Soundi 12/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

12 /2 01 5 8,50 € (sis.alv) VUOTTA So un dI 11 M O T Ö R H E A D Ikuiset Ikuiset 70 VUOTTA LEMMYÄ JA 40 VUOTTA MOTÖRHEADIA KAARLE VIIKATE VIRTASEN KALLE, MUSADIGGARI THE LOCAL BAND POJAT HALUAVAT PITÄÄ HAUSKAA AUSTRALIA KATSAUS PALLON TOISELLE PUOLELLE COLDPLAY TUNNELIN VALOISASSA PÄÄSSÄ JAOSSA UPEITA PALKINTOJA! Jukka ja Jytämim mit, Alabam a Shakes sekä muut Soundin toimitta jien suosikit ROCKV UOSI 2015 OSALLISTU VUOSIÄÄNESTYKSEEN S O U N D I 1 2 / 2 1 5 kansi_12_2015_g.indd 1 30.11.2015 10.42
Markku Syrjäpalo 050 545 2670 markku.syrjapalo @genelec.com Janne Lankinen 044 799 5106 janne.lankinen @genelec.com Genelec Oy Olvitie 5 74100 Iisalmi P 017 83881 genelec@genelec.com G_big sams_Soundi_225x297mm_01.indd 1 23.10.2015 12.30 Sony Music tulostus.indd 2 27.11.2015 9.27. Lisätietoja tuotteistamme ja palveluistamme saat myös kotimaan myyntipäälliköiltämme. Tervetuloa tutustumaan mallistoon valtuutetuilla jälleenmyyjillämme kautta maan. Seuraava askel Smart Active Monitor (SAM™) kolmitiekaiutin mallisto on syntynyt yli 35 vuoden kokemuksella suorituskykyisten ja tarkkojen kolmitiejärjestelmien suunnittelusta. GLM™ 2.0 huonekorjainjärjestelmä mahdollistaa jokaisen järjestelmän kaiuttimen yksilöllisen sovittamisen akustiseen ympäristöön ja yhdessä Directivity Control Waveguide (DCW ™) suuntainteknologian kanssa järjestelmä tarjoaa erinomaisen stereokuvan ja taajuusvasteen haastavissakin tiloissa
Provinssi tulostus.indd 3 29.11.2015 15.38
2016 (DOWNLOAD & STREAM) JA 8.1. Vuoden ensimmäinen albumi kaupoissa 1.1. (CD digipack) Urbaania folkkia • Autenttinen duo = Kaksi kitaraa + Stemmalaulua tuomari_nurmio_soundi_12.indd 1 25.11.2015 11.48 DEBUT ALBUM OUT NOW! LOCALS ONLY D A R K E D I T I O N Sony 2x puolisivua tulostus.indd 13 27.11.2015 9.34
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN AVAN-WITCH-BURY-11-15.indd 1 24.11.15 10:35 Untitled-2 1 25.11.2015 11.07 Nuclear tulostus.indd 5 27.11.2015 9.30
44 Coldplay Chris Martinilla on pää täynnä unelmia. Soundi 12/2015 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Elämäni soundit: Thomas Corpse / Jess And The Ancient Ones 14 Liimatan aikamatka 16 Sanoin kuvin 20 E-liike 22 Jussi Niemen naamakirja: Howe Gelb 24 Soundi-haastattelu: Kaarle Viikate 32 Lemmy 38 Vuoden parhaat 2015: Kriitikoiden valinnat 42 Vuosiäänestys 44 Coldplay 48 Australia – altsuprogen aarrearkku 56 Levyarviot 71 Oton vinyylit 72 Bazook The Local Band & Reckless Love Omnium Gatherum Tobias Sammet’s Avantasia 76 Stalker: Pete Europa 80 Tarkkailuluokka: Silmä, The Toxics 82 Viimeinen sana & Hei kuka puhui. 42 Vuoden parhaat Alabama Shakesin juureva mutta ennakkoluuloton musiikki hurmasi Soundin toimittajat. K an n en k u v a: R o b er t Jo h n www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 73 Omnium Gatherum Ihmislajin omituisuuksia pohtimassa. 24 Kaarle Viikate Soundi-haastattelussa kolutaan läpi Kouvolan kaihorokkarin koko ura. 6 48 Australia Kiertoajelu läpi Aussien suurimpien kaupunkien. K u v a: E ll io t R o ss K u v a: Th o m as R ab sc h K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: D av id Il if f K u v a: Ja ri H ei n o sisältö_2015_12_a.indd 6 30.11.2015 14.04. 42 Vuoden parhaat Alabama Shakesin juureva mutta ennakkoluuloton musiikki hurmasi Soundin toimittajat
@ilosaarirock Early bird -liput myynnissä nyt! Ennakko: Tiketti \ Lippupiste Early bird -hinta voimassa 31.12.2015 saakka 2 pv 89 € Joensuu • 15.-17.7.2016 #kesänparasviikonloppu Ilosaari tulostus.indd 7 27.11.2015 9.31. ilosaarirock.
