Soundi takakansi 11_21.indd 76 Soundi takakansi 11_21.indd 76 30.11.2021 13.57 30.11.2021 13.57 11/ 20 21 9,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 1 / 2 2 1 So un dI 11 So un dI 11 B A T T L E B E A S T ANSSI KELAN TEKIJÄT MUISTELEVAT NUMMELA 20 VUOTTA THE DARKNESS • MICHAEL HURLEY ZAKK WYLDE • TAYLOR SWIFT MALADY SOUNDIN KRIITIKOT VALITSIVAT VUODEN 2021 PARHAAT ALBUMIT TÄYTTÄ DUUNIA JA SILKKAA HUPIA Kansi_11_2021_j.indd 1 Kansi_11_2021_j.indd 1 3.12.2021 9.51 3.12.2021 9.51 _1SD_ulkokannet_11_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_11_2021.indd 1 3.12.2021 10.02 3.12.2021 10.02
open.spotify.com/user/soundilehti 12 Sepikka K u v a: A rt tu Se p p än en K u v a: Je n R o se n st ei n K u v a: Jo u ko Le h to la 22 Zakk Wylde 35 Anssi Kela: Nummela 42 Taylor Swift sisa?lto?_2021_11_b.indd 6 sisa?lto?_2021_11_b.indd 6 3.12.2021 14.32 3.12.2021 14.32. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Soundi 11/2021 > 8 Muistokirjoitus: Waldemar Wallenius 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Master Of Pulpets 2021: Sepikka 14 Elämäni soundit: Helsinski 16 Arttu Seppänen 20 Vuoden 2021 parhaat albumit 22 Soundi-haastattelu: Zakk Wylde 28 Battle Beast 35 Suomalaisen rockin klassikot: Anssi Kela: Nummela 40 Malady 42 Minun tähteni: Taylor Swift 46 Michael Hurley 51 Levyarviot 60 Ruissalo Amping 64 Bazook Merta Exodus The Darkness 68 Jazz kiinnostaa 70 Tractatus Musica 71 Sanoin kuvin 74 Soundin suuri vuosiäänestys K u v a: Te rh i Y li m äi n en 6 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
Mietteeni kohdistuivat elämäni yhteen merkittävimpään päivään yli viisi vuosikymmentä sitten. Fanzine sai melko hyvän vastaanoton, mutta pian siinäkin tuli vastaan Waldemarin löyhä ajantaju. Ja kyllähän me otimmekin. Käve lin hakemaan sen. 8 SOUNDI K un iltapäivälehden toimittaja soitti minulle marraskuun 24. Vasemmalla Timo Kanerva, oikealla Jussi Niemi. Elettiin siis vuotta 1971. Sanat olivat muuttuneet teoiksi. Aika taulut venyivät venymistään, ja viimeisen numeron me tai toimme Juho Juntusen kanssa valmiiksi. Minä opiskelin lehdistö ja tiedotusoppia Tampereen yli opistossa. Olin jo jonkin aikaa mielessäni haaveillut koti maisesta rocklehdestä, ja olimmepa pari kertaa kaverini Pekka Markkulan kanssa alustavasti hahmotelleet, mitä moinen julkaisu sisältäisi ja millaiset olisivat sen menestymismahdol lisuudet. Enhän minä sitä sillä hetkellä merkittävänä pitänyt, niin kuin me emme koskaan tunnista elämämme käännekohtia silloin, kun ne tapahtuvat. Luonteeltaan Waldemar oli helposti innostuvainen ja aina valmis sauhua maan täysillä rakastamastaan musiikista. Sille projektille pan tiin kerralla piste. Lehden nimi oli Musa, ja sen kannessa komeilivat Raittisen veljekset Eero ja Jussi. Olin valmistautumassa taas yhteen tenttiin ja lues kelin tympääntyneenä pitkäveteistä, median historiaa käsit televää amerikkalaista teosta kirjaston lukusalissa. Ennen Musaa Waldemar Wallenius oli jo vuonna 1968 ehti nyt perustaa Blues Newsin, juurimusiikin erikoislehden, joka on sinnitellyt jo reilusti yli puoli vuosisataa. Kävi ilmi, että Waldemar oli kirjoittanut koko lehden yksin ja tuumannut, että kyllä ne asiasta kiinnostuneet ottavat yhteyttä. Varusmiespalveluksesta siviiliin astunut Pekka Markkula tuli Musan toimitussihteeriksi. päivän harmaana iltana ja kertoi Soundin perustaja toverini ja hyvän ystäväni Jukka ”Waldemar” Walleniuk sen äkillisestä kuolemasta, ajattelin pitkään, kuinka arvaama ton on ihmisen elämä. Siitä muotoutui suomalaisen rockjournalismin etujoukko. Se julkaisu ilmoitti jo kan nessaan olevansa aikuisten musiikkilehti, mutta sen parem min aikuisia kuin muutakaan lukijakuntaa WUM ei koskaan onnistunut löytämään. Painotuoreena. Siinä tehtävässä sitten toimin syksyyn 2013 asti. Fanzinen jälkeen Waldemar jatkoi vielä koko 1980luvun Soundin kirjoittajana ja kuukausipalkkaisena toimittajana. Omassa kulmahuoneessaan hän kuunteli musiikkia aamusta yömyöhään ja tutkiskeli tiedemiehen tarkkuudella suosikki artistiensa historiaa, enkä minä päätoimittajana aina tiennyt, valmistuuko se sovittu juttu seuraavaan vai kenties johonkin myöhempään numeroon. Kyseessä on suomalaisen musiikkilehden näytenumero. Aikataulujen teko ja niistä kiinnipitäminen ei kuitenkaan ollut Waldemarin kes keisintä osaamisaluetta, ja jo kesällä hän ilmoitti haluavansa jatkaa kirjoittavana toimittajana pyytäen minua päätoimitta jaksi. Otin siitä paikasta yhteyttä Waldemariin, ja heti ensitapaa misella huomasimme olevamme sielunveljiä, gramofoni neu lalla rokotettuja musadiggareita. Se sai nimekseen WUM (lyhenne tulee toi saalta sanoista Wanha ja Uusi Musa, mutta samalla myös il maisusta Waldemarin Uusi Musa). Kir joittajiksi värväytyivät minun lisäkseni Jussi Niemi, Tapio Kor jus ja pian myös helsinkiläinen koulupoika Mikko Montonen. 1990luvun alussa Waldemar päätti kuitenkin jättää Soun din ja lähteä omille teilleen. Vuodet kuluivat. Yhtäkkiä huomasin tabloidimallisen lehden viereisellä pöydällä. Nekrologi_Wallu -taitto.indd 8 Nekrologi_Wallu -taitto.indd 8 2.12.2021 12.45 2.12.2021 12.45. Isoa Mustaa kaipauksella muistaen, TIMO KANERVA 12.6.1948–24.11.2021 Jukka ”Waldemar” Wallenius K u v a: M ik ko M er il äi n en K u v a: M ai ja K an er v a Soundin alku peräistä ydinjouk koa Walleniuk sen (keskellä) 70vuotis päivillä. Niinpä me Soundissa päätimme perus taa hänelle ikioman lehden: Fanzine räätälöitiin Waldemarin näköiseksi julkaisuksi. Hän perusti vielä kerran uuden musiikkilehden. Siihen Waldemar sai kirjoittaa, mistä itse halusi ja tilata avustajilta juttuja juuri niistä artisteista, joita hän halusi tuoda esille. Ja kaikki tämän vain siitä syystä, että Waldemar oli sattu nut jättämään Musan näytenumeron kirjaston lukusalin pöy dälle. Tenttikirja sai jäädä siltä erää, kun ahmin sen lehden. Joku oli tehnyt todeksi unelmamme. Erosimme yhtenä joukkona Musasta ja perustimme tammikuussa 1975 Soundin. Tässä se suomalainen musiikkilehti nyt oli. Kan nesta kanteen. Aika pian tuli Soundin teossa vastaan se tosiseikka, ettei vät päivän poplevyt tai nuoret, aloittelevat rockbändit häntä jaksaneet kiinnostaa
ARPPA . VINCE VIGO 10.-12.6.2022 • TURKU, LINNANPUISTO Kesa?rauha tulostus.indd 9 Kesa?rauha tulostus.indd 9 1.12.2021 14.56 1.12.2021 14.56. FIRST AID KIT (SE) . NCO NELMA U . KOHTI TUHOA . PAMBIKALLIO . K-X-P . KISSA KNIPI . JOSÉ GONZÁLEZ (SE) WOLF ALICE (UK) . PARIISIN KEVÄT . VESTA . F HASSAN MAIKAL . ATOMIROTTA . MOON SHOT . LINDA FREDRIKSSON JUNIPER LITKU KLEMETTI . OLAVI UUSIVIRTA GASELLIT . RISTO . Liput nyt myynnissä lippu.?/kesärauha THE STREETS (UK) . VIEW . SEXMANE . VIAGRA BOYS (SE) . YEBOYAH URSUS FACTORY . ROSITA LUU SEPIKKA . PEKKA NISU PESSA . ROSA COSTE . LYYTI . PYKÄRI . NICOLE WILLIS . MALLA . KAURIINMETSÄSTÄJÄT
Tai no, silloin syntyivät ekat oikeat kappaleet, mutta erinäisiä demoja ja biisinpätkiä oli olemassa jo aikaisemmin, sanoo laulaja Saku Solin. Matti ja Teppo). – Tavoitteena oli taas kerran luoda täsmälleen sitä mitä itse haluamme. Ulkomaantähdistä on tässä vaiheessa vahvistettu muun muassa Post Malone, David Guetta, Tove Lo, Nina Kraviz ja Boy Pablo. Sentenced laatikoidaan Weekend muuttaa Hämeenlinnaan Dark Side oli vuoden striimatuin K u v a: P au li n aT o rb jö rn se n Tove Lo K u v a: E ls a W el la m o uutiset_2021_11_b.indd 10 uutiset_2021_11_b.indd 10 3.12.2021 14.36 3.12.2021 14.36. Kärkisijoilta löytyvät lisäksi Haloo Helsingin Piilotan mun kyyneleet sekä Portion Boysin Vauhti kiihtyy (feat. Tavallaan voi siis sanoa, että uusi levy kuulostaa aikaisempaa enemmän ”koko bändiltä”. Levyllä on paljon raskaita kohtia, perseitä liikuttavia suoria biittejä plus isoja droppeja sekä muuta häröilyä. Sentencedin koko tuotanto julkaistaan hulppeana 13 vinyylin laatikkona. – Albumin valmistelu alkoi kesällä 2019. Levyjen julkaisijana on Lipposen Levy ja Kasetti ja boksia saa ostettua vain Levykauppa Äxän kautta. Toukokuussa 2022 ilmestyvä laatikko sisältää Muhoksella perustetun metalliyhtyeen kahdeksan studioalbumia vuoden 1991 Shadows Of The Pastista vuonna 2005 ilmestyneeseen The Funeral Albumiin, kaksi ep:t Love & Death ja The Trooper sekä harvinaisuuskokoelman Dead Leaves. Osa ehjiä ja osa rikkinäisiä. – Kaikkiaan VI: Revelation on ehkä hivenen synkempi ja ”nu-metal -vivahteisempi” kuin Metanoia. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Fear Of Domination tarjoaa synkkää groovea Industrial metal -bändi Fear Of Dominationin uutuusalbumi VI: Revelation on juuri ilmestynyt. tammikuuta on tiedossa iso iltama, kun Fear Of Domination tarjoaa näyttävän liveshow’n Tampereen Pakkahuoneella Talvihelvettitapahtumassa. Viime vuosina Metallican, Guns N’ Rosesin, Iron Maiden ja AC/DC:n jättikonsertteja isännöinyt Kanto lan tapahtumapuisto Hämeenlinnassa saa ensi kesänä osakseen vähän eri tyylin bileet. Mukana tulee myös paksu kirja, joka sisältää kappaleiden lyriikat, paljon valokuvia ja yhtyeen haastatteluja. Jo 7. Mainittakoon myös, että tuore rumpali Miikki Kunttu toi mukanaan aivan uuden otteen ja grooven! Millaiset asiat ovat innoittaneet VI: Revelationin sanoituksia. Keikkoja on odoteltu! Talvihelvetti on perinteisesti herkullinen tapahtuma, ja meille sopii täydellisesti se, että pääsemme juhlistamaan uutta albumia isolta lavalta käsin! TEKSTI: TIMO ISOAHO Spotify on julkistanut vuoden 2021 kuunnel luimmat kappaleet. Toki lopputulosta sävyttävät myös tuottaja Tuomas Kokon näkökannat, kertoo Solin. Tavallaan voisi myös sanoa, että sanat ovat peilejä. – Minä inspiroidun aina elämästä. Suomen kuunnelluin artisti oli Haloo Helsinki perässään Cheek, JVG, Måneskin, Eminem ja Behm. Luvassa on kolmen päivän aikana yli 80 artistin kattaus. Euroviisu-huuma näkyy Suomen listoilla selvästi, sillä vuoden kuunnelluin kappale meillä oli Blind Channelin Dark Side heti perässään Måneskinin I Wanna Be Your Slave. Måneskiniä löytyy myös sijoilta 5 ja 6. – Vestaa lainaten: ”Oon sitä mieltä, et biisi on poikkeuksetta aina kuulijan oma” ja tämän lausunnon takana seison itsekin. Maailmanlaajuisesti Spotifyssa kuunneltiin artisteista eniten Bad Bunnya, Taylor Swiftiä, BTS:ää, Drakea ja Justin Bieberiä. Kyseessä on viisitoistavuotiaan orkesterin kuudes levy. Seuraavaksi on luvassa esiintymisiä. Niin kauniista kuin rumasta, nyökkää Solin. – VI: Revelation on ensimmäinen FoD-albumi, jolle koko yhtye on tehnyt sävellystyötä. Tässä hommassa ei saa olla sääntöjä! Miten vertaisit uutta tulokasta edelliseen Metanoia-levyyn. Osa isompia ja osa pienempiä. Mukana ovat myös esimerkiksi Korpiklaani, Bloodred Hourglass ja Brymir. Heinäkuun ensimmäisinä päivinä Kantolassa järjestetään elektroniseen musiikkiin keskittyvä Weekend Festival, jota on vuodesta 2012 saakka järjestetty pääkaupunkiseudulla. Vuoden suurin globaali Spotify-hitti oli Olivia Rodrigon Drivers Licence. – Huh huh... 1000 kappaleen painoksesta 700 tulee pahvilaatikossa ja 300 yli kuusi kiloa painavassa puuboksissa
– Yhteistyö sujui loistavasti. Reckless Love valmisteli Turboriderin äänittäjä/tuottaja Joonas Parkkosen kanssa. – Sanat lähtivät syntymään loppupuolella 2019. Uudet – tai vanhat – kujeet olivat pian selvillä. – Albumin julkaisu tapahtuu todennäköisesti vasta syksyllä 2022. – Aloitimme biisien tekemisen Suffer To Abuse -ep:n (2018) jälkeen, eli uusia juttuja on pyöritelty jo aika kauan. – Levy tulee sisältämään nopeinta Rotten Soundia koskaan. – Singlet eivät anna parasta mahdollista kuvaa kokonaisuudesta, sillä mukana on myös raskaampia ja hevimpiä juttuja... – Voi olla vaikea uskoa, mutta Turborider on aikaisempaakin kasarihenkisempää Reckless Lovea, nauraa solisti. Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Reckless Love matkaa yhä syvemmälle 80-luvulle Hard rock -yhtye Reckless Love julkaisi edellisen InVader-pitkäsoittonsa vuonna 2016. Päätimme myös keksiä pyörän hieman uudelleen ja etsiä tekemiseen uusia kipinöitä, sillä vanhan tutun linjan jatkaminen ei tuntunut maailman kiinnostavimmalta ajatukselta. Fanien pitkä odotus päättyy pian, sillä Kuopiossa vuosituhannen alussa perustetun bändin Turborider-uutuusalbumi ilmestyy 25. Kumpikin kappale soi tumman elektronisesti, ja kitarariffit ovat aikaisempaa sivummalla. Mukana on vähemmän dödöä, ja enemmän grindiä. Inspiraatiosta sanottakoon sen verran, että ihmiskunnan typeryys näyttää olevan loppumaton luonnonvara, kertoo laulaja Keijo Niinimaa. Joonas innostui meidän hulluista visioista, ja sen jälkeen mentiin entistäkin syvemmälle kasarihenkisten synthwave-juttujen maailmaan! TEKSTI: TIMO ISOAHO Rotten Sound palaa entistäkin äkäisempänä Vuonna 1993 Vaasassa perustettu grindcore-pioneeri Rotten Sound on viihtynyt Hämeenlinnan Sound Supreme -studion ja Vaasan Nordic Audio Labsin uumenissa menneen syksyn aikana. Milloin uuden albumin valmistelu alkoi. Kappaleista on karsittu melkein kaikki ”ylimääräinen” pois, ja biisit ovat vielä aikaisempaakin lyhyempiä ja ytimekkäämpiä. – Otsikkoa ei ole päätetty, sillä albumikokonaisuus on vielä lukkoon lyömättä. Miten kuvailisitte uutta materiaalia. No, tämä jää nähtäväksi! TEKSTI: TIMO ISOAHO SOUNDI 11 K u v a: M ik a A al to K u v a: P et e V o u ti la in en uutiset_2021_11_a.indd 11 uutiset_2021_11_a.indd 11 3.12.2021 9.43 3.12.2021 9.43. Onko tulevalle levyllä jo nimeä. – Alkuperäisenä aikomuksena oli juhlistaa debyyttilevymme (Reckless Love, 2010) kymmenvuotista taivalta, mutta hyvältä näyttänyt kiertue peruuntui pandemiatilanteen vuoksi, sanoo Herman. – Aloimme sen sijaan valmistella tuoretta materiaalia. – Levy on ehtaa Rotten Soundia entistäkin äkäisemmällä ja kiukkuisemmalla otteella. Entä milloin albumi ilmestyy. Kerrottakoon samalla, että tulevalla albumilla hyödynnetään kolmea eri virettä, aloittaa kitaristi Mika Aalto. Mutta kyllähän valittu elektronisempi linja toisaalta kantaa alusta loppuun, eikä uudella levyllä kuulla esimerkiksi akustisia rumpuja lainkaan vaan siellä mennään päätyyn asti Simmons-soundeilla. Tämän tekstin kirjoitushetkellä Turborideriltä on lohkaistu kaksi biisiä: Janne Rintalan (Mökkitie Records) kanssa sävelletty Outrun ja Eyes Of A Maniac. Biiseissä tapahtuu paljon koko ajan, sanoo Niinimaa. – Kyllähän tässä on vähän jännittynyt fiilis, kun ollaan oltu poissa kehistä pikkuisen pidempään, aloittaa laulaja Olli Herman. – Mietittiin jotenkin niin, että meidät mielletään joka tapauksessa 80-luvun tukkahevibändiksi, joten uppoudutaan sitten entistäkin syvemmälle tämän hullun vuosikymmenen tunnelmiin. Korona-ajan turhautuminen kuuluu hommasta läpi, painottaa Aalto. Nauhoitimme kaikkiaan 26 biisiä, mutta osa jutuista jää varsinaisen levyn ulkopuolelle, sillä emme halua julkaista liian pitkää teosta, nyökkää Niinimaa. Toivottavasti maailma olisi edes hieman normaalimpi silloin... helmikuuta. Uskaltaisin siis sanoa, että kappalemateriaali on varsin hyvin kunnossa
– Vähän liikaa olen analysoinut uusia biisejä, että ovatko nämä tekstit esimerkiksi yhtä hyviä ja vilpittömiä, vai yritänkö mä liikaa jotain. – Meillä oli yhteinen visio eikä lähdetty tavoittelemaan mitään radiotai striimihittejä. Visio toisesta levystä on olemassa Seppäsen päässä jo pitkällä ja bändi tekee demoja parhaillaan. – Tuntuu vitun hyvältä, jos näin saa sanoa. Luontoaiheiset laulut ovat tulleet hyvin luonnostaan. Kriitikko Oskari Onninen hehkutti levyä Imagen arviossaan. Luonto on ylipäätään aihe, joka minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen. – Välillä havahduin itsekin, että vau, tulipa tästä ison kuuloista. Seppänen nauttii rakennella biisejä, jotka kasvavat loppua kohden ”järkäleiksi”. Kunnianhimoisesti sovitettu ja vilpittömästi sanoitettu levy erottui vuoden debyyteistä edukseen. Esimerkiksi Pambikallio, sillehän teidän tämä olisi pitänyt antaa, Seppänen sanoo. – Olen huudellut jotain purkkiin ja siellä on ollut rykäyksiä, jotka ovat kuulostaneet hyvältä. Hän on tehnyt itsestään laulajaa vasta muutaman vuoden. Master Of Pulpets 2021 -tunnustuksen saa Sepikka eli Joni Seppänen. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että hyvä levy sieltä on tulossa. Väinö Karjalainen teki miksauksen suhteen todella hienoa työtä ja Tuomas Ilmavirta auttoi paljon tuotannon suhteen. MIKÄ MASTER OF PULPETS. Ei tarvinnut luopua mistään, että oltaisiin saatu hitimpää matskua. Rakenneltiin eteenpäin niitä vahvuuksia, mitä mun demoissa oli. Marraskuisena iltana takahuoneessa ennen keikkaa istuu kovin pöllämystynyt artisti. Seppänen on tyytyväinen, että nimenomaan M.dulor julkaisi hänen levynsä. Levy on kerännyt paljon kehuja muuallakin. Toinen levy on suunnitteilla samalla sapluunalla. Hän laulaa paljon luonnosta, koska haluaa herätellä ihmisiä näkemään kauneutta ympärillään. Kai tänä vuonna olisi ollut muitakin tulokkaita, jotka tämän olisi ansainnut. Totta kai se on myös tietoinen kannanotto, että haluan herätellä ihmiset näkemään kauneutta ympärillään. 2 2 1 M A S T E R O F P U L P E T S Vuoden tulokas Sepikka kulkee kohti toista levyä K u v a: A rt tu Se p p än en Master of pulpets_Sepikka.indd 12 Master of pulpets_Sepikka.indd 12 2.12.2021 12.40 2.12.2021 12.40. Sepikka eli Joni Seppänen on saanut juuri hetki sitten kuulla Tampereen Telakan takahuoneen koruttomassa palkinnonjakotilaisuudessa, että hänet on valittu tänä vuonna Master Of Pulpets -arvonimen saajaksi eli Soundin vuoden tulokkaaksi. Sitä ennen hän koki oman äänensä epämiellyttäväksi. Koska debyytti on otettu niin hyvin vastaan, myös paineita on kasaantunut jonkin verran. Soundin raati vakuuttui hämeenlinnalaisen M.duloryhtiön kautta julkaistusta debyyttilevystä En kestä kylmää lailla ahvenen. Enhän mä yhtään tiennyt. Ennen Sepikkaa palkinnon ovat voittaneet Litku Klemetti, Vesta, Jesse Markin, Maustetytöt ja Luukas Oja. Ensimmäinen levy oli työn alla pitkään, ja myös julkaisijan löytäminen kesti. 12 SOUNDI SOUNDI PB Teksti: Arttu Seppänen K aikkein mielikuvituksettominta – mutta kenties luonnollisinta – on kysyä tuoreelta voittajalta ensimmäiseksi, että miltä nyt tuntuu. Debyyttilevylle osa teksteistä syntyi siten, että hän improvisoi laulua demoraidoille. Soundin toimituskunnasta koostuva asiantuntijaraati valitsee joka vuosi parhaan ja potentiaalisimman tulokkaan, joka palkitaan Master Of Pulpets -arvonimellä ja Ville Pirisen piirtämällä diplomilla. Seppäsen mukaan neuvotteluja käytiin pitkään Universalin alaisen Johanna Kustannuksen kanssa ja kaikki näytti hyvältä, mutta yhtiö päätti kuitenkin jättää väliin. Itse arvioin levyn Helsingin Sanomissa neljän tähden arvoiseksi. Ei se varmasti enää hirveästi pinnistelyjä vaadi. Soundin kriitikko Vilho Pirttijärvi arvioi levyn niin ikään neljän tähden arvoiseksi ja kirjoitti levystä seuraavasti: ”Seppänen tulkitsee tekstinsä nukkavierusti, mutta nukkavieru on se erämaiden, ahventen ja kettujen maailma, josta hän teksteissään unelmoi.” Seppänen ei ole laulajana tosiaan konventionaalinen
Placebo ja Kruunuradio tulostus.indd 13 Placebo ja Kruunuradio tulostus.indd 13 2.12.2021 11.25 2.12.2021 11.25
Ilman muuta kiinnostaisi myös päästä oikean elokuvan musiikin tekoon. Yleensä valikoinkin helpposoittoisimpia muita soittimia. – Mukana on vierailevia kitaristeja ja laulajia, mutta hauskinta on tehdä itse sämplejä vaikkapa rautaportin tai autonoven äänistä. Ela?ma?ni soundit 11_21.indd 14 Ela?ma?ni soundit 11_21.indd 14 3.12.2021 12.15 3.12.2021 12.15. Tuottaja-kitaristi Blake Millsin tekemiset ovat alkaneet kiinnostaa. Omilla ehdoillaan saa paljon aikaiseksi, kun ei ole kaupallisia paineita eikä käsityksiä jostain kohderyhmistä. Voi vain seurailla omia ajatuskulkujaan tekstin, rytmin ja melodian rakentelussa. Helsinski LEVY, JOTA ARVOSTAN ERITYISESTI TUOTTAJANA JA ÄÄNITTÄJÄNÄ Goldfrapp Felt Mountain – Ainutlaatuinen, upeasti äänitetty ja tuotettu elegantti kokonaisuus! Niin persoonallinen yhdistelmä soundeja, etten keksi edes mihin verrata. Siihen voi sukellella syvään. – Keikkoja peruuntui tämän pandemian vuoksi, mutta musiikinteko on toiminut pelastusrenkaana, kun jotain järkevää on saanut aikaiseksi. Kenttä-äänitykset samplerilla tuottivat ahaa-elämyksen, mitä oma musa voisi olla. Monipuolinen ja polveileva levy, mutta silti hieno kokonaisuus. Jos pandemia suo, entinen PMMP-basisti lähtee myös kiertämään Vesalan riveissä. Osaan vieläkin sanat 11-vuotiaan pseudoenglannilla. En ole vielä saanut levyä maailman vinyylitoimitusvaikeuksien takia, mutta toistaiseksi pidättäydyn kuuntelemasta sitä Spotifysta. ALBUMI, JOKA OLI YHTEISESSÄ DIGGAILUSSA PMMP-BÄNDIN KESKEN Black Keys El Camino – Pemubussissa soi lyriikkavetoista kotimaista, mutta eniten diggailtiin yksittäisiä biisejä. Lämpimän analogisen ja orgaanisen soundin mittatikku. Ambientin ja teknon välissä kieppuvalla taideteoksella konemusiikki on elävä organismi ja elementit jatkuvassa vuorovaikutuksessa. – Soolotyöni ovat käytännön sanelemat. Vaikka musiikin julkituomisessa vallitsee epävarmuus ja näköalattomuus, on paljon tullut tehtyäkin. Kitararocksoundi tuntui taas tuoreelta tän bändin ja levyn myötä. Erityisesti noir-maailma kiehtoo. K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i NOPEIMMIN UUTENA HANKKIMANI ALBUMI Joji Nectar – Ihastuin Jojin Ballads 1 -levyyn niin, että tilasin Nectarin sikana säkissä etukäteen. Haluan maksimoida kuuntelunautinnon. Ymmärsin, ettei musiikki ole vain nuotteja ja sointuja vaan kaikki äänet ovat kuin muovailuvahaa. Voi roiskia tomuista nostalgiaa impressionistisesti. Albumeista nousee mieleen El Camino, vakiomatskua, kun piti saada bileet käyntiin. Waves Of Painilla on myös käytetty kontrabassoa, ei soittaen, vaan koputellen ja hakaten syntyviä ääniä käsittelemällä. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA Air Talkie Walkie – Ajaton klassikko joka toimii mihin vaan hetkeen ja kestää hämmästyttävän hyvin kuuntelua. Niille ei vain ole löytynyt muuta kanavaa kuin tehdä itse, Juho toteaa. Mieletön energia ja fiilis peruselementeillä! ALBUMI, JOKA HERÄTTÄÄ AJATUKSIA OMAN MUSIIKIN UUSISTA SUUNNISTA Jon Hopkins Singularity – Tykkään musiikista joka on tehty koneilla, mutta jossa on paljon inhimillisyyttä. ENITEN KUUNTELUSSA LEVYTETTÄESSÄ WAVES OF PAINIA Perfume Genius Set My Heart On Fire Immediately – Äärimmäisen herkkä ja vahvatunnelmainen levy! Koukutuin jo ensimmäisten tahtien aikana, mikä on nykypäivän infotulvassa harvinaista. – Onneksi näissä pop-näyteikkunoissa toimiessa on oppinut paljon muusikoiden ja sessioiden tuottamisesta. Päässä on pysynyt myös jonkinlainen konkreettinen skenaario esimerkiksi musavideoista ja muista visuaalisista ideoista. Ostin viikkorahoillani mummolareissulla Porin TNT:stä Greatest Hits II -tuplan. Queen Greatest Hits II – SoundBoy-keittiöradiosta tuli We Will Rock You, eikä maailma ollut entisensä. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOSTUKSENI MUSIIKKIIN HERÄÄMÄÄN 14 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > E turivin bändibasistina kunnostautunut Juho Vehmanen on saanut valmiiksi kolmannen Helsinski-sooloalbuminsa Waves Of Pain. Projekti on laajentunut kolmen erillisen eepeen verran. Henkilökohtainen kestosuosikki laulavine pölyisine analogisynineen ja intiimeine lauluineen upeilla orkesterisovituksilla tuettuna! Olisi mahtavaa päästä joskus vastaavanlaisin resurssein toteutettuun projektiin mukaan. Pidän tätä filosofiaa aina mielessä musiikkia tehdessä ja suuntaa hakiessa. ALBUMI, JOKA OLI VOIMASOITOSSA SOOLOURALLE RYHTYESSÄ Gold Panda Lucky Shiner – Tästä tuli tärkeä, kun kuulin sen otollisessa hetkessä. Noir-henkisen urbaanin melodisuuden rinnalla on syntynyt myös kuvitteellisen Arktopolis-elokuvan soundtrack yhdessä BDF:n kanssa. Se on jatkoa hänen persoonalliselle näkemykselleen teknopopin vaihtoehtoisista ulottuvuuksista ambientin ja discofunkin tasoilla. Levystä on tullut ikuinen inspiraation lähde ja tähtäin omissa tekemisissä on saavuttaa yhtä vahva ja intiimi tunnelma. Soitan itse lukuisia soittimia sormipianosta plugareihin, vaikka olenkin tosi hyvä vain bassonsoitossa. Odotuksen piinaa on jatkunut jo yli vuoden. Kuuntelin sitä paljon – kansia ihaillen ja tekstejä lukien
2 2 2 MS VI KI NG G RACE All things live.indd 15 All things live.indd 15 1.12.2021 14.48 1.12.2021 14.48. 2 . TICKETS NOW ON SALE VIKINGLINE.FI/NMC WWW.NORDICMETALCRUISE.FI (fi) STEREO TERROR SPECIAL HOUSE DJ'S (fi) ASSEMBLE THE CHARIOTS (fi) DAWN OF SOLACE (no) LEPROUS (no) IHSAHN T U RKU STO CKHO LM T U RKU 5
Sen seuraaminen on vallan inspiroivaa. Swiftin uudet versiot hänen vanhoista albumeistaan on taitava vastaisku vaikutusvaltaisia ja rahakkaita äijänkäppyröitä vastaan. Bändi hajosi ihan omaa syytään. Ottavatko vanhat fanit uudet versiot ensisijaisiksi. Ei ole mitenkään tavaton tarina Yhdysvaltain countrypiireissä, että nuori naismuusikko solmii levy-yhtiön äijien kanssa huonoja sopimuksia. Toisin kuin McCartney, Swift ei varsinaisesti palannut korjaamaan vanhoja virheitä. Ei se minusta niin ikävää katsottavaa ole koskaan ollut. Se oli bändin jäsenille kivuliasta katsottavaa. Kuinka paljon jo julkaistua teosta voi muuttaa jälkikäteen. Swift raivostui, kun Big Machinen omistaja Scott Borchetta myi yhtiönsä sijoittaja Scooter Braunille, jolla on ollut läheiset suhteet Kanye Westiin, joka ei myöskään kuulu Swiftin suosikkeihin. Katsojalle välittyy yhtäältä pitkän ajan saatossa jäsenten välille muodostunut liima, toisaalta pinnan alla kytevät monimutkaiset ongelmat, joita ei tulla ratkaisemaan bändin jatkumisen eduksi. Tuottaja Phil Spector oli saanut käyttöönsä vuoden 1969 Get Back -sessioiden nauhat tehtävänään koostaa niistä albumi. Hurjin detalji Redin uuden version ilmestymisessä on se, että All Too Well -kappaleen uusi pitkä versio nousi ilmestyttyään Spotifyn kansainvälisen listan kärkeen. Miksi asioita pitäisi silotella. Dokkari on lapsuudenkodissani vhs-nauhalla, jossa on ilahduttavasti myös suomennettu kaikki kappaleet: ”On mulla tunne!” Nyt historia on korjattu senkin dokumentin osalta uusiksi, sillä Peter Jackson on koostanut alkuperäisestä materiaalista kolmiosaisen ja liki kahdeksan tuntia kestävän dokumenttisarjan. Hän oli vaihtanut vuonna 2018 levy-yhtiötä Big Machinesta Universalin alaiselle Republic Recordsille. Vuonna 1970 julkaistiin näkökulmasta riippuen joko surullisenkuuluisa tai eeppinen Beatlesin viimeinen levy Let It Be. Uudet versiot, erityisesti marraskuussa julkaistu Red (Taylor’s Version), ovat saaneet valtavasti huomiota. En tosin tajua, miksi mainio Naked-versio on jätetty paketista pois. Hänen vanhojen albumiensa masterit jäivät Big Machinen omistukseen. Sarjan myötä voitaneen painaa unholaan myös yksi pophistorian naisvihamielisimmistä anekdooteista, että Yoko Ono olisi ollut syy Beatlesin hajoamiseen. He harjoittelevat uusia biisejä, hassuttelevat, muistelevat menneitä ohimennen. Hän teki sen, mitä oli pakko tehdä. Nyt Let It Bestä on tarjolla joka tapauksessa niin paljon teosvariantteja ja dokumentteja, että jos niistä ei löydä mieleistään, kannattanee luovuttaa. Mikä tulee olemaan jatkossa uusien ja vanhojen albumien välinen suhde. Jos näin kirjoitetaan historiaa uusiksi, niin antaa mennä. Swift saa takuuvarmasti tempullaan pienennettyä Braunin rahallista hyötyä hänen vanhoista teoksistaan. Uusi versio on sinänsä korjattu mainiosti tähän päivään: albumi soi aiempaa kirkkaammin. Borchetta tiesi, että Swift ei missään nimessä haluaisi tuotantoon Braunin käsiin. Swift oli vasta teini-ikäinen, kun hän aloitti countrymuusikkona. ”Kenties nyt käy mukavammin ja Beatles ei hajoakaan.” arttu seppa?nen 11_2021 -taitto_a.indd 16 arttu seppa?nen 11_2021 -taitto_a.indd 16 2.12.2021 12.41 2.12.2021 12.41. Riitaisista nauhoitussessioista kuvattu alkuperäinen Let It Be -dokumentti on haudattu kuoliaaksi. Huh huh: 10-minuuttinen biisi kärkipaikalla! Swiftin uudelleenäänitysprojekti on kiinnostava myös teoksen filosofian näkökulmasta. Omille korvilleni Red (Taylor’s Version) on paranneltu versio alkuperäisestä ja oma itsenäinen teoksensa. Kenties nyt käy mukavammin ja Beatles ei hajoakaan. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Mitäpä jos vähän parannellaan historiaa T aylor Swift ilmoitti vuonna 2019, että hän aikoo äänittää ja julkaista kuusi vanhaa albumiaan uudestaan. Albumista piti tulla alun perin perinteinen, livenä äänitetty rosoinen rocklevy, eikä Spectorin jousilla kuorrutettua juustoa, vaikka Maccaa jouset kiinnostivatkin. Dokumenttisarjassa nähdään riitelyä ja erityisesti Harrison on kypsynyt, mutta ensisijaisesti sarja esittää yhtyeen jäsenten välit lämpiminä. McCartney julkaisi vasta vuonna 2003 oman näkemyksensä Let It Be Nakedin. Versiolla oli myös yksi Get Back -sessioiden parhaista biiseistä, Don’t Let Me Down, jota ei alkuperäiseltä Let It Beltä löydy. Nyt Swift iskee kerrankin musiikkiteollisuuden hyvä veli -kerhoja vastaan ja käyttää omaa valtaansa artistina. Let It Bestä julkaistiin juuri uudelleen masteroitu 50-vuotisjuhlapainos ekstroilla, aina demoista studiohöpinään
Live nation Ghost tulostus.indd 17 Live nation Ghost tulostus.indd 17 1.12.2021 14.49 1.12.2021 14.49
Tutkija Eeva-Maria Grekula onkin peilannut tätä ja eräitä muita Raptoritekstejä vuonna 2017 julkaistussa artikkelissaan sosiologian klassikkoon Georg Simmeliin. Monelle ikäiselleni kuuntelijalle se on määritellyt persoonallisuuksista koostuvan ja toisilleen vittuilevan, mutta silti yhtä pitävän poikapuolisen kaveriporukan dynamiikan ikonisin säkein. Joku sanoi joskus, että 90-luku suomalaisessa popissa alkoi Moe!-levyn myötä, ja tähän on vaikea lisätä muuta kuin että valitetettavasti se nimenomainen 90-luku melkeinpä kuoli Raptorin lopettaessa heti vuonna 1991. Raptori teki inklusiivista musiikkia, pillurallimusiikkia. Minulle Minä ja ryhmä on ehkä ennen kaikkea sosiologinen lausunto. Ne paljastavat myös sen, miksi yh tyeestä tuli hetkellisesti niin suosittu varsinkin kehittyvien maakuntien Suomessa. Periaatteessa kyse on päivitetystä Sleepy Sleepersistä. Yksilön velvollisuus on löytää oma tehtävänsä muiden joukossa.” Tästä näkökulmasta Raptorin kappale selittää paitsi yhtyeen omaa sisäistä dynamiikkaa – ainakin siinä muodossa kuin he ovat sen halunneet läpällä esitellä – myös kuulijan, esimerkiksi kaltaiseni 12-vuotiaan, paikkaa luokkayhteisön kaltaisessa ”mikroyhteiskunnassa”. Grekula toteaa: ”Yhteiskunta vaikuttaa koostuvan niin kuin sen jokainen jäsen olisi täyttämässä ennalta määrättyä ja silti luonnollista tehtäväänsä kokonaisuudessa. Ryhmäytymisen käsitteistö on lavennettavissa underground-piireihin, mutta ilmaisun estetiikka oli pop ja juntti. Se teki nokkelaa, ajan hermolla olevaa tanssipopmusiikkia. Olinko minä Izmo, Peppe, Kaivo vaiko peräti Jufo. Hoppipäiden närkästys rap-käsitteen omimisesta on sikäli oikeutettua, että Raptori viljeli sitä nimestään lähtien paljon, mutta ei oikeastaan assosioidu varsinaiseen sen ajan hiphop-musiikkiin. ”Säkeet paljastavat miksi yhtyeestä tuli hetkellisesti niin suosittu varsinkin kehittyvien maakuntien Suomessa.” ”J ou! Mä olen Jufo III, räppään aina epäbiittiin / Siitä huolimatta kuulun Suomen rap-eliittiin / Mutta onneksi on ryhmä aina takanain / koska ilman ryhmää olisin mä kotipoika vain.” Näillä säkeillä alkaa kevätkesällä 1990 ilmestynyt albumi, joka on IFPIn tilastojen mukaan myynyt 86 885 kappaletta ja josta tuli oman ikäluokkani keskeisin pop-sukupolvikokemus. Minä ja ryhmä ei ole Raptorin yleisölle esitellyt julkaisu, ennen albumia ilmestyneet singlet olivat pohjustaneet yhtyeen suosion, mutta debyyttilevyn piikkipaikalla ja sanoituksensa puolesta se on silti manifesti. Tietysti suosio edellytti myös tarttuvia kappaleita ja nokkelia riimejä. ”Izmo on meistä vanhin ja rumin / Hän tietää taiat nahkan, ruoskan ja kumin / Ei koskaan pidä päässänsä baseball-lätsää / Ei osaa soittaa syntsaa ja huonosti skrätsää / Peppe fiksaa ilman liksaa ja keikkadösää ajaa / muuten hyvä jätkä mutta pituudeltaan vajaa / Silloin tällöin tarvitsemme myös laulajaa / Silloin kuvaan astuu Kaivo eikä riemul ole rajaa / Kaivon ääni on heleä ja vakaa / Pelastusrengas on omasta takaa / Itse sen sijaan olen täydellinen / Ainakaan mitään vikaa löydä en.” Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen martti luther 11_2021 -taitto_a.indd 18 martti luther 11_2021 -taitto_a.indd 18 2.12.2021 12.42 2.12.2021 12.42. 18 SOUNDI SOUNDI PB Raptori: Minä ja ryhmä (1990) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa SOSIOLOGINEN LAUSUNTO HYVINKÄÄLTÄ Nämä säkeet paljastavat, että Raptori todella oli klassinen rap-posse, joskin Hyvinkäälle siirretty sellainen. Taustavoimien huutamia säkeistönloppuja tarvitaan ehkä ihan fyysisistä syistä, mutta samalla ne vahvistavat positiivista jengivibaa siinä missä sekavat välihöpinät venäläisistä sosiaalidemokraateistakin. Kuitenkaan Raptori ei tehnyt ”huumorimusiikkia”. Tavallaan yhteiskunta tarjoaa paikan, jonka periaatteessa monet voivat ottaa omakseen. Joillekin hieman käänteinenkin sellainen: vuosituhannen vaihteen orastavan suomirap-buumin aikoina sai usein kuulla artistien ja fanien lausuvan, miten Raptorin esikoisalbumi Moe! pilasi suomirapin vuosiksi, teki siitä huumorimusiikkia. (Halusin tietysti olla nimenomaan Jufo, mastermind joka pääsee sanelemaan muiden roolit ja olemaan itse täydellinen, ironisesti mutta kuitenkin.) Musiikillisesti Minä ja ryhmä, kuten monet muutkin Raptori-klassikot, rakentuu suoristetun italohousen ja nopeatempoisen huutoräppäyksen pohjalle
OULU, CLUB TEATRIA | 29.1. TURKU, LOGOMO Liput alk. HELSINKI, TAVASTIA 26.1. 39€ SOLD OUT The Sounds tulostus.indd 19 The Sounds tulostus.indd 19 3.12.2021 9.36 3.12.2021 9.36. HELSINKI, TAVASTIA 27.1. TULLIKAMARIN PAKKAHUONE, TAMPERE 28.1. 25.1
Circlen soitto tulvii nyansseja, tavanomaisuudet väistäviä sovitusratkaisuja, upeaa svengiä ja väkevästi välittyvää tekemisen iloa.” JUSSI NIEMI, SOUNDI 10/21 3. RICHARD DAWSON & CIRCLE: Henki ”Dawsonin kertomuksissa on aseistariisuvaa myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan. 20 SOUNDI SOUNDI 21 SUOMI TOP 20 KUUNTELE: www.soundi.fi/soittolistat VUODEN PARHAAT ALBUMIT 2021 2. Kun näin herkkävaistoinen ja lahjakas tulkitsija saa taustalleen sinfoniaorkesterin, ei loppu tulos voi olla muuta kuin mykistävä.” TOMI NORDLUND, SOUNDI 3/21 7. Klemetti heittäytyy skenaarioihinsa tutulla rehellisyydellä ja intensiteetillä.” NIKO PELTONEN, SOUNDI 3/21 6. SOU NDI N KRII TIKO T ÄÄN ESTI VÄT : voittajat2021-taitto_c.indd 20 voittajat2021-taitto_c.indd 20 3.12.2021 9.25 3.12.2021 9.25. Yhtyeen laajentuneeseen ääni palettiin mahtuu yhä säälimätöntä raivoa.” LASSI LINNOLA, SOUNDI 10/21 10. Harvoin kuulee näin rikkaan valikoiman tekstuureja yhdistettynä niin ylenpaltti seen ja rikkaaseen melodiseen maailmaan.” ARTTU TOLONEN, SOUNDI 9/21 1 . YONA: Uni johon herään ”Tätä aluevaltausta on odotettu Yonalta tavallaan jo pitkään, sillä se on kuin tehty hänelle. RUISSALO AMPING: Tähtien suojatit Maan povella 17. PEKKA LAINE: The Enchanted Guitar Of Pekka Laine ”Soundien, melodioiden sekä tajunnan eri tasoilla soljuva albumi on mielikuvissaan täyteläinen, henkevä ja ylellinen. HULDA HUIMA: Ilma 20. ARPPA: Kinovalon alla ”Kokonaisuus toimii ja henkii sellaista tuntua, että tässä ollaan tekemässä jotain omaa ja mietittyä ja sitten tarjotaan se maailmalle uhmakkaasti: kai te nyt näin hyvästä kamasta tajuatte tykätä.” NIKO PELTONEN, SOUNDI 8/21 8. ASTRID SWAN: D/other 12. Jokaista kappaletta voi hyräillä – eikä vain tyhjänä korvamatona tai renkutuk sena, vaan omakohtaisesti ja näin kenties tavoittaa jotain itselle runollista elämässä. URSUS FACTORY: Onnellinen sukupolvi 15. JESSE MARKIN: Noir ”Toisella albumilla tavoitteet ovat selvästi kansainvälisempään suuntaan, eikä Markin ole heikoilla vertailussa maailmanluokan tekijöihin. Esikoisen esittelemiä elementtejä viedään Noirilla pidemmälle keskitiestä.” MIRKO SIIKALUOMA, SOUNDI 6/21 4. SEPIKKA: En pelkää kylmää lailla ahvenen ”Sepikan debyyttilevy on rohkea kokonaisuus. Yksinkertaisen nätit ja hillityt melodiat saavat hohdokkaam mat ja hillittömyyksiinkin menevät äänigobeliinit ja kaiku tilat.” ASKO ALANEN, SOUNDI 3/21 11. Uutta ovat useat melko nopeatempoiset bändibiisit, joista varsinkin Kimppu kaipausta tuntuu iskusävelmältä.” NIKO PELTONEN, SOUNDI 8/21 5. THE FLAMING SIDEBURNS: Silver Flames 19. Joni Seppä nen sekoittelee kitaravetoista indierockia, orgaanisia samp leja ja kamaripopestetiikkaa luontometaforilla kyllästettyi hin lauluihinsa.” VILHO PIRTTIJÄRVI, SOUNDI 7/21 9. PEKKO KÄPPI & K:H:H:L: Aamunkoi 13. SWALLOW THE SUN: Moonflowers ”Moonflowers on hyvin väkevä kokonaisuus, jota säestää elämänsä vedossa oleva yhtye. Se on levy, jonka säkkipimeä maailma vetää luokseen. TIMO KÄMÄRÄINEN: Blink And You Miss It LINDA FREDRIKSSON: Juniper ”Fredrikssonin ensimmäinen soololevy on kompleksinen ja välitiloissa viihtyvä, mutta askeleissaan varma mestari teos. LYYTI: Toiveet ja helyt ”Lehtolan soitin on piano, joka kappaleita hallitseekin hänen ilmeikkään ja tunteikkaan laulunsa ohella. MOON SHOT: Confession 14. JUKKA NISSINEN: III 18. SARPARANTA: Takaisin merkitykseen 16. LITKU KLEMETTI: Kukkia muovipussissa ”Näissä lauluissa haaveillaan lemmestä, koetaan kiiman ensi aaltoja ja tuskaillaan ikä kausien ja roolien hämärässä rajamaastossa. Tämä ei ole sooloilla briljeeraava levy vaan nimenomaan lyyrisiä melodioita viljelevä
VIAGRA BOYS: Welfare Jazz LOW: Hey What ”Hey Whatin sointi on viritetty runnellun teknologian ja verevien lauluraitojen varaan, ja elementtien välinen dissonanssi ohjaa koko kuuntelukokemusta. Esimerkiksi Security, Hertz ja Knifey paranevat näennäisestä simppeliydestään huolimatta kuuntelu kuuntelulta. JAPANESE BREAKFAST: Jubilee ”Kun vaivihkaiset melodiat tulevat lopullisesti tutuiksi, aukeaa albumi euforiseksi mutta hellästi syrjäänvetäytyväksi täyttymykseksi. THE KILLERS: Pressure Machine ”Amerikkalaisesta pikkukylästä kertovissa lauluissa soivat kitaran, basson ja rumpujen lisäksi ainakin syntikka, jouset ja huuliharppu. KOSKINEN, SOUNDI 4/21 5. IRON MAIDEN: Senjutsu 19. MASTODON: Hushed And Grim 12. Vuoden blues-levy. Edeltäjän maaninen studiotyöstö tuntuu korvautuneen ripauksella pelimannihenkeä. ROBERT PLANT & ALISON KRAUSS: Raise The Roof 17. Ennemminkin hidaspiirteiset laulut uhkuvat liki hallitsematonta voimaa.” HANNU LINKOLA, SOUNDI 7/21 1 . Vaikka levy juhlistaa taiteilijan toipumista äitinsä kuolemaa seuranneesta surusta, luotaa se myös sanomaa terävöittäviä varjoja.” HANNU LINKOLA, SOUNDI 7/21 8. Gojira on löytänyt musiikillisen voimasuonen, jossa ylimääräinen rönsyily ja kuorruttaminen on turhaa.” KIMMO K. AMYL AND THE SNIFFERS: Comfort To Me ”Amy Taylorin tulkinta on aiempaa kypsempi ja uskottavampi. LUCY DACUS: Home Video 20. Soundi on aiempaa runsaampi: tässä soittaa ihan kokonainen bändi.” MIKAEL MATTILA, SOUNDI 9/21 4. THE WAR ON DRUGS: I Don’t Live Here Anymore ”Tämä on ihanaa soundia ainakin meille, jotka alun perinkin The War On Drugsiin ihastuimme. 20 SOUNDI SOUNDI 21 ULKOMAAT TOP 20 VUODEN PARHAAT ALBUMIT 2021 2. LITTLE SIMZ: Sometimes I Might Be Introvert 14. THE WEATHER STATION: Ignorance ”Levyllä ovat vahvasti läsnä isot, orkestroidut sovitukset syntetisaattoreineen, jousineen, puhaltimineen ja perkussioineen – ja usein hieno, musiikkia eteenpäin piiskaava biitti. MDOU MOCTAR: Afrique Victime ”Mitäpä jos säästettäisiin kaikkien aikaa ja jaettaisiin useampi pysti samalla kertaa. RYLEY WALKER: Course In Fable 15. Tämän tästä musiikki kuulostaa jopa leikkisältä. Sniffersin yhteissoitto on hitsautunut tiukemmaksi kuin debyytillä.” JARI MÄKELÄ, SOUNDI 7/21 10. Pienieleinen mutta suuritunteinen albumi hehkuu kaunista lämpöä.” MIKKO MERILÄINEN (LEVYÄ EI OLE ARVIOITU SOUNDISSA) 11. Mitään kevyttä levyssä ei kuitenkaan ole. ÄÄNESTÄ! katso ohjeet sivulta 74 voittajat2021-taitto_c.indd 21 voittajat2021-taitto_c.indd 21 3.12.2021 15.22 3.12.2021 15.22. Vuoden sähkökitaralevy. Vuoden psykedelialevy. Hälyäänet määrittyvät pikemmin silloiksi kuin tiesuluiksi, eikä traditionsa tuntevien melodioiden luoma toivo tukehdu kuristavimmissakaan välikkeissä. Syntyy mielenkiintoinen kontrasti tähden yhä uneliaampaan laulutapaan ja sisäänpäin kääntyneeseen musiikilliseen ilmaisuun.” NIKO PELTONEN, SOUNDI 7/21 3. Painotukset ovat kuitenkin kohtuullisia, lempeitäkin. Vuoden ”jam band”. Mdou Moctar, onnittelut – voitte noutaa pokaalit.” PEKKA LAINE, SOUNDI 6/21 6. FLOATING POINTS, PHAROAH SANDERS & LSO: Promises 18. ELBOW: Flying Dream 1 ”Elbow on yhdeksännellään levollisempi kuin koskaan, mikä on paljon sanottu yhtyeestä, joka on tunnettu raukean melankolian mestarina. BILLIE EILISH: Happier Than Ever ”Depression sijaan Billie Eilishin tekemisiä leimaa aggressio ja se on virkistävää. Nyt kun kaukomatkoja pitäisi yhä välttää, etäroadtrip bändin kanssa on oiva valinta.” KAROLIINA KANTOLA, SOUNDI 7/21 9. ALTIN GÜN: Yol 16. CONVERGE: Bloodmoon: I 13. GOJIRA: Fortitude ”Yksinkertaisuus ei ole koko totuus, mutta nyt bändi luottaa enemmänkin voimaan kuin tekniikalla briljeeraukseen. Yleisilme on vahvasti nojallaan soft rockin suuntaan.” ARTTU TOLONEN, SOUNDI 3/21 7
Wylde kasvoi aikui seksi tien päällä yhdessä maailman suurimmista rockbändeistä ja pääsi soittamaan Gibsonin Custom Les Pauliaan häränsilmämaalauksineen kaikissa maailman kolkissa. Ennen kuin kitarasankari ehti huomatakaan, hän oli ehtinyt soittaa tuhansia keikkoja Osbournen, Black ”Rockin bensa suonissani on yhä samaa kuin 14-vuotiaana” ZAKK WYLDE: Label Societyn, Pride & Gloryn ja soolobändinsä nimissä, elämäntapanaan musisoimisen ohella myös loputtomasti kosteita illanviettoja. Vuonna 2009 hän jätti alkoholin taakseen ja alkoi keskittyä aiempaakin lujemmin musiikkiinsa. Vuonna 2009 Wylde jätti tapajuopottelun tyystin taakseen ja viime vuonna katkesi 33 vuoden kiertueiden putki, mutta Zakk Wylde on edelleen yhtä Zakk Wylde kuin ennenkin: maailman tunnistettavimpia rockkitaristeja niin soitoltaan kuin koko habitukseltaankin. E nnen kuin Jeffrey Phillip Wiedlandtista tuli Zakk Wylde, tämä New Jerseyn Bayonnessa vuonna 1967 syntynyt tuleva rocktähti soitti hetken koulun orkesterissa ja tapaili akustista kitaraa, mutta todellinen innostus sähkökitaraan odotti itseään teini-ikään asti. – Laskeskelin viime kesänä vaimoni kanssa, että olen viettänyt kuluneen puolentoista vuoden aikana enemmän aikaa perheeni kanssa kuin viimeisen 30 vuoden aikana yhteensä, hah! haast_Zakk Wylde_a.indd 22 haast_Zakk Wylde_a.indd 22 2.12.2021 12.44 2.12.2021 12.44. Seuraavan 22 vuoden aikana Wylde tuli tunnetuksi paitsi kitaroinnistaan Osbournen bändissä, Black Label Societyssa ja muissa yhtyeissään, myös ronskeista mielipiteistään, peittelemättömästä asenteestaan ja runsaasta oluen tissuttelustaan. 22 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Zakk Wylde nousi maailman tunnetuimpien kitaristien joukkoon välittömästi, kun Ozzy Osbourne kutsui hänet liittymään bändiinsä vuonna 1987. Black Label Society, Zakk Sabbath ja muut projektisi joutuivat koronan myötä keikkailun suhteen telakalle, kuten monille muillekin bändeille kävi. 14vuotiaana Wylde innostui 60ja 70luvun amerikkalaisesta ja brittiläisestä rockista, löysi kitaran soittamisen kipinän ja oli hetkessä pakkomielteinen treenaamisen suhteen. Se kannatti, kun 20-vuotias Wylde kutsuttiin Ozzy Osbournen bändin koesoittoon. Oletko koskaan joutunut olemaan näin pitkän aikaa poissa kiertueilta
Tuon matkan aikana olen nähnyt niin paljon elämää viimeisen 25 vuoden aikana, että olen ehtinyt unohtaa enemmän kuin jaksan muistaa. -albumin ja kasata extroineen jättimäisen BLSvinyyliboxin. Sitten kirjoitan sanat. Siinä tilanteessa ei ollut mitään merkitystä, onko menossa jokin kulkutauti vai ei. – Jengi tykkää kertoa tarinoita siitä, kuinka he ovat ihan eri ihminen kuin vuosikymmen tai pari sitten. Teen myös parempia pianobiisejä kuin koskaan. Tehkää vain niitä vitun biisejä. Kun riffi alkaa puhutella, se maalaa mielikuvan biisin tunnelmasta ja kun se on saavutettu. Minulle vanhoissa 60ja 70-luvun rock-bändeissä on kyse jostain elämää suuremmasta. Olen onnis– Minulle asia on oikeastaan aika yksinkertainen: voin kirjoittaa biisin milloin vain ja melkein mistä aiheesta vain. Jostain minun elämääni isommasta. Olen kelaillut Black Label Societyn olevan muuttumaton kokonaisuus. Me aloitimme vuonna 1998 samoista paskaisista klubeista kuin muutkin. Siitä saakka kun liityin Ozzyn bändiin, olen elänyt tien päällä. Jopa rauhoittuessasi ehdit työstää Black Label Societyn kanssa uuden Doom Crew Inc. Joskus kiersin yhtä aikaa muutamia Ozzy & Friends -keikkoja, keikkoja Black Label Societyn kanssa, Zakk Sabbath -esiintymisiä ja keikkoja Generation Axe -kokoonpanolla. Mitkä asiat ajavat sinua eteenpäin näin lujalla draivilla vielä yli 40 vuotta sen jälkeen, kun tartuit ensimmäistä kertaa vakavissasi kitaraan. Paneudun biiseihin niin helvetisti niitä tehdessäni ja livenä soittaessani, ettei ihan ensimmäinen ajatus kotiin päästyäni ole luukutella vaikka Black Label -levyjä. – Sabbath, Zeppelin, Elton John, The Allman Brothers Band... Suomen-keikkansa yhteydessä toukokuussa 1994 Wylde ja James LoMenzo ehtivät treenata Ilves-baarissa. K u v at : So u n d in k u v aar k is to K u v a: Ju h o Ju n tu n en haast_Zakk Wylde_a.indd 24 haast_Zakk Wylde_a.indd 24 2.12.2021 12.44 2.12.2021 12.44. Soitimme muutamille ihmisille. Asia ei ollut ihan näin. – Rockin bensa suonissani on yhä täsmälleen samaa kuin ollessani 14-vuotias. Minä sanon tälle kaikelle, että vitut siitä. Jokainen levy piirtää aika vahvan mielikuvan siitä, mitä olemme tuolla hetkellä olleet. – Rakastan kiertämistä, mutta on se mennyt liiankin pitkälle. Siinä se. – Jengi ajatteli, että ”Tämän Ozzykitaristin oma bändi on tuomittu epäonnistumaan. – Riffi on se asia, joka määrittää koko biisiä ja herättää myös itsessäni sen kirjoittajan liekin. Niin yksinkertaista se on. Pride & Glory -yhtye sukelsi southern rockin maailmaan. – Neuvoni kaikille onkin se, että älkää vikiskö jos kaikki ei mene kuten on aina mennyt, vaan tehkää jumalauta biisi siitä ja lakatkaa ulisemasta. Ja kun olen ollut kotona, ajatukseni ovat yleensä olleet jo seuraavassa levyssä, sen säveltämisessä tai äänittämisessä. Vaikutat monella tapaa samalta vahvan periaatteen ja suuren intohimon kaverilta kuin aina. Olen ohjelmoitu ajattelemaan kuin Black Sabbath, Deep Purple, Led Zeppelin, Cream, Mountain ja muut bändit aikoinaan. Vuosikymmeniä myöhemmin hän kertoo oppineensa Ozzylta keskittymään juuri siihen mitä parhaiten osaa. – Minusta tuntuu, että moni bändi yrittää liikaa syvällistää biisinkirjoitusta jonkinlaiseksi henkiseksi kokemukseksi, eikä muista inspiroitua ihan siitä kirjoittamasta musiikista itsestään. Matka sinne jostain tek sa silaisen pizzerian nurkasta on pitkä. -albumilta löytyy samaa Wylde-energiaa kuin aina. – Kun päätimme tehdä uuden albumin, jätkät tulivat luokseni ja aloimme vain kirjoittaa yhdessä. Kaiken pitäisi muuttua, tai muuten olet paikallaan polkeva persläpi. Perkeleen mieleenpainuva riffi on metallissa kaiken A ja O. Hyvä riffi ei vaadi bensakseen jotain sellaista, mitä koit edellisenä iltana rundilla keikan jälkeen. Ette tule kuulemaan Zakk Wyldelta jotain sellaista, mikä ei kuulosta Zakk Wyldelta. Heti sen jälkeen tuli Pride & Glory. Hyvä kun lavalle noustessani tiesin varmaksi, mitä tulisin tuona iltana soittamaan. Millaisena hahmotat bändisi uran tällaisen katsauksen jälkeen. ”Älkää vikiskö jos kaikki ei mene kuten on aina mennyt, vaan tehkää jumalauta biisi siitä ja lakatkaa ulisemasta.” Liittyessään Ozzy Osbournen bändiin Zakk Wylde oli vielä parraton nuorimies. resonoin yhä sitä samaa vimmaa, jotka juuri nuo bändit herättivät minussa teini-ikäisenä, jolloin heräsin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti eloon. Rakastan samoja bändejä. – Monilla on Black Label Societyn suhteen mielikuva, että syöksyimme areenoille Ozzy-maineeni ansiosta. Ja se oli aika saatanan hullu matka muistoihin. – Huhtikuussa kolme vuotta sitten soitimme Royal Albert Hallissa Lontoossa. Mitäs meni jättämään Ozzyn bändin.” Kesti aika vitun kauan saada päät kääntymään ja tehtyä pesäeroa Ozzy-trippiini. Nyt huomasin, että me olemme parantuneet bändinä ihan helvetisti. Monet muusikot ovat harmitelleet menettäneensä inspiraationsa musiikin tekemiseen pandemian aikana, mutta Doom Crew Inc. – Elämän mittainen missioni on säveltää parasta mahdollista rockia. Riffejä pyörii päässäni koko ajan. – En kuuntele levyjäni vapaa-ajallani. – Nyt oli pakko. 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Olen ollut kotona korkeintaan kaksi viikkoa kerralla 80-luvun lopulta asti. Sitten Black Label Society. – Tässä genressä kaikki alkaa riffistä
En aio romantisoida asiaa niin, että kaiken saman voi saavuttaa ilmankin. Tottakai kaipaan niitä hervottomimpia asioita, mutta hervottomuutta on onneksi muuallakin. Siitä että olen oma itseni, ja moni muukin haluaisi olla, mutta eivät syystä tai toisesta uskalla. SOUNDI 25 ja keskiviikkona olin lopettanut juomisen. Paitsi paremmaksi. Ei helvetissä voi. Se oli ihan hyvä piste lopettaa ja tehdä rockia eri tavalla. Eikä tarvitsekaan. Joskus siitä syntyi muutamia helmiä, suureksi osaksi taas pelkkää paskaa, ja se paskan osuus vain kasvoi vuosien edetessä. – Olisi mielipuolista väittää, etteivät päihteet kuulu ja näy musiikissa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät lopeta tuossakaan pisteessä. Tämä, kaikki tämä mitä näette ja kuulette, on juuri sitä Zakk Wyldea, joka minä vain satun olemaan, enkä ole koskaan kokenut tarpeelliseksi peitellä sitä. – En helvetissä. – Mitä pidemmälle tapajuopotteleva elämäntapa eteni, sitä enemmän se heijastui kaikkeen muuhun. Olen oman elämäni pomo, ja jos ikinä antaisin jonkun muun asian hallita elämääni, en enää kunnioittaisi itseäni. Rakastan sitä. Pride & Glory yhtyeesi vuonna 1994 julkaistu ainoa albumi edustaa hyvin tätä huoletonta elämäntapaa. – Tiedätkö mitä. – Se, että antaa saman jatkua, on sama kuin koskisi tuleen, polttaisi kätensä ja koskisi sitten sata kertaa siihen samaan tuleen ja polttaisi itsensä yhä pahemmin. Totta vitussa kuuluvat. – Minulle asia oli niin yksinkertaista, että vielä tiistaina ryyppäsin K u v a: Je n R o se n st ei n haast_Zakk Wylde_a.indd 25 haast_Zakk Wylde_a.indd 25 2.12.2021 12.44 2.12.2021 12.44. Se saavutti välittömästi kulttisuo sion, ja on jopa kasvattanut merki tystään vuosikymmeniä. – Lopulta en kuullut tuollaisilla nauhoilla enää mitään muuta kuin sen, miten kännissä olimme edellisenä iltana. Fanisi rakastavat tavaramerkki soundiasi kitaristina ja vähintään yhtä tunnistettavaa olemustasi, mutta vihaajiakin löytyy yhtä pal jon. Tiedän kokemuksesta. Maailma olisi aika vitun paljon parempi paikka, jos kaikki vain uskaltaisivat olla rehellisiä itselleen ja tehdä sitä, mikä on heidän intohimonsa. Vain kos ”Älkää vikiskö jos kaikki ei mene kuten on aina mennyt, vaan tehkää jumalauta biisi siitä ja lakatkaa ulisemasta.” Zakk Wyldea arvostetaan korkealle metallikitaristien joukossa. Ei siksi, miten pukeudun tai mitä teen, vaan siksi että teen niin, enkä kumartele yhtään ketään. Se ei eroa mitenkään siitä, jos päätät haluta pudottaa painoa ja lopetat kaiken turhan paskan syömisen: Sen kuin lopetat. Jopa eri alkoholit saavat tekemään erilaisia asioita. Hän sanoo olevansa ohjelmoitu ajattelemaan kuin Black Sabbath, Deep Purple tai Led Zeppelin aikoinaan. – Sain 43-vuotiaana yksinkertaisen diagnoosin: jos jatkan dokaamista, kuolen ennenaikaisesti. Itse arvostan elämää ja Jumalaa niin paljon, että lopetin juomisen tuohon paikkaan. – Aivan varmasti. Myös musiikkiin. – Tottakai dokaaminen oli aivan saatanan hauskaa, ja tarkoitan vedet silmissä nauramista ja sekoilua, jollaista ei saa irti millään muulla keinolla. Black Label Society kiertuei den juhlat olivat liki legendaarisia. Itse hän palvoo soittajana riffiä. tunut luomaan oman soundini kaikkien mainitsemieni bändien villitsemänä, ja se soundi tulee pysymään. Perustan tekemiseni muutamaan nuorena omaksumaani oppiin, ja olen pitänyt huolen siitä, että riehakkaankin elämän keskellä teen sitä mitä rakastan vastuulla ja sydämellä, olipa kyse musiikista tai perheestäni. Periaatteeni kaiken suhteen on se, että jos haluan tehdä jotain, teen sen. Elämäntapasi muuttui erilaiseksi vuonna 2009, kun lopetit lääkäriltä saamasi maksa ja veridiagnoosin jälkeen juomisen kuin seinään. Black Label Society ei muuttunut tästä yhtään. Vanha kunnon rockuskomushan kertoo, että kaikki parhaat albu mit on tehty ja äänitetty vähintään kin humalassa, ja useimmiten vielä kovempien ainei den vaikutuksen alaisena. Olen ehkä aika huoleton veijari, mutten mikään idiootti. Meidän tapamme oli alkaa ryypiskelemään puoliltapäivin, ottaa kaljaa pitkin päivää ja äänittää illalla. – Kuka tahansa joka tekee biisejä hapoissa, kamoissa tai kaljoissa, tekee sen biisin juuri noiden aineiden takia tai ansiosta, ja se voi olla hyvä tai huono juttu. Ja tiedätkö mistä se johtuu. – Ihmisiä vituttaa tämä aivan taatusti. Toiset ovat paskahousuja ja toiset taas oman elämänsä herroja, hah! – Ei ole olemassa mitään rockhahmoa nimeltään Zakk Wylde. Kaikki päihteet vievät sinut mielentilaan, jossa olet yhtä aikaa enemmän oma itsesi ja vähemmän oma itsesi kuin ollessasi selvänä. Et siis tarvinnut monen kymme nen vuoden tapajuopottelun ja villin kiertueelämän jälkeen min käänlaista vieroitusta päästäksesi kuiville. – Treenaan nyt Ozzy-levyä varten ja ennen se olisi tarkoittanut pitkää ryyppyputkea biisejä opetellen. Joillekin äijämäinen ja entinen kaljanhuuruinen olemuksesi ovat silkkaa junttiutta, ja inhoajat tun tuvat olevan katkeria kaikesta siitä, mitä ikinä satut tekemäänkään. Valitettavasti maailmasta on vain tullut valittavien tekosyitä keksivien laiskureiden paskaläpi, jossa kaiken tekemättä jättämiselle on olemassa aina jokin todella ”hyvä” syy. Nyt otan biisit haltuun ja nautin muista asioista, eikä se ole tehnyt minusta yhtään vähemmän hassuttelevaa sekopäätä. Sinut tunnettiin vuosikymmeniä melkoisena kaljasieppona, jota har voin nähtiin ilman tölkkiä kädes säsi
Koska se on totta. Se ei ollut Chris Cornel lin juttu, ja he nousivat omillaan jät tiläisiksi. marraskuuta 2021 Puhelinhaastattelu Zakk Wylde on pestattu ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007 soittamaan Ozzy Osbournen levyllä. – Muuten homma on aina mennyt samoin. Jos meikäläistä haluaa ymmärtää yhtään, on kuun neltava myös tätä puolta teoistani. -albumi. Ja hän nousi myös soolona suureksi ikoniksi. Seuraavaksi Green Dayn haluttiin kuulostavan Soundgarde nilta. – Huomaatko kaavan. Hänellä oli oma juttunsa. – Samoihin aikoihin ilmaantui Guns N' Roses. – Tapaan toisinaan kertoa eräästä tilanteesta, jonka koin Ozzyn kans sa, kun olin vasta liittynyt hänen bändiinsä. 26 SOUNDI Mainitsit aiemmin, että perustat elämäsi teot muutamiin oppeihin. Toista äärilaitaa edustavat kaikissa bändeissäsi kuullut pianoja akkarikappaleet, joita on julkaistu myös Book Of Shadows -soololevyjesi muodossa. Kunhan rokkasimme menemään ja paiska simme sen kaiken levylle. – Pride & Glory oli yksi sellaisista albumeista, jolla meillä ei ollut mi tään menetettävää ja jolla emme oi keastaan edes ajatelleet yhtään mi tään sitä tehdessämme. – Se fiilis, kun soittaa jättimäisen vahvistinpinon edessä ja tuntee ras kaan metallin vyöryvän lävitseen, ei vain vanhene koskaan. Ozzy palkka si minut kitaristikseen, koska diggai li sitä miten soitan. Lafkat olisivat halunneet hänen kuulostavan Bon Jovilta. Totta vitussa kuulostaa. – Sillä levyllä ei ole kyse mistään muusta kuin rockista, sikailusta ja repimisestä. Jos yritätte etsiä levyltä jotain sano maa, ette löydä sitä, koska sanomaa ei ole. Laita sinappia maltillisesti.” – Olin jo lähdössä hommiini, kun Ozzy tuli vielä luokseni, ja tökkäisi minua sormilla suoraan silmiin. Ole mies. Yritin hetken ai kaa soittaa mahdollisimman ”ozzy maisesti”, mutta ei kestänyt aikaa kaan, kun hän jo ojensi minua ja sa noi, ettei halua minun olevan Randy Rhoads tai Jake E. > Soundi-haastattelu ka teitte levyllä juuri sitä, mitä halusitte ja ette sitä, mitä sinulta ehkäpä Ozzyn rinnalla odotettiin. Se ei yritä olla yhtään mitään sen enempää tai vähempää. – Se ei ole muuttunut miksikään. Ei todellakaan. Älä kysele vaan tee. Tällä hetkellä ajankohtaisin on kuitenkin pääbändi Black Label Societyn uusi Doom Crew Inc. ”Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki vain uskaltaisivat olla rehellisiä itselleen.” K u v a: Je n R o se n st ei n haast_Zakk Wylde_a.indd 26 haast_Zakk Wylde_a.indd 26 2.12.2021 13.00 2.12.2021 13.00. Tee juuri sitä mitä sinä osaat tehdä eikä kukaan muu. Jos haluat tehdä jotain merkittävää itsellesi, tee sitä mitä haluat oikeasti tehdä ja mitä oikeasti olet, ja siten se voi merkitä jollekin muullekin jotain. Jos Ozzy tokaisee ”Diggaan tä tä!”, se tarkoittaa että olen oikeilla jäljillä, ja pian riffi on osa biisiä. Kun Soundgarden aloitti, heidän haluttiin kuulostavan Guns N’ Rosesilta. Hän halusi minun olevan Zakk Wylde. Paitsi ehkä siinä mielessä, että kum pikaan meistä ei ole missään päih teissä. Soitit kaikilla Ozzyn albumeilla vuosien 1988–2007 välillä, ja olet sen jälkeenkin näyttäytynyt hänen keikoillaan, mutta yhteistyönne on muuttunut on/off-suhteeksi. Se ei ollut Ozzyn juttu. Kuulostaako kliseeltä. Ja tee minulle kinkkuvoileipä. – Minulle ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta, eikä yhtä voisi olla olemassa ilman toista. Olimme etäänty neet toisitamme. – Olemme nyt eri ihmisiä kuin 14 vuotta sitten. Olemme vetäneet sa toja keikkoja erikseen ja kymmeniä yhdessä. – Siispä olen tehnyt koko elämäni sitä, mitä vain minä osaan tehdä, ei kä kukaan muu. He eivät tehneet niin, ja kasvoivat jät tiläi siksi. – Teimme Ozzyn kanssa hommia niin kauan yhdessä, että homma al koi mennä vähän staattiseksi ja jos sain vaiheessa Black Label Society alkoi kuulostaa enemmän Ozzylta ja Ozzyn levyt taas Black Labelilta. Ja mene tekemään minulle se vitun voileipä.” Oz virnis ti perään lempeä ilme silmissään. Heitäkin painostet tiin kuulostamaan Bon Jovilta. Ozzy Osbourne on tunnettu ”metallin kummisetänä” ja hän on melkoinen hahmo. – ”En aio olla Black Label Socie tyn laulaja”, Ozzy sanoi minulle kerran, kun hän alusteli haluaan ko keilla uutta kitaristia juuri ennen kuin he kiinnittivät Gus G:n mu kaan remmiin. 18. – Kun aloitin Ozzyn bändissä, Bon Jovi oli maailman suurin jut tu. Lee. Homma ei ole enää niin vakavaa. Ozzy oli kai alkanut epäillä, että rohmuan parhaat riffi ni omalle bändilleni ja teen hänen bändissään hommia vain velvolli suudentunnosta. Ja kyllä, myös voi leipiä Ozzylle. Ih mettelin mitä vittua meinaat ja Ozzy tokaisi: ”Elämä on rankkaa, kusipää. Nyt tulet soittamaan tulevalla Ozzyalbumilla pitkästä aikaa jokaisessa kappaleessa. – Kun kysyin Ozzylta, miten hän haluaisi minun vetävän soolon, hän sanoi: ”Zakk, kunhan pistät soittoo si koko sydämesi, kaikki on hyvin. Ne ovat minun road trip albumeitani. Moni muistaa sinut valtavien Marshall-pinojen edessä soittavana sähkökitaristina, joka latoo tiskiin järkälemäisiä riffejä ja vinguttaa suuren fiiliksen sooloja. Rakastin Book Of Shadowsien tekemistä. Soitan riffiä tai sooloa tree niksellä, ja Ozzy tulee yhtäkkiä ky symään, mistä tässä on kyse. Black Labelin biiseis sä ja Book Of Shadowseilla kuulette rakkauteni Elton Johniin ja Neil Youngiin. – Välillämme ei ole koskaan ollut mitään hevonpaskaa. Se inspiroi kirjoittamaan riffejä, jotka voit tun tea munaskuissasi! – Olen kuitenkin aina pitänyt yh tälailla mies ja kitara tai mies ja pia no musiikista. Olemme taas siinä pistees sä, että minä voin olla Zakk ja Ozzy voi olla Ozzy, ja teemme yhdessä si tä, mistä tulee hänen sooloalbumei taan. Selitän että tässä on uusi riffi, jota olen aja tellut hänelle. Jos Ozzy ei sano mi tään, hän ei pidä siitä ja jatkan soit toa. Millaista on ollut työskennellä Ozzyn kanssa siitä asti, kun olit vasta parikymppinen kitaristikolli aina näihin päiviin saakka. Mikä on suurin oppi, minkä olet saanut Ozzylta kaikkien näiden vuosikymmenten aikana
Battle Beast pitää päämajaansa Helsingin Vallilassa rakennuksessa, jossa on jumalaton määrä muusikoille varattuja tiloja ja vähintään yhtä paljon merkitsemättömiä ovia. Ruskea on laulaja Noora Louhimon mopsi Bobby, musta basisti Eero Sipilän sekarotuinen Rolle, ja se valkea… hops… – Tää on välillä aikamoinen kennel, kosketinsoittaja Janne Björkroth lausahtaa, kun hänen valkoinen parsonrussellinterrierinsä hypähtää syliini lempeän diktaattorin elkein. Vastoin yleistä nykyuskomusta bändejä riittää. Battle Beastin kuudennen albumin Circus Of Doomin nimi on hyvin kuvaava. Viikonloppuisin taas tyhjenee ammattilaisten osasto, ja pohjakerrosten uumenista alkaa kantautua aikamoinen älämölö. Kosketinsoittaja esittelee tilat ja ihmiset. – Sellaista se on, kun ”tamberelainen” tulee Helsinkiin, hän kiteyttää Pirkanmaan murrettaan alleviivaten. Kuin Minotauros kreikkalaisessa mytologiassa, nämä pedot kirmailevat melkoisessa labyrintissa. Löydettyäni lopulta oikeaan paikkaan olen melko varma, että kun aikanaan yritän poistua rakennuksesta, en tule onnistumaan siinä ilman opasta. Yksi kulkee mustissaan, toinen on ruskea, kolmas valkoinen… Eikä niitä sitten sen enempää olekaan, ne vain tuntuvat vipeltävän ihan joka paikassa yhtä aikaa. Täällä saattaa törmätä yhtä hyvin Lenni-Kalle Taipaleeseen, Sanniin tai työkavereiden illanviettobändiin. Janne lataa Moccamasteria ja puhelee, että näin arkisin talossa on mukavan rauhallista, koska päivätöissä käyvät soittajat ovat poissa alakerran harjoitustiloista. Energinen metallikuusikko haluaa nostaa tunnelman kattoon, mutta myös puhua painavista asioista. Unohdan kaveriselfietä ottaessani ja koiralle leperrellessäni kysyä, mikä sen nimi on. Sipilä puolestaan asettaa lattialle värikkään laatikon, jonka nappuloissa on luunkuvia, ja Rolle alkaa paukuttaa sitä toiveikkaana. Teksti: Ari Väntänen S I R K U S 28 SOUNDI SAAPUU KAUPUNKIIN Battle Beast -taitto_b.indd 28 Battle Beast -taitto_b.indd 28 2.12.2021 12.46 2.12.2021 12.46. Louhimo kertoo olleensa sovittamassa uusia lavakuteita ja ajelleensa harhaan erilaisten tietöiden vuoksi. 28 SOUNDI E rivärisiä petoja on kaikkialla. Sillä välin hänen veljensä, Battle Beastin kitaristi Joona Björkroth testailee efektipedaalia Santa Cruz -skeittihuppari päällään
K u v a: Te rh i Y li m äi n en Battle Beast -taitto_b.indd 29 Battle Beast -taitto_b.indd 29 2.12.2021 12.46 2.12.2021 12.46. Metallissa pitkäsoitto on yhä valttia. SOUNDI 29 SOUNDI 29 ”Totta kai lockdown oli henkisesti raskas, mutta sen jälkeen fiilis oli kuin uudestisyntyneellä.” Battle Beastille albumi julkaisu on edelleen tärkeä asia. Aiemmilta levyiltä yleisö on kyllä osannut poimia omat suosikkinsa – ne, jotka pitää soittaa joka keikalla
– Mutta kuka muka ottaisi töihin tyypin, joka pyytää heti koko kevään vapaaksi, kun pitää lähteä rundille. Esityksen polttopisteessä on Noora Louhimo, josta on tullut Battle Beastin tunnetuin hahmo. Sirkusideaa pyöritellään vain nimi kappaleessa, joka sekin on monitulkin tainen teos. Nopeaa.”) Eero Si pilä puolestaan on laulanut kuorossa kymmenen vuotta, mutta tähdentää sen olevan pelkkä harrastus. Eikä turhaan. Näin kävi muun muassa viime kesä nä, kun allekirjoittanut jämähti sohvalle napostelemaan herkkuja ja katsomaan elämäntaparemonttiohjelmaa Olet mitä syöt. Battle Beastin studiovastaava Janne vakuuttaa, että Battle Beastissa on teke mistä enemmän kuin riittävästi. – Toisaalta nykyään hevissä vituttaa se, että joka toinen bändi on pelkkää läppää. – Sitten on kiva netistä lukea, onko jengi tajunnut tai edes yrittänyt tajuta. Eniten vientiä on Louhimol la, joka julkaisi keväällä 2021 ensimmäi sen sooloalbuminsa ja kesällä Laurenne/ Louhimoprojektin levyn. Se viimei nen kymmenen prosenttia on usein tosi vaikea valmistaa. Täyttä työtä Tänään paikalla on neljä Battle Beastin kuudesta jäsenestä. Le vyn tekeminen on aina iso duuni. Vaikka erilaisia keikka ja projekti luonteisia hommia saattaakin aika ajoin olla, Battle Beast on jäsenilleen myös työ. Battle Beast on jäsenilleen tärkein ja aikaa vievin bändi, vaikka muitakin pro jekteja on. Täällä Battle Beast treenasi biisit levyl le Bringer Of Pain (2017), joka oli ensim mäinen albumi, jonka se teki alkuperäi sen johtohahmonsa Anton Kabasen poistuttua bändistä. Bringer Of Pain sisälsi kohottavampaa musiikkia kuin Battle Beastin edelliset levyt, ja Joona Björkroth debytoi sillä paitsi bändin vi rallisena jäsenenä myös yhtenä sen bii sintekijöistä. Tuon tietäen on vaikuttavaa, että Battle Beastin musiikki ei ole stressaan tuneen kuuloista puristamista. – Olisihan sitä voinut koronaajaksi hankkia muutakin duunia, Sipilä miettii. – Siitä on kysytty tosi monessa haas tattelussa, että onko meillä tulevalla kiertueella sirkusmeininkiä lavalla, ja mikä se sellainen tuomion sirkus oikein on, laulaja nauraa. Kun settiin tulee paljon uusia biisejä ja show uusiutuu, siinä on aina paljon säätämistä. – Sanoisin, että Battle Beast on muo toutunut vuosien saatossa, pohtii Noo ra, joka itse liittyi bändiin kahden en simmäisen albumin välissä. – Nooraa pyydetään koko ajan johon kin ja se on meistä eniten esillä, mutta kun se riisuu lavameikit ja kampaukset pois ja pukeutuu siviilikuteisiin, kukaan ei tunnista sitä. Sipilä ja Björkrothit huomauttavat, että vaikka suurin osa mediasta on kiinnostunut jututtamaan ja valokuvaamaan ainoastaan Nooraa, tämä on onnistunut myös säilyttämään yksityisyytensä. Vasta jakson loppuvaiheilla mu siikkitoimittajalle valkeni, että siinähän rempattiin Louhimoa. Mie tin, että yhtä hyvin bändeillä voisi ol la hyväntuulisia biisejä, joiden mukana olisi kiva pogoilla, Sipilä sanoo. Siinä samalla voi kyllä käsitellä aiheita, jotka nostavat keskustelua, Janne sa noo. 30 SOUNDI 30 SOUNDI – Ensin tämän rakennuksen kellariin rakennettiin varmaan sata treenikämp pää. Lääkkeiden voimalla Nimensä puolesta Circus Of Doom voisi olla sirkustaiteen synkältä laidalta am mennettu teemalevy fiktiivisine tarinoi neen, pahoine pelleineen ja pimeyttä palvovine taikureineen, mutta sitä se ei ole. Var sinkin omia kappaleita tulee muuteltua ihan loppumetreille saakka. Ne laulavat pelkästään dokaamisesta ja panemisesta ja ovat olevinaan muskettisotureita, viikinkejä tai ristiretkeläisiä.” Battle Beast on jäsenilleen ykkösprioriteetti, vaikka Noora Louhimo oli mukana kuluvana vuonna kahdella nimeään kantavalla julkaisulla – ensin sooloalbumillaan ja myöhemmin Netta Laurenteen kanssa tehdyllä yhteislevyllä. Rumpali Pyry Vikki esi merkiksi on flirttaillut palomiehen am matin kanssa, mutta päättänyt panostaa muusikon uraan. Ne ovat olleet merkittäviä vuosia. Oliko se Anton Kabasen johtama, vuonna 2008 perus tettu bändi, joka julkaisi albumit Steel (2011), Battle Beast (2013) ja Unholy Saviour (2015) edes sama yhtye, joka Battle Beast on tänä päivänä. Mun ja Joonan bändi Brymir haki täältä aikoinaan treenistä, ja huone piti ottaa vastaan heti, tai se annettiin jolle kin muulle, koska bändejä oli jonoksi asti. (”Se on sel laista vaikeata heviä. Viime kesä oli niin hektinen, etten muista siitä mitään. Että kaikkea ei lyödä läpäksi, mutta ei myöskään koko ajan synkistellä. ”Nykyään hevissä vituttaa se, että joka toinen bändi on pelkkää läppää. En olisi pystynyt teke mään mitään muuta. Vain toinen kita risti Juuso Soinio ja rumpali Pyry Vikki ovat poissa, mutta heidänkin uskotaan saapuvan paikalle haastattelun jälkeen alkavia treenejä varten. Mutta mistä nykyisen Battle Beastin tarina oikeastaan alkaa. Ne laulavat pelkästään dokaami sesta ja panemisesta ja ovat olevinaan muskettisotureita, viikinkejä tai ristiret keläisiä. Janne täy dentää veljensä ajatusta sillä, että bän din kannattaa hyödyntää mahdollisuus puhua asioista, kunhan tekee sen hyväl lä meiningillä. Me ollaan oltu täällä viisi vuotta. – Ihan viime aikoina olen tehnyt esi merkiksi päivän verran joululauluääni tyksiä, mutta sitä ennen olin puoli vuot ta yhteen menoon kiinni Circus Of Doomin tekemisessä. Louhimosta alkaa kuitenkin vähitel len tuntua, että ehkä se sirkusteema oli si sittenkin pitänyt rakentaa. Tää on meille kaikin puolin täydellinen paikka. Battle Beast -taitto_b.indd 30 Battle Beast -taitto_b.indd 30 2.12.2021 12.46 2.12.2021 12.46. – Nyt on koossa porukka, jonka haluaisin jatka van tätä vielä vuosikymmeniä. – Treenikämppien rakennuttaja otti kiinteistöä haltuun pala kerrallaan, ja lopulta me vuokrattiin täältä tilat Battle Beastille. Toisin kuin veljensä, Joona Björkroth soittaa yhä myös Brymirissä. Laulaja sanoo, että ohjelmasta saadut ohjeet ovat jääneet pysyväksi osaksi elä mäntyyliä. Se on sitä jo olosuhteiden pakosta: kokonaisvaltaista asiaa ei voi tehdä vain toisella kädellä. – Biisien kehittelyssä raakiledemosta eteenpäin on ihan helvetisti työtä. Se erot tuu monista muista metallibändeistä luomalla positiivisia ja kohottavia tun nelmia. – Tämä on viihdettä ja me halutaan mennä keikoille nostamaan tunnelmaa. Vuoden päät teeksi hän osallistuu vielä Raskasta jou lua kiertueeseenkin. – Muistan, kun olin skidinä metalli festareilla ja ihmettelin, että miksi kaik ki menevät lavalle synkistelemään. Mä tykkään siitä, että mukana on molemmat puolet. Janne Björk roth kertoo, että Circus Of Doomin teh tyään bändi on valmistautunut tuleviin kiertuei siin, mikä ei myöskään ole aivan pieni projekti. Bringer Of Painin jälkeen Battle Beas tin on valmistanut vallilalaisen sokke lonsa kätköissä albumit No More Hollywood Endings (2019) ja Circus Of Doom (2022), jonka vuoksi me nyt tänne ko koonnumme. Joona jatkaa, että bändin musiikkiin mahtuu monenlaisia tunnetiloja. – Kyllähän se aika, kun Anton lähti ja me saatiin homma uudelleen kasaan, oli tärkeä vaihe, Janne aloittaa. Battle Beastin biiseissä saattaa olla painavia ja ajankohtaisia teemoja, mutta niitä on hauskaa soittaa ja kuunnella
SOUNDI 31 K u v a: Te rh i Y li m äi n en Battle Beast -taitto_b.indd 31 Battle Beast -taitto_b.indd 31 2.12.2021 12.46 2.12.2021 12.46
Hän paljastaa, että muitakin nimivaihtoehtoja oli (esimerkiksi Circus Of Greed), kunnes Eero ilmoitti, että ”doom on vitun punchy sana”. Ainakin se on albumin avaava ja kantaaottavin kappale, joka on lähtöisin Jannelta. Haluan tehdä nimenomaan nostattavia biisejä. Vaikutteena voi olla kirja tai videopeli tai oma elämä. – Olin viime kesänä pitkään sairaana. Muu yhtye kiittelee laulajan ammatti taitoa, kuinka hyvin hän saa silti välitet tyä teksteihin ladatut tunteet. Kun kotiuduin sairaalasta, aivot toimivat todella vinhasti lääkityksen vuoksi. – Mä kirjoitan sanat biisikohtaisesti siitä, mitä päässäni milloinkin liikkuu. Kun kuuntelin Circus Of Doomin ensi kertaa, mietin että sanat sopivat LouhiNoora Louhimo on Battle Beastin keula kuva, vaikkei teekään yhtyeen kappaleita. Battle Beastissa on monta biisintekijää. – Lopulta jouduin sairaalaan, ja multa löydettiin aivokasvain. Mulla ei ollut hajueikä makuaistia, ja kroppa toimi oudosti, basisti aloittaa. Siinä vaiheessa kuolemanpelko oli poissa, ja kelasin, että jumalauta, I’m back! Ammensin niistä emotionaalisista fiiliksistä. Sipilä ja Joona Björkroth kirjoittavat sanoitukset omiin sävellyksiinsä. K u v a: Te rh i Y li m äi n en Battle Beast -taitto_b.indd 32 Battle Beast -taitto_b.indd 32 3.12.2021 14.38 3.12.2021 14.38. Tällä kertaa tunteilla on hänen teksteissään tavallista suurempi rooli. En kirjoita niinkään tarinoita kuin lyriikkaa, jossa on hyvä meininki. Sirkus saapuu kaupunkiin ja lähtee sieltä, ja sitten ihmiset alkavat haikailla johonkin menneeseen, joka todellisuudessa ei edes olisi hienoa tähän aikaan tuotuna, kosketinsoittaja kertoo. – Circus Of Doom on dystooppinen tarina, jonka voi lukea kertovan sirkuksesta tai populismin noususta ja siitä, että mikään ei ole oikeasti sitä miltä näyttää. Janne Björkroth laatii omansa apunaan ulkopuolinen ammattikirjoittaja, joka tahtoo pitää henkilöllisyytensä salassa. Circus Of Doomin tekstejä kirjoittaessani mietin, mitä Battle Beast voisi olla, ja vastaus oli ”hyvää meininkiä”. Kirjoitin sanoitukseni niissä tunnelmissa. Sipilä sanoo, että hänelle sanoittaminen on suurelta osin tunnetta ja kuuntelemista; on parempi selvittää sävellyksen fiilis kuin pakottaa nelikulmaista lyriikkapalikkaa pyöreään reikään. Meillä on oikeasti hauskaa tässä bändissä, Joona kertoo. Se oli hyvänlaatuinen, mutta sain raskaan hormonikorvauslääkityksen, koska kasvain painoi aivolisäkettä ja vaikutti hormonitoimintaan
Kolmen minuutin speedmetalkappaletta ei mielestäni kannata panna ulos yksinään, eikä se soittolistasirkus oikein innosta. – Bändin kannalta albumi on selkeä kokonaisuus, jonka varaan voi rakentaa kiertueet ja kaiken muunkin. Joona Björkroth kertoo käyneensä tsekkaamassa Stam1nan Viimeinen Atlantis -juhlakeikan Helsingin jäähallissa. Valtavasti yleisöä ja uskomaton meteli, kitaristi siunailee. Se, millainen setti tuleville keikoille kootaan, on vielä hiukan hakusessa. – Olisi hullua jättää soittamatta esimerkiksi suosituimpia Spotify-biisejä, Janne sanoo. Harhai len rappukäytävissä, kunnes vastaan tulee mies. Mutta toisin kuin eräissä muissa lajityypeissä, albumi on edelleen metallimusiikissa päätuote. Kiitos. – Periaatteessa mielellään puffaisi suomibändejä. – En missään nimessä halua muuttaa toisten kirjoittamia tarinoita. Kerran, kun me otettiin suomalainen Arion mukaan Eurooppaan, joku levy-yhtiön tai ohjelmatoimiston tyyppi tuli heti mussuttamaan, että ei ole hyvä ratkaisu. Louhimo on ilahtunut vaikutelmasta. Keikoilla soittaisi mielellään vaikka koko Circus Of Doomin. Toisaalta tässä vaiheessa uraansa Battle Beastilla on jo biisejä, jotka on ikään kuin pakko soittaa keikoilla. Hän kertoo pitävänsä Battle Beastin nykyisessä työskentelytavassa varsinkin siitä, että melodiat tehdään ajatellen hänen ääntään. – On hyvä, että levy-yhtiöt ovat tajunneet, että niinkin voi toimia. Battle Beast -taitto_b.indd 33 Battle Beast -taitto_b.indd 33 3.12.2021 14.38 3.12.2021 14.38. Se on metallialan myönnytys nykyajan yhä singlepainotteisemmalle julkaisupolitiikalle. – Tää on ihan hirvee labyrintti, hän huokaa ja paljastaa, että hissin toisellakin puolella on ovi. Se ei vain aina sovi ulkomaan tyypeille, jotka haluavat mukaan sikäläisiä, vetovoimaisia bändejä. Kokemus oli mieletön, etenkin kun ei ollut soittanut tai kuullut elävää musiikkia aikoihin. Sitten se näki Arionin keikalla ja muutti mieltään. Takaisin tien päälle Muutama päivä haastattelun jälkeen Battle Beast julkaisee Circus Of Doomin toisen singlen, Master Of Illusionia seuraavan Eye Of The Stormin, ja matkustaa sitten Göteborgiin kuvaamaan taas uutta videota. – Ei tosiaan ole tietoa, mitä siellä tehdään tai mihin päin Göteborgia pitäisi mennä, Eero sanoo. Bändi nauraa, ettei tiedä seuraavasta videostaan mitään muuta kuin lähtevän lennon numeron ja kuvattavan biisin, ja kappalettakaan ei vielä paljasteta. Rolle, Bobby ja se valkoinen vipeltävät tohkeissaan soittohuoneeseen, mutta lähtevät metakan alkaessa. On aika sulkea nauhuri ja päästää bändi treenikämpän puolelle. Pidän itseäni bändin tarinankertojana, ja olen hyvä siinä ja otan sen vakavasti. Jos kaikki menee niin kuin pitäisi mennä, Battle Beast tekee ennen joulua kahdeksan keikan Suomen-kiertueen. mon suuhun niin hyvin ja hän tuntuu olevan niissä niin syvällä, että laulajan on täytynyt kirjoittaa tekstit itse. Se on keikoillaan pääesiintyjänä, eikä lämmittelijöistä ole vielä tietoa. – Mä mietin, että ei tällaista olekaan. Louhimo huomauttaa, että kiertuetauko on tehnyt bändille hyvää. Nyt voi vain toivoa, että sama pätee yleisöön. – Loppuvuodesta 2019 me oltiin Euroopan-rundilla, jota edelsi jenkkirundi, jota edelsi jokin muu rundi, ja muistan kelanneeni, että voi, kun saisi jäädä vähäksi aikaa himaan. – Metalligenre tuskin siirtyy siitä mihinkään vielä vähään aikaan, koska fyysisellä hevilevyllä on edelleen mahdollisuus tehdä fyrkkaa, Janne järkeilee. Ajatus livenä soittamisesta vaikuttaa kuumottavan kaikkia. No, kannattaa varoa, mitä toivoo. Patric Ullaeus on tehnyt aika helvetin monta videota, joten eiköhän tämäkin luonnistu. Kun bändi alkaa soittaa, poistun rakennuksesta, tai ainakin teen parhaani sen eteen. Mekin päästiin aikoinaan Nightwishin ja Sonata Arctican lämppäriksi, joten hyvä pitäisi laittaa kiertoon. – Se on Nooran ammattitaitoa, Sipilä sanoo. Ehkä fyysisten hevilevyjen tie päättyy sitten, kun Saksaan saadaan joka puolelle nopea nettiyhteys, Sipilä arvioi. – Mä ainakin haluan pysyä albumien tekijänä. Nyt suhtautuminen on ihan päinvastaista, Eero lisää. Battle Beast siivittää Circus Of Doomia kaikkiaan neljällä sinkulla ja videolla. Sipilä sanoo, että viimeksi kuluneet vajaat pari ankeaa vuotta ovat saaneet hänet innostumaan keikoista uudella tavalla. – Kerrankin oli aikaa maadoittua ja viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Totta kai lockdown oli henkisesti raskas, mutta sen jälkeen fiilis oli kuin uudestisyntyneellä. – Jotka ovat King For A Day, No More Hollywood Endings, Straight To The Heart ja Eden, Eero lisää. Jumalauta, että tuntui hyvältä olla lavalla, kun me lopultakin soitettiin kesän 2021 ensimmäinen keikka. – Se oli käsittämättömän makeeta. Oma panokseni biiseihin on tulkita tekstejä äänelläni ja visuaalisesti. – Joo, meillekin sanottiin joskus ihan merkittävän levy-yhtiön taholta, että ei kannata julkaista useampia musavideoita, koska sellainen on albumin biisien vuotamista nettiin ja ihan tyhmää. Mieluummin fiilistelen jätkien tekstejä ja mietin, miten voisin tulkita ne. – Lopputuloksen pitääkin kuulostaa siltä, että biisit kuuluvat meille kaikille. – Olisin huolissani, jos tää olisi jonkun amatööriohjaajan projekti, mutta kun ei ole. Onneksi heviyleisöä kiinnostaa yhä julkaisu, joka sisältää 45 minuuttia musiikkia. Ensi vuoden alkupuolella edessä on parikymmentä keikkaa Euroopassa ja kolmisenkymmentä Amerikassa. Joskus aiemmin piti oikein erikseen vaatia niitä videoita, Janne kertoo
34 SOUNDI K u v a: Jo u ko Le h to la klassikot_Nummela_b.indd 34 klassikot_Nummela_b.indd 34 2.12.2021 12.51 2.12.2021 12.51. Toinen varjo lisättiin kuvankäsit telyssä. Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Aki Nuopponen anssi kela / nummela Nummelan kansi kuvaksi päätyneessä valokuvassa ei alun perin ollut kuin yksi ”siiven” muodostava varjo
– Nummelan demoja tehdessä itsekin hiffasin löytäneeni itseni ja ajattelin, että tätä on Anssi Kela. Olin heti, että lähdetään tekemään näitä. Asko: – Pekka ja Susi oli kulkenut hiljalleen kohti loppuaan ja huomasin itsekin, etten osannut enää auttaa bändiä ja jotenkin asia eteni siihen, että kehotin heitä pohtimaan toista levyyhtiötä. Anssi: – Viereisessä rappukäytävässä oli PolyGramin toimisto ja olin suunnitellut vierailun sinne, Hannu Sormusen luokse, mutta päätin mennä esittelemään biisit Askollekin. Jossain vaiheessa huomasin kuulevani ympärilläni suomenkielistä musiikkia, enkä itsekään ymmärtänyt, mistä niissä lauluissa lauletaan. Sitä ennen kaikki on opettelua. Sekin kaikki oli sitä hidasta oman äänen etsimistä. Tein ekat biisini 13-vuotiaana, pääsin Pekka ja Susi -bändissä äänittämään ihan radiohitinkin, kokemaan Rock SM -kilpailujen voittamisen (1993) jälkeisen huuman ja bändin hitaan hiipumisen. Anssi: – Siinä tapahtui kyllä tiettyjä sisäisiä oivalluksia, mutta se oli myös vastareaktioita ympäröivään musiikkiin ja todellisuuteen. – Yllätyksekseni Anssi otti pian yhteyttä ja kertoi, että hänellä on omia biisejä valmiina. Se oli yksinkertaisesti hemmetin hyvä biisi. – Olin oikeastaan valmistautunut pitämään pienen puheen Anssille, että K u v a: V u o k ko Sa lo klassikot_Nummela_b.indd 35 klassikot_Nummela_b.indd 35 2.12.2021 12.51 2.12.2021 12.51. Asko: – Mulla on sellainen teoria, ja John Lennon tukee tätä teoriaa, että ihminen on noin 27-vuotiaana kypsä tekemään soolouraa. Nelikymppisenä sama ei ehkä olisi tuntemattomalta artistilta onnistunut. Anssi: – En ollut itse edes päättänyt, että teenkö näitä biisejä itselleni. Asko: – Mulle taas oli ihan selvä asia, että Anssin pitää laulaa nämä biisit itse. Kun kuulin ne biisit niin... Tarjosin Askolle vaihtoehtoa, että voisin säveltää muille artisteille ja väläyttelin, että tuotantotyötkin kiinnostaisivat. En mä voi sanoa että olisin arvellut, että tämä tulee myymään helvetisti. HALUSIN LÄHTEÄ TÄYSIN PÄINVASTAISELLE TIELLE.” A nssi: – Olin Nummelaa tehdessäni vähän alle kolmekymppinen. Ei mulla ollut oikein käsitystä, mikä Anssin suunnitelma biisien suhteen oli. Se oli sellainen kohta elämässä, jolloin saatoin lähteä vielä yhteen yritykseen musiikin kanssa. Kutsuun vastasi Anssi Kela, joka oli musisoinut 1990-luvulla Pekka ja Susi -yhtyeessä. Teini-ikäiset löysivät Eppu Normaalin, Dingon ja Yön klassikkolevyjä, ja suomirock-kokoelmalevyjä julkaistiin tuplalevyn vuositahdilla. se puhe jäi kyllä pitämättä. ”JOSSAIN VAIHEESSA HUOMASIN KUULEVANI YMPÄRILLÄNI SUOMENKIELISTÄ MUSIIKKIA, ENKÄ ITSEKÄÄN YMMÄRTÄNYT, MISTÄ NIISSÄ LAULUISSA LAULETAAN. – Kun teitte Pekassa ja Sudessa progemeiningillä biisejä ruosteesta ja varmaan homeestakin, ne oli kyllä mielenkiintoisia laulunaiheita, mutta vasta ensimmäisiä Nummela-demoja kuullessani huomasin kaiken kiteytyneen oleelliseen. Lennon sanoi, että siihen asti voi tehdä kivaa poppia, mutta se on sitä kokemuksen keräämistä, kunnes musiikkia voi tehdä henkilökohtaisemmin. SOUNDI 35 ANSSI KELA SANAT, SÄVELLYKSET, TUOTANTO, LAULU JA INSTRUMENTIT ASKO KALLONEN VASTAAVA TUOTTAJA RISTO ESKOLIN TUOTTAJA PÄÄOSISSA mieti nyt minkä ikäinen olet ja että olisikohan hyvä alkaa katsoa jotain muuta. 20 vuotta Nummelan ilmestymisen jälkeen Anssi Kela, levyn ilmestymisen aikaan BMG:lla tuotantopäällikkönä työskennellyt Asko Kallonen ja albumille useamman kappaleen tuottanut Risto Eskolin muistelivat Soundille levyn syitä, sattumia ja seurauksia. – Oon puhunut toisinaan oman äänen löytämisestä ja laskenut, että mulle se oli 13 vuoden prosessi. Uusia tekijöitä vanhojen legendojen rinnalle ei löytynyt kysynnän tahtiin. En epäillyt hetkeäkään, vaan kehotin häntä tulemaan soittamaan niitä. Syntyi albumi nimeltään Nummela, jolla Kelan jutteleva laulutapa, tarinalliset lyriikat ja särmikkäät kappaleet liikkuivat yli genrerajojen. Asko: – Heti Kaksi sisarta -demo oli just sitä Anssia, joka oli ollut olemassa jo Pekka ja Susi -biiseissä, mutta nyt Anssi ei enää piilotellut mitään. Halusin lähteä täysin päinvastaiselle tielle. Soololevy oli yksi vaihtoehto, muttei ainoa. Tarvittiin uutta soundia, jossa suomirockin perinteet yhdistyisivät uuden vuosituhannen tuuliin. 2000-luvun taitteessa suomirock koki mittavan renessanssin. Sitten bändi vain hajosi. En tiennyt että tuleeko se menemään yhtään, jos tehdään levyllinen Anssia soolona
Asko: – Se kypsyttely vaati tuollaisen ympyrän kulkemisen, jotta me kaikki ymmärrettiin, missä se koko homman juju oli. Muita referenssejä olivat Didon Here With Me sekä David Grayn Babylon, joka kuuluu eniten levyn nimikkobiisissä. Sen perheen jäsenet eivät oikein tunne olevansa mistään kotoisin, mutta yrittävät vain selvitä elämästä elämällä sitä. – Samoihin aikoihin tuli paljon hyviä suomalaisia lauluntekijöitä, mutta ne kaikki oli sellaisia baritoneja, joilla oli se yksi masentunut balladi, jonka varassa ne sitten jollotti menemään. – Lopulta pinkasta oli jäljellä enää yksi versio. – Kun sitten pääsin sinne Hannun jutulle asti, se oli jo niin kyrpä otsassa myöhästelystäni, että kuunteli biisit nopeasti läpi, ei oikeastaan kommentoinut mitään ja sanoi vain että morjes. – Tuo läppä lähti siitä, kun pitkin levyn tekoa mietittiin, että kaikki bii sithän voisi kertoa saman ”Epäuudella maalla” asuvan Ruususen perheen eri jäsenistä. Suomalaisen rockin klassikot > Anssi: – Lopulta kuunneltiin biisejä niin pitkään, että olin myöhässä sieltä varsinaisesta tapaamisestani yli tunnin. Pistettiin vielä se soimaan ja ensimmäisen kertsin kohdalla oltiin molemmat, että: ”Nyt! Tämä on se versio!” Kyseessä oli se ensimmäinen demo, joka me tehtiin Riston olohuoneessa. Anssi: – Muistan hyvin kun ajeltiin Askon hankkimalla viininpunaisella Jaguarilla ympäri Uudenmaan aluetta, kunnes päädyttiin ensin Lopelle ja sit ten Karkkilaan hylätylle Essolle jossain Porintien varressa. Bemari, Puistossa ja Rva Ruusunen oli eniten niissä raameissa, jotka toteuttivat Nummelan alkuperäisen dogman. – Jostakin Jönssi keksi kertoa siinä samalla, että sillä on mielenkiintoinen kirja, jossa on kuvattu losilaisia mies prostituoituja keskellä päivää kirk kaassa päivänvalossa. Sellaiset levyt joissa on tosi kirk kaat värit, myyvät kuulemma kaikkein eniten! JOUKO LEHTOLAN OHJAUKSESSA 36 SOUNDI liittyi siihen muotoon. Pelkästään Bemarista oli kymmeniä eri versioita ja miksauksia. Risto: – Se biisimateriaali oli niin vahvaa, että niillä pystyi menemään genrerajojen yli miten itse haluaa. Se oli aika jännä paikka, koska en ole mikään luontainen poseeraaja. – Lähdettiin kuvaamaan Anssia samalla ajatuksella, salamalla päiväs aikaan. Tehtiin sitä mun olohuonestudiolla, käytiin välillä oikealla studiolla yrittämässä iskelmällisempää versiota ja kuinka ollakaan, se alkuperäinen folkhop oli juuri se oikea juttu. – Me oltiin Askon kanssa Suomenlinnan lautalla, kun puhuttiin siitä, miten paljon Everlast pyörii MTV:lla ja mitenkähän akustisen kitaran ja hiphopluuppien yhdistelmä toimisi suomalaisessa musassa. – Folkhop olikin ainoa linjanveto, joka me levyn suhteen tehtiin jo ennen kuin ensimmäinenkään biisi oli valmistunut. Risto: – Siinä oli tosi paljon sellaista hakemista. ”ASKOKIN SIINÄ VIERESSÄ IMARTELI, ETTÄ JÄTKÄHÄN NÄYTTÄÄ IHAN BRAD PITTILTÄ, MITÄ NYT EN USKONUT SEKUNTIAKAAN!” K u v a: Jo u ko Le h to la klassikot_Nummela_b.indd 36 klassikot_Nummela_b.indd 36 2.12.2021 12.51 2.12.2021 12.51. Anssi: – Levyä hahmotellessa ihan ensimmäiset keskustelut N ummelan muotouduttua omin takeiseksi kokonaisuudeksi otti kuvaajalegenda Jouko Lehtola (1963–2010) yhtä omalaatuisia kuvia käytettäväksi albumilla. Onneksi olin kuunteluttanut biisit Askollakin! A sko: – Anssilta syntyi säveltäessä kaikkein luonnollisimmin silkkaa americanaa. Kuvaus oli puolet siitä kannen syntymästä ja se, miten Janne Uotila teki designin, tekstien asettelun ja värimaailman, oli se toinen todella tärkeä puolikas. Olin koko ajan vähän kuin lähdössä sieltä Askon luota, mutta se vaan jatko jutteluaan. Kyse oli siitä, miten ne Anssin kirjoittamat biisit ja tekstit tulisivat jokaisen biisin omilla ehdoilla kaikkein selkeiten läpi. Anssi: – Meillä oli iso pino cd-r:lle poltettuja versioita Bemarista ja vein niitä kuunneltavaksi Askolle, joka vain parahti, että: ”Ei! Te ootte pilannu tän! Täähän on ihan paska!”. Mikan faijan BMW oli ensimmäinen biisi, jota me lähdettiin Riston kanssa tekemään ja siitä syntyi käsite nimeltään folkhop. – Samaan aikaan kun pyöriteltiin leiskan eri versioita Jannen kanssa, Kerkko Koskinen pyöri siellä kontto rilla. Näistä kuvista muodostui Janne Uotilan käsissä väri maailmaltaan ja asetelmaltaan kansi kuva, jonka jokainen suomalainen tunnistaa. A nssi: – Folkhop oli aluksi levyn punainen lanka, mutta ei kaikista biiseistä tullut sitä. – Se oli ensimmäinen kuvausses sioni, jossa ei ollut bändiä mukana. Asko alkoi olla vähän epäuskoinen. Yritin ämpyillä siinä, ettei biisi ole vielä valmis, me pidetään vielä jousisessiotkin ja mä laulan tämän vielä kunnolla. Se tuli ihmettelemään niitä kuvia ja tokaisi, että kannattaa sitten laittaa mahdollisimman kirkkaat värit kan teen. Heti kun kuulin Anssin biisejä, mä ajattelin, että nämä eivät saa jäädä sinne samaan ansaan, vaan niihin on löydettävä uusi, tuoreempi kulma. Anssi: – Kun oikea kuva oli valikoi tunut sessioista, Janne photosoppasi siihen vielä tärkeän muutoksen ja lisäsi yhdellä puolella kuvissa näky neen siipimäisen varjon myös toiselle puolelle. Keksittiin jopa taustatarina, jossa Anssi olisi just vankilasta päässyt kaveri, joka palaa kotiseudulleen. Se oli Anssin vahvoissa sanoituksissa ja niiden biisien ytimessä, ei hienoissa tuotannoissa tai koristeissa. Askokin siinä vie ressä imarteli, että jätkähän näyttää ihan Brad Pittiltä, mitä nyt en uskonut sekuntiakaan! Asko: – Kuvia kertyi tosi paljon ja vaihtoehtoja riitti. Ja ihan aitoa ja autenttista sellaista, eikä suomalaisen tyypin yritystä tehdä Neil Youngia. Sitä hierottiin puolisen vuotta. Ei mietitty mitään genrejä tai kohderyhmiä. Onnek seni Jönssi ohjasi sieltä kameran takaa tosi kannustavasti. Asko: – Jouko oli mun hyvä ystävä ja kuuntelimme Nummelaa jo ennen kuin se oli valmistunut
