja Byron Romaniasta (Anima). Ezra voi hyvinkin räjäyttää pankin lähitulevaisuudessa. Ezra Furman The Interrupters K u v a: Ja so n Si m m o n s Break On Through -taitto_b.indd 15 5.12.2018 14.38. ”She freaks out the audience!” Jotain nuorta Iggy Popia, estottoman seksuaalista ja provosoivaa Arrowin performanssissa on, mutta omalla vinolla twistillä. I Love LA -single viestii kehitystä biisinkirjoituksessa, täysosuma antaa vielä odottaa. Grunge is not dead. Biisi on lähettänyt pikkukaupungin pojat maata kiertävälle radalle, ja yleisö on sekaisin. The Blinders, Bloody Knees, Fang club, Fatherson ja Puppy osaavat kirjoittaa biisejä. Iso hitti ja bäng. Lupasivat tulla Suomeen, kun juttelin
Kaikki näkyvyys on positiivista näkyvyyttä, Otto Kontio toteaa optimistisesti. Mikä on ollut merkittävin askel urallanne. Kaikki näkyvyys on positiivista.” k u v a: Sa m i Tu u n an en Radio Supernova Mansegaze on voimissaan tarkkis_radio supernova.indd 16 7.12.2018 10.25. Suomalaisista yhtyeistä mainittakoon esimerkkinä Vuoret, jonka kanssa www.facebook.com/mansegaze LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Odotamme mahdollista kutsua oikeussaliin. Henri Tuunanen kuvailee Radio Supernovan soundin löytyneen pikkuhiljaa monien huuruisten iltojen, niitä seuraavien päivien inspiroituneiden olotilojen sekä erilaisten pedaalikokeilujen myötä. Yleisön edessä tulivoima koostuu lisäksi korkeatehoisista vahvistimista ja mahdollisimman kovasta äänenvoimakkuudesta. – Kävinkin siellä soittelemassa satunnaisesti, ja siellä heräsi myös ajatus shoegaze-bändin perustamisesta. – Merkittävimpänä askeleena voisi mainita tähän mennessä soitetut vajaa kymmenkunta keikkaa hienojen yhtyeiden kera. Miten shoegaze voi vuonna 2018. Onko kolmenkympin kriisiä havaittavissa. – Mietimme yhtyeellemme nimeä, joka kuvaisi mahdollisimman hyvin luomaamme äänimaailmaa. Mattila lupasi kaupunkiin työharjoittelun mukana tulleelle Tuunaselle, että tämä voisi käydä soittelemassa Keltaisessa talossa halutessaan. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA vaankappaleiden välillä, kunnes ensimmäinen basistimme keksi juuri oikealta kuulostavan nimen. 16 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Vahvasti soundiin vaikuttavat pedaalivalikoimat ovat vähitellen kasvaneet pienimuotoisiksi avaruusaluksiksi, joten katseet pysyvät väkevästi jaloissa, kitaristi Tuunanen tarinoi ja muistuttaa: – Myös muun soiton yläpuolella leijailevat laulumelodiat ovat olennainen osa saundia. – Shoegaze ja erityisesti mansegaze voivat hyvin vuonna 2018. Lopulta muutimme molemmat Tampereelle syksyllä 2017 ja kasasimme muun bändin biisien ympärille. Tampereen inspiroivasta vaikutuksesta johtuen nimesimme yhtyeemme edustaman genren mansegazeksi, Tuunanen kertoo sittemmin Radio Supernova -nimen saaneen bändin syntytarinasta. Onko eräältä nimeltä mainitsemattomalta radiokanavalta tullut yhteydenottoja. Mielessä pyörivät erinäiset termit ääniaaltojen, sähkölaitteiden ja taipääsimme soittamaan lokakuussa Lost In Music -festareilla, ja jonka kanssa soitamme tammikuussa seuraavat keikkamme, Otto Kontio kertoo nostaen hattua kanssamanselaisilleen. Harjoittelun jälkeen silloiseen kotikaupunkiini, Jyväskylään, palattuani aloimme jamittelemaan ja tekemään biisejä kämppikseni Oton (Kontio, kitaristi) kanssa. A-PUOLI J oskus parhaat asiat syntyvät sattumalta. Juuri näin kävi Henri Tuunaselle, joka asui keväällä 2016 Tampereella Maria Mattilan alias Mara Ballsin kämppiksenä legendaarisen Keltaisen talon välittömässä läheisyydessä. Vanhojen shoegaze-jättien uudelleen tuleminen on tuonut genren taas kerran ihmisten huulille. Kaikista merkittävin askel on kuitenkin edessä ensi vuoden alkupuolella, kun ensimmäinen Radio Supernovan täyspitkä levy näkee päivänvalon, Henri Tuunanen vinkkaa. Mistä nimi Radio Supernova syntyi. Myös Lost In Music -festareilla soittaminen lokakuussa oli erityinen askel Radio Supernovan tarinassa. Yhteydenottoja ei ole vielä tullut, mutta odotamme mahdollista kutsua oikeussaliin
69 € . Fullsteam & NeloNeN media live proudly preseNt speCial Guest: NeloNeNmedialive.Fi/tHeoFFspriNG liput eNNakkooN alk . k-18 Offspring tulostus.indd 17 5.12.2018 8.39
Olin ”outo”, eli todennäköisesti homo. Firman pikkujouluissa heteroseksuaalisuudestani ilahtunut naispuolinen työkaveri tarttui minua suoraan kiveksistä. Queenista ja Freddie Mercurysta olisi ollut tilaisuus tehdä elokuva, joka ei demonisoisi homoseksuaalisuutta tai korostaisi sen ”outoutta” ja vastakkainasettelua heteroseksuaalisuuden kanssa. Se oli varmasti oikein. 2010-luvun taitteessa Kuopiossa minua luultiin tämän tästä homoksi, koska en syönyt lihaa, minulla oli viikset ja käytin punaisia pillifarkkuja. Yhdessä asiassa yhtye on kuitenkin muita isompi. Manageri esitti artistille yhden sivun mittaisen synopsiksen, Bobbers laittoi nimen alle ja meni takaisin studioon kähisemään jotain paskaa. Samaan tapaan Mercury on kompleksinen hahmo. Ihan oikeasti, joku Twisted Sister. Jääkiekko-otteluissa puhkisoitetut We Are The Champions ja We Will Rock You eivät paljoa helpota asiaa, vaikka yhtyeen tuotanto on näitä hittejä monipuolisempi. Biseksuaalin Freddie Mercuryn johtama Queen on parilla hitillä käytännössä määrittänyt standardin lätkärockille ja ollut luomassa jääkiekko-otteluiden estetiikkaa. Ainakin paljon enemmän kuin Bohemian Rhapsodyn esittämä anekdootti-Freddie, joka on ensin kiva, sitten sekoilee, ja sitten on taas kiva. Dylania esitti elokuvassa kuusi eri hahmoa. Mutta Bohemian Rhapsody tekee juuri niin. Mallia olisi voitu ottaa Todd Haynesin ohjaamasta, Bob Dylanista kertovasta elokuvasta I’m Not There (2007). Tilaa jää vielä muille tulkinnoille, sillä elokuva ei tee kunniaa Queenin vaikutusvallalle, jonka voi kiteyttää yhteen lauseeseen: joka viikko Freddie laulaa isolle joukolle ihmisiä jäähalleissa, joissa pelätään homoja. Yllättävän moni uskalsi sanoa nämä perustelut ääneen. Samaan aikaan 80-luvun hard rock -yhtyeet edustivat jotain päinvastaista, abstraktia vakavasti otettavaa ydintä. Hänen piireissään Queen oli ”homoa”, jonka on jostain kumman syystä ajateltu tarkoittavan jotain noloa. I’m Not There haastoi perinteisiä kerronnallisia konventioita. Kuin varkain Queen tunkeutui vihollislinjojen taakse. Se pyrkii kertomaan vähän kaikesta, ja kunnolla se ei pureudu mihinkään teemaan. Homot hyväksytään kaukaloon, jos he tekevät hyvää rockia. Queen on pöyhkeää, mahtipontista, universaalisti kaukalokelpoista, mutta samaan aikaan ulkopuolisten ja syrjittyjen musiikkia. Ellei vahvin. Lukijan ei tule käsittää väärin: en vähättele jääkiekkoa. Harva rockbändi on päässyt yhtä vaikutusvaltaiseen asemaan. Freddie Mercury lauloi ja KalPa hävisi. Dylania ei juuri kiinnostanut ottaa osaa elokuvan valmistamiseen. Se on kuin torttu, jossa on 170 täytettä. Siinä missä kuningaslaji jalkapallolla, myös jääkiekolla on oma viehättävä estetiikkansa, jota esimerkiksi Max Ryynänen on kauniisti jäljitellyt teoksessaan Roskamaali (Savukeidas 2012). Asetelma näyttää nykyään kovin hassulta. Se on disneymäinen perhepötkö, jossa päähenkilö tekee parannuksen ja ymmärtää perheen merkityksen. Aristoteles kiittää haudassaan! Disney-sapluuna kuitenkin toimii. Tuttava on kertonut, kuinka hän nuorempana häpesi Queen-faniuttaan. Niiden, joita on hankala hyväksyä ja joiden toimia on hankala ymmärtää, oli sitten kyseessä punaiset housut tai viikset. Vastentahtoisesti siksi, että aika harvoin jaksan saati muistan yhtyeen musiikkia kuunnella. Elokuvaan ei ole myöskään kyetty tekemään minkäänlaista järkevää rajausta. Bohemian Rhapsody on osoitus siitä, että artistin tai bändin ei tulisi ottaa minkäänlaista osaa itsestään kertovan elokuvan tekoon. Järkyttynyt vaimo odottaa kotona, Freddie pettää yhtyeensä ja lähtee sekoilemaan homopiireihin, kunnes tajuaa tehneensä väärin ja tulee anelemaan bändiltään anteeksiantoa. Se on outo elokuva. Mutta miesten joukkueurheilua homofobisempaa areenaa on hankala löytää. ”Kuin varkain Queen tunkeutui vihollislinjojen taakse.” arttu seppa?nen 11_2018 -taitto_a.indd 18 5.12.2018 14.40. Jo tätä kirjoittaessa Bohemian Rhapsodysta on tullut kaikkien aikojen taloudellisesti menestynein musiikkiaiheinen elämäkertaelokuva. Marraskuussa Suomen ensi-iltaan tuli Queenista kertova filmi Bohemian Rhapsody. 18 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Homot hyväksytään kaukaloon, jos he tekevät hyvää rockia H iukan vastentahtoisesti alan olla sitä mieltä, että Queen on yksi rockhistorian vahvimmista bändeistä. Asetelma on ihana. Queen on penetroitunut voimalla kansan sirkushuveista rahvaimpaan, eli jääkiekkoon. Pysyimme silti kavereina ja menimme pari viikkoa myöhemmin KalPan peliin. Lähes syömäkelvoton, mutta ihan kiinnostavan näköinen
Gramex_1-1s_ilmoitus_225x297mm_popmedia.indd 1 9.1.2017 14:48:18 Musiikki tekee hyvää Gramex tulostus.indd 19 5.12.2018 8.40
Lisättiin päälle asioita, jotka tuntuivat tarpeellisilta mutta aika vähäisesti. Oivallus syntyi lopulta Mattilan käytyä katsomassa Putron minimalistisin tehokeinoin pelaava soolokeikka. Pelkistettyyn ilmaisuun päädyttiin mahdollisimman ison mutkan ja parinkin harhatien kautta. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen V aikka otettaisiinkin lukuun jouset – ja mahdotontahan niitä on olla noteeraamattakaan, sen verran lennokkaasti ne Anssi Växbyn sovittamina kappaletta kohottavat – niin Ilmasta tehtyjä -laulun tallentamiseen ei montaa äänitysraitaa käytetty. Onneksi hän muisti lähellä asuvan tuttavan, jolla oli erittäin tehokasta finnivoidetta. – Ja päässyt yli nimenomaan hyvällä tavalla, Putro lisää. – Kuljettiin helvetin isosta tuotannosta helvetin pieneen tuotantoon, Putro tiivistää ja myöntää oikeaksi tulkinnan, että hän ehti olla musiikkinsa kanssa hukassa. Viisi, heittää Samuli Putro, ja huomauttaa, että joillekin maaliskuun alussa ilmestyvän Pienet rukoukset -levyn kappaleista riitti kaksikin raitaa. kappaleet sellaisina kuin ne kappaleet on. – Täsmälleen, näinpä juuri. – Rikunkin kanssa me lähdettiin ensin tekemään eräänlaista poptuotantoa ennen kuin oivallettiin, että tämä materiaali tuntuu hylkivän sellaista kiiltävää, isoa soundia. Samuli Putro Sov. – He ovat saavuttaneet sen vaiheen, että ovat merkityksellisiä toisilleen ihan henkilöhistoriansa pituuden kautta. Pienet rukoukset -levyn lauluja kuullaan tammi–helmikuussa Ateneumin taidemuseossa järjestettävässä saman nimisessä konserttisarjassa. – Tämän kappaleen kohdalla käytiin hänen kanssaan sellaista keskustelua, että hän halusi lisää konkretiaa. Näen jo kaukaa jo sen tyypin, ja näen myös että hän tunnistaa mut. – Ajateltiin, että mitä jos äänitetään vain ne kappaleet ilman klikkiä tai mitään studioteknologiaa. Tekstistä välittyy syvä ystävyys ja rakkaus, ja siinä kuvaillaan hyvin monenlaisia, arkisuudessaan merkityksellisiä muistoja. Lyhyelläkin matematiikalla pystyy siis päättelemään, että Samuli Putro on ottanut isostikin rokkaavien bändilevyjen ja konesoundeja hyödyntäneen Valkoinen hetero -albumin (2017) jälkeen uuden suunnan äänitaiteelleen. – Valitsemalla editoriksi tietyn ihmisen saat sen ihmisen näköisen näkökulman. Se toteutui pienimuotoisesti niin, että lisäsin c-osaan konkreettisia elementtejä kuten puistonpenkkejä ja jäätä. ”Me olemme toistemme surua, iloksi muuttuvaa surua.” ”Valitsemalla editoriksi tietyn ihmisen saat sen ihmisen näköisen näkökulman.” 20 SOUNDI Samuli Putro: Ilmasta tehtyjä (2:50) Säv. Ilmasta tehtyjä -kappaleen tekstin erikoinen piirre on, että siitä ei voi yksiselitteisesti hahmottaa päähenkilöiden välistä suhdetta. Sitten sitä etsittiin useidenkin ihmisten kanssa, eikä se löytänyt muotoaan missään kohtaa. Luulen, että tästä levystä tuli aavistuksen verran kauniimpi ja ehkä aavistuksen verran romanttisempi sen takia, että editori oli 25-vuotias nainen. Tekstin lähtökohtana on kuitenkin omakohtainen ja harvinaisen konkreettinen muisto kahdeksan vuoden takaa. Siitä kuvasta teksti lähtee liikkeelle. Putro kertoo aina kaivanneensa ja hyödyntäneensä muiden ihmisten panosta tekstien kehittelyyn. Ei voi katkaista välejä ihmiseen, joka näkee sut eri tavalla kuin kukaan muu – silloin menettää myös osan itsestään. – Tuotannollisen kulman etsiminen alkoi jo vuonna 2017, kun olin tekemässä viikon kestäneen session Berliinissä erään ruotsalaisen tuottajan kanssa. Vyyhti alkoi avautua ”kriisin kautta” tuottajaksi päätyneen Riku Mattilan avulla. Ja jos ei ole visiota täytyy vain mennä pystymetsään. Uutena palasena Putron yhtälöön on löytynyt tekstien editointiapuna toiminut toimittaja–kirjailija Ronja Salmi. Me yritettiin olla ensin kaupallisempia, kunnes huomattiin, että se sopii meille yhtä hyvin kuin tukka Spedelle. Teksti laajenee ja tarkentuu kuvaamaan jo aikaa sitten eronnutta paria, joka on päässyt yli rakkaudestaan. Lähdettiin hakemaan suuntaa poptuotannon kautta, mutta se ei löytänyt uomiaan. ja san. – Olin käyttänyt uimalaseja, siitä johtuen silmän alapuolelle tuli ihan järjetön finni, Putro pohjustaa. Sieltä löytyi se suunta, että tehdään A-PUOLI – Mä asun Käpylässä ja hän Kumpulassa, ja näiden kaupunginosien välillä on pitkä ja suora Intiankatu, jolla me sovitaan näkevämme. Martti Vuorinen, Riku Mattila, Anssi Växby Tuottaja Riku Mattila Julkaistu singlenä 22.11.2018 K u v a: Te ro A h o n en era?a?n laulun anatomia_18_11_b.indd 20 6.12.2018 13.54. Hänellä oli seuraavana päivänä edessään valokuvaussessio, joten finnistä oli päästävä eroon
JUHLALLISUUDET ALKAVAT 4.1.2019 Helsinki, Ääniwalli SVART FEST IV Callisto Atomikylä Pelagos Throat + 1 DJ Mustat Levyt Liput: 18,50/20€ 5.1.2019 Tampere, Klubi SVART FEST III Callisto Atomikylä Pelagos Throat DJ Mustat Levyt Liput: 18,50/20€ Ennakot: Tiketti Svart tulostus.indd 21 7.12.2018 7.58
Lo-fi kertoo tarinaa 22 SOUNDI Apparatus A-PUOLI NOËL AKCHOTÉ K u v a: N ik o la C in d ri c ”Olemme tottuneet kuulemaan enemmän tai vähemmän virheetöntä ja simuloitua musiikkia.” apparatus_autotune_taitto_11_18_a.indd 22 5.12.2018 14.41. Jotain hyvää internetissäkin. Kun laitteissa on rajoituksia ja virheitä ei korjata, menetelmä dokumentoituu osaksi teosta, ja luo sille tari nalliset puitteet. Ranskalaisen avantgardekitaristi Noël Akchotén ”heikkolaatuiset” neliraituriäänitykset keskiaikaisista ja renessannssin aikaisista kuorokappaleista nousevat uudelle tasolle juuri epäortodoksisten, paskojen soun dien vuoksi. Joskus (ja aivan liian usein) musiikki alkaa muistut taa kilpailua, itsekoros tusta, kaupankäyntiä, ja homma on menetetty. Kiitos teköälylle. Pieni marginaalinen yleisö (kriitikot mukaanlukien) on kuitenkin tietoinen tästä pelistä, ja se vaatii musiikiltaan enemmän. Olemme tottuneet kuulemaan enemmän tai vähemmän virheetöntä ja simu loitua musiikkia. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen N o niin, kaksi vuotta on kulunut, ja on tullut aika vii meisen Apparatuksen. Levyjen kuuntelussa simulaatio astuu väistä mättä kuvioihin, mutta äänenlaatu saa huimasti lisää (ulko)musiikillisia merkityksiä. Musiikkilaitokset kou luttavat soittajia, jotka on opetettu soittamaan kappaleet mahdollisim man ”virheettömästi”. Jukka Nousiaisen kämänen kirpputorikitara ja ties mistä tsekkoslovakiasta hankitut vahvistinlaitteet ovat osa artistin identiteettiä ja itseilmaisua. Pää Kiin fanit hylkäisivät yhtyeen jos se äänit täisi levyn ”Yösoundeilla”. Käsillä olevista laitteista otetaan irti kaikki mahdollinen, ja vieläkin enemmän. Samaa ajatusta jatkaen: virheet ovat inhimillisen musiikin edellytys. Levyt ovat dokumentteja esitys tilanteesta, tallennus tekniikasta, formaatista, yleisestä meiningistä ja artistin moodista. Historia on turvoksissaan mahtavia keksintöjä ja tarinoita, eivätkä asiasta kiinnostuneelle löydöt lopu kesken. Se viestittää asioita, joita emme ehkä pysty muuten käsittämään tai ilmaisemaan. Ei siinä mitään, mutta suurta yleisöä tämä ei enää kiinnosta. Esimerkiksi Litku Klemetti on luonut juuri huonoilla soundeilla nerokkaasti vaikutelman eri aikakausien kerroksellisuu desta. Kaiken taustalla on kuitenkin aina ihmisen leikkivä mieli, joka haluaa kokeilla kaikkea, mikä on mahdollista – tallentaa sielun äänen, sormien liikesarjat, tai juopua basson jyt keestä. Laitteiden ei tarvitse olla par haimpia tai uusimpia, vaan omaan käyttöön sopivat. Kitaran ääni huojuu ja saa säestyksekseen miellyttävän kohinan, johon vain magneettinauha pys tyy. Simulaatioita tilasta, paikasta, oikein soittamisesta ja laulamisesta. Musiikki alkaa siitä, mihin kieli loppuu. Totta puhuen realis min rajat on ylitetty jo kauan sitten. Sukellus musiikkiteknolo gian historiaan on ollut kirjoittajalle antoisa, opet tavainen ja yllättävä. Soittajien erilaiset kyvyt ja puutteet, laitteiden ominaisuudet ja rikki menneet transistorit avaavat vasta tien niiden luovalle käytölle. Suomalaisen indie popin ja rockin useita suosituimpia toimijoita yhdistää tällä hetkellä lofiestetiikka, joka vähät välittää asko kallosten ja radiotyyppien näkemyksistä. Sävel lys, tulkinta ja tallennus muodostavat vuosisatojen yli kurottavan verkon ja kuulija voi vain kuunnella ja kuvit taa tapahtumat mielessään. Nykyiset musiikintuotannolliset standardit, autotune tun netuimpana, tekevät musiikista siinä määrin luonnotonta ja virheetöntä, että olemme huomaamatta alkaneet vaa tia sitä radiossa soitetulta musiikilta. Vanhat soittimet ja niiden soittotavat yhdis tävät sukupolvet ja kuu lokokemukset tavalla, jota ei voi simuloida. Lofi haistattaa paskat hifille ja luo uuden esteettisen järjestyksen, jossa surinalla ja pörinällä on olennainen rooli. Tarvitset vain instrumentin ja matkapuhelimen, ja voit luoda niillä soivan orkesterin. Kappaleen huippukohdassa taustalta (ilmeisesti auki olevasta ikkunasta) kantautuva ambulanssin sireeni tekee tunnelmasta elokuvallisen ja kohtalokkaan. Äänental lennuksen suhteellisen lyhyt historia taas on usein nähty teknologian voittokulkuna kohti yhä suurempaa äänen ”rea lismia”. Ja samalla vähemmän
11,98€ NA UT I KO H TU UD EL LA Jussi_joulumainos_225x297.indd 1 18/10/2018 13.11 Solera Jussi tulostus.indd 23 5.12.2018 8.36. Niin jussina kuin joulunakin. Jussi by Botter (15.84 EUR/L) Tuhti, mehevä ja rehellinen
Avasin puhelinkeskustelun sanomalla jo pitkään odottaneeni mustaa verbalistia, joka ottaisi julkisuudesta huolestuttavasti hävinneen Gil Scott-Heronin soihdun kantaakseen. Gil ScottHeron on tärkeä hahmo jo siksi, että oli Last Poetsin ohella ensimmäinen musta mies tai ylipäätään enJatkoa Scott-Hero nin perintöön Carl Hancock Ruxin lapsuus oli läheisten päihteiden käytön myötä poikkeuksellisen repalaista. Entä Hendrix. Sen biisin pitää soida primitiivisesti, koska laulun pulssi on sellainen. Mutta tietoisesti en ottanut mallia Gilistä. Carl innostuu niin, että epätyypillisesti keskeyttää minut: – Se juuri oli Hendrixin hienous! Hän oli musta amerikkalainen ja aikansa tuote, kasvoi bluesiin, jazziin ja 50-luvun rhythm & bluesiin . – Joo, Hendrix mainitaan kohdallani usein, Carl totesi ja kertoi levyn kitaraosuuksista. I Recallia ei voi remixata, koska olemme siinä samalla raidalla, kuin Leadbelly kitaroineen. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI M ustan runoilija Carl Hancock Ruxin poikkeuksellinen elämänkaari herättää toivoa. Se voi olla iloakin tai sillä tehdään murheesta iloa. Kasvoin jo varhain monenlaiseen musiikkiin: vanhaan ja kokeelliseen jazziin, Milesiin, Monkiin, Nina Simoneen, Led Zeppeliniin, Tom Waitsiin, 70-luvun souliin ja tietysti bluesiin. Tutustuin Ruxiin kun sain hänen Rux Revue debyyttialbuminsa arvosteltavaksi vuosituhannen vaihteessa ja innostuin kovasti. Nykyään moni bluesmuusikko ei tajua primitiivisyyden arvoa ja haksahtaa taidokkaaseen suorittamiseen, millä ei ole mitään tekemistä bluesin kanssa. Jazz kolisi ja matka jatkui näyttelijätyön ja journalismin opiskelulla yliopistoihin, joissa hän nykyään opettaakin. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. kysyin suoraan. Gil ei ehkä enää luo musiikkia samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta hän on vieläkin terävä tyyppi. On hienoa, että hän ylipäätään on tällä planeetalla, kasimmäisiä artisteja, jotka yhdisti runouden saumattomasti musiikkiin. Etenkin teksteissäni blues on merkittävä vaikuttaja, sen muoto ja sisältö. – Niinpä. Sitten poika pantiin kunnalliseen orpokotiin, josta hänet nelivuotiaana adoptoi edesmenneen mummun veli Bronxiin. – Ööö, minä… en tunne Giliä niin läheisesti, että tietäisin tuosta mitään, Carl kiersi hienotunteisesti. Äiti oli pojan syntyessä skitsofrenian takia newyorkilaisessa mielisairaalassa, missä Carl ilmeisesti pantiin alulle. Koulussa Carl kuitenkin nopeasti osoitti välkkyytensä, sai stipendejä ja päätyi taidekouluun opiskelemaan visuaalisia taiteita, musiikkia, runoutta, äänenkäyttöä ja kirjallisuutta. – Tätä kysytään usein. Rux Revue ei ole mikään kitaralevy, mutta jotenkin Jimin henki tuntuu valaisevan sitä kauttaaltaan. Silti hän ymmärtää populaarikulttuurin kautta myös dekadenssin romanttisuuden. No, Gil on yhä kehissä. Onko Gil narkkari. ja tietysti gospeliin, kuten kaikki afro24 SOUNDI Carl Hancock Rux rismaattisen syvä ääni vastasi suhteellisen kirjakielisesti. Sekä teksteissä että soundeissa. Olimme juuri täällä New Yorkissa samalla keikalla. Hyvä tuotanto tarkoittaa monille vain putipuhdasta soundia. Arvostan suuresti sen biisin primitiivisyyttä. – Olet täsmälleen oikeassa. Tämä oli niin alkoholisoitunut, että kuoli pian maksakirroosiin. Kuulen Jimin siinä, miten päästät sanat suustasi. On sillekin paikkansa, mutta soundin pitää kasvaa musiikista. Laulutaito karttui Harlemin poikakuorossa. Vauva joutui äidinäitinsä huostaan. Kuulen syvän bluesin jonkinlaisena punaisena lankana musiikissasi. Mulla on valtavasti vaikuttajia. (Scott-Heronista tuli addikti ja hän istui huumeista vankilassakin, mutta ehti ennen liian varhaista kuolemaansa tehdä upean paluun I’m New Here -albumilla (2010) ja heitti sen tiimoilta mahtikeikan Pori Jazzissa ekstaattiselle yleisölle.) Kuinka paljon hän on vaikuttanut sinuun. K u v a: K at e Sw an / So u n d in ar k is to naamakirja_carl hancock rux -taitto.indd 24 5.12.2018 14.42. Luin jo 80-luvulla hänen kärähtäneen heroiinista. Alku oli niin rankka, että ihmetyttää, miten hänestä tuli monesti palkittu kirjailija, näytelmäkirjailija, näyttelijä, ohjaaja, runoilija, laulaja ja lauluntekijä itsetuhoisen narkkarin tai juopon sijaan. Palaan vielä Hendrixiin, joka minulle ei ollut vain maailman paras kitaristi ja kosmisin bluesmies, vaan myös runoilija. Tulos taltioitiin yhdellä otolla. Elämä taisi tässäkin perheessä olla epävakaata, koska Rux myöhemmin asui myös valkoisessa perheessä. Nyt Ruxilta on julkaistu neljä albumia ja monta kirjaa (romaaneja ja runoja), näytelmistä ja lehtiartikkeleista puhumattakaan. Joskus sitä vaan tilittää, mutta ei blues pelkkää murhetta ole, kuten ihmiset tuntuu joskus luulevan. I Recallissa hän vei tuottaja Tom Rothrockin kitaroineen vessaan, sammutti valot ja pyysi tätä soittamaan Robert Johnsonin tai Leadbellyn hengessä. – Niinkö. Rux ei tiedä, kuka hänen biologinen isänsä on
Jos emme tiedosta turmeltuneisuuttamme, emme ymmärrä, SOUNDI 25 ”Hiphoppareille tekisi hyvää pohtia vähemmän juttunsa formaattia, sitä kiukun ajatusta pelkän kaupallisuuden puitteissa, ja panna koko persoonansa ihan oikeasti peliin.” amerikkalaiset silloin . – Totta kai. MUSTIEN TYYLIEN HÄIKÄISEVÄ SYNTEESI POPAHTAVAMMALLA VAIHTEELLA SISÄLTÖÄ KEVENTÄMÄTTÄ Rux Revue (1999) Good Bread Alley (2006) naamakirja_carl hancock rux -taitto.indd 25 5.12.2018 14.42. Minusta dekadenssiin voi suhtautua romanttisesti, mutta ei idealistisesti. Samaa teki hiphop kehiin tullessaan Reaganin kaudella, kun upporikkaat ja toisaalta työttömyys kukoistivat. Sua ymmärretään kokemustesi kautta. Ehdin elää hyvin erilaisissa olosuhteissa Harlemin ghetosta Massachusettsiin, missä elin vitivalkoisessa kaupungissa valkoisessa perheessä ja olin kouluni ainoa musta oppilas. Jimi kuuli sen ja se on mahtavaa! Tietenkin 60-luku oli niin mieletöntä aikaa, että silloin ihmisistä tuli melkein pakosta runoilijoita. Clinton on sikälikin harvinainen musta artisti, että käsittelee ironisesti mustan kulttuurin varjopuolia. Täytyy olla realisti. Hiphoppareille tekisi hyvää pohtia vähemmän juttunsa formaattia, sitä kiukun ajatusta pelkän kaupallisuuden puitteissa, ja panna koko persoonansa ihan oikeasti peliin. Hän näytti, millainen hänen Amerikkansa oli ja että sekin oli totta. Koska henkilökohtaisuus usein ylittää tehokkaimmin yksilöiden väliset muurit. mutta hän ei jäänyt sille rajatulle alueelle, vaan laajensi sitä. Kirkkaimmin loistaa maestron moneen venyvä äänija sanataide. Perimmäisiä kysymyksiä tässäkin perataan ainoaa coveria myöten: Bill Withersin I Can’t Write Lefthanded sylkäisee Vietnamin kautta sodan kasvoille. Nuorempana mulla oli romanssi kaiken dekadenssin kanssa: Marilyn Monroen, Morrisonin ja Joplinin kuolemat. Siten minä lähestyn musiikkiani. Hän oli todella hieno ihminen, avomielisyydessään ehdottomasti vuosisadan merkittävimpiä ajattelijoita. Elämässä on kyse paljon laajemmasta kuviosta. – Se on kiinnostavaa. Miten käsittelet omaa turmeltuneisuuttasi tiedostaessasi suhteen siihen muuttuvan romanttiseksi. Tapasin Allenin vähän ennen hänen kuolemaansa. Mutta en ole mikään huumesieppo eikä itsetuho viehätä mua. Arvostamani räpäyttäjät, kuten Nas, The Roots tai The Disposable Heroes Of Hiphoprisyn miten maailma ja olemisemme siinä rakentuu. Puheenaiheita riittää. JOS Apothecary Rx (2004) jatkoi Rux Revuen bluesahtavaa linjaa sitä hiukan laajentaen ja Homeo stasis (2013) kaarsi jazzia kohti vähemmin hiphop-vaikuttein, niin Good Bread Alley popahtaa pinnalta enemmän, sisältöä keventämättä. 50-luvun äärikonservatiivisesti sovinnaisessa ilmastossa meille tuputettiin tiettyä valekuvaa Amerikasta, mutta Burroughs puhui perseeseen panemisesta ja heroiininkäytöstä. Se oli hienoa! Myöhemmin kävin monirotuista musiikkiin ja taiteisiin erikoistunutta lukiota, ja siellä kuunneltiin innolla kaikkea. Mulla ei ollut mitään vaikeuksia digata Zeppeliniä, Beatlesia ja muuta vastaavaa, mitä kaikki ympärilläni silloin kuunteli. Edeltäjältä periytyi tähän pari biisiä. Dust Brothersin hienosti tuottama Re vue häikäisee kypsällä valmiudellaan runouden, laulun ja soiton sulautuessa saumoitta toisiinsa. Mutta kuulen Rux Revuessa myös Allen Ginsbergin ja ylipäätään beat-kirjailijoiden vaikutusta. Loistoaikaa: 60-luvun rock, 70-luvun soul, funk… George Clinton puhutteli erityisesti! George on minullekin mustan musiikin suurmiehiä. Carl naurahti omalle ajatukselleen ja jatkoi: – Jaan Jimin, Gilin ja monen muun kanssa tietyn kokemuksen, tietoisuuden ja historian, jonka pohjalta teen työni. Monikerroksisen funkysti monia tyylejä yhdistävä lähestymistapa muistuttaa p-funkista siinä missä Carlin syvä samettibaritoni Scott-Heronista, mutta kokonaisuudesta välittyy vahvasti oma persoona, jonka identiteettiä tekijä etsii viiltävän omakohtaisissa Languid Librettossa (I Can’t Love You Better), Wasted See dissä ja Blue Candyssa. Hän onnistui ”mahdottomassa” eli kuulosti hyvin mustalta, vaikka laajensi mustan musan luonnetta niin, että se puhuttelee valkoisiakin. Romantiikka piilee siinä, että marginaalissa tietäni kulkiessa voin tiedostaa, että jos valitsen polkuni tien tuolta laidalta, tuhoan itseni. Siinä vaiheessa ei tietysti vielä paljoa tiedä, mutta sopeutuu helposti PARI VUOTTA vanhempi Nona Hendryxin tuottama Corn bread, Cognac & Col lard Green Revolution jäi julkaisematta, joten aikaansa edellä ollut Rux Revue sai debyyttialbumin tittelin. Mustuus on yksi akseli, silkka inhimillisyys toinen: ”Only revolution is our evolution”, tosiaankin. Michael Franti, käsittelevät laajempaa aihepiiriä. Olin jotain 11 silloin. Muistaakseni Jane Austen sanoi ”pidättävänsä itselleen oikeuden tunkeutua omaan yksityiselämäänsä”. Multa kysellään, miksi tein niin henkilökohtaisen levyn. Hiphop näytti silloin Amerikalle peiliä, kuten Burroughs aikaisemmin. Jos syyttää valkoisia kaikesta, ei joudu kritisoimaan itseään. Niin, toistelemalla loputtomasti ”todellisuuttaan” he tekevät siitä tuotteen, vieläpä tosi isossa mittakaavassa. Jimi otti vaikutteita eurooppalaisesta rockista, joka taas oli ottanut vaikutteensa mustasta amerikkalaisesta musiikista. Orjuuden ja sen jälkeisen historian valossa ymmärrän hiphopin arvomaailmaa, mutta silti toivoisin monilta räppäreiltä vähän syvempää ja laajempaa näkemystä. – Totta. William Burroughsissa rakastin hänen dekadenssiaan, koska sen merkitys omassa oivalluksessani on tärkeä. Sointia säätävät brittidj David Holmes, Portisheadin Geoff Barrow, brasilialaiskitaristi Vinicius Cantuaria, slide-kitaristi Dave Tronzo, kosketinsoittaja Kwame Brandt, jazzviulisti Leroy Jenkins ja sämplääjä Jaco van Schalkwyk Helga Davisin ja Marcelle Lashleyn gospelvokalisoinnin lisätessä myös oleellista makua kokonaisuuteen. – Kyllä, koska elin lapsuuteni ja nuoruuteni kolmessa eri sijoituskodissa. En ole kitaristi, joten eroakin on, mutta otan Jimiin vertaamisen suurena kohteliaisuutena. Ne oli romanttisia tapahtumia koko Amerikalle, jossain määrin varmaan muullekin maailmalle. Sinulle musta ja valkoinen musiikki ja ylipäätään eri tyylit ovat ilmeisesti samalla viivalla. ympäristöönsä
