12/2014 SOUNDI 12/2014 6,50 € (sis.alv) SoundI FLOOR JANSEN VUODEN PARHAAT TOIMITTAJAT VALITSIVAT SUOSIKKINSA SENTENCED PALUU KAHDEN VUOSIKYMMENEN TAAKSE PERKELE! YRJÄNÄ, MARTIKAINEN JA SUOMEN KIELI THE SCENES BRITANNIAA KIERTÄMÄSSÄ 1 ”SUOMALAISTUN KOVAA VAUHTIA” kansi_12_2014_d.indd 1 1.12.2014 14.22
Provinssirock tulostus.indd 2 1.12.2014 8.55
SILTI MINULLA OLI TUNNE, ETTÄ JOTAIN PUUTTUU. JOS VAHVISTIMESI TAKANA ON PUNAINEN JA VALKOINEN REIKULI ALKAA ÄÄNI KUULUMAAN! haLoo heLsinKi – Kiitos ei Monty python – LiVe (Most- KotiteoLLisuus – Murheen daVid bowie - nothinG cheeK – KuKa Muu MuKa oLe Kirosana -Ltd cd+t- Ly), one down fiVe to Go has chanGed – MaiLLa ii 2007-2014 -Ltd stadion edition paita/GirLie-paita the best of -2cd/3cd/2Lp -cd+dVd+bLu-ray cd+t-paita/GirLie-paita dVd/3dVd+cd/bLu-ray yö – hyVässä ja pahassa -Ltd cd+t-paita Lordi - scare force one Machine head – bLoodfoo fiGhters – -Ltd cd+t-paita stone & diaMonds -cd/2Lp sonic hiGhways cd/Lp pauLi hanhinieMi – Minä ja hehKuMo -cd hector – hauras -cd daVid Guetta – Listen -cd/2cd ed sheeran – X -cd/2cd/2Lp pMMp – ViiMeinen KeiKKa dVd/bLu-ray V/a – the art of Mccart- arttu wisKari – sirpaLeet saMuLi edeLMann – -Ltd cd+t-paita/GirLie ney 2cd/2cd+dVd/3Lp MahdoLLisuus -cd rasKasta jouLua – raGnaroK juLetide -Ltd cd+t-paita rasKasta jouLua 2 -Ltd cd+dVd+t-paita pinK fLoyd - the endLess riVer cd/cd+dVd/ cd+bLu-ray/2Lp jarKKo ahoLa – suojeLusenKeLi – jouLun KLassiKot 2 -cd Levykauppa ÄX tulostus.indd 3 robin – 16 -cd Matti rieKKi – tääLtä pohjoiseen – sentencedin tarina -Ltd Kirja+t-paita -iLM. ASIAKKAMME KERTOO: “OLIN ÄXÄN RAA’AN PAINOSTUKSEN UHRINA OSTANUT JO YLI 20.000 LEVYÄ. NYT OLEN AINAKIN HETKEN HELPOTTUNUT SILLÄ TUNTUU, ETTÄ ÄX ON KEKSINYT RATKAISUN.” JUURI NÄIN. 1.12.2014 11.34. SINÄKIN VOIT SAMANLAINEN KUIN TÄMÄ TARINAN KUVITTEELLINEN ASIAKAS! OLLAAN YHTEYKSISSÄ! ac/dc – rocK or bust -cd/Lp Leonard cohen – popuLar one direction – four -Ltd Vesa-Matti Loiri - KaiKKien probLeMs -cd/Lp aiKojen Loiri -2cd cd+postiKortteja JOS SINULLA ON RAHAA (JA NYT EI PUHUTA MISTÄÄN JÄRJETTÖMISTÄ SUMMISTA) VOIT HANKKIA ÄX:STÄ PROJECT LEVY-SOITTIMEN ESIMERKIKSI JOULULAHJAKSI ITSELLESI TAI LÄHEISELLESI. 12.12
6.2.2015 The Circus, Helsinki + Special guests: Sean Wheeler & Zander Schloss | LYENN Liput palvelumaksuineen alkaen 34,50€ Albumi nyt kaupoissa. Mark Lanegan tulostus.indd 4 1.12.2014 15.21
L I V E N A T I O N P R O U D LY P R E S E N T S L I P U T P A LV E L U M A K S U I N E E N A L K . 7 4 , 5 0 € / 6 9 , 5 0 € / 6 5 , 5 0 € / 5 4 , 5 0 € U U S I A L B U M I “ N O F I X E D A D D R E S S ” N Y T S A ATAV I L L A @LIVENATIONFI Nickelback tulostus 53.indd 53 @LIVENATIONFI / LIVENATIONFINLAND 28.11.2014 10.01
36 38 Yrjänä & Martikainen ”Suomessa kuunnellaan paitsi musaa, myo?s eritoten sanoja, ja siina. olen koskaan tehnyt musiikin saralla.” www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 6 SOUNDI sisältö_2014_12_a.indd 6 1.12.2014 14.17. on biisin ensimma?inen happotesti.” Kannen kuva: Ville Juurikkala AC/DC ”Philin käytös on aiheuttanut paljon päänvaivaa!” Kuva: Markus Paajala > Soundi 12/2014 72 Brüssel Kaupallinen ”En sentään menettänyt järkikultaani.” 30 Kuva: Jukka Hirvonen Vuoden parhaat Soundin kriitikoiden kollektiiviset sekä ikiomat suosikit 22 Kuva: Markus Paajala Pääkirjoitus Suorat sanat & Toinen kuvakulma Uutiset Sanoin kuvin Elämäni soundit: Jonne Aaron E-liike: Olli ja Janne Haavisto Jussi Niemen naamakirja: John Hiatt Päivä musiikkiteollisuudessa: Jussi Fredriksson 22 Soundi-haastattelu: Floor Jansen 28 Musta Valo 30 Kriitikoiden valinnat 2014 34 Vuosiäänestys 36 AC/DC 38 Perkele! Sanoja Suomesta 42 Sentenced 46 Petteri Sariola 50 Kotialbumi: Eternal Erection 54 Levyarviot 69 Oton vinyylit 70 Live: The Scenes 72 Bazook Brüssel Kaupallinen Egokills Battle Beast 76 Stalker 80 Tarkkailuluokka: Lasten Hautausmaa 82 Viimeinen sana & Syntymäpäivä Kuva: Renata Raksha 8 9 10 12 14 16 18 20 Floor Jansen ”Nightwishin tuleva pitka?soitto on hienointa, mita
One of a kind High end avoimet kuulokkeet HD 600 299,00 HD650 349,00 Hyvältä soundaavat laulumikrofonit E835 85,00 E935 185,00 EW 300 IEM 995,00€ e835 85,00€ e935 185,00€ XSW 35 295,00€ e609 135,00€ EW 500-935 995,00€ Tule tutustumaan koko Sennheiser-tuotevalikoimaan Seinäjoen liikkeessä tai netissä www.markunmusiikki.fi Sennheiser tulostus 5.indd 5 28.11.2014 10.16
Sen luettuani tiedostin jälleen kerran, kuinka paljosta jään paitsi. En ole koskaan kiinnittänyt juurikaan huomiota teksteihin, en edes suomenkielisessä musiikissa. Olen kuitenkin ollut kuuro laulunteksteille niin kauan, että en enää usko pystyväni tottumuksiani parantamaan vaikka kuinka tekstejä levynkansista tankkaisin. Totta kai tiedän, että lauluntekstit ovat parhaimmillaan ajatuksia herättävää ja koskettavaa taidetta, ja ne muodostavat vähintään puolet kokonaisuudesta. Esimerkiksi nuo avausrivit ovat jääneet omaan tajuntaani ikiajoiksi. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 40. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun kerroin kuuntelevani vaikkapa Bob Dylania täysin sujuvasti tietämättä lainkaan, mistä hän laulaa. Ymmärrän, että se on väärin ja onhan se myös noloa – etenkin ammattimusiikkitoimittajalle, joka on kaiken kukkuraksi itsekin jokusen laulun tekstittänyt. A-PUOLI > Pääkirjoitus Pelkään panna silmät kiinni A vaussanat ovat avainasemassa. ”I dreamed about killing you again last night and it felt alright to me” (Wilco: Via Chicago), ”I am not Jesus though I have the same initials” (Pulp: Dishes), ”Mua ennen koulussa kiusattiin kun en rahojani tuhlannut Brylcreemiin” (Leevi And The Leavings: Muoti tietoinen) sekä moderni kotimainen klassikko ”Pelkään panna silmät kiinni” (Jenni Vartiainen: En haluu kuolla tänä yönä). Ne ansaitsevat kaiken mahdollisen huomion, niin kehut kuin kritiikinkin. Keskityn teksteihin tietoisesti oikeastaan vain levyarvioita kirjoittaessani. Edes kymmeniä kertoja kuuntelemistani lauluista pystyn yleensä vain erittelemään sen, mitä niissä lauletaan mutta en sitä, mistä ne kertovat. Enhän. Hates Faggots Bronski Beat: Smalltown Boy Rufus Wainwright: Gay Messiah Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Jukka Takalo: Jokainen on vähän homo Eduskunta: Keskustelu tasa- arvoisesta avioliitto laista (tosi-tv) Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Mikko Meriläinen Päätoimittaja Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Heta Hyttinen SOUNDI 12/2014 TEHTIIN NÄIDEN ÄÄNIRAITOJEN TAHTIIN: John Grant: J.C. Minulla on kuitenkin jotain hyvin häpeällistä tunnustettavaa: tähän kiinnostukseni useimmiten jää. vuosikerta twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi 8 SOUNDI pääkirjoitus & kolumni -taitto_2014_12_a.indd 8 1.12.2014 11.37. Edeltäjäni, Soundia 38 vuotta päätoimittanut Timo Kanerva jaksaa aina hämmästellä tätä ominaisuuttani, jota voi hyvillä mielin puutteeksikin nimittää. Tässä lehdessä asiaan paneudutaan sen vaatimalla syvyydellä Petri Silaksen kirjoittamassa, suomenkielistä laululyriikkaa käsittelevässä jutussa (alkaa sivulta 38). Toki noteeraan lauseita ja muistan ulkoa kokonaisia tekstejäkin, mutta vain äärimmäisen harvoin ne muodostavat minulle kokonaisuutta. Mutta luulenpa, etten ole tämän piirteeni kanssa yksin. Onneksi Soundissa on lukuisia kirjoittajia, jotka ymmärtävät tekstien päälle ja niitä myös tuovat esiin. Niillä joko tekee tai ei tee vaikutuksen vastaanottajaan. Sama pätee niin small talkissa kuin laululyriikassakin – biisin kiistatta tärkeimmät kohdat ovat avausrivi sekä kertosäkeen ensimmäinen rivi. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
Päätökset siitä, kuinka paljon musiikista maksetaan tekijöille esimerkiksi > Toinen kuvakulma Arttu Tolonen suoratoistopalveluissa tekevät ihmiset, ei teknologia – ihmiset, eivät mitkään markkinavoimat. Firman korvauskäytännöt sisällöntuottajille saavat jengin vielä muistelemaan viiden vuoden sisään edesmennyttä Spotifyta lämmöllä. Teknologia on hieno asia – ongelmia syntyy kun sillä tekevät rahaa mulkut. Firman perustajilla on selkeästi kova hinku päästä osaksi jonkinlaista globaalia politiikan, tiedustelun ja aseteollisuuden yhteenliittymää. Harmi vaan, että musiikin saralla solidaarisuus on täysin mahdoton ajatus, sillä aina löytyy joku joka haluaa sitä luvattua tähteyttä tarpeeksi palavasti, että on valmis iskemään puukolla selkään jokaista vastaan tulevaa naista, lasta, mummoa ja meemikissaa saadakseen metrin etumatkaa. Painostus on usein paras. Ei viitsi antaa rahaa henkiseltä Axelta löyhkääville, keskenkasvuisille Ayn Rand –faneille. Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että kriisissä on musiikkiteollisuus. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 9 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2014_12_a.indd 9 1.12.2014 10.07. Musiikilla menee paremmin kuin koskaan, sillä maailmassa on enemmän musiikintekijöitä kuin koskaan ja heidän on helpompi kuin koskaan kommunikoida keskenään. > Suorat sanat Teknologia ei ole ongelma – kusipäät ovat K äynnissä oleva musiikkiteollisuuden murros on saanut jotkut ihmiset haikailemaan oletettujen parempien aikojen perään – samaan tyyliin kuin se käytettyjen autojen kauppias, joka halusi räjäyttää internetin. Musiikkiteollisuuden tulevaisuuden kannalta potentiaalisesti merkittävin peluri on Google tragikoomisine Don’t be evil -mottoineen. Ja ihmisiin voi vaikuttaa eri tavoin. Jos tilannetta katsoo musiikin tekijän ja varsinkin marginaalisemman musiikin, kuten klassisen, jazzin ja kansanmusiikin parissa työskentelevien kantilta, nykyisessä tilanteessa on huimasti parantamisen varaa, mutta mielestäni Ned Luddin ihailijaksi tunnustautuminen ei ole paras tapa muuttaa sitä. Siitä kiitos teknologialle. Taksipalvelu Uber on hyvä esimerkki: innovatiivinen ja tarpeellinen palvelu, varsinkin tällaisissa taksikartellin vai- vaamissa maissa, mutta yrityksen johto on niin paskaa jengiä ettei tulisi mieleenkään käyttää vaikka olisi mahdollisuus
Kurt Cobainin elämästä tehdään dokumentti. U2 teki kauniin mutta epäonnisen eleen. – Maailma muuttuu, eikä siinä ole mitään pahaa. Jos puhutaan numeroista niin albumien puolella tuhat striimaus ta vastaa jatkossa yhtä myytyä fyysistä levyä. A-PUOLI > Uutiset Toimittanut: Timo Isoaho Tähden välit Saisiko olla annos turboahdettua pääkalloheviä. Kurt Cobain: Montage Of Heck tulee ensi-iltaan vuoden 2015 kuluessa. Joulunajan muotia esittelee Foo Figh ters, jonka fani kaupasta löytyy vahvasti Empe ror-vaikuttei nen, neulekuvi oitu collegepai ta. Homman ydin on kuitenkin taatussa Ranger-laadussa eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa! Legot toimivat todistetusti pojalta isälle – tässä tapauksessa etenkin jäl kimmäiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että artisti voi saada esimer kiksi kultalevyn myy mättä yhtään fyysistä albumia. Päivämäärä on sama kuin tämän lehden ilmestymispäivä. Rangerin mukaan ”jokaisesta kappaleesta täytyy myös löytyä kliimaksikohta, jonka aikana kuulija kokee voimakasta tarvetta kaiken tuhoamiseen.” – Täydellinen hevi on elämää suurempaa: voimakasta, jännit tävää ja sielua viiltävää. Koska kultaraja on ol lut kymmenen tuhatta myytyä fyysistä pitkä soittoa, kultalevyn voi nyt saada myös kym menen miljoonan strii mauksen jälkeen. 10 SOUNDI uutiset_2014_12_a.indd 10 1.12.2014 14.02. S Kun heviä elää ja hengittää aidosti, se näkyy ja kuuluu kauas, kertoo basistilaulaja Dimi Pontiac. – Tärkein pointti on kuitenkin edelleen se, että suosituimmat ja kuunnelluimmat artistit saavat tunnustusta tekosistaan! Neitsyys meni -juttusarjassa Soun din toimittajat tutustuvat itselleen outoihin klassikkolevyihin. Yhtyeen kaikki aikaisemmat julkaisut – demot ja viralliset pikkulevyt - pakataan Ektro Recordsin toimesta Skull Splitting Metal -kokoelmaksi ja pääseepä nelikko myös esiintymään Helsingin Nosturiin kanadalaislegenda Anvilin kanssa. Luvassa pitäisi olla pätevä teos, sillä asialla on laaduk kaista tv-sarjoista tunnettu HBO ja vastaavana tuottajana toimii Kur tin tytär Frances Bean. He eivät vain tainneet tietää, että Slash on entinen alkoholisti ja nykyään täys raitis. Käy lukemassa osoitteessa www.soundi.fi. Silloin lupasimme toisillemme, että vielä jonakin päivänä Ranger soittaa Anvilin kanssa. Pörröpää kuittasi erheen Twit terissä huumorilla. – Niin vahvistimien nuppeja kuin soittimiakin hajosi nauhoituksissa siihen malliin, että epäilimme jo poltergeistin väliintuloa! No, kaikesta huolimatta luvassa on dynaaminen ja monipuolinen lp, joka venyttää bändin musiikillista skaalaa. Äänirasiaa lukuun ottamatta kaikki soittimen osat ovat Legoja, mootto ria myöten. Tähän mennessä kohteeksi ovat osuneet muun muassa CMX:n Aura, Hurri ganesin Roadrunner ja Bob Dylanin Blonde On Blonde. Jos kuuntelu kerrat pystytään laskemaan luotet tavasti niin minulla ei ole mitään tällaista kehitystä vastaan, sanoo muun muassa Nightwishissa ja Ta rotissa vaikuttava Marco Hietala. Rangerin oma joulu koittaa tänä vuonna etuajassa. – Tampereella on aina ollut hieno yleisö, joten odotamme Puntala Winter Attackia vähintäänkin innolla, basistilaulaja ennakoi. tammikuuta, osana Puntala Winter Attack -tapahtumaa. Miltä tämä kuulostaa pitkän lin jan artistin mielestä. Hevi on myös Marshall-vahvistimia, koukuttavia tuplakitaraharmonioita, isoja rumpuja, korkeaa laulua ja tulenpalavaa intoa. Piparkakku mies huutaa bläk kis-maskit päällä – vähemmästäkin tu lee joulumieli! Kuva: Spinefarm pinefarmille kiinnitetyn helsinkiläisen Rangerin perustamisen syyt olivat painavia: vanhan liiton heavy-, speed- ja thrashmetalin epä pyhään kolminaisuuteen luottava yhtye halusi, ja haluaa, palauttaa vaaran tunteen raskaan musiikin maailmaan: ”Rangerin musiikki on turboahdettua pääkalloheviä eli tuhannen megawatin voimalla luita murskaavaa nopeaa heviä.” Thin Lizzyn, Judas Priestin ja Iron Maidenin ystävät saavatkin hymyillä viiltävien tupla kitarahyökkäyksien äärellä, mutta yhtä lailla virnistelevät niin Razorin, Exciterin kuin varhaisen Metallican fanitkin. Ranger tykittää kuin klassinen 80-luvun Iron Maiden, toki usein rivakammin, omaa tatsia unohtamatta. - Näin Anvilin rumpalimme Mikon kanssa kolmisen vuotta sitten. Iltaman muita akteja ovat muun muassa englantilainen Conflict ja Terveet Kädet. Slashin konsertoidessa Dubli nissa lähetti U2 miehelle tervetuliais lahjaksi keissin Guinnessia. Onhan tämä kova juttu, sillä Anvilin Metal On Metal on ollut todella kova vaikuttaja Rangerille – kuten myös AC/DC:n Let There Be Rock, Metallican Ride The Lightning, Iron Maidenin Powerslave ja Exodusin Bonded By Blood. Väkevät keikkatohinat jatkuvat, kun Ranger nousee Tampereen Pakkahuoneen estradille 10. Hayarobi-niminen ko realainen mies rakensi 2405 Lego-pa likasta täysin toimivan lp-soittimen. Rangerin loistavalla tavalla vanhoja arvoja kunnioittava energinen debyytti ilmestyy ensi maaliskuussa ja – alleviivataan nyt – se nostaa leveän hymyn huulille. Arvolevyjen jakoperusteet uusiksi Musiikkituottajat – IFPI Finland ry on päivittänyt jalometallilevyjen jako perusteet tämän päivän vaatimuksia vastaaviksi. Entä se pitkäsoitto
– Tavastian-keikka ei ole vain keikka vaan keskitalven bileet. Reissuun kuuluu esimerkiksi kunnianhimoinen esiintyminen paikallisen 10-henkisen kamarimusiikki bändin kanssa. Se on helvetin hyvä, älkäähän missatko! Provinssi laajenee ensi kesänä nelipäiväiseksi. Entä Red Eleven – millä mielin Juuri Suomen-kiertueen päättänyt Sonata Arctica ahkeroi myös ensi vuoden puolella. Kuin Cheek, mutta viisihenkisesti ja tuplamäärällä stadioneita. Tulkaa sinne! Entäpä ensi vuosi. Oma jaksamisesi ei kuluvan joulukuun aikana liity pelkästään Sonata Arcticaan. Ensi vuonna olisi myös tarkoitus julkaista duolevy Markus Nordenstrengin kanssa sekä Ilmiliekki Quartetin kolmos albumi! Garagefest rokkaa tuplana Tammikuussa 2014 ensimmäisen kerran järjestetty, vaihtoehtoisempaan rockmusiikkiin keskittynyt Garagefest saa jatkoa. Michael Jacksonkin kävi mielessä. Sitten sekoitin mukaan Twin Peaks -synamattoja ja analogista sähkörumpumaailmaa, kunnes mukaan tuli house-henkistä biittiä, pumppaavia rytmisynia ja Felix Zengerin beat boxausta. – Ajattelin myös katsella uusia biisejä niin sanotun hiihtoloman aikana. Ajankohta on 30.–31.1.2015. – Markus Nordenstrengin orga nisoima Telakan uuden vuoden aatonaatto taas on tunnelmaltaan parasta ikinä. Tavoitteena on myös ottaa koko syntikka-arsenaali tehokäyttöön, kertoo Tuomo. – Jatkamme keikkailua Suomessa ja lähdemme muun muassa Etelä-Amerikkaan ja Japa niin, Tony Kakko raportoi. – Kattauksesta löytyy myös paluuta tekevä Callisto. Luvassa on orgaanista biittimusaa ja visuaalisuuteen panostava uusittu livesetti. Muun muassa Radiopuhelimien, Hopeajärven, Tiisun ja Teksti-tv 666:n lisäksi kattauksesta löytyvät Suomea laajemminkin kiertävä räväkkä norjalaispumppu Honningbarna ja ylistetyn Round II -pitkäsoiton merkeissä kiertävä Red Eleven. Pidämme Suomesta oikein paljon jo nyt ja varsinaisen rakkaussuhteen syttyminen onkin tällä vauhdilla vain ajan kysymys, Honningbarnan laulaja/sellisti Edvard Valberg sanoo. – Polar Night syntyi kitara kädessä Curtis Mayfield -tunnelmissa, mutta aihio teki lopulta pitkän matkan. – Art Official Age on pitkästä aikaa Prince-levy, jonka olen kuunnellut moneen kertaan! Albumia ei kannata verrata klassikoihin, mutta se on silti suositeltava hankinta hyvän bilemusan ystäville. joulukuuta. – Mielisairaalta kuulostava idea on oikeasti mielisairas. Plectrum electrum-konsepti taas ei minua juuri puhuttele. Ensimmäinen demo oli neosoulhenkinen James Brownilta chopattuine rumpuineen. On muuten mielenkiintoista katsoa, mihin Raskasta joulua vielä tulevina vuosina yltääkään, sillä meiltähän ilmestyi englanninkielinen albumikin! Stam1na urakoi neljä albumia Provinssissa yhtye syöksyy Garagefestin tunnelmiin. SOUNDI 11 uutiset_2014_12_a.indd 11 1.12.2014 14.02. Bändi saa treenata erittäin harvinaisia biisejä, muutamaa ei olla soitettu koskaan livenä, Stam1nan Antti Hyyrynen kommentoi. – Edellisen Suomen-vierailun aikana saimme eräältä tytöltä ”Joo joo, me vaan halutaan munaa” -pahvikyltin ja sehän lämmitti sydämiämme... Ne ovat ehkä Suomen parhaita soittopaikkoja, joten lupaan orkesterin fiiliksen olevan sataprosenttisesti kohdallaan, rumpali Pasi Pasanen ennakoi. Stam1na osallistuu talkoisiin erikoisella ohjelmanumerolla: lemiläiset ovat ilmoittaneet soittavansa Seinäjoelle peräti neljä kokonaista pitkäsoittoa – yhden per päivä, neljällä eri lavalla. – Lähden Felix Zengerin kanssa Australian-rundille helmikuussa. Lopulliseen biisiin päätyi yllättäen myös 90-luvun acid jazzin henkeä! Oletko innoissasi Princen tuoreista julkaisuista. Samalla tapahtuma laajenee, sillä Joensuun Kerubin lisäksi Garagefest rantautuu myös Jyväskylän Lutakkoon. joulukuuta ja Tampereen Telakka taas toimii perinteisen Latebird’s New Year’s Bash -spektaakkelin pitopaikkana. Esiintymisrintamalla on lähiaikoina luvassa parikin mainiota jut- tua. Videomuotoonkin taittuvan nimibiisin lisäksi pikkulevyltä löytyy muun muassa Princevaikutteinen TrashGodBaby. Ensi kesän festivaalien jälkeen alkaa puolestaan luova tauko – nähtäväksi jää, kuinka kauan sellainen sitten kestää. Provinssiin ovat lisäksi tulossa muun muassa Muse, Godsmack, Kent, Cardigans, Katzenjammer, Hollywood Undead ja Gaslight Anthem. – No hei, Lutakko ja Kerubi... Tuomo: Uutta musiikkia ja keikkoja – myös maailman toisella puolen Kuva: Terhi Ylimäinen L Sonata Arctica: Luvassa kiireitä ja luova tauko Kuva: Ville Malja aulajana, pianistina, säveltäjänä ja tuottajana monissa kovissa liemissä keitetty Tuomo (Prättälä) julkaisee Polar Night -ep:n 12. Polar Nigh tin julkaisukonsertti soi Helsingin Tavastialla 17. – Tosiaan, oma leiviskä hienon Raskasta joulua -projektin parissa on suurempi kuin aikaisemmin
Kieroutuneita ihmissuhteita, väkivaltaisia purkauksia ja syviä psy kologisia ulottuvuuksia sisältävä tarina ei todella kaan naurata ääneen, mutta silti se on myös kome dia. Lahjakkain heistä oli tamperelainen Mikko Mattila, jonka Isten Fanzine oli etenkin 90-luvun puolessavälissä kan sainväliselläkin mittapuulla mi tattuna johtavia metallizinejä. Suzanne Collinsin Nälkäpeli-kirjo ja on kolme, mutta trilogian päätös Matkijanärhi jaetaan kahteen elo kuvaan. KU N UDE UKA LEF FA Cronenbergin elokuva on aina tapaus, ja Maps To The Stars on parasta Cronenbergiä vuosikausiin. Juttusarjan ensimmäinen kirjoi tus julkaistaan Soundi.fi:ssä kes kiviikkona 7.1. Se si joittuu arkisiin itävantaalaisiin maise miin, ja pääosan esittäjäkin on Korsoteoriassa nähty Armi Toivanen. un metalli eli vielä tiukasti marginaalissa, kiiri sana bändeistä pienlehtien kaut ta. Turner on kiehtova eloku va, jossa keskitytään maisemamaa larin elämän myöhempiin vaiheisiin. Turne rista (1775–1851). Metallizine vailla vertaa ELOKUVAT TEKSTI: JUSSI HUHTALA MAPS TO THE STARS MIKKO MATTILA ISTEN FANZINE – DON´T BREAK THE GHOST (SVART) K Kiero satiiri Hollywoodista O hjaajamestari David Cronenberg (s. Seuraa unenomainen kiertoajelu Hollywoodissa, johon liittyy 13-vuotias lapsitähti, uransa ehtoopuo lella oleva näyttelijätär (Julianne Moore) sekä John Cusackin ja Olivia Williamsin esittämän pariskun nan insestinen suhde. Mikään Hollywood-puku draama ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan Mr. Elokuvasta puuttuu kahdessa aikai semmassa osassa nähty räikeä me diasatiiri, mikä tekee siitä hieman liian totisen, eikä esimerkiksi Woo dy Harrelsonin Haymitch ole yhtä kiinnostava hahmo kuin aiemmin. Tuolloin Suomessa oli koural linen omistautuneita metallizi nejen tekijöitä. Nuoresta iästään huolimat ta jo Oscarillakin palkittu Jennifer Lawrence jatkaa Katnissin roolis sa seikkailujaan, mutta pelit on nyt pelattu. Cronenbergin viimeisin ohjaustyö Maps To The Stars on kiero satiiri Hollywoodista ja ensim mäinen elokuva, jonka hän on kuvannut Yhdysvalloissa. Elokuva alkaa keskeltä ja loppuu kesken, ja tarinan varsinaista pää töstä on odotettava vielä vuosi. Matkijanärhen ensimmäinen osa on näyttävä mutta aikaisempia osia yksipuolisempi fantasiaseikkailu. Sarjan kirjoittajana toimii juuri mainion Keikkapäivä – 24 h kiertue elämää -kirjan julkaissut Kimmo Aroluoma. Mia Wasikowskan esittämä Agatha on palovam moja ihoonsa saanut nuori nainen, joka saapuu Hol lywoodiin ja kohtaa Robert Pattinsonin esittämän limusiinikuskin. HHHH Soundi.f i esittää: Juttusarja keikkailusta kiinnostuneille MR. ja muut osat viikon välein. Toivanen esittää kolmikymppis tä yksinhuoltajaa nimeltä Essi, jonka tytär ei sopeudu kouluun. Toinen ongelma on se, että Matkijanärhi ykkönen on selvä väliosa. Turner on jotain aivan muuta: historiallinen elämäkerta elokuva taidemaalari J.M.W. Leigh’n elokuvissa keskitytään usein tekstiin ja kuvakerronta on konstailematonta, mutta tällä kertaa visuaalinen ilme on maalaukselli sen upea, mikä sopiikin elokuvan ai hepiiriin. Niin muusikoille kuin muuten musiikista kiinnostuneille erittäin suositeltavaan, kiertueelämän raadollisuutta oivallisesti havainnollistavaan kirjaan voi tutustua osoitteessa www.back stageblogi.fi. Totalitaristisessa Panemin valtakunnassa käydään oikeaa sotaa sortajia vastaan, ja Katniss nousee kapinallisten keulakuvaksi. Muriseva taiteilija keskittyy luomis työhönsä ja käyttäytyy yksityiselä mässään itsekkäästi. Mr. TURNER PÄIN SEINÄÄ Brittiohjaaja Mike Leigh tunnetaan parhaiten realistisista draamoistaan kuten Naked tai Salaisuuksia ja valheita. Henkilöhahmojen ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa painajaismaisella tavalla. www.soundi.fi/keikalla 12 SOUNDI sanoin kuvin_12_2014 -taitto_b.indd 12 1.12.2014 14.13. Nimiroolia esittävä Timothy Spall palkittiin Cannesissa parhaana näyt telijänä. Ohjaaja Antti Heikki Pesonen herätti pari vuotta sitten huomiota lyhytelo kuvallaan Korsoteoria, joka palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla ja monilla kansainvälisillä festivaaleilla. Mukana on hupaisia ja osuvia musiikkivalintoja Leevi And The Leavingsista saksalaiseen tanssi poppiin. Lukuisista sivurooleista tuttu Spall pääsee kerrankin näytte lemään elokuvan pääroolin ja tekee sen todella upeasti. HHHH HHH HHHH NÄLKÄPELI – MATKIJAN ÄRHI, OSA 1 T ammikuun alussa alkaa Soundi.fi:ssä neliosainen jut tusarja, jossa käsitellään bän dien kiertue-elämää ja keikkoja monelta eri kantilta. A-PUOLI > Sanoin kuvin Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Istenin alkutaival oli omak si iloksi puuhastelua, mutta pian lehdet levisivät myös omaa kirjoituspöytää pidemmälle. Eero Rita lan esittämä opettaja saattaa olla tyt tären isä, ja Kai Lehtisen renttumai nen hahmo puolestaan isoisä, mutta elokuvan ihmissuhdekuvioista ei he ti ota selvää. Päin seinää alkaa komediallisena mutta vähitellen muuttuu synkem mäksi. Siitä tulee erikoinen mielleyhtymä Cronenbergin edelliseen elokuvaan Cosmopolis, jos sa Pattinson istui koko ajan limusiinin takapenkillä. Painajaismainen mutta samalla mustaa huumo ria sisältävä visio Hollywoodista on läheistä sukua paitsi David Lynchin Mulholland Drivelle myös Robert Altmanin The Playerille. Pesosen ensimmäinen pitkä elokuva Päin seinää on hieman samanhenkinen. 1943) on jo eläkeiässä, mutta se ei estä häntä tekemästä ajassa kiinni olevia elokuvia. Tasapaino kuitenkin pysyy, ja lopputulos on raikas ja elämänmakui nen esikoispitkä. Luvassa on hyvin monipuolista pohdintaa ja informaatiota keikka-elämän mo nimuotoisuudesta, sosiaalisista haasteista ja alalla piilevistä lain alaisuuksista
Mukana on synkimpiä tekstejäni, kuten Kaunis kuolee pois, mutta myös lohdullisempia lauluja. Queen ja Freddie Mercury ovat aina olleet suuria suosikkejani ja tämä on kaikkein upeimpia biisejä. Negativen Euroopan kiertueella jossain Italian lentokentällä rumpalimme Janne laittoi minulle nappikuulokkeet, että ”kuunteles tätä”. Hän on hyvä ja monipuolinen lauluntekijä, ja pyörittelen hänen levyjään edelleen paljon. Varsinkin kun ottaa huomioon miten Freddie lauloi vielä kuolemansairaana, vodkan voimalla, kuinka sen show’n täytyi jatkua. – Biisejä oli syntynyt pirusti ja levyä valmistellessa mieleen tuli niistä ihan tietty setti, jonka kaivoin esiin. Pidän kyllä Nevermindista ja muista Nirvanoista, mutta monia bändejä tai artisteja kuuntelen mieluiten live-levytyksinä. – Se on paluuta itselleni luontevampaan rockiin, Jonne määrittää. Usein jos bändi on livenä hyvä, se toimii myös studioalbumeilla, joten etenen näin päin. A-PUOLI > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Kuva: Ville Juurikkala Jonne Aaron T ampereen Tammelaan vuosituhannen vaihteessa muodostuneen glamrokkarien heimon keulakuvia oli Negative-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Jonne Aaron, joka loi yhtyeelle vahvasti melodisen hard rock -pohjan kuuden bändialbumin mitalta. Muutenkin kuuntelen tätä Gunnari-levyä mieluiten. – Minulla on loistava bändi, jonka kanssa on tehty jo 120 keikkaa. Muse-vaikutteita voi kuulla Anorectic-levyllämme. Normaalisti ihmiset syttyvät hitaasti uuteen matskuun, mutta nyt he ovat olleet hyvin mukana, konserttisaleissakin nousevat taputtamaan. Se on itsestä kiinni, illan tirehtöörinä, millainen fiilis välittyy, ja minä en kyllä tyydy sumuvaloihin tai puolivaloihin, vaan paahdan aina täysillä. Tämä on aina kilpajuoksua omaa varjoaan vastaan, jahtaamista, jossa sitä ei koskaan saavuta. 14 SOUNDI Elämäni sooundit 12_14.indd 14 28.11.2014 14.23. MUSIIKKI, JOTA KIITÄN NUOTTIKORVANI KOULIMISESTA LEVY, JOKA ON USKOLLISESTI KESTÄNYT KUUNTELUA LIIMATAISEN VELJESTEN YHTEINEN ROAD-TRIPPI BIISI, JOKA TUO MIELEEN ROKKIBAARI AMADEUKSEN The Beatles Michelle Oasis (What’s the Story) Morning Glory. Heti alkuesittely ja Night Train lähtevät hienosti vauhtiin. Hänellä oli nuottikirja, josta aina opeteltiin ja soitettin Michelleä, Yesterdaytä ja muita Beatles-biisejä. Kun tehtiin vieressä GbFam Recordsille levyä, oltiin melkein enemmän aikaa Amassa kuin studiossa, jonne vietiin tyttöjäkin jatkoille. Sting ei petä koskaan. Our life has just begun... Guns N’ Roses Live Era ’87–’93 Ajaton levy, joka on aina kuulostanut tuoreelta ja on aina ”in”. Olen kokonaisuuteen erittäin tyytyväinen. Live The Dolphin’s Cry YKSI PARHAISTA TIETÄMISTÄNI LIVELEVYISTÄ LEVY, JOKA VAIKUTTI OMAAN MUSIIKINTEKOONI KAPPALE, JONKA OLISIN ITSE HALUNNUT TEHDÄ KAIKKEIN KOHOTTAVIN LÄHTÖBIISI Nirvana MTV Unplugged Muse Absolution Sting Shape Of My Heart Queen The Show Must Go On Lielahden ala-asteella meillä oli musiikinopettaja, joka oli suuri Beatles-fani. – Mutta ennen kaikkea iso askel eteenpäin kansainvälisemmin tuotettuun poprockiin, joka on kuitenkin suomeksi laulettua. Tätä luukutettiin täysillä kerran tien päällä matkalla Keski-Suomen isää tapaamaan. Kuulosti niin hienolta, että tuli vedet silmiin... Liven biisi jäi mieleen tuottajamme Lex Luthorin suosikeista. Olen tosi kova Oasis-fani, ja vaikka kaikki puhuu Wonderwall-biisistä, minulle Don’t Look Back In Anger on vielä kovempi juttu. Tämä tarkoittaa monipuolisia ja vahvoja yksittäisiä kappaleita, joissa rimaa on nostettu ylöspäin. Viime vuonna hän julkaisi pop-pitoisen sooloalbumin Onnen vuodet ja tänä vuonna tyylilajien välissä varmaotteisesti operoivan Risteyksessä-kiekon. She loves you, jee jee jee... Shape Of My Heart on ehkä kaikkein hienoin laulu, varsinkin kitaristi Dominic Millerin kanssa videoitu akustinen esitys. Amadeuksessa istuttiin paljon, monen bändin porukoissa. Risteyksessä oleminen tarkoittaa sekä musiikillista linjanhakua että sanoitusten henkilökohtaisia merkityksiä
Like tulostus.indd 15 2995 Ari Väntänen MICHAEL MONROE Suomen kirkkaimman ja legendaarisimman rocktähden arvostettu elämäkerta nyt päivitettynä tähän päivään saakka. Ovi lu ma kema ailm tto oih miin in 2995 Ari Väntänen APULANTA Apulannan hulppea historiikki kertoo, kuinka rupinen punkbändi kohosi koko kansakunnan kaapin päälle. 2995 Tommi Liimatta, Sami Yaffa, Otso Tiainen SOUND TRACKER Sound Tracker -kirja vie löytöretkelle kulttuureihin, joissa musa on muutakin kuin kulutushyödyke. 2495 Olga Välimaa (toim.) KAUKO RÖYHKÄ (VIRALLINEN) Röyhkä kommentoi ajan ilmiöitä ja ajattomuuksia sekä tarjoilee tunnelmapaloja uran varrelta, lapsuudesta, perhe-elämästä ja matkoilta. 1.12.2014 8.56. 2995 Robert Hilburn JOHNNY CASH Ikonisen muusikon komea elämäkerta saa aikaan kylmiä väreitä. 2995 Paul Branningan, Ian Winwood SYNTYMÄ METALLICA KUOLEMA Osa II Eeppisen saagan toinen osa alkaa Mustan albumin ennennäkemättömästä menestyksestä ja ulottuu nykyhetkeen
Olli: – Jukka Gustavsonin ja Hoedown-yhtyeemme kimppalevy Mountain Information ilmestyi juuri ja teemme niissä merkeissä muutaman keikan. Olli: – Vanha Isäntä -yhtye oli vapaa temmellyskenttä kokeiluille. Keväällä menemme studioon tuon trion, Jannen ja erään englantilaisen muusik- kolegendan kanssa, mutta siitä tarkemmin myöhemmin. Eri steel-kitaran muodot, joita olen koko aikuisikäni soittanut toivat mukanaan liudan uusia vaikuttajia: Buddy Emmons, Mike Auldridge ja David Lindley, minulle tärkeimmät mainitakseni. Ollilla pedal steel -kitara ja Jannella rummut. Ensin tuli dobro ja sitten melko pian pedal steel. Erin-rundi parhaillaan päällä ja tulossa Irina Björklundin keikkoja, sekä muita sekalaisia soittohommia. Uusia instrumentteja hankittiin pitkin matkaa sen mukaan mihin suuntaan oltiin kulloinkin menossa. Olli: – Kun aloitin bändihommat 13-14-vuotiaana urkurina, suurimmat esikuvani olivat Keith Emerson ja Jimmy Smith. Ja kaiken yllä leijuu edelleen lukioaikojen suursuosikkini Frank Zappan haamu. – Myös keikat Eric Bibbin ja Petri Hakalan kanssa jatkuvat, tosin valitettavan harvakseltaan. Kuinka päädyitte kyseisiin soittimiin. Janne: – En täysin muista, miten se tapahtui, mutta jossain vaiheessa faija osti mulle Sacy Sandin vanhan nahkakalvoisen bassorummun, jonka päälle ripottelin kolikoita saa- ”Ollaan huomaamattamme jotenkin sparrattu toisiamme parempiin suorituksiin.” 16 SOUNDI E-liike 12_14 .indd 16 1.12.2014 8.51. K ertokaa nykytilanteestanne. Suurimmat esikuvanne ja vaikuttajanne?. Sitä varten pitäisi keksiä kai uusi musiikin alalaji – progamericana, ehkä. Toki monet soittajat, tuottajat, laulajat ja bändit ovat olleet merkittäviä vaikuttajia, James Brownista Mitchell Froomiin, Los Lobosista Bernard Herrmanniin. Jotenkin homma loksahti kohdalleen ja aloitin maanisen treenaamisen ja sillä tiellä ollaan. Janne: – Hankala kysymys, mutta esimerkiksi faija on ollut molempia, kuten myös monet hänen soittokaverinsa, vaikkapa rumpali Frega Jaakkola. Huiluun siirryttyäni Ian Anderson ja Roland Kirk. Mitä meneillään. Toisaalta ihan musiikin ulkopuoliset hahmot ovat olleet innostamassa ja viemässä eteenpäin, kuten vaikkapa Jackson Pollock, Martin Scorsese ja Christopher Walken. Soittelin paljon slideä ja kun lopulta asetin Telen polvilleni havaiji-tyyliin, joku sanoi, että sun pitää hommata stilikka. Hoedownissa pysyäkseni, aloitamme joulukuussa Hoedownin ja Tuomari Nurmion yhteislevyn äänitykset. Soittajakamut, ystävät, perhe ja tietty broidi. – Koko soittohomma lähti siitä, että faija on muusikko ja hän vei mut kaverinsa Huttusen puotiin kattelemaan kamoja ja auttoi hankinnoissa alussa. Janne: – Enimmäkseen soittamista. Vähän miksausta ja jokunen tuotantoduuni tulossa keväällä. A-PUOLI > E-Liike Teksti: Esa Kuloniemi Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Koska veljekset ovat olleet tahoillaan merkittäviä pelureita maamme rock-kentällä, katsoi E-liike tarpeelliseksi rangaista heitä sarjalla kysymyksiä. Fifty-sixty Olli Haavisto täytti toukokuun lopulla 60 vuotta ja hänen pikkuveljensä Janne marraskuun lopulla 50 vuotta. Erittäin rootsia menoa tiedossa
Käytiin yhdessä Ruisrockissakin 1970-luvun alussa, vaikka mä olin vielä ihan rääpäle. Eli tällä hetkellä työt ovat selvästi enemmän sisältö- kuin talouspainotteisia. Toisaalta työt alkavat tässä iässä olla täsmähommaa eli mut tilataan tekemään sitä mitä parhaiten osaan ja mistä oikeasti pidän. Innostuu helposti uusista asioista. Broidi oli erittäin kannustava. Janne kuuntelee kaikenlaista musiikkia jotenkin tunneanalyyttisesti ja osaa poimia oleelliset asiat soittoonsa vaikkei välttämättä teoriapohjalta niitä osaisikaan selittää. 70-luvulla ja vielä jonkin matkaa kasaril- lakin meidän musiikkimaut oli aika erilaiset, mutta vaivihkaa mä imin Ollin levyjen ja meillä treenanneiden bändien kautta bluesit, kantrit ja koko roots-homman. Janne: – Olli on no bullshit -soittaja, joka ei tuo tarpeettomasti itseään framille, vaan soittaa musaa musan ehdoilla. sittelin Jannea Karjalaiselle ja parin vuoden päästä Janne mua. Kertokaapa keskinäisestä vuorovaikutuksestanne. Soittimia on maailma pullollaan, itsellä vaan tää yksi nahka. Sittemmin muun muassa Kuustonen, Eero Raittinen, Dallas Wayne ja Jannen Farangs -yhtye. Oltiin ehkä yhdeksänvuotiaita ja heti nauhoitettiin 4-5 biisiä kasetille. Nykyisin puhutaan paljon alan huonoista näkymistä. Janne: – Lompakkoa. Eli sanotaan kornisti, että positiivista mieltä. Veljesten välinen ystävällinen suorasukaisuus on myös terve tapa edetä musiikkiproduktioissa, säästyy aikaa. Koitan tallentaa asiat yksinkertaisesti ja koko tuotanto on tavallaan 75-prosenttisesti tehty kun olen saanut valitsemani muusikot studioon. Olli: – Selvähän on, että kuusikymppisellä rock-pohjaisella soittajalla ei ole samalla lailla kysyntää kuin 25-vuotiaalla, duunimäärällisesti. Olli: – Yamaha-keikkaurut ja Yamahan sokeritoppavahvistin. Harvoin ”Aloitamme joulukuussa Hoedownin ja Tuomari Nurmion yhteislevyn äänitykset.” Kuva: Pasi Rytkönen Olli Haavisto on pitänyt maamme steelkitaraherruutta hallussaan noin 40 vuoden ajan paitsi studiomuusikkona, myös muun muassa yhtyeissä Vanha Isäntä, Jim Pembroke, J. Olli: – Janne on varmaankin luovempi ja hyvällä tavalla dorkempi tuottajana kuin minä. Toisaalta tarpeen tullen raivokasta kissalautasooloa tai svengaavaa tikutusta. Toisaalta meidän stailit on lähestyneet toisiaan vuosi vuodelta ja ovat nykyisin hyvinkin lähellä toisiaan. Kuvailkaa toisianne muusikkoina. Selvitymisstrategianne. Koetteko oman työllisyystilanteenne vaikeaksi. Tästä johtuen Ollin osumatarkkuus taitaa olla vähän parempi. Jos sellaista on ollut, niin miten se on ilmennyt. Janne: – Olli on ehkä ollut enemmän perinteisempi, mä kokeilevampi. Karjalainen & Mustat Lasit, Laika & The Cosmonauts, The JP’s, Janne Haavisto & The Farangs, Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men. Ja kimpassa soittaminen lukuisissa bändeissä on tietenkin sellainen korkeakoulu, ettei sellaista rahalla saa. Ei pidä Steely Danistä mutta opetan vielä joku päivä senkin. Samoin tuotantoprojekteja olemme ajanpuutteen takia siirrelleet ja vaihdelleet keskenämme. Janne jaksaa kokeilla paljon enemmän, vaivaa säästämättä. Kahtotaan sitä sitten. Olli: – Yksi tämän ammatin hienoja puolia on se, että on mahdollista ainakin yrittää työllistää itsensä. Mä oon Jannen kautta saanut niin paljon hyviä duuneja vuosien varrella että olen luultavasti voiton puolella. Ja jos idea on hyvä, se voi kantaa vaikka kuinka pitkälle. Janne: – Ollin vaikutus on ollut todella suuri. Kai me ollaan huomaamattamme jotenkin sparrattu toisiamme parempiin suorituksiin. Janne: – Tuskin mitään. Aika paljon tulee melko ambient-henkistä hommaa. Olli: – Energia, eläytyminen ja tyylitaju. Mulla on tietyt selkeät ja luomut päämäärät oikeastaan kaikessa mitä sillä saralla teen. Tavallaan mun eka sessio. Olli: – 1966-mallisen Telecasterin. Minkä soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. Siitä asti on ollut aika selvää, että tuo piekseminen on mun hommaa. Siihen on jo niin tottunut vuosien varrella, ettei oikein osaa kauheasti huolestua. Ja Mustat Lasit taisi olla ensimmäinen orkka missä soitimme yhdessä. Olli: – Kalusto vaihtelee niin paljon keikkakohtaisesti, ettei yhtä aineellista objektia voi mainita. Karjalainen & Mustat Lasit, The Boys, Kari Tapio, Topi Sorsakoski, Hoedown ja Eric Bibb & The North Country Far. Paperimies ei työttömänä voi perustaa tehdasta, mutta muusikko voi perustaa bändin. Siinä se on mun mielestäni pähkinänkuoressa. Mä suo- Janne Haavisto on hallinnut rumputonttia urallaan muun muassa yhtyeissä J. Olemme vuosien varrella hoidelleet toisemme bändiin jos toiseenkin. Toivottavasti se kassu on vielä tallella. Onneksi en ole koskaan varsinaisesti jaksanut rahan perässä juosta. Nyt on ollut pari loistavaa vuotta, ensi vuonna näyttää ainakin toistaiseksi huomattavasti hiljaisemmalta. Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Hetken ja tunnelman tallentamisen ilon löysin Jannen ja hänen ikäpolvensa kautta. SOUNDI 17 E-liike 12_14 .indd 17 1.12.2014 15.08. Sillä sitten vetelin Hildenin Ilen biiseihin komppia. Toisaalta varmaan myös osa siitä mitä mä ja mun frendit kuunneltiin, tarttui Olliin. Olli: – Janne on pitänyt mut kartalla vähän tuoreemman musiikin suhteen jo 70-luvulta lähtien. Moni ei tiedä, kuinka kova blueskitaristi Olli on, kun tuo dobro ja steel-maailma on vienyt niin mennessään. Onko teillä veljesten välistä kilpailua muusikkoina tai tuottajina. Entä miten vertailisitte toisianne tuottajina. Oliskohan eka kokonainen biisi ollut Procol Harumin Homburg, jos bändihommista puhutaan. Se on ollut mukana 41 vuotta esimerkiksi kuulee Ollin soittavan ihan perus kantrilikkejä. ja periaatteessa tavalla tai toisella osallisena suurin piirtein kaikissa projekteisessani. MINI-INVENTAARIO Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi ja mikä oli ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. Janne: – Beat-komppi Sacy Sandy -bassarilla. Janne: - Näillä mennään. Mutta kyllä meidän työtavoissamme on kuitenkin enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia. Olli: – Ei mun mielestäni ole. dakseni virvelimäisen pärinän. Se on vaikuttanut erityisesti asennepuolella paljon, ilman Jannea ja hänen ikäpolvensa ja genrensä soittajia olisin rämpinyt perfektionismin suossa paljon pitempään. – Se, että on tähän asti saanut tehdä sitä mitä rakastaa, on jo voitto sinänsä. Mikään keikka ei ansaitse negatiivista asennetta. Janne: - Aina on puhuttu huonoista näkymistä ja kyllähän niitä heikompia kausia tulee. Varsinkin steelin kanssa, roots-pohjasta huolimatta, Olli tallaa aika omia polkujaan. Tyydytys tehdystä työstä kompensoikoon hieman niukemmat rahavirrat
Kaikesta huolimatta Hiatt on edelleen kulttiartisti. A-PUOLI > Jussi Niemen naamakirja Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Tämä siitä huolimatta, että silloin hän oli Amerikan vastine Elvis Costellolle ja Graham Parkerille, jotka molemmat olivat kovassa nosteessa. Ennen tätä new wave -vaihettaan Hiatt oli jo toiminut vuosia ammatti maisena lauluntekijänä Nashvillessä ja soitellut omien bändiensä kanssa menestyksettä country rockia. Mutta ainakin yhden levyn teen vielä Geffenille. Kun kysyin hänen levysopimuksestaan, John naurahti realistin kuivuudella: . Good ol’ rebel R ockissa korostetaan aina nuoruutta mutta nyt lajin ollessa jo yli 70-vuotias, on nähty sekin ihme, että jotkut, esimerkiksi 80 täyttänyt Leonard Cohen, eivät kesyynnykään vanhetessaan. Samaa ei voi sanoa paikalla olleesta brittiyleisöstä, joista 80 prosenttia Hiatt kiinnosti paljon vähemmän kuin kaljan vetäminen baarissa. Kesällä ilmestynyt, entistä bluesahtavampi Terms Of My Surrender on vuoden parhaita albumeja. Hänen laulunsa toimivat loistavasti ilman bändiäkin Johnin säestäessä itseään akustisella kitaralla, pianolla ja räkkiin kiinnitetyllä huuliharpulla. Sen biiseissä elämä ei näyttäydy helppona, vaan juuri niin hankalasti ristiriitaisena kuin se oikeasti on. Hiattin 22 albumilla on upeita biisejä, joita ovat esittäneet niin Willie Nelson, Buddy Guy, Iggy Pop, Joan Baez, Emmylou Harris ja Rosanne Cash kuin Jewel, Keith Urban, Paula Abdul ja Joe Bonamassa, vain muutamia mainitakseni. Bluesia, rockia, countrya ja vähän gospeliakin luontevasti yhteen nivoneen illan kohokohtiin kuului mahti tulkinta vanhasta etelävaltiolaisesta kapinarallista, jonka ”I’m a good ol’ rebel and God damn you if you’re not” -kertosäkeen John venytteli sellaisella perämetsien myrkyllä, että vastaavaan ei moni pysty. Tapasin Hiattin vuoden 1986 keväällä, kun hän kävi soolokeikalla Helsingin Tavastialla. John Hiatt a ja Uhkan tuntulu ja loistavia lau I’m Sitting There nousi Three Dog Nightin esittämänä USAn listoille. Heidän elämänsä oli yhtä pitkää taistelua jokapäiväisestä leivästä ja olemassaolosta. Hänen levynsä ovat parhaimmillaankin myyneet vain kohtalaisesti. He tosin eivät koskaan rikastuneet kuten rocktähdet, vaikka rock perustuu heidän tekemisilleen. 18 SOUNDI naamakirja_john hiatt.indd 18 27.11.2014 15.57. Siinä vaiheessa olin jo diggaillut Hiattia levylläkin ja tykästynyt erityisesti siihen usein hienovaraisesti kieron huumorin saattelemaan uhkan tuntuun, joka hänen erittäin sielukkaasta ja vahvasta äänestään huokuu sävähdyttävästi esimerkiksi Ry Cooderin ohjastamalla The Border -soundtrackilla. Sitä telineeseen kiinnittäessään hän tunnustautui puoli-ironisesti kovaksi folkin ystäväksi. Vielä haastattelun aikanakin sisään yritti muutama naisihminen. Kuuntelin jo teininä vanhoja mustia bluesukkoja, heistä oli kesyyntyminen kaukana. Näin hänet lämppäämässä Southside Johnny & The Asbury Jukesia ja tajusin heti varsin hyvännäköisen nuoren miehen selvästi keskitasoa lahjakkaammaksi tapaukseksi sekä laulajana että biisintekijänä. Minua se ei yllätä. Se on parhaimmillaankin epävarma. Ottaen huomioon, miten pieneksi Hiattin suosio sooloartistina oli jäänyt, Tavastialla oli kiinnostavaa huomata, kuinka hänen huomattava karismansa puri naisiin, vaikkei hän millään tavoin tehnyt itseään tykö. Dylan ja Springsteenkin vetävät ajoittain Hiatt-covereita konserteissaan. Elvis ja John ystävystyivätkin Hiattin pyydettyä Costelloa duettoimaan Spinnerscover Living A Little, Laughing A Little albumilleen Warming Up To The Ice Age (1985). On pitkään Nashvillessä asunut Keskilännen kasvatti sentään palkittu Nashville Music Awardsissa vuoden lauluntekijänä 2000 ja 2008 Americana Music Association myönsi hänelle Lifetime Achievement -palkinnon laulunkirjoittamisesta. Monet ovat olleet kaupallisesti niin pahoja floppeja, että levyyhtiö on palkinnut hänet ripeästi potkuilla. John jutteli kaikkien kanssa ystävällisesti, muttei pyytänyt ketään jäämään. Kuva: Soundin arkisto Dylanin ja Springsteenin suosikki Itse tutustuin Hiattiin 70-luvun lopulla Lontoossa asuessani. John Hiatt tulee varmasti toimeen ihan mukavasti, mutta silti nyt 62-vuotiaan laulaja-lauluntekijän musiikki tuntuu vain terävöityvän. 90-luvun alussa Hiattilla, Cooderilla, Nick Lowella ja Jim Keltnerillä oli hetken yhteinen bändikin: Little Village. Hiattin silloinen levymerkki Geffen oli juuri vaihtamassa jakelijaansa, mikä käytännössä tarkoitti sitä, ettei mikään yhtiö halunnut tehdä PR:ää väliin pudonneen artistin eteen. Saapuessani takahuoneeseen keikan jälkeen, siellä parveili hyvännäköisiä leidejä. Ensimmäinen osuma tuli kun Johnin Sure As John Hiattin tuotannosta on löytynyt runsaasti covermateriaalia monille artisteille tyyliin katsomatta
Itse näen tyylissäni melkoisesti huumoria, vaatimaton mies totesi ja aikoi innoissaan hankkia seuraavana päivänä aidon Alvar Aalto -tuolin. TÄMÄ OLI pitkän tauon jälkeen paluuni Hiattiin ja säväytti uudella tavalla. John kertoi asuvansa tyttärensä kanssa ja mainitsi vaimonsa kuolleen pari vuotta sitten, He olivat jo silloin eronneet, mutta asia oli vielä arka eikä hän halunnut siitä puhua. Norbert soitti siinä. Kerro lapsuudestasi. Keskiluokkaa. Kuppi vuotaa yli. Kuusi vuotta myöhemmin siirryin Indianan kautta Los Angelesiin. Metkaa musaa. Asuin Kaliforniassa kahdeksan vuotta. Nehän menee käsi kädessä (naurua). Muutin takaisin Nashvilleen viime kesänä. rokataan lujaa (chuckberrymainen Memphis In The Meantime, stonesmainen Thing Called Love). Till I Get My Lovin’ Back lievittää pyhäaamun countrygospelina ja I Love That Girl twangailee valoisasti tuoden tuulahduksen 60-luvun alusta. Olen kai lähinnä... Sepä hienoa! Itse asiassa lauloinkin kirkossa, siis katolista messua, mutta siitä on soul kaukana. Baritoni- ja steel-kitaran saattama Adios To California pärjää haikeudellaan Townes Van Zandtin parhaille. JUUREVAA SIELUKKUUTTA ALAKANTISTA YLÖSPÄIN John Hiatt: Bring The Family (1987) John Hiatt: Dirty Jeans & Mudslide Hymns (2011) MONELLA Hiattin levyllä ongelma on tuotanto. Siihen mulla ei ole osaa eikä arpaa, eikä se musta mitään oikeaa patrioottisuutta ole. En usko, en vain sopinut sinne. Siitäkö ääneesi ja laulutapaasi on tullut sille niin ominainen jännite ja uhkan tuntu. Olen toiseksi nuorin seitsemästä lapsesta. Totta kai, John vastasi, johon mutisin, että Amerikkaa tuntuu pyyhkivän melkoinen patriotismin aalto. Mutta se vain tukee teoriaani, että kaikki hyvä rock’n’roll on syntynyt vahingossa, spontaanisti. No joo. . Kansanlaulumainen balladi Down Around My Place seisauttaa veret hyytävällä kuvauksella rakennemuutoksesta. Siihen aikaan USAn presidentin Ronald Reaganin ylimielinen politiikka ja joidenkin soittajien yllättävän myötämielinen suhtautuminen siihen olivat nostaneet verenpainettani pahasti, joten en voinut olla kysymättä, että oliko John ylpeä kansalaisuudestaan. . . Vain pari vuotta myöhemmin homman hoitaa paljon hengittävämmin, joskaan ei aivan nappiin, John Chelew. Pari vuotta veljen jälkeen Johnin isä oli kuollut pitkän sairastelun jälkeen. . Yllättävämpi veto on Merseyside-kuvioineen melkein vanhana Beatlesina iskevä Your Dad Did. Millainen asemasi nykyään on Amerikassa. Se vaikutti paljon musiikkiini. Upeiden balladien lisäksi – suosikkini on soulahtavuudessaan Johnin r&bjuuret väkevästi paljastava Stood Up . Ironista, koska puikoissa on vanha Muscle Shoals/Area Code 615 -kettu Norbert Putnam. Totesi vain vaimon kuolleen ”tavallaan sairauteen, ei kuitenkaan huumeisiin”. Se meininki on niin muuta kuin Keskilännessä. Näyttelijä, herra paratkoon!” Warming Up To The Ice Age oli aika soulahtava, vaikka tuottaja oli kantrimies. Slide- ja muutkin kitarat puhuvat syvällisesti. . Se uhka tuossa äreässä äänessä, wau! Alakantista tulee myös All The Way Under, mutta se sytkyttelee mandoliinin, sliden ja haitarin kera joviaalisti ylöspäin. Akustisena soolona vedetty Learning To Love You muistuttaa kauniisti Buddy Hollysta. Elämä on monottanut tasaisesti ja useimmille perheenjäsenille on käynyt vielä huonommin. Tuskinpa ne edes huomasi mua. Niinkö. Tuskaa lievitti Elvis, Dylan ja blues. Äh, tiedä hänestä. Ote oli entistä tummempi, kuten ajatkin. . Pahus, en mä vaan tiedä. Eräänlainen epäpaikka, todella väritöntä väkeä. No, Norbert Putnam säesti Muscle Shoalsissa soul-laulajia ennen Nashvilleen tuloaan. Pikkukaupunkilaismentaliteetti vallitsi, vaikka Indianapolis on iso kaupunki. Myöhemmin sain selville, että Johnin vaimo teki itsemurhan, samoin kuin hänen 21-vuotias veljensä oli tehnyt hänen ollessa vasta yhdeksän. Siinä olin seitsemän liikaa. Ehkä siksi, että vaikka olen Keskilännestä Indianapolisista, kuuntelin kersana aina yhtä Nashvillen radioasemaa, joka soitti rhythm & bluesia. Nyt siitä on tullut jälkiviisautta, kun levyt tehdään ihan eri asenteella, tarkkaan pohtien, John sanoi Keskilännen murteella, johon oli Nashvillessä tarttunut hiukan Etelän mukavuutta. Damn This Town tilittää syrjäytyneen, yhä kotona asuvan white trash -ukon vinkkelistä. Joskus laulat melkein kuin Etelän kirkkojen kasvatti. Hiattin takana on kuitenkin varsinainen superbändi: Ry Cooder, Nick Love, Jim Keltner eli Little Village ja se tuo ehjään kokonaisuuteen hienosti juurevaa lisäarvoa. Iso perhe, katolinen. SOUNDI 19 naamakirja_john hiatt.indd 19 27.11.2014 15.57. Hän kertoi bändin olleen vain studiomuusikoita, jotka lievitti ikävystymistään rykäisemällä oman levyn häthätää luppoajalla. Vähäeleisen ilmeikäs kitaristi Doug Lancio (jonka luomutuotanto kruunaa Terms Of My Surrender -albumin) on ässä Hiattin hihassa, jos kohta koko pitkäaikainen bändi pitää kutinsa. . Itse lähdin Nashvilleen Area Code 615:in innoittamana. . Ehkä se on vaikuttanut, että muutin 18-vuotiaana Nashvilleen laulunikkariksi. Näyttelijä, herra paratkoon! Miksi kuulostat musiikissasi usein aika etelävaltiolaiselta, kysyin puituamme hetken hänen nykyistä bändiään. Siitä ominaisuudestani on puhuttu ehkä vähän liikaa. Tuossa valossa ymmärtää paremmin, miksi Johnin ääni tihkuu tuskan kärventämää sielukkuutta ja miksi hänen lauluissaan elämä ei suju kuin Strömsössä. Luullakseni Dylan puhuu tarkoittamastasi asiasta laulaessaan, että ”isänmaallisuus on viimeinen oljenkorsi, mihin kelmi tarttuu.” Reagan on narri. Pistitkö silmään siinä porukassa. Melkein valitsin tähän aikanaan kovasti diggailemani, ärhäkän funkysti rokkaavan Warming Up To The Ice Agen (1985), jonka nimiraidalla John piipahtaa jopa Bowien territoriossa kunnialla niin kuin vain huippuluokan biisintekijä voi, mutta levyn sähäkässä meiningissä vaivaa nyt melkoisesti tuotannon olkatoppaukset. When New York Had Her Heart Broke muistelee lempeän myötätuntoisesti 9/11-katastrofia yllättävän kokeellisena folk-rockina. Totuin siihen jotenkuten. Jos tyypissä on vikaa itsessäänkin, Johnin tulkinta lataa häneen statuksesta riippumatonta arvokkuutta. ”Reagan on narri. . (naurun pyrskähdys) kansalainen
Neljä oppilasta Sibiksen uudella toimipisteellä Nervanderinkadulla menee nopeasti, ja siitä onkin jo kiire tekemään soundcheckia Kokolle. Kulttuurista puhuminen koetaan näinä aikoina toissijaisena. Puhun näissä kuvioissa nykyään vain rahasta. Tällä kertaa käsittelimme minun tulevan jatkotutkintokonsertin teemoja. Sähköpostit suhahtivat liikkeelle, jonka jälkeen tulikin melko pian kutsu Turun kaupungin palaveriin. Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. 20 SOUNDI päivä musateollisuudessa -taitto_a.indd 20 27.11.2014 16.00. Otan nämä kutsut vastaan luottavaisin mielin mutta totutun varautuneesti. Kaupunki sijoittaa nykyään Flame Jazzin noin 40 vuosittaisen konsertin järjestämiseen vuodessa vaatimattomat 8500€. Itse pyrin katsomaan kauas, mutta asioiden aikaansaaminen edellyttää valitettavasti retoriikkaa johon laput silmillä – kulkijatkin pystyvät tarttumaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pistänyt omat kapulat jatkohankkeiden rattaisiin vaatimalla avustuksiaan takaisin alkuperäisten sopimusten vastaisesti. Toimittaja halusi aamuun mennessä suosittelemani menovinkit perusteluineen, joten yötöiksi meni. Iiro Rantala on tuonut juuri konserttiflyygelinsä klubille sijoitukseen. JUSSI FREDRIKSSON Jazzmuusikko, Jussi Fredriksson Trio ”Luottavaisin mielin mutta totutun varautuneesti” ”Elämme lyhytjänteisessä maailmassa.” erä, vaan tulonlähde. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Kuva: Saara Salmi T orstaiaamu alkoi parin tunnin kirjoitussessiolla. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. Sitten onkin aika rauhoittua ja harjoitella tunti pianoa ennen iltapäivän opetuksia Sibelius-Akatemialla. Siitä huolimatta ei ole löytynyt sopivaa rahoitusinstrumenttia, jolla toiminta pidettäisiin hengissä. Keikan jälkeen ilta jatkui Helsingin Uutiset -lehden haastatteluun vastaamisella. Onko tulossa taas lämmintä kättä vai jotain konkreettista. Koko Jazz Orchestran levynjulkaisukonsertti järjestetään illalla Koko Jazz Clubilla, joten on hyvä saada sormet kertaalleen lämpi miksi jo päivällä. Koko Jazz Orchestran levynjulkaisukonsertti meni hienosti, ja levyjäkin saatiin kaupaksi. Flame Jazz ei ole siis Turun kaupungille meno- TEKSTI: JUSSI FREDRIKSSON SYKKIIKÖ SYDÄN MUSIIKILLE. MUUSIKKO, musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 24.2.–17.3.2015, opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku. Kyseessä on puhtaasti tiedemaailmasta poikkeava taiteellinen tohtorintutkinto, jonka keskiössä on soittaminen. Elämme lyhytjänteisessä maailmassa. Hyvä soitin konserttipaikoilla ei ole jazzpianistille todellakaan itsestäänselvyys. Turku 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeesta ponnistanut Flame Jazz -konserttisarja on miljoonien eurojen kulttuuriponnistuksesta ainoa hengissä oleva ammattimainen tapahtuma. Eritte lin kirjeessäni kaupunginjohdolle Flame Jazzin alueelle tuottamia verotuloja, joita kaupungille kertyy vuodessa moninkertainen määrä suhteessa tukisummaan. Seuraava aamu valkeni opiskelujen merkeissä Sibelius-Akatemian jatkotutkintoseminaarissa. Lähtiessäni mukaan projektiin minulle sanottiin, että tarkoituksena on tehdä nimenomaan pysyviä muutoksia kaupungin kulttuurielämään. Professori Jukkis Uotilan johtama tohtoriopiskelijoiden ryhmä kokoontuu kerran viikossa työstämään tutkimusaiheitaan. Koko Jazz Orchestan harjoitusten jälkeen kaikki tuntuu olevan illan suhteen kunnossa, joten ehdin hetkeksi kotiin ennen konserttia. Paperille ei suinkaan tullut nuotteja, vaan pitkä kirje Turun kaupungin johdolle. Tämä sopii minulle mainiosti. Tämäkin Turku 2011 -hanke olisi mennyt muiden mukana nurin jo ajat sitten, ellen itse olisi hommaan uskonut ja tehnyt töitä kolmisen vuotta käytännössä palkatta. Takkiin näistä levytyksistä lähes aina tulee, mutta rahaa tärkeämpänä seikkana pidän tämän ajan suomalaisen huippujazzin dokumentointia parhaalla mahdollisella tavalla
48,50€ @livenationfi Macy Gray tulostus.indd 21 @livenationfi / livenationfinland 28.11.2014 9.51. MACY GRAY 28.2.2015 The CirCus, helsinki Liput paLveLumaksuineen aLk
> Soundi-haastattelu Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen 22 SOUNDI haast_floor jansen -taitto_b.indd 22 27.11.2014 16.15
Välillä hänen uskonsa musiikkiin on joutunut kovalle koetukselle, mutta jostakin se oikea väylä on aina löytynyt. Vapaa-ajallaan muun muassa ratsastusta harrastavan Jansenin tie kaikkien aikojen suosituimman suo- malaisyhtyeen keulakuvaksi kirkkaiden parrasvalojen äärelle on ollut haastava, vaiherikas ja mielenkiintoinen. Sitten, yhtenä kuulaana syyspäivänä, eräs suomalaisyhtye otti yhteyttä. Laulajan edellisyö on nimittäin kulunut sinivalkoisten siipien päällä, matkalla Yhdysvalloista Suomeen. K ello lyö kaksitoista ja Floor Jansen astelee helsinkiläishotellin aulaan. Jansenin toivomuksesta olemme sopineet treffit nimenomaan puoleksi päiväksi – mikä on vähintäänkin osuva osoitus järkähtämättömästä työmoraalista. ”Hyvää huomenta, mitä kuuluu”, tulee muusikon suusta sujuvalla suomella. – Päällimmäiset lapsuusmuistoni liittyvät ainaiseen paikkakunnan vaihtumiseen. ”Nightwishin tiedustelun aikoihin olin vasta toipumassa burnoutista.” Nightwishin laulajaksi pikavauhdilla hälytetyn Floor Jansenin viime vuosista ei ole puuttunut draamaa. Nyt turbulenssivaihe on onneksi jäänyt taakse ja hollantilaislaulaja on löytänyt rauhan Joensuun laitamilta sekä Nightwishin riveistä. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole koskaan ollut mi- SOUNDI 23 haast_floor jansen -taitto_b.indd 23 27.11.2014 16.15. Laulaja poltti itsensä loppuun raskaan työtaakan alla ja parantuminen otti tietenkin oman aikansa – itse asiassa toipumisprosessi oli kesken vielä Nightwishin yhteydenoton tullessa syksyllä 2012. Tänä päivänä Jansen tuntee jaksamisensa rajat, mutta vielä muutamia vuosia sitten tilanne oli varsin toisenlainen. Kun olit lapsi ja teini-ikäinen, perheesi muutti monta kertaa. Jansenin ensimmäinen tunnettu kokoonpano, kaikkiaan viisi studioalbumia julkaissut After Forever lopetti toimintansa viitisen vuotta sitten, mutta Jansen ei jäänyt toimettomaksi: oma ReVamp-yhtye työllis- ti laulajaa pian täysipäiväisesti, tosin vähän liiankin täysipäiväisesti. Millaisia muistikuvia sinulla on näistä varhaisista vuosista. Jansenia ei tosin tulla Pohjois-Karjalassa jatkossa paljon näkemään – tästä pitää huolen Nightwishin hurjat aikataulut
Kuva: Nuclear Blast Vuonna 2009 Floor laittoi pystyyn ReVampin, jonka riveissä hän työllisti itsensä myös managerina. Hälytys Nightwishin laulajaksi tuli erittäin lyhyellä varoitusajalla. Jos pitäisi valita minuun eniten vaikuttanut pitkäsoitto niin Mandylion on aivan ylivertainen. Nautin suunnattomasti lavalla olemisesta ja tajusin löytäneeni oman juttuni. – Kyse oli henkisestä kiusaamisesta – fyysinen kiusaaminen tai jopa väkivalta ovat enemmän poikien juttuja. – Harrastin huilunsoittoa monen vuoden ajan, joten se on vahvin instrumenttini. Olihan se ikävää lähteä aamulla kouluun: kun suljin kotioven selkäni takana, olin omillani. Kun tunnet olosi mukavaksi ja turvalliseksi, olet kotona missä päin maailmaa hyvänsä. Santana, Sting, The Beatles ja monet muut tulivat tutuiksi. Näihin aikoihin aloin kuunnella vaihtoehtoisempaa musiikkia ja löysin The Doorsin, Janis Joplinin, Nirvanan sekä Pearl Jamin kaltaisia artisteja. Muistan elävästi myös moniin sunnuntaiaamuihin kuuluneet pitkät aamiaiset ja taustalla soineen klassisen musiikin. – Kyllä vain. Musiikki taisi olla osa elämääsi jo varhaisessa vaiheessa. – Vanhempani eivät olleet muusikoita, mutta varsinkin isäni piti hyvin paljon musiikista. Minä en ollut lainkaan hermostunut – päinvastoin: kehoni oli täynnä adrenaliinia ja halusin näyttää kaikille, mitä osaan. Eräänä päivänä tutustuin henkilöön, joka piti huomattavasti raskaammista yhtyeistä. Olimme harjoitelleet todella pitkään ja hartaasti, mutta silti monet muut musikaalin esiintyjät oksensivat jännityksestä ennen estradille astumista. Kun olin nuori, viihdyin lopulta varsin paljon omissa oloissani, vaikka pikkusiskoni ja vanhempani olivatkin luonnollisesti aina lähellä. Kiusaaminen oli paikoin hyvin rankkaa ja sitä kesti kaikkiaan seitsemän vuotta. Yläkuvassa mukana myös äskettäin rumpupallille istunut Kai Hahto. Minut valittiin mukaan parivuotiseen projektiin ja opin sen aikana valtavasti uusia asioita. Opin jo lapsena sopeutumaan uusiin paikkoihin ja tajusin sen, että koti voi olla missä tahansa. Kun menin yläasteelle, koulusta etsittiin halukkaita musikaaliprojektin toteuttajia ja päätinkin osallistua laulukokeeseen. – Muuttamisessa oli myös hyvät puolensa. Sitten kuulin The Gatheringin Mandylionin ja rakastuin albumiin sydänjuuriani myöten. Tässä mielessä en ole muuttunut yhtään, sillä olen aina nauttinut esiintymisestä. Carcass ja Slayer tuntuivat silloin vähän liiankin ankarilta, mutta esimerkiksi Machine Head, Pantera, Moonspell ja Paradise Lost iskivät kovaa. Jollakin tavalla tolkullisia ääniä saan aikaiseksi myös kitaran, basson ja pianon äärellä. Minulla oli Doc Martensit, maastohousut, bändipaita ja värjäsin tukkani mitä erilaisimmilla väreillä. Sen verran ikäviä muistoja niistä ajoista jäi, etten ole liiemmin kysellyt luokkakokouksien perään. Kotisivultasi löytyy kuva vuodelta 1983, jossa poseeraat kaksivuotiaana kuulokkeet päässä. Hän oli silloin vasta 16-vuotias. Kuva: Timo Isoaho – Se oli kaikkiaan hienoa aikaa, sillä minulla oli oikeita, hyviä kavereita – ja sitten muutimme! Kännykät ja internet olivat vasta tekemässä tuloaan, joten yhteydenpito musikaaliystävien kanssa oli käytännössä mahdotonta. aho Ku va: Timo Isoaho ”Nightwishin tuleva pitkäsoitto on hienointa, mitä minä olen koskaan tehnyt musiikin saralla.” Kuva: Timo Iso nulle kaikista helpointa, joten muuttaminen tuntui ikävältä: juuri kun sain joitakin uusia ystäviä, pakkasimme tavaramme ja vaihdoimme maisemaa. Olet myös kertonut, että sinua kiusattiin kouluaikoina. Ennen internetiä uuden hyvän musiikin löytäminen saattoi olla haastavaa. > Soundi-haastattelu Kuva: Nuclear Blast Floor Jansen liittyi After Foreveriin vuonna 1997. Oliko musikaalin ensi-ilta ensimmäinen esiintymisesi ison yleisön edessä. Mitä instrumentteja osaat soittaa. – Onneksi lähelläni oli hyvä levykauppa ja vietinkin siellä usein tuntikausia erilaisia bändejä kuunnellen. 24 SOUNDI haast_floor jansen -taitto_b.indd 24 27.11.2014 16.15. Anneke van Giersbergenin kuulas laulu ja raskaat kitarat muodostivat aivan käsittämättömän hienon kokonaisuuden. Minusta tuntui, että kaikki muut uuden kouluni oppilaat kuuntelevat jotakin housemusiikkia ja käyttävät hirveitä vaatteita. Tällä hetkellä yhtyeellä ei ole suunnitelmia. Samoihin aikoihin liityin erääseen koulubändiin ja pääsin ensimmäistä kertaa myös oikeaan studioon. Entä sitten laulaminen – milloin ja miten innostuit siitä. Yritin tietenkin puhua asiasta esimerkiksi luokanopettajalle, mutta hän oli valitettavan selkärangaton tapaus. – Andrew Lloyd Webberin tuotantoon pohjautuvan koulumusikaalin myötä. Oliko esimerkiksi kavereillasi levyjä. Näytin siis aivan järjettömän erilaiselta kuin muut. Kasvuympäristöni oli siis ehdottomasti myötämielinen musiikkia kohtaan ja opettipa isäni minulle kitaransoiton alkeitakin vähän myöhemmin
– Olimme saaneet diilin Nuclear Blastilta ja bändi oli nousukiidossa. Haastavinta taas oli se, että minun piti lähteä käytännössä saman tien kohti Seattlea ja opetella Nightwishin kappaleiden rakenteita, sanoituksia sekä laulumelodioita lentokoneessa matkalla USA:han. Pystyn esimerkiksi laulamaan ”oopperatyylillä”, mutta asiantuntija toki kuulee, etten ole mikään oikea oopperalaulaja. No, tahdon oppia laulamaan. Liika oli kuitenkin lopulta liikaa ja yhtyeen eteen vuosikausia hartiavoimin työskennellyt Sander Gommans paloi loppuun. Esimerkiksi ruokakaupassa käyminen oli ison ponnistuksen takana. Mitä teet, jos sinua väsyttää. Pitää myös muistaa, että vielä niihin aikoihin metallibändien naislaulajat olivat melko harvassa ja olen toki erittäin ylpeä tästä pioneeristatuksesta. SOUNDI 25 haast_floor jansen -taitto_b.indd 25 27.11.2014 16.15. ”Kun suljin kotioven selkäni takana, olin omillani.” Ulkopuolisen silmin katsottuna After Foreverin ura päättyi hieman yllättäen vuonna 2009. Perustin ReVampin syksyllä 2009 ja ryhdyin työskentelemään myös yhtyeen managerina. Mitä haluaisit oppia seuraavaksi. Bändijohtajat, Sander Gommans ja Mark Jansen, olivat äärimmäisen vakavissaan yhtyeen kanssa, ja tunsinkin oloni hieman ulkopuoliseksi, kun en pystynyt antamaan bändille kaikkeani. Miten toipuminen lähti käyntiin ja miten olosi parani. Huomasin olevani täydellisen näännyksissä enkä halunnut muuta kuin maata kotona. Miten se tapahtui. Silloin minusta tuli After Foreverin liidilaulaja. Vasta laulutaitojen lisääntymisen myötä ymmärsin, mitä minun pitää seuraavaksi oppia. Enhän minä edes tiedä mitä minä olen tekemässä! Kun intro alkoi pauhata niin huomasin kauhukseni, etten muista edes sitä, miten ensimmäinen biisi alkaa. Yritin siis levätä ja toivoin seuraavan päivän olevan entistä parempi. Nightwish laittoi sinut heti aikamoiseen testiin. – Pidin kaikesta ReVampiin liittyvästä touhusta, mutta en ymmär tänyt työskennelleeni aivan liikaa aivan liian pitkään. Olin silloin oppisopimuskoulutuksessa hevostalleilla toisella paikkakunnalla. Ajoitus oli ensinnäkin loistava, sillä kuten sanoin, olin etsimässä uutta suuntaa elämälleni. Kun kestin murtumatta sen valtavan paineen, ”Olisi kiinnostavaa perehtyä syvemmin deathmetaltyylisen laulun saloihin.” Kuva: Markus Paajala Elettiin vuotta 1997, kun liityit kuusitoistavuotiaana After Foreverin riveihin. Ja sitten sain yhteydenoton, jota en todellakaan osannut odottaa. – Olin silloin alamaissa, sillä kymmenen vuotta ensimmäisen levytysdiilin saamisen jälkeen olin taas tyhjän pöydän äärellä. Nukuin, nukuin lisää, ulkoilutin koiran, söin hieman ja menin takaisin nukkumaan. – Kuulin kiinnostavan huhun, että eräs lähiseuduilta kotoisin oleva metallibändi etsii taustalleen naisääntä. Pohdin ja pohdin... After Forever ei muutenkaan tuntunut niin sataprosenttiselta sydämenasialta kuin aikaisemmin. En todellakaan osannut kuvailla silloin sen tarkemmin. Vähän myöhemmin menin myös terapeutin vastaanotolle, sillä halusin vastauksia kysymyksiin: miksi olen ajautunut tällaiseen jamaan ja mitä voisin tehdä välttääkseni tämän jatkossa. Milloin. Vähän ajan kuluttua päätin perustaa uuden yhtyeen vaikka tiesinkin joutuvani erittäin koville, sillä tuoreen tulokkaan nostaminen edes jonkinlaiselle tasolle kysyy valtavasti voimavaroja. – Pitää myös muistaa, että Nightwishiltä tulleen tiedustelun aikoihin olin vasta toipumassa burnoutista. – Nightwishin tarjous tuntui täysin uskomattomalta: ”Hei, haluaisitko ryhtyä kiertuelaulajaksemme. Albumi on sen ajan kuva ja sellaisena erittäin tärkeä osa musiikillista historiaani. Voisinko työskennellä päätoimisena laulunopettajana ja jatkaa bändiuraa harrastuspohjalta. Punnitsimme eri vaihtoehtoja: jatkaisimmeko tauon jälkeen vai olisiko bändillä tulevaisuutta ilman Sanderia. Niin, sitten konsertti eteni kappale kappaleelta ja jossakin kohdassa se päättyi – muistikuvani ovat aika hatarat. Hemmetti, olin kolmekymppinen ja minusta tuntui kuin olisin satavuotias. – Ainakin ääripäissä riittää treenattavaa ja ymmärrettävää. Koulu- ja työskentelyviikko päättyi vasta lauantai-iltapäivällä, jonka jälkeen lähdin rättiväsyneenä After Foreverin treeneihin. Lopulta minun oli myönnettävä itselleni, että olen jäänyt kuvainnollisesti junan alle. Jaksoin sitä oman aikani, mutta vuonna 2011 voimani viimein loppuivat ja sain burnoutin. Vuonna 1999 suunnitelmani muuttuivat: pääsin opiskelijaksi Tilburgin vastaperustettuun The Rock Academyyn ja After Forever sai levytyssopimuksen. Sinä lepäät. Niihin aikoihin After Forever soitti deathmetalia, mutta mieslaulaja erosi yhtyeestä vain muutaman kuukauden kuluttua ja samalla bändi teki tarkistuksia musiikkityyliinsä. – Hiljalleen oloni alkoi kohentua ja ryhdyin taas miettimään mahdollista tulevaisuutta musiikin parissa. Lopettamispäätös oli tuskallinen, mutta toisaalta olisi ollut väärin niin faneja kuin itseämmekin kohtaan jatkaa väkisin. Saman tien!” Se kuulosti hurjalta, mutta en tietenkään edes harkinnut sanovani ei. Olisi myös kiinnostavaa perehtyä syvemmin deathmetal-tyylisen laulun saloihin. – After Foreverin alkuajat olivat raskaita. Yhtäkkiä musiikki nousi elämäni keskipisteeksi ja päätin tehdä siitä itselleni ammatin. – En halunnut syödä lääkkeitä. Silloinen opettaja kysyi, että mitä tarkalleen ottaen haluaisit oppia. Imaginaerum taas oli minulle oudompi ja latasinkin sen saman tien – tämä reilun kymmenen euron suoritus iTunesille saattaa muuten olla elämäni paras sijoitus! Miltä sinusta tuntui juuri ennen ensimmäistä esiintymistä Nightwishin riveissä. After Foreverin tuumaustauon aikana perustit Sinh-projektiyhtyeen norjalaiskitaristi Jørn Viggo Lofstadin (Pagan’s Mind) kanssa, mutta Sinh ei kuitenkaan koskaan julkaissut mitään. Kerroit aikaisemmin nauttivasi esiintymisestä etkä liiemmin hermoile kovassakaan paikassa. Muutamat ensimmäiset Nightwish-keikat olivat minulle äärimmäisiä testejä sen hetkisestä paineensietokyvystä... – Mitä ihmettä tästä tulee. – Otin ensimmäiset henkilökohtaiset laulutuntini vasta Prison Of Desiren nauhoitusten jälkeen. Millä mielin kuuntelet After Foreverin vuonna 2000 ilmestynyttä Prison Of Desire -debyyttiä tänä päivänä. Onneksi se ehti palautua mieleeni... Noin vuotta myöhemmin tajusimme, ettei kollektiivinen liekki enää loimua. – Olin kokematon laulaja ja myös bändin muusikot olivat kokemattomia, joten levyä on hyödytöntä kuunnella liian kriittisin korvin tai nykytilanteeseen verraten. Menin töihin kirjakauppaan, sillä tarvitsin rahaa. – Kaikeksi onneksi jotkut vanhat Nightwishin biisit olivat minul- le entuudestaan tuttuja, sillä olin aikoinani treenannut muun muassa Oceanborn- ja Century Child -levyjen tahdissa
En ole suomalainen, mutta suomalaistun kovaa vauhtia. no, isompaa ja erityisempää. Uutinen nostatti melkoisen kommenttimyrskyn. – Rajuimmat mielipiteet – tyyliin ”minä poltan Nightwish-levyni” – tulivat kieltämättä yllätyksenä. Olisin tullut vain surulliseksi jos olisin keikkojen aikana miettinyt, että ”voi voi, yritänpä nyt nauttia mahdollisimman paljon, sillä kohta tämä loppuu.” Ymmärsin tietenkin sen, että Nightwishin täytyy puntaroida asiaa äärimmäisen tarkasti, sillä eihän bändi voi vaihtaa laulajaa koko ajan. Jos olen oppinut jotakin viime vuosina niin tärkein juttu on se, etten enää ahnehdi liikaa. Miltä ReVampin tulevaisuus näyttää. Esimerkiksi USA:ssa ihmiset syövät aina ulkona – ja he kutsuvat McDonald’sia ravintolaksi. – Aloitin suomen kielen opiskelemisen keväällä 2013. Olisi myös epäreilua ReVampin muita jäseniä kohtaan, mikäli löisimme lukkoon aikomuksia, jotka eivät sitten toteudukaan. Odotahan, se on itse asiassa paras levy koskaan! Olen varma, että albumi nostaa Nightwishin taas uudelle askelmalle, sillä se on jotakin... Mietin, että etsisinkö uuden asunnon Hollannista vai pakkaisinko tavarani ja lähtisin Suomeen. Siinä on sitä jotakin. Muutit Joensuuhun viime kesänä – miten tämä päätös syntyi. Internetissä on helppo laukoa kovia lausuntoja sen kummemmin miettimättä, mutta kannattaisiko joskus pysähtyä hetkeksi ennen sen enterin painamista. Kuuma rantasauna, hämärä kesäyö, lämmin järvivesi... Esimerkiksi syksyinen luonto, ruskavärit ja niin edelleen, teki mielettömän vaikutuksen. Haluan myös oppia puhumaan suomea sujuvasti. la ”Hemmetti, olin kolmekymppinen ja minusta tuntui kuin olisin satavuotias.” Ensi keväällä julkaistavan Nightwishin kahdeksannen studioalbumin nauhoituksetkin ovat jo päättyneet. En tiedä, onko se varsinaisesti yllättänyt, mutta monet suomalaiset pitävät ruoan laittamisesta kotona. Koko bändi oli usein paikalla ja kaikki saattoivat antaa palautteen idean toimivuudesta saman tien. Pidän myös talvesta ja lumesta, vaikka luminen tie tarjoaakin hieman haasteita Hollannissa ajamaan oppineelle. Ensimmäinen instrumentti, jonka hän otti haltuun oli huilu. – Sitten tuli kuluvan vuoden kevät ja minulla oli joka tapauksessa edessä muutto. Jotkut eivät tunnu millään ymmärtävän sitä, että toisinaan ylimääräistä aikaa ei vain ole. Vietimme viime kesän Kiteen Röskössä nauhoitus- sekä sovituspuuhissa ja kokeilimme biiseihin monenlaisia lähestymiskulmia. Nightwish saa luonnollisesti kaiken huomioni enkä halua sitoutua mihinkään muuhun. Kuva: Markus Paajala a aj Pa Floor Jansenin lauluharrastus alkoi yläasteen musikaalin myötä. Sait ilouutisen vakituisesta Nightwish-pestistä Sauna Open Air -festivaalikeikan jälkeen kesällä 2013. – Toki minulla oli ennakkoaavistus, että Nightwish saattaisi esittää tällaisen kysymyksen, mutta en suostunut ottamaan asiasta mitään paineita. – Suomessa voi myös elää pitämättä saunomisesta, mutta vähän hankalaksihan se menee. Onneksi rakastan saunomista ja Nightwishin kesäleirin aikana tuli löylyteltyä todella paljon. Nyt taakse on jäänyt kymmeniä toinen toistaan suurempia keikkoja ja livepaketti Showtime, Storytime. 29. Ja se on hienoa. Tuomashan esittelee miettimänsä laulumelodiat kosketindemojen avulla, joten laulajalle jää aina tilaa omalle tulkinnalle ja ideoille. > Soundi-haastattelu us ark a: M Kuv tajusin parantumiseni olevan hyvällä mallilla. – Se lienee kaikille selvää, ettei Nightwish halua saarnata yhden tai toisenkaan mielipiteen puolesta. Jos me haluamme jotakin niin herättää ajatuksia – miettikää ja puntaroikaa asioita ja muodostakaa vasta sitten oma mielipiteenne. Mitkä suomalaiset asiat ovat tulleet yllätyksenä. – Onhan se tosiaan aikamoista, että joku viitsii perustaa internetiin ”vihasivuston” esimerkiksi sen vuoksi, etten ehdi juttelemaan ja ottamaan yhteiskuvia juuri hänen kanssaan keikan jälkeen. Evoluutiotutkija Richard Dawkins on eräs albumin vierailijoista. Koska kaikki aikaisemmat Suomen-vierailuni olivat olleet erittäin mukavia, päätös oli lopulta helppo. Sinähän tiedät oikein hyvin, että monet ihmiset tekevät rajuja johtopäätöksiä varsin nopeasti. Saman vuoden aikana kävin Suomessa useammankin kerran, niin työn kuin lomailun merkeissä. – Sitä paitsi: kaiken tämän mahtavuuden keskelläkin täytyy muistaa, että elämään kuuluu muutakin kuin levytyssessioita ja kiertueita. No, en olisi voinut saada toiveilleni enemmän vastinetta. lokakuuta 2014 Hotelli Helka, Helsinki 26 SOUNDI haast_floor jansen -taitto_b.indd 26 1.12.2014 10.47. – Kokoonnuimme hotellin aulabaariin ja bändin muut jäsenet tiedustelivat minulta ja Troylta (Donockley), että kiinnostaisiko meitä liittyä ryhmään vakituisesti. En todellakaan tiedä, haluanko hypätä suoraan uuteen oravanpyörään – siis ryhtyä tekemään ReVampin albumia ja suunnittelemaan rundia – Nightwishin seuraavan maailmankiertueen jälkeen. – Ainakin Prisma ja muut isot marketit! Hollannissa ei ole kauppoja, joista voi ostaa kaiken mahdollisen. – ReVampilla ei ole tällä hetkellä suunnitelmia. – En edes yritä olla objektiivinen: Nightwishin tuleva pitkäsoitto on hienointa, mitä minä olen koskaan tehnyt musiikin saralla. Se oli fantastinen fiilis. – Haaveilin ennen levyn tekemistä, että Tuomas haastaisi minut lauluosuuksien suhteen äärimmilleen ja pääsisin käyttämään ääntäni mahdollisimman monipuolisesti. Rakastan ReVampia, mutta yhtyeen jatkolle täytyy löytyä sopiva aika ja paikka
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Nuclear Blast tulostus 27.indd 27 Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! 28.11.2014 10.13
Lauri-Matti ja Timo käyvät näinä päivinä uusien biisien kimppuun. En ollut antanut paljoa arvoa elämälleni siihen asti. Elin todella pitkään, vielä pari vuotta sitten, hyvin rajattua elämää. – Teini-ikäisenä koulukiusattuna ainoa ilo olivat levyt ja elokuvat. Todistin yhtyeen hiljattain elävänä Helsingin Semifinalissa, ja keikka oli upea – valomies Ville Lehtisen näyttävästi visualisoima, legendaarisen Tapio ”Papa” Wilskan huolellisesti miksaama ja ennen kaikkea yhtyeen itsensä dramaattisesti ja karismaattisesti toimittama. Hyvin pantu, Lauri-Matti Parppei! Suosittelen Soundin lukijoille matkaa Mustaan Valoon hienon Ei maailmanloppua -musiikkivideon kautta, jonka maestro on itse ohjannut. Puitteet olivat kuin 70-luvun jättibändeillä. – Tulevalle albumille on jo olemassa avainsanat: Moroder, Carpenter ja Cure. Bändin nimeä kantava toinen albumi on ulkona, ja yhtye näyttää kaikille mallia do it yourselfin tyylikkyydestä Suomessa vuonna 2014. – Raahasimme useamman autollisen äänityskalustoa, ”Teini-ikäisenä vahvistimia ja haparoiden toikoulukiusattuna mivia syntetisaattoreita keskelle metsää ja aloimme soitainoa ilo olivat levyt ja elokuvat” taa. Uudelle albumille Lauri-Matti ja kitaristi Timo Kuismanen tekivät yhdessä suurimman osan biiseistä. Musta Valo avautuu maailmalle Kuva: Kaakao Records Raumalaislähtöinen moderni rockyhtye Musta Valo on kasvanut omavaraiseksi taiteelliseksi yksiköksi, joka julkaisee levyn vuodessa ja kiertää klubeja riippumattomana musiikkibisneksen murroksesta. Levyn suureellisesti päättävän Muiden elämän omakohtaisessa lyriikassa tullaan toiseen ääripäähän. Välillä taisimme itsekin unohtaa olevamme raumalainen pienen yleisön indieyhtye, Lauri hymyilee. Viime aikoina olen alkanut avautua maailmalle, ja se on ollut hieno kokemus, Lauri-Matti kertoo. Laurin itseironialta alkavat hävitä kantimet. Uutta on jälleen jo tekeillä. Teksti: Teppo Vapaus –E Tee se itse -ideologiasta huolimatta Mustan Valon toisen levyn teossa puitteet olivat kuin 70-luvun jättiläisbändeillä. Tapahtuu lohdullinen oivallus: ”Käytin vuosia kadehtien muiden elämää / vihdoin tajuan: muiden pitäisikin kadehtia meitä”. Ajattelin, että jään paitsi kaikesta, mitä muut kokevat. Joka ilta syötiin kynttiläillallinen. Albumi äänitettiin Kokemäellä suuressa 1700-luvun talossa. Olin ensimmäisiä kertoja elämässäni hirvittävässä humalassa, ja istuttiin vanhan kerrostalon rapistuvalla tiilikatolla, jonne piti kiivetä kattoikkunan kautta. Hiljainen, puvuntakkiin pukeutuva mukataiteilija, Mustan Valon liideri ja laulaja Lauri-Matti Parppei totesi Soundin Stalkerille joulukuussa 2013. Katsottiin, kun valot sammuivat ja aurinko painui alas. Universumin mittakaavassa tämä kaikki on merkityksetöntä, mutta se aika, jonka molekyylit muodostavat hengittävän kehomme, on mahtavaa käyttää tehden sellaisia levyjä, joita haluaisi itse kuunnella. 28 SOUNDI musta valo -taitto_b.indd 28 27.11.2014 15.59. Uuden albumin 26200 Rauma -kappaleessa LauriMatti muistelee nuoruuttaan: ”Perjantai-ilta ja ihmiset lähtevät juhlimaan / no, mä laitan levyn soimaan / ja jään nukkumaan / kun ei ole paikkaa mihin mennä”. Sävellystyö alkoi jo syksyllä 2013, ja joulupäivän yönä syntyivät ensimmäiset versiot kolmesta levyn kappaleesta. nimmäkseen olen koominen karikatyyri itseni kaltaisesta ihmisestä, jollaisista en oikein välitä. Vuosi on kulunut ja bändin debyyttilevy on saanut vahvan seuraajan. – Teksti perustuu yhteen iltaan Prahassa, jossa kirje ystäväni asui. Tajusin, että kaikki mitä koen, tapahtuu vain minulle
NYT KUULET. LATAA ILMAINEN BASSO - APPLIKAATIO BASSO.FI/ONDEMAND Basso tulostus 29.indd 29 28.11.2014 10.43. Lataa kännykkääsi applikaatio ja olet musiikkitrendien kärjessä. Kuuntele suosikkiohjelmasi musiikkeineen juuri silloin kuin sinä haluat ja juuri siellä missä haluat. ANDOR MITÄ JOS KUULISIT PUHELIMESTASI UUSIMMAT BIISIT JA TRENDIT ENNEN MUITA - 150 DEEJIIN SELEKTOIMANA. Bassoradion suoratoistopalvelu on kuin radion Netflix
6. Absoluuttinen Nollapiste: Pisara ja lammas 2 13. Eikä suvereenin soiton ja sävykkäiden biisien kokonaisuus todellakaan pettänyt. 5. KRIITIKOIDEN VALINNAT VUODEN PARHAAT 2014 PEPE WILLBERG Pepe Willberg: Pepe & Saimaa JUKKA NOUSIAINEN 4. Plain Ride: Skeleton Kites Jere Ijäs: Jere Ijäs 7. Kauko Röyhkä: Etelän peto 19. 3. Manna: Blackbird 17. Haloo Helsinki!: Kiitos ei ole kirosana 14. Kuva: Pete Lucas Kuva: Lauri Eriksson TOP 20 1. Pöllöt: Pöllöt Olavi Uusivirta: Ikuiset lapset 15. Soundin kriitikkoäänestyksen täysin ylivoimaista ykköstä äänestivät niin nuoret metallimiehet kuin Pepen aikalaisetkin. 2. Jukka Nousiainen: Huonoa seuraa Vaikka Räjäyttäjien sekoilun täyttämä rock’n’roll ei kaikille maistukaan, vetosi pää-Räjä Nousiainen yllättävän sävykkäällä ja hienojen sävellysten täyttämällä soolodebyytillään vaivattomasti kriitikoiden valistuneisiin makunystyröihin. Pietarin Spektaakkeli: Rakkauteen 9. Mirel Wagner: When The Cellar Children See The Light Of Day 20. Insomnium: Shadows Of The Dying Sun 8. Räjäyttäjät: Rock’n’roll- painajainen 18. Rakka: Mykorritsan valtakunta 30 SOUNDI voittajat2014-taitto_c.indd 30 27.11.2014 16.17. Ghost Brigade: IV - The One With The Storm Pepe Willbergin paluu Matti Mikkolan korvaamattomalla avulla oli menestys, joka läpäisi sukupolvet ja taistelulinjat. Jim Pembroke: If The Rain Comes Otto Donner -vainaan tuottama If The Rain Comes ilmestyi puolisalaa, vaikka siitä oltiin näilläkin sivuilla huhuttu jo pitkä tovi. Paleface: Luova tuho 12. Jukka Gustavson & Hoedown: Mountain information 11. Kuva: Markus Paajala Suomi JIM PEMBROKE 16. Aino Venna: Tin Roof 10
Yhteislistojen lisäksi kokosimme seuraavalle aukeamalle myös toimittajien ikiomia suosikkeja, joille ei kärkisijoja irronnut. The Black Keys: Turn Blue 7. Vincent Sun Kil Moon: Benji Jack White: Lazaretto Weeping Willows: The Time Has Come SOUNDI 31 voittajat2014-taitto_c.indd 31 27.11.2014 16.17. LEONARD COHEN 1. Prince: Art Official Age THE BLACK KEYS 10. Akustisena ja riisuttuna soiva albumi on paikoin musertavan surullinen mutta kaikkea muuta kuin lannistava. 9. 3. Beck: Morning Phase Beck pisti pitkästä aikaa levollisen ja melankolisen vaihteen silmään, ja lopputulos on aivan yhtä vangitseva kuin sisaralbumilla Sea Changes (2002). Tom Petty & The Heart breakers: Hypnotic Eye 5. Kuva: Danny Clinch TOP 20 Kuva: Autumn De Wilde Kuva: Jarkko Vehniäinen Ulkomaat Opeth: Pale Communion Blues Pills: Blues Pills St. Rival Sons: Great Western Valkyrie 6. Goat: Commune 11. Sólstafir: Ótta Läpimurtolevyä El Caminoa (2011) muutamaakin pykälää hillitympi Turn Blue ei tarjonnut uusia megahittejä, mutta menestyi silti kiitettävästi ja asettui vaivatta lähes 15 vuotiaan amerikkalaisduon tasokkaan katalogin jatkoksi. 14. Soundiin kirjoittavat toimittajat ovat paneutuneet asian vaativalla vakavuudella vuoden 2014 levyjulkaisujen äärelle ja äänestäneet sieltä mielestään parhaat. BECK 4. KRIITIKOIDEN VALINNAT 2014 Yksi upea musiikkivuosi on jälleen sulkeutumassa. Leonard Cohen: Popular Problems Julkaisutahtia vanhoilla päivillään kirinyt Leonard Cohen pesee 80-vuotiaanakin useimmat kollegansa niin sanomansa syvyydessä kuin laulutulkinnassa. Triptykon: Melana Chasmata 13. 20. 15. Damon Albarn: Everyday Robots Robert Plant: Lullaby And… The Ceaseless Roar 19. Tinariwen: Emmaar 12. Elbow: The Takeoff And Landing Of Everything 17. 2. 8. Vincent: St. Swans: To Be Kind 18. Hänen aina vain syvenevä murahtelunsa kuljettaa sanat syvälle ihon alle. 16
Kuva: Simo Karisalo P epe Willbergin Pepe & Saimaa -levy saavutti Soundin kriitikkojen vuosiäänestyksessä ylivoimaisen ykköspaikan. KRIITIKOIDEN VALINNAT 2014 Tuottaja Matti Mikkola Pepe & Saimaan menestyksestä: ”Tänään tuuli puhaltaa lounaasta” hyväksyntää drum’n’bass-skenestä. Pepe & Saimaa -levyn syntytari na on sikälikin poikkeuksellinen, että Mikkolan kappaleet oli sävelletty osittain jo kymmenen vuotta sitten, mutta saivat lopullisen levy tettävän muotonsa vasta, kun Pepe Willbergin soololevylle ei tuntunut löytyvän sopivaa kappale materiaalia. Itse koen, että tuon homman hienous on juuri ainutlaatuisuus. Se on ollut vähän kuin purjelaivan kokoamista lasipullon sisään. Monesti tuntui, että mä olen haukannut liian ison palan tai että mun projektinhallintakyvyt oli puutteelliset. Tähän mennessä sitä on myyty kultalevyyn oikeuttava määrä. – Eli vastauksena kysymykseen se kuulostaa siltä, että tänään tuuli puhaltaa lounaasta, kun se huomenna puhaltaa luoteesta. Kymmenminuuttiset rönsyilevät biisit vaikuttavat raikkaalta tuulahdukselta tässä kontekstissa. Musiikki on nykyään kuitenkin usein tehotuotettua ja turboahdettua. – Eipä ole ollut jatkosta puhetta. Se on vähän sama, kun illanvietossa joku kertoo hyvän vitsin. Totta kai se näyttäytyy vastavoimana sihisevälle discoräpille, mitä Spotifyn kymmenen kuunnelluinta biisiä on. Siellä on oikeita ihmisiä soittamassa kuin elokuvan joukkokohtauksissa. Ja se voi vaikuttaa, että levyä tehdessä ei ole säästetty lihasvoimissa. Kanonisoituuko se vuosien kuluessa. Matti Mikkola, albumin tuottaja ja pääasiallinen biisintekijä, miltä tällainen kuulostaa. – On vähän sellainen fiilis kuin koulukiusaajat sanoisivat sulle, että ensi tiistaina me ei kiusatakaan sua. Tehdään vaan olettamuksia tekijöiden motiiveista, ratkaisuista tai vaikutteista. Sellaista ihmisten on helppo sympatiseerata. Tämä ei nyt kosketa mua henkilökohtaisesti tai tämän levyn suhteen, mutta monesti kriittisiä levyarvioita lukiessa tuntuu, että niiden ainoa tarkoitus on vain repiä se artisti kappaleiksi. Tavallaan tyytyväinen, mutta kuitenkin ristiriitainen olo. Ei jokaisen tamburiinin iskun soundin tarkoitus ole hakea ”Levyä tehdessä ei ole säästetty lihasvoimissa.” TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ÄLÄ UNOHDA MEITÄ TA JIEN TOIMIT IA IKIOM A KEJ SUOSIK 32 SOUNDI voittajat2014-taitto_c.indd 32 27.11.2014 16.35. – Vasta vuodet osoittaa mikä sen arvo tulee olemaan. Se meni listaykköseksi sellaisella vauhdilla, ettei levyä tahtonut riittää kaupoissa edes kaikille halukkaille. – Pepen tietty antisankarius on varmasti vaikuttanut. Jatkoa yhteistyölle Pepen kanssa Mikkola ei ainakaan suorilta käsin lupaa. Mistä arvelet tällaisen molemminpuolisen suosion johtuvan. Osa sen hienoutta on, että vitsin osaa lopettaa ajoissa. – Olen sitä kuvaillutkin sellaiseksi puhdetyöksi, jota harrastetaan muiden töiden jälkeen hämärässä huoneessa iltaisin tietynlaisena tera piana. Suhtautui kriitikkojen kehuihin miten tahansa, levy oli joka tapauk sessa myös kaupallinen menestys
Ehkä ruudut eivät siis ole passivoineet musiikinkuuntelijoita lopullisesti. We Want More -sarjassa aikanaan Anttiloiden alennuslaareihin kuopa tut yhtyeet Miljoonasateesta Don Huonoihin parsittiin takaisin esiintymiskuntoon. Ehkä ilmiö on mahdollistanut myös Radio Suomipopin kipuamisen Suomen kuunnelluimmaksi kaupalliseksi radio kanavaksi. Varsinkin Yle Teema vaikutti loistavan laadukkailla konserttitaltioinneillaan ja musiikkisarjoillaan, ja kanava palkittiinkin Musiikki & Mediassa vuoden kotimaisena musiikkimediana. Uusia jazzkykyjä on ponnahdellut vuoden mittaan esille runsaasti, ja klubi- ja tapahtumatoiminta on ollut aktiivista. Osa iäkkäistä viihdeketuista kokeili myös yhteistyötä digi natiivien kanssa. Keväällä Warner Music Finland ilmoitti solmineensa levytyssopimuksen Instagram-kiiltokuvapoika Benjamin Peltosen kanssa. U2-bändin tuorein pitkäsoitto muistetaan nimit täin ainoastaan surkuhupaisan aggressiivisesta markkinointi strategiastaan; Songs Of Innocence monistui kaikille iTunes-käyttäjille. Popkomeetta Taylor Swift poistatti tuotantonsa Spotify-suora toistopalvelusta, mitä pidettiin joko rohkeana tai tekopyhänä temppuna. Nuorempi polvi onkin hallinnut sähköisen markkinoinnin ja brändäyksen Bonoa paremmin. Kaupallisella puolella päästiin vuorostaan seuraamaan kotimaisten suurnimien selkääntaputtelurinkiä, kun Vain elämää -sarjan kolmas tuotantokausi käynnistyi. Tamperelainen levykauppa Epe’s joutuikin lopettamaan toimintansa, ja saman kohtalon koki myös helsinkiläinen Stupido Shop. Varsinkin nuoret jazzdiggarit ovat osoittaneet innostuksensa myös sosiaalisessa mediassa. Kotimaassa on onneksi ollut havaittavissa positiivistakin liikehdintää. Myös ulkomainen musiikkitarjonta on ollut vanhojen jäärien juhlaa, sillä levyttämään pääsivät niin Morrissey, Leonard Cohen kuin Princekin. Suomenkielinen valtavirtapop vaikuttaakin saa- neen ennennäkemättömän paljon ruutuaikaa. Kotimainen musiikkivuosi on ollut otollinen myös vanhoille konkareille, vaikkei Pepe Willbergin, Kauko Röyhkän, Hectorin tai Edu Kettusen uutta tuotantoa olekaan Radio Suomipopin soittolistalle juuri mahtunut. Sisarkanava Yle TV2 ei jäänyt myöskään toimettomaksi. Yleensä kappaleet valmistuvat ennen brändäystä, mutta Peltosen kohdalla järjestys on ollut toinen. KRIITIKOIDEN VALINNAT 2014 Nenä kiinni ruudussa M usiikkivuosi 2014 vietettiin ruutua katsoen ja klikkaillen. Tulokset ovat kuitenkin olleet enimmäkseen latteita tai lievästi mauttomia: Tony Bennett löysi Lady Gagan, kitaristilegenda Santana Pitbullin ja brassitähti Sergio Mendes John Legendin. Myös Irlannin rockmammutti oli epäonninen. Osa Twitter-ajan muusikoista on tarponut myös vastavirtaan. TEKSTI: JUHO KANKAANPÄÄ SOUNDI 33 voittajat2014-taitto_c.indd 33 27.11.2014 16.17. Viimeistään souldii- va Aretha Franklinin erehdyksekäs Adele-cover todisti, että sukupolvien välinen vuorovaikutus on hukkaan heitettyä aikaa. Kanavan satsauksiin kuuluvat esimerkiksi Sami Yaffan isännöimä Sound Tracker ja keski-ikäistyneen Foo Fightersin levyntekoprosessia esittelevä Sonic Highways. Vaikka Swiftin motiiveja ei voidakaan tietää, niin varmaa on, että streamaus on heikentänyt cd-myyntiä entisestään. Kilpakumppani Isac Elliotille räätälöitiin vuorostaan oma älypuhelinsovellus, jonka avulla fanit ovat voineet seurata popparinulikan liikkeitä miltei reaaliaikaisesti
Käy äänestämässä osoitteessa www.soundi.fi/vuosiaanestys2014 Vaihtoehtoisesti voit lähettää ehdokkaasi ja palkintotoiveesi osoitteella Soundi, Pl 312, 33101 Tampere. Äänioikeutta kannattaa käyttää, sillä palkinnot ovat tuttuun tapaan kerrassaan hulppeat! Voit antaa äänesi näissä kategorioissa: Ulkomainen artisti Ulkomainen albumi Ulkomainen muusikko Ulkomainen tulokas Kotimainen artisti Kotimainen albumi Kotimainen muusikko Kotimainen tulokas Kotimainen festivaali Äänesty s sulkeutu u 31.12. Soundin lukijaäänestys 2014 Soundin kriitikot ovat puhuneet, joten nyt on sinun vuorosi kertoa kuluneen vuoden parhaat musiikilliset elämykset. PALKINNOT Provinssirock: Neljän päivän lippu yhdelle (lahjoittaja Provinssirock) 1 9 5 Kingston Wall: We Cannot Move / Between The Trees loppuunmyyty 7”-värivinyylisingle kolmena eri värinä (lahjoittaja Svart Records) Blackstar FLY 3 -minivahvistin (lahjoittaja Musamaailma) 2 Philips A5-Pro -kuulokkeet (lahjoittaja Philips) 3 Tivoli Audio Model One -radio (lahjoittaja Tivoli Audio) 4 UE Boom -langaton bluetooth-kaiutin (lahjoittaja Logitech/ Ultimate Ears) vuosiäänestys-taitto_c.indd 34 Ilosaarirock: Viikonloppu lippu kahdelle (lahjoittaja Ilosaarirock) 6 Haloo Helsinki! -paketti: Kiitos ei ole kirosana -cd nimikirjoituksilla ja Haloo Helsinki! -pipo (lahjoittaja Sony Music) 10 Led Zeppelin -paketti: IV ja Houses Of The Holy 2lp deluxe vinyylipainokset (lahjoittaja Warner Music) Ruisrock: Viikonloppu lippu kahdelle (lahjoittaja Ruisrock) 12 13 Foo Fighters -paketti: Sonic Highways -vinyyli, -cd ja t-paita (lahjoittaja Sony Music) 7 11 Neil Young: A Letter Home – 2lp, cd, dvd limited edition box set (lahjoittaja Warner Music) 8 Johanna Kustannus 25 vuotta -paketti: Lontoon skidit 6cd -boksi + 6 kpl Johanna-vuodet -kokelmalevyjä (lahjoittaja Universal Music) 14 Leonard Cohen -paketti: Popular Problems -cd, Live In Dublin -dvd ja I’m Your Man -kirja (lahjoittaja Sony Music) 27.11.2014 16.09
Live Nation Proudly Presents 9.2.2015 Lutakko, JyväskyLä 10.2.2015 kLubi, tamPere Liput palvelumaksuineen alk. 24,00€ Jyväskylän keikan liput ovat myynnissä myös Lutakon nettikaupassa www.jelmu.net palvelumaksuineen alk. Solstafir tulostus 35.indd 35 28.11.2014 10.08. 22€ ja Jelmun jäsenille 21€
Teksti: Timo Isoaho AC/DC:n soolokitaristi Angus Young on simppeli mies ja hän pitää simppelin musiikin soittamisesta. Mikä on hyvän riffin salaisuus. Ääh, en oikein tiedä... Tämä ei herättänyt kitaristissa juuri minkäänlaista reaktiota. H armaatakin harmaamman marraskuisen aamun kasvot voivat muuttua monella tavalla. Nimittäin, kun Youngin maineikkaan veljessarjan kuopus, ensi vuonna kuusikymppisiä juhliva Angus asettui edellisen kerran puhe-etäisyydelle, kitaristin kuulo tuntui lähes tuhoutuneen (se ei sinänsä tuntunut kovin kummalliselta, onhan mies viettänyt ison osan elämästään valtavan styrkkaripinon edessä). Rokataanko vai lopetetaanko. – Ah, hyvä kysymys. Pidimme vähän lomaa tahoillamme ja aloimme työskennellä – siis kirjoittaa uusia kappaleita. Ja juuri tämän vuoksi miljoonat ihmiset rakastavat häntä ja hänen yhtyettään. Sellainen, joka nostaa kätesi ilmaan ja pakottaa jalkasi tamp- 36 SOUNDI ac/dc-taitto_b.indd 36 27.11.2014 16.58. Vapaa-aika ei oikein ole minua varten. Varmaan sellainen, joka kuulostaa hyvältä korvissasi. Sinänsä hyvinkin antoisan haastattelun päättyessä normaali puheääni oli vaihtunut lähes huudoksi. Odotahan... Aikani kuluu aivan hyvin perheen parissakin. – Tiedätkö, me olemme yksinker taisia miehiä. ”Ah”, hän tokaisi kysyvästi, kerran ja parikin. Otan toki silloin tällöin vähän rennommin, mutta en tee silloinkaan mitään sen kummallisempaa. Nyt ne muuttuvat huomattavan iloisiksi levy-yhtiöltä tupsahtavan sähköpostin myötä: ”Angus Young olisi langan päässä parin päivän kuluttua, mikäli kiinnostaa.” Kiinnostaa paljonkin, vaikka asiassa onkin yksi mutta. Vapaaaika. Kun muutamien vuosien takainen haastattelu alkoi Kämp-hotellin uume nissa, se alkoi normaalia äänenvoimakkuutta käyttäen. Black Ice -albumin maailmankiertue päättyi vuonna 2012 ja satoja miljoonia euroja tuottanut rundi oli ainakin tuolloin maailmanhistorian toiseksi menestynein rockkiertue. Mitä sen jälkeen tapahtui. Ikinuori Angus Young myöntää, että on haastavaa olla tekemättä samaa kappaletta kahta kertaa. Mahtoivat siinä loistohotellin asiakkaat olla ihmeissään, kun pienikokoinen australialaiskitaristi kähisi tarinoita koulupuvusta ja muista viisikymppisiä miehiä yleensä kiinnostavista aiheista
Philin käytös on aiheuttanut paljon päänvaivaa! – Tärkein AC/DC:hen liittyvä asia on luotettavuus. Kuinka mittavaa kiertuetta suunnittelette. – Halusimme luonnollisesti tehdä parhaan mahdollisen levyn. Kun Bon kuoli, emme hetkeen tienneet, mi tä tekisimme seuraavaksi. no, vajaalta, ainakin aluk si. Kuinka usein kirjoitat riffin, joka tarkemmin ajateltuna muistuttaa liikaa jotakin aikaisemmin julkaistua AC/DC-sävellystä. Jos soolo ei tunnu olevan kotonaan, se on täysin väärässä paikassa. – Phil on ollut viime aikoina hyvin epäluotettava. – Kulttuuritalo. Halusimme tehdä suoraan asiaan me nevän ja mahdollisimman iskevän pit käsoiton. Meillä on ollut todellisia hankaluuksia saada hänet sorvinsa ääreen.” Päätimmekin jo varhaisessa vaiheessa, että kasaamme Rock Or Bustin samassa paikassa ja samojen yhteistyökumppa neiden kanssa, sillä voittavaa joukkuet ta ei tietenkään kannata hajottaa. Jos soitat AC/DC:n kaltaisessa pitkäikäises sä yhtyeessä, sinun täytyy nauttia sii tä sydämesi pohjasta – se on koko hom man ydin. Eivätkö esimerkiksi Highway To Hell tai Back In Black sisäl lä aivan hyviä riffejä. – On ollut puhetta neljästäkymme nestä juhlakeikasta, mutta se idea ei tai da toteutua, sillä me haluamme soittaa kaikille. Em me olisi tietenkään halunneet asioiden menevän miten ne menivät, mutta Ste vietä parempaa paikkaajaa emme olisi voineet löytää mistään. – Siinähän se haaste juuri on! AC/ DC:n pitää kuulostaa AC/DC:lta, mutta biisin täytyy olla ennen julkaisematon. – Säveltäminen on hyvin haastavaa nykyään, mutta niin se oli uran alussa kin. Entä soolot. Stevie kuulostaa kitaran ää rellä täsmälleen veljeltäni ja tämä on juuri se juttu, minkä vuoksi Malcolmin poissaolo ei tunnu niin raskaalta. – Rock The Blues Awaysta löytyy to dellista rock’n’roll-groovea ja se on sa malla melkoinen bilebiisi – juuri sel laista fiilistä tavoittelimmekin. – Rock Or Bust on melko lyhyt albu mi ja se oli myös eräs tavoitteistamme. – Meillä on onneksi veljeni siunaus, sillä Malcolm on aina painottanut, että bändin täytyy puskea eteenpäin, tapah tuipa mitä hyvänsä. Itse asiassa aika monen maan debyyttikeikka on porau tunut syvälle mieleeni. – Studiotyöskentely tuntui kieltämät tä hieman... Jos sinua ei näy kulmilla, mi tä siitä pitäisi päätellä. Muuttuuko kappaleiden kirjoittaminen helpommaksi vai vaikeammaksi vuosien myötä. Meillä on ollut todelli sia hankaluuksia saada hänet sorvinsa ääreen. Onko AC/DC:n tapa kirjoittaa biisejä muuttunut. Ja hei, uudella Rock Or Bust -al bumilla on taas aikamoinen kasa hie noja oivalluksia. Kuinka kirjoitat hyvä soolot. Toki kirjoitamme juttuja muutamilla eri tavoilla – yksin, yhdessä jammai lemalla ja niin edelleen – ja kukin lau lu syntyy miten syntyy, mutta sävel tämisen ydin on pysynyt aina saman laisena. Muistatko ensimmäisen Suomenkeikkanne Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1977. Entä mitä fa nit ajattelevat jos jatkamme. Rumpali Phil Rudd on ollut ikävissä otsikoissa viime aikoina. Rock Or Bustin biiseistä löytyy toki paljon hänen ideoitaan, niin takavuosil ta kuin viime ajoiltakin, ja tässä mie lessä Malcolmin henki on vahvasti läs nä levyllä. Sitten jossakin vaiheessa tulee soolon kirjoittamisen aika ja yrittää sä veltää soolon, joka sopii muun kappa leen tunnelmaan. Mikä on sinulle henkilökohtaisesti tärkein AC/DC-albumi. Olen erittäin ylpeä Baptism By Firen kitaratyösken telystä. Entä mikä oli Rock Or Bust -albumin lähtökohta. – Hmm, ei oikeastaan... – Ainakin ne ovat sieltä paremmasta päästä (naurua). Haastavaa, haastavaa, sitähän tämä on. – Ensin kehitän riffin ja biisin run gon. Rokataan ko lisää vai lopetetaanko. Kyllä, muistan sen varsin hyvin, sillä se oli tosiaan ensi visiittimme Suomeen. Se on tuntunut raskaalta... Aiomme julkaista lisätietoja viimeistään ensi vuoden al kupuolella, ehkä jo aikaisemminkin. Ensimmäinen on aina ensimmäinen. paamaan rytmiä. Kun AC/DC lähtee seuraavan kerran tien päälle, kiertue ei lopu aivan hetkessä. Olemme ai na tehneet kappaleita samalla tavalla. Hänen tilansa alkoi hiljalleen huonontua Black Ice -albumin työstämisen sekä maailmankiertueen aikoihin ja jo tuolloin hän ilmoitti jatka vansa vain niin kauan kuin hän pystyy. ”Phil on ollut viime aikoina hyvin epäluotettava. Meiltä saa A-luokan rock’n’rollia, meiltä saa aina hyvän show’n. Rock The Blues Away ja Baptism By Fire nousevat eräiksi uuden levyn kohokohdista. – Back In Black, luonnollisesti. Stevie tietää, miten AC/DC:ssa pitää soittaa, sillä hän paik kasi Malcolmia ensimmäisen kerran jo 80-luvulla. Kerto säkeen mukana saa todellakin laulaa! Baptism By Fire taas on nopeatempoi nen, suoraan naamaan iskevä, vähän pahaenteinenkin kappale. Whole Lotta Rosie on aika kova ja sanoohan sen jo nimikin, että Riff Raffista löytyy hyviä kitara juttuja. Alkuvuosina etsimme omaa tyy liämme ja kirjoittamisen oikeita kulmia ja sitten ryhdyimme hiomaan parhai ta mahdollisia biisejä. Yllättävän pitkään hän jaksoikin. Kulttuuritalon kulmilla muistellaan edelleen, miten helvetin kovaa AC/DC soitti. Se ei ol lut helppoa aikaa, mutta erityisesti Malcolm pysyi tiukkana: ”Angus, tämä bändi ei lopeta, joten käydään työhön.” Brianilla oli valtavat kengät täytettävä nä, mutta hän selvisi hienosti. Työskentelemme parhaillaan rundin aikataulun ja lavan visuaalisen ulkoasun kimpussa. – Bonin vai Brianin aikakaudelta. Kun Malcolmin sairauden vakavuus selvisi, mietittekö kertaakaan koko bändin lopettamista. Pidätkö näitä kahta AC/DC:n kovimpina kappaleina. Onneksi onnistuimme myös kirjoittamaan hie noja biisejä eikä Back In Black olekaan meille jälkikäteen ajateltuna lainkaan ahdistava tai painostava levy, mutta tie tenkin kollektiivinen mielemme oli Bo nin poismenon johdosta pikimusta. Seuraavaksi aiomme buukata maailmankiertueen, mutta älkää olko huolissanne: kun AC/DC rundaa ensi vuonna, bändiä tahdittaa loistava rum pali, onpa hänen nimensä sitten mikä tahansa. Sitten kun taak se jää viisitoista studioalbumia, tunnet tyylin ja osaat tekniikan, mutta kiin nostavien kappaleiden kirjoittaminen muuttuu vaikeammaksi. Oliko outoa olla studiossa ilman häntä, ensimmäistä kertaa AC/DC:n histo riassa. Dementiaan sairastunut veljesi Malcolm, AC/DC:n legendaarinen komppi kitaristi, ei soita uudella albumilla. – Sittenhän me onnistuimme vähin tään kiitettävästi! SOUNDI 37 ac/dc-taitto_b.indd 37 27.11.2014 16.58. Loogista. Kummasta tahansa. – Onneksi lähellämme on Stevien (Young, Angusin veljenpoika) kaltainen läheinen ihminen, joka vieläpä soittaa kitaraa loistavasti. Työstimme Black Icen vancouverilaisessa Warehou se-studiossa tuottaja Brendan O’Brienin kanssa ja yhteistyö toimi loistavasti
Etunenässä Ismo Alanko, Tuomari Nurmio ja Kauko Röyhkä piti vät korkeaa tasoa yllä 1980-luvulla ja toivat vaikutemyllyyn uusia mausteita omista hyllyistään niin musiikin kuin sanoittamisenkin lokeroihin. Katugallupissa löytää monia heidän tuotantoaan välittömästi hyräilemään kykeneviä, populaarikulttuuria tarkemmin seuraavista luonnollisesti puhumattakaan. Ilahduttavan moni Juicea, Davea ja Hectoria seuraavan sukupolven yrittäjistä vastasi kuitenkin heti omana aika naan haasteeseen esimerkillisesti ja toimi näin tehdessään elintärkeänä tulenkantajana. Syitä löytyi maantieteestä, traditioista ja suomen kielen rakenteesta. M aassamme vallitsee ainutlaatuisen rikas rocktekstittämisen perinne, jonka juuret löytyvät 1970-luvun alusta Juicesta, Davesta sekä Hectorista. Kirottu troikka. A.W. Teksti: Petri Silas Kuvat: Markus Paajala Sanoja Omituisen suuri määrä meikäläisistä rockbiisinikkareista on livennyt osa-aikaisiksi kirjailijoiksi. Heidän juurakoistaan kasvoi komeita puita, joista versoo yhä vetreitä silmuja. Näiden pioneerien tärkeää, järkähtämätöntä ja tunnustettua asemaa alleviivaa hyvin jo se, ettei heidän kohdallaan tarvitse erikseen mainita sen enempää suurimpia saavutuksia kuin sukunimiäkään. Ja siunattu. Muitakin vaikuttavia tekijöitä suomi rockin alkusuolla toki hiippaili, mutta nimenomaan tämä kolmikko nosti aikoinaan riman sekä sisällön että muodon osalta sen verran korkealle, että jokainen alalta jatkuvuutta ja arvostusta ha- keva saa vielä tänäkin päivänä katsoa tarkkaan, millaisella tekstillä lähtee kansaa sekä kriitikkoja kohtaamaan. 38 SOUNDI yrjänä_martikainen-taitto_b.indd 38 27.11.2014 16.19. Jos hiven kärjistetään, Leskisen huipputaidokasta sana-akrobatiaa on sittemmin noussut todella haastamaan ainoastaan Eppu Normaalin Martti Syrjä, Lindholmin tarkkakatseista näkemyksellisyyttä oikeastaan vasta meidän aikamme huippuräppäri Asa. Yrjänä ja Jarkko Martikainen pohtivat, mistä moinen johtuu
Se taas johti osaltaan vuoden 2012 elokuvaan Miss Farkku-Suomi, joka perustui Röyhkän yhdeksän vuotta aikaisempaan, samannimiseen ja kehuttuun romaaniin. Yrjänä avasi pelin Arcanan myötä 1997 ja on jatkanut siitä asti määrätietoisesti hämmentäen myös painetussa sanassa samaa myyttien, uskonnon, filosofian, psyko logian ja rajatieteiden keitosta kuin biisiteksteissään. Alusta lukien johdonmukaisen ahkerasti julkaisseiden Pelle Miljoonan ja Kauko Röyhkän teoksia meni myyntiluvuista päätellen heti kaupaksi muillekin kuin heidän musiikkinsa faneille ja muutenkin kuin isänpäivien tienoilla. Myös he ovat muusikon toimen ohella osa-aikaisia kirjailijoita. Kuin sattumalta kumpikin aloitti uransa täysin omalakisessa progea ja punkrockia yhdistelevässä orkesterissa, Yrjänä CMX:n kanssa luoteessa Torniossa ja Martikainen YUP:n kanssa kaakossa Savonlinnassa. O maa elintärkeää jalostus- ja ylläpitotyötään ovat tehneet myös suomalaisen rockin ja popin kolmannen sukupolven edustajat. Yrjänä ja Jarkko Martikainen. Heistä merkittävimmät Juicen, Daven ja Hectorin työn jatkajat ovat A.W. Vastaavaan on sittemmin yltänyt vasta ihan viime vuosina Absoluuttisen Nollapisteen johtohahmo Tommi Liimatta, jonka kirjallinen ura alkoi vuoden 2002 Avainlastulla ja on jatkunut halki viiden teoksen tuoreeseen, lavealti kehuttuun Jeppikseen. Suomesta Merkillepantavaa on myös, että juuri tuon ikäpolven eli tänään karkeasti ottaen 50–60-vuotiaiden tekijöiden joukosta nousivat ensimmäiset aidot menestystarinat rockista kirjallisuuteen loikanneiden saralla. Jo miehen esikoisteos Tien laidalla Waterloo, joka ilmestyi debyyttialbumin Steppaillen tapaan 1980, puolestaan avasi tv-elokuvasovitusten sarjan. Kirjalli- SOUNDI 39 yrjänä_martikainen-taitto_b.indd 39 27.11.2014 16.19. Röyhkän Lapin sotaa tarkasteleva läpimurtoromaani Kaksi aurinkoa nostettiin vuoden 1996 Finlandia-ehdok- kaaksi ja käännettiin sittemmin myös latvian kielelle. Jatkuvuutta on tarjota myös Pelle Miljoonalla: kolmestatoista romaanista ensimmäinen, Buddha Blues, ilmestyi jo 1985 ja tuorein, Roudari, tänä vuonna. Neljäs proosarunoteos Angelus on neljän vuoden takaa, ja seuraava jo hyvässä vaiheessa. Tämä joukko koostuu miehistä ja naisista, jotka touhusivat hiekkalaatikoilla ja lumikasoissa samoihin aikoihin kun Pieni ja hento ote, Palkkasoturi ja Viidestoista yö soivat radiossa ja näkyvät joskus harvoin myös televisiossa
”Hyvän sävellyksen ja sovituksen saa pilattua aivan vaivatta ja sangen helpolla, kunhan vain lyö niiden kaveriksi alaarvoisen tekstin.” – Jarkko Martikainen Jarkko Martikainen on ylpeä aina kun hänen tekstejään verrataan hänen esikuviinsa, Ismo Alankoon ja Tuomari Nurmioon. Onneksi. sen juggernautin liikkeelle lähtö tosin tapahtui alun perin vähän sattuman varaisesti. – Ja Ismo taas on Ismo, eli lähes käsittämät tömästi yhä se sama raivoisa shamanis tinen loitsumies kuin 20 vuotta sitten. Suo messa kuunnellaan paitsi musaa, myös eritoten sanoja, ja siinä on biisin ensim mäinen happotesti. Suomen kielessä on myös jokusia eri tyispiirteitä, jotka ruokkivat luovuutta ja avaavat eritoten musiikin pariksi tule valle sanataiteelle uusia näkymiä. Jotkin hä nen tekstinsä muistuttivat abstrakteja maalauksia. Varhaisimmista teks teistä tuli vähän vahingossa biisejä, ja siitä se alkoi. – Jos mittareiksi otetaan taitotaso ja mielikuvitus, ovat kaikki vakavat mei käläiset biisitekstittäjät toimineet ai na hyvin korkealla tasolla, alustaa Yrjä nä. Täällä ei vastaavaa varastoa ole. – Ensimmäinen tärkeä syy tälle löy tyy siitä, ettei tässä perinteessä ole Suo messa päässyt tapahtumaan vastaavaa ilmaisun tylstymistä ja ”tyhmentymis tä” kuin englannin kielialueella. Pidän hänen neljää ensimäis tä levyään todellisena ja ylittämättömä nä suomalaisen rocklyriikan runsauden sarvena. Ismo on ol lut minulle aina kirpeän havainnoinnin ja runollisen tiivistämisen ylin mesta ri, Hande taas täydellinen esimerkki sii tä, miten angloamerikkalaisen tarinan kerronnan vaikutteita rahdataan tänne Pohjolaan. – Erittäin totta, täydentää Martikai nen. Läjässä minun vetosi tylyys ja taito pa kata asia tiiviiseen muotoon. Vai onko idän ja lännen vä lissä, maailman katolla keikkuvan po rukan käsitys omasta perinteestään ja osaamisestaan jotenkin kieroutunut. Jospa kyseessä lopulta onkin vain erin omaisuuden illuusio, jota itse horjuvan kansallisen itse- ja alemmuudentunnon ristipaineessa hellimme. – Olen nöyrällä tavalla ylpeä joka ai noa kerta, kun sanoitukseni päätyvät jo tenkin samaan lauseeseen tai samaan seuraan kuin lajin suurimpien sankarie ni Alangon ja Nurmion vastaavat, Jarkko pohtii. En sinnäkin kielessämme käytetään, vähän samalla tavalla kuin italiassa, koko lailla 40 SOUNDI yrjänä_martikainen-taitto_b.indd 40 27.11.2014 16.19. En ollut edes varma, päätyvätkö ne ikinä mihinkään ihmisten ilmoille. Ismo Alanko ja Hector ovat nimet, jotka Yrjänä pudottaa vaikutteita kysyt täessä välittömästi, Röyhkä ja Läjä Äijälä tulevat melkein heti perään. – Olin touhunnut CMX:n kanssa jo vuosia ekan kirjan ilmestyessä, ja yllä tyin suuresti kun runoni näyttivätkin myyvän musiikkia paremmin! Olin sil loin kolmekymppinen, ja jatkoin totta kai myös kirjoittamista, Yrjänä muiste lee. Vuosina 1987–2009 aktiivisesti toimi neen YUP:n mittavan tuotannon ja vii den sooloalbuminsa ohessa on Marti kainen puolestaan laatinut kirjat Pitkät piikit ja muita kertomuksia (2005) sekä 9 teesiä (2008). Me kaikki tiedämme, että lähes kirjoitustai doton henkilö voi tehdä täysin uskotta van englanninkielisen biisintekstin vain kierrättämällä muutamia tuttuja fraa seja, kliseitä ja huudahduksia. Kauneus voisi toki tässäkin pohjim miltaan olla vain katsojan silmässä, mutta Yrjänällä ja Martikaisella on esit tää mielipide, ehkä jokunen todistekin, suomalaisen rocklyriikan laadun puo lesta. – Ja nimenomaan tästä syystä ko rostuu sekin, miten hyvän sävellyksen ja sovituksen saa pilattua aivan vaivatta ja sangen helpolla, kunhan vain lyö nii den kaveriksi ala-arvoisen tekstin. – Päätös syntyi sikälikin helposti, etten minä nuorena kirjoittamaan al kaessani ollut mitenkään ennalta päät tänyt tekstien muotoa. Koska valmiisiin palikoihin ei voi nojata. Jos nyt ei puhuta päivänpopista, jossa teks tin painoarvo ei lähtökohtaisesti ole jä rin suuri, pitää suomalaisten tekstittä jien haastaa itseään koko ajan. – Jos joku ihminen tai taho näkee minun kirjoitelmissani vastaavia arvo ja, otan sen myös ja ennen kaikkea suu rena kunnianosoituksena. – Romanttisen lyyrisyyden tarpeeni tyydytti aikanaan Hector, kun taas Röyhkä teki mielestäni parhaat havain not, CMX:n keulamies muotoilee. V aan mistä lopulta johtuu, että juu ri suomalaisen rocksanoittamisen traditio on kirjallisesti niin kor keatasoista. Hiljan Jarkon tekstejä painettiin myös erääseen äidinkielen op pikirjaan, mikä ilahdutti häntä suuresti
Toinen tärkeä seikka liittyy rakenteeseen. Sillä suomalainen musiikinkuuntelija nimittäin paneutuu erittäin tarkasti paitsi siihen miten sanotaan, myös siihen mitä sanotaan. Kahdeksan kymmenestä meikäläisestä rocktekstistä on sävyltään pohdiskeleva, suorastaan filosofinen. – Mutta en silti painottaisi sitä liiaksi. ”Yllätyin suuresti kun runoni näyttivätkin myyvän musiikkia paremmin!” – A.W. Myös tekstin käsittelyn tempoon liittyy tärkeä asia. Kun taas kuuntelija on esittäjän armoilla – sekä levyltä että lavalla. SOUNDI 41 yrjänä_martikainen-taitto_b.indd 41 27.11.2014 16.19. Haluan ajatella, että tekstini asuttavat jotain omaa paikkaansa, jossa myytit, vapaa assosiaatio, sosiologia ja okkultismi käyvät vuoropuhelua. Koen hengenheimolaisuutta ennemmin Aleksis Kiveen, Eeva-Liisa Manneriin ja Paavo Haavikkoon. Ja siksi biisin tekstin tulee olla iskevä ja mahdollisimman yksiselitteinen. Eli jos vähän palataan ajatustenvaihdossa taaksepäin, niin ero ”A-wop-bom-a-loo-bop-a-lop-bomboomiin” on huikea! A.W. K irjankustantajien hanakkuus tukea ja nostaa muusikoita, tai yleensä joitakin julkisuudessa jo myönteisellä tavalla näkyviä hahmoja, esiin myös kirjailijoina perustuu tietenkin ennen kaikkea markkinatalouden lainalaisuuksin. Lukija voi pysähtyä koska haluaa ja palata taaksepäin, jos siltä tuntuu. CMX:n päämies asettuu myös vahvasti sille kannalle, että kirjoittajan tulee tuntea eri lajityyppien perinteet ja säännöt hyvin, jos haluaa uittaa lusikkaansa monessa keitoksessa. Sitä paitsi, koska rockissa halutaan yhä kernaasti kuulla ja nähdä sekä kapinaa että vaaraa, on metallibändissä vuosikaudet repaleisissa oloissa Eurooppaa kiertänyt kitaristi seksikkäämpi kuin vastaavan käsikirjoituksen lähettävä tanssiyhtyeen kosketinsoittaja tai sinfoniaorkesterin kakkosviulisti. Tosin, tätäkään neuvoa en ole tainnut omissa lauluissani noudattaa. Yrjänä ei osaa määritellä omaa paikkaansa suomalaisten biisintekijöiden jatkumossa. Sillä, miltä sana näyttää, on usein aika vähän tekemistä sen kanssa, miltä sana kuulostaa. Jos muusikko haluaa kirjoittaa myös kirjan, tulee hänen varautua esiintymään myös Uutisvuodossa. Joista viimeksi mainittu on sivumennen sanoen niin ikään ilmaissut itseään kirjailijana. Halusi tai ei. Yrjänä yhtä paljon vokaaleja kuin konsonantteja, joten sitä pidetään universaalistikin varsin kauniilta ja sointuvalta kuulostavana. Väitän nimittäin, että sisältö ratkaisee kuitenkin lopulta tässäkin. Siinä missä suomen kielioppi on ei-natiiville puhujalle hankala omaksua ja sääntöjä sekä poikkeuksia niihin riittää yli oman tarpeen, on rakenteessa muuan asia, josta etenkin Juice Leskinen ja Martti Syrjä ottivat aikoinaan kaiken irti: vapaa sanajärjestys. Muuan tekstejäni italiaksi kääntänyt henkilö löysi niistä yhtymäkohtia pan-eurooppalaiseen hermetiikan perinteeseen, joka on Suomessa laajalti vierasta. Yrjänä itsensä sujuvammin suomalaisen kirjalliseen ketjuun. – Moni voi äkkipäin ajatella, että biisin tekstittäminen ja runon kirjoittaminen on samanlaista puuhaa. – Itse en osaa nähdä itseäni suomalaisten biisintekijöiden jatkumossa. Niin tai näin, vain Suomessa on mahdollista punoa kirjallinen ketju, joka alkaa Mikael Agricolasta ja Elias Lönnrotista, jatkuu Aleksis Kiven sekä Lauri Viidan kautta ensin Juha ”Junnu” Vainioon ja Heikki ”Hector” Harmaan ja päätyy Anna Maria ”Mariska” Rahikaiseen ja Anssi Kelaan. Vaikka kaiken perustana pitääkin olla kyky kertoa kiehtovia tarinoita kiehtovalla tavalla, on mediapeliin jo tottunut ja valmiin yleisön mukanaan tuova hahmo luonnollisesti varmempi valinta kuin vastaava osaaja ilman näitä muuttujia. Vaikka ero ei voisi juuri suurempi olla! Nykyajan taiderunous on ensinnäkin suunniteltu pääosin silmälle siinä missä biisin teksti tietenkin korvalle. Osin kyse on siitä, että poptekstittämisen peruspalikat sisäsiittoisine viittauksineen, tympeine vitseineen ja itsestäänselvine riimeineen aiheuttavat minussa aika ajoin karvaan vastareaktion. Ja siitäkin huolimatta, että on tässäkin artikkelissa luonnollisesti osannut nimetä itseensä vaikuttaneita meikäläisiä laulunsanoittajia, linkittää A.W. – Mahdollisuus heitellä sanoja oman halun mukaan riimeihin ja virkkeisiin on eittämättä hyvin kiitollinen ja antoisa asia, Martikainen pohtii
Sentencedin vuonna 1993 julkaistu kakkosalbumi North from Here latasi muhoslaisyhtyeen tuleville tekemisille hurjat odotteet. Kuvat: Centu ry Media ”Jos ei kelpaa, olkoon kelpaamatta!” Sentencedin läpimurtolevy Amok syntyi sekavissa tunnelmissa, mutta muodostui menestykseksi. Oli tyttöystävää, pettymyksiä, dokailua ja sekoilua”, Jarva sanoo. Aiheesta ei pidetty bändipalavereja, vaan yhtye lipui kuin itsestään suuntaan, josta alkoi löytyä Sentencedin perimmäinen sielu. Moni uskoi yhtyeen teroittavan melodisen death metalinsa entistäkin tappavammaksi, mutta seuraavan vuoden studiosessiossa syntyikin jotain ihan muuta... OTE KIRJASTA TÄÄLTÄ POHJOISEEN: SENTENCEDIN TARINA TEKSTI: MATTI RIEKKI T allennettuaan onnistuneen levyllisen kimuranttia, kylmää ja vihaista death metalia Sentenced oli kuin huomaamattaan sen tien päässä. ”Samalla koko homma alkoi kehittyä pikkupoikien puuhastelusta täyspainoiseksi toiminnaksi.” Siviilielämän puolella jouduttiin myös yhteiskunnallisten velvollisuuksien eteen. ”Ehkä siinä oli myös se, että tässä vaiheessa jokaisella oli tapahtunut jo siviilielämässäkin. Rokkaavammat kappaleet, Jarvan ylärekisterirääkymisestä matalampaan, miehekkäämpään ärinään siirtynyt laulutyyli ja sanoituksellisen annin henkilökohtaistuminen alkoivat sementoida vaikutelmaa niin sanotusti vakavammasta, aikuisemmasta yhtyeestä – tämä siitäkin huolimatta, että sen jäsenet olivat edelleen pääosin alle parikymppisiä. Tenkula suoritti joukon ainoana aseellisen palveluksen, muut Sen- 42 SOUNDI sentenced-taitto.indd 42 27.11.2014 16.21. Mies itse torppaa ajatuksen alkuunsa: North from Hereä ja seuraavaa albumia olivat tekemässä samat miehet, pääbiisintekijä oli edelleen Miika Tenkula ja kyse oli täysin luonnollisesta kypsymisestä. Vallalla lienee edelleen käsitys, että Taneli Jarvalla olisi suurin vaikutus siihen, miltä Sentenced alkoi vuoden 1994 mittaan kuulostaa
”Bukowskiin oli tosiaan uppouduttu. tenced-soittajat valitsivat siviilipalvelustien. ”Pikku anekdoottina mainittakoon, että ’Funeral Springin’ lauluista on yli puolet siitä kännisessiosta ihan levyllä asti. Studion pöydällä oli veret ja Fernet Brancat sekasin ja ukotki verissään... Eli ihan vitun palijo paremmin”, kitaristi kehuu. Mitä Century Media sitten sainasi. Sami Lopakalle ilmoitus sinänsä ei tullut yllätyksenä, olihan pääbiisintekijä kuunnellut edellislevyn aikoihinkin muun muassa perusrehellisen suomirockin sanansaattajaa Kolmatta Naista. Lienevätkö entistä ehommat puitteet saaneet rappioromantiikan kukoistamaan, mutta Jarva muistaa äänityksistä lähinnä sen, että meno oli huomattavasti entistä kosteampaa. Ihan hirviän kuulosta tavaraa. ”Kävelyesityksen seuraus oli se, että kaaduin, hajonneita pulloja oli joka paikka täynnä ja minä taas täynnä reikiä. ”Me oli saatu hyvä budjetti, taskurahaa riitti ryyppäämiseen, eikä me välitetty mistään muusta. ”Oltiin tilanteessa, että niitä vaikuttajia oli yhtäkkiä tosi paljon, eikä tarvinnu välittää mistään genrerajoista. Että miksi helevetissä se laulaakin tuollain, eihän se kuulosta yhtään iteltään. Siinä vaiheessa alko tutustua oikeasti krapuloihin ja morkkiksiin.” NÄYTE ON NAPATTU TÄÄLTÄ POHJOISEEN: SENTENCEDIN TARINA -KIRJAN TOISEN OSAN ALUSTA. Siinä tuli ittellä uuestaan se olo, että tämä levy on paha virhe. Edelleen, tehtiin sitä mitä tuli.” Tico Tico oli muuttanut sitten edellisten äänitysten muhkeampiin tiloihin Kemin keskustaan. Ainakin ite kuvittelin eläväni jossain novellissa ja että bändikuviot on vaan jatketta sille.” Jarva puhuu tuonaikaisesta itsestään ”nuorena alkoholistina” ja myöntää, että sessiot sujuivat hyvin sekavissa merkeissä. Sitten Ahti tulee aamulla paikalle ja toteaa, että ’jaaha, pojat on tehny vähän... Pääkaupungissa piti esiintymän amerikkalaisen, musiikkiinsa kaikkea mahdollista The Beatles -vaikutteista syvään tuomiopäivän raskasteluun sotkevan Type O Negative -yhtyeen, joka oli sekä Jarvalle että Lopakalle näillä kohdin suuri innoittaja. Koko projekti oli hyvää oppia myöhempiä aikoja varten”, Pääkkönen sanoo. Yhtyeen jäsenten musiikillinen maku oli laventunut, ja esimerkiksi Jarva kuunteli runsaasti brittiläistä The Cult -yhtyettä, eritoten bändin vuonna 1989 ilmestynyttä, tanakasti stadionhardrockaavaa Sonic Temple -levyä, ”kuvitellen kanavoivansa sitä Sentencediin”. ”Vaan kyllä se ajan myötä meni kurkusta alas, ku alako huomata treenauksen myötä että homma toimi.” Sentencedin jäsenet tiesivät olevansa tekemässä röyhkeää takinkääntöä, joka tulisi melkoisella varmuudella aiheuttamaan faneissa radikaaleja reaktioita. Jarvan mukaan oli yleisesti tiedossa, että kyseessä saattaisi olla ”viimeinen naula arkkuun”. No, niitten sessioiden aikana uppos se toinen laiva Itämerellä. Välillä se kävi tarkkaamossa kaatuilemassa, ja eiku uuestaan laulamaan. SOUNDI 43 sentenced-taitto.indd 43 27.11.2014 16.21. Musiikkitoiminnan parissa aikuisempaan agendaan kuului täydellinen genrepakotteista sekä levy-yhtiöiden ja yleisön odotuksista irtautuminen. ”Kyllä mulla meni aivosolut solmuun. Me tiedettiin riskit, oli mahollista, että meille nauretaan ja meidän päälle kusee koiratkin, mutta me ei laskelmoitu. JOULUKUUTA ALKAEN. Siinä ei voinu ku todeta, että vittu tämä on pelekkää paskaa, mitä me on täällä tehty.” Vaikka yli kaksimetrisen, lihaksikkaan, ääritummalla äänellään ja olemuksellaan pauloihinsa helposti kietovan Steelen todistaminen livenä on taatusti ollut nuorelle miehelle koskettava elämys, Lopakka ei usko Type O -kokemuksen vaikuttaneen laulujen uusimiseen. Bändille itselleen tämä oli ”aivan sama”. matskua’. ”Taneli oli niitä tehtäessä ihan järkyttävässä kännissä, ja lopputulos oli niinku... Siitähän saatiin sitten veisteltyä.” Jarva kertoo koko maailmankatsomuksensa muuttuneen sitten edellisen albumin, mikä heijastui myös ajatukseen omasta tekemisestä ja sen laadusta. Ite mietin, että tästä tullee ihan paska, sama lähteä helevettiin.” Saatuaan laulut ”valmiiksi” Jarvalle liikeni aikaa pienelle Helsingin-ekskursiolle. Minä ammensin uuteen musiikkiin fiiliksiä Nick Cavestä, Fields of the Nephilimistä ja Alice in Chainsistä.” Jos Jarvan vaikuteskaala ulottui tummasta aussirockista brittigoottailun kautta noina aikoina suuressa suosiossa olleeseen grungeilmiöön, musiikkia aina laajalla otannalla kuunnellut Tenkula taas oli innostunut esimerkiksi suomipopbändi Leevi and the Leavingsistä ja ilmoitti, että uusissa kappaleissa voisi olla hieman kyseisen yhtyeen sävyjä. Toisella yrittämällä saatiinkin aivan toisenlaisia tuloksia. Jos tein ’Nortille’ pari biisiä, seuraavalle levylle tein vaan yhen, ja sitäkin tyyliin puoli vuotta, ku en ollu varma, miten saan sen sopimaan tähän uuteen linjaan”, Lopakka kertoo. ”Varmaan jostain kohtaa levyäkin hoksaakin, että sitä on kuunneltu”, Jarva virnistää. ”Muistan kun palailin junalla Helsingistä takas pohjoiseen ja se kankkusmasennuksen alho iski, että me ei olla Type O Negative enkä minä ole Peter Steele – en voi yltää semmoseen Übermenschmiehisyyteen ikinä... ”Enää sitä ei välttämättä aatellu, että me ollaan maailman paras bändi, vaan pikemminkin niin, että yritetään tehä rehellisesti omaa juttuamme.” Tässä vaiheessa Sentencedin levyyhtiö oli vaihtunut Spinefarmista suureen Century Mediaan. No, tokihan yhtiö oli siinä uskossa, että seuraavalle Sentenced-albumille oli tulossa edellislevyn kaltaista death metalia. Mies myöntää samaan hengenvetoon olleensa alkuun sitä mieltä, että näin radikaali liike olisi ”paska idea”. Hän pyörittelee, että Jarva todennäköisesti kuunteli tallennetut laulut selvänä hetkenään ja tajusi itsekin, millaista jälkeä oli tullut purkittaneeksi. Hän ei esimerkiksi muista lainkaan, että albumin laulut on äänitetty kahteen kertaan – ensimmäinen vedos aiheesta oli ”suoraan sanottuna kammottava”, Lopakka paljastaa. Vielä tässä vaiheessa omistaja Ahti Kortelainen antoi bändien yöpyä studion tiloissa, mikä oli joissain tapauksissa virhe. Yhtiö ei saanut uusia kappaleita kuultavakseen ennen kuin koko albumi oli miksattu, ja suunnanmuutoksen tuottaman alkuhämmennyksen Saksan päässä saattaa kuvitella. Enemmän tai vähemmän sattumalta myös edellä mainittu oli yhtye, jolta ei ollut kuultu kahta samanlaista albumia. ”Jossain vaiheessa studion lattialle oli kertyny tosi paljon tyhjiä kaljapulloja, ja minä päätin että niiden päällä voi hyvinkin kävellä”, Jarva hymähtää. TAMMIKUUTA, MUTTA ON MYYNNISSÄ LEVYKAUPPA ÄXÄSSÄ YKSINOIKEUDELLA JO 12. spurgun määkimistä. Sellaista sattuu. Mutta kun esittelyyn tulleesta biisimateriaalista selvisi, että suunnanmuutos olisi tällä kertaa todellinen, edelleen vahvasti death metalin pauloissa ollut komppikitaristi joutui nieleskelemään. Ennen varsinaista sainausta Century Media lisensoi North from Heren julkaistakseen sen laajemmilla markkinoilla. Spinefarmin Riku Pääkkönen kertoo liikkeen tapahtuneen yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei pienehköllä helsinkiläisfirmalla ollut mahdollisuuksia pitää selkeitä kasvunmerkkejä osoittavaa yhtyettä. ”Ku me mentiin jatkamaan sessioita, se laulo ne biisit niinku ne nyt siellä on. OPUS JULKAISTAAN 10. ”Meillä oli meininki, että jos ei kelpaa, olkoon kelpaamatta”, Jarva toteaa. Että tämä tulis olemaan se levy, joka upottais laivan. ”Vähän naiivina annoin levyn niille kutakuinkin ilmaiseksi. Ehkä pahimpia ölähyksiä on uusittu, mutta sieltä saa vähän hajua, minkälaista se määkiminen oli.” Sentencedin Kemin-reissuista on liikkunut vuosien saatossa toinen toistaan hurjempia tarinoita, joskin monet jutuista lienevät peräisin Impaled Nazarenen sessioista, jotka olivat Lopakan mukaan ”vielä pahempia”. ”Kun oltiin studiossa tekemässä levyä ja ideoin sen nimen, huomattiin heti, että sehän on anagrammi sanasta ’moka’
Jo tuolloin miehen lavarekvisiittaan kuului hirttoköysi, jota hän vahvassa päihtymystilassa sovitteli kaulaansa. Kaikki hampaankoloon patoutunut energia kanavoitui vuoden 1993 albumilla North From Here, joka määritti deathmetalin kokonaan uusiksi. Pidän sitä edelleen kovimpana Suomessa koskaan julkaistuna kuolonmetallialbumina. Ja toivottavasti lp-suunnitelmat toteutuu, vastasi Sami Lopakka kysymykseeni keväällä 1991, kun kysyin edellistalvena ensimmäisen demonsa When Death Join Us... Tässä kuitenkin tiivistelmä tuosta haastattelusta vajaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin. ”Mistä minä tiedän. Haastattelu jäi silloin julkaisematta, mutta nyt on hyvä hetki palata noihin kesän 1995 tarinoihin. Carrion lopetti toimintansa ennen kuin juttu oli määrä ilmestyä lehden viidennessä numerossa. Ennakkojännitykselle ei olisi ollut mitään tarvetta, sillä itse haastattelu meni hyvin. Jännitys oli kova eikä tilannetta lievittänyt se, että Jarva tunnettiin äkäisenä ja läpeensä sarkastisena tyyppinä, joka sanoi suoraan mitä ajatteli eikä juuri pehmentänyt sanojaan. En ole muusikko.” ensimmäinen musahaastatteluni, jota en tehnyt kirjeitse. Yhtä radikaalia muutosta Sentencedin soundi ei enää myöhempinä vuosina kokenut, vaikka vanhan toistoon yhtye ei koskaan sortunut. Kuten kovimmassa luovuuden huumassa toimitaan, ei bändi halunnut toisintaa North From Herea, vaan siirtyi astetta perinteisemmän metallin suuntaan, joka muutti koko Sentencedin tulevaisuuden. Tuolloin Jarva oli jo luopunut basson soitosta ja keskittyi pelkkään laulajan toimeen, jonka hän oli perinyt kitaraan keskittyvältä Miika Tenkulalta. Tuolloin Sentenced oli monellakin tapaa uransa vedenjakajalla. Takana oli debyyttilp Shadows Of The Past, jonka mahdollinen tuotto jäi ranskalaiselle Thrash Recordsille. Teksti: Antti Luukkanen Elävää kuollutta musiikkia – NO, MENESTYÄ ja käydä mahdollisimman paljon keikoilla. Molemmat tavoitteet olivat toteutuneet jo neljä vuotta myöhemmin, kun haastattelen yhtyeeseen alun perin basistiksi kiinnitettyä Taneli Jarvaa Tampereella I-Klubilla ennen Tammerfestin-keikkaa heinäkuussa 1995. 44 SOUNDI sentenced-taitto.indd 44 27.11.2014 16.21. Amok jäi Taneli Jarvan (vas.) viimeiseksi albumiksi Sentencedin riveissä. Myöhemmin mies perusti astetta rockimman The Black League -kokoonpanon. Olin tehnyt molemmat Sentenced-haastattelut omaan Carrionmetallizineeni. Jarvan kanssa siivouskomeroa muistuttavassa kopperossa tehty haastattelu oli Kuva: Century Media Parikymmentä vuotta sitten toimittaja Antti Luukkanen haastatteli Sentencedin silloista laulajaa Taneli Jarvaa tekemäänsä pienlehteen. julkaisseen Sentencedin tulevaisuudensuunnitelmia kirjehaastattelussa pienlehteeni. Paitsi että sitä ei ikinä julkaistu. Juuri vuonna 1995 ilmestynyt Amok oli se, joka määritti bändin suunnan jatkoa ajatellen
Olivatko pois pudonneet erityyppisiä jo lähtökohtaisesti. OLISIKO SENTENCEDILLÄ ollut tulevaisuutta lainkaan jos ette olisi julkaisseet North From Herelle niin erilaista seuraajaa. Jo Northin aikaan me oltiin kuulemma deathmetalin Iron Maiden. – Jos olet kuullut sen The Trooper -ep:n – josta ei todellakaan olla ylpeitä – niin siinä on Desert By Night -niminen biisi. Northin biisit olivat hankalia soittaa mut ta helppoja laulaa, nyt tilanne on päinvastoin. Millä perusteella levyllä ole vat biisit valikoituivat. Mutta levyttämisen aikaan ne eivät tuntuneet enää mielekkäil tä. SOUNDI 45 sentenced-taitto.indd 45 27.11.2014 16.22. Itse asias sa bändin sisällä ei puhuttu tyy lin muuttamisesta mihinkään suuntaan. Tämä sai aikaan sen, että Senten cediä alettiin verrata Maideniin. – Saman toistaminen ei ollut missään vaiheessa edes vaihto ehto. Ihan hyvin ne sopisivat Amokillekin. Joten et aio itse soittaa bassoa seuraavalla levyllä. En ole mikään kriitikko tai jour nalisti. Amok jäi Jarvan viimeiseksi Sentenced-albumiksi. – Ne ovat melko lailla saman laisia. Se kuulostaa kliseeltä, mutta tehtiin vain se mikä tun tui parhaalta. – Johonkin suuntaan sen on kehityttävä. Tietysti ne ovat taas nössömpiä, Jarva ironisoi. En päässyt pitkällekään kysyessäni aiheesta, kun Jarva keskeyttää: – Naurettavaa paskaa! Totta kai se on vaikuttanut meihin, mutta sitten vertailuja alkoi tulla joka puolelta. Asia, josta yhtyeen jäsenet eivät olleet mielissään. Mistä minä tiedän. – Minun mielestä Amokin biisit eroavat toisistaan niin paljon, ettei niitä voi verrata mihinkään yhteen tiettyyn bändiin. No, siitä sai ainakin hyvät naurut! Onko teillä jo uusia biisejä ja eroavatko ne radikaalilla tavalla Amokin materiaalista. Myöhemmin basistiksi kiinnitettiin Sami Kuk kohovi, joka pysyi Sentencedis sä aina yhtyeen hautajaisiin asti. Nämä uudet biisit ovat niin erilaisia verrattu na vanhaan materiaaliin. Se on ainoa tapa. Sen jälkeen hoidin sen lisäksi myös laulun. Siitä, mikä hänen roolinsa tai asemansa bändissä ”Lavalla ei ole muuta tekemistä kuin olla kännissä ja huutaa mikkiin.” oli, ei juuri oltu keskusteltu. Meillä oli Amokille parikymmen tä biisiä, joista valita. Osaatko arvioida kehittyykö tyylinne tästä vielä johonkin aivan uuteen suuntaan. Omat taitoni ovat hyvin rajallisia, koska en ole mi kään muusikko. Mies oli vielä mukana vuoden 1995 Love & Death -ep:llä, mutta seuraava na vuonna ilmestyneellä Downalbumilla laulajana oli jo Ville Laihiala Tenkulan soittaessa levyn bassoraidat. Tam merfestin infolehdessä meitä kuvailtiin sekoitukseksi Metal licaa ja Paradise Lostia. Ei me olla asiasta mitään puhuttu. Mutta mitä minä mistään tiedän. Illan keikka kuvasti sekä Sentencedin että tuonaikaisen metalliskenen toimintaa tyhjen tävästi. Orkesteri oli tukevassa pierussa ja soitto keskeytyi use aan kertaan laitteiston hajotessa käsiin. Sentenced oli vakioesiintyjiä 90-luvun alun deathmetal-keikoilla, joita järjes tettiin etenkin ikärajattomilla nuoriso- ja työ väentaloilla. Ensimmäisellä levyl lä oltiin deathmetalia, Northilla minusta me ei enää oltu. Epä selvää se oli Jarvallekin. Amokiin voi nyt ainakin olla tyytyväinen. Mutta koneiden kanssa me ei ruveta pelleilemään. Olen aika kriittinen oman soittoni suhteen, joten haluan ainakin olla läsnä biisin kirjoitusprosessissa. – En tiedä. Sentenced oli julkaissut loka kuussa 1994 The Trooper -ep:n, johon Jarvakin aiemmin viittasi. En muista, jäikö keikka kokonaan kesken mutta suurin osa siitä oli kamojen kanssa rop laamista ja yleistä sekasortoa. Sen pitää olla elävää kuollutta musiikkia. Meillä oli sentyyppisiä thrashmetali sempia ja raskaampia biisejä. – Kun tulin bändiin olin pelkkä basisti. Tässä vaiheessa Sentencedin basson varressa oli muun muas sa Maple Crossissa soittanut Ni ko Karppinen. Sen trendin perässä me ei aleta juok semaan. Jarva jatkoi bassohommiaan Impaled Nazarenessa vielä Latex Cult -albumilla (1996), mutta tämän jälkeen hänestä ei kuu lunut musiikkirintamalla ennen kuin astui uudelleen rokkihom miin The Black League -yhtyeen riveissä. On hankalaa olla pelkkä laulaja. – Niko hoitaa keikat. Ep:n nimiraita oli mielipuolisen raivokas luenta Iron Maidenin yhdestä tunnetuimmista biisistä. Lavalla ei ole muuta tekemistä kuin olla kän nissä ja huutaa mikkiin. Minä olen vain basisti. Meillä oli erilaisia ideoita jo en nen Northin nauhoittamista ja sen jälkeen ne alkoivat kehittyä yhä pidemmälle ja pidemmälle
Fingerstyle-tyylissä yksi kitaristi luo vaikutelman kokonaisesta bändistä. Kotona Sariola tarttui vaarinsa, kante letaiteilija Martti Pokelan vanhaan teräs kieliseen akustiseen kitaraan, istui sän kynsä laidalle ja alkoi näppäillä kieliä se kä lyödä runkoa peukalolla ja avokäm menellä. Hän ei ollut koskaan kuullut mitään sellaista. Nyt jo edesmennyt Hedges soitti te räskielistä akustista kitaraa perkussii visella fingerstyle-tyylillä. Oli saatava soittimesta irti samanlai sia soundeja kuin Hedges kappaleessaan Aerial Boundaries. Kuukauden tiiviin ulkomailla ja kotimaassa kiertämisen sekä levytysses sion jälkeen hän on vihdoin ehtinyt viet tää kunnolla aikaa tyttöystävänsä kanssa. Teksti: Annina Vainio K itaristi Petteri Sariola kuulos taa yhtä energiseltä kuin yleensä, vaikka edellinen viikko on kulunut kolmekymppisiä juhli na gi essa. Uusi musiikillinen tyyli tuntui Sari olasta täysosumalta. Sitten Paju kysyi 19-vuotiaalta Sariolalta, montako kitaristia kappaleessa soittaa. Mikään soitin ei kuitenkaan tuntu nut yksinään riittävän hyvältä. Hänen elämäänsä Frederikin Kolmekymppinen-hitin kertosäe kuvaa osuvasti. Soittotunti sujui kuten ennenkin, kun nes opettaja Tomi Paju kaivoi esiin yh dysvaltalaiskitaristi Michael Hedgesin vi nyylin ja pani sen soimaan. Hän oli opiskellut klassista kitaraa seitsemänvuotiaasta ja opetellut myös sähkökitaran, basson ja lyömäsoitinten soittoa Espoon musiik kiopistossa, Sibelius-Akatemiassa sekä Pop & Jazz Konservatoriossa. Vuolaasti pulppuavasta puheesta ei erotu ikäkriisin merkkejä. – Tämä on yhdellä kitaralla tehty, Pa ju korjasi. Soundi tutustui kitaravirtuoosin uran käännekohtiin. Kahteen vuorokauteen Sariola ei pois tunut asunnostaan, sillä hän ei maltta nut lopettaa harjoittelua. Kaikki antoivat jotain hienoa, mutta se jokin jäi uupumaan. – Se kaikki vain tuli yhtäkkiä tähän yhteen soittimeen. Kunnes löytyi teräskie linen ”akkari” ja fingerstyle, jotka yh distivät meditatiivisen keskittymisen soittoon, dynamiikan eli äänen voiman vaihtelun, rockasenteen, basson ja af rikkalaisen perkussion rytmikkyyden. a oy ur iK uk Y : Kuva Sariola mykistyi. Fingerstyle tunnetaan hyvin esi merkiksi Saksassa, Aasiassa ja PohjoisAmerikassa, mutta Suomessa kukaan ei tienannut elantoaan tyylilajilla en nen Sariolaa eikä tienaa tiettävästi vie läkään. Soitto kuulosti täyteläiseltä ja moni kerroksiselta, kuin bändiltä. Se meni välillä ää rimmäisyyksiin, Sariola arvioi 11 vuotta myöhemmin. Yksi niistä osui vuodelle 2003. Hän opetteli soittamaan kitaraa perkussiivisella fingerstyle-tyylillä ja kuulosti yksin esiintyessään bändiltä. Ei auttanut kuin mennä suoraan kotiin puhumatta kenellekään. Se luo illuu sion kokonaisesta bändistä: soolo- ja komppikitarasta, bassosta ja rummuis ta. Sariola istui jokaviikkoisella kitaratun nillaan Helsingin Pop & Jazz Konservato riossa. Takana todella on luja putki rilluvuosien – ja useita käänteentekeviä hetkiä. Pieleen meni. Silloin hurahdin tuohon hommaan. Sariola vas tasi, että neljä tai viisi. Sen sijaan Sa riola vaikuttaa tasapainoiselta ja tyyty väiseltä. Sormien liikeratojen opettelu oli kovaa työtä, mutta klassi sen taustan ansiosta tiesin, että säntilli sellä harjoittelulla saavuttaa mitä vain. Hedgesin kuuleminen oli valtava virstanpylväs. Lukion kokeet kin jäivät väliin. – Neljä viikkoa ehti mennä niin, että näimme silloin tällöin pari tuntia Helsin gin rautatieasemalla, minkä jälkeen kum pikin lähti omille teilleen, Sariola kertoo. Silloin rock’n’roll-elämä sai jäädä. Vientiä riitti etenkin ulkomailla, mutta vuonna 2010 iski burnout. Fingerstyle-virtuoosi ja taakse jäänyt taiteilijaelämä Helsinkiläismuusikko Petteri Sariolalla meni pitkään lujaa. – Tykkään uppoutua vahvasti yksi tyiskohtiin, kuten erilaisiin skottilaiseen viskilaatuihin. Helsinkiläisen Petteri Sariolan mukaan maailmassa on vain kourallinen ihmisiä, jotka soittavat kitaraa samantyylisesti kuin hän. 46 SOUNDI petteri sariola -taitto_b.indd 46 27.11.2014 16.39
Elämä tuntui palkitsevalta vain lavalla. Sariola oli 25-vuotias ja täysin piipussa. Vapaaajan vietin ”sekiksissä”, en siis selvin päin. ”Haluan erottua sillä, että luon yhteyden yleisöön, oli keikkamaa mikä tahansa.” S Kuva: Naoki Fujioka ariola oppi nopeasti. Taiteilijaelämää. Erityisen tapahtumarikas oli vuosi 2007, jolloin Sariola valmistui muusikoksi ja julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Silence!. – Vaadin itseltäni enemmän ja enemmän, mikä kulutti henkisesti. SOUNDI 47 petteri sariola -taitto_b.indd 47 27.11.2014 16.39. Työ ja vapaa-aika olivat yhtä: elämä pelkkää kiertuetta, päihteitä, epäterveellisiä ihmissuhteita. Sooloilu sai jäädä. Sikäläisen indielevy-yhtiö King Recordin edustushenkilö näki videon ja matkusti Helsinkiin katsomaan keikkaani. Toinen levy Phases tuli julki vuonna 2009. Hän asui studiossa, jonka lattialla ollut patja toimitti sängyn virkaa. Sana lahjakkaasta virtuoosista kiiri, ja keikkakalenteri alkoi täyttyä. Kopan rakenteen on myös oltava kestävämpi, ettei kitara hajoa taputtelusta. Kului vuosi, ja hän soitti jo ensimmäisen fingerstyle-keikkansa. Vuonna 2010 se iski. Debyytti kirvoitti Soundin kriitikolta neljä tähteä, ja erityisesti kappale Prime herätti huomiota internetissä. Solmimme levytyssopimuksen, ja pääsin keikkailemaan Aasiaan. Sariola rakensi itsestään tietoisesti brändiä ja lanseerasi slam-nimen kuvaamaan hänelle tyypillistä lähestymistapaa kitaransoittoon. Burnout. Musiikki piti Sariolan otteessaan kellon ympäri. Sariola ei hylännyt musiikkia kokonaan vaan alkoi soittaa esimerkiksi Don Johnson Big Bandin ja sukulaisyh- Petteri Sariola kertoo, että teräskielisessä akustisessa kitarassa kielien soundi ja sormituntuma ovat erilaisia nylonkieliseen kitaraan verrattuna. – Primen musiikkivideo oli Japaninhommien siemen
ooloiluun Sariola palasi osin sattuman oikusta. Sariola puhuu sielunveljeydestä ja muistuttaa, että niinkin kapeassa erikoistumisen sektorissa löytyy eroja soittajien väliltä. – Fingerstyle elää uutta kultakauttaan Youtuben ansiosta. Töitä on sovittuna vuodeksi eteenpäin. Dead Sirius 3000:sta tuli se oikea bändi, josta Sariola oli haaveillut pikkupojasta asti. Tuntui huikealta, että hän oli nähnyt niin paljon vaivaa. Hän oli suuri musiikin ystävä ja erään paikallisen radiokanavan fani. Apua elämänhallintaan toi myös intia laisfilosofia Art Of Living, jonka opit pujahtavat Sariolan lauseisiin tuon tuosta. Sairaus oli jo niin pitkällä, että hän oli vuoteen oma eikä pystynyt puhumaan vaan kommunikoi tietokoneen välityksellä. Pitkäsoitto Through The Eyes Of Others julkaistiin Aasiassa lokakuussa 2013, minkä jälkeen hän keikkaili muun muassa Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Taiwanissa Taipein yliopistossa Sariola esiintyi yli 1 100 katsojalle, ja maaliskuussa 2014 hän lämmitteli Lontoon Union Chapelissa Andy McKeetä, joka lienee historian menestynein fingerstyle-kitaristi. Nyt tiedän, että arvostuksen pitää kummuta sisältä eikä ulkopuolisista asioista. Kesken konsertin bändi kutsui minut lavalle vetämään soolobiisin. Tuntui, ettei PA-kamoista tullut ulos mitään. Erityisen mieleenpainuvan muiston tarjosi 15-vuotias japanilaispoika. T hrough the Eyes of Others julkaistiin toukokuussa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. – Yhden miehen bändinä ulkomailla kiertäminen on paljon edullisempaa kuin jos mukana olisi useita soittajia ja oma management. – Aiemmin ihmisarvoni määritteli keikalla syntynyt onni. Soolotauon aikana rock‘n’roll-elämä väistyi. Lopetin soittamisen parin sekunnin jälkeen, ja kysyin yleisöltä: «Te ette taida kuulla tästä mitään?” Kiusallinen tilanne laukesi, ja porukka repesi nauramaan. Muuten tuloja tulee sieltä täältä, esimerkiksi vähän levymyynnistä ja Musiikin edistämissäätiöltä. Hän ei ollut päässyt kotoaan kuuntelemaan livemusiikkia yli 10 vuoteen. Vaihdoin kakkoskitaraan, ja konsertti pääsi jatkumaan nopeasti siitä, mihin se oli jäänyt. McKee ja Mike Dawes kävivät karjaisemassa lavan reunalta Doris Day -tyyppiset taustalaulut kesken Wake Me Up Before You Go Go -biisin. Keikkailu on kaikin puolin positiivista halonhakkuuta. ”Voin rämpyttää c-duuria bändin keskellä, mutta soolosoittamiseni on jotain harvinaista.” tye The Northern Governorsin studio- ja kiertuekitaristina. – Teen töitä yhden bändin edestä, ja palkkiokin on sen mukainen. Siksi Sariola keikkailee nyt tavallista enemmän kotimaassa. Sen aikana Sariola huomasi, miten intohimoisesti vanhat ja uudet fanit suhtautuvat hänen musiikkiinsa. Hienon alustuksen jälkeen tuhatpäinen yleisö istui hiirenhiljaa. Moni ei esimerkiksi laula toisin kuin Sariola, eikä kaikilla ole yhtä vankkaa pohjaa klassisesta musiikista. 48 SOUNDI petteri sariola -taitto_b.indd 48 27.11.2014 16.39. 30-vuotiaalla kitarataiteilijalla menee myös taloudellisesti hyvin. Hän tuli tervehtimään konsertin jälkeen kitara kädessään ja soitti Sariolalle yhden tämän kappaleista. – Tajusin, että voin rämpyttää c-duuria bändin keskellä, mutta soolosoittamiseni on jotain harvinaista. Haluan erottua sillä, että luon yhteyden yleisöön, oli keikkamaa mikä tahansa. Petteri Sariolan keikat top 3 1 – Andy McKeen lämmittelykeikka Lontoon Union Chapel -salissa maaliskuussa 2014 oli upea kokemus: paikalla olleet 700 katsojaa elivät täysillä messissä. Minä ja yleisö tipahdimme niin pahasti, että oli vaikeuksia esittää kappale loppuun. – Taide pysyy nykyään lavalla, kun taiteilijaelämän haittapuolet ovat jääneet. Hän sai vuonna 2012 keikkakutsun Japaniin ja soitti pienen kiertueen. En olisi tässä nyt, ellen olisi oivaltanut sitä. Videot ovat oiva tapa esitellä virtuositeettia isoille yleisöille, Sariola analysoi. Kun kertoo jokaisessa kappaleessa tarinan, musiikki elää. Luvassa ovat keikat ainakin Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä sekä pieni kiertue Venäjällä. Isoin tulonlähteeni ovat juuri keikat. Enää en ahdistu deadlineista tai vello jatkuvasti tunneaallokossa. Aloitin biisini. Hän perusti studion ja erotteli työn ja vapaa-ajan. Kiertue poiki idean uudesta levystä, ja Sariola levyttikin albumillisen covereita, kuten Wham!-yhtyeen kappaleen Wake Me Up Before You Go-Go. Avauskeikan rakenne oli harjoiteltu pieniä yksityiskohtia myöten ja myös soundcheck sujui moitteetta. Sariola alkoi kuntoilla ja hylkäsi hankalat ihmissuhteet. Uusin levy Dead Sirius 3000:n kanssa on äänitetty, ja seuraavaa soolo materiaalia on lupa odottaa parin vuoden sisällä. Poika oli opetellut biisin korvakuulolta ja Sariolan musiikki videoita katsomalla. Vaikka rakastaisi perunoita ja lihapullia, ei voi syödä vain niitä. Kyseinen radioyhtiö järjesti tilaisuuden, jossa soitin potilaalle ja hänen viidelle hoitajalleen pienen konsertin hänen vuoteensa vieressä. Sariolan videoitakin on katsottu yli kolme miljoonaa kertaa. McKeen soittamalla Drifting-kappaleen Youtube-videolla on yli 50 miljoonaa katsojaa. Sariolalla ei ole nyt kotimaista levyyhtiötä, vaan hän järjestää esimerkiksi keikkansa itse. Reissuun lähtö on vaivatonta, sillä mukaan tarvitaan vain kitara ja muut soittokamat sekä hammasharja, puhtaita kalsareita ja levyjä. Lisäksi hän perusti rocktrion tuottajaveljesten Jukka ja Tapio Backlundin kanssa. S Kuva: Hans Lehtinen – Rajaton-lauluyhtye järjesti 10-vuotisjuhlakiertueen syksyllä 2007. Kaikkien lankojen pitäminen omissa käsissä on mahdollistanut Sariolalle aiempaa tiiviimmän yhteistyön ulkomaalaisten fingerstyle-soittajien kanssa. – Maailmassa on miljoona muuta tyyppiä, jotka pystyvät naputtelemaan kitaraa yhtä lailla. Tilanteeseen tullee tulevaisuudessa muutos, sillä Sariola haluaa keskittyä siihen, minkä osaa parhaiten – soittamiseen, säveltämiseen ja tuottamiseen. – Työ on intohimoni, mutta elämän pitää olla monipuolista. Sellaista, jolla voin tuottaa iloa ja inspiraatiota ihmisten elämään. Hän viettää noin kolmasosan vuodesta ulkomailla. 2 3 – Toukokuussa 2014 soitin Tokiossa yksityiskeikan lihasrappeumasta kärsivälle potilaalle. – Kappaleeni ovat todella vaikeita. Suomalainen mentaliteetti istuu vahvassa: Sariolasta halkoja pitää mennä hakkaamaan itse, jos haluaa leivän pöytään
32,50 € • s/k-18 Gerard Way tulostus 49.indd 49 28.11.2014 10.07. 5.2.2015 The Circus, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk
> Kotialbumi Muistoja artistien valokuvakansioista. Se on ollut yksi suosituimmista Rick Lover -asuista ja aika ajoin se otetaan edelleen kehiin keikoille. Bo Haglund suunnitteli ja toteutti tämän neonvihreän kukkaniittyturkin ja hatun aivan ensimmäisinä vuosinamme. Satsasimme paljon myös visuaaliseen puoleen, lavastukseen, valoihin, vaatteisiin ja vierailijoihin: Mike Monroe, Lauri Ylönen, Raymond Ebanks, Marjo Leinonen, Sami Saari, Niko Ahvonen... 50 SOUNDI kotialbumi 12/2014 -taitto_b.indd 50 27.11.2014 16.25. Teksti: Sam Huber Kuvat: Eternal Erectionin kotialbumi Funkin ytimessä Jo 20 vuotta kestänyt Eternal Erection otti aikamatkan grooven ytimeen. Samalla selvisi, että välillä superfunk olemus vaatii uhrauksia. Catwalk oli aina myös must! Kuvan otti Stefan Bremer. Kuva: Sami Kulju 90-luvun loppupuolella me järkkäsimme paljon menestyksekkäitä klubeja esimerkiksi Tavastialle ja Semifinaliin
Järkkääjien roudausauto ei tullut, joten jouduimme kirjaimellisesti kantamaan soittimet ruuhkaisen liikenteen läpi hirveessä kiireessä ilman mitään tarkkoja kordinaatteja keikkapaikasta. Yleisö suli, kun esittelin meidät: ”Hi, we are Eternal Erection from Finland and we play funk music, think about that!” Aidot Bobbyt kiipesivät uteliaina Funky Busin katolle, kun oltiin esiintymässä Brighton Beachilla 2007. Remppa oli kiireinen, koska piti vielä ehtiä Down By The Laiturille. Oli pakko pistää tupakaksi vaikka en yleensä polta! Mutta loppu tulos oli päivän kestävä huikee afro! Funky Bus hankittiin vuonna 2005, ja se oli jenkkikoulubussi vuosimallia -82. Meikkaaja Minna Kaketti keksi oman reseptin instant-afroon yhtä meidän Tavastian-keikkaa varten vuonna 1998. Vitutus oli melkoinen ja se välittyy aggressiivisesta hymystä, hehe. Meillä oli kolme Funky Bus kattokeikkaa Brighton Beachilla 2007. Sen valmistaminen oli aikaavievää ja loppuvaihe erittäin kivulias, kun pää oli kuivaushupussa ja alumiinit ja kemikaalit poltteli päänahkaa. Brightonin Great Escape -festareilla vuonna 2007 esiintymässä. Ekassa treenikämpässä Cantina Westin alapuolella oli aina kovat jamit. Soundcheckiä ei ehtinyt tehdä, vaan suoraan lavalle – keyboardista ei kuulunut mitään, monitorit paskana... Naapurikämpistä kuului tosi hyvin läpi ja se houkutteli kerran muun muassa Antero Prihan (Mustat Lasit) mukaan jammailemaan. Perä oli läpiruostunut, joten se sahattiin poikki ja hitsattiin siihen toisen bussin perä. Maali oli vielä kostea, kun bussi suuntasi Turkua päin! Funky Bus kuului alun perin Lapin postille, sitten Lapin lennostolle, joka maalautti sen armeijanvihreeks. Kun maalia rapsutteli niin sieltä tuli esiin postin oranssi, josta sitten saatiin inspiraatiota bussin nykyiseen väritykseen, jota vain pimpattiin funkimpaan hippimodeen à la Woodstockdokkarin cateringbussi. SOUNDI 51 kotialbumi 12/2014 -taitto_b.indd 51 27.11.2014 16.25. Kun viimein tultiin paikalle, bäkkäri oli pimeä ja täynnä muitten bändien kamoja niin että tuskin pystyi liikkumaan. Alun perin meitä oli vaan neljä (Chanell, Ray, Jack ja Rick). Sitten porukkaan liittyi perkkamies The Hook ja myöhemmin torvet Furillo ja T-Roy