Juuri ennen painoon menoa alkoi nimittäin kuulua huolestuttavia uutisia myös kitaristi Phil Campbellin terveydentilasta. Niin heikoissa kantimissa tuntui miehen terveys olevan, ja keikkoja oli peruutettu tuon tuosta. Vuonna 2016 Soundi ilmestyy tuttuun tapaan 11 kertaa. Iso kiitos kaikille lukijoille ja tilaajille, meillä oli oikein hyvä vuosi. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 70-vuotta jouluaattona täyttävä Lemmy olisi normaalissa työelämässä jo hyvän matkaa eläkkeellä. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. Viime vuosina kone on kulkenut välillä ongelmitta, välillä keikkoja on jäänyt väliin. Toivottavasti teilläkin. Nyt me puhaltelemme hetken, istumme levysoittimen äärellä ja juomme glögiä. Saappaat jalassa poistuminen sopisi paremmin kuin hyvin Lemmyn rock’n’roll-legendaan. vuosikerta 8 Saappaat jalassa SOUNDI 12/2015 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: A Winged Victory For The Sullen: Atomos Dolly Parton: Jolene Dave Rawlings Machine: Nashville Obsolete Yo La Tengo: And Then Nothing Turned Itself Inside-Out Isokynä Lindholm: Sirkus SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Lamppu Laamanen: Dave Lindholm – Tietenkin (Johnny Kniga) pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_12_a.indd 8 30.11.2015 12.34. S iitä on nyt reilu kaksi vuotta, kun Ian Fraser Kilmister viimeksi oli Soundin kannessa. Vuoden ensimmäinen lehti ilmestyy 29.1. No, tässä sitä taas ollaan. Silloin kansitekstinä luki ”Moottöri köhii” ja olin hyvin varma, että se jää viimeiseksi Soundissa julkaistavaksi Lemmy-haastatteluksi. Mestari poseeraa kannessa uhmaten kaikkia todennäköisyyksiä. Ymmärrän hyvin, ettei koko elämänsä tien päällä viettänyt mies halua jäädä eläkkeelle, mutta ajatuksena kuoleminen kesken keikan on todella karmiva. T osiaan, Soundin 41. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Tommi Liimatta, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Saattaapi olla terästettyä. Itse en ainakaan haluaisi mistään hinnasta olla yleisössä, jos Lemmyn – tai ylipäänsä kenenkään – sydän pettäisi. Jatkossa Soundi ilmestyy keskiviikon sijaan aina perjantaisin. Tätä kirjoittaessa jännitetään taas, että toteutuuko parin päivän päässä häämöttävä itsenäisyyspäivän Suomen-keikka, vai pettääkö Lemmyn tai jonkun muun terveys. Ja toki varjon yhtyeen ylle heitti myös bändin legendaarisimman rumpalin Philthy Taylorin kuoleminen kuukausi sitten. vuosikerta on tätä myöten taputeltu. Motörhead on soittanut yhtä kauan kuin Soundia on julkaistu
Se kuvastaa 15–17-vuotiaiden suomalaisten tyttöjen ihanteita vuonna 2015. Vain teinitytöille 9 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_12_a.indd 9 27.11.2015 9.30. Sielläkään ei suorilta innostuta soittajan soolounelmista. Hän kertoo ylpeänä yhtyetovereilleen, kuinka major-levy-yhtiö haluaa hänen luovan uusia artisteja ja kirjoittavan niille musiikkia, joka vetoaa 15–17-vuotiaisiin tyttöihin. Muusikolle kerrotaan myös, että mitään sellaista ei signata, mikä ei mene Spotifyssa top 50 -listalle. > Suorat sanat Teppo Vapaus Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > K uulin kertomuksen nuoren suomalaisen rockmuusikon palaverista majorlevy-yhtiön A&R-henkilön kanssa. Niinpä määrätietoinen muusikko marssii visioineen toisen, isomman levy-yhtiön puheille. Uuden artistihahmon ja tälle tehdyn singlen tulisi siis puhutella kyseistä kohderyhmää. Oman bändinsä lauluntekijänä hän on saavuttanut suosiota: radiosoittoa ja yleisön kasvavaa kiinnostusta. Seuraavaksi muusikko haluaisi tehdä soololevyn, mutta hänen yhtyeensä pienlevy-yhtiö ei usko lauluntekijän saumoihin sooloartistina. Muusikolle kerrotaan, että tarkoituksena ei ole rakentaa uusille kasvoille pitkiä uria, vaan tehdä nimenomaan lyhyitä kaaria. Muusikko on lahjakas sanoittaja, säveltäjä, sovittaja ja soittaja. Se on vain surullista, ja perustelee singlebiisin vertaamisen kulutustuotteena hampurilaiseen. Musiikillisten tupla juustojen tuottamisessa teinitytöille ei myöskään ole mitään suoranaisesti väärää. Hänelle kerrotaan, että Spotifyn top 10 -listalle kiilaavat sinkut saavat automaattisesti myös radiosoittoa, ja että Spotifyta käyttävät kaikkein eniten 15–17-vuotiaat tytöt. Syyllisiä levy-yhtiöiden äärimmilleen viritettyyn pikavoittojen tavoitteluun on liian myöhäistä etsiä. Jotain lohdullistakin saattaa samasta tarinasta oivaltaa: Cheekin Alpha Omega -albumin kaikkien kappaleiden kohoaminen Spotifyn top kymppiin ei kuvasta kansakuntamme mieltymyksiä. Tähän on tultu. Palaverin jälkeen muusikko ei yllättäen ole murtunut. Sen sijaan häntä kehotetaan luomaan uusia artisteja ja kirjoittamaan heille singlejä, joita striimataan paljon Spotifyssa
10 Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Tuomari Nurmion fanien uusi vuosi käynnistyy iloisesti. nimittäin ilmestyy Tuomari Nurmion ja Folk Liisan (Handen elämänkumppani Liisa Eskola) debyyttiteos Ihmemaassa. Juhlat käynnistyvät tammikuun lopulla, kun ensi-iltaan tulee Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva Love Records Anna mulle Lovee. Love Recordsin juhlavuosi alkaa Tuomari Nurmion ja Folk Liisan musiikillinen yhteistyö käynnistyi jo 70-luvulla. huhtikuuta. – Approach on meillekin hyvin tärