Soundi 12/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

OSALLISTU SUUREEN VUOSIÄÄNESTYKSEEN UPEAT PALKINNOT! 12/2013 / 6,50 € (sis.alv) SoundI 3 1 JA MUUT VUODEN VOITTAJAT JARKKO MARTIKAINEN Täydellisyyttä tavoittelemassa LÄHTÖLAUKAUKSIA Artistit tärkeiden levyjen äärellä SCANDINAVIAN MUSIC GROUP Täyskäännöksen paikka JORI HULKKONEN Konevelho Soundi-haastattelussa APOCALYPTICA Muokkaamassa legendan työtä
CD+Paita/ girlie-Paita egotriPPi Pilvien alla Maan Päällä CD/2lP+CD Maarit Miten eläMästä kertoisin CD olavi virta laUlaja -kaikki levytykset 24CD vesa-Matti loiri tUoMittUna kUlkeMaan CD stig niks ja naks -ltD. CD+t-Paita/ girlie t-Paita/ 2lP+t-Paita/ girlie t-Paita nelJä ruusua PoPlaUlajan vaPaaPäivä -20 sUUrinta hittiä CD. CD+t-Paita/ girlie t-Paita avenged sevenfold hail to the king CD/liMiteD DelUxe eDition CD JoHanna iivanainen & roBBie WilliaMs Jukka Perko Martan ja swings both ways rUDolfin joUlU CD CD/CD+DvD Pariisin kevät jossain on tie Ulos CD/lP Jesse kaikuranta vaikka Minä MUUtUin -ltD. CD+t-Paita/girlie t-Paita J. Levyn vierestä löytyy nappi jota klikkaamalla annat äänesi ja samalla osallistut arvontaan jossa voipi voittaa useimmat tänä vuonna ilmestyneet esikoislevyt! Viisi eniten Äx:n saitilla ääniä saanutta levykäistä lähtee kisaamaan debyytti-Emmasta. Sen lisäksi, että voit hankkia kaikki tässä ilmoituksessa esitellyt levyt sinun on hyvä tietää, että nyt valitaan vuoden parasta kotimaista esikoislevyä ja tässä yhteydessä sinä voit voittaa lähes kaikki tämän vuoden esikoislevyt! Tänäkin vuonna on jälleen syntynyt maailmaan hienoja esikoislevyjä. Nyt on aika valita niistä äänestämällä paras! Onneksi se on helppoa: Etsi Äx:n saitilta oma suosikkisi. CD-eP+DvD+t-Paita/ CD-eP+DvD/ girlie t-Paita Haloo Helsinki MaailMa on tehty Meitä varten -PlatinaPainos CD+DvD sunrise avenue Unholy groUnD -ltD DelUxe eDition CD+t-Paita/ girlie t-Paita Petri nygård valMis Mihin vaan -ltD. Sinulla Äx:n asiakkaana on nyt siis valtaa vaikuttaa siihen, mitä levyjä Emma-hommissa tänä vuonna riehuu! reckless love sPirit CD sanni sotke MUt CD sini saBotage 22M2 CD v/a vain eläMää -kaUsi v/a vain eläMää -kaUsi 2 CD 2 jatkUU CD satyricon satyriCon CD/ liMiteD eDition CD Hevisaurus vihreä vallankUMoUs CD+DvD nickelBack the best of niCkelbaCk CD lauri täHkä hUrMaan CD Monáe, Janelle eleCtriC laDy CD sMurffit kreisibailUt vol.22 CD JaMes Blunt Moon lanDing CD/ -liMiteD eDition CD erin sä osaat! -ltD. CD+t-Paita/ girlie t-Paita MokoMa yksi -ltD. karJalainen et ole yksin -ltD
CD+t-Paita/ liMiteD eDition CD girlie t-Paita roBin booM kah -ltD. CD/lP+kangaskassi +t-Paita. CD+t-Paita/girlie t-Paita viikate kyMijoen laUttUrit -ltD. DelUxe eDition CD+t-Paita/ girlie t-Paita/ lasten t-Paita Herra ylPPö Ja iHMiset lUUranko -ltD. CD+t+Paita/ girlie tanktoP Paita/ lP+t-Paita/ girlie tanktoP Paita World War Z DvD/ blU-ray saMi loPakka Marras -kirja nigHtWisH showtiMe storytiMe -ltD. CD+t-Paita/girlie t-Paita/ lP+t-Paita/ girlie t-Paita five finger deatH PuncH the wrong siDe of heaven anD the righteoUs siDe of hell, vol.2 CD/liMiteD eDition CD Jaakko laitinen & väärä raHa laPlanD-balkan -ltD. CD+t-Paita/ 2lP+t-Paita Black saBBatH gathereD in their Masses DvD/blU-ray/CD+DvD/ CD+blU-ray/ box set 4CD kolMas nainen Me ollaan ne CD vesa-Matti loiri/uMo/ gracias/ JoHanna försti ville ja valle CD raskasta Joulua raskasta joUlUa -ltD. 2blU-ray +t-Paita/ girlie t-Paita/ 2DvD+2CD+t-Paita/ girlie t-Paita PMMP hitit CD+DvD PMMP MatkalaUlU CD uniikki #kylänMies CD kvelertak Meir CD avicii trUe CD sounds weekenD CD/lP Jenni vartiainen terra CD v/a iskelMä sUoMi 14CD JuHa taPio laPislatsUlia CD suvi teräsniska PohjantUUli CD cHeek kUka MUU MUka CD Jonna tervoMaa eläköön CD Blanko into the silenCe CD lady gaga artPoP CD/ cluB for five DelUxe eDition 2CD/2lP joUlUna CD arcade fire reflektor 2CD/2lP eMineM MMlP 2CD/ DelUxe eDition 2CD triviuM vengeanCe falls CD/ DelUxe eDition CD one direction MiDnight MeMories CD/DelUxe eDition CD kings of leon MicHael Monroe MeChaniCal bUll CD/ horns anD halos CD/ DelUxe eDition CD/2lP sPeCial eDition CD/lP dreaM tHeater DreaM dooM unit iii theater CD/ -ltD. risto ii -ltD. CD/ lP+kangaskassi/-ltD
Kuva: Ville-Petteri Määttä 6 7 8 9 10 12 14 22 4 SOUNDI www.soundi.fi. kannen kuva: Konsta Leppänen > Soundi 12/2013 22 29 30 34 36 38 44 50 66 68 72 Scandinavian Music Group ”Sain kitaravallista allergisen reaktion” 44 72 Jarkko Martikainen ”Mikään ei ole pahempaa kuin ?ihan kiva?. Se on kaikki tai ei mitään.” Lähtölaukauksia ”Nick Draken laulamis- ja lausumistyylinsä poikkeaa kaikkien muiden tavasta ilmaista itseään.” 80 Beastmilk ”Ei sovi suomalaiseen ajatusmaailmaan, että lennetään toiselle puolelle maapalloa tekemään ensimmäistä levyä.” Kuva: Markus Paajala 80 81 82 83 38 Kuva: Timo Isoaho 16 Pääkirjoitus Suorat sanat & Toinen kuvakulma Uutiset Elämäni soundit: Tuomari Nurmio Hai & Lou E-liike Jussi Niemen naamakirja: Hawkwind Soundi-haastattelu: Jori Hulkkonen Kriitikoiden valinnat 2013 Suuri vuosiäänestys Stalker Teemu Suominen Noah Kin Supertzar Apocalyptica Jaakko Laitinen & Väärä Raha Scandinavian Music Group Jarkko Martikainen Arviot Live Bazook Michael Poulsen & Jon Schaffer Sleep Of Monsters/ Babylon Whores Grand Magus Chthonic Lähtölaukauksia Paleface Mirel Wagner Jyrki Raatikainen Elli Haloo Ilari Kivelä Petteri Sariola Tarkkailuluokka: Beastmilk Laulun paikka: Ruudolf Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen Kriitikoiden valinnat 2013 Queens Of The Stone Age löytyy Soundin toimittajien listan sijalta..
Peter Criss KISSIN KISSAMIEHEN ELÄMÄ Kissin alkuperäisrumpali puhuu suunsa puhtaaksi. Metallican bändihistoriikin ensimmäinen osa. Myös sähkökirjana! LIKE 29 95 Jouni Hynynen PASKAPUHETTA Ugh, Hynynen on puhunut. Ovi lu ma kema ailm ttom oih iin in Al Jourgensen KOLMESTI KUOLLUT Sekoilusaaga, jonka rinnalla Mötley Crüen Törkytehdaskin kalpenee. LIKE 2995 Tuomari Nurmio TUHANNEN JA YHDEN KAPAKAN LAULUJA Klassikkobiisien nuotit nyt yksissä kansissa. Myös sähkökirjana! LIKE LIKE 3295 3495 Tästä kätevästi Suomalainen.comiin. LIKE LIKE 2995 Pete Townshend KUKA OLEN Legendaarisen muusikon rehellinen elämäkerta. 2795. JOULUN RÄYHÄKKÄIMPIIN HETKIIN Paul Brannigan & Ian Winwood SYNTYMÄ METALLICA KUOLEMA Upea, mahtava, järisyttävä
Asiaa varjostaa kolme huolta: onko joitain potentiaalisia vuoden levyjä kuulematta, olenko unohtanut listalta jonkun tärkeän ja kuulostaakohan ykkössijalle nostamani levy yhtä hyvältä vielä vuosien päästä. Se on suorastaan suotavaa. Prosentti on melko hyvä mutta on joukossa myös saman tien unohtuneita albumeita, siis liian pinnallisen tutustumisen perusteella tehtyjä valintoja. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Vähintään yhtä tärkeitä kuin top-20-listoille päätyneet, yhteisesti hyviksi todetut levyt ovat kaikki ne listan ulkopuolelle jääneet maininnat, joiden vaikutus kunkin äänestäjän omaan vuoteen on ollut merkittävä. Vuoden 2014 ensimmäisen päivän koittaessa kokoan teidän tuhannet äänenne excel-taulukkoon ja aloitan työlään mutta erittäin mielenkiintoisen räknäyksen. Alkavaan vuoteen lähdetään jalat maassa mutta pää pilvissä, kuten tätä hommaa pitääkin tehdä. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. Mikko Meriläinen Päätoimittaja Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Tero Alanko, Antti Granlund, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Enimmäkseen sitä joutuu painimaan positiivisen ongelman äärellä – tänäkin vuonna hyviä ja erinomaisia albumeita julkaistiin niin paljon, että niistä muutaman parhaan valitseminen ei ole helppoa. Suosittelen sukeltamaan. vuosikerta TOIMITUKSESSA SOI: Beastmilk: Climax LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/jutut/soittolistat 6 SOUNDI. Jotain veikkauksia lukijaäänestyksen kärkisijojen miehittäjistä minulla tietenkin on, mutta olette te ennekin yllättäneet minut. Vietin jälleen muutaman yksinäisen illan skottiviskiä (Balvenie Triple Cask) maistellen ja vuoden aikana ilmestyneitä levyjä järjestykseen rukaten. Soundin kannalta vuosi on ollut sisäisten muutosten aikaa, kun vaihtunut on sekä päätoimittaja että kustantaja, mutta uskon ja toivon, että nyt käsissänne on ytimeltään sama tuttu Soundi kuin vuodenkierto sitten. Tapanani onkin tässä vaiheessa vuotta selailla aikaisempien vuosien listoja ja tarkastaa, kuinka moni niille päässeistä levyistä on yhä soitossa. > Pääkirjoitus Päätoimittaja Mikko Meriläinen Vuodesta toiseen pää pilvissä V uosi loppuu, kuten niillä on tapana. Siitä huolimatta tuo omassa päässä naurettaviin mittasuhteisiin kasvava tehtävä tuntui vähintään yhtä tuskaiselta kuin aiemminkin. On siis aika summata kuluneet kuukaudet. Itse rakastan kahlata läpi muiden laatimia henkilökohtaisia suosikkilistoja ja poimia niistä kuunteluun itselle tuntemattomia levyjä. Seuraavaksi on sinun vuorosi äänestää. Soundin toimittajien bubbling under -levyjä olemme koonneet listaksi nettisivuillemme. Olen nyt tehnyt Soundiin vuosilistan kolmenatoista peräkkäisenä vuotena, joten prosessin ei pitäisi tulla yllätyksenä
Mutta kun arvos telija tekee arvailuja taiteilijan elämän tilanteesta tai psykoanalysoi koko yhty että, hän epäonnistuu. Levyarvion funktio on selvä: se on yhden ihmisen vilpitön mielipide arvos teltavasta teoksesta. On myös huomionarvoista, että kenties arvoste tuin pitkän linjan musiikkitoimittajamme Ilkka Mattila ei ole tavannut ampua artis teja alas raflaavilla iskulauseilla, vaikkei pitäisikään levystä. Joskus artistin persoona on niin sidok sissa levyn musiikkiin, että arviossa on relevanttia kertoa asiantuntevasti muusi kon yksityiselämästä. > Suorat sanat Viiden tähden kolumni V iime aikoina minua on mietityttä nyt levyarvostelijan työn haasta vuus – on muodostettava lyhyt aikaisen kuuntelun perusteella valistunut mielipide – ja toisaalta kysymys: saako kriitikkoa kritisoida. Jokainen artisti teh köön rauhassa omaa viiden tähden tai dettaan. Psykiatria ei sovi levyarvioihin. Cheekillä sentään oli pokkaa antaa dis saajalle porttikielto. Uudet bändit ovat varovaisempia. Vielä 2000luvun taitteen Soundi lehdissä nuoret Apulannan ja Klamydian jätkät vittuilivat surutta tällaisille kriiti koille. Tykätä ei tarvitse, mutta inten siivisen kappaleiden analysoinnin tulisi olla poikkeuksetta lähtökohta. Tämä ajatus heräsi joitain kuukausia sitten, kun toimittaja Oskari > Toinen kuvakulma Teppo Vapaus Onninen pudotteli Nuorgamissa mel koista terapiaa Pariisin Kevät yhtyeelle, ja bändin kosketinsoittaja Ilari Kivelä päivitti Facebookiin arvion aiheuttamat tunnereaktionsa. On mahdollista sekä olla kriittinen että kunnioittaa musiikin tekijöitä. Arvion sisällön konsepti on suomalaisessa rockmedias sa kuitenkin vaihteleva. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 7. Jotkut pysyvät tiukasti asiassa, mutta kun lukee lyhyitä arvosteluja, joissa kriitikko kirjoittaa puo leen väliin asti kolumnia ja siirtyy sitten arvostelemansa levyn kimppuun, alkaa kaivata huolellisesti ja tasaisesti kaikille levyn julkaiseville artisteille jaettua kun nioitusta. En keksi mitään ärsyttävämpää kuin levyarvostelijan, joka uskoo olevansa hy vä kirjoittaja ja jakelee tähtipussistaan tuomioita artisteille omasta mielestään älykkäillä ja lennokkailla sarkastisilla lau seilla
Meno äityy tuollaisen porukan reissuilla melkein aina hyvin... > Uutiset Mastodon osallistui kiitospäivän muistamiseen pikimustaa huumoria tihkuvalla t-paita-designilla, jossa valkoinen mies osoittaa aseella kalkkunaa tarjoilevaa intiaania. – Kirjailijan urasta en tiedä, lyhytnäköisenä mulkkuna hahmottelen aina vuoden tai kaksi kerrallaan. Joko harmittaa, että tuli luvattua tällainen lopettamispäätös, Artturi Taira. Teen lisää, mikäli olen hengissä. Entä mitä tapahtuu vuonna 2014, sitä edes Artturi itse ei voi täysin tietää. Tuntui ehkä enemmänkin siltä, että vanhat, suurelta osin itse luodut raamit eivät enää riittäneet. joulukuuta. Vaikka tosielämän tarinaakin olisi kertynyt kerrottavaksi bändikuvioista, on Lopakan ensimmäinen kirja Marras fiktiivinen romaani. Marrasromaanin virallinen julkaisupäivä on seitsemäntenä päivänä tammikuuta, mutta jo ennen tätä opus saatiin myyntiin Levykauppa Äxään alkaen 13. Suosittelemme muuten kirjoittamaan YouTubeen hakusanoiksi ”Under Pressure vocal track”. – Pikemminkin päinvastoin. Mastodonista puheen ollen. Kiertueromaania ei ole ennen tullut vastaan, mietin jo tien päällä monesti että tässä olisi kirjan aineksia. Paljon vaikeampaa oli pantata asiaa kuukausitolkulla. TEKSTI: HETA HYTTINEN. Se jos mikä antoi rohkeutta näinkin ison ratkaisun tekemiseen. Iron Maiden on nyt saanut oman golfpallonsa. Oopperan käsitys venyi ja paukkui sillä hetkellä kun Savonlinnan Oopperajuhlille kiinnitettiin Amorphis. Lisää erikoisempaa bänditilpehööriä. Ei taiteellisesti, ei ulkomusiikillisten asioiden suhteen. Ja mitä uuteen materiaaliin tulee, olen todella innoissani. Artturi nostaa Rubikin suurimmaksi saavutukseksi musiikin, jolla on ollut merkitystä ihmisille. Suunnitelmia on paljon, suuntia samoin, tarkemmin niistä lisää tuonnempana. Internetistä löytyi muutama fiksu, joka ymmärsi Happy Thanksgiving -paidan historiaa kaunistelemattoman sanoman. Joskus on vain aika tehdä jotain muuta, antaa intuition ohjata, hypätä kyytiin. – Kun romaani meni sitten Likelle läpi, tuntui että nousen ilmaan, ilman jakkaraa ja köyttäkin. Mutta tämä kirjoitushomma on tuntunut koko ajan kotoisalta. Marras-romaanin tekeminen on ollut kuitenkin sen verran hieno kokemus, että jotain suunnitelmia sulkakynän heiluttamiseenkin on jo olemassa. Palloista löytyy Eddien kaunis naama ja innokkaana golfaajana tunnetun rumpali Nicko McBrainin nimikirjoitus. – Nautin tästä käymistilasta, jonka eetterin huomassa niin moni asia tällä hetkellä kelluu. TEKSTI: HETA HYTTINEN Sami Lopakka, kirjailija Sentenced- ja Kypck-kytköksistä aikaisemmin tunnettu Sami Lopakka debytoi vuoden 2014 alussa myös kirjailijana. – Vuoden verran siihen meni sen jälkeen – kirjoitin myös aiemmat pätkät uusiksi. Freddie Mercurysta kuullaan vielä. Yhdistävää siltaa on haettu Amorphiksen musiikkissaan hyödyntämästä Kalevalasta – juhlilla kuullaan myös Aulis Sallisen Kullervo-ooppera. – Missään vaiheessa ei tullut sellaista tunnetta, että polkisimme paikoillamme. Kirja-alalla on hommissa ihan helvetin rautaista sakkia, sen totesin viimeistelyvaiheessa, Lopakka kuvailee. 8 SOUNDI Helsinkiläinen indierockbändi Rubik ilmoitti marraskuussa laittavansa pillit pussiin, ja kulunut vuosikymmenen mittainen ura laitetaan pakettiin kahdella keikalla Helsingin Korjaamolla 19. Pitkä hautumisaika oli hyväkin, vuosien varrella tuli nähtyä lisää elämää ja sen varjoja, ne kaikki heijastelevat nyt tekstissä. – Jos kyse olisi ollut vain uudistumisesta, voisi Rubik jatkossakin vallan hyvin olla se yhtye, joka musiikkiani esittää. ja 20. Siihen on liittynyt myös jatkuva ja pakonomainen uuden etsiminen – ajoittain jopa löytäminenkin. Kuva: Tomi Palsa Tähden välit Rubik jäähyväiskeikkojen kynnyksellä Kuten Artturi on jo aikaisemmin kertonut, hänen työstämänsä uusi musiikki ei ole vain enää tuntunut Rubikin raameihin sopivalta, niin paljon kuin Rubikin rajoja onkin laajennettu. Vallan kirjailijaksi Sami ei ole heittäytymässä, vaan Kypckin alias Kurskin kolmas levy on tällä hetkellä työn alla. Tulehtuneeksi, Lopakka kuvailee. Mieluummin kuitenkin ennemmin kuin myöhemmin. Yhtye pyrkii laajentamaan musiikkinsa aiheuttamia tunnetiloja uusin keinoin: Metal Hammer -lehden haastattelussa paljastui, että suunnitelmissa on yhtyeen nimikkobongi. – Ne olivat mulle usein pohjattomia spiraaleja alemmas ja yhä alemmas. Freddien ja Bowien pelkkien lauluraitojen kuunteleminen on unohtumaton kokemus. Rubik meni koko ajan eteenpäin, loppuun saakka, kaikilla rintamilla. Silta se on aasinkin silta. Isoimmat onnistumisen tunteet olen täl- lä niin sanotulla taiteellisella polullani saanut juuri tästä. joulukuuta. Toki omakohtaiset kokemukset ovat varmasti avittaneet lopputuloksessa – onhan kyseessä romaani, joka kertoo Euroopan-kiertueesta. Esikoisromaani hautui keskeneräisenä vuosien ajan, kunnes Samille hänen omien sanojensa mukaan tuli pakottava tarve saattaa se päätökseen. Samalla kun jo pitkään puhuttuja Michael Jackson -duettobiisejä valmistellaan julkaisukuntoon, on Brian May paljastanut löytäneensä lisää käyttämättömiä Freddien lauluraitoja, joista olisi mahdollista rakentaa uusia Queen-biisejä. Kaveruudesta, viinasta ja pimeydestä kirjassa enimmäkseen on kyse, mutta pääsin matkan varrella myös monien muiden aiheiden äärelle. Hiili Hiilesmaan miksaama albumi näkee päivänvalon maaliskuussa Riku ”Spinefarm” Pääkkösen uuden Ranka Kustannus -yhtiön kautta. Tulevaisuus on taas mahdollinen, pian, joskus, jossain. – Yritimme jopa esittää muutamaa uutta biisiä livenä Rubikin toimesta, mutta viimeistään silloin kävi ilmi, ettei se tulisi olemaan vaihtoehto
Nuotinnokset antavat soittamiselle ylimalkaiset ajo-ohjeet, tietyn levytyksen mukaisesti. – Olen saattanut laulaa joka säkeistön erilaisella melodialla, mutta nyt on pitänyt hakea yhdellä sormella pianoa pimputtamalla, miten kaikki ne biisit oikein menevät. SOUNDI 9. Olisipa minulla yksikin yhtä kestävä laulu kuin Hiski Salomaan Lännen lokari tai Iitin Tiltu. Sen kun kaivaa esiin kotona, vieraat huomaavat, että ilta taitaa olla ohi. Tästähän Dusty Ramblers -bändimme nimikin tulee. Köyhien Ystäviä kuvaisi parhaiten sellainen kuvitteellinen bändi kuin ”Hank Williams And His Shadows”. Joku Carlos Gardel ei puhuttele ollenkaan samalla tavalla. – Biisien toimivuus vaihtelee, kun osa on niitä nuijalla päähän lyötäviä ja osa ”valistuneemman” yleisön kamaa. Pääsin buukkaamaan New Lost City Ramblersin laulufestivaaleille ja tekemään juttuhaastattelunkin. Ratkaiseva levy koko urallani, sillä homma lipesi käsistä monella tapaa, enkä tiennyt, voinko jatkaa ja miten, vai floppaako koko juttu tähän. Siihen kulminoituu niin monia asioita. Paradoksaalisesti siitä tuli toinen kahdesta kultalevystäni ja sittemmin olen musahommilla pärjännyt. – Meille saatiin levysoitin vasta 1960-luvulla. Rollarit toivat siinä hyvin esille omat ruutsinsa. Folk-skenessä halusimme tuoda esiin autenttista ”köyhän kansan” kamaa. Dylanin Live At Budokan on toinen hyvältä kuulostanut livelevy. Sama juttu kuin jos on kynä ja paperia, voi kirjoittaa vaikka kirjan. En ole mikään tangofriikki, vaan teoreettisemmin kiinnostunut. Kun miettii nuottikirjani 132 biisiä, montaakohan niistä joku kuuntelee edes 30 vuoden kuluttua. Hän on jo koonnut musiikillisen elämäkertansa upeaan Dumari-levykansioon ja tuhtiin kirjaan. Suomalaisesta tangosta on puuttunut kipinää ja se kulkee ihan parodian rajalla. Kattavuuteen eri bändien ja kokoonpanojen kanssa on pyritty. Moniko tuntee 1930-luvulla tehtyä musiikkia. Kerran HauhonHyrylän välillä peltojen keskellä oli divari, josta löysin omani. Ensimmäinen levyostos oli Renegadesien Cadillac. Olen oppinut laulunteossa, että jos omaperäisyyden hinta on se, ettei biisi toimi, valitsen vaihtoehdon joka toimii. Virran Olassa on kuitenkin sitä jotakin. Mittavan työn täydentää 132 kappaleen nuottikirja Tuhannen ja yhden kapakan lauluja, jonka työstössä Tuomari joutui tutustumaan kappaleisiinsa uudella tavalla. Tätähän tuli joskus kuunneltua paljon, yleensä öiseen aikaan. UUSI LAULU -LEHDEN AIKAINEN SOUNDI TANGO JONKA NOSTAISIN ERITYISESTI ESIIN The New Lost City Ramblers: The New Lost City Ramblers Olavi Virta: Tulisuudelma HANKALIN KOETINKIVI OMASSA TUOTANNOSSANI SUOMALAINEN BIISI, JONKA OLISIN HALUNNUT TEHDÄ LEVYSTÖNI PARHAITEN VAALITTU HARVINAISUUS Tuomari Nurmio: Käytettyä rakkautta Hiski Salomaa: Lännen lokari The Golden Gate Quartet: Spirituals – That Golden Chariot LEVY, JOKA OPETTI, MITÄ YHDELLÄ KITARALLA VOI SAADA AIKAAN MUSIIKKI JOKA TUO MIELEENI YHTEISTYÖN ESA PULLIAISEN JA AGENTSIEN KANSSA Bob Dylan: The Freewheelin’ Bob Dylan Hank Williams ja The Shadows AHKERASTI KUUNTELEMANI LIVELEVYTYS The Rolling Stones: Get Yer Ya Ya’s Out! Silloin kun aloin täysin orientoitua musajuttuihin, Freewheelin’ Bob Dylan osoitti, kuinka tuhtia tavaraa voi tehdä yksin kitaralla, eikä tarvita mitään bändikamoja. Yhtä frendiä kärtin antamaan tai myymään tämän 10’’-älpeen, mutta hän antoi sen eräälle jatsidiggarille ”parempaan” talteen. Mutta erilaiset ihmiset ovat pitäneet erilaisista biiseistä, joten vain muutaman kertakäyttökipaleen jätin pois. Levyjen joukossa oli Ray Charlesin single I Can’t Stop Loving You, mutta vielä raskaammin sen jälkeen iski Animalsin House Of The Rising Sun. Kaikki nää mun ykkössuosikit on tosiaan tuiki tavallisia ja koko sukupolvelle tyypillisiä. > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Tuomari Nurmio H Kuva: Marek Sabogal ande Nurmio on kiertänyt kuluvana vuonna Spuget-bändinsä kanssa ja valmistelee livetallennetta alkuvuoteen
Äärettömän laajan, hiljaisen, avaran ja painottoman tilan keskellä tapahtuneen räjähdyksen jälkeen kiertoradoilla kiitävät romut, asemiinsa ankkuroituneet alukset ja ihmiset törmäävät armotta toisiinsa. Öisen pimeyden maisemat, kerrostalojen ja pihojen valot sekä kimalteleva vesi ovat se taustakangas, johon päivänvalon kuvatkin heijastuvat. Tähtimeren suuren suvannon rauhassa kamerarotaatio pyörähtelee aluksi taivaallista valssia ulkona kuumeisesti työskentelevien astronauttien ympärillä. Viisi vuotta Trainspottingin (1993) jälkeen Irving Welsh kirjoitti raadollisen poliisikuvauksen Paska (Filth), joka on debyytin veroinen mellastus huumeiden riepomassa renttuelämässä. Päähenkilö Bruce Robertson (James McAvoy) on poliisitarkastajaksi pyrkivä kersantti, mikä nostaa panokset kovemmiksi, kun hän sovittaa päihde- ja pervoilukierrettä sekä kipeitä perhetraumoja tutkimusten lomaan. TEKSTI: TERO ALANKO Richard Hell: Sopeutumattomien sukupolvi – Punkin kummisedän muistelmat (Like, 2013). ELOKUVAT KU TEKSTI: ASKO ALANEN UK AU D EN LE FF A GRAVITY Täyspainoinen selkkaus vaarojen kiertoradalla M eksikolaisen Alfonso Cuarónin avaruusdraama on kiehtovinta valkokankaan taidetta, mitä 3D-tehostuksella on saatu aikaan. HHHHH THE WORLD’S END FILTH BETONIYÖ Ohjaaja Edgar Wrightin ja näyttelijäkaksikon Simon Pegg & Nick Frost ”Cornetto-jäätelövärien” trilogia kokee täyttymyksensä minttusuklaan vihreällä kolmosrainalla. 1949) kirjoittaa kauniisti, mutta kaunistelematta. Gary King (Pegg) yllyttää 20 vuoden takaiset neljä kumppaniaan suorittamaan kesken jääneen kierroksen juoponkunnialla läpi. Richard Hell (Richard Myers, s. Horisonttia pyörittävä visuaalinen kyyti on katsojankin tasapainoaistia koettelevaa vientiä. Kunnostautuminen vaaleja ajatellen on jo myöhäistä, joten Robertson valitsee suoremman reitin: kollegojen saattamisen huonoon maineeseen. Luultavasti myös rehellisemmin. World’s End on uhkaavan maailmanlopun ohella kapakan nimi, jonne päättyy Newton Havenin 12 paikallispubin ”Golden Mile” -maratoni. Musiikin puolella Richard Hell sanoi kaiken sanottavansa noin kahdessa kappaleessa (Blank Generation ja Love Comes In Spurts) ja hyppäsikin – tai pikemmin kompuroi – rockjunasta ennen 1980-luvun puoliväliä. Patti Smithin (”tikunlaiha tyttö, joka piilotteli massiivisia rintojaan virttyneen, ylisuuren t-paitansa alla”) ihasteltuun Ihan kakaroita -muistelmateokseen verrattuna Sopeutumattomien sukupolvi kertoo sekavasta aikakaudesta suoremmin ja raadollisemmin. Maltaisessa amok-rynnäkössä saa kestää iskuja myös entisiltä koulukiusaajilta, heiloilta ja sisaruksilta. Sanan säilän sutkaillessa leffa toimii loistavasti, mutta fyysisemmäksi äityvä äksön alkaa nopeasti jauhaa paikallaan. Elokuva on täsmälleen hellittämättömän vahvan vaarantunteensa mittainen teos. Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Filthin levottomaan kujanjuoksuun kuuluvat kierot vaimojen viettelykset, seksilomailu Hampurissa sekä tuttujen rikollisten kovistelut. Kumpikin näyttelijä on erinomaisesti roolinsa sisällä. Lähitulevaisuuden lähiöön sijoittuva Betoniyö on kuvausteknisesti ja visuaalisesti briljantti elokuva, jossa mustan ja valkoisen kontrasti kallistuu tavallistakin pikimustempaan synkeyteen. Ulkomaailman pahuudella on jokaiseen ankarat kytköksensä, joiden järkkyminen johtaa kiristyvän ahdistuksen kautta epätoivoisiin tekoihin. Mukana ovat avaruuden keikkateknikko Ryan Stone (Sandra Bullock) ja veteraaniastronautti Matt Kowalski (George Clooney), avaruusseikkailun toiminnanohjaaja ja kaiken kokenut opastaja. He luovat mittaamattomille avaruuskulisseille inhimilliset kiintopisteet ja äkkivaaroista selviytymisen edellytykset. Venäläisen ja kiinalaisen satelliittiaseman erilaisen tekniikan hyödyntäminen luo kiehtovat jännitysmomenttinsa, samoin moni muu luova viritys järjettömien riskien hallitsemiseksi. HHH HHH HHH 10 SOUNDI J uuri tällaisia elämäkertojen tulisi olla. Sen jälkeen hän on keskittynyt lähinnä kirjoittamiseen. Kun Richardin ja Tomin perustama The Neon Boys -yhtye hajosi, kaksikko jatkoi matkaa Televisionnimellä. Äärimmäisen hataran avun ja toivon varassa luovitaan hätäratkaisusta toiseen, jotta vaarallinen paluu Maan kamaralle onnistuisi. Vuoden 1974 alussa rutiköyhä Richard Hell leikkasi itselleen ”räävittömän piikkitukan” ja rupesi käyttämään revittyjä ja hakaneuloilla korjattuja paitoja. Niistä kaikista Richard Hell kirjoittaa tarkasti ja oivaltavasti. Kyse ei kuitenkaan ollut musiikista vaan ulkonäöstä. Pian musiikkilehdistä tuijottivat The Sex Pistolsin tyypit, joiden nimetkin (Johnny Rotten, Sid Vicious) tuntuivat kovin tutuilta. Erityinen fetissi hänellä tuntuu olevan tisseihin, joiden kokoja ja muotoja kuvaillaan antaumuksellisesti. > Hai&Lou Kuka keksi punkin. Pirkko Saision romaani (1981) sovitettiin varsin pian näytelmäksi, mutta elokuvaksi sitä valmisteltiin kymmenisen vuotta. Roisilla draamalla on valoisatkin hetkensä ja yllätyksensä, mutta kaikkiaan syöksyjohteinen örsästely on liioitellun hapokasta sulateltavaa. Tuhoisat iskut, murskaantuvat rakenteet ja tiukoille kiristyvät elämänlangat kokee sävähdyttävän selvästi. Simo (Johannes Brotherus) ja isoveli Iikka (Jari Virman) äiteineen ovat lähiöelämän kalvamia ihmiskuoria, joiden dialogi ja tunteenilmaisut ovat lähes mekaaniseksi nikeltynyttä tajunnanvirtaa. Brittiläinen vaatesuunnittelija ja -kauppias Malcolm McLaren näki Televisionin New Yorkissa ja vei imagoidean mukanaan Lontooseen. Zombieiden ja äksönpoliisien jälkeen britti-idylliä ravistelee tuiki yllätyksellinen alien-uhka, jonka laatua ei sovi tarkemmin spoilailla. Hän aikoikin ensin runoilijaksi ja keksi ystävälleen Tom Millerille Tom Verlaine -taiteilijanimen. Huonosti bassoa soittanut Richard kesti mukana vain hetken, mutta tuona aikana yhtye ehti jättää merkittävän jäljen rockin historian. Tässä elämäkerrassa rockin ohella erityisen paljon tilaa saavat teiniikä, naiset ja huumeet
Ne artistit, jotka kykenevät sisältöjensä kautta luomaan Tutustuin Musicsmart-työkaluun, jonka avulla pystymme reaaliaikaisesti mittaamaan kaikkea, mitä verkossa artistien ympärillä tapahtuu. Pidimme puhelinpalaverin Hollywoodissa sijaitsevan Capitol Recordsin edustajan kanssa Katy Perryn tilanteesta Suomessa. ”Internet antoi ihmisille vallan” Markkinointijohtaja / Universal Music Finland BUY BACK tua niiltä. Tänään keskustelimme yhdessä Mikael Gabrielin, tiimimme ja YleX:n kanssa siitä millaisia elämyksiä voisimme yhdessä tarjota faneille uuden videon julkaisun yhteydessä. Ytimessä ovat aina olleet biisi, artisti ja fani sekä kyky skaalata syntyneestä tunnetilasta mahdollisimman iso ilmiö. Nuorista kolleista koostuvan, Sibelius-lukiolaisten perustaman ryhmän musiikki on sinfonista melometallia ja osaaminen vähintään sitä mitä nyt sibisläisiltä uskaltaisi odottaakin. Kun ala puhuu itsestään käyttäen sanoja ”musiikkiteollisuus” tai ”elokuvateollisuus”, piirtyy verkkokalvoille kuva monsterista, joka sylkee tehtaistaan markkinoille tuotteita, joita kuluttajat kuuliaisesti ostavat, vailla muita vaihtoehtoja. 1. intohimoisen suhteen faniensa kanssa, yllättämään, ilahduttamaan ja hurmaamaan heidät, tulevat menestymään erinomaisesti. Viimeisen 16 vuoden aikana ala on muuttunut täydellisesti ja toisaalta ei yhtään. 2014 nyT kauPoISSa! Debyyttialbumi ulkona huhtikuussa. Viestintäministeriö määräsi 12. Uskon, että murroksen aikana liiketoimintaa täytyy osata johtaa kokonaan uudella tavalla – myös musiikkibisneksessä. kuva: Markus Paajala O len työskennellyt ammatikseni musiikin ja artistien parissa vuodesta 1997 lähtien ja palasin alalle marraskuussa puolentoista vuoden tauon jälkeen. Väitetään myös, että vakiintuneet toimialat eivät tyypillisesti käynnistä suuria muutoksia, vaan yrittävät vähätellä niitä tai suojau- Täytyy valita elämä tai kuolema Päätään kohottaa, ei kipu lannista Pintaa syvemmällä sydän sykkii vahvempana kuin milloinkaan 3 3 100 Euroa vanhasta anna kokkonen langattomasta järjestelmästäsi! Salainen puutarha Maasta nouseva routa antaa lohtua ja laupeutta - ja lupauksen nurkan takana odottavasta keväästä. Vaihtokampanja on periaatteeltaan hyvin ja Spotifyssa yksinkertainen - hyvitämme 100 Euroa (sis.alv 24%), merkistä riippumatta, ostaessasi uuden Sennheiser Evolution Wireless G3-järjestelmän. Uskoani tulevaan luo myös se, että musiikkibisneksen ydin ei ole kadonnut mihinkään, se on trendeistä poiketen vain vahvistunut. Koen olevani maailman onnellisimmassa asemassa saadessani työskennellä murroksen keskellä Universal Musicin markkinointijohtajana tämän magian parissa joka päivä. Tämä pitää paikkansa, mutta on hyvä muistaa, että muutosta ei tuonut yksin internet, vaan asiakas, joka ottaa kaiken irti uusista mahdollisuuksista nauttia juuri niistä sisällöistä mistä itse haluaa, missä ja milloin tahansa. syyskuuta 2009 nk. Suunnittelimme ensi vuoden kotimaisista julkaisuja sekä valmistauduimme palaveriin Vain Elämää -sarjan seuraavasta kaudesta tuottaja Anssi Rimpelän kanssa. Löydä BuyBack-myyjäsi täältä: www.sennheiser.fi/buyback Kampanja on voimassa 31.12.2013 saakka. Albumi kAupoissA 10. Koska useimmat käyttäjät Veljeni-single eivät enää pysty toimimaan 800-kaistalla, Sennheiser Nordic lanseeraa vaihtokampanjan joka tekee Nyt digikaupoissa uusille taajuuksille siirtymisestä mahdollisimman sujuvan. Väitetään, että internet toi mukanaan muutoksen, jonka seurauksena kaikkien alojen liiketoiminnan pelisäännöt kirjoitetaan uudestaan. Internet antoi ihmisille vallan. www.facebook.com/officialarion ranka kustannus www.rankakustannus.fi www.annakokkonen.com. Kun valta valita on siirtynyt asiakkaille, kaiken keskiössä ovat artisti ja sisältö. - Imperiumi.net CDEP / 12” kuvalEvy / DownloaD Anna Kokkosen lämmin käsi kiertyy kyynikon kylmän sielun ympärille - tirauttaa sieltä tilkan toivoa huomiseen päivään. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA KIMMO VALTANEN Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Heistä tuli kuluttajien sijaan asiakkaita, jotka valitsevat itselleen sopivan tuotteen tai palvelun sekä suorittavat siitä sopimuksen mukaisen maksun – tai ovat suorittamatta. 800-kaistan mobiililaajakaistan käyttöön ja siellä aiemmin olleiden, toissijaisten käyttäjien siirtymisen toisille taajuusalueille. Arionilla on melodioita millä mällätä, kertsit kiipeävät kohti taivaita ja kuulijoiden niskakarvat laitetaan ojennukseen heti kättelyssä. Murroksessa pärjäävät vain ne, jotka ajavat muutosta eivätkä vain sopeudu siihen. Pidimme tiimipalaverin, jossa yhdessä sovimme uusista viikkorutiineista, projektien seurannasta ja tulosten kommunikoinnista. Ja jos asiakas on tyytyväinen, liiketoiminnalla on mahdollisuus kasvaa, olivatpa ajat kuinka haastavia tahansa
Pedaaliguru Roger Mayer olikin ratkaisevan tärkeässä roolissa Jimin soundin kehityksessä. Palataanpa hetkeksi olosuhteisiin, joissa Jimi operoi. Monitorit kiersivät, vahvistimet kiersivät ja radio kuului niiden läpi. Olennaisena osana kokonaisuudessa on laadukas virtalähde (ennenhän käytettiin paristoja). Lisäksi pukkasi kaikenlaista muuta teknistä ongelmaa. Miksi. Lyhyitä efektijohtoja ei tunnettu. Kyseessä oli niin kumouksellinen peli, että Mayer kantoi Octaviaksi ristimäänsä ”salaista asetta” keikoille, eikä uskaltanut päästää sitä lavalla juurikaan silmistään. Hujan hajan makaavat spedet kytkeytyivät toisiinsa monen metrin kierrepiuhoilla. Hyvä kysymys. Jimin pedaaleja nimittäin pöllittiin jatkuvasti. Tuloksena nykypäivän standardeilla toteutettu versio vuoden 1970 Fillmore East -setupista. Summauksena voidaan todeta, että moderni pedaalilauta poistaa vanhoissa efekteissä esiintyneet ongelmat. Tarjolla on siis valmis pedaalilauta avaimet käteen -periaatteella. Sen avulla voi astua Henkan saappaisiin ja oppia hallitsemaan tuota tunnusomaista soundia. Tuo pioneeri ei omistanut elämänsä aikana yhtäkään pedaalilautaa. 2.490,www.customsounds.com stockissa pätki. Lisäksi mukana on VOX-kierrejohto, joka vaikuttaa soundiin pudottamalla yläpäätä, sekä kuuden metrin viuh-. Lisäksi on todettava, että vanhat 60-luvun vintagepedaalit ovat hienoja, mutta nykyaikana epäluotettavia. On syytä punnita, haluaako kuulostaa Hendrixiltä vai omalta itseltään, mutta Jimin soundi on kuin mittatikku, jonka avulla voi arvioida oman tonaalisen polkunsa suuntaa. Poikkeuksellisen Hendrixistä teki tapa jolla hän hallitsi vain neljän äänenväriin vaikuttavan efektin interaktiota. Signaalihävikki oli valtava, joten Jimin Marshallit oli modattu lisäämällä niihin yläpäätä. > E-Liike Teksti: Esa Kuloniemi Tällä palstalla matkataan musiikin juurille Ole oman elämäsi HENDRIX K okenut kitarateknikko ja efektilautojen rakentaja Kimmo Aroluoma päivitti Jimi Hendrixin pedaalisetin. Lisäksi päivityksinä ovat viritin ja true bypass -loopperi, sekä splitteri jolla signaali saadaan jaettua kahteen vahvistimeen ilman hurinoita. Fillmore 1970 -pedaalilauta pitää sisällään juuri nuo neljä yksikköä Henkan hyväksi havaitsemassa järjestyksessä. Isle of Wightin -keikka meni pieleen kamojen toimimattomuuden takia. Juuri hän modasi ja viritti pedaalit ja jopa räätälöi Jimille aivan uuden efektin, nykyisin markkinoilla yleisen oktaavilaitteen. Lavalla lojui peräkkäin raskaita, isoja polkimia. Wood- Custom Boards Fillmore 1970 Ovh. Kyllä, Jimi monotteli Fuzz Face -pedaaliaan stagella edes takaisin sen mukaan mikä biisi oli meneillään. Tuhti konstruktio piti polki- 12 SOUNDI met paikallaan ja mahdollisti myös potkimalla tapahtuvan siirtelemisen
HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija SOUNDI 13. Tällä kaikkien aikojen kitara-albumeihin luettavalla lp:llä Jimin käytössä on vain yksi pedaali! Kiekolla kuultava Love Or Confusion äänitettiin jo vuoden 1966 puolella ja on Jimin ensimmäinen studiotallenne fuzzin, eli Dallas Arbiterin valmistaman Fuzz Face -ää- nensärkijän käytöstä. Näillä kamoilla voi tuottaa muutakin kuin Jimin kuuloista soittoa. Spedusta ei oltu kuultukaan. Eteen eli trebleen painettaessa ominaisuus häviää. Jimin kaksi muuta pääpedaalia, eli Octavia (joka toistaa alkuperäisen signaalin myös oktaavia ylempää tai alempaa) ja phaser-soundeja tuottava Univibe, olivat kokonaisuuden lisämausteita. Wahin ja fuzzin yhteispelistä muodostui Jimin ominaissoundi, jonka löytyi virittämällä fuzzin sisääntuloherkkyyttä suhteessa wahin kelaan. Lopputulos on jotenkin ”steelydanmainen” – kuin hillittömän studiosysteemin läpi soitettu sekä hämmentävän sivistynyt ja tasapainoinen jopa kovimmilla säröasetuksilla. Boss yrittää ehkä karistaa tämän tylsä-leiman uusilla MDP- eli multidimensionaalisesti prosessoivilla pedaaleillaan, joista otimme testiin scifi -tyylisesti nimetyn Adaptive Distortion DA-2 -säristimen. Tässä laudassa Octavian tehtävää hoitaa jo 90-luvulta asti Mayerin perinteen lippua kunniakkaasti kantanut Voodoo Lab Proctavia. Pedaalien piirit yhdistyvät, alkavat resonoida keskenään ja oskilloida. ka virtajohtoineen ja ulostulopiuhoineen. Fillmore Eastin Band Of Gypsys -keikalla (1970) miehen livesoundi on piikissään. Fillmore 1970 -laudassa se on korvattu Mike Fullerin kehittämällä Fulltone Clyde -wahilla, jonka sisällä on Hendrix-soundille tärkeä boost-toi- minto. Woodstock-livellä (1969) Jimillä on käytössä ensimmäistä kertaa uusi lelu: Shin-Ei Univibe -phase shifter, joka onkin päällä koko ajan. Albumin alkuperäisellä jenkki- ja nykyisin myös cdpainoksella on mukana Euroopassa vain singlenä julkaistu Purple Haze, joka on Octavia-pedaalin levytysdebyytti. Siis ne pari. Pedaalien piirit yhdistyvät, alkavat resonoida keskenään ja oskilloida. Mukautuva särö B oss Adap Distor tive tio Hinta n DA-2 n. Jäin pedaaliin täysin koukkuun. Ajatellaanpa vaikka vuoden 1967 esikoispitkäsoittoa Are You Experienced. I Don’t Live Today -biisissä Jimppa tuottaa wahwah-efektin, mutta manuaalisesti kitaransa tone-potikkaa edestakaisin veivaamalla. Kaikki eitoivotut ääripäät kuten muhjuisuus ja liikakireys loistavat poissaolollaan. Valmistajien myyntipuheilla ei tee paskaakaan, jos pedaali on munaton ja tylsä, eikä inspiroi soittajaa uusiin avaruudellisiin sfääreihin. Sävelten artikulaatio säilyy hämmästyttävästi jopa monimutkaisissa äänipurskeissa. Polkimessa on täsmälleen sama transistori kuin Jimin vuosien 1969 ja -70 keikoilla käyttämässä fuzzissa. Onkin myönnettävä että markkinointipellejen myyntipuheista huolimatta MDP-morjeksessa on jotain tavattoman musikaalista. Voodoo Viben voi säätää joko jyrkkään, dramaattiseen vatkaukseen, miedon phasermaiseksi tai nopeaa Leslietä muistuttavaksi. Jimin modatun Fuzz Facen korvaa tässä laudassa Dave Foxin kehittämä Foxrox Hot Silicon Fuzz. Eikä asiaa mitenkään pilaa että tällä uudella setillä pystyy luomaan Woodstock-soundit jopa makuuhuone-volyymeilla. Mukana on koko sortimentti eli wah-wah, fuzz, Octavia, ja Univibe. Tietyllä tatsilla poljinta käyttäessä kielten rämpsäytykseen tulee heti mukaan vieno kompressorimainen aluke, joka muuttuu hienoksi soivuudeksi. Joku vintagepörinän ystävä voi siis pitää tätä haittanakin. Stratocasterin ja tupla-Marshallien ohella Jimpan soundiketjussa vaikuttivat uraauurtavalla tavalla pedaalit. Tästä ykkösesimerkkinä Machine Gun. Vähällä paljon J imi Hendrixin myytti elää ja voi hyvin. Kestää hetken oppia kontrolloimaan Straton vibrakammen avulla tuota wahin ja fuzzin yhteiskiertoa. Sen avulla hän tuotti Star Spangled Bannerin ja Machine Gunin efektit. Proctavian avulla voi tuottaa lisukkeeksi lähes loputtoman määrän erilaisia sävyjä – säröllä tai ilman. Lisäksi pedaalissa on input-trimmeri, jolla (yhteistyössä wahin outputtrimmerin ja bufferin hienosäädön kanssa) tuotetaan se kuuluisa kierto. Lisäksi puolet soundista hävisi sen ollessa bypass-asennossa. Optimaalinen ulvonta muodostuu wah-jalan kantapään ollessa lattiassa. Vuoden 1968 muutenkin soundil- lisesti rikkaalla Electric Ladylandilla kuultava Voodoo Child (Slight Return) on definitiivinen lausunto Jimille tunnusomaiseksi muodostuneen wahin ja fuzzin yhteiskäytöstä. Jimi veti tasan niillä mitä oli saatavilla. Kokemus on hieno ja jättää fyysisen muistijäljen. Saman vuoden joulumarkkinoille ilmestyneellä Axis: Bold As Lovella kuullaan ensi kertaa markkinoille putkahtanutta wah-wah-pedaalia sekä yksin (One Rainy Wish) että yhdessä fuzzin kanssa (EXP). Sillä ja wahin kyljessä optiona olevalla bufferi-potikalla säädetään fuzzia. Näin syntyvä kierto on juuri se soundi, jota Hendrix oppi niin mestarillisesti kontrolloimaan. Näin syntyvä kierto on juuri se soundi, jota Hendrix oppi niin mestarillisesti kontrolloimaan. Shin-Ei Univibe oli alun perin tarkoitettu kosketinsoittimille, eikä si- sääntulo sietänyt yliohjattua fuzzia ilman modausta. 1 35,www.r oland.f i Bossin efektipedaalit ovat kestävän, mutta hieman tylsän maineessa. Parasiittinen oskillaatio on ilmiö, jossa kaksi komponenttia alkaa työskennellä kimppaan tavalla jolla niiden ei ollut tarkoitettu työskentelevän. Ehdottomasti yksi parhaista testaamistani säristimistä ikinä. Ja aika hemmetin uraauurtavasti. Miehen kalustoa ja soundia koskevien dogmien määrä on suuri, sillä Jimin (toisin kuin vaikkapa The Beatlesin) laitteistoteknisiä edesottamuksia ei kirjattu ylös kovin tarkasti. Adaptive tarkoittaa mukautuvaa ja kuvaa hyvin tätä soittotatsin dynamiikkaa hyvin seuraavaa säröä. Nykyisin itsenäisenä pedaalivalmistajan työskentelevän Roger Mayerin Voodoo Vibe TC on tällä saralla markkinoiden paras ja sen nopeus vieläpä jalalla ohjattavissa. Gainia oli liikaa ja transistorit laadultaan epätasaisia. Suosittelen kaikille laadun ystäville. VOXin alkuperäinen wah-wah oli käyttökelvoton fuzzin kanssa ilman modauksia. Nykymaailmassa voi marssia kauppaan ja ostaa haluamansa efektit. Kun pakettiin vielä lisättiin kovaa soitettujen Marshallien akustinen feedback, syntyi lumoava vaikutelma. May This Be Lovella on käytössä nauhakaiku, mutta se oli studion kalustoa eikä kuulunut live-setupiin