Uusin ja sitä edeltävä asukokonaisuus on Paula Koivusen lahjakasta käsialaa. Tämä klippi löytyy nettisivuiltamme eternalerection.com. Saatiin mitä tilattiin, haju oli nimittäin melkoisen funky! 52 SOUNDI kotialbumi 12/2014 -taitto_b.indd 52 27.11.2014 16.25. Vaatteet on mun aatteet. Karjalainen, Apocalyptica, Tuomari Nurmio, Sielun Veljet, Katri Helena ja Lenny Pickett. Meille suotiin kunnia soittaa tervetuliaismusaa Conan O'Brienille, kun hän saapui Helsinki-Vantaan lentokentälle Suomen-vierailullaan vuonna 2006. Riitta Röpelinen ja Bo Haglund tekivät alkuvaiheen vaatteet, mutta Johanna Heikkinen on tehnyt enemmistön meidän vanhoista kuteista. Vuonna 2010 me otimme legendaarisen Soundtrack Studion haltuun ja nykyään se pyörii studiopäällikkö Jyri Riikosen johdolla E-studio nimellä. Kaikki kymmenen äijää samassa pienessä huoneessa, jossa ikkunoita ei voitu pitää auki ikävästi pistävien moskiittojen takia, ei ilmastointia. Aluksi me vuokrattiin vaatteet, mutta sitten siirryttiin omiin vaatesunnittelijoihin. Moskovassa koettiin karmivin majoitus ikinä. Conan uhkasi lehdistöhaastattelussa muun muassa erottaa Max Weinbergin bändeineen ja palkata meidät tilalle: ”Conan O’Brien and Eternal Erection just sounds good!” Jälkeenpäin hän tuli vielä juttelemaan meille ja osottautui erittäin sympaattiseksi herraksi, joka oli kiinnostunut esimerkiksi meidän kitaroista, kitaristi kun hän itsekin on. Saksofonistimme Furillo kutsui yöllistä kuorsausta ”mörköoopperaksi” ja haju oli aamulla veeryy funkeee… Strada-ohjelmaa varten kuvattiin vappuna 2011 Junk-biisistä video Ämmänsuon kaatiksella Funky Busin katolla esiintyen. Alusta alkaen oli tärkeetä, että hyvän grooven lisäksi pitää olla silmänruokaa ja showta. Uusia vaatteita voi ihailla meidän nettisivuilta. ”The best hostel in town”, mainosti paikka itseään, haha. Oman uusimman It’s Easy -levymme lisäksi siellä on tehnyt viimeisiä levyjään melkoinen lista huippuartistejä, muiden muassa J. Meistä pidettiin oikein hyvää huolta, majoitus oli aika eksoottinen ja meluisa, mutta ruoka hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Marseillessä 2011 pohjoisafrikkalaisten maahanmuuttajien kaupunginosassa
NRJ MUSIC TOUR HELSINKI JVG N E N I AST L E A K MI RIEL GAB EL I D Ä BR I K K I UNI #NMTHelsinki 7.3.2015 HELSINGIN JÄÄHALLI NRJ tulostus 7.indd 7 NRJ-music-tour-SA-versio17102014.indd 1 28.11.2014 10.18 17.11.2014 14:15:05
Ja kuten tähän sopii, on Pom Pom ehtaa fetissimusaa, eräänlaista musapornoa, lähikuvia juustoisimmista sessioista koskaan. Vaikka Domino markkinoi Pom Pomia Ariel Pinkin ensimmäisenä virallisena soololevynä, ei tähän olla tultu hetkessä. Pom Pom on jaettu tuplavinyylin ajatusta mukaillen neljään osuuteen, jotka on nimetty (tietysti) P-I-N-K-kirjaimin. Pitkässä sotkuisessa tukassaan ja casual-henkisissä kauhtanoissaan huolimattomalta lähiösutturalta näyttävä artisti on kuin koeputkessa keinohedelmöitetty Frank Zappan, Divinen ja Lady Gagan äpärä. Uutta levyään taiteilija promotoi järjestämällä pink-teemalla tapahtumia, joiden ohjelmaan kuului pinkkien donitsien syömistä, pinkillä limusiinilla ajelua sekä pinkkejä manikyyreja. Ariel Pink on paras, koska hänellä on huonoin maku ja eniten taitoa. ”Tuttuudesta huolimatta musiikki on täysin originellia ja uniikin sekopäistä.” Pop Pom on täynnä kappaleita, jotka olisivat hittejä, mikäli ne eivät olisi esitystavaltaan ja soundiltaan niin vieraannuttavia. Tajuttoman kovan lauluraidan sisältävä Four Shadows on kuin Scorpions LSD:ssä. Ariel Rosenbergin itsenäisesti ja kokonaisvaltaisesti johtaman Ariel Pink’s Haunted Graffittin kaksi edellistä albumia Before Today (2010) ja Mature Themes (2012) olivat melkein liian hyviä ollakseen todellisia. Eri pseudonyymit ja kokoonpanot mukaan lukien Pinkin portfoliossa on jo toistakymmentä verratonta julkaisua. Näiden laulujen tekeminen on vaatinut paljon työtä, taitoa, näkemystä ja inspiraatiota – luultavasti myös runsaasti kummallisia nautintoaineita. Innokkain fanijoukko – eräänlaiset pinkheadit – kiertää artistin mukana keikoilta toiselle. > Levyarviot ...kuulostaa housuun kakanneelta Foreignerilta... Jättipotti pitää sisällään lähes kaikki popmusiikin aikakaudet ja tyylit sekoittavat, loputtomat bakkanaalit. Niiden musiikki kuulosti huonolaatuisilta kasettikopiolta 1980-luvun alun kadonneista hiteistä puolalaisen studio-orkesterin esittämänä. Ariel Pink A Domino riel Pinkin olemusta ja taidetta on mahdoton kategorisoida. SAMI NISSINEN HHHHH Kuva: Grant Singer Pom Pom 54 SOUNDI Levyarviot 12_14.indd 54 1.12.2014 13.10. Retro-konsepti on ilahduttavan kokonaisvaltainen ja vaikuttimet kuuluvat paremminkin tyylin, estetiikan ja tuotantotapojen kautta kuin musiikillisina viittauksina. Syntetisaattori-panhuilu-teemalla käynnistyvä AOR-helmi Lipstick kuulostaa housuun kakanneelta Foreignerilta. Musiikki, persoona ja performanssi ovat kaikki erottamaton osa räikeää, pirun kiehtovaa ja lystikästä friikkisirkusta, joka on tehnyt Pinkistä kulttiartistin. Kappaleista on nautinnollista bongailla vaikutteita, sillä tuttuudesta huolimatta musiikki on täysin originellia ja uniikin sekopäistä. Levy alkaa Plastic Raincoats In The Pig Paraden surrealistisissa hippitunnelmissa ja syöksyy White Frecklesin suloisen riffin (kuin Devo soittaisi Byrdsia!) myötä tanssilattialle. Biisinnimet kuten Goth Bimbo, Nude Beach AGo-Go, Sexual Athletics ja Not Enough Violence kertovat olennaisen. Koukkuineen, tempon muutoksineen ja kekseliäine siirtymineen ne muistuttavat monesti pelimusiikkia. 1960-lukuisen kitarapopin kukertavimmat arpeggiot, protohevin sankarillisimmat murinat ja munattomimmat falsetit, 1980-luvun aikuisrockin ja diskon type- rimmät tuotannolliset kliseet sekoittuvat paletilla mielipuolisen hauskaksi kokonaisuudeksi
Pian huhumylly alkoi jauhaa Dylanin ”uudesta mysteerilevystä”, koska Bobin virallinen uusi levy John Wesley Harding tiedettiin tehdyn eri materiaalista eri soittajien kanssa. Overdubit on poistettu ja mukana on monia kasettiäänityksen tasoisia ottoja, jotka katkeavat kesken tai joissa tekstiä suoraan hatustaan suoltava Bob alkaa välillä nauraa. Kun tämä useamman pitkäsoiton mittainen projekti joskus (toivottavasti) valmistuu, on lopullisten arvioiden aika, mutta jo nyt voi sanoa Corganin haukanneen liian ison kakun. Ja vaikka Axl Rosen ja Billy Corganin yhtäläisyyksistä saisi montaa mehukasta keskustelunaihetta, on yksi tärkeä seikka aina erottanut miehet. Rentoutuneessa ilmapiirissä Dylanin kotona ja kuuluisan Big Pink -talon kellarissa tartuttiin myös moniin vanhoihin country-, blues-, folk- ja r&b-suosikeihin. Sen kulttuurinen arvo on siis valtava. Silti moni ennen kuulematonkin raita (kantrivirsi Satisfied Mind, gospelballadi People Get Ready, originaalit Santa-Fe ja Sign On The Cross) on substanssiltaan umpirautaa. Väkisinkin mieleen tulee toisen persoonallisuushäiriöisen narsistin johtama ”yhtye” nimeltään Guns N’ Roses. Tämän myötä Corgan on pystynyt tuottamaan omat visionsa ja demoninsa ääninauhalle asti. JARI JOKIRINNE HHH Kuva: Martha’s Music Kuva: Elliot Landy Martha’s Music SOUNDI 55 Levyarviot 12_14.indd 55 1.12.2014 10.29. Molempia pitää lähestyä mainion tunnelman intiimisti tallentavina dokumentteina, ei studiolevyinä. 11 Columbia Vuonna 1967 Bob Dylan toipui Woodstockissa maaseudun rauhassa liki-kohtalokkaasta moottoripyöräonnettomuudesta ja soitteli pian The Bandiksi muuttuvan keikkabändinsä Hawksin kanssa demoja uusista biiseistään, joita oli tarkoitus antaa muille levytettäväksi (60-luvulla kaikki poppareista jazzareihin levyttivät Dylania). Nyt on vuorossa kellarisessioiden koko anti lyhentämättömänä (138 raitaa) kuudella cd:llä upean valokuvaston ja pitkien hihanuottien kera. Ei edes siitä huolimatta, että kyseessä oli todella iso petraus ensimmäiseen paluun jälkeiseen Zeitgeist-levyyn (2007) verrattuna. Keskitetymmän version Complete-boksista tarjoaa 38 raitaa sisältävä Raw-versio. The Smashing Pumpkins Monuments To An Elegy Bob Dylan The Basement Tapes Complete – The Bootleg Series vol. Smashing Pumpkinsin parin vuoden takaisesta Oceania-levystä tuli sen ilmestyttyä hieman jopa innostuttua, mutta pian selvisi, ettei levystä ollut todellisen uuden nousun airueeksi. JUSSI NIEMI HHHH Vanhojen suosikkibändien aaltoilevia urakäänteitä on joskus tuskaista seurata. Biisejä vuoti historian ensimmäisille bootlegeille jonkin verran, mutta maailma sai odottaa vuoteen 1975 ennen kuin The Band -kitaristi Robbie Robertson kokosi Dylanin suostumuksella kellarinauhojen parhaista samannimisen pienillä lisä-äänityksillä ja äänentoistollisilla preparoinneilla terästetyn tuplavinyylin, jonka rehevästi svengaavaan menoon itse hurahdin heti. Monuments To An Elegy on Corganin omien sanojensa mukaan osa järkälemäistä Teargarden By Kaleidyscope -projektia, kuten myös ensi vuonna ilmestyvä Day For Night. Paikoin tuntuu, että bändi on taas löytänyt vanhan kultasuonen ja paikoin taasen tuntuu, ettei yhtyeellä ole enää mitään annettavaa kenellekään. Isoin uutinen Monuments To An Elegy -levyn ennakkojutuissa on ollut Mötley Crüe-legenda Tommy Leen rekrytoiminen sessiorumpaliksi. Siinä missä Rose on sulkeutunut omien kartanoidensa Howard Hughes -maailmoihin, on Corgan jo vuosikymmenien ajan pysynyt tuotteliaana ja keikkailevana muusikkona. Kurpitsapää Billy Corganin johtama Smashing Pumpkins kuuluu juuri tähän poukkoilevaan kastiin. Täytyy vain toivoa että jokin sisäinen ääni muistuttaisi Corgania vanhasta viisaudesta: Ei se määrä, vaan laatu. Ihmettelin suuresti, mikä sai Dylanin jättämään muille selviä napakymppejä, kuten Tears Of Rage, Nothing Was Delivered, You Ain’t Going Nowhere, Million Dollar Bash, Tiny Montgomery, Open The Door, Homer, Don’t Ya Tell Henry ja This Wheel’s On Fire. Mitä pidemmälle miehen uraa on seurannut, sitä ilmeisemmältä asia on vaikuttanut. Tästä aikaansa hallinneen psykedelian vastapainoksi syviä juuria imevästä kamasta syntyi americana, alt-country ja ainutlaatuisesti soinut The Band. Lee ei kuitenkaan ole liittymässä matkaan varsinaiseksi jäseneksi, sillä nykypäivän Smashing Pumpkins on yhtä kuin Billy Corgan, joka pyörittää mielensä mukaan ympärillään pyörivää soittajarulettia. Jo Pumpkinsin uran alkuvaiheilla Mellon Collie And The Infinite Sadness -levyä (1995) kuunnellessa tuli mieleen, että Corganilta puuttuu jokin itsekriittisyyttä säätelevä geeni. Nyt, kun ympärillä ei ole yhtäkään potentiaalista paskafiltteriä (bändikaverit, tuottaja), on Corganin jumalamoodi suorastaan riistäytynyt käsistä
Jaetun sävellysvastuun kantavat useimmissa kappaleissa Annalat Johanna ja Juhana (yhtyeessä myös basso ja akustinen kitara). Siitä Sagrada on vaikuttava ja tyylitajuinen todiste. ANTTI ERVASTI HHH Anenon Sagrada Non Projects Kalifornialaisella multi-instrumentalisti Brian Allen Simonilla eli Anenonilla on ilmiömäinen kyky saada elektroninen musiikki hengittämään kuin elollinen organismi. Hiljaisen ja voimakkaan, tunnelmoivan ja tanssittavan, orgaanisen ja elektronisen sekä minimalistisen ja teatraalisen välinen vuorottelu on tarkasti rytmitettyä ja jännitteistä. Wyattin ura alkoi progebändi Soft Machinen rumpali-laulajana ja vuon- na 1971 hän perusti oman yhtyeensä Matching Molen. Toisaalta kokonaisuus häilyy sillä rajalla, että projektista ei muodostu tylsällä tavalla yhden tempun hevonen. Basson ja rumpujen myötä tunnelma muuttuu vellovan myrskyisäksi. Tulos onkin vaikuttava; neljän päivän aikana nauhoitettiin nimittäin Lily-O, kokoelma perinteisiä folklaulelmia uudelleen tulkittuina. Mitä sanoman ja ilmaisun väliseen ristiriidattomuuteen tulee, yhtye onnistuu paikoin (Entä jos?, Vaeltaja) jopa ilmiselvintä verrokkiaan, Scandinavian Music Groupia paremmin. The Inevitable End on siis tällä erää Torbjørn Brundtlandin ja Svein Bergen muodostaman kaksikon viimeinen levy. Amidon soittaa albumilla akustista kitaraa, banjoa ja hieman viulua. suuden. JUHO KANKAANPÄÄ HHHH Bryan Ferry Avonmore BMG Chrysalis Avonmoressa ei ole mitään uutta, mutta Bryan Ferryn tapauksessa se ei ole lainkaan paha asia. Kontrasteilla tyylittelyn hallitsee myös Sagradan masteroinut Yosi Horikawa. Tanssittavat ja hitaat kappaleet vuorottelevat levyn päättävään hidastempoiseen lainabiisikaksikkoon asti. Iättömältä vaikuttavan 69-vuotiaan laulajan neljästoista sooloalbumi sisältää kahdeksan uutta Ferry-sävelmää ja kaksi lainabiisiä. Kakkosraita Midnight Train jatkaa avauskappaleen linjaa, Soldier Of Fortune antaa pienen hengähdystauon kunnes Driving Me Wild nostaa jälleen kierroksia. > Levyarviot Röyksopp The Inevitable End Warner Norjalainen elektropopduo Röyksopp lopettaa musiikin tekemisen – albumimuodossa. Koukuttavat melodiat kantavat lähes koko levyn mitan, ja laulaja Morgan on taitava ja sävykäs. Taidokkaat sovitusratkaisut tuovat mieleen esimerkiksi Bon Iver -yhtyeen kokeilut. Myös Susanne Sundførin laulamat mallikkaat tanssipopbiisit edustavat The Inevitable Endin parempaa puolta, mutta toisen puolikkaan materiaali – erityisesti Jamie Irrepressiblen tulkitsemat laulut – ei niin sanotusti lähde. Raa’an tuottamattomat eepokset tulvivat soiton riemua, vapaita assosiaatioita ja leikkiä. Medusa Production HHHH VISA HÖGMANDER HHH 253 kaunista päivää Jyväskyläläisen Johanna Annalan Johanna Emilia -yhtye esittää debyyttialbumillaan soinniltaan hattaraisen ilmavaa, muun muassa banjoin, viuluin ja huuliharpuin höystettyä folkia. Morganin luoma fiktiivinen tyyli on taitavasti ja persoonallisesti kehitelty. VISA HÖGMANDER HHHH Reino Nordin Bongo Rock Monsp Records Tätä on odotettu! Reino Nordinin, tuon jokapaikan viihdehöylän, kolmannen studioalbumin ensimmäiset kappaleet 56 SOUNDI Levyarviot 12_14.indd 56 1.12.2014 10.29 Sou. Mukana on myös melkoinen tähtikatras: Nile Rodgersin lisäksi albumilla vierailevat muun muassa Johnny Marr, Marcus Miller, Flea ja Mark Knopfler. On surkuhupaista arvosella tuplalevyä ilman toista puolikasta. ...deluxe-painokselle on pakattu 18 kappaletta, mikä on aivan törkeän paljon liikaa... Kokonaisuudessaan Avonmore on yksi vuoden parhaista levyistä. Tekijöiden seesteisyyden takana lymyävän syvällisyyden jalostumista jää odottamaan mielenkiinnolla. -debyytillään Röyksopp ihastutti diskopopista trip hopiin venyneellä skaalalla ja nyt, yhtyeen näillä näkymin viimeisellä pitkäsoitolla, tuo skaala kääntyy huippuhetkien ulkopuolella lähinnä uuvuttavaksi. Tuotantopuolella meno on tahattomasti hapuilevampaa, joskin ”kursailemattoman luomu” on epäilemättä ollut studiossa myös tietoinen ohjenuora. Minulla tulee häntä ikävä. Wyattin proge on täysin vapaata sankarillisesta mammuttitaudista, vaikka se kaikki progen tunnusmerkit täyttääkin. Eli sittenkin hyvä näin. Tämän julkaisun myötä rakastettu valkoparta on ilmoittanut lopettavansa musiikin tekemisen. Vaikka Johanna Annalan kirjoittamat tekstit eivät yhden selvästi osoitettavissa olevan temaattisen viitekehyksen sisään mahdukaan, pysyy kollaasi turvallisen kaukana tyhjänpäiväisestä haihattelusta. Lily-O onkin ehdoton hankinta juurekkaan musiikin ja folkin ystäville. Vaikutelmaa korosti entisestään se, että pudottuaan vuonna 1973 juovuspäissään kolmannen kerroksen ikkunasta, esiintyi halvaantunut artisti pyörätuolissaan tulkiten kummallisia laulujaan äärimmäisen hauraalla mutta koskettavalla äänellään. Stephen Sondheim -versiointi Send In The Clowns ampuu sentimentaalisuudessaan yli, mutta se on Avonmorella ainoa laatuaan. Tällaiset feikkipastissit jäävät useimmiten huonon vitsin tasolle, mutta onneksi Morgan on loistava biisintekijä. Ilmaisu on kehittynyt kuitenkin entistä herkkävaistoisemmaksi ja dynaamisemmaksi. Röyksoppin edellinen julkaisu oli aiemmin tänä vuonna ruotsalaislaulaja Robynin kanssa tehty pikkulevy Do It Again. Kuitenkin sekaan laitettu melko normaalilta kuulostava biisi Other Side Of The Bounder on väistämättä levyn pliisuinta antia. Albumi kuulostaa jännällä tavalla taianomaiselta 1960-luvun psykedeliseltä popilta, mutta eihän silloin tämän kuuloista musiikkia tehty. Singlenä julkaistu Loop De Li avaa levyn viileällä groovella, joka jatkuu läpi levyn muutamia pehmeiden balladien muotoon puettuja hengähdystaukoja lukuun ottamatta. Toinen levy on kooste arvostetun taiteilijan vierailuista muiden artistien levyillä. Morganin jännä tyyli ja soundi ovat luonnollisesti Springtime Carnivoren kantavia elementtejä. Jo vuonna 2012 omalla levymerkillä julkaisemallaan Inner Hue -debyytillä Anenon elävöitti rumpukoneiden ja sähköisen äänimaailman kudelmaa saksofonin soitolla. Tuosta kaksikosta löytyy levyn ainoa huti. EERO TARMO HHHH Sam Amidon Lily-O Nonesuch Johanna Emilia Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Sam Amidon sulkeutui kolmen taitavan muusikon kanssa Reykjavikissa sijaitsevaan studioon soittamaan ja suunnittelemaan. Nyt on vuorossa soololevy nimellä Springtime Carnivore. The Inevitable Endin tähtihetkistä olisi saanut julkaistua oikein pätevän ep:n, mutta tärkeimmät albumijulkaisunsa Röyksopp teki jo uransa alkuvaiheissa. Myös levyn tanssittavin kappale, walesilaisduo Man Without Countryn laulaja Ryan Jamesin tulkitsema Sordid Affair, on pitkäsoiton parhaimmistoa. Äänimaailmassa riittää siis pureskeltavaa ja tutkittavaa pidemmäksikin ajaksi. Tuo yhteistyö toimi parhaimmillaan erittäin kelvollisesti ja myös yksi The Inevitable Endin kohokohdista on Robynin laulama: Do It Againillä mukana ollut ja nyt remiksattu Monument. Soolotuotannossaan Horikawa nimittäin naittaa itse nauhoittamiaan luontoääniä usb-vuosikymmenen sämpläyksiin – olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka suuri vaikutus hänellä on ollut albumin äänimaailmaan. Albumin nimikkokappale alkaa pelkällä laululla, mutta hiljalleen mukaan liittyvät kitarat ja varovaiset syntetisaattoritaustat. SAMI NISSINEN HHH Springtime Carnivore Springtime Carnivore Autumn Tune Amerikan länsiranikolta tuleva Greta Morgan on musisoinut yhtyeissä The Hush Sound ja Gold Motel. Different Everytime on tuplakokoelma, jonka ensimmäinen levy käsittää helmiä ja harvinaisuuksia Wyattin soolotuotannosta. Levyn parasta antia ovat ennen muuta monipolviset sovitukset. Levyn päätöskappale, jo Todd Terjen keväisellä It’s Album Time -levyllä julkaistu Robert Palmer -cover Johnny & Mary on kuitenkin edelleen niin hieno, että yhden hudin unohtaa jo ensisävelien aikana. Tenorisaksofonin ja pianon viipyilevyyttä ja surumieli- syyttä kuullaan myös Sagradalla. Uransa loppua kohden kappaleet olivat yleensä tiiviimpiä, mutta aina tunnistettavan omaperäisiä, kuten vaikkapa iki-ihana ja hellyttävä At Last I’m Free. Amadon on myös laulajana varsin uskottava, sillä hänen tulkinnassaan on seesteistä kaihoa ja kauneutta – tosin ääni kuulostaa paikoin hieman nuhaiselta ja siksi flegmaattiselta. Toisin kuin monien aikalaisensa projektit, Anenonin kokeellinen elektroalbumi Sagrada ei ole tietokoneajan synteettinen pakkaustiedosto vaan aisteja terävöittävä ja mieltä liikuttava pitkäsoitto. Alkuun kuullaan yksi otos Machinea ja kaksi Molea. Joka tapauksessa Anenon vaikuttaa tekevän tämän hetken kiinnostavinta elektronista instrumentaalimusiikkia. Tuottajaksi löydettiin muun muassa Björkin ja Feistin kanssa työskennellyt Valgeir Sigurðsson ja kitaristiksi moneen kertaan palkittu Bill Frisell. 253 kaunista päivää on levy, jolla vilpittömän hauraina soljuvien, nuoruuden intoa pulppuavien kappaleiden kimara muodostaa lopulta kuin vaivihkaa osiensa summaa suuremman kokonai- JUHO KANKAANPÄÄ Robert Wyatt Different Everytime Domino Hiljattain 70 vuotta täyttänyt Robert Wyatt on ensilevytyksistään alkaen kuulostanut vanhalta äijänkäppänältä. Kosketinsoittimet on äänitetty viehättävän retroiksi, mutta lauluefektien käyttö olisi saanut jäädä vähemmälle. Melody A.M
Vierailijakonsepti on viihdyttävä, vaikka räppiosuuksien verbaalinen sisältö jääkin yhdentekevän vitsailun tasolle. Tässä on albumi, jonka kappaleissa hittipotentiaali ja renkutuskerroin ovat yhtä korkealla kuin Karri Koiran pippalobiiseissä. Valmiudet pärjätä musiikilla ovat vähintäänkin riittävät. Mahtaako tarkoituksena olla iltapäivän limudiskokeikkojen hankkiminen, vai ovatko tekijät vain unohtaneet, etteivät 10-vuotiaat pääse vielä Onnelaan. Vanhempi polvikin saattaa löytää albumista jotain märehdittävää. Chapter One -ensialbumin deluxe Editionille on pakattu 18 kappaletta, mikä on aivan törkeän paljon liikaa. Isänpäivä vahvistaa tätä sääntöä hävyttömällä Minttu sekä Villellä. Kaikkein kornein on Kouluammuntabiisi, joka kuulostaa Tommi Läntisen ja Inner Circlen sekoitukselta. julkistettiin nimittäin jo alkuvuodesta 2013. Tosin nyt ei maata mättäillä, vaan heittäytyvän ihmisruumiin ottaa vastaan siideristä tahmainen tanssilattia. Laulajana X Factor -taustainen Henderson on myös huomattavan osaava, joskaan ei erityisen persoonallinen. Shazamia ympäri maailman kuormittanut kappale on Hendersonin ja 2000-lukulaisen listapopin kultahanska Ryan Tedderin yhdessä kirjoittama. Hanki musiikin käyttösopimukset helposti Gramexin verkkokaupasta. Reino ja Siiri Nordinin lupsakka yhteislaulu Hölmö lause on nimittäin tuttu muun muassa Frank ja Nancy Sinatran faneille Something Stupid -nimellä. EERO TARMO HHH Teflon Brothers Isänpäivä Johanna Kustannus Suomihiphopin hupiveikkojen uusin levy saa pohtimaan karhun kohtaamista. Modernien elektronisten biittien ja svengaavien puhallintaustojen yhteiselo tekee lopputuloksesta raikkaan vilvoittavan ja kesäisen. Sulavaa, yksittäisannosteltua hunajaahan tämä on, eikä muuta yritä ollakaan. Hyvä musiikki houkuttelee asiakkaita ja saa heidät viihtymään. Eksoottisella viulutaustalla kuorrutettu Albatrossi koukutti kuin turkkilainen poplaulu, ja vinyylisinglenäkin julkaistu Ei lomaa piristi reggaemuotoisella rakkaushempeilyllään. JUHO KANKAANPÄÄ HHHH Ella Henderson Chapter One Syco / Sony Ella Henderson on esittäjänä vastuussa Ghostista – yhdestä päättyvän vuoden suvereeneimmista pophiteistä. Jo ensihetkistä alkaen on selvää, että äly poistuu. Lattialla on myös runsaasti pillimehua, sillä Isänpäivä on ennen kaikkea korneissa ja hitaissa räpeissään mitä ilmeisimmin lastenlevy – ja sellai- senaankin lasten älykkyyttä loukkaava. Suomalaisessa hiphopissa tuntuu olevan valloillaan kirjoittamaton sääntö, että yhteen levyn kappaleista on lainattava kertosäe vanhasta suomiiskelmästä. Levylle on saatu mukaan monta vierailijaa, ja lyhyet riimittelyt kuullaankin muun muassa Jodarokilta ja Stepalta. Lopulta karhu on mennyt, ja ihmisruumiin valtaa helpotus. Perusversion kolmessatoistakin on kuulijalla kestämistä, kun otetaan huomioon, että ideoita ja sielun paloa olisi riittänyt 10 sulavalinjaisen singlekandidaatin terhakkaan kattaukseen. Kuka nyt mielensä pahoittaisi läpällä tehdystä musiikista. u www.gramex.fi SOUNDI 57 Levyarviot 12_14.indd 57 Soundi_26112014_mainos.indd 1 1.12.201415:10:22 10.29 26.11.2014. Me tahdomme tehdä musiikin käytön helpommaksi. Valitettavasti arvioitsijalle viimeksi mainittu on ainoa vaihtoehto. Kaiken kaikkiaan Bongo Rock on siis erinomaista poprehua. Gramex edustaa muusikkoja, kapellimestareita ja musiikkituottajia. Harvoin tulee vastaan näin vastenmielistä levyä, jota oikeasti hävettää kuunnella. Ghostin ohella myös Mirror Man, Hard Work ja Missed ovat mainioita siivuja, mutta turboahdetussa tuubissa neula heinäsuovassa -efekti uhkaa nyt niitäkin. ARTTU SEPPÄNEN H Mr Twin Sister Mr Twin Sister Infinite Best Brooklynilaisen Mr Twin Sister -poppoon (joka tunnettiin aikaisemmin ilman Mr-etuliitettä) toinen pitkä- MUSIIKKI TEKEE HYVÄÄ, MYÖS YRITTÄJÄN KASSAVIRRALLE. Juostako karkuun, vai leik- kiä kuollutta. Bongo Rock vaikuttaakin todelliselta nappiosumalta. Toivottavasti artistisesti monialainen Ella Henderson ottaa jatkossa vieläkin enemmän vastuuta omasta linjastaan ja pysyy poissa turhan monta naispopparia turhan nopeasti kuiviin imeneeltä lihatiskipopin alttarilta. Viime kesänä ilmestynyt Viereen esitteli vuorostaan Nordinin elektromman puolen. Musiikillisesti levyllä tasapainoillaan lanteita keikuttavien reggaerytmien ja häpeämättömän hyväntuulisen tanssipopin välimaastossa. Melko keskinkertaiset sanoituksetkin antaa anteeksi, sillä Nordinin laulu on miellyttävää ja letkeää. Huumoriin vetoamalla lienee helppo yrittää tehdä tuotteensa kritiikille immuuniksi
Tulos kuulostaakin samanaikaisesti sekä groovaavalta että synkältä, jopa uhkaavalta. Hiipivän kitarariffin saattelema, groovaava ja tehokas lopetusbiisi Emission Control on bändin skaalalla tuoreen ja uudistuneen kuuloinen. Rock Or Bust on yhtä aikaa seniili ja viriili levy, ja albumin nimi lienee myös näiden elämänsä syksyä elävien muusikoiden ohjelmanjulistus. Rumpali Phil Rudd sentään kokeilee Play Ball -sinkkubiisissä virvelille putoavaa crash-peltiä. Vähempikin riittäisi. ARTTU SEPPÄNEN HH AC/DC Mama Longhorn Rock Or Bust Enter The Rhythm Tank Sony AC/DC:n viidestoista studioalbumi (tai kuudestoista, laskentatavasta riippuen) ei arvatenkaan kehitä yhtyeen ilmaisumuotoa eteenpäin. Kun rock ei enää taitu, on syytä luovuttaa. Parhaimmillaan Enter The Rhythm Tank on villeissä afrobeat- 58 SOUNDI Levyarviot 12_14.indd 58 1.12.2014 15.15. Kappaleen ja levyn päättävä pitkä fade out saa ylevän semioottisia merkityksiä. Assosiaatiota vahvistavat vielä aerobicmaisesti tamppaavat treenirytmit ja pinnallisuuttaan ulvovat syntetisaattorit. Imelät diskojousitaustat tuovat mieleen 1970-luvun lopussa aikuisviihdealalta New Yorkin tanssikeisariksi siirtyneen Dennis Parkerin hittipotpurin. Viimeiset neljä kappaletta olisi tosin voinut jättää kuuntelematta kokonaan. Bändin ongelmana onkin, ettei sen ilmaisu ole uudistunut juuri millään tapaa, eikä se ole ensilevynsä jälkeen onnistunut tarjoamaan mitään yllättävää tai relevanttia. ...tuuli piiskaa kasvoja ja hirttosilmukka on povitaskussa... Koko albumilla ei taida olla yhtään ylimääräistä tahtia rikkomassa näiden jopa alituotettujen, kolmeminuuttisten rock-kiteytysten eheyttä. Kappaleet tuksuttavat toisiinsa verrat- tuina miltei saman tempoisina eteenpäin suorassa 4/4-tahtilajissa – edelleen tehokkaampina kuin useimpien nuorempien kilpailijoidensa tekeleet. Saksofonisoolotkin raikaavat riemastuttavan muovisesti. MIKKO A. Kappaleet kuten I Could Give You All That You Don’t Want sekä nimikappale kertovat hyvin pitkälti mistä on kyse. Esimerkiksi omaan makuuni albumin parhaimmat biisit Dogs Of War ja Hard Times jyräävät nimensä mukaisesti raskaina ja synkkinä siinä missä esimerkiksi Got Some Rock’n Roll Thunder ja Rock The Blues Away julistavat sanomaansa kepeän bluesahtavan duuripoljennon välityksellä. Siinä missä tämän shoegazer-trion erinomaisessa debyytissä Fourteen Autumns & Fifteen Winters oli sentään vielä vähän toivoa jäljellä niin sävellyksissä kuin sanoituksissa, on uutukaisessa kaikki toivo menetetty. The Twilight Sad luottaa paljon laulajansa James Grahamin kiehtovan paksuun skottiaksenttiin ja kitarameluvalleihin, joita on tosin hivenen höllennetty alkuajoista. Instrumentaaleina monet kappaleista menisivätkin täydestä nykyisen Mogwain levyillä, jotka ovat viime vuosina olleetkin jo melko ponnettomia. Sen varressa ei ole enää sairastunut ja eläköitynyt Malcolm Young, vaan hänen ja Angusveljensä vanhimman broidin Stephenin poika, itsekin lähempänä kuuttakymppiä huiteleva Stevie Young. Soinnissa on Glasgow-melankoliaa ja hengenheimolaisuutta toiseen skottibändiin, Mogwaihin. Jos se jää AC/DC:n viimeiseksi levytykseksi, papat voivat siirtyä autuaimmille baaritiskeille pää pystyssä ja kitarat tanassa. JUHO KANKAANPÄÄ HH The Twilight Sad Nobody Wants To Be Here And Nobody Wants To Leave Fat Cat Kuva: Sony Skottisynkistelijät jatkavat neljännellä levyllään lohdutonta polkuaan. Ainoa yllätys Mama Longhornissa on, että tiettävästi Lehtisalo ei ole tässä mukana. Itse asiassa kaikenlainen muutos olisi varmaankin pyhäinhäväistys, suutari pysyköön lestissään, vanhassa vara parempi – ja niin edelleen. Kappaleiden nimistä voi jo melko pitkälle päätellä, mitä tuleman pitää. Porin juomaveden erikoisuutta on pohdittu jo vuosia Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon eri projektien myötä. Aikana, jolloin iso osa instrumenteista tuntuu menevän studiossa erilaisten suodattimien läpi, on Mama Longhornin orgaaninen paahto varsin tervetullutta. > Levyarviot soitto on hämmentävä cocktail coolia elektropoppia ja retrohtavaa pehmofunkkia. MERILINNA HHHH Karkia Mistika/Seeker Se, että Porista tulee keskellä marraskuuta afrobeat-levy, ei voi olla sattumaa – eikä varsinaisesti enää edes yllätä. Auditiivista keitosta ryystää mielellään ensimmäiset neljä kappaletta, mutta sen jälkeen kappalemateriaali alkaa muuttua liian sekavaksi. Moinen saattaa olla henkimaailman asia, mutta AC/DC:n iäti tunnistettava komppikitara tuntuu soivan aavistuksen entistä raskaampana ja säröisempänä. Mr Twin Sister ei ole kuitenkaan pelkkä diskokopio, vaan ilojuoma on modernisoitu 2010-luvulle lisäämällä joukkoon aimo annos tyylitietoisen tummasävytteistä ja kaikuista elektropoppia. Toistaiseksi näyttää taittuvan – ja mallikkaasti. AC/DC:n maailmassa tämä lienee progressiivista. Primitiivistä svengiä löytyy vaikka muille hirville jakaa, ja esimerkiksi Chrome On Chrome Love Affairia kuunnellessa ei voi välttää, etteikö jokin ruumiinosa alkaisi hytkymään tahdissa. Kes- kittymistä ei helpota kappaleiden pituus, sillä kammottavan yhdentekevä konejyystö 12 Angels on pitkä kuin kadotus – siis ainakin kuusi minuuttia. Nobody Wants To Be Here And Nobody Wants To Leave on kuin synkeä alkuilta Glasgowssa, kun tuuli piiskaa kasvoja ja hirttosilmukka on povitaskussa odottaen vain sopivaa paikkaa. Ikävän jälkimaun takia meinaakin unohtaa, että pirskeiden alkupuoli on varsin onnistunut. Enter The Rhythm Tank on hulvaton matka hippivolkkarin takatilassa
Numminen ja muut keskioluen ystävät keskustelevat keskiolutbaarien hienoudesta. Raikas se on nimenomaan ajassaan – näin karhean orgaanisena pulppuavaa, melodiaorientoitunutta ruotsirockia on viime vuosina tavattu lähinnä Lukas Moodyssonin elokuvissa. Eksistentiaalisesta ahdistuksesta pilke silmäkulmassa ammennettu kauneus huokuu levyltä, joka on sa- manaikaisesti sekä raikas että perinteille kumartava. vedoissaan. ARTTU SEPPÄNEN HH Helsinki-Cotonou Ensemble Fire, Sweat & Pastis No Problem! Vuonna 2012 Länsi-Afrikassa perustetun suomalaisen afrobeatin sanansaattajan, Helsinki-Cotonou Ensemblen järjestyksessään toinen levy on täyttä kultaa. Avaruushäröilyä olisi voinut olla enemmänkin, mutta sopivan häröä levyn kuuntelu tähän vuodenaikaan joka tapauksessa on. Epäilemättä on nautittu jotain muutakin. EERO TARMO HHHH PAM PAM Pam Ylen Elävästä arkistosta löytyy lyhytdokumentti nimeltä Baarista baariin, jossa M.A. Levyn laiskempaa osastoa edustavat Mueller ja Amura latistavat kokonaisuutta, vaikka rytmittävätkin levyn muutoin villiin menoon myös pari taukoa. Till Dom Som Bryr Sigin selkein ansio on hirtehisen kokonaisuuden kyky vangita kuulija purkkapallomaiseen kuplaan, jossa olemisen sietämätön keveys ja aamuyön tuntien häpeän tunteet sulautuvat traagisen kauniiksi, jos kohta jo haipuvaksi äänikuvaksi. PAM on dadaa isolla D:llä, jonka äänimaailma on paikoin kiehtova, mutta visio ja niin ikään missio jää epäselväksi. Till Dom Som Bryr Sig -kakkosalbumilla söpöstyttävä runopoikamaisuus ja vereslihaisan skandinaavinen alakulo kohtaavat sähköisyydellä, joka todistaa Kent-oppimäärän luetuksi. Muuta sopivaa kuuntelutilannetta tälle musiikille onkin vaikea kuvitella. Tuloksena on junan lailla rokkaava, mutta samalla sangen koskettava kokonaisuus paikallisella gounin sekä englannin kielellä tulkittuna. PAM ei pahoinpitele kuulijaa kuitenkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi noisen mestari Merzbow, vaikka paikoin ollaan hyvin lähellä. Esimerkiksi Nattugla on silkkaa suhinaa ja sihinää kolme minuuttia, ja yhtäkkiä ilmestyy ilahduttava M.A. Numminen kertoo tuoneensa keskieurooppalaisen ystävänsä baarikierrokselle ja hänen häkeltyneen suomalaisten kuppiloiden tunnelmasta. Bändin perustajahahmon, helsinkiläisen kitaristin, Janne Halosen, sekä jo edellämainitun Noelin kynästä pääasiallisesti Afrikan palmujen katveessa muotonsa saaneet kappaleet sekoittelevat sujuvasti länsiafrikkalaista musiikkiperinnettä, afrobeatia, jazzia ja funkia. Suuri kiitos tästä kuuluu ilmiömäisen karismaattiselle laulaja/lyömäsoittaja Noel Saizonoulle, mutta ei tässä muidenkaan muusikoiden tarvitse kengänkärkiään tuijottaa. ARTTU SEPPÄNEN HHH Solen Till Dom Som Bryr Sig Playground Rakkaan länsinaapurimme Gävlestä kotoisin olevan Solenin tituleeraaminen ”nelimiehiseksi kitarapoporkesteriksi” olisi kohtuuttoman latteaa. Suomalaisen, mutta Prahassa majapaikkaa pitävän noiseartisti PAM:in debyytti kuulostaa nimenomaan keskieurooppalaiselta salakapakalta kymmenen tuopin jälkeen. Parasta nautittuna loskaisella pyöräretkellä Tampereen Hämeenkadulla väistellen jalankulkijoita. Kotimaansa indieskenessä hyvää hypeä osakseen saanut yhtye todistaa Estellen ja Genomskinligin kaltaisilla kroonisen ilottomilla kappaleilla olevansa tänä päivänä Solen-debyytillään (2012) nostattamiensa odotusten mittainen. Freshly written window on kuin Beatlesin Revolution 9 lyhyempänä ja härömpänä versiona. Kaiken aikaa pillifarkut puristavat. Tunnistamattomien samplejen kerroksia on paljon ja oikeastaan minkäänlaista hengitystilaa saatikka melodioita ei ole. Nummiselta kuulostava miesääni: ”yöllä lentää muovikassiin”. Juuri oikeista paikoista. Yhteisörahoitusprojektina loppupeleissä toteutettu Fire, Sweat & Pastis soljuu varsin sujuvasti menevistä TOIVOTAMME KAIKILLE SOUNDIN LUKIJOILLE HYVÄÄ JOULUA JA MUSIKAALISTA UUTTA VUOTTA! Muusikoiden ja musiikkituottajien tekijänoikeusjärjestö SOUNDI 59 Levyarviot 12_14.indd 59 1.12.2014 15.15. Suomalais-beniniläinen yhteistyö on nimittäin kantanut hedelmää makeaa ja mehukasta kuin Guineanlahden vienon merituulen syleilyssä kypsyneet mangot
Se on lopulta rauhoittavan haikea huipennus levylle, joka on Damien Ricen käyntikortti takaisin laulaja-lauluntekijöiden kärkinimien joukkoon. Ideologia on toki kaunis, ja kaikilla tietenkin pitäisi olla mahdollisuus saada kokea musiikin luomisen tuottama mielihyvä, mutta hyvän musiikin tekemiseen ei todellakaan pysty kuka tahansa. Ja kumpikaan ei kuitenkaan takaa yhtään mitään. VISA HÖGMANDER HHHH Pink Floyd The Endless River Parlophone The Endless River rakentuu pääosin Division Bell -sessioiden käyttämättömistä teemoista ja erityisesti kuusi vuotta sitten kuolleen Richard Wrightin sävellysten ja kosketinosioiden tallenteista. Kuinka oleellisena näet musikaalisuuden, soittotaidon ja teknisyyden merkityksen punkissa. Nimibiisi My Fa- ...ei pitänyt moloaan piilossa ja siitä väsyneestä bändistä päästiin... Antoi vähän uskoa omallekin tekemiselle. Se on juuri sitä, mitä hyvältä punklevyltä pitääkin odottaa: naamalle sylkevää energiaa, mitä hittoa -ravistelua, hämmentävän kovaa musisointia ja koukuttavan melodisia biisejä. Soittotaidolla ei tehdä hyvää musiikkia, sitä tehdään tunteella ja soittokorvalla. Niinpä albumilla ei tavoitella Atom Heart Motherin tai Dark Side Of The Moonin kaltaisten progespektaakkelien runsautta ja löytöretkeilyn rohkeutta. – En luule mutta tiedän, että omakin musiikkimakuni sietää musiikkia punkpiirien ytimen ulkopuolelta, joten en epäile yhtään ettei musiikkimme voisi maistua vaikka minkälaisissa piirileikeissä. – Nimeän vanhan Candy Canen, koska se oli silloin junnuna ensimmäinen paikallinen bändi, joka oikeasti soundasi hyvältä. Nimeä yksi punkbändi ja yksi hevibändi, joita ilman Tryeriä ei olisi. Nimeän myös Alice Cooperin, koska se kolahti silloin kun lapsen korvat olivat tottumattomia moiselle musiikille. Yhtye sekoittaa pelotta melodiseen hardcoreensa metallisia riffejä ja kulmakarvoja nostattavia viittauksia heviperinteeseen. The Greatest Bastard on eniten Ricen debyyttilevy O:n (2003) materiaalista muistuttava hetki, ja singlenä puisevasti soinut I Don’t Want To Change You toimii albumikontekstissa hienosti. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Kuva: If Society 60 SOUNDI Levyarviot 12_14.indd 60 1.12.2014 10.29. Yksinkertaiset asiat ja aidosti koskettavat jutut saavat aivan yhtä paljon arvostusta allekirjoittaneessa, kuin soittotaidolla kikkaileminen. Nyt valehtelet. Sanoituksissa Rice kahlaa ihmissuhde- ja epävarmuustekijöiden värjäämissä vesissä. Lähinnä ulkomuodollisten humorististen seikkojen taakse on helppo piilottaa vakavia aiheita ja näin saada asioista ehkä helpommin lähestyttäviä. Kuinka suuri sija huumorilla on Tryerin musiikissa. Tryerin tasoisen musiikin tekemiseen vielä harvempi. Myöskin mainiota debyyttiä linjakkaampi albumi on perkeleellisen kova. Tryerin ehdoton valtti on Jussi Kaholan laulu: todella optimaalinen sekoitus vakuuttavaa rääkymistä ja vittumaista käninää juuri riittävän selkeästi artikuloituna. – Musikaalisuus musiikissa on sama asia kuin kirjoittaessa lukutaito. Colour Me In etenee esikoislevyn Amie-mahtavuuden lailla tahtilajiltaan kolmijakoisena lauluna, jonka jouset lopulta nostavat uljaaseen kliimaksiinsa. Trusty And True menee disneymäisiin sfääreihin nousevassa jousi- ja kuoropaatoksessaan överiksi, mutta Long Long Way paikkaa tilanteen. vourite Faded Fantasy lyö heti alussa luun kurkkuun raadollisuudellaan ja dramaattisella jousisovituksellaan. Musiikissa itsessään ei ole mitään huumoria. Kappalemateriaali on totutun kaihoisaa ja folk-henkistä. Mahtipontiset jousisovitukset ovatkin läpi albumin kantava teema. Logonne on räikeä Stryper-ripoff. – Mikä. Olette saaneet soittoaikaa jopa YleX:llä. > Levyarviot jazzfunk-rynkytyksistä herkkiin dubtunnelmiin ja takaisin. Bändistä täytyy erikseen nostaa esiin Vesa Ahosen genressään poikkeuksellisen svengaava ja kekseliäs basson soitto. Kuunnelkaa vaikka Vauhtisokeuden Iron Maiden -stemmatilutukset. Tästä rytmimusiikin ystäville pukinkonttiin ihan uudenlaiset joulujinglet! LINDA SÖDERHOLM HHHHH Damien Rice My Favourite Faded Fantasy Warner Irlantilaislaulaja-lauluntekijä Damien Ricen kolmas pitkäsoitto palauttaa uskon miehen kykyihin. MIKKO MERILÄINEN HHHH Tryerin laulaja-kitaristi Jussi Kahola vastasi Soundin kysymyksiin. Myös The Box nousee siivilleen jousien kasvattaman loppusoiton myötä. Luuletko, että punkpiirien ytimen ulkopuoleltakin voisi löytyä Tryerille suosiota. Pikemminkin se hakee Syd Barrettille omistetun Wish You Were Heren kaltaista hartautta Wrightille Tryer Kukkia kaamoksesta If Society Siihen nähden, että punk yhdistetään edelleen ”kuka tahansa voi soittaa” -ideologiaan, on todella hyvään punkbändiin törmääminen suhteellisen harvinaista. Se haastaa ja vangitsee, ja samoin tekee koko levy. Kukkia kaamoksesta on tamperelaisen Tryerin toinen pitkäsoitto, mutta kokeneen miehistön taustalta löytyy Frivolvolin tasoisia kannuksia. Tryerillä on vielä yksi ässä hihassaan: omaleimaisuus. Kyseinen laulu on ensimmäinen kolmen kappaleen kavalkadista, joka nousee My Favourite Faded Fantasyn komeaksi kohokohdaksi
Rumpu-basso-sitar-triolla on toki jo instrumentaationsa vuoksi aika poikkeava soundi, mutta estetiikka on selvää pässinlihaa ja vie metallin blossin katkuisimpiin nurkkauksiin. Ensikosketukseni Black Veil Bridesiin oli Knives and Pens -video viisi vuotta sitten. Night Terrors on edellistä kuuden sävykkään instrumentaalin latausta Ceci n’est pas une guitare vieläkin hartaampi ja melodisesti pelkistetympi kolmen teoksen setti. Pienellä lavalla kuvattu keikka rullaa lähellä yleisöä, mikä takaa intiimin tunnelman. Gilmourin panos kasvaa levyn loppupuolella, ja mukaan hiipii myös laululyriikkaa. Kappaleissa on selviä flashbackeja Floyd-klassikoista, Echoesavaruuksista Moonin välihöpötyksiin. DeYoungin oli jenkkityyliin tyytyminen markkinointitermeihin ”the music of Styx” sekä ”formerly of Styx”. Introt kestävät minuuttitolkulla ennen laulun sisääntuloa. dukkaimmista tekijöistä, kannattaa levy hoitaa hyllyyn mahdollisimman ripeästi – ennen kuin on myöhäistä. Kun kitaristi-laulaja Thurston Moore reuhasi naapurin rouvaa, niin feministibasisti-ikonivaimo Kim Gordon otti aiheestakin eron. Onneksi näin yhtyeen Tavastialla 1992. Solisti Andy Biersackin ääni on miehistynyt röheän Hetfieldtyyppiseksi rintakarvasoundiksi, joten screamo-laulua ei enää tarvita. Melodinen poprock ei riitä kuvaamaan yhtyeen monipuolisia sävyjä sisältävää meininkiä. Yhtyeen soinnin leimallinen elementti on vanhanaikaisesti soivat urut sekä muu Tuomas Riihimäen kosketinsoitinarsenaali. Pääroolissa ovat toisiinsa kietoutuvat ja symbolisena virtana soljuvat soundit, Wrightin verkkaiset, melodiset hammondit ja syntetisaattorit sekä Gilmourin kuulaat kitarat slide-efekteineen ja EBow-jousisointeineen. Tämä vertautuu mielestäni SY:n parhaisiin levyihin. Silti käsissä on äärimmäisen tärkeä ja varmasti aikaa kestävä teos. Taiteilijan 67 vuoden iästäkin irtoaa herkullisia lohkaisuja. Hajarääkyjä kuuluu yhä mausteina, mutta riffit, säkeistömelodiat, kitarasoolot, jengiköörit ja poppiskertosäkeet ovat genreen päteviä. Koska molempien vinyylien painos on rajoitettu neljäänsataan kappaleeseen, on selvää, että kyse on tulevaisuuden halutusta keräilyharvinaisuuksista. Emo-koltiaisten osittain rääytty metalcore toimi, mutta ryhmän habitus aiheutti allergian, jonka vuoksi niputin bändin Vampires Everywhere!:n kaltaisten hirvitysten kera samaan laariin. Aurora Borealis sijoittuu Hugen tuotannon kokeellisempaan laitaan. Grace Lake on upea feedbackpörinäeepos ja viimeinen Germs Burn valloittava melupophelmi. Levy on hienoa äänitapettia; ei kovinkaan mieleenpainuvaa, mutta tekstuuriltaan kaunista ja miellyttävää. Kappale pitää jännitteensä tarkasti eikä armahda kuulijaa melodisemmilla vapauksilla. Tällä levyllä hiippaileva stonerdoom ja sfääreihin kurkottava alttofoni soivat yleensä yhteen hienosti. ANTTI ERVASTI HHHH Huge L Aurora Borealis Monsp Huge L julkaisi aikaisemmin tänä vuonna Aurora-nimisen mini-lp:n. Silloin tällöin esiintyvät osuudet, joissa soi vain torvi, ovat koskettavia. Alkuajoistaan laulajaa lukuun ottamatta täysin uusiutunut hollywoodilaisyhtye osoittautuu neljännellä levyllään omillaan pärjääväksi modernin hardrockin edustajaksi. Tämä on toimivaa psykedeliaa. Ja koska kyseessä on yksi kotimaisen räpin laa- MAPE OLLILA HHH Thurston Moore The Best Day Matador Sonic Youth oli 80-luvun lopun ja 90-luvun alun merkittävin avantgardistinen melupopbändi, jonka myöhem- mät levyt hajosivat sekavaksi jammailuksi. Olin etukäteen varma, että levy on täyttä paskaa. Dynaamiikaltaan herkullisen audiovisuaalisen iltapuhteen kliimakseina helkkyvät Dennis DeYoungin rustaamat sävykkäät Styxhelmet Grand Illusion sekä Come Sail Away. ?Sonny Simmons on vuonna 1933 syntynyt jazzsaksofonisti, joka soitti 1960-luvulla Dolphyn ja Coltranen inspiroimaa musiikkia, joka flirttaili freen kanssa. Enimmäkseen rallatellaan rattoisasti mutta melankoliaakin viljellään. Kokonaisuus on kuitenkin aivan omanlaisensa keitos juuri monipuolisten vaikutteiden takia – mutta niistä huolimatta hyvin yhtenäinen. Moksha Samnyasin kuulostaa soittonsa perusteelta nuorilta muusikoilta, joihin Sleep ja sen seuraaja Om ovat jossain vaiheessa tehneet suuren vaikutuksen. Erityisesti Coming Home on surumielisessä kohottavuudessaan hieno esitys. Sen takia Hugen suorapuheinen arkirealismi – tai jopa arkipessimismi – iskee kuin se kuuluisa nyrkki naamaan. Kun simppelit mutta kekseliäät kertsit tarraavat korvaan kuin purkkapunk, IV:tä on helppo kuunnella. Lähes 22-minuuttinen Intrusive Thoughts säväyttää sähkökitaran karheammalla taustamurinalla, jonka keskeltä nousevat mietteliäästi polveilevat kirkkaammat sointukierrot. Musiikki on meditatiivista ja hypnoottista kieppumista. Albumi jakautuu neljään sävelteokseen, joissa on kolmesta seitsemään osaa. Suomalainen rock ja pop elävät tällä hetkellä heikkoa vaihetta. Se, miten jokin asia sanotaan, tuntuu usealle olevan tärkeämpää kuin se mitä oikeasti sanotaan. Sairaudestaan hyvin toipuneen Dennis DeYoungin ja hänen keikkakokoonpanonsa viime maaliskuussa El Rey -teatterissa Los Angelesissa kuvattu konsertti muhii vakuuttavaksi näytöksi mestarin kyvyistä. Summer Nights on silkkaa brittipoppia ja Far Away täyttä folkhumppaa. Kitarat kutovat makeita kudoksia. Jäntevän toiston pitkä kaari on loiva ja matala kaartaessaan kärsivällisesti koko pituudeltaan ja minimalistisin variaatioin päätepisteeseensä. Kaikuja voi ainakin mainita niin sanotusta voimapopista, kaikenlaisesta juurimusiikista, kantrista ja mikseipä vähän punkistakin. ASKO ALANEN JARI JOKIRINNE HHH HHHH Shades Of Nowhere Heartbreak Road Black Veil Brides IV Bad New Lava/Universal Loimaalaislähtöisen Shades Of Nowheren musiikkia on vaikea lokeroida mihinkään yhteen tyylilajiin. Bändi jäi tauolle 2011 (tai lopetti). Tuloksena on tämä mainio levy. Kappalemateriaali on tasokasta ja riittävän vaihtelevaa. Minulla on vieläkin tallessa riekale Thurstonin paidasta. Teoksen jatko-osa Borealis puolestaan julkaistiin samaan aikaan tämä molemmat levyt niputtaneen cd:n kanssa. Niistä ensimmäinen on pinnalta monotonisin Breathing Technique, joka hengittää hennosti ihon alla kihelmöivissä näppäilyn ja sähköisten sointien kosketuksissa. Biisit ovat pitkiä ja polveilevia, mutta mielenkiintoisia. DeYoung on entisestään harmaantunut ja laihtunut, mutta ääni ja sormet pelaavat kuin nuorempana konsanaan. Laulaja Jarno Hiltusen käheähkö ääni sopii iloisesti rullaaviin kappaleisiin mainiosti. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH DV D Dennis DeYoung And The Music Of Styx Live In Los Angeles Frontiers Progressiivisen hardrockin klassikkoyhtyeen Styxin perustajajäsenen Dennis DeYoungin aika bändissä oli ohi 1990-luvun lopulla, kun hän sairastui harvinaiseen tautiin, joka aiheuttaa valon ja melun arkuutta. JUHA SEITZ ARTTU TOLONEN HHHH HHH SOUNDI 61 Levyarviot 12_14.indd 61 1.12.2014 10.29. Upeaksi homma herkeää lyhyen spoken word -horinan sisältävässä We Are Entering The Place Of Thatissä. Devil Box Night Terrors Kääntö Puutalojen kaiussa viihtyvä Devil Box -duo, Antti Alanko assistenttinaan Ville Pirinen, julkaisee tänä vuonna jo toisen levytyksen. Onneksi olin täysin väärässä. Ryhmä heitti DeYoungin pihalle ja palkkasi riveihinsä kosketinsoittaja Lawrence Gowanin. Soittolistoilla juhlivat Cheekin ja Haloo Helsingin kaltaiset nimet, jotka ovat tehneet mitättömyydestä taidetta. Slideliuku kirkastaa hyvin hillitysti matkan jälkipuoliskoa. Thurston julkaisee nyt vuosien tauon jälkeen uuden soololevyn, jolla kannuja paukuttaa Sonic Youthin Steve Shelley. Edistynyt sävellystaito on tehnyt breakdowneistakin tarpeettomia, joten coresta ei tarvitse enää puhua, vaan BVB:n monesta ammentava rock muistuttaa lähinnä Avenged Sevenfoldia. Levyn tunnelma jää väkisinkin hieman hajanaiseksi, eikä siltä löydy yhtä tarttuvia täkyjä kuin esimerkiksi alkuvuodesta julkaistulta Most Wantedilta. Levyn soundit ovat erinomaiset: kuulaat ja kirkkaat. Simmonsin elämä suistui taiteiltaan ja hän oli myöhemmin jonkin aikaa koditonkin, mutta onnistui tekemään paluun 1990-luvulla. Välillä tuntuu, että Simmons on kuitenkin soittajana aika eri tasolla kuin ranskalaiset… Nomadicille täytyy antaa aikaa. Biisikatraasta muiden yli nousevat hitinpoikaset Heart Of Fire, Broken Omen ja World Of Sacrifice. ASKO ALANEN HHH Sonny Simmons & Moksha Samnyasin Nomadic Svart Tällä levyllä yhdistyvät kaksi yllättävää maailmaa. Kuultuani vuosi sitten jo paljon paremman ja rääkyvapaan In The End -kappaleen NHL14-soundtrackilla päätin katsastaa bändin uudestaan. Kyllä se palkitsee. Tahditus soutelee viitteellisistä rock-balladeista ja fonejakin väläyttävästä klubiviihteestä erittäin hillittyyn funknostatukseen. Delta Sleep on kappaleista maanläheisin, akustinen slovari, joka tuudittaa hiipivien yön kauhujen jälkeen hiukan lämpimämpään uneen kuin albumin teeman puitteissa odottaisi. Katkeran oikeustaistelun jälkeen sovittiin, että Tommy Shaw’n ja James Youngin johtama Styx sai jatkaa esiintymistä yhtyeen nimellä. Mukana on pari akustistakin esitystä, joiden intensiteetti säilyy. Oli ehkä hyväkin, että Thurston ei pitänyt moloaan piilossa ja siitä väsyneestä bändistä päästiin. ominaisemman sielukkaan instrumentaalisen hehkun muodossa
Kahdella ensimmäisellä albumillaan Greetings From Asbury Park, N.J. Max Weinbergin rummut läiskivät ajan hengelle uskollisen tylsästi ja hartiavoimin soitetun rockin ikävyys huipentuu albumin suurimpaan hittiin Dancing In The Dark. Syntetisaattorivoittoinen soundimaailma viittaa Empires & Danceen, Sparkle In The Rainiin ja New Gold Dreamiin, mutta tämä on eleiltään isompi, maailmoja syleilevämpi levy, eli pieni pala hyvällä tavalla stadionpöhöttynyttä Once Upon A Timeakin on mahtunut mukaan. > Levyarviot ...antaa onneksi lupauksen paremmasta jatkosta... Dane Clark tyytyy lyömisen sijasta lähinnä taputtelemaan rumpujaan eivätkä kitarat käy päälle sähköisinäkään. Manfred Mann’s Earth Band levytti peräti kolme debyytin lauluista. Born In The U.S.A. Avausraita Troubled Man antaa jo otsikollaan ymmärtää, että tarjolla on ainakin jossain määrin omakohtaisia tuntoja. Bändi avaa rohkeasti ovia moniin muihinkin tyylisuuntiin, mutta ei kuitenkaan alleviivaa omaperäisiä ratkaisuitaan liiaksi. Sony Kolmekymmentä vuotta sitten taiteelliset taipumuksensa stadionkertseihin vaihtanutta skottibändiä oli helppo pitää U2:n altavastaajana. Kuva: Soundin arkisto Bruce Springsteen The Album Collection Vol. Päätösraita My Hometown antaa onneksi lupauksen paremmasta jatkosta. Koti kaukainen tuo mieleen varhaisen Will Oldhamin, ajalta jolloin hän vielä julkaisi musiikkia nimellä Palace Music tai Palace Brothers. Akustisen kitaran kanssa oli luontevaa tilittää tien päällä olemisen rinnalla myös katkeransuloisia ja traagisiakin nuoruusmuistoja Open All Nightin karhean sähkökitaran herättäessä lopulta henkiin chuckberryisen rock’n’rollin. (1984) kiteytti komeasti amerikkalaista kulttuuria, mutta puhtaasti musiikillisista syistä albumi on ainakin allekirjoittaneen levyhyllyn vähiten kuunneltua Springsteeniä. Plain Spokenilla John Mellencamp nojaa pelkistämiseen ja perusasioihin aivan kuin lähes saman ikäinen ja täsmälleen yhtä monta studiolevyä julkaissut John Hiatt viimeisimmällä albumillaan Terms Of Surrender. Life Death Love And Freedom (2008) ja No Better Than This (2010) vetivät Mellencampin musiikkia lähemmäksi juurevaa maata. Sekvensserien ja synien käytössä on tapahtunut suurin muutos menneeseen – siinä missä Charlie Burchillin kitara kuu- 62 SOUNDI Levyarviot 12_14.indd 62 1.12.2014 10.29. Useat lauluista kelpasivat silti hengästyttävyydestään ja tekstiensä uuvuttavasta monisanaisuudesta huolimatta muiden artistien levytettäviksi. Yleisesti ottaen Dark Flood noudattaa melodioissaan tavallisuudesta poikkeavaa linjaa, ja juuri tässä on yhtyeen vahvuus. Kahdeksan vuoden hiljaiselon jälkeen tätä Dark Floodin kolmatta levyä lienee parasta käsitellä eräänlaisena uutena alkuna, kun myös miehistö on kokenut matkan varrella muutoksia. Bonusraitojen sijasta mukana on lähinnä lehtileikkeistä koottu monikymmensivuinen kirjanen. Blues on varsinkin tekstipuolella aina ollut vaikea lokalisoida Suomeen, mutta tällä levyllä Keijo osuu komeasti napakymppiin kappaleessa Kuun alla. Big Music on upea suoritus jo vuonna 1977 perustetulta bändiltä. Dark Flood pystyy avartamaan taas hieman melodisen deathin käsitettä, ja siksi Inverno on mukava yllätys. Levyä leimaa vahvasti kuulaus, joka saa tukea myös tuotannon selkeydestä. Ihmissuhteiden vaikeus, sananvapaus ja teknisen kehityksen myötä entisestään monipuolistuneet laittomuudet tulevat puitua koruttomasti Mellencampin toteavan tyylin heijastuessa myös säestäjiensä työskentelyyn. Laulukieli on tällä kertaa suomi ja levyn avainfraasi on ”Ota mikä vaan ja ala soittaa. PERTTI OJALA HHH Dark Flood Inverno Haunted Zoo Productions Dark Flood piti sitten kerralla kunnon levytystauon, sillä bändin edellinen levy The Dead Lines ilmestyi vuonna 2006. The Album Collection Vol. Samalla ne sinetöivät Springsteenin maineen cruisailua ja autoja rakastavan lauluntekijän ohessa myös vähempiosaisten amerikkalaisten puolesta puhuvana työväenluokan sankarina. PERTTI OJALA HHH Keijo Koti kaukainen Ikuisuus/Hyster Tapes/TNT Yksi Suomen parhaista blues-muusikoista julkaisee soololevyn. Aluksi median etsimien uusien Dylan-kokelaiden joukkoon niputettu Springsteen löysi Born To Runilla (1975) lopulta toden teolla itsensä ja suosion. Kellopeleineen lähes spectoriaanisesti turboahdettua levyä seuranneet Darkness On The Edge Of Town (1978) ja erityisesti tupla-albumi The River (1980) olivat kuitenkin kiinnostavampia töitä. (1973) ja The Wild, The Innocent & The E Street Shuffle (1973) Springsteen ei tehnyt vaikutusta ostavaan yleisöön. Nebraskalla (1982) Springsteen esittäytyi viimein paljaimmillaan. Tänä vuonna Simple Minds kuulostaa huomattavasti pirteämmältä kuin iPhoneihin puoliväkisin puskevat irkut. Jatkoa lupaavasti nimetty The Album Collection Vol. ”Jos sinne voi nähdä, sinne voi lähteä” on jotenkin musertavan hienosti sanottu. Plain Spoken täydentää Burnett-trilogian nyt jo tavaramerkkisen kuuloisesti. Toisaalta asiaa auttaa sekin, että yhtye on säästellyt, eikä ole soittanut kappaleitaan tukkoon. Keijon musiikki on täynnä rakoja ja säröjä. Perinteikkäästä yleisilmeestä huolimatta bändin biiseistä voi helposti kaivaa vaikutteita useammaltakin taholta, eikä yhtye kainostele edes popimpien melodioiden äärellä. John Mellencampin osin kovankin elämän karheuttama ääni on kotonaan country & bluesisten biisiensä tulkkina. Se synnyttää heti halun tehdä oma versio. Keijon musiikki tuntuu hetkessä syntyneeltä. Se on tietenkin illuusio, koska nämä ovat selvästi johonkin pisteeseen sävellettyjä kappaleita. Tätä hetkeä ei tule toista”. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Simple Minds Big Music. Invernon materiaali on polveilevaa, hieman progevaikutteista, mutta yhtyeen kappaleet ovat silti musiikillisesti avaria. Tekstit ovat kautta linjan uskomattoman vahvoja, mutta Joskus tuntuu täytyy nostaa erikseen esiin. 1: 1973– 1984 päättyy Springsteenin suurimpaan menestykseen. Se hajoilee, natisee, paukkuu, meinaa jäädä oman itsensä alle, mutta välillä sävellys on niin vankkaa tekoa ettei se tunnu lainkaan uhatulta tai empivältä – nimibiisi on hyvä esimerkki. 1: 1973–1984 Sony RE TR O Syyskuussa 65 vuotta täyttänyttä Bruce Springsteeniä juhlitaan uusimalla neljän vuoden takaisen koosteboksin levyllinen sisältö kohennettuna laitoksena. 1: 1973–1984 sisältää Springsteenin seitsemän ensimmäistä albumia uudelleenmasteroituina ja alkuperäisiä vinyylejä jäljitellen pakattuina. Ja kappale harhaillee sinne tänne epämääräisesti… ARTTU TOLONEN HHHH John Mellencamp Plain Spoken Republic Jo 70-luvulla levytysuransa aloittanut John Mellencamp sai kaipaamaansa uutta kipinää ryhdyttyään yhteistyöhön muun muassa Robert Plantin ja Alison Kraussin loistavan Raising Sandin (2007) työstäneen rootsmestari T Bone Burnettin kanssa. Kaikesta huolimatta albumi saattaa vaatia avarakatseisuutta, mutta siihen kannattaa ehdotomasti heittäytyä. Oululaisbändi pitäytyy tanakasti melodisen deathin maaperällä. Se on kuin suomalainen versio Willie Dixonin Seventh Sonista
“Hookworms have cut one of the best rock‘n’roll albums of 2014” HHHH MOJO SOUNDI 63 Levyarviot 12_14.indd 63 1.12.2014 10.29
Voiko punklevyltä oikeastaan muuta toivoakaan. Toisaalta, jos unohdetaan vaatimukset uudistumisesta, niin käsissä on kuitenkin kauttaaltaan toimiva paketti. Ehkä juuri tässä piilee yksi …Honor Is All We Known ongelma. I Delete sisältää uusia vahvoja lauluja, joita säestävät luottomusikantit basisti BB Quattro (Suzy & Los Quattro) sekä rumpali Vom Ritchie (Die Toten Hosen). Pikkuisen mietityttää miten pitää suhtautua Always And Endlessiin, jossa kitarointi on silkkaa Mark Knopfleria ja melodia paljon velkaa Dire Straitsin Lady Writer -kappaleelle. ARTTU TOLONEN HHHH Transatlantic KaLIVEoscope DV D Inside Out Harvalla progressiivisen rockin yhtyeellä on heittää tiskiin yhtä timanttista ansioluetteloa kuin Transatlanticin muusikoilla. Kuulostaa että soundeja on mietitty etukäteen kovastikin, mutta kun studioon asti on päästy, niin on annettu mennä vaan. Neil Youngille ja Tom Pettylle. Levy ilmentää hienosti monia nykymusiikin joskus kuviteltujakin kipupisteitä: dynamiikassa on toivomisen varaa, albumimuoto ei toimi, monet biiseistä kuulostavat komitean kirjoittamilta… Kaikki asioita, 64 SOUNDI Levyarviot 12_14.indd 64 1.12.2014 10.29 6. Hattua nostetaan tyylikkäästi muiden muassa Dylanille. Tuottajaksi Rancid on saanut taas tutun Brett Gurewitzin ja soppaa on tutusti hämmennetty osaavilla skamausteilla. Energiataso ei ole laskenut tippaakaan 90-luvusta, kertosäkeet ovat edelleen pirun tarttuvia ja meiningistä haisee kaikki muu paitsi keskiluokkainen tasapaksuus. Niistä vastaa Vesalainen yksin kuten kaikesta muustakin muutamaa taustalaulajaa, urkuria ja viulistia lukuun ottamatta. Saksan Kölnissä filmattu tuore keikka pukkaa ruutuun setin, joka perkaa viime tammikuussa julkaistun Kaleidoscope-studiolevyn materiaalin sekä yhtyeen vanhempia lavasuosikkeja. Jos tekstit olisivat suomenkielisiä, liipattaisiin aika läheltä Garboa. Jos Jessie J tulisi bussiin laulamaan tätä levyä, pyytäisin häntä lopettamaan huutamisen. Elegantisti svengaava rytmiryhmä, viulistit ja mestarihuilisti Juan Pablo Miranda myötäilevät kauniisti sielukasta soneroa, joka ei vahingossakaan hairahdu ylitsepursuavaan tunteiluun. Extrat ovat lyhyitä, varsinaisena täkynä on kaksi- ja puolituntinen konsertti. Etenkin Black As The Sky osoittaa, että Transatlanticilla on tekemisissään kosolti tyylitajua. Nämä kaksi levyä ovat Rancidin levytetyssä historiassa sieltä kevyemmästä päästä, mutta itselleni niiden lyönyttä ei ole. Minun ei usein tee mieli käskeä toista lopettamaan huutamista, koska ihmisten kuunteleminen on useimmiten mielenkiintoista, mutta tuo kerta oli poikkeus. Levyn aloittaa El Guantánamo, jonka menestys käynnisti myös Barroson viimeisen kultakauden. Ei mitään yllättävää, mutta hommansa Rancid hoitaa niin kuin ammattimiehet konsanaan. Valoja on käytetty tehokkaasti Jäähallin isoissa puitteissa ja se välittyy kotikatsomoonkin. Enchantin multi-instrumentalistilla Ted Leonardilla vahvistettu nelikko svengaa paikoin huumaavalla jäntevyydellä. Kappale onnistuu sulattamaan kolmeen minuuttiinsa Quantanameran ja La Bamban parhaat puolet. Ja tekee sen hienosti. JUHA SEITZ HHHH Abelardo Barroso Cha Cha Cha World Circuit Tarinan mukaan tuolloin parikymppinen Abelardo Barroso työskenteli vuonna 1925 maineikkaan Sexteto Habaneron autokuskina, kun hän tuli keikkareissulla yhtyneeksi kyyditettäviensä lauluun. Olimme silloin jo Mannerheimintien alkupäässä. Viimevuotisella Acoustic Sessions Volume 1 -levytyksellä Smith niputti soolokeikkojen suosikkibiisejä. Kymmenen Lontoon vinkkelistä syntyneen voimaviisun lisäksi kiekolla on ep-bonuksen mitalta saksalaiseen näytelmään Der kalte Kuss von warmen Bier sävellettyjä näyttämösovituksia. ANTTI MARTTINEN HHHH TV Smith I Delete TVS Punk-laulaja ja lauluntekijä Tim ”TV” Smith on ihailtavan aktiivinen ikiliikkuja, joka kirjoittaa väsymättä teräviä, rytmikkäitä ja tarttuvia protestilauluja, kiertää ankarasti kuritetun akustisen kitaransa kanssa maailmaa, levyttää yksin ja eri bändien kanssa sekä julkaisee seikkailuistaan päiväkirjoja. Onni kääntyi vasta seuraavan kymmenluvan puolivälissä, kun Rolando Valdés löysi uudestaan tähden uudelleen ja pestasi tämän yhdeksi Orquesta Sensaciónin laulajista. Konsertin loppupuolella Transatlantic intoutuu tulkitsemaan Focuksen Hocus Pocus -jodlausjamin asiaankuuluvan intohimoisesti. kurkku tunnettiin liikanimellä El Caruso de Cuba. Jossain vaiheessa kuski huikkaisikin taakse, että säästyy rahaa jos vaan avaa ikkunan ja huutaa sinne Vantaalle. Fortunate Son on hyväntuulinen ja huoliteltu kokonaisuus. On pitkälti makuasia, mikä yhtyeen levyistä on se läheisin, mutta ohjelmisto on niistä hyvä läpileikkaus. Label Kovaa rokkia soittavasta Grammersista paremmin tuttu Ville Vesalainen vetää Willie And The Goodsouls -nimellä tekemällään soololevyllä keskitien amerikanrokkia taidokkaasti. Spontaani suoritus teki musikantteihin niin kovan vaikutuksen, että Barroson ura eteni ratin takaa yhtyeen solistiksi. Mutta kitaransoitto on kaiken kaikkiaan mitä mestarillisinta ja tyylitajuisinta kautta linjan. Kelvosti kuvatun ja äänitetyn dvd:n kylkeen liitettiin kolme cd-kiekkoa, joilta voi tarkistaa bändin saman kiertueen esiintymisen Tilburgista. Nousukiitoa kesti aikansa, mutta 40-luvulla Barroso ei päässyt levyttämään lainkaan. Tämä on tyhjästä meuhkaamista. JARI JOKIRINNE. Joskus turboahdettu popmusiikki toimii, kuten vaikka Pinkin tapauksessa, mutta nyt ei. Levyä kuunnellessa tulee myös usein miettineeksi miten vahva Simple Mindsin vaikutus on ollut moniin tämän päivän suosittuihin bändeihin. Erikoisluonteisesta tapauksesta johtuen ohjelmisto etenee enemmän tai vähemmän kronologisesti, jatkumon rikkovat vain keskivaiheilla esitetyt neljä kappaletta ”uuden mallin” levyltä Matkalaulu (joka kylläkin kuullaan vanhana versiona) ja encoret. Kamera käy myös välillä onnistuneesti lavan takana. Sensaatiomaista! PAULI KALLIO HHHH Willie And The Goodsouls Fortunate Son V.R. Hauskana yksityiskohtana bändi versioi levyllä Amerikan mantereen eniten Simple Mindsilta aikoinaan kuulostaneen orkesterin The Callin klassikkobiisin Let the Day Begin. Päätin, että syynä on se ettei äänessä ollut tarpeeksi bassotaajuuksia. Tuttu rähinä kaikaa vittumaisen kriittisissä äänenpainoissa, mutta myös biisien vauhdikkaissa riffeissä ja vetävissä kuljetuksissa. ”Valmiiksi pureksittu” ja ”tuttuakin tutumpi” ovat punkrockiin erityisen huono lähtökohta, varsinkin, kun puhutaan Rancidin tasoisesta yhtyeestä. Oli perjantaiilta ja bussin takaosassa joku nuori tyttö puhui kännykkäänsä niin kovaäänisesti, että ihmettelin miksi bussin lasit eivät helisseet. Neal Morsen kosketinsoittimet purkavat sooloja ilmoille täyteläisin sykähdyksin. Sitä kuunnellessa luulee, että bändi soittaa jotain vanhaa biisiään uusiksi. Kvartetin historiassa häilyy alan tasokkaimpia bändejä kuten The Flower Kings, Marillion, Spock’s Beard ja Dream Theater. ASKO ALANEN HHHH Jessie J Sweet Talker Republic Olin kerran bussissa matkalla Vantaalta takaisin stadiin. Amerikassa Willie And The Goodsouls varmastikaan ei erottuisi kymmenistä tuhansista kaltaisistaan, mutta meillä tämäntyylistä rockia ei paljon tehdä eikä varsinkaan näin hyvin. Cha Cha Chan kaikki neljätoista helmeä periytyvät juuri mainitulta ajalta. Kohta kulta- ...tuttu rähinä kaikaa vittumaisen kriittisissä äänenpainoissa... Näin tapahtui viime vuonna parin päivän sisään. > Levyarviot lostaa vielä tutulta delayneen ja hienovaraisin modulaatioefekteineen. En odottanut mitään suurta uudistumista, mutta tämä temppuvalikoima kaluttiin loppuun jo vuosia sitten. Vaikka Paula Vesala ja Mira Luoti ovat näkyvimmässä osassa – enimmäkseen he heiluvat kuin seonneet samaanit – taltioinnilta käy selväksi, että PMMP koostuu viidestä tasavertaisesta muusikosta. Ja kun asiaa peilaa nykypäivään, niin …Honor Is All We Knowlla ei oikein tähän ole mahdollisuuttakaan. Kollaasista kajastaa vaikutteita Genesiksen sormioekspertin Tony Banksin innovatiivisista 1970-lukulaisista juoksutteluista. HHH PMMP Viimeinen keikka DV D Sony Huippusuosittu PMMP lopetti toimintansa reilu vuosi sitten ja tämä dvd on taltiointi yhtyeen viimeisestä keikasta Helsingin Jäähallissa 27.10.13. ANTTI ERVASTI HHH Rancid …Honor Is All We Know Epitaph Rancidin katalogista löytyy kaksi puhdasta klassikkoalbumia: vuoden 1997 …And Out Come The Wolves löi jauhot suuhun kaikille 90-luvun puolenvälin trendipunkkareille ja hieman myöhemmin Rancid osoitti pystyvänsä uudistumaan Indestructiblen (2003) myötä. Aatteidensa myymistä halveksiva First One To Sign Up sekä saarnaajan roolia puntaroiva Festival Of Fools ovat Smithin parasta ydinvoimaa. PMMP poistui keikkalavoilta huipulla, mutta huomattavasti parempi niin kuin kehäraakkina. 1990-luvulla orkesteri oli helppo tuomita evoluution umpikujaksi. Valppaasti ajan ilmiöitä ruotivan artistin Adverts-syntyinen punk-uho välittyy yhä, esiintyipä hän Die Toten Hosenin keikalla 30 000 saksalaiselle tai tamperelaisessa olohuoneessa synttärivieraille. Arvatenkin keikan erityisluonteesta johtuen mukana on paljon bändin välistä läheisyyttä ja tietenkin myös erikoisvieraita, muiden muassa taustalaulajaryhmä, jousi- ja puhallinsektio
Konserttiin on saatavilla VIP-illallispaketti alkaen 129 € +alv 24% / hlö. Pe 12.12. Ikäraja K-18. JYVÄSKYLÄ, Paviljonki Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). 010 841 4185. Ikäraja K-18. Liput toimituskuluineen alkaen 49 €. VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. (yht. ROVANIEMI, Lappi Areena Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). 159,96€) VIP-pakettien myynti ja tiedustelut: Menolippu Oy, puh. VIP-paketit alkaen 109 € +alv 24% / hlö. maan rokkaavimmat pikkujoulut raskaan rockin legendojen seurassa Silvennoinen Maijanen Band Jyväskylä Melrose Rovaniemi La 13.12. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. E A S T WAY LIVE PROUDLY & LIVE N AT I O N P R E S E N T: Ti 5.5.2015 HELSINKI JÄÄHALLI Ovet klo 18.30 Liput palvelumaksuineen alkaen 52,50 / 62,50 €. 010 841 41 85, vip@menolippu.fi sekä Events Club, puh. 135,16€). 09 856 73 456, info@eventsclub.fi Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. (yht. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. YHTEISTYÖSSÄ: SOUNDI 65 Levyarviot 12_14.indd 65 1.12.2014 15.18. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen 49 €
ASKO ALANEN HHHH King Gizzard & The Lizard Wizard I’m In Your Mind Fuzz Heavenly Nykyään ei ole järin helppoa tehdä selkeästi omankuuloistaan musiikkia, kun lähes kaikkea on jo kokeiltu, mutta näiltä ausseilta se onnistuu. kuluttajan osaksi jää päättää, tarvitaanko markkinoilla tällaisia tulkintoja... Her & I heijastelee Funkadelicin ohessa Bowien estetiikkaa. Hommassa ei ole marjastelun makua. Aika pian nimensä antiteesiksi muuttuva Slow Jam 1 soundaa introssaan kuin Grateful Deadin What’s Become Of The Baby. POPEDA LA 13.12. Vuonna 2009 vokalisti Matt Caughtranin johtama viisikko, jossa muuten rumpua lyö suomalaissyntyinen Jorma Vik, julkaisi myös meksikolaisperäistä mariachi-musiikkia sisältävän albumin Mariachi El Bronxina. Rebound ei kosiskele helpoilla tyylipastisseilla, vaan muokkaa intomielisen antinsa perusaineksista astetta kiinnostavampaa, värikästä ja jäntevää rock- ja poptyöstöä. Joka tapauksessa Aquostic on vähintään sympaattinen kuriositeetti. Vaikka yrtin katku on kauttaaltaan tanakka, on 60/70-lukujen taitteesta uutettu meno erittäin verevää, erinomaisesti soitettua ja kaiken kaikkiaan niin musikaalista, että uumoilen yhtyeen olevan livenä vahva elämys. Ja kustu otsa rypyssä. CAPTAIN JACK PE 23.01. Trippi alkaa osuvasti alun perin tammikuussa 1968 julkaistulla Pictures Of Matchstick Menillä, josta kehittyi aikoinaan tärkeä pikkuhitti Status Quolle. Viime vuosina hämmästyttävän vaihtelevantasoista jälkeä tehnyt Tolkki on ilmeisesti säästänyt paukkujaan tätä albumia varten, sillä The Great Dividella on ainoastaan kahdenlaisia kappaleita: erittäin hyviä ja suorastaan säkenöiviä. Toiminta henkilöityy levyn kannessa alastomina vain höyrykitarat strategisten paikkojen peittona patsasteleviin kepittäjiin Francis Rossiin ja Rick Parfittiin. MAPE OLLILA JUSSI NIEMI HHHHH HHHH 66 SOUNDI Levyarviot 12_14.indd 66 1.12.2014 10.29. Kuviot ovat hallussa 60-luvun beat-helkyttelystä psykobillyn vimmaisampaan tahkoamiseen. III on oikein hyvin vettä pitävä kiekko. Lajille ominainen haikea melodisuus pysyy koko ajan kuvassa ja siihen kuuluva melankolia, ellei peräti jonkinlainen traagisuus, kuuluu myös keskinkertaista fiksummissa lyriikoissa. Kädenjälki on niin takavuosilta tunnistettavaa Tolkkia kuin olla osaa, ja kun The Great Divide kestää kappaletarjontansa osalta vertailun mihin tahansa Stratovariuksen klassikkoalbumiin, niin pakkohan tässä on alkaa sovittelemaan sille vuoden komeimman melodisen metallialbumin viittaa. Satan Speeds Upin huilujen saattama koukeroriffi kuulostaa hetkeltä, jolloin garagerokkarit innostuvat progesta. Tyhjästä tietenkään ei tulla, matkaan on lähdetty ravitsevilla eväillä. > Levyarviot joista en oikein tykkää napista, koska ei ole tapana mennä iltaisin nukkumaan Van Morrison -levyjä halaten, kyynelten kiiltäessä silmissä koska aika mennyt ei koskaan palaa, mutta kaikki tällä levyllä on käytännössä huonompi versio jostain jo maailmassa toteutuneesta impulssista. Rebound Tiger & Ravens Turenki Verratonta, miten rockabillyn ja rock’n’rollin juuret kiskaistaan jälleen kerran mullista esiin ja risteytetään hedelmällisesti katurockiin, autotallirevitykseen ja voimapoppiin. Kolmikko hoitaa instrumentaation aina mandoliineista rytmisoittimiin. WALTARI LA 17.01. Suurin osa kattauksesta on onneksi peräisin bändin hedelmälliseltä 1970-luvulta. Rentoranteisen levyn äärellä kuluttajan osaksi jää päättää, tarvitaanko markkinoilla tällaisia tulkintoja. Syyskuussa 1973 julkaistulta Hello!-pitkäsoitolta kelpuutettiin mukaan peräti viisi raitaa, joukossa muun muassa Status Quon ensimmäinen Top 5 -jullaus Caroline. ARTTU TOLONEN H Mariachi El Bronx III ATO 2002 perustettu The Bronx on julkaissut neljä punkalbumia ja kaikkien nimi on The Bronx. JOKU PAIKALLINEN BÄNDI PE 02.01. Kun levyn selkärankana on hyviä biisejä sekä ajattomia, tanakasti toimivia kitarariffejä, saavat estottomasti ryöstöviljellyt retrokompit ja laulumelodian rakenteetkin rennon, tuoreen ja särmikkään soinnin. Storytonen deluxe-versiolla laulut voi kuulla myös Youngin sooloesityksinä. Yksi äijän nerokkaimmista vedoista on aikanaan ollut naittaa laulajat Russell Allen (Symphony X, Adrenaline Mob) ja Jørn Lande (Avantasia, ex-Masterplan) parivaljakoksi, ja nyt nämä oman aikamme upeimmat heavyraspit laulavat uudella albumillaan kerta kaikkiaan kuin jumalat. Storytonen sävellyksissä Young kulkee tuttuja polkujaan, eivätkä biisien lyriikatkaan tarjoa sinänsä mitään uutta. Projektin muina muusikkoina häärivät Andy Bown, John Edwards sekä Leon Cave. Charlie Richin Sun-singlestä nimensä ottanut bändi heittää heti albumin kärkeen coverina Elviksen keikkahitiksi muodostuneen Tiger Manin, joka sekin on alun perin (Rufus Thomasin) Sun-single. Folkeimmin Storytone soi tuoretta rakkautta kohtuullisen imelästi ylistävällä When I Watch You Sleepingillä. Vaikka sovitus pullistelee jousineen, jälki rakentuu raikkaaksi. Tiukka sähköinen bluesharppu muistuttaa heti loisteliaasta Butterfield Blues Bandista, suvannoissa väreilevä mellotroni tuo mieleen King Crimsonin kuolemattoman debyyttialbumin, perin psykedeeliseksi efektoitu laulu tuo tuulahduksia sekä George Clintonin (varsinkin mainion vääntyneessä R&B-balladissa Am I In Heaven) että Marc Bolanista. Syntikoitakin käytetään, hyvällä maulla. Kakkosraita Wildfires menee liiankin samaa rataa, mutta sitten tyypillisen korkean trumpettisektion leimaamiin kappaleisiin tulee lisää omaa ilmettä. VANTAA WINTER CARNIVAL ... Melrosessa pitkään läskibassoa jytyyttäneen Repa Nurmen ohjastama nelikko ei kuitenkaan näpertele tyyliään minkään muinaisen esikuvan mukaan, vaan lataa vauhdikkaan elvistelyn perään kymmenen tiukkaa omaa kappaletta. Nyt mariachilevyjäkin on jo kolme ja – yllätys, yllätys – nekin kantavat kaikki vain bändin nimeä. Sävellyksen bluesjuuret versovat mallikkaasti riisutussa muodossa. Edukseen massasta eroavan tuttavuuden näkisi mieluusti livenäkin. Avausraita New Beatin taustalla leijuu kovasti Eaglesin Hotel Californiasta muistuttavaa melodista ajattelua, jota Caughtranin korkeahko ja hiukan nasaali lauluääni vielä vahvistaa. PERTTI OJALA HHH Allen/Lande The Great Divide Frontiers Frontiers Recordsin pomo Serafino Perugino on kova poika parittamaan lempiartistejaan projektibändeiksi. JUKKA POIKA & DJ STORMY KE 31.12. Mennyt ja uusi rakkaus saavat osansa eikä autoilun ihanuutta voi tietenkään unohtaa. Bluesiset I Want To Drive My Car, Say Hello To Chicago ja Like You Used To Do saavat This Tone’s For You -albumista (1988) muistuttavat swingisesti jazzahtavat silauksensa 13-miehisine brassiryhmineen. Jätkillä on selkeästi aitoa rakkautta ja myös ymmärrystä mariachimeininkiä kohtaan, vaikkei kellään bändin jäsenistä latinonimeä olekaan. Laulajaparin aikaisemmista kolmesta albumista The Great Divide eroaa siltä osin, että kun aikaisemmille levyille musiikin oli säveltänyt ruotsalainen Magnus Karlsson (Primal Fear), nyt sen on kynäillyt ja rumpuja vaille kokonaan myös soittanut kotoinen melometallimestarimme Timo Tolkki. PIKKU-SINKKU-JOULUT & DISCO INFERNO PE 19.12. JONNE AARON LA 24.01. Ei tässä tietenkään traditionaalisesti operoida. MUSIIKKI ON PARASTA LIVENÄ PE 12.12. JUSSI NIEMI HHHH Status Quo Aquostic – Stripped Bare Ear Tuoreiden biisi-ideoiden odottaessa itseään Status Quo pyöräytti albumin, jolla lähestytään yhtyeen vanhoja kappaleita akustisin maneerein. Storytonella Young hyppää toiseen ääripäähän. The Great Divideä paremmin laulettua heavy- ja hardrock-albumia ei ole tänä vuonna tehty. Neljänä elokuisena päivänä livenä studiossa taltioidun albumin uudet laulut saavat puitteikseen enimmillään yli satapäisen orkesterin ja kuoron. Nurmen laulun ja Artturi Ranta-ahon kitaran keskinäinen dialogi pelaa aktiivisesti. JUHA SEITZ HHH tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi OSTA LIPUT ENNAKKOON Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma, Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa Neil Young Storytone Reprise Nopeakäänteiseksi ja taiteellisesti (uhka)rohkeaksi tiedetyn Neil Youngin keväinen, Jack Whiten ”puhelinkopissa” aitoon lo-fi-henkeen äänitetty A Letter Home oli yhtä tuskallinen kuuntelukokemus kuin elektroninen ja lauluosuuksiltaan vocoderilla vääristetty Trans (1982). Levyn herkimpiin kappaleisiin lukeutuvan Tumbleweedin lailla täydellä orkesteri- ja kuoroarsenaalilla säestetty Who’s Gonna Stand Up on miesmuistiin Youngin suorasanaisin puheenvuoro luonnon puolesta. ROOPE SALMINEN & KOIRAT 26.12