1979) varttui Lohjalla perheessä, johon kuuluivat isän ja äidin ohella yksi vanhempi ja yksi nuorempi veli. Ensimmäinen esiintyminen bändin riveissä tuli isolla lavalla, Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella Jyrki Hit Challenge -ohjelmassa 1998. ”Minulle musiikin ja uskonnon ytimessä on kommunikaatio muiden kanssa.” MARZI NYMAN: haast_marzi nyman_a.indd 26 5.12.2018 14.42. Tärkeimmät varhaiset muodolliset opit Marzi sai Jarmo Saarelta, tätä nykyä luvut Sibelius-akatemian jazzosastolla etenevät työnteon rinnalla. Eikä aikaakaan, kun monipuolisen muusikon yhteistyökumppanien skaala jo ulottui Apulannasta UMO Jazz Orchestraan. Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Suurta suosiota Nylon Beatin, Apulannan ja Juha Tapion merkeissä. Lapsuuden ja varhaisnuoruuden tärkeimmät tukipilarit olivat musiikki ja uskonto, eikä Marzi ole sittemmin luopunut kummastakaan. M arkus Nyman (s. Rumpali Anssi Nykäsen ja basisti Harri Rantasen kanssa matkan varrelle on jäänyt kymmeniä yhteisiä sessioita ja satoja yhteisiä keikkoja. Siellä opettajana on toiminut muun muassa Raoul Björkenheim, joka saa kiitosta inspiroivasta ja kaikenkattavasta otteesta musiikkiin. Marzi Nyman surffaa sujuvasti rockista klassiseen ja popista jazziin. Marzi tempautui keikkamuusikon elämään lukiosta, kun valtavaa kansansuosiota nauttinut Nylon Beat kiersi maakuntia hengästyttävällä tempolla. Kaupallisesti vähäpätöisiä, mutta itseilmaisun kehittämiselle elintärkeitä levyjä. Oppilaitosten ulkopuolella Nyman katsoo omaksuneensa eniten jo Nylon Beatin myötä tutuksi tulleilta pitkäaikaisilta työtovereiltaan. Komppiduo on itseoikeutetusti mukana myös Nymanin molemmilla soololevyillä (Marzi, 2006 ja Kelluva katedraali, 2018). Taiteellisesti haastavia, suuritöisiä projekteja. Päinvastoin, maailma hahmottuu samojen arvojen mukaan nyt entistä vahvem min, kun Espoon kautta Helsinkiin asettuneen kitaristin ja säveltäjän vastuulla on oma kaksilapsinen perhe. Hivenen myöhemmin Joonas Hytönen Show’ssa soittaminen teki Nymanin kasvot tutuksi muillekin kuin musiikkia seuraaville
SOUNDI 27 haast_marzi nyman_a.indd 27 5.12.2018 14.43
Hän otti mukaan vanhempien soittajien kuvioihin, mikä oli opettavaista. Isä on toiminut sekä Sanaettä Askel-lehden päätoimittajana. Samoihin aikoihin isä kutsui minut kotona katsomaan televisiosta B.B. – Oli. Vanhemmat työskentelivät Kansan Raamattuseurassa ja muun muassa kirjoittivat aiheeseen liittyviä kirjoja. Vuoden 2005 Sähkökitarakonsertolle on tekeillä jatkoa, ja viime keväänä April Jazz -festareilla kantaesitetyn big band -teoksen äänitettä miksataan parhaillaan. – Kyllä. Olemme molemmat kitaristeja, mutta se ei keskusteluja ohjannut tai rajannut. Ja sen, että musa oli tärkeässä roolissa kaikissa tilaisuuksissa. ”Kotikulmilla Lohjalla oli sen verran vähän virikkeitä, että jo vähän häiritsevämmät levynkannet tekivät yläkouluiässä valtavan vaikutuksen.” 28 SOUNDI Musiikki tuli Marzi Nymanin ulottuville jo perhepiiristä. Tämä pätee tietenkin kaikissa porukoissa. Meillä oli kotona Landola ja siitä se lähti. Sattuneesta syystä niihin fiiliksiin tuli palattua hiljan aika vahvasti. Oliko kotinne kovin uskonnollinen. Muistan tunteen siitä, miten soittamisen ytimessä on aina vuorovaikutus. – Totta kai, mutta eihän sellaista lapsena osaa hahmottaa. Kuuntelevia, vastaanottavia ihmisiä. – Myös isänisä oli muusikko. Ja jotta se toteutuisi mahdollisimman hyvin, pitää olla avoin ja hereillä. Automatkat ukin kyydissä menivätkin aina swingin tahdissa, ja osaan yhä ulkoa älyttömät määrät sitä kamaa. Kansan Raamattuseuran väki oli kristittyjen keskuudessa hyvissä väleissä joka suuntaan, joten erilaisten ekumeenisten tilaisuuksien järjestäminen lankesi musassa, jota Anna-Marin, Jarmon, Pekka Kuusiston ja Zarkus Poussan kanssa teimme. Kingin keikkaa, koska bändissä oli kova pianisti. Syvän yhteyden hakeminen kanssamuusikoihin onkin tuntunut minusta aina tärkeältä. Aikuisille musisointi oli varmasti myös lähetystehtävän toteuttamista. Miksi valitsit aikoinaan soittimeksi kitaran. Vähän myöhemmin nähty Crossroads-leffa sinetöi vaihdon kitaraan. Treenasimme parhaimmillaan kolmesti viikossa eli se oli hyvin intensiivistä. Kun levy aikanaan ilmestyy, EBB:n kapellimestariksi kuusi vuotta sitten valittu Nyman liittyy kunniakkaaseen joukkoon: häntä ennen Espoo Big Band on levyttänyt tilaustöitä Pekka Pohjolalta, Sakari Kukolta, Jukka Linkolalta ja Jarmo Saarelta. – Aloitin musiikkiopistossa pianolla, mutta kuulin kerran yhden kaverin laulavan Joulumaan kitaralla itseään säestäen. Asiaa on vaikea selittää, mutta niin minä sen koin. Tuntuu, että me höpötimme treeneissä ja keikkamatkoilla taukoamatta. Vanhoilla päivillään hän kaivoi toisinaan pasuunansa esiin, ja joskus soittelimme yhdessä. Ekat bändihommat aukesivat setäni Juhan kautta. > Soundi-haastattelu usein sinne. K u v a: M ar zi N y m an in ko ti al b u m i K u v a: P et ri N u u ti n en haast_marzi nyman_a.indd 28 5.12.2018 14.43. Missä tällainen kontakti on syntynyt parhaiten. Uskoon tultuaan hän lopetti soittamisen pitkäksi aikaa, mutta ei koskaan luopunut suuresta idolistaan Glenn Milleristä. Nauliuduin tuijottamaan ja kuuntelemaan Kingiä. Eikö isäsi Hannu ollutkin yksi Pro Fiden perustajista. Äiti lauloi paljon ja myös isosekä pikkuveljeni harrastivat musiikkia. Myöhempiä vaiheita ajatellen merkittävin impulssi kohti kitaransoittoa oli silti Crossroads-elokuvan näkeminen. Marzi Nyman on kriittinen alkuvuosiensa soitolle. Olin ensinnäkin mustasukkainen hänen saamastaan huomiosta ja toisekseen hämmästynyt siitä, miten niin pienillä asioilla, parilla soinnulla ja hyvällä lauluäänellä, sai tehtyä niin ison vaikutuksen. Kitarassa oli vaaran tuntua, outoa seksuaalisuutta ja mystiikkaa. Ukki asui Turussa ja oli ollut 1960tai 1970-luvulla samassa bändissä big band -legenda Esko Linnavallin kanssa. Vuonna 2006 ilmestyneen debyyttisoolonsa pariin hän kuitenkin pystyy palaamaan aika ajoin vieläkin. Muistan niistä ajoista pääasiassa yhteisön lämmön. Esimerkiksi Jarmo Saaren kanssa jutellessa aika loppui aina kesken. Koska monet sukulaisista soittivat, asiat nivoutuivat luontevasti yhteen. Tulet musikaalisesta suvusta. Hän soitti bassoa, koskettimia sekä kitaraa ja oli mukana Pro Fidessä alusta asti eli vuodesta 1966. – Anna-Mari Kähärän orkesterissa reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt on kuitenkin aika katsoa, millainen tie on johtanut värikkään, paikoin riipaisevan omakohtaisen ja koko ajan hullunrohkean Kelluvan katedraalin luokse. Parasta oli, miten sekä kevyt paskanjauhanta että syvällisimmät pohdinnat välittyivät Jo lukioaikana syntynyt side Espoo Big Bandiin ja samassa kaupungissa toimivaan Tapiola Sinfoniettaan on puolestaan suonut mahdollisuuden suuremman mittakaavan sävellyksiin, jollaisia Marzi haluaa laatia tulevaisuudessa entistä enemmän
Levyn teon ilmapiiri oli niin mahtava. On April Jazz -festaria ja muuta kuhinaa. Myöhemmin selvisi, että Zarkuksellakin oli ollut nappulana yksi näistä harvinaisuuksista. Ensimmäinen kokopitkä, jolla soitan enemmän, on Arttu Takalon soolodebyytti When I Fall (2002). Äänittäjänä toimi Mikko Raita, joka aloitteli silloin studiojuttuja. – Olin silloin yhä lukiossa, enkä ole valmistunut vieläkään. Viulisti Pekka Kuusistoonkin tutustuin juuri siellä. Lukioikäisenä hankin Telecasterin. Taimi-natsius ”Nylon Beatin kanssa tuntui ensin tosi kahlitsevalta soittaa DAT-nauhan tahtiin samat biisit samassa järjestyksessä.” Pitkään Marzi Nyman tunnettiin eräänlaisena valtakunnan virallisena sessiosoittajana. Esimerkiksi Nylon Beatit ovat pysyneet hyllyssä, mutta ehkä pääosin Anssi ja Harrin vaikutuksen tähden. Silloin se Telekin tuli ajankohtaiseksi. Yo-kirjoitusten ruotsin kokeeseenkin lensin keikalta Oulusta ihan viime tingassa. Millaisilla kitaroilla aloitit. Homma vei mennessään, ja pian aloin ostella kitarapornolehtiä. Syypää taisi olla Nylon Beat, johon liityit alle kaksikymppisenä. – Tuska-nimisen yhtyeen omakustanne-ep, luulisin. – Mielestäni hyvin. – Menin lukioon Espooseen ja aloin viettää siellä enenevässä määrin aikaa frendeillä, vaikka virallisesti asuin yhä kotona. Ja jos uskonnollisesta musasta puhutaan, minuun ovat vedonneet siinä genressä aina kappaleet, joissa on enemmän kysymysmerkkejä kuin huutomerkkejä. – Kyllä, olin aina hyvä koulussa. Mikä oli ensimmäinen levytyksesi. Näkyvyyttä tuli myös televisiosta. Juha Tapion Suurenmoisella elämällä (2008) on muutama omalta osalta hyvin onnistunut kappale. – Oman ekan levyn (Marzi, 2006) rohkenen silloin tällöin kuunnella, mutta eipä noita juuri tule pyöriteltyä. Bassossa oli Rytin Nipa ja rummuissa Aki HauK u v a: Fl eu r W il so n K u v a: To m i P al sa haast_marzi nyman_a.indd 29 5.12.2018 14.43. – Kyllä, kuten Jarmoon sekä pianisti Lenni-Kalle Taipaleeseen. Design-guru Stefan Lindfors tiivisti asian kerran hyvin yhdessä paneelissa, jossa olin mukana. Se oli tyypillinen kuohuva kapinavaihe. He olivat niin tarkkoja ja taitavia, että minusta tuli yhdessä vaiheessa tosi kranttu omalle soitolleni. – Lukioiässä aloin käydä kesäisin Oriveden opiston orkesterileireillä, missä tapasin ensi kerran vibrafonisti Arttu Takalon ja muita kovia lyömäsoittajia Pete Korpelasta Tatu Ferchenin kautta Tomi Wikströmiin ja Jyri Kurriin. Aika pian Crossroadsin jälkeen ostin Ibanezin keltaisen JEMin ja sen perään seiskakielisen Universen. Siellä oli esimerkiksi Van Halenin sekä Loudnessin kiekkoja ja myös Vain Passion & Warfare (1990). Samoin heti sen Pakkahuoneen-keikan jälkeen porukkaan liittynyt kitaristi Vesa Anttila. Jakso oli hieno ja työntäyteinen. Niin ikään olin vielä lukiossa, kun aloitin tv-hommat Joonas Hytönen Show’ssa Lenni-Kallen bändin jäsenenä ja tein muutaman keikan tuurauksen Samuli Edelmannin yhtyeessä. – Seiskaluokkalaisena sain ekan sähkikseni, joka oli musta Squier II Stratocaster. ru. Kiinnostiko koulunkäynti. Kiinnostavia töitä on riittänyt niin paljon. Veeti Kallion ekalle suomenkieliselle albumillekin (Veeti, 2002) taisi jäädä muutamia minun soittamiani raitoja. Osin tuosta kipsistä vapautti juuri Juhan Kaksi puuta -aika. Miten olet saanut sovitettua uskovaisuuden pääosin sekulaarilla puolella toimivan ammattimuusikon rooliin. Ja sen pohtiminen, mistä asioissa pohjimmiltaan on kysymys. Onko sinulla yhä tiukka itsekritiikki. Pohdin suhdettani Jumalaan, alkoholiin, elämään, kaikkeen. Olin soittanut siihenkin saakka oikeastaan aina vähän vanhempien tyyppien kanssa, mutta he suhtautuivat minuun ihan luontevasti kuin aikuiseen. – Aiemmin mainitun sedän, jonka poika eli serkkuni on muuten Kilpi-yhtyeen rumpali, levyhylly alkoi samoihin aikoihin kiinnostaa tavattomasti. Espoossa tutustuit moniin tuleviin kollegoihisi. Kaikkien näiden töiden ohella hän toimi kitaristina myös Vuokko Hovatan johtamassa Tekniikan ihmelapset -yhtyeessä ja hirmuisia keikkamääriä tehtailleen Nylon Beatin riveissä. Se oli siinä iässä maailman siisteintä. Sävellysopintoja olen nyt käynnistellyt tosissani, sillä halu oppia uutta on edelleen kova. Kotikulmilla Lohjalla oli sen verran vähän virikkeitä, että jo vähän häiritsevämmät levynkannet tekivät yläkouluiässä valtavan vaikutuksen. Leiri oli kymmenen vuoden ajan näköalapaikka tulevien huippuorkesterimuusikoiden joukkoon. – Kyllä. Nousiko elokuvassa Paholaista esittänyt Steve Vai heti sankariksesi. Silloin alkoi tulla sen verran funk-keikkaa, että piti saada musaan sopiva soitin. Anssi Nykänen ja Harri Rantanen eli bändin rumpali ja basisti nousivat minulle hyvin äkkiä hyvin tärkeiksi ihmisiksi. Äänittelin heillä monta kasettia täyteen musaa. ”Keskustelu taiteesta on minusta ihan yhdentekevää”, hän laukoi, ”mutta kulttuuri eli se, miten joku reagoi jonkun toisen tekemisiin, kiinnostaa aina”. Koin mahtavaa vapauden tunnetta jossain Manalassa valomerkin aikaan ilman tarkkaa tietoa siitä, minne päädyn yöksi. SOUNDI 29 Koska muutit pääkaupunkiseudulle. Se oli hienoa. Soitimme pari vuotta parisataa keikkaa vuodessa. Jazz varsinkin on niin vaativa laji, että sen parissa koen helposti alisuoriutuvani. Detaljitason angstia lievittää onneksi kokonaisnäkemyksen kirkastuminen. Minulle musiikin ja uskonnon ytimessä on kommunikaatio muiden kanssa. Jäsennän maailman kristillisillä aakkosilla, mutta elämähän on kaikilla jatkuvaa muutosta enkä näe tässä mitään ristiriitaa. Varsinainen yhteistyö starttasi vähän myöhemmin Hemmabeastin merkeissä. Mihin urasi alkupään levyihin mieluiten palaat. Koska aloitit opinnot Sibeliusakatemian jazzosastolla. Minulla oli avaimet Lauttasaaressa asuneen isobroidini kämppään, mutta yövyin milloin missäkin. Musahommat alkoivat kyllä syödä vuosi vuodelta enemmän aikaa opiskelusta. Minulla oli yksi niistä multi-colour -skeboista, joita oli tuotu Suomeen vain joku puolen tusinaa kappaletta. – On. Pitää pysyä elossa, innoissaan ja liikkeessä. Kerrataan Huvilateltan tunnelmia myöhemmin. Allekirjoitan ajatuksen täysin. Mutta kaikessa on puolensa. Espoo oli ja on tosi kulttuurimyönteinen kaupunki. Trio Töykeät veti siellä Ebeli-nimistä bändikoulua, ja aika pian olin mukana rumpali Rami Eskelisen King Bong -yhtyeessä. Tapiolan lukio oli tasokas oppilaitos, ja rehtori Heikki Niemelä suuri musan rakastaja. Eka oikea Strato oli muutamaa vuotta myöhemmin Custom Shopin huippukeppi vaaleanpunaisella champagne sparkle -viimeistelyllä. Kohdata ja reagoida
Ensin se osui alitajuisesti ja sitten ihan tietoisestikin ajankäytön suunnitteluun. Muistan vieläkin, millainen ponnistus oli treenata ekaa Semifinalin keikkaa varten. Olin välillä aika pihalla, rehellisesti sanoen. 28. Anssin ja hänen vaimonsa Susan sosiaalinen silmä on niin valtavan tarkka, ettei sitä voi kuin ihailla. Olen pyrkinyt hakemaan kaikkeen aina jonkun kulman, jonka kautta voin kehittää itseäni. Nyt illat himassa on ihan vakiintunut olotila. Esiintymisessähän on pitkälti kyse samasta ikiaikaisesta ilmiöstä kuin teatterissa: joukko ihmisiä kerääntyy katsomaan, kun yksi nousee muiden eteen. – Niinpä. – Ei varsinaisesti. Hän soitti viime vuonna ja komensi tekemään tekstit valmiiksi, jotta saadaan äänitykset maaliin ja limppu julkaisuun. Jos fokus on tiukasti jossain, muut asiat sujuvat vähän miten sattuu. Nylon Beatin kanssa tuntui ensin tosi kahlitsevalta soittaa DAT-nauhan tahtiin samat biisit samassa järjestyksessä. Omien laulujen esittäminen jännitti törkeän paljon, vaikka bändissä olivat Anssi ja Harri. Oman persoonan muutoksen prosessi on ollut aika suuri, ja peilistä katsoo ihan eri tyyppi kuin kymmenen vuotta sitten. Ja omaa soundiahan voi hioa kaikissa olosuhteissa. Monisyinen juttu. Kyse oli enemmän ajan puutteesta. syyskuuta 2018, Ravintola Klubi, Tampere johtaa komppisoiton kohenemiseen, vaikka tietty rentouskin toki kuuluu soitossa hyvällä tavalla. Olen keskittänyt viime vuosina paljon energiaa sävellystyöhön ja karsinut keikkailua. Minua alettiin tunnistaa kadulla jo silloin Hytösshow’n aikaan, eikä se aina mukavaa ollut. Eli tekee juuri sen, mihin moni itse toivoisi pystyvänsä. Keikkailu oli niin pitkään minulle tosi tärkeää ja vastasin ”joo” vähän kaikkeen. Tunsimme hänen kanssaan King Bongista asti ja meille tapahtui monta uutta asiaa samaan aikaan, joten hän oli erinomainen peili. www.pedaalitmuovipussissa.com! Vaikuttaa varmasti vähän oudolta. – Halusin tehdä omaa musaa hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien, mutta se tuntui tosi hankalalta. Vielä näinä päivinäkin soitan toisinaan Anssille ja kysyn neuvoa, jos joku tilanne tuottaa päänvaivaa. – Sanaa ”play”, joka kattaa leikkimisen, soittamisen, näyttelemisen ja paljon muutakin, olen välillä pysähtynyt miettimään. – Jarmo on vastaava rakas lojaali ystävä, ja samanlainen oli totta kai Zarkus. Haaveilin joskus, että edes tapaisin miehen ja saisin vaihtaa pari sanaa hänen kanssaan. – No jaa... Toisessa mallissa pitäisi osata asettaa tavoite hyvin nuorena ja keskittyä vain niihin asioihin, jotka edistävät päämäärän saavuttamista. Olen päätynyt Nykästen pihamökin saunaan lukuisia kertoja pohtimaan asioita... Joten päätin keskittyä taimin treenaamiseen. Mutta kiitos kapellimestari Jukka Iisakkilan ja Tapiola Sinfoniettan, pääsin soittamaan hänen kanssaan! Yritin päättää ennalta, että otan kypsän ja coolin ”ammattilaiset kohtaavat kollegiaalisesti” -asenteen, mutta sulin tavatessamme ihan fanipojaksi. – Siinä toteutui yksi lapsuuden unelma. Toisaalta olet tunnetusti aika huoleton soittimiesi ja kaluston suhteen. Niinpä onkin hienoa, että Hyyrysen Jussi ja tietyt muut jaksavat julkaista tällaista epäkaupallista tavaraa. Mutta voiko rytmissä muka pysyä liian hyvin. – Vaihtelevasti. Mikään ei ole yhtä maadoittavaa niinä pahoina hetkinä, kun oma suhteellisuudentaju joutuu koetukselle. En halua olla niitä vanhempia, jotka huomaavat jossain vaiheessa, etteivät olleet läsnä lastensa lapsuudessa ja nuoruudessa. Kun olin aikoinaan menossa ekalle keikalle Apulannan kanssa, unohdin styrkkarin jonkun pankkiautomaatin viereen! Onneksi se löytyi, mutta keikka kyllä vähän viivästyi. Muutos ei kuitenkaan ole ollut helppo. Kuinka olet pärjännyt julkisuuden kanssa. 30 SOUNDI > Soundi-haastattelu nen ei niin haitannut, jos joku vähän käveli yli, mutta nykyään olen alleviivatummin uskollinen ja rehellinen itselleni. Kuinka pitkään olit tyytyväinen siihen, että olit muiden yhtyeissä ja soitit muiden biisejä. Mitä kaikkea olet oppinut lapsiltasi. Tällä hetkellä, kun lapset ovat pieniä, perustelen jokaisen kotoa poissaolohetken itselleni todella tarkkaan. Sain projektista älyttömästi virtaa ja virikkeitä omille soolokeikoilleni. – Onneksi aika harvoin. Miten perheen perustaminen viisi vuotta sitten vaikutti tekemiseesi. Albumin loppuun saattamisesta kuuluu iso kiitos äänittäjä Speedy Saariselle. Tässäkö on perimmäinen syy sille, että toista levyäsi odotettiin 12 vuotta. – Hyvin radikaalisti. Isyyden myötä oman olemisen ääriviivat piti piirtää uudestaan. Minulla metodi on toiminut. Jospa tässä on jotain Aspergerin syndroomaan viittaavaa. En”Kitarassa oli vaaran tuntua, outoa seksuaalisuutta ja mystiikkaa.” K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i haast_marzi nyman_a.indd 30 5.12.2018 14.43. Aikaa ja uskallusta uupui. Nykyään huomaan olevani säveltäessä usein hajamielinen. En osaa selittää... Lopulta pelon voitti tarve tehdä. Ja ehkä vielä korostetummin siitä, miten levy esineenä muuttuu koko ajan yhdentekevämmäksi. Yksi tapa edetä on sanoa kaikkeen ”joo”, koska johtaahan sekin koko ajan eteenpäin. Upean konsertin rinnalla parasta oli tietenkin se, että Steve oli niin mukava, avoin ja lämmin ihminen. Tässäkin asiassa Anssi on ollut aivan kullanarvoinen. Vuosi vuodelta parempi. Kukin löytää polkunsa. Oletko lupautunut moniin hankkeisiin, jotka ovat osoittautuneet virhevalinnoiksi ja miten olet tilanteen ratkaissut. Miltä tuntui soittaa pari kuukautta sitten Steve Vain rinnalla hänen musiikkiaan. Oletko ollut koskaan hyvä sanomaan ”ei”
Sideways tulostus.indd 31 7.12.2018 7.53
– Olin ajautunut pääni sisällä sellaiseen harhaan, että olisin yksin näiden ajatusteni kanssa. Hetken merkityksellisyys kumpusi musiikin ohella siitä, että festivaaliyleisö oli vain vähän aiemmin kuullut toimittaja-muusikko Perttu Häkkisen kuolemasta. – Se on jo aika pitkällä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 ”Parasta mitä olen tehnyt” J ukka Nousiaisen soololevykolmikkoa on seurannut tähtisade: Huonoa seuraa (2014), Jukka Nousiainen (2016) ja kuluneen vuoden kruunannut Ei enää kylmää eikä pimeää ovat kaikki napanneet Soundin kriitikoilta täydet viisi tähteä. Ei-ahdistavuus johtuu kahdesta seikasta: ensinnäkin levy loppuu nimibiisinsä myötä nostattavaan tunteeseen, ja toisekseen se on musiikiltaan melko menevää ja rempseää. – Mehän ei tiedetty Häkkisen kuolemasta vasta kuin keikan jälkeen. Nousiais-keikat on tällä erää soitettu, ja seuraavaksi agendalla on Räjäyttäjät-albumin tekeminen loppuun. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN 1 JUKKA NOUSIAINEN Ei enää kylmää eikä pimeää Levy on täynnä vastavirtaista elämänkatsomusta, johon liittyvillä roolituksilla on helppo koskettaa ja provosoida. Elokuussa Flow-festivaalin pallolavalla koettiin viikonlopun koskettavin hetki, kun yleisö yhtyi Jukka Nousiainen & Kumpp. Me oltiin vain äärimmäisen keskittyneitä omaan soittoomme, Nousiainen kertoo. Nuo uuden levyn biisitkin ovat pääosin parin, kolmen vuoden takaa, joten sen jälkeen on tullut vaikka kuinka paljon uutta matskua, jota ei ole ollut aikaa työstää loppuun. Ei enää kylmää eikä pimeää on perinnetietoisen mutta sääntöjä väistelevän luovuuden riemujuhlaa. Se on myös soundeiltaan paras Jukka Nousiainen -levy. Nettimedia Nuorgamissa Niko Peltonen suitsutti: ”Jukka Nousiainen tekee suomenkielistä rockmusiikkia sieltä tärkeimmästä ja laadukkaimmasta päästä”, Keskisuomalaisessa Arttu Seppänen perusteli täysiä pisteitään: ”Jukka Nousiainen on epäilemättä Litku Klemetin ohella tämän vuosikymmenen tärkeimpiä hahmoja kotimaisessa kitaravetoisessa rockissa.” ja viisi tähteä tuli Helsingin Sanomien Mervi Vuorelaltakin. KRIITIKOIDEN VALINNAT SUOMI TOP 20 K u v a: Ti in a V an h ap el to VUODEN PARHAAT 2018 SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT: voittajat2018-taitto_d.indd 32 5.12.2018 14.45. Olen iloinen, että uskalsin antaa sen jollekin muulle miksattavaksi, jolloin siitä saatiin kaikki irti, Nousiainen sanoo ja suuntaa kiitokset levyn miksanneelle Tuukka Tervolle. Haluttaisiin tehdä se talven aikana valmiiksi, niin että se tulisi keväällä, mutta tällä tuntumalla en osaa sitä ihan luvata. – Sovitut Räjäyttäjät-keikat tehdään, mutta muuten mun on tarkoitus jäädä kokonaan keikoilta pois että pystyn keskittymään uuden musiikin tekemiseen. Ja nyt napsahti vielä Nousiaiselle ensimmäinen Soundin toimittajien vuosiäänestyksen ykkössija. Vastakaikua on löytynyt yleisönkin puolelta, mikä on ollut helppo huomata hartaasta hurmokselliseen yltyvillä keikoilla, joita Nousiainen on tehnyt sekä kuusihenkisen Kumpp.-yhtyeensä kanssa että soolona. Albumin teemana kulkee kritiikki maailmaa ohjaavia kovia arvoja kohtaan. Se on myös koskettava levy, joka kulkee koko ajan syvemmällä kuin äkkiseltään uskoisi. – Parhaimmillaan keikat on sellaisia, että siinä saa oman egon pois ja on vain välittämässä niitä asioita, mistä siinä musiikissa on kysymys. – Levyä tuli tehtyä pitkään ja sen kanssa oli aikamoista painiskelua, joten olin aika yllättynyt siitä, kuinka ihmiset ottivat sen omakseen, Nousiainen sanoo Soundin äänestysvoitosta kuultuaan. Ja siinä meidän bändi onnistuu aika hyvin. Suoraan sanoen ajattelin, että ahdistaako tämä levy vain ihmisiä, mutta ilmeisesti ei ahdistanutkaan. Siellä on tosi kovia juttuja, jotka haluaisin saada pihalle. Sitten huomasinkin, että aika moni ajattelee samoja asioita, ja ehkä mun tapa ilmaista niitä asioita on jotenkin samaistuttava. Nousiaisen kriittinen aikalaisanalyysi ilmentää taitavasti hiekkatie-Suomen takamaille paikallistuvaa juroa kapinallisuutta. Kehuja on tullut muualtakin. (HANNU LINKOLA 5/2018) – Hyvä/huono-asteikolla tuo on ihan selkeästi parasta mitä mä olen tehnyt, sekä sävellyksellisesti että miten se on tehty. Enkä tiedä, mitä siitä olisi tullut jos oltaisiin tiedetty. -keikan päättäneen Ei enää kylmää eikä pimeää -kappaleen optimistiseen mantraan. Ainakin kevään otan aikaa niille
STAM1NA Taival Taival maistuu, tuntuu ja näyttää luonnolta, sateen kastelemalta syysmetsältä. PAPERI T Kaikki on hyvin Erityisen tarkkanäköisesti Henri Pulkkinen purkaa itsensä ympärille syntynyttä taiteilijamyyttiä ja imagoa. TIMO LASSY Moves Lassy uskaltaa heittäytyä sekä jo kymmenen vuotta toi mineen bändinsä että pateettisempienkin impulssien vietäväksi. KARJALAINEN Sä kuljetat mua Sä kuljetat mua on vaivattomuuden taidetta, jossa äänet ja sanat palvelevat jotakin suurempaa. LASTEN HAUTAUSMAA III Lasten Hautausmaa luo hätkähdyttävin vahvoin piirroin maailmaa, jota ei löydy muualta kuin sen musiikista, mutta jonka tunnistaa silti kaikkialla. (PEKKA LAINE 9/2018) 7. SARA Summa Omintakeisin sävyin hyvinkin haastavaa musiikkia teh nyt Sara on kehittynyt ja muuttunut aikojen saatossa kadottamatta ominaisia elementtejään. J. (ANTTI GRANLUND 3/2018) 6. LITKU KLEMETTI Taika tapahtuu Laulut ovat päiväunia, joissa progelle ominaisen hölyn pölyfantasian tai lukion perustason filosofiapohdinnan sijaan keskitytään taiteen kokijan ja kuluttajan tunte muksiin. (HANNU LINKOLA 9/2018) 15. RUUSUT Ruusut Ruusujen debyytti on piiloviekkaasti alitajuntaan iskevä levy, joka antaa vihaisen läimäyksen jokaisen mukavuu denhaluisen tuotantoratkaisun kasvoille. (HANNU LINKOLA 7/2018) 5. (ARTTU TOLONEN 5/2018) 19. (KIMMO K. LAURA MOISIO Laura Moisio Hellän selkeästi tulkituissa sanoituksissa intiimit henki lökohtaiset ilot ja huolet raamittuvat maalauksellisem piin kokonaiskuviin. (ANTTI GRANLUND 9/2018) 10. (ANTTI LUUKKANEN 8/2018) KRIITIKOIDEN VALINNAT KUUNTELE: www.soundi.fi/soittolistat voittajat2018-taitto_d.indd 33 5.12.2018 14.45. (HANNU LINKOLA 1/2018) 8. VUORET Portti Vuoretyhtyeen esikoisalbumia kuunnellessa keskustelu sähkökitaran kuolemasta tuntuu ihan dadalta. AMORPHIS Queen Of Time Levy vetoaa kehen tahansa, johon folksävytteinen opti mistisella pohjavireellä vedetty sinfoniametalli muuten kin vetoaa. (MIRKO SIIKALUOMA 5/2018) 16. (SALLA HARJULA 5/2018) 14. (ISLA MÄKINEN 8/2018) 20. (MIKKO MERILÄINEN 8/2018) 18. (JARI MÄKELÄ 9/2018) 3. HUORA Kosto elää! Kosto elää! jyrää raivokkaana ja tarkkana, ja Anni Lötjösen karjunta on albumilla juuri niin karismaattista kuin on uskaltanut toivoa. (HENRI EEROLA 8/2018) 9. KOSKINEN 8/2018) 12. YDINPERHE Älä tee mitä pitää Jos punkin on tarkoitus antaa ajattelemisen aihetta, niin Ydinperhe on ollut siinä aina mestari. Ja jos se tuntuu merkittävältä, silloin se myös on sitä. (MIKAEL MATTILA 5/2018) 4. VESTA Lohtulauseita Aitoa, luovaa, rohkeaa. (ASKO ALANEN 2/2018) 17. MOPO Mopocalypse Mopon asema uusista suomalaisista jazzbändeista ehkä persoonallisimpana ja eniten oman itsensä kuuloisena korostuu entisestään. LAC BELOT Abracadabra! Abracadabra! tuntuu merkittävältä musiikilta. 32 SOUNDI SOUNDI 33 2. ULTRAMARIINI Lasimeri Lasimeri ei kuulosta lainkaan perinteiseltä comeback levyltä: se ei ole nostalginen albumi, jota pitäisi diggailla ymmärtäväisesti vanhojen muistojen vuoksi. PÄÄ KII Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan On iso tilaus koko yhteiskunnan läpäisevälle ahdistavan ilmapiirin ja asenteen positiiviselle muutokselle, johon herättämisessä tällä albumilla on tehtävänsä. RYTMIHÄIRIÖ Gambinapsykoosi Loistava toteutus, karkeat, lähes runolliset sanoitukset ja viimeistelty soundi tekevät tästä yhden vuoden parhaim mista metallialbumeista. (ANTTI GRANLUND 7/2018) 13. Mitä muuta voisi toivoa ensilevynsä julkaisevalta artistilta. (ARTTU TOLONEN 1/2018) 11
Suuri kysymys on tietenkin, että mitä tämän jälkeen. Kuten Arttu Seppänen kirjoitti esseessään kaksi Soundia sitten: ”Double Negativen edessä on pakko pysähtyä ja todeta: en ole kuullut mitään tällaista aiemmin.” Albumin rikkiräjäytetyt ja äärimmäisyyksiin asti runnellut, mutta silti tunnistettavasti Low’lta kuulostavat ja säröisimmilläänkin kauniit laulut eivät syntyneet tyhjästä. Sparhawk sanoo ymmärtävänsä, miksi monet yhtä kauan toimineet artistit haluavat pitää kiinni menneisyydestä ja pysyä samanlaisena. Mahdollisuuksia riittää. Mutta yleensä ne ovat olleet vain yksittäisiä juttuja, ikään kuin vihjeitä. Mannerlaatan painoluokassa painivat, muroiksi ajetut taustat tarjoavat perinteisemmille elementeille kuten laulu ja kitarat upean alustan, josta ponnistaa sfääreihin. Meillä oli muutama biisi valmiina mutta yritimme löytää soundeja. Sitä Low’n Double Negative todellakin on, sekä suhteessa musiikkiin laajemmin että suhteessa 25 vuotta sitten Minnesotan Duluthissa aloittaneen slowcore-trion (kitaristi-laulaja Sparhawkin lisäksi hänen puolisonsa rumpali-laulaja Mimi Parker sekä basisti Steve Garrington) omaan tuotantoon. Father John Misty soi kotonani todella paljon, ja hän on poikkeuksellisen lahjakas lauluntekijä. Ja tuntuu, että hän tulee koko ajan vain paremmaksi. Sen pitää olla uutta, yllättävää, vangitsevaa ja se ei missään nimessä voi olla mitään keskinkertaista. Voimme kerätä sirpaleet ja yrittää koota ne, tai tehdä niistä jotain uutta. KRIITIKOIDEN VALINNAT ULKOMAAT TOP 20 34 SOUNDI voittajat2018-taitto_d.indd 34 5.12.2018 14.45. – Meille on ollut yllätys ja helpotus, että ihmiset ovat pitäneet tästä albumista niin paljon. – Se on loistava albumi! En aluksi edes tajunnut miten hyvä Barnett on, mutta nyt olen kuunnellut häntä paljon. Toruja Sparhawkilta Soundin suuntaan tulee (ansaitusti) siitä, ettei Courtney Barnettin Tell Me How You Really Feel yltänyt parhaiden joukkoon. – Vau, siis ihanko ykkössija. – Tuotannossamme on siellä täällä pieniä todisteita siitä. He eivät halua menettää sitä, minkä ovat saavuttaneet. Nyt häiriöt ovat keskiössä. Aikamoista! Ihmettely lisääntyy, kun luettelen, ketä kaikkia heidän alapuoleltaan löytyy. Double Negative on jotain ihan muuta. Het– Ones And Sixesin tekemisen loppuvaiheessa kävimme jo keskusteluja, että meidän pitäisi mennä vielä pidemmälle. Emmekä voi rikkoa sitä uudestaankaan. Meidän itsevarmuutemme on rakentunut sen päälle, että voimme tehdä mitä vaan ja silti olla Low. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN 1 LOW Double Negative Double Negative on valtava kehitysaskel Low’lle ja ilmentää jotain olennaista tästä hetkestä. ”Heitimme säännöt ulos ikkunasta ja rikoimme kaavan” L ow’n Alan Sparhawkilla menee hetki sisäistäessä uutiseni. Teimme erilaisia versioita kunnes tajusimme että ok, nyt meillä on käsissämme jotain mitä emme ole aiemmin kuulleet, mutta josta tiedämme että se toimii. Viime aikoina Low on kokeillut esimerkiksi soittaa rumpukoneen ja kirkkourkujen kanssa. Selvän askeleen kohti Double Negativea Low otti edellisellä albumillaan Ones And Sixes (2015). Low on etsinyt ilmaisunsa rajoja koko ultrahitaasta ja pelkistetystä tunnelmoinnista rockimpaan ja elektronisempaan venyneen diskografiansa ajan. – Meitä rohkaisi se, että meillä on tähänkin asti ollut vapaus ottaa askelia tuntemattoman puolelle. Kesti vain aika kauan ennen kuin löysimme sen mitä etsimme. – Joten meille oli melko helppoa päättää, että tällä levyllä ihan kaiken pitää olla tällä tasolla. Sparhawk toteaa itsensä uudelleen keksimisen kuuluneen aina yhtyeen luonteeseen. Low on vihdoin uskaltanut pois harmonisesti miellyttävältä, pieniä häiriöelementtejä sisältävältä slowcore-mukavuusalueelta, jossa se on uransa viettänyt, ajoittain hienojakin levyjä tehden. Siihen ei Sparhawkillakaan tunnu olevan vastausta. Meistä tuntui, että heitimme säännöt ulos ikkunasta ja rikoimme kaavan. (ARTTU TOLONEN 8/2018) kiä, jolloin olemme ajatelleet, että kokeillaanpa miten pitkälle voimme tähän suuntaan mennä. Tai sitten voimme etsiä jotain muuta rikottavaksi. – Tuntuu oudolta ja vähän friikiltäkin olla noin lahjakkaiden laulunkirjoittajien edellä, mutta luulen sen johtuvan siitä, että albumimme on hyvin erikoinen ja ainutlaatuinen. Sparhawkilla on teoria siitä, miksi Low päätyi ykköseksi. Luulin aluksi, että olemme vain mukana parhaiden listalla. – Kamasi Washington! Musiikillinen osaamisen määrä sillä albumilla on jotain hyvin harvinaista. Okei. Yhdistävä tekijä albumeilla on tuottaja BJ Burton, jonka vaikutuksen Sparhawk myöntää suureksi
ALICE IN CHAINS Rainier Fog Kymmenen kappaleen joukosta löytyy valonpilkettä ja sen kajossa kiiluu tummia helmiä yksi toisensa perään. CAR SEAT HEADREST Twin Fantasy Alun perin auton takapenkin intiimissä mukavuudessa laulettu lo-fi-kama on bändille kirkastettuna yhtä hallittua ja välittömyydessään nautittavaa. KOSKINEN 8/2018). 1/LP: No Past. No Sun. KOSKINEN 7/2018) 11 IDLES Joy As An Act Of Resistance Hienointa levyssä on kaiken raivon läpi puskeva humaanius ja elämänilo. (PEKKA LAINE 1/2018) 14. FIRST AID KIT Ruins Tyyli hallussa, paketti hyvin rusetoitu ja kaikessa ollaan melkein yhtä hyviä kuin amerikkalaiset. GHOST Prequelle Nelosalbumilleen tultaessa ruotsalaisyhtye on saavuttanut suosiossaan pisteen, jossa se voi musiikillisesti tehdä mitä sitä huvittaa. No Future. (ASKO ALANEN 6/2018) 6. (SALLA HARJULA 4/2018) 10. MARDUK Viktoria Levyn analogiset old school -soundit ovat raa’inta ja primitiivisintä Mardukia aikoihin, ja sävellykset ovat röyhkeän yksinkertaisia. MELODY’S ECHO CHAMBER Bon Voyage Bon Voyage toivottaa kuulijalleen hyvää matkaa mutta unohtaa turvavyöt. KOSKINEN 6/2018) 3. JANELLE MONÁE Dirty Computer Monáe ei ole popin eturintamassa, mutta hän tekee sukupuolija sukupolvirajat ylittävää musiikkiaan paremmin kuin useimmat aikalaisartistit. (JARI JOKIRINNE 11/2017) 20. (ASKO ALANEN 2/2018) 16. THE SMASHING PUMPKINS Shiny And Oh So Bright, Vol. (MIRKO SIIKALUOMA 11/18) 13. Ka tso oh jee t ja pa lki nn ot siv ult a 82 . ROBYN Honey Levy ei sisällä yksittäisiä isoja hittejä mutta se on kokonaisuutena hitti. FATHER JOHN MISTY God’s Favorite Customer Mistyn neljäs albumi on mestarillisen jylhää musiikkia, isompaa kuin hittiä jahtaavat pop-tuotannot ja todellisempaa kuin draamakuninkaallinen viihdemusiikki. FUCKED UP Dose Your Dreams Tätä tuplalevyä ei tulla muistamaan huikean yhtenäisestä tarinankaaresta, vaan Dose Your Dreamsin tarkoitus on valloittaa megalomaanisen moniulotteisella materiaalilla. ARCHITECTS Holy Hell Bändin uran synkin ja aggressiivisin tuotos, josta on vaikea löytää aurinkoa. (MIKKO MERILÄINEN 6/2018) 8. (EERO KETTUNEN 9/2018) KRIITIKOIDEN VALINNAT SIN UN VU OR OS I ÄÄ NE ST ÄÄ . ROBERT FINLEY Goin’ Platinum! Valkoisten poikien tusinaretroiluun verrattuna Goin’ Platinum! on autenttisuudessaan ja sävykkyydessään ylivoimainen puheenvuoro. (MAPE OLLILA 5/2018) 4. (NUUTTI HEISKALA 6/2018) 17. (HANNU LINKOLA 8/2018) 5. KAMASI WASHINGTON Heaven And Earth Yhdysvaltalaisfonistin toinen suurempaan levitykseen päätynyt albumi on massiivinen modernin jazzin runsaudensarvi. VOIVOD The Wake Minkäänlaista uudelleenlämmittelyn tuntua albumista ei löydä, sillä jääräpäisen kamelin tavoin yhtye on vain palannut sille lähteelle, mistä juomalla se löysi psykedeelisimmät trippinsä. Näin vahvaa onnistumista ei selitetä pelkällä nostalgialla. SOUNDI 35 voittajat2018-taitto_d.indd 35 5.12.2018 14.45. (ARTTU TOLONEN 10/18) 19. Taiteen äärellä ne ovat vain tiellä. SOUNDI 35 2. (JARI MÄKELÄ 6/2018) 7. CALEXICO The Thread That Keeps Us Kuten parhailla lauluntekijäduoilla kautta historian, myös Burns & Convertino tarvitsevat toinen toisiaan parhaan lopputuloksen saamiseksi. (KIMMO K. 18. (KIMMO K. A PERFECT CIRCLE Eat The Elephant On niin ihanaa, niin ihanaa, kun vuosikausia odotettu levy legendabändiltä on ihan helvetin hyvä. (PEKKA LAINE 2/2018) 15. (MIKKO MERILÄINEN 8/18) 12. (KIMMO K. SUEDE The Blue Hour The Blue Hour kuulostaa ihastuttavalla tavalla levyltä, johon Suede on ladannut kaikkensa. (MIKKO MERILÄINEN 10/2018) 9
36 SOUNDI SOUNDI 37 ÄLÄ UNOH DA MEIT Ä! Näm äkin toim ittaj issam me ihas tune ita huok ailuj a aihe utta neet levy t olisi vat ansa inne et paik kans a vuod en parh aide n levy jen lista lla. Taidokasta groovea pudotteleva albumi ei pidättele irtonaisuuttaan, mikä muovaa elämyksestä nautinnollisen. PERTTI OJALA JORJA SMITH: Lost And Found 2018 Flow’ssakin esiintyneen, enkelin lailla laulavan, lumoavan brittiläislupauksen debyytti yhdistelee briljantisti modernia R&B:tä sekä kekseliäitä dancehall-, garage-, houseja grime-trikkejä. Taidokkaissa käsissä Hammond voi vaikka tappaa. ESA KULONIEMI BETH HART & JOE BONAMASSA: Black Coffee Huikea raspikurkku ja tyylikäs ässäkitaristi yhdistyvät erinomaisen materiaalin ja tuotannon merkeissä. ANSSI ERIKSSON AUTIOMAA: Kantrin viimeiset herrasmiehet Pohjoisen pimeiden öiden mystiikkaa juurimusiikkiin iskelmällisellä tatsilla istuttava yhtye määrittelee itsensä jo hienon albuminsa nimellä. JUSSI NIEMI SHIRAZ LANE: Carnival Days Shiraz Lanen kakkosalbumi Carni val Days on taidolla rakennettu, vimmaista energiaa huokuva teos, jolta ei löydy ainuttakaan huonoa raitaa. JUHA SEITZ CAT POWER: Wanderer Tahdon lisätä Soundissa 8/2018 julkaistuun arviooni neljännen tähden, jonka levy saa kuuntelu kuuntelulta syvemmälle ulottuvasta avoimuudestaan sekä marraskuun hiljaisten iltojen kanssa täydellisesti yksiin asettuneesta yleistunnelmastaan. ANTTI LUUKKANEN Ku v a: A l e x L ak e AUTIOMAA K u v a: A n tt i K er än en K u v a: A rl en C o n n el ly GOGO PENGUIN RAY DAVIES KRIITIKOIDEN VALINNAT voittajat2018-taitto_d.indd 36 5.12.2018 14.45. Kai se on se uljaus, joka on kuin tuulen huminaa ja puiden huojumista myrskytuulessa. LINDA SÖDERHOLM EARTHLESS: Black Heaven Vapautuneen villisti jammaileva Earthless on löytänyt täydellisen tasapainon lauletun musiikin ja instrumentaalitykittelyn välillä, mylläten kuulijan tajuntaa sellaisella riffimyrskyllä, että Tony Iommikin olisi ihmeissään. ARTTU TOLONEN CUPCAKKE: Ephorize Cupcakken Ephorize on raikkaan röyhkeä ja anteeksipyytelemättömästi sanoitettu albumi, joka saa kenet tahansa rakastumaan räppiin. ASKO ALANEN NIEMINEN & LITMANEN: Sävyjä Hammond-generaattoriurkujen murinasoundissa on jotain sisimpäni ripseä väräyttävää. MIKKO MERILÄINEN GWENIFER RAYMOND: You Never Were Much Of A Dancer Walesilainen Gwenifer Raymond soittaa kitaran ohella taidokkaasti viulua ja viisikielistä banjoa ja on omaksunut ilmaisuunsa paljon aineksia esikuvansa John Faheyn uhkaavasta dramaattisuudesta. ANNA MEREDITH: Anno Klassisen musiikin versiointi muissa konteksteissa on aina hirvittävä riski, mutta Meredith suoriutuu niinkin kuluneen sotaratsun kuin Vivaldin haltuun ottamisesta suvereenisti. VILJA VAINIO RAY DAVIES: Our Country: Americana Act II Ray Daviesin pitkän kaavan mukainen tilinteko Englannin ja Amerikan elämänmuodon parhaista puolista sekä yhteistyö Jayhawks-bändin kanssa vain paranevat sympaattisten, melodisten ja hienoja oivalluksia viljelevien kappaleiden toisessa satsissa. VILJA VAINIO NASSAUN FASAANI: Nassonaut Nassaun Fasaani osoittaa, että Suomessakin hallitaan virtuoosimainen Weather Reportja Return to Forever -tyylin fuusiojazz. HEMMO PÄIVÄRINTA THE HOLY: Daughter Juuri ja juuri top 20:n ulkopuolelle tipahtanut Daughter on vahva debyytti ja hieno kokonaisuus, joka on keriytynyt auki herkullisen hitaasti kuuntelukertojen myötä, mutta ei kuitenkaan aivan yllä yhtyeen pistämättömän livekarisman korkeuksiin. PAULI KALLIO YOKO ONO: Warzone Loputtoman aliarvostettu ja The Beatlesin lähipiiriin ”tunkeutumisellaan” vähintäänkin kuolemansyntiin syyllistynyt Yoko Ono liittyy John Lennonin ja tämän vanhan yhtyeen juhlajulkaisujen rintamaan päivittämällä omaa tuotantoaan ja pelkistämällä Imaginen entistäkin merkityksellisemmäksi lauluksi. HANNU LINKOLA OH SEES: Smote Reverser Vihaista psykedeliaa ja häijyä menoa täysin omilla taajuuksilla. ANTTI MARTTINEN GOGO PENGUIN: A Humdrum Star Manchesterilaisen jazztrion piano, basso ja rummut soivat kiehtovaa kaihoa ja vääjäämätöntä vetovoimaa
RETROLE VYT Soundin toimitta jat poimiv at kulune en vuoden kiinnos tavimp ia kokoelm ia ja uudelle enjulka isuja. MIKKO MERILINNA JOHN LENNON: Imagine Täydellinen yhdistelmä syvää humaaniutta, upeita melodioita, hereillä oloa ja silottelematonta rock’n’roll-asennetta! JUSSI NIEMI GUNS N’ ROSES: Appetite For Destruction – Deluxe Edition 80-luvun vakuuttavin rockdebyytti ei ole menettänyt tehoaan 30 vuodessa piiruakaan, uudelleenjulkaisun kylkeen läiskäistyn raakamateriaalin tarjotessa vielä kauan kaivatun kurkistuksen luomisvoimiensa huipulla operoivan kvintetin myyttisiin demosessioihin. Emilian ja Stressi-yhtyeen uusintajulkaisujen muodossa. ASKO ALANEN ERI ESITTÄJIÄ: Mod Jazz Rides Again Sitä samaa kuin oivan sarjan aiemmatkin osat: hippahelmiä 1960-luvun alkupuolikkaalta. ANTTI MARTTINEN JIMI HENDRIX: Both Sides Of The Sky Tammikuun 1968 ja helmikuun 1970 välisenä aikana äänitetyt, ennen julkaisemattomat teokset kuulostavat hämmentävän tasokkailta, joten ne kannatti tuoda kuluttajien ulottuville. PEKKA LAINE HOLGER CZUKAY: Cinema Can-yhtyeen viime syksynä kuolleen multi-instrumentalisti Holger Czukayn laajaa soolotuotantoa esittelevä viiden cd:n ja yhden dvd:n boxi tulvii poikkeuksellista musiikillista avarakatseisuutta, seikkailunhalua ja leikkisyyttä. Varjo seuraa onneain -ep) täydentävät kuvaa herkullisesti. Nuoruus välittyy levyltä edelleen puhtaimmassa muodossaan, ja bonuscd:n lisäraidat (mm. HANNU LINKOLA THE SCORPIONS & SAIF ABU BAKR: Jazz, Jazz, Jazz Erinomaiselta Habibi Funk -labelilta tulee taas yksi kuumaakin kuumempi uudelleenjulkaisu fantastisia arabirytmejä, tällä kertaa 1970-80-luvun taitteen Sudanista. ANSSI ERIKSSON KRIITIKOIDEN VALINNAT voittajat2018-taitto_d.indd 37 7.12.2018 11.34. JUHA SEITZ JOE STRUMMER: Joe Strummer 001 Aivan hillittömän virkeä, monipuolinen ja värikäs, koko uran kattava alternatiivinen musapaletti nostaa Clash-miehen uudesti jalostuneella tavalla ajattoman musiikillisen lahjakkuuden korokkeelle. PELLE MILJOONA OY: Moottoritie on kuuma Moottoritie on kuuma on mahdollisesti paras tai ainakin elämänjanoisin Suomessa julkaistu levy. LINDA SÖDERHOLM SPERM: 50th Erection Kun suomalaisten kollektiivinen alitajunta aloitti pitkän marssinsa, alkupisteenä die Verdrängung ja ikuisesti saavuttamattomana loppuna halujen vapaus. ANTTI LUUKKANEN BOB SEGER & THE LAST HEARD: Heavy Music: The Complete Cameo Recordings 1966–1967 Juurevalla Amerikan rockilla suosioon nousseen Bob Segerin nuoruusvuodet yhteen niputtava kokoelma on erittäin suositeltava hankinta jokaiselle sielukkaan ja tuiman autotallirokkauksen ystävälle. ARTTU TOLONEN ERI ESITTÄJIÄ: Satan In Love – Rare Finnish Synth-Pop & Disco 1979-1992 Satan In Love -kokoelmalla Svart aukaisi salassa palvotun suomalaisen diskon ja synapopin varhaishistorian Pandoran lippaan, josta on paljastunut lisää helmiä mm. JARI MÄKELÄ MELLAKKA: 1984–1986 Jo kuihtumaan päin olleen suomalaisen hardcorepunkin henkeä 80-luvun puolivälissä nosti Mellakka, jonka levytykset paketoitiin Svartin toimesta nyt myös asianmukaiseen seiskatuumaisboksiin. PAULI KALLIO STRATOVARIUS: Enigma: Intermission II Kotimaan power metal -kuninkaiden välisoitto on joulun pullea paketti: muutama uusi kappale, harvinaisia (ja parhaimmillaan mestarillisia) bonusbiisejä sekä sanalla sanoen erikoisia uudelleenlevytyksiä. VILJA VAINIO THE BEATLES: The Beatles Valkoisena tuplana tunnettu järkäle näyttää kyntensä 50 vuoden jälkeenkin. PERTTI OJALA THE NIGHT FLIGHT ORCHESTRA: Skyline Whispers Ruotsalaisyhtyeen kakkoslevy Skyline Whispers (2015) julkaistiin uudelleen tänä vuonna, eikä sen mielettömälle kasarileffatunnelmalle ole ainakaan kolmessa vuodessa löytynyt varteenotettavaa haastajaa
Talvi tulee säännöllisesti, mutta se on jotenkin odottamaton juttu joka vuosi, Jimmy hekottelee. Jo tämän kaksikon välillä on vallinnut 90-luvusta asti lievä on/off-suhde. – Haloo. Billy Corgan on luonut itselleen suorastaan ikonisen maineen hankalana johtajana, eikä Jimmy itsekään ole ollut se Pumpkinsien puhtain pulmunen. – Viime kuukaudet ovat olleet täydellinen yhdistelmä jännitystä ja rentoutta, Jimmy sanoo. – Billy on tehnyt Pumpkins-levyjä vuosia ilman kaikkia alkuperäisiä jäseniä, ja hän on saanut ne kuulostamaan niin Pumpkinsilta kuin on mahdollista. Rahan takia meidän ei tarvitsisi julkaista enää levyäkään, joten jokainen biisi ja keikka tulee täydestä sydämestämme. Ihmissuhteistasi tulee tärkeämpiä, etkä ota niitä enää itsestäänselvyytenä. Suhteellinen jälleenrakennus Yhdenkään Pumpkins-jäsenen puheen sävy tuskin olisi vielä muutamia vuosia sitten ollut näin harmoniaa huokuvaa. Silti emme olleet koskaan täysin keskittyneitä tähän. Se ajoi heidät nyt yhteen. Jimmy kertoo suoraan, ettei Pumpkinsilla ole ikinä ollut minkäänlaista epäselvyyttä siitä, miltä bändin tulisi kuulostaa. 24 tuntia vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa. Kaliforniassa Jimmy oli treenaamassa Smashing Pumpkinsin loppuvuodesta alkavaa Yhdysvaltojenkiertuetta varten. – Tässä kaikessa on tiettyä ironiaa. – Nyt vanhempina voimme tehdä tätä aidosti rakkaudesta lajiin. Kahdeksan biisin single On vaikeaa väittää vastaan Jimmyn pointtien suhteen, kun kuuntelee Teksti: Aki Nuopponen VAISTON VARASSA SURVOTTUA KURPITSAMURSKAA 38 SOUNDI the smashing pumpkins -taitto_d.indd 38 5.12.2018 14.51. Chicagon lähistöllä sijaitsevan Illinoisin Jolietista soittava Pumpkins-rumpali Jimmy Chamberlin kysyy, kun sanon olevani mökillä keskellä Suomen maaseutua. K irpeänä marraskuisena torstaina puhelin soi yllättäen jo 15 minuuttia ennen sovittua The Smashing Pumpkins -haastattelun ajankohtaa. – Ihmissuhteissa on hyviä ja huonoja aikoja. Ei ole ihme, että kesti aina tähän vuoteen asti, ennen kuin kitaristi James Iha saatiin houkuteltua mukaan joukkoon. Elämämme rönsyilivät niin paljon ihmissuhteiden, addiktioiden ja pikkuasioista riitelyn ympärillä, että bändi hukkui täysin sinne sekaan. Nyt levyä tehdessämme olemme kuitenkin huomanneet, että kyllä se aito Pump kins-soundi löytyy vain sieltä Billyn, Jamesin ja minun sormista. Kerron, ettei kunnon talvi ole Suomessa vielä alkanut ja arvelen, että täällä on silti kylmempi kuin rapakon takana. Me kolme olemme olleet valtava osa koko elämiemme mittaista matkaa, eikä sitä kaikkea kannata heittää menemään vanhojen egoilujen takia. – Kun tulet vanhemmaksi, keskityt eri asioihin. Pointti onkin se, ettei asioiden kuulukaan palata ”ennalleen”. Nuoruudessamme tämä bändi oli koko elämämme. Sopiiko jo jutella. Rennon oloinen Jimmy kertoo tulleensa äsken kotiin Kaliforniasta ja välttäneensä juuri ja juuri pahimman myrskyn. Et ole enää niin itsekäs, että teet mitä lystäät, vaikka se satuttaisi muita, Jimmy toteaa. – Arvaa mitä. Huonojen aikojen kohdalla saattaa tuntua, että välit on ikuisiksi ajoiksi menetetty, eikä mikään palaa enää ennalleen. Heitä yhdistävä tekijä on aina ollut musiikki, jollaista ei synny kenenkään muun luomana. Elämän ja ihmisten kuuluu mennä eteenpäin ja toivon, että kuulette albumin perusteella meille käyneen juuri niin. – Meidän oli vain jossain kohdassa aloitettava puhtaalta pöydältä. Täällä satoi juuri tänään lunta! Siis niin paljon lunta, että koko kaupunki meni ihan sekaisin. Onko siellä kylmä
albumia. Tartuin haas teeseen. – Me nimme studioon Rickin kanssa ja hän oli innoissaan monien kappaleiden suo raviivaisesta groovesta. ”Kaikkea ei kannata heittää menemään vanhojen egoilujen takia.” K u v a: Li n d a St ra w b er ry SOUNDI 39 the smashing pumpkins -taitto_d.indd 39 5.12.2018 14.51. Juuri niin levyjen kuuluu syntyäkin, vai mitä. ”No Past. Albumin vaihtoehtorock soi niin vapautuneen rennosti, ettei sillä ole tietoa kaan kolmekymppisen bändin pakotettujen levyjen kulkutaudista, joka iskee useimpien veteraanibändien tuotantoon jossain vaiheessa. Noin tekemällä päädyt elämään läpi elämäsi kuin tietäisit kaiken, vaikket oikeastaan tiedä yhtään mitään. – Joskus vain puhdasverinen jazz oli minulle ylivertaista. Pohdin ääneen, onko rumpuosuuk sia jopa jaettu Jimmyn ja jonkun toi sen rumpalin tai perkussionistin kanssa. – Sama pätee tulevaan. – Pahinta mitä muusikko voi tehdä it selleen on ahtaa itsensä yhden ja aino an genren nurkkaan, Jimmy hymähtää. 1 / LP: No Past. Smashing Pumpkinsin lähes alkuperäi sellä kokoonpanolla äänittämää Shiny And Oh So Bright, Vol. Ne riivatut blast beatit ovat opettaneet minulle paljon! Smashing Pumpkinsin uusin albumi on yllättänyt monet vetreydellään ja lähes alkuperäisellä kokoonpanollaan. No Sun. – Maailmassa on liikaa ylikirjoitettuja, ylituotettuja ja ylianalysoituja levytyk siä. The Smashing Pumpkins kokosi sattumien kaupalla lähes alkuperäisen kokoonpanonsa ja teki vahingossa albumin. Jossain kohtaa bändien elinkaaressa tuntuu tapahtuvan niin, että impulsiivi suuden ja aitouden sijaan levyt tehdään kirurgisesti, Jimmy pyörittelee. – Pian katosimmekin studioon Los Angelesissa muutamaksi viikoksi ja tu limme ulos kuudentoista kappaleen kanssa. No Future. – Keskityimme luottamaan vaistoi himme ja tekemään hyviä biisejä. – Rubin ilmaantui nopeasti luoksem me, hieroi partaansa ja myhäili yhtään alustelematta: ”Nämä kaikki ovat pirun hyviä! Teidän kannattaisi tehdä albumi.” Kun Rick Rubin sanoo noin, siihen ei väitetä vastaan, Jimmy naurahtaa. No Future.”, Jimmy sum maa levyn nimeä lainaten ja tarkentaa, että albumista tuli juuri niin hyvä kuin siitä tuli, koska sen teko ei paisunut kuukausien levytyssessioksi. Groovea ja blastbeatia Jos vertailee Jimmyn rumpalointia uu den levyn ja Siamese Dreamin (1993) tai Mellon Collie And The Infinite Sadnessin (1995) kaltaisten Pumpkinsklassikoi den välillä, huomaa sävyeron soitossa välittömästi. Seasta kun löytyy sekä jazzahtavaa filliä toisensa perään, että Pumpkinsiksi har vinaisen suoraviivaista komppausta. Rick oli oi keassa tarttuessaan jokaisen kappaleen ytimeen ja korostaessaan sitä. En vieläkään miellä tätä levyä albumiksi. Hän sai luvan valita, mikä niistä on tuleva single. – Alkuperäinen ideamme oli mennä studioon päiväksi ja säveltää siellä yksi ainoa kappale, jonka voisimme sitten julkaista ennen kiertueelle lähtöä. Olen tainnut pääs tä vähän genrenihkeilyni yli, sillä olen kuunnellut viime aikoina paljon skandi naavista dark metalia. 2 joskus ilmestyy, se saattaa kuulostaa miltä tahansa. Otimme noista kappaleista mielestämme kahdeksan parasta ja pää timme antaa ne tuottaja Rick Rubinin kuunneltavaksi. – Se on sama asia kuin lukea vain sel laisia sanomalehtiä, joiden kirjoittajien kanssa on samaa mieltä kaikesta. – Usko pois, se kaikki on silkkaa mi nua, Jimmy keskeyttää nopeasti. Se on kokoelma hyviä kappaleita, jotka sattuivat sopimaan samalle levylle. Jimmy kertoo olleensa nuorena to della ehdoton rumpujensoiton suhteen: Vain äärimmäisin jazz ja vanhan liiton rock olivat kelvollista kuunneltavaksi, mutta kokemuksen myötä hänen näke myksensä on avartunut. Vain se on varmaa, ettei parasta ennen päi väyksemme ole vielä umpeutunut. Pumpkins ei ole ikinä tehnyt samaa levyä kahdesti, joten kun Shiny Vol. Ainoastaan basisti D’arcy Wretzkya ei saatu houkuteltua mukaan. Syy tähän paljastuu nopeasti Jim myn kertomana: albumin ei pitänyt olla oikeasti albumi alkuunkaan. Ei ylimääräistä kikkailua. – Halusin mennä mukavuusalueitteni ulkopuolelle Travelsin ja Nights Of Maltan tyylisissä kappaleissa, joista löytyy suoraviivaista r’n’bgroovea
Kynttilöin valaistussa klubissa alkaa hetken kuluttua Bring Me The Horizonin uutuuslevyn ennakkokuuntelutilaisuus, ja puheensorina täyttää tilan. H Viimeisen vuosikymmenen aikana brittiläinen BRING ME THE HORIZON on kuin varkain vakiinnuttanut asemansa valtavirran jättiläisenä. Epäilyttävien annospussien sisällä kiiluu sydämen muotoisia hedelmäkarkkeja. Viime kiertueen loppumetreillä aloimme jo kyllästyä jatkuvaan kiertämiseen, mutta nyt olemme löytäneet uudenlaisen arvostuksen tätä touhua kohtaan. ON AIKA SEKOITTAA PAKKA Bring me the horizon -taitto_b.indd 40 5.12.2018 14.53. Tavallaan tämä käy järkeen – onhan rakkauskin huumetta. Hahmo on Bring Me The Horizonin solisti Oliver Sykes, ja tuohon silmänräpäykseen tiivistyy koko yhtyeen olemus. Räikeät ristiriidat kohtaavat toisensa, mutta silti kuuluvat erottamattomasti samaan maailmaan. Nyt parjattu ja ylistetty, vihattu ja rakastettu Bring Me The Horizon on yksi modernin metallikentän suurimmista yhtyeistä. Alkuperäisen kokoonpanon muodostivat Sykesin lisäksi kitaristi Lee Malia, basisti Matt Kean sekä rumpali Matt Nicholls. Tyytyväisyys huokuu myös synataituri Fishistä, joka hieman pätkivän puhelinyhteyden kautta välittää tunnelmiaan juuri alkaneelta First Love -maailmankiertueelta. – Kyllähän tätä ehtikin jo kaivata! Emme ole olleet lavalla puoleentoista vuoteen. Suosiota on helppo havainnollistaa suoratoistostatistiikalla: edellinen kokopitkä That’s The Spirit (2015) rikkoi loppusyksyllä miljardin kuuntelukerran rajan. Todellinen käännekohta koitti 2010-luvun alkupuolella, kun Weinhofen astui syrjään ja tilalle värvättiin kosketinsoittaja Jordan Fish. Rytmi kitaran varressa on nähty sekä Curtis Ward että Jona Weinhofen, mutta kumpaisenkin pestit osoittautuivat väliaikaisiksi. Sivusilmällä näen, kuinka mustaan luurankopaitaan pukeutunut, kauttaaltaan tatuoitu hahmo pyyhkäisee kädellään sydämenmuotoisia ilmapalloja tieltään kulkiessaan huoneen poikki. Emo-estetiikkaan nojanneen viisikon vimmainen metalcore-pommitus nostatti metallipuritaanien niskakarvat pystyyn, mutta löysi pian yleisönsä, joka oli kiivaasti etsinyt maailmantuskalleen ääntä. Nyt yhtye valmistautuu uransa suurimpaan yllätykseen: sähisevän elektroniseen, rakkaudesta kertovaan konseptilevyyn nimeltä Amo. Metalcoren perinteistä ponnistanut yhtye on jatkuvalla nahanluonnillaan saavuttanut valtaisaa suosiota, mutta samalla pitänyt fanit varpaillaan. Voisi siis sanoa, että Bring Me The Horizon on saavuttanut varsin mukavan aseman. Neljätoista vuotta aiemmin viisi nuorukaista Sheffieldistä perustivat yhtyeen, joka tulisi vuosien saatossa herättämään vahvoja tunteita niin puolesta kuin vastaan. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Teksti: Lassi Linnola YPISTELEN lontoolaisen Jack Solomons Clubin pöydille aseteltuja läpinäkyviä muovipusseja. Fish toi mukanaan elektronisempia sävyjä yhtyeen ilmaisuun ja häärii nykyään myös tuottajan pallilla Sykesin rinnalla. Kuinka etuoikeutettuja olemmekaan saadessamme tehdä tätä työksemme! Fish toteaa innoissaan
Yhdeksi maailman suurimmaksi metallibändiksi kasvanut porukka ottaa uudella levyllään pelotta askelia yhä popimpaan suuntaan. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Metalcore on enää vain ponnistusalusta Bring Me The Horizonin soundille. Bring me the horizon -taitto_b.indd 41 5.12.2018 14.53
Sempiternalin kohdalla kosketinsoittaja Fishin liittyminen yhtyeeseen vaikutti bändin ulosantiin merkittävästi. Läpi keskustelumme Fish painottaakin yhtyeen tarvetta irtautua menneisyydestään. Amo todellakin on ”jotain uutta”, mutta samalla se myös heijastelee vahvasti nykymusiikin trendivirtauksia – aina tyylitajuisista vokaalimanipulaatioista trapille tyypillisiin triolirytmityksiin. Mutta juuri sitä haimmekin. Euroopanportugaliksi nimi tarkoittaa ”isäntää”, ja englantilaisittain tulkittuna se viittaa sanaan ”ammunition”, eli ammuksiin. – Meistä alkoi hiljalleen tuntua siltä, että olimme jo tehneet genremme jokaisen biisin. Fishin kuvailemat raamit kiteytyvät erityisesti kolmeen kappaleeseen: I Apologise If You Feel Somethingiin, Why You Gotta Kick Me When I’m Downiin. Mutta koska kyseessä on Bring Me The Horizon, eivät merkitykset suinkaan tähän pääty. 42 SOUNDI SOUNDI 43 That’s The Spiritiä seuranneen kiertueen jälkeen Bring Me The Horizon päätti vetäytyä hetkeksi parrasvaloista. Sanoituksellisesti Amo onkin eräänlainen tutkielma rakkaudesta, sen euforisesta huumasta sekä sen mukana salamatkustavasta kivusta. Tältä haluamme yhtyeemme kuulostavan! Ja viimeinkin olemme päässeet urallamme siihen pisteeseen, että voimme todella toteuttaa itseämme, Fish toteaa. Ja jos täysin rehellisiä ollaan, meillä kesti puoli vuotta tajuta, millaista soundia olimme ylipäätään hakemassa! Mutta sen löydettyämme saimme luotua raamit koko levylle, Fish summaa. Tyylillisesti useaan suuntaan kurottava Amo saattaisi helposti jäädä hajanaiseksi, ellei se ankkuroituisi juuri näihin kolmeen kappaleeseen. Siinä missä That’s The Spirit oli irtiotto, on Amo matka vieraaseen ulottuvuuteen. Luonnollisesti taustalla myllertävät avioelämän mullistukset vaikuttivat Amon sanoituksiin, mutta mikä käynnisti musiikillisen metamorfoosin. Niiden myötä Amo kasvoi biisikokoelmasta kuunteluelämykseksi, Fish taustoittaa. Siksi keskusteluni Fishin kanssa tarjoaakin oivallisen tilaisuuden selvittää, piileekö Amon tyylillisten ratkaisujen taustalla kaupallisia kannustimia. Monimuotoista on myös levyn musiikillinen anti. – Listasijoitusten miettiminen on osaltamme jäänyt menneisyyteen. Tauko kuitenkin venähti suunniteltua pitemmäksi. Monet säveltämistämme biiseistä päätyivätkin suoraan roskakoppaan. Fish ei kuitenkaan ajatustani allekirjoita. Ihana, pelottava muutos Muutos ei koskaan synny tyhjiössä. Juuri tähän albumin nimikin viittaa: Amo on brasilianportugalia ja suomeksi käännettynä tarkoittaa ”rakastan”. Hän jatkaa kertomalla, ettei sävellystyön alkaessa yhtyeellä ollut aavistustakaan siitä, millainen uusi levy tulisi olemaan. ja Ouchiin. Hänen pointissaan on vinha perä. Vaikka Fishin vastaukset ovatkin uskottavan kuuloisia, haluavat sisäiset piruni pureutua syvemmälle. – Tavoitteenamme oli irtisanoutua kaikista genremäärittelyistä ja vain hioa omaa soundiamme. Amo poukkoilee synkästä electronicasta radioystävälliseen areenaheviin – välillä käväistään jopa tanssilattian trooppisissa rytmeissä. Kolmeen kirjaimeen on kätketty kolme täysin erilaista merkitystä: kahlitseva addiktio, tappava tuhovoima sekä tietenkin puhdas rakkaus. – Alkujaan nuo kappaleet oli tarkoitettu pelkiksi elektronisiksi jamitteluiksi, mutta vaivihkaa ne varttuivat miltei kokonaisiksi kappaleiksi! En usko, että tulemme koskaan esittämään niitä keikoilla, mutta ne rytmittävät levyä mukavasti. – En itsekään oikein osaa kuvailla, miltä Amo kuulostaa! Se on todella omituinen yhdistelmä erilaisia tyylilajeja. Ehkäpä taukomme oli hyödyksi silläkin saBring me the horizon -taitto_b.indd 42 5.12.2018 14.54. Lopputuloksena on hämmentävä, mutta kiehtovalla tavalla johdonmukainen kokonaisuus. Yhtyeen jäsenet ovat kertoilleet seuraavansa albumeidensa listasijoituksia sekä tavoittelevansa yhä suurempia ja tuottoisampia lopputuloksia. Lisäksi monet muut yhtyeet alkoivat jäljitellä tyyliämme. Nämä kappaleet ovat kuin äärielektronisia välisoittoja, jotka jakavat Amon kolmeen temaattiseen osuuteen. Myös Fish tuntuu olevan ymmällään albumin lopullisesta muodosta. Raskasta metalcore-moukarointia kuullaan lähinnä tehokeinona, ja bändille aiemmin tavanomaiset huutovokaalit tekevät entistäkin enemmän tilaa puhtaalle tulkinnalle. Oli siis aika sekoittaa pakkaa ja kokeilla jotain uutta, Fish toteaa ykskantaan. Kolme näennäisesti ristiriitaista näkemystä, jotka kuitenkin kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Yltiökriittisen toimittajan olisi helppo mieltää seikkailuhenkisyys opportunistisuudeksi. Siinä missä That’s The Spirit ja Sempiternal (2013) olivat ketamiinikoukusta vapautuneen Sykesin pyrkimyksiä löytää valoa elämän pimeydestä, sai Amo lähtölaukauksensa laulajan kitkerästä avioerosta sekä uuden rakkauden löytymisestä. Comeback-levyksikin kutsutun Amon taustalta löytyy paljon kipua, eikä sen syntytarina suinkaan ole helpoimmasta päästä. Samoihin aikoihin myös solisti Sykes otti haltuun puhtaamman laulutyylin karjumisen rinnalle, mikä sekin puolestaan on määrittänyt poppoon musiikillista ilmaisua entistä enemmän. Kaikki rakkaudesta Bring Me The Horizonin tarina on polveileva ja siihen liittyy lukuisia synkkiä käänteitä. Nykymusiikin kentältä tuskin löytyy artistia, joka ei mielensä perukoilla varjelisi samankaltaisia ajatuksia, mutta harvat tohtivat niistä ääneen puhua. Uudistuminen on luonnollisesti vaikeaa, sillä se tarkoittaa myös vanhasta ja tutusta luopumista. Yritimme keksiä tuoreita ideoita ja kokeilla täysin uusia juttuja. Tarkoituksena oli viettää muutaman kuukauden verran perhe-elämää ja sen jälkeen aloittaa seuraavan levyn työstäminen. Varmaa oli vain tarve uudistua. Bring Me The Horizonin tapauksessa ulkoiset tekijät ovat usein toimineet katalyytteinä muutokselle. Siksi Amon säveltäminen olikin niin hidasta puuhaa. – Tunnemme kyllä vahvuutemme, niin säveltämisen kuin sanoittamisenkin puolesta. Huomion arvoista on myös se, että Bring Me The Horizon on aina ollut varsin suorasukainen kaupallisista tavoitteistaan. Tällä kertaa emme kuitenkaan halunneet nojata valtteihimme. Biisikolmikko on valovuosien päässä Bring Me The Horizonin juurista, ja voisi hyvinkin olla lähtöisin tyylitajuisia listahittejä nikkaroivan DJ-nousukkaan kynästä. Halusimme tehdä jotain uutta ja haastavaa, kuitenkaan menettämättä aiempaa energisyyttämme tai iskevyyttämme, Fish analysoi. Niinpä teimme levyn, joka heijastaa meitä ja meidän musiikkimieltymyksiämme