Siis juuri nyt, vaikkei minulla ollut kynää eikä paperia magnetofonista puhumattakaan, eikä aavistustakaan siitä, mihin juttu tulisi (mitä en tietenkään Nikille maininnut)! – Mikäs siinä, istu tähän niin jutellaan, Nik sanoi ja rauhoitti jännitystäni olemalla erittäin mukava ja melkein tuttavallinen. Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä Vähänpä silloin aavistin, että kymmenen vuotta myöhemmin kävisin aivan naapurissa teatterikoulun. Hän huomasi nopeasti, että tunsin Hawkwindin debyytin – joka ei ollut myyntimenestys, mutta sai musiikkilehdistössä kaikilta oikeilta tahoilta heti täydet hipness-pisteet – todella perin pohjin. Bändin yksinkertaisuudessaan nerokas Hawkwind Yllättävä kohtaaminen Portobello Roadilla 14 SOUNDI missio oli tuottaa kuulijalle musiikin ja valoshow’n avulla täysipainoinen trippi. Mutta matkustakaamme ajassa saman vuosikymmenen sarastukseen, jolloin allekirjoittanut parikymppisenä ajelehti ilman erityisempää päämäärää Portobello Roadin yläpäässä Ladbroke Groven ylikäytävän nurkilla olevalla torialueella nauttien siitä juovuttavasta tunteesta, että on juuri tässä ja nyt kuumimman kansainvälisen meiningin ytimessä. Lyhyesti sanoen Hawkwindia villimpää undergroundia ei silloin ollutkaan. Eihän kaltaiselleni musafriikille vielä silloin ollut oikein mitään välinettäkään sellaiseen. Ei jumaliste, sehän on Hawkwindin saksofonisti Nik Turner! Lämpöni nousi, sillä eniten pyörittämäni levy edellisinä kuukausina oli bändin debyyttialbumi, joka erottui omituisella kannellaan ja pahalla kierteellä trippaavalla musiikillaan selkeästi kilpailijoistaan. Olen bongannut siellä monia mielenkiintoisia tyyppejä, 70-luvun alkupuolella esimerkiksi Brian Enon, joka istui kasvisravintolassa ei suinkaan siviileissä, vaan juuri niissä sulissa sun muissa kimalteissa, joita hän Roxy Musicin alkuaikoina suosi. Siellä pyörii turistien seassa Notting Hillin ja Ladbroke Groven alueen alkuasukkaita: hippejä, punkkeja, kaikenlaisia muusikoita ja taiteilijoita, jamaikalaisia ja muiden Karibian saarten porukkaa, afrikkalaisia, intialaisia, pakistanilaisia. Siitä huolimatta haluni puhua silmieni edessä istuskelevan sankarini kanssa oli niin palava, että hetken itseäni psyykattuani kävelin Turnerin luo ja kysyin kylmän rauhallisesti, olisiko pikku haastattelu mahdollinen suomalaiselle lehdelle. Portobello Roadilla saa vieläkin vähän hajua siitä, mikä oli meininki tässä boheemipesässä 1960–70 -luvuilla, jolloin sieltä tuli useita kovia bändejä. Huvitupakoimalla Ladbroke Groven hippien nimettömän debyytin tahdissa pääsi aika pitkälle sisäavaruuteen ja pian kakkosalbumi In Search Of Spacella myös ulkoavaruuteen. Wannabe-Merlin! Yhtäkkiä kiinnitin huomioni erityisesti yhteen hippiin muiden pitkätukkien seassa. En siihen mennessä ollut koskaan kirjoittanut juttuja lehtiin enkä totta puhuen osannut sellaista suunnitellakaan. Mies näytti tutulta. Noihin aikoihin, kun levyjä oli vielä lukumäärällisesti vähän, jokaiseen. Kotona Tampereella Soundin isä Musa oli pian syntymässä, vaikken minä siitäkään mitään silloin tiennyt. > Jussi Niemen naamakirja K un menette Lontooseen, varatkaa lauantaipäivä Portobello Roadin markkinoille. Luin ahkerasti NME:tä ja Melody Makeria, joten pääsin Hawkwindin kyytiin heti alussa
Turner myönsi asian auliisti ja sanoi syyksi sen, ettei heillä yksinkertaisesti silloin vielä ollut varaa oikeisiin Moogeihin. -kappaleessa, stereokaiuttelun tehostama trippi lähtee hiipimään tajuntaa laajentavien oivallusten ja uhkaavan paranoian välissä jännittävästi risteilevää polkua. Tämä psykologi Wilhelm Reichin keksimä ja Bill Burroughsin suosima arkku kuulemma lataa ihmisen kosmisella energialla. SEIKKAILU SISÄAVARUUDESSA LIVE-SEREMONIOIDEN AATELIA Hawkwind (1970) Space Ritual (1973) HAWKWINDISTA puhuttaessa harvat edes mainitsevat bändin debyyttiä, mutta minulle se kolisi välittömästi lujaa ja maittaa mainiosti tänäänkin. Uteliaalla optimismillaan se povaa hyvää, mutta kun happo alkaa vaikuttaa heti seuraavassa The Reason Is. Avausraita Hurry On Sundown starttaa matkan jatkosta poiketen huuliharpun vetämällä puoliakustisella folkrockilla. Pitkään viittaan ja tähdillä ja kuilla koristeltuun kartiomaiseen Merlinin hattuun sonnustautunut hahmo otti meikäläiseen sellaisen kannan, että edustin inhottavien ja ahneiden levy-yhtiöiden käsikassarana toimivaa umpikieroa musiikkilehdistöä, kun taas Debyytin tahdissa pääsi aika pitkälle sisäavaruuteen ja pian kakkos albumi In Search of Spacella myös ulko avaruuteen. Sappeni alkoi kiehua ja sanoinkin wannabe-velholle jotain jäätävää, mutta varoin räjähtämästä, etten pilaisi lupaavasti alkanutta tapaamista Turnerin kanssa. Space Ritual tekee saman halvemmalla. Kokoonpano on bändin parhaita. Viimein tyyppi sentään tajusi häipyä ja jatkoimme Nikin kanssa rupattelua vielä tovin. niistä tuli uppouduttua käsittämättömän syvälle. Joka tapauksessa itselleni sillä on suuri merkitys, että kirjoitin ensimmäisen juttuni juuri Hawkwindista. Matkaa jaksottaa mukavasti Hawkwindin teatraaliseksi keulahahmoksi kohonnut, etelä-afrikkalaissyntyinen Robert Calvert messuamalla väliin puolikirjallisia scifi-trippejään. Cream-rumpali Ginger Bakerkin piipahti bändissä 80-luvulla. Juttutuokiomme keskivaiheilla paikalle pölähti joku tanakoissa paukuissa ollut Nikin puolituttu. Kaiken lisäksi Hawkwind on yksi niitä harvoja hippibändejä, jotka ovat aina nauttineet underground-asenteellaan myös punkkareiden kunnioitusta. Tiheätunnelmaisen levyn ehdottomia huippuja on vanhalla bluesriffillä armotta paahtava Orgone Accumulator. SOUNDI 15. Alkuaikoina Hawkwindin basistina toiminut Lemmy ei olisi halunnut lähteä bändistä mutta sai potkut, koska käytti speedfriikkinä ”vääriä huumeita” ja ajoi epäluotettavuudellaan muut seinille. Turner yritti kohteliaasti tehdä selväksi niitä näitä jupisevalle tyypille, että yritämme tehdä tässä haastattelua, joten olisimme mieluusti kahden. Muistan keskustelustamme ainakin sen, että sanoin Nikille huomanneeni levyn monien outojen äänien olevan suulla tuotettuja, vaikka Dik Mik jo debyytillä loi omatekoisilla modulaattoreilla ja ties millä generaattoreilla pikantisti tajuntaa vääntäviä soundeja, jonka kaltaisia en ollut muualla kuullut, vaikka olin jo diggaillut elektroniikassa paljon edistyneempää Tonto’s Expanding Head Bandiakin. Tämä musa oli syntyessään täysillä ”jotain muuta” eikä sen persoona vieläkään ole väljähtänyt. Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa yhtyeen toisena johtohahmona tunnetusta Nik Turnerista, joka Hawkwindista toisen kerran erottuaan raivostutti 2000-luvun alussa kapteeni Dave Brockin keikkailemalla muiden exjäsenten kanssa xhawkwind.comina (nykyään Space Ritual). Mutta ei. Vanhat kaverit ajautuivat nimikiistassa lakitupaan. Lemmyn tylpän instrumentin lailla mätkivä basso ja Simon Kingin krautrockahtava jyskytys kuljettavat tätä avaruusalusta hypnoottisesti läpi ajan ja tilan kapteeni Dave Brockin kitaran riffitellessä tanakasti tai punoessa Nik Turnerin fonin/huilun sekä Dik Mikin ja Del Dettmarin elektroniikan kera huumaavia tähtisumuja. Näen asetelmassa syvää symboliikkaa: luonto veti tikanpojan heti oikeaan puuhun! Päinvastoin kuin moni luuli, nämä lukemattomia hyväntekeväisyyskeikkoja soittaneet Ladbroke Groven hipit ovat yli 40 vuotta myöhemmin edelleen toiminnassa, eivät koskaan muuttuneet puleeratuksi areenarockiksi. Sex Pistols jopa soitti Hawkwindin Silver Machinea. Syvää symboliikkaa Pian Suomeen palattuani perustettiin Musa ja Hawkwind-tarinani päätyi muistaakseni lehden toiseen, pienen vihkosen muotoon taitettuun numeroon. Tekstini taitettiin keskiaukeamalle muista jutuista poiketen pystyyn, ja päälle taiteiltiin psykedeelinen Haukkatuulilogo. Kahdelta ensimmäiseltä levyltä on mukana vain Master Of The Universe, ja tietysti ohjelmassa on myös levyttämättömiä sekoiluja, kuten burroughsmainen Born To Go. Silver Machine listahitin sisältäneen Doremi Fasol Latidon (1972) kiertueella Liverpoolissa ja Lontoossa äänitetty musiikki oli paljolti tuolta albumilta – Silver Machinen mukaan ottaminen olisi jo ollut liian kaupallista – mutta nämä liveversiot ovat paljon verevämpiä. Huuruisemmalla reunalla väijyvät koko bändin verbaalisesti ja Dik Mikin omatekoisilla oskillaattoreilla toteuttamat suhinat ja ujellukset, joiden toistollinen vaikutus on kaikessa primitiivisyydessään erittäin tehokas. Juttu siis luettiin kääntämällä lehti eri asentoon. hän ja Hawkwind olivat ”oikeita hippejä”, joista minun kaltaiseni verenimijät vain yrittävät hyötyä. Aika absurdi tilanne noin sosiopoliittisesti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Pian bändistä eronneen mutta siihen myöhemmin palanneen Huw Lloyd-Langtonin soolokitara kartoittaa purevasti bluesin ja progen väliä. MOJO-LEHDEN ”kosmisten rock-albumien” listalla kahdeksantena keikkuva tuplavinyyli antaa juuri sen mitä nimi lupaa. Nyt välit ovat jo pitkään olleet hyvät ja Lemmy on noussut lavallekin Hawkwindin kanssa. Nyt se näyttää aika liikuttavalta, silloin se näytti coolilta. Jos Haukkatuulen tyyli alkoi niin ikään lemppareihini lukeutuvalla X In Search Of Spacella (1971) vakiintua galaksien välissä kiitäväksi space rockiksi, niin tätä voi paremmin kuvata inner space rockiksi. Miehistö on toki muuttunut vuosien varrella usein. Nik Turnerin foni puhkuu mausteeksi, kuten hän itse osuvasti totesi, jonkinlaista kotikutoista freejazzia rock-kontekstissa, usein efektilaitteiden avustamana. Pretty Thingsin Dick Taylorin tuottama levy edustaa bändiä suuren seikkailun alkumetreillä, hyppäämässä kirjaimellisesti tuntemattomaan
Nykyään Joriin törmää usein Sin Cos Tan -konepopduon yhteydessä. RadioMafian tanssi-illassa Jori Hulkkonen esitteli uutta konemusiikkia kahdentoista vuoden ajan, siihen asti kun vuonna 2010 kanavan ”profiilia nuorennettiin” ja sieltä lopetettiin lähes kaikki musiikin erikoisohjelmat. Jori Hulkkonen oli teini-iässä ”synttare”, mutta kasvoi pian avarakatseiseksi musiikin rakastajaksi. Viime aikoina soololevyjen rinnalle päätyöksi on noussut laulaja Juho Paalosmaan kanssa perustettu Sin Cos Tan. Levyjulkaisujen rinnalla Jori Hulkkonen on tehnyt dj-keikkoja 1990-luvun puolivälistä lähtien. Nykyisin hänen ohjelmaansa voi kuunnella Bassoradiossa maanantai-iltaisin. Myöhemmin hänen skaalansa on laajentunut oikeastaan koko ajan ja lähes kaikkiin elektronisen musiikin tyyleihin. Ylähyllyltä tapahtumia vahtii Morrisseyn kuva. Ranskalaisen, elektroniseen musiikkiin 16 SOUNDI erikoistuneen F Communications -yhtiön kanssa hän teki sopimuksen pari vuotta myöhemmin. 1973) studiolla Turun Taidemuseon kupeessa. Siitä lähtien Hulkkonen on julkaissut omaa musiikkiaan jatkuvasti, useilla eri labeleilla ja vielä useammilla tekijänimillä. Viime aikoina suurkaupunkien klubi- en kiertäminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle, vain pariin keikkaan kuukaudessa. Nuoruutensa Kemissä viettäneen Jori Hulkkosen musiikkia kaiverrettiin ensimmäisen kerran vinyylilevylle tasan 20 vuotta sitten. Tämän vuoden Record Store Dayn myydyin levy Suomessa oli Jori Hulkkosen Mies ja Elämä -hahmon Turussa-maksisingle, joka on käännös Pet Shop Boysin klassisesta West End Girls -hitistä. Heavy ja reggae eivät häntä vielä-. Jori Hulkkosen ensimmäiset julkaisut olivat vähäeleistä teknoa. Hyvin 1980-lu- kuista konepoppia esittävän yhtyeen toinen albumi Afterlife ilmestyi lokakuussa. T apaamme Jori Hulkkosen (s. Kyseiseltä hauskanpitoprojektilta on turha odottaa albumia, sillä kukapa tahtoisi leimautua huumoriartistiksi. Turkuun kotiutunut muusikko on julkaissut levyjä lukuisilla ulkomaisilla yhtiöillä ja soittanut dj:nä kymmenien suurkaupunkien suosituimmilla klubeilla. > Soundi-haastattelu Teksti: Tero Alanko Kuvitus: Ville Pirinen ”Musiikki on parhaimmillaan äänilevyillä.” Suomalaisen konemusiikin merkittävin nimi maailmalla on Jori Hulkkonen. Se on juuri sellainen kuin ahkeran muusikon työtilan pitääkin olla, siis hämärä ja täpötäynnä vinyylilevyjä, kosketinsoittimia, rytmikoneita, äänipöytiä ja muuta musiikin tekemisessä tarvittavaa
SOUNDI 17
Eikä pitää bänditreenejä. vakavampia dj:tä, jotka aloittelivat omaa uraansa niihin aikoihin, sellaisia kuin vaikka Stonebridge. – Seuraavana päivänä soitti Laurent Garnier (dj, tuottaja ja F Communicationsin perustaja). Kun äiti herätti meidät kouluun, niin radio oli jo päällä. Pari vuotta sitä omakustannekokeilua kesti ja sitten päätin keskittyä musan tekemiseen. En ollut silloinkaan maailman sosiaalisin ihminen. – Perjantai-iltaisin P3:ltä tuli sellainen ohjelma kuin Rakt över disk. Rock ei mua kiinnostanut. Toisin kuin Suomen Yleisradiosta, sieltä tuli populaarimusaa päivittäin non stop. Ja vasta illalla suurin piirtein viimeisenä radio meni kiinni. Myös ACV:ltä otettiin yhteyttä ja sinne jopa tein pari sinkkua. Lähetin demonauhan neljälle labelille, jotka olivat mun mielestä kovia: italialainen ACV, brittiläinen Peace Frog, ranskalainen F Communications ja jenkkiläinen Carl Craigin firma Planet E. Miten se tapahtui. – Kun oman levy-yhtiön pyörittäminen ei ollut se juttu, tein listan niistä yhtiöistä, mitkä kiinnostivat musiikillisesti sillä hetkellä. Viikkoa ennen sitä olin istumassa kemiläisessä Diskemissä ja tapasin siellä Ruokamon Arin. Yleensä sillä oli vieraana ns. Peace Frog oli ainoa, joka ei reagoinut. Siellä oli historiaa tällaiselle radiokanavalle. Se tuntui olevan just sitä, mitä halusin tehdä. – Sieltä kuulin ensimmäiset house-levyt, elektroa ja tällaista. – Jossain vaiheessa tajusin, että musaa voi tehdä vaikka rumpukoneella ja synalla ja että musaa tehdäkseen ei tarvitse olla perinteisessä mielessä virtuoosi minkään soittimen kanssa. – Se oli ihan perinteinen c-kasettidemoryntäys. > Soundi-haastattelu Miten löysit konemusiikin. – P3:n kuuntelu määritti hyvin pitkälle mun musadiggailun lähtökohdat. Funtsittiin, että Suomessa ei kukaan halua julkaista tällaista musaa eikä me haluta lähetellä mitään demoja, joten perustetaan levy-yhtiö. Siinä vaiheessa kädet vähän tärisivät. tu lähti liikkeelle siitä, että olin just lähdössä katsomaan Depeche Modea Tukholmaan. Mistä ajatus omien levyjen julkaisemisesta lähti. – Oikeastaan saman tien päätettiin, että nyt pitää tehdä jotain. – Kotona vanhemmat kuuntelivat aina musaa. Ari asui muutaman sadan metrin päässä musta, mutta me ei oltu aiemmin tunnettu. Siinä oli dj, joka miksasi ja soitti uutta tanssimusaa, italodiskoa, diskoa ja hittejä. Se oli iso juttu. – Päätettiin julkaista Various Artists -kokoelma, mihin kaikki sai laittaa omia tuotoksiaan. Siellä möreä miesääni sanoi: ”Jori?” Kun sitten joku rupesi mumisemaan englanniksi, niin luulin, että se on Salmelan Tuomas (dj ja tuottaja) ja ihmettelin, että mitä se pelleilee. Arilla oli sellainen kaveri kuin Jukka Hautamäki, joka oli jo muuttanut Kokkolaan, ja Ari pyysi hänet mukaan. Sitten kävikin ilmi, että se on Carl Craig, joka soitti kertoakseen, että tykkää demosta ja että voitaisiin jutella julkaisusta. – Ensin lähettelin omakustanteita sinne tänne. Sitten olin viimeistään sitä mieltä, että ehkä tästä musajutusta voisi tulla jotain. Ero oli siinä, että P3 oli aloittanut jo 60-luvulla. Kyse on enemmän siitä, että hallitsee kokonaisuuksia ja on näkemys siitä, miltä kaikki kuulostaa. Eli tehdään omakustanne, eihän se mikään oikea yhtiö ollut. Jut- 18 SOUNDI kuva: Sara Bronstein kään miellytä, mutta melkein kaikille muille tyyleille on aikansa ja paikkansa. Si- ”Iän tuoma näkemys ja karisma näyttävät toimivan myös dj-kulttuurissa. – Olin menossa armeijaan kesällä 1993. Vuonna 1996 sait levysopimuksen ranskalaisen F Communicationsin kanssa. On ollut hyvin vapauttavaa huomata, että dj ei voi olla liian vanha.” tä kautta tuli itseluottamusta siihen, että ehkä tämä musa kiinnostaa joitakin. Lähetin kaikista biiseistä vain kahden minuutin pätkät ja niissäkin oli noin 20 sekunnin. RadioMafiassa niitä soittivat etenkin Leena Lehtinen ja Ilkka Mattila. – Muutaman viikon päästä tuli puhelu ja vastasin siihen oululaisessa opiskelijayksiössäni. Halusin panostaa siihen enkä edes yrittää kehittää sitä levyyhtiötä. – Kun tajusin, että house- ja teknolevyjen tekijät eivät olleet perinteisiä bändejä. Tasan 20 vuotta sitten tuli ensimmäinen Lumi-julkaisu eli Under Northern Ground -kokoelma ulos. – Me asuttiin Ruotsin rajan lähellä ja siellä pystyi kuuntelemaan P3kanavaa, mikä oli vähän samanlainen nuorisokulttuurikanava kuin RadioMafia myöhemmin. Yksin tehdessä ei myöskään tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. Milloin kiinnostuit musiikin tekemisestä itse. Se oli mulle hyvin merkittävä. Vuonna 1993 perustit toveriesi kanssa Lumi-levy-yhtiön. Viikonloppuisin sieltä tuli erikoisohjelmia jo 80-luvun alussa. Siitä keskustelu virisi ja kävi selville, että myös Ari tekee musaa. Kun ala-asteella muut kuuntelivat Kissiä ja WASPia, niin mä kuuntelin Human Leagueta ja italodiskoa. Mua ei ole ikinä viehättänyt hevimeiningin estetiikka. Menin käymään Arin kotona ja hänellä oli siihen aikakauteen nähden ihan huikea kotistudio. Ne soittivat klubi-dj-settejä. Pikkuhiljaa mielenkiinto vaan meni siihen suuntaan
Silloin oli myös nuori ja jaksoi. Ja toisaalta pystyy tekemään kaiken alusta loppuun, valmiiseen tuotteeseen asti täysin yksin. Meillä on hyvä yhteinen näkemys siitä, millainen Sin Cos Tan on. – Silloin tien päällä olemisessa oli myös oma eksotiikkansa. Myös yleisön suhtautuminen levyjen soittamiseen on muuttunut viime vuosina. Toki ostin ja tilailin levyjä paljon jo silloin. Ottamaan jonkun satunnaisen levyn ja pitämään sen biitissä sen perusteella, mitä tulee kaiuttimista. – Mun ja Juhon (myös Villa Nahissa laulava Juho Paalosmaa) biisinkirjoituskemia toimii hirveän hyvin ja studiossa kaikki tapahtuu luonnollisesti ja helposti. Se pohjautui pitkälti siihen, että tuotteliasta biisinkirjoituskautta on turha katkaista. Silloin pitää tehdä, kun biisejä syntyy. Mun mielestä siinä on jotain epärehellistä. Elektronista musiikkia livenä soittaessa pitää aina valita, että mihin asiaan haluaa vaikuttaa. Teit enimmillään 150 dj-keikkaa vuodessa. – Kun ensimmäinen FCom-levy (Selkäsaari Tracks, 1996) oli tulossa ulos, niin multa kysyttiin, että millaisia keikkoja haluan tehdä. – Eivät. Hommasin kolme teknaria (Technics SL-1200 -levysoitin) ja rupesin treenaamaan. Ajattelin, että siihen on turha käyttää resursseja, että ennemmin tekee vaan sitä musaa. Sellaistakin oli tapahtunut, että jotkut lafkat olivat kysymättä julkaisseet hyviä demoja vinyylillä ja joskus vielä ihan keksityllä nimellä. Vuotta myöhemmin tuli Tigan kanssa tehty Sunglasses At Night -biisi. – Sitten mun pitikin opetella soittamaan levyjä kunnolla. Kaikkea ei voi eikä pidäkään tehdä livenä. Jotkut varmaankin miettivät, miten livekeikka eroaa dj-keikasta. Kuluttajina alkaa olla ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä sen faktan kanssa, että on olemassa myös elektronista musaa. Kesä 1996 meni käytännössä sen opettelussa. YleX:ää kuuntelemalla ei opi juuri mitään.” kuva: Lauri Hannus jälkeen joku tuli kysymään, että tuleeko koskaan sellainen olo, että haluaisi liverumpalin lavalle. Juuri SOUNDI 19. Paljonko teet niitä nyt. Viime viikonloppuna olin Saksassa. Saa yllättää ja jopa pitää pystyä yllättämään. – Elektronisen musiikin tekeminen yksin ei ole helppoa. Minkä takia konemusiikkia usein vähätellään ja jopa halveksitaan. Jatkuva kiertäminen ei ole enää mikään prioriteetti. Se oli kuin kuva: Sara Bronstein välein fade out. Aina törmäsi samoihin tyyppeihin. Siksi katson vähän alaspäin sellaisia elektronisia bändejä, jotka livenä yrittävät mielistellä perinteistä rockyleisöä. – Dj-puoli ei pohjoisessa asuessa hirveästi kiinnostanut. Mun mielestä jengi on valveutuneempaa ja avomielisempää. – Luulen, että käsitykset muuttuvat pikkuhiljaa. – Varmaan sen takia, että rock tuli ensin. Ajattelin, että jos siihen pystyn, niin pystyn soittamaan missä tilanteessa tahansa. Olin tosi varovainen, että kukaan ei pysty rippaamaan niitä. Siinä oli oma hauskuutensa. Näetkö Sin Cos Tanin pitkäaikaisena projektina. Kun ne kysyivät, että teenkö livekeikkoja, niin vastasin: ”Joo.” Kun ne kysyivät, että teenkö myös dj-keikkoja, niin mietin puolin sekuntia ja vastasin samalla tavalla. – FComin valitsin lähinnä sillä perusteella, että se oli eurooppalainen lafka. Vaatiihan se paljon enemmän kuin yhden instrumentin hallinta. – Monilta mun suosikkiartisteilta, kuten vaikka Pet Shop Boysilta ja Bowielta, tuli kultakautena levy per vuosi. Idea oli se, että opettelen soittamaan kolmella teknarilla ilman kuulokkeita niin, että pystyn pitämään ne biitissä. Silloin ollaan jo lähtökohtaisesti väärillä raiteilla. Se ei ole enää väsyttävää. ”Vielä RadioMafian aikaan radiota kuuntelemalla oppi paljon musiikista. Niin kauan kuin se toimii, ei ole mitään aihetta hiljentää tahtia. Daft Punk soitti siellä ensimmäisen livekeikkansa. Niiden tiimoilta oli tosi paljon keikkoja. Siellä oli noin 15 000 ihmistä ja olin illan viimeinen dj. Soitin pari kuukautta seitsemän, kahdeksan tuntia päivässä. Kulkivatko oman musiikin tekeminen ja dj-keikat alusta asti rinnakkain. – Mun kolmas dj-keikka oli levyn julkaisukeikka Transmusical-festivaaleilla Ranskassa. Kolmatta levyä tehdään jo kovaa vauhtia. Eiköhän se ilmesty joskus ensi vuonna. Se ei ole tullut, vaan se on aina ollut. Se myös kiinnosti siihen aikaan enemmän. – Vuosituhannen vaihteessa ilmestyi When No One Is Watching -albumi, josta tuli jonkinasteinen yllätyshitti Ranskassa ja Keski-Euroopassa. Amerikkalainen lafka tuntui jotenkin liian etäiseltä. Pitää olla itse vastuussa kaikista osa-alueista. – Tästä päädyn puhumaan tosi usein. – Ehdottomasti. Mulla ei ollut mitään käsitystä mahdollisuudesta, että voisin päätyä soittamaan sellaiseen paikkaan, missä jengi arvostaisi sellaista musaa. Musan tekeminen alkoi vuonna 1988 ja ensimmäisen dj-keikan soitin vasta vuonna 1996. Jos tekee elektronista musiikkia, joka perustuu siihen, että musiikki ohjelmoidaan ja tuotetaan sekvenssereillä, niin en pidä siitä, että livenä se ajatus vesitetään ja yritetään myydä musiikki jollekin yleisölle, joka ei ehkä lähtökohtaisesti edes arvosta sitä, mitä teet. – Kun olen vähentänyt dj-keikkoja, nautin niistä ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. – Nykyään soitan parina viikonloppuna kuukaudessa. Musta tuntuu, että ne jopa odottavat, että koko ilta ei ole samaa soundia. Meitä oli tyyppejä, jotka kiersivät ympäri Eurooppaa ja nähtiin klubeilla ja lentokentillä. Parin viikon päästä menen Moskovaan. Eilenkin Sin Cos Tan -keikan salaseura. – Yleisellä tasolla ero on se, että dj soittaa levyjä ja livekeikalla on mukana jotain laitteita ja artisti soittaa omaa musaansa. Juuri se on mua aina kiehtonut
Toisaalta ei saa olla yleisön vietävänä, vaan pikemminkin johdatella sitä johonkin suuntaan. – Jos kanava olisi ollut sitä mieltä, että on muutoksen aika ja että olen oikea ihmisen sen muutoksen ohjaamiseen, niin luultavasti olisin ottanut työn vastaan, sillä radion merkitys itselle on ollut niin suuri. Lopulta sieltä ei löytänyt mitään. Millainen on hyvä dj-keikka. Mun 20 vuotta vaalima elämäntapa olisi loppunut siihen, että olisin mennyt päivätöihin. – En ole täysin lopettanut sitä missään vaiheessa. – Karu totuus on, että ainakin 90 prosenttia bändeistä on aika huonoja livenä. Keikalla meni kaikki aika jonkun biisin etsimiseen ja ihmettelyyn, että mitä hittoa nämä on. Nyt laitan kaksi USB-tikkua rintataskuun. Täällä Turussa yritän käydä katsomassa kaiken, mikä on mun mielestä mielenkiintoista. Miten päädyit sille mukaan. Samae soitti Sister Flon biisejä akustisesti ja niillä oli sellainen biisi kuin White Noise, mistä me tykättiin paljon. Ne eivät kuitenkaan voi koskaan olla niin hyviä 20 SOUNDI kuva: Sara Bronstein > Soundi-haastattelu ”15 vuotta sitten dj-keikalle lähtiessä oli mukana 25 kiloa vinyylejä. Mulla on vähän vinyyliä lähes aina mukana. Samae innostui ideasta ja ehdotti, että kokeillaan. Läheteltiin musaa puolin ja toisin. Jos olisin voinut muuttaa YleX:n suunnan semmoiseksi, mitä itse pidän mielekkäänä – siis tuoda takaisin musiikkijournalistit ja erikoisohjelmat – niin olisin varmaankin siihen lähtenyt. (Nauraa.) Kuinka paljon käyt rock- ja popkeikoilla. Mistä siinä oli kyse. Pienellä mainosrahoitteisella radiolla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen. – Meistä kumpikaan ei tuntenut Samaeta silloin, mutta me mentiin esittäytymään keikan jälkeen. – Sen pitää yllättää jollain tavalla. Vasta jälkeenpäin tajusin, että ihmiset luulivat mua katkeraksi, kun en saanut sitä musiikkipäällikön paikkaa. – Jotkut pitivät kolumnia kitkeränä kommenttina. – Hain sitä paikkaa ihan tosissani. Nyt se meni mun mielestä vielä kapeampaan. Sitten tulivat Pioneerin uudet levysoittimet, joissa voi soittaa muistitikuilta. Tietenkin pitää myös pystyä lukemaan sitä tilannetta. Siinä taisi olla jotain sellaista, että niitä Sister Flon master- nauhoja ei saatu koskaan purettua. Jossain vaiheessa oli pelkästään cd:tä. Silloin alkoi olla mukana enemmän cd:tä kuin vinyyliä. Siinä pitää olla rakenne, joku tietty logiikka, millä se setti rakentuu. Se oli hyvin erilainen kokemus meille kaikille ja oli kiva, että se levy otettiin niin hyvin vastaan. Juuri Yleisradiolla olisi resurssit tehdä monipuolisia ohjelmia ja panostaa niiden journalistiseen sisältöön. Sinne otettu ihminen tuli sisäpiiristä ja hänen meriitteihinsä luettiin muun muassa se, että hän on pitänyt blogia. Iän tuoma näkemys ja karisma näyttävät toimivan myös dj-kulttuurissa. Läppäriltä soittamiseen en ikinä lähtenyt. Jostain syystä se ei ikinä tapahtunut. – Silti mun lopullinen mielipide on, että musiikki on parhaimmillaan äänilevyillä. – Mahdollisimman paljon. Vaikka yhtye on tehnyt myös hienoja levyjä, niin keikalla se on yhä aivan lyömätön juttu. Mulle sopii hyvin, että tulee sekaisin vaikka housea, teknoa ja Beatlesia. Nyt laitan kaksi USB-tikkua rintataskuun.” kuin levyllä. Tavallaan olin hyvin huojentunut, että mun ei tarvinnut edes ruveta miettimään sitä. Harvoin tulee vastaan sellaisia bändejä, jotka eivät ole mulle ihan ominta juttua, mutta joita on silti kiva katsoa. se on mua dj-hommassa aina kiehtonut. En tiedä, olisinko ollut siihen valmis. Olin siellä ystäväni Harri Hännikäisen kanssa, joka julkaisee levyjä Keys Of Life -levymerkillään. Siinä pitää olla jonkinlainen persoonallinen ote. – YleX:n ohjelmapäällikön paikka oli siis haussa ja se oli tilanne, missä YleX olisi voinut kääntää kurssiaan parempaan suuntaan. – Lopulta cd-homma karkasi käsistä. Kuuntelin silloin paljon Mark Hollisin soololevyä ja ajattelin, että olisi hienoa tehdä jotain vähän sen tyylistä. – Ehkä kovin livekokemus ikinä on se, kun näin Kuusumun Profeetan ensimmäistä kertaa. (Näyttää suurta itse poltettuja levyjä pursuavaa cd-kirjaa.) Ei siinä ollut mitään järkeä. Mikä on YleX:n ohjelmaprofiilin keskeinen vika. Milloin lopetit vinyylilevyjen soittamisen dj-keikoilla. Kerroin siinä kolumnissa, että hain töitä. En ajattele, että voi kunpa kuulisi sen ja sen biisin keikalla. – Muutos digitaaliseen oli viimeistään 2005. Läppäri on kuin muuri dj:n ja yleisön välillä. – Se levy tehtiin täällä studiolla, ja aika paljon improvisoimalla. Se on jotenkin ankeaa. Mun mielestä on hauskaa, että nykyään vaikka François Kevorkian ja Andrew Weatherall ovat sellaisia tyyppejä, joita parikymppiset dj:t katsovat ylöspäin, koska niillä on 30 vuoden dj-kokemus taustalla. Ja kyllä se on musa, mistä se keikkafiilis tulee, ei formaatti. Kun Samae soitti sen siellä, niin me juteltiin, että siitä tulisi hieno baleaarinen, keinuva versio ja että se olisi hieno julkaisu Keys Of Lifelle. Se johtui kaiketi tyylillisestä valinnasta. En tiennyt siitä bändistä käytännössä yhtään mitään ja pari kaveria houkutteli mut keikalla jonain tiistai-iltana. – Kun sitten selvisi, että Sister Flo ei ollut tekemässä oikein mitään, niin jostain tuli idea yhteisestä levystä. Lokakuun lopussa kirjoitit Turun Sanomiin paljon julkisuutta saaneen kolumnin, jossa kritisoit YleX:ää. Niissä riittää, että on kerran järjestänyt sen musiikin hyvin. Ehkä joku Antony & The Johnsons voi olla sellainen. – Useimmat asiat tulevat ainoastaan kokemuksen kautta. – 15 vuotta sitten dj-keikalle lähtiessä oli mukana 25 kiloa vinyylejä. Mika Rätön (Kuusumun Profeetan laulaja ja kosketinsoittaja) hahmo on sellainen, mitä on levylle vaikea tallentaa. – Monimuotoisuuden puute. Ehkä parikymmentä maksia ihan fiiliksen takia. Sellaiseen verrattuna tuolla vetävistä perusbändeistä on vaikea saada mitään irti. Se on mulle definitiivinen tapa kuulla musiikkia. – Samae Koskinen (Sister Flon laulaja-kitaristi) oli soolokeikalla muinaisella Päiväkoti-klubilla. Jos olisin saanut sen paikan, niin se olisi käytännössä tarkoittanut mun artistiuran loppua ja muuttoa Helsinkiin. Keikoilla niitä biisejä ei soitettu koskaan. Tavattiin bändin kanssa ja juteltiin, että mikä voisi olla hauska konsepti. Olit Sister Flo -yhtyeen jäsen hienolla AU-levyllä (2009). Se oli ensimmäinen kerta mun elämässä ja se oli mun mielestä hauska anekdootti. On ollut hyvin vapauttavaa huomata, että dj ei voi olla liian vanha. Tai ainakin hyvin harva artisti pystyy tuomaan niihin mitään lisää livenä
Sen laulajamimmi Geike on lähtenyt soolouralle ja oli kesällä Turussa reilun viikon. Tai saattaa niitä tulla kolmekin. Niin se vaan on. Tehtiin täällä biisejä sen soololevylle. Olisi kiva tietää miksi. – Sain sen loppuun viime yönä. Silloin ollaan jo lähtökohtaisesti väärillä raiteilla.” ellei joku toimittaja tee sitä omalla ajalla huvikseen. marraskuuta 2013, AlppIVhouz Studio, Turku Täytyy valita elämä tai kuolema Päätään kohottaa, ei kipu lannista Pintaa syvemmällä sydän sykkii vahvempana kuin milloinkaan Maasta nouseva routa antaa lohtua ja laupeutta - ja lupauksen nurkan takana odottavasta keväästä. 1. Muiden tekemissä The Smiths -kirjoissa on paneuduttu enemmän sanoitusten analysointiin tai kerrotaan studiosessioista. kuva: Petteri Mero ”Katson alaspäin sellaisia elektronisia bändejä, jotka livenä yrittävät mielistellä perinteistä rockyleisöä. Olisikohan se niin, että hän haluaa säilyttää tietyn salaperäisyyden taiteensa ympärillä. Se on surullista. Vielä RadioMafian aikaan radiota kuuntelemalla oppi hirveän paljon musiikista. 2014 nyT kauPoISSa! Debyyttialbumi ulkona huhtikuussa. – On myös mielenkiintoista päästä sisään Morrisseyn maailmaan eri kautta. – Tuntuu, että YleX:n toiminnasta puuttuu se isompi kuva ja se tarina musiikin taustalla. 15. Se on nyt konkretisoitumassa. YleX:ää kuuntelemalla ei opi juuri mitään. Arionilla on melodioita millä mällätä, kertsit kiipeävät kohti taivaita ja kuulijoiden niskakarvat laitetaan ojennukseen heti kättelyssä. – Kirjan parhaat kielikuvat vetää vertoja Morrisseyn sanoituksille. Ihan huikeaa, mutta hidasta luettavaa. Sitten on sellainen kokeellisempi, ei ehkä ihan ambient-levy, mutta vähän siihen suuntaan. Mitä mieltä olet Morrisseyn Autobiographysta. - Imperiumi.net CDEP / 12” kuvalEvy / DownloaD Anna Kokkosen lämmin käsi kiertyy kyynikon kylmän sielun ympärille - tirauttaa sieltä tilkan toivoa huomiseen päivään. Kirja on siis mahtavaa luettavaa jo kielensä takia. Ja pistää välillä kirjan kiinni ja makustella sitä. Kaiken lisäksi musiikkia soitetaan hyvin suppeasti. Ja muistat varmaan semmoisen bändin kuin Hooverphonic. YleX:n toimittajilla ei ole sitä kapasiteettia tai sitten he eivät käytä sitä. – Mulla on pari omaa levyä työn alla. Mitä muuta sinulla on tekeillä Sin Cos Tanin kolmannen levyn lisäksi. Se ei ole kenellekään uutinen, että olen kirjoittanut Tigan kanssa biisejä ja tuotan niitä sen seuraavalle levylle. Nuorista kolleista koostuvan, Sibelius-lukiolaisten perustaman ryhmän musiikki on sinfonista melometallia ja osaaminen vähintään sitä mitä nyt sibisläisiltä uskaltaisi odottaakin. Salainen puutarha Albumi kAupoissA 10. Siinä mielessä Yle ei täytä tehtäväänsä. – Omien levyjen lisäksi on muutama tuotantojuttu, joista en halua kauheasti huudella. Vai olisiko se niin, että hän kokee, että niistä on jo kirjoitettu tarpeeksi. – Toimittajilla pitäisi myös olla kapasiteettia esimerkiksi kertoa, että minkä takia musa kuulostaa tällä hetkellä tältä eikä vaan soittaa sitä. Näillä näkymin se on kolmas erillinen oma levy. Yksi on aika selkeää klubimeininkiä. Niiden lisäksi on lo-fi-popjuttu, missä ekaa kertaa laulan kunnolla itse. Olet pitkän linjan The Smithsja Morrissey-fani. Siellä on sellaisia lauseita, että ei vaan halua jatkaa eteenpäin vaan lukea sen saman lauseen uudestaan ja uudestaan. Veljeni-single Nyt digikaupoissa ja Spotifyssa www.facebook.com/officialarion ranka kustannus www.rankakustannus.fi 3 3 anna kokkonen www.annakokkonen.com. Hänellä on ihan oma tapansa suhtautua maailmaan ja tuoda se julki kirjoittamisen kautta. Tämä kirja suhtautuu kovin kevyesti niihin aiheisiin. Jo ekalla kymmenellä sivulla huomasin, että tästä tulee pitkä projekti. – Jos on oikeasti ja laajasti musiikista kiinnostunut 15–60-vuotias, niin sellaisille ihmisille YleX:llä on kovin vähän annettavaa
Nyt nelikon musiikki ajelehtii, ei ryski. Death Hawks käyttää rakennusaineina etenkin krautrockia, folkia ja psykedeelistä rockia, mutta jättää tällä kerralla pois ensimmäisellä albumilla kuullun jytän ja boogien. Death Hawksin soundi on vain heidän omansa. Sen parissa sopii minkä tahansa heimon langeta loveen. KRIITIKOIDEN VALINNAT VOITTAJAT 2013 Suomi 1. TERO ALANKO. Napakan albumin keskeisiksi kappaleiksi nousevat kahteen osaan jaettu Cain Go Home, jota kutsutaan kaikkialla Ennio Morricone -vaikutteiseksi vihellyskoukkunsa ansiosta, sekä yhdeksänminuuttinen Black Acid -päätöshypnoosi. Siksi tuntuu, että Teemu Markkula tovereineen on askeleen edellä. Death Hawksin jannut (Markkula, Riku Pirttiniemi/basso, Tenho Mattila/koskettimet ja saksofoni sekä Miikka Heikkinen/rummut) ovat nuoria. Se oli tarkoitettu laulajakitaristi Teemu Markkulan opinnäytetyöksi, mutta siitä sikisi poikkeuksellisen jännittävä suomalainen rockyhtye. Tähän asti he ovat etsineet, mutta Death 22 SOUNDI Hawksin toisella albumilla he löytävät sen, mitä ikinä ovatkin hakeneet. Death Hawks on liikkeellä hyvään aikaan, sillä viime vuosina suurten kivikylien kellareista on noussut lu- kuisia bändejä, jotka ovat antaneet tukkansa (ja viiksiensä) kasvaa ja omaksuneet 1970-luvun alun rockista itselleen parhaiten sopivat puolet. Toki Death Hawks -levy tuo vahvasti mieleen 1960- ja 1970-lukujen vaihteen, sillä juuri silloin kaiken maailman karvanaamat tekivät tämän tyyppistä musiikkia niin Saksassa, Englannissa kuin Yhdysvalloissakin. He ovat kuitenkin soittaneet yhdessä vuosikaudet. Luonnollisesti mutta painostavasti svengaava Death Hawks -albumi herättää voimakkaita mielikuvia, mutta ne ovat ihastuttavan epämääräisiä. Niistä monet ovat äänikuvaltaan raskaampia kuin Death Hawks. Usein ne liittyvät johonkin aivan muu- hun kuin kauan sitten tehtyyn musiikkiin. Death Hawks: Death Hawks E kuva: Konsta Leppänen nsimmäinen albumi Death & Decay (2012) oli valealku
Samassa rytäkässä Teemu muut ti Tampereelta syrjemmille seu duille. Täysin uutena on tullut eri kulttuurien uskonnol lisiin rituaaleihin liittyvää matskua, kuten KeskiAfrikan pygmien lau luja. – Lisäksi vaikutuksen ovat teh neet Afrikan fuzzpsykerockbän dit kuten Witch, BLO ja Ngozi Fa mily, sekä Perun huima laulajatar Yma Sumac ja häneltä esimerkiksi levy Miracles (1972). – Ei. Meillä on muuten tulossa Sere monian ja Skogen Brinnerin neljän keikan yhteiskiertue Suomeen alku vuodesta. On saatu meidän musaa leviämään entistä laajemmalle, ja alusta asti tavoittee na on ollut löytää kuulijoita muual takin kuin Suomesta. Myös metallilistalla lymyää yllä tys. – Keväällä lähdin retriittiin Paro laan, mun vanhaan mummolaan hiomaan biisejä, ja huhtikuussa muutin sinne pysyvästi asumaan. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN VUOSIÄÄNESTYKSEEN OSALLISTUNEET SOUNDIN TOIMITTAJAT: Asko Alanen, Tero Alanko, Antti Granlund, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Kaisla Leveelä, Pekka Laine, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Mikko Meriläinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinta, Petri Silas, Arttu Tolonen, Heidi Välkkilä ja Juho Äijö. Samoihin aikoihin alkoi syys kuussa ilmestyneen Death Hawks levyn tekeminen. Tammikuussa ollaan lähdössä Ruot siTanskaNorja reissulle. Vuosi aiemmin julkaistu Death Hawks debyytti Death & Decay ei päässyt samalle listalle lainkaan, jo ten onko tästä tulkittavissa, että kakkoslevy on näin paljon parempi. – Ne oli tosi hyviä keikkoja. Se on eteenpäin menemis tä, ajassa elämistä. Oletko tyytyväinen albumin saa maan vastaanottoon. – Joo, vaikka tämä on ollut ehkä vähän vaikeampi levy. Pienen miettimistauon jälkeen Teemu pääsee kunnolla vauhtiin. Mitä odotuksia sinulla on vuodel le 2014. – Tombstoned pitäisi ehdottomas ti olla metallilistalla, ja ruotsalaista Skogen Brinneriä olen diggaillut pal jon. Hitosti keikkoja vaan. – Mahtavaa on ollut se, että levy on alkanut liikkua Saksassa hyvin ja sinne tilataan lisää koko ajan. Mutta hyvä näin. – Katos vaan, Seremonia!, Teemu ilahtuu huomatessaan toisenkin bändin jossa on mukana. Kulunut vuo si on ollut sähäkkä. – Jossain vaiheessa oli suunnitel mana julkaista levy pari kuukaut ta aikaisemmin, ja alkuvuosi olikin todella intensiivistä tekemistä. – No, totta kai se on parempi omasta mielestä, mutta ei nyt noin selkeästi. Oli pakko jarruttaa ja siirtää julkaisua, koska se meni sellaiseen pisteeseen, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. – Oho, onpa yllättävää! Ei ole tul lut mietittyä näitä äänestyksiä yh tään, joten tämä yllätti samalla ta valla kuin talvi yllättää autoilijat, Teemu naurahtaa. Miltä kriitikoiden suosikkilevy jen lista näyttää muuten sinun sil missäsi. – Tänä vuonna olen tajunnut myös entistä enemmän sen, kuinka erityinen suhde artistin musaan tu lee kun käy katsomassa keikalla. Kaikkiin näihin liittyy yhdistävänä tekijänä tietty henkisyys, harmonisuus ja mielen kiintoinen soundimaailma, missä on ilmaa ja tapahtuu asioita vaikka pit killäkin kaarilla välillä. – Ihan mahtavaa, että suomalais ten listalla on Risto, Pekko, Faarao, Räjäyttäjät, The Hearing, Koskinen, KXP, Dalindeo... Jazzimmalta puolelta on tul lut kuunneltua Alice Coltranen hen gellistä tuotantoa, Don Cherryn Organic Music Societya, Sonny Shar rockin Black Womania ja Pharoah Sandersin Thembiä. Joh nin tuotantoon entistä enemmän ja nytkin luen hänen elämäkertaansa. Se on erilainen, Teemu miet tii. Ensimmäisellä sijalla komeilee Death Hawksin kakkos albumi. Mehän tehtiin juuri syksyllä Saksan ja Itävallan rundi Kadavarin kanssa. soundi.fi Lisää toimittajiemme suosikkilevyjä löydät Soundin nettisivuilta! kuva: Konsta Leppänen D eath Hawksin kikkarapäisen keulahahmon Teemu Markku lan ilme kirkastuu, kun hän tavaa Soundin kriitikkoäänestyksen tuloslistaa. Miten realistisena pidät sitä, et tä Death Hawksille voisi tulla kan sainvälistä suosiota merkittävissä määrin. Euro sonicista on liveäänitekin, ja sellai nen kävi mielessä, että pitäisikö pis tää kasetti ulos ja myydä keikoilla. – Toiveena on festarikeikkoja, pal jon Euroopankeikkoja ja toivot tavasti päästään jollekin muulle kin mantereelle soittamaan. Alkuvuo desta bändi kävi Ruotsin kiertueel la ja soitti Hollannin Eurosonicfes tareilla. New Orleans meininkiä ja sen ryt miikkaa on tullut funtsittua muu tenkin paljon. Ih misille suositus: käykää keikoilla! P äivitetään vielä Death Hawk sin kuulumiset. KRIITIKOIDEN VALINNAT 2013 Voitto yllätti kuin talvi autoilijat M itä musiikillisia kohokoh tia sinun vuoteesi on mah tunut. Niin, miksipä ei. SOUNDI 23. Rakensin talon yläkertaan studion, missä levyä äänitettiin paljon. tämä Soundin Suomilista on tosi hyvä! Enemmän mä saan irti tästä kuin ulkomaisis ta, vaikka verrattain vähän yleensä kuuntelen suomalaista musaa. – Olen myös syventynyt Dr. – Miksi ei. Seuraavan levyn valmistelujen kimppuun Death Hawks aikoo käy dä pian, mutta Teemu ei uskalla vie lä ennustaa mitään aikataulua kol moslevyn suhteen
Olin jotenkin juuri kuvitellut, ettei enää mikään musiikki kovasti hetkauttaisi minua. Dalindeo: Kallio 12. 1. Teimme lokakuussa avopuolisoni Mika Kuokkasen kanssa pienen Pohjois-Amerikan-kiertueen. 7. Muut on jo menneet ”Monipuolisuuten sa ja perinnetietoi suutensa ansiosta yhtye jatkaa Ego tripin hyväksi havaitsemalla tiellä.” (Ville Hartikainen, Soundi 4/2013) 4. Slangi on yhtä paljon puheen nuottia kuin sanas toa. Kappale A New Life on elvyttävä. Arkisia mutta myös törkeitä asioita voidaan laukoa ilman häve liäitä kiertoilmaisuja.” (Antti Luukkanen, Soundi 8/2013) Levykauppiasystäväni uskoi Jamesin löytäneen levytysprosessin aikana täydellisen kannabislajikkeen. 2. K-X-P: II 15. Mahtavia levyjä, hieno biisintekijä ja ennen kaikkea uskomaton karisma live-esiintyjänä. Et ole yksin ”Päävelho Karjalai nen on kirjoittanut unelmaorkesterilleen läjän lauluja, joista monet edustavat hänen uran sa parhaimmistoa.” (Pekka Laine, Soundi 3/2013) 5. 9. Samae Koskinen: Hyvä päivä 18. 2. Räjäyttäjät: Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ! ”Reteän rokkinsa sy dämessä palaa hiilenmusta liekki, jonka polttoaineena on murhan himoinen raivohulluus eikä mikään saatanan hauskanpito.” (Ville Pirinen, Soundi 8/2013) 11. Viikon viimeinen klubi oli ikärajaton iltapäiväveto, jonne lapsetkin saivat tulla. Kirkas, vanhojen puiden siivilöimä valo edellisyön juhlinnasta väsyneillä verkkokalvoilla ja Ismon joka puolella miellyttävästi soiva musiikki olivat mieleenpainuva yhdistelmä. KRIITIKOIDEN VALINNAT 2013 Mia ”Tällä levyllä on nel jä tasaväkistä tähteä: sävellykset, sanoitukset, Ville Ahonen ja bändi. Mukana lavalla oli artistivieraita vuosien varrelta ja hauskaa oli. NINNI POIJÄRVI top 3 10. Tuomari Nurmio: Dumari & Spuget ”Dumarin aikaansaa ma mehukas efekti ei synny puh taasti laulujen tekstisisällöstä, vaan myös siitä, miten sanat artikuloi daan ja tulkitaan. The Knife: Shaking The Habitual Show (Keikka Flow-festivaalilla) Virkistävä, kaavoja rikkova kannanotto sekä upea keikkatilanteen karnevalisointi. The Hearing: Dorian 24 SOUNDI Jim James: Regions Of Light And Sound Of God Pekko Käppi: II ”Risto on aiemmin kin näyttänyt ansait sevansa paikkansa popmusiikin kaanonissa, mutta yhtä vaikuttavaa työtä yhtye ei ole aikaisemmin teh nyt.” (Juho Äijö, Soundi 11/2013) J. Mukana matkassa oli ensimmäistä kertaa myös pieni Helmi-tyttäremme.. Esiinnyimme niin kaupungeissa kuin aivan pikkuruisissa kylissäkin Michiganin, Wisconsinin ja Minnesotan osavaltioissa sekä reissun päätteeksi New Yorkin Woodstockissa. Jos kaipaa herkistymistä ja vaikka vain puhdistavaa itkua niin tässä olisi siihen oiva lääke. Karjalainen: 1. Eläin: Joensuu 16. Levyltä kuunneltuna tai kei kalla koettuna se ei ole ainoastaan helposti lähestyttävää, vaan perä ti vastustamatonta.” (Ville Pirinen, Soundi 3/2013) Risto: VILLE AHONEN top 3 Pimeys: kuva: Chris Vidal Tenomaa Minä Ja Ville Ahonen: kuva: Timo Kirves 2. Black Motor: Yöstä aamun kynnykselle 13. Hyvin harvoin asiat osuvat nappiin näin täydellisesti.” (Mikko Meriläinen, Soundi 2/2013) 3. Niitä olisi kiva tehdä vastaisuudessakin. Nicole Willis & Soul Investigators: Tortured Soul 19. Ja sitten tuli tämä Joshua. 3. Hopeajärvi: Hopeajärvi ”Suomalaisessa rock tekstittämisessä on yleistynyt suoraan sanomisen kult tuuri. Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne 14. 8. Faarao Pirttikangas: Kaatopaikan kuningas ”Kun indoarabialaisilta hajahtavat sävelkulut, slaavilainen haikeus ja romuluisena notkuva komppi val jastetaan rempseästi svengaavan kerronnan käyttöön, heräävät Kaa topaikan kuninkaan, Räpylä Niira sen ja Pyrstönnielijän kaltaiset hah mot henkiin verevinä kuin elämä itse.” (Petri Silas, Soundi 5/2013) 3. Rammat jumalat ”Paperilla Pekko Kä pin musiikin lähtö kohta tuntuu vaikeasti lähestyttä vältä. Hoedown-klubi 10 vuotta Joshua James: Beware! (ep) Amerikanminikiertue Tammikuussa juhlimme 10-vuotista klubiamme Helsingin Hakaniemessä ravintola Juttutuvassa neljänä peräkkäisenä iltana. Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen: Vagabond Ways 17. Ismo Alanko: Ruisrockin-keikka Kuuntelin sitä festivaalialueen ulkopuolella retkeillessäni ystävieni kanssa Ruissalon tammimetsässä. (Pekka Laine, Soundi 4/2013) 6. Beastmilk: Climax 20
Mestari teoksia on rakennettu heikommis takin aineksista. Fast Loud Death -albumin julkaisu Hetki, jota oltiin venattu pitkään, ja oli helvetin siistiä nähdä kuinka hyvin jengi otti levyn vastaan. 3. Random Access Memoriesia edelsivät valta meriä suuremmat odotukset ja huima nettipöhinä, joka vain yltyi, kun GuyManuel de HomemChris ton ja Thomas Bangalterin musii killinen suunnanmuutos paljastui. Se on pompöösi, kevyeen fiilis telyyn ja valtaviin soundeihin ra kastunut diskoalbumi, jossa koneet ja edistyksellisyys on hylätty käy tännössä kokonaan. Random Access Memories osoitti ranskalaiskaksikon pystyvän luomaan yhä myös hyvin haus kaa musiikkia. Myös muiden kappaleiden kät köistä löytyy kuukausienkin kuun telun jälkeen valtavasti yksityis kohtia Give Life Back to Musicin pieteetillä sävelletyistä kitaraku vioista levyn päättävän Contactin riemukkaasti laukkaavaan rumpu komppiin. Albumi ammen taa menneisyydestä, mutta ei silti kuulosta miltään muulta vuonna 2013 julkaistulta levyltä. Myös internet rakasti Daft Punkia: hyperhitti Get Lucky sai seurakseen laulavan Barack Oba man, ilmakitaraa soittavan Alan Partridgen, ihmisten lailla huuta via vuohia ja paljon muuta. Olemme erittäin tyytyväisiä levyyn ja oli mahtavaa nähdä, miten pressille ja faneille maistui. Random Access Memories ei ole 74 minuutin mitassaan helppo pa la. Silti val taosa albumin arvioista oli positii via tai ylistäviä. Oli aivan uskomaton vastaanotto, mukava jengi järjestämässä ja mahtava yleisö, joka oli aivan täysillä messissä! Unohtumaton fiilis juosta lavalle ja kuulla yleisön huutavan biisien mukana. Kaksikko loi yhden vuoden ko vimmista pophiteistä, onnistui markkinoinnissaan täydellises ti, voitti suurimman osan vanhas ta fanikunnastaan puolelleen ja hankki Pharrell Williamsin avaa man portin kautta rutkasti lisää yleisöä. Ulkomaat 2. ANTTI GRANLUND SOUNDI 25. Daft Punk: Random Access Memories V uosi 2013 osoitti Daft Punkin pystyvän asioihin, joihin ku kaan muu ei pysty. Reissu Japaniin Vuoden varmaankin kovin homma meille. Daft Punkia vihattiinkin, tietys ti, ja heidän valtakauttaan pidettiin lopullisesti päättyneenä. Singleinä julkaistut Lose Yourself to Dance, Panda Bearin kanssa tehty Doin’ It Right ja Julian Casablancasin her kästi vocoderin kautta tulkitsema Instant Crush nousevat albumin kiinnekohdiksi, vaikka niistä ei Get Luckyn kaltaisia hittejä tullutkaan. SAMY ELBANNA / LOST SOCIETY top 3 kuva: Matt Sayles KRIITIKOIDEN VALINNAT 2013 1. Ensimmäisil lä kuuntelukerroilla levy kuulostaa ylipaisuneelta kokoelmalta 70 ja 80lukujen aikuisnostagiaa, peh morokkia ja varovaista, taaksepäin nojaavaa progeilua. Kesän festarikeikat Kaikki festarivedot olivat meille niin kova juttu, ja oli uskomatonta miten hyvin jengi lähti mukaan jokaisella keikalla! Keikat legendaarisille festareille, kuten Tuskaan, oli yksi kovimmista jutuista ikinä. Studiosessiot tätä levyä varten menivät aika nopeasti ja tosi smoothisti, ja tästähän se kaikki sitten lähti! Levyn myötä ollaan tehty hitosti keikkoja, joista on jäänyt mahtavia muistoja. Daft Punk ei kuitenkaan luonut pelkkää muotoa ja ääntä. Leikkisyys ja yllätyksellisyys ovat olleet olennainen osa Daft Punkin vetovoimaa alusta saakka. Oli aika huikea fiilis, kun sinne päälavalle lähti juoksemaan! Ensi kesää odotellessa! 1. Paikka, josta oli kuullut niin paljon huikeita tarinoita, ja nähnyt monia muiden bändien keikkanauhoituksia
Valerie June: Pushin’ Against A Stone 19. Biisien nimet kuten Buttplug, Shemale ja I Don’t Wanna Come Too Soon kertonevat oleellisen. Bändi osaa loihtia nihilistisen tunnelman, jossa on mukana ihan käsittämätön määrä energiaa. Musiikillinen epäsikiö, jolla saat kotibileet tyhjennettyä alta aikayksikön ei halutuista vieraista. The Next Day ”The Next Day paljastaa moninaisen luonteensa vasta useiden kuuntelujen mittaan, kuten useimmat David Bowien kestävimmiksi osoittautuneet albumit.” (Sami Nissinen, Soundi 3/2013) 1. Bombino: Nomad 13. Toi valoa pimeyteen ja hyvän mielen.. Boards Of Canada: Tomorrow’s Harvest 16. Motörhead: Aftershock 17. Soundi on leimallisen tukkoista ja paksua, ehkä jopa entistä rokonarpisempaa.” (Timo Harjuniemi, Soundi 2/2013) 6. Nine Inch Nails: Hesitation Marks 18. Helvetin pelottava, mutta täydellisen voimaannuttava kokemus. 8. Siinä jokainen isku soitetaan sellaisella antaumuksella kuin ne olisivat kaikki levyn viimeisiä iskuja. Arcade Fire: Reflektor ”Reflektorilla käy lopullisesti selväksi, että kanadalaisen yhtyeen oma fokus on muualla kuin myyntiluvuissa ja menestyksessä. Glacierin riipaisevassa mutta lohdullisessa kertosäkeessä kipu kulkee läpi ihmisen muovaten esiin uusia, uljaita maisemia.” (Mikko Meriläinen, Soundi 2/2013) John Grant: Ranskalaisen Aosothin An Arrow In Heart on soinut kesästä lähtien. Pearl Jam: Lightning Bolt 12. My Bloody Valentine: MBV ”Meludyynien ja äänikuvaa pirstovien efektien alla loistaa joukko välittömän kauniita popmelodioita. Queens Of The Stone Age: ...Like Clockwork ”Paperilla ...Like Clockwork on suurin piirtein parasta, mitä QOTSAlle tässä vaiheessa voisi tapahtua.” (Antti Luukkanen, Soundi 5/2013) 3. Prefab Sprout: Crimson/Red ”Crimson/Red on kymmenen loistoraidan nippu, ja tarkoitan kirjaimellisesti kymmentä erinomaista sävellystä. Sink Olin loppukesästä katsomassa Sinkin keikkaa Tampereen intiimissä Varjobaarissa, ja todella pitkästä aikaa joku bändi soitti itsensä täysin analysoinnin ulkopuolelle. 9. Neroutta! 2. Matthew E. FAARAO PIRTTIKANGAS top 3 1. White: Big Inner 14. Se on painostava, vaikka albumin äänikuva on pehmeä ja kaunis.” (Tero Alanko, Soundi 1/2013) 3. Kanye West: Yeezus ”Yeezuksella Kanye West todistaa liikkuvansa muihin aikalaisiinsa nähden aivan omalla kiertoradallaan, eikä hänellä vaikuta olevan mikään kiire sieltä pois.” (Juho Äijö, Soundi 8/2013) 2. Country Dark: Dead Man’s Handjob Savolaispoikien rakkaudentunnustus. Bassenkou Koyate & Ngoni Ba (Keikka Tampere Jazz Happeningissa) Malilainen perheyrityksenä pyörivä pumppu. Koukuttavia rytmejä ja virtuoosimaista ngonin soitantaa. Steven Wilson: The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) 26 SOUNDI JUN-HIS / ORANSSI PAZUZU top 3 David Bowie: kuva: Maija Lahtinen Nick Cave & The Bad Seeds: kuva: Mikko Meriläinen 2. Dark Buddha Rising: Dakhmandal Dark Buddha Rising julkaisi keväällä Dakhmandal-levynsä, joka meni heti kovaan kuunteluun. Dissonanssisessa blackmetalissa on jotain sellaista pahuuden fiilistä, mihin mahtipontisilla klasariharmonioilla ei mun mielestäni päästä käsiksi. Arcade Fire ei päästä ulkomaailmaa itsensä ja musiikkinsa väliin.” (Tero Alanko, Soundi 11/2013) 7. Tänä vuonna on jostain syystä tullut parhaat fiilikset nimenomaan raskaan musiikin jutuista ja sen takia harmittaakin, kun en päässyt Nosturiin bändiä katsomaan. Pale Green Ghosts ”Upea levy säästää parhaat rivinsä loppuun. Rivoa rokettirollia. Finntengs Mitä tapahtuu kun ristisiitetään jamaikalainen sleng teng -rytmi kotimaisiin pophitteihin. 3. Minimalismiin ja yksityiskohtiin on panostettu, ja levy vie kuulijan syvälle oman tajunnan pimeille kujille. On hätkähdyttävää, kuinka harvinaista sellaiseen onkaan törmätä.” (Mikko Meriläinen, Soundi 10/2013) 4. Bill Callahan: Dream River ”Värikylläinen Dream River on neljäs Bill Callahan -albumi, ja kolmas peräkkäinen napakymppi.” (Tero Alanko, Soundi 9/2013) 5. Koko komeuden kruunaa hienot pornopelikorttien pohjalta suunnitellut levynkannet. John Murry: The Graceless Age 20. Omalle mielikuvitukselle annetaan toisaalta paljon tulkinnan vapautta. KRIITIKOIDEN VALINNAT 2013 Push The Sky Away ”Push The Sky Away on yhden tunnelman levy, ja tuo tunnelma on erilainen kuin millään Nick Cave & The Bad Seedsin aiemmalla levyllä. Aosoth: An Arrow In Heart 10. Ben Harper & Charlie Musselwhite: Get Up 15. 11
Bob Dylan: Another Self Portrait - Bootleg Series Vol. Oranssi Pazuzu: Valonielu Oranssi Pazuzu voitti Soundin metallisarjan varsin ylivoimaisesti. Ghost: Infestissumam ”Paitsi pahuutta ja teatraalista pilkettä silmäkulmassa, ruotsalaisilla on varastossa ensiluokkaisia kappaleita.” (Eero Kettunen, Soundi 4/2013) 9. Speedtrap: Powerdose 8. Xysma: Lotto 10. (Levyä ei ole arvioitu Soundissa.) 6. Seremonia: Ihminen 10. Belle And Sebastian: Third Eye Centre 9. Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut: Missit Missit tiivistää Ari Närhen 1980-luvun alusta saakka johtaman hurmaavan ja omailmeisen yhtyeen tuotannon 20 studioraitaan ja livelevyyn. Voiko kaikki tämä olla todella peräisin vain yhdestä bändistä. Kvelertak: Meir 7. Syy siihen löytyy tietenkin bändin vangitsevan musiikin laadusta mutta myös siitä, että Oranssi Pazuzu onnistuu vetoamaan laajasti niihinkin, jotka muutoin eivät metallia juurikaan kuluta. Jo debyytillään (Muukalainen puhuu, 2009) vaikutuksen tehnyt Oranssi Pazuzu on sekä monipuolistanut musiikkiaan että kirkastanut näkemystään niin, että tällä kolmannella albumilla silta kantaa jämerästi kiivaasta startista massiiviseen loppuun. Laatikon läpi kahlattuaan on olo pökertynyt. Nirvana: In Utero 20th Anniversary Edition ”In Utero kuulostaa soundeiltaan yhtä rosoiselta ja melodioiltaan yhtä vaappuvalta kuin Nevermind-jättimenestyksen vastalääkkeeksi kehitetyn antihitin pitikin.” (Asko Alanen, Soundi 11/2013) 6. Kaikki tuo sinänsä kiehtova krääsä menettää kuitenkin merkityksensä kun vuoron saavat paketin 11 cdlevyä ja dvd. Carcass: Surgical Steel ”Tuotannollisesti Surgical Steel on lähempänä tätä päivää, mutta sen verran hyvän maun puitteissa, ettei Carcassille ominainen taianomaisuus katoa, vaikka tällä kertaa kaikki menisikin tahdilleen oikein.” (Ville Sorvali, Soundi 9/2013) 3. The Clash: Sound System Täyteen pakatun The Clash -boksin järjetön määrä tilpehööriä yrittää varastaa huomion itse pääasialta. Käänteismaailmassa, jota meitä ympäröivä lattea arkitodellisuus ei tunnu koskettavan. Black Sabbath: 13 MIKKO MERILÄINEN 2. Lehti, tarroja, kuvia, juliste, rintamerkkejä, jättimäinen pahvitupakka... Stone: Complete 8. Paikassa, jossa aika ja sen kulloisetkin ilmiöt eivät merkitse mitään.” (Ville Pirinen, Soundi 8/2013) 5. Knights Of Darkness Ranger kumartaa viiden biisin minialbumillaan vahvasti 1980-luvulle. mukavaa hipelöitävää materialisteille. 10 7. Fleetwood Mac: Then Play On ”Syksyllä 1969 ilmestyneestä Then Play Onista tuli Peter Greenin ja bändin kuopuskitaristin Danny Kirwanin biisintekokyvyn ja keskinäisen solistisuuden voimannäyttö ja samalla yksi kaikkien aikojen kitara-albumeista.” (Esa Kuloniemi, Soundi 10/2013) 3. KRIITIKOIDEN VALINNAT 2013 Metalli Retro 4. Lost Society: Fast Loud Death 1. R.E.M.: Green 25th Anniversary Deluxe Edition SOUNDI 27. Valonielulla psykedelia, noise ja krautrock ovat vähintään yhtä tärkeitä määreitä kuin blackmetal. (Levyä ei ole arvioitu Soundissa.) Hits & Misses Compilation 1988–2000 ”Hienoimmat bändit tuntuvat elävän omassa ulottuvuudessaan. Se ei vähennä Rangerin jyräävän speedin ja thrashin tehoa piirun vertaa. 4. Ranger: 1. MIKKO MERILÄINEN 2. The Leo Bugariloves: Medeia: Iconoclastic ”Medeian modernissa metallissa deathmäinen brutaali lanaus yhdistyy oivaltavaan teknisyyteen ja sitä kautta arvaamattomiin sävellyksiin.” (Antti Mattila, Soundi 10/2013) 5. Sound Systemin levyiltä löytyy kaikki, mitä The Clashista tarvitsee kuulla: studioalbumit (lukuun ottamatta umpisurkeaa Cut The Crapia), singlet b-puolineen, demoja, livevetoja ja muita täkyjä. Synaujellukset ovat yhtä tärkeitä kuin korinalaulu, ja tunnelmointi yhtä tärkeää kuin paahto
TEKSTI: PASI KOSTIAINEN. Heinäkuun 26. Hittejä pukkasi, kevättalvella 2013 ei voinut välttyä kuulemasta Karjalaisen paluurallia Mennyt mies. Vuoden kuluessa sanoimme hyvästit kahdelle suurelle vaikuttajalle. Cheek, Cheek, Cheek! Cheek sekä paljon kiinnostavia tapahtumia ja hyvää musiikkia mahtui kuluneeseen vuoteen. Se on siinä! Automaattinen taajuushallinta vaihtaa taajuutta, mikäli häiriötaajuus yrittää ottaa vallan. Velvet Undergroundissa aloittanut ja kirjavan soolouran tehnyt Reed kuoli viisi kuukautta hänelle tehdyn maksansiirron jälkeen 71-vuotiaana 27.10.2013. Ja siellä sitä onneksi vasta kuhiseekin. Entä sitten kansainvälisesti. Uuden albumin julkaisivat muun muassa Ismo Alanko, CMX ja Kotiteollisuus, Jonna Tervomaa sekä stadilaisiin juuriinsa yhä syvemmälle kaivautunut Tuomari Nurmio, nyt muodossa Dumari & Spuget. Musiikkivuosi 2013 – vain elämää. Ladattavien Shure lithium-ion -akkujen avulla pystyt käyttämään järjestelmää 16-tuntia yhtä soittoa. Kokeneet suomalaiset musiikintekijät olivat voimissaan muutenkin. Itsensä ja soundinsa keksi tavallaan uudelleen myös Anssi Kela. Digitaalinen langaton järjestelmä. Karjalainen toteutti tuttuja, päteviä bändikave- reitaan hyödyntäen ensimmäisen levynsä jiikarjalaisena 11 vuoteen. Kristallinkirkas audiolaatu. Egotrippi teki levyn, jossa versioi yhtyeen jäsenten muille tekemiä kappaleita. Tosi elämää. Levoton tyttö oli jättihitti, jonka myötä Kelan välillä hylännyt yleisö löysi hänet jälleen. Ja 2013 tulee jäämään mieliimme juuri J. Karjalaisen comebackin suurena vuotena. Springsteen-vaikutteet olivat saaneet tehdä tilaa muun muassa Duran Durania ja Van Halenia lainanneelle 1980-luvun äänimaailmalle. Jos äänitebisnes kituu, myös muutama musiikkijuhla oli taloudellisesti tiukoilla. Tosin ilman kuolemaa ei olisi elämää. Lataus voi tapahtua autossa, USB-liitännästä tai vastaanottimen sisällä olevassa latausasemassa. Provinssirock ja Rock The Beach floppasivat, vaikka esiintyjälistan perusteella olisi voinut toisin odottaa. sydänongelmiin 74-vuotiaana kuollut JJ Cale ei ollut yhtä suuri legenda Reed, mutta ilman hänen rupattelevaa laulutyyliään ja keskustelevasti soljuvaa kitaransoittoaan emme ehkä koskaan olisi saaneet nauttia esimerkiksi J. Ja hintaan, johon sinulla on varaa. Karjalaisesta sellaisena kuin hänet tunnemme. www.shure.eu © 2013 Shure Incorporated NORETRON AUDIO OY www.noretron.fi • infoaudio@noretron.fi Puh. Monen harmiksi Rubik ilmoitti lopettavansa. Vuodesta 2013 moni muistaa varmasti Bruce Springsteenin, Musen, Rihannan, Black Sabbathin, Patti Smithin tai vaikkapa System Of A Downin konsertit. Kansainvälistä pyristelyä riitti kuitenkin niin marginaa- lissa kuin laajemminkin, uuden levyn julkaisseet Children Of Bodom ja HIM menivät pitkin mantereita, Sunrise Avenue sai Saksasta kultalevyn ja jättikiertueen ensivuodeksi. Kotimaisten englanninkielisen artistien asema on Suomessa ollut vahvempikin. Umpikestävä rakenne. Toisaalta mitä erilaisimmat artistit ja yhtyeet osoittivat, että albumillinen musiikkia on yhä ihan paras annoskoko: muun muassa Daft Punk, David Bowie, Arcade Fire, Janelle Monae, Artic Monkeys ja Paul McCartney tekivät levyt, jotka kestävät kuuntelua vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. kuva: Olaf Heine kuva: Mikko Meriläinen kuva: Rami Saaristo kuva: Sebastian Kim KRIITIKOIDEN VALINNAT 2013 Vuottamme piristivät muun muassa Anssi Kela, Janelle Monae, Arctic Monkeys, J. Uransa komeasti jäähallikeikkoihin ja koko kesän kestäneisiin jäähyväiskeikkoihin päättänyt PMMP puolestaan ammensi Samuli Kosmisen tuottamalle levylle vaikutteita islantilaisen rockin kokeilevasta äänimaailmasta. Lou Reed on mainittu samassa henkäyksessä Beatlesin ja Elviksen kanssa yhdeksi rockhistorian suurista suunnannäyttäjistä. Keskustelu albumin kriisistä äänitemuotona sai uutta potkua, kun Katy Perryn uusi albumi näytti floppaavan eikä Lady Gagallekaan siunaantunut odotettua, miljoonien mainosbudjetin tasoista myyntiä. Mutta on myös elämää Cheekin suosion varjossa. Omaa menneisyyttään tulkitsivat uusiksi Nurmion tavoin myös Egotrippi ja PMMP. 010 525 8000 M usiikkivuosi 2013, mitä siitä jää mieleen. Karjalainen ja Sunrise Avenue. Myyntitilastoissa juhli edellisvuoden tavoin tv-sarjatuote Vain elämää, ja siitä vuosi sitten nosteen saanut Cheek korjasi satoa: hän veti jäähallin täyteen kahdesti – ja kauppasi liput stadionkeikalleen kesäksi 2014. Suomessa kävi kuitenkin taas kymmeniä kiinnostavia keikkavieraita, joista useimmat täyttivät odotukset
Ion Pure LP White -vinyylisoitin USB-liitännällä (Lahjoittaja Elektroniikkakauppa.fi) 5. Palkinnot 1 1. 3 2 4 Äänestä omia suosikkejasi osoitteessa www.soundi.fi ja olet mukana näiden upeiden palkintojen arvonnassa. Kaksi lippua kesän 2014 Provinssirockiin (Lahjoittaja Provinssirock) 6. Genelec G One -aktiivikaiuttimet (Lahjoittaja Genelec) 3. Kuuden kuukauden Spotify Premium -lahjakortti (Lahjoittaja Spotify) 9. Sähkökitara Tokai AST 33 (Lahjoittaja Musamaailma) 2. PMMP-paketti, joka sisältää yhtyeen koko tuotannon, kangaskassin ja Matkalaulu-taidejulisteen (Lahjoittaja Sony Music) 5 7 8 6 10 11 9 10. Dream Theater: Live At Luna Park Deluxe Edition, 3 cd:tä, 2dvd:tä ja BluRay (Lahjoittaja Playground) 13. Sinun vuorosi äänestää! Mitkä olivat vuoden 2013 parhaat artistit ja albumit. The Clash: Sound System -boksi, 11 cd:tä ja dvd (Lahjoittaja Sony Music) SOUNDI 29. Kaksi lippua kesän 2014 Ruisrockiin (Lahjoittaja Ruisrock) 7. Kaksi lippua kesän 2014 Ilosaarirockiin (Lahjoittaja Ilosaarirock) 8. The Beatles: On Air -Live At BBC Volume 2 -tuplavinyyli, t-paita ja collegepaita (Lahjoittaja Universal Music) 12 13 12. Sony MDR-10RC -kuulokkeet (Lahjoittaja Sony) 4. Entä kuka oli kuluneen vuoden lupaavin uusi tulokas. Iskelmä-Suomi -boksi, 14 cd:tä ja kirja (Lahjoittaja Warner Music) 11
Alkoholismin ja masennuksen selätettyään inspiroivaa aikaa elävä 34-vuotias musamies kirjoittaa blogissa innostuneesti ajatustensa ja tunteidensa koko kirjosta. 34 vuotta nuori Juurensa musa-alalle Radio Cityssä sen hallitsevina rockradiovuosina 2000-luvun alussa kasvattanut Suominen kaipailee vähän myös takaisin eetteriin. He puhuivat avoimesti unelmista, haasteista, päihteiden käyttämisestä ja niiden käyttämättä jättämisestä. 13 vuoden aikana olen oppinut, että kulman takaa voi tulla mitä vain vastaan, joten koko ajan pitää olla varpaillaan. Aloin laventaa kuviota viime keväänä The Gatheringin laulajana tunnetun Anneke van Giersbergenin kanssa. Hän kertoo pitävänsä äänellä, kielellä. Hän vastailee Japanista ja viimeistelee haastiksen lentomatkalla kohti Helsinkiä. Teemun reilu vuosi sitten aloittama Soberismia-blogi on noussut yllätyshitiksi netissä. Yhteennitovana teemana pohdintojen taustalla kulkee henkilökohtainen toipumiskertomus, joka on jalostumassa yhä estottomamman elämänilon ilmaisuksi, vaikka tylsyyskin leimaa välillä päiviä. Hän sai kuitenkin kammettua firman pystyyn. Teksteissä hän hihittelee espressoövereissä seuratessaan humalaisten kollegojensa keskusteluja, kertoo avoimesti kokemuksistaan SSRI-lääkkeistä ja jakaa työmatkoilta ajatuksiaan vaikkapa New Yorkin ja Tokion kaupunkikunnossapidosta. Sellaista kamaa olisi siistiä tehdä. Hän myöntää olevansa liiankin fakkiutunut hevijätkäksi ja kertoo juuri vetäneensä Japanissa kollegoille karaokessa Sugarhill Gangin Rapper’s Delightin. Se ei ole ainut haaste. Teemu Suominen on tehnyt monenlaisia hommia musiikin parissa. Teemu kertoo, että syksyllä Metalheim käväisi erinäisten epäonnistumisten ja huonon tuurin vuoksi jopa konkurssin partaalla. Suominen keskittyy tällä erää sataprosenttisesti Metalheimin pyörittämiseen. – Nyt, taas kerran jotain uutta oppineena yritän kehittää toimintaa eteenpäin kohti vakaampia aikoja ja parempaa leipää. Miehen avoimia ajatuksia elämästä voi lukea Soberismia-blogista. Tilanne on aika kohtuuton ja kestämätön. Mehän emme voi vähentää keikkakustannusten alveja, koska keikkatoiminta itsessään on alvitonta. Yksi mun suurista per- kuva: Pete Voutilainen J o lähes virallisesti ”metallin monitoimimiehen” titteliä kantava metallin monitoimimies Teemu Suominen on toteuttanut kutsumustaan alalla radioäänenä Radio Cityn leivissä, juontajana Tuskassa, label managerina Spinefarmilla, agenttina Welldonella ja agenttina, managerina ja promoottorina itse johtamansa Metalheimin keulilla. > Stalker Teksti: Teppo Vapaus Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä Päihteillä vai ilman. Konkurssin partaalta Teemu on vielä päivä ennen Stalkerin deadlinea Japanissa Music Finlandin reissulla, joten keskustelu on käytävä sähköpostitse. Teemu toteaa, että rock’n’roll ei kiinnosta nuorisoa isiensä malliin. Aikaa on.” – Suurin byrokraattinen epäkohta keikkamyyntifimalle on alv-kysymys. Kanadan reissulla hurahdin yhteen helvetin kovaan folkpunk-bändiin, ja nyt pitäisi katsella, jos sen tiimoilta keksisi jotain. Livepuolen pienyrittäjän asema ei ole helppo. Nykyisin hän johtaa Metalheim-yritystään. Jengi oli ollut monttu auki, että mitä helvettiä! – Hyvä musa on hyvää musaa, genrellä ei ole väliä. Siihen pitäisi saada pikainen muutos. versioista on suomalainen hiphop à la SMC:t ja Notkea Rotta. Tällä kertaa Stalker kohtasi suosittua Soberismia-blogia kirjoittavan Metalheimpomo Teemu Suomisen, kolmannen albuminsa pian julkaisevan räppäri Noah Kinin ja marginaalista ponnistavan stonerrock-yhtye Supertzarin laulaja Willie-Nelson Mandelan. Suomisen musadiggailu ei rajoitu metalliin. 30 SOUNDI ”Voin tehdä vielä ihan mitä vaan, musa-alalla tai sen ulkopuolella, ihan mitä keksinkin
Kendrick Lamarin breikkaus on tästä hyvä esimerkki. 19-vuotias Noah Kin on ehtinyt tehdä musiikkia jo seitsemän vuotta. En halua minkään kaatuvan sii- hen, että musiikintekijät ei vaivaudu, koska ne luulee, että jengi ei ymmärrä. Päihteettömästi elävä Noah on ennen kaksikymppisiään julkaisemassa jo kolmatta albumiaan. Uskon, että meininki on muuttumassa. – En kertaakaan. Noah kertoo ajatelleensa Kendrickin läpimurron jälkeen, että outoa, kuinka joku oikeasti taitava nousi pinnalle. – Pelleily ja osaamattomuus on suosiossa. Hänen äänensä värisee ja silmät ihan oikeasti kostuvat hänen puhuessaan itselleen tärkeistä asioista, unelmista ja ihmisistä. Ekstaasitila Noah päätti 12-vuotiaana, että hänestä tulee muusikko. – Räppipää on mulle melkein kirosana. Noah seurasi pelonsekaisin tuntein yleisöä, joka tsekkaili indierockbändejä kaukana lavasta nurmikolla istuen. – Tiesin, että mun on näytettävä tässä ja nyt. Turha aitoilu vituttaa. Räppäri muttei räppipää Törmään sattumalta Suomen englanninkielisen räpin eturivissä uraa luovaan Noah Kiniin Helsingin Merihaassa maan alla sijaitsevalla Secret Flat -studiolla, jossa tapaan kirjoittaa näitä juttuja. Suomessa Noah on päässyt myös lämppäämään idoliaan Kendrick Lamaria, tosin kollega Graciaksen tuplaajana. Hän duunasi himassa musaa ne vuodet, jotka ystävät ottivat tuntumaa pitkiin iltoihin ulkona tupakkaa poltellen, dokaten ja nuuskaten. Jos ei muuta, kyllä mä varmaan joskus laitan tuon Soberismia-projektin kansien väliin omakustannehommana. Hän puhuu musiikista intohimoisesti, eikä ole täysin sinut musiikkibisneksessä vallassa olevien muotivirtausten kanssa. ”Jos mulle annetaan iso yleisö, tiedän, että pystyn ottamaan sen haltuun.” kuva: Joni Kuusisto ja puheella pelaamisesta, mielikuvien luomisesta. Silloin mä lähdin lopulta ulos kävelemään ja polttamaan askin röökiä, pois sen minibaarin luota. Noah halusi haastaa itseään ja ottaa haltuun uuden alueen. Uusi levy Now You See ilmestyy tammikuun viimeisellä viikolla. Äiti saisi valtavaan kirjakokoelmaansa yhden oman teoksen mukaan. Teemu Suominen kertoo havahtuneensa ajatukseen, että on vasta 34 vuotta nuori. 19-vuotiaan Noahin persoonaa määrittävät rehtiys ja rauhallisuus. Soberismia-blogi löytyy osoitteesta soberismia.blogspot.fi. Työuraa on edessä 30 vuotta. Hän tarinoi Yesistä, King Crimsonista ja hollantilaisesta ugbändistä, josta en ole koskaan kuullut. En ajattele, että teen räppilevyä, mutta se on just nyt luontevin muotokieli itseilmaisulle. Ensimmäinen Berliinin keikka syyskuussa oli vähintään kannustava kokemus. Olen napannut yleisön tähän, ne kuuntelee mua ja tämä on just se, minkä takia teen tätä. – Olin, että vou, siistii, nämähän tietää mut! Se oli eka Saksan keikka ja mulla tuli kirjaimellisesti ekstaasitila. – Ennen mä kelasin, että kaikki on jo ohi, nuoruus loppui ja mennään näillä. Lopetti siihen. Keskustelumme aluksi Noah yllättää puhumalla post-hardcore-kokoelmistaan ja viime aikoina paljon diggailemastaan progesta. – Ei vaan, kyllä se haave on, ja ihan vahva sellainen. Kerran olen ollut pullo kädessä, todella lähellä. Tammikuussa ilmestyy Noahin kolmas albumi. Oletko ratkennut kertaakaan. Kirkas visio ja päättäväisyys ovat rakentaneet nuorelle miehelle vahvan identiteetin, ja nyt hän on matkalla maailmalle. Noahin livekokoonpanossa soittava Elias Gould treenaa täällä Graciaksen The Globe -bändin kanssa, ja nyt vuorostaan Kinin porukka on kokoontunut valmistautumaan parin päivän päässä häämöttävään Lontoon keikkaan. Astuin omasta kehosta ulos ja näin, että nyt kaikki menee just niin kuin pitää. Se olisi kauhean ylpeä. On hauska katsoa, kun joku jäbä vaan sekoilee jossain biisissä ja selittää, ettei muista viime yöstä mitään. Sellainen, että muuta musaa voi kuunnella vain etsiäkseen sieltä jotain sämplättävää, Noah toteaa. – Haluaisin jonain päivänä kertoa omasta nuoruudestani lapsilleni onnistumistarinoita, en sellaista, että no, se mun lempigenre about kuoli sen takia, että jengi rupes duunaamaan tyhmää musaa. Pitäisi miettiä sitä eteenpäin ja tarkentaa ajatusta. Nyt oon tajunnut, että voin tehdä vielä ihan mitä vaan, musa-alalla tai sen ulkopuolella, ihan mitä keksinkin. Mulla oli niin järkyttävä paniikkikohtaus ja olo päällä, että meinasin vetää sen kaapin tyhjäksi vain, jotta olo muuttuisi. Keikan jälkeen joutui oikeasti miettimään, että mitä just tapahtui. Ei välttämättä paremmaksi, kunhan edes erilaiseksi. Noah sai vetää setissä yhden oman biisin, ja esitti tulevalta Now You See -albumilta jo lohkaistun singlen 822. Kun Noah astui stagelle, koko jengi ryntäsi lavan eteen. Hän jaarittelee pitkään aiheen ympärillä ja naureskelee ensin omille kirjahaaveilleen, muttei sitten kuitenkaan. Viikko SSRI-lääkkeiden alasajon jälkeen, kun vieroitusoireet oli pahimmillaan, istuin Turussa hotellihuoneessa minibaari auki Jekkupullo kädessä. – Genre ei ole mulle määrittelevä tekijä musiikissa, vaan se mikä kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Aikaa on. Uudella levyllä on myös yksi kokonaan laulettu biisi. Teemun tuorein kipinä on kirjoittaminen. Äiti ei muuten ole lukenut blogista kuin ensimmäisen kirjoitukseni. Vedin niin vitun hyvin kuin SOUNDI 31
– Suomi on niin pieni maa, että jos sulla on oikeasti hyvä juttu, se menee jossain vaiheessa takuuvarmasti läpi. Okei, Supertzar on kova bändi. Miksi hajottaa se tahallaan. Rovaniemeltä helsinkiläistynyt, stonerrockiksi leimautunut Supertzar on innostava tulokas Suomen rock’n’roll -kentällä. Esimerkiksi luonnossa on niin ihmeellisiä asioita. – On otettu se linja, ettei tykitetä koko ajan. Miksi kuluttaisin suurimman osan päivästä ja viikosta johonkin sellaiseen, joka vituttaa. Drop a -vireessä baritoniskeballa soitettu pohja luo mielleyhtymän Venus Doom -aikakauden HIMiin. – Päätin vähän aikaa sitten, etten enää koskaan tee työtä, joka ei oikeasti kiinnosta. Se kertoo kuin vihjaten ujosti ja tottumattomasti kameralle pousaavan ja varovaisesti mielipiteitään ilmaisevan Villen kunnianhimoisuudesta. Supertzar on hiljainen bändi sosiaalisessa mediassa. – Bisnesmielessä musiikki on kenties kuoleva ala, mutta ihan sama. Käy selväksi, että Noah Kin löytää euforian piikkinsä todellisuudesta, helpoiten musiikin huumaamana. Elämäntaparokkarille kenties tärkeimmän oivalluksen hän on ehtinyt tehdä, ja kertoo siitä Bar Loosen nurkkapöydässä pari päivää läheisen Base Barin keikan jälkeen, jota Stalker oli väijymässä. Tyhmä lapsen usko Kurt Cobainin ja Ville Valon lapsuutensa idoleiksi nimeävä Ville on haastattelun hetkellä vielä tietämätön pian julkaistavan uuden Supertzar-ep:n nimestä. Ihmismieli itsessään on ihmeellinen. Monet vaan lopettaa ennen kuin se ehtii tapahtua.” kuva: Teppo Vapaus > Stalker taa tosi kliseeltä ja hipiltä, mutta raha ei sinällään motivoi mua tekemään yhtään mitään, hän summaa. Ville allekirjoittaa vertauksen, mutta lähettää toiseksi maistiaiseksi nopeamman Skeletorin, jonka hypnoottisesti yhdessä äänessä junnaava säkeistö, kuivahko soundimaailma ja hillitty groove tuovat mieleen Queens of The Stone Agen klassikoksi nousseen Songs For The Deaf -albumin tunnelmat. Monet vaan lopettaa ennen kuin se ehtii tapahtua. Teksti: Teppo Vapaus osaan ja mulla meni kylkiluu poikki siinä. En haluaisi, että kukaan joutuu tuohon tilanteeseen enkä ainakaan halua siihen itse. Me ei ole edes otettu vielä koskaan promokuvia! Ainakin tietää, että ne, jotka tykkää, tykkää pelkästään musiikin takia. Yhtyeen musiikillinen visionääri, laulaja, biisintekijä, keulakuva ja kitaristi Ville-Pekka Vallivaara käyttää hauskaa taiteilijanimeä WillieNelson Mandela. Kuulos- 32 SOUNDI Supertzar-yhtyeen laulaja Ville-Pekka käyttää hauskaa taiteiljanimeä. Laajalti kansainvälistä kiinnostusta herättänyt muusikko on persoonana virkistävä poikkeus. ”Jos sulla on oikeasti hyvä juttu, se menee jossain vaiheessa takuuvarmasti läpi. Nyt Lahden Koulutuskeskus Salpauksen musiikkiteknologian linjalta joulun alla valmistuva Ville keskittyy omaan musiikkiin ja tekee sen rinnalla töitä livemiksaajana. Nyt pitäisi löytää lisää yleisöä, ja se on helpommin sanottu kuin tehty. En tarvitse enkä halua huumeita tai viinaa parempia fiiliksiä varten. Hänen tekisi mieli määritellä bändinsä musiikki stonerpopiksi, mutta hän toteaa oman genren keksimisen olevan jotenkin teennäistä. Kellot alkoivat soida. Tietoisen törkeillä kitarasoundeilla sahaavan ep:n keikkahitiksi muodostui Crack the Halo, johon tehty video löytyy YouTubesta. Pari päivää tapaamisen jälkeen Stalkerin sähköpostiin kolahtaa Universenimellä kulkeva vokaaliton raita. Mieli on myös herkkä ja hajoaa helposti. Pitää olla tyhmä lapsen usko omaan asiaan, Willie-Nelson Mandela kiteyttää. Iänikuinen läpimurron vaikeuden teema ei johda keskustelussamme relevantteihin johtopäätöksiin, joten päätämme, että Supertzar tekee kovia levyjä, etsii vähintään Suomen kaupungeista sopivimmat rokkiluolat, kiertää niitä vuosia kasvattaen fanikantaansa, ja bändin neljänneltä levyltä irtoaa yllättävä crossover-hitti. Olkaa hyvä Soundin lukijat, Supertzarin musaa monta vuotta ennen suurta läpimurtoa löytyy osoitteesta supertzarstoned.bandcamp.com. Nyt olen kyllä miettinyt, että lähestymisemme on turhan jyrkkä. Livenä raskaalla groovellaan niin Zeppelin-, Sabbath- kuin Nirvana-sektoreita musadiggarin aivokemioissa aktivoiva Supertzar koki ensimmäisen kevyen hypensä voitettuaan Emergenzabändiskaban Suomen mittelöt vuonna 2011. Väkevä ensijulkaisu, Funeral Blues -ep, rouhittiin raa’asti kahdessa päivässä purkkiin pyrkien tallentamaan liveenergia. Jengi huusi läpi biisin. – Viime viikolla frendi oli taas sairaalassa sen takia, että oli piikittänyt jotain väärää kamaa suoneen. Jos mulle annetaan iso yleisö, tiedän, että pystyn ottamaan sen haltuun. – Joillekin sopii, että saa laittaa aivot narikkaan kahdeksaksi tunniksi päivässä, mutta minä en halua kuluttaa aikaani siihen. OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: teppo.vapaus@gmail.com. Vielä toissa kesänä Ville lakaisi Lassila & Tikanojan palveluksessa tehdashallin pölyjä aamukuudesta kahteen viisi päivää viikossa. Yhtyeen keulilla hänet tunnetaan WillieNelson Mandelana. Tämä on kuitenkin tarkoitus saada niin ison ihmisryhmän kuuluviin kuin mahdollista. Pienestä miehestä irtoaa parhaimmillaan niin, että jengi lentää perseelleen. Noah uskaltaa olla ihan vaan rehti, kiva ja streitti jäbä. Ei ollut julkaisua, ja oli aika marssia studioon. Saanko esitellä: stonerpop-yhtye Supertzar Toivotan Noahille hyvää Lontoon keikkaa ja siirryn nuoren nigerian-suomalaisen taiteilijan seurasta Pohjois-Suomesta ponnistavan rockhahmon kimppuun. Biisit ovat hyviä ja Ville on pirun stydi laulaja. Bändi kiidätettiin keikoille Ruotsiin ja Saksaan, mutta hypelle ei ollut kantimia