Kitaristi Timo Kämäräinen ja trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori loistavat kirkkaimmin. Trio on ryhtynyt asialle enemminkin suut hymyssä kuin otsat rypyssä ja ilahduttavat hilpeästi valssaten (Why) kuin myös iloisesti Thelonius Monktyylisesti pomppien (Chat With A Base). Tavoilleen tyypillisesti Gong ei malta olla vihjailematta tajuntaa laajentavien aineiden läsnäolosta; usvainen tilitys A Brew Of Special Tea tekee avoimesti kunniaa kemiallisille innoittajille. Nimikappaleen perusteella aineksia olisi otteiden sopivaan rouhentamiseen. Ilmavaan soundiin ja kepeästi rullaavaan soittoon on kiinnitetty kovasti huomiota ilman vähäisintäkään ylituottamisen makua. Flannelmouth I Am The Town Gong I See You Bianca-Pop Madfish Kolmanteen pitkäsoittoonsa vajaan kymmenen vuoden aikana edennyt helsinkiläinen Flannelmouth tekee niin indietä brittipoppia, että se melkein ottaa päähän. I See You rykii poppoon eheimpiin saavutuksiin kiintoisine kollaaseineen, joiden uhkaavimmat väreet kumartavat Magmalle ja King Crimsonille. Silti bändin kokonaisvaikutelma ei aivan pysty kurkottamaan sinne, jonne kappaleet hyvinkin antaisivat mahdollisuuden. Seuraavaksi bändi voisi kuunnella enemmän jenkkivoimapoppareita, Posiesia ja semmoisia. Kysymysmerkillä otsikoidun levyn innoituksena on Tove Janssonin ajatus epävarmuudesta, joka voi synnyttää vapauttavan ja levollisen tunteen. Levy on täynnä huikeita yksilösuorituksia, joista jokainen puolustaa paikkaansa maailmankaikkeudessa. Flannelmouth on kuunnellut Smithsinsä ja Morrisseynsä vähän liiankin tarkasti, mutta kokonaisuus on onnistunut ja riittävästi oman kuuloinen. Liekö harva levytystahti ansio siihen, että täytetavaraa ei ole tarvinnut levylle tunkea. Se saa hymyilemään, nauramaan ja välillä jopa tuijottamaan seinää kulmat kurtussa. Australialaisen happopään Daevid Allenin vuonna 1967 perustama Gong on vuosien varrella toiminut korkeakouluna kokeellisen musiikin taiteilijoille. Levyn huippukohta voisi olla loppuaan kohden sydäntä särkevän kauniisti hajoava Markow. Vaikka alkuperäisestä kokoonpanosta riveissä on enää vain 76-vuotias Allen, psykedeliaprogen kauhukakara potkii huomattavan vitaalina. Gongin sävelmaailmassa arvaamattomuus on antoisa hyve. Mutta ei Thermo Gear Soft. ANTTI ERVASTI HHHH JUHA SEITZ Jussi Fredriksson Trio . Vaikka Primordial on oman tiensä kulkija, bändin musiikista on varsin helppo haistella pieniä jäänteitä muutamilta merkittäviltä tymäkän synkeiltä ryhmiltä niin kotomaastamme kuin Ruotsista. Ollakseen niin kammottavaa musiikkia, fuusiota tehdään yhä yllättävän paljon ja se on yhä suurimmaksi osaksi hirveätä. Primordial loihtii uutuuslevystään miellyttävän kuuntelukokemuksen juurikin tunnelmalla. Jälkimmäinen kuulostaa varsinkin wahin läpi soittaessaan Milesilta ja Chipmunk biisinä onkin varsin onnistunut kunnianosoitus miehen tuotannolle 1967–1975. Tai levyn avaava, varsin leikkisä Jam Pan Blues, jossa Kämäräinen vetää hanat auki. Bändin pelastus on se, että levy on tyylilajissaan parhaiden joukossa, mitä Suomessa on tähän mennessä tehty. Toki kysymys on myös valinnoista. Irkkuryhmä on julistanut synkkää sanomaa ansiokkaasti vuosikaudet, vaikkakin pientä yllätyksettömyyttä on ollut ilmassa. Degree Programme in Media and Arts Bachelor of Culture and Arts, 240 cr International media studies in Media Campus Mediapolis (Tampere) Three main study paths: >Interactive Media >Music Production >Fine Art APPLICATION PERIOD: 7 - 27 January 2015 Apply and start building your own expertise! Note! Degree Programme in Media and Arts has a compulsory pre-task. Jostakin kummasta näitä loistavia poppibändejä on siinnyt muinaisista Poverty Stinksin alkuajoista lähtien, vaikka siitä voi olla heti aloittaessaan varma, että kotimaisen menestyksen perään ei tarvitse haikailla. Fredrikssonin ja kumppaneiden laajaalainen osaaminen korostuu rikkaissa melodioissa ja mielenkiintoisissa rytmivaihdoksissa.Vaikka perusjazzkuviot ovat tässä pääasiallisena pontimena ei se kuitenkaan tarkoita vanhan toistoa, sillä ilmaisuun on myös istutettu taitavasti pohjoismaiselle jazzille ominaista kiehtovaa viileyttä. SOUNDI 67 Levyarviot 12_14.indd 67 1.12.2014 10.29. Viiden vuoden levytystauko vaikuttaa tehneen bändille hyvää. Primordialin uutuus ei ehkä ole suosiollisin levy istua pimeässä kuulokkeet päässä samaan tapaan kuin vaikkapa monien Katatonian levyjen kohdalla on asiainlaita, mutta irkkukombon peukaloruuvi tuntuu silti kiristyvän kohtuullisen kipakasti. Daevid Allenin naukuvat lauluosuudet, hänen jämäkkäiskuisen rumpalipoikansa Orlando Allenin kiihkeät kompit sekä Kavus Torabin ja Fabio Golfettin maaniset kitarariffit vetelevät linjoja taidemusiikista avaruudellisiin leijailuihin. Se on siitä harvinainen jazz-levy, että koneet on integroitu soittoon luontevasti ja soundeihin on oikeasti panostettu. Kaikki kymmenen kappaletta ovat täyttä tavaraa loistavine melodioineen ja harmonioineen. Valokeila on sittemmin osunut erityisesti vibrafonisti/ säveltäjä Mulatu Astatkeen, mutta Astatke on kuitenkin vain yksi Etiopian monista musiikillisista suuruuksista. Myös saksofonisti ja huilisti Ian East pysyy hektisessä vaelluksessa mukana sylkemällä esityksiin sävyjä Van der Graaf Generatorin puhaltajan David Jacksonin luomien eksentristen standardien mukaan. Tai kompleksisemmalta Aavikolta kuulostava Samarin. Melodiat raapivat lohduttomuudellaan välillä melkein säyseästi, mutta silti asiaankuuluvan viiltävästi. OLE NERDRUM HHHH HHHH Primordial Where Greater Men Have Fallen Metal Blade Useassa yhteydessä on todettu suomalaiseen ja irlantilaisveteen sekoitetun samanlaisia myrkkyjä melankolian kirvoittamiseksi, eikä Primordial ole suinkaan se kauimmaisin esimerkki. More information on www.tamk.fi/media ARTTU TOLONEN HHHH Hailu Mergia & The Walias Tche Belew Awesome Tapes From Africa Jim Jarmuschin Broken Flowers (2005) oli loistofilmi, joka myös teki kulttuurityön tuomalla etiojazzin suuren länsimaisen yleisön tietoisuuteen. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Mikko Hassinen Elektro GT Texicalli Fuusiojazz on oikeasti hirveätä musiikkia. Jammailuhenkinen fiilistely istuu toki hyvin Primordialille, mutta toisaalta yhtyeeltä voisi odottaa myös eräänlaista Ajattara-henkistä periksi- antamattomuutta ja äärimmäisyyksien tavoittelua. Mutta… Mikko Hassisen uusi levy on oikeasti riemastuttava. Kyseiseen ajatukseen on helppo yhtyä, kun Fredriksson kera basisti Jori Huhtalan ja rumpali Mika Kallion johdattavat svengaaviin ja vuoroin pohdiskeleviin mielenmaisemiin. 1970-luvun hämyisinä vuosina esimerkiksi Weather Report, Mahavishnu Orchestra ja Miles Davis käyttivät sitä aidosti kiinnostavien musiikillisten kokeilujen alustana, joissa pääpointti oli muu kuin itsetarkoituksellinen tekninen briljeeraus. MUTTA… Silläkin oli hetkensä ennen kuin Frank Gambale päätyi Guitar Player -lehden kestosuosikiksi 80-luvulla. Se on kipurajoilla, mutta toimii just ja just. Fredriksson Suomen Muusikkojen Liitton tänä vuona palkitsema Jussi Fredriksson on viime aikoina toiminut erityisen näkyvästi sähköisen jazzin saralla (Nassaun Fasaani), mutta tällä levyllä rehti akustinen piano korvaa sähköhärvelit
Astatke vibrafoneineen vierailee. MUSIC SHOP JUSSI NIEMI HHH Jokaisen kitaristin SKAALOJA S ERILAISIN S Suoraan tekijältä ediside@luukku.c https://sites.goog DEMOJA! Myy kita Löydä ru Osta levy Liity bän www.soundi.fi/demoefekti Pikkuilmot os Hyvän fiiliksen musakauppa Tuoreet demoarviot joka toinen viikko osoitteessa: Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com www.sou 68 SOUNDI Levyarviot 12_14.indd 68 1.12.2014 13.18. Kappaleet ovat perusteetta liian pitkiä ja monotonisia, ne eivät oikeastaan kehity mihinkään. Harmi vain, että se ei oikeastaan tun- Pienet PiENETilmot iLMOT Ilmoitusmyynti p. Soenia ei voi edelleenkään väittää varsinaisesti omaperäiseksi, mutta vaikuttavaa ja tunteisiin vetoavaa sen musiikki on yhtä kaikki. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna (mikä se sitten onkin). 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi nu miltään, kun ensimmäiset viisi minuuttia oli täyttä tuhnuilua. Lähes seitsemänminuuttinen Time Is Dancing kuulostaa aluksi lupaukselta eeppisyyteen kasvavasta teoksesta, mutta tätä lupausta se ei kuitenkaan täytä. Kahdeksanminuuttisessa End Of An Affairissa eeppisyysvaihde laitetaan silmään viiden minuutin kohdalla. moillaankin. kaiuttimet/mikserit Leijuvan uneliaasti keinuvissa kapmikrofonit paleissa tapahtuu enemmän kuin ensi kuulemalta vaikuttaa, ja levyn toiswww.tammerpianojasoitin.fi tuva kuuntelu palkitsee. Villasukan tuoksuisella tunnelmallaan kappale on silti levyn parasta antia, ja hetkittäin jopa tekisi mieli ottaa Howard hellään syleilyyn. ma-pe 10-18 la 9-15 www.soundi.fi Kappaleiden nimet ovat yhtä käsittämättömiä kuin esikoisellakin, mutta jospa kryptisten tittelien salat avautuisivat tällä kertaa paremmin, kun sanoituksetkin on levyn kansivihkoseen painettu. Instagram-sukupolven folk-artistina Howardilla on varmasti paikkansa monen tytön makuuhuoneessa – itse valitsisin mieluummin leijailevan Buckleyn haamun. 03-222 1300 Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Keskittyneen kuuntelijan päästyä kappaleiden labyrintteihin sisään niistä ei enää ulos haluakaan, kun laulaja Joakim Platbarzdisin ensi alkuun pidätellyn melankolisilta ja jopa kalseilta vaikuttaneet tunteet käyvät kouriintuntuviksi. anikaan en oikein osaa päättää, kuin- WWW.TLAUDIO.FI ka hyvin se onnistuu päämäärässään Puh. ARTTU SEPPÄNEN HH MAPE OLLILA HHHH Soen Tellurian Spinefarm Toissa vuonna Cognitive-esikoisalbumillaan hämyisen harmaankirjavaa progemetalliaan esitellyt ruotsalais-amerikkalainen Soen jatkaa hanskassaan tutun leveä pensseli, jolla se maalaa verkkaan kasvavia kappaleita. > Levyarviot Paljon Astatken kanssa yhteistyötä tehnyt urkuri Hailu Mergia äänitti tämän levyn 1977 etiopialaisen musiikin ns. Levystä huokuu läpi, että Howard yrittää liikaa luoda pitkiä eepoksia vailla niiden vaatimaa sisältöä. kultakauden (noin 1960–1974) jälkeen, kun diktatoorinen Derg-hallinto oli jo syrjäyttänyt keisari Haile Selassien. Lyhyempinä monet kappaleista olisivat toimineet paremmin. Muun muassa Opethin ja Deathin ex-jäsenistöä sisältävän nelikon kakkosalbumi ei harhaile kauas esikoislevyllä kuullun, vähän sisäänpäin lämpiävältäkin vaikuttaneen Tool- ja Porcupine Tree -mallintamisen poluilta. Tämä, jo kerran tauolla olleen ja nykyään taas rumpali Tim Alexanderin kanssa soittavan trion kahdeksas albumi taitaa kuitenkin olla kaikista sen tuotteista äkkiväärin. Soenia ei tarvitse ymmärtää – se on tunnetila. Koukeroisen progeinen kokonaisuus kestää kyllä kuuntelua, mutta kaipaisin siihen enemmän tilaa tuovaa instrumentaaliirrottelua, kun bändit taidot tietää. Yhtenäinen, mutta kylmässä päivän valossa vähän hämäräksi jäävä tarina muistuttaa Frank Zappan ja Mothers Of Inventionin yhteiskuntasatiireista niin hassuilla sarjakuvasoundeillaan stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet kuin animaatiorainoista muistuttaParhaat merkit ja kattavimmatroolihahvalikoimat vien äänten luonnehtimilla high-end ja kotiteatterilaitteita. Vuosien saatossa kulttiaarteeksi kasvanut kiekko sisältää etio-jazzin helmiin lasketun Musikawi Silt -sävelmän, mutta muu materiaali on koko lailla samaa tasoa. Ei kannata missata. Kokonaisuus on pieniä taustakööriosuuksia lukuun ottamatta instrumentaalinen ja sitä leimaa Jimmy Smithin innoittaman Mergian upean psykedeelisesti väreilevä urkupolitiikka (Farfisalla tai Godwinilla) sekä ajattoman afrikkalaisesti aksentoiva torvisektio (kaksi fonia, trumpetti ja ajoittain huilu). Mergia yhdistää etiopialaisperinteitä länsimaiseen jazziin, funkiin ja bluesiin täysin ajattomaksi tyyliksi, joka tuntuu tulevan Saban kuningattaren hovista samalla kun siinä on jotain kummasti modernia. Avaran tilan tunnusta ja äänimaiseman ilmavuudesta huolimatta yhtyeen toinen albumi Tellurian ei sisällä juuri tyhjäkäyntiä, vaan se on kokemisen arvoinen matka – albumi, jollaista ei tänä päivänä kirjoiteta ainakaan taloudelliset intressit mielessä. Pienet ilmot SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Puh. Vaikka debyyttikin lumosi, Tellurianilla Soenin kappaleet ovat piirun verran sokkeloisempia, yksityiskohtaisempia ja sävyiltään rikkaampia. Ben Howard I Forget Where We Were Island 27-vuotias Ben Howard on kuin nynnympi, tyttöjen makuuhuoneessa haamun lailla leijaileva Jeff Buckley. Soen käy sydämeen, ja Tellurianin säveliin on kaunista ja lohdullista hukuttautua. 11 kappaleen pöhöfolk-teoksessa ei ole liiemmin kohokohtia ja kappaleiden keskipituus on yli viisi minuuttia. Kyse on nimittäin 1971 ilmestyneen Willy Wonka & The Chocalate Factory -elokuvan uudelleen hahmotellusta soundtrackista, jossa miehityksen täyIlmoitusmyynti VIRTANEN, 09-5627 7110, veik dentävät sellistiVEIKKO Sam Bass ja marimbaa ja perkkuja soittava Mike Dillon. Sen selkeimmän genreveturin jatkaessa talviuniaan, Soen tuuraa hypnoottisen progemetallin keulakuvaa mainiosti. JUSSI NIEMI HHHHH ...tuntuu tulevan Saban kuningattaren hovista... Jowww.unisound.fi kuPiodottamani lopullinen poksahdus t k ä k a t u 2 8 , 6 5 1 0 0 VA A S A • 0 6 - 3 1 7 0 1 5 9 jää nyt saapumatta. myös iltaisin LevynPalvelemme lukuisia kertoja kuunneltuja viikonloppuisin. Haamun lailla lähinnä siksi, että Howardin musiikki on hyvin väritöntä ja sen kuuntelemisen unohtaa lähes saman tien, kun levyn laittaa soimaan. Niiden detaljeissa on uutta tarkkuutta, ja erityisesti lähes yhdeksän minuutin mitalta polveileva päätöseepos The Other’s Fall paljastaa aikaisempaakin hypkitarat noottisemman, sisällöllisesti monisyibassot/vahvistimet semmän ja kiinnostavamman Soenin. Omassa sarjassaan täydellistä kamaa, jota voin kuunnella lähes loputtomasti kyllästymättä. Primus Primus & The Chocolate Factory With The Fungi Ensemble ATO Basistineropatti Les Claypoolin kipparoima Primus on aina tunnettu sekä äkkiväärästä huumorista että varsin huomattavasta jamittelukyvystä, mikä selittänee bändin jäsenten näkyvyyden myös Grateful Deadin perintöä jatkavissa bändeissä, kuten Phil Leshin Furthurissa ja Bob Weirin RatDogissa
Ei niin, että levyharras tuksessa olisi muutenkaan kyse järjestä, vaan roman tiikasta. Ebayn myyntihintoja katsellessa ei voi kuin miettiä mil laisesta järjettömyydestä levyjen keräilyssä on kyse. > Oton vinyylit Teksti: Otto Talvio Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Lähdetään nyt vaik ka siitä, että niissä naiset useimmiten ovat täysin vieras elementti. Bob Dylanin Basement Tapesin vinyyli versio eli ”Raw Tapes” on edelleen viih tynyt hyvin levylautasella, kuten myös hollantilainen originaalipainos Nick Dra ken Bryter Layterista, jonka löysin suoma laiselta kauppiaalta ja joka soi erittäin kau niisti. Malmöläinen levydiileri myi sellaisen tammikuussa ja sai siitä liki 2000 dollaria. Vaikka vain me nemään mestoille hypistele mään. Yksi kappale on tätä kirjoittaessani myös myyn nissä Ebayssa ja hinta kol me päivää ennen sulkeutumista keikkuu 500–600 euron tienoilla. Miten sellainen voisi olla houkut telematta. Jos Julyn nimeämättömän debyytin (Major Minor, 1968) kes kinkertainen, mutta superharvinainen originaali menee tuhansilla punnilla, niin ei voi kuin todeta, että levyjen keräily on saavuttanut myös ne luokat, joilla on enem män rahaa kuin järkeä. Voi katsella Facebookin erilaisia keräilijäryhmiä ja löytää oman sosiaalisen viiteryhmänsä. Marraskuu toi megamessut M arraskuu tuli ja meni, mutta en tänäkään syk synä matkustanut levymetsurien Mekkaan eli Utrechtin megalevymessuille, Euroopan suu rimpaan vinyylihinkkaajien kokoontumisajoon. Hyvää levyjou lua kaikille, toivot tavasti pakettinne ovat litteitä! SOUNDI 69 otto talvio 12_2014 -taitto_a.indd 69 28.11.2014 14.18. Tiedän esimerkiksi, että ainakin yhdellä pariisi laisdiilerillä oli tänä vuonna Utrechtissa mukana Vashti Bunyanin Just Another Dia mond Day (Philips, 1970), jota aikoinaan myytiin 200–300 kappaletta. Sinne kerääntyvät huhtikuussa ja marraskuussa maanosan ko vimmat diilerit ja keräilijät, joilla raha polttaa taskuissa. Tietyt levyt vain herättävät niin houkuttele via mielikuvia, että tuntuu loogiselta haluta omistaa myös niiden originaali, vaik ka se olisi täysin taloudellis ten resurssien tavoittamat tomissa. Levy hommia voi esimerkiksi näin sosiaalisen median aikana harrastaa eräänlaisena penkkiurheiluna: voi seurata muiden postaamia levykuvia ja voi postata omiaan. Joku voisi perehtyä siihen, milloin miehet lopettavat levyjen ostamisen pariutumistarkoituksessa ja milloin se muuttuu homososiaaliseksi vaikutuksen tekemiseksi. Ennen levymessut – siis sellaiset paikalliset levymessut, joita ei voi parhaalla tahdollaankaan verrata Utrechtin massiivisiin messuihin – olivat ainoa vaihtoehto ja niissä vallitseva tunnelma ei aina ollut jakamattoman viehättävä. Fakta kuitenkin on, ettei kaikkea tarvitse, eikä voi omistaa, ja levypuuhastelua voi ihan ”Levyjenkeräily on saavuttanut myös ne luokat, joilla on enemmän rahaa kuin järkeä.” hyvällä omallatunnolla harrastaa netistäkin käsin. Rahaa nykyään tietysti tarvitaankin, jos lähdetään et simään todellisia harvinaisuuksia eli sellaisia levyjä, joi ta maailmasta löytyy vain joitakin kymmeniä tai satoja. Ehkä on kuitenkin parempi olla tietämättä. Joulun lähestyessä on myös ai ka kaivaa esiin joululevyt, kuten esimerkiksi Weeping Willow sin tuore Christmas Time Has Come, Sufjan Stevensin mas siivinen joululauluvinyyli boksi, Bob Dylanin joulu levy, Phil Spectorin jou lulevy, Poguesin Fairy tale Of New York ja tietysti joululauluista hienoin, Tom Wait sin Christmas Card From A Hooker In Minneapolis
Kiertueeseen kuu- lui kolmen päivän soittoputki Lontoon Camden Townissa sijaitsevassa Roundhouse -konserttisalissa, ja koska yksi esiintyminen päivässä ei ollut tarpeeksi, The Scenes soitti samaisena viikonloppuna myös Barfly-nimisessä livebaarissa. Ensimmäinen kier- tue käsitti yhteensä 14 keikkaa. Laulaja Konsta Koivisto kertoo bändin antaneen Britanniassa enemmän haastatteluja kuin Suomessa koskaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun The Scenes soitti näin ison yhtyeen kanssa ja kokemukset ovat olleet pelkästään hyviä. Yhtye kiersi ensimmäisen kerran Britanniassa toukokuussa, jolloin Beige oli juuri ilmestynyt Suomessa. Mennään keikkapaikalle, siellä on roudarit ja kaikki jotka hoitaa asiat sun puo- 70 SOUNDI Keikat 12_14.indd 70 28.11.2014 14.44. > Live Teksti ja kuvat: Veera Uutinen Pieniltä klubeilta suuriin saleihin THE SCENES 12.–14.11.2014 Roundhouse & Barfly, Lontoon, Englanti M itä yhteistä on yhdellä Britannian perinteisimmällä ja suosituimmalla ska-yhtyeellä ja oululaisella vaihtoehtorock-bändillä. Tällä toisella kertaa keikkoja oli 17, joista yhdeksän yhdessä The Specialsin kanssa. Ei juuri mitään, mutta se ei onneksi ollut ongelma The Scenes -orkesterin Britannian kiertueella. Kiinnostusta olikin niin runsaasti, että The Scenesin lehdis- töpassit Roundhousen keikoille olivat kysyttyä tavaraa. Bändi kiittää brittihaastattelijoita hyvästä perehtymisestä Beige-albumiin ja levy onkin saanut medialta loistavia arvioita. The Scenesin Britannian valloitus ei ollut ainakaan keikkojen puutteesta kiinni. Jokaisella kiertuehenkilökunnan jäsenellä oli oma selkeä roolinsa, ja bändi pystyi keskittymään tärkeimpään asiaan eli soittamiseen. Bändi nimittäin pääsi marraskuussa kiertämään saarivaltiota legendaarisen The Specialsin kanssa. – Turhanpäiväinen säheltäminen on jäänyt kokonaan pois. Kaksi albumia Suomessa julkaisseen yhtyeen uusin tuotos Beige näki päivänvalon Britanniassa lokakuun lopussa, ja levy on saanut osakseen mielenkiintoa niin lehdistössä kuin suosituissa musiikkiblogeissakin
Koivisto ei missään vaiheessa sortunut pitkiin välispiikkeihin, mutta kuuden kappaleen setti ei sellaiselle aikaa annakaan. Tilan laaja sali ja iso yläparvi antoivat väljän vaikutelman, mutta yleisöä oli joka päivä useita satoja. Roundhousessa huomasikin eturivin olevan kiinnostuneempi käyttämään puhelimiaan bändin kuvaamiseen, kuin sosiaalisen median selaamiseen. Eroa on myös siinä, että yleisöä on paikalla arkipäivisinkin. Klubi voi olla täynnä, vaikka keikka alkaisi alkuillasta. Bändin käveltyä lavalle soitto alkoi ilman kummempia esittelyjä. Roundhousen kaikki kolme keikkapäivää olivat loppuunmyytyjä ja jokaisena päivänä paikalle kerääntyi mukavasti yleisöä todistamaan The Scenesiä aikaisesta soittoajasta huolimatta. Aluksi näytti siltä, että yleisöä ei tule keikalle ollenkaan, mutta The Scenes sai houkuteltua paikalle katsojia, joita yhtye näytti oikeasti kiinnostavan. Barflyn keikka oli puitteiltaan täysin Roundhousen vastakohta, soittopaikka sijaitsi pienen katukuppilan yläkerrassa ja lava oli polven korkuinen. Kitaristit Miki Liukkonen ja Atte Loponen, basisti Matias Haataja, kosketinsoittaja Joni Seppänen ja rumpali Olli Vimpari takoivat soittimiaan sellaisella raivolla, että kellekään ei jäänyt epäselväksi, etteikö bändi soittaisi keikkojaan sataprosenttisesti. The Scenesin kiertueeseen kuului marraskuun aikana suuria ja tunnettuja keikkapaikkoja, kuten Ulster Hall Belfastissa ja Roundhouse Lontoossa, joilla bändi soitti yhdessä The Specialsin kanssa. Tämä ei onneksi The Scenesin soittoon vaikuttanut. Molempien keikkojen kohokohdat keskittyivät nopeiden kappaleiden (Hunters, City Of White Blankets ja Anorexia Is Boring) kohdalle. Bändin mukaan brittiyleisö tuntui olevan myös enemmän omistautunut livekeikoille. Liukkonen ja Loponen kuitenkin lisäävät, että yleensä keikan loppupuolella voi huomata yleisön olevankin kiinnostunut bändistä, tuntemattomuudesta huolimatta. Menet vaan lavalle, soitat keikan ja lähdet seuraavaan paikkaan, Konsta Koivisto kertoo. Keikkaka- lenteriin mahtui silti myös paikkoja, joissa yhtye soitti joko yksin, tai toisten pienempien bändien kanssa. Soundi oli mukana sekä Roundhousen että pienemmällä Barflyn keikalla. Pieneltä lavalta katsottuna yleisö on aina lähempänä ja katsojien reaktion esiintymiseen kohtasi välittömästi. Bändi lunasti katsojien mielenkiinnon täysin, keikka alkoi täydellä ryminällä ja sama energia kantoi loppuun asti. Bändin energia purkautui sellaisella voimalla, että se tuntui salin jokaisessa nurkassa ja Koiviston laulu ja eläytyminen sai varmasti viimeisenkin katsojan huomion osakseen. The Specialsin kanssa soittaessa lienee hankalaa saada ska-musiikin ystäviä kiinnostumaan yhtyeestä, joka poikkeaa musiikillisesti niin suuresti siitä mitä valtaosa yleisöstä on tullut katsomaan. Lauantainen keikka oli The Scenesin viimeinen esiinty- minen Roundhousessa ja bändistä huomasikin keikan sujuvan jo rutiinilla. Koivisto sanookin, että välillä tuntui hankalalta saada eturivin katsojien huomio Facebookin selaamiselta. SOUNDI 71 Keikat 12_14.indd 71 28.11.2014 14.44. Siinä missä Roundhousen eturivi oli täynnä kovan luokan skafaneja, Barflyn eturivin täytti tanssivat nuoret naiset. – Täällä monesti tullaan katsomaan keikkaa ihan vaan keikan takia, Suomessa keikalle mennään usein vain ryyppäämään. Siinä missä toinen lämmittelijäbändi, The Tones, sortui liikaakin The Specialsin ja yleisön kiittelyyn, The Scenes soitti keikkansa läpi sen kummempia kumartelematta. ”Täällä monesti tullaan katsomaan keikkaa ihan vaan keikan takia, Suomessa keikalle mennään usein vain ryyppäämään.” lesta. Yleisökontaktia ei puuttunut, sillä Koivisto hyppäsi kerran jos toisenkin alas lavalta yleisön sekaan riehumaan. Näille keikoille ei ollut yleisötakuuta ja Koivisto sanoo pienten keikkapaikkojen olevan jännittyneempiä soittamisen kannalta. Täällä käydään katsomassa keikka ja sen jälkeen mennään kotiin, Liukkonen sanoo
Nämä kappaleet antavat laajan näkökulman Brüssel Kaupallisen maailmaan. Mitä muistat tuosta ensimmäisestä konsertista. Aloitetaanpa kenties tärkeimmästä: pitääkö paikkansa, että yhtyeen nimi oli aluksi Brüssel Ei Kaupallinen. Albumista oli alunperin tarkoitus tulla enemmän punk kuin heavy, mutta tämä aikomus lensi roskakoriin kappaleiden venyessä kohti viittä ja kuutta minuuttia. – Lenkkeilin pitkiä matkoja ja ihailin hienoja maisemia. Joskus nuorempana osallistuin kahdenkymmenen kilometrin maastojuoksukilpailuun ennen esiintymistä. – Esitimme kolme kappaletta Aknestikin avausyhtyeenä Oulun Rauhalassa. Mikä on itsellesi merkittävin Brüssel Kaupallisen albumi. – Mieleen nousee vuonna 2009 valmisteltu Musta polku -pitkäsoitto, jonka nauhoitimme Hämeenlinnassa Hiili Hiilesmaan kanssa. Yleisön ilmeet tuntuivat kysyvän, että ”mikä helvetin performanssi tämä oikein on”, solisti muistelee. Ehkei sentään, mutta kyllähän kaksikymmentäviisi vuotta sitten ensirääkäisynsä ilmoille päästänyt Brüssel Kaupallinen ansaitsisi nykyistä suuremmankin yleisön räväkän taiteensa äärelle. – Kyllä vain: soitimme myös ensimmäisen keikkamme nimellä Brüssel Ei Kaupallinen. – Eräs orkesterin unohtumattomimmista hetkistä oli paluukeikka Oulun Qstockissa Aika kultaa muistot -albumin (2005) aikoihin. – Yksittäisistä jutuista nostaisin esiin debyytin Kivisen kosteuden, Mustalta polulta löytyvän Varjele mun järkeni -biisin ja Minä olen vihattu -levyn Haadeksen. – Mutta tosiaan, nauhoitimme Murheenkruunun Veronassa, sillä eräs tuttumme tarjosi mahdollisuutta työskennellä sikäläisessä studiossa asevelihinnalla. – Murheenkruunua väännettiin kuin si- ”Mäkimiehet olisivat mieluummin diskoilleet koko illan.” tä Iisakin kirkkoa ja vanhimmat biisit ovatkin jo parin vuoden takaa. On onneksi selvää, että tasavuosia juhlistava, komeasti jyräävä uutuusalbumi Murheenkruunu voittaa puolelleen taas muutamia vastaanottavaisia sieluja. Purkitimme materiaalin viime pääsiäisenä ja Italiassa oli silloin todella hiljaista, joten paiskoimme studiossa ympäripyöreitä päiviä. Kuvat: Jukka Hirvonen VAHINGOSSA ENEMMÄN HEAVY KUIN PU S uomen tarkimmin varjeltu musiikillinen salaisuus. Pisin. Olin pysytellyt kuutisen vuotta poissa bändihommista ja Qstockin-veto tuntuikin sitten pelkältä juhlalta, Helttunen sanoo. Löysimme Hiilen kanssa yhteiset jujut niin soundi-, soitto-, sanoitus- kuin äänitystekniikankin puolella, Helttunen kehuu. Laulaja käytti vähäisen vapaa-aikansa rakkaan harrastuksensa parissa. Myös sanoitusten kirjoittaminen teetti runsaasti työtä, mutta en sentään menettänyt järkikultaani, laulaja miettii. – Kahdeksan kilometriä on melko hyväksi todettu matka... Murheenkruunun nauhoitussessioiden myötä Hämeenlinna ja muut suomalaiskaupungit vaihtuivat Italian Veronaksi. Vedimme Rukan talvikisojen päättäjäisissä ja paikalle ilmestyi usean mäkihyppymaajoukkueen miehiä, muun muassa Itävällan Ernst Vettori ja Saksan komeaviiksinen Jens Weissflog. Ei-sanaa ei siis enää tarvittu, laulaja Janne Helttunen kertoo. Soitimme taas Aknestikin kanssa ja lähdimme Jukka Takalon mökille pilkkimään ja hiihtämään jo päiviä ennen esiintymistä. Sitten esiintymistahti alkoi uhkaavasti kiristyä eli bändi meni uhraamaan itsensä musiikkiteollisuuden ja kaupallisuuden alttarilla. Eräs reissu suuntautui Mantovaan, jonka kansalaiset ovat Italian rumimpia. Iltama eteni järjestyksessä ”ensin eurodiskoa, sitten Aknestik ja lopuksi Brüssel Kaupallinen”, mutta jotenkin jäi sellainen tuntuma, että mäkimiehet olisivat mieluummin diskoilleet koko illan! Brüssel Kaupallinen vetäytyi mittavalle tauolle viime vuosituhannen loppupuolella. No, huomasin tämän ihan itsekin! Mikä on muuten pisin matka, jonka olet juossut ennen keikkaa – siis lämmittelyksi. Studion isäntä huomauttikin, että lähes kaikki mantovalaiset ovat sukua toisilleen. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho Raskaamman puoleista asiaa. 72 SOUNDI Bazook 12_14.indd 72 1.12.2014 13.52. – Alkuajoista nousee mieleen JANNE HELTTUNEN ja parhaimmat suomenkieliset rocklevyt: DAVE LINDHOLM: Aino CMX: Aurinko KAUKO RÖYHKÄ: Maa on voimaa SIELUN VELJET: L’amourha TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS: Itku pitkästä ilosta NK myös eräs Kuusamon-reissu
– Meille 90-luvun teineille nämä G-asiat tulivat äidinmaidossa ja niiden vaikutuksen kuulee väistämättä. – No joo! Itsekin luulin liittyneeni rokkibändiin, mutta teimmekin hevilevyn, Rajala huomauttaa. Creationilta löytyy paljon ratkaisuja, joita kukaan meistä ei olisi keksinyt kotona kalsarit jalassa. Miten Egokillsin kappaleet ylipäänsä syntyvät. Rumpali Vilho Rajala, voisitko avata hieman tätä ajatusleikkiä. Onneksi nuo fiilikset ovat unohtuneet, sillä albumi soundaa juuri oikeanlaiselta ja siellä on hienoa soittamisen meininkiä. IN FLAMES: Colony 5. Inferno-lehden päätoimittaja Matti Riekki lausui taannoin seuraavasti: ”Gunnarit ja grunge mahtuvat harvemmin samalle lavalle, mutta kun tahtia poljetaan vielä tuplilla, ollaan ongelmissa – paitsi jos bassareissa lukee Egokills”. METALLICA: Master Of Puppets 4. Tosin Guns N’ Rosesia eivät kaikki orkesterin jäsenet allekirjoita, mutta vaikkapa Alice In Chains uppoaa ongelmitta. Se ei tule valtavana yllätyksenä, sillä yhtyeen muusikot ovat vaikuttaneet muun muassa Bloodpitin, My Faten ja Uniklubin riveissä. Kun biisit oli vielä demotettu pariin kertaan ja niitä oli soitettu livenäkin jo kymmeniä kertoja, oli helppo ryhtyä äänittämään, rumpali kertoo. PANTERA: Vulgar Display Of Power 3. Kai tämä meidänkin ”hippeily” viittaa siihen, että olemme ennakkoluulottomia, avoimia, lempeitä, rauhaa ja luontoa rakastavia sekä naamasta karvaisia hemmoja, joilla ei ole koskaan rahaa. Vedimme heti aluksi bassot sisään epävireessä ja huomasimme tämän vasta kitaraäänitysten aikana. Jatkossakin yhtyeen johtoajatus on se, ettei mitään rajoja ole: voimme tehdä hiljaisen akkarifiilistelybiisin tai sitten helvetinmoisen hakkausrallin. Jannen (Selo) laulu on se elementti, joka sitoo biisejä toisiinsa ja tekee niistä Egokillsin kuuloisia. – Viittaus ”hippimeininkiin” tuli esiin eräässä livearviossa pari vuotta sitten ja nappasimme sen omaan käyttöön. Esimerkiksi syrjäytymisen ja toivottomuuden ohella pohditaan sitä, mikä elämässä on tärkeintä ja etsitäänpä siellä henkistä tasapainoakin. – Paikoin albumilla louhitaan hyvinkin railakkaasti, mutta yhtä lailla siellä fiilistellään akustisilla kitaroilla. Tuo ”mahdollisesti maailman hipein tuplabassaribändi” -sitaatti taas tuli hyvältä kaveriltani. Uusiksi, uusiksi! Itse taas soitin kaikki biisit ilman klikkiä, sillä tiesin homman olevan hallussa. – Tosiaan, Creationin teksteistä löytyy teemoja, kuten kehitys, rohkeus, kasvaminen ja tajunnan laajentaminen. Edelliseen liittyen: Creation-debyytin tiedote kertoo “albumin parantavan rivien välissä maailmaa”. ALICE IN CHAINS: Dirt 2. Levyltä löytyy hardrockia, isoja kertosäkeitä, nopeaa tykitystä, raskasta jumitusta, huutoa ja stemmakitaroita. M oneen suuntaan taipuvaa raskasta rockia soittava Egokills ilmoittaa olevansa hippimetalliyhtye: ”Probably the hippiest band with a double bass drumkit in the world”. No, raakamiksauksien äärellä jouduinkin sitten käymään aikamoista jaakobinpainia itseni kanssa ja mietin lopulta ihan vainoharhaisena, että jokainen biisi kiilaa tai sleebaa ihan hullusti. Biisien avulla välitetään toivoa paremmasta ja valoisammasta elämästä, mutta toisaalta siellä myös puretaan turhautumista maailman pahuuteen. Sanoituskokonaisuus on yllättävänkin linjakas, vaikka emme tehneet mitään kattavaa etukäteissuunnitelmaa. Musiikillisesti Creation on vähintäänkin monipuolinen. GUNS N’ ROSES: Appetite For Destruction SOUNDI 73 Bazook 12_14.indd 73 1.12.2014 13.52. Stam1nan Hyrden sanoin: ei virheettömyys ole täydellistä! MAAILMAN HIPEIN TUPLABASSARIBÄNDI! VILHO RAJALA ja EGOKILLSIIN eniten vaikuttaneet albumit: 1. – Kirjoitamme biisejä vanhalla kunnon metodilla eli pidämme bändireenejä ja heittelemme ideoita muiden jalostettavaksi. Se on työlästä ja hidasta, mutta tällä tavalla kappaleet menevät tiukan seulan läpi. – No, äänityssessio oli sitten aika vaikea, pirstaleinen ja mittava
Se on niulotteisuutensa vuoksi. IRON MAIDEN: Somewhere In Time 74 SOUNDI Bazook 12_14.indd 74 28.11.2014 15.09. – Alkuperäisenä ideana oli saada aikaiseksi väkevä kokonaisuus, joka peilaisi parhaalla mahdollisella tavalla kappaleiden kirjoitusvaiheessa läpi käytyjä vahvoja tuntemuksia ja ajatuksia. BLACKMORE’S NIGHT: Shadow Of The Moon 5. Olisihan se melkoista haastistudiossa pääosin työskennellyt kausta olla hyödyntämättä kaikkia yhtye on myös onnistunut kasvatnäitä eri puolia. tamaan ja monipuolistamaan ääniMitä haluaisit kertoa albumin nimaailmaansa. tauksia olemassaolooni ja oivalta- maan eräänlaista Omaa Totuutta. Siitä tulee nimittäin unohtumaton seikkailu! ANTON KABANEN ja viisi parasta albumikantta: 1. Otsikko hienoa. Tammikuun puolivälissä ilmestyvä Unholy Saviour on kuutisen vuotta kynsiään teroittaneen yhtyeen monipuolisin pitkäsoitto. Van– Se taika, joka oli läsnä vielä sähimpia ovat Far Far Away ja I Want vellysvaiheessa, ei jaksanut kantaa The World... Mietimme matkan varrella useampia luonnoksia ja vaihtoehtoja. Työskentelyn edetessä, ja venyessä, päätavoitteeksi vaihtui se, että levy olisi ylipäänsä mukava saada valmiiksi! – Biisien kirjoittaminen on kauttaaltaan mielenkiintoista ja innostavaa, mutta varsinainen äänitysvaihe on puolestaan usein yhtä helvettiä – ja sitä se oli erityisesti tällä kerralla. Jos aikaa olisi jäänyt enemmän, olisin tehnyt kanteen vielä muutamia muutoksia, mutta hyvältä se näyttää tällaisenaankin. vyä (2013) edeltävään aikaan. lopputuloshan on mainio! Ilahduttavaa on myös se, että lauNiinpä: albumin laja Noora Loutyöstämiseen liittyvät himon suoritukhaastavat piirteet eivät sesta löytyy kokuulu Unholy Savioukonaan uusia särin lopulliselta versiolvyjä. Battle Beast soun– Ehdottomasusein yhtä helvettiä.” daa Stratovarius-kitati! Nooran laajasristi Matias Kupiaisen ta repertuaarista miksaamalla pitkäsoitolla omalta löytyy niin kauniin pehmeä kuin vämahtipontiselta itseltään, mutta sakevän käskevä ääni – ja kaikkea siltä maan aikaan Kabasen omassa koväliltä. JUDAS PRIEST: Ram It Down 2. Tammikuun alkupuolella ohjelmassa on Euroopan-kiertue Sabatonin kanssa. ret ulottuvat Battle Beast -kakkosleKerrohan hieman lisää. – Unholy Saviour on erittäin henkilökohtainen albumi ja levyn työstämiseen liittyvä ajanjakso oli eräs tähänastisen elämäni raskaimpia. Tekemisen jäljet näkyvät, tai ainakin tuntuvat, kehossani vieläkin, kitaristi Anton Kabanen aloittaa. Toisaalta Unholy Saviour viittaa myös Berserk-mangan maailmasta löytyvään kahteen minulle tärkeään hahmoon, joista löydän enemmän tai vähemmän samoja piirteitä kuin itsestänikin, kertoo Kabanen. mestä ja kannesta. Entä tuoreimpia. And Everything In It, läpi koko pitkää äänityssessiota. NIGHTWISH: Oceanborn 4. Tämän ”aika loppui kesken” -kommentin toistelemisesta kannattaisi varmaan tehdä muutamiakin päätelmiä... ”Äänitysvaihe on ta. viittaa siihen, että lähdin albumin Mitkä ovat albumin vanhimpia valmisteluvaiheessa hakemaan vasralleja. JUDAS PRIEST: Screaming For Vengeance 3. Mutta ettei jutustelu menisi pelkäksi vaikerrukseksi niin lisäänpä tähän sen verran, että odotan Sabaton-rundia todella kuumeisesti. – Tämän suhteen on jo melkoinen stressi päällä, sillä Unholy Saviourin valmistuminen myöhästyi lopulta kuukausilla, joten rundivalmistelut ja treenaamiset tapahtuvat nyt aiottua kiireisemmin. Ehdin toivoa aika monta kertaa, että – Suurin osa materiaalista on uponauhoitukset saavuttaisivat jo pääuutta, mutta parin sävellyksen juutepisteensä. Tästä seurasi vääjäämätön taistelu syvimpien pelkojen ja pahimpien demonien kanssa. > Bazook! Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Aki Anttila HAASTAVA MATKA OMAN TOTUUDEN ÄÄRELLE H eavymetalin kunniakkaiden traditioiden puolesta ylpeästi liputtava Battle Beast ei päässyt kolmosalbuminsa kanssa helpolla, mutta loppujen lopuksi kiitos seisoo tämänkin mutkikkaan tarinan lopussa. – Vahvana ideana oli pukea mu– Otsikkovaihtoehtojakin oli, siikin muotoon mahdollisimman muun muassa Lionheart, mutta Unmonenlaisia tunteita ja tämä ajatus holy Saviour valikoitui nimeksi mokuuluu läpi lopputuloksesta. kun taas Lionheart ja Madness synMutta vaikka homma ei paikoin tuntyivät vain pari kuukautta ennen tunut miltään herkulta niin paahrumpunauhoituksien käynnistydoimme silti menemään – ja kas, mistä. – Kannesta taas..
