11/ 20 22 10,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 1 / 2 2 2 SOUNDIN KRIITIKOT VALITSIVAT: VUODEN 2022 PARHAAT LEVYT V I L L E V A L O : ”A J A T U S Y K S I N T E K E M I S E S TÄ O L I M I E L I P U O L I N E N ” DISTURBED PELLE MILJOONA FRANK CARTER ADDI TRYGGVASON MULATU ASTATKE DARKTHRONE So un dI 11 So un dI 11 V I L L E V A L O
THE BIGGEST ROCK FESTIVAL IN FINLAND GET YOUR TICKETS NOW! ROCKFEST.FI 8 TH -10 TH JUNE 2023 HYVINKÄÄ MORE BANDS OUT NOW 83
Soundi 11/2022 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Master Of Pulpets 2022: Stoned Statues 14 Löytöretkellä 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Kaija Koo 20 Elämäni soundit: Pelle Miljoona 22 Soundi-haastattelu: Aðalbjörn ”Addi” Tryggvason 28 Vuoden 2022 parhaat albumit 32 Ville Valo 38 Disturbed 40 Frank Carter 42 Suomalaisen rockin klassikot Kotiteollisuus: Kuolleen kukan nimi 48 Juhlat 50 Mulatu Astatke 53 Palsa esittää 56 Levyarviot 66 Message Field 71 Bazook Darkthrone Ranger Dark Sarah 76 Tractatus Musica 78 Jazz kiinnostaa 80 Sanoin kuvin 82 Soundin suuri vuosiäänestys K an n en k u v a: Ju h a M u st o n en 6 SOUNDI 40 Frank Carter 38 Disturbed K u v a: Tr av is Sh in n 20 Pelle Miljoona K u v a: M ik ko M er il äi n en 12 Stoned Statues K u v a: M ik ko K o rv en k ar i 48 Juhlat K u v a: P ek k a R o u si K u v a: Je n n y B ro u gh
Phoenix · Fever Ray · M83 Aavikko · Arppa · Bad Sauna Huoratron · Isaac Sene · Knife Girl Linda Fredriksson Juniper · Lyyti · Lähiöbotox Malla · pehmoaino · Plutonium 74 Sexmane · Teksti-TV 666 Phoenix · Fever Ray · M83 Aavikko · Arppa · Bad Sauna Huoratron · Isaac Sene · Knife Girl Linda Fredriksson Juniper · Lyyti · Lähiöbotox Malla · pehmoaino · Plutonium 74 Sexmane · Teksti-TV 666 8 – 10.6.2023 HELSINKI, NORDIS sidewayshelsinki.?/liput @sidewayshel #sidewayshel
Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Artturi Siromaa, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 48. Näin saadaan rakas harrastus typistettyä numeroiksi ja kilpailuksi. Someja streamausaika on tehnyt kaikesta jaetumpaa ja julkisempaa. Siis tarkoitan niitä graafisia esityksiä, joihin on koottu kuluneen vuoden kuunnelluimmat artistit ja biisit. Demolition 23: Demolition 23 SOUNDI 11/2022 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Ite Eerola: On tullu mietittyä kuolemaa ja semmosta Radiopuhelimet: Tänään! Dirty Honey: Dirty Honey Heta Narkaus: Liian ohutta ilmaa open.spotify.com/user/soundilehti Mikko Meriläinen Päätoimittaja mikko.merilainen@popmedia.fi Digiajan levyhylly T unnetusti paras tapa päästä selville ihmisen perimmäisestä luonteenlaadusta on mennä hänen luokseen kylään, jutella ensin niitä näitä ja sitten vaivihkaa hiippailla tutkailemaan levyja kirjahyllyjen sisältöä. Tosin ei minun tai ystävieni kotona. Digiaikana päästään vielä vähän pidemmälle kuin vain omien suosikkiartistien esittelyyn: kukin voi ylpeillä sillä, kuinka monta minuuttia (minulla 21 197, josta tietenkin puuttuu kaikki cdja lp-levyt, joita kotona lähinnä kuuntelen) on vuoden aikana musiikkia kuunnellut, ja mikä oleellisinta, kuinka montaa eri artistia (1299) tai genreä (31) on kuunnellut. Viime päivinä iso osa somevirrastani on ollut Spotify Wrapped -vuosikoonteja (no, on siellä jokunen Apple Musicin vastaavakin näkynyt, ja vuodenvaihteessa julkistetaan vielä Last.fm-sivuston koosteet). Kyseessä on tietenkin striimausfirmoilta harvinaisen tehokas markkinointikikka, ja myös nerokas tapa saada ihmiset oikein ylpeilemään sillä, kuinka paljon dataa heidän käyttäytymisestään kerätään.. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Digiaikanakin identiteettiä rakennetaan ihan samalla tavalla musiikkimaun ja ”levykokoelman” varaan. Tai oli ainakin ennen, kuulemma molemmat hyllyt ovat jo tovin olleet poissa muodista. Itse asiassa suhtaudun edelleen pakkomielteisen tarkasti iTunes-kirjastoni (2631 albumia) ylläpitoon. Mp3-latausten aikana itselleni oli tärkeää, että musiikkitiedostokirjastoni oli moitteettomasti järjestetty ja että metatiedot olivat kunnossa
– Levyn nimi Kaikki kaikkia vastaan kertoo aika hyvin, miten synkissä tunnelmissa sanoituksia on väännetty. Kuvallisesta ilmaisusta puheen ollen: pitkään valmisteilla ollut debyyttielokuva Kronos Kairos on loppusuoralla. – Nauhoitettiin levy viime kesänä, ja mukana on sävellyksiä niin Ilarilta (kitara), Leneltä (basso) kuin Sampaltakin (rummut). Lisäksi rakas kissani kuoli viime kesänä, eikä se ainakaan nostanut omia fiiliksiä. Ensi vuonna on toki luvassa myös keikkoja. Materiaali on vaihtelevaa, ja levyltä löytyy perinteisiä nopeita TK-ralleja, hevimpää kamaa ja melkein kaikkea siltä väliltä, kertoo laulaja Läjä Äijälä. Näillä näkymin lähdetään esimerkiksi Brasiliaan huhtikuussa Rattuksen kanssa. Yhtye on tehnyt joitakin keikkoja viime vuosien aikana, ja ensi maaliskuussa on luvassa uusi studioalbumi Kaikki kaikkia vastaan. Entä onko Maj Karmalta luvassa uutta musiikkia jossain vaiheessa. – Katsotaan taakse koko uran mitalta, sillä me soitetaan biisejä jokaiselta levyltä – myös Kaukana puhelimista -debyytiltä. Pian sain muutamia yhteydenottoja, ja tein sitten sopimuksen Docendon kanssa. Näistä ajoista on vierähtänyt jo reilusti aikaa, mutta uutta musiikkia ei ole kuulunut. – Soitetaan Suomessa ja muualla. Samana vuonna hän oli mukana Vain elämää -ohjelmassa. Kansi on niin sanotusti yksi yhteen, ja Ratos de Porão vetää kaikki biisit portugaliksi! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: A n n e. – Ajattelin ensin, että tällaisten dogmien julkaiseminen olisi jotenkin arroganttia, mutta pistin kuitenkin yhden Instagramiin. Brasiliasta puheen ollen: sikäläinen hc/metallipioneeri Ratos de Porão julkaisi äskettäin Isentön Päunokü -ep:n. – En ole vielä kuullut levyä, mutta kyseessä on heidän versionsa TK:n Ääretön joulu -julkaisusta (1982). – Aloin taannoin kirjoittaa eräänlaisia ohjeita, ja pian tajusin listanneeni ikään kuin ”dogmeja elämälle”. Ajatuksena oli se, että jos näitä ohjeita pystyisi noudattamaan, elämä voisi olla helpompaa ja parempaa, sanoo Herra Ylppö. Esimerkiksi Venäjän hyökkäyssota oli jo alkanut, kun tekstejä kirjoitettiin. – Monet ehkä odottivat, että alan takoa kuumaa rautaa Vain elämään jälkeen. – Sieltä ei puutu juuri muuta kuin lopputekstit. – Tällä hetkellä kutsun itseäni kokopäiväiseksi kuvataiteilijaksi. Minulla alkoi tinnitus avioeron jälkeen, ja leffa kertookin tinnituksesta ja avioerosta. Palataan vielä musiikin äärelle, sillä tämän lehden julkaisuviikolla on luvassa merkkikeikkoja: Maj Karma esiintyy neljä kertaa, ja konsertit juhlistavat yhtyeen kolmen vuosikymmenen mittaista taivalta. – Perinteinen pop/rock-levy syntyisi helposti, mutta ajatus ei tällä hetkellä sytytä, enkä ala tekemään sellaista väkisin. Aion siis odottaa ahaa-elämystä, ja sen mukana tulevaa järjetöntä innostusta. Kronos Kairosin kanssa on tarkoitus mennä elokuvafestareille, mutta tässä vaiheessa en vielä osaa sanoa, milloin teos nähdään ensimmäisen kerran julkisesti. Kronos Kairos on ehdottomasti taide-elokuva, mutta taustalta löytyy selkeä tarina ja juoni. On tuntunut ihan järjettömän hienolta tehdä kuvataidetta omalla työhuoneella. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Herra Ylppö taiteilee laajalla rintamalla Herra Ylppö julkaisi Lovi-albumin EX-yhtyeensä kanssa talvella 2020. Eiköhän se jossakin vaiheessa iske! Herra Ylppö ei ole silti jäänyt lepäämään niille kuuluisille laakereille. Seuraajat innostuivat, ja päätin julkaista lisää. Ensimmäinen single Purkutuomio on nyt julkaistu. – Täytyy myös sanoa, että sen verran leffan tekeminen on opettanut, että seuraavan työstäminen tulee olemaan paljon helpom paa. Se on melkoinen kunnianosoitus suomalaisyhtyeelle. Oma ajatukseni on ihan erilainen, sillä olen päättänyt julkaista uusia biisejä vasta sitten, kun minulla on oikeasti sanottavaa. – Mitään ei ole lyöty lukkoon, mutta Häiriöllä (Piirinen, kitara) on kuulemma 80 demoa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Terveet Kädet aktivoituu – luvassa levy ja keikkoja Muutaman vuoden takaiset tiedot punk-hardcore -legenda Terveiden Käsien lopettamisesta olivat vahvasti liioiteltuja. Ensi maaliskuussa taas ilmestyy kirjallinen teos 101 elämänohjetta
Aikalaisten joukosta nousi tunnettuja musiikkialan ihmisiä kuten Fredi, Vexi Salmi ja Irwin Goodman. Odotetaan siis innolla, että päästään tutkimaan maakuntien pizzatarjontaa! TEKSTI: TIMO ISOAHO Teksti-TV 666:n toinen albumi ilmestyy maaliskuussa Maustetytöt raportoivat sosiaalisessa mediassa, että he ovat saaneet kolmannen albuminsa äänitykset valmiiksi. – Uuden levyn kasaaminen alkoi joskus 2019. Svengaava 60-luku -näyttely Museo Skogsterissa 2.12. Seuraajan nimi on Vapauden tasavalta, ja se ilmestyy maaliskuun alussa. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Lisää ilouutisia: kutakuinkin maailman paras rockyhtye Radiopuhelimet on ahkeroinut kempeleläisessä studiossa tuottaja Riku Mattilan kanssa. Mäelle! Sähkökitaravallin nimiin vannova rockyhtye Teksti-TV 666 julkaisi Aidattu tulevaisuus -debyyttialbuminsa vuonna 2018. Kertoisitko hieman myös levyn teksteistä. Omien keikkojen lisäksi Teksti-TV 666 tekee Pizza Tour 2023 -rundin Kissan kanssa. – Aika paljon on tullut pizzaa syötyä, sillä sehän on huonoimmillaankin parasta ruokaa, mitä kaupungilta saa. – Sieltä löytyy ajatuksia ihmiskohtaloista ja ympäröivästä maailmasta, mutta mukana on myös unelmia ja toivoa paremman huomisen suhteen. – Tavoitteena oli tietenkin tehdä mahdollisimman hyvä levy, mutta samalla haluttiin myös tuoda jotain uutta meidän soundiin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vuoden 2023 aikana saamme levyhyllyihimme 16. Albumilta lohkaistiin äskettäin single Keimolan tähtiportti. Ja kajautetaanpa samalla onnittelut juuri 60 vuotta täyttäneelle J.A. Keimolan tähtiportti taitaa myös olla lyhin levytetty TekstiTV 666 -ralli koskaan. 2022– 24.9.2023. – Ei lopulta kovinkaan paljon, sillä levy on vaihteleva, ja kaikki biisit ovat jossain määrin erilaisia toisiinsa nähden. Inspiraatiota on tullut muun muassa omista ja muiden kokemuksista, elokuvista... Soundin suorittama tutkimustyö paljasti lisäksi, että albumi ilmestyy keväällä ja sen tuottajaksi on pestattu Sasu Ripatti, eli maailmalla Vladislav Delayna tunnettu ja arvostettu elektromuusikko. Studioon mentiin ekan kerran toukokuussa 2021, ja albumi valmistui kesän 2022 aikana, kertoo laulajakitaristi Tero Huotari. Odotamme ensimmäisiä maistiaisia malttamattomina! Luonnollisesti albumin julkaisun paikkeilla Maustetytöt suuntaa myös kevätkiertueelle. Svengaava Hämeenlinna Anna Karjalainen ja Vladislav Delay K u v a: R ik u M at ti la K u v a: Ii ro K u o sm an en. Sitten korona alkoi sotkea suunnitelmia, ja päätettiin tehdä hommia kaikessa rauhassa. Radiopuhelimetalbumin. Maustetyttöjen albumi on valmis Radiopuhelimet ja Riku Mattila studiossa Hämeenlinnan kaupunginmuseossa on avautunut Svengaava 60-luku -näyttely. ja tyhjyydestä! Luvassa on myös vino pino esiintymisiä. Kuinka paljon se kertoo kokonaisuudesta. Hämeenlinnassa vallitsi 60-luvulla hyvinvoiva nuorisokulttuuri farmarihousuineen ja purukumeineen. Näyttelyn on koonnut ohjaaja Heikki Paavilainen, joka on haastatellut 60-luvun hämeenlinnalaisnuoria ja poiminut esiin nousseita teemoja näytte lyyn
Ennen Stoned Statuesia palkinnon ovat voittaneet Litku Klemetti, Vesta, Jesse Markin, Maustetytöt, Luukas Oja ja Sepikka. Ehkä tilanne muuttuu Emma-gaalan jälkeen. – Rakennetaan kuuntelijakuntaa ja pohjaa täällä, ja samalla aletaan pikkuhiljaa tähdätä muuallekin. Nyt kun ollaan käyty oikeassa studiossa tekemässä, niin kyllähän sillä saa jo lähtösoundin paremmaksi, Markus toteaa. – Mä olen kokenut sen hyvänä haasteena meille, Markus sanoo. – Totta, mäkin olisin odottanut, että ihmiset olisivat olleet ilkeämpiä tai olisi tullut enemmän jotain kuuntelematta paskaa -kommentteja, Jenna komppaa. – Mä olen paljon miettinyt sitä, että olin 15 kun perustin ekan bändin Ylivieskassa, missä meitä oli torilla katsomassa vain poni ja sen ohjaaja, Jenna nauraa. Vaikka muutos on ollut vuodessa raju, kokee yhtye olleensa siihen valmis. Soundin vuoden 2022 tulokkaaksi, eli Master Of Pulpets -tunnustuksen saajaksi, on valittu vaihtoehtometalliyhtye STONED STATUES. Välillä ei ollut mitään missään ja aina kun aukesi joku mahdollisuus, niin käytiin soittamassa missä vain saatiin, Markus kertoo. Ehkäpä selitys on niinkin yksinkertainen, että Stoned Statues tuo paljon kaivattua nuorta verta ja uudenlaista virtaa monella tapaa jämähtäneeseen metalliskeneen. 12 SOUNDI SOUNDI PB Teksti ja kuva: Mikko Meriläinen S toned Statuesin laulaja-basisti Jenna Kosunen, kitaristilaulaja Markus Hakala ja rumpali Allu Tanskanen ovat silkkaa hymyä ihaillessaan Master Of Pulpets -diplomiaan. Ensi vuoden suunnitelmatkin ovat jo hyvällä mallilla: lisää keikkoja ja uusi albumi. 2 2 2 M A S T E R O F P U L P E T S Merkkipaaluja ja hyviä haasteita. Iloon on aihetta muutenkin, sillä yhtye on juuri saanut kuulla napanneensa kaksi Emma-ehdokkuutta, ja toki koko kulunut vuosi on ollut merkkipaalusta toiseen kulkemista. Soundin toimituskunnasta koostuva asiantuntijaraati valitsee joka vuosi parhaan ja potentiaalisimman tulokkaan, joka palkitaan Master Of Pulpets -arvonimellä ja Ville Pirisen piirtämällä diplomilla. Hän muistelee vähän epäuskoisenakin sitä, että vielä viime vuonna sitten he soittivat pikkuklubeilla kouralliselle ihmisiä. Pidemmän tähtäimen suunnitelma ei varmasti yllätä ketään: – Kaikille meille on ihan selkeää, että me halutaan ulkomaille, Jenna sanoo. – Meille tuli nyt marraskuussa täyteen kolme vuotta bändinä, ja niihin vuosiinhan liittyy hyvin vahvasti korona. Vuoden kohokohtaa kysyttäessä kolmikolla on ehdottoman yksimielinen vastaus: elokuinen Knotfest-keikka Turussa. Vastaanotto on ollut hyvä myös kuulijoiden keskuudessa. Heidän musiikistaan pidetään, ja he ovat lunastaneet ihmisten hyväksynnän myös hyvin soitettujen keikkojen myötä. – Se on yllättänyt. Siitä tuli superhyvä fiilis, ja kun keikan jälkeen halattiin, niin kyllä mä meinasin ruveta itkemään, Allu muistelee. – Viime levy me äänitettiin tosi diy-meiningillä liikuntasalissa, mutta tehtiin se niin hyvin kuin niillä resursseilla oli mahdollista. Keväällä ilmestyi debyyttialbumi, joka nappasi Soundissa täydet viisi tähteä ja niitti kehuja muissakin medioissa. Perustamispaikkakunnallaan Toijalassa yhä treenaava, mutta sieltä jo Helsinkiin ja Turkuun muuttanut kolmikko työstää parhaillaan seuraajaa debyytilleen, ja ensimmäinen single Until Falling on jo julkaistu. Kyllähän siinä tapahtui hirveä hyppy, eikä kaikkea ole ehtinyt vielä varmaan prosessoidakaan. – Siellä oli jengiä ihan törkeästi, ja saatiin ne myös lähtemään täysillä mukaan. – Oltiin tehty jotain striimejä ja käyty keikalla pienissä paikoissa, ja yhtäkkiä hypättiin Mokoman matkaan ja kesäfestareille. – Mutta toki siihen vaikuttaa se, ettei me olla vielä niin korkean profiilin bändi, eikä siksi herätetä ehkä niin herkästi tuntemuksia satunnaisissa ihmisissä. Melko tarkalleen vuosi sitten julkistettiin diili Sakara Recordsin kanssa ja paljastettiin ensimmäinen single, välittömästi persoonallisella otteellaan ja valloittavalla energiallaan ihastuttanut Demento. Jotenkin olisin odottanut enemmän negatiivista palautetta ihmisiltä, Allu sanoo yhtyeen aiheuttamia reaktioita pohtiessaan. Persoonallisella otteella metallia ja raskasta rockia soittava trio julkaisi kehutun debyyttialbuminsa keväällä ja on kiertänyt vuoden mittaan ahkerasti klubeja ja festareita. MIKÄ MASTER OF PULPETS
Molemmat albumit toimivat musiikillisesti yksittäisinä sinkkuina ja erityisesti Dark Disco myös kokonaisuutena. Esitys oli hitti, ei epäilystäkään. Niin kuin The Skeletonskin osoittaa, kotimaisella musiikkikentällä on tapahtunut valtava esiinnousu omakustanneartistien taidossa toimia oman musiikkinsa tuottajana. Säe säkeeltä Teksti: Lotta Savolainen Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin Löytöretkellä > A-PUOLI syvemmälle sukeltavaa. Opian erityistaito on tummien ja vähän deMusiikin mysteeri kurkottaa vuosien taakse K u v a: Le il a V äl im aa Eric Bergman & Romance The Skeletons K u v a: To m m i Ju n n il a K u v a: Tu u li a K o le h m ai n en Cecil Opia. Kaikille ulkopuolisen tuottajan käyttäminen ei ole tietysti edes mahdollista, mutta aivan tavanomaista on, ettei artistien kanssa työskentele ulkopuolista korvaparia. Waits on siis ollut kai ihan merkitykselliselläkin tavalla mukana lapsuudessani, vankasti yhden biisin voimalla. Molemmissa albumikokonaisuuksissa seurataan haudankaivaja Tommy Lungerin koettelemuksia luurankojen parissa ja valon ja pimeyden rajamailla. Vuosikymmenien takaisesta musiikista ammentaa myös The Skeletons. Ala-asteella tutkiskelin Bone Machine -albumia ja opettelin ulkoa The Earth Died Screaming -biisin esittääkseni sen ystävilleni. Myös tuottaja-artisti Cecil Opia säveltää, sanoittaa ja tuottaa sekä omaa että muiden artistien musiikkia. The Skeletons kertoo, että sanoittamisen näkökulmasta tekemistä helpottaa, kun kokoaa albumit jonkin tietyn teeman ympärille. Waitsia ja Bergmania yhdistää vakavuus, mysteeri ja kappaleista aistittava lopullisuuden tai muutoksen aiheuttama suru, jopa pelko. Dark Disco soi edeltäjäänsä kirkkaammin ja yhdessä tekeminen on selkeästi hioutunut. Yhdistän biisin heti Waitsiin, ja tuohon nimenomaiseen kappaleeseen – vaikka biisit ovatkin eri kuuloisia. Kuitenkaan en koe teemallisen tarinakokonaisuuden olevan tämän intoa puhkuvan yhtyeen musiikissa pääosassa tai välttämättä edes tarpeellinen. Elementtejä on osattu tuoda taitavasti aiemmin kuullusta, mutta erityisesti tekemisestä välittyy rentous ja into tuottaa materiaalia vailla tiukkoja raameja. 14 SOUNDI Y ritin lapsena ymmärtää Tom Waitsia. Kyseessä on tuottajakaksikko Henrik Sundbergin ja Kasperi Salovaaran muodostama turkulainen yhtye. Materiaali on hienovaraista, mutta ei varovaista. He julkaisivat vasta toisen albuminsa Dark Disco, joka seuraa vuonna 2021 julkaistua debyyttialbumia Klonk! Yhtye kuulostaa saman aikaisesti innostavan uudelta ja turvallisen tutulta. Historiastaan ammentava mutta tyylillisesti persoonallisen otteen säilyttävä, hieno yhtye. Sitten tulee syksy 2022 ja kuulen Eric Bergman & Romance -yhtyeen Train-singlen. Eric Bergman & Romance on trio, jonka muodostavat amerikansuomalainen Eric Bergman, espanjalaistaustainen Pau Ribas sekä Suomesta kotoisin oleva Paula Kultanen
Hänen yhteistyönsä tuottaja Michael Bleun kanssa on selkeästi hedelmällinen, ja salamavalot sekä isommat suitsutukset odottavat toivottavasti vain kulman takana. WEBSTORE OPEN www.svartrecords.com TRE-FUNK III Kosmoksen Gospel LP/Digi Taivas kutsuu jälleen kerran! Kosmoksen Gospelilla Tre-Funk III matkaa takaisin maahan kirjoittamaan pyhät madonluvut uusiksi herättäen henkiin toivon tulevasta. Edellisessä palstassa mainitsin kiintymykseni ajatuksenvirtakirjoittamista kohtaan. Ennen kaikkea kietoo kuulijan, ihan kuin jonkin uuden kielen ympärille. Sellaisen, jota on kuitenkin hyvin mahdollista ymmärtää. Hänen lyriikkansa päästää irti perinteisistä sanoittamisen kahleista tuoden musiikkiin mukaan modernia runoutta. Jos Ruusut aloittivat jonkinlaisen uuden sivun kotimaisessa popmusiikin sanoittamisessa, niin Mahls vie sitä ehdottomasti eteenpäin ja syvemmälle. Tavasta kirjoittaa lyriikkaa ajatuksella, jossa kynä seuraa ajatusta – mihin se matkaakaan, ilman sen suurempaa sensuuria. Tuntuu, että hän saa rumpusampletkin laulamaan. Äänivallien kivijalka. Kolmen tamperelaisen räp-tuottajan (Haamu, Hannibal ja 6mäki) muodostama superkokoonpano Tre-Funk III on tullut tunnetuksi tyylien ja taitojen sulatusuunina. Olkaa valmiita! GETŠEMANE Viimaa LP/Digi Psykedeelistä vanhan liiton progressiivista rockia tykittävän Getšemanen toinen levy Viimaa on täynnä polveilevaa, kiemurtelevaa ja maalailevaa omapäistä progea – tietenkään mahtavaa jytää unohtamatta. Nouki levy suosikkikauppiaaltasi. Usein ajatukseni kiinnittyy häneen taitoonsa reflektoida, välittää tunnetta ja tuottaa hyvin kiehtovia musiikillisia maailmoja. ”Kotimaisella musiikkikentällä on tapahtunut valtava esiinnousu omakustanneartistien taidossa toimia oman musiikkinsa tuottajana.” K u v a: La ss e P ar k k il a K u v a: H el m i P ad at su Mahls Saga Mast HANNIBAL & HOT HEROS Katajainen LP/Digi Hot Heros on suomalaisen freejazzin järkäle. KUOLEMANLAAKSO Kuolleiden laulu MLP/MCD/Digi Haluatko tietää vuonna 536 alkaneesta kymmenvuotisesta talvesta. Hänen uusimmalta Lycoris-ep:ltä erityismaininnan saa avausraita Everything Ends. SAMMAL Aika Laulaa LP/CD Sehr kryptisch! Kotimaisen 2000-luvun progressiivisen rockin kärkinimi Sammalen uusi upea albumi Aika laulaa on ulkona nyt! TAVAT Tavat LP/digi Juhani Laineen hallittu kaaos – Sammal-yhtyeestä tutun kosketinsoittajan luotsaama Tavat debytoi marraskuussa. Saga Mast on nuori artisti, jonka ääni on valtava ja ajatukset kiinnostavia. En tiedä, onko elektronisen indiepopin tuottaja-artisti Mahls kaikessa tekemisessään tätä metodia käyttänyt, mutta minulle hänen musiikkinsa esittäytyy kuin modernina runokirjana. Olen kaivannut yllättävän paljon PMMP:n Kovemmat kädet -albumin anteeksipyytelemättömyyttä niin asenteessa kuin tuotannossa – kaiken mahtavan fiilistelyn sijaan myös suoraan sanomista. kadenttien soundien ja tunnelmien luonti. Mahlsin musiikki maalaa kuvan linnuista, meristä, lapsista, tulevasta ja menneestä. Hänen runsas diskografiansa sisältää kymmeniä singlejä ja myös useita isompia kokonaisuuksia. Kuolemanlaakson ylistetyn Kuusumu-levyn jatko-osa Kuolleiden laulu-EP pureutuu aiheeseen.. Kappaleiden ja artistiviitan takana toimii äärimmäisen musikaalinen tuottaja Marja Ahslved. Haluan nostaa esiin hänen tuotannostaan aikanaan kiinnostukseni herättäneen, vuonna 2021 julkaistun Anemoia-albumin ja sieltä erityisesti kappaleen July. Tämä Ville Rauhalan, Sami Sippolan ja Janne Tuomen luoma monstrositeetti iski Vasaransa samaan alasimeen hiphop-legenda Hannibal Starkin kanssa luodakseen keitoksen ääntä, rytmiä ja riimiä. Siinä on taikaa! Lopuksi haluan mainita ja sirotella popuskoni kultaiset hippuset Saga Mastin Uhka vai uhka -biisin tajuttomalle voimalle. Mahls saa minut ajattelemaan Virginia Woolfia ja Eeva-Liisa Mannerta. Ajattoman viisauden loputon lähde
Erityisesti musiikista. Outoudessaan levy on samalla viivalla Kummituksen kanssa. Uranus-yhtyeen ainoa lp vuodelta 1975, Aamun hauta, julkaistiin uudestaan samaan aikaan Kummituksen levyn kanssa. (Ja Samuji-pipoinfarktin.) Suomen hienouden tai paskuuden näkee, kun katsoo ikkunasta ulos. Pienten paikkakuntien kirpputorien nurkissa voi lojua vielä kaikenlaisia löytämättömiä helmiä. Epäilin sen olevan outoa rymyämistä tai huumorimusiikkia, mutta levylautasella kappale paljastui kännikönyämisen sijaan hyvin herkäksi ja kauniiksi, brittihenkiseksi new waveksi. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Suomi, meidän oma Eldoradomme J atkuvastihan minua vituttaa, mutta pandemia-aikana alkoi hiertää erityisen messevästi ihmisten itsetyytyväinen hykertely siitä, miten hieno matkailumaa Suomi onkaan. Ne keskittyvät synteettisen musiikin helmiin vuodesta 1976 aina vuoteen 1992 asti. En usko matkustusrajoitusten päätyttyä yhdenkään näistä ihmisistä vaihtaneen perinteistä ulkomaanmatkaansa viikonloppulomaan Punkaharjulla, mutta ehkä kannattaisi. Eksotiikkaa löytyy Suomestakin yhden elämän tarpeisiin, ja ylikin. Samaan hengenvetoon pystyi valittamaan, miten suomalainen ruokakulttuuri on ABCpaskaa, mutta onneksi Helsingin Harju 8:sta saa kym pillä keskinkertaista pastaa. Esimerkiksi Etelä-Amerikkaan sijoittuva Kari Vepsän Eldorado, jossa myyttinen kultainen kaupunki kääntyy vepsämäiseksi kapitalismikritiikiksi, kun todellinen Eldorado löytyy tietenkin jokaiselta sydämestä. Erityisen koskettavia hetkiä kotimaisessa iskelmässä ovat ne kappaleet, jotka kurottavat aiheillaan Suomen rajojen ulkopuolelle, kuvitellen jotain eksoottista, mutta kotimaisella estetiikalla. Uranus coveroi Otis Reddingiä ja Stevie Wonderia, mutta taltioi myös omaa erikoista diskojytäänsä. Yhdellä tämän vuoden levynmetsästysreissuista poimin Etanatyhtyeen raflaavan suomalaisittain nimetyn singlen Rakkaus ja kunnon känni. Näitä ei ole voinut löytää vain ikkunasta ulos katsomalla. Aiemmin sarjassa on julkaistu kokoelmat Satan In Love, Dance For Your Life, Cold War On The Rocks, ja nyt arkistosarja sinetöitiin Black Hole -kokoelmalla. Toimittaja-dj Mikko Mattlar on koonnut neljän levyn verran kotimaisen musiikin eksotiikkaa. Levyn lyriikka on avoimen homoseksuaalista, mikä ei ole tänä päivänä lainkaan oudoksuttavaa, mutta olisi tuolloin ollut. Jos näitä ihmisiä oikeasti kiinnostaisi Suomen sisällä matkailu ja suomalainen kulttuuri, he olisivat luultavasti tutustuneet niihin jo aiemmin. Tamperelaisen Kummituksen ainoaksi jäänyttä Kahdet kasvot -levyä vuodelta 1976 on odotettu uudelleen julkaistavaksi todella pitkään. Kainkäärmeenpojan aikoinaan julkaisematta jäänyt albumi vuodelta 1984 sai virallisen julkaisunsa viimein taustatarinoineen. Kulunut vuosi toi monta unohdettua kotimaista musiikkihelmeä helpommin saataville. Ihmiset ajoivat autonsa Yyteriin ja ottivat kuvan auringonlaskusta ja kirjoittivat: Suomihan on täynnä hienoja kohteita, kun osaa vain katsoa oikeisiin paikkoihin, miten en olekaan tajunnut aiemmin. Mukana on sellaisiakin arkistolöytöjä, joita ei ole koskaan virallisesti julkaistu. Alwari Tuohitorven ja Matthewsin raunioista syntynyt bändi soitti omintakeista kauhuaiheista jytää. Punkin räävitön diy-asenne sekä runoon ja spoken wordiin kallellaan oleva lyriikka yhdistyy levyllä konemusiikkiin. Sarja tuli tänä syksynä päätökseen. Tänä syksynä ilmestynyt uudelleenjulkaisu on laadukkaasti toteutettu, ja musiikki on hyvin outoa ja kiehtovaa. Suomessa on ollut hyvin vireä omakustannemusiikin ja pienyhtiöiden kenttä. Bändin omien sanojen mukaan he yrittivät matkia Pink Floydia, mutta aika kaukana ollaan. Tekijöiden mukaan levy-yhtiö kieltäytyi julkaisemasta levyä aikanaan sen sisällön vuoksi. ”Pienten paikkakuntien kirpputorien nurkissa voi lojua vielä kaikenlaisia löytämättömiä helmiä.”. Oma suosikkini levyltä on Pluto, jossa luetellaan eri asioita kokaii nista isoäitiin ja lihakirveeseen. En enää ikinä lähde ulkomaille, niin saastuttavaa se lentäminen, Suomi on parempi kuin Thaimaa! On tietysti hienoa, jos joku oikeasti löysi Suomen uudelleen tai jopa ensimmäistä kertaa, mutta hehkutusten vaikutelma oli pitkälti teennäinen
Tuulikello liittyy ennen muuta buddhalaiseen perinteeseen, ja sen on uskottu houkuttelevan hyviä henkiä. Nuoruuteni rovaniemeläisessä lähiössä niitä oli omakotitalojen pihoilla paljon. Tällöin kertoja siirtyy ajallisesta ajasta ”oikeaan aikaan”, ja ajatuksessa kieltämättä on jotain buddhalaissävyis täkin. Joka tapauksessa se on hyvin kyyninen toteamus maailmasta. Lapinrinteellä sai iltaisin ja öisin kulkea aika lailla rauhassa, ja noihin mietiskelyn ja maailmanluomisen hetkiin teini-ikäisenä yhdistän tuulikellon helinän. Peiton reunat ovat maailman ääret, mutta maailma on silti suuri ja jännittävä: kaikki kokematta, kaikki näkemättä, magiaa jäljellä. Mutta sen suosion salaisuus nimenomaan ei selity pelkästään usvaisella romantiikalla, vaan musiikki on toisella jalalla vankasti kiinni todellisuudessa. A1-luokan Kaija Koo -aforismi, vaikkei ehkä kestäisikään tarkan kustannustoimittajan luentaa. Kokemus on pienen lapsen, mutta muutettavat muuttaen sama kuin minulla teininä. Tämä on vaikeiden vuosien lohtumusiikkia, jolla on vähintään assosiatiivinen yhteys myös 90-luvulla kultakauttaan eläneeseen new age -kulttuuriin ja sen musiikillisiinkin ilmenemismuotoihin. Nimenomaan Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Tähtitaivas on ehkä maalattu karaokebaarin kattoon, mutta on kuitenkin tähtitaivas.”. Sen vastakohtana kertojan aikuistuessa maailma paradoksaalisesti kutistuu, ja hänen suhdettaan tähän prosessiin leimaakin yllättävän syvä pessimismi: ”Menin moneen näytelmään / muttei niistä rooleista minulle istunut yksikään.” ”Maailmassa paha saa aina palkkansa / ja moni palkalla pärjäilee”, kuten kappaleen klassisessa säeparissa todetaan. Biisissä tuulikello edustaa lapsuuden turvaa, mutta myös taikaa. Tuulikello-menestysalbumin nimikappale on merkitty heidän yhteiseksi tekstikseen, Impiö sen on säveltänyt kuten muutkin Koon tuolloiset hitit. ”T uulikello on ulos ripustettu idiofoni, joka pitää helisevää ääntä liikkuessaan tuulen voimasta”, kertoo Wikipedia. Tuulikello-biisiä johdattava muovisen kuuloinen kitarariffi on korvamatoelementti, mutta sopii tarkemmin ajatellen hyvin siihen, mitä tekstillä koetetaan sanoa. Kertoja muistelee peiton alla iltaisin koettuja hetkiä, joita sen hiljainen soitto säestää. Ehkä vuonna 1965 Torniossa syntyneellä Markku Impiöllä, Kaija Koon entisellä puolisolla ja laulun tekijäkumppanilla, on samanlainen kokemus. Samoin biisien musiikillinen muoto hahmottuu jossain siellä iskelmän, poprockin ja Mike Oldfieldin välimaastossa, jossa tähtitaivas on ehkä maalattu karaokebaarin kattoon, mutta on kuitenkin tähtitaivas. On kliseistä, mutta epäilemättä oikeaankin osuvaa rinnastaa Kaija Koon läpimurtoja kultakausi Suomea samaan aikaan riepotelleeseen lamaan. Tuulikellon hiljainen helinä on mahtikäsky, joka johdattaa tarpeelli selle matkalle nihkeästä ajallisesta euforiseen ajattomaan. Se voi olla tarkka kuvaus mistä tahansa seesteisestä hetkestä, oli kyse sitten luovasta inspiraatiosta tai yhdessäolosta rakkaan kanssa. Tällaisten rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeä osa Kaija Koon parhaan tuotannon pysyvää vetovoimaa. Koo ja Impiö löysivät parhaissa teoksissaan täsmälleen oikean tasapainon korkealentoisuuden ja maanläheisyyden välillä: siellä on pseudofilosofian seassa aina jokin rehellisen rempseä fraasi, joka maistuu aikuisen ihmisen suoralta puheelta. Siinä oli jotain toismaailmallista, vaikka noille pystykorvien kansoittamille pihoille sijoitettuna se tavallaan banalisoitui. Tuulikellon helinän jäljitteleminen olisi ollut vain kerrosta kerroksen päälle ja banalisoinut keitosta asteen verran liikaa. Voi kai sellainen olla helsinkiläisessä lähiössä varttuneella Kaija Koollakin. 18 SOUNDI SOUNDI PB Kaija Koo: Tuulikello (1995) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Hiljainen helinä vie ajallisesta ajattomaan aikuisten maailmasta, sillä tuulikellon helistessä, vaikka sitten vain vertauskuvallisesti, on edelleen mahdollista palata lapsuuden taikamaailmaan ja olla ”hetkisen ajasta irrallaan”. Joka tapauksessa minun on aina ollut helppo päästä siihen tunnetilaan, jota Kaija Koon Tuulikello tuntuu tavoittelevan. Jotain ajatuksesta on ehkä kulkeutunut rovaniemeläiselle omakotialueellekin
– Kaakon toteemi äänitettiin rumpali Jusan studiossa pieteetillä eikä studiopäiviä laskettu. Mauri Kymäläisen huoneesta kuului Agit Prop ja Vysotski. Okkultistista tenhoa ja mystiikkaa. Pitkän linjan ammattimuusikko oli vuosia Kari Tapion bändissä, armoitettu jazzmies. – Kaakko merkitsee lapsuuden ja nuoruuden huudeja, syvemmin karjalaisuutta. Valitut biisit saivat muotonsa treenikämpällä, sitten siirryttiin studioon. Kuuntelin Kino Helon takaseinän tuuletusaukosta, likat kirkui, rumpali veti tyt-ty-rytyttyt virveliin. Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > P elle Miljoonalla on takanaan yli 40 albumia, yli 10 kokoelmalevyä, yli 12 eri bändiä ja yli 20 kirjaa. Mahtava uusi tuttavuus. Joskus sydäsin kynttilöitä ja suitsukkeen ja pistin intialaisen Gayatri-mantran levariin. LEVY, JOKA SAI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN HERÄÄMÄÄN Pekka Streng & Tasavallan Presidentti Magneettimiehen kuolema – Sopi oivallisesti Blavatskyn Salainen oppi -kirjan soundtrackiksi. Kotimatkalla kapverdeläinen Cesária Évora maadotti ihanasti hybriksestä. – Juuri nyt teen lähtöä Fugesta. – Yhteydet Haminan muusikkofrendeihin ovat pysyneet läpi vuosikymmenten, Pelle toteaa. Pelle ei ole vuosiin tehnyt ”fuck you” -punkia, joten tekstien muistot ja nykyhuolet on sovitettu monipuoliseen soundiin ja soitantaan vanhojen kaverien kanssa. – Basisti Timo Hylen kanssa käytiin kansakoulu, oltiin samalla luokalla lukiossakin. Olin tuolla keikalla ja hiffasin kaksi asiaa: 1. MUSA, JOKA KAIKUI LINNUNLAULUN KOMMUUNISSA The Clash Sandinista – Mun huoneessa soi The Clash, Brucen River ja Misa Criolla. Rumpali voi olla laulusolisti. Vanhempani olivat evakoita Viipurissa, faija haavoittui sodassa, eikä puhunut koko jamboreesta koskaan. Kitaristi Harri Tynin kanssa soitettiin Hurriganesia, Creamia ja Hendrixiä autotallibändissä. K u v a: Te ij a V ar is. Joskus Rubberduck työnsi toosaan Popol Vuhia, tai jotain atonaalista kilometrivääntöö. 2. Väsäsin koronaaikana kotistudiossa Lapinjärvellä demoja, jotka lähetin Harrille ja Jusalle. Sinä iltana myin sieluni paholaiselle. LEVY, JOKA KYTKEYTYY MUUSIKOKSI JA LAULAJAKSI RYHTYMISEEN LAULUNTEKIJÄ, JOTA ARVOSTAN ERITYISESTI SANOITTAJANA Woody Guthrie Bound For Glory – Kolme sointua ja totuus, sekä ”I steal from everybody, even from myself!” KUUNTELUSSA KAAKON TOTEEMIA VALMISTELLESSA Johnny Cash American IV: The Man Comes Around – Matkalla studioon Haminaan kuuntelin autossa Johnny Cashin American Recordings -kiekkoja. Se oli ilmaista. Juuri Ellan raikasta laulusoundia biisit treenatessa kaipasivat. Blavatsky jäi kesken, Magneettimies kului puhki. 20 SOUNDI Hurriganes Rock And Roll All Night Long – Osa matskusta on äänitetty Haminan Työväentalossa. Myös uus romaani Veriveljet ilmestyy. Evakoiden jälkikasvua on muitakin bändissä. Erilaisia, pakottomia lauluja, hyvällä tatsilla soitettuna. Pelle Miljoona LEVY, JOKA TUO MUISTOJA HAMINAN VARHAISVUOSISTA PARHAITEN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI Bob Dylan Highway 61 Revisited – Ylittämätön 60-luvun statementti. Nasta rämpyttää, kun oli loistava äänentoisto. Tein pari trubakeikkaa Pizza Pekkarisen Kukko-ravintolassa. Tarina suomalaisen ja valkovenäläisen muusikon ystävyydestä. Hyvä vastaanotto. Sisältää maailman ekan räpin: Subterranean Homesick Blues. Mä kolasin kannuja ja lauloin. Haminalainen Jussi Waltameri taiteili kannet, animaation Elossa ja läsnä -biisiin ja bändin taustakankaan. Nykyinen Pelle Miljoona Band skulaa rennosti sekä tutun maailmantuskan että uuden musiikillisen innoituksen voimalla. – Kosminen keiju -levylläni (2018) soitti Ella Tepponen, nuori ja lahjakas pianisti-laulaja. YHDESSÄ DIGGAILTU 1979-KOKOONPANON KESKEN Ijahman Are We A Warrior – Keikkabussissa soi roots-reggae, Israelites, Ijahman, Wailers, Toots & Maytals. Ei rahaa kolmen markan lippuun. Sekä parhaan lainin: ”Don’t follow leaders, watch the parking meters.” Renegades Cadillac – Karkasin himasta keikalle. Ei kannata jorata niin hulluna et tulee aivotärähdys. Samoin selvisi, että tulossa on genrevapaata matskua, mielenkiintoinen albumi. Harri ja Jusa tuottivat, mä venasin himassa puhelua, että sai tulla laulamaan. Porukkaan liittyi myös kiipparisti Jari Vähämäki. Kevätpuolella tehdään toivottavasti joitain keikkoja, konserttisaleja. Huh huh! Hirvee hedari, vaikka en ollut dokannut mitään. Kaakon toteemi -albumissa on yllättävän kepeä rautalanka-popin klangi
Saatavilla hyvinvarustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! Schecter PT Van Nuys | Schecter C-6 PRO CB | Schecter Reaper-7 Multiscale | Schecter Omen Elite-6 FR | Schecter C-6 PRO CB. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Kovassa nousussa oleva Schecter-kitarat ovat helpposoittoisia ja luotettavia
”En vielä. Synnyin muuten 7.7.1977, mutta en sentään ollut vanhempieni seitsemäs poika!. Olemme ”Suomalaiset ovat helvetin outoja, mutta niin olemme mekin!” AÐALBJÖRN ”ADDI” TRYGGVASON: vain puolen tunnin ajomatkan pääs sä Reykjavikin pääkadusta, mutta yh tä hyvin voisimme seisoa kuun pin nalla. P uita ei näy missään, ja laava kentät peittävät maan. Tässä on ihan liikaa sula teltavaa”, sanon hiljaa. Mai sema on kuin toiselta pla neetalta. Islantilaisbändin omalaatuinen musiikillinen aarrearkku ei tunne juurikaan rajoja, mutta siitä huolimatta Tryggvasonilla on tänä päivänä kaksi muutakin levyttävää yhtyettä. Kävin syntymässä siellä, mutta ensimmäiset kymmenen vuot ta asuin Ísafjörðurissa. Addi Tryggvason, oletko paljas jalkainen reykjavikiläinen. Nyt ymmärrän jo vähän pa remmin. On kevät 2014, ja olen lentänyt Islantiin tapaa maan maan metalli ylpeyttä Sólsta firia. ”Alatko jo ymmärtää, mistä Islan nissa ja Sólstafirissa on kysymys”, kysyy Addi. 22 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Laulaja-kitaristi Aðalbjörn ”Addi” Tryggvason on kipparoinut Sólstafiria pian kolmen vuosikymmenen ajan. – En. Seuraavana päivänä yhtyeen jäse net näyttävät suomalaisvieraalle pai kallisia nähtävyyksiä ja maisemia. Mies paiskaa terävästi kättä, ja toivottaa samalla tervetulleeksi saarivaltakuntaan. Niistä hetkistä on pian yhdeksän vuotta. Kiirettä siis pitää, sillä hänellä on myös pieni lapsi, uudehko työ radioasemalla ja kiertueitakin pukkaa. Ei mene kuin tun ti, ja olemme jo yhtyeen viihtyisällä treenikämpällä kaupungin laitamilla. Yhtyeen kitaristilaulaja Aðalbjörn ”Addi” Tryggvason on vastassa lento kentällä. Kun kiipeämme taas yhdelle vuo relle ottamaan kuvia, kykenen enää vain puistelemaan päätäni. Seinällä komeilee iso Suomen lippu, sillä Sólstafir rakastaa Suomea. Se sijaitsee Is lannin luoteiskulmassa, lähes viiden sadan ajokilometrin päässä pääkau pungista
SOUNDI 23
Ajoitus oli mainio, sillä 90-luvun alussa ilmestyi iso määrä kiehtovia ja uniikkeja black metal -levyjä. Olin 10-vuotias, ja Reykjavikissä riitti tekemistä aivan eri malliin. Vuosi taisi olla 1990, kun perustin parin kaverin kanssa ensimmäisen death metal -yhtyeen. Ketään ei näkynyt missään. Oli pilkkopimeää ja pakkasta oli parikymmen”Nappasin mukaan yhden matkalaukun, kitaran ja ghetto blasterin. – Osloon oli viitisenkymmentä kilometriä, ja aloin käydä siellä joka viikonloppu. Kun sitten saimme Í Norðri -debyyttidemon (1995) valmiiksi, se oli valtava juttu. En tietenkään tiennyt, että bändi ei soita enää teknistä death metalia vaan tyyliksi on vaihtunut kylmä ja rujo black metal. Totta kai kummastelin sen erikoista kansikuvaa, mutta se oli kuitenkin Darkthronen albumi, ja ostin sen viimeisillä rahoillani. – Muistan edelleen elävästi, kun saavuin Oslon lentokentälle. Twisted Mass Of Burnt Decay oli minun Hey Judeni. – Ísafjörðurin piirit olivat pienet. Seikkailu sai luvan alkaa.” tä. Kun sitten koitti tammikuu 1997, nappasin mukaan yhden matkalaukun, kitaran ja ghettoblasterin. Ei mennyt kauan, kun saitte levy tyssopimuksen saksalaiselta pikkulafka Ars Metallilta. Etenkin black metalin kolahtaminen johti aikoinaan myös Sólstafirin syntyyn. Nyt halusin soittaa esimerkiksi Burzumista ja In The Woodsista inspiroitunutta kamaa, mutta muiden soittajien löytäminen oli todella hankalaa, sillä black metal oli äärimmäisen pieni juttu Islannissa. Oliko kitara ensimmäinen instrumenttisi. No, aikani harhailtuani pelastuin, sillä löysin koulun ja opiskelija-asuntolan. Sain sen äänitettyä c-kasetille, mutta teoksen salat alkoivat aueta toden teolla, kun varastin kaupasta levyn cd-version. – Ehkä puoli vuotta myöhemmin näin A Blaze In The Northern Skyn kaupan alennuskorissa. Olisin yhtä hyvin voinut nähdä Jim Morrisonin tai John Lennonin. Tuntui kuin olisimme tehneet Back In Blackin! No, palasimme maan pinnalle pian, sillä melkein kaikki vihasivat demoa. Olin hetken aika kauhuissani, että tännekö minä nyt jäädyn. Kuuntelin levyä kasetilta, ja selailin samalla cd:n kansivihkoa. Seikkailu sai luvan alkaa. – Darkthronen Soulside Journey oli mahtava levy. Kun asut vuonojen ja vuorien keskellä, se on sinun maailmasi. En yksinkertaisesti voinut ymmärtää, että Fenriz hengittää samaa ilmaa minun kanssani. Death metalista tulikin pian ehdoton ykkösjuttu, ja vaikka rakastinkin Bolt Throweria, Deicideä, Morbid Angelia, Entombedia ja kumppaneita, niin Autopsy oli silti suurin suosikkini. Opiskelu ei sinänsä kiinnostanut, mutta maa oli täynnä loistavia bändejä, joten Norjan-ekskursio tuntui loistavalta idealta. Metallipubi Elm Street tuli tutuksi, ja Darkthronen Fenriz oli paikan vakioasiakas. Jokin oli muuttunut, sillä ymmär sin levyn tylyn kauneuden. – Olen edelleen yllättynyt, että Sólstafiria ei kuopattu jo silloin, sillä albumin tekeminen oli aivan kauÍsafjörðurin maisemat ovat kuin siitä kuuluisasta postikortista. Sitten eräänä päivänä kaupasta löytyi Darkthronen uusi julkaisu A Blaze In The Northern Sky. Cd oli Addi Tryggvasonin elämä oli lapsena pitkälti samanlaista kuin muillakin ikäisillään, kunnes metallimusiikki otti nuoren miehen pauloihinsa. Hypätään tuosta aasinsillalle: muutit Norjaan jo parikymppisenä. Perheenne muutti vuonna 1987. Vasta vuosia myöhemmin, kun näin muitakin maita, ymmärsin Islannin erikoislaatuisuuden toden teolla. K u v at : A d d i Tr y gg v as o n in ko ti al b u m i. Ja arvaapa mitä. Arvosteluista puheen ollen: kun kakkosdemo Til Valhallar (1997) ilmestyi, suomalainen Isten-lehti kehui sitä, ja se tuntui älyttömän siistiltä. – Äitini oli opiskellut maassa 70-luvulla, ja hän kehui maan koulusysteemiä. Kun sitten pistin levyn soimaan, olin järkyttynyt. Innostuin esimerkiksi rullalautailusta, ja myös musiikki alkoi viehättää toden teolla. Sain onneksi palautettua sen kauppaan, ja sain rahatkin takaisin. – Meillä ei ollut mitään tavoitteita. Emme osanneet soittaa, mutta bändinhän voi silti perustaa. – Vähän myöhemmin koulussa järjestettiin ”nuorisolotto”, ja voitin pienen summan rahaa. Kesällä melkein kaikki pojat pelasivat jalkapalloa, mutta se ei ollut minua varten. Marssin kauppaan, ja ostin puolivahingossa Deathin Scream Bloody Gore -cd:n. Niin, laulajan ja kitaristin hommat kaatuivat minun päälleni, vaikka en ollut hyvä kummassakaan. Se ei toki ole Islannissa kovin harvi naista. Kun Entombed julkaisi mahtavan Wolverine Bluesin vuonna 1993, aloimme soittaa samantyylistä kamaa, ja siinä vaiheessa vaihdoin rumpuihin. – Sólstafirin perustukset luotiin talvella 1995. – Täkäläiset luonnon ihmeet ovat uskomattomia, mutta kaikkeen tottuu. 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu niin edullinen, että päätin antaa sille uuden mahdollisuuden. Minun instrumenttini oli tuolloin basso. – Metallican Ride The Lightning oli eräs kovimmista pommeista. Í Blóði Og Anda debyyttilevyn nauhoitukset alkoivat vuonna 1999. Hiihtämisestä sen sijaan pidin aika kovasti. Hyppäsin Hønefossiin menevään bussin, ja jäin pois päätepysäkillä. Ensin tulivat AC/DC ja Guns N’ Roses, sitten tanakampi kama. Olin aivan haltioissani. Samael, Rotting Christ ja kumppanit tekivät kovaa jälkeä, mutta Norja oli tietenkin ehdoton ykkösmaa. – Jälkikäteen on helppo sanoa, että juuri oikeaan aikaan. Näistä ajoista on nyt 27 vuotta, ja olen edelleen samalla polulla. Burzum, Immortal ja muut iskivät päin näköä. Kun näin hänet siellä ensimmäisen kerran pelaamassa flipperiä, en ollut uskoa silmiäni. Saimme kuitenkin trion kasaan, ja rumpaliksi tuli Guðmundur ”Gummi” Óli Pálmason ja basistiksi Halldór Einarsson. Piirit olivat niin minimaaliset, että esimerkiksi keikoista ei kannattanut edes haaveilla. Miten innostuit black metalista. Aloin uskoa bändiin ihan uudella tavalla yhden ainoan arvion takia. Mitä helvetin paskaa tämä on. – Ei. Toivon mukaan olen oppinut edes jotain. Ensimmäinen oma vinyylini oli Michael Jacksonin Thriller, mutta raskaampi osasto vei pian mennessään. Jos death metal vienyt aiemmin mennessään, nyt oli blackin vuoro. Itse cd:tä ei paketista tosin löytynyt, mutta se ei haitannut
Typeryyksien lauko minen meni sen verran pitkälle, että koneen kapteeni päätti kutsua polii sit lentokentän tuloportille. Í Blóði Og Anda ilmestyi kauppoihin lopulta vuonna 2002. Jo Köld-albumi (2009) oli kova suoritus, mutta sen seuraajasta Svartir Sandarista (2011) muodostui Sólstafirin soundin kivijalka. Enpä varsinaisesti! Palataan musiikin äärelle. Niin, on han se todellakin hirveää, kun et pakkomielteisesti tuhlaa kaikkia rahojasi viinaan ja huumeisiin! Kerro hieman enemmän raitistumisestasi. Menimme jatkoille jollekin moottoripyöräklubille, ja vedin vii naa ja amfetamiinia seuraavaan aa mupäivään asti. Kun minulle vielä maistui, muistan säälineeni esimerkiksi absolutisteja. Kun sitten nousin lavalle, olin ”Kun menin käymään Sigur Rósin Jón Þór Birgissonin uuden vuoden bileissä, törmäsin ensimmäisenä U2:n Bonoon.” tietenkin aivan kamoissa. Myöhem min illalla päädyin tekemään typeriä juttuja erään naisen kanssa baarin vessassa. Keikka tapahtui Köö penhaminassa, ja paikalle tuli Spine farmin alamerkkiä Spikefarmia tuol loin pyörittänyt Sami Tenetz. Peli oli kuitenkin jo menetetty, ja hän lähti. – Kiinnostuneita ei juuri näkynyt. SOUNDI 25 heaa. Vielä 2009 Guðmundur ”Gummi” Óli Pálmason ja Addi mahtuivat samaan bändiin. Kun takana oli vuoden verran selväpäi syyttä, tajusin löytäneeni uuden elä mäntavan. – Pian pääsimme esiintymään myös Suomeen, ja se oli tietenkin melkoinen reissu. Sitten nostin panoksia, ja lupasin lopettaa ryyp päämisen ja sekoilemisen. – Samaan aikaan olimme aloitta massa Óttaalbumin (2014) nauhoi tuksia, ja muutin studion tiloihin joulu ja tammikuun ajaksi. Suomalaiset ovat hyväl lä tavalla helvetin outoja, mutta niin olemme mekin – ja juuri siksi me pi dämme toisistamme! Tuohon aikaan ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että Sólstafir-ryhmälle maistuvat niin alkoholi kuin muutkin nautintoaineet. Vaikuttikohan asiaan yh tään se, että Gummi hajotti lainaset tinsä keikan päätteeksi. Keikka oli sen verran mieleenpainuva, että hän päätyi kiinnittämään meidät Spikelle. Menin paikalle hyvissä ajoin, ja aloin tin tata takahuoneessa viskiä ja kokaii nia. Kävi esimerkiksi niin, että levyn en sipainosta kuljettanut rekka joutui kolariin, ja cd:t levisivät jonnekin saksalaiselle moottoritielle. Jälkikäteen voi sanoa, että reissun alku hieman hä mäsi, sillä mehän rakastuimme Suo meen jo tämän ensimmäisen vierai lun aikana. K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ír is D ö gg E in ar sd ó tt ir. Että tuo kaveri ei juo koskaan, miten tylsää hänen elämänsä onkaan. Pankki ei varsinaisesti räjähtänyt. Olisihan se ollut aikamoinen sisääntulo uu teen maahan, jos meidät olisi viety saman tien putkaan, mutta niin pit källe ei kuitenkaan menty. Siitä oli perkeleen kiva lähteä lentokentälle... – Vierailin Skálmöldin keikalla Harpakonserttitalossa Reykjavikis sä marraskuun lopulla 2013. Kuutta vuotta myöhemmin Sólstafirrumpali erotettiin bändistä riitojen saattelemana. – Viimeiseksi jäänyt humalainen Suomenreissu oli ihan kuvaava. Sinä päätit kuitenkin lopettaa nämä touhut jo kauan sitten. Sama linja jatkui myöhemminkin. Kaikenlaisten vastoinkäy misten takia pääsimme studioon to della harvakseltaan, ja lopulta levy valmistui kesällä 2000 – puolisen toista vuotta ekan nauhoituspäivän jälkeen. Mutta sitten jo takin kummallista tapahtui, ja saim me sovittua ensimmäisen esiintymi sen ulkomaille. Niin to siaan, kaipaanko tällaisia juttuja. Homma oli kaikin puolin aikamois ta kitkuttelua, ja olimme jossain vai heessa lyömässä viimeistä lappua Sólstafirin luukulle. Joku sitten tunsi jonkun, ja tarina kulkeutui tyttöystäväni korviin jo seuraavana päivänä. Mukanamme ol lut teknikko oli jo lentokoneessa hel vetinmoisessa kännissä, ja hän alkoi sitten heitellä mauttomia komment teja stuerteille. Spinal Tap hetkistä ei ollut puutetta sen jälkeenkään... Kiis tin kaiken krapulaisin silmin, mutta hän ei uskonut minua. Nykyisessä kokoonpanossa meno on ollut maltillisempaa. Onnis tuimme nimittäin puhumaan itsem me ulos tilanteesta. Mitä silloin tapahtui bändin näkökulmasta. Vaikka olisin voinut ryypätä, pysyttelin koko session ajan kuivin suin. En enää halunnut palata siihen harhaiseen ja rahat nielevään todellisuuteen, jossa joudun valeh telemaan läheisilleni, kärsimään mielenterveysongelmista ja niin edelleen. – Vuoden 2023 loppupuolella tu lee kuluneeksi kymmenen vuotta edellisestä drinkistä. – Lafkalle kävi huonosti, mutta onneksi Í Blóði Og Andan ensimmäi nen cdpainos ehdittiin prässätä en nen konkurssia. Teimme muutaman keikan rundin syksyllä 2013, ja kierros päättyi Hel sinkiin. Ja niin edelleen. Homma alkoi osuvasti, sillä Gummi ajautui kännissä tappeluun ensimmäisen studiopäivän jälkeen, ja hänen kätensä meni soittokelvot tomaksi
Menimme harjoituskämpälle hyvissä ajoin, soitimme kuusi tai seitsemän tuntia, ja jatkoimme työskentelyä taas seuraavana aamuna. Siis ihan vieressä. Treenasimme ja kirjoitimme Svartir Sandarin biisejä monen kuukauden ajan todella säntillisesti. Emme ole ikinä juhlineet mitään virstanpylväitä, mutta ehkä 2025 tekee poikkeuksen. – Suurin ongelma on löytää yhteistä aikaa. Tien päälle lähteminen on mahtavaa, mutta kolikolla on tosiaan nyt se toinenkin puoli: tulen ikävöimään tytärtäni todella kovasti. No, en pidä muovisesta joulukuusesta, sillä kyseessä ei ole aito asia. Kun me neljä (nykyään myös rumpali Hallgrímur J. Onko seuraava jo työn alla. On hieno tunne, kun ihminen löytää 45-vuotiaana itsestään aivan uusia puolia. Gummi julkaisi myöhemmin katkeran selonteon, jossa hän kritisoi erityisesti sinua. – Taas kerran polku vie kohti sateenkaaren päätä, josta löytyy Darkthronen, Autopsyn, Fields Of The Nephilimin, Smashing Pumpkinsin, Duran Duranin, Nick Caven ja Pink Floydin inspiroima Sólstafiraarre. Se ei muutu miksikään, se vain nököttää tylsänä vuodesta toiseen. Olemme nykyään kuin vanha kone, joka yskii käynnistyessään, mutta kunhan masiina alkaa hyrrätä, se toimii sitten sitäkin varmemmin. Miltä uudet kappaleet vaikuttavat tällä hetkellä. – Tällä hetkellä aavistelen, että seuraava levy tulee olemaan kolmea edellistä raskaampi. Vanhat fanit saavat huutaa black metal -juurien perään, mutta aivan turhaan. Päätöksen tekeminen oli todella vaikeaa, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Omalta kohdaltani voin sanoa, että onnistuin nousemaan laulajana ihan uudelle tasolle. – Taisi olla vuosi 2018, kun kasasin pienen kotistudion isäni automutta sitten avasin suuni: ”Eikö tämä ole sinustakin ihan vitun erikoinen tilanne?” Gummi mumisi jotakin epäselvää, ja käveli pois. – Hänellä on asiasta oma näkemyksensä, mutta niin on minullakin. – Mahtavalta. – Aloitimme uusien kappaleiden kirjoittamisen ja treenaamisen syyskuussa. Kolmesti. Oletko törmännyt häneen viime vuosina. Yhtyeen alkuperäinen rumpali Gummi sai lähteä 2015. Pandemian ansiota tai ei, mutta olet viime aikoina julkaissut musiikkia myös kahden uuden kokoonpanon nimissä. Miten tätä nyt kuvailisi... Me olemme mahdollisimman kaukana tästä muovikuusesta, sillä Sólstafir vaeltaa monimuotoisessa, alati muuttuvassa ikimetsässä. Vanha ja raskaampi suola tuntuu nyt janottavan, mutta toki vain tiettyyn rajaan asti. Ehkä eksymme, ehkä emme. Jossakin vaiheessa tajusin sen, että Sólstafirin ura ei tule jatkumaan pitkään, jos Gummi pysyy mukana. Se on ainoa kerta, kun olemme puhuneet kasvokkain vuoden 2015 jälkeen. Emme ole varsinkaan studio-olosuhteissa olleet kovin metallinen bändi menneen vuosikymmenen aikana, sillä kaikenlaiset kokeilut ovat olleet hallitsevammassa roolissa. Miltä isyys on tuntunut. Tulin sitten suihkusta ja menin pukeutumaan... Niitä tuli. Satoja tyhjiä kaappeja. Tosin lakimiesten välityksellä kommunikointia on sitten ollut sitäkin enemmän... Aloitetaan yhtyeestä Bastarður, joka luottaa ehtaan Boss Heavy Metal-2 -soundiin. Voisimme toki lähettää ideoita netin välityksellä, mutta tämän bändin taika ei synny niin. > Soundi-haastattelu – Aloimme suhtautua hommaan vakavammin. – Yhden kerran. Sólstafirin edellinen studioalbumi Endless Twilight Of Codependent Love ilmestyi vuonna 2020. Hallgrímsson) menemme treenikämpälle, me lähdemme samoilemaan tällaiseen metsään. Olimme siinä puolisen minuuttia hiljaa, sitten seuraavana vuonna. Esimerkiksi minun tyttäreni on vähän yli kaksivuotias, ja perhe-elämä vie paljon aikaa. Tammikuun lopulla edessä siis siintää katkeransuloinen kokemus: viiden viikon mittainen Euroopankiertue, joka alkaa suomalaisittain ilahduttavasti Tampereenja Helsingin-esiintymisillä. Olosuhteet olivat silti usein varsin vaatimattomat, ja saatoimme joutua nukkumaan kylmällä betonilattialla jonkun itäeurooppalaisen klubin kellarissa. – Näihin aikoihin bändi alkoi herättää oikeasti kiinnostusta, ja Svartir Sandirsekä Ótta-levyjen kiertueet olivatkin melkoisia: satoja keikkoja eri puolilla maailmaa. Muuten tulee ongelmia. Toivon mukaan saamme albumin julkaistua alkuvuodesta 2024, sillä bändi viettää kolmekymppisiä K u v a: T i m o Is oa ho ”On hieno tunne, kun ihminen löytää 45-vuotiaana itsestään aivan uusia puolia.”. En ole enää villi parikymppinen vaan viittäkymppiä lähestyvä perheenisä, ja ”itsetarkoituksellinen tekorankkuus” kuulostaa karmealta ajatukselta. – Monestikohan tätä Katatonian kanssa tehtävää rundia on siirretty. Oli sekin tapaus! Menin isolle kuntosalille, eikä siellä ollut käytännössä ketään muita paikalla. Ehkä löydämme uuden polun, ehkä vaellamme tutummissa maisemissa. Kuten sanoit, sinulla on pieni tytär. Tällä hetkellä kasassa on neljä alustavaa biisiä. Kun tällaisissa oloissa rundaa pitkään, bändin yhteishengen pitää olla rautaisen hyvässä kunnossa. Tilanne oli sellainen, että minulla, basisti Svavar Austmannilla ja kitaristi Sæþór Maríus Sæþórssonilla ei ollut mitään ongelmia, kun taas Gummin kanssa asioista piti vääntää vähän väliä. Katsohan vain, Gummi saapui salille juuri samaan aikaan, ja hänen paikkansa oli minun paikkani vieressä. En tiennyt, että voin tuntea näin puhdasta ja vilpitöntä rakkautta
– Päätimme tehdä musiikkia yhdessä jo vuonna 2019. – Sama koskee myös sanoitusmaailmaa. Bändillä on nykyään myös livekokoonpano, ja olemme jo soittaneet muutaman K u v a: T i m o Is oa ho Isafjørd Bastarður Sólstafirin rinnalle on syntynyt pari muutakin yhtyettä. Ragnarilla on oma studio Norjassa, ja homma toimi kuin unelma, sillä Hjartastjakin tekemiseen kului vain reilu viikko. Sinun ja Ragnar Zolbergin yhteinen Isafjørd-yhtye on juuri julkaissut Hjartastjakdebyyttialbumin Svart Recordsin kautta. Kirjoitan Sólstafirille henkilökohtaisia ja henkisiä tekstejä, kun taas Bastarðurin kappaleet ottavat kantaa Napalm Deathin ja kumppaneiden hengessä. Haluaisin tuoda Bastarðurin ensi kesän eurooppalaisille festivaaleille. Debyyttialbumi Satan’s Loss Of Son ilmestyi syksyllä 2021. – Sólstafirin biiseihin voi laittaa hyvin monenlaisia ideoita, mutta crust punk ja death metal eivät ole siellä kovin hyvin kotonaan. Olet nimittäin aloittanut työt x977-radiokanavalla. Yksi ehdoton tavoite minulla tosin on... Kun kasassa oli nippu ralleja, nauhoitin ne rumpali Birgir Jónssonin kanssa. K u v a: R u m ar H ro d i G ei rm u n d ss o n K u v a: Á sg ei r H el gi Þ ra st ar so n. Myös Mille Petrozza olisi mieletön vierailija... Jos nimittäin saan seuraavalle albumille Autopsyn Chris Reifertin, voin kuolla onnellisena miehenä. Kun pääsin mestoille, törmäsin ensimmäisenä U2:n Bonoon. Se on kertomus eräästä erityisestä ihmisestä, ja biisin äärellä tuli vahva fiilis, että minun täytyy laulaa englanniksi. Vaikuttaa siltä, ettei Satan’s Loss Of Son jää Bastarðurin ainoaksi levyksi. – Olen kirjoittanut muutaman uuden kappaleen, mutta mitään kiireitä ei ole, sillä pari seuraavaa vuotta mennee Sólstafirin sanelemana. Iltama oli erittäin hauska, ja samalla kylvimme maahan vähän syvemmänkin yhteistyön siemeniä. – Her Fall From Gracen tarina on erilainen. Kyllä vain, aloitimme joka aamuna nollapisteestä, ja päivän päätteeksi käsissä oli uusi äänitetty laulu. Viime kuukausina äänesi on tullut islantilaisille entistäkin tutummaksi. Bastarður toimii yhteiskunnallisten aja tusten kanavana. lokakuuta 2022 Skype-haastattelu talliin. – Jos olen rehellinen, teimme Fjord Of Hopen sanoituksen hyvin nopeasti. Se oli kieltämättä hieman hämmentävää! 22. Kun aloin sanoittaa, ajattelin ”hallitus on mätä” -tekstien syntyvän käden käänteessä, mutta ei se niin helppoa lopulta ollutkaan. Olen siis todella iloinen, että voin kanavoida tällaisia tunnelmia ulos Bastarðurin kautta. Se yllättää samaan tapaan kuin viimeisimmän Sólstafir-levyn kappale Her Fall From Grace. Satan’s Loss Of Sonilla vieraili ex-Morgoth-karjuja Marc Grewe, mutta nyt nostan panoksia. Onneksi suostuin, sillä tykkään hommasta älyttömästi. Mukana on myös englanninkielinen biisi Fjord Of Hope. keikan Islannissa. Mutta hyvä se on tuollaisenaankin. Mutta niin, vuosi oli 2017 tai 2018, kun olin käymässä Ísafjörðurissa, ja Ragnar soitti eräänä iltana ”mies ja kitara” -keikan paikallisessa kuppilassa. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, senkin sanat olisi luultavasti kirjoitettu islanniksi. Aloin sitten tehdä biisejä esimerkiksi Entombedin, Disfearin, Motörheadin ja Wolfbrigaden (exWolfpack) innoittamana. Joidenkin fanien mielestä teksti on tökerö, mutta he saavat ajatella mitä haluavat. Ehkä reissaaminen on vaikuttanut minuun niin, ettei Islanti ole koskaan alkanut tuntua liian pieneltä. Olenko kertonut esimerkiksi sen tarinan, kun menin käymään Sigur Rósin Jón Þór Birgissonin uuden vuoden bileissä. Viimeinen kysymys: oletko koskaan harkinnut muuttavasi pysyvästi pois Islannista. Levyllä on kahdeksan kappaletta, ja teimme biisin per päivä. Siis puhumaan kovista bändeistä ja soittamaan hyvää musiikkia. Juuri albumin julkaissut Isa fjørd juontaa juurensa Ísafjörðurin kaupun kiin, johon sekä Addilla että muun muassa Pain Of Salva tiniossa soittaneella Ragnar Zolbergilla on perhesiteitä. Eikä siinä kaikki. Älä silti käsitä väärin: kun pääsin vauhtiin tällä uudella kirjoittamisen saralla, se tuntui todella hienolta. – Aloitetaan siitä, että myös Ragnarin perheen juuret ovat Ísafjörðurissa, joten bändin nimeä ei tarvinnut paljon miettiä... – Ei todellakaan. Jos minulla on joku taiteellinen visio, toimin aina sen mukaan. Niin, pieni maahan tämä kiistämättä on, mutta yllätyksiä tuntuu silti olevan aina tarjolla... Hän pyysi minua mukaan, ja suostuinkin pienen epäröinnin jälkeen. Ensimmäinen riffi, jonka opin soittamaan edes sinne päin, oli nimittäin Kreatorin Tormentor. – Tätä on varmasti joskus tullut mietittyä, mutta toisaalta olen matkustanut elämässäni aivan hirveästi – jo 80-luvulla kävimme usein sukuloimassa Tanskassa. – Minulta kysyttiin, haluaisinko tulla töihin radioon
Ne asemoituvat terapeuttiseksi virikeaineistoksi: inspiraatiota ruokkiviksi yllykkeiksi, jotka tuuppaavat kokonaisuuden juuri sen verran leikin puolelle, että Litku uskaltaa pysyä paljaana laulujensa äärellä.” HANNU LINKOLA, SOUNDI 9/22 1 . Itä-Hollola Installaatio: Velipuolet 15. Heavy Metal Perse: Jumalia paossa 23. Rock Siltanen Group: Rock’n’rollin voima 13. Mutta vaikka debytantin ote on pirteä, reunustavat ilmaisua myös haikeus ja hyväksytyksi tulemisen tarve.” HANNU LINKOLA, SOUNDI 1/22 4. Sin Cos Tan: Living In Fear ”Living In Fear on häpeilemätön ja älykäs levy, joka ei tunnelmoidessaankaan mene sieltä mistä aita on matalin: ei syntetisaattoreihin nojailua yrityksenä approksimoida sateisesta kadusta heijastuvia neonvaloja vaan pelkkää maaliin saakka kirkastettua popmusiikkia.” ARTTU TOLONEN, SOUNDI 9/22 7. Stoned Statues: Stoned Statues ”Popahtava kertosäe voi vaihtua lennosta rushmaiseen progeiluun tai djent-jyystöön, mutta kaikki tapahtuu sulavasti ja luontevasti. Teini-Pää: Maailma kyllä odottaa ”Teini-Pään punk-popissa soivat elinvoimainen nuoruus ja hetken hurmio. Se myös määrittyy entistä selvemmin itsenäiseksi yhtyeeksi sen sijasta, että olisi vain yksi jäsentensä monista samankaltaisista projekteista.” HANNU LINKOLA, SOUNDI 1/22 6. Stratovarius: Survive 19. Soundin kriitikot äänestivät: SUOMI TOP 25. Mara Balls: Maranormaali ilmiö 21. Antti Autio: Kaikki talot huojuu ”Sanoituksetkin ovat omaleimaisia ja erottuvat massasta. Kytäjä: Kolmos 22. Amuri: Ettei kukaan tuntisi enää pimeää ”Toisella albumillaan orkesteri soi rempseämmin ja sadunhohtoisemmin kuin kaihomielisellä esikoisellaan. Tuloksena on paras 22-Pistepirkko-levy kahteenkymmeneen vuoteen.” JONI KLING, SOUNDI 9/22 3. 22-Pistepirkko: Kind Hearts Have A Run Run ”Kind Hearts Have A Run Run onnistuu, koska se ei yritä palata mihinkään. Huora: Älä luovuta 14. J. Lasten Hautausmaa: Kevät ”Lasten Hautausmaan viides albumi on vakaata, mutta astetta valoisampaa työtä, niin kuin keväiseen äänimaisemaan sopiikin. 28 SOUNDI SOUNDI 29 KUUNTELE: www.soundi.fi/soittolistat VUODEN PARHAAT ALBUMIT 2022 2. Autio vahvistaa kolmannella albumillaan asemaansa maan kärkiluokan lauluntekijänä.” ANTTI MARTTINEN, SOUNDI 3/22 8. Hannibal & Hot Heros: Katajainen 24. Puhelinseksi: Vieraita toisillemme 25. Jukka Nousiainen & Kumpp.: Matkalla kotiin ”Neljännellä sooloalbumillaan Jukka Nousiainen tuntuu löytäneen roolinsa retrosuomirockin viisaana maalaisenona.” NIKO PELTONEN, SOUNDI 1/22 9. Lähiöbotox: Itä-metal 17. Sävellysja sovituskynän terävyydestä kertoo myös se, että biisi kuin biisi toimisi myös instrumentaalina.” VESA SILTANEN, SOUNDI 4/22 10. Erinomaisen biisisetin säestys ja soundit ovat täydellisen hallitut.” ASKO ALANEN, SOUNDI 1/22 11. Vesta: Uskon tulevaan 16. Stinako: Ghostina 12. Joni Ekman: EkMania! 20. Karjalainen: Soulavaris ”Nöyristä takamaapuroista kehkeytyy suurempia virtoja, Mississippi pauhaa mereen, Lännen-Jukka seilaa reissuiltaan takaisin Suomeen, ”Keltaisessa talossa tähtilampun alla” eräs Karjalainen keinuu keinutuolissa ja rämpyttää laulujaan.” NIKO PELTONEN, SOUNDI 3/22 5. Pambikallio: Pambikallio 18. Von Hertzen Brothers: Red Alert In The Blue Forest Litku Klemetti: Asiatonta oleskelua ”Pienieleisen etsiskelyn taustalta löytyy sekä julistusta että irrottelua – iskelmällisyyttä, viihdepuhaltimia, glam rockia – mutta räikeimmilläkin tyylikujeilla on perusteltu paikkansa
Lorna Shore: Pain Remains ”Lorna Shoren kolmas kokopitkä on niin lähellä taidemusiikkia kuin modernin metallin ilmaisu ylipäätään voi. The Hellacopters: Eyes Of Oblivion 19. Tästä on vaikea pistää paremmaksi.” MIKKO MERILINNA, SOUNDI 8/22 3. Fontaines D.C.: Skinty Fia ”Matalat kitarat, verevä rytmikaksikko ja Grian Chattenin omintakeinen puheen ja laulun fuusio antavat paikoitellen aiheen epäillä Fontaines D.C.:n olevan puuttuva lenkki Joy Divisionin ja The Fallin väliltä.” PERTTI OJALA, SOUNDI 6/22 8. Taylor Swift: Midnights 17. Ghost: Impera ”Useampiakin levyn melodioita tuli pyöriteltyä mielessä yösydännä ihan tahdonvastaisesti. First Aid Kit: Palomino 20. Dry Cleaning: Stumpwork 15. Wet Leg: Wet Leg ”Tekijöiden tarkoituksellisesti liioittelemasta amatöörimäisyydestä ja kappaleiden twee pop -tyylilajista huolimatta soitto pelaa virheittä. Kendrick Lamar: Mr. Sueden aikalaisista ja verrokeista kukaan ei enää tee näin vireää musiikkia.” NIKO PELTONEN, SOUNDI 8/22 1 . Dungen: En är för mycket och tusen aldrig nog 16. Arcade Fire: WE 13. Jotakin on siis tehty erittäin oikein, jälleen kerran.” KIMMO K. ÄÄNESTÄ! katso ohjeet sivulta 82 ULKOMAAT TOP 25. Angel Olsen: Big Time 25. Autofiction on äärimmäisen hyvin voivan bändin viimeisin voimannäyte. Pain Remains nostaa Lorna Shoren äärimetallin huipulle. Weyes Blood: And In The Darkness, Hearts Aglow ”Uhkeasti soivassa maailmassa on kaikki 1970luvun alun parhaan laulaja-lauluntekijämusiikin ja aikuispopin hyveet ja samalla siitä on suora yhteys oman aikamme todellisuuteen.” PEKKA LAINE, SOUNDI 10/22 6. Vieux Farka Touré & Khruangbin: Ali ”Musiikin ajaton arvokkuus ja syvä spirituaalisuus hypnotisoivat kuulijan lempeästi ja vaivuttavat akkuja lataavaan transsiin.” JUSSI NIEMI, SOUNDI 9/22 7. Calexico: El Mirador ”Traditionaaliset latinosoundit mariachi, conjunto, cumbia ja tejano saavat vaikutteita Calexicon aiemman tuotannon kantrista, jazzista ja post rockista. Jack White: Fear Of The Dawn 24. Father John Misty: Chloe & The Next 20th Century 23. Albumi painottaa muistoja ja nostalgiaa, mutta hienolla eikä tippaakaan imelällä tavalla.” JUSSI NIEMI, SOUNDI 6/22 11. Kevin Morby: This Is A Photograph ”Kevin Morby tavoittaa muutamalla sanalla, miten arvaamattomia ja peruuttamattomia elämän käänteet ovat. Wet Leg kirmaa samantien vuoden kovimpien ulkomaisten albumien kastiin.” JARI MÄKELÄ, SOUNDI 4/22 5. Meshuggah: Immutable Suede: Autofiction ”Autofiction soi mahtavan isona ja röyhkeänä rockina Sueden tyyliin; ajatus muinaisen esikoisen (1993) päivittämisestä keski-ikäistyneen bändin itsevarmuudella on ilmeinen musa journalistinen syöttö lapaan, mutta vaikea siltä on välttyäkään. Arctic Monkeys: The Car 12. Big Thief: Dragon New Warm Mountain I Believe In You 21. Ozzy Osbourne: Patient Number 9 18. Beyoncé: Renaissance 14. Meditatiiviset jazzpianon akordit vaihtuvat maaniseen hyperfunk-rumpuraitaan ja eteen levittäytyy avara musiikillinen maisema.” PEKKA LAINE, SOUNDI 6/22 9. Björk: Fossora 22. Morale & The Big Steppers ”Kendrick on oma briljantti itsensä ja arvaamattomampi kuin koskaan. KOSKINEN, SOUNDI 3/22 10. 28 SOUNDI SOUNDI 29 VUODEN PARHAAT ALBUMIT 2022 2. Kappaleista yksikään ei lipeä mielenkiinnon ja nautinnon huippulukemista.” ASKO ALANEN, SOUNDI 5/22 4