En tiennyt tuleeko se levylle. Mukana oli siis yllättävän paljon sellaisia americana-tyylisiä juttuja, joiden muistin jääneen vähemmälle. Asko: – Siitä muodostui pieni murheenkryyni, ja yritettiin saada Kalle Chydeniuskin tuottamaan sitä, mutta se kieltäytyi tuottamasta sitä, koska ei oikein nähnyt potentiaalia koko biisissä. Muutaman studioja parin olohuonetuotannon ohella Esko Riihelän painajainen, Kaunotar ja basisti sekä Kissanpäivät on juuri noita simppeleitä omia mökkiversioitani. Siinä huomasi, miten paljon oma tyyli on myös muuttunut 20 vuodessa. Sittemmin levyä on myyty 157 000 kappaletta. – Tulos toimi ihan täydellisesti, Kaksi sisarta sai nopeasti lopullisen muotonsa ja sittemmin Jukka on onneksi päässyt antamaan ihan jonkin verran lahjakkuudestaan suomalaiselle pop-musiikille. Yllättäviäkin havaintoja tuli. A nssi: – Aika montaa levyn biisiä hierottiin pitkään ja sitten oli muutamia biisejä, jotka meni ihan sukkana sisään, mutta Nummela-biisi oli se ihmeellisin prosessi. Asko: – Oon käyttänyt Nummelaa esimerkkinä, kun puhutaan aina siitä että mennään ”yksityisestä yleiseen”. Että ketä tällainen muka voi koskettaa. Edellisestä kerrasta oli kulunut vähintään kymmenen vuotta. – Kolmanneksi yllätyin siitä, miten mietiskele vää tarinankerronta levyllä on. – Asko oli epäileväinen tuntemattoman Jukan käyttämisestä, mutta junttasin idean väkisin läpi sille siitäkin huolimatta, että Jukka oli keskittynyt aika paljon vain rap-hommiin sitä ennen. Puistossa on ehkä suosituimpia kappaleitani, mutta tunsin itse tehneeni sen vähän tarinankirjoittamispäissäni, eikä se ole tekstinä tai stoorina mun parhaita. – Joskus teen kymmenen versiota biisistä, eikä siitä ensimmäisestä ole enää lopulta mitään jäljellä. Mitä tarkempi olet, sitä enemmän se koskettaa. Se oli niin helppo, ettei vastaava ole toistunut sittemmin ikinä. Vaikkapa Harhaa-biisi, jossa on vain rumpukone, akustinen kitara ja vibrafoni, mutta basso on jätetty täysin pois soitinkatraasta. SOUNDI 37 S yyskuussa 2021 Anssi Kela bändeineen soitti Nummelan kannesta kanteen Helsingin Allas Sea Poolilla. Halusin ottaa biisit käsittelyyn mahdollisimman uskollisesti alkuperäisille. K u v at : A n ss i K el an ko ti al b u m i PALUU NUMMELAAN K u v a: A tt e M al as k a klassikot_Nummela_b.indd 37 klassikot_Nummela_b.indd 37 2.12.2021 12.51 2.12.2021 12.51. – Nyt kun levyä kuuntelee, niin eihän siellä edes ole sellaista yhtä tiettyä genreä. – Vein Nummela-biisin Askolle kuultavaksi aika puolivakavasti. – Albumia oli hauska kuunnella. – Nummelan biiseistä Esko Riihelän painajainen oli sellainen, jota ei olla soitettu juurikaan. – Lauluissa asia menee usein niin, että mitä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin pystyt välittämään kokemuksia, sitä yleisempiä niistä tulee, koska me kaikki koetaan niitä samoja asioita. ”ONNISTUIN OIKEASTI TEKEMÄÄN LEVYN, JOKA ON SUKUPOLVIKOKEMUS.” Anssi Kelan ja Nummela-albumin suosio lähti kasvamaan vauhdilla vasta muutama kuukausi levyn ilmestymisen jälkeen. – Nyt huomasin, että niitä samoja kappaleita oli oikeas taan tosi vaikeaa laulaa, koska ne meni niin matalalla ja kerronnallisella tavalla. Anssi: – Tein Pekka Witikan kanssa Rva Ruususen ja se onnistui hyvin. – Lähdin kokeilemaan, voinko kirjoittaa näin elämäkerrallisen stoorin. – Toinen havainto, mitä en ollut tullut ajatelleeksi oli se, että kuudessa biisissä yhdeksästä on slide-kitaraa. Melkein kaikki biisit on keskenään ihan erilaisia tuotantoja. – Se tuntui sellaiselta omalta pöytälaatikkobiisiltä ja ajattelin, ettei ketään voi kiinnostaa kuunnella tällaista biisiä, jossa kolmekymppinen random tyyppi kirjoittaa biisiä omasta elämästään. – Palasin Immosen pajalle. Kyllähän mun filosofia levyä tehdessä oli ottaa selvää pesäeroa Pekan ja Suden kiljukaulalauluista ja laulaa puheenomaisella, juttelevalla tavalla. Se on todella makeeta, mutta onnistumisessa oli mukana myös paljon hullua tuuria. Soundi löytyi heti ja kun lopulta vielä ajattelin, että tähän sopisi jokin teemamelodia, nappasin käteeni huuliharpun, menin mikin taakse, painoimme Rec-painiketta ja soitin ykkösellä sisään sen melodian. Se sai Kelan palaamaan levyn alkuperäisien versioiden pariin. Anssi: – Ripan, Witikan ja Immosen kanssa työskentelemisen ohella sain päähäni äänittää monista kappaleista Pusulan mökillä 12-raitaisia versiota digi tallentimella. Se oli äänittänyt tuottamaani Scarecrow-bändiä, jossa oli Ile Jokinen solistina, faijansa cd-puristamon kellariin kasaamassaan studiossa. Kuten se, miten hidastempoinen ja tummasävyinen kokonaisuus se on, ja miten pieni muotoisia yksityiskohtia se sisältää. Albumi kiertueella omaa materiaalia ei ollut paljon, joten kaikkia biisejä piti kahlata, mutta eivät ne vedot mitään maratoneja olleet siltikään. Kun ryhdyttiin tekemään Kaksi sisarta -kappaletta, se sama tuotanto ei oikein sopinutkaan siihen, vaikka tehtiin monta eri versiota. Anssi: – Tilanne vaati sen, levyä piti kuunnella tarkasti ensimmäistä kertaa aikoihin. Kissanpäivät oli kappale, josta me yritettiin leipoa jonkinlaista r’n’b-versiota kuuntelemalla Destiny’s Childia ja Aaliyahia, mutta siinäkin ratkaisu löytyi yksinkertaisuudesta. Löysin sen tarinankertojan itsestäni, johon suhtauduin vielä Puistossa-biisin kohdalla ristiriitaisin fiiliksin. Asko oli heti sitä mieltä, että tämä on pakko saada mukaan levylle, biisin nimi on pakko olla Nummela, ja levynkin on oltava Nummela. Risto: – Lopulta levyä tehtiin aika monessa paikassa. Nummelan kirjoitin yhdeltä istumalta, luonnostelin ekan tekstin mikä tuli mieleen, otin kitaran syliin ja soitin ne soinnut miltä tuntui. Anssi: – Ajattelin Jukka Immosta, johon olin tutustunut muutama vuosi aiemmin
Mikan faijan BMW (4.14) 3. Vuosien kuluessa Nummelasta muodostui Anssi Kelalle hänen sanojensa mukaan ”sekä pelastusrengas että myllynkivi”. Risto: – Se suosio, minkä sä tuolloin saavutit, oli jotain sellaista, mihin ei kukaan olisi voinut valmistautua. Kaunotar ja basisti (4.17) 6. Rva Ruusunen (3.45) 7. Moni muusikko voi vain haaveilla tuosta. Tiedostan, että tulen ikuisesti olemaan se mies, joka teki tämän levyn. Kaksi sisarta (4.19) 2. orava! – Voisin helposti ajatella, että Nummela on jättänyt ylleni sellaisen varjon, jonka alta ei pääse koskaan pois. ja kipusi sieltä festarikesän edetessä pikkuhiljaa ylöspäin, kunnes Puistossa-single räjäytti pankin. Se oli vain kirjoitettu just siten miltä tuntui. Niin kauan kuin nuo biisit herättää tunteita, mulle on suurin ilo esittää niitä. K u v a: Jo u ko Le h to la klassikot_Nummela_b.indd 38 klassikot_Nummela_b.indd 38 2.12.2021 12.51 2.12.2021 12.51. Rehellinen vastaus on että ei, ei kyllästytä, koska mä näen mitä se merkitsee niille ihmisille. Astuessani esiripun takaa koko paikka oli ihan mustanaan ihmisiä ja katsoin hetken hölmistyneenä ympärilleni, että kuka tänne lavalle tuli samaan aikaan kanssani. Tuollaista biisiä ei voi kirjoittaa tietoisesti. Asko: – Olin Nummelan ilmestyttyä levykaupassa Itäkeskuksessa. Anssi: – Ensimmäinen hetki kun aloin itse ymmärtää, mitä oikeastaan tapahtui, oli 12. Esko Riihelän painajainen (3.14) 4. 1. Kaksi hiphopparin näköistä mimmiä katseli niitä, ja olin ihan varma, että ostavat Kwanin. Milla (4.26) ANSSI KELA: NUMMELA BMG Finland/Sony Music Julkaistu alun perin 2.3.2001 Vinyylijulkaisu 10.9.2021 Sävellykset ja sanoitukset: Anssi Kela Äänitys ja miksaus: Anssi Kela (3, 5, 8), Jukka Immonen (1, 9), Risto Eskolin (2, 4, 7), Pekka Witikka (6) Vastaava tuottaja: Asko Kallonen Masterointi: Pauli Saastamoinen Kannet: Janne Uotila Kuvat: Jouko Lehtola, Anna-Liisa Kela, Seppo Sirkka Anssi Kela – laulu, kitarat, kosketinsoittimet, rummut, basso, huuliharppu, lyömäsoittimet Jukka Immonen – ohjelmointi (1, 9) Risto Eskolin – ohjelmointi (2, 4, 7) Alexandra Babitzin – laulu (4) Heikki Rinkinen – ohjelmointi (4) Ville Kela – rummut, lyömäsoittimet (5, 10) Pekka Witikka – ohjelmointi, kosketinsoittimet (6) Anna Kuoppamäki – laulu (7) Teho Majamäki – vibrafoni (7) Antti Karisalmi – basso ja taustalaulu (10) Kelly Ketonen – rummut ja taustalaulu (10) Saara Metsberg – kosketinsoittimet ja taustalaulu (10) – Asialla on kuitenkin myös se puoli, että onnistuin oikeasti tekemään levyn, joka on sukupolvikokemus. Nummela (5.29) Triplaplatinapainoksen bonuskappale: 10. Kissanpäivät (4.08) 9. Se oli niin iso ilmiö, ettei ole mikään ihme, että sen jälkeen kaikki piti tavallaan aloittaa alusta ja keksiä itsensä uudelleen. – Kun kuulin Nummela-biisin ensimmäistä kertaa, aloin itkeä. Puistossa (4.30) 5. I lmestyttyään Nummela nousi Suomen virallisella albumilistalla ensin vaatimattomalle sijalle 14. Levy myi nopeasti platinaa ja ylsi lopulta 157 000 myydyn levyn lukemiin. Nummela-albumin kannen taustamaisemia etsittiin kiertämällä Jaguarilla ympäri Uuttamaata. – Albumi oli ollut kaupoissa kolme kuukautta, kun soitin samana päivänä kaksi keikkaa. Hetkessä Anssi Kela oli kaikkialla. – Multa kysytään usein, että eikö mua kyllästytä vetää esimerkiksi Puistossa-biisiä. Kela bändeineen soitti keikkoja ympäri Suomea niin lujalla tahdilla, ettei edes Anssi itse ehtinyt täysin elää hetkessä. Toinen niistä kiikutti Nummelan kassalle. Uutuushyllyssä oli Nummela ja Kwanin levy. Se nähdään mun pääteoksena. Se edustaa niin monille ihmisille niin valtavan paljon, että olisi aika kummallista kokea tuollaista albumia jonkinlaiseksi taakaksi. kesäkuuta 2001. Ensin Stingin lämppärinä melkein tyhjälle kentälle Finnair Stadionilla, ja sen jälkeen Kaivopuiston kesäkonsertissa. Näen lavalta miten ihmiset saattaa alkaa itkeä sen neljän minuutin aikana. En meinannut uskoa että yleisö hurrasi minulle! – Astelin mikin ääreen, rupesin vetämään ja yleisö lauloi niin kovaa mukana, etten kuullut enää omaa ääntäni. Siitä kuuli, ettei sitä oltu ajateltu ollenkaan. Soitin Anssille, että nyt alkaa tapahtua, kun otetaan haltuun itähelsinkiläiset hopparitkin. 38 SOUNDI Suomalaisen rockin klassikot > – Nummela on koskettanut ihmisiä niin paljon siksi, että se saa kuulijan tuntemaan, etten ole yksin tässä maailmassa ja moni kokee tällaiset fiilikset. Harhaa (4.11) 8. – Meidät kuljetettiin autolla Kaivarin lavan bäkkärille, enkä nähnyt yleisömääriä ollenkaan ennen kuin minut kuulutettiin lavalle. Siitä on tullut osa suomalaista kansanperinnettä, jonka kanssa Kela itsekin on nyt enemmän kuin sinut. Anssi: – Paras esimerkki median totaalisesta haltuunotosta oli varmaan se, kun Koululainen-lehdessä oli mukana juliste, jonka toisella puolella oli Anssi Kela ja toisella puolella oli..
AN EVENING WITH NIGHTWISH IN A VIRTUAL WORLD Watch the exclusive concert only at Staccs.com Nightwish tulostus.indd 39 Nightwish tulostus.indd 39 1.12.2021 14.51 1.12.2021 14.51
Reilut kymmenen vuotta soittanutta bändiä yhdistää jaettu kiinnostus 1970-luvun musiikkia kohtaan, mutta toisaalta riveissä on niin jazzin kuin hc-punkin kuluttajiakin. Malady perustettiin vuonna 2010 doomia soittaneen bändiprojektin oheen, ”puolivitsillä, jotta saa opetella soittamaan paremmin”, Babak kuvailee. – Ehkä sitä progen esoteriaa on sitten se, että koetut asiat vaan virtaa läpi. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Teksti: Joni Kling PROGE LÄHTEE SELKÄRANGASTA B abak Issabeigloo ei usko, että progressiivisen rockin täytyisi olla aina esoteerista hämyilyä. Maladyn laulaja-kitaristi kuitenkin myöntää, että myös tiedostamattomat vaikutteet ohjaavat vähän kaikkea musiikin tekemisessä. Babak kuvaa bändin taustavaikutteita hyvin monipuolisiksi, mutta samalla yhtyeellä tuntuu olevan pitkään hioutunut yhtenäinen ajatus siitä, miltä musiikin tulee Maladyssa kuulostaa ja mitä ajankuvaa he viitteenä tavoittelevat. – Mielestäni olemme Maladyssa sillä tavoin sokeita omalle toiminnallemme, että ei me olla osattu edes miettiä imagojuttuja. Vaikea nähdä mitään progeen liitettyä mystisyyttä bändin meiningissä, vaan teemme musiikkia hyvin konkreettiselta pohjalta, Babak toteaa. Että vaikutteita ei tiedosta. Ei voi väheksyä sitä, miten suuri vaikutus on vaikka lapsena vanhempien levyhyllystä kuunnelluilla levyillä. Kolmannen albuminsa julkaiseva Malady korvasi kosmisen voiman kotimaisella luomuprogella. Mukana olivat tuolK u v a: M ar ko M ar il a Proge ei mer kitse Maladylle tiluttelua, vaan vapautta tehdä musiikkia leikki sästi ja laajalla skaalalla. 1970-luvun rockille kumartava ryhmä on kasvattanut juurensa tuttuun maaperään. Malady-taitto_b.indd 40 Malady-taitto_b.indd 40 3.12.2021 14.37 3.12.2021 14.37
Babakin mukaan genremääritelmänä proge on lopulta vapauttava: se on ohjannut ja palvellut bändiä hyvin. Uusi linja ei ole ollut bändin alun perin asettamana tavoitteena, mutta miehistönvaihdokset toivat huomaamatta uuden lähestymistavan äärelle. Itse ainakin olen omassa sävellys työssä nykyään leikkisämpi. Meille se tarjoaa vain raamit tehdä juuri sitä, mitä tehdään ja soittamista tietyssä hengessä. – Tuskin käymme sitä keskustelua, että millainen albumi pitäisi tehdä seuraavaksi. Rumpali Juuso Jylhänlehdon tekstit Ainavihantaalla ovat suomen kielellä leikitteleviä kunnianosoituksia luonnolle. Hän ei ihmettele, jos uuden levyn referenssinä toinen voi kuulla Pekka Strengiä, joku taas Kasevaa tai Kaj Chydeniusta. 40 SOUNDI SOUNDI 41 loin rumpali Juuso Jylhänlehto, basisti Jonni Tanskanen ja entinen kitaristi Tony Björkman. Melkein voisi sanoa, että kyseessä on ”Standing on the shoulders of giants” -ilmiö. Instrumentit soivat orgaanisella vintagesoinnilla ja studiotyöhön on panostettu. Toki siellä yhä vaikuttaa paljon vintagesoittimet, kuten mellotron ja hammondit. – Dyadi-kappaleesta sanoimme, että se on pikkutakkiprogea. Tarkkapiirteiseen, harkittuun 70-luvun konseptilevytunnelmaan vaikuttaa lisäksi sovitus, josta bändi on kollektiivisesti vastuussa. Bassoja kitaravahvistimet on 70-luvun gearia. Uudelle levylle haluttiin kuitenkin myös toisenlaisia ratkaisuja, vaikka bändi mieltääkin sen osaksi kolmen levyn jatkumoa. Kaksi ja puoli vuotta työstetty levy on nyt pakettissa ja bändi pitää sitä yksimielisesti parhaanaan tähän asti. – On hyvä tilanne tässä ja nyt tehdä suomalaista progea, koska se on historiallisesti ollut niin pitkään laadukasta. Malady ei myöskään ole halunnut assosioitua genren myöhempiin inkarnaatioihin kuten progressiiviseen nykymetalliin tai neoprogeen. Kolmannen levyn sävellyksistä vastaavat pääosin Ville ja Babak. – Viimeksi levyn kuunnellessani tuli mieleen, että olemmepa kehittyneet soittajina valtavasti. Kosketinsoittaja Ville Rohiola ja Babak liittyivät mukaan pari vuotta myöhemmin ja Taavi Heikkilä tuli mukaan puhaltimiin uuden Ainavihantaa-albumin tekoprosessin aikana osoittautuen korvaamattomaksi osaksi bändiä. Ambientmusiikkia vai Bruce Springsteen-AOR-levy. Tiedustellessa mihin suuntaan Malady voisi tästä edetä, Babak toteaa, että kun kaikki energia ei mene treenaamiseen ja sävellystyöhön, sitä on turha käyttää myöskään liikaan suunnitteluun. Maladyn soundissa on patinaa, aiemmilla albumeilla jopa hieman Love Records -äänitteiden nuhjuisuutta. Vankka pohja, jolle rakentaa uutta. – Esimerkkinä sen ajan levyistä, joita olen fiilistellyt; vaikkapa Maaritin ensimmäinen albumi, jossa on kaikki huipputekijät taustalla, Babak sanoo ja huomauttaa, että koko suomalainen musiikkiperintö nojaa edelleen paljon 70-luvun luomiskauteen. Ainavihantaan monipuolisemmasta äänimaisemasta, jopa iskelmällisyydestä kysyttäessä hän toteaa, että raja vanhan suomalaisen progen ja popin välillä on joskus hyvin häilyvä. Asiat vain muotoutuvat. Tämä on edelleen bändin soundille uskollinen levy, mutta kun vaikkapa fuzz-kitaraliidit korvautuu saksofonilla, niin yhtäkkiä ollaankin hyvin eri maailmassa, Babak arvelee. Soittoon on tullut kypsyyttä ja varmuutta, eikä enää vain räimitä, Babak arvioi. Miksausratkaisut on jo vähän modernimman kuuloisia ja muutenkin tämä on hifimpi levy. – Omalta osaltani voin sanoa, että on tapahtunut jokin siirtymä kevyempää tunnelmaa kohti, ja tämä oli myös ihan käytännön tasolla helpompi levy äänittää ja soittaa, Babak kertoo. Love Recordsin lempeä suomiproge on aina ollut selkeä viitekehys bändille, mutta Maladyn kaksi aikaisempaa albumia soivat myös raskaahkon stonerja space rock -soundin vaikuttamina. – Joskus oma genre vähän huvittaa, koska moni tuntuu ajattelevan, että olisi muka joku muotti nimeltä proge. ”Kun fuzz-kitaraliidit korvautuu saksofonilla, niin yhtäkkiä ollaankin hyvin eri maailmassa.” K u v a: M ar ko M ar il a Malady-taitto_b.indd 41 Malady-taitto_b.indd 41 3.12.2021 14.37 3.12.2021 14.37. – Kakkoslevyn (Toinen toista, 2018) jälkeen alettiin miettiä, että kolmanteen voitaisiin ottaa erilaista ilmaisua mukaan. Itse hän kertoo palanneensa pitkästä aikaa raskaasta rockista rytmimusiikin pariin ja uudella levyllä hän esimerkiksi vältti soittamasta voimasointuja. Paitsi Jonni joka on aina ollut suvereeni. Luontoteemasta huolimatta sanoitukset voi myös nähdä monitulkintaisina ja avoimina. Ainavihantaa on ilmavampi ja vapaamuotoisempi levy. – Yksi elementti muuttui ja neljä pysyi samana. Vahvasti pilke silmäkulmassa tehtyä, ja todella hauskaa on ollut, kun on soitettu sitä. Vaikka toisinaan onkin fiilistelty Dream Theateria, ei bändillä ole koskaan ollut innostusta lähteä soittamaan kaikkein ryppyotsaisimmalla tilutteluasenteella, eikä tekniikkakaan siihen riittäisi
2020 Levypari Folklore ja Evermore tekee Swiftistä musanörttija vinyyliuskottavimman 2020-luvun poptähden. Linja on nyt pop, ei kantri. Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. 2004 Perhe muuttaa Tennesseehen edistääkseen karaokea ja kitaransoittoa harrastaneen ja mm. 42 SOUNDI Minun tähteni > K u v a: B et h G ar ra b ra n t minun ta?hteni_Taylor Swift_b.indd 42 minun ta?hteni_Taylor Swift_b.indd 42 2.12.2021 12.54 2.12.2021 12.54. Pennsylvanian West Readingissa pankkija pörssialalla toimivaan perheeseen ja nimetään 70luvun singersongwriter -tähti James Taylorin mukaan. 2021 Swift aloittaa vanhojen levyjensä uudelleen äänitettyjen versioiden julkaisemisen Fearlessilla ja Redillä. 2012 USA:ssa Swiftin suosio on vakiintunut mässymiljoonatasolle, mutta vasta single We Are Never Ever Getting Back Together ja albumi Red tekevät hänestä todellisen tähden myös Euroopassa. 2006 Big Machine Records julkaisee 24.10. Swiftin nimettömän esikoisalbumin, joka viettää 157 viikkoa Billboardin albumilistalla ja tekee teinistä uuden kantrin supertähden. Teksti: Niko Peltonen 1989 Taylor Alison Swift syntyy 13.12. 2018 Levytyssopimus Big Machinen kanssa päättyy ja Swift solmii sopimuksen suoraan Universalin kanssa. Shania Twainista ja Faith Hillistä innoittuneen Taylorin kantriuraa. Koska vanhojen master-nauhojen oikeudet jäävät Big Machinelle, päättää Swift levyttää koko siihenastisen tuotantonsa uudelleen. USA:n Starbucksit lanseeraavat kampanjan, jossa Swiftin suosikkikahvijuoman, rasvattoman Grande Caramel Latten, saa lausahtamalla tiskillä: ”Taylor’s version”
Pennsylvanian hyvinvoi vissa lähiöissä kasvaneen penskan isä oli Merrill Lynchin pörssimeklari, joka pyysi siirron yhtiön Nashvillentoimi pisteeseen, kun tyttären kunnianhimo kantrilaulajana alkoi vaikuttaa vaka valta. Muistan hy vin, miten Nuorgamverkkomedian Fa cebookryhmässä ainakin Tommi Fors ström vuodatti käännynnäisen elkein vilpitöntä rakkauttaan napakkaa purkka popjättihittiä We Are Never Ever Getting Back Together kohtaan. Toinen taas sattumalta saatu lämmittelijänpaikka supersuositun Ras cal Flatts yhtyeen kiertueella. ”Teukka” on vanha kaveri, jonka kanssa voi istahtaa vaikka valkkarilasilliselle terassilla ja kysyä, että mites se homma All Too Wellin taustalla menikään. Swift on halun nut olla klassinen amerikkalainen lau luntekijä niin pienestä asti, että tuskin on voinut edes kunnolla ymmärtää, mi tä se tarkoittaa. Amerikassa saattoi tässä genressä ja tuohon aikaan myydä miljoonia levyjä ilman, että Suo messa nimi soittaisi kelloja edes paatu neilla musanörteillä. Swiftin tapauksessa seuraavat vuo det ja albumit merkitsivät vähittäisiä askelia popmusiikin ja maailmanlaa juisten markkinoiden suuntaan. SOUNDI 43 Taylor Swift FEENIKS-LINTU SIIVILLÄÄN tekstissa kitaraa soittava ja perinteille kumartava nuori nainen pystyi vetoa maan moniin kohdeyleisöihin. Kiinnostavimmat polut eivät koskaan ole aivan suoraviivaisia. Todellisuudessa hänen entou ragensa tuskin mahtuisi millekään pe rusterassille. Mutta nykykantri on jähmeä ja kaupallisesti määriteltyjen demografioiden ohjaama genre ja käy nopeasti liian suppeaksi ih miselle, jolla on kunnianhimoa laulun tekijänä. Biisi ja levy tekivät joka tapauksessa tehtävänsä: Swiftin tähteys eskaloi tui ja vakiintui maailmanlaajuiseksi. Suomessa kalliin Swiftvinyylin ostaminen on edelleen poikkeusyksilön ratkaisu, USA:ssa ne myyvät satoja tuhansia viikossa. Glamoröö sejä supertähtiä ei yleensä nimetä näin. Kun Swiftin ka talogia kuuntelee nyt – ja tämä pätee myös varhaisten levyjen alkuperäisiin versioihin – niin se välittää aivan samo ja pyrkimyksiä ja vahvuuksia kuin ne, joiden takia kaltaiseni hahmot häntä 2020luvulla ihailevat. Ensin kantribisnes ja sitten popbisnes ajoivat häntä vuosiksi sivuraiteille. Itse olin vielä vä hän skeptinen. On silti huomattava, että angloamerikkalai sessa maailmassa ja varsinkin USA:ssa tuo tähteys on tasolla, jota täältä käsin on vaikea hahmottaa. Suo messa Red (Taylor’s Version) kirvoit ti julkaisupäivän Spotifyn top 50 päi välistalle vain All Too Wellin, Yhdysval loissa saman listan top 30:ssa oli 28 bii siä Swiftiä. Jotain Taylor Swiftin asemasta nykyisessä poptodellisuudessa kertoo tuo suomalainen hellittelynimi, joka on vakiintunut ainakin musiikin ongelmakäyttäjien kieleen. V iime viikkoina ollaan kuunneltu innostuneina Swiftin vuoden 2012 Redalbumin uutta versiota, ja on kin ollut helppo palauttaa mieleen, että juuri tuo levy teki hänestä eurooppalai sesta näkökulmasta poptähden ja oike astaan synnytti ”Teukan”. Mutta vaikka vuoden 2008 kakkoslevy Fearless – USA:ssa edelleen hänen menesty neimpänsä – breikkasi Love Story sing len avulla kohtalaisesti Euroopassa Suomea myöten, ei Taylorin artisti status oikeastaan muuttunut vielä mik sikään. Ensin periamerikkalai sella kantrilla uran alussa ja sittemmin tyylitietoisella ja uskottavalla folk popilla. Eräs onnenpotku oli päästä yh deksi aloittelevan Big Machine yhtiön ensimmäisistä kiinnityksistä ja fokus artistiksi. Mut ta nollariluvun lopussa Twainkin alkoi olla jo vanhan maailman artisti. Eikö tällaisia hilpeitä ero lauluja ollut jo muutama kuultu. Se ”Teukka” on tietysti fantasia hahmo. K u v a: B et h G ar ra b ra n t minun ta?hteni_Taylor Swift_b.indd 43 minun ta?hteni_Taylor Swift_b.indd 43 2.12.2021 12.54 2.12.2021 12.54. T ie tähän pisteeseen on ollut pitkä ja sai alkunsa nykytilanteeseen suhteuttaen erikoisesta paikasta. Aluksi lämmittelijänä toiminut Eric Church oli pääbändin makuun soittanut liian lujaa. Ensimmäisellä hittisinglellään teini tyttö teki kunniaa jäbäkantrin kärkini melle Tim McGraw’lle, ja USA:n kon Taylor Swiftin kau palliset saavutuk set ovat merkittä vät, mutta kovempi temppu lienee kahden eri yleisö segmentin hur maaminen. Swift ei ollut mikään uskottava kantri hahmo. Hän vaikutti nuoremmalta ver siolta Shania Twainista, jonka popkant ri olikin ollut pienen Taylorin tärkeim piä innoittajia valitsemallaan tiellä. Mutta ei ole sattumaa, että juuri Taylor Swiftistä on tällainen tehty. Kun 16vuotias Taylor Swift julkaisi syksyllä 2006 nimettömän esikoisalbu minsa, ei USA:n valtaville popkantri markkinoille tähdätyllä, sinänsä jo lau lunkirjoittajanakin lahjakkaaksi havai tulla teinillä ollut näillä nurkilla min käänlaista julkisuusarvoa. Mut T eukka
Realistinen vastaus: olen valkoisen angloamerikkalaisen lauluntekijäperinteen kasvatti, ehdollistunut enemmän kirjallisuuteen kuin musiikkiin, enemmän lukemiseen kuin tanssimiseen. Myöhemmin huonoon huutoon joutunut americana-tähti Ryan Adams oli kiistatta varhain oivalluksen äärellä levyttäessään koko albumin uudestaan tunteelliseen sydänmaarock-tyyliin. Silti hän käyttää etuoikeutettuja lähtökohtiaan niin kuin hyvä kuningatar kohtelee alamaisiaan: syytää heidän korviinsa hyvän musiikin hunajaa, ei patsastele ylhäisessä linnassa tai synkeässä luolassa miettimässä seuraavaa sakeaa mestariteostaan, elää ja ihmettelee, laulaa ja soittaa. Kappalemateriaalin tasolla se on nimenomaan tätä Suurta Amerikkalaista Laulukirjaa, mutta tuotannon osalta laulajan syntymävuoden mukaan nimetty levy flirttailee kasarija ysäripopin ja myös ilmestymisaikansa retrohittisoundien kanssa ja tekee sellaisen pesäeron Nashvilleen, ettei Swiftin levyjä enää kelpuutettu Billboardin kantrilistoille. Redin uuden version 30 raidasta saisi helposti kasattua kolmetoistabiisisen, joka tarjoaisi kuulijalle jokseenkin saman Taylor Swiftin kuin Folklore ja Evermore. On muiden yläpuolella, mutta muiden kanssa. Ei ollut myöskään jo keväällä ilmestyneessä Fearlessin uusintaversiossa: esimerkiksi Fifteen paljastuu ajattomaksi teini-iän tuskaa ja romantiikkaa välittäväksi lauluksi, joka olisi hyvin voitu nimetä klassikoksi jo aikanaan. Möhikset haltioituivat, mutta syystä: Folklore teki Swiftistä kertaheitolla osan sellaista amerikkalaista traditiota, johon kuuluu nimiä Woody Guthriesta Bruce Springsteenin kautta Conor Oberstiin. Traditio tarvitsee tällaista uusintamista. Sellaisen, jonka kanssa voisi istahtaa vaikka valkkarilasilliselle terassilla ja kysyä, että mites se homma All Too Wellin taustalla menikään. Pesäeroa menneeseen Taylor Swift on ottanut levyttämällä varhaisia albumeitaan sittemmin uudestaan. Vuoden 2014 suunnattoman menestynyt 1989 on tässä keskeinen albumi. 1989 sai höristämään korvia, Lover diggailemaan, Folklore ja Evermore rakastumaan. Tavallaan voidaan, tavallaan ei. Nykyiseen näkemykseeni mahtuu koko katalogi, vain Reputation ottaa vähän vaikeasti. Uuden Universal-levytyssopimuksen ensimmäinen albumimittainen ilmentymä Lover (2019) on paljon optimistisemman ja itsevarmemman artistin täsmä isku pop-kentälle – ja alle vuoden kuluttua siitä alkoi todella tapahtua. Nyky-Teukka on internet-aikakauden folkmusiikkia, mikä ei lainkaan estä draaman eskaloitumista tai elämää korkeampien tunneaaltojen käsittelyä. M inäkin olen myöhäisherännäinen. Nyttemmin on käynyt toki ilmi, ettei Swift tarvinnut Adamsia laulujensa ydintä tulkitsemaan. Mutta Feeniks venytteli jo siipiään. Eivät drive-in-teattereiden takarivissä pussailut ole enää muuta kuin retroa. 44 SOUNDI ta ne vaikuttavat olleen sellaisia sivuraiteita, joilla ensinnäkin oppii paljon ja jotka toisaalta rakensivat poptähtiTaylorille korokkeen, jolta käsin voi tehdä melkein mitä tahansa ja saada bisneksen ja suuren yleisön syömään kädestään. Omieni ainakin. Miksi Taylor Swift on minulle tärkeämpi kuin Lady Gaga, Beyoncé tai Adele. S wiftin aikanaan Big Machine -yhtiön kanssa tekemä sopimus oli peräti 12 vuoden mittainen. Mutta kyllä meidän kaltaisemmekin tarvitsevat voittamattoman poptähden. Teukka naurahtaisi all-american-tyyliin ja sanoisi, että se nyt oli sellaista, ei nyt puhuta siitä, katsotaan tulevaisuuteen, eikö olekin nätti päivä. Kiittäkäämme kulkutautia ainakin siitä. Kyllä koronakin varmasti ”teki Teukan”. Monen näkökulmasta Swiftin uralla tämä hetki koitti heinäkuussa 2020 Folkloren ilmestyessä. Moni asia näyttää vaivanneen tähden mieltä näihin aikoihin ja aika yleinen tuntuu olevan käsitys, että levy on hänen heikoimpiaan. Restauroidut levyt ovat myös löytäneet ystävänsä. V oidaanko määritellä hetki, jona feeniks-lintu nousee siivilleen. minun ta?hteni_Taylor Swift_b.indd 44 minun ta?hteni_Taylor Swift_b.indd 44 2.12.2021 13.18 2.12.2021 13.18. Pinnalta katsoen hänen kahdeksas albuminsa oli selvä irti otto kaikesta aiemmasta: akustista ilmaisua, narratiivista laulunkirjoittamista, yhteistyökumppaneina The Nationalin Aaron Dessner ja americanan popularisoimisen kärkinimi Jack Antonoff. Revisionismin tunnelmaa näissä uudelleenäänityksissä ei ole. Mutta hän myös modernisoi tämän tradition: Folkloren ja sitä vielä samana vuonna seuranneen, ehkä vielä paremman Evermoren biiseissä ja tarinoissa kuuluu HBOja Netflix-aikakauden kasvatti, jonka synopsikset Suuriksi Amerikkalaisiksi Tarinoiksi ovat tiukasti tätä päivää. Tässä kohtaa uskoisin monien korvien höristyneen sille, mitä Swift oikeastaan ajaa takaa. Uhkarohkea yritys on kannattanut. Vatvon ihmissuhdeongelmia mieluummin kuin ratkon niitä kyynelehtimällä. Yhteistyö päättyi vuoden 2017 Reputation-albumiin, jonka kitkerät tunnelmat ja vähän päälle liimatut elektroniset kolkkoudet eivät jotenkin sovi ”Teukan” persooMinun tähteni > www.soundi.fi/soittolistat KUUNTELE SOITTOLISTA: Taylor ”Teukka” Swiftin Top 20 44 SOUNDI naan lainkaan. Hänen asemassaan oleva artisti ei olisi voinut julkaista kahden kalenterivuoden aikana lähemmäs satakuntaa raitaa uutta tai uudelleen äänitettyä materiaalia normaalin kiertuesyklin ollessa meneillään. Kuitenkin Folklore vain läväytti ihmisten silmille jotakin, mikä oli ollut jo olemassa. Romanttinen vastaus: hän tuntuu jumalolennolta, joka pystyy mihin tahansa