Studiossa tätä musiikkia ei tulla hänen mukaansa erikseen äänittämään, sillä keikkatallenne välittää olennaisen – ja vähän enemmänkin. Lisäesityksiä on jo sovittu. Siitä huolimatta, ettei kiireiselle yhtyeelle tai sen liiderille juuri varoaikaa projektin käyntiin polkaisemiseen annettu. Illan mittaan 34 SOUNDI Apocalyptica esitti Wagner Reloaded -teoksensa yhdessä tanssiryhmän kanssa Leipzigissä viime kesänä. Wagnerin musiikkia ei lopulta tosin kovin paljon kuultu, sillä Toppinen arvioi nyt säveltäneensä itse ohjelmasta peräti 75 prosenttia. Niin Giuseppe Verdin kuin Richard Wagnerinkin elämäntyötä juhlittiin ympäri maailman monipuolisin menoin, ja jälkimmäistä oli kunnioittamassa myös sellometallibändi Apocalyptica. Ensin on kuitenkin vuorossa Wagner Reloaded -livelevy, koska Eicca ei halunnut jättää huolella valmisteltua, yli tunnin mittaista uutta musiikkiannosta limboon tulevia kuvioita odottamaan. Silloin tapasin Gregorin ensi kertaa, Toppinen avaa.. Tapahtuman vastaanotto oli hyvä, lisää esityksiä lyötiin kalenteriin ja mahdollinen dvd-julkaisukin häämöttää jo horisontissa. Eicca Toppinen kertoo, millaista jälkeä ooppera-monoliitin varjossa syntyi, kun annettiin ”tarkat ohjeet, mutta täysin vapaat kädet.” P äättyvä vuosi toi tullessaan kahden merkittävän oopperasäveltäjän syntymän 200-vuotisjuhlan. – Hanke lähti käyntiin kolme vuotta ennen ensiesitystä. Eicca Toppisen johtama joukkue koosti saksalaiskoreografi Gregor Seyffertin tanssiryhmän kanssa kunnianhimoisen Wagner Reloaded -show’n, joka kantaesitettiin kesällä Leipzigissa entisen DDR:n radion orkesterin kanssa. Se saattaa olla joko erikseen tehtävä tallenne esityksestä ”raakana” tai peräti suurisuuntainen 3D-leffa, jossa tarinan hahmoja ja ideoita kehitellään eteenpäin. Teksti: Petri Silas Sipoon takametsistä Wagneria sorkkimaan Apocalyptica valjastettiin tuomaan nuorta verta ja tuoretta näkemystä Richard Wagnerin juhlavuoteen
Periaatteessa tarinaa kerrotaan niissäkin puitteissa silti pitkälti instrumentaalisin keinoin. Tietyissä kertomuksen vaiheissa piti mukaan ottaa myös Wagnerin omaa musiikkia. Eriskummallisen toimeksiannon muisteleminen naurattaa 38-vuotiasta miestä vieläkin. Siitä riitti pikku pätkä, koska teema on niin tunnistettava. – Viime lokakuussa varmistui, että elokuussa pitää olla valmista. – No joo... Usein hän säästi vain pienen originaalimelodian pätkän ja kirjoitti omaa musiikkia jatkeeksi ja ympärille. – Olihan tässä jutussa rima tosi korkealla – monestakin syystä. – Tärkeintä oli koko ajan pysyä kontekstissa. Koko Wagner Reloadedin tekoa Eicca kuvaa yhdellä paljon puhuvalla sanalla: rankka. Kaikki alkoi käsikirjoituksesta, johon oli tavoitteena sovittaa ei enempää eikä vähempää kuin Richard Wagnerin elämä ja teot. Ideat ja referenssit tulivat Gregorilta, samoin energiataso, joka onkin nimenomaan tanssin kohdalla hyvin olennainen tieto. Tietyt Wagnerin alkusoitoista ovat totta kai syystäkin aivan legendaarisia. Toppinen joutui tilanteeseen, joka oli sisällön luomisen kannalta poikkeuksellisen jännittävä: miehellä oli yhtäältä tarkat reunaehdot ja tiukka aikataulu, toisaalta loputtomasti tilaa omille ideoille ja ajatuksille. Wagner on omassa lajissaan ja omalla tavallaan täydellistä musiikkia, ja sitten minut pyydetään sorkkimaan sitä tuolta Sipoon takametsistä käsin! Onneksi voin allekirjoittaa lopputuloksen, eli sain omasta mielestäni omat ja Wagnerin jutut nivoutumaan hyvin yhteen. Toisaalta, sellaistahan elokuva- tai näyttämömusiikin teko useinkin on. – Skeneen kaksi sijoitimmekin otteen Beethovenin Yhdeksättä sinfoniaa. – Yhdessä mielessä kädet olivat vapaammat kuin perus-Apo-hommissa, koska tämän proggiksen esityksissä valokeilassa ovat tanssijat. – Hanke oli siitä haastava, että minulla oli tarkat ohjeet, mutta täysin vapaat kädet! Että tällainen combo tällä kertaa. Sen kun muisti, sai tehdä oikeastaan mitä huvitti. Ja koko lailla kaikki mahdollinen aika, eli kahdeksan kuukautta, siihen sävellystyöhön lopulta menikin. Toki voin tehdä bändillekin mitä haluan, mutta nyt piti mennä kehtolauluista kohtauksiin, joissa taistellaan lohikäärmeiden kanssa. Nyt koin kuitenkin, että range oli jotenkin aiempaa isompi. Bayreuthin kanssa tuli kuitenkin matkan varrella kaikenlaista, ja tapahtuma feidasi itsensä jutusta lopulta kokonaan – meidän kannaltamme kyllä vähän turhan myöhään. Lopulta Esityksessä kuullaan Wagnerin sekä muiden klassisten säveltäjien lisäksi myös erittäin paljon Eicca Toppisen omaa materiaalia. Koitti aika alkaa lähetellä demoja Seyffertin kommentoitavaksi. Myös Apocalyptican kohdalla Eicca toteuttaa itseään täysin rajoituksetta, mitä nyt vaihtuvien solistien erityispiirteitä tulee toisinaan ottaa huomioon enemmän. Toppisen suhde Wagneriin oli ennen hanketta kunnioittava, mutta ei perin lämmin. Wagner oli oopperamies henkeen ja vereen, eikä minulle muutenkaan yhtä rakas kuin tietyt muut niin sanotut klasarisäveltäjät. Kun luuranko lopulta oli hahmollaan ja kaksi biisiä kokonaan valmiina, nytkähti prosessi kunnolla käyntiin. – Sellollehan se mies ei musaa kirjoittanut, eli sikäli en ole niin lähellä hänen töitään koskaan ollut. Manowar ja sen linjan muutkin heavybändit pitävät tällaisesta romanttisesta ilmaisusta, mutta itseäni lähempänä on aina ollut vähän brutaalimpi tavara… Jutut, jotka metallin puolella vertautuisivat ennemmin vaikka System Of A Downin tekemisiin. Vastaan tuli muun muassa Lentävä hollantilainen –kohtaus. Seyffert ja Toppinen eivät halunneet heittää jo tehtyä valmistelutyötä hukkaan, vaan etsivät uudet yhteistyökumppanit ja jatkoivat eteenpäin. Olen thrashsukupolvea, joten maku on ehkä vähän erilainen. Esityksen paikan päällä nähneet tai televisiosta katsoneet ovat olleet tyytyväisiä. – Ainakaan ennen levyn julkaisua en ole kuullut faneilta muuta kuin myönteistä palautetta. Ei sillä, että soraääniä lopulta olisikaan kuulunut. Tyypillinen häneltä tullut evästys saattoi kuulua näin: ”Tässä kohtauksessa Wagner syntyy, eli musa saisi olla jonkinlainen kehtolaulu. Mitaksi olen kaavaillut 2-3 minuuttia.” Vähän kuin olisi tehnyt leffascorea, mutta ilman kuvaa. SOUNDI 35. – Ihan ensin Gregor teki minulle kohtausluettelon. – Esimerkiksi Beethovenia Gregor vaati saada mukaan heti alkupuolelle, koska Wagner ihaili tätä niin palavasti, Eicca muistaa. Ne olivat sellaisia päivän mittaisia palavereja. Ja koska Gregor oli käyttänyt Apocalyptican musaa jo aiemmin esityksissään, hän näki tämän oivana tilaisuutena tehdä yhteistyötä nollapisteestä ja otti kontaktia. Vapauttavaa oli puolestaan se, ettei Apocalyptica-fanien mielipiteitä niin tarvinnut ajatella. Nyt oli mukana täysin uusi elementti, tanssijoiden liike. Sanoisin, että ääripäät olivat etäämpänä kuin ikinä ennen. Pallottelimme suunnitelmaa alkuun toisillemme, ja välillä tapasimme brainstormataksemme yhdessä. P rojektin hankalimpana vaiheena Eicca pitää aloitusta. Ja miten. Näissä paikoissa Toppinen pääsi sovittajan ja tulkin rooliin. Wagnerin sävelmien Toppinen laskee lopulta täyttävän koko kankaasta noin neljäsosan, loput Apocalyptican sielu maalasi omalla siveltimellään. Siinä mentiin läpi säveltäjän vaiheet. Aika alkoi kuitenkin käydä pelottavan vähiin. Eikö kuitenkin ole metallimiehen unelma päästä pitelemään seksiä ja väkivaltaa pursuavia, ikiaikaisiin arkkityyppeihin perustuvia tragedioita, joissa jumalat ottavat mittaa toisistaan, rakkaus on vaarallista ja valkyyriat raahaavat kentälle kaatuneita sotureita Valhallaan. kuva: Michel Valentino ”Piti mennä kehtolauluista kohtauksiin, joissa taistellaan lohikäärmeiden kanssa.” kuva: Michel Valentino – Bayreuthin oopperajuhlilta oltiin oltu yhteydessä häneen, koska ”Richard Wagner 200” -juhlavuodelle haluttiin sinnekin spesiaaliprojekteja. ekat 30 sekuntia osassa on Beethovenia, loput minun sävellystäni. Mutta koska en ole perinteisesti ollut mikään suuri oopperan ystävä – ainakaan ennen tätä projektia – oli kyseinen musiikki minulle tuttua lähinnä länsimaisen taidemusiikin opiskelujeni kautta. Hänellä oli heti kärkeen myös vahva näkemys siitä, mitä kussakin skenessä kerrotaan
Rovaniemeltä maailmalle lähtenyt Laitinen ja ympäri Lappia kotoisin olevan Väärän Rahan muusikot (Janne Hast, rummut, Marko Roininen, haitari, Tuomo Kuure, basso sekä muun muassa buzukia ja trumpettia soittava multi-instrumentalisti Jarkko Niemelä) eivät enää ole junioreita, kuu- 36 SOUNDI. – Baddingin kautta. Yhtyeen uudella Balkan-Lapland -albumilla trumpetti törähtää, haitari naukuu ja kontrabasso kuva: Antti Kujanpää Lapista lähtenyt Jaakko Laitinen & Väärä Raha on päässyt kielivalinnastaan huolimatta esittämään balkan-iskelmäänsä myös ulkomaille. Kun tuohon ryöpsähtelevään tunteeseen lisätään suomalaista kaihoa ja roima annos balkanilaista tulisuutta, saadaan Jaakko Laitinen ja hänen Väärä Raha -kokoonpanonsa. Teksti: Antti Luukkanen Törähdyksiä, naukumista ja jumpsutusta Vanhaa kulkuriromantiikkaa hehkuva Jaakko Laitinen & Väärä Raha on hurmannut ihmiset punkkareista mummoihin. Miten ihmeessä siis herkässä kasvuiässä olevat musikantinplantut ovat aikoinaan löytäneet Balkanin alueen musiikin tai vanhan iskelmän. Sitä kautta löysin iskelmän ja siitä oli helppo löytää sinne venäläisen ja mustalaismusiikin puolelle, muistelee Jaakko Laitinen tamperelaisen ravintolan nurkkapöydässä, jonne yhtye on pysähtynyt viikonlopun keikkareissun siirtymätaipaleella. Kolmannella levyllään LaplandBalkan yhtye on oppinut myös hiomaan ilmaisuaan tallennetussa muodossa. Intohimo on musiikissa sitä, kun rakkaudesta ja elämän vastoinkäymisistä puhutaan siihen sävyyn kuin ne olisivat suurempia kuin elämä itse. ”Voi omia rajoja rikkoakin. Se on sana, jota käytetään, kun halutaan korostaa tunteiden aitoutta ja suuruutta. Muistan kuinka mie aikanaan aina skippasin tangot ja kuuntelin vain ne rokkibiisit. Se on mielentila, josta suomalaisen musiikki on ensin kansanlauluista ja sittemmin iskelmästä kauhonut inspiraationsa, vaikka ihmiset ovat tehneet kaikkensa tukahduttaakseen sen paljastumisen. L aitisen musiikki on helppo määrittää iskelmäksi jo pelkän instrumentaation vuoksi. Jossakin vaiheessa huomasin, että se olikin kääntynyt toisinpäin. Se on yksi asialistalla oleva juttu.” luvat he kuitenkin sukupolveen, jolloin nuoriso harrasti jo nuorisokulttuuria. I ntohimo
Mine rva J os nyt oikein ilkeäksi heittäydytään, niin mihin Väärän Rahan kaltainen, livetilanteesta elävä kokoonpano edes tarvitsee levyjä. Jimmy Page Yksinoikeude lla Minerva aja-aidat rockin, iskelmän ja kansanmusiikin välillä ovat viime vuosina silmiinpistävästi madaltuneet. Vaikka Jaakko huvittuneesti kieltääkin, ettei ennen kaikki todellakaan ollut paremmin, on muotokielen vanhahtavuus selviö. 80 keikan vuositahtia tahkoavalle porukalle ilmaantui viime kesänä mahdollisuus testata musiikkinsa viehätysvoimaa sen syntysijoilla, kun se kiersi Makedoniaa. Meininki keikoilla ei taatusti ole kiinni levymyynnistä ja vaikka materiaali pääosin omaa onkin, on hankala kuvitella yleisön sekaan kuulijoita, jotka menisivät sinne vain tiettyjä kappaleita kuuntelemaan. Meininki on epämääräisempää ja kumpikin puoli voi sekoilla toistensa kanssa. Aiemmin Väärä Raha on pistänyt soittojuhlia pystyyn Itä-Euroopan puolella esimerkiksi Venäjällä, Turkissa ja Kazakstanissa, jotka yhtä lailla kuuluvat yhtyeen edustaman tyylin juurien syntysijoihin. – Kymmenisen vuotta sitten raja-aita oli korkeampi. Onnistuapa näistä rajoituksista huolimatta, sanoa jotain omaa on kiehtovaa. Silti ne on ihan hullun hyviä. – Minun on hirveän helppo tehdä muodollisesti päteviä, tosi huonoja ja tyhjänpäiviä sanoituksia. Helmi-levyille tehdyt kaksi ensimmäistä albumia ovat Joose Keskitalon tuottamina lo-fi-estetiikalla muovattuja, kun omassa piirissä värkätty ja Playgroundin julkaisema Lapland-Balkan tarjosi ensi kertaa mahdollisuuden hiomiseen ja säntillisempään viimeistelyyn. Se on yksi asialistalla oleva juttu. – Uutta levyä tehdessä soitettiin yhtä aikaa mutta eri huoneissa. Nyt flirttaillaan enemmän muiden vaikutteiden kanssa. Tuure Kilpeläisen menestyslevyillä on aimo annos kansainvälisesti värittynyttä reissuelämää, ja Balkanin sävyjä musiikissaan on hiphopin puolella ehkä luovimmin sulauttanut Asa. Levymyynnin rahallisesta tuloksestakaan tuskin tarvitsee suuria odotuksia viljellä. Siitä olisi materiaalia voinut ammentaa vuosikausia. Jaakko myöntää, että iskelmä on laaja ja epämääräinen käsite. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi. Musiikilla pystyy koskettamaan niin monenlaisia ihmisiä. Minerva Ilkka Mattila EGOTRIPPI Värikäs historiikki bändin 20-vuotisesta taipaleesta.. – Alussa mustakin tuntui siltä, että levy on vaan huonompi versio keikasta. Iskelmän lait, loppusoinnut, raken- EGOTRIPPI ne ja ne kielikuvat mitkä siellä pitää olla, rajoittaa tosi paljon sitä ilmaisua. Niissä pitää olla varovainen. Siellä on jotain ihan maailmanluokan muusikoita soittamassa jossakin pikkukapakassa – eikä soiteta missään estradeilla, ne ei ole etäisiä taiteilijoita – ja siellä humalaiset juntit lyö räkäisen rahan otsaan ja vaatii jotain toivebiisejä, ottaa iPhonella kuvia ja klähmii niitä soittajia. Dav e Th o m p s o n S moke on the W ater Deep Purplen tarina Joel McIver 100 KOVINTA MINERVA M i n e r va Dave Thompson SMOKE ON THE WATER Deep purplen tarina Yhtyeen koko pitkä ja monipolvinen historia syntyhetkistä tähän päivään Joel McIver 100 KOVINTA METALLIKITARISTIA Neljän sukupolven rautaisimmat kitarasankarit. – Kyllä kyllä, Jaakko nyökyttelee ja kertoo, millaisissa paikoissa on soitettu. Meilläkään kaikki ei edes siedä iskelmää, osa taas rakastaa. – Kun itse aloitin tekemään sanoituksia, kuuntelin hulluna iskelmää. – Kyllä se elää, mutta siellä se on sellaista junttihommaa. Jaakko pitää kaikkia albumejaan (uutukaisen lisäksi yhtyeen nimeä kantanut esikoinen (2010) ja viime vuonna ilmestynyt, vuoden kansanmusiikkilevyksi valittu Yö Rovaniemellä) onnistuneina. Iskelmäbändikin voi laittaa sähkökitarasooloja ja rockartistit voivat enemmän leikitellä muiden vaikutteiden kanssa. Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat kuukausittain tietoa kirjauutuuksista. Brad Tolinski Brad Tolinski JIMMY PAGE Yksinoikeudella Nyt puhuu Led Zeppelinin perustaja itse. Ja kun pojat säveltää niin hankalia sävellyksiä, niin nyt sai rauhassa lauleskella niitä kopissaan. Nyt kun on tehnyt yhden levyn coverbändillä ja kolme Väärällä Rahalla, niin on alkanut ymmärtää, että se tarjoaa mahdollisuuden tehdä asioida tavalla, joka ei ole keikalla mahdollista. Laitisen tekstejä kuunnellessa huomaa, että iskelmän kuvasto on sisäistetty niin teknisesti kuin romanttisen kaukokaipuun kaikki sävyt esiintuovan sisällönkin puolesta. Mutta voi omia rajoja rikkoakin. Olivat kappaleet sitten omia tai vieraita, tuollaisella konseptilla säilyvät mahdollisuudet auki kaikenlaisiin keikkoihin. Esimerkiksi Liljan Loistossa on tätä nykyä enemmän mustalaisromantiikkaa kuin tangokuninkaallisten tulkinnoissa. On teennäistä, jos minä laitan sanoituksiin vaikka nykyaikaisia esineitä. Ei se ole mikään dogma, vaan tapa tehdä. Lainakappaleita soittanut ryhmä esitti balkanilaisia kansanlauluja muun muassa Serbiasta ja Romaniasta. Neil Daniels NEIL DANIELS ROBERT PLANT leD Zeppelin & soolovuoDet Robert Plant Lovuodet Led ZeppeLin & soo Ensimmäinen henkilökuva Robert Plantista, joka kattaa myös Zeppelin-vuosien jälkeisen merkittävän soolouran. Saattoi ottaa vähän rennommin. Ei tarvinnut stressata, että jos minä sössin tämän, niin se tuhoaa muiden hienon soiton ja koko raita on pilalla. Nykyiskelmältä yhtye ei silti kuulosta vähääkään. – Iskelmä on sulauttanut maailmanmusiikkia itseensä. Se on tartuttanut tavan tehdä sanoituksia. Sielläkin älykäs nuoriso kuuntelee indietä, mutta kun menee baariin missä sitä perinteistä musaa soitetaan, niin kyllä se porukka aikamoista painonnostajaa on. Mutta elääkö esimerkiksi Makedoniassa kansanmusiikki yhä tässä päivässä. Suomimetallia unohtamatta. Balkan on meille varmaankin sellainen yhdistävä avainsana. Omia sävellyksiä alkoi syntyä kuitenkin Laitisen ja Roinisen coverbändi Orkester Business Classia pyörittäessä. Motivaatio on pysynyt yllä myös tuotantotavan muutoksilla. – Punkkibaareissa, Suomen Moskovan suurlähetystön puutarhabileissä, iskelmäfestareilla, kansanmusiikkifestareilla, kaduilla, Jarkon mummolassa... R AINA MATKALLA JONNEKIN O n selvää, että Laitisen ja poikien ulosanti puhuttelee vaikutteistaan johtuen yhtä lailla Suomen ulkopuolella. Kun miettii Väärän Rahan musiikillisia juuria, avautuu sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti mittaamaton historia ja perintö. Sattuvaa onkin, että kokoonpanon naissolisti Johanna ”Yona” Louhivuori kruunattiin kuluvana vuonna Tangomarkkinoilla tangoprinsessaksi. ILKKA MATTILA jumpsuttaa vanhakantaista tahtia. Tarkoituksellisesti menneisyydessä ei Jaakko silti halua elää
Jälki kuulostaa tyylikkään viileältä. Orkesteri sai lentävän lähdön uralleen, kun Onnelliset kohtaa nousi hieman yllättäen virallisen albumilistan ykköseksi heti ensimmäisellä julkaisuviikollaan. – Miten se voi olla susta hirvee. Asetelma on kuin Seppälän kevätkuvaston kannesta. ”Olimme tulleet oman folk-ilmaisumme kanssa tien päähän.” – TERHI. Mistään tuhkimotarinasta ei yhtyeen kohdalla voida kuitenkaan puhua. Ilmassa on epätoivon makua. Taustalla kohoaa lasipeitteinen tornitalo. – Mä haluaisin hetkeksi pois tämän biisin ääreltä. Kokkonen kuuntelee keskittyneesti ja mutristaa suutaan. Kolmikko hieroo Scandinavian Music Groupin tammikuun lopussa ilmestyvää seitsemättä studioalbumia julkaisukuntoon Finnvoxin D-studiolla Helsingin Pitäjämäessä. Iso osa yhtyeen ympärillä velloneesta hypestä oli kaikuja edellisen vuoden lokakuussa toimintansa lopettaneen Ultra Bran menestyshuumasta, jonka jälkihehkussa SMG sai lämmitellä ensialbuminsa ajan. Turhautunut Melasniemi lysähtää studion sohvalle. SMG syntyi pikemminkin hopealusikka suussaan. Horisontissa siintävät Las Vegasin värivalot. Teksti: Ville Hartikainen Kuvat: Ville-Petteri Määttä MAALTA KAUP T erhi Kokkonen nostaa kädet kasvojensa eteen. Mutta on levy sisällöllisestikin kaukana siitä yhtyeestä, joka SMG:stä muovautui seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ihan kuin jossain tippukiviluolassa olisi. Kaikki on kuitenkin pielessä. The Policen Walking On The Moonia muistuttava dub-reggae keinahtelee eteenpäin syvien bassojen ja kaiutettujen kitaroiden varassa. Sen 11 vuotta vanha kansikuva näyttää nyt hieman huvittavalta, kuin eri maailmasta repäistyltä. syyskuuta 2002. – Musta toi on ihan hirvee! Studiopäällikkö Risto Hemmi ja Joel Melasniemi huokaavat. Parin kuukauden intensiivinen studiotyöskentely alkaa pikku hiljaa nakertaa miestä. Studiopäällikkö Hemmi yrittää löytää konsensusta. Ultra Bra oli jättänyt popkenttään valtavan loven, jolle etsittiin paikkaajaa. hän kysyy ja napsauttaa hiirtä. Tammikuun lopussa ilmestyvällä albumilla on edessä täyskäännös. P itkähiuksinen nainen kävelee kuvassa kohti kameraa. Tosin ei hänkään ole kokonaisuuteen kovin tyytyväinen. 38 SOUNDI Kitararockyhtyeenä aloittanut Scandinavian Music Group teki viimeisen 10 vuoden ajan matkaa syvälle kantrin ja folkin sydänmaille. Jalassa on sandaalit ja farkut, päällä vitivalkoinen toppi. Työn alla on Las Vegasin raunioilla -kappaleen väliosa, josta ei meinata tuntikausien pähkäilynkään jälkeen päästä yksimielisyyteen. – Ei, ei. Scandinavian Music Groupin debyyttialbumi Onnelliset kohtaa ilmestyi 9. – Entäs joku tämän tyylinen kaiku. SMG:n lisäksi UBmiehistöstä haaskaa ei ollut jakamassa kuin orkesterin kapellimestari Kerkko Koskinen, joka julkaisi oman soolodebyyttinsä Rakkaus viiltää jo huhtikuussa 2002. Virvelisoundi on muistilehtiöönsä merkintöjä kirjaavan Kokkosen mielestä kaamea. Vaaleansinisen farmariauton vieressä seisovat miehet tuijottavat kadun kiiltävään asfalttiin. Melasniemi parahtaa ja laskee otsansa äänityspöydän reunukselle. Bassokin kuulostaa jotenkin tylsältä
UNKIIN SOUNDI 39
Se ei mun mielestä edusta oikein mitään, Kokkonen summaa omat tunnelmansa. Lisäksi Melasniemestä tuntui, että kaikki suomalaiset rockyhtyeet olivat alkaneet käyttää samaa stereofonista ki-. Melasniemi ja Kokkonen pistävät tupakaksi. – Nyt se kuulostaa jotenkin hellyttävältä, hän sa- noo. Ehkä siksi turhat koreilusäännöt kaksikon välillä loistavat poissaolollaan. Nimikirjamet, Talvipuutarhaan tai vaikka Kun kuolen ovat tosi hyviä kappaleita. Las Vegasin raunioilla -kappaleen säkeistöön on eksynyt geografinen virhe, joka täytyy korjata. Se on edelleen vuonna 2013 yhtyeen suosituin albumi yli 30 000 kappaleen myynnillään. Vaikka levy ei saakaan kaksikolta jälkikäteen kuin välttävän paperit, Onnelliset kohtaa menestyi kaupallisessa mielessä erinomaisesti. Yhtyeen virallinen jäsen hänestä tuli vasta 2008. Ultra Brassa kauniin laulajatyttösen rooliin kasvaneen Kokkosen kontolle jäivät yhtyeen laululyriikat. Muusikot puhuvat toistensa päälle tai päättävät toisen aloittaman puolinaisen lauseen. Koko nuoruutensa hevimetallia fanittaneet Melasniemi ja rumpali Antti Lehtinen kahmivat SMG:n poprockkeitokseen mukaan myös raskaampia nyansseja. Kun maestro Koskinen ei ollut enää johtamassa laumaa, sai sävellystyöstä vastaava Melasniemi toteuttaa kaikki villeimmät unelmansa. maaliskuuta 2004 julkaistu Nimikirjaimet teki soundillisesti pesäeroa edeltäjäänsä. Myös SMG:n talvella 2004 ja 2005 tekemät akustiset rundit olivat luoneet usko riisutumman ja pehmeämmän sovitusmaailman toimivuudesta. Yleensä kiilaaja on Melasniemi. maaliskuuta 2006. Melasniemi oli saanut oman surisevien alternative-kitaroiden kiintiönsä täyteen edellisen levyn kohdalla. Melasniemi ja Kokkonen seurustelivat 1990-luvun lopulla ja olivat hetken aikaa kihloissakin. – Siellä on ensimmäistä kertaa sellaisia biisejä, joista olen edelleen ylpeä. – Hahmoton, sekava, kylmä. Siihen tuli stoppi.” – JOEL Emoyhtyeeseensä nähden SMG kulki alusta asti omia polkujaan. Juristinuraansa keskittynyt basisti Tommi Saarikivi korvattiin Anssi Växbyllä ja keikoille kitaran varteen saatiin nykyisin myös Atlético Kumpulan riveistä tuttu Kyösti Salokorpi. Merkitsee levy hänelle silti paljon muutakin kuin pelkkää ylistyslaulua mekaaniselle äänensärkijälle. vää syksyä lukuun ottamatta konetaustat oli viskattu kokonaan romukoppaan ja pörisevät särökitarat hallitsivat entistä enemmän äänikuvaa. Se soi jo edeltäjiään huomattavasti heleämmin ja vapautuneemmin. ”Sain kitaravallista allergisen reaktion. M elasniemi kiskaisee studiokompleksin ulko-oven auki. – Se ei ole musta yhtään hyvä biisi, Kokkonen töksäyttää väliin. Melasniemelle Nimikirjaimet edustaa yhä eräänlaista tribuuttia kaikille Sonic Youthin kaltaisille nuoruuden suosikkikitararockbändeille. Myös Kokkosella oli oma sarkansa kynnettävänään. Lokakuinen Helsinki paljastaa harmaat kasvonsa. Välillä kaksikosta tulee mieleen vanha kinasteleva aviopari. Keskustelu yhtyeen debyyttialbumista jatkuu. K okkonen nostaa luurit korvilleen pienessä, muutaman neliön kokoisessa äänityskopissa. Se ei käy päinsä, sillä Las Vegas sijaitsee Nevadan autiomaassa. Samaan aikaan kun SMG aloitti toisen pitkäsoittonsa kehittelyn loppuvuodesta 2003, tapahtui yhtyeessä useampi miehistönvaihdos. SMG:n kolmas albumi Hölmö rakkaus ylpeä sydän ilmestyi 1. Tekstissä kerrotaan silmiin menneestä erämaan hiekasta. Singlejulkaisu Säälittä40 SOUNDI Terhi Kokkonen, Joel Melasniemi ja Risto Hemmi hioivat albumin kuntoon Finnvoxin D-studiolla. 29. Kun tuuli oli viilee -singlen riffitellyt kitaravallit ja särötetyt bassot voisivat löytyä yhtä hyvin Musen levyltä. Tosin sellainen he jossain määrin ovatkin. – Sille levylle olen soittanut enemmän kitararaitoja kuin millekään muulle levylle, Melasniemi sanoo ja tumppaa röökinsä. Lisäksi vertailukohdaksi asetettiin väistämättäkin Ultra Bran hovisanoittajana Anni Sinnemäki. Roolinvaihto pelkästä keulakuvasta sisällöntuottajaksi ei ollut helpoin mahdollinen tehtävä, sillä Kokkonen ei ollut kirjoittanut omia tekstejä sitten lukiovuosien. Ultra Bralle tyypilliset työväenlaulukuorot ja jazz-vaikutteiset puhallinosuudet vaihtuivat Underworldin ja Massive Attackin tummiin triphop-sävyihin ja säksättäviin looppeihin. Kitaristi olikin uuden työtehtävänsä edessä kuin keväällä laitumelle päästetty varsa. Muutaman tunnin haastattelun aikana vastaavia tilanteita käy usein. – Muutama sana vain, ei siihen kauaa mene, Kokkonen sanoo
Samaan aikaan myös välit Melasniemeen rakoilivat. Kokkosen ja Melasniemen visiot – JOEL lähikuva nuoresta metsäkauriista. Toisaalta ei Kokkosta studiolla omien lauluosuuksien nauhoittamista lukuun ottamatta näkynytkään. Ratkaisu tuntui vain alleyhtyeen tulevaisuudesta osuivat pitkän tauon jalkeen viivavan uutta maanläheisempää linjaa. Voisi – Eikä me tätä asiaa erityisen tietoisesti rakennettu, vaikpuhua jopa jonkinasteisesta aikuistumisesta. PALATKAA PARIISIIN! (Antti Marttinen, Soundi 02/2006) MANNER L ”Scandinavian Music ”Scandinavian Music ”Palatkaa Pariisiin -levyn aulukopissa seisova Kokkonen harjoittelee uusitun Groupin seitsemäs albumi Group jatkaa neljännellä kulmakiveksi muodostekstipätkän rytmitystä kappaleen melodiaan. Joel Melasniemen sävellyksistä löytää sävyjä vanhasta folkista tuoreemman kuuloisiin juttuihin, ja Terhi Kokkosen sinänsä luontevat sanoitukset pariutuvat niiden kanssa mukisematta.” (Mikko Meriläinen, Soundi 09/2002) (Jorma Jortikka, Soundi 03/2004) MISSÄ OLET LAILA. tarasoundia: Him, Rasmus, Apulanta, Happoradio. mutta ostaisivatko pehmeämpiä. Viljalti käytettyine sina kuultuna sävykästä ja albumien tavoin folksävytbanjoineen ja pedal steekaunista, mutta runsaasHän toistaa rivin yhä uudestaan kunnes sanat loksahteleteisiä poplauluja… Kappaleineen se on yhtyeen susa määrin vaikutelma jää vat luontevasti paikoilleen. Haluanko laulaa enää ollenkaan. Asiat tehtiin taas kimpassa. Yhteisymmärrykseen yhty(Ville Hartikainen, kijäkaksikkona.” jota löytyy Stockmannin een linjasta ei meinattu päästä ja bändin tulevaisuus oli vaa(Pertti Ojala, Soundi 4/2011) saaristolaismuotia esitteSoundi 10/2007) levistä kuvastoista.” kalaudalla. lokakuuta 2007 ilmestynyt Missä olet Laila. Kitaristin intoillessa yhtyeen uudesta virtaviivaisesta poprocksoundista, oli Kokkonen alkanut haikailla vieläkin radikaalimman sovitusmaailman perään. He taisivat olla yksinkertaisesti kyllästyneitä toisiinsa. Olimkoilleen, Kokkonen lisää. Aiemmin vaivattomasti sujunut yhteistyö oli alkanut takkuilla. Aiemmin kantriin ironisella twistillä suhtautunut kitaristi ymmärsi kantrin voivan olla paljon muutakin kuin pelkkää punaniskojen suosimaa ”Tiesin, että junttihumppaa. ka kaikki palaset näyttävät loksahtaneen samaan aikaan pai– Tietyllä tapaa se liittyi itsevarmuuden kasvuun. Manner jatkaa yhtyeen hyalbumillaan musiikkinsa tuu Terhi Kokkosen panos. lemissa levynkansissa enää nähty. Vahvoilla kielikuvilla maustetutuissa tarinois- SOUNDI 41. Kun vielä kolmen ensimmäisen levyn kannet oli korishuomasi kaiken toimivan jälleen kuin ennenkin – tettu Kokkosen kuvilla, lätkäistiin Missä olet Lailan. Kopin ovi sulkeutuu ja Hemmi napsauttaa äänityksen kaa kestävien sävellysten Melasniemi ja Terhi Kokbaani maalaisromantiikka. nyt ja lopuistakin rockkliseistä luopunut kokoonpano. Melasniemen herkkien folk- ja kantrisävellysten lisäksi Tällaisten valintojen vuoksi yhtyeen jäsenet ovat saaneetKokkosen tekstit monipuolistuivat. Uusi soittopeli saattoi pelastaa samalla koko he myös Yhtyeen metamorfoosi oli kaikin puolin kokonaisvaltaiyhtyeen uran, sillä kotiin palattuaan Melasniemi eläinlevyjä?” nen. syntyi on– Tiesin, että ihmiset ostavat ihmisten levyjä, mutta ostainellisten tähtien alla. Kappale käynnistyy. mustarastasparvi. – Sain kitaravallista allergisen reaktion. ei välttämättä tarvitse olla konen puhkeavat viimeisKäsittelytavassa on tietpäälle. leet ovat malliesimerkkejä kellus avoimen kantrisiin hennoksi ja etäiseksi. SCANDINAVIAN MUSIC GROUPIN LEVYISTÄ SANOTTUA ONNELLISET KOHTAA NIMIKIRJAIMET HÖLMÖ RAKKAUS YLPEÄ SYDÄN ”Ultra Bran lopettaminen taitaa olla hyvä uutinen muillekin kuin yhtyeen vihamiehille, sillä bändin raunioista nousee paljon hyvää musiikkia. monimutkaisia tai edes kotään nyt täyteen kukkaan tyä kiusallista croissantJo alkuvuodesta 2006 oireillut SMG ajautui vuoden lopulvin omaperäisiäkään.” persoonallisena lauluntemeininkiä, samanlaista, la uransa vaikeimpaan kriisiin. – Mulle tuli vahva tunne siitä, että se mikä itselleni oli luontevinta laulaa, oli tosi kaukana SMG-rokista. KokÄänipöydän takana istuva Melasniemi nostaa peukkunsa siitä, kuinka hyvien ja aija folkisiin maisemiin. Melasniemi naurahtaa. Albumilla soittaa oman linjansa löytäsivatko he myös eläinlevyjä. 3. mi alkoi muovata oivalluksestaan konkreettisia ihmisten levyjä, Musiikin ohella myös tekstit olivat aiempaa leikkisämpiä ja kappaleita. – Sei-son nos-to-kur-jen al-la, suus-sa au-ti-o-maan väksi havaitsemalla linjalla. me kasvaneet kaiken sellaisen näyttämisenhalun yli, KokkoSen koommin ihmishahmoja ei Melasniemen suunnittenen sanoo. Olikohan tämä nyt tässä. laventamista ja syventäSensuelli laulu on annokhiek-kaa. Teatterikorkeakouluun dramaturgiaa lukemaan päässyt solisti keskittyi mieluummin opintoihinsa. Ensin mielessä pyöri ajatus omasta folksävytteisestä soololevystä ja pienestä tauosta yhtyeen suhteen. Sitten Kokkosen pääkoppaan ilmestyi paljon synkempiäkin ajatuksia. Kerkko Koskinen teki taannoin hienon viihdeiskelmäalbumin ja nyt bändin nuoret ovat kasanneet todella mainion popyhtyeen, jolla on hyvät mahdollisuudet haalia iso osa Ultra Bran faneista ja onneksi myös paljon muita.” ”Joku voisi sanoa kohteliaasti, että SMG tarjoaa taiteellisesti kunnianhimoista popmusiikkia, jossa kuuntelija haastetaan alati melodia-, tempo- ja laulurakenteiden vaihtelulla. Joillekin on noussut jomällä tasolla. Se oli pitkään mun identiteetti, mutta se muuttui. Tarkemmin ottaen Soundi 4/2009) banjon muodossa. Siihen tuli stoppi, Melasniemi muistelee. Keväällä 2007 Yhdysvalloissa matkaillessaan Melasniemi tutustui paikalliseen juurimusiikkiin ja koki jonkin asteisen valaistumisen. yhteen. Joel kosen tekstejä leimaa urylös. (Sami Nissinen, Pelastus löytyi kuitenkin Amerikasta. Palatkaa Pariisiin! -albu– Samalla löysin itsestäni sen tekijän. Kun taas jonkun toisen mielestä yhtye ei pysty tekemään edes simppeliä poplaulua, vaan korvaa puutteen turvottamalla kappaleet näennäistaiteellisiksi sinfonioiksi ja mukarunollisiksi eepoksiksi.” ”SMG:n vaikutteet ovat ilmeisesti hyvinkin moninaiset, eikä yhtyeen kolmas pitkäsoitto ole täysin yksitotista jälkeä. Viimeinen niitti oli Lordin Euroviisuvoitto keväällä 2006. Kappaleet ovat edellisten mistä. Matkalta mukaan tarttunut banjo toimi mainiona työvälineenä, kun Melasnieihmiset ostavat sa saattoi maistaa sukupolvikokemussummauksen makua. Päiväkirjamaisien parikin vastata viime vuosien aikana useaan otteeseen kysysuhdetilitysten sijaan sanoitukset alkoivat liikkua yleisemmyksiin omasta luontosuhteestaan. Näin itseni siihen min (2009) kantta koristi tyylitelty kukka-asetelma, Manteasti sinä samana Ultra Brasta tuttuna pitkätukkaisena laulareella (2011) pääosassa olivat vuoristomaisemassa liihottava jana. kanteen tai jopa paremmin. – Se tuntui olevan mulle silloin aika iso kysymys, että us– Oli ihanaa, miten koko tilanne avautui vähän kuin sattukaltaako laittaa kanteen jotain muuta kuin bändin jäseniä, malta, Kokkonen huokaa
– Ensimmäistä kertaa keikalla tuli hetkiä, ettei itse tarvinnut soittaa mitään ja mietti vain, että vittu tää kuulostaa hyvältä. Mutta jos asiaa miettii analyyttisemmin, ei SMG:n ratkaisua voi ehkä sittenkään pitää huimapäisen omaperäisenä tai erityisen rohkeana vetona. Idea on se naulan meneminen seinään, eikä se käyttääkö vasaraa vai kakkosnelosta. Ulkopuoliset saivat ensimmäiset viitteet yhtyeen linjan muutoksista kesäkuussa, kun SMG julkaisi nettisivullaan Balladi I -biisin videon. – Musta alkoi tuntua ensimmäistä kertaa, etten nauti tästä niin paljon kuin aiemmin. Ja sitten ihmiset sanovat, että se kertoo vittu joista, korvista ja niemistä. Hekin tekivät jossain vaiheessa uraansa tosi kantrihenkistä kamaa ja sen jälkeen todella massiivista synameininkiä. Varsinkin Palatkaa Pariisiin! -albumilla SMG:n kutsuminen rockyhtyeeksi on vähän niin ja näin – ei sillä, että he itse määritelmistä välittäisivätkään. Välillä Melasniemi yllätti itsensä ihmettelemästä asemaansa kesken konsertin. 42 SOUNDI Terhi Kokkonen vaatii laulukopissa itseltään paljon. Kontrasti entiseen herkistelevään folkpoppiin on valtava. Siinä missä Kela siirtyi Neil Young -tyylisestä rockista värikylläiseen ja kevyeen kasaripoppiin, voi SMG:n kohdalla muutosta kuvata siirtymäksi ihmisen kokoisesta musiikista mammuttitautiseen. Lopputulos miellyttää kaikkia osapuolia, mutta voimasanoilta ja tunteenpurkauksilta ei säästytty tälläkään kertaa. Oman kasarisoundinsa vuoden alussa löysivät muun muassa Anssi Kela ja Kalle Ahola. Palatkaa Pariisiin! ja Manner-levyillä SMG matkusti musiikillisesti yhä kauemmas perinteisestä rockilmaisusta kohti folkin ja kantrin sydänmaita. – Huomasitteko sen todella ärsyttävän narahduksen. Vielä nimeämätön albumi päättyy tunnelmalliseen, futuristishenkiseen Kotona-slovariin. pa jonkinasteiseksi päähänpinttymäksi, kuinka monta eri eläinlajia tai paikannimeä Kokkonen teksteissään mainitsee. Kaiutettujen rumpujen ja analogisyntetisaattorin huminan keskellä mielleyhtymiä 1980-luvun suuntaan ei voi välttää. Ollaan selvästi matkalla, mutta minne. Vaikka Kokkonen tuntuu vaativan muilta paljon, saa hän olla kova myös itseään kohtaan. Melasniemi tekee työkaluvertauskuvan. Kokonaisen vuosikymmenen typistäminen yhdeksi tyylisuunnaksi ei kerro musiikista sittenkään kovin paljon. Sovitusratkaisut ovat kauttaaltaan vakuuttavia. Kevään 2012 aikana käydyn sähköpostikeskustelun aikana parivaljakko vakuuttui uudesta suunnasta. Silloin alkoivat hälärit soida, hän sanoo. T unnin ja yli kymmenen uusintaoton jälkeen Kokkonen astuu ulos laulukopista ja huokaa. ”Olen ihan ylpeä mun eläinsanoistani. – Luulen, että Anssiin verrattuna me olemme lähestyneet kasaria aika eri suunnasta, Kokkonen sanoo. Musiikki tulvahtaa kaiuttimista. Kokkonen oli alkanut kokea myös keikkailun osittain ahdistavana. Kokkonen ja Melasniemi istahtavat äänityspöydän ääreen ja napsauttavat nauhan päälle. Vaikka yksikään niistä ei edes kerro eläimistä! Kokkonen nauraa. Synteettinen ja elokuvallinen soundimaailma tuo paikoin mieleen soundtrackvelho Vangeliksen Blade Runneriin (1982) taikoman scoren. Riemuitsen kyllä heidän musiikillisista retkistään, Melasniemi tyytyy toteamaan. – Tiedättekö mitä, haluan laulaa kokonaisen säkeistön, että pääsen fiilikseen. Vuoden 2011 lopulla keikkabussissa istuneet Kokkonen ja Melasniemi hautoivat toisistaan tietämättä samoja mietteitä. – Nyt meni liian korkealta. Mantereella SMG vei folkodysseiansa päätepisteeseen. Päätösraidan kliimaksissa taustalle ilmestyy naisen ääni, joka alkaa luetella saksankielisiä kadunnimiä nousevan kosketinmelodian päälle. Melasniemeä tilanne sen sijaan tuntuu ainakin jossain määrin kismittävän. – Onneksi molemmilla oli aika voimakkaasti olo, että olimme tulleet oman folk-ilmaisumme kanssa tien päähän. Eteerinen kappale huokuu yhtyeelle aivan uudenlaista sähköä ja tummaa magiaa. Ehkä hän on oikeassa. – En koe mitään suurta hengenheimolaisuutta Kallen tai Anssin kanssa. Yhtye hallitsi muodon niin suvereenisti, ettei polku tarjonnut enää haasteita. Ottoja tehdään niin paljon kuin on tarpeen. Esimerkiksi näin: – Poikki, nyt ei tullut sydämestä. – Meille yksi inspiraation lähde tällä levyllä oli Pink Floyd. – Mä olen joskus sanonut, että me ollaan huijattu laajempi yleisö mukaan niillä meidän ekoilla levyillä, Kokkonen sanoo hymyillen. – Sama juttu, jos sanoisi lyöneensä kakkosnelosella naulaa. P äivä Finnvox-studiolla alkaa olla päättymässä. SMG:n kappaleiden kerrostalonkokoisia sovitusratkaisuja kuunnellessa runoilijan vihje tuntuu toteutuvan. Melasniemi tarttui pitkästä aikaa kaapissa pölyä keränneeseen sähkökitaraansa. Vaikka yksikään niistä ei edes kerro eläimistä!” – TERHI. Melasniemi itse ilmaisee saman sanaparilla ”dokumentaarisuudesta fiktioon”. – Vaikka esimerkiksi Joet, korvet, niemet ehkä nimensä puolesta kuulostaakin maantiedontunnilta, niin se kertoo kuitenkin perimmältään nationalismista, saamelaisten asemasta, Päivi Räsäsestä ja siitä, kuinka ihmiset piirtävät rajoja toistensa välille. ”Kun luot, luo maailma”, kirjoitti Lauri Viita aikoinaan. – Nyt tuli vitullinen nasaali. Hemmi heittää takin selkäänsä ja poistuu tarkkaamosta. – Olen ihan ylpeä mun eläinsanoistani. Kantrivivahteet vain kasvoivat livekokoonpanossa vaikuttaneiden pedal steel -kitaristi Miikka Paatelaisen sekä harmonioita laulaneen Pauliina Kokkosen (Terhin pikkusisko) liityttyä yhtyeen vakiokokoonpanoon
Intelligent Signal Sensing (ISS) omalta osaltaan tekee M-sarjan kaiuttimista paitsi ympäristöystävälliset myös käytössä edullisemmat: Genelec-kaiuttimet ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään ja nyt ne myös katkaisevat valmiustilassa virran automaattisesti säästäen sähköä. Laadukkaalla ja tarkalla äänentoistolla Genelecistä on vuosien varrella tullut myös musiikkialan ammattilaisten laajalti suosima tuote. M040 Genelecin uusi M-sarja tuo ammattitason äänentoiston nyt myös kotistudioosi. M-sarjan kaiutinkotelon koostumuksesta noin puolet on puupohjaista materiaalia. Jo 35 vuoden ajan olemme olleet musiikkistudioiden kaiutinvalmistuksen edelläkävijä ja hioneet neutraalin ja tarkan äänentoiston huippuunsa. Unelmoiminen ja unelmien toteuttaminen on ollut alusta alkaen osa tarinaamme – nyt on sinun vuorosi. Tutustu uuteen Genelec M-sarjaan tarkemmin osoitteessa WWW.GENELEC.COM/MUSIC-CREATION. Genelec M-sarja Käsintehty Suomessa Puukomposiittikotelo ?M030 Unelmat on tehty toteutettaviksi . Nyt voimme tarjota entistäkin ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon, joka on valmistettu puukuitukomposiitista
44 SOUNDI piirrokset: Jarkko Martikainen kuva: Olli Häkkinen Teksti: Timo Isoaho. Koirien taivas on taas uusi askel täydellisyyden tavoittelun polulla, mutta tällä kerralla Martikainen antoi tilaa myös sattumille. Jarkko Martikainen säveltää musiikkia, jota kannattaa kuunnella rauhassa ja keskittyneesti. Lisäksi hän kirjoittaa sanoituksia, joita kannattaa lukea rauhassa ja keskittyneesti
Jarmo osoittautui lopulta liian kii reiseksi, mutta hänen suosituksestaan lähestyin Anssia. Ja jos taitavalla soittomie hellä on soittohaluja niin sehän on pi rullisen positiivinen lähtökohta. Se oli Halko salmen Vellun kasaama, A1luokan am mattilaisista koostunut ryhmä. Luvassa on runsaasti keikkoja joka puolella Suomea – eli kiertueesta on tu lossa täysin toisenlainen kuin Martikai sen edellisen Uskoalbumin (2011) jäl keen. Koeponnistuksen jäl keen totesin Jarmon neuvon oivalliseksi, kertoo Martikainen. Saunaosas to hohtaa tänä iltana kylmänä, mutta taiteilijan työhuoneessa on lämmintä ja viihtyisää. Mutta käydäänpä ensin Helsingissä. Kahvit on nyt juotu ja on tullut aika siir tyä Martikaisen keittiöstä mainitun ul korakennuksen uumeniin. Keskellä lattiaa seisoo mik rofoni, jonka avulla on taltioitu Koirien taivaan demoja ja varsinaisia levyraito jakin. kuva: Tomi Palsa R iihimäen syksy näyttää parhai ta puoliaan. Mil laista se toimitus on ollut esimerkik si silloin, kun Kata Kärkkäinen julkai si levynsä, lähti laulamaan suomalai siin räkälöihin ja kylän miehet meni vät joukolla katsomaan tätä Playboys sakin esiintynyttä etelän ihmettä. – Tein Uskoon liittyvät konsertit Ääni oikeusyhtyeen kanssa. Vielä paria tuntia aikaisemmin laula jakitaristin asemapaikkana oli nimittäin Vallilassa sijaitseva treenitila. – Sitten eräänä päivänä Ema kirjoit ti Facebookseinälleen, että hänellä on aivan liikaa vapaaaikaa ja aivan liikaa soittohaluja. Tavoittelen täydellisyyttä ja minun täytyy varoa sitä rajaa, jolloin työskentely saa muita kuin rakentavia piirteitä.” Jarkko Martikainen hahmottaa Koirien taivas -albuminsa viiden kuvitteellisen vinyylisinglen muodossa. – Tarkoitan koirien taivaalla monia asioita. Se voi merkitä jotakin pientä ilahduttavaa elementtiä tai jopa jonkin laista omaa taivasta maan päällä. Ensiksi: Koirien taivaan monisyinen pop/rock soi hyvin erilaisena kuin Äänioikeuden kanssa tehty Usko. Luotan Samiin, sillä laulujen kirjoitta minen on hänelle elämän kestävä sitou mus – ja sitä kautta me ymmärrämme toisiamme. Siellä Mar tikainen, rumpali Ema Hurskainen, kita risti Anssi Salminen ja basisti/haitaristi Luis Herrero ovat viime viikkojen aikana hioneet ensi vuonna käynnistyvän Suo menkiertueen ohjelmistoa. Toiseksi: Suomesta löytyi ehkä kymmenen paikkaa, missä Äänioikeus saattoi esiintyä niin, että soittajat saivat säällisen korvauksen, Martikainen kertoo. Martikainen ja Koskinen ottivat tuki kohdakseen ensin mainitun kotipihas ta löytyvän ulkorakennuksen ja sinne rakennetun työhuoneen. Martikaisen hahmottelema muutaman kymmenen demokappaleen paksuinen pino odot ti viimeistelijöitään. Olisin voinut jatkaa heidänkin kanssaan jos olisin voinut, mutta en voinut. – Sami soittaa Koirien taivas -albu min bassoosuudet ja mies aikoi lähteä myös kiertueelle, mutta lopulta hänen kin aikataulunsa osoittautuivat mahdot tomiksi, noin miljoonan erilaisen toi men ja projektin seurauksena. Kyselin sitten luotetuilta ihmisiltä oivaa basson ja taustalaulujen taitajaa ja löysin tätä kautta Luisin. Se päivä tu li sitten eteen yllättävänkin nopeasti. – Kaavailin livekitaristin pestiä aluksi Jarmo Saarelle, sillä olemme soittaneet yhdessä ja tulokset ovat ilahduttaneet sekä minua että ymmärtääkseni myös häntä. Meitä oli siis kaksi ja kohta kolme, sillä ennen pitkää pyysin levyn tuottajaksi Samin. Minähän olin auttanut häntä erityises ti Kuuluuko, kuuntelen albumin (2011) aikoihin ja hän lupasi tehdä vastapal veluksen jonakin päivänä. Seinän vieressä on useita kitaroita ja erään kaapin päällä näkyy Liiton vii ri – sellaisen saivat aikoinaan kaikki Trio Niskalaukauksen kanssa erityisen lähei sissä tekemisissä olleet henkilöt. ”En ole ihan terve. Hänen vii des sooloalbuminsa, Sami ”Samae” Kos kisen tuottama Koirien taivas ilmestyy tammikuussa ja tarinaa riittää niin tuo reesta pitkäsoitosta kuin monesta muus takin asiasta. Täällä rauhalli sen asuinalueen laitamilla, eräässä rinta mamiestalossa, asuu kahvia parhaillaan keittävä Jarkko Martikainen. PALATAAN SITTEN RIIHIMÄELLE. Räntää vihmoo sy sipimeältä alkuillan taivaalta ja puut valittavat vimmaisen tuu len kourissa. SOUNDI 45. Koirien taivas alkoi siis löytää paikkaansa – mutta millainen paikka se onkaan. Luu len monenkin koiran löytäneen silloin oman taivaansa
– Ryhdyimme siis työstämään Homo Sapiensia jonkinlaisena vastineena edeltäjälleen, joten päätimme työskennellä mahdollisimman yksinkertaisen musiikin parissa. ta niin pistä epäonnistuminen minun piikkiini.” Hahhah! Sellaista väitettä ei uskoisi kukaan, joten homman oli pakko onnistua. Koirien taivaan valmistelumatkalle osui myös onnenkantamoisia, vaikka Martikainen yrittikin ”minimoida sattumien mahdollisuuden”. Minullahan oli alunperin 30-40 demobiisiä, joten levykokonaisuuden ja biisijärjestyksen suhteen oli todella paljon erilaisia vaihtoehtoja. – Nauhoitin itse Kuusiston osuudet täällä kotipajalla vaikka en olekaan mikään ammattiäänittäjä. Kyllä minua ja Samia nolotti – viedä nyt ansiotonta raakamateriaalia miehelle, joka on tehnyt levyjä melkein sen ajan kun minä olen ollut elossa! ”Anteeksi, onhan tämä kauheaa, että sinä joudut miksaamaan tällaisten amatöörien tekeleitä”, minä pahoittelin. Hän lupautui viuluineen numeroon Ei-toivotut laulut, ja kun hän sitten alkoi soittaa niin kaikki jarrupolkimet unohtuivat saman tien, Martikainen hymähtää. Että jos Leonard Cohenista muistuttava utuinen balladi Hämärän peitossa soi tuossa kohdassa niin tämä ilahtunut ja rahvaanomainen jazzpala Koirien taivaaseen uppoaa tuohon ja jos 70-lukulaisen kompin kanssa viipyilevä, Hitlerin koirasta kertova Blondi löytää paikkansa tästä niin lauluntekijän uskontunnustus, siis Virheet on tehtävä itse, taas sopii tuohon. Kävi ilmi, että J. – Levyjen lähtökohdat ja tekemisen mallit olivat lähes vastakkaiset. – Albumin kappaleet myös keskustelevat keskenään. Kaikissa mahdollisissa liemissä keitetty Risto Hemmi, myös levyn miksaaja, nauhoitti pohjaraidat Finnvoxin B-studiolla, kun taas Martikaisen lauluosuudet ikuistettiin Kalle Taivaisen (Xysma, Magenta Skycode) omistamalla vanhalla kansakoululla Evitskogissa. Vinyylisinkullehan ei mahdu kovin pitkiä kappaleita ja sen vuoksi tarkoituksena oli kirjoittaa ytimekkäitä lauluja. Levyn avausraita on siis kuvitellun ensimmäisen singlen a-puoli ja kakkosbiisi sen b-puoli ja niin edelleen. – Koirien taivaan taustaajatuksena oli tehdä kuvitteelliset viisi vinyylisinkkua, kymmenen kappaletta siis, ja muodostaa niistä tasapainoinen albumikokonaisuus. Haastattelumiljöönä nyt toimiva työhuone ei tietenkään toiminut Koirien taivaan pääasiallisena taltiointipaikkana. Tuolloin, kaksikymmentä vuotta sitten, viisikko julkaisi peräti kaksi suomalaisen rockmusiikin parissa myöhemmin kanonisoitua teosta. No, onnistuihan se. Hän on ollut tekemässä esimerkiksi Laman ja Tuomari Nurmion albumeja yli kolmekymmentä vuotta sitten ja ne kuulostavat edelleen mahtavilta, Martikainen ylistää. – Onko näistä albumeista tosiaan jo kaksikymmentä vuotta. Positiivisin työtapaturma liittyy tosiaan Kuusiston Pekkaan. Valmistelutyö alkoi välittömästi TT&TT:n miksaamisen jälkeen ja ”päätös materiaalin yksinkertaisuudesta” avasi tehokkaan säveltämisen sekä ankaraa satiiria ja jopa ihmisyyden pilkkaa sisältäneiden sanoitusten padot. – En itse kuuntele näitä pitkäsoittoja juuri koskaan, mutta muistelen niiden olevan soundillisesti juuri niin tasokkaita kuin silloinen kalusto salli niiden olevan. Karjalaisen lauluissa on toisinaan todella riskisti huonekaikua ja kaikki muu materiaali pitää miksata suhteessa tähän kaikumäärään. Uusia lauluja siis syntyi todella nopeasti ja tuottaja Mats Huldén avusti meitä mainiosti – hän oli kuin se ”kuudes jäsen”, joka pyrki osana bändiä kohti oivallista lopputulosta. Luoja sentään! Onneksi en tunne itseäni aivan niin paljon vanhemmaksi, laulajakitaristi Jarkko Martikainen huokaisee. Halusimme tiputtaa porukan leuat pysyvästi lattiaan, monellakin tavalla. Salapoliisi Henri Blavatskyn tutkimuksiin uppoutuva progressiivinen järkäle Toppatakkeja ja Toledon terästä ilmestyi tammikuussa, kun taas selvästi helpommin omaksuttava Homo Sapiens saapui markkinoille marraskuussa. Kesäloma kellarissa saattaa hyvinkin viitata Silviaan ja Pidän tästä paikasta voi löytää hengenheimolaisen vaikkapa Koirien taivaasta. – Veimme sitten laulunauhoituksia Riston miksattavaksi ja tajusimme, että eräässäkin kohdassa on aivan liikaa kaikua. Yllätyksiä tarjosivat esimerkiksi levyn vierailijat: pianisti Joonas Kasurinen, trumpetisti Miikka Saarinen, taustalaulaja Henna-Kaisa Ranta ja erityisesti viulisti Pekka Kuusisto. Levyn suunnittelutyö, siis sävellykset, sanoitukset, sovittaminen, treenaaminen, kansityöt ja muu vastaava, tapahtui todella pitkällä aikajänteellä. Onneksi olin väärässä ja liika suunnitelmallisuus lensi roskakoriin. Risto jatkoi: ”Jos lauluraidassa on oikea tunnelma niin se voittaa aina studiotekniset validiteetit.”. Toppatakkeja-albumilla yritimme raivokkaasti lyödä ihmisille mahdollisimman paljon jauhoja suuhun. Toimimme myös itsemme tuottajina, sillä Viitasen Jani lähinnä äänitti ja miksasi. TT&TT-kokonaisuus onnistui tavoitteiden mukaan, emmekä voineet tehdä sitä uudelleen – kallionkielekkeeltä ei kannata ajaa alas kahdesti – joten päätimme lähteä uuteen suuntaan. Toki korjattavaa löytyisi, mutta kerran valmistunut äänilevy on täyttänyt tehtävänsä tekijänsä puolesta. Oma referenssilevyni oli Tom Waitsin Bone Ma- chine, mutta eihän Homo Sapiensista tullut lainkaan niin rujoa. ”Ei tämä ole mikään ongelma, esimerkiksi Jukan jutuista löytyy paljon enemmän kaikua”, Risto vastasi. Ja niin edelleen. 46 SOUNDI ”LUOJA, ONKO TÄSTÄ TOSIAAN 20 VUOTTA?” V uonna 2009 määrittelemättömälle tauolle jääneen YUP:n maineikkaasta historiasta nousee esiin vuosi 1994. Sellaisiin on helppo viehtyä – ainakin helpompi kuin niihin pitkään rakennettuihin iisakin kirkkoihin, joista tulee lopulta vain ulkohuusseja, Martikainen hymähtää. – Jos menisin merta edemmäs kalaan ja työstäisin jotakin Riihimäen Radioheadia niin minun pitäisi varmaan etsiä joku uusiojantteri ja kaivaa esiin stimulantteja, mutta kaikissa muissa tapauksissa Risto on etevin yhteistyökumppani. – Isopäisimpinä hetkinä kuvittelin, että pystyn ohjaamaan albumin syntyä hyvinkin tarkasti. Väittäisin myös, että teimme kaiken voitavamme kummankin albumin parhaan mahdollisen onnistumisen puolesta. Tein paljon pohjatyötä ja tutkin netistä, miten solistista viulua taltioidaan, ja Pekkakin jo lohdutti, että ”jos tämä kuulostaa surkeal- Jarkko Martikaisen tukikohtana toimii Riihimäellä sijaitsevan kodin piharakennukseen tehty työhuone. Silloin hän tahtoo jo tehdä jotakin uutta! kuva: Timo Isoaho Erilaisista töistään ja projekteistaan tarkat suunnitelmat ja muistiinpanot poikkeuksetta tekevä Martikainen esittelee Koirien taivaaseen liittyvää työskentelyvihkoa ja pelkästään sen sisältämien piirustusten, kaavioiden ja hahmotelmien selaileminen vakuuttaa: tämän albumin taustalta löytyy todella pitkä ja monisyinen työrupeama
48 SOUNDI – Ymmärrän niitä, jotka kummastelevat poukkoilujani. Voin allekirjoittaa jokaisen laulun väittämän, vaikka olenkin venytellyt todellisuuden rajoja ja liioitellut siellä täällä. Itse asiassa, minähän tekisin mielelläni reklamaation sille olennolle, joka on asettanut pääkoppaani näitä melankolisia ajatuksia, hymähtää Martikainen. Juuri nyt tulee mie- leen Radiopuhelimien Ei kenenkään maa -albumin Tommin pornolehdet -kappale – onhan se mieletön nautinto, kun kerronnan värikkyyden äärellä saa nauraa vedet silmissä. Eivätkö tekijät osaa kirjoittaa vai eivätkö he halua. Se on hyvä kysymys – ja erityisen ymmärrettävä, kun sen esittää nuori ihminen. Sisältö tulee ensin ja numeraaliset asiat sitten. – Kuusiston Pekan henkiin herättämä Ei-toivotut laulut syntyikin sitten Karmarockin jälkeen. – Radion kuunteleminen taas aiheuttaa kriisejä, sillä tarttuva melodia tuntuu nykyään olevan liiankin pyhä asia. Hän rakastaa kieltä ja tavoittelee töissään mahdollisimman elävää, mutta samalla täydellistä kirjakieltä. Massojen tyydyttäminen ei ole minulle tärkeää ja sen vuoksi kuulijoilta tulee ankaraakin palautetta. Pahoitin minäkin mieleni, kun Bob Dylan julkaisi joululevyn tai kun Metallica vaihtoi suuntaa ...And Justice For Allin jälkeen. Taas vaihteeksi. Kappaleen teksti on ankaran sorttinen, mutta ilottelevan musiikillisen asun vuoksi tuota ankaruutta ei välttämättä edes heti huomaa. Kysyin, että millä tavalla se on vaikeaa. Haluan pysyä liikkeessä, pitää motivaation korkealla ja löytää tekemistä rikastuttavia väyliä. J.M.K.E.:n Villu Tamme taas vakuutti minulle kerran, ettei ole koskaan löytänyt mitään punkia ja hardcorea hienompaa, joten hän tekee sellaista musiikkia elämänsä loppuun asti. Niin tosiaan, se on musiikkia, sitä pitää kuunnella. Jonkun mielestä sekosin Toivo-levyn myötä ja eräskin kaverini ilmoitti, että tämä on vaikeaa musiikkia. No, sitä pitää todella kuunnella ja siihen täytyy keskittyä. – Päätimme Samin kanssa, että suhtaudumme ainakin joihinkin kappaleisiin niin, ettei se teksti tule välttämättä aina ensimmäisenä ja hallitse sitten kaikkea muuta. Sellaisiin on helppo viehtyä – ainakin helpompi kuin niihin pitkään rakennettuihin iisakin kirkkoihin, joista tulee lopulta vain ulkohuusseja.” AIKAISEMMIN MAINITTU ”kuviteltu singlekokoelma” on ajattomasti ja orgaanisesti soivan Koirien taivas -albumin tärkein lähtökohta, mutta yhä kummallisemmaksi muuttuvan maailmamme menoa tarkasti havainnoivan Martikaisen elämänpolulle osui muitakin levyyn vaikuttaneita sivalluksia. Ja ovat aina olleet. JARKKO MARTIKAISELLE kappaleiden sanoitukset ovat äärimmäisen tärkeitä. – Soittamani Karmarockin-keikan jälkeen joku tyttö ihmetteli, että miksi sinun pitää aina laulaa kuolemasta. Olen itsekin aikoinani vellonut ”onko tämä elämä jatkamisen arvoista” -aallonpohjassa, mutta mieli on onneksi sen jälkeen kirkastunut. – Suomen kieli on parhaimmillaan valtavan ihastuttavaa. Nummisen tarinat ovat täynnä finessejä, eivätkä ne missään vaiheessa harhaudu slangin tai katukielen poluille, kuvailee Martikainen. Ymmärrän nykymaailman realiteetit, mutta en silti osta automaattisesti sitä ajatusta, että niukka melodiikka tai hienovarainen säestys tekisivät kappaleesta tamppaavaa rockbiisiä vaikeamman. Minkä takia aiheet karkaavat koko ajan vai eikö niitä edes haluta löytää. Entä joku M.A. Minun luonteeni on levottomampi ja teen levyjä ihan oikeasti itselleni. Tämän vuodatuksen jälkeen Martikainen yllättää. Samae Koskinen osoittautui tekstienkin suhteen hyväksi työskentelypariksi. Tekstit ovat puolestaan täynnä apusanoja eikä riveissä sanota lopulta yhtään mitään. Elämähän on oikeasti valtavan palkitsevaa ja nykyään ajatus matojen ruoaksi joutumisesta tuntuu surulliselta. Tarpeeksi kohottava melodia peittää vaikka millaisen alhon! Pelkistettyjen Rakkauden ja Toivon sekä jazzahtavan Äänioikeus-yhtyeen tähdittämän Uskon jälkeen saapuva Koirien taivas vie riihimäkeläisartistin taas uuteen suuntaan – tai palauttaa jonnekin: uusi levy on popimpaa ja rockimpaa Martikaista aikoihin. Numminen. kuva: Tomi Palsa ”Tarkoituksena oli kirjoittaa ytimekkäitä lauluja. Hän kyseenalaisti ja tiukkasi – eli haastoi riihimäkeläiskollegansa samoilla keinoil-. On mielenkiintoista yrittää kirjoittaa niin vaikuttavaa musiikkia, että sinänsä osuvalle tekstille jää lopulta vain täydentävä rooli, siinä missä tunnelma välittyy enemmänkin soinnuista, temposta ja melodiasta. Eräs elämän tarkoituksista on uuden oppiminen ja oman tien kulkeminen, Martikainen sanoo. Näin kävi muun muassa Harjavallassa. – Jos viivan vastakkaisista päistä löytyvät viihdyttäjä ja taiteilija niin taiteilijahan minä olen. Harvan lauluntekijän mielestä kappale koostuu kahdeksankymmentäprosenttisesti tekstistä ja kaksikymmentäprosenttisesti muista elementeistä. Taiteilija myöntääkin auliisti, ettei hänen seuraamisensa ole kovin helppoa. – Koirien taivaaseen valikoituneita kappaleita yhdistää se, että niissä esitellyt aiheet kiinnostavat minua aivan äärimmäisen paljon
Miksi kaiken pitäisi olla aivan täydellistä. Eikö hieman vähempikin riittäisi, ainakin joskus – kuulijat tuskin huomaisivat mitään ja pääsisit itsekin helpommalla. En varmaankaan ole ihan terve näissä asioissa. Se kehonkieli oli hurjaa katsottavaa: mies menetti täysin malttinsa ja suorastaan riivaantui ennen paikalta pois rynnimistään. www.epes.net EPE’S PALVELEE SINUA ARKISIN 10-18, LAUANTAISIN 10-16 KYTTÄLÄNKATU 6 TAMPERE puh (03) 223 6684. Sitten Jussi (Hyyrynen, kitara) esitteli temaattisen idean mäestä, jonne nuoret miehet viedään keväisin hakattavaksi. En todellakaan tehnyt Halla-ahoja tällaisten reaktioiden toivossa, mutta sainpahan taas kerran todisteen laulun voimasta! JO 40 VUOTTA ROCKIA SUOMALAISILLE! JOULULAHJAVINKIT NIGHTWISH Showtime Storytime 6CD 45,00 2CD 19,90 2CD 18,90 • 2DVD 25,90 2CD+2DVD 33,50 2CD+2BLUERAY 35,00 POPEDA Museorekisterissä NEIL YOUNG Live From The Cellar Door CD 17,90 CD 18,90 C 18, D 90 DAVE LINDHOLM Ken Elää, Ken Näkee, Ken B CD 18,90 CD 17,90 KOLMAS NAINEN Me Ollaan Ne 2CD 26,90 BEATLES On Air – Live At The BBC Volume 2 2DVD 23,50 BLURAY 23,50 RUSH Clockwork Angels Tour ERI ESITTÄJIÄ Raskasta Joulua OLLI LINDHOLM Minun Jouluni 2DV 23 D 2BLU,R50 24,90AY 2C 19,9D0 2CD 19,90 4CD+DVD 89,00 THE BAND Live at The Academy of Music 1971 ERIC CLAPTON Crossroads Guitar Festival 2013 DVD 23,50 BLURAY 23,50 BLACK SABBATH Gathered in their masses 3CD + DVD 23,50 DR FEELGOOD Taking No Prisoners KOKO TARJOUSLEVYLISTA NÄHTÄVISSÄ WWW.EPES.NET KAIKKI NÄMÄ TARJOUKSET VOIMASSA 31.12. Itsellemme Turpasauna taas oli äärimmäisen tärkeä julkaisu, sillä mehän olimme jo kuoppaamassa yhtyettä. ”Elämähän on oikeasti – Mikään ei ole pahempaa kuin se ”ihan kiva”. Tämä ajatus avasi YUP:n padot ja kaikki oli yhtäkkiä selvää, sanoo Martikainen. kuva: Olli Häkkinen la, joita Martikainen käyttää omissa tuotantotöissään. Minähän ihmettelin hänelle Kuuluuko, kuuntelen -levyn aikoihin taajaan, että miksi biisin henkilö toimii näin, mistä se on tulossa ja minne se on menossa. Se oli myös tavallaan pelottavaa, sillä tuoreen oivalluksen jälkeen saatoin joutua rakentamaan laulua uudelleen monen viikon ajan, Martikainen puistelee päätään. Olihan se välillä hurjaa tajuta, että piru vie, tuo kaveri on muuten oikeassa. Ei tästä ole kauankaan, kun tein kirkkokonsertin Oulussa. Pahimmillaan taas jään jumiin johonkin epätäydelliseen lauseeseen ja pian koko pitkäsoitto tuntuu valuvan viemäriin mitättömän yksityiskohdan takia! Tiedostan kyllä, että pyydän levyltä usein liikaa, vaikka yritänkin muistaa, ettei yksi teos voi tarjota tekijälleen kaikkea. Tällä kerralla Sami kysyi ja minun piti vastata. Tavoittelen täydellisyyttä ja minun täytyy varoa sitä rajaa, jolloin työskentely saa muita kuin rakentavia piirteitä. Se on kaikki tai valtavan palkitsevaa ei mitään. YUP:n Turpasauna-ep ja nykyään ajatus (1990) sai aikoinaan Idiootti-lehmatojen ruoaksi dessä nolla pistettä ja siitä kirjoutumisesta tuntuu joitettiin seuraavasti: ”Paska lesurulliselta.” vy, Suomen turhin bändi”. Tuntui mahtavalta, että hän uskalsi asettaa kyseenalaiseksi pitkään miettimäni asiat. 2013 ASTI MIKÄLI TAVARAA RIITTÄÄ. – Musiikilla voi myös vaikuttaa enkä senkään vuoksi halua jättää materiaalia puolitiehen. Soitin Halla-ahotbiisiä ja eräs yleisön edustaja punehtui parin säkeistön jälkeen aivan täysin. Toisinaan, jonakin megalomaanisena hetkenä, loistavia ideoita pystyy suorastaan ravistelemaan hihoista. Tuntui ikävästi siltä, että eväspussin antimet on syöty ja kauhominen on turhanpäiväistä. – Samin sisäinen kustannustoimittaja heräsi ja sain katsoa peiliin, välillä jopa piinaavuuteen asti... – Mitä enemmän tekee, sen vahvemmin tämän työn siunaus ja kirous tulevat esiin
Siellä pitkätukka saisi kunnolla turpiinsa. Kun Reijo Taipale tulee Tampereelle keikalle, menee Erkki tietenkin kuuntelemaan. Iskelmästä puhutaan ja kirjoitetaan järkyttävän löysin rantein suhteessa siihen, kuinka merkittävä osa se on tämän maan kulttuuria”, toteaa alkusanoissaan Pekka Laine, joka viimeistään tämän kiehtovan julkaisun myötä ottaa viedäkseen eteenpäin Peter von Baghin jo 1970-luvulla sytyttämää soihtua. Pelkät levyjen nimet (Kohtalon tähdet, Elämän valttikortit tai Mä joka päivä töitä teen) kertovat yllättävänkin tarkasti jokaiselle suomalaiselle, missä mennään, ja samalla levyt jakautuvat niihin, joista voi ammentaa paljon (kuten vaikkapa verraton tangokokoelma Syvä kuin meri) ja niihin, joita ei toista kertaa soittimeensa lataa (Yes Sir, alkaa polttaa). Iskelmä-Suomi-kirja etenee ydinaiheittain helppolukuisena ja viihdyttävänä sitaatista toiseen. Suomalaisen iskelmän pehmeästä ytimestä rakentuu joulun kovin paketti! TIMO KANERVA HHHHH. Ystävälläni Erkillä on pitkä tukka, värikkäät hippivaatteet ja hän rakastaa kaikenlaista rockia Elviksestä Dylaniin ja Kinksistä King Crimsoniin, mutta hän pitää myös suomalaisen tanssimusiikin helmistä. ”Iskelmän julkisuuskuva on pahasti vinksahtanut. Iskelmän suuri kompleksi juontuu viime kädessä siitä, ettei oikeastaan kenenkään nuoruuden haaveena ole ollut iskelmämuusikon ura. Samannimiseen Teemalla esitettyyn dokumenttisarjaan perustuvan julkaisun pääarkkitehtina toimi Pekka Laine, ja boksin kokoamisessa häntä on avustanut Jukka Haarma. Kaikki, jotka tuolloin tekivät työtä suomalaisen rockin puolesta, kokivat iskelmän luovan ja uudistavan musiikkikulttuurin pahimmaksi vi- 50 SOUNDI Warner RE TR O holliseksi siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät levy-yhtiöt juuri mitään muuta tässä maailmassa halunneet julkaista ja tiedotusvälineet suhtautuivat aloittelevaan kotimaiseen rockiin ivallisesti ja vähätellen. Hän on ainoa ihminen, jonka olen nähnyt pitkän kantriperinteen mukaisesti itkevän kapakassa kaljatuoppiinsa – ja kuolleen Hank Williamsin tavoin. Tangon kylmä puhuri ulvoi salotöllien nurkissa ja tekoreipas humppa valloitti tanssilavat. Hae oma soundi.” Kari Tapio haki oman soundin ja tyylin, ja vähitellen tästä suomalaisen iskelmän yhdestä kuninkaasta kehkeytyi aito country & western -sankari. Tuolloin Suomessa saatiin aikaiseksi riita oikeastaan mistä tahansa kulttuurin ilmentymästä, ja omia juoksuhautojaan kaivoivat urakalla niin iskelmän, jazzin, rockin kuin klassisen musiikinkin ystävät. Boksin 14 cd:tä on teemoitettu samaan tapaan. Kokeneita rockjournalisteja kumpainenkin. Suomi oli kylmä ja ankea maa, harmaa kuin mustavalkoisen television värisevä kuva. Siitä vahvin todiste on Iskelmä-Suomijärkäle, 14 cd:n ja ison kirjan verran suomalaisen iskelmän kunnianpalautusta. > Levyarviot ...siellä pitkätukka saisi kunnolla turpiinsa... kuvat: Warner Eri esittäjiä Iskelmä-Suomi A luksi kerron tositapahtuman vuodelta 1970. Erkki seisoo yksin ulkona ja avoimen ikkunan äärellä diggailee tangolaulajan tulkintoja samalla varoen, ettei häntä päästä yllättämään. Topi Kärki opastikin viisaasti Kari Tapiota: ”Muista, että Juankosken Elvis on vain Juankosken Elvis. Paljon on neljässä vuosikymmenessä muuttunut. Puhun laadullisesta en määrällisestä vääristymisestä. Takavuosina tangobändit yrittivät tuputtaa joka väliin puolivillaista jazziaan. VPK:n tanssisaliin ei hänellä kuitenkaan ole mitään asiaa. Dannyn, Johnnyn, Kirkan, Kisun, Jukka Kuoppamäen, Baddingin, Topi Sorsakosken ja kumppanien juuret olivat puolestaan syvällä englanninkielisessä rockissa
Eric Clapton ARTTU TOLONEN HHH SOUNDI 51. Sanoituspuolella Germanottalle voisi joku vuosi antaa Literary Review’n tavoitellun Bad Sex In Fiction -palkinnon. Studiomateriaalista 461 Ocean Boulevard bonuksineen (jotka osin poikkeavat 2004 tulleesta deluxe-painoksesta) on paketin parasta antia. There’s One in Every Crowd ei edelleenkään anna suurta syytä juhlaan, eikä Freddie Kingin kanssa äänitetty jami varsinaisesti tarjoa huikeata lisäarvoa. Kellyn kanssa tehty Do What U Want levyn kovinta klassikkokastia. Kaiken tämän seurauksena on hetkittäin hieno, mutta kokonaisuutena vähän ristiriitaiseksi jäävä levy. Toisaalta, radikaalejakin ideoita ja ajatuksia tulee tuon tuosta. Dope on hienoin AOR-balladi tällä puolen Robinin uusimman levyn. Kuva: Interscope Lady Gaga Artpop Interscope Give Me Strength: The 1974 / 1975 Studio Sessions Universal RE TR O Tämä on paketti, jossa on periaatteessa hyvä konsepti ja jonka toteutuskaan ei ole huono, mutta joka ei vain loppujen lopuksi tunnu kauhean tarpeelliselta: Give Me Strength kokoaa yhteen Claptonin toisen sooloalbumin eli 1974 julkaistun paluulevy 461 Ocean Boulevardin, sen hännillä tehdyn jatkoosan There’s One In Every Crowdin ja Ocean Boulevardin kiertueelta julkaistun E. Eikä itse musiikki ikinä lunasta siihen konseptisuunnittelussa ladattuja paineita. Sen iso pophitti oli Bob Marleyn I Shot the Sheriff, jolle Clapton ja hänen kakkoskitaristinsa George Terry sitten kirjoittivat nolostuttavan jatko-osan Don’t Blame Me There’s One In Every Crowdille. C. Jewels’N’Drugsin röyhkeän tyhmä trapgroove on suorastaan hykerryttävä ja R. Gypsy on naurettavampi kuin pakettiautollinen Swedish House Mafian jäseniä, mutta paljon hauskempi – eurohölkän ja Springsteenin jerseyismien naimakauppa toimii. 1974 Clapton oli onnistunut vieroittamaan itsensä heroiinista ja sivuprojekti Derek & The Dominosista ja 461 Ocean Boulevard oli hänen paluunsa rocktaivaan huipulle. Onneksi Clapton on kuitenkin nerokas jälkimmäisessä. Sen keskitempoinen, keskitien bluesrock asetti suunnan lähes kaikelle mitä Clapton teki 1970-luvulla. Suurimman osan ajasta se ei haittaa. Mutta hei… Kannessa on patsas, jota ei voi katsoa ajattelematta Cicciolinaa, joten tässä kohtaa levy on oikein johdonmukainen. Levyllä on monia hienoja hetkiä. Lainkaan. Hän on aina yhdistänyt toimivan pölkkypäisiä melodisia koukkuja korkeakonseptiseen haihatteluun ja high fashion -särmään. Yhtäältä muotiväellä on joskus hieno taipumus innostua ja pitää särmikkäänä asioita, jotka ovat muilla elämänaloilla aika vanhaa kauraa. Se on pikemminkin kulttuurista ryöstöä kuin kunnioittavaa pastissia (Claptonin Marleyn maneereita imitoivine lauluosuuksineen), ja tuntuisi varmaan paljon kornimmalta ellei koko Claptonin ura niin pitkälti perustuisi juuri sen kaltaiseen bluesin omimiseen. Ironista on, että vaikka tätä myydään alaotsikkoa myöten studiosessioilla, niin melkein parasta tässä ovat liveäänitykset. C. Tässä mennään samalle planeetalle, vain hiukan kalliimmalla sukkulalla. Levy kuulosta läpeensä upealta, mutta biisien laatu heittelee hurjasti. Was Herestä tarjoaa hienoja hetkiä. Jälkimmäinen groovaa kuitenkin hetkittäin rautaisesti ja laajennettu versio E. Se on lutuista. Fashion! on vuoden onnistunein diskopastissi, jota ei tehnyt pari aikuista ranskalaista miestä, joiden elinkeinoon kuuluu robotiksi pukeutuminen. OTTO TALVIO HHH Kuva: Universal Lady Gagan koko ura perustuu osittain kognitiiviseen dissonanssiin. Mukana tuleva Blu-ray-levy pitää sisällään 5.1-miksauksen Ocean Boulevardista, sen alkuperäisen nelikanavaisen miksauksen ja There’s One In Every Crowdin nelikanavamiksauksen. Viisiminuutinen blossiylistys Mary Jane Holland on tylsä. Levyn avaava Aura on uskomattoman kova biisi, mutta sitä seuraava Venus on kuin b-luokan Abbaa. Was Here -livelevyn ja niiden aikoihin tehtyjä muita äänityksiä (kuten muun muassa Freddie Kingin kanssa Criteria-studiossa äänitetyn jamin). Nimibiisi osuu lähelle maaliaan, mutta jää hiukan vajaaksi. Tapa, jolla Lady Gaga tekee suuren numeron popin ja taiteen yhdistämisestä herättää samanlaisia helliä tunteita ja tarpeen nipistää Stefani Germanottan poskea. Artpop on varmasti vuoden epäeroottisin levy, jossa lauletaan toistuvasti seksistä
Imaginaerumin jälkeisen kiertueen piti olla edellistä turneeta kevyempi. Helsinkiläisten debyytti This Side Of Depravity (2010) kirvoitti kärkevääkin kritiikkiä ja peiliin katsomiseen oli syytäkin. Vaikka Eläkeläiset onkin aina ollut vahvimmillaan humalanhuuruisessa livetilanteessa yleisölle piruillessaan, eivät bändin studiotekeleetkään meriittejä vailla ole. Mutta kun katsoo Wackeniin kerääntyneen yli 80000 ihmisen ilmeitä, eleitä, laulamista ja kyynelehtimistä, tässä onkin yhtäkkiä helvetisti järkeä. Ehkä salaisuus on hauskoissa sanoituksissa, ehkä vuosien keikkailun mukanaan tuomassa irtonaisessa soitannassa. Usein juuri industrialbändeistä kuulee, kenellä musta mielenmaisema on aitoa ja kuka vain pukeutuu synkkään viittaan. Lopullinen niitti piilee siinä, että rehevä musiikki saa laittamattoman vastakappaleen Laitisen luontevalla auktoriteetilla laulamista teksteistä. Pienet soittovirheet lavalla eivät merkitse isommassa kuvassa mitään. Ja taisi ottaa taas harppauksen parempaan. Bändi jammailee sellaisella intensiteetillä, että biisit venyvät välillä yli 10-minuuttisiksi. Pölyiset tiet tanssahtelee katkonaisesti hypähdellen jossain Kreikan ja Turkin tienoilla Kiidä troikan laukatessa venäläisessä talviyössä kiivaan trumpetin säestyksellä. ”Vain” 104 keikkaa 34 maassa reilun puolentoista vuoden aikana. Hienointa on se, ettei ketään syyllistetä. > Levyarviot ...pienet soittovirheet lavalla eivät merkitse isommassa kuvassa mitään... LINDA SÖDERHOLM Eläkeläiset Humppakalmisto Akun Tehdastuotanto Olen viimein ymmärtänyt erään asian. Vastaus alkaa olla selvillä: loppuun saakka, ja ylikin. Suuren maailman suurilla teillä päättää vuoden parhaisiin lukeutuvan albumin rauhallisen aurinkoisissa makedonialaistunnelmissa rummuttomasti buzukin vetämänä. Eläkeläiset on Suomen Rolling Stones. Jos tämä ei kasva megahitiksi, niin kansa ei tajua milloin sitä heitetään timantilla. Varmankin juuri siksi levyltä välittyy niin leppoisa ja välitön keikkatunnelma, ja yleisö heittäytyy täysillä mukaan meininkeihin. Pelimannimeininki ja keskinäinen hauskanpito kuuluvat myös Humppakalmistolla, vaikka albumi ei pitkäaikaista kuuntelua kestäkään. Tarinan edetessä valinta tuntuu vakuuttavalta tehokeinolta, sillä se alleviivaa kaiken lopullisuutta ja Nightwishin karmaa: tässä tilanteessa on oltu ennenkin. JUSSI NIEMI HHHH. Onneksi Showtime, Storytime ei ole pelkästään dokumentti, kuten bändi ensin kaavaili. 20 vuotta täyttävän humpparetkueen yhdennelletoista studioalbumille on valittu trad-kappaleita, siis sellaisia ikivihreitä, joiden versiointiin ei tarvita lupaa. Molemminpuolinen tyytyväisyys välittyy upeasti. Vaikeudet todetaan, mutta syyllisiä ei etsitä. Silti kaikki meni hirvittävällä tavalla pieleen. Tällaista livelevytystä kuuntelee ilokseen. Ne edustavat suomalaisessa musiikissa ylintä eliittiä. Siinä missä Mick Jaggerilta on kysytty Rollareiden jokaisen maailmankiertueen kynnyksellä jo 60-luvulta asti, olisiko alkava rundi mahdollisesti bändin viimeinen, Eläkeläiset on 52 SOUNDI saanut vastata 90-luvun puolivälistä saakka siihen, kuinka kauan se aikoo vitsiään venyttää. Ehdoton kohokohta levyllä on The Beat Goes On -cover Where’s The Man -kappaleen tiimellyksessä – kerta kaikkiaan upeaa soitantaa ja kerrassaan mieletön fiilis! Koko bändin – saksofonin varressa itse Lassy, Wurlitzer-pianon äärellä Georgios Kontrafouris, rummuissa Teppo Mäkynen, bassossa Antti Lötjönen ja perkussioissa ilmiömäinen Abdissa ”Mamba” Assefa – freestailaus on taianomaista. Swing Low Sweet Chariot on kääntynyt muotoon Humppaa veressä, Waltzing Matildasta on tullut hauskalla taustaköörillä varustettu Mahtavat HHHHH Cold Cold Ground Lies About Ourselves Osasto-A Industrialmetal ei ole kenellekään helppo sarka kynnettäväksi, ei ainakaan enää nykyään. Silti Model Citizen on ainoa oikeasti vihaisuuden ja dekadenssin rannalle yltävä sävellys. Mutta sekään ei osu keskelle taulua. Osa tarinasta puuttuu. Ne eivät ole vain keikkoja ja haastatteluja, vaan samalla ajankuvia ja avoimia kertomuksia, itsearviointia. Otetaan vaikka tämän levyn ennakkosingle Ihmehyrrä. Unta vai totta on sekin täysin omaa tuotantoa laajentaen palettia Lähiitään koukeroisine viulusektioineen. Se tekee todellista kulttuurityötä suomijazzin hyväksi Helsingissä joulukuisella konserttisarjallaan, joka tuo lavalle muiden muassa juuri Timo Lassyn yhtyeineen. Visuaalisen rocktivolin peuhatessa ja pauhatessa Wackenin isolla lavalla kotikatsomokin saa korvinkuultavat todisteet siitä, että korventavien vaikeuksien jälkeen Nightwish selviytyi toistamiseen. Anette Olzon pyysi jättämään omat osuutensa pois. Lies About Ourselves on kokonaisuutena köykäinen, hätäinen, osin ristiriitainen ja valitettavasti myös kovin näennäisankara. Dokumenttielokuvassa Please Learn The Set In 48 Hours on aluksi aavemainen tunnelma. Bändi on tainnut ainakin vähän kurkkia peiliin, mutta sen ei ole vielä tarvis pomppia riemusta. Tuottavana tahona toimii suomalainen We Jazz -kollektiivi. Parhaimmillaan tyylisuunta tarjoaa virkistävän synkkiä kokemuksia, mutta usein lopputulos jää näennäisrankaksi mölyksi. ANTTI GRANLUND HHH Timo Lassy Live With Lassy Schema Nightwish Showtime, Storytime Scene Nation DV D Tuomas Holopainen kertoo hotellihuoneen sängyllä pötkötellen, ettei hän enää jännitä esiintymisiä, koska koko touhussa, massiivisen rocksirkuksen maailmankiertueessa, ei ole mitään järkeä. Vilkaiskaapa tarkemmin Nightwishin dvd:t. Kuva: Ville Juurikkala ilkamat ja The Wandererista kyseenalaisen huumorin riemuvoitto Humppavammanen. MARKO SÄYNEKOSKI HH Jaakko Laitinen ja Väärä Raha Lapland?Balkan Helmi Kolmas kerta toden sanoo ja totuus on se, jos ette sitä vielä ole huomanneet, että Jaakko Laitinen ja Väärä Raha on maan persoonallisimpia orkestereita. Cold Cold Groundin plussaksi on laskettava se, että kelvollisia ideoita pilkahtelee siellä täällä, mutta bändillä ei näytä olevan selvää käsitystä, mitä niille oikeasti pitäisi tehdä. Bändillä on silti kykyjä. Nauhoituksesta saattaa kuulla, ettei pienessä ja intiimissä klubissa ole ollut yleisöä sellaisessa mittakaavassa kuin livejazz-taltioinneissa massiivissa konserttisaleissa yleensä on tapana. Showtime, Storytime kertoo Nightwishin kiertueiden kasvaneen niin mullistaviin mittasuhteisiin, että järjen valo saattaa välillä kadotakin. Visio kokonaisuudesta on hatara ja yhtye jäljittelee vähän jokaista industrialryhmää. Toki balkanilaisvaikutteita harrastaa moni muukin, mutta näiden Lapin poikien lailla sitä ei suomalaiseen iskelmään ja kuplettiin nivo kukaan. Live With Lassy on taltioitu Dubrovnikissa Helsingissä 2012. Vitsi naurattaa vielä. Sitä kautta teiden eroaminen muuttuu mystiseksi, sillä haastattelujen lisäksi kaikki sellaiset kohdat, joissa laulaja saattaisi näkyä tai kuulua lavalla tai missä tahansa, puuttuvat kokonaan. Se antaa enemmän tilaa tilanteen ratkaisulle, sädehtivän Floor Jansenin saapumiselle. Verkkaan on ehtaa Serbian tradia. Sen osoittavat Things Fall Apartin sovitus ja nimiraidalle löytynyt melodia. ANTTI MATTILA HHHH Italialaisella Schema Recordsilla vain tuplavinyylinä julkaistava Timo Lassyn Live With Lassy -taltiointi on erittäin hieno livelevy ja Lassyn soul-jazz on helppoa kuunneltavaa myös vähemmän puritaanisille jazz-diggareille. Pettymys tanssii hidasta kohtalokasta tangoa Keisarin hamuillessa käsi kädessä pujottelevilla trumpetilla ja mehevästi kornilla synalla jo hiukan discolattariakin. Staccato-trumpetin ja haitarin ajama ralli kiiruhtaa kuin juopunut Henry Theel Belgradin yössä sanoituksen paketoidessa juuri nyt jylläävän tuhokapitalismin syöksykierteen aivan nappiin
Katselukokemuksena dvd on todella levoton. ANTTI MATTILA HHHH Talking Heads Chronology DV D Eagle Vision Idea on hyvä. Sointi on niin visuaalinen, että oikopäätä tulee mieleen Bathoryn jylhä Hammerheart (1989), vaikka kosolti erojakin löytyy. Falkenbach on yhden miehen ja yhden mielen tutkimusmatka vanhoihin tarinoihin, kieliin ja jumaltaruihin. Sur-rur on sisäistänyt muun muasa punkin ja ysärialtsun tyylikeinot, mutta tärkeämpää on sen sisäistämä idea. Alkupään vielä terävintä särmää hakevissa esityksissä viehättää triobändin karhea uuden aallon rock. Falkenbach ei säästele blackimpää puoltansakaan, sillä joka toisessa biisissä rynnistetään synkempiin syövereihin kovemmalla vauhdilla. Sur-rur voi olla mitä tahansa. Yhden biisin katsaukset eri keikkoihin lähinnä ärsyttävät lyhyydellään, ja tietenkin niin kuvan kuin äänenkin laatu vaihtelee hurjasti. Helpoiten niitä sulattelee älpeellisen kerrallaan, mutta sopiviin väleihin sijoitetut rauhalliset taideinstrumentaalit, dynaaminen biisijärjestys ja tarkka tuotanto pitävät jännitettä yllä massiivisen kakun alusta loppuun. Saksalaisbändi on jo musiikiltaan pohjoismaisen kuuloinen, mutta kielivalinnat kääntävät sekstantin vielä rajummin kohti pohjoista – eikä ihme, Falkenbach perustettiin Islannissa. Falkenbach Asa Prophecy Oikeastaan tästä puuttuvat vain liekkien loimun äänet viikinkilaivan roihutessa mereen päällikön ruumis mukanaan. Chronology-dvd kuljettaa läpi Talking Headsin uran aikajärjestyksessä biisien ja livekatkelmien kautta. Kaikki muut elementit, joita tavataan viikinki- tai pakanametalliksi kutsua, ovat Asalla, Falkenbachin kuudennella levyllä, koossa. VILLE PIRINEN HHHH SOUNDI 53. Huojuva puhdas laulutyyli ja musta rääky vaihtelevat vauhdin mukana. Esimerkiksi Crosseyed And Painlessin (New Jersey, 1980) soittaa yksi kaikkien aikojen (live)bändeistä. Toisella katselukerralla suosittelen laittamaan bändin kommenttiraidan päälle, viihdyttävää jutustelua. Asalla soi tyylille ominainen, folk-vaikutteinen, laahaavilla rytmeillä ja akustisen kitaran näppäilyillä korostettu metalli, jonka juuri Bathory loi 1980-luvun lopulla. Sen psykedeelinen punk on selkeistä rakenteista huolimatta kauniisti vapaata. Tällä tuplalla kiinnostavia kappaleita on 26. Hyvin pian lisääntyvät huimasti sekä David Byrnen karisma, bändin taidot että lavalla olevien jäsenten määrä. Erityisen hienoa on viikinkivaikutteiselle metallille ominainen eeppisyys, vaikka vain harva biisi yltää edes viiteen minuuttiin. Kangistavat tyylisäännöt ilmestyvät myöhemmin. Hänen nimensä tulee lisätä 2000-luvun kiinnostavien kotimaisten kappaleentekijöiden listaan, kärkipaikoille. Useita väläyksiä Talking Headsin erinomaisuuteen kuitenkin saadaan, vaikka mukana ei olekaan pätkää kaikkien aikojen parhaalta konserttielokuvalta Stop Making Sense (1984). MIKKO MERILÄINEN HHH Sur-rur Ajan paksu lakana Karkia Mistika / Roku Valtavirran ulkopuolelta nousseiden musiikkimullistuksien alkuhetkissä on kaunista toiveikkuutta. Bonuksena tarjoillaan erittäin kiinnostava liveä ja haastattelua yhdistelevä South Bank Show vuodelta 1979, sekä vuotta aiemmin tallennettu epävarman ja ujon Byrnen haastattelu. Matkaan lähdetään CBGB-klubilta joulukuulta 1975, kuljetaan läpi vuosien, kaupunkien (New York, Dortmund, Montreux) ja tvesiintymisten (Old Grey Whistle Test, American Bandstand, Letterman), ja päädytään lopulta Rock And Roll Hall Of Fame -reunioniin vuonna 2002. Tunne siitä, että ”tämä uusi juttu voi olla mitä tahansa.” Punkin tai ysärivaihtoehtorockin alkuhämäristä löytyy formaattivapaata tohellusta. Vaikka Asa ei tyypillisenä tyylinsä edustajana ehkä nouse merkkipaaluksi, se kertaa tyylikkäästi kaiken pakanarytmeissä kertaamisen arvoisen. Mielleyhtymät risteilevät Hüsker Düsta Pixiesiin tai Kollaa Kestäästä Seksihulluihin, mutta Surrur on liian omalaatuinen omaksumaan muiden sääntöjä. Laulaja-kitaristi Ville Vuorenmaan ääni ja tekstit eivät kuulosta keltään muulta. Käytännössä uudella tupla-albumilla se tarkoittaa surumielisesti melodisia ja tarttuvia kirskukitararokkeja
Silti olen vakaasti sitä mieltä, että he olivat oikeastaan yhtä vallankumouksellisia jo uransa alussa 60-luvun alkupuolella. He kasvoivat ajalla ennen rock’n’rollia, joten siellä oli iskelmiä, balladeja, ikivihreitä, vaudevilleä, music hallia, kansanlauluja ja mustaa amerikkalaista musiikkia. Mahtava esitys! – Sitten levyllä on monia eri esityksiä ykkösosalla kuulluista lauluista, kuten Little Richardin Lucillesta ja I Saw Her Standing Theren kaltaisista ykköshiteistä, joista BBC-versiot tarjoavat verevästi vaihtoehtoisia tulkintoja. Kappaleista kahta ei ole julkaistu aiemmin yhdelläkään The Beatlesin albumeista. Nyt mukana ei ole monia levyttämättömiä kappaleita, mutta kaksi ääriharvinaista numeroa: ripeästi rokkaava versio vanhasta iskelmäballadista Beautiful Dreamer ja Chuck Berryn I’m Talking ’Bout You, jonka he levyttivät Saturday Clubissa ohjelman normaalista tavasta poiketen täysin livenä. kuva: Universal Beatles Live At The BBC On Air – Live At The BBC Volume 2 RE TR O Universal Alun perin vuonna 1994 ilmestynyt Live At The BBC -kokoelma on julkaistu uudelleen jatko-osan kera. Yhtyeen sisäinen musiikillinen kujeilu ja ronskilla kädellä soitetut coverit välittävät vaihtoehtoisinakin versioina syyn tähän, eikä alkukantainen rock’n’rollin ja rhythm’n’bluesin fuusio mene muutenkaan ikinä pois muodista. Tälläkin levyllä he tekevät koko ajan hyväntuulista pilaa koko homman tärkeydestä. – Ehdottomasti! Jostain syystä heidän itsevarmuutensa riitti siihen, että he uskalsivat aina olla oma itsensä eivätkä hämmentyneet nimekkäidenkään haastattelijoiden edessä. Tuplalevy sisältää 37 ennenjulkaisematonta äänitystä. Toki se olikin ennen näkemättömän luova ja vaikutti mittaa- 54 SOUNDI mattomasti rockmusiikin tulevaisuuteen. Niitä oli 30, kaikki covereita paitsi I’ll Be On My Way, jota Beatles ei levyttänyt, vaan antoi Billy Jay Kramerille. Levyn kohokohdiksi nousevat vereslihalla tulkittu Motownpastissi This Boy sekä aliarvostettu I’ll Follow The Sun. He kaivoivat tuntikaupalla harvinaisuuksia levykaupoista ja Ringo osti jenkkimerimiehiltä countrya. – Paul McCartney totesi minulle äskettäin, että päinvastoin kuin kaikilla muilla bändeillä, Beatlesilla oli alusta asti tavallaan neljä nokkamiestä. Se hurmasi yleisön. Esimerkiksi ensimmäiset motown- ja soul-jutut Englannissa kuultiin Beatlesilta. He olivat vinyylifriikkejä ja halusivat intohimoisesti levittää rakastamansa mustan musiikin sanomaa yleisölle. > Levyarviot ...oikeastaan tässä soitetaankin enemmän yhtä ja samaa tunnelmaa kuin biisejä... He tekivät niin paljon asioita eri lailla kuin kaikki muut. Flunssasta toipuva John Lennon lauloi sen välittömästi bändin ajettua autolla ennätyskylmässä talvisäässä Bristolin keikalta BBC:lle. Palataan jutun alussa esitettyyn väittämään. Itse esitykset ovat vaihtelevan tasoisia – monet selkeästi parempia kuin albumeilta löytyvät versiot, osa väsähtäneitä (joka toisaalta kääntyy kieroksi huumoriksi pystyyn kuolleella versiolla I Feel Finesta), sekä muutama selkeä huti. Millä tavoin uutuus poikkeaa ykkösosasta. Yhtyeen postimerkkeilijät toisaalta tuskin olisivat antaneet anteeksi niiden julkaisematta jättämistä. Molempien albumeiden parasta antia ovat täydellisestä popmusiikista huolimatta kappaleiden välissä kuultavat lupsakat haastattelut. Mitä Beatles teki toisin kuin kilpailijansa. Uskoakseni juuri sillä oli isompi vaikutus heidän suosioonsa kuin monikaan tajuaa. The Beatlesin viiden ensimmäisen albumin raidoista koottua pakettia väritetään yhtyeen Hampurin ajoista asti esittämillä covereilla, ja kohokohdista esimerkiksi Keep Your Hands Off My Baby on kuin tehty Lennonin laulettavaksi. Uudella BBC-levyllä on mukana myös sitä valottavia haastatteluja sekä poikien spontaanisti terävää läpänheittoa, jossa he kaikki loistivat. – Heidän repertuaarinsa oli poikkeuksellisen monipuolinen. On Air – Live At The BBC Volume 2 koostuu kapeammasta, mutta rockpainotteisemmasta kattauksesta, kaikkien kappaleiden ollessa vuosien 1963 ja 1964 aikana äänitettyjä. – Yritin saada ykköselle mahdollisimman paljon biisejä, joita Beatles ei levyttänyt EMIlle. – Kaikkien mielestä Beatles oli vallankumouksellinen yhtye, mutta yleensä vallankumouksellisuus yhdistetään bändin myöhempään, psykedeeliseen, kauteen. TEKSTI: JUSSI NIEMI. George ja Ringokin lauloivat muutaman kappaleen ja kaikilla oli muista selvästi erottuva persoona. Levyjen tähtiä ovat kiistatta vapaasti irrottelevat John Lennon ja George Harrison, joista jälkimmäinen suorastaan leveilee kitaransoitollaan. Äänenlaadultaan ailahtelevista tallenteista kuulee, miksi The Beatlesia pidettiin 60-luvun alussa yhtenä maailman parhaista livebändeistä. Ainut harmittava asia kahdessa kokoelmassa on niiden toisiaan syövä yhteinäinen kappalemateriaali. JUHO ÄIJÖ HHHH Beatles oli vallankumouksellinen bändi jo ennen psykedeliaa, sanoo Fab Fourin BBC-äänitysten kokoaja, aiheesta kolme kirjaakin kirjoittanut Kevin Howlett. Ensimmäistä kokoelmaa kuunnellessa häkeltyy jälleen kerran siitä, miten nopeasti The Beatles kehittyi hyvin markkinoidusta, mutta aikaansa nähden tavanomaisesta popbändistä I’m A Loserin ja Ticket To Riden kaltaisten raakojen, musiikillisten lyhyiden tarinoiden kirjoittajiksi
Vaikka Lissie ei musiikillisilla ominaisuuksillaan vertaistensa joukosta radikaalisti eroakaan, niin laulujensa sisällöllä Back To Forever tekee sentään pesäeroa päivän pintapoppiin. JUSSI NIEMI HHH The Saturnettes II Velvet Beat Jann Wilden ohjastama The Saturnettes voisi olla loistava bändi, jos se vain haluaisi olla sellainen. Mountaintop Removal on levyn vihaisin kannaotto amerikkalaisen elinympäristön puolesta: ”What’s the use in making something new, if all that made us must be ruined”. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Lissie Back To Forever Sony Toisen albuminsa julkaissutta Lissietä eli perheelleen Elisabeth Maurusta on luonnehdittu folkrocklaulajaksi, mutta Back To Foreverin esityksissä folk on varsin hyvin piilotettu. PAULI KALLIO HHHH The Quireboys Beautiful Curse Off Yer Rocka The Quireboys kuului 1980- ja -90-lukujen taitteessa niihin bändeihin, jotka teki mieli brittilehdistön mölyämisen vuoksi tarkistaa. Bändi kiertyy laulaja-lauluntekijä Teresa Maldonadon ympärille. Sydämellisyydessään rikkumaton on myös Lily Allenin kanssa murmutettu Dream A Little Dream. Ehkä Jann Wilde voisi murtautua ulos kotistudionsa kätköistä ja ryhtyä oikeasti johtamaan yhtyettään. The Saturnettesin uusi albumi imee vaikutteita ilmeisimmin 80-luvulta. Lähimmäs niitä pääsevät jokena juoksevan synttymaton päällä soljuva Westlake sekä kapakkapianolla säestetyt Fancy ja Brick Hard Heart, joissa Teresan lauluun ilmestyy ärhäkkäämpää särmää. ANTTI GRANLUND HHH Robbie Williams Swings Both Ways Island RW Williamsin 10. Yhdeksänminuuttinen The Rising Tide kiteyttää koko levyn kuvan: biisi alkaa oikein sujuvana, kauniiden stemmalaulujen siivittämänä poplauluna, mutta muuttuu puolivälissä hetkellisesti särökitaramyrskyksi – ikään kuin laulaja olisi muistanut yhtäkkiä muistaneensa olleensa tekemässä Daydream Nationia. Tietenkin välillä tulee kyseenalaistaneeksi muutamat bändin ratkaisut helppoina tai vähemmän haasteellisina, mutta ehkä musiikkia ei aina ole tarvis tehdä vaikeimman kautta. Bob From The Cure, Just Because ja Driving herättävät toiveita jostain paremmasta, mutta kappaleiden demomainen toteutus estää niitä nousemasta potentiaalinsa tasolle. Yaya Dembélén djembé on kitaran jälkeen kokonaissoundin toiseksi tärkein tekijä. VISA HÖGMANDER HH Georgia’s Horse Weather Codes Fire Olen kuunnellut tämän levyn jo muutaman kerran, mutten oikein osaa päättää, onko se hyvä vai vain kohtalainen. Last Night on Earth -levyllä Ranaldo tuntuu purkavan niitä musiikillisia ambitioita, jotka ovat kaukana Sonic Youthista. Swings Both Ways vihjaa seksuaalisella identiteetillä leikittelyyn, ja musikaalimaisen nimikappaleen hilpeässä veljeilyssä Rufus Wainwrightin kanssa kaapin ukset heiluvatkin kuin saluunan ovet. Lupauksia ei siis lunasteta. Malilaista kielosoitinvirtuoosia Bassekou Kouyatéa on vertailtu Jimi Hendrixiin, mutta Traorén tapauksessa yhteys on ilmeisempi. Eikä siksi, että kiinnostus olisi laantunut vaan pikemminkin siksi, että sittemmin bändi on ollut vähemmän tapetilla. Bändi on kymmenisen vuotta tunnelmametallin sijasta keskittynyt maalailevampaan äänimaisemaan ja särökitaran asemesta pyrkinyt päämääräänsä koneellisemman ilmaisun keinoin, ja tämäkin on istunut yhtyeelle hienosti. Kappaleiden melodiat ovat osin 70-lukulaiseen purkkapoppiin kallellaan, mutta mukana on myös kohtalokkaampia sävyjä. PERTTI OJALA HH Lee Ranaldo And The Dust Last Night On Earth Matador Sonic Youthin perustajajäsen, kitaristi Lee Ranaldo on ehtinyt paljon urallaan. Häntä tukevat kitaristi/basisti Tiziano Hernandez, rumpali Brad Thomason ja sellisti Melly Rose hyvin pienin elein. Rexin, The Doorsin ja The Curen jalanjäljissä. Raha ei tietenkään Poisoniin ja Cinderellaan verratun SOUNDI 55. Hutejakin mukaan mahtuu, esimerkiksi mielikuvituksettomasti Jesus And Mary Chainia kopioiva The Movements ja yksipuolinen rallatus Someday. Frank Sinatran ja Bobby Darinin kiiltokenkien sovittelusta on edetty rennompiin inkarnaatioihin Louis Priman, Fred Astairen, Cab Callowayn ja Roger Millerin ikivihreissä kuoseissa. Ihmemaa Ozin linnunpelätin avainlaulu If I Only Had A Brain virittyy hyvin vakavaksi ja hurmaavaksi slovariksi. Hollantilaiset eivät ole vuosikausiin läpsytelleet valtavirtojen laineita. Teresa soittaa pianoa, harmoonia, syntikkaa ja akustista kitaraa ja laulaa intiimisti, melkein narkoottisesti kuiskaten. The Gathering Afterwords Psychonaut Kun Anneke van Giersbergen lähti hollantilaisesta The Gatheringista Ankkarockin keikan jälkeen vuonna 2007 bändin seuraaminen on jäänyt vähemmälle. The Habit on levyn suhteen positiivisia odotuksia nostattava pophitti. Pieninä annoksina Weather Codes, joka on texasilaisbändin toinen kokopitkä, tuntuu aina hyvältä, mutta kun kuuntelee koko levyn, niin joka kerran sen teho jotenkin laskee ensivaikutelmasta. Yhdeksän soololevyä aiemmin omalla nimellään julkaissut muusikko harhailee The Dust -yhtyeensä (jossa on mukana Sonic Youthin rumpali Steve Shelley) kanssa jossain gratefuldeadmaisen psykedeliapopin ja indierockin maastossa, välillä onnistuen, välillä mennen metsään. Wilden muut yhtyeet (Neon Comets, Rose Avenue, Volter) ovat kulkeneet muun muassa David Bowien, T. Oikeastaan tässä soitetaankin enemmän yhtä ja samaa tunnelmaa kuin biisejä. Nelimiehisen bändin – kaksi basistia ja kaksi lyömäsoittajaa – rooli on vahva. Bändin yksinkertaisuutta tavoittelevasta osoittelevuudesta on mahdollista löytää ydin, joka hohkaa henkistä lämpöä. Bamako Nights vie kuulijansa 90-luvun puoliväliin, bamakolaiseen Bar Bozon helteiseen tunnelmaan ja esittelee varsin toisenlaisen Lobi Traorén. Tuulisten ihmissuhteiden ja julkkiksiksi hinkuavien ihmisten häpeämättömyyden lomassa on sijaa myös ympäristöaktivismille. Rönsyilevän soolon jälkeen kitaristi saattaa vaihtaa dub-nakutukseen ja päästää basistinsa valloilleen. Oma Go Gentle on kerrassaan mainio ja hellä pianopop-helmi, jossa Bacharach kohtaa John Grantin. Samansuuntaista pohdiskelua edustavat myös Olly Mursin kanssa rentoiltu ”toiseuden” Disney-klassikko I Wan’na Be Like You sekä lopputilitys No One Likes A Fat Pop Star. Sama linja jatkuu läpi levyn. Tarttuvia biisejä Wilde on aina osannut kirjoittaa. Vaikka bändin nykygenre ei olisikaan kovin tuttu, yhtyeen vietäväksi on helppo heittäytyä. Sillä The Saturnettes voisi olla muutakin kuin pelkkä ok-tason makuuhuoneprojekti. Vähän turhan harkitusti viritetty tunnelma on aavikkomainen, hylätty, laahustava ja lohduton, kuin jonkin katastrofin jälkeen. Viimeinen studioalbumi Rainy Season Blues jätti mielikuvan akustisen kitaransa kanssa yhtä olevasta mystikosta. Wilden sivuprojektista alkaneen kokoonpanon debyyttialbumi ilmestyi parisen vuotta sitten, ja on sääli, ettei nyt julkaistava kakkoslevy juurikaan vie sen ilmaisua eteenpäin, ennemminkin pari askelta sivulle. ”I don’t want to be famous, if I got to be shameless”. I Bet On You on Lissien suorasukainen tilitys rakkaudessa petetyksi tulemisesta. sooloalbumi palaa 12 vuoden takaisen Swing When You’re Winning -albumin tyyliseen yökerhoviihteeseen. Lissie on eräänlainen nykyajan protestilaulaja, joka ujuttaa radioystävälliseen poprockiinsa tärkeääkin sanomaa. Ongelma on siinä, että tällaista aavemaista ja ikään kuin psyykkisesti väsynyttä americanaa tehdään nykyään aika paljon. Taitoa, tunnetta ja yleisöystävällisyyttä Robbiella on riittämiin, mutta pintakiillon varmistelu himmentää studiokeikan eloisuutta. Lissie näyttäytyy pikemminkin poprockartistina, jonka lauluista tapaa bluesin jälkeisen Fleetwood Macin ja kaltaistensa melodista popiskevyyttä. Konsertti alkaa levollisen hypnoottisesti toistuvilla sähkökitarakuvioilla, mutta meditatiivinen meininki väistyy pian rokkaavan otteen tieltä. ASKO ALANEN HHH Lobi Traoré Bamako Nights Glitter Beat Vuonna 1961 syntynyt malilainen kitaristi ja laulaja Lobi Traoré ehti levyttää yhdeksän albumia ennen kuin kuoli yllättäen kesäkuussa 2010. Ensimmäisten kappaleiden aikana homma toimii, mutta loppua kohti sama kaava käy puuduttavaksi. Shamelessillä Lissie suomii ammattihätkähdyttäjiä, joiden joukkoon hänellä itsellään ei ole mielenkiintoa kuulua. Oikeastaan Afterwordsilta kaipaa välillä reilumpaa kerroksellisuutta, mutta toisaalta The Gathering tarjoilee uutuudellaan levollisen raukeita hetkiä ilman turhaa pinnistelyä. Lähes puolet kappaleista on Robbien omaa tuotantoa ja sen verran laadukasta, että pari stan- dardia kuulostaa ummehtuneemmilta. Back To Foreverissä on runsaine ohjelmointeineen samaa vanhakantaisuutta kuin vastikään debyyttinsä julkaisseessa sisaruskolmikko Haimissa. Lee Ranaldo tuntuu miettivän, että särökitarat on pakko laittaa välillä täysille. Hetkittäin mieleen tulevat Televisionin keikkaäänitteiden seikkailut ja sähköisen bluesin rujompi syrjä
Paluukeikkojen ja Sweet Summer Sun -dvd:n jo valmiiksi nostalgista tunnelma lisää se hetki, kun Taylor astui Hyde Parkin estradille seuraajansa Ronnie Woodin ja Keith Richardsin keskelle ja teki Midnight Ramblerin myötä yhtyeestä hetkeksi bluesbändin – jollaisena se oli taipaleensa vuonna 1962 aloittanut. Neljä Ruusua olisi ansainnut paremman kokoelman. Hetkelliset muistumat ja bändin jäsenten kommentit kytkevät viime heinäkuiset keikat luontevasti vuoden 1969 Hyde Park -debyyttiin. Sweet Summer Sun – Hyde Park Live on The Rolling Stonesin tunteikas paluu kotikaupunkinsa sydämeen ja Keith Richardsin sanoin keuhkoihin. PERTTI OJALA HHHH Neljä Ruusua Poplaulajan vapaapäivä – 20 suurinta hittiä Ratas Music Group Vain elämää -sarjan toisen tuotantokauden kyljessä markkinoille isketty Neljän Ruusun tuore kokoelma niputtaa yhteen bändin tunnetuimpia hittejä. Vierailevat laulusolistit Afromikko ja Jolea esiintyvät parilla kipaleella, muuten laulut ja koskettimetkin ovat Antinrannan hallussa. Julmetun juureva ja punkmaisen energinen esikoislevy Shake Hands With Shorty (2000) ja sähköisen bluesrockin mestarinäyte Electric Blue Watermelon (2005) olivat tuttuja, mutta silti show heitti jalat alta ja hatun päästä. Bändin nuorempaa tuotantoa edustaa vain viimeisimmällä kokoelmalla julkaistu Doom And Gloom, jonka mukana oloa voi perustella myös kiitettävällä riffikkyydellään. Ilkka Alanko, Kode Koistinen, Lade Laakkonen ja Kämy Kämäräinen ovat pitkän uransa aikana tehtailleet tolkuttoman määrän hittejä, eikä tarvitse olla suurikaan fani, jotta valtaosan Poplaulajan vapaapäivän kappaleista tuntisi sanasta sanaan. Esimerkiksi backbeatin läiske Ike Turnerin You’ve Got To Loosessa on niin totaalisen rento, ettei se onnistu monilta ”hyviltäkään” soittajilta. Nyt yhtye jatkaa samalla monipuolisella linjalla eikä tuloksessa ole valittamista. > Levyarviot bändin levyyn riittänyt, sillä ostettavaa oli tuolloin rutosti. Thomasin What Do I Do. Levyllä on useita mieleenjääviä ja rauhallisuudessaan tehokkaita kappaleita, jotka nousevat täyteen loistoonsa vasta lavalla, täytebiiseistä vapaana. Beautiful Cursea kuunnellessa tulee mieleen, että joku roponen olisi ehkä kannattanut rehtiin rock’n’roll-yhtyeeseen sijoittaa. Biisivalikoimaltaan Sweet Summer Sun – Hyde Park Live on arvattavasti kuin The Rolling Stonesin greatest hits. Haikeissa arkifilosofisissa tunnelmissa kohtaavat elävän pienorkesterin naturalistinen sointi ja synteettiset perkussiot varsin luontevissa leikkauspisteissä. Tuvalu-kitaristi Antti Harmainen sähköistää tarvittaessa musiikin akustisesti avaraa äänitilaa, jousien aaltoilua ja eteeristä rytmiikkaa. Vain yksi cd, ei historiikkia, ei infoa tai kommentteja kappaleista, ei diskografiaa tai mitään muutakaan. Tuolloin taivaalle vapautettiin Brian Jonesin muistoksi satamäärin valkoisia perhosia. Miljoona volttia on vähättelyä, kun puhutaan North Mississippi Allstarsin keikasta Rauma Bluesissa kesällä 2007. Musiikillisessa mielessä moitittavaa ei siis liiemmin ole. Samalla bändi tulee vastaansanomattomasti todistaneeksi kaikkein tärkeimmän eli 50 vuoden jälkeenkin ”it’s only rock’n’roll and they like it”. Nyt perhoset olivat bluesin sinisiä ja niitä nähdään vain Miss Youn aikana lavan taustascreenillä ja kirjailtuina Mick Jaggerin takkiin. Sen sijaan rouheita riffejä ja kitaravetoista rock-iloittelua ja -kaihoilua riittää, sopivan pölyisenä ja viipyilevänä. Levyn moninaiset vieraat ovat kaikki miehiä paikallaan lukuun ottamatta huilisti-laulaja Sharde Thomasia, joka on legendaarisen Otha Turnerin pojantytär. Mutta siihen nähden, että levyn tarkoitus lienee esitellä Neljän Ruusun musiikkia Ilkka Alankoon television kautta tutustuneille, paketti on luvattoman köykäinen. Antinrannan lauluääni yhdistää elementit korkealta kuiskaavassa äänilajissa huokailevin tulkinnoin, joista voi hakea yhtäläisyyksiä niin Kate Bushin kuin Portisheadinkin. 20 biisiä peräkkäin, minimillä pakettiin ja hyvää joulua. Bändin marraskuussa 2012 alkanut 50-vuotisjuhlakiertue huipentui kesäkuun lopussa ensiesiintymiseen Glastonburyn festivaaleilla ja viikkoa ja kahta myöhemmin kahteen paluukeikkaan Lontoon Hyde Parkissa. Biisin herkullisin hetki onkin Mick Jaggerin aliarvostetun bluesharpismin ja Taylorin kitaran vuoropuhelu. Tuoreimmat singlet Seitsemän päivää selvinpäin ja Katkera kuu solahtavat luontevasti mukaan joukkoon, vaikka bändin huippusuosion vuodet ovatkin takana päin. Valtaosa materiaalista on omaa, kuten wah-wah-kitarasoolon koristama tumma, hiukan J.J. ANTTI GRANLUND HH North Mississippi Allstars World Boogie Is Coming Songs of the South The Rolling Stones Sweet Summer Sun – Hyde Park Live Eagle Vision DV D Soundiltaan ja filmatisointina parhaita The Rolling Stonesin keikkakuvauksia vaatimattomampi Sweet Summer Sun – Hyde Park Live omaa sitäkin enemmän historiallista merkitystä. Tietääkö Luojakaan, miksi he eivät ole yhtä tunnettuja kuin The White Stripes ja The Black Keys. Mainitut jenkkiverrokit eivät kuvaa Beautiful Cursen linjaa ollenkaan, sillä puuterihuiskut puuttuvat, hardrockista ei oikein voi puhua ja glam on vain vahva vivahde. Lähes päivälleen 44 vuotta aiemmin The Rolling Stones oli soittanut puistossa vain kaksi päivää Brian Jonesin kuoleman jälkeen ja esitellyt yleisölle uuden kitaristinsa Mick Taylorin. Brotherhood on tavallaan tuttua, mutta sielukkuudessaan takuuvarmasti toimivaa tavaraa! JUSSI NIEMI HHHH 56 SOUNDI ...it’s only rock’n’roll and they like it... Samaa mielikuvaa tarvittaisiin Beautiful Curselle kokonaisuudessaan. Jim Dickinsonin poikien Lutherin (kitara, laulu) ja Codyn (rummut) sekä heidän basistikamunsa Chris Stew’n levytysuraan mahtuu laaksoa ja kukkulaa, mutta trion laaksot ovat kohottavampia kuin useimpien kukkulat. Siellä, missä The Quireboysin kaltaisen rock-ryhmän täytyy olla parhaimmillaan. ANTTI MATTILA HHH The Holmes Brothers Brotherhood Alligator Holmesin veljesten edellinen, Feed My Soul, oli eräänlainen comeback, koska se tehtiin kitaristi Wendell Holmesin parannuttua syövästä. Start Me Up on yhtä itseoikeutettu startti kuin (I Can’t Get No) Satisfaction päätösraitana. World Boogie Is Coming nousee kolmanneksi huipuksi äsken mainittujen tallenteiden rinnalle. -debyyttialbumin metsästys alkaa nyt! PAULI KALLIO HHHHH Passing Human Parade Provocative Dreams Passing Human Parade Provocative Dreams on albumin nimi, ja Passing Human Parade puolestaan sen levyttänyt bändi. Ted Hawkinsin I Gave Up All I Had loistaa akustisen kitaran säestämänä balladina ja brittiläisen Geraint Watkinsin Soldier of Love soi yhtä kauniisti ja koskettavasti. Cover-osastossa Amazing Grace saa persoonallisesti väkevän tulkinnan. Sen kasaamisessa on päätetty valita niin sanottu pienimmän riesan tie. Kaverit ovat kasvaneet keskellä Hill Countryn bluesia ja rock’n’rollin historiaa, mutta soittavat kuin he olisivat keksineet ne juuri eilen ihan omin päin. Calen Cocainea muistuttava Lickety Split, tai ripeä ja varsin sattuva Stayed At The Party Little Too Long. Virginialaislähtöisen trion erilaisista äänistä (Wendellin blues-roso, basisti Shermanin täyteläinen baritoni, rumpali Popsy Dixonin hunajainen falsetti) ja kolmiosaharmonioista lähtevä vankka gospel-ote sitoo bluesin, r&b:n, soulin, rockin ja hiukan countrynkin nyörit oman näköisekseen, lämpimän kodikkaaksi ja äärimmäisen luonnolliseksi kokonaisuudeksi. Felicia Holmesin vokalisoima Loving You From Afar on kirkkolaulua kauneimmillaan urkujen kera. Laulaja Spiken kähinä on tunnistettava ja elämää nähneen miehen ääni – se kuulostaa siltä, että klubeissa keikan jälkeen on kessu kärynnyt ja 40-prosenttista alkoholijuomaa vajunut. Paitsi että kyseessä on Tuvalu- ja Myyt-yhtyeestä tunnetun Annina Antinrannan soololevy, jonka hän on säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut. Luotsivene, Juppihippipunkkari, Tie ajatuksiin, Valuva taivas ja muut vastaavat ovat tyylipuhtaita suomalaisen poprockin ja Depeche Moden yhdistäviä iskusäveliä, jollaisia ei tässä maassa ole juurikaan tehty paremmin. Beautiful Cursen tunnelma on kuin sunnuntaipäivän tasoittavilla hyvässä seurassa, velvotteista vapaana
”Kalliosta kaksio, miehiäkin taMachinedrum tisimmästä nurkasta. Tolvi Silti välillä on vaikea saada selkoa Kuinka kehtaatte siitä, mitä Retropop haluaa olla. SelÄänetön ARTTU TOLONEN laista miestä, Lähti lapasesta ja Stadiin Vuoden romuluisin leHHHH kuulostavat sävellyksinä yksinkertaivy on täällä ja jatsikanselta lastenmusiikilta ja niiden sanoisa tulee perunakellatuksista tulee ikävän vaivaannuttava rista tai ullakon seitSAMI NISSINEN olo. Ehkä Kuinka kehtaatte on rinnakkaistodellisuuteni iskelmä-Suomi. Epätasaisuus vaivaa, välillä jopa raivostuttavalla tavalla. suosimiin värähtelyihin. Vai oliko se sittenkään auto. kän aikaa muun muassa acidhousen ja elektronista popmusiikten arkipäiväisten huomioiden kautta. Pieni ja ihmeellinen musiikin pirstaloituvan tavalla selkeä lahjakkuus ja harjaantuSaila Ojalan iskelmällinen lauluääC laatusoundiin – palvelu – ammattitaito – hyvä meininki – vuodesta 1985 – laatu – palvelu – ammattitaito– hyvä meininki vuodestapieninä 1985 Cannoksimaailmankaikkeuden Retropopin uutta levyä neisuus rupiseen sekä muuni toimii –mukavasti alakulttuureissa syklit pyörivät nopeei ole helppo kuunnella tenkin pingottamattomaan otteeseen. Jungle ja dubahtavat teknosekvenssit rakentavat perustukset kulisseille, dronet laveeraavat näyn epäselväksi ja aavemaiseksi, ja sämplätyt laulajat huhuilevat haamuina näytelmän taustalla. pasin / oli pössis mainio, stadin tyyHHHH Vapor City Tolvi soittaa tällä levyllä kaikki soittilin bonjasin” ei suoranaisesti nouse Ninja Tune met saksofonia lukuun ottamatta itse. ANTTI GRANLUND triphopin muodoissa. Hyvänä puolena voi pitää sitä, että yhtyeen kappaleista vastaava Tommi Ojala osuu muutamaan otteeseen hittisuoneen. tyä ulkopuolisesta, riittävän kriittisesVihdoin syytä juhlaan 1990-lukuaan. Vapor City ei hämmennä kokeellisuudellaan, mutta se on eheä ja nautittava trippi, jolla Stewart luo scifimaista tarinaa kuvitteellisesta metropolista ja luo samalla huumaavaa synteesiä tutkimistaan tyyleistä. Retropop saattaisi hyöRetropop televisio retroilevat nyt syvä ja lo-fi. Hienoin hetki sekä musiikillisesti koetaan biisissä Vanha juntti. J. Myymälä: Musamaailma Retail, Kamppi Malminkatu 16, 00100 Helsinki 09-5627 1240 Kitarat ja bassot Vahvistimet ja pedaalit Verkkokauppa: www.musamaailma.fi Rummut ja symbaalit Soitintarvikkeet Tukkumyynti ja maahantuonti: 09-720 60 60 Asiakaspalvelu: 09 - 5627 1240 EAT YOUR PERCENT! WE OFFER REAL PRICES! Vahvistin- ja elektroniikkahuolto Soitinhuolto ja -korjaamo laatu – palvelu – ammattitaito – hyvä meininki – vuodesta 1985 – laatu – palvelu – ammattitaito– hyvä meininki – vuodesta 1985 SOUNDI 57. Nekalan ränsistynyt lähiö alkaa näyttää värikylläiseltä, merkitykselliseltä ja varsin pelottavalta paikalta. Ja tarina palavasta vanhasta, selkeästi pitkään palvelleesta autosta koskettaa. Volyymiltaan hentona kaikuva lauluääni kiristyy yllättävän vahvaksi korostaessaan purevampia ja jopa aggressiivisia tunteita. Kevyttä Myös tekstit huokuvat rentoutta pientassa kaipaamaan. Samoin tekee ysäridanceen päin kumartava Valmis uuteen nousuun. kia esittävä lempääläisLiiasta terävyydestä niitä ei voi syytHH Ahkerasti työskentelevä ja äänenkäsittelyyn perfektionistisesti suhtautuva Travis Stewart on tuupannut eri nimikkeiden alla (Syndrome, Tstewart) maailmaan IDM:ia, gitschia ja monenmoista diippiä biittiä. Provokatiiviset unet ovat silti selvästi solistin omia lyyrisiä mielikuvia ja niiden uniikkeja melodisia purkausteitä. Singlenä ilmestynyt Moraalinvartija onnistuu melankolisen tunnelmansa ja tarttuvan kertosäASKO ALANEN keensä ansiosta, ja Prodigyltä synakuvionsa lainaava Vihdoin syytä juhlaan HHHH poppailee irtonaisesti. Myös levyn päättävä Kaunis päivä koskettaa. Kuinka kehtaatte on varsin vaikea levy kuvailla, mutta helppo kuunnella. Emotionaalinen ja vangitseva Vapor City on optimoitu soundtrack marraskuun pimeisiin iltakävelyihin. yhtye taiteilee kolmannella albumillaan parisuhteiden, söpöilyn ja arkirealismin välimaastossa, toisinaan lapsenomaisesti, toisinaan lapsellisesti. vuoden maineikkaimpien poplyriikoiSuuri yleisö, radiot ja Sen soittaa Ville Jolanki. Intron loppupuolta markkeeraava laskeva pianokuvio vie aivot mennessään. Tai ainakin ne kuulostavat siltä miltä haluaisin iskelmän joskus kuulostavan. Unikuvien ei anneta kulkea tai haihtua noin vain, vaan harkitut sointisävytykset ja tahti-iskut maalaavat vahvempia värejä melodioiden kirjoon. Kun asiaa ajattelee, niin mieleen tulee, että nämä kaksi biisiä ovat levyn iskelmällisimmät. tää, sillä haahuilu on tämän levyn ytimessä kaikilla tasoilla. KoneTolvin soitossa yhdistyy hienolla tä tuottajasta. Tulos on herden joukkoon. na, vaikka nyansseja jääkin albumimiammin, ja ysäriä on fiilistelty jo pitalusta loppuun
Artistin viidennellä levyllä nivoutuvat yhteen pakkomielteet goottirockiin, depechemodemaisen ilottomaan elektropopiin sekä muusikkoisän taholta johtuneet altistumiset kantri-vaikuttimiin. Requiem For The Old School Heavyllä Chris Eckmanin kipakassa ot- teessa on aavistus Nick Cave & The Bad Seedsin ilkeyttä. Terveysongelmista viime aikoina kärsinyt Morrissey on todella vedossa keikan avaavasta mahtavasta Alma Mattersista lopetusbiisiin, The Smithsin The Boy With The Thorn In His Side -komeuteen, Ainoa ihmetyksen aihe on se, että miehen ehkä suurin soolohitti First Of The Gang To Die ei kuulu konsertin ohjelmistoon. Kiirettä pitää. The Crunchin Busy Making Noise -debyyttiä markkinoidaan punklegendojen superbändinä. James Russellin ohjaama konserttitaltiointi on visuaalisesti näyttävä ja Morrisseyn mukana You Are The Quarry -levystä asti soittanut yhtye soi komeasti. Ridley Scottin tuottamassa dokumentissa fanit kertovat suhteestaan Springsteenin musiikkiin sekä artistiin itseensä. ”Kipu on kauneutta”, ei kuulosta enää 2010-luvulla taiteellisena johtoajatuksena kovinkaan shokeeraavalta tai rankalta. Jo Tie pohjoiseen -elokuvassa kuultu Samuli Edelmannin kanssa duetoitu nimiraita todistaa Loirin tilanteen olevan huomattavasti vakavampi kuin Sielun Veljillä aikoinaan. Milan Cimfen rummut ovat vain satunnainen mauste, The Walkabouts -kumppani Paul Austinin sähkökitara soi vain The Carnival Smokella ja Terry Lee Halen huuliharppu värittää levyn ainoaksi varsinaiseksi rockbiisiksi sovitettua Many Moonsia. Kaikki on nähty. Sick-biisissä Wolfe friikahtaa ja masentuu täysin. Vesa-Matti Loiri tulee tälläkin kertaa lähelle kuulijaansa sortumatta nurkan takana väijyvään tulkinnalliseen yliammuntaan. Talteen on saatu kuitenkin kosolti hyväntuulisuutta ja tekemisen iloa, mutta vaikka soundit toimivatkin, on tulkinta ja soitto kummallisen löysää ja innotonta. Baillie Walshin ohjaamassa dokumentissa tulee hyvin esille se, miksi Springsteen on niin suosittu. Kulkemaan tuomittuna ei voi olla läheskään niin vapaa kuin siihen luotuna. Yliaistillisuutta henkivä Kings osoittaa todellista artistisuutta. SAMI NISSINEN HH Morrissey 25Live Eagle Vision DV D Morrissey juhli 25vuotista soolouraansa keväällä konsertoimalla Los Angelesissa Hollywood High Schoolin auditoriossa. Rento ja huoleton anarkistimeininkihän on hyvä syy dokata ja rokata. Sen jäsenet – The Clashin tuuraajarumpali Terry Chimes, Sham 69:ssa ja The Lords Of The New Churchissa bassotellut Dave Tregunna, Cockney Rejects -kitaristi Mick Geggus sekä etunenässä ruotsalaisen Diamond Dogsin keulakuva Sulo Karlsson – ovat olleet sivurooleissa suuressa kertomuksessa. Puolet sen biiseistä mielistelee kasvottomasti radiomusiikin normein, mutta paikoin se viettelee maanis-depressiivisessä suloisuudessaan. Pohjois-Kalifornian synkimmässä metsässä kasvaneen Chelsea Wolfen suhde tuskaan on selvästi kompleksinen ja kahtalainen. Patujen karismassa ja releissä ei ole huomauttamista, mutta kaikki se on valjastettu yhdentekevään keekoiluun. Kaihon Karavaani puolestaan pidättelee tyylikkäästi omien levyjensä vimmaa asettuen suosiolla empaattisena myötäelävän säestäjän rooliin. Hyvää puuta ja Skarabee (2010) koostuivat Loirin tulkittaviksi tehdyistä uusista lauluista ja Tuomittuna kulkemaan jatkaa yhdenlaisena kompromissina. Springsteen & I -dokumenttia on markkinoitu fanien rakkauskirjeenä laulajalle. Jenni Vartiainen palaa Loirin rinnalla Seilin maisemiin pysähdyttävästi tulkitun Halvalla-kappaleen myötä. Jatkuvasti kasvavasta huomionhakuisuudesta ovat kertoneet muun muassa Burzum- ja The Strokes -coverit. Kvartetin tyyli on yllättäen lähempänä pub- ja katurockia kuin punkia. Näin siitäkin huolimatta tai juuri siksi, että tuotantopuolella on jätetty soimaan roima annos orgaanista äänimaisemaa. Pakonomaista on myös kasvava kiinnostus mystiikkaa kohtaan. VISA HÖGMANDER HHH 58 SOUNDI SAMI NISSINEN HHH Chris Eckman Harney County Glitterhouse Päätyönään pian 30 vuotta sitten perustettua The Walkaboutsia johtanut Chris Eckman palaa uusimmalla soololevyllään niihin avariin maisemiin, joista inspiroitui jo yhtyeensä viimeisimmällä studioalbumilla Travels In The Dustland. Chris Eckmanin Euroopasta käsin kotimaataan tutkiskelevassa americanassa on korvin kuultavaa sukulaisuutta The Triffidsin tapaan muuttaa Australian aavat ja karutkin maisemat lämmittäviksi ja mieltä ylentäviksi lauluiksi. Pain Is Beauty on skitsofreeninen levy. Osa dokumentissa puhuvista faneista on tavannut tähden ja lumoutunut tästä, osan elämä on muuttunut vain ja ainoastaan miehen musiikin vuoksi. Parhaimmillaan bileet kiteytyvät itseironisessa Yesterday’s Boys And Girlsissa. Silloin alkutaipaleella Liv Kristinen johtama ryhmä oli hukkua muiden kaltaistensa joukkoon, mutta nykyään bändi kuulostaa jo lähes ainutlaatuiselta, kun muut saman lajityypin yhtyeet ovat vieneet musiikkiaan kuka mihinkin suuntaan. Välispiikkejä ei juuri kuulla, mutta eiväthän ne ikinä ole olleet tämän herran juttu. Pienempi hitti Irish Blood, English Heart saa melkein aikaan kylmiä väreitä. PERTTI OJALA HHHH The Crunch Busy Making Noise Legal Brittipunkin ensimmäisen sukupolven legendoista vain harvan myöhempi ura jatkui kovin modernistisena säpinänä, artistisena shokeeraavuutena ja kyseenalaistamisena. Eikä maestron itsensä suorituksessakaan ole moittimista. Teatteriverellä on mässäilty. Ali Alikosken ja Sasu Moilasen vanhastaan tuttu Alla ruosteisen kuun avaa levyn rautalankaisen genrensä ässäbiisinä. Katy Cruel on albumin yksinäinen traditionaalinen sävelmä, ja sitä seuraavassa Sound Of No Returnissä on niin ikään kansanmelodista tunnelmaa. Sitä se todella on, luiskahtaen välillä kuitenkin ahdistavasti henkilöpalvonnan puolelle. Traumat ilmenevät goottilaiset mittasuhteet saavuttavana dramaattisuutena ja toisaalta kaipuuna omille juurille, mikä on näkynyt luonnollisuutta ihannoivana folkina. Lähes kaksituntisessa konsertissa kuullaan miehen soolomateriaalin lisäksi runsaasti The Smiths -klassikoita. Valtaosa albumista on samalla perusbeatilla ja -tempolla etenevää kliseistä jytää. Kaikki on koettu. Timo Kiiskisen, Markus Koskisen ja Tuure Kilpeläisen Kaunis soi albumin parhaimmistoon lukeutuvana haitarivalssina. Tänään Leaves’ Eyes kuulostaa rankemmalta kuin monet vanhat kaverinsa, vaikka yhtye toki käy myös kutittelemassa popimpia sävyjä leuan alta. Kilpeläisen Rakkauden sotilaat johdattaa Loiria calexicomaisiin tunnelmiin. Chelsea Wolfe Pain Is Beauty Napalm Sargent House Leaves’ Eyesille tulee tänä vuonna kymmenen vuotta täyteen, ja debyyttilevy Lovelom näki päivänvalon yhdeksän vuotta myöhemmin. Juha Tapion Yksinäiset on puolestaan kuin kotonaan Tuomittuna kulkemaan -levyn yksinäisyyttä, haikeutta ja rakkauden kaipuuta henkivässä maailmassa. Dvd:llä fanit kertovat tarinoitaan, joiden myötä ”Pomon” musiikin merkitys aukenee entistä enemmän. Symphonies Of The Night ei ole lähelläkään genrensä kulmakiveä, mutta sen perusvarmassa otteessa ja laadukkaissa sävellyksissä on särmää. Oregonin osavaltion kaakkoisosassa sijaisevaa Harney Countya ja sen ihmisiä ja jylhyyttä Chris Eckman kunnioittaa pääosin hitailla ja pelkistetysti toteutetuilla lauluillaan. Tietysti toisinaan laulut olisi voinut jättää ainoastaan Livin harteille, sillä ei se örinä ihan joka paikkaan sovi. Perusilme säilyy kuitenkin metallisena, mistä pitää huolen ennen kaikkea miesmurina. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Bruce Springsteen Springsteen & I Eagle Vision DV D Bruce Springsteenin merkityksestä faneille kertova Springsteen & I -dokumenttielokuva koostuu suureksi osaksi fanien itse itsestään kuvaamista videoista. Nostalgisoitavaa silti riittää. Hän on faneilleen kaikkensa antava laulaja, joka ei päästä itseään helpolla – tämä nähtiin esimerkiksi kesän 2012 Helsingin-keikalla, joka kesti yli neljä tuntia. Morrisseyn vuorovaikutus yleisön kanssa välittyy taltioinnissa hienosti. Bruce Springsteen, jos kuka, onkin oikea kohde tällaiselle dokumentille. PERTTI OJALA HHHH. Amerikkalaisuudestaan huolimatta jo pitkään Eurooppaa ja etenkin Slovenian Ljubljanaa tukikohtanaan pitäneen Eckmanin akustisten kitaroiden ja urkujen rinnalla kuullaan useimmiten vain Ziga Golopin sähkötöntä pystybassoa. VISA HÖGMANDER HHHH Vesa-Matti Loiri Tuomittuna kulkemaan Warner Hyvää puuta (2009) palautti Vesa-Matti Loirin levytysuran nautittavalle tasolle kolmen edeltäneen levyn tarpeettomien covereiden jälkeen. Bändi määritteli laaja-alaisen sinfoniametallinsa suuntaviivat jo kauan sitten, eikä perusasioihin ole matkan varrella juuri koskettu. > Levyarviot Leaves’ Eyes Symphonies Of The Night ...puolet sen biiseistä mielistelee kasvottomasti radiomusiikin normein... Destruction Makes The World Burn Brighterin klassinen ja 1960-lukumainen surfpop keimailee vastustamattomasti. Vaikka aivan kaikki kappaleet eivät nyt ole Loirille kirjoitettuja originaaleja, Tuure Kilpeläisen Kaihon Karavaani -orkesterin kanssa työstetty kokonaisuus toimii luontevasti
END OF FUCKING STORY" -ALEXI LAIHO 9,5/10 "Parasta pukinkontintäytettä" -Imperiumi.net "Mikä olisikaan parempaa ajanvietettä" -Inferno "Täydellinen valmistautuminen klubi-iltaan" -Ilta-Sanomat SAATAVILLA: MAAILMAN ENSIMMÄINEN OIKEA ROCK-LAUTAPELI Saatavilla pian: Children of Bodom -lisäosa Rock Science -mobiilipeliin! WWW.ROCKSCIENCE.TV SOUNDI 59. "BEST GAME EVER..
