Soundi 12/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KNIPI ROT TEN SOUND 2 VUODEN 201 PARHAAT LEVYT YHTEISELLÄ KIERTUEELLA OPETH& VON HERTZEN BROTHERS (sis.alv) MARILLION 12 2012 SoundI 1 DEF TONES 6,20 € 2 2 - P I S T E P I R K KO
Nauti TOKAI-soittimestasi ja soittamisesta. 10 – 18, la 10 – 15 TOKAI ATE-33 • 355 € TOKAI AJB-28 • 377 € MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi TOKAI APB-32 • 377 € MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. TOKAI AST-33 • 355 € MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. TESTIVOITTAJA Edullinen ja huippulaadukas sekä sen nykytila! Muutama vuosi sitten TOKAI AST-33 -malli voitti Tekniikan Maailman suuressa kitarapakettivertailussa parhaan sähkökitaran tittelin. H RUNKO: Amerikkalaista leppää! Kirkaslakattu. Laatu on TOKAI:lle tärkein asia instrumenttien valmistuksessa. TOKAI-testivoittajamalli sekä sen ”sisarmallit” ovat nyt varustettu puumateriaaleilla ja yksityiskohdilla, joita olet tottunut näkemään vain huomattavasti kalliimmissa kitaroissa ja bassoissa. H KAULA: Kanadalaista vaahteraa! Satiinilakattu / Medium Jumbo kokoiset nauhat (erinomaisen mukava soittotuntuma). H SUOMESSA HIENOSÄÄDETTY: Ammattitaitoiset soitinrakentajat tarkastavat ja hienosäätävät jokaisen TOKAI-instrumentin ennen sen luovuttamista asiakkaalle. 09 – 5627 1240 Avoinna ark. TM testivoitto oli mukava arvostuksen osoitus puolueettomalta taholta. Se ei ollut ihme, sillä TOKAI AST-33 -malli on jo pitkään ollut musiikin harrastajien suuressa arvostuksessa ja sitä on ostettu vuosien kuluessa merkittävä määrä myös oppilaitoksiin. 09 – 720 60 660 Avoinna ark. Nyt TOKAI ja MUSAMAAILMA ovat yhdessä päivittäneet AST-33-testivoittajamallin. Me haluamme, että sinulla on laatusoitin, jota on ilo soittaa! Edun arvo noin 30 €. Tutustu heti TOKAI-mallien uusiin päivitettyihin versioihin lähimmässä laatua arvostavassa soitinkaupassa, niin tiedät mistä puhumme. Me haluamme tarjota sinulle markkinoiden parasta laatua myös edullisissa kitaroissa ja bassoissa. 10 – 18, la 10 – 15.
www.f-musiikki.fi Yamaha CPX1000 Karri ”Paleface” Miettinen Valokuva: Joni Sarkki 115. Alusta loppuun. Autamme toteuttamaan unelmia
John Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Tinariwen Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. s o u n d i . Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 4 SOUNDI Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 38. 6 7 8 10 12 14 16 18 24 28 34 36 38 44 46 50 54 12/2012 Juho Juntusen outo maailma Suorat sanat Uutiset Hai & Lou Oma lista: Aino Venna Jussi Niemen naamakirja: Johnny Winter E-liike Soundi-haastattelu: Knipi Kaisa Vala Deftones Startup-yritykset Pertti Kurikan Nimipäivät Suomalaisen rockin klassikot: 22-Pistepirkko, Big Lupu Tinariwen Marillion Suomi-jazz Lontoossa Kriitikoiden valinnat 2012 kuva: Timo Isoaho SISÄLTÖ 62 82 Päätoimittaja Timo Kanerva Toimituspäällikkö Tero Alanko Toimitussihteeri Mikko Meriläinen Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. vuosikerta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala Avustajat Asko Alanen, Senja Harju, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Antti Karkiainen, Topi Kauhala, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Satu Niininen, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm Arttu Tolonen, Sauli Vuoti, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Anne Lyytikäinen-Palmroth Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Maarit Kivilahti Katja Bruun Arviot Bazook! Stam1na Rotten Sound Mors Principium Est Sons Of Aeon 86 88 94 100 Uhrijuhla Musiikkikirjoja laidasta laitaan Von Hertzen Brothers & Opeth Tarkkailuluokka Riutta Sammal 102 105 106 Suuri vuosiäänestys Ornette Birks Makkonen Viimeinen sana kuva: Timo Isoaho kuva: Thomas Dorn w w w. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) Opeth & Von Hertzen Brothers 94 38 22-Pistepirkko 44 54 Dr. f i Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme
Neil Young MUISTELMAT Muusikkolegendan kauan odotetut muistelmat. HEI TONTTU, KÄÄRÄISE PAKETTIIN KIRJA! 22,95 € 23,95 € Tony Iommi IRON MAN Black Sabbathin kitaravelhon elämäkerta. 17,95€ 21,95€ Roger Moore Juho Juntunen Kaikki salaisesta agentista. Soundista tutut sarjikset nyt kirjana! BOND ON BOND OUTOJEN KOKOONTUMISAJOT 1 www.like.fi
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Kun albumin promon suhteen ei tapahtunut mitään, ja paketoimme taas itse levyjämme kuplamuoveihin ja kirjekuoriin, vaadimme promoottoria pitämään kiinni sovituista asioista. Eipä ollut. Meidän oma rock’n’roll. Ensinnäkin se saavutti stratosfäärisen suosion myös Yhdysvalloissa. Tuttavien bändi pääsi keikalle Japaniin. The Prodigy on ainoana muodostunut 2010-luvulla pinnalla olevan musiikkityylin arvostetuksi esi-isäksi tai -asteeksi. Promoottori sai kulttuuriministeriöltä tukea hankkeeseensa, ja yhtyeellemme luvattiin albumin promootio ja rundi korkean profiilin rockklubeilla. Chemical Brothersinkin soundi on alusta lähtien ollut hyvin retro. Radiohead loi oman maailmansa ja katosi sinne kikkailemaan musiikin ja logistiikan alueilla, mutta en osaa sanoa, onko bändi onnistunut pääsemään tilanteeseen, jossa aina uudet sukupolvet löytävät sen sankoin joukoin. Olen myös kokenut paskan meiningin. Sitten on se toinen osa, ”ammattilaiset”. Maksoin omasta taskusta miksaajalle satasen. Tämä pisti myöhemmin miettimään, mikä erottaa The Prodigyn aikalaisistaan. On helppo nähdä, miten Skrillexiä tai muita brostep-artisteja kuunteleva nuori voi digata The Prodigya yhtä tulenpalavasti kuin nykyhevarit arvostavat Black Sabbathia. Jonkin ajan päästä ilmestyi bändin uusi levy. Tuore ex-myyjä ryhtyi perimään bändiltä rahaa. Bändi erosi kaikista edellä mainituista monella tapaa. Olin itsekin harkinnut keikalle lähtemistä, mutta ei sitä aina tule tehtyä nykyään. Artisti jaksaa. Toisin kävi. Jäähallin lähistöllä parveili nuorisoa. Toisekseen se ei tainnut olla oikeasti cool kuin hetken, jos sitäkään. Helvetin nasta ilta. Bändi ON EN UUDEN AJAN BLACK SABBATH K un 1990-luvun brittiläiset kone- ja kitarabändit makasivat naama pulverissa kukkoina Euroopan rock-tunkiolla, monella oli varmasti mielipide siitä, mitkä bändit saattaisivat onnistua sukupolvenvaihdoksessa ja mistä tulisi möhömahojen nostalgia-akteja, joiden keikoille lähinnä keski-ikäiset lähtevät, varsinkin jos bändi soittaa tarpeeksi aikaisin, paikasta saa viiniä eikä tarvitse seisoa liian pitkään. Veto meni hienosti ja show’n jälkeen keikkamyyjä taputteli selkää ja tarjosi bisseä. Artisti maksaa. Jos pystyt itse buukkaamaan keikkoja ja ideoimaan tempauksia bändisi uran edistämiseksi, kannattaa uusia yhteistyökumppaneita kohdatessa laskea innostus nollaan, unohtaa unelmat hetkeksi kokonaan ja käyttää kaikki vaistot pöydän toisella puolella olevan henkilön pystyvyyden aistimiseen. Kun The Prodigy soitti Helsingin Jäähallissa tämän vuoden toukokuussa, satuin kävelemään ohi matkalla kotiin. Hän loukkaantui ja tiputti meidät rundilta. Miinuksiksi oli merkattu esimerkiksi Japanissa juodut bisset. Nostalgiakeikat olivat aina selviö ja auki oli päätti ryhtyä myymään keikkansa itse. Oasiksen kohtalo oli ja on varma. Artisti nauttii! Nuorilla bändeillä on suuri tarve ja palo päästä esille. Kukaan ei ole lupailemassa tyhjiä. Heillä saattaa olla näennäisesti hyväkin maine, mutta viidakkorumpu paukuttaa karmeita stooreja ilmoille. The Prodigy teki tanssittavaa musiikkia kaukana trendinhaistelijoiden hermokeskuksesta Lontoos- sa. Hyvältä soundasi ja viski maistui. Lopputulos: uusi levy ulkona, nolla lehtijuttua, nolla keikkaa kalenterissa. Debyyttikeikka alla. Blur ja Pulp tekivät kunnianhimoista musiikkia ja kumpikin bändi vaikutti siltä, että virtaa riittäisi pitkäksi aikaa. vain millaisiin käänteisiin bändi antautuu ennen sitä vääjäämätöntä paluukiertuetta. SOUNDI 7. Luulen alitajuisesti arvelleeni, että keikalla olisi paljon kolme- ja nelikymppisiä ihmisiä, jotka olivat narahtaneet bändiin parikymmentä vuotta aiemmin. Tietämättömyyden ja innostuneisuuden sekamelskassa keikkamyyjät ja promoottorit näyttäytyvät avaimina onneen ja menestykseen. Kovista puheista huolimatta myyjä oli onnistunut buukkaamaan yhtyeelle kiertueen sijasta vain pari pistokeikkaa. Kummankin orkesterin viimeiseksi jääneet levyt ovat aliarvostettuja. Musiikin evoluution kannalta molemmat bändit tuntuvat umpikujalta. Olisiko kukaan veikannut The Prodigya. Ehkä se teki 90-luvulla omalla tavallaan kaikkein uusinta musaa, Underworldin lisäksi, siinä missä muut mainitut istuivat vanhempiin perinteisiin. Ja kyllä, osa heistä on rautaisia ja luotettavia ammattilaisia. Ei satu. On äärimmäisen harvinaista kohdata ihminen, joka pystyy edistämään uraasi enemmän kuin sinä. Oikeastaan aika harvoin. Jengi diggasi. Bändin suosio ei tietenkään pysynyt Fat Of The Landin (1997) tasolla, mutta ei bändillä tainnut missään vaiheessa varsinaisesti hätääkään olla. Konepuolella Underworld ja Chemical Brothers myivät läjäpäin levyjä, mutta ovat päätyneet jonkinlaiseen limboon tekemään elokuvasoundtrackeja ja satunnaisia festivaalikeikkoja. Nyt on hyvä meininki! Uusi bändi porskuttaa alkuhurmiossa, demottelu tuottaa euforiaa tarkkaamon puolella. Ne stoorit jaetaan rokkibaarien nurkissa niiden bändien kesken, joilla ei ole käynyt flaksi. He ovat usein myös vaikeasti tavoitettavissa olevia hahmoja, joilla näkyy olevan kädet täynnä töitä. US A P TEPPO VA SUORAT SANAT ARTISTI MAKSAA, ARTISTI JAKSAA, ARTISTI NAUTTII! K ARTTU T OL uulin tarinan paskasta meiningistä. Ex-myyjä esitti myös vaatimuksen: 20% bändin kaikista keikkatuloista seuraavan viiden vuoden ajan. Kumpikin lopetti, mutta onneksi ennen kuin alkoivat tyhjäkäymään. Paska meininki
Vaikka Madonnan vanhat tötterötissiliivit. Onnekseen miehellä on vakaa siviiliammatti, joten tällainenkin mahdollisuus oli pöydällä. Ken tietää. Teksti: Petri Silas Omnium Gatherum versioi Rushia Ärhäkkää melodista deathmetalia veistelevän Omniun Gatherumin kuudes pitkäsoitto toimitettiin Soundin käsiin pikana masteroinnista. Miten olisi yö Coldplay-basisti Guy Berrymanin kanssa. Levyn erikoisversion häntänä tulee pelotta toteutettu lainaraita. – Suurin piirtein koko bändi fanittaa Rushia, joten teimme rohkeahkon ompparoinnin Subdivisionsista, paljastaa kitaristi-biisintekijä Markus Vanhala Soundin uutisille välittämättä kaukaa jo kantautuvista Rush-fundamentalistien raivonhuudoista. – Olen paitsi tarkka detaljeista, myös sen verran tosissani, että päätin kustantaa levyn itse. Vanhoja tosin emme lähde lämmittelemään. – Otin lainan, jonka myötä mentiin WÖYH!iin sijoitetun pääoman osalta mukavasti viisinumeroisille luvuille. – Tämän levyn biisejä tehdessä keskityin niihin enkä ajatellut muita bändijuttuja. Yoko Ono suunniteli John Lennonin ”kuuman bodyn” inspiroiman vaatemalliston, johon kuuluvat muun muassa led-valaistut jockstrapskalsarit, miesten rintsikat ja nännireikäinen t-paita. Hinta on pyörinyt huutokaupassa siinä 40 000 euron tietämillä. UUTISET Tähden välit YHÄ VAILLA vaimon joululahjaideaa. Subdivisionsilla vierailee Omnium Gatherumille Beyondin myötä jo kolmannen albuminsa miksannut Dan Swanö, joka pitää kuulemma juuri tällä biisillä aukeavaa Signalsia (1982) yhtenä kaikkien aikojen parhaista levyistä. Avantgardistista postmodernia dadaa yhdistellään 7/8-rytmeihin ja euroviisupoljentoon. 879 634 089 on tämän Soundin painoonmenopäivänä kaikkien aikojen katsotuimman YouTube-videon, vasta heinäkuussa julkaistun eteläkorealaisen PSYn Gangnam Stylen katsomiskertojen määrä. MIEHEN joululahjaideaa vailla. Levyn ilmestyttyä alkuvuodesta tul- laan WÖYH!:iä luultavasti näkemään myös keikoilla. – Kahteen pekkaan tähän lähdettiin, vahvistaa Jussi Hyyrynen Soundin uutisille. Tähän on satsattu sen verran aikaa, vaivaa ja rahaa, etten halunnut enää mukaan ulkopuolisia. Vanhempi Hyyrynen otti myös taloudellisen vastuun harteilleen. – Valmisteltuani tarkat demot soitinsovituksineen ajattelin ensin jopa soittaa rummutkin itse, mutta koska tein sitä hommaa tosissani viimeksi 20 vuotta sitten, ulkoistimme tehtävän suosiolla Anssi Nykäselle. – Nyt tuli aika vastata tähän haasteeseen! Teksti: Petri Silas. Entä onko WÖYH!-toiminta saanut Hyyrysen haikailemaan YUP:n perään. WÖYH! tekemässä progressiivista dadaa Hyyrysen kitaristiveljekset Jussi (YUP) ja Antti (Stam1na) sulkeutuivat marraskuun lopussa Astia-studiolle tallentamaan WÖYH!-yhtyeensä ensimmäistä täyspitkää. Laulaja Chris Martinin mukaan sellainen irtoaisi miljoonalla punnalla. Jo aiemmin julkaistut biisit Lokki ja Hieho tullaan toteuttamaan uudestaan, samalla kun äänitetään Miitri Aaltosen toimesta kahdeksan uutta kappaletta. Tyylisuunnasta Jussi ei halua vielä liikaa paljastaa. Kymmenen raitaa kattava Beyond starttaa kolmisen minuuttia ottavan autereisen LuoTo-intron jälkeen ripeän The New Dynamicin myötä niistä tunnelmista, joihin edellislevy New World Shadows jätti. Erityisen antoisaa pureskeltavaa helmikuun lopussa julkaistava 57-minuuttinen antaa kirkonkellojen loppuun saattelemalla jylhällä Nightwalkersilla sekä levyn päättävällä kymmenminuuttisella White Palacella. Lisäksi tiedän, että Jarkolla ja Valtterilla on kädet täynnä. – Progesta puhuminen on vähän riskaabelia, mutta sehän tässä taitaa lähin viitekehys olla. – Tiedossa toki on, miten pyhää maaperää R-ryhmä monille on. Ilmoittauduin juuri joulun tienooksi töihin, vastapainoksi sille, että olen omistanut nyt puoli vuotta WÖYH!ille. ENNESTÄÄNKIN tosikon maineessa ollut Prince on käskenyt sulkea mahtavan Le Petit Prince -sivuston, jossa taiteilija Troy Gua teki ikonisista Prince-kuvista replikoita muovisia Prince-nukkeja käyttäen. – Metal Hammerissa kirjoitettiin jo ekan levymme aikaan, että jos Opeth on genrensä Pink Floyd, on Omnium Gatherum vähintään sen Rush, Vanhala päättää. Eipä tarvitse riidellä aikatauluista eikä etenkään sisällöstä. Tiaisen Petrilläkin riittää työkiireitä kanttorina ja muuten musiikin parissa. Myös koskettimiin pestattiin huipputekijä: Antti Pitkäjärveä on kuultu eri yhteyksissä Saran ja Irinan bändin kautta Apulannan levyihin. 8 SOUNDI Kuva: Antti Heikkilä VAIMON joululahjaideaa vailla. Eli luvassa saattaa olla pientä keskustelua. Jos mies vain ehtii kuudennen Coldplay-albumin äänityksistä, jotka ovat kuulemma alkaneet. Osta rintsikat. Vaikka jotain niin pöhköä kuin saksalaiseen näytelmään perustuvan teema-albumin jonkun eksentrisen rockikonin kanssa. Mutta koska Mannosen Jannekin on hyvässä soittokuosissa, ainakin teoreettinen mahdollisuus porukan kasaamiselle olisi. METALLICA perusti oman Blackened Recordings -levy-yhtiön, osti oikeudet kaikkiin mastereihinsa ja voi nyt tehdä aivan mitä haluaa
0207 512 300 • sales@studiotec.. Virveli/tomimikit comboille, taustalauluihin, kaikenlaisiin paukuttimiin... 292,- Rhythm Pack • D112 bassarimikki • 3 x D40 virveli/tomimikki • 2 x C430 overhead • Kunnon alumiinisalkku Groove Pack • P2 bassarimikki • 3 x P4 virveli/tomimikki Tarjoushinnat voimassa 31.12.2012 saakka. SPL 164dB !!!! Congalle, kitaracomboille, kielloistamme huolimatta bassocombolle, puhaltimille.... 444,- • 2 x P17 overhead • Kunnon alumiinisalkku Hae paikalliselta rumpumikkiasiantuntijaltasi! Maahantuonti: Studiotec Oy • Kuusiniemi 2, 02710 Espoo • puh. Rockabilly-lauluun, bassocombolle, cajonille, huuliharpulle....... • • • • Rimmikiinnikkeellä suoraan rummun kehään Alapään leikkuri poistaa bassarin kuminan tomeista Kestää luukutusta ja paukutusta Legendaarisen D5:n instrumenttiversio Rumpumikkisetti = äänittäjän työkalupakki Bassarimikki comboille, tuuballe, takaperoisiin heviörinöihin, Titanicin konehuoneseen..... • www.studiotec.?. • • • • Virveli/tomimikki 422,- Phantom-toiminen dynaaminen mikki (täh?) 4 erilaista soundia vintagesta super-moderniin C414-muuntaja poistaa impedanssierot miksereistä Maks. Overheadit akustiselle kitaralle, pianolle, kuorolle, herkille instrumenteille... Rohkeasti VÄÄRINKÄYTTÄMÄÄN! 98,- D12VR D40 Maailman paras bassarimikki
Tyttären (Amy Adams) ja nuoremman skoutin (Justin Timberlake) vispilänkauppa täydentää epätavallisen kolmiodraaman, jonka käänteet ja loppuratkaisut nojaavat tavanomaisempiin urheiluleffan kliseisiin. HHHH soundi.fi Vinyylin lämmin soundi, kasetin nostalginen suhina, cd:n laatu vai digiajan helppous. Ränsistyneet kartanot, sirkukset, kabareet, soittorasiat ja kammottavat lumiukot tai klovnit ovat vain hiukan liian tuttua horrorsatujen huttua. HHHH 10 KPL SPOTIFY PREMIUM 1kk -lahjakortteja (Arvo 9,90€) www.spotify.com 8 KPL KINGSTON 8GB USB-muistitikkuja (Arvo 15€) www.kingston.com Viimeinen äänestyspäivä 6.1.2013. Pelastustoimien asiantuntija Tony Mendez (Affleck) organisoi tieteiselokuvaprojektin, joka naamioi kuusikon filmiryhmän jäseniksi eksoottisten kuvauspaikkojen etsintäkierroksella. Julkisesti kunnia lankesi Kanadan lähetystön auttavaiselle väelle, mutta mielikuvituksellinen hämäysjuoni syntyi CIA:n ja Hollywoodin yhteistyöllä. Leffa sitoo enimmäkseen instrumentaaliseksi sovitetun teemascoren varsin vankasti visuaaliseen fantasiakitschiin. Benny Anderssonin musiikki elävöittää hyvin muistikuvia ja kuvastoa. Äänestä omaa suosikkiformaattiasi ja osallistu samalla arvontaan. Poliisit, shaahi- ja jenkkivihan kiihottama katukansa, tullivirkailijat ja kovimman luokan tappokaartilaiset ovat kaikki uhkaavan tylyinä esteinä kuolemantuomion ja vapauden välissä, kun ”filmiryhmä” lähtee pyrkimään kohti Sveitsiin lähtevää lentokonetta. Elämysrikkaiden valmistelujen jälkeen itse operaation toteutus on mallikelpoista pakotrilleriä vähiin valuvan ajan ja jatkuvan paljastumisen kauhun puristuksissa. HAI & LOU SOUNDIN SUURI FORMAATTISOTA! osallistu Soundin UUSILLA NETTISIVUILLA osoitteessa ARGO KERRAN LÄHI-ITÄISESSÄ GALAKSISSA T odellisuus on kaikin tavoin elokuvaa kiehtovampi Ben Affleckin ohjaamassa seikkailullisessa selostuksessa kuuden amerikkalaisen panttivangin pelastusoperaatiosta vuoden 1980 Iranin selkkauksen tuoksinassa. Termin ”kokoillan rockvideo” voi silti hyväksyä varauksellisen positiivisessakin mielessä osuvaksi. PALKINNOT: 1 KPL SONY WALKMAN NWZ-Z1050 16gt kosketusnäytöllinen mediasoitin (Arvo 279€) www.sony.fi 1 KPL PRO-JECT ESSENTIAL vinyylisoitin (Arvo 239€) www.hifihuone.fi IMAGINAERUM Kuten Lordin leffassakin, pahimmat ennakko-odotukset kokopitkästä Nightwish-elämyksestä eivät kaadu rysähtäen päälle tai hiipuile toistaitoiseen tekniseen toteutukseen. Elokuvan loppuun sijoittuva aitojen henkilö- ja tapahtumakuvien kavalkadi vahvistaa nokkelasti kasarinaamoja oivasti vastaavat roolivalinnat sekä kuvauksen ulkoisen autenttisuuden. Uskottavan lattean Star Wars -kopion pseudofilmaukset saadaan elokuvassa todenmakuisesti käyntiin heidän ammattitaidollaan ja ironi- antajullaan. Palmen hautasaaton säestys on komeimpia surumarsseja konsanaan. HHH 10 SOUNDI TAKAISIN PELISSÄ Clint Eastwoodin yrmeä karisma riittää vielä kannattelemaan täsmäroolia, jossa ikääntynyt ja sokeutuva baseball-kykyjen metsästäjä lähtee vielä kerran syrjäkylille tarkistamaan maakuntasarjan lyöjälupauksen pätevyyttä. ”Argo”-elokuvaprojekti saatiin uskottavaksi kokeneen maskeeraajan John Chambersin (John Goodman) avulla. Sen sijaan elokuvan sutki tuottaja Siegel (Alan Arkin) on fiktiivinen hahmo, johon kiteytyy monia elokuvan lumemaailman luovien kaupallisten kykyjen ominaisuuksia. Palme -elokuva on yhtä utelias ja valveutunut maailmankuulun hyvinvointivaltion luojan aidoista saavutuksista kuin ristiriitaisista ja sensaatiomaisista horjahduksista. Silti kaikkein kohottavimpia oivalluksiakaan ei Imaginaerum-elokuvavisio räväytä esiin. Kansankotia kirvelevää murha-arvoitusta ohjaajat eivät lähde ratkomaan, mutta he johdattavat ajatukset loogisesti tärkeimpiin selityksiin, joita tragediaan on liitetty. Mikä on paras tapa kuluttaa musiikkia. Kuvakäsikirjoitukseen ladatun avaruuden seikkailuviihteen ja Lähi-idän räjähdyspesäkkeen rinnastaminen on hätkähdyttävän tylyä, kun tarunomaisten palatsi- ja aavikkonäkymien tuntumassa roikkuu nostureihin hirtettyjä ”pettureita”, ja tuliaseet laulavat kolkosti aivan kulman takana. Ohjaaja Lorenz on Eastwoodin pitkäaikainen apuohjaaja ja -tuottaja, joten Clint voinee ottaa ainakin jämäkän henkilöohjauksen omaan piikkiinsä. HHH PALME Erinomaiset dokumentaristit Maud Nycander ja Kristina Lindström ovat rakentaneet 26 vuotta sitten murhatusta Ruotsin pääministeristä hyvin selväpiirteisen kinoprofiilin
Kyllä minä nämä sopimukset ymmärrän, olenhan juuri valmistunut kauppakorkeakoulusta ja jos lakitekstin lukeminen ei tuota ongelmia, niin ei pitäisi tämänkään. Pöydän päässä seisova toimitusjohtaja toivottaa meidät tervetulleiksi ja alkaa monisanaisesti kertoa kilpailun seuraavasta vaiheesta. Toimitusjohtaja käy sopimukset pääpiirteittäin suullisesti läpi, minkä jälkeen hän ilmoittaa, että meillä on puolisen tuntia aikaa tarkastella sopimuksia ja esittää tarvittaessa kysymyksiä. Meidät ohjataan kolmannessa kerroksessa sijaitsevan toimistotilan neuvotteluhuoneeseen. Saamme eteemme kaksi erillistä sopimusta, joista ensimmäinen koskee Idols-kokoelman levytystä ja sen ehtoja, ja toinen levy-yhtiön optio-oikeutta taiteilijasopimuksen tekemiseen haluamansa kilpailijan kanssa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun me kilpailijat tapaamme levy-yhtiön edustajia, joten kättelemme ja esittäydymme kohteliaasti. syyskuuta vuonna 2008. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA SOUNDIN UUDESSA SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT T aas aikainen herätys. Ohjelman kuvaajat ovat valmiina ja kamerat käyvät. Minua jännittää, vaikka uskon tietäväni minne olemme seuraavaksi menossa. Olen jo hyväksynyt sen, että viikonlopun perimmäinen tarkoitus on hajottaa ihminen. Minua harmittaa, koska kaikki meistä eivät edes puhu suomea äidinkielenään. Näin maanantaiaamuna voin kuva: Anna Huovinen/A-lehtien kuvatoimitus ANNA PUU ”Ehkä kohta pääsen kotiin nukkumaan” todeta, että väsymyksen määrällä mitattuna tehtävässä on onnistuttu. Jokainen käy vuorollaan rustaamassa nimensä papereihin, yhdet kappaleet kummallekin osapuolelle. Seuraavaksi onkin sopimusten virallisen allekirjoituksen aika. Ehkä kohta pääsen kotiin nukkumaan. Ei ole, sopimus on luottamuksellinen. Kysyn, että olisiko mahdollista luetuttaa sopimus läpi jollain kolmannella osapuolella ennen allekirjoittamista. Selvittääkseni tilannetta hieman: nyt on maanantai 22. Lopuksi kohotetaan kuohuviinilaseja uusille levyttäville artisteille. Minä hymyilen iloisena, joskin hieman hämmentyneenä. Neljäntenä aamuna univaje alkaa tuntua jo krapulalta. Meille ei ole vielä kerrottu mitä päivä sisältää, mutta yhdeksältä pitää olla kamat pakattuna ja valmiina lähtöön. Ensimmäisenä päivänä meitä oli vielä yli 200, nyt enää 12. Nousen ylös pehmeästä sängystä, laittaudun ja raahaudun tavaroineni alakertaan aamiaiselle. Kussakin sopimuksessa on noin kymmenen sivua ja 20 sopimuspykälää momentteineen, joissa määritellään levy-yhtiön oikeudet, sopimuskaudet, taiteilijan rojaltiosuus, kilpailukielto ynnä muut sopimusehdot. Rivilaulantaa, ryhmäesityksiä, soololaulua, öistä harjoittelua, aikaisia herätyksiä, unohtuneita sanoja, itsensä kipeäksi jännittämistä, haastatteluja, karsintoja, odottamista ja vähän lisää odottamista. Silmäni harhailevat pykälästä toiseen, luen monia kohtia useamman kerran, alleviivaan joitakin lauseita ja piirrän sivuun suuria kysymysmerkkejä, mutta aivoni eivät totta puhuen rekisteröi mitään. Jälkimmäinen sopimus sisältää myös taiteilijasopimuksen, joka on ”the” levytyssopimus, mikäli a) voitat kilpailun tai b) levy-yhtiö päättää tehdä levyn kanssasi sijoituksestasi huolimatta. Toimitusjohtaja tekee saman 12 kertaa, ojentaa sopimukset, kättelee, halaa ja onnittelee. Perjantaiaamuna alkoi Suomen Idols -laulukilpailun neljännen kauden ”pahamaineinen teatteriviikonloppu” Helsingissä, Aleksanterin teatterissa. Minibussi kaartaa Espoossa sijaitsevan Sony BMG:n (nyk. Sony Music Finland) pihaan. Hörpin talon tarjoamaa kolajuomaa samalla kun kahlaan sopimuksia läpi. ANNA PUU
LUCIANO PAVAROTTI Una Furtiva Lagrima – Give us back Pavarotti, we will send you Lady Gaga. – Minulla on luonnostaan matala ääni. Omaa näkemystä korostavat myös luontevat, akustiset ja elävät yhtyesovitukset. Siis se tyylin puuttuminen. 2. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN JOKAINEN CHANSON ON MAHDOLLISUUS AiNO VENNA L aulajan ja lauluntekijän musiikkiinsa jalostamat vaikutteet ovat usein hyvin ilmeiset, mutta harvoin niin monitahoiset ja värikkäät kuin Aino Vennan Marlene-albumilla. – Kaikkien aikojen keikkoja ovat olleet Jenny Wilson Turun Klubilla ja Leonard Cohenin aiempi konsertti Hartwallilla. LEONARD COHEN The Partisan – Cohen nyt vaan on... Leevillä traaginen rakkauskertomus voi alkaa pesulasta. 8. Vive la résistance! 10. LEEVI AND THE LEAVINGS Kiinalaisessa pesulassa – Rakastan tämän kappaleen kertosäettä yli kaiken. Suosikkeja löytyy useimmiten ihan vahingossa ja lähipiirin lämmössä. Hieno tarina ystävyydestä ja ihmiselosta kerrassaan. Omat laulut tuovat esiin myös Nina Simonen, Piafin, Ranskan ja Italian jee-jee-poptyttöjen, crooner-Elviksen ja Leonard Cohenin piirteitä. DON HENLEY The Boys Of Summer – Mun suosikkitanssibiisini, jota on yllättävän haastava tanssia tyylikkäästi. THE BEATLES While My Guitar Gently Weeps – Klassisen musiikin lisäksi Beatlesin White Albumin kuuntelun pitäis mielestäni kuulua peruskoulun pakolliseen oppimäärään.. Ja ilman sitä ”viskisäröä”, jonka matalaääniset naiset usein omaksuvat. Aino Vennan mielimusiikin lista on syntynyt bändin vilkkaan kiertueen aikana, ensimmäisinä mieleen tulleista ikihyvistä biiseistä. NINA SIMONE Sinnerman – Tässä biisissä juostaan paikasta paikkaan. 9. 5. Loistavat sanat yhdistyvät hienoon melodiaan ja ennen kaikkea hurjaan sykkeeseen. Minulle sopii paremmin tumma ääni, joka resonoi luontevammin laulujeni kanssa. RAY CHARLES Eleanor Rigby – Mielestäni yksi par12 SOUNDI haimmista covereista ever. Jotain jäi itämään siinä, miten laulaja voi tehdä asioita vilpittömällä tatsilla. TALKING HEADS Psycho Killer – I got a tape I wanna play! C-kasetit in memoriam. Elokuvateatterin muu yleisö taisi puolestaan reagoida minuun. – Sitä tehtiin yhtyeenä. Cohen. Tummaäänisen ja raukeasti artikuloivan Dietrich-diivan elkeet ovat vain yksi monista rooleista. Vain – Ensimmäinen biisisuosikkini oli joko Elviksen Surrender tai Juicen Viidestoista yö. Minä toin biiseistä pitkälti valmiin aihion, kenties jonkun räkäisen nauhoituksen, jota sitten lähdimme kokeilemaan, soittamaan ja sovittamaan yhdessä. 4. ELVIS PRESLEY Surrender – Tässä biisissä on hieno vaaran ja viettelyn tuntu! Elvis on kuningas. Nykyään arvostan molempia vetoja, mutta Rayn on silti hitusen rakkaampi. Hieno, hypnoottinen kitarariffi aloittaa upeatunnelmaisen kappaleen. – Marlene-levytys ei ollut sooloprojekti, Aino haluaa korostaa. Ja kaikki hahmot kertovat Ainon omista tunne-elämyksistä intiimien chansonien ja hyvin elokuvallisten melodraamojen muodossa. En hirveästi kuuntele musiikkia tai hanki levyjä. Kuusivuotiaana oli ilo katsella Byrnen juoksentelua lavan ympäri. Hienot muusikot hoitavat kukin omat tonttinsa ja tuovat soittoon omaa ilmettä, kuten kontrabasistimme Erik Michelsen jousisovituksissa. Muistan kuitenkin, että Pyromaani palaa rikospaikalle olisi varhaisimpia älpeitäni. LEVYT 1. Kysyin pienenä alkuperäisversion kuullessani isältäni, miksi Beatles on tehnyt näin lällyn version tästä. Alussa yritin kyllä laulaa korkeammalta, kuten useimmat nykyiset naislaulajat, mutta se tuntui liikaa suorittamiselta. 6. Cohenia olimme Harrin kanssa katsomassa, ja jaoimme hienon kokemuksen hauskasti sukupolvien kesken. Kirjat ja elokuvat kiinnostavat oikeastaan enemmän, minkä huomaa kyllä lauluistanikin. TAPIO RAUTAVAARA: Kulkuriveljeni Jan – Rautavaara on kyllä aika sälli. 3. – Niitä olisi tietysti löytynyt helposti 90 lisää. Isäni Harri toi sen aikoinaan maahan, ja pääsin erityisluvalla katsomaan sen. Jenny Wilson oli hyvin karismaattinen ja esiintyjänä hyvin intiimisti lähellä. Ensimmäinen keikkaelämykseni ei ole varsinaisesti ”live”, sillä se on Talking Headsien Stop Making Sense -konserttidokumentti. Onneksi se ei ole koskaan erityisemmin minua haitannut. 7. Juicea oli c-kasetilla, mutta se otettiin minulta pois, kun siinä oli niitä sanoituksia kuinka ”yhteiskunta tekee itsemurhaa”. Mietimme jatkuvasti bändille jotain nimeä ”Aino Venna ja jotain” -tyyliin
Tarjolla hinta-laatusuhteeltaan ennenkuulumaton mallisto edullisia mutta täysin ammattisoundin omaavia bassokomboja sekä nuppi-kaappi yhdistelmiä. Nyt vetää Nickelback Mike ja Sturm Und Drangin Joel. 40 W aitoa putkitehoa (2 x EL-34). OIKOTIE ONNEEN! TARTU AUDIX OM-3 MIKKIIN! LEGENDAARINEN TOKAI AST-33 TESTIVOITTAJA Vuotaako instrumentit lavalla muihin mikkeihin. Erittäin laaja mallisto. Kokopuukantinen ADMIRA MALAGA (280 €) on esimerkki siitä, miten upeasti klassinen kitara voi soida. Tanakka EMG USA soundi (81 + 60). Mag Throw-Off virvelinkoneisto, ym. 10 – 18, la 10 – 15 ESP LTD EC-1000 BLACK EMG Jumalaisen hyvä musta rokkikitara, jossa markkinoiden parhaat osat. Check it out bassomies! ADMIRA 100% MADE IN SPAIN Flamenco. Mainetta niittänyt ISF säätö, jolla soundi säätyy Kalifornian hiekkarannikkosoundista Lontoon sumuun vain pienellä potikan pyöräytyksellä. Sitä ei tarvitse soittaa sisään. Suosittelemme A-B vertailua suorilla mixerin EQ-asetuksilla siihen nykyiseen ”suosikkimikkiisi”. seetrikantinen TW-28 CLN (195 €). Onko EQ käppyrä mikseristä kihara. 09 – 5627 1240 Avoinna ark. Se muuttaa takuulla käsityksesi. UUDET HUIPPULAADUKKAAT JA JÄRJETTÖMÄN EDULLISET PDP by DW CONCEPT SERIES -RUMMUT OVAT SAAPUNEET SUOMEEN! Uuteen Concept-sarjaan on lisätty monia DW:stä tuttuja teknisiä yksityiskohtia. MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. Miestä pyydettiin suunnittelemaan uudet edulliset WARWICK-bassovahvistimet ja hän teki työtä käskettyä. Erittäin monipuolinen ammattitason kitaraputkicombo Celestion elementillä. Testaa esim. ”Tanglewood. Järjettömän kova tieto ja taito basson soittamisesta sekä bassovahvistimista. Kaksi kanavaa ja digi reverbi. Laadun ja hinnan uusi standardi Suomessa. Saatavana sekä 100% vaahteraettä 100% koivurungoilla. Näppäile itsesi Espanjan nirvanaan.ADMIRA SPAIN -mallisto alkaen 193 €. Ei Kiinasta. Hajurako kilpailijoihin kasvaa entisestään. Emuloitu ulostulo, jne. Mm. Omassa hintaluokassaan vertaansa vailla oleva ammattitason ESP! Säästä ja osta nyt! Tonttunettohinta vain 849 €! BLACKSTAR CLUB 40 PUTKICOMBO 674 € Brittiläisen putkivahvistinvalmistajan työjuhta keikalle ja treenikämpälle. On mahonkia, eebenpuuta ja TonePros tallaa jne. Jos muualta et tätä löydä, niin meiltä löytyy suurella ylpeydellä! Iloinen jouluhinta 355 €. 10 – 18, la 10 – 15.. Kyllä se tulee Espanjasta. Järjettömän hienosti viimeisteltyjä bassoja 4-, 5- ja 6-kielisinä ja hinnat alkaen vain 670 €. STUART SPECTOR PROFESSIONAL SERIES BASSOT WARWICK & JONAS HELLBORG BASSOVAHVISTIMET On se paha hemmo. AUDIX USA OM-3 hintaan 115 €. AUDIX on keikkaraiderien nouseva merkki. Vastustamme halpis kitaroiden pahvilaatikko-soundia!” Tanglewood malliston hinnat 150 – 2000 €. 20 W tanakkaa bassotehoa huokeaan hintaan 119 €. ADMIRA klassiset kitarat tulevat myös Espanjasta ja niiden soundissa kuuluu perinteet. Tanglewood on todiste tästä. MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi ENGLANNIN MYYDYIN AKUSTINEN MERKKI – TANGLEWOOD! Akustinen kitara voi soundata hyvältä uutenakin. Ei vuoda ja soundikorjaukset pysyvät minimaalisina, jolloin PA:n dynamiikka on paras. MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. PDP by DW CONCEPT series Shell Packit alkaen 599 €! Kyllä, luit hinnan aivan oikein! Tällä veti Stingikin Policen aikana... 09 – 720 60 660 Avoinna ark. Herkilei miten hyvä skitta soittaa ja aivan pilkkahintaan. Valitse AUDIX USA OM-3. Onko sen soundi ”ihan OK”. Rakastut Tanglewood soundiin ensimmäisestä soinnusta alkaen. www.audixusa.com Jenkkileppärunko, Kanadan vaahterakaula, medium jumbonauhat ja satiinilakattu kaula. Erittäin pieni mutta SUURIsoundinen BC-20 kombo. Jokaiselle jotakin
Be Careful With A Fool Muistan sanatarkasti, miten Johnny ensi kertaa tavatessamme kuvaili lapsuuttaan rotuerotellussa ympäristössä, jossa mustat saattoivat, esimerkiksi elokuvissa, olla vain heille tarkkaan määrätyillä alueilla. Alkuaikoina surfasin hänen villillä energiallaan monien karikkojen yli, mutta jossain vaiheessa soiton tolkuton nopeus ja nuottien määrä, laulun lukkiutuminen tunteikkaasti soivan ylärekisterin kustannuksella vain ärhäkkään karjahteluun ja aika rajattu blueslinja alkoivat tuntua jumittuneelta neurootti-. Albiino sen sijaan oli täysin käsittämätön olento. Punaniskat sentään tiesi, mikä musta ihminen on. Luin Winteristä teininä tilaamastani brittiläisestä Blues Unlimitedistä ja kun yhtenä yönä kuulin Radio Luxembourgista hänen läpilyöntialbuminsa Be Careful With A Fool -kappaleen (1969), tiesin heti esittäjän, vaikken nimeä kuulutkaan. Musiikillisesti on merkittävää, että hän soitti bändiensä kanssa 60-luvun puolivälissä samoissa tai samantapaisissa kapakoissa kuin mustat bluesmuusikot, joita hän toisinaan säestikin. Tosin bluesia enemmän piti soittaa soulia, rhythm & bluesia, poppia ja twistiä leivässä pysyäkseen, mutta bonuksena tyylitaju ja näkemys laajenivat. Se oli rakkautta ensi kuulemalla. 15-vuotiaana Johnny perusti ensimmäisen monista bändeistään (Johnny & The Jammers) ja levytti singlen. Joku urpo aina uhosi, että ”noin valkoista tukkaa ei voi kellään olla luonnostaan, vedetään tota homoa turpaan”. Johnnylla oli onni varttua rakastavassa ylemmän keskiluokan kodissa (jossa mustat palvelijat laittoivat ruuan, siivosivat ja paljolti hoitivat lapsiakin), mutta silti hänet ja pikkuveljensä Edgar pantiin älykkyystesteihin, kun ei oltu aivan varmoja, vaikuttiko albiinous älyynkin. ockin ja bluesin historiassa riittää omaperäisiä hahmoja, mutta erikoisimpienkaan eläinten kerhossa harvasta on vastusta Johnny Winterille. Se oli aika rankkaa. Kitarointi on toki uskomatonta, mutta vielä enemmän minuun vetosivat Johnnyn täysin omanlaisensa laulu: sen hurja energia, kärsimyksen kokemus ja herkullisen itseironinen huumorintaju, joka sittemmin tavatessamme on, nopeaan ja terävään älyyn yhdistyneenä, aina hurmannut minut. Tämä jo sinällään olisi taannut poikkeuksellisen elämän, mutta kun päälle tuli poikkeuksellinen musikaalinen lahjakkuus, tulos oli täysin ainutlaatuinen vuoristorata, jossa niin huiput kuin pohjamutakin tulivat tutuiksi. Perhe oli erittäin musikaalinen. Poikasena hän vietti paljon aikaa myös isänsä kotiseudulla Mississippin Lelandissa. Edgar soitti vel- Johnny tunsi erilaisuutensa kautta sympatiaa mustaan väkeen ja kärsimystä purkava blues puhutteli häntä syvästi. Lynkkauksetkaan eivät olleet järin harvinaisia. JUSSI NIEMEN NAAMAKIRJA VETERAANITOIMITTAJA KERTOO URANSA TÄHTIHETKISTÄ Johnny Winter toja Hienoa musiikkia, huonoja valin R jensä useimmissa varhaisissa bändeissä koskettimia ja saksofonia. Pelottava tyhjä tila Suhteeni Johnnyn musiikkiin on kuitenkin vaihdellut. Pidän tuota tulkintaa B.B. Albiinous ja musiikki tekivät veljesliitosta poikkeuksellisen vahvan. Jo pieninä pojat soittivat ukuleleja laulaen Everly Brothersin pophittejä. Jouduin tappeluihin lähes päivittäin. Tulokset hätkäh14 SOUNDI kuva: Kari Kaipainen/A-lehtien kuvatoimitus ”Noin valkoista tukkaa ei voi kenelläkään olla luonnostaan…” dyttivät: molemmat pojat sijoittuivat nerotasolle. Etelässä vihattiin mustia siihen aikaan, mutta meikäläistä vihattiin vielä enemmän, koska olin niin omituinen. Albinismista (jonka vuoksi Johnnylla on erittäin huono näkö ja vaaleanpunaiset silmät) ei silloin Syvässä Etelässä tiedetty oikein mitään. . Kingin alkuperäisestä edelleen yhtenä bluesin kovimmista esityksistä, ihonväristä riippumatta. Maailman valkoisin bluesmies nimittäin syntyi kierosilmäiseksi albiinoksi texasilaiseen öljykaupunkiin Beaumontiin lähellä Louisianan rajaa 1940-luvulla
vanhan liiton gospelballadeja, ja ihmetteli, miksei niitä koskaan kuule häneltä lavalla tai levyllä. Winterin itse tuottama soundi puree kuin ärtynyt murmeli. SOUNDI 15. Tässä vaiheessa kärsin itsekin vielä jossain määrin bluespurismista (kaamea tauti!), mutta rakastuin silti Johnny Winter Andiin. Rock’n’rollia HNNY ja hoochie JOTER AND WIN 0) koota (197 konäöstään huolimatta McCoys oli kokenut ja tiukka bändi ja tarjosi Rick Derringerissä ihanteellisen sparraajan Johnnylle. Jos Johnnyn kynäilemät Guess I’ll Go Away ja Nothing Left ovatkin selkeästi Hendrixvaikutteisia, ne kuulostavat silti Winteriltä. Mutta tulevaisuus lupaa hyvää. Lasku tuli 90-luvun alussa paniikkikohtauksina, joiden säikäyttämänä hän alkoi vetää metadonin päälle psyykenlääkkeitä ja entistäkin enemmän viinaa. Hän on taas oikeasti läsnä musiikissaan ja elämässä. Kun hän 70-luvun alun supertähtenä lankesi heroiiniin, riippuvuus jatkui 40 vuotta metadonilla, vaikka Johnny medialle (ja itselleen) sanoi olevansa kuivilla. Paketin hitti oli Rock and Roll, Hoochie Koo, eikä syyttä. suudelta. Riffit ja melodisuus ovat niissä täydellisessä balanssissa. Ul- (1969) Hurjaa energiaa ja psykedelistä bluesia ja määrä olisi ollut äänentoistollisesti liikaa normilevylle. Tulos on väkevintä happobluesia Hendrixin tällä puolen. Hän tulkitsee häikäisevästi esimerkiksi Trafficin majesteettisen No Time To Liven ja niinkin täysiverisen pop-balladin kuin Let The Music Play. Johnnyn kitarointi on kauttaaltaan järjettömän luovaa ja omaperäistä sekä rytmisesti että melodisesti. Verevä, seksikäs ja värikäs tulevat mieleen päällimmäisinä adjektiiveina. Yritän täyttää sen mahdollisimman monilla nuoteilla. Valo palaa taas Winterin vuosikymmeniä kestänyt suhde exmanagereihinsa, ensin Steve Pauliin (jota hän yhdessä haastattelussamme luonnehti pieremällä), sitten Teddy Slatusiin, oli todella kipeä. Miten näin älykäs mies antoi vedättää ja manipuloida itseään niin kauan. Second Winter seisoi monitahoisuudestaan huolimatta vankalla bluespohjalla. Johnny Winter And kuulostaa tänäänkin uunituoreelta ja väräyttää hipnessmittaria tanakasti 70-luvun rockin kaikkein parhaita puolia hehkuttaessaan. Nyt 68-vuotiaan veteraanin (Winterin suku on molemmilla puolilla hyvin pitkäikäistä) pelasti hänen nykyinen managerinsa Paul Nelson lopettamalla ensin psyykenlääkkeet ja sitten vähitellen Johnnylta salaa metadoninkin. Vajaat pari vuotta sitten Nelson ilmoitti Johnnylle tämän olleen jo kaksi kuukautta täysin puhdas. Syy on selvä: sen lisäksi, että Johnnyn ja hänen alkuperäisen rytmiryhmänsä (rumpali Uncle John Turner ja Tommy Shannon) energiataso oli huikea, kattaus on mahtavan monipuolinen. Dr. Tässä vaiheessa Johnnyn kynästä lähti upeita, hyvin omakohtaisia sävelmiä. Sen jälkeen juominenkin on vähentynyt. Soiton särmä on nytkin mehevä, mutta kappaleiden hienot melodiat päästivät Johnnyn loistamaan uudella tavalla laulajanakin. Silloin voin rentoutua. Kun kritisoin Johnnya naamakkain ylisoittamisesta, vastaus oli järkyttävä. Itselleni oli palavana fanina melkoinen järkytys kuulla, että sankarini oli vaihtanut rakkaan alkuperäisen komppiparinsa managerinsa painostuksesta silloin listasuosiosta tipahtaneeseen McCoysiin, jotka tämän yhteisdebyytin kökössä kannessa näyttivät kiusallisen pullamössöisiltä pojilta. Kahden kitaran ristipisto ei tule yhtään villimmäksi kuin päätösraita Funky Musicissa. Mies traumatisoitui yhtäällä siitä, että suuri yleisö ja managerit halusivat häneltä areenarockia samalla kun bluesväki vaati puhdasta bluesia, ja toisaalla siitä, että fanit sekosivat samaan friikkiyteen, jota punaniskat hänessä ennen vihasivat. Kun soitan vanhojen bluesmiesten kanssa – ja rakastan sitä todella – soitan niille, en itselleni. Omalla triolla soittaessani mua pelottaa tyhjä tila. Väittely oli täysin turhaa, koska hän oli molempia säkenöivästi. Selvimmin seitsemänminuuttisessa killeririffille perustuvassa Fast Life Rider -originaalissa, jossa Johnny kerrankin polkee häpeilemättä wah-wahia. Tulos näkyy Johnnyn olemuksessa ja kuuluu musiikissa. Sitä paitsi lyriikoissaan ne valottivat, miksi Johnny pian tämän jälkeen ajautui umpikujaan supertähtielämässään. Johnnyn parhaat piirteet näkyivät hänen Muddy Waters ja Sonny Terry -tuotoksissaan, ja Muddyn bändin kanssa tehty oma levy Nothin’ But The Blues oli hieno juurihoito, mutta 80-luvulla näkemäni konsertit olivat jyrkässä ristiriidassa noiden levyjen pettämättömän soundin ja näkemyksen kanssa. Livenä taas viimeisetkin akustisuuden rippeet ja juurevuus vaihtuivat usein ärsyttävään areenameininkiin. Komeakantisella tuplavinyylillä oli musiikkia kolmella puolella, koska bändi oli niin tyytyväinen äänityksiinsä, että halusi julkaista ne kaikki, J ostain syystä Johnny Winterin kohdalla jauhettiin 60–70-lukujen taitteessa alituiseen siitä, oliko outo kalkkilaivan kapteeni aito bluesmies vai sittenkin vain ketteräsorminen rokkikukko. Hänen matkimattomasti livertävä alttosaksofoninsa ja rokkaava pianonsa, urkunsa tai harpsichordinsa tuovat kiistatonta lisäarvoa tajuttoman svengaavaan kokonaisuuteen. John kertoi minulle, miten vapautuneesti ja upeasti Johnny oli soittanut hänen kanssaan studiossa mm. Cover-puolella häijyn humoristinen Highway 61 Revisited nousee definitiiviseksi tulkinnaksi jopa Dylanin alkuperäisen yli. Hiljattainen Roots (2011) viettelee rentoutuneisuudellaan. Johnny laulaa veret kiehauttavalla innolla olipa kyse Little Richardin tai Chuck Berryn rock’n’rollklassikoista, Percy Mayfieldin Memory Pain -helmestä tai originaaleista, kuten säkenöivää mandoliinipolitiikkaa ja falsettivokaaleja sisältä I’m Not Sure, mehevästi jatsahtava I Hate Everybody, ylinopeutta kaahaava Hustled Down In Texas tai täysin suvereenia putkitoimintaa pursuava I Love Everybody. Blues ja rock’n’roll saavat (Winterillä harvinaisesti) maukasta terästystä psykedeliasta. Äijän staminasta todistaa se, että metadonissakin syntyi useita hyviä levyjä, kuten Still Alive & Well (1973), White, Hot & Blue (1978), Raisin’ Cain (1980), Guitar Slinger (1984), 3rd Degree (1986) ja Let Me In (1991). Derringerin Johnnylle kirjoittama kappale kiteytti osuvasti hänen tasapainoilunsa rockin ja bluesin välissä. SECOND WINTER V aaka-luonteen on vaikea valita paras rakkaasta materiaalista, mutta kuulemistani Johnny Winter -levyistä Second Winter vie voiton. Tässä taas viritys on selvästi modernissa rockissa. Levyn salainen ase on Johnnyn pikkuveli Edgar. Tokkurassaan vielä lonkkansa murtaneesta Johnnysta tuli 1999 Pori Jazzissa nähty zombie. Luotettavien tahojen raportit äskettäisestä Kokkolan konsertista olivat innostuneita. Tosin Johnnylle itselleen on aina ollut tärkeää olla ensin mainittu, koska blues on hänen suuri rakkautensa. . Asiaan varmasti vaikutti Johnnyn elämän suurin virhe. Odotan myöhäistä renessanssia
Vasta-alkaja voi saada tätä kautta kipinän jatkaa instrumentin parissa. RUMPUVIRITYSROBOTTI VALLANKUMOUS! KOITTAA MEINAAN RUMPALEILLE. Kirk Hammett, Jimi Hendrix ja Angus Young) tyylien kautta. Mitsku miltei kehottaa kokeilemaan rumpuihin erilaisia vireitä, kun ne kerran voi tallentaa. Saan paljon konkreettisemman otteen tuotettavasta musiikista jos olen mukana muusikkona. Tuottamisen kautta olen puolestani hahmottanut kitaran roolia kokonaisuudessa paljon paremmin ja näen sen biisejä tukevana elementtinä, luonnehtii Ismo Alangon tulevan albumin tuotantotyötä viimeistelevä Jussi Jaakonaho, joka toimii lisäksi Ismon uuden yhtyeen kitaristina. Toisaalta myös sellainen, joka jo osaa soittaa mutta ei tunne nuotteja, voi tutustua teoriaan tuttujen kitarariffien ja -likkien kautta. Olen siis kultakorva. Yleensähän esim. Maailman kaikki rumpalit! Ryhtykää kuulostamaan samalta! Pari pientä miinusta havaitsin. Jokaisen rummun yläja alakalvojen vireet voi tallentaa muistiin, jos niin haluaa. Käyttöohje kannattaa lukea tarkkaan. Oli mukava huomata, etteivät rumpuni olleet juurikaan epiksessä. Mitta16 SOUNDI rin käyttö on lopulta helppoa, kun siihen tottuu. Alkusyksyn vietin Johanna Kurkelan konserttikiertueella ja teen totta kai pitkäaikaisimman työtoverini Jonna Tervomaan kanssa tasaisen epätasaisesti duokeikkoja sopivissa ympäristöissä. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI APINOINTIAAPINEN Jacob ”Quist” Quistgaard & Nick Freeth: Soita rokkikitaraa! on ennen kaikkea kuvakirja, mutta antaa hyvän johdatuksen rock-kitarismin perusteisiin kuuluisien kitaraikonien (mm. Nykyään inspiroituu. – Pian päättyvän vuoden huippukohtia oli myös tansanialaisen Ashimban levyn valmiiksi saaminen ja siihen liittyvät keikat. Entä suurimmat esikuvasi. Tämän jälkeen kalvo taputellaan kapulalla jokaisen rumpuruuvin kohdalta ja koje kertoo onko vireessä korjattavaa ylös tai alaspäin. Soita rokkikitaraa! Opas suurten kitaristien tyyleihin (Gummerus) Hinta noin 10 euroa. Tästä edetään asteikkoihin, venytyksiin, arpeggioihin, erilaisiin pikkaustapoihin jne. Itse asiassa käyttöohje ehdottaa, ehkä hupimielessä, tiettyjä standardivireitä tietyn kokoisiin rumpuihin. Kun lyödään keskelle, koje tunnistaa kalvon ominaistaajuuden. Ja tämän jälkeen pönttö ympäri ja tehdään sama manööveri alakalvolle. Ja vihdoinkin Overtone Labsin Tune-Bot rumpuviritysmittari on todellisuutta. Jos vire miellyttää, niin painetaan filter-nappulaa, joka poistaa viritystä häiritsevät ylä- ja alaäänikerrannaiset. Miehellä on pitänyt muutenkin kiirettä. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija OVERTONE LA TUNE-BOT BS Hinta 100,www.f-musiikk i.fi – KITARISMI JA TUOTTAJAN TYÖT ruokkivat toisiaan. Myös erilaiset kitaratyypit ja vahvistimet selvitetään. Tabulatuurit, sekä normaalit, avoimet että voimasoinnut esitetään selkeästi kitaran otelaudan avulla. Rummun kalvoa pitää myös lyödä aika napakasti, jotta mittarin mikrofoni havaitsee äänen eli kotioloissa ei oikein voi virittää. Karjalaisen erinomaiselle suomennokselle. Virvelin matto häiritsee kojetta, joten matto pitää nostaa kalvosta irti vaikka paperinpalalla. Toisekseen Tune-Botin pidike on suunniteltu pienemmille rummuille, joten se ei tahdo pysyä bassorummun vanteessa kiinni. Laitteessa on niin monia toimintoja, että en jaksa niitä edes luetella. Teos ohjeistaa käytännönläheisesti nuottien ja tabulatuurien lukemiseen sekä sointujen muodostamiseen. Näistä pikkupuutteista huolimatta tämä on loistovehje ja se on jokaisen siihen uhratun euron arvoinen. tomtom-rummun molemmat kalvot viritetään samaan vireeseen, mutta aina voi kokeilla sitä, että jompikumpi on korkeammalla tai matalammalla. Viritin kiinnitetään rummun vanteeseen ja virta päälle. Erityiskiitos Jukka I. Soittamaan oppii tunnetusti vain soittamalla mutta tämä kirja on siihen hyvä hahmotusapuväline. – Nuorempana pystyi luontevammin puhumaan esikuvista ja niiltä ajoilta isoimpia ovat Esa Pulliainen ja Neil Young. Olen aina kaivannut rummuille samanlaista viritysmasiinaa, kuin kitaroille on
Eli toinen aspekti on juuri tämä pyrkimys eläytyä siihen musiikkiympäristöön jossa soittaa, toki omaa soundiaan hukkaamatta. Kitara on kuitenkin vain yksi elementti kokonaisuudessa ja mua kiehtoo miten edesauttaisin kutakin biisiä tai bändiä soundaamaan mahdollisimman mahtavalta! Eli kukin bändi-, levytys- tai keikkatilanne sanelee ne kamat. Aika klassinen! 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Siihen musaan aivan taivaallinen pari. – Pedaaleita ja muita efektejä on aivan liikaa lueteltavaksi, säröt ja kaiut ovat kohdallani oleellisimpia. 8 Vintage vai uusi soitin. Tubes, ’90 Colorsound Tone Bender MK III, Maestro Full Range Booster. Vanhat soittimet ja laitteet, se että niillä on jo soitettu paljon, vetoaa jostain syystä. JUSSI JAAKONAHO enemmän musiikista kokonaisuutena. – Vuosien varrella vaikutteet ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet ja sitä kautta erilaiset ajatukset siitä, miten voisi itsensä mihinkin musiikkityyliin luontevasti ujuttaa. Olen kuullut päässäni tietyn sounditavoitteeni enemmän tai vähemmän tiedostaen jostain 17-vuotiaasta asti. Itse olen tosi tyytyväinen soittamiini progebändi Club Meranon ensialbumin kitararaitoihin, niissä on kerrankin estotonta heittäytymistä ja soundillista statementia. Pedalboardit ja sentyyppiset kasailen ja värkkäilen itse ”puolivalmisteista”. Sanotaan vaikka viritysmittari. Clark Watereen jousikaiku- ja tremoloyksikkö on fantastinen. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. – No mitä noita olis; Salif Keita, Tom Petty tai Tommi Viksten! SOUNDI 17. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Toki hienoja kitaristeja pystyisi luettelemaan loputtomiin; Zoot Horn Rollo, Tom Verlaine, Jarkka Rissanen, Manuel Galban, Hubert Sumlin, Habib Koite, Carlos Paredes, Mike Campbell. – Se riippuu proggiksesta. – Se olis jompikumpi pitkäaikaisimmista luottokavereista, Jazzmaster tai akustinen ’64 Gibson J-50. – Aloitin basistina – ei mennä siihen (naurua). Vahvistimiani ja muuta elektroniikkaa ovat huoltaneet Joni Vesanen, Pasi Kivioja ja Miikka Paatelainen. – Vanhat kamat miellyttävät jostain syystä silmää, joka ei ole yhtään vähäpätöinen asia. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. En ikinä osaisi antaa kitaranrakentajalle speksejä pohjalta ”tällainen olisi unelmakitarani’. Sitä kohti tässä on menty, sellaista jotain rouheankaunista, orgaanista ja lämmintä. Ismon keikoille lähden mitä todennäköisimmin kombokaksikolla ‘55 Gibson GA-40 ja ‘72 Fender Deluxe Reverb. Ensimmäisistä kesätöistäni 12-vuotiaasta lähtien olen laittanut kaiken ylimääräisen rahan soittokamoihin eikä loppua näy. INVENTAARIO #18 4 Miksi juuri nämä? (Mitkä asiat vaikuttavat soitinvalintoihisi/hankintoihisi?) – Tässä menee oikeastaan kaksi asiaa limittäin. Ashimba-hommissa Deluxe Reverb ja ’53 Gibson ES 175 ovat ehdottomat! Deluxe Reverb on näköjään kokenut kohdallani renessanssin! Suosikkini styrkkareista on ehdottomasti tuo Gibson GA-40, siinä yhdistyy tweed-maailma ja Vox-sävyt. – Kurkelan konserttikeikat soitin Deluxe Reverbillä, 6- ja 12-kielisillä Rickenbackereilla ja Les Paulilla. Ensimmäinen ”oikea” kitara olikin sitten Rickenbacker 360. Mahtavia kitaramalleja on paljon ja vintagemaailmassa yksilölliset erot ovat massiivisia. Esimerkiksi Kurkelan konserttikiertueella piti soittaa tosi hiljaa ja soittelin myös akustista kitaraa sekä tres-kitaraa, Ismon kanssa toivon tarpeen tullen pääseväni mellastamaan oikein huolellakin. Treenikausi on tosin vasta edessä. Vai kenties käsityönä tehty. Vaiko kaikilla. Kaikki soitin- tai laitehankinnat ovat kyllä juontaneet jonkinlaisesta ihastumisesta! Lähdetään siitä että talo ei pala. Strymonin El Capistan-delaysta tykkään paljon jos ”autenttiset” nauhakaiut ei ole messissä, vaikka kriittisesti katsottuna vähän vaisuksi sekin loppupeleissä jää. Se on Les Paul Deluxe, Dynacord Echocord S62 -nauhakaiku ja Fender Deluxe Reverb. Ensimmäisenä niin sanottu oma soundi. En edes jaksa yrittää järkeillä muiden vaihtoehtojen mahdollisia etuja, nämä ei yksinkertaisesti ole järkikysymyksiä. Ns. Mitä todennäköisimmin Black Sabbathin Iron Man. – Riippuu toki paljon keikasta, mutta periaatteessa keikan vetää hätätilassa about millä vaan. – Tervomaa-bändikeikoilla luottovahvistimeni olivat ’65 Vox AC10 ja ’58 Fender Tweed Deluxe. Toki rakennusmateriaalit, käsityön ja designin taso ja kestävyys ovat myös oleellisia asioita. – Ensimmäinen vahvistimeni oli isoveljeltä ostettu Music Man 65RD. suurelle yleisölle tutuinta soittoani on varmasti Tervomaan Rakkauden haudalla -versioinnin kitarointi. – Rockmusassakin muun kokoonpanon soundi määrittelee valintoja, vedelläänkö esimerkiksi vaikka Fender- vai Vox-maailmalla ja Telecasterilla, Les Paulilla vai puoliakustisella. – Kitaroiden perussäädöt ja pikkuhuollot teen itse, muuten pitkälti Lottosen Juha huoltaa soittimeni. Ensimmäinen oma kitarani oli joku edullinen japanilainen Fender Stratocaster, tosin yhdellä kaksikelaisella eli ei ”oikea” strato. Suosikkisäröni ovat 70-luvun EH Hot 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta mukaasi. Ihan vahvistimien tehoista lähtien. – Toistaiseksi vintagekamat ovat fiilistasolla ehdottomasti vedonneet enemmän. Niissä on historiaa, vaikken sitä yksilökohtaisemmin tuntisikaan. Tosin mainittu ES 175 on vallannut kovasti paikkaa sydämessä. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. – Toivottavasti koko ajan ikimuistoisemmin, oppimisprosessi on jatkuva. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Lämpöä ja kirskuntaa sopivassa suhteessa! Kitaroiksi varmaankin ainakin ‘66 Jazzmaster, ‘67 Telecaster ja ‘83 Les Paul Deluxe
kuva: Harri Huuhtanen T 18 SOUNDI apaan 40-vuotiaan Knipin (Zachris Stierncreutz) marraskuisena maanantaina Studio Kekkosessa Helsingin Vallilasssa. Sen jälkeen Knipi on muun muassa säveltänyt kappaleita muille artisteille ja pyörittänyt jalkapalloseuraa. Matti puolestaan kehuu, miten Knipi ei edes pyytänyt rahaa vierailustaan. Matti on kutsunut Knipin laulamaan stemmoja. Knipi tunnetaan lähinnä Egotripin kitaristina, toisena laulajana ja biisintekijänä. Kaveribändinä aloittaneen Egotripin alku oli ohdakkeinen. Viime vuosina Egotrippi on toiminut verkkaiseen tahtiin. Siellä tehdään viimeisiä äänityksiä Matti Johannes Koivun tulevalle levylle. Matkustaja-kappale oli kaupallisten radioiden soitetuin kotimainen kappale vuonna 2004 ja se palkittiin Emma-gaalassa vuoden parhaana kotimaisena biisinä. Suuri yleisö löysi yhtyeen vasta kolmannen levy-yhtiön ja viidennen albumin myötä. Hän on myös suunnitellut lukuisia levynkansia ja tehnyt pari englanninkielistä poplevyä kavereidensa kanssa. Siitä kai Knipin useimmissa touhuissa onkin kyse, musan diggailusta. Bänditouhujen sijaan aikataulut ovat täyttyneet perhe-elämästä ja muista velvollisuuksista. Ensi vuonna Egotripin on kuitenkin määrä aktivoitua jälleen. Vuonna 2003 ilmestynyt Matkustaja-albumi myi kultaa ja seuraavana vuonna julkaistu 20 suosikkia -koko- elma peräti platinaa. Ensi vuonna on tarkoitus käydä uuden levyn kimppuun toden teolla. Knipi esimerkiksi on puuhaillut kotikulmiensa jalkapallojoukkueen eli Laajasalon Palloseuran parissa. The Beatles -paitaan pukeutunut ja partansa siistinyt Knipi kehuu Matin antaumuksellista asennoitumista ja yllättäviä näkökulmia tarjoavia tekstejä. Yhtye täyttää 20 vuotta ja sitä täytyy tietenkin. SOUNDI-HAASTATTELU TEKSTI: TERO ALANKO KUVITUS: VILLE PIRINEN ”Biisien pitää tulla jostain tosi syvältä.” Egotrippi julkaisi edellisen albuminsa yli neljä vuotta sitten. Hänen säveltämiään kappaleita ovat levyttäneet muun muassa Anna Puu, Jonna Tervomaa, Irina ja Tiktak
SOUNDI 19
– Pyörin aika paljon ainakin kaksi vuotta itseäni vanhempien skidien seurassa. Oli myös vähän pahis, kun meni sillan toiselle puolelle katsomaan, että mitä siellä tapahtuu. – Oli se koko ajan läsnä. Nyt elämä ei enää pyöri samalla tavalla levyjen ympärillä. Eikä siinä vaiheessa sillä enää ollut mitään merkitystä. Vasta nyt olen päässyt siihen, että osaan ajatella asioita vähän muutakin kautta. Muun muassa Hanoi Rocks ja Pelle Miljoona treenasivat siellä. Muistan elämäni niin, että liitän tapahtumia siihen, mitä levyjä on milloinkin ilmestynyt ja mitä olen missäkin vai- heessa kuunnellut. Vielä intin jälkeen kävin jotain kuviskursseja ja pohdin, että mitä oikein rupeaisin tekemään. Että ruvetaan hakemaan keikkoja ja äänitellään. Se on tavallaan Itä-Helsinkiä, mutta ei se oikeasti ole Itä-Helsinkiä. 2000-luvulla on tapahtunut niin paljon muutakin. Miten heidän ammattinsa ovat näkyneet elämässäsi. Ne kuuluvat ihan varhaisvaiheeseen ja varmasti niillä on ollut iso merkitys siihen, mitä tällä hetkellä touhuan. Mua kiehtoi se maailma todella paljon. – Ei oikeastaan. Osaan varmaan vieläkin. – Laajasalossa ei oikeastaan ollut koskaan mitään muita bändejä. Sitä kautta jo selkeästi 70-luvun puolella musahomma oli vahvasti messissä. SOUNDI-HAASTATTELU juhlistaa jollain aivan erityisellä tavalla. – Tietenkin musiikkiin liittyy paljon käänteentekeviä juttuja. Ne ovat jostain syystä jääneet mieleen. Kun piti olla koko ajan enemmän tai vähemmän vihaista, niin sitä ei vaan jaksanut. Varmaankin neljä vuotta meillä oli Vibration-niminen bändi, jolla soitettiin thrashia. – Yhtä sellaista mulla ei ole. Se on jotenkin siinä välissä. – Laajasalossa asuminen on määrittänyt mua ihmisenä hyvin paljon. Oliko sinulla armeijan jälkeen muita vaihtoehtoja kuin musiikin tekeminen. Me tutustutiin ihan muissa ympyröissä. Muistatko lapsuudestasi jonkun käänteentekevän hetken, jolloin tajusit, että rock on kiinnostava juttu. Pari vuotta tulikin tehtyä yötä päivää sitä hommaa. Semmoisen muistan, kun asuin Laajasalossa ja Herttoniemen puolella oli vanha koulu, joka ei ollut koulukäytössä, vaan siellä bändit treenasivat. Ja nekin tuli Herttoniemestä. Tehtiin täysillä, vaikka jengi opiskeli. Eikä se ole keskustaakaan. Aika pitkään me kuitenkin soitettiin. Koko ajan oli kuitenkin ajatuksena, että muutan takaisin. – Saattoi olla pieni pettymys, että en hakeutunut sille alalle. Kahdeksas studioalbumi tuskin ilmestyy vielä vuoden 2013 mittaan, mutta sen teossa pitäisi päästä hyvään vauhtiin. Se oli sillä lailla hauskaa aikaa, että tuntui siltä, että kaikki oli sitoutunut siihen. Mun isä kuoli, kun olin neljävuotias ja elin pitkään äidin kanssa kaksistaan. Muistan tarkasti muun muassa Sam Yaffan shakkiruutuhousut. Se lähti jostain Kissistä ja AC/DC:stä ja pikkuhiljaa meni Metallica-osastoon. Copypaste ja undo toimii hyvin. Ehkä mulla ei kuitenkaan riittänyt taidot eikä kärsivällisyys opettelemaan sitä, mitä pitemmälle pääseminen olisi vaatinut. Tykkään vaan piirrellä ukkoja ja niin poispäin. Aina oli kyniä, kun niitä tarvittiin. Oltiin ruvettu jo pyörimään Semifinalissa ja muissa. Knipi myöntää ajatelleensa myös soololevyn tekemistä, mutta kertoo olevansa pohjimmiltaan bändijätkä ja nauttivansa ryhmätyöstä. Aika nopeasti ruvettiin hakemaan treenikämppää ja muutaman kuukauden päästä soitettiin eka keikka. – 90-luvun alussa rupesi tulemaan seinät vastaan siinä genressä. Hanoit ja Pelle treenasivat Herttoniemen puolella ja Hurriganes treenasi jossain vaiheessa Laajasalon ostarilla, mutta eivät nekään olleet niiltä kulmilta. Kiinnosti kaikennäköiset jutut ja osasin piirtää ulkoa Stray Catsin logon. Tykkään ryhmätyöstä ja tykkään olla keikkabussissa.” koja ei ikinä tehty, mutta demoja äänitettiin. Ainakin kaikki bändin jäsenet vaikuttavat yhteenpaluusta innostuneilta. Eivätkä ainakaan meidän kavereita. Myöhemmin sinne on tosin muuttanut porukkaa. – Aika yksinäisiä susia me oltiin pitkään. Kuunneltiinko lapsuudenkodissasi paljon musiikkia. – Levynkansihomma loi mun tekemiselle tavallaan uudet puitteet. – Oli hirveän kiehtovaa, että siellä soitettiin musaa. – Silloin tuli luettua hirveästi Suosikkia ja muuta sellaista. Semmoisen aika on joskus myöhemmin. Olen ollut puskassa vakoilemassa niiden touhuja. Meillä oli levyjä, esimerkiksi Simon & Garfunkelia ja Beatlesia. Olin aina vähän malttamaton. Kun kuuntelen AC/DC:n Back In Blackia, niin mulla tulee jopa tiettyjä tuoksuja mieleen. Meillä oli jo siinä vaiheessa bändi ja me oltiin tehty diili, että sitten kun intistä tullaan, niin ruvetaan keskittymään ihan täysin. Asuin välillä viitisen vuotta Ruoholahdessa. Isoisäsi oli Marimekon logon suunnitellut graafikko ja isäsi kuvataiteilija. Se auttoi, kun tutustuin Lasseen (muun muassa Lemonatorissa soittanut Lasse Kurki) ja muihin, mutta sekin oli pitkällä 90-luvun puolella. Keik20 SOUNDI ”Olen aika bändijätkä kuitenkin. Eihän tässä minnekään kiire ole. – Kotona on aina kannustettu luovuuteen. – En aivan. – Jossain vaiheessa saatiin levydiili ja lähdettiin työstämään ekaa. Sitten tuli hevivaihe, joka taisi tulla silloin vähän jokaiselle. Kun tietokoneella tekee, niin pystyy toimimaan sillä lailla, että ei koko ajan tarvitse piirtää käsin ja kumittaa uudestaan. Oletko asunut aina Laajasalossa. Se on jäänyt sillä tavalla mieleen, että se tuntui silloin todella jännältä ja kiehtovalta
– Vibrationissa soitti Nikkasen Osku ja Liljan Kalle, jotka oli mun hyviä ystäviä. – Mulle tämä on yhä samaa bändiä. Sitten Mikki (Kauste) tuli siihen mukaan. – Muistaakseni me ei hajotettu bändiä missään vaiheessa, vaan mä ajattelen, että tämä on yhä sitä samaa bändiä. Jotenkin ne ihmiset tuntuu olevan niin paljon suurempia kuin nykyään. En ole esimerkiksi ikinä lukenut musalehtiä ihan hirveästi. Se meni siihen, että T.T. Aika monet Gene Simmonsit olen aikanaan piirtänyt koulun vihkoon. Ja se kuulosti siltä, että siellä on ihmiset, jotka soittelee. Oliko Egotripissä aluksi kyse kaveripiirin perustamasta yhtyeestä. ”Pelasin jalkapalloa 14-vuotiaaksi asti ja lopetin sitten yhdeltä istumalta oikeastaan kaiken. Siinä välissä saatiin monoa levy-yhtiöltä, joka oli pelkästään luojan lykky. Pelasin myös lätkää ja jääpalloa siihen asti.” – Mun oli pakko käydä ostamassa Dion Holy Diver ja The Last In Line ja kuuntelinkin ne just eilen läpi. Sellainen tuntui itselle jotenkin hirveän kaukaiselta. – Aika vähän. Ja kyllähän Kissin kansikuvat ja sarjakuvamaailma ja muut sellaiset kiehtoivat. Aina välillä, kun joku suosittelee jotain, niin tsekkaan, että mistä siinä on kyse. Oikeastaan en sitä silloin vielä hirveän hyvin tuntenut, mutta kuulin kun se lauleskeli jossain bileissä. Kuunteletko lainkaan uutta heviä. Hertzenin Mikko tuli rumpaliksi Mikin kautta, kun se tunsi Mikon opiskelupiireistä. SOUNDI 21. Ajattelin, että on todella makeeta, kun kuulee, miten ne ihmiset soittaa. Se tuli ja sitten soiteltiin heviä jonkin aikaa. Oksalan kanssa. Se suuruus lähtee niistä tyypeistä, ei niinkään päällekäyvästä soundista tai muusta sellaisesta. Mä vaan diggailin. Kerkesi jo pää hajoamaan jossain vaiheessa. Kysyin, että tuletko laulamaan meidän bändiin. En muista, oliko se just sen takia, mutta niihin aikoihin joutui pakosti miettimään, että minkälaista musaa tehdään. Jos oli hyvää musaa, niin oli hyvää musaa. Voidaan siis sanoa, että tässä vaiheessa tunnetaan jo aika hyvin. Skelen kanssa olen ollut samalla luokalla esikoulusta kympin kautta lukioon ja sitten vielä armeijassa samassa tuvassa. Vasta silloin rupesin tiedostamaan jotain asioita. Skele (Niklas Varisto, kitara) ja meidän ekan levyn kosketinsoittaja oli mun luokkakavereita. Niissä on mystisyyttä ja voimaa, mikä nyt tuntuu kadonneen. Kaveribändi, joka on vaan pikku hiljaa kehittynyt. Oskukin oli pitkään mukana Egotripissä keikoilla, mutta kun ruvettiin levyä tekemään, niin muistaakseni se rupesi seurustelemaan ja sitten ei bändihommat enää niin kiinnostanutkaan. Enkä koskaan ajatellut musaa sen kriittisemmin. Se ei lämmitä millään tavalla. – Siinä oli silloin jotain jännittävyyttä ja alkuvoimaa. – Just katselin teemalta sitä Sam Dunnin hevimetalhommaa (Metal Evolution: Raskaan rockin tarina -sarjaa siis). – Isoa osaa uudesta hevistä mun on hirveän vaikea kuunnella. Mä en saa siitä yhtään mitään. näki hommat, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisihan siellä voinut olla joku, joka olisi vähän välittänyt siitä, mitä tehdään. – Jossain vaiheessa ulosottomies tuli hakemaan Oskun rummut. Visuaalinen puoli oli hyvin kiinnostava, kun itsekin tykkäsi piirtää. Oltiin tehty Superego (1997) melkein kokonaan ennen kuin eka levy tuli pihalle. Ainakaan muuta kuin Suosikkia. Siinä tuntui olevan poikkeuksellista meininkiä niin biisien kuin sovitustekin tasolla. Jos oli huonoa musaa, en kuunnellut. En tiedä, miten T.T. – Kun miettii ekaa ja tokaa levyä, niin tuntuu siltä, että olen kasvanut hirveän myöhään. Ei sitä hevihommaa ilman rumpuja viitsinyt kovin kauan sahata. Itseksemme touhuttiin studiossa ja sitten venattiin levynjulkaisua hemmetin kauan. Siinä tuli hyvin esille Dio ja jotkut muut. Mikä hevissä kiehtoi teini-iässä. En voi väittää tietäväni, mitä maailmalla tapahtuu. kuva: Harri Huuhtanen kuva: Harri Huuhtanen levyä (Egotrippi, 1995) T.T. Sitä ehdotettiin Sonylta tuottajaksi. lähti jonnekin ja itseksemme tehtiin. Sellainen tuntuu vähän kadonneen hevistä tänä päivänä. – System Of A Down oli ihan makea juttu jossain vaiheessa. Että miten voimakasta se touhu on ilman, että esimerkiksi soundit on hirveän suuressa pääosassa. Oli yllätys, että jotkut ihmiset voi ajatella jostain asioista niin negatiivisesti
– Se muotoutuikin linjaksi, että tehdään tällaista tällä kertaa. Oli ihan kiva vaihtaa suomen kieleen ja kokeilla sitä hommaa. Tosin on Mikilläkin semmoisia biisejä, mitkä se tuo valmiina ja joita ruvetaan vaan soittamaan. – Musta tuntuu, että kesti hirveän kauan, että pystyi kunnolla kirjoittamaan suomeksi. En muutenkaan tiedä siitä yhtään mitään. Jos oli kuunnellut meidän levyjä, niin se ei välttämättä ollut suuri yllätys. Mikin biisejä työstetään yleensä aika pitkään. Sen jälkeen kaikki oli paljon vapaampaa. Meinasiko usko loppua missään vaiheessa. Vai tehdäänkö mitään. Kun esittelen biisin bändille, siinä on yleensä teksti ja melodia. Silti oikeastaan vasta Matkustaja-levyllä (2003) löytyi se juttu, että ihmiset voi sanoa mitä vaan, mutta mua ei kiinnosta yhtään. Miten ne melodiat kulkee. Että mä tiedän aika tarkkaan, mitä olen tekemässä, – Siellä on Polkupyörälaulu ja Mustat varjot, mutta ne on sulassa sovussa. Me vaan oltiin fiiliksissä ja tehtiin just sellaista musaa kuin haluttiin. Jossain vaiheessa sitten todettiin, että ei sellaista vaan tule. Rupesin ottamaan lauluvastuuta ja se koko paletti muuttui muutenkin paljon. Saakin nähdä, mitä me saadaan seuraavaksi aikaiseksi. 22 SOUNDI – Olen miettinyt sen aina niin, että Mikki on säveltäjä ja mä olen enemmän biisintekijä. Siinä saa touhuta jätkien kanssa. Egotripin iso läpimurto tapahtui vasta kymmenen vuotta perustamisen jälkeen. Mikkikin kirjoitti, että mitä nopeammin sen parempi. – Ehkä rajoittuneisuus siinä ilmaisumuodossa. – Sen suhteen meinasi loppua usko, että tuleeko biisejä enää. Oletko koskaan ajatellut soololevyn tekemistä. Olihan silloin Poverty Stinks ja pari muutakin, mutta tuntui siltä, että englanniksi tekemällä saa hakata päätä seinään joka paikassa. Voi tosin olla, että olen väärässä. Tykkään siitä ryhmätyöstä ja tykkään olla keikkabussissa. – Olenhan mä sitä miettinyt, mutta tulin siihen tulokseen, että en ainakaan vielä tee. Kyse ei ollut lainkaan sukseesta. Olen ajatellut niin, että keskityn omiin juttuihin ja ruvetaan tekemään Egotrippiä sitten, kun ruvetaan. Tykkään siitä, että biisissä on aika selvä visio. Usein meillä ei ole aloittaesssa aavistustakaan, että mitä niistä tulee. Tuli Mustat varjot ja Varovasti nyt, vähän tällaisia erilaisia biisejä. Ja varsinkaan tekstejä ei tullut yhtään. – Usko meinasi loppua siihen, että löydetäänkö me enää sellaista yhteistä juttua. Jotkut tietenkin luulivat, että meidän bändi on pelkkää Koivuniemen herraa ja Se on tosi jeesiä. Me tykättiin kaikki Helsinki-Hollola -levystä (2000) ja yritettiin lähteä ensin tekemään samantyyppistä levyä. Eikä se muutenkaan houkuttanut. Siitä, ettei meillä ollut tiettyä tyyliä, tuli tavallaan se tyyli. Meillä oli kuitenkin ollut pari pientä hittiä. Se keikkailu ei tuntunut vaikealta, vaan oli pääosin hirveän kivaa. Kuinka tärkeää on, että Egotripin levyillä laulamasi tekstit ovat henkilökohtaisia. Nyt on tullut sellainen olo, että otin bändin jätkiin yhteyttä ja ehdotin, että tavataan ja sovitaan, mitä tehdään. Silloin jo vähän tiesi, että mitä on hakemassa. Hienointa oli kuitenkin se, että ihmiset oli aika paljon avoimempia kuin olisi odottanut. Me synnyttiin sen levyn myötä uudestaan ja oikeastaan mennään vieläkin vähän sillä. Pikkuhiljaa rupesi kuitenkin biisejä syntymään. – Matkustaja oli silläkin tavalla tärkeä, että me tehtiin semmoinen levy, minkä menestyksellä ei ollut mitään väliä. – Niinpä. Tykkään reissuromantiikasta. Miten sinun biisisi ja Mikin biisit eroavat toisistaan. Jos- sain biiseissä mennään aika hissuksiin ja on aika pitkiäkin biisejä. Matkustajasta lähtien Egotripin laulut ovat tuntuneet heijastelevan omaa ikäänne ja omaa elämäänne. ”Kissin kansikuvat ja muut sellaiset kiehtoivat. Sellaisia biisejä tuntui väkinäiseltä tehdä. Niille se varmasti oli yllätys. Olen aika bändijätkä kuitenkin. Sitten kun se levy menestyi, se vaan vahvisti sitä fiilistä, että tehdään ihan mitä halutaan. Ihan mielenkiintoista kuulla, minkälaista kamaa siellä on. Aika monet Gene Simmonsit olen aikanaan piirtänyt koulun vihkoon.” – Mikiltä tulee ilmeisesti soololevy ensi vuoden alussa. En ole kuullut sitä lainkaan. Tokassa levyssä alkoi olla vähän enemmän ideaa. – Matkustajasta asti me tosiaan on kanavoitu niitä fiiliksiä ja kokemuksia, mitä milloinkin on ollut. Ehkä meiltä vaan loppui mielikuvitus. – Biisinkirjoittaminen on itsekästä ja itsenäistä puuhaa. Oli teksti millainen tahansa, sen pitää resonoida jossain sisällä.. Ollaan tavallaan soitettu oman ikäistä musiikkia. Nyt kun kuuntelee ekaa levyä, niin vähän kuumottaa vieläkin. Tracy Chapman puolestaan oli iso juttu siinä, että rupesi akustinen kitara kiinnostamaan. – Matkustaja oli hirveän tärkeä levy. Se on yksi syy, miksi tykkään futik- sestakin. – Esimerkiksi Rushin ja Policen kaltaiset jutut rupesivat kiinnostamaan. Sen aikana opittiin paljon itsestä ja bänditoiminnasta. – Suomen kieli tuli aluksi pitkälle siitä, että sen ajan Suomessa ei ollut mitään mahdollisuuksia lähteä popilla minnekään. Siinä on oma viehätyksensä. Jotenkin tuntui, että muutamassa vuodessa oli käsitellyt kaiken, mitä sillä alalla voi käsitellä. Selvästi kaipaan sille vastapainoa, olemista porukan kanssa. – Onhan se todella tärkeää. Edellisen levyn jälkeen ei ole ollut suoranaista tarvetta muiden kanssa soittamiseen ennen kuin vasta nyt syksyllä. Joka levyltä löytyy jotain vastaavaa. On hirveän vaikea ajatella, että laulaisin jotain, mistä en saisi minkäänlaisia kicksejä. Onneksi kaikki tuntuivat olevan fiiliksissä. Siitä on tullut porukoilta tosi kivaa palautetta. Oli keikkoja, joissa oli porukkaa, ja oli keikkoja, joissa ei ollut porukkaa. SOUNDI-HAASTATTELU Mikä innoitti teidät vaihtamaan thrashistä suomenkieliseen rockiin
En muista vastaavaa. Diggaan pelata itse ja diggaan katsoa junnupelejä. Se tuntui siltä, että tein ilmaista duunia jollekin. Sen aikana opittiin paljon itsestä ja bänditoiminnasta.” että lähdetään Hollolaan ja ollaan siellä säveltämässä vähintään pari yötä. Pelasin johonkin 14-vuotiaaksi asti ja lopetin sitten yhdeltä istumalta oikeastaan kaiken. – Kun LPS:n juttu kasvoi nopeasti 500 futaajan seuraksi, niin siinä rupesi olemaan vastuuta ja asioilla rupesi olemaan vaikutusta. Se ei ole ikinä ollut luonteva osa tätä touhua. Se ikä on muutenkin semmoinen, milloin lopetetaan asioita. Niin se vaan menee. Että jos joku toinen osaa tehdä tähän tekstin ja jaksaa tehdä sen valmiiksi, niin antaa mennä. – Sellainen sanaseppoilu ei lämmitä mua millään tavalla. Sitä pitää juhlistaa jollain tavalla. HJK:n 99-joukkueen touhua olen seurannut ihan sen takia, että mun poika pelasi siinä neljä vuotta. Musahomma rupesi vaan tulemaan niin vahvasti, että ei mua enää kiinnostanut samalla tavalla. Kävelin kitaran kanssa huoneesta huoneeseen ja Jukka (Immonen) istui pianon vieressä. Tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että huomenna nähdään bändin kanssa ja lyödään lukkoon, että mitä me tehdään vai tehdäänkö mitään. Vähän kaipasin Käpylän kansanjuhlia ja muuta semmoista henkeä ja yhdessä puuhastelua. Pelasin myös lätkää ja jääpalloa siihen asti. – Juuri sellaiset hurmoshetket on niitä, mistä tykkään eniten. Niitä olisi tarkoitus viedä eteenpäin. Seuraava mitä mä muistan on se, kun skidit tulee koulusta ja istun yhä soittamassa ja mulla on biisi valmiina. Sitä on pakko ruveta iisaamaan, jos ruvetaan tekemään levyä. – Yhdessä yössä syntyi neljä biisiä. Olin ensin HJK:n puolella Laajasalossa, mutta se ei ollut hirveän motivoivaa. Kun jouduin siihen hommaan ekan kerran vahingossa, niin totesin, että en ikinä tee sitä uudelleen. Meillä oli joku kahdeksan biisiä, joissa osassa oli teksti ja osassa ei. Kaikki on ensisijaisesti mulle tai Egotripille tehtyjä. Sen pitää osua johonkin paikkaan, johonkin kipupisteeseen. Esimerkiksi Jonnan ja Irinan levylle päätyneet biisit on sellaisia, mihin mä en vaan saanut tehtyä tekstejä. – Annan uusi levy oli siitä erilainen projekti, että siinä tehtiin biisejä valmiisiin teksteihin. Kun sitten tulin himaan, Nuori Loiri syntyi oikeastaan siltä istumalta ja Kuka sut muka huolisi melkein heti perään. Onko sinulla suosikkijoukkuetta, jota seuraat fanaattisesti. – Ei ole mitään sellaista. Ne menestyy ihan ulkomaillakin. En nimittäin usko, että saadaan levyä valmiiksi ensi syksyksi. Tai se perusajatus syntyi. Tai mistä sitä koskaan tietää. – Annan tokasta levystä (Sahara, 2010) lähtien ne on ollut selkeitä projekteja. En tiedä, olenko tullut laiskaksi, mutta nykyään odotan semmoisia hetkiä, kun kaikki tuntuu hyvältä. – Annan ekalla levyllä (Anna Puu, 2009) oli pari biisiä, jotka oli tehty ennen kuin tiesin Annan olemassaolosta. – Joskus biisejä tuntuu tulevan helposti, joskus se on vaikeaa. Sitten on semmoisia kuin Ei se tästä -biisi edellisellä levyllä. Siitä levynkansihommissakin on osaltaan kyse. Varmasti jostain niistä pelaajista kuullaan vielä. Yankee-stadion oli loppuunmyyty. Tiedätkö kappaleita tehdessäsi, kenen levytettäväksi ne menevät. Onneksi mulla tuli jotain tärkeää tilalle. Pitää olla joku fjonga, kun lähtee kirjoittamaan. Se oli hieno tapahtuma. – Toinen asia on semmoinen, että ensi vuonna yhtyeelle tulee 20 vuotta täyteen. Kun esimerkiksi Irinan Hiljaisuus oli roikkunut kuusi vuotta mukana, niin oli pakko todeta, että tästä ei vaan tule mitään. 19.11.2012, Studio Kekkonen, Helsinki SOUNDI 23. Linnuton puu ja Kun olet minun taisivat olla sellaisia. Egotripin edellisestä albumista (Maailmanloppua odotellessa, 2008) on kulunut yli neljä vuotta. Kun ajelin sieltä kotiin, muistan ajatelleeni, että tämäpä kävi nopeasti. Se on kaikkein tärkeintä. – Enhän mä ikinä ajatellut, että rupeaisin koutsaamaan junnuja tai mitään semmoista. – Mestareiden liigaa katson sivusilmällä ja isoja turnauksia seuraan. Missä vaiheessa seuraava levy on. – Tavoitteena olisi ruveta äänittämään uutta musaa. Kävin vähän valmentajakursseja ja muita. Samalla rupesin itsekin taas pelaamaan. Etsittiin ideoita ja vähitellen niitä rupesi tulemaan. Jotain spesiaalia pitäisi keksiä. Kun se nytkähtää, se voi nytkähtää hyvinkin nopeasti. Yhden Barcan pelin olen käynyt katsomassa ja syksyllä New Yorkissa käytiin AC Milanin ja Real Madridin näytösottelussa. Olet ollut jonkin aikaa mukana Laajasalon Palloseuran pyörittämisessä. Sitten se vaan tehtiin. Pistettiin LPS:n alle pystyyn oma ikämiesjengi. Raakileita on vaikka kuinka paljon. Siitä voisi huomenna käydä vähän keskustelua. Tekstittäminen on melkein aina hankalaa. – Viimeisen parin vuoden aikana jalkapallotouhujen pyörittäminen on vienyt oikeastaan liikaa aikaa. Aika nopeasti siihen hurahtikin sellainen kolme vuotta. Miten päädyit mukaan. On tässä vähän täytynyt pitää hatusta kiinni. Kuinka vaikeaa laulujen tekeminen sinulle on. En voisi kuvitella laulavani jotain sellaista, mikä on vaan pakko tehdä. Mun mielestä biisien pitää tulla jostain tosi syvältä. Jotain sellaista, millä ei ole mulle mitään merkitystä. Olin ajatellut tehdä ne itse, mutta en vaan saanut tekstejä tehtyjä. – Mulla on valmiina pari biisiä sitä varten. Mukana oli hirveä liuta tekstejä ja ne oli levällään pöydillä. Sanoit, että sinulla on vain pari biisiä valmiina Egotripin seuraavalle levylle. – Iso rooli oli myös sillä, että Laajasalossa ei tuntunut olevan yhteisöllisyyttä. Siihen olen jäänyt vähän kiinni, kun niillä on mennyt niin hyvin. Jos ei ole, niin lähden mieluummin pelaamaan futista tai jotain muuta. Jotenkin ne vaan tuntuivat istuvan täydellisesti siihen projektiin. Siitä näki, että jenkit osaa arvostaa sitä, kun sinne tulee tuollaiset jengit. Muistan siitä vain sen, kun skidit lähti kouluun ja istuin kalsareillani soittamassa kitaraa. Tällä kerralla päätettiin, ”Matkustaja oli hirveän tärkeä levy. – Annan uusi levy (siis Anna Puun Antaudun) meni niin, että puoleen vuoteen ei ollut mitään ideaa ja sitten tavallaan koko levy syntyi muutamassa päivässä. Toisaalta olen luonteeltani sellainen, että pitää kehittää itselle koko ajan jotain tekemistä. Aihe voi olla kuinka pintapuolinen tahansa, mutta tekstin pitää jollain tavalla kouraista jostain. Me käytiin keväällä vähän äänittelemässä demoja. Pikkuhiljaa jäin kuitenkin siihen kiinni omien skidien kautta. Jos ei ole omia musahommia, niin pitää olla jotain muuta. Joidenkin mielestä biisinteko on oikeaa työtä ja pitää vaan kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa, mutta mä olen tosi huono siinä. Sinä aikana LPS:stä tuli yksi Helsingin nopeimmin kasvavista seuroista ja saatiin tänne keinonurmikenttäkin. – Futishomma on nykyään ihan arkipäivää
Joskus mukana saattaa olla joku hassu elementti, mikä saattaa antaa sellaisenkin mielikuvan, että osa biiseistä on tehty pilke silmäkulmassa. – Esimerkiksi ensimmäisen kokonaisen biisin Shayanin ekat demot äänitettiin jo nelisen vuotta sitten. Hän on ehkä menettänyt jonkun. – Levyn tekeminen kesti tosiaan useamman vuoden, Kaisa kertoo. On hyvä, jos kuulija pystyy tarttumaan teksteihin ja löytämään niistä yhteyksiä omaan elämäänsä. Kaisa Vala antaa Suuren yleisön tietoisuuteen Kaisa Vala tuli alkuvuodesta Uuden Musiikin Kilpailussa, missä etsittiin Suomen euroviisuesittäjää. – Me ollaan yritetty pitää Teron ja bändin kanssa mukana punainen lanka, jotta biisit sopisivat hyvin yhteen, Kaisa sanoo. Finaaliin asti yltäneen naisen omaperäinen Habits Of Human Beings -kappale yllätti oudolla tunnelmallaan, ja Kaisan persoonallinen ääni jäi muistiin. Quiet-kappaleessa on maailman yksinkertaisin hiphop-tyylinen rumpukomppi, mutta se sopii juuri siihen biisiin. Mutta leimallisesti International Shaman käsittelee elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä sekä sellaisia tilanteita elämässä, joissa ihminen saattaa miettiä, jaksanko vielä. teksti: JUHO JUNTUNEN K aisa Valan International Shaman -esikoisalbumin ilmestymisestä puhuttiin jo vuosi sitten, kun Kaisa oli Suomen euroviisukarsinnoissa. – Jos itse miettii muiden tekemiä kappaleita, yleensä parhaimmat fiilikset on tulleet siitä että lauluista löytää jotain, jonka voi sovittaa omaan elämäänsä. Tässä on tehty biiseistä monta eri versiota ja etsitty omaa tyyliä. Kyse ei ole kuitenkaan henkilökohtaisista päiväkirjamerkinnöistä. Kaisa Vala on itse säveltänyt ja sanoittanut kaikki debyyttilevynsä kappaleet, ja sen 24 SOUNDI tuottajana toimi Tero Arnberg. Kaisa eli nuoruutensa Joensuussa, mitä hän kehuu kulttuuriystävälliseksi kaupungiksi. – Niissä on jotain kotikutoista ja vänkää, ei tehdä liian siistiä ja puhdasta. Jossain vaiheessa päätin, että otetaan sitten aikalisää ja mietitään ihan rauhassa, ei hätiköidä. Tänään pianoa soittava Kaisa tunnetaan jo Helsingin klubien vakioesiintyjänä, ja vihdoin on aika julkaista ensimmäinen virallinen albumikin. Niinpä International Shamaninkin kappaleisiin mahtuu monenlaisia tunnelmia, jotka sidotaan yhteen pianolla ja sovituksilla. Kaisa kertoo pitävänsä todella erilaisista musiikkityyleistä, mukaan mahtuu niin klassista musiikkia kuin poppia ja rockiakin. Nainen ei kuitenkaan halunnut hätiköidä, parempi tehdä asiat rauhassa ja hyvin – ja hyväähän kannattaa aina odottaa. International Shaman on konseptilevy, jonka maailma liikkuu elämän ja kuoleman rajatiloissa. Kun hän muutti opintojen perässä Helsinkiin, oli oikea aika aloittaa myös oman musiikin tekeminen, kartoittaa sävelten avulla elämän ja kuoleman rajatiloja. Kaisa sanoo pitävänsä symbolisesta kirjoitustyylistä, jossa käytetään paljon mielikuvia ja pyritään välillä syvillekin tasoille
Pääasia että saa jakelun toimimaan. Keskityn ennemmin siihen, että nyt vedetään keikka hyvin, ja se ihminen tulee siinä mukana, omana persoonanaan. Lisäksi olen opiskellut kansanopistossa musiikin teoriaa ja yliopistossa sivuaineena musiikkitiedettä. Adrenaliini virtaa ja se on ihan parasta mielialalääkettä mitä voi olla. Siinä oli vain pianon soittoa ja minä ynisemässä 22 minuuttia, Kaisa kertoo. Eli mulle on tosi tärkeää, että levyn takana on merkityksellinen juoni, joka kulkee alusta loppuun asti. – Minua kiinnostaa energiat, ja sen takia minua myös kiehtoo se, mitä ihmiselle tapahtuu kun nämä maalliset tomut karisee pois. Otan musiikin aina tosi vakavasti, mutta itseäni en niinkään tosissaan. ASIAN YTIMESSÄ Nyt ilmestynyt International Shaman ei ole Kaisan ensimmäinen levy. Ei minua välttämättä haittaisi, jos menisin suoraan lähetykseen niin että hameenhelmasta roikkuu vessapaperia. Se mielikuva minulla oli kun tein sen kappaleen. Olen kehittänyt eräänlaisen energiateorian ihan omassa päässäni, ja hahmotan elämän ja kuoleman välissä olevan tilan tosi visuaaliseksi. Se on jonkinlaista oman elämän hallintaa. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että me englanniksi tekevät joudumme itse kustantamaan levymme ja biisien oikeudet säilyy artistilla. – Olin tuosta Uuden Musiikin Kilpailusta kauhean iloinen ja onnellinen, tuntui että tätä varten minut on pykättykin maailmaan, Kaisa nauraa. Oli vain olo, että juttua tehdään itse niin pitkälle kuin pystytään. Kun Kaisan Habits Of Human Beings valittiin mukaan Uuden Musiikin Kilpailuun, useampikin levy-yhtiö oli puheissa Kaisan kanssa. Bändi työsti kimpassa Kaisan biisejä, mutta demoja ei lähetetty suuriin levy-yhtiöihin. Sielupalloissa on juuri sitä energiaa, joka on tullut ihmisistä ja eläimistä. Levynkansi heijastaa sitä samaa. Aloin miettiä, mitä muita soittimia haluan mukaan, mutta senkin jälkeen on menty hyvin pitkälle pianon ehdoilla. Nyt kun mulla on tällainen yhden naisen Mana Rec -niminen levymerkki, mulla on vapaus kun ruvetaan neuvottelemaan eri maiden julkaisijoiden kanssa. En todellakaan ole vieläkään suuri musadiggari. – Ehdottomasti! Tietysti musiikkia tehdään eri lähtökohdista, mutta itse olen hyvin tunteikas ja herkkä ihminen, ja olen huomannut että saan voimaa tällaisista ajatuksista ja siitä, että tehdään juonellinen levy. Minulle ei vain koskaan tullut mitään tarvetta mennä varsinaiseen musiikkiopistoon. Ja kun soitan ja esitän noita kappaleita, tavallaan käyn siinä maailmassa mielikuvissani, palaan sinne takaisin. Seuraan sitä aika vähän. tai elämä on muuten täynnä käännekohtia. Pyörin aika lailla omassa maailmassani. – International Shamanin viimeiset äänitykset tehtiin tosiaan puolitoista vuotta sitten. Hän teki jo vuonna 2007 viiden biisin Ghost Waltz -minialbumin, joka sai kannustavat arvostelut. – Tietysti olen kuunnellut aikanaan paljon PJ Harveyta ja Tori Amosia, mutta Kate Bushiin en ole tutustunut aktiivisesti. – Olen soittajana opetellut lähinnä itsekseni ja jonkin verran myös soittotunneilla klassista musiikkia. Shayan-biisi kertoo esimerkiksi pienestä enkelipojasta, joka on seivästetty kuin perhoset ja laitettu näytille. – No ei. – Koen tuon välitilan eli limbon rauhallisena ja transsimaisena paikkana, minne myös kaikki viattomat voi mennä henkisesti lepäämään. Tosin lapsena olen kuulemma digannut siitä paljon, en vaan itse muista sitä. – Olen kiinnostunut henkisistä asioista mutta en uskonnollisessa mielessä, Kaisa jatkaa. Kaikki tapahtuu tummalla joella missä on puuveneitä, ja minulla on niin kutsuttu sielupallo kädessä. Eli voisi sanoa, että musiikin tekeminen ja soittaminen ovat ovi toiseen maailmaan. Kuuntelen hirveän vähän suomenkielistä musiikkia, ja hyväksyn levyhyllyyni tällä hetkellä ainoastaan Maj Karman ja Ultra Bran. Kaisa Valaa on ehditty verrata musiikintekijänä Tori Amosiin, Kate Bushiin ja Björkiin. Tottakai voi tehdä myös erillisiä kappaleita, mutta olen huomannut, että minulla ne lähtee pyörimään jonkin isomman teeman ympärillä. Ei siis ole sattumaa, että levyn nimessä esiintyy shamaani. Kaisa kertoo Radioheadin Karma Police -biisin merkitsevän paljon, kun hän itsekin pyörittelee elämän ja kuoleman kysymysten lisäksi karman merkitystä. Ghost Waltzin jälkeen Kaisa alkoi etsiä taustalleen sopivia, luotettavia soittajia. Tavallaan levyn biisit tapahtuu siellä. Ja ymmärrän täysin, että levy-yhtiöt pitivät minua riskinä! Mutta hirmu mielelläni näkisin, että suomalainen levyteollisuus ja musiikkituotanto etenisi rohkeammin siihen suuntaan, että tehdään ja luodaan myös kansainvälisiä artisteja. – Se oli hyvin pelkistetty indie-levy. – Totta kai minullakin on toiveena saada musiikkiani ulkomaille. Kitaraa ja koskettimia tuli soittamaan Eeka Mäkynen, bassoa Juha Perälä ja rumpuja Kaisan pitkäaikainen tuttavuus Juha Aalto. Uskoisin, että vaikka tämä on vähän marginaalisempaa musiikkia Suomessa, ulkomailta voi löytyä isompikin siivu ihmisiä, jotka tykkää tästä. Mutta varmaan jotain on jäänyt mieleen noiltakin ajoilta. Koen että olen tavallaan tässä se kapellimestari, joka ohjailee tilannetta ja katselee niiden biisien perään, kuinka ne voi ja mihin ne haluaa mennä. – Mä olen välillä ihan yhtenä kysymysmerkkinä koko nainen! Luin jostain, että Thom Yorke teki sen biisin vähän kyseenalaistaakseen karman käsitettä. Kun julkaisee oman levymerkin kautta, SOUNDI 25. Olen vähän kuin käynyt shoppailemassa ja keräilemässä tiedonpalasia sieltä mistä tarvitsen. Kaisa sanoo omat suosikkinsa löytyvän brittimusiikin parista, ja Radiohead on yksi hänen ykkösbändeistään. Ne olivat kuitenkin kaikki järjestään sitä mieltä, että englanninkieli on niille liian suuri riski ja Kaisa oli liian vaihtoehtoinen artisti. Ei ole mitään hajua, keitä on Suomen listoilla tällä hetkellä, ja minua joskus esitellään ilmeisesti kuuluisillekin suomalaisille muusikoille, joista en ole koskaan kuullutkaan. – Sain siitä raamit siihen, miten teen töitä ja minkälaista soundia halusin. – Keikoilla tulee myös samanlainen olo: nyt ollaan asian ytimessä. pääsylipun kuolon rajamaille – MÄ OLEN VÄLILLÄ IHAN YHTENÄ KYSYMYSMERKKINÄ KOKO NAINEN! OTAN MUSIIKIN AINA TOSI VAKAVASTI, MUTTA ITSEÄNI EN NIINKÄÄN TOSISSAAN
Uskon että isällä on yhä kova ikävä Jounia. Että nyt vaan Justin Bieberit soimaan ja kuntosalille! – Isähän tuotti Ghost Waltz -levyn viisi vuotta sitten, mutta nyt hän on tarkoituksella pysynyt syrjässä. – Olen soitellut Mana Manaa yksin himassakin. Tietenkin siihen vaikuttaa sekin, että hän muutti Helsingistä Punkaharjulle. Se voi tietysti muuttua, kun eihän mikään ole kiveen kirjoitettua, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu hyvältä. Kirjakaupoista ja Minervan nettikaupasta www.minervakustannus.fi säätämiseen menee aikaa ja rahaa. Upeasti kuvitettu heavy metal -historiikki. Whitney Houstonin elämäkerta on tarina loistosta ja pimeydestä, vertaansa vailla olevasta menestyksestä ja yksityiselämän karikoista. Itse pidän Tarantinosta ja David Lynchista, just tällaisesta symbolisesta ja aika raa’astakin meiningistä. Minerva Durchholz & Graff Neil Young Daniel Durchholz & Gary Graff kuva kilö Hen NEIL YOUNG Long May You Run Long May you Run – HenkiLökuva Komea läpileikkaus Neil Youngin pitkästä urasta. Minerva 06 Job:01-16623 Title:MBI-Neil Young #147206 (01-AC55021) #175 Dtp:201(P) Page: PLC NEIL DANIELS NEIL DANIELS METALLIN PIONEERIT James Robert Parish on kalifornialainen viihdejournalisti ja kirjasarjojen toimittaja. James Robert Parish MAAILMANTÄHTI ELÄMÄN VUORISTORADALLA James robert Parish Whitney Houston 1963–2012 ISBN 978-952-492-652-2 Minerva 9 789524 926522 Neil Daniels JUDAS PRIEST MetaLLin pioneeRit Raskaan rockin ristiretkeläisten tarina alkuajoista tähän päivään. Minulla on kuitenkin ollut aika perinteinen tyyli, ja nyt vähän kyseenalaistan mun soitto- ja sovitustyyliä. Ekalla kerralla ei välttämättä tajua ihan kaikkea, mutta jää sellainen olo että filmissä oli jotain kiinnostavaa tai jotain symboliikkaa, jonka haluaa vielä nähdä uudelleen. Kuitenkin olen tehnyt koko ajan myös kappaleita, en minä pysty laittamaan sitä hanaa kiinni. Se menee pään sisälle, se on mieliala. Santtu Luoto Santtu Luoto Ile KallIo – TÄYTYY TUNNUSTAA, ETTÄ OLEN 29-VUOTIAANA KATSONUT SÄNGYN ALLE, KOSKA MINUSTA TUNTUI ETTÄ SIELLÄ ON MÖRKÖ! m i n e rva Ile KallIo Santtu Luoto ILE KALLIO Alkuperäisen Hurriganes-kitaristin odotettu elämäkerta. Neil Daniels IRON MAIDEN koko uRa Peto on irti. Kaisa on esittänyt myös Mana Manan Tie vie -kappaletta. Koska en osaa soittaa sitä, ajattelin kehitellä jonkinlaisen omintakeisen tyylin. Sain kasattua levylle hyvän bändin ja tuottajan. – Kaipa konseptilevy tuntuu siksi niin hyvältä idealta, sehän on kuin kokoillan elokuva! Monien hyvien elokuvien kanssa käy niin, että ne haluaa katsoa monta kertaa. Ja mitään kauhuelokuvia en pysty katsomaan, minulla on niin vilkas mielikuvitus. Kaisa tekee myös soolokeikkoja Helsingin seudulla, ja tuolloin ohjelmistoon voi tulla jotain yllättävää karkkia, Ghost Waltzin bii- sejä tai jopa Lapponia. Häneltä on ilmestynyt kymmeniä viihdeteollisuutta käsitteleviä kirjoja ja tähtien elämäkertoja. Ja totta, taidan itse asiassa soittaa joka biisissä tulevillakin bändikeikoilla. Mutta toki välillä voi kaivata musiikkia, mikä ei herätä minkäänlaisia tunteita. – Bändikeikoilla me soitetaan lähinnä uuden albumin lauluja, Kaisa kertoo. 1990-luvulla Whitney saavutti menestystä myös näyttelijänä, mm. 78.993 www.minervakustannus.fi minerva James Robert Parish WHITNEY HOUSTON 1963–2012 Tarina loistosta ja pimeydestä, menestyksestä ja menetyksistä. Molemmat vanhemmat on taiteilijahenkisiä ihmisiä, ja tuskinpa ne edes kauhistuu sitä, että olen uuden albumin kannessa ilman puseroa. Vuosina 1986–1987 Houston vastaanotti kaikki merkittävät musiikkialan palkinnot. – Se on kuulijoillekin mukavaa. Niiden mielestä on vaan hyvä kun mennään paljaana! Siviiliammatiltaan Kaisa on kielenkääntäjä, ja elokuvat on yksi hänen intohimonsa. Ja minulla on myös suurena haaveena opetella soittamaan kitaraa väärin. Vuonna 1991 oman käden kautta kuollut Jouni Mömmö tuli Kaisalle lapsena tutuksi kaveriksi, sillä Kaisan isä on Otra Romppanen, Mana Manan perustajajäsen ja kitaristi, joka on soittanut sittemmin esimerkiksi Psychoplasmassa. 14 vuotta kestänyt myrskyisä avioliitto laulaja Bobby Brownin kanssa oli huumeiden ja monenlaisten sekoilujen sävyttämä, eikä julkisuus kohdellut päihdeongelmien kanssa kamppailevaa artistia aina silkkihansikkain. Me vähän suunniteltiin, että isä olisi tullut soittamaan kitaraa joihinkin kappaleisiin, mutta sitten me luovuttiin siitäkin. Pakottiko isäsi sinut kuuntelemaan lapsena Mana Manan musiikkia. Muutaman levyn siinä saa myydä että saa juustoa leivän päälle. Pitäisikin kysyä tekijöiltä luvat, jos niitä haluaisi esittää vähän laajemminkin pianoversioina. Yksityiselämän puolella ei mennyt yhtä hyvin. Minua kiinnostaa uudistaa sitä tapaa, jolla esimerkiksi soitan pianoa. Olisihan siitä vapautuminen kivaa, mutta toisaalta tuntuisi aika suurelta harppaukselta ottaa joku soittamaan minun piano-osuuksia. – On puhuttu siitäkin, että olisi kiva jos en olisi niin paljon kiinni pianossa. Eli settiä pystyy vaihtelemaankin. Bodyguardelokuvan tähtenä. Täytyy tunnustaa, että olen 29-vuotiaana katsonut sängyn alle, koska minusta tuntui että siellä on mörkö!. Uskon, että Jouni Mömmökin hyväksyisi sellaisen biisien käytön, Kaisa sanoo. – Hehehehe, pakottihan se! Tai ei minulta kysytty, Mana Mana vaan soi kotona tosi paljon. Minulla on jo idea seuraavaan levyyn, mutta en uskalla vielä sanoa siitä mitään, jos se vaikka muuttuu. Tyhjin käsin kun ei ole kannattanut lähteä pyörimään maakuntiin. – Mulla on aika vahva voima sisälläni, joka sanoo että nyt pitää tehdä näin. MANA MANAA LAPSELLE Kaisa Vala on tehnyt jonkin verran keikkoja bändinsä kanssa, mutta nyt tahtia aiotaan kiristää kun levy saadaan kauppoihin. Whitney Houston 1963–2012 METALLIN PIONEERIT Upeaääninen Whitney ponnahti musiikkimaailman tähtikaartiin heti ensilevyllään vuonna 1985. Pitää ehkä sitten vaan tehdä biisejä, joissa on vähemmän soitettavaa pianolle. Nyt kun en ole enää vuosikausiin laulanut paljoakaan suomeksi, sen ääntäminen tuntuu laulaessa suussa hassulta, se on niin pehmeää, ihan kuin lässyttäisi. Kun he on kuulleet levyä, kappaleisiin on helpompi tarttua. Mutta ehkä minusta on tullut tässä välissä aikuinen ja pärjään itsekin. Ehkä kymmenen vuoden päästä olenkin sitä mieltä, että nyt haluan laulaa ruotsiksi, suomeksi tai jotain muuta. – Kun rupesin miettimään, mikä Mana Manan musiikissa kestää niin hyvin vuosikymmeniä, uskon että se on se surun ja ikävän tunne. Tätä tehdään rakkaudesta musiikkiin! – Helpompaahan se olisi, jos olisi armeija ihmisiä auttamassa, mutta kun ei ole. Whitney Houston löydettiin kuolleena hotellihuoneestansa 11.2.2012. Onhan se hurja lovi omaan lompakkoon, kun maksat itse kaikki studiokulut, ja tätä albumia ei todellakaan tehty missään halvassa studiossa, vaan ihan oikeilla kunnon vehkeillä ja ammattilaisten kanssa. Kun me ollaan soitettu yhdessä monta vuotta, meillähän on aikamoinen kasa myös sellaisia biisejä, jotka eivät tulleet tälle levylle. Hän on kyllä jatkuvasti seurannut tätä prosessia, ja olen lähettänyt isälle ihan ensimmäisiäkin demoja, ja häneltä tulee aina hyvää palautetta. Hän oli tuolloin 48-vuotias
199,99€ TUNE-BOT Mullistava rumpujen viritysmittari! 99,90€ YAMAHA FG700MS Kokopuukantinen teräskielinen kitara. Yamaha laatua! 272,90€ BEYERDYNAMIC CUSTOM ONE PRO Kustomoitavat kuulokkeet! 199,90€ CASIO PRIVIA PX 150W Tyylikäs digitaalipiano. Joulun kuumimmat soittimet YAMAHA THR5 Kitaravahvistin äänitys- ja kotikäyttöön. www.f-musiikki.fi 49€ 329€ 115 F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, Helsinki / F-Musiikki Vantaa, Retail Park, Antaksentie 4, Vantaa F-Musiikki Espoo, Martinsillantie 10, Suomenoja, Espoo / F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, Turku / F-Musiikki Kuopio, Väliköntie 4, Kuopio F-Musiikin Verkkokauppa, www.f-musiikki.fi. 699€ YAMAHA YFL-211 Suosituin poikkihuilumme! 585€ YAMAHA YPT-330 Loistava keyboard edullisesti! 259€ XAPHOON TASKUSAKSOFONI Helposti mukana liikkuva ”taskufoni”. H&K TUBEMEISTER 5 COMBO Pieni ja ärhäkkä putkivahvistin. Yamaha laatua! 199,90€ YAMAHA FX370CBL Kokopuukantinen elektroakustinen kitara. 249€ YAMAHA P25F PIANOMELODICA Näppärä pianomelodica. 79€ KAM LEDPARTYBAR VALOT Edullinen ja tehokas LEDvalosetti
Prosessi on kuitenkin vielä rajusti kesken, sillä toipuminen on osoittautunut todella hitaaksi. Klassinen Metallica-raita Battery saikin melkoisen erityiskohtelun eräältä raskaan musiikin historian huikeimmista kokoonpanoista – vai miltä kuulostavat nimet Chino Moreno, Robert Trujillo, Alexi Laiho, Dave Lombardo, Shavo Odadjian, Daron Malakian ja Greg Puciato (The Dillinger Escape Plan). Kaksi onnettomuuspaikalle sattumalta osunutta sairaanhoitajaa pelastaa hänen henkensä, mutta tehokkaasta hoidosta huolimatta basisti vaipuu koomaan. – Tosiaan, tänään on kulunut tasan neljä vuotta tuosta hirvittävästä tapahtumasta, laulaja huokaisee. IHMEITÄ KUITENKIN TAPAHTUU. Chi ei ole syystä tai toisesta kiinnittänyt turvavyötään ja hän paiskautuukin autosta lähes kohtalokkain seurauksin. teksti: TIMO ISOAHO 4.11. Mutta miten sinä olet tutustunut Alexi Laihoon. – Alexihan on viihtynyt viime vuosina Los Angelesissa ja tapasimme. Painavaa sano- maansa jo vuodesta 1988 hioneen sacramentolaisen Deftonesin basisti Chi Cheng on matkustajana henkilöautossa, jota kuljettaa hänen sisarensa Mae Cheng. VOITONMERKKEJÄ SUUREN TRAGEDIAN JÄLKEEN DEFTONESIN MAAILMA OLI MURENEMASSA LOPULLISESTI KÄSIIN VUONNA 2009, EIKÄ KOVINKAAN MONI USKALTANUT ODOTTAA UUSIA MAINETEKOJA TÄLTÄ KALIFORNIALAISELTA METALLIPIONEERILTA. Olemme joka tapauksessa yrittäneet pysyä mahdollisimman positiivisina ja toivomme, tai oikeastaan uskomme, hänen palaavan täyteen kuntoon vielä jonakin päivänä. Olimme erittäin ilahtuneita ja otettuja, kun niin monet maailmankuulut kollegat halusivat muistaa ja auttaa Chiniä – omalla kustannuksellaan. Yhtäkkiä Mae menettää kulkuneuvon hallinnan lähes sadan kilometrin tuntivauhdissa ja muutaman pyörähdyksen jälkeen kaksikko törmää toiseen autoon. KOVIMPIENKIN DIEHARD-FANIEN PÄÄT ALKOIVAT PAINUA SIINÄ VAIHEESSA, KUN DEFTONES ILMOITTI HYLLYTTÄNEENSÄ JO NAUHOITETUN STUDIOALBUMIN. Eräs Deftonesin järjestämistä näyttävistä hyväntekeväisyystempauksista puolestaan tapahtui marraskuussa 2009, kun bändi ystävineen nousi kahtena iltana hollywoodilaisen Ava- lon-konserttisalin lavalle. Deftones ei tietenkään ole seurannut toipumisprosessia toimettomana. Tänä päivänä onnettomuudesta on siis kulunut jo vuosia, mutta Chi on edelleenkin kaukana normaalista toimintakunnosta. Bändi oli aikoinaan perustamassa oneloveforchi.com -sivustoa, jonka kautta fanit pystyvät seuraamaan basistin parantumista ja tekemään lahjoituksia Chingin rahastoon. Ei olekaan mikään ihme, että lapsuudenystävän ja pitkäaikaisen yhtyetoverin kohtalo käy päivittäin laulaja Chino Morenon, kitaristi Stephen Carpenterin, rumpali Abe Cunninghamin, kosketinsoittaja/sampleristi Frank Delgadon ja sessiobasisti Sergio Vegan mielessä. – Avalonin iltamat sujuivat mainiosti niin taiteellisesti kuin hyväntekeväisyydenkin kannalta. Aivan erityisesti rysäys on mielessä juuri tällä hetkellä – Moreno nimittäin soittaa Soundille Chengin elämän muuttaneen onnettomuuden vuosipäivänä. 2008. Chin läheisten ja miljoonien Deftones-fanien toivo herää jo alkuvuodesta 2009, kun basisti havahtuu sy- 28 SOUNDI västä tajuttomuudesta ja ryhtyy ottamaan hitaita edistysaskelia. – Chi voimistuu päivä päivältä
Deftonesin raskassoutuisesta melankoliasta ja sydänverellä väritetystä tunnelmoinnista on nimittäin löydettävissä aivan uutta terää sitten hapuilevan Deftonesin (2003) tai huumeongelmista johtuneiden sisäisten riitojen sekoittaman Saturday Night Wristin (2006). Kaksi kuukautta olisi ollut huomattavasti miellyttävämpi kiertueen mitta, vaikka uusi studioalbumimme olikin viime kesänä ehdoton prioriteettimme! Nimimies Nick Raskulineczin tuottama Deftonesin seitsemäs pitkäsoitto, japanilaisittain nimetty Koi No Yokan, ei turhaan viihtynyt orkes- terin prioriteettilistan ykköspaikalla yli kahtatoista kuukautta. – Ehdimme haaveilla yhteisrundista vuosien ajan ja meillä olikin tien päällä odotetun hauskaa. Pal- – Olen verrannut tekemisiämme taidemaalarin työhön – taiteilija laittaa värejä uuteen järjestykseen ja pian hänellä on käsissään tunnistettava, mutta siltikin aivan uudenlainen teos. Olemme itse asiassa tunteneet toisemme jo varsin pitkään ja näemme aika useinkin silloin, kun hän oleskelee Kaliforniassa. Deftones osoitti kertaheitolla olevansa vahvempi kuin kenties koskaan aikaisemmin. Pitkäsoitto vaatii kuitenkin kuuntelukertoja, sillä biisien salaovet aukeavat vasta muutaman tarkastuksen jälkeen. jon tylsempi juttu oli puolestaan se, että kierros kesti vain kaksi viikkoa ja se tuntuikin loppuvan täysin kesken. Vuonna 2009 julkaistavaksi aiotun Eros-studioalbumin täydellisen hylkäämisen jälkeisenä vuonna ilmestynyt Diamond Eyes oli jo selvä edis- tysaskel ja odottamattoman virtaviivaisen pitkäsoiton tyylikkyys tulikin valtavana helpotuksena niin Chingin tragediasta toipuvalle yhtyeelle kuin epäileville fanijoukoillekin. SOUNDI 29. Tämä on modernia numetalia, mutta sanan varsinaisessa merkityksessä – siis uudenlaista metallia, joka niputtaa onnistuneesti yhteen Deftonesin aikaisempien levyjen vahvimpia osa-alueita. Ja jos Diamond Eyes osoittautui onnistuneeksi torjuntavoitoksi niin Koi No Yokan jatkaa täsmälleen samalla polulla. Suuren suomalaiskitaristin lisäksi Deftonesin lähimpiin ystäviin kuuluvat System Of A Downin jäsenet – ei siis tulekaan kovin isona yllätyksenä, että Moreno hehkuttaa viime elokuussa tapahtunutta altmetallibändien USA:n-kiertuetta maasta taivaaseen. sitten yhteisten ystävien kautta. Pidän Alexista todella paljon ja tietenkin hän on myös loistava soittaja – olikin todella suuri kunnia saada myös hänet mukaan tuohon Chi Ling Cheng Special Needs Trust -konserttiin
Missä vaiheessa debyyttialbumin nauhoitukset ovat. Aluksi kokonaisuus saattaa vaikuttaa hajanaiselta, mutta olemme sen verran kokeneita kehäkettuja, että tiedämme albumin päälinjojen lukkiutuvan ennemmin tai myöhemmin, laulaja vakuuttaa. Albumista tulee täsmälleen haluamamme kuuloinen, sillä Palmsia ei ole sidottu mihinkään studioaikoihin tai vastaaviin rajoituksiin. Kerrottakoon myös, että Moreno lainasi otsikon jo aikaisemmin mainitulta Puciatolta – toki luvan kanssa. – Aiomme myös esiintyä, mutta pitkät kiertueet eivät kuulu suunnitelmiimme. Olen verrannut tekemi- Myöhemmin palaamme näiden aihioiden ääreen ja poimimme parhaat ideat talteen. – Minulla ei ollut mitään muita ehdotuksia tai työnimiä mielessäni. Olen löytänyt paljon hyvää musiikkia myös muiden Deftonesin jäsenten kautta ja samalla tavalla olen tyrkyttänyt heille löytämiäni kovia juttuja, Moreno kuvailee. 30 SOUNDI siä uusia tuulia entistäkin voimallisemmin. Miten Palms sai alkunsa. Joskus sitä vain sattuu törmäämään vahvaan termiin, jonka hyödyntäminen muuttuu melkeinpä pakkomielteiseksi, Moreno naurahtaa. Toimin itse nauhoittajana ja miksaajana, joten käteni ovat aivan täynnä työtä, mutta nautin tästä erittäin paljon. Jammailemme ensin tuntikausia ja nauhoitamme kaiken. – Kaikki musiikki on jo purkitettu ja tällä hetkellä työskentelemme lauluosuuksien kimpussa. Biisimme ovat pitkiä ja polveilevia ja sieltä löytyy paljon dynamiikkaa, melodioita ja kerrostumia. Ei konseptia – eikä sen tiukempaa työskentelysuunnitelmaakaan. Amerikkalaismuusikko vaikuttaa olevan todella innoissaan uudesta orkesterista, jonka laulajaksi löytyi muuan Chino Moreno. Matka on jatkunut täsmälleen samanlaisena myöhemminkin ja tämä on tehnyt Deftonesin musiikista omaperäistä ja dynaamista. Näin Moreno ainakin väittää. Kyseessä ei siis ole mikään puhdas ”ISIS featuring Chino Moreno” -orkesteri, mutta en usko kuulijoiden myöskään täysin yllättyvän Palmsin kappaleiden äärellä. Esimerkiksi minä en nuoruudessani kuunnellut raskaita bändejä lainkaan, sillä pidin paljon enemmän uuden aallon musiikista. Vähän myöhemmin kerroin hänelle uudesta projektistamme ja mies ilmoitti välittömän kiinnostuksensa aihetta kohtaan. Meille olisi kauhistus soittaa koko ajan hiljaa tai kovaa – me tarvitsemme vaihtelua elääksemme. Deftonesilla ei ole koskaan ollut suuria ongelmia tunnistettavuuden kanssa. Jammailimme sitten tuon tuostakin ja eräänä päivänä satuin tutustumaan Chinoon... Tämä hetki käynnistää myös varsinaisen levyprosessin ja uppoudumme miettimään lopullista soundimaailmaa, tuottajaa ja niin edelleen. Miten kappaleenne syntyvät. Luin äskettäin erään haastattelun, jossa Abe kertoi tappelevansa. Joskus olemme kuitenkin päättäneet, että tällä kerralla meidän täytyy et- ”HALUSIMME JATKAA SOITTAMISTA, VAIKKA ISIS LOPETTIKIN...” Soundi tavoitti rumpali Aaron Harrisin kesken Palms-yhtyeen debyyttialbumin kasaamisen. – Kun sitten aikoinaan ryhdyimme kirjoittamaan omaa materiaalia niin kappaleisiin päätyi hyvinkin erilaisia vaikutteita, ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Levystä on tulossa mahtava ja mehän suorastaan palamme halusta soittaa näitä kappaleita myös yleisön edessä! siämme taidemaalarin työhön – taiteilija laittaa värejä uuteen järjestykseen ja pian hänellä on käsissään tunnistettava, mutta siltikin aivan uudenlainen teos. Ryhdyin hengailemaan Stephenin kanssa joskus 16-vuotiaana ja vasta silloin innostuin Metallicasta, Panterasta ja monista muista metallibändeistä. – Teemme ensin aihioita tahoillamme ja sitten jossakin vaiheessa kokoonnumme saman katon alle tutustumaan toistemme ideoihin. – Yhtyeen sisältä löytyy hyvin erilaisia musiikkimakuja. Olemme myös nauhoitusten aikana kehitelleet kaikenlaisia innovatiivisia juttuja, joista tulen kertomaan enemmän muutaman kuukauden päästä! Entä onko Palmsilta luvassa keikkoja. – Jo alkuvaiheessa halusimme Palmsin musiikin eroavan ISISmateriaalista ja viimeistään Chinon saapuminen kuljetti soundin uusille urille. On pelkästään positiivista, että meidän ikäisemme yhtye joutuu jännittämään varpaillaan, että toimiiko joku idea vai ei. Levyn nimi, vapaasti suomennettuna ”etiäinen tai ennakkoaavistus siitä, että me tulemme rakastumaan toisimme”, pitää siis paikkansa. – Koi No Yokan on tyylikäs otsikko, jonka taustalla piilee voimakkaita ajatuksia. – Opimme työskentelemään tietyllä tavalla jo ISIS-aikoinamme ja jatkamme hyvin pitkälle samalla tiellä. Toisinaan nämä kokeilut toimivat, joskus taas eivät. – Minä, Jeff ja Clifford halusimme jatkaa soittamista, vaikka ISIS lopettikin uransa. – Emme koskaan sen tarkemmin hahmottele, että mennäänpä tällä albumilla vähän enemmän siihen ja siihen suuntaan tai tehdään sellainen ja sellainen levy uudelleen. Tämä taas muutti omaa lähestymistapaamme jonkin verran ja ryhdyimme kirjoittamaan materiaalia ”Chino mielessämme”, Harris kuvailee. Vastoin monien luuloja nimi ei kuitenkaan sido kappaleita yhteen nippuun, sillä Koi No Yokan ei ole konseptilevy. Toki meillä on esimerkiksi riffejä mielessämme jo etukäteen, mutta hyvin suuri osa biiseistä perustuu puhtaisiin jamisessioihin
Deftonesin ja vuonna 2010 uransa päättäneen loistavan ISIS-yhtyeen faneille on luvassa iloisia hetkiä jo ensi keväänä, kun Morenon ja entisen ISIS-kolmikon (Aaron Harris, Clifford Meyer ja Jeff Caxide) tuore bändi Palms julkaisee debyyttinsä. Ei ehkä sittenkään, mutta sinne suuntaan kuitenkin! XS WIRELESS-langattomat Sennheiser esittelee uuden langattoman järjestelmän nille, jotka haluavat yksinkertaisen, luotettavan ja edullisen langattoman ratkaisun. Tämä edullinen tuotesarja on suunnattu käyttäjille, jotka haluavat käyttää langattomia mikrofoneja vaivattomasti. – Rakastan näitä jätkiä ja rakastin ISIStä, joten olen todella innoissani Palmsista. – Se tappelu ei... Kyllähän meidän täytyy muistaa bändin 25-vuotista taivalta jotenkin, mutta juhlasuunnitelmat ovat toistaiseksi avoinna. Voin esi- merkiksi paljastaa, että eräs löyhä teema liikkuu aikamatkustamisen ympärillä. Tai sitten toisinpäin: Abe saattaa haluta jonkun riffin etenevän jollakin tavalla, mutta Stephenillä on kristallinkirkas näkemys omasta tekemisestään. Stephen kuulee rumpuosuudet tietyllä tavalla, mutta Abelta löytyy tietenkin täysin oma näkemys. Ja nyt minä olen 39-vuotias! Herranen aika, tämä matka on ollut valtavan pitkä. Miltä ensimmäisen albuminne sanoitukset kuulostavat tänä päivänä omiin korviisi. – Minähän rakastin sitä! On oikeasti äärimmäisen mielenkiintoista tutustua tuollaisiin uudenlaisiin näkemyksiin kappaleistamme, laulaja huudahtaa. Toki meillä muillakin on erimielisyytemme, mutta nämä kaksi herraa ottavat kunnolla yhteen, Moreno naurahtaa. Kestävä laatu, helppokäyttöisyys ja korkealaatuinen ääni kuuluvat näiden täydellisten tuotekokonaisuuksien pääominaisuuksiin. Tuntuu uskomattomalta, että olemme onnistuneet vetämään yhtä köyttä näin kauan ja bändin yhteinen fiilis on juuri nyt parempi kuin kenties koskaan aikaisemmin. Lue lisää uudesta tuotesarjasta www.sennheisernordic.fi. Nämä erimielisyydet ovat kuitenkin omalta osaltaan muovaamassa Deftonesin soundia eikä toiselle pahasti sanominenkaan ole mikään iso ongelma: me tunnemme toisemme läpikotaisin ja me tappelemme kuin veljekset konsanaan! Entä miltä sinusta tuntui, kun kuulit äskettäin julkaistun Lullaby Versions Of Deftones -albumin. – Jotkut Adrenalinen biiseistä on kirjoitettu 16-vuotiaana... En tiedä! Abe ja Stephen kommunikoivat oudolla tavalla. Lähettimet ovat toimintakykyisiä jopa 10 tuntia yksillä paristoilla samalla kun 24 MHz taajuusikkuna mahdollistaa joustavan taajuuksien valinnan. Voisinko kuvailla yhtyeen kuulostavan herrojen aikaisemmalta yhtyeeltä, mutta minun laulamanani. – Sieltä löytyy tutun tummia hetkiä, mutta koen silti ajattelevani asioista myönteisemmin. Toivon mukaan saamme albumin pihalle ensi toukokuussa, Moreno aprikoi. Syksyllä 1995 Adrenalinen julkaissut, kirjaimellisesti autotallissa uransa aloittanut Deftones saa ensi vuonna täyteen neljännesvuosisadan ja Chino Morenosta tulee nelikymppinen. Olen erityisen ylpeä siitä, että olemme edelleen hyviä ystäviä, kaiken kokemamme hyvän ja pahan jälkeen. Uudenlaisista näkemyksistä pu- heen ollen: Deftonesin sanoitukset ovat tällä kerralla kenties helpommin ymmärrettäviä ja samalla positiivisempia kuin koskaan aikaisemmin. NEW! SENNHEISER XS WIRELESS THE STAGE ISYOURS Stephenin kanssa ainakin yhden kerran levytyssession aikana – siis oikein kunnolla. Tekstien työstämistä ”yhtenä tuskana” aikaisemmin pitänyt laulaja huomauttaakin, että kirjoittaminen oli tällä kerralla aikaisempaa helpompaa. – Tottahan se on. Tuotesarja koostuu kahdesta käsimikrofonilla varustetusta setistä, instrumenttijärjestelmästä sekä presentaatiosetistä, johon sisältyy joko sanka- tai solmiomikrofoni. – Kerroin aikaisemmin, ettei Koi No Yokan ole teemalevy, mutta tietyt samansuuntaiset ajatukset löysivät tiensä moniin biiseihin. – Palms soundaa hyvin tunnelmalliselta... Elämäni on muuttunut täydellisesti, mutta onnekseni pystyn silti samaistumaan niihin nuoruuden tunnelmiin – tai ainakin muistan elävästi, miltä minusta silloin tuntui, Moreno kuvailee. – Nämä ovat hurjia juttuja... Oikeastaan levy on sanoituksiltaan melkoisen jännittävä, sillä se on niin plusmerkkinen Deftones-kiekko, laulaja sanoo
Näin pankeissa työskentelevät henkilöt ym olette tekemässä ja antavat teille rahaa mukaan ja voitte tu sitten Äx:ään. On liian varhaista vastata tuohon, mutta kun kaikki vaihdettu äänilevyihin on luonnollista, että kaikki pankeissa elytehtävissä työskentelevät henkilöt siirtyä käsittelemään l huomanneet, että ihmisiltä menee hyvin pieni hetki tottua e humalassa töissä jne. Rahaa ei voi ottaa mukaan tuonpuoleiseen elämään, mutta musiikilliset kokemukset tekevät hyvää sielulle ja sielun voi ottaa mukaan tuonpuoleiseen elämään.” Kertoo Vaasankadun toimipisteen johtaja Petri Pirtilä. MYÖS YKSITY Noin kuukausi sitten Levykauppa Äx avasi sijoitusneuvontapisteen Vaasankadulle Helsinkiin lähelle Nordean ja Osuuspankin pääkönttoreita mainittiin HS:n ilmoituksessa. Mitä tämä tarkoittaa normaalin piensijoittajan näkökulmasta. Tämä asettaa toisen pohjoismaisen toimijan Danske Bankin tilanteeseen, jossa se ei voi olla toimimatta samoin. On mahdollista, että ehdotettu pilvipalvelujen yhteishankinnan mahdollisuuksien selvittäminen käynnistyykin laajempana yhteistyönä niin, että kaikki pohjoismaissa sijaitsevat raha-varat vaihdetaan vielä ennen joulua äänilevyihin. AC/DC:LIVE AT RIVER PLATE (2CD/LP) JARKKO AHOLA: AVE MARIA - JOULUN KLASSIKOT ALAVALA: SECRET WHALE KARRI KOIRA: K.O.I.R.A. Nordean ja Danske Bankin yhteyshenkilöitä pyydetään antamaan jonkinlainen "merkki", että tämä on ok myös siellä suunnalla! Jos yksityishenkilöt haluavat auttaa pankkeja vaihtamaan ra levyihin onnistuu se ihan normaalisti nostamalla omassa ha olevat rahavarat automaateista ja tuomalla ne Äx:ään. Tästä julistuksesta alkanut tilanne on saanut merkittävän käänteen, sillä Osuuspankki on lähestynyt Vaasankadun toimipistettä, toimittaen eräänlaisen "symboolieläimen" viestinä. Jos haluaa helpottaa pankkien mahdollis levyiksi vaihtamista, jolla tässä kirjoituksessa spekuloidaan lausua seuraavia koodisanoja "kulutusluotto" tai "laina" ja numerosumman. Tämä kertonee, siitä että Osuuspankissa olevat rahavarat tullaan vaihtamaan levyihin.On oletettavaa, että Nordea tulee toimimaan samoin. Johtaako laajamittainen rahojen levyihin vaih siihen, että Osuuspankki, Danske Bank ja Nordea fuusioidaa Äx:ään. Äx:llä on jonkun verran levyjä kaikilla liikkeillään ja ne tullaan ensi-sijaisesti antamaan piensijoittajille. RUGER HAUER: ERECTUS STEEN 1: HIPAISU IKU JUKKA ORMA: ÖISIN OLEMME SAMANLAISIA VERNERI POHJOLA & BLACK MOTOR: RUBIDIUM DAVE LINDHOLM: HONEST EYES PMMP: RAKKAUDESTA AEROSMITH: MUSIC FROM ANOTHER DIMENSION HEVISAURUS: KADONN LOUHIKÄÄRMEEN ARV GREEN DAY: TRE! ANNA PUU: ANTAUDUN ONE DIRECTION: TAKE ME HOME ALICIA KEYS: GIRL ON FIRE CHRISTINA AGUILERA: LOTUS PITBULL: GLOBAL WAR HALOO HELSINKI: HELSINGISTÄ MAAILMAN TOISELLE PUOLEN COLDPLAY: LIVE 2012 (DVD/BLU-RAY) LED ZEPPELIN: CELEBRATION DAY DVD/BLU-RAY/CD SMASHING PUMPKINS: MELLON COLLIE & THE INFINITIVE SADNESS BOX/2CD METALLICA: QUEBEC MAGNETIC DVD/BLU-RAY RAMMSTEIN: VIDEOS 1995 -2012 DVD/BLU-RAY. Toine on käyttää Äx:n internetpalvelua, jonne rahoja voi siirrellä pa verkkopalveluista. Piensijoittajan ei ole syytä huolestua. Me voimme antaa vinkkejä minkälaisiin levyihin raha kannattaa vaihtaa. Pankkien tuomat rahat vaihdetaan ensivaiheessa lahjakortteihin jotka ovat eräänlaisia velkakirjoja. OSUUSPANKKI ON JO TOIMITTANUT ÄX:LLE "SYMBOOLIELÄ MEITÄ JOLLAIN TAVOIN VIELÄ ENNEN JOULUA. “Toisin kuin pääkilpailijoillamme Nordealla, Osuuspankilla ja DanskeBankilla meillä on sijoitusnäkemys, joka jokaisen kansalaisen on mahdollista ymmärtää: Hyvä musiikki on aina arvokkaampaa kuin raha, siksi raha kannattaa pyrkiä maksimaalisesti vaihtamaan levyihin
Olemme esiintymään UUSI NEROKAS SIJOITUSINTRUMENTTI SAATAVILLA: ÄX:N LAHJAKORTTI ON ERÄÄNLAINEN VELKAKIRJA, JOKA VAIHDETAAN ÄX:SSÄ ÄÄNILEVYIHIN. TODENNÄKÖISESTI MYÖS NORDEA LÄHESTYY TYISSIJOITTAJAN KANNATTAA VAIHTAA RAHANSA LEVYIHIN! aha-varat allinnassaan en vaihtoehto ankkien sta rahojen n, voi pankissa jonkun mmärtävät mitä uoda rahat hto-operaatio an levykauppa i raha on a rahankäsittlevyjä. ERI ESITTÄJIÄ: LOVE SHOW 45 RIHANNA: UNAPOLOGETIC LANA DEL REY: BORN TO DIE -PARADISE EDITION KUOLEMANLAAKSO: ULJAS UUSI MAAILMA ROLLING STONES: GRRR! UISUUTTA KC/MD MAFIA: KAUHEIMMAT JOULULAULUT BRÄDI: NÄIS KENGIS KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI: KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI SAMULI PUTRO: TAVALLISET HAUTAJAISET NEEN VOITUS PINK: THE TRUTH ABOUT LOVE DON JOHNSON BIG BAND: FIESTA HIM: XX - TWO DECADES OF LOVE METAL 22-PISTEPIRKKO: THE SINGLES RMING ASA: FOETIDA/USE YOUR ILLUSION III UHRIJUHLA: UHRIJUHLA TOPI SORSAKOSKI: KULTAA JA TIMANTTEJA BOX/2CD IRON MAIDEN: 4 ENSIMMÄISTÄ NYT KUVAVINYYLINÄ! A DANGEROUS METHOD DVD/BD SAW 1-7 BOX DVD/BD STOLEN DVD/BD ROBIN: CHILLAA ROBBIE WILLIAMS: TAKE THE CROWN EROS RAMAZZOTTI: NOI JESSE KAIKURANTA: VIE MUT KOTIIN JUHA TAPIO: JOULULAULUJA. ÄIMEN". HANKI SE ITSELLESI TAI LÄHEISELLESI HELPPONA SÄHKÖISENÄ VERSIONA WWW.LEVYKAUPPAX.FI:STA
On etsittävä yhteistyökumppaneita, palkattava lisää työvoimaa ja astuttava oman työhuoneen ulkopuolelle myös konkreettisesti. Edes näinä tietoverkkojen aikoina mikään ei voita kasvotusten tapahtuvaa tapaamista. JIRI KOIVUNIEMI TIMO POIJÄRVI PAAVO BÄCKMAN MUSIIKKIALAN STARTUPYRITYKSET PUSKEVAT MAAILMALLE JERRY KURUNEN ”Tämä on idioottihommaa!” teksti: MIKKO MERILÄINEN V iime vuosina näkyväksi osaalueeksi suomalaisessa musiikkibisneksessä ovat nousseet innovatiiviset startupfirmat, jotka yrittävät hartiavoimin puskea jalkaa oven väliin maailmalla. Alan kansainvälisiin seminaareihin osallistuu jo lähes yhtä paljon sovelluskehittäjiä kuin levy-yhtiöitä ja muita artistien edustajia. Poijärvi on viimeiset kolme vuotta puskenut eteenpäin Hitlantis-nimistä bändiyhteisöä, jossa sisällön löytämistä helpotetaan visuaalisen hahmottamisen kautta. Bändit sijoittuvat sivustolle interaktiiviseen ”pallomereen”. Se on ihan onnesta kiinni! Sellaisia tulee silloin tällöin, mutta ei sen varaan voi laskea. 34 SOUNDI Suomalaisten koodaajien sormista on syntynyt virtuaalisia dj-laitteistoja, sosiaalisia jukebokseja, mobiileja fanclubeja ja melkeinpä mitä vain mielikuvitus keksii. – Puhutaan paljon, että viraaliin voi luottaa ja että kyllä sana leviää sosiaalisessa mediassa, mutta vitut se mitään leviä. – Kyllähän tässä täytyy olla pikkuisen hullu kun rupeaa näihin kuvioihin, räjähtää nauramaan Timo Poijärvi. – Nyt tässä muutaman vuoden päätä seinään lyöneenä myönnän, että onhan tämä idioottipuuhaa, Poijärvi hekottelee. Vaikka idea olisi lähtenyt kuinka pienestä ja yksinkertaisesta tekni- sestä oivalluksesta, ollaan pian siinä tilanteessa, että omin voimin, varoin ja taidoin homma ei etene lähtökuopasta mihinkään. – Kai se periaatteessa on mahdollista pysyä kotitoimistossa, jos keksii jonkun loistavan iPhone-sovelluksen ja se vaan jostain syystä lähtee lentoon, tuumii Finnish Mu-. Koodirivien kirjoittaminen on kuitenkin vain pieni osa maailmalle tuhansien kaltaistensa joukkoon pyrkivän startup-yrityksen työtä
Startup-elämässä on täysin tyypillistä, että pitää miettiä jatkuvasti, onko suunta oikea ja jos ei ole, niin kääntää vaikka kuinka jyrkästi. – Mä olin taas maailmalla reissaamassa viittä miljoonaa lisää, Bäckman kertoo ja luettelee nipun isojen yritysten keskeisillä paikoilla olevia henkilöitä, jotka ovat ilmaisseet uskonsa Mobile Backstageen avaamalla kukkaronnyörejään. Hitlantiksella on nykyään käyttäjiä ja artisteja kymmenistä eri maista, mutta jalansijan saaminen globaaleilta markkinoilta on ollut heillekin erittäin työlästä. – No ajatellaan bändejä. Mieti jotain pientä kiteeläistä hevibändiä... Mobile Backstagea käyttävät muun muassa Children Of Bodom, Evanescence, Ensiferum, Mumford & Sons ja Amon Amarth. Kuinka joku pieni suomalainen nyrkkipaja voisi saada äänensä kuuluviin. – Mulle tuli kerran sellainen olo, että nytkö tämä kaatuu, muistelee Bäckman. Finnish Music Startupsin toiminnassa on tällä hetkellä 24 yritystä ja skaala on laaja niin toiminnan laajuuden kuin yritysidean suhteen. – Kun me 2009 aloitettiin, oli meidän ensimmäinen rahoitus 56 000 euroa. – Täällä on liian vähän jengiä, joka jakaisi meidän sivustoa eteenpäin. Wild Chordsia pelataan oikealla kitaralla soittamalla eri eläinten kohdalla eri sointuja. On yleistä, ettei startup-yritys tuota etenkään alkuvaiheessa juuri mitään, joten rahoitus on kerättävä pikku puroista maailmalta. Samaan aikaan jenkeissä ReverbNation sai 18 miljoonaa. – Sinne lähteminen on ollut meille erittäin oikea päätös! Siellä voi tavata viikossa sellaisen määrän ihmisiä, mihin täältä käsin menisi vuosia. Sijoittajat laittavat rahat likoon ja jäävät odottamaan tilipäivää. Vaikka sekä Hitlantis että Mobile Backstage ovat olleet olemassa vasta muutaman vuoden, on molemmilla ollut hetkensä, jolloin jatko on näyttänyt epävarmalta. – Olin juuri palkannut lisää väkeä ja kaikki oli suullisesti sovittu. Hitlantiksen porukka ohjasi toimintaa varmemmalle pohjalle korjaamalla kurssiaan, eli uudistamalla bisnesideaansa. Ei se sen ihmeellisempää ole. – Sen kautta meille on tullut todella hyviä juttuja, mutta Hitlantiksen kanssa niillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Yhteenliittymän tarkoitus on auttaa yrityksiä saamaan ääntään paremmin kuuluviin. Play My Song löytyy myös Spotify-sovelluksena. Startup-maailma on myös siitä erikoinen, että välttämättä yritysten ei edes oleteta tekevän voittoa. – Tai joku Eläkeläiset: soitat humppaa humalassa ja saksalaiset hullaantuu. Biisejä voi hakea virtuaalisiin levysoittimiin joko SoundCloudista tai omalta koneelta ja niitä voi miksata lennosta samaan tapaan kuin oikeilla levysoittimilla ja mikserillä. Seurasi jotain mystisiä taseisiin ja aktivointeihin liittyviä manöövereja, ja parin päivän päästä rahoitus oli kuin olikin kunnossa. ESITTELYSSÄ VIISI KUUMAA STARTUPIA MOBILE BACKSTAGE www.mobilebackstage.com Mobile Backstagen sovellusten avulla on mahdollisuus päästä seuraamaan idolinsa tekemisiä ja kommunikoimaan muiden fanien kanssa. – Ihan rehellisesti sanoen, mä en ole kolmeen vuoteen tehnyt mitään muuta kuin juossut rahan perässä, kommentoi Poijärvi. Jokaista artistia kuvaa genren mukaan väritetty ympyrä, joka kasvaa ja lähenee keskustaa artistin suosion kasvaessa. Hitlantis toimii parhaiten tietokoneen selaimessa, mutta myös mobiilisovellus löytyy. – Meidän toimistolla on 130 startupia, ja seuraavassa korttelissa satoja lisää. Startup-yrittäjiä sikiää maailman joka kolkasta. – Kuvio menee näin: laitetaan rahaa sisään, kasvetaan ja lopulta myydään pois. Sovelluksen avulla artistien on vaivatonta lähettää päivityksiä ja viestejä kohdennetusti faneilleen. nyt kaikki tietää Nightwishin, havainnollistaa Finnish Music Startupsin Jerry Kurunen. – Yleensä vaan yrittäjillä nälkä kasvaa syödessä, joten jos tähtää maailmanlaajuiseen menestykseen, niin kyllä silloin täytyy jollain lailla maailmalle lähteä. Sekä Bäckmanin että Poijärven elämä pyörii käytännössä rahan ja sen keräämisen ympärillä, eikä sitä ole koskaan riittävästi. PLAY MY SONG www.playmysong.com Play My Song on älypuhelimella ohjelmoitava sosiaalinen jukebox, jonka avulla useat eri käyttäjät voivat hallita samaa soittolistaa joko kotibileissä tietokoneen kautta tai Play My Songia hyödyntävässä baarissa. Tätä nykyä Paavo hoitaa yrityksen asioita San Franciscossa sijaitsevasta toimistostaan käsin. Soveltuu eri ikäisille lapsista aikuisiin. Joko mennään yhteen jonkun toisen kanssa tai sitten joku iso ostaa pois, Bäckman havainnollistaa. Ero on valtava. Vähän vitutti siinä vaiheessa, etenkään kun niillä ei ollut mitään teknologista innovaatiota!, Poijärvi päivittelee. – On paljon sellaisia isompia yrityksiä, joilla on fyrkkaa ja kiinnostusta sijoittaa olemassa olevaan tekniikkaan, joka saadaan upotettua heidän omiin systeemeihinsä, komppaa Finnish Music Startupsin Jerry. Siellä on Spotify ja Twitter ja paljon muita, havainnollistaa Paavo. UNTIL AM www.until.am Nettiselaimessa toimiva djmikseri. Meillä oli ehkä kahdeksi viikoksi rahaa kassassa kun tulee puhelu pääsijoittajalta, että he eivät voikaan sijoittaa. Yksi maailmalle lähteneistä on Mobile Backstage -yhtiötä vetävä Paavo Bäckman. sic Startups -nimistä alan yritysten yhteenliittymää vetävä Jiri Koivuniemi. Mobile Backstagen kännykkäsovellus auttaa artisteja ja faneja kommunikoimaan toistensa kanssa. Kun olisi jossain miljoonakaupungissa ja saisi siellä underground-pöhinän liikkelle, niin olisihan se ihan eri lähtökohta. KAIKKIA STARTUP-YRITYKSIÄ yhdistää yksi iso huolenaihe: raha. – Kyllähän me ollaan väärässä maassa, myöntää Timo Poijärvi. – Me tehtiin vuoden vaihteessa strateginen päätös meidän alustan, siis tämän pallomeren, lisensioimisesta, Poijärvi kertoo. Löytyy myös erilaisia efektejä ja toki skrätsäyskin onnistuu. – Vaikka minäkin olen nyt sen yli puolitoista miljoonaa kerännyt, mikä on sinänsä aika paljon rahaa, niin ei se vaan riitä etenkin kun se tulee ripotellen. SOUNDI 35. WILD CHORDS www.wildchords.com IPad-sovellus, joka opettaa kitaransoiton alkeita yksinkertaisen pelin avulla. Yksittäisten sijoittajien panokset vaihtelevat hurjasti, Hitlantiksen kohdalla haarukka ulottuu tonneista satoihin tuhansiin per enkelisijoittaja. HITLANTIS www.hitlantis.com Hitlantis pyrkii tarjoamaan nouseville yhtyeille uuden tavan tuoda itseään esiin valtavan tarjonnan keskeltä, ja kuulijoille uuden tavan löytää uutta musiikkia
36 SOUNDI kuva: Mikko Meriläinen teksti: MIKKO MERILÄINEN. AS IO IH IN YT TÄ YY A TA OT KA AA NT ! V aikka olenkin ollut kehitysvammaisten kanssa tekemisissä, on pakko myöntää, että tämä haastattelureissu jännittää tavallista enemmän. Mutta turhaan. Kaikki hermostuneisuus katoaa sillä hetkellä kun astun kalliolaisen Roskapankki-pubin ovesta sisään. – Kartsa! Otatko sä jäitä sun siideriin
Siksi täytyy ottaa kantaa niihin asioihin. Joskus kyllä Pertti suuttuu, joskus Sami tai Toni ja joskus suutun minäkin. Tampereelta hänellä on muitakin tuttuja. Tällä viikolla ei tarvitse treenata sillä Kari, samoin kuin kitaristi Pertti Kurikka, basisti Sami Helle ja rumpali Toni Välitalo ovat saaneet koko viikon vapaata. On maanantai-iltapäivä ja yhtye on juuri palannut Montrealin matkalta. Pertti on kuunnellut suomalaista punkia 70- ja 80-luvulta asti, osaa soittaa punkia ja keräilee punklevyjä. – Mä viihdyn täällä ja pyörin täällä. Toisin kuin useimmat haastateltavat, Kari ei viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta, kun kysymykset ovat sataan kertaan kuultua peruskauraa. – Mä tunnen Tampereelta aika paljon prätkäporukkaa, Leak MC:sta ja Fucking Freaks MC:sta. Bändi kulkee Pertin nimellä, mutta sinä olet laulaja. Jos nyt tekisit biisin, niin mistä se kertoisi. Kari rakastaa Kalliota niin paljon, että teki kaupunginosasta biisinkin. Pertin takia me ollaan bändi perustettu. – Kyllä se on Harrikka, mutta ei sähkökäynnistettävä. Teillä on bändissä jopa parinkymmenen vuoden ikäeroja. Tampereella. – Montrealissa meillä oli myös vapaa-aikaa, Kari huokaisee. Kari ei tunnu olevan kovin puheliaalla päällä. Kari paljastaa, että ensi vuodeksi on suunniteltu reissuja ainakin Hollantiin, Englantiin ja Teksasiin. Kuuntelen blackmetalia, deathmetalia ja thrashmetalia, sekä reggaeta, räppia ja bluesia jonkin verran. Pari rokkilevyä ja yhden hevilevyn. Taidat kuunnella siis muutakin kuin vain punkia. Kumpi teistä on bändin pomo. Takana on jo Saksa, Englanti, Sveitsi, Norja ja Kanada. Aina kun mä tuun tänne Kallioon niin se sanoo, että älä vittu puhu siitä paikasta. – Käytiin levyliikkeissä ja syötiin paikallista ruokaa. Mitä levykaupoista tarttui mukaan. – Kyllä mä kolme levyä sieltä ostin. – Okei, hehe! Kari hymähtää virnistäen leveästi. – Punkia mä en paljon vapaaajalla kuuntele, mutta kyllä mun vaikuttajat on olleet Ramones, Sex Pistols, Pelle Miljoona ja muut sellaiset. – Kerropa terveisiä Soundin ja Fucking Freaksien Juho Juntuselle, Kari muistaa yhtäkkiä tuttunsa prätkäpiireistä. – Perttihän sitä johtaa. – Missä päin sä asut?, Kari kysyy. – Mulla on naiset, prätkät, autot ja musiikki olleet aina harrastuksista ykkössijalla, Kari nauraa ja osoittaa edessään olevaa lasia. SOUNDI 37. – Tykkään myös jallusta ja viskistä, ne on aika suosittuja tuolla prätkäporukoissa. Soundin toimitus on siellä. Olen pyörinyt jo monia vuosia ja tunnen nämä ihmiset ja kapakat. Uskotko, että musiikilla pystyy muuttamaan maailmaa. Kari kertoo tuntevansa Costellon ja Paten ja haaveilee yhteiskeikasta Pirkanmaan suuruuksien kanssa. Aluksi olen siitä hieman hämilläni kunnes tajuan, että syy on vain ja ainoastaan minussa. Hän kyllä vastailee kysymyksiin asiallisesti, mutta lyhyesti ja hieman hajamielisesti ympärilleen pälyillen. Baarimikolle Kari Aalto, 36, on tuttu mies. Mikä moottoripyörä on oma suosikkisi. Sävellyksistä vastaa Pertti, ja sanoitukset ovat Pertin ja Karin tekemiä. Mulla ei ole itsellä prätkää tai autoa, mutta mä harrastan amerikkalaisia ja englantilaisia moottoripyöriä ja autoja. Onko missään vaiheessa alkanut väsyttää jatkuva pyöritys. Hän kuuluu itse helsin- kiläiseen Wheelers-moottoripyöräkerhoon. Seuraa pitkä monologi Popedasta ja Eppu Normaalista, joista Kari tuntuu olevan todella innoissaan. Käyn kokoontumisajoissa, näyttelyissä ja tallijutuissa. Sama pätee Nortoniin, BSA:han ja Triumphiin. Siinä laulettaisiin siitä, että mulla on diabetes ja mua joudutaan pistämään käteen ja mä joudun syömään enemmän lääkkeitä kuin normaalisti. Pertti Kurikan Nimipäivien musiikki on harvinaisen suorasanaisesti kantaaottavaa. Mistä teille tulee useimmiten riitaa. – Vähän aina silloin tällöin, mutta kun on muusikko niin homma pitää hoitaa kotiin aina. Kulunut vuosi on vienyt Pertti Kurikan Nimipäiviä ympäri maailmaa keikkojen ja Kovasikajuttu-elokuvan merkeissä. Sen pitää olla polkaistava Harrikka, jossa on kalanpyrstöpakoputket ja käsivaihde. Pertti Kurikan Nimipäivien laulaja on jo tilannut viskikolan, hymyilee leveästi ja kättelee innostuneesti. – Hyvin se sujuu. Mutta se on vähän näissä bändeissä sellaista, kun toinen tykkää toisista asioista ja toinen tykkää toisista asioista. – No, vaikka tämän hetkisestä elämäntilanteesta. – Aika paljon tulee riitaa siitä, kun mä en tykkää eduskunnasta ja meidän basisti Sami on porvari ja ikuinen eduskuntalainen ja ikuinen töölöläinen. Siitä tulisi aika rankka biisi. – Minulle tärkein meidän biisi on Kallioon, Kari toteaa. – Kyllä, uskon! Eduskunnassa olevat ihmiset eivät oikein osaa päättää missä me asutaan ja ne ei oikein osaa meidän raha-asioita päättää ja niin pois päin. – Mä pidän Tampereesta tosi paljon, koska mun suku on Tampereelta kotoisin ja me asuttiin isän ja äidin kanssa monta vuotta Kangasalla ennen kuin mun isä sai Helsingistä töitä. Samassa aamupalaravintolassa käytiin kolmena päivänä, kun siellä oli niin hyvää ruokaa: paahtoleipää, kinkkua, juustoa, hilloa, kahvia ja tuoremehua. – Kuuntelen aika paljon 50-, 60ja 70-luvun amerikkalaista ja englantilaista musiikkia laidasta laitaan. Kuinka yhteistyö sujuu. Ensimmäisen kerran Kari lopettaa levottoman heijaamisen, nojaa eteenpäin ja tapittaa keskittyneesti silmiin. Kehitysvammaisten arjesta ja huolista puhutaan kiertelemättä, ja toki lauluissa on yleisempiäkin aiheita poliitikkojen mädännäisyydestä ihmissuhdeongelmiin. Päätän olla hetken hiljaa ja odottaa, jos Karilla olisi jotain itseään kiinnostavaa asiaa
– Me soitettiin P-K:n pannuhuoneessa, mistä on valokuvakin Big Lupun sisäkannessa. Loistava lopputulos kuitenkin oikeutti kaiken kivun ja vaivan. Saatiin keikoista rahaa. Me harjoiteltiin maanisesti. Riku: – Big Lupu oli meidän kolmas yhteinen albumi. P-K: – Levyn suuri ulkomusiikillinen ansio on se, että meistä tuli ammattilaisia. Meistä tuli selvästi suositumpi bändi sen ja Big Lupun välissä. Levyillä oli …kovaa yritystä.. Kun Birdystä tuli suosittu kappale, niin se avasi meille uusia ovia. Se pisti kameran sisään ikkunasta. SUOMALAISEN ROCKIN KLASSIKOT ARTIKKELISARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT MERKITTÄVÄN ALBUMIN SYNTYTARINAN TOIMITTANUT: TERO ALANKO OSA 1 22-Pistepirkko Countrya, bluesia ja autotallirockia omintakeisesti naittanut Bare Bone Nest -levy (1989) viritti alan harrastajien korvat tiukasti 22-Pistepirkon taajuudelle. P-K: – Me istutaan sen takia, että me ei mahduttu seisomaan. Big Lupu -albumin (1992) prosessia leimasivat hermoromahdukset ja umpikujat. Sinä aikana yhtye kehittyi huimasti. Asko: – Me oltiin vielä töissä, kun levyä tehtiin. Käytiin monissa maissa, ja näkyihän se Suomessakin. Se oli niin pieni paikka, että Ben (valokuvaaja Ben Kaila) joutui ottamaan kuvan ulkoa. – Me käytiin kuitenkin siivoamassa edelleen. Kalansilmäobjekti teki siitä tilasta isomman näköisen. Meillä oli paljon enemmän keikkoja. Mä lopetin vähän ennen kuin Big Lupu ilmestyi. Onnistuneen albumin ansiosta kolmikko sai käyttöönsä kunnon budjetin ja rupesi tekemään maailman parasta poplevyä. PÄ Ä O S I S S A ESPE HAVERINEN ASKO KERÄNEN P-K KERÄNEN RIKU MATTILA RUMMUT, TABLA, KONGAT, MARAKASSI, LAULU URUT, SYNTETISAATTORI, BASSO, LAULU SÄHKÖKITARA, AKUSTINEN KITARA, SLIDEKITARA, TAPUTUKSET, RHYTHM BOX, LAULU SÄHKÖKITARA, AKUSTINEN KITARA, SLIDEKITARA, SYNTETISAATTORI, LYÖMÄSOITTIMET, ÄÄNITYS, MIKSAUS, TUOTANTO 38 SOUNDI A sko: – Me alettiin keikkailla ulkomailla Bare Bone Nest -levyn jälkeen. Me oltiin aika usein siivoamassa ja harjoiteltiin päivisin. Yritettiin saada levyn ideoita kasaan. Se oli niin matala
SOUNDI 39. kuvat: 22-Pistepirkon ja Soundin arkisto P-K: – MEILLÄ ON OMANLAINEN NENÄ VOITTAJAKAPPALEILLE. ONGELMA ON SIINÄ, ETTÄ MITEN ME SAADAAN SE POTENTIAALI KAIVETTUA ESIIN
Se on ihan erilainen kuin levylle tullut. – Kannessa on tosi hieno kuva. Ja onhan Big Lupukin vinoilua johonkin suuntaan. Sitten jotkut kappaleet, joista me ajateltiin, että ne on ykköslaatua, ei ollutkaan hyviä. Takakannen kuva on jätkästä, joka roikkuu. Meillä ei ollut sellaista rakennelmaa, millä me pystytään jättämään se hässäkkä ulos. Ensimmäisessä 40 SOUNDI beatbox paukuttaa ja P-K soittaa boogieta särösoundilla. Siinä sillassa on kaikenlaisia rakenteita. Me luettiin niitä kädet täristen. VIHAAN SITÄ, VAIKKA NÄEN SEN MUSIIKILLISET ANSIOT. Sen jälkeen päätettiin ryhtyä tekemään maailman parasta poplevyä. Samaan aikaan sillä. Sitten siellä on Kleinbus ja juna, mutta ei raiteita. SUOMALAISEN ROCKIN KLASSIKOT LEVYN KANS I kuva: Ben Kaila Asko: – Riku sanoi, että tee levyyn kansi, kun teit edelliseenkin. Sellaisia kuin Toilet Head. P-K: – Levyä oli sikamainen tehdä, kun studioon tuli kaikenmoisia englanninkielisiä fakseja, missä sanottiin, että tämä demo ei ole hyvä. Kaikki oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt Pistepirkko voi lyödä läpi. Se on myös jotenkin symbolinen. Ajateltiin, että siinä kappaleessa on jotain erityistä. Mekin todettiin aika nopeasti, että levystä ei tule riittävän hyvää tällä tavalla. Optimistisesti lähdettiin levyn tekoon, mutta ongelmia oli monenlaisia. – Ensin me ei tavallaan osattu soittaa niitä biisejä. Kaikki on varastettu jostain sarjakuvalehdistä. Koska levyn tekeminen oli niin vaikeaa, mun nimiehdotukset olivat typeriä ja itseinhoisia. Sitten bändin piti olla persoonallinen ja toisaalta tehdä hittejä. Ja Big Lupu -fonttikin on jostain sarjakuvalehdestä leikattu. Se on Daredevil-lehdestä. Sehän ei toimi koskaan. Asko: – Siellä on Birdy-kappale, joka on meidän suosituin ja tunnetuin kappale hirveän monessa maassa. Sitten se koko homma lähti tavallaan kuin uudelle kierrokselle. ASKO: – EN OSAA VIELÄKÄÄN SUHTAUTUA BIG LUPUUN NEUTRAALISTI. Mun mielestä siinä on symboliikkaa, että joku on jumissa sillalla. – Me myös mietittiin, että kannattaako mennä studioon vielä, kun meillä on niin vähän biisejä. Me oltiin soitettu sitä keikoilla ja ihmiset olivat tykänneet. – Kun me lähdettiin tekemään Big Lupua, tarkoitus oli mennä studioon ja soittaa biisit sisään suunnilleen livenä. Tavallaan siis ääripäästä toiseen. Sitten siinä on molempiin suuntiin keltainen viiva, joten siinä ei voi ohittaa. – Se oli kaikille raskas juttu, mutta Rikussa oli se hyvä piirre, että se ei antanut periksi. Jos Mattilakin luki jonkun faksin, niin sillä tuli joskus yhtäkkiä kuin sarvet päähän. – Se kansi on loppuun asti mietitty. Meidän pitäisi joskus julkaista sellainen ep, missä on kaikki Don’t Say I’m So Evilin versiot. Me ei oltu totuttu sellaiseen. Tai kysyttiin, että milloin levy on valmis. Meillä ei ollut sellaista työrauhaa, mihin me oltiin totuttu. Kukaan siinä työyhteisössä ei ollut
Espe: – Big Lupu oli se levy, mille me saatiin ekaa kertaa iso budjetti. Riku: – Jäbien visio sarjakuvamaisesta roots-cocktailista oli kova. Mutta hyvä tuli! Kuinka suuri budjetti teillä oli käytettävissänne. Asko: – Mä muistan sen helpotuksen, kun se vihdoin valmistui. Asko: – Big Lupu oli niin pitkä sessio, että hermot meni itse kultakin vuoron perään. Mikan ja 22-Pistepirkon yhteistyö on tuottanut vuosien mittaan videot myös biiseihin Don’t Say I’m So Evil (kolmena versiona), Gimme Some Water, (Just A) Little Bit More, Roundabout, Onion Soup, Boardroom Walk ja This Time. Silloin piti miettiä sellaisiakin asioita, kun kaikki ei tapahtunut tietokoneella. Olet tehnyt videoita muillekin artisteille. Se on aika hidas ja rauhallinen nykystandardeilla, mutta aikansa peili silläkin tavalla. oli nihilistisen lahjomaton suhtautuminen musaan. Jokainen oli vuorollaan aika ei-niin-yhteistyökykyinen. Ei mikään tähtitieteellinen summa, mutta ei myöskään ihan kengännauhajuttua. Alkuinnostus oli valtava ja saatiin Jussin kanssa hyvät idikset ja tulokulmat. Enempikin jopa päinvastoin. Toisaalta onhan jo 60-luvulla säädetty hulluna. – Olin tehnyt yhden musiikkivideon, Kauko Röyhkän Kevät-biisiin, Mika Taanila kaivelee muististaan parin vuosikymmenen takaisia asioita. Espe: – Jos me tehtäisiin levyjä sillä tavalla, että se on valmis sitten kun me kaikki ollaan siihen tyytyväisiä, niin me tehtäisiin vieläkin meidän ensimmäistä levyä. Se oli erittäin jännää ja hienoa elokuvavälineen opettelua. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN SOUNDI 41. Että jos joku juttu ei ole tarpeeksi hyvä, se ei vaan ole tarpeeksi hyvä. – Näin sen viime vuonna, kun yhdellä elokuvafestivaalilla esitettiin mun tekemiä lyhytelokuvia ja musiikkivideoita. Asko: – Mekin haluttiin tehdä joka levyllä jotain uutta ja erilaista. Muistan, että sen jälkeen vaan kävelin ulkona ja nautin siitä, että ei enää tarvinnut tehdä sitä. Sen nimi on Kuuden päivän juoksu ja Circle on säveltänyt siihen musiikin. Aina niissä on jotain vikaa. Me vaan hierottiin sitä niin paljon kuin mahdol- lista. Sen vuoksi Espe vaan soitti lopulta vispilät siihen päälle. Kyllä niitä aina koetettiin tosissaan tehdä ja panostettiin niihin paljon kuvaaja Jussi Eerolan kanssa. – Niissä, mitä lintumies näkee, on kuvia ainakin sellaisesta italialaisesta eksploitaatioleffasta kuin Mondo Cane (1962). Tästä me haluttiin muovisen ja värikkään ja keinotekoisen ja runsaan ja helmeilevän ja heleän ja moniulotteisen kuuloinen levy. B irdy-kappaleeseen tehty video on kiehtovimpia ja parhaiten aikaa kestäneitä suomalaisia musiikkivideoita. Crippled & Blind Blues on mukana, koska meidän piti jotain kehitellä. Videolla on käytetty myös arkistokuvaa. – Kaksi tai kolme päivää sitä kuvattiin. Sitten on yksi pätkä John Carpenterin Hyökkäys poliisiasemalle 13 -elokuvasta (1976), ja sitten oli Anttilasta ostettu slalom-onnettomuuksien koostevideo, josta on pätkiä. Se oli sämpleri. Vastavalmistuneen elokuvaopiskelijan innolla sitä tehtiin yötä päivää hirveässä kylmyydessä ja nälässä. Syntyikö video helposti. – Ilman Rikua tätä levyä ei olisi. Muistaakseni Mattila puhui myös Primal Screamin Screamadelicasta silloin. Silloin kun jengi rupesi harvenemaan ja kaikki meni hapoille, niin Mattilahan sen survoi valmiiksi. Ja olihan meillä jo Kings Of Hong Kongilla (1987) kaikenmoisia efektejä. Mitä sinulla on juuri nyt työn alla. Sitten päätin pikkuhiljaa hyydyttää sen puolen. Niin sen pitääkin olla. – Juuri nyt kun soitit, olen leikkaamassa uutta lyhytelokuvaa. Vihaan sitä, vaikka näen sen musiikilliset ansiot. Se antoi leimansa sille levylle. – En osaa vieläkään suhtautua siihen levyyn neutraalisti. P-K: – Muistan kun ihmeteltiin studiossa, että mikä kone tuo on. Päätettiin tehdä se mustavalkoiselle 16 millin filmille, että saatiin sopiva look. Me ei kuitenkaan osattu tehdä sitä. – En muista enää markkamäärää. Asko: – Bare Bone Nestillä oli 16 raitaa käytössä, mutta nyt saatiin 24. Se kuulosti kivalta. Pystyttiin pienet palkat maksamaan työryhmän jäsenille, vaikka toki mukana oli myös talkoolaisia. Että jos sä tykkäät tästä levystä, niin olet huono toimittaja. Espe: – Kun levy on valmistunut, me ei olla koskaan oltu tyytyväisiä siihen. Se oli yksi A4, mihin oli kirjoitettu peruskuvio, miljöö ja henkilöt. Birdyn aikaan Taanila oli juuri valmistunut Lahden Muotoiluinstituutin videokuvauksen osastolta. Me ei osattu käyttää niitä kamoja. Hyvältä se näytti. Asko: – Meillä oli alussa paljon kappaleita, mutta sitten ne sulivat pois. Veikkaan, että se olisi ollut sellaista keskitason budjettia, kun puhutaan suomalaisista sen aikaisista videoista. – Enimmiltä osin. Kaikki tehtiin ihan analogisin keinoin. Mistä lähteistä. Asko: – Silloin me oltiin jo opittu pitämään turpa kiinni. Se tarkoitti myös sitä, että se maksoi enemmän. Espe: – Sen takia me kutsuttiinkin sitä Sick Lupuksi. P-K: – Se on ihan peruskamaa. Me ruvettiin sitten kuvaaja Jussi Eerolan kanssa suunnittelemaan toteutusta. Milloin olet viimeksi katsonut Birdyn ja miltä se nykyään mielestäsi näyttää. Riku: – Tällä levyllä ei ole ollut teknistä lähtökohtaa. – Esimerkiksi ne täytetyt linnut kävin mun vanhalta biologian opettajalta kysymässä lainaan pariksi päiväksi. Tykkäsin semmoisesta tosi paljon. Ne eivät kestäneet studiotyötä. Ennen kaikkea siinä oli idea lintupäisestä miehestä. Bare Bone Nest oli mustavalkoinen rootslevy. Asko: – Silloin oli tullut hiphop ja triphop ja tekno. Ja sitten menee eteenpäin. Siis studiolevyn kuuloinen levy. Kuinka tärkeitä musiikkivideot ovat olleet urallasi. – Jossain vaiheessa, kun oli tarpeeksi monta videota tehnyt, tuli tietynlainen uupumus siihen kolmen, neljän minuutin formaattiin ja tilaustöihin. Asko: – Tired Of Being Drunk tehtiin aluksi rytmikoneella siksi, että voidaan kehitellä sellainen Massive Attack -tyyppinen dubjuttu sinne pohjalle. Se tuntui jännittävältä. Se oli ihan uskomaton fiilis. Massive Attack oli olemassa jo silloin. Sen ohjasi videotaiteilija Mika Taanila, joka oli tutustunut 22-Pistepirkkoon jo 1980-luvun alussa Italiaan suuntautuneella yhteisellä keikkareissulla. Ja mikä parasta, Askolla ja Tiinalla (Askon silloinen puoliso) oli käsikirjoitus valmiina. Että nyt tämä tehdään pois. Espe: – Toisaalta Big Lupua tehdessä me tutustuttiin ensimmäistä kertaa sämplereihin ja niiden käyttöön. P-K: – Se levy on meidän osalta raskautettu ulkomusiikillisilla syillä. Se painolasti ei ole reilu sitä musiikkia kohtaan. Oli kylmät talvipakkaset ja sieltä oli jo sähköt ehditty katkaista, joten me jouduttiin pystyttämään oma generaattori. – Tämä on oikeastaan aika traditionaalinen juttu. Muistan, että mä vaan rämpyttelin kitaraa jossain ja joku laittoi nauhurin päälle. P-K: – Lähes kukaan muusikko tai taiteilija ei ole täysin tyytyväinen viimeisimpään tekemäänsä, vaan ensi sijassa ajattelee, että hyvä kun se on valmis. Kun me tehtiin Bare Bone Nestin promootiota, me sanottiin joka haastattelussa, että tämä on paska levy. – Kyllä se on ollut merkittävä osa elämää, ja etenkin juuri näinä vuosina 1991–1995. Se on hyvä, tasapainoinen ja harmoninen kokonaisuus. Löydettiin purettavaksi menossa oleva talo Kirkkonummelta, jossa saatiin vapaasti hääräillä. –Mun mielestä Birdy oli loistava biisi ja siitä oli helppo innostua. Ja biisihän on ajaton. Vasta tämän jälkeen jäbät toden teolla friikahtivat midikuvioon ja konejuttuihin
Meillä on hyvä idea, mutta me ei osata tehdä sitä valmiiksi. Siitä kuulee hyvin, miten me soitettiin kimpassa. Senkin takia loppumetreillä oltiin helvetin väsyneitä. Asko: – Jälkeenpäin olen toki onnellinen, että tällaisenkin olen kokenut. Se kertoo nuoresta kaverista, joka sekoaa. Bändi sanoi, että me emme halua soittaa hänen kanssaan! Se oli hassua, mutta luulen, että kyse oli enemmän siitä, että he olivat hermostuneita kuin siitä, että he eivät olisi pitäneet Sinéadista. Simppeli rallatus, joka jää mieleen. A L L I A M O K L U O K K R I P E T S I P 22 Big Lupua edeltäneen Bare Bone Nestin myötä 22-Pistepirkko oli alkanut saada jalansijaa myös ulkomailta. Riku: – Birdy on sellainen 50-luvun teinibiisi melodialtaan. Se ei ol- olin järjestämässä kiertueita Aasiaa, Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten. Sitten keksittiin, että P-K laulaa ilman korvakuulokkeita ja kuuntelee vaan kaiuttimista. Bändille ja Rikulle tuli siitä paineita ja he olivat kaikki vä-. Pian sain faksin Gugilta (silloinen Sonetin johtaja Kokljuschkin), joka ehdotti tapaamista. Tämä kaikki tapahtui siis ennen Big Lupua. Puhuin heidän kanssaan ja sanoin, että levy-yhtiönne täytyy olla tyhmä, koska ei saa teitä ulkomaille. Asko: – Me ei annettu periksi, koska näin on käynyt meille ennenkin. Alusta asti oli selvä, että se on sinkkubiisi, joka pitää tehdä huolella. Se toi mukaan aikamoisen paineen. 42 SOUNDI – Birdyn pohja soitettiin livenä sisään. Juttelin heille keikan jälkeen vain lyhyesti, koska siihen aikaan he olivat hyvin ”suomalaisia”, siis tuijottivat kenkiinsä ja vastailivat lyhyesti kyllä tai ei. Kun ajattelee tätä päivää, niin tehtiinhän se lopulta aika villillä tavalla. Nopeasti sainkin heidät isolle ranskalaiselle festivaalille ja yhtäkkiä P-K: – Meillä on omanlainen nenä sellaisille voittajakappaleille. Baarin omistaja tuli sanomaan, että Sinéad haluaisi esittää teidän kanssanne pari biisiä. Olihan se opettavaista, vaikka silloin se oli todella raskasta. Asko: – Me oltiin moneen kertaan esimerkiksi jättämässä Birdy-kappaletta pois. Asko: – Oli hieno hetki, kun Ahdin (Marja-aho) tekemä musiikki loksahti paikoilleen. Tulin Suomeen, tapasin bändin ja levy-yhtiön ja päätimme kokeilla. Silloin sen ääni rupesi yhtäkkiä soljumaan ja soimaan. Bändi oli uskomattoman hyvä. Laitettiin mankka soimaan ja ihmeteltiin, että tämäkin toimii. ”S ain Bare Bone Nestin kasetilla ja pidin siitä kovasti. Sinne tuli todella vähän ihmisiä, mutta he soittivat taas aivan upean keikan. Se oli aluksi Evil In My Room. SUOMALAISEN ROCKIN KLASSIKOT P-K: – Jos ajattelee pragmaattisesti, niin se levy oli studiotyön intensiivikurssi, joka kesti helvetin monta kuukautta. Nykypäivänä semmoinen ei hirveän helposti onnistu. Siinä on kaksi kitaraa ja rumpuhomma. Sitten me keksittiin se väliosa. Teimme siellä viisi tai kuusi keikkaa. Tosin nykyään meillä on oma studio, missä me voidaan olla vielä pitempään. Ja itse asiassa New Yorkissa heistä pidettiin paljon. – Muistan sen helpotuksen tarkkaamon puolella: ”Hei, nyt tämä toimii!” Se oli mahtavaa. Siihen aikaa työskentelin Berlin Independent Days -tapahtumassa ja hoidin 22-Pistepirkon sinne esiintymään. – Olin silloin tuotantopäällikkönä PolyGramilla ja mulla oli mahdollisuus päättää, että tehdään tämä niin hyvin kuin osataan. Loppuu taito kesken. Sinéad O’Connor oli juuri tehnyt Nothing Compares 2 U -hitin kun soitimme eräässä irkkubaarissa New Yorkissa. Että siitä tulee sellainen, mistä me haaveillaan. Siinä oli tyhjä kohta ja päätettiin kokeilla niitä lintuja. Tehtäväni oli yrittää saada heille keikkoja ja julkaisuja ulkomaille. – Birdy-nimi tuli siitä, kun tykkään hirveästi Birdy-kirjasta ja -elokuvasta. Järjestin heille keikan Kööpenhaminaan pikku klubille. Myöhemmin keksittiin siihen linnunlaulut ja muu- tettiin sen kappaleen nimeä. Se meni aivan kalkkiviivoille. Meidän joka kappale oli silloin Evil jotakin. Se oli tipahtamassa, koska me ei saatu sitä valmiiksi. En kuitenkaan sanoisi, että se oli erityisen vaikeata. Bändillä oli samaan aikaan keikkoja ja muuta, ja se tietenkin venytti prosessia. Ranska oli 22-Pistepirkolle todella hyvä, samoin Benelux-maat. Noina vuosina yhtyeen ulkomaan asioista vastasi tanskalainen manageri Torsten Hvas. Siinä tulee yleensä ongelmat vastaan. Kyllähän se lopulta valmistui ja olen edelleen tuottajana ylpeä siitä levystä. Riku: – Birdyn teko kuvaa mun mielestä hyvin koko levyä. Sen jälkeen siinä oli monta vaihetta. Riku: – Levynteosta teki vaikeaa se, että jäbillä oli samaan aikaan ulkomaille menemisen projekti päällä. Ongelma on siinä, että miten me saadaan se potentiaali kaivettua esiin. Teimme muun muassa 20 keikan Ranskan-kiertueen, mikä oli aika hullua. Yhtyeen ja managerin yhteistyö kariutui rahakiistoihin heti Big Lupun valmistuttua. Menestys oli siis jo kohtalaista ympäri Eurooppaa ja myös Amerikassa, Australiassa ja Hong Kongissa. Niillä oli tanskalainen manageri säätämässä sitä
Ja jos joku esimerkiksi sanoo, että soitan paremmin kitaraa kuin P-K, niin kysyn heti, että millä kriteereillä. Texacoson ja Swamp Blues on todella mukavia. Kaikki, joille soitin Big Lupua pitivät sitä erinomaisena albumina. Se oli hauska, paineeton proggis. 22-Pistepirkko, sov. ja sov. – Oli kiva, kun pystyi toteuttamaan tämmöisiä ideoita. Totta kai hommaan kuului se, että otin riskejä, mutta samalla köyhdyin. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) Hawk Walk (Säv. Aina ei olla oltu. Seuraavan kerran tehtiin yhteistyötä, kun miksasin Eleveniä (1998). Se on rehellistä, älykästä, erilaista ja inspiroivaa.” TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Siksi Papa Monteron jengi tuli sinne naputtelemaan juttujansa. P-K Keränen, san. Espe Haverinen, sov. Rumble City Lala Land tehtiin jo eri porukalla. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) lut sen hankalampi kuin mikään muukaan. Myös Rumble City Lala Landilla on lauluja kuten Oo My Head, jollaisia joku Raveonettes ei osaisi tehdä edes villeimmissä unelmissaan. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) Papa (Säv. P-K Keränen, Asko Keränen ja Riku Mattila, sov. ja san. Espe Haverinen, sov. hän kireinä. Asko: – Birdy oli sellainen kappale, mistä me oltiin kaikki samaa mieltä. Crippled & Blind Blues (Säv. P-K Keränen ja Asko Keränen, sov. 22-Pistepirkko, Riku Mattila ja Ahti Marja-aho) I’m Right (Säv. Asko: – Big Lupulla oli myös sellainen tematiikka, että voi pyytää vierailevia muusikoita. P-K Keränen ja Asko Keränen, san. Kyllä ne on sellaisia täydentäviä asioita. Heiltä kestikin ikuisuuden saada Big Lupu valmiiksi, mutta siitä tuli erinomainen albumi. Vaikka olin kokenut, olin myös turhan tunteellinen. Asko: – Big Lupu oli viimeinen levy, mikä tehtiin Rikun kanssa. Sillä on paljon kappaleita, joita on mukava soittaa edelleen. Mats Huldén, sov. Espe Haverinen, sov. Riku: – Soitan melkein joka biisillä. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) Don’t Say I’m So Evil (Säv. Jos he olisivat olleet fiksuja, he olisivat etsineet uuden hyvän managerin, mutta he tekivät todennäköisesti huonoimman liikkeen urallaan valitsemalla hommaan Askon vaimon. Jos he olisivat pelanneet korttinsa oikein, he olisivat voineet päästä samalle tasolle kuin Sonic Youth tai Einstürzende Neubauten. Pystyi sanomaan, että tee tähän jotain ja saat vielä palkkaakin siitä. He eivät sitä halunneet tehdä, joten sanoin heille että ok, meidän tiemme eroavat. – Meillä oli ihan sellaisia keskusteluja, että pitääkö meidän soittaa ne kaikki riffit ja fraasit itse vai onko se ihan sama, kunhan ne vain tulee levylle sellaisina kuin me halutaan. Riku: – Big Lupun tekeminen oli niin heviä, että me todettiin, että nyt ollaan päästy yhteistyömme loppuun toistaiseksi. ja san. Espe Haverinen, sov. teidänkin pitäisi osallistua. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) Household Affairs (Säv. 22-PISTEPIRKKO: BIG LUPU (Spirit, SPIRITLP7, 1992) Bubblegum Couple (Säv. Asko Keränen ja P-K Keränen, san. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) Tired Of Being Drunk (Säv. Yritys vaan oli niin kova, että… Jos ajatellaan korkeushyppyä, niin tällä levyllä rima laitettiin 30 senttiä oman ennätyksen yläpuolelle. P-K Keränen, san. P-K Keränen ja Riku Mattila) Texacoson (Säv. ja san. Sen jälkeen oli päivänselvää, että seuraavaa levyä ei tehdä yhdessä. Siinä mielessä olin selkeästi bändin jäsen. Espe Haverinen, sov. ja san. P-K Keränen, Asko Keränen ja Riku Mattila, sov. Don’t Say I’m So Evilistä tuli kaksiosainen, kun siihen haluttiin kuubalaista rytmiikkaa. Koska Riku on parempi soittamaan kuin me, se soitti monissa biiseissä. P-K Keränen, san. – Olennaista oli se, että tein erilaisia asioita kuin bändin jätkät. Oli kiva, kun oli budjetti. ja sov. Turhaan huutelevat raukat sitä keikoilla. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) All Night Café (Säv. Mielestäni en soita kitaraa paria bluesjuttua lukuun ottamatta lainkaan PK:n tontilla. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) She’s So Shy (Säv., san. Toki vikaa oli minussakin. Jopa askeleen pidemmälle, sillä parasta 22-Pistepirkon musiikissa on se, että se ei ole lainkaan teennäistä. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) Vierailijat Birdy – Ahti Marja-aho: basso, sähköpiano, piano ja sovitus Don’t Say I’m So Evil – Erja Joukamo-Ampuja: käyrätorvi Don’t Say I’m So Evil – Kantonen: piano Don’t Say I’m So Evil – Risto Vuorimies, Mikko Hyttinen, Tero Toivonen: lyömäsoittimet Swamp Blues – Mats Huldén: basso Swamp Blues – Markku Johansson: trumpetti Swamp Blues – Jimi Tenor: saksofonit ja urut, puhallinsovitus Äänitys: Master Recording-, Music Box-, Millbrook- ja Finnvox-studiot Masterointi: Timo Löyvä Tuotanto: 22-Pistepirkko ja Riku Mattila Bändikuva: Ben Kaila Kansi: Asko, Jani, Tipe SOUNDI 43. Swamp Bluesiin pyydettiin Jimi Tenor tekemään musiikkia. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) Birdy (Säv. Jos olisin ollut fiksumpi, olisi lopputulos voinut olla erilainen. 22-Pistepirkko ja Riku Mattila) Swamp Blues (Säv. Se onkin ihan huikea. Se on harmi, sillä he olisivat voineet menestyä paljon paremmin. Työskentelin bändin eteen kovasti, mutta en kuitenkaan saanut tarpeeksi rahaa oikein mistään. Sonet neuvotteli emoyhtiönsä PolyGramin kanssa ulkomaan diilejä ja toisaalta me olimme onnistuneet saamaan kiinnostusta Yhdysvalloista Elektralta. Sanoin bändille, että minulle on kertynyt kuluja, joihin mielestäni Asko: – Big Lupullakin on mukavia soittokappaleita. Me jopa oikein keksittiin niitä. Muun muassa Sugarcubesin ja The Curen Elektralle sainannut Howard Thompson rakasti bändiä! Mutta Sonet halusi bändin kuitenkin PolyGramille, ja päädyimme typerään riitaan heidän kanssaan. ja san. Espe: – Kun Rat King tuli Drops & Kicksin (2005) ekaksi sinkuksi, mä olin, että ei helvetti! Sitä on mukava soittaa keikalla, mutta en vieläkään tykkää siitä biisinä. Espe: – She’s So Shyta ei ole kertaakaan soitettu. P-K Keränen, Asko Keränen ja Riku Mattila, sov. Ei kuitenkaan kaikissa, koska meidän taito riitti siihen meidän omaan bluesiin
Se tarjoaa lähes kaiken sille, joka osaa avata silmänsä ja katsoa. Tinariwenin musiikki kumpuaa sydämestä ja vie kuulijansa Saharan karuun todellisuuteen. Kansainvälisesti tunnustettu maailmanmusiikkiyhtye Tinariwen Pohjois-Malin karulta aavikolta soitti Korjaamolla ilmeettömästi tiukalla groovella. Haastattelimme Korjaamon takahuoneen käytävillä keikkaan valmistautuvia ja tupakalla ramppaavia bändin jäseniä, jotka istahtivat alas kukin vuorollaan kertomaan yhtyeen musiikista ja Sahelin alueen epävakaasta tilanteesta. Tinariwen perustettiin vuonna 1982 Libyan edesmenneen johtajan Muammar Gaddafin sotilasleirillä nimeltä Taghreft Tinariwen (autiomaiden kehitys) Ibrahim Ag Alhabibin toimesta. Tätä taustaa vasten bändin jäsenet ovat useaan otteeseen joutuneet selvittämään, ettei heillä ole mitään tekemistä Gaddafin harjoittaman politiikan kanssa. BLUESIN DNA UUSIKSI! Helsingissä palattiin marraskuun alussa bluesin juurille. Nuoret paimentolaistuaregit Malin, Nigerin, Algerian, Libyan ja Burkina Fason alueilla joutuivat usein jättä-. Turbaania tai huivia muistuttava päähine tagelmust ja muu rekvisiitta herättävät kunnioitusta, vaikka esteettisyys on vain sivujuonne. Bändi ei kosiskele yleisöään. He kutsuvat itseään pikemminkin työttömien ishumaren-sukupolveksi. teksti: HANNU STARK JA KARIM MAICHE kuva: Thomas Dorn T 44 SOUNDI inariwen on vaikuttava näky
B rittiläisen The Guardian -lehden raportin mukaan aluetta terrorisoivat roskajoukot ratsaavat muusikkojen koteja ja polttavat kaikki löytämänsä soittimet ja muut musiikkiin liittyvät tarvikkeet uskonnon SOUNDI 45. Rokia Traoré, yksi Malin kansainvälisesti tunnetuimpia muusikkoja, on sanonut, että ilman musiikkia Mali lakkaa olemasta. Se vetää puoleensa turisteja ja on tärkeä osa positiivisemman afrikkalaisen tarinan syntyä. Siinä kosketetaan sielua samalla tavalla, Gsell kuvailee. Jos he tulevat, terroristit vain häviävät lähialueille. Valtava mobilisaatio turhan takia, Ag Touhami selittää. Lisäksi aavikkoblues on saanut paljon vaikutteita runoudesta. Tinariwenin musiikki on paluuta juurille. Minulle blues on 90 prosenttisesti afrikkalaista musiikkia. Martin Scorcese sanoi Touren ”määrittävän bluesin DNA:n”, ja hän onkin yksi Tinariwenin esikuvista. Toisaalta bluesin historiaa pohdiskellessa on vaikea sivuuttaa sen afrikkalaisia juuria. Vaikutteita Tinariwen on ammentanut niin amerikkalaisesta bluesista kuin alueen perinteisestä kansanmusiikista. Saatanan musiikki täytyy heidän mukaansa korvata Koraanin säkeillä. Myöhemmin soundi muotoutui sähkökitaroiden ja muiden myötä, basisti Eyadou Ag Leche kuvailee. Julkiset palvelut ovat romahtaneet ja kansainvälisistä organisaatioista alueella toimii enää Punainen Risti, jonka loppukesästä ja alkusyksystä ruokkima ihmismäärä vastaa noin neljäsosaa Malin asujaimistosta. Blues syntyy elämästä, Ag Leche lisää. He eivät edes tiedä eroa tuaregien ja Al-Qaidan välillä. MNLA joutui kuitenkin pian väistymään Maghrebin alueen Al Qaidan ja muiden terroristien tieltä. Myös häntä huolestuttaa Malin konflikti ja Ranskan kaavailema sotilaallinen interventio. Päivä, jolloin musiikki kuoli mään kotiseutunsa köyhyyden ja tuaregeihin kohdistuneen etnisten väkivaltaisuuksien vuoksi. Vuonna 2006 kuollutta, niin ikään malilaista, Ali Farka Tourea pidetään yhtenä aavikkobluesin luojista. Korat, kitarat, bassot ja rummut ovat hiljenneet. Musiikki on malilaisen kulttuurin keskiössä ja maan musiikkikulttuuri on yksi planeettamme elinvoimaisimpia. Uskon, että sama nostalgia sisältyy myös bluesiin Marokossa, Portugalissa ja muualla lähialueilla. – Tulen aavikolta. Se tarkoittaa syvällistä nostalgiaa. Tuaregit tulevat erämaasta. Tämän seurauksena alueella vallitsee vakava humanitäärinen hätätila, joka koskee sekä 260 000 alueelta naapurimaihin pakoon lähtenyttä että paikalle jääneitä. maaliskuuta lähtien. Taistelut tuaregien kotiseudulla Pohjois-Malissa ovat kiihtyneet viime kuukausien ajan. Muusikot ovat paenneet etelään, maan pääkaupunkiin Bamakoon, mutta tilanne on sielläkin heikko, sillä talous on sotilasvallankaappauksen seurauksena romahdustilassa. Muun muassa Niafunké, edesmenneen Ali Farka Touren kotikaupunki, jossa hän palveli pormestarinakin, on islamistien vallassa. – Musiikkimme imee inspiraationsa kulttuuristamme. Puhtaasta vedestä on pulaa eikä alueella ole toimivia terveyspalveluja, koska suurin osa työntekijöistä on paennut etelään. Bändin sanoitukset kertovat jokapäiväisen elämän ja kansanrunouden lisäksi tuaregien itsenäisyystaistelusta ja poliittisesta ilmapiiristä. Silti blues eli meidän sydämissä. He löytävät vain tuaregit. Aavikolla blues inspiroitui kamelin eri liikkeistä. elokuuta antamassaan julkilausumassa. Tämän seurauksena pohjoisen aavikkoalueilla toimiva Mouvement National de Liberation de l’Azawad (MNLA) julisti 6. Johtuen ihan siitä, että me olimme kiireisiä ja hän oli kiireinen, ei siihen mitään muuta erityistä syytä ollut, Eyadou Ag Leche muistelee. Se, että tätä sykkivää sydäntä yrittää pysäyttää joukko patavanhoillisen ja vieraan aavikkouskonnon harhoihin langenneita nuoria miehiä ja sotaherroja, joiden rahoitus tulee Lähi-idästä sekä ase- ja huumekauppiailta, on maailmanlaajuinen tragedia. Asiaan kuuluu myös uhata muusikkoja pakkoamputoinneilla, joita sharian ylivertaisuudesta vaahtoavat äärimuslimit tuntuvat kovasti rakastavan. nimissä. Kun Ibrahim kehitti tyylinsä 1980-luvulla, se syntyi traditiosta, joka oli jo olemassa. Niitä ihmisiä ei ollut paljon 70-luvulla, yhtyeen ranskalainen huilisti ja kiertuemanageri Bastien Gsell lisää. Aseet ovat kuitenkin vaihtuneet sähkökitaroihin. Samalla Sahelin tilanteen vuoksi hänellä ei ollut sydäntä jättää läheisiään ja lähteä, Gsell kertoo. Soittelimme paljon yhdessä jossain juhlissa sun muuta, mutta emme koskaan tehneet varsinaista yhteistyötä. Assouf – syvällistä nostalgiaa Tinariwenin musiikki kumpuaa vastarinnasta ja tuaregikansan syvästä ahdingosta. Blues sai Amerikassa inspiraationsa rytmistä, oikeastaan junan jyskytyksestä. Oli hyvin jännää soittaa sähkökitaralla. Myöhemmin, kun nuoret ympäri maailmaa löysivät sähkökitarat ja muut instrumentit, he kehittivät sitä kukin tahoillaan omassa ympäristössään omintakeisine vivahteineen.Meidän tyyliämme kutsutaan assoufiksi. Soundiin vahvasti vaikuttavia sähkökitaroita ei oletettavasti ollut olemassa kansanperinteen luomisvaiheissa. Hän asui muutaman kilometrin päässä. Tinariwen on kuitenkin huomattavasti esikuvaansa karumpi ja raaempi, mutta Touren vaikutusta bändin soundiin ja koko olemassoloon ei käy kiistäminen jo pelkästään maantieteellisen sijainnin takia. – Mikäli ranskalaiset tai amerikkalaiset tulevat Saharaan, he eivät tiedä mitä tehdä siellä. huhtikuuta perustavansa uuden Azawad-nimisen valtion alueelle, joka käsittää noin kaksi kolmannesta Malin pinta-alasta. – Se oli suuri menestystarina jo pelkästään modernisoitumisen kannalta. – Tunsimme hyvin. Myös muusikot ovat joutuneet Al Qaidan kohteeksi. Eyadou Ag Leche ja Bastien Gsell tekevät tilaa yhtyeen vanhemmalle jäsenelle Alhassane Ag Touhamille. Nostalgia, assouf, puolestaan on tärkein tunnetila. teksti: ARTTU TOLONEN P oliittinen tilanne tuaregien kotialueella pohjoisessa Malissa on ollut hankala ja epävakaa 22. Nyt suuria osia pohjoista kontrolloivat salafistit, joiden tavoitteena on saattaa valtaan sharia-laki. Tuaregit eivät kannata AlQaidaa. Kansainvälinen interventio Maliin huolestuttaa – Nykyään Tinariwen-yhtye koostuu jo melkein kolmesta sukupolvesta. Ryhmän perustaja Ibrahim ei tullut tänään keikalle. Meillä ei ollut radioita eikä televisioita. Perinteiset elinkeinot karjanhoito ja kaupankäynti olivat käyneet lähes mahdottomiksi. Heille kaikki ovat terroristeja. Koska meillä ei ollut moderneja soittimia, musiikkimme koostui lähinnä laulusta, runoudesta ja traditionaalisista soittimista. – Blues syntyi mustien keskuudessa Amerikassa, mutta ne ihmiset tulivat tietysti Afrikasta. Salafistit ovat aloittaneet normaalin toimintansa, eli kulttuuriaarteita tuhotaan, varkauksista epäillyiltä amputoidaan käsiä sekä jalkoja, aviorikoksista epäiltyjä kivitetään ja alkoholia ja tupakkaa nauttivia ruoskitaan. Islamistit julistivat kaiken länsimaisen musiikin kielletyksi Gaon kaupungissa 22. Olen niiden olosuhteiden todistaja. Tämä on jo kolmas kerta, sillä hänellä alkaa olla jo ikää ja hän haluaa nähdä miten nuoret pärjäävät. Musiikki syntyy aina jossain ympäristössä. Silloin joukko sotilaita hyökkäsi maan presidentin palatsiin ja julisti hallituksen hajotetuksi ja perustuslain hyllytetyksi. Sitä kutsutaan usein aavikkobluesiksi
Soundi kutsui itsensä kylään kvintetin studiolle Aylesburyn takamaille. 46 SOUNDI Marillion on ikuinen väliinputoajabändi ja vertaisiaan vähemmästä virkaiästä huolimatta yksi brittiprogen suurista instituutioista. kuva: Petri Silas Kaksi tuntia Marillionin päämajassa ”Bändi saa sellaiset fanit, jotka se ansaitsee” teksti: PETRI SILAS M ark Kelly saapuu sovitusti North Bicesterin asemalle piskuisella ekoautolla. Syyskuun puolivälissä ilmestynyt Sounds That ”Gazassa kasvaa nyt kolmannen sukupolven palestiinalaisia, joiden koko elämää on leimannut Israelin ohjusiskujen uhka.” Can’t Be Made on bändin 17. – Lontoossa asuin kyllä hetken minäkin, ja meillä oli Nomis-studiolla treenikämppä ennen kuin pistimme The Racket Clubin pystyyn tänne. Tällä seudulla Mark ei enää asu. Se on myös fanien talkoistamisen pioneeri ja hienon Gaza-biisin myötä ajankohtaisempi kuin vuosiin. studiolevy. Kun musta kuuppa pysähtyy kohdalle, mies heilauttaa oven auki, tervehtii iloisesti ja komentaa sisään. Kelly, kitaristi Steve Rothery, basisti Pete Trewavas ja rumpali Ian Mosley ovat pysyneet kimpassa vuodesta 1984, laulaja Steve ”H” Hogarth liittyi porukkaan viisi vuotta myöhemmin Fishin lähdettyä. Paikka ei ole kovin kummoinen. Olemme tunnin matkan päässä Lontoosta Oxfordin suuntaan, täsmälleen siellä, missä Marillion yli kolme vuosikymmentä sitten perustettiin. Kotiin on kuulemma matkaa vajaa tunti, ei tosin pääkaupungin suuntaan. Maa-. Kalju kosketinsoittaja kurvaa liikenteen sekaan ja ottaa suunnan kohti Marillionin studiota ja toiminnan keskusta, The Racket Clubia
Kunnes tilille ehti kertyä 12 000 dollaria, ja peli muuttui vakavammaksi. Siihen joku listalla ehdotti, että pyytäkää apua suoraan faneilta. – Siinä taisi tulla kaikessa lyhykäisyydessään maailman ensimmäisen crowdsourcing-hankkeen tarina. – Silloin elettiin vuotta 1996… Tai itse asiassa homma alkoi jo 1993, kun työn alla oli Brave. Mark Kelly kertaa heti haastattelun aluksi tarinan mielellään. Kotvan kuluttua olemme The Racket Clubilla, minne saavuttua Markin suusta tulee yksi perienglantilaisimmista lauseista kautta aikain. – Joskus sitä tulee heittäydyttyä juttuihin tarkempia seurauksia miettimättä, ja minä ikään kuin annoin hankkeelle siunaukseni. Mies ratin takana on samaa mieltä. – ”Mitä nyt eteen?”, ihmettelimme porukalla. Marillionin ydinhahmon kanssa ajatuksia vaihtaessa ei kannata sivuuttaa sitä pioneerityötä, jota yhtye on tehnyt niin sanotun crowdsourcingin eli talkoistamisen parissa. Hän ojensi paperihaitarin minulle sanoen, että siinä on ”Marillionin mailing listin digest”. Suuntamme on yläkerran toimistoon, missä saa jutella rauhassa. ”Laitoimme vuonna 1999 – ei ollenkaan hienovaraisesti – Castlensopimuksemme päättävän levyn nimeksi nettisoitteemme ja sisällytimme kansivihkoon ohjeet siitä, miten fanit pääsevät suoraan kontaktiin kanssamme.” tilan nurkka, johon isäntä jossain vaiheessa rakennutti pari teollisuushallia, koska niiden vuokra tuottaisi enemmän kuin alle jäävä maa laitumena tai peltona. Kului taas vähän aikaa ja ajatus keräsi liikevoimaa listalla, kunnes ”Kyseessä taitaa olla perusenglantilaisuus. Muistatko. Vaikka ei sitä ehkä pitäisi näinä päivinä ääneen sanoakaan. Illuusio saattaa särkyä, ja lopulta päätyy toivomaan, ettei kohtaamista olisi ollutkaan. Mailing list käsitti ehkä 800 ihmistä, ja määrä oli jatkuvassa kasvussa. Joka tietenkin myöhemmin veloitettiin myyntimme firmalle tuottamasta summasta, eli se tuli käytännössä omasta kassastamme. Olin hädin tuskin saanut itseni esiteltyä, kun hän jo kiitti kohteliaasti ja sanoi, että täytyy keskittyä musiikkiin. Kiinnostus kasvoi päivien kuluessa ja keskusteluja seurattuaan kosketinsoittaja päätti lopulta kirjautua sisään selittääkseen itse ihmisille, miksi yhtyeen on lähes mahdotonta rundata USA:ssa. – I’ll put the kettle on. Mutta koska olimme tuossa vaiheessa sopimuksettomassa tilassa, kiertuetukea ei ollut luvassa. – Ei voi mitään, taisin vain osua paikalle huonolla hetkellä. Niitä sen ajan taiteltavia juttuja, joissa oli reiät reunoissa. Joku brittikin oli lahjoittanut 800 puntaa, koska hänestä oli niin kannatettava idea, että menisimme esiintymään Yhdysvaltoihin. Kellyn kanssa tiet tosin kohtasivat ensi kerran jo parikymmentä vuotta siten Tukholmassa, mutta silti. Huhtikuussa 1961 syntynyt mies on hyvällä tuulella ja vastaa tuoreista musalöydöistä tiedusteltaessa hullaantuneensa viimeksi kunnolla Opethin viimevuotiseen Heritageen, mutta lukeneensa taannoin sen verran innostuneen arvion Knifeworldin uudesta eepeestä Clairvoyant Fortnight, että hankki sen saman tien. Omien sankarien tapaamisessa on aina jotain ei ihan vähän kummallista ja lopullista. Lavalla oli Jeff Beck, jonka soittoa oli ilmeisen paljon kiinnostavampi seurata, Kelly naurahtaa. Näet pian. Niitä minä kuuntelen, hän listaa. Rundi toteutui 1997, ja kiitimme kaikkia tietyn summan – taisi olla 10 taalaa – tai enemmän lahjoittaneita painattamalla ja lähettämällä SOUNDI 47. Siihen joku listalla ehdotti, että pyytäkää apua suoraan faneilta.” yy: the Sun kys IO/Swallow IV A R A H JU Juontuuko Marillionin taito yhdistää synkkyys ja kauneus kenties sikäläisestä ruoasta tai säästä. – Olemassa oleva levykokoelma, Spotify ja joskus proxy-serverin kautta Pandora. Olimme rakennuksessa alkuun vuokralla parinkin eri oven takana, kunnes lunastimme osan lopulta itsellemme. ”Koska olimme tuossa vaiheessa sopimuksettomassa tilassa, kiertuetukea ei ollut luvassa. – Summa oli kasassa puolessa vuodessa! Aloimme olla itsekin aika liekeissä ideasta, ja löimme suunnitelmat lukkoon. Täkäläinen kulttuuri on ehkä luonteeltaan vähän ’gloomy’, ja kuulen samaa Roger Watersissa tai itse asiassa jo John Lennonissa. Tuollainen kanssakäyminen oli uusinta uutta, joten otin kasan kiinnostuneena käteeni. – Olin hiljan yhdessä gaalassa, kun äkkäsin Brian Mayn lähistöllä, Mark sanoo. – Oli siis vuosi 1996, ja joka kerta kun olimme käyneet esiintymässä Amerikassa, levy-yhtiö oli suonut meille 50 – 100 000 dollarin tukirahan. Tämä rakennus on viiden palkollisen vakituinen työpaikka. – Rehellisesti sanoen en muista, koska viimeksi ostin cd:n. – Ajattelin että nytpä menen kertomaan, miten tärkeä yhtye Queen on minullekin aikanaan ollut. Kahvia vai teetä. Niin skeptinen Kelly silti oli, ettei hiiskunut bändikavereilleen vielä mitään. Kävelemme mukit kourassa läpi soitinvarastona osin toimivan laajan soittotilan, tuottaja Mike Hunterin Aylesburyn-visiittien majapaikkana tuplaavan tarkkaamon, isohkon kaksiosaisen levy- ja tuotevaraston sekä erillisen, pikku miksauspöydällä varustetun työpisteen. Aha, vai niin. Mark laati budjettiarvion ja ilmoitti listalla, että Marillionin USA:han tuominen maksaisi osapuilleen 60 000 dollaria. Studiolle tuli Cambridgestä nainen mukanaan iso tietokoneprinttinivaska. Silmäilin sitä hetkisen, katselin aiheita ja jäin kiinni kommentteihin, joissa tivattiin meitä keikalle Yhdysvaltoihin. Näissä puitteissa ei voi ottaa kuin teetä. Tutkimukset ovat vielä kesken, joten arviota ei heru. Emmekä mekään tykkää duurista!” joku ilmoitti pistäneensä pystyyn kolmannen osapuolen pankkitilin kiertuerahastoksi, johon Marillionia Yhdysvaltoihin haluavat ihmiset ja tahot voisivat tehdä lahjoituksia
Mikä ettei. Esitimme juuri Steven (Rothery) kanssa Chilessä yhden coverbändin kanssa Incubusin ja Fugazin. ”Olemmehan me niitä soittaneetkin, Marillion Weekendeissä muun muassa. Bluebird K7:n etsiminen ja Donald Campbellin ruumiin löytäminen lähti liikkeelle kappaleestamme Out Of This World.” oli mietitty jo rahastosijoittamista ja pankkilainan ottamistakin, mutta sidos faneihin houkutti enemmän. Levyn kärkenä tulee komein teos, jonka Marillion on vuosikausiin aikaansaanut. – Tulihan meille jokusia ehdotuksia siitä, millaista musiikkia nyt voisi tehdä tai millaisia tekstejä pitäisi suosia. Emmehän me pysty pistämään kampoihin esimerkiksi Kanaalisaarilta käsin toimivien Amazonin tai Playn kanssa, koska niiden ei tarvitse välittää 20 prosentin arvonlisäverosta. Seuraavien levyjen myötä toimintamallista tuli osa Marillionin olemusta, mikä kävi selväksi 2007. Kysäisin kyllä manageriltamme, pitäisikö varmistaa, että he todella ovat kuulleet uuden levyn! Mistä alun perin tuli kipinä, joka sytytti Gazan?. Saimme kiukkuista palautetta, koska he halusivat olla mukana ennakkoon ja kaipasivat erikoispainoksia! Varsinaisia kielteisiä asioita malli ei ole eteen tuonut – lukuun ottamatta sitä, miten jotkin ”sijoittajat” tahtoivat alkuun ymmärtää roolinsa hivenen pieleen. Koska tuo 20 pin- naa on enemmän kuin meidän marginaalimme, häviämme kisan heti startissa. – Jotkin israelilaiset tai yhdysvaltalaiset juutalaiset fanimme ovat antaneet kitkerää palautetta ja ilmoittaneet jättävänsä maaliskuun fanitapaamisen lippunsa käyttämättä, Kelly myöntää avoimesti. – Lähetimme faneille emailin, jossa kysyimme suoraan: jos me teemme levyn, oletko sinä valmis sitoutumaan ja maksamaan siitä etukäteen. Avautuisiko nyt mahdollisuus varmistaa pysyvät toimintaedellytykset hankalaksi käyvässä musabisnesmaastossa. Olemme tietenkin kiitollisia niille kuulijoille, jotka haluavat tukea toimintaamme tilaamalla levyt tai failit joko virallisista, oikeista lähteistä tai suoraan meiltä. Onneksi kapinointi on pysynyt maltillisena, sillä olisi tietenkin melko ironista, jos juutalaisfanit vaikka alkaisivat polttaa Marillion-levyjään. Näiden kokoontumisajojen ohjelmassa on ollut aina tapana esittää joku bändin levyistä kokonaisuudessaan – ja tämäkin siis jo aikoja ennen sittemmin laajalle levinnyttä ”albumiklassikot” -perinnettä. – Laitoimme vuonna 1999 – ei ollenkaan hienovaraisesti – Castlensopimuksemme päättävän levyn nimeksi nettisoitteemme ja sisällytimme kansivihkoon ohjeet siitä, miten fanit pääsevät suoraan kontaktiin kanssamme. Erikoista lisäarvoakin kertyi: Financial Timesin kaltaiset isot talouslehdet tekivät juttuja bändistä ja sen uraauurtavasta ja omituisesta varainkeruumetodista. Yhtyeelle erityisen kovia aikoja taloudellisesti olivat olleet vuodet 1997 ja 1998, ja silloinen managerikin kuuli hälytyskelloja. Olemme joutuneet tekemään luksuspainoksista kerta kerralta koreampia ja kalliimpia ja tarjoamaan faneille kaikkia spesiaalijuttuja. N yt eletään kuitenkin vuotta 2012, joten on korkea aika siirtyä uuden Sounds That Can’t Be Made -albumin pariin. – Hän tuli ilmoittamaan, ettei Marillion enää ”elätä teitä kunnolla, joten olisi varmasti parasta katsella joka vuodesta aina kuuden kuukauden jaksolle jotain sivuhommia”. – EMIltä lähdettyämme solmimme sopimuksen Sanctuaryksi aikaa myöten muuttuneen Castle Communicationsin kanssa, ja firman julkaistua This Strange Enginen sekä Radiationin (1997 ja 1998), päätimme tehdä irtioton, Kelly kertoo. Koska yli 6000 ihmistä oli vastannut ”kyllä”, break even -rajan yli päästiin, ja Marillion sai käydä levyntekoon. – Sano muuta! Onneksi mitään tuollaista ei ole korviini tullut. Tämä kai pätee niin hyvässä kuin pahassakin. Vaivaa pitää vähän nähdä, mutta on se silti sen arvoista, Mark vakuuttaa. (Tauko.) Saimme sentään hiljan keikkatarjouksen Israelista, joten ehkä toivoa vielä on. – He oivalsivat, että oma siivu kapenee, jos meno yleistyy. Fanien intoa, sitoutumista ja hyvää tahtoa korosti sekin, että alkuperäisen rahankeruun päätyttyä asiat tehtiin kaikkia kiertueita koskevien kaupallisten lainalaisuuksien mukaisesti, eli lahjoittaneiden tuli vielä ostaa pääsylippu keikalle aivan kuten muidenkin kiinnostuneiden. Yli 17 minuuttia kestävä eepos nimeltä Gaza puhuu kiistanalaisesta aiheesta, ja onkin siksi jo nostattanut erikorkuisia laineita Marillionin seuraajien keskuudessa. Ihmeen äkkiä ne palautuivat mieleen.” sena omakustanteena, Mark muistaa. Bändien nettisivut eivät edelleenkään olleet yleisiä, mutta Marillionissa vainuttiin aivan kärkijoukoissa, että jakelun tulevaisuus voisi osin olla virtuaaliympäristössä. – Myyntiä tuli yli tuplaten ennakkotilausten määrä, ja olimme aivan tohkeissamme, Kelly virnistää. Mutta monet ovat kyllä onnistuneet tulkitsemaan biisin tekstin kuninkaallisen väärin. – Somewhere Else -albumin kohdalla ehdotin, että koska kassassa on rahaa, tehdään se tavalli- yy: /CMX kys MKRONA L A H E N JAN Aikooko Marillion vielä joskus soittaa keikoillaan tiettyjä Fishin aikaisia avainbiisejä. Etenkin, kun long tail -teoriaa tukevat raportit EMIstä kertoivat yhtyeen vanhojen levyjen myyvän yhä tasaisesti. Siinä vaiheessa 48 SOUNDI ”Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Marillionin musalla on ollut positiivista vaikutusta asioihin. Pelkäsimme myös, että media tai levykaupat alkaisivat hylkiä meitä, kun peruskoneisto oli sivuutettu. Kampanja oli menestys: Marillion sai kasaan 20 000 fanin tietokannan ja tärkeää dataa siitä, mistä päin kuulijoita löytyy. heille livelevyn, jota ei saanut mistään muualta. ”Ei”-vastauksia tuli 200, kaikki muut olivat myönteisiä. Sittemmin rajapintaa faneihin on hitsattu tiiviimmäksi myös eksklusiivisten faniklubilevyjen ja muun oheistavarakaupan sekä vuodesta 2005 saakka järjestettyjen Marillion Weekend -tapahtumien kautta. Esimerkiksi Edel ja EMI, hyvät alan perustoimijat, ovat ottaneet julkaisujamme sittemmin levykauppajakeluun – vaikka myymme spesiaaliversiot itse Marillion.comista. – Siitä se alkoi, mutta samalla alkoi tietty asevarustelu. Mutta siitäkin selvittiin. Maisema on muuttunut niin paljon, että levyfirmat ovat tyytyväisiä, jos pääsevät osingoille edes jostain osasta myyntiä. H sanoi hiljan, että bändi saa sellaiset fanit, jotka se ansaitsee. Laitoimme pystyyn kaksi erillistä email-osoitetta (yes@marillion.com ja no@marillion.com), joten ajan umpeuduttua piti vain laskea vastausten määrä. Syntyi yhtyeen 12. Kaikki jälleenmyyjät eivät sissitaktiikasta ilahtuneet, ja jotkin levykauppiaat repivät Marillion.comin kansivihkoista irti sivun, jolla orkesterin ja kuulijoiden välistä rajapintaa rakennettiin. – Mutta tämähän ärsytti faneja. albumi Anoraknophobia, jota meni kaupaksi 12 500 kappaletta. Jos he kirjautuisivat sivuillemme, tulisi kiitoksena bonuscd, Kelly muistaa. Sopiva tilaisuus sukeutui pian. Olimme eri mieltä ja annoimme kaverille monoa! Vuosituhannen vaihteen paikkeilla tuli oikea hetki kokeilla, raottaisivatko fanit kukkaron nyörejään myös levyn tekoon. Enää ei riitä, että nimi tai passikuva on pienenä elementtinä jossain grafiikassa! Olemme tosin yrittäneet pysyä demokraattisina, eli rikkain ei automaattisesti saa eniten, vaan parhaat palkinnot arvotaan lahjoittajien kesken. – Vahvoja alueita olivat silloinkin Britannia, Ranska, Saksa, Hollanti ja tietyt USA:n suurkaupunkiseudut, mutta yllättäen esimerkiksi Puolan kohdalle nousi piikki. S euraava looginen askel oli rohkaistua soveltamaan talkoistamisen ja sitouttamisen mallia levyntekoon
Studion läpi kulkiessa vastaan tulee yllättäen kitaristi Steve Rothery, jolle Swallow The Sunin liideri Juha Raivio on varmuuden vuoksi pyytänyt viemään terveiset. Soundi 10/09). Onneksi Skype-ratkaisu onnistui, sillä H on sen verran jääräpää, että olisi var- Kelly mainitsee seuraavaksi pikaveneonnettomuudessa vuonna 1967 kuolleen Donald Campbellin traagisen tarinan. Made -cd:n luksuspainos Mark Kellyn – Nimenomaan. sinne tarvinnut mennä, Kelly toteaa. backstage-passia, kahden hengen Eikä tätä ole vaikea ymmärtää: Issisäänpääsy vapaavalintaiselle raelin puolelta katsoen palestiinaMarillion-keikalle sekä Sounds That laisten parissa vieraillut länsimaiCan’t Be Made -cd. Ihan kansiosta, jonka perusmeininkiä, siis. Monet tositarinoista -paita, Steve Rotheryn, Pete Trewavasin päätyivät sellaisenaan tekstiin. oma Imagine. kuva: Petri Silas – H tekee tekstejä vähän fraktaalisesti, ja hänellä oli erilaisia Gazaaiheisia pätkiä koneellaan. masti mennyt paikalle ilman tuota Mutta onko Gaza Marillionin iki– Meillä on tälläkin hetkellä läkontaktia. Harmoniseksi lopuksi improvisoimme Soundin lukijoille äänestyksen, johon kosketinsoittaja lahjoittaa yhtyeen varastosta hienot palkinnot. nen rockmuusikko saattaisi johtaa pahoihin imagotappioihin, toisaalta epätoivoinen palestiinalainen saattaisi nähdä samaisen länsimaisen Marillionin faniklubin lehden tuorein rockmuusikon sopivana kohteena numero sekä Sounds That Can’t Be kidnappaamiselle. Mutta… pikemmin oli jokseenkin itämainen vivahde merkkinä siitä, miten kaikenlaisen kuin olettaisimme, että asiaan on tai muuta siihen maailmankolkkaan tietoisuuden levittäminen on tärhelppo ratkaisu, toivomme lähinnä, viittaavaa. Tätä nykyä maailmankolkkaan Kelly ja kumppanit käyttäviittaavaa.” vät Soundcloud-tiliä, joka on avoin ainoastaan bändille sekä tuottaja Mike Hunterille. Lopulta saavutettiin kompromissi: laulaja teki tutkimustyötä kotoaan käsin puhuen useita Skype-puheL-koon Sounds That Can’t Be Made luita Gazaan. Gazassa kasvaa nyt kolmanMuista mainita nimesi ja osoitteesi lisäksi, nen sukupolven palestiinalaisia, joiminkä palkintosetin haluat. Bändi sai yhteyden sikäläiseen Marillion-faniin, jolta kyseli tilanteesta. Rothery hämmästyy, mutta kiittää kohteliaasti ja muistelee hetken lämmöllä biisiä Servant Of Sorrow, johon Raivio häneltä kolme vuotta sitten soolon tilasi (ks. Ja myös niitä pätkiä H keää. – Gaza lähti liikkeelle kansiChomskyn ja Ilan Pappén toissavuoGazakin rahtusen naiivi, myönnän. A B C SOUNDI 49. Joten hän päätti, että pitää käydä paikan päällä. että ihmiset havahtuvat asialle. Gazaan oli lähteen mukaan hyvin vaikea päästä, mutta oikeastaan Kaksi Mark Kellylle kuulunutta vielä vaikeampaa olisi päästä pois. Kosketinsoittaja on lukenut Noam hemmäs 300 irtoideaa, Mark arve– Ehkä tavallaan, joo. den koko elämää on leimannut Israelin ohjusiskujen uhka. osta, jonka työnimi oli Arab Spring. Aikaa on kulunut kolmatta tuntia, ja se alkaa ikävä kyllä käydä vähiin. Eikä vastaus ollut rohkaiseva. Bluebird K7:n etsiminen ja Donald Campbellin ruumiin löytäminen lähti liikkeelle kappaleestamme Out Of This World (vuoden 1995 levyltä Afraid Of Sunlight). Onhan lee. Eli hyvä, ettei ja Steve Rotheryn nimikirjoituksilla. ja Steve Hogarthin plektrat sekä – Muun muassa juttu miehestä, Sounds That Can’t Be Made -cd. Siellä oli bändin, on myös Marilliokaikenlaisia aihioita, nin ollut jo vuosia tapana joissa oli jokseenkin tallentaa jaminsa ja kammata materiaalin seasta itämainen vivahde jälkikäteen hyvät ideat jattai muuta siihen kojalostukseen. Yleensä kun olemme jammailemassa, hän selaa läppäriltä teksti-ideoita ja miettii, resonoiko ”Gaza lähti liikkeelle joku niistä soittamamme riffin tai osion kanssa. - Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Marillionin musalla on ollut positiivista vaikutusta asioihin. VASTANNEIDEN KESKEN ARVOTAAN KOLME PALKINTOPAKETTIA. MARILLION-ÄÄNESTYS MIKÄ ON MARILLIONIN PARAS ALBUMI. kuunteli tykönään. – Kaikkiaan jengiltä onkin mennyt ehkä vähän ohitse, ettemme pyri asettu! maan kummankaan osapuolen kanVastaukset osoitteeseen nalle. tisen kirjan Gaza In Crisis, ja sen hän Ja perusidealtaan rauhanlaulu kuten Siellä oli kaikenlaisia aihioita, joissa nostaakin nyt esiin vastaavana esimyös Imagine. silmin. joka kuolee syöttäessään lintujaan, on totta, kertoo Mark. Hän oli ensin aika innoissaan teksti-ideoistaan, mutta otti sitten takapakkia kun alkoi jännittää, osaako sittenkään pukea Gazan tunnelmia sanoiksi ulkopuolelta. tammikuuta. Tarkoitus on katsella sitä tuhon ja pelon keskellä asumisen tosoundi@soundi.fi merkinnällä Marillion dellisuutta tavallisen pienen lapsen viimeistään 6. työnimi oli Arab Kuten monen muunkin Spring
Suomalaisen jazzviennin suojelus enkeli on lehahtanut paikalle Tam pereelta, sillä pian starttaa mitta vin ponnistus, joka maamme jazzin hyväksi Britanniassa on ikinä tehty. Hän on pohjustanut Saarelankin polkua or ganisoiden Lontooseen alan toimi joille suomalaiseen musiikkiteolli suuteen ja kulttuuriin perehdyttä viä työpajoja. Orkesterien tuoreim mat levyt Ancient History ja Cathedral on otettu vastaan hyvin sekä meil lä että muualla. – Music Finland on tukemassa hankkeiden syntymistä ja tiedotta mista, mutta itse tekemisen pitää lähteä alan toimijoista, artisteista ja heidän taustahenkilöistään, Sa lomaa linjaa. Soundissakin mo ”Suomala isen jazzin ja yle vienti ka ensä musan ip Annama aa juuri nyt ijan kalta hyvin ve isia rkostoit tuottajia uneita manager ja eita.” – Riku Sa lomaa, Music Fin land sä tain täs ”Viikoit erin kanssa ern ollaan V sä, mutta nyt is tekemis ään muuhun t y it kesk iin.” miliekk Il in u k ori, ouhivu – Olavi L ng Oddarra 50 SOUNDI kuva: John Watson ENSIN OTETAAN SOUTHBANK. Paras vai kutus hankkeilla on silloin, kun niille on tilausta kohdemarkkinalla ja to teuttajana on suomalainen toimija paikallisen kumppaninsa kanssa, ku ten tässä London Jazzin tapauksessa. Hetken henkäistyään hän käy ja kamaan pöytiin aivoittelemansa ko konaisuuden esitteitä: Finns At Lon don Jazz Festival tarjoaa kahdeksan päivän aikajanalla kuusi konserttia, joiden myötä lontoolaisille aukeaa ti laisuus kuulla yhdeksää kokoonpa noa veteraaneista ja kansainvälisesti jo tutuista artisteista (Juhani Aalto nen, Iiro Rantala) nouseviin jazzbän deihin (Oddarrang, Black Motor). Annamaijan kaltaisia hyvin verkos toituneita tuottajia ja managereita. Music Finland luo kontakteja, auttaa toimijoita projektien toteuttamisessa ja toimii tarvittaessa taloudellisena tukijana kunhan jutuilla ensin alkaa olla edellytykset toteutua. Kohta koittaa hhetki, jonka eteen on tehty töitä pitkään, mutta esimer kiksi Tampere Jazz Happeningin sekä UMO Jazz Orchestran toiminnanjoh tajana kouliintunut Annamaija ha luaa yhä pitää monet langoista kä sissään. Hankkeen pääarkkitehti on tämä nai nen. teksti: PETRI SILAS A Tätä asennetta kiittelee hanketta osarahoittavan Music Finlandin pro jektipäällikkö Riku Salomaa. Näin asiat tulevat varmasti hoidetuksi. Myös Finns At London Jazz Festivalin puitteissa tullaan jär jestämään kaksi härmäjazzin erityis piirteisiin pureutuvaa paneelikes kustelua. Tänään Southbank Centressä kuul laan Verneri Pohjola Quartetia, huo menna Olavi Louhivuoren johtamaa Oddarrangia. – Suomalaisen jazzin ja yleensä musan vienti kaipaa juuri kuvat: Petri Silas nnamaija Saarela pyy hältää Queen Elizabeth Hallin ovista vetäen pe rässään punaista mat kalaukkua ja tuoden mukanaan tuulahduksen syksyiseksi taittuvaa Thamesin rannan ilmaa
No, tulisipa kritiikkejä, niin pääsisi vertaamaan omia fiiliksiä muiden vastaaviin PIZZA EXPRESSIN vetoa muistelee seuraavana päivänä hymyssä suin myös Olavi Louhivuori laskeuduttuaan lavalta pasunisti Ilmari Pohjolan ja muun orkesterinsa kanssa. kuva: John Watson SUOM N I Z Z A J YKKÖSNYRKIT ALAISEN LON TOO Music Finlandin tähtäin on Britannian yllä, ja kärkihankkeen merkeissä suunnannäyttäjämaahan vietiin juuri hyvä kattaus meikäläistä jazzia. SOUNDI 51. Vertigon esitys. – Olen brittikulttuurin kuten futiksen ja oluiden suuri ystävä, joten täällä on aina mukava käydä, Verneri kertoo esityksen jälkeen. – Meillä oli toissa vuonna (trumpetisti Tomasz) Stankon yhtyeen kanssa konsertti isossa salissa, joten eipä tämä niin jännittänyt, Olavi poh- SSA ”Meikäläinen musiikki paitsi kiinnostaa sekä täkäläistä yleisöä että amm attilaisia, myös kuulostaa heidän korvissaan tuor eelta ja erilaiselta.” – Annamaija Saar ela, Annamaija Music Company tii. Pintapuolisesti raukean, mutta salaa jäntevän setin vuoroin pianon ja rumpujen takaa soittaneen Louhivuoren näyttää onnistuneen hurmata lontoolaiset. Myönteistä kuhinaa on ilmassa. Ei otollisin paikka synkeälle, hitaasti kehittyvälle skandinaaviselle jazzille. Myös muuan pikkukaveri tekee Oddarrangin eteen kovasti töitä. – Radiolive mietitytti oikeastaan enemmän, mutta hyvin meni sekin. Vernerin bändin hallittu, mutta sopivan anarkistinen ote tuntuu vakuuttavan yleisön viimeistään Björkin Hyper balladin viime äänten hiipuessa pois. Olavin nelivuotias poika Emil jakaa brosyyreitä ihmisille poiketen välillä hakemassa lisää äidiltään Emma Salokoskelta. Jossain Saksassa niitä riittää aina. Toivottavasti tämä poikii lisää hommia. – Aikeemme on myös kysyä, kasaisivatko pojat Ilmiliekki Quartetin hetkeksi meitä varten. Ensimmäinen keikkani Lontoossa oli 2006 Ilmiliekki Quartetin kanssa Pizza Expressissä, missä siis syödään ja kuunnellaan samalla musaa. Ja poikiihan se. Yksi helmistä on säästetty rohkeasti encoreksi, ja haikea tulkinta Tom Waitsin Take it With Mestä paketoikin keikan erinomaisesti, osin kiitos Aki Rissasen aistikkaan pianon. Yli viidelle sadalle tyypille pitäisi saada lappu kouraan ennen kuin he häipyvät Queen Elizabeth Hallilta! Louhivuori on esiintynyt talossa ennenkin, ja myös Oddarrangin aiemmin iltapäivällä BBC:lle soittama keikka sujui mallikkaasti. – Varsinkin, kun puitteet paranevat kerta kerralta. JA SITTEN BARBICAN lempien saldo oli neljä tähteä, ja Britannian tavoite asetettiin korkealle. Omista biiseistä parhaan vastaanoton saavat But This One Goes In Four ja setin päättävä Cheap Taxi Adventure. – Sitä ihmettelin, ettei yksikään paikallinen toimittaja tullut juttelemaan. Fordhamin sanat allekirjoittavat varmasti myös kuulijat, joita saapuu paikalle kuutisensataa. Soundi kävi katsomassa, miten kovien tulevaisuuden nimien kuten Verneri Pohjola Quartetin, Black Motorin, Rakkan ja Oddarrangin keikat sujuivat Lontoossa. Oddarrangin kamarijazzista postrockiin nojailleen keikan jälkeen varmistuu, että Newcastlessa maaliskuussa järjestettävän Gateshead-festivaalin edustaja haluaa lyödä lukkoon sekä Olavin että Vernerin bändien esiintymiset. Juuri päättyneeseen esitykseen Verneri on tyytyväinen, ja illan päättää Ambrose Akinmusire Quintetin konsertti sekä visiitti lähipubiin keikalle varta vasten tulleen ”vanhan trumpettimaikkani Noel Langleyn kanssa”. Pieni kritiikin kipinä Pohjolalta livahtaa lopuksi levyyhtiön ja järjestäjien suuntaan. – Meillä koillisessa on vahva folkskene, ja koska kuulen Oddarrangissa vähän kansanmusiikin juurta, uskon yhtyeen saavan paljon ystäviä Newcastlesta, arvelee Sage Gateshead -konserttitalon johtaja Ros Rigby. Guardianin John Fordham luonnehti Vernerin musiikkia vastikään mielikuvitukselliseksi ja taidokkaasti toteutetuksi nykyjazziksi, ja jo miehen edellislevy Aurora sai lehdeltä viisi tähteä. Huomenna kvartetilla onkin edessä taas Kansallisteatterin Mr. Onneksi oli yleisöäkin liki saman verran
Tuomo Prättäläkin haluaa viettää vastaisuudessa enemmän aikaa USA:ssa. Saarelan tavoitteena oli ja on avata mahdollisimman monen vapaan kentän jazzbändin tie Music Finlandin UK-kärkihankkeeseen. TUM Recordsin julkaisema Rubidium on tärkeä tuotos puhtaasti musiikillisilla ansioillaan, mutta myös siksi, että levyn myötä moni Black Motorille vielä vieras pääsee kuulemaan bändiä sen toisessa merkittävässä olomuodossa. – Jokaisen tulee löytää oma polkunsa, enkä katso olevani pätevä neuvomaan muita. – Paras merkki onnistumisesta lienee se, että suomalaiset bändit ovat jo saaneet lisää keikkatarjouksia Englannista. Oddarrangilla on varhainen herätys ja porukka alkaa hajaantua. Seuraavaksi lempeältä mieheltä tulee murhaava arvio nykyisestä zeitgeistista omalla pelikentällä. heinäkuuta Black Motor kutsui Tampereen Telakalle vieraakseen saksofonisti Peter Brötzmannin. – Voi hyvin olla, mutta nauha täytyy ensin kuunnella ja arvioida huolella, Peter pohtii. Myös Hannibalin rap-runoutta ja P-K dien kirjosta esiin hyvän otoksen vaikutteita. Pikku delegaatio suuntaa kuitenkin vielä Lontoon yöhön ja tarkemmin Hackneyyn. – Yhtyeessä on erityisen hyvää, ettei se ole vastaavasti siloteltu kuin monet mannereurooppalaiset kokoonpanot. Tähän väliin on hyvä ottaa kevyt faktakertaus. – On jotenkin väärin, että minun kaltaiseni ukko on seuraavankin sukupolven rinnalla edelleen avantgardea. Vaikka en yleensä ottaen niin komppaa sitä, että nuoremmat kuuntelevat ja hehkuttavat ikivanhoja levyjä – ellei mennä Louis Armstrongiin ja Don Byasiin saakka. Varsinaisia neuvoja yhdeltä eurooppalaisen freejazzin patriarkalta ei kannata kysellä, vaikka kokemusta hänellä kyllä riittää, sitkeyttäkin varmasti sen verran, että ydinsodan jälkeen raunioista kömpisi jo ennen torakoita nyt 71-vuotias Peter Brötzmann. Yritykseni kaltaisella toimijalla on musiikkikentällämme minusta tarve ja tilaus. Kyllä keikkailevat muusikot ovat riittävän vanhoja tietääkseen, mitä tehdä. Yhtye on nimittäin soittanut useita ainutlaatuisia spesiaalikeikkoja, joiden myötä sen kanssa lavalle on noussut oman soittimensa ja vapaan ilmaisun huipputaitureita kitaristeista (Raoul Björkenheim, Jukka Orma) puhaltajien (Mikko Innanen, Jorma Tapio) kautta pianisteihin (Iro Haarla, Samuli Mikkonen). Café OTOssa nimittäin esiintyy Peter Brötzmann Chicago Tentet, ja bändihän on nähtävä aina kun samalle paikkakunnalle osuu. Annamaija Saarelan kytkös London Jazz Festivaliin on tapahtuman ja Serious-tuotantoyhtiön johtaja John Cumming, jonka kanssa Suomi-kokonaisuus suunniteltiin. – Viikoittain tässä ollaan Vernerin kanssa tekemisissä, mutta nyt kes- kitytään muuhun kuin Ilmiliekkiin, muotoilee Louhivuori. Osin hyvä Lontoon-yleisömenestys selittyy tosin varmasti sillä, että artikkelissa esitellyt suomalaiset konsertit olivat kulijoille maksuttomia. Vanhan sähköisen bluesin, Arvo Pärtin, Ennio Morriconen sekä postrock-noisen liitto tuottaa Selwyn Harrisin mukaan hypnotisoivaa ja henkistynyttä äänimaisemointia. Keikan arvio löytyy osoitteesta www.soundi.fi. 52 SOUNDI kuva: Ari Ijäs BARBICANIN maineikas konserttitalo, jonka iso sali on Lontoon sin-. Kysyä toki sopii, mutta tällä hetkellä Ilmiliekki on vahvasti telakalla, koska avainhahmoilla riittää töitä omien yhtyeidensä parissa. – Yhteispelimme toimii hyvin, kiittelee Sippola. – Levystä on kohta 40 vuotta, enkä ole kuunnellut sitä aikoihin. ”Black Moto kuulostaa ra r nkalt karhealta ja a, tuoreelta” – Peter Bröt zmann kuva: Jukka Salminen rmoitettu freejazzpartio Black Motor vertautuu parhaisiin single malt -viskeihin: turpeisen ja sankan savuisan ensivaikutelman alta aukeaa monivivahteinen aromien vyyhti, joka on yhtaikaa luonteeltaan salaperäinen ja lähes läpitunkematon. Samaa mieltä on bändin fonisti. Annamaija Music Companyn osalta projektin budjetti on 27 000 euroa: yritys vastasi kahdeksan suomalaisyhtyeen ohjelmakokonaisuuden tuotannosta eli kaikesta muusikoiden päivärahoista matkoihin ja majoituksiin. Sittemmin On Duty ja Black Motor ovat saaneet seurakseen nopeaan tahtiin puolen tusinaa levytystä. Entä mahtaisiko ”Motor Brötzmann” -keikkatallenne poikia kestävän levyn. London Jazz Festival puolestaan toimii tiiviissä yhteistyössä BBC Radio 3:n kanssa, ja skandinaaviseen musiikkiin perehtynyt toimittaja Fiona Talkington, joka järjesti norjalaiselle jazzille vastaavan showcasen neljä vuotta sitten, onkin saatu juontamaan suomalaisten seuraavan päivän Barbicanin osuus. Keikan noteeraa melko tuoreeltaan blogissaan johtava paikallinen alan lehti Jazzwise, joka poimii bändin soun- Black Motorin ravintokenttä laajenee päivä päivältä A Keräsen lauluntekijätaitoa on ihasteltu Black Motorin ryydittämänä. Rubidiumilla trion seurassa viihtyy trumpettiässä Verneri Pohjola, jonka ilmaisu istuu poikkeuksellisen saumatta Black Motorin äänikudokseen. – Suomessa on valtavasti hyviä jazzyhtyeitä, mutta monesti osallistuminen vientijuttuihin tyssää rahoituksen ja oikeiden kontaktien puutteeseen. – Reaktioista voi joka tapauksessa päätellä, että meikäläinen musiikki paitsi kiinnostaa sekä täkäläistä yleisöä että ammattilaisia, myös kuulostaa heidän korvissaan tuoreelta ja erilaiselta, Annamaija luonnehtii katsoen jo tulevaisuuteen. – Vaikka levyjen teko onkin nykyään helppoa, vastustan periaatteessa sitä, että joka pihaus painetaan ulos. Jokusia Emma Salokosken kanssa teh- täviä irtokeikkoja on kaavailussa, mutta sekä Pohjola että Louhivuori vahvistavat Soundille myöhemmin, ettei varsinaisen Ilmiliekki-comebackin aika ole vielä. Miten tähän on tultu. Black Motor kuulostaa rankalta, karhealta ja tuoreelta, Brötzmann toteaa ennen kuin siirtää kohteliaasti syrjään viittaukset albumiin Hot Lotta, jonka äänitti huhtikuussa 1973 Juhani Aaltosen, Edward Vesalan ja Peter Kowaldin kanssa. Ehkä Hot Lottaa voi joku edelleen ikään kuin oppimismielessä pyörittää. Saksalainen freelegenda kommentoi iltaa, Black Motoria ja edustamansa musagenren nykytilaa Soundille mielellään. Markkinoilla on jo pilvin pimein tämänkin genren tavaraa, joten meidän kaikkien pitää harkita, mitä julkaisemme. Yhden merkittävän yhteishankkeen tallenne on parhaillaan kuuntelussa niin levy-yhtiöllä ja bändillä kuin erikoisvieraallakin: 12. Kuinka Tampereelta käsin järjestetään jazzyhtyeille keikkoja Lontooseen. Tenorifonisti Sami Sippolan, basisti Ville Rauhalan ja rumpali Simo Laihosen yhteinen ilmaisu alkoi kehittyä Tampereella tammikuussa 2005, eikä ensimmäisiä julkaisuja tarvinnut odottaa kahta vuottakaan. – Minulla on tapana viiltää syvään, ja Verneri kommentoi usein perään ikään kuin lempeästi tai tyynnytellen. Cumming ja Saarela tutustuivat Europe Jazz Networkin hallituksessa, jonka puheenjohtajana Saarela on toiminut vuodesta 2010. Jo niitä ennen ja etenkin niiden jälkeen yhtye on sekä keikkaillut uutterasti että lähinnä Laihosen käsin järjestänyt vaivaa säästämättä esiintymistilaisuuksia muillekin samanhenkisille kokoonpanoille ja artisteille. Tallenne numero kahdeksan, Rubidium, ilmestyy ennen vuodenvaihdetta, sitä edeltänyt Jumehniemi arvioitiin juuri Soundin numerossa 10. Mikä nuoria vaivaa nykyään
Rakkan monisävyinen ja myön teinen esikoislevy Soutu on hullaan nuttanut rytmimusiikin ystäviä ko timaassa laajalti, ja sama on efekti Lontoossa: Kusti Vuorisen hassah taneet kosketinkuviot, samoin bän din hengittävä svengi, panee osan yleisöstä tanssimaan. Hotellille palatessa osuu illan antiin tyytyväinen Samuli Mikkonen samaan aikaan tiskille herätystä ti laamaan. Musiikki vetää väkeä Barbicaniin hyvin, ja avausbändi Black Motor pääsee ryöpyttämään lihaksikasta ja turpeentuoksuista freetään moni satapäiselle yleisölle. 29 € opisk. – Varhain aamulla odottaa lento Italiaan, Mikkonen toteaa hyväs tiksi. Tuhlailevan komealle Rubidiumille on tallennettu Sippolan, Laihosen ja basisti Ville Rauhalan tyylittelyä Ver neri Pohjolan kanssa. – Jazzia en olekaan Englannissa vielä soittanut, mutta eiköhän se täällä suju yhtä hyvin kuin muualla kin, aina leppoisa Janne toteaa vir nistäen. Enää on AnnaMari Kähärän Or kesteri jäljellä. – Sanoin jannulle, että ”this may sound creepy but I was just watching some videos of you on Youtube back home”, hekottaa Sami viitaten tie tysti paitsi siihen miltä nämä saman ikäiset miehet kuulostavat, myös sii hen miltä he näyttävät. Gleison Tulio & Keilla Jovi (BRA), Revolver (GBR), Penny Ladies (ITA), The Beatelles (GBR), Jay Goeppner + UC (USA/FIN) ja Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band (FIN). Tuoreen Jumehniemialbumin parhaisiin lu keutuva Kolme neittä niemessä, sa moin huippukiekko Hoojaalta poi mittu Nyrkkikyllikkivalssi ja Simo Laihosen rumpusetin takaa hetkeksi puhaltamaan nostava Kaksi huilua toimivat erinomaisesti ja vastaan otto onkin hyvä. – Ja mitä tä hän vetoon tulee, niin meitä kaik kia taitaa jännittää. Reilun viikon päästä on muuten hänen vuoronsa nousta Te lakan lavalle Black Motorin kanssa, mutta nyt suunnataan hetkeksi höyhensaarille. Saaren ja Kähärän ohella ryhmään on kuulunut alusta asti toinen umpi musikaalinen kitaristi Marzi Nyman sekä rumpali Zarkus Poussa, jonka alkuvoimaisesta, mikrofoniakin ka pulana hyödyntävästä rumpusoo losta tulee yksi matinean hulvatto mista huippuhetkistä. Harva illan muusi koista on aiemmin Britanniassa esiintynyt, mutta kitaristi Jarmo Saari kertoo ennen keikkaa muista vansa hyvin ekan kerran Lontoossa. Hän uskoo, että kelpo siemen jää nyt itämään Britan nian pääkaupunkiin, mutta kiroaa samassa kun ei saapunut Lontoo seen ajoissa Brötzmannin keikalle. Fonisti Masa Orpana loistaa Rosinantella ja itse säveltämällään Laululinnulla. Peter oli heinäkuussa Black Moto rin vieraana Tampereen Telakalla, ja tallenteen levyjulkaisu saattaa pian tulla ajankohtaiseksi. Pianisti Samuli Mikkosen ja rumpali Markku Ounaskarin rinnalla ei tänään kuulla trumpetisti Per Jør genseniä vaan fonisti Trygve Seimiä. Myös LSO:n kiitelty kontraba sisti Jani Pensola on saapunut kan nustamaan maanmiehiään ja tapaa maan tuttuja. Nelikon vakuuttavan esityksen myötä Suomiehtoo päättyy arvok kaasti, ja Soundi siirtyy takavasem malle John McLaughlin And The 4th Dimensionin keikalle. Ohjelmaan kuuluu kaksi paneelikeskustelua ja illemmalla vielä kutsuvierastilaisuus, jota isännöi suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi. 29 € opisk. eläkel. 10–25 € festivaalipassi 65 € Davina & The Vagabonds To 31.1.2013 klo 19 Pieni sali Liput alk. Arvio löytyy osoitteesta www.soundi.fi. Barbicanin lavalla vuoron saa Rakka. Iltapäivän polveilevan ohjelman muodostaa neljän yhtyeen ketju, joka tarjoaa freejazzia ja runoille ra kentuvaa, popin tehoja lainaavaa sähköistä kamarijazzia sekä moni kulttuurista rytmijazzia. – Nyt ajat telin lähteä kaupungille jahtaamaan Sandro Millerin American Bikers valokuvakirjaa, ja illemmalla mei dät kaiketi kuskataan vielä Ronnie Scott’sille jameihin. 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm) Lippupiste puh. Se kun tapahtui tässä samassa ta lossa. ehtinyt hädin tuskin henkeä vetää Black Motorin ja Rakkan settien vä lissä. Nostetta ja jatkuvuutta löytyy, sillä Black Motorin edellisen ”vie raslevyn” julkaisua juhlittiin vasta kolme päivää sitten Helsingissä. Niinpä Brötz mannin Soundin kautta lähettämät terveiset lämmittävät erityisesti. Liput alk. ja tyött. 0600 900 900 (1,97 €/min.+pvm), www.lippu.fi. Saksofonisti Sami Sippola myhäi lee hyväntuulisena. Pitkälti nimen omaan englantilaisille runoille ra kentuvan musiikin esittäminen täällä on haastavaa ja hermoja raastavaa, mutta toivon mukaan saamme tul kinnoillamme uusia ystäviä. 24 € Ville Leinonen Intimissimo Pe 15.2.2013 klo 19 Pieni sali Liput alk. Seuraavana viestikapulan nappaa Kuára. Sippola on juuri käynyt takahuo neessa esittäytymässä norjalaiselle kollegalleen. Lisäksi Beatles-Messu, Bootleg Barin Pubivisa ja Vinyylimania-levykirppis. – Olimme muistini mukaan nimen omaan Barbicanissa showcasekei kalla joskus ZetaBoon kanssa, eli AnnaMarikin oli mukana, palautte lee Jarmo mieleensä. Kokkareille ja Barbica nin keikoille Annamaija Saarela ker too iloisena saaneensa houkuteltua ”aika lailla kaikki keskeiset täkäläiset keikkajärkkärit”. Rumpali Janne Tuomi on kii ruhtanut paikalle Alankomaista, jossa eilen esitti suomalaisen Defu nensemblen kanssa Magnus Lind bergin teoksen Action-Situation-Signification. Lavalle nousevat mm. Vuorinen, Tuomi ja Orpana keikkailivat yhdessä jo 1991, ja useissa kokoonpanoissa hiottu musiikillinen ESP on tänään huippu tasoa. Työn sanka riksi nousee Ville Rauhala, joka on Tampere-talon Lipputoimisto puh. 24 € www.tampere-talo.fi foniaorkesterin kotikenttä, palve lee suomalaisten areenana sunnun taina
Sen suo Macille enemmän kuin mielellään. JOHN ULKOMAAT 1. Locked Downilla soi ihastuttava funkin, soulin, jazzin ja garagerockin liitto. Locked Down tihkuu huurua, voodoota, likaisuutta ja kiimaa. Locked Downin ykkössija Soundin kriitikkolistalla on todiste paitsi albumin erinomaisuudesta, niin myös siitä, että osittain Auerbachin myötä kiinnostus Dr. Unohtamatta Danin upeaa kitarointia, joka enimmäkseen komppaa mutta nousee muutamin paikoin kirkkaasti keulille. Mac Rebennack murahtelee kilpaa mehevien torvien kanssa ja hänen psykedeeliset urkulurittelunsa taistelevat huomiosta eläväisesti komppaavan Max Weissenfeldtin rumputyöskentelyn kanssa. Johnia kohtaan on paremmassa kurssissa kuin vuosiin. JOHN LOCKED DOWN (NONESUCH) New Orleans -legenda kuulostaa lähes 45 vuotta ensilevynsä jälkeen yhä uniikilta, sekopäiseltä itseltään. 2012 KRIITIKOIDEN VALINNAT Lisää kriitikoiden jä ja suosikkilevy soittolista fi www.soundi. MIKKO MERILÄINEN 54 SOUNDI GRIZZLY BEAR. Tohtorin parhaiden albumien joukkoon levyn nostaa tasokkaan biisimateriaalin ohella The Black Keys -mies Dan Auerbachin värikäs tuotanto. DR. DR
CALEXICO: ALGIERS (CITY SLANG) 18. THE KILLERS BATTLE BORN (ISLAND) Las Vegasin uljain rockbändi näyttää, että myös 2000-luvulla on tilausta täydellisyyttä tavoittelevalle ja yltiömelodiselle stadionrockille. RIVAL SONS: HEAD DOWN (EARACHE) TAME IMPALA LONERISM (MODULAR) Australialaisen Tame Impalan tyyliä voi hyvällä syyllä kutsua retrofuturistiseksi. studioalbumi tulee nimetyksi William Shakespearen viimeisen ja filosofisimman näytelmän mukaan. 17. Psychedelic Pill vyöryttää nautittavaksemme happoisimmat transsikitaroinnit vuosikymmeniin ja samaan kokonaisuuteen onnistuu Neil Young ujuttamaan teräviä huomioita ajan armottomasta kulusta. ARIEL PINK’S HAUNTED GRAFFITI MATURE THEMES (4AD) Päivän arvaamattominta, hulluttelevinta ja tarttuvinta popmusiikkia tekevän Ariel Pinkin toinen peräkkäinen täysosuma. FIRST AID KIT: THE LION’S ROAR (WICHITA) 13. Lauluharmoniat ja rytmit tuntuvat noudattavan aivan omaa eksoottista murrettaan. 6. 12. SAMI NISSINEN 4. Murhista ja onnettomuuksista kertoessaankin se kuitenkin tarjoaa katharsiksen. Lonerism ei ole ehkä yhtä täsmällinen ja tarttuva albumi kuin yhtyeen kahden vuoden takainen debyytti Innerspeaker, mutta vähintään yhtä mielenkiintoinen. THE JON SPENCER BLUES EXPLOSION: MEAT AND BONE (BRONZE RAT) 20. Mysteerin tunne leijuu vahvana kubististen poplaulujen yllä. MUSE: THE 2ND LAW (HELIUM 3) 19. Psykedeelinen pop ja folkrock toimivat lähtökohtina, mutta saavat Shieldsilla aivan uusia attribuutteja. 10. SPIRITUALIZED: SWEET HEART SWEET LIGHT (DOUBLE SIX) ÄÄNESTYKSEEN OSALLISTUIVAT: Asko Alanen, Tero Alanko, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Juha Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Mikko Meriläinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Perti Ojala, Ville Pirinen, Petri Silas, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Sauli Vuoti, Jarmo Vähähaka, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen SAMI NISSINEN SOUNDI 55. Psychedelic Pill vaatii kuulijaltaan paljon, mutta sitä enemmän se antaa. PATTI SMITH BANGA (COLUMBIA) Vanha rouva yhdistää tälläkin albumilla rockin alkukantaisuuden ja runouden kirkasotsaisuuden luontevammin kuin kukaan muu. SMASHING PUMPKINS: OCEANIA (MARTHA’S MUSIC) 14. 9. LEONARD COHEN: OLD IDEAS (SONY MUSIC) 5. BILL FAY LIFE IS PEOPLE (DEAD OCEANS) Yli 40 vuotta sitten edellisen albuminsa julkaissut brittiläinen lauluntekijä kertoo koskettavan versionsa siitä, mistä tässä kaikessa on kyse. 7. NEIL YOUNG 2. JACK WHITE: BLUNDERBUSS (THIRD MAN RECORDS) 15. Pinnaltaan Tempest tuntuu tarjoavan svengaavan juurevaa, countryn sävyttämää bluesia, mutta pohjimmiltaan se on Dylanin synkin levy. SOUNDGARDEN: KING ANIMAL (SEVEN FOUR) TIMO KANERVA 16. TIMO KANERVA 3. TEMPEST (COLUMBIA) Silloin ollaan aivan länsimaisen kulttuurin ytimessä, kun Bob Dylanin, rockin kiistatta merkittävimmän runoilijan, 35. 11. Neljännellä albumillaan newyorkilaisyhtye jatkaa edellisellä Veckatimest-levyllä (2009) alkanutta pyrkimystä kohti melodisem- paa ilmaisua, mutta seikkailumieltä on yhä kosolti jäljellä. NEIL YOUNG & CRAZY HORSE PSYCHEDELIC PILL (REPRISE) "Psykedeelinen" taitaa olla rock-kritiikin väärinkäytetyin laatusana, mutta silloin, kun Neil Young huimine heimoveljineen päättää tehdä psykedeelisen tupla-albumin, syntyy taatusti aitoa tavaraa. GRIZZLY BEAR SHIELDS (WARP) Grizzly Bear taitaa tehdä maailman jännittävintä popmusiikkia tällä hetkellä. BOB DYLAN 8. Lonerismin kappaleet versovat Syd Barrettin aikaisesta Pink Floydista sekä The Beatlesin kokeellisemmasta tuotannosta ja muusta happorockista, mutta muotokieli ja ääniarkkitehtuuri synteettisine efekteineen ovat huomisen soundia. FRANK OCEAN CHANNEL ORANGE (UNIVERSAL MUSIC) Nopeasti tähdeksi noussut Frank Ocean todistaa, että pehmosoul- ja r’n’b-piireissä on aina tilaa ensiluokkaisille lauluntekijöille
Ariel Pink’s Haunted Graffiti: kuva: Petteri Mero MATURE THEMES JESSIKA RAPO BURNING HEARTS Ariel Pink yhdessä John Mausin kanssa ovat itselleni uuden vuosituhannen merkittävimmät artistit, niin taiteellisesti kuin perinteisen musabisneksen haastavassa DIY-ideologiassaankin. Pientä piristystä sentään on näköpiirissä. JORI HULKKONEN SIN COS TAN 1. Ariel Pink’s Haunted Graffiti: MATURE THEMES Ariel Pink on kestosuosikki ja tämä levy on oikeasti tänä vuonna ainoa, jota olen vapaaehtoisesti halunnut kuunnella. El Perro Del Mar: PALE FIRE Sarah Assbringin tuotanto on aina kiinnostanut ja tätäkin levyä odotin innolla. Ruotsissa sen sanansaattajina ovat toimineet muun muassa Dungen, Graveyard ja Witchcraft. Nyt uusi äänimaailma ei kuitenkaan kuulosta häneltä itseltään, vaan muiden ruotsalaisten naisartistien tuotannolta. Ensin Robinin ja Tuulin menestys tuntui tuoreelta. ROCKVUOSI 2012 – Muuttuiko mikään. Chairlift: SOMETHING Tänä vuonna varmaankin eniten kuuntelemani biisi on ollut tältä albumilta löytyvä Amanaemonesia, josta tuli aikamoinen pakkomielle pariksi kuukaudeksi. Hieno albumi muutenkin. Olisiko syy musiikkikentän pirstoutumisessa vai missä. Saapa nähdä, miten tämän hetken lukemattomille lapsitähdille käy. muuten jokaisen kuuntelukerran jälkeen jää sellainen tyhjä ”jaahas”-olo. Sitten rupesi käymään selväksi, että suuret levy-yhtiöt ovat ottaneet seuraavaksi prioriteetikseen lapset – sekä esiintyjinä että yleisönä. Musiikin MM-kisat (PUTTE’S BAR & PIZZA, HKI) Ensimmäistä kertaa lokakuussa järjestetyt Musiikin MM-kisat olivat eittämättä vuoden musiikillinen kohokohta. Tämä ei ole oikeiden ihmisten tekemää musiikkia. 2. Suomessa lähes ainoaksi reitiksi ovat muodostuneet kaikenlaiset tv-iltoja täyttävät laulukilpailut. Ruotsissa digimyynnin osuus on noin kaksi kolmannesta kokonaismarkkinoista, Suomessa vain yhden kolmanneksen verran. El Perro Del Mar on aina ollut oman tiensä kulkija, ja tälläkin levyllä hän onnistuu luomaan uutta. Olavi Uusivirta ehti tehdä sen hienosti jo tänä keväänä julkaistulla Elvis istuu oikealla -kiekolla. Nyt saman firman kellarista löytyvät niin Love Recordsin, Johanna Kustannuksen kuin Poko Rekordsinkin katalogit. Tykkään hulluudesta ja kokeellisuudesta, ja tällä levyllä ne sekoittuvat juuri sopivasti jännien melodioiden ja ideoiden kanssa. Melodiamaailma ei aina kolahda täysillä, mutta soundimaailmasta taas löytyy jotain kiinnostavaa. Kaikkein suurin musiikkibisnesuutinen suomalaisesta vinkkelistä oli tietenkin Universal Musicin ja EMIn yhdistyminen. Beach House: BLOOM Tasaisen hienot sävellykset ja hiottu täyteläinen soundi herättävät paljon kuunnioitusta tätä yhtyettä kohtaan. Frank Ocean: CHANNEL ORANGE Minua ei jäänyt Flow-peruutus harmittamaan. Siksi olen ehkä hieman pettynyt, mutta vielä en luovuta Pale Firen suhteen. Bat For Lashes: THE HAUNTED MAN Tältä levyltä löytyy muutamia hienoja sävellyksiä ja sanoituksia, kuten Laura ja Horses Of The Sun, mutta ja perinteisemmän Detroit-technon aivan uudella tapaa. 56 SOUNDI Uusien tähtien löytäminen onkin yksi musiikkibisneksen elinehdoista. * 1990-LUVUN ALUN Tenavatähti- kilpailuista tunkee ensimmäisenä mieleen vakavailmeinen Matias Sassali laulamassa Elämää juoksuhaudoissa -kappaletta. Tykkään tosi paljon, mutta en rakasta, vaan jään kaipaamaan jotain. Untold: CHANGE IN A DYNAMIC ENVIRONMENT 1-3 Untoldin kolmen ep:n sarja oli vuoden parasta ja tuoreinta teknoa, joka yhdisteli dubstepin (sen originaalin) 1. 3. Bloomilla kaikki on jotenkin niin täydellistä, että siitä tulee hieman keinotekoinen olo. Toivottavasti yhtiöllä on halua ja asiantuntemusta käyttää näitä arkistoja niille kuuluvan arvon mukaisesti. Soundin kriitikoiden vuoden levyksi valitsema Pää Kii -bändin albumi sekä vastikään julkaistu Pertti Kurikan Nimipäivien levy toimivat tehokkaina litsareina päin pläsiä. 5. Ja tietenkin suuryhtiöiden palavereissa on kyselty jo jonkin aikaa, tietäisikö joku lahjakkaan sukulaistytön, josta voisi yrittää tehdä tähden. 2. Mitä muusikot kuuntelivat. Dj:nä vuoden ehdottomasti eniten soittamani artisti. Musiikin digitaalisessa myynnissä Suomi on melkoisesti Ruotsia jäl- jessä. Spotifylle ei ole vieläkään ilmaantunut varteenotettavaa kilpailijaa, vaikka monet isot vastarannankiisket pysyvät sitkeästi kyseisen palvelun ulkopuolella. Missä ovat uudet rockbändit, jotka tulevat tyhjästä ja aiheuttavat hysteriaa. 4. Fiksut ja komeat ruotsalaiset ovat osanneet hoitaa internetin musiikkipalveluhommatkin suomalaisia paremmin. Tämä mies on ehkä hullu, eihän tällaista musiikkia muuten voisi tehdä. Nyt myös monet suomalaiset rockyhtyeet ja artistit ovat poimimassa vaikutteita 1970-luvun suomirock-levyiltä. En ollut siinä vaiheessa kuunnellut Frankia. 5. Musiikki voi edelleen olla myös tämmöistä – suurella tunteella tehtyä ja suoraan asiaan menevää. Tykkään myös siitä, että 1970-lukuinen luomurocksoundi tuntuu pus- kevan pinnalle. 3. TERO ALANKO * vain Nightwishin laulaja. Ei sellaisia enää ole. Ensi vuonna tullaan päivittelemään muun muassa Ankkaräpin sekä The Voice Kids -kisan voittajia. Minimalismi musiikissa -luentosarja (TURUN PÄÄKIRJASTO, KEVÄT 2012) Minimalismin neljän suuren – La Monte Youngin, Terry Rileyn, Steve Reichin ja Philip Glassin – uraan ja sävellyksiin keskittyvä Jaakko Penttisen mainio luentosarja sai palaamaan tuon musan pariin loppukeväästä. 4. Kovasta tasosta kertonee esimerkiksi Ötzi Jäämiehen jääminen finaalin ulkopuolelle. Keikkamatkojen yhteydessä rumpalimme Nikon toimesta tämä levy, varsinkin Bad Religion- ja Pink Matter -biisikombinaatio, soi silloin tällöin ja herätti lopulta mielenkiintoni. Onkohan Natasha Khan kuunnellut Jenny Wilsonia
SUOMI kivät juuri sellaisen levyn kuin tähän saumaan tarvittiin. AINO VENNA DEATH HAWKS SAMI NISSINEN ALL BLACKSHIRTS TO ME (SOLITI) MARLENE (STUPIDO RECORDS) 16. RAKKA SOUTU (LUMPEELA JULKAISUT) 20. Warriors-albumin soundi on siisti ja monet kappaleet korostuneen melodisia. 11. SARA SE KEINUTTAA MEITÄ AJASSA (MERCURY) 19. ANTERO LINDGREN PARIISIN KEVÄT KAIKKI ON SATUA (COLUMBIA) Arto Tuunelan "excellent adventure" poprockin ytimeen jatkui unenomaisen, kokeilevan ja varman kolmannen levyn myötä. KIKI PAU PINES (KIKI PAU) 12. CATS ON FIRE DEATH & DECAY (GAEA RECORDS) Suomen komeimman "permanentti ja viikset" -combon omaavan Teemu Markkulan johtama yhtye herätti varhaisilla keikoillaan kohua jo pelkällä olemuksellaan. Taiteilijan oman äänen tuovat mukaan erityisesti sanoitukset, joiden muoto kunnioittaa suomenkielisen rockin ensimmäistä sukupolvea, mutta sisältö tulvii kohta kolmekymppisen Olavin omaa elämää. Vaikuttaa siltä, että porilaiset jästipäät te- 7. LAPKO ELVIS ISTUU OIKEALLA (JOHANNA KUSTANNUS) Harva onnistuu tukeutumaan menneeseen ja kuulostamaan tuoreelta. Siitä huolimatta jo ensimmäisenä näytteenä kuultu Kalifornia Dreaming pudotti aivan täydellisesti, ja korkealla rima pysyy myös albumimitassa. Tässä huolettaa ainoastaan se, että kuinka kauan bändiensä suhteen lyhytpinnaiselta vaikuttava Bergman jaksaa pitää Pää Kiin kasassa. Levyllä yhdistyvät luontevasti blues, Black Sabbath -tyylin riffittely ja kosminen krautrock. Pää kii on kiistaton suomipunkin klassikko. OLAVI UUSIVIRTA 1. 6. TUURE KILPELÄINEN JA KAIHON KARAVAANI AFRIKAN TÄHTI (WARNER MUSIC) 5. 10. Lisäksi levy soundaa törkeän hyvältä – ja sopivan räkäiseltä. Teksteiltään se on nokkela, fiksu, koskettava, hauska, kantaaottava ja provosoiva. Se on myös musiikillisesti täysosuma: järjettömän melodinen ja rullaavasti soitettu. PÄÄ KII PÄÄ KII (STUPIDO RECORDS) Teemu Bergmanin aiempien punkbändien ja etenkin viimeisen Kakkahätä 77 -albumin (Huoltoasemalle unohdettu mies, 2011) jälkeen Pää kii -levyn hyvyyden ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. SAMULI PUTRO TAVALLISET HAUTAJAISET (KAIKU RECORDINGS) 13. TERO ALANKO 4. Ensi levy näyttää, pitääkö bänditoiminnasta hullaantunut Arto yhä tiukasti suitsista, vai pääsevätkö Rubikin miehet enemmän äänen myös studiossa. Huomion varastaa silti Markkulan omaperäinen, klassisia folkrockin kauneusarvoja kunnioittava laulutyyli. Toisella albumillaan Delay Trees punoo särisevistä kitaroista, kauniista dreampop-kaiuista ja pölyisestä krautrockista upean kokonaisuuden. TALMUD BEACH TALMUD BEACH (HELMI LEVYT) 18. PMMP RAKKAUDESTA (RCA) Toiveikkaalla levyllä PMMP noukkii vaikutteita niin 1980-luvun popista kuin Arcade Firen kaltaisilta uusilta indiesuosikeiltakin. NOTKEA ROTTA NOTKEA ROTTA (MONSP) SOUNDI 57. Death & Decay -debyytti todisti, ettei kiinnostus perustu vain kuriositeettien varaan. BURNING HEARTS EXTINCTIONS (SOLINA) Dramaattista elektroakustista poppia ei ole tehty koskaan Suomessa komeammin ja lämpimämmin kuin Burning Heartsin toisella albumilla. DELAY TREES TERO ALANKO DOZE (SOLITI) 3. 15. 14. KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI (JOHANNA KUSTANNUS) 17. 9. Juuri siitä Olavi Uusivirran kuin Love Recordsin kellarista kaivetulla viidennellä albumilla on kyse. Toisaalta yhtyeen intensiteetti ällistyttää eikä Jussi Ylikosken kitaratemppuja ole lakaistu maton alle. Pää kii toimii hyvin monella eri tasolla. Kaikki on satua leijaili tunnelmasta toiseen oudon sympaattisena sekasikiönä kuin se siivekäs silakka, joka komisti taustalakanaa keikoilla. 8. Jukka Immosen palkkaaminen viidennen albumin tuottajaksi haisi harkitulta riskiltä, mutta se kantoi hedelmää. MIKKO MERILÄINEN 2. Kriitikkoäänestyksen komean voiton ja Soundi.fi:ssä olleen albumin ennakkokuuntelun suosion perusteella ilahduttavan moni muukin on asiasta samaa mieltä. Elvis istuu oikealla -levy viittaa suoraan Arto Melleriin, Dave Lindholmiin ja Juice Leskiseen, mutta se tuntuu silti äärimmäisen henkilökohtaiselta teokselta. PETRI SILAS MOTHER (EI-NO) Partasuinen lauluntekijä värittää hienoja folk-kappaleitaan yhtä lailla aikuisrockin sävyillä kuin kokeilevammillakin keinoilla. LOVE (FULLSTEAM) Kantta myöten hullunrohkealla teemalevyllä Lapko vyöryttää kuulijoidensa niskaan kaiken, minkä suuresta aiheesta tietää. DISCO ENSEMBLE WARRIORS (FULLSTEAM) Popin ja punkin yhdistämisessä ei ole mitään ainutkertaista, mutta Disco Ensemblen olemuksessa on
Ennen yhtyeen ensimmäistä Tampereen keikkaa onnittelukaljoilla poikkesivat yhtyeen laulaja-kitaristi Teemu Bergman ja rumpali Niila Kunnari. Talmud Beach on myös kova. Kaikki on semmoisia julkaisuja, mistä voi periaatteessa saada omansa takaisin. Niila: – Mitä mä oikein lupaisin. Pää Kiin albumi on valittu Soundin kriitikkoäänestyksessä vuoden parhaaksi suomalaiseksi levyksi. Niila: – Se nyt diggaa kaikkia bändejä, missä mä olen soittanut. Ainakin ne on kovia. Koko Imagen juttu vähän ihmetyttää. Niila: – Onhan meistä kirjoitettu kaikkea. Vaikka onhan se ihan vitun typerä keskustelunaihe. Onko se näkynyt jollain tavalla jokapäiväisessä elämässä. Teemu: – On hyvä vetää käteen välillä. Tai ei kai se haittaa, vaikka siinäkin lehdessä on jotakin. Teemu: – Lupaa vaikka, että et vedä käteen kertaakaan ensi vuoden aikana. Erityisesti niiden Drinkin’ Kilju -biisi. Kiitos. TERO ALANKO. Niila: – Sehän on helvetin jees. – Death Hawks on ihan kipeän hyvä livebändi. Millaisen uudenvuodenlupauksen voitte tehdä Soundin lukijoille. Toisaalta ihan kaikesta ei kannata välittää, mitä känniset urpot johonkin internetiin kirjoittaa. Kun saa munan pystyyn ja mällin lentämään, niin se on terveen miehen merkki. Onneksi olkoon. Se tuntui aika tyhmältä. Kiitos äidille. Pää Kii -yhtyeen rätväkät mutta melodiset biisit ja raadollisesti niin rakkautta kuin yhteiskunnan surkeaa tilaakin tutkivat tekstit iskivät suojauksen läpi todella tehokkaasti. Ja julkaista sitten jotain muuta. Me tehdään, mitä se käskee. Liimanarinan Keskenmenobileetkokoelma ja ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten julkaistu Systeemi ei toimi -punk-ep ilmestyivät Teemun omalla Rock’n’Roll Bullshit Recorsd -levymerkillä. Niila: – Samalla bingovoitolla rahoitettiin meidän ekan ep:n äänitykset. Niila: – Eipä tule pahemmin ajateltua, mitä mieltä muut ovat tästä bändistä. Silloin ei ole ainakaan kauhean masentunut. Hehheh. Ja kiitos Jooselle (Berglund, Stupido Records), joka julkaisi levyn. Ei sen ole tarkoitus olla mitään muuta kuin hyvää rockmusaa. Esimerkiksi Kouvolan Sanomissa oli toimittaja kirjoittanut jokaisen mun bändin nimen väärin. Teemu: – Punk on aina ollut sellaista työväen rock’n’rollia. Miksi perustit levy-yhtiön. Muuten on tullut aika vähän tullut kuunneltua kotimaisia levyjä. Teemu: – Menen Jättömaa-festareille Kouvolaan, vaikka mikä olisi. Nyt ne sanovat, että kova bändi. Varmaan Modernin Elämän single on kovin, mitä olen kuullut. Ettei me olla punkia ja muuta paskaa. Teemu: – Melkein kaikki vastaa noin, mutta kyllä ne silti loppujen lopuksi ajattelee. Sen autolla me ollaan nytkin liikkeellä. Niila: – Aluksi kun sanoin ihmisille, että bändin nimi on Pää Kii, ne sanoivat, että onpa paska nimi. Sinne on päästävä, vaikka Joose kovasti yrittää tykitellä meille jotain festarikeikkoja. Me tehdään just sitä musaa, mitä me halutaan. Joose on meidän hitleri ja me ollaan sen viimeiset jämäjoukot itärintamalla. Sitä levyä en ole hirveästi kuunnellut, että onko se niin hyvä. Mitkä teidän mielestänne olivat vuoden parhaita levyjä. Teemu: – Voitin bingossa 5000 euroa ja ajattelin, että teen sillä jotain hyödyllistä enkä vaan kanna niitä kaikkia levykauppaan ja baariin. En mä silti julkaise ihan mitä tahansa paskaa. Kuinka paljon ajattelette sitä, mitä mieltä ihmiset Pää Kiistä ovat. Itse asiassa se on helvetin vähän hauskaa. Tai en tiedä. Äänititte albumin syksyllä ja se ilmestyi marraskuun lopussa. Mä tykkään monista bändeistä enemmän livenä kuin levyllä. Kyllä mä mielestäni silti teen levyjä julkaisemalla enemmän hyvää kuin lahjoittamalla rahaa jollekin vitun järjestölle, joka käyttää sen pelkästään byrokratian pyörittämiseen. Teemu: – Ehdottomasti Liimanarinan kokoelma ja Systeemi ei toimi -ep:n uusintapainos. Teemu: – Kylläpä nyt vituttaa. Teemu: – Räjäyttäjät. Baarijutustelun taustalla soivat muun muassa Karkkiautomaatti ja Terveet Kädet. Teemu: – Eihän tällainen hype ole kuulunut Suomen punk-skeneen viime aikoina. Varmaan on. Eihän levyjen julkaiseminen ole kovinkaan hauskaa. – Kai sitä vähän kannattaa miettiä, että mihin juttuja tehdään. kuva: Mikko Meriläinen S oundin väki valitsi vuoden parhaaksi albumiksi roiman rock’n’roll-levyn. Sinä aikana innostus Pää Kiitä kohtaan on – TYÖVÄEN ROCK’N’ROLLIA – Perikato-yhtyeen ep on hyvä, mutta ei sekään ole mitään verrattuna niiden keikkoihin. Teemu: – Seuraavaksi ajattelin julkaista blackmetalia. Teemu: – Kiitos Niilan äidille. – Eilen olin Image-lehden kuvauksissa. Olisihan se ihan vitusta, jos joku sanoisi, että me esimerkiksi kannatetaan jotain semmoisia arvoja, mitä me ei kannateta. Se on hienoin festari Suomessa. Miltä se tuntuu. Ne diggaa, jos diggaa ja ei diggaa, jos ei diggaa. Työkaverit, jotka ei ole koskaan punkia kuunnelleet, tulevat taputtelemaan selkään. Siihen mä haluaisin sanoa, että me ei olla ikinä väitettykään, että me ollaan punkia. Siinä mielessä soitan ihan mielelläni punkia. Niila: – En varmasti lupaa. Ehkä se haittaa jotain. Ja Niilan mutsi diggaa. Niila: – Death Laser ja The Splits ja mitä näitä nyt on. Enemmän se on stressaavaa kuin mitään muuta. Kyllä niissä joku järki on. PÄÄ KII 58 SOUNDI noussut valtavasti
Barren Earth hahmottaa maailmaa edelleen kokeellisin kaiuin ja heleän kauniisti, mutta möräkkä death ja synkkä doom polttavat kaiken kauniin karrelle. Stam1na on tunnettu hyvän musiikin lisäksi huumorintajustaan. 1. Kirsikkana kakun päällä pääsin tapaamaan teiniaikojeni suurinta idolia, puntit tutisten totta kai. Tuosta hetkestä kului vielä yli neljä vuotta, mutta sitten jyrähti. Kun mukana on entistä enemmän kelttija kansanmusiikkivaikutteita, jopa itämaisia vivahteita, puhutaan monipuolisesta kattauksesta. Meshuggahin kohdalla adjektiivit eivät enää riitä, joten kutsuttakoon seuraavaa, mittaamatonta tasoa tästä lähtien termillä Koloss. Kun edellisestä levystä ehti vierähtää kahdeksan vuotta, saattoi muutaman usko olla jo hieman koetuksella. SWALLOW THE SUN EMERALD FOREST AND THE BLACKBIRD (SPINEFARM) Jyväskylässä 2000 kasattu Swallow The Sun jatkoi viidennellä albumillaan kirkkaalla polulla. uosi 2012 toi mukanaan mahtavia uusia levyjä, unohtumattomia keikkoja ja hauskoja sattumuksia. ANTTI MATTILA 5. HEAVY SWALLOW THE SUN 4. Swallow The Sun julkaisi kriitikoiden ylistämän Emerald Forest And The Blackbird -albumin, mutta otsikoihin yhtye nousi epäonnisen Amerikan-kiertueensa myötä. WINTERSUN GOJIRA L’ENFANT SAUVAGE (ROADRUNNER) Vaikka L’enfant Sauvage ei varsinaisia uusia näkökulmia Ranskan deathmetallin kärkinimen tekemiseen avannutkaan, taittoi vakuuttava viides levy silti niskan niiltä huhuilta, joiden mukaan Gojira olisi palanut loppuun lämmittelijän pestiensä ja sivuhankkeidensa kurimuksessa. ANTTI MATTILA 3. Eikö ”pojat vastaan tyttö” -ajatusmaailma ole jo aikansa elänyt. Uutisointi sai välillä hyvinkin humoristisia piirteitä, mutta ainakin kaikille tuli selväksi, ettei kiertue-elämä pahimmillaan ole kovinkaan ruusuista. Onko kyseessä todellakin niin eri asia, kun kyseessä on naislaulaja, eikä teiden erkanemiseen liity yhtä selkeää syytä. HEXVESSEL NO HOLIER TEMPLE (SVART) 9. Järkälemäisyydestään huolimatta, häkellyttävän temppuilunsa ansiosta, levy kestää kuuntelua. Toivottavasti Kaunotar ei jatkossakaan hukkaa Hirviötään, niin saumattomasti tässä edetään. Sympatiat yhtyeelle, voi tuota rock’n rollin glamouria! Kotimaisen musiikin saralla suurin uutinen oli tietysti Nightwishin tuulinen laulajan pesti. Kukaan doomin, deathin ja progen elementtejä yhdistelevä tekijä ei koko maailmassa tule yhtä viha edellä, mutta silti suurella sydämellä, kuin Juha Raivio. Vaikka hän kuinka kyseli, Wintersun ei saanut levyä aikaan. GRAVEYARD LIGHTS OUT (NUCLEAR BLAST) 7. Laadusta taas kerran tinkimättä tehty Emerald Forest And The Blackbird on piste, johon yhtyeen komeat julkaisut ja koettelevat kiertueet ovat vääjäämättä johtaneet. Huumorintajuinen heavyvuosi 2012 V TIME I (NUCLEAR BLAST) Saksalaisen levyyhtiön edustaja oli jo vuonna 2008 epätoivoinen. Miekkosten kesän keikka-asut nostivat hymyn huulille kerta toisensa jälkeen, eikä Nocebo-albumin ennakkokuuntelusta voittamani arpajaispalkintokaan kovin tylsä ollut. Ja kuten luonnon myllätessä, ihmispolo tuntee itsensä pieneksi Time I:n äärellä. Eeppisesti polveilevan metallin suurteos hyökyy lukemattomien raitojensa paisuttamana päälle luonnonvoimien tapaan. Levyn tekoon kuluneesta ajasta sopi jo hieman vitsaillakin. PETRI SILAS 6. Iltapäivälehdet revittelivät aikansa eron syillä ja spekuloivat muun muassa yhtyeen raha-asioita, kunnes muutaman Floor Jansenin vetämän keikan jälkeen uutisointi muuttui uutta keulakuvaa vilpittömästi suitsuttavaksi. BARONESS YELLOW & GREEN (RELAPSE) 8. Se oli nimittäin levyn teemaan sopivasti lahjakortti hampaiden perustarkastukseen. Seuraavalla kerralla osaan ehkä suhtautua tällaiseen tilanteeseen kylmän viileästi. Kun miehet kävivät radiohaastattelussani sovimme, että juttu tulee ulos kuuden vuoden kuluttua. WITCHCRAFT LEGEND (NUCLEAR BLAST) 10. Tai toivottavasti en. Yksi vuoden odotetuimpia levyjä oli Wintersunin Time 1. Ja se nuoruuden idolini oli tietysti Slash. Tänä vuonna julkaistiin jälleen valtava määrä hyvää musiikkia. Vinkkinä artisteille: selvästi hermostunut toimittaja menee täysin lamaantuneeksi, jos muka huolimattomasti vaikka hipelöi polvea vastausta miettiessään. Mutta ennen kaikkea se murskaa. Odotan innolla näkeväni yhtyeen uuden laulajansa kanssa, arvostelijat ympäri maailmaa eivät voi olla aivan väärässä. MESHUGGAH KOLOSS (NUCLEAR BLAST) Soundissakin kehutaan kuukausittain albumeja sanoilla raskas, raskaampi tai poikkeuksellisen painava. Moni on ilmeisesti ehtinyt unohtaa, että muun muassa Amorphiksen laulaja on ehtinyt vaihtua useaan otteeseen, ja yhtye lienee nyt suositumpi kuin koskaan. Erityisesti kotimaisten yhtyeiden musiikkia sai kuunnella suurella ylpeydellä. KREATOR PHANTOM ANTICHRIST (NUCLEAR BLAST) SOUNDI 59 kuva: Aleah L Stanbridge BARREN EARTH. Sillä kuten Nosturilla sittemmin nähtiin, riittää bändissä myös lavalla edelleen elinvoimaa kuin pienessä gallialaisessa kylässä. THE DEVIL’S RESOLVE (PEACEVILLE) Kaunotar ja Hirviö samassa otuksessa. ANTTI MATTILA LAURA VÄHÄHYYPPÄ PETRI SILAS 2
P.O.S: WE DON’T EVEN LIVE HERE Hitusen epätasainen kokonaisuus, mutta paikoitellen viehättävintä punkrapindietanssimusaa pitkään aikaan. 4. Hyvinkin nimensä veroista materiaalia. Haaveena on päästä tekemään herrojen kanssa musaa yhdessä. Zaz Ranskalainen ihastuttavan taitava laulaja-lauluntekijäneito. Django Django: DJANGO DJANGO Soitimme useilla samoilla festivaaleilla Django Djangon kanssa tänä vuonna, joten kuulin heidän musiikkiaan ensimmäisen kerran keikalla. Anna Eriksson: MANA Naiset tulee ja tekee tämän hetken parhaimmat levyt. Tuli vähän puun taka ja iski halolla päähän. Aika dystooppista äänimaisemaa, maailmanlopun grindailua. Tämä on hyvin monipuolinen ja kiehtova albumi, jota olen kuunnellut koko ajan enemmän. Chris Daddy Daven työskentelyä rummuissa voisi kuunnella maailmanloppuun asti. Puppa J Näin Puppa J:n keikalla Kuopion Henry’s Pubissa. Lisäksi ylivoimaisesti paras suomalainen bändin ja levyn nimi pitkään aikaan. Hienoja kappaleita hyvällä meiningillä soitettuna. ALT-J 1. Astronomic Clubista tuli sen verran ”Hui hitto!” -tunne, että oli pakko kuunnella heti uusiksi. TUURE KILPELÄINEN 1. Uusinta hyvin tuotettua levyä (Pichu, 2011) on tullut kuunneltua kovasti. Frank Ocean: CHANNEL ORANGE Ihana. Mahtavan tanssittava! GUS UNGERHAMILTON 4. Se johti albumin pariin ja olen sittemmin oppinut rakastamaan sitä yhtä paljon kuin heidän livekeikkojaan. Kova flow, hienoja melodioita. Pää Kii: PÄÄ KII Punk on rajaton riemu. Oberhofer: TIME CAPSULES II En tiedä juuri mitään tästä bändistä, mutta ystäväni San Franciscossa tutustutti minut heihin soittamalla HEART-biisin. 2. Xiu Xiu: HI (ALBUMILTA ALWAYS) Tästä ei pääse enää eroon, kun on kerran kuullut. Ei D-A-D:n paras levy, mutta miun tämän vuoden kuunnelluin levy kuitenkin. Sydämessäni rakastan folkmusiikkia ja tämä on erittäin vahva albumi. Sophia Charaï Löysin tämän marokkolaisranskalaisen artistin kesällä. Vittu. The Lumineers: THE LUMINEERS Löysin tämän albumin, kun olimme kiertueella Yhdysvalloissa tänä syksynä. Ihan saatanan ihana. 3. Anna ei ole ainut nätti suomityttö tässä genressä, vaan heitä on muitakin. Olen säpisemässä tämän hienon ryhmän kanssa ja koitetaan saada hyviä biisejä kasaan. Mitä muusikot kuuntelivat. D-A-D on parasta rokkia vissiin ikinä. AC/DC on toki myös hyvä. Oli huikea lataus! Uusin levy Kiveliö kutsuu on ollut kuuntelussa. Huippumusaa huippusoittajien tekemänä. 5. Tämä Polican albumi on ollut jatkuvaa kävelyseuraa tänä vuonna. TOMMY LINDGREN DON JOHNSON BIG BAND 1. ja 3. D-A-D: DIC.NII.LAN.DAFT.ERD.ARK. Sanoista en ymmärrä mitään, mutta tunne välittyy. Hengästyttää, ahdistaa! Vaikuttava ja tarttuva biisi, hienot sanat. PoliÇa: GIVE YOU THE GHOST Tämä on minulle tyypillinen ”kuulokelevy”. Aina kun toivo ihmiskuntaan hiipuu, kannattaa kuunnella Frankin ääntä. 2. Samaen biisit on kantanut miuta tämän vuoden ja vähän viime vuottakin.. EL-P: CANCER 4 CURE Jotenkin lohdullista, että vuonna 2012 on alkanut ilmestyä taas hyviä räppilevyjä. 2. Varmaan hän on hieno mies noin muutenkin. Me kuuntelemme tätä Karavaanin kanssa keikkamatkoilla. Mopo: JEE! Mahtavan kolisevaa ja omaperäistä uutta jazzia. Tämä Archien eli Roma60 SOUNDI 5. 5. Intensiivistä ja irtonaista samaan aikaan. 4. Paradesta herää mielikuvia seikkailuista ja ohi vilisevistä maisemista mehiläisen silmin katsottuna. 2. Lohduton ja kantaaottava teksti tekee rauhoittavasta sävellyksestä katkeransuloisen. Mutta hämmentävän komea levy on tämä. 4. Bändi on jo hajonnut, mutta molemmat jäsenet tekevät musiikkia omillaan. Lämmin ja uneliaan dramaattinen äänimaailma, ja hieno sävellys. Kuuntelen mieluiten musiikkia samalla, kun olen kävelemässä jonnekin. ren ensimmäinen julkaisu, neljän biisin ep, on todella omaperäinen sekoitus dubstepia, housea ja maailmanmusiikkia. Robert Glasper: BLACK RADIO Glasperin keikat LP-teltassa olivat Pori Jazzin vuoden 2011 parasta antia. Aika pitkä levy tosin ja on siellä vähän turhempaakin täytettä. Air: ASTRONOMIC CLUB JA PARADE (ALBUMILTA LE VOYAGE DANS LA LUNE) 5. Odotan myös Jätkäjätkien uutta levyä, josta kuulin jo vähän esimakua. Suora Lähetys Tässä on vahvasti oma lehmä ojassa. LAURA SOININEN MURMANSK 1. Samae Koskisen tuotanto Jotenkin vaan ihan perkeleen hieno tuotanto nuorella miehellä, Arkhamin Kirjasto mukaan lukien. Toivottavasti Stephon Alexander saa pian toimivan munuaisen. Uutta hengellistä musiikkia! 3. 3. Siitä pompotuksesta ja mölinästä tuli fiilis, että on joutumassa johonkin muukalaisten uhrialttarille. Anna on kaunis. Orchestra Baobab Tämän senegalilaisryhmän musaan tulee koko ajan palattua. Saataisiinpa Suomeen esiintymään. Sitä kohti. Romare: MEDITATIONS ON AFROCENTRISM (EP) Tämä tyyppi on puolet tuntemastamme leedsiläisbändistä The Peppermint Lounge. JANNE HONGISTO KOTITEOLLISUUS The Jon Spencer Blues Explosion: MEAT AND BONE Räyhäkkätä meininkiä. Pitäkää hatuistanne kiinni, tästä vielä kuullaan. Yeasayer: GLASS OF THE MICROSCOPE (ALBUMILTA FRAGRANT WORLD) Kaunis ja hypnoottinen matollamakailumeno. Ja Peer Günt. Get Down HALLITSEE. Tekee mieli halata levotonta päähenkilöä. Kaunista laulua ja tuotantoa. Grizzly Bear: SLEEPING UTE (ALBUMILTA SHIELDS) Uskomattoman ihana
22-PISTEPIRKKO THE SINGLES (BONE VOYAGE) 7. Lontoolaisina kvartetti oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja niinpä sen muutos rämäkästä ja yllättävänkin punk-vivahteisesta rokkibändistä ympäristöään kommentoivaksi älykkökvartetiksi tulee dokumentoitua askel askeleelta. 3DVD 35,00 2BLURAY 35,00 RAMMSTEIN VIDEOS 1995 – 2012 2. THE KINKS THE KINKS AT THE BBC (SANCTUARY) Viiden cd:n ja yhden dvd:n mitalla katsastetaan The Kinks -yhtyeen taipaletta Britannian yleisradioyhtiön ohjelmapolitiikassa. TIMO KANERVA 5. CAN THE LOST TAPES (MUTE) 9. KARJALAINEN: Villejä lupiineja POPEDA: Mustat enkelit YÖ: Kuolematon YÖ: Valo KOKO TARJOUSLEVYLISTA NÄHTÄVISSÄ WWW.EPES.NET KAIKKI NÄMÄ TARJOUKSET VOIMASSA 31.12. SAMI NISSINEN 4. Kaukon itse valikoima ohjelmisto tarjoaa tietenkin olennaisimmat hitit, mutta sitäkin enemmän kappaleiden vaihtoehtoisia versioita, demoja ynnä muita harvinaisuuksia. 2012 ASTI MIKÄLI TAVARAA RIITTÄÄ. Isn’t Everything -kiekko (1988) esitteli yhtyeen ainutlaatuisesti kuiskausta ja kaaosta yhdistävä soundin ja Loveless (1991) kiteytti sen tavallisten kuolevaisten kummasteltavaksi. DEAD IN THE BOOT (FICTION) www.epes.net KYTTÄLÄNKATU 6 TAMPERE TARKISTA JOULUKUUN AUKIOLOT WWW.EPES.NET puh (03) 223 6684 EPE’S PALVELEE SINUA ARKISIN 10-18, LAUANTAISIN 10-16. BLUR BLUR 21 – THE BOX (EMI) 8. Ep’s 1988-1991 -paketti täydentää polaroid-kuvan rockin merkittävältä sivuraiteelta. Ja nuo vuodet merkitsivät vallankumousta rockin estetiikassa. Sillä palautettiin yhdellä kertarysäyksellä perusarvot takaisin rockiin. DR FEELGOOD ALL THROUGH THE CITY (WITH WILKO 1974-1977) (EMI) All Through The City dokumentoi kolmella cd:llä ja yhdellä dvd:llä ne liian harvoiksi jääneet kullan kimalteiset vuodet, jol- MIKKO MERILÄINEN 6. INVENTIVE Honest Eyes GREEN DAY Tre! muista myös Uno!; Dos! 18,90/kpl 22-PISTEPIRKKO The Singles NE LUUMÄET Hälyä ja pölyä CD 7 1 ,90 YÖ Pelko ja rakkaus 2CD 19,90 3CD 25,90 ROLLING STONES Grrr! KIRJAT: KEITH RICHARDS ELÄMÄ 12,00 VUONNA ’85 MANSEROCK 28,00 NEIL YOUNG HENKILÖKUVA 27,00 NEIL YOUNG MUISTELMAT 28,00 ALBERT JÄRVINEN 10,00 HARAKIRIT 4,90/kpl TUOMARI NURMIO 18,00 SIELUN VELJET: RITCHIE Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta BLACKMORE ISMO ALANKO: Kun Suomi putos puusta MUSTA RITARI 9,00 EPPU NORMAALI: Rupisia riimejä, karmeita ILE KALLIO 23,50 EPPU NORMAALI: Onko vielä pitkä matka MICHAEL MONROE PATE MUSTAJÄRVI: Ajan päivin, ajan öin 18,00 HASSISEN KONE: Harsoinen teräs J. Boksia ryydittävät 19,90hauskat Ray Daviesin hykerryttävän haastattelut. MYYMÄLÄ JUHLII 40-VUOTISTAIVALTAAN 25.9.1972! RETRO loin bändin tärkeimmät biisit teki maanisesti kitaraansa hakkaava Wilko Johnson. Ei se muuta vaatinut kuin kovaa työtä ja ehtymätöntä uskoa omaan linjaansa. JO 40 VUOTTA ROCKIA SUOMALAISILLE! VIIME HETKEN LAHJAVINKIT 2 DVD 23,50 BLURAY 23,50 DVD+2CD 21,90 BLU-RAY+2CD 28,90 2CD+2DVD 31,90 TIMO KANERVA 1. Kitaristi Kevin Shields on puhunut seuraavasta levystä kohta 20 vuotta ja näiden remasteroitujen levyjen julkaisukin viivästyi vuosikaupalla. LED ZEPPELIN Celebration Day METALLICA Quebec Magnetic CD 18,90 DAVE LINDHOLM. Feelgood kiersi pubit ja pienet klubit ja ampaisi sitä kautta myyntitilastojen ykköseksi. Edessä olevaa massasuosiota olisi ollut tämän marginaalisen taiderockin pohjalta vaikea ennustaa. KAUKO RÖYHKÄ OLEN MESSIAS – VALITUT PALAT 1980-2012 (STUPIDO RECORDS) Kauko Röyhkän tuotannosta löytyy kokoelmalevyjä kasapäin, mutta boksi siitä vielä puutui. DAVID SYLVIAN A VICTIM OF STARS 1982–2012 (EMI) 10. Facebookissa rahahuoliaan valittava Röyhkä julkaisi syksyllä kuusi cd:tä sisältävän laatikon, jonka tuotolla artistin perheen joulupöytään saataneen yllin kyllin karitsaa ja palan painiketta. MY BLOODY VALENTINE ISN’T ANYTHING, LOVELESS, EP’S 1988–1991 (SONY) Irlantilaisesta My Bloody Valentinesta kasvoi nopeasti ihana mutta kovaääninen myytti. B. TERO ALANKO 3. Dr. ELBOW CD 18,90 5CD+ DVD 42,00 4CD 27,90 CMX KOLMIKÄRJEN KIRJA VELJESKUNTA (SVART) ,00 Tästä julkaisusta kuu- 28 luu ansio CMX:n lisäksi vähintään yhtä paljon turkulaiselle Svart Recordsille, joka kasasi CMX:n kahden ensimmäisen albumin ja neljän eplevyn ympärille laadukkaan, huolella toimitetun ja kalliin vinyylilaatikon, jollaisesta useimmat muut artistit voivat vain haaveilla. CMX soi MUSE Theomalaatuisena, 2nd Law 18,90 näillä lauluilla täysin tinkimättömänä ja arvaamattomana yhtyeenä
kuva: David Evans ARVIOT SCOTT WALKER Bish Bosch 4AD kontrasteihin luottava sovitustyö on nerokasta. suudesta ja ammattitaidosta. Lisäksi kuuluu toisiaan vasten hankautuvien lähtien, on tullut palattua säännöllisesti vuosi toisensa jälkeen. Jopa niin pitkälle, että huomaan paikoin miettiväni, varmasti on ihmisiä, jotka pitävät tätä elitistisenä älykkötaidepaskana, mutta että onko tämä enää edes musiikkia. ensimmäisen sooloalbuminsa majesteettisten balladien maailmaan, mutta Efektoidumpi ja levottomammin tyylistä toiseen poukkoileva Bish Bosch vie sen itse uskon ja myös toivon, ettei sellainen kiinnosta Scottia pätkääkään. Levyn täydellisen selkeä soundi kielii äärimmäisestä huolelli kohoavan. yön mahdollisimman lyhyet unet. uskallan väittää, että Bish Boschissa on kyse nimenomaan päinvastaisesta: Rytmi ja laulaja tästä toki löytyy, samoin kitara ja muita tuttuja instrument tästä vaikuttuminen ei vaadi musiikin teorian tai viitekehyksen tuntemista, sillä teja, mutta mitkään niistä eivät käyttäydy totutusti. Tällaisia levyjä ei tehdä makuuhuoneessa ja Aloita valmistautuminen hyvissä ajoin ja ota alle parin halvalla. Odota myöhäiseen iltaan Levy on pitkä, mutta sen rytmitys toimii hyvin. semätöntä, mutta vähintään yhtä paljon albumia määrittää minimalismi ja Säpsähdellyt, luullut kuulevasi omiasi ja huomannut pulssin hiljaisuus. SDSS1416+13B (Zercon, A Flagpole Sitter) nousee Takaan, että valveen ja unen rajamailla, levyn kiintopisteeksi jo pituutensa (21:43) näiden äänien äärellä viettämäsi 73 NÄMÄ ÄÄNET OHITTAVAT JÄRKEILYN JA puolesta ja videonakin julkaistu Epizootics minuuttia eivät unohdu. Kakofonia on paikoin läpäi Milloin viimeksi olet musiikkia kuunnellessasi pelännyt. Kitara hyökkää kimppuun arvaamatta ja usein rankasti käsiteltynä, äänikuvansakin (pierulta kuulostavat äänet Corps De Blah’ssa) puolesta. oikeastaan ne vasta alkavat siitä. Emme tule tapaamaan joka Bish Boschin ansiot eivät kuitenkaan lopu erikoisuuteen ja ehdottomuuteen, yö, mutta silloin kun kohtaamme, maa allani järisee. Ja kaiken vielä pidemmälle. Huikean pitkän ja monipuolisen uran tehnyt MIKKO MERILÄINEN Scott Walker on myös tällä 14. hauras The Day The Conducator Died, joka on mutta myös loputtoman kiehtovalta ja kitarasointuineen ja laulumelodioineen omituisen normaali, ainakin suhteessa houkuttelevalta. Laita Bish Bosch Don’t Bump His Head tyhjentää mielen täydellisesti, hengästyttävä nimihirviö soittimeen ja kuulokkeet korville, sammuta valot, sulje silmät ja paina playta. Hanki tämä levy ja seuraa näitä ohjeita jos uskallat. tapauksessa yhteinen matkamme on vasta alkanut. Eikä sovi unohtaa sitä, että Bish Bosch on hivelynä ja usein sitä ei löydy lainkaan. Ei musiikin pitäisi tuntua tältä: Todellinen yllätys on kuitenkin levyn päättävä, häiritsevältä ja jopa luotaantyöntävältä, TÄRKEIMPÄÄN: MUNASKUIHIN JA SELKÄPIIHIN. koskettimissa tuntuu olevan jotain vialla ja jousisoittajat ja puhaltajat The Driftiin, samoin kuin useimpiin Scott Walkerin julkaisuihin 1960luvulta vaikuttavat menettäneen järkensä. Rytmi aloittaa levyn nämä äänet ohittavat järkeilyn ja analysoinnin iskien suoraan sinne tärkeim piinallisen takovana, paikoin se on läsnä vain aavistuksenomaisena pellin pään: munaskuihin ja selkäpiihin. Varmasti on ihmisiä, jotka haluaisivat Scott Walkerin vielä palaavan neljän mältä musiikin ja hälyäänten välistä maastoa tutkivassa ainutlaatuisuudessaan. ANALYSOINNIN ISKIEN SUORAAN SINNE sisältää ehkä selkeimmät tarttumaotteet. Täysin omanlaisen logiikan mukaan kulkeva, maksimaalisiin 62 SOUNDI. Hektinen avausraita See You kun muu talo nukkuu ja tunnet silmäluomiesi raskauden. Laulamisen sijaan Scott Walker manaa paikoin hykerryttävän hauskaa musiikkia niin dadan täyteisten sanojensa kuin ja julistaa. levyllään miettinyt jokaisen tahdin ja sekunnin HHHHH perinpohjaisesti. Bish Boschin miekkojen kolinaa ja lukemattomia ääniä, joiden alkuperää voi vain arvailla. Juuri siksi rakastan tätä levyä, aivan kuten rakastin vuoden 2006 parasta albumia The Driftiä, joka ilmestyessään tuntui täysin ylittämättö kaikkeen edeltäneeseen
Niissä ei ole mitään turhaa, vaan jokainen tavu on perusteltu ja oikealla paikallaan. reilu 20 vuotta sitten! Kun Ne Luumäet sai kuningasidean kääntää Ramonesia suomeksi ja sittemmin kokeilla omien kappaleiden värkkäämistä, oli Ramones-uskovaisia täällä jo kahdessa ikäpolvessa, mutta alan bändejä nykytilaan nähden murto-osa. 37 minuuttiin mahtuu 18 kappaletta. Kyllä kuulostaa. VILLE PIRINEN HHHH ANTTI LUUKKANEN HHH SOUNDI 63. Mutta vastahan Pahat ja rumat ilmestyi ja Onnellinen perhe soi jatkuvasti radiossa... Sovituksissa löytyy juuri sopivasti handclapseja, psykedeelistä kitaravingutusta, puheosuuksia ja muuta pientä maustetta, ettei keskitempoinen punkittelu ala tuntua tasapaksulta. Bändi klenkkaa omalaatuisen kulmikkaasti ja laulutulkinta rähisee omilla säännöillään. Niin, eipä näitä levyjä ole liiemmin viime vuosina näkynyt. Kaikki 17 sitä edeltävää raitaa saisivat olla jonkinlainen henkinen referenssiteos kaikissa musiikkituotannoissa. Esimerkiksi Klamydiaa, Ne Luumäkiä ja Luonteri Surfia oli ja on mahdoton sekoittaa keskenään. Soitto on pilkuntarkkaa ja äänimaailma jytisee selkeänä. Kaikki hienon Kovasikajuttudokumentin nähneet tietävät, että bändi koostuu ihmisistä, joiden arki eroaa jossain määrin keskiverron humppabändin arjesta. Parhaimpana esimerkkinä tästä toimivat sanoitukset, joita kirjoittaessa Joey ja Heko Luumäki noudattivat tiukkoja periaatteita. Huippubiisejäkin piisaa: Päättäjä on pettäjä, Puhevika, Pyhäpäivä, Asuntolaelämää ja Pertin luo kylään ovat kaikki tymäköitä hittisävellyksiä. Niistä ainoastaan viimeisenä kuultava Putte Possun nimipäivät -väännös tuntuu musiikillisesti tarpeettomalta. Omalaatuinen soitto- ja laulutapa tekee tavallisimmastakin punkrallista mielenkiintoisen. Soitto on pahimmillaan luokattoman vetelää. Tehokasta ja tappavan hauskaa. Huippuammattimaiset hittitehtaat tuottavat tarttuvia kappaleita, jotka soljuvat ongelmitta hyväsoundiseen radiovirtaan. Ne Luumäet (1986) ja ensimmäinen omaa tuotantoa sisältänyt albumi Verta ja luita (1989) ovat jo herkästi syttyvää yykaakoota. Pertti Kurikan Nimipäivien kappaleissa lauletaan ”kehareista”, “asuntolaelämästä” ja siitä kuinka ”Pertti on puhevammainen”. On nurinkurista, että bändi joka on julkaissut albumillisen Ramones-biisejä, oli alan nimistä se omaperäisin. Se tekee perinteikkäästä 77-rallattelusta uutta ja ihmeellistä tulkinnallaan. Luumäkien rallit saattoivat olla nopeasti kirjoitettuja, mutta mitään niissä ei ollut sattumalta ja viitseliäisyyden puutteessa mukaan jäänyttä. Pertti Kurikan Nimipäivät on antiteesi persoonattomuudelle. Ja vaikka nimestä on luettavissa vähän liian helposti asioita, oli Kiitos ja anteeks -levyssä (1993) jo luovuttamisen maku. Formaattiradioiden soittolistahittejä yhdistävistä piirteistä tylsin lienee tuotannollinen tasalaatuisuus. Yhtye on luonut oman maailmansa, joka rokkaa itsenäisillä säännöillä. Kun nykyään ei voi välttyä ajatukselta, että Ramopunkiin kuuluu itsensä väkisin tyhmentäminen, olivat Luumäen pojat tavattoman nokkelia ja teräviä. Levyillä tavara on lähes kronologisessa järjestyksessä. Kaikki on kvantisoitu, kompressoitu ja taajuuskorjattu vastaamaan vallitsevan ammattilaissoundin kovia laatuvaatimuksia. Pertin, Karin, Samin ja Tonin punk lähtee samalta viivalta kuin kaikki muukin. Senkin kuulee, että poikia ei studiossa ole ollut kaitsemassa ketään. Kunnon historiikki puuttuu ja vihkonen on harsittu sekavasti kokoon vanhojen levyjen kansimateriaaleista. Kotistereoissa väliä on vain sillä, kuulostaako musiikki kiinnostavalta. Siksipä bändin ainoaksi kiistämättömäksi täysosumaksi jäi Laki ja järjestys (1990), jossa oli sekä ryhtiä että killeribiisejä. Musiikki on kuitenkin musiikkia eikä se muutu kuulijan korvissa paremmaksi tai huonommaksi sillä, että tietää tekijöiden lempivärit, suosikkihuumeet, lemmikkikissojen nimet, terveyshistorian tai sosiaaliturvatunnuksen. Pahimmillaan tuloksena on täysin persoonattomaksi standardoitua musiikin kaltaista äänimassaa, jossa peräkkäin runttaavia yhtyeitä erottaa toisistaan ainoastaan laulajan ääni. Hälyä ja pölyä on tarpeellinen ja joillekin odotettu julkaisu, mutta lopputuloksesta paistaa vähän sinnepäin tekemisen meininki. Vaikka tuon ajan yhtyeiden kantaisä oli selvääkin selvempi, oli täkäläisissä yhtyeissä vissi ero. Kuten Ramonesilla, Dead Moonilla tai alkuaikojen Venomilla, Pertti Kurikalla sävellyksien lisäksi viehätyksen ytimessä on persoonallinen ilmaisu. PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT Kuus kuppia kahvia ja yks kokis Airiston punk-levyt NE LUUMÄET Hälyä ja pölyä Poko Ajan tajuaa menneen pikakelauksella eteenpäin, kun Ne Luumäkien koko tuotanto niputetaan yhdelle boksille. Pahat ja rumat (1991) ajelehti “tavallisen” rockin puolelle. Mutta minkä logiikan mukaan singlekappaleet on poistettu albumipaikoiltaan. Seiskatuumaisia niputtava kokoelmalevy alleviivaa tätä ajatusta. Myös Pertti Kurikan Nimipäivien lyriikoiden suorassa voimakkuudessa olisi monella rockrunoilijalla opittavaa. Sen myös huomaa. Tällaista tehokkuutta soisi opetettavan nuorillekin sanoittajille. Ne ovat niin laimentamatonta itseilmaisua. Jari Marjalan hyvin suomalaisen Ramopunkin historian kiteyttävässä Yy-kaa-koonee Ramopunk! -kirjassa bändi muisteleekin, että itse kappaleiden taltioiminen meinasi unohtua, kun studion biljardipöytä vei kaiken huomion. Aiemmin julkaisemattomalla materiaalilla on pelkkä kuriositeettiarvo. Muusikoiden kädenjälkeä ei peitellä. Ei ollut puhettakaan, että biisejä olisi puristettu samasta tuubista liukuhihnalta. Tältä neljän cd:n lootalta käy ilmi, että Ne Luumäet ei lähtötelineissä suinkaan ollut valmis tapaus. Yhtye ei tarvitse erityisen omaperäisiä riffejä tai melodioita ollakseen omaperäinen
Medicine kuulostaa hämmentävältä potpurilta, jossa tarttuvat pätkät seuraavat toistaan hengästyttävällä tahdilla. Bändin basistin veli oli kokeillut lsd:tä ja myös hänen horinansa olivat tärkeä inspiroija. Laulu ja sanoitukset sulautuvat instrumentiksi muiden joukkoon. Kotikuuntelu lohduttaa – Hannu Hanhen sukulaisiksi haukutut ruotsalaisetkin potevat lemmensuruja, vieläpä murheessa marinoitujen jousten säestyksellä. Lähtiessään hän pyytää levyn lainaan bileiden emännältä. Kuka tietää mihin levyn palauttaminen johtaa. Näillä levyillä kun ei elämän jättämiä jälkiä yritetä puuteroida näkymättömiin. Pianon helmeilystä voi kuitenkin päätellä, ettei alhoon jäädä asumaan. Bo Kaspers Orkester tekee nykyisellään kypsää ja sydämellistä aikuisten poppia. Robbie kadotti magiansa Escapology-levyn (2002) jälkeen eikä ole vieläkään löytänyt sitä uudestaan. Jos Robbie ei pidä varaansa, hänet luetaan pian samaan liigaan Paul Ankan ja Tom Jonesin kanssa. Hän on kuin kantrille pitkät paskat haistattava Ryan Adamsin pikkuveli tai riehakkaaseen räminään rakastunut Ariel Pink. Niillä tarjottiin tuhansille ihmisille karismaattisen taiteilijan lämminhenkinen konsertti. Jäljellä on oikeastaan vain pelkät puitteet, ja niiden keskellä Kris Kristoffersonin hienot kantrilaulut ja ikävuosien runtelema, haurastunut ääni. TERO ALANKO HH KRIS KRISTOFFERSON Feeling Mortal KK Records Marraskuussa Kris Kristofferson kävi vetäisemässä Suomessa kolme keikkaa. Rick Rubin hakemalla haki Cashille huippumateriaalia. Sillä ei ole minkäänmoista omaa luonnetta. Silti hän otti kaikkialla yleisönsä upeilla lauluillaan ja väärentämättömän inhimillisellä karismallaan. Lähes levyn jokaisessa biisissä on melodia, jota postimies voisi viheltää. Diffe- 64 SOUNDI rent puolestaan on taas yksi epäonnistunut kurotus kohti Angels-ikivihreän mahtavuutta. Tyn The Beatles -rakkaus tulee selvimmin esiin Thank God For Sinnersin herttaisessa rypistyksessä ja The Hillin lo-fi-psykedeliassa. Heti levyn aloittavassa nimiraidassa mennään suoraan asiaan. Huolellisesti sävelletty, soitettu ja sovitettu musiikki asettuu suosiolla taustalle, ellei siltä vaadi enempää. Twins-levy on Ty Segallin mittapuulla ”kunnolla tehty”. Laulaja kokee yön pimeydessä oman kuolevaisuutensa ja katsoo kohtaloaan silmästä silmään: ”Wide awake and feeling mortal/ here today and gone tomorrow.” Luonnollisesti Kris Kristoffersonin trilogia vertautuu Johnny Cashin American-levytyksiin. TERO ALANKO HHHH BO KASPERS ORKESTER Du borde tycka om mig Sony Sormia ei varsinaisesti syyhyttänyt, kun sain käsiini Bo Kaspers Orkesterin kymmenennen albumin. Kun äänittää ja lykkää uusi kiekkoja kauppoihin koko ajan, kukaan ei katso kieroon, vaikka seassa olisi vauhkompaakin kamaa. Kuvitellaan aamuöiset jatkot, puoli tusinaa hilpeää tai uupunutta ihmistä hämärässä olohuoneessa. Hiljaa soiva Du borde tycka om mig vangitsee juuri sen melodiseen melankoliaan taipuvaisen nuorukaisen huomion, jonka ihmissuhdeasiat eivät ole aivan toivotulla mallilla. Kris Kristofferson tekee hienot laulunsa itse! TIMO KANERVA HHHH TY SEGALL Twins Drag City Solkenaan julkaiseva Ty Segall lukeutuu San Franciscon uusien autotallirokkarien eliittiin. Tyn sähkökitara surisee saastaisesti ja hän murjoo mielettömiä riffejä melkein sarjatulella. Kitaristi-laulaja alkoi hieman myöhemmin kirjoittaa omia kappaleita tärkeimpinä innoittajina edellisten lisäksi The Byrds ja Love. Näin mielikuvissa. Sointi on pelkistynyt levy levyltä, ja nyt siitä on karsiutunut pois kaikki turha. Yhtye soitti aikansa karuhkoja versioita The Beatlesin, The Kinksin, The Zombiesin ja The Rolling Stonesin kappaleista. ARVIOT ULKOMAAT ALLAH-LAS Allah-Las Innovative Leisure Allah-Las perustettiin pienessä Susanvillen kaupungissa Kaliforniassa vuonna 1964. Take The Crown on siitä kummallinen levy, että se sohii vähän joka suuntaan – tällä kerralla Robbie ei sentään räppää – mutta vaikuttaa silti tylsältä ja turvalliselta. Hän on jopa tehnyt pari biisiä Take That -kumppani Gary Barlow’n kanssa. PEKKA LAINE HHHH ROBBIE WILLIAMS Take The Crown Island Robbie Williams ei ole enää nuori leijona. Lyhyen Twins-levyn ja lyhyiden laulujen parissa on vaikea kyllästyä. Pari ensimmäistä kuunteluakaan eivät herättäneet lievää mielihyvää kummempia tuntemuksia. Yhtye hajosi vuonna 1968. Hänen tavallises- tikin rajoittunut lauluäänensä oli tällä kertaa flunssan pahasti murjoma. Sen esikoislevy on totaalisen anaaliretroilun huipentuma, pieteetillä ja sielulla toteutettu mielikuvitusretki kadonneeseen maailmaan. Soundi on tolkullinen ja kappaleet napakoita. Rinta rottingilla esitetyssä Be A Boy -ohjelmanjulistuksessa hän laulaa osoittelevasti: ”They said the magic was leaving me/I don’t think so.” Siitä on liiankin helppo olla eri mieltä. Toisinaan hänen lauluäänensä kuulostaa kovasti John Lennonilta, joka oli halutessaan pirun kova rokkilaulaja. Tahallisen rasittavalla narinasoundilla vinkuva Pop Levi tekee uudella levyllään jonkinlaista lähitulevaisuuden tanssilattiamatskua ja tieteispurkkapoppia. PAULI KALLIO HHH POP LEVI Medicine Counter Records Multi-instrumentaalinen tuottaja ja viileä viiksimies Jonathan Levi tietää, kuinka rakennetaan hitikkäitä koukkuja. Feeling Mortal on viimeinen osa This Old Road -albumilla (2006) alkanutta trilogiaa. Miksi olisi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa yhtä suurta eroa. Tällä kerralla Ty pysyy kuitenkin aika kiltisti karsinassa. Hän osaa soittaa vain auttavasti kitaraa (eikä huuliharppua edes sen vertaa). Ja valitut keinotkin ovat aika pitkälle yhteneviä. Allah-Lasin musiikki löydettiin uudelleen vuonna 1987 ilmestyneen Acid Cornflakes Of Your Mynd -kokoelman ansiosta. Allah-Las oli laulu-, soitto- ja sävellystaidoiltaan selvästi esikuviaan heikompi, mikä kuuluu vuosina 1966 ja 1967 pienellä YZW-merkillä ilmestyneillä kahdella singlellä. Yhdeksännellä albumillaan Robbie haluaa viihdyttää vähän liikaakin. Mikseivät vähän isommatkin lapset saisi leikkiä. Niistä Candy pompahtelee niin helposti ja tarttuvasti, että sen olemassaolon unohtaa välittömästi. Aika usein Robbie Williamsin uutuus kuulostaa vain hömppä-Coldplaylta. Yhtyeen simppeleissä kappaleissa oli mystistä vetovoimaa ja sen levyistä tuli himoittuja keräilyharvinaisuuksia. T.Rexin glamboogieriffejä, Princen alienfunkia, Beckin bilevaihdetta, Scissor Sistersin musikaalikiekumista, Huey Lewis And The Newsin hassuttelevaa setärokkia ja muita bailaamaan kutsuvia aineksia neuroottisesti sotkeva ukkeli kasaa aineksista ihan omaa sotkuaan. Kummassakin on pohjimmiltaan kysymys samasta asiasta, pitkän päivätyön tehneen taiteilijan testamentista. Nykyisin niitä pidetään niin sanotun aavikkohiekkarantafolkgaragen kulmakivinä. Tuottajana toimii yhä Don Was. Hän on 38-vuotias vantteruuteen taipuvainen mies. Roisi Twins-kiekko kuulostaa tismalleen siltä, miltä pitääkin. Viimeisen kymmenminuuttisen aikana Ty aukaisee verhot ja antaa päivän paistaa sisään. Se on kuulijan henkisestä tilasta riippuen joko aidosti kiehtovaa keskittymishäiriöistä poprekonstruktiota tai mielettömän rasittavaa studionörttikikkailua.. Niin kuuluu ollakin, mutta silti kaipaan pikkuisen sitä viisitoista vuotta nuorempaa ja aavistuksen verran kurittomampaa orkesteria, jolla kävi hyvä flaksi flirttailussa 1950-luvun viileän jazzin ja 1970-luvun uhmakkaan soulin kanssa. Todellisuudessa Allah-Las on neljän kalifornialaisen levynörtin yhtye. Väheksyttävää ja moraalisesti tuomittavaa musiikkia siis. Kris Kristofferson on 76-vuotias veteraani. Nokkavasti nimetyllä levyllä Robbie Williams sentään yrittää
osta L ahJaKsi! avoin Lippu KirJurinLuoto arEnaLLE 18 .–21.7. 2012 Asti. KampanJahinta on voimassa 31.12.2012 asti. F i. 56€ Avoin lippu on my ynnissä AinoAstAAn 31.12. säästä jopA 13 €! lippupalvelu.fi 4 8 t h i n t E r n a t i o n a L p o r i J a Z Z F E s t i v a L 1 3 t h – 2 1 s t J u LY 2 0 1 3 p o r i J a Z Z . K Lo 13 –20 56€ Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. o maKsi tai L ah JaKs i ! Lo i r i - K L a s s i Kot Ja ZZ ahtava s ti Y Ks i n o i K E u D E LL a p o r i s sa vE sa- mat ti Lo i r i & Loiri a L L /Fin s ta r s Co n D . L E n n i - K a L L E ta i pa L E & K a L L E to r n i a i n E n E va & man u / F i n + F r a i i ro r antaL aL ar s Dan i E L sso n Wo LFgan g haF F n E r s u p E r tr io / F i n + s W E + g E r amaDo u & mar iam / m L K i r J u r i n Lu oto ar E naLL a s u 21 .7. normaaLihinta 66 €
Valoa ei ole tunnelin päässä näkyvissä. Usein laulusta tulee mieleen Paul Simonin nuorempi ja kirkasotsaisempi versio, jossain Dylankin. Tori Amosin, PJ Harveyn ja Patti Smithin jalanjäljissä kulkeva Palmer ei periaattees- sa keksi mitään uudelleen, mutta herkullista pureksittavaa tässä piisaa – ja vieläpä erittäin anteliaalla kädellä. Kuunnelkaa vaikka Do It With Rockstar ja yrittäkää pitää perseenne penkissä. Kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja 1980-luvun postpunkin arkistoja penkoneille. Ehkä Pop Levin seuraava askel voisi olla hylätä kokonaan poprakenteet ja tehdä yksi 40-minuuttinen, progressiivisesti retroileva sekasotku, jossa unohdetaan säkeet ja kertosäkeet ja vain surutta survotaan aivotonta koukkua koukun perään bysanttilaiseksi kudelmaksi. Fagen on siis yhä varsinainen pelimies, hän väittää jopa kasvaneensa tuuman verran lisää pituutta viime näkemästä. Billie Joe Armstrong on mainio popsäveltäjä, jolla on korvaa tarttuville ja vaivattomille melodiakuluille. Yhtye ei tehnyt juurikaan vaikutusta ja kyseinen levykin on tullut johonkin maailman tuuliin hukattua. Hypnoottisesti junnaavan äänimaiseman muut luojat ovat Rob Smith ja Dominic Weeks. ARVIOT ULKOMAAT Medicinen tarttuvien riffien, rytmien ja laulukoukkujen jono on siitä kummallinen, että mieleen ei jää yhtään erillistä biisiä. Kaikkein parasta Theatre Is Evil -levyllä on sen armoton groove ja rokkaavuus. Hänen pehmopunkinsa ammentaa ideansa sumeilematta rockhistorian klassikkolaarista. Billie Joe on kynäillyt aiemmin myös kelpo balladeja, kuten Good Riddance (Time Of Your Life) tai Wake Me Up When September Ends. Virtuoosimainen soitto, planeetan hifeimmät soundit ja Fagenin pisteliäät, beat-henkiset tekstit pikemminkin vittuilevat rockin rankkuudentavoittelulle ja epämääräiselle katu-uskottavuudelle. Tämän vuoksi yhtyeen – joka sai nimensä William Burroughsin Alaston lounas -kirjassa esiintyneen jättiläisdildon mukaan – sanoma on myös usein väärinymmärretty. Ilmeisesti K’naan ja luottotuottajansa Brian West ovat tavaratalohenkisillä rytmeillä halunneet varmistaa levyn kuuluvuuden kovassa kilpailussa. Katharttista musiikkia, joka sopii täydellisesti tämän kurjan harmaan vuodenajan keskelle. KAISLA ALEXANDER LEVEELÄ HHHH K’NAAN Country, God Or The Girl A&M Somalian Mogadishussa ensimmäiset 13 vuottaan kasvaneen ja sieltä New Yorkin kautta Torontoon päätyneen Keynaan Cabdi Warsamen kuudes albumi alkaa afrikkalaisilla soundeilla ja niitä vilahtaa myöhemminkin siellä täällä, mutta leimallisesti afrikkalaiselta Country, God Or The Girl ei kuulosta. Mutta nyt on eri meininki. Se onnistuu pitämään otteessaan kaikesta monotonisuudestaan huolimatta. Teollisen kolkko kolina ja rintaa raastavat kitarariffit yhdistettynä Hamin pohjattoman epätoivoiseen lauluun osuvat yllättävän hyvin kansallisperintönä kulkevaan suomalaiseen mielenmaisemaan. Niiden kaltaisia lauluja tällä levyllä ei kuitenkaan kuulla. Ei tätä musiikkia ole luotu analyysejä ja syvällisempiä pohdintoja varten, vaan kyse on jostain paljon primitiivisemmästä. Nyt menestyksensä huipun saavuttanut kalifornialaisyhtye yrittää jatkaa nousukiitoaan peräti kolmen muutaman kuukauden välein julkaistavan albumin turvin. Yhtäällä levyn kepeä, suorastaan diskoon menevä jumputus hiukan ärsyttää, toisaalta sen rohkeus niin räpin kliseiden rikkomisesssa kuin omasta kokemuksesta kirpoavissa, tervejärkisesti yhteiskuntapoliittisissa lyriikoissa ja hieno melodiantaju voittavat puolelleen. ¡Dos! on niistä toinen. Amanda Palmerin ja Grand Theft Orchestran uutuus on yksi tällainen harvinainen teos. VILLE PIRINEN HHH DIAL Western Front Ektro Western Front on rapiat viisitoista vuotta noiserockin ja no waven hämärissä sfääreissä pyörineen Dialin neljäs albumi. En hämmästelisi, vaikka Palmerin tapauksessa naftaliinista kaivettaisiin esiin 1990-luvulta haiseva riot grrrl -termi. Oikeastaan kyse on poplevystä, jossa on vahvaa hiphopvaikutetta. Lukuisia irrallisia hokemia, synariffejä, perkussiokilkutuksia ja biittejä sen sijaan sinkoilee aivoissa edestakaisin. Levyn avaava Fuck Time on kaikessa idiotismissaan hykerryttävän hauska ralli. SAMI NISSINEN HHHH AMANDA PALMER AND THE GRAND THEFT ORCHESTRA Theatre Is Evil Cooking Vinyl Jotkut levyt löytävät maalinsa kerrasta. Yhtyeen laulajakitaristi Jacqui Ham on tuttu hahmo Ut-yhtyeestä, joka ponnisti kulttimaineeseen muutama vuosikymmen sitten. Ristiriitaiset, eri suuntiin repivät äänivallit luovat hämärän rullaavan grooven. Pörröpäiden ja resupekkojen kansoittaman rockin kentällä Steely Dan on mielletty steriiliksi ja miellyttämishaluiseksi muusikkospedeilyksi, mutta se ei kerro tarinasta kuin pintapuolen. Kokonaisuus jättää minut kahtiajakoisiin tunnelmiin. JARI JOKIRINNE HHHHH. Korostuneen r’n’b-henkinen ja groovy Sunken Condos kuuluu saman yökerhon levylautaselle kuin Fagenin mestarillinen, Grammy-palkittu soolodebyytti The Nightfly (1982), eikä se erotu tyyliltään olennaisesti Steely Danin 2000-luvun tuotannosta. Samankaltaisia, suoraviivaisia ja kieli poskessa eteneviä rockkappaleita löytyy levyltä useita. Lähes unholaan hautautuneen veteraaniyhtyeen toinen tuleminen käynnistyi erinomaisella teema-albumilla American Idiot (2005) ja vaikuttavalla rockoopperalla 21st Century Breakdown (2009). Dialin minimalistinen ilmaisu on oudon kiehtovaa. Grooven, joka rullaa paikallaan, mutta rullaa kuitenkin. Ei tietenkään äänen tekstuurista, vaan fraseerauksesta. Aiemmin The Dresden Dolls -yhtyeen laulajana vaikuttanut Palmer oli itselleni ennen tätä vain etäisesti tuttu, vaikka bändin kakkoslevyyn (Yes, Virginia..., 2006) tulikin jonkin verran perehdyttyä. Lopputulos ei ehkä ole kaikkein omaperäisin, mutta junttautuu päähän kertakuulemalta. Versio Isaac Hayesin Out Of The Ghettosta on hillitön. Selkeätä hittimusaa ilman selkeitä hittibiisejä. VILLE HARTIKAINEN HHH DONALD FAGEN Sunken Condos Reprise Donald Fagenin ja Walter Beckerin masinoima Steely Dan on todellinen hipsteriyhtye, joka perustettiin 40 vuotta ennen nykyään niin muodikkaan ironisen eetoksen popularisointia. K’naan laulaa yhtä paljon kuin räppää, ellei enemmänkin, ja erittäin hyvin. Planet D’Rhonda -päätöksellä x-sukupolven kuumin amerikkalainen jazz-kitaristi Kurt Rosenwinkel liittyy herrasmieskerhoon vakuuttavilla näytöillä. JUSSI NIEMI HHH GREEN DAY ¡Dos! Reprise Green Day vastaa luultavimmin 2000-luvun näyttävimmästä comebackistä. Myös levyn tunnelmassa on jotain kiehtovaa ristiriitaisuutta: hetkittäin Palmer esittäytyy kärkevänä ja vittuuntuneen kuuloisena femakkoagitaattorina, kun taas toisinaan kyse on hyvinkin melodisista ja pehmeistä arvoista. Se on sääli, sillä vaihtelevammalla ja monipuolisemmin sovitetulla kappalemateriaalilla ¡Dos! olisi huomattavasti parempi. Pientä miinusta pitää antaa myös levytrilogian kummallisen rumista kansista, Ne näyttävät aloittelevan photoshoppaajan tuherruksilta. Uusissa lauluissa 64-vuotias Amerikan dandy hengailee itseään puolta nuorempien naisten kanssa, ajaa autolla huimaa ylinopeutta ja kaataa vasurilla kaikki keilat. Helvetillisen ahdistava ja kylmä ovat adjektiiveja, jotka kuvaavat Western Frontin nelikymmenminuuttista äänimaalailua parhaiten. Harmi, sillä toisenlaisella tuotannolla pitäisin tätä loistavana kiekkona. Hiphopia ja jazzia naittava Slinky Thing ja exälle (vaiko Beckerille?) naljaileva jazzdisko I’m Not The Same Without You osoittavat kadehdittavaa elinvoimaa ja tyylikkyyttä. Toisaalta se on kaukana myös tyy- 66 SOUNDI pillisestä Amerikan räpistä, varsinkin gangsta-sellaisesta
Pienimmätkin Genelec tuotteet valmistetaan ja kalibroidaan yksilöllisenä käsityönä tehtaallamme Iisalmessa. GET PROFESSIONAL. 8030A 8050A 8040A 8020B Ammattilaisen ykkösvalinta Jo yli 30 vuoden ajan Genelec on ollut edelläkävijä aktiivisten tarkkailukaiuttimien sunnittelussa. Vain kuuntelemalla tiedät eron. Genelec tuotteet tunnetaan korkeasta äänenlaadusta ja pitkästä elinkaarestaan.Alumiinikoteloinen 8000-sarja on osaamisemme malliesimerkki, näistä tuotteista on tullut ääniammattilaisten standardi ympäri maailman. WWW.GENELEC.FI SOUNDI 67
ARVIOT SUOMI UHRIJUHLA Uhrijuhla Svart Records LAIVUE Metsä Ektro Jyväskyläläisen Laivueen ensilevyllä (Laivue, 2010) esittäytyi persoonallinen yhtyetulokas. Levyllä kuullaan entistä vähemmän perinteisiä kappalerakenteita ja poprocktyylisiä koukkuja. Häivytys vyöryy päälle energisesti ja avaruudellisesti, Yksi niistä poluista -finaalin melodiassa on männyltä tuoksuvaa tenhoa. Kaikki he soittavatkin levyllä. Albumin kappalevalikoima saa Uhrijuhlan kuulostamaan keskeneräiseltä projektilta, jolla olisi ollut levyn alku- ja loppupään perusteella mahdollisuuksia vaikka mihin. Lähtökohtana on usein jokin sointukierto ja melodia, mutta sovitusideat ja lopullinen ilme syntyvät porukalla. - Uudella levyllä on parin viimeisen vuoden aikana sävellettyä musiikkia. Kun vuoden 2011 kesällä äänitimme levyä, niin jostain se nousi mieleen, Muutaman kappaleen teksteissä ainakin liikutaan ja ollaan metsässä. Siten se pysyy mielenkiintoisempana. Aluksi meno tuntui kulkevan ehkä vähän liikaa yhdellä raiteella. Kokoonpanovalinnoissa ja toteutuksessa moitittavaa ei ole. Miten nimi kuvaa mielestäsi albumia. Miten vertaisit keskenään kahta ensimmäistä albumianne. Ei kai siinä sen syvempää merkitystä ole. Sen sijaan lyriikoissa eksytään ajoittain lähelle kaupunkilaismaisemia ja arkipäiväisyyksiä. Mitä odotatte yhtyeenä tulevaisuudelta. Sitten pusikosta tulee esiin maahinen soittaen tropikaalista kebabkomppia ja juhlat ovat valmiit. Debyytti kuulosti monella tapaa ”ensimmäiseltä lajissaan”, vaikka se jättikin joiltain osin parantamisen varaa. Viisi pitkää kappaletta sisältävä levy käynnistyy melko tavanomaisella Vedestä nousee metsä -krautrockjumituksella, eikä se vielä paljasta metsässä piileviä henkiä. Epätodennäköisempiä tuottajia ovat laulaja-lauluntekijä Sami Kukka, kitaristi-basisti Tero Holopainen, kosketinsoittaja Pekka Gröhn sekä kitaristi Arttu Tolonen ja rumpali Mamba Assefa. Runsain värein maalaileva. Lumous haihtuu tiehensä, kun Kauko Röyhkän leivälle ja voille ei löydy tarpeeksi lisuketta. TEKSTI: SAMI NISSINEN Uhrijuhlan esikoislevy on epämääräinen rakennelma. – En edes muista enää, mistä nimi tulee. Keikoilla vanhat biisit soitetaan melko uskollisesti levyversioita kohtaan, mutta aina kun se on mahdollista, pyrimme jamittelemaan. Työryhmä herättää mielenkiintoa. Banjoarpeggion myötä kappale käynnistyy autereisena progefolkina, kunnes se istahtaa tovin päästä mättäälle tarkkailemaan ympäristöä. Luonnon, mystiikan ja kenties erotiikan aihepiiri olisi antanut Uhrijuhlalle yhtenäisen sanoituksellisen viitekehyksen. Albumille mahtuu myös kaikenlaista muuta triphop-vaikutteista lähtien. Tätä seuraava Peitto on levyn mielenkiintoisin raita. Kun Laivue tämän myötä lähtee liitoon, etenee se uljaassa muodostelmassa pudottaen välillä matkalleen vaaralliselta vaikuttavia pommeja. Ensi vuoden puolella aletaan todennäköisesti miettiä Laivueen kolmatta levyä. EERO KETTUNEN HHH ASA FOETIDA Use Your Illusion III Roihis Musica Moni varmaan odotti uutta albumia kovassa iskussa olevilta JätkäJätkiltä, mutta Asa lähestyykin meitä mixteippeihinsä viittaavalla Foetida-”sukunimellä” ja hämmentävästi Guns’n’Rosesille vinkkaavalla otsikolla. Geneerisellä tapaa mystiset sanoitukset eivät myöskään tarjoa riittävästi tarttumapintaa. Mukana oli myös muutama uudempi kappale. Biisit ovat pidempiä ja niissä on enemmän proge-vaikutteita. Ote on sekä hiphopimpi kuin JätkäJätkillä että toisaalta rokahtavampi, vaikka etnisiäkin elementtejä pullahtelee usein esiin. Meillä on kaikilla muitakin bändiprojekteja, joiden parissa uutta musaa tehdään koko ajan. Sama pätee Uhrijuhlan kolmeen kitaristiin, jotka tekevät albumista monipuolisen ja hienon kitaralevyn. Instrumentaaliyhtyeenä aloittanut Laivue maalaa nyt pidempiä kaaria, ja tunnelma on debyyttiä progressiivisempi ja hämyisämpi. – Ensimmäinen levy oli kokoelma useammalta vuodelta peräisin olevia biisejä vanhoilta demoilta. Levyllä heleä indiekitarointi, kirskuva krautrock-junkutus ja postrocktyylinen himmailu liittoutuivat ennakkoluulottomasti. Bändin henkiessä avaruussähköä tai pehmeitä psykedeliahöyryjä kaikki on täydellisesti kohdallaan. Mitä uuteen materiaaliin tulee, niin tässä ollaan jo viime viikkoina treenattu uusia biisejä. Ensilevyn biisit olivat myös lyhyempiä ja popimpia. Metsä on haastavampi tapaus. Tuotantopallilla istuvat Polarsoul, Arwi Lind ja DJPP etunenässä. Röyhkän kokoaman yhtyeen solistit Olga ja Jani Muurinen mahtuvat vahvoine äänineen vuorottelemaan samalle julkaisulle. Ne tehdään silti yhä samalla tavalla. Levyn kappaleissa on tiukemmat rakenteet ja varmaan soundit toimivat paremmin. Persoonallisinta levyssä oli kuitenkin se, millä tavalla suomenkielinen laulu yhdistyi ulkomailta rantautuneisiin musiikillisiin vaikutteisiin. Miten nämä eroavat toisistaan. Onko Laivue parhaimmillaan levyllä vai livenä. Tässä soololevyssä on kollektiivinen jätkäjätkämäinen ote, vaikka toki erojakin löytyy. – Keikkoja olisi tarkoitus tehdä niin paljon kuin niitä saadaan hommattua. Kiinnostavia ideoita riittää pitkin levyn mittaa, sovitukset ja soitinvalinnat ovat kekseliäitä. Enemmällä kuuntelulla varsin rikkaiden, oikeilla instrumenteilla tehtyjen taustojen yksityiskohdat alkavat hahmottua. SAMI NISSINEN HHH 68 SOUNDI Soundi tiedusteli Laivueen kitaristi-kosketinsoittaja Ville Puronaholta yhtyeen strategioita. Kreisi synabasso ja synkopoidut vibrafoniakordit muistuttavat melkoisesti chicagolaisesta Tortoisesta. Se kuvastaa mielestäni hyvin sellaista hämärämpää tunnelmaa, mitä tuolla levyllä on. Kokonaistunnelmaa latistaa Leevi Wuolion persoonallinen laulutulkinta, joka käy levyn mitassa häiritsevän ilmeettömäksi ja toisteiseksi. – Molemmissa on puolensa. Livenä pääsee jamittelemaan ja jopa improvisoimaan, mikä on ainakin itselle hauskaa puuhaa. Pahimmillaan tällainen teksti, joka olisi puolustanut paikkaansa Röyhkän omalla tuotoksella, liittyy mielikuvituksettomaan perusbiisiin tai muutoin varautuneeseen sävellykseen
Kosketinsoitinjohtoisena levynä International Shamanissa on monin paikoin samaa taianomaisuuteen kallistuvaa artistisuutta kuin Amosin ja Bushin töissä, mikä piirre on omiaan toimimaan myös tekijäänsä vastaan. lyriikka nappasi heti päivitetyllä kalevalais-shamanismillaan, jossa ihmisen ajattoman problematiikan ohella polttopisteessä ovat rauhanlietsonta ja spirituaalinen ”ihminen on vain osa luontoa” -filosofia. Kyseessä on yksi menneen vuoden parhaimpia yksittäisiä siivuja. Kaisa Valaa on toistuvasti verrattu Tori Amosin ja Kate Bushin kaltaisiin tinkimättömän omaehtoisiin naisiin – eikä syyttä. Bändi räimii tiukasti ja riffeissä sekä kertsihoilotuksissa on ideaa. Love (Just A Feeling) toimii riisuttuna toteutuksena hienosti, vaikka tekstipuolen hivenen kiusallisia assosiaatioita Bostoniin ja The Darknessiin onkin vaikea välttää. Herkullinen on myös kappaleen häiriintynyt kitarasoolo, joka tuo biisiin mukavasti poikkeavaa särmää. Ei valmiiksi pureskeltua, mutta tervejärkistä tilitystä. JUSSI NIEMI HHHH YLEISLAKKO Maailmanpolitiikan arkipäivää Blast Of Silence Lievästi yli puoleen tuntiin mahtuu hämmentävän paljon sanottavaa. Kun rima nostetaan korkealla, näyttää puolittainenkin onnistuminen vähän heikolta. Etenkin levyn bändittömillä ja samalla haastavammilla raidoilla huomio uhkaa kiinnittyä musiikista nauttimisen sijasta itse suoritukseen. Asioissa on tunnetusti vitusti vikaa ja Yleislakko kommentoi nykymaailman epäkohtia terävällä sarkasmilla tai suorilla huomioilla. Debyyttialbumillaan Vala esittäytyy ihmisen olomuotojen rajamaastoa tutkailevana kansainvälisenä ja sen myötä urbanisoituneena shamaanina. Tasavahvasti kiehtovasta paketista erottuvat hiukkasen rokahtavat Pirunpihka ja Säteet & säkeet sekä jylhästi reggaemainen Harhat. Täydellisen kitarapopin tekeminen on taitolaji, johon vain harvat kotimaiset yhtyeet ovat pystyneet. Musiikillisesti bändi on kiinnostavimmillaan joko nopeuttaessaan tai hidastaessaan ilmaisuaan keskinopeasta perusjyystöstä. Arvoitukseksi sen sijaan jää, mitä laulaja tarkoittaa biisin “bring mama back” -päätössanoilla. Yleislakko edustaa ylpeästi punkrockin poliittisesti valveutunutta koulukuntaa. The Streams etsii omaa suuntaansa yltiömelodisen ja puhtoisen seasta, eivätkä tilannetta juuri auta ilmiselvät, vaikkakin hyväntahtoiset The Killers -lainat. PERTTI OJALA HHH THE STREAMS Hopeless Play Drink Tonight Records Turkulainen The Streams vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta tulokkaalta, mutta Hopeless Play -debyytin perusteella nämä odotukset eivät vielä konkretisoidu valmiiksi. Maailmassa, jossa yhä kuunnellaan Jari Sarasvuon kaltaisia visionäärejä ja komiteat ratkovat syrjäytymisongelmaa ihan tavallisten pullien paistamisella, kaivataan Yleislakkoa. JARI JOKIRINNE HHH. The Streamsille on nostettava hattua rohkeasta yrityksestä, mutta jos ja kun vertailuun otetaan saman kentän kansainväliset mestarit, tulee turkulaisille selvästi takkiin. Esimerkiksi tästä käy muun muassa suureelliseen tunnelmaan nojautuva Another Lonely Day, joka tuo mieleen The Feelingin, mutta jää loppujen lopuksi varsin kauas tästä. Samaan kategoriaan kuuluu myös leikkisästi hyppelehtivä Habits Of Human Beings, jolla Kaisa Vala ylsi Uuden Musiikin Kilpailun finaaliin. Hopeless Playssa on kuitenkin paljon hyvää. Nato, Kela, Kokoomus, Timo Soini, kilpailuyhteiskunta, mielenterveyshuolto, pankkiirijärjestelmä ja kumppanit saavat ansionsa mukaan. On virkistävää kuunnella selkeitä yhteiskunnallisia kannanottoja. Kappaleet ovat samalla alttiita jättämään kuulijan tylysti ulkopuolelleen. Levyn pysähdyttävimmäksi esitykseksi kasvaa Father, jonka pianovetoinen herkkyys ja sen vastapainona jyräävä rock ovat mitä ilmeisimmin osoitetut Kaisa Valan isälle, Mana Manassa ja Psychoplasmassa vaikuttaneelle ja Ghost Waltz -levyn tuottaneelle Otra Romppaselle. Niitä siis piestään armotta. Musiikillisesti läsnä ovat ainakin Dead Kennedysin vinosti tarttuva kaahaus ja vanha suomipunk. Silloinkin kun instrumentit kaahaavat hc-taajuuksilla, pysyy laulu selkeän julistavana. Se osoittaa, että puutteista huolimatta The Streamsin tekemisiin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Silti Maailmanpolitiikan arkipäivää profiloituu tekstiensä kautta. Sanattoman nimiraidan jälkeen Shayan ja Some Sad Situations ovat pienen kombon jäntevästi säestämiä tasokkaita poplauluja. VILLE PIRINEN HHHH KAISA VALA International Shaman Mana Rec Laulaja, laulujensa tekijä ja kosketinsoittaja Kaisa Vala valssasi viiden vuoden takaisella ep-ilevyllään haamujen kanssa
Toisaalta rituaalimusiikissa on paljon universaalia merkitystä, joten se avautuu usein ulkopuolisellekin. Vernerin moni-ilmeisesti mietiskelevä trumpetti leikkii Sami Sippolan rehevästi maanläheisen mutta loppupeleissä jotenkin kosmisen fonismin suojeluksessa kuin kotonaan. Enhän ole 1800-luvulla Appalakkien vuoristossa asunut anglosaksikaan, tai edes kristitty, mutta sen ajan ja paikan uskonnollinen musiikki koskettaa minua. Tämä Tampereen seutuun liittyvä porukka tekee projekti toisensa jälkeen parasta suomalaista jollain tasolla jazziksi luokiteltavaa musiikkia ja onnistuu levy toisensa jälkeen liitämään koko määreen yli, ihan vaan soittamalla. Näin siitä huolimatta, että Tällä levyllä esiintyy todella monta vanhaa tuttua, kuten Black Motorin Ville Rauhala ja Sami Sippola, monesta hienosta yhtyeestä kuten Tamposta sekä edesmenneen Markku Peltolan bändistä tuttu Kusti Vuorinen, Kuhmalahden Nubialaisissa vaikuttavat Eskeliset sekä joka paikan perkussionisti Janne Tuomi. Säveltäjiä yhdistää vahva melodian taju ja hurja lämpö, sekä jonkinlaisen universaalin kansanmusiikin tunnelman tavoittaminen. Ennakkomaistiaiset Amerikankotka liitää ja Kaikki tai ei mitään kuulostavat edelleen törkeän hyviltä, ja esimerkiksi hunajainen Timanttisade-slovari uppoaa komeasti. Ioh-Maera on Ville Leinosen Camp Crystal Laken ohella kiinnostavinta levymuodossa julkaistua äänitaidetta viime aikoina. Liitto on ollut luonteva lavalla ja sitä se on levylläkin. Eskelisen sävellykset ovat ilmavia, rauhallisia ja syviä. Vaihtoehtoisen rockin edustajaksi kuvaillun kvartetin musiikissa on paikoin lieviä grungejäämiä, mutta kokonaisuutena Bayon Facen rock pysyy turvallisesti keskitien tuntumassa. Black Motor lukeutuu suosikkibändeihini muun muassa rennon ja avomielisen asenteensa vuoksi. Laulutaito olisi toivottava ominaisuus tällaisessa korusäveliä, glissandoja ja muita laulukrumeluureja huutavassa pehmo-r’n’b:ssa jos missä. Teoksena Le Depart on sukua Black Motorin Hoojaalle, jolla trio versioi Kusti Vuorisen sävellyksiä. Tosin basso nousee paikoin solistiseenkin osaan, esimerkiksi Vainilan energisessä alkujaksossa. Kappaleen melodiaa ei koe vieraaksi, mutta kuitenkin kaukaiseksi. JUSSI NIEMI HHHH ARKTAU EOS Ioh-Maera Svart Records Näennäisesti minulla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa siihen rituaaliseen maailmaan, mihin tämä levy ehkä kuuluu tai viittaa. Myös unisonossa vedettyjen, vankasti melodisten teemojen klangi on täyteläinen. Bayon Facen biiseissä on määrämitta soitannollista voimaa ja ajoittaista grungesta juontuvaa paisutusta. Edelleen Karri Koirassa viehättää se sama häpeilemättömyys ja ylitsepursuava imelyys, mikä sai tuohon etupäässä tuottajana ja fiittaajana aiemmin näyttäytyneeseen hiphoppariin rakastumaan. Tekstit tasapainoilevat hauskasti ironisen hassuttelun ja vilpittömien tunteenosoitusten välillä, kasarikliseitä pursuava tuotanto on täyteläistä, saksofoniluritukset hymyilyttävät ja biiseissä on hyviä kertsejä ja muutenkin hienoja oivalluksia. Kambodzalaisesta Bayon-temppelistä löytyvä naamaveistos häämöttää Bayon Facen kansissa, mutta itse levyltä ei erityisempää spirituaalisuutta tapaa, Nykykokoonpanossaan parivuotiaan Bayon Facen keskushahmoina ovat Zen Café -basisti Kari Nylander ja albumin biisit säveltänyt, 1990-luvulla Lehtivihreät-yhtyeessä vaikuttanut rumpali Jukka Isotalus. Mukaan otettu kiinalainen kansansävelmä Parting At Kwan Yang on kiinnostava. Tästä kaikesta huolimatta levyä tulee kuunneltua enemmän äänitaiteena, ja sellaisena se onkin hyvin toimivaa. Aloituskappale Unbinding Kaamos luo hienon tunnelman, joka kantaa läpi koko levyn. Jonkin itseä suuremman koskettaminen on tässä pyrkimyksenä. Se on helppo ymmärtää, oli uskosi tai sen puute mitä sorttia tahansa. Meni kuitenkin aika pitkään ennen kuin tajusimme, että dinosaurukset olivat ehkä värikkäitä. Silti kokonaisuus on erittäin ehjä. Omalla porukalla tehty Jumehniemi ilmestyi vasta, nyt on vuorossa yhteistyö monesti tamperelaistrion kanssa livenä soittaneen Verneri Pohjolan kanssa. Rubidium saa joka kuulemalla lisää syvyyttä. Albumin ylivoimaisesti häiritsevin piirre on puolestaan se, kuinka läheltä Samuli Penttisen laulu hipoo Poets Of The Fallin Marko Saarestoa. Monsp Sisältäni tosikon löysin, nyt nimittäin seuraa täydellinen takinkääntö. Tiedän, että kuulostan tosikolta. Bändin johtajan lisäksi Ilolla musisoivat Nicolas Rehn (kitara), Eerik Siikasaari (basso), Ismaila Sane. Jos Buster Keatonin Orkesteri, Tampo tai vastaavat projektit ovat miellyttäneet, Le Depart -levy on pakollinen hankinta. Olen usein miettinyt, kuinka lähelle totuutta osumme rekonstruoidessamme äänimaisemia ajalta ennen nuottikirjoituksen keksimistä. PERTTI OJALA HHH NEW GARDEN ORCHESTRA Le Depart Neko Records/Karkia Mistika Records KARRI KOIRA K.O.I.R.A. Raskasta tästä tekee ennen kaikkea päätähti: ankeat laulumelodiat ja kömpelöt tavujen painotukset Karrin erittäin vaatimattomalla lauluäänellä tulkittuina tuntuvat kuin käsijarrulta muuten komeasti vetävän musiikin päällä. Siinä alleviivataan hienosti sitä, miten kiinalainen kansanperinne integroi länsimaisen teoriakäsityksen omaan musiikkiinsa huomattavasti syvemmin kuin Koreassa tai Japanissa tehdään. Haluaisin pystyä hekottelemaan tälle levylle hyväksyvästi nyökkäillen, ja biisi kerrallaan se onnistuukin. ARVIOT SUOMI kuva: Andre VERNERI POHJOLA & BLACK MOTOR Rubidium TUM Black Motorilta irtoaa usein rypäleinä. Roy Heinon ja laulusolisti Samuli Penttisen kitarat synnyttävät hetkittäin jännittäviäkin kudelmia, mutta yleisvaikutelma jää pikemminkin kohteliaaksi kuin räjähtäväksi. Niin Pohjolastakin, joka ei tässä suosi tavaramerkkituhinaansa, vaan tiiviimpää sointia. Materiaali kattaa melkoisen alueen Pohjolan ja Rauhalan originaaleista Edward Vesalaan – jolle Rubidium onkin selkeästi sukua –, viime vuosisadan venäläissäveltäjä Rimsky-Korsakoviin ja 1900-luvun alun amerikkalaisfonisti Rudy Wiedoeftiin. Se yleensä kirvoittaa parasta esiin kenestä tahansa yhtyeen lukuisista vierailijoista. MIKKO MERILÄINEN HH rämme. Sävy on tumma ja pyrkii vahvasti arkaaisuuteen sellaisena kuin me tässä ajassa sen ymmär- 70 SOUNDI tasaisella beatillään määrätietoisen vaanien etenevä ja sisäistä voimaansa hienosti pidättelevä Hard To Handle erottuu levyn yksinäiseksi kuningaskappaleeksi. Heikki Kuulan, Asan, Ruudolfin ja Suvi-Tuulian fiittaukset piristävät. Mutta kun poissa on livekeikan hauskuus ja tilanteesta välittyvä terve itseironia, jää jäljelle yksi raskaimpia ja vaivaannuttavimpia kuuntelukokemuksia miesmuistiin. Ville Rauhalan (kontrabasso) ja Simo Laihosen (rummut) komppi on sitä lajia, jossa abstrakteimmillaankin on grooven tuntu. ARTTU TOLONEN HHHHH PIIRPAUKE Ilo Rockadillo Moni-instrumentalisti Sakari Kukon Piirpaukella on takanaan liki 40-vuotinen historia ja suunnilleen 25 albumia. Parin todistamani hurmoksellisen keikan ja hykerryttävien singlejen myötä olin jo julistautunut Karri Koira -faniksi, mutta ei tätä kukaan täyspäinen voi albumillista kestää. ARTTU TOLONEN HHHH BAYON FACE Bayon Face Grassbay Täysimittaisesti debytoivan Bayon Facen musiikki on huomattavasti maanläheisempää kuin bändin eksootti- sesta nimestä voisi päätellä. New Garden Orchestra puolestaan soittaa Otto Eskelisen sävellyksiä. Nykyisessä, varmaan noin sadannessa, kokoonpanossaan se on toiminut kolmisen vuotta
These headphones live by a simple rule: 80 kokemuksella. Four models tailored for ja musiikin kuuntelijoille. 28, 74078 Heilbronn, Germany Shure GmbH, Wannenäckerstr. Designed to löysi sen vuonna 2002 newyorkilaiselta katukirppikseltä ja maksoi 75 senttiä. Neljä käyttöön räätälöityä mallia. Kulttuurit kohtaavat kompastellen vain C. monitoring, DJing and personal listening. EAR. for recording, sään naurettavilta. excellence raidat ovat albumilta pudonnut, mutta valmiiksi sovitettu Miss Joanie Lee sekä also drives Shure Professional käyttömukavuutta jaforkestävää laatua. Levyllä ei siis ole luvassa tarttuvia biisejä, hyvää fiilistä tai monikerroksisia sovituksia. Jotakuinkin tällaista tarinaa tarjotaan tämän esikoislevynsä julkaisevan yhtyeen nimen selitykseksi. for recording, monitoring, DJingShure and personal listening. Asia, ShurePacific: Incorporated, Phone: 1-847-600-2000 Fax: 1-847-600-1212 Int‘l Fax:Kovakantinen 1-847-600-6446 kirja tista, jonka aluksi ja lopuksi nelikkoUSjamittelee puoli tuntia. Shure-kuulokkeet Mankkaantieammattilaisille 32, 02180 ESPOO different applications. UnitedIncorporated, States, Canada, Latin America, Caribbean: also drives Shure Professional Headphones. The Velvet Undergroundin keväällä 1966 äänitetyn ja maaliskuussa 1967 ilmestyneen ensialbumin yhteydessä on SRH240 SRH240 naurettavaa puhua ajankuvasta. Musiikillisesti The Velvet Undergroundin psykedeelinen garagerock ei murtanut muureja,Shure Professional Headphones. 28, 74078 Email: Heilbronn, Germany Phone:Europe 49-7131-7214-0 Fax: 49-7131-7214-14 info@shure.de Phone: 49-7131-7214-0 Fax: 49-7131-7214-14 Email: info@shure.de United States, Canada, Latin America, Caribbean: NoretroN oy Four models tailored for Audio monitoring, DJing and personal listening. Joko Vilun teksteihin on tottunut tai sitten ne ovat vuosien saatossa yksinkertaistuneet, sillä niiden maailmaa naiivisti mutta ei mitenkään vajakkina tarkkaileva havainnointi on pelkästään humaania. FROM EAR TO EAR. for Six models tailored for different applications. EAR. Ei nimettömyys, vaan nimen paikalla oleva pelkkä väliviiva. 28, Underground 74078Email: Heilbronn, Germany lauluista puolet The Velvet -lähtöisiä ja jolla yhtyeen miehet mance. Jos Piirpauken maailmanmusiikillisjazzillinen fuusio oli 1970-luvulla aikaansa edellä, nykyään se ei näytä tunnustavan minkään ajallisten, maantieteellisten tai tyylillisten rajalinjojen olemassaoloa. Shure-kuulokkeet massa dekadentissa kuplassa, joka leijui korkealla porvariston different applications. Learn more at www.shure.eu kirjoista ja sitä kautta tulivat mukaan poikkeuksellisen vaaralliset tekstiaiheet: Learn more at www.shure.eu huumeet, prostituutio ja seksuaaliset poikkeavuudet. Toisaalta on turhaa kikkailua alleviivata Pelkän Väliviivan vaikeutta. Lithanderin Rondo allegron ensimmäisessä osassa, johon rivakka komppi ei kertakaikkiaan sovi. Beethovenin Marche funébren voi kuvitella soimaan hautajaismarssina New Orleansissa. Kaksi viimeistä levyä täyttyy marraskuussa 1966 äänitetystä konserShure Phone: 1-847-600-2000 US Fax: 1-847-600-1212 Int‘l Fax: 1-847-600-6446 also drives Shure Professional Headphones. passion audio excellence arvostavat äänenlaatua, mance. SRH240A Learn more at www.shure.com Tutustu www.shure.com tai Andy Warholin tuen ansiosta Lou Reedillä, John Calella, Sterling MorrisoSRH240A www.noretron.fi nilla ja Maureen Tuckerilla oli vapaus tehdä, mitä he tahtoivat. Learn more at www.shure.com different päiden yläpuolella mutta jossa monet kärsivät kuin katuojassa. Se syntyi Andy Warholin puhaltaFour models tailoredammattilaisille for Shure Professional Headphones. PROFESSIONAL PROFESSIONAL SOUND SOUND FROM FROM EAR EAR TO TO EAR. Suuri osa tämän kuuden cd:n kansion materiaalista on paneutuneille For more than 80 years Shure rugged, For more than 80 years Shure rugged, faneille tuttua. Sen esittämiseen riittävät sähkökitara ja rummut. Silti se ei mahdu alkuunkaan näiden tyylien muotovaatimusten sisään. There She Goes Again -otto, jossa laulajana kokeillaan Nicoa. Designed to www.shure.com kirjoittama historiikki niin syvä, että sitä lukiessa alkavat plasmakuviot pyöriä What goes in must come out. Puheri 010 525 8000 • Fax 010 525 8010 Learn more at www.shure.com Tutustu www.shure.com tai www.noretron.fi • shure@noretron.fi SOUNDI 71 www.noretron.fi Myynti: Shure-jälleenmyyjät. This passion for audio excellence Phone: 49-7131-7214-0 Fax: 49-7131-7214-14 info@shure.de Shure Europe GmbH,ovat Wannenäckerstr. for recording, SRH240 Useimmissa tapauksissa sellaiset tuntuisivat nahkeassa merkityksettömyydesand music obsessives . käyttöön räätälöityä mallia. Shure Professional Headphones. Tutustu lähimmän Shureprofessional laadusta. professional monitoring, audio products been vyn” biisistä ovat hyvin samanlaisia kuin lopulta julkaistut. Neljä eri applications. defined by a legacy of legendary perforroinnit sekä Nicon syksyllä 1967 ilmestynyt kolea folklevy Chelsea Girl, jonka Shure Europe GmbH, 28, 74078 Heilbronn, Germany Europe, Middle East, Wannenäckerstr. Ilo leijailee vaivattomasti Mozartin vuosisadalta nykypäivään, Tiibetistä Kreikkaan ja Suomesta Intiaan. mutta heidät lähetettiin takaisin kadulle. Niukkuus on vallalla myös itse äänilevyllä, joka julkaistaan pelkkänä vinyylinä. Levyn versiot yhdeksästä ”banaanileFor more than 80 years rugged, Miksi et nauttisi ammattilaisten DJing and have personal listening. Designed to www.shure.com pään sisällä. Shure Professional Headphones. Juhlajulkaisun kirsikkana toimii neljäs levy, jolla on huhtikuussa professional audio products have been professional audio products have been 1966 äänitetty yhdeksän biisin asetaattilevy ja hieman aiempi kuuden biisin Shure-kuulokkeet kaikille, jotka defined by a legacy of legendary perfordefined This by aerinomaista legacy offorlegendary perfortreeninauha, jonka kiinnostavimmat – siis historiallisesti ”merkittävimmät” – mance. This passion for audio excellence United Canada, Latin America, Caribbean: Email: info@shure.de Phone:States, 49-7131-7214-0 Fax: 49-7131-7214-14 soittavat. Four models tailored for ja musiikin kuuntelijoille. Väärässä levyä en suosittele kuunneltavaksi. Reed piti William S. 22, 02631 ESPOO Learn more atPL www.shure.com different applications. Shure Professional mutta laulujen aihemaailma ja etenkin teemojen käsittelutapa oli uusi. Mafe Suitessa Tsaikovski särkee senegalilaisia pähkinöitä. Kyseisen näytelevyn monitorointiin ja tietysti henkilökohare an excellent choice . Sur-Rurin kitaristi-laulajana ja kuvataiteilijana tunnettu Ville “Vilu” Vuorenmaa sekä muun muassa Sister Flosta tuttu Jarno Alho soittavat kahteen pekkaan apeaa, vähäeleistä musiikkia. Vaikka toteutus on pelkistetty, ei se tarkoita, etteikö sisältöä olisi. Lou Six models tailored Headphones. Siinä on bluesin juurevuutta, gospelin tunnustuksellisuutta ja rockin kapinaa. These headphones live by a simple rule: Shure Pacific: Asia Limited, Phone: 852-2893-4290 Fax: 852-2893-4055 These headphones live by a simple rule: onAsia, esineenä kaunis ja 1960-luvun rockiin kaivautuneen Richie Unterbergerin Shure Asia Limited, Phone: 852-2893-4290 Fax: 852-2893-4055 What goes in must come out. maailmaa juuri lainkaan. Keräilijä What in must come out. L. alsovuoden drives Shure Professional Headphones. withstand of everyday use, sille, harrastajille äänitykseen ja they withstand the rigors offoreveryday use, they are an excellent choice music professionals Myöhemmin hän myi sen eBayssa yli 25 000 dollarilla. Kun näillä säädöillä mennään, ei kukaan voita mitään, jos Pelkän Väliviivan yrittää väkisin luokitella. Designed Erinomainen vaihtoehto ammattilaiWhat goesthe in rigors must come out. Burroughsin, Hubert Selby, Jr:n ja Raymond Chandlerin different applications. For more than years Shure rugged, and80 music obsessives . This passion audioHeadphones. TERO ALANKO HHHHH Europe, Middle East, Africa: Europe, MiddleGmbH, East, Africa: Shure Europe Wannenäckerstr. Thesegoes headphones live by a simple rule:to Scepter-studiossa nauhoitetun asetaatin tarina on ällistyttävä. Africa: mance. forfor music professionals and music obsessives recording, avulla The Velvet Underground yritti saada sopimuksen Columbian kanssa, taiseen kuuntelunautintoon. Oikeassa mielentilassa kuunneltuna kokemus on mieltä avartava. ©© 2011 2011 Shure Shure Incorporated Incorporated RETRO © 2009 Incorporated © 2009 ShureShure Incorporated (lyömäsoittimet ja laulu), Rami Eskelinen (rummut) ja nykyisin kaikkialle ennättävä Kalevi Louhivuori (trumpetti ja flyygelitorvi). PAULI KALLIO HHHH PELKKÄ VÄLIVIIVA Pelkkä väliviiva THE VELVET UNDERGROUND & NICO The Velvet Underground & Nico – 45th Anniversary Super Deluxe Edition Joteskii Groteskii/Creative Class War Polydor Sarjassamme kurjuuden maksimointia: mikä on mitättömyyden huippu. audio products have been Ylelliseen kansioon kuuluvat myös albumin uudet mono- ja stereomastedefined by ajälleenmyyjän legacy of legendary perforEurope, Middle East, Africa: luona. SRH240 are an excellent choice for music professionals and music obsessives . Levy ei heijastele ympäröivää Shure Professional Headphones. Vaikka lentomatkailua päätettäisiin joskus rajoittaa radikaalisti ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, Sakari Kukko lennelköön ympäri maapalloa niin kauan kuin jalka nousee ja henkeä riittää saksofonin täytteeksi. withstand the rigors of everyday use, they withstand the rigors of everyday use, they Vaikka tämä taitaa olla hienoin yhden rockalbumin tiimoilta koskaan tehty are an excellent choice for music professionals kokonaisesitys, en suosittele vastaavan väsäämistä kovin monesta levystä. ANTTI LUUKKANEN HHH PROFESSIONAL PROFESSIONAL SOUND SOUND PROFESSIONAL SOUND FROM FROM EAR EAR TO TO EAR
Konserttitallenteet kattavat Hunterin olennaiset Mott-hitit ja aiempien levytysten helmet. Se todistaa, että Alice Cooper bändeineen tykitti aikoinaan yhtä verevästi kuin Detroit-klassikot MC5 tai The Stooges. Jos ei omista paljoa Rolling Stonesin musiikkia, on tämä kokoelma mainio lähtöpiste ja kätevä tapa hankkia hitit samassa paketissa. Kokonaisuus on nautittava ja täysipainoinen, sillä bonusmateriaali on poikkeuksellisen laadukasta. Toisaalta yhtyettä inspiroineiden bluesmiesten ikäennätyksiin on vielä matkaa. Laatikko on koostettu kaikin puolin asiallisesti. Niinpä yhtyeen tuotannosta on kokoelmiakin olemassa enemmän kuin google osaa nopeasti ynnätä. Alice Cooperin piti olla sekopäinen kauhurockkovis eikä mikään opportunistinen balladihevari. Kyllä ne näkee internetistäkin. Tosin yksi puolisko oli uutta studiokamaa. Mukana on mielenkiintoista sekoilua, kuten School’s Out -biisin lapsikuoron treenailua studiossa, ja aidosti hikistä autotallirokkia, kuten saman biisin demoversio. Erityisen ilahduttavaa on se, että Yhdysvaltoja ahkerasti kiertävä rokkari ei luovuta pikkusormen kynttäänkään poplistojen ja MTV-myllyn lipeville kasarisoundeille, joihin moni brittiläinen blues- ja rock’n’roll-pohjainen akti tuntui sortuvan. ARVIOT RETRO ALICE COOPER ”Old School” 1964-1974 Universal Teininä syletti kauheasti se Alice Cooperin Poison. Pääasiallinen kohderyhmä lienee Cooperin psykedeelistä rokkia ja puoliprogressiivistä protoheviä sisältävän varhaistuotannon asiantuntijat ja ystävät. B.B. Musiikillinen sisältö vaatii pohjalle aiempaa paneutuneisuutta aiheiseen tai poikkeuksellista mieltymystä vouvaavaan kasettisoundiin. Maanläheiset rockit ja uljaat slovarit ovat täydellisesti tasapainossa. Kauden kaksi studioalbumia ovat You’re Never Alone With A Schizophrenic ja Short Back N’ Sides (1979 ja 1981). Klubilive taltioi Hunter-Ronson -taisteluparin meiningin upeimmillaan. Etenkin klassikkoalbumiksi mainittu Schizo mehustuu vieläkin paremmaksi loistavilla bonusraidoilla, joissa myös kitaristi-tuottaja Mick Ronsonin korvaamaton kumppanuus korostuu. Ensilevyn bluesisuus oli tähän tultaessa karissut olemattomiin, mutta tilalla oli painavanakin tykittävää rockia, progeisina kieppuvia rytmejä ja Steeleye Spanistä muistuttavaa vanhan Albionin folkisuutta. King on kohta satavuotias ja ukkeli on keikkaillut tänäkin vuonna. VILLE PIRINEN HHHH JETHRO TULL Thick As A Brick – 40th Anniversary Set Chrysalis Jethro Tullin varhaistuotannon 40-vuotisjuhlakäsittelysarjassa on vuorossa bändin viides albumi Thick As A Brick (1972). Soundi on osin karskimpi, jotkin hennot melodiat oudompia ja reggaekin saa osansa, mutta biisit eivät ole menettäneet leimallista lennokkuuttaan. Tämä boksillinen erikoisuuksia sijoittuu kauas historian ennen Desmond Childin likaista kosketusta. Chrysalis julkaisi Hunterilta vielä jälkimmäisen albumin aikaisen kiertueen livevideon Ian Hunter Rocks (1983), jonka ääniraita on boksin neljäs cd-levy. Laulaja-huilisti Ian Andersonin mukaan Yesin ja Emerson, Lake & Palmerin kaltaisten progehirmujen mammuttiteosten parodiaksi tarkoitettu, yhden yli 43-minuuttisen sävellyksen sisältämä levy on laveimpana juhlaversionaan cd:n, dvd:n ja yli satasivuisen kirjan sisältävä laitos. Dynaamisena ja vivahteikkaana soivalla albumilla yhdistyvät lennokkaasti Ian Andersonin sävelkynän leimallisimmat piirteet. Hyvää ja välillä varsin hämmentävää rokkia seitsemällä ensimmäisellä levyllään esittänyt yhtye nimeltä Alice Cooper esittäytyy tällä boksilla arvaamattomana ja eläväisenä retkueena. Niiden välissä ilmestyi aikansa menestysformaatin mukainen livetupla Welcome To The Club (1980). Uraan mahtuu monenlaista kokeilua, mutta Charlie Wattsin eleettömästi groovaava rummutus ja Keith Richardsin tyylikkäästi terävä kitarointi pysyvät. Jos nurkissa pyörii jo muutamia Rollari-kokoelmia, ei tähän tarvitse niiden parin uuden kappaleen takia investoida. Jokainen levy on ahdettu täyteen bonusversioilla ja sessioraidoilla. Vaikka Ian Andersonin omissa nimissään julkaisema Thick As A Brick 2 (2012) päivittikin keski-ikäistyneen Gerald Bostockin tarinan tähän päivään, niin alkuperäinen albumi on johdonmukaisuudessaan ja vuosikymmenten haa-. Uskollisuus rytmibluesjuuria kohtaan pitää homman kasassa kovimmissakin kokaiinihuuruissa. Löytyy kovaa kantta, harvinaista valokuvaa ja muistelmia. Kenties juuri sen takia, että ei ole koskaan mitään muuta tehnytkään. Rolling Stones on tietysti paitsi iäkäs, myös merkittävä järkäle rockin historiaa. Hunter haki yleisönsä sohvapopparien tai diskokansan sijasta klubikonserttien hikisestä mutta elävästä rock-trashista. VILLE PIRINEN HHHH IAN HUNTER From The Knees Of My Heart – The Chrysalis Years 1979-1981 Chrysalis Mott The Hooplen kokkamiehenä ja soolourallaan Ian Hunter levytti enimmäkseen CBS/ Columbialle, mutta 72 SOUNDI merkittäväksi muodostui myös lyhyt Chrysalis-kausi. Kiinnostavin yksittäinen täky on sopivalla tavalla ruttuinen keikkaäänite Killer Live St. Tämä on todellakin boksillinen erikoisuuksia, sillä lootan neljä cd:tä eivät sisällä yhtään alkupään studiolevyiltä tuttua versiota. Satisfactionia, Paint It Blackia, Under My Thumbia, Sympathy For The Deviliä, Gimme Shelteriä ja Brown Sugaria ne eivät ehkä hätyyttele, mutta harva biisi hätyyttelee. Mukana on demoja, liveversioita, hillittömiä radiomainoksia, haastatteluja ja yleisesti ottaen karummalla autotallisoundilla rutisevia äänidokumentteja Alice Cooperin ensimmäiseltä kymmenvuotiskaudelta. Kuvitteellisen kahdeksanvuotiaan ihmelapsen Gerald Bostockin palkitun maratonrunon innoittamana syntynyt Thick As A Brick on Jethro Tullia parhaimmillaan. Huomionarvoista on, että kokooman päättävät uudet biisit Doom And Gloom ja One More Shot ovat hyviä. Louis 1971, joka täyttää laatikon neljännen cd:n. E-Street Bandin kolmikko Roy Bittan, Garry Tallent ja Max Weinberg turvaa rehdin rockselustan ja Mott-biiseistä tutut pianotahditukset. Suurin osa Rolling Stonesin jäsenistä on yhä hengissä ja rokkaa ympäri maailmaa kuin ei olisi koskaan mitään muuta tehnytkään. ASKO ALANEN HHHH THE ROLLING STONES Grrr! – Greatest Hits 1962-2012 Universal 1962-2012 on hämmentävä aikahaarukka. Desmond Childin kanssa kasattu tukkahevilällätys, joka rasitti hermoja samoihin aikoihin kuin Jive Bunny, Simply Red ja Milli Vanilli. Näistä kaksi on etenkin King Crimsonia ja aiemminkin Jethro Tullia uudelleen miksaamaan erikoistuneen Porcupine Treen Steven Wilsonin käsialaa. Niissä bändin lunkin rempseä bluesrock soi rouheana ja elinvoimaisena. Bonusraitoja paketissa ei ole, mutta kaikille ultrahifisteille on ajan hengen mukaisesti tarjolla useita eri miksauksia. Grrr! sisältää kolme cd:tä tunnettuja rollarihittejä kronologisessa järjestyksessä, alun r’n’b-apinoinnista psykedeelisten kokeilujen kautta svengaavaan seiska- rirokkiin ja siitä muovisempien kasarisoundien kautta tähän päivään. Monelle ikätoverille haetaan jo hoitokotipaikkaa, mutta Jagger, Richards, Watts ja Wood vääntävät äänitteitä studiossa ja riekkuvat stadionkeikoilla. Vaatimaton ei ole toisenkaan Chrysalis-albumin miehitys, sillä Ronsonin rinnalla tuottajana ja kitaristina toimi Clashin Mick Jones, ja rummuissa vieraili bänditoverinsa Topper Headon
Vahvistimissa löytyvät mm balansoitu ulostulo, efektilenkki, kuuluisa EBS kompressori ja optio jalkakytkimelle. IN FLAMES, TAL WILKENFELD, TAKE THAT, MARY J. EBS RM-4 jalkakytkin Premium-sarjan vahvistimiin 79,90 115 Uusi HD360 350W - 1299,90 M A A H A N T U O J w w w . Sarja on suunniteltu vaativiin keikkaoloihin ja varustettu monilla kätevillä liveäänentoistoa helpottavilla toiminnoilla. f - m u s i i k k i . EBS Premium-mallit ovat vuosien mittaan kiertäneet maailmaa mm. BLIGE ja PORCUPINE TREE- yhtyeiden mukana joitain mainitaksemme. EBS VAHVISTINHIRMU – FAFNER II 2 kanavainen etuaste 2 erillistä balansoitua XLR-ulostuloa Erilliset efektilenkit särö-ja puhtaalle kanavalle + yhteinen 750W RMS Hinta 2190,Kuvan EBS Neoline 810 kaappi 2699,- EBS Premium-sarja on suunniteltu ja tehty Ruotsissa. f i A TD660 660W - 1699,90 Saatavilla F-Musiikin myymälöistä sekä valtuutetuilta jällenmyyjiltä ympäri Suomen Helsinki - F-Musiikki Helsinki / Vantaa - F-Musiikki Vantaa / Espoo - F-Musiikki Espoo / TurkuSOUNDI - F-Musiikki73 Turku Kuopio - F-Musiikki Kuopio / Oulu – Musiikki Kullas / Kokkola – Kokkolan Laitevälitys / Hyllykallio- Markun Musiikki Jyväskylä- Musikantti / Tampere – Tammerpiano ja –soitin / Pori-Rauma- Pihlajamaan Musiikki / Hämeenlinna – TV-Sävel
Harvoin näkee musiikkiin yhtä valloittavasti heittäytyvää ja selvästi esiintymisestä nauttivaa ryhmää. Paul Simon on koonnut ympärilleen hienon kahdeksanmiehisen bändin. Rage Against The Machinen armottoman ensilevyn aggression pariin on tullut palailtua säännöllisesti, mutta useammin tulee kuunneltua paremmat biisit sisältävää Evil Empirea (1996) ja The Battle Of Los Angelesia (1999). Siksi ehkä kaikkein hienointa on nähdä, miten yhtye onnistuu tehtävässään ja jopa ylittää itseensä kohdistuneet vaatimukset. Maailman paras bändi ja maailman parhaat biisit viimeistä kertaa. Päinvastoin kuin muutamien massiivisten kokoelmien kanssa tätä rakennettaessa ei ole jouduttu tyytymään äänityksellisesti epäkuranttiin tavaraan. Soittoonsa kasvon ilmeitä myöten uppoava Page roiskii riffejä tyylilleen uskollisesti ronskisti ja muutama soolo meneekin vähän sinne päin. Ratkaisu on viisas, sillä yhtyeen soittamista on ilo seurata. VILLE HARTIKAINEN HHHHH PAUL SIMON Live In New York City Hear Music Viime vuonna ilmestynyt So Beautiful Or So What osoittautui Paul Simonin parhaaksi albumiksi vuosikymmeniin. Pienet ja yksinkertaiset asiat: Zack de la Rochan vauhkon vittuuntuneet räpit, Tom Morellon yhtä lailla Led Zeppelinille kuin Public Enemyllekin velkaa olevat kitarariffit ja -kuviot, Tim Commerfordin ja Brad Wilkin tarttuvat kompit, tuottaja Garth Richardsonin suosima kuiva äänikuva ja helposti omaksuttavat iskulauseet sekä niiden takana väijyvä vasemmistolainen sanoma. PERTTI OJALA HHHHH RAGE AGAINST THE MACHINE Rage Against The Machine Epic On työlästä suostutella aivot hyväksymään, että tämä täysin ajattomassa tilassa lilluva levy täyttää jo 20 vuotta. Tässä se taisi sitten olla. Tässä kaahataan raja-aidoista piittaamatta folkista maailmanmusiikkiin ja takaisin.. Jopa kotitallenteet toimivat mainiosti. Ihmisille, joille musiikki on vain genrerajojen vetämistä ja niiden tiukkapipoista vahtimista, taitaa monipuolinen Allen 74 SOUNDI ARVIOT RETRO Toussaint olla liian kova pala, mutta avoimin korvin kuunteleville hän antaa paljon. Biisivalinnat nojautuvat tunnetuimpiin raitoihin, mutta on joukkoon heitetty esimerkiksi ensiesityksensä livenä saanut For Your Life. TIMO KANERVA HHHH SANDY DENNY The Notes And The Words – A Collection Of Demos And Rarities Universal Sandy Denny on jäänyt kulttuurihistoriaan traagisena hahmona. Sandy Denny taikoo niihin aivan uuden elämän. Uusinnan bonuksena tulevat sinkkujen b-puolet, liveraitoja ja eka demo. Vaikka Faith No More, Red Hot Chili Peppers, Living Colour ja muut olivat jo vuosia risteyttäneet raskaan rockin ja hiphopkulttuurin osia, odotti iso murros Kaliforniassa vielä tuloaan. Neljän cd:n kokoelman aloittaa hieno varhainen versio monien levyttämästä ja Sandyn tuolloisen poikaystävän Jackson C. ARVIOT listamattomassa raikkaudessaan se tiiliskivi, josta Jethro Tull tullaan edelleenkin parhaiten muistamaan. Viisi vuotta myöhemmin julkaistava Celebration Day -konserttitallenne sisältää keikan sekä kahtena musiikkilevynä että elokuvamuodossa. Led Zeppelinin paluu – edes näin yhden illan ajaksi - oli pitkään yksi kaikkien aikojen kaivatuimmista comebackeistä. “Maaginen” lienee ainut oikea sana kuvaamaan Lontoon O2-areenalla joulukuussa 2007 kuvattua keikkaa. Vallankumous söi tässäkin tapauksessa pian lapsensa, ja kun areenalle marssitettiin Limp Bizkitin ja Linkin Parkin kaltaisia tekijöitä, oli peli aitouspoliisien mukaan ohi. Sen odotukset kasvoivat kolmen vuosikymmenen aikana sellaisiin mittasuhteisiin, että niihin oli lähes mahdotonta vastata. Verrattomina esimerkkeinä tästä kyvystä käyvät vaikkapa sellaiset muiden artistien loppuun kuluttamat standardit kuten Candle In The Wind, Whispering Pines tai Knocking On Heaven’s Door. Sen kauniit melodiat, intiimi tunnelma ja terävästi ihmiselämän suuria kysymyksiä käsittelevät tekstit ovat jääneet elämään pitkään sen jälkeen, kun monet muut viime vuonna ilmestyneet, sinänsä ihan kelvolliset albumit ovat jo unohtuneet. Keikka on yhtä ilotulitusta alusta loppuun. TIMO KANERVA HHHH DVD LED ZEPPELIN Celebration Day Swan Song Tässä on luultavasti paras konserttijulkaisu, jonka olen koskaan nähnyt. Ei siis juuri lisäarvoa, mutta ehkä jollekin se lopullinen syy hankkia tämä klassikko vihdoin kotiin. Plantin lauluakrobatia on edelleen hengästyttävää seurattavaa, vaikka ylärekisteri ei olekaan aivan entisellään. Vuoden 2011 kesäkuussa New Yorkin tunnelmallisessa Webster Hallissa taltioitu dvd jatkaa samoissa tunnelmissa. Robert Plant, Jimmy Page ja John Paul Jones ovat kukin hyvässä vedossa. Se taitaa hänen musiikkinsa kaikki sävyt hiljaisesta balladista mahtavaan polyrytmiseen svengiin. Tähän väliin mahtuvat vuodet niin bändien (Fairport Convention ja Fotheringay) kuin oman soolotuotannonkin parissa. Tietyllä tavalla hän oli brittiläinen vastine Janis Joplinille, taitava, herkkä ja haavoittuva artisti, joka pakeni aikakautensa armottoman miesvaltaista musiikkielämää alkoholiin ja huumeisiin ja kuoli vain 31-vuotiaana keväällä 1978. Frankin säveltämästä Blues Run The Gamestä ja sen päättää Sandyn viimeinen oma sävellys Makes Me Think Of You. Rage Against The Machine julkaistiin aikaan ja paikkaan, jossa sanan ”metalli” eteen oli juuri liitetty tai tultaisiin pian liittämään tänään antiikkisilta kalskahtavia etuliitteitä funk, nu sekä rap. The Notes And The Words -boksille on koottu harvinaisia äänityksiä 11 vuoden ajalta. Toussaintin omaa laajaa soolotuotantoa edustaa Soul Sister vuodelta 1972. Nautittavasti kuvatulla filmillä on päätetty keskittyä ainoastaan musiikkiin ja bändiin itseensä. Black Dog ja Trampled Under Foot ovat esimerkiksi erinomaisia näytteitä bändin mielettömästä groovesta, kun taas tunneskaalan toista päätä edustavat Since I’ve Been Loving You ja Kashmir osoittavat bändin huikeaa draaman tajua. Kaikilta aikakausilta on The Notes And The Wordsille löytynyt erinomaista materiaalia. Tämä New Orleansissa syntynyt ja koko uransa vaikuttanut muusikko on viime vuosikymmenien merkittävimpiä biisintekijöitä, erinomainen tuottaja ja mainio pianisti. PETRI SILAS HHHH ALLEN TOUSSAINT Rolling With The Punches – The Allen Toussaint Songbook Ace Kun Allen Toussaint kävi toissa kesänä vetäisemässä Helsingin Juhlaviikoilla vastustamattoman hienon soolokeikan, tyytyi Hesariin tapauksesta kirjoittanut Jukka Hauru marmattamaan, ettei esitys ollut jazzia. Musta rhythm & blues sykkii albumin sydämenä, ja esiintyjät tulevatkin suoraan ykköskentällisestä: Ernie K-Doe (Here Come The Girls), Solomon Burke (Get Out Of My Life Woman), The Meters (Ride Your Pony), The Pointer Sisters (Yes We Can Can), Millie Jackson (I’ll Be Rolling With The Punches) ja niin edelleen, mutta myös valkoiset artistit kuten Frankie Miller (Shoo-Rah), Warren Zevon (A Certain Girl) ja Robert Palmer (Sneakin’ Sally Thru The Valley) loistavat sielukkaassa vireessä. Sandy Dennyllä oli ainutlaatuinen lahjakkuus tavoittaa laulun keskeinen idea ja sitä kautta ottaa tuttukin laulu omakseen. Näistä dvd-julkaisu on se, joka saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Yleisöä ei näytetä kuin nimeksi, eikä kamera bongaa katsomosta yhtä ainutta rockmaailman silmäätekevää. Jones ja rumpujakkaralle istutettu John Bonhamin poika Jason Bonham pitävät kuitenkin huolta siitä, että paketti pysyy kaiken aikaa kasassa. Nyt on lupa nauttia. Rolling With The Punches -albumille on koottu 24 eri artistien esittämää herkkupalaa vuosien varrelta. Lopulta patovallin löivät rikki Rage Against The Machine ja Korn. Mikä sitten teki juuri tästä levystä niin tehokkaan ja kestävän
SOUNDI 75
Bonuksena tuleva puolen tunnin A Magic Year -dokumentti on kiinnostava. PAULI KALLIO HHHH PATTI SMITH Live At Montreaux 2005 Eagle Vision Vuonna 2005 oltiin kiertueella Trampin’albumin vanavedessä. Encore tarjoaa jo vedetystä My Generationista hauskan blues-version. Yhtyeen malli seuraavien vuosikymmenien bändeille tähän päivään saakka on massiivinen. Saman vuoden joulukuussa Jools Hollandin tomeran orkesterin edessä huojuu laihtunut ja kuihtunut laulaja, jonka mieli harhailee jossain tavoittamattomissa tai ei missään. Muistan, miten yhtäaikaa kurjalta ja upealta tuntui pitää käsissään uunituoretta, vuonna 1987 julkaistua Randy Rhoadsille osoitettua Tribute-tuplaliveä. Nyt kuvaa alkuunsa loppuneesta urasta täydentää BBC:lle tehdyistä nauhoituksista koottu kolmen dvd:n ja yhden cd:n kansio. Muuten tallenne on restauroitu erinomaisesti. Lyhyet backstage-vilaukset katkovat keikkaa piristävästi. Sitten havahtuu siihen, että soitinnukseltaan The Who oli vain trio. Jossain määrin oudoksun kuitenkin sitä, että dvd:tä editoitaessa on kaikki biisien välit leikattu pois. Tapahtuneesta ja surusta sekaisen oleva Ozzy on bändinsä kanssa päättänyt jatkaa kiertuetta. Analoginauhoilta remasteroitu ääni pääsee oikeuksiinsa kovalla volyymilla. Takana oli jo Italia, joten kone käy lämpimänä. Erityisyyttä tuo myös Tom Verlainen mukanaolo. Television-kitaristi istuu lavan reunassa ja soittaa hienovaraisen tyylikkäästi. Tuosta hetkestä kertoo 12. Valikoima ulottuu Fuck Me Pumpsin karheasta funkista Just Friendsin bigbandsovitukseen ja mykistävän liikuttavaan tulkintaan Phil Spectorin nyyhkyhitistä To Know Him Is To Love Him. TIMO KANERVA HHH THE WHO Live In Texas ´75 Eagle Vision Ensin parituntista keikkaa seuratessa hämmästyy, miten modernilta The Who jo 1970-luvulla kuulosti. Silti sydäntä kylmää keikkaa katsellessa. Onneksi laulu onnahtelee vain hetkittäin ja väkivahva bändi keskittyy työhönsä täysillä. Toivottavasti kyse on vain satunnaisesta maanantaikappaleesta, mutta ainakin minun kopiossani ääni ja kuva ovat hieman epäsynkassa. Jos Ozzyn lasittunutta katsetta ei lasketa, lavalta ei voi aistia, että jotain olisi kamalalla tavalla pielessä. Vihdoin se on saatavilla myös dvd:nä. Tähti juttelee levottomia kappaleiden lomassa. Äänityksen taso ei silti päätä huimaa eikä kameravalikoima vastaa nykyajan laatuvaatimuksia. Vilahtaapa kuvassa myös hulvaton lämppäribändi: unkarilainen mummokuoro tanhuamassa Honky Tonk Womenin tahtiin. Poweria on kuin pienessä voimalassa, mutta yhtä vaikuttavia ovat hienovaraiset jaksot, joita on runsaasti pitkin matkaa. Audiolevy tarjoaa läpileikkauksen BBC:n sessiosta vuosilta 2004-2009. Tallenne ei sisällä muuta kuin Ozzyn bändin soittamassa yhden ainoan kei- 76 SOUNDI kan. Kaikki yhtyeen jäsenet pääsevät kameran eteen ja ohjelman aikana valotetaan sekä juuri tämän konsertin taustoja että A Kind Of Magic -albumin (1986) tekemisen vaiheita. Bändi soittaa keskittyneesti Pattin langetessa kosmisesti maalaileviin teksteihinsä shamaanin lailla. Pete Townshend soittaa kitaraa niin, että jälki kuulostaa isommalta. Alkuperäisen The Whon vahvasti brittiläinen karisma tuli siitä, miten erilaisista ja omanlaisista persoonista ja soittajista se koostui. Lisäksi tässä tuijotetaan suoraan menneisyyteen, kuulun artistin arimmille hetkille. Lullaby Of Birdland antaa kuin kiusalla viitteitä siitä, mitä Amy Winehouse olisi voinut saavuttaa jazzin rintamalla. Speak Of The Devil ei yllä aivan samaan, Randy Rhoads puuttuu, mutta herkäksi vetää silti. JUSSI NIEMI HHHH OZZY OSBOURNE Speak Of The Devil Eagle VISION Randy Rhoads on juuri menehtynyt lentoonnettomuudessa. Maaliskuussa 2007 tallennettua Amy Winehousen Porchesterin konserttia on helpompi kuunnella kuin katsella. Pääsääntöisesti rakenteellinen rytmisoittaja loistaa tässä myös yltyessään sooloilemaan. Hittipainotteisen setin erikoisuus on pätkä unkarilaista kansanlaulua Tavaszi szél vizet áraszt. Beneath The Southern Crossissa ja pitkässä Dancing Barefootissa hän irrottelee hipahtavan puoli-itämaisesti. Kolmas ja kiintoisin kuvakiekko vie katsojansa Irlannin lounaiskolkkaan, pikkuruisen Dinglen kaupungin kirkkoon, jossa vapautunut Winehouse esiintyy basistin ja kitaristin säestyksellä alle sadan hengen yleisölle. Setti jättää silloin ajankohtaisen Who By Numbersin (1975) vähälle painottaen uran mod-lähtöä, Tommyn (1969) progeoopperaa ja tyylillisesti niiden väliin sijoittuvaa Who’s Nextiä (1971). ANTTI MATTILA HHHHH QUEEN Hungarian Rhapsody – Live In Budapest ’86 Island Queenin ensimmäinen konsertti rautaesiripun takaisessa Unkarissa julkaistiin tuoreeltaan vhs:llä. Vuosien 2003 ja 2004 otokset esittelevät läpimurtoa tekevän parikymppisen jazzlaulun hiomattoman timantin. Ratkaisu syö kokonaistunnelmaa. Keskinäinen kemia toimii väliläppiä myöten ja soiton dynamiikka säkenöi. Bändille esiintyminen arvovaltai- sella festivaalilla oli kunnia. Upea dvd, jota ei pidä sotkea samalla nimellä 1982 julkaistuun vain Black Sabbathin biiseistä koostuneeseen livealbumiin. Tämäkin taltiointi on peräisin joulukuulta 2006. Alkuperäisen konserttitallenteen äänenlaatua on virallista dvd-julkaisua varten paranneltu. Valaisevissa ja valoisissa haastattelupätkissä laulaja kertoo työntäyteisistä suunnitelmistaan ja moninaisista esikuvistaan, joihin kuuluivat Sara Vaughan, The Shangri-Las, Mahalia Jackson, Thelonious Monk ja Carleen Anderson. Historiallisena dokumenttina dvd on huikea. Musiikki virtaa hittiputkessa vuolaasti, mutta hiki kihoaa pintaan jännittäessä, säilyttääkö piikkikoroilla keikkuva laulaja tasapainonsa, kun hän tavoittelee lattialta muovista punaviinimukia. Bernie Tormen pikavisiitin jälkeen Brad Gillis ottaa kantaakseen epäkiitollisen tehtävän soittaa Rhoadsin osuudet kiertueen loppuun. ARVIOT DVD On hienoa huomata, kuinka uudet laulut (So Beautiful Or So What, The Afterlive) pärjäävät aivan tasavertaisesti vanhojen hittien (Mother And Child Reunion, Sounds Of Silence, Still Crazy After All These Years) kanssa. Lokakuussa 2006 lavaa hallitsee vahvaääninen maailmantähti. Queen on viimeisellä kiertueellaan hurjassa vedossa, ja Freddie Mercury hallitsee areenallista ihmisiä niin yksin pianon ääressä istuessaan kuin kruunu päässään mahtaillessaankin. Ensimmäinen dvd sisältää katkelmia Jools Hollandin tv-ohjelmista. Lenny Kaye ei silti jää mestarin varjoon. Sen sijaan settilista on murskaava ja lavarakennelma linna-aiheineen hurmaava. Toki vähän kylmää, kun vielä toistaiseksi hiv-negatiivinen Mercury toteaa Unkarin tv:n haastattelussa: ”Jos vain pysyn hengissä niin takuulla tulen maahanne takaisin.” Toisin kävi. Unkarin valtio tallensi keikan laadukkaasti isolla kamera-arsenaalilla ja kuvakulmia piisaa. MIKKO MERILÄINEN HHHH AMY WINEHOUSE At The BBC Island Lupaava Frank (2004), erinomainen Back To Black (2006) ja puoliväkisin kokoon parsittu postuumi Lioness: Hidden Treasures (2011) muodostavat Amy Winehousen (1983-2011) levytetyn tuotannon. Parhaim-. kesäkuuta 1982 Kalifornian Irvine Meadowsissa kuvattu konserttivideo Speak Of The Devil
TÄYSIN UUDISTETTU SOUNDI.FI UUTISIA • ARVIOITA • SOITTOLISTOJA • KILPAILUJA • VIDEOITA • ARKISTOJEN AARTEITA Pienet ilmot Pienet ilmot Pienet Pienet ilmot ilmot SK1 Uutuus! kitarat bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit Tä WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Onnelliset voittajat ovat Tapio mutta silti hän jakaa avokätisesti tunon nimittäin Paha maa. 25th Floorissa Patti riipii sähkökitarasta väkevää melua ja yllättää 7 Ways Of Goingissa puhaltamalla klarinetista kreikkalaisia, blues- ja freejazz-sävyjä. SOUNDI 77 Pikkuilmot 11_12.indd 82 Pa M Pit TERO ALANKO TIMO KANERVA W ste www.tammerpianojasoitin.fi SK2 Uutuus! HH HHHH Ilmoit Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti: VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110,09-5627 veikko.virtanen@soundi.fi Ilmoitusmyynti: VEIKKO VIRTANEN, 7110, veikko.virtanen@soundi.fi. Kolme äänestykseen osallistunutta palkittiin Harri Vainio Kotkasta. Kontrasti korostuu erityisesti dvd:n Tukholmassa kuvatulla klubikeikalla, jolla Pain on raaka ja rosoinen, mutta edelleen äärimmäisen tarttuva. Sen inspiraationa toimivat kuulemma newyorkilaisten metrovaunujen seinäpiirrokset 1970-luvulta. Huomionarvoista on sekin, että Pain näyttää lavalla ja lavan sivussa tasaarvoiselta, yhtenäiseltä kaveribändiltä, vaikka musiikki ja kaikki päätökset kulminoituvatkin Peter Tägtgreniin. Musiikin historia herää henkiin, kun Paul – aivan sananmukaisesti Frank Sinatran ja Nat King Colen jalanjäljissä – kiteyttää oman tulkintansa Suuresta Amerikkalaisesta Laulukirjasta, vaan eipä Paulin ainoa oma sävellys (My Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Valentine) häpeä yhtään näiden klas82 SOUNDI sikkojen seurassa. Hyvän fiiliksen m Puh. Hyvän fiiliksen musakauppa Lauralle ja kolmanneksi tuli Paska kaupunki. Palkinnot on lähetetty voittajille. Keikoilla likaisempi puoli ottaa isompaa roolia kuin levyillä. Yhtyeen näkeminen samaan aikaan kuuntelemisen kanssa ei ainakaan paranna asiaa. Kaikesta näkee, kuinka aidosti Paul rakastaa lähimmäisiJoulukuun Soundissa pyysimme lukijoita kertomaan Stupido Recordsin lahjoittamalla paketilla, johon kuuluu ään: hän on keskipiste ja ehdoton tähti, mielipiteensä Kauko Röyhkän parhaasta biisistä. Aika pian epäuskoinen kysymys vääntäytyy väkisin esiin: miksi ihmeessä kuuntelen Coldplayn yleisön huutoa ja veteliä live-versioita yhtyeen hiteistä. Soinnin kruunaa täysi jousisto. Soittamaan ovat sen sijaan saapuneet pianisti-laulaja Diana Krall, kitaristit John Pizzarelli, Anthony Wilson ja Joe Walsh, rumpali Karriem Riggins ja basisti John Clayton. Mylo Xyloto -levyltä (2011) periytyvä, kiusallisen mukaraju graafinen asu ulottuu soittimiin saakka. Chris Martin heiluttaa käsiään ja ravaa edestakaisin, mutta hänen tai niiden kolmen muun karisma ei riitä täyttämään Pariisin Stade de Francea tai mitään vastaavaa tilaa. Tarvitaan neonvärisiä valorannekkeita, konfetteja ja muita kommervenkkejä, jotta saadaan aikaan tapahtuman tuntu. Paikalle on kutsuttu kourallinen Pinninkatu 26–28 kuulijoita sekä useimmat alkuvuodesta Tre (Tammelantorin laidalla) ilmestyneellä levyllä esiintyneet muusiwww.unisound.fi MUSIC SHOP P. millaan hän on improvisoidessaan Free Moneyn tapaisissa intohimodraamoissa. Eiväthän nämä tyypit osaa edes kehua itseään muuten kuin tuhanteen kertaan kuultuja kliseitä ja ontuvia vertauksia käyttäen. Dylanin Like A Rolling Stone vedetään hämmentävän streitisti, mutta Buddy Hollyn Not Fade Away seikkailee villisti Memento Moriksi muuttuen. Tunnelma on lämmin, KAUKO RÖYHKÄN PARAS BIISI iloinen ja välitön. En edes erityisesti pidä Coldplayn kahdesta viimeisimmästä levystä, joilta suurin osa kappaleista on poimittu. Maestron sanoin ”elämä on yliarvostettua”, mutta silti Painin kanssa kuluttaa aikaa mielellään, joko keikalla tai keikkatallenetta vilkuillen. AinaPower sound 8_11.indd 1 11.8.2011 13.13 kin kuvista kaikki varmaan tunnistavat Pikkuilmot 11_10.indd 93 tuon Los Angelesissa sijaitsevan pyöreän tornitalon. Kaukon paras biisi Röyhkä -paita ja -kassi. ma-pe 10-18 la 9-15 Pi t k ä k a t u 2 8 , 6 5 1 0 0 VA A S A • 0 6 -3 1 7 0 1 5 9 kot. Eric Clapton ja Stevie Wonder tyytyvät tällä kertaa vain kehumaan illan isäntää haastattelupätkissä. Kappaleiden väleihin tungetut haastattelupätkät ja vilkaisut backstagelle tekevät olosta entistä vaivaantuneemman. JUSSI NIEMI HHHH PAIN We Come In Peace Nuclear Blast Kuten lokakuisen Suomen-kiertueen nimi Kidneys To The Limit kertoo, kierros taisi mennä hauskanpidon merkeissä. X&Y-levyn (2005) aikaan yritin puolustella Coldplayta parhaani mukaan. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna PAUL MCCARTNEY Live Kisses Eagle Vision Käy myös web-kaupassamme ww Tästä ei keikkapaikka parane! Paul McCartney nimittäin vetäisee hienon Kisses On The Bottom -albuminsa livenä legendaarisilla Capiwww.tammerpianojasoitin.fi tolin studioilla. Painissä on aina kiehtonut kiillotetun ja viimeisen päälle hinkatun koneja tanssisykkeen yhdistäminen rähjäisempään hevivääntöön. Nyt Olen Messias – Valitut palat 1980-2012 -boksi, Kauko siitäkään ei tarvitse enää kinastella. Enää en näe siihen mitään syytä. ANTTI MATTILA HHH COLDPLAY Live 2012 Parlophone Live 2012 -paketti sisältää 66-minuuttisen cd:n ja selvästi pidemmän dvd:n. 222 1300, 212 0344 Av. Siitä huolimatta Painin keikat ovat täyttä asiaa, tiukkoja ja viihdyttäviä. Kohtamäki Tampereelta, Heidi Laakko Kuopiosta ja Pikkuilmot 9_12.indd 82 Äänestyksessä toiseksi sijoittui nustusta soittokumppaneilleen. Masters Of Rockista taltioitu osuus saa tästä syystä Painin tuntumaan isommalta kuin onkaan. Peter Tägtgrenin työtahti on sellainen, että kiertueet toiminevat rentoutumisen välineenä. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. En ymmärrä, mitä tekemistä niillä on Coldplayn musiikin kanssa. Samaa kiertueiden oheistoiminnoista kielivät We Come In Peacen livevetojen väleihin leikatut dokumenttipätkät. Jos Because The Night -hitti luetaan lyhyesti, niin pitkä Ain’t It Strange kohoaa yhdeksi moni-ilmeisen setin huipuksi intensiivisenä avantrock-reggaena. Bändi on niin rutinoitunut ja soitoltaan intensiivinen, että se ottaa vaivatta haltuunsa myös massiivisen festarilavan ja -yleisön
Kamelot on hänen aikanaan tehnyt muutaman täydellisyyttä hipovan levyn, joten luonnollisesti tulevaisuus herätti kysymyksiä. Kuolemanlaakson ongelmista tämä ei kuitenkaan ole pahimpia. Ja sitten on tämä Eino Leino. Se palautti sacramentolaiset vaihtoehtometallistit lajityyppin-. Niin tutulta kuin Silverthorn kuulostaakin, se tarjoilee runsain mitoin löytämisen iloa. EERO KETTUNEN HHH MACHINE HEAD Machine F**king Head Live Roadrunner Edellisen livelevynsä aikaan Machine Head oli pohjalla. Silloin Kuolemanlaakso ottaa ikävästi kraiveleista kiinni ja puristaa. Kun Kamelot on miehistönvaihdoksesta huolimatta saanut infrastruktuurinsa entisenlaiseen kuosiin, sen on ollut helppo jatkaa valitsemallaan tiellä. Ja kun nyt kuuntelee Tommy Karevikin ääntä, eroa Khaniin ei ensin edes huomaa. ARVIOT HEAVY KAMELOT Silverthorn SPV KUOLEMANLAAKSO Uljas uusi maailma Svart Kuolemanlaakso kokoaa pimentävän varjonsa alle sujuvasti Aldous Huxleyn maailmankuvan, sveitsiläisen metallin ehdottomuuden ja suomalaiskansallisen lyyrisyyden. Räväkän debyytin (Burn My Eyes, 1994) jälkeen studiolevyt eivät olleet vakuuttaneet ja Superchargerilla (2001) bändi nukahti. Machine Head siis panostaa uudempaan materiaaliinsa ja oikein tekeekin, sillä bändi on erityisen terhakka lavalla tuoreempien, pitkien biisiensä kanssa. Yleisön mylvimän “Machine fucking Head!” -kannustushuudon mukaan nimetty 15 kipaleen tuplalive sisältää kuusi Unto The Locustin seitsemästä biisistä ja kolmelta viimeisimmältä levyltä settiin osuu yhteensä kymmenen kappaletta. Kahden vuoden takainen Diamond Eyes pääsi yllättämään täydellisesti puun takaa. Tuskaisan kansallisrunoilijan tuotanto sopii teoriatasolla Kuolemanlaakson maisemaan ongelmitta. Laulaja Hartonen puolestaan laittaa instrumenttinsa lujille pystyen toisaalla herkkään ilmaisuun. Näin Kamelot on toiminut ennenkin ja toivottavasti toimii vastakin. Lähtökohtainen epäsuhta 1900-luvun alun kielen ja sata vuotta uudemman metallimusiikin välillä on vain liian suuri. Valovirran ja Hartosen iskukykyyn voi silti luottaa. Levy tarjoilee paljon vanhaa ja sopivasti uutta. Toki myös Silverthorn vaikuttaa ensin vyöryvän päälle hyökyaallon tavoin, mutta biisit pystyy jäsentämään nopeasti ja lopputulos on taas kerran huikea. Kaunistelemattomasti sanottuna pohjalla lepää aimo annos etelävaltiolaista kaljapöhöä, tunkkaista hardrockia ja ahdistavan laskuhumalaista laahaustakin. Tämän jatkumon Roihusydämen kaltainen kahden markan shamanismi käsittämättömästi katkaisee. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH GODSPLAGUE Revival Stay Heavy Euge Valovirran ja Nico Hartosen Godsplague palaa pienen tauon jälkeen kuvioihin neljännellä albumillaan. Harvoin on bändi debyyttilevyllään yhtä avoimesti rummuttanut esikuvansa nimeä. Ulkopuolisella, suomea puhuvalla tuottajalle olisi tässä kohtaa ollut savottaa. Kun monissa bändeissä aiheellisesti kiitelty Mikko Kotamäki rääkyy, ei paljon kehtaa ulosantia kyseenalaistaa. Ja vaikka Uljas uusi maailma on luotu itse sylttytehtaalla, ei Kuolemanlaaksoa voi pitää millään muotoa tribuuttibändinä. Puhdas laulu ja etenkin puheosuudet lyövät vastaan. Monille sen ystävillekin runttaus maistuu vain fiiliksen mukaan. Kritiikin paikkojen helppo osoittaminen johtuu yksinomaan siitä, että ensiluokkaisen musiikin rinnalla ne paljastuvat kirkkaammin. Muiden raskaasti rouhivien orkesterien tapaan Machine Head ei juurikaan improvisoi vaan vetää biisinsä studioversioille uskollisesti, vaikka niissä koukeroisina kaikki tarpeet kokeilulle olisikin. ANTTI LUUKKANEN HHH 78 SOUNDI Niin siinä sitten vaan kävi, että laulaja Roy Khan pysyi päätöksessään lähteä Kamelotista. Kuolemanlaakson taiteellisen velan noteeraamista Triptykonille ei siis tarvitse odottaa levyn kuulemiseen asti. Erityisesti jälkimmäinen on kiusallisen kömpelöä. Levyn pelottava äänimaailma onkin yksi bulkkimetallista heti erottava tekijä. Koi No Yokan on synkkä ja kaunis, täydellinen sekoitus musertavan raskaita riffejä ja tumman herkkiä melodioita. Heti sen jälkeen bändi ryhdistäytyi ja ura lähti nousuun. Ei ehkä niitä todennäköisimpiä yhdistelmiä. Siinä seuraaja saa usein kylmää kyytiä. Kamelot on bändi, joka kypsyy ja kehittyy hyvin hitaasti. Unto The Locust (2011) on bändin parhaita levyjä ja livelevyn sauma nyt aivan erilainen kuin kymmenen vuotta sitten. Pyörää ei ole lähdetty keksimään uudelleen, vaan bändi luottaa friday night boozin’ heavy metaliksi kutsumaansa musiikkiin. Pantera-tyylinen vääntö erottuu Revivalilta edelleen leimallisesti. Yli viiden minuutin runnomisen jälkeen löytyy vielä uusi vaihde. Triptykon-kitaristi V. Ensin mainittu puristaa kitarariffeistä kaiken irti ja osoittaa mahtinsa lukuisilla sooloilla. Sävellyksistä homma ei jää kiinni ja sovituksissa on avarakatseista näkemystä. Leinosta inspiroituminen ei ole pahasta, mutta käytännön tasolla Markus Laakson tekstit vertautuvat huomattavasti tuoreempaan kansantaiteilijaan eli Jouni Hynyseen. ANTTI MATTILA HHHH DEFTONES Koi No Yokan Reprise Vihdoin ja viimein Deftones on malttanut pysyä sävyllystyössään pelkästään omien vahvuuksiensa parissa. Esimerkiksi Nostos & Algosin lopun nostatus on mestarin työtä. Kun tähän lisätään viisi alkuaikojen parasta siivua, päätyy Machine F**king Head Live selkeästi Hellaliveä täysipainoisemmaksi paketiksi. Pitkä miinus vajavaisista tiedoista: ”nauhoitettu ympäri maailmaa” -teksti ja lavaspiikit brittiyleisölle eivät riitä, vaan kyllä levynkansista pitäisi selvitä, mistä kaupungista mikäkin siivu on tallennettu. Löysät meinaa valahtaa housuun joka kerta. Miehekkäällä groovella raskautettu juopottelurock ei sovi kaikille. Jylhyys ja jyrkkyys ovat lähes aidon asian veroisia. Runonlausunta ja metalli erikseen, kiitos. Kotamäki profetoi elinkautista tuomiota, johon helpotuksen tuo vasta elonlangan katkeaminen. Hellalive (2003) ei juuri toiveita antanut. Santura on osatuottajan, miksaajan ja masteroijan ominaisuudessa taatusti tiennyt, mitä levylle on haluttu. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, albumille olisi tehnyt hyvää pysytteleminen juuri siinä, missä se toimii parhaiten eli tunneskaalan alarekisteriä myötäilevässä ilkeässä ja sysimustassa paatoksessa. Sille ei edes salli radikaaleja muutoksia, koska tällaisenaan bändi tuottaa kaunosieluista metallia, jonka luovuttama enkelten osuus hipaisee gloriallaan myös Silverthornia. Kamelot katsoi Khanin kotiseuduilta Norjasta vielä idemmäs ja haki uuden laulajansa Ruotsista. Vaarana on, että jo valmiiksi on kiusaus ryhtyä virittämään vertailuja alkuperäiseen. Kun lopputulos vertautuu Ruoskaan ja alkuaikojen Maj Karmaan, voidaan sanoa, että homma tuskin meni niin kuin piti. Godsplaguen yksilösuorituksellinen taso on kuitenkin sitä luokkaa, että Revival kolahtaa myös, ellei jopa ennen kaikkea selvään päähän. Kuivanrouhea, selkeä kvartettisoundi sitoo paketin nätisti valmiiksi. Eikä kyse ole edes siitä, että mitassa pysyvät ja wanhaa suomea uskottavasti pyörittävät tekstit olisivat millään muotoa huonoja. Lisäksi joukosta voi poimia esimerkiksi Black Sabbathin, Faith No Moren, Kissin ja Mustaschin mieleentuovia aineksia. Metallin saralla ei ole montaa bändiä, jotka pystyvät tarjoilemaan yhtä jäntevän kyydin tunteiden vuoristoradalla, johon kuuluvat olennaisena osana ne hurjatkin syöksyt
Koko komeudun kruunaa laulaja Chino Morenon tulkinta. Mikään albumilla ei kuulosta perustelemattomalta tai tekotaiteelliselta. Piikkilanka-aidan läpi väkisin vedettynä teho olisi aivan toista. Kappaleen alun hyytävä urkumarssi muuttuu alkukantaisten progemetallipurkausten ja äärimmäisen minimalististen osuuksien vuorotteluksi. Tai no, jäsenten rakkaus At The Gatesiin kuuluu muita vaikuttimia selvempänä. Yhtyeen tyyli on jalostunut useista eri kuolometallin suunnista, jotka kaikki kuuluvat musiikissa mutta yhtenäisyyden vaatimuksiin mukautettuna. Destruction pystyy ryhdikkyydellään melkein peittämään sen, että osa herkuista tuntuu siltä kuin ne olisi kertaalleen pureksittu. Vaikka levy polveilee turhankin runsaasti, bändin napakkaa esiintymistä voi arvostaa hyvillä mielin. Destruction kuulostaa erittäin svengaavalta ja yhtyeellä on vahva etunoja. OPIUM WARLORDS We Meditate Under The Pussy In The Sky Svart Records Opium Warlordsin musiikki kumpuaa jostain niin syvältä, että se lienee useimmille kartoittamatonta aluetta. Ja ennen kaikkea: sen musiikilla on sielu. Koi No Yokan yhdistää Deftonesin parhaat puolet täydelliseksi yhdentoista kappaleen kokonaisuudeksi, josta melkein minkä tahansa raidan olisi voinut valita singleksi. Bändin kakkosalbumin avausraidalla Sxi-Meru tiibetiläinen temppelikellomusiikki kohtaa noiserockin. Tuskan, herkkyyden ja raivon rajamailla kieppuva laulu on huikeaa kuultavaa. Ei miehen ulosannissa koskaan moitittavaa ole ollut, mutta tällä kertaa hän kuulostaa paremmalta kuin ikinä. Tai vain liian modernia. KAISLA ALEXANDER LEVEELÄ HHHHH SONS OF AEON Sons Of Aeon Lifeforce Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että tämän päivän deathmetal on kliinistä tai keinotekoista. Outrona kuullaan vielä varsinainen rytmi-iloittelu. Opium Warlordsin taikomat tunnelmat kiehtovat ja musiikillinen trippi kestää kuuntelua. Mikä sisällön huomioon ottaen on tyystin väärä määränpää. Rasittavat, mukaäreät raidat ovat historiaa ja niiden tilalle on tullut seesteisimpiä sävyjä. Reverend Bizarresta tutun Sami Albert Hynnisen kokeellinen bändi sijoittuu paljon lähemmäksi Popol Vuhia kuin doommetalia. Se suorastaan imaisee kappaleidensa vauhtiin, mutta kuten edelliselläkin levyllä (Day Of Reckoning, 2011) Destructionin pussukassa on taas kahdenlaisia eväitä. Sitä seuraava Lament For The Builders Of Khara Khoto tarjoilee junnaamista vapaaseen tyyliin sekä riivattua psykedeliaa. Toisaalta Destruction osoittaa kiinnostusta varovaisiin kokeiluihin, jotka tuottavat jännittäviä makunautintoja. Yli 12-minuuttinen Slippy muodostaa albumin ytimen. Runsaan melodisuuden vastapainoksi kuullaan painavaa riffittelyä, joka tosin kärsii ikävästi liian puhtoisista soundeista. ANTTI LUUKKANEN EERO KETTUNEN HHH HHHH DESTRUCTION Spiritual Genocide Nuclear Blast Thrash-teutonien ydinkaksikko alkaa uhkaavasti lähestyä viidenkymmenen ikävuoden rajapyykkiä, mutta Marcel ”Schmier” Schimmer ja Mike Sifringer ryntäävät yhä hämmästyttävän tiiviissä marssijärjestyksessä. Uutukaisen odotusarvoja eivät ainakaan laskeneet maistiaisina tarjotut vastustomattomasti rullaava Leathers ja eeppisen kaunis sekä tarttuva Tempest. sä huipulle muutaman sietämättömän huonon albumin jälkeen. Kyseessä on avantgardistinen teos, mutta taitavan draamantajuisesti jäsennelty kokonaisuus. Vastaus olisi tässä: Sons Of Aeonin debyytti oivaltaa deathmetalin sekä historian että nykypäivän laatuvaatimukset. Avarasti soiva äänimaailma suuntaa lopputuloksen liikaa In Flamesin ja muun turhanaikaisen muniinpuhaltelun suuntaan. Sen jälkeen kauniin melodinen pätkä johdattelee biisin massiivisen metalliseen loppuunsa. Vain harvat nuoremmat yltävät samaan. MARKO SÄYNEKOSKI HHH SOUNDI 79. Lienee kolmen vuosikymmenen kokemuksen ansiota, että yhtye pystyy rakentamaan osasta biisejään hieman tavallisuudesta poikkeavia, sillä kukapa nyt haluaisi toistaa pelkkiä hyviksi havaittuja reseptejä. Ei tarvitse odottaa ruumiinavauksen tuloksia, kun tietää mitä Sons Of Aeonin sisuksista löytyy. Hienointa täysi-ikäisyyden porteilla olevassa Deftonesissa on se, että sen ei tarvitse enää todistella rankkuuttaan. On mielenkiintoista seurata kehkeytyykö Sons Of Aeonista isompi nimi kuin tämän hetken periodiluonteisesti toimiva yksikkö. Jäsenistön työnkuvat kun sekoittuvat jo albumin instrumentaalisessa päätösraidassa Black Sheep Process, joka ei olisi väärässä paikassa kitaristi Wille Naukkarisen ja basisti Tommi Kiviniemen Ghost Brigaden esittämänäkään. Tai että vanhan koulukunnan rupi- nen soundi elää vain pelkän nostalgian kautta ilman uutta tarjottavaa
Jep, hakkasimme siinä kisassa esimerkiksi Rollarit ja Page & Plantin! Kuinka moni oli täällä silloin, melkein 20 vuotta sitten?” Paikalla en ollut, mutta orkeste- rin olin toki livenä tuolloin jo nähnyt. Sanat ”functional musicianship” saattavat soveltua tuottajan parhaiten tuntemiin seattlelaismuusikoihin, mutta nyt onkin lauteilla porukka, joka koostuu miehistä eikä rääpäleistä. Suurin hitti Black Hole Sun kuullaan encore-ryppäässä, jonka vetää nippuun fantastisen riffin ajama Slaves & Bulldozers. PETRI SILAS LISÄÄ KEIKKA-ARVIOITA www.soundi.fi 80 SOUNDI. Näin voi tehdä, kun tyylipalettia piisaa ja pokka pitää. Keikka päättyy King Animalin tapaan hienoon Rowing-bluesiin. Viisikko on ”tight but loose”, kuten Led Zeppelinistä joskus sanottiin. Lippujen hinnat ovat alkaen hintoja. Ennen puoltaväliä on kuultu niin Spoonman ja Fell On Black Days kuin Drawing Flies ja Incessant Macekin. VEETI & OSMO IKONEN La 15.12. virginoil.fi SOUNDGARDEN 9.11. (K18) 10/12 € STIG PYHIMYS CHEBALEBA KUBE Liput ennakkoon Virgin Oil Co.:sta ja Tiketistä. Loud Loven ja muiden jälkeen King Animalin komeat Eyelid’s Mouth ja Taree johdattavat kliimaksiin: Rusty Cage ja Outshined tulevat päälle kuin hyökyaalto. Oikeudet muutoksiin pidätetään. Täsmälleen yhtä vakuuttavasti kuin jokusta tuntia aiemmin Shepherd’s Bush Empiren lavalla. Välillä kitaraa, välillä mikkiständiä puristava Chris Cornell juttelee kappaleiden välissä yleisölle kuin vanhalle kaverille: ”Kuinka moni tietää, että me olimme kaikkien aikojen eka bändi tällä lavalla. O2 Shepherd’s Bush Empire, Lontoo Soundgarden astelee maineikkaan keikkamestan lavalle ja lataa kättelyssä päin näköä uuden albuminsa reteän avausraidan. (K-18) 10 € ROCKAFELLERS feat. Mutta melkein kuitenkin: kun avaan hotellilla television, Soundgarden painaa menemään Jools Holland Show’ssa. Turhankin osoittelevasti nimetty Been Away Too Long toimii vailla moitteen sijaa asettaen illalle mukavan tason. Kun viidentenä ja seitsemäntenä biisinä on kuultu vuonna 1990 singlenä ilmestynyt massiivinen Room A Thousand Years Wide -jyrä sekä Sub Popin jo 1987 julkaisema debyyttisinkku Hunted Down, alkavat loppujenkin epäilijöiden suupielet nousta ylöspäin. & THE T-BONES Pe 21.12. Eka kerta Soundgardenin kanssa tuli New Yorkissa 17. maaliskuuta 1990, seuraava päivälleen kaksi vuotta myöhemmin Tukholmassa. (K-18) 12 € MARJO LEINONEN HUFF’N’PUFF HONEY B. Ajalla kun on taipumus kullata muistot, huomaan yllättyväni siitä, miten relevantilta ja ahnaalta porukka vuonna 2012 lavalla vaikuttaa. KEIKAT MIEHIÄ EIKÄ RÄÄPÄLEITÄ Pe 14.12. Vaikka keikka maaginen olikin, uniin bändi ei sentään tule. Hyvin jaksotettu biisilista soljuu hitinpoikasesta diggarikamaan, uudesta vanhaan, suorasta kiemuraiseen ja altsusta heavyyn luontevasti kuin ajatus. Jokainen soittajista hoitaa tonttinsa tanakasti, ja hetken naurattaa, kun mieleen muistuu Steve Albinin viittaus grungetyyppien yleiseen taitotasoon
HARTWALL AREENA HELSINKI – MAANANTAI 3.6.2013 LIPUT: 69/75 E + MAHD.TOIMITUSKULUT KISSONLINE.COM
– Mennyt kesä oli kaikin puolin niin intensiivistä toimitusta, että olemme pitäneet bändin kesken naamalomaa paria Lapkon kanssa soitettua yhteiskonserttia lukuun ottamatta. uhriaan. Se jää nähtäväksi. Joe Barresi antoi vahvan panoksensa Nocebolle ja me opimme Joe-sedältä asian jos toisenkin. – Ai niin, minun pitäisi ottaa myös Kotiteollisuus-tatuointi. Ennen ensimmäistäkään tuotantopalaveria Stam1na ehtii joka tapauksessa monenlaisille keikkalavoille – ja mikäpä taan autonavaimia narikastoon ja onkaan mukavampaa kuin soittaminen Pohjois-Suomessa tammikuussa. Niin tosiaan, Eläkeläisten kanssa. Hienoista hetkistä mieleen nousee myös Stam1nan debyytin kuuleminen ensimmäistä kertaa: bändin harppaus pikkunokkelasta junio- riporukasta miesten sarjaan tuntui suorastaan käsittämättömältä. levisiosarjaa. – Soitamme ensi kevään aikana – Enpä muista, että kenen idea myös aikamoisen liudan omia keikoli esiintyä juuri pohjoisessa. Lähinnä minun ja Pekan toimesta taas on syntynyt uusia kappaleita ja kuudes Stam1na-levy alkaakin hahmottumaan – vaikka toisaalta tuntuukin siltä, että Noceboalbumin valmistumisesta on kulunut ehkä viikko, nauraa laulajakitaristi Antti “Hyrde” Hyyrynen. Stam1nan kaikki albumit juloita on saatu reilummin paperillekin. kaissut levy-yhtiö nimittäin täyttää Plus että eräs kolmas tai neljäs taho kymmenen vuotta 2013 ja maalishaluaisi päästää tämän hässäkän kuussa on luvassa on kahden keikan telkkariin asti! verran juhlallista meininkiä. Teemalevyiksikin niitä on maailmalla joskus kutsuttu. tusti tulossa perinteistä rockkestäEhkä Kummeli-ryhmänkin pitäisi vyyttä ylistävä, mutta ennen kaiktaas vuodattaa verta aivan tosissaan. Lemin kunta voisi itse asiassa sponsoroida meille ulkohuussin! Millaista roolia mahdollinen tuottaja tulee näyttelemään Stam1nan seuraavan levyn maailmassa. Olen erittäin tyytyväinen erääseen aihioon, jonka työnimi on Rautasorkka. Mihin me voimme mennä Nocebo-kuvioista. Veren on vuodettava eli Tästä Eläkeläis-kierroksesta on taarundin on jatkuttava. Toivottavasti – jäävät muuten Sa– Sketsejä on laitettu korvan karan juhlallisuudet aiottua vaisumtaakse jo vuosien ajan ja nyt idemiksi. – Markkinatilanne on valitet- tavasti sellainen, että uusien artistien kiinnittäminen on todella riskaabelia. suuntaavat parketille juhlimaan, Hyyrynen aprikoi. – Tosiaan, yksi suurista mielenkiinnon kohteista on tuottajakysymys. Muutakin erikoismeininkiä ja -kokoonpanoja on taatusti luvassa. Joku on fiksannut kotistudiota, toinen on nostanut puntteja, kolmas on tehnyt musikaalia ja niin edelleen. Ja olen iloinen, että luuserin leiman saanut Mokoma teki taiteellisen ja kaupallisen läpimurtonsa heti 82 SOUNDI ensimmäisellä Sakara-julkaisulla. Veikkaanpa, että 4. Mokoma aikoo soittaa biisejä kaikilta Sakarajulkaisuilta, ep-levyjä ja dvd:tä myöten. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO L emiläisen Stam1nan uralla on alkamassa kiireinen vuosi - siis seitsemäs kiireinen vuosi sen jälkeen, kun äskettäin vanhan kultalevyrajan (15000) ylittänyt Stam1nadebyytti ilmestyi maaliskuussa 2005. Enempää en voi vielä paljastaa, koska kyseessä on vasta haju, Stam1na-liideri sanoo. kea sitä vaativa rupeama. Sakaran avoimet juhlat viihdyttävät yleisöä Helsingin Tavastialla ja Semifinalissa 15.3. Mitä pitäisi tai kannattaisi tehdä, jotta saisimme taas otettua askeleen kohti maailman parasta albumia. Toivon kuitenkin, että opimme hyödyntämään uusia liiketoimintamalleja niin hyvin, että voimme keskittyä lahjakkaiden uusien artistien kanssa touhuamiseen ja kuolemattomien äänitteiden tuotantoon jatkossakin.. Pistänkin nyt Soundin välityksellä Sinkkosen Jarille viestiä: ilmoita mahdollisimman pian, koska nahka alkaa tummumaan! Hyyrynen suunnittelee sanoituksellisesti yhtenevää pitkäsoittoa. ToivottaNythän on nimittäin niin, että Hyyryvasti palaamme etelään hyvissä voinen ja Kotiteollisuuden Jouni Hynymin – tai edes hengissä, huomauttaa nen ovat käsikirjoittamassa uutta teHyyrynen. Pakkohan se on jonnekin lähteä, kun meillä ei ole omalla treenikämpällä edes vessaa. Entä miltä Sakaran tulevaisuus näyttää. RYTMIHÄIRIÖ: Pakko tappaa ihminen asti. Kymmenvuotiaan Sakaran koko brändihän perustuu ison levy-yhtiön hylkäämän ja omin avuin menestykseen nousseen ryysyläisen tarinaan. – Asiakaspaikkoja ANTTI ”HYRDE” HYYRYNEN ja parhaat tulee olemaan rajoiSakara Recordsin julkaisemat biisit - miinus Stam1na: tetusti, joten keho1. sekä Tampereen Pakkahuoneella ja Klubilla 16.3. – Onhan se hienoa, että tällainen indiekiska on pysynyt hengissä äänitealan murroksen keskellä. Tarkoituksena olisi myös uudistaa sanoitusten kokonaisilmettä ja itse lauluosuuksiakin. RYTMIHÄIRIÖ: Muovipussi päähän ja ruumis suohon kuttavat iltamien mit- ”SAKARAN BRÄNDI PERUSTUU ISON LEVY-YHTIÖN HYLKÄÄMÄN RYYSYLÄISEN TARINAAN!” TOIMITUSJOHTAJA TUOMO SAIKKONEN on luonnollisesti iloinen Sakara Recordsin merkkipäivän vuoksi. – Uusia tekstejä ei ole vielä valmiina, mutta pääkopassani kytee idea kokonaisuudesta ja sen keskeisistä elementeistä. Yhtyeeltä löytyy liuta uusia kappaleita ja studio kutsuukin vielä ensi vuoden aikana. Ehkä tuotamme levyn siis itse. Aikeissa on myös jatkaa edellisen albumin valmistelussa kokeiltua ideaa eli usean päivän mittaista bändileiriä. – Uusia sävellyksiä on tällä hetkellä todistettavasti ainakin kymme- JUHLAKEIKKOJA, KOTITEOLLISUUS-TATUOINTEJA – JA MAAILMAN PARAS ALBUMI! nen. RYTMIHÄIRIÖ: Koska Saatana sanoo niin Markku ja Mirkku kii5. Mutta koja, sillä se mystisen suuri suomahyvä niin, sillä me emme ole käylainen rockjumala vaatii jokavuotista neet siellä suunnalla liian usein. MOKOMA: Vade retro, Satana! tan toimimaan nope2. – Tapahtumissa esiintyvät Mokoma, Stam1na, Rytmihäiriö, Jarkko Martikaisen bändi sekä mielestämme lupaavin demoyhtye aikoihin eli joensuulainen Nerve End. MOKOMA: Valapatto 3
KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA KAAOSTA V aasassa 90-luvun alkupuolella perustettu grindcore-jyrä Rotten Sound saa ensi vuonna täyteen peräti kaksikymmentä toimintavuotta. – Viimeistelyn oli itse asiassa määrä tapahtua Pig Destroyerin Scott Hullin toimesta, mutta loppujen lopuksi tajusimme Samin version olevan parempi. Species At Warin studiomestarina on toiminut Rotten Soundin rumpali Sami Latva. Olihan se myös huikeaa toimia Carcassin kiertueen avausbändinä Pohjois-Amerikassa. – Tai no joo... Bändin muut kaverit ehtivät kirjoittamaan kaikenlaista meikäläisen Nasum-kiireiden aikana. Palataan näihin aiheisiin aivan pian, mutta vieraillaanpa ensin mainitun tauon maailmassa – Rotten Soundin hiljaiselo ei nimittäin tarkoittanut lomailua laulaja Keijo Niinimaalle, sillä mies toimi ruotsalaisen grindcore-legenda Nasumin laulajana yhtyeen jäähyväiskiertueella aikavälillä toukokuu-lokakuu. – Nasumin maailmankiertueeseen sisältyi aivan helvetisti lentokoneessa istumista, mutta toki todella hienot keikat ilahduttivat lentoruuhkan keskellä. Musiikissaan sataprosenttisen ehdoton suomalaisnelikko on viettänyt viime ajat julkisuudelta piilossa, mutta juhlavuosi käynnistyy räväkästi heti tammikuun pakkasten keskellä. Ja onpa aihe taas hyvinkin ajankohtainen Lähi-idän viimeisimmän kuohunnan keskellä. Soitamme toki keikkoja ja julkaisemme uutta musiikkia, mutta eiköhän sieltä ole jonkinlaiset megabileetkin tulossa, laulaja lupaa. Loppujen lopuksi albumi valmistui etuajassa! Tammikuun puolivälissä on viimeinkin luvassa uutta Rotten Soundia, kun Species At War -ep tärähtää uunista ulos. Uskontojen ja kulttuurien välisten konfliktien ruodintaahan sieltä löytyy ja esimerkiksi Peace on hyvin kyyninen kannanotto ajasta sodan jälkeen, kun “voittajat” kärsivät taistelutraumoistaan ja “häviäjät” joutuvat elämään uuden isännän varjossa vastoin tahtoaan. Tukholman-keikkaan uransa päättänyt Nasumhan nousi vielä kerran kuvainnollisesti kuolleista, sillä orkesterin pääasiallinen biisintekijä ja keulakuva (ja Niinimaan hyvä ystävä) Mieszko Talarzyk menehtyi Thaimaan tsunamissa jouluna 2004. – Ep:n kappaleet ovat osittain edellisen Cursed-albumin (2011) sessioiden satoa, joten luvassa ei ole mitään ihmeellisiä suunnanmuutoksia. Lisäksi havaitsimme homman toimivan kaikista parhaiten, kun nauhoitamme omat instrumenttimme omin päin, ilman sen kummempia studiopaineita. Esimerkiksi Tuska Open Air 2005 ja lukuisat keikat niin Obscene Extremessä kuin Maryland Deathfestissäkin. Esimerkiksi omat lauluni taisivat mennä purkkiin melkeinpä ykkösellä. – Nasum-rundin paras veto tapah- tui Tšekissä Obscene Extreme -festivaalilla ja hyväksi kakkoseksi selviytyi Maryland Deathfest Yhdysvalloissa. Ovathan nämä tuoreet biisit keskimäärin kaoottisempia kuin Cursed ja sanoituksissakin on selvä punainen lanka. Palataan siis Rotten Soundin maailmaan. Saa nyt tosin nähdä, että miten tämän aikomuksen kanssa käy – jotenkin minulla on sellainen olo, että kiire tulee joka tapauksessa! Species At War saa tosiaan seurakseen ryppään Suomen-keikkoja. Myös Tokio, Helsinki ja viimeinen veto Tukholmassa olivat komeita kokemuksia. Toki aloitamme levyn varsinaisen työstämisen ensi vuoden aikana, mutta jätämme varsinaisen deadlinen vielä tässä vaiheessa avoimeksi, laulaja kertoo. Eikä unohdeta Ilosaarirockia, sillä näimme Joensuussa koko kiertueen suurimman pitin! Onko tulevina aikoina luvassa viimeistä Nasum-kiertuetta kunnioittava dvd tai jotakin muita julkaisuja. Ensimmäiset konsertit jännittivät tietenkin todella paljon, mutta jossakin viidennen vedon kohdalla kappaleet alkoivat sujumaan ulkomuistista ja touhusta pystyi jo nauttimaankin. Ja mikäpä siinä, sillä Cursed on tähän mennessä osuvin Rotten Sound -teos, sillä levyltä löytyy varsin kattavasti niin grindiä, crustia kuin myös hevimpääkin materiaalia, Niinimaa nyökkäilee. – Seuraavaa pitkäsoittoa ei ole vielä tarkasti aikataulutettu, mutta biisejä löytyy jo lähes levyllinen. Entä milloin koittaa Rotten Soundin seitsemännen studioalbumin aika. Luvassa on nimittäin uusi ep (kuusi kappaletta, reilu kahdeksan minuuttia) ja tiivis rypäs Suomen-keikkoja. Levytyssessioista nousee mieleen esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2002 väsätty Murderworks, jonka kapellimestarina toimi juurikin Talarzyk. Lisäksi Jon Lindqvist oli mukana myös Nasumin jäähyväisrundilla ja sieltä tämä kiertueideakin sitten lähti. Speedtrapin kokoonpanosta taas löytyy hyviä kavereita ja ensimmäistä kokopitkäänsä tekevällä bändillä on myös loistava asenne vauhtipunkheviinsä. – Huippuhetkiä on osunut matkan varrelle paljonkin. SOUNDI 83. Aikooko orkesteri muistaa omia kaksikymppisiään jollakin erityisellä tavalla. Nollasimme tilanteen jo laivamatkalla sen verran tehokkaasti, ettemme saaneet ensimmäisenä studiopäivänä aikaiseksi yhtään mitään, ja Mieszko olikin jo hieman huolis- saan aikataulujen suhteen. Ja soittamaanhan me tietysti menimme niin sinne kuin tännekin, mutta ruotsalaiset olisivat voineet ilakoida vähän railakkaammin – kiertueen mittaan tulikin kova ikävä Rotiskon mongotouhuja, Niinimaa hymähtää. Orkesterin soitto kulki ja yleisön vastaanotto oli huikea. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen meillä on kuitenkin melkoisen kattava kuva siitä, että miten tätä hommaa täytyy tehdä. Juhlasuunnitelmia on itse asiassa runsaastikin. Mies vastaa ärhäkästä miksauksesta ja masteroinnista. Kannattaa tulla tarkistamaan, Niinimaa päättää. Seuraavaksi viimeistelemme ensin levyn ja sovimme esiintymiset vasta sitten. Osa konserteista toteutuu ruotsalaisen Victimsin ja suomalaisen Speedtrapin kanssa. – Tosiaan, perustimme Rotten Soundin Torniossa heinäkuussa 1993, deathmetal-yhtye Vomituritionin studiosessioiden päätteeksi. On nimittäin vähän liian aikaista huudella mitään kummempaa tästä aiheesta, Niinimaa naurahtaa. – Vastaan ehdottomasti ehkä. – Victimsit ovat jo vanhoja tuttuja, sillä mehän rundasimme yhdessä jo vuonna 2008. – Niin Cursedin kuin Species At Warinkin kanssa tuli nimittäin vähän kiire, kun keikat olivat jo lyöty lukkoon ja samaan aikaan me vielä mietimme kansia, masterointia ja julkaisuformaatteja
– Levyltä löytyykin melkoisen erilaisia biisejä, aina 90-luvun deathmetal-hommista tummempaan hardcoreen ja maalailuun. Yhdessä tekeminen onkin ollut Sons Of Aeonin hienoimpia juttuja, Naukkarinen painottaa. Toisinkin olisi voinut käydä, sillä orkesterin pari edellistä studiokiekkoa (The Unborn, 2005 ja Liberation = Termination, 2007) tarjosivat maailmanluokan myllytystä – mutta mitä sitten tapahtuikaan. – Toki annoimme herroille hieman taiteellista ohjausta, mutta kyllähän kaikki kunnia kuuluu silti uusille kitaristeille, Viljanen naurahtaa tyytyväisenä. Bändin monimuotoisen materiaalin äärellä mieli matkaa niin Entombedin, Edge Of Sanityn, Cathedralin kuin vaikkapa Xysmankin maailmoihin. – Mielellämme soitamme enemmänkin livenä, mutta julkaistaan albumi nyt ensin. VILLE VILJANEN ja viisi parasta melodista metallialbumia: Chandlerin epävarAT THE GATES: Slaughter Of The Soul masta tilanteesta huoliCARCASS: Heartwork matta aurinko näyttäisi MEGADETH: Youthanasia tai Countdown To Extinction taas vaihteeksi paistaOLD MAN’S CHILD: Revelation 666 HELLOWEEN: Keeper Of The Seven Keys, Pt. tammikuuta. Ryhdyimme sitten etsimään uusia kitaristeja ja lopulta löysimme Andhe Chandlerin ja Andy Gillionin noin parinsadan hakijan joukosta, laulaja Ville Viljanen kertoo. Miten vertaisit Sons Of Aeonin ja tammikuussa seuraavan albumin treenivaiheen aloittavan Ghost Brigaden toimintaa. Vielä tänäänkin tällaisen materiaalin toimittaminen on haastavaa ja minun piti opetella soittamaan kitaraakin uudella tavalla. Olin nimittäin päättänyt rumpali Mikko Sipolan ja basisti Teemu Heinolan kanssa, että katsotaan vielä nämä viimeiset kortit. Entä millaisia suunnitelmia Mors Principium Estilla on jatkon suhteen. Jossakin varhaisvaiheessa tosin mietimme hieman aikaisempaa brutaalimpaa ulosantia, mutta tämäkin aikomus sitten hautautui. Ghost Brigaden puitteissa sävellän kappaleiden rungot lähes valmiiksi täysin omin päin, kun taas Sons Of Aeonista löytyy kolme biisintekijää ja yhtä monta sanoittajaa. – Halusimme tuoreen levyn kuulostavan edelleen Mors Principium Estilta, mutta muuten emme asettaneet säveltäjille mitään suitsia. Kolmetoistavuotias Mors Principium Est on takonut melodista deathmetaliaan nyt neljän studioalbumin verran, mutta suuren suosion salama ei ole ainakaan toistaiseksi iskeytynyt näiden porilaisten kohdalle. – Andy viihtyy edelleen Britanniassa, mutta Andhe on jo muuttanut Suomeen – tosin emme tiedä, saako hän jäädä tänne pidemmäksi aikaa, sillä Andhe hakee parhaillaan oleskelulupaa, laulaja huomauttaa. Viljasta on helppo uskoa – kaivoihan suomalaisyhtye Chandlerin Uudesta-Seelannista ja Gillionin Iso-Britanniasta. – Aivan erilaisia juttujahan nämä ovat. Onneksi Sons Of Aeon myös vastaa huutoon – ja komeasti vastaakin. Itse pidän tällaisesta vaihtelevasta materiaalista, sillä varsinkin nykyisin useimmat bändit tuntuvat tekevän vakuumipakattua vain tietylle skenelle markkinoitavaa huttua. Peukaloiden pyörittelyyn ja kaikenlaiseen odotteluun hupeni kaikkiaan nelisen vuotta. Yritimme kirjoittaa uutta materiaalia, mutta eihän siitä tahtonut tulla mitään. – No, meille tuli erinäisiä vaikeuksia kitaristien kanssa. – Pitkäsoittoa nauhoitettiin monessa paikassa, niin sisällä kuin ulkonakin. – Onhan tässä tullut soitettua kaikenlaista musiikkia, mutta onneksi Sons Of Aeon materialisoitui vasta nyt – eivät olisi nimittäin soitto– ja sävellystaidot riittäneet joskus 90-luvulla. – Onneksi löysimme. Menimme viime kesänä purkittamaan materiaalia isäni luokse maaseudulle – ja sillä välin kun joku sahasi sisällä kitaroita niin toinen ajoi ulkona nurmikkoa, kitaristi Wille Naukkarinen nauraa. VAIHTELEVAA DEATHMETALIA. Seuraava levy jännittää jo nyt – en nimittäin tiedä yhtään, että millaisille urille me sen myötä lähdemme, Naukkarinen hymähtää. Kenties. Pari keikkaa on ilmoitettu – onko enemmänkin luvassa. Miltä tulevat ajat sitten näyttävät. Seuraavaa studioalbumia ei myöskään tarvitse odottaa viittä vuotta, Viljanen lupaa. – Toivon mukaan pääsemme viimeinkin kunnon kiertueille. 2 van Mors Principium Estin suuntaan, sillä uuden kitaristikaksikon sävellyksistä koostuva uutuusalbumi ...And Death Said Live nousee vaivatta vuoden parhaiden melodisten deathmetallevytysten joukkoon. 84 SOUNDI O dotukset kiirivät väistämättä korkealle, kun 90-luvun deathmetalista vaikuttuneen orkesterin kokoonpanosta löytyy niin entisiä kuin nykyisiäkin jäseniä Ghost Brigaden, Code For Silencen, Swallow The Sunin ja Endstandin kaltaisista ansioituneista ryhmistä. BAZOOK TEKSTI: TIMO ISOAHO VIIMEISTEN KORTTIEN KATSOJAT S uomen parhaiten varjeltu metallinen salaisuus. Että jos taitavia soittajia ja mukavia kavereita ei ilmesty näköpiiriin niin vihelletään peli sitten lopullisesti poikki. Ensialbumi saapuu markkinoille 18
Silti voi olla, että Kauko on mukana sanoituspuolella, ja ehkä tuottajana ja taustajäsenenä. – Eka keikka meni oikein hyvin, olen tyytyväinen. Omat soololevyt oli kuitenkin niin erilaista, sellaista romuluisempaa tavaraa. Häntä ei kuulla bändin tuoreella debyyttialbumilla, eikä nähdä keikkakokoonpanossa, mutta tuottajana ja biisintekijänä hänen panoksensa on ollut merkittävä. Voi olla, että sitäkin kokeilen, jos syntyy biisejä jotka eivät sovi Uhrijuhlalle.. UHRIJUHLA NOUSI KAUKO teksti: MIKKO MERILÄINEN UHRIJUHLAN TARINA OLGA U –M hrijuhlan syntytarina ei ole sieltä tyypillisimmästä päästä. Uhrijuhlan kokoonpano on jo ehtinyt elää, mutta tätä nykyä bändissä soittavat mainittujen lisäksi 500 Kg Lihaa -miehet Olli Kauniskangas ja Kimmo Laine, Callistosta tuttu kitaristi Markus Myllykangas, Wojciechissa ja Turun Romantiikassa rummuttanut Kikke Lindberg ja Kaukon korvannut kitaristi Juhana Torvinen. – Uhrijuhlan musiikissa on proge-elementtejä ja popelementtejä. Uusien sooloalbumien tekeminenkään ei ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Luontoteemat ovat tosi vahvasti mukana, ne ovat Uhrijuhlan musiikkia vahvasti määrittäviä. Miesääneksi löytyi Xysman, Mannhain ja iskelmäbändi Helge Kontio Populärin keulilta tuttu Jani ”Janitor” Muurinen. Kummallekin valikoitui oman tyyppiset laulut, Janille ehkä luontevammin sellaiset iskelmälliset, koska hän on iskelmää paljon laulanut. Alusta saakka tuntui hyvältä alkaa tähän. Bändin nimi napattiin brittiläisen The Wicker Man -kulttikauhuleffan (1973) suomennoksesta. Tällä kertaa yhteistä säveltä ei kuitenkaan Kuulan kanssa löytynyt, joten Kauko päätyi perustamaan täysin uuden yhtyeen. 86 SOUNDI un edellinen soololevy tuli 2006, sen jälkeen tein jotain keikkoja mutta vuoden 2007 jälkeen en oikeastaan mitään – kunnes Uhrijuhlan tekeminen alkoi jo 2009. – Jatkossa mennään varmaan aika pitkälle niin, että biisejä tulee muilta kuin Kaukolta. Olen todella paljon tykännyt tehdä tätä, tuntuu, että nyt vasta on löytänyt oman tyylinsä vetää. Popin keveyttä ja melodisuutta, sekä progen juhlavuutta ja syvyyttä. Kaukon vaimo, 2000-luvun alkuvuosina kaksi soololevyä julkaissut Olga oli luonteva valinta toiseksi laulajaksi. Pohjana oli ensimmäiseltä Kauko Röyhkä ja Riku Mattila -albumilta ylijääneitä lauluja. – Me kuunneltiin biisejä ja ihan hyvässä yhteisymmärryksessä valittiin Janitorin kanssa, että mitä kumpikin haluaa laulaa. Minulle uutta on se, että bändissä on kaksi laulajaa, joten kyllähän tässä vielä hakee omaa rooliaan, että millaisella lavapersoonalla keikalla on. Itse maestro Röyhkästä ei lopulta tullutkaan Uhrijuhlan jäsentä. Helsingistä perheensä kanssa Turkuun kolme vuotta sitten muuttanut Kauko Röyhkä kaipasi ympärilleen bändiä ja alkoi lämmitellä 1980-luvun alusta saakka epäsäännöllisesti toiminutta 500 Kg Lihaa -yhtyettä, jossa hän lauloi Maritta Kuulan kanssa
Alkuvaiheessahan kaikki biisit oli mun, mutta myöhemmin mukaan tuli myös Janitorin, Olgan ja Markuksen sävellyksiä. Jotkut biisit oli vaikea laulaa, kun ne piti laulaa niin hiljaa ja pehmeästi. Se on niin laaja käsite se proge. Ja jotain Kivettynyt metsä -biisiä laulaessani mietinkin, että miten Kauko sen laulaisi, pieni virne suupielessä. – Mielelläni mä olisin bändissä soittanut, mutta mulla ei oikeastaan ollut soolokeikoiltani aikaa sille. Rumpalia ja basistia lukuun ottamatta kaikilta muilta on tullutkin jo hyviä raakileita. Mutta aika helppoa oli lähteä omaa tulkintaa tekemään, mullahan on täysin erilainen ääni kuin Kaukolla. – Lähdin hommaan iloisena ja imarreltuna, mutta kuitenkin sellaisella työmiesasenteella että teen mitä käsketään. Reaktioni oli siis hämmentyneen iloinen kun kuulin, että Kauko haluaisi minut laulamaan yhden kappaleen 500 Kg Lihaa -levylle. – Kun kuuntelin Kaukon demoja niin kysyin häneltä, että pitäisikö minun laulaa kuin sinä. No, nyt se on vähän muuttunut kun mukana on kaksi minun sävellystäkin. len fanittanut Kaukoa hyvin tosissani jo 1980luvun lopusta, kun Ihmelapsi ilmestyi. – Mä tulen olemaan Uhrijuhlan keikoilla lähinnä katsomossa, olin seuraamassa myös ensimmäistä keikkaa. Ainakaan se ei ole normaalia Jenni Vartiais -tyylistä poppia, vaan jollain lailla tunnelmallisempaa ja mystisempää. RÖYHKÄN SIIPIEN ALTA LENTOON KAUKO RÖYHKÄ JANITOR MUURINEN –O –O lin ihmetellyt, että miksi Suomesta ei tule enää progebändejä, vaikka kaikki tuntuvat tykkäävän progesta. Olga ja Janitor ovat hyviä melodisia laulajia ja niiden kanssa pystyy tekemään tuollaisia aika isolta kuulostavia juttuja. – Uhrijuhlan biiseissä on just sellaisia piirteitä, että mä en olisi itse niitä pystynyt missään nimessä laulamaankaan. Siitä se lähti, ja sitten Kauko soitti, että haluaisinko tulla laulamaan progebändiin. Biisejä siis on ja treenikämppävuokraa maksetaan, joten eiköhän tässä ainakin toinen levy vielä tule. Enkä mä tiedä, että onko tämä loppujen lopuksi progea, ehkä siinä on enemmän poppia. Hyvältähän se kuulosti, mutta tuli sellainen olo, että tähän tarvitaan vielä jotain visuaalista juttua lisäksi. – Kyllä tämä tulee jatkumaan, sen verran on uusia biisejäkin jo kertynyt, ja nimenomaan muiden kuin Kaukon tekemiä. Mutta tiedän olevani oikeassa siinä, että ei Kauko tästä kuviosta koskaan tule kokonaan häipymään. Me oltiin hyvin huolellisia myös levyn ulkoasusta, että tuli kaikki tekstityypit ja logot oikein, ja että saatiin ne (luontokuvaaja) Lasse Niskalan valokuvat mukaan. SOUNDI 87. Alusta pitäen Kauko antoi ainakin minun mielestäni ymmärtää, että hänen tilalleen tulee joku. Tällaiselle bändille pitäisi olla kunnon lava ja puitteet, toivottavasti se on mahdollista. Sellaisia melodisia, suomenkielisiä progebändejä ei ole koskaan hirveästi ollut
Myös suomalaiset artistit pääsevät entistä useammin kansien väliin, Kotiteollisuus jopa vuosittain. Suomen kokoisessa maassa musiikkikirjan tekeminen ei ole tosin kovin tuottava bisnes, ei ainakaan kirjailijalle. Normiksi on vakiintunut kronologinen lähestymistapa, houkuttimena saattaa sitten olla katkelma uran keskeisestä kohdasta tai henkilökohtaisesta aallonpohjasta, ja sen jälkeen mennään lapsuuteen ja luetellaan bändinjäsenten syntymäajat ja muut. – Tietynlaisia kaavoja on, mutta niitä ei tarvitse korostaa. – Jos elämäkerta on ulkopuolisen kirjoittajan tekemä bändihistoriikki, siinä on hyvä hahmotella myös ajankuvaa, joka auttaa ymmärtämään kohdetta laajemmissa kulttuurillisissa yhteyksissä. – Yksi kriteeri on, että elämäkerta on tietyllä tapaa kohteensa näköinen, että se auttaa ymmärtämään paitsi artistin tuotantoa, myös sitä sisäistä maisemaa, josta musiikki on syntynyt. – Mutta mitään valmista reseptiä ei tietenkään ole, hyvä rockelämäkerta ei välttämättä noudata mitään rockelämäkertojen kaavoja sen enempää kuin hyvä rock noudattaa rockmusiikin kaavoja. KAIKENLAISTA ROCKIA KOVISSA KANSISSA Kun ennen julkaistiin rockia käsittelevä kirja, kyse oli hakuteoksesta tai pitkän uran puurtaneen bändin muistomerkistä. Like julkaisee karkeasti laskien puolet Suomessa ilmestyvistä musiikkikirjoista, ja ensi keväänä sen kautta tulee uutuuksia sellaisista nimistä kuin Ice-T, Pete Townshend, Zakk Wylde, Slipknot ja Led Zeppelin. Kysytäänpä sitä Kristiina Sarastilta, joka toimii Like Kustannuksessa musiikki- ja populaarikulttuurin kustannustoimittajana. Joskus riittää sekin, että on menestynyt Idols-kilpailussa. Suomessakin ilmestyy vuosittain neljä- tai viisikymmentä musiikkikirjaa, ja nyt lukijaa kiinnostavat ennen kaikkea henkilökohtaiset muistelmat. Voisi sanoa, että mukana on artistin ajatuksen- ja tunteenjuoksua, Kristiina sanoo. Tärkeintä olisi. Mutta yleisesti ottaen olisi hyvä, että muoto olisi mietitty aiheen ehdoilla, eikä vaan tungettu pakolliseen kerrontakaavioon. Tänään tilanne on toinen. Eikä myyntiä suinkaan vähennä, jos artisti paljastaa avoimesti möyrineensä huumeiden ja seksin parissa. teksti: JUHO JUNTUNEN kuva: Juho Juntunen M 88 SOUNDI illainen on hyvä musiikkikirja. Jos se taas pyrkii paneutumaan bändin meininkiin sisältä käsin, se voi hankkia kannuksensa vaikka sillä, miten se avaa bändin kollektiivista tietoisuutta
Toivoisin kuitenkin, että nuorempi sukupolvi päivittäisi Jee jee jeen, sehän loppuu käytännössä Rasmuksen Pepsi Cola -diiliin, ja sen jälkeenhän on tapahtunut vaikka mitä. Se oli tietenkin Bruunin Sepon heiniä, se oli hänen sukupolvensa juttua. Toinen puoli on yksityiselämän kuvaaminen kirjassa. Joskus musiikkikirjojen ongelma on liiallinenkin nippelitietous, metsä voi hukkua puilta, jolloin luettavuus kärsii. – Itse kirjoittaminenhan on intiimimpää toimintaa, ja ainakaan me emme osanneet istua nelistään saman koneen äärellä. Lindforsin Jukka löi lopullisen tekstin kasaan, jotta tyyli ei heittelisi kirjoittajien kesken, ja sitten me käytiin vielä yhdessä tekstiä läpi kappale kappaleelta ja keksittiin adjektiiveja. Vastaavien suurteoksien kasaamiseen ei nykyään ole edes välttämättä tarvetta, kun tiedot pystyy helposti kaivamaan esille netistäkin. Like Kustannuksen Kristiina Sarasti huomauttaa, että lukijat tuntuvat kaipaavan nykyään kirjoilta nimenomaan kokemuksellista potkua, ja siksi elämäkerrat ovat yleisestikin niin suosittuja. Jee jee jee -kirja myi hyvin kalliista hinnastaan huolimatta, ja lopulta siitä otettiin viisi painosta. Santtu Luoto on pitkän linjan musiikkitoimittaja, joka on työskennellyt myös televisiotuottajana ja -käsikirjoittajana. kistarbat – Ehkä rok iskokijoilta, ija tuntuvat s ävät muita li jotka y tt rajat. – Kun Törkytehdas sitten siivitti Mötley Crüen vähän matalalennossa ollutta uraa uusiin korkeuksiin, se on rohkaissut muitakin yrittäjiä heittämään ronskimpaa linjaa. – Perinteellisten bändihistoriikkien muotoon on vaikuttanut sekin, että nyt on alettu ymmärtää, että kirjan ei tarvitse olla mikään museon esikartano. Musiikin lisäksi Santtu on tehnyt esimerkiksi Uutisvuoto-vuosikirjat (WSOY 2002 ja 2003), Harri Syrjäsen kanssa kootun Soppamiehen (Otava 2003) ja jopa pajatson historiaa Suomessa esittelevän kirjan Kansanterveydelle! (WSOY 2008). – Mitä tulee Mötley Crüen Törkytehtaaseen, sekoilumomentit ei pelkästään selitä kirjan menestystä. Mies on tehnyt esimerkiksi Minä ja Sarasvuota, Uutisvuotoa ja juuri televisiossa startannutta Midaksen kosketusta. Mutta sen päivityksen annan nuoremmille. ELÄMÄKERTOJEN AIKA On mielenkiintoista huomata, että nykyisin julkaistavat rock-kirjat keskittyvät lähinnä yhteen artistiin. Hänet on palkittu valtion tiedonjulkistamispalkinnolla vuonna 1998. Oli aika selvä, että minulla ei ole ikänikään puolesta kauheasti kokemusperäistä sanottavaa jostain 60-luvun folk-ilmiöstä. TÖRKYILYN PERUSKIVI mennä kohteen ehdoilla ja katsoa, mikä palvelee parhaiten juuri tätä artistia ja tätä kirjaa. Laajat yleisteokset ovat jäämässä historiaan, ja siksi onkin hienoa, että suomalaisen rockin koko historia ehdittiin koota mammuttimaiseen Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia -kirjaan (WSOY 1998), jonka takana olivat Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto ja Markku Salo. – Taiteilijan persoona on kuitenkin hänen instrumenttinsa, ja siksi on perusteltua käsitellä henkilöä myös ihmisenä eikä vain ulkokohtaisesti puhua siitä, missä bändi esiintyi minäkin vuonna, Kristiina sanoo. Minusta tuntuu, että esimerkiksi Törkytehtaasta alkoi myös sellainen buumi, että musakirjoilta odotetaan nykyään ulkomusiikillisiakin sirkushuveja, ei pelkkää tietoa. Kirjasta aletaan viivailla yli sekoilukuvauksia ja muita epäkorrekSOUNDI 89. Tiettyjä lukijoita voi kiinnostaa yksityiskohtaisetkin selostukset studiotekniikasta, mutta monet tuskastuvat niihin ja heittävät kirjan kädestään. Ehkä rokkistarbat tuntuvat sijaiskokijoilta, jotka ylittävät muita velvoittavat rajat. Perusmateriaali Jee jee jeessä lähti arkistoista ja me teimme myös Radiomafiaan 52-osaisen radiosarjan, eli nämä prosessit kulkivat rinnakkain. Hirveän suuri ansio kuuluu Neil Straussille, joka haamukirjoitti teoksesta niin älyttömän vetävän ja veti nämä absurdit piirteet niin överiksi ja draamalliset kaaret niin uljaiksi, että teos tarjoaa melkein klassisen farssin riemua ja klassisen draaman katarsiksia. Meillä oli aika selkeät vastuualueet, koska työryhmän ikäjakauma oli herkullinen. Vaikka tietynlaisia paljastuksia saattaisi jossain vaiheessa olla ja ainakin off the record kuulee sitä sun tätä, usein käy niin, että kun painoon meno alkaa lähestyä, monille iskee paniikki. – Yleensä musiikkikirjojen myyntiaika on aika lyhyt, mutta Törkytehtaan suosio ole kauheasti laantunut kymmenenkään vuoden saatossa. Ja at velvoittav iinnostaa, k e s ti s tiety sekoiluista tä is ä n n e itty! mit ta on selv is u il a ik s ja A SARASTI – KRISTIIN KRISTIINA SARASTI MICHAEL MONROE -LOOKALIKE -KISASSA man polven toimittajiin, Santtu sanoo. Kotimaista kirjoista ovat parhaiten myyneet Michael Monroen muistelmat sekä Hanoi Rocks- ja Nightwish-historiikit, mutta Törkytehdas hallitsee käännöspuolta. Ja tietysti se kiinnostaa, miten näistä sekoiluista ja sikailuista on selvitty. – Tuo voi olla hyvinkin totta, ja tämä saattaa kuulostaa keski-ikäisen miehen horinalta, mutta minusta tuntuu että pirstaloituminen musabisneksessä vaikuttaa myös nuorem- Alkuaan vuonna 2001 ilmestynyt Neil Straussin toimittama The Dirt eli Törkytehdas on aivan omaa luokkaansa Like Kustannuksen myyntitilastoissa. Ja vastaavasti vaikka Seppokin on ikäisekseen punkkari, oli luontevaa että kun tullaan suomalaiseen uuteen aaltoon, se oli enemmän mun aluetta. – Tuntuu, että monet haluaa tirkistysluukkuja hedonistiseen elämään, jossa näyttää voivan tehdä mitä mieleen juolahtaa. Sen voi julkaista jo ennen kuin bändi on kiertänyt estradeja kolmekymmentä vuotta. Pelkkä huumeet ja sekoilu ei olisi siivittäneet kirjaa ihan niin suureen menestykseen. – Se syö aikaa niin paljon, että kirjojen lukeminen on yleisesti ottaen vähentynyt. Se on tietyllä tapaa pannut standardit uusiksi rock-kirjoille, Kristiina Sarasti sanoo. Se oli kivuton ja luonteva tapa toimia sillä porukalla. – Netti sosiaalisine medioineen ja tapoineen jakaa kokemuksia virtuaalisesti on varmasti pätkinyt ihmisten keskittymiskykyä, Sarasti sanoo. Kristiina Sarasti huomauttaa, että eihän kustantajankaan näkökulma voi olla, että mukana olisi mahdollisimman paljon paljastuksia, mutta toisaalta yksityiselämän rajaaminen täydellisesti tarkastelun ulkopuolelle tuntuu usein tekevän hallaa kirjalle. Suomessa tosin piirit on sen verran pienet, että ihmiset varovat paljon enemmän sanomisiaan kuin jenkkitähdet. – Jee jee jeen tekeminen oli luontevaa, Santtu muistelee. – En tarkoita, etteikö heillä olisi yleissivistystä ja näkemystä, mutta onko kuitenkaan mielenkiintoa lähteä tekemään ”isoja tarinoita”
Tai aina90 SOUNDI – Kun kirjoit an elämäkertaa , vaatekaap parisuhteet k pi- tai iinn minua vain si ostavat lloi ne liittyvät m n, jos usiikin tekemiseen. Ja toki itse bänditkin voivat olla aktiivisia tuntemaansa kirjoittajaan päin. Edellisen kauden Idols-voittajista tulee syksyllä kirja, mikä on ehkä tehnyt pikkaisen hallaa koko kategorialle. Kristiina Sarastin mukaan kustantajaa yleensä lähestyy usein toimittaja, joka on huomannut, että musiikkikirjamarkkinoilla on nyt tämän artistin kokoinen musta aukko. – Kenttä on myös laajen- tunut, on tullut fanikirjoja, jotka ei välttämättä elä yhtä kautta pidempään. Kun niitä on lähdetty tekemään, sitten niitä on tehty.. – Nykyään suomalaisilla on sen verran hyvä kielitaito, että löytyy paljon jengiä joka pystyy ja jaksaa lukea myös alkuteoksia, joten potentiaalisia ostajia menetetään viivyttelyllä, Kristiina Sarasti sanoo. Eli tämä buumi ei ole löytänyt Suomeen ihan niin isolla vaihteella. Siinä tuollainen kuuluu asiaan. – Voisi pikemminkin ajatella, että juuri se voi inspiroida porautumaan kohteeseen tarpeeksi syvälle ja kestämään sitä tosiasiaa, että kirjoja tekemällä ei pysty elättämään itseään, Kristiina sanoo. Ellei kyseessä ole Eläkeläiset-kirja, joka on jo ihan oma juttunsa. Ja kun musiikkikirjat täytyy saada kauppaan kohtalaisen tuoreena, kääntäminenkin aloitetaan usein ennen alkuperäispainoksen ilmestymistä. Ne antaa myös sitä fiilistä, millaista populäärikulttuuri oli aikanaan, ja mitä silloin ajateltiin ja tehtiin Usein kirjoittaja fanittaa kohteensa musiikkia, mutta se ei ole Kristiina Sarastin mukaan ongelma. Mutta kyllä mä olen tykännyt kaikista projekteista, mihin olen lähtenyt. – Toki herkemmin tulee tartuttua sellaisten artistien kirjoihin, joiden musiikista on itsekin kiinnostunut, mutta kyllä minä yritän arvioida kirjoja myös omien mieltymyksieni ulkopuolelta. Ne oli sinänsä hauskoja viinatörttöilyjuttuja, mutta ei ne pidemmän päälle kirjassakaan kanna. Kyllä ne kertoi välillä niin levottomia juttuja, että mä totesin että enhän mä voi laittaa tällaisia kirjaan. – SANTTU LU OTO kin mitä marginaalisempi artisti, sitä ansiokkaampi kirjan pitää olla. Muuten minua ei kauheasti kiinnosta se, kuka panee ketä, Santtu sanoo. Santtu Luoto huomauttaa, että sekoilu ja sillä leveily kuuluvat aika monen terveen nuoren kasvuprosessiin, joten sen korostaminen on joskus turhaa. Sitä paitsi ihmiset, jotka on tottuneet lukemaan akateemisempia esityksiä, on yleensä tottuneet myös lukemaan vierailla kielillä, joten siinä mielessä se ei ole mikään tragedia. – Kun tein aikanaan Eppu Normaalista kirjaa Tiimalasin santaa, nämä jätkäthän oli suoraselkäisiä maalaispoikia, jotka oli tosiaan innoissaan mukana projektissa. Paitsi tietenkin se, että bändeillä on rahaa ja mahdollisuuksia sekoilla enemmän kuin normaaliteinillä. Ne eivät olleet kovin syvällisiä, mutta nyt kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä ne on arvokkaita ajankuvia. Se on kykyä nähdä ilmiöt kokonaisuudessa yhteyksissään ja arvioida niitä muun tiedon valossa. – Ratkaisevampaa on se, onko kirjoittajalla tarpeeksi laaja analyyttinen ja kriittinen työkalupakki. Mutta ei lukijat mitään menettäneet. teja juttuja. Jos sopivaa kirjaa lähtee metsästämään kansainvälisiltä kirjamessuilta, on sen oikeudet jo luultavasti myyty. Mutta tottahan se on, että mitä rankempia juttuja kirjassa esiintyy, sitä enemmän se kiinnostaa niitä ihmisiä, joille rock ja seksi ja huumeet muodostavat ainakin haaveissa pyhän kolmion. Tällä hetkellä ei oikein ole haaveiltavissa että Simon Reynoldsin kaltaiset nimet myisivät täällä niin paljon, että niitä kannattaisi suomentaa. PANKKIMATKALLA EI NAURETA Suomalaisilla kustantajilla on hyvät yhteydet ulkomaisiin kustantajiin, ja kirjojen kääntämisestä sovitaan jo usein siinä vaiheessa kun kirja on työn alla. Kuvitelma, että kriittisyys on uskallusta haukkua, ilmenee usein hiukan koomisesti. Mikä siitä tekee yhtäkkiä erikoista, sekö että rockbändit harrastavat sitä. – Tietenkin on suomalaisia yhtyeitä, joista en kokisi kauhean mielekkääksi lähteä tekemään kirjaa, koska niiden musiikki ei kosketa minua pätkääkään. Siis juuri tällaiset akateemisesta perinteestä ponnistavat kirjailijat, jotka näkee kaiken laajassa kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. – Sitä paitsi kirjoja on helppo tilata ulkomailta netin kautta, ja netistä tieto tulevista kirjoita myös kulkeutuu nopeasti. Kilpailu alalla on kiristynyt, ja kustantajan täytyy olla koko ajan aktiivinen ja pitää antennit pystyssä kaikkiin suuntiin. – Kyllähän artistin pitää olla Suomessa aika suuri, jotta kääntäminen kannattaa. Silloin se on osa sitä prosessia. Jokin henkilökohtainen tarttumapinta siinä täytyy olla. Hyvä kirjoittaja ymmärtää, että kriittisyys tarkoittaa jotain muuta kuin pahan puhumista ja dissaamista. – Kun kirjoitan vaikkapa elämäkertaa, vaatekaappi- tai parisuhteet kiinnostavat minua vain silloin, jos ne liittyvät musiikin tekemiseen. – Yhä useampi kustantamo on alkanut lykätä musakirjoja markkinoille, joten ehkä ilmassa on jo hieman inflaationpoikastakin, Kristiina myöntää. Selkeät bändikirjat löytää kyllä yleisönsä helpommin kuin analyyttisemmat ja laajoja kaaria hahmottelevat musiikkikirjat. Ja lopputulos oli se, että olin varmaan sensuroivampi kuin mitä itse bändi olisi ollut. Mutta kun kirjailija tarttuu aiheeseen, on tietysti suotavaa, jos kohde tosiaan kiinnostaa häntä itseään vaikka kyse ei ole varsinaisesta fanittamisesta. Joskus saattaa olla periaatteessa kiinnostava artisti, jolla varmasti olisi markkinoita, mutta kirja ei vaan tunnu meidän kustantamomme linjan mukaiselta. – Jos kustantaja sanoo ei, se johtuu aika usein siitä että on selkeästi nähtävissä, että kirja ei tavoittaisi sellaista määrää lukijoita, että sen julkaiseminen kannattaisi, tai ettei sen kulttuurillinen merkitys ole niin suuri, että se kompensoisi myynnin pienuutta. Kriittisyyttä korostetaan heittelemällä ulkokohtaisia tuomioita ja kuvitellaan sen todistavan, että tässä ei olla artistin talutusnuorassa. Mutta toki kirja on sitten paljon suuremman yleisön saatavilla, jos se on saatu äidinkielelle. Jos kirjaa ei halua kustantaa, siinä täytyy olla jotkut muut perusteet kuin vain se, että minulle tämä musa ei nyt vaan ole sattunut kolahtamaan, Kristiina sanoo. Pantse siihen salaviisaana sanoi, että sinä päätät mitä käytät. – Se helpottaa prosessia suunnattomasti, Santtu Luoto hymähtää. Nikki Sixxin hörhöilyistä kertova Heroiinipäiväkirja (Like 2007) ja Vince Neilin toilailumuistelmat Tatuointeja ja tequilaa (Like 2010) jatkoivat Mötley Cruen saagalla ratsastamista, ja samaan genreen kuuluu myös tänä vuonna ilmestynyt Kissin Ace Frehleyn muistelmateos Ei kaduttavaa (Like). – Toisaalta fanikirjoilla on oma arvonsa historiankirjoitusmielessä, Santtu Luoto huomauttaa. Silloin ehkä neuvotaan jonkin toisen kustantajan puoleen, eikä heitetä märkää rättiä ihan kasvoille. – Esimerkiksi silloin kun me tehtiin Jee jee jee -kirjaa, me luettiin paljon pikku fanikirjasia eri bändeistä
Tuhannen ja kahdentuhannen myyntikin on jo hyvä saa- vutus. Hyvin! Iron Maiden, Koko ura on painava ja näyttävä kahvipöytäkirja. Sekin helpottaa asiaa, jos kirjan kohde on yhteistyöhaluinen eikä järjestä yllätyksiä. Ja vaikka Grohl ei pahemmin mustamaalaa ihmisiä, tajuamme kyllä, ettei Courtney Love ole ihanne tyttöystävää valittaessa. TUSINAN VERRAN ROCKIA PUKINKONTTIIN Paul Brannigan: THIS IS A CALL: DAVE GROHLIN ELÄMÄ JA TEOT (PAASILINNA, 392 SIVUA, SUOMENNOS MARKO J. Brannigan on haastatellut Grohlin lisäksi monia muita alan ihmisiä kuten Queens Of The Stone Agen Josh Hommaa ja Nevermindin tuottajaa Butch Vigiä. Frehley ei silittelekään muistelmissaan Gene Simmonsia tai Paul Stanleyta: ”He halusivat kontrolloida Kissin ja minun tekemisiäni, mutta olin lahjakas, ajattelin omilla aivoillani ja minulla oli erilaisia ajatuksia Kissin suunnasta.” Kuvatessaan potkujaan hän innostuu kutsumaan Geneä ja Paulia likaisiksi ja turmeltuneiksi horoiksi. Se on ihan kiva, jos kirjaa menee se parituhatta kappaletta, ei siinä mitään. Sehän taistelee kaikkia lakeja vastaan, Santtu sanoo. Kun lukee Nirvanan ajoista, al- kaa arvostaa entistä enemmän, miten David Grohl on onnistunut pitämään langat käsissään ja pään kasassa. – Ja sama juttu sen kirjan kanssa, sehän ilmestyi tavallaan tyhjiöön suhteessa bändin tekemisiin, siihen samaan aikaan ei tullut levyä tai muuta markkinointisiipeä. Jos Iron Maidenin tie ei ole tuttu, tämä on helppo tapa tutustua brittiläisen hevimetallin uuden aallon tärkeimpään bändiin. SOUNDI 91. Eddie on valloillaan! Ace Frehley, Joe Layden ja John Ostrosky: EI KADUTTAVAA (LIKE, 327 SIVUA, SUOMENNOS JUHA AROLA) Ace Frehley oli jo nuorena aikamoinen ongelma vanhemmilleen. Jenkeissä asiat olisi hieman toisin, koska markkinat on niin paljon mahtavammat. Ei kaduttavaa on selviintymistarina jos jokin. Täytyy muistaa, että Kiss on tehnyt oikeasti hyviä biisejä ja osannut viihdyttää fanejaan. Ja tuo tarina kerrotaan sujuvasti, kiinnostavasti. Mutta ei kirja ole silkkaa epäsosiaalista porsastelua, se paljastaa myös rutkasti musiikkibisneksen taustakuvioista, ja markkinoinninhan Kiss on aina osannut. Kaveri ei halunnut muuta kuin bailata ja soittaa kitaraa, ja hänen uudeksi jengikseen tuli bändi nimeltä Kiss. Santtu Luoto kertoo juuri jutelleensa erään kirjailijan kanssa, joka teki varsin suositusta bändistä paljon haastatteluja vaatineen kirjan. Frehley potkittiin pois Kissistä vuonna 2002, eikä mies ottanut sitä kevyesti. Suuri nelivärikirja pursuaa hienoja valokuvia bändistä, keikkapaikoilta, lavan takaa, Maiden-krääsästä, soittimista, t-paidoista ja muusta kivasta. Neil Daniels: IRON MAIDEN, KOKO URA (MINERVA, 224 SIVUA, SUOMENNOS KATRI TENHOLA) Piakkoin neljäkymmentä vuotta täyttävästä Iron Maidenista on julkaistu hurja määrä kirjoja, joten miten koko ura onnistutaan puristamaan reippaaseen kahteensataan sivuun. Viina, huumeet ja väkivalta viihdyttivät siinäkin maailmassa. Jotkut ovat fiksumpia kuin toiset. Mutta se on hänen luonteensa, Santtu sanoo. This Is A Call (nimi tulee tietenkin Foo Fightersin ensimmäisestä singlestä ja siitä puhelinsoitosta, jonka Grohl sai Kurtin itsemurhan jälkeen) on esimerkillinen elämäkerta. Ilehän on fiksu ja skarppi, ja välillä tuntuu että ehkä hän on liiankin fiksu ja skarppi rockiin. – Eputhan on joka suhteessa vähän omituinen tapaus. Se ei yritäkään olla kaiken kattava historiikki. Ihmekö tuo, monelle fanille selvisi vasta pari vuotta myöhemmin, että Spaceman-rooliasuun olikin puettu uusi kaveri, bändin kiertuemanagerina ennen toiminut Tommy Thauer. Nythän kirja on jo vanhentunut, ja jossain vaiheessa on Torvisen kanssa leikitelty ajatuksella, että kirjaa päivitettäisiin ja siihen tehtäisiin niin sanotut siniset sivut, mutta se on ollut enemmän puolileikkimielistä puhetta. – En sano, että suomalaiset popparit olisivat yleensä tyhmiä, mutta Ilellä on harvinaisen hyvä kyky jäsentää ja analysoida asioita. OLLILA) Kerrang-lehden päätoimittaja Paul Brannigan on Dave Grohlin pitkäaikainen tuttu, ja hän käsitteleekin kohdettaan kunnioittaen, ystävällisesti. Mutta kai sillä sitten oli kysyntää, kun se lähti menemään. Kirjaan on listattu suurten rundien keikkapaikat ja soittolistat, ja lopusta löytyy kattava diskografia sivuhuomautuksineen. Santtu Luoto myöntää, että tuon takia oli helppo koostaa tänä syksynä ilmestynyttä Ile Kallio -kirjaa (Minerva). Onneksi kaikki ei ole silkkaa suitsutustakaan, ja muutamille levyille langetetaan kohtalaisen tylyt arviot ja ihan syystä. Santtu Luodon Eppu Normaali -kirjaa Tiimalasin santaa (WSOY 2000) on myyty hieman yli 10 000 kappaletta, mutta Eppujen kaltaisia artisteja on vähän. Jos kirja on todellinen hitti, sitä voidaan myydä 10 000 kappaletta. Frehley sekoilee kuin viimeistä päivää, eikä hän ujostele kertoa typerimmistäkään tempauksistaan. On lehtileikkeitä, julisteita, levynkansia ja kaikenlaista tutkittavaa. Tosin Nirvanan aikaan oli pakko pitää tiukasti puolensa, jos halusi soittaa samassa bändissä Kurt Cobainin kanssa. Pääpaino onkin kuvituksessa. Eikä musiikkiakaan unohdeta. Koulu ei kiinnostanut häntä, aika kului Bronxissa vetelehtien, ja Ducky Boys -jengissä sekalaiset päihteet ja tappeleminen olivat arkipäivää. – Ei näillä töillä todellakaan pääse tuntipalkoille. Mukaan mahtuu suurten kaarien lisäksi nippelitietoutta, ja Neil Danielsin toimittaman opuksen teossa ovat avittaneet metallipuolen huippukuvaajat ja toimittajat. Ile näkee jutut, myös omat tekemisensä, perspektiivissä muuhun musaan. Kirjailijan keskimääräinen palkkio on kolmesta viiteen euroa myytyä kappaletta kohti, joten siitä on helppo laskea, millaisiin tuloihin pääsee useamman kuukauden uurastuksella. Suomenkieliset markkinat ovat siksi pienet, että touhulla rikastuu hyvin harvoin. Ja vaikka pääosassa on Grohl sekä hänen bändinsä Nirvana, Foo Fighters, Queens Of The Stone Age ja Them Crooked Vultures, valotetaan samalla bändielämää ja amerikkalaista musiikkikulttuuria. Kirja on täynnä mielenkiintoisia tarinoita, eikä nyt rämmitä tarpeettomasti huumehouruissa. Bändin ura käydään läpi aikajärjestyksessä, tiivistäen. Musiikkikirjan tekoon ei kannata alkaa rahankiilto silmissä. Vaikka bändi ei tekisi mitään, sen suosio vaan kasvaa. – Suomessa kirjailijalla ei ole paljon nauramisen aihetta matkalla pankkiin. Mutta miksipä ei, tunnetaanhan Dave Grohl mukavana, kohteliaana ja täysjärkisenä miehenä, jota ei pahemmin kiinnosta sekoileminen tai tappelut. Kun kirjailija oli huvikseen laskenut tuntipalkkaansa, oli hän päätynyt huikeaan kolmeen euroon. Tarkka lukija onnistuu löytämään tosin pari suoranaista virhettä. Siihen hommaan ei tosiaan kannata lähteä euronkuvat silmissä, Kristiina Sarasti sanoo. Kirja on sen verran avoin tilitys rockin eri maailmoista, että tätä lukiessa ei tarvitse edes olla Kiss-fani. Mutta ennen kaikkea kirja on suunnattu bändin faneille, joilla riittää rutkasti tutkimista