Agentit tarjoilevat riistosopimuksia, mutta hän välttelee studionauhoituksia niiden steriilin ilmapiirin vuoksi ja joutuu kiertäessään erilaisiin kahnauksiin virkavallan takia, lähinnä ”epäilyttävältä vaikuttamisen” ja väärän seuran vuoksi. Kuten Fredrik Ramsey Jr. 12 miehen omaa sävellystä sisällään pitänyt levy on merkkiteos, joka kestää kuuntelua ja antaa askelmerkkejä hänen myöhemmän kataloginsa perkaamiseen. Debyyttilevyn mukana tuleva kattava kansilehtinen kertoo koruttoman kuuloisen tarinan nuoresta Hurleystä, joka on itseoppineena tavoiteltu folkin suurlupaus. The Tea Song on Hurley-klassikko, yksi monista, ja samaa voi sanoa The Werewolf Songista. Yhä aktiivisesti levyttävän ja keikkailevan Michael Hurleyn laulut ovat monesti yhtaikaa koskettavia ja humoristisia, tummasävyisiä ja leikkisiä. – Eräs parhaista kavereistani on muuten suomalainen ja tämän asuintaloni ovat rakentaneet suomalaissiirtolaiset vuonna 1909, kuten melkein koko kaupunginkin, yhdessä muiden skandinaavien kanssa. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Matti Nives –H aloo, kuuluuko. Tämä siitä huolimatta, että Hurley asettuu suoraan bluesin ja folkin jatkumolle amerikkalaisen ”kansanmusiikin” merkittävänä ja arvostettuna äänenkannattajana. Kaiken päälle tulee vielä pitkähkö sairaalareissu monen päällekkäisen taudin takia, näistä pahimpana mononukleoosi. Silti artisti on suorastaan rikollisen tuntematon jopa uteliaamman kuulijakunnan keskuudessa. Heräsin juuri ja näin todella hauskaa unta, aloittaa Michael Hurley, joka soittelee kotoaan Oregonin Astoriasta. – Mutta kerron kyllä heti tämän puhelumme jälkeen! Hurleyn levytysura alkoi 22-vuotiaana First Songs -albumilla (1964). K u v a: Sa ra h Ta ft Michael Hurley -taitto.indd 46 Michael Hurley -taitto.indd 46 2.12.2021 12.54 2.12.2021 12.54. albumin saatetekstisAikajanasta irrallaan oleva kansanlaulaja 79-vuotiaan Michael Hurleyn kutsuminen folk-legendaksi on perusteltua. Kaverilleen mies ei ehtinyt ilouutista Suomesta asti kantautuneesta haastattelupyynnöstä vielä kertoa, sillä oli nukahtanut takan lämpöön aamupäivän hiljaisuudessa
Niinpä. Olimme bändini kanssa kamoinemme jossain jumalan selän takana lauttakyytiä odottamassa kun paikallinen yhtye ilmestyi paikalle ja kysyi tuon ilmiselvän kysymyksen, Hurley naureskelee. Kysymykseni siitä, miksi uusi levy juuri nyt, tuntuu Hurleyn maailmaa peilaten jotenkin tomppelilta. Kun elämä on osa musiikkia, kaikki virtaa. Se toimii yhä, kuten Hurleyn tuorein albumi, ensimmäinen uusi levy 12 vuoteen osoittaa. Hurleyn, joka kutsuu itseään esimerkiksi nimillä Elwood Snock, Doc Snock, Snockman, tai Snock, musiikin rehellisyys ja läsnäolo eivät jää avoimelta kuuntelijalta huomiotta. – Olin pihalla puutarhatöissä keväällä ja mietin sitä, että en normaalisti olisi tähän aikaan vuodesta ollenkaan kotona. Jatketaan vaan, tänään löytyy hyvin aikaa. Hän tekee lauluja omasta elämästään omassa talossaan, nauhoittaa lisä-äänityksiä paikallisen olutpanimon yhteydessä toimivassa studiossa, ja esiintyy pääasiassa alueellisesti – muulloinkin kuin korona-aikaan. Vain cd-muodossa aiemmin ilmestynyt, kesällä 2001 nauhoitettu Sweetkorn saa uudelleenjulkaisunsa vinyylillä. – Duke Ellingtonhan versioi omia kappaleitaan jopa 12 kertaa, joten ei kai tässä mitään uutta ole. Jossain kaukana valtavirran välinpitämättömyyden ulottumattomissa musiikkielämäänsä jo kuudetta vuosikymmentään elävälle artistille näitä kahta ei voi erottaa: ystäviä käydään tapaamassa keikkailemalla. – Maalailen fiiliksen mukaan, Hurley kertoo. Soitan missä tahansa automatkan päässä olevassa ulkoilmatapahtumassa, Hurley innostuu. Juuri ilmestyi myös cover-kokoelma Snockument – Songs By Michael Hurley, jolla hänen kappaleitaan versioivat mm. Hurleyn lauluille ominaiseen tyyliin uuden levyn ykkösralli rinnastaa koskettavan ja humoristisen, tummasävyisän ja leikkisän. Uuden levyn avausraita, saman tien Hurleyn kappalekirjaston A-listaan nouseva Are You Here For The Festival sai innoituksensa perinteikkäästä Nelsonvillen festivaalista Ohiossa, jossa Hurley on tavannut esiintyä vuosittain ennen pandemiaa. – Kirjoittelen lauluja koko ajan ja nauhoittelen demoja musiikkihuoneessani, mies kertoo. Täysin mahdotonta se ei ole onneksi nytkään. – En oikein voi kuvitella astuvani vielä lentokoneeseen, mutta pihassa on automobiili jolla toki pääsen keikoille. – Tykkään kehittää laulujani edelleen. 46 SOUNDI SOUNDI 47 ”Tarvitsen esiintymistä elämäni kiertoon, se pitää minut liikkeellä.” sä kirjoittaa: ”Mike oli reissannut liian rankasti, liian pitkään ja liian nuorena.” Sairaalan jälkeen oli onneksi levynteon aika. Mukana on sekä täysin uusia sävellyksiä että versiointeja aiemmin kuulluista. Tai kuten Michael Hurley asian ilmaisee, kun kysyn hänen terveisiään uraansa aloitteleville musiikintekijöille: – Ole vain oma itsesi. Sitten ajattelin, että harva ehkä tietää Nelsonvillen, joten lisäsin mukaan festivaaleista kuuluisimman, Woodstockin: ”Did you ever leave Woodstock / falling apart?” Säntäsin musahuoneeseeni kirjoittamaan säkeen ylös, ja biisi alkoi elää. Lisäksi tekeillä on elämäkerta. The Time Is Right uudella levylläni taitaa olla sen kolmas nauhoitus, enkä oikein ole saanut hommaa vielä tätä ennen asettumaan kohdilleen, hyväntuulinen, rauhallisesti jutteleva Hurley kertoo. UUDEN studiolevyn lisäksi Michael Hurley on nyt aktiivinen ensi vuonna päivänvalon näkevän uudelleenjulkaisuprojektin myötä. Hurley vaikuttaa folkperinteen marinoimalta, jollain lailla aikajanasta irrallaan toimivalta ”kansanlaulajalta”. Cat Power, Yo La Tengo sekä Cass McCombs & Steve Gunn. Merkittävä osa Michael Hurleyn musiikista on juurimusiikin ydinmehua: kitaraa soittava laulaja esittää koruttomasti tallennettuja lauluja matkoiltaan ja elämästään. – Joskus kuva on valmiina, joskus ei. Siinä missä First Songs oli pakattu Folkways-levymerkin tunnistettavaan ulkoasuun artistikuvineen, ruskeine taustaväreineen ja takakanteen jatkuvine taittoarkkeineen, tuli eräs Hurleyn katalogia määrittävä tekijä tutuksi heti toisella levyllä, 1971 julkaistulla Armchair Boogiella. – ”Are you here for the festival?” on tavallaan muodostunut jonkinlaiseksi vitsilauseeksi erään Irlannissa tapahtuneen kohtaamisen jälkeen. Hetken aikaa yhdessä eletty utopia on ohi. Bucks Countyssä Pennsylvaniassa vuonna 1941 syntyneen laulajalauluntekijän saagassa debyyttilevy on merkittävä, koska se antaa sapluunan miehen toiminnalle. Olin kertaheitolla lumoutunut vähäeleisestä tarinankerronnasta, biisien melodisista yllätyksistä ja äärimmäisen tarttu vista koukuista. Itse löysin hänen musiikkinsa Deerhunterin Bradford Coxin avulla, sillä hän oli valinnut Hurleyn sydäntäsärkevän kauniin Wildgeeses-kappaleen (2009) All Tomorrows Parties -mixtapelleen. No hei, annan sinulle Mississippin meiliosoitteen, kirjoita sinne ja kerro terveisiä minulta! HURLEY on ollut vähintään 2000-luvun varovaisessa uudessa nosteessa indiepiirien ja kokeellisen musiikin kuuntelijoiden keskuudessa. – Ei kai siinä sen ihmeempää. Tiedätkö esimerkiksi sen yhden levyni jonka Mississippi Records ja Secret Seven julkaisivat yhdessä (Fatboy Spring, 2011). – Muistan sen viimeisen kesän ennen nine-eleveniä kun ajattelen levyä, artisti huokaa. Michael Hurley onkin artisti, joka sopi yhtä lailla niin perinteisempien juurimusakokoontumisten kuin myös vaikkapa Lontoon Cafe Oton lavalle. Michael Hurley -taitto.indd 47 Michael Hurley -taitto.indd 47 2.12.2021 12.54 2.12.2021 12.54. Mistäs me puhuttiinkaan. Kaipasin ystäviäni, joita en ollut pandemian takia nähnyt ja aloitussäe tuli mieleeni: ”Did you ever leave Nelsonville / with a broken heart?” Festivaalin päättyminen on aina niin haikeaa, kamat puretaan ja porukka suuntaa omille teilleen. Sitten jossain kohtaa tulee mieleen, että voisin tehdä niihin sovituksia ja mennä nauhoittamaan bändiversioita jos niikseen tulee. – Cat Power eli Chan Marshall on upea artisti, joka on tasoittanut tietä monille naispuolisille artisteille miesvoittoisella alallamme, aivan kuten Joni Mitchell aikoinaan, Hurley toteaa ja ilmoittaa tulevansa pian takaisin. – Tarvitsen esiintymistä elämäni kiertoon, se pitää minut liikkeellä. Ja Amerikan itärannikkoa, jossa hän on myös asunut. Monet Hurleyn levyistä viime vuosikymmeninä julkaissut levymerkki Mississippi Records on sekin lähellä, Portlandissa. Kansissa seikkailevat usein ihmissudet Jocko ja Boone, molemmat myös miehen lauluista tuttuja hahmoja. – No niin, kävin katsomassa vain miten takkatuli jakselee. Rehellisyys ja tarinat kantavat. Hurleylle on tyypillistä kuljettaa samoja teemoja ja sävellyksiä levystä toiseen, niitä muunnellen. Joskus pitää vähän miettiä enemmän ja joku tarina saattaa inspiroida yllättävään suuntaan. Ainahan kansikuva ei välttämättä suoraan kerro levyn teemasta. – Jos joskus ilmaannut yllättäen tänne oveni taakse niin saatan huikata sen sinullekin! Jo miltei 20 vuotta Oregonin ”skandinaavikaupungissa” Astoriassa majaansa pitänyt Hurley kertoo kaipaavansa kiertämistä ja ystäviään. Nyt meillä sitten on levy. Linjalta kuuluu vaimeaa ähellystä ja pientä kopistelua. Ai sinulla ei ole sitä. Joulukuun alkupuolella julkaistu The Time Of The Foxgloves on säväyttävä, rehellinen ja aito folk-levy vahvalla country-kallistuksella. Michael Hurley on nimittäin myös kuvataiteilija, joka kuvittaa omien levyjensä kannet ja tekee sarjakuvia
An Evening With Silk Sonic yltää hetkittäin pieneen musiikkitarjonnan sopukkaan, jossa huippuammattilaisuus tuntuu olevan jotakin ”enemmän”, jotakin ”mieletöntä”. 50 SOUNDI Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen Silk Sonic An Evening With Silk Sonic Atlantic J os televisiokanavan iskulause ”viihde on hyväksi” on totta, käsissämme on yksi vuoden 2021 tärkeimmistä levyjulkaisuista. Silkkiä taustalla ja raspia etualalla -asetelma muuttuu silmänräpäyksessä toiseen asentoon. Täydellistä rakkausnautintoa lupailevat rehvastelusanoitukset ja sydänsururevittelyt ovat itsetietoisten henkilöhahmojen tyylileikkiä. Brunon ja Andersonin rakkauskirje vanhan r&b:n seksikkyydelle ja vastustamattomalle rytmiriehalle tuntuu kuitenkin enemmän taidokkaalta revyy-esitykseltä kuin sielua ravisuttavalta elämykseltä. Philly soulin ja upeasti lemmestä ujeltavien lauluyhtyeklassikoiden keinoarsenaalin on sukellettu rakkaudella ja taidolla, jollaista harvoin kuulee. Ainakaan harmittomasta viihteestä ei ole pulaa. Erinomainen viihde typistyy juuri siksi – viihteeksi. Samat sanat voi lausua tämän kutusoul-illallisen soitannollisesta annista. Falsettiharmoniat ottavat ohjat ja karheampi puolisko riffittelee sekaan teräviä viiltoja. Mauttomuutta lähentelevä paatos ja estoton tunnevyörytys muodostavat kuitenkin sen taajuuden, jolla soul-musiikin oikeat rakkausklassikot on synnytetty. Kuulija ihastelee kuin syöppö luksusristeilijän jälkiruokabuffetissa. Anderson .Paak on kaksikon särmä. Tavallaanhan siinä ei ole mitään erikseen uutisoitavaa, että amerikkalaisten huipputekijöiden r&b/soul-kierrätys on soitannollis-tuotannollisesti häkellyttävän kovatasoista. Ehkä lisätujaus tuskaa ja törkeyttä olisi tehnyt terää. Jatkuvilla komiikan häivähdyksillä tehdään sekä hyvää että pahaa. Tämä on oikeasti timanttinen duo, jonka puoliskoilla on omat roolinsa ja merkittävät vahvuutensa. Ooh baby! Whoa whoa!” K u v a: Jo h n E sp ar za Levyarvostelut 11_21.indd 50 Levyarvostelut 11_21.indd 50 3.12.2021 10.16 3.12.2021 10.16. Kun herrojen taitelijapersoonat hitsataan yhteen, tuloksena on tulkinnallista ylivoimaa. Sovinnaisella tavalla parempi ja kauniimpi laulaja synnyttää enemmän huokailua. Energinen multiväkkärä on muusikkona musertava, koomikkona hulvaton, laulajana raaempi ja arvaamattomampi ja tätä kautta enemmän kiinni siinä, mitä maailmassa nyt tapahtuu. Liemestä tulee helposti juotavaa, mutta pitoisuudet laskevat turhan alas. Mitä jos näillä lahjoilla siunattu kaksikko olisi ollut enemmän vakavissaan tunnetasolla. PEKKA LAINE HHH ”Kuulija ihastelee kuin syöppö luksusristeilijän jälkiruokabuffetissa. Ennen ongelmien pöyhimistä on siis syytä lausua ääneen kaksikon Bruno Mars ja Anderson .Paak kiistattomat ansiot. Bruno on smoothia tähtipölyä säteilevä superstara. Kuinka korkealle arvotamme sen, että musiikki on hyvin tehtyä. Lauluja kuunnellessa mieleen piirtyy korostetun lämpimäksi tunautettu värimaailma, stailatut soittajat ja kevyellä komedialla sanoitusten överiyttä lantraavat solistit. Erilaisia taktisia laulukuvioita putoilee solkenaan. Groovessa ei ole enää mitään järkeä. Tässä tullaankin heti koulukunta-asioihin. Onko se hyväksi. Siksi Silk Sonic tuntuu osittain hukatulta mahdollisuudelta. Ooh baby! Whoa whoa! 1970-luvun soulin estetiikka pyörii kierrätysraaka-aineena kaikkialla aikamme popissa, mutta äärivaativan genren finessejä ei laulullisesti juuri kukaan klaaraa tällä tasolla. Mikäli popmusiikkia arvioidaan käsityötaidon ja viihdyttävyyden näkökulmasta, tämän runsaasti näkyvyyttä saavuttaneen superyhtyeen voimannäyttö on suurta musiikin juhlaa. Anderson .Paakin old school -hengessä räpäyttämän Fly As Me -funkkauksen rumpuraita saa jo yksinään alahuulen väpättämään. Singleraidoiksi syystä nousseet Leave The Door Open ja Smokin’ Out The Window ovat kokonaisvaltaista korvakarkkia jokaisen pikkudetaljin tasolla
Jälkimmäistä aspektia korostavat hienostuneesti sovitetut jouset, puhallinsoolot soivat jazzia. Ei hänen kädenjälkensä tässä juuri kuulu, mutta kun Adelen levylle pääsee, säätää namikat tietysti Adele-asetuksille. Omasta ajastaan kertova moni-ilmeinen kiekko sisällyttää itseensä kaikenlaisia kaikuja useilta menneiltä vuosikymmeniltä. Ainoastaan psykedeelisesti leijuvine huiluineen hienoon So Low’hun lisätty autotune tuntuu turhalta. NIKO PELTONEN HH K u v a: Si m o n E m m et t K u v a: M at t C o rr ei a Levyarvostelut 11_21.indd 51 Levyarvostelut 11_21.indd 51 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. Mutta arvostelijan on toimittava hänelle tarjotussa aikaikkunassa ja kymmenkuntaa lähenevillä kuunteluillakaan 30:sta ei ole avautunut mitään apeaa ilmiasuaan ja valtavaa hypeään merkittävämpää. It’s A Wonderin intro muistuttaa Superflysta, mutta biisi ei takerru ikoniinsa; Hardingin kautta levyn vakuuttava laulu on modernia. Joulumarkkinoiden täsmäohjukseksi suunnatun neloslevyn käsittely henkilökohtaisen kulman kautta on oikeutettua, koska sama kulma hallitsee albumin markkinointia. Divariin . 30:n pointti ei ole lauluissa vaan niiden subtekstissä. Pahimmillaan – My Little Onen pateettisessa vuoropuhelussa oman lapsen kanssa – kuulijassa herää vakavia kysymyksiä yksityisen ja julkisen rajasta ja sen huomioimisesta operoitaessa maailmanlaajuisella näyttämöllä. Levy on tehty pääosin vanhojen yhteistyötyökumppaneiden kanssa, etunenässä Greg Kurstin. Musiikillisesti 30 on laatutuote, josta puuttuvat vain sielu ja hyvät biisit. Niin sitä pitää. 30 profiloituu kaikki aiemmat erolevyt ylittäväksi erolevyksi, ja Adelen on oltava koskettavampi ja pahemmin vereslihalla kuin kenenkään koskaan aiemmin. Gospel-laulajaäitinsä kanssa pienestä pitäen laulaneen nelikymppisen ei tarvitse arvuutella syviä juuriaan, ne ovat täysin hallussa. Levyhyllyyn ?. Adelea ei varsinaisesti tunneta rohkaisevista rakkauslauluista. Kyllä Hardingin kolmas, Sam Cohenin fiksusti tuottama pitkäsoitto häilyy ihan viiden tähden tuntumassa. Tekisi myös mieli pohtia, josko supertähden kuudeksi vuodeksi venynyt julkaisutauko johtuisi ainakin osaksi siitä, ettei sanottavaa ollut niin kauan kuin kaikki oli hyvin. JUSSI NIEMI HHHH Adele 30 Melted Stone 30 herättää ennen kaikkea sen kysymyksen, että olemmekohan me tavalliset tallaajat koskaan saaneet tietää yhdestäkään julkkiserosta sitä toista näkökulmaa niin kattavasti kuin Adele Adkinsin ja Simon Koneckin. Äreä psych-kitara päräyttää levyn huippuihin lukeutuvassa Where Is The Lovessa. Siitä on todellisessa soulissa kyse. Soittimeen ??. Haukkuivathan kaikki Pink Floydin The Final Cutia ja Eaglesin The Long Runiakin ensi alkuun. Siinä mielessä Harding on klassinen soul-laulaja, että hän osaa jaella tämän päivän todellisuutta peilaavat tekstinsä loistavan selkeästi, mutta samalla aina toivoa kanavoiden. Torvisektio maalailee jossain jazzin ja klassisen risteyksessä, sitten mukaan tulee kuoro, joka tekee kappaleesta eräänlaisen valoisan virren, eikä solistia kuulla lainkaan. Hitaat aikuissoul-balladit taittuvat korkeintaan muutamaksi keskitempoiseksi ja sinänsä mallikelpoiseksi kahvilataustamusiikin edustajaksi. Hardingin monitahoisesti sielukas ja kuiskaavasta falsetista tanakkaan bluesiin ja eeppiseen paatokseen yltävä ääni on niin sävykäs, ettei se tarvitse mitään apukeinoja. Sydämeen ???. On mahdollista, että näin jähmeä ja sisäänpäin kääntynyt kokonaisuus kohentaa ajan myötä osakkeitaan megalevypörssissä. Tällainen taustatarina tarvitaan, koska syntynyt musiikki ei varsinaisesti kosiskele yleisöä. Rauhallisen intiimi With You nyökkää conga-rummuilla ja pelkistyksellään kaima Mayfieldiin. Räppiäkin tehnyt ja sekä kitaraa että rumpuja soittava Harding ei kuitenkaan ole hartaasti museoimassa mitään, vaan maustaa souliaan luontevasti monenlaisilla aineksilla. Ripeä rytmiblues Can’t Hide It saa kiistatonta lisäarvoa venturesmaisesta surf-kitarasta ja muualla syntikat värähtelevät epämääräisen psykedeelisesti yhtä ovelasti epämääräiseen elokuvallisuuteen sekoittuen. Uutena taustasäätäjänä on mystisen ja radikaalin Sault-kollektiivin tuottaja Inflo. SOUNDI 51 ????. Yllättävä siirto paljastaa Michiganissa syntyneen, mutta enimmäkseen Atlantassa kasvaneen Curtis Hardingin vision kypsyyden. Roskiin Curtis Harding If Words Were Flowers AntiLevyn avaavaa nimiraitaa kuunnellessa ei luulisi kuuntelevansa soulia
Barn on arkistosarjan äänitteet mukaan lukien neljäs Young-albumi tänä vuonna mutta ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä levy sitten Coloradon (2019), jolla Crazy Horse teki paluun viiden vuoden tauon jälkeen. ”In the colors of the falling leaves I see nature makes no mistake”. Barn on mainio vaikkakin yllätyksetön yhdistelmä tuttua rauhallista Neil Youngia ja yhtä lailla turvallista Crazy Horsen painavasti säestämää särökitaraista tykitystä. Crawler ei toimi taustamusiikina, se vaatii kuuntelijansa keskittymään. Edeltäjänsä tavoin Youngin latostudiossa Rocky Mountainsin suojissa ikuistettu Barn on mahdollisimman luontevaa jatkoa Coloradolle. Rakkauden vaaliminen ja ympäristönsuojelun elintärkeyden selkokielinen alleviivaaminen saavat seurakseen lapsuusja nuoruusmuistoja. Levyn kokonaisvaltaisen tunnelman tiivistää Stockholm Syndromen lause ”He dances with chaos”, joka tuntuisi luonnolliselta valinnalta vaikka ääripäitä koettelevan albumin nimeksi. Kappaleista Meds tuntuu treenikämpällä nauhoitetulta jamilta, jonka ottaminen albumille ei vaikuta perustellulta. Alleviivaavasti fiftaripastissiksi tehty The Beachland Ballroom puolestaan erottuu kokonaisuudessa kuin haalistuneena nostalgiaa herättävänä polaroid-kuvana keskellä dystopiaa. Teksteissään Young pitäytyy keskeisimmissä teemoissaan. Tässä tapauksessa Buffalo Springfieldiin. Albumi ammentaa inspiraationsa addiktiosta, traumasta, menetyksestä ja siitä, kuinka solisti Joe Talbot lähes joutui autokolariin. PERTTI OJALA HHHH Idles Crawler Partisan Viime vuosien brittiläisen post punk -aallon merkittävimpiin nimiin kuuluva Idles on aina tunnettu viileydestään, mutta neljäs kokopitkänsä Crawler vie yhtyeen pakkasen puolelle. Human Race on Crazy Horsen jyräävyyttä myöten albumin vihaisin purkaus. Neil Young & Crazy Horse Barn Warner Kovimmaltakin fanilta vaaditaan erityistä tarkkaavaisuutta jos haluaa pysyä mukana Neil Youngin julkaisuvauhdissa. Canerican palaa aikaan, jolloin kanadalaisnuorukainen suuntasi rajan yli etelään liittyäkseen bändiin. Hälyinen äänimaisema tukee albumin tematiikkaa, mutta rummut tuntuvat jäävän miksauksessa välillä armottomasti niin kitaroiden kuin basson jalkoihin. Kakofonisella Car Crashilla, jonka lähestymistavassa on ammennettu aiempaakin enemmän noisesta, Idles kuulostaa hetkittäin melkein Death Gripsiltä. 52 SOUNDI Levyarviot > ...tähän levyyn ei kannata soveltaa ikärasismia... Harvestin (1972) makuisesti huuliharpun värittämä ja Nils Lofgrenin haitarin täydentämä Song Of The Seasons kiteyttää Youngin luontosuhdetta. Osuvaa, että levy julkaistiin juuri marraskuussa, koska se ilmiselvästi kumpuaa paikasta, jossa auringonvaloa ei ole nähty viikkoihin. Crawlerille leimansa tuo levyn tuottajana toimineen hiphop-kultasormi Kenny Beatsin kädenjälki, joka kuuluu muun muassa The Wheelillä, jolla matalavireisiä kitaroita käytetään kaikkea muuta kuin perinteisellä tyylillä. ”Where are the children gonna run and hide all the fires and floods today’s people have left behind.” Barnin magnum opus on verkkaisen meditatiivisena etenevä ja rosoisen kitaraimprovisoinnin kruunaama Welcome Back, jolla Young myöntää oman muuttumattomuutensa. MIRKO SIIKALUOMA HHH K u v a: To m H am K u v a: M ik ko M er il äi n en Levyarvostelut 11_21.indd 52 Levyarvostelut 11_21.indd 52 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. Rytmikaksikko Billy Talbotin ja Ralph Molinan sekä eläköityneen Frank Sampedron korvanneen vuosikymmenten takaisen Crazy Horse -veteraani Nils Lofgrenin kanssa jatketaan siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Crawler on kaikkea muuta kuin hyvän mielen levy. Kokeileva ote tuntuu Crawlerilla pääosin virkistävältä kuin lumipesu, mutta välillä albumi kompastelee omaan nokkeluuteensa. Kitarat kumisevat lähes tuomiopäivän kellojen lailla samalla, kun Talbot laulaa ”Can I get a hallelujah”. ”I’ve been singing this way for so long.” Crazy Horsen ”enkelikuoron” kera naiiviuttaan häpeämätön Don’t Forget Love on herkkä päätös levylle, jolla Youngin ja bändinsä rakastettavan romuluinen ja välillä holtittomankin kuuloinen soitto muuttuu taas kerran silkaksi sielukkuudeksi. Crawler onnistuu laajentamaan Idlesin soundimaailman mahdollisuuksia säilyttämällä samalla bändin aiemmalta tuotannolta tutun graniittisen tyylin, jota jo bändin esikoisalbumi Brutalism (2017) manifestoi
Jos ”Vietnamin” mieltää kimpuksi traumoja ja kokemattomien nuorten miesten paniikkia, pääsemme hieman enemmän jyvälle. Keikoilla aistittavaa vaaran tunnetta ei pelkästä ääniraidasta oikein saa irti. Hetkittäin meno kuulostaa liian hitaasti pyörivältä teknolta tai synkkyyteen uponneelta Nopsajalalta, ja naapurihuoneessa soi Korn. Levyltä ei rentoja tunnelmia puutu muutenkaan, mutta se vielä päättyy niissä merkeissä nimensä veroiseen Sunday Flower Soundsiin. Jossain vuoden 2019 paikkeilla tuli kuitenkin jonkinlainen piristysruiske, ja bändi teki kaksi takaisin perusasioihin sukeltavaa levyä perusasioihin tunnetusti tukeutuvan Steve Albinin kanssa. Soitto kulkee 20. Temaattisesti menetyksestä kertova sanoituspuoli on karua kertomaa. Minun Vietnamini on kuitenkin ilmaisussaan jopa sisäänpäinkääntynyt. Nyt tämä kyseinen keikka julkaistaan konserttitaltiointina. MIKAEL MATTILA HHH Behemoth In Absentia Dei Nuclear Blast Eeppisestä musiikistaan ja näyttävistä videoistaan tunnettu Puolan black metal -suuruus tarjoili faneilleen korvaja eritoten silmäkarkkia syksyllä 2020 striimikeikan merkeissä. Juppo Paavolan ja Mikko Löytyn rytmisektio pelaa yhteen saumattomasti ja värikkäästi, Tommi Laineen kitara pääsee sekin hyvin esille: etenkin miehen slide-tyylittely lähes salpaa hengen muutamassa paikassa. Henkilökohtainen patouma tehdään yleiseksi. Pasuunat ja kolkkavat konerummut yhdistyvät matalalle viritetyn basson möyrinään ja syntikoiden ujellukseen varsin omituiseen tapaan. Kappaleiden kunnianhimoinen ja taatusti omalaatuinen ilmiasu on varsin uniikkia kuultavaa. Tämä toimii pelastusrenkaana, joka pitää kuulijan upottavan suon pinnalla. Perspektiivi on sivullisen (Varjokuvan ”kaunoluistelija jääkiekko-ottelussa”) ja haaveet yhä suorasukaisia (Pyöräilyhousujen ”haluaisin avata reidet”), silti vain haaveiksi jääviä. Sinä aikana isoa ja staattista ääntä on ehditty vääntää ja kääntää, yhdessä ja erilaisten ulkopuolisten yhteistyökumppanien avulla. Rob Caggianon kitarasoolot haastavat virtuositeetillaan ja Volbeatin voi nyt sanoa olla raskaampi ja metallisempi kuin kertaakaan aiemmin levytysurallaan. Raskaus on läsnä, mutta myös jollain tavalla ylimaallinen tunne. VESA SILTANEN HHH Dave Gahan And Soulsavers Imposter Columbia Karaoke on hieno harrastus silloinkin, kun laulaja ei ole Depeche Mode -legenda Dave Gahan tai taustavoimina hänen kanssaan aiemminkin yhteistyötä tehnyt Soulsavers-duo. Mutta karaoken laittaminen levylle voi olla vähemmän hyvä idea silloinkin, kun asetelma on tämä eikä MEL Playn valmistaustojen päälle laulaminen. Silti levy kiehtoo, ajoittaisesta hämmentävyydestään huolimatta – tai osaksi sen takia. Leikittelyyn laskettakoon myös levyn mystinen nimi, jonka nimistä biisiä levyltä ei löydy lainkaan. Klassisinta Moppia lienee ”iljettävästä, avonaisesta sielusta” laulava Haava. Tämä uusi levy, jonka nimi on kaukana perusasioista, dokumentoi tuota samaa impulssia livenä BBC:n studioilla. Se elämänilo, joka oli läsnä Life Metalilla ja Pyroclastsilla välittyy upeasti. Kertosäkeisiin olisi vielä kaivattu tarttuvuuskerrointa hivenen lisää, mutta vastapainona Volbeat tarjoilee aiempaa syvällisempää substanssia tekemisessään. Yhtyeen yhteissoitto esittäytyy kunnolla pidemmissä paloissa Last Season ja Go To Joan, Gramophone puolestaan on tyylikäs instrumentaali – tai enimmäkseen, pientä mökellystä sillä on. Esimerkiksi instrumentaali Välikappale on ihanan apeaa aulamusiikkia. Mieluummin niitäkin alkuperäisinä kuuntelee. NIKO PELTONEN HH Volbeat Servant Of The Mind Universal Tanskan Elvari-metallistit palaavat kahdeksannella levyllään, joka vetelee mattoa kuulijan alta heti alkuminuuteilla. Ja ne olivat parasta SunnO))):a vuosiin. KIMMO K. Temple Of Ekur on mainio, metallisella säkeistöllä ja kuulaan kauniilla kertosäkeellä varustettu takuuvarma avaus-anthem, mutta kakkosraita Wait A Minute My Girl tarjoilee sen sortin sekoituksen rockabilly-rumpalointia, saksofonisooloa, kapakkapianoa ja singalong-hoilausta, että heikompaa hirvittää. Sacred Stone voisi soittonsa ja solisti Michael Poulsenin maneereiden puolesta olla mustaa Metallicaa, ja videolohkaisu Shotgun Blues taas edustaa yhtyeen perinteisempää, joskin keskimääräistä laadukkaampaa ja hivenen hidastempoisempaa ilmaisua. Mutta miksi kuulijan sitten pitäisi jaksaa nautiskella Gahanin ja Soulsaversien tulkintoja sellaisista kappaleista kuin James Carrin The Levyarvostelut 11_21.indd 53 Levyarvostelut 11_21.indd 53 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. On myös ollut vuosia, jolloin sen konsepti on tuntunut ohuelta, loppuun kuluneelta ja hiukan nukkavierulta: 25 vuotta on pitkä aika dronettaa. Parhaimmillaan resepti on tuottanut sydäntäsärkevän hienoa musiikkia. Livelevynä In Absentia Dei on siis ihan keskitasoa – ei huono, muttei päräyttävän hyväkään. KOSKINEN HHH SunnO))) Metta, Benevolence BBC 6Music: Live On The Invitation Of Mary Anne Hobbs Southern Lord SunnO))):sta on joskus ollut vaikea sanoa missä menee huumorin raja ja millainen huumori on kyseessä silloin kun kyseessä on huumori – varsinkin levyllä. Tekstit tiivistyvät havaintoihin, eivät tarinoihin. Ajaa asiansa. Erikoinen levy. Soundit ovat tiptop ja tuotanto niin kunnossa, että sitä unohtaa kuuntelevansa livetaltiointia. Yleisöä ei ole, joten lähes kaksituntinen taltiointi toimii enemmänkin studiolivenä äänitettynä kokoelmana kuin varsinaisena livealbumina. Tähän levyyn ei kannata soveltaa ikärasismia, vaan sanontaa vanhassa vara parempi. Ikonisista biiseistä, jotka assosioituvat Gahaniin juuri niin vähän kuin karaokelistalta löytyneet random-valinnat. Iivarinen Huonoja uutisia Eclipse Tomeran Tytär-metallibändin pääoperaattorina toiminut W. ANTTI MARTTINEN HHHH The Rocks Minun Vietnamini Panama Neumann antoi aikoinaan aika kehnolle ”paluulevylleen” enteellisen nimen Oma Waterloo. Vietnamin sota oli tunnetusti yksi modernin historian surkeimpia epäonnistumisia. In Absentia Dei toimitettiin arvioitavaksi ainoastaan audiomuodossa ilman liikkuvaa kuvaa, mikä on todella sääli. Painostavan elastinen sointi alleviivaa surumielisiä lyriikoita – ja on samalla täysin ristiriidassa niiden kanssa. Iivarisen selkeällä linjalla toteutetut sanoitukset ja melodiataju ovat hyvällä tolalla. Ilmaisun osalta ote kummastuttaa, osin hyvällä ja huonolla tavalla. Toiviaisella on aina ollut tapana kytkeä jonkinlainen irrallaan olon tunne seksuaalisesti eksplisiittisiin näkyihin, ja tämänkin levyn kappaleissa lauletaan lakonisella äänellä kyrvistä ja pilluista. Iivarinen hylkää kolmannella sooloalbumillaan metallin tavallaan kokonaan, mutta myöskään ei. Vielä 20 vuodenkin jälkeen voi yksinkertaisesta asiasta löytää vaikka mitä uutta. Korona-aikana monella muusikolla on ollut tylsää, mutta pahastakaan ikävystymisestä kärsivälle kuulijalle en suosittele rahan uhraamista tähän välityöhön. Varsinkin tuolloin bändin kiertuekumppanina olleen Anna von Hauswolffin urku tuo paljon lisää silloin kun sitä käytetään. Imposter lyö toki hanskat tiskiin jo otsikollaan. Pelkkänä livelevynä se kun ei ole kovin mullistava. ARTTU TOLONEN HHHH Dave Lindholm Lights Honolulu + 1 Hour Emsalö Dave Lindholm Lights tuntuu elävän vahvaa luomiskauttaan: kyseessä on jo poppoon toinen albumi tänä vuonna eikä taso ole ainakaan laskenut edellisestä, pikemminkin päinvastoin. Isäntä itsekin on hienossa kunnossa ja tehnyt nipun lauluja, joissa kaikuu sekä perinnetietoisuus että lindholmmainen leikittely – niissä kuulee jopa pelättyä r-sanaa (radioystävällisyys). Livenä bändi on aistillisena kokemuksena niin ylenpalttinen, ettei se jätä sanomiselle sijaa. MIKKO MERILINNA HHH W. Toki coverlevyllä on viistompiakin poimintoja: PJ Harveyta, Cat Poweria. Huonoja uutisia on raskas levy, mutta musiikillisesti ei tavanomaisessa mielessä. Ainoastaan johtohahmo Adam ”Nergal” Darskin harvat ja tahattoman (?) koomiset välispiikit ”epäpyhästä kirkosta” ja ”mustan metallin taiasta” muistuttavat, että niin tosiaan, tämähän olikin live. Liikkuvan kuvan kera arvosanaa voi heti nostaa yhdellä tähdellä, sillä se on ehdottomasti In Absentia Dein suola. SOUNDI 53 Dark End Of The Street, Neil Youngin A Man Needs A Maid tai Nat King Colen Chaplin-leffahitti Smile. Vaikka laulut eivät täysin tavoita, ovat sävellykset välillä hyvinkin kauniita. Lopputulemasta saa hetkittäin kiinni, toisinaan otetta saa heikommin. Tamperelaisen Tuomas ”Moppi” Toiviaisen The Rocks -yhtyeen kakkosalbumin otsikko kuulostaa myös vähän pessimistiseltä. Soulsaversin synkkä boheemirock-draama toimii pääsääntöisesti karaoketaustana, mutta bluesukko Elmore Jamesin I Held My Baby Last Nightissa Gahanin mieskeuliminen ja musiikin kliininen pauhu alkavat tuskastuttaa oikeasti. Sana sanotaan ”niinku se on”, koska jonkun täytyy. juhlavuottaan viettävällä yhtyeellä kenties kiivaammin ja tanakammin kuin aiemmin, ja vakavoitumista on havaittavissa
Lennokkuudelle ja svengille ei ole tilaa tai motiivejakaan. MIKAEL MATTILA HHHH Holy Play Boys Seven Sisters Universal Tuure Kilpeläinen ja Teho Majamäki ryhtyivät viime vuonna luomaan akustisena duona meditatiivista musiikkia. Lee Ann Womackin tytär Sellersin levyjä on luonnehdittu garage countryksi, mikä oikeasti kuulostaa aika lailla samalta kuin 70-lukulainen kantrirock. Biisin kertosäe voisi olla peräisin Lana Del Reyn kynästä. Sitä vain jää kaipaamaan Antti Alangon Devil Boxin kekseliäämpiä säveliä ja soinnutuksia puhumattakaan Kehrosta, jossa monipuolinen rytmiikka ja soitanto ovat eläväisemmät ja jännittävämmät. Muilta artisteilta on lainattu kolme kappaletta. Pikkunäppärät soundisäädöt tai futupulputukset eivät merkittävästi kohenna yksittäistä tai yleistä äänikuvaa. JARI MÄKELÄ HHHH Levyarvostelut 11_21.indd 54 Levyarvostelut 11_21.indd 54 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. Levy määrittelee itsensä ”aikuisgoottirockiksi”. Lisäesimerkkeinä eskovaltaoja-kriittinen, törkeän hyvä voimapop-hitti Setä, arjestairroittautumisjytä FOMO tai elokuvallinen nettitrollikommentaari Naamioitu kostaja. Parhaiten toimivat Sellersin duolle tuoma pahaenteisen hypnoottinen hymni The World Is Black ja Jacksonin grungehtava Troggs-mukailu Waste Your Time, joita tuottaja Ethan Ballingerin Link Wrayn hengessä rämisevät ja surisevat kitarat maustavat. ASKO ALANEN HHH Richard Ashcroft Acoustic Hymns Vol. Vaikka häivyttäisikin lievän hämmennyksen Thåströmin vakavoitumisen suhteen, ei useampikaan aulis kuuntelukerta avaa varsinaista viehätystä yhtenäiseen Dom som skiner -materiaaliin. Melodioita, vauhtia ja räkäisyyttä löytyy sopivassa suhteessa. Tietäen, miten kotimaisen indien nykyinen geopolitiikka on paljolti Etelä-Suomen sanelemaa, muistuttaa Torvinen, että tyylikkäitä ja ajankohtaisia lauluntekijöitä löytyy myös viiden tunnin päässä pääkaupungista. Unenomaisempi on homoeroottisen kiihkeä Poliisidisko, joka muuten kuulostaa ilmiselvältä viittaukselta outoilupoppari John Mausin Quantum Leap -kappaleeseen. Vaihtelun puute kangistaa kokonaisuuden. Julie Millerin hyytävästä folkbiisistä The Devil Is An Angel on väännetty originaalia ripeämpi ja Suzi Quatron glamrock-klassikosta The Wild One vastavuoroisesti alkuperäistä singleä keveämpi versio. Arkija nykypäiväistaminen ei banalisoi vaan virkistää; se myöntää referenssiensä sarjakuvamaisuuden. Kolmosalbumi Toinen isi ei ole yhtä äkkiväärää, vaan paljon parempaa musiikkia. ASKO ALANEN HH Jackson+Sellers Breaking Point AntiJade Jackson ja Aubrie Sellers ovat puhdasäänisiä ja enkelinkasvoisia kantriartisteja, joilla molemmilla on tilillään kaksi sooloalbumia. Miksipä ei: kyllä tästä Fields Of The Nephilimin tai Curen melodraaman kuulee, mutta kun biisit esittää kirjastossa työskentelevä perheenisä, on kohtuullista, että nimiraidassa musta t-paita ostetaan Tokmannilta ja kynsilakka lainataan vaimolta. Mutta ei myöskään näin jähmettynyttä ja soinnutonta kailotusta, jossa yksi parhaista pohjoismaisista voimaäänistä altistuu köyhärytmiselle ja yksioikoisen teatterimaiselle puheen ja laulun sekoitukselle. Kappaleista ei nouse ilmeisiä suosikkiraitoja, joskaan ei muita kehnompia sävelsuutareitakaan. Vain hyvin hartaasti paneutumalla tavoittaa esimerkiksi Avaruudesta äärettömyyden kaikuja tai Rakkaudesta tunteikasta lämpöä. Punktaustaa omaavan Jacksonin levyt on tuottanut Social Distortionin nokkamies Mike Ness ja ne ovat symmetrisesti edustaneet hillitympää americanaa. Inspiraatio osoittautuu huolestuttavan sisäänpäin kääntyneeksi sikäli, että on vaikea tavoitella askeettisista sointukuvioista niin kokonaisvaltaisesti raskautettuja otsikkoteemoja kuin Maa-ilma, Aika tai Rakkaus. Luennat eivät ole todellakaan huonoja mutta melko persoonattomia. Holy Play Boysin kapeassa äänien vuossa toistuvat manuaaliset luupit harkitun huolellisesti, mutta eivät jää mieleen kuin yhdenmukaisena ja yksitotisenakin äänimattona. 54 SOUNDI K u v a: E ri ck a C le v en ge r w K el se y H ar t Deap Vally Marriage Cooking Vinyl Vuosi sitten intoilin Deap Vally -duon ja The Flaming Lips -yhtyeen Deap Lips -projektista, mutta kitaristi Lindsey Troy ja rumpali Julie Edwards jäivät lopulta statisteiksi Fleimareiden pop-showssa. Thåström Dom som skiner Razzia Ahavoituneemman rocksukupolven aikaansaannoksissa tuntuu vääjäämättömältä, että ennen pitkää laulunteko jähmettyy raskaspoljentoisiin, hartaasti laulettuihin hymneihin. Josiah Mazzachsin tuottama Tsunami on nimeään myöten tyypillisen tehokas Deap Vally -rymistely, mutta Mazzachs on kreditoitu myös albumin yllättävimmän esityksen Give Me A Sign yhdeksi kirjoittajaksi. Allen Salmonin kanssa kirjoitetut Magic Medicine ja I’m The Master ovat tarttuvaa modernia glam rockia. Pianon kilahtelun ja akustisen kitaran näpelöinnin lisäksi ambienssiin kuuluvat hentoiset luonnonäänet. JARI MÄKELÄ HHH (proto)Torvinen Toinen isi Humu Kymppiluvulla mainetta saaneen joensuulaisyhtye Eläimen Timo Torvinen on tehnyt soolourallaan emoyhtyettään esoteerisempaa laulumusiikkia, josta tulee mieleen Ville Leinosen Raastinlaulut. Toinen isi on ilman muuta loppuvuoden parhaita kotimaisia. Yhdessä leidit pyrkivät olemaan aiempaa rajumpia rokkareita, ja onnistuvatkin siinä oman genrensä puitteissa. 10-luvun kahden instrumentin garage rockista harpataan monipuolisempaan suuntaan myös avustajien keralla. Omistautuminen tälle tyylivalinnalle saattaa toki palvella sanoitusten teemoja ja lyriikan vakavuusasteita, jotka eivät rockin tenhoa tai lennokkaampaa rytmiikkaa kenties havittelekaan sanoman läpiviemiseksi. 1 BMG 50 vuotta syksyllä täyttänyt brittilaulaja Richard Ashcroft tuntuu jämähtäneen 1990-lukuisiin loiston päiviinsä ja 14 vuotta sitten kuopatun The Verve -yhtyLevyarviot > 54 SOUNDI ...meditointi on toki aivan oma mielentilansa lähtökohtana musiikin kuuntelulle... Meditointi on toki aivan oma mielentilansa lähtökohtana musiikin kuuntelulle, eikä tohdi epäillä soittajien omaa eläytymisen tarvetta ja kaipuuta näin levollisen säveltaiteilun puitteissa. Dom som skiner -albumilta ei toki odota Ebba Grönin punk-rähinää, Imperietin kunnianhimoisempaa rockilmaisua saati Peace, Love & Pitbullsin industriaalista mättöä. Duon yhdessä Ballingerin kanssa kirjoittama Wound Up on suoraviivainen rock ’n’ roll -biisi. Lisäksi albumin nimi Seven Sisters kääntää selittämättömästä syystä tai toisesta kotoisen kuulijakunnan impivaaralaisuudelle toisen (suku)puolen. Eagles Of Death Metalin kiertuebasisti Jennie Veen kanssa äänitetty I Like Crime on albumin mehukkainta antia ja Warpaintin Jenny Lee Lindbergin tunnusomainen bassosoundi antaa Look Away -balladille upean säväyksen. Olkoon sitten pastissi tai parodia, yhtäläisyys on tuskin sattumaa. Vierailevan KT Tunstallin tuottama ja Peachesin puheosuuden kruunaama High Horse potkii napakasti. Kolmannella täyspitkällään Deap Vally palaa takaisin oman musiikkinsa pariin
...meditointi on toki aivan oma mielentilansa lähtökohtana musiikin kuuntelulle... Levyarvostelut 11_21.indd 55 Levyarvostelut 11_21.indd 55 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17
Keskitasoa kekseliäämpien biisien lomaan on ympätty monenmoista, aina vahvoista progevaikutteista iskelmäkatkelmiin ja herkkään pianomusiikkiin asti. Nämä ovat Pelagosin kuvia; jyrkkäjakoisia sommitelmia, joiden äärelle porilaisnelikko palaa toisella levyllään keskittynein mielin. Ovathan nämä Urban Hymns -klassikkolevyltä (1997) tutut sävellykset, kuten Sonnet, Lucky Man, Weeping Willow ja The Drugs Don’t Work, aivan upeita esityksiä. TOMI NORDLUND HH Jerry Cantrell Brighten Double J Kun Alice in Chains jäi Layne Staleyn ongelmien takia telakalle 90-luvun lopulla, äänitti bändin kitaristi Jerry Cantrell kaksi hienoa soololevyä; Boggy Depotin (1998) ja Degradation Tripin (2002). Asettelu kertoo epäilemättä paljon Constant Smilesin tavoitteista. Degradation Tripin tuplaversio oli kuitenkin täysin Alice In Chainsin parhaisiin julkaisuihin verrattavissa ollut mestariteos. Levyn päättää erittäin onnistunut cover-versio Elton Johnin Goodbyesta. Mutta ei yhtyekään jää osattomaksi. Jonesin hartaat laululinjat ovat kaiken lähtökohta, kitaroiden ja rytmipohjan tehtävänä on alleviivata niiden selväpiir...levy palauttaa mieleen, kuinka laaja ilmiö ja vapaa ilmaisumuoto punk on... Tämä on niiden levy, syystäkin. Levyarviot > 56 SOUNDI een tekemisiin. Konsepti on kiinnekohdattomuuteen asti yhtenäinen, mutta tyylipohjaltaan vaihteleva. Omniwerkin, pianon ja satunnaisen syntetisaattorin maustama Divided Horizon kasvaa osin epätasaiseksi, mutta kunnianhimoiseksi kokonaisuudeksi. Kun brittiläinen levymerkki Edition Records julkaisi keväällä 2016 Aki Rissanen Trion Amorandom-esikoisalbumin, kehut kannustivat keikoille ulkomaille. JUHA SEITZ HHH K u v a: Jo n at h an W ei n er Levyarvostelut 11_21.indd 56 Levyarvostelut 11_21.indd 56 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. Luuttuja jousisoittimen hybridiä voi luonnehtia ainutlaatuiseksi, sillä sitä on maailmassa vain yksi kappale. Laivan keula murtaa aaltoja ja kone käy raskailla kierroksilla. Silti jo valmiiksi pumpulisten biisien pehmeät läpiluennat eivät aja oikein mitään asiaa. VIRPI PÄIVINEN HHHH Aki Rissanen Divided Horizon Edition Pianisti Aki Rissanen lienee tällä hetkellä yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista jazz-muusikoista. Soiton harjalla kumpuilevat sävelkulut voittavat kuitenkin välittömästi puolelleen. Yhtyeen pitkäsoitot Another North (2017) sekä Art In Motion (2019) betonoivat suosion. Mökillä Savossa taiteilija hakeutui vanhan pianon äärelle, mikä synnytti pelkistettyjä säveliä. Constant Smiles Paragons Sacred Bones Kun melodinen ydin on kunnossa, ei puitteilla ole juurikaan väliä. Esimerkiksi tulkinta Bonfire Ballet on veikeydessään verraton. NUUTTI HEISKALA HHHH Pelagos The Boat Svart Öinen meri puhuu puuskin. Välillä havahtuukin huomaamaan, ettei kuuntelekaan The Verven pehmeämmän osaston kokoelmalevyä vaan turhanpäiväistä uusiopaketointia. HANNU LINKOLA HHH teistä kaihoa. Ashcroft päästää sinfonisine omatribuutteineen itsensä ja kuulijansa niin helpolla kuin mahdollista. Cantrell jäi Alice In Chainsissa usein Staleyn varjoon, ja siten miehen soolotkin jäivät liian vähälle huomiolle. Cantrellin faneille Alice In Chainsin erittäin paljon hänen soolojulkaisuiltaan kuulostaneen comeback-levyn Black Gives Way To Bluen (2009) korkea taso ei siis tullut yllätyksenä. Tykökäyvä Zest hyödyntää esimerkiksi surutta AOR-sävyjä, Tree In A Dream tarttuu Porcupine Treen siveltimiin, ja Atlantan massoituksesta erottuu Swansin sormenjälkiä. Mutta yhtä lailla sointi kertoo rohkeudesta luottaa yhteen kantavaan ideaan kerrallaan; halusta ladata siihen kaikki panokset ja uskoa sen riittävän. Yhtye valaa vakaiden bassolinjojen päälle tummia, jälkifuturistisia kollaaseja, ja signeeraa teoksensa progressiivisesti kujertavilla kitaroilla sekä liki luonnottomaksi efektoidulla laululla. Yksinkertaisella soitollaan se kasvattaa sävellysten taustalle sukupuuta, jonka oksilla istuvat sulassa sovussa niin America, Chris Isaak, Yo La Tengo kuin The Clientelekin. Ja nyt Cantrellin kolmannen sooloalbumin Brightenin musiikki vuorostaan muistuttaa vahvasti Alice In Chainsin viime vuosien levyjä. Aivan kuin musiikin tehtävänä olisi pikemminkin sietää tyrskyjä kuin luoda niitä. Vaikka musiikki saa toivomaan, että puistojuopottelukausi alkaisi pian, ei bändin meininki ole vain dokaamista ja kitaroiden virittelyä. Brighten nojaa astetta vähemmän raskaisiin kitaroihin, mutta Cantrellin melodiat ja Rainier Fogin (2018) tavoin Joe Barresin miksaamat soundit ovat välittömästi tunnistettavissa. Itse asiassa levy paljastuu ennalta-arvaamattomaksi soundtrackiksi, jonka viimeistään b-puolen elokuvallinen rockballadi Tori (Kill My Turku II) todistaa. Laulujen karsittu asu osoittaa, että yhtye pärjää mainiosti ilman aiemmin suosimiaan synteettisiä kaikuja ja taustakohinoita. Divided Horizonilla Rissanen on vaihteeksi omillaan. Täyttymystä vaille jäävä dramaturgia paljastaakin Pelagosin arimman kipupisteen. Lopun koittaessa kuullaan lyhyt ja aggressiivinen stoner-ralli Reissumies sekä hekumaisia dynamiikan vaihdoksia sisältävä En usko! Tunnelma on ainutlaatuisen kaunis ja sisintä riipivä. Aki Rissanen soittaa levyllä Omniwerk-nimistä kosketinsoitinta, jonka suunnittelivat cembalonrakentaja Jukka Ollikka sekä elektroniikkavisionääri Jonte Knif. 2000-luvun mittaan Ashcroftilta on toki ilmestynyt viisi sooloalbumia, mutta niiden taso on ollut hyvin vaihteleva. Vol.1 -nimi antaa ymmärtää, että tätä on luvassa lisää. Bändin kolmannen pitkäsoiton alkumetrejä sulostuttavat melodinen Kakstuhat kakskyt, vahvoja heavyja rock-riffejä miksaileva Valkoinen lyhty sekä Viimeiset pisarat, josta hardcorepunkin esiisätkin ylpeilisivät. Bändin akustisehko ote jousisovituksineen päivineen ei silti tuo kappaleisiin lisäarvoa tai uutta ilmettä. Intiimien pohdiskelujen vastapainoksi annostellaan karkeloivia teoksia. Lähestymistavoista välittyy myös yhteys Pelagosin kantayhtyeeseen, Circleen. Pimeyden takana suolanvalkoinen majakka sylkee valoviittomiaan tyhjyyteen. Soundi on kyllä täyteläinen, soitto virtaviivaisesti soljuvaa ja tähden äänikin paremmassa vireessä kuin aikoihin – Ashcroft ei kuulosta yhtä tukkoiselta kuin yleensä. HANNU LINKOLA HHHH Väistä! Musta joutsen – Lopunajan tarinoita, osa 1 Blast Of Silence Väistä-yhtye ponnistaa undergroundin ja taiderockin sekalaisesta perinnöstä. Nyt herra on innostunut niputtamaan vanhat ”hymninsä” akustiseen muotoon. Vaikea käsittää. Vaikka The Boatin vastavuorottomuudessa on vetovoimaa, syntyy esillepanosta umpinainen, varmisteleva vaikutelma. Ja mikä ilahduttavinta, juuri tässä muodossa Constant Smilesin musiikki on rikkaampaa kuin koskaan. Väitteen voi ja saa kumota oitis, mutta sitä ennen kannattaa uhrata hetki aikaa Constant Smilesille. Ben Jonesin kipparoiman kollektiivin neljännen albumin sovitukset ovat nimittäin niin pelkistettyjä, että ne kuulostavat suorastaan kaavamaisilta. Toisinaan järkkymättömän pinnan alle patoutuu tulkinnanvaraisempaa runsautta ja johdatteluvoimaisia yksityiskohtia, jotka saavat kontrolloidun otteen tuntumaan turhan tiukalta. Äänitteen musiikki alkoi muotoutua viime vuoden keväällä ja kesällä koronapandemian kurimuksessa. Levy palauttaa mieleen, kuinka laaja ilmiö ja vapaa ilmaisumuoto punk on. 40-minuuttinen Brighten on niin tunnelmansa kuin skaalansakin puolesta kevyempi julkaisu kuin 140-minuuttinen Degradation Trip, mutta jokainen sen biiseistä on aivan erinomainen sävellys. Kaikessa pakottomuudessaan Paragonsin unelmantäyteinen indiefolk valloittaa
Tällä palstalla Äänitemusiikin tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo ajankohtaisista asioista. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Tekijänoikeusdirektiivin toimeenpanossa otetaan tuumaustauTekijänoikeusdirektiivin toimeenpanossa otetaan tuumaustauko, koska toimeenpano-esitys sai ”murskakritiikin.” ko, koska toimeenpano-esitys sai ”murskakritiikin.” EU:n tekijänoikeusdirektiivin voimaan saattaminen Suomessa lykkääntyy, koska virkamiesesitys sen toimeenpanemiseksi sai median termein ”murskakritiikin”. Toivon, että ne tuovat lopulta meillekin hyvän lainsäädännön. Kritiikki kohdistui lakiesityksen moniin kohtiin. Se toisi korvauksia taiteilijoille, ja kuluttajan oikeusturva paranisi, kun palvelu varmistaisi itse, että tekijänoikeusluvat ovat kunnossa Siksi arvokuilusäädös on pantava meillä voimaan kuten muissakin EU-maissa: niin kuin se on kirjoitettu ja tarkoitettu. Tuo direktiivi vaatii jäsenmaita korjaamaan niin sanotun ”arvokuiluongelman”. Arvokuiluksi kutsutaan sitä, että Tiktokin ja Youtuben tyyppiset verkkosisällönjakopalvelut voivat levittää verkossa sisältöä sopimatta ja maksamatta mitään sisällön tekijöille ja tuottajille. On nimittäin oikein, että verkkopalvelut pannaan hoitamaan lisenssit kuntoon. Nykytila on siis kiva digijäteille, mutta paha sekä palvelun käyttäjille että kulttuurin ammattilaisille. Digijätit ovat voineet mennä piiloon kuluttajan selän taakse, siirtämällä sopimusteksteillä tekijänoikeusvastuun sisältöä palveluun lataaville tavallisille ihmisille. Palvelu on siis lakitermein itse ”yleisölle välittäjä tai yleisön saataville saattaja” . Juuri tämä avainkohta virkamiesesityksestä puuttui! Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Keskityn tässä niistä vain yhteen. Asia kuuluu tiedeja kulttuuriministeri Antti Kurvisen tontille. Kurvinen totesi Demokraatti-lehdessä 30.11, että lausuntojen sisältö oli paikka paikoin ”murskaavankin kriittistä” ja piti todennäköisenä, että hallituksen esitys muuttuu vielä ”aika paljon” ennen kuin se tulee eduskuntaan. Direktiivi määrää, ettei verkkosisällönjakopalvelu enää saa sysätä vastuuta yksin kuluttajille, vaan palveluyhtiö vastaa itse siitä, mitä julkaisee. Nämä ovat positiivisia signaaleja hallituksen suunnalta. Miten direktiivi korjaa ongelman. MISTÄ DIREKTIIVI-SOPASSA ON KYSYMYS. ...levy palauttaa mieleen, kuinka laaja ilmiö ja vapaa ilmaisumuoto punk on... LAURI KAIRA ILM OIT US Levyarvostelut 11_21.indd 57 Levyarvostelut 11_21.indd 57 3.12.2021 10.39 3.12.2021 10.39. Lisäksi Kurvinen kutsui valmisteluun apuvoimaksi Suomen Tekijänoikeudellisen yhdistyksen puheenjohtajan, joka toimi aiemmin opetusministeriön tekijänoikeusyksikön johtajana. Hyvin yksinkertaisesti. Virkamiesesitys olisi kuitenkin käytännössä jättänyt tämän tekemättä. Siitä hyötyy sekä palvelussa sisältöä julkaiseva kuluttaja että julkaistun sisällön tekijä
KIMMO K. Ollaan täällä yksin on suositeltavaa kuunneltavaa esimerkiksi Joose Keskitalon musiikkiin viehtyneelle yleisölle. Sävellysten ja sovitustenkin osalta massiivinen julkaisupläjäys on ansiokas: pintapuolisen aspektin lisäksi substanssi on otettu hienosti haltuun. Hulvaton pastissi-tribuutti-extravaganza on sellaisena sörsselinä hämmästyttävän vakuuttava taidonnäyte. Se tekee kokonaisuudesta melko raskaan kuunneltavan, vaikka tuotannon johdonmukainen apaattisuus vaikuttava tehokeino onkin. Levy jatkaa Shape The Futuren (2018) perintöä, mutta entistäkin vahvempana sekä eheämpänä konseptialbumina. Päinvastoin: miehen uusin albumi on jälleen hämmästyttävä osoitus hänen tavattomista taidoistaan miksauspöydän takana. Ongelma on siinäkin, että albumin visio ja tuotantoarvot ovat ristiriidassa. Albumi on tuttua, seesteistä muttei pysähtynyttä Nightmares On Waxille ominaista downtempo-hiphopia modernein soulja jazz-aksentein sekä lukemattomin mielenkiintoisin äänikerrostumin. Vehmasen tulkinta on monotonista, eivätkä englanninkieliset tekstitkään oivalla: ”take me back, I know I ruined it all” -tyyppiset säkeet eivät juuri Costee-osaston itsesääliräpistä eroa. Erot ovat kuitenkin pieniä, ja materiaalin taso on kauttaaltaan ihmeen kovaa. Kuuhullu Ollaan täällä yksin Luova Laulaja-lauluntekijä Felix Lybeckin ympärille muodostuneen Kuuhullu-yhtyeen toinen levytys on itseensä käpertynyttä musiikkia. Lordin kurlaava örkkilaulu hankaa eniten vastaan, mutta se myös toimii tekijyyden polttomerkkinä, oli tyyli mikä tahansa. Tämä levy ei klassikkostatusta vielä saavuta. OSHUN, Shabaka Hutchings, Haile Supreme ja Greentea Peng). Lordi Lordiversity AFM Puhelimeni taisi tehdä Lordiversitylle sattumalta palveluksen sekoittamalla kaikkien seitsemän eri genren levyjen yhteensä 77 raitaa sillisalaatiksi. Silloin kannattaisi syleillä lo-fia ja olla pyrkimättä suureelliseen. KOSKINEN HHHH Levyarvostelut 11_21.indd 58 Levyarvostelut 11_21.indd 58 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. Mr. Bändi sekä tuotantoryhmä selviävät urakasta kunnialla. Tunnustuksellisuus ja itsensä likoon laittaminen ovat usein laulunteon hyveitä, siitä Vehmasellekin kiitos. Sen budjetti-protools-soundit eivät millään yllä The Weekndin miljoonan dollarin murjotukseen. Se on kuin Lordin saama lupa temmeltää myös oman hard rock -leikkikenttänsä ulkopuolella. 15 kappaleen verran täyteläistä ja pehmeän groovaavaa r&b:tä, dubia ja reggaeta hyrräävä entiteetti on jälleen varustettu absoluuttisen briljantilla vierailijajoukolla (mm. MIKAEL MATTILA HH Nightmares On Wax Shout Out! To Freedom... Levyn toteutus on sitten vähän eri juttu. Yhtye soittaa varsin hiljaa, mutta jonkinlaista masennuksen pahaenteisyyttä säteillen. Vaikka Lybeck pääsääntöisesti laulaa tekstejään suoraan jollekulle, on vaikea saada otetta mitä hän haluaa teksteissään sanoa. Evelynillä on myös poikkeuksellinen kyky sitoa tuotantonsa aina tiettyyn paikkaan ja aikaan universaalissa olemassaolossamme. Mikäli pitäisi ryhtyä arvuutteluleikkiin Kuuhullun musiikin vaikuttimista, varmasti Keskitalo nousisi esiin ja ulkomaisista artisteista Bob Dylanin ja Neil Youngin kaltaiset kanonisoidut klassikot. Soinnissa on jännitteitä, mutta missään vaiheessa näitä jännitteitä ei pureta tahi tasapainoteta. Koko satsissa on vain jokunen biisi, jota ei huvita kuunnella toista kertaa. Säästeliäistä sovituksista syntyy se läpäisemätön muuri, joka teki levystä itselleni vaikean palan. Tämä on toisaalta yleinen ongelma, koska Suomessa vain kourallisella artisteja on varaa oikeasti suuren maailman ammattituotantoihin. Bluesin ja folkin sekainen ilmaisu ei tarjoile sisäänkäyntimahdollisuuksia yhtyeen maailmaan, vaan kuulija jää ulkopuolelle. Levy kerrallaan homma ehkä puuduttaakin helpommin. Waves Of Painilla on selvästi enemmän paatosta kuin kykyä hallita muotoa. 13 3-4-minuuttista, tummasävytteistä popbiisiä on raskas 50-minuuttinen parista osumasta (Cherry Bomb, Come Alive) huolimatta. Sielukas ja avarakatseinen levy sekä sen tiedostavat tekstit Levyarviot > ...sooninen floristi purkaa eksistenssiään kriittisen itsereflektion kautta... Selkeimmin hassuttelupainotteinen discolevy tai whitezombiemainen industrialalbumi eivät kestä kuuntelua niin hyvin kuin Lordin omaa ilmaisua lähempänä pyörivät paketit. Missä on kaikki kotimainen How To Dress Well -vaikutteinen gootti-r’n’b. Thrashin ja shock rockin parissa Lordi on kiinnostavimmillaan. Warp Nightmares On Wax -nimen takaa löytyvällä, UK-triphopin kulmakiviin lukeutuvalla George Evelynillä on plakkarissa jo yli 30 vuotta tuottajauraa, mutta hänen vauhtinsa ei tunnu hidastuvan. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Helsinski Waves Of Pain Bianca-Pop PMMP:n ja My First Bandin riveistä tuttu Juho Vehmanen on kaatanut sooloprojektinsa Helsinskin kakkoslevylle ämpäritolkulla henkilökohtaisuutta seksuaalisuudesta, parisuhdedynamiikoista, ilmastohdistuksesta ja muusta yleisinhimillisestä. Riemuhan siitä ratkeaa. Levyn sointimaailma on vaikuttava. Lordiversity on kunnianhimoisessa kajahtaneisuudessaan hyvin mielenkiintoinen paketti
VIRPI PÄIVINEN HHHH Saxman Syrjänen Free Nachos Runski Joskus kulttuurinen omiminen onkin kertakaikkiaan omiaan, kuten tässä Saxman Syrjäsen erikoisen letkeässä tapauksessa, jossa jäljet johtavat latinomaailman kuumiin rytmeihin ja 60-luvun soulja latinjazzin pyörteisiin. Multi-instrumentalistin musiikkia onkin erittäin vaikea kategorisoida, sillä hän ylittää sävellyksissään ja sanoituksissaan genrerajoja perin ennakkoluulottomasti. Siksi on harmillista, että albumin johtoajatus alkaa harhailla jo hyvissä ajoin levyn lähestyessä loppuaan. LINDA SÖDERHOLM HHH Merta Minä Playground Modernia metallia ja pop-koukkuja yhdistelevä Merta jatkaa siitä, mihin kohtalaista huomiota herättäneellä Kokonainen-debyytillään (2020) jäi – ja kompastuu samoihin kuoppiin. Levy seuraa kriitikkojen ylistämää Black Terry Cat -albumia vuodelta 2016 ja vaikka sen nimi viittaakin vain yhteen kasviin, niin se on itse asiassa rönsyilevä ikebana, jonka vaikutteissa kuuluvat niin elektroninen tanssimusiikki, hiphop ja jazz, mutta myös salsa, rumba, merenque ja jopa klassinen musiikki. Tästä voi aistia välähdyksiä myös uudelta levyltä, kun mies tavoittaa unenomaisen synkkyyden vivahteet. Panu Syrjäsen originaalisävellyksistä välittyy asialle omistautuneisuus ja ammattitaito – tyylilajia on kunnioitettu hengittävillä sovituksilla, jotka antavat kokonaisuudelle tilaa soida ja tutkiskella ennakkoluulottomasti lattarikeittiön makupaletteja. LASSI LINNOLA HH ...sooninen floristi purkaa eksistenssiään kriittisen itsereflektion kautta... Levoton tuotanto vilisee fillejä ja kerroksia, ja lopulta hyvätkin ideat hautautuvat – kuuntele vaikka Insomnian loppurutistus. Vaikka energisyys onkin Mertan käyntikortti, voisi kierroksia hillitä. Vaikka menopelejä ei keksitä uudestaan, kumoaa henki aineen ja tunne tekniikan. Kuten iskevä Sun kanssasi ja jylhä Hiukkanen osoittavat, bändin rekisteristä löytyy paukkuja monisävyiselle sovitukselle. Punkin ilmaisun on kuulunut olla perinteisesti rosoista ja sanoitusten ajankohtaisia, aiheinaan kulutusvastaisuus sekä lohduttomat tulevaisuudennäkymät. Kaiken jälkeen -levy koostuu vuosien 2017-2021 aikana kerääntyneestä materiaalista ja sen on tuottanut Lauri Eloranta. Laulaja-kitaristi Matias Kuuselankaan ei tarvitse taistella elintilasta, kuten piireissä on ollut tapana. Sommitelman takana on espanjaksi ja englanniksi laulunsa kirjoittava taiteilija, jonka teosta kukittavat erilaiset kertojahahmot, joiden kautta sooninen floristi purkaa eksistenssiään kriittisen itsereflektion kautta. Jyrki 69 American Vampire Cleopatra Jyrki 69 on jo pitkään harrastanut oheistoimintaa pääasiallisen orkesterinsa rinnalla. Nyt sen on mietittävä, mistä luopua ja mitä lisätä, jotta tuo potentiaali pääsee oikeuksiinsa. Ikävä kyllä Kauppisen suorittaminen koostuu lähes yksinomaan ryppyotsaisesta raspista. Lopputuloksessa ovat täydellisessä balanssissa kaikki raaka-aineet, joiden summasta valmistuu erinomainen juustoisen herkullinen napostelulautanen vaativienkin jazz-kulinaristien täysipainoiseksi ravinnoksi. Onkin kummallista, miten vahvuuksistaan huolimatta Minä jättää olon näin kylmäksi. Jyrki 69 tuntee valitsemansa lajityypin ja on jo aiemmilla töillään osoittanut vahvaa näkemystä asiaan. Bring Me The Horizonin, VOLAn ja Stam1nan suuntaan hattuaan nostavan yhtyeen tykitys on raskasta, energista ja parhaimmillaan mieleenpainuvaa. Tarkoitan tällä levyjä, joiden visio ja toteutus toimivat täysin suvereenilla tavalla, mutta itse kokemus jää haljukLevyarvostelut 11_21.indd 59 Levyarvostelut 11_21.indd 59 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. Tarttumapintaa ei myöskään lyriikoista löydy, sillä tarjolla on kulutettua ja mielikuvituksetonta nihilismiä. Trooppiset instrumentaalijatsikompositiot rakentuvat bändin saumattoman yhteistyön reseptille, jonka pääkokkina häärää saksofonisti Syrjänen. Taidokas sointi ja instrumentaatiot kietovat kuulijan otteeseensa, joka on tuttu kuin abuelan hellä halaus, mutta intohimoinen kuin kuuman lattarirakastajan syli. Merta on potentiaalinen yhtye – se on ollut sitä jo alusta lähtien. Synkeämpiä vaihtoehtoisia rockvärejä voi aistia biisien Ikkuna sekä Syksy saapuu kautta. Ensialkuun tuntuu siltä kuin tarjolla olisi kokoelma irrallisia kappaleita juuri vierailijoiden runsaslukuisuuden ja heidän kappaleisiin jättämänsä jäljen takia, mutta kyllä sieltä se punainen lankakin löytyy. Nyt mies on toistamiseen liikkeellä soolona, joskin albumi on kuorrutettu runsaalla vierailijajoukolla. resonoivat täydellisesti viimeaikaisia maailman tapahtumia ja moraalisia arvoja. Lainabiisitkin on ajettu saman myllyn läpi, joskin The Human Leaguen Don’t You Want Me olisi voinut ansaita hieman iskevämmän sovituksen. Jyrki 69:n edellinen sooloalbumi Helsinki Vampire (2017) oli selkeämmin goottirockia, kun uudella lasketellaan alun tymäkän rock-pläjäyksen jälkeen kohti alati koneellisempaa goottitunnelmointia, josta metallisävyt pysyttelevät hyvän matkan päässä. Kaunis popviisu Joen toisella puolella haaveilee häpeilemättömästi. Kokonaisuus on kiistatta yksi vuoden 2021 parhaita. Lakoninen vilpitön ääni on niin miellyttävää kuunneltavaa, että se aukaisee kireämmätkin tunnesolmut. Katujen Äänet panostaa kyynisyyden sijaan herkkyyteen. Ramopunkeroon taipuva Yksin ja hiljaa jää armotta takaraivoon pauhaamaan. Mainion levyn pistää soimaan mielellään uusintakierrokselle välittömästi sen päätyttyä. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Xenia Rubinos Una Rosa AntiUna Rosa -albumilla laulaja-lauluntekijä Xenia Rubinos kutoo taidokkaita MTVpopista ja r&b:stä elektroon, break beatiin ja funk-rockiin ulottuvia äänikransseja, joita säestävät sulassa sopusoinnussa vocoderit, espanjalaiskitarat, elokuvalliset elementit sekä teknobiitit. Tasapaksuuden tuntua pahentaa solisti Juhis Kauppisen tapa tulkita kappaleita. Albumin kaksi viimeistä raitaa menevät jo puristamiseksi ja poikkeavat selvästi levyn muusta tarjonnasta kokeiluina, joista puuttuu levyn alkupuoliskolla pilkahteleva vapautuneisuus ja ajatusten kirkkaus. Ilmaisia nachoja! LINDA SÖDERHOLM HHHH Hayden Thorpe Moondust For My Diamond Domino Olen kovin viehtynyt sellaisesta ajatuksesta, että on olemassa viiden tähden kahden tähden levyjä. Suolapalat tarjoillaan maukkaiden melodioiden muodossa, joita dippaillaan syvälle sielukkaisiin iberoamerikkalaisiin soundeihin. MARKO SÄYNEKOSKI HH Katujen Äänet Kaiken jälkeen Stupido Alkuaikojen suomipunkkia rakastavan Katujen Äänet -yhtyeen toinen pitkäsoitto on nimetty varsin mahtipontisesti. Se on myös irtiotto Xenia Rubinosin aiemmasta tuotannosta – monipuolinen ja spontaani, värikäs ääniköynnös korostetun henkilökohtaisin lyriikoin. Melodiat ovat keskeisessä asemassa rakenteellisesti yksinkertaisissa biiseissä, joiden pehmeä soundimaailma hivelee kuulimia