Bring me the horizon -taitto_b.indd 43 5.12.2018 14.54. Amo-levylle mahtuvat oman pankosensa antamaan niin Cradle Of Filthin Dani Filth kuin elektrotähti Grimeskin. 42 SOUNDI SOUNDI 43 ”Viimeinkin olemme päässeet urallamme siihen pisteeseen, että voimme todella toteuttaa itseämme.” Bring Me The Horizon on lähtenyt uusille urille myös uuden albumin vierailijoiden suhteen
En usko, että fanimme ovat yhtä ehdottomia tyyliseikkojen suhteen kuin joskus aikoinaan. Kehtasikin! Vaan kaikkein kimuranteinta tasapainon säilyttäminen on metallibändeille. Myös Amon tapauksessa aika heiluttaa tuomarin nuijaa. Kuten aihetta kattavasti tutkinut musiikkitieteilijä Eric Smialek toteaa, voi itsensä myydä lukuisilla tavoilla. Haluaisin ajatella, että jengi tykkää Amosta ihan jo senkin vuoksi, että se kuulostaa hyvältä! Fish pohtii. HEI ÄLÄ KOSKAAN IKINÄ MUUTU 44 SOUNDI Bring me the horizon -taitto_b.indd 44 5.12.2018 15.08. Jo demovaiheesta lähMother’s Tongueta. Vaikka Amoa kuunnellessa olinkin jo tottunut yllättymään, en osannut lainkaan odottaa levyn loppupuolelle pantattua K u v a: A n to n C o rb ij n ARTISTIUS on hankalaa hommaa. Lopputulos on pitkälti fanien käsissä. Samaa linjaa jatkaa myös Fish korostaessaan taiteellisen kehittymisen tärkeyttä. He eivät enää mieti, saavatko rock-bändit tehdä elektronisia kappaleita – tai elektroartistit heviä. Populaarimusiikin historia onkin pullollaan tapauksia, joissa muusikot ovat suututtaneet kannattajakuntansa uudistamalla tyyliään – saihan Bob Dylankin lisänimen ”Juudas” noustuaan lavalle sähkökitara kaulassaan. Me kuitenkin olemme ne, joiden täytyy seistä tuotostemme takana vielä vuosienkin päästä, Fish julistaa. Mutta ne, jotka pitävät synkästä elektronisesta puolestamme, tulevat olemaan innoissaan! Vaan emme me säveltäessämme juurikaan murehdi sitä, kuinka paljon työstämämme musiikki eroaa siitä, mitä olemme aiemmin tehneet. tien kappaleella oli todella hyväntuulinen single-meininki, vaikkemme sitä lähteneetkään tietoisesti hakemaan. Kyseessä on sliipattu, tropical housen elementeillä viritetty pop-leka, joka on kuin täsmäisku jokaisen tyylitajuisen tiskijukan lauantailistoille. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Mother’s Tongue -kappale. Smialek käyttää havaintokappaleenaan Metallicaa, joka 90-luvulla kurotti alkuperäisen tyylinsä ulkopuolelle ja saavutti melkoista suosiota myös viiteryhmänsä ulkopuolella. – Musiikkikenttä on mielestäni muuttunut paljon joustavampaan suuntaan. Menestyskonseptiin kajoaminen on aina riskialtista puuhaa – mutta mitäpä sitä ei taiteen vuoksi olisi valmis tekemään. Lisäksi lopullinen kollektiivinen mielipide kiteytyy vasta ajan saatossa. – Monet suosikkiartisteistani ovat muuntuneet ja kehittyneet läpi uransa. Enkä yksinkertaisesti vain jaksa kuulla bändin tekevän samaa levyä kerta toisensa jälkeen! Yhtyeenä meille on tärkeää puskea itseämme kohti uutta, koska muuten saatamme kadottaa suuntamme. Monet Bring Me The Horizonin nykyisistä esikuvistakin ovat meritoituneet etenkin muuntautumiskyvyllään: innoittajista kysyttäessä yhtyeen solisti Sykes on toistuvasti maininnut melkoisista suunnanvaihdoksistakin tunnetuksi tulleen Arctic Monkeysin. Tärkeintä on tehdä asioita, jotka innostavat meitä. Vaan miten käy, jos yhtye yksinkertaisesti vain tahtoo kehittyä tai muuntua taiteellisesti – ilman kaupallisia takaajatuksia. En edes uskalla kysyä, mitä mieltä Fish on AC/DC:stä. Vaikka metalli syntyikin kapinaliikkeenä, vallitsee genren sisällä yllättävän ankara sääntöjärjestelmä. Vaakakupeissa painavat niin taiteilijan omat ambitiot kuin fanienkin mielipiteet. ralla – pystyimme tällä kertaa keskittymään yksinomaan tuntemattoman kartoittamiseen. Siitä vain sattui kehkeytymään todella iskevä pop-biisi, ja meistä se oli siistiä! Jotta Fishin toteamuksen todellisen painoarvon ymmärtää, on syytä palata hetkeksi Jack Solomons Clubille. Mother’s Tongue on Bring Me The Horizonin ehdottomasti radioystävällisin kappale ja samalla varmasti kuolinisku monen pitkäaikaisen fanin suhteelle bändiin. Kenties vastaaviin uteluihin jo hieman kyllästyneenä Fish myös korostaa, että kappaleet sävellettiin koko yhtyeen voimin ja luovuuden sanelemina. Syytökset lentelivät, ja lopulta cd-levyt pirstoutuivat pettyneiden tennareiden alla. Mieleni saa rauhan, kun kuulen Fishin painottavan luovia ja sisäsyntyisiä syitä muutokselle. Tavaramerkiksi muodostunut tyyli saattaa helposti kovettua kahleiksi artistin ympärille, eivätkä nämä kahleet kolisematta murru. Säveltäessämme annoimme musiikin kuljettaa: mikäli jokin kappale alkoi saada kepeän pop-kappaleen muotoa, annoimme sen jatkaa sillä polulla. – Tietenkin ne, jotka aikoinaan tykästyivät raskaampaan ilmaisuumme, eivät välttämättä syty uudelle tuotannollemme. Muusikot joutuvat jatkuvasti työskentelemään erilaisten vaikuttimien ristitulessa. Onkin hyvä pitää mielessä, että muuttuminen on usein myös kasvamista. Ja kun saamme aikaiseksi jotain, josta voimme olla ylpeitä, toivomme sen välittyvän myös faneillemme. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa, tuleeko levy näyttäytymään epäonnisena harha-askeleena vai johdonmukaisena osana suurempaa jatkumoa. Ja mikä yllättävintä, sai samainen kappale myös osakseen koko kuuntelutilaisuuden estottomimman vastaanoton. Siinä missä normeihin mukautumattomuus nähdään aitouden tunnusmerkkinä, täyttävät genrerajojen ylittäminen sekä liiallinen kaupallinen menestyminen jo petoksen kriteerit. Emme missään vaiheessa yrittäneet pakottaa metallia kappaleisiin, joihin se ei mielestämme kuulunut. Näin suuren tuntemattoman äärellä seistessä olettaisi puntin tutisevan, mutta Fish vaikuttaa luottavaiselta. Autenttisuuden ympärille rakentuneen alakulttuurin piirissä perisynneistä paheksuttavimpana pidetään aiempien arvojen hylkäämistä – itsensä myymistä
Muse tulostus.indd 45 5.12.2018 8.40
Genrerajat häilyvät kaukaisina pisteinä taustapeilissä ja suosiotakin on kertynyt matkan varrella varsin mukavasti. Bring me the horizon -taitto_b.indd 46 5.12.2018 14.54. Huomattavasti kiinnostavampia ovat levylle ujutetut muut vierailijat: kanadalainen elektrotähti Grimes sekä yhdysvaltalainen beatbox-legenda Rahzel. Kenties yhtye palaa kotikulmilleen Sheffieldiin, etsii lähimmän mäkimontun ja järjestää siellä megalomaanisen jäähyväiskonsertin. – Saimme kuitenkin yhteisen tutun kautta lähetettyä kappaleen Grimesille. Niinpä taustatueksi värvättiin varsin värikäs joukko vierailijoita. – Meillä on paljon siistejä kuvioita suunnitteilla, mutta niiden toteutuminen hieman riippuu siitä, miten Amo otetaan vastaan. Aiemmin yhtye ei uskaltanut edes haaveilla areenakeikoista, mutta nykyään heidän mahduttamisensa areenaa pienemmälle keikkapaikalle on jo haaste itsessään. Tarkkaa vastausta ei Fishkään osaa – tai suostu – antamaan. Bändimme kuitenkin tulee raskaan rockin maailmasta ja ajattelimme, että hän olisi aivan liian siisti suostuakseen työskentelemään kanssamme, Fish naurahtaa. Mahdoton sanoa. Mutta jos meidät buukataan valtavirran festareille, olemme koko kattauksen raskain yhtye! Meillä on avaimet molempiin maailmoihin, eikä sitä ihan joka bändi pääse kokemaan. Mitä tulevaisuudella on siis enää tarjottavanaan. Lopputuloksena syntyikin jotain niin naurettavaa, että se toimii! Näyttäisi siltä, että Bring Me The Horizon on toteuttanut jo saavuttanut jokaisen tavoitteensa. Jään miettimään Fishin vastausta puhelun päätyttyä. Vaan väliäkö sillä – onhan koko Bring Me The Horizonin tarina osoittanut, että yllätyksiä piisaa. Ja juuri sitä haimmekin! Halusimme vierailijoidemme tulevan täysin erilaisista lähtökohdista kuin me – halusimme heidän edustavan sitä omituista sekoitusta, joka yhtyeemme nykyisin on. Olimme kuitenkin täysin varmoja, ettei biisimme kiinnostaisi häntä pätkääkään. Mutta me olemme ylpeitä levystämme, eli eiköhän se tule menestymään! Fish toteaa hetken epäröinnin jälkeen. 46 SOUNDI SOUNDI PB ”Niin naurettavaa, että se toimii!” Vaikka Amon tuotantopuoli lepäsikin Fishin ja Sykesin harteilla, ei Bring Me The Horizonin muodonmuutos olisi ollut täydellinen ilman tukijoukkoja. Ja koska olemme kaikki intohimoisia Grimes-faneja, oli hän luonnollisesti listamme kärjessä. Yhtyeelle hieman totunnaisempaa ulosantia edustavalla Wonderful Life -singlellä kuullaan Cradle Of Filthistä tuttua Dani Filthiä, vaan siihen sovinnaisuudet jäävätkin. – Juuri nyt olemme tyytyväisiä nykytilanteesemme. – Säveltäessämme Nihilist Bluesia mietimme, että tähänhän sopisi naisartisti vallan mainiosti! Kokosimme jopa listan artisteista, jotka mielestämme olivat parhaita kandidaatteja kappaleelle. Muuten varsin pidättäytyneesti puheleva Fish innostuukin selkeästi nostaessani aiheen esille. Varmaa on vain se, että tältä bändiltä voi odottaa mitä tahansa. Jos esiinnymme metallifestareilla, olemme ohjelman radioystävällisimmästä päästä. Jo parin päivän päästä hän vastasi meille ja kertoi rakastavansa biisiä! Hän nosti biisin aivan uudelle tasolle ja toi mukanaan mielettömästi uusia elementtejä. Yhtye on varsin itse pintaisesti väistellyt tulevaisuuteensa liittyviä kysymyksiä, ja tämä salamyhkäisyys olisi mukava tulkita merkiksi siitä, että jotain kolossaalista olisi luvassa. Yhtyeen itseluottamus on sitä luokkaa, että siltä voi odottaa mitä tahansa. Siksi halusimme myös Rahzelin beatboxaamaan Heavy Metal -kappaleelle. ”Me kuitenkin olemme ne, joiden täytyy seistä tuotostemme takana vielä vuosienkin päästä.” Bring Me The Horizonin suuret suunnitelmat eivät ole tähän loppuneet, vaan bändin itsensä mukaan odotettavissa on kaikenlaisia kuvioita, joita se ei itse halua vielä paljastaa
Fullsteam tulostus.indd 47 5.12.2018 8.41
Olenhan koko elämäni kuunnellut ja tutkinut musiikkia laidasta laitaan. Myöhemmin oivalsin sen hahmon olevan hyvinkin lähellä itseäni. Ne on persoonallisia laitteita ja sen halusin kuuluvan levyilläkin. Sitten kun piti viedä Linear John studiosta bändille, homma mutkistui. Linear John viittaa sopivasti myös Holkon alituiseen sisäiseen painiin ”älykkään matemaattisen akateemisuuden ja säännöistä piittaamattoman, kouluttamattoman ilmaisun välillä”. Tosin hän taltioi niiden soundit kovalevylle, josta niitä voi halutessa hyödyntää. Tätä olin aina halunnut tehdä. Miten yhdistää eri tyylejä sortumatta pinnallisuuteen ja itsetarkoitukselliseen raja-aitojen kaateluun. Miten se kehittyi. Kaikki Linear Johnin syntikat on analogisia vuosilta 1970-85. – Luotin siihen, että tyyli oli jo minussa. Olen tsekkaillut skeneä, tavannut ihmisiä ja laulanut ja soittanut erilaisissa jameissa ja open mic -tilaisuuksissa. Se ei ole piano. Seuraava levy on miksauksessa, siitä tulee dystooppinen rock-ooppera. Mulla on aina ollut intohimo tehdä asiat toisin, vaikka toinen jalka onkin vankasti musiikin traditioissa. Studioväsäily oli yhtä euforiaa. Levyjen biisit on mulle maalauksia, joita voin muokata kunnes ne on valmiita. Australiassakin yksi DJ pyörittää bändiä tiuhaan. Tyylisi on harvinaisen persoonallinen. Päätettyäni tehdä osasta aihioita laulubiisejä, koin musiikillisen vapautumisen tunteen. – Linear John syntyi studiossa, kun mietin, mitä tehdä lukemattomille instrumentaalipohjille, joita olin vuosien mittaan tehnyt. ”Luotin siihen, että tyyli oli jo minussa. Analogisyntikoihin Markus hurahti 2004 ja osteli niitä paljon, mutta joutui rahapulassa myymään niisTeksti: Jussi Niemi Kuva: Anni Porrasmäki 48 SOUNDI linear john -taitto.indd 48 5.12.2018 14.54. Studiossa pystyn kokeilemaan kaikkea ja kuulokuva antaa heti palautteen. Oikeita soittimia, ei virtuaalisia. Nyt alttosaksofonisti on tehnyt Linear Johnina jo kaksi saksalaisen Agogon julkaisemaa albumia (Hits With A Twist, 2016, Double Parade, 2018) coolisti parisuhdeakselia kommentoivaa, rennosti groovailevaa musiikkia, joka muistuttaa hiukan Steely Danista, vaikka selkeästi onkin oma lukunsa ja tätä päivää. Linear John -hahmon kautta oli helppo pelata, kun pohti, ”miten Linear John tämän tekisi?”. Vapauduin omasta historiastani jazz/freelance-muusikkona. Siitä lähtee kerrallaan yksi ääni, jota voi soittaessa muokata toisella kädellä. Suosikistaan Arp Odyssey Mk 3:sta hän ei koskaan luopunut. Mulla on nyt huippu bändi täynnä nuoria jazz-muusikoita ja keikkoja on tehty Suomessa, Saksassa ja Virossa. Perinteisesti jako jazzja rock/pop-muusikoihin on meillä ollut selvä, mutta maamme eturivin puhaltajiin lukeutuva Markus Holkko (oma kvartetti, U-Street All Stars, Lightboxer, Eternal Erection, Ile Kallio Big Rock Band, Espoo Big Band) loikkasi sen yli pari vuotta sitten poikkeuksellisen rohkeasti ja maukkain tuloksin. Tietty jatsillisuus kuuluu Linear Johnissa, mutta tyystin alleviivaamatta. Sitä pitää treenata. Siihen asti olin tehnyt musaa vain kynällä nuottipaperille. – Olen nyt ollut Kaliforniassa kolme kuukautta ja olen vielä toiset kolme. Studiossa biisejä tehdessäni en ajatellut lopputulosta, tein niitä intuitiolla ja katsoin, mitä tulee. Pitää olla syvällinen ymmärrys joka tyylistä erikseen. Sydämeltäni olen aina ollut enemmän ”artisti” kuin ”piinkova amtä valtaosan. Se oli antoisaa ja mielenkiintoista ja pidän siitä valtavasti. Livelevyä odotellessa... Holkon nasaali laulutyyli yllättää keskustelevalla vaivattomuudellaan, samoin kuin normista poikkeava syntikkapolitiikka. Neuvottelen just musavideon kuvauksesta. Päädyin tekemään monista biiseistä täysin erilaisia versioita kuin levyllä. Markus sanoo Linear Johnin soineen hyvin radiossa Saksassa, Ranskassa ja Portugalissa. – Se on mulle soitin siinä kuin foni, viulu tai kitara. mattisoittaja”, parhaillaan Kaliforniassa viihtyvä Markus kertoo ja lisää nimen olleen erään soittajakaverin heitto, jolla tämä viittasi ”eklektiseen musiikkihistoriaani useine tyylillisine vaihteluineen”. Olenhan koko elämäni kuunnellut ja tutkinut musiikkia laidasta laitaan.” Linear John syntyi intuitiolla E dustan sitä koulukuntaa, jonka mukaan hyppy mukavuusalueelta uusiin maisemiin tekee aina hyvää musiikintekijälle, ja tarkemmin ajatellen ihmiselle ylipäätään. Innoittajina on olleet kaikki taiteen historian hulluimmat ja rohkeimmat yksilöt
Fullsteam First Kid.indd 49 5.12.2018 8.41
PORILAISEN TREENIKÄMPÄN PUHALTAJAT Eleanoora Rosenholmin yhteyteen on aina liimailtu kokeellisen popmusiikin titteliä, mutta tekijät puhuvat mieluummin ”kokeellisesta prosessista”. Hän antoi lahjaksi maatuskan, avaan sen vasta terminaalin aulassa.” Näin alkaa uusi jakso Eleanoora Rosenholmin maallisesta taivalluksesta, mutta hän ei ole kukaan meistä – tuo itärajan takainen ääni manifestoituu vain Pasi Salmen sävelissä, Mika Rätön kirjaimissa ja Noora Tommilan lihallisessa ilmaisussa. Talvipalatsin puutarhassa yhdistyvät temaattisena kokonaisuutena sävelet sanojen kanssa, jotka molemmat ammentavat itäisen kaalikeiton tuoksuista. Vierustoverini on laulaja Alla Pugatšova. – Kuusi vuotta on kulunut edellisestä levystä, mutta epätoivo ei iskenyt, eikä hanskoja lyöty tiskiin, kertoo myös Saijaa Saijaa ja Magyar Posse -yhtyeistä tuttu Salmi. – Sovittiin, että heti elokuvan jälkeen palataan projektin äärelle. – Meillä on molemmilla kummallinen rakkaussuhde venäläiseen iskelmämusiikkiin. Näin se musa olikin ihan tuoretta omissa korvissa, kun sitä lopulta pääsi työstämään. – Mitään levyä ei olla tehty niin, että vanhempi minä kuuntelee kuusi vuotta 50 SOUNDI eleanoora rosenholm -taitto.indd 50 5.12.2018 14.58. Aikaa vierähti ja välissä ei tullut edes kuunneltua tätä materiaalia. ”S aavuin Moskovaan punaisena lokakuuna Airflotin lennolla, vuoden vaihto-oppilaana. Musiikin puolella yksi elementeistä on romuluisuus: ”klonksottava” sekä ”sinne-suntänne” menevä biitti, kertoo Salmi, ja muistuttaa, ettei kokonaisuudesta sovi myöskään unohtaa mahtipontista kommunistikuoroa. Pasilla oli Teksti: Kalevi Suopursu Kuva: Juha Arvid Helminen PORILAISET VENÄLÄISESSÄ KARAOKESSA Seitsemään vuoteen venähtäneen tauon jälkeen ilmestyneellä Talvipalatsin puutarhassa -albumilla Eleanoora Rosenholm hieroo saippuaa neuvostoliittolaisen balettikoulun lattiaan. Nopeaa assosiaatiota siihen: Eleanoora voisi olla Pietarista kotoisin ja laulaa karaokea Alla Pugatšovan kanssa! Pasi etsi netistä venäläisiä sivustoja ja vastaan tulivat Vaganovan balettikoulu sekä Moskovan metron kartta – ne sitten lähti vyöryttämään sitä koko prosessia eteenpäin. pari pientä nopeaa hahmotelmaa jollain vanhalla Yamaha-urulla ja heti siinä nousi venäläisen karaoken tunnelma. Se suhde on samaan aikaan romanttinen ja pelottava. Elokuvalla Salmi viittaa absurdis-surrealistisena pidettyyn Samurai Rauni Reposaarelaiseen (2016), jota tavalla tai toisella kaikki tämän artikkelin haastateltavat olivat tekemässä satakuntalaisella antaumuksella vuosina 2012–2016. VENÄLÄINEN KARAOKE Reposaarelaisen ohjaajanakin tunnettu Mika Rättö muistelee Eleanooran uusimman albumin ensiaskelia: – Sattuma lähti vetämään. Silmä ja korva ovat tottuneet siihen estetiikkaan satukirjojen ja lastenohjelmien kautta
Tauko on tehnyt hyvää, kun on mukava palata tähän livehommaan. eleanoora rosenholm -taitto.indd 51 5.12.2018 14.58. – Tästä tulee taas uusi mielenkiintoinen kokemus, jota odotan innolla. – Pojat teki aina pohjan ja mä kävin heti nopeasti sitten laulamassa siihen. Siihen ei ole sen kummempaa syytä, Salmi paljastaa. me ollaan palattu taas lähtöpisteeseen eli tehdään levyjä suoraan kuluttajille. Haastattelun lopuksi turisemme vielä uudistuneesta livekokoonpanosta, jonka ensimmäisellä joulukuisella keikalla seilaa jo uusi perkussionisti sekä kosketinsoittaja. nuoremman minän levyä, aprikoi Salmi, ja jatkaa että koko ”tekoprosessi oli todella omituinen, eikä levystä meinannut saada otetta ollenkaan.” Vanhat laitteet olivat alkeelliset ja atk:n suomat äänikortit suorastaan ”käppäset.” – Ruuhkaisella treeniksellä päästiin yhdellä mikillä äänittämään heti, kun joku ei kolistellut menemään, muistelee porin murteeseen nojaava Rättö. SIPULINTUOKSUINEN HENKI Kaikkien näiden kuulaiden sävelien ja kirjallisten sanojen jälkeen Eleanoora Rosenholm olisi kuitenkin vain helisevä vaski, jos häneen ei puhallettaisi sipulintuoksuista henkeä. Kirjoita sinne, että Fonal on taas työharjoittelussa! Pian meidän ykkösoluemme saavat kuitenkin jäädä, kun epävireisistä talkkareista koostuva kuoromme hoilaa miljoonat ruusut, ja tämä tarinamme palaa siihen slaavilaisen alkupisteeseen, josta lähdettiinkin matkaan. – Sami hei! Pistänkö mä nyt lehteen, että Fonal is back. – Back, joo! Tai pistä että… hmm... Kahdessa eri asunnossa ja kolmessa eri studiossa kasattu Talvipalatsin puutarhassa on kuitenkin samaan aikaan levysarjan yhtenäisin kokonaisuus: tämänpäiväisen populaarimusiikkimme elektronis-kaikuisassa maailmassa Eleanoora Rosenholm rouhii tykyttävien iskujen lisäksi myös perinteisten soittimien puolelle. Yhtäkkiä en edes muista, että monta vuotta tässä on mennyt! Alusta asti on täytynyt olla mukana – nämä Mikan kirjoittamat tarinat ovat sellaisia, joihin pitää sisäistää ensin joku rooli, kertoo Tommila ja paljastaa, että hänelle ei ole venäläiseen kulttuuriin yhtä läheistä suhdetta kuin yhtyeen muilla jäsenillä. Jos tätä olisi tehty sen kuusi vuotta putkeen, niin en tiedä missä sitä olisi nyt! MILJOONA RUUSUA Artikkelin viimeistä osiota varten meidän täytyy pistäytyä Pub Amurin Krouvin karaokejonon hännille (45 minuuttia), sillä Talvipalatsin puutarhassa kuljettaa myös toista tarinaa mukanaan: ulvilalais-tamperelainen Fonal Records, joka toi meille Lau Naun, TV-Resistorin ja Riston, aktivoituu vuosien tauon jälkeen. Mutta Sami ”Ulvilan kreivi” Sänpäkkilä tilaa vielä yhden oluen ja miettii oikeaa sanavalintaa. läiskäytän A-mollista menevän huutoni ilmoihin. Uuden Talvipalatsin puutarhassa -albumin villistä taustatarinasta huolimatta Noora Tommilalla ei itsellään ole muiden Eleonoora Rosenholm -yhtyeen jäsenten kaltaista intohimoista suhdetta venäläiseen kulttuuriin. SOUNDI 51 ”Jos tätä olisi tehty sen kuusi vuotta putkeen, niin en tiedä missä sitä olisi nyt!” Sen sijaan porilaisen kulttuurielämän suuri luova tauko nimeltä Rauni Reposaarelainen osui projektin laulajalle hyvään saumaan musiikillisen inspiraation kanssa: – Mulla oli henkilökohtaisesti tuossa semmoinen aika, että mä en ollut motivoitunut musiikista niin paljon kuin yleensä. Talvipalatsin puutarhan tulkitsijana toimii jo neljättä kertaa Noora Tommila, joka oli jo ensimmäisistä lyriikoista lähtien mukana Iisakinkirkon pituisessa prosessissa. – Akustiset soittimet siinä levyllä johtuu siitä, että matkan varrella ollaan tutustuttu porilaisen treenikämpän puhaltajiin. Mutta ei vaihtoehtoista takaovea julistaen, vaan jälleen kerran venäläisen ruletin eli sattuman ohjaamana. Motivaatio musiikintekoon on kuitenkin uuden levyn myötä taas löytynyt. Mutta aina kun päästiin äänittämään, niin sitten se into löytyi siihen tekemiseen. Pitkä tauko ei haitannut, vaan käytin sen hyväksi, kertoo Tommila
– Useimmiten ihmisen löytää kysymässä noita kysymyksiä itseltään vasta sitten, kun asiat ovat todella huonosti. Vuodessa olin säveltänyt kokonaiset kaksi albumia, Sharon hihkuu. – Tässä vaiheessa elämän ironia astui kuvaan: Juuri kun erkaannuin musiikista täysin, alkoi sitä syntyä ennätysmäisellä tahdilla. The Unforgiving (2011) ja Hydra (2014) olivat bändin sinfonisessa metallissa tyystin erilaisia albumeita, jotka otettiin joka puolella vastaan avosylin. within temptation -taitto_b.indd 52 5.12.2018 15.00. Olin silti onnistunut luomaan itselleni eräänlaisen vankilan Teksti: Aki Nuopponen OMALTA KOTIPLANEETALTAAN Within Temptationin Sharon den Adelin oli kyseenalaistettava koko elämänsä löytääkseen itsensä uudelleen. – Kun palasimme kotiin Hydra-kiertueilta, olin väsyneempi kuin koskaan. Älä ajattele hetkeen ketään muita. Vaihdoin vapaalle vaihteelle ja annoin villeimpienkin ideoitteni toteutua. Minunkin oli käytävä äärirajoilla ennen kuin annoin aikaa itselleni, mikä vain moninkertaisti toipumisaikaa. 52 SOUNDI SOUNDI 53 ”Istu alas itsesi kanssa ja kysy: Mikä tekee sinut onnelliseksi. Sharon myöntää koko Within Temptationin tulevaisuuden olleen hetken vaakalaudalla. Sharon viittaa viime keväänä julkaistuun indiesti popahtavaan My Indigo -sooloalbumiinsa ja nyt päivänvalon näkevään Within Temptationin Resist -levyyn. Kaikki ideani olivat pakotettuja ja tunkkaisia. – Se oli vaikea hetki, koska kirjoitan yleensä musiikkia vaivattomasti. – Se kaikki oli yhdistelmä burnoutia ja aiemmin välttämääni keski-iän kriisiä, Sharon sanoo nauraen ja kuittaa heti perään, että vaikka asialle on helppoa hymyillä nyt, kummittelee vuosien takainen tuska yhä alitajunnassa. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin laulajatar Sharon den Adel hymyilee helpottuneesti muistellessaan niitä syvyyksiä, joissa hän velloi vielä jonkin aikaa sitten. – Tunsin velvollisuudentuntoa bändiä kohtaan, joten pakotin itseni ylös ja aloin kirjoittaa uutta musiikkia. – Löysin itseni kysymässä itseltäni, haluanko enää tätä elämältäni. Kiertue oli pitkä ja aikatauluiltaan tiukka, mikä alkoi heijastua terveyteeni. Olin niin turhautunut, että padot alkoivat murtua pääni sisällä. Joskus itsekkyys on elintärkeää.” S atunnaisen kuulijan näkökulmasta hollantilaisen Within Temptationin menneet seitsemän vuotta vaikuttavat todelliselta unelmien täyttymykseltä. Älä ajattele hetkeen ketään muita. SEIKKAILU OMAN ITSENSÄ KANSSA Tilanne vaati äärimmäisiä ratkaisuja: Sharon selitti tilanteen Within Temptationin jäsenille, vetäytyi täysin musiikista, keskittyi perheeseensä ja tunsi valtavaa huojennusta irtaantuessaan levyjen ja kiertueiden kierteestä. – Kun aloin taas kirjoittaa, en ajatellut yhtään sitä, pitäisivätkö kuulijat tulevasta musiikistani. Siitä ei tullut yhtään mitään. Vauhdin hurmassa Within Temptation soitti satoja keikkoja molempien levyjen jälkeen. Teenkö tätä enää omasta halustani, siksi koska olen aina tehnyt tätä vai siksi että sitä odotetaan minulta. Saan jonkin idean, ajatukset alkavat lentää ja pian minulla on koossa kokonainen kappale. – Tiedän, että valtaosa Within Temptationin faneista on aika avoimia. He ottaisivat avosylin vastaan kaiken julkaisemamme. Joskus itsekkyys on elintärkeää. – En tiennyt enää itsekään, tekeekö säveltäminen ja esiintyminen minua onnelliseksi vai olenko jäänyt jumiin vanhoihin tapoihini, koska pelkäsin kysyä itseltäni, kuka olen ilman bändiä. – Tämä voi kuulostaa kornilta, mutta neuvon ihmisiä olemaan rehellisiä itselleen. En edes arvaillut tulenko julkaisemaan enää kappalettakaan. Se on laulajalle vielä soittajaakin pahempi asia, Sharon huokaisee. Tarinan karumpi puoli alkoi paljastua, kun bändi katosi lähes täysin kartalta Hydra-kiertueiden päätyttyä vuonna 2016. Istu alas itsesi kanssa ja kysy: Mikä tekee sinut onnelliseksi
– 15 vuotta sitten uuden metallin eturintamalla toimi Linkin Park. – My Indigosta syntyi matka uudenlaiseen musiikkiin ja samalla myös minuun itseeni. within temptation -taitto_b.indd 53 5.12.2018 15.00. Se sai meidät ymmärtämään musiikkia ihan uudesta kulmasta. Sharon pudistelee päätään ja nauraa kertoessaan, että Within Temptationin suhteen kävi juuri päinvastaisesti. Levyllä pohditaan nykyisen ihmiselon vääjäämätöntä rajallisuutta maailmanlopun lähestyessä. Sharonin sooloalbumista huhuiltiin jo vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä. PIENIÄ SUURIA VALLANKUMOUKSIA Jos olisi pitänyt arvata, olisi Sharonin voinut luulla katoavan popmusiikin maailmaan kokonaan, kun My Indigon täydellinen irtiotto kaikesta vanhasta oli jo harppaus kauas menneestä. Orgaaniset kosketinsoundit yhdistettynä midiraitoihin loivat raskaamman äänimaailman kuin suurimmat paisuttelumme ikinä. – Koska olin ”antanut vain mennä” My Indigon kanssa, päätimme tehdä samoin Within Temptationin suhteen. Nyt My Indigon myötä Sharon on sitä mieltä, että sooloalbumi ilmestyi juuri nyt oikeaan aikaan, vaikka se syntyikin kipeistä lähtökohdista. – Päästimme irti sovituksista, joissa kitarat ovat kaiken pohja, jossa koskettimet luovat heleää tunnelmaa ja jossa laulut ovat se selkein lead-elementti. Seikkailin erilaisien pop-soundien pauloissa ja se avasi monia lukkoja. – En ole sittemmin kohdannut vastaavaa vallankumousta, mutta My Indigo toimi vastaavana sisäisenä kipinänä. Sharon vertaa tilannetta vuoteen 2004, kun Within Temptation julkaisi läpimurtoalbuminsa The Silent Forcen. – Olin matkannut syvimmästä epätoivosta suurimpaan riemuun ja huomasin, että tajunnastani pursusi ideoita Within Temptationille. Uskon että olemme matkalla kohti Maan loppua niin nopeasti kiihtyvällä vauhdilla, ettei kotimme kuolema tapahdu pitkän kituuttamisen kera. Halusimme luoda instrumenttien välille symbioottisen suhteen. Olin astunut ulos genrestäni ja näin sen nyt selvemmin kuin ikinä. – Kun äänitimme kitarat, tallensimme myös niiden midiraidat, jotka toimivat kosketinsovituksien ytimenä. Se sai minut löytämään taas rakkauden musiikkiin. Within Temptationin vaikeuksien kautta syntyneellä Resist-albumilla on synkkä teema. Jos vertaatte The Silent Forcea nyt Mother Earthiin (2000), huomaatte varmasti mitä tarkoitan. Olimme kyllä kokeilleet vuosien varrella kaikenlaista, mutta se tietty ahdas sapluuna oli aina olemassa. Tämä ajatus yhdistettynä uuden Resist-albumin tummanpuhuvaan sci-fi teemaan herättää mielikuvan Within Temptationista, joka on nyt lähtenyt omalta kotiplaneetaltaan kohti avaruutta. My Indigon kirkkaudesta päädyttiin jopa niin synkkiin soundeihin, että Resist sai lopulta rinnalleen Within Temptationin historian vakavimman teeman, joka ei kuvaile planeettamme tulevaisuutta kovin toiveikkaaksi. – Jos olisin tehnyt sooloalbumin viisi tai kymmenen vuotta sitten, olisi siitä tullut todennäköisesti hieman kiireellä pyöräytetty projektilevy tai sitten tavalla tai toisella Within Temptationia eri kuoseissa. Löysin albumia tehdessäni sovituksia, synasoundeja ja työkaluja lauluilleni, joita en ollut tiennyt olevan olemassakaan. – Ihminen on mustavalkoinen olento ja tässäkin tapauksessa toteutui eräänlainen heiluriliike, Sharon hymähtää. – Ollessamme studiossa katsahdin muihin ja toivoin kuulevani sanoja, joita tämä musiikki toi mieleen. En ollut tuntenut tällaista vuosiin. – My Indigo on täysin alaston ja aito albumi juuri sen takia, ettei sitä tehty vain sooloalbumin tekemisen ilosta. – Jossain vaiheessa meidän on kysyttävä itseltämme: Mitä teemme, kun kotimme ei ole enää elinkelpoinen. Yksi sanoi ”sci-fi”, toinen ”dystopia”, kolmas ”maailmanloppu”, neljäs ”pakolaisuus maasta”, ja musiikki loi teeman kuin itsestään. 52 SOUNDI SOUNDI 53 genremme sisälle. Siinä kohdassa ihmiskunnan todellinen luonto tulee paljastumaan, eikä se tule olemaan kaunis näky. – Kysymme levyllä, mitkä ovat menneiden tekojemme seuraamukset tulevaisuudessa
The 1975:n soundiin ensilevyltä lähtien oleellisesti kuuluneet kasarikitarat ja ambient-biisit ovat yhä tallella, mutta bändin musiikillinen anti on syönyt sisäänsä uusia elementtejä etenkin jazzin saralta. Levyn tuotannon luomalla maisemalla halutaan selvästi korostaa Love It If We Made Itiltä löytyvää, koko levyn teeman tiivistävää lausetta ”modernity has failed us”. Lyyrikkona Matt Healy on The 1975:n debyytiltä lähtien keskittynyt hienostelemattomien ja jopa arkisten anekdoottien kertojaksi. A Brief Inquirylla Healyn elämä eroaa kuitenkin useimpien arjesta merkittävästi: Healy ei varo viittaamasta heroiiniaddiktioonsa (Love It If We Made It) tai vuosien varrella muuttuneeseen elämäänsä (Give Yourself A Try). Punainen lanka löytyy kuitenkin kulkemalla sama polku useampaan otteeseen. T he 1975 on viidessä vuodessa kasvanut askel askeleelta niin suureksi ilmiöksi kuin yhtyemuotoinen kollektiivi voi kutakuinkin kasvaa 2010-luvulla. MIRKO SIIKALUOMA HHHH K u v a: D an n y N o rt h Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 54 7.12.2018 9.31. A Brief Inquiry Into Online Relationships ei lunasta tätä tähtäintä; albumin suurimmat ansiot ovat sen luomassa ajankuvassa, eivät niinkään genreään mullistavissa musiikillisissa innovaatioissa. Matt Healy on kertonut yhtyeen ottaneen kolmoslevyn tavoitteekseen kirjoittaa oman sukupolvensa OK Computerin tai The Queen Is Deadin. Häiritsevän lähellä aitoutta koettava uncanny valley -ilmiö saa uuden merkityksen albumin alleviivaavan digitaalisessa soundimaailmassa, jossa jopa herkin akustinen hetki on kuorrutettu digiambientilla (Be My Mistake). Vuodet näyttävät miten The 1975:n visio kestää ajan hammasta, mutta ei voi väittää etteikö A Brief Inquiry lukeutuisi julkaisuvuotensa puhutuimpiin levykokonaisuuksiin. On vaikea nimetä toista bändiä, jolla olisi uskallusta heittää Tootimetootimetootimen viime vuosina yliviljettyä tropical housea samalle albumille Minen lounge jazz -balladin kanssa. Kun albumi päättyy levyn parhaimmistoon lukeutuvan I Always Wanna Die (Sometimes) -kappaleen massiiviseen haikeuteen, kuuntelija tuntee ensikierroksen jälkeen olevansa hukassa. A Brief Inquiry Into Online Relationships on ensiraapaisulla hämmentävän hajanainen albumi, joka paljastaa draamallisen kaarensa useampien kuunteluiden myötä. Aivan kuin The 1975 yrittäisi kysyä onko tämä se tulevaisuus, jonka halusimme. Jazzin lainaaminen uuden sukupolven räppiin viittaavan ylilyövän autotunekuorrutuksen rinnalla on bändin tapa osoittaa sormella postmoderniin leikkaa-liimaa-kulttuuriin, jossa kaikki on lopulta pastissin pastissia. Samaan aikaan hänen kynästään kumpuaa viittauksia hukkuneisiin pakolaislapsiin, Donald Trumpiin ja itsensä internetiin hukanneisiin ihmisiin. Brittimedian – etenkin NME:n – lempilapsekseen nostama bändi on pyrkinyt kolmannen albuminsa kohdalla kasvattamaan fanien odotuksia kiusoittelemalla yli vuoden ajan julkaisevansa Music For Cars -nimisen levyn – vain ilmoittaakseen lopulta julkaiseLevyarviot > 54 SOUNDI Levyarviot > ...levy tuntuukin ensi alkuun yhdeltä pitkältä improvisaatiolta... A Brief Inquiry Into Online Relationships The 1975 Universal ”Albumin suurimmat ansiot ovat sen luomassa ajankuvassa, eivät niinkään genreään mullistavissa musiikillisissa innovaatioissa.” vansa kaksi albumia muutaman kuukauden välillä toisistaan
Erityisen herkullisia koukkuja tarjoilee rytmiryhmä, jonka dubstepja ska-vaikutteet maustavat oivasti Asan kotikutoista soppaa. Asa Rakkauslauluja miehille Roihis Musica Asa julkaisi vuonna 2015 legendaarisen Love Recordsin katalogiin perustuneen levyn Love. Samalla Asa astui rohkeasti 70-lukuisen progen maastoon, joka on vahvoilla mielikuvilla miinoitettu suomirockin pyhässä kaanonissa. Melodiat eivät tarjoa oikopolkuja ja kappaleiden rakenteet eivät toteuta popmusiikin muotokieleen tottuneita kaavoja. Parhaimmillaan säveltäjä ja sovittaja Pasi Salmi yhdistää tarttuvaa elektropoppia kunnianhimoisiin orkestraatioihin ja laulukuoroihin tavalla, jota voi verrata Laibachiin tai jopa Abban ja Queenin saavutuksiin. Levy tuntuukin ensi alkuun yhdeltä pitkältä improvisaatiolta, jossa keskiöön ei Asalle epätyypillisesti nouse lyriikat vaan rytmit ja soinnilliset sävyt. Vaikka kyseisen teoksen sinänsä herkullinen konsepti ei kaikilta osin aivan maaliinsa osunut, oli se selvä askel eteenpäin Asan monipolvisella uralla. JARI MÄKELÄ HHHH SOUNDI 55 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...levy tuntuukin ensi alkuun yhdeltä pitkältä improvisaatiolta... Minä kysyn minne unohtui YYA-sopimus. Rosenholm-albumeiden vakionumeroksi muodostunut Itä-Aasia-vaikutteinen biisi on tällä kertaa huumeparonittaren kamanhakureissusta Siperian halki kertova Oopium China. Rätön sanoitusten kimuranteimmin taipuvia namedroppailuja kuunnellessaan voi kuvitella, miten Rättö & Lehtisalo Spandex-pöksyissään muistuttaisi Freddie Mercurya ja Queen-yhtyettä yltämättä kuitenkaan alkuperäisen tasolle. Varsinkin ahtaan rap-skenen ulkopuolinen maailma havahtui siihen, että Asa on artistina oikeasti samaa henkistä jatkumoa kuin vaikkapa Dave, Juice ja Gösta aikoinaan. Limittäiset aikatasot heittelevät vokalisti Noora Tommilaa keisarinna Katariina Suuren hovista Pietarin balettiakatemiaan ja 80-lukulaiseen Moskova metroon asti. Rakkauslauluja miehille juontaa juurensa samaan kaleidoskooppiseen maisemaan kuin Love-levy. Dystooppisen scifieepoksen Hyväile minua pimeä tähti (2011) jälkeen kuuden vuoden aikana äänitetty neljäs albumi Talvipalatsin puutarhassa voisi olla yhtyeen kaupallinen läpimurto, ellei sen kantavana teemana olisi kommunismia pelkäävien suomalaisten kauheasti kammoama Neuvostoliitto. Ja helpolla Asa ei kuulijaa tällä kertaa onneksi päästä. Rakkauslauluja miehille onkin ehdottomasti iso kokonaisuus, jonka pieniin paloihin pilkkominen ei tee sille oikeutta. Kappaleet kuten Aikatauluseinät toteuttavat tätä ”Kalevala kohtaa Jamaikan” -paradoksia oivallisesti. Päätöskappaleessa Hyvästi planeetta maa itsensä taivaalle omatekoisella avaruusaluksella räjäyttävä ITE-kosmonautti jättää hyvästit muun muassa toveri Stalinille, Uralin pihlajille ja Alla Pugatsovalle. Dostojevskin ja Vysotskin kämpillä bailataan kuolleiden venaläisten klassikoiden kanssa Ikimuistoinen yö mahorkan, suolakurkkujen, smetanan ja vodkan voimalla. Tähän neitseelliseen maaperään ei kukaan suomalainen rapmuusikko ennen Asaa ollut vielä tohtinut koskea. Sanoittaja Mika Rätön Neuvostoliitto on historiallisesti yhtä korrekti populaarikulttuurinen konstruktio kuin ohjaaja Jari Halosen elokuvissa Takaisin Ryssiin ja Lipton Cockton In The Shadows Of Sodoma esitetty. Kun viime kuulemasta seisemän vuotta kypsynyt, edelleen enkeliääninen Tommila tulkitsee samoja taidokkaita melodioita ja viittauksia täyteen tungettuja tekstejä, tulee mieleen paikoin väistämättä Abba kunnianhimoisimmillaan – eikä Tommila häviä vertailussa. Se, että mukana on Eevil Stöön kaltainen antisankari luo siihen vielä lisää kieroutunutta kontrastia. Vaikka Rakkauslauluja miehille näyttäytyy soinnillisesti kepeänä, on se Asan tuotannon vaikeimmin lähestyttäviä levyjä. Pidän erityisesti siitä tunteesta, että tästä valmiiksi pureksitussa ja äärimmilleen prosessoidussa maailmassa ei kaikki voi olla aina helppoa. JARI JOKIRINNE HHHH K u v a: O lg a P o p p iu s K u v a: Ju h a A rv id H el m in en Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 55 7.12.2018 9.31. Eleanoora Rosenholm Talvipalatsin puutarhassa Fonal Eleanoora Rosenholm tekee seitsemän vuoden tauon jälkeen paluun kovempana kuin koskaan. Levyn hienoin yksittäinen hetki on kuitenkin loppuun säästetty Kosketinsoittaja, joka kunnioittaa vahvasti Wigwamin, Tasavallan Presidentin ja muiden suomiprogen jättiläisten perintöä. Freejazzin ja fuusion suuntaan kumartavat elementit puskevat pop-ilmaisun väkisinkin taka-alalle, mutta kokonaisuus on silti keveä ja tarttumapintaa löytyy
Kun maailmaa katsoo lasisipulin läpi, tuloksena voi olla mestariteos – eikä tätä albumia kannata arvioida esitys esitykseltä, vaan kokonaisuutena. Tässä liikutaan luonnonvoiman kaltaisen ilmiön äärellä. Parissa vuodessa todella kuumaksi nimeksi espanjankielisillä musiikkimarkkinoilla noussut Rosalía havahduttaa toisella albumillaan pohtimaan tätä karua faktaa. Biisinsä kirjoittava, niiden tuotantoon vahvasti osallistuva ja videoissa uhmakkaasti säteilevä laulaja haluaa olla moderni pop-artisti – ei pelkkä tradition vaalija. Kaikki muuttui seuraavaan vuoteen tultaessa: yhteiskunnallisesti se tunnetaan levottomuuksien leimaamana hulluna vuotena ja myös muutokset nelikossa olivat sen uran tärkeimpiä. Näin sulavasti klubin seiniä ravistavasta rytmiikasta spirituaaliseen tuskalauluun leikkaavaa musiikkia kuulee varsin harvoin. Anglo-suomi-kuplan ympärille kohoavan kielimuurin taakse kurkistaminen kannattaa – muutenkin kuin myyttistä autenttisuutta etnokiilto silmissä himoiten. Taitava flamencomainen laulufraseeraus ja taputukset muistuttavat juurista, mutta tehokas elektronisen popin tuotantokieli kertoo suurista haaveista. Rosalían lauluosuudet jo yksinään tekevät hänen musiikistaan syvää ja vaikuttavaa. George Harrison eli vahvaa luomiskauttaan ja eräässä mielessä White Album oli myös alku jäsenten soolourille – onko lopputuloksena hajanaisuus vai rikkaus, siitä filosofit ovat väitelleet puoli vuosisataa; tähdistä voi päätellä, kummalle puolelle itse asetun. Keväällä 1968 yhtye kävi Intiassa silloisen gurunsa meditaatioleirillä, jossa kaikki eivät pitkään viihtyneet, mutta albumin laulut tehtiin enimmäkseen siellä. El Mal Querer nostaa pelin uudelle tasolle. Latinomarkkinat ovat tulvillaan tällaista sekä kuunneltavaa että tanssittavaa musiikkia, jossa uusi ja vanha leivotaan räjähtäväksi komboksi. Joidenkin mielestä on ihme, että Paulin monia ärsyttävä hittirenkutus Obla-di, Ob-la-da ja John Lennonin vuoden levotonta ilmapiiriä kuvaava kaoottinen äänikollaasi Revolution 9 mahtuivat samalle levylle, toiset olivat vielä sitä mieltä, että molemmat olisi pitänyt jättää siltä pois. Nuori katalaani tekee iskevää ja kiehtovaa musiikkia, jossa on kosolti popin tarttumapintaa ja samalla syvästä traditiosta tulevaa omaleimaisuutta. Nelikko ei juuri demonnut laulujaan, mutta nyt se teki poikkeuksen ja kokoontui ennen albumin levyttämistä George Harrisonin talolle. Pelinavaus oli pitkälti akustinen ja perinteitä kunnioittava flamenco-levy. Sexy Sadie, Blackbird ja While My Guitar Gently Weeps ovat klassikoita, joiden voima vain korostuu mukana olevista muista esityksistä. Hienossa kirjan muotoisessa paketissa yksi cd on akustisia demoja, ja kun kolme levyä on sessioiden outtakeja, paketista pystyy seuraamaan monien laulujen kehitystä lopulliseen muotoonsa. PEKKA LAINE HHHH Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 56 7.12.2018 9.43. 56 SOUNDI Levyarviot > ...merkilliset tarinat tempaavat mukaansa jo ensikuuntelemalta... Vuosi albumin julkaisusta The Beatles oli jo lakannut olemasta, vaikka yleisö ei sitä vielä tiennyt. ANTTI MARTTINEN HHHHH Rosalía El Mal Querer Sony Suurin osa meistä laaja-alaisinakin itseään pitävistä musiikkidiggareista kuluttaa todellisuudessa musiikkinsa varsin rajoittuneessa ja suppeassa kuplassa. Barcelonan liepeiltä kotoisin olevan Rosalía debytoi Latin Grammy -ehdokkuuden poikineella Los Angeles -albumilla vuonna 2017. Vuosi 1968 elää enää historiadokumenteissa, mutta ”Valkoinen tupla” elää ikuisesti. Virtuoosimainen ja samalla äärimmäisen luonteva ja vaivaton laulutulkinta tuntuu monin paikoin turmeltumattomalta vastakohdalta r&b-tähtien itsetarkoitukselliselle briljeeraukselle. Giles Martinin uusi miksaus tekee albumille kunniaa, mutta varsinainen täky on koko paketti. Yhtye ei enää ollut kiinteä kokonaisuus, ja kaikki neljä jäsentä ovat mukana vain noin puolessa levytyksistä, jotkut olivat peräti sooloesityksiä. Kuitenkin flamenco-perinteen syvät impulssit ympäröivät kaiken aikaa vastustamattomasti pumppaavia hip hop -taajuuksia. Yhtye, joka oli hallinnut 1960-lukua oli mennyttä siinä missä vuosikymmenkin. K u v at : Li n d a M cC ar tn ey The Beatles The Beatles – 50th Anniversary Expanded Edition Apple Vuosi 1967 tunnetaan rockin psykedeelisenä vuotena ja silloin The Beatles teki alan uraauurtavat mestariteoksensa. Esityksissä ei enää ollut psykedeliaa, vaan häikäisevää laaja-alaisuutta. Hiihdämme suht tuttuja latuja, vaikka tiedämme ulkomaailman tarjoamista rajattomista mahdollisuuksista
Avausraita Bring On The Dancing Horses ei eroa paljoakaan originaalista singlestä, mutta parhaan albuminsa Ocean Rainin (1984) The Killing Moon soi nyt pianon ja The London Session Orchestran jousien voimin. Naisääniäkin levyllä kuullaan, mutta mystinen "Suvi" ei kuulu heihin, vaan nimi on Karin pseudonyymi. Kirjasta löytyy David Fricken artikkeli, Jimin käsin kirjoittamia lyriikoita ja ohjeita levy-yhtiölle sekä runsaasti harvinaisia kuvia. Salaa miksauspöydästä kahdelle raidalle tehty äänitys on teknisesti karu, mutta aikaa kuvaa hyvin, että yleisön edessä tehdyn soundcheckin jälkeen bändi paiskaa ensimmäiseksi Are You Experiencedin rankkaa freetä. Jokin ruotsiksi kiljutun ahdistuneen tekstimaailman ja rasvatun good time -rock’n’roll -riffittelyn yhdistelmässä on kuitenkin omaa, uutta ja innostavaa. Haastava lähtökohta minkä tahansa levyn kuunteluun. Stoogesiaaninen toimintarock, eeppinen hevimeno, sankarilliset tuplakitarat ja hitikkäät laulukoukut rullaavat eteenpäin vaivattoman kiihkeästi. Hankalasti nimetyn ahvenanmaalaisbändin debyyttipitkäsoitto saavutti korvani marrasmasennuksen pimeimmässä alhossa. Valitettavasti mikään ei kuitenkaan ole toden teolla uudistunut bändin viimeisten vuosikymmenten aikana. Harvoin on läheisen kuolema kohdattu yhtä koskettavasti kuin Beloved-sinkulla, ja harvoin on hillittyyn kuiskailuun ladattu yhtä paljon merkitystä kuin Womanilla. VILLE PIRINEN HHHHH Echo & The Bunnymen The Stars, The Oceans & The Moon BMG Useat artistit ovat viime aikoina uusintaneet vanhoja laulujaan. Reippaan tunnin mittaiseksi eepokseksi paisutettu levy on työläs kokonaisuus, eikä suinkaan hyödy pituudestaan. Herkkupala Hendrix-friikeille, muut pärjäävät alkuperäisellä viiden tähden levyllä mainiosti. Vaatimattomamman Sergeantin viileän tyylikäs kitarointi tekee sekin kunniaa Echo & The Bunnymenin paikoin dramaattis-melankolisillekin lauluille. Kotiinpaluiden sarjassa Delta ei ole ihan sieltä tavanomaisimmasta päästä: brittiyhtyeen neljännellä levyllä banjot ja agraariajan ihanteet kohtaavat electronican ja modernin studiotekniikan taiat. Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 57 7.12.2018 10.55. Mukana on myös konkarirytmikaksikko Juppo Paavola ja Ville Rauhala, joka takaa vankan rytmipuolen. Suihkosen punk-ääni herää henkiin kappaleissa Sisällissota ja Esiisät, Viva Tauno Palo taas kuulostaa siltä kuin Puk kohtaisi Ultra Bran. Tämä Hendrixin alkuperäisellä kansi-idealla toteutettu juhlakansio tarjoaa extralevyllisen biisien joskus aika erilaisiakin demoversioita, muttei yllättäen yhtään täysin ennenkuulumatonta kappaletta. Jimi nimenomaan näki studion myös instrumenttina ja äänittäjä Eddie Kramerissa hänellä oli yhtä omistautunut työpari. SALLA HARJULA HHH ...merkilliset tarinat tempaavat mukaansa jo ensikuuntelemalta... Kolmas cd on Experiencen ennenjulkaisematon Hollywood Bowlin keikka syyskuulta 1968. PERTTI OJALA HHHH The Jimi Hendrix Experience Electric Ladyland – 50th Anniversary Deluxe Edition Legacy Tuntuu käsittämättömältä, että Jimi Hendrix oli kuollessaan syksyllä 1970 vasta 27-vuotias ja jo tehnyt kolme loistavaa albumia, joista tämä jäi hänen viimeiseksi studiotyökseen. Lopputulema on omituinen dubilla kuvitettu äänikirja, pienoisnovellikokokoelma musiikin muodossa. Kuhna veivaa rummut ja puhaltimet poislukien kaikki instrumentit itse. Paperilla konsepti on järjetön, mutta toteutettuna yllättävänkin toimiva. Tanssisin reiveissä esimerkiksi We Live Forever -biisin aggressiiviseen drum’n’bass-menoon yhtä mielelläni kuin Prodigyn mihin tahansa vanhempaan biisiin. Skaala ulottuu Voodoo Chilen kosmisesta deltabluesista basisti Noel Reddingin laulaman Little Miss Strangen psych-popin sekä Crosstown Trafficin ja Gypsy Eyesin funkyn riffittelyn kautta Burning Of The Midninght Lampin kokeelliseen psykedeliaan. Evergreenistä (1997) alkaneen uuden tulemisen aikana liverpoolilaisbändi ei ole yltänyt huippuvuosiensa tasolle, joten The Stars, The Oceans & The Moon keskittyy lähinnä alkuperäisen kvartetin tuotantoon. Mikään ei Prodigyn seitsemännellä levyllä ole sinänsä vialla… mutta bändin omien Lontoon kotikulmien uuden polven elektronimet ovat ajaneet esikuvansa ohi. SOUNDI 57 Suvi Suihkonen ja Kallonkutistajat Suvi Suihkonen ja Kallonkutistajat Wood Monessa mukana ollut (Piski, Nokiperkeleen Aurinko) indie/punkmies Kari Suihkonen on tehnyt värikkään ja monimuotoisen levyn uudella nimellä. Prodigy oli aikansa kapinallinen, ja nyt bändi on oman genrensä tuttu ja turvallinen iskä. Täyteläinen esitys Paimen kuuluu levyn parhaimmistoon ja voisi hyvin soida radiossa, samoin saksofonin ja naiskuoron sävyttämä Rantahiekkaa. Promoliuskan teksti "Jos tämä levy olisi elokuva, ohjaaja olisi David Lynch" antaa sisällöstä osviittaa. Jengi sekosi niin, että loikki bändin ja katsomon väliseen uima-altaaseen. Kahdesta uudesta laulusta The Somnambulistissa on ainesta myöhempien aikojen Bunnymen-klassikoksi. Tämä tekee alun perin vaarallisesta genrensä uudistajasta nykypäivänä turhankin tutun kuuloisen heviteknopumpun. Pökerryttävä levy Electric Ladyland onkin yhä futuristiselta tuntuvassa monipuolisuudessaan. Mikäli tarpeettomat kappaBegravningsentreprenöreena Jämna Plågor Full Contact Taideteoksen yksilökohtainen vaikuttavuus perustuu varsinaisen taiteellisen sisällön lisäksi olosuhteisiin joissa yksilö teokselle altistuu. Levyllä kuullaan peräti neljä coveria, jotka erottuvat mukavasti alkuperäisesityksistä, etenkin täyteläiseksi sovitettu päätöspala Setä Ben ja hänen lentävät syntetisaattorinsa, joka Kari Peitsamon alkuperäisenä on esitetty pelkän akustisen kitaran säestyksellä. Hyvinkin antoisa kuuntelukokemus. LINDA SÖDERHOLM HHH Prodigy No Tourists BMG 90-luvun konemusiikin innovaattori on vuonna 2018 hionut soundinsa teräväksi, säilyttänyt sävellyskynänsä koukkuvainun, ja pitänyt tavaramerkkinsä eli häijyn tanssittavuuden samalla tasolla kuin aina. Innon verbaalinen kompetenssi pääsee täysiin oikeuksiinsa Kuhnafar-I:n omalaatuisen poljennon käsittelyssä, joka antaa kuitenkin teksteille riittävästi tilaa sekä avaruutta – merkilliset tarinat tempaavat mukaansa jo ensikuuntelemalta. Jämna Plågor on kuin kirkkaana hohtava heavy metal -kevätaurinko. Yhtye soittaa sinänsä sata kertaa kuultua KUNNON MUSAA. Begravningsentreprenörernan kohottava korkeaoktaanirock oli ”just what the doctor ordered”. Mutta dj:n ominaisuudessa en lisäisi sitä enkä levyn muita biisejä tarkoituksella reivien soittolistaan. Deltalla on myös puutteensa. -albumin (1999) myötä Ian McCullochin ja Will Sergeantin muodostamaksi luovaksi ytimeksi. McCulloch tulkitsee toinen toistaan uljaammat biisit yhä niin vaikuttavasti kuin ennätyksellisen suuren itsetunnon omaava sielukas laulaja vain voi. Echo & The Bunnymenin kokoonpano typistyi What Are You Going To Do With Your Life. Jimin täysin erilainen spaceversio Dylanin silloin juuri julkaistusta All Along The Watchtowerista oli sekin lähtölaukaus tuleville tyyleille ja loksautti Bobinkin leuat silkasta ihailusta. Blu-ray sisältää Electric Ladylandin alkuperäisen ja 5.1 surround -miksauksen sekä Kramerin vetämän dokumentin levynteosta manageri Chas Chandlerin, rumpali Mitch Mitchellin ja Reddingin haastatteluilla. Apokalyptisiin kansiin pakattu albumi sisältää kappaleita kuten Död eller levande tai Hårda tider, mutta sen kuuntelu on voimaannuttaa. ANTTI MARTTINEN HHHH Mumford & Sons Delta Universal Stadionpuitteisen Wilder Mindin (2015) kautta world-musiikin maailmassa harhaillut Mumford & Sons on valmis palaamaan kotiin. JUSSI NIEMI HHHH Kuhnafar-I Dub One Playground Suomireggaen uranuurtaja ja oman tiensä kulkija Kuhnafar-I alias Juhamatti ”Kuhna” Kauppinen pysyy rehellisenä tyylilleen: uusi kokopitkä on varsin kuhnamaista puhelauluilmaisua suomalaiskansallisin dubsekä reggaerytmein. Lähtökohtaisesti epäilyttävässä operaatiossa ovat onnistuneet ainakin Paul Simon ja Yoko Ono. Ilmestyessään 1968 se edusti äärimmäistä etulinjaa sekä musiikillisesti että studioteknisesti. Tähän joukkoon liittyy 80-luvun alkupuolen brittirockin eliittiin lukeutuva Echo & The Bunnymen. Osa levyn viehätyksestä on sovitusten rikkaudessa ja niissä käytetyistä runsaista soittimista. Tällä kertaa taiteilija on säveltänyt musiikin Markku Innon (1945–2018) Blues One -kirjasta poimittuihin runoihin ja albumi onkin kunnianosoitus tälle Suomen ainoalle varsinaiselle ugprofeetalle. Jämna Plågorin aloittavan Jag här fått nog av dig -kappaleen lopussa olin kuitenkin jo kaivautunut ylös henkisestä suohaudastani ja laukkasin nyrkit pystyssä kohti valoa. Ja se, että If I Sayllä on jopa kaksin kappalein Phil Collins -rumpufillejä, on pelkkää plussaa. Rootsista moderniin dancehalliin vaihteleva monipuolinen soundimaailma ei rajoitu pelkästään Jamaikan tunnelmiin ja rytmit sopivat kyllä kuin nenä päähän Innon tajunnanvirtaiseen runokerrontaan, joka liikkuu ankaran huumorin ja pikimustan satiirin kautta aina deliriumin kaltaisiin houreisiin. Massiivisilla taustajoukoilla työstetty Delta on rönsyilevä, mutta kirkkaimmilla hetkillään upea levy
Kriitikot innostuivat äänitteestä, mutta ostava yleisö ei, joten bändi katosi kartalta. Otos voisi olla 80-luvun postpunk-yhtyeen promokuva. Holy Hell on kädenojennus jokaiselle rakkaansa menettäneelle. Vola on edelleen bändi, jonka eteerisen rikas, monitasoinen soundi tuntuu yksinomaan heidän omaltaan. Vahvasti Aviciin muistoa vaaliva kappale on kyllä kaikin puolin onnistunut näyte siitä, että Imagine Dragonsilla on potentiaalia olla muutakin kuin geneerinen hittikone. VIRPI SUOMI HHHH Emigrate A Million Degrees Universal Rammstein-kitaristi Richard Z. Rockin SM-kisoissa toiseksi tullut yhtye julkaisi ainoan albuminsa Stressi vuonna 1981. Poikkeuksellisen sydänverellä tehdystä metalcorestaan tunnetun Architectsin uran jatko oli vaakalaudalla, kun yhtyeen perustajajäsen kitaristi Tom Searle menehtyi vuonna 2016, mutta Architects ei antanut menetyksen kaataa bändin laivaa. Kaikki ei ole menetetty. Laulaja Larin kaihoa uhkuvaan punklauluun luo kontrastia popahtava soitanto. Jälkipunkin ja goottirockin perinnön alta myös bändin oma saundi puskee esiin. Rue Morgue on ehdottomuudessaan ilahduttava poikkeus trendien tyylikaahailun keskellä. Se on tunnelmaltaan bändin uran synkin ja aggressiivisin tuotos, josta on vaikea löytää aurinkoa. Yhtye pomppasi nopealla aikataululla stadionluokan bändiksi eivätkä sen suosion rajat ole vieläkään tulleet vastaan. Mitä syvemmälle Holy Hellin tematiikkaa ja viittauksia Searlen elämään tutkii, sitä raskaampi ja koskettavampi kokemus albumista muodostuu. Paremmalla onnella moni raidoista olisi voinut viilettää korvamatona radiokanavilla. Periaatteessa se onnistuu tavoitteessaan. Tekstejä ei ole tekotaiteiltu, vaan ne ovat rehellisiä toteamuksia elämän kurjuudesta. Kruspen sivutyö on edennyt kolmanteen julkaisuunsa. MIKKO MERILINNA HHH Imagine Dragons Origins Interscope Imagine Dragonsin ura on ollut huikeaa nousukiitoa. Cure-kitarat helisevät somasti ja kaikuefektit luovat musatyylille ominaista tunnelmaa. Sympaattisesta setistä erottuu edukseen helmiä, jotka todella ansaitsevat valokeilansa. Vaikka pääpaino on henkilökohtaisessa traumassa, saavat tuttuun Architects-tapaan kunniansa kuulla myös luontoa riistävä ihmiskunta ja vallanpitäjät. Levyarviot > 58 SOUNDI Rue Morgue Rue Morgue Svart Levyn takakannessa esittäytyvät tyylikkäät nuoret viiksimiehet mustissa vaatteissaan. Imagine Dragons kuuluu siihen yhtyeiden joukkoon, jota varmasti seuraisi mielellään jossain kesäisellä festarilla hyvän seuran ja alkoholin parissa, mutta levymitassa siitä ei kyllä jaksa innostua. Tätä kehystä vasten Till Lindemanin kanssa duetoitu Let’s Go haiskahtaa jopa häikäilemättömältä Rammstein-fanien mielistelyltä. Jos levyltä napataan Natural-hitti pois, ei viisareita liikuta oikeastaan kuin akustinen ja melodisesti kaunis West Coast. Tatsia – Complete Studio Recordings sisältää Stressi-albumin, neljä singleraitaa sekä kolmen esityksen ennen julkaisemattoman studiosession vuodelta 2013. Musiikissa haamuilevat brittiläiset Killing Joke, Bauhaus ja Joy Division kuten myös kotimaiset Musta Paraati ja Kuudes Tunti. Applause Of A Distant Crowd on siis levy, jolla on paljon todistettavaa. Sen nyky-yhteiskuntaa pohdiskelevat lyyriset teemat täydentävät musiikin Architects Holy Hell Epitaph Mitä bändi voi tehdä, kun sen luova voima menehtyy syöpään alle kolmekymmenvuotiaana. Holy Hell on rakennettu suurelta osin kitaristin jälkeensä jättämien riffien, sointukiertojen ja atmosfäärien pohjalle tämän rumpalikaksoisveli Dan Searlen toimesta. Architectsin musiikin raskauteen nähden epätodennäköisen menestyksen salaisuus on aina ollut rehellisyys ja Tomin kohtalon jälkeen bändin tragediasta on tullut osa fanien tarinaa. Kappaleissa kuvailtuihin pelkotiloihin ja ulkopuolisuuden tunteeseen on helppo samaistua. Konesyke kiemurtelee simppeleissä kasarisoinneissaan ytimekkäästi, eikä yhtään häpeile kajalikulmiaan. Kahden vuoden takaisella debyytillään bändi kuulosti täysin valmiilta maailman lavoille ja sinne bändi heti päätyikin. Puitteet oivalle terapiabändille ovat joka tapauksessa olemassa. Metallialbumia kuuntelee harvoin itku kurkussa. Emigrate ottaa melodiaja soinnutuspuolen yhtäläisyyksistään huolimatta yhä enemmän etäisyyttä Rammsteiniin – jopa siinä määrin, että syntetisaattorit ja konerummut ovat nyt erityisen pienessä roolissa ja ensimmäinen sinkkuvalinta 1234 alleviivaa levyn keveintä, jopa pop-henkistä laitaa. Jos vertailuja on edes tarpeen tehdä, siinä missä Rammstein junttaa ja surisee, Emigrate rokkaa jopa luomusti – ja parhaimmillaan hyvinkin tarttuvasti, kuten Kruspe tyttöystävänsä Margaux Bossieux’n kanssa tulkitsemassaan Lead You On -kappaleessa osoittaa. Poppoo teki pienimuotoisen paluukeikan 2012 Hakasen 50-vuotisjuhlissa. MIRKO SIIKALUOMA HHHHH Levyarviot > ...kädenojennus jokaiselle rakkaansa menettäneelle... Helsinkiläisen Rue Morguen ensilevyä kuunnellessa vuosikymmenet hämärtyvät ja nostalgia valtaa vanhan goottipunkkarin mielen. Mitään uutta sen ei ole tarvinnut keksiä, mutta ajan henkeen sen suoraviivainen ja tarttuva ilmaisu on osunut täydellisesti. Singlen b-puoleksi piilotettu ilmavan hypnoottinen Cairo ja kraftwerkmaiseen tapaan tuhtiin syntikkahölkkään uppoutuva Centrifuge tarttuvat tajuntaan kuin takiaiset. Ahdistus kulminoituu yhtyeen eskapistisissa lyriikoissa, joista voi kuulla itseironian sävyjä. Voidaankin sanoa, että Imagine Dragons on löytänyt mehukkaan markkinaraon jostain modernin rockin ja radioystävällisen elektropopin välimaastosta. JUHA SEITZ HHHH Vola Applause Of A Distant Crowd Mascot Erittäin hienostunutta konseptiprogea 2000-luvun yleisölle tekevä tanskalainen Vola ei ole mitään, ellei kunnianhimoinen bändi. Sen kappaleet soivat kaikkialla, menit sitten urheilutapahtumaan, ostoskeskukseen tai pubiin missä päin tahansa länsimaista maailmaa. Myös You Are So Beautiful -puoliballadi edustaa elämänilossaan ja tunneskaalansa keveydessä jotakin, mitä Rammsteinit eivät koskaan voisi tehdä. Ässäbiisejä toivoisi A Million Degreesin sisältävän enemmänkin, ja Kruspe on toiveikkaimmillaankin vain keskinkertainen tulkitsija. Ajoitus on kieltämättä erikoinen, sillä emoyhtyeensäkin uusi albumi on ilmestymäisillään. Itse asiassa se kuulostaa Origins-levyllä ennakko-odotuksiakin vaisummalta. LASSI LINNOLA HHH Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 58 7.12.2018 14.08. Tummanpuhuvat bassomelodiat miellyttävät kautta linjan. Ennen toista levyään bändillä oli jo plakkarissa Euroopan kiertue Katatonian kanssa ja lähes kaikki mantereen tärkeät progefestarit kierretty. Voimaannuttava musiikillinen angsti elää ja voi hyvin. JARI JOKIRINNE HH Stressi Tatsia – Complete Studio Recordings Svart Suomen ensimmäinen syntikkapopja futuristibändi Stressi sai alkunsa 1970-luvun lopulla, kun siihen saakka progressiivista rockia pyöritelleet imatralaiset Kari ”Gabi” Hakanen sekä Martti ”Mara” Salminen saivat ajatuksen perustaa Kraftwerkin, Gary Numanin ja Devon jalanjäljissä operoivan ryhmän. 58 SOUNDI RETRO leet – kuten umpitylsä October Skies ja yltiöimelä Forever – olisi suosiolla jätetty leikkauspöydälle, yltäisi Delta kiitettävään arvosanaan
Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 59 7.12.2018 9.31. SOUNDI 59 ...kädenojennus jokaiselle rakkaansa menettäneelle..
Jos se riittää, Resist on upea albumi, mutta kun biiseistä karsitaan laulu, synteettisesti ja pehmein rytmein soiva albumi on kuin uutuuttaan kiiltävä lentotukialus: valtava ja sisältää kaikenlaisia hienoja härpäkkeitä, mutta kaikuu onttoutta jota eivät lievitä edes vierailevat In Flamesja Papa Roach -kapteenit. Mutta en rakasta. Vielä haltioituneemman vastaanoton saaneen debyyttialbumin Fleet Foxesin materiaali oli tallennettu jo aiemmin, ja erikoisen vaiheistuksen takia Sun Giant julkaistiin huhtikuussa ja albumi vasta heinäkuussa 2008. SALLA HARJULA HHH Anderson .Paak Oxnard Aftermath Multitalentti räppäri-laulaja-rumpali-tuottaja Anderson .Paak on ehdottomasti yksi aikamme tärkeimpiä popkulttuurin veistäjiä, joka on nikkaroinut kokoon jälleen malliesimerkin jotakuinkin täydellisestä rap-levystä. Yksipuolisen oloisesta levystä alkaa vähitellen muodostua miellyttävä tuttavuus, jonka pariin huomaa palaavansa yhä uudestaan. Uutukaisella on ensimmäiseltä levyltä tuttuja kaihoja ja kauniita kaikuja, mutta esimerkiksi West Hollywood on jotakin uutta: lyhyt välipysähdys koostuu lähinnä pianosta, Møn laulusta ja blues-soundeista, ja näitä olisi voinut kuunnella pidempäänkin. Nyt ne ovat siis yhtä suurta auraalisKATSO KAIKKI TAPAHTUMAT: SELLOSALI.FI Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 60 7.12.2018 9.31. Ryder-Jonesin kotistudiollaan kasaama albumi on kuitenkin punottu niin vahvaan yleistunnelmaan, että sen pauloihin kietoutuu melkein tahtomattaankin. nusdemot kertovat yhtyeen olleen oitis aivan olennaisessa elementissään satunnaisissa bändiläisten asumuksissa tai kellareissa äänitetyillä, hienosti soljuvilla esityksillä Robin Pecknoldin viehättävän omaperäisistä lauluista. Häiritsevyyteen asti. Hänen visionsa täydentyy jälleen varsin vakuuttavalla vierailijakaartilla, mikä tuo oman lisänsä tähän monikerroksiseen eklektiseen seikkailuun Losin hedonistimeiningeissä, jossa sinkoillaan sangen vaivattoman oloisesti räpistä ja blaxploitation-henkisestä LA-funkista aina reggaeseen. Fleet Foxesin oman akustisen soundin avaruus ja elähdyttävä virkeys sai Sun Giantin viidellä kappaleella habitaatikseen aidot studiotilat, joissa erityisesti viiteen kasvanut lauluäänien joukko pääsi upeammin oikeuksiinsa. Toisaalta, levyn jokaisen osatekijän huippuunsa hiottu täydellisyys saa kokonaisuuden kuulostamaan äärimmäisen silotellulta. Empress Ofin lisäksi levyllä fiittaavat Charlie XCX, What So Not & Two Feet ja Diplo, joista jälkimmäisin tekee erinomaista taustatyötä kappaleessa Sun In Our Eyes. Hyvää – tai pikemminkin keskinkertaista – kannatti odottaa. Tämä on tietenkin makuasia, mutta allekirjoittaneelle tämä efekti vähentää levyn sielukkuutta ja tunnetason vetovoimaa. There’s Something On Your Mind asettaa albumin hienosti omille linjakkaille raiteilleen. RETRO korkealentoisia juonenlankoja, muodostaen poikkeuksellisen taidokkaan teoksen näin nuorelta bändiltä. Ensimmäinen kuuden biisin Fleet Foxes -kiekko sekä bota taideteosta, joka on julkaistu myös tuplana kansikuvansa Pieter Brueghel Seniorin mystisen maalauksen suojissa. Modernin popin ja jopa dubstepin vaikutus on valunut nyt myös emobändiin, sillä Resist kuljettaa aikaisemminkin kameleonttimaisella taidolla raskaan musiikin sävyissä luovineen yhtyeen soinnin taas uuteen suuntaan. Itse värkätyn cd-r-äänitteen pohjalta Sub Pop otti siipiensä suojaan ja 15 vuotta aiemmin lanseeraamansa ”Seattlen soundin” rikastajaksi. Pakettiin mahtuu tasaisen tylsiä tanssijunkutuksia ja kuluneita parisuhdemetaforia mutta myös kerrassaan ihastuttavia teoksia. Kokonaisuus saattaa jäädä rikkonaiseksi, mutta sen jokainen palanen lähentelee täydellisyyttä, jonka ehdottomia huippuhetkiä on G-funkraita Anywhere Snoopin muistojen valtatieltä. Herra itse poukkoilee persoonallisella tyylillään silkinpehmeän, ultraseksikkään rakastajan, semimisogynisti-hustlerin sekä vasuri-intellektuellin välimaastossa. Feedbackiä ja junnaavia sointukulkuja riittää toki myös. Yawn puolestaan on omistettu vaihtoehtoisesta amerikkalaisesta rockmaisemasta kumpuavalle introspektiivisyydelle. Oxnardilla, jonka nimi juontaa herrasmiehen kotikaupungista Kaliforniassa (vrt. Nerokkaiden biittien takana ovat muun muassa 9th Wonder sekä .Paakin siipiensä suojaan ottanut Dr. Uutuuslevyn slowcore-ote kuulostaa paperilla levyn nimen mukaisesti haukotuttavalta: Yawn sisältää kymmenen loputtoman hidastempoista biisiä laiskan uneliailla äänimaisemilla, joita rikotaan silloin tällöin esiin nousevilla kitararäimetuokioilla. Dre. Näiden lisäksi olisi ollut hienoa kuulla levyllä myös suomalaiskollega Almaa, jonka kanssa Mø on hiljattain keikkaillut. TOMI NORDLUND HHHH Mø Forever Neverland Sony Tanskan kruununprinssinkin arvostaman Møn uutta levyä on valtakunnissa odotettu, ja kovat ovat odotukset olleet ylipäätään esikoisalbumi No Mythologies To Follow’n jälkeen. Levyarviot > 60 SOUNDI ...kymmenen loputtoman hidastempoista biisiä laiskan uneliailla äänimaisemilla... Se todistaa komeasti, kuinka Seattlen särmikkään grunge-kumouksen jälkeen musiikin alueellinen mahti kanavoitui silkkaan lauluvoimaan ja folk-harmoniaan. Within Temptation vuosimallia 2018 on toiveikkaan melankolista sinfonista popmetallia. Uransa varrella bändi levitti ilmaisuaan perinteisestä death metal -rusennuksesta teknisempään, thrashimpaan ja lopulta goottimetallisempaan suuntaan, mutta Shadow Gripped on ehtaa döödistä. ASKO ALANEN HHHHH Cancer Shadow Gripped Peaceville Brittiläinen kuolometallin alasarjojen pikkulegenda palailee levykantaan pitkän tauon jälkeen, vieläpä alkuperäismiehistöllään. Tiivistettynä sanoisin levystä siis: arvostan. Laiska laulu yhdistettynä laahaaviin mutta lämpöisesti pöriseviin kappaleisiin osoittautuu toimivaksi liitoksi. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Within Temptation Resist Vertigo Within Temptationin seitsemättä albumia edelsi solisti-säveltäjä Sharon den Adelin burnout ja luova tukos, joka aukesi vasta hänen tehtyään hienon popalbuminsa My Indigon. Raskaan ja synkän Happy Songin ironia löytää maalinsa helposti. Empress Ofin fiittaama Red Wine maistuu Merlot’ilta. aiemmat Venice ja Malibu), yhdistyvät jälleen saumattomasti hänen musiikillinen lahjakkuutensa sekä omaleimainen, ajoittain ylikorostunut huumorinsa. No One’s Trying To Kill Youn naislaulu taas piristää kummasti alavireistä tunnelmaa. Sharon den Adelin hauraankaunis ja heittäytyvä laulu porautuu jälleen kerran suoraan sydämeen, erityisesti levyn herkimmässä kappaleessa Mercy Mirrorissa, mutta myös jumputuksissa. KAROLIINA KANTOLA HHH Fleet Foxes First Collection 2006-2009 Nonesuch Kahden varhaisen ep:n, läpimurtoalbumin ja bonuskimaran cd-boksi on poikkeuksellisen tasavahva musaspektaakkeli. MAPE OLLILA HH Bill Ryder-Jones Yawn Domino The Coral -brittiyhtyeestä kymmenen vuotta sitten soolouralle karannut Bill Ryder-Jones on nähty häärimässä niin orkestroidun indie popin, rockin kuin folkinkin parissa. Saa hyvälle tuulelle, sisältää maustetta, muttei ole liian vaikeaselkoinen, nautitaan hyvässä seurassa tai itsekseen
...kymmenen loputtoman hidastempoista biisiä laiskan uneliailla äänimaisemilla... KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT: SELLOSALI.FI Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 61 7.12.2018 9.31
Laibachin diskografian tunteva osaakin jo arvata miltä uusi Sound Of Music -levy synkän mahtipontisine versioineen kuulostaa. Miksi tehdä huonosti, kun voi tehdä hyvinkin – tai ainakin edes vähän paremmin. Biisimateriaalin suhteen meno on vähintäänkin kohtuullista: riffeissä on sopivasti tarttuvuutta ja melodiaakin on sopivasti rymistelyn seassa. Bändi tahkoaa ilahduttavan tomerasti perinnetietoista hölkkäkuoloaan, mutta parempaakin yhtyeeltä on kuultu. Siltä levy kuulostaakin, ja kun mukaan liittää vielä vuosien kokemuksen alalla, nämä kymmenen raitaa muodostavat varsin värikkään kokonaisuuden. Esimerkiksi demomaisissa Between The Blades Of Grassissä ja Rhythmic Bloodissa perkussiot häiriköivät niin pinnassa, että kappaleiden todellinen potentiaali on hukkua. Toisaalta taas Romano laulaa välillä ihan kauniisti, kuten kappaleissa Empty Husk ja All The Reaching Trims. PERTTI OJALA HHH Daniel Romano Finally Free New West Daniel Romano luottaa uutuuslevyllään lofi-estetiikkaan. Vaikka varsinkin Beatles-coverit olivatkin erittäin hyviä, alkoi Laibachista vakavasti otettavan taiteen sijaan tulla yhden tempun poni, jolta odotettiin huvittavan vinoutuneita covereita tunnetuista kappaleista. Arkisimmillaan biisin aiheena voi olla My Bacon Roll, mutta kaiken aikaa asialla on pikemminkin jutustelija kuin varsinainen tarinaniskijä. The Long Mirror Of Timella hän puolestaan kanavoi näppärästi Bob Dylania. Meininki niveltyy kohtuullisesti bändin karun suoraviivaiseen debyyttilevyyn To The Gory End (1990), mutta tavoittelee mukavasti myös loistavan kakkoslevyn Death Shall Rise (1991) tarttuvaa iskevyyttä ja teknistä tasoa. Esitykset ovat pääsääntöisesti lyhyen napakoita, jopa radioystävällisiä kuten tarttuva ja pianovetoinen Kultaa. Kuuntelijaystävällinen albumikokonaisuus sisältää niin Enigmaa ja 808 Statea kumartavaa downtempoa (Mustat pilvet) kuin hypernopeaa gabberiakin (Nuijasota). Ronski & Satanic Täältä tullaan kuolema! Svart Vaihtoehtorap-yhtye Ronskibiitin ja lasermetalliorkesteri Nightsatanin superbändi onnistuu levymuodossa yli odotusten. Yllätyksenä voi pitää myös Knopflerin tapaa ujuttaa Liverpoolin futisfanien kannatuslaulukseen kaappaaman You’ll Never Walk Alonen melodiaa Just A Boy Away From Homen kitarointiin. Ärsytyskynnyksen ylittää myös Romanon epävireisen lammasmainen ääni, jonka rinnalla The Jayhawksista tuttu määkijä Mark Olson kuulostaa enkeliltä. Runsaat vokaaliosuudet suuntaavat Nightsatanin ambient-kuilun partaalla horjuneen synthwaven lähemmäksi poppia kuin koskaan aikaisemmin. Päätösbiisissä Meillä kaikilla on rakas laulu viitataan hauskasti siihen, että lauluja on muitakin – ehkä näitäkin lauletaan vuosien päästä. Viimeksi mainitulla Knopfler tekee tunnustuksen: ”I do everything slow”. Taustaan peilaten Shadow Gripped on vähintäänkin tyydyttävä. Samaa vähäeleisyyttä Knopfler noudattaa myös musiikillisten tyylilajien kanssa flirttaillessaan. Kuolema falskille metallille! JARI MÄKELÄ HHHH Mark Knopfler Down The Road Wherever Universal Yhdeksännen varsinaisen sooloalbuminsa kanteen ikuistettu kauas horisonttiin johtava luotisuora tie on ehdoton kuin Mark Knopflerin Dire Straitsin jälkeinen ura. Omasta visiosta on tuskin mahdollista pitää kiinni Knopfleria järkähtämättömämmin. TOMI NORDLUND HH Laibach The Sound Of Music Mute Laibach teki uransa alkupuolella muutaman erinomaisen levyn. ANTTI MARTTINEN HHHH K u v a: A n tt i Se p p o n en Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 62 7.12.2018 10.43. Albumin deluxepainokselta löytyvä Rear View Mirror yllättää Hammond-urkujen siivittämällä 60-luvun boogaloosvengillään. Levyarviot > 62 SOUNDI ...kuolema falskille metallille... Down The Road Whereverillä Knopflerin kiireetön hienovaraisuus on johtanut laulukokoelmaan, josta optimaalisin nautinto irtoaa keinutuolissa istuen. Etukannen kuva ei yllättäen muistuta yhtään Ronskibiitin Klaus 666 Kustaan levydivarista löytämän Ronski & Exoticin Here We Come! -lp:n kantta. Vierailijoista erityismaininnan ansaitsevat musiikillisen sukulaisbändi Tähtiportin puhelaulaja Albert Witchfinder (Coveni), Petri Viitalan fonisoolot sekä Kuumat Siivet -yhtyeen Heidi Horila, jonka taustalaulut takaisivat oikeudenmukaisessa maailmassa soittolistastatuksen Suhteellistaja Mustat pilvet -kappaleille. Back On The Dance Floor tanssii hitaasti ja When You Leave ja Slow Learner kumartavat trumpetteineen jazzimpaan suuntaan. Molemmat saavat yhteistyöstä uutta virtaa tekemisiinsä. Sen sijaan se on hieno kunnianosoitus falskille metallille. Lopputuloksena on sekava mutta kiehtovan persoonallinen albumi. Toisaalta, hyvin tehtyä vanhan liiton death metalia ei koskaan ole liikaa. Olisi kiintoisaa kuulla tämä sinänsä pätevä albumi eri tavalla tuotettuna. Dave Lindholmin laajassa tuotannossa on sekä osumia että huteja, näiden laulujen muodostama kokonaisuus osuu selvästi onnistumisen puolelle. Mutta sellainen bändi Laibach nykyään on. Ja toki sitä kitaraakin kuullaan. Opus Dein humoristisen pseudofasistiset Opusja Queen-coverit kuitenkin herättivät suuren yleisön huomiota bändin omaa materiaalia enemmän ja pian Laibach äänitti yhtä paljon covereita kuin omia sävellyksiä. Finally Free on peräti kolmas Romanolta tänä vuonna julkaistu levy. KIMMO K. Finally Freellä yhdistellään omaperäisesti sävyjä niin kantrista, indie rockista, mustalaismusiikista kuin folkpsykedeliasta. KOSKINEN HHH Dave Lindholm esittää Kynä & Kumppanit Turenki Dave Lindholmin uusin yhtye koostuu vanhoista konkareista ja nimi viittaa siihen, että musiikilla on yhteys miehen Isokynä-vaiheeseen. Levyä varten kuitenkin toivoisi, että äänitetyillä biiseillä olisi artistille itselleenkin joku yleisön viihdyttämistä tärkeämpi merkitys. Marko Haavistokin pääse solistiksi country-tyylisessä kappaleessa Kulkija. NUUTTI HEISKALA HH Bryan Ferry And His Orchestra Bitter Sweet BMG Weimarin tasavallan aikaan, 1920ja 1930-luvun vaihteeseen, sijoittuvassa saksalaisessa tv-sarjassa Babylon Berlin Bryan Ferry pääsi vanhan suolan makuun sovitVanhan liiton myllytys kyllä toimii mainiosti ja kuulostaakin autenttiselta. Bändi opetteli Pohjois-Koreassakin tunnetut ja pidetyt Sound Of Musicin kappaleet Pyongyangin keikkaansa varten. Se on luomu ja viimeistelemättömän härö kokonaisuus, mikä kuuluu hyvässä ja pahassa. Ronski & Satanicin tieteenfilofiset ja postapokalyptiset teemat ohjaavat Ronskibiitin virtuoosisia lyriikoita, jotka omillaan luisuisivat helposti tyhjäksi verbaaliakrobatiaksi. Nobody Does That ja Good On You Son saavat mausteekseen hyppyselliset funkia. Eipä kanadalaisartisti aiemminkaan mikään hifistelijä ole ollut, eikä miehen musiikilta turboahdettua tuotantoa kaipaakaan, mutta välillä hänen omaehtoinen taiteensa alkaa koetella sietokykyä. Vaikka monet Lindholm-levyt mielletään kitaravetoisiksi, tällä levyllä muutkin soittajat pääsevät ääneen ja muun muassa taustalauluihin on satsattu. Meluisa Laibach (1985) ja mahtipontinen Opus Dei (1987) olivat kokeellisia ja taiteellisesti korkealaatuisia. Muutaman ihan hyvän vedon (The Sound Of Music, Sixteen Going On Seventeen) sisältävä levy ei tarjoa minkäänlaisia yllätyksiä, eikä biiseihin avaudu mitään uusia ulottuvuuksia. Levyä ei ole hierottu ja puunattu, vaan jämerä soitto pysyy orgaanisesti kasassa
SOUNDI 63 ...kuolema falskille metallille... Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 63 7.12.2018 10.41
Pahimmillaan yhtyeen jazzja viihdesävyillä höystetty rock on turhauttavaa keskiarvoa kaikesta siitä, mikä tappoi 1990-luvun. Ruotoineenkin The Lillywhite Sessions on toimintavarma kokonaisuus. Kahdella käännösraidallaan yhtye onnistui siinä, missä yksikään alkuperäiskielellä esitetty Gösta-kommentointi ei ole onnistunut: löytämään uuden tavan lähestyä umpeenkanonisoitua ja velvoittavilla lukuohjeilla ympäröityä musiikkia. – Nja, emme puhu saksaa, joten meidän on vaikea sanoa kuinka kappaleet muuttuivat. Usein kun keksii jotakin mitä kukaan muu ei tee, alkaa pohtia mitä ovat ne ylitsepääsemättömät esteet, joita muut näkevät mutta itse ei. Siinä tapauksessa voimme sanoa seuraaville, jotka pohtivat saksankielisen levyn tekemistä, että absolut inte! Strandgutin kappaleet on poimittu aiemmilta levyiltänne, ja käännetty rivi riviltä saksaksi. ASKO ALANEN HHHH Ryley Walker The Lillywhite Sessions Dead Oceans Monet karsastavat Dave Matthews Bandia, syystäkin. Kuvastaako tämä laajempaa halua pohtia kielen, musiikin ja identiteetin suhdetta. Huolellisesti artikuloitu esityskieli luo omalaatuisesti hykerryttävän tunnelman, mutta Strandgut on silti kaikkea muuta kuin vitsi. Jo Roxy Musicin esikoisalbumista (1972) asti Ferry oli osoittanut kiinnostusta sotaa edeltävään teatteriin, kabareeja baarikulttuuriin sekä taiteiden dekadenssiin. Strandgut-pitkäsoiton avausraita Leevi & The Leavings nappaa uusiotulkintojen heittämän viestikapulan lennosta ja välittää sen tyylillä eteenpäin. Tuntuiko sinusta, että laulujen luonne muuttui kielen vaihtuessa. Olipa levy kuinka projektiluontoinen hyvänsä, siinä on kyse jostakin paljon kuriositeettia suuremmasta. Leevi and the Leavingsin kohdalla tunsin puolestani harmitusta siitä, ettei kukaan ollut yrittänyt moista aiemmin. Nyt yhtye vain esittää ne saksaksi – koska miksipä ei. Tulkinnasta kuultava hartaus alleviivaa Belle & Sebastianin ja The Divine Comedyn hengessä etenevien sävellysten sydämellisyyttä, ja konseptin leikkisyys asettuu musiikin lämpimäksi ylätasoksi. On siis pakko esittää Vasas Flora och Faunan Mattias Björkasille ytimekäs kysymys: Warum. Ilokseni kaksikieliset ihmiset tuntuvat ajattelevan, että olen tavoittanut sanoitusten ytimen. Voi tietysti olla, että kohta saamme tietää, miksi tämä olisi pitänyt jättää tekemättä. Ryley Walker kuuluu jälkimmäisiin. Bitter-Sweet on syvätarkkojen, seepianväristen impressioiden ja assosiaatioiden trad-soundtrackia ragtimesvengien ja autuaan hartaiden lemmenballadien periodimaailmassa. Tänä vuonna olette kääntäneet omien laulujenne lisäksi Leevi and the Leavingsin musiikkia. Ehkä hekin ovat oikeassa. Ajattelin että nyt minun ehkä sopisi kokeilla. Vaikka albumi lavenee nopeasti heleästä kitarapopista vanhahtavaan schlagerismiin ja jopa kotikutoiseen kamaripopiin, välittyy musiikin pohjalta sama vaihtoehtoisia näkökulmia availeva luovuus kuin Leevi-tulkinnoistakin. Me loput voimme poimia pullasta rusinat ja palata sitten Walkerin keväisen Deafman Glancen pariin. – Saksannoksissa kyse oli kokeilunhalusta. Saksalaiset ystäväni kyllä sanovat, että levy kuulostaa hyvältä, mutta kukapa toisaalta sanoisi kaverilleen, että tämä on tehnyt kamalan levyn. Ferryn hellän ja henkevän lauluäänen sekä sulosointuvien jazz-puhaltimien yhteissovitukset ovat lähes täydellisiä, niin kuin glam-kimalteensa ja diskohileensä karistaneet melodiatkin. Vaikka Walker lienee tehnyt levyn omaksi ilokseen, se lämmittää varmasti muitakin alkuperäisversioista innostuneita. – Halusimme nähdä onnistuisiko se. TEKSTI: HANNU LINKOLA K u v a: P er K ri st ia n se n Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 64 7.12.2018 9.32. HANNU LINKOLA HHH Vasas Flora och Fauna Strandgut Startracks Vasas Flora och Fauna yllätti aiemmin syksyllä julkaisemalla Leevi and the Leavingsin musiikkia ruotsiksi. Toki Walker on esillä myös omana itsenään. Ja miten sisäistyneeltä esitys kuulostaakaan! Toistipa Walker kuuliaisesti esikuvansa liikkeitä tai tähtäsipä hän rämäpäisesti uusille laduille, alkuperäisten äänitteiden henki leijuu kaiken yllä. Etenkin Busted Stuffin, Diggin’ A Ditchin ja Grace Is Gonen kaltaisten katkeranhermostuneiden sävellysten äärellä miehen pehmeä tulkinta on kuin kotonaan. Mutta monet myös pitävät orkesterista. Niinpä hän puhalsi pölyjä otollisista Roxykappaleista sekä sooloraidoista ja jalosti niistä oman retrojazz-orkesterinsa kanssa hyvin sulavia ja tyylikkäitä menneisyyden kaikukappaleita. Tuoreella levyllä hän virallistaa ihailunsa työstämällä hartaan toisinnon DMB:n vuosina 1999–2000 purkittamista ja oitis hyllyttämistä nauhoista. HANNU LINKOLA HHHH Ajatus esittää alkujaan ruotsiksi kirjoitettua musiikkia saksaksi on kaikkea muuta kuin tavallinen. Spontaani arvaukseni on, että ne kuulostavat hieman vinoutuneilta ja jäykiltä. Tahdoimme selvittää, onnistuuko tällainen ylipäänsä. 64 SOUNDI Levyarviot > ...kokonaisuus on sanalla sanoen valloittava... Harmi kyllä, vuolaimpiakin tunnelmavirtoja seuraavat ontot jamittelut, jotka kielivät tekemisen ilosta, mutta ilmentävät samalla muusikkoutta uuvuttavimmillaan. He kuulevat sen musiikissa notkeutta, luovuutta ja ennakkoluulottomuutta. Artistin kehityskaari asettuu mukavasti uomaansa, kun alkuaikojen teatraalisemmat ensemble-rokit ja soolokauden sofistikoituneet klubidiskoilut fuusioituvat Ferryn viimeisimmän Jazz Age -villityksen hengessä. Levy kuulostaa yksinomaan tuoreelta siitäkin huolimatta, että laulut ovat tuttuja jo yhtyeen aiemmilta julkaisuilta. tamaan musiikkiaan mannermaiseksi periodijatsiksi sekä esiintymään kabareelaulajana. Kokonaisuus on sanalla sanoen valloittava
SOUNDI 65 ...kokonaisuus on sanalla sanoen valloittava... Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 65 7.12.2018 9.32
Syyskuussa Dylan vetäytyi muutaman muusikon kanssa New Yorkissa studioon, jossa hän oli luonut merkittävimmät albuminsa. Vuosikymmenten tuoma syvällinen ammattitaito ja vilpittömyys kuultavat läpi, mutta kovinkaan jännittävää musiikkia Unzipped ei sisällä. Vasta niistä sessioista syntyi se Blood On The Tracks, jonka tunnemme. On kuitenkin sanottava, että kymmenkunta versiota Idiot Windistä on jopa minulle liikaa. Ehkä tämä levy on juuri sitä, mitä vanheneva stadionrokkari studiossa haluaakin tehdä. ”Eläkeläinen muistelee” -teemainen Satamakadulla pistää miettimään, pitääkö kaikkien henkiin jääneiden punkkareiden känistä kuin Bob Dylan (vrt. Whitesnake Unzipped… The Love Songs Rhino David Coverdale on paketoinut siirappisimmat sänkypuheensa kokoelmaksi, ja keski-ikäisten joulumarkkinat kiittäVolbeat Let’s Boogie! Universal Volbeatin viimeisestä pitkäsoitosta on ehtinyt kulua jo kaksi vuotta, mutta vielä yhtyeeltä ei kuulla uutta musiikkia. Heti alussa huomaa, että solisti Michael Poulsenin ääni on livenä huomattavasti inhimillisempi ja samalla miellyttävämpi kuunneltava kuin albumeilla, joissa autotunea muistuttava efekti on välillä suorastaan häiritsevä. Ulkopuoliset ja Maailman meno tiivistävät tilanteemme. Vinyylin kakkospuoli on yllättävän pirteä. Haluan olla vaan -manifesti on (toivottavasti tahallinen) pastissi kaveribändi Karanteenin Haluan toimintaaja Kaljupäinen gangsteri -klassikoista. Käsittämättömän suuren, lähes 50 000 hengen kokoisen ihmisjoukon läsnäolo on sen sijaan taltioitunut videolle hienosti: lähikuvat yleisöstä ovat täynnä luonnollista elämäniloa, joka heijastaa Volbeatin energiaa paremmin kuin lavalla oleva yhtye itse. Levynkannet oli jo painettu ja ensimmäiset arvostelukappaleet lähetetty, kun Dylan tuli toisiin ajatuksiin ja äänitti laulut uusiksi Minneapolisissa paikallisen bändin kanssa. Visuaalisesti konserttielokuva ei sen sijaan ole erityisen henkeäsalpaava, vaan muutaman usein toistuvan jipon, ristiriitaisten värisävyjen ja kamerakulman edestakaisen nykimisen vuoksi oikeastaan aika sekava ja halvankin näköinen. Ensimmäinen Tinneri-single ilmestyi Propaganda-merkillä 2013, esikoisalbumi Epikriisi vuotta myöhemmin. Pelle Miljoona ja T.V. MIKKO MERILINNA HH Bob Dylan More Blood, More Tracks – The Bootleg Series Vol. Uhoon tuomitut muistuttaa CMX:n rokkaavampaa tuotantoa. Toivoa on – tosi(n) vähän. Monien ’77-punkbändien tavoin Tinneri teki epätodennäköisen comebackin yli 30 vuotta myöhemmin. Whitesnaken nimeä kantava mutta enimmäkseen Coverdalen 2000-luvun bänditouhuihin sekä soololevyjen materiaaliin keskittyvä levy tarjoilee sekä remastereita vanhoista hitureista että ennen kuulemattomia sovituksia tutuista – vaan ei riittävän tutuista – kappaleista. Bändin soiton ja yleisön mukanaelon yhteistä draivia ei saakaan pilattua edes hermostuttavan epäjohdonmukainen kuvaustekniikka. Sen sijaan tanskalaisyhtye julkaisee livealbumin ja konserttielokuvan, joiden materiaali on peräisin yhtyeen kesällä 2017 Kööpenhaminassa loppuunmyydyllä Telia Parken -jalkapallostadionilla soittamalta keikalta. Vuosien varjoa edeltäneen neljän vuoden aikana toinen alkuperäisjäsen, laulaja Seppo Seppälän veli ja kitaristi Kari Seppälä on jättänyt yhtyeen. Nyt Bootleg Series tarjoaa jokaisen säästyneen esityksen näistä sessioista. Soundi poikkeaa melkoisesti alkuperäisestä, sillä nyt on luovuttu viime hetkellä lisätystä kaiutuksesta ja nauhanopeuden lisäämisestä. Levyarviot > 66 SOUNDI Levyarviot > ...on elämänsä aikana tehnyt monta väärää siirtoa eikä kiistä niistä ainoatakaan... Musiikillisesti hän oli ajautumassa marginaaliin, mutta pahinta oli se, että avioliitto Sara Lowndsin kanssa oli lopussa. Seitsemääkymppiä lähestyvän Coverdalen ääni on totta kai yhtä hinajainen kuin ennenkin, ja muutamat aikaisemmin julkaisemattomat kappaleet soivat sielukkaina ja jopa spirituaalisina: All The Time In The World folksävyineen saattaa nousta paketin parhaimmaksi biisiksi, ja Easier Said Than Done -uudelleensovituksessa Coverdale laulaa kuin nuoruuden päivinään. More Blood, More Tracks tarjoaa kiinnostavan näkökulman taiteelliseen luomisprosessiin, sillä Dylan muuttaa alati tulkintaansa, painotuksiaan ja sanojakin. Vuosien varjo on raapinut syvät railot Tinneriin, joka ei kuulosta nuorelta eikä tuoreelta. Tässä keikassa on volaa ja beatia. Unzipped-albumin suurin miinus onkin, että niistä kaikkein kuolemattomimmista Whitesnake-ralleista ei nyt ole akustisia uusintaversioita tehty. VILJA VAINIO HHHH vät. JARI MÄKELÄ HH Ed Harcourt Beyond The End Point Of Departure 2000-luvun alussa suuremmasta nosteesta nauttinut laulaja-lauluntekijä Ed Harcourt yllättää julkaisemalla instruK u v a: R o ss H al fi n RETRO Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 66 7.12.2018 9.32. TIMO KANERVA HHHH Tinneri Vuosien varjo Hiljaiset Levyt Tinneri ei ensimmäisen elämänsä (1977-1980) aikana julkaissut omalla nimellään ensimmäistäkään levyä, onnistuen silti levyttämään Hilse-lp:lle yhden todellisen punk-klassikon Maailma on mustavalkoinen. Tuloksena oli soinniltaan riisuttu ja tunnelmiltaan alakuloinen lp. Alkuperäisellä albumilla oli kymmenen biisiä, kun taas tältä muhkealta boksilta löytyy peräti 68 äänitystä, mutta vain yhtä laulua (Up To Me) ei alkuperäisellä levyllä kuultu. Smith). Jokainen sukupolvi siirtää punkin perinnön seuraaville. 14 Columbia Bob Dylanilla ei mennyt hyvin vuonna 1974
Perinteisempien doom-vaikutteiden seassa on aimo annos psykedeliaa ja progressiivisia elementtejä. MARKO SÄYNEKOSKI HH Marianne Faithfull Negative Capability BMG Rockin alkuperäinen synnin papitar (71) pitää pintansa, ja laulajattaren 23. Miksi tällainen albumi. ...on elämänsä aikana tehnyt monta väärää siirtoa eikä kiistä niistä ainoatakaan... Äänitteen perusteella kontekstia on tietysti vaikea täysin hahmottaa, mutta ainakin ilman kuvaa kuultuna kiitoksissa on päälleliimattu sävy. Them paukuttelee jonkinlaista voimametallin ja thrashin sekoitusta, jonka juuret löytyvät lähinnä Yhdysvaltojen maaperältä, mutta melodioidensa puolesta vaikutteita on haettu myös vanhan mantereen puolelta. Levyn alkupuoli nousee ja kasvaa komeasti ja biiseissä on paljon mieleenpainuvaa jumittelua. Harcourtin käheähköä ääntä ei huomaa levyä kuunnellessa juuri kaipaavansa, sillä hauraissa pianomelodioissa riittää sopivasti polveilevuutta ja kekseliäisyyttä. Ratkaisu ei liene kaupallisesti kannattava, mutta taiteellisesti voidaan puhua mielekkäästä vedosta. mentaalilevyn. VESA SILTANEN HHH Lacuna Coil The 119 Show – Live In London Century Media Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta italialaisyhtye Lacuna Coilin debyyttialbumi In A Reverien julkaisusta, minkä vuoksi yhtye soitti 19.1. tänä vuonna (angloamerikkalaiseen tapaan merkittynä 1/19) sitä juhlistavan keikan Lontoossa. Periaatteessa bändillä on ainekset täydelliseen sillisalaattiin, mutta jollakin tapaa se vain onnistuu kutomaan sävellyksistään johdonmukaisia ja luontevia kokonaisuuksia. Silti bändin kiehtovuus jää etäiseksi. . Albumi soi kauniisti, tuntuvasti ja tasalaatuisesti. Loppua kohden paikallaan jumitus alkaa menettää tehoaan, maalailevan toiston maaginen ote herpaantuu ja patetia kääntyy ähkyksi. Vaikka Richard Ashcroft pistääkin Money Moneylla lopuksi silmään albumin rockeimman vaihteen, niin kokonaisuutena Natural Rebel on helposti sulava ja selkeälinjaisen melodinen laulukokoelma. In My Own Particular Wayssa Faithfull toivoo saavansa jonkun, jota hän voisi rakastaa ja joka täisi, tämä(kin) livelevy kompastelee omaan yliyrittämiseensä. Beyond The End tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä ja hiljentyä 40 minuutiksi. Ja juuri siksi se on tarpeellinen albumi. Suositellaan kiireettömiin hetkiin, kun halutaan antautua musiikin vietäväksi. Soundit erottaa studioalbumin täyteläisyydestä vain hiuksenhieno pintajännitys, jota on varmaankin mahdotonta rikkoa pelkkää albumia kuunnellen: syvemmälle sukeltaminen vaatisi paikallaolon kyseisellä keikalla. Nikki Drohomyrekyn ääni on kaunis ja yhtaikaa hennon heleä sekä riipivän voimakas. VILJA VAINIO HHH Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 67 7.12.2018 9.32. Lacuna Coil on yhtyeenä siitä poikkeuksellinen, etteivät sen kappaleet tunnu kärsivän livenä inflaatiota juuri lainkaan. PERTTI OJALA HHH Them Manor Of The Se7en Gables Steamhammer Nyt ei olekaan kyseessä SE Them, jossa Van Morrison aloitteli laulajan uraansa joskus 60-luvulla. Bändeillä on ehkä yhteistä levyille rakennetut yhtenäiset tarinat, mutta musiikillisesti bändit – onneksi – ovat riittävän kaukana toisistaan. Kaihoisaa laulua käytetäänkin paljon ihan ambienssia luomaan ja yhtenä soittimena särötettyjen ja vahvasti kaiutettujen kitaroiden ja koskettimien rinnalla. Varsinkin nimibiisi porautuu heti mieleen. Hän on elämänsä aikana tehnyt monta väärää siirtoa eikä kiistä niistä ainoatakaan. Tuntuu siltä kuin yhtye olisi halunnut ladata levylleen kaiken mahdollisen. Manor Of The Se7en Gables on runsas, ja tarjoaa paljon pieniä yksityiskohtia. Surprised By The Joy on otsikko, joka käy ainakin soitannollisessa mielessä koko levyn kiteytyksestä. Richard Ashcroft Natural Rebel BMG Parhaiten Urban Hymns -albumista (1997) ja sen Bitter Sweet Symphonyn aiheuttamasta tekijänoikeuskiistasta muistettavan The Verven laulusolisti Richard Ashcroft aloitti soolouran jo kauan ennen kuin yhtyeensä vuonna 2009 lopullisesti päätti ”Ollako vai eikö olla?” -leikkinsä. Pianovetoinen Beyond The End on kuin score hiljaiseen draamaelokuvaan, jota ei ole koskaan tehty. Lisäksi toteutus on harkittu: jokainen Harcourtin sormistaan iskemä nuotti tuntuu kantavan jonkinlaista merkitystä. Lähinnä syy löytyy sittenkin tunnelmallisesta sekametelistä ja kappaleita pitkän päälle vaivaavasta tasapaksuudesta. Tämä Them on vasta toiseen levyynsä ehtinyt tulokas, jos kohta miehistöltä löytyy kokemusta pitemmältä ajalta aina Symphony X:ää myöten. Hassua, että yhtyeen ollessa parhaimmillaan se menee lähimmäs juuri King Diamondia. Tunnelmoinnin lisämausteina toimivat lähinnä sello ja viulu. Viidennen albuminsa nimestä huolimatta Ashcroft esittäytyy tänään pikemminkin luonnollisena ja turhia pingottamattomana lauluntekijänä kuin kapinallisena. 42-vuotias britti on kertonut kaivanneensa vaihtelua. Ensimmäisestä puoliskosta olisi saanut timanttisen ep:n, mutta jälkipuoliskon himmentämänä käsissä on ”vain” hyvä pitkäsoitto. Musiikissa ei kuitenkaan ole suurempia vikoja. Natural Rebel yllättää kappaleidensa pakottomalla pehmorockilla. Surkuhupaisaa onkin se, että siinä missä musiikki riitThemin kohdalla lehdistö näyttää muutenkin innostuneen nimien pudottelusta, ja monin paikoin nostetaan esille King Diamond. Hauskaa numeroanalogiaa käyttäen kyseisen keikan livetaltiointi julkaistiin 9.11. albumi lukeutuu hänen parhaimmistoonsa. Mutta luovuttaminen ei kuulu pakettiin. Esimerkiksi nimibiisi Heavy Dreamerista tulee vahvat Uriah Heep -vibat ja ajoittain mennään jossain samoilla aaltopituuksilla kuin Pink Floyd, vaikka suoria yhtäläisyysmerkkejä ei näiden välille voikaan vetää. Marianne Faithfull on siinä iässä, jossa ei halua enää valehdella itselleen eikä muille. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kevyesti rullaava All My Dreams hipoo jopa täydellistä pophittiä. Jousien silaama Birds Fly voisi olla Tom Pettyn ja George Harrisonin yhteistyötä ja Born To Be Strangersin laiskan letkeää keskitempoista groovea on totuttu kuulemaan etenkin The Rolling Stonesin toimesta. TOMI NORDLUND HHH Vanishing Kids Heavy Dreamer Svart Vuosituhannen alussa perustettu doom metal -yhtye Vanishing Kids palaa pitkäksi venyneeltä levytystauoltaan tuomisinaan tunnelmallisen maalaileva, toismaailmallinen Heavy Dreamer. Kun kotiin saapui uusi piano, sillä tuli sävellettyä lähinnä instrumentaaleja. Epäaidolta sen sijaan tuntuvat solisti Cristina Scabbian siirappiset välispiikit, joissa hän ylisanoja säästelemättä kiittää yleisöä luetellen eri valtioita, joista ihmisiä on tullut heitä katsomaan. Koskettavimmin koskettimet kilkkaavat kappaleissa Diving Bell, Wolves Change Rivers ja Whiskey Held My Sleep To Ransom, joiden aikana ei voi tehdä muuta kuin sulkea silmät ja antaa sävelten viedä kauas pois