Earthbound nimittäin lyhyesti ja yksinkertaisesti vain JY-TI-SEE.” EERO KETTUNEN Broken Bells: Into The Blue ”The Shinsin nokkamiehen James Mercerin ja tuottajaguru Danger Mousen musiikillisen rakkauden tuotos määrittää laadukkaan ja ajattoman popmusiikin rajat yhä uudelleen.” JARI JOKIRINNE Cass McCombs: Heartmind ”McCombsille vakavuus ei tarkoita tosikkomaisuutta. 30 SOUNDI SOUNDI PB 3rd Secret: 3rd Secret ”Krist Novoselicin, Kim Thaylin ja Matt Cameronin tähdittämä super yhtye yhdistää Seattle-soundin kahden naisen folkahtaviin stemma lauluihin.” ARTTURI SIROMAA Adrian Quesada: Boleros Psicodélicos ”Black Pumas -yhtyeestä tutun Adrian Quesadan rakkaudentunnustus 1960–70-luvun latinoiskelmälle on intohimolla ja näkemyksellä kypsytettyä vastalääkettä ankeudelle ja rumuudelle.” PEKKA LAINE Black Royal: Earthbound ”Stoner/death-osasto ei yleensä kuulu lautaselleni, mutta Black Royal pakottaa tekemään poikkeuksen. Hattu päästä!” ANTTI MARTTINEN Sahareya: Improvised Colors ”Vasta 23-vuotiaan, lupaavan slovenialaisartistin värikäs debyytti pursuilee poppia, hoppia, träppiä, räppiä, elektroa, housea ja r’n’b:tä.” LINDA SÖDERHOLM Shearwater: The Great Awakening ”Shearwater palaa kuuden vuoden tauolta pikemminkin hitaasti heräillen kuin voimaa uhkuen. Spiritualized julkaisi tänä vuonna rohkean ja rikkaan kokonaisuuden tavaramerkkinsä parhaita puolia.” EERO KETTUNEN Sur-rur: Entisyydestämmekinköhän ”Sur-rur teki jälleen levyllisen omaleimaista vaihtoehtorockia, joka liikkuu älykkään ja surrealistisen sekä melodisen ja vaikeasti hahmottuvan välillä hämmästyttävän luontevasti.” MIKKO MERILÄINEN Timo Rautiainen & Ville Ojanen: Timo Rautiainen & Ville Ojanen ”Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt loistava levy, joka kunnioittaa kaustislaista kansanmusiikkiperinnettä ja leikittelee sillä. Vaikuttavat laulunsa sovittuvat yhtä mestarillisesti popin, kantrin sekä akustisen ja avant gardistisenkin jazzin asuun.” PERTTI OJALA Combo Chimbita: Iré ”New Yorkin nuoret kolombialaiset sekoittavat omista perinteistään ja uusimmista kokeellisista juonista väkevän keitoksen, joka toimii täydellisesti kaikilla tasoilla.” JUSSI NIEMI The Cult: Under The Midnight Sun ”Provinssirockista 1986 inspiroitunut eeppinen goottirockalbumi on kenties The Cultin paras levy kolmeenkymmeneen vuoteen.” JARI MÄKELÄ Cult Of Luna: The Long Road North ”Trilogian kolmannella levyllä Cult Of Luna yhdistä kaikkea sitä, mitä se on ollut, on juuri nyt ja tulee olemaan. Tuloksena on monipuolisen post rockin ja sludge metalin klassikko jo syntyessään.” AKI NUOPPONEN Jiri Nikkinen: Mä oon ”Nikkinen tunnetaan parhaiten The Beatles -tulkinnoistaan, mutta hän tuntuu omaksuneen maailman parhaalta yhtyeeltä myös tavan tehdä hienoja levyjä.” ANTTI MARTTINEN Jon Spencer And The HITmakers: Spencer Gets It Lit ”Vinosti funkkaavan vaihtoehtorokkailun veteraani vetreänä. Täynnä korvamatoja ja soiton ja laulun iloa.” NIKO PELTONEN ÄLÄ UNOHDA MEITÄ Nämäkin loistolevyt olisivat ansainneet paikkansa toplistoilla.. Fanikunta saattoi tosin päivittyä samalla.” ARTTURI SIROMAA Luukas Oja: Lähdinkö liian varhain ”Vahvasti punk-asenteinen ja ennakko luulottomasti genrejä sekoittava rock tiivistyy laulajatarkaksikon pidäkkeettömyyteen.” PERTTI OJALA Mika Kallio: Gong Odyssey ”Lyömäsoittimilla tehty tunnelmallisen ajaton ja mystinen ambient on todella harvinaista musiikkia, mutta Mika Kalliolta se taittuu huumaavan luontevasti.” JUSSI NIEMI Natalia Lafourcade: De Todas las Flores ”Meksikolaisartistin yhdeksäs studio albumi tarjoaa samettisen pehmeää muttei siirappista vaihtelua englanninkieliselle folk popille.” KAROLIINA KANTOLA Neil Young With Crazy Horse: World Record ”Vanha hippi huolehtii yhä planeetastamme kera hyvien, joskus hellyttävänkin naiivien biisien ja tarjoilee vielä lopuksi pitkän sähkökitararutistuksen Chevrolet. Meditatiivinen The Great Awakening luo kuitenkin vahvan kuulijasuhteen puhdistavalla yleistunnelmallaan ja jylhiksi avartuvilla maisemillaan.” HANNU LINKOLA Soul Valpio: Ajan hermolla ”Hyväntuulisen, nokkelan ja kekseliään jyväskyläläisen sanasepon riimit saavat aina hymyn huulille, ja levyn tuotanto on kultaa.” LINDA SÖDERHOLM Spiritualized: Everything Was Beautiful ”Tämä on oikeasti paljon parempi levy kuin aikalaistensa Autofiction, joka Soundin äänestyksen nimiinsä vei. Viisi tähteä!” VILLE PIRINEN Kuolemanlaakso: Kuusumu ”Kolmannella albumillaan Kuolemanlaaksosta on tullut ihan oman kivirekensä vetäjä, jonka omalaatuisen suomenkielisen doomin ja deathin ei tarvitse enää nojata yhteenkään esikuvaansa.” AKI NUOPPONEN Lost Society: If The Sky Came Down ”Lostarit päivitti soundinsa 2000luvun alkuun, eikä levy häviä vuosituhannen vaihteen merkkiteoksille tippaakaan. Parhaat Spencer-aspektit framilla: meno on kokeellista mutta tanssittavaa, tekstit totisia mutta hauskoja, soundi vittumainen mutta miellyttävä
03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 104,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 119,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHA KU METELI.NE T. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Tilaajapalvelu puh. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä
Soolo uran aloittaminen ja kaiken itse tekeminen oli kuitenkin Valon kaltaisellekin konkarille iso oppimisprosessi. K u v a: Jo o n as B ra n d t. Teksti: Antti Rönkä 32 SOUNDI Voisi kuvitella, kuinka Ville Valo olisi rockin tekemisen suhteen jo kokenut kaiken
Erilaiset todellisuudet kohtaavat jo Neon Noir albumin nimessä, jonka vastakohtaisista sanoista muistuu mieleen vuonna 2003 julkaistu levy ja käsite, jolla HIM kuvaili koko musiikkityyliään: Love Metal. Mp3-soittimeni huvittavan pientä muistia täyttivät kappaleet Join Me, Funeral Of Hearts, Killing Loneliness ja Wings Of A Butterfly. Hearta gramlogo vilahteli t-paidoissa ja julisteissa, samoin kaikkien tuntema levynkansi, jossa tatuoitu laulaja poseeraa pinkkiä taustaa vasten tupakka huulessa. Tammikuun 13. HIM-menneisyys kuuluu albumilla voimakkaana, mutta aavistuksen keveämmäksi ja virtaviivaisemmaksi päivitettynä. Se on tuon koko levyn teeasvoin 2000-luvun alussa, cd-levyjen, iPodien ja musiikkivideoiden aikakaudella. Vaikutteita on haettu muun muassa shoegaze-rockista ja new wave -genrestä. Samaa filosofiaa ilmentää Valon 20-vuotiaana piirtämä Heartagram-logo. Ikävyyksiä ei tarvitse jemmata maton alle, vaan ne voi ottaa avosylin vastaan. Se ei tarkoita mitään depression romantisointia, siitä ei ole kyse. – Ennen tätä en ollut mikään äänittäjä kuitenkaan, eli tässä oli paljon opettelua rumpumikkien valitsemisen ja piuhoitusten ja muiden perusjuttujen kanssa… Siinä mielessä tä”MUSIIKISSA ON HIENOA SE, ETTÄ LEVYLLE TULEE ASIOITA ILMAN ETTÄ TIETÄÄ, MISTÄ TAI MIKSI NE TULEE.”. Koronapandemian alkaessa yksin tekeminen muuttui myös ainoaksi vaihtoehdoksi – ja selviytymiskeinoksi. Sitä voi myös juhlistaa. JIN JA JANG Valo vetäytyi kotistudioonsa syksyllä 2019, heti Agents-yhtyeen solistina tekemänsä kiertueen jälkeen. – Ajatus yksin tekemisestä oli aika mielipuolinen, Valo sanoo. Joku vain kuulostaa oikealta. HIM oli kuopattu jo vuonna 2017, eikä uuden bändin kasaaminen tuntunut oikealta. – Minä, niin kuin koko maailma, menetin kaiken uskoni huomiseen. päivä julkaistaan soolo albumi Neon Noir, jonka Valo (45) on soittanut ja äänittänyt kokonaisuudessaan yksin. Neon Noir -nimessä Valoa viehättää myös se, että sanat ovat universaaleja. On hyvä pysyä varpaillaan. Samat biisit soivat jatkuvasti Music Television -kanavalla, koulun musiikkiluokassa ja lahtelaisten linja-autojen radioissa. On riemastuttavaa katsoa YouTubesta keikkavideoita, joilla Rock am Ring -festivaalin tai Los Angelesin Orpheum Theatren tuhatpäiset yleisöt huutavat hymyssä suin ”This life ain’t worth living.” Synkkyyden kohtaaminen ja sillä leikittely on hauskaa ja vapauttavaa. ma, säihkyvä pimeys. Nyt sama mies ilmestyy Helsingin rautatieasemalle mustassa villaneuleessa ja mustissa tennareissa, päässään valokuvista tuttu musta hattu. Bändi oli HIM, ja sen laulaja nimeltään Ville Valo. Valo käyttää sooloalbumin ja kiertueen yhteydessä nimeä VV. – Olen aina tykännyt jin ja jang -ajattelusta ja ”dancing with tears in my eyes” -meiningistä. Samalla nimi viittaa tietysti neo-noir -elokuvagenreen, jota edustaa esimerkiksi 1980-luvun klassikko Blade Runner. Mutta meille ihmisille on yhteistä, että kaikilla menee tavalla tai toisella päin prinkkalaa. Julkaisupäivänä alkaa myös Neon Noir -maailmankiertue Helsingin Tavastia-klubilta, ja sen on määrä jatkua vuoden loppuun. – Hauska tavata, hän sanoo. Mulla voi olla toiveita siitä, millainen uudesta biisistä tulee, mutta yleensä SOUNDI 33 Uljaan HIM-tarinan tultua päätökseen Ville Valo veti muutaman vuoden henkeä. Miksauksesta vastaa Tim Palmer, joka on aiemmin tuottanut ja miksannut myös HIM-levyjä. Musan tekeminen piti jotenkin pinnalla ja antoi syyn nousta ylös. Valon kappaleiden äärellä voi itkeä, mutta yhtä hyvin nauraa. Albumi julkaistaan tuplavinyylinä, jonka ensimmäisellä puoliskolla on Valon mukaan ”kaikki rokkibiisit” ja toisella ”sunnuntaiaamu”. Eskapistinen ulottuvuus on aina ollut Valon musiikin ytimessä, kuten myös vastakohtien yhdistely ja huojunta synkkyyden ja kauneuden rajalla. – Musiikissa on hienoa se, että levylle tulee asioita ilman että tietää, mistä tai miksi ne tulee. Nyt hän palaa näyttämölle kirjaimellisesti sooloartistina, sillä Neon Noir on ylhäässä yksinäisyydessä tehty taidonnäyte. mä oli ilkikurisuutta itseäni kohtaan, mikä on myös aika tervettä
Moni sovituksellinen ja tuotannollinen erikoisuus karsiutui pois, mutta moni myös jäi. – Olen aika nostalginen Ogelin suhteen. Silloin me aloitettiin tosissaan uudestaan. Karjalai nen. Yksin kotistudiossa – jota Valo kutsuu ”hiilikellariksi” – työskentely mahdollisti kokeilut, joita toisten rahalla tai ajalla ei olisi viitsinyt tehdä. Sitten Mige meni inttiin, ja homma loppui vuodeksi kokonaan. Kyseinen elokuva, alkuperäiseltä nimeltään Låt den rätte komma in, sijoittuu Tukholmaan, Blackebergin lähiöön, vuoteen 1982. Etenkin alkuvuosina bändin muut jäsenet vaihtuivat tiuhaan, mutta Valo, Mige ja Linde pysyivät mukana loppuun asti. Valo kävi bassotunneilla Oulunkylän Pop & Jazz -musiikkiopistossa. Valo etsi levyn Pasilan kirjastosta, ja kappaleesta sovitettu cover osoittautui avaimeksi levytyssopimukseen. Lukua suomalaiseen musiikkihistoriaan alettiin kirjoittaa, kun Valo tutustui koulussa Mikko ”Mige” Paanaseen ja Mikko ”Linde” Lindströmiin, joista tuli myöhemmin HIMin basisti ja kitaristi. Oliko Ville Valolla muita vaihtoehtoja kuin musiikki. Levynkannet on iso osa sitä maailmaa, ne on aina olleet mulle tärkeitä. Hänet on vaikea kuvitella Vain elämää -pöydän ääreen. OGELIN PUSKAT Ville Valo on kotoisin Helsingin Oulunkylästä. Oikeiden säkeiden tai biisien nimien ei tarvitse liittyä sanojen kirjaimelliseen merkitykseen, vaan siihen, miltä ne kuulostavat yhdessä ja millaisen kokonaisvaikutelman ne avaavat. Musaan panostamisen mahdollisti se, että faija jeesasi ensimmäisissä vuokrissa. Muistan miten Iron Maidenin Live After Death -video maksoi 250 markkaa, eli kun se ostettiin, sitä todella tsiigattiin ja siitä imettiin kaikki. Sen sijaan hän puhuu vuolaasti albumien kappalejärjestyksistä, vinyylilevyn väristä ja ”lasten leimasimista”, joilla takakanteen sai tietyn fontin. Sellaista Tolkien-osastoa, sitä edusti Iron Maiden mun lapsuudessa, kuten myös Ismo Alanko tai vaikka J. Suoratoiston aikakaudella albumien kaltaiset kokonaisuudet eivät useinkaan pääse oikeuksiinsa. Elokuvaohjaaja David Lynch muutti 1990-luvulla monen elämän Twin Peaks -sarjallaan, ja hänellä oli osuutensa myös HIMin tarinassa. Siellä on ne kaikki puskat. Hän mielellään myös sekoittaa ”50-luvun I love you teddy bear -osastoa” syvällisempään tekstiin. Kaikki talot ja kadut on ihan samoja. Esimerkiksi päätösraita Vertigo Eyes loppuu pitkään kertosäettä toistavaan looppiin, joka kaikuu ja vääristyy hitaasti niin, että syntyy kuumeen nousemista muistuttava vaikutelma. Niiden jutuissa on vahva oma maailma, johon kuulija pääsee vieraaksi. Samalla se on ilmaisua oman musiikillisen historian ja fetissien kautta. Tällä levyllä kuuluu 80-luvun new wave ja Duran Duran, kaikki ne synat ja muut. On vaikea löytää hyvää musaa, kun tarjontaa on niin paljon. – Aiemmin keskityttiin yhteen levyyn tai yhteen elokuvaan kerrallaan. Kun asuin vielä kotona, kävin jamittelemassa Suho Superstarin Jimsonweed-yhtyeen kanssa. Oikean tunteen etsiminen ja intuitioon luottaminen on läsnä myös sanoittamisessa. Suho oli mulle mentori, ja hän kannusti mua panostamaan omaan bändiin. Hän ei käytä sosiaalista mediaa, eikä hän haastatteluissakaan juuri avaudu yksityiselämästään. – Pidän siitä, että tarjotaan kokonaista maailmaa sen sijaan, että kuulija yritettäisiin tuoda lähemmäs arjen realiteetteja. Hänessä on häivähdys vanhan maailman tyyliä, Rauli Baddingin kaltaista irtioloa ajasta ja paikasta. Se on niitä paikkoja, joista muistaa kaikki hiekkatiet ja sen, miten puiden juuret tulee maan alta esiin… Siellä kaikki tapahtui ensimmäistä kertaa, ensimmäiset koulumatkat ja viinit ja hammassäryt, elämä itsessään. 34 SOUNDI SOUNDI 35 34 SOUNDI se muuttuu matkan varrella täysin. Valo oli nähnyt Lynchin elokuvan Wild At Heart, jonka soundtrackina soi Chris Isaakin balladi Wicked Game. Saman opiston ovista ovat aikoinaan kulkeneet myös esimerkiksi Alexi Laiho, Marko Hietala, Yona, Maija Vilkkumaa ja Timo Kotipelto. Ogeli on aina ollut hima. Tuntuu, että nykyään jengi ei investoi aikaa samalla tavalla. Lynch-vaikutteita voi muuten nähdä myös viime vuonna julkaistun Love lettingsinglen musiikkivideossa, jossa artisti vaeltaa pitkin hämärää, Caspar David Friedrichin maalauksia muistuttavaa vuoristomaisemaa ja illastaa mustan lampaan kanssa. Muut HIMin "PIDÄN SIITÄ, ETTÄ TARJOTAAN KOKONAISTA MAAILMAA SEN SIJAAN, ETTÄ KUULIJA YRITETTÄISIIN TUODA LÄHEMMÄS ARJEN REALITEETTEJA.". Kun Mige tuli takaisin, alkoi tuntua että nyt pitäisi tehdä jotain. HIILIKELLARIN HÄMÄRISSÄ Ville Valon ulosannista välittyy kokonaisuuksien ja eräänlainen mystisyyden arvostaminen. Rankimmista rokki-idiksistä voi tulla kauneimmat slovarit. – Ei. – Me aloitettiin tosi nuorina. – Jos on nähnyt sen ruotsalaisen vampyyrielokuvan Let The Right One In, tietää miltä Oulunkylä näytti 1980-luvulla. Tarjontaa oli vähemmän, joten yksittäisistä jutuista piti repiä kaikki irti. Valo soisi, että lyhytjänteisen kulttuurin ja runsaudenpulan keskellä teosten äärelle maltettaisiin pysähtyä
Lopputulos harvoin vastaa alkuperäistä ajatusta. Mutta musiikinteko on Valolle arpapeliä. K u v a: Jo o n as B ra n d t. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Soolouransa debyytillä Ville Valo ottaa vaikutteita etenkin 1980-luvusta. Yhtäältä sillä kuuluu new wave ja shoegaze, mutta myös Duran Duranin kaltaiset omat suosikit
Mulla on tästä vahva fiilis. Aiemmilla levyillä me oltiin vielä haettu omaa juttua. Kiuruvesi, Hotelli Peltohovi · 17.03. En tarkoita, että se olisi välttämättä paras levy, mutta se on tietyllä tavalla meidän Biblia. Neon Noir -levyyn ja alkavaan kiertueeseen viitaten hän sanoo, että pitää olla ”nöyrää poikaa” ja ”katsoa miten jengiä kiinnostaa”. Vuodet 1999–2006 menivät ”suhisten” ja ”koko ajan lentokoneessa”. "OLEN VÄHÄN KIIRASTULESSA SEN KANSSA, ONKO TÄHTEYS HYVÄ VAI HUONO JUTTU." K u v a: Ju h a M u st o n en CD | LP | DIGITAL | IN STORES 13.01. Toisaalta hakemisessakin on puolensa, ja alkupään levyissä on usein vilpittömyyttä, jota ei myöhemmin saa takaisin. Kaipaan kyllä vielä sellaista Apulannan kaltaista haistakaa paska -bändiä, jonka tyyli ja ulkoasu eivät olisi liian mietittyjä. – Asiat menee sykleissä. Viime vuosina sähkökitara ja rock’n’roll ovat kuitenkin tehneet paluuta. Turku, Utopia · 27.01. LIVE : 14.01. Helsinki, Jäähalli Black Box · 20.01. UUDESSA BÄNDISSÄ Neon Noir -kiertueelle lähtee Valon itsensä lisäksi nelihenkinen bändi: Mikko Virta (kitara), Risto Rikala (rummut), Sampo Sundström (kitara) ja Juho Vehmanen (basso). Lohja, Monaco · 14.04. Jengihän sekoaisi. Saksassa me oltiin jonkinlainen teinipop-sensaatio ja päädyttiin yhtäkkiä täysin vääränlaisiin tilaisuuksiin. Rockbändeille 2010-luku oli hankalaa aikaa. Nöyryydestä ja myyntilukujen merkityksettömyydestä puhuminen voisi helposti kuulostaa tekopyhältä. Joku junnu joka improaa kuin Charlie Parker ja tuo vähän keskisormea sieltä, se voisi olla seuraava rock’n’roll. Ikaalinen, Ikaalinen Spa · 28.01. Lahti, Finlandia-klubi · 22.04. Valo muistuttaa, ettei hän ole miettinyt tekemisiään kaupallisen menestyksen kautta tai yrittänyt säveltää musiikkia, joka myisi tai olisi muiden mielestä mukavaa. Varsinainen massasuosion huippu saavutettiin kenties Dark Light -albumilla (2005). Lapua, Lapuan Latosaari WWW.NUCLEARBLAST.DE @NUCLEARBLASTRECORDS. Tampere, Pakkahuone · 24.03. Olen kyllä maksanut faijalle rästit takaisin. Olisi mautonta toistaa vanhaa tyyliä ja korvata soittajat jollain halvoilla kopioilla. – On vain yksi Mige ja yksi Linde. Seinäjoki, Rytmikorjaamo · 18.03. – Se on mulle edelleen meidän tärkein levy. Jyväskylä, Lutakko · 07.04. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut kasata uutta HIMiä, vaan hakea uutta tyyliä ja lähestymistapaa. Kuopio, The Circus · 11.03. 36 SOUNDI jäsenet kävivät töissä, mutta mä pystyin keskittymään taiteiluun. On hyvä, ettei kerralla tule liikaa. Muutaman vuoden sisällä ulkomaille ponnisti liuta bändejä, jotka pukeutuivat mustaan, yhdistivät mollissa runnovat särökitarariffit radiokelpoisiin kertosäkeisiin ja ylsivät maailmanlaajuiseen suosioon: Nightwish, The Rasmus, Children Of Bodom, Apocalyptica… Ja HIM, jonka single Join Me päätyi The Thirteenth Floor -nimiseen scifi-elokuvaan ja avasi tien Keski-Eurooppaan. Nyt kiertuebändissä on vähän enemmän U2-meininkiä… Toisaalta on myös asiVille Valon ensimmäinen sooloalbumi Neon Noir ilmestyy tammikuussa, jolloin soitetaan myös ensimmäiset keikat. Elektroniset, pohjiaan myöten tuotetut soundit veivät sähkökitaran ja orgaanisen bändisoiton paikan, ja tuntui, että sana ”rock” tarkoitti ainakin nuorille lähinnä H&M:n Nirvanaja Metallica-paitoja. Joensuu, Kerub 25.03. Sooloalbumin kappaleiden ohella VV:n settilistassa on myös HIM-kappaleita. – Me saatiin tavallaan vahinkosuksee Join Me -biisillä. Kun hän istuu kahvilan pöydässä ja hörppii Jaffaa, unohdan, että siinä istuu kaveri, jonka näin lapsena MTV-kanavalla ja joka on myynyt yli kymmenen miljoonaa levyä. – Jos ihminen tekee sitä mitä rakastaa, ei jollain myynnillä ole sen jälkeen väliä, hän summaa. Hänestä huokuu muutenkin kohtelias ja häkellyttävän vilpitön läsnäolo. Sen myötä HIMistä tuli ensimmäinen suomalaisyhtye, joka on saanut kultalevyn Yhdysvalloissa. SEURAAVA ROCK’N’ROLL Vuosituhannen vaihteessa tähdet olivat suomalaisen musiikkiviennin kannalta oikeassa asennossa. Keikoilla tullaan kuulemaan myös HIMin kappaleita. Nokia, Kerhola · 21.01. – Itselleni tärkeimpiä vuosia oli Love Metal -levyn aika, Valo sanoo. Lämmittelijänä on islantilainen kolmen naisen synth punk -trio Kælan Mikla. Euroopan ja Yhdysvallat käsittävän kiertueen keikoista osa on jo loppuunmyytyjä. Valon tapauksessa se tuntuu kuitenkin aidolta ja luontevalta tyyliltä suhtautua asioihin. Heartagram päätyi Lontoon ja New Yorkin klubien seiniin ja skeittarikaveri Bam Margeran myötä myös Adion skeittikenkiin. Me oltiin kuitenkin rokkareita. Valkeakoski, Hotelli Waltikka 10.03. Veikkaan, että seuraava Sid Vicious tulee jazz-maailmasta
– Olen huono kommenttipalstojen kanssa, en osaa filtteröidä niitä. Mutta pitääkö Valo esiintymisestä. Hän aikoo ottaa kaiken irti alkavasta kiertueesta ja edetä yksi asia kerrallaan. Oli hienoa soittaa ihan erilaisten tyyppien kanssa ja ihan erilaista musaa. Rocktähti. Seinäjoki, Rytmikorjaamo · 18.03. Kevään osalta kiertue kattaa Euroopan ja Yhdysvallat, ja tätä juttua tehdessä esimerkiksi Praha, Berliini, Wien, Manchester ja Los Angeles ovat myyty loppuun. Kuopio, The Circus · 11.03. Jos joku pystyy ilmaisemaan jotain universaalisti ja niin, että toiset ymmärtää, siinä on hienoa olla mukana. – Tämä on sikäli uusi tilanne, että aiemmin bändi on ollut ikään kuin perhe yritys, jonka jäsenet olen tuntenut lapsesta asti. Agents-solistin pesti muutti Valon suhdetta esiintymiseen. Mutta tuntuu hyvältä olla tässä. Kiuruvesi, Hotelli Peltohovi · 17.03. – Ei niitä varmaan ole enää. – Mulle tyypillinen tunne on kuulumattomuus. Se oli tärkeä oppitunti. Olen vähän kiirastulessa sen kanssa, onko tähteys hyvä vai huono juttu. Lohja, Monaco · 14.04. LIVE : 14.01. Kesällä on luvassa festivaaleja ja syksyllä toivottavasti lisää kiertämistä. Lapua, Lapuan Latosaari WWW.NUCLEARBLAST.DE @NUCLEARBLASTRECORDS. Jännittääkö levyn vastaanotto ja ihmisten reaktiot. Joensuu, Kerub 25.03. HIM on kiertänyt maailman useaan otteeseen, ja Ville Valo on monelle karisman synonyymi. Turku, Utopia · 27.01. Ja jos musiikki onnistuu siinä, silloin on ihan sama, onko sen esittäjä tähti vai ei. Nokia, Kerhola · 21.01. Mitä Ville Valo ajattelee tästä sanasta. – Agentsin myötä opin tykkäämään siitä enemmän. Mutta totta kai vastaanotto jännittää, varsinkin nyt, kun on yksin vastuussa kaikesta. En ole luonteeltani sellainen, että hyppisin pöydille, niin kuin jotkut on sillä tavalla ekshibitionisteja. – Joskus. – Minussa ei ole enää biisejä, olen antanut kaikkeni tälle platalle. On vaikeaa unohtaa itsensä hetkeen. Se on sitä rutiinia. Yritän olla bändin hyväntahtoinen diktaattori. Olen aika introvertti tyyppi, mutta toisaalta se yhdistää monia esiintyjiä. Olen oppinut diggaamaan siitä. Mutta kyllä biisit tulee sieltä aina, jonkun ajan jälkeen. Kukaan kiertuebändin jäsenistä ei ollut Valolle tuttu entuudestaan. Tuntuu, että ne ovat joko pelkkää rakkautta tai pelkkää vihaa, eikä mitään siltä väliltä. – Jos Neil Young tai Ismo Alanko on rocktähtiä, se on ihan okei… Se on myös kulttuurisidonnaista, tuntuu että Suomessa tähteyttä pitää jotenkin peitellä, kun taas muualla se on pelkästään hyvä asia. KAIKKENSA ANTANUT Valo julkaisee soololevyn oman levy-yhtiönsä kautta, joten siihen on liittynyt paljon taustatyötä, joka ei näy ulospäin. Mutta esiintyminen on aina ollut vaikeaa, se vaikeus on liittynyt johonkin jännittämiseen ja epävarmuuteen. Ne on usein vähän Napoleon-kompleksisia pyrkyreitä, hän sanoo ja nauraa. Ei sitä voi lähteä muuttamaan. oita, joita ei pidä muuttaa, kuten vaikka Join Me -biisin pianokuvio. Kuinka tarkasti seuraat esimerkiksi netin kommenttikenttiä. Valolle musiikin tekemisen ja kuuntelemisen perimmäiset syyt ovat kuitenkin muualla kuin tähteydessä. Valkeakoski, Hotelli Waltikka 10.03. Olen suhtautunut jokaiseen kappaleeseen kuin viimeiseen biisiin ja nyt on yleisön käsissä, pidetäänkö niistä ja osuuko ne oikeaan hetkeen. Jyväskylä, Lutakko · 07.04. Helsinki, Jäähalli Black Box · 20.01. Lahti, Finlandia-klubi · 22.04. Musiikin luominen ja esittäminen ovat tosi erilaiset vaiheet. En tiedä, onko viimeinen kysymykseni hölmö, mutta kysyn sen silti. Tampere, Pakkahuone · 24.03. Kaikki haluaa tulla ymmärretyiksi. Sitä musiikki on parhaimmillaan, se saa aikaan sisäisiä yhteenkuuluvuuden hetkiä. Ikaalinen, Ikaalinen Spa · 28.01. Usein tuntuu, että mä en kuulu tänne yhtään, ja uskon että kaikki voi samaistua tähän. Valo ei osaa sanoa, miten hänen uransa jatkuu ensi vuonna. CD | LP | DIGITAL | IN STORES 13.01
Eipä olisi voinut Disturbedin mittava Euroopankiertue päättyä paljon komeampien tähtien alla. E letään loppuvuotta 2008. Onneksi uusi Divisive-albumi on tuonut yhtyeen keulillekin taas uutta virtaa. Paluu eläimellisempiin aikoihin Kun Disturbed alkoi kirjoittaa uutta studioalbumia, se käänsi katseensa kohti takavuosia. Helsingin jäähallin uumenet hohkaavat suuren urheilujuhlan tuntua, vaikka HIFK ei tänä iltana toimikaan Nordenskiöldin kadun torpan isäntänä. – Muistan edelleen tämän Helsinginkei kan, sillä tunnelmassa oli jotakin aivan erityistä, Draiman hehkuttaa nyt 14 vuotta myöhemmin. Keikka on myyty totaalisen loppuun. Synkeä maailmantilanne taas antoi suuntaviivoja sanoituksille. Teksti: Timo Isoaho Kohta 50 vuotta täyttävä Disturbed-solisti David Draiman (toinen oik.) myöntää iän välillä painavan. Nyt uutena kuk kona tunkiolla heiluu Chicagossa vuon na 1996 perustettu moderni metalliyhtye Disturbed, joka soittaa Suomessa ensim mäistä kertaa pääesiintyjänä. Soititte Marilyn Mansonin avausbändinä vuonna 2001. 38 SOUNDI K u v a: Tr av is Sh in n. Kohta laulaja David Draiman avaa suunsa ensimmäisen kerran, ja sanoitukset osuvat sataprosenttisella tarkkuudella: ”Come inside and be afraid / Of this impressive mess I’ve made!” Kun parinkymmenen biisin setti loppuu Disturbedklassikko Down With The Sicknessiin, hymyt ovat herkässä niin lavalla kuin yleisön puolellakin. Entä pystytkö palauttamaan mieleen ensimmäisen esiintymisenne Suomessa. Lopputulos. Kun Indestructiblemaailmankiertueella oleva Disturbed astuu estradille Perfect Insanityn terävän riffin siivittämänä, Nordis suorastaan räjähtää. Vähemmän yllättäen raskas ja tummasävyinen
Ann sattui huomaamaan jutustelumme, ja aloitimme sen jälkeen yhteydenpidon. – Toivon mukaan olen tullut paremmaksi ihan yleisellä tasolla. John ja Mike ovat loistavia muusikoita, enkä halua ottaa heiltä piiruakaan pois, mutta monilta jää huomaamatta se, että myös laulu on Disturbedille tärkeä rytmillinen elementti, sanoo Draiman. En pysty. Miten koet muuttuneesi tekstittäjänä vuosien mittaan. – Me elämme aivan hirveää aikakautta. Los Angelesissa kuvattu pätkä sisälsi hieman rajumpaa kuvastoa muun muassa luhistuvista rakennuksista, eivätkä televisioyhtiöt halunneet näyttää videota. – Näissä asioissa mennään tietenkin paljolti basisti John Moyerin ja rumpali Mike Wengrenin tontille, mutta se ei silti ole koko totuus. – Toki muistan myös Prayer-videon tarinan. Vuosi 2022 nimittäin päättyy Disturbedfanien osalta loistavissa tunnelmissa, sillä yhtye on juuri julkaissut kahdeksannen studioalbuminsa. Kuinka monesti syljen sanan ”enemy” sen aikana. – Minusta tuntuu, että kaikki taistelevat nykyään toisiaan vastaan ja asiat menevät koko ajan huonompaan suuntaan, vaikka meidän pitäisi yhdessä tuumin tehdä maailmasta parempi paikka. Kun ryhdyin miettimään Danin (Donegan, kitaristi) kanssa albumin päälinjoja, punaisen langan pää löytyi hyvin nopeasti, aloittaa Draiman. Listalta löytyvät muun muassa Genesiksen Land Of Confusion, Tears For Fearsin Shout, U2:n I Still Haven’t Found What I’m Looking For ja Kissin Cold Gin. Maailma on täynnä nuoria Pantera-faneja, jotka eivät tule koskaan näkemään yhtyeen klassista kokoonpanoa lavalla. Me taas emme suostuneet editoimaan videota siistimmäksi, eikä sitä sitten esitetty juuri missään. – Päätimme palata yhtyeen alkuaikojen raskaiden sävyjen äärelle. – Eläimellinen puoli. Se kieltämättä harmitti, sillä videon budjetti oli miljoona dollaria! Toinenkin merkkipaalu lähestyy, sillä sinä täytät viisikymmentä ensi maaliskuussa. Jos bändiltä kysytään, Divisive nostaa aivan erityisen hymyn vanhan liiton diggareiden kasvoille. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta, hymähtää Draiman. Mitä ajattelet Panteran paluusta. Onneksi Ann piti biisistä, ja hän sitten lähtikin innolla mukaan. – Tähän liittyy aika hieno tarina. Esimerkiksi uuden levyn kappale Bad Man on tehty Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, eikä minun varmaankaan tarvitse avata tekstiä tämän enempää. Kun Draimanille esittää kysymyksen levyn sanoituksiin liittyen, muusikko vakavoituu selvästi. Tuskin maltan odottaa näiden Pantera-keikkojen kokemista! ”Puhdasta hempeilyä ei albumilla juurikaan kuulla.” SOUNDI 39. Raskaita sävyjä Napataanpa sitten kiinni tästä hetkestä. Olen myös äärimmäisen iloinen siitä, että vaikka olen jo viisikymppinen, bändi on kovassa vedossa, ja seuraava maailmankiertue lymyilee jo nurkan takana. Tällä kertaa he päättivät kuitenkin pitäytyä omassa materiaalissa. Eräs Disturbedin tavaramerkeistä on toki edelleen tallella: kappaleiden omaperäiset rytmitykset ovat taas kerran hyvin tunnistettavia. Erään kerran kävi nimittäin niin, että päädyin keskustelemaan Bruce Dickinsonin kanssa internetissä, ja tarinointi kääntyi parhaisiin naispuolisiin rocklaulajiin. Otetaan aluksi pöydälle kakkoslevynne Believe, joka vietti juuri parikymppisiä. – Se on huikea juttu. Jos tässä kamalassa ajanjaksossa on omalta kannaltani jotakin hyvää, niin sitten se, että inspiraation lähteitä ei ole tarvinnut etsiä. – Täytyy myöntää, etten tunne enää itseäni ihan nuoreksi pojaksi, naurahtaa Draiman. – Olen kirjoittanut urani aikana suuren määrän tekstejä, ja joskus minusta on kieltämättä tuntunut, että sanoituksiin on ollut vaikea löytää tuoreita kulmia. Mukana on pari rauhallisempaa biisiä, mutta käytän niissäkin raspiääntä. Puhdasta hempeilyä ei albumilla juurikaan kuulla, sillä se ei tuntunut oikealta ratkaisulta tällä kerralla. Ja jos luulet, että sanon jokaiselle toimittajalle samat sanat, olet väärässä. – Työskentelimme tällä kerralla tuottaja Drew Fulkin (Bullet For My Valentine, A Day To Remember) kanssa, ja tämä valinta osui napakymppiin. Olen hemmetin iloinen, että musiikistamme löytyy tällainen hyvin tunnistettava piirre! Parempi paikka Divisive tarkoittaa esimerkiksi ”hajottavaa” ja ”erimielisyyksiä aiheuttavaa”. Mitä nousee mieleesi, kun muistelet tätä albumia. Mainitsin tietenkin Annin, sillä hän on yksi kovimpia – ellei se kaikista kovin. – Samalla täytyy sanoa, että The Sound Of Silencesta on tullut niin suunnattoman suosittu, että me tahdomme muutenkin tehdä pienen pesäeron lainabiiseihin. – Odotahan... Sieltä löytyy Don’t Tell Me, ja tässä erikoisbiisissä vierailee Heart-yhtyeen Ann Wilson. Siitä on näköjään jo liian kauan, laulaja naurahtaa. Emme halua niiden määrittävän Disturbedia liikaa. Nostetaanpa sitten esiin pari virstanpylvästä. Down With The Sicknessin ”ooh-wah-ah-ah-ah” -juttu on tietenkin eräs osuvimmista esimerkeistä. – Uskoakseni Dan tarkoittaa sitä, että tulkitsen varsin rankalla tatsilla kautta koko levyn. – Toisaalta tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että minulle on annettu mahdollisuus tällaiseen elämään. – Useimmilla rockyhtyeillä laulu tavallaan lepää biisien pohjien ja rytmien päällä, kun taas me suunnittelemme sovitukset pitkälti niin, että solistin suoritus vahvistaa ja alleviivaa instrumenttien luomaa rytmipohjaa. Ensi vuonna tien päälle astelee myös eräs toinen amerikkalaisyhtye. – Esimerkiksi se erittäin hieno juttu, että levy nousi suoraan Yhdysvaltain listaykkö seksi, nyökkää Draiman. Oletko samaa mieltä. – Kun näistä asioista puhutaan, haluan painottaa sitä, että Suomi on meille eräs Euroopan rakkaimmista paikoista. Tunnetuin lainaveto on silti Simon & Garfunkelin The Sound Of Silence. Dan Donegan mainitsi eräässä tuoreessa haastattelussa, että ”Davidin eläimellinen puoli on vahvasti esillä uudella levyllä”. Lopputulos soundaa voimakkaalta ja terävältä. Tästä ei koitunut hyviä asioita, sillä esimerkiksi vihapuheen määrä on räjähtänyt käsiin, aloittaa Draiman. Nyt he kuitenkin pääsevät todistamaan parasta mahdollista vaihtoehtoa... Minun mielestäni (kitaristi) Zakk Wylde ja (rumpali) Charlie Benante ovat juuri oikeat miehet Dimebagin ja Vinnie Paulin paikalle. – Kun väsäsimme uusia biisejä, fiilis oli todella korkealla, emmekä halunneet tuhota hienoa momentumia miettimällä muiden biisejä, kertoo Draiman. Ymmärrän toki, että kukin teksti on tietyn ajan kuva, mutta kyllähän esimerkiksi The Sicknessin kappale Conflict on jälkikäteen katsottuna hyvin nolo esitys. Syynä oli se, että New Yorkin kaksoistornien tuhoutumisesta oli kulunut vasta vuoden verran. – Aloitimme uuden levyn valmistelemisen syksyllä 2021. No, aivan liian monesti! Palataan Divisiven äärelle. Hieno momentum Disturbed on julkaissut uransa aikana versioita monen muun artistin kappaleista. Drew osoittautui mahtavaksi tyypiksi ja idearikkaaksi yhteistyökumppaniksi, ja hänen panoksensa levyn suhteen on todella iso. Pandemia lukitsi ihmiset koteihinsa, ja monet alkoivat elää elämäänsä ”internetin kautta”. Kun sitten valmistelimme Divisiveä, tajusin jossakin vaiheessa, että Don’t Tell Me voisi nousta aivan uudelle tasolle duettona... Ehdimme vuosien mittaan lipua varsin kauaksi esimerkiksi The Sicknessin (2000) ja Ten Thousand Fistsin (2005) tunnelmista, mutta Divisive korjaa kurssia kohti vanhoja aikoja
Parivaljakko perusti Rattlesnakesin vuonna 2015. Teksti: Mirko Siikaluoma Nopea, äänekäs ja kaoottinen Frank Carter, 38, on kuulunut brittiläisen punkin merkittävimpiin hahmoihin jo reilun vuosikymmenen ajan. K u v a: Je n n y B ro u gh. Alun perin Gallows-yhtyeen keulilta tunnetuksi tullut Carter saapui marraskuun alussa Suomeen, kun Frank Carter & Rattlesnakes starttasi Euroopan-kiertueensa täydeltä Tavastialta. Frank Carterin (vas.) luottomiehenä bändissä toimii kitaristi-tuottaja Dean Richardson
Musiikillisesti Carter puolestaan kertoo inspiroituneensa viime aikoina Arctic Monkeysista, Architectsista, Arlo Parksista, Ennio Morriconesta, Deftonesista sekä hieman tuntemattomammasta The Amazing Snakeheadsista. Carter vitsailee ensin, että nolla prosenttia Rattlesnakesin kappaleista kertoo hänen elämästään. Kyseessä ei tainnut kuitenkaan olla 12 vuoden takainen Carterin ensivierailu Suomessa hc-punkyhtye Gallowsin kanssa Provinssirockissa, jolloin yhtyeen keikan aikana satoi kaatamalla. – Koko albumin on tarkoitus tuntua punk rock -keikalta alusta loppuun. – Halusin laulaa siitä, kuinka paljon kaipasimme live-musiikkia ja halusimme sen takaisin elämäämme. Koska Stickyn julkaisusta oli kerennyt kulua jo vuoden verran aikaa, Rattlesnakes julkaisi ennen kiertueen käynnistymistä uutta musiikkia kahden kappaleen, The Drugsin ja Parasiten, verran. Muistan hyvin, kuinka kerran kesällä festivaalikeikan jälkeen päädyimme jonnekin pihamaalle juhliin, pyöräilimme aamuyöstä järvelle uimaan ja koko ajan oli valoisaa, Carter muistelee. Carter kertoo häntä harmittavan, ettei aloittanut toimiaan turvallisempien keikkojen eteen jo uransa alussa. – Kuulostaa hirveän tutulta. Tavallaan hän puhuu vitsaillessaan totta, koska moni Rattlesnakesin kappaleista on saanut innoituksensa hänen ystäviensä kertomuksista. Asiat menevät eteenpäin hiljalleen ja kulttuurista tulee ajan kanssa inklusiivisempi. Viime vuosien aikana Frank Carter on ottanut missiokseen luoda punk-keikoista turvallisempia paikkoja naisille sekä ei-binäärisille yleisön jäsenille. – Olen aina hämmästynyt, kuinka moni kertoo minulle kärsivänsä samoista ongelmista. – Mielestäni muutosta voi mitata vain vuosikymmeniä verraten. Seuraavan Rattlesnakes-levyn aikataulusta on kuitenkin turha vielä kysellä. Frank Carter vaikuttaa kuitenkin äärimmäisen iloiselta siitä, miten yleisö on ottanut Rattlesnakesin uusimman albumin sen luontaisessa elinympäristössä. Taiteilija ei voi koskaan vaikuttaa siihen, miten yleisö suhtautuu teokseen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! ”Vaikka olemme uniikkeja yksilöitä, käymme kaikki loppujen lopuksi läpi samoja asioita.”. He ovat antaneet minulle tilaa puhua tärkeistä asioista ja minä vuorostani olen antanut heille tilaa puhua. Sinulla olisi keikka soitettavana, mutta tässäpä olisi hurrikaani”. Parasite puolestaan ihmissuhteista ja siitä, kuinka ongelmat voivat kasaantua ja miten paljon uhraamme itsestämme toisten eteen, Carter kertoo. Minkä tahansa alan taiteilijan suuri dilemma on se, ettei hän omista taidettaan enää sen jälkeen, kun on paljastanut sen maailmalle. Vaikka olemme uniikkeja yksilöitä, käymme kaikki loppujen lopuksi läpi samoja asioita. Ainakin allekirjoittaneen muistin mukaan. Haluan laulaa näitä kappaleita seisten ihmisten päällä moshpitissä. Sen takia se on niin nopea, äänekäs ja kaoottinen. The Drugs kertoo coping-mekanismeista ja siitä, kuinka tärkeää on löytää terveellisiä sellaisia, ja kuinka helppo on pitää kiinni epäterveistä tavoista. Yhtenä tekona tämän eteen hän on omistanut Wildflowers-kappaleen (vuoden 2017 Modern Ruinilta) moshpitit pelkästään naisille ja ei-binäärisille saadakseen kaikille mahdollisuuden juhlia keikoilla pelkäämättä häirintää. Muistan katsoneeni Deania (Richardson, kitaristi ja tuottaja) ja miettineeni, että ”mitä vittua täällä tapahtuu”, ja hän hymyili kuin viimeistä päivää. –E n tiedä, miten helvetissä en ole aiemmin soittanut täällä klubilla. – Rakastan Suomea ja Suomi minua, aiemmat kokemukseni täältä ovat mahtavia. – Rock-musiikki on minusta aina kuulunut altavastaa jille ja ihmisille, jotka eivät pysty sopeutumaan yhteiskuntaan, joten minusta on tärkeää jatkaa työtä sen eteen, että kulttuurista kehittyy arvoiltaan niin inklusiivinen ja edistyksellinen kuin mahdollista. – Kumpikin uusista kappaleista kertoo elämän opetuksista. – Skene ei ole muuttunut vielä tarpeeksi, siksi meidän pitää jatkaa työtä muutoksen eteen. Minulla on vähän sellainen vaikutus, että kun saavun paikalle, niin taivaat aukeavat ja Jumala on vaan, että ”Haista paska, Frank. – Esimerkiksi kun soitimme (Stickyltä löytyvän) Cupid’s Arrow’n ensimmäistä kertaa livenä, kukaan ei ollut vielä kuullut sitä levyltä, mutta kun pääsimme kertosäkeeseen asti, koko huone räjähti. Tämän sanottuaan Carter pysähtyy pohdiskelemaan, kuinka universaaleja monet ihmisten elämän vaikeudet oikeastaan ovat. – Vastahan me annoimme yleisölle kaksi uutta biisiä. Ei toivoakaan, että kertoisin, Carter sanoo naurahtaen vekkulisti päälle. Helsingistä startannut kiertue on ensimmäinen, jolla bändi pääsi soittamaan energisen, hauskanpitoa ylistävän albumin biisejä intiimeissä klubiolosuhteissa. Villeistä keikoistaan tunnettu Frank Carter & Rattlesnakes julkaisi uusimman albuminsa Sticky lokakuussa 2021. – Olen onnekas, että ystäväni luottavat minuun ja ne asiat löytävät tiensä lauluihini. Frank Carter ihmettelee. Carter kertoo, että halusi Stickyn olevan ylistys kaikille asioille, joista ihmiset joutuivat koronapandemian aikana luopumaan. Jos olisin aloittanut jo 2006, kun Gallows perustettiin, voisimme puhua jo siitä, miten maailma on muuttunut
Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Aki Nuopponen 42 SOUNDI
– Rakastaa / ei rakasta, Kielletyn puun hedelmä ja Vuonna yksi ja kaksi erottuivat heti positiivisesti joukossa. Karmila: – Se demo itsessään oli aika paska ja mitä voi odottaa, kun kahdessa päivässä oli runtattu yli 20 biisiä narulle. Hynynen: – Myö tehtiin vauhdilla demot Jyväskylässä, laitoin Karmi”KUN ME ALETTIIN TEHDÄ KUKAN BIISEJÄ, MEILLÄ OLI DUURIT JA MOLLIT IHAN SEKAISIN, EIKÄ ME OIKEASTAAN TIEDETTY MITÄ NE EDES TARKOITTAA.”. Jouni Hynynen (laulu, kitara), Janne Hongisto (basso), Jari Sinkkonen (rummut) ja Mikko Karmila (tuotanto, äänitys, miksaus) kokoontuivat Helsingin Majava-baariin muistelemaan, mikä sai bändin puhkeamaan karuun kukkaansa 20 vuotta sitten. Kukallekin oli tarjolla 25 biisiä. – En tiedä mikä Karmilalla oli fiilis, mutta minusta tuntui heti, että on helvetin vahvaa matskua kasassa. Sinkkonen: – Mie taas tein tuolloin vielä tatuointeja ammatikseni ja kesti vielä tovin, ennen kuin ne hommat loppui. Samaan joukkoon kuului Kotiteollisuuden viides albumi Kuolleen kukan nimi (2002), joka oli lappeenrantalaisen trion lopullinen läpimurto koko Suomen kansan tietoisuuteen, kiitos entistä särmikkäämmän suomirockin ja -metallin liiton. Ei tainnut kolmekymppisiä elämänsä kunnossa olevia ukkoja paljon darrat hidastaa. Kuolleen kukan nimi oli myös erään aikakauden päätös, vaikkei tätä vielä tuolloin tiedetty. – Toinen muisto on se, kun oltiin Keravalla Skippie’s Barissa ja siellä soi Led Zeppelinin No Quarter -biisi ja oltiin, että vittu tässähän on ihan sama riffi kuin Tuomitussa. Levyllä on Rise-biisi, jossa on melkein sama riffi. H ynynen: – Vuosituhannen alussa biisejä syntyi ihan vitusti. Hongisto: – Just tarkistin, että meillä oli paljon keikkoja tuolloin, joten me ollaan taidettu olla aika aikaansaavia viriilejä kolmekymppisiä poikia noihin aikoihin. Siis oonhan mie Suomenkielinen raskas rock ja metalli kokivat lopullisen läpilyönnin 2000-luvun alkuvuosina, kun Maj Karman Rautaneito (2001) ja Metallisydän (2003) sekä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen Rajaportti (2002) ilmestyivät. Kai biiseistä sentään sai kuitenkin joten kuten selvää, että siihen nähden se oli mennyt ihan hyvin. Hongisto: – Sitä mie ihmettelen, että miten silloin on ehtinyt vielä ryyppäämäänkin niin helvetisti. Hynynen: – Kielletyn puun hedelmä oli sellainen, että kesällä 2001 kuunneltiin sen demoa ja samalla kuunneltiin The Cultin Beyond Good And Evil -levyä (2001). Vielä tällä albumilla Kotiteollisuus verhosi sanottavansa lukemattomien saatanoiden ja perkeleiden taakse, ennen kuin kielikuvat jäivät ja ilmaisu suoristui jo seuraavana vuonna julkaistun Helvetistä itään -albumin (2003) myötä. Me tehtiin biisejä jopa soundcheckeissä, mikä on aina vähän arveluttavaa, mutta niistä jäi riffejä talteen ja jammailtiin niitä treeniksellä. Hynynen: – Miekin taisin olla siviilitöissä vielä tuolloin ja sikälikin on ihmeellistä, miten paljon siinä onkaan ehtinyt. SOUNDI 43 JARI SINKKONEN RUMMUT, TAUSTALAULU, SÄVELLYS, SOVITUS MIKKO KARMILA TUOTANTO, ÄÄNITYS, MIKSAUS, KITARA, KOSKETTIMET, OHJELMOINTI, SOVITUS JANNE HONGISTO BASSO, TAUSTALAULU, SÄVELLYS, SOVITUS JOUNI HYNYNEN LAULU, KITARA, SANOITUS, SÄVELLYS, SOVITUS PÄÄOSISSA lalle cd:llä ne biisit ja se kuittasi, että: ”Melko hyviä biisejä. Tehdään pois.” Mentiin käymään Tuusulassa kuuntelemassa demoa ja tehtiin siellä muka muistiinpanoja. Ollaan tehdä levyjä, vedetty keikkoja ja käyty oikeissa töissäkin. Kävi mielessä, että pitääkö biisi feidata levyltä, mutta itsehän me oltiin se riffi oikeasti keksitty. Tuolloin ei ole varmaan ollut krapuloita
Tuntuu että levy tehtiin aika rykäyksittäin ja koko ajan oli sellainen hirveä vimma päällä. Sovittaminen sujui tuolloin ehkä just ja just. Karmila: – Bändihän ei ainoastaan äänittänyt, vaan myös nukkui siellä kellarissa. ”NOPEASTI AISTI, ETTÄ TÄLLAISELLA MUSALLA ON MAHDOLLISUUKSIA SUOMESSA.” K u v at : Ti m o Is o ah o. Ehkä nämäkin olivat sitten niitä kuuluisia vaikutteita. Kuolleen kukan nimi oli Kotiteollisuuden läpimurtoalbumi ja keikka suksee sen mukainen. Hynynen: – Yleensä minulla pyöri joku melodia mielessä ja ajattelin, että tuon sointupohjan päälle voisi käydä tämä melodia, mutta Mikko sanookin siihen, että kun ei se vittu käy. Mikko ei lomaillut, mutta mie en tiedä mitä myö tehtiin noissa väleissä, paitsi tietenkin keikkailtiin ja ryypättiin niin paljon, ettei siinä ollut mitään järkeä. Hongisto: – Silloin kun me alettiin tehdä Kukan biisejä, meillä oli duurit ja mollit ihan sekaisin, eikä me oikeastaan tiedetty mitä ne edes tarkoittaa. Kaikki se mitä myö tuolloin tehtiin, oli sellaista käsityöosastoa ja oltiin aika kaukana ammattimaisuudesta. Hynynen: – Meidän perusongelma oli se, ettei me soinnutettu biisejä. Syksyn 2001 World Trade Centerin turmassa on Kotiteollisuuden suhteen sellainen ”hauska” yksityiskohta, että olin tilannut Thomannilta Saksasta muun muassa mikkitelineitä ja -piuhoja. Hynynen: – Meidän piti rakentaa puusta ne telineet. Suomalaisen rockin klassikot > Zeppeliniä aina paljon kuunnellut, mutta en kyllä missään soittomielessä. Tosissaanhan tätä on aina tehty, mutta ei matkan varrella ole ehditty oppia mitään. Ei meitä mihinkään metalliin kannata alkaa tunkea. En mie hahmottanut yhtään, mikä siinä oli vialla. Se oli yhtä puuta ja teippiä. Ja ollaan. Sinkkonen: – Meitähän vitutti se, kun oltiin aina kuviteltu olevamme sellainen punkin ja rockin välimaastossa toimiva yhtye ja sitten meitä alettiin syyttämään metallibändiksi. En ole ikinä kuunnellut The Hellacoptersia, mutta Kukka-äänityksissä kuunneltiin Entombedia, kun Morning Star (2001) oli ilmestynyt. Hongisto: – Aikoinaan kun julkaistiin Eevan perintö -levy (1999), niin Riekin Matti haastatteli meitä ja oli sitä mieltä, että me ollaan duunattu raskain suomenkielinen levy, mitä on tehty. Mikko sai sitten ihmetellä, että eihän tämä biisi nyt voi mennä näin. joulukuuta. Sinkkonen: – Sellaista se on, kun bändi on perustettu aikanaan kavereiden kesken, jotta voidaan juoda kaljaa 44 SOUNDI ja harrastella musiikkia. Tuskassa käytiin kerran tai kaksi, ja naureskeltiin niille pingviininaamoille, mutta ei me istuttu sinne alkuunkaan. Hynynen: – Mikon aikataulujenhan mukaan me jouduttiin niitä sessioita ajoittamaan, koska mies oli niin helvetin työllistetty tuohonkin aikaan, kun Spinefarmin levyjen kanssa riitti hommaa. Ehkä Rakastaa / ei rakasta ja Vuonna yksi ja kaksi oli sellaisia haara-asentobiisejä. Kolmea kieltä käytettiin, eli sitä paksuinta kieltä ja paria muuta siitä vierestä, enkä mie mitään sointuja varsinkaan Kukan aikaan paljon katsellut. – Rokkiahan me oltiin. Lento koneiskun myötä kaikki lentoliikenne meni poikki, enkä ikinä saanut niitä kamoja. K armila: – Äänitettiin levyä mun omakotitalon kellarissa. Ehkä me sitten oltiin silloin metalliin vivahtavaa rockia. Muistaako kukaan, miten kauan te olitte meillä. Minun ja Jarin on ihan turha olla siinä vieressä juomassa viinaa ja olemassa tekemättä mitään. Hynynen: – Myöhän oltiin sitä mieltä, että Karmila olisi pitänyt merkata yhdeksi tekijäksi kaikkiin Kukan biiseihin, koska bändin piilojäsenhän se oli. Eli Jouni veti mitä sattuu ja kommentoin, että jos siirrät tuota yhtä sormea vähän tuonne päin, niin sitten se voi olla vähän parempi. Odoteltiin niitä kamoja kolme päivää ja studiopäiväkirjan mukaan ryypättiin se aika, yllätys yllätys. Hongisto: – Levythän on tehty viimeistään tuosta asti aina samalla kaavalla, eli Jouni tekee tietyt jutut Mikon kanssa keskenään. Kuluvana syksynä bändi on palannut suosikki levynsä tunnelmiin soittamalla sen tiimoilta 20vuotisjuhlasetin sisältäviä keikkoja. H ynynen: – Siinä samoihin aikoihin oli ilmestynyt lompakkokettingit kaiken maailman haarat levällään soitettavaan skandinaviarockiin. Kolme kuukautta taukojen kera äänitettiin ja voi olla, ettei niitä oikeita studiopäiviä hirveän montaa ollut. Mie olin varmaan viikon äänittämässä lauluja ja kitaroita itsekseni, sitten oli taas tauko, ja viimeiset äänitykset tehtiin 15. Hynynen: – 17. Karmila: – Me käytiin Jounin kanssa aika paljon yhdessä kitaramelodiahommia läpi. Käytettiin jotain harjanvarsia ja muita mikkitelineinä. syyskuuta 2001 tultiin äänittämään, oltiin tyyliin kaksi viikkoa ja sitten oli tauko. Eihän meillä ollut, eikä muuten ole vieläkään, minkäänlaista tietämystä tai taitoa sellaiseen musiikin osaamiseen
Muutamaan minuuttiin mahtuu niin paljon kaikkea hykerryttävää Matti Nykänen -Sinkkosesta itse kittaamani viinan määrään. TEHKÄÄ.” R akastaa / ei rakasta -single sai rinnalleen Pete Veijalaisen ohjaaman musiikkivideon, joka esittelee Lappeenrannan oleellisimpia nähtävyyksiä niin ansiokkaasti, että video palkittiin kultaisella Muuvi-palkinnolla 2002. – Meren mutaa on sellainen biisi, että siitä ajattelen yhä, että just näin. Hynynen: – Se perustui Kukallakin tuohon kitarasoundihommaan ja huutamiseen, jotka oli aika jämäkkää kamaa vielä noilla levyillä. En muista mitä kaikkea sieltä lähti veks, mutta pakkohan sitä oli vähän siistiä. Se nerous oli heti siinä käsillä. Mie oon itsekin pyörinyt siellä ja ajanut autolla sitä pillurinkiä. Hynynen: – Rakastaa / ei rakasta on vähän puolivitsinä tehty biisi, joka oli vitun helppo tehdä ja se oli vaan sellainen kevyt veto. – Kukka oli myös eka levy, jolla näytin sanoituksia Mikolle ja käytiin läpi, että mitä mie oikeastaan haluan näillä sanoilla sanoa. Täten videossa vilahtaa Kaukaan tehtaat, Kössin grilli ja muita tärkeimpiä asioita. Kirjoittakaa. SOUNDI 45 Hongisto: – Kukka oli se levy, jolla meidät alettiin ottaa vakavasti. Menin Tuusulasta Helsinkiin, kävin jubailemassa ihmisten kanssa ja en edes tiedä, miten se videon käsis lähti menemään, mutta Veijalaisella taisi olla aika vahva näkemys siitä asiasta. Siellä oli muutama sellainen biisi, joista alettiin etsiä syvällisyyksiä, oli siellä sellaisia tai ei. – Muistan sen parin, kolmen tunnin session, minkä juttelin jätkien kanssa. Sitten se vaan tapahtui. – Ari ikään kuin ilmoitti miulle, että olisi tällainen kaveri kuin Veijalaisen Pete, joka haluaisi tehdä videoita. Siellä sai käyttää paljon kikkoja, jotta illuusio vireestä pysyi yllä. Eivät ne mihinkään ole sittemminkään täysin kadonneet, mutta seuraavalla levyllä tuli sanottua asioita jo paljon suoremmin. Myös levyn maalaukselliset kannet vaikutti mielikuvaan. Oltiin Kluuvin kauppakeskuksen jossain baarissa ja käytiin läpi nopeasti asioita. – Se oli vähän semmoista, kun olin selaillut jotain vanhoja virsikirjoja, käynyt läpi Kalevalaa ja lukenut Miltonin Paradise Lostia, kuten kolmekymppisen herkän runopojan pitääkin, ja koko tuo kuvasto purkautui levylle. KIRJOITTAKAA. Hynynen: – Aika monet jutut olisi voinut vetää paljon paremmin, mutta tuohon aikaan ei vain osannut. Olin vaan niin pihalla, etten uskaltanut avautua suoraan. – Tuon ikäisenä oli hirveän vaikea sanoa suoraan tai käsitellä sitä, mikä vituttaa tai miksi tuntuu yhtään miltään. MUUVIN ARVOINEN ILLANVIETTO LAPPEENRANNASSA. Ilmankos se menestyi. Tehkää. En ole luottanut yhtään itseeni, että osaisin tehdä sanoja. Mikko on koittanut sitten paikata lauluja sen minkä pystyy. Ei Kari Tapio vetänyt sillä tavalla, joten oltiinhan me suomirockissa raskaampia kuin se. Koskinen syötti minulle kaikki ne ”Et ottanu sinappia” -hommat ja muut videon yksityiskohdat. Jos sitä vertaa Talvi sydämessä -biisiin, ja näin ei varmaan saisi sanoa, niin aivan joutavaa jauhamistahan sen teksti on. Sinkkonen: – Koskinenhan oli Lappeenrannan miehiä. Hongisto: – Videostahan tuli helvetin hyvä. Hongisto: – Satu peikoista -biisin ekan säkeistön lopussa on hieno kohta, jossa Jounilta loppuu ääni ja happi kesken, ja siinä ihan vikassa rivissä on sellainen ”aaaaagghhhh!”-lopetus. Sitten siinä oli kuitenkin niitä kirkonkelloja ja muuta, niin se on otettu vähän liiankin tosissaan. Tämä on hyvä teksti. Karmila: – Haluaisin huomauttaa, että mä vieläpä karsin levyn sanoista aika monta saatanaa ja perkelettä, ja silti niitä jäi sinne aika monta. Olin, että kuulostaa vitun hyvältä. Siihen aikaan, ja varsinkin 80-luvulla, ihmiset kokoontui autojen kanssa Vapaudenaukiolle. ”OLIN, ETTÄ KUULOSTAA VITUN HYVÄLTÄ. Ja saatiinhan siinä tissitkin ruutuun. Hynynen: – Kössin grilli on niinkin merkityksellinen, että vuonna 2006 käydessäni Yrjänän Akin ja Kikke Heikkisen häissä vein lahjaksi lahjakortin Kössin grillille, että sitten kun tulevat Lappeenrantaan, pääsevät kokemaan kaiken. Hynynen: – Mie muistan sen, kun kesken äänitysten oltiin jotenkin käyty moikkaamassa Koskisen Aria, joka myy tätä nykyä Stam1nan ja CMX:n keikkoja. Siihen aikaan levy-yhtiöllä oli pistää vähän massiakin videon tekoon, joten ilman muuta me lähdettiin toteuttamaan sitä. Siinä hypättiin sellaiseen ammattimaisempaan hommaan ja mietittiin jopa laulujen rytmityksiä vähän. Oli helpompaa tehdä siitä joku runo tai novelli. Jätkä veti ihan limiitillä! Hynynen: – Lyyrisestihän tämä oli viimeinen levy, jossa oli tosi paljon saatanaa, perkelettä ja tuonelaa. Se on sitä pienen kaupungin idylliä. Hongisto: – Kukalla on murakka soundi ja mie tykkään, kun Jouni kuulostaa varsinkin tietyissä biiseissä ihan saatanan kiukkuiselta. – Sellaista irvokasta Matti Ijästähän siinä on haettu. Hynynen: – Jos ajatellaan noita aikoja, niin siinä on ollut niin vahvasti CMX:n vaikutukset ja sellaiset, että pitää verhoutua ja mennä mystiikan kautta johonkin asiaan. Joskus vähän liiankin. Miun mielestä se on hienoa, kun ukko ärisee siten kuin vain 30-vuotias ukko voi äristä
– Se pisti soimaan Niskalaukauksen Elegian. Eka kerta oli vuonna 2008 tai 2009 siinä vaiheessa, kun Tuomas Holopainen tuli meidän keikoille kehiin. Sitä huudellaan keikoilla ihan koko ajan ja se on levyn kuunnelluimpia biisejä striimattuna, joten vähän nuorempikin jengi on sen selvästi löytänyt. Enkä siis tarkoittanut meitä vaan Rautiaista, koska biisistä tiesi jo ennen kertsiä, että tästä tulee iso juttu. Hongisto: – Oltiin puolison kanssa makkarissa jo nukkumaan menossa, kun chatti alkoi pyöriä. Kuolemanvakavaa 5:09 8. Ihmettelen yhä, kun levyä ennen oli ollut jo aika hyvä keikkasuksee, että miten paljon kaiken maailman muita levyjä myytiin, jos tämä ei noussut listaykköseksi. Talvi sydämessä 4:24 11. Sinkkonen: – Samana vuonna oltiin ensimmäistä kertaa MTV3 Chatissa vieraana ja oltiin varmasti eka bändi, joka hoiti homman kännissä. H ynynen: – Myö oltiin vissiin levyn miksausvaiheessa, eli elettiin ihan alkuvuotta 2002. Haastatteluissa Jouni Hynynen saattoi intoutua kehumaan mieluummin esimerkiksi Eppu Normaalin tuotantoa. Hynynen, säv. Rakastaa / ei rakasta 4:28 5. 46 SOUNDI Suomalaisen rockin klassikot > – Varsinkin siinä vaiheessa, kun muut alkaa ottaa meidän jutut vakavasti, niin meidän pitää vähän lällättää päälle ja huudella että hähhää, luulit. Hongisto: – Levyn listasijoitushan oli 5. Hongisto: – Satu peikoista on sen syvällisyyden kiteytymä. Miitri (Aaltonen, kitara) saakin nykyään kyseenalaisen kunnian vetää sen. Vähän sitä ennen alkoi hommat mennä sillä tavalla, että alettiin saada vähän rahaakin keikoista. Hynynen: – Kyllä siinä nopeasti aisti, että tällaisella musalla on ihan mahdollisuuksia Suomen maalla ja... Soitin sen ehkä kaksi kertaa. Satu peikoista 7:50 *12. Hynynen/Sinkkonen/Hongisto, sov. Isoahon Timo oli siellä ja se laittoi mulle luurit korville, että kuuntele tätä. Meren mutaa 4:54 4. K u v a: A k i Sc h ar in. Valitsin niistä toisen kokonaisen oton, eli en editoinut mitään siitä. Se taisi olla eka soolo ylipäänsä Kotiteollisuuslevyillä. Hynynen/Sinkkonen/Hongisto/Karmila. Karmila: – Muistaakseni oli krapula silloin, kun soolo alun perin biisiin vedettiin. – Alun perin Karmilan soittama kitara soolohan ei lähde miulta millään. Jokin ihmisessä 3:22 9. – Vittu mikä idea olla studiossa kommentoimassa ihmisten tekstiviestejä. Diablohan teki sen saman homman pari vuotta myöhemmin, mutta sehän oli jo ihan vanha juttu sillon. – Kuolleen kukan nimi on meidän systeemeissä aika tärkeä levy. ihan hyvinhän se meni. Seurattiin sitä hommaa ja mietin vaan, että: ”Voi luoja! Onneks mie en oo tuolla! Laita nyt se telkkari kiinni!” Mutta pakkohan sitä oli katsoa. Alussa oli 14:12 * alkuperäisen cd-julkaisun piiloraita KOTITEOLLISUUS: KUOLLEEN KUKAN NIMI Cd-julkaisu: Megamania, 1.3.2002 Lp-julkaisu: Lipposen Levy ja Kasetti, 26.6.2020 Kaikkien kappaleiden san. Tuomas sen sanoi, että voi tämän soittaa. Vuonna yksi ja kaksi 3:27 3. ja Tomusta ja tuhkasta oli ollut sijalla 39. Sinkkonen: – Se hävetti niin paljon, etten varmaan kymmeneen vuoteen pystynyt katsomaan pätkääkään siitä. Valtakunta 3:59 2. Se on varmaan jotain karjalaisuutta, että välillä pitää vähän ilkkua. Oltiin Manalassa syömässä. Kyllä siellä tunteet kuumeni. Kielletyn puun hedelmä 3:51 6. Silloin mie tajusin, että ei vittu tää lähtee isolleen tää homma. Tuomittu 6:32 7. Nyt se varhainen näpertely alkoi oikeasti muuttua järkeväksi. Tosin me usein kiusataan sitä ja venytetään biisiä, jotta se joutuu vinguttelemaan. Jounin kanssa oikein tahallamme vittuiltiin niille ihmisille, jotka sinne kirjoitti viestejä. Käärmeen pää 3:28 10. Tuo jos mikä on sitä ajankuvaa parhaim millaan, koska eihän mikään tuollainen enää nyt 20 vuotta myöhemmin onnistuisi! 1. Rautiainen oli isoin, me päästiin siihen vanaveteen, ja sitten alkoi tulla muitakin. Hynynen: – Mutta meillä meni vitun kauan ennen kuin uskallettiin soittaa sitä livenä. Sinkkonen: – Rajaportti ja Kuolleen kukan nimi ilmestyivät ihan muutaman viikon erolla toisistaan ja siitä se lähti, raskaat suomenkieliset levyt. Jouni Hynynen: Laulu, kitara Janne Hongisto: Basso, taustalaulu Jari Sinkkonen: Rummut, taustalaulu Kitarat, koskettimet, ohjelmointi: Mikko Karmila Taustalaulut: Miitri Aaltonen ja Janne Hynynen Tuotanto, äänitys, miksaus ja majoitus: Mikko Karmila Äänitetty Karmilan kellarissa ja Music Bros -studiolla syksyllä 2001 Taustalaulujen äänitys: Miitri Aaltonen Miksattu Finnvoxissa tammikuussa 2002 Masterointi: Mika Jussila, Finnvox Kannet: Aki Scharin ”DEMO ITSESSÄÄN OLI AIKA PASKA, JA MITÄ VOI ODOTTAA, KUN KAHDESSA PÄIVÄSSÄ OLI RUNTATTU YLI 20 BIISIÄ NARULLE.” Kotiteollisuus oli osa raskaan suomenkielisen rockin ilmiötä 2000-luvun alussa, mutta metallibändiksi se ei ole koskaan tunnustautunut. Osattiin tehdä hyvä levy oikeaan aikaan ja homma lähti sitä myöten ihan uuteen lentoon
Olikohan kappale valinta kuitenkaan sattumaa. – Eikös kaikki tee itselleen loppujen lo puksi. Ainakaan tähän mennessä biisimme eivät ole olleet mitään kolme sointua ja that’s it. Juhlat suunnittelee jo seuraavaa levyä. – Olen ahkera kirjoittaja. Lauluja itseltä itselle Helsinkiläinen indie pop -yhtye Juhlat julkaisi debyyttilevynsä lokakuussa. Välil lä Koskimies pyysi, voisiko joitain osuuk sia yksinkertaistaa. Muut bändin jäsenet Lainetta lukuun ottamatta tutus tuivat Lahden konservatoriolla. Kaikki neljä Juhlatyhtyeen jäsentä ovat opiskelleet musiikkia. Kyyp pari tuntuu vilkuilevan meitä erikoisesti, kun nousen pöydästä. Laulaja-kosketinsoittaja ja pääasiallinen biisintekijä Oona Laine tuo yhtyeessä esiin myös taustaansa klassisen pianon parissa. Haastattelumme lopussa Laine kokee rocktähtihetken, kun hän kuulee omaa ääntään ravintolan kaiuttimista. Kuulija ei koskaan tiedä teks teistäni, mikä on lopulta totta ja mikä ei. Oona Laine määrittelee vuonna 2018 perustetun yhtyeen genreksi indie popin. Kai me alam me valmistella jo pikkuhiljaa seuraavaa levyä. Laineella ei ole kohdeyleisöä sanoituk silleen. Ylen Levylautakunta arvos teli Mitä mä oon miettiny -biisin, ja siitä pidettiin siellä. Mutta ei se bändi lopulta niin iso juttu ole, mitä annetaan ymmärtää. Uudella levyllä inspiraatiota on otet tu 2000luvun alun radiohiteistä, jotka ovat soineet jäsenten lapsuudessa. Myöhemmin siinä kävi niin hauskasti, että Juhlista tuli hänen ainoa yhtyeensä. Kap paleita Laineella on pöytälaatikossaan jo paljon. Emme kuitenkaan pyri briljeeraamaan tarkoituksella, vaik kei soittotaitoa peitelläkään, Laine ker too. K u v a: P ek k a R o u si 48 SOUNDI. – Kaikki, mitä olen oppinut musasta vaikuttaa. Levyn aikataulusta tosin ei ole vielä tietoa. Se riittää, että itse on sanoitusten sa takana. Haastavuus on rakennettu sisään Juhlat-yhtyeen kappaleisiin. Sovitamme kappaleet yhdessä bändin kanssa, jolloin ne usein muuttu vat vielä paljonkin. Itsetarkoituksellista kikkailua ei ole kuitenkaan tarkoitus harrastaa. Teksti: Artturi Siromaa I stumme Oona Laineen kanssa Kam pin ravintola Ilveksessä haastattelun merkeissä. Ei kuitenkaan ihan hirveästi. debyyttilevynsä. Tietty monimutkaisuus voi tulla sieltä. Se on vain hyvä esimerkki kuvaamaan musiikkiamme. Matias Koskimies sai meistä hyvän popsoundin ulos karsimatta kui tenkaan liikaa monimutkaisuuksia. – Olemme kuunnelleet jotain Samuli Edelmannia ja miettineet, että tässähän tämä on. Musiikkiamme on inspiroinut amerikkalainen kitara vetoinen indiesoundi kuten War On Drugs. – Itse asiassa kuuntelin uuden Isac Elliotin sinkun Makso mitä makso, Laine naurahtaa. Uusissa Laineen kirjoittamissa kappaleis sa popilmaisu korostuu entisestään. Mitä kuuntelit tänne tullessasi. Makoilemaan emme ole jäämässä. Iskelmärockiksikin tituleerattu Juh lat julkaisi lokakuussa Näättekö tekin tätä unta. Heidän lisäkseen yhtyeessä soittavat kitaristi Arttu Kuoppa ja basisti Simo Loikkanen. – Ensimmäistä levyä lähdettiin teke mään siltä pohjalta, että valitaan hyvät tyypit versus että otettaisiin monta kym mentä vuotta alalla toiminut kallis am mattilainen. Ehkä enemmänkin se maail ma ja henki, mitä War On Drugs edustaa, näkyy meidänkin musiikissamme. Vuonna 2019 julkaistussa Soundin Tarkkailuluokkajutussa muistellaan, kuinka Laine lähti bändiin mukaan saman tien, kun taas basisti Loikkasen ensimmäinen kysymys oli ”Kuinka pal jon siihen menee aikaa?” – Se meni juuri näin! Tuohon aikaan Simolla oli useampi bändi. Ei meistä kukaan ollut esimerkiksi siellä jäähallikeikalla alku vuodesta. – Kaikilla neljällä meistä tuntuu ole van vähän eri esikuvia. Laine on itsekin opiskellut klassista pianoa, mikä näkyy myös biisinkirjoituksessa. Matias Koskimies valikoitui debyytti levyn tuottajaksi rumpali Tarmion suosi tuksesta. Rumpa li Eero Tarmio tutustui Oona Laineeseen Helsingissä opiskeluiden myötä. – Levy on saanut hyvän vastaanoton. Ollaan nau rettu tuota kommenttia, sillä olemme nykyisin kaikki tosi innoissamme ja motivoituneita tästä bändistä, Laine kertoo. On ollut kiva kuulla jengin lempibiisejä ja fiiliksiä. Radiohitit ovat aina jotenkin alitajuisesti mukana tekemisessä. Tätä ennen yhtye on julkaissut ep:n ja promokase tin. Bändin musiikin ja Laineen klasa ritaustan huomioon ottaen musiikki valinta ei ole aivan sitä mitä odottaisi
K u v a: A le x is M ar y o n www.tarjaturunen.com | www.ear-music.net | www.ear-music.shop | earmusico cial | earmusico cial | earmusic. ”Yes sir”, Mulatu sanoo ja nyökkää. Joulukuussa 79 täyttävä säveltäjä, vibrafonisti, pianisti ja perkussionisti on hyvin pukeutunut, äärimmäisen vähäeleinen, kohtelias, sympaattinen ja pieni hauraanoloinen ukkeli. Vanhempani lähettivät minut 50lu vulla Englantiin high schooliin. Pian paikalle kävelee Astatke itse. Hän ilahtuu mu kavaan laiskanlinnaan pääsystä ja puhuttelee minua ”siriksi”. Etio-jazzin isä Mulatu Astatke kertoo totuuden Mulatu Astatken tie insinööri opiskelijasta muusikoksi on käynyt Walesin, Lontoon ja New Yorkin kautta. Ensin tapaan As tatken mukavan kiertuemanageri Tonyn, ja keskustellessamme britti kiroaa brexitin alimpaan helvettiin. Mulatu puhuu todella hiljaa ja pehmeästi, jo ten riemuitsen kun tilan pieni sivu huone on tyhjä. 50 SOUNDI Teksti: Jussi Niemi Kuka tuli ensin. Mulatu kuitenkin tump paa intoni selittäen, ettei hän mitään nähnyt, koska koulu ei ollut Lontoos sa vaan Walesissa. M uutama tunti ennen Mulatu Astatken yökeikkaa Tampe reen Jazz Happeningissa metsästän etiojazzin legendaarista keksijää Klubilla. Rappusten nousu on hänelle pii naa, onneksi laskeutuminen alaker ran bäkkärille on helpompaa. Hän kui tenkin korostaa, kuinka sekä edustamansa etiojazzin että länsimaisen musiikin juuret laajemminkin ovat nimen omaan Afrikassa. Pyydän häntä sanomaan minua Jussiksi tode ten, että jos tässä jonkun pitäisi ”sir” sanaa käyttää, niin minun hänestä. Siellä kului neljä vuotta, ja aika osoittautui ratkaise vaksi hänen tulevaisuudelleen. Hä nen piti opiskella lentokoneinsinöö riksi, mutta kun hän huvikseen liittyi koulun orkesteriin — kotona äiti oli opettanut hänet jo soittamaan pia noa — sen tarkkanäköinen johtaja oli todennut Mulatulle, että ”varmaan sinusta tulisi hyvä insinööri, mutta kyllä musiikki on sinua varten”. – Hyvin kauan sitten, olin silloin 16. Tilanne olisi huvittava piilokame rasta nähtynä. Ohjaan Mulatun pu naiseen nojatuoliin. Milloin ja miten aloitit musiikin parissa. Ahaa! Sait siellä varmaan runsaas ti musiikillisia vaikutteita erilaisia bändejä nähdessäsi, sanon innos tuen, kun oletan sen tapahtuneen Lontoossa. Joudun istumaan pal jon Mulatua korkeammalla ja siksi kumartumaan kaksin kerroin, eten kin kun minun on pakko työntää pik kuruinen äänittimeni melkein Mula tun suuhun, jotta sille tarttuisi jota kin miehen vähän käheästä kuiski misesta. Olet luonut todella vaikuttavan uran etiojazzillasi
Käytin esimerkiksi sähköpianoa, hammondia, vibrafonia ja wah-wah-pedaalia. – No, meillä on Etiopiassa pentatoninen viisisävelasteikko ja neljä moodia. – Mahtavaa! Hienoa, että olet tehnyt niin. Sen juuret ovat Afrikassa, joten miksen olisi voinut viedä sitä takaisin sinne. Jotkut heimot käyttävät musiikissaan oktatonisia skaaloja – nehän pannaan aina Charlie Parkerin tai Debussyn piikkiin – ja soittimia, jotka ovat selvästi olleet länsimaisten soitinten malleja. Sitä olen joutunut painottamaan nykyisellekin (englantilaiselle) bändilleni, Mulatu aloittaa puhuen kuin opettaja, mikä hän ihan viime aikoihin asti on usein kirjaimellisesti ollutkin. On perusteltua kysyä, kuka tuli ensin. Useat länsimaiset bändit, kuten Either/ Orchest ra, Heliocentrics ja Black Jesus Experience, halusivat tehdä yhteistyötä Mulatun kanssa. Se herätti isomman kansainvälisen kiinnostuksen Mulatua ja etio-jazzia kohtaan. www.tarjaturunen.com | www.ear-music.net | www.ear-music.shop | earmusico cial | earmusico cial | earmusic. Sitä minäkin olen yrittänyt tehdä. Siitä etiojazz lähti, ja 60-luvun loppupuolella vein sen mukanani Addis Abebaan. Lännessä dj:t K u v a: R am i M ar ja m äk i Mulatu Astatke villitsi yleisön vuoden 2022 Tampere Jazz Happeningeillä. Niinpä aloin yhdistellä vanhoja etiopialaismelodioita ja skaaloja länsimaisiin harmonioihin ja uusiin rytmeihin ja soundeihin. Mitä luulet, kumpi oli ensin: se vai pasuuna. Ensin Etiopiassa suhtauduttiin Mulatun innovaatioihin nuivasti: Afrikan ainoassa kolonisoimattomassa maassa koettiin hänen turmelevan ikivanhat, puhtaina säilyneet perinteet. – Olin vuonna 1958 ensimmäinen afrikkalainen, joka otettiin Berkleen kuuluisaan musiikkikouluun, nöyrästi vaatimaton legenda kuiskaa ylpeänä. Mies innostuu, kun sanon koko urani ajan yrittäneeni välittää täkäläisille sitä faktaa, että blues, jazz, reggae, funk ja muut niin sanotut läntiset tyylit ovat kaikki loppujen lopuksi lähtöisin Afrikasta. Samaan aikaan hän innostui jazzista ja alkoi soitella klubeissa muun muassa Joe Harriottin, Tubby Hayesin ja Ronnie Scottin kanssa. Aika pian väki alkoi kuitenkin lämmetä etio-jazzille: Mulatun ja hänen innoittamiensa bändien ympärille syntyi ”svengaava Addis” monine klubeineen, kunnes Haile Selassie kaadettiin 1974 ja uusi kommunistijuntta otti tiukan otteen musiikista ja kaikesta muustakin. Miten se cocktail tarkalleen syntyi. – Berkleessä ajattelin aina, miten voisin erottua massasta ja miksei kukaan tiedä etiopialaisesta musiikista mitään, vaikka se on niin hienoa ja rikasta. Into kasvoi ja hän lähti 60-luvun alussa Amerikkaan oppimaan jazzista enemmän. Yhdellä heimolla on ihan pasuunalta kuulostava soitin. Niinpä Etiopian Kaffan (kahvin alkukoti) Jimmasta lähtöisin oleva muusikontaimi siirtyi Lontooseen opiskelemaan klassista musiikkia. En oikein koskaan kokenut jazzia varsinaisesti amerikkalaiseksi musiikiksi. löysivät Mulatun vanhat New Yorkin levyt, ja 2000-luvun alkupuolella Jim Jarmusch teki etio-jazzista mainion Broken Flowers -elokuvansa soundtrackin. Berkleen vuosien jälkeen hän siirtyi New Yorkiin ja näki siellä livenä kaikki sankarinsa, Miles Davisin, Gil Evansin, George Shearingin ja John Coltranen, jonka kanssa hänellä erään keikan jälkeen oli ollut pitkä ja antoisa keskustelu musiikista. Juntta kaatui 1991 ja skene alkoi uudestaan kukoistaa. Etio-jazz on kiehtovaa, koska siinä kuuluu ikivanhan etiopialaisen perinteen ja jazzin lisäksi funk, soul, blues, reggae ja latino-musiikki. Kiertelen jatkuvasti takamailla eri etiopialaisheimojen parissa ja löydän koko ajan huimia juttuja, joita pyrin tuomaan esille. Afrikkalaisten panosta on aina vähätelty, ihan kaikessa. – Alussa tunsin kovaa vetoa latinorytmeihin, bändissäni oli puertoricolaissoittajia
SOUNDI 53 Marc Ribot 28.11.2022 G LIVELAB, TAMPERE Jazz kiinnostaa. Tamperelaisia hemmoteltiin oikein huolella, sillä G Livelabin -konsertin lisäksi Ribot nähtiin pääkirjasto Metson musiikkiosastolla puhumassa muusikon urastaan sekä Unstrung: Rants And Stories Of A Noise Guitarist -kirjastaan. Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan. Ainutlaatuinen kitaristi ja kirjailija Marc Ribot teki pienimuotoisen Suomen-kiertueen marraskuun lopulla. K u v a: To m i P al sa
K u v a: A tt e M äl äs k ä K u v a: A tt e M äl äs k ä K u v a: A tt e M äl äs k ä JP Leppäluoto Kasmir. 54 SOUNDI Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Atte Mäläskä > Elämäni biisi -tv-ohjelma Suoran lähetyksen taikaa. Otan Elämäni biisin kaikki kuvat livelähetyksen aikana, jotta jokainen elementti artistin eläytymisestä vaatetuksen kautta visuaalisuuteen olisi kohdallaan
Mieletön vuotemme sai upean päätöksen Mestarit-kiertueen toiseksi viimeisellä keikalla Tampereen Nokia-areenalla. Juha Tapio | 25.11.2022 BLÄK BOKS, IDEAPARK, LEMPÄÄLÄ Juha Tapio on alkusysäys sille, miksi nykyään teen kameran kanssa töitä musiikkiviihteen parissa. Michael Monroe ja Sami Yaffa | SUOMILOVE, KAUSI 8, JAKSO 3. Vaikka lähetys sisältää paljon ennalta sovittuja kuvioita, mahtuu aina mukaan jotain sattumaa, etenkin kun lauteilla on Michael Monroe. Olen kulkenut tämän porukan matkassa vuodesta 2016. SOUNDI 55 ”Atte Mäläskän erikoisosaamista tarvitaan varsinkin television musiikkiohjelmissa. Mäläskä on toiminut hovikuvaajana produktioissa kuten Elämäni biisi, Laulu rakkaudelle, SuomiLove ja Elämä lapselle. Jokainen suora lähetys on erilainen ja sitä jännittää yllättävänkin paljon. K u v a: A tt e M äl äs k ä K u v a: A tt e M äl äs k ä K u v a: A tt e M äl äs k ä. Tv-töiden lisäksi hän on kierrellyt kameroineen Juha Tapion ja Ellinooran kaltaisten artistien matkassa areenoilla ja festivaaleilla.” – TOMI PALSA LUE ATT E MÄL ÄSK ÄN KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut Ellinoora / Mestarit | 12.11.2022 NOKIA-AREENA, TAMPERE Tutustuimme Ellinooran kanssa vuoden alussa, jonka myötä aloin tuottaa hänelle materiaalia
Soulin ydinhän on siinä, että tarinat hylätystä tai itse mokatusta rakkaudesta, kaipuusta parempiin aikoihin, nuoruuden viattomuuteen ja ihan kirjaimellisesti rakkaan iholle, tulevat suoraan tosielämästä. Kyllä Springsteen on huikea laulaja, ja hänen kykyään saattaa laulujen tarinat kuulijan sydämeen ei voi kuin ihailla. Tässä kohtaa maailmanmenoa se on ihan relevantti pointti, ja kun Bruce vetää ne näin palavasti, niin menköön. Sekin olisi kiinnostavaa tietää, juontuuko E-Street Bandin poissaolo puhtaasti koronasta vai jostakin muusta. En minä tästä savotasta kuivin silmin selvinnyt. Walker Brothersin The Sun Ain’t Gonna Shine Anymoressa liki täysin, mutta materiaalin unohdettuihin killereihin lukeutuvassa Jackie Shanen Any Other Wayssa Springsteen hiukan erkanee alkuperäisen vähäeleisemmin downhome-henkisestä bluesista. Hän haluaa tuoda nämä kuolemattomat laulut – joista moni on itse asiassa varsin tuntematon suurelle yleisölle – uusien sukupolvien kuultaviksi ja hän haluaa tehdä sen nimenomaan niitä muuttamatta. Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen 56 SOUNDI O lisi kiva tietää, kuinka iso prosentti Bruce Springsteenin massiivisesta fanikunnasta on jo aikaisemmin tajunnut, että soulmusiikki on yksi suurimmista ellei peräti kaikkein suurin hänen oman musiikkinsa innoittaja. Onhan asia niinkin, että juuri nykyisessä maailmantilanteessa me tarvitsemme tällaista kaikkea positiivista huokuvaa levyä. Jälki on todella isoa viuluineen, taustalaulajattarineen ja torvisektioineen, ja lämpöä on kuin pienessä voimalassa, jonka ehdottomana sydämenä sykkii Pomon parhaimmillaan veretseisauttavaa intohimoa ja tunnetta tihkuva laulu. Viisaasti hän hiukan hidastaa Four Topsin alkuperäisen kiivasta tempoa. Palatakseni alussa esittämääni dilemmaan, niin hurmioiduttuani jo muutamaan kertaan näistä Brucen tulkinnoista alan ymmärtää paremmin hänen uskollisuuttaan. Aluksi minua vaivasi se, että biisit vedetään sovituksissa lähes yksi yhteen alkuperäisten kanssa. Ain’t nothing like the real thing. Siellä on tamburiinit, suvannot ja paisutukset ja viulujen sentimentaalinen viisto koko lailla tarkkaan mukana ja varsin pitkälle maestron laulukin noudattelee alkuperäisten fraseerausta. Jos pääsette, niin olette joko toivottoman kylmä kalkkuna tai ette ole koskaan itse kokeneet sitä, mistä Bruce laulaa verenmaku suussa. Näissä kertomuksissa on kaikessa tunteellisuudessaan valtavasti ehtaa elämänviisautta, jonka laulujen tekijät ovat sisäistäneet kantapään kautta. Parhaat vedot ovat kuitenkin todellista intohimon suihkua. Tällä en suinkaan tarkoita, että meno olisi nyt jotenkin koleaa tai keskinkertaista. Hurmioitukaa täysin vapautuneesti. E-Street-torvet sentään ovat mukana. Tehkää koe, pääsettekö 7 Rooms Of Gloomin läpi hikoilematta ja nieleskelemättä. Tämä lockdownin alkuvaiheessa tehty mittava soul-helmien kokoelma tekee nyt asian selväksi kaikille. JUSSI NIEMI HHHH Bruce Springsteen Only The Strong Survive Columbia K u v a: D an n y C li n ch ”Näissä kertomuksissa on kaikessa tunteellisuudessaan valtavasti ehtaa elämänviisautta.”. Itse näkisin, että bändin läsnäolo olisi tuonut bonusta lopputulokselle, jossa Brucen takana nyt soittaa suurelta osin vain tuottaja Ron Aniello
Suomen hiphop-pääkaupungista Jyväskylästä ponnistavalla Aleksi Lehikoisella onkin vaivaton flow, selkeä ulosanti sekä hyvä ääni, joiden avulla hän tuntuu löytäneen räppireseptin, joka putoaa kansan syviin riveihin. Jopa pienet yksityiskohdat, kuten hänen tapansa lausua rja s-kirjaimia kutkuttelevat tajuntaa, mutta myös suomenkielinen versio virittelee mielikuvia lumoavalla tavalla. Taustat, joiden vaikutteet on haettu jenkkiräpistä, sopivat mainstream-artistin riimittelyyn kuin nakutettu. SOUNDI 57 ????. Kielivalinnasta riippumatta levyiltä löytyy haavemaisia tuokiokuvia, jotka vangitsevat ensitahdeistaan asti mukaansa. Levyhyllyyn ?. Roskiin Gettomasa Vastustamaton PME Gettomasan viides pitkäsoitto ja neljäs sooloalbumi julkaistiin päivälleen kymmenen vuotta sen jälkeen, kun hän voitti freestyle rapin SM-kilpailut vain 18-vuotiaana. Fidanzata, Some syren ja Visst vore det skönt ovat ne ilmeisimmät hittipotentiaalin sävellykset, ja levyn päättävä Kaikki on hyvin kietoo lempeydellään sinne Anna Järvisen tutuimpaan ja turvallisimpaan syliin. Valtaväestön suosioon ponnistaneen ahkeran artistin vuosikymmenen pituinen ura hakee kotimaisessa rap-skenessä vertaistaan: seitsemän Emma-ehdokkuutta ja yksi palkinto, kymmeniä miljoonia striimejä, useita listaykkösiä ja satoja albumilistan listaviikkoja. Nyt Annan täytettyä 53 vuotta ollaan kuitenkin ihan uuden äärellä. Jos levyille olisi jotain kaivannut enemmän, niin pienen pirstaloitumisenkin uhalla aavistuksen rohkeampi monipuolisuus ei olisi ollut pahitteeksi. Divariin . Jo nyt levy on parhaimmillaan innostuessaan suurimpiin soundeihinsa tai pianon ja Annan äänen minimalismiin, mutta moni kappale tällä välillä on liian samoista soundeista ammennettu. Zebra & Snake) tuntevat tietänevät, että hän taitaa elektroniset soundit Ihan kuin heittäytymisessä unenomaisen konepopin, tanssittavien bassojen ja synteettisten soundien maailmoihin ei olisi ollut tarpeeksi, albumi julkaistaan vieläpä kahdella kielellä. Muodikkaasta ja monikerroksisesta soundista vastaavat artistin luottotuottaja ja kotipoika Ruuben sekä lisäksi MD$, Aleksi Asiala, GoodJobLarry, Xrphan, Lyttä, Skywalk ja Fractious Frank. Aiheet, ja kuinka niistä syljetään, jäävät pintapuolisiksi. Viime vuonna hän julkaisi Uni viime yönä -kirjan ja nyt teoksen teemat saavat laulujen muodon, kun Anna on lyöttäytynyt yhteen Tapio Viitasaaren kanssa. Sydämeen ???. Soittimeen ??. AKI NUOPPONEN HHH K u v a: A k i R o u k al a K u v a: Tu u k k a K o sk i. Niiden molempien kuunteleminen rinnakkain osoittautuu kiehtovaksi kokemukseksi. Ruotsinkielinen levy vie hiuksenhienon voiton Annan fraseerauksen ansiosta. Niin hyviä lauluja ja niin suurella sydämellä Anna on musiikkia aina tehnyt. Boombap-pohjat on päällystetty mekaanisilla biiteillä, moderneilla äänimaisemilla ja tarttuvilla koukuilla. Gettomasa tarinoi päihdehuuruista ja kaiken maailman addiktioista, mutta henkilökohtaisen albumin pääteemaksi nousee lopulta se, kun suomalaisen vaatimattomuuden vastakohta, huolettoman itsevarma Gettomasa boastaa elämäntavastaan sekä kertoo arkipäiväisiä anekdootteja tähteydestä ja sen hirvittävistä varjopuolista. Teksteissä on toki toimivaa rytmiikkaa, sointuvia tavuja, tuplaja jopa multiriimejä, mutta ei oivalluksia. Lila ja Liila eivät todellakaan sulje toisiaan pois, vaan ne ovat aitoja sisarteoksia. Anna pääsee yllättämään tavallaan laulaa katebushmaisemmin kuin koskaan, mutta suomi ja ruotsi kielinä antavat levyille toisistaan poikkeavan vireen. Kaikki Viitasaaren tekemisiä (mm. Vastustamaton on musiikillisesti vahva, muttei aivan nimensä veroinen. Sen sijaan sisältö jättää toivomisen varaa. LINDA SÖDERHOLM HHH Anna Järvinen Lila / Liila Is This Art! Ruotsinsuomalainen Anna Järvinen olisi voinut tehdä perinteiseen bändisoundiin nojaavia albumeita vaikka koko loppuikänsä ja olisin ollut tyytyväinen. (Onneksi horisontissa kuitenkin siintää järvenrantakämppä.) Suurin osa biiseistä on rehellistä machoilua, sitä megastarailua tietenkään unohtamatta: elämä on räppilaiffia, autot nopeita, bileet kosteita, naiset objekteja. Levyjen kappaleet ovat periaatteessa identtisiä
Materia, musiikki, faktat ja fantasia sekoittuvat toisiinsa kutkuttavasti, ja nostalgia tasaa mahdolliset kuprut. 17 kappaleen kokonaisuudella Julma Henri ja tuottajansa Tes La Rok saavat rinnalleen kitaristit Pötsin (Päivän leike) ja Henri Sorvalin (Moonsorrow), bassoon Jani Lehtosaaren (Impaled Nazarene) ja vieraitakin riittää räppäreinä Djangomaynista DMONiin. Hajapaloista muodostui kutenkin yhtenäinen ja lihaisa keräelmä, jonka tukirangaksi paaluttuivat Carrin aggressiivinen soitto ja Michael James Jacksonin jykevä tuotanto. Uusi masterointi pyöristää albumin sointia, mutta nostaa ehdoitta pintaan heavy metalin ja hard rockin symbioosina syntyneet iskusävelet, joiden teho on säilynyt vuosikymmenestä toiseen. RETRO K u v a: P ap a W il sk a Kiss Creatures Of The Night: 40th Anniversary Super Deluxe Edition Universal Kissin kymmenes studioalbumi Creatures Of The Night (1982) myi ilmestymisaikanaan kehnosti, ja sen jälkeinen kiertue soi puolityhjille saleille. Albumi onkin paikoin niin raskasta kuultavaa, että se on koko mitassaan kuin hereillä koettua painajaista. Juuri siksi tämä Julma Henrin oksentama todellisuus on erittäin tarpeellista kuultavaa. Bonusmateriaali puolestaan kertoo, kuinka vimmaisesti Kiss halusi keksiä itsensä uudestaan 1980-luvun alussa. Julma Henri on kaiken keskiössä ja levyn kuumottava raskaus syntyy jostain ihan muusta kuin tekorankoista ratkaisuista. Lukema 666 kääntyy jo levyn nimessä peilikuvaksi. Edeltäjiään kovaotteisempi teos auttoi Kissiä vastaamaan haasteisiin, joita sisäiset ristiriidat ja musiikkimaailman muutokset poikivat. Siitä huolimatta Paul Stanley ja Gene Simmons ovat puhuneet levystä yhtenä uransa tärkeimmistä. Parin vuoden säteeltä poimitut demonauhat ja vaihtoehtoiset otot dokumentoivat hitaasti selättyvän identiteettikriisin luineen ja nahkoineen. AKI NUOPPONEN HHHH K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: N ap o le o n D ig it al. Ainoastaan rumpali Eric Carr esiintyi albumin jokaisella raidalla, muilta osin kappaleet kasattiin satunnaisilla kokoonpanoilla. Samalla yhtye loi pohjan uransa toiselle menestysjaksolle. Se on sisäänpäin kääntyneitä mielen umpikujia pakotettuna ulos, mistä seuraa maanista tajunnanvirtaa ja suoria julistuksia syljettynä päin näköä. Kokonaisuuden kruunaavat sylillinen tilpehööriä sekä huolellisesti toimitettu kirja, joka kertaa Creatures Of The Nightin taustoja ja merkitystä moniäänisesti, joskin myötäsukaisesti. Vai onko sen kohtalona olla joko ”Body Countia”, nu-metalia tai muuta modernia väljähtyneisyyttä, joka ei ole räppia tai metallia. Voit heittää heti roskiin kaikki kuvitelmat riffilevystä, jolla heitetään riimiä metallin päälle, ja ehkä lauletaan vähän puhtaasti kertosäkeissä. Tarjonta tukee legendaa. Vaikka osa sisällöstä jää kertakäyttöiseksi, löytyy paketista tutkittavaa niillekin, joilta Kiss on jo kauan sitten vienyt sekä rahat että luottamuksen. Ei tekijöitään, eikä kuulijoitaan. Kiirastuli sen kuin pahenee, kun Julma Henri joukkoineen on koonnut sanoille taustat, joissa syvät alataajuudet, raapivat kitarat ja hiipivät rytmit ravistelevat kuulijaa koko ajan. Aaa ei päästä ketään helpolla. Levy ei todellakaan ole kepeää viihdettä kuin korkeintaan niinä hetkinä, kun taustoista löytää flirttejä Slayerin tai vaikka Twin Peaksin suuntaan. 58 SOUNDI Levyarviot > ...materia, musiikki, faktat ja fantasia sekoittuvat toisiinsa kutkuttavasti... Livetallenteet sitä vastoin esittelevät vauhdista ja voimasta hurmaantuneen yhtyeen, jonka rajaton näyttämisenhalu välittyy onnettomista soundeista huolimatta. Tärkeään rooliin nousivat esimerkiksi apusäveltäjät Adam Mitchell ja Vinnie Vincent, joista jälkimmäiselle Creaturessessiot poikivat lyhytaikaisen pestin Kissin soolokitaristina. Suoranainen bändilevy Creatures Of The Night ei ollut. Kuuden vuoden soolohiljaiselon jälkeen Julma Henrin julkilausuma asian suhteen on jyrkkä ja ehdoton. Lisäksi yhtye osasi pyytää apuja oikeista suunnista. Tuskin kukaan osasi silti aavistaa etukäteen, mitä tältä porukalta voi albumimitassa odottaa. Se on lähes luotaantyöntävä kokemus. Juhlaeditio paneutuu niin kehitystyöhön kuin lopputulemaankin. HANNU LINKOLA HHHH Julma Henri aaa Mörssi Voiko rapin ja metallin yhteentörmäys olla vielä 2020-luvulla jotain uutta ja ennenkuulematonta. Kaikki tämä on saattanut lähteä liikkeelle siitä useimmille keski-iässä valkenevasta hetkestä, kun tajuaa oikeasti, ettei elämä ole ikuista, mutta Julma Henrin tapauksessa nämä fiilikset eivät elä vain sanoissa vaan myös äänessä
Ford ja Evans sopivat soittajina yhteen loistavasti. Krautrockin ja progen elementtejä sisältävä The Floor kertaa ja varioi teemoja kasvattaen samalla intensiteettiään. Melodiakulut ja sointukuviot tuntuvat pakottomilta ja jopa verrattain mukaansatempaavilta. Nopeasti tyhjenevien provokaatioiden sijasta Stay Close To Music pelaa tuntemuksilla ja niiden välisillä kontrasteilla. JARI MÄKELÄ HHHH Smashing Pumpkins Atum Act 1 Martha’s Music Mitä tekee suurieleisyyden tavoittelijaksi havaittu Billy Corgan, kun käsillä on rock-ooppera ja sen alkunäytös. Makeilevat R&B-taustat liudentuvat tarvittaessa pehmeäksi houseksi, kuulaaksi indie-popiksi tai karnevalisoiduksi chillwaveksi, eivätkä julkeimmatkaan sanatulvat ole koskaan kaukana sydämeenkäyvistä melodia-avaruuksista. Ei suinkaan pompöösiä taivaanrannanmaalailua suurten teemojen äärellä, vaan ihmeen napakan vaihtoehtopoprock-levyn. Epätäydellisyys saa hyväksynnän eskapistisin keinoin. Menestysalbumi on ajankuva suomalaisesta populaarimusiikista ja miehen mallista vuonna 2022. Päkän soololla yin ja yang, valo ja pimeä vaihtelevat vuoroveden tavoin. Hyvän ja pahan välinen kamppailu tuntuu luontevalta ja huolettomalta. Divisiven valonpilkahdukset ja edes jollain tavalla erottuvat biisit ovat Unstoppable ja Part Of Me lähinnä c-osiensa ansiosta sekä Don’t Tell Me, jolla vieraileva Ann Wilson nostaa kappaleen tasoa pari pykälää ylös. KOSKINEN HHH Jussi Lehtisalo I Might Be Stuck HHHH Rock Boat HHHH Ektro Kulmikas visionääri Jussi Lehtisalo julkaisee kaksi levyllistä kiehtovaa surinaa ja pörinää. SOUNDI 59 Disturbed Divisive Warner Disturbed oli vuonna 2000 ilmestyneellä debyyttilevyllään mielenkiintoinen, oman tunnistettavan tyylin ja soundin omannut yhtye, joka onnistui erottumaan monista muista nu metal -lokeroon niputetuista aikalaisistaan. Menestysalbumi kertoo nimensä mukaisesti menestyksestä ja sen lieveilmiöistä (Tekashi69), mutta myös menetyksistä, joita Voittoputki ja Jos saisin sut takas, rakas avaavat. Tunteiden käsittelyllä on ollut jo pitkään tärkeä rooli Gasellien musiikissa ja onkin luontevaa, että sydäntä puretaan myös Päkän soolodebyytillä. Kahdeksannen Divisive-albumin avausraita Hey You on jo niin täysin kaavamainen, kliseinen ja persoonaton Disturbed-kappale, että odotukset loppulevyä kohtaan eivät varsinaisesti kasva. I Might Be Stuck -albumin kappaleet on tehty Mika Taanilan samannimiseen lyhytelokuvaan, mutta ne toimivat hienosti myös itsenäisinä sävellyksinä. Ensimmäisellä kolmella levyllä oli mukavasti puhtia ja sopivasti vaihtelua, mutta sitten Disturbedille kävi kuten monille muillekin, eli yhtye jämähti oman tyylinsä ja maneeriensa vangiksi tarjoten muutamia valonpilkahduksia lukuun ottamatta lähinnä moneen kertaan kuultua saman toistoa levy levyltä. Halutut sävyt tuodaan esiin selkeästi, ja kappaleissa on tunnistettavat rakenteet. Tunnemyrskyt eivät olleet aiemminkaan genressä tuntemattomia, mutta Henri Pulkkinen viimeistään avasi padon, jonka jälkeen kyyneleitä ei ole tarvinnut kompensoida misogynialla. Albumin kattaus rajautuu vankkaan kitararockiin ja aurinkoisempaan poppailuun kohdakkoin miedolla 80-lukukuorrutteella höystettynä. Vampire Weekend -kitaristi Ezra Koenigin fiittaama Tonight ja Artefact ovat yhtyeen alkuaikojen kaltaisia vaivattomasti rullaavia kitaranakutuksia, ja loput levyn biiseistä olisivat olleet kuin kotonaan Wolfgang Amadeus Phoenix -klassikolla (2009). Viihteellisemmällä Rock Boat -levyllä kuullaan aluksi ysärisiä bassobiittejä ja klassikkosarjojen ja -pelien ääniä. Samaan kaleidoskooppimaiseen viittaussuhdemyllyyn solahtavat myös musiikkityylit. Ford naulaa turnaroundien dominantit leimalliseen tapaansa maukkailla alt-fraaseilla. On joukossa hiukan huikentelevaakin otetta Pink Floydin tunnelmissa kulkeva nimiraita ja sirkusteluksi menevä Hooray! – mutta pääosin otteet ovat jo 90-luvulta tuttuja. Varsin hyvin yhteissoittoa ilmentävät vuorottelevat soolot ja unisono-linjat Passaicissa. Stay Close To Music on sekä oman moninaisuuden julkituontia että siihen kohdistuvilla oletuksilla leikittelyä: rienaamista ja vastalauseita, mutta myös paljautta, haavoittuvuutta ja myötätuntoa. Melankolialla aisteja hellivä Don’t Panic muistuttaa, että musiikilla on kyky tuoda turvallisuutta. Angstin ja melankolian sijaan lempeätunnelmainen kappalemateriaali on aivan onnistunutta, ja kiitettävän kaukana mahtailevista spektaakkeleista. Tapaturmaisesti vuonna 2019 kuolleelle kolmen Phoenix-albumin tuottajalle Philippe Zdarille omistettua soundtrack-biisiä Identical lukuunottamatta kymmenessä päivässä pandemiatauolla kirjoitettu Alpha Zulu sisältää nimensä mukaisesti Phoenixmatskua a:stä ö:hön. Muun muassa Steely Danin ja John Mayerin riveistä tutun Keith Carlockin rumputyöskentely on erinomaista läpi levyn. Jo 70 ikävuoteen ehtinyt Robben Ford osaa joka kerta kutitella fuusiohermoja juuri oikein. Common Ground on levyn ainoa kappale, jossa kuullaan laulua. Eteerisesti leijuvan Kihlauksen jälkeen korviin kantautuu häijyä sähköistä rätinää. VESA SILTANEN HH Phoenix Alpha Zulu Glassnote Kuka olisi uskonut, että uransa kovimmat listasijoitukset tahkonneen, ylituotetun Bankrupt!albumin (2013) ja väsähtäneen Ruisrock 2014 -esiintymisen jälkeen Phoenix julkaisisi vielä vuonna 2022 uransa toiseksi parhaan albumin ja osoittautuisi lopulta yhdeksi harvalukuisista nolkytluvun indiedisko-genren selviytyjistä. Mikäli Disturbedin levyt ovat tähänkin asti kolahtaneet, kolahtaa myös Divisive, eikä siinä sinänsä mitään vikaa olekaan. Nopeita nousuja seuraa haikea huominen, egotrippejä empiminen. Hän käyttää vierailijakaartiaan (Anohni, Michael Stipe, Jónsi, Diana Gordon) niin taustakuoronaan kuin peilinäänkin, ja tuntuu olevan sitä tyytyväisempi mitä useampia rajoja vuoropuhelut rikkovat. Se on 2000-luvun korkealentoisissa teemoissa seikkailleelta ja tasoltaan rajustikin tempoilleelta Smashing Pumpkinsilta aivan hyvä suoritus. Niinpä hän antaa taustojensa kuulua. HANNU LINKOLA HHHH Robben Ford & Bill Evans Common Ground Ear Viime kesän Iisalmi Jazz Festivalin pääesiintyjänä soittanut Robben Ford on lyöttäytynyt niin ikään Miles Davisin yhtyeessä kasarilla vaikuttaneen saksofonisti Bill Evansin kanssa jälleen yhteen. Atum Act 1 on selkeä ja aika vaivattomasti kuunneltava albumi. ARTTURI SIROMAA HHHH. Nimikkobiisissä Max Mutzke laulaa kliseettömästi soulista ja jazzista maukkaasti lainaillen. Kumpusipa musiikki turhautumisesta, kivusta tai rakkaudesta, se raivaa reittiä ymmärryksestä hyväksyntään, hyväksynnästä ylpeyteen ja ylpeydestä vapauteen. Blanco ottaa ja jakaa tilaa taitavasti. Lehtisalon säveltaide on valtavan addiktoivaa. Menestysalbumi on henkilökohtainen, raa’an rehellinen ja Gasellien tavoin elämänmakuisuudessaan samaistuttava kokonaisuus. Loost Koosin DJ Arsin tuottaman levyn taustat ovat sopivasti old school, mutta istuvat lofiestetiikaltaan 2020-luvun trendeihin. Useilla eri tasoilla liikkuvat äänet saavat fantasiat raviin. Levyjä voi suositella kuunneltavaksi varsinkin silloin kun elämän realiteetit masentavat. Juuri lokeroimattoman tunneilmaisun summana levy myös voittaa puolelleen. Näkökentässä vilisee valoilmiöitä ja outoja örkkejä. Always The Same -teoksen äänimaisema kuulostaa avaruuden asukkaiden kyläilyltä. Biisit ovat ensiluokkaisia, ja oikeudenmukaisessa maailmassa albumin jokainen kappale olisi hitti Dynamon tanssilattialla. Joukosta ei hahmotu erityisen tehokkaita korvamatoja, mutta perustaso on vankka. Merkkiteoksesta ei ole kyse, mutta ei tämän parissa myöskään turhaudu. Eput lauloivat suolaisesta sateesta, mutta Päkän kyyneleet piilottuvat rehellisesti sateeseen (Ei tullu onnellista loppuu). Temaattisuuden vastapainona on mukava määrä kontrasteja. Sopivasti vaihtelevan ja nostalgisen kokonaisuuden sitoo yhteen Thomas Marsin pehmeä ja persoonallinen lauluääni, joka ei toivottavasti koskaan ikinä muutu. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Mykki Blanco Stay Close To Music Transgressive Ei-binäärisenä, mustana, HIV-positiivisena taiteilijana Mykki Blanco tiedostaa, että hänen musiikkinsa on aina kiinni sosiaalisissa kategorioissa. Tuloksena on erinomaista ja oivaltavaa fuusiota. En minä ainakaan, vaikka flopannut Ti Amo (2017) olikin kiva italodisco-levy. Syvempiä kiksejä ja säväreitä kannattaa kuitenkin etsiä jostain muualta. VIRPI PÄIVINEN Päkä Menestysalbumi PME Paperi T:n Malarian pelkoa (2015) voi hyvällä syyllä pitää vedenjakajana suomiräpin historiassa. Eikä albumi lopulta mitään uutta ja yllättävää tarjoakaan. KIMMO K. Levyn ilmaisu on varsin selkeää kuultavaa myös jazziin sen syvemmin perehtymättömille. Rock-, proge-, bluesja funkvaikutteita sekoitellaan jazziin maukkaasti eikä levyllä ole tylsää hetkeä. Komppikitaristina Fordilta löytyy tyylitajua, joka pääsee levyllä oikeuksiinsa etenkin kappaleissa, joissa Evans sooloilee enemmän. Toivottavasti Corganilla riittää kärsivällisyys seuraavan osan tekemiseen
Trilogian avaukseen verrattuna kakkososan mahtipontisuudesta on hieman tingitty ja nostettu sekä laulajat että melodiat keskiöön. Siksi kappaleista voi kuulla paljon tuttuja aineksia, hieman lainattuakin, ja jälki on takuuvarmaa Therionia. Edelleenkin Johnsson saa kaivetuksi kappaleisiinsa jotain sellaista jännää, joka pitää visusti otteessaan. Therion pystyy edelleen tarjoilemaan ihan omanlaisensa musiikillisen matkan ja on aika hienoa, että koko 35 vuoden levytysuransa ajan Johnsson on kyennyt julkaisemaan mielenkiintoista, käänteentekevää ja relevanttia metallia. 60 SOUNDI 60 SOUNDI Likaiset Pikkarit Kaikki ennallaan Love Is Punk Ujostelemattoman arkisesti itsensä nimennyt helsinkiläiskvartetti keksii Kaikki ennallaan -debyytillään lisää popilla maustettua punk-lähtöistä kitararockia. Vaikka pohjimmainen eetos on hyvinkin vakava, niin ensinnä välittyvä tunnelma on lähes huolettoman letkeä. PERTTI OJALA HHH Jarmo Nikku Landmarks Emsalö Muun muassa Hoedownista, Hectorin yhtyeestä ja vaikkapa Samuli Edelmannin euroviisuhitin Peggyn takaa tuttu sessiokettu Jarmo Nikku maalailee toisella soololevyllään varsin tutuilla kitaramusiikin sävyillä. Kappaleella kuullaan myös sähkösitaria, loistavaa! Levyn parhaaksi kappaleeksi nousee Robben Fordin ilmaisua mukaileva New Ford. Levy tarjoaa kuulijalle nimensä mukaisesti maamerkkejä vähän joka suuntaan Nikun uran varrelta. Tältä osin kaikki on varsin tuttua ja turvallista. Mutta olisiko suurempi ja massiivisempi tuotanto sittenkin palvellut paremmin kokonaisuutta. Mutta edes inflaatio ei Likaisiin Pikkareihin ja kaltaisiinsa bändeihin pure, koska levyltään pursuavat energiaryöpyt tuntuvat lähes aina yhtä raikkailta ja pidäkkeettömiltä. Vuodesta 2017 työn alla ollut Premonition on kieltämättä kelvollinen joutsenlaulu. Toki pelkästään antaumuksellinen ska-tahditus on omiaan antamaan kappaleille nykivää vauhtia, ja K u v a: Ja n sk u. Johnsson on moneen otteeseen korostanut, että levyjä ei tehdä fanien miellyttämiseksi. Ainakin meno on nyt vähemmän kokeellista kuin tänä vuonna ilmestyneillä Omnium Gatherumilla ja Ice, Death, Planets, Lungs, Mushrooms And Lavalla. More Or Les DKK:llä kuullaan vaikutteita Larry Carltonin varhaisilta soololevyiltä sekä Steely Dan -kuvioista. Changes voi hyvinkin vielä osoittautua ”hitaaksi kasvajaksi”. Se osoittaa yhtyeen pysyneen särmikkäänä huolimatta jäsenien keski-ikäistymisen tuomista luonnollisista prioriteeteista. Ei siihen ihan joka poika pystykään. ARTTURI SIROMAA HHH Therion Leviathan II Nuclear Blast Therion julkaisi neljä vuotta sitten siksi massiivisen Beloved Antichrist -paketin, että viime vuonna ilmestynyt Leviathan oli tervetullut kevennys. Pikemminkin tuntuu, että viime levyn jälkeen kahden lapsen äidiksi tulleen Mish Barber-Wayn ilmaisu on muovautunut aina vaan brutaalimpaan suuntaan. Siitä huolimatta kuusikieliskansalle tarjoillaan mainiota musiikkia koko levyllisen verran. Täytyy myöntää, että en ole vieläkään saanut pitävää otetta vain 40-minuuttisesta Changesista. Valitettavasti Premonitionin jänne ei aivan kanna koko levyn mittaa – pienelle tiivistämiselle olisi kieltämättä ollut käyttöä. Levyn terävintä laitaa edustavatkin jo aiemmin lohkaistut Tomorrow ja Date Night, joiden jälkiä alkuperäisille lähteille (Hole, The Distillers) seuraa mielellään. Mitään uutta levyltä on vaikea löytää. Näin ehkä olisi saattanut olla, mutta se ei välttämättä olisi edustanut Therionin puhtainta olemusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että albumi olisi ennalta-arvattava. Hankala sitä on pähkinänkuoreen tiivistää, niin monesta astiasta nytkin ammennetaan. Funkahtava, psykedeelisesti maustettu pop lienee lähinnä totuutta. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH White Lung Premonition Domino Kanadalaistrio White Lung ilmoitti jo alkusyksystä, että yhtyeen viides pitkäsoitto, nyt käsillä oleva Premonition, tulee olemaan sen uran viimeinen. Dear Bardensin korvia hivelevät modulaatiokaiut ovat silkkaa ihanuutta. Tässä ajassa se on kuin sukupuuttoon vääjäämättä kuoleva, mutta ylväs ja yksinäinen luontokappale. Likaisilla Pikkareilla oli hirmuinen kiire vetää Seksipöksyt jalkaan ja mennä bailaamaan. Läsnä kiteyttää punkin mutkattomuuden lähes The Lurkersin mittoihin, ja Sivuraiteen intron ensihetket vievät aikakoneella kohti Sex Pistolsia. JARI JOKIRINNE HHH King Gizzard & The Lizard Wizard Changes Flightless Ihme porukka tämä Melbournen kuusikko! Jos levyjä tehdään täysin käsittämätöntä tahtia – Changes on yhtyeen viides albumi 2022 – niin yhtä pökerryttävää vauhtia King Gizzard & The Lizard Wizard käy läpi eri musiikkityylejä. Lempeän folkahtava Walrus Jump (1979 rev) päättää levyn mukaviin tunnelmiin. Löytyy letkeitä lauluosuuksia, vinhaa syntikkavonguttelua, runsaasti synkooppirytmejä, mukavia pop-melodioita ja vain ripaus planeettojen välistä paahtoa eikä ollenkaan raisumpaa riffittelyä. White Lung olisi ollut kuin kotonaan 90-luvun puolenvälin vaihtoehtorockin ilmastossa. Nyt riisutumpi toteutus antaa kappaleiden hengittää ja luo mielikuvaa nimenomaan klassisen musiikin perinteeseen nojaavasta metallista, ja bändin valitsemalle tielle on lopulta aika helppo kallistua. Aamuun asti -biisiin päästyään ja Joan Jettin megahitiksi coveroiman I Love Rock ’n’ Rollin veroisella tallauksella käynnistyvän avauksen jälkeen nelikosta kuoriutuu lopulta täysiverinen rockbändi ankarine kitaranrevittelyineen. JUSSI NIEMI HHH Voimaryhmä Vauhtikuume Psychedelica Vauhti ja voima ovat taustamotiivit, kun Voimaryhmä on kasaillut ensimmäistä albumiaan sitten vuoden 2012 Rudistanin. Mutta eipä sekään yhteen levyyn jäänyt, sillä Christofer Johnssonilla on työn alla trilogia, jonka toinen osa Leviathan II on valmis. Mutta nytpä tehtiin. Harmillinen, mutta ymmärrettävä päätös, sillä yhteistä matkaa on takana kuitenkin jo yli viidentoista vuoden verran. Sopii kuitenkin kysyä, onko asia oikeasti niin, kun levyn luonne kerran pakenee otteestani. Nimiraita hakee puolestaan turvallisuutta melodisena indiepopina. Mutta millä vaihteella nyt mennään tyylillisesti. Pari albumia bändi on julistanut täysin vapaiksi eli kuka tahansa saa julkaista niitä missä tahansa kansissa. Samalla tuli vahvistus, että mitään kiertuetta levyn tiimoilta ei enää tule, vaan ura paketoidaan nippuun kerralla. Levyn muusta materiaalista yllättävästi poikkeava Dänkkis svengaa lopun pianoineen hengästyttävänä rock’n’rollina. Meinaankin koko ajan luonnehtia tätä Gizzardin mittavassa repertuaarissa jotenkin ”helpoksi” albumiksi. Garagerockista ja surfista on koukittu psykedeliaan, akustiseen folkahtavuuteen, boogierockiin, progeen, syntikkavetoiseen meininkiin, jazziin ja ties minne. Levyarviot > 60 SOUNDI Levyarviot > 60 SOUNDI Levyarviot > ...tässä ajassa se on kuin sukupuuttoon vääjäämättä kuoleva... Levyn yhdistävä liima on kuitenkin 70ja 80-lukujen sessiomaailmoissa ja rockin sekä fuusion välimaastossa. Laulaja-kitaristi Nipen nuoren Muskan veroinen vimmaisuus ja kitarakuvion yksinkertaisuus tekevät kunniaa Kaikki ennallaan -albumin käynnistävälle Lobotomialle. Nikku lainailee sujuvasti niin The Allman Brothersilta kuin flamencotyylisistä maisemista
SOUNDIN UUSI PODCAST ON NYT JULKAISTU #1 JAKSON AIHEENA KUUNTELE: METALLICA JA VUODEN 2024 SUOMEN-KONSERTIT JAKSON KAUPALLINEN YHTEISTYÖKUMPPANI: JAKSON JUONTAA JONE NIKULA VIERAANA JUSSI 69
Albumia ei voi pitää kovin ehjänä kokonaisuutena, mutta tiedä sitten, olisiko vain yhdessä tyylisuunnassa pitäytyminen tuonut lisäarvoa. Miehen diskografian tallenteet lasketaan jo kymmenissä, mutta yhä vain uutta pukkaa. Lisäksi orkesteri lainailee rap-musiikista luontevasti yhteiskunnallista sanomaa ja sananpainoja omien elävien soittoluuppiensa kuljetettavaksi. Tuotannon pääosassa ovat syntetisaattorit, joita säestävät klassiset instrumentit ja gospelkuoro. Ja mikä tärkeintä, luomiStormzy This Is What I Mean #Merky/0207 Def Jam Grimen ihmemies Stormzyn kolmas on täyskäännös artistin aiemmasta tuotannosta. Samaisesta lauseesta käy ilmi Stormzyn taiteilijuuden ennakkoluulottomuus, rohkeus, kunnianhimo sekä luotto omaan tekemiseensä. JUSSI NIEMI HHHH Crewish Twice Deggael Mediassa on jo pitkään hehkutettu Tuomas Holopaisen ja Tarja Turusen esiintymisestä samalla levyllä monen vuoden jälkeen. Hauskoja kevennyksiä ovat sodanaikaiseksi kupletiksi puettu Mätäkuu ja Outrossa kirjailija J.K. Verevästi onnistunut veto Damnedilta joka tapauksessa. Viimemainittu lukeutuu levyn huippuihin. Nopea ja iskevä katurock-riffittely pöhöttyy Captain Sensiblen hendrixiläiseen kitarakeikarointiin ennen kuin soljuu goottilaiseen lainahymniin. Hannibal, 6mäki ja Haamu ovat kovassa iskussa. ...studiossa dubatut hohotukset naurattavat keinotekoisuudessaan... Ripeimmissä kipaleissa, kuten Romuralli-ryhmäräpissä, on enemmän terää, hyökkäävyyttä ja myös tiettyä rentoutta ja huojuntaa. Jos näinkin oivasti toimivaa pakettia olisi voinut jollakin vielä parantaa, niin mielestäni antamalla syntikoita ja pianoa pelaavalle ja yhtyeen kanssa tuotannosta vastaavalle Tenho Mattilalle mandaatin hetkittäin vähän irrotella. TAMPERE . Henkilökohtaiset sanoitukset kuvaavat herkkäsieluisen taiteilijan tähänastista matkaa. Viimeksi paettiin maasta Funk-planeetalle, mutta nyt jätkien omatunto on alkanut kolkutella ja he palaavat maahan pelastaakseen sen, mitä pelastettavissa on. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Ihalaisen maailmaa nähneellä äänellä referoima kosminen uutislähetys, jossa kerrotaan maan pelastajien ei ihan putkeen menneen matkan lopulliset vaiheet. Kyseessä on Nightwishin kiertuehenkilökunnan Crewish-yhtyeestä, joka kasattiin koronapandemian takia siirtyneiden keikkojen aiheuttamaa taloudellista lovea paikkaamaan ja jonka täyspitkä on viimein saatu julkaistuksi. Tämä on varmasti suuri pettymys kaikille, jotka fanittavat Stormzyn raakaa grime-ulosantia. Nightwish-leirissä kannattaisi pohtia sitäkin mahdollisuutta, että Crewish voisi toimia kiertueilla Nightwishin lämppärinä. ASKO ALANEN HHHH A. Takalo Aika loppuu Näkki/Joteskii Groteskii Antti Takalolta eivät laulut lopu. Aktiivisimmin lavalla häärii tietysti Vanian hyvin istuvassa Draculakuosissaan, mutta myös kauhukiipparisti Monty Oxymoron pitää omaa hourula-show’taan. Jatkossakaan meno ei väljähdä. Ei sillä, että matskua pitäisi naamioida mihinkään "rantareggaeen" ja jamaikanlipun ilmeja värikirjoon. ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA. Lavan laidoilla hetkuvat muodokkaat vampirat. Mukana kun ovat niinkin röyhkeästi jyvitetyt pophitit kuin Eloise ja Doorsin People Are Strange. Levyarviot > 62 SOUNDI rockbändiä laajempi roots-soittokunta vetopasuunoineen ja perkussioineen voimistaa yhteissoundia ja luomueksotiikkaa. Silti bändi pääsee välillä yllättämään pahan kerran. Bluray-videotallenteella vampyyriviihteen veikeän vino kuosi paljastuu. Damnedin kauhutematiikan kantateos on tietysti 42 vuoden takainen Black Album, mutta myös vuoden 1985 Phantasmagorialta nousee avainmomentiksi Grimly Fiendish -hitti. Toki on selvää, että Crewish ei voi lähteä työstämään Nightwishin kappaleista alkuperäisten mukaisia versioita. Tyylillisesti Crewishin albumilta löytyy kaikkea mahdollista punkista reggaen kautta swingiin. Vaikka taustalla painavat vakavat asiat, levyä on tehty pilke silmäkulmassa, mutta varsinainen huumorilevy se ei missään tapauksessa ole. Jos tämä niin p-funkista kuin Sun Ra’sta ja tietysti varhaisesta räpistä innoitusta uuttanut paketti päällisin puolin vaikuttaa kevyeltä tanssiviihteeltä, niin todellisuus on päinvastainen. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . Tiedä sitten, miten Tuomas ja kumppanit pärjäisivät teknikoiden työpisteillä näiden huolehtiessa viihdykkeestä. Epäilijöitä lohduttanee, että yllättävää romantiikkaa tihkuva albumi on kokonaisuudessaan niin erinomainen, että sillä voi huoletta haastaa D’Angelon. Oudointa on, ettei vain viiden vuoden takaiselta ja vaihteeksi hyvän vastaanoton saaneelta noir-henkiseltä Evil Spirits -albumilta lohjennut yhtäkään musikaaliin soveltuvaa raitaa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH The Damned A Night Of A Thousand Vampires Ear Kun on Damnedia seuraillut vain yhtyeen alkuvuosina, vaatii korostunutta suopeutta nauttia David Vanianin musikaalihenkisestä horrorshow-konseptista. Luotan kuitenkin siihen, että yleisökontaktissa Vauhtikuume saadaan tarttumaan vilkkaammin ja voimakkaammin. Jopa kansikuva on siniharmaudessaan turhan sumea. Se on laulupainotteinen, lyyrinen ja intiimi rakkauskirje musiikille ja artistin menneelle elämälle. Mikstuura voisi kuitenkin olla avoimempaa, ilkikurisempaa rytmi-iloittelua ja ikään kuin piristävää, fyysistä masennuslääkettä. New Rosen ja Neat Neat Neatin kaltaiset punkin pioneerirytistykset sekä hikiset pubit ja anarkistiklubit ovat jääneet niin kauaksi vampyyrikalmiston teatterin taakse, että Neat Neat Neatin kytkös Bauhausin Bela Lugosi’s Dead -biisiin käy suoranaisesta shokkitehosta. Laajempi kirjo kun tarjoaa enemmän mahdollisuuksia leikkiä sävellyksillä. Sanoma on selvä: meidän kuuluu kohdella Äiti Maata paljon kunnioittavammin. Lähtö on täydellinen killeri, kun navigaattorin naisrobottiääni luettelee lakonisesti reittiohjeet maapallolle. Selvää on sekin, että Nightwishin henkilökunnasta löytyy pätevää soittajaa ja laulajaa. Tanssillinen aspekti on tanakka ja menee periaatteessa kahdella vaihteella: tahdin perälautaan funkysti osuva takapotku vaihtuu vinyylin kakkospuolella Showtimessa ja Nemesisissä napakasti naksuvaan elektroon. Tunnelman tiivistänee parhaiten verse ”I think I’m Kanye mixed with Donny Hathaway”. Laulujen tunnelma vain tuppaa jauhamaan epämukavasti paikallaan sinänsä näppärästi rakennetun orkestraation ja soitinnusten päällä. Ryhmä on tavoitellut laatutyötä ja sen se myös saavuttaa. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. Mutta ”Billy Niemisen Akatemian” nimissä taltioitu Uus Fatty tekee pikemminkin ilkamat, kun studiossa dubatut hohotukset naurattavat keinotekoisuudessaan enemmän kuin veikeät sanat. Monivivahteinen albumi tarjoaa kuulijalle siis kattauksen r’n’b:tä, soulia, afrobeat-vaikutteita, gospelia sekä myös muutamia Stormzyn rakastettavalla Etelä-Lontoon aksentilla artikuloituja grime-riimejä. Lopputuloksena on aito ja intensiivinen albumi, joka kuulostaa Stormzylta, muttei yhdeltäkään aiemmalta hänen levyltään. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. ASKO ALANEN HHH Tre-Funk III Kosmoksen gospel Svart Tamperelaisräpäyttäjien viiden vuoden takainen debyyttialbumi Planeetta Funk saa viimein jatko-osan. LINDA SÖDERHOLM HHHH K u v a: A d am a Jo ll ah Selvitätkö tiesi ulos
N O R D I C M E TA L C R U I S E . F I 11.-12.02.2023 M S V I K I N G G R A C E T U R K U S T O C K H O L M T U R K U CRUISE METAL NORDIC. LIPUT NYT MYYNNISS Ä! W W W
Scarlet ui siis tummissa vesissä niin sävellysten kuin luomusoundiensa puolesta eikä meno ylly missään vaiheessa turhan riehakkaaksi. Havainnot elämästä ja omista tunteista ovat olennaisen äärellä. Ja mikä parasta, näissä teksteissä ei muskelihardcoren lailla puida skeneasioita, joissa hiekkalaatikkoon mahtuva mielensäpahoittaminen on kuin tosi-tv:n dramatisoitua näennäisviihdettä. Siihen ei kuitenkaan jäädä jumiin, vaan tanakasti Untamed Force on kiinni tämän päivän soundissa. Hyviä ideoita viljellään siellä täällä, mutta kokonaisuutena esikuvat paistavat Circle Of Bonesilla vielä aavistuksen liikaa läpi. K u v a: Li n d a Le h to v ir ta nen tuntuu pakottomalta. Useamminkin kuin kerran mieleen pölähtää Show No Mercy/ Hell Awaits -aikakauden Slayerin ilkeä kasari-thrash. Antti Takalon laulut ovat olemukseltaan pieniä, mutta sisällöltään suuria. Omalaatuisen laulusolistin ja pianon yhdistelmä kuulosti aivan sietämättömältä. Ennen sanoitusliitteeseen perehtymistäkin tajuaa, että nyt ollaan merkittävämmän mekkalan äärellä. Sillä ja toisella albumin helmellä Yksinäisyys yhdistää kuvaan ovat astuneet taas Leevi And The Leavingsin mieleentuovat tuotantoratkaisut. Juuri näissä lauluissa myhäilyttää myös kappaleiden saamat odottamattomat käänteet. Referenssejä pompahtelee esiin jatkuvasti, mutta musiikintekijän oma ääni jättää ne alleen. Lisää rohkeutta ja omaa ilmettä vaan sävellyksiin ja tulkintaan, niin koko paletti nousee heittämällä seuraavalle tasolle. Untamed Force on korskea nimi levylle, mutta ei suinkaan vailla katetta. Levyarviot > ...vaatii majesteetin päätä lautaselle... Ihan kuin nämä laulut vain tulisivat ulos Takalosta. Ihan luontevasti sävelmät pyrähtävät laulaja-lauluntekijä -henkisestä pelkistetystä soundista tai jokamiehen AOR:stä esimerkiksi progen suuntaan. Mutta kun kuuntelee bändin kireää kolmosalbumia, niin punkista taitaa olla jäljellä enää se tärkein eli asenne. Vuosikymmenen puolivälissä Pennanen aloitti Ocelot-projektin, joka julkaisi ensimmäisen ep:nsä kolmihenkisenä yhtyeenä vuonna 2019. Tuoreimman laulukoosteen yksi hienoimmista biiseistä Sä et tullut takaisin koskettaa kuin varkain edeten kuin puolihuolimattomasti kohti kuulijan sydäntä. ANTTI LUUKKANEN HHHH Scarlet Circle Of Bones Inverse Jos olet koskaan pohtinut, millaista on suonenjokelainen grunge, tarjoaa Scarlet esikoisalbumeineen siihen nyt vastauksen. Takalo todistaa tälläkin kertaa olevansa aikamme kansanviisaita ajattelijoita, jotka sanoittavat ajatuksemme kuin salavihkaa. Liekö studio-olosuhteet sitten syöneet laulusuorituksesta rentoutta ja voimaa. Pennasen sammaltavan, androgyynin ääntämyksen ja rytmiryhmän vienon taustahyräilyn kaltaista yhdistelmää ei ole aiemmin totuttu kuulemaan (ainakaan monelta) suomenkieliseltä levyltä. ANTTI LUUKKANEN HHHH Ocelot Auringon puutarha Soliti Törmäsin lauluntekijä ja kosketinsoittaja Emilia Pennaseen ensimmäistä kertaa 10-luvun alussa elektro-duo Dinosauruxian jäsenenä. Unikuvien ja vanhojen Hollywood-filmien fiktiivisestä Kaliforniasta ammentavan teema-albumin utuinen lofi-pop rakentaa kuulijan korviin kuvitteellisen 60ja 70-lukujen soundin, jolla ei juuri ole tekemistä todellisuuden kanssa, eikä se kuulosta retrolta. Circle Of Bonesin perusteella se kuulostaa hyvinkin paljon Alice In Chainsin synkemmältä laidalta. Tunnetta vahvistaa trubaduurin miellyttävän pehmeä ääni, joka ikään kuin kertoo että sanoma on ihmisen kokoista. VESA SILTANEN HH Foreseen Untamed Force United Forces Punkista metalliin vievää tietä kun kerran taivalletaan, niin Foreseenin kylkeen lyötyä crossover-leimaa voi pitää ymmärrettävänä. Foreseenilla on voimaa ja röyhkeyttä paaluttaa teesinsä ronskilla riffittelyllä, ilkeästi ujeltavilla sooloilla ja päällekäyvällä uholla. Eikä helppous tarkoita tyhjänpäiväisyyttä. Eniten toivomisen varaa ja parannettavaa löytyy lauluosastolta, joka tuntuu jotenkin jarruttelevalta ja pidättelevältä eikä onnistu kanavoimaan tunnetta ihan halutulla tavalla. Englanniksi esitetty Fire Season on heti paljon tavanomaisempi esitys kuin Uralin muinaisten haltioiden kielellä lauletut biisit Daisy tai Santa Ana. Melodiatkin saavat tarvittaessa paikkansa ja biiseillä on tilaa hengittää tiukan puristuksen keskelläkin. Linja on hyvää keskitasoa, mutta päähän uppoavat lekat puuttuvat. Turhan analyyttisellä mielellä albumia ei kannata kuunnella. Auringon puutarha jatkaa nousujohdetta. Potentiaalia löytyy siis kaikilta osaalueilta, mutta samoin myös petrattavaa. JARI MÄKELÄ HHH. Vokalisointi on niin viehkoa, ettei sen tenhoa haitanne kielimuurikaan. Kun Ocelotin jäseniksi Pennasen ohella vakiintuivat basisti Rasmus Pietilä ja rumpali Victor von Hellens, trio kipusi Unelmoi-ep:llä (2021) uudelle tasolle. Kokoonpanoaan reilun vuosikymmenen taipaleen jälkeen muokannut helsinkiläisbändi on tosiaan kuin luonnonvoima: kesyttämätön, ylitse ryöppyävä ja ihmisen loputtomalle typeryydelle vihainen
Välillä levyn aikana käydään jopa poppunkin rajamailla, kuten Replacementsissä, joka toimii piristävänä rytmin muutoksena. Muita huomioita: aina on hyvä, jos bändi laulaa äidinkielellään englannin sijasta, kuten Högtryck Sitta nånstans och drömma -menopalallaan. Jo muutamat half-tempo -louhinnatkin tasapainottaisivat kaahausta. Laulu on kuitenkin miksattu melko hiljaiselle, ja sanomaan on ajoittain vähän hankala päästä sisään. Jäsenten soittotyylit sopivat toisiinsa hienosti. Yhtye koki levyn teon aikana menetyksen alkuperäisen basistin Jussi Ritvasalon kuoltua äkillisesti. Vierailija Olli Ahvenlahden koskettimia olisi mieluusti kuunnellut tulkinnoissa enemmänkin. Muun muassa tämä käy ilmi äänitehistorian obskuureimpia kasettilaatikoita hintaviksi vinyyleiksi putsailevan Subliminal Soundsin leuhkaa kokoelmakaksikkoa kuunnellessa. ...vaatii majesteetin päätä lautaselle... Kiekon esimerkillisen runsaasta kansivihosta voi lukea saatesanat, kappaleiden sanoitukset sekä bändin laulajan Harri Saksalan haastattelun, joten kuluttaja voi hyristä tyytyväisyydestä. Kaava kiteytyy parhaimmillaan Yllämme kaatuvan taivaan ”Luusi! Murskaan!” -koukkuun. Kalevalan teokset soivat uudessa asussaan ulottuvalla ilmeellä. Etenkin taipuisat instrumentaaliesitykset Waves sekä Escape From The Storm tarjoavat Kalevalalle tilaisuuden rypeä kunnolla virtuoosimaisessa jamittelussa, jonka maestrona häärii kitaristi Matti Kurkinen. Kylmäksi jättävän albumin jälkeen on huojentavaa kuunnella jotain muuta isoa mutta vähemmän tosikkomaista – kuten vaikkapa Musea. Monestihan se on vain hyväksi, kuten Peto mieheksi -kappaleen tuplabasareiden paukkuessa. Mutta ajoittain tyylilaji kiertyy hirttosilmukaksi ja kuristaa ilmaisua yksipuoliseksi. Levyn keskivaiheen Snow, Water ja Panic -kolmikko nousee albumin parhaimmistoon tyylikkäästi maalailevalla indie rock -soundilla. Oli miten oli, Ikonoklasti on lupaava maastaveto, joka povaa kiintoisaa jatkoa. RETRO Palaye Royale Fever Dream Sumerian Kanadalais-amerikkalaisten Kroppin veljesten Las Vegasissa perustama Palaye Royale käy neljännellä albumillaan päälle täydellä voimalla. Ikonoklastilla kuullaan tasan yhtä tunnetilaa: helvetin vihaista. Mogens Klyvare Hose Bandin nimikin kertoo, että tarjolla on erikoismenoa. Palaye Royale on selvästikin bändi, jonka kunnianhimo ja itseluottamus eivät tunne rajoja. Rässiä pienillä kuolomausteilla tarjoileva helsinkiläinen viisikko paahtaa debyytillään niin ankarasti, että armoa tekisi mieli. Kuten tällaiset erikoiskokoelmat usein, myös ruotsalaiset lihapullat on suunnattu heille, jotka ovat jo eksyneet pimeille sivupoluille kaiken kanonisoidun kunnon musan valtatieltä. Vuosien varrella julkaisu keräsi kulttimainetta, mikä nosti alkuperäisen vinyylin hinnat korkeiksi. Ainoastaan turhan vahvasti kuuluva suomiaksentti pistää toisinaan korvaan. PERTTI OJALA HH Pahan Ikoni Ikonoklasti Omakustanne Pelin henki tulee selväksi kättelyssä, kun Pahan Ikoni vaatii majesteetin päätä lautaselle – nyt mennään ja kovaa. Hyvät puolet ensin. VILLE PIRINEN Kalevala People No Names Svart Vaikka Kalevalan vuonna 1972 ilmestynyt esikoisalbumi People No Names on tasokas kollaasi hard rockia, progea sekä fuusioitunutta rockia, sen myyntiluvut eivät aikoinaan olleet kehuttavat. Pahan Ikoni piiskaa rässikoneestaan ulos perinnetajuisia riffejä ihailtavan ankaralla otteella, ja solisti Jan Juvonen kiroaa kuin viimeistä päivää. Biisien melodiat ja toimivimmatkin kertosäkeet uhkaavat jäädä sivurooliin, kun Emerson Barrettin rummut ja Sebastian Danzigin koskettimet junttaavat kuulijan hartioita kasaan. ARTTURI SIROMAA HHH Various Artists: Swedish Meatballs – The Hard Rock Psych Underground 1971–1977 HHHHH Various Artists: Swedish Meatballs Vol. Pauli Saastamoinen masteroi Finnvox-studiolla levyn soinnin miellyttävän dynaamiselle tasolle, joka erottelee äänet selkein nyanssein. Kiinnostavimpia ovat yllättävät tyylitörmäykset, kuten Strike-yhtyeen afrikkalaista rytmittelyä ja surumielistä käppäprogea paketoivassa Lick The Pick -biisissä. Hard psych voi Ruotsissakin tarkoittaa jossain eteerisen jeesus-popin ja Dire Straitsin rajuusleveleillä pyörivää menoa kuten Jan & Bert (Resonans) -porukan instrumentaalissa Kan ljuset vända åter. LASSI LINNOLA HHH Torrances Happiness Joteskii Groteskii Jo vuosikymmenen ajan kasassa ollut tamperelainen vaihtoehtorocktrio kulkee toisella levyllään 22-Pistepirkkohenkisen indiesoundin jalanjäljissä. 2 – The Hard Rock Psych Underground 1970–1977 HHHHH Subliminal Sounds Ruotsissa kaikki on aina ollut vähän paremmin kuin täällä Itä-Euroopan kurjuudessa. Fever Dreamin yhtye on halunnut täyttää ihmisen kokoisuuden sijasta toinen toistaan painavammilla stadionin kokoisilla sovituksilla. Fever Dream tosin on hyökkäävällä soundilla kuorrutettuine biiseineen selvästi enemmän muodikas kuin taiderockiksi miellettävä kokonaisuus. Niinpä myös 70-luvun tumpeloimmillakin puulaakisarjan hårdrokkaajilla löytyi kunnon fuzz-palikkaa, wahwah-spedua ja angloamerikkalaisten vaikutteiden luontevaa ymmärrystä. Sitten se mutta. Taiteilijanimien suojissa operoiva kolmikko kuvaa musiikkiaan fashion-art rockiksi, mitä voi pitää jopa osittain osuvana määritelmänä. Dynaamisempi ilmaisu, sovitukselliset ratkaisut tai pieni ripaus huumoria riittäisivät kohottamaan kokonaisuutta. JUHA SEITZ HHHH RETRO. Tremoloefektillä kyllästetty fuzz-kitara kannattelee melankolista Water-kappaletta hienosti. 2 keskittyy astetta hämärämpään kamaan, ja sisältää enemmän erittäin viehättävää ”maalaiskoulun salissa kelanauhurille” -henkistä rapasoundia, kuten levyn avaava Tranz-bändin heavy-eepos Gamarnas sång. Setti vaeltaa kulmikkuudesta aina kaihoisaan liitelyyn saakka. Albumilla kuullaan junnaavia hokemia ja rankasti särötettyjä toistuvia kitarateemoja. Näytöksen todellinen tähti on rumpali Anton Nisonen, joka operoi potilaitaan vihaavan kirurgin raivolla ja tarkkuudella. Snow ja Panic edustavat reippaampaa rockilmaisua. Svart Records teki kulttuurityön julkaisemalla äänitteestä tuoreen cdja vinyylipainoksen. Torrances saa kudottua yksinkertaisista aineksista kasaan hyväntuulisen ja ennen kaikkea musikaalisen paketin. Levyistä Vol. Huolella koostetut levyt ovat täynnä yhtä aikaa kolmosdivarin kämäisintä ja kuitenkin ylivoimaisen mahtavaa musiikkia. I Blomm onnistuu luomaan hyytävän ”apukoululaiset soittavat Black Sabbathia -fiiliksen” Mäskaktigtinstrumentaalillaan. Suureelliseksi hakeutuvaa Fever Dreamiä kuunnellessa tuntuu kuin Palaye Royale yrittäisi tehdä vaikutuksen väkipakolla. Remington Leithin korskean ja lähes kiihkoilevan yliampuvan laulun tehtäväksi jää aivan liian usein toimia kappaleiden lopullisena armonlaukauksena
– Enpä ole ajatellut asiaa! Musiikillisesti olen tainnut hakea tälle levylle ainakin tietoisesti enemmän pohjaa brasilialaisesta 1960-luvun bossa novasta kuin paikallisista suuruuksista. Miten koet musiikkinne suhteutuvan Porin varsin tunnettuun indie-musiikkiskeneen. 66 SOUNDI Levyarviot > ...soittimien tutkimusmatkailijat ovat tehneet riemastuttavan levyn... Mutta eiköhän se valo viimeistään kevään korvilla ala taas löytyä! TEKSTI: NIKO PELTONEN K u v a: Ti m o N o rd lu n d. Johtuu se tietysti Roope Vienonheimon laulustakin: siinä soi vähäeleinen tenori, joka tuo välillä vähän kulmikkaisiin teksteihin tarvittavan määrän lisämielikuvia. New Meadowilla bändi on kuitenkin aiempaa rytmikkäämpi ja selvästi matkalla kohti surutyönsä päätä. Paikka tulee miltei väistämättä vastaan pyörälenkeillä, kun suuntaa kohti merta. Porilaisten indiemuusikoiden bändi on hakenut konkretiaa vaikeiden tunteiden vastapainoksi pelaamalla paikallismaantieteellisellä kuvastolla, mutta englanniksi käännettynä Viestin kenttä -niminen urheiluareena tai Uusiniityn kaupunginosa saavat sivumerkityksiä. Tässä vaiheessa on vielä hankalaa arvioida, mitä tuleman pitää. Kun riittävän monta kertaa ohittaa tienviitat, nimi jää päähän ja päätyy levyn nimeksi. Koin sen kaikessa arkisuudessaan hedelmälliseksi paikaksi uuden albumin teemoja työstäessä. New Meadow -albumin nimi viitannee Uusiniityn kaupunginosaan. Musiikissanne soi Porin kaupunki paikannimien ja paikallislegendojen referointia myöten. Levyn teemoihin nimi Uusiniitty sopi täydellisesti kuvaamaan uutta suuntaa kaikenlaiset realiteetit huomioiden. Musiikillisesti Message Fieldin juuret ovat 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun indiemelankoliassa – sen sillä laidalla kuitenkin, joka suosi post punkin ja laatuprogen avarakatseisuutta enemmän kuin yrityksiä sytkäriballadeiksi. Niin vähän porilaisbändistä on meteliä pidetty, että aiempien levyjen hienoudesta huolimatta New Meadow oikein yllättää olemalla varmaan parasta englanninkielistä suomiindietä koko vuonna. – Tietynlainen matka tässä tuli kolmen levyn mittaan kuljettua loppuun, ja tämän teeman osalta pöytä on siivottu. Musiikki avartuu laajemmille kankaille: Message Field rakentaa jämäköiden pohjien päälle akustisvoittoisia minieepoksia puhaltimineen ja koskettimineen. New Meadowin kerrotaan olevan levytrilogian päätösosa ja loppupiste tarinalle, joka syntyi spontaanisti menetyksestä ja tarpeesta käsitellä sitä. Kaikessa hiljaisuudessa se on rakentanut tarkoitusperiinsä sopivan oman saaren, aivan kuten reposaarelainen erikoismies Osmo Vargelin, josta upea Build An Island -single kertoo. Message Field New Meadow Soit Se Silti Transformer Hill -debyytti (2019) oli tätä tarkoitusta varten syntyneen Message Fieldin kunnianosoitus kuolleelle ystävälle ja bänditoverille, mutta se laajeni nyt päättyvän albumitrilogian mittaiseksi. Toki kaikki yhtyeemme jäsenet tuovat soppaan mukaan omat mausteensa, joten varmaankin sieltä joitakin yhtymäkohtia löytyy myös niin sanottuun paikalliseen skeneen, mitä ikinä se tarkoittaakaan. NIKO PELTONEN HHHH Soundi kyseli tähänastisista tekemisistä ja tulevaisuudesta kitaristi-biisintekijä Timo Nordlundilta. Mitä Message Field seuraavaksi tekee, vaiko mitään. Kauniin nimen takaa löytyy kaikkea hyvinkin tavallista – omakotitaloja, pienteollisuutta ja metsähautausmaa. Yhden ihmisen elegiasta kasvaa tribuutti koko kaupungille näennäisen merkityksettömine mikropaikkoineen. Elbow ja Gravenhurst saattavat tulla mieleen. – Kyllä, Uusiniitystä on kyse. Jonkinlaista uutta tulokulmaa pitäisi löytää, jotta homma pysyisi tuoreena ja neljäs albumi joskus näkisi päivänvalon. Kertoisitko ei-porilaisille, millainen paikka on kyseessä
Riijannassa kuuluu Jakoilan pitkäaikainen innostus latinokuvioihin. Antero Jakoila & Dave Lindholm Vol. Tulevaisuudessa Hirvosen New Helsinki -yhtyeeltä kuulisi vielä mieluusti uutta musiikkia. Teoksen alku tuo mieleen Jimi Hendrixin Axis: Bold As Love -levyn ensimmäiset nuotit ja kitaran huiluäänet muodostavatkin levyllä jonkinlaisen soonisen punaisen langan. Kielo jää albumin teemana myös ulkokohtaiseksi. Kirjastoissa tällainen helposti luokiteltaisiin new age/maailmanmusiikki/fuusiotluokkaan, vaikka musiikki on ”helpointa”, mitä Hirvonen on tähän mennessä julkaissut. Kielon kappaleista useimmat saavat bändisäestyksen ja kulkevat enimmäkseen 4/4-tasarytmissä. Raukeat biitit, synteettiset äänet ja Narkauksen poissaolevat vokaalit sulautuvat yhteen lääkekoomaiseksi yleistunnelmaksi. Liian ohutta ilmaa on kunnianhimoinen levy, mutta kaipaisi lisää fokusta ja enemmän kiinnekohtia maailmaan. Siinäkin folkpoppailun estetiikka on rikottu hajoamaan sotkuiseen yksiöhuoneeseen, kunnes jäljelle jää vain itsensä kanssa riitelevää ääntä, josta Narkaus ei tunnu saavan otetta sen enempää kuin kuulijakaan. Vaikuttavan kitaransoiton lisäksi laulussa koukuttaa Lindholmin hillitön sanoitus ja laulu. NIKO PELTONEN HH Jean-Michel Jarre Oxymore Sony Elektronisen musiikin pioneerin, ranskalaisen Jean-Michel Jarren 22. aloittaa lindholmilaisen verbaali-ilottelun toden teolla, henkeä voi vetää Jakoilan syntetisaattorisoolon ajan. SOUNDI 67 ...soittimien tutkimusmatkailijat ovat tehneet riemastuttavan levyn... Oxymorella Jarre viljeleekin reilusti sateen, tulen, kuiskausten ja muun muassa synteettisten huokausten ääniä ja loihtii samplemausteiden avustuksella massiivisista syntetisaattorivalleistaan kokeellisia ja mielenkiintoisia mutta kokonaisvaltaisuudessaan jopa hieman kuluttavia ääniseikkailuita. Se ei tarkoita, että groove olisi unohdettu, se on vain hienovaraisempaa. Soittimien tutkimusmatkailijat ovat tehneet riemastuttavan levyn, jossa riittää ammennettavaa ja hämmästeltävää. Yksi klisee kuuluu, että mitä pidemmälle jazzmuusikko etenee urallaan, sitä vähemmän nuotteja hän soittaa. Tykitys jatkuu myös päätösbiisissä Ja arki jatkuu, jossa Lindholm pääsee esittämään puhelaulutaitojaan. Artisti haluaa määritellä musiikkinsa dream popiksi, ja kyllähän nämä hauraat laulut leijuvatkin kuulokuvassa lähes pysähtyneen hitaina. Koronaaika on tuottanut Hirvosen mielessä melankolista ja lyyristä instrumentaalimusiikkia, jonka hän tulkitsee tutusti Fender Jazzmasterillaan. Kenties artistin ajatuksena on ollut pyrkiä ajattomaan kauneuteen. Levyn päättää Clara de Asisin huiluääniin vahvasti noojava Everyday Less, Less Everyday muistuttaa Ahdin teosta, mutta on harmonisesti sopuisampi ja ammentaa loppua kohden sähkökitaran perinteistä enemmän kuin mikään kummallakaan levyllä tähän saakka. Puoliväliin saakka se nousee vääjäämättä kunnes hajoaa aivan upeaan akordiin ja rauhoittuu huiluäänien pariin, palatakseen alun äänimaisemaan, mutta staattisemmin ja vähemmän väkivaltaisesti. ”On siistii nähdä mikä kasvi susta tulee kasvamaan”, tuumailee Auringon valo. ANTTI MARTTINEN HHHH Olli Hirvonen Kielo Ropeadope Olli Hirvonen, kitaristimme New Yorkissa, yllättää kolmannella levyllään, jonka musiikki ei aiempien levytysten tavoin ole täysveristä jazzia. Sitä määrittäväksi tekijäksi on pakko tulkita syvä depressio, joka saa sanallisen ilmaisun artistin lähestyessä perinteisempää singersongwriter -kirjoittamista, kuten Miten valtava ääni -biisissä. Kuullaan myös luontosuhdetta korostavia lintuääniä sekä leppoista rallattelua. Nyt se alkaa helposti nukuttaa, mikä tosin taitaa olla Narkauksen yksi tarkoituskin. Jakoilan Hymni aloittaa levyn lähes rautalankahengessä, tyylikkäässä kappaleessa ei ole laulua lainkaan. Haikeissa tarinoissa seikkailee elämän kolhimia hahmoja, kuten Punkkaritukan poloinen keesipää, jolle tunnustetaan: ”Mut toi surkeuden taito, siin on jotain mitä mä en koskaan saa”. Rönsyilevä nimibiisi saa tunteet pintaan nostalgiallaan. Soundi on karu. Lisäksi debyytti sulautuu turhan helposti nykypäivän indiekulttuurin yleiseen vereslihaisuuteen ja unohtuu sen sekaan. Onko kyseessä jonkinlainen suomalaisuuden brändäys. Liian ohutta ilmaa -levyllä yhteistyökumppanina on muun muassa Color Dolorista tuttu Nicolas ”Leissi” Rehn. Popkoukkujen sijaan pelataan enemmän nyansseilla ja dynamiikan vaihteluilla. VIRPI PÄIVINEN HHH Sähkökitarakvartetti II Sähkökitarakvartetti Nykymusiikkia esittävän Sähkökitarakvartetin neliosaisen julkaisusarjan toinen osa on kiehtova, edeltäjäänsä seesteisempi ja ehkä helpommin lähestyttävä. Ehkä pieni soitannallinen revittely ja hulluttelu voisi riittää. Arvaamattomasti etenevien sävellysten vastapainona on pelkistetympää soittoa, kuten akustisen kitaran pikkausta. Louhiva ote sekä sen onnistunut studiotaltiointi, hiukan vieraannuttavana vire ja taitavasti käytetty tila luovat kiehtovan atmosfäärin, joka tavoittaa jotain sähkökitaran perusolemuksesta: puupölkky, johon on kiinnitetty magneetteja ja metallilankoja. Kappaleen haaveilevat sävelkulut muistuttavat Nick Draken tuotannon helmistä. studioalbumi Oxymore on kunnianosoitus toiselle elektroakustisen musiikin ranskalaiselle tienraivaajalle, laajasti ambienssiäänistä koostetun musique conretén kehittäjälle Pierre Henrylle. Levyn avaa Marja Ahdin säveltämä ja kitarakvartetin riemastuttavan romuluisesti käsittelemä The Threshold. Lauri Hyvärisen Tropes on levyn väkivaltaisin ja eniten tilaa vievä teos. Kuulostaa vielä minimalistisemmalta Earthiltä… tai kirkonkelloilta. II Emsalö Nämä ennenkin yhteistyötä tehneet miehet tunnetaan kitaramestareina, ja tämän yhteistyön ainoa ulkopuolinen soittaja on rumpali Gilbert Kuppusami. Hätisen moniulotteinen ja aito lauluääni ihastuttaa. Vaikka Kielo paljastaa artistista uuden herkemmän puolen, jonkinlaista irtiottoa Hirvoselta silti levyn mittaan toivoisi. ARTTU TOLONEN HHHH Heta Narkaus Liian ohutta ilmaa Omakustanne Oulusta Helsinkiin aikanaan siirtynyt Heta Narkaus on käynyt pitkän tien esikoisalbuminsa julkaisevaksi lauluntekijäksi. Näihin auraalisiin vuoristoratoihin kuuntelijan on lähdettävä mukaan avoimin mielin ja korvin, ja unohdettava hetkeksi pop-muotokieli, sillä enemmän kuin mitään muuK u v a: H ar ri H in k k a. Antero Jakoilan tontille lankeavat basso ja koskettimet, Dave Lindholm hoitaa laulupuolen ja sanoitukset, sävellykset ovat jomman kumman. Esitystä sävyttävät muun muassa sitarinkuuloiset soinnut ja upeat soolot kitaralla ja syntikalla. Ainakin Hirvoseen tämä totuus pätee. Jazzille ominaista kolmimuunteista swingrytmiä ja ylipäänsä rytmin synkopointia sävellykset painottavat vain maltillisesti. Sointi on silti iso. Viimeistään kantritilitys Ehkä mä oon vähän cowboy todistaa herkän taiteilijasielun ja maalaispojan yhdistelmän varsin toimivaksi. SAMI NISSINEN HHHH Rakkaudella Janne Kukkopilli Harava Lapsuus-yhtyeestä tutun basistin ja biisintekijän Janne Hätisen soololevy tarjoaa altsurockia ja -folkia vaihtelevilla mausteilla. Ihme E. onkin O.K. Sanoitukset käsittelevät muun muassa ystävyyttä ja ajan kulumista. Ihmisen kokoinen kukko rakentuu pelimannihenkisesti, epäkeskon progeilun ja hipahtavien urkusoundien lomassa
Hjartastjakia kuunnellessaan voi sulkea silmänsä ja tuntea Islannin taian, vaikkei olisi edes koskaan käynyt siellä. Nimibiisin lopusta tulee mieleen Hanoi Rocksin Dead By X-Mas. Pirteä Punainen mekko saattaa olla ylijäämäraita edelliseltä levyltä. AKI NUOPPONEN HHHHH K u v a: A gú st A tl as o n. Kappaleet ovat peräisin pitkältä ajalta, mihin seitsemän vuoden takainen kansikuvakin saattaa vihjata. Tämä on albumi, jolla luonto ja ihminen ovat toden teolla yhtä. Huimat auraalitripit kruunaa immersiivinen Dolby Atmos -äänimaisema. Kyllä minun käämini palaisivat huomattavasti harvemmin, jos niissä meitä kaikkia piinaavissa jonoissa ollessaan saisi kuunnella tällaista musiikkia. Mirja Hanikan jyhkeä sello ja biisintekijä Veera Järveläisen nokkelat tekstit ovat edelleen Mummin Kultien selkäranka, mutta sanaleikkisä huumori on luovuttanut tilaa kryptisemmälle kuoleman ja pimeyden kanssa flirttailulle. Vai tuleeko teillä mieleen toista levyä, missä jutun juonena on kolmen baritonisaksofonistin saumaton yhteistyö. NUUTTI HEISKALA HHH Joakim Berghäll Dark Roast 006 Edelleen jonossa Boulder Tällä loistavasti nimetyllä albumilla voisi hyvin olla toinenkin osuva nimi: alapään ylistys. Durhamissa, Pohjois-Carolinassa tuottaja Brad Cookin kanssa taltioidulla albumilla artistien stemmalaulannan herkkyys yhdistettynä Spencer Tweedyn ja Phil Cookin johtaman bändin sävykkääseen säestykseen toimii ja yleissoinnissa välittyy intiimi hetki ja tunnelma. Kylmähiki-blues on tervetullut valoisampi poikkeus. Addin ja Ragnarin laulaessa riipaisevasti islanniksi islantilaisuudesta välitön tunne kanavoituu kuulijalle niin voimakkaasti, että pian albumi on yhtä suurta kylmää värettä. Mielikuva saattaa olla vääristynyt, jopa romantisoitu, mutta jokin islantilaisen musiikin alkukantaisuudessa vetää puoleensa yhä uudelleen. Levyarviot > 68 SOUNDI tavasta country-herkistelystä puuttuu täysin maailmantilanteen surkuttelu, eikä se sovi tiedostavaan ja angstiseen eurooppalaiseen mieleen. Suunnilleen samaa vuosikertaa olevan Alcestin tavoin Drudkh keskittyy maalailevampaan post blackiin. Pääsääntöisesti mennään rauhallisissa tunnelmissa, vaikka tarpeen tullen kiihdytään melkein huomaamatta melkoiseen kiehuntaan. Isafjørd on juuri tätä myyttistä, karua ja herkkää islantilaista luonnonja mielenmaisemaa vangitsevimmillaan. Burzumin ja Darkthronen tavoin ...huimat auraalitripit kruunaa immersiivinen Dolby Atmos -äänimaisema... Samoilla linjoilla jatketaan levyn loppuun asti, joskin hitaasti rakentuva, postrockmainen Windmills ja sävellyksellisesti kunnianhimoinen, 15-minuuttinen Till We Become The Haze tuovat enemmän Drudkhin omaa väriä esiin. Koko kolmikko tarttuu myös bassoklarinettiin ja Zenger lisäksi bassosaksofoniin ja kontrabassoklarinettiin. Siinä missä artistien soolotuotannoissa kuuluvat kokemuksen intiimit erityispiirteet, Plainsin kanssa meidät kutsutaan mukaan yhteiseen tarinaan, jossa artistien ystävyys tulee selkeästi esiin, ja se tarkoittaa yhtä paljon iloa ja leikkisyyttä kuin amerikkalaistyylista jeesustelua johdatuksesta. Tuotannostakin vastaava puhaltaja Joakim Berghäll on tässä siis samassa rintamassa Linda Fredrikssonin ja Max Zengerin kanssa. Sekä sävellys että sovituksen dynamiikka muistuttavat vähän liikaakin Alcestin Écailles de lunen biisejä. Oxymore ei ole pikaruokapoppia, vaan innovatiivisuudestaan kuuluisan pellepelottoman kumarrus oppi-isilleen ja samalla esitelmä uusimmista keksinnöistään. Haakanan kitarointi tuo sointiin rock-sävyjä. Kortensa kekoon kantavat myös sähkökitaristi Jere Haakana sekä Tuomas Timosen ja Jori Huhtalan notkea rytmisektio. Oxymore on äänitapettia, mutta taustamusiikkia se ei ole. Virityksen monikerroksisuudesta kertoo jotakin se, että monen kuuntelun jälkeenkin kiekko vain kasvaa. I Walked With You A Waylla Crutchfieldin terävä ja rehellinen kertominen yhdistettynä Williamsonin kykyyn maalata elävä kohtaus päästää kuuntelijan lähelle. Kuuntelukertojen kasvaessa se paljastaa sisältään yhä yksityiskohtaisempaa ihmisyyttä. Eleanoora Rosenholmilla saattaa olla laulu, joka on lähes identtinen Hurja tyttö -kappaleen kanssa. All Belong To The Night polkaisee käyntiin The Nocturnal Onen blackgazemaisilla kauniin hitailla melodioilla. Henkilökohtaisia ongelmia painotDrudkh ei soita livenä. SAMI NISSINEN HHH Drudkh All Belong To The Night Season Of Mist Vuonna 2002 Ukrainassa perustettu bläkkisbändi Drudkh on ehtinyt jo yhdenteentoista studioalbumiinsa. Avaruudellisiin äänimaisemiin uppoutumalla albumista saa irti paljonkin, mutta näissä kinkereissä irtobiiseillä tahi niiden nimillä ei ole väliä. Sitten pakollisiin mielleyhtymiin. Tarkoitukseni oli välttää PMMP:n mainitsemista, mutta Kunhan et kirjoita kuolemasta voitaisiin julkaista duon demona ja tuskin kukaan epäilisi mitään. Aluksi Hjartastjaki maalailee suuria maisemia ja on kuin luonnonvoima. Useimmat ehkä ajattelevat ”barskan” yhteydessä ensinnä sitä ison fonin äänialan römäkkää päätä, mutta Berghällin posse korostaa vastakkaista osastoa ja todistaa ohessa sen vaietun faktan, että baritoni on ehkä koko foniperheen herkin ja sensuellein jäsen. JUSSI NIEMI HHHH Isafjørd Hjartastjaki Svart En ole koskaan vieraillut Islannissa, mutta mielikuvani tästä pohjoisesta maasta elävät sieltä kumpuavasta musiikista. MAPE OLLILA HHH Mummin Kullat Juhlat Luova Mummin Kultien kolmas levy Juhlat (pitäisikö cd-etiketin perusteella päätellä alkuperäiseksi nimeksi Juhlamokat?) maistuu minialbumiin Pakko mennä bailaa (2019) verrattuna miedommalta. Plains-nimen alla he palaavat juurilleen, kuten roots-tematiikkaan hyvin sopii. 46-minuuttinen All Belong To The Night on tasapainoinen, hyväsoundinen ja sopivan kompakti bläkkislevy, mutta ei kuitenkaan yllä Svartidaudin ja Mglan tapaisten kokeilevampien bändien tasolle. Useat laulut käsittelevät elämässä tehtyjä virheitä ja sitä, kuinka niistä on selvitty ja viisastuttu, oikein henkistytty. ta, Oxymore on synteettistä, futuristista klasaria. Corpse paintin taakse bändi ei piiloudu, mutta toisaalta ei myöskään julkaise kuvia itsestään. JARI MÄKELÄ HHH Plains I Walked With You A Ways AntiPlains on laulaja-lauluntekijä Jess Williamsonin ja Waxahatcheeyhtyeestä tutun Katie Crutchfieldin muodostama duo. Länsimaiselle kuuntelijalle ukrainankieliset sanoitukset vielä lisäävät Drudkhin salaperäisyyttä. Erinomaisen lämmin jälki on kauttaaltaan nautinnollista, ja asiaa vain parantaa se, että johtajan sävellykset eivät noudata niitä tyypillisiä jazzin kaavoja. Duon tyyli on popcountrya, joka on ilmeisen suosittua Yhdysvalloissa, mutta jolle ei löydy nykyajasta eurooppalaista vastinetta. Trendikäs tumma paahto ja samettinen lempeys leikkaavat isoäidin kitkerästä lempijuomasta terävimmän kärjen pois, ja eklektinen esikoisalbumi Kulta (2017) säilyttää edelleen asemansa folk-trion kovimpana julkaisuna. Näiden sävelten takana ovat Aðalbjörn Addi Tryggvason (Sólstafir) ja Ragnar Zolberg (Sign/ ex-Pain of Salvation), joiden luomukset ensilevyllään ovat yhtä paljon Fields Of The Nephilimia ja Duran Durania kuin myöhempää postrockia. Bändin toimintamalli nojaa kuitenkin perinteisempään black metaliin
Levyn erikoisuus on kaksikielinen toteutus: biisit ovat mukana suomeksi ja englanniksi. Shockwave on lopulta levyn vahvin kappale, eivätkä muut biisit oikein jää enää mieleen, vaikkei niissä sinänsä mitään vikaa olekaan. KOSKINEN HHH Liksom Lux Liksom Lux Omakustanne Taidehistorioitsija Anita Seppä alias laulajalauluntekijä Liisa Lux on kahden soololevyn jälkeen osa Liksom Lux -trioa, jossa laulettavanaan on monitaiteilija Rosa Liksomin tekstejä. Ranger Ylös raunioista / Risen From The Ruins Ektro Dimi Pontiacin aivolapsi, 1980-luvun alun proto-speed-thrashiin leimautunut Ranger on ollut pitkään hissukseen. Sähköä ja iskuja annostellaan harkitusti, ja innostuessaankin yhtye mieluummin uppoaa yksityiskohtiin kuin antaa palaa. Alle kahdessa vuodessa perustamisesta ulkona oli jo kaksi levyä. Fastfinger tiluttaa taikamatolla lentäen läpi vuorten ja viidakoiden opettaen pelaajalle samalla modaalisia shred-likkejä tabien avulla. Mooses Kuloniemi hakkaa pannujaan välillä kuin riivattu ja basisti Pekka Rajamäki pitää pakettia kasassa ja laulaa taustoja. HANNU LINKOLA HHH Simple Minds Direction Of The Heart BMG Perustajajäsentensä laulusolisti Jim Kerrin ja kitaristista moni-instrumentalistiksi muuttuneen Charlie Burchillin duoksi typistynyt Simple Minds on kulkenut kauas uransa alun eurooppalaisuutta ja krautrockiakin hyödyntäneestä taiteellisesta luovuudesta. 2 Kennosto Kun yhtye viettää nelikymppisiään, se on ehkä vakiintunut tiettyyn muottiin ja hoitaa hommansa rutinoituneen asiallisesti. Sympaattista ja riemastuttavaa kaahaus kyllä on. Tähtihetkien puutteesta kärsivä Direction Of The Heart on pikemminkin rutiininomainen kuin uutta nousua povaava työ. Nyt yhtye on ottanut askelen omaehtoisempaan ja autenttisempaan suuntaan. Mistään pakkopaidasta ei kuitenkaan ole tietoakaan Honey B & T-Bonesin juhlalevyn kakkososalla, jossa kuullaan uusia, lähinnä Aija Puurtisen tekemiä biisejä. Vajaan minuutin Calm Down -välikkeessä Mr. KIMMO K. Kappaleet soivat vailla mitään turhaa, useimmiten kahden minuutin annospaloina. Sodoman apina piirtää poikkeuksellisen pitkää kaarta kuvatessaan ihmisen liian nopeaa tietä savannilta suoraan ravintoketjun huipulle evoluution ökyrikkaaksi. Ilmastokriisi, teolliset ympäristöuhat ja ylipäätään ihmisen ahneus ovat Liksom Luxilla kauttaaltaan läsnä. Puurtinen hoitaa hienosti laulupuolen ja koskettimet, Freaking Out kuvannee kiehtovasti jonkinlaista sekoamistilaa, jossa falsettilaulu näyttelee isoa roolia. Fastfinger vieraileekin puhumassa henkeviä ennen levyn päättävää nimikkoraitaa. Juliana Hatfieldin ja Pavementin lempeimpiä piirteitä ajankohtaiseksi antifolkiksi päivittävä lähestymistapa vaatii kappalemateriaalilta paljon, eikä itseään herpaantumatta havainnoiva säveltyö tahdo kasvaa riittävään mittaan. PERTTI OJALA HHH Honey B & T-Bones Buzzing! Vol. PERTTI OJALA HH Hexehexe Midnight Zone Omakustanne Porilainen, vuonna 2017 duona aloittanut yhtye lähti vauhdikkaasti käyntiin. Kaiken taustalta paistaa ja kuuluu laaja musiikkitietämys. Liksom Luxin ensilevyn sävellykset ovat lähes tasapuolisesti Liisa Luxin ja Seyhtyeen basistina näkyvän muusikonuransa aloittaneen Eeva Koivusalon käsialaa. 80-luvulla stadionsuosiota maistanut skottibändi on elänyt viime vuosikymmenet varsin laihoja vuosia. Jälki on kyllä koherenttia, mutta kokemukset välittyvät muodollisina. Human Trafficillä piipahtavasta Sparksin Russell Maelistä ei ole levyn piristäjäksi, ja jotain Simple Mindsin nykytilasta kertonee, että mukana on vain seitsemän uutta laulua. Egotrippi on tehnyt lauluja myös muille artisteille, ja nyt kierrätys kulkee toisinpäin, tulkitsijoina vaikkapa Laura Närhi tai Ellinoora. Kun biisin tulkinnassa lähdetään täysin omille urille, tuloksena saattaa olla hienoa jälkeä. Ektro on siis Rangerille oiva koti. Mutta on Tyyskä julkaissut levytolkulla varteenotettavaa instrumentaalimusiikkiakin. Suuret teemat hahmottuvat pienin elein. Liksom Luxin taiteellisena tuottajana ja akustisvoittoisen soiton kapellimestarina Eeva Koivusalo pukee Liisa Luxin herkät tulkinnat niin keveän bossa novan kuin yökerhojazzin tai valssin väreihin Kurt Weillin kabareelaulutradition päivittämistä unohtamatta. Lyhyehkö albumi täydentyy parhailla bii seillään eli coverilla kalifornialaisen The Call -yhtyeen The Walls Came Downista ja Kerrin ja Burchillin Simple Mindsia edeltäneen punkbändi Johnny & The Self-Abusersin Act Of Lovella. Koronaeristyksessä havainnot jalostuivat aihioiksi, joita yhtye nyt hyödyntää. ANTTI MARTTINEN HHH Frankie Cosmos Inner World Peace Sub Pop Kun Frankie Cosmosin lauluntekijä Greta Kline palasi muutama vuosi sitten asumaan lapsuudenkotiinsa, hän törmäsi paitsi vanhaan minäänsä myös kaikkeen siihen mitä hän ei enää ole. Itä-Hollola Installaatio ei nukuta kuulijaa rankemmalla tulkinnallaan kappaleesta Unihiekkaa, ja Anssi Kelan syntikat istuvat hyvin biisiin Ulkopuolella. Vision Thing avaa levyn lupaavana electrorockina, mutta jatkossa Kerr ja useat biisit yksinään soittava Burchill pakkaavat laulut tarpeettoman täyteen ohjelmointia ja syntetisoijia. Puer on saanut Elokuun lopusta pitkän ja kiehtovan äänimaiseman. Levyn viesti tiivistyy silti vaikuttavimmin Tom Waitsistä muistuttavaan avausraitaan Maa: ”Maa kulkee kulkuaan, se ei ihmistä kaipaa”. Myös musiikki on hillittyä. Kaikeksi onneksi Liksomin paikoin hyvinkin konkreettisesti yhteiskuntakriittiset sanoitukset taipuvat lauluiksi pääosin luontevasti. Kelpo tribuuttilevy, joka on innostanut monia artisteja venymään pitkälle. Tyyskä tuo levyillään kasarija ysärikitarasankarimusiikkia 2020-luvulle, eikä virtuositeettia peitellä. Levyn avausraidalle kaveriksi on saatu Dream Theaterin taikurinhattupäinen synavelho Jordan Rudess. Eritoten kotimainen versio on elähdyttävä kuulostaessaan toiseen potenssiin korotetulta Circleltä tahkoamassa NWOFHM:iaan vauhtimetal-versiona. Singlenäkin julkaistu Shockwave poikkeaa levyn muista kappaleista, sillä Tyyskä ei ole ainoa solisti raidalla. Tuure Kilpeläinen on tehnyt laulusta Mustat varjot omanlaisensa pienimuotoisuudessaan ja Jonna Tervomaan Koivuniemen herra uhkailee vitsallaan kitararymistelyn sijasta koneiden säestämällä o-oou -lauluköörillä. Sinällään Rangerin ylivauhtinen piiskaus, sahaus ja estoton kiekuminen on entisensä. Levyn melankolia kuulostaa pikemminkin etuoikeudelta kuin kasvukipujen ohittamattomalta taustakaiulta. Monet esitykset eivät sinänsä tuo alkuperäisiin lisäarvoa, mutta toimivat silti kelpo covereina. Omin keinoin kahteen pekkaan toteutettu albumi korostaa bändin käppä-aspektia ja on kaukana 2020-luvun geneerisestä ja ylipuunatusta metallisoundista. ANTTI MARTTINEN HHHH Mr. Bändi on noussut aiempaa suurempaan rooliin ja on varsin piristävä muutos edellisistä levyistä. Tässä on sellainen. Fastfinger” Tyyskän Guitar Shred Show -animaatiopelistä, jossa kitaraguru Mr. Meiningissä on kelpo annos arvaamatonta hulvattomuutta ja hallittua kaaosta. Vetreä nelikymppinen on klisee ihmisistä puhuttaessa, yhtyeenä se on harvinaisuus. Esimerkiksi Tyyskän mainion Mountain Tonen (2019) tasoisiin kitarainstrumentaaleihin ei levyllä päästä. Se on ihan oikein, Rangerin ote kun on kaikin puolin jotakin aivan muuta. Useammassakin kohdassa ilmaisun voimaa lisäisi muhkeampi esillepano, mutta riipivyys nyt vaan kuuluu asiaan. Muun muassa Dorian Blast -kappaleesta tulee kuitenkin edelleen fiilis, että ollaan kitarakoulussa. Kappaleet ovat ihan mainioita, joskin kohelluksen intensiivisyyteen painottumisen perusteella hyvä meno on bändin tekemisessä keskeisempi tavoite kuin mieleenjäävät kappaleet. ARTTURI SIROMAA HH Eri esittäjiä Egotripillä Suomen Musiikki Egotripin taival on jo niin pitkä, että tribuutilla kunnioitusta yhtyeelle osoittaa luontevasti sekä nuoria että vanhoja musiikintekijöitä. Antoisista lähtökohdistaan huolimatta Inner World Peace jää etäiseksi. Kline perkaa elämäänsä pelkistetyin, banaaleinkin toteamuksin, jotka käyvät yksiin hänen tyynen mutta vilpittömän tulkintansa kanssa. Kitaristi Esa Kuloniemi repii soittimestaan erilaiset soundit lähes joka biisiin ja hänen tapposlidensa soi tyylikkäästi Bee Bee Pollinatorissa, joka on myös kannanotto katoavien pölyttäjien puolesta. Laulaja-kitaristi Roope Vienonheimolla ja SOUNDI 69 ...huimat auraalitripit kruunaa immersiivinen Dolby Atmos -äänimaisema.... Fastfinger Flight Mode Elektrik Pyjamas Kitarafanit tuntevat Mika ”Mr. Nykyään Italiassa asuvat Kerr ja Burchill seuraavat Simple Mindsina toki sydämensä suuntaa, mutta erityisen puhutteleva yhtyeen ääni ei tällä kertaa ole. Tuloksena on yhdenlainen katsaus aikuistumisen peruuttamattomuuteen; siihen miten minuus, menneisyys ja nykyisyys määrittävät aina toinen toistaan. Biisejä riittäisi varmaan toiseenkin mokomaan. Laululyriikan parissa debytoiva Rosa Liksom on väistämättä Liksom Luxin keskiössä
Levyarviot > ...selkeästi ylipitkä levy käy puuduttamaan jo pitkästi ennen puoltaväliään... Sanoituksissa kätellään paholaisen kanssa ja koirat ulvovat ovella. Sama epätasaisuus on vaivannut kaikkia Jepsenin levyjä, eikä The Loneliest Timekaan ole poikkeus. Vaikka kappaleet raapaisevat puhuttavien aiheiden pintaa, ne jäävät silti melko pinnallisiksi. Tästäkin huolimatta ei Fear City ja sen tarina jaksa ihan aina pitää imussaan. Diamond-peruista muistuttavat oikeastaan enää teatraalisuus ja visuaalisuus, tarinankerrontaan nojaavat konseptialbumit sekä laulaja Troy Norrin alias KK Fossorin ajoittaiset falsettikiljunnat. Coverien lisäksi kolmikko muiluttaa omiinsa kekseliäästi elementtejä Link Wrayn rouheista soundeista, Pretty Thingsin omaperäisestä riffittelystä, Shadowsin Apachesta tai vanhan Piratesin nakuttavasta kitarakulusta. Sellaista menestystä on vaikea toistaa. Melodisuus ja tarttuvat, terävät riffit ovat Themin vahvuus, jotka kannattelevat tätäkin kauhua ja fantasiaa sekoittelevaa teemalevyä, joka jatkaa kolmella edellisellä pitkäsoitolla kerrottua tarinaa. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Levyn avaava, haavoittuvainen Surrender My Heart on hieno pop-biisi, ja monella tapaa Call Me Mayben purkkapoppia kiinnostavampi sävellys. Vaikka melodisesti levy ei juuri tee vaikutusta, laulaja Vienonheimon omalaatuinen ääni tuo siihen mielenkiintoisen vivahteen. Melodista rockia täydentää jokseenkin synkkä, melankolinen tunnelma. Osittain maine on kuitenkin itseaiheutettua. Edes nimibiisillä vieraileva Rufus Wainwright ei pysty ravistelemaan levyä hereille. Muutama vuosi sitten bändi kasvoi kolmehenkiseksi basisti Jarno Ruisnimemen kanssa, ja uutta levyä kypsyteltiin edeltäjiään pidempään. Soundit ovat miellyttävät ja Jepsenin ääni sopii erinomaisesti kevyeen pop-musiikkiin, mutta biisit ovat niin puoliksi sävellettyjä, että 54-minuuttisena selkeästi ylipitkä levy käy puuduttamaan jo pitkästi ennen puoltaväliään. Vanhimmista suosikeista SOS on vähän turhan levoton tanssisovitus ja Mamma Mian lässytys riipoo niin kuin aina. Siis kirjaimellisesti. Albumikokonaisuus on jo sinällään ilon, onnen ja estottoman joraamisen arvoinen. Heti Surrender My Heartin loputtua levy ajautuu tasapaksun taustamusiikin raiteille. Let’s Happy Rock And Roll juhlistaa varsin virkeästi ja varmaotteisesti trion 25-vuotista yhdessäoloa sekä kitaristi Harri Uljalan 60 vuoden pyöreitä. Ensimmäisen ep:n jälkeen odotukset olivat ehkä liiankin korkealla. Erityisesti kappaleissa The Hound ja Shake (Shake Shake) huomio kiinnittyy herkästi sanoituksiin, minkä takia niitä on helppo arvostaa. Kaikki normista poikkeavat höystöt surf-meiningistä pop-iskelmiin ja rumpali Kurre Avaron rivakoista iskutahdeista kantrinkin kaihoon pitävät etäisyyttä rutiinivetoihin ja biiseistä vain pari tuntuu melodioissaan rullaavan tutuimpia raiteita pitkin. Valitettavasti se on myös koko levyn ainoa kappale, jossa on koukkuja tai mukaansatempaavia melodioita. Head Over Heels, Angeleyes, Under Attack ja Lay All Your Love On Me ovat kaikki saaneet melodiset hienoutensa verevämmin esiin, kun Abban alkuperäisissä huomaa olleen jonkinlaista lannistumisen viistettä. Liioitellut teatraaliset sanoitukset yhdistettynä tiukkatahtiseen tempoon on yleensä yhdistelmä, joka onnistuu tai epäonnistuu. NUUTTI HEISKALA HH Them Fear City Steamhammer King Diamond -tribuutiksi aikoinaan perustettu Them on edennyt jo neljänteen pitkäsoittoonsa. www.power-sound.fi 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! SOITINLIIKE SOMEROLLA. Maailman paras urkusoundi. Välimuotoja harvoin on. VESA SILTANEN HHH Amberian Dawn Take A Chance – A Metal Tribute To Abba Napalm Jytäversiot Abba-biiseistä ovat odotetusti hämmentäviä pelkästään ideana, mutta yllättävintä on Amberian Dawnin uskollisuus alkuperäisille melodioille ja häikäisevän pintakiiltoisille sovituksille. Bändi viljelee välillä sellaisia koukkuja, että niistä olisi Ghostin Tobias Forgekin kateellinen. Ainakin toista niistä. Ironista ehkä, mutta uskon vahvasti, että mikäli Puol kuppia -levyn musiikki ja lyriikat irrotettaisiin toisistaan, ne olisivat hyvinkin kiinnostavia. Valtaosa biiseistä tuntuu rokkisovituksensa ansainneen, vaikka jäänkin pohtimaan, kuka pohjimmiltaan tarvitsee tätä leikittelyä valmiiksi perfektillä popilla. Midnight Zonen kahdeksan kappaletta muodostavat lähes runollisen kokonaisuuden, jonka aiheet ovat helvetillisiä. Todellisuudessa se nostaa lähinnä kulmakarvoja. Puolet biiseistä on omia, välissä on kolme Ray Campi -tribuuttiprojektin inspiroimaa lisä-äänitettä. Kovasta menosta huolimatta kappaleista tuntuu puuttuvan jotain. Harmillista kyllä, yhdessä ne eivät tunnu toimivat. Biisi soi vuonna 2012 kaikkialla, ja oli 18 miljoonalla myydyllä kappaleella vuoden myydyin single. ASKO ALANEN HHH Vehje Puol kuppia Humu Itäsuomalaisen hardcoreyhtyeen viime vuonna julkaistu ep Terveisiä oli erinomainen esimerkki tämän vuosikymmenen hardcorepunkista. Abba-tulkinnoista sentään hehkuu aidompaa tekemisen iloa. ASKO ALANEN HHH Carly Rae Jepsen The Loneliest Time School Boy/Interscope Vaikka The Loneliest Time on jo Carly Rae Jepsenin kuudes studioalbumi, on hän edelleen yhden hitin ihmeen maineessa megahittinsä Call Me Mayben ansiosta. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Kiss-albumilla ei ollut Call Me Mayben lisäksi montaa hyvää biisiä. Erityisesti levyn avaava Freelancer tuntuu siltä, että biisin halutaankin nostavan ajatuksia kuulijassa. ISLA MÄKINEN HHH Rockin’ Paradox Let’s Happy Rock And Roll Moondog Rockin’ Paradoxin viime vuosikymmen on kulkenut vähemmän onnellisten tähtien alla, sillä aikaisemmat neljä albumia ilmestyivät jo vuosina 20022010. Maahantuomme näitä ja paljon muita. Vienonheimo on jo aiemmin urallaan löytänyt oman soundinsa. Sitäkin upeampia ovat garagerunttaus Long Neck Goose, rytmibluesin laidalle suuntaava Can’t Hear My Brain, Campilta jalostettu tyylikäs tunteenpurkeus Sweet Woman Blues ja Fatboy-Kiviahon baritonikitaran tapaan muotoon hakattu bändin nimikkoinstru Tres Paradoxalez. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Käytännössä kaikki biisit tuntuvat olevan aiheiden välillä hyppivää spoken wordia. 70 SOUNDI rumpali Mikko Grönlundilla oli jo kokemusta bändeistä, niin yhdessä kuin erikseen. Jos häiriötekijät pystyy sivuuttamaan ja keskittymään vain musiikkiin, tarjoaa Fear City aivan kelpo viihdettä. Take A Chance ei ole mikään huokea popmetallinen vitsi, mutta ei myöskään Raskasta joulua -kivireen tai metalliin valettujen virsien kaltaista pullistelua. Lisäksi tarinaa eteenpäin kuljettavia välihöpinöitä ja hahmojen pökkelösti esitettyjä dialogeja ei ole upotettu osaksi biisejä parhaalla mahdollisella tavalla vaan ne tuntuvat väkinäisiltä ja lähinnä häiritsevät. ISLA MÄKINEN HH www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Raskautetut kitarariffit ja rumpupatterin jytinä täyttävät välillä selustatilan, mutta niin vain metalli taipuu Agnifrithana kahden naisen laulutyöt tekevän Caprin äänialalle ja vaikuttavan sävytarkoille lainatulkinnoille. Ensimmäisillä julkaisuilla vaikutteet menivät vielä paikoin suoran kopioinnin puolelle, mutta vuosien saatossa ne on saatu onneksi paremmin integroitua osaksi yhtyeen powermetallista ja progehtavaa melodista heviä. Sellainen sopii kyllä The Day Before You Came -mestariteoksen hauraaseen optimismiin, eikä Amberian Dawnkaan munaa kappaleen parhainta tenhoa. Midnight Zone on tyyliltään melko yksinkertainen, mutta myös tarpeeksi monivivahteinen. Suurimmaksi osaksi kappaleet alkavat lupaavasti, mutta kaatuvat lähes heti. Odotettua ihmeteltävämpi on myös uuteen kuosiin laitettujen Abba-hittien valikoima, joka painottuu loppupään singleihin
Käytkö itse luistelemassa järven jäällä. Astral Fortressin kansi on mahtava. Kertoisitko siitäkin. Useimmiten hyräilen aihion talteen puhelimeen, ja testaan sen toimivuutta kitaralla vasta myöhemmin. Siinä oli kaikenlaista studiosäätöä, sillä pitkään käyttämämme kasiraitainen Necrohell II -paja, joka fyysisesti sijaitsi kolbotnlaisessa pommisuojassa, joutui käyttökieltoon, aloittaa Fenriz. Hyvät ihmiset, olkaa varovaisia! Viimeinen kysymys... – Haluaisin itse julkaista nauhoitukset saman tien. Riffejä vain tulee ja tulee... – En, mutta hiihtämässä käyn kyllä. Eikä tule olemaan jatkossakaan, sillä minulla on ainakin 68 uutta riffiä odottamassa tulevia sessioita. Olen viime aikoina tehnyt joitakin haastatteluja A Blaze In The Northern Skyn 30-vuotispainoksen tiimoilta, ja toimittajat ovat kyselleet minulta vuodesta 1992. – Eräs uuden levyn avainbiiseistä on The Sea Beneath The Seas Of The Sea. Muistan myös, että maalasimme kasvomme studiosessioiden ajaksi. Joskus jäät ovat ritisseet alla uhkaavan oloisesti, mutta en ole ainakaan vielä pudonnut veteen. Pitihän fiiliksen olla kohdallaan! Puhutaanpa myös uudesta Astral Fortress -albumista. Se kuulostaa täsmälleen siltä, miltä halusin Darkthronen soundaavan varhaisina vuosina 1987 tai 1988. Mutta aiheeseen liittyen: Michael Monroen uusi albumi I Live Too Fast To Die Young on varsin hyvä. Emme tainneet jäädä tavoitteesta kovinkaan kauaksi. Pidän erityisesti levyn selkeästä soundimaailmasta, sillä se ei ole liian moderni vaan sopivan oldschool! ”Ideoista ei ollut pulaa. – Niin, Under A Funeral Moonin sävellystyö alkoi syksyllä 1991 ja materiaali nauhoitettiin kesällä 1992. Kun levy lopulta ilmestyi, se oli meille ikivanha juttu, naurahtaa Fenriz. Sehän julkaistiin helmikuussa 1993. – Menimme sitten oslolaiseen Chaka Khan -studioon, ja se olikin ensimmäinen kerta viiteentoista vuoteen, kun työskentelimme niin sanotussa oikeassa studiossa. – En ole yleisesti ottaen kovinkaan kiinnostunut livejutuista, enkä ole katsonut Hanoin keikkaakaan. Eikä tule olemaan jatkossakaan, sillä minulla on ainakin 68 uutta riffiä odottamassa tulevia sessioita.” TIIVISTÄ TAHTIA JA AITOJA HETKIÄ K u v a: Jø rn St ee n Raskaamman puoleista asiaa. Nauhoitimme levyn jo lokakuussa 2021, joten materiaali joutui odottamaan julkaisua yli vuoden. – Esimerkiksi soundien ruuvaaminen oli mielenkiintoista, sillä kitaroiden oli tarkoitus kuulostaa “ampiaispesän surinalta”. Astral Fortressin kansi on otettu tuon liikuntatunnin aikana, ja kannen hahmo on eräs luokan tytöistä. Pidän siitä, että kuvaan on ikuistettu täydellisen aito hetki. SOUNDI 71 K olbotn-legenda Darkthronen leirissä on oltu kiireisiä, sillä reilun kolmen viime vuoden aikana Fenriz (rummut) ja Nocturno Culto (kitara, basso, laulu) ovat julkaisseet kolme studioalbumia: Old Star (2019), Eternal Hails (2021) ja äskettäin ilmestynyt Astral Fortress. Tilanne on ollut tällainen Arctic Thunder -albumista (2016) lähtien. – Itse asiassa tahti olisi voinut olla vielä tiiviimpikin, sillä nauhoitimme Eternal Hailsin ennakoitua myöhemmin. Tykkään katsoa televisiosta esimerkiksi ampumahiihtoa, ja kehittelen siinä samalla ideoita. – Ideoista ei ollut pulaa. Nykyään tuntuu siltä, että mitä tahansa kirjoitankin, se kuulostaa vain ja ainoastaan Darkthronelta. Entä jos kysyn muistoja pian kolmekymppiseen Under A Funeral Mooniin liittyen. Oletko vilkaissut YouTubesta yhtyeen comeback-konserttia. Eternal Hails -sessio oli mainio kokemus, ja päätimme purkittaa myös Astral Fortressin samassa paikassa. Olet tunnetusti kova Hanoi Rocks -fani. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho. Emme niihin aikoihin osanneet tehdä tällaisia kappaleita, mutta paremmin myöhään kuin ei milloinkaan. Mies työskentelee opettajana, ja hän lähti eräänä talvipäivänä luistelemaan paikallisen järven jäälle luokkansa kanssa. – Kuvan otti kolbotnlaisessa Canoon-yhtyeessä soittava ystäväni. Ongelma on siinä, että kirjoitimme Blazen materiaalin jo keväällä 1991, joten sen levyn yhteydessä ei oikein voi puhua vuodesta 1992
nörteiltä. Toki nimi kuvastaa myös Rangerin nousua hiljaiselon raunioista. ja venezuelalaisen hevin. Nyt hiljaiselo on päättynyt, ja Rangerin uusi levykokonaisuus Ylös raunioista / Risen From The Ruins on julkaistu. – Tarkoituksena ei ollut tehdä levyä, jolla vain puretaan turhautumista epäkohtiin, vaan me halutaan tarjota myös ratkaisuja. – Ainakin omalta kohdalta voin mainita esimerkiksi Agit-Propin, KOM-teatterin, Aulikki Oksasen, Kristiina Halkolan... – Kuunneltiin Dimin kanssa ranskalaista Sortilègeä, puolalaista Katia ja muita kahdella kielellä levyjä julkaisseita artisteja. Onneksi tajuttiin, että käytetään stadin slangia! – Ylös raunioista / Risen From The Ruins kertoo näkemyksistämme tämän ajan Suomesta ja isommastakin maailmasta. Kuten otsikostakin saattaa päätellä, kyseessä on kahdella eri kielellä tulkittu tupla-albumi. Mark Fisheriä lainatakseni: tuntuu olevan helpompaa kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin kaatuminen. Tultiin siihen tulokseen, että äidinkielellä laulettu versio oli poikkeuksetta parempi. Myös kitaristikaksikko Ville Valtonen ja Mikael Haavisto lähti bändistä toteuttaakseen omia visioitaan, ja tämä toki hidasti toimintaa. Viime aikoina Rangerin leirissä on kuitenkin ollut varsin rauhallista – ainakin ulkopuolisin silmin katsottuna. Meille nykyisen järjestelmän loppu ei tarkoittaisi maailmanloppua vaan edistystä. Edellinen levy Speed & Violence ilmestyi kuutisen vuotta sitten. Hevi on aina ollut työväenluokkaista musiikkia, joten tuntui luonnolliselta tuoda mukaan ”duunarin näkökulma”. Sen aikakauden kiihko ja intohimo kuuluvat läpi näiltä teoksilta, sanoo rumpali Miko Sipilä. RANGER SPEED METALIA DUUNARIN NÄKÖKULMASTA Bazook! > Teksti: Timo Isoaho. Taide syntyy todellisuudesta, musiikki ei ole eskapismia. K u v a: E m m a G rö n q v is t 72 SOUNDI R anger marssi esiin kymmenisen vuotta sitten, ja esimerkiksi Knights Of Darkness -ep (2013) ja Where Evil Dwells -albumi (2015) tekivät selvää jälkeä vanhan liiton speed metalin raivokkaalla taistelukentällä. Käsittääkseni levyä ovat inspiroineet monet enemmän tai vähemmän yllättävät vaikuttajat. Täytyy myöntää, että tekemisen alkutaival oli varsin haastava, sillä sanat kuulostivat kirjakielisinä suhteellisen... Jossakin vaiheessa säveltämisen palo kuitenkin taas syttyi, ja päätimme basisti-laulaja Dimin (Dimitri Lamberg) kanssa ryhtyä työstämään uutta musiikkia. – Itselleni tärkeimpiä julkaisuja ovat juuri Knights Of Darkness sekä Combat Metal -demo (2013). Se nyt vaan on niin, että maapallo ei kestä loputtomalle talouskasvulle perustuvaa järjestelmää ikuisesti. – Kun pääsimme irti Spinefarmdiilistä, musiikkibisnes maistui suussa sen verran haljulta, ettei meillä ollut mitään kauheaa levytysintoa. Me ei kuitenkaan haluttu tehdä biisejä pelkästään äidinkielellä, sillä myös suomea taitamattomille pitää antaa mahdollisuus ymmärtää tekstejä. Otsikossa kalskahtaa silti ”positiivisuus”, sillä ylöshän sieltä noustaan. Työehdot huonontuvat, hinnat nousevat, naisten oikeudet ottavat takapakkia, ympäristötuho uhkaa..
Niinpä eihän se toimisi. Laulukieli ei siis ole versioiden ainoa ero, vaan tarkkakorvaisimmat saattavat huomata niiden poikkeavan toisistaan joidenkin soundiratkaisujenkin puolesta! ”Materiaali nauhoitettiin kotistudiossani vanhalla Fostexin A8-kelanauhurilla. – Myös miksauksessa riitti hommaa, sillä molemmat versiot miksattiin erikseen. Joulumusiikin soidessa asiakkaat viipyivät kaupassa keskimäärin kahdeksan minuuttia kauemmin ja kuluttivat 85 euroa enemmän! Joulu on hyvää aikaa konsertinjärjestäjille ja äänilevykaupoille. Tätä kirjoittaessani minulla ei vielä ole tietoa tuoreemmista tuloksista, mutta viime jouluna saimme julkaista ihan uutisen: yli kymmenen vuotta joulun ykkösenä ollut Wham! -yhtyeen Last Christmas jäi kakkoseksi ja kärkeen nousi John Lennonin & Yoko Onon 70-luvun rauhanlaulu Happy Xmas (War Is Over) . Yksi ohje ekologisen ja säästäväisemmän joulun järjestämiseen on tämä: ”Luo tunnelmaa koristeiden sijaan musiikilla!” Ohje on hyvä. Raitoja oli siis käytössä kahdeksan, joten nauhoitusprosessi piti suunnitella erittäin tarkasti.” SPEED METALIA DUUNARIN NÄKÖKULMASTA MIKO SIPILÄ ja viisi parasta suomenkielistä levyä: KIMMO KUUSNIEMI BAND: Moottorilinnut SUOMEN TALVISOTA 1939-1940: Underground-Rock ERI ESITTÄJIÄ: Poliittisten laulujen parhaat AGIT PROP: Agit-propin kvartetti laulaa työväenlauluja PELLE MILJOONA & 1980: Pelko ja viha Mikon perustelut löytyvät Soundin verkkosivulta. Me Gramexissa pyrimme tekemään osamme sen eteen, että musiikkia voi Suomessa tehdä huomennakin. Joulukonsertit keräävät väkeä niin kirkkoihin kuin konserttisaleihin. – Materiaali nauhoitettiin kotistudiossani vanhalla Fostexin A8-kelanauhurilla. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Koska musiikki on vahva tunnelman luoja, joulumusiikki soi nyt niin kodeissa, radiokanavilla kuin kauppakeskuksissa. Joulun jälkeen tilalle palaavat tutut popja iskelmäkappaleet. Musiikki kuuluu vahvasti sekä aikuisten että lasten jouluun! Musiikin merkitys on huomioitu myös Marttojen ohjeissa, jossa annetaan vinkkejä kestävään joulunviettoon. Se on varsin ärhäkkää ajoa. Joulumusiikki soi nyt niin kodeissa, radiokanavilla kuin kauppakeskuksissa. – Mainitun Agit-Propin vaikutus kuuluu vahvasti. Kauppa oli osan aikaa hiljainen, osan aikaa soi joulumusiikki. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Esimerkiksi Sinä tiedät luokkasi lait toimi suurena innoittajana Vallankumous-biisillemme. Oletko koskaan ajatellut, mitä olisi joulu ilman joululauluja. Tuttu ja muistoja herättävä musiikki on yksi vahvimpia keinoja luoda tunnelmaa. Kiitos kaikille, jotka tekevät, tuottavat ja esittävät musiikkia meidän kaikkien iloksi! MUSIIKKI TEKEE JOULUN LAURI KAIRA IL M O IT U S. Tällä palstalla Äänitemusiikin tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo ajankohtaisista asioista. Myös levyn kuorosovitukset syntyivät Agit-Propin innoittamana. Siksi joululaulut soivat myös kauppakeskuksissa. Gramex julkistaa aaton alla aina tutkimuksen edellisen joulun soitetuimmista joululauluista. Raitoja oli siis käytössä kahdeksan, joten nauhoitusprosessi piti suunnitella erittäin tarkasti. Kerropa myös levyn soundimaailmasta. Muutama vuosi sitten Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa haastateltiin asiakkaita, jotka kävivät kodinelektroniikkaliikkeessä. Martat ovat oikeassa siinä, että musiikki on ekologinen ja edullinen tapa luoda iloa ja tunnelmaa, niin jouluna kuin kaikkina muinakin vuodenaikoina. Joululahjaksi ostetaan edelleen fyysisiä äänilevyjä Joulumusiikki soi tähän vuodenaikaan tietysti myös radiossa. Gramexin keräämät ja jakamat tekijänoikeuskorvaukset ovat musiikkialan taloudelle elintärkeitä. Kauppojen joulumusiikin vaikutusta on tutkittu
Levyllä kuullaan myös uudenlaisia laulujuttuja ja kasarisoundeja. Jos Dark Sarah oli ensimmäisen julkaisun aikoihin vielä eräänlainen projekti, kakkoslevy The Puzzle oli jo enemmän koko bändin tuotos. Aluksi ei ollut levy-yhtiötä tai edes biisejä, joten homma piti aloittaa täysin tyhjästä. – Vaikka Amberian Dawn jäi taakse omalta kohdaltani, en halunnut lopettaa musiikin tekemistä. – Attack Of Orym edustaa bändille monessakin mielessä uuden ajan alkua. Esimerkiksi YouTubessa kappaleen video on kerännyt yli seitsemän miljoonaa katselukertaa. Malevolent käyttää muinaista Svefnthorn-uniriimua nukuttaakseen Lunan ikiuneen. Homma onnistui lopulta hyvin, ja yhtyeen ura lähti käyntiin, kertoo Parviainen. Käännetäänpä seuraavaksi katse kohti uutta Attack Of Orym -albumia. Esimerkiksi metallinen sinfonisuus on edelleen läsnä, mutta nyt se tarkoittaa enemmän esimerkiksi isoja taustalauluja ja synamattoja. – Jo edellinen levy aloitti uuden jatkokertomuksen, joka sijoittuu Grimin kaupunkiin. Metsän kuningas Orym näkee silloin mahdollisuutensa ja lähtee joukkoineen hyökkäämään Grimiin. Tammikuun lopulla taas ilmestyy Dark Sarahin uusi levy Attack Of Orym. Lohikäärmeeksi lohikäärmeen paikalle tuli laulaja JP Leppäluoto ja loppu onkin Dark Sarahin historiaa. Lopputulos on jännä yhdistelmä ”synkkää ja värikästä”! Millaisen tarinan sanoitukset kertovat. Mukana ovat esimerkiksi vanha tuttu JP Leppäluoto, Epican Mark Jansen ja kitarasooloista vastaava Beast In Blackin Kasperi Heikkinen! Dark Sarah Dark Sarah K u v a: M ar ko Si m o n en HEIDI PARVIAINEN ja viisi Dark Sarahille inspiraatiota tarjonnutta elokuvaa: CORPSE BRIDE MELANCHOLIA INCEPTION AMERICAN HORROR STORY GHOSTBUSTERS MIELIPUOLISTA PALOA 74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho. – Varsin jännä yksityiskohta levyn luomisprosessiin liittyen on se, että lähdin aikoinaan tekemään Dark Sarahin raskainta ja synkintä levyä, mutta sitten päädyinkin kirjoittamaan hyvin melodisia ja duurivoittoisia biisejä. – Olen todella kiitollinen siitä, että esimerkiksi Marko Hietala, Tony Kakko ja Charlotte Wessels ovat olleet mukana Dark Sarahin levyillä. Ura todellakin lähti käyntiin, sillä viime vuosiin mahtuvat albumit The Puzzle (2016), The Golden Moth (2018) ja Grim (2020). Tarinassa kerrotaan siitä, miten Luna-niminen hahmo yrittää vapauttaa Grimin asukkaat Mörk-nimisen hirviön hirmuhallinnosta, mutta joutuukin itse pahan Malevolent-orbin pauloihin. Samalla Grimin rajoilla majailevat pahikset haluavat saada kaupungin valtaansa. – The Puzzlelta löytyy myös meidän tunnetuin biisi Dance With The Dragon. C inematic metal -bändi Dark Sarah sai alkunsa vuonna 2012, kun laulaja Heidi Parviaisen ja Amberian Dawn -yhtyeen tiet erosivat. – Niihin aikoihin syntyi Dark Sarahin ensimmäinen virallinen kokoonpano, ja levy on myös enemmän koko yhtyeen sovittama, kertoo laulaja. Vieraista puheen ollen: Dark Sarahin julkaisuilta löytyy todella monen hienon muusikon edesottamuksia. Se selviää, kunhan uusi albumi ilmestyy, sanoo Parviainen. – Uudella levyllä on taas kerran vieraita. Päätin kokeilla joukkorahoitusta, joka oli kymmenen vuotta sitten aika uusi juttu. Henkilökohtaisesti uusi albumi on kuin hengähdys raikasta ilmaa pitkään sisällä vietetyn ajan jälkeen. – Kun tekee viisi studioalbumia kymmeneen vuoteen, siinä ei voi paljon laiskotella. Yhtyettä on ajanut eteenpäin jokin kummallinen, lähes mielipuolinen palo, ja seuraava levy on lähtenyt syntymään aina jo ennen edellisen ilmestymistä. Miten siitä päädytään esimerkiksi Warning Sign -videokappaleen tilanteeseen, jossa Luna tähtää Orymia aseella. Eka levy Behind The Black Veil (2015) tehtiin lopulta kolmessa osassa, ja kuhunkin ”episodiin” haettiin oma rahoitus. – Aloitetaan siitä, että bändiin kokoonpanossa on tapahtunut muutoksia: synisti Henrik Airaksinen liittyi ryhmään kesällä 2022, kun pitkäaikainen kitaristi Erkka Korhosen lähti omille teilleen
209,00€ 209,00€ KOLMEN PÄIVÄN LIPUT alk. TUSKA.FI @TUSKAFESTIVAL AL L RIG HT S RE SE RV ED | KA IKK I OIK EU DE T MU UT OK SII N PID ÄT ETÄ ÄN MORE TO FOLLOW || LISÄÄ OHJELMAA TULOSSA
Tämä spontaani reaktio näytti heijastavan pariisilaisten tarvetta vakuuttaa toisilleen, että vaikka katedraali tuhoutui silmien edessä, heidän yhteisönsä jatkaisi elämäänsä. Siinä oli todistusvoimaa musiikin yhteishenkeä kohottavasta vaiku tuksesta ja ihmisen inhimillisyydestä hädän keskellä. Mikä olisi meillä suomalaisilla se musiikillisen yhtenäiskulttuurin jäänne, joka aktivoituisi vastaavassa tilanteessa. Kriiseissä nostavat ääntään myös profeetat ja kansankiihottajat. ”Musiikkia käytetään kriiseissä myös psyykkaamiseen silloin, kun on pakko toimia.”. Toisaalta rockmusiikki on ollut alusta asti kytköksissä yhteiskunnallisiin muutosvoimiin. Musiikkia käytetään kriiseissä myös psyykkaamiseen silloin, kun on pakko toimia, ja esimerkiksi armeijat hyödyntävät musiikkia muutenkin kuin seremonioissa ja marsseissa. Mutta mitä sitten, kun kriisi on totta, ja maailmanloppu vaikuttaa todella tulleen. M aailmanlopusta laulavista artisteista ei ole nykyisin pulaa. Dystopioista on tullut klisee rockja metallibändien laulunaiheena. Koronaepidemia antoi parempaa näyttöä musiikin potentiaalista kriisinajan viestinnässä kuin mikään aiempi ajanjakso rauhan aikana. Pianisti saa pitää henkensä. Tästä saatiin liikuttava esimerkki, kun Kiovan pommitukset jatkuivat lokakuussa. ”Jopa surulliset laulut voivat auttaa meitä muistuttamalla meitä siitä, että tunteet eivät ole vain meissä, vaan ne ovat asioita, joita kaikki ihmiset käyvät läpi”, kirjoittaa musiikin professori Tim McKenry Australian katolisesta yliopistosta. Raunioissa piileskelevä juutalaispianisti W?adys?aw Szpilman jää kiinni Varsovan raunioita puhdistamaan tulleelle natsiupseerille Wilf Hosenfeldille. Musiikkia esitettiin myös katedraalille itselleen – kuin vakuutukseksi siitä, että vahingot korjattaisiin. Ihmiset löysivät lohtua perinteisistä ukrainalaisista kanTractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen Roman Polanskin Pianisti-elokuvassa W?adys?aw Szpilmania esitti Adrien Brody. Mikä merkitys ja rooli musiikille lankeaa kriisitilanteissa. Surullista musiikkia kuuntelemalla asioita voi suhteellistaa. Näiden ja monien mui den korona-ajan musiikillisten tempausten takana oli perimmäisenä tarve pitää yllä yhteiskunnan jäsenten luottamusta toisiinsa vaikeissa olosuhteissa. Professori kertoo lisäksi, että molemmissa maailmansodissa australialaiset ”käyttivät nuottien kautta levitettyä suosittua laulua paitsi juhlimaan isänmaallisuutta, myös auttamaan prosessoimaan yhteisiä menetyksen kokemuksia sodan miesuhrien muodossa, ja juhlimaan ajatusta, että tapaamme jälleen.” Vastaavanlaisia uhrivalmiudesta ja jälleennäkemisestä kertovia lauluja lauletaan tänä päivänä Ukrainassa. Polanskin elokuvassa eri aatteita ja totuuksia korkeammalle nousee itse musiikki, joka tuntuu ihmisen saavutuksena yhtä uskomattomalta kuin aiemmin nähty totaalinen tuho. ”Musiikilla ei ole ainoastaan kyky jäljitellä tunteitamme, vaan sitä voidaan käyttää myös katarsiksen lähteenä, joka voi auttaa meitä käsittelemään ja ylittämään tunteita”, jatkaa Tim McKenry. Täysin abstraktilta, mutta kouriintuntuvalta. Yksi syy tälle kaiketi on se, että rockmusiikki on historiallisesti vähät välittänyt poliittisesta korrektiudesta, jolloin lauluja on tehty sosiaalisista tabuista, murhista ja onnettomuuksista – ja viimeisimpänä salaliitoista. Sanoma oli selvä: me kaikki olemme samassa veneessä. 76 SOUNDI SOUNDI PB sanlauluista. Karanteeniolosuhteissa kekseliäisyys kukoisti ja korona-aikana uusia medioita, kuten studio-live-streamaus, otettiin laajemmin käyttöön. Kiovan metroasema täyttyi jälleen sadoista suojaa etsivistä ukrainalaisista. Useimpien hengellisten laulujen tarkoitus on muistuttaa hävityksestä ja kauheudesta, kriisistä, mikä koittaa, jos lakkaamme palvelemasta jumaliamme. Ihmiset lauloivat myös liekkien repeytyessä historiallisen Notre-Damen katedraalin katon läpi huhtikuussa 2019. Kriisit eivät ole tähän loppuneet, vaan vaikuttaa siltä, että elämme jatkuvaa kriisien aikaa. Koronakriisin aikana nähtiin myös maailmalla koordinoituja musiikillisia arvostuksen osoituksia etulinjassa olevien terveydenhuollon työnteki jöiden panoksen tunnustamiseksi. Sotilaat kuuntelevat nopeatempoista ja aggressiivista musiikkia valmistautuessa taisteluun. Koronakaranteenien aikana musiikin ystävien sydämissä läikkyi, kun uutisissa kerrottiin spontaaneista musiikki esityksistä ja -yh tyeistä italialaisilla ja espanjalaisilla parvekkeilla. Szpilman esittää tälle Frédéric Chopinin Balla din nro 1 gmollissa, mikä liikuttaa Hosenfeldia. Quantanamon vankilassa vangeille soitetaan siantappoheviä pelottelutarkoituksessa. Samalla omalle surulle voi saada ikään kuin vertaistukea laulun kertojan surusta. Eristyneisyyden, epävarmuuden ja paniikin edessä musiikki on sosiaalinen balsami, joka rauhoittaa ahdistusta ja vahvistaa yhteisöllisiä kokemuksia. Yksi historian hienoimpia kuvauksia musiikin yhdistävästä voimasta nähdään Roman Polanskin tositapahtumiin perustuvassa Pianisti-elokuvassa. Vallankumous oli hippien kuten myöhemmin punkkareidenkin vakiosanastoa
ENNAKKOLIPUT 4PV / 59€ T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N VIIMEISIN LINE-UP NETISSÄ!
Kuulostaa nyt lattealta, mutta vakuutan het ken olleen maaginen. Muistin tämän: tärkeintä musiikin kuuntelussa on pysähtymi nen. Sekä tietenkin iso repullinen yksinkertai sesti loistavia keikkaelämyksiä. Ben LaMar Gay teki palohälytyksestä musiikkinsa käyttövoi man. Sitä se ei ole, ainakaan minulle. Ohjelmistoon toki mahtui silloinkin onnistumisia, mutta henge tön institutionaalisuus sai inspiraation kipinän himmenemään alkuunsa. Muutenkin yhtye oli suvereenilla tavalla luova ja voimakas, Ben etunenässä tulevaisuuden legendan ottein. Tässä. Älä katso somea, älä mieti mihin kaverit menivät tai mitä pitäisi hankkia illalliseksi ja mistä. Kliseistä. Setin keskuspisteenä kuultiin improvisoitu kappale, jossa koko yhtye hoilotti jotain ”alarm”henkistä ja soitti kirjaimelli sesti hälytyskelloja. Tänä vuonna festari oli palannut valmiiksi remontoituun koti taloonsa Berliner Festspieleen, mutta ei tyytynyt nytkään käyttä mään rakennusta sellaisenaan. Istuin lattialla lähellä lavaa ja tunsin sieluni hulmuavan. Ainakin itselleni on arvokasta jokainen kerta, kun joku nyhtää minut ulos omista ajatuksistani ja tuo täysin läsnäolevaksi johonkin tilanteeseen. Hänen esityksensä tallentui omalle kovalevylleni eräänä viime aikojen loisteliaimmista. Talo ei vaikuttanut olevan tulessa. Ennen LaMar Gayn keik kaa tosin kuultiin tuttu kummastus: palohälytys. Viime vuosilta on jäänyt mieleen esimerkiksi Anthony Braxtonin 60 muusikon superkeikka museossa, Haus der Berliner Festspielen lavalla istuminen yleisön ja esiintyjien tilan hämärtävässä eri koiskonseptissa, sekä viime vuoden väistötila Silent Green maan alaisine onkaloineen. Kaikki muuttui kuitenkin joku nen vuosi sitten uuden taiteel lisen johtajan Nadin Deventerin toimikauden alettua. Aika pysähtyi, ei hyvällä tavalla, kun otti SBahnin kulttuurikaupungin kaupalliseen keskukseen. Huomaa, että vain tällä hetkellä on merki tystä. Ehkä, mutta sain Berliinin vuosittaisella jazzfestivaalilla jälleen huomata yllä mai nitun olevan ennen kaikkea totisinta totta. Kuulos taako liian helpolta. Yleisö kulki tilassa kuin galleriassa, avoinna ja ihmetellen musiikillisten mikrobien tanssia ja niiden luomaa kokonaisuutta. Musiikki. Yhtäkkiä Berliini olikin ”must” – se festari missä musiikki harppaa eteen päin, ja itselleni myös yksi niistä tapahtumista, joita muistelen kun yritän saada kirkastettua tunteen tapahtumien tekemisen merkityksellisyydestä. Vieressäni istunut journalisti Andreas Müller summasi asian erinomaisesti: ”This is total music.” P arasta livemusiikissa on yllätyksellisyys. Ben LaMar Gay saapui Chicagosta Berliiniin kvartet tinsa kanssa. Open House nimellä ristitty esi tyskonsepti avasi jälleen talon rakenteet ja toi yleisön lähelle enimmäkseen akustisia keikkoja. Jossain on aina joku uutinen, mutta anna sen olla. Berlin Jazzfest oli vuosia pystyyn kuollut tapahtuma keskellä kaupungin vähähenkisintä osaa. Me. Nyt. No, äkkiäkös meidät jo kutsuttiinkin takaisin sisään, jolloin pääsin jatkamaan toimiani eli oluen ja pretzelin tilaamista ennen saliin siirtymistä. Etenkin, kun tilanne on niin miellyttävä kuin musii killinen liveelämys parhaimmillaan. Mainio Umlaut Big Band ja siitä irronnut Die Hochstapler kvartetti tekivät upean ”3Desi tyksen”, jossa kappaleet jatkuivat yhtyeeltä toiselle, keikkasalin yhdestä päädystä toiseen. Yhtäkkiä koko juhlakansa olikin pihalla, viileässä marraskuun illassa, mutta iloisesti jutellen. Koin tunteen, jota ei edes kannata yrittää purkittaa, riittää että sen voi aina välillä kokea. Big bandin soitto pyyhälsi ylitsemme, täysin akustisesti Läsnäolon taikaa Berliinissä Dezron Douglas: Atalaya International Anthem Katu Kaiku: Broken Piece Eclipse Music Dan Weiss Trio: Dedication Cygnus Recordings KOLME JAZZ-POIMINTAA UUTUUSLAARISTA: K u v a: R o la n d O w sn it zk i / B er li n er Fe st sp ie le ”Kappaleet jatkuivat yhtyeeltä toiselle, keikkasalin yhdestä päädystä toiseen.” Ben LaMar Gay. siis, jonka jälkeen toisessa päässä huonetta esiintyneen kvarte tin soitto oli kuin musiikin ihastelua mikroskoopilla, mutta ei arvottaen vaan pelkästään hämmästellen. Tartu tarjoukseen: ole läsnä, havainnoi avoinna. Myös keikkatalon ”perussetupissa”, eli bändin ollessa pää salin lavalla ja yleisön istuessa kiltisti penkeissään, koettiin hie noja asioita. 78 SOUNDI SOUNDI PB Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14
Selvitätkö tiesi ulos. ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. TAMPERE . ROOMESCAPE.FI HELSINKI . Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON
Dystopiaan siirrytään lopullisesti, kun Venäjän tukema fasismijärjestö ottaa Kallion hallintaansa. POLTA NÄMÄ KIRJEET (OHJ. Kantolan kuvat ovat upeita. ???. Iranilaisena naisena hän ei voi edes itse varata hotellihuonetta. Holy Spider on feministinen jännäri siinä mielessä kuin Millennium-trilogiakin oli, mutta sen päähenkilö ei ole teknologiavelho. Holy Spider kiinnostanee myös oletusarvoisesti arthouseyleisöä, mutta se on myös jännäri, joka onnistuu aidosti järkyttämään. Kantola onnistuu viemään yllättävänkin tarinan loppuun hienosti. BJÖRN RUNGE) Björn Rungen ohjaama Polta nämä kirjeet perustuu ruotsalaiskirjailija Alex Schulmanin omaelämäkerralliseen romaaniin. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja HAMSTERIT (OHJ. Tapahtumat aukeavat kolmella eri aikatasolla. Rungen elokuvan rakenne on sama kuin Schulmanin kirjassa. Paikoin tarina tuntuu naiivilta ja henkilöt karikatyyreiltä, mutta onko sekään niin kaukana todellisuudesta. Periaatteessa Hamsterit on ihan toimiva, pikkuhauska elokuva. Ripe on kiehtovan rikkinäinen valkokangashahmo, mutta mitä kaikkea Noora suostuu kestämään ystävyyden nimissä. Ei pelkästään sisältämänsä väkivallan vuoksi vaan kuvauksellaan yhteiskunnasta, joka lähtökohtaisesti syyttää mieluummin uhria kuin jakaa oikeutta tai oikeudenmukaisuutta. PAMELA TOLA) Näyttelijänäkin tunnetun Pamela Tolan edellinen elokuva Teräsleidit oli ilmestymisvuotensa 2020 iso hitti – ja olisi ollut vieläkin isompi, ellei pandemia olisi sotkenut elokuvateattereiden ohjelmistot. He ovatkin myös yhtiökumppanit, jotka pyörittävät pelifirmaa. Hidastempoinen Polta nämä kirjeet kuvaa hyvin ylisukupolvista väkivaltaa mutta myös halua irtautua sen otteesta. Ryhtyessään työstämään syitä vihaansa hänelle alkaa selvitä, että kyseessä on hänen isoisänsä Sven Stolpen raivo, joka on sen jälkeen jäänyt kytemään sukuun. Alex alkaa tutkia isoisänsä menneisyyttä ja jäljittää vihan lähteet erääseen kesään 1930-luvun alussa. Rahapelissä voittanut kaupungin pikkuvirkamies ryhtyy vastahakoisen vaimonsa ja muun perheensä kanssa valmistautumaan Hamsterin lupaamaan ankaraan talveen. Elokuva nimen ”pyhä hämähäkki” on pelottavinta laatua oleva sarjamurhaaja, joka ottaa asiakseen puhdistaa pyhän kaupunkinsa katuja. Yhteiskunnallisen sorron ja väkivallan kin keskellä pysäyttävintä kirjassa on rasististen kusipäiden kielenkäyttö, koska se on todellista. Toisella aikatasolla palataan Alexin omaan lapsuuteen ja hänen jo silloin löytämiinsä johtolankoihin. Ripe ei halua ystävänsä tulevan satutetuksi samalla tavalla kuin edellisessä liitossaan ja ryhtyy tietoisesti ja tiedostamattaan sabotoimaan häitä. Pääpaino on kesässä 1932 ja sen tapahtumissa. Ruutusommittelu on kekseliästä, tussiviiva taitavaa ja akvarelliväritys sävykästä. Nyt tarina vain tuntuu välttävän kaikki kiinnostavimmat elementtinsä ja talven vihdoin koittaessa se juoksutetaan pikavauhtia kasaan. Kirjan alkuosassa pohjustetaan tarinaa ja maalataan laajaa kuvaa yhteiskunnasta. Hän pystyy vain esittämään kysymyksiä. Siitä voisi ehkä pitää enemmänkin, jos ohjaaja Markku Pölösen ja Hamsteria esittävän Peter Franzénin edellinen Huovissovitus, vuoden 2004 Koirankynnen leikkaaja ei olisi ollut niin paljon parempi. Petteri Kantolan kolmas sarjakuvakirja, 2040-luvun Helsinkiin sijoittuva Viha! alkaa tutun tuntuisesta maailmasta. Sitten siirrytään bussin sisään, jonne Kantola on pedannut tehokkaan asetelman: on idealistia, on rasistia ja kaikkea siltä väliltä. Franzén on Suomen eturivin näyttelijöitä ja Pölönen on kunnostautunut tämän tyyppisessä nostalgisessa maaseudun kuvailussa. Tuttuja ovat myös näköpiiriin asettuvat uhkakuvat: rasismi ja äärioikeiston nousu. Ja mikä tärkeintä, lukijalle jää tunne, että inhimillisyys voittaa. ?. MARKKU PÖLÖNEN) Veikko Huovisen (1927–2009) vuonna 1957 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan perustuvassa Hamsterit-elokuvassa sotien jälkeisen Suomen niukkuudessa maaseudussa elävä sarjakuvataiteilija kietoo naapuriin muuttavan kaupunkilaisperheen hamstrausvimmaansa. Keski-ikäisen Alexin raivonpurkaukset ovat rikkomassa hänen avioliittonsa ja suhteen omiin lapsiin. ??. TEKSTI: JOUNI VIKMAN ELOKUVAT D ystopia on tehokkaimmillaan silloin, kun se tuntuu pelottavan todelta. ??. Mikä pahinta, moni pitää häntä sankarillisena. HOLY SPIDER (OHJ. Pelottavan hänestä tekee se, ettei hän ole perinteinen psykopaatti vaan mies, joka aidosti uskoo olevansa oikealla asialla tappaessaan maailmaansa häiritseviä prostituoituja. Hänen uutuutensa kertoo erittäin toksisesta ystävyyssuhteesta. Mukautuvainen Noora on tottunut taipumaan ystävänsä tahtoon. Stereotyyppisiin roolituksiin ilmestyy kuitenkin säröjä, ja itse kukin joutuu pohtimaan oppimiaan käyttäytymismalleja. ALI ABBASI) Harvat Suomeen päätyvät iranilaiselokuvat jäävät usein arthouse-piirien herkuksi. Repliikit on poimittu internetin vihapuheen täyttämiltä keskustelupalstoilta. Iina Kuustosen ja Alina Tomnikovin esittämät Noora ja Ripe ovat pitkäaikaiset ystävykset, jotka ovat aina tehneet kaiken yhdessä. MIKKO MERILÄINEN PETTERI KANTOLA: VIHA! SUURI KURPITSA Lähes liian todellista. Hän ei kuitenkaan huomaa itse satuttavansa muita tempuillaan. Perinteinen ei ole tosipohjaisen tarinan sankarikaan. Kaikkea kehystää Alexin nykypäivä, jolla hän selvittää oman vihansa lähteitä. JÄRJETTÖMÄN PASKA IDEA (OHJ. Jotenkin on silti päässyt käymään niin, että Noora on menossa naimisiin. Ripe on nerokas pelisuunnittelija, joka kontrolloi pelifirman tekemiset ja tekemättä jättämiset – ja siinä sivussa Nooran elämää
Ja kuten hän itse kin toteaa: ”Pohjimmiltani olen aina fani. Toki Surrenderissa muutenkin tavataan noin kaikki maailman julkkikset, mutta sellaistahan se Bonon elämä on. Samalla lukuurakka muuttuu raskaammak si, koska painopiste siirtyy hyvän tekeväisyyteen. Kuten vaikka Princen.” MIKKO MERILÄINEN BONO: SURRENDER – 40 LAULUA, YKSI ELÄMÄ TAMMI Kirjasta löytyy kymmeniä Bonon piirtämiä kuvituksia.. On kiistämätöntä, että Bono on kerännyt huimia sum mia aidsin ja köyhyyden vastaiseen taisteluun, mutta aivan jokaista tapaamaansa Yhdysvaltain kongres sin jäsentä hänen ei olisi tarvinnut 600sivuisessa kirjassaan esitellä. McDonald on työnsä ohella rakentanut erittäin mielenkiintoi sen Every Noise At Once sivuston, joka tarjoaa käyttäjälle kiinnos tavia työkaluja sen tutkimiseen, millaista dataa Spotifyn algoritmin avulla tarjottujen soittolistojen ja kuuntelusuositusten taustalla on. Tämä tieto perustuu tekoälyn havaintoihin siitä, millainen rytmi, tempo ja tunnelma musiikissa tekoälyn mielestä on. Sammakko on kunnostautu nut ruotsalaisen nykysarjakuvan julkaisijana. Se tarjoaa erilaisia soittolistoiksi puettuja esi tyksiä Spotifyn keräämästä kuunteludatasta. VILHO PIRTTIJÄRVI EVERYNOISE.COM M ainiosta Yölapsisarjakuva kirjasta tuttu Iggy on täällä taas. Palve lun keräämä kuunteludata on osoittanut, että tietyt artistit ja tietyt kappaleet toistuvat kaava maisesti käyttäjien kuuntelutot tumuksissa, ja tälle ilmiölle on annettu nimi. Bono kuvailee kiehtovasti, miten U2:n tunnistettava soundi syntyi ja kuinka maailma lumoutui siitä. Vaikka kirjan jaksot on nimetty U2:n biisien mukaan, sävellysten ja albumien tekoprosesseihin kirja pureutuu harmillisen satunnaisesti ja melko kevyesti. Ja yksi tämän saamani ultraelämän hyvistä puolista on se, että aina välillä pääsen viettämään aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jon ka fanina ainiaasti pysyn. Huomattavan paljon tilaa kirjassa saavat Bonon suuret rakkaudet: vaimo Ali ja Jumala. Lapsuuskuvaukset lukee suju vasti ihan jo Bonon värikkään kielen ansiosta, mutta kirja lähtee todella lentoon vasta siinä vaiheessa, kun U2 syntyy. S potifyn koostamaa vuosi yhteenvetoa tarkasteleva musadiggari saattaa kysyä itseltään, että mitä ihmeen mu siikinlajeja ovat ”escape room”, ”mellow gold” tai ”gbvfi”. Päästäkseen sivuston mielen kiintoisimpaan sisältöön voi joko vieritellä tuon tägipilven ohi, tai klikata etusivun yläreu naan sijoitettua Other things linkkiä. Musiikin osuus kirjassa vähenee melko tarkalleen siinä vaiheessa, kun yhtyeen levytkin muuttuvat vähemmän kiinnostavaksi, eli 90luvun puolivälissä. Tero Valkosen suomennos on huolellinen ja sujuva, vaikkakin käännös väistämättä tuo kieleen alkuteoksesta puuttuvaa jäykkyyttä. Gustavssonin ohella on viime vuosina saatu lukea esimerkiksi Nanna Johanssonin yhteiskunnallisesta absurdiin ja herttaisesta vastenmieliseen ulottuvia tarinoita (Vitsaa säästämättä, 2021), Moa Romanovan rajun koskettava Paniikkiprinsessa (2020) sekä ennen kaikkea useita Liv Strömqvistin totunnaisuuksia kyseenalaistavia ja ajatuksia uusil le urille ohjaavia kirjoja. Totta puhuen en osaa vastata tuohon kysymykseen, mutta sen voin sanoa, että kaikki ovat luultavasti Spotifyn ”dataalke misti” Glenn McDonaldin ihan itse keksimiä käsitteitä. Viimei setkin sympatiat Iggy voittaa puo lelleen, kun hänen huoneensa sei nältä paljastuvat Dead Moonin ja Silvana Imamin julisteet. Millaista musiikkia kuuntelevat 30–34vuotiaat suomalaiset miehet, Hämeen ammatti korkeakoulun opiskelijat tai Ukrainan pääkaupungin Kio van asukkaat. Klikatessa genren nimeä joku lajityyppiä edustava sävelmä lähtee soimaan. Jos klikkaa genren nimen viereen ilmestynyttä nuolta, saa nähtäväk seen kartan, joka näyttää miten la jityypin alle niputettujen artistien musiikki suhteutuu toisiinsa. Gustavssonin ymmärtävä, saar naamaton ja kauhistelematon kä sittelytapa saa Iggyn tuntumaan hyvin todelliselta ihmiseltä, jota kohtaan lukijalla herää tunteita su rusta huvittuneisuuteen. Sitä tukevat kuvat: varmalla viivalla piirretyt selkeät hahmot, joiden kasvoilta voi lukea näennäisen coolien nuorten koko tunnekirjon. MIKKO MERILÄINEN HANNA GUSTAVSSON: IGGY 4-EVER SAMMAKKO Tukholman teinien tunteet Eksytään musiikkidataan Fani ja kauppamies K irjan puolivälistä löytyy Bonon elämänfilosofian kan tava teema: ”Olen aina mieltä nyt itseni yhdenlaiseksi kauppamie heksi – olen myynyt lauluja, ajatuk sia, bändiä ja parhaina päivinä, no, toivoa.” Sitaatin sävy kuvastaa myös Bonon tyyliä elämäkerturina: hän yhdistelee itsetietoisuutta ja iro niaa vaihtelevin painotuksin. 14vuotias tukholma laisteini kipuilee ja angsteilee hyvin tyypilliseen mutta juuri siksi niin koskettavaan tapaan. Kaikkeen tähän McDonaldin koostama data vastaa. Etusivulla on valtava tägipilvi, joka havainnollistaa sitä, miten kaikki 5987 algoritmiin syötettyä musiikin lajia suhteutuvat toisiin sa. Gustavsson kuvaa Iggyn ja hänen ystäviensä arkea karusti mutta lämpimästi, huumorilla mutta ei naureskellen. Muu tamin paikoin romahtamassa ollut ta bändikemiaa, yhtyetovereitaan ja myös itseään hän käsittelee avoi men tuntuisesti joskin varovaisen kohteliaasti. Aiheina ovat ystävyys, ihastuk set, puberteetti, seksuaalisuus, identiteetti, sosiaaliset ongelmat ja tietenkin älypuhelin. Hän on hyvä kirjoittaja – joskin turhan sentimentaalinen ja paikoin ylinokkela – joten Surrender on enimmäkseen viihdyttävää luetta vaa. Tuttuja aihei ta, joihin on tuskallisenkin helppo samaistua sekä omien kokemusten että vanhemmuuden kautta. On aina yhtä maagista seurata, millaisesta epävarmuudes ta megatähteydet saavat alkunsa. Haaveilu Yhdysvaltojen valloitta misesta ja sen onnistumisen riemu tuntuvat käsinkosketeltavilta
ja Palomino-vinyyli. 5. ILOSAARIROCK-LIPUT Kaksi lippua kesän 2023 festivaalille. Lahjoittaja Warner Music. 3. 12.. Lahjoittaja Universal Music. Lahjoittaja Bang & Olufsen 1. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti tammikuun loppuun mennessä. APULANTAVINYYLIPAKETTI Lp-uudelleenjulkaisut albumeista Ehjä, Kolme, Aivan kuin kaikki muutkin, Plastik, Heinola 10 ja Apulanta. Kaksi lippua kesän 2023 festivaalille. SVART MUSIC BLACK BOX 100 euron lahjakortti Svart Recordsin verkkokauppaan sekä valikoima Svart-merchandisea. Lahjoittaja Backstage Rock Shop. Äänestysaikaa on 31.12.2022 saakka. Lahjoittajat Fullsteam ja Sony Music. THE NOTORIOUS B.I.G: LIFE AFTER DEATH – 25TH ANNIVERSARY SUPER DELUXE BOXSET Kahdeksan vinyylilevyn boksi. Lahjoittaja Spinefarm Records 2. PLAYGROUND/SOLITI -VINYYLIPAKETTI Lp-levyt: The Rasmus: Rise, Tuomo Mannonen: Sydänsipsi, Rosita Luu: Maaginen elävä, Eetu Riikonen: Maailman viimeisessä huoneessa, Knife Girl: Uniform ja Pintandwefall: Seventh Baby. 8. SONY MUSIC -VINYYLIPAKETTI Lp-levyt: Scandinavian Music Group: Ikuinen ystävä, Ozzy Osbourne: Patient Number 9, Harry Styles: Harry’s House, Blind Channel: Lifestyles Of The Sick & Dangerous, Adele: 30 ja Bruce Springsteen: Only The Strong Survive. 11. 6. 7. Samalla voitte osallistua alla näkyvien palkintojen arvontaan. TATTOO YOU 40TH ANNIVERSARY SUPER DELUXE 5 lp-levyn boksi. B&O BEOSOUND EXPLORE Huippulaatuinen ja säänkestävä bluetooth-kaiutin. ROLLING STONES: PROVINSSI-LIPUT Kaksi lippua kesän 2023 festivaalille. FIRST AID KIT -PAKETTI Kaksi lippua Helsingin Messukeskuksen -keikalle 24.2. Käykääpä siis äänestämässä vuoden parhaita albumeita ja tulokkaita Soundin nettisivuilla. 4. 9. NIGHTWISHVINYYLIPAKETTI Lp-uusintajulkaisut albumeista Angels Fall First, Wishmaster, Oceanborn, Over The Hills And Far Away ja Century Child. ROCKFEST-LIPUT 10. 82 SOUNDI SUURI VUOSI ÄÄNESTYS 2022 SO UN DIN www.sound i.fi/kilpailu t/best-of2022 OSALLISTU ÄÄNESTYKS EEN JA ARVONTAAN : Nyt kun Soundin kriitikot ovat listanneet mielestään parhaat albumit kuluneelta vuodelta, on teidän vuoronne – arvon lukijat – kertoa oma totuutenne
THE BIGGEST ROCK FESTIVAL IN FINLAND GET YOUR TICKETS NOW! ROCKFEST.FI 8 TH -10 TH JUNE 2023 HYVINKÄÄ MORE BANDS OUT NOW 83
11/ 20 22 10,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 1 / 2 2 2 SOUNDIN KRIITIKOT VALITSIVAT: VUODEN 2022 PARHAAT LEVYT V I L L E V A L O : ”A J A T U S Y K S I N T E K E M I S E S TÄ O L I M I E L I P U O L I N E N ” DISTURBED PELLE MILJOONA FRANK CARTER ADDI TRYGGVASON MULATU ASTATKE DARKTHRONE So un dI 11 So un dI 11 V I L L E V A L O