VILLE PIRINEN HHH Jake Bugg Shangri La Universal Jake Buggin astumisesta parrasvaloihin vuosi sitten oli vaikea olla iloitsematta. Perinnelällätykset Tie My Pecker To A Tree tai 99 Bottles Of Beer rasittavat jo ensikuuntelussa, ja pakottavat skippailuun jatkokierroksilla. Molemmissa ääripäissä Melvins on oma mielenvikainen itsensä. Hiukan samealla Tommy-tuplalla kuullaan runsaasti Townshendin akustisia kitaroita ja käytetään paljon päällesoittoja. Vaan väliäkö luokituksilla, kun synteettinen juna kulkee ja äänitunneli kaiuttaa nelisin leivottujen perkussioiden päälle kitararockin säännösteltyjen perussoittimien, syntikoiden ja saksofonin täsmäsoundeja. Kovakantisen kirjan kuvitus on komeaa, oivaltavaa ja valaisevaa. VISA HÖGMANDER HHHH Melvins Tres Cabrones Ipecac Vaihtoehtomöykän veteraanit ”palaavat juurilleen”, vaikka eivät ole kauaksi alkuperäisideoistaan koskaan lipsuneetkaan. St. Tämä luksuspaketti sisältää myös levyllisen Townshendin tekemiä demoja, jotka paljastavat kuinka tarkkaan suunniteltu kokonaisuus Tommy oli, sekä Kanadassa loppuvuodesta 1969 äänitetyn keikkatallenteen. Asiat eivät menneet suunnitellusti ja ep venähti kokopitkäksi albumiksi. TERO ALANKO HHHH Ritual Smoker sempia kuin niitä kiertävät sointikudelmat ja kekseliäämmät höystöt. Uutuuslevyllä soittaa yhtyeessä ennen ensimmäistä pitkäsoittoa vaikuttanut rumpali Mike Dillard, ja Dale Crover on siirtynyt rumpupallilta basistiksi. Epäkeskosti svengaavia murskariffejä, psykedeelisiä miksauskokeiluja ja Buzz Osbornen teatraalista ärinää kuuntelee aina mielikseen. The Who on yksi harvoista rockyhtyeistä, joita jaksan kuunnella bändisoiton takia. Esimerkiksi Coldplayn Hurts Like Heaven kuulostaa Shearwaterin käsittelyssä luontevammalta kuin Chris Martinin joukkion pinnallisesti toimiva alkuperäiskappale. Debyytillä mielikuvituksettomuuden sekä rahinan ja särön läpi kuultavan laskelmallisuuden antoi vielä anteeksi, toivoen samalla kakkoslevylle roppakaupalla rohkeutta. Clinicin Tomorrow on letkeässä mutta silti jämäkässä rullaavuudessaan levyn onnistunein versiointi. Pete Townshend repii Gibson SG Specialiaan raivokkaasti ja Keith Moon kolaa rumpusettiään väsymättä. Around Your Neck HHH Not To Dominate But To Serve Helsinkiläisen Ritual Smoker -kvartetin genresäädöt ovat niin tarkat, että on kiintoisaa päätellä kuljettaako kokeilevan psykedelisen krautrockpostpunkin aave yhtyettä vai päinvastoin. Näistä ensimmäinen on yhtyeen kitaristin ja lauluntekijän Pete Townshendin ensimmäinen megalomaaninen egotrippi, 75-minuuttinen teemalevy traumatisoituneesta Tommy-pojasta, joka on kuuro, mykkä ja sokea, mutta osaa pelata flipperiä todella taitavasti. 18-vuotias brittijannu, jonka lauluissa oldies-musa soi raikkaan epämuodikkaana. Läpijuoksuja ei kuulla. Itse biisit ovat oikeastaan vaisumpia ja keskenään yhdenmukai- 60 SOUNDI ASKO ALANEN Shearwater Fellow Travellers Sub Pop Yhdysvaltalaisen Shearwaterin viime vuonna julkaistu Animal Joy oli toistaiseksi menestynein levy yhtyeen vuonna 2001 alkaneella taipaleella. Parhaimmillaan parasta, mutta Melvins-katalogista löytyy helposti ehjempiäkin albumeita. Live At Leeds -klassikko (1970) äänitettiin paria kuukautta myöhemmin, kun The Who oli palannut Englantiin. Vincentin Cheerleader muuttuu leijuvaksi americanaksi. Tres Cabronesin tyylispektrin laidoilta löytyvät synaoutoilua ja sludgeraahustusta sotkeva I Told You I Was Crazy ja rytmikkäästi rokkaava Doctor Mule. Repivän raahustuksen ja kulkevan myllytyksen lisäksi Tres Cabrones tarjoilee myös yhtyeen kyseenalaista huumorintajua. ...lakonista robottiääntä inhimillisempi lauluselostus... Määritteitä edeltäviltä kausilta kertautuvat myös Hawkwindin avaruusprogen ja Suiciden maanisen luukutuksen muistot. Who’s Nextillä yhtye soi kuten yhden aikansa suurimman rockbändin kuuluukin: raskaammin, isommin, selkeämmin. Polveilevaa tupla-albumia pidetään ensimmäisenä rockoopperana. The Who -auktoriteetti ja 1960-luvun alun taidekouluajalta asti Pete Townshendin ystävä Richard Barnesin pitkä teksti kirjaa asiat ylös enemmän asiallisesti kuin räiskyvästi. Saatiin toinen levyllinen aika lailla samaa, kauniita ja rempseitä folkrockbiisejä Jaken dylanmaisesti honottavan mutta miellyttävämmän äänen kuljettamina.. Musiikilliseksi erämaaksi kuvattu maisema on osuva taustakuva tälle sähköiselle tarpomiselle ja synteettisten ilmatyynyjen kyyditykselle, jossa melodiset sointumoottorit jauhavat omaa murinaa ja ulinaansa. Huimassa vireessä ollut yhtye soitti Tommyn silläkin keikalla. Lavalla The Who käsittelee Tommyn kappaleita toisin kuin studiossa. Sen kohdalla voisi kai puhua siirtymälevystä. kuva: Polydor > Levyarviot The Who Tommy – Super Deluxe Box Set Polydor RE TR O Rakastan popmusiikkia – vaivattomia melodioita, tarttuvia kertosäkeitä ja huolellisesti tuotettuja levykokonaisuuksia. Lisäksi yhtyeen jo vuoden 1983 demollaan versioima The Lewd -cover Walter’s Lips ja Pop-O-Pies -coveriksi muuttuva päätösbiisi Stick’em Up Bitch ovat varmasti olleet hauskoja nauhoittaa, mutta rikkovat kokonaisuutta kuluttajan kuulokkeissa. Lauluosuudet jakautuvat Jarkon ja Piritan kesken, mikä elävöittää yhtyeen inhimillistä ilmettä. Mielestäni The Who oli parhaimmillaan Tommylla (1969) ja Who’s Nextillä (1971). The Who kuulostaa Tommylla erilaiselta kuin millään muulla albumillaan. Lakonista robottiääntä inhimillisempi lauluselostus kirjaa tunnematkan vaiheet ja etapit. Okkervil Riverissä vuoteen 2008 asti vaikuttaneen Jonathan Meiburgin johtama yhtye valmistelee parhaillaan ensi vuonna julkaistavaa seuraavaa albumiaan, mutta Shearwater halusi julkaista levyjen välissä cover-ep:n, jossa bändi versioi biisejä artisteilta, joiden kanssa bändi on vuosien varrella keikkaillut. Joskus rockissa todellakin oli mahdollista keksiä jotain uutta. No, sitä ei saatu. Välitöistä jää usein pakkopullamainen ja välinpitämätön maku, mutta Shearwater on onnistunut luomaan jotain parempaa. Ja sitäkin kuuntelen mieluummin studiolevyiltä kuin vaikka kuinka rajuilta ja arvaamattomilta keikkaäänityksiltä. Vaikka Fellow Travellersissa on välityön makua, Meiburg ja kumppanit ovat saaneet lainakappaleisiin luotua rennon tunnelman. Askeettisuus ei ole liian pitkälle vietyä tai ikävystyttävää, sillä soitanto polveilee ja punoutuu monitahoisesti
Hendrixin Voodoo Child avaa tyynenä hammond- ja syntikkaversiona uusia puolia kitaraklassikosta. Lopuksi maestro testailee vielä uteliaasti Moogin ja sähköpianon ulottuvuuksia, mutta Hammondin asema Salosen kuningaslajina ei horjahda piiruakaan. Varsinkin niiden, joihin liittyy Jori Hulkkonen. Ukraina on Rugerin matkan kolmas etappi ja ainakin pintapuolisesti sairain. Yhtyeen terävät ja yhteiskunnallisesti herättelevät lyriikat löysivät kaikupohjaa myös perinteisen kuulijakunnan ulkopuolelta, varsinkin kun myös tekstien taustat olivat enemmän kuin hyvässä kunnossa. Biisimateriaali jakautuu tarkkoihin ja rauhallisiin kävelyrytmeihin sekä salakavalan villeiksi yltyviin ryöpytyksiin. Aivan kuten Ruger Hauer on yhtyeenä. JARI JOKIRINNE HHHH Kalle Salonen Cat Slide Texicalli Kalle Salonen on pistämätön Hammond-tyylittelijä, joka säveltää ja sooloilee sakeasoundista ja vimmatun vetävää retrojatsia. Ainoastaan levyn loppuun ympätty mantra (”Kun tää biisi loppuu, mä tapan sut”) tuntuu tässä suhteessa turhalta päälle liimaamiselta. Soittoteknisesti taitava kosketinnäppäryys vapauttaa urkusvengin mitä parhaiten. Joka stadioniin kurkottaa, se alelaariin kapsahtaa. Kaikkea ei voi eikä pidäkään ottaa kirjaimellisesti ja tätä teesiä Ukraina toteuttaa varsin osuvasti. Samoista juurista ammennetaan. Mutta on tällä levyllä myös ripaus amerikkalaisia hippejä. Toivoa kuitenkin on, sillä parhaimmillaan, rauhallisimmilla ja juurevimmilla hetkillä, liikutaan yhä hurmaavilla taajuuksilla. Entiset neuvostoajan haamut ovat sekoittuneet länsimaalaiseen ajatusmaailmaan ristiriitoja uhmaten ja lopputuloksena on syntynyt hybridivaltio, joka on täysin omannäköisensä. Salonen kiittelee Jimmy Smithiä ja kaikkia hammondisteja, ever, jotka ovat antaneet suuren soundin ja soittokikkojen kirjon oivallettavaksi. Popnoname ilkkuu samoilla alueilla mutta popimmin ja 50° on helposti lähestyttävin tämän lipun alla tehdyistä levyistä. Kolmikon maailmankuva tuntuu ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella lähes musertavan lohduttomalta, mutta mitä syvemmälle levyyn kaivautuu sitä paremmin Rugerin ”kieli poskessa”-mentaliteetti avautuu. ASKO ALANEN HHHH SOUNDI 61. Taustana on sama Kulttuuripaja Valon kasvualusta kuin Pertti Kurikan punkkareilla. Bändin messinkisuut ovat tiukat citytuuttaajat Syrjänen ja Priha. Jo Cologne Tapessa Beyer yhdisteli teknorytmejä ja vanhoja krautsoundeja, sekä Kraftwerk-siiven että kitarahippien. Pahoin pelkään, että syytä siihen saa etsiä Shangri Lan tuottajaksi pestatusta Rick Rubinista, joka on suuri jenkkiyleisö mielessään hionut Buggin pojan särmiä sileiksi. Majoreiden syyttely on paitsi mielikuvituksetonta myös usein turhaa, mutta Shangri Lan äärellä ei voi olla miettimättä, miten hienoa olisi ollut antaa Jaken kasvaa, kokeilla ja etsiä ääntään rauhassa. Muuten levyllä kuuluu vahvasti brittiläinen pop-perinne ja muutaman biisin kohdalla alkaa jo kuulla yhteneväisyyksiä viime vuosien suomalaisten synapoplevyjen kanssa. Itse asiassa tähän verrattuna debyytti kuulostaa paljon särmikkäämmältä ja herkemmältä. Lähimmäksi vanhaa fiilistä päästään nimibiisissä ja levyn päättävässä We Come Back To Zerossa. Esimerkiksi Meteor on biisi, jonka Wayne Coyne voisi säveltää kylpyammeessa talonsa edessä istuessaan, Googlen kameraauton madellessa ohi verkkaista vauhtiaan. Verrattuna aiempiin Popnoname-levyihin, rytmit ovat pehmenneet ja laulumelodiat siirtyneet etualalle. Tätä linjaa osuvasti täydensi viimevuotinen kakkoslevy Erectus, joka haastavuudessaan ja lievässä epätasaisuudessaan jäi kuitenkin omissa kirjoissani esikoista etäisemmäksi. Aktiivikumppanina häärää lyömäsoittaja Hannu Pikkarainen, joka soittaa myös kitaroita, bassoa ja koskettimia sekä vastaa Lyhty-studion äänityksistä ja tuottamisesta. Jazzin, funkin ja bluesin maittavat teemat, tahdit ja riffit ovat löytyneet ja kiteytyneet improvisaation kautta, eikä jammailun tatsia ole menetetty liian definitiiviselle työstölle tai virtuositeetille. 50° on hiukan hitaasti aukeava ja hurmaava pikku levy. MIKKO MERILÄINEN HH Popnoname 50° PNN Jens-Uwe Beyer tunnetaan on Cologne Tape -projektista ja muun muassa Canin rumpalin Jaki Liebezeitin levyjä julkaisseesta Magazine-levymerkistä. Ukraina on vastakohtien maa. Tylsimmillään Shangri La on pelottavan lähellä c-luokan Oasista, jossa rhythm’n’blues ja rockabilly-vaikutteet ovat enää vain päälle liimattuja mausteita. ARTTU TOLONEN HHHH Ruger Hauer Ukraina Monsp Pyhimyksen, Paperi T:n ja Tommishockin muodostama Ruger Hauer otti heti debyytillään (Se syvenee syksyllä, 2010) suomiräpin kentän vakuuttavasti hal- tuun
Viipyilevistä kappalerakenteista huolimatta biiseissä on myös voimaa. Edellisvuotisen Sacrifice The King -minilevyn linja on jalostunut ja yhtyeen vakuuttavuusaste korottunut. Eminem on itsekin myöntänyt menettäneensä mielenkiinnon levyn viimeistelyyn. Thasmorg vastasi lauluhommista edellisen kerran Thy Aeons Envenomed Sanity -esikoisella (1999). Bändi kun sattuu olemaan Epican Mark Jansenin ja After Foreverin Jack Driessenin käynnistämä projekti, josta pian muodostui virallinen bändi. MaYanin lähestyy sinfonista, progressiivista deathmetallia sellaisella pieteetillä, että bändin voi laskea uudeksi merkittäväksi linkiksi metallin sisällä ilmenemismuotonsa saaneiden tyylierojen välillä. Levyn teemallinen yhtenäisyys korostaa raskaimpien osien iskevyyttä ja riitasointujenkin tehokkuutta. Tavallaan ei ollut yllätys, että yhtyeen Quarterpast-debyytti nosti yhtyeen kaksi vuotta sitten merkittäviin asemiin metallikartalle. Harmi, sillä tasavahvan sijaan Marhall Mathers LP II on vain tasapaksu ja kärsii keski-ikäistyvän artistin omasta ikäkriisistä. Vakavasta lääkeriippuvuudesta selvinnyt räppäri on ottanut lisäksi enemmän vastuuta tuotantopuolella Rick Rubininin hääriessä tukena ja Dr. Muutenkin levyn sisältöä kalvaa liika pituus ja epätasaisuus, eikä Rihannan kanssa esitetty EDM-kammotus The Monster ole kuin Eminemin uran pohjanoteerauksiin kuuluva markkinajippo ja vuoden huonoimpia kappaleita. MaYanin tuore levy on nimenomaan tyylien yhteensulautuma, jonka koristeellisuus on varsin hillittyä, mutta sitäkin vaikuttavampaa. Myös Eminemin luontainen lahjakkuus sylkijänä ja improvisoijana on pitkästä aikaa hyvällä mallilla, vaikka Encoresta asti vaivannut koheesion puute nousee vaihtelevantasoisesti esiin levyn jokaisella kappaleella. Kotamäen seuraaja löytyi mahdollisimman läheltä, sillä Gorath Moonthornin ja Thasmorgin yhtyeen uusi vokalisti on herroista jälkimmäinen. Se on vain oivallinen blackmetal-kiekko, joka yhdessä Wreath Of Thevetat (2008) ja Vinum Intus (2011) -levyjen kanssa muodostaa vankan kivijalan Alghazanthin myöhemmässä tuotannossa. The Three-Faced Pilgrimillä Alghazanth maalaa tummat kuvionsa laajalle kankaalle. Onneksi mukana on Rhyme Or Reasonin kaltaisia sinisellä liekillä palavia, häkellyttävän upeita repaleisia kuvauksia, mutta Legacyn kaltaisen referoivien kappaleiden kohdalla tämäkin meinaa kääntyä itseparodiaksi. Ultramatala murina toimii kertojaäänenä van-. EERO KETTUNEN HHHH Purtenance Awaken From Slumber Xtreem Music Muun muassa Demigodin, Convulsen ja Demilichin kanssa 1990-luvun alun suomalaista deathmetalgenreä jykevöittäneeltä nokialaisbändiltä puskee kakkoslevyä. > Levyarviot ... Läpi levyn tuotanto poukkoilee old schoolin ja modernin soundimaailman välillä, eikä kukaan kolmesta miehestä ole tuntunut tietävän mihin suuntaan edetä. Vähäinen Roxy Musicin aikainen materiaali ei edes jää harmittamaan, vaikka loistavasti rönsyilevät versiot Bitter Sweetista ja Love Is The Drugista nousevatkin tallenteen hienoimpiin hetkiin. Laulajan vaihtuminen ei kuitenkaan kuulu The Three-Faced Pilgrim -levyllä isona menetyksenä. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Bryan Ferry Live in Lyon DV D kuva: Interscope Eagle Vision 62 SOUNDI Muovicroonerin muutama vuosi sitten taltioitu keikka on mutkaton läpileikkaus Ferryn soolotuotannon makuuhuonerockista. Ferryn musiikki kuitenkin on poptaidetraditiota noudattaen pelkkää pintaa – ja hyvä niin. Monet Rubinin soundivalinnoista ja tuotantotavoista tuntuvat liiaksikin alaviitteiltä hänen 80-luvulla Def Jamille tuottamistaan albumeista. Albumi koostuu kuudesta pitkästä kappaleesta, joista jokainen kantaa kestonsa loppuun asti. Purtenancen debyytti Member Of Immortal Damnationin (1992) alkeellisuudesta löytyy tietynlaista viehätysvoimaa, joka ei onneksi ole joutunut täysin hukkaan pitkän matkan varrella. Tämän rinnalle kieli- ja lyömäsoittimet sekä örinälaulu tuovat vastapainoksi rosoisuutta, jossa koskettimet puolestaan toimivat kaiken tasapainottavana elementtinä. Ratkaisu ei ikävä kyllä toimi. Dren takapiruna. Hatredin puoliminuuttisesta grindauksesta albumin kärjessä siirrytään vaivattomasti What Was Hiddenin laahaavaan väliosaan. Itse konsertti on äänenlaadultaan silkkaa hunajaa korville, mutta hieman tylsähköä katsottavaa. Purtenance käy suoraan päin kasvoja ryöpyttävällä ja väkivaltaisella soundillaan. Bändi paneutuu levyllään yksityisyydensuojaan tilanteessa, jossa valtiot terrorismiepäilyjen varjolla haluavat urkkia tietoja tavallisistakin kansalaisista, ja Antagonisen tunnelma osuu pelottavasti kohdalleen. JUHO ÄIJÖ HHH MaYan Antagonise Nuclear Blast MaYan on suhteellisen tuore hollantilaiskokoonpano, josta löytyy osaamista. Ja bändin yhtä lailla mystinen ja melodinen black soi kauniina. Outoa onkin, miten hienoja soololevyjä julkaissut Ferry tyytyy täyttämään dvd:n materiaalista liki puolet vaihtelevan tasoisilla covereilla. Eminem Marshall Mathers LP II Aftermath Entertainment / Shady / Interscope Eminemin kolmen ensimmäisen albumin jälkeen ilmestyneet julkaisut ovat olleet tylsiä ja pahasti epäonnistuneita, joten ensireaktio uudesta Marshall Mathers LP II -albumista on yllättävä – tämä ei ole kovin huono! Ei se silti tarkoita, että se olisi millään tapaa hyvä. Kaikista levyn ongelmista huolimatta lopputulos on positiivisen puolella – Eminemin sana-akrobatia on parhaimmillaan omaa luokkaansa, ja kytevää itseinhoa vasemmalta oikealle potkiva lataus pitää otteessaan suurimman osan ajasta. Tuoreemmista kappaleista muutaman vuoden takaisen Olympian Alphaville-kohokohta kuulostaa jo nyt Ferry-klassikolta. Tuotantovaiheessa ei ole selvästikään kikkailtu liikaa, mutta levyn soundit ovat laajat ja tasapainoiset. Ferry yhtyeineen lähinnä oleskelee staattisesti lavalla kyllästyneen oloisena, eikä pelkistetty konserttisali ole tilana mielenkiintoinen. Vokalistien Hennung Bassen ja Laura Macrin työskentely sujuu klassisen uljaasti. Alghazanthin seitsemäs albumi ei mullista maailmaa tai paljasta esittäjästään suuresti uutta. Marshall Mathers LP II käynnistyy lupaavasti Bad Guy -vyörytyksellä. käy suoraan päin kasvoja ryöpyttävällä ja väkivaltaisella soundillaan... Näistä Neil Youngin ihastuttava Like A Hurricane toimii leuat loksauttavasti, siinä missä The Velvet Undergroundin What Goes On ei tarjoa mitään kenellekään. JUHO ÄIJÖ HHH Alghazanth The Three-Faced Pilgrim Woodcut Kuten kävi vastikään Barren Earthille, Goat Tormentor eli Swallow The Sun -kiireinen Mikko Kotamäki on jäänyt Alghazanthinkin kelkasta sitten viime tapaamisen. Tehtäköön se kerralla selväksi: etenkin Rick Rubinin ura hip hop -levyjen tuottajana on ohi. Myös kameratyösken- telyssä on ongelmia, ja etenkin kamera-ajoja olisi kaivannut elävöittämään kuvaa
Albumilla päästään kunnolla vauhtiin vasta nelosraita Cannibal Witchin loppupuolella. Villa Wunderbar on kokonaisuutena mielenkiintoinen poikkileikkaus 4.1. Schmidtin taustasta klassisen musiikin säveltäjänä ja kokeellisena studiovelhona. Milton Langen ohjaama keikkataltiointi on visuaaliselta toteutukseltaan mykistävä, eikä äänenlaadussakaan ole mitään moittimisen sijaa. Viime vuonna parhaan levynsä vuosiin (Oceania) julkaissut ja uusitulla kokoonpanolla kiertävä yhtye onneksi välttää comebackin myötä tulleet, myötähäpeää aiheuttaneet Spinal Tap -maneerinsa tyhjänpäiväistä Space Oddity -tulkintaa lukuunottamatta. The Vision Bleak värittää kappaleitaan esimerkiksi poikkihuilun tuomin sävyin ja klassisin metallivaikuttein, mutta tylsästi tamppaavan rokkivaihteen jäädessä päälle bändiä ei pelasta mikään. Ääni-installaatioiden, synteettisten maisemien ja suoranaisen kabareen välimaastossa liikkuvat teokset kulkevat pikimustasta klaustrofobiasta varjoiseen melankoliaan, ajoittaisten valonhäivähdysten piirtäessä melankoliset maisemat pitkin seiniä. Yhtye itse tuntuu sen sijaan olevan lavalla eksyksissä, alkukankeuden jatkuessa useamman biisin ajan. Epätasaisen biisimateriaalin lisäksi vähemmän nautinnollisen kokemuksen levystä tekee Konstanzin laulutulkinta, joka teutonisuudessaan ja perinteisemmässä goottirock-soinnissaan ei kuulostaa hyvältä missään ympäristössä. Lainaamalla itseltään, flirttailemalla 90-luvun klassikkolevyjen materiaalin kanssa ja palkkaamalla taustalleen itseään puolta nuoremman taustaköörin, joista jokainen on yhtyeen alkuperäisen inkarnaation fani. Takavuosien riehakkuudesta ei ole enää tietoakaan, mutta pikkuhiljaa Corganin kappaleista heijastuu itsekeskeisen kaljupään vanha karisma. Toinen levy koostuu mestariohjaaja Wim Wembersin kuratoimasta valikoimasta erityyppisiin elokuviin tehdyistä sävellyksistä. 29 €, opisk. The Vision Bleakin tarjoilemaan hyytäväksi tarkoitettuun ilmapiiriin ei pääse eläytymään kunnolla missään vaiheessa. ARCTICA klo 19 Iso sali Tampere-talon Lipputoimisto puh. Kokonaisuus toimii yllättävän hyvin. 26,5 €SOUNDI 63. 32 € 24.1. Miten siis tehdä itsensä jälleen relevantiksi fanien silmissä. Suurimmalta osin positiivisesta vaikutelmasta huolimatta yhtye vaikuttaa kuitenkin olevan tänä päivänä pikemminkin Billy Corganin tribuuttiyhtye itselleen. Hän ei voi syyttää ketään muuta perustamansa The Smashing Pumpkinsin maineen tahraamisesta viime vuosikymmenellä. Witching Hourin parhaat minuutit vietetään silti metallisten Hexenmasterin ja The Valkyrien seurassa. MIESKUORO HUUTAJAT 25 vuotta poikkitaiteellista huutoa klo 19 Iso sali JUHO ÄIJÖ Perjantai HHHH The Smashing Pumpkins Liput alk. Kontekstistaan irrotettuina toisen levyn teokset kuitenkin sortuvat tuskastuttavan usein liiallisen sentimentaalisuuden ja tuokiokuvien puolelle. Toistuvasti keskinkertaisuutta vastaan taisteleva ja gootahtava, metallinen rock tuntuu olevan kaksikon leipälaji. 24€ Torstai SONATA 30.1. Lähtökohdista riippumatta Awaken From Slumber ei välttämättä päästä kuulijaa heti sisälle armottomaan maailmaansa, mutta porttien avautuessa Purtenancen toinen kokopitkä osoittautuu aiheelliseksi ja asialliseksi julkaisuksi. Bändin viides täyspitkä on teemalevy, jolla noidat ja noituus joutuvat saksalaisten käsittelyyn. 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm) www.tampere-talo.fi Liput alk. 31,5 €/lippu, opisk. JOULULAHJAVINKKI Lauantai han Purtenancen värisyttävää kuolotunnelmaa hyödyntävällä ja sopivan vaihtelevalla kokonaisuudella, jolla aggression purkautuminen kiilaa kuitenkin aina etusijalle. Tämä on Canin tuotannon tapaan oikeasti erikoista musiikkia. EERO KETTUNEN HHH The Vision Bleak Witching Hour Prophecy The Vision Bleak on Empyrium-mies Ulf Theodor Schwadorfin ja Nox Mortis -bändissä vaikuttaneen Allen B Konstanzin muodostama kauhurockakti. 34 € Liput Lippupisteestä alk. DV D Oceania Live In NYC Universal Billy Corganilla on varmasti vaikeaa. JUHO ÄIJÖ HHH DAVINA & THE VAGABONDS Bluesia ja jazzia ripauksella dixielandia klo 19 Pieni sali 15 vuotta ensimmäisestä albumista Liput alk. Yhtyeen hajoamisen jälkeen hän on julkaissut pienimuotoisia albumeita, soundtrackeja ja yhden oopperan. EERO KETTUNEN HH Irmin Schmidt Villa Wunderbar – A Selection RE TR O Spoon/Mute Canin kosketinsoittajana jo aikoja sitten maineensa niittäneen Irmin Schmidtin sooloura lienee suurimmalle osalle tuntematon alue. Sitä seuraava, mukaansatempaava Wood Hag on jo ihan kelpo näyte The Vision Bleakin kyvyistä. Toisin sanoen Schmidtin sävellykset ovat kuin urbaania maailmanmusiikkia, joiden pohjana on usein ambienssi ja joko luodut tai löydetyt äänet, joka ei ole kovin kaukana Scott Walkerin ekskursioista pimeyden ytimeen. Bändin mättö toimii ja atmosfääri miellyttää enemmän melodeathin parissa viihtyvää allekirjoittanuttakin
Levonissa, Rickissä ja Richardissa The Bandillä oli kolme erinomaista ja tulkitsijoina varsin erityylistä laulajaa, ja Robbie Robertsonin laulut kaivoivat komeita kultahippuja Syvän Etelän mytologiasta: W.S. Kaiken kruunaa Robbie Robertsonin aistikas niin rockin kuin kantrinkin perinteistä ammentava kitarataituruus. JUHO ÄIJÖ HHH LISÄÄ LUETTAVAA Soundin nettisivuilta löydät yli 10 000 levyarviota. Sonic Youth teki kumpaankiin projektiin verrattuna kaiken paremmin ja rikkoi populaarimusiikin kenttää albumeilla, jotka ovat kestäneet kuuntelua vuosia. The Band oli saanut tuekseen New Orleans -velho Allen Toussaintin johtaman huippumuusikoista (Snooky Young, Howard Johnson, Joe Farrell, Earl McIntyre ja J.D. Yhdessä avantkitaristi Bill Nacen kanssa sävelletty ja esitetty Coming Apart ei varsinaisesti ole huono levy, vaan pikemminkin päämäärätön ja yllätyksetön. Näin kuitenkin kävi, ja tällä boksilla The Band osoittaa huikean kykynsä ottaa omakseen koko amerikkalaisen musiikin historian rock’n’rollista bluesiin ja jazzista kantriin. The Last Waltzissa esiintyi hurja joukko kuuluisia vierailijoita ja Martin Scorsese ohjasi siitä onnistuneen elokuvan, mutta nimenomaan Rock Of Ages antaa ainutkertaisen kuvan The Bandistä uransa ehdottomalla huipulla. The Bandin soinnin vahvan perustan rakentaa grooven ruumiillistumana svengaava parivaljakko, Levon Helm rummuissa ja Rick Danko bassossa, vahvat gospel- ja soulmausteet tarjoava Richard Manuel pianossa ja Garth Hudson kosketinsoittimissa ja saksofoneissa. TIMO KANERVA HHHHH Body/Head Coming Apart Matador Haluaisin pitää kaikin puolin ihastuttavan Kim Gordonin tapaa muovata äänestä veistoksellisia muotoja, mutta lopputulos on tällä kertaa pääosin hahmoton yritelmä pyristellä eroon entisen yhtyeen maineesta sen omilla aineksilla. Lue ja jätä oma mielipiteesi! www.soundi.fi/levyarviot. Rock-kulttuurin yhtenä paradoksina voi pitää sitä, että neljän kanadalaisen ja yhden amerikkalaisen 64 SOUNDI muusikon muodostamasta The Bandistä tuli americanaksi kutsutun genren esi-isä. Barron) kootun torvisektion. Älkää ymmärtäkö väärin – pidän metelistä ja hälyäänistä, mutta vailla kontekstia nekin ovat, no, vain meteliä ja hälyääniä. Onneksi punainen lanka löytyy ajoittain, Actressin ja Frontalin kaltaisten aggressiivisten, korviin porautuvien ja hitaasti etenevien dronekimpaleiden muodossa. Rock Of Ages äänitettiin New Yorkissa vuoden neljänä viimeisenä iltana. Walcott Medicine Show, The Night Thet Drove Old Dixie Down, Up On Cripple Creek, Caledonia Mission… Tällaisia lauluja ei tee enää kukaan, eikä mikään bändi pystyisi soittamaan niitä sellaisella intensiteetillä, rakkaudella ja voimalla kuin Allen Toussaintin hillittömällä brassilla vahvistettu The Band loppuvuodesta 1971. > Levyarviot ...tällaisia lauluja ei tee enää kukaan... Body/Headin debyyttialbumia kuunnellessa havahtuu väkisinkin samankaltaiseen pettymykseen kuin Thurston Mooren uuden Chelsey Light Moving -yhtyeen kohdalla. Siitä yhteistyöstä kehkeytyi kerrassaan kolossaaliset kekkerit. The Bandin johtajan, kitaristi Robbie Robertsonin tuottama neljän cd:n ja yhden dvd:n paketti tarjoaa paitsi uudet, hienot, terävät ja tarkat miksaukset myös parin levyllisen verran ennenkuulematonta materiaalia. Tuntuukin, että vain musiikillisen täyskäännöksen tehnyt Lee Ranaldo ja aina taka-alalla pysytellyt rumpali Steve Shelley ovat kyenneet pitämään kätensä puhtaina Sonic Youthin maineen tahrimisesta. Body/Headin ansioksi jää vain tarkoituksenmukainen epämukavuusalueelle pysähtyminen. Monessakin suhteessa se on jäänyt The Last Waltzin, yhtyeen huomattavasti tunnetumman keikkataltioinnin, varjoon. Nyt noiden neljän konsertin äänitteistä on rakennettu aivan uusi kokonaisuus. kuva: Soundin kuva-arkisto The Band Live At The Academy Of Music 1971 RE TR O Capitol The Bandin 41 vuotta sitten ilmestynyt tupla-albumi Rock Of Ages on kaikkien aikojen onnistuneimpia livelevyjä
Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. käytetyt vinyylit, ale-pelit Puh. PienetPienet ilmot ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 Ilmoitusmyynti: VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Ilmoitusmyynti p. ma-pe 10-18 la 9-15 Hyvän fiiliksen musakauppa ETSITKÖ Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com KUUNNELTAVAA. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! ALAN HARRASTAJILLE !!! ROCK BLUES JAZZ PROGE + 50 GENREÄ www.retromusiikki.com Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit kitarat bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna MUSIC SHOP www.unisound.fi Pi t k ä k a t u 2 8 , 6 5 1 0 0 VA A S A • 0 6 - 3 1 7 0 1 5 9 Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Hyvän fiiliksen musakauppa Joka SK ER Suo edis http M L O L Pi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Pikkuilmot 11_10.indd 93 www.tammerpianojasoitin.fi www.toprecords.fi mm. 03-222 1300 Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. www.soundi.fi/jutut/soittolistat SOUNDI 65 w. Soundin Soundin netistä netistä löydät löydät kymmeniä kymmeniä artistien artistien ja ja soundilaisten soundilaisten koostamia koostamia soittolistoja. soittolistoja. Puh
RESSU & JUSSI YSÄRIHIT TOUR KE 25.12. Sooloilulle jätettiin myös tilaa, ja erityisesti kitaroita tiuhaan vaihtanut Korhonen kiinnitti huomiota pippurisilla tilutuksillaan. GEBARDI PE 10.01. Raskasta Joulua -konseptin pitäisi olla kuitenkin tuttu. JENNI VARTIAINEN facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät. Pientä huomautettavaa tulee kuitenkin esityksen rakenteesta. Silti vasta viimeisten kappaleiden aikana sali alkoi heräillä talvihorroksestaan. Oikeudet muutoksiin pidetään. Sama epätietoi- MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ TÄHTIEN LOISTETTA PE 13.12. > Live Teksti: Juho Kankaanpää kuva: David Vinot Tontut mustissa Raskasta Joulua 15.11. Tällä kertaa laulajanvirkaa toimittivat Antti Railio, Ari Koivunen, Tommi Salmila ja Ville Tuomi, jotka kaikki lauloivat komeasti. Kuinka vakavasti metallisovituksiin kuuluu suhtautua. Paikalle uskaltautuneiden katsojienkin skaala oli laaja: lapsia, Metallican tahdissa varttuneita hevi-uskovaisia ja vanhemman ikäpolven jakkunaisia. Laulusolistit vaihtuvat paikkakunnittain, mutta bändi pysyy samana. SAMULI EDELMAN PE 03.01. Konsertti huipentui neljän solistin yhteislauluun. Ollila sirotteli kosketintorniensa takaa kappaleisiin elävöittäviä yksityiskohtia. JOKU PAIKALLINEN BÄNDI PE 27.12. Latistavaa oli myös, että Julen Är Här -kappaleen naisvokaaliosuudet tulivat taustanauhalta. Joululaulut jos mitkä ovat parasta rallattelumateriaalia sitten huoltoasemien suomipop-kokoelmien, mutta yleisö liimautui penkkeihinsä kuin kestävän kehityksen luennolla. Nisse-Polkka muuttui nopeatempoiseksi rämistelyksi, ja teatraalinen Tonttu kasvoi hitaasti täysveriseksi metallipaahdoksi. Muutamankin kerran yleisö joutui tuijottelemaan tyhjää lavaa välkkyvine valoineen, kun soittajat katosivat lavan taakse. Erkka Korhonen kokosi raskaan rokin ammatti- laiset yhteen soittamaan ”sinfonista rock-musiikkia” jo 2000-luvun alkupuolella. Metalliversioita tunnetuista joululauluista on levytetty kolme albumillista, ja Tulkoon joulu -musiikkivideota on katsottu yli 230 000 kertaa. Kosketinsoittajana oli Vili Ollila ja rumpalina Mirka Rantanen. Ehkä konsertin sivuprojektimainen luonne jätti turhankin sieluttoman jälkimaun. KAIJA KOO LA 14.12. Korhosen lisäksi Järvenpäässä nähtiin kitaran varressa Erkki Silvennoinen ja hillitysti esiintynyt Tuomas Wäinölä. PLAYA PE 17.01. Vaikka sovitukset olivat tarkkaan hiottuja, kappaleet tuttuja ja esiintyminen ammattimaisen luontevaa, esitys jäi etäiseksi. Kenelle Raskasta Joulua on suunnattu. Erityisesti estottomasti irrotellut Tuomi (houja hei -huudahduksineen) ja pirteän oloinen Koivunen onnistuivat rentouttamaan lavaesiintymisellään jäykähköä yleisöä. Tutut joululaulut saivat aivan uutta virtaa jylhän dynaamisista mutta ennen kaikkea melodisista sovituksista. ”Hittejä” ladottiin kiivaalla tahdilla (Heinillä härkien kaukalon, Arkihuolesi kaikki heitä). CHEEK PE 20.12. Kahden tunnin show pysyi monipuolisena, koska solisti vaihtui miltein joka kappaleen jälkeen. Järvenpää-talo, Järvenpää E päluuloni olivat vahvat astuessani Sibelius-saliin. KUNINGAS IDEA PE 07.02. Tänä vuonna joukko on kiertueella yhdeksättä kertaa, ja nyt esiintymiset on siirretty klubeilta konserttisaleihin. Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa 66 SOUNDI suus tulevasta oli selvästi vaivannut myös muita, sillä salissa oli roimasti vapaata tilaa. ANTTI TUISKU PE 14.02. LORD EST PE 31.01. En tiedä vieläkään.. Olin varautunut seuraamaan apokalyptistä seimenpolttoa ja kuuntelemaan tärykalvoja repivää rienausta
– Kyseessä on ensimmäinen omin päin tuottamani Iced Earthin studioalbumi. Kuva: Timo Isoaho VEL JEKSET KUIN ELVIKSET I ced Earth. Iced Earth on rundannut lukemattomien bändien kanssa, mutta nämä Volbeat-kiertueet ovat olleet parhaimpia ja ehdottomasti hauskimpia komeuksia koskaan, Schaffer painottaa. Aiomme nauhoittaa instrumentit analogiselle nauhalle emmekä käytä mitään digitaalisia laitteita. – Hankin aikoinaan Iced Earthin debyytin vuonna 1991. Ghost tosin toimii hienosti! Entä miten tämä Euroopan-kiertue on sujunut – Volbeat on tuonut teidän vanhan mantereen suurimpiin halleihin. Tämä vuosi on ollut hurja – olemme soittaneet loputtoman määrän toinen toistaan mahtavampia keikkoja – mutta kyllähän pieni breikki tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen, Poulsen nyökkää. – Olemme kiertäneet Volbeatin kanssa jo muutamaan otteeseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja olemme tietenkin törmänneet toisiimme myös festivaaleilla ja erilaisissa tapahtumissa eri puolilla maailmaa. – Voisin hehkuttaa menneitä viikkoja vaikka koko päivän! Olen ystävystynyt Michaelin kanssa entistäkin syvemmin, sillä olemme viettäneet lukemattomia öitä maukkaiden mallastuotteiden ja mahtavan mu- siikin parissa, muusikko nauraa. Ensi vuoden alkupuolella Iced Earth palaa Eurooppaan omalle kiertueelle, jonka jälkeen bändin ohjelmasta löytyy Yhdysvaltain-kierros Sabatonin ja ReVampin kanssa. Onnistuneiden kiertueiden lopettajaiset ovat aina oma lukunsa. Tunne oli onneksi molemminpuolinen, sillä minäkin innostuin Volbeatista saman tien – ja on todella harvinaista, että tällainen Kissistä, Iron 68 SOUNDI Maidenista ja Deep Purplesta pitävä vanha jäärä innostuu vähänkään uudemmista yhtyeistä. Nauroin aivan kat- ketakseni, kun Michael hiipi esiin erehdyttävästi meikäläisen näköisenä! Pitihän se sitten tehdä vastaisku Volbeatin esiintymisen aikana, hymyilee Schaffer. Nousemme myös Oulun Qstockin lavalle heinäkuun lopulla! Iced Earth puolestaan kiertää tammikuun puolivälissä markkinoille saapuvan Plagues Of Babylon -pitkäsoiton merkeissä. Laulajakitaristi jatkaa: – Olen niin onnellinen, että olemme pystyneet tekemään Iced Earthille ison palveluksen tuomalla heidät kiertueelle suuriin eurooppalaishalleihin. – Joskus ilmestyvän seuraavan pitkäsoittomme myötä jatkamme matkaamme yhä kauemmas Pro Toolsin ja muiden nykyvempaimien ääreltä. – Kaukomaiden konserttien jälkeen lähdemme luultavasti taas USA:han ja palaamme Eurooppaan ensi kesän festivaalien ajaksi. Volbeatin jättimäisen Euroopankiertueen päätösmetreillä Helsingin Hartwall-areenan uumenissa Soundille puhuva, deathmetalia edellisen Dominus-yhtyeensä kanssa 90-luvulla luukuttanut Poulsen on pitkän linjan Iced Earth -fani – aivan samoin tavoin kuin tämä ”Little Elvis” rakastaa vaikkapa Johnny Cashia, Metallicaa ja Social Distortionia. Olin heti myyty mies, sillä bändin homma yksinkertaisesti toimi – ja voit kuvitella, miltä minusta on nyt tuntunut, kun olen viime vuosina päässyt lavalle soittamaan esimerkiksi Iced Earth -nimikkobiisiä heidän kanssaan! Vuonna 1985 perustetun floridalaisen Iced Earthin komentaja ja ainoa alkuperäisjäsen Jon Schaffer myhäilee vähintäänkin yhtä tyytyväisenä. – Soittamisesta ei tahtonut tulla yhtään mitään. – Pidämme nyt kahden ja puolen kuukauden tauon. Kuten sanottua, Volbeatilla on nyt pitkästä aikaa hieman taukoa. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho Raskaamman puoleista asiaa. Siitä tulee hienoa! Mutta palataanpa vielä lähikuukausiin... – Mutta ei, tämä kiinnostava projekti ei tapahdu tässä vaiheessa. Mutta me palaamme asiaan, ei syytä huoleen!. Volbeat taas jatkaa nousujohteista matkaansa muun muassa Japaniin ja Australiaan. Löytyisikö sinulta ja Michaelilta viimeinkin aikaa kirjoittaa musiikkia yhdessä. Volbeatin, Iced Earthin ja Hellyeahin taannoisen Yhdysvaltain-rundin päättäneen Baltimoren-keikan yleisö sai nähdä, kun Schaffer ilmestyi Volbeatin estradille Elvikseksi pukeutuneena – ja tätä ennen Poulsen oli ehtinyt Iced Earthin lavalle Schafferiksi naamioituneena. – Tosiaan, olemme miettineet yhteisprojektia jo muutaman vuoden ajan ja minulla onkin jo mukava riffikasa varattuna, Schaffer vahvistaa. – Ystävyytemme alkoi, kun Michael, tai siis ”The Elvis Of Heavy Metal”, kertoi minulle ensimmäisen kohtaamisemme aluksi, miten syvästi hän rakastaa Iced Earthia. Halusin levyn soundaavan raskaalta ja raa’alta, Schaffer kertoo. Volbeat levähtää nyt hetken ja Iced Earth rundaa Plagues Of Babylonin tiimoilta. Siinäpä vasta loistava yhtye! Näin aloittaa lausahduksensa Volbeatin Michael Poulsen
– Lähdin taannoin Helsinkiin viettämään hauskaa viikonloppua. Lopulta jouduimme poistumaan koko satamasta, kun joku pikkusielu oli valittanut alastomista, miekat käsissä juoksentelevista mystisistä hahmoista! Kuva: KHY Suomen Musiikki nko lavalla tosiaan yhdeksän henkilöä. Ja leikitään, että tällä mielikuvitukseni tuotteella ei Asiaa tutkittuamme havaitsimme, että dösän kyljessä ollut kummallinen viritys oli tosiaan liekeissä! välttämättä ole mitään yhteyttä todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin. Tässä yhteydessä pitää muistaa, että eräs muusikko lähti reissuun rahattomana, ja hän sitten keräsikin tyhjiä pulloja keikkapaikkojen läheisyydestä henkensä pitimiksi, Ike muistelee. On siellä. Eräänkin kerran hän liittyi yllättäen dösän takaosaston korttirinkiin, siis kesken matkan, kaveri oli pitkän suoran alussa nykäissyt rattiin Tuomas Holopaisen, joka soitti koskettimia kiertueella mukana olleessa Nattvindens Gråt -yhtyeessä. Svart Records julkaisee Babylon Whoresin koko tuotannon sisältävän kuuden vinyylin boksin lähiviikkojen aikana. SLEEP OF MONSTERS | BABYLON WHORES O tilaan naapureiden korvia säästääksemme! Entä miksi Babylon Whores päätti päivänsä vuonna 2003. Rundin päätteeksi taas kiirehdimme Travemündeen ja ehdimmekin sopivasti paikalle – tosin pääsymme laivalle estettiin, sillä bussimme kuulemma paloi. Esimerkiksi King Diamondin kanssa toteutettu USA:n kiertue oli hieno kokemus ja siellähän sattui ja tapahtui. Leikitään, että tapasimme eräällä keikkapaikalla värikkäitä henkilöitä, joista eräs oli toiminut tiedustelutehtävissä ja tunnustellut kylmän sodan aikana rajavalvonnan tehokkuutta Suomen Lapissakin. – Ja okei... Ja ainakin itse kavahtaisin tällaista bändiä, jota muuan arvostettu henkilö kuvaili Led Zeppelinin ja The Sisters Of Mercyn yhdistelmäksi. Leikitään, että pian eräs kiertuehenkilöstöön kuulumaton hahmo alkoi hihitellä, lahjoittamaan ihmisille eriskummallisia pussukoita ja kaatuilemaan nenä veressä, vain kadotakseen törmättyään autolla puuhun. Kyseessä on mainio kunnianosoitus okkultistista raskasta rockia soittaneelle aliarvostetulle edelläkävijälle. Kiertäminen nieli luonnollisesti rahaa ja muun muassa laulajamme rahoitti toimintaa myymällä omia vinyyleitään keikkapaikoilla. Leikitään, että joidenkin viikkojen kuluttua tv-uutisissa näkyi yllätykseksemme sama paikka, jossa olimme tavanneet aikaisemmin mainitun kylmän sodan veteraanin. Dösän kyljessä ollut kummallinen viritys oli tosiaan liekeissä. Tosin muistan myös suunnitelleeni akustista neofolk-projektia muun muassa Impaled Nazarenen Reima Kellokosken kanssa, Ike Vil sanoo. Babylon Whores rundasi toki Euroopassakin. – Celtic Frostin Emperor’s Return -kuvalevyn myyminen harmittaa edelleen... Lopetin päiväduunin sekä bändin ja muutin pois Helsingistä. Materiaalissa oli selvästi potentiaalia, sillä en tuntenut lainkaan homofobista ahdistusta, vaikka olimme ahtautuneet pieneen wc- IKE VIL ja vuoden parhaat albumit: SLEEP OF MONSTERS: Produces Reason | BEASTMILK: Climax | CAFÉ DE ABEJAS: Mascot Moth | PARTLY FAITHFUL: Lazarus Under Glass | MONSTER MAGNET: Last Patrol SOUNDI 69. – Parhaimmillaan Babylon Whores oli arvaamaton ja huonoimmillaan kaoottinen. Estradille on tosiaan noussut yhdeksänpäinen helsinkiläishirviö Sleep Of Monsters. Leikitään, että paikassa pyöri urheilukassi, jonka sisältö oli kuulemma hyvin arvokas. – Tulevan boksin mukana julkaistavasta satasivuisesta teoksesta löytyy roppakaupalla mielenkiintoisia anekdootteja, vaikka niitä kaikista parhaita juttuja ei kukaan uskokaan. Joskus aamuyöllä löysin itseni kalliolaisesta yksiöstä ja huomasin kailottavani Sami Hassisen akustisella kitaralla esittelemien sävelaihioiden tahdissa. – Halusin elämääni jotakin muuta sisältöä. – Stadioneilla on edelleen tilaa, huomauttaa solisti Ike Vil ja nauraa: – Ilmeisesti ammuimme taas itseämme jalkaan ja kehitimme jotain, mikä on sekä valtavirran että undergroundin mielestä liiaksi yhtä, mutta ei riittävästi toista. Eräänä yönä nousimme yksikätisten wicca-tyttöjen letukkaan, toisella kerralla kitaristi Antti Litma- nen lähti yöbussilla Floridasta kohti New Orleansia, mukanaan 30 dollaria ja ylimääräinen t-paita. Pitää myös mainita lupsakka bussikuskimme. Joskus mainittu gothic acid rock kelpaa hyvin määritelmäksemme – ei sen perusteella kuitenkaan kukaan levyä osta! Mutta miten Babylon Whoresissa takavuosina laulanut, mutta pitkään estradeilta poissa pysytellyt Ike Vil on taas jalkautunut bändimaailmaan. Tämähän on loogista – nuo ominaisuudet ovat saman kolikon kääntöpuolia
Hurjalla tarkkuudella riffeillään osuvan Grand Magusin Pohjantähti on ollut jatkuvassa nousussa Manner-Euroopassa, mutta Suomen-konsertit ovat toistaiseksi jääneet valitettavan vähälukuisiksi. Älkää kuitenkaan nostako esiin yhtäkään nationalismikorttia, sillä Grand Magusilla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi kansallisuusaatteen kanssa. Ensin bassorummun pe(vuoden toiseksi paras levy) daalin alle sijoitettu hajupommi räjähti BATHORY ja seuraavassa hetkessä estradille ilmes(paras viikinkimetalliyhtye) UNLEASHED (toiseksi paras tyi kolme hahmoa: kyttyräselkä (Lemviikinkimetalliyhtye) my), hovinarri (Phil Campbell) ja tunnisAMON AMARTH (kolmanneksi tamaton (Mikkey Dee). – Äskettäin menimme espanjalaiseen tapas-ravintolaan ja tilasin listalta aasialaiseen tyyliin valmistettuja sieniä. He ryhtyivät purparas viikinkimetalliyhtye) kamaan rumpujamme ja Iron Will -biisin päättyessä setistä oli jäljellä enää virveli. – Lähdimme tien päälle jo lokakuun alussa, joten syksyinen Eurooppa ja ennen kaikkea täkäläinen ruoka ovat tulleet tutuiksi... Joulun alla orkesteAMON AMARTH: Deceiver Of The Gods riin voi tutustua myös näköetäisyyden DAVID BOWIE: päästä, sillä Spinefarm Recordsin kiinThe Next Day nittämä taipeilainen Chthonic päättää Satyriconin kanssa tapahtuvan mittavan Euroopan-kiertueensa Helsinkiin ja Tampereelle. Viikinkimetallin Hammerheart-albumilla (1990) mullistaneen Bathoryn kotikulmilta Tukholmasta tulee myös vuonna 1996 perustettu Grand Magus, perinteisen heavymetalin ja viikinkitarustojen voimakkaaseen kuvastoon varsinkin tuoreimmilla levyillään luottanut tehotrio. Olen pahoillani, rakastan tätä mannerta, mutta en ole vielä päässyt sinuiksi ruokakulttuurinne hienouksien kanssa, basisti Doris Yeh nauraa Soundille Hollannista. Entä mikä on toistaiseksi unohtumatJB ja viisi valintaa: tomin kiertuemuistosi. – Kyllä vain, Chthonicin esiintyminen Sing Lingin temppelissä vuonna 2011. Onneksi keikka ja kiertue loppuivat siihen!. AiALTER BRIDGE: Fortress CHILDREN OF BODOM: van – nyt ei puhuta tasaisen tylsästä Halo Of Blood taiteilijaryhmästä. Toki melodisempiakin yhtyeitä löytyy, etunenässä hämeenlinnalainen Turisas. Kannattaa vain seurata oman sydämen ääntä ja katsoa, mihin se johtaa! Kuva: Spinefarm V iikinkimetalli soi usein tummana ja raskaana, death– tai blackmetalin taajuuksilla – mietitäänpä sitten Bathorya, Amon Amarthia tai vaikka Enslavedia. – Triumph And Power on majesteetillinen ja hyvin raskas teos, kuvailee kitaristilaulaja Janne ”JB” Christoffersson. CARCASS: Surgical – Kiersimme Motörheadin kanssa SakSteel (vuoden levy) sassa ja viimeisen keikan lopulla alkoi taSPIRITUAL BEGGARS: Earth Blues pahtua hurjia. – Olemme ylpeitä pohjoismaisista sukujuuristamme ja tämä loistaa läpi myös uudelta pitkäsoitoltamme – sen soundista, sanoituksista ja kansitaiteesta. Mutta onko ryhmän sisällä koskaan käyty ”olemmeko menneet liian pitkälle” -pohdintoja – esimerkiksi silloin, kun olette saaneet tappouhkauksia. Olimme pitkään siinä uskossa, ettei tällaisen bändin todellakaan anneta esiintyä niin pyhässä paikassa, mutta niin vain saimme luvan... Ja tämä tuhansien fanien edessä toteutunut konsertti olikin täysin unohtumaton kokemus! Chthonicin aktivismin muodoista voi mainita Doris Yehin taistelun taiwanilaisten naisten aseman parantamiseksi tai laulaja Freddy Limin roolin Taiwanin Amnestyn presidenttinä. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho 09090 9 RASKASTA, RASKASTA METALLIA Kuva: Nuclear Blast 909090 70 SOUNDI LUVASSA AKTIIVISTA ÄÄRIMETALLIA P 5 oliittisesti aktiivinen taiwanilaiDORIS YEH nen metallibändi, joka esittää ääja vuoden parhaat albumit: rimmäistä materiaaliaan myös itäTHE USED: Vulnerable maisten perinnesoittimien avulla. Tämän historiallisen taistelukentän seutu sijaitsee Taiwanin vuorilla ja tuo paikka on toiminut musiikkimme sekä tekstiemme suurena innoittajana. Tammikuussa ilmestyvä Triumph And Power -albumi jatkaa Grand Magusin myrskyisää saagaa läpi hyisten vuonojen ja lumisten aarniometsien. Olemme ymmärtäneet, että tärkeitä asioita pitää puntaroida, mutta liika huolehtiminen on silti turhaa. – Jätämme kaikki uhkaukset ja muut epäluottamuslauseet omaan arvoonsa. No, makuelämys olikin melkoinen, sillä luulin laittaneeni suuhuni mädäntyneitä sisälmyksiä! Pysytään tien päällä: nouseeko joku yksittäinen konserttimuisto ylitse muiden. Chthonic myös kannattaa Tiibetin itsenäistymistä ja lahjoittaa rahaa lukuisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. – Haluaisimme soittaa Suomessa vaikka joka kuukausi, mutta edellisestä keikastakin (Jalometalli 2011) on kulunut aivan liian kauan. Minua hävettää, ettemme ole tavanneet aikoihin sikäläisiä metalliveljiä ja -siskoja, JB puhisee
Vanhempien levyhylly on arvotuksellinen aarreaitta, joka kiltisti odottaa, että sieltä poimitaan esille musiikillisia helmiä. Teksti: Jyrki Liikka Lähtölaukauksia Vanhempiaan ei voi valita, eikä heidän pinttyneeseen musiikkimakuunsa voi hevillä vaikuttaa. Yksi levy saattaa olla ratkaiseva ura-avain tulevaan ammattiin. Hän on Chuck D!”. Löytämisen riemu muuttuu innostumiseksi, vähitellen intohimoksi. Jälkeenpäin asian voi pukea loogisen tarinan muotoon, ja siinä kaikki palikat ovat hienosti kohdallaan. Kävelin levyhyllylle ja otin esiin yhden levyn: ”Rakkaani... Jokin siinä resonoi oman sielun kanssa. Lapset ja nuoret ovat luontaisesti kiinnostuneita kaikenlaisista asioista. Heidän levyhyllyistään voi kuitenkin tehdä yllättäviä löytöjä. Paleface kertoo kauniin pienen tarinan. Sellaista, joka eroaa kaikesta muusta. – Silmäni kostuivat eräänä aamulla puurolautasen äärellä, kun kaksivuotias tyttäreni kysyi: ”Isi, mikä on tsakdii?” Huokaisin syvään ja meinasin haljeta ylpeydestä. Löytäminen tapahtuu tavallisesti sattumalta. Näyttelijöiden lapsista tulee usein näyttelijöitä, joskus lääkäreiden lapsista lääkäreitä. Merkit72 SOUNDI tävää on, että löytö kuulostaa persoonalliselta, rohkeasti omalta itseltään. He tajuavat jollain jännittävällä tavalla, miten jossain levyssä tai kappaleessa on jotain poikkeuksellista. Manic Street Preachersin James Dean Bradfield opetteli soittamaan kitaraa kuuntelemalla Guns N’ Rosesin levyä Appetite for Destruction ja The Rolling Stonesin Exile On Main Streetiä. T arina kertoo, että Pearl Jam -yhtyeen basisti Jeff Ament opetteli soittamaan bassoa kuuntelemalla Ramonesia. Isän ja äidin ammateilla on myös ilmiselvä vaikutus pilttien tulevaisuuden valintoihin. Ja muusikon lapsista, no, heistä tulee toisinaan muusikoita. Joskus viaton pikku käsi valitsee esiin juuri sen kohtalokkaan levyn, jonka jälkeen mikään ei ole enää ennallaan. Miksi jokin tietty levy sytyttää roihun palamaan
”1 plus 1 ei ole 3, vaan se on vieläkin enemmän.” Kuva: Markus Paajala M iten atomipommi vaikuttaa. Sitä vähitellen tajusi, että 1 plus 1 ei ole 3, vaan se on vieläkin enemmän. Se oli aikaa, kun Mandela oli vielä vankilassa ja Etelä-Afrikan kysymys oli pinnalla. Huomasin, että Rocky-leffojen esittämä USA:n todellisuus onkin aivan muuta. Jussin ja Peten kanssa ihasteltiin levyn kansia ja tutkittiin sanoituksia. . Hänellä on selvä viesti: kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. . Chuck D:n sanoitukset olivat tyrmääviä. Chuck D toi esiin uuden näkökulman mustien tietoisuuteen. Chuck D on auttanut esimerkillään löytämään oman ääneni. Silloin piti taapertaa muutama kilometri Hämeenlinnan kirjastoon. . . Kieli ei ollut mikään ongelma. Meillä oli tapana kavereiden kanssa äänitellä kasetteja ja lähettää niitä postitse toisillemme. Hänen johtoajatuksensa oli, että rapillä on yleissivistävä tehtävä. Levyllä on muun muassa lainauksia Malcolm X:n puheista. Se oli aggressiivista, siinä oli vaaran tuntua. PALEFACE PUBLIC ENEMY: IT TAKES A NATION OF MILLIONS TO HOLD US BACK (1988) Seuraavaksi oli kaivettava esiin tietoja biiseissä vilisevistä käsitteistä ja hahmoista. Levy pyöri lautasella jatkuvasti. Olen sisarusteni lailla käynyt englanninkielisen leikkikoulun, ja meillä asusteli vaihto-oppilaita Englannista. Karri hyppäsi Mauri Kunnaksen Koiramäen talosta suoraan poliittisiin vankeihin ja vallankumousten maailmaan. Se muuttaa kaiken. Tuohon aikaan mustilla oli köyhyydestä pois kaksi tietä: ryhdy huumekauppiaaksi tai saa koripallostipendi. . Chuck D oli kuin vihainen uutistenlukija. Chuck D on vaikuttanut suoraan siihen, miten hahmottaa rytmi ja jäsentää teksti. Lopulta ostin vinyylin liikkeestä nimeltään Hämeenlinnan Levy & Kasetti. SOUNDI 73. . . Minulla oli 1980-luvun lopussa kaksipesäinen kasettimankka. Kerran kuoresta löytyi Public Enemyn toinen studioalbumi It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back, jonka Järvenpäässä asuvat perhetuttujen pojat Jussi ja Pete Poutiainen olivat nauhoittaneet. Pikku-Karri sai selville, että death row tarkoittaa kuolemanrangaistusta, miten Mustien Panttereiden johtaja Fred Hamptonin murha on vieläkin selvittämättä ja kuka oli Medgar Evers, jonka KKK listi hengiltä. Public Enemyn tempot olivat erilaisia kuin muilla.