Tony Iommin muistelmat ovat kuin jutustelua avomieliseksi heittäytyvän ystävän kanssa. ”Hän on erittäin mukava kaveri ja todella hyvä soittaja. Kun hän lähti nuorena miehenä Seattlesta alkaakseen soittaa rockia ja päästäkseen eroon heroiinista, ajautui hän asumaan auton takapenkillä Los Angelesissa. ”Epäilen, ettemme siihen aikaan edes tienneet, mitä sana tarkoittaa. J. Kun mies on tehnyt aktiivisesti musiikkia aina 60-luvulta nykypäivään asti, osaa hän antaa aitiopaikan aikamoiseen trippiin rockin historiassa. Tosin McKagan keskittyi vielä enemmän alkoholiin, joka oli viedä häneltä hengen. Tiesimme, mitä vittu ja ala vetää tarkoittivat, mutta paranoidi?”. Philip Norman: MICK JAGGER (GUMMERUS, 728 SIVUA, SUOMENNOS PEKKA RAITTINEN) Pitkän linjan toimittaja Philip Norman tunnetaan The Beatles -kirjastaan Shout!, Rolling Stones -historiikistaan sekä John Lennonin ja Elton Johnin elämäkerroista. Kysymys onkin, onko Motörhead myös jotain muuta kuin Lemmy. Ozzy ja minä kävimme samaa paskaa koulua eikä siellä tosiaankaan joutunut kosketuksiin sellaisten sanojen kanssa. Guns N’ Rosesin trippiä kuvataan varsinaiseksi helvetiksi, ja Duff McKagan alkaa miettiä elämää ja sen arvoja vasta käydessään kuoleman porteilla. Rockin ja kalliolaisen boheemimaailman lisäksi kirja kertoo nuoristotyön arkipäivästä. Homma on onnistuttu kuitenkin pitämään hanskassa, eikä Harjulla ole suistuttu sellaisiin ylilyönteihin kuin aikanaan Lepakossa. Pohjamudissa möyryämisen jälkeen on pakko päättää, luovuttaako vai jaksaako ponnistella ylöspäin. Linde erittä hyvä soitta oni ei T lla ja todevin hiljainen jasuutaan y ä h y on hyvin a pidett taas samutta he ovat ä.” s s i, e n d n kii ia yh onnellis suudestaan, itsensä ja kaveriensa töppäilyistä, hyvistä ja huonoista hetkistä. Harju soi ja Kallio kukkii on moni-ilmeinen reportaasi nuorisotalosta, ja samalla se peilaa Kallion henkeä, jota edes kaupunginosan keskiluokkaistuminen ei ole onnistunut täysin tuhoamaan. ”Sir Mick puhuu toimittajille vain kun hänellä on jotain myytävää. Kun Lemmystä ja Motörheadista puhutaan, on helppo luisua hauskojen ja sekoilevien kommellusten maailmaan, mutta Joel McIver tajuaa pitää jutun kasassa ja muistuttaa, että kyse on kuitenkin oikeasti hienosta rockbändistä, joka on luonut aivan oman tyylinsä. Mick Jaggerin uraan ja elämään tarttuminen oli luonteva valinta, ja Philip Norman myöntää yllättyneensä siitä, että itse Jagger ei ollut yhteistyöhalukas. Maija Vilkkumaa, Don Huonot, Zen Cafe, Mariska, Fintelligens ja monet muut ovat Harjun kasvatteja. Siirrytään kronologisessa järjestyksessä ajasta ja kokoonpanosta toiseen, ja kirja kasvaakin yllättäen pätevimmäksi julkaistuksi Motörhead-historiikiksi. Tony Iommi ja T. Mutta eihän musiikki jäänyt siihen, mies on ollut sittemmin mukana Velvet Revolverissa, Loadedissa ja muissakin bändeissä. McKagan myöntää, ettei elämästä kiinni saaminut ollut helppoa, ja tässä elämäkerrassa hän vaikuttaa aidosti nöyrältä ja kiitolliselta selviytymisestään. Mies kertoo ujostelematta rankasta lap- laisia Suoma etenkin ti sti a it lukijo iten lämpimä sä n m e , r a ä a tt tt ihastu uhuu Toni-ty tyeen Iommi paasta, HIM-yh. Olemassa olosta on kuitenkin saatu taistella koko ajan byrokratiaa ja päättäjiä vastaan. Ja sekin yllättää positiivisesti, että aina tuiman näköinen Iommi suhtautuu tapahtuneisiin terveellä itseironialla ja huumorilla. Joel McIver: MOTÖRHEAD (LIKE, 276 SIVUA, SUOMENNOS JUHA AHOKAS) Joel McIver on aiemmin koostanut ansiokkaan elämäkerran Lemmy Kilmisteristä, ja nyt kohteena on parin vuoden kuluttua 40 vuotta täyttävä Motörhead. Suomalaisia lukijoita tietenkin ihastuttaa, miten lämpimästi Iommi puhuu Toni-tyttärensä rakkaasta, HIM-yhtyeen kitaristista Lindestä. Kirjan kuvitus ansaitsee plussansa, se alleviivaa, miten vireätä ja innostunutta toiminta oman itsensä ja kanssaihmisten hyväksi on ollut. Ja tästä yhtyeestä on kirjoitettu sentään monta kirjaa. Laulajan ainoaa virallista elämäkertaa kirjoittanut toimittaja saikin huomata, ettei Sir Mick katso hyötyvänsä millään tavalla rahallisesti totuuden kertomisesta.” Kirja pohjautuukin muiden kuin Jaggerin haastatteluihin ja tietenkin lukemattomiin lähteisiin, kirjoihin ja lehtijuttuihin. Oikeasti on vaikea uskoa, että Lemmykään on tosissaan sitä mieltä, että heroiini olisi laillistettava. Guns N’ Rosesista on tehty monta hyvää kirjaa, eikä It’s So Easy olekaan pätevin teos, jos etsii tietoja bändin musiikista ja rundeista. Miehet voivat tulla ja mennä, mutta ilman Lemmyä ei ole 92 SOUNDI Motörheadia. Ja sen jälkeen huumeet olivat taas vahvasti kuvioissa mukana. Huumeita ja bändäreitä on käytetty, mutta rakkaus musiikkiin ja sen tekemiseen on pääasia. Olavi Jama: HARJU SOI JA KALLIO KUKKII (LIKE, 271 SIVUA) Erilainen musiikkikirja, jonka pääosassa ei ole bändi vaan Kallion ja Vallilan rajoilla sijaitseva entinen ruumishuone, nykyinen Harjun nuorisotalo. Ja toiminta nuorisotalossa jatkuu yhä vireänä. Iommi ei väsytä lukijaa liiallisilla analyyseillä, pohdinnoilla tai nippelitietoudella, eikä hän jää mässäilemään sekoiluilla. McKagan on käynyt elämässään läpi aikamoisen reissun. Enää televisioita ei paiskota ulos hotellihuoneen ikkunasta, ei 65-vuotiaan kunto riitä niin painavien laitteiden nosteluun. Ja vaikka tässä opuksessa käydään läpi bändin eri vaiheet, äänessä on lähinnä Lemmy. Mutta niitä riittää, ja Norman onkin tehnyt valtavan urakan kutoessaan kirjan kasaan tuosta aineistosta, mutta samalla hän on jämähtänyt vuonna 1984 julkaistun The Stones -kir-. Kun porukka alkoi kokoontua neljännesvuosisata sitten Aleksis Kiven kadulla Harjun talossa, ilmassa oli kapinaa ja punkmeininkiä, ja puoli-ilmaiset treenikämpät houkuttelivat muusikoita paikalle. Mies provosoi koko ajan lukijaa ja hän selvästi nauttii siitä, vaikka välillä mennäänkin kolisten metsään. Myös Punkaharjun rettelöt ja bändin heittäminen suomalaiseen putkaan kirjataan tarkoin muistiin. Suomalaista itsetuntoa hipelöi se, että Lemmy muistelee lämmöllä maassamme reissattuja festarikeikkoja. Linde on hyvin hiljainen ja Toni ei taas saa pidettyä suutaan kiinni, mutta he ovat hyvin onnellisia yhdessä.” Duff McKagan: IT’S SO EASY (JA MUITA VALHEITA) (OTAVA, 408 SIVUA, SUOMENNOS PEKKA TUOMISTO) Duff McKagan muistetaan tietenkin parhaiten Guns N’ Rosesista, jonka hän jätti kolmentoista vuoden jälkeen perustaessaan perheen ja ehtiäkseen opiskella liiketaloutta Seattlen yliopistossa. Slashin ja Anthony Bozzan yhdessä kirjoittama Slash (Like 2010) antaa perusteellisemman katsauksen bändin urasta, mutta It’s So Easy on vakuuttava tarina rock-helvetistä ja siitä pakenemisesta. Monet kirjan tarinoista ovat tuttuja, mutta nyt ne vahvistetaan: Paranoid kirjoitettiin lounastauon aikana, ja Ozzy ihmetteli, mikä Geezerin kirjoittamassa tekstissä esiintyvä paranoidi on. Lehti-ilmoituksen kautta löytyi basistin paikka bändistä, joka ristittiin Guns N’ Rosesiksi. ”Hän on rakk ta Lindestä veri s a kitaristi in mukava k ja. Lammers: IRON MAN, MUISTELMAT (LIKE, 441 SIVUA, SUOMENNOS JUSSI NIEMI) Black Sabbathista on kirjoitettu paljon, mutta Tony Iommin henkilökohtaiset muistelmat nitoo kaiken yhteen pakettiin, jota on yksinkertaisesti viihdyttävää lukea. Sen ympärille on syntynyt Kallio kukkii -festivaali, mutta näissä tiloista on lähtenyt liikkeelle myös lukuisia artisteja ja bändejä. Sinänsä asialliseen historiikkiin saadaan särmää Lemmyn räyhäkkäistä lausunnoista. Tosin hän intoutuu ihmettelemään, miten juhannusfestareilla koko yleisö makaakin yhtäkkiä sammuneena nurmikolla
hemmasta amerikkalaisesta kirjallisuudesta, ja hän etsii reissullaan noille kirjailijoille tärkeitä paikkoja. Saatanan ruma murre ja se ettei häpeillä mitään.” Vuonna 85 -kirjassa ei olla hävyttömiä. Suomalaisia bändejä on turha etsiä rockin historiasta, tosin Hanoi Rocksin nimi mainitaan glam metal -osiossa. Neil Peart: VUONNA 85 Ilpo Rantanen: GHOST RIDER, TAIPALEITA TOIPUMISEN TIELLÄ (PAASILINNA, 476 SIVUA, SUOMENNOS ASKO ALANEN) Rush-rumpali Neil Peartin paksu opus on taatusti erilainen rock-kirja. Haastateltavat ovat hyvää kaveria keskenään ja kertovat hupaisia muistoja. Ja kuten Bushin musiikissa, myös kirjassa pelataan paljon tunnelmilla ja pohdinnoilla. Kate Bush ei olekaan suostunut itse puhumaan tässä kirjassa, mutta Graeme Thomson on jututtanut monia Bushin työtovereita ja toki käytössä ovat myös vanhat lehtijutut ja muu arkistomateriaali. Tämä kirja pohjautuu reissun aikana tehtyihin päiväkirjamerkintöihin ja Peartin ystävilleen lähettämiin kirjeisiin. Hän karttaa turistikohteita ja metropoleja, hän haluaa olla paljon omissa oloissaan ja rakkaiden kirjojensa parissa. Plussaa kuvitukselle, jota on paljon ja joka on silmäkarkkia. Rockin ystävä selailee kirjaa hetken, mutta jos tämän kulttuurin historia on täysin outo käsite, kirja kuitenkin johdattaa aiheeseen – jos tuollainen tutkimusmatka kiinnostaa. Toisaalta kelkasta pudotetaan Negative ja vastaavat tuoreemmat tulokkaat, koska ne kirjoittajan mielestä eivät edusta Manserockin henkeä. Paasilinna aikoo julkaista tulevaisuudessa lisää Neil Peartin teoksia, näiden joukossa Kaukana jossain -kirjan, joka kertoo miehen moottoripyörällään köröttämästä Rushkiertueesta. Kirjassa käydään läpi nimekkäimmät Tampereella 70- ja 80-luvuilla vaikuttaneet bändit, mutta niiden historia viedään aina nykypäivään asti. On myös outoa huomauttaa, että se ja se asia on jo kerrottu siinä ja siinä kirjassa, joten ei siitä sen enempää. Graeme Thomson: KATE BUSH JA MUSIIKIN LUMO (GUMMERUS, 414 SIVUA, SUOMENNOS LAURA HAAPALA) Kate Bush on aina jäänyt yksityishenkilönä taustalle. Juuret ovat Kate Bushin perhepiirissä, sivistyneistökodissa, missä vaalittiin kulttuuria ja taiteita. Ghost Riderissa on paljon samaa kuin Robert M. Rockin tarina kerrotaan vuosikymmenittäin, ja ilmiölle tai artistille uhrataan sivu tai kaksi. Teksti on kuin lukisi lyhenneltyä Wikipediaa, ja kirjan toimittanut Bowieja Bolan-fani Mark Paytress karttaa liian henkilökohtaisia näkemyksiä. Mark Paytress: ROCK KAUTTA AIKOJEN (GUMMERUS, 320 S., SUOMENNOS HANNU VIRTANEN) On hieman outoa, kun tekijän nimi mainitaan vain kirjan selkämyksessä, mutta kantensa puolesta hieman Mitä Missä Milloin -sarjaa muistuttava Rock kautta aikojen onkin omalaatuinen matka rockin historiaan. Henkilöhakemistoa jää kaipaamaan. Diskografioissakin mainitaan vain muutama artistin levytys. Pate Mustajärvi analysoi kirjassa ilmiötä tyhjentävästi: ”Ai mitenkä Manserockin voi määritellä. Jaggerista ei anneta kovin sympaattista kuvaa, ja jotenkin lukijaa jää vaivaamaan, että johtuukohan se siitä että Jaggeria ei kiinnostanut yhteistyö Normanin kanssa. Mies pakkasi tavaransa BMW-moottoripyöränsä laukkuihin ja lähti tien päälle. Neil Peart on hyvä kirjoittaja, ja hän on ottanut selvästi mallia vanhoista mestareista. Ja kyllä, on kiva lukea välillä rockkirjaa, jossa juopottelu jää iltaisin nautittuihin viskilasillisiin ja jossa ei harrasteta kertaakaan seksiä. Esittelyjen joukosta löytyvät tärkeimmät levy-yhtiöt, tuottajat, festarit ja niin edelleen, ja muusikoiden valinnassa on tolkkua. Alaotsikko Aikakaudet, tyylit ja artistit kertoo kaiken, rockin historia on puristettu todella kompaktiin ja helppoon pakettiin. Kirjaa on helppo ja nopea lukea, mutta syvällisiin pohdintoihin päästään harvoin. Tietenkin voi pohtia, oliko oikeasti olemassa koko Manserockia ja mikä sen sisin oli. Peart pohtii elämän tarkoitusta, seuraa ihmisiä ja luontoa, viettää aikaansa matkan varrelle osuneissa kaupungeissa. SOUNDI 93. Senkin jälkeen aktiivisen Mick Jaggerin nykytila sivuutetaan nopeasti, ja aika ja sivut kulutetaan 60ja 70-lukujen parissa. Ja kuten jo musiikista voi arvata, elämää ei aina tee helpoksi täydellisyyteen pyrkiminen. Jos sen on lukenut, ei Mick Jagger anna paljoakaan. Nyt tulee tämä kirja ja Timo Koivusalon ohjaama elokuva, jonka ensi-ilta on vuoden alussa. Liikutaan Manserock-käsitteen parissa ja 80-luvun puolivälissä, jolloin ilmiö eli voimakkaimmillaan Eppujen, Juicen ja Popedan ansiosta. Teksti on hieman vanhanaikaista mutta viisasta, ja kun mies välillä kertoo suhteestaan Rushiin ja musiikkiin, hän yhdistää sen laajempiin ympyröihin. Neil Peartin tytär ja vaimo kuolivat lyhyen sisällä, ja Peart menetti otteen omaankin elämäänsä. Jostain syystä mukaan mahtuu myös oma lukunsa Costello Hautamäen poikien sinänsä pirteästä Rockwall-bändistä, mutta kaverithan eivät olleet edes syntyneet vielä 80-luvulla. Kate Bushin henkilökuvakin alkaa kasvaa tekstin edetessä, ja edessä on monisärmäinen miettijä ja kokeilija, joka yrittää samalla pitää tiukasti kiinni todellisuudesta. Häntä arvostetaan rajoja rikkovana musiikintekijänä ja rockin todellisena taiteilijana, mutta nainen kammoksuu julkisuutta ja haastatteluja. Ajan kuvaa elävöitetään muistelemalla Poko Rokordsin historiaa, muusikoiden olohuoneeksi muodostunutta Aulabaaria ja jopa paikallista paitafirmaa. Jos pitää pikkukaupunkeja esittelevistä matkakirjoista, amerikkalaisesta vanhemmasta kirjallisuudesta ja moottoripyöristä, on tämä juuri oikea valinta. Bändin kaikki vanhat blues-esikuvat eivät ole niin kiinnostavia, ja seksin yhdistäminen jokaiseen Stones-biisiin tuntuu hieman etsityltä. Kate Bushin omalaatuinen musiikki herättää paljon kysymyksiä, ja Thomson pyrkii löytämään niihin vastauksia. Kirjan kuvitukseen on satsattu ja se tuo hupaisia muistoja 80-luvulla eläneille. Tiivistäminen olisi tehnyt hyvää. Ghost Rider on selviytymistarina. Muusikoista ainoastaan Kontran Moog Konttinen haraa vastaan. Lukija saa myös selvityksen siitä, miksi Bush ei viihdy julkisuudessa. Tietokirjaksi tästä ei siis ole, ja nykypäivää lähestyttäessä anti on vielä niukempaa. Sitä joko rakastaa tai siihen väsyy hetkessä. Hän ajoi yli 80 000 kilometriä ja kiersi Kanadaa, Alaskaa, Yhdysvaltoja, Meksikoa ja VäliAmerikkaa. Pirsigin vuonna 1974 kirjoittamassa Zen ja moottoripyörän kunnossapito -klassikossa. Kirjan luvut ovat kuin yksittäisiä lehtijuttuja. Oli pakko tehdä jotain, löytää jostain uudelleen syy elää. Arvaan hänen nähneen myös artistien pimeämmän puolen, mutta eihän se sovi tällaiseen kaverimeininkiin. Mieleen ei tule montaa rockin historiaa muuttanutta artistia, joka olisi jätetty kirjan ulkopuolelle. Hän toteaa, että ”en tiedä Tampereen nykyartisteista yhtään mitään ja koko Manserock on mielestäni ollut lähinnä kaupallinen kupla, joka päättyi jo ennen punkin esiinmarssia.” Moog antaa armon Juicelle, muut artistit eivät kiinnosta häntä. Marc Spitzin fanittavasta Jagger-kirjasta on sen verran vähän aikaa, että miettii, miten tarpeellinen tämä teos on, vaikka se onkin hyvin kirjoitettu ja perusteellinen – ehkä jopa liian perusteellinen. Paljastuu myös, että Jagger on loppujen lopuksi aika tylsä mies näin laajan opuksen pääosaan. Peart on innoissaan van- (SILTALA, 288 SIVUA) Ensin oli kriitikoiden lyttäämä teatteriesitys, josta tulikin hitti. Esimerkiksi The Beatlesilta on listattu Rubber Soul ja Sgt Pepper’s. Ehkä Kate Bush ja musiikin lumo on ajoittain hieman raskasta luettavaa Thomsonin omien pohdiskelujen takia, mutta kirja on kovasti kohteensa näköinen. Niiden takana on Getty Images -kuvatoimisto, josta toki löytyy huikeaa materiaalia kunhan on varaa maksaa korvaukset. Kaikki on kivaa, mukana on se niin sanottu reilu meininki, mutta Manserockin peilaaminen muiden kaupunkien musiikkiin olisi ollut tarpeen, samaten esimerkiksi tamperelaisbändejä myyneen Jouko Karppasen haastattelu. jansa vangiksi. Eikä matka ollut mikään muutaman viikon reissu. Kirjan välistä löytyy myös kahdenkymmenen biisin cd
N E S K U M I YYA-SOP ESSÄ HENG A A P P O O R U E I R Ä P M Y 94 SOUNDI
Ne ukothan ovat järjettömän isoja rockstaroja, mutta samalla he ovat suunnilleen maailman mukavimpia tyyppejä. VON HERTZEN BROTHERS JA OPETH teksti ja kuvat: TIMO ISOAHO Näkemyksellistä työtä jo vuosikausia paiskinut Von Hertzen Brothers on kovaa vauhtia matkalla maailmalle ja yhtyeen maaliskuussa ilmestyvästä viidennestä studioalbumista odotetaan suuren luokan kansainvälistä läpimurtoa. E letään marraskuun viimeistä tiistaita ja maineikkaan kööpenhaminalaisen Store Vega -konserttisalin sisuksissa kuhisee jo iltapäivällä, kun Tukholmassa 22 vuotta sitten perustetun Opethin teknikot valmistelevat estradia pian käynnistyvää soundcheckia varten. Opeth ja Von Hertzen Brothers ovat olleet erittäin hyvää pataa jo noin vuoden päivät, joten suomalaisyhtyeen ei tarvitse tällä supportkiertueella jännittää pääbändin suunnalta tulevaa kohtelua. Kyllä se vetää hiljaiseksi, kun Dave Grohl tulee tiedustelemaan joltakin hemmetin Mikko Von Hertzeniltä, että saittehan te tarpeeksi soundcheck-aikaa ja ehdittekö te jo syömään, laulajakitaristi hämmästelee. – Maanantai-ilta ja loppuunmyyty sali... – Kyllähän Foo Fightersin Helsingin-keikan alustaminen oli eräs Stars Aligned -albumiin (2011) liittyvän kiertueen unohtumattomimmista jutuista. Tällaisina hetkinä sitä ymmärtää, että menestynpä jatkossa miten hyvin taSOUNDI 95. Progressiivisen nykyrockin kuumimpien kansainvälisten nimien yllättävästä ystävyydestä ei ole tietenkään lainkaan haittaa – tämän Soundi kuuli ja näki omin korvin ja silmin Kööpenhaminassa Von Hertzen Brothersin ja Opethin Skandinaviankiertueen alkumetreillä. Kiirettä ei nyt ole. Samaan aikaan Opethin muusikoiden omakohtaisesti valitsema illan erikoisvieras, 11 vuotta sitten Helsingissä ensihenkäyksensä ottaneen Von Hertzen Brothersin Mikko (laulu, kitara), Kie (kitara) ja Jonne (basso) sekä veljessarjan ulkopuoliset vahvistukset (rumpali Mikko Kaakkuriniemi ja kosketinsoittaja Juha Kuoppala) kiertuehenkilökunnan kera odottelevat takahuonetiloissa omaa soundcheck-vuoroaan vielä kaikessa rauhassa. Sehän ei suinkaan ole kirkossa kuulutettua, että illan vetonaula antaa avausaktille mahdollisuuden soundiensa hiomiseen – kysykää vaikka Machine Headin kanssa keikkailleelta Diablolta. Ei mikään huono startti! Ja kyllähän ne yleisön kädet nousivat kiitettävästi meidänkin aikana, kun heitä vain jaksoi muistuttaa asiasta, hymähtää Mikko. Hyvällä menestyksellä, sateisen harmaasta alkuviikosta huolimatta. Opethin ja Von Hertzen Brothersin odotettu Skandinavian-kiertue on käynnistynyt edellisenä iltana Jyllannin itärannikolla sijaitsevasta Århusin kaupungista. – Tuollaiset jutut toimivat aivan korvaamattomina oppitunteina. Otetaan nyt vaikka eräs VHB:n omista suosikeista eli Foo Fighters (jos ette ole sattuneet huomaamaan niin suomalaisten biografia kertoo seuraavaa: ”These mad brothers of rock sound like Foo Fighters playing Pink Floyd’s greatest hits after spending years in India singing Beach Boys”). Veljesyhtyeen matka on kuitenkin edennyt harvinaisen onnellisten tähtien alla kiertue- ja keikkakumppanien suhteen
Niiden hitit pyörivät aivan jatkuvasti Sky Channelilla ja Music Televisionilla. – Soitin Heimoselle ja kerroin, että olisipa mukava tavata. Riippuu pitkälle siitä, että mitkä nauhoitetuista kappaleista päätyvät albumille asti, Mikko sanoo. Kaveri ilmoitti siellä diggaavansa bändin meininkiä ja paljastipa hän samalla myös sen, että meidän musiikkimme on vaikuttanut myös hänen töihinsä, Mikko Von Hertzen kertoo. Yhdeksän biisin mittaiseksi suunnitellun albumin kansikin on jo valmis ja siihen liittyy mielenkiintoinen tarina. Katsoin heti, että tämä tyyppi tekee todella makeita juttuja. sattui sitten olemaan elokuussa erikoiskeikka Tampereella Takon voimalaitoksen katolla ja näin Samulin ensimmäistä kertaa tuon esiintymisen yhteydessä. – Hekin olivat todella down to earth -kavereita. – MA ANANT A JA LOPPUUN I-ILTA M SALI... Eivät sitten millään. – ZZ Topin tyypeille ei ole todellakaan jäänyt minkäänlainen Axl Rose -starailumeininki päälle. Levyn sanoitukset ovat myös eläneet koko syksyn ajan ja ne ovatkin hiljalleen nivoutuneet tämän Nine Lives -teeman ympärille. Niinkin olisi voinut tapahtua, sillä olihan ZZ Top aivan hillitön megabändi joskus 80-luvulla Eliminatorin ja Afterburnerin aikoihin. Tuottaja Jari Salon (alias James Spectrum) johtama reilun neljän kuukauden mittainen tiukka nauhoitusrypistys on viimeinkin loppusuoralla ja bändi on edennyt Nine Lives -levyn viimeistelyvaiheeseen. – Tavallaan tämä tietynlainen ”genrettömyys” on meidän siunauksemme, mutta samalla myös jollakin tavalla rajoittava tekijä – Von Hertzen Brothersia kun ei pysty niittaamaan mihinkään yhteen genreen vaan meidän materiaalistamme löytyy mausteita sieltä ja täältä. Siis mehän olimme oikeasti aivan häkellyksissä niiden jätkien käytöksestä – puhumattakaan sitten keikasta! Soititte viime kesänä Helsingissä myös ZZ Topin kanssa. EI MIK YYTY HUONO STA ÄÄN RTTI! – MIKKO V ON HERTZEN tyi Soundista löy ertzen H innoitus Von teen an Brothersin k V hansa, niin hommat on hoidettava Grohlin viitoittamalla tavalla. Kyseessä ei ole teemalevy, mutta tavallaan siellä tullaan tarkastelemaan elämää yhdeksästä kulmasta! KUINKA OLLAKAAN: 30 Seconds To Marsin kaltainen muilla kuin musiikillisilla ansioilla suosioon noussut ”julkkisrockbändi” saa verenpaineen nousemaan, mutta loputtoman liudan rockklassikoita kirjoittaneet Foo Fighters ja ZZ Top osoit- tautuvat maailman mukavimmiksi tyypeiksi. Onneksi mahdollisia kiertuekumppaneita riittää yllin kyllin – esimerkiksi Wolfmotherin, Graveyardin, Rival Sonsin tai Bigelfin kaltaiset retroryhmät kuuluvat samaan kastiin mainitun ”mukavan kaksikon” kanssa. Samalla hän kertoi uudesta näyttelystä ja mietinkin, että löytyisiköhän sieltä joku sopiva kuva albumimme kanteen. Millainen kokemus se oli. Billy Gibbons istuskeli meidän kanssamme samassa catering-teltassa ja lappoi safkaa paperilautaselta. – Mehän digataan vanhan liiton rockista ja tulevalta levyltäkin löytyy selkeitä ”buutsiriffejä”, vaikka kaiken pohja toki nojaakin edelleen progressiivisempaan kamaan. – Asiat alkoivat samalla loksahdella paikoilleen. Meillä Seconds To Marsin kanssa Tallinnassa, ja siellä olikin sitten nähtävillä kunnon egomeininkiä. Esimerkiksi joku Queen oli niin mahtava bändi juuri sen vuoksi, kun ne kave-. Ja löytyihän sieltä – tällainen hieno yhdeksän päätä sisältävä taideteos. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön tälläkin kerralla – aivan kaikki bändien jalat eivät tahdo pysyä maan pinnalla. Oliko se sitten heinäkuun Soundi, josta löytyi Heimosen haastattelu. Meidän faijalla on sellainen Teksasin passi ja Billy sitten piirsikin siihen oman kuvansa ja raapusti nimmarin päälle, Mikko hymyilee. Minullahan on fetissi numero yhdeksään esimerkiksi sen vuoksi, että se on hindulaisuudessa pyhä luku. – Muutamaa päivää ennen Foo Fighters -tapahtumaa soitimme 30 96 SOUNDI on Hertzen Brothers on työstänyt tulevaa studioalbumiaan uudella tavalla – keskenään treenikämpällä. Mutta tämäkin kokemus toimi tärkeänä oppituntina: omaa hautaahan siinä vain kaivaa, jos kunnon känkkäröinti maistuu. – Katsoin taannoin televisiouutisia ja siellä kerrottiin Samuli Heimosen valinnasta vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Tosin tuleva albumi on vielä työstövaiheessa – meidän kiertuebussistamme löytyy studiolaitteisto muun muassa taustalaulujen tekemistä varten – ja kokonaisuus saattaa kääntyä niin popimmaksi kuin progressiivisemmaksi
SOUNDI 97. BO KASPERS ORKESTER VETI SAMANA ILTANA ISON STORE VEGAN PUOLELLA JA MINÄ LUPASIN ITSELLENI, ETTÄ JONAKIN PÄIVÄNÄ, JONAKIN PÄIVÄNÄ.... Mikael pohti jaisten aikana olikin mielenkiintoista asiaa tahollaan ja vastasi sitten, että tajuta, että meidän musiikilliset juuse on Mark Knopfler. On todella hurjaa, miten vahva vaikutus vaikka kaverilla tai serkulla voi olla herkässä musiikillisessa iässä. – Olin itsekin kuvitellut Opethin vielä paljon synkemmäksi metalliryhmäksi. Tai kukapa sen varmaksi tietää: ehkä me olemme jo löytäneet niitä todellisia sielunkumppaneita esimerkiksi Opethista ja Anathemasta. Jonne tosin diggasi esimerkiksi Metallicaa, kun taas Kie intoili enemmän kitarasankareista ja jostakin Pink Floydin tai Rory Gallagherin kaltaisista jutuista. Toisaalta miksipä ei: asettuuhan yhtyeiden viimeisimpien levytyksien, Opethin Heritagen ja Von Hertzen Brothersin Stars Alignedin, soundi paikoin hyvinkin lähellä toinen toistaan. Seusitä Deep Purplen ja Led Zeppelinin raavaksi saatoimme uppoutua Rodiggaamista. Sitten näin yhtyeen Ruisrockin Rantalavalla kesällä 2008 ja se olikin aivan törkeän hyvä keikka. Entä miten tuo viime talven Opeth-rundi sai alkunsa. Meillä on siis aikoinaan xetten maailmaa ja hehkuttaa, että ollut hyvinkin samanlainen lähtöpiste miten kova se onkaan. Se mielija sitten kumpikin on lähtenyt pitkuva, mikä Mikaelista etukäteen oli källe tutkimusmatkalle musiikillisille – siis sellainen synkän metallimiehen metsästysmaille, kunnes polut ovat maine – karisi hyvin nopeasti. – MUISTAN ELÄVÄSTI, KUN SOITIMME VEGAN PIENESSÄ SALISSA VUOSIA SITTEN. Sillä hetkellä tajusin, että tällä bändillä taitaa olla paljonkin annettavaa, Mikko sanoo. Olisihan joskus viisi vuotta sitten tuntunut suorastaan mahdottomalta, että Von Hertzen Brothers kiertää maita ja mantuja Opethin, Anatheman ja Pain Of Salvationin kaltaisten raskaat metalliset juuret omaavien yhtyeiden kanssa. – No, olimme jo aikaisemmin soittaneet Pain Of Salvationin kanssa Euroopassa ja tuo rundi sujui oikein hy- YMPÄRI MENNÄÄN, YHTEEN TULLAAN –M iksi esimerkiksi minä en ole koskaan innostunut niin paljon metallista. Mies taas kerran kohdanneet näissä progon äärimmäisen monipuolinen muressiivisissa tunnelmissa. Mikä olisi se ryhmä, jonka kanssa kemiat kohtaisivat täydellisesti ja myös yleisö diggaisi kummastakin, jos joku keksii tällaisen orkesterin niin meille saa ilmoittaa. Niin, toistonkin uhalla on huomautettava, että tuskinpa allekirjoittanut jäi ainoaksi musiikin ystäväksi, jonka aamukahvit olivat mennä väärään kurkkuun viime helmikuun puolivälissä, kun maailmanlaajuinen tietoverkko paljasti Opethin ja Von Hertzen Brothersin lähtevän yhteiselle kiertueelle itäiseen Eurooppaan. Sitten se kairet ovat lopulta hyvinkin samantyypvoi Dire Straitsia esiin ja se kuuntelun piset eli sieltä nuoruudesta löytyy nostattama fiilistelyn määrä... – Olen vuosien aikana ehtinyt miettiä pääni puhki, että mikä bändi olisi se Von Hertzen Brothersin täydellinen kiertuekumppani. JA NYT TUO PÄIVÄ ON KOITTANUT – MIKAEL ÅKERFELDT rit laittoivat levyilleen aivan mitä tahansa. Esimerkiksi faija diggasi kantrista ja southern rockista ja himassa soivatkin sitten Jerry Reed ja Lynyrd Skynyrd. PAIKALLA OLIVAT NE KYMMENEN IHMISTÄ JA SE KUULUISA KOIRA. ON MIKKO V H E RT Z E N Ajatus on hämmentävä – tai ainakin se oli sitä vielä joitakin aikoja sitten. Itse asiassa hämmästyttävänkin lähellä – ainakin jos muistetaan, että vielä vuonna 2008 saapuneesta Heir Apparentin kaltaisesta deathmetal-klassikoista on todella pitkä matka samana vuonna ilmestyneeseen VHB-raita Freedom Fighteriin. Onneksi rock ’n’ rollin maailma on näyttänyt taas kerran ihmeellisyytensä. Kie alkoi myös soittamaan Backlineyhtyeessä Petri Wallin kanssa ja minä meninkin selkeästi hänen perässään – – Olen myös fiilistellyt Mikaelin olihan Kie silloin meikäläisen idoli! kanssa, että kuka on oikeasti maail– Minähän olen vain hieman Mikaman paras kitaristi. Kuka osaa kertoa elia vanhempi ja tällaisten illanistusen tarinan parhaiten. siikkifriikki. Nämä ovat jänniä juttuja
Shippasin ne kotiin Ruotsiin instrumenttiemme joukossa ja näitä levyjä olikin sitten joka paikassa. He ovat myös aivan perkeleellisen kovia soittajia, ja meillä onkin ollut tekemistä omien keikkojemme kanssa (naurua)... – Asiaa voi miettiä myös siltä suunnalta, että pelkästään jostakin Lontoosta löytyy aivan järjetön määrä yhtyeitä, joka haluaisivat tien päälle Opethin kanssa. Opethin kanssa ei kuitenkaan täytynyt juurikaan epäröidä. – Se tuntuu vähän samalta kuin Suomessa Approach-albumin aikoihin joskus vuonna 2006. Minullahan on tapana hyljeksiä kaikenlaisia muotijuttuja ja varsinkin auktoriteetteja, joten saa nyt sitten nähdä, mitä Opethille ja sen musiikille tapahtuu jatkossa (lisää naurua).. Ja minä itse asiassa pidän tästä epätietoisuudesta! – Mehän olemme taas soittaneet keikoilla selvästi vanhempaa ma- teriaalia. 98 SOUNDI meinkin te tulette mestoille. Ryhdyin ottamaan selvää porukasta ja sieltähän paljastui todella hieno orkesteri. Muusikot ovat lähteneet levyostoksille – aivan kuin he tekevät lähes jokaisessa keikkakaupungissa. Että päästään soittamaan aivan uusille ihmisille, Mikko painottaa. Tanskalaiskitaristi kaivaa kauppansa kätköistä ensimmäisen virallisen Mercyful Fate -paidan, joita painettiin 80-luvun alussa alle viisikymmentä kappaletta. Tehdään mekin niin, Åkerfeldt hymähtää. – Ostin varmaan viisisataa vinyyliä edellisen Yhdysvaltain-kiertueemme aikana. vin. Åkerfeldt on armoton Mercyful Faten ja King Diamondin fani ja hän uppoutuukin pitkiin keskusteluihin Dennerin kanssa. Tänä syksynä tuli sitten Anatheman vuoro kilauttaa: he olivat kuulleet Von Hertzen Brothersista Opethin kavereilta, että hemmetti soikoon, tässä on kova bändi. Positiivinen viesti näyttää etenevän todella nopeasti tietyissä piireissä, laulajakitaristi hymähtää. muodikasta (naurua). Tämä diggariryhmä on osoittautunut meille varsin otolliseksi maaperäksi. Soitimme myös akustisia, tai ainakin puoliakustisia, keikkoja esimerkiksi Lontoossa ja Bochumissa. Kun bändin kaverit ottivat yhteyttä, niin minähän vain ajattelin, että toivottavasti aikataulut sopivat meille kaikille ja kiertue toteutuu. Eikä se ole mikään ihme. Opeth-kitaristi ostaa sen ja muutaman harvinaisen Mercyful Faten bootlegin noin viidelläsadalla eurolla. Tämä kappale kuulostaa aika tavalla Heritagen materiaalilta, mutta eihän minulla ole oikeasti vielä hajuakaan, että millainen seuraavasta Opethin levystä tulee. Ei siellä ole todellakaan ollut deathmetal-faneja eturivissä räyhäämässä, että painukaa nyt jo muualle. Täysin normaali summa Åkerfeldtille. Yhtyeen nykyinen soundi on aikaisempaa kevyempi, mutta Opeth lasketaan silti metallibändiksi. Ja törmäsin uudestaan – niin Prog Magazinessa kuin Classic Rockissakin. Ennen pitkää heidän leiristään otettiinkin yhteyttä, että haluaisitteko te lähteä yhteiselle rundille. Akustisia keikkoja – Minulla on vasta yksi demobiisi valmiina. Arveluttiko teitä lähteä Opethin kanssa tien päälle. Pain Of Salvation jatkoi sitten saman tien omaa kiertuettaan Opethin kanssa ja he olivatkin kehuneet meidän pro-meininkiämme Mikael Åkerfeldtille ja muille Opethin herroille. Opeth on löytänyt progressiivisen rockin ja metallin todellisen ytimen ja bändihän on alansa kovin. Monet ihmiset ovat tulleet intoilemaan esiintymisten jälkeen tai laittaneet viestiä netin kautta, että keikka oli todella kova ja pistin juuri kaikki levyt tilaukseen. Opethin tilannehan on vähän sellainen, että jonkin- lainen osa rankimmista hevipuristeista on tippunut pois Heritage-levyn jälkeen ja bändin keikoille saapuvat nyt ne avarakatseisemmat fanit. Ihastuin bändiin rundin aikana entistä enemmän, sillä Von Hertzen Brothersin kaverit ovat pesunkestäviä ammattilaisia. Emme ole kuitenkaan ainakaan näillä näkymin suunnitelleet jatkavamme akustisten konserttien tekemistä. Tämä on itse asiassa niin iso – VON HERT BROTHERSIN ZEN KA OVAT MYÖS A VERIT PERKELEELLIS IVAN SOITTA JIA, JA EN KOVIA M OLLUT TEKEM EILLÄ ONKIN IS KEIKKOJEMM TÄ OMIEN E KANSSA. Halusimme heti Heritagen julkaisun jälkeen esitellä sen levyn materiaalia, mutta viime aikoina on ollut mukava soittaa kappaleita takavuosien levyiltä. Mehän emme ole soittaneet Ruotsissa vielä koskaan, mutta kyllähän Ruotsistakin on tullut paljon viestejä, että vii- INTOHIMOINEN LEVYJENKERÄILIJÄ K ööpenhamina, Beat Pop Records. – Törmäsin yhtyeeseen Prog Magazinen sivuilla. Mikael itsekin mainitsi, että se on Opethille todella freesi juttu, kun lämmittelijänä ei olekaan örinäbändiä vaan Von Hertzen Brothersin kaltainen kukkoilumeininkiin nojaava rockryhmä – Opeth kun itse luottaa aika rauhalliseen esiintymistyyliin. Bassorumpujen sisuksetkin oli tungettu täyteen lp-levyjä, Åkerfeldt nauraa. Olihan siinä hemmetisti hommaa, kun treenasimme ja sovitimme puolentoista tunnin uudenlaisen setin, mutta hienostihan ne keikat sujuivat – vaikka ennen Lontoon-vetoa tuntuikin, että mihin me olemme taas kerran päämme tunkeneet. Nyt joulukuussa meillä on Ruotsissa kahdeksan keikkaa ja toki siellä on vastassa se Opethin jengi, mutta sehän näiden support-kiertueiden koko pointti onkin. Päätimme sitten managerimme kanssa, että pyydämme yhtyeen mukaamme ItäEurooppaan. Enkä edes tiedä, päätyykö se Opethin levylle vai johonkin muualle. Ei ole kuitenkaan lainkaan sama asia soittaa biisejä mukana laulavalle suomalaisyleisölle kuin teitä ihmeissään tuijottaville tanskalaisille. – MIKAEL ÅKER FELDT Von Hertzen Brothers – Tiesitkös, että King Crimsonin Robert Fripp halusi takavuosina kävellä, jos hänen oli määrä tehdä haastattelu. Onhan se valtava juttu, että tällainen yhtye suorastaan vaatii meitä lähtemään yhteiselle kiertueelle. Tämän seurauksena Anathema pyysikin meidät Suomenkeikkojensa vieraaksi ja näillä näkymin yhteinen rundaaminen jatkuu myös Britannian suunnalla. Miltä support-keikat ylipäänsä tuntuvat. – Ja vastaanotto on ollut mainio. Tiskin takana on kaupan omistaja, muun muassa Mercyful Fatessa soittanut kitaristi Michael Denner, ja tiskin toisella puolella ovat Opethin laulajakitaristi Mikael Åkerfeldt, rumpali Martin Axenrot ja kosketinsoittaja Joakim Svalberg. Kyllähän fanit ovat diganneet todella kovasti tästä päätöksestä. Paluumatkalla Store Vega -keikkapaikalle päätämme tehdä niin sanotun kävelyhaastattelun. Olemme joutuneet todella skarppaamaan, sillä emmehän me nyt halua mennä räpiköimään estradille timantinkovan avausyhtyeen jälkeen! Progressiivisen musiikin nousu – Vaikuttaa tosiaan siltä, että tällaisten vanhojen ukkojen musiikki on yhtäkkiä jotenkin... Ei minulla ollut mitään epäilyksiä homman toimivuudesta, huomauttaa Mikko. MIKAEL ÅKERFELDT – No, tietenkin meidän täytyy miettiä ennen jokaista support-kiertuetta, että onko tämä järkevää ja saattaisivatko illan pääbändin fanit digata meistäkin – vai olemmeko me vain haaskaamassa rahaa tämän homman kanssa
– Muistan elävästi, kun soitimme Vegan pienessä salissa vuosia sitten. Toivon mukaan suuntaus jatkuu samanlaisena myös tulevan Nine Lives -albumin myötä. Toki se on pitkä tie, mutta se on tällaiselle bändille ainoa mahdollinen tie. Miestä hymyilyttää. Siellä on viime aikoina perustettu kokonaan uusia progressiiviseen rockiin keskittyviä sivustoja ja Classic Rockin kustantajan julkaisema Prog Magazine on kovassa nousussa, samaan aikaan kun NME:n ja Q:n kaltaisten popahtavampien lehtien levikit laskevat. Että jengi kyllä tajuaa, kunhan me vain pääsemme soittamaan ja näyttäytymään oikeille ihmisille. Luotan siihen, että jos me vain puskemme eteenpäin, niin kyllä me maaliinkin päästään. Jos menestysmahdollisuudet ensin epäilyttivätkin sikäläistä levy-yhtiötä, niin tällä hetkellä bisnesportaankin puolella on syytä myhäilyyn. Siinä olivat suomalaiset pikkupojat suhteellisen ihmeissään! Ihmeissään ovat myös kööpenhaminalaiset, kun Von Hertzen Brothers marssii myöhemmin illalla Store Vegan lavalle. Meidän täytyy olla edelleen ja ikuisesti realisteja ja unohtaa sellaiset järjettö- mät ”jos tällä levyllä ei breikata niin sitten hajotaan, perkele” -odotukset, laulajakitaristi hymähtää. Olen samalla iloinen, että Von Hertzen Brothers pääsee aloittamaan suoraan konserttisalin isolta puolelta – ehkä he palaavat tänne jonakin päivänä pääesiintyjänä. Olisihan se hieno tehdä joskus vaikka oikeaa yhteistyötäkin! MIKKO VON HERTZEN ei tietenkään nostanut Lontoota esimerkikseen sattumalta, sillä uransa ylivoimaisesti odotetuimman albumin kansainväliseen julkaisuun valmistautuvan Von Hertzen Brothersin edellinen levy Stars Aligned löi yhtyeen hienosti läpi Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Tiedäthän, siellä on niitä hankalampiakin hetkiä: on jossakin Romaniassa, mikään ei tunnu toimivan ja keikan alkuun on vartin verran, mutta herran jestas sentään, onhan se silti mahtavaa soittaa omaa musiikkia ihmisille eri puolilla maailmaa – tällaisesta tilanteestahan sitä on aina haaveillut. Diggailin konsertin valokuvaajille varatusta tilasta, aivan siitä Steve Harrisin jalkojen juuresta, ja olihan siinä järjettömän kovat fiilikset! Eivät kuitenkaan aivan niin kovat kuin jo 21 vuotta sitten Ukrainassa. Mikähän se tällainen bändi on, monet tuntuvat kysyvän vierustoveriltaan. Päinvastoin: sali on Von Hertzen Brothersin lopettaessa huomattavasti täydempi kuin konsertin alkumetreillä. – MIKKO VON HERTZEN juttu, ettei sitä välttämättä edes ymmärrä. Takahuoneen puolella omaa vuoroaan puolestaan odottaa Opethin Mikael Åkerfeldt. Ja nyt tuo päivä on koittanut. – Tarvitaan järkeviä bisnesratkaisuja, taitava manageri, pitkäjänteistä verkostoitumista ja esimerkiksi kärsivällisyyttä – asiat eivät todellakaan tapahdu yhdessä yöllä varsinkaan progressiivista rockia soittavalle bändille! Ja suhteita. Suomalaisyhtyeen tunkeutumista äärimmäisen vaikeasti valloitettavalle musiikin markkina-alueelle helpottaa ajoitus – näyttäväthän rockmaailman nousevan suosion viisarit osoittavan enenevässä määrin kohti progressiivista poljentoa ja 70-lukulaista retrorockia. Kannuni olivat täysin ö-luokan pilipalikamaa, rumputuolissa oli soittamista haittaavat käsinojat ja lava oli niin täynnä savua, että huidoin pelleistä ohi tuon tuostakin. Teidän brittiagenttinne Sharon Richardsonilta löytyy läheisiä suhteita muun muassa Iron Maidenin suuntaan – ja tuo brittilegendahan soittaa nykyisin hyvinkin progressiivista raskasta rockia. – No, leikki leikkinä, mutta onhan se sanottava, että olen aikamoinen Maiden-fani veljeni Jonnen kanssa. Mitä soittamaan pääseminen sitten edellyttää. Stadionilla olikin sitten neljäkymmentätuhatta ihmistä. – Vedimme keikan lainakamoilla ja minä toimin silloin rumpalina. Esittämämme musiikki kiinnostaa jengiä selkeästi ja onneksemme me olemme nousseet varsin mukavasti aallonharjalle. Ei ole aivan yksinkertaista saada näyttökeikkaa esimerkiksi Lontoon Jazz Cafesta - kuten teille kävi. – Tähän tosiseikkaan törmää erityisesti Iso-Britanniassa. Saarivaltakunnan suuntaan shipataan jatkuvasti uusia Von Hertzen -levylähetyksiä eikä homma jää kiikastamaan livetoiminnan tasostakaan. Von Hertzen Brothersin jäsenet ja taustavoimat tekivät huikean määrän työtä Britannian markkinoita koskevan levytyssopimuksen suhteen jo muutamia vuosia sitten. Siis että pääsisi kiertämään mahtavien bändien kanssa. – Olen vakuuttunut siitä, että me tutustumme toisiimme jatkossa paremmin ja paremmin. Kun ne ymmärtävät, että ahaa, tällainenkin bändi on olemassa, niin ovet alkavat aukeamaan. Noin neljäkymmentä minuuttia myöhemmin monet näistä ihmisistä hymyilevät ja taputtavat – ja mikä parasta, he eivät ole poistuneet seinän taakse mallasjuomalle. Tänä päivänä Opeth ja Von Hertzen Brothers ovat jo hyviä kavereita, mutta vieläkin parempaa saattaa olla luvassa. Paikalla olivat ne kymmenen ihmistä ja se kuuluisa koira. – KYLLÄ SE VETÄÄ HILJAISEKSI, KUN DAVE GROHL TULEE TIEDUSTELEMAAN JOLTAKIN HEMMETIN MIKKO VON HERTZENILTÄ, ETTÄ SAITTEHAN TE TARPEEKSI SOUNDCHECK-AIKAA. – Neuvostoliiton hajoamiseen oli silloin neljä kuukautta. Juha Kuoppala on vastaavanlainen velho koskettimiensa takana. – Meillä on Mikko Kaakkuriniemi rummuissa ja kaverihan on sairaan kova vetämään – oikeasti maailman kovimpia jätkiä, kysykää vaikka Mike Portnoylta. – Aivan! Kyllähän hommat alkavat sitten olla isollaan kun me pääsemme kiertämään maailmaa Iron Maidenin lentokoneella, Mikko nauraa. Meille oli järjestetty täysin käsittämättömät rokkikuninkaiden olosuhteet. Muistan eräänkin Nummirockin, kun Iron Maiden esiintyi siellä Blaze Bayleyn kanssa. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Olen aina uskaltanut laittaa pääni pantiksi meidän keikkatoimituksemme takia. Tästä käyvät mainioina todisteina Von Hertzen Brothersin ehdokkuus vuoden tulokkaaksi arvostetun Classic Rock -lehden äänestyksessä ja keikka High Voltage -festivaalilla Lontoossa. Tai siis Neuvostoliitossa. SOUNDI 99. Silloisen yhtyeemme The Venus Flytrapin managerina toimi eräs venäläismies, ja hän hoiti meille esiintymisen paikalliseen jättitapahtumaan. Bo Kaspers Orkester veti samana iltana ison Store Vegan puolella ja minä lupasin itselleni, että jonakin päivänä, jonakin päivänä.... Tämä ei tuntunut jengiä haittaavan millään tavalla, sillä ne kymmenet tuhannet ihmiset olivat aivan pähkinöinä. Siellä oli kaviaaria ja samppanjaa niin paljon kuin jaksaa vetää ja turvamiehet napit korvissa
– ”Kaikki mukaan” taputuksia ei meidän kei kalla nähdä, musiikin välittämä tunnelma saa hoitaa fiiliksen. Soitannon kimuranttius ei kuitenkaan ole yhty eelle itseisarvo. Joskus voi ottaa jopa hieman leveämmän haaraasennon jos siltä tuntuu, Salmi lisää. – Tuntui ihmeellisen hyvältä ja luonnolliselta tehdä musiikkia omalla äidinkielellä ja maa lailla sanoilla ja sävelillä maisemia, jotka olivat musiikillisesti täysin vapaita paineista ja nykyi sistä skeneistä. Bändin mukaan nimetty raikas debyyttilevy ilmestyy tammikuussa Svart Recordsin kautta. Riutan kappaleet eivät välttä mättä aukea ensikuuntelulla, mutta palkitsevat avauduttuaan. Riutan debyyttialbumi ilmestyy tammikuussa yhtyeen oman levy merkin kautta, kunhan labelille kek sitään ensin naseva nimi. Sammal on kui tenkin saanut keikkojen ja tasaisen tappavan työn johdosta ilmeisesti sen verran hypeä aikai seksi, että nyt marjat olivat kypsiä poimitta viksi. Itse haen lähtökohtaisesti tiettyä tunnetta, eräänlaista syvyystun netta, että ihmiset pysähtyisivät miettimään musiikin äärellä hetkeksi syviä fiiliksiä, mitä sisältä kumpuaa. kekseliäisyys loistaa poissaolollaan, toteaa Kiviniemi. – Proge on meillä kaikilla ollut jossain vaiheessa kovassa kuunte lussa, King Crimsonit ja muut klas sikot. Yhtyeen jäsenet ovat asuneet eri kaupungeissa, on ollut opiskelukiireitä ja miehistön vaih doksia. Yhtye lähetti ensi demonsa Soundiin vuonna 2009, jol loin se oli ollut jo viisi vuotta ole massa. Myöskin kuva: Matti Lehtonen set mieltymykset saattavat vaihdella suurestikin, Turunen paljastaa. Kehottaisinkin uhraamaan meidän musiikille sen rapiat 40 mi nuuttia, mitä levy kestää, koska ko konaisuudessa on se juttu, ei yksit täisissä biiseissä, Takalo painottaa. Se tulee vapaammin ja aidolla tavalla selkäytimestä. Lopullisen vaikutuksen levyyhtiöön Sammal teki keikalla. SAMI NISSINEN Vapaa paineista ja skeneistä urkulaisen Sammalyhtyeen juuret juon tavat vuoteen 2004, jolloin kitaristi Jura Salmi Ja laulaja JanErik Kiviniemi tekivät ensimmäiset biisiaihionsa suomeksi ja vuosi kymmenten taakse tähyilevällä tyylillä, jota ei kaksikon mielestä tunnuttu arvostavan tai edes muisteltavan. Oikeaa sovi tusta saatetaan hakea pitkään, ker too yhtyeen laulajakitaristi Henri Turunen. Kiviniemi kertoo, että livetilan teessa bändin pääpaino on hyvässä fiiliksessä ja soitto saa rönsyillä. – Uudemmissa levyissä joko soundit tai tar koitusperät ovat luotaantyöntäviä. Se sisältää materiaalia useamman vuo den ajalta mukaan lukien kitaris tin ja rumpalin kesken demoil tuja riffikkäämpiä biisejä sekä materiaalia yhteen sitovia instrumentaalipaloja. Tuotos vedettiin narulle kahdessa päivässä eikä päällekkäisäänityksiä juuri käytetty. – Suomenkielisyys vaikuttaa kumma kyllä myös säveltämiseen. Nykyisin meidän musiikilli – Viimeisen vuoden aikana olemme miettineet kaikkia biisejä vielä kertaalleen kokonaisuuden kannalta. Minkälaisia elämyksiä haluatte välittää kuuntelijoille. Olimme juuri itse julkaisemassa levyä omalla rahalla, mutta onneksi asiat kääntyivät näin, pohtii Salmi. – Olimme lähetelleet vanhempia demoja muun muassa Svartille, mutta ilmeisesti soundi ei miellyttänyt tarpeeksi. Popsensibiliteettiä unohta matta. Pää osa materiaalista on kuitenkin vii meisen parin vuoden ajalta, Turunen kertoo. Tämän vuoden alussa Soundin De moefektiin kolahti toinen näytelevy, jota ihasteltuani kirjoitin yhtyeestä: ”Riutan progressiivisessa, suomeksi lauletussa rockissa ei ole jälkeäkään 1970luvun hippimystiikasta tai mo dernimman laidan edistyksellisten scifidystopioista, eikä myöskään tyylille ominaisesta itsetarkoituksel lisesta vaikeatajuisuudesta.” SAMMAL T PALSTALLA NOSTETAAN ESIIN SOUNDIN TOIMITUKSEN UUSIA SUOSIKKEJA Syvyystunteita – Itse näkisin meidän tyylin enem mänkin kokeellisena rockia. TARKKAILULUOKKA RIUTTA kuva: Juuso Samuli Haarala O ulaisista kotoisin oleva Riutta on edennyt verkkaiseen tahtiin. Meidän musiikintekotapa on myös hidas, sillä teemme biisit po rukalla treenikämpällä. Salmi ja Kiviniemi myöntävät, että proge bändi lienee sopivin sana kuvaamaan rumpali Tuomas Karivaaralla, basisti Lasse Ilanolla ja urkuri Juhani Laineella täydentynyttä joukkoa. – Biiseistä vanhimmat ovat pe räisin vuodelta 2007, mutta ne ovat eläneet paljon vuosien aikana. En voi konkretisoida sitä suruun tai iloon, ehkä se on enemmän itsetut kiskelua, Turunen miettii. Pidämme vankoista ja laajalta keräävistä melodioista, Kiviniemi sanoo. Syyt hitaaseen tahtiin ovat varsin arkisia. – Meni musiikillisestikin ajatel tuna jotain neljä vuotta, että saa tiin käsitys siitä, mitä me halutaan tehdä. Kyllä siinä on niitä progressiivisen rockin elementtejä mukana, mutta meitä ei kiinnosta ylipitkät sooloilut, basisti Antti Takalo tarkentaa. EERO KETTUNEN. Ja urut puuttuivat vielä siinä vaiheessa kuviosta. Kappa leissa on paljon ideoita, sovitukset polveilevat yllättäviin suuntiin ja ali tajuntaa luotaavat sanoitukset pysy vät arvoituksellisina. – Teemme hyviä kappaleita emmekä hankalia kohtia peräkkäin. Ensisijaisesti vinyyliformaatti sella albumilla musiikki hengittää. Uudemmista bändeistä eri tyisesti Radiohead on ollut itselleni tärkeä. Vapaa assosiointi ja ilmaisu ovat edelleen Sammaleen ydin, Salmi kertoo. Svart Recordsille Sammal päätyi viime syk synä ja viime tipassa. – Se on hyvin intuitiivinen juttu
Siitä löytyy CMX:n Seitsentahokas-albumi, komea juliste ja paljon CMX-tarinaa. Koko paketti on tehty tiiviissä yhteistyössä bändin kanssa. SOUNDIN CMX-ERIKOISNUMERO K A I K K I C M X : STÄ : A L B U M I , ST U D I O PÄ I VÄ K I R JA , J U L I ST E , H A A STAT T E L U JA , K U V I A SOUNDI ERIKOISNUMERO 28 € (sis.alv) SOUNDI CMX-ERIKOISNUMERO Soundi julkaisee ensi helmikuussa CMX-erikoisnumeron, joka sisältää yhtyeen uuden Seitsentahokas-studioalbumin. Paketti ilmestyy helmikuun puolessa välissä, joten toimitan sen sinulle tuolloin. Seitsentahokas-cd:n sisältävä Soundin CMX-erikoisnumero on myynnissä vain Soundin nettisivuilla! Tilaa ennakkoon: www.soundi.fi/seitsentahokas Tätä ei myydä levykaupoissa eikä lehtipisteissä! Vain soundi.fi:ssä! Joulupukki tietää, että sinulla on kaikkea! Niinpä minä olen tilannut sinulle lahjaksi Soundin CMX-erikoisnumeron. Ja mikä parasta, tämän mittavan erikoispainoksen ennakkoon tilanneet saavat odotetun pitkäsoiton pari päivää ennen virallista julkaisupäivää! € Erikoisnumero ei sisälly vuositilaukseen. Kyseessä on rajoitettu painos, joten kannattaa toimia nopeasti! I S K A J H A L I A T OSTA ITSELLESI 28 Soundin CMX-erikoisnumero pitää sisällään yhtyeen tuoreen haastattelun, studiopäiväkirjan, runsaasti arkistojuttuja vuosien varrelta, paljon harvinaista kuvamateriaalia, CMX-julisteen ja paljon muuta. Hyvää kannattaa odottaa! SOUNDI 101
Kuten tältä aukeamalta näet, palkinnot ovat todellista herkkua.. MITKÄ OLIVAT KOVIMMAT JUTUT VUONNA 2012. Voit vastata Soundin vuosiäänestykseen myös netissä osoitteessa www.soundi.fi. SE SELVIÄÄ SOUNDIN PERINTEISESTÄ VUOSIÄÄNESTYKSESTÄ. MAHTAVAT PALKINNOT! Täytä kaavake selkeällä käsialalla, leikkaa se irti ja muista laittaa mukaan henkilötietosi
9. UDR MUSICIN lahjoittama Motörheadin The Wörld Is Ours – Vol 2 – Anyplace Crazy As Anywhere Else -boksi akustinen Epiphone DR-100 EB -kitara Kolmikärjen veljeskunta -kansio VUODEN LIVEBÄNDI Tässä voit äänestää joko suomalaista tai ulkomaista artistia. SVART RECORDSIN lahjoittama CMX:n 13. kesäkuuta 2013 VUODEN ALBUMI 1 5. Jos Onnetar nostaa kuponkisi ensimmäisten joukossa, saat kuumimmin himoitsemasi palkinnon. SOUNDI/VUOSIÄÄNESTYS PL 312 33101 TAMPERE. 8. LIKE-KUSTANNUKSEN lahjoittama kirjapaketti, 7. SUOMI 1. MUSAMAAILMAN lahjoittama ESP LTD GL-256 YHTYE/ARTISTI 1 -sähkökitara LIVE NATIONIN lahjoittamat kaksi lippua Bon Jovin keikalle Ratinan stadionille Tampereelle 26. 2. soundi.fi 3. NIMI PUHELINNUMERO IKÄ OSOITE SÄHKÖPOSTI PALKINNOISTA HALUAN TAI Mainitse, minkä palkinnon haluaisit erityisesti voittaa. heinäkuuta 2013 SOITTAJA 4. heinäkuuta 2013 VUODEN ALBUMI 2 6. Kaksi viikonloppulippua PROVINSSIROCKIIN Seinäjoelle 14.–16. YHTYE/ARTISTI Voit äänestää postitse tai netissä www. toukokuuta 2013 YHTYE/ARTISTI 2 UUSI KYKY Kaksi viikonloppulippua ILOSAARIROCKIIN Joensuuhun 12.–14. Kaksi viikonloppulippua RUISROCKIIN Turkuun 5.–7. ULKOMAAT joka sisältää Neil Youngin Muistelmat-kirjan, Tony Iommin Iron Man -elämäkerran, Joel McIverin kirjoittaman Motörhead-historiikin ja Juho Juntusen piirroksista kootun Outojen kokoontumisajot 1 -kirjan YHTYE/ARTISTI 1 YHTYE/ARTISTI 2 UUSI KYKY Levylahjakortteja 150 euron edestä (EPE’S MUSICIN SHOPIN lahjoittama 50 euron lahjakortti, LEVYKAUPPA ÄX:N lahjoittama 50 euron lahjakortti ja STUPIDO SHOPIN lahjoittama 50 euron lahjakortti) SOITTAJA VUODEN ALBUMI 1 EMI MUSICIN lahjoittamat kuvavinyylit Iron Maidenin neljästä ensimmäisestä albumista VUODEN ALBUMI 2 SONY MUSICIN lahjoittamat deluxe-versio Aerosmithin Music From Another Dimension! -levystä ja Steven Tylerin Maailmojen välissä -muistelmakirja UNIVERSAL MUSICIN lahjoittama The Sex Pistolsin Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols -albumin super deluxe -versio 11. WARNER MUSICIN lahjoittama Nickelbackin 12. 10. Lähetä vastauksesi mahdollisimman pian! Mukaan lasketaan vain ne vastaukset, jotka ovat Soundissa viimeistään sunnuntaina 6.1.2013
SOUNDI 105
Sture syntyi 62 vuotta sitten helluntailaiseen perheeseen. Musapuolella edellisen Viimeisen sanan jälkeen ovat väkevimmin iskeneet Sebastian Fagerlundin Pekka Kuusistolle räätälöimän Darkness In Light -viulukonserton kantaesitys Tampere-talossa, XL ja Fishbone Klubilla sekä Black Motor vähän siellä sun täällä. PETRI SILAS KOSKA PÄÄTTYVÄ kalenterivuosi toi tullessaan kolme Lontoon-matkaa, oli suorastaan kohtalon sanelemaa, että sen alun ja lopun signaaleina valkokankaalla seikkailivat Sherlock Holmes ja James Bond. VIIMEINEN SANA TÄLLÄ PALSTALLA KAKSI SOUNDIN TOIMITTAJAA JA YKSI VIERAILIJA KIRJOITTAVAT SIITÄ, MISTÄ HENKILÖKOHTAISESTI JUURI NYT PITÄVÄT. TERO ALANKO STURE BERGWALL alias Thomas Quick lienee Ruotsin rikoshistorian kuuluisin hahmo, jos jätetään sekopäiset kuninkaat ja kuningattaret omaan lukuunsa. Ei voi muuta sanoa kuin, että tämä mies on nero! Luovaa hulluutta ja todella hienoja biisejä! Suomen iskelmän ja akustisen musan Devin Townsend! Näin ensimmäistä kertaa joskus kymmenen vuotta sitten Leinosen esiintyvän Jyrki-ohjelmassa, jossa hän soitti Pikkusisko- ja Kissankellokimppu-kipaleet, ja siitä asti on tullut diggailtua. Vinyylin comeback huvittaa. Pierce Brosnan ja GoldenEye oli myös kova! Mutta tärkeintä elämässä on tietysti Kauniit ja rohkeat. Ennen vuodenvaihdetta on määrä tsekata vielä Medeian kymmenvuotisbileet ja CMX ekaa kertaa uuden rumpalin kanssa Tampereella sekä Refusedin tällä erää kolmanneksi viimeinen keikka Tukholmassa. Soittolistalla ovat pyörineet viime aikoina myös muun muassa Billy Idol, Topi Sorsakoski, Jenni Vartiainen, Lana Del Ray ja Lady Gaga. Hän tunnusti tappaneensa 1980- ja 1990-luvun mittaan yli 30 ihmistä eri puolilla Skandinaviaa. Tuli katseltua YouTubesta Ville Leinosta esiintymässä Tampereen 106 SOUNDI oli joutunut pakkohoitoon kymmenen vuotta aiemmin epäonnistuneen pankkiryöstöyrityksen jälkeen. Siinä vasta loistava bändi. Se ei oikein päässyt vanhojen Alien- ja Aliens-leffojen fiiliksien tasolle. Mielisairaalassa Sture oivalsi, että pahimpia rikoksia tehneet tyypit kiinnostivat henkilökuntaa enemmän kuin muut. Ghostbusters tuli kipeänä loikoillessa nostalgioitua ja olihan se edelleen ihan mahtipätkä. Banksin Pelaaja. Viime aikoina on tullut kuunneltua pääasiassa poppia ja dancemusaa, mutta myös rokkia kuten Airbournea. Yhä tulee kuunneltua aika usein tuota mahtavaa Kimaltavia unelmia -levyä. Ehkä asia johtuu siitä, että olen koko ajan sen kanssa tekemisissä. Sekä A Game Of Shadows että Skyfall työnsivät arkea syrjään loistokkaasti toteutetulla, jännittävällä ja poikamaisella etsiväviihteellä. Prometheus oli pieni pettymys. Olen aina diggaillut paljon. Aluksi vähän vierastin, että mikäs tämä AC/DC-kopiobändi on oikein olevinaan, mutta ajan myötä musa alkoi iskeä. Oikeassa Britannian pääkaupungissa ravistavimpia elämyksiä löytyi taas taide- ja tiedemuseoista: Damien Hirstin kuolemaa pohtivien teosten yhtä lailla kuin Alan Turingin tietokoneisiin johtaneen elämäntyön parissa tunnit muuttuivat minuuteiksi. Hänen tarinansa rinnalla Olof Palmen tappajaksi luultu Christer Pettersson -niminen juoppo kutistuu vain huvittavaksi alaviitteeksi. Sture ei koskaan kuulunut yhteiskunnan tukipilareihin, mutta ei se hänestä sarjamurhaajaa tee. Children Of Bodomin treeneihin Helsinkiin on puolestaan Alexi Laihon kanssa yritetty aikatauluttaa visiittiä jo pitkään. Heviä ei ole tullut juurikaan viime aikoina kuunneltua. Pankkiin hän asteli joulupukiksi pukeutuneena. Kummastakin selviää nopeasti, miten erilainen maailma lyhyen laivamatkan päässä oli. Olen aina diggaillut kuunnella musaa kuulokkeilla. Aikuiset ihmiset palaavat vaahto suupielissä epäkäytännölliseen, vahinkoalttiiseen ja syystä jo korvattuun formaattiin. Teini-iässä hän huomasi olevansa homo ja vähän myöhemmin nuorukainen ajautui huumeiden pariin. Mick Jagger on muuten yksi harvoista rockbändien keulakuvista, jolla on aina porukan huonoin tukka. Uusin James Bond kiinnostaisi. Olen myös iloinnut rehellisesti siitä, miten kitkatta asiat Soundin toimituksessa aina vain sujuvat. Se on taatusti kiinnostavin tutkielma ruotsalaisesta yhteiskunnasta sitten 1960-luvun lopun Tukholmaan sijoittuvan Dom kallar oss mods -dokumenttielokuvan ja 1960-luvun musaa esittelevän Stora popboxen – Svensk Pop 1964–1969 -kokoelman. Kun dokumentaristi Hannes Råstam rupesi tutkimaan tapahtumia, hän huomasi, että tekniset todisteet eivät kytkeneet Sturea yhteenkään murhaan. Ja London Zoon pingviinit tietenkin ovat parhaita! Kotimaisemissa viivästynyt lumentulo ajoi rässimään maastopyörällä metsiin. Vuonna 2001 Sture lopetti yllättäen yhteistyön poliisin kanssa. Kiinnostavinta luettavaa nyt ovat Rolf Dobellin Selkeän ajattelun taito ja Iain M. Viimeksi varmaan Devin Townsendin Deconstruction. Kiehtovan näkökulman 1960-lukuun antaa myös Peter Whiteheadin ohjaama Charlie Is My Darling -leffa, joka seuraa Rolling Stonesia lyhyellä Irlannin-kiertueella syksyllä 1965. Siinä vasta sairas levy! Ruotsalaisesta popista Agnesin ja Loreenin uusimmat levyt ovat todella hyviä. Hassut. Hän JARI MÄENPÄÄ RUOTSALAINEN POPPI! Se on namia korville uusista Fostexin TH-900-kuulokkeista! Sain nämä kuulokkeet hyvään diiliin ja olen ollut niistä tosi innoissani. Joululomalla aion kahlata loppuun Råstamin kirjoittaman Fallet Thomas Quick : Att skapa en seriemördare -teoksen. Roger Moore oli pikkupoikana se oikea Bond, mutta kyllä Daniel Craig myös hyvin vetää. Täytyy myöntää, että olen jonkun sortin hifisti ja kuulokefani. Vapaa-ajalla tarvitsen vähän kevyempää musaa. Leffoja ei ole juurikaan tullut viime aikoina katsottua. Muistakaa viimeistään lomien jälkeen kehua työkavereitanne – salaa tai julkisesti – jos he ovat sen ansainneet.. Niinpä hän rupesi WINTERSUN kaupunginkirjastossa. Siinä muusikot matkustavat eri keinoin, esiintyvät hysteeriselle yleisölle ja soittelevat hotellihuoneessa keskenään. Näissä hemmoissa on uudenlaista virtaa ja sanatkin ovat todella ”syvällisiä”. Sitä ei saa missata koskaan! tunnustamaan murhia saadakseen huomiota. Viime aikoihin asti Sturea pidettiin pahamaineisena ja poikkeuksellisen ehtiväisenä sarjamurhaajana. Sarjakuvapuolella otin varaslähdön joulunseudun yhteen fiksaatiooni uppoutumalla Mike Mignolan Hellboyn mytologiaa uhkuviin seikkailuihin. Ja oikeastaan ei ole tullut mitään bändiä tai levyä, joka olisi räjäyttänyt tajunnan. Pari vuotta pausella olleen harrastuksen pariin on ollut säädyttömän mukava palailla. Ihan vapaaehtoisesti. Jouluna kuuntelen puiden rätinää takassa ja syön liikaa laatikkoruokia sekä Green & Black’s -suklaata
Ne 33.000 tuntia, jotka käytimme uuden Samsung 9-sarjan kehittämiseen, johtivat uskomattomaan keveyteen, 12,9 mm ohuuteen ja 13,3 tuuman näyttöön hurmaavassa alumiinikuoressa. samsung.fi/9-sarja ”Yksi parhaista kannettavista, mitä allekirjoittaneella on koskaan ollut nautinto käyttää.” Tietokone 8/2012. n + o i s a s s u Jos lauk et 12,9 mm. Samsung suosittelee Windows 8 -käyttöjärjestelmää. s i ä r ä ä m yli Antaa numeroiden puhua sen puolesta
Popeda: Rasw Kuum K a kesä a: Poped 3. Popeda: Tahdotko mut tosiaan 16. Popeda:a Yö 16. Juice Leskin No aali: Baarikärpänen 11. Eppu Norm Nor aali: Pimeyden tango 8. Juice Leskin N aali: Tahroja paperilla 13. Juice: Luona Les en: Syksyn sävel 6 Juice Leskin 6. Mallaa Malmivaara ja Reino Nordin: Musta =! Näe elokuva ennakkoon ja manserockin legendat lavalla 23.1. Nor aali: Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset 7. Eppu Norm 14. Popeda: Kaasua, komisaario Peppone Le en Grand Slam: Tampereen aamu 10. 2013 Osta lippu Tampere-talon gaalaan tai näe tapahtuma suorana Finnkinon teattereissa! Tampere-talon liput: Lippupisteen myyntipaikoissa sekä Tampere-talon Lipputoimistossa puh 0600 94500 (1,40€/min. Eppu Normaali: Vuonna ’85 Ra aa koneeseen 2. Eppu Normaali: Joka päivä ja joka ikinen yö Lu s kai olla saan 5. 16 N aali: Kitara, taivas ja tähdet 17. 11 L en Slam: Viidestoista yö 12. Eppu Norm G Slam: Pyhä toimitus 18. 4. Juicee Leskinen Grand Mus aurinko nousee 19. 19. Eppu Norm 9. + pvm) Liput alkaen 39€ Tilaisuuden järjestäjä Artista Filmi Oy • Elokuvateatteriliput www.?nnnkino.?. Popeda:a Sukset (vaikeata tämä hiihtäminen) 15. PALVKO 2013-04 12012 6 414887 430050 743005-1212 VUODEN KOTIMAINEN MUSIIKKIELOKUVA JA SOUNDTRACK-CD CD KAUPOISSA 25.1.2013 • ENSI-ILTA ELOKUVATEATTEREISSA KAUTTA MAAN 25.1.2013 1. Eppu Norm 11