Oliko levyn muotokieli alusta asti selvä. Kitarakudelmissa on sekä kerroksia että kaikua, ja usvan keskellä tuikkii liuta eri aallonpituuksille karanneita valoja. Teknisissä asioissa en tosin halunnut jäädä yksin: levyn miksasi Samu Warinowski ja rummut neljään kappaleeseen soitti Jaakko Vastapuu, bändikaverini Tyynyt-ajoilta. Viimeisenä silauksena albumilla hurmaa sen lähestyttävyys. Suomessa on julkaistu viime aikoina erinomaisia shoegazing-debyyttejä. Täytynee mennä Kuuvannokkaan, jotta pääsee saaristomaisempiin ja luonnonläheisempiin tunnelmiin. Sähkökitara on minulle niin tuttu soitin, että minkä tahansa muun instrumentin käyttö olisi todennäköisesti rajoittanut ilmaisua. – Koin olevani nyt riittävän kypsä tuottamaan sisällöllisesti ja esteettisesti laadukasta musiikkia, joka kumpuaa ennen kaikkea itsestäni. Löytyykö Ruissalosta jokin paikka, jonka koet olevan yhtä musiikkisi kanssa. Totta kai näinkin hyvin määriteltävissä olevassa skenessä esimerkin voima on suuri, joten kyse voi olla positiivisesta kierteestä. Oiva aika soololevylle siis. – Melko lailla. Tähtien suojatit Maan povella soi yötaivaita mittaavan mielikuvituksen heleänä manifestina, josta hahmottuvat niin genreuskolliset fanisuhteet, avoin tekemisen into kuin yleismaailmallisille huolille herkkä sielukin. Kokonaisuus abstrahoituukin vaikeasti määriteltäväksi välittämisen tunnuksi, josta kajastava kauneuden sanoma ei vaadi käsitteitä tuekseen. Kun yksi tai kaksi tekijää julkaisee tietyn tyylisuunnan musiikkia, toisillakin herää kipinä tekemiseen. 60 SOUNDI Levyarviot > ...poikkeuksellinen elämänmyönteisyys, jossa ei ole atomiakaan tekoreippautta... Ilmastokriisi tarjosi inspiroivan kontekstin, mutta pyrin häivyttämään sen taka-alalle, jotta teksteistä tulisi abstraktimpia ja monitulkintaisempia, ja siten myös läheisempiä. HANNU LINKOLA HHHH Samuli Virtanen, mikä rohkaisi sinut tämän projektin pariin. Ehkä lukitsen sen vastauksekseni. Juuri sellaista miljardien tähtien keskelle eksyneellä pallolla tarvitaan. Ja antaumuksella hellii yhtyeen livekokoonpanossa soittaneen Samuli Virtasen soolodebyyttikin. – Tosi vaikea keksiä mitään juurisyytä. Äänivirrat eivät ole kuitenkaan pelkkää estetiikkaa. – Toisaalta maisema Saaronniemestä Naantalin suuntaan muistuttaa teini-iästäni, jolloin kuuntelin koko post-rock -genren läpi pimeinä talvi-iltoina Naantalin sataman valojen kajastaessa pilviselle taivaalle. – Ampingin promokuvat on otettu Ruissalon telakan kupeessa, mutta siellä on vähän turhan urbaania maisemaa. Ruissalo Amping Tähtien suojatit Maan povella Karhuvaltio Tyynyjen Ystävät hämärän jälkeen (2015) on yksi suomalaisen shoegazingin sydämellisimmistä äänitteistä. Osaatko arvella mistä ilmaisutavan orastava paluu johtuu. Vaikka Virtasen laulu karkaa paikoin saavuttamattomiin, ei musiikki käännä missään vaiheessa selkäänsä. Muotokieleltään levy on virheetön. Lyriikoiden suhteen olin aluksi skeptinen, mutta huomasin levyn edetessä kykeneväni teksteihin, joihin olen oikeasti tyytyväinen. TEKSTI: HANNU LINKOLA K u v a: Sa u li P el to m ak i Levyarvostelut 11_21.indd 60 Levyarvostelut 11_21.indd 60 3.12.2021 10.32 3.12.2021 10.32. Ruissalo Amping -otsikolla esittäytyvän muusikon taide on suoraa jatkoa Tyynyjen haavematkoille, mutta se myös liitää omaan suuntaansa, rantaruovikosta tähtiin ja takaisin
Siis entisiä punkkareita, jotka aikansa sähköisessä moodissa mellastettuaan alkavat tehdä vanhan juttunsa vastakohtaa. Doodswens on valittu Mardukin tulevan Euroopan kiertueen lämppäriksi. Siinä se ongelma tulikin. Harmi kyllä, ahnas ensivaikutelma on lähinnä illuusiota. Sellaiselle on sijansa mutta myös liikanimensä. Toiveet toteutuivat marraskuussa 1983 ja syyskuussa 1991, mikä poiki tasokkaat studiolevyt Picture In Three Colours sekä Altered Things. Vuoden 1983 äänityksissä mestaria tukivat basisti Ron McClure, kitaristi John Scofield, pianisti Jim McNeely, rumpali Jack DeJohnette ja trumpetisti John Harrell, joten kokemusta riitti moneen lähtöön. Loppupeleissä upeista laulusuorituksista huolimatta Geistin hienoin lahja on sen poikkeuksellinen elämänmyönteisyys, jossa ei ole atomiakaan tekoreippautta. Vajaat kahdeksan vuotta myöhemmin Eero Koivistoinen kohtasi lähes saman poppoon. HANNU LINKOLA HHH Malady Ainavihantaa Svart Erittäin upeasti ja vakuuttavasti edellislevyillään vanhoja kotimaisia progesuuruuksia kanavoinut ja tähän päivään tuonut Malady jatkaa varmoin ottein myös kolmannella pitkäsoitollaan. Rupeamista koostettiin kolmen kiekon paketti Altered Pictures – The Complete New York 1983 & 1991 Recordings, joka yhdistää juohevalla tavalla albumien materiaalin sekä sessioista yli jääneet jamittelut. Pikemminkin muusikot päästävät ammattitaitonsa valloilleen ensi hetkistä asti. Jälki kuulostaa tasapainoisen täyteläiseltä. Hienovaraisesti sointia väritetään koskettimin, kontrabassolla ja Shoresissa jopa super-ahkeran Ty Segallin sähkökitaralla. Levyn parasta antia onkin sen ysäribläkkiksen raakuutta ja modernin black metalin ammattimaisempaa otetta yhdistävä äänimaailma. JUHA SEITZ HHHH si. Kun elektrosoul-diiva Amy Douglas ja Hot Chip -visionääri Joe Goddard pääsevät ruokkimaan toistensa luovuutta, ei tuloksena voi olla muuta kuin kihelmöivää diskoeuforiaa, eihän. Kunhan Doodswens päästäisi irti turhan vanhoja bändejä kumartavasta asenteestaan ja uskaltaisi tehdä jotain omaa tai edes ajankohtaista, voisi se saada jotain mielenkiintoista aikaan. Hän on hionut sooloilmaisuaan jo kolmella levyllä ja huipentaa sen nyt miellyttävän rauhoittavalla Geistilla, joka on saanut paljon vaikutteita Layn nykyisen, Tyynenmeren rannikolla Pasedenassa sijaitsevan kodin jylhän avarasta luonnosta. Ainakaan kaksikko ei ujostele. Pianisti Dave Kikoski, trumpetisti Randy Brecker sekä pasunisti Conrad Herwig toivat uutta verta kokoonpanoon, sulauttaen musiikkiin modernia näkemystä. Svengin irtonaisuus korostuu tyylikkäin linjauksin. Kaikin puolin komea julkaisu puhkuu mielikuvituksellista jazzia. Ja näillä jaloilla kelpaakin seistä. Hard Feelings kuitenkin koskettaa potentiaalinsa mukaisesti vain Shannon Lay Geist Sub Pop Näitä tyyppejä alkaa olla liikenteessä aika monia. Wild Beasts -yhtyeen laulajana tunnetuksi tullut ja kontratenori-äänellään mielipiteitä jakava Thorpe on löytänyt yhdessä levyn tuottaneiden Richard Formbyn ja Bullion-aliaksella paremmin tunnetun Nathan Jenkinsin kanssa paikan, jossa hänen on helppo loistaa. Geistin on Layn kanssa tuottanut äärimmäisen hengittäväksi Jarvis Taveniere. Albumilta puuttuvat konfliktit. Yhtä paljon sen mietteliäästi valoisa ja täysin yrittämättömällä tavalla varma ilmapiiri on tulosta soulsearchingistä, jota tekijä kertoo korona-aikana harjoittaneensa. Indie rock -ajattelun läpi suodatettu 70-luvun brittifolk à la Sandy Denny tai Nick Drake on ehkä suurin vaikute lopputuloksen kuulostaessa varsin kalifornialaiselta. Muu materiaali antaa korkeintaan sivustatukea, jonka avulla tunnelma pysyy yllä muttei etene mihinkään. Tässä voisi viisastella vaikka luonnon vääjäämättömästä kiertokulusta. Thorpe ei laulajana juuri venytä tekemisensä tulkintansa rajoja ja musiikki palvelee jatkuvasti nimenomaan Thorpen eittämättä kaunista ääntä. Musiikissa on siis paljon tuttua, mutta myös sopivassa suhteessa uutta seisoakseen omilla jaloillaan. Eero Koivistoinen Altered Pictures – The Complete New York 1983 & 1991 Recordings Svart Saksofonisti Eero Koivistoinen unelmoi uransa alkupuolella levytysprojekteista New Yorkissa. Shannon pikkailee kitaraansa pääsääntöisesti akustisesti, mutta silti pääosan näyttelee hänen laulunsa. Soitossa on yhä selkeästi kuultavissa kaikuja Wigwamista, Tabula Rasasta, Kalevalasta ja kumppaneista eikä innoittajia ja vaikutteita tälläkään kertaa turhia peitellä. Mielenrauha huokuu joka raidalta. Toivottavasti rundi toteutuu suunnitelman mukaan, sillä ruotsalaisten legendojen kanssa vietetty aika varmasti tekisi Doodswensille hyvää. Mureat rytmit juoksevat häpeilemättä selkäytimeen, sävelspotit leikkaavat tanssilattiaa, ja dekadenssin tornado saa maailman kieppuman. Vielä hollantilaisduo ei ole valmis nousemaan bläkkiksen kärkitai edes keskikastiin, mutta soitto pelaa, lauluääni on hyvä ja vähän kliseisistä luontoäänistään huolimatta Lichtvreesillä on onnistuneen pahaenteinen tunnelma. Mutta kun formaatti toistaa itseään läpi levyn, jää viehätys kertaluonteiseksi. Musiikki lunastaa pintapuolisesti lupauksensa, mutta jättäytyy myös tehdasasetuksilla punnerretuksi tahtaaksi, jonka olennaisin lisäarvo perustuu 1990-lukulaiseen nostalgiaan. Vika ei ole yhteistyössä itsessään. Levyn soundi on upea, voisin sanoa sitä jopa virheettömäksi. Ennen kaikkea vetoava sointi kaipaisi rinnalleen yhtä vetoavia kappaleita. Kun bonuksiksi liitetyt siivut kurottavat samalle tasolle pitkäsoittoraitojen kanssa, voidaan puhua sykähdyttävästä jazz-elämyksestä. Lichtvreesiä ei vielä voi suositella kuin kaikkein vannoutuneimmille black metal -kompletisteille. Levy soi modernin elektronisen musiikin sykkeellä, mutta kuitenkin viittelöiden tämän tästä 1980ja 1990-lukujen taitteen aikuispop-musiikkiin. Pitkät kappaleet soljuvat hienosti eteenpäin pitkien instrumentaaliRETRO K u v a: K ai M ac K n ig h t Levyarvostelut 11_21.indd 61 Levyarvostelut 11_21.indd 61 3.12.2021 10.32 3.12.2021 10.32. Vuonna 2021 hollantilaisduon debyytin old school black metal on kuitenkin niin loppuun kulutettua, ettei sen skandinaavisten esikuviensa pastississa ole muuta omaa kuin naislaulaja ja hollannin kieli. Hayden Thorpen uusi levy on mahtava esimerkki tällaisesta levystä. Ainavihantaa on orgaanista, tunnelmallista, vuoroin haurasta ja kaunista sekä mystistä ja jännittävää musiikkia täynnä pieniä nyansseja. Se on taustamusiikkia. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Doodswens Lichtvrees Svart Jos Lichtvrees olisi julkaistu 90-luvun puolivälissä, voisi sitä pitää ihan kelvollisena bläkkisjulkaisuna. Vaikka levy on taiten tehty, ja sen vuoksi sitä kuuntelee hyvinkin mielellään, levyn tunnepuolen staattinen vire, jonkinlainen valaistunut tyyneys tekee kokonaisuudesta tylsän. Uutena jäsenenä kokoonpanoon liittyneen Taavi Heikkilän saksofoni istuu hyvin luonnollisesti kokonaisuuteen tuoden mukanaan oivasti lisäväriä ja vivahteita. Turvamusiikkina levy lienisi ainakin itselleni erinomaista kuunneltavaa, vaikka taiteellisesti jää paljon toivomisen varaa. Shannon Lay on tuon porukan kärkipäätä. Päällekkäisäänitystä hyödyntäen hän laulaa harmonioita itsensä kanssa. SOUNDI 61 ...poikkeuksellinen elämänmyönteisyys, jossa ei ole atomiakaan tekoreippautta... Douglas tulkitsee lauluja leimahdusherkästi, ja vaikuterikkaissa taustoissa on Goddardin laatutakuu. NUUTTI HEISKALA HH Hard Feelings Hard Feelings Domino Paperilla tämä näyttää hyvältä. JUSSI NIEMI HHHH kolmella raidalla (Running Out Of Time, About Us, Holding On Too Long)
ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Menneisyydestä ottaa ponnistusvoimaa yhä tämän hetken kovimpiin punknimiin kuuluva Kohti Tuhoa. Parasta möykässä on kuitenkin leppoisa mutta päällekäyvä tekemisen meininki. Babak Issabeigloon kuulas ja herkkä tapa laulaa ei ehkä ole ihan kaikkien makuun, mutta painopiste on niin vahvasti musiikissa ettei sekään häiritse liiaksi. Detonation-ep osoittaa, että raskaankin rypistyksen soitto voi olla ennen kaikkea lunkia hommaa sisällön siitä yhtään keventymättä. A-puolen Wait on liki täydellinen The Byrds -henkinen helistely, joka muistaa popkappaleen anatomian jokaisen ruumiinosan ja käyttötarkoituksen. Kyllähän nämäkin neljä kappaletta tuntuvat kansakunnan omatunnon havainnoilta. Kuuden rallin ep:llä hakataan päätä seinään esimerkiksi death’n’roll-aikakauden Entombedin malliin, eikä Break The Wheelin Venom-lainauskaan taida sattumaa olla. JUSSI NIEMI HHH La Luz La Luz Hardly Art Jättämällä neljännen albuminsa ilman erityistä nimeä Seattlesta kalifornialaistunut La Luz vihjaa levyn olevan kuin uusi alku. Turhaan ei levyn nimi ole Manifesti 21. PERTTI OJALA HHH tä viritystä pitäisi vähän hämmentää lisäämällä siihen jotain ”vääriä” elementtejä. Kappaleissa riittää kosolti naiivisti värisevien urkujen, sähkösitarsoolon ja avaruussurfin kaltaisia jännittäviä yksityiskohtia, mutta toteutus pysyy rockeimmillaankin maltillisena. Parhaimmat pelkistykset toimivat kuin nahkatakin selkään maalattavina sloganeina (Kaaos sakenee) tai nykymaailman lohduttomuuden aforismeina (”Väkivalta on syvällä rakenteissa”). Tuore ep Väkivaltaa sisältää sekä yhtyeen viime vuosina hyvin sisäistämää post-punkia että kiukkuista ja kovatempoista hardcorepunkia. sa äänimaisemissaan aiemmin lähinnä mustaa musiikkia työstäneen Adrian Youngen kanssa. Basson jäntevyys ja lauluosuuksien epäaggressiivinen unenomaisuus saavat La Luzin kuulostamaan niin ikään Kaliforniasta tulevan Warpaintin sukulaissielulta. Mutta säästetään silti paras loppuun. Kerrankin digitaalisessa kuuntelussa on puolensa, sillä mieluusti nämä kaunosieluiset näppäryydet kuuntelee monta kertaa peräkkäin. Tuolloin lahtelaisyhtyeen peruspunk ja sanomaltaan yksinkertaistettu agitointi oli ajan henki, nyt sama melskaus kuulostaa siltä, että mutkia olisi vedetty liiankin suoriksi. Ne toisivat kokonaisuuden tähän päivään ja nostaisivat pelin seuraavalle tasolle. Lopulta tämä kuitenkin on vain valokuva originaaleista ja se väkisinkin syö lopullista vaikutusta, vaikka rakastan tätä musaa. Pääosan varastavien urkujen johdolla kappale on kuin kätketty Nuggets-helmi. Levyarviot > 62 SOUNDI Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Onneksi sen jokainen sekunti on täyttä asiaa. Silti asia on niin, et...surf-kitarointi, twinpeaksmaiset värähtelyt, lauluyhtyepop ja minipsykedelia... Albuminsa esillepanossa La Luz luottaa mieluiten niukkoihin eleisiin. Floating Featuresin (2018) jälkeen trioksi kutistunut bändi on luopunut Ty Segallin ja Dan Auerbachin kaltaisista ainakin kuvitteellista kredibiliteettiä tuovista hahmoista levynsä tuottajana. Tekstien rujo siloittelemattomuus on hyvä esimerkki, miten tuhon ja väkivallan kuvastoa ei tarvitse apinoida 80-luvun maailmanloppupunkista ollakseen vakuuttavaa, oikeastaan päinvastoin. Mutant Blast herättää henkiin rempseän crossover-hengen, jossa vuosikymmenet lyövät käpälää keskenään. B-puolen olemassaolostaan riehaantuva There Comes The Pain pitää tuskan pikemminkin kaukana. Rokkaava svengi on vallan mainiota, soundit ihastuttavat rouheudellaan eikä näitä biisejä tietenkään liiemmin kuule muualla kuin omassa soittimessaan. Memphis Minnien, Lonnie ja Tommy Johnsonin, Bo Diddleyn ja Arthur ”Big Boy” Crudupin aarteistosta ammentava meno on niin autenttisen kuuloista, että radiosta kuullessa tätä voisi hyvinkin hetken luulla aidoksi artikkeliksi, varsinkin kun homman vielä varmistaa Tomi Leinon lyömätön tuotanto. Juokse kovempaa -biisin kuunteleminenkin jo hengästyttää. Mutta ei artistia ihan niin helpolla tarvitse päästää, sillä poikkeuksellisesti seiskatuumaisen ep:n muodossa uutta musiikkia julkaiseva Pöllö on varttuneemmilla päivillään yhä vedossa. Vanhaa liittoa edustaa omalla tavallaan myös SA Int, josta ensimmäiset kuulohavainnot ovat 90-luvun alkuvuosilta. osuuksien siivittämänä. Tärkeää aikojemme todistusaineistoa jälleen kerran. Tuimemmista metallipartioista saatu kokemus kuuluu myös tarttuvien ja sisältörikkaiden biisien muodossa. La Luzin kohdalla suurin pelko piilee lopulta siinä, että puhaltaako Clevelandin tulkintojen ja lauluharmonioiden tietoinen hentous itse biisit taivaan tuuliin. Karkkilan rehevästi rentoa laulua myöten mm. La Luzin lievä surf-kitarointi, twinpeaksmaiset värähtelyt, lauluyhtyepop ja minipsykedelia sulautuvat yleisilmeeltään pehmeäksi kokonaisuudeksi. VESA SILTANEN HHHH Levyarvostelut 11_21.indd 62 Levyarvostelut 11_21.indd 62 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. Enemmän SA Int on silti kotonaan punkin menneisyydessä kuin nykyhetkessä. Nimestään huolimatta kotimaisen The Mike Bell Cartelin vinyylisingle ei ole pituudella pilattu. No, siinähän sähkökitaristi Eero Vaajoensuu, pystybasisti Mika Liikari ja laulava, seisaaltaan minimalistista settiään pieksävä Petteri Karkkila tosiaan onnistuvat häkellyttävän hyvin, jos kohta välillä ollaan myös sota-ajassa ja jopa sitäkin kauempana. Vihaa & tuskaa -ep kertoo jo nimellään mikä on homman nimi ja kumpaistakin on tarjolla kuuden biisin seiskatuumaiselta. Ainavihantaa on taiten ja tyylitajulla tehtyä suomiprogen perinteitä kunnioittavaa musiikkia nykypäivään ajattomalla tavalla siirrettynä. La Luzilla Shana Cleveland, Alice Sandahl ja Lena Simon tyylittelevät osin utuisisGin Mill Trio Atomic Blues Hits Goofin’ Facebook-sivullaan tämä bändi julistaa missiokseen toteuttaa 50-luvun puolivälin bluesia niin tarkasti, että tuntuu kuin olisit menneinä aikoina jollain terassilla Memphisin varjoisemmalla puolella. S e hieman vääristää itse musiikin arvottamista, kun Pelle Miljoonan nykytekemisten suurin arvo on siinä, että hän ylipäätään tekee uutta musiikkia. Sitten viime kuuleman Pelle Miljoona Bandiksi vaihtunut kokoonpano komppaa terhakasti sanoman paloa, josta voi vetää yhtäläisyyksiä aina We Shall Overcome -tyyppisestä julistuksesta tämän päivän kuvastoon. Meno on räyhäkästä ja tuleehan matkan varrella sävyjä ja räyhäkkäämpää otetta peruspaukutusta värittämään
ISLA MÄKINEN HHH Matti Tähän Omakustanne Folkhenkistä poprockia etunimellään esittävä tamperelaislähtöinen Matti julkaisee debyyttialbuminsa. Kahdeksankieliset kitarat möyryävät alavireisinä toimien lähinnä rytmisoittimina rumpujen rinnalla samalla kun tappiin asti kiillotettua ja tuotettua soundimaailmaa täydentävät syntikat ja elektroniset efektit ja äänivallit. Admonitions on todella raskaan luokan tupla-albumi, jonka tehoajasta puolet kuluu yli 20-minuuttisten The Offenderin ja Jim Tullyn parissa. Kuitenkin levyn raskaan soundin puolesta on ihailtava erityisesti kitaristien Jordan Buckleyn ja Andy Williamsin taitoja; ne kiinnittävät eniten huomiota levyllä, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Hitaana jamina alkavaa, mutta puolivälissään kierroksia lisäävää järkälettä on vaikea kuunnella muistelematta White Light/White Heat -albumin Sister Raytä. VIRPI PÄIVINEN HH K u v a: P la y gr o u n d Levyarvostelut 11_21.indd 63 Levyarvostelut 11_21.indd 63 3.12.2021 10.17 3.12.2021 10.17. Näin harkittu hartaus herättää minussa lievää epäluuloa. JUSSI NIEMI HHH Khroma Ex Nihilo Inverse Helsinkiläinen Khroma edustaa sitä metallin laitaa, jossa on nykypäivänä todella, todella vaikea erottua joukosta. Retrotekstiilein somistetun kansikuvan vilpitön tunnelmakaan ei auta. Levyn aloittavan Sanat karkaa -kappaleen kaltaista rakkaudellista tunnelmointia saa todistaa useampaan kertaan. Suurimmaksi ansioksi nousee tuotannollinen puoli, johon on panostettu huomattavasti enemmän kuin musiikilliseen sisältöön. Vavisuttavan Admonitionsin viimeisen kymmenminuuttisen täyttää bändin nokkamies Jesper Eklow äärimmäisen minimalistisella kitarantapailullaan. Ex Nihilo on parhaimmillaan niinä hetkinä, kun kitarat eivät soi. Myös elämänmakuiset sanoitukset näyttäytyvät tärkeinä. Vaikka sävelmät tulevat eri tekijöiltä, niin silti kokonaisuus menee vähän liikaa samalla vaihteella ja liian kirkasotsaisesti. PERTTI OJALA HHHH The Lovematches Rescue Songs Emsalö Vaikea uskoa, että avausraita Losing My Mind on alun perin Peer Güntin. Hardcore-yhtyeenä tunnettu bändi nojaa uudella levyllään entistä enemmän metallipuolelle, mutta sanoituksissa pysyy punkille olennainen, poliittinen henki, vaikka melodiseen puoleen onkin painotettu enemmän. Konseptia ei kuitenkaan ole rajattu hard rockin piiriin, vaan mukana on myös jo valmiiksi americanamaisempaa materiaalia Esa Elorannalta, Kyösti Kurikalta, Tero Pulkkiselta ja Jean Ramsaylta. Musiikki on toki aina turvallinen tapa luoda perspektiiviä omaan elämään. Kaikesta tulee niin luomusti haurasta ja kaunista, että lopulta se kääntyy hiukan itseään vastaan. New Yorkista tulevan yhtyeen viides varsinainen studiolevy saisi jopa maratonboogieihin erikoistuneen Canned Heatin kavahtamaan. Kokonaisuudessaan levy on vailla yllätyksiä ja tuntuu kuin siitä ei saisi puristettua mitään irti. Muutamista huippuhetkistään huolimatta Radical putoaa genrerakoon: se ei ole erityisen hyvä hardcorelevy, mutta ei myöskään erityisen hyvä metallilevy. Vastaavia djenttai elektro-metal -yhtyeitä, kuten bändi itse luokittelee, mahtuu kolmetoista tusinaan. Ben Harperin Heavyhearted World poikkeaa muista irkkumaisuudellaan ja Elorannan Heartaches In Hurtvillen stonesmaisuus viehättää. Albumin finaaliin tahkonneen kärsivällisyys palkitaan hetkellisesti kappaleen Eilinen seuraleikki aikana, tunnelman kohotessa intensiivisempien äänivallien myötä. Jim Tully antautuu täydellisimmin jo parilla aiemmalla raidalla aistittujen The Velvet Underground -vaikutteiden vietäväksi. Endless Boogie Admonitions No Quarter Levy-yhtiö Matadorin työntekijöiden ja armoitetun levynkeräilijän vuonna 1997 perustamasta harrastebändistä keikkailevaksi ja levyttäväksi kokoonpanoksi kehittynyt Endless Boogie tekee täyttä kunniaa John Lee Hookerin albumilta nappaamalleen nimelle. Bändin viimeisimmästä levystä onkin jo aikaa, joten kappaleita on ehditty kypsytellä normaalia pidempään. Miellyttävä levyhän Rescue Songs kuitenkin on. Suurin syy on lopulta biisimateriaalin harmaus. Loputtomasti revittelevien kitaroiden ja Paul Majorin möräkän ”laulun” synnyttämää tajuttomuudenvirtaa voisi luulla Creedence Clearwater Revivalin Keep On Chooglin’in kaukaiseksi jälkeläiseksi. Sama tehdään myös Havana Blackin Sense Of Lovelle Maria Hännisen haikean viulun suosiollisella myötävaikutuksella ja Del Amitrin Driving With The Breaks Onille. Silti ponnistusvoima ei aivan riitä nousemaan sieltä muun joukon keskeltä selvästi edukseen. Lopputulos saattaisi olla muutenkin mielenkiintoisempi, jos musiikin riisuisi tyystin särökitaroista tai niitä käytettäisiin mielikuvituksellisemmin ja monipuolisemmin. Läpitunkevaa turvallisuutta korostaa imelä listapop-tulkinta. Kokonaisuus ärsyttää välillä niin paljon, että mietin mikä mahtaa olla kuulijakunta, jolle Matin materiaali kolisee. SOUNDI 63 ...surf-kitarointi, twinpeaksmaiset värähtelyt, lauluyhtyepop ja minipsykedelia... Lopulta kuitenkin mikä tahansa fiktio olisi tervetullutta, sillä perinteisen muotokielen mukaan väännetyt, naiivit sanoitukset tuovat kiusaantuneen olon. Erityisesti ironisesti nimetty Post-Boredom kaikessa mahtavuudessaan herättää ajatuksen siitä, että se olisi voinut loppua jo aikoja sitten. Radical on kaikessa keskinkertaisuudessaan ”aika hyvä”. Edellinen käynnistää levyn tavarajunan horjumattomuudella. VESA SILTANEN HH Every Time I Die Radical Epitaph Newyorkilaisyhtyeen yhdeksäs albumi on odotellut ihanteellista julkaisuhetkeä jo alkuvuodesta 2020 lähtien. Toteutuksessa ja soitannossa ei ole varsinaisesti mitään vikaa ja yhtye on sinänsä lajityypissään pätevä. Kaiken päälle laulaja vuoroin karjuu, örisee ja räppää. Ydinparin pääosin akustista tunnelmointia väritetään varovasti mandoliinilla ja koskettimilla, hiukkasen bassolla ja perkussioilla, vähiten rummuilla. Tummanpuhuva Khroma yrittää nousta tästä massasta esiin painottamalla nimenomaan elektronista puolta ja hiphop-vaikutteitaan menemättä kuitenkaan ihan nu metaliksi. Vaikka Radical onkin kirjoitettu eKr (ennen koronaa) liikutaan levyllä suhteellisen pessimistisissä, jopa dystopisissa tunnelmissa. Laulaja-haitaristi Sanna Björkman ja laulaja-kitaristi Pasi Rytkönen vievät biisin Townes Van Zandtin tontille ja duettona laulettu lopputulos on hyvin kaunis, hauras ja herkkä
– Merta sai alkunsa vuonna 2017 ”kovalevyprojektina”, kun muutamat sen aikakauden bändiviritelmät alkoivat hiipua, sanoo laulaja Juhis Kauppinen. – Jos mietin varhaisia aikoja, niin ensimmäinen keikka on jäänyt mieleen. Esimerkiksi Kipinä-biisissä lauletaan: ”Ei anneta elämän tukahduttaa tätä sammuvaa kipinää.” Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka ajat ovatkin synkkiä, niin yrittäisimmekö silti löytää tilanteesta jotakin positiivista. Millaisia ajatuksia levyn ääreltä nousee mieleen. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 64 SOUNDI A uomenkielistä raskasta rockia soittava Merta-yhtye julkaisi äskettäin Minä-kakkoslevynsä. no asia, sillä kun kuuntelen uutta levyä, sieltä kuuluu läpi se energia, joka jäi purkamatta keikoilla. – Teksteissä pohditaan varsin jokapäiväisiä asioita. Siirrytäänpä sitten uuden Minälevytyksen pariin. – Alusta asti suuntaviivana on ollut se, ettemme tee samaa levyä kahteen kertaan. Haluamme mennä rohkeasti oman laatikon ulkopuolelle ja löytää uusia innostavia juttuja. – Kokonaisen tekemisestä jäi todella hyvät muistot. – Lähetin uusia biisejäni tuottaja Aki Sihvoselle, ja vähän myöhemmin aloitimme yhteistyön. Kokonaisesta kirjoitettiin Soundissa muun muassa näin: ”Levy paljastuu salonkikelpoiseksi, hevimetallin viittaan puetuksi raskaaksi rokiksi, jossa on rutkasti pop– ja konemusiikkielementtejä.” – Kuvaus osuu maaliin aika hyvin. – Ei sen suuremmin, mutta muutama raakabiisi on jo ilmestynyt kovalevylle... Sitten vuonna 2019 allekirjoitimme levytyssopimuksen Playground Musicin kanssa. Monet huomauttivat, että ”tämän pitäisi olla bändi eikä yhden miehen show.” Pyysin sitten mukaan muutamia vanhoja soittokavereita ja pian Mertan kokoonpano oli kasassa. Ensimmäinen julkaistu biisi Virta katkeaa herätti kuulijoiden huomion, ja palautetta tuli myös levy-yhtiöiltä. Yhtyeen tahti on ollut varsin rivakka. Palataan uuden albumin äärelle pian, mutta lähdetään liikkeelle muutaman vuoden takaa. Se ei ollut pelkästään huoOMAN LAATIKON ULKOPUOLELLE MERTA ja vaikuttavimmat albumit takavuosilta: KALLE BLINK-182: Enema Of The State OSSI AUGUST BURNS RED: Constellations HENRI ARCHITECTS: Daybreaker TOMMI AT THE GATES: Slaughter Of The Soul JUHIS HIM: Love Metal MERTA Bazook 10_21.indd 64 Bazook 10_21.indd 64 30.11.2021 17.29 30.11.2021 17.29. – Kun pandemia iski keväällä 2020, meiltä peruuntui debyyttilevyn kiertue. Raskaamman puoleista asiaa. Kertoisitko hieman myös uuden levyn sanoituksista. Haluamme levittää metallin ihanaa sanomaa, mutta yhtä lailla tahdomme luoda musiikkia, jonka äärellä ei tarvitse miettiä genreä. Millaisia isompia tavoitteita teillä oli tuoreen albumin suhteen. Illan loppuhuipennukseksi vaimoni joutui hakemaan meidän kaksi 60-kiloista nöffi-koiraa taksilla viereisen pitäjän putkasta, koska olin kotiin tullessani jättänyt ulko-oven auki. Valitettavan monelta kevyemmän musiikin diggarilta nimittäin jää hienoja melodioita ja tekstejä kokematta sen takia, että ennakkoluulot raskaampaa kamaa kohtaan ovat liian isoja. Tuntui hienolta työskennellä Finnvox-studion uumenissa alan ammattilaisten kanssa, sanoo Kauppinen. Vieläkin naurattaa tuo ilta! Debyyttialbumi Kokonainen ilmestyi keväällä 2020. Joko kolmas levy on työn alla. Tämän ansiosta musan tekeminen tuntuu koko ajan mielenkiintoiselta. Se tapahtui Hyvinkäällä Rockfest Warmup -bileissä Craftersnimisessä olutravintolassa, ja meikäläistä jännitti sen verran paljon, että odotin keikkaa bäkkärillä kyykyssä ja luulin oksennuksen tulevan..