Kuva: Markus Paajala Eniten hänen musiikissaan kiehtoi se, että ”noinkin voi asioita tehdä”. Laulajana Mireliä viehättää myös Patti Smith siksi, että hänkin kuulostaa persoonalliselta itseltään. Drake kuulostaa siltä, että hän ei tietoisesti yritä mitään. . . ”Hän ei yritä liikaa, vaan on reilusti se mikä on.” MIREL WAGNER NICK DRAKE: FIVE LEAVES LEFT (1969) J oskus käy niin, että kun ei etsi, silloin löytää. . . . Oli hienoa kuulla noin erilaista muusikkoa ja sitä kautta löytää oma äänensä.. Draken ilmaisussa ei pelkkä laulaminen tehnyt vaikutusta, sillä kyse on lyriikoiden ja ulosannin yhteysvaikutuksesta. Sellaista tosi englantilaista ja klassista. En ole erityisesti analysoinut hänen tekstejään, mutta mietin tekstejä ja tekstin rytmiä samalla kun kuuntelen hänen levyjään. Draken musiikki on eteeristä ja surumielistä. Kitaristina hän soitti flamenco-tyyppisellä näppäilytekniikalla. Ei ole pakko tehdä juuri sitä, mitä muut olettavat sinun tekevän. Hänen laulamistyylinsä ja lausumistyylinsä poikkeaa kaikkien muiden tavasta ilmaista itseään. On hirveän vaikea selvittää niitä erikoisia viritysjuttuja, joita hän käytti. Eniten olen kuunnellut levyä Five Leaves Left. Siinä on kauniita orkesterisovituksia ja laulut ovat unenomaisia. Nick Drake onnistui mullistamaan Mirelin elämän, kun hän oli 14-vuotias. Tarkoituksellinen alleviivaamattomuus ei koskaan toimi, sen kuulija kyllä huomaa. Hän ei yritä liikaa, vaan on reilusti se mikä on. . Laulut ovat koskettavia eivätkä mitenkään alleviivattuja. Sekä sanoituksissa että sävellyksissä Mireliä kiehtoo tietynlainen hauraus. Nick Drake (1948?1974) ehti tehdä vain kolme albumia. Drakella on kaunis, haikea ääni. Hän kuulosti heti jotenkin erilaiselta. . Drake osui kohdalle sopivaan aikaan, juuri silloin kun Mirel oli aloittelemassa musiikin tekemistä. Jossain yhteydessä joku toinen artisti oli viitannut Drakeen tai näin hänestä sattumalta dokumentin. Pink Moon (1972) on simppelimpi levy, siinä on lähinnä vain kitaraa ja laulua. Tärkein havainto kuitenkin oli, että ei välttämättä tarvitse mennä valmiin kaavan mukaan, vaan musiikkia voi tehdä vapaasti ja hengittävästi. 74 SOUNDI . Tekstittäjänä Drake on bluesahtava romantikko ja sopivalla tavalla psykedeelinen
Lattiatomi oli tehty tynnyristä ja rumpukalvot väsätty kernikankaasta. Kehitys on selvästi kuultavissa. . . . Sittemmin olen tajunnut, että musiikinopetus oli varsin korkeatasoista. . Kahdeksanvuotiaana Jyrki alkoi soittaa isoveljen metallityökerhossa tekemiä rumpuja. Siinä huomaa, miten primitiivisestä soittajasta tuli sofistikoidumpi muutamassa vuodessa. . . Live At Leeds on huippu, mutta myös Quadrophenialla (1973) julkaistu Love Reign O’er Me on ällistyttävä. Vuonna 1980 menimme Oulusta ysiluokan luokkaretkelle Tampereelle ja ostin Epe’siltä Live At Leedsin vinyylinä. Hän eli täysillä kiinni hetkessä ja siirsi energiaa yleisölle. Se oli mahtava ja onnellinen hetki. Minä paukutin rumpuja ja kaverini soitti mandoliinia. SOUNDI 75. Se oli eka rocklevyni. Pentuna en tajunnut, kuinka humoristinen esiintyjä hän oli, myöhemmin olen havainnut tuon videoilta. Kun Jyrki oli 16-vuotias, vanhemmat ostivat hänelle Tama Swing Star -rummut. The Whon Live At Leeds oli nahoitettu kaverilta kelanauhalle. Se oli sellaista free-rockia. Soittaessaan Moon antoi sielustaan aina kaiken. Soittelimme omaksi iloksemme. Soitto on vaivatonta ja helposti vastaanotettavaa. Hän seurasi soitossaan laulaja Roger Daltreyn liikehdintää. Moon oli vähän kuin Gene Krupa, molemmilla samanlainen hullunkiilto silmissä. Live At Leeds mahtui sopivasti yhdelle kelanauhalle. JYRKI RAATIKAINEN (RADIOPUHELIMET) THE WHO: LIVE AT LEEDS (1970) J Kuva: Vesa Ranta ”Joskus keikka on hyvä jossain toisessa tajunnan tilassa.” os se ei ole c-kasetti, ei vinyyli eikä cd, mikä se voi olla. Isoveli tilasi ulkomailta Ludwigin ja Rogersin rumpuesitteitä, joita veljekset yhdessä selailivat. Monet yrittävät soittaa kuin Moon, mutta henki puuttuu. Jyrkin isä oli lihanleikkaaja ja toimi tanssimuusikkona, ja siksi enemmän ääntä sai irti isän bändin Meazzi-vahvistimesta. . Keith Moon oli soittajana hauska. Olin silloin seitsemänvuotias ja kuuntelin sitä monona Saba-merkkisellä nauhurilla. Joskus keikka on hyvä jossain toisessa tajunnan tilassa ja silloin soittaa paremmin kuin edes osaa. Koulussa hän pääsi musiikkiluokalle ja lauloi kuorossa. Koetan itsekin antaa kaikkeni soittaessani. Puolalaiset pellit olivat merkkiä Drova. . Musiikin teoria tuli tutuksi. Vahvistimen nauhakaikua oli myös biisejä kuunnellessa hauska käyttää. Keith Moonin alkuvoimaisen kiihkeä soitto teki heti vaikutuksen
Erityisesti hän tykästyi McKaganin olemukseen. Isä soitti kesämökkimatkoilla aina Juicea tai Junnua. Freddien laulu ei ole tasapaksua, mukana on hienoja rääkymiskohtia. ”Minulla on pianon päällä Juicen kuva.” 76 SOUNDI. Yksi Ellin idoleista on Guns N’ Rosesin basisti Duff McKagan. Jotenkin innostuin bassosta ja sain aluksi tutulta lainaksi kuusikielisen basson. . Erääseen kokeeseen piti treenata jotain bassolla. Opettelin ensin Mike Dirntin alun perin soittamat bassottelut ja sen jatkoksi treenasin John Paul Jonesin soittaman Ramble On -kappaleen bassokuviot Led Zeppelinin kakkoslevyltä. . ELLI HALOO (HALOO HELSINKI!) GREEN DAY: DOOKIE (1994) & LED ZEPPELIN: II (1969) Kuva: Markus Paajala Y läasteella Elli soitti monessa bändissä ja oli bändikoulussa. . Nuorempana sukulaisvierailulla käydessään hän takoi aina pianoa. Green Dayn biisi tarttui korvaan c-kasetilta. Se löytyy bändin kolmannelta albumilta Dookie. Tekstittäjinä suuria innoittajiani ovat Junnu Vainio ja Juice Leskinen. . Yläasteella vedin eräässä juhlassa Queen biisin The Show Must Go On. . Joitain Vainion ja Leskisen sanoituksia Elli on tutkinut tarkemmin ja ihastellut heidän riimittelyntaitojaan. Basson soittelu oli hirveän hauskaa. . Led Zeppelin on suuri suosikkini ja minulla on lähes kaikki Zeppelin-levyt cd:nä. . . Ehkä siksi sukulaiset älysivät kerätä reippaan kolehdin ja antoivat rippilahjaksi oikean pianon. Miehen hampputukka teki vaikutuksen ja onhan hän myös erinomainen basisti ja biisinikkari. . Eniten teenkin biisejä pianolla. Soitinvalikoima laajentui, kun vanhemmat ostivat Ellille Keltaisesta pörssistä syntikan. Laulajista Freddie Mercury ja Janis Joplin ovat tehneet suuren vaikutuksen. Kun kirjoitan sanoituksia, mietin joskus liikaa riimejä. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Haluan itsekin käyttää ääntäni reippaasti. Silloin ei ollut mitään paineita opetella soittamaan. Minulla on pianon päällä Juicen kuva, ja sieltä hän kannustaa yrittämään vielä parempaan lopputulokseen. Oli kiva blokata eri biiseistä kai- kenlasia juttuja ja tapailla riffinpätkiä. Tartuin ystäväni opastuksella Green Dayn biisiin Longview, jossa on veikeä bassokuvio. Yllätyin kun sain paljon ylistävää palautetta. Se oli jäätävän iso soitin. Basso on siitä kätevä, että sillä pystyy treenaaman kotona ilman vahvistinta
En aseta taidolle älyttömiä merkityksiä, oleellista on fiilis. . Olen toistaitoinen soittaja. . Love Over Gold levytettiin silloin, kun kaikki tehtiin vielä analogisesti. Pikku nassikkana Ilari oli ensin innostunut rytmistä. Levystä on jäänyt elämän mittainen muistijälki, vaikka ei se istu siihen musiikkiin, jota haluan itse tehdä. Lisäksi koetin hahmotella myös säveliä. Sieltä löytyi Dire Straitsin neljäs studioalbumi Love Over Gold, vinyylinä. Pystyn soittamaan mitä tulee mieleen, kykyjeni mukaan. . Biisi alkaa sateen ropinalla ja siinä on hieno atmosfääri. . Levyllä on kauttaaltaan rikkaat kosketinosiot, ja ne tekivät vaikutuksen pikku-Ilariin jollain alitajuisella tasolla. Myöhemmin olen ymmärtänyt, kuinka hyvä pianonsoiton opettajani Jüri Plink oli: inspiroiva ja tarpeeksi vaativa tämmöiselle hiukan laiskalle kollille. Kun Ilari oli neljävuotias, häntä roudattiin pianotunneille. Kuuntelen sitä silloin tällöin ja tsekkaan sieltä joitain kosketinsoittaja Alan Clarkin soittamia juttuja, kuten niitä naurettavan rikkaita pianohelinöitä ja klassisia pädisoundeja. Taisin pyytää isääni laittamaan sen soimaan, vaikka opin jo pienenä asettamaan itsekin levyn lautaselle ja sain laskea neulan varovasti alas niin, että neula ei mene poikki. Levy inspiroi yhä. . Pianonsoiton opiskelu jäi 18-vuotiaana. Seuraava askel kohti muusikon uraa vei viisivuotiaan Ilarin isän levyhyllyn ääreen. Siitä avautuu hienoja maisemia. . . Muusikon ammatti valkeni vasta 2005, kun hän 23-vuotiaana muutti Helsinkiin ja liittyi Arto Tuunelan luotsaamaan Major Labeliin. . Levyn avaa Telegraph Road, Mark Knopflerin kirjoittama 14-minuuttinen eeppinen kokonaisuus. ILARI KIVELÄ (PARIISIN KEVÄT) V anhempiaan voi joskus olla syytä kiittää. Jälkeenpäin olen huomannut, että levyllä on läsnä törkeen hyvä hifi. . Oleellinen havainto oli, että voi soittaa erilaisissa fiiliksissä. Hakkasin sohvaan Telegraph Roadin rytmiä Matchbox-autoradan kappaleilla. Kuva: Markus Paajala DIRE STRAITS: LOVE OVER GOLD (1982) ”Levystä on jäänyt elämän mittainen muistijälki.” SOUNDI 77. He kuskasivat minua viikoittain Iitistä 20 kilometrin matkan Kouvolaan Pohjois-Kymen musiikkiopistoon pianotunneille ja myöhemmin rumputunneille. . Kai tässäkin pätee se vanha totuus, että valitse tarkkaan, missä seurassa liikut
luokalla olin niin sanottu kunnollinen oppilas, kun kaverini Juuson kanssa sattumalta kesällä löysimme levyn. Vielä yläasteen 7. ”Kun puut on valmiiksi valeltu bensalla, ne syttyvät helposti.” E A S T W AY L I V E a n d E T C O N C E R T S & B O O K I N G P R O U D LY P R E S E N T: AN EVENING WITH Kuva: Markus Paajala M itä tehdä, kun klassinen kitara on hallussa, mutta jostain syystä se ei enää innosta. Sen totaalisen fanituksen aikana en kuunnellut mitään muuta kuin Living Colouria. Ne ovat anarkistisia. Levyllä viehätti sen rokkimeininki. Sen kesän jälkeen todistuksen keskiarvo putosi numerolla. Ne lähtevät liikkeelle selkeästi, mutta ne päätyvät kakofoniaan. . Myös 1992 yhtyeeseen liittyneen Doug Wimbishin energinen bassonsoitto on tehnyt valtavan vaikutuksen levyltä Stain (1993) lähtien. PETTERI SARIOLA LIVING COLOUR: TIME’S UP (1990). . Olin silloin 13-vuotias. . Kuuntelin biisin kerrallaan ja kokeilin sitten kitaralla. Vernon Reidin kitarariffit, soolot, huiluäänien käyttö ja kitaran vinkuna kuulostivat aivan erityiseltä. Kun olin saanut opeteltua yhden biisin, menin esittelemään isäpuolelleni, että kato nyt mä osaan tämän! Osaan vieläkin levyn ulkoa ja voin soittaa läpi kaikki instrumentit. Kun puut on valmiiksi valeltu bensalla, ne syttyvät helposti. Olin hankkinut ensimmäisen oikean sähkiksen jo 11-vuotiaana. Ennen Living Colouria Petteri ei tiennyt mitä sähkökitaral- Ma 24.2.2014 HELSINKI JÄÄHALLI Klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€. . www.dreamtheater.net LIPUNMYYNTI: www.eastway.fi www.menolippu.fi. Petteri huomasi vaistonvaraisesti hankkineensa samanlaisen basson kuin Wimbishillä. Niissä on kontrastia ja energiaa, tykitystä ja ryöpytystä. la pitäisi bändissä tehdä, vaikka blueskaavan kelaaminen sujuikin sängynreunalla. Silloin käsi hamuaa isosiskon ja isäpuolen levyhyllyjä. . Levyssä on värikäs kansi, joka oli jotenkin jäänyt mieleen varhaislapsuudesta. Sieltä se löytyi, Living Colourin Time’s Up -cd. Pohja rockin soittamiseen oli olemassa ja Living Colour sytytti kaiken roihuamaan. Siinä oli huumoria, kepeyttä ja vakavuutta. Ja oikea asenne. Kerran kokeilin musiikkikaupassa kymmeniä bassoja, mutta vain yhdessä tuntui olevan sellainen soundi, josta pidin. . Innostuksissaan hän lainasi kirjastosta yhtyeen Best Of -nuottikirjan, jossa oli myös kaikkien biisien soolot, mutta pian kävi selväksi, että niitä ei pysty opettelemaan. . Soolossa merkitsee kokonaisuuden hahmo, eivät yksittäiset nuotit. Reidin soolot ovat vahvoja. Musiikista kuului värikkyys ja elämänilo
Osallistu kilpailuun osoitteessa www.episodi.fi. Voita 55” Samsung UHD-TV! Osallistu Samsungin ja Episodin suureen leffaboksikilpailuun! Samsung SMART TV The Future of Smart TV, Now Äänestä paras leffaboksi ja voita yli 20 boksia tai Samsungin 55” UHD-TV
Yhtyeen Facebooksivuilla on nähtä villä making of pätkää reissusta rapakon taakse. kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan.. – Pedon, joskaan ei perkeleen. Ihan kiva, että levy vihdoin saadaan julki. Seuraavan kotimaisen vientitoi von tittelin harteilleen saaneen helsinki läisen apokalyptistä postpunkia veivaavan Beastmilkin tarina alkoi helsinkiläisessä kapakissa tyypillisen masentavana syys iltana vuonna 2010. Eläimistä saa löyhän aasinsillan yhty een nimeen, joka allekirjoittaneen kierois sa silmissä vääntyi ensihavainnossa muo toon breastmilk. Jos Beastmilk lanseeraisi markkinoil le äidinmaidonkorvikkeen, miltä se mais tuisi. TEKSTI: KAISLA LEVEELÄ Kuva: Timo Honkanen Beastmilk Teksti: Palstalla Antti nostetaan Luukkanen esiin toimituksen Artikkelisarjassa uusia suosikkeja. Lähetimme Kurtille de mot meidän uusista biiseistä, hän tykkäsi niistä ja halusi tuottaa levyn. Ennen uutta vuotta ja uusia kujeita on jouluaatto 2013 lusittavana. päivänä. Peto on tulkinnanvarainen ja subjektiivinen. Pakko myöntää, et tä ollaan todella tyytyväisiä siihen. – Ajatus debyyttilevyn tekemisestä Amerikassa vieroksutti aluksi. – Loppujen lopuksi meidän oli kuiten kin halvempaa lentää sinne, joten tiedus teltiin asiaa levyyhtiöstä ja he näyttivät vihreää valoa idealle. Pilkun jälkeen menin kotiin ja sävelsin yön aikana ensim mäisen biisin, Beastmilkin kitaristi Goat speed muistelee yhtyeen alkutaivalta. Se voi olla kuka tai mikä tahansa. Bostonis sa ei torakoita näkynyt, mutta toisinaan tuli mieleen, että God City studion nimi olisi osuvammin Dog City. Laulajamme Kvohst oli juuri muuttanut Suomeen, ja me istuttiin baa rissa aika oudon ankeissa mielentiloissa. – Ensi vuoden keikkoja sumplitaan nyt ja niistä ilmoitellaan sitten kun on tiedo tettavaa. Mietittiin, että jotain lievitystä pitäisi olo tilaan saada. Climax ilmestyy kauppojen hyllyihin marraskuun 29. Viiden aikuisen miehen lisäksi studiolla majaili jatkuvas ti Kurtin neljä koiraa, joten olihan se eläi mellistä. Yhteistyö sai alkunsa, kun Convergen basisti Nate Newton oli kuullut Beastmil kin kappaleita ja soittanut niitä Ballounille. Hyvä meininki ja vastaanotto on keikoilla ollut, vaikka yleisö ei ole meitä vielä paljon kuullut. – Se oli kirjaimellisesti synkkä ja myrs kyinen yö. – Naten kanssa jonkun verran viestitel tiin ja Convergen Stadin keikan jälkeen ju teltiin enemmän. Videokollaasiin on tallentunut muun muassa eeppinen kamppailu tora kan kanssa. – Bändin näkökulmasta se, että pysy tään bändinä, kitaristi naurahtaa. Minun tähteni > Tarkkailuluokka K Apokalyptista postpunkia helsinkiläisestä kapakasta aikilla tarinoilla on alkunsa. 80 SOUNDI Viiden aikuisen miehen lisäksi studiolla majaili jatkuvasti Kurtin neljä koiraa, joten olihan se eläimellistä. Albumi nau hoitettiin kesällä legendaarisen Convergen kitaristin Kurt Balloun studiolla Bostonis sa – alun epäilyksistä huolimatta. – Torakkataistelu sattui New Yorkissa, missä me soitettiin yksi keikka. Useim mat hyvät tarinat alkavat baarista. Beastmilk päät tää vuotensa HIMin luotsaamassa Hell donefestivaalipaketissa, ja mikäli maail massa on yhtään oikeudenmukaisuutta, nähtäneen yhtyettä ensi vuonna myös la voilla ympäri maapalloa. Niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa alan julkaisussa Beastmilkin debyyttialbu mi Climax on viritellyt vallan positiivista ja innostunutta vastaanottoa. Tarinoista parhaimmat alkavat baa rista sekä sanoilla oli synkkä ja myrskyi nen yö. Avaatko hieman. – Siitä tulisi monta eri makuvaihtoeh toa: alkoholi, öljy, urea, sperma, veri tai vaikkapa tee. Mikä on Goatspeedin joululahjatoive. Ollaan ko tässä ennemmin pedon perkeleen vaiko nautakarjan maidon parissa. Ei sovi suo malaiseen ajatusmaailmaan, että lenne tään toiselle puolelle maapalloa tekemään ensimmäistä levyä. Maito on puolestaan kaikki ne nesteet, jotka maa ilmaa pyörittävät ja öljyävät maailman eri osia. Ajateltiin, että voisi olla nas taa soittaa punkia, kun kumpikaan ei ol lut aiemmin sitä soittanut
Ruudolf: Herttoniemest ikuisuuteen Levyltä Doupeimmat Jumala seivaa (2004) Sanat ja sävellys: Rudy Kulmala Yhdeksän vuotta sitten ilmestyi Ruudolfin kakkoslevy Doupeimmat Jumala seivaa. – Tuohon aikaan yritin todella sanoa jotain. – Biisin nimi on lainattu Souls Of Mischiefin kappaleesta ’93 ’til Infi nity. Ääniraidat olivat vinossa. Nyt sitä on muuttunut enemmän laskelmoivaksi. Kaikki jutut on jo käytetty. Tavallaan sitä toivoisi, että osaisi purkaa omaa elämäänsä samalla tavalla kuin silloin. Se vaan meni niin. Siellä sitten esitin biisejäni, joissa piereskellään. SOUNDI 81. Minua pyydettiin keikalle vaikkapa Pihtiputaan helluntaiseurakuntaan, jossa oli kuultu, että olen uskovainen räppäri. Säkeistöt eivät sinänsä kerro suoraan Herttoniemestä, vaan minun elämästäni. – Siitä seurasi myös negatiivisia juttuja. Laitoin biiseihin enemmän aikaa ja ajatusta. > Laulun paikka Teksti: Visa Högmander Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. En tehnyt Herttoniemest ikuisuuteen -nimistä biisiä mitenkään tietoisesti. Se teema sopi hengellisyyteenkin, Jumala vie ikuisuuteen. Välillä tuntui, että oli noloa, jos sanoi kuuntelevansa suomiräppiä. 52. En enää pysty kirjoittamaan yhtä avoimesti. On mahdollista, että levy olisi valmis julkaistavaksi hyvissä ajoin ensi keväällä. – Pari vuotta sitten oli hieman hiljaisempaa, mutta viimeiset kolme-neljä vuotta ovat olleet taas suomenkieliselle hiphopille hyvää aikaa. – Biisi on kasailtu eri pätkistä ja kertosäe toimi kappaleen liimana. Biisistä tehtiin onneksi uusi versio myöhemmin. Olin tosi fiiliksissä. – Sitä on kehittynyt ja taantunut. Toisaalta tuntuu, että se oli yhdeksän vuotta sitten helppoa, sillä nyt riimien tekeminen vasta tuntuukin hankalalta. ta, eli ääniaaltoa ei nähty lainkaan kuvana. Elämä on tuonut kerroksia siihen päälle. Yhtä kappaletta kootessa saattoi mennä jopa kuukausi. Juuri uskoon tullut räppäri panosti albumin riimeihin selvästi aiempaa enemmän. Rudy Kulmala ei haluaisi muuttaa Herttoniemest ikuisuuteen -kappaleella eikä Doupeimmat Jumala sei vaa -levyllä mitään. 40?, 25° 1. Räppäri kertoo pohtineensa kappaleen työstämisen aikaan, että miltä uusi Ruudolf mahtaa kuulostaa. – Olin tullut uskoon. Kulmala oli julkaissut aiemmin Ruudolf-nimellä Vaimo-levyn (2003). – Melkeinpä jokainen biisi kertoo autostani. – Ne nauhoitettiin Karrin silloisella koululla, jossa ei olisi saanut nauhoittaa kaupallista materiaalia. kuva: Visa Högmander Y hdeksän vuotta sitten räppäri Ruudolf, oikealta nimeltään Rudy Kulmala, teki läpimurtonsa Doupeimmat Jumala seivaa -levyn ja hitiksi nousseen Bodaus Anthemin myötä. Riimejä Itä-Helsingin metropolista ”Jos sä joskus saavut Herttoniemen metropoliin / Kuulet miten nakuttaa mun EPS:n metronomi” H erttoniemest ikuisuuteen alkaa Karri Koiran huudoilla, jotka eivät olleet aluksi mukana kappaleessa. Se oli musiikillisessa historiassani hienoa aikaa. Jengi oli vähän ihmeissään. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Räppärin toiselta studiolevyltä löytyy kappale nimeltä Herttoniemest ikuisuuteen. Kun Bodaus Anthem soi valtakunnallisessa radiossa, se oli mahtavaa. Kun sitten kuuntelimme miksattua biisiä, huomasimme, että riimit ja biitit eivät olleet kohdallaan. Silloin olin hyvässä paikassa, minun oli tosi helppoa olla se kuka olen. Kaveri miksasi biisin ilman tietokonei- 60° 11. ”Mä steppaan pitkin Herttoniemenrannan metropolii jahtaan seteleitä sekä pekonii / Mä oon possufani niinku Sepe Susi” M iten Ruudolf on muuttunut MC:nä Herttoniemest ikuisuuteen -kappaleen jäl- keen. – Doupeimmat Jumala seivaa -levyllä panostin riimeihin aiempaa enemmän. Ruudolfin seuraavalla levyllä on yllättävä teema. Sittemminhän YleX lopetti sen soittamisen, koska he eivät kuulemma halunneet ottaa kantaa. Aiemmat bändijutut olivat aikamoisia kikkelinheilutusjuttuja, ja tuohon aikaan halusin purkaa asioita, joita elämässäni tapahtui. Slogan oli hyvä, siitä tuli sitten kertosäe. Nimi Ruudolf alkoi levitä suuren yleisön tietoisuuteen. Silloin tuntui vaikealta saada riimejä aikaiseksi. Siihen aikaan, ja nykyäänkin, kirjoitan riimejä ja yhdistän ne kokonaisuudeksi
Olen nirso musiikin suhteen ja niin näyttää olevan myös tyttäreni. Levyjen luotaamisessa apunani käytin Soundin nettisivujen mainiota levyarkistoa, johon on koottu lehdessä ilmestyneet arviot viimeisen 15 vuoden ajalta. Se oli Mustanaamio-kerhon jäsennumeroni. Heppakalenterit jalostuivat lopulta isommiksi päiväkirjoiksi, jotka myös päällystin milloin mitenkin, vaikka vanhoja Anttilan vaatekuvastoja leikellen. Maratonin ovat mahdollistaneet tilausvideopalvelut Netflix, Viaplay ja Filmnet, 82 SOUNDI Tällä palstalla kaksi Soundin toimittajaa ja yksi vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Sekä paljon muuta. Hintaa paketille tulee noin satasen verran. Aloitin kirjoittamisen vuonna 1998. Leffojen ja sarjojen lisäksi tarjolla on joitain todella hykerryttäviä dokumentteja. Perustimme ala-astekavereideni kanssa oman Mustanaamio-kerhon alajaoston, joka sai nimekseen Verinen pää-kallo (välimerkkivirhe kuului nimeen). Nykyään hiljainen hetkeni on työmatkani. Olen päättänyt tämän olevan oivaa aivojumppaa ja taputan aina itseäni olalle onnistuttuani kuromaan kahden viikon viiveen umpeen. Tamperelaisen yhden miehen yrityksen valmistamaan VinyLamp-valaisimeen voi itse valita päällimmäisen singlen, jonka etiketti jää näkyviin. Ollessamme kotona kuuntelemme hänen hyväksymäänsä musiikkia. Uutta musiikkia kuunnellessa hänelle tärkeää on äänen laatu, siis se, onko ääni ”kaunista” vai ”rumaa”. Lähtökohta mukailee darwinismia ja kristinuskoa, mutta hyvin pian Hagelberg lähtee omille, huomattavasti kiehtovammille radoilleen. Niitä kun saa eri värisinä. Etenkin Keisari Elovehnä ja Keisari 66 American Pale Ale ovat nousseet erinomaisen hintalaatusuhteensa ansiosta talouteni arkioluiden kiistattomaan kärkeen. Jäsenanomuksia otetaan vastaan. Aiemmin B.E.M.-sarjasta ja upeasta Kekkonenkirjasta tuttu Matti Hagelberg piirtää nykyisin nerokasta Läskimoosessarjakuvaa. Kaapit pursuavat käyttökelvottomia lerppuja, vaikka yhdellä laadukkaalla kokkiveitsellä pärjäisi vaivatta koko loppuelämänsä ajan. Olen lukenut jotka kukin tarjoavat kaltaiselleni sniiduilijalle ensimmäisen kuukauden veloituksetta. Ostin joka syksy kirjakaupasta Hevoshullu-lukuvuosikalenterin, joiden kannet päällystin nenäliinapaperilla (kyllä) ja lehtileikkeillä ja pyysin kavereitani täyttämään ”rakkaimmat hevosystäväni” -taulukot omilla tiedoillaan sukupuineen kaikkineen. Katsastamisen arvoinen on muun muassa maailman härskeimmästä vitsistä ja sen lukuisista variaatioista kertova The Aristocrats. Mustanaamio on sarjakuvien parhaimmistoa, mutta seikkailujakin koukuttavampaa lehdessä olivat kerhosivut. Pääkalloluolan tervehdys, kilpailut sekä muiden kerholaisten piirustukset ja kirjeet olivat lehden tärkeintä antia. Minun lampussani ylimpänä on Princen When Doves Cry -seiska. Lukemisessa tärkeää on hyvä valo. Työpäivän jälkeen tarvitsisin hetken hiljaisuutta. Opettelimme salakirjoituksen ja olimme kirjeenvaihdossa muiden alajaostojen kanssa. VILLE HARTIKAINEN LISTAA VUODEN parhaista levyistä laatiessani huomasin, kuinka paljon upeaa musiikkia tänäkin vuonna on päässyt livahtamaan ohi korvien. Tulevan vuoden väriksi valikoitui sammaleenvihreä. Ja tosiaan, Läskimooseksesta löytyy kerhosivuja. Pienpanimoiden toinen toistaan muikeammat erikoisoluet ovat nousseet tällä palstalla aiemminkin esille. Pyrin edelleen kirjoittamaan päivän tapahtumat iltaisin ylös, mutta usein huomaan kirjoittavani kahden viikon takaisia asioita ylös, sillä en halua päiväkirjastani löytyvän tyhjiä sivuja. Erityisesti Death Hawksin kakkosalbumi on paljastunut kaiken saamansa suitsutuksen arvoiseksi lätyksi. Pysyäkseen terässä sapeli tarvitsee vain muutaman teroituspuikon sipaisun. Kun ulkona kävellessään törmäilee pimeässä puunoksiin eikä erota mutaa asfaltista, täytyy muistaa pitää huolta mielensä virkeydestä. Niistä mieleen jäi ennen kaikkea Stonea kuunteleva MFs eli Motherfuckers. Sellaista vanhanaikaista, paperista, kovakantista, joka vuodelle oma kirjansa -tyyppistä päiväkirjaa. Mustanaamio-lehti ilmestyy yhä, mutta siitä ei ole enää aikoihin löytynyt kerhosivuja. Pääsin ensin pronssi-, sitten hopea- ja lopulta kultajäseneksi. Ensiluokkaisia veitsiä löytyy esimerkiksi Wüsthofilta ja Globalilta. Itseäni ovat viime aikoina ilahduttaneet kaikkein eniten astetta rahvaanomaisemman Nokian Panimon tuotteet. Helsinkiläisyhtyeen hautajaisten alla onkin mukava huomata löytäneensä tilalle jotain vähintään yhtä hyvää. Viimeiset viikot ovat kuluneet ahmien Mad Menin, Game of Thronesin, Girlsin, Newsroomin ja Breaking Badin viimeisiä tuotantokausia. Onnekseni löysin kuluvana vuonna uuden sarjakuvan, joka osaa antaa arvoa kerhosivuille. Viime vuodet olen täyttänyt Moleskinen päiväkirjoja. Esimerkiksi nyt kerhoon voi lähettää passikuvansa, ja Hagelberg piirtää yhdestä onnekkaasta jättijulisteen. Me emme tietenkään tienneet, mitä ”fuckers” tarkoittaa. On totta kai makukysymys, haluaako tomaatin leikkaamisen muistuttavan tukkipöllin sahaamista vai silkkiliinan halkaisua samuraimiekalla. Tähän vuodenaikaan on paras keskittyä perusasioihin. Tuin suomalaista designia ja ostin työpöytääni koristamaan kauan himoitsemani seiskatuumaisista tehdyn pöytälampun. Tämän hetkinen yhteinen suosikkimme on Depeche Mode -covereita soittava kolumbialainen yhtye DMK. Omissa luvuissani levy kohoaa parhaaksi kotimaiseksi äänitteeksi sitten Rubikin mestarillisen Solarin (2011). Verinen pää-kallo on sentään yhä olemassa, vaikka olenkin sen ainoa jäsen. Minä en koskaan kuuntele musiikkia kulkiessani kaupungilla, matkustaessani bussilla töihin, lukiessani, rentoutuessani tai kuluttaakseni aikaa. EMILIA NORPPA Pikku Kukka MINÄ KIRJOITAN päiväkirjaa. Minun reseptissäni lukee 50 mikrogrammaa D3-vitamiinia, nautitaan päivittäin.. > Viimeinen sana MIKKO MERILÄINEN 29261. Suosittelen lämpimästi. Edessä on vielä monta korkkaamatonta jaksoa Don Draperin, Walter Whiten ja kumppaneiden seurassa. Pitäkää minulle peukkuja. Olen monesti kauhistellut kavereideni keittiöiden alaarvoista varustelutasoa etenkin veitsien suhteen. Hyvin erilaiset kuin Mustanaamiosta, mutta omalla tavallaan yhtä tärkeä osa lehteä. Tuon numerosarjan muistan lopun ikääni, vaikken ole tarvinnut sitä 25 vuoteen. nyt sarjan 11 ensimmäistä osaa ja tähän mennessä on käyty läpi käytännössä koko maapallon ja ihmisen synty, universumi ja uskonnot. Musiikillinen anti miellyttää sekä äidin että tyttären korvaa ja YouTube-videot on toteutettu mielenkiintoisella tavalla
TÄSTÄ ASENNETTA PUKINKONTTIIN JA MANTELIT JOULUPUUROON, HYVÄÄ JOULUA! PM MP Hitit KI! EVÄT K IN S II R A P n te HALOO HnELteShIN r ty meitä va in on tie ulos MIO TUOMARI NuUgeRt & HE R R A Y L PPÖ Maailma o Dumari ja Sp Luuranko nes- Kolman ISMO ALANKO aelämää vuosisata tait eilij OLLI LINDluHniOLM Minun jou Jossa IHMISET EGOTRIPaP, Imaan päällä Pilvien all ...JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE MUSIIKIN YSTÄVILLE! usic.. w w w.r atas. w w w.sonym us m ic.