Massiiviseksi monologiksi paisunut albumi on täynnä huolta, joka on ensisijaisesti toteavaa, mutta samalla häpeilemättömän heittäytyvää ja mittakaavojen moninaisuuden hämmentämää. Astetta lunkimmin humisevan tulkinnan levollisuus on rikkumaton, vaikka loppua kohden hieman irroitellaankin. B-puolen The Hillary Stepissä sama instrumentti keskustelee astetta sovittelevammin. Kuilut kasvavat, elämysmaailmat erkaantuvat ja historia on pikemminkin provokaattori kuin opettaja. Sen sijaan The Feral Young on uusi tuttavuus ja hyvin mieluinen sellainen. Mopo on viimeistään tänä vuonna pärisyttänyt itsensä monen suosioon, kuten Soundin kriitikkojen vuosiäänestystuloksetkin kertovat. Levyn kiinnostavin piirre löytyy rivien välistä. Valot on sammutettu ja pedantin soiton on korvannut yhtä tarkkanäköinen mutta funky ote. rakastaisi häntä juuri sellaisena kuin hän todella on: ”I know I’m not young and I’m damaged / but I’m still pretty, kind and funny”. Ympärillä on liikaa katkeraa väsymystä ja keskiluokasta putoamisen pelkoon istutettua illuusiottomuutta. Näkemyksellinen ja pirun groovaava tulkinta! Tyystin uutta materiaalia on puolestaan Bowman Trion sinkulla. Erityisen cool on lafkan kuvakannettomien seiskatuumaisten sarja, joissa on aina jotain pientä kivaa spesiaalina. Kolmikon The Chase (Version 1) -kappaleessa Tomi Nikun trumpetti käy päälle niin särmikkäästi, ettei vastaan ehtisi väittääkään. Niin ikään arviomenestys on ollut jazzin varttuneemalla iällä uudelleen löytäneen Olli Ahvenlahden viime vuonna ilmestynyt Thinking, Whistling -albumi. Tuoreelle singlelle on irroitettu Mopocalypse-albumin jykevämpää laitaa eli Riisto, jolla koko kolmikko pääsee parrasvaloihin. Touhukkaan artistin monet projektit ovat tässä vaiheessa sekoittuneet jo niin hyvin toisiinsa, että nämä kaksi kappaletta luovatkin mielikuvia Hopeajärven suuntaan. Karisma, rehellisyys ja elämänkokemus ovat sitä luokkaa, ettei samaan nuoret pysty. Nick Cave laulaa taustoja ja soittaa pianoa säveltämällään juhlallisen kauniilla Gypsy Faerie Queenilla. Sähkökitaraakin kuullaan vain harvoin. W e Jazz on kiilannut itsensä lyhyessä ajassa suomalaisten jazz-puulaakien kärkipaikoille. Liekö tuntemattomamman yhtyeen problematiikkaa, että satunnaiselle kuulijalle on vaikea saada kiinni yhtyeen identiteetistä. Trion loft jazzia se ei silti huonommaksi tee. Tästä maailmasta kumpuaa ohjaaja Jari Haloseen personoituvan Pyhän Asetuksen ilmaisu. Genre sopii sikäli hyvin Bowman Triolle, että hissiin tai aulabaariin ei räiskyvää soitantaa tohtisi päästää. Välillä viesti kulkee ajastaan jäljessä, mutta viimeistään päätösraidan (Äiti) me-muoLevyarvostelut 11_18 uusi.indd 68 7.12.2018 9.32. Musiikki on sittenkin vain taustaa Halosen ristiriitaiselle ajatusmaailmalle, jossa karhea mieskertojuus kohtaa juurien ja solidaarisuuden kaipuun, ja jossa vapauden ihannetta julistetaan kömpelönkin rajallisella riimimitalla. JUSSI NIEMI HHHHH Virgin Steele Seven Devils Moonshine SPV Newyorkilainen Virgin Steele perustettiin jo 1981. Sovitukset ohjaavat lauluja määrätietoisesti, mutta hyväksyvät samalla alisteisen asemansa. Niin kuin Leonard Cohenin viimeiset levyt, Negative Capability vetää hiljaiseksi. Sieltä välittyy kokonaisen sukupolven tapa operationalisoida ja sanoittaa idealismiaan. Boksi sisältää uudelleenjulkaistut kokoelmat Hymns To Victory ja Book Of Burning (molemmat 2002) sekä kaksi uutta albumia, joista toinen on tupla. MAPE OLLILA H Pyhä Asetus Pyhä Asetus Helmi Ajankuva ahdistaa. Biisit on nysvätty taas ilmeisesti kokoonpanolla piano, syna, rumpukone ja kitara podin läpi äänikorttiin. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Kynnetpuolella viittaus artistiin itseensä tulee jo ensikappaleessa Teemu, anna mahasi kasvaa. Mariannen ensihitti As Tears Go By oli pitkään hänelle riippakivi, mutta nyt se saa entistä syvemmän tulkinnan. Boksi on nelituntinen via dolorosa: pari vanhaa levyä plus 58 (!) puolivalmista taidepläjäystä hugen tuotantoja, käsittämättömiä sovituksia ja samaa muka-dramaattista ähinää. Levy aloitti ajanjakson, jonka aikana DeFeis on urakalla sontinut kerran niin hienon bändinsä perinnön päälle paitsi uuvuttavalla kasalla vanhojen levyjen uusintajulkaisuja, myös levyttämällä lätty toisensa jälkeen itsekritiikittömiä MIDI-pianorockdemoja. Ja hyvä, että julkaistiin, sillä sekä Vili Miettiin että Teemu Tanner ovat Huolella takasin -split-ep:llä vireämpiä kuin muutamilla viime julkaisuillaan. Seven Devils Moonshineä digatakseen Virgin Steele -faninkin on oltava kuuro. Tekstit ovat omia, mutta sävellyspuolessa auttavat Ed Harcourt, Warren Ellis ja kitaristi Rob McVey, jotka myös soittavat levyllä Rob Ellisin kanssa. Visions Of Eden (2006) kuulosti kuin epäinhimillisestä ylärekisteristään tunnettu laulaja-kosketinsoittaja David DeFeis olisi ulkoistanut yhtyeestään kaiken paitsi itsensä ja kitaristin. Levyarviot > ...ääniala on raunioina, mutta nuotinvierustoja nuollen mies yhä ylös yrittää… 68 SOUNDI Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Miettiin-puolen Kerrostalossa sisältää arjen filosofiaa, kun Suodatinpussi-Rock toimii henkilökohtaisemmalla lähestymistavalla. Head ja Ellisit vastaavat vähäeleisen elegantista, usein rummuttomasta, ajattomasti modernista tuotannosta. Musisoinnin lopettamaan kehottaminen olisi jo julmaa, mutta äänityskalusto DeFeisiltä on saatava pois. Käsiteltävänä on nyt kolme tuoretta tämän setin julkaisua. Vuonna 1998 se julkaisi jenkkipowermetallin sankarillisimman kulmakiven, Invictuksen. Tällä näkemyksellä pitkäsoitonkin mitta voisi kantaa. Kahdelle vinyylille jakautuneen palopuheen taustalla soi vuoroin DJ Polarsoulin tumma elektro, vuoroin folkahtava bändisoitto. Ääniala on raunioina, mutta nuotinvierustoja nuollen mies yhä ylös yrittää… ja kuulostaa kivalta kuin fillarin jarrut. 90-luvun noise rock on yksi huonoiten aikaa kestäneitä vaihtoehtomusiikin lajeja, mutta niin vaan turkulaisyhtye puhaltaa siihen elämää. DeFeis oli joskus eräs sankarihevin teatraalisimmista ja parhaista laulajista, nyt enää teatraalisin. Siltä on seitsentuumaiselle napattu soljuvasti lipuva pianojazzpala Minor Minor, jonka b-puolella pistää tyystin uusiksi rumpalivirtuoosi Teppo Mäkynen The Stance Brotherseineen. Mark Lanegan on sävellysparina intensiivisen uhkaavasti Faithfullin kotikaupunki Pariisin terrori-iskuja peilaavalla They Come At Nightilla. Avausraita The Beat rutisee ja paukkuu vasta lupauksia herättäen, mutta kolmen rallin ep:n muut vedot (etenkin vakuuttava I Haven’t Seen Myself In A While) suorastaan räjähtävät lujasti mättävän bändin käsissä. Kahden ahkeran indie-puuhapetterin yhteislevytys on kulkenut pitkän tien ennen kuin se nyt viimein julkaistiin. Pyyntö on niin suora ja melodia niin yksinkertaisen riipaiseva, että pala tulee kurkkuun. B-puolella huomion varastaa vieraileva artisti Jimi Tenor pistäen levyn Väli-Amerikan maisemat uusiksi Acid Panama -tulkinnallaan. Fonisti Linda Fredrikssonin bravuuriksi se silti taipuu. Ryhmä ymmärtää dynamiikan päälle, ja tilaa saavat niin voimalla hakkaavat rytmisoittimet kuin täysillä päin -tekniikalla iholle tulevat, ihanasti riipivät kitarat. Alkuperäisen tunnistaa, mutta biisin on nyt ominut muhkea bassokuvio, huomiota vaativa vibrafoni ja taustalla omaa elämäänsä elävät efektit
Kyseessä on ensimmäinen albumi Megadethiin liittyneen Dirk Verbeurenin saappaisiin hypänneen Bastian Thusgaardin kanssa, ja tälläkin kertaa rumpalinvaihdos tuo mukanaan tietynlaista uutta energiaa ja potkua. Johtajan kypsän mureasti soivat fonit saavat loistavaa tukea Jonni Seppälän niukan tiukasta kitaroinnista (Midnightissa steel) Ville Vallilan ja Juppo Paavolan rennosti funkyn rytmiikan erehtymättömällä tuella. Yhtye kuulostaa nälkäiseltä ja biiseissä riittää koukkuja, hyviä melodioita ja potkivia riffejä. Ihan sama kuunteleeko originaaleja vai Henry Glowerin Backwoodsin tai Dexter Gordonin Soul Sisterin kaltaisia herkkuja. Nyt hänen molemmat omat bändinsä julkaisevat uudet levyt yhtaikaa. Lopputulos päätyy havuntuoksuiseksi huuruiluksi. Laulajan Tyler Benkon keskikarheassa ääntämyksessä on erinomaista, selkeää ärhäkkyyttä ilman pakkoa hengästyttävämpään karjuntaan. No, kyllä Sam Cooken A Change SOUNDI 69 to ravistelee huomaamaan jotain olennaista: Mitä kertoo nykyajasta se, että levyltä välittyvä yhteisvastuulliseen kollektiiviin tukeutuva optimismi on enää entisten nuorten omaisuutta. Suorat menobiisit, kuten murea jytämylly Native Tongue, iskevät aina sopiviin väleihin, kun tahdit uhkaavat vaimentua. Mielikuvat istuvat varsin hyvin mystisiä traditioita vaalivien muusikoiden edesottamuksiin. Uutta pyörää ei keksitä, mutta musiikin rakkaudesta lähtevä ymmärrys ja näkemys ovat sitä tasoa, että vastarinta on turhaa. Jazzmuseo taas on rummuton kvartetti, jonka aina eri teemalla kulkevat konsertit Tampereen Pyynikinlinnassa on jo vuosia myyty loppuun. Tämän vuoden keväällä taltioitu live tarjoaa todisteet. Olosuhteiden pakosta uusi Triumphant Hearts keskittyy Beckerin sävellyksellisiin lahjoihin. Ronskimpien riffien ja herkkien suvantofiilisten vaihtelu jatkuu koko albumin mitalta ilman turhan toiston vaaraa. Mies itse on säilyttänyt ihailtavan positiivisen asenteen ja jatkanut musiikin tekoa ja elämää. Hienoista hetkistään huolimatta Triumphant Hearts on kuitenkin kokonaisuutena vähän epätasainen ja kokoelmamainen. Vierailevina tähtinä kuullaan Amorphisin Tomi Joutsenta, Arch Enemyn Alissa White-Gluzia sekä Exes For Eyesin Dave Sheldonia, mutta nämä cameot ovat lähinnä hauskoja kuriositeetteja eivätkä tuo biiseihin sinällään mitään lisää. Vaikka Tusmørken musiikin ytimessä kaikuu vahvasti folk akustisine kitaroineen ja huiluineen, sovitusten kimurantit kuviot vievät venettä psykedelian sekä progressiivisen rockin suuntaan. 03-222 1300 Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 69 7.12.2018 14.09. HANNU LINKOLA HHH Tusmørke Osloborgerlig Tusmørke – Vardøger Og Utburder, Vol. Pidin hänen kohtaloaan aina erityisen julmana. Vaikka biisit noudattavatkin melko lailla samaa kaavaa – säkeistöt muristaan ja äristään, melodiset ja lähes popahtavat kertsit lauletaan puhtaasti – kääntää Soilwork tämän voitoksi toimivilla sävellyksillään eikä vain toista itseään. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Bändi työsti albumillisen teoksia, jotka eivät syystä tai toisesta mahtuneet edellisille levyille. Tälläkin kertaa trippi sukeutuu ihastuttavan sakeaksi. Perpetual Burnsin (1988) aikaiset biisit olivat teknisen ja taiteellisen osaamisen jännitteeseen perustuvaa tasapainoilua. Satrianin kitaroima River Of Longing on aivan upea biisi ja todistaa Beckerin pystyvän äärimmäisen vaikeista lähtökohdista huolimatta edelleen luomaan laadukasta musiikkia. VESA SILTANEN HHHH Masa Orpana Honk Alba HHHH Jazzmuseo Elävänä Pyynikinlinnassa Alba HHHH Maan ykköspuhaltajiin lukeutuva Masa Orpana taipuu moneen. ja hyvällä tavalla mahtipontisen levyn. Veteraanien laatutakuu. Melodisen death metalin suurnimi lyö pöytään viimeisen päällen hiotun www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. JUHA SEITZ HHHH Jason Becker Triumphant Hearts Mascot Monen kitaraharrastajan tavoin vietin teinivuoteni Jason Beckerin biisejä opiskellen. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Verkligheten on selvästi levy, jolla soittaa hommastaan täysillä nauttiva ja varmaotteinen yhtye. 1 Karisma Norjalaista Tusmørkea on hankala syyttää laiskottelusta. Albumin kärkeen on ladattu kaksi tarttuvimman pään rockia, Don’t Mind ja Ride Out, joissa sekä riffit että kertosäkeet napsahtavat esimerkillisen hyvin lennokkaaseen meininkiin. Perinteisten peruspalikoiden biisitetriksessä kuvioon solahtelee jännittävämpiäkin melodisia osatekijöitä, joilla Arlington kompensoi ja buustaa kolmikon rajallista kokonaiskuviota. Myös 80ja 90-luvuilla nauhoitettua Beckerin omaa soittoa kuullaan. Karujen korpien intohimoiset hipit puhuvat mieluummin enneunista (”vardøger”) sekä metsään syntymänsä jälkeen hylätyistä lapsista (”utburder”). Yllättävän hennon mutta toimivan Hollow Moon -puolislovarin jälkeen päästään syvään päähän Mud-bluesrockilla, joka on lohkaistu yhtyeen käyntikortiksi. Yhtyeen jäsenten sävellykset edustavat samaa tasoa kuin omaksi sovitetut coverit, kuten Carla Bleyn Sing Me Softly Of The Blues tai Frank Zappan 20 Small Cigars. Yhtye julkaisi viime vuonna kaksi äänitettä, ja Osloborgerlig Tusmørke – Vardøger Og Utburder, Vol. ASKO ALANEN HHH Soilwork Verkligheten Nuclear Blast Jos 2018 oli varsinkin raskaan musiikin saralla erittäin hyvä ja hienoja levyjä ilmestyi toinen toisensa perään, lupaa heti alkuvuodesta julkaistava Verkligheten hyvää myös tulevan vuoden suhteen. Virtuoosimaisen soittamisen ohella Beckerin instrumentaalit olivat aina taitavasti sävellettyjä ja sovitettuja. Lauri Hannun kitara, välillä dobro slidellä, Arto Piispasen piano ja Ville Rauhalan kontra elävät ihastuttavan orgaanisessa symbioosissa Orpanan fonien kanssa. Hallittu kontrasti pop-väliosineen kuuluu pakettiin. Nyt hän kommunikoi vain silmiensä liikkeillä. Tekniikkansa huippuunsa treenannut Becker menetti liikuntaja puhekykynsä ALS-taudin takia. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Uteliaampi asenne kliseiden kirjomilla reiteillä auttaa välttämään pahimmat urautumat ja tylsimmän matkimisen sudenkuopat. NUUTTI HEISKALA HHH Arlington A Walk Through Jackson County Rise Eteläisen Kalifornian nuori rocktrio talsii reippaasti klassisen bluespohjaisen kitararockin pääkatua, mutta poikkeaa luontevasti myös rennomman indie-voimapopin sivuteille. Kitaransoitosta vastaavat muun muassa Marty Friedman, Joe Satriani, Steve Vai ja Steve Morse. Biisi avaa Satrianin soittoonkin uusia ulottuvuuksia. 1 on tänä vuonna jo toinen kokoonpanon studiopitkäsoitto. Sormiomestari Dauinghorn loihtii Hammond-sähköuruilla, pianolla ja mellotronilla vangitsevia äänimaisemia, joiden syleilyyn on helppo heittäytyä. Kuulaan karkeloinnin kivijalkana kuullaan analogisia kosketinsoittimia. Honk operoi klassisen instrumentaalir&b:n parissa enkä usko, että nykyään kukaan koko maailmassa hoitaa homman paremmin. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin
Jään seuraamaan mielenkiinnolla orkesterin tulevia edesottamuksia. Molemmat levyt ovat sitä kamaa, jonka puoleen käännyn kun lääkitys on tarpeen. 70 SOUNDI Doe Paoro Soft Power AntiLosangelesilainen Doe Paoro on ehtinyt kahdella edellisellä albumillaan kokeilla kaikenlaista indie popista dubstepiin ja r&b:hin. Rekami on kulttuuriteon äärellä Pihldelberg-salaseuran kokoontumisensa kanssa, josta ennustetaan jo julkistamisvaiheessaan keskeistä kappaletta suomalaista raphistoriaa. Onen videon MTV-suksee toi ihan uudenkokoisen yleisön ja kiertueilla Metallica saattoi soittaa pääesiintyjät suohon. Minulle se oli ensimmäinen uutena hankittu Metallica-levy enkä pitkään ymmärtänyt puhkisoittamani levyn myöhempää mainetta. Eritoten Fifteen Pounds, Red Angels sekä Empiren loppufiilistelyt toimivat hyvin ja varmasti livenä vielä paremmin. Progemaiset biisit ovat rakennettu pala palalta ja James Hetfieldin riffidemoista käy ilmi, että osaset olisivat voineet järjestyä biisien kesken toisinkin. Viimeistään tämän laatikon äärellä käsittää, kuinka väkisin levy on tehty. Mutta se ei haittaa, koska parhaimmillaan meno on oikein hyvää ja groovaa kivasti. LINDA SÖDERHOLM HHH K u v a: So u n d in ar k is to RETRO Levyarvostelut 11_18 uusi.indd 70 7.12.2018 9.32. Ei siis hirveästi ihmetytä, että levyn tuottajaksi paljastuu Winehousenkin kanssa työskennellyt Jimmy Hogarth. Tuntuu siltä, että nämä sävelet on kuultu jo monesti ennenkin. Jani Leinikan lauluklangi puolestaan kuulostaa kuin Jarkko Martikainen ja Jouni Hynynen olisivat biologian lakeja uhmaten onnistuneet tehtailemaan yhdessä perillisen. Bändi itse kertoo arviolevyn saatteessa laulavansa kaikesta mahdollisimman spedestä. Samalla suoritusvarmuus oli yhä häkellyttävän hataralla pohjalla, kuten boksilla olevalta Newarkin-keikalta käy ilmi. Aikuiseen malliin musisoiva Paoro porukoineen istuu hyvin vaikkapa illanistujaisten taustagrooveksi – kunhan osallistujat ovat vähintään kolmekymppisiä. Roadogissa on kuitenkin potentiaalia. Pastissimaisuus puuduttaa, ja korvat alkavat kaivata artistilta persoonallisempaa otetta. Homman nimenä on stoner ja bändin sätkään on kääritty parhaat puolet Monster Magnetista, Fu Manchusta ja vähän Kyussista ja Corrosion Of Conformitysta. Bensa ja jazztupakka haisevat myös sanoituksissa eikä lyriikkapuolella aleta turhan filosofisiksi tai syvällisiksi. Lopputulos on varsin kypsä ja täyteläinen. Nyt tullaan vaikeaan vaiheeseen, sillä ...And Justice For All on ensimmäinen isoja ristiriitoja herättänyt Metallica-pitkäsoitto. Levyarviot > ...levyt ovat sitä kamaa, jonka puoleen käännyn kun lääkitys on tarpeen... Muutama biisi nousee ehdottomasti ylitse muiden, joidenkin räppäreiden kohdalla tuottaja on osunut naulan kantaan (raaka Tehotuotantoo, menevä Teille, hirven lailla tuuttaava Suut Kii sekä MuskettisoMetallica ...And Justice For All – 30th Anniversary Edition Blackened Metallican kolmen ensimmäisen albumin juhlalliset boksit ovat kaikki olleet mielenkiintoisia ruumiinavauksia merkittävistä metallin merkkipaaluista. Suuruudenhullulle levylle on kasattu uskomattoman kattava läpileikkaus suomalaisia riimitaiteilijoita – poissaolollaan loistaa jostain syystä vain Gettomasa. Jason Newstedin painajaiseksi osoittautunut ...And Justice For All on bändin diskografiassa ikuinen väliinputoaja. Soft Power osoittautuu hänen toistaiseksi helpoiten sulavaksi hengentuotteeksi. Aiempien juhlaboksien tapaan myös ...And Justice For Allin painava loota on massiivinen ja huolella kasattu historiankirja. Vaikka vikalistaa riittää, on Soft Power silti miellyttävä kokonaisuus. Että kuuluuko se basso nyt paremmin. Tämä fakta on tietysti tällaisen tuottajalevyn viehätys, mutta samalla myös ongelma – jokaiselle jotakin, ja tuloksena on laadultaan sangen epätasainen kokonaisuus, jolta löytyy säkenöiviä kultahippuja, mutta valitettavasti myös täyttä kuraa. JUSSI NIEMI tureit-bängeri). MAPE OLLILA HH Rekami Pihlderberg Monsp KPC-kollektiivista tutun, jyväskyläläistyneen Rekamin (LXBeats) tuottajalevy on hengästyttävä 19 kappaleen jättiläinen suomiräppiä, jonka vierailijalistalta löytyvät lähes kaikki genren silmäätekevät artistin kotipojista Etelä-Suomen ihmeisiin kuin myös Lapin miehiin. Valittu tyylilajikin tuntuu kulahtaneelta – hittikamaa tämä olisi voinut olla reilu kymmenen vuotta sitten. Itseään ei toki saa ottaa liian vakavasti eikä rymistellä hampaat irvessä, mutta jatkossa voisi sitä spedeilyosastoa hieman vähentää tai ei ainakaan kannata erikseen sitä alleviivata. Koska hajonta on näin suuri ja makuja on monia, niin tietenkään joka biisi ei voi kolahtaa. Se nosti yhtyeen oikeasti kaupalliseen megaluokkaan, mutta ei kuitenkaan sellaiseen menestykseen, josta Metallican (1991) muistamme. Puolivälin jälkeen Soft Powerin taika alkaa kuitenkin hyytyä. TOMI NORDLUND HHH Roadog Reinventing The Wheels Omakustanne Helsinkiläinen Roadog on nimennyt levynsä kieli poskella, sillä ei tässä todellakaan olla keksimässä pyörää uudelleen. Laulu on jäntevän vaivatonta, ja etenkin alkupään kappaleissa on hyvää imua. Suosittelen erittäin lämpimästi. Jaa niin. VESA SILTANEN HHH Alasin Harharetket Omakustanne Alasin operoi jossakin härmäläismelankolisen miehistelyjynkytyksen ja CMX:n taideprogen rajapinnassa, joskin basisti Markus Lehdon lonksuttelevasta soitosta ja parin kappaleen melkein eeppisestä tarinankerronnallisesta tyylistä kuulee bändin kiintymyksen myös Iron Maidenin touhuihin. ANTTI LUUKKANEN HHH Is Gonna Come nousee tolkuttomassa sielukkuudessaan vielä muiden yläpuolelle. Paoron bändin pop groove on varman ammattimaista, ja Paoro pärjää keulilla hyvin. Kun hitusen venkuraisten kappaleiden aiheina ovat niin yksilön kuin yhteisön eksymisen tunteet niin ajassa kuin tilassakin, siinäpä sitä on turkulaisilla koossa sen sortin sekametelisoppa, että moisesta varauksetta pitämiseen tarvitaan niin lavea musiikkimaku, että noinkohan sitä moneltakaan löytyy. Mutta eipä tämän levyn onnistuminen ollut alun perinkään siitä kiinni. Eipä juuri. Maino avausbiisi Over kuulostaa siistityltä Amy Winehouselta. Kone käy pääosin todella nätisti ja musiikki huokuu juuri oikeaa fiilistä: nyt kiidetään pitkin valtatietä prätkän selässä tai avoautossa luu ulkona. Bändi keskittyy pitkien kappaleiden suorittamiseen niin hampaat irveessä, että soitosta ja koko levystä uupuu energia ja fokus. Se on valitettavasti sarjassa myös ensimmäinen, jonka bonusmateriaalin laatu ei ole aina riittävän kiinnostavaa tai tasokasta komeista puitteista huolimatta. Brittimaisemiin suuntaava kolmoslevy tarjoilee retrosoulia, AOR-tunnelmia ja 1960-luvun tyttöpoppia tuotannollisesti tähän päivään viskattuna
Muun muassa Joy Divisionia, New Orderia ja Magazinea tuottaneen Martin Hannettin johdolla äänitetyllä albumilla Basement 5:n kokoonpanoon kuuluivat dj ja videoja dokumenttiohjaaja Don Lettsiä vokalistina seurannut Dennis Morris, kitaristi J.R., basisti Leo Williams ja sessiorumpaliksi pestattu Ian Dury & The Blockheadsin Charley Charles. Heavy Traffic B3. Last White Christmas B2. Yhtyeen hajottua 80-luvun alkupuolella sen jäsenistä näkyvimmin muusikonuraansa jatkoi basisti Leo, joka liittyi Don Lettsin tavoin The Clashin Mick Jonesin kanssa perustettuun Big Audio Dynamiteen. Jamaikalta Englantiin muuttovuotensa ja levyn syntyajankohdan mukaan nimetty 1965-1980 on vihainen ja kovaa toistovolyymiä vaativa kokonaisuus. Levyn valmistuttua rumpaliksi tuli Joe Strummerin The 101ersista tuttu Richard Dudanski, joka on saanut albumin takakanteen nimensä mutta ei kuvaansa. TEKSTI: PERTTI OJALA Kiven alta 11_18 .indd 71 7.12.2018 13.21. Too Soon B5. Hard Work A4. No Ball Games kuvaa Lontoon rapistuvissa vuokratornitaloissa asumisen tylsyyttä paranoian ja klaustrofobian etsiessä purkautumistietä. Vuonna 1978 perustettu Basement 5 on niitä arvokkaita bändejä, jotka poistuivat näyttämöltä yhden järisyttävän albumin jälkeen. Riot A2. Valokuvaaja ja muun muassa Public Image Limitedin logon luonut suunnittelija Dennis MorJulkaistu: 1980 File under: Reggae / punk / metal / dub Kappaleet: A1. SOUNDI 71 ”Basement 5 on niitä arvokkaita bändejä, jotka poistuivat näyttämöltä yhden järisyttävän albumin jälkeen.” Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Basement 5 1965–1980 Island B rittiyhteiskunnan sosiaaliset ja poliittiset jännitteet ruokkivat hyvin 1970-luvun puolivälin jälkeen syntynyttä punk rockin hyökyaaltoa. Raivokas soitto korostaa Margaret Thatcherin alkavaa valtakautta, työttömyyttä, rasismia ja köyhyyttä kritisoivia lyriikoita heti sireenimäisellä introlla käynnistyvästä Riotista lähtien. Ylinopeudella ryntäävällä Heavy Trafficillä mellakkapoliisien ajoneuvot ruuhkauttavat liikenteen ja häiritsevät lontoolaisten rauhaa. Ikimuistoiseksi projekti jäi kuitenkin myös Martin Hannettille, joka on kertonut sen olleen uransa raskain ja fyysisesti vaativin työ. Union Games B4. Immigration B1. Omega Manilla Basement 5 katsoo lopuksi kauas tulevaisuuteen. Morrisin laulu lähestyy karjuntaa, Leon syvä dub-basso sykkii Jah Wobblen hengessä ja J.R.:n teräksisenä viiltävän kitaran rujous vertautuu Keith Levenen majesteetillisuuteen Public Image Limitedin kahdella ensimmäisellä albumilla. No Ball Games A3. Yksi näistä oli lontoolainen Basement 5. Punk rockia, reggaeta ja metalia sekoittava 1965–1980 tyhjensi omintakeisen fuusiopajatson niin perusteellisesti, ettei jäljittelijöitä juuri ilmaantunut. Kiihkeä Last White Christmas antaa kyytiä albumin julistekollaasiin päässeille Jimmy Carterille, Margaret Thatcherille ja Ajatollah Khomeinille. Takova Hard Work päästää Charley Charlesin irti, ja jäntevän reggaepulssin kuljettamalla Immigrationilla Morris ikävöi Jamaikalle jääneitä sukulaisiaan. Basement 5:lle 1965–1980 oli ensimmäinen ja viimeinen albumi. Sex Pistolsin ja The Clashin innoittamien punkbändien rinnalla ja vanavedessä kehittynyt new wave lavensi musiikillista maisemaa ja teki tilaa vaihtoehtoisille äänille. Biisin kertosäe siirtää Sly & The Family Stonen There’s A Riot Goin’ Onin Yhdysvalloista Lontooseen bändin soundin tavaramerkkien käydessä heti selviksi. Omega Man Pidät tästä, jos pidät näistä: Public Image Limited The Clash The Ruts ris oli 1965–1980 -albumia tehtäessä Basement 5:n teksteistä ja visuaalisesta ilmeestä vastaava luova sydän
Studioguru Hiili Hiilemaan ja laulutuottaja Jonas Olssonin kanssa valmisteltu debyyttialbumi On The Road From Nowhere on juuri ilmestynyt. Miten Afiren kappaleet saavat muotonsa. Lopullisia sovituksia pyöritetään pitkälti koko porukalla, kuvailee Kanerva. Myös orkesterin promokuvista löytyy ”tien päällä” -meininkiä aivan kuten albumin otsikkokin vihjailee. Kyllä vain, antaa tulla, olemme kuulolla! Mennään siis saman tien asiaan: oululaisen Afiren tämänhetkinen tarina ulottuu parin vuoden taakse. – Teema ”bändistä tien päällä jossakin ei-missään” löytyi varsin helposti sen jälkeen, kun levyn nimi oli lyöty lukkoon. Myöskään mitään poliittisia manifesteja tai hirveän syvällisiä juttuja ei olla haluttu lähteä tunkemaan biiseihin. Suvi tekee suurimman osan sanoista sekä laulumelodioista ja Sami sekä Antti lisäävät soppaan omat kitarajuttunsa. Teksti: Timo Isoaho EI TURHAA SYNKISTELYÄ K u v a: O n n i W il ja m i U usi kovan rockin yhtye, jonka riveistä löytyy muun muassa Poisonblackissä ja Sentencedissä kannuksensa hankkineita herroja. Kitaristeiksi tulivat vanhat tutut Sami Kukkohovi sekä Antti Leiviskä, ja yhtyeen syntysanat oli lausuttu. Kertoisitko hieman tästä puolesta. Useimmiten ammennamme tarinoita melko suoraan omasta elämästämme, mutta toki poikkeuksiakin löytyy. Toki olisi erittäin hienoa, mikäli pääsisimme nousemaan myös esiintymislavoille mahdollisimman usein vuoden 2019 aikana. – Halusimme tehdä hommat viimeisen päälle, ja siksi työskentelimme kyseisten kovien ammattilaisten kanssa. Eipähän ainakaan tarvitse myöhemmin jossitella, että ”olisiko sittenkin pitänyt treenikämpän sijasta nauhoittaa lätty oikeassa studiossa”. – Pääsääntöisesti ensimmäiset ideat ovat tulleet Harrilta, jonka jälkeen olemme demottaneet biiseistä alkeellisia raakileita. 129 € www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n HELSINKI SUVILAHTI 28.-30.6.2019 HALESTORM STAM1NA CULT OF LUNA SICK OF IT ALL DELAIN POWER TRIP JINJER MAJ KARMA ALIEN WEAPONRY Bazook 11_18.indd 72 7.12.2018 12.47. – Tämä on melkoisen paha, mutta ammutaan heti kovilla: kyllähän Scorpions / Def Leppard / Whitesnake -paketti olisi kuin räätälöity meidän tyyliimme! Entä miltä Afiren jatko näyttää. – Vuonna 2016 soitin basisti Harri Halosen kanssa eräässä toisessa orkesterissa ja häneltä löytyi tuolle bändille sopimattomia, vähän kevyempiä ja melodisempia biisiraakileita, aloittaa rumpali Tarmo Kanerva. – Mietimme siinä, että olisi hauskaa soittaa 80-luvun melodisesta hard rockista vaikutteensa ammentavaa matskua. Aluksi hommaa kokeiltiin useiden eri miesja naislaulajien kanssa, mutta sopivaa keulakuvaa ei tuntunut löytyvän. – Sanoituksissa on pyritty välttämään tyypillistä ”ranteet auki” -meininkiä. Täytyy sanoa, että halusimme välttää perinteisiä synkkiä kuvastoja ja värejä myös visuaalisella puolella. Mutta miten kaikki sai alkunsa. Sitten törmäsimme Suvi Hiltuseen, ja solistin paikka oli sillä selvä. 72 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Onni Wiljami Kinnunen tekikin kannen ja yhtyekuvien kanssa loistavaa jälkeä! Jos hiljalleen myös keikkalavoille aktivoitunut Afire saisi yksinoikeudella valita Euroopan-kiertueen kokoonpanon, niin minkä yhtyeiden kanssa lähtisitte tien päälle. – No, uusia biisiraakileita löytyy jo melko reippaasti ja niitä onkin tarkoitus työstää eteenpäin jo ihan lähiaikoina. TARMO KANERVA ja viisi vaikuttavinta raskasta albumia: IRON MAIDEN: Piece Of Mind RAINBOW: Rainbow On Stage SLAYER: Reign In Blood JUDAS PRIEST: Defenders Of The Faith QUEENSRŸCHE: Operation: Mindcrime EARLY CROW 3 PÄIVÄN LIPUT ALK