En välttämättä ollut väärässä! ”Minun maailmassani on muutamia erityisen hienoja metallibändien keulakuvia, ja Alexi Laiho lukeutuu tähän harvalukuiseen joukkoon.” VIHAISTA JA KYLMÄ Ä KYYTIÄ EXODUS EXODUS EXODUS Bazook 10_21.indd 65 Bazook 10_21.indd 65 30.11.2021 17.29 30.11.2021 17.29. Tuon tapaamisen perusteella hän vaikutti ihan kivalta kaverilta, mutta samalla sain vaikutelman, että hän on yksi näistä ”tuomiopäivän ennustajista”... – Kun kasassa oli iso joukko potentiaalisia aihioita, aloin sovittaa lopullisia biisejä rumpalimme Tom Huntingin kanssa. Exoduksen kitaristi ja pääasiallinen biisinkirjoittaja Gary Holt sai kiinnityksen Slayerin riveihin vuonna 2011, ja tiiviit kiertueaikataulut sanelivat jatkossa sen, ettei Holt ehtinyt juurikaan kirjoittaa kappaleita Exodukselle. Minun maailmassani on muutamia erityisen hienoja metallibändien keulakuvia, ja Alexi Laiho lukeutuu tähän harvalukuiseen joukkoon. Levyttäminen ei ole koskaan ollut yhtä hauskaa. – Kaikki näytti aluksi hyvältä, ja alkuvuodesta 2020 lähdimme laajalle Euroopan-kiertueelle Testamentin ja Death Angelin kanssa. Jossakin vaiheessa vilkaisin tyhjien tölkkien muodostamaa vuorta ja totesin, että tämä ei ole kovin fiksua... Hah hah! Myös eräs amerikkalainen kollegasi on vilahtanut uutisvirrassa... – Slayerissa soittaminen oli kaiken kaikkiaan mahtavaa, mutta samalla mieltä kaiversi syyllisyys oman bändin puksutuksesta sivuraiteilla. Millaista albumin valmisteleminen oli. Palataanpa kuitenkin Persona Non Gratan äärelle. Tom asuu talossa vuorilla San Franciscon ulkopuolella ja rakensimme sinne oman studion, kertoo Holt. – Muut bändin jäsenet saapuivat paikalle vähän myöhemmin, ja aloitimme varsinaiset nauhoitukset. Slayerin mittavan uran päättänyt kiertue – niin, ainakin ennen mahdollista paluuta – osui loppuvuoteen 2019. – Kanavat sylkivät silmille toinen toistaan erikoisempaa tavaraa, ja esimerkiksi salaliittoteoreetikkojen uskomaton typeryys iski vasten kasvoja. Niitä sitten syntyikin roppakaupalla. Kirjoitin musiikin ohella suuren osan uuden levyn teksteistä, ja monet tahot saavat siellä vihaista ja kylmää kyytiä. Olet kertonut, että myös olutta kului roppakaupalla... Edellinen Exodus-levy Blood In, Blood Out ilmestyi tosiaan vuonna 2014. – Kun työpäivä päättyi, avasimme television ja aloimme katsoa uutisia, naurahtaa Holt. – Tarkoitatko Iced Earthin Jon Schafferia. – Sulkutilassa oli toki se hyvä puoli, että pystyin keskittymään täysillä uusien kappaleiden kirjoittamiseen. Päätin lopettaa juomisen enkä ole koskenut alkoholiin sen jälkeen, kertoo Holt. – Kaava oli pitkään sama: sävelsin biisejä pitkin päivää ja kittasin samalla kaljaa. Verkkainen julkaisutahti liittyy kiinteästi toiseen thrash-legendaan eli Slayeriin. No, rundi päättyi maaliskuussa ja samalla maailma meni kiinni pandemian vuoksi, murahtaa Holt. – Olin lentokentällä, ja päädyin Jonin kanssa lounaalle. Lopputulos taas kuulostaa erittäin äkäiseltä, niin musiikin kuin sanoitusten puolesta. Muistan ajatelleeni, että tämän tyypin kellari on varmasti täynnä aseita ja kaikenlaisia tarvikkeita. Hän on omassa luokassa muun muassa James Hetfieldin ja Tom Arayan kanssa. Onneksi Exodus kiersi maailmaa tuuraavan kitaristin kanssa tuon tuostakin, eivätkä fanit päässeet unohtamaan meitä ihan kokonaan, hymähtää Holt. Olemme menettäneet hienoja taiteilijoita – syystä tai toisesta –, ja valitettavasti myös Alexi Laihon nimi löytyy tältä listalta. Meillä ei ollut tiukkoja aikatauluja, ja pystyimme työskentelemään vapautuneesti ja paineettomasti. Kun Angel Of Death oli soitettu viimeisen kerran, Holt pystyi viimeinkin keskittymään täysillä elämäntyöhönsä. SOUNDI 65 A merikkalainen thrash metal -pioneeri Exodus ei ole viime vuosina pitänyt kiirettä levyttämisen kanssa, ja fanit joutuivatkin odottamaan äskettäin ilmestynyttä Persona Non Grata -albumia seitsemän pitkää vuotta. – Viime ajat ovat olleet todella haastavia kaikille alkoholiongelman kanssa painiville muusikoille. Olen tavannut hänet kerran, sanoo Holt
– Festareilla olleet kaverimme eivät sen sijaan vaivautuneet paikalle. Mitä mieltä olette Teemu Pukista. Nauru raikuu eikä jälleennäkemisen riemua tarvitse teeskennellä. – Takavuosina kasasimme biisit treenikämpällä koko yhtyeen voimin. Hän viimeisteli hyökkäykset pistämällä pallot reppuun, nauraa Dan. Rehvakkaasti, energisesti ja tarttuvasti rokkaava Motorheart ei anna mitään merkkejä siitä, että levy on syntynyt maailmanlaajuisen sulkutilan aikana. No, hän tuli seuraan ilmaiseksi. – Tämä on jo klisee, mutta jos joku olisi väittänyt alkutalvesta 2020, että keikkailusta tulee pian lähes mahdotonta, en olisi uskonut, naurahtaa Justin. Tästä huolimatta estradin eteen saapui ilahduttavan paljon porukkaa, muistelee Dan. Millaisia muistoja nousee mieleen niiltä ajoilta. Näinä aikoina tuntuu erityisen virkistävältä törmätä rocklevyyn, joka tuntuu unohtaneen ympäröivän maailman. Palataanpa sitten Motorheartin äärelle... The Darknessin klassinen ensilevy Permission To Land ilmestyi vuonna 2003, joten albumin parikymppiset ovat lähellä. He valittivat jälkikäteen, että Justinin laulu kuulosti karmealta kovassa krapulassa! Laulaja kertoo vielä yhden muiston. Tuntuu hienolta olla samassa paikassa koko porukan kanssa, Dan sanoo. B rittiläisen The Darknessin nelikko – laulaja-kitaristi Justin Hawkins, kitaristi Dan Hawkins, basisti Frankie Poullain ja rumpali Rufus Tiger Taylor – on juuri istahtanut oululaisen kahvilan pöytään. – Ehkä me tyydymme perinteiseen tapaan: julkaisemme levystä erikoispainoksen ja soitamme spesiaalikeikkoja. – Justin asuu Sveitsissä, emmekä ole nähneet toisiamme kasvotusten paljonkaan. – Nimibiisi kertoo monia ihmissuhteita elämänsä aikana mokanneesta kaverista. Millainen tarina liittyy albumin nimeen. Nyt työskentelimme luonnollisesti etänä, eli lähetimme ideoita toisillemme ja kehittelimme aihioita sitten eteenpäin. No, hän tuli seuraan ilmaiseksi. Muut bisnesluokan matkustajat katsoivat aika kummissaan... – Oh, Tiimu Puki... Teemu on mahtava, sanoo Justin. – Mahtavaa! The Darknessin täytyy tehdä myös näinä aikoina sitä mitä me olemme aina tehneet: viihdyttäneet ihmisiä, hymyilee Justin. Tämän täytyy olla Valioliigan historian onnistuneimpia siirtoja. Ensinnäkin, Qstockinkeikka on The Darknessille vasta kolmas esiintyminen noin puolentoista vuoden aikana. Rakensimme peliä – kappaletta – oman aikamme, ja lähetimme sitten namupasseja Justinille. Yhtye buukattiin ohjelmistoon niin myöhään, ettei meitä saatu mahdutettua varsinaiseen ohjelmistoon, ja jouduimme nousemaan lavalle jo aamukymmeneltä. – En ole ajatellutkaan asiaa, huudahtaa Justin. Lopulta hän toteaa yrittämisen turhaksi ja aloittaa suhteen robotin – moottorisydämen – kanssa, kertoo Justin. Käydäänpä sitten vielä takavuosissa. – Jos käytän jalkapallotermejä, niin me bändin englantilaiset jäsenet muodostimme keskikentän kolmion. – Frankiella oli osansa nimen ideoinnissa, sillä demovaiheessa hän huomautti kappaleen kuulostavan Motörheadin ja Heartin risteytykseltä, nyökkää Dan. Tämän täytyy olla Valioliigan historian onnistuneimpia siirtoja.” Bazook 10_21.indd 66 Bazook 10_21.indd 66 30.11.2021 17.29 30.11.2021 17.29. Kun sitten lähdimme paluumatkalle, pistin puvun päälle lentokoneeseen. Täytyy silti sanoa, ettei etätyöskentely ollut niin hirveää kuin etukäteen ajattelin, miettii Justin. – Olimme Japanissa, ja ostin sieltä aikuiselle miehelle sopivan hopeanvärisen ”mikrofonipuvun”. Jalkapallosta ja hyökkääjistä puheen ollen: ainakin osa teistä on Norwich Cityn kannattajia. Hah hah! 66 SOUNDI Bazook! Teksti: Timo Isoaho > THE DARKNESS THE DARKNESS THE DARKNESS ”Oh, Tiimu Puki... Ovatko juhlistukset jo suunnitteilla. Katsotaan nyt. – Soitimme Glastonburyn jättifestareilla. Otetaan siitä aasinsilta: millaista oli valmistella korona-aikana juuri julkaistua Motorheart-albumia. Muutaman tunnin kuluttua on luvassa keikka Qstock-festivaalilla, ja yhtyeen kollektiivinen tunnelma tuntuu olevan korkealla – kahdestakin syystä. – The Darkness elää esiintymisistä, ja voin vakuuttaa sydämestäni, että tämä Oulun-keikka tuo suurta iloa elämääni! Toiseksi: jos The Darknessilla ei ole juuri ollut keikkoja, niin eivätpä ole yhtyeen jäsenet nähneet toisiaan liiemmin muutenkaan
Yleisesti ottaen on mukavaa, että nämä levyt ovat saatavilla. Ella Fitzgerald jos kuka sopii hyvin joululevyn solistiksi. Kun trio hoitaa hom mansa, jopa Jingle Bells voi kuulostaa hyvältä. Jaska Jokusen jazzjoulua on onneksi helppo viettää nykyään kin, sillä albumista on tullut lukuisia uusintapainoksia, viimei simpänä Craft Recordsin tänä vuonna julkaisema hopeakanti nen vinyyliversio. Glögipöytään, punaviinillä terästet tynä. ”Onko korniu della mitään rajaa?”, ajattelin. 68 SOUNDI SOUNDI PB JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Svengaavaa joulua palstan lukijoille! ”J oululauluja – oikeasti?” Spontaani reaktioni nähdessäni ensi kerran vuosia sitten levykaupassa Ramsey Lewis Trion albumin More Sounds Of Christmas. Tässä kai se juju onkin. Vuonna 1961 julkaistu ensimmäinen osa nousi muuten aikoinaan Billboardin joululevylistan sijalle 8! Hieman samaa, svengaavaa pianotrioosastoa edustaa Vince Guaraldi Trio albu millaan A Charlie Brown Christmas, joka on ääniraita saman ni miseen televisioohjelmaan. No, se oli nuori Matti se. Hänen lau lusuorituksensa levyllä Ella Wishes You A Swinging Christmas on tyylikäs ja luotettava. Ella Fitzgerald teki muuten toi senkin joululevyn seitsemän vuotta myöhemmin. Blue Noteen alun perin assosioitu coolius on tipotiessään. Silti, kun niitä on tehty lukematon määrä, löytyy vähäiselläkin osumatark kuudella joukosta helmiä. Kyseessä oli siis jatkoosa. Esko Linna vallin Joulusoitto näki päivänvalon 1971 ja vie pisteet tyylikkääl lä toteutuksellaan. Joululaulut kuuluvat se sonkiin, ja vaikka itse en ilmiötä fanitakaan, haluan toki tarjo ta läheisilleni mahdollisuuden nauttia niistä. Toimintaa kuorruttavat Erkki Inkisen jouset. Maria Munsterhjemlin tekemä kansi on upea! Perinteikäs joulubiisilista on täyden tynyt Linnavallin omalla sävellyksellä Joulusoitto. Kansi on hölmöhkö, mutta ainakin sen muistaa jos on kerran nähnyt. Brasilialaisperkussionisti Airto Morei ralla laajennettu Pearsonin pianotrio taklaa tyylillä samat Jingle Bellsit kuin muutkin, joten suuria yllätyksiä ei ole luvassa, mutta albumi on ehtaa tavaraa ja kestää soittoa vähintään tapa ninpäivän yli. tunnettu alan laatuteos. Olen yhä sitä mieltä, että joululevyt ovat enem mänkin jokavuotinen pakollinen paha kuin inspi roiva musiikin aarreaitta. Pitää etsiä joulujazzia, jossa on kuitenkin riittävästi syvyyttä, ettei pyhinä ala ahdistaa. Tapetin virkaa toimittava smooth jazz on sitten vielä asia erikseen. Biisilista koostuu sekä O Tannenbaumin kal taisista joka joulun pakollisista että pianisti Guaraldin kynäile mistä originaaleista. Se on mie lestäni pelkästään positiivinen asia. Tuntuu, että tänä vuonna on uudelleenjulkaistu vinyylimark kinoille poikkeuksellisen monta jouluista jazzlevyä. Vuonna 1967 julkaistu Ella Fitzgerald’s Christmas keskittyy uskonnollisiin joululaulluihin. Sovituksissa on juustoa ihan kunnon kourallinen, mutta överiksi homma ei mene ja tietynlainen funk svengi toteutuu. Levy tuntuu olevan universaalisti rakas tettu, tosin itse olen vasta koeajovaiheessa sen osalta tänä jou luna. Kaikki tunnetut laulut kuullaan ja Russ Garcian orkesteri soi hienosti. Hetken aikaa tonttulakkipäistä kolmikkoa levyn kannessa tuijoteltuani kiin nityin sanaan ”More”. Kotimainenkin alan suosikki löytyy levyhyllystä. Useat näistä ovat jazz levyjä, sillä genrellä on oletettavasti ollut jonkun verran kaupallista potentiaalia tietynlaisessa ”easy listening” skenessä. Blue Noten 60luvun lopun julkaisu ja vastikään uudelleen julkaistu Duke Pearsonin Merry Ole Soul on hieman vähemmän Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives YLLÄTTÄVÄN HYVÄT JOULUJAZZIT Ella Fitzgerald: Ella Wishes You A Swinging Christmas Verve / UMe Vince Guaraldi Trio: A Charlie Brown Christmas Fantasy / Craft Recordings Duke Pearson: Merry Ole Soul Blue Note / UMe TUOREITA JOULUJAZZ-REISSUEITA ”Pitää etsiä joulujazzia, jossa on riittävästi syvyyttä.” Jazz kiinnostaa 11_2021 -taitto_b.indd 68 Jazz kiinnostaa 11_2021 -taitto_b.indd 68 2.12.2021 12.55 2.12.2021 12.55. Kumpikin Ramsey Lewisin joululevyistä löytyy toki pinon päältä. Laululevy on toki vähän enem män huomiota keräävä kuin mainitut instrujazzit, mutta var sinkin iäkkäämmät sukulaiset rakastavat kokemukseni mukaan Ellaa ja muutenkin laulujazzia, joten valinta lienee varmahko myös laajempiin kokoontumisiin. Onneksi tajusin kuunnella levyä, se hän nimittäin svengaa! Hintalaatusuhdekin on kohdillaan, sillä ilmeisen suurena painoksena jouluksi 1964 julkaistu levy löytyy helposti noin kahvikupillisen hinnalla. Helppoa trio jazzia illallisen taustalle, ja musadiggarikin viihtyy. Heitetään vielä yksi laululevy instrukattauksen jatkoksi. Mieti nyt: mikä olisi 60luvun puolivälissä helpompi joulu lahja kelle tahansa levysoittimen omistavalle sukulaiselle tai tuttavalle kuin Ramsey Lewisin joulusoundit. Linnavallin johtamassa jazzorkesterissa kuullaan muun muassa Christian Schwindtiä, Esa Pethmania ja Ossi Runnetta. Levyn kansi on upea, mutta oikeastaan myös hieman karsea. Joululaulujen kon tekstissa ei ollenkaan harmita pistää jaskajokusta levylautasel le ja antaa Tannenbaumin pehmeän sutikompin viedä mennes sään
THX and the THX Logo are trademarks of THX Ltd., which may be registered in some jurisdictions. Tule tutustumaan JVC 4K-projektoreihin Mareksoundin myymälään. www.mareks.fi Mareksound Oy Valimotie 2, 00380 HKI info@mareks.fi – puh: 010 321 3220 JVC 4K-projektorit sopivat niin ammattilaisen kuin vaativan kotiteatteriharrastajankin tarpeisiin. LLue lisää ue lisää mareks.fi mareks.fi JVC tulostus.indd 69 JVC tulostus.indd 69 1.12.2021 14.57 1.12.2021 14.57. All rights reserved
70 SOUNDI SOUNDI PB Useimmissa nykyaikaisissa kaikupedaaleissa on ”church”-asetus. Samoja sointukiertoja, riffejä ja melodioita soitetaan päivitetyillä soundeilla. Miksi muutoin yhden kaikkien aikojen suosituimman kaikupedaalin nimi olisi Holy Grail. Aivan kuten metallimuusikot etsivät alati täydellistä särösoundia, on kevyem män rockmusiikin soittajille kaiusta ja sen hallinnasta tullut olennainen osa omaa soundia. Teknologian jatkuvasti kehittyessä on tultu kauas vintage-tyylisistä soundi-ideaaleista. Useimmille meistä tällaisesta tulee mieleen kirkko. Soitat yhden äänen, ja kuulostaa siltä, kuin asteroidit törmäilisivät toisiinsa avaruudessa ja sinkoutuisivat painottomina uusille kiertoradoille. Se on harvoja paikkoja maailmassa missä ollaan joukolla hiljaa, ja jolloin pienetkin äänenlähteet ja -purkaukset saavat tuekseen majesteetillisen kaiun. Ja kas, mielemme liittää hengellisyyden ja kaikusoundin yhteen, ja tästä edes kaiku vie ajatuksemme pyhän ja samalla ehkä myös magian sfääriin. Kaikufanaatikot ovat perustaneet nettiyhteisöjä, joissa ihmisiä yhdistää ainoastaan viehtymys kaikuun ja siihen kiinteästi liittyviin musiikin alalajehin. Allan F. Vaikka nimi viittaa kenties ironisesti Graalin maljaan ja sen etsintään, vie se samalla ajatukset uskonnolliseen perinteeseen ja johonkin pyhään. Ei tarvitse kuin katsoa laitteiden nimiä, niin voi ymmärtää, mistä on kysymys: Astral Destiny, Astronomer, Atmosphere, Aurora, Church, Dispatch Master, Ether, Ethereal, Ghost Echo, Levitation, Oceanic, Oceans, Ocean Machine, Skysurfer, Space Race, Talisman. Niitä kuunnellessa kuuntelija siirtyy vaivattomasti imaginaariseen toiseen tilaan. Samalla tuntuu silti, että kone alkaa pian soittaa puolestani. Soundeilla on oltava jokin ”ulkomusiikillinen” konteksti, jonka myötä ne saavat kulttuurisen merkityksensä. Esimerkiksi metallimusiikin eri lajeja yhdistää särösoundi, mikä on artikuloitu metallimusiikin arvoihin ja kuvastoon, kuten voimaan, (väki)valtaan ja synkkyyteen laulujen teksteissä ja mediassa. KAIUN PYHÄT SFÄÄRIT Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”Populaarimusiikin kehitys on viime vuosina ollut erityisesti soundin kehitystä.” Tractatus 11_2021 -taitto_a.indd 70 Tractatus 11_2021 -taitto_a.indd 70 2.12.2021 12.55 2.12.2021 12.55. Ei niin yllättäen musiikintutkijat ovat nähneet Edgen kitarasoundissa piirteitä, jotka ilmentävät pyrkimystä jonkinlaiseen hengelliseen tai ylimaalliseen vaikutelmaan. P opulaarimusiikin kehitys on viime vuosina ollut erityisesti soundin kehitystä. Laitevalmistajien on innovoitava jatkuvasti uusia soundeja, mutta se ei yksistään riitä. Rock ja popmusiikin musiikillinen syntaksi, musiikin teoreettinen järjestelmä sävelsuhteineen, muuttuu hitaasti kuin evoluutio, mutta joka vuosi markkinoille tulee uusia laitteita, joiden uutuussoundit kuuluvat pian myös päivän popmusiikissa. Usein se tarkoittaa pitkäkestoista ja ”suurta” kaikutilaa, ja se saa kitaran soundin kuulostamaan siltä, kuin se olisi soitettu isossa avonaisessa tilassa. On selvää, että kaiku nimeltä Astral Destiny vie meidät henkiseen sfääriin. Mooren (1998) mukaan U2:n soundi (vuonna 1988) yhdistettynä sen musiikkivideoiden silloiseen aavikkokuvastoon sai yleisön näkemään (ja kokemaan) yhtyeessä uudenlaista ”kokemuksellista autenttisuutta”, mikä yhdisti artistin ja kuuntelijan yhteisen tilan kautta ”kuvittellisessa amfiteatterissa äänen ympäröidessä kuulijan”. Ääni todella ympäröi kuulijan, kun uutuudenkarheat Walkmanit olivat korvilla ja The Joshua Tree -kasetti pauhasi uutuuttaan. Kirkoissa ollaan myös virittäydytty hengellisen viestin vastaanottamiseen. Jonkun vuosikertavahvistimen kaikujousten rätinän jäljittelyn sijaan uudet laitteet mahdollistavat hyvin monimutkaisia kaikualgoritmeja, jotka kuulostavat suorastaan immersiivisiltä. Vaihtoehtoisia tiloja riittää. Samanlaista kokemusta ei koe muissa tiloissa. Itse kyhäämäni melodian pätkä ylevöityy sinfonisiin mittoihin kaikualgoritmin käsittelyssä. Kaiku voi viedä meidät meren alle, tai yhtä lailla avaruuteen. Ihmettelen huuli pyöreänä Zoomin uutta Space Hole -kaikualgoritmia. Ainakin kaiku saa meidät ajattelemaan suuria. Artikulointiprosessin myötä myös muut aparaatit ja soundit löytävät merkityksensä. Kaikuisesta kitarasoundista on tullut olennainen osa useita moderneja populaarimusiikin tyylejä, kuten ambientia, post-rockia, shoegazea, dreampopia ja (neo)psykedeliaa. Kaikulaitteiden runsaasta käytöstä tunnettu U2-yhtyeen kitaristi Edge on toiminut innovaattorina siinä, mitä delayja reverb-laitteilla voi saada aikaan
Keskiverrolle yhtyeen ystävälle toimisi paremmin materiaalista leikattu kaksituntinen elokuva. Maailmassa on miljoonittain yhtyeen kovan luokan ystäviä, joille kolme pitkää Get Back -jaksoa uusine tiedonjyvineen on Graalin malja. ANTTI MARTTINEN PETER JACKSON: THE BEATLES: GET BACK DISNEY+ @NUCLEARBLASTRECORDS | @NUCLEARBLASTRECORDS @NUCLEARBLAST | NUCLEARBLASTEUROPE www. Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja Pitkä muttei mutkitteleva T eoriassa dokumentin kulku on yksinkertainen: The Beatles harjoittelee ja äänittää uusia biisejä tulevaa albumia ja liveshow’ta varten ja esityksen paikasta kiistellään. Lopulta show tapahtuu Apple-yhtiön katolla suurelta yleisön näkymättömissä. Dokumentin alkuperäisen ohjaajan Michael Lindsay-Hoggin elokuva tuli teattereihin juuri, kun yhtyeen hajoamisesta tiedotettiin keväällä 1970. Jackson työsti omaa näkemystään pitkään: eikä ihme, filmimateriaalia oli yli 60 tuntia, ja kronologisesti etenevä elokuva on jaettu kolmeen osaan. www.NUCLEARBLAST NUCLEARBLAST.de .de sanoin kuvin_11_2021 -taitto_a.indd 71 sanoin kuvin_11_2021 -taitto_a.indd 71 3.12.2021 9.35 3.12.2021 9.35. Alussa ollaan vähän pihalla ja totutellaan uuteen tilanteeseen, sitten tunnelma studiolla tuntuu jopa rennolta, vaikka aiempi käsitys siitä on ollut kärsimysnäytel män luokkaa. Missä joukossa sitten istuukin, yksi asia on varma: tammikuulta 1969 on nyt näytillä enemmän tasokasta materiaalia The Beatlesista kuin koskaan ennen – itse asiassa enemmän kuin miltään muulta ajanjaksolta yhtyeen historiassa. Ensin yhtye harjoittelee Twickenhamin kalsan oloisessa elokuvastudiossa, sitten Applen kellaristudiossa kera vanhan tutun Billy Prestonin, ja loppukliimaksina on kattokonsertti. Ja sehän ei ole lainkaan huono asia. Masentavan oloinen elokuva nähtiin eräänlaisena The Beatlesin lopun ilmentymänä ja siihen liittyi monia myyttejä, joita Peter Jacksonin pitkä versio omalta osaltaan purkaa. Sessioi den alkuvaiheessa George jättää yhtyeen muutamaksi päiväksi, mutta sekin kestetään stoalaisella toverihengellä. Mikä aiheessa voi kiinnostaa lähes kahdeksan tunnin keston ajan
Parhaimmillaan se on vetävä elokuva. Perusasiat sekä perinteisiä fyysisiä levyjä pyörittävän että nykypäivän digitiedostoja ja ohjelmia käyttävän dj:n toiminnasta kerrataan kirjan alkuosassa. Rakkaus ja bisnes sekoittuvat, kun lakimieheksi opiskelevasta Mauriziosta tulee yhtiön johtohahmoja, eikä Patrizia aio jäädä pelkäksi kotirouvaksi. ??. Kirja on hyvä opetus siitä, mihin Suomi on monissa sosiaalisissa asioissa 25 vuodessa edennyt. Yksi asia on tosin päivitetty selkeästi nykypäivään, kun puerto ricolaisia roolihahmoja esittävät latinalaisamerikkalaiset näyttelijät. Pian selviää, että perinnöllä on yhteyksiä 1980-luvun haamujengiin. Jos omien versioiden remiksaaminen tai musiikin tuottaminen kiinnostaa, kannattaa sekin aloittaa saman tien. Molemmat ovat suosittuja esiintyjiä mutta persoonina täysin vastakkaisia. Suurin osa kirjasta on haastatteluja, joissa eri genrejä soittavat dj:t kertovat vinkkejä pihtaamatta uransa aloittamisesta, käytännön työstä ja työkaluistaan. Adam Driver on kiistelty stand up -koomikko ja Marion Cotillard juhlittu oopperalaulaja. Tärkeintä dj:lle on kiinnostus musiikkiin ja halu jakaa hyvä musiikki muiden kanssa. GHOSTBUSTERS: AFTERLIFE Kasariklassikko Ghostbusters käynnistettiin uudelleen vuonna 2016, jolloin pistettiin sukupuoliroolit uusiksi. Joukossa on silmiä avaavia ja samaistumiskelpoisia tarinoita. AKI NUOPPONEN JUUSO MÄÄTTÄNEN, JOONAS HYTÖNEN: JYRKI 1995-2001 – NUORISO-OHJELMAN NOUSU JA TUHO JOHNNY KNIGA Mattlarin opas on käytännönläheinen: jokaisen aloittelevan dj:n ei tarvitse tehdä samoja virheitä ja kompastua kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Soittamalla biisejä tietyssä järjestyksessä dj luo tunnelmia ja kertoo tarinoita. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja ANNETTE Popmusikaali on vaikea laji, mutta Annette ei olekaan lajityypissään tavallinen tapaus. Tarinaan ja musiikkiin ei ole tehty isoja muutoksia. Yksinhuoltajaäiti on perinyt isoisältään pikkukaupungissa sijaitsevan kartanon ja muuttaa sinne lapsineen. Kirjassa on kapsahduksensa, kuten tiettyjen asioiden toisto jankuttavuuteen asti ja sitaattien jatkuminen lähes koko sivun mittaan, ennen kuin lukija saa edes tietää, kuka on äänessä. Eikä vain ajankuva 90-luvun lopusta, Suomen ensimmäisestä nuorisomediasta tai siitä, miten haavoittuvassa asemassa monet nuoret toimittajat olivat epäammattimaisen tuotannon käsissä. Samalla värikkäät tarinat, hullut kokemukset viihdealan ympyröissä ja live-lähetyksen paine puristetaan niin hengästyttäviksi kertomuksiksi, ettei moinen haittaa. Jopa itse ymmärsin murkkuiässä, että formaatti on niin hektinen ja kuluttava, ettei se tulisi jatkumaan ikuisuuksia. Työyhteisön ajankuvaa K un Jyrki tuli meille vuonna 1995, se oli katsojan silmissä maanläheisintä tv:tä ikinä. Jyrki 19952001 tarjoaa tätä, mutta sitäkin enemmän se on ajankuva. Jotkut jorinoista eivät ehkä kiinnosta, mutta 30 ammattilaisen joukosta löytyy tarttumapintaa. Varmasti auttaa, jos pitää ennestään Sparksin musiikista. JARI MÄKELÄ MIKKO MATTLAR: DJ-KÄSIKIRJA JOHNNY KNIGA sanoin kuvin_11_2021 -taitto_a.indd 72 sanoin kuvin_11_2021 -taitto_a.indd 72 3.12.2021 9.35 3.12.2021 9.35. Jos tarvittava palo löytyy, kannattaa oman persoonallisen ohjelmiston kokoaminen aloittaa heti. WEST SIDE STORY Jos Annette on musikaalina erikoinen tapaus, West Side Storyn uusinta filmatisointi on perinteikäs eikä yritä keksiä pyörää uudestaan. Lisäksi löytyy kompakti tekniikkaliite. Jokainen kohtaus on lavastettu ja puvustettu pienintäkin yksityiskohtaa myöden, ja katsoja temmataan mukaan nostalgiseen maailmaan. ??. Jopa edesmennyt Harold Ramis herätetään henkiin hologrammina. Tositapahtumiin perustuva draama on täynnä mehukkaita käänteitä, ja se etenee sujuvasti. Vauhdikkaat käänteet, hupaisa dialogi ja luontevat lapsinäyttelijät pelastavat kuitenkin paljon. Ghostbusters: Afterlife on sympaattinen tapaus, jossa on paljon yhteyksiä alkuperäiseen elokuvaan. 1950-luvun New York on herätetty upeasti henkiin. Huonoimmillaan House Of Gucci on kuin tahatonta parodiaa. Ja kun ohjauksesta vastaa Steven Spielberg, kaikki toimii kuin tanssi. Kenties se kiinnostaa, mutta tuntuu saavuttamattomalta. Uusi ohjaustyö House Of Gucci kertoo italialaisen muotitalon vaiheista. West Side Story näyttää tyrmäävän hyvältä. Jyrki-kirja on myös ajankuva siitä, miten kauas tuosta 90-luvun puolivälin työntekijöiden oikeuksia rikkoneista työympäristöistä on tultu. ???. Pitkän linjan dj:n Mikko Mattlarin DJ-käsikirja on ensimmäinen suomenkielinen dj-opas, joka kerää tärkeimmät ohjeet yksiin kansiin ja toivottavasti rohkaisee mahdollisimman monta potentiaalista dj:tä alkuun. Tätä opusta voi suositella muillekin kuin nuoruuden Jyrki-nostalgiaa haikaileville. ???. Ajankuva on toteutettu tyylikkäästi. Kun Jyrki-kirja tuli meille vuonna 2021, luulin saavani lukea Juuso Määttäsen ja Joonas Hytösen kirjailemaa historiikkia ohjelmanteosta ääriformaatin takana. Elokuva on useasti vaarassa mennä kunnolla laidan yli, mutta jotenkin se onnistuu kerta kerran jälkeen voittamaan puolelleen ja lumoaman katsojan. Tapahtumat on siirretty New Yorkista maaseudulle. Elokuva ei ollut huono, mutta se sai faneilta niin negatiivisen vastaanoton, että tarina alkaa jälleen alusta. Vuoden 1961 elokuvassa näytellyt Rita Moreno on saanut kunnianosoituksena uuden keskeisen roolin. Ranskalaisohjaaja Leos Carax ja Sparks-yhtyeen veteraanit Ron ja Russell Mael ovat tehneet surrealistisen ja taatusti omaperäisen musiikkielokuvan. House Of Gucci on hämmentävä kokonaisuus. Apuna ohjaajalla on pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita: kuvaaja Janusz Kaminski, leikkaaja Michael Kahn ja käsikirjoittaja Tony Kushner. Heidän rakkautensa hedelmänä syntyy Annette, ihmelapsi, joka on elokuvassa toteutettu nukkeanimaationa. Niitä on itse asiassa niin paljon, että koko elokuvasta uhkaa kasvaa pelkkä fanipalvelus, kun lopussa kaikki alkuperäiset päätähdetkin marssitetaan kameran eteen. Melodramaattisen alkujakson jälkeen siirrytään vähitellen synkkiin vesiin, ja musiikki-iloittelun sijaan Annettesta kasvaa traaginen tarina. Harva selektioiden tekijä on silti vakavissaan harkinnut dj:n uraa. Ja siitä, mitä ei kannata tehdä työyhteisössä. TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT Kuinka tulla dj:ksi A ina löytyy tyyppejä, jotka tekevät mixtapeja kavereille ja soittolistoja luokan bileisiin. Lady Gaga esittää italialaisnaista nimeltä Patrizia, joka valloittaa Guccin sukuun kuuluvan Maurizion sydämen. HOUSE OF GUCCI Veteraaniohjaaja Ridley Scott hallitsee näyttävän kerronnan ja laajat kokonaisuudet, oli sitten kyseessä tieteiselokuva (Blade Runner) tai historiallinen seikkailu (Gladiator). Italialaisella aksentilla puhuttu englanti kuulostaa falskilta, ja kaikkein vaivaannuttavin ta on katsoa läskipuvussa näyttelevää Jared Letoa
Kettu ei nimittäin kontekstoi tarinaa riittävästi musiikin kentällä ja haasta Alankoa. Sen verran mielenkiintoisia ovat Ismon edesottamukset, sattumukset ja anekdootit. Keskeneräinen elämäkerta 40 -vuotistaiteilijajuhlaansa hetki sitten viettäneen Ismo Alangon odotettu elämäkerta aiheutti melkoisen kohun ilmestyttyään. Ensimmäinen virallinen Oasis-kirja herättää henkiin musiikin ja veljesrakkauden sukupolvikokemuksen. Tarina etenee kronologisesti ja tiivistetty Irwinhistoria lukujen alussa kertoo, missä kulloinkin mennään. Aikaisemmin kerrottuja asioita kerrotaan lukijalle uusina. Niinpä kappaleiden analyysit typistyvät ihmettelyksi siitä, kuinka hienoja teokset ovatkaan. Sen jälkeen miehestä on julkaistu kirjoituksia keskisuuresta metsästä saatavan paperimäärän verran. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Jos lukijan Irwin-tietous on hakusessa, kirja toimii myös pienoiselämäkertana. 1800-sivuisesta ensiversiosta vähän yli 500-sivuiseksi typistetty teos kärsii vakavista lastentaudeista: lukuisista kirjoitus-, nimija taittovirheistä. Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Joskus varmaan saamme perinpohjaisen Irwin-historiikin, Juicesta kertovan Risainen elämä -kirjan tyyliin ”ulkopuolisen tarkkailijan” tutkimana ja kirjoittamana. Ääneen päästetään Liamin ja Noelin lisäksi bändin muut jäsenet, ystävät ja kylänmiehet. Kirjassa mm. Myös veljesten äiti sanoo painavan sanansa. roudarit kantavat lavalle lyömäsoittajan ”perkusseja”. Heidän esimerkkinsä osoittaa, että röyhkeällä asenteella voi päästä maailman suurimmaksi bändiksi, vaikka verisiteet katkaistaisiinkin muutamaan kertaan matkan varrella. Kirjan loppuun on lisätty kitaristi Timo Kämäräisen akateemista ja tarkkanäköistä sointuanalyysiä Ismon tuotoksista, mutta sekään ei korvaa leipätekstin puutteita. ANTTI MARTTINEN KIMMO MIETTINEN: IRWIN GOODMAN – KANSAN TAITEILIJA KARISTO K u v a: H ar ri H in k k a tätä oli oasis Supersonic SIMON HALFON Kohuissa ryvettyneet Gallagherin veljekset loivat ylittämättömän 90-luvun soundtrackin ”Live Foreverin”, ”Wonderwallin” ja ”Don’t Look Back in Angerin” kaltaisilla kappaleilla. Katja Kettu on oivallinen sanankäyttäjä, mutta on ongelmallista, jos muusikkoelämäkerran kirjoittajalla ei ole riittävää musiikillista kompetenssia ja alan tuntemusta. Kyllä tällaisesta haastatteluaineistosta (150 tuntia) olisi vetävän kirjan voinut tehdä. Miettinen on tarttunut Irwin-tarinaan kiintoisasta näkökulmasta: hän antaa äänen ihmisille, jotka kävivät Irwinin keikoilla tai olivat muuten tekemisissä hänen kanssaan, soittivat hänen yhtyeissään tai vaikuttivat loppuaikoina hänen musiikkiinsa. sanoin kuvin_11_2021 -taitto_a.indd 73 sanoin kuvin_11_2021 -taitto_a.indd 73 3.12.2021 9.35 3.12.2021 9.35. Jossain kohtaa sama tekstikappale löytyy sellaisenaan seuraavalta sivulta. Näitäkin pahempaa on se, että kirjan kronologia sekoaa tämän tästä. Usein hypätään ajan edelle ja asioita paljastetaan liian aikaisin, jolloin jännite raukeaa. SAMI NISSINEN KATJA KETTU: ISMO ALANKO JOHNNY KNIGA Irwin kansan kertomana I rwinin sanoittaja ja aisapari Vexi Salmi kertoi Irwin-tarinan lähtökohdat jo vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassa Raha ratkaisee, vain pari vuotta laulajan läpilyönnin jälkeen. Sitä odotellessa tämä kirja toimii hyvin omilla ehdoillaan. Ei kuitenkaan sisältönsä vuoksi, vaan siksi, ettei se ollut vielä valmis julkaistavaksi
KESÄRAUHA-LIPUT 2 viikonloppulippua kesän 2022 festivaalille. ILOSAARIROCKLIPUT 2 viikonloppulippua kesän 2022 festivaalille. 8. Käykääpä siis äänestämässä vuoden parhaita albumeita ja tulokkaita Soundin nettisivuilla. 11. HALOO HELSINKI! -VINYYLIPAKETTI LPversiot albumeista: Älä pelkää elämää, Hulluuden highway, Kiitos ei ole kirosana ja Maailma on tehty meitä varten. BACKSTAGE ROCK SHOP -PAKETTI 100 euron lahjakortti verkkokauppaan sekä lajitelma Backstage Rock Shopin fanituotteita. SVART BLACK BOX 100 euron lahjakortti Svart Recordsin verkkokauppaan sekä valikoima Svart Records merchandisea. 5. LIPPOSEN LEVY JA KASETTI -ISKELMÄVINYYLIPAKETTI Tuhti nippu iskelmäaarteita vinyylillä esimerkiksi artisteilta Carola, Vexi Salmi, Fredi ja Tapio Rautavaara. 7. Lahjoittaja Universal Music. 2. 10. 9. Lahjoittaja Sony Music. Samalla voitte osallistua alla näkyvien upeiden palkintojen arvontaan. DAVID BOWIE: BRILLIANT ADVENTURE (1992–2001) 11 CDlevyn boksi. 6. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti tammikuun loppuun mennessä. 4. Lahjoittaja Levykauppa Äx. 1. JOHN SMITH ROCK FESTIVAL -LIPUT 2 viikonloppu lippua kesän 2022 festivaalille. 74 SOUNDI SOUNDI PB Nyt kun Soundin toimittajat ovat kertoneet omat mielipiteensä vuoden parhaista albumeista, on tietenkin teidän vuoronne – arvon lukijat – kertoa oma totuutenne. Lahjoittaja Warner Music. SUURI VUOSI ÄÄNESTYS 2021 SO UN DI N www.sound i.fi/kilpailut /best-of-20 21 Osallistu äänestyk seen ja arvontaa n: SENNHEISER MOMENTUM 3 WIRELESS Huippuluokan kuulokkeet vastamelu toiminnalla. 3. Äänestysaikaa on vuoden viimeiseen päivään eli 31.12.2021 saakka. vuosia?a?nestys2021-taitto_c.indd 74 vuosia?a?nestys2021-taitto_c.indd 74 3.12.2021 11.58 3.12.2021 11.58. SONY MUSIC -VINYYLIPAKETTI LPlevyt: The White Stripes: Greatest Hits, First Aid Kit: Who By Fire, Foo Fighters: Medicine At Midnight, Bring Me The Horizon: Post Human Survival Horror ja AC/DC: PWR UP. ROLLING STONES: TATTOO YOU 40TH ANNIVERSARY SUPER DELUXE 5 LPlevyn boksi
Soundi takakansi 11_21.indd 76 Soundi takakansi 11_21.indd 76 30.11.2021 13.57 30.11.2021 13.57 11/ 20 21 9,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 1 / 2 2 1 So un dI 11 So un dI 11 B A T T L E B E A S T ANSSI KELAN TEKIJÄT MUISTELEVAT NUMMELA 20 VUOTTA THE DARKNESS • MICHAEL HURLEY ZAKK WYLDE • TAYLOR SWIFT MALADY SOUNDIN KRIITIKOT VALITSIVAT VUODEN 2021 PARHAAT ALBUMIT TÄYTTÄ DUUNIA JA SILKKAA HUPIA Kansi_11_2021_j.indd 1 Kansi_11_2021_j.indd 1 3.12.2021 9.51 3.12.2021 9.51 _1SD_ulkokannet_11_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_11_2021.indd 1 3.12.2021 10.02 3.12.2021 10.02