Livenation Steven Wilson.indd 75 1.12.2014 12.56
Lisäksi esitellään nuori ja nälkäinen Anthony Dawoud ja hänen hardrock-ryhmänsä Smokin’ Aces. Hämmennys on klubeilla harva se ilta könyävälle Stalkerille melkoinen, kun edessä avautuu suoraa lähetystä varten valmisteltu areena ja kameroiden sisäpuolelle rajatut karsinat, joihin yleisö on ajettu luomaan vaikutelmaa suuresta showsta. Tapahtumaa on mukava seurata permannon tyhjältä takariviltä. Kuva: Ida Stenros iime Stalkerissa arvuutin naapuritreenikseni ääntä pimeästä, jota piti kalju muukalainen kumppaneineen. V tonta, että jatkoa seuraa. Vihjeet oli revitty Peilitalossa-klassikkoalbumin biisilistasta, ja kyse oli tietenkin Mustasta Paraatista, joka kokoontui Herra Ylppö laulajanaan yksityiskeikalle kosketinsoittajansa Jari Kääriäisen syntymäpäiville. Haluamme lisää! Tällä kertaa Stalker jututti Don Huonoja Barona Areenalla heti We Want More -loppukonsertin jälkeen ja flippasi tansanialaisen laulaja-kitaristi Andrew Ashimban musiikista ja hänen Teho Majamäellä ja Linda Fredrikssonilla ryyditetyn trion keikoista. Ei ole mahdo- 76 SOUNDI stalker-taitto2014_12_c.indd 76 1.12.2014 10.39. > Stalker Teksti: Teppo Vapaus Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Komulainen vaikeroi sukkahousujensa kanssa ja kertoo yleisölle, että korkokengät liukuvat jaloissa, ja on ihan sikavaikeaa We Want More -sarjan loppukonsertti soitettiin komeissa puitteissa. Helsingin Semifinalissa järjestetty tilaisuus oli lämminhenkinen ja keikka tiukka. Myös vähäisiä paikalle saapuneita median edustajia kehotetaan siirtymään kameroiden ulottuville, mutta se ei nyt kyllä käy. Videopätkä ja Timo Isoahon raportti tapahtumasta löytyy Soundin netistä. Juontajat Kristiina Komulainen ja Sebastian Rejman eivät edes yritä luoda tunnelmaa. Sitten Barona Areenalle ja Ylen We Want More -ohjelman loppukonserttiin
Mun mielestä oli iso väärinkäsitys, että olisi muka päätetty, että mennään playbackina. Tuossa sun pitää Kuva: Ida Stenros pysyä pystyssä. Kesken We Want Moren kuvaus ten Miljoonasateen jättänyt koske tinsoittaja Olli Heikkinen nosti jo en nen tv-sarjan starttia julkisuuteen Ylen aikomuksen toteuttaa konsert ti sing- tai playbackina. Bimboiluksi ja se kamelskaksi muiden illan esiintyji en kanssa yltyvä yhteislaulu Hyvää yötä ja huomenta latistuu konfetti sateeseen häivytetyksi lopputeks tien soundtrackiksi myös paikan päällä. Etenkin Kie ja Jussi ovat varsin sidottuja Von Hertzen Brothersiin ja Rajattomaan. Ohjelmahan oli tehty ihan hy vin. On teknisesti haas tavaa saada monta bändiä vetämään livenä. Donkkarit on kuitenkin julkaissut tiedon 27. Monia noista en tuntenut aikaisemmin, Jussi sanoo. Me tarvittiin joku ulkopuolinen taho tekemään aloite. Siihen nähden oli tosi hauskaa. Jussi on valtavan hyvä laulaja ja re teä hahmo. Formaatin kannalta helpoin ta olisi vain painaa playta. Kalle kertoo, että hänelle tositv:n ohessa tehdyn paluun ydinjut tu ovat uudet biisit: ohjelman puit teissa duunattu Salaisuus ja Laura Närhen kanssa tehty Surunkerääjä, josta on julkaistu myös video. – Ohjelmaformaatti haluaa aina minimoida riskit. Hänen keikkojensa näkeminen Suo men klubien nurkissa on ollut poik keuksellinen elämys harvalukuisel le joukolle onnekkaita ihmisiä. – Pitkällä keikalla voi luottaa, et tä lämpö nousee. Tämä herättää Stalkerissa kunnioi tusta. Donkkarit on merkittävä yk sikkö omaehtoisen suomalaisen po prockin historiassa. Musta tuntuu, että se veti vähän omiin verkkareihin se jät kä, joka lähti menemään. Alun perin The Circukseen suunni teltu konsertti on siirretty kovan ky synnän vuoksi Helsingin Jäähalliin. – Hyvät bileet on tulossa ainakin, mediatilanteissa hiljaisen tarkkaili jahahmon roolin omaksuva basisti Jukka Puurula klousaa aiheen ja hy myilee hurmaavasti. Kaikki antoi hyvää energiaa toisil leen, ei ollut mitään nokitusta tai muuta, kiittelee Kalle. Se ei yksinkertaisesti ole realistista. – Jussi pääsi soittamaan rumpu ja! Se oli konkreettinen hyöty, Kie nauraa. Tästä alkaen kaikki sujuu ammat timaisesti. Kie toteaa, että on lähtökohtai sesti epäkiitollista käydä esittämäs sä pari biisiä tv-showssa. Mascaran mimmeillä ei ole ihan kaikki valot päällä. Ja oli tosi nastaa tutustua noihin bändeihin. Onnistuneesta paluukokemuksesta huolimatta Don Huonot ei aio palata aiempaan tekemisensä tahtiin, vaan miehistö keskittyy tämänhetkisiin yhtyeisiinsä. helmikuuta järjestettä västä 25-vuotisjuhlakonsertista, jota supportaavat Egotrippi ja Maj Karma. Kaikilla on muita hom mia. ”Oli nasta tehdä kimpassa musaa, mutta oli vittumaista, kun noi kamerat seuras.” heti olla ytimessä. Minkä lainen stage tänään oli ja puitteet! Tehtiin kunnialla loppuun asti eikä mitään nillitystä. – Olisi tämä voinut olla vielä haus kempaa ilman tv-ohjelmaa, mutta ei se olisi tapahtunut. Kolmen minuutin vaihdot, tekninen hermostuneisuus, on vähän väärät pedaalit päällä kun lähtee, hirveä säätö. Heti ytimessä Tapaan Donkkarit välittömästi suo ran lähetyksen jälkeen. Olihan tässä tänäänkin sellainen yhteinen selviämistarina. Vaikka muut yhtyeen soittajat uskovatkin Kallen kiikuttavan pian bändille kymmenen uutta biisiä, tyylilleen uskollisesti, niin intensii viseen Donkkari-meininkiin ei ole paluuta, soittajat kertovat yhdes tä suusta. Kie Von Hertzen istahtaa pöydän ääreen ta katiloissa ja yksi kerrallaan myös muut soittajat liittyvät seuraan, kunhan Ylen kaljat on ensin löydet ty. Kalle haluaa nostaa hattua Ylelle ja ITV:lle loppukonsertin toteutuk sesta. Kalle vai kuttaa luonteensa pakottamana suh tautuvan comebackiin hieman vä hemmän rennosti ja hieman enem män vakavasti kuin muu ryhmä. Miljoonasade esiintyy vanhem pien valtiomiesten laiskanpulskeal la otteella, mutta uusi kappale Tarpeelliset valheet vangitsee Areenan yleisön ja luo hetkeksi vahvan tun nelman. Nuori valokuvaajaystäväni Ida ei todista nut bändin 90-luvun momentumia ja on todella hämmentynyt lavalla säntäilevistä mammoista, joiden ke vätjuhla-koreografia viihdyttää kyl lä. Kwan viihdyttää ihan hyvin, am mattimaisesti, ja Shinen aikana koe taan pieni kliimaksi koko Areenan nauttiessa käsien heiluttelusta yh teen aikaan. Kien mukaan Heikkinen veti herneen nenään tur han aikaisin. Biisi kerää koko illan stydeim mät ja aidoimmat aplodit yleisöltä. Puitteet ovat komeat, bändit vetävät livenä ja valoshow on oikeastaan aika hieno. Se on hieno sävellys, jota tulkitessa Heikki Salo pääsee tiloi hin. Mainetta sopii vaalia tosissaan. Stal ker näki kaksi keikkaa ensi sekun nista viimeiseen iskuun, ja yleisössä vain mykistyneitä, liikuttuneita tai hurmioituneita ihmisiä, jotka tulivat pumpatuksi täyteen henkeä, joka kulkee näillä kulmilla harvemmin. – Oli, oli. Rejman vaatii ylei söä seisomaan ja taputtamaan, kun pyyntö käy. Me ei mis sään vaiheessa sanottu, että se on ok, vaan että se on ihan pelle idea. Myöhemmin tv-uusintana koko konsertti kuulostaa kamalalta. Bii sien toimivuus ja vastaanotto on Kallelle mittari siitä, onnistuivatko vai epäonnistuivatko he. Oliko ohjelmasta meille jotain hyö tyä, tuskinpa, lauluyhtye Rajattoman bassona ja johtohahmona nykyään toimiva Jussi Chydenius toteaa. Tyylikkäisiin pukuihin sonnus tautunut Don Huonot, keulilla viik sissään ja parrassaan yllättävän pal jon Johnny Deppiä muistuttava Kalle Ahola, räjäyttävät odotetus ti pankin. He lämmittelevät uudel la, Mika Waltarin tekstiin sävelle tyllä Salaisuudella, lisäävät löylyä Suojelusenkelillä ja luovat illan aino an alkuvoimaisen rock’n’roll-hetken Riidankylväjällä. Salaa supertähti Tehdään tämä heti selväksi: tansa nialainen laulaja-kitaristi Andrew Ashimba on maailmanluokan artisti. Kaikkia naurattaa. SOUNDI 77 stalker-taitto2014_12_c.indd 77 1.12.2014 15.07. Uusi biisi menee toises ta korvasta sisään ja toisesta ulos ei kä jätä jälkiä. – Oli tosi nastaa, että Yle ja ITV kantoi loppuun asti vastuun. We Want More -kokemuksensa Donkkarit summaavat hieman häm mentynein mutta positiivisin ja var sin rennoin fiiliksin. Ennen suoran lähetyk sen alkua on pitkään hiljaista. – Mun mielestä oli nasta tehdä kimpassa musaa, mutta oli vittu maista, kun noi kamerat seuras, Kie kiteyttää. Neon 2 ei sy kähdytä, mutta herättää sympatiaa. Areenalla soundit olivat ihan jees. Nauru pidentää ikää, joten ehkä Mascara onnistui. – Joo joo, enkä mä halua kuulos taa siltä, että tekijöissä olisi jotain vikaa. Sitten Komulainen saapuu lavalle, ilman sukkahousuja
Joskus Andrew soitti puolikuolleena aamuun asti, kun kynttilä olikin hitaasti palavaa sorttia. – Kansainvälisesti kuitenkin projekti, jossa on solisti Afrikasta ja iso bändi Suomesta, on vaikea. 78 SOUNDI stalker-taitto2014_12_c.indd 78 1.12.2014 10.39. Seuraavan levyn tuottamista suunnitellaan ensi vuodeksi tältä pohjalta, Teho valaisee. Viimeisenä yönä ennen Suomeen paluuta Teho kaivoi kasiraiturin, mikrofonin ja läppärin esiin ja demotti Andrew’n kanssa tämän kappaleita. Teho soitti suositun paikallisen reggaeartisti Jhikomanin yhtyeessä, jossa Andrew pomputteli bassoa. Yleisö lähtee mukaan kuulostaen pingviinilaumalta. Me käytiin edustamassa pariin kertaan Womex-festivaaleilla maailmanmusiikkitapahtumassa tätä juttua. Kuva: Ida Stenros ”Eno laittoi kynttilän palamaan Andrew’n eteen ja sanoi, että soita kunnes se sammuu.” säksi kuuluivat Juho Viljanen sekä Hulkkosen veljekset Kari ja Jori. – Andrew näpyttelee kahdella sormella tosi nopeaa kuviota koko ajan. > Stalker Andrew Ashimba ei tiedä tarkkaa syntymäpäiväänsä eikä ikäänsä, hän on noin 35-vuotias. Palasimme pienimuotoisempaan juttuun, jossa Andrew'n kitara ja laulu pääsevät enemmän esille. On käsittämätöntä, että näpyttely menee kuin kone, ja tuntuu, että sillä ei ole mitään tekemistä laulurytmin kanssa, Teho Majamäki kuvailee. Kaikki olivat kiinnostuneita nimenomaan Andrew'sta, sen omintakeisesta kitaran soitosta ja laulusta. Keikka alkaa yhtyeen seilatessa yleisön seassa. Nauhotettiin sinä yönä 22 biisiä. Bändiin Tehon ja Jussin li- Samaa pataa lappalaisten kanssa Alkutalven Suomen rundillaan Ashimba trio soitti myös koulukeikkoja ala- ja yläasteilla. Teho soittaa tansanialaista sormipianoa irimbaa ja Linda saksofonia. Teho ja Jaakonaho tuottivat Ashimban Wakukaya-albumin suomalaisten muusikkojen kanssa. Andrew'ta opetti hänen muusikkoenonsa, joka kehotti pikkupoikaa näpyttelemään kitaralla tälle esittelemiään afrikkalaisia rumpufraaseja ja -rytmejä. Sittemmin Andrew esitteli myös omia biisejään, ja taikoja alkoi tapahtua. Andrew tuudittaa hymy korvissa näkymätöntä vauvaa sylissään ja flirttailee jengille. ”Signattiin parit boobsit, bisse maistui huolella” Kuva: Senja Rapila Kun Andrew Ashimba tulkitsee silmät kiinni ja näppäilee virtuoosimaisesti mutta vaivattomasti polveilevia, rytmikkäitä, tunteikkaita, niin rauhallisia kuin nopeatempoisia kappaleitaan, häntä on helppo ja ihana seurata. Andrew’kin yltyy punavihreästä tansanialaisesta perhosesta kertovassa kappaleessaan imitoimaan sen outoa ääntä, joka toistuu aina kertseissä. – Biisit ei koskaan loppuneet. Demopaketin biiseistä innostuivat Suomessa Jussi Jaakonaho ja Riku Mattila, joka näki Andrew'n tulevana Youssou N'Dourina, kansainvälisenä starana. Lindan soitinarsenaaliin kuuluvat lisäksi bassoklarinetti, tansanialaiset ngoma-rummut, parissa biisissä basso ja erilaisia perkussiivisia shakereita, kuten Tehon tansanialaiselta metsäpolulta löytämä siemenkota. Kovalla työllä Andrew omaksui uniikin ja metronomintarkan tatsinsa. Sitten otin taksin lentokentälle, Teho kertoo. Teholla on vibrafoni, seisaaltaan soitettava rumpusetti, keraaminen udu-rumpu, kurpitsasta tehty kalebash, puinen slide drum ja lintupilli. Enolla oli tapana laittaa kynttilä palamaan Andrew'n eteen ja sanoa, että soittaa kunnes se sammuu. Sanokaa romanttiseksi, mutta he eivät niinkään soita musiikkia kuin ovat musiikissa. Teho sekä aiemmin Mopo-yhtyeensä kanssa kouluilla esiintynyt Linda saivat idean hakea jo 50 vuotta koulukonsertteja järjestäneen Konserttikeskuksen listoille, ja homma natsasi. Tehon ja Andrew’n yhteistyö juontaa juurensa vuoteen 2004, jolloin Teho toteutti Tansaniassa paikalliselle suurlähetystölle kulttuurien välisen yhteistyöprojektin. Tehon mukaan jopa haastavimpien kouluyleisöjen eli teinien vastaanotto oli positiivinen yllätys. Tuntuu hyvältä, ei nolota heilua, ja välillä sitä vain katsoo ja kuuntelee ja menee syvempään ja syvempään, lähemmäs sitä tilaa, jossa Andrew, Teho Majamäki ja Linda Fredriksson soittaessaan ovat. Andrew’n presenssi synnyttää läsnäoloa myös yleisössä. Ison bändin vienti maailmalle oli myös kallista. Andrew’lla oli aina vielä yksi. Andrew on kotoisin Victorianjärven rannalta Pohjois-Tansaniasta. Sen seuraaminen on huumaavaa. Lisäksi on nimettömiä elementtejä kuten Lindan kurnuttava sammakko, Tehon rutiseva sorsa ja pyöritettäviä ääneen viritettyjä muoviputkia
Ässien debyytti-ep:n 24/7 päättävä You Take My Breath Away -raita on hengästyttävä lupaus siitä, mitä tuleman pitää. Ei tarvinnut hirveesti kalenteria tsiigaa. Stalkeria puhuttelee kaverin läpipaistava lahjakkuus ja luontainen karisma. Nuoret ne osaa. www.episodi.fi (norm. – Se on stoori meikän epäonnistuneesta viha-rakkaus-ihmissuhteesta. 39,00) Inferno on maamme suurin raskaan rockin erikoislehti. Kun Smokin’ Aces lämppäsi Santa Cruzia Tavastialla Halloweenina, juuri You Take My Breath Away sai jengin nyrkit erityisen pystyyn. Gunnareiden ja kumppaneiden maneerit rassaavat yhtyettä vielä hippasen ja oma ääni on vasta löytymässä, mutta sävellyksenä tämä järkäle ei juuri häpeä esikuviensa klassikkojen seurassa. Me oltiin vuonna 2012 Staalon Kaato kiertueella yhdessä Andrew'n, 22 Pistepirkkojen, Black Motorin ja Niillas Holbergin kanssa kaksi viikkoa Pohjois-Lapissa kiertelemässä, ja siellä se oli ihan samaa pataa lappalaisten kanssa, Teho nauraa. Halutaan, että kaikilla ympäri globea on mahdollisuus tsekata meidät, lähietäisyydeltä varsinkin. Ässien mimmifaneille Anthonyn ulkoinen habitus lienee yhtä tärkeää kuin hänen musiikkinsa. Mitä laajemmin, sitä parempi. Jengi lauloi sanoja ja tanssi läpi keikan, oli kotoisa fiilis. Kahden vuoden ajan se kap- stalker-taitto2014_12_c.indd 79 pale eteni samaa tahtia kuin suhde. – Andrew saa kaikki mukaan vilpittömällä läsnäolollaan ja viattomuudellaan. – Meijän basistin broidilla on frendinsä kanssa Road Wizard Brewery-panimo ja kelattiin, että vittu ois siistiä saada paritkymmenet Smokin’ Aces -bisset keikalle. 51,00) Episodi on ehdoton valintasi mikäli pidät elokuvista ja elokuvamaailmasta. www.soundi.fi 4 numeroa/6kk 27,90 (norm. 47,60) Hifimaailma – laadukkaan äänen- ja kuvantoiston erikoislehti. Kappaleissa konkreettiset, maanläheiset ja jokapäiväiset asiat liitetään usein opettavaan tarinaan. Saanko esitellä: Hardrockyhtye Smokin’ Aces Stalker tutustui Smokin’ Aces -yhtyeen johtohahmo Anthony ”Hamdi” Dawoudiin joillain satunnaisilla jatkoilla joskus. Andrew'n laulut käsittelevät afrikkalaisesta näkökulmasta elämänarvoja: perhettä, rakkautta, luontoa ja elämän realiteetteja. Lopputuloksena oli mun versio totuudesta. Se kielii siitä, että vahvahkoa kautta elävän hardrockin ystävien joukossa Ässien potentiaali on jo tunnistettu. Ja vielä Anthonyn vapaa sana Stalkerin lukijoille: – Tukekaa teidän favourite ugbändejä! Käykää keikoilla, ostakaa parilla eurolla niiden julkaisuja ja kuunnelkaa niiden materiaalia! Kiitos! OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: teppo.vapaus@gmail.com Satoja sivuja pukinkonttiin! Tilaa nyt Episodi, Inferno, Rumba, Soundi ja Hifimaailma mainioilla jouluhinnoilla. 51,00) Soundi – Suomen suurin musiikkilehti. Teho kertoo myös vauhdikkaasta kappaleesta, jonka aiheeksi paljastui Andrew'lta kysyttäessä erään heimomiehen kova ripuli, johon piti löytää lääkitys. Älä hukkaa aikaa tappeluun ja maleksimiseen. – Tansaniassa jengillä on taito vapaina hetkinään olla tekemättä mitään ja nauttia olemisesta. 6 numeroa/6kk 29,90 5 numeroa/6kk 23,50 (norm. Jos halusin saada jotain tähän uuteen biisiin valmiiksi, piti ruveta analysoimaan mahdottomia tunteita. Massatuotannosta ei siis ole kyse, haluttiin vaan duunata jotain nastaa faneille ja itellemme. Kun Andrew tykittää menemään rikkaasta taiteestaan ja musiikistaan tunnetun Makonde-heimon voimatanssin, suomalainen katsoja viedään hetkeksi kauas pois kylmästä, syvälle Afrikkaan. Ennen maailmanvalloitusta yhtyeen suunnitelmiin lukeutuu vähän pienempiä projekteja kuten oman oluen tuottaminen. Ehkä se rehellinen viba on purrut ihmisiin. www.inferno.fi 3 numeroa/6kk 15,90 6 numeroa/6kk 29,90 (norm. Kuten asiaan kuuluu, Anthonyn katse käy pitkässä juoksussa maailmalle. Mistään saarnasta Ashimban keikassa ei kuitenkaan ole kyse, vaan puhtaasta rakkauden äänestä – hengellisestä toimituksesta eräällä tapaa kylläkin. – Tavastialla oli pirun siisti skulaa! Santa Cruzin Arttu pisti koodia ja kysyi soittamaan niiden kanssa. www.hifimaailma.fi Tee tilaus osoitteesta: www.popmedia.fi/joulu 1.12.2014 10.39. Huomionarvoista oli myös erittäin kiitettävä yleisömäärä jo ensimmäisen bändin aikana kolmen yhtyeen illassa. Hence the beer. Mestoilla oli uusia frendejä ja faneja, signattiin parit boobsit, bisse maistui huolella, Anthony summaa kokemusta. Tai sitten siinä on vaan hyvä buugi, Anthony nauraa. – Saksa, Britit, Jenkit, Japani, joka vitun paikkaan. Määrittelemättömästi, hitaasti, tuskallisesti, ilman mitään käryä, että kuinka tämä nyt tulee loppumaan. Komea ja söpö pitkätukka soitti pianoa koko yön ja levähti sitten luontevasti lähimmän tytön kainaloon. 26,70) Rumba – vältä huonoa musiikkia! www.rumba.fi (norm. Andrew yrittää tsempata kanssaihmisiään siihen, että jos sulla on kiinnostuksen kohde, tee työtä sen eteen, niin saat elämältä, mitä haluat. Käytiin panee, pantiin käymään
– Naulat syntyi mun unesta. – Laulutyyli ei ole mikään rähjäävä rokkisoundi, vaan sellainen neutraali kevätjuhlasoundi. – Iho, hiukset ja luut oli ensimmäinen biisi joka tehtiin. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN soundcloud.com/ lasten-hautausmaa 80 SOUNDI tarkkis-taitto_2014_12_a.indd 80 27.11.2014 16.28. Mä kirjoitin sen tekstin ja Tuomo teki sävellyksen, Kristiina muistelee. Lasten Hautausmaa pysäyttää kuulijan keskittymään siksikin, että yhtyeen soundi on poikkeuksellisen epärockmainen. Yhtye on paraikaa valmistelemassa myös ensimmäistä kokopitkäänsä. Ehkä mekin ollaan palanen sitä yhtä suurta laulua. Svart julkaisee Lasten Hautausmaan viiden biisin ep:n joulukuussa digitaalisena ja tammikuussa 2015 kymppituumaisena vinyylinä. Kun yhteisiä kiinnostuksen aiheita tuntui löytyvän, ajateltiin kokeilla biisien tekemistä kimpassa. Ehkä uskonnollinen musiikki, virret, kansanmusiikki, blues, kaikki kertovat samaa tarinaa eri kulmasta ja eri keinoilla. Vaara kertoo, ettei yhtyeen tarkoitus kuitenkaan ole alleviivata kurjuutta. Ei me olla sen pidemmälle mitään mietitty, naurahtaa Vaara ensimmäisen antamansa haastattelun lopuksi. Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Nyttemmin yhtyeessä vaikuttaa myös kolme muuta jäsentä, kun Yhtä suurta laulua kaksikko kaipasi kappaleisiin lisää ulottuvuuksia ja keikkailua. Tuomo keksi kirjoittaa laulun kertomani unen pohjalta, mutta se kertsi tuli vanhasta kansanuskomuksesta, jonka mukaan piru tekee ihmisen leikatuista kynnenpalasista laivan. Laulusolisti Vaara on aiemmin vaikuttanut muun muassa Mana Manaa coveroineessa Vaarallista-yhtyeessä ja kitaristi Mannosen voi joku tunnistaa punkrockia soittavasta Kivesveto Go-Gosta. Kappaleiden aiheita ei ole mitenkään rajattu. – Tarkoitus olisi saada se talven aikana kasaan. Surullisuus ja sen myötä lohdullisuus ovat kuitenkin eri asia kuin synkkyys. Kun Lasten Hautausmaa -niminen yhtye esittää pelkistettyihin sovituksiin puettuja lauluja, joissa kerrotaan muun muassa ufoista, pakkotyössä olevista lapsista ja kynsistä rakennetulla veneellä matkustavasta pirusta on tunnelma lievästi sanoen hyytävä. Se ei ole meidän pointti enkä halua, että tämä on mitään ranteet auki -musaa. – Molemmat meistä on kummallisen kiinnostuneita oudoista ilmiöistä, vanhoista perinteistä, uskomuksista ja kummitusjutuista. Jäsenten polut risteytyivät kun Vaarallista levytti oman versionsa Kivareitten Äiti hei -pikkuklassikosta Kytänsoittajien kanssa tehdylle split-seiskalle. Niukasti infoa itsestään levittäneen yhtyeen takaa löytyvät perustajajäsenet Kristiina Vaara sekä Tuomo Mannonen. Sen takia ihmiset jopa säästivät omat kynnenpalansa hautaan asti laitettaviksi. Vaikka uskonnollisuuden kanssa bändillä ei olekaan mitään tekemistä, ymmärtää Vaara mistä vertailu voi syntyä. Uskomus oli, että piru vie sillä laivalla ihmisen sielun mukanaan kuolemaan. Sen sijaan samasta syystä verro kiksi tarjottua Noitalinna Huraa! -yhtye Vaara ei tunnusta kuulleensa kuin hittibiisi Pikkuveljen verran, mutta kertoo kuulleensa mainintoja aiheesta niin paljon, että aikoo ottaa selville onko vertailuihin aihetta. Kuva: Santtu Särkäs > Tarkkailuluokka ”Molemmat meistä on kummallisen kiinnostuneita oudoista ilmiöistä.” Lasten Hautausmaa V äkevimpiä musakokemuksia tänä syksynä on ollut Lasten Hautausmaa. Yksi keikka ollaan soitettu ja nyt on kolme sovittuna. Ivaillen on ehditty jo epäillä, että sen musiikki sopisi paremmin rippileireillä rämpytettäväksi
King Foo COB tulostus 81.indd 81 28.11.2014 10.15
Aiemmin olen asettunut poikki teloin ihmisten kanssa, jotka eivät resonoi sa malla taajuudella kans sani. Sen jälkeen muutin elämäntapani. Kuva: Jeff Katz/Soundin arkisto > Viimeinen sana – Kotitekoisen ketsupin nimeen vannova Billy Gibbons Spin-lehden haastattelussa vuonna 2012. Siellä on varmasti paljon hyvää, mutta tutkimukset ovat vielä vai heessa. Torttu ja, piparia ja paketissa pentagram mein koristellut villasukat. Sokrates. Rauhallista ja ihanaa joulua ja hyvää uutta vuotta. Ravintolatkin ovat kyselleet minulta siitä.” kirjan Raja. Hitto, jos se ei tykkääkään musta. Sellaisia yksilöitä, joiden seurassa tunsi ihmisen olevan hyvä laji. 82 SOUNDI viimeinen sana -taitto_14_12_a.indd 82 1.12.2014 10.02. Seuraavana päi vänä erehdyin ajelemaan treenik seltä kotiin ja nukahdin rattiin val tatiellä. TEPPO VAPAUS VIIME AIKOINA olen ajatellut taivasta, Sokra testa, Guy Debordia ja rakkautta. Joulu tulee ja taas vituttaa. Nyttemmin olen si säistänyt, että jo kaiselta voi todel la oppia jotain. Kansanradio ja Yle Suomi rokkaa tykisti, mutta kau pallisille asemille en ollut vielä val mis. Yritän tältäkin osin olla aikuinen ja nauttia täysin normaalista joulusta. Mykän leffan li säksi on tullut kat sottua läjä neu vostorealistista Stalin-propaganda elokuvaa (muun muassa Fall Of Berlin). Ei ole sattumaa, että jouluikkuna on Stockmannin tavaratalossa. He julistivat kapitalis min impotentiksi pää määräksi vailla keinoja ja kieltäytyivät kaikes ta yhteistyöstä halveksimansa yh teiskunnan kanssa.” Rakkaus. Toinen jäi yössä auton alle ja toinen tippui yös sä mereen ja hukkui. Luin myös Riikka Pulkkisen Billy Gibbons / ZZ Top VUOTTA ”Minun guacamoleani on ylistetty. Lainaan Liken sivuja: ”Ryhmä syntyi reak tiona havaintoon, et tä länsimainen yhteis kunta pyrkii tekemään kansalaisista pelkkiä passiivisia sivullisia. Ajauduin kaistojen väliin, autot molemmin puolin hiljensi vät vauhtini, ja juuri mitään ei tapahtunut. Suosittelen Liken vuonna 2005 julkaise man Marko Pyhtilän tutkielman Kansainväliset situationistit – spektaakkelin kritiikki lukemista kaikille. Taivas. Olen saanut rakastaa hienoja ihmisiä, joita en osannut rakastaa. Ei tarvitse! Parhaissa tapauksissa ääni tulee pelkistä ku vista, jotka ääni pi laisi. Tunnetus ti elokuva onnistuu hyvin harvoin te kemään kirjan hah moista parempia, kuin mitä lukija on mielessään kuvi tellut. Vähitellen vaihto ehtoisuudesta on tullut normaali ja normaalista usein vaihtoehto. Guy Debord oli vuosina 1957– 1972 vaikuttaneen ra dikaalivasemmistolai sen avantgarderyhmän, Kansainvälisten situ ationistien johtohah mo. Se on kiihtyvissä määrin vienyt eri koisiin projektei hin ja duuneihin sekä alati mullis tanut käsitystäni aika lailla kaikesta. Neljään au toon tuli naarmuja ja kol huja. hintään havainnoida tarkasti kai ken paskan, jottei erehdy olemaan ihan mulkku. Se oli uskomaton ta. Menetin kaksi tuttavaani onnetto muuksissa kesän lopulla. Nimi sopi teemaani ja henkilöhahmot olivat tavallisia suo malaisia. Reagoin kuolemiin menettämällä nukku miskykyni. Älkää delatko. Ihmiset ovat pyytäneet minua koteihinsa valmistamaan sitä. Nyt sydämelläni on pit kästä aikaa eräs tyttö. Kiinnostavaa! Vastapainona tavallisuuden et simiselle olen viime aikoina tullut katsoneeksi mykkäelokuvia (muun muassa Salt Of Svenecia ja Entr’acte) ja onnistunut todella ohittamaan sen tottumuksen, että leffassa pi täisi olla ääni. Mie romahan. Tie dän, että joulu on muutakin kuin tonttujen teennäis tä dollarihymyä, mutta en osaa suhtautua siihen muulla tavoin. Olenkin koke nut viime aikoina jollain tapaa kiin nostunut ymmär tämään paremmin suomalaista tavallisuutta. Tun tuisi todella ek soottiselta syöttää aamuvirkeät lap set, vetää kolea lii turaita niskaan, is tua hieroville nah kapenkeille ja hu rauttaa toimistol le. Tämä lienee normaalia monen kohdalla ja uskon vilpittömästi sen olevan monille hyvää arkea. > Syntymäpäivä 65 JANNE MASALIN Tundramatiks OLEN OLLUT aina kiinnostunut poikkeuksellisuudesta, vaihtoehtoi suudesta ja kyseenalaistamisesta. Ihan paskoista mulkuista voi vä Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Molemmat sattuivat ole maan poikkeuksellisen hyväsydämisiä, kilttejä ja syvällisiä luonteita. Eräällä keik kareissulla en taaskaan saanut se kuntiakaan unta. En voi larpata tähtiartistis ta toimistossa työskenteleväksi fai jaksi, joten aloitin siitä mitä Suomi kuuntelee ja lukee. Opin eilen, että Stalin oli fiktiivise nä hahmona kym menissä aikansa elokuvissa ja kuten arvata saattaa, se Stalin oli hyvä jätkä. Tätä ajatusta voi helposti verrata leffoihin, jotka on tehty kirjan perus teella
Uusi kompakti SAM järjestelmä koostuu kahdesta 2-tiekaiuttimesta: 8320, 8330 sekä uudesta 7350-subwooferista. Genelec SAM – edistynein ja joustavin kaiutinratkaisu kotiin ja studioon. Järjestelmää ohjaa uusi ja erittäin helppokäyttöinen Genelec Loudspeaker Manager GLM™ 2.0 -ohjelmisto. Genelec tulostus 83.indd 83 Genelec_SAM Compact_Soundi_225x297mm.indd 1 28.11.2014 9.53 19.11.2014 11.46. Genelec SAMjärjestelmällä voit toteuttaa ammattimaisen äänimaailman haastavissakin akustisissa ympäristöissä – automaattisesti. Esittelyssä uusi, kompakti SAM-järjestelmä
UUSI ULJAS ALBUMI NYT KAUPOISSA CD || LIMITED LIMITED EDITION CD EDITION 2LP 2LP | WWW.ACDC.COM WWW.FACEBOOK.COM/ACDC WWW.ACDC.COM | WWW.FACEBOOK.COM/ACDC takakansi 12_14.indd 84 27.11.2014 15.37