129 € www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n HELSINKI SUVILAHTI 28.-30.6.2019 HALESTORM STAM1NA CULT OF LUNA SICK OF IT ALL DELAIN POWER TRIP JINJER MAJ KARMA ALIEN WEAPONRY Bazook 11_18.indd 73 5.12.2018 14.11. SOUNDI 73 EARLY CROW 3 PÄIVÄN LIPUT ALK
– Musiikki on luonnollisesti silkkaa Rammsteinia, mutta biiseistä löytyy myös uusia tuulia. – Emigrate on edelleen ihan hyvä albumi, mutta toki Silent So Long on melkoisen monella tavalla parempi. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho R ammstein-leirissä on pysytelty varsin hiljaa viime vuosina – ainakin suhteessa kiireisiin takavuosiin. Ihan mieletöntä. Minun biisissäni, minun levylläni. Ei tästä ole kovinkaan kauan, kun kuuntelin Rock City -biisiä, jonka solistina toimii Motörheadin Lemmy Kilmister. Olin solistina lähes täydellinen noviisi, ja laulaminen suorastaan hirvitti minua, muistelee Kruspe. EMIGRATE AKTIVOITUMISEN ÄÄRELLÄ K u v a: G re go r H o h en b er g 74 SOUNDI Bazook 11_18.indd 74 7.12.2018 13.21. Kruspella on toinenkin syy hymyillä: Rammstein-kitaristin oma yhtye Emigrate on juuri julkaissut kolmannen studioalbuminsa. Monista Silent So Longin kappaleista löytyi myös vieraileva laulaja. Nyt tahti on kuitenkin muuttumassa varsin radikaalisti, ja ensi huhtikuussa ilmestyvä Rammsteinin seitsemäs pitkäsoitto on tämän jutun julkaisuhetkellä jo valmistunut. – Tobias taas ilmoitti aluksi, ettei hänellä ole tapana vierailla muiden levyillä. – Rammstein tunnetaan ennen kaikkea spektaakkelimaisena livebändinä, ja minua suoraan sanoen hieman ärsyttää, että monet ihmiset tuntuvat sivuuttavan studioalbumimme jonkinlaisena välttämättömänä pahana. – Till ei ole ollut mukana aikaisemmilla levyilläni, sillä se olisi tuntunut jotenkin liian ilmeiseltä. Että ai, onko Rammsteinilta tullut uusi levy. – Emigraten ensilevy oli yhtä aikaa sekä älyttömän jännittävä että pelottava kokemus. Ihan mieletöntä”, ajattelin itsekseni. Hän oli sitten käymässä Berliinissä ja satuimme törmäämään... No, asiat johtivat toiseen ja hän päätyi erääksi A Million Degreesin solistiksi. – Rammstein vie tietysti kaiken aikani ja huomioni tulevina vuosina – kyllä, aiomme tehdä pitkän maailmankiertueen –, mutta en todellakaan ole kuoppaamassa Emigratea. En halua paljastaa vielä liikaa, mutta eräs suurimmista tavoitteistamme oli tehdä levystä ”livekokemuksen veroinen”, Kruspe sanoo. Se tuntui jotenkin uskomattomalta – erityisesti nyt, kun hän on poistunut keskuudestamme. ”Lemmy. Toisin sanoen bändi saattaa hyvinkin aktivoitua jonakin kauniina päivänä. Levyn otsikko on A Million Degrees, ja se seuraa yhtyeen nimeä kantanutta debyyttilevyä (2007) sekä Silent So Long -kakkoskiekkoa (2014). – Halusin tehdä yhteistyötä arvostamieni muusikoiden kanssa. Valitettavasti Silent So Long taisi kuitenkin mennä ihmisiltä hieman ohi, sillä sen promootio jäi vähän puolitiehen, sanoo Kruspe. Mutta uuden musiikin saralla on ollut huomattavan hiljaista, ja berliiniläisyhtyeen edellisestä Liebe ist für alle da -studioalbumista onkin vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta. Toki solisti Till Lindemann paiskasi markkinoille Hypocrisy/ Pain-kippari Peter Tägtgrenin kanssa valmistellun Skills In Pills -albumin (2015) ja Rammsteinin suunnalta on julkaistu yksi jos toinenkin kokoelma sekä livepaketti viime vuosina. Hieno juttu! Miltä Emigraten jatko näyttää. Minun biisissäni, minun levylläni. Nyt Emigrate on saavuttanut kolmannen albumin rajapiikin, joten ehkä Tillin vierailu on jo ihan paikallaan, hymähtää Kruspe. Tavallaan toki ymmärrän tällaiset mielipiteet, mutta tavoitteemme on muuttaa tilannetta tulevalla albumilla! Lemmy. Myös Rammstein on aktivoitumassa pitkän hiljaiselon jälkeen. A Million Degrees jatkaa samalla linjalla, ja Kruspen ohella Emigraten kappaleiden tulkitsijoina toimivat muun muassa Till Lindemann, Benjamin Kowalewicz (Billy Talent) ja Tobias Forge (Ghost). Richard Z. Ihan sama, kunhan kuulen ne vanhat biisit livenä ja show on törkeän hieno. Entä mitä kannattaa odottaa Rammsteinin tulevalta albumilta
Bazook 11_18.indd 75 5.12.2018 14.11
76 SOUNDI – Ennen kuin huomasinkaan, minulla oli muutamia alustavia kappaleaihioita käsissäni. Vaikka kappaleet syntyivätkin aikaisemmasta ”painetilasta” poiketen, Moonglow kuulostaa luonnolliselta jatkolta Avantasian aikaisemmille julkaisuille. Ei taida olla liioiteltua sanoa, että Edguyja Avantasia-yhtyeiden kippari Tobias Sammet on pysytellyt kiireisenä sitten 1990-luvun puolivälin. – En luhistunut palasiksi burnoutin runtelemana, mutta Ghostlightsin valmistelemisen ja keikkaperiodin jälkeen olin kieltämättä väsynyt. helmikuuta. Eikä mennyt kauankaan, kun tajusin, että kovalevyltä alkaa löytyä kokonaisen Avantasia-albumin ainekset. Katsotaanpa... Ensinnäkin, Mille on ystäväni. Avantasian Ghostlights-albumin (2016) kiertueiden ja Edguyn Monuments-kokoelman (2017) jälkeen Sammet tuntui kuitenkin katoavan maan pinnalta – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1995. Big), Geoff Tate (Queensrÿche), Michael Kiske (Helloween), Candice Night (Blackmore’s Night), Hansi Kürsch (Blind Guardian) ja Mille Petrozza (Kreator). – En tiedä – ja tuntuu hyvältä, etten tiedä! Edguy on tällä hetkellä luovalla tauolla, mutta saatamme tehdä jotakin sen yhtyeen kanssa. Levyn jokainen biisi sai alkunsa ilman deadlinea, täysin vapautunein mielin. No, hän ei vain ole kovinkaan kiinnostunut kummallisesta studioroinasta, nauraa Sammet. – Rakensin oman kotistudioni ja aloin haalia sinne kaikenlaisia moderneja kapistuksia sekä silkkaa vintagelaitteistoa. Avantasian kahdeksas studioalbumi Moonglow ilmestyy 1. Mitä sitten tapahtuu. – Yksi asia ei ole muuttunut miksikään: rakastan edelleen musiikin tekemistä ja jos saankin esittää yhden pyynnön, niin toivottavasti teen levyjä ja kierrän maailmaa vielä vanhana pappanakin! ”Monet ovat kummastelleet, että mitä ihmettä Kreatorin kaveri tekee Avantasian albumilla.” K u v a: A le x K u eh r Bazook! > Teksti: Timo Isoaho P arikymmentä studioalbumia, kymmenkunta maailmankiertuetta ja iso liuta konserttitallenteita sekä kokoelmajulkaisuja. Lopputulos – kappale nimeltään Book Of Shallows – onkin eräs suosikeistani uudelta pitkäsoitolta. Niin, eipä unohdeta sitäkään, että saksalaisessa Fuldan kaupungissa vuonna 1977 syntynyt Sammet toimii myös kokoonpanojensa managerina – ja managerin työ, jos mikä, vie tuhottomasti aikaa. Tällä kerralla mukana tulkitsevat muun muassa Eric Martin (Mr. Ja kuten arvata saattaa, jo satoja kappaleita pian 25-vuotisen uransa aikana kirjoittaneen muusikon sävelkynä alkoikin sauhuta. Tällaista musiikkia sisältäni kumpuaa, Sammet sanoo. Havahduin ensimmäistä kertaa sen ajatuksen äärellä, että minun täytyy nyt oikeasti levätä, Sammet kertoo. Ei tule tietenkään minkäänlaisena yllätyksenä, että Avantasia lähtee isolle kiertueelle ensi vuonna. Se oli käsittämättömän vapauttava fiilis. Toiseksi, satuin kirjoittamaan pari hieman rankempaa riffiä, joihin hänen äänensä sopi loistavasti. – Monet ovat kummastelleet, että mitä ihmettä Kreatorin kaveri tekee Avantasian albumilla. – Avantasia soittaa edelleen sinfonista, suureellista ja mystistä powervaikutteista heavy metalia. UUSIA LUOVUUDEN PUUSKIA Bazook 11_18.indd 76 7.12.2018 8.06. Studio on ehta miesten luola, jonne esimerkiksi vaimoni voi toki vapaasti tulla milloin vain, mutta... – Breikin ottaminen tuntui mahtavalta! Edguyn ja Avantasian levytyssopimukset olivat juuri päättyneet, eikä kukaan hengittänyt niskaani aikataulujen tai muiden bändiasioiden suhteen. Tai ehkä pidän pidemmän tauon, ja jatkan Avantasian uraa taas jonakin päivänä, miettii Sammet. Avantasian levyillä on aina kuultu useita vierailevia laulajia, eikä Moonglow tee poikkeusta tähän sääntöön. Sieltä täältä löytyy esimerkiksi hard rock -vaikutteita ja vähän rankempiakin tuulia
Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 Nosturi Soundi tulostus.indd 77 7.12.2018 13.26. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen
Puutöitä jo pidemmän aikaa harrastanut mies rakensi ensimmäisen Stratocasterinsa jo ysiluokalla. Opiskelin Ikaalisissa syksystä 1999 kevääseen 2002. Kaikki tehdään ihan yhtä tarkasti ja samalla fiiliksellä. Kouluun päästyäni minulle oli selvää, että tästä tulee ammatti. Pikemminkin yhdistelen uutta ja vanhaa, jolloin saadaan asiakkaalle paras mahdollinen tässä ajassa toimiva lopputulos, muotoilee Järvinen. Teksti: Esa Kuloniemi F inlandia Instruments on harjoittanut kielisoitinten valmistusta, huoltoa ja korjausta vuodesta 2001. Filosofia onkin purrut. 78 SOUNDI SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 34 Kitara on morsian E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Muita firman tuotteilla soittavia nimimiehiä ovat esimerkiksi Ile Kallio, Niclas Frisk, Costello Hautamäki, Matti Johannes Koivu, Vesa Haaja, Jorma Kääriäinen, Kai Pulliainen, Eero Lupari, Hustle Fuzz -yhtyeen Henri Jokinen ja Sir Elwoodin Jussi Virtanen. – Lukioaika kului kitaransoiton, puutöiden ja musiikin parissa, joten lukuhommat jäivät hieman takaalalle. Tärkeintä on, että kitara tulee soittoon, on asiakkaan toiveiden mukainen ja tuottaa hänelle iloa.” E-liike 11_18.indd 78 5.12.2018 8.28. Se on palkitsevaa mutta myös haastavaa, sillä eihän kitaroita tehdä hyllyyn odottamaan, että jos joku ostaisi. Sana kiiri ja kysyntää kitaroille oli heti lähtökuopista. Huolto ja korjaus työllistävät siinä missä rakennusprojektitkin, ja onkin taitolaji kyetä tekemään sopivassa suhteessa molempia. Esimerkiksi suomalaisen sähkökitaroinnin ehdoton titaani Esa Pulliainen käyttää Finlandia Instrumentsin kitaroita. – En ole kokenut omaksi jutuksi kehittää ”uutta” mallistoa, vaan olen pysytellyt klassikoissa, sillä soittajat ovat aika perinnehenkistä ja konservatiivista porukkaa. Hämeenlinnan Olympiakadulla KUMU-rumpujen kanssa samoissa tiloissa operoivaa, isänmaallisen nimen omaavaa firmaa pyörittää Teemu Järvinen, joka ei pyri keksimään kitaraa uudelleen vaan satsaa hyväksi havaittuihin muotoihin ja rakenteisiin. Lukion loppupuolella päätin hakea Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitokseen soitinrakennuslinjalle. Koulussa oli erittäin kehittävää seurata opettajamme Matti Nevalaisen luoman Flying Finn -kitaramerkin suosiota. Rinnalla korja”Minulle ei ole merkitystä kuka tilaaja on. Tämä ei tarkoita missään nimessä, että rakentaisin kaiken kuten Amerikassa 1950ja 60-luvuilla. Opin esimerkiksi sen, että myös soitinrakennus on kovaa ja voimia vaativaa työtä. Vaikka Teemu kokee olevansa ensisijaisesti kitaranrakentaja, hän on myös soitinkorjaaja. Ikaalisista soitinrakentaja-artesaaniksi valmistuneen Teemun syksyllä 2001 perustama Finlandia Instruments sai heti hyvän startin, sillä hän oli tutustunut jo kouluaikana Topi Sorsakoskeen ja Esa Pulliaiseen ja päässyt tekemään heidän kanssaan yhteistyötä. Soitinrakentaja-artesaani Teemu aloitti kitaransoiton yläasteiässä. Myös edesmennyt Topi Sorsakoski kuului Finlandia Instruments -käyttäjiin. – Totta kai rakentaminen on todella tärkeää. Koin että saan yhdistettyä kaksi itselle tärkeintä asiaa eli musiikin ja puun työstön
Osa menee täysin ohi suojaukseni, kuten tämä 2011 julkaistu Tube Screamerin bassoversio TS9B, jonka otin testiin vasta nyt. Suomalaisen käsityön arvostus on noussut eikä enää tarvitse selitellä tai perustella mitä soitinrakennus ammattina merkitsee. – Asiakkaat arvostavat kokemusta ja tyylitajua sekä laadukasta viimeistelyä. Yksi tällainen on mestarikitaristi Joel Patersonin soololevy Hi-Fi Christmas Guitar, jolla tämä visardi plektraisee kymmenen alan klassikkoa aitoon vintage-tyyliin etupäässä Les Paulin ja Chet Atkins viitoittamilla laduilla. Koen tärkeäksi valmistusprosessin kaikki vaiheet. Monesti asiakkaan toiveissa yhdistyy useamman soitinmallin ominaisuuksia. Toki muutama ES-335-tyylinen on vuosien mittaan tullut tehtyä. Tärkeintä on, että kitara tulee soittoon, on asiakkaan toiveiden mukainen ja tuottaa hänelle iloa. Täytyy sanoa, että onpas ihan perkuleen hyvä bassosärö, joka toimii myös kitaralla kuin turskamurske. Vaikka olen Suomen paras ja komein laitearvioija, niin aikani ja kykyni eivät millään riitä kaikkien musauutuuksien havainnointiin. Tyypillisesti halutaan jotakin omaa tai parannusta entiseen. Ostaisin jos ostaisin. Tilannekatsaus Finlandia Instruments on siirtymässä uusiin ja isompiin verstastiloihin Turenkiin, mikä on osittain seurausta tilaustöiden lisääntymisestä. Jokainen soitin valmistetaan tilauksen tehneelle asiakkaalle käsin ja rakentaminen lähtee liikkeelle lankusta. Umpinörtti mitä kitaraan tulee, kaikki stailit taittuu suvereenisti, eikä ”ompelukone” eli pedal steelkään ole hänelle vieras väline. Sen valttina on täysin uusi sesonkia varten sävelletty kappalevalikoima, joka rokkaa ja hauskuuttaa tuoreella tavalla. Käbä ei sorru Paul McCartneyn kaltaiseen maireuteen, vaan blues rohahtaa aina sopivasti takavasemmalta ja kitaroinnissa on vanha taika tallella. Mutta koskaan ei onneksi ole liian myöhäistä. – Ensi vuonna Finlandia Instruments tulee täysi-ikäiseksi. Fiilishommaa Finlandia Instrumentsilla on mallistossaan valikoima erityyppisiä soittimia, jotka valmistetaan asiakkaiden toiveiden mukaan. Asiakaskunta Teemulta tilaavia asiakkaita on harrastajista ammattilaisiin ja soittotyylien edustajien kirjo on laaja. Ja kun kitaran tekee rauhassa ja hyvällä meiningillä, niin tunne siirtyy myös sitä käyttävälle soittajalle. – Minulle ei ole merkitystä kuka tilaaja on. Musiikki kulkee kuitenkin vahvasti mukana myös vapaa-ajalla keikoilla käymisen, tiiviin kuuntelun ja levyjenkeräilyn muodossa. – Lisäksi minua kiinnostaa laajentaa kitaratyyppien rakentamista entisestään Gretschin ja Gibsonin koppakitaroiden suuntaan. Joululevyn on pusannut myös Eric Clapton, jonka Happy Xmas on jakanut kovasti mielipiteitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Hinta on noin 150 euroa. Kitaran tulee Teemun mielestä olla soittajalleen kuin morsian, jonka seurassa tekee mieli viettää mahdollisimman paljon aikaa. Tätä on arvokas vanheneminen. – Finlandia Instrumentsin soittimissa käytetään perinteisiä ja hyviksi havaittuja puulajeja kuten leppää, seetriä, vaahteraa, ebeniä ja mahonkia. Henkilökohtainen palvelu on myös tärkeä asia, koska meillä saman katon alta saa myös kattavan ja laajan huoltoja korjauspalvelun. Itse pidän aika tavalla tästäkin Claptontuotteesta. Tähän sisältyy myös se, että sen on myös oltava hänen mielestään hyvännäköinen. Mies on niin hyvä laulaja, että tulkitsee uskottavasti vaikka puhelinluetteloa. Valttina on ollut, että ei olla liian radikaaleja mutta ei myöskään toisteta sähkökitarahistorian teinivuosien ”virheitä” tai massatuotannon kustannusten karsimisen vuoksi tekemiä ratkaisuja. Näihin 18 vuoteen on mahtunut paljon. Sitä indikoi sesonkiaiheisten levyjen ilmestyminen kauppoihin ja digijärjestelmiin. Särön annostelu on huomattavan laaja-alainen ulottuen pienestä rososta raakaan karjuntaan. Pakan innostavin on kuitenkin Suomessa kesällä vierailleen retroHyvää joulea! Putkibassokiljuja rokkari JD McPhersonin joulualbumi Socks. On ollut hienoa saada olla mukana suomalaisella soitinrakennuksen näyttämöllä ja seuraamassa alan kehitystä. Pedaalia voi käyttää myös puhtaana boosterina ilman säröä. Madisonista, Wisconsinista kotoisin oleva Paterson vaikuttaa nykyisin Chicagon talousalueella ja muistetaan esimerkiksi Four Charmsista, Modern Soundsista ja Devil In A Woodpile -yhtyeistä. Esimerkiksi minibirdit ja thinline-telet ovat nousseet ylitse muiden. Olen myös innoissani parhaillaan MES-soitinprojektin osana työn alla olevasta, täysin kotimaisista puista valmistettavasta soittimesta, jota pidän mielenkiintoisena hankkeena. Pedaalissa on kitaraversiosta poiketen erilliset säätimet bassolle ja kirkkaudelle sekä mix-potikka, jolla voi miksailla puhtaan ja särösoundin välillä niin, ettei botne katoa. Viimeistelyllä on todella iso osa kokonaisuudessa ja se pitää olla kunnossa, tähän auttaa tietysti pitkä kokemus. Ostin toki itsekin sellaisen, mutten silloin tajunnut, että se toimii parhaimmillaan rosollaan olevan putkivahvistimen boosterina, ei niinkään erillisenä särönä. Rakentamisen kokonaisvaltaistumisen myötä Järvisen aiemmin aktiivinen oma soitto on jäänyt taka-alalle. Täysillä laatikko muistuttaa hieman futsia. Mikit valitaan asiakkaan toiveiden mukaan ja nykypäivänä onneksi on valinnanvaraa ja kaikkea on saatavilla. Kaikki tehdään ihan yhtä tarkasti ja samalla fiiliksellä. Teemu Järvinen E-liike 11_18.indd 79 5.12.2018 8.28. Asiakkaalla on oltava hyvä fiilis soittimen parissa. JD MCPHERSON: Socks! (New West) JOEL PATERSON: Hi-Fi Christmas Guitar (Ventrella) ERIC CLAPTON: Happy Xmas (Surfdog) usja huoltotöiden teko on opettanut paljon, sillä on tärkeää päästä näkemään ja testaamaan erilaisia ja eritasoisia soittimia. Usein kyseessä on myös itselle räätälöity käsityösoitin. Mitä metalliosiin tulee, luotan Gotohiin ja Schalleriin. Soitinrakentaja tarvitsee hyvät käsityötaidot, yrittäjä hyvän pelisilmän ja soitinrakentajayrittäjä hyvän vaimon. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija www.finlandiainstruments.fi J os et ole vielä huomannut, niin joulu on täällä yllättävän pian. Tästä on hyvä jatkaa kohti keski-ikää. Valmisrunkoja tai -kauloja ei käytetä. SOUNDI 79 I banez Tube Screamer TS9 -säristin julkaistiin jo 1980-luvulla ja se saavutti siihen aikaan kitaristien varauksettoman suosion. Niistä muodostuu lopullinen kokonaisuus. Soundi on tiukka, mutta lämmin ja toffeinen. Onneksi näitä kaikkea kolmea löytyy, myhäilee Teemu Järvinen ilmeisen tyytyväisenä. – Olen todella tarkka sen suhteen, että soitin tuntuu soittajastaan hyvältä, sanoo Teemu
MIKKO MERILÄINEN KATE BUSH: REMASTERED VINYL BOX I–IV/ CD BOX 1–2 WARNER Studiovelhon värikkäät muistelmat K un Mika Sundqvistin nimi mainitaan, monille tulee mieleen taiteilijan radiohitit Hormoonihiiret sekä Moottoripyörä on moottoripyörä. Kiinnostava yksityiskohta on, että yksi sessiomuusikko on editoitu levyiltä ja kansiteksteistä pois: australialainen Rolf Harris tuomittiin vuonna 2014 vankilaan useista seksuaalirikoksista, eikä Kate Bush ymmärrettävästi halua sellaista törkyä katalogiaan tahraamaan. Sekin on hämmästyttävää, kuinka rohkea ja valmis hän oli heti The Kick Inside -debyytillään (1978) tai kuinka ainutlaatuisena ja tinkimättömänä hän näyttäytyy myös pitkän tauon jälkeen julkaistuilla Aerialilla (2005) ja 50 Words For Snow’lla (2011). Mutta oman elämänsä kirjaajana hän on viihdyttävä ja itseironinen. Tweedyn 50-vuotiaana kirjoittama kirja ei välttämättä tyydytä kaikkien Wilco-fanien toiveita, siinä nimittäin käsitellään verrattain vähän vaikkapa albumien tekemistä tai muuta bänditoiminnan arkea. Kirja päättyy juuri ilmestyneen Warm-sooloalbumin valmistumiseen. Aerialilla hänen puheosuutensa lausuu nyt Katen poika Bertie. Kymmenen studioalbumin mittainen katalogi tarjoaa loputtomasti ihasteltavaa, kummasteltavaa ja tutkittavaa. Tuo haikeatunnelmainen, kauniin melodinen, pelkistetyn akustinen ja juureva singer-songwriter-levy onkin täydellinen kump pani kirjalle, sillä kappaleiden teksteistä löytää vaivatta kirjasta tuttuja teemoja. Mutta se onkin kirjan pelastus, sillä nyt sivut täyttyvät yleisemmin kiinnostavista tarinoista, joiden kautta Tweedy reflektoi niin maailmaa kuin etenkin itseään. Rakenteellisesti toimiva ratkaisu on sisällyttää mukaan muu tama metaosio, joissa Tweedy litteroi keskustelujaan kirjan sisällöstä niin vaimonsa kuin poikansakin kanssa. Levyt olivat toki tuttuja entuudestaan mutta näin kerta-annoksena ahmien ja sen päälle vielä parin viikon ajan hajakuunnellen, niiden muodostama ainutlaatuinen maailma imi sisäänsä, jäi ajatuksiin ja sai mielen ihanasti surraamaan. Jo 1960-luvulla uransa aloittaneen puurtajan menestyssävelien varjoon on osin jäänyt hänen pitkä rupeamansa muusikkona ja tuottajana. Kaikkein timanttisimmaksi kokonaisuudeksi nousee vuoden 1985 Hounds Of Love, joka onnistuu luontevimmin ja kattavimmin yhdistämään kaikki Bushin eri puolet – apuolen täydelliset poplaulut ja b-puolen upottavan erikoinen taidepop. Keskiössä onkin perhe kaikkine menneisyyden painolasteineen ja itsesyytöksineen. Tweedy erittelee omien vinoumiensa syitä ja seurauksia avoimesti muttei katkeroituneena. Esimerkiksi enemmän tai vähemmän tokkurassa tallennettu Hassisen Koneen kolmas albumi Harsoinen teräs syntyi kivuliaiden vaiheiden jälkeen. Kirja sirottelee lukukokemuksen oheen Mika Sundqvistin arkistojen mustavalkoisia valokuvia, mikä virkistää elämystä. Mysteeri-määritelmä pätee sekä Bushiin henkilönä että hänen taiteeseensa, jossa on ollut aina läsnä useita vastakkaisia ulottuvuuksia: kepeys/ painostavuus, helppous/haastavuus ja minimalismi/yltäkylläisyys. Kiinnostavasti hän pohtii myös omia vahvuuksiaan ja rajoitteitaan niin muusikkona ja taiteilijana kuin aviomiehenä tai isänäkin. Hilpeyttä herättää myös hersyvä kertomus siitä, kuinka Mika Sundqvist, Remu Aaltonen ja hänen veljensä Arska sekä Mato Valtonen perivät juhannusjuhlien konserttipalkkionsa silkalla uhkailulla. Harvoin olen sisäistänyt ajatuksen yhtä kirkkaana kuin nyt kuunneltuani Bushin tuotannon alusta loppuun. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Vesa Kontiaisen toimittama muh kea kirja antaa pitkälti Mika Sundqvistin itsensä turinoida vaiheistaan. Suurin riemu repeää runsaista keikkareissuista. Sessioista irtoaa miellyttäviä muistoja, mutta myös turhautumista. Uudelleenmasterointi on joidenkin levyjen kohdalla lähestulkoon kosmeettista (ehdottomasti parempi niin kuin ylilyöden) mutta toisaalta etenkin uran epätasaisin ja äänikuvaltaan kummallisin The Red Shoes on kirkastunut ja jäntevöitynyt selvästi. DUTTON JEFF TWEEDY: WARM DBPM RECORDS Viihdyttävää itsereflektiota Musiikkia, joka saa mielen surraamaan K u v a: G er ed M an ko w it z sanoin kuvin_11_2018 -taitto_a.indd 80 7.12.2018 10.42. Uncle Tupelo -aika pikakelataan, ja Wilcon uralta poimitaan lähinnä merkittävimmät käänteet. JUHA SEITZ VESA KONTIAINEN: MIKA SUNDQVIST – SUOMIROCKIN SEKATYÖMIES BAZAR E n tiennyt, että Jeff Tweedy on näin hauska! Wilcon musiikki on enimmäkseen melankolista ja vakavaa, eikä Tweedyn lavaolemuskaan lähentele stand upia. MIKKO MERILÄINEN JEFF TWEEDY: LET’S GO (SO WE CAN GET BACK) – A MEMOIR OF RECORDING AND DISCORDING WITH WILCO, ETC. Irwin Goodmanin bändissä rahaa tuli muovikasseittain, joista yksi unohtui huoltoasemalle. Kaikki studiolevyt on nyt julkaistu remasteroituina sekä cdettä vinyyliformaatissa, ja lisäksi löytyy pari levyllistä b-puolia ja muita erikoisuuksia. Näkökulmia haetaan myös muista haastatteluista, joissa muun muassa Mikko Alatalo, Olli Lindholm, Pate Mustajärvi, Heikki Silvennoinen ja Martti Syrjä pääsevät analysoimaan yhteistyötä kollegansa kanssa. Odotetusti keskiöön nousee Vicodin-addiktio, josta Tweedy kertoo pohjamutia myöten (eli kuinka hän varasti kuolemansairaan anoppinsa lääkkeitä). ”K ate Bush on yksi populaarikulttuurin suurista mysteereistä – aito, laimentamaton, täysverinen arvoitus.” Tuo napakymppiin osuva kuvaus on peräisin Petri Silaksen kirjoittamasta Minun tähteni: Kate Bush -artikkelista (Soundi 4/2013). Mielipiteitä sekä asiaa riittää tulvaksi saakka, joten yli 600-sivuinen sirpaleinen kokonaisuus kaipaa paikoin tiivistämistä. Sundqvist on tuottanut monia klassikkolevyjä MSL-studiollaan
Valtaosa palstatilasta omistetaan muusikkoknopeille, anekdooteille ja nauhoitussessioiden kuvailulle. Viina virtasi, kokaiini pöllysi ja levyt myivät triplaplatinaa. Hulttioista pahin oli yhtyeen kitaristi Steve Lukather, jonka harharetket on viimeinkin koottu kansien väliin. Omaelämäkerta ei täytä kaikkia odotuksia mutta tarjoaa viihdyttäviä hetkiä sekä loputtoman määrän Toto-triviaa sitä janoaville. Tämä kaikki osaltaan piti The Whon tunnetun kiihkeänä keikkajyränä. Parhaimmillaan Omaelämäkerta on kuvatessaan Lukatherin kohtaamisia kuoleman kanssa. Jos sellaiseksi ei sitten laske sitä, että Daltreyn mielestä The Whon legendaarinen konserttialbumi Live At Leeds (1970) ei ole kaksinen julkaisu. Matka alkaa Daltreyn syntymästä Lontoossa maaliskuussa 1944, jolloin kaupunkia pommitettiin runsaasti. Taiteilijan tapa analysoida tapahtumia on joviaali, joten lukukokemus kutoutuu rennoksi tripiksi. Koulukiusaamisen ja köyhyyden kokenut lahjakas poika tunsi tilaisuutensa tulleen, kun hän vuonna 1964 perusti The Whon yhdessä kitaristi Pete Townshendin sekä basisti John Entwistlen kanssa. Kiertueelämä itsetuhoisesti käyttäytyneen rumpalin Keith Moonin, maanisen kaksijakoisen Pete Townshendin ja päällisin puolin viileän, mutta piikikkään John Entwistlen seurassa jätti jälkensä laulusolistiin, joka perkaa avoimesti lääkeaddiktioitaan. Toimittaja Paul Reesin kanssa kirjoitettu kirja tihkuu törkeyksiä, ja suomentaja Jere Saarainen on kääntänyt värikkään kielen kiitettävän autenttisesti. On silti luultavaa, että hieman valppaamman kustannustoimittajan käsissä Lukatherin räävittömästä elämästä olisi saanut punottua hervottoman ja koskettavan tarinan. LASSI LINNOLA STEVE LUKATHER: OMAELÄMÄKERTA MINERVA Muusikon muistelmat muusikoille sanoin kuvin_11_2018 -taitto_a.indd 81 7.12.2018 10.42. Ymmärtävästä asenteesta kertoo se, että Roger Daltrey antaa arvon myös bändäreille, joista tuli läheisiä ystäviä. Yli 1500 levyllä soittaneella mieheltä ei tarinoita puutu: välillä on haistateltu krapulapäissään Michael Jacksonille ja välillä taas potkittu puhallettavia seksinukkeja Beatles-tuottaja Sir George Martinia kohti. Mikä tietenkin käy järkeen: Toto on musiikkia muusikoille, ja Omaelämäkerta on kirjallisuutta muusikoille. Rokkari muistelee lämmöllä yhtyeen levyklassikkojen tekoa ja Tommy-elokuvan (1975) kaoottisia kuvaussessioita. T he Who -yhtyeen laulajan Roger Daltreyn omaelämäkertakirja kertoo miellyttävän seikkaperäisesti muusikon taipaleen rääsyistä rikkauksiin. Valitettavasti nämä aidon inhimillisyyden välähdykset jäävät sivujuonteeksi. Teos ei sisällä maailmaa mullistavia paljastuksia. JUHA SEITZ ROGER DALTREY: MY GENERATION – ROCKLEGENDAN OMAELÄMÄKERTA BAZAR Daltreyn ura omin sanoin K uv a : So un di n a r k i s to S liipatusta ulkokuorestaan huolimatta Toton jäsenet olivat melkoisia raikulipoikia. Daltrey kuvaa värikkäällä tavalla suhteitaan bändin jäseniin. Aivan liian monta läheistään hyvästellyt muusikko kuvailee raadollisen rehellisesti hetkeä, jolloin löysi kuoliaaksi näivettyneen äitinsä tämän ryyppykämpästä
KATE BUSH: CD Box I & II (13 CD) (Lahjoittaja Warner Music) 3. 7. IRON MAIDEN -paketti: Book Of Souls Live Chapter 3LP Book Of Souls Live Chapter Deluxe 2CD Book Of Souls -t-paita (M) Bruce Dickinson -omaelämäkerta (Lahjoittaja Warner Music) 5. vuosia?a?nestys2018-taitto_b.indd 82 7.12.2018 9.28. JOHN SMITH ROCK FESTIVAL: Festariliput kahdelle 16. DARTH VADER CABLE GUY: Kännykän/ peliohjaimen pidike (Lahjoittaja EMP.fi) 13. BOB DYLAN: More Blood, More Tracks -cd-boksi (6 CD) (Lahjoittaja Sony Music) 8. 82 SOUNDI SOUNDIN Nyt on sinun vuorosi kertoa, mikä oli paras albumi, tulokas ja festivaali. BACKSTAGE ROCK SHOP: 100 euron lahjakortti 12. ILOSAARIROCK: Festariliput kahdelle 15. Äänestää voit vuoden viimeiseen päivään saakka osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/bestof2018 Äänestäessäsi osallistut näiden huippupalkintojen arvontaan: SUURI VUOSI ÄÄNESTYS 2018 JIMI HENDRIX: Electric Ladyland 50th Anniversary -vinyyliboksi (Lahjoittaja Sony Music) STUPIDO RECORDS -punk-paketti: Huora: Kosto elää! -värivinyyli Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan -vinyyli THE PRODIGY: No Tourists -vinyyli nimikirjoituksilla (Lahjoittaja BMG Finland) HUMU: Augmented Audio Cushion -äänituntumatyyny (Lahjoittaja Flexound) 1. JUICE LESKINEN: Sinkkuelämää 1979–2003 (3 CD) Musiikkia elokuvasta Juice -12”-vinyyli Juice-elokuvan t-paita 11. PROVINSSI: Festariliput kahdelle 14. DAVID BOWIE: Loving The Alien 1983–1988 -vinyyliboksi (15 LP) (Lahjoittaja Warner Music) 4. 9. SVART RECORDSIN 10-vuotisjuhlapaketti: 10 vapaa valintaista cd/lp -levyä (ei bokseja tai erikoispainoksia) 2. 10. THE BEATLES: White Album 50th Anniversary -vinyyliboksi (4 LP) (Lahjoittaja Universal Music) 6
Ihmeperhe 2 blu-ray, & dvd Evil Dead 2 4K UHD Escape From New York 4K UHD, blu-ray & dvd Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin dvd & blu-ray The Place dvd A Discovery of Witches blu-ray + dvd 4K UHD, Blu-ray & DVD Filmihullu tulostus.indd 83 4.12.2018 16.52 C D / D O W N L O A D / S T R E A M / L P WWW.SONYMUSIC.FI JEAN-MICHEL JARRE EQUINOXE INFINITY ULKONA NYT JULKAISUPÄIVÄ 14.12.2018 DOKUMENTTI NETFLIXISSÄ 16.12.2018 Sony Music tulostus aukeama.indd 2 4.12.2018 16.13 _2SD_sisa?kannet_11_2018.indd 1 5.12.2018 15.58
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Soil-NTO-Ava 12-18_BACKCOVER.indd 1 04.12.18 11:34 takakansi 11_18.indd 84 5.12.2018 10.13 BRING ME THE HORIZON RAKASTETTU, VIHATTU JA AINA VALMIS MUUTTUMAAN SYVIEN VESIEN KAUTTA ELOON WITHIN TEMPTATION VANHA JENGI LÄHES KASASSA SMASHING PUMPKINS VENÄLÄISISSÄ MAISEMISSA ELEANOORA ROSENHOLM 11/ 20 18 9,80 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 P A R H A A T 2 1 8 S O U N D I 1 1 / 2 1 8 Kansi_11_2018_g.indd 1 5.12.2018 15.51 _1SD_ulkokannet_11_2018.indd 1 5.12.2018 15.55