Soundi 11/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN HietalaOceansSepult 12-19.indd 1 02.12.19 12:54 Takakansi 11_19.indd 84 3.12.2019 15.10 11/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 1 1 / 2 1 9 So un dI 11 So un dI 11 H E R R A Y L P P Ö J A J O U N I H Y N Y N E N TUOMO MANNONEN LAPINPOLTHAJAT APOCALYPTICA RÄJÄYTTÄJÄT TUOMO MANNONEN LASTEN HAUTAUSMAATA JA PALJON MUUTA LAPINPOLTHAJAT TODELLISUUDEN AIHEUTTAMIA TURHAUTUMIA APOCALYPTICA SUURTEN ASIOIDEN JA TUNNELMIEN ÄÄRELLÄ RÄJÄYTTÄJÄT KOLMIKKO KOLMANNESSA VAIHEESSAAN TUOMO MANNONEN LASTEN HAUTAUSMAATA JA PALJON MUUTA LAPINPOLTHAJAT TODELLISUUDEN AIHEUTTAMIA TURHAUTUMIA APOCALYPTICA SUURTEN ASIOIDEN JA TUNNELMIEN ÄÄRELLÄ RÄJÄYTTÄJÄT KOLMIKKO KOLMANNESSA VAIHEESSAAN PARHAAT ALBUMIT VUODEN SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT: SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT: SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT: Kansi_11_2019_f.indd 1 4.12.2019 16.36 _1SD_ulkokannet_11_2019.indd 1 4.12.2019 16.37
LIPUT MYYNNISSÄ NYT! × PROVINSSI.FI/LIPUT #PROVINSSI × @PROVINSSI + kymmeniä lisäyksiä luvassa! 25.–27.6.2020 TÖRNÄVÄNSAARI, SEINÄJOKI SYSTEM OF A DOWN HASSISEN KONE CHARLI XCX KORN DISTURBED DEFTONES GOJIRA HATARI Provinssi tulostus.indd 83 5.12.2019 12.31 Jaakko Eino Kalevi Dissolution OUT NOW VIA WEIRD WORLD ON VINYL, CD AND DIGITAL "...nyrjähtäneet äänimaisemat vaihtuvat kuin lennossa samettisiksi hiottujen soundien pulputukseen. Olo on välittömästi autuas." 4/5 Soundi FKA twigs - MAGDALENE OUT NOW VIA YOUNG TURKS ON CD, VINYL AND DIGITAL "Levy on hiljaisuuksien, jännitteiden ja hälyäänien musiikkia ajassa, jolloin taustamusiikin käsite on turha, koska kaikki on sitä" 5/5 Helsingin Sanomat Antti Railio - Mielenrauhaa OUT NOW VIA PLAYGROUND ON CD & DIGITAL "Antti Railion tunnelmallinen Mielenrauhaajoululevy on julkaistu ja artisti kiertää parhaillaan Suomea Täällä pohjan tähden alla -kiertueen merkeissä." STINAKO Ikuisuus OUT NOW VIA SOLITI ON VINYL AND DIGITAL 5/5 Voima 4/5 KSML 4/5 Desibeli Radio Helsinki Viikon Levy Playground tulostus.indd 2 3.12.2019 15.20 _2SD_sisa?kannet_11_2019.indd 1 5.12.2019 12.36
Fullsteam Punk tulostus.indd 3 5.12.2019 10.24
(09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Paul’s Sound Nummela • Viihdeässät Nummela • F-Musiikki Vantaa SMI PEarl tulostus.indd 4 3.12.2019 14.44. Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel
Hassisen kone tulostus.indd 5 5.12.2019 10.27
Zultan Rock Beat series 20% zinc 80% copper 100% passion Soundi.indd 1 26.11.2019 09:57:36 Thorman tulostus.indd 6 3.12.2019 14.38
KELIS • BELLE & SEBASTIAN THE AVALANCHES • VESALA 22-PISTEPIRKKO • MAUSTETYTÖT • GASELLIT • PLUTONIUM 74 DIIV • FLOATING POINTS LIVE ANNA OF THE NORTH • OM • SHEER MAG • SHURA ANTTI AUTIO • THE HEARING • KARINA • PH • RÄJÄYTTÄJÄT EARLY BIRD -LIPUT MYYNNISSÄ ma 6.1. 6 . 2 2 H e l s i n k i , N o rd is + paljon lisäyksiä luvassa! Sideways tulostus.indd 7 4.12.2019 11.22. f i / l i p u t @ s i d e w a y s h e l # s i d e w a y s h e l 11 .– 1 3 . klo 23.59 asti osoitteessa: s i d e w a y s h e l s i n k i
Soundi 11/2019 > 10 Pääkirjoitus 12 Tapahtuu näinä päivinä 13 Toinen kuvakulma 14 Tarkkailuluokka: Lyyti 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi 20 Elämäni soundit: Lauri Porra 22 Soundi-haastattelu: Tuomo Mannonen 28 Vuoden 2019 parhaat albumit 30 Herra Ylppö & Jouni Hynynen 37 Lapinpolthajat 40 Räjäyttäjät 46 Minun tähteni: Captain Beefheart 50 Levyarviot 60 Pekka Tuomi 66 Kiven alta: Toshitake Shinohara 68 Bazook Apocalyptica Mayhem 72 E-liike 75 Sanoin kuvin 79 Palsa esittää 82 Suuri vuosiäänestys 8 SOUNDI K u v a: K ei ko H ar ad a K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: M ik ko H o v i 22 Tuomo Mannonen ”Jos Hautausmaa tekee lauluja jostain erikoisemmista jutuista, niin Kivareilla aiheet on sitten hyvinkin läheltä.” K u v a: Ja rm o K at il a 20 Lauri Porra ”Kuuntelen valtavasti musiikkia, etsin uutta ja palaan harvemmin vanhoihin.” 68 Apocalyptica ”Meidän välillemme on kehittynyt sokea luottamus vuosikymmenien aikana.” 37 Lapinpolthajat ”Ylimieliset ihmiset ja kaikenlainen tyhmäily vituttaa.” 40 Räjäyttäjät ”Musiikki mahdollistaa sen, että voimme liikkua sivuttain suhteessa toisiimme sen sijaan että yrittäisimme olla toista ylempänä.” K u v a: A n tt i Se p p o n en sisa?lto?_2019_11_a.indd 8 4.12.2019 17.01
Enää ei tarvitse tehdä kompromisseja koon, äänenlaadun ja hinnan välillä. Haluttaessa Ducking -toiminto vaimentaa musiikkia puheen aikana tehden kisajuonnosta ja liikuntaohjauksesta jouhevaa. DJkeikoilla selkeästi isompi soundi ja kategoriansa suurin äänenpaine tekevät ihmeitä tanssilattialla olipa kyseessä käsistä lähteneet rapujuhlat tahi kravattikaulaiset pikkujoulut. Aito JBL -soundi akulla varustetussa muodossa sopii niin ratikalla suhailevalle trubaduurille kuin hääbändille laiturinnokassa. JBL EON ONE Compact yhdistää ammattitason kaiuttimen, 4-kanavaisen mikserin, Lexicon ja dbx -efektit sekä Bluetooth-ohjauksen näppärään 8 kg pakettiin. Henkilökohtainen äänentoisto otti aimo askeleen eteenpäin uuden Eon One Compactin myötä. MAAHANTUONTI: Studiotec Oy | 0207 512 300 | info@studiotec.fi | www.studiotec.fi PRO AUDIO FOR ALL OF LIFE’S STAGES Svart studiotec tulostus.indd 9 4.12.2019 10.44. JBL Eon One Compact elämän kaikille keikoille
Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Hassuttelulinjalle lähteneitä Ylppöä ja Hynystä lukuun ottamatta (no, itse asiassa Hynysen vastaus on kannatettava) kaikki ilmaisivat huolensa siitä, että ihmiskunta ei ole viime aikoina antanut parastaan. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Etenkin elokuvassa ja teatterissa on perustavanlaatuisesti kyse juurikin samaistumisesta, vieraan henkilön kokemusmaailmaan eläytymisestä ja erilaisten ihmisten motiivien ja olosuhteiden ymmärtämisestä. Ja kuten Lyyti sanoo, se vaatii harjoittelua. Olen varma, että se on lisännyt empatiakykyäni. Musiikin lisäksi muutkin taidemuodot lisäävät empatiaa. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Itsekin olen tänä vuonna lukemalla (tai kuuntelemalla) sukeltanut yli viiteenkymmeneen itselleni aiemmin vieraaseen maailmaan. Taide lisää empatiaa 10 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti S allinette, jos näin joulun alla hieman vakavoidun ja halaan maailmaa. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 45. Tommo sekä Räjäyttäjien Siltanen lahjoittaisivat kanssaeläjilleen järkeä, Jukka Nousiainen tasa-arvoa. Siispä oma vastaukseni tuohon samaiseen kysymykseen olkoon: antaisin kaikille meille malttia olla tekemättä pikaisia ja mustavalkoisia johtopäätöksiä reaalitai virtuaalimaailmassa kohtaamistamme ihmisistä sekä ymmärrystä nähdä eroavaisuuksien sijaan yhtäläisyyksiä. Tietenkin toivon kuusen alta löytyvän myös joko 12tai 30-senttisiä, neliskanttisia ja soivia lahjapaketteja. Musiikin kautta eletyt tunteet voivat olla yksi tapa eläytyä toisen asemaan.” Uskon, että juuri empatiassa on avain usein kylmältä tuntuvan ilmapiirin taittamiseen. Se ei välttämättä ole sama asia kuin niiden hyväksyminen. Prince: 1999 – Super Deluxe Edition SOUNDI 11/2019 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: P.P. Rakentavimman vastauksen tarjosi Lyyti, joka lahjoittaisi empatiaa: ”Uskon, että jokaisessa on empatian varassa toimimisen potentiaali, mutta sen toteuttaminen vaatii harjoittelua. Puhumattakaan kirjallisuudesta. Siinä, että pystyy kuuntelemaan toista ja samaistumaan hänen asemaansa vaikka se poikkeaisikin omasta. Alex Reed ei antaisi mitään, koska ihmiskunta on ollut niin tuhmana – totta sekin. Ainakin hiukkasen. Arnold: The New Adventures Pekka Tuomi: LSD Mortality: Mortality Räjäyttäjät: III Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2019_11_a.indd 10 5.12.2019 11.06. Tämän lehden haastatteluissa Räjäyttäjät-trio, Tarkkailuluokka-artisti Lyyti, Lapinpolthajien Tommo sekä kansikuvakaksikkomme vastaavat kaikki samaan kysymykseen: jos olisit joulupukki, minkä lahjan antaisit ihmiskunnalle
KARINA PERJANTAI 10.1.2020 G LIVELAB TAMPERE Soundi G Livelab mainos 11_19.indd 11 3.12.2019 14.47. RADIOPUHELIMET + LAPINPOLTHAJAT | 27.3. SOUNDI JA G LIVELAB TAMPERE ESITTÄVÄT: THE HEARING + PEURA OVET 20:00 | LIPUT 25,| ENNEN KEIKKOJA HAASTATTELUSSA THE HEARING KEVÄÄN 2020 MUUT SOUNDI-KLUBIT: 26.2
Klubi, Tampere CRAFT (SWE) 18.1. Ääniwalli, Helsinki NACHTMAHR (AUT) 10.1. Jäähalli, Helsinki ECLIPSE (SWE) 17.1. On The Rocks, Helsinki, 18.1. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net Vuonna 2017 pitkiltä talviunilta herännyt Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus julkaisee luottomiehensä Mikko Karmilan miksaaman uuden studioalbumin maaliskuussa. Samu Haberin johtama yhtye perustettiin vuonna 2002 ja se ehti julkaista viisi studioalbumia, joista viimeisin on vuonna 2017 ilmestynyt Heartbreak Century. Yhtyeen levyjä on myyty yhteensä lähes 3 miljoonaa kappaleita, ja sen tunnetuimpia hittejä ovat Fairytale Gone Bad sekä Hollywood Hills. Tuba, Oulu, 8.2. Klubi, Tampere, 7.2. Rytmikorjaamo, Seinäjoki, 12.1. Tavastia, Helsinki BOB WAYNE (USA) 5.2. – Jarkko on myös tehnyt lukuisia vierailuja kotistudiooni, ja olemme katsoneet biisi-ideoita naamat vastakkain melkeinpä kerran viikossa koko kuluvan vuoden ajan. Toisin sanoen satoja ja taas satoja tunteja tässä on tullut istuttua työkoneiden ja instrumenttien äärellä, välillä melkein kyllästymiseen asti, mutta vaivannäkö on todellakin kannattanut. On The Rocks, Helsinki, 6.2. On The Rocks, Helsinki, 10.1. Monet naureskelivat niille ”tuomiopäivän ennustuksille”, mutta menneet vuodet ovat näyttäneet, etteivät tekstit olleet ihan hölynpölyä, hymähtää Rautiainen ja jatkaa: – Osa uusista sanoituksista pureutuu hieman samanhenkisiin teemoihin, ja albumilta löytyy esimerkiksi kriittistä kommentointia kaivosteollisuudesta – Lapin mystiikkaan verhoiltuna. Rauhalahti, Kuopio, 1.2. Pakkahuone, Tampere Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. Kuudes Linja, Helsinki OPETH (SWE) 15.1. Klubi, Tampere, 10.1. Timo puolestaan kirjoitti kaikki tulevan levyn sanoitukset, sanoo Jarkko Petosalmi ja jatkaa: – Alun perin biisiraakileita oli reilusti yli kaksikymmentä. Sunrise Avenue lopettaa K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: Ti m o Is o ah o uutiset_2019_11_a.indd 12 4.12.2019 14.54. G Livelab, Helsinki NOCTURNAL BREED (NOR), ATTIC (DEU), ACHERONTAS (GRC), POSSESSION (BEL) 24.–25.1. Apollo, Turku RYLEY WALKER (USA) 29.1. Sunrise Avenue soittaa jäähyväiskonsertin Helsingin remontoidulla ja uudistetulla Olympiastadionilla 15.8.2020. Olympia, Tampere MAKAYA MCCRAVEN (USA) 18.1. On The Rocks, Helsinki JAYKE ORVIS & THE BULLSHIT BROTHERS (USA), BIG BULL & HIS SELFISH BAND (BRA) 10.1. Circus, Helsinki WILKO JOHNSON (GBR) 29.1. Pakkahuone, Tampere MEGADETH (USA), FIVE FINGER DEATH PUNCH (USA) 20.1. Lisäksi ainakin nyt on sellainen tuntuma, että tällä kerralla mietimme kitaramelodioita ja -harmonioita vähän aikaisempaa enemmän, sanoo Huttunen. Savoy, Helsinki TWIN TEMPLE (USA) 4.2. – Kyllähän uudet biisit soundaavat ”ihan Niskalaukaukselta”, mutta materiaalista pilkistää esiin myös tuoreita kulmia. 12 SOUNDI SOUNDI 13 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia IN MOURNING (SWE) 21.12. – Kuten joku saattaa muistaa, niin osa Niskalaukauksen vanhoista sanoituksista liittyi varsin vahvasti ympäristöaiheisiin. Tavastia, Helsinki, 30.1. The Circus, Helsinki, 20.1. Musta Kynnys, Jyväskylä MUSTASCH (SWE), CRASHDIET (SWE) 7.2. 45 Special, Oulu DISCHARGE (GBR) 9.1. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ympäristöaiheinen teemalevy, sillä teksteissä mietitään myös monia muita nykymaailmaan liittyviä kummallisia juttuja! TEKSTI: TIMO ISOAHO Trio Niskalaukaus -pitkäsoitto ilmestyy keväällä Etenkin saksankielisessä Euroopassa jättimäiseen menestykseen kohonnut Sunrise Avenue lopettaa uransa ensi vuonna jäähyväiskiertueen jälkeen. – Biisien kirjoitusurakka käynnistyi puolisentoista vuotta sitten. Pakkahuone, Tampere, 11.1. Teatria, Oulu DIR EN GREY (JPN) 28.1. Lutakko, Jyväskylä, 31.1. Miten kuvailisitte tulevaa materiaalia. Toisin sanoen ensin kehittelimme ideoi ta omissa kammioissamme, ja jossakin vaiheessa aloimme lähettää aihioita myös muiden kuultavaksi, kertoo Huttunen. Kulttuuritalo, Helsinki TINDERSTICKS (GBR) 9.2. Lauluja Suomesta -paluulevyn odotetulla seuraajalla ei ole tämän uutisen kirjoitushetkellä vielä virallista nimeä. Tällä kerralla sävellykset ovat minun, toisen kitaristin Jari Huttusen sekä basisti Nils Ursinin käsialaa. Hartwall-areena, Helsinki RICHARD DAWSON (GBR) 24.1. Entä sitten se sanoituspuoli. Nosturi, Helsinki EVIL CONDUCT (NLD) 28.12. Jäähalli, Helsinki DREAM THEATER (USA) 17.1. House Of Rock, Kouvola, 9.1. Circus, Helsinki, 11.2. – Kerrottakoon myös se, että uusien biisien joukosta löytyy Niskalaukaus-historian ensimmäinen balladi, lisää Petosalmi. Savoy, Helsinki TESTAMENT (USA), EXODUS (USA), DEATH ANGEL (USA) 10.2. Ääniwalli, Helsinki STEEL PANTHER (USA) 19.1. – Valmistelimme kappaleet aika pitkälle samalla tavalla kuin edellisellä kerrallakin. Olympia, Tampere, 5.2. G Livelab, Helsinki ROBERT GORDON (USA), DARREL HIGHAM (GBR) 1.2. Neljätoista kappaletta pääsi lopulta demotusasteelle, ja lopulliseen työstöön valikoitui sitten kymmenen rallia. Suvilahti TBA, Helsinki MACHINAE SUPREMACY (SWE) 8.1
Levyltä löytyy myös Aleahin viimeiseksi jäänyt kappale, joka on yksi hienoimmista ja koskettavimmista sävellyksistä, jonka olen ikinä kuullut. Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > 1. Nyt näyttää siltä, että lähdemme ensi keväänä muun muassa Amerikan-rundille, ensimmäistä kertaa pääesiintyjänä. Sentenced: The Cold White Light 16. Vesala: Vesala 23. Amorphis: Under The Red Cloud 27. Aleah-niminen teos ilmestyy tämän hetken tiedon mukaan ensi keväänä. – Esiintymiset rakentuvat kahdesta osasta. CMX: Aion 12. Kierros päättyy Jyväskylään 29. Kotiteollisuus: Helvetistä itään 13. Noin 6000 äänestäjää antoi yhteensä 15 000 ääntä (kukin sai äänestää 1–4 eri levyä). Amorphis: Silent Waters 39. Amorphis: Eclipse 33. Osa kappaleista löytyy jo nyt maailmanlaajuisen tietoverkon syövereistä, mutta mukana on myös aikaisemmin julkaisemattomia biisejä, sanoo Raivio. – Lupasin aikoinaan Aleahille, että julkaisen mahdollisimman paljon hänen musiikkiaan ja sanoituksiaan sen jälkeen, kun aika hänestä jättää. Insomnium: Heart Like A Grave Lukijoiden näkemys 2000-luvun parhaista Sadan euron Levykauppa Äx -lahjakortin voitti Joni Anttila Hämeenlinnasta. CMX: Dinosaurus Stereophonicus 35. J. helmikuuta. – Toiselle albumille tulee esimerkiksi covereita ja valmistelemiani ”elektronisia versioita” Aleahin akustisista biiseistä. Apulanta: Kiila 22. Pyhimys: Tapa poika 49. Ursus Factory: Pinkki pilvi 29. Sanni: Sanni 20. HIM: Love Metal 34. Cheek: Kuka muu muka 15. Yli 60 000 äänen perusteella syntynyt listaus on suomalaisittain hienoa luettavaa, sillä juuri elämäkerran julkaissut Erja Lyytinen komeilee sijalla 14. Viikate: Kuu kaakon yllä 24. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Rajaportti 37. Ensiferum: Ensiferum 26. Hieno homma! Raivion kiireet eivät kuitenkaan ole rajoittuneet pelkästään Swallow The Suniin. Stam1na: Taival 8. helmikuuta, ja vierailee muun muassa Tallinnassa, Seinä joella, Tampereella, Helsingissä sekä Oulussa. Disco Ensemble: First Aid Kit 30. Nightwish: Wishmaster 42. Apulanta: Eikä vielä ole edes ilta 47. 12 SOUNDI SOUNDI 13 Erja Lyytistä arvostetaan maailmalla Arvostettu Guitar World -lehti antoi lukijoidensa äänestää tämän ajan kovinta blueskitaristia. Rundi käynnistyy Lahdesta 13. Children of Bodom: Follow The Reaper 19. Wintersun: Wintersun 7. 20 vuotta Swallow The Sunia Vuosituhannen vaihteessa Jyväskylässä perustettu death/ doom-kopla Swallow The Sun juhlii ensi vuonna parikymppisiä, ja luvassa onkin kymmenen erikoiskeikkaa 20 Years Of Gloom, Beauty And Despair -otsikon alaisuudessa. Onnea! uutiset_2019_11_a.indd 13 5.12.2019 10.43. Stam1na: Viimeinen Atlantis 3. Karjalainen: Et ole yksin 36. – Luvassa on tupla-albumi, ja ensimmäinen levy sisältää kaikki Aleahin aikoinaan tekemät akustiset kappaleet. Nightwish: Century Child 45. Antti Tuisku: En kommentoi 10. CMX: Talvikuningas 6. – Tämän juhlarundin lisäksi jatkamme edellisen When A Shadow Is Forced Into The Light -albumin kiertueiden tekemistä. Children of Bodom: Hate Crew Deathroll 14. Mokoma: Kuoleman laulukunnaat 25. Pää Kii: Pää kii 40. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Itku pitkästä ilosta 43. Eppu Normaali: Sadan vuoden päästäkin 46. Amorphis: Queen Of Time 5. Nightwish: Endless Forms Most Beautiful 21. Mokoma: Elävien kirjoihin 28. Stam1na: Uudet kymmenen käskyä 18. JVG: Popkorni 44. Anssi Kela: Nummela 4. Fanit pääsevät vaikuttamaan tämän toisen setin biisilistaan internetin avustuksella, sanoo kitaristi Juha Raivio. Haloo Helsinki!: Kiitos ei ole kirosana 2. Jenni Vartiainen: Seili 32. Ensin soitamme jousikvartetin kanssa Songs From The North -triplan akustisen Beauty-levyn, ja sen jälkeen on luvassa perinteisempi Swallow-keikka. Nightwish: Once 11. Aleah-tupla on tämän lupauksen isoin yksittäinen palanen, mutta myöhemmin luvassa on vielä muutakin: ainakin yksi Trees Of Eternity -yhtyeen ep-levytys! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v at : Ju ss i R at il ai n en Viime Soundissa käytiin läpi musiikkitoimittajien valitsemat 2000-luvun parhaat kotimaiset albumit. Sentenced: Funeral Album 38. Äänestyksen voitti Joe Bonamassa, jonka perässä oli sellaisia mestareita kuin Eric Clapton, Derek Trucks, Buddy Guy ja John Mayer. Stam1na: Stam1na 50. Nightwish: Dark Passion Play 41. PMMP: Kovemmat kädet 9. Maija Vilkkumaa: Ei 48. Kotiteollisuus: Kuolleen kukan nimi 31. Avain: Punainen tiili 17. Viime kuukaudet kitaristi on valmis tellut tästä maailmasta huhtikuussa 2016 poistuneen puolisonsa Aleah Stanbridgen albumia. Sen jälkeen oli lukijoiden vuoro äänestää, ja ääniä saapuikin valtava määrä
Hän otti yhteyttä ihailemaansa Ylihärsilään, jonka tiesi tekevän tuottajan töitä muille artisteille. Lyytin ja Riston yhteistyö sai alkunsa noin vuosi sitten, kun Lehtola koki että tuottajan kanssa työskentely voisi olla hänelle paras ratkaisu. – Hän innostui lähettämistäni demoista, ja ruvettiin sitten tekemään. Ja tietenkin patsaiden kaatamisesta. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Näillä näkymin ensi vuonna julkaistavan albumin tuottajina toimivat Pekka Tuomi ja Lehtolaa inspiroinut Sanna “Litku” Klemetti. Levy kertoo muun muassa juhlista, joihin ei ole kutsuttu, ja tulipaloista, joita olen sytyttänyt. – Olen kehittänyt termin runoelmapop kuvaamaan musiikkiani, jotta minulla olisi jokin itsemäärittelyn tapa sille, mitä teen. Ennen musiikinteon aloittamista Lyyti-nimellä joensuulaislähtöisellä Lydia Lehtolalla ei ollut kokemusta bänditoiminnasta, vaan hänen taustansa on kirjoittajana ja klassisessa pianonsoitossa. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA K u v a: Ly d ia Le h to la Lyytin debyyttialbumia valmistellaan rauhassa useiden eri tuottajien kanssa. Lehtola kertoo lähtevänsä aina liikkeelle teksteistä; yksittäisestä ajatuksesta, kuvasta tai säkeestä, joka tuntuu tärkeältä. Uskon, että jokaisessa, niin ihmisessä kuin muussa elävässä, on empatian varassa toimimisen potentiaali, mutta sen toteuttaminen vaatii harjoittelua. Ristolta olen oppinut luottamaan, että hyvä biisi kantaa. Muutettuani Helsinkiin vuonna 2016 aloin löytää innostavia uusia tekijöitä, Lehtola kuvailee. Muutamaa vuotta myöhemmin tuli esimerkiksi Litku (Klemetti), jonka ote inspiroi. Prosessi on hidas, kun tekijät ovat kiireisiä, mutta hitaus tarjoaa myös hyvin kypsyttelyaikaa. Hän on tosi kannustava tuottaja ja ensimmäinen nimekkäämpi musa-alan tekijä, joka uskoi lauluihini, Lehtola kiittelee. – Haluaisin maailmaan lisää empatiaa. tarkkis_Lyyti.indd 14 4.12.2019 14.55. Sitä myöten konkretisoituu lukioikäisenä hahmottunut tunne, että hänellä riittäisi sanottavaa kunhan vain alkaisi tehdä musiikkia. A-PUOLI Lyyti Patsaita riittää kaadettavaksi www.facebook.com/lyyyyyti LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Musiikin kautta eletyt tunteet voivat olla yksi tapa eläytyä toisen asemaan.” S uomi-indiestä innoituksensa saanut, parhaillaan debyyttialbumiaan valmisteleva Lyyti kuvailee musiikkiaan runoelmapopiksi ja etsii musiikissaan intuitiivisesti kuulokuvaa, joka tukee biisin aihetta ja tunnelmaa. Lyyti valmistelee parhaillaan debyyttialbumiaan, jolta löytyy muun muassa Risto Ylihärsilän tuottama single Olen matkalla kaatamaan patsaita. Kun tekstiä on jonkin verran kasassa, hän hakee sille rytmin, ja rytmin kautta kappale alkaa löytämään muotonsa. Musiikin kautta eletyt tunteet voivat olla yksi tapa eläytyä toisen asemaan. – Kerrotut tarinat kiehtoivat, mutta samaistumisen kokemukset olivat harvassa. Lyytin taustalta löytyy jyväskyläläinen Luova Records. Etsin aika intuitiivisesti tiettyä kuulokuvaa, joka tukee biisin aiheita ja tunnelmia. – Levylle on tulossa vanhaa ja uutta materiaalia, ja mukana on eri tuottajia. – Lukioaikana vahvistui tunne, että haluan tehdä omaa musiikkia, koska mikään kuulemani ei tuntunut puhuvan sellaisista kokemuksista, joiden kanssa olin kasvanut. Kirjoittaminen on aina ollut tapani pysytellä pinnalla kaikenlaisissa tilanteissa, ja minulla oli tunne, että sanottavaa olisi, kun vain rupeaisin tekemään, Lyyti kertoo. Tuohon aikaan kenttä tuntui hänestä kuitenkin varsin miesvaltaiselta. Musiikin tekoa aloittaessaan Lehtolaa inspiroi suomi-indie ja hän halusi löytää oman paikkansa tuolta kentältä. Harjoittelen itsekin, Lyyti toivoo. Jos olisit joulupukki, minkä joululahjan haluaisit antaa ihmiskunnalle
NEM Kolmas Nainen korjattu.indd 15 4.12.2019 8.35
Jos olisi olemassa ravintola, jossa on yksi oluthana, minimalistinen sisustus, pajatso, vitriinissä lohileipiä, ja siellä soisi tauotta Topi Sorsakoski, rautalanka ja vanha iskelmä, kävisin siellä aina. Kovin samanlaisia ne Kaurismäenkin baarit ovat, mutta ne ovat jossain tavoittamattomissa. Mutta ei sellaista ole olemassa. Hetken aikaa kaikki on kunnossa. Paul Thomas Andersonin ohjaama lyhytelokuva Anima syvensi osuvasti Thom Yorken saman nimisen uuden albumin teemoja. Siksi sunnuntaisin katson usein Aki Kaurismäen elokuvia. Erinomainen video sai pitämään kappaleesta, jonka oli aiemmin ohittanut. Tai se mahtava aloituskohtaus Suuressa kauneudessa (2013), kun Bob Sinclarin Far L’Amore soi. Samaan tapaan kuin M.A. Kaurismäen romanttinen monomania, eli viehtymys aikaan jota ei enää ole, saa loistavan kumppanin Topi Sorsakoskesta, joka vie suoraan keskiolutbaarien katkuun. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Kaurismäen elokuvat pelastivat rautalankamusiikin R akastan esteettistä runkkausta. En tarkoita tällä itsetyydytystä samettipeitolla maaten, vaan sitä, kun saa velloa jonkun muun laatimassa ihanassa, aistit täyttävässä estetiikassa. Kun Marko Haavisto ja Poutahaukat esittää kappaleen Paha vaanii elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002), se on täyttymyksenä paljon suurempi kuin jos kappaleen kuuntelisi vain levyltä. Siitä maailmasta on tullut silmissäni paljon kiinnostavampi, kun sen on nähnyt lipuvan tiehensä. Ja se mikä siinä on niin viehättävää piilee siinä, että tässä kontekstissa kappale soi sellaisessa yhteydessä ja ympäristössä, joka ei ole arjessa mahdollinen. On muita lukuisia esimerkkejä, joissa nimenomaan elokuva kykenee kohottamaan jonkin kappaleen uudelle tasolle. Aihetta käsiteltiin marraskuussa Antti x Antti -podcastissa, jossa vieraili Fullsteamin manageri Katja Vauhkonen, jonka näkökulma musiikkivideoihin liittyi pitkälti siitä saataviin markkinointihyötyihin. Tai kun Salattu suru soi elokuvassa Varjoja paratiisissa (1986), ja samalla Matti Pellonpää ja Kati Outinen istuvat rannalla ja näyttävät yhtä neuvottomilta kuin aina. Voidaan keskustella siitä joskus toiste. Kaurismäen elokuvissa on myös ongelmansa näiden ilmeisyyksien ja ennalta-arvattavuuksien vuoksi. Muutamat paikat pääsevät lähelle. Se on ritualistista, ja turvallista esimerkiksi krapulassa. Tältä vuodelta muistan yhden hyvän musiikkivideon, Vauhkosen manageroiman Pariisin Kevään Onks se rakkautta, joka on musiikkivideovastine Johannes Ekholmin romaanille Rakkaus niinku (2016). Saatan jopa katsoa Kaurismäen elokuvia pelkästään musiikin vuoksi. ”Kaurismäen romanttinen monomania saa loistavan kumppanin Topi Sorsakoskesta.” arttu seppa?nen 11_2019 -taitto_a.indd 16 4.12.2019 14.56. Olin sysännyt sen mielessäni miltei kaukaisimpaan nurkkaan kovin yhdentekeväksi asiaksi, heti sinne bluesukkojen viereen, joiden horinoita olen kuullut jameissa elämäni aikana melko riittävästi. Ja ainakin se maailma on taiteen ansiosta aina olemassa ja siihen on mahdollista palata. Siksi jonkun toisen luoma visuaalinen elementti nostaa onnistuessaan kappaleen yhtäkkiä kiinnostavammaksi. Numminen kirjassaan Baarien mies (1986), myös Kaurismäki on taltioinut elokuviinsa katoavaa kulttuuria. Ennen kuin kunnolla hurahdin Kaurismäen elokuviin, en kauheasti kuunnellut rautalankamusiikkia. Joku napsauttaa jukeboksin päälle, Kati Outinen katsoo tyhjyyteen. Ei tarvitse huolehtia itse mistään. Harmillisesti Suomessa musiikkivideotaide on tällä hetkellä heikoissa kantimissa ainakin näkyvyyden kannalta. The Renegades soi. Esimerkiksi silloin, kun katsoo elokuvia, joissa asiat on tarkoin harkittuja ja yhdenmukaisia. Kun Lost In Translationissa (2003) soi tanssilattialla Phoenixin Too Young, tai kun Call Me By Your Namessa (2017) soi The Psychedelic Fursin Love My Way. Parhaimmillaan musiikkivideot kykenevät samaan. Kaurismäen elokuvissa rautalanka ja vanha iskelmä on täydellisessä liitossa visuaalisuuden kanssa. Kappaleita visualisoi aina mielessään, mutta ei ikinä samalla tavalla kuin joku muu. Kun vaikkapa baareista on tullut 2000-luvulla pitkälti geneerisiä toistensa kopioita, Kaurismäki kuvittelee toisenlaisen maailman. Kaurismäki on tässä ajassa ensisijaisesti eskapismia ja nostalgiaa. Aina tietää, että mitä saa
KULTTUURITALO TICKETMASTER LA 8.2.LOGOMO LIPPU.FI anssi kela Mun täytyy kävellä näin -elämäkertakonsertti TO-PE 30-31.1. Melissa Horn alk. Suomen suurin lastenfestivaali: Hevisaurus, Ti-Ti Nalle, Kikattava Kakkiainen alk. Jason Ringeberg alk. Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio + Kanerva // TEATRO-SALI, Logomo Pe 14.2. Sanni // LOGOMO-SALI, Tku Su 19.4. KULTTUURITALO TICKETMASTER LA 14.3. Knipi // TEATRO-SALI, Tku Pe 21.2. Jade Bird + Lake Jones // KULTTUURITALO, hki La 22.2. 44,50 € • 23.11. Sunborn tulostus.indd 17 3.12.2019 14.44. Edu Kettunen alk. Clifters // TEATRO-SALI, Tku La 14.3. KULTTUURITALO TICKETMASTER PE 6.3.LOGOMO LIPPU.FI Mustasch + Crashdïet + Kaarle Viikate PE 7.2. Olavi Uusivirta // LOGOMO-SALI, Tku La 7.3. 16 € • 9.10. Apocalyptica + Wheel // LOGOMO-SALI, Tku Pe 13.3. 32 € • 30.10. 29,50 € • 20.12. Shaolinin Kung Fu -Munkit // LOGOMO-SALI, Tku Ke 6.5. 32 € • LIPUT LOGOMON KEIKOILLE: LIPPU.FI SOMEONE LIKE YOU THE ADELE SONGBOOK TO 5.3. JVG alk. LOGOMO LIPPU.FI IAN ANDERSSON PLAYS JETHRO TULL PE 13.3. 39,50 € 19.10. Karina // KULTTUURITALO, hki La 28.3. Kolmas Nainen // LOGOMO-SALI, Tku La 29.2. 42,50 € 6.12. Patti Austin Plays Ella Fizgerald // KULTTUURITALO, hki TULOSSA MYÖS MM. LOGOMO LIPPU.FI La 18.1. 23,75 € • 5.12. The Simon & Garfunkel Story alk. Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band plays Abbey Road alk. Apulanta // LOGOMO-SALI, Tku To 12.3. Litku Klemetti, Kynnet // TEATRO-SALI, Tku Pe 20.3. 35 € • 30.11. Insomnium // LOGOMO-SALI, Tku Pe 21.2. CMX Ora & Labora alk. sunborn liven kevään keikat 2020 TULOSSA LOGOMOON MYÖS MM. The 69 Eyes alk. 1.10
Sellainen tuntuu kohtalon sanelemalta, eikä sen kohtalon nimi ole aikalaisnäkökulmasta voinut olla Jumala. 2000-luvulla tarina on alkanut kiehtoa uudestaan, muun muassa populaarihistorian työmyyrää Teemu Keskisarjaa, joka julkaisi aiheesta kirjan vuonna 2008. Sarjannon kiinnostus tuolloin vielä melko obskuuriin aiheeseen on helppo ymmärtää, ja asiaa valaisee myös hänen samana vuonna Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin kirjoittamansa artikkeli, jossa oikeuspolitiikan tutkija Kaijus Ervasti huomauttaa, ettei Juhani Aataminpojan tarinassa ”ole mitään romantiikkaa. oma äiti, tämän uusi mies sekä näiden yhteiset lapset. Laajemman perspektiivin ottaa toistuva kertosäe: ”Tumma pilvi kasvoillaan / kuin ois varjo seuranaan / Oli renki vain Juhani Aataminpoika / Kuka isäntä on, kertokaa!” Mikä ihmisen panee tekemään kauheuksia. Turhien hirmutöiden luettelo onkin todistusvoimaisimmillaan juuri näin esitettynä, siinä missä murhaajan lopullinen, kauhea kohtalokin. Juhani Aataminpoika on siis tyhjä taulu ja ehkä paradoksaalisestikin juuri sellaisena otollinen aihe lauluntekijän tulkinnalle. Monet tarinan elementit viittaavat psykoottiseen luonteeseen, mutta näin vanhoissa tapauksissa sellaiset diagnoosit jäävät arvailun asteelle. Kiinni jäätyään Juhani tuomittiin ensin kuolemaan, mutta ajan tavan mukaan rangaistus muutettiin elinkautiseksi. Jo tätä ennen sarjamurhaajasta kiinnostui laulaja-lauluntekijä ja monipuolinen kulttuurivaikuttaja A.P. Varsinaista kuolinsyytä historia ei kerro, mutta voi katsoa, että hänet kidutettiin kuoliaaksi. Rehvakkaiden rekilaulujen hurjat pojat ovat vastuussa omista teoistaan, ja siksi heistä laulettiinkin enemmän. Seinään kahlehdittu vanki jaksoi elää näissä oloissa viitisen vuotta. Sarjanto, jonka musiikillinen tuotanto on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle siihen nähden, että hänen kaksi ensimmäistä levyään, Kova maa (1998) ja En palvele enää huonoa isäntää (2003) ovat modernin suomalaisen folkin klassikkoja. Teksti: Niko Peltonen SUOMEN ENSIMMÄINEN SARJAMURHAAJA A.P. Sarjanto ei kuitenkaan pane omiaan, vaan tyytyy laulunsa säkeistöissä kertomaan karut tosiasiat vain kevyin dramaattisin maustein. Juhani Aataminpoika oli siis omana aikanaan pahamaineinen, mutta jäi melko pian Matti Haapojan kaltaisten mediaseksikkäämpien murhamiesten varjoon. Sarjanto: Balladi Juhani Aataminpojasta (2003) ”Sarjanto ei kuitenkaan pane omiaan, vaan tyytyy laulunsa säkeistöissä kertomaan karut tosiasiat vain kevyin dramaattisin maustein.” martti luther 11_2019 -taitto_a.indd 18 4.12.2019 15.48. Onko jollakulla Juhani Aataminpojan kaltaisella tai yleensäkään kenelläkään meistä vapaata tahtoa. Sitä kärsimään hänet tosin passitettiin poikkeuksellisesti Viaporin linnoitukseen selliin, jossa kansa saattoi töllistellä kaltereiden heistä erottamaa ihmishirviötä ulkopuolelta. Esimerkiksi surmaamiensa perheenjäsenten kanssa hänen kerrottiin tulleen hyvin toimeen. Sarjanto on tehnyt paljon henkilökohtaisen oloisia lauluja, mutta kansanperinteestä nousevat tarina-asetelmatkin ovat kiehtoneet häntä ainakin esikoislevyn nimikappaleesta asti. Mikä meitä ajaa, kenellä on päätösvalta. Tapettujen joukossa oli mm. Hän oli yksinkertaisesti hullu.” Keskisarjan tulkinta laajentaa sarjamurhaajan kuvaa oman aikansa koulukiusatuksi pojaksi, jolla ei yleisen vihan ja turhautumisen ohella ollut kuitenkaan ilmeisiä motiiveja teolleen. Juhani Aataminpojan tarina muotoutui toisen albumin viimeiseksi kappaleeksi ja yhdeksänminuuttisena dramaattisena narratiivina sen painokkaaksi pisteeksi, semminkin kuin murhamiehen aikalaispiirroskuva päätyi albumin kanteenkin. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa J uhani Aataminpoika (1826–54) oli hämäläinen renki, joka syyllistyi syksyllä 1849 viiden viikon aikana 12 murhaan Hämeessä ja muualla Etelä-Suomessa ja sai ”Suomen ensimmäisen sarjamurhaajan” nimikkeen. Niihin kysymyksiin on eri aikoina haettu ja saatu erilaisia vastauksia, mutta jos tällaisesta aiheesta halutaan irti koruttomalla tavalla synkkiä tehoja, on toimiva ratkaisu kuvata korpisalojen, harmaina kyyhöttävien mökkien, huonojen teiden ja vielä huonomman tiedonkulun maata, jossa kukaan ei kovin äkkiä pysäytä miestä, joka on vain päättänyt tappaa
LIPUT NYT MYYNNISSÄ! 17.1.2020 JÄÄHALLI Helsinki 18.1.2020 CLUB TEATRIA Oulu C E L E B R A T I N G 2 Y E A R S O F S C E N E S F R O M A M E M O R Y P R E S E N T S Dream Theatre tulostus.indd 19 5.12.2019 9.56
K u v a: Ja rm o K at il a (Flyover Ensemble, Stratovarius) Ela?ma?ni soundit 11_19.indd 20 3.12.2019 15.53. Tietokonepeleistä ammentava Play on suorastaan riemastuttava kappale ja hänen orkestraationsa on todella hienosyistä ja hallittua. Vaikka musassa mennään tunnelma edellä, levy on osa jatkumoa, johon elämäni albumien listakin kuuluu. S. Jo 7 vuotta kasassa. Jos musiikkiin käyttämääni aikaa mitattaisiin, musantekijöistä olen varmasti kuunnellut eniten J. Bachia. Pepper ja se on vieläkin tavattoman tasapainoinen ja hyvin kasattu albumi. – Selkeä basistin rooli Stratovariuksessa on viimeinen pesti, jossa en ota taiteellisen johtamisen stressiä, Lauri naurahtaa. Hän säveltää luontevasti sinfoniaorkestereille, elokuviin ja bändillensä. – Kuuntelen valtavasti musiikkia, etsin uutta ja palaan harvemmin vanhoihin levyihin. Saariselän Kakslauttasen taidekylään Lauri kokosi vuodenaikojen mukaan muuntuvan Lapin äänien installaation. Musiikin ja yleisön välinen kontakti tuo omat piirteensä. PORTTI AMBIENT-MUSIIKIN MAAILMAAN Brian Eno Apollo – Olen aina rakastanut ambient-musiikkia. E lämänsä soundeja listatessa Lauri Porra oli Stratovariuksen kiertueella Eteläja Väli-Amerikassa. Etenkin konsertti oli tavattoman vaikuttava. Orkkamusa on ehkä läheisempää, mutta Gouldin 10CD-boksi, jonka ostin joskus Berliinistä, on ollut käytännön syistä eniten kuuntelussa. Etsin omat spesifit yksityiskohtani ja syventää niistä epätavallisia yhdistelmiä. Väkivaltaisen raskas mutta kaunis ja herkkä sovitus Deleruen teemasta Godardin Keskipäivän aaveeseen on hienoimpia versiointeja, mitä tiedän. Pyrin erilaisten tyylilajien luonnolliseen vuorovaikutukseen pikemmin kuin pastissimaiseen työskentelyyn. Dust eroaa aiemmista levyistä, koska se on tehty aktiiviselle bändille ja livesoittoonkin. Tuotannostani näkyy, että olen nyt enemmän tekevässä moodissa. Viiden vuoden aikana olen tehnyt viisi isoa orkesteriteosta, sekä musiikkia elokuviin, teatteriin ja hyvin erilaisiin taideprojekteihin. – Flyover Ensemble on oma hiekkalaatikkoni, pitkäaikaisin oma bändini. Kun oivallan, miten tutkimani musiikki toimii, yritän itse viedä sitä vielä pidemmälle ja pohtia, miten edetä ja mitä sillä oikeasti tahtoo tehdä. Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Lauri Porra RIISUTUN JA NAIVISTISEN MUSIIKIN VETOVOIMA Ruyichi Sakamoto async – Mitä mahtavin musiikintekijä, jonka niukka ja naivistinen musiikki on äärimmäisen eleganttia kääntymättä korniksi, koska Sakamoton sanoma on rehellinen. Master Of Puppets on sukupolveni Sgt. Alkuvuodesta tuli mahtava tv-dokkari ja konsertti, missä hän esitti musiikkia asynciltä. LEVY, JOHON LEIMAANNUIN VAHVIMMIN TEINI-IÄSSÄ Metallica Master Of Puppets – Kuten monilla muillakin ikäisilläni, musiikillinen heräämiseni tapahtui Metallican kautta. Flyover luo itselleni kuitenkin johdonmukaista ja riippumatonta materiaalia. Äärimetallia, punkkia, jazzia ja kaunista, melankolista elokuvamusiikkia mielettömänä avantgarde kollaasina. MUSIIKKIKOLLAASI, JOKA MYÖS MÄÄRITTI TEINI-IKÄÄNI Naked City Naked City – John Zornin musa oli kuin räätälöity teiniminälleni. Tapasin hänet kun olimme ehdolla samassa kategoriassa HARPA Nordic Film Composers 2017 -kisassa. Kaikki samaa polkua tai kehityskaartani, jossa kuuntelen, tutkin ja opiskelen eri tapoja tehdä musiikkia. Bassonsoitto oli vaihtelua monipuolisen muusikon ja säveltäjän suuren skaalan haasteisiin. NYKYAIKAINEN MUSIIKINTEKIJÄ Anna Meredith Fibs – Meredith edustaa sitä tuoretta, ennakkoluulotonta ja monipuolista musiikintekijyyttä, mitä itsekin tavoittelen. Viides soololevy Dust vakiinnuttaa Flyover Ensemblen, joka toteutti syksyn aikana myös Flyover Symphony -projektin Turun filharmoonikkojen kanssa. KAIKKEIN ENITEN KUUNTELEMANI SÄVELTÄJÄ Glenn Gould Glenn Gould Plays Bach – Collectors Edition 10CD – Barokkimusiikki on aina ollut lähellä sydäntä. UUDEMPAA ORKESTERISOUNDIA Andrew Norman Play – Orkesterimusiikin tuoreet avaukset innostavat opiskelun sekä diggailun merkeissä. Kristallisoin omaa soundia ja ajatteluani. POHJOISEN ELOKUVAMUSIIKIN SANKARI Jóhann Jóhannsson The Miner’s Hymns – Viime vuonna liian aikaisin kuolleella Jóhannssonilla oli maaginen taito luoda pitkiä melankolisia kaaria ja vähistä aineista mielenkiintoisia soundeja. – On ollut niin paljon sävellystöiden tilauksia, että Dustin tekeminenkin venyi kahteen vuoteen. Buenos Airesin sekä Santiago de Chilen katulevottomuuksien varjosta rundi oli jatkamassa Kolumbiaan, Meksikon Knotfestille sekä Costa Ricaan. Olin niin fiiliksissä Meredithin ”rokkibändistä” Huvilateltassa 2019, että levy oli hienoinen pettymys. Sitä tulee kuunneltua aika laajalla kaistalla, Enon levyihin on kuitenkin aina hyvä palata
rockfest_225x297.indd 1 28/11/2019 10.05 Rockfest tulostus.indd 21 3.12.2019 14.43
Kiireisen ajanjakson täydentävät Kivesveto Go Gon jo painossa oleva ep sekä varsin mielenkiintoiselta kuulostava soololevy, joka on vielä työn alla. Las ten Hautausmaan uniikki, aluksi jo pa makaaberi musiikki löysi yleisöä välittömästi ja niinpä laulaja Kristii na Vaaran ja kitaristi Tuomo Man nosen projekti muuttui pian oikeak si bändiksi. Uskoi tätä tai ei, niin omaperäistäkin jälkeä yhä syntyy. Näin tälläkin kertaa. V aikka suomalaisessa rockissa vaikuttavat yhä vuosikymmenten takai set perinteet niin molli vetoisessa musiikissa kuin alakuloisissa sanoituksissa, voi yhdistelmästä saada aikaiseksi jo tain aivan kokonaan uuttakin. Bändi on vakiintunut jo sikä li, että yllättämään se ei pääse, vaik ka joka albumilla on aina jotain uut ta kehiteltykin. ”Pikkukaupungin ahdistus on ollut aina suomirockin kantava voima.” TUOMO MANNONEN haast_Tuomo Mannonen_a.indd 22 4.12.2019 14.57. Äänittäjän hommat Kivesveto Go Gon omassa Kalansilmästudiossa hän on jättänyt yhtyekaverilleen. Use aan suuntaan kurottaminen tun tuu suorastaan ruokkivan aktiivi suutta. Kouvolalaismuusikon ensim mäinen levyttänyt bändi, punk ryhmä Kivesveto Go Go on saavut tanut vankan kuulijakunnan, vaik ka kokoonpano ei paljoa keikkaile kaan. 22 SOUNDI 22 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Joskus kuulee sanottavan, ettei rockin parissa voi tehdä enää mitään uutta, vaan korkeintaan kierrättää vanhoja vaikutteita. Tuomo Mannonen edustaa siinä mielessä omaa lauluntekijäsuku polveaan, että monien muiden lah jakkaiden tekijöiden tapaan hänel läkin on monta rautaa tulessa. Tunne skaalan vastakkaisista pää dyissä on Vaaran jos mahdollista en tistäkin tunteikkaampi laulu ja kos ketinsoittaja Niko Saarisen urku au ki paahtaminen. Sen on todistanut Lasten Hautausmaan Tuomo Mannonen monilla yhtyeillään. Lasten Hautausmaan neljäs al bumi IV ilmestyy tammikuussa 2020. Mannonen on muutenkin näky vä vaikuttaja paikallisessa musiikki yhteisössä. Hän on järjestämässä Jättömaafestivaalia ja nyttemmin säännöllisesti myös muita keikko ja
”Pikkukaupungin ahdistus on ollut aina suomirockin kantava voima.” SOUNDI 23 haast_Tuomo Mannonen_a.indd 23 4.12.2019 14.57
Tapahtuma tekee paluun tulevana kesänä. Mutta se jäi, ja sitten joskus kaksikymppisinä laitettiin bändi pystyyn. Siinä on vain palaset jotenkin loksahtanut kohdalleen hyvin. Tehtiin sellaista englanninkielistä punkia. Se oli Kives veto miinus laulaja-kitaristi Samu (Laine) plus laulaja Mikko Teräväinen. Nyt se on jossain Aasiassa kolme kuukautta. Kivesveto Go Gon ensijulkaisut ovat varsin karskia kamaa, vaikka jo niillä kuultiin bändin ensimmäisen yleisösuosikkeja. Teidän tavoitteet eivät kuitenkaan taida olla kovin korkealla. Nyt se on kivaa jännitystä. Paljon on ihan kieltäydyttykin. Yläasteella perustettiin eka bändi, jossa oli mukana myös Kärsä (Mikko Kärkkäinen, rummut), joka soittaa Kivareissa ja Hautausmaassa. Silti me ollaan tehty yllättävän vähän keikkoja. – On se kehittynyt paljonkin. Teillä oli iso kynnys nousta lavalle ja etenkin Kristiina on puhunut jännittämisestään. Eikä me olla haluttukaan mennä joka kolkkaan soittamaan. Tai se on kehittänyt meitä, koska ollaan Kivareiden keikkarahoilla rakennettu oma studio, missä on äänitetty muun muassa Lasten Hautausmaan kaksi ekaa levyä ja monta muuta bändiä. Sen sijaan Lasten Hautausmaa muuttui kunnianhimoiseksi ”oikeaksi” bändiksi hyvinkin nopealla aikataululla perustamisestaan. Lainasin kirjastosta kaikki alan kirjat. Aluksi kukaan ei liikkunut lavalla senttiäkään. – Aloitin kitaransoiton varmaan 14-vuotiaana isoveljen Landolalla. Ja onhan bändillä runsaasti ystäviä. Sitten ruvettiin rakentamaan bändiä. Yritettiin soittaa jotain Misfitsiä, mutta ei siitä tullut oikein mitään, joten alettiin tehdä omia biisejä. ”Suomalaisten seikkailuista Espanjan sisällissodassa tulee vielä yksi kappale jossain vaiheessa.” haast_Tuomo Mannonen_a.indd 24 4.12.2019 14.57. Joku sanoi joskus, että se on ihan sama mitä hän laulaa, kun meinaa tulla itku. Kivarit on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sillähän olisi kaikki suuremmankin menestyksen mahdollisuudet: hölmö nimi, runsaasti mukana hoilotettavia kertosäkei24 SOUNDI tä ja kuulijaan tarttuva hauskanpidon fiilis. Siinä on päässyt tekemään kaiken itse. Joku kysyi meitä keikalle ja kun sanottiin, ettei päästä, niin meille ehdotettiin, että tulkaa duona. – Se oli The Stickless. – Tuli kyselyä keikoille. – Heti kun laitettiin ne ekat neljäviisi biisiä Soundcloudiin, niin ihmisiltä tuli feedbackia. – Kun ryhdyttiin Kivareissa tekemään suomeksi ja se sanoittaminen jäi jossain vaiheessa pitkälti mun kontolle. – Luulen että ollaan tehty pieni askellus. Tajusin, että tässähän voi kertoa mitä vaan. – Ne biisit ja Kristiinan laulu on kombo, joka koskettaa. Nyt meillä on siellä ihan kunnon laitteet. Halusin panostaa sanoittamiseen. Samu lähti itse asiassa tänään taas jonnekin ulkomaille. – Oltiin pitkään keikkatauolla, kun tehtiin tätä tulevaa levyä ja tauko jatkui vielä syksylläkin. Käytiin keikoilla ja biiseistä alkoi tulla palautetta. No, voitaishan me tulla. > Soundi-haastattelu Olet aloittanut bändihommat ilmeisesti varsin myöhäisellä iällä. Samoin Svartilta. Ja se on bändi on jotenkin ihan törkeän hyvä. Ei siinä mennyt kuin yksi kesä ja syksyllä ruvettiin keikkailemaan. Tuomo Mannonen kuuluu Kouvolan musiikkipiirien aktiiviseen porukkaan. Touko (Arhosalo, kitara) sai perheenlisäystä, niin ajateltiin, että jätetään yksi keikkasetti tekemättä. Ja toteuttamaan kaikkia ihmeellisiä ideoita. Väkisinkin se kynnys nousta lavalle madaltuu. Muistan sellaisen Beatlesin paksun soittokirjan, jonka soitin läpi, vaikken edes tiennyt miten ne biisit menee. Ikinä ei saatu yhtään keikkaa, mutta tehtiin omia biisejä. Ollaan ensin kokki syö virheensä -tyyppisesti äänitetty itseämme läppärillä. Kuva vuodelta 2015. Jättömaafestivaaleilla hän on ollut sekä järjestäjän että esiintyjän ominaisuudessa. – Se on ollut sellainen rock’n’roll high school. Kokeiltiin miten ne sopii yhteen ja vaihdeltiin järjestystä. Tottakai lähdetään, mutta soittajat puuttuu. En tiedä, montako keikkaa ollaan tehty, varmaan lähemmäs parisataa. Vaikka varsinainen soittoharrastus alkoi vasta myöhemmin, on Tuomo Mannonen tehnyt musiikkihommia tee se itse -asenteella pienestä pitäen. Sen kanssa äänitettiin neljä biisiä, jotka löytyy varmaan vieläkin Mikseri.net-sivustolta. Onko keikkailu nyt jo luonnollista. Nyt meille on tullut keikoille keytarin soittajaksi Niko Saarinen, Hautausmaan kiipparisti, joka tulee ainakin keväällä jatkamaan muutaman keikan ajaksi. Kun kysytään keikoille, niin meillä on aina kolmasosa vuotta joku jossain pois. Se ryhmä on vähän niin kuin perhe. Huomasin, että joku oikeasti kuunteleekin, mitä siellä huudetaan. Miten näet yhtyeen kehittyneen reilun kymmenen vuoden aikana. Oli vaikea soittaa niitä biisejä, kun piti keskittyä niihin. Tämä innostava palauteko muutti sen duosta oikeaksi bändiksi. Ollaan parhaita kavereita keskenämme. Asetelma on käännetty taas päälaelleen, kun olette tehneet Kristiinan kanssa kahdestaan akustisia keikkoja. Mutta ehkä se on se meidän juttu. Eipä Ramoneskaan kovin kauas tullut sieltä omasta lokerostaan. Ja kun ei tiedetty miten niitä tehdään, niin arvottiin oikeita sointuja. – Sitä on tehty siksi, että se on ollut hauskaa. Soitin sointuja ja keksin melodioita. Koska oikea, tavoitteellisempi toiminta alkoi. – Siinä ollaan kehitytty äänittämään ja ymmärtämään musiikista paljon, vaikka samaa sointuympyrää ne meidän biisit vieläkin kiertää
Suurin osahan on ihan poprockia. ”Valopallo menee järven päällä, mikä ihme juttu toi oikein on. – Tiedätkö sellaisen sunnuntaimoodin. Mutta enemmän ne on sinne tarinaan piilotettu. Se on hyvin elävästä elämästä, mutta on siinä on kaikkea muutakin, esimerkiksi taksiajelua Meksikossa. Koen itseni epäkiinnostavaksi aiheeksi tehdä lauluja. Sellaista tutkii ihan omasta mielenkiinnosta ja niistä sitten tulee lauluja. Mutta sattuma puuttuu usein siihen ja sanoja tulee usein muualta lisää. Sellaista tutkii ihan omasta mielenkiinnosta ja niistä sitten tulee lauluja.” K u v a: Te p p o R is to la K u v a: R o h an n es Te rh em aa K u v a: H ei d i Jo k in en haast_Tuomo Mannonen_a.indd 25 4.12.2019 14.57. Lasten Hautausmaan maailmassa on paljon outoja asioita, yliluonnollisuutta, luontoa, kansantaruja ja sotaa. Luen ehkä viisi minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Siinä on rento soittaa, kun duona ei ole pakko noudattaa bändisoiton kaavaa, vaan voi kikkailla enemmän ja soittaa muitakin kuin Hautausmaan biisejä. Kristiina on ammatiltaan kustannustoimittaja ja kääntäjä. Saadaan mukavasti erilaisia versioita. Paljon on muistettu puhua Lasten Hautausmaan synkkyydestä, josta olette yrittäneet koko ajan sanoutua irti. – Joo, kyllä me paljon hymyillään keikoilla. Jengi kuunteli ja lauloi mukana. – Jommalla kummalla, yleensä minulla on biisiaihio, melodia tai sanoja ja sitten mietitään, että mitäs näille tehtäisiin. Se ei ole vain minun tai meidän käsissä, vaan napataankin ilmasta jotain, mikä sekoittaa pakkaa. – Juuri näin. Joskus ne voi yhdistää. – Ollaan soitettu muun muassa Turun Turbaani-festareilla puoli yhden aikaan yöllä. Mutta luen kuitenkin. Monet meidän biisit kertoo ilmiöistä tai jostain sellaisista tapahtumista, ajanjaksoista, vaikka Pudasjärven ufosta tai Tove Janssonista. Telkkarista tulee luonto-ohjelmia, historiadokkaria, luet Wikipediaa ja googletat avaruuden, menet sieltä jonnekin ja sieltä taas jonnekin. Sinne se oma itse harvoin sopii. Ja me ollaan ihan päinvastaisia kuin meidän maine. Aina on pari kirjaa kesken. Mutta kyllä se silti sinne tulee. – Sotajutuista tuli mieleen, että kun asuin Espanjassa, mun ystävä, henkilökohtainen velhoni Heini, joka tekee reikijuttuja ja muita hoitoja Tuomo Mannonen on paitsi äänittänyt Miettiin-kokoonpanoa, myös soittanut sen riveissä. Just on tilattu punaviinit ja puhuttu elämästä. Istuttiin ravintolavaunussa. Nyt otetaan myös huuliharppu mukaan, jota Kristiina soittaa. Se kertoo hyvin paljon minusta. Että tarinalla olisi alku, keskikohta ja loppu. Olet kertonut, että se on syntynyt teidän keskustelun pohjalta erään keikan paluumatkalla, kun juna oli seisahduksissa onnettomuuden jäljiltä. Punkyhtyeen riveissä vaikuttavat Mannosen lisäksi Mikko Kärkkäinen, Markku Mäntynen ja Samu Laine. – Se on niin riisuttua kuin olla ja voi, mutta hyvin se on toiminut. Se siirtyy muistiinpanoihin ja tulee sieltä osaksi jotain tarinaa. Monesti tulee tunne, että pitää tutkia jotakin asiaa. Ei kirjoiteta niitä auki. Mitkä asiat sinua kiinnostavat tekstitysmielessä. Se on vähän kuin tekisi ristisanatehtävää yhdessä. Ei se sitä ole, että otanpa tästä jonkun erikoisaiheen ja käyn siitä tekemään. Tätä taustaa vasten edellisellä levyllänne oleva Karhupuisto-kappale on mielenkiintoinen. Täydennämme toinen toistamme, mutta yleensä aina toinen esittelee sen, mitä hän on miettinyt. Sellaiset voi tulla vaikka siten, että joku puhuu jotain ohimennen. Tulee tutkittua asioita, kuten jotain Paasveen pirua. Olen ymmärtänyt, että Lasten Hautausmaan laulujen tekeminen perustuu sinun ja Kristiinan poikkeuksellisen hedelmälliseen symbioosiin. Halutaan tehdä sanoituksellisesti sellainen punainen viiva. Valopallo menee järven päällä, mikä ihme juttu toi oikein on. – Kysyin Kristiinalta, että muistatko viikko sitten, kun tultiin junalla. Vasemmalta Niko Saarinen, Topi Teinilä, Kristiina Vaara, Mikko Kärkkäinen, Tuomo Mannonen ja Touko Arhosalo. Lasten Hautausmaan tekstit vaikuttavat enemmän abstrakteilta kuin henkilökohtaisilta. Lasten Hautausmaan teksteissä on runsaasti kirjallisuusviittauksia – luetko itse paljon. Ehkä se on vain sitä, että tekee niistä asioista, jotka kokee mielenkiintoisina. Mutta SOUNDI 25 suurin osa ei ole. Se fiilis inspiroi. Kuinka paljon haluatte tai uskallatte laittaa itseä peliin. Kivesveto Go Gon hullunkurinen perhe Lahden Torvessa. Lasten Hautausmaa taustallaan suomalainen värikylläisyys. On meillä muutama synkkä biisi, myönnetään, juuri näitä sotalauluja. Se tekee kappaleesta paljon paremman. Mutta se on vaan nyt jäänyt meille sellaiseksi maineeksi. – Kyllä siellä aina on omaa itseä ja omia tapahtumia. – Niin kuin tulevalla Kivari-levyllä lauletaan: ”Mulla on sängyssä kirjoja ja vissypulloja / kesken Sudenmorsian ja Hartwall Original”. Yleensä tulee joku tietty aihe, että tämähän on kiinnostavaa. – Lauluissa esiintyy usein myös rakkaus. Mutta ei sitä voi selittää auki. Mä jopa löydän meidän musiikista huumoria. Nyt on tulossa biisi esimerkiksi pallosalamasta. Sattumalla on hirveän tärkeä rooli. Teksteissä saattaa olla yksittäisiä rivejä, jotka eivät voi olla muuta kuin omakohtaisia ajatuksia, vaikka itse laulukokonaisuus ei edes tunnu kertovan samasta aiheesta. Ja siten siitä tulee paljon kiinnostavampi ja parempi tarina kuin se, mitä on alun perin yritetty miettiä. Lukea kaikki aiheesta, katsoa dokkarit ja muuta. Mulla olisi siihen liittyen tällainen biisiraakile meidän keskusteluista. Mutta ainakaan bändin keskinäinen kemia ei taida tukea murheen alhossa taapertavaa tahatonta imagoanne. Juna on pimeänä
Siinä on ajatus, että ollaan vähän kaukana kaikesta meiningistä, ja se miettii, että jospa Miss Amerikka tulisi yöllä hänen huoneeseen. Se on itseään ruokkiva juttu. Siihen yhdistyi Yrjö Kallisen (maankuulu pasifisti, josta tuli myöhemmin puolustusministeri) viisaus, kun se meinattiin tappaa vankileirille: Jos hän täältä pääsee, niin hän ei tässä tai tulevissa elämissä tottele mitään valtaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä missään muussa kuin siinä, minkä myöntää oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi. Laivatytöistä lauletaan ja onhan Kivareillakin sitä historiahommaa mukana. Mietin että olen tehnyt seitsemän sota-aiheista biisiä kolmelle levylle. Ei pidä jättää mitään pöytälaatikkoon, vaan tehdä kaikkea. Otetaan vaikka Katalonian papukaijamies. Näiden lisäksi sinulla ja Kristiinalla on Kylmä Etelä, joka on toistaiseksi julkaissut vasta yhden split-ep:n. Meillä on myös Suomen paras bluesbaari Pub23, joka tarjoaa rootsimpaa musaa vähintään kolme keikkaa viikossa ja pelkästään keskustassa on 5–6 livemusaa tarjoavaa mestaa. – Jos Hautausmaa tekee lauluja jostain erikoisemmista jutuista, niin Kivareilla aiheet on sitten hyvinkin läheltä. Kotikaupunkisi Kouvolan maine ei ole kaksinen, mutta tuntuu, että se on erittäin vireä paikkakunta, mitä musiikin harrastamiseen tulee. Tervettä kotiseuturakkautta pitää olla ja sitä pitää vaalia. maalaiskunnassa jo varttuneempi poikamies asuu vielä vanhemmillaan. Hyvin aloittanut Patoklubi tekee loppuunmyytyjä sunnuntaikonsertteja koko ajan. – Keikkoja on ollut aina ihmeellisen paljon. Savusoihdut oli kentällä ja keikat illalla. Jos ne jää liian kauaksi aikaa muhimaan, niin tila täyttyy eikä uutta saa tehtyä, kun vanhat tekemättömät vielä kummittelee. Lehtomäen ja Eskolanmäen lähiöiden nimet ovat eritoten vilahtaneet useassa eri paikassa. – Se on musta meidän kaikkein monipuolisin levy. Ensi vuonna tekee paluun myös Jättömaa-festivaali, yksi maan sympaattisimmista pienfestareista. Jos tulee hyvä hetki, niin soitan kitaraa ja laitan sen syrjään. Meidät saa haastaa koriksessa, futiksessa tai pesäpallossa. Nyt tehtiin levy ekaa kertaa oikeassa studiossa. Siellä on sellainen kulttuuri, että ”Ai, sulla on biisi. Se pitäisi saada pois, koska se vie mun energiat. Mistä kertoo esimerkiksi Miss Ameriikka. Viime aikoina on tullut erityisesti poppia. Vaikka jotkut ei tulekaan ikinä takaisin. Suomalaisten seikkailuista Espanjan sisällissodassa tulee vielä yksi kappale jossain vaiheessa. Biisejä tulee koko ajan lisää. – Meillä on oma korisjoukkue, joka järjestää myös keikkoja ja bileitä. Treeniksiä on paljon, osa on ilmaisia, osa halpoja. K u v a: M ik ko M er il äi n en haast_Tuomo Mannonen_a.indd 26 4.12.2019 14.57. En varsinaisesti tee mitään valmiiksi asti, mutta jos tulee mieleen jotain, niin laitan ylös. Jos olisit joulupukki, minkä lahjan antaisit ihmiskunnalle. Tosi monet on raOlen miettinyt, miten niistä tekisi levyn. Tekemällä en tee oikeastaan koskaan. Haluan tehdä kaikkea, koska se on hauskaa. 20. Keikkatauon ansiosta siihen on käytetty meidän levyistä eniten aikaa, mikä tuntui oikein mukavalta. Tule hei äänittämään se meille.” Kun se on laitettu nettiin, niin sitten onkin jo pakko mennä keikalle. Osa on tavallaan poppibiisejä, osa on vähän sellaista J. Soolokeikkoja olen tehnyt kesästä asti. Nyt on hyvä tilanne, ettei tarvitse tehdä erikseen biisejä joko Kivareille tai Hautausmaalle, vaan nyt mulla on kanava, johon mä voin laittaa tarvittaessa kaikenlaiset biisit ja miettiä lopuksi, mitä se lopulta on. Sen sijaan Kivareiden tekstit ovat täynnä arkista kryptisyyttä. Ne kappaleet ovat teksteiltään vähemmän yllättäen vieläkin oudompia. Sillä on Miss Amerikka -juliste seinällä. Kouvolaan tuntuu ainakin ulkopaikkakuntalaisin silmin liittyvän myös tietynlainen katkeransuloinen kotiseuturomantiikka, jota ovat hyödyntäneet niin Kakka-Hätä 77 kuin Kivesveto Go Gokin. – Yksi kaveri poltti parvekkeensa, kun hänet päästettiin vähän liian aikaisin hoidosta. Käytiin moikkaamassa häntä Barcelonassa. Ja se on tarpeeksi pieni kaupunki, että kaikki tuntevat toisensa. Tammikuun lopussa ilmestyy Lasten Hautausmaan neljäs albumi, nimeltään luonnollisesti IV. Niin hän pääsi sitten takaisin. – Se on ihmeellinen systeemi. Siellä on vakaviakin aiheita, kyllä. Tai edes joku joskus olisi hänen oma kulta. Pienen kaupungin ahdistus on ollut kautta aikojen suomirockin kantava voima. – Miss Ameriikka on sellainen mielikuva, mikä ei tule laulusta selville, että 70–80-luvulla jossain kentaneet oman treenistudion. Sen lisäksi musahommat on kytkeytyneet myös urheiluun. Käytän siihen hirveästi aikaa ja mietin niitä asioita. Esimerkiksi Jane Fondat nauhoittelee omiaan ja muita. Siellä on AC/ DC-mättöä, on poppia, on avaruussci-fi-kansanlaulua, Fleetwood Mac -mausteita ja perus-Hautausmaata. Sieltä sitten tuli näitä Masan juttuja, kuten Katalonian papukaijamies ja tajunnan beduiini mielen aavikolla. Olet suunnittelemassa myös soolo levyä. Mutta kyllä se silti sinne tulee.” Tuomo Mannonen on asunut niin Espanjassa kuin Chilessäkin, sekä Suomessa Kouvolan lisäksi Lahdessa ja Turussa. Olen löytänyt itsestäni sen, että tätä minä teen. – Kivareilla on paljon sellaisia. Aiemmat on tehty aika nopeasti. Hän päätti muuttaa Espanjaan, koska hän ei halua kuolla Helsinkiin. – En halua jämähtää mihinkään. Tuntuu että sinulla olisi nyt luova vaihe menossa. Varmaan jouluna pohjia. Mulla on levyllinen matskua, mikä pitäisi äänittää. Järkkään uudelle Rataklubille bändejä. – Teen rivin, kaksi illassa. Mekin ollaan Kivareiden kanssa käsitelty paljon sellaisia kouvolalaisia tyyppejä tai paikkojen nimiä. En tiedä vielä, koska tuon äänittäisin. Se kertoo ystävästämme Masasta, joka asui Helsingissä. Oltiin Joensuun liepeillä SF-studiossa juhannuksen aikoihin viisi päivää. – Mulle esimerkiksi noilla ei ole niin merkitystä, mutta moni noissa lähiöissä on asunut. Ne ovat johdonmukaisia tekstejä, jotka kuitenkin höystetään käsittämättömillä sivujuonteilla. Karjalais -osastoa. Toisaalta teillä on myös teemoja, joissa huumoria ei ole tai se on pikimustaa, kuten Mies oli kuin Jeesus ja Asioita tapahtuu. Mitä voimme siltä odottaa. – Varsinkin joulun alla antaisin kärsivällisyyttä kohdata ihmisiä. Ja rakas Jättömaa-festari tekee paluun ensi heinäkuussa. Junat vie Helsinkiin, sinne minäkin myöhemmin. marraskuuta 2019 Amurin Krouvi, Tampere ”Koen itseni epäkiinnostavaksi aiheeksi tehdä lauluja. Se lämmittää sydäntä. Kiertolaiselämä on jatkunut bändien ja töiden kanssa. Miksi en siis panostaisi siihen. Edustat Eskolanmäen Eaglesia, jolle olet sanoittanut kannatuslaulunkin. Se oli ihan hauskaa. Ja paljon sellaista olemassaolon ihmettelyä. On kaipuu pois, mutta samalla rakkaus siihen omaan paikkaansa. Kaikki tietää sen tunteen. Tietoa jaetaan, lainataan mikkejä. – Joo. – Teenkö mä siitä poppia vai teenkö mä siitä jotain muuta, en tiedä. Käytiin viime kesänä Kotkassa pelaamassa ja ottamassa turpaan. Soundillisesti siitä tulee erilaista kuin Hautausmaa. 26 SOUNDI 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu sanoi, että olen ollut edellisessä elämässäni sotilas ja se tappelee minussa vieläkin
Fullsteam Agency by arrangement with Northern Music and United Talent Agency proudly presents KESKIVIIKKO 15.1.2020 Liput alk. 59€ lippu.fi/opeth HELSINGIN JÄÄHALLI BLACK BOX Fullsteam Opeath tulostus.indd 27 5.12.2019 10.25
Yksilön ja ympäristön, syrjäseutujen ja kaupunki-Suomen välisen jännitteen kuvaaminen on ollut taiteilumme peruskauraa iät ja ajat.” (PEKKA LAINE, SOUNDI 7/2019) 2. ISMO ALANKO: Minä halusin olla niin kuin Beethoven 16. INSOMNIUM: Heart Like A Grave 10. SAMULI PUTRO: Pienet rukoukset 8. Vaikka albumi hyödyntää pop-musiikin muotoa ja hedonistista herkkyyttä, välittyy siltä jatkuva tarve löytää tutuista elementeistä uusia ulottuvuuksia.” (HANNU LINKOLA, SOUNDI 9/2019) 5. SUR-RUR: Hattarahiukset 9. M: Näytän missä asun 18. ELLIPS: Yhden naisen hautajaiset 15. JESSE MARKIN: Folk ”Levyn kappaleet käsittelevät yhteiskuntaa, ihmistä, ihonväriä ja seksuaalisuutta ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta, mutta eivät ulkopuolisuuden tunteen kautta.” (ANTTI GRANLUND, SOUNDI 5/2019) 4. FAARAO PIRTTIKANGAS & NUBIALAISET: Syvä Sawo KUUNTELE: www.soundi.fi/soittolistat VUODEN PARHAAT 2019 voittajat2019-taitto_c.indd 28 4.12.2019 15.33. JOOSE KESKITALO: En lähde surussa 17. PEKKO KÄPPI & K.H.H.L.: Väärä laulu 14. 28 SOUNDI SOUNDI 29 SOU NDI N TOI MIT TAJ AT VAL ITSI VAT : SUOMI TOP 20 1 LITKU KLEMETTI: Ding ding dong ”Sanna Klemetti on paitsi persoonallinen myös laajemman kulttuurisen jatkumon näkökulmasta kiinnostava lauluntekijä. MAUSTETYTÖT: Kaikki tiet vievät Peltolaan ”Lannistunut tunnelma uhkaa muuttua itseparodiseksi, mutta sitten tulee taas jokin naseva säkeistö, joka jää pyörimään päähän, mitä taas laulumelodiat tekevät lähtökohtaisesti.” (NIKO PELTONEN, SOUNDI 9/2019) 6. URSUS FACTORY: Pinkki pilvi 13. VILLE VALO & AGENTS: Ville Valo & Agents 19. MATTI JOHANNES KOIVU: Luonnos 11. SWALLOW THE SUN: When A Shadow Is Forced Into The Light 20. THE HEARING: Demian ”Demian julistaa Mannerin haluttomuutta pysähtyä. CHISU: Momentum 123 ”Äänikuvat ja alkuun yksinkertaisilta vaikuttavat tuotannolliset ratkaisut tukevat poukkoilevaa sanoitusta tavalla, joka on ennenkuulumatonta suomalaisessa popmusiikissa.” (ANTTI GRANLUND, SOUNDI 6/2019) 3. VIITASEN PIIA: Meidän jälkeemme hiljaisuus 7. ANTTI AUTIO: Pihalla tuulee taas 12
FKA TWIGS: Magdalene 8. BILLIE EILISH: When We All Fall Asleep, Where Do We Go. BAD RELIGION: Age Of Unreason 17. ANGEL OLSEN: All Mirrors 12. Tutun ja tuntemattoman rajamailla liikkuminen on tunnetusti synnyttänyt lukuisia hittejä.” (MIRKO SIIKALUOMA, SOUNDI 4/2019) 3. SLIPKNOT: We Are Not Your Kind 10. ALCEST: Spiritual Instinct 14. TOOL: Fear Inoculum 20. LEPROUS: Pitfalls 16. IGGY POP: Free 7. CULT OF LUNA: A Dawn To Fear 15. LEONARD COHEN: Thanks For The Dance 18. ”Tuntuu aivan kuin kuulisi jotain hyvin tuttua, mutta pienet yksityiskohdat paljastavat kokemuksen uneksi. LANA DEL REY: Norman Fucking Rockwell ”Del Rey on kehittänyt tummasävyisen cooliutensa mieluiten yöaikaan nautittavaksi Hollywoodin unelmateollisuuden kulta-ajoista muistuttavaksi kohtalokkuudeksi.” (PERTTI OJALA, SOUNDI 8/2019) 4. Syvin pohjavire on jopa melkoisen ruotsiprogemainen, enkä usko hetkeäkään etteikö Opeth olisi alusta saakka halunnut joskus päätyä osaksi tuota virtaa.” (VILLE SORVALI, SOUNDI 8/2019) 6. OPETH: In Cauda Venenum ”Käänteitä ja vivahteita riittää kokonaisuuden pysyessä silti jokseenkin kasassa. SAM FENDER: Hypersonic Missiles VUODEN PARHAAT 2019 voittajat2019-taitto_c.indd 29 4.12.2019 15.33. BRUCE SPRINGSTEEN: Western Stars 9. 28 SOUNDI SOUNDI 29 ULKOMAAT TOP 20 1 MICHAEL KIWANUKA: Kiwanuka ”Itsevarmasti omaa nimeä kantavalla kolmosalbumilla introvertin oloinen Kiwanuka tuntuu saaneen itsensä kunnolla auki. PETER PERRETT: Humanworld 19. Potin lopullisesti räjäyttävä Kiwanuka on vapautunut, uskalias, rytmikäs ja aiempaa jonkin verran nopeatempoisempi kokonaisuus, mikä on pelkästään tervetullut asia.” (TOMI NORDLUND, SOUNDI 9/2019) ÄÄNESTÄ! katso ohjeet sivulta 82 2. AMYL AND THE SNIFFERS: Amyl And The Sniffers 11. NICK CAVE AND THE BAD SEEDS: Ghosteen 13. WEYES BLOOD: Titanic Rising ”Hitaasti avartuva levy tarjoaa jokaisella kuuntelulla jotain uutta ja sykähdyttävää, paljastaen todellisen nerokkuutensa vasta pitkällisen perehtymisen päätteeksi.” (LASSI LINNOLA, SOUNDI 4/2019) 5
Jouni Hynynen hyppää tuoreen Maanalainen Armeija -yhtyeensä debyyttialbumilla aivan uudenlaisiin musiikillisiin maailmoihin, kun taas Herra Ylppö julkaisee uransa popahtavimman ja henkilökohtaisimman pitkäsoittonsa uuden EX-kokoonpanonsa kanssa. ylppo. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI SOUNDI 31 Suomalaisen populaarimusiikin osalta uusi vuosikymmen käynnistyy kahden mielenkiintoisen ulostulon merkeissä. Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Markus Paajala LANGENNEET Herra Ylppö ja Jouni Hynynen ovat yhtyeillään olleet aikoinaan nostamassa suomenkielistä raskasta rockia valokeilaan. ja hynynen -taitto_f.indd 30 4.12.2019 15.59. Yli 20 vuoden uran jälkeen molemmat ovat yhä aktiivisia musiikintekijöitä
Huomasin senkin, että tämähän on mukavaa vaihtelua. Urien aikana tutuiksi ovat tulleet niin nyrkkimerinä lainehtineiden festivaalien päälavat kuin kuplivat kultalevyjuhlatkin. Ei mennyt kuin jokunen viikko, ja käsissä oli levyllinen alustavia biisejä. Ylppö: – Uuden EX-bändin materiaalia alkoi syntyä sillä hetkellä, kun minulle ja vaimolle tuli ero. Kun asioiden todellinen ja lopullinen laita lopulta selvisi, vaivuin jonkinlaiseen shokkitilaan. Vähän erilaisen kappaleen tekeminen tuntui kuitenkin hauskalta, ja mietin jo silloin, että tämän henkisiä rämiseviä rallejahan voisi joskus hahmotella lisääkin. Ylppö: – Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta on hyvä esimerkki. Jyri sanoi, että mietitään sopimuksia myöhemmin, nyt aletaan tehdä hommia tosissaan. Kun Vallila Music Housen Gabi Hakanen sitten kuuli biisejä, hän ilmoitti julkaisevansa meidän levyn. Jossakin vaiheessa hortoilin ystäväni, Musta Paraati -kitaristi Saku Paasiniemen ovelle, mutta hän ei ollut kotona enkä siinä tilassa ollut edes varma ovesta. Jyri alkoikin suunnilleen saman tien tilata sessioihin kaikenlaisia soittajia, ilman levydiiliä tai mitään. Herra Ylppö on niittänyt mainetta Maj Karman lisäksi myös Ihmiset-soolo yhtyeensä kanssa, ja onpa hän toiminut myös legendaarisen Mustan Paraatin laulajana. Sitten aloin kirjoittaa ja tein siltä istumalta EX-yhtyeen ensimmäisen sanoituksen Helsinki ei välitä kyyneleistäni. Ylppö: – Jos käväisen nopeasti vähän yli kymmenen vuoden takana, niin Ihmiset-bändihän käynnistyi hieman samantyylisesti. Lupasin vääntää. Että minkälaisia leluja täällä oikein on, ja miten näillä leikitään. Jyri on kovan luokan studioammattilainen, ja se ilmoitti heti, että nämä kappaleet täytyy saada julki. Niin tapahtui, ja alettiin samalla tehdä lisää materiaalia. Eikä unohdeta hänen ulkopuolisen sanoittajan tilaustöitään esimerkiksi Yölle sekä Haloo Helsingille tai ansioita kuvaja videotaiteiden maailmoissa. Ja koska olen sanojeni mittainen mies, kirjoitin sen saman tien vaikka tiesinkin, ettei jätkien projektista tule yhtään mitään. Seuraavaksi esittelin raakademot Jyri Riikoselle, vanhalle kaverille Lappeenrannasta. Joitakin aikoja myöhemmin tein biisistä alustavan demon ja toimitin sen tuottajamuusikko Joel Attilalle, johon olin tutustunut jo vuosia aiemmin Palefacen Helsinki– Shangri-La -albumin sessioissa. Kuinka ollakaan, Sony Musicilla tuolloin työskennellyt Janne Halmkrona innostui tuoreista aihioista ja aika pian tehtiinkin levytyssopimus. Hynynen: – Kun valmistelin Maanalaisen Armeijan biisiaihioita, tunsin olevani ihan uudella hiekkalaatikolla. ”Ilmeisesti mi nulta puuttuu joku häpeän geeni, sillä minua ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat sanoituksistani tai haastattelu lausunnoistani.” Ensimmäinen setti: ylppo. ”OLEN AIKA KYLLÄSTYNYT SIIHEN TAVALLISEEN MUSAN TEKEMISEN TAPAAN...” H ynynen: – Oltiin joskus reilu pari vuotta sitten Helsingin yössä, ja juuri perustetun Kuristajat-yhtyeen kaverit keksivät tilata allekirjoittaneelta Nippusiteetotsikolla siunatun biisin. Sehän oli tilaustyö Helsingin Juhlaviikoille, ja Ismo on varmaan miettinyt projektin äärellä, että nyt voi tehdä ihan mitä huvittaa, kun ei tarvitse miettiä radiosoittoa tai mitään muutakaan ulkopuolista. Hynynen: – Syksyllä 2018 huomasin, että tässähän on vähän vapaata aikaa. Jo silloin ne C-duurit ja a-mollit löytyivät helposti, ja jos mahdollista, niin nyt ne löytyivät vieläkin helpommin. Vaikka albumit soivat hyvin erilaisina ja artistien elämäntilanteet ovat tällä hetkellä varsin erilaiset, julkaisuja yhdistää samaan ikiaikaiseen suuntaan kurkotteleva teema. Lähdettiin silloin kirjoittamaan materiaalia erääseen elokuvaan, mutta jossakin vaiheessa sävellys työtä alkoi näyttää siltä, ettei leffa toteudukaan. Silti tunsin olevani myös turvallisilla vesillä, sillä palasin työskentelytavassa 90-luvun alkuhämäriin, jolloin tapasin tehdä kappaleita akustisesti, ihan nuotiokitarameiningillä. Lähdin Helsinkiin ja päädyin vaeltelemaan päämäärättömästi kaupungin kaduilla. Kun ryhtyy tekemään enemmän tai vähemmän tietoisesti jotakin muuta kuin sitä ominta juttua, niin sitähän vapautuu täysin kaikista ”tämmöistä minulta odotetaan” -ajatuksista. ja hynynen -taitto_f.indd 31 4.12.2019 15.59. Lovi-nimisen ajattoman ja kuulaan poplevyn helmikuun alussa julkaiseva Herra Ylppö on onnistunut nousemaan äärimmäisen synkkyyden porteilta tuoreen EX-yhtyeensä avulla, kun taas Jouni Hynysen elämänlangat ovat olleet viime aikoina ”melkein pelottavan hyvässä järjestyksessä”. Olo oli aivan saatanan hirveä ja minä vain itkin ja itkin. Jouni Hynynen on puolestaan kunnostautunut elämäntyönsä Kotiteollisuuden ohella kirjailijana ja monen sanomalehden pakinoitsijana. Hänen uuden Maanalainen Armeija -kokoonpanonsa (”Kyseessä on sissija soolobändi Karjalasta, jota ei oikeasti ole olemassa”) tammikuun lopulla ilmestyvä rouhea debyyttilevy soi muun muassa Kauko Röyhkän, Tom Waitsin ja Nick Caven viitoittamilla poluilla. Frank Mäntymäki) ja Jouni Hynynen ovat viihtyneet suomalaisen populaarimusiikin kirkkaissa valokeiloissa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Olin ihan puulla päähän lyöty, että hetkinen vain, edetäänköhän me vähän turhan nopeasti. Kappaleissa nimittäin lauletaan rakkauden alkamisesta ja päättymisestä – ja melkein kaikesta, mitä näiden ääripäiden välillä voi tapahtua. Hynynen: – Kotiteollisuus on vienyt pääasiallisen huomioni ja aikani ihan helvetin pitkään, enkä ole juurikaan miettinyt muunlaisen kaman tekemistä. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI SOUNDI 31 H erra Ylppö (oik. Lopputuloksena on hänen paras albuminsa. Onpa miestä nähty ja kuultu myös televisiossa sekä radiossa. Hynysen ohella pitkäsoiton toisena pääsolistina toimii Mira Luoti. Eikä sitten lopulta mennyt aikaakaan, kun Sakara Recordsin Tuomo Saikkonen kiinnostui tästä jutusta. Ehkä puoli tuntia demon lähettämisen jälkeen Joel ilmoitti pestanneensa Mikko Kaakkuriniemen soittamaan biisin rumpuosuudet. Joel vain tuumi, että homma on sillä tavalla, että tämä biisi täytyy äänittää. Mutta heti kun kirjoitin vähän erilaisen kappaleen, joka ei ollutkaan menossa Kotiteollisuudelle, tajusin, että minultahan syntyy aika vaivattomasti toisenlaistakin materiaalia. Kaikesta tehdystä ja koetusta huolimatta alkava vuosikymmenen räväyttää auki uuden, jännittävän sivun kummankin taiteilijan uralla – Ylpön tapauk sessa melkeinpä pakon sanelemana, Hynysen kohdalla enemmän tai vähemmän sattumalta. Päätin palata Nippusiteiden tunnelmiin ja kirjoitin lisää samanhenkistä kamaa
ja hynynen -taitto_f.indd 32 4.12.2019 15.59. ”Minulla oli pari vihaisempaa kappaletta, mutta ne jäivät albumilta, sillä minulle tuli fiilis, että nämä eivät ole lauluja vaan kirouksia.” Herra Ylpön teksteissa on aina ollut tarttumapintaa todellisuuteen. Tällä kertaa vaikean elämäntilanteen jälkeen ilmestyvä albumi EXyhtyeen kanssa ui syvemmissä vesissä kuin koskaan. 32 SOUNDI ylppo
Hynynen: – Haaveilen siitä, että osaisin ja uskaltaisin itsekin sanoa asiat niin kuin ne ovat. Muutaman kerran tapahtui niin, että kappale syntyi tyhjästä tunnissa tai parissa. Toki minulla oli pari vihaisempaa kappaletta, mutta ne jäivät sitten albumilta, sillä minulle tuli fiilis, että nämä eivät ole lauluja vaan kirouksia. Ilmeisesti minulta puuttuu joku häpeän geeni, sillä minua ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat sanoituksistani tai haastattelulausunnoistani. Vitun vakava, syvä masennus. Siis onhan eron hetkelläkin kyse kuitenkin rakkaudesta. Hynynen: – Se on helvetin hyvä kysymys. Ylppö: – Jätkä on ammattilainen, Vexi Salmi on tehnyt varmaan tekstejä samalla tavalla. Kun esimerkiksi kävin joitakin vuosia sitten läpi omaa avioeroa, en osannut käsitellä sitä tilannetta... Ei minun tarvitse kuin hyräillä pari ääntä, ja Hamid nappaa langan päästä kiinni. Jos Kotiteollisuuden biisit ovat tuokiokuvia omista fiiliksistäni, niin Maanalaisen Armeijan sanoitukset kertovat Peten pubissa päivästä toiseen istuskelevien hahmojen risaisesta elämästä... Ja kyllä minusta tuntuu, että lopputuloksesta kuulee laulajan olevan aika vereslihalla. En itse pysty tuollaiseen, sillä jostakin syystä minun täytyy kokea itse ne jutut, mistä teen sanoituksen. Kun mainitsemani ensimmäinen shokki reaktio meni ohi, päälle iski helvetillinen masennus. Siellä mieleen saattoi nousta vaikkapa joku tietynlainen tunnelma, ja aloimme kehitellä kappaletta sen pohjalta. No, Karma-levyn valmistumisen jälkeen ei mennyt kauankaan, kun elämäni muuttui ihan hirvittäväksi... Ylppö: – Olen onneksi päässyt sen pahimman yli. Ja kun pahin on ohi, päällimmäisenä on kaipaus eikä se, että vittu kun vituttaa yli kaiken. On se sitten lahjattomuutta tai jotain, mutta en todellakaan uskalla heittäytyä samalla tavalla tyhjän päälle. Vasta sitten kun aihio on suhteellisen hyvällä mallilla, esittelen sen muille, ja hommaa lähdetään viemään eteenpäin. En halunnut ikuistaa sellaisia ajatuksia albumille, sillä viha ja muutkin vahvat tunteet laantuvat ajan kuluessa. Että keksitään idea, tehdään demo, treenataan, nauhoitetaan ja niin edelleen. Ylppö: – Loven nauhoitukset tehtiin yhtä spontaanisti. Siinä vaiheessa sanottavaa alkoi jo olla ihan helvetisti. Ylppö: – Biisinkirjoittajan ammatti on sillä tavalla raaka, että ”se jokin” pitää luoda aina tyhjästä. Eikö niin. Että jaahas, tällainen meno tällä hetkellä. Kun mietin ja hahmottelin sanoja, vietin helvetisti aikaa lähiöbaareissa kuunnellen vierestä Irman ja Reijon tarinoita rakkaudesta ja vähän muustakin. Suoraan ja totta kirjoittaminen on ollut minulle aina selviytymiskeino – erityisen vahvasti viime aikoina. Kauppaan meneminen tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta. ja hynynen -taitto_f.indd 33 4.12.2019 15.59. Eräänä päivänä mieleen tuli esimerkiksi lause ”voi kuinka olisin halunnut onnistua”, ja ilmoitinkin levyn äänittäneelle Joelille, että kokeillaan tällaista ideaa. Sanoinkin Joelilille ja EX-bändin kitaristille Hamid Moeinille, että mennään suoraan studioon ja tehdään biisit siellä. Emme sitten treenanneet kertaakaan ennen studiota. Laihduin helvetisti, sillä saatoin syödä päivässä yhden lihapiirakan. Hynynen: – Umpirehellinen ja henkilökohtainen sanoitus on aina jyrkkä veto, ja arvostan sellaista rohkeutta helvetisti. Makasin sängyn pohjalla, enkä nähnyt ketään moniin päiviin. Hynynen: – Vaikka olisi kuinka helvetin paha tilanne... Että näinkö ajattelit. – Toisaalta taas: Maanalaisen Armeijan tekstit ovat muutenkin syntyneet ihan eri tavalla kuin Kotiteollisuuden. Niissä tunnelmissa syntynyt Maailmanloppu on ehkä Kotiteollisuuden heikoin albumikokonaisuus. Siis oikeasti: eihän Ylppöä tarvitse edes nähdä tai hänen kanssaan puhua. Mutta vaikka pistinkin nyt paperille periaatteessa kaiken, niin jätin tietoisesti erovihan pois EX-yhtyeen kappaleista. Niin se vain menee, että jos vaimoni ilmoittaa erosta syntymäpäivänäni, niin totta kai levyn ensimmäinen kappale on nimeltään Syntymäpäivä. Juuri noin! Hynynen: – Tuo on helvetin rohkea tapa tehdä levyä. ”ETHÄN SINÄ NYT VOI LAULAA NOIN SUORAAN JA NOIN INTIIMISTI...” Y lppö: – Kun puhun tai kirjoitan, en oikeastaan koskaan mieti, että voiko näin sanoa. Ettei aina tarvitsisi naamioida fiiliksiä jonkun Tuonen joutsenen asuun. Epäilen vahvasti sitä, että löytäisikö tuollainen juttu paikkaansa Kotiteollisuuden levyltä. Riittää ihan hyvin, kun kuuntelee kaverin uuden biisin. Toki tässä auttoi hirveästi se, että Hamid on vanha luottomieheni jo Ihmiset-kokoonpanosta, ja meidän välillä on melkein telepaattinen yhteys. Ensin täytyy aina olla jonkinlainen demo, jota saa pyöritellä rauhassa ja pohtia, että mitä hyvää ja mitä paskaa siinä on. Hynynen: – Tuo on saatanan jyrkkää kamaa. Toinen setti: SOUNDI 33 ylppo. Itse en tiedä tuollaisista syvyyksistä mitään. Juicehan kirjoitti joskus, että ”Kun on paha olo sulla niin laulun siitä teen / ei oo muuta keinoo mulla ollut vuosikymmeneen.” Itse olin samoilla linjoilla hyvin pitkään, mutta erityisesti Maanalaisen Armeijan materiaalin äärellä on tullut sellainen olo, että hyvästä fiiliksestäkin pystyy ihan hyvin tekemään kappaleen. Itse asiassa, samana päivänä, kun 101 tapaa olla vapaa ilmestyi, kirjauduin suljetulle osastolle. elämässä tai taiteessa. Toisin sanoen tekstini ovat nyt paljon enemmän Bukowskia – kummankin sukupuolen näkökulmasta katseltuna – mutta pistän kaiken kohelluksen Ailahelenan ja Kaarlojorman piikkiin, ja pidän omat jalat kuivina. Pidän kovasti Maj Karman 101 tapaa olla vapaa -levystä (2018), mutta sen tekemisen aikoihin minulla ei ollut mitään painavaa sanottavaa. No, minä nyt vain pidän enemmän suorasta Bukowski-meiningistä kuin joistakin mystisistä runoista, ja lopputulos on sitten tällainen. Joel vastasi, että odota, laitetaan mikitys kohdalleen ja nauhoitetaan se. Ylppö: – Olen tällä hetkellä aika kyllästynyt siihen tavalliseen musan tekemisen tapaan. Ylppö: – Mutta miksi taiteilijan pitää olla niin saatanan rikki, että saa jotain vaikuttavaa ja voimakasta aikaiseksi. Jos ajatellaan omaa elämäntilannettani juuri nyt, niin asiat on melkein liiankin hyvin – siis ainakin sen ”ahdistuneen taiteilijan” näkökulmasta katsottuna. Että ei kokeilla mitään, vedetään suoraan purkkiin. Eihän albumi esimerkiksi pelkkää fanfaarimaista rakkauden ylistystä ole, mutta sieltä löytyy kuitenkin lauseita tyyliin ”usko rakkauteen tai se kuolee”. Niin kauan, kun en loukkaa ketään, niin antaa palaa vaan! Monet läheiset tutut ovatkin jo huomauttaneet, etteivät he pysty kuuntelemaan esimerkiksi Parisängyn lakanat -kappaletta, kun ”ethän sinä nyt voi laulaa noin suoraan ja noin intiimisti”
34 SOUNDI ylppo. ”Haaveilen siitä, että osai sin ja uskaltaisin itsekin sanoa asiat niin kuin ne ovat. ja hynynen -taitto_f.indd 34 4.12.2019 16.00. Ettei aina tarvitsisi naa mioida fiiliksiä jonkun Tuonen joutse nen asuun.” Jouni Hynynen näkee vakavatkin asiat usein huumorin valossa. Ja tämän jälkeen vielä höystää niitä entisestään, kuten tulevalla Maanalainen Armeija -kokoonpanon levyllä laulattaessaan omaa tytärtään ja Mira Luotin lapsia kappaleella, jossa vanhempia pakataan poliisiautoon
ja hynynen -taitto_f.indd 35 4.12.2019 16.01. Tai ilman lapsia, Maj Karmaa ja EX-yhtyettä. Mikä helvetin miehisyys, ja mikä ihme sitä uhkaa. Ylppö: – Synkin vaihe kesti lopulta yhdeksän kuukautta. Kun sitten aloin päästä ylös sängystä, sovin Joelin ja Hamidin kanssa, että nähdään studiolla joka keskiviikko, ja yritetään tehdä biisejä. Hynynen: – Musiikki on kommunikaation väline. Huumoria ei ylipäänsä kannattaisi kahlita, sillä sen parantava voima on ihan uskomaton. No, päätin tehdä, ja kirsikaksi kakun päälle pyysin taustalaulajaksi oman tyttäreni – niin kuin myös Miran lapsia. Tuntui aivan käsittämättömän hienolta, kun kykenin taas tuntemaan jotakin! ”NYKYHETKI NÄYTTÄYTYY AIKA HELVETIN TYLSÄNÄ...” H ynynen: – Oltiin keikalla Porissa Club Moossa vuonna 1998. #metoo on pistänyt oikeutetusti sikailijoita ja irstailijoita kuriin ja nuhteeseen, mutta vähän rempseämpään meininkiin tottuneelle taiteilijalle tämä nykyhetki näyttäytyy myös aika helvetin tylsänä. Hynynen: – Jotenkin tulee mieleen, että aika monessa rokkihaastattelussa todetaan puolihuolimattomasti, että ”musiikki on pelastanut minut”. Vittu mitään! Sitä vain makaa täydellisen apaattisena ja päässä jyskyttää ajatus, että elämässä ei ole enää mitään järkeä enää koskaan. Hynynen: – Palaan vielä tähän huumoriaiheeseen. henkilönä. Me suomalaisethan olemme vaeltaneet tänne Pohjolan perukoille vasta vähän aikaa sitten niin idästä kuin lännestäkin, ja tämähän tarkoittaa oikeastaan sitä, että itäja länsisuomalaiset ovat käytännössä kaksi eri kansaa. Nämä ”meidän miehisyyttämme uhataan vakavasti” -lausunnot kuulostavat minun korvissani aivan käsittämättömiltä. Sitä olisi pidetty vain ja ainoastaan karmeana lausuntona, ja se olisi voinut tuhota koko meikäläisen orastavan uran. Toisin sanoen se, mikä Jounille ja Kotiteollisuudelle on hupaisaa rillumareita, on minulle ja Maj Karmalle synkkää maailmanlopun meininkiä. Minulle tämä näyttäytyy monin tavoin humoristisena tilanteena, mutta aivan liian monelle perheelle tämä on totisinta ja kylmintä totta. Olen hetero, mutta samalla pidän itseäni... Joo joo, täytän helmikuussa viisikymmentä ja olen jo vanha setä, mutta pitääkö tässä silti kahlita suupielet ihan täysin ja miettiä jokaisen sanan äärellä, että sopiikohan tämä mielipide nyt ihan varmasti ihan kaikille. Mutta onhan tässä aikakaudessa ja ajattelutapojen hienossa muutoksessa sekin puoli, että artistina minun pitää jarrutella sanomisiani ihan helvetisti. Biisihän kertoo krapulasta, ja olin kirjoittanut sen ihan vitun vakavissani. Se on rock ’n’ roll -klisee, mutta joskus se on ihan vitun totta. Ylppö: – Niin, huhut pukkiudestani ovat vahvasti liioiteltuja. Ylppö: – Jotenkin oli vain pakko selvitä, minuutti minuutilta, vaikka tuntuikin helvetin pahalta. Perkele, nyt pitää olla koko ajan käsijarru päällä: ”Minä tässä vaan kiltisti promotoin uutta levyä ja lässyn lässyn lää”. Maanalaisen Armeijan albumin ensimmäinen biisi on nimeltään Miekkataksi, ja sehän alkaa hetkestä, kun poliisiauto lähtee viemään vanhempia putkaan ja lapsi toteaa siitä vierestä, että ”hei hei, isä ja äiti”. Jos minä, totinen satakuntalainen, olisin aikoinaan – saati näinä #metoon aikoina – töksäyttänyt jotakin sellaista, niin helvetti olisi ollut irti. Ylppö: – Ainakin minun kohdallani on karu totuus, että en välttämättä istuisi tässä ilman biisintekijän lahjaa. Hynynen: – Laittaisin Sex Pistolsin Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistolsin soimaan kaikkiin maailman hisseihin. Niin kauan meni, etten saanut ilon tuntemuksia mistään. Ylppö: – Heittäväthän esimerkiksi stand up -taiteilijatkin todella rajua kamaa, eikä niiden juttujen pidäkään olla läpeensä korrekteja. Yhtä lailla kummastuttavat nämä oudot tahot, jotka vaahtoavat ”suomalaisen ihmisen tai rodun säilyttämisestä”... Kun paskat on tänä päivänä housuissa, on ihan turha vedota johonkin ”leppoisaan ja harmittomaan Karjalan ukkoon”. Keskiviikosta tuli nopeasti kiinnekohta, jota aloin odottaa todella voimakkaasti. Niinpä niin: jos kaiken tekemisen äärellä alkaa miettiä, että voiko näin tehdä niin kohta ei voi tehdä enää mitään. Uskokaa tai älkää! PUKKI JA PUNKKI J os olisit joulupukki, millaisen joululahjan antaisit ihmiskunnalle. Meiltä oli tullut Aamen-albumi, ja siellä oli biisi Kivipää. Kun olin syvimmän ahdistuksen syövereissä, saatoin kuvitella kirjoittavani jotakin sanoitusta – toisin sanoen vältin sen täydellisen yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteen, kun ajattelin tekeväni kappaletta, jonka muut ihmiset saattavat vielä kuulla. Nyt siis ollaan vitun lähellä sitä meininkiä, että saako tällaisista aiheista edes tehdä biisejä. Ylppö: – Tällaisten vitsihommienhan pitäisi mennä ihan toisin päin. Jossakin vaiheessa tunnelin päässä alkoi näkyä valoa enemmän ja enemmän, ja eräänä päivänä huomasin naurahtavani jollekin jutulle. Ylppö: – Itse olen pohtinut näinä #metoo-aikoina aika paljon myös sitä, että en ole koskaan kokenut olevani ensisijaisesti mies. Kyllä #metoo on tuonut pelkkää hyvää tähän maailmaan ja uskon, että Jouninkin pelasti leppoisa murre. Toki tiedostan, ettei humoristinen aspekti välttämättä välity minun musii kistani, mutta silti vaka vimmistakin kappa leista löytyy sekin puoli. Ylppö tuli mestoille, ja tavattiin ensimmäisen kerran. Kun edes kuvittelee vielä jonakin päivänä laulavansa tai olevansa vaikka esiintymässä, niin auttaahan sekin jo eteenpäin. Ensimmäinen encore: Toinen encore: SOUNDI 35 ylppo. Esimerkiksi paljon kanssani työskennellyt Janne Halmkrona on sanonut, ettei teillä Satakunnan jätkillä ole huumorintajua lainkaan. Ja lopulta toipuminen alkoi, toki varsin pienin askelin. On kauheaa tajuta, ettei nauti yhdestäkään asiasta eikä pysty tekemään mitään. Aasinsillan kautta mieleen nousee se vuosien takainen Emma-gaala, jossa Jouni vitsaili paikalla olevien naisten olevan rumia. Juteltiin niitä ja näitä, kunnes Ylppö sitten huomautti, että Kivipäässä on se helvetin hauska lausepari ”ulkona on hieman viileää / mittari näyttää miinus sata”. Hynynen: – Anteeksi vielä kerran kaikille Emma-gaalassa pahastuneille! Totuushan on, että minä rakastan ihmisiä – kaikkia ihmisiä! – ja esimerkiksi #metoo on pelkästään mahtava juttu. Eikä Janne ole todellakaan ainoa, joka ajattelee näin – tämähän on ihan yleinen mielipide. Tajusin sillä hetkellä, että ai jaa, siinä on sitten ilmeisesti jotain humoristista. Täysillä. Lisäksi Maj Karmalla oli keikkoja, ja niiden elämää aikatauluttava vaikutus oli todella tärkeä
Best in test S U O M A L A I S TA K U LT T U U R I A T U K E M A S S A Basso tulostus.indd 36 3.12.2019 14.40. ASTI TÄLLÄ KAUDELLA MUKANA Helsingin Bar Loose, Tavastia ja Ilves / Lahden Ravintola Torvi / Turun Logomo / Joensuun Kerubi / Kuopion Henry’s Pub / Tampereen Vastavirta-Klubi ja Pakkahuone & Klubi sekä Bassoristeily TUKEE LIVEMUSAA JA NOSTAA LAVOILLE TUOREITA ARTISTEJA BASSO NOSTE F W F ST IV L M100, Y65 C76, Y91 op-kevytyrittaja.. BASSO.FI/NOSTE HAKU KÄYNNISSÄ NYT 15.12. Hae mukaan, Basso hoitaa keikkaliksan ja saatat päästä vaikka Suomen eturivin artistin lämppäriksi
Tommo itse innostui rockin soittamisesta klassisimmalla mahdollisella tavalla eli näkemällä W.A.S.P:in tv:ssä. – Onko siitä niin kauan, ihmettelee kitaristi-laulaja-biisintekijä Tuomas ”Tommo” Leppäniemi ja jatkaa nauraen: – No, eihän siinä mitään hämmästyttävää musiikillista kehitystä ole tapahtunut. – Esimerkiksi kiertueella ollaan aika hyvin toimiva yksikkö. Tunnetaan toisemme ja koko lailla luotetaan toisiimme. Uuden albumin ainakin tunnistaa saman vanhan Lapinpolthajien tekemäksi. – Kyllä bändin olisi hyvä kehittyäkin, mutta jossain vaiheessa bändit menee siihen pisteeseen, että ne alkavat suoltamaan vain paskaa. Se todella pärähti. Tommo itse luotsasi hardcorepunkyhtyettä Uhrit ja hänen pikkuveljensä Antti Leppäniemi soittaa kitaraa myös Pää Kiin riveissä. Silloisen tyttöystäväni luona kuulin Kaaosta ja Riistettyjä ekaa kertaa. Bändin edellinen albumi ilmestyi neljä vuotta sitten. Moninaisten vaiheiden jälkeen pisimmälle pääsi Elinvoima-niminen bändi, jonka Johanna Kustannukselle tehtyä singleä ei koskaan julkaistu. Siinä sitten yksi asia johti toiseen. Mutta äkkiä soraääniäkin kuuluu, jos uudistumista ei tapahdu. – Joskus 90-luvun loppupuolella innostuin hardcorepunkista. Varmaan pitkä aika selittyy sillä, että on aika tavalla muutakin elämää. Esimerkiksi muuta bänditoimintaa on ollut yhtyeen kaikilla jäsenillä. – Mulle oli iloinen yllätys se, että Jukkelin ideasta otettiin Japanin keikoilla The Stalinin Kaiboushitsu-niminen biisi settiin ja aina joku paikallinen punkpäällikkö laulamaan se lavalle. Älyttiin jossain vaiheessa pitää keikkataukoa. Mutta kun oli tarkoitus siirtyä itse soittohommiin, ei rovaniemeläisten mopopoikien joukosta ollutkaan muita kiinnostuneita helppo löytää. OsattiinTeksti: Antti Luukkanen K u v at : Ii ro K u o sm an en Lapinpolthajat-taitto_c.indd 37 4.12.2019 15.43. Sain tietää, että hän soittaa rumpuja ja itsellä oli hirveä hinku soittaa hardcorepunkia. Kun bändit ovat edenneet urallaan tiettyyn pisteeseen asti ja oma soundi on löytynyt, sitä ei ihmeemmin enää fiksailla. Ja musa on kaikkien mielestä hyvää. Ollaan oltu tiukoissakin tilanteissa maailmalla ja selvitty aina jotenkin. Jukkeliin törmäsin rovaniemeläisessä yöelämässä. Kun soittohommat ei ole yhdestä kokoonpanosta kiinni, niin mikä sitten pitää Lapinpolthajat koossa. PB SOUNDI SOUNDI 37 ovaniemeltä lähtöisin oleva, mutta sieltä hiljalleen alaspäin ympäri Suomea valunut Lapinpolthajat on yleisön katsantokannasta käsin ollut aika hiljaksiin viimeiset vuodet. Suomen mestat on aika pian nähty. Se on innostuneimpien kuulijoiden mielestä pelkästään hyvä asia. Etenkin rumpali Jukka ”Jukkeli” Nakari ja basisti Häsperi Hänninen ovat olleet toimeliaita soittajia
Vaikka uuden levyn kappale Vittu mä vihaan punkkia! on Lord Satanachnia -sampleineen verhottu huumorin kaapuun, herää kysymys, mahtaako punkympyröissä pyöriminen vuodesta toiseen kuitenkin väsyttää. K u v at : M ik i Te p p ei Lapinpolthajien kiertueilla on sekä sattunut että tapahtunut. – Vähemmän tunnetta ja enemmän järkeä. Edelleen kiristetään ja puristetaan siitä, miten vanhuksia hoidetaan, niin eipä niitä parempia mahdollisuuksia kauheasti ole tulossa. – Tarinoissa on valtava voima ja niin se on mulle helpointa tehdä. – Rundin loppupuolella oli sellainen pikkupubikeikka. Lapinpolthajien tekstejä lukiessa käy aika äkkiä ilmi, että niiden tekijää ottaa asiat päähän. Bändi tuntee itsensä tervetulleeksi punktapahtumiin ympäri maailman. Yhtye on aiemmin ollut soittoreissuilla muun muassa Brasiliassa ja Venäjällä, mutta kaukoidän matkasta tuli monestakin syystä ikimuistoinen. Teksti sai vahvan todistusarvon, kun muutama kuukausi sitten uutisoitiin Satakunnassa omaishoitajan surmanneen ensin hoidettavan puolisonsa ja sen jälkeen itsensä. Mä olen aika innoissani ajatuksesta. – Surulliselta. Jos olisit joulupukki, millaisen joululahjan antaisit ihmiskunnalle. Itse hahmotan asioita sillä tavalla parhaiten. Siinä on yksi suunta, mihin bändiä voi kehittää. – Olen biisejä tehnyt nyt ainakin 25 vuotta. Astetta jännittävämmäksi matka muuttui kuitenkin siinä vaiheessa, kun maassa ryhdyttiin odottamaan trooppista hirmumyrsky Hagibista. Mutta millainen suhtautuminen Tommolla on punkin soittamiseen. Motivaatio on silti kunnossa, vaikka aiheesta uudella levyllä huumoria väännetäänkin. Mulla hajosi Kappunk-keikan aikana kitara ja vielä mälläsin sen oikein huolellisesti lattialle, niin saatiin melkein heti loppurundiksi kitara lainaksi Hat Trickersin laulajalta. Siitä pidetään kiinni kuin uskosta tai identiteetistä. Kun kävin kaupassa, huomasin että ihmiset oli ostaneet hyllytolkulla kuivamuonaa ja vettä. Hirveä humina oli ja ovet lenteli auki. Mutta punk on nimenomaan se henkinen koti, sitä Tommo varsin selväsanaisesti korostaa. Jos on omaksuttu joku uskomus, niin sitä ei horjuta mikään. Kun astuin sinne, siellä kaikki 20–30 japanilaista bändi-ihmistä alkoi taputtaa käsiä. Silloin tajusi, että tämä saattaa olla tosi homma. Ei siellä sitten loppujen lopuksi hirveästi tapahtunutkaan. Lapinpolthajien uuden albumin kappaleista varmasti eniten tunteisiin menee Ajasta iäisyyteen, joka kertoo omaishoitajana toimivan ihmisen loppumattomalta tuntuvasta tuskasta. Mutta myös se, että ne ovat syntyneet aidosta turhautumisesta ja vahvasti todellisuudelta haiskahtavista tapahtumista. Jos ei sydänalasta kouraise, kun kuuntelee bändin aiemmilta levyiltä löytyviä kappaleita Terveisiä Berliinistä tai Pakko päästä bailaan, on varminta pysytellä musiikissa, jolla ei ole mitään tarkoitusta. – Parhaiten tuolla maailmalla juttuun tulee edelleen punkihmisten kanssa. – Se oli kyllä pelottavaa puuhaa. Miltä tällainen itse profetian kirjoittajasta tuntui. Ja kun Antti soittaa Pää Kiissä, niin se on jatkuvasti asian kanssa tekemisissä. – Ihmiset haluavat pitää kiinni sellaisista ihmeellisistä ajatusmalleista. Sellaiset biisit, joissa veistellään jotain kosmista paskaa, eivät ole koskaan tuntuneet omalta jutulta. – Mutta sillä alueella Tokiossa pahinta oli se odottaminen, että koska rytisee. Tajusin vasta keikan lopussa, että siellä on backstage. Tekstiä kirjoittaessa pääsee sellaisessa tilanteessa olevan ihmisen mieleen. Edellisiltana mun pikkuveli sanoi, että korvassa loksuu. 38 SOUNDI SOUNDI PB kin vetää sellaista Stooges-rokkia ihan selkäytimestä. – Jukkeli on meistä varmaan vannoutunein siinä mielessä, että se on nähnyt tänäkin vuonna ihan käsittämättömän määrän keikkoja. Niin kuin olikin. – No, sehän kertoo kiertueturhautumisesta ja siinä kuvatut tilanteet on tapahtuneet ihan tosielämässä. Tekisin varmaan itsekin samoin, jos vain pokkaa olisi. Kulttuuri yhdistää, niin musiikki kuin elämäntapa. Jos ei enää jaksa omaishoitajana eikä se tilanne ole siitä mihinkään muuttumassa, niin ymmärrän kyllä ratkaisun. Tommon tekstien lähestymistapa on ihmiskeskeinen. Tommo myöntää, että monissa kappaleissa on taustalla tositarina – Ylimieliset ihmiset ja kaikenlainen tyhmäily vituttaa. Mutta silloin kun Lapinpolthajilla oli tauko, niin enemmän mä kävin äärimetelikeikoilla. Vastaanotto oli tosi hyvä. Kuten Tommo aiemmin mainitsi, kävi Lapinpolthajat soittamassa tänä syksynä ensimmäistä kertaa Japanissa. Ihan oikeasti! Niin huikeita hetkiä. – Samoja ihmisiä alkoi näkyä rundin loppupuolella eri kaupungeissa, eli tyypit ramppasi meidän perässä keikalta toiselle. Toivoisin että ihmiset pystyisivät kommunikointiin ja kunnioittavaan kohtaamiseen. Niissä ei sorruta huutelemaan yleisellä tasolla, että kaikki on paskaa, vaan esitetään tilanteita, joihin on helppo kuvitella ihmisten ajautuvan. Koko ajan odotti, että koska menee sähköt ja ikkunat lentää sisään. Toki sellaisella abstraktilla ilmaisullakin on paikkansa, mutta se ei ole mun juttu. Lapinpolthajat-taitto_c.indd 38 4.12.2019 15.43. Kyllä mulla taukojen aikana on muutakin elämää. Se on liikuttavaa. Hänninenkin on aika hyvin kartalla kaiken maailman bändeistä. Parhaita ihmisiä. Ilmanpaine oli selvästi laskemassa, kun myrsky imee merellä ilmaa itseensä. Aivan mahtava vastaanotto. Se on tärkeimpiä asioita mitä on olemassa. Juuri mitään ei ollut jäljellä
NIGHTWISH AMARANTHE • WITHIN TEMPTATION AMORPHIS • SONATA ARCTICA • KAIJA KOO • LAURI TÄHKÄ • VESALA #KUOPIOROCK KUOPIOROCK 18 VUOTTA! SYNTTÄRIKATTAUS KOREENA, VARMISTA PAIKKASI NYT! LIPUT: KUOPIOROCK.FI kuopiorock_225x297.indd 1 28/11/2019 10.04 Kuopio rock tulostus.indd 39 3.12.2019 14.43
Jos kaksi ensimmäistä varsinaista pitkäsoittoa (Räjäyttäjät ja Awopbopaloopop alopbam räjä, molemmat 2013) olivat vielä hyvin rupista rock’n’rollia, sisälsi Rock’n’roll-painajainen (2014) jo laajemman tunnelmaskaalan. En ole var masti ainoa, joka edelleen vaistomaisesti yhdistää Rä jäyttäjätnimeen huuruiset muistikuvat hurmoksellisilta keikoilta, jolloin lavalla kaoottista rock’n’rollia soitti sekoileva trio. Vuosien ajan valmisteltu le vy täyttyy kaahauksen sijaan melodi R äjäyttäjillä oli todellakin ta pana räjäyttää. Hämmennystä ei vähentänyt 12tuumainen Kunnon rokkia eikä mitään syntikoita, joka tietenkin sisälsi syntikoita eikä mitään kunnon rokkia. Tai jotain. Ymmärrän selvityksestä sen verran, että III ikään kuin jatkaa sii tä mihin ”toisen vaiheen” Räjäyttäjät jäi Rock’n’Roll-painajaisen myötä. Levy on siis ikään kuin jälkikäteen täydennetty kolmas vaihe. Vähitellen mutta vääjäämättä kaik ki muuttui. Kolme tasavertaista pölkkyä Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Antti Sepponen ra?ja?ytta?ja?t-taitto_b.indd 40 5.12.2019 10.05. Ensin jäi sivuun se älytön kohkaus, ja tilalle tuli keskittyminen soittamiseen. Sitten olikin varsinaisen yllätyksen aika: Räjä Elektrik Millenium (2016) oli sähkö rumpuihin ja syntikoihin nojaava tup lalevy, joka sekä hämmensi että ihas tutti. – On siinä sekin taso, että kolmonen roomalaisilla kirjaimilla on kuin kolme tällaista tyyppiä, pölkkyä. Väännetään rautalangasta, että Räjäyttäjät on kolme erilaista mutta tasavertaista tyyppiä, että ei ole keulakuvaa tai johtajaa, Nou siainen sanoo. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Räjäyttäjät on kokenut monta muodonmuutosta sekavien ensikeikkojen ja hurmoksellisten kasettijulkaisujen jälkeen. Usein housut kin tuissa tai vähintäänkin lattialle kaa tuillen. Jukka Nousiaisen, Mikko Siltasen ja Alex Reedin arvaamaton trio Räjäyttäjät on palannut syntetisaattorien ja sähkörumpujen maailmasta takaisin rock’n’rollin pariin. Tamperelaisen ravintola Telakan pöytään istunut Jukka Nousiainen yrit tää perustella albumin nimeämispoli tiikkaa kuvailemalla yhtyeen katalo gin eri vaiheita, ja kuinka ne ovat toimi neet kommentteina aiemmin tulleille julkaisuille. Trio ei halua sulkea itseään musiikillisesti turhan pieneen lokeroon. Nyt, joulukuussa 2019, Räjäyttäjät on julkaissut albumin, joka on yhtyeen viides vaikka totteleekin nimeä III. Siitä huolimatta yhtye on jälleen keksinyt itsensä uudelleen. Seuraavaksi kappaleisiin alkoi tulla sävyjä, yllättäviäkin. T yylillisesti albumi on paluuta elektroseikkailuista perinteisen rocktrion ydinalueelle, mutta sii tä huolimatta kaikki on toisin kuin ta kavuosina
40 SOUNDI SOUNDI 41 ” Eihän bändeissä ylipäänsä ole mitään muuta vaikeaa kuin se, että löydät hyvät tyypit, joiden kanssa haluat soittaa ja joiden kanssa homma toimii.” ra?ja?ytta?ja?t-taitto_b.indd 41 5.12.2019 10.05
Nyt jopa enemmän kuin koskaan, sillä III-albumille Nousiainen on säveltänyt vain kolme biisiä. – Kyse on tekemisen tavasta. – En näe, että meillä on rahaa tai edes kiinnostusta mennä oikeaan studioon. Hän esimerkiksi tunnustaa kuunnelleensa sormet syyhyten Siltasen treeneihin tuomaa Rock on ikuinen -biisiä miettien, millaisia Eppu-sävyjä pääsisi siihen soittamaan. En varmasti pystyisi saamaan mitään itsestäni irti studiossa ajatellen, että kello raksuttaa. Onhan se ihan kammottavaa, eikä mahdu mun tajuntaan. Äänittäjänä ja miksaajana toimi yhtyeen pitkäaikainen ystävä ja keikkamiksaaja Tuukka Tervo, joka miksasi myös Nousiaisen uusimman sooloalbumin. – Eihän ihmiset katso keikkaa vaan tuijoittavat niitä vitun puhelimiaan. Ei kai sellaisia biisejä muuten tekisi, Siltanen sanoo ja suostuu pyynnöstä tarkentamaan. 42 SOUNDI SOUNDI 43 sista, sävykkäistä ja moniosaista rockbiiseistä, jotka on tallennettu huolellisesti ja näkemyksellä. – En usko että me tehdään sitä ensimmäisten joukossa, mutta varmasti sellainenkin aika vielä tulee. Ja minä teen ihan samaa. Siltanen on tehnyt viisi kappaletta ja rumpali Alex Reed kaksi. R äjäyttäjät on aina henkilöitynyt Jukka Nousiaiseen, ja entistäkin enemmän viime vuosina kun Nousiaisen profiili on noussut hienon soolouran myötä. – Se biisi kertoo mun omasta ahdistuksesta liittyen tietotekniikkaan ja sosiaaliseen mediaan. Visioni saa täystyrmäyksen. Musantekojutut on niin herkkiä, että mulle tulee kummallinen olo jos joku vieras äijä tuijottaa lasin läpi. Mulla on omat tavat työskennellä, ja meille on selkeää että hommat tehdään kuten ne tehdään, Nousiainen lisää ja huomauttaa, että halutessaan he saavat kyllä riittävän hifiä soundia tehtyä ominkin voimin. Yhteistä historiaa on pisimpään rumpali Alex Reedillä ja kitaristi-laulaja Jukka Nousiaisella. Siksi minä tuollaisen puhelimenkin hankin, etten pääse sinne nettiin aina. Mutta hänen puheilleen siitä, että Räjäyttäjissä kyse on kolmesta yhdenveroisesta henkilöstä, on ehdottomasti katetta. Soundin siistiytymisen ja biisien monipuolistumisen myötä on helppo huomauttaa, että nyky-Räjäyttäjät on huomattavasti lähempänä Eppu Normaalia kuin Hurriganesia. Saati tehdä kenenkään tuottajan kanssa, sanoo Nousiaisen vieressä istuva basisti Mikko ”Rock” Siltanen. Kukin myös laulaa omat biisinsä, joten nyt Räjäyttäjät-levyllä kuullaan jyväskyläläistyneen britin myötä ensi kertaa kaksi englanninkielistä kappaletta. Jos Räjäyttäjillä jotain rajoja on, ne taitavat olla tässä. III äänitettiin Nousiaisen kotitalossa Sastamalassa. – Onhan tämä levy tehty paljon… järkevämmin kuin edelliset, Nousiainen vahvistaa. – Kyllähän se vahvasti tuntuu siltä, että on paljon asioita jotka ahdistaa. – Mun mielestä vaikka Eppujen Kahdeksas ihme -levyn stemmalaulut ja tosi hiljaa soitetut kitarakudokset vain kuulostaa niin sairaan hienoilta. On se oikeasti ongelma. Albumi muistuttaa teemoiltaan Jukka Nousiaisen viimevuotista Ei enää kylmää eikä pimeää -albumia, ja monet kappaleet paljastavatkin suoraan tekijöidensä tyytymättömyyden nykyajan ilmiöitä ja asenneilmastoa kohtaan. Nousiainen pohtii, että keikoilla voisi olla narikka, johon puhelimet voisi jättää. Tai en ainakaan sitä kuuntele, huomauttaa levyn eppumaisimmat biisit säveltänyt Siltanen. Toinen Siltasta ahdistava asia on kirjattuna Omena vai ihminen -kappaleeseen: ”On arpanetti kuin huumetta, siihen kaikki on jo koukussa” ja ”Rakkaus koneeseen sen kun syvenee, onko omena tärkeämpi kuin ihminen?” Ei siis liene ihme, että hänen taskustaan löytyy älypuhelimen sijaan halpiskännykkä, jolla ei paljon tiedon väylillä surffailla. Nousiainen sanoo kuunnelleensa hyvinkin paljon Eppu Normaalia ja tietoisesti tuoneensa sitä sovituksiin. – Jos aikaisemmin on roiskittu ja katsottu, että mitä sattuu tarttumaan, niin nyt on veistetty tietynlainen puuvene ja lakattu se huolella. – Olen sosiaalisestikin kova jännittämään vieraiden ihmisten seurassa. – Suomessa sellaisia piirteitä ovat esimerkiksi rasismi ja muu sen kaltainen touhu, mikä on nostanut päätään. Basisti Mikko Siltanen on tehnyt RockSiltanen -aliaksellaan muun muassa Uskon Huuhkajiin -indiehitin. Tavallaan rupeaa hävettämään, että ei vittu täähän kuulostaa ihan Eppu Normaalilta, mutta mitä sitten! Sehän on samanlaista kansanmusiikkia kuin joku Kankaan pelimannit. – Kyllähän mekin tehdään nämä levyt tietokoneella ja julkaistaan ne inRäjäyttäjien kolmikosta kaikki ovat aktiivisia biisintekijöitä. – Mua kiinnostaa enemmän se, että milloin bändit alkaa kuulostaa Waltarilta, Siltanen kommentoi. ” Musantekojutut on niin herkkiä, että mulle tulee kummallinen olo jos joku vieras äijä tuijottaa lasin läpi.” ra?ja?ytta?ja?t-taitto_b.indd 42 5.12.2019 10.05. Suomalaisessa musiikkiperinteessä on joku tietty kanteleensoittotyyli – ja sitten on Eppu Normaali. Kyllähän mäkin olen samanlainen nettiaddikti kuin muut, Siltanen sanoo. Siitä huolimatta kumpikaan ei tunnusta vastustavansa teknologista kehitystä sinänsä. Syypää löytyykin vierestä. Ehdotan, että looginen seuraava askel koko ajan huolellisemmin ja ammattimaisemmin albuminsa tekevälle yhtyeelle olisi marssia johonkin oikeaan studioon. – Mun on pakko tunnustaa, etten ole koskaan isommin tykännyt Eppu Normaalista. Olin ihmetellyt, että miksi ihmiset tuijottaa puhelimiaan, mutta eipä siinä kauan mennyt kun hankin ensimmäisen älypuhelimen että olin itsekin samassa jamassa. Kyllä mä aina haluan sellaisia soittaa jos vaan mahdollista
Nummirock tulostus.indd 43 4.12.2019 10.52
– Täytyy sanoa niistä tällä levyllä olevista Alexin biiseistä, etten tiedä ketään toista joka pystyisi tekemään sellaista musaa, Siltanen ihmettelee. tammikuuta 2011. – Eräänä päivänä olin palaamassa junalla Helsingistä, itseasiassa se oli 2. Reed kertoo, että Nousiainen ja Siltanen ovat olleet hyvin kannustavia hänen biisejään kohtaan, ja hänellä onkin jo 3–4 sävellystä odottamassa tulevia levytyksiä. 44 SOUNDI SOUNDI 45 ternetissä. Ihmiset ovat olleet olleet tuhmia, he eivät ansaitse mitään. Jos miettii sitä alkuaikojenkin Räjäyttäjiä, niin olisihan se ollut kauheaa musaa jos siinä olisi ollut sellainen normaali rockrumpali, ja kaikki siististi laatikossa. Koska mies oli unohtanut tulla Telakanhaastatteluun, otetaan puhelu KeskiSuomeen. – On todella herkullista soittaa näin erilaisten tyyppien kanssa. Ei kukaan.” ra?ja?ytta?ja?t-taitto_b.indd 44 5.12.2019 10.05. Mikkoa ja Jukkaa yhdisti puolestaan Hurriganes, mitä minä en tajunnut lainkaan, vaikka soitimme heidänkin biisejään. Koska Räjäyttäjät on tullut hyvin kauas lähtöpisteestään, olisi teoriassa mahdollista, että etenkin Räjä Elektrik Millenium -tyylihyppy oltaisiin tehty eri nimellä. – Mieleen tulee Sonics-biisi Santa Claus, jossa lauletaan ”Santa Claus, whatcha gonna put under my Christmas tree?” Ja kertosäkeessä pukki vastaa: ”Nothing, nothing, nothing!” Ehkä en siis antaisi ihmiskunnalle mitään. Kaksi Reedin tekemää kappaletta IIIlevyllä eroavat hyvin selvästi muusta Räjäyttäjät-materiaalista muutenkin kuin vahvalla brittiaksentilla vedetyn laulunsa puolesta. Nousiainen kuvailee Siltasta bändin kivijalaksi ja Alexia kaikkea vähän eri kantilta katsovaksi pyörremyrskyksi. Tein sen, ja olen tehnyt sitä siitä asti. – Eihän bändeissä ylipäänsä ole mitään muuta vaikeaa kuin se, että löydät hyvät tyypit, joiden kanssa haluat soittaa ja joiden kanssa homma toimii. – Mun koko elämä on muuttunut täysin. – Luulen, että siitä syystä Räjäyttäjistä tuli sellainen kuin tuli. Silloin bändi antoi mulle pikkuhiljaa suuntaa elämään, että oli jotain mitä pystyi näkemään kauempanakin tulevaisuudessa. Mitä ihmiset silloin saa tästä levystä. Siltanen summaa, että yhtyeessä on yksinkertaisesti kyse kaveriporukasta, joka tykkää soitella yhdessä ilman sen suurempaa visiota. Siis en järin hienostunut soitossani. – Ensimmäisestä biisistä lähtien meillä oli todella luonteva yhteys. – En yleensä laita Räjäyttäjille sellaisia biisejä, mitkä on mun omaa tilitystä. Lähinnä Rock on ikuinen -biisin intron! Sehän kestää just sen 10 sekuntia, minkä verran ne TikTok-videotkin kestää, Nousiainen nauraa. – Laulunkirjoittaminen on minulle melko uutta, Reed pohjustaa. Hänen biiseissään soi 1960-lukulainen psykedeelinen pop, ja ne ovat sekä rakenteeltaan että sovituksiltaan monitasoisia. Kukaan ei ole toista parempi, vain erilainen. ” Kyllähän mekin tehdään nämä levyt tietokoneella ja julkaistaan ne internetissä. Reed muistelee, että ensimmäinen biisi jonka he tekivät oli Räjäyttäjät räjäyttää. Nimi kertoo kaiken. Räjäyttäjien alkuaikoina mun elämänhallinta oli niin hukassa, ettei sitä voi edes verrata nykyiseen. Mutta kuka jaksaa kuunnella levyn internetissä alusta loppuun. Alex räjäytti koko homman saman tien. Mutta luulen että he rakasti vat sitä, että minä olin vähän samanlainen rumpali kuin Remu. Ei kukaan, eka biisi saa aina moninkertaisesti enemmän kuunteluja kuin viimeinen. – Minä antaisin lahjaksi tasa-arvon, Nousiainen sanoo. Hän ottaa esimerkiksi ensimmäisen Räjäyttäjille tekemänsä, Flossing To The Fall -ep:ltä (2018) löytyvän Puuha puhetta -kappaleen, josta ei kertosäettä tai muutenkaan toistuvia osia juuri löydy. Hauskana yksityiskohtana Reed kertoo, että Räjäyttäjien ensimmäisen keikan ensimmäinen biisi oli The Fall -cover. Jukka soitti minulle ja sanoi, että viikon päästä olisi keikka yhdellä bändillä, voitko tulla soittamaan rumpuja. Sitten vain lätkäisen ne kaikki eri palaset yhteen, ja havaitsen että jotkut toimivat yhdessä paremmin kuin toiset. – Kun tapasin Jukan ensimmäisen kerran, emme jutelleet mitään, aloimme vain soittaa, Reed muistelee. Osa biiseistä oli ehkä tarkoitettu vähän Ganes-tyylisiksi, mutta niistä tuli sitten ihan muuta koska minun taustani on niin erilainen kuin heidän. – Kuuntelen paljon erilaisia biisejä, ja kun tulee joku kohta mistä pidän, yritän muistaa sen ja teen siitä oman versioni. U udella levyllään Räjäyttäjät on aiempaa lähempänä Nousiaisen soolomateriaalia, mutta hän itse tekee selvän eron eri ilmaisukanaviensa välille. Sen jälkeen kaikki muu on aika helppoa, Siltanen sanoo. – Musiikki mahdollistaa sen, että voimme liikkua sivuttain suhteessa toisiimme sen sijaan että yrittäisimme olla toista ylempänä. – Se on käsittämättömän lahjakas tyyppi täysin omalla tyylillään. Vaikka siinä oli tosi monta erilaista osaa, huomasin että kahdessa osassa oli sama sointukierto, mutta toinen oli The Beatlesia ja toinen Donna Summeria. – Me olimme Jukan kanssa The Fall -faneja. Kahdeksassa vuodessa Räjäyttäjien rooli hänen elämässään on muuttunut paljon. – Järjen! täräyttää Siltanen ja kommentoi, että sitä ihmiskunta todellakin kaipaa. Brittiläinen Reed päätyi Jyväskylään – eli Räjäyttäjien kielellä Jytäskylään – vuonna 2006 nykyisen vaimonsa mukana. Reed kuvailee, että hänelle musiikin tekemisessä parasta on se, ettei siinä tarvitse kilpailla. Reed painottaa juuri sen olleen kiinnostavaa, että jos he soittivat biisiä jonka kaksi heistä tiesi mutta kolmas ei, siitä tuli aivan uudenlainen tulkinta. Se pysyi aktiivisena muutaman vuoden ennen hiipumistaan. Mutta Räjäyttäjien punainen lanka onkin sen puute. Heidän ensimmäinen yhteinen bändinsä oli Scarduff Sixpäck, jossa Alex lauloi, ja mukana oli myös Tuukka Tervo. – Se on hiton vaikea soittaa, mutta sitä oli hauska tehdä. V iimeistään tässä vaiheessa lienee parasta ottaa keskusteluun mukaan Alex Reed. Mutta kuka jaksaa kuunnella levyn internetissä alusta loppuun. Me vain soitimme hyvin yksinkertaista rock’n’rollia, eikä meidän tarvinnut juurikaan keskustella siitä mitä teimme. – Että kaikki saisivat yhtä paljon lahjoja. Alex Reed olisi pukkina huomattavasti bändikavereitaan ankarampi. Hän oli soitellut satunnaisesti rumpuja jo teininä, mutta varsinaisesti hänestä tuli rockmuusikko vasta Suomessa kypsässä 40 vuoden iässä. Tuntuu tylsältä sellainen ajatus että nämä joutuisivat komppaamaan mun itkemistä. L opuksi koko yhtye saa vastata jouluiseen kysymykseen: jos olisit joulupukki ja saisit antaa ihmiskunnalle minkä tahansa lahjan, minkä antaisit
Live Nation.indd 45 3.12.2019 15.22
Surrealistista bluesia. K u v a: So u n d in ar k is to minun ta?hteni_Captain Beefheart_a.indd 46 4.12.2019 15.44. Varmaa oli, että se oli sitä kuuluisaa ”jotain muuta”. Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Teksti: Jussi Niemi 46 SOUNDI TUUTULAULUT OVAT VAARALLISIA Captain Beefheart K esällä 1969 olin Lontoossa jossain Portobello Roadin monista hips teri vaatekaupoista ostamassa vih reitä levenevälahkeisia housuja, kun korviini kantautui veret seisauttavaa musiikkia. Pöksyt unohtuivat hetkeksi, kun yritin hah mottaa, mitä oikein kuulin. Välillä kuului sähköistä ujellusta, ja bändi päästeli menemään omituisesti hyppelehtivällä tempolla slidekitaran viipaloidessa avaruutta kuin sushi kokki myrkyllistä pallokalaa. Howling Wolfia uhkaavaksi kääntyneellä tripillä. Siitä Captain Beefheart ja hänen maaginen bändinsä. Merkityksettömäksi ei muidenkaan muusikoiden panos silti jäänyt – pääjehu ja yhtye tarvitsivat hedelmällisen symbioosin muodostaakseen toinen toistaan. Kokoonpanot Don Van Vlietin taustalla vaihtuivat vuosien mittaan useasti. No, siinä on nimen sä väärti orkesteri, ajattelin. Käsittämättömän rankalla äänellä varustettu laulaja kuulosti kirousta lan gettavalta voodoopapilta manatessaan katkonaisesti ”eeelectriiicöteee”. Biisi ja bän di jäivät pyörimään siinä määrin pää hän, että hankin lp:n pian itselleni. Myyjä kertoi esittäjäksi Captain Beef heart & His Magic Bandin ja biisi oli Electricity yhtyeen debyyttialbumilta Safe As Milk (1967)
Kapteenin katalooki ehti yllättävän laajaksi (14 virallista albumia plus Bongo Fury -yhteislevy Zappan kanssa 1975, sekä 1966 tehty mutta vasta 1984 julkaistu The Legendary A&M Sessions -ep) ottaen huomioon, että vuodesta 1982 hän keskittyi vain maalaustaiteeseen. Hän syntyi 1941 Los Angelesin lähistöllä Glendalessa Glen ja Sue Vlietin työläisperheen ainoaksi lapseksi ja väitti aikuisena muistavansa syntymänsä prikulleen: – Muistan, miten se pöljä läimäytti mua pyllylle ja näin sen keltaisen tiiliseinän. 1967–68 Livenä pitkien hypnoottisten psych-bluesbiisien vaihe. 1971–72 Väkevä paluu avant-bluesiin ja synkopoituihin rytmeihin Spotlight Kidillä ja Clear Spotilla. 1978 Shiny Beast (Bat Chain Puller) yllättää hyväntuulisesti svengaavalla jatsahtavuudellaan. Don Van Vliet kuoli ms-tautiin 2010 seitsemänkymppisenä arvostettuna taidemaalarina. Esimerkiksi jonkinlaiset telepaattiset kyvyt. Friikkikaverukset kuuntelivat ahkerasti bluesia, r&b:tä ja doo-wopia, myöhemmin free jazziakin. 1975 Ryhdistäytynyt Magic Band vetää huiman keikan Helsingissä. Yhtäkkiä Kapteeni oli sanonut: ”Kuulitteko. Pitäkää se mielessä niin me voidaan olla kavereita. minun ta?hteni_Captain Beefheart_a.indd 47 4.12.2019 15.44. Useat ihmiset sanovat Donin usein kävelleen vastaamaan puhelimeen juuri ennen kuin se soi. John Lennon ammuttiin!” Lucasin kerrottua tämän pomolleen Kapteeni oli vain tokaissut: ”Mitä mä sanoin?” ”Don oli kova keksimään tarinoita, toisaalta ystävät ovat vahvistaneet monet hänen oudoista jutuistaan ja piirteistään tosiksi.” 1965–67 Kehitys bluesbändistä omaperäisesti monipuoliseksi psykedeeliseksi yhtyeeksi. SOUNDI 47 Kovia Beefheart-faneja ovat myös Kauko Röyhkä, Vando Suvanto, Faarao Pirttikangas, John Lydon ja edesmennyt Mark E. V an-liitteen Vliet lisäsi itse nimeensä musiikkiuransa aamunkoitossa hollantilaisen maalariesi-isänsä innoittamana. 1969–70 Free jazzin innoittama abstrakti kukoistus jatkuu Trout Mask Replican jälkeen Lick My Decals Off, Babylla. Smith. Joka tapauksessa jälki oli soittajien vaihtumisesta huolimatta lähes aina erinomaista, lukuun ottamatta Unconditionally Guaranteed ja Bluejeans & Moonbeams albumit synnyttänyttä vuotta 1974, jolloin Kapteeni taipui hetkeksi levy-yhtiön kaupallisuusvaatimuksiin. Pikkupoikana Don oli vuosia hänen lahjakkuutensa havainneen portugalilaisveistäjä Augustino Rodriguezin opissa ja voitti 13-vuotiaana kolmivuotisen stipendin opiskella kuvanveistoa Euroopassa. Donin teiniiässä perhe muutti Mojaven autiomaan reunalle Lancasteriin, missä hän tutustui sinne myös äskettäin muuttaneeseen Frank Zappaan. Usein hänen teoksensa kuvasivat Afrikan harvinaisempia eläimiä. Beefheart oli todennut, että ”en osaa tarkalleen sanoa, mutta luette siitä huomenna lehtien etusivuilta.” Pari tuntia myöhemmin paikalta jo poistunut haastattelija soitti Lucasille: ”Joko kuulitte sen. Ajattelin, että on sekin pirullinen tapa herättää ihminen, Don Glen Vlietiksi ristitty poika kertoi sittemmin ja sanoi lisäksi muistavansa ”kuinka panin hanttiin äidilleni, ettei se olisi saattanut mua tähän maailmaan.” Jatko ei mennyt sen tavanomaisemmin: – Viheltelin kaksivuotiaana. Toki hänen kaikkia kertomuksiaan ei kannata sumeilematta uskoa. Aikaa riitti, koska Don ei kertomansa mukaan mennyt kouluun lainkaan eikä muutenkaan ”lukenut mitään”, mikä ilmeisesti johtui hänen lukihäiriöstään. Beefheart ei siis olisi pystynyt luomaan musiikkiaan ilman heitä, mutta eivät hekään ilman häntä, minkä he ovat aina auliisti myöntäneet. Vanhemmat eivät kuitenkaan päästäneet poikaa sinne, mitä hän aikuisena hiukan suri, vaikka ymmärsikin vanhempiaan. Hänen musiikkinsa on vaikuttanut lukuisiin artisteihin XTC:stä Sonic Youthiin, aivan erityisesti Tom Waitsiin ja Tuomari Nurmioon. Don oli kova keksimään tarinoita itsestään ja bändinsä jäsenistä, toisaalta he ja ystävät ovat vahvistaneet monet hänen oudoista jutuistaan ja piirteistään tosiksi. Tai paremminkin Magic Bandeihin, sillä yhtye toimi 1965–1982 useilla miehistöillä, jotka aina joutuivat noudattamaan despoottisen ja pahimmillaan erittäin manipuloivan johtajansa pienimpiäkin ohjeita. Viimeksi mainittu ominaisuus oli Kapteenissa synnynnäinen. Jotain karmeaa tapahtui juuri!” Muut eivät kuulleet mitään ja ihmettelivät, mitä se mahtoi olla. 1980–82 Doc At The Radar Station ja Ice Cream For Crow palaavat upeasti vapaampaan ilmaisuun. alkoi elinikäinen rakkaussuhde Beefheartiin ja Magic Bandiin. Silloin sanoin äidille: Ole sä Sue, mä oon Don ja toi (isä) voi olla Glen. Sitten Beefheart jättää musiikin maalaustaiteen vuoksi. Lapsena hän oli erittäin pikkuvanha, yliälykäs vekara, joka jo kolmivuotiaana hämmästytti läheisiään poikkeuksellisilla kyvyillään kuvanveistäjänä. Moni magicbändiläinen huomasi myöhemmin Kapteenin vaikeudet lukea tekstiä. Streitimpi yleisö pakenee paikalta. Tai siitä, mitä kitaristi Gary Lucas kertoi tapahtuneen kotonaan eräänä joulukuun iltana 1980 hänen pomonsa antaessa siellä haastatteluja. Usein ohjeet olivat hämäriä: ”soita korkea ääni niin kuin se olisi matala” tai ”soita tähän staccatoa mutta niin, että kuvittelet äänet pidemmiksi.” Haastatteluissa Beefheart eli Don Van Vliet selitti opettaneensa muusikoilleen ”kaiken”, mutta todellisuudessa he, varsinkin rumpali-kitaristi John ”Drumbo” French ja kitaristi Bill ”Zoothorn Rollo” Harkleroad, tulkitsivat hänen toiveensa, nuotinsivat niitä ja panivat musiikin kokoon. Myöhemmin hän toivoi, ettei niitä ajateltaisi osana hänen katalookiaan. Eläimet ja luonto ylipäätään pysyivät Kapteenille erityisen rakkaina läpi elämän. Puhumattakaan siitä, että yllä mainitun Electricityn lopussa laulumikki kuulemma hajosi hänen äänenkäytöstään, ja kun epäuskoinen Woody Woodberry haastoi hänet tv-ohjelmassaan toistamaan trikin, Don suostui vastahakoisesti ja mikkihän hajosi. 1974 Taiteellinen aallonpohja. Heilläkin Kapteenin perimä kuuluu outoina rytmeinä, normista poikkeavana äänenkäyttönä, nyrjähtäneenä (blues)kitarointina, marimban suosimisena tai ylipäätään status quon alati haastavana epäsovinnaisuutena. Noitakin levyjä voisi kuunnella nolostumatta, jos ne olisivat jonkun muun tekemiä, mutta Beefheartin tuotannossa ne järkyttävät sovinnaisuudellaan. Kieltäydyin puhumasta kolme ja puoli -vuotiaaksi saakka
Nyt äärivaativan musiikillisen transpo noinnin hoiti rumpali John ”Drumbo” French, joka erosi heti levytyksen jälkeen, mutta palasi bändiin myöhemmin monesti. Clair) sijaan. Se syntyi ulkomaailmasta erossa, päivävaloa vältellen Donin pelottavan tiukassa otteessa, joka koetteli johtajaa nuorempien soittajien psyykeä. Tässä vaiheessa klarinetin aseistukseensa lisännyt Beefheart sanoi jo selvästi tarkoituksensa olevan haastaa kuulijat hereille, koska ”tuutulaulut on vaarallisia”. Huippuja ovat thereminin leimaaman Electricityn ohella moniosainen Dropout Boogie, häijysti psychrokkaavat Zig Zag Wanderer ja Abba Zaba sekä mystisen haikea Autumn’s Child, jonka ideoista joku muu olisi tehnyt kokonaisen albumin. Kapteeni puhaltaa tenoria, sopraanoa ja eksoottisempiakin torvia, mutta hänen monihahmoinen vokalisointinsa, Harkleroadin ja Jeff ”Antennae Jimmy Semens” Cottonin kitaroiden ällistyttävä ristipisto ja Drumbon surrealistinen rytmiikka ovat ne tärkeimmät elementit Mark ”Rockette Morton” Bostonin poikkeavan bassottelun sitoessa musiikin mykistäväksi kokemukseksi. Hän ei lukenut nuotteja eikä tuntenut musiikinteoriaa. Vain tähän levyyn osallistunutta alaikäistä Ry Cooderia ei näy kansissa, mutta hän oli lp:n sovittaja, joka osasi tulkita mykistävästi laulavan Donin ohjeet ja soittaa luovasti. Jos bändi jammasi ajan hengessä pitkällä hypnoottisella kaavalla vielä (1967 äänitetyllä mutta vasta 1971 julkaistulla) Mirror Manilla, niin myöhemmin Don koki kesyksi säilyttää sama ”turvallinen” groove pidempään ja siksi Magic Bandin biisit liikkuvat monesti useammassa eri tahtilajissa, usein vielä hyvin erikoisissa sellaisissa. Samalla niissä kuitenkin yleensä säilyi deltabluesin raa’asti synkopoitu ilmapiiri eli juuri se, mitä monet valkoiset soittajat eivät ole tavoittaneet. Se ja kasvava innostuminen Roland Kirkin ja Ornette Colemanin tapaisista freejazzareista (nämä ja jopa Charles Mingus kävivät myöhemmin hänen keikoillaankin) vaikutti siten, että uuden johtajan musiikilliset ideat lähtivät blues/soul/rock-pohjalta yhä persoonallisemmille laduille huipentuakseen psykedelian kautta Trout Mask Replican henkeäsalpaavan avantgardistisiin maisemiin. Väkevästi vetää muukin bändi. 60-luvun jälkipuolella Don, ja muukin bändi, otti tiuhaan happoa. Unohtumattomassa ja ainoassa Suomen-konsertissaan 1975 Kulttiksella Don hämmensi muun muassa alkamalla laulaa Dylanin North Country Bluesia, ja juuri kun valintaa ihmetteli, biisi muuttuikin portaattomasti joksikin ihan muuksi. Safe As Milk (1967) Trout Mask Replica (1969) Elämänsä viimeiset vuosikymmenet Don Van Vliet keskittyi taidemaalarin uraansa. Muddy Waters oli muuten kerran kysynyt Beefheartilta tämän uran alussa, että ”vieläkö sä syöt mun kuormasta?” ”Mä en ole eläissäni syönyt kenenkään kuormasta”, kalpeaksi valahtanut Don oli puuskahtanut. The Grunt People, jossa Donilla oli rooli. Nekin vain huokuvat esityksinä ehdotonta auktoriteettia ja tunnetta, kuten ainoa coverkin, räjähtävä luenta Robert Pete Williamsin Grown So Uglysta. Sitä paitsi Beefheartin rakastama deltablues on tavallaan freetä: tahtikierto menee siinä usein ali ja yli 12:sta eikä soitto koskaan noudata orjallisesti sääntöjä, sikäli kuin niitä edes on olemassa. www.soundi.fi/soittolistat Kapteenin 12 maagisinta KUUNTELE SOITTOLISTA: K u v a: So u n d in ar k is to minun ta?hteni_Captain Beefheart_a.indd 48 4.12.2019 15.44. Hän opetteli soittamaan huuliharppua ja kehittyi siinä hyväksi. TÄLLE kaikilta rockin all time best -listoilta löytyvälle, Zappan tuottamalle tupla-lp:lle ei ollut rooli mallia. 48 SOUNDI SOUNDI PB A luksi Beefheart ei nähnyt itseään lainkaan muusikkona. Kitaristi Bill ”Zoothorn Rollo” Harkleroad kuitenkin ällistyi Muddyn kunnioituksesta, kun hän ja Beefheart olivat myöhemmin olleet katsomassa Watersia Shelly’s Manneholessa ja tämä oli keikan jälkeen tullut pahoittelemaan Donille ”heikkoa laulusuoritustaan” kovan flunssan takia. Minun tähteni > KAPTEENIN KULMAKIVET DEBYYTILLÄÄN Beefheart bändeineen erottui jo kilpailijoista, vaikka Sure ’Nuff ’n Yes I Do nytkyttää Rollin’ & Tumblin’ -tyylisenä deltabluesina ja I’m Glad -balladi peilaa Smokey Robinsonin ja Miraclesin Ooh, Baby, Babya. Don itse arveli lingvistiikkansa juontuvan siitä, ettei englanninkieli riittänyt hänelle, joten hän muutteli sitä mielensä mukaiseksi. Teosten määrä olisi voinut olla isompikin, mutta impulsiivinen artisti usein tuhosi töitään. Samalla hänestä tuli vaivihkaa bändin liideri vähemmän karismaattisen perustajakitaristi Alex Snoufferin (myöhemmin St. Beefheart lainailee vanhoja blueseja usein, mutta kierrätys on osa bluesperinnettä ja hän vie tulkintansa aina paljon varsinaisia bluesmuusikoita pidemmälle. Jo biisien nimet maalaavat tehokkaasti mielikuvia: Ah Feel Like Ahcid, My Human Gets Me The Blues, She’s Too Much For My Mirror, Old Fart At Play, I’m Gonna Booglarize You Baby tai Making Love To A Vampire With A Monkey On My Knee. Captain Beefheart -nimi tuli hahmosta, jota Don esitti Zappan varhaisessa rock-oopperaharjoitelmassa I Was A Teenage Maltshop. Kapteenin kielikin rikkoo sääntöjä koko ajan nerokkaasti keksityillä sanoilla, kielikuvilla ja dadaistisella huumorilla. Hiljalleen hän sai itseluottamusta ja alkoi laulaa ystäviensä bluesbändissä, joka alkuvuodesta 1965 omaksui nimen Captain Beefheart & His Magic Band. Seuraavaksi Zappa kehitteli scifi-filmin nimeltä Captain Beefheart vs. 1960-luvun sarastuksessa säveltelyn aloittanut ja pienen studion hankkinut Zappa kuitenkin lietsoi Donia laulamaan ja ylipäätään esiintymään bändivirityksissään ja onnistuikin siinä. Jo harvinainen, useita ”eri ääniä” sisältävä yli neljän oktaavin ääniala takaa yllätyksiä
Tuska tulostus.indd 49 4.12.2019 11.52
Myös tietynlainen luonnosmaisuus yhdistää molempia teoksia. TOMI NORDLUND HHHH ”Coldplaytä on nimitelty maailman tylsimmäksi bändiksi, ja sen musiikin on irvailtu sopivan ihmisille, jotka itkevät runkatessaan.” Levyarvostelut 11_19.indd 50 5.12.2019 7.56. Jousisektion soittama klassinen Sunriseintro puhuttelee kauneudellaan. Kahteen osaan jaettu Everyday Life on eräänlainen hektisen digiajan tupla-albumi – sillä on mittaa 16 kappaleen ja 56 minuutin verran, eli kyse ei ole mistään kovin vaikeasti haltuun otettavasta järkäleestä. Church tarjoaa hienon Radiohead-tyyppistä utuilua Lähi-itämausteilla gospel-pala BroKenin tuodessa lohtua keskelle piinaavaa nykytodellisuutta. Levyarviot > 50 SOUNDI Coldplay Everyday Life Parlophone ja supertähtien kanssa: kylässä on käynyt nimiä Beyoncésta Rihannaan ja The Chainsmokersista Aviciihin. Everyday Lifella pahin stadionpöhö on poissa ja yhä epätrendikkäämmäksi käyvä EDM on viskattu sivuun. Vaikka osa Coldplayn sävellyksistä onkin jäänyt aihion tasolle, tekemisen meininki on niin freesi, että keskeneräisyyden tuntu ei haittaa. Biiseissä sivutaan globaalia ongelmaa jos toistakin. Maailmankansalais-Martin on myös antanut yhdelle levyn kappaleista arabiankielisen nimen. Eihän se voi olla hyvä! Mutta niin vain on, että kyseessä on paras Coldplay-albumi sitten Viva la Vida Or Death And All His Friendsin (2008). Toinen toistaan heikommat, melkeinpä mainosmusiikilta kuulostaneet albumit ovat vaikuttaneet enemmän Chris Martinin sooloprojekteilta kuin oikean yhtyeen synnyttämiltä teoksilta. Coldplaystä muodostui 2000-luvun U2, mammuttimainen kaikkien bändi, josta ihmiset muistavat keikoilla nolosti venkoilevan maailmanparantajasolistin Chris Martinin muttei niitä kolmea muuta multimiljonääriä. Tylsän pyrkyrimäinen trendien seurailija muuttuu uutuuslevyn myötä ennakkoluulottomaksi ja aidon oloiseksi ryhmäksi, joka on saanut aikaiseksi mainion studioalbumin. Bändin kahdeksannen studioalbumin Everyday Lifen positiivisen vastaanotto äimistytti aluksi. Materiaalin vaihtelevuudesta huolimatta yhtye on nyt enemmän oma itsensä kuin aikoihin. Voi olla kornia verrata Coldplaytä The Beatlesiin, mutta levyssä on jotain samaa hallitun sekamelskan tuntua kuin Fab Fourin The White Album -tuplalevyssä. Oli Everyday Life sitten kuinka laskelmoitu kokonaisuus tahansa, niin se ei puske läpi. Bändi oli 2000-luvun alussa brittipop-intoilijoiden suosikki, mutta vuosien mittaan yhtyeestä tuli liian iso, jotta se olisi voinut selvitä kaikesta niin sanotusti ehjin nahoin. Albumi soljuu levollisesti ja miellyttävän ”coldplaymaisesti”, minkä lisäksi tyylilliset irtiotot tekevät kokonaisuudesta kiintoisan. Komean torvivetoinen Arabesque on levyn svengaavin raita. Lisäksi levyillä on riittänyt opportunistisen tuntuista flirttailua elektronisen tanssimusiikin ...ei ole epäilystä etteivätkö rock, rauha ja rakkaus palaisi jälleen kukoistukseen... Gunsissa kokeillaan bluesia, ja Orphans äityy maailmanmusiikkiin verhotuksi suurieleiseksi popiksi. Martin on ollut usein teksteissään tympeä itsetutkiskelija tai silkkojen tyhjänpäiväisyyksien latelija, mutta nyt hän on ottanut fokuksekseen poliittisväritteisen kommentoinnin. Toki kvartetti on tehnyt itsekin ansiokasta työtä sössiäkseen imagoaan – ja levyjään. Megasuosio sai vastapainoa vahingonilosta: Coldplaytä on nimitelty maailman tylsimmäksi bändiksi, ja sen musiikin on irvailtu sopivan ihmisille, jotka itkevät runkatessaan. Sounditkin ovat järjestään upeat. C oldplaytä on ollut helppo parjata jo pitkään
Rockin’ In Ragen raivokkuuden jälkeen albumin päättävän She Rocked My Worldin espanjalaissävyinen tangoisuus on sekin vähemmän tyypillistä The Whota. Guantanamon vankileiri ja Grenfell Towerin tulipalo saavat ansaitsemaansa kritiikkiä, mutta levyltä voi kuulla yhtymäkohtia myös bändin omaan historiaan. Rhythm & blues -kappale Detour on kuin muistutus siitä kuinka Daltrey kelpuutti Townshendin The Detours -yhtyeensä kitaristiksi ja The Who alkoi hahmottua. Kappaletta olisi eittämättä arvostanut myös toimittajalegenda Jorma Elovaara. Alun helmet Rock on ikuinen sekä Omena vai ihminen sanailevat peitsamolaisittain. Sama vapauden huuma jatkuu läpi levyn. Kun Daltrey laulaa ”I don’t care, I know you’re gonna hate this song, but that’s fair, we never really got along”, niin onko viesti tarkoitettu yleisölle, medialle vai peräti Daltreylle, jota Townshend kertoo tapaavansa vain The Whon ollessa lavalla. Nousiainen, Siltanen ja Reed ovat kaikki kirjoittaneet levylle kappaleita, jonka ansiosta perinteisten rockja blueskulkujen lisäksi mukana on sävyjä laajalla skaalalla. Eeppisin harmonioin etenevä nostalgiatrippi Uusi vesimiehen aika on saanut alkunsa basisti Rock-Siltasen uninäystä. Suhteellisen tuoreista biiseistä koostuva albumi on tuttuine voimasointuineen kaikin puolin pätevä rocklevy, jolla Townshendin kookas itseluottamus ja toisaalta epäluulo albumin vastaanottoa kohtaan ottavat mittaa toisistaan. Näiden lomassa ZZ Top -henkinen jytäboogie Samassa veneessä todistaa, että biisi voi olla kaikessa tavanomaisuudessaankin vailla vertaa. Palladinon basso murisee John Entwistlen tapaan ja loppusoinnut siteeraavat Who’s Nextin (1971) Baba O’Rileya. Myös Räjäyttäjien levy nostaa esiin ekomusiikillisen pointin: vaikka maailma hukkuukin väistämättä paskaan, voi musiikin kuuntelu auttaa elämään ihmisiksi. Townshendin laulama lähes maccamainen rakkauslaulu I’ll Be Back on Stevie Wonder -soundisine huuliharppuineen WHOn radikaalein tyylillinen poikkeama. PERTTI OJALA HHH SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Räjäyttäjät III Full Contact/Räjä Kun Räjäyttäjät teki edellisellä levyllä selvän irtioton perinteistä, on nyt aika palata ruotuun. Nuuhkitaan kumisaappaita ja tukka kasvaa. Nousiaisen rosoisen herkkä kitarointi sykähdyttää. VIRPI SUOMI HHHHH K u v a: A n tt i Se p p o n en Levyarvostelut 11_19.indd 51 5.12.2019 9.54. III on trion (laskutavasta riippuen noin) viides albumi, ja sillä Räjäyttäjät operoi jälleen rockyhtyeen raameissa. Sen lisäksi, että itse musiikki on affektiivista, myös soittajien välinen kommunikaatio pursuaa hyvää mieltä. Piilo-optimistiselta kyynikolta vaikuttava Townshend herättää kummastusta heti avausraidalla All This Music Must Fade. Hassuttelusta huolimatta ei liialliseen pelleilyyn kuitenkaan sorruta. Maaginen tunnelma tekee olotilan lähes siunatuksi. Lisäravinteita on nappailtu glam rockista, progesta sekä ensimmäisen britti-invaasion jälkihäröilyistä. Sen sanoma iskee vahvasti tunteisiin. My Generationin ”I hope I die before I get old”-ennustus ei Townshendin ja Daltreyn osalta toteutunut, mutta I Don’t Wanna Get Wise ojentaa uhmakkuudelle vielä yhden oljenkorren. Endless Wirea (2006) tuskin monikaan uskalsi enää odottaa ja sama pätee yhtyeen uusimpaan. ”2067 me ollaan vielä hengissä, silloin värit päälle pamahtaa ja vallankumous alkaa: uusi vesimiehen aika.” Ei ole epäilystä etteivätkö rock, rauha ja rakkaus palaisi jälleen kukoistukseen. Mutta vaikka WHOn julkaisu saattoi olla epätodennäköinen, niin tervetullut levy toki on. Ote pettää kertosäkeineen hohkaa silkkaa kukkaisenergiaa. Samalla basso ja rummut takaavat osaltaan vahvan svengin. Roger Daltreyn verevästä laulusta huolimatta WHO on ennen kaikkea Pete Townshendin voimannäyttö. Ironissävytteisissä teksteissä pohditaan pääasiallisesti hullua, maapalloa tuhoavaa ihmiskuntaa. Levy on mestarillinen näyte eri tyylilajien hallinnasta. Jo edellisellä levyllä mukana olleet The Whon kiertuekonkarit basisti Pino Palladino ja rumpali Zak Starkey suoriutuvat hekin hyvin keskeisistä rooleistaan. The Who WHO Polydor It’s Hard -albumi (1982) antoi sivumennen ymmärtää The Whon luotsaamisen alkaneen käydä työstä. Luonnon saastuminen toimi tärkeänä sanoitusten aiheena jo 70-luvulla
Kannaste soittaa erityisen hienosti läpi levyn, vahvasti omaa soundiaan varioiden – hönkivästä lähes trumpetisti Arve Henrikseniä muistuttavasta kähinästä, kuten esimerkiksi kappaleessa Contrail, itsevarman lyyriseen lentoon, kuten levyn nimikappaleella. Kusessa olen loogisella puolella, jossa en vain saa ruuvattua pääni säätöjä asentoon, jossa osaisin kuunnella tätä avantgardistista teosta muuna kuin ”musiikkina” jona saan otteen ainoastaan levyn parista selkeästi blackmetallisesta blastbeat-purskeesta ja Valohämärästä, albumin ainoasta edes osittain sanoitetusta kappaleesta. Enimmäkseen kuitenkin tunnen, että päässäni ei ole antennia, jolla Vesperithin lähetys osuisi tarkasti millekään vastaanottimestani löytyvälle radiotaajuudelle. Debyytti oli selvästi uusi seikkailu, keskeneräinen matka ja luonnos visiosta tulevaisuudelle. Sitä seuraava A Pile Of Broken Dreams yhdistää uuden levyn ja debyytin maailmat kauniisti – vaeltelevan rakenteen itsevarmaan melodiaan, alun rahisevat ja rakoilevat soundit lopun elokuvallisiin äänimattoihin. Hetkittäin tuntuu, että olen tekemisissä sellaisen nerouden kanssa, jota en kykene ymmärtämään, ja toisina hetkinä taas vaikuttaa, että oikeampi ihminen Vesperithiä arvioimaan olisi ehkä psykologi. Uudella levyllä on vähemmän junnausta, se ei ole aivan yhtä toisteinen. En löydä lukuisista kuuntelukerroistakaan huolimatta kumpaankaan arvoitukseen vastausta, mutta toisinaan – oikeassa, joskin itselleni harvinaisessa mielentilassa – löydän syvän emotionaalisen yhteyden Vesperithin avaruuden loputtomissa varjoissa velloviin hurinoihin, suhinoihin, leijuntaan ja raakoihin rääyntöihin. ARTTU TOLONEN HHHH Vesperith Vesperith Svart Vesperith on yhden naisen, Sariina Tanin, henkisen ja luovan vapautumisen manifestaatio. Alkukesästä hän julkaisi hienon duolevyn Timo Lassyn kanssa, jolla hän tuntui puskevan saksofonistin uudelle intensiteetin tasolle. Koneet ovat harmonisesti rikkaampia ja vähemmän häiriöisiä. 52 SOUNDI Levyarviot > ...teemojen puolesta vaelletaan mustahuuliromantiikassa... Viimeksi mainittu on teoksen hienoin melodia. Se on levynä paljon valmiimman oloinen ja kuuloinen. Enimmäkseen Tanin äänimaisemoinnin arviointi musiikkina on kuitenkin kuin yrittäisin kuvata dadaistista veistosta tanssimalla. 3TM Lake We Jazz Rumpali, säveltäjä ja tuottaja Teppo Mäkysellä on menossa maaginen vuosi. Lake-albumia edelsi Abyss, joka piti sisällään ep:n verran ihan kelpo ambientia. Pikemminkin ääniksi muovatun matkan Tanin mielen loputtomiin syvyyksiin, valoihin ja varjoihin kuin varsinaisesti musiikkia sisältävän albumin on tuottanut ainoa siihen pätevä ihminen, erikoismöykän spesialisti, Oranssi Pazuzun Juho ”Jun-His” Vanhanen. Maailma on muuttunut runsaassa kahdessa vuodessa hiukan valmiimmaksi. Levyllä on vähemmän kohtia joissa maailma pysähtyy ja muusikot soittavat kuin loopit. Itselleni heränneisiin kysymyksiin kuuluvat muun muassa: ”kuinka musiikki voi ajoittain identifioitua black metalliksi sisältämättä ainoatakaan black metalia määrittävää instrumenttia” ja huolestuttavammin ”miksi en tajua tätä”. Lake on määränpää tai ainakin ensimmäisen etapin päätepiste. Jo debyytillä 3TM:n ilmiselvä vahvuus oli minimalismissa ja harvinaisen luontevassa tavassa integroida koneet sekä konemusiikin estetiikka kokonaisuuteen. Lake on hieno julkaisu voimiensa tunnossa toimivalta bändiltä ja levy-yhtiöltä. Lake kuulostaa paljon enemmän jazzilta sellaisena kuin me sen tunnemme. Nyt se vain kohisee kanavien välissä. MAPE OLLILA HHH K u v a: K la u s E lf v in g Levyarvostelut 11_19.indd 52 5.12.2019 7.56. Melodiat ovat komeampia. Se kurottaa kohti taivasta kuin klassinen spiritual jazz. Minkä levy itsevarmuudessa voittaa, sen se ehkä häviää jännittävyydessä, mutta teoksen vahvuutta ei voi kiistää. Mäkynen, basisti Antti Lötjönen ja saksofonisti Jussi Kannaste soittivat vain sen mikä täytyi – eikä yhtään enempää. Nyt hänen johtamansa 3TM kenties kiinnostavin suomalainen jazzyhtye juuri nyt julkaisee jatkoa vuonna 2017 julkaistulle debyytille. Kaltaisessani ”tavallisemman musiikin” kuuntelijassa Tanin eteerisen kaunis, sanattomin lauluin kosmoksen kaaokseen kuiskailu ja abstraktin muodottomat, synteettiset ambient-äänimaisemat herättävät enimmäkseen vain hämmennystä. Ne ovat tuotetumpia
Jani Liimataisen kitarakuritukset limittyvät juohevin maneerein Anette Olzonin heleään lauluun. Jännittäviä instrumenttiratkaisuja ajelehtii kuulokuvassa taustalla, samalla kun Jokelin itse milloin manaa maailman pahuutta, milloin tunnelmoi kohtalokkaasti himoa ja tuhoa kirvoittavasta lapintytöstä. Suomalaiset sanoittajat käänsivät englannista lyriikkaa, mutta loivat myös omia visioita suomalaisiin melodioihin. Progressiivisen rockin ystävät, ottakaa haltuun! VESA SILTANEN HHHH täkään ei helposti kuuntelemalla tajua. Hyvät sävellykset pitävät yllätyksellisen kokonaisuuden vaivatta pinnalla. Debyyttialbumin soundi sisältää tekijän sensuellisti viettelevän laulun lisäksi sekä isoja kerrostettuja viulumattoja että runsaasti näppäiltyä viulua ja liki abstraktisti melodista syntikkamaalailua. Rumpali Jani Hurula sekä basisti Jonas Kuhlberg nikkaroivat loimutteluun tanakan kompin, jonka ehdottomuus vie mukanaan. Railakasta power popia toimittanut yhtye on sittemmin päässyt mitä ilmeisimmin tuosta debyytillään ilmenneestä harmittomuudesta eroon. Albumilla vaihdellaan sopivasti erilaisista tunnelmista toiseen. Täyteen vuoratut sovitukset aiheuttavat paikoin lähes ähkyn. Hiukan fingelskalla höystetyt uudet sanat sai Tuulan tei, josta tuli junakulkurin eli ”Hoopon” laulu. Amerikansuomalaisten ”Laulava Unioni” on saanut luovuttaa Palefacen ja Tipi Tuovisen agit-prop-partion käyttöön niin nimensä kuin lauluvihkojen protestiviisutkin. JUHA SEITZ HHH Sudan Archives Athena Stones Throw Tätä ennen vasta pari ep:tä tehnyt, Ohiosta Los Angelesiin siirtynyt Sudan Archives, jonka taakse kätkeytyy afroamerikkalainen Brittney Denise Parks, herättää nimenä heti mielikuvan yhteydestä afrikkalaisiin juuriin. Yllättäviä käänteitä tulee tämän tästä vastaan kuin Queens Of The Stone Agella konsanaan ja Hawkinsin yhtyeen melodiatajussa tuntuu olevan jotakin samaa. Nyt kolmosalbumilla esiintyy kosolti rehvakasta venkoilua ja rohkeita irtiottoja turvallisesta perussapluunasta. Kiehtova erikoisuus on unioon liittyneille katutytöille tehty Langenneen laulu. KIMMO K. Ympyrä sulkeutuu Hiski Salomaan Lännen lokarin maukkaaseen uussovitukseen. Jos suorasukaisesti maanläheinen Glorious puhuttelee heti, niin monen tuottajan säätämä loppualbumi aukenee paljon hitaammin, vaikka kyllä klassisellakin musiikilla flirttaileva jälki kilpailijoista erottuu siinä määrin, että Sudan Archivesista varmasti kuullaan jatkossa. Levy saa kuuntelijan hyvälle tuulelle ja onnistuu vieläpä pysymään kasassa ja mielenkiintoisena koko mittansa ajan, mikä on hyvä saavutus tupla-albumilta. IWW:n keskeiset joukkovoiman hymnit Uniossa on voimaa -rallista lähtien ovat levytyksen taistoonkutsut. Singlenä julkaistu ja levyn päättävä Kuolleiden puolue saattaa olla vuoden paras biisi – nautinnolliset maailmanlopun orgiat, jotka tarjoillaan arvaamattoman artistitulokkaan kaikkein oivaltavimpien kielikuvien kera. Babymetal Metal Galaxy Ear Japanilainen Babymetal saapuu helmikuussa ensimmäistä kertaa Suomeen, joten Helsingin Kulttuuritalolla on mahdollisuus tarkistaa maailmalla suositun yhtyeen niin sanotun kawaii-metallin hurmio. Industrial Workers of the World pyrki 1900-luvun alussa olemaan suuri yhteinen ”unio”, joka ei kaihtanut suoraa toimintaa sosialismin ja anarkian tiellä. KOSKINEN HHHH Liila Jokelin Kaamos on huono esileikki Helmi Jotkut Soundin viime numeron vuosituhatäänestystä tutkineet noteerasivat kummastuksella, ettei top 100:n joukossa ollut yhtään Helmi Levyjen julkaisua. Yuimetalin kollegat Sumetal (Suzuka Nakamoto) ja Moametal (Moa Kikuchi) pitävät muun yhtyeen ohessa Metal Galaxyn vauhtia yllä. Levy suosii muhkeaa metal...teemojen puolesta vaelletaan mustahuuliromantiikassa... Viimeisimpänä esimerkkinä siitä laulaja-lauluntekijä Liila Jokelinin kompakti ja konstailematon debyytti, jolle ei sillekään helppoja vertailukohtia löydy. SOUNDI 53 lia, jonka ytimessä siintää Nightwishhenkistä majesteettisuutta. Albumilta lohkaistu single Shanti Shanti Shanti kuopii kipinöiviä orientalismeja, mutta muuten Babymetalin kolmas pitkäsoitto ei annostele yllätyksiä. Vaikka laulaja Yuimetal (Yui Mizuno) jätti yhtyeen viime vuoden lokakuussa terveysongelmien vuoksi, muutos ei lannistanut ryhmän kiihkeää olemusta. Teemojen puolesta vaelletaan mustahuuliromantiikassa, joskin kauhukuvastojen piinaavimmat viillot jäävät väliin. JUHA SEITZ HHH Taylor Hawkins & The Coattail Riders Get The Money Sony Foo Fighters -rumpalin soolobändin debyytti (2006) oli harvinaisen erinomainen kolmen tähden levy. Tekstit käsittelevät erityisesti kaikessa esiintyvää dualismia, mutta siLevyarvostelut 11_19.indd 53 5.12.2019 8.18. On myönnettävä, että The Dark Element paisuttaa äänikollaasejaan taidokkaasti. Kaiken lisäksi tämä toimii mainiosti miltei alusta loppuun. NIKO PELTONEN HHHH The Flower Kings Waiting For Miracles InsideOut Vanhojen progesuuruuksien suuntaan kumarteleva ruotsalaisyhtye on takonut levyjä tasaiseen tahtiin aina 90-luvun puolivälistä saakka. Muhkeiksi sovitetut äänivallit murskaavat pehmeämmät sävyt, mikä lienee ollut heilunnan tarkoituskin. Su-metalin sekä Moametalin liki ylimakeaksi suurustuva söpöily koskettaa vain pintaa, sillä instrumentteja sormeilevien muusikkojen virtuositeetti vyöryy paikoin herkullisesti. Ote on sopivasti moderni ja tuore, mutta myös jollain tasolla tuttu ja retro olematta kornia esikuviensa matkimista. Sanoituspuolella tarkastellaan maailman menoa välillä hyvinkin vakavasti, mutta pohjavire on silti toiveikas, jopa iloinen. Rohkea eklektisyys tälläkin saralla heijastuu riemullisena sillisalaattimaisuutena, joka on taidokkaassa hällävälismissään raikasta. Suomalaiset suosivat aktivismissaan laulun mahtia liikkeen johtohahmon Joe Hillin tapaan, joka sanoitti taisteluhenkisiksi tai pilkallisiksi viisuksi kirkkohymnejä, marsseja ja kansanmelodioita. Hawkinsin pomo Dave Grohl on mukana useammallakin raidalla, muina vieraina on hahmoja Nancy Wilsonista Chrissie Hyndeen ja Perry Farrellista Roger Tayloriin. Tyylilajin peruspilareina väräjävät J-pop sekä kuolonja progemetallin kanssa flirttaileva paahto. Kiinnostava tapaus joka tapauksessa. ASKO ALANEN HHHH The Dark Element Songs The Night Sings Frontiers Sonata Arctican, Insomniumin ja Cain’s Offeringin kitaristina puurtaneen Jani Liimataisen ja Nightwishissa piipahtaneen laulajan Anette Olzonin projekti The Dark Element sai alkunsa italialaisen Frontiers Musicin johtajan Serafino Peruginon villistä visiosta. Niitä ei kuitenkaan välttämättä tiedosta useimmilla, katkonaisilla ja hyvin tämänpäiväisillä hip hop -biiteillä raukeasti kulkevilla raidoilla. Yhtyeen sointi pohjaa tarttuvaan voimapopin renkutukseen, sovitukset vain ovat erityisen velmuja. Waiting For Miracles on ryhmän kolmastoista studioalbumi, mutta väsymystä ja urautumista ei todellakaan ole havaittavissa. Yhteytenä Josh Hommen touhuihin on vielä Get The Moneyn lukuisat vieraat, jotka tuovat albumiin vahvaa aavikkosessioiden fiilistä – ennakkoluulottoman kokeilevuuden ohessa. Pyörät alkoivat pyöriä, ja yhtyeen debyyttialbumi The Dark Element (2017) saatiin pukattua nopealla tahdilla markkinoille. Armottomat kitarariffit ja rytmien polyfoniat muistuttavat siitä, että Babymetalilla riittää kapasiteettia. Jokelinin ääni niin laulajana kuin kertojana on sekä dramaattinen että rosoinen, ja ehkä siinä voi kuulla teatterialan taustaa, kuitenkin suodatettuna Helmi-julkaisuille tyypillisen lo-fi -estetiikan läpi (tässä tapauksessa Risto Ylihärsilän tuotantopuolella avittamana). Songs The Night Sings näyttää, että ryhmä ei jäänyt yhden pitkäsoiton ihmeeksi. Niinpä tämä on hyvä paikka nostaa hattua yhtiön tasokkaalle ja omaleimaiselle katalogille. Hetkittäin p-funkista muistuttava laulu on siinä määrin moniselitteistä. Maakuntalaulussa hoilotettiin Kymmenen virran maan sijasta porvarien Pontevista mahoista. Biiseistä erityismaininnan ansaitsevat Ascending To The Stars, Sleep With The Enemy sekä We Were Always Here. Vaikka musiikista onkin vahvasti aistittavissa vaikkapa Yesin, Genesiksen, Rushin ja erityisesti Kansasin vaikutteet, yhtye onnistuu filtteröimään ja kanavoimaan nämä vaikutteet kuulostaen omalta itseltään. Lähinnä akustinen musiikki pysyy toteutukseltaan yksinkertaisena, mutta ideoiden köyhyyttä se ei tarkoita. Sitten alkaa tuima pappien, porhojen ja ”skääppien” analysointi sekä omien porukoiden psyykkaus kapinoidessa näitä nilviäisiä vastaan. On iloittelevaa ja leikkisää riffittelyä, elokuvamaista ja satumaista mahtipontisuutta ja haikeampaa fiilistelyä. Tuovisen tuotannossa ja Ossi Peuran kuorosovituksissa yhdistyvät Pelastusarmeijan katulähetyksen soundit työväenorkesterien ponnekkuuteen. Tilitykset keskittyvät lähinnä ihmissuhteiden ikuisiin kipunoinnin aiheisiin. Ainoa roots-lupauksen selvästi lunastava kappale on ärhäkän afrikkalaisesti bluesahtavalla viuluriffillä polkeva Glorious, jonka juurevuutta vielä lisää detroitilaisräppäri D-Eightin funky saarna mustan ihmisen vuosisatoja jatkuneesta altavastaamisesta. JUSSI NIEMI HHH Paleface ja Laulava Unioni Tie vapauteen Finalmix Nyt on reipasta meininkiä
Kymmenessä vuodessa maailma on muuttunut, eiK u v a: H el i B lå fi el d C M Y CM MY CY CMY K soundi_jadebird_kokosivu.pdf 1 9.10.2019 13.51 Levyarvostelut 11_19.indd 54 5.12.2019 7.56. 54 SOUNDI Tappajatomaatit Mustan aukon paluu Hiljaiset Levyt Tappajatomaattien debyyttialbumi Villi itä (2010) ilmestyi suomalaisen ramopunkin viimeisellä aallonharjalla, joka pari vuotta myöhemmin huipentui Ne Luumäkien definitiiviseen Hälyä ja pölyä -boksiin. Tempoa ei varsinaisesti ole kiristetty, mutta Enter The Meatgrinder on nimensä mukaisesti entistäkin turskimpaa ja likaisempaa kamaa. Ironia ja sarkasmi on kaapattu vastenmielisten kouluja työpaikkakiusaajien pelivälineeksi. Joey Luumäen perinnetietoinen sävelmateriaali ja kypsynyt lauluääni sekä Kimmo Kalajan kitarointi ovat vahvempia kuin koskaan aikaisemmin. JARI MÄKELÄ HHH DJ Shadow Our Pathetic Age Mass Appeal Tunnetun dj-tuottajan uusin on pateettisen aikamme varjopuoliin ja ongelmiin tarttuva sekamelska instrumentaalimusiikkia ja hiphop-kollaboraatioita. Kuunnelkaapa vaikka levyn kohokohta Kuu nousee tänäkin yönä. Yksinäisyyden, ikävän ja kuolemanpelon tunnelmiin osannee jollakin tavalla samaistua jokainen, ja välillä laulut tuntuisivat jopa kaipaavan konkretiaa. Nämä ovat hienostuneita sävellyksiä, jotka leijuvat kaikuisissa tiloissa vapaina kiinnekohdista. Teemat pyörivät ympäri samankaltaisina aina rasittavuuteen saakka. Mikä mättää. Häiriötekijöihin perustuvan viihdekulttuurin soimaamiseen keskittyvä teos kompastuu kuitenkin omaan nokkeluuteensa ja siitä tuleekin vahingossa osa kritisoimiaan rakenteita. Kuuntelu tuntuu toisinaan turhankin työläältä, kun trio itsepäisesti hakkaa päätään seinään kahdella vaihteella. LINDA SÖDERHOLM HHH Eetu Eetu Warner Moni saattaa muistaa Eetun taannoisesta Bäng bäng typerä sydän -yhteiskappaleesta Ellinooran kanssa. Eka Wekaran taltioima tanakka bändisoundi potkii ihan yhtä hyvin kuin Pantse Syrjän mm. Maike Valanne ja Taneli Jarva ideoivat yrmyn ja hyvällä tavalla miehekkään bändin ja saivat mukaansa lujakätisen saksalaisrumpalin Christian Schäferin. Sinkkubiisin Bae naksutukset ja lapsen äänellä lausutut sanat ”I love you” lisäävät vettä myllyyn. Kuun ohella korkeuksiin nousee myös musiikki, joka tavoittaa jotakin agnostikonkin mielestä suoranaisen sakraalia. ANTTI LUUKKANEN HHH Gang Starr One Of The Best Yet Gang Starr Enterprises Ensimmäinen Gang Starr -albumi kuudentoista vuoden hiljaiselon jälkeen on kaksikon kulta-ajan soundilla herkutteleva mestariluomus, ugLevyarviot > ...ennen ensimmäistä myyntipäivää vanhentuneet tekstit itkettävät... Kolkot konesoundit sekoittuvat melodramaattisiin dystopisiin tunnelmiin, kun Shadow käy läpi yhteiskunnan rakenteellisten virheiden herättämiä vihan ja hämmennyksen tunteita sekä mobiililaitteisiinsa liimautuneen huomionkipeän ja turmeltuneen sukupolven kipukohtia. Home Juniorsekä Kauniit ja uhkarohkeat -yhtyeistä tunnettu Eetu Kalavainen julkaisee nyt omaa nimeään kantavan soolodebyytin. Vauvakuumeisen Pullii uuniin yltiöpäisen kornit riimittelyt saavat hetkeksi jopa toivomaan, että kaikki olisi pilaa. Tunne levyn kuuntelun jälkeen on tosiaan verrattavissa lihamyllyn käsittelystä selviämiseen. Imelien pianoballadien lisäksi levyltä erottuu jokunen ihan koukuttava popralli. Fokuskappale 10/10 kertoo yksinäisyydestä: ”Frendi veti ranteet auki tossa keväällä, onneks se ei kuollut, nyt mä pidän sen mun lähellä / Toinen tekis varmaan saman, mut siit tuli isä ja sen lapsi tarvii muutakin kuin pelkän lapsilisän.” Tunnelmia ei liiemmin maalailla, vaan kaikki tykitellään suoraan ulos turhia pohtimatta. Valituksia ja kompromisseja ei suvaita. Toisaalta Koistinen osaa ottaa jokaisesta laulamastaan, soittamastaan ja myös tuottamastaan nuotista irti sävyjä ja mielikuvia, joita pelkät sanat eivät pystyisikään tavoittamaan. Ei tässä kavereita olla hankkimassa. Jos esikoinen oli rakennettu vanhan liiton rock’n’rollista, metallista ja punkista, on viimeinen jäänyt kakkoslevyllä vähemmistöön. Nykyinen Tappajatomaatit-kokoonpano on suomirockin superyhtye, jonka rytmiryhmä Kari Nylander (ex-Zen Café) ja Jussi Parkkonen (Juliet Jonesin Sydän) on alan kovimpia. Seuraaja lyö vielä kovemmat kierrokset mittariin. Ikuisuus on ilmeisen henkilökohtainen levy, mutta Koistinen täyttää sen auteurin peruskriteerin, että osaa tehdä yksilökohtaisesta yleistä. Esikoisalbumi Poison Whiskyn kivijalka oli Motörheadin ja hardcorepunkin marinoimaa junttausta. Bad To Worse on bändin oma Hell’s Bells ja seitsenminuuttinen päätösraita Modern Man Orgasmatron. Mutta edes varsin vakuuttava räppärikaarti ja vahva riimilevy ei pelasta yli 90-minuuttista megalomaanista kakofoniaa, eikä varsinkaan äärimmäisen outoa instrulevyä makaabereine sampleineen (muun muassa smurffiäänellä kuolemasta laulaminen). Tiettyyn pisteeseen asti se on myös kehu. Joeyn jankkaavat ja ennen ensimmäistä myyntipäivää vanhentuneet tekstit itkettävät enemmän kuin hauskuttavat. Tyylitajulla ukot saavat möyrimiseensä ujutettua sekä verevää boogie-veivausta että paljasnyrkkistä primitiivistä voimaa. Levyarviot > 54 SOUNDI Stinako Ikuisuus Soliti Color Dolorista ja Astrid Swanin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnettu Stina Koistinen esittäytyy nyt suomenkielisenä sooloartistina, melankolian eri sävyjä tihkuvalla levyllä, jolla laulu ja piano ovat lähes ainoat elementit. Mielenterveysteeman lisäsi käsitellään muitakin henkilökohtaisia asioita, kuten rakkautta ja ihmissuhteita. Vaikka rivien väleistä löytyy lämpöäkin, on helpointa sulkea korvansa ”lässyn lässyn läpäti lää” -sanoituksilta ja antautua VAIN rökänrollin vietäväksi. Sekavan kokonaisuuden varsinaisena pelastusrenkaana toimii Eetun miellyttävä ja monipuolinen lauluääni. VIRPI SUOMI HH Poison Whisky Enter The Meatgrinder Southcoast Kun varttuneemmat herrasmiehet ryhtyvät soittamaan karskia, kaikesta ylimääräisestä karsittua rockia, on jälki tuhoisaa. Kun vielä tempot ovat kauttaaltaan hitaita, on ratkaisu rohkea ja tekee musiikista väistämättä keskittymistä vaativaa kuunneltavaa yksinäisiin hetkiin. Osuudet olisivat ehkä toimineet omina kokonaisuuksinaan tai löyhinä jatko-osina, mutta tällaisenaan vainoharhainen Our Pathetic Age on äärimmäisen raskas kokonaisuus, joka auttamatta pirstoutuu kekseliäisyyteensä. Levy alkaa psykiatrisen sairaanhoitajan haastattelulla. Välillä niitä ei uskoisi yhden ihmisen toteuttamiksi. Ruma on kaunista Poison Whiskyllakin ja asenne kuin levyllä mainitulla punakonediktaattori Viktor Tihonovilla. NIKO PELTONEN HHHH kä parempaan suuntaan. Tuplaplatta on toki jälleen osoitus miehen tuottajanlahjoista ja vahvasta näkemyksestä. Hassisen Koneelle, Popedalle ja Eppu Normaalille tuottama legendaarinen katurock, ennen kuin proge-, post punk-, heavyja Dire Straits -vaikutteet ”pilasivat” homman
SOUNDI 55 ...ennen ensimmäistä myyntipäivää vanhentuneet tekstit itkettävät... C M Y CM MY CY CMY K soundi_jadebird_kokosivu.pdf 1 9.10.2019 13.51 Levyarvostelut 11_19.indd 55 5.12.2019 10.09
Käkkärämänty hehkuttaa yksilöllisyyttä ja vapautta todeten, että ”kaikki kurottavat ylös lailla Cheekin / mitä etsin mie en täältä saa… Kilpa keskinäinen repii samaan muotoon / kaiken yksilöllisyyden näivettää / kuin ois koukku pantu kiinni selkäruotoon / joka repii sua ettet jälkeen jää”. Preemo luottaa perinteisiin: tuotanto nojaa likaisiin rumpukomppeihin ja slipattuihin bassolinjoihin. Välivuodet ovat kuluneet lukuisten projektiluonteisten töiden parissa ja jopa omia biisejä coveroiden. Konsertin tarkoituksena on esitellä yhtyeen historiaa aina yhtyeen alkuvaiheista lähtien. Itse Pakasteiden muotokieli ei ole hirveästi muuttunut. Elämän nälässä hän kajauttelee kuin konsanaan Reijo Taipale helvetistä. Enemmän eturivissä pyörähtelee ehkä tangon hienostuneempi argentiinalainen versio, vaan eipä malta se härmäläinen karvalakkiserkkukaan aina takarivissä pysyä. Ei III Suicide Lähtökohdat ovat kunnossa, kun levy kestää vähemmän kuin matka Hervannasta Vastavirralle. Cole. Levyn väkevin hetki on sen avaus: Suudelma on kiero, jopa hieman klubimainen pulputus. MIKAEL MATTILA HHH Kaiken kaikkiaan käsissä on oikein kelpo levy. Klassista hardcorea soittava Ei edustaa Tampereen punkskenen parhaimmistoa raskaalla karjumisella ja tiukkatahtisella soitollaan. Sikäli kun havaintojen taustalle sopiikin Pakasteiden kalke, on Tyhjä risteys vähän yllätyksetön, käännynnäisille tarkoitettu syvän pään erikoispläjäys. ”I don’t know why I was born, but I have made a place”. Sen teksti on ehkä parasta Draama-Helmiä: ”syleile mua epämukavasti mutta tunteella / haluan tietää, olenko pehmeä, vai pelkkiä hampaita.” Parasta antia ovatkin Kajasteen tekstit, jotka ovat kehittyneet soolomateriaalin ajoittaisista sisäpiirikäsittämättömyyksistä kohti oikeasti kiinnostavia oivalluksia. PERTTI OJALA HHHH Pakasteet & Draama-Helmi Tyhjä risteys Full Contact Jussi Lehtisalon ja Mika Taanilan elektroduo tekee brutalistiselta ulkokaakelilta kuulostavaa liukuhinapauketta, jonka tehdasjylyssä on paljon sukulaisuutta vaikkapa Pan Soniciin. MARKO SÄYNEKOSKI HHHHH sitten Wolfroy Goes To Townin (2011). Kohtalon iva ja konkreettisesta kosmiseen ulottuva ironia ovat hänen erikoisaluettaan. Akustisen kitaran säestämä Look Backward On Your Future, Look Forward To Your Past voi tuntua filosofisesti kimurantilta, mutta elämänohjeena biisi on varsin selkeä. Eikä meininki pehmene jatkossakaan. Ja paremminhan asiat tulevat selväksi huutamalla. Tämäkin on levyllinen juroa kolinaa ajoittaisilla melodianpätkillä, joiden päälle Helmi kertoo juttuja, joissa vilisevät ihmissuhdekuvaukset, noidat ja luolat. Ja mitä mieltä kuolemanjälkeisistä tuotannoista ikinä sitten ollaankaan, niin tämä levy aivan varmasti jatkaa siitä, mihin parivaljakko aikoinaan jäi. Guru on hengessä mukana haudan takaa, jonka lepoon hän siirtyi vuonna 2010. Bändillä on jo varsin mittava diskografia, joka varmasti on aiheuttanut omat hankaluutensa settilistaa mietittäessä. Pelimanninen The Devil’s Throat konkretisoi raikkaasti hyvää ja pahaa ja Tim Hardinin If I Were A Carpenteristä muistuttava Dream Awhile löytää ongelmiin yksinkertaisen ratkaisun. Aika näyttää. Tuottajalegenda DJ Premier on leikannut ja liimannut biittiensä kylkeen riimit 30 ennenjulkaisemattomalta Guru-nauhoitukselta ja pitää näin Gang Starrin tradition hengissä. Tutun poliittiset sanoitukset ovat saaneet kaverikseen myös ympäristöaiheiset lyriikat, mutta saarnaavasta tyylistä ollaan kaukana. syyskuuta viime vuonna 9000 henkeä vetävässä Estadio Malvinasissa Buenos Airesissa Argentinassa. Myös Pakasteilla on ollut vierailevia kolmansia jäseniä. On hienoa kuulla tuoreet versiot vaikkapa End Of All Hopesta, Elvenpathista kuin Slaying The Dreamerista yhdessä uudempien sävellysten kanssa. JUSSI NIEMI HHHH K u v a: Ti m o Is o ah o Elmu tulostus.indd 7 3.12.2019 15.14 Levyarvostelut 11_19.indd 56 5.12.2019 7.56. Havaijilta alkunsa saanut I Made A Place on Oldhamin ensimmäinen uusista lauluista koostuva albumi ...paremminhan asiat tulevat selväksi huutamalla... Mutta tämäkin Nightwishin konserttitallenne pistää miettimään, mihin jäi Tutankhamen. Heitä ei kuitenkaan ole haalittu listamenestyksen perusteella, vaan levyllä feattaavat pääosin Gang Starrin kotipojat ja heimolaiset sekä tietysti J. Niitä riittää myös tällä uudella tangobändillä, jonka sävellyksistä vastaa syntikoihinkin puuttuva haitaristi Harri Kuusijärvi. Mikään ihmehän tämä ei ole, sillä elokuvaohjaajana tunnettu Taanila oli välillä kuin Pan Sonicin kolmas jäsen. ISLA MÄKINEN HHH Bonnie ”Prince” Billy I Made A Place Domino Palace Brothersina levytysuransa aloittanut Will Oldham on julkaissut valtaosan tuotannostaan Bonnie ”Prince” Billynä. Lehtojärven Hirvenpäätä kannattaa todellakin kuunnella, ja tanssiakin saa. Jälki on jälleen kerran huikeaa niin kuvankuin äänenlaadunkin osalta, ja lopputulos on suunnilleen parasta, mitä rahalla ja nykytekniikalla voi saada. Nightwish Decades: Live In Buenos Aires Nuclear Blast Kyllä se vaan täytyy vihdoin viimein tajuta, että sen, mitä Nightwish tekee, se tekee kunnolla. Verrattuna aikaisempaan tuotantoon Ein kolmonen on viimeistellympi mutta pysyy kuitenkin uskollisena bändin raa’alle, juuri sopivan kaoottiselle hardcoresoundille. ”If you haven’t gone and made a mess of yourself, you just might end up with the last laugh”. This Heat -yhtyeen rumpali Charles Haywardin jälkeen bändin erityisvieraaksi on tullut abstraktista räpistään tunnettu Helmi ”Draama-Helmi” Kajaste. Olisi kiva tietää, meneekö varsinaisella tangokansalla askeleet sekaisin vai nouseeko virne huulille vaikkapa avausraitaa tanssiessa, kun Laitinen runoilee ihmiskunnan ahnetta käytöstä ruoskien: ”Koska pasahtaa / koko paska kosahtaa / ja mitä raunioille rakennamme”. Jos voidaan tehdä päätelmiä bändin tulevaisuudesta menneiden tuotosten perusteella, odotettavissa on toivottavasti lisää minuutin kappaleita ja perinteistä suomihardcorea. Kitarat ovat huomattavasti melodisempia, mutta laulaja Eetu paiskoo lyriikoita sellaisella särmällä, että itse Läjä Äijäläkin olisi ylpeä. Yksilön kannalta lohdullisin on kuitenkin I Have Made A Placen havainto. Ajaton ja aito albumi todistaa, että Gang Starr on edelleen ajankohtainen – yksi parhaista. Boombapia säestävät rakeiset samplet on kaivettu syvältä levylaarien uumenista. Sattuneesta syystä biisit ovat lyhykäisiä ja myös vierailijoilla on suuri rooli. Levyarviot > 56 SOUNDI DVD hiphoppareiden timanttinen manifesti. Toivon kuitenkin, että tulevasta tuotannosta löytyisi sopivan kakofonista kitaroiden pahoinpitelyä kuuroksi tekevillä volyymeillä. Nightwish on siis ollut hyvin lähellä asiansa ydintä jo ensimmäisestä levystä lukien, vaikka aikaa siitä on kulunut jo 22 vuotta. Levynsä folkisilla mutta luontevasti kantria ja jazzahtavuuttakin sulauttavilla raidoilla Oldham etsii paikkaansa menneellä ja tulevalla mitattavassa ajassa. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Lehtojärven Hirvenpää Lehtojärven Hirvenpää Helmi Jokainen Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan musiikkiin uppoutunut lienee huomannut, että miehekkäällä rintaäänellä laulava Jaakko on sanan säilän mestari. This Is Far From Over sisältää ilmastonmuutoksen keskellä tuskailevalle ihmiskunnalle ainakin osittaisen selviytymistarinan. Itse asiassa tämä live osoittaa hienosti, miten kappaleet nivoutuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi riippumatta siitä, mitä ajanjaksoa ne alunperin ovat edustaneet. Nightwish on kuvannut tuoreimman konserttitaltiointinsa Ville Lipiäisen ohjauksessa 30. Se on suora jatkumo duon aiemmalle tuotannolle, joka ei päivityksiä kaipaakaan
...paremminhan asiat tulevat selväksi huutamalla... Elmu tulostus.indd 7 3.12.2019 15.14 Levyarvostelut 11_19.indd 57 5.12.2019 7.56
Hän pudottelee tarkoin summatut sanansa tavalla, joka kertoo laulujen sisällön syntyneen lopullisesti vasta esityshetkellä. Levyn kansitaiteena on Interdimensional Extinctionin tavoin scifitaiteilija Bruce Penningtonin maalaus. ANTTI MARTTINEN HHH Itasca Spring Paradise Of Bachelors Erakoituminen on taiteenteon ydinmyytti, jonka kerronnallisuutta ekstrovertti nykyaika kasvattaa. Itäisen Los Angelesin musiikkikulttuurinen tehosekoitin ammentaa Llegó Navidad -albumilla Los Lobos Llegó Navidad Rhino Kuulun niihin hapannaamoihin, joiden on vaikea ymmärtää joululevyjä missään muodossa. Mukana on kaksi instrumentaalia, polkka ja masurkka. Hyvin moni pitkään uraan yltänyt artisti sellaisen jossain Levyarviot > ...mikseivät kaikki tee niitä hemmetin joululevyjä tällaisella pieteetillä... Roots-instituutio Los Lobos on juuri oikea ryhmä rytmittämään perusmeiningistä poikkeavaa joulunviettoa. Tahtilajit, soundit ja tunnelmat vaihtelevat tiuhaan tahtiin ja päätähuimaavan taitavasti. virtansa meksikolaisjuuristaan. Siksi Itascana tunnetun Kayla Cohenin kakkosalbumi saa mielikuvituksen lentoon heti, kun siihen yhdistyy tarina kirjoitusretriitistä New Mexicon takamailla. Tuskin levyltä radiohittejä tulee, mutta se ei liene tarkoituskaan. Arkiset kohtalot, suuret tunteet, pettymykset ja lemmen lupaukset avautuvat Haaviston takuuvarmalla kertojanäänellä. ASKO ALANEN HHHH K u v a: A n tt i Se p p o n en facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 11_19.indd 58 5.12.2019 7.56. On vain yksi Los Lobos. 1 Helmi Pekko Käppi on lähentynyt rock-ilmaisua lisättyään rumpalin K.H.H.L.-yhtyeeseen, mutta tällä levyllä hän palaa juurilleen, tai ehkä vieläkin kauemmas menneisyyteen. Nimikkoraidan majesteetillinen svengi ja salsa-klassikko La Murgan maaginen imu saavat salaa toivomaan: mikseivät kaikki tee niitä hemmetin joululevyjä tällaisella pieteetillä ja näkemyksellä! Jopa levyn päättävä über-korvamato ja ikiriesa Feliz Navidad tuntuu yllättävän kovalta vetäisyltä. HANNU LINKOLA HHH Blood Incantation Hidden History Of The Human Race Century Media Coloradon Blood Incantation keräsi Interdimensional Extinctionilla (2015) ja Starspawnilla (2016) aikamoisen määrän hypeä metallipiireissä, mutta jäi vielä syvälle undergroundiin. NUUTTI HEISKALA HH vaiheessa pullauttaa, eikä sille mitään mahda. 58 SOUNDI Vaeltava Vitsaus II Turenki Marko Haaviston hyvin organisoitu tuotteliaisuus takaa, että eri projektit ovat aktiivisia ja tasavahvoja kukin ajallaan. Juuri bändin ominaissoundi ja rautainen rentous tekee tästä juhlahetkestä niin verevän musiikkinautinnon. Riemua aiheuttaa tietysti rakkaus, tuo aiheista ikuisin. Näillä mennään, ainakin seuraavaan levyyn asti. Kaikesta olisi helppo hurmaantua, jos melodiat antaisivat itsestään yhtään enemmän. Lisänyanssinsa levy poimii henkisestä taustastaan: alkujaan Cohen pakeni keljaansa kotimaansa ilmapiiriä ja yleisestä hulluudesta ahdistunutta itseään. Jos bändin vahvuuksia ollaankin onnistuttu parantamaan, ovat sen heikkoudet vielä ennallaan. Soundit ovat entistä puhtaammat ja tuovat virtuoosimaisen soittotaidon etualalle. Nyt bändi pyrkii death metalin mainstreamiin Century Median julkaisemalla Hidden History Of The Human Racella. Onneksi on mahdollista tehdä sesonkijulkaisu, josta voi nauttia ihan musiikki edellä. Eipä se silti tahtia haittaa, pääasia on, että Käpin omistuneisuus asialle välittyy hyvin. Albumi pelkistyy kuitenkin yllättävän yksipiirteiseksi kuvailuksi, jonka yleistunnelma karhentuu vain vaivoin tarttumapinnaksi. Tarinointia rikastavat Kantri-Kertun lauluosuudet sekä lupsakkaasti myötäävät bom-bom-bom-taustakuorot. Eikä kansanperinteen asiantuntijan ole tarvinnut turvautua kaltaisteni maallikoiden tuntemiin lauluihin; en tuntenut näistä viisuista aiemmin ainuttakaan. Levyn rakenteeton ote tekee vaikutelman laavalamppujen valossa äänitetystä musiikista, jonka teknisyys jää liian itsearvoiseksi. Hidden Historyn sekoitus nörtteilyä, raskaamman puoleista death metalia ja cynicmaista kokeellisuutta muistuttaa paljon Starspawnia, mutta parantaa kaikilla osa-alueilla. Kantrimelankoliassaan varsin levollinen albumi päättyy John Denverin elämänviisauksiin Markon ja Kertun duetossa Jotkut päivät on kultaa. New Mexico puhuu Springillä rauhallisesti, osin samoin painotuksin, jotka OP8 poimi Arizonan karukoilta runsaat 20 vuotta sitten. Omalla sarallaan kelpo teos, joka nimestään päätellen saanee jatkoa. Siinä missä Itasca selvästi kokee maiseman koko kehollaan, aukeaa kuulijalle lähinnä representaatio. Pastellivärinen kuva avaruusoliosta somistettuna bändin perinteisellä death metal -logolla kuvastaa hyvin levyn sisältöä. Etupäässä espanjaksi laulettu kokonaisuus on räväkkä fiesta, jossa sekä tampataan räväkän polkan tahdissa että vapautetaan lantio cumbian vietäväksi. Käppi ei ole varsinainen Caruso, mutta tämänkaltaiseen musiikkiin hänen äänensä sopii hyvin. Heti toisen kappaleen Monta kaljaa sitten muikea kitarariffi rullaa todella maukkaasti Markon tilityksen ympärillä. PEKKA LAINE HHHH Pekko Käppi Finnish Folk Songs Vol. Akustisten kielija lyömäsoitinten seassa rouheasti törähtelevä baritonisaksofoni ja salakavalasti mourahtavat sähkökitarat toimivat tyylikkäänä signeerauksena. Sävellyksellisesti Blood Incantation ei ole Gorgutsin ja Cryptopsyn kaltaisten teknisen deathin bändien tasolla. Sisäänpäinkääntyneisyys sopii tietysti erakkomyyttiin, mutta jättää samalla ihailemaan puitteita. Pelkistetyllä JJ Cale -kompilla nytkyttelevä Sisko on levyn karvain tarina Niuvanniemeen viedystä läheisestä. Iloista meninkiäkin on mukana, kuten laulussa Hevonen se heiniä, mutta Käpin musiikissa usein ilmenevä synkkyys ja kuolemakin ovat läsnä; synkimmästä päästä on Virsi 280, joka on hyvä näyttö perikristillisyyden ankeudesta. Pirteällä veturikompilla vetävä Juna meni jo on sekin sangen fatalistinen mietelmä menetetyistä mahdollisuuksista. Konteksti sulaa kiinni muotoon. Kaarle Viikatteen kanssa louhittu jytinki ja Kynän Kumppaneissa heiluminen ovat tuottaneet tänä vuonna jo levytyksensä, mutta Vaeltavan Vitsauksen kantrikuviot löytävät oman luontevan tilansa Haaviston henkilökohtaisempana levytyksenä. Hän on valinnut albumille kymmenen kansanlaulua, jotka hän esittää yksin pelkällä jouhikolla. Vaikka kantrin peruskulkuja noudatellaan, Vaeltava Vitsaus ei jäykistele kaavoihin, vaan bändi viihdyttää tavallaan itseäänkin virkeämmin rokkihöystöin ja menoriffein. Raukeasti folkahtavassa orkestroinnissa ja erottelukykyisessä tuotannossa kaikuvat historian pitkät aallot sekä tukikohdan seinien narina, mutta Itasca ei onneksi piiloudu traditioiden taakse
SOUNDI 59 facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 11_19.indd 59 5.12.2019 7.56
Äänitin ison osan soittimista niin, että päivän päätteeksi oli yksi tai kaksi biisiä aina melkein valmiina. Yritän toimia jokaisen muusikon kanssa tilanteen vaatimalla tavalla. Levyn kuunneltuaan voi vain nostaa hattua. Olen aina tykännyt sellaisista duunareista, jotka tekevät omaa juttuaan ja ymmärtävät nauttia rakastamastaan asiasta ja matkasta, eivätkä vain yritä rynniä ”huipulle” odotuksien ja toiveiden sokaisemana. 60 SOUNDI Grade 2 Graveyard Island Hellcat Kovat on odotukset, kun levy on tehty sellaisten punklegendojen kuin Tim Armstrongin, Jesse Michaelsin ja Lars Frederiksenin kanssa. Kun medianäkyvyyttä saava punk tuntuu olevan lähinnä radiosoittoon tarpeeksi kevyttä Green Day -imitointia tai itsesäälillä kyllästettyä pop punkia, virkistää välillä kuulla myös lähtökohtia kunnioittavaa peruselementteihin riisuttua soittoa. Hänen ensimmäinen suomenkielinen albuminsa Pekka Tuomi (2016) meni monelta ilmestyessään ohi, mutta jyväskyläläistynyt Tuomi nousi esiin Litku Klemetin kahden viimeisimmän albumin tuottajana ja kitaristina. Kaikki ihmiset, joiden kanssa työskentelen ja olen tekemisissä vaikuttavat tekemisiini. Keskiössä leijuvat Tuomen rentouttavalla äänellä laulamat liki hengelliset tekstit, niin kuin A.W. Kaikki tämä on vaikuttanut LSD-albumiini niin, että sen julkaisu on siirtynyt ja siirtynyt. Silti sointi on vain taustaa Pennasen tulkinnalle. Englantilainen Grade 2 -trio täyttää kuitenkin odotukset hyvin. Ota tai jätä.” Albumin johdonmukainen sointi kertoo vakaasta taiteellisesta itseluottamuksesta. Vaikka lauluilla on hurmaava kyky ohjata katse samanaikaisesti kaukaisimpaan avaruuteen ja pienimpiin yksityiskohtiin, jäävät levyn sävyt usein yleispiirteisiksi. Grade 2 käyttää musiikissaan elementtejä klassisesta kolmen soinnun punkista ja melodisesta kitararokista. Kantaaottavat sanoitukset. Miten soolotyöskentely eroaa bändissä toimimisesta. – Pyrin tekemään oman kuuloiseni levyn, mutta historia kuskailee ja tökkii selkään jossain taustalla. Yksinkertaiset kitarariffit. Jos jokin juttu ei toimi tai ota onnistuakseen, sanon sen suoraan ja olen mukana löytämässä ratkaisuja. Se on paljon leikkisämpi ja kepeämpi kuin ensimmäinen sooloalbumini, joka näyttäytyy nykyään aika synkkänä, kuten se aika elämässänikin. Löytyykö töistäsi jokin yhdistävä tekijä. Hennon elektroninen tekstuuri kimaltelee liki täydellisenä kristallisine pianoniskuineen, pimeydessä kiertävine taustakaikuineen ja tungettelematta jännittyvine rytmeineen. – Yhdistävä punainen lanka urallani on ollut duunariasenne. Sooloilu on mulle rentoutumista ja leikkimistä. Kaikki löytyy. Kokonaisuutena Failure pelkistyykin ilmimerLevyarviot > ...kaikkia tunneulottuvuuksia kontrolloitu äänimaailma ei kuitenkaan palvele... Jälkeenpäin katsottuna on hyvä, että levy otti aikansa. Ihailen monia tämän hetken suomalaisia musiikintekijöitä. Mistä olet ammentanut vaikutteita albumiisi. Aikatauluja piti säätää Anssi Alajuuman kanssa, että sain hänet soittamaan rumpuja osaan kappaleista. – Äänittäjän/tuottajan työ on erilaisiin tilanteisiin sopeutumista. Vaikka Grade 2:n pojat eivät ole vielä läheskään konkareita, on heidän musiikissaan kaikki ainekset olla tämän vuosituhannen vaihtoehtokulttuuri-ikoneja. Yrjänän lempeä aave joogaisi painottomana David Gilmourin lentävällä kitaramatolla. – LSD on ollut iltapäiväkerhoni, jossa olen saanut askarrella ja leikkiä ”oikeiden” töiden jälkeen. Peura-nimellä debytoivan Sonja Pennasen musiikin huolellisuutta onkin vaikea olla tulkitsematta julkilausumaksi, jossa tekijä pistää likoon niin näkemyksensä kuin persoonansakin: ”Tällainen olen. Provosoivasti nimetty LSD on tavanomaisempaan edeltäjäänsä verrattuna aikamoinen trippi. – Kolmen vuoden ajan olen keikkaillut Litku Klemetti -yhtyeen kanssa ympäri Suomea ja tehnyt siinä sivussa tuotantoduuneja, äänityksiä, miksauksia, masterointeja, sovituksia ja musavideoita. Ilman fraseerauksensa jokaiseen kulmaan uppoutuvaa laulajaa Failure tuskin porautuisi näin syvälle sydämeen. Pekka Tuomi LSD Luova Tuomen värikäs musisointi teki vaikutuksen oululaisessa electrobluesyhtye G-ODD:ssa, sitten mies ”katosi” melkein vuosikymmenen ajaksi. Pyrin olemaan ystävä artistin herkimpinä hetkinä ja kannustan häntä tekemään parhaansa. Sanna Klemetti -kompletisteille tiedoksi, että nainen vierailee LSD:n parhaimmistoon kuuluvalla Minä olen laiva -kappaleella. Ehkäpä niiden vuoro tulee Tuomen seuraavalla levyllä. – Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jopa yksin työskentely on vuorovaikutusta. Tietoiset vaikutteet ovat enemmänkin filosofisia tai ajatukseen ja metodeihin liittyviä kuin musiikillisia. Nopeat rumpukompit. Bändi on tuonut meille albumin, joka tekee niin vanhemman kuin nuoremman punkkarin iloiseksi. – Soolotyöskentely eroaa bändissä toimimisesta siinä, että housuja ei tarvitse ikinä laittaa jalkaan. Sinulla on pitkä ura soittajana ja tuottajana Moses Hazy -bändistä lähtien. Levyn kahdessatoista kappaleessa yhdistellään niin seitsemänkymmentäluvun Jenkkien itärannikon punkia ja vaihtoehtorokkia kuin hardcoren ja Ramopunkin vaikutteita. Millainen on uuden levysi syntyhistoria. ISLA MÄKINEN HHHH Peura Failure Omakustanne Kun epäonnistumisen pelosta kertovan levyn valmistuminen kestää seitsemisen vuotta, ollaan selvästi omakohtaisuuksien äärellä. Lopullinen miksaus oli mukava tehdä tuoreilla korvilla kuukausia edellisen kuuntelukerran jälkeen. Miten haluan esimerkiksi käyttää soundeja, joita muilla ei ole käytettävissä siihen pisteeseen asti, että nauhoitan omaa huutoani tai kaikuraitaa isossa autohallissa tai alikulkutunnelissa, tai miten käytän yhden talven rakentaen syntetisaattoria ja omia tekemisiäni varten kustomoituja kitarapedaaleja saadakseni erilaisen, itseäni kiinnostavan ja inspiroivan soundin. – Sävellysja sanoitusprosessi oli nopea, lyhyt tehoterapia yksin kämpillä. JARI MÄKELÄ HHHH Mitä olet puuhannut esikoisalbumisi jälkeen. TEKSTI: JARI MÄKELÄ Levyarvostelut 11_19.indd 60 5.12.2019 7.56. Pitkästä aikaa minulla tuntuu olevan innostus suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisen musiikin tekemiseen kaikkien Ameriikan humputuksien vastapainoksi. Äänimaisema on kuivakkaassa lauluntekijä-genressä täysin uniikki utuisen kitaroinnin ja kilkattavien/ pulputtavien koskettimien kudelma täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Entä millaisia työskentelytapoja sinulla on äänittäjänä/tuottajana. Kaikkia tunneulottuvuuksia kontrolloitu äänimaailma ei kuitenkaan palvele. Ainoa miinus albumille lankeaa siitä, ettei G-ODD:n tyylikirjosta ole juuri hyödynnetty kuluvan vuosituhannen vaikutteita
Levyarvostelut 11_19.indd 61 5.12.2019 10.09. SOUNDI 61 ...kaikkia tunneulottuvuuksia kontrolloitu äänimaailma ei kuitenkaan palvele..
Ei, vaikka esimerkiksi nimettömän kymppituumaisen neljästä kappaleesta Kuume soi huiluosuuksia myöten romuluisena, kuin jazzista innostunut punkkari päräyttäisi menemään. Toiminee livetilanteessa vielä tätäkin paremmin. Miten sovittaa ääripäät yhteen, pisteyttämisestä puhumattakaan. Tämä 11-minuuttinen rock-kappaleen muodot täyttävä äänikudelma maalailee tunnelmia, joita saa toki fiilistellä aivan omien päänsisäisten maisemienkin kautta. Tässä on kaikki samat osat kuin Metallican biisissä, mutta tulos huvittavampi. Mutta rivien välit paljastavat, että Pennasen minimalistisen valloittava melodiantaju voisi kestää monitulkintaisemmankin esillepanon. Y-ep:n täky on ehdottomasti avauskappale The Ditch, joka on verevä indie rock etsii paikkaansa suurkaupunkien määrittelemätöntä levottomuudesta, mutta joka paaluttaa teemansa konkreettiseen reaalimaailmaan. Tässä kohtaa keskitytään kahteen ensimmäiseen, vaikka Aiju Salmisen kuvitus on suuri osa paketin viehätystä. Levyarvostelut 11_19.indd 62 5.12.2019 7.56. Sanat ruokkivat taustahälyn aktivoivaa mielikuvitusta ja toisinpäin. Varsinkin jälkimmäinen on todella hieno. Horseface on oikeastaan ruotsalainen yhtye, mutta siteet Pohjanlahden taakse ovat niin merkittävät, että sitä voi pitää hyvällä syyllä myös meidän finnjäveleiden omana lemmikkinä. Ja niinsanotusti boksin ulkopuolella jatketaan. Muistakaan kahdesta laulusta on turha varsinaisia vikoja ruveta väkisin etsimään. Ja jälleen artistin pelottoman asenteen ansiosta saamme kuulla erikoismenoa. Levyarviot > 62 SOUNDI Levyarviot > ...saa sappeni kiehumaan omaan napaansa tuijottamisellaan... Kuuntelunautintoa tämä ei kavenna. Parhaimmillaan homma toimii hyvinkin. J. kityksellisen kauniiksi musiikiksi, jonka henkilökohtaisesta otteesta ristiriidaton muotokieli syö ripauksen. Ja tämä on se yhdistelmä, mikä projektissa kiehtoo. Jotenkin vain sellainen ajattelu kuin esimerkiksi osuvasti nimetyssä Ei valoa -biisissä (”maailma loppuu / väliäkös sen / en oo onnellinen”) saa sappeni kiehumaan omaan napaansa tuijottamisellaan, vaikkei sen tummasävyinen äänimaailma ja melodisuus ole lainkaan hullumpaa. Luciferin Parfyymi on monitaideteos, joka koostuu äänestä, runoudesta ja kuvasta. Kasetilta löytyy myös kaksi kiinnostavaa, perinteisempää kollaasia Enne ja Ghost Letters. Kyseessä on yhden miehen yhtye, jonka puitteissa Antti Vauhkonen ei tee suoranaisia musiikillisia irtiottoja. Samanistisen manauksen, hiljalleen seittiinsä kietovan kitarajumittelun ja makeasti groovaavan bändisoiton johdattamana on valmis julistamaan Häxanin yhdeksi Mara Ballsin suurimmaksi onnistumiseksi. Kasettiformaatissa julkaistussa ambient-teoksessa vasta jälkimmäisellä kymmenminuuttisella kuullaan ihmisääntä. Neljän kappaleen ep ei jumita kuitenkaan yhden musiikillisen teeman ympärille, vaan jo Non-Believersin viehätys korostuu akustisuuden ansiosta. Tala -nimellä esiintyvä Jussi Hietala on vaikuttanut muusikkona muun muassa Pariisin Keväässä ja Rubikissa. Lelukitaran thrash-riffi on yhdistetty nilkuttavaan ja lätkyttelevään metallikomppiin, korniin pentatoniseen kitarasooloon ja matalaan, ihmisääntä muistuttavaan örinään. Levyn ainoa ongelma onkin jäädä jotenkin hahmottomaksi – ovatko nämä vain pois systeemeistä saatuja sävelmiä ilman sen kummempia tavoitteita. Jos jazzia pidetään ainoastaan fiininä korkeakulttuurina, niin Oiro Penan tee-se-itsejazz antaa hyvän esimerkin, että toisinkin voi toimia. Tamperelainen Saara Šamane ja häntä kaikessa mahdollisessa avustanut Aleksi Kiiskilä nitovat yhteen kohtalokkuutta kovasti tavoittelevaa samanistisen rituaalin tuntua, melko räväkkääkin psych rockia, folkahtavaa kansanlaulua ja ripauksen metallia. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Kun yhtäällä ärsyttää niin pirusti myrkynvihreältä vinyyliltä tulviva kuoleman romantisointi (viikatemies kun tulee itselle tai läheiselle, niin siitä on romantiikka kaukana) ja toisaalla kuulee musiikissa paljon hyvääkin. Ehkä jopa humoristinen kommentti musiikkiin. HANNU LINKOLA HHH Grateful Däd 339 Haamu Sami Karttusen Grateful Däd -projektin ajatus on tehdä musiikkia lasten leluilla: äänikirjoilla, niillä muovisilla kitaroilla joissa on geneerisiä rock-riffejä, rumpukonetta muistuttavilla paukuttimilla ja niin edelleen. Siivouspäivä ei sekään ole mikään perusbiitin tykitystä. Se muuttuu aika rauhallisesta kolinasta todella intensiiviseksi ja jopa hiukan pelottavaksi massaksi. Kuten nyt tämän Šamanen kohdalla. Poikkitaiteellinen konsepti koostuu Terveet Kädet -yhtyeen kokeellisen siiven musiikista (Äijälä, Leinonen) ja Heikki Romppaisen (mm. Mielikuvia sekin herättää, mutta alkuun suositeltakoon paraatipuolta. Myös tanssittavampi soundi käsitellään ja Suomi-alternativen mekka Pori. Horsefacen kupliva ja jännästi kuulijan pään pyörälle saava soundi kuulostaa kuin bob hund olisi hurahtanut 80-luvun kunnianhimoisen laidan suomirockiin. Paikoin tuhnuiseksi menevä tuotantokikkailu kyllä kääntyy itseään vastaan, mutta levyn päättävä lähes täysin akusM ara Ballsin kohdalla kannattaa odottaa odottamatonta. Kappale on julkaistu 12-tuumaisena vinyylinä, jonka bpuolella kuullaan sama teema väärinpäin pyöritettynä. ARTTU TOLONEN HHH Šamane Kaukana virtaa Eufrat Last Day Hankalaa tämä levyjen arvostelu, siis pahimmillaan. Outsider jazz -termi sopii Oiro Penan improiluihin erinomaisen hyvin. Samoin Romppaisen lausuminen painotuksineen on kuin instrumentti itsessään. Häxan on kuvitteellinen soundtrack vuonna 1922 ilmestyneeseen ruotsalaiseen kauhuelokuvaan. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Ydinperhe) kirjoittamasta ja lausumista runoista. Itseäni ainakin alkaa naurattaa viimeistään, kun Lars pärähtää soimaan. Tämän levyn suurin viisaus piileekin enemmän toimintatavoissa, levyn kannet ovat uniikkia kierrätystavaraa – oman kappaleeni kansien kääntöpuolella patsastelee Herbert von Karajan. Treenikämppänauhoitukselta kuulostava jamittelu on ihanasti ruvella. Livenä projekti on yhdistelmä performanssitaidetta ja musiikkiesitystä, julkaisuna ehkä yhdistelmä musiikkia ja äänitaidetta tai -kollaasia. Etenkin kun uumajalaisporukka laulaa suomeksi! Uuden seiskatuumaisen a-puolen Silakat-kappaleen kieputus on kuin calypsoa, mutta pokeri ja tempo pidetään peruslukemissa, joten varsinaista rytmi-iloittelua se ei ole. Se kuitenkin assosioituu sentään indie popin kenttään. Nyt hän on aktivoitunut julkaisemaan pienen tauon jälkeen myös soolomateriaalia
...saa sappeni kiehumaan omaan napaansa tuijottamisellaan... Levyarvostelut 11_19.indd 63 5.12.2019 7.56
Jostain syystä koen musiikin tapahtuvan jonkinlaisessa valtavassa autiossa, ehkä avaruudessa sijaitsevassa teollisuushallissa, jossa epämääräisesti aistii joidenkin muiden tai jonkin muun läsnäolon. Köftan soittaminen tilassa saattaa nostaa ilmankosteutta. Vilpittömän rakkauslaulun paleella Maailmannapa. Teosta luonnehditaan ”sattumanvaraisesti muotoutuvaksi aikakapseliksi”. Esikoisen seuraaja Burning Bright patikoi tuttuun tapaan Joan Jettin sekä Danko Jonesin askelmerkeissä, mutta muistaa myös juurija southern rock -vaikutteet. JUSSI NIEMI HHH Levyarvostelut 11_19.indd 64 5.12.2019 8.18. Dwight Yoakamin Ain’t Musiikki sopii pahimpaan kaamokseen vähän liiankin hyvin. Australian kollega Martin Cilla avittaa Viimeisen junan kulkua surfja steelkitaroin sekä mandoliinilla. Jää myöskin epäselväksi, tekeekö bändi pilaa “millenniaalien” triviaaleilta tuntuvista ongelmista, vai pyrkiikö levy jonkinlaiseen itseironiaan. Kokoonpanon maanläheinen sointi takaa sen, että jalat pysyvät tukevasti maassa. No Treasure But Hopella yhtye ei halua edelleenkään tarrautua käsillä olevaan aikaan, vaan luottaa mieluummin melankolisten tunnelmien jousilla ja puhaltimillakin silattuun ajattomuuteen. Protest The Heroa ja One Morning Leftiä on kuunneltu. Witness Of The End on rakkauskirje teknon alkuvuosille. Sen ytimessä on hakkaava, paukkuva basari ehkä enemmän 909 kuin 808. Köftan kohdalla kyseessä on Berliinissä asuva kolttasaamelainen. Esityksessä haaveillaan käyttäen välineenä menneiden asioiden palasia ja pimeyden eri sävyjä, näkökyvyn rajalla häilyviä maisemia”. Tällä kertaa kyse on vain vinyylinä julkaistavasta soundtrackista Mira Kauton soolotanssiteokseen Station To Station To Station, joka kuulemma ”on yhtaikaisesti näkymä tulevaisuudesta ja selkäytimestä nouseva muisto. Selfieillä raportoitu maailmanmatkailu leimaa kiertävällä sävelkululla kierroksia lisäävää See My Girlsiä, minkä vastapainoksi astutaan maailman hitaimpaan Carouseliin. Omassa kokemuksessani teoksen tunnepuolessa korostuu pelottavan synkeä ja yksinäinen tulevaisuus paljon enemmän kuin minkäänlainen nostalgia tai muistot. Kovin hyvä biisi ei ole, mutta taiteellisena ratkaisuna se on ihailtavan härski. Levyarviot > ...vaikutelma on kuin painajaiseen päin kallistuvasta unesta... Vaikka kitaran varressa heiluva Laura Cox anastaa pääosan sielukkaine lauluosuuksineen, kyseessä ei ole pelkästään hänen näytöksensä. Biiseistä suurin osa on nimetty niin etten jaksa niitä tähän kirjoittaa, koska erikoismerkkikartan käyttäminen on perseestä. Mutta musiikki toimii. Jonkinlaista melodista djentiä (eli sitä metallia, jossa soitetaan pomppuriffejä haara-asennossa ja oudossa vireessä) askaroivan bändin toinen albumi ottaa kantaa “ajan henkeen”. Neljä pitkää kappaletta mittaavat tilaa erittäin vähäeleisesti, toisinaan naisen ääntä elektronisesti venyttäen ja muovaten. Mutta siinä missä joku DJ Ibusal kiteyttää kuivasti, laulaa Ikinä “housuille kaatuvista täydellisistä capuccinoista”. JUHA SEITZ HHH Pekka Tiilikainen & Beatmakers Salaperäinen Turenki Siitä hetkestä alkaen, kun Tiilikaisen Beatmakers julkaisi ultratyylikkään coverin Fatboyn upeasta slovarista Last Train Home, kuulosti kuin yhtye olisi osunut soundinsa rikkaimpaan kultaja hunajasuoneen. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. studioalbumi No Treasure But Hope antaa osaselityksen Tindersticksin suosiolle Euroopan ranskalaisella kielialueella ja sille, että yhtye on tehnyt runsaasti soundtrackejä sikäläisiin elokuviin. Pinky In The Daylightin välimerellinen vivahde juontuu osaksi siitä, että laulusolisti Stuart Staples asuu albumin kanteen ikuistetulla Ithacan saarella Kreikan länsirannikon edustalla. Sen se tekee kankeasti, naiivisti ja vailla oivalluksia. Tough Loven soul-vaikutteisen piilofunkin jälkeen No Treasure But Hope palaa pianosäesteisen nimiraitansa myötä alkupisteeseensä. Englannin kielessä on sana squelch, joka kuvaa tätä täydellisesti. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Noita ajatuksia Kaukolampi siis kuvittaa ja lopputulos on hyvin minimalistinen, enemmän ambientia kuin teknoa, vaikka pientä sykettäkin ilmenee. JUSSI NIEMI HHH Tindersticks No Treasure But Hope City Slang Nottinghamista tuleva ja mannereurooppalaisestikin musiikkiaan värittävä Tindersticks jatkaa persoonallisen visionsa hiomista. Välillä myös hymyilyttää ja virnistyttää. Vaikutelma on kuin painajaiseen päin kallistuvasta unesta. Tämä on riemastuttavan pölkkypäistä musiikkia, joka ohittaa tietoisuuden ja paukuttaa four-to-the-flooria suoraan tikapuuhermostoon. Kun taiteilija alkoi vuonna 2008 latailla sooloesityksiään YouTubeen, hän sai nopeasti itselleen ihailijoita. Se on ylistyslaulu Rolandin 303:n tunnusomaiselle narinalle. Ainut hätkähdyttävä hetki on Ei oo helppoo, joka on banaalia tekstiään myöden silkkaa etukorttipoppia Youngheartedin kaltaisten kulmasohvayhtyeiden hengessä. Toki Ikinä ei ole ainut artisti, joka on katsonut tämän sukupolven ristiriitaista aikaa itsensä etäännyttämisen kautta. Osin Pariisissa äänitetty 12. PERTTI OJALA HHHH Köfta Witness Of The End Kasino Anonymiteettiin pyrkiminen tuntuu olevan halutumpaa kamaa konemusiikin kuin minkään muun puolella. Sinisten sävelien rouheutta olisi voinut muhia sopassa enemmänkin. Laura Cox Burning Bright Ear Kitaristi Laura Coxia voi hyvällä syyllä kutsua modernin ajan rocktähdeksi. Ehkä metalli on vaikea genre tällaisille aiheille. Tindersticks hengittää rockin lisäksi myös chansonia. ARTTU TOLONEN HHHH Ikinä Millenniaalin itsehoito-opas epävarmaan aikuisuuteen Sakara ”Pysyy perse kermassa eikä tartte vaivautua / kunhan mä vaan saan elämän parasta laiffia” Näin lauletaan kouvolalais-helsinkiläisen Ikinän kaptinen ja kaikesta keekoilusta riisuttu Pilvet vetää hiljaiseksi aidolla tunteellaan ja kauneudellaan. Herkän pianointron avaama For The Beauty pysäyttää kauneudellaan jo ennen kuin albumi ehtii kunnolla alkaa. Mukana on ytimiä myöten tutkitun ja testatun beat-musiikin ja rautalankainstrumentaalien kaiku ja tenho, mutta keskittyminen suomeksi laulettuihin melodiavalioihin tuottaa intiimimmän, sofistikoituneemman ja täyteläisemmän elämyksen. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Kätevää musiikkia näin talvisin. Eli hermeettisyydessä suorastaan ryvetään. Konetomeilla maustetaan palettia hiukan paheellisemmaksi. Tähän mennessä muusikon edesottamuksia on katseltu videopalvelussa lähes 50 miljoonaa kertaa. 64 SOUNDI www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Soundien ja sävellyksien puolesta levy tuntuu myös kauttaaltaan geneeriseltä kymppiluvun melodiselta opistometallilta. Köftaa kuunnellessa vähintään naurattaa. Kertosäekoukutuksen sekä rappaamisen suhde kehittyy kohtuullisen tasapainoiseksi. Salaperäinen osoittautuu kokonaisteoksenakin yhtä taidokkaasti valikoiduksi, sävelletyksi, sovitetuksi ja soitetuksi. Pari vuotta sitten julkaistu esikoisalbumi Hard Blues Shot myi pelkästään bändin kotimaassa Ranskassa yli 10 000 kopiota, mikä takasi tien maineeseen. Cox keräsi ympärilleen yhtyeen, joka ymmärsi hänen raskaan rockin ambitioitaan. MIKAEL MATTILA HH Timo Kaukolampi Station To Station To Station Svart K-X-P:n Timo Kaukolammen tummanpuhuvan dystooppinen soololevy 1 ilmestyi toissa vuonna. Maailman paras urkusoundi. Sähköinen olemus on vanhan koulun tapaan melodinen. Muuta emme tiedä eikä kai ole väliksikään. Jotain yllättäviä elementtejä tähän kaipaisin. Rautalankarockin ja -iskelmän sulautuminen yhteen onnistuu tiiviissä yhteistyössä 60-luvun veteraanien ja vierailijoiden avulla. Ensi kerralla kannattaisi keskittyä sen hengessä vain siihen oikeaan asiaan ja jättää pateettinen kuoleman kanssa flirttailu sikseen
W A N H A T Y O S K I . Ei nyt ehkä ihan kuitenkaan, mutta faneille sopiva perushyvä live se kuitenkin on. 1 . Tästä huolimatta yhtyeen sopivasti homeinen meno on kuitenkin hyvää tasoa, etenkin alan harrastajille. 1 2 . 1 2 . H A M I N A N WA N H A N T Y Ö S K I N H Y V Ä N M I E L E N J O U L U A A T T O ( I L M A I S T A P A H T U M A / V A P A A P Ä Ä S Y ) K E 2 5 . Osa sovituksista ja suoritteista jää vähän puolitiehen. 1 . T H E 6 9 E Y E S T I 2 4 . Jatsitupakki ennemminkin. SOUNDI 65 That Lonely Yet toimii kauniisti Jorkka Kääriäisen sanoilla. Se olisikin ehkä toiminut paremmin keskivaiheen välisoittona kuin levyn päätösraitana. F I S I B E L I U S K A T U 2 8 , 4 9 4 H A M I N A + 3 5 8 4 4 7 9 5 5 3 8 • T Y O S K I @ W A N H A T Y O S K I . Tuotannollisesti albumi on melko kotikutoinen. S I N I T A I V A S L A 1 8 . Jammailu ja spontaani ote kuuluu otteissa rentoutena mutta toisaalta myös jonkinlaisena viimeistelemättömyytenä. A N D Y M C C O Y B A N D T H E 6 9 E Y E S WA L D O ’ S P EO P L E MOV E T R O N A N DY MCCOY Levyarvostelut 11_19.indd 65 5.12.2019 8.47. 1 . 1 2 . VESA SILTANEN HHH www.soundi.fi W W W . Tässä ristiaallokossa seilailua tapahtuu niin raidasta toiseen kuin biisien sisällä, mutta kaikki tapahtuu aina tyylitajuisesti ja luontevasti eikä kuuntelijaa yritetä kampittaa itsetarkoituksellisella outoilulla. Toistakymmentä vuotta häärännyt yhtye pöristelee mielenkiintoisen utuisissa sfääreissä. 1 2 . F I P E 2 . VESA SILTANEN HHHH The Fërtility Cült Kosmodysseia Omakustanne Tamperelainen psykerock-yhtye leipoo huuruista kakkua, kuten asiaan kuuluu. Videopuoli tuo sentään jotain lisäarvoa, sillä kitaristipari Adam Zaarsin ja erityisesti balettitanssijan lailla keikaroivan Jonathan Hulténin liikkuminen tuovat eloa, jota esimerkiksi teatterin penkeissä paikallaan istuva yleisö ei tuo. Materiaali liitelee mainiosti härmistellen, mutta ei äidy liian hapokkaaksi. Y S Ä R I B I L E E T : WA L D O ’ S P E O P L E P E 1 . Aivan coverien rinnalla ovat Tiilikaisen omat killerikipaleet Salaperäinen, Nuku hyvin sekä Tapani Baggen maukkasti sanoittama napakka rytmipala Jälkijuna. 1 2 . Oikeastaan levyn ainoa kauneusvirhe on Phase II, joka jumittaa liiaksi paikallaan lähtemättä vaadittuun lentoon. Alive & Dead kuulostaa paperilla erikoisemmalta kuin mitä se lopulta onkaan. Albumilla palloillaan rakenteellisesti tarkemmin määritellyn progressiivisen hevin, improvisaatiolle tilaa antavan ilmavan maalailun sekä elektronisten äänimaisemien välillä. Äänitallenteella ammattimainen ryhmä vetää rutiinisuoritusta eikä levystä oikein löydä muuta moitittavaa kuin aavistuksen tuhnu miksaus, jossa laulu tahtoo hukkua kaiken alle. 1 . Bändi ei myöskään vaikuta tuuttaavan missään vaiheessa sielunsa kyllyydestä. Paikan päällä konsertti on varmasti ollut vaikuttava kokemus, mutta videolta Södra Teaternin taika ei oikein välity. 1 2 . Tilaisuus ikuistettiin bändin ensimmäiseksi livejulkaisuksi. Saatekirjeessä kehutaan Alive & Deadia uudeksi klassikoksi Iron Maidenin Live After Deathin ja Judas Priestin Unleashed In The Eastin rinnalle. Y S Ä R I B I L E E T : M O V E T R O N P E 1 7. Meno on ikiaikaista niin asenteeltaan kuin instrumentaatioltaankin, eikä hommassa paljon hittitehtailu tuoksahda. S C A N D I N A V I A N H U N K S T O 2 6 . S A I J A T U U P A N E N & E X M I E H E T L A 2 1 . Instruista kuulaan viileä Archipelagosävelmä on Johnnyn vanhaa Soundsreserviä ja harras Tähtisumua on Remun kapakkaswingejä. Soundiinkin kaipaisi lisää muhkeutta ja rohkeaa sekopäisyyttä, jotta se todella jysähtäisi tajuntaan. ASKO ALANEN HHHH Lauri Porra Flyover Ensemble Dust Ranka Porran meriitit ja monipuolisuus säveltäjänä ja soittajana toki tiedetään, mutta myönnän tarttuneeni instrumentaalifuusiojazzrockprojektin Dust-levyyn toivoen parasta ja peläten pahinta. Taitavaa soittoa on hyvin nautinnollista kuunnella. K A R I V E P S Ä & O N N E N M A A L A 1 1 . Saksofonin johdattaman pörisevän, paukkuvan ja pulputtavan materiaalin äärellä jää kaipaamaan sitä maagisen katharttista yli-inhimillistä myllytystä, joka yhdistää tajunnan gaian mystiseen sykkeeseen. KIMMO K. T A P A N I N P Ä I V Ä N P Ä I V Ä T A N S S I T K L O : 1 4 – 1 8 T I 3 1 . F I E N N A K K O L I P U T : T I K E T T I . Kaksi bonusbiisiä vangitsee bändin lopuksi elävänä Hämptonin Suisto-klubilla. KOSKINEN HHH Tribulation Alive & Dead At Södra Teatern Century Media Goottirockia ja death metalia omalaatuisesti yhdistelevä ruotsalaisyhtye konsertoi joulukuussa 2018 Tukholman Södra Teaternin komeissa tiloissa esittäen kriitikoiden ja yleisön ylistämän Down Below (2018) -albuminsa kokonaisuudessaan sekä valittuja paloja kahdelta sitä edeltäneeltä levyltään. Vaikka projekti luonnollisesti henkilöityy Porraan, saavat myös Mikko Kosonen (kitara), Aki Rissanen (koskettimet), Juho Viljanen (pasuuna, lyömäsoittimet), Ville Pynssi (rummut) ja Samuli Kosminen (lyömäsoittimet, audio treatmentit) hyvin tilaa tonteillaan. Jo ensikuuntelu onneksi karisti turhat epäilyt mielestä ja levy paljastui kiehtovaksi ja mainioksi teokseksi. Hawkwindiä ja häröjatsia on kuunneltu, ja laitettu varmuudeksi Pink Floydin korvajuliste seinään inspiraatioksi
1970-luvun alussa hän lähti opiskelijaseminaariin Moskovaan ja päätyi voittamaan sikäläisen laulukilpailun. Ja tosiaan, tätä musiikkia lienee vaikea kuvailla muulla sanalla kuin ”kaurismäkeläinen”. Hitorine no komoriuta / Yksin nukkuvan kehtolaulu 6. Shikararete / Saatiin toruja 14. Kuro no funaiuta / Musta venelaulu* 5. Chiisai aki mitsuketa / Löytyi pieni syksy 12. Levyn kansiteksteissä Shinohara vakuuttaa, etteivät laulut kerro sinällään koti-ikävästä. Vuosikaudet Toshi opiskeli suomea ja teki hanttihommia, muun muassa pitkän uran tarjoilijana. Se on taasen läpileikkaus kotimaiseen lauluperimään sisältäen japaninnoksia sellaisista klassikoista kuin Paratiisi ja Minä olen muistanut. Rakkaus laulamiseen ei kuitenkaan kadonnut, ja vuonna 1993 ilmestyi levyllinen – otsikkonsa mukaisesti – japanilaisia lauluja. Vuonna 2012 ilmestyi ”trilogian” kolmas osa, Suomalaisia lauluja japaniksi. Laitakaupungin valot -elokuvassa hän taasen laulaa venäjäksi. Ne tekevät yksityisen yleiseksi ollessaan Shinoharan omaa henkilökohtaista dna:ta, mutta samalla ne ovat myös hänen kotimaassaan laajalti tunnettuja ikivihreitä. MIKAEL MATTILA Julkaistu: 1993 File under: Folk Kappaleet: 1. Sayoonara no sekai / Hyvästien maailma* 9. Nämä ovat pittoreskeiksi kahvilatulkinnoiksi sovitettuja, nylonkielisen kitaran ja pienen bändin tyylikkään säestyksen ympärille rakentuvia, elokuvallisia laulelmia. Ijanaino shiawase naraba / Ihanaa, olen onnellinen 4. Yoake no uta / Päivänkoitto 10. Tämän lisäksi Shinohara on myös kääntänyt romaaneja japaniksi, muun muassa Arto Paasilinnaa. Kustantaja Aki Kaurismäki totesi sen olevan ”mahdollisesti viimeinen Suomessa tehty vinyylilevy”. Yuki no furu machi o / Sataa lunta* 11. Tässäkin ekspatriaatin albumin mittaisessa laulukirjassa soi hilpeä molli ja slaavilainen iskelmädraama – eli melkoisen suomalainen sävelmaailma. Yhtenä esimerkkinä raastavan kaunis Musta venelaulu, jonka kertojahahmo soutaa ikuisesti rakkaansa perässä. Akatonbo / Punainen sudenkorento 7. Vuonna 1945, keskellä toista maailmansotaa, Tokiossa syntynyt ”Toshi” innostui teininä rockista ja iskelmästä, toimi vasemmistolaisessa opiskelijaliikkeessä, opiskeli venäjää ja rakastui sittemmin Bob Dylaniin, Pete Segeriin ja neuvostolauluntekijä Bulat Okudzavaan. Kenties juuri tämän pienuuden intensiteetin takia Aki Kaurismäki otti kustantamisen lisäksi Toshin myös elokuviinsa: tämä esittää tältäkin levyltä löytyvän Sataa lunta -kappaleen Boheemielämää-elokuvan lopussa. Sille tielleen hän jäi. Gondora no uta / Keinulaulu 16. Hän päätyi myös kääntämään muutamia suomalaisia romaaneja japaniksi. Yamaotoko no uta / Vuorikiipeilijän laulu 13. Vuonna 1976 hän muutti Tokiosta Karkkilaan. Tookue Ikitai / Haluan mennä kauas 2. Itsuki no komoriuta / Itsukin kehtolaulu 15. 66 SOUNDI Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta T oshitake Shinoharan elämä on kuin kirjoitettu elämänmakuisen ja sympaattisen henkilökuvadokumentin aiheeksi. Vuonna 1996 Shinohara julkaisikin levyllisen myös venäläisiä lauluja. Samalla hän korostaa – kuten monet muut ennen ja jälkeenkin – ettei suomalaisen ja japanilaisen mielenmaiseman välillä ole oikeastaan paljoakaan eroa. Takeda no komoriuta / Takedan kehtolaulu 3. Natsu no omoide / Muisto kesästä 8. Kyoo no hi wa sayoonara / Tänään sanotaan näkemiin * = Aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: Nick Drake Sami Kukka Barbara Helsingius Cornelis Vreeswijk Joni Mitchell ”Shinohara pyrkii ilmaisemaan tunteen mahdollisimman pienesti, kuin sängyn laidalta jutellen.” Toshitake Shinohara Laika Japanilaisia lauluja Kiven alta 11_19.indd 66 3.12.2019 15.59. Suunnilleen kaikki kappaleet löytyvät myös Youtubesta koreilevampina, usein kimaltaviin asuihin pukeutuneiden naislaulajien versioina, mutta Shinohara pyrkii ilmaisemaan tunteen mahdollisimman pienesti, kuin sängyn laidalta jutellen. Syynä oli Rakkaus Moskovassa kohdattua Riittaa kohtaan
MIKSI JOULULAULUT SOIVAT KAUPOISSA. Siksi musiikin vaikutusta on tutkittu paljon. Kuitenkin, kun taustamusiikkia käytetään yritystoiminnassa, on luonnollista miettiä myös sen hyötyä yrittäjälle. Tutkimusten mukaan oikein valittu ja tuttu taustamusiikki saa asiakkaat viihtymään pitempään ja ostamaan enemmän. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A pitää siitä (Garlin & Owen 2006; Grewal et al., 2003). LAURI KAIRA Tuttu taustamusiikki saa asiakkaat viihtymään ja lisää myyntiä. JA JOULUMUSIIKKI Ruotsissa on tehty oma tutkimuksensa joulumusiikista. Tulos oli yllättävän selvä. Milliman teki 1980-luvulla yhdeksän viikkoa kestävän tutkimuksen supermarketissa. Musiikki on arvokasta musiikkina. Kerrotaanpa tästä 5-6 esimerkkiä. VIISI TUTKIMUSTA ... Se osoitti, että rauhallinen taustamusiikki sai asiakkaat viipymään kaupassa pitempään ja käyttämään enemmän rahaa. Me musiikinharrastajat mittaamme musiikin arvoa harvoin sen tuoman hyödyn kautta. Klassinen musiikki sai ihmiset valitsemaan kalliimpia viinilaatuja (Areni & Kim, 1993). Kaupoissa kierrellään Joulumaan ja Petteri Punakuonon tahtiin. Vaikkei tulosta ihan euron tarkkuudella kannata ajatella, tämä tutkimus kertoo paljon. Vuonna 2012 haastateltiin asiakkaita, jotka kävivät kuluttajaelektroniikkaliikkeessä. Miksi joulumusiikkia soitetaan. Musiikki voi vaikuttaa jopa ostopäätöksiin. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Soundi gramex tulostus.indd 67 4.12.2019 10.41. ... Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Eipä siis ole ihme, että kulkuset kilisevät, porot kirmaavat ja lumihiutaleet leijailevat ostoskeskusten käytävillä jokaisena jouluna. IL M O IT U S Joululaulut ovat tulleet tutuiksi kaikille, jotka käyvät jouluostoksilla. Musiikin vaikutus on vahvin, kun asiakas tunnistaa musiikin ja GramexPress-lehden päätoimittaja Lauri Kaira käsittelee palstalla tällä kertaa samaa teemaa kuin joulukuun GramexPressin pääkirjoituksessa. Joulumusiikin soidessa asiakkaat viipyivät kaupassa keskimäärin kahdeksan minuuttia kauemmin ja kuluttivat 85 euroa enemmän (Andersson, 2012). Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 63 prosenttia asiakkaista arvioi ostavansa todennäköisesti enemmän liikkeissä, joissa on taustamusiikkia (Burleson, 1979). Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Siihen on hyvät syyt. Kauppa oli osan aikaa hiljainen ja osan aikaa soi joulumusiikki. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Hiljainen ympäristö ja nopeatempoinen musiikki vaikuttivat päinvastoin. Ronald E. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Toisessa tutkimuksessa ranskalainen musiikki lisäsi ranskalaisten viinien ja saksalainen musiikki saksalaisten viinien myyntiä (Adrian North & David Hargreaves, 1999)
Teksti: Timo Isoaho K u v a: V il le Ju u ri k k al a DYNAAMINEN PALUU KOHTI VANKKOJA JUURIA APOCALYPTICA Bazook 11_19.indd 68 4.12.2019 13.58. 68 SOUNDI 68 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa
Vaikka kyse on puhtaasta instrumentaalimusiikista, Cell-0 on silti “tiettyjen aiheiden ympärille” kasautuva konseptialbumi. Siitä nimittäin vastaa Andrew Scheps, jonka aikaisempia yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Black Sabbath, Metallica, Green Day ja Red Hot Chili Peppers. – Olemme työskennelleet täällä usein menneiden vuosien aikana. Instrumentaalialbumi Cell-0 (lausutaan cell zero) on Apocalyptican yhdeksäs pitkäsoitto, ja sen myötä nelikko palaa alkuaikojensa tunnelmiin varsin monin tavoin. Palataanpa vielä dynaamiselta, raivokkaalta ja päällekäyvältä soundaavan albumin miksaukseen. Kaksikon ensimmäinen yhteistyön hedelmä saapui markkinoille jo viime kesänä, kun Apocalyptica julkaisi oman sovituksensa Sabatonin viimeisimmän The Great War -albumin Fields Of Verdun -ykkössinglestä. Albumin kansivihkosta löytyy myös jokaiseen biisiin liittyvä maalaus, ja ne kaikki luovat lisävaloa konseptin suuntaan. Niin, siinähän ei ole varsinaisesti mitään outoa, että Sonic Pumpin tarkkaamossa istuskeleva Apocalyptica-miehistö hehkuttaa Cell0:a maasta taivaaseen – niinhän jokainen uuden albumin julkaisuun valmistautuva itseään kunnioittava bändi tekee –, mutta selvästi harvinaisempaa on se, etteivät muusikoiden lausumat ylistävät sanat tunnu tämän pitkäsoiton tapauksessa turhalta sanahelinältä. Lopputuloksen jylhä visuaalisuus herättää muusikoissa ansaittua ihailua. Tämä ei ole sisänsä kovin iso yllätys, sillä yhtyehän valmisteli Cell-0:a samaan aikaan, kun se kiersi maailmaa ensimmäisen levynsä, instrumentaalituotos Plays Metallica By Four Cellosin juhlistuksen merkeissä. Kun valmistelimme Worlds Collide -albumia vuonna 2007, Slayerin Dave Lombardo käväisi täällä purkittamassa rumpuosuudet Last Hope -biisiin. – Sabatonin basisti ja manageri Pär Sundström on mieletön visionääri. Muusikoiden tämänkertaisen Sonic Pump -vierailun syynä on Soundin haastattelu, mutta eivät yhtyeen ilonaiheet suinkaan siihen pääty. Kun promoottorit eri puolilla maailmaa kuulivat keikkasuunnitelmistamme, tarjouksia alkoi sadella joka puolelta, ja lopulta paiskasimme pitkälti yli kaksi sataa Plays Metallica -vetoa, hymyilee Sirén. Viihtyisän studion taukohuoneen pöydällä nimittäin makaa parikin muhkeaa pahvilaatikkoa, joiden sisuksista löytyy kaivattuja esineitä – tarkemmin sanottuna jokunen Cell-0-albumin vinyyliversio. Keikoille saapui yleisöä kliseisesti sanottuna vauvasta vaariin! Lähes yhtä heterogeeninen yleisömassa täytti Hartwall-areenan viimeistä penkkiä myöten marraskuun loppupuolella, kun Apocalyptica käynnisti ruotsalaisen Sabatonin kanssa tehtävän Euroopan-kiertueen. Käynnistimmekin Hartwall-keikan Cell0:lta lohkaistulla Ashes Of The Modern World -singlellä, ja uuden materiaalin livenä paiskaaminen tuntui mahtavalta. – Vaikka rakastammekin Metallican tuotantoa yli kaiken, tuntui silti hemmetin hyvältä päästä muokkaamaan settilistaa uusiksi. – Oli myös hienoa, että osa juhlakiertueen keikoista tapahtui klassisen musiikin esittämiseen tarkoitetuissa konserttisaleissa, ja tämä toi kaivattua vaihtelua rockareenoilla soittamiseen. Klasaripaikoissa oli myös helppo nähdä, miten laaja-alainen Plays Metallica By Four Cellos -albumin ja yleisemmin koko Apocalyptican fanikunta oikein onkaan. Ajattelimme samalla tehdä noin parikymmentä juhlakonserttia, mutta tämä suunnitelma kuivui kokoon heti kättelyssä... – Valmistelimme albumin materiaalia hieman uudella tavalla. Eikä ihan turhaan. – Olemme haaveilleet jo pidemmän aikaa yhteistyöstä Schepsin kanssa, mutta hän on aikaisemmin tuntunut saavuttamattomalta kaverilta – esimerkiksi hintalappunsa puolesta, sanoo Toppinen. – Päätimme valmistella kappaleet omin päin alusta loppuun – paitsi miksauksen osalta. Apocalyptican ja Sabatonin yhteispeli ei suinkaan rajoitu tähän yhteen Euroopan-kiertueeseen. Ja hyvä niin, sillä Cell-0 on parhaan kuuloinen Apocalyptica-pitkäsoitto ikinä! ”Kun nauhoitimme ja julkaisimme debyyttimme, ajattelimme – tai toivoimme – sen myyvän tuhat kopiota. No, lopulta sitä kaupattiin pari miljoona.” K u v a: V il le Ju u ri k k al a Bazook 11_19.indd 69 4.12.2019 13.58. Tällä kerralla kirjoitimme kappaleita aluksi omin päin ja nauhoitimme sen jälkeen kustakin aihiosta hyvälaatuisen demon – ja vasta sen jälkeen toimme biisiaihioita muiden kuultavaksi, kuvailee Kivilaakso. – Jo muutaman kerran mainittu Plays Metallica By Four Cellos -kiertue päättyi Ukrainaan marraskuun alkupuolella, ja jo parin viikon päästä tapahtunut Helsingin-konsertti oli Cell-0-maailmankiertueen ensimmäinen veto. – Emme halua ohjata kuulijoiden ajatuksia liian vahvasti, mutta toki levyn teemasta voi tehdä jotakin päätelmiä Ashes Of The Modern Worldin, En Route To Mayhemin ja Beyond The Starsin kaltaisten otsikoiden pohjalta – se on selvää, että kappaleissa liikutaan suurien asioiden ja tunnelmien äärellä. – Tällainen työskentelytapa vaatii tietenkin sataprosenttista uskoa yhtyekavereiden ideoihin ja taitoihin, mutta meidän välillemme on kehittynyt sokea luottamus menneiden vuosien – vuosikymmenien! – aikana. Emme siis olleet poissa lavoilta mitenkään liian kauan, nauraa Kivilaakso. – Julkaisimme Plays Metallica By Four Cellosin uuden version kesällä 2016, levyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi. En tiedä, oliko tämä ensimmäinen kerta populaarimusiikin historiassa, kun joku yhtye julkaisee oman sovituksensa toisen bändin tulevaa levyä promotoivasta singlestä – vieläpä ennen kappaleen alkuperäisen version julkaisua –, mutta ei tällaisia tempauksia ainakaan liian usein ole tehty! Uppoudutaanpa tässä vaiheessa vähän tarkemmin Apocalyptican yhdeksännen studiolevytyksen maailmaan. Jossakin vaiheessa yksinkertaisesti teimme sellaisen päätöksen, että “fuck it – tehdään tämä juttu nyt itse”. No, lopulta sitä kaupattiin pari miljoonaa, naurahtaa Toppinen. Kolmisen vuotta myöhemmin, kun teimme 7th Symphony -pitkäsoittoa tuottaja Joe Barresin kanssa, palasimme taas Sonic Pumpille, muistelee Toppinen ja jatkaa: – Kun aikoinaan mietimme parasta mahdollista nauhoituspaikkaa ensi vuoden alussa ilmestyvälle Cell-0-albumille, tämä studio tuli saman tien mieleen. Apocalyptican sataprosenttista luottoa omaan tekemiseen kuvaa myös se, ettei yhtye halunnut tällä kerralla pestata ulkopuolista tuottajaa. – Tällä kerralla halusimme katsoa kortit loppuun asti, ja sitten paljastuikin, että Scheps diggaa bändin meiningistä ja haluaa miksata albumin. SOUNDI 69 E letään läpeensä harmaata marraskuun lopun iltapäivää, ja Apocalyptican nelikko – sellistit Eicca Toppinen, Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen sekä rumpali Mikko Sirén – on saapunut Helsingin Kalasataman tuntumassa sijaitsevalle Sonic Pump -studiolle. Paikka on Apocalypticalle erittäin tuttu. Cell-0 on nimittäin alusta loppuun niin totaalisen hurjapäistä, tunnelmien äärilaidasta toiseen jyskyttävää ”sellometallista” tykitystä, että varomaton kuulija on pudota kappalemateriaalin äärellä penkiltä kerran jos toisenkin. Kyseessä oli pistokeikka, sillä muutaman viikon mittainen rundi käynnistyy toden teolla vasta tammikuun loppupuolella. – Tavallaan tässä hommassa kävi vähän samalla tavalla kuin 90-luvullakin: kun nauhoitimme ja julkaisimme debyyttimme, ajattelimme – tai toivoimme – sen myyvän tuhat kopiota
Lähdetään vaikka siitä, että kiersimme De Mysteriis Dom Sathanasin juhlistuksen merkeissä varsin ahkerasti vuonna 2017, ja se jätti meihin pysyvät jälkensä. VOIMAKASTA, TERÄVÄÄ JA UHKAAVAA ”Olen ollut esimerkiksi pääministerimme virka-asunnossa vastaanottamassa kunniakirjaa Norjan tunnettuuden eteen tekemästämme työstä.” K u v a: St ef an R ad u ta vasta 15–16-vuotiaita, mutta nuoresta iästä huolimatta olimme täysin omistautuneita bändille. – Vuonna 2004 ilmestynyt Chimera onnistui varsin hyvin, mutta lokakuun lopulla julkaistu Daemon on toki tällä hetkellä niin lähellä sydäntä, että olen valmis nostamaan sen erääksi uramme ehdottomista huippuhetkistä, Stubberud miettii. Jos mietin edellisiä levyjämme (Ordo Ad Chao (2007) ja Esoteric Warfare (2014)), niin näiden julkaisujen kappaleiden soittaminen livenä oli... – Asiat ovat siis hieman muuttuneet 90-luvusta, jolloin Norjan hallitus piti meitä vakavana uhkana koko valtion turvallisuudelle! 70 SOUNDI Bazook! Teksti: Timo Isoaho > Kun aloimme valmistella Daemonin materiaalia, De Mysteriisin ainutlaatuinen tunnelma löysi tiensä myös uusiin biiseihin, sanoo Stubberud. Koulupäivän jälkeen lähdimme jakamaan lehtiä ja ostimme jokaisella ansaitsemallamme pennillä soittimia ja muuta yhtyeen tarvitsemaa laitteistoa. – Syitä on monia. Miksi palikat osuivat Daemonilla niin hyvin kohdalleen. Niin, olisivathan he myös voineet informoida meitä jo projektin alkuvaiheessa, että tällainen leffa on ylipäänsä tekeillä. – Toiseksi työskentelimme studiossa pitkäaikaisen livemiksaajamme Tore Gunnar ”Necromorbus” Stjernan kanssa, ja pitkälti hänen ansiostaan Daemon soundaa voimakkaalta, terävältä ja uhkaavalta. – Kun perustin Mayhemin Øystein ”Euronymous” Aarsethin ja Kjetil Manheimin kanssa, olimme Bazook 11_19.indd 70 4.12.2019 13.58. Kun ihmisiä alkoi menehtyä ja kirkkoja palaa 1990-luvun alussa, black metal -muusikoita pelättiin ja vihattiin koko Norjassa. Stubberud on nähnyt ja kokenut norjalaisessa metalliskenessä kaiken. Nykyään tilanne on kääntynyt päälaelleen. – Ihan ensimmäisenä mieleeni nousee termi sinnikkyys, joka toki kuvaa myös koko bändin uraa, sanoo Stubberud. – Rakastan Daemonia senkin vuoksi, että albumin biisit toimivat loistavasti myös lavaolosuhteissa. No, minun kohdallani tämä jatkuu edelleen, eikä loppua todellakaan näy. Vastaukseni on joka tapauksessa aina sama: se, että Mayhemin kaltaisen underground-yhtyeen urasta on väännetty tuollainen sensaatiohakuinen ”Hollywood-elokuva”, on yksinkertaisesti väärin. Olen ollut esimerkiksi pääministerimme virka-asunnossa vastaanottamassa kunniakirjaa Norjan tunnettuuden eteen tekemästämme työstä, hymähtää Stubberud. Tampereen Pakkahuoneella istuskeleva bassotaiteilija Jørn ”Necrobutcher” Stubberud, eräs Mayhemin perustajäsenistä, on varovaisesti samaa mieltä. Ehkä me olisimme jopa auttaneet Åkerlundia. – Kaikki kyselevät leffasta, eikä se minua sinänsä haittaa. – Mayhem on eräs tunnetuimpia brändejä, mitä maastamme on koskaan tullut. Treenasimme alkuaikoina 5-7 kertaa viikossa, monta tuntia kerrallaan, sillä Mayhem oli käytännössä koko elämämme. no, hieman haastavaa. Hah hah! Yhtyeen tunnettuutta viime aikoina on lisännyt ruotsalaisohjaaja Jonas Åkerlundin elokuva Lords Of Chaos, joka kertoo norjalaisen black metal -skenen aikoinaan alulle paaluttaneen Mayhemin varhaisaikojen hurjan tarinan. Päällimmäisin syy on norjalaisen äärimetallilegendan uran kuudes studioalbumi Daemon, joka on ainakin yllekirjoittaneen mielestä parasta, mitä oslolaiskopla on saanut aikaiseksi sitten klassisen De Mysteriis Dom Sathanas -pitkäsoiton (1994). ”V anhassa vara parempi” on toki läpeensä kulunut sanonta, mutta vuonna 1984 perustetun Mayhemin kohdalla se puolustaa paikkaansa hyvinkin osuvasti. No, emme ehkä sentään! Hah hah! Millaisia Mayhemin alkuajat oikeasti olivat
Lordi tulostus.indd 71 3.12.2019 14.42
Veli Gunnar Göteborgista ponnistaa myös Bror Gunnar Jansson, yhden miehen yhtye, jonka uutuuskiekko kantaa makaaberia nimeä They Found My Body In A Bag. Veli Gunnar hallitsee jaloillaan mestarillisesti bassorumpua, hihat-symbaaleja sekä virvelirumpua, soittaa kitaraa hyvin ja laulaa fiiliksellä. Tästä voi huoletta käyttää nimitystä hardcore blues. Rumpalina toimii Leinon pitkäaikainen soittokumppani, nykyisin tanskalaistunut Mikko Peltola. Steve ”West” Weston edustaa brittiharpistien kärkeä ja soittaa muun muassa Wilko Johnsonin ja Roger Daltreyn taannoisella kimppa-albumilla Going Back Home ja on vaikuttanut Trickbagin ohella myös muiden muassa Big Town Playboysissa ja Muddy Watersin pojan Mud Morganfieldin bändissä. Samoihin aikoihin hän alkoi myös kiertää isoja festivaaleja Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Australiassa. Muun muassa Magic Samilta vaikutteita saanut Radcliff nousi suuren yleisön tietoisuuteen 1980ja 90-lukujen taitteessa levytettyään neljä albumia maineikkaalle Black Top -levy-yhtiölle. 72 SOUNDI E-Liike > Roots-maailman kuulumisia Teksti: Esa Kuloniemi Veljeyttä ilman rajoja Trickbag taiteen alttarilla. Mies keikkailee edelleen ahkerasti New Yorkin osavaltiossa ja tekee säännöllisesti kiertueita Euroopassa tällä levyllä kuultavan ryhmän kanssa. Tästä ei tosiaan bailublues parane. Basisti on ruotsalainen Magnus Lanshammar, jonka göteborgilaisbändi The Kokomo Kings on myös ilahduttanut ystäviään uudella pitkäsoitolla. Hard Hitting -albumilla rumputontista vastaa aiemmin mainittu Mikko Peltola ja rytmikitarasta sekä muutamasta maukkaasta soolosta helsinkiläinen pitkän linjan kitaristi Jonne Kulluvaara. Laulusolistinsa Tommy Mobergin tehokkaan lavakarisman puskema, valiomuusikoista koostuva bändi tekee rokkaavalla asenteellaan selvää jälkeä pidoissa kuin pidoissa, ja onkin Pohjoismaiden aktiivisimpia blueskokoonpanoja. Lähestymistapa on minimalistinen, dramaturgisesti vaihteleva ja kategorisesti alt.bluesia hienoisella taide/goottitwistillä. Otsikolle on katetta, sillä kokonaisuus ammentaa inspiraationsa rikoskirjallisuudesta nordic noir -hengessä. Täysin livenä studiossa rykäisty kokonaisuus on raaka ja hienostelematon. Ei ole tarvetta, kun tulivoimaa riittää omastakin takaa. Uudella albumillaan Trickbag juhlistaa 25-vuotista uraansa ja on vuosien ja kilometrien myötä kypsynyt levytysmateriaalinsa suhteen 100-prosenttisen omavaraiseksi, eikä briljeeraa enää edes amerikkalaisilla solistivierailla, kuten joskus aiemmilla julkaisuillaan. Trickbagissa vaikuttavat kitaristi Tomi Leino (Suomi) ja basisti Lars Näsman (Ruotsi) ovat mukana myös bändissä niin ikään vaikuttavan brittiharpisti West Westonin sooloalbumilla West Street. Fighting Fire With Gasoline sisältää 12 omaa, Lanshammarin nokkelasti kynäilemää ja äärimmäisen tyylitajuisesti 50-luvun Yhdysvaltojen Memphisiin ja Chicagoon kallellaan olevalla retromeiningillä toteutettua stygeä. T rickbag on ruotsalais-suomalais–englantilainen blueskollektiivi, joka keikkailee säännöllisesti myös Suomessa. Tomi Leino, Johan Svensson, Tommy Moberg ja Lars Näsman. Vas. Kokonaisvaikutelmaa tehostaa albumin kansi, jossa Radcliff poseeraa siivouskomeron ovella. Kuvan ulkopuolelle jäivät pianisti Fredrik von Werder ja harpisti West Weston. Myös newyorkilainen blueslegenda, kitaristi-laulaja Bobby Radcliff on julkaissut pitkästä aikaa uuden albumin nimeltä Hard Hitting, joka on kahden aiemmin mainitun tavoin äänitetty Suomessa Tomi Leinon Suprovox-studiolla. Sooloalbumillaan hän osoittaa olevansa paitsi Chicagon ja Yhdysvaltain länsirannikon tyylit vakuuttavasti taitava harppuässä, myös erinomainen laulaja sekä nokkela biisinikkari. TRICKBAG: 25 Years Of Houserockin’ Rhythm'n'Blues! (Magic) THE CINELLI BROTHERS: Babe Please Set Your Alarm (The Cinelli Brothers) THE KOKOMO KINGS: Fighting Fire With Gasoline (Rhythm Bomb) WEST WESTON: West Street (Magic) BIG BAND OF BROTHERS: A Jazz Celebration Of The Allman Brothers Band (New West) BROR GUNNAR JANSSON: They Found My Body In A Bag (Playground) BOBBY RADCLIFF: Hard Hitting (Homework) E-liike 11_19.indd 72 3.12.2019 16.07
OULU 3.-4.7. Veljekset Cinelli ja Allman Maailmanluokan bluesia voi tulla nykyisin mistä tahansa. Harmi, mies kun on ehdottomasti seuraamisen arvoinen tapaus. PORI 21.-22.8. Tästä vintagenarkkareille mainio laulumikki vaikkapa äänityksiin, joissa voi livenä väännellä erikoisefektiä wah-nupikasta. Näemmä mikin impedanssi ja muut ominaisuudet on sovitettu juuri kitarakamoihin liittämiseen. Vuonna 2014 toimintansa lopettanut The Allman Brothers Band oli kokoonpano, jonka tunnusomaiset rockin, bluesin, jazzin ja countryn ainesten yhdistely ja pitkät improvisoidut jamiosuudet lunastivat sille ikonisen aseman jam band -skenen uranuurtajana. JOENSUU 7.-8.8. Hanurissa on päälle/pois-kytkin sekä hupaisa wah-wah-potentiometri. Se ei poimi kahta senttimetriä kauempaa mitään muita ympärillä olevia ääniä, mikä on loistava ominaisuus lo-fi-estetiikkaa diggaaville. Suomalaisiin tämä ei tunnu tehoavan, sillä taannoinen Malmitalon konsertti Helsingissä veti vain kourallisen yleisöä. Ehdoton suositus Allman-fanin pukinkonttiin! V ahvistetun laulun kuuluminen on aina ongelma möykkäorkestereissa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Aktiivinen teesihti KOKO KANSAN ROCK-FESTIVAALI KUOPIO 12.-13.6. Mutta kun kytkimme laitteen ihan tavallisella plugipiuhalla Marshall-putkicomboon alkoi ilmoille purkautua mukavan vanhahtavaa, honottavaa ja kaiken läpäisevää ääntä ilman kierto-ongelmia. Tunne edellä. Esa oli napannut Custom Soundista testiin mielenkiintoisen Zvex TB-2 Tea Ball -laulumikrofonin, joka näyttää ihan teesihdiltä tai kärpäspyydykseltä. southern rock -yhteisöön ja tuohon fakkiin niputtaminen olisikin suorastaan loukkaavaa musiikissaan monesti jazzillisesti polveilevan veljesyhtyeen ilmaisulle. LISÄÄ ARTISTIJULKAISUJA 1.2.2020! KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT/LISÄTIEDOT JA OSTA LIPUT OSOITTEESTA ROCKINTHECITY.FI LIPPUJEN HINNAT: PE 39,90 € / PE PRIORITY 64,90 € LA 39,90 / LA PRIORITY 64,90 € / 2 PV 69,90 € / 2 PV PRIORITY 114,90 € HINNAT 1.2.2020 ALKAEN: PE 44,90 € / PE PRIORITY 69,90 € LA 44,90 / LA PRIORITY 69,90 € / 2 PV 69,90 € / 2 PV PRIORITY 119,90 € E-liike 11_19.indd 73 3.12.2019 16.07. SOUNDI 73 Synkkää, raakaa ja kaunista musiikkia tuottavalla Bror Gunnarilla riittää meriittejä: 20 000 myytyä levyä, yhteensä miljoonia nettikuunteluita ja ylistystä lehdissä. LAPPEENRANTA 31.7.-1.8. KOUVOLA 10.-11.7. JYVÄSKYLÄ 14.-15.8. Bändin sielu on kitaristi Marco Cinelli, joka laulaa sielukkaasti ja soittaa paljain käsin (siis ilman plektraa) piuha suoraan vahvistimeen. Mikrofoni on hyvin epäherkkä, joten siihen pitää laulaa turpa aivan grillissä kiinni. On mahtavaa huomata, kuinka homogenisesti mutta rikkaasti Allman-bravuurit kuten Statesboro Blues tai raastava bluesballadi It’s Not My Cross To Bear taipuvat big band -muotoon tippaakaan alkuperäisestä hengestään menettämättä. Puhumattakaan jo valmiiksi jazzillisista Whipping Postista ja In Memory Of Elizabeth Reedista. Mikki on pienuudestaan huolimatta aktiivinen, pitää sisällään kaksi nappiparistoa, ja siinä on nerokas magneettikiinnitteinen pop-filtteri. Hinta on noin 429 euroa. Levyllä Big Band Of Brothers: A Jazz Celebration Of The Allman Brothers Band kuullaan vokalisteina Ruthie Fosteria, Marc Broussardia ja kitaristeina Tom Wolfea ja Jack Pearsonia, joka itse asiassa soitti Allmaneissa melkein kolmen vuoden ajan. Nuoremman polven blueskokoonpano Cinelli Brothers on koottu Lontoossa, mutta sen jäsenistöstä kolme neljäsosaa on lähtöisin Italiasta. Mahdollisesti tästä johtuu, että Allman Brothers ei koskaan tunnustautunut kuuluvansa ns. RAUMA 26.-27.6. Vaikka watteja PA-kamoissa piisaa ja käytössä on markkinoiden paras mikrofoni, saa huonona päivänä laulusta juuri ja juuri selvää. Iskimme aluksi mikin käyttöohjeen vastaisesti kiinni mikseriin ja PA-kamoihin, jolloin ulostulema oli tylsä, lattea ja suhiseva. Tätä käsitystä vahvistaa Allman Brothersin musiikin 50-vuotista taivalta kunnioittava uutuusalbumi, jolla kuullaan Allman-klassikoista pelkkiä big band jazz -versioita. KERAVA 24.-25.7
Room Escape tulostus.indd 74 4.12.2019 10.26
Viime vuon na yhtyeeseen liittyneen Jukka Nou siaisen otettua asian hoitaakseen ol laan nyt viimein lopputuotteen ää rellä. Muisto jen terävyys kuitenkin osoittaa, että hahmot ovat yhä yhteydessä toisiinsa. Tätä solmua ei avaa ai kuisuuskaan. Se on rohkea, väri käs ja salaperäinen kokoelma erin omaisia lauluja. Mil lainen tarina histori asta rakentuu, riippuu siitä millaista tarinaa menneisyydestä halu taan kertoa. Oli ehtinyt lähes unohtua, kuinka monipuolinen jäyhän yhtyeen viides albumi on. Itseään ruotiessaan Röyhkä nimittäin tiivistää purevas ti 1960 ja 1970lukujen pohjoisen il mapiirin, joka nujersi erilaisuuden mutta sai kohokohdat erottumaan. PB SOUNDI SOUNDI 75 Routaisen pellon ruhtinaat S iihen nähden, kuinka suurta arvostusta Jolly Jumpers alan piireissä nauttii, on häkellyttä vää tajuta, kuinka huonosti sen par haimmat levytykset ovat olleet saa tavilla. Parhaimmillaan kirja tavoit taa täydellisesti sen kivuliaisuu den, jolla lapsuuden vaikutelma virrat vääntyvät nuoruuden itse tietoisuudeksi. Oivallus ei ole ainutkertainen, mutta riittää lukuohjeeksi. HANNU LINKOLA Loppuvuoden musiikkikirjoja Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Kirjan lopussa Röyhkä julkaisee esikoisromaaninsa ja le vynsä – vain huomatakseen, että hä net tulkitaan taas väärin. Erään oululaisen kohdalla tämä tarkoitti muuttumista Marjatan pojasta Kauko Röyhkäksi. Edellisestä albumista on kulunut yli kymmenen vuotta. Molemmat jul kaistaan lp:nä nyt ensi kertaa. Silti Ruis on yh tyeen näköinen: kotikutoinen mut ta maaginen. Rumpali Keijo Pirkolan, kitaristi-laulaja Petri Hannuksen ja basisti Marko Leuanniemen seuraan bändiin on sittemmin liittynyt Jukka Nousiainen. Epäsuhta itsen ja ym päristön välillä muuttuu ongelmak si vasta kun puberteetti nostaa pin taan yksinhuoltajaäidin odotusten, epätoivoisen läheisyydenkaipuun ja honteloiden tähteyshaaveiden ris tipaineen. Ansiokkaasta taustahaastattelus ta käy ilmi, kuinka merkittävässä roolissa tuottaja Jogi Kosonen on levynteossa ollut. Ruralityn maine on bändiä seu rannut vuosikymmenien varrella ehkä paremmin ja siltäkin löytyvät ne huippuhetket, joista Jolly Jum pers yhä tunnetaan. Jolly Jumpers on kautta aikain askeltanut verkkaisella tahdilla. Näistä vahvim pina hieno Dead Moon cover Dagger Moon ja tietenkin hyytävä Areavaara Murder, suomalaisen mur hakantrin ehkä syvin viilto. Toivottavasti viimevuotinen Morning Glory single ja äskettäin heitetyt keikat enteilisivät jopa kokonaista pitkäsoittoa. Toisin kuin opuksen nimestä ja sen alaotsikosta Pyhimyksen, Heikki Kuulan ja Volin tie Maltsun getoista suomiräpin messiaiksi saattai si päätellä, kirjailija Hippo Taatila ei tyydy kertaamaan vain kymmenvuo tiaan Teflon Brothersin taivalta vaan K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_11_2019 -taitto_d.indd 75 4.12.2019 15.44. Ruis oli syvemmällä routaisessa suomalaispellossa kuin bändi kos kaan aiemmin. Askel askeleelta hän huo maa, ettei vanhaa Oulua ole enää ole massa – saati nuorukaista, joka kau pungin aikoinaan jätti. Varhaiset vuotensa Röyhkä mää rittelee onnelliseksi ajaksi, jonka tu kipisteitä ovat mummola Pellossa, metsäretket ja häivähdykset toises ta maailmasta: karttapallo, sarjaku vat, musiikki. Marjatan poika on yksilökes keinen mutta laajalle ulottuva te os. Siitä vinyy liversion julkaisu on ollut työn alla kirjaimellisesti vuosia. KAUKO RÖYHKÄ: Marjatan poika DOCENDO Nuoruusmuistel miensa alussa Kau ko Röyhkä samoaa vanhan kotikaupun kinsa katuja. Etenkin upeat puhallinsovitukset lyövät levyyn pysyvän leiman. ANTTI LUUKKANEN JOLLY JUMPERS: RUIS (JUKAN MUSIIKKI/JOTESKII GROTESKII) JOLLY JUMPERS: RURALITY (SVART) HIPPO TAATILA: Teflon Bible JOHNNY KNIGA Historiankirjoitus on tarinankerrontaa. Asiaan on nyt tullut huomattava parannus, kun sekä Rurality (1993) että Ruis (1998) ovat saaneet komeat vinyylipainokset. Unohdetusta klassikosta puhu m inen on vähän turhan juhlallista, mutta onhan Ruis jäänyt ihan liian vähälle huomiolle Jolly Jumpersin omassakin tuotannossa. Vaikka ulkopuolisen perspek tiivi tarkoittaa usein myös yläpuo lelle asettumista, pysyy Röyhkän teksti lämpimänä, empaattisena kin. Studiossa on piipahtanut iso joukko vierailijoita, joiden panos ei jäänyt toissijaiseksi koristeluksi
Ääretön ikävä ei ole se kirja, jonka Läntinen ansaitsee. 11.3. K ir ja n k u v it u st a @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT KOLMEKYMPPISEN TAMPERE-TALON KEVÄTKAUDEN OHJELMISTOSSA 13.2. Mape Ollilan kirja valottaa Lyytisen vaiheita lapsuusvuosista nykypäivään. Myös sekavia bisneskuvioita on pakko ihmetellä. KAISLA MUSTAKARTANO FLEA: Happoa lapsille LIKE Happoa lapsille on kiinnostava tarina nuoresta ”friikistä”, kuten Flea kutsuu itseään. SAMI NISSINEN SUSANNA RUUHILAHTI: Tommi Läntinen – Ääretön ikävä MINERVA Tommi Läntisen elämäkerroista tuorein kokoaa artistin uran tiiviiseen pakettiin, aallonharjoja ja pohjakosketuksia myöten. Flea paljastuu oivalliseksi kirjoittajaksi, jonka beat-henkisessä lauseessa musiikin, taiteen ja hengen ylimaallinen voima puhaltaa koskettavasti. Jo näissäkin kipupisteissä olisi oivallisen kirjan ainekset, mikäli Ruuhilahti olisi malttanut ottaa tiukemmat ohjat haastatteluiden ja toimitustyön aikana. LASSI LINNOLA MAPE OLLILA: Erja Lyytinen – Blueskuningatar DOCENDO Blueskitaristi Erja Lyytisellä on takanaan jo kohtuullisen pitkä ura, josta huomattavan osan hän on tehnyt ulkomailla. 26.2. Ruuhilahden ja Läntisen yhteisistä keskusteluista koottu kirja kahlaa epämääräisessä järjestyksessä läpi Läntisen uran. Lisäksi kirja olisi voinut avata vaikkapa Bob Dylanin bändissä soittaneen Billy Crossin antamien kitaratuntien sisältöä. Musiikki ja kirjat tarjosivat pakotien ankeasta maailmasta, mutta samalla mahdollisuuden olla osa laajempaa universumia. Kerronta on sujuvaa ja pääosin mielenkiintoista, mutta kovin syvällistä henkilökuvaa Ollila ei pääse Lyytisestä luomaan. Äskettäin veljekSanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Kerronta on rempseää, kieli mukaansa tempaavaa ja eläväistä. 10.-11.1. 3.4. Onneksi aihepiirille ei ole suotu enempää sivuja, sillä harvoin kenenkään lapsuusmuistot jaksavat kiinnostaa. 29.2. Liki 500-sivuisen eepoksen alkajaisiksi käydään läpi Pyhimyksen ja Heikki Kuulan ystävyyden alkumetrejä. 25.4. 29.4. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) TUNNELMALLISIA KOHTAAMISIA SUOMIROKIN JUHLAA Bon Scottista anekdootteja riittää enemmän kuin koko muusta AC/DC-jäsenistöstä yhteensä. MARKO SÄYNEKOSKI STEVE GORMAN, STEVEN HYDEN: Hard To Handle – The Life And Death Of The Black Crowes DA CAPO PRESS Steve Gorman on parikin kertaa lopettaneen Black Crowes -yhtyeen entinen rumpali, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen muistelmateoksen omasta reissustaan yhtyeen pönttöjen takana. 22.3. Lauri Porra Flyover Ensemble Xantone Blacq Band (UK-FIN) Pimeys Someone Like You Adele Songbook (UK) Ian Anderson plays Jethro Tull (UK) Barbara Hendriks (USA) Tapiola Sinfonietta: Dance Music Symphony Shirley Sparks (USA) & Antti Sarpila Swing Band: Peggy Leen lauluja Patti Austin (USA) plays Ella Fitzgerald Anssi Kela: Mun täytyy kävellä näin –elämäkertakonsertti Sorsaklubi: Michael Monroe Sorsaklubi: Klamydia Sorsaklubi: Neljä Ruusua Topmost Tuomari Nurmio & Tohtori Hillilä Sorsaklubi: The 69 Eyes Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band Ollaan ihmisiksi: Aika jätti – Juice Leskinen elää Costello Hautamäki Liput myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä sekä Lippupisteen myyntikanavissa (Sorsaklubin keikat myynnissä myös Tiketissä). Seassa on myös ilmeisesti artistin itsensä kirjoittamia katkelmia, joiden tuoma lisäarvo on parhaimmillaankin nimellistä. Valaistuttuaan bassokarateka ryhtyy tekemään katumusharjoituksia. Bändin viimeisimmän hajoamisen aiheutti ahneus ja rahariita. 22.2. Ollilan kirja on puutteistaan huolimatta kiinnostava katsaus kitaristin uraan, ja nimenomaan katsaus, sillä kirja tarjoaa lähinnä pintaraapaisun Lyytisen urasta ja elämästä. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.. 28.4 7.5. Päällimmäisenä hämmästyy siitä, miten loputtoman riitaisaa on ollut dominoivien Robinsonin veljesten touhu ja muiden jäsenten pakko elää sen kanssa. sanoin kuvin_11_2019 -taitto_d.indd 76 4.12.2019 15.44. Itsestään ja omasta soittamisestaan Steve kertoo melko vähän ja myöntää loppusanoissa kertoneensa bändin tarinan vain omasta näkökulmastaan. Vai liekö sitten kyse Lyytisen omista valinnoista. Televisioesiintymiset Suomessa ovat laajentaneet hänen suosiotaan myös kotimaassa ja eritoten bluespiirien ulkopuolella. 6.3. 18.4. Kirjaa lukee kuin jännitystarinaa, jonka lopputuloksen tietää. Ääretön ikävä välittyy myös lukijalle, sillä kyseessä on väsyttävä teos täynnä jaarittelua ja kömpelöä kerrontaa. Kiljun myynnin, bileiden ja Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanjan lisäksi Teflon Bible palauttaa mieliin niin Bassoradion syntyvaiheet, MoonTV:n Word-ohjelman sekä muutamat historian lehdille unohtuneet yhtyeet. 14.3. Itseään ankarasti ruoskiva artisti on monitahoinen hahmo, joka kamppailee sisäisten demoniensa ja taannoisen alkoholisminsa kanssa. Lyytinen kertoilee matkoistaan maailmalla ja ihmisten tapaamisista, joista erityisesti jammailu Carlos Santanan kanssa tuntuu erityisen tärkeältä. Vaikka olen yhtyeen fani, niin bändin tarina on jäänyt hataraksi. 25.4. Lyytinen juttelee tietysti paljon soittamisesta, mutta esimerkiksi hänen harjoittelumetodiensa syvempi tarkastelu olisi kaivannut erityistä huomiota. Taatilan kirjaan käyttämät vuodet näkyvät. Flean tapa ripittäytyä ja pyytää anteeksi lukuisilta ihmisiltä hieman häiritsee. Lukuisia mainioita anekdootteja piisaa. Vanhempien sekoilun ja suoranaisen heitteillejätön seurauksena Flea otti läheisiltään mallia ja kehitti itselleen sekoilusta ja provokatiivisesta käytöksestä, ja ennen muuta huumeiden vetämisestä, tavan käsitellä epäoikeudenmukaisuuden tunteita. 13.3. Steve valottaa kuluneita vuosia tarkasti, rakastavasti, tylysti ja itseään säästämättä. Vähän väliä on tarjolla uusia yllätyksiä, muun muassa Jimmy Page -yhteistyön äkillinen loppuminen. Kronologisesti etenevän Teflontarinan rinnalla Taatila syventyy ilahduttavan laajalti myös Heikki Kuulan ja Pyhimyksen soolouriin ja muihin yhtyeisiin. Michael Balzary oli holtiton ja levoton pentu mutta samalla erittäin lahjakas ja kunnianhimoinen. 76 SOUNDI kartoittaa laajemmin kulttuurihistoriaa, ajankuvaa ja vaihtoehtoisen suomiräpin kenttää. Muun muassa tämän vuoksi teos pitää otteessaan, vaikka metajunttiräppi ei olisi oma pala kakkua. 15.3. 10.4. Kirjailijan tulokulma aiheeseen on riemastuttavan innostunut, lankeamatta kuitenkaan silmittömäksi fanitukseksi. Myös henkilöhakemisto ja jo varsin mittavaksi venynyt diskografia olisivat olleet tarpeen. Välillä kerronta tapahtuu Läntisen näkökulmasta kirjailijan sanoin, välillä taas läheisten vinkkelistä. Haastateltavia on haalittu kunnianhimoinen määrä kertomaan muistojaan ajoista, tapahtumista ja antamaan todistajanlausuntoja. Niiden myötä avautuu myös väylä kohti maailmankaikkeutta ja olemassaolon ydintä. Flea 14-vuotiaana – kaulassa kultaketju, taskussa hiusharja ja sukassa jointti. , lippupiste puh. Provokaatio ja ”tennissukkatemput” olivat yksi Red Hot Chili Peppersin menestyksen syy, eikä kenenkään mieleen tullut pahastua moisesta, vaikka sukat eivät aina pysyneetkään paikoillaan
Apter elävöittää tapahtumien, keikkojen ja levytysten sapluunaan kirjausta satunnaisilla kommenteilla tai havainnoilla, joissa on paljon uutta triviatietoa ja vaihtelevia näkökulmia. Kirja on mainio. set ilmoittivat yhtyeen tekevän ensi vuonna kiertueen, ilman muita alkuperäisjäseniä. 10.-11.1. Ja jos tämän kirjan tarkoitus on ollut puhdistaa Kojon maine Euroviisufloppaajana, niin aika vähän esitetään konkreettista todistusaineistoa tätä käsitystä vastaan. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) TUNNELMALLISIA KOHTAAMISIA SUOMIROKIN JUHLAA sanoin kuvin_11_2019 -taitto_d.indd 77 4.12.2019 16.31. Se tekee tämän kirjan lukemisesta samaan aikaan kutkuttavaa ja sietämätöntä. 6.3. HEMMO PÄIVÄRINNE JEFF APTER: Bon Scott ja AC/DC 1973–1980 MINERVA Toimittaja-kirjailija Apter vastasi myös Angus Young – kohtalona AC/DC -kirjasta. Se oli suorempaa tapahtumakuvausta ja profilointia, jota kuitenkin vaivasi kitaristin haluttomuus kertoilla itsestään. Luin sen kahdesti: ensin nopeasti ahmien ja sitten hitaasti maistellen. Kalenterimerkinnöissä käydään läpi myös Australian rock-skenen keskeisiä syntyvaiheita ja itsenäistymistä brittien pophegemoniasta. 18.4. Samoin diskografiasta olisi kernaasti lukenut myös täkäläiset listasijoitukset. Aika äkkiä myös selviää, että artistin horinat ylöskirjannut Petteri Ahomaa ei taida olla musamiehiä eikä kirjaa ole ainakaan sellainen oikolukenut. Bändin olemusta peilataan silti liikaakin kulloistenkin UK/ USA-listahittien tai punkin kaltaisten trendien sekä musalehtien ja muun median vieroksunnan kautta. 26.2. Rock-historiikiksi se painottuu erityisen mielenkiintoisesti Scottin ja Youngien varhaisvuosiin brittisiirtolaisperheiden ja kovien kotikatujen kasvatteina. Tulkitsijanlahjoilla siunatun laulajan uralla on nähty kaikenlaista, eikä miehen maine soulin ja funkin saralla ole aivan tuulesta temmattu. 29.2. 15.3. Baarikeskustelujen polttoaineena Tasasta ku Sveitsissä on ylittämätön, artistin tai edustamansa musiikkiyhteisön historian luotettavasti esittelevänä kirjana ei niinkään. Bon Scott on sattuneista syistä vieläkin tuppisuisempi, mutta hänen hahmonsa eloisuus ja puhehalukkuus on kirjattu räiskyvämmin niin aikalaisartikkeleihin kuin myöhempiin muisteloihinkin. 14.3. , lippupiste puh. Bon Scott -kirja on koottu kronologisen tapahtumakalenterin muotoon. Scottista on enemmän meheviä anekdootteja kuin koko muusta sakista noin viisinkertaiselta ajalta. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.. 25.4. Kojo on ollut liikkeellä suomalaisen rockin kehityksen kannalta oikeaan aikaan. ASKO ALANEN PETTERI AHOMAA: Kojo – Tasasta ku Sveitsissä DOCENDO Timo Kojo ei ole varsinaisesti tunnettu vaatimattomuudestaan. Pieni harmi myös, ettei kirjaa ole yritetty Suomen painoksessa täydentää lyhyillä maininnoilla esimerkiksi ensikeikasta Kulttuuritalolla 1977. 10.4. Omakehu on suhteetonta, ja kirjan rakenne mahdollistaa sen, että kaikki on vain kohdehenkilön oman sanomisten varassa. Tekijä korostaa kyseessä olevan henkilökuvan, millä tietysti yritetään luistaa vastuusta toimittaa kirja kunnolla. 22.2. 13.3. ANTTI LUUKKANEN @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT KOLMEKYMPPISEN TAMPERE-TALON KEVÄTKAUDEN OHJELMISTOSSA 13.2. 3.4. 22.3. Ohkaisehko opus juuttuu toistuvasti joutavanpäiväisyyksiin ja esimerkiksi nuoruuden huumeisen elämäntavan korostaminen viimeisten vuosikymmenten artistikuvaan nähden vaikuttaa ikävän tarkoitushakuiselta. Kirjasta saisi vain paljon enemmän irti, jos kohde itse näkisi vähän omaa nenäänsä pidemmälle. 11.3. 29.4. Lauri Porra Flyover Ensemble Xantone Blacq Band (UK-FIN) Pimeys Someone Like You Adele Songbook (UK) Ian Anderson plays Jethro Tull (UK) Barbara Hendriks (USA) Tapiola Sinfonietta: Dance Music Symphony Shirley Sparks (USA) & Antti Sarpila Swing Band: Peggy Leen lauluja Patti Austin (USA) plays Ella Fitzgerald Anssi Kela: Mun täytyy kävellä näin –elämäkertakonsertti Sorsaklubi: Michael Monroe Sorsaklubi: Klamydia Sorsaklubi: Neljä Ruusua Topmost Tuomari Nurmio & Tohtori Hillilä Sorsaklubi: The 69 Eyes Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band Ollaan ihmisiksi: Aika jätti – Juice Leskinen elää Costello Hautamäki Liput myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä sekä Lippupisteen myyntikanavissa (Sorsaklubin keikat myynnissä myös Tiketissä). 25.4. Mutta onhan Tasasta ku Sveitsissä -kirjassa kaikki viihtymisen edellytykset. Kun nyt olisi mahdollisuus esitellä laulajan ansiot, kirja sortuu epämääräisyyksiin ja sellaisiin absurdiuksiin, että lopputulemaa on vaikea ottaa todesta. 28.4 7.5
akbusiness.fi SPOTIFY, TIDAL, ROON JA AIRPLAY 2 -YHTEENSOPIVA. KEF LSX -aktiivikaiutin on suunniteltu kaikkiin kotisi äänentoistotarpeisiin. TÄYDELLINEN NAUTINTO. Audiokauppa KEF tulostus.indd 78 3.12.2019 14.39. H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E TOTEUTAMME PARHAAT AV-RATKAISUT YRITYKSILLE JA JULKISIIN TILOIHIN. EI KOMPROMISSEJA. LANGATON
Tai ainakin he onnistuivat pitämään sellaisen kulissin yllä sen noin kymmenen minuutin ajan, jonka me lehtikuvaajat saimme viipyä areenalla ennen kuin meidät ajettiin hallilta Helsingin märkivään iltaan. Tästä ei musiikki paljon parane! Ghost 28.11.2019 HARTWALL-AREENA, HELSINKI Ghost – tai pikemminkin kai yksinvaltias Tobias Forge – on onnistunut kasvattamaan suosiotaan siihen malliin, että Hartwall-areena saadaan myytyä viimeistä paikkaa myöden loppuun jopa arkikeikalla. SOUNDI 79 Hurula 26.11.2019 TAVASTIA, HELSINKI Robert Hurulan, Luulajan lahjan musiikkimaailmalle, johtamasta Hurulasta on kehkeytynyt melko lyhyessä ajassa Ruotsin tärkein aktiivinen rockyhtye. Kolmen kitaran johdolla Hurulan äänivalli kasvaa paikoitellen ihanan järjettömiin mittoihin. Levyllä ehkä turhankin popiksi taipuva ilmaisu saa onneksi keikoilla rujomman ja äänekkäämmän käsittelyn. Vähänlaisesti keikkai leva yhtye saatiin onneksi syyskiertueen merkeissä neljännelle Suomen-keikalleen, tällä kertaa Tavastialle. K u v a: To m i P al sa K u v a: To m i P al sa Palsa-taitto_11_2019_b.indd 79 4.12.2019 15.45. Se on hieno saavutus! Ja kyllähän Ghost oli ihan naurettavan kovassa iskussa taas kerran. Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan
Georg ”Gege” Velinov/ Arion 7.11.2019 THE CIRCUS, HELSINKI Tukkaa, tukkaa, tukkaa. K u v a: Sa ar a P la n ti n g K u v a: Sa ar a P la n ti n g Palsa-taitto_11_2019_b.indd 80 4.12.2019 15.45. Tällaiset perinteiset tukanheilutuskuvat on just mun henkilökohtaisia lempikuvia. 80 SOUNDI SOUNDI 81 Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Saara Planting > K u v a: Sa ar a P la n ti n g Slash 28.2.2019 ANNEXET, TUKHOLMA Olihan se ainutlaatuisen upeaa olla pitissä Slashin keikalla ja saada ottaa kuvia tuosta legendaarisesta kitarataiturista. Joel O’Keeffe/ Airbourne 8.10.2019 THE CIRCUS, HELSINKI O’Keeffen perinteinen crowdsurfing kaljatölkin kanssa. Kuva on otettu”silmät kiinni ja sinne päin” -meiningillä, mutta osuipa tuo kuitenkin jotenkuten. Mitä enemmän tukkaa, sen parempi
LUE SAA RA PLA NTIN GIN KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut K u v a: Sa ar a P la n ti n g K u v a: Sa ar a P la n ti n g K u v a: Sa ar a P la n ti n g K u v a: Sa ar a P la n ti n g ”Kuvaajavieras Saara Planting saattaa olla tuttu monelle Soundin lukijalle jo entuudestaan. National Nightmare 30.8.2019 | NOSTURI, HELSINKI Näkymää lavalta. Hyvä!” – TOMI PALSA Palsa-taitto_11_2019_b.indd 81 4.12.2019 15.45. 80 SOUNDI SOUNDI 81 Vic Zino/ Hardcore Superstar 15.6.2019 ROCKPERRY, VAASA Yksi mun tän vuo den omista suosik kikuvista. Vic jak saa aina ilmeillä ja poseerata kuvaa jille ja tässä olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun hän kurkkasi lavalta alaspäin. Circuksen keikka oli siitä erikoinen, että sain kuvata koko keikan pitistä ja olin ainoa kuvaaja. Natikoiden kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä parin vuoden aikana. Ja kuten näissä hommissa käytännössä aina, vain tekemällä oppii ja kehittyy. Aina ilo. Hän on ollut mukana kartuttamassa Soundin nettisivujen keikkakuvien määrää omalla merkittävällä panoksellaan jo pitkään. Jesper Binzer/D-A-D 8.10.2019 | THE CIRCUS, HELSINKI Suosikkibändini myös pitkältä ajalta, ja tänä vuonna olen saanut kuvata heidät kahdesti. Hard core Superstar on yksi pitkäai kaisista lempi bändeistäni ja on onni ja ilo, että olen päässyt heitä kuvaamaan useita kertoja. Dregen/Backyard Babies 12.4.2019 | THE CIRCUS Yleisöstä napattu kuva, jossa Dregen on juuri sylkäissyt plektran suustaan. Aina mukavaa, kun pääsee kokeilemaan kuvia vähän eri kulmista. Toivottavasti Saaran tekemistä motivoi se, että tällä kertaa hänen kuvansa päätyvät Soundin paperilehden sivuille asti
THE BEATLES: Abbey Road 50-vuotisjuhlajulkaisun 3 lp:n versio. 6 Collaborations Cd nimikirjoituksilla sekä vinyyli. (Lahjoittaja Sony Music) 2. 12. BOB DYLAN: The Rolling Thunder Revue 14 cd:n deluxe-julkaisu. Äänestää voit vuoden viimeiseen päivään saakka osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/bestof2019 DAVID BOWIE: Conversation Piece 5 cd:n laatikko. 9. ÄÄNESTÄESSÄSI OSALLISTUT NÄIDEN HUIPPUPALKINTOJEN ARVONTAAN: SVART RECORDS: 100 euron lahjakortti. (Lahjoittaja Universal Music) 4. (Lahjoittaja Warner Music) 5. 6. ILOSAARIROCK-liput Festivaaliliput kahdelle hengelle. JOHN SMITH -liput Festivaaliliput kahdelle hengelle. SUURI VUOSI ÄÄNESTYS 2019 SO UN DI N vuosia?a?nestys2019-taitto_b.indd 82 4.12.2019 15.46. 10. 82 SOUNDI SENNHEISER MOMENTUM WIRELESS M3 Huippuluokan bluetooth-kuulokkeet vastamelutoiminnolla. Nyt on sinun vuorosi kertoa, mikä oli kuluneen vuoden paras albumi, tulokas ja festivaali. SOLINA RECORDS -paketti Sisältää vinyylit The Hearing: Demian, M: Näytän missä asun, Lac Belot: Abracadabra sekä yllätysbonuksen. 13. CENTURY MEDIA -paketti Insomnium: Heart Like A Grave -vinyyli sekä kaksi erilaista Mayhem-t-paitaa (koko L). PROVINSSIliput Festivaalilput kahdelle hengelle. ED SHEERAN: No. KESÄRAUHAliput Festivaaliliput kahdelle hengelle. (Lahjoittaja Warner Music) 7. 8. 11. 1. THE CLASH: London Calling – 40th Anniversary Scrapbook Limited Version (Lahjoittaja Sony Music) 3
LIPUT MYYNNISSÄ NYT! × PROVINSSI.FI/LIPUT #PROVINSSI × @PROVINSSI + kymmeniä lisäyksiä luvassa! 25.–27.6.2020 TÖRNÄVÄNSAARI, SEINÄJOKI SYSTEM OF A DOWN HASSISEN KONE CHARLI XCX KORN DISTURBED DEFTONES GOJIRA HATARI Provinssi tulostus.indd 83 5.12.2019 12.31 Jaakko Eino Kalevi Dissolution OUT NOW VIA WEIRD WORLD ON VINYL, CD AND DIGITAL "...nyrjähtäneet äänimaisemat vaihtuvat kuin lennossa samettisiksi hiottujen soundien pulputukseen. Olo on välittömästi autuas." 4/5 Soundi FKA twigs - MAGDALENE OUT NOW VIA YOUNG TURKS ON CD, VINYL AND DIGITAL "Levy on hiljaisuuksien, jännitteiden ja hälyäänien musiikkia ajassa, jolloin taustamusiikin käsite on turha, koska kaikki on sitä" 5/5 Helsingin Sanomat Antti Railio - Mielenrauhaa OUT NOW VIA PLAYGROUND ON CD & DIGITAL "Antti Railion tunnelmallinen Mielenrauhaajoululevy on julkaistu ja artisti kiertää parhaillaan Suomea Täällä pohjan tähden alla -kiertueen merkeissä." STINAKO Ikuisuus OUT NOW VIA SOLITI ON VINYL AND DIGITAL 5/5 Voima 4/5 KSML 4/5 Desibeli Radio Helsinki Viikon Levy Playground tulostus.indd 2 3.12.2019 15.20 _2SD_sisa?kannet_11_2019.indd 1 5.12.2019 12.36
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN HietalaOceansSepult 12-19.indd 1 02.12.19 12:54 Takakansi 11_19.indd 84 3.12.2019 15.10 11/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 1 1 / 2 1 9 So un dI 11 So un dI 11 H E R R A Y L P P Ö J A J O U N I H Y N Y N E N TUOMO MANNONEN LAPINPOLTHAJAT APOCALYPTICA RÄJÄYTTÄJÄT TUOMO MANNONEN LASTEN HAUTAUSMAATA JA PALJON MUUTA LAPINPOLTHAJAT TODELLISUUDEN AIHEUTTAMIA TURHAUTUMIA APOCALYPTICA SUURTEN ASIOIDEN JA TUNNELMIEN ÄÄRELLÄ RÄJÄYTTÄJÄT KOLMIKKO KOLMANNESSA VAIHEESSAAN TUOMO MANNONEN LASTEN HAUTAUSMAATA JA PALJON MUUTA LAPINPOLTHAJAT TODELLISUUDEN AIHEUTTAMIA TURHAUTUMIA APOCALYPTICA SUURTEN ASIOIDEN JA TUNNELMIEN ÄÄRELLÄ RÄJÄYTTÄJÄT KOLMIKKO KOLMANNESSA VAIHEESSAAN PARHAAT ALBUMIT VUODEN SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT: SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT: SOUNDIN TOIMITTAJAT VALITSIVAT: Kansi_11_2019_f.indd 1 4.12.2019 16.36 _1SD_ulkokannet_11_2019.indd 1 4.12.2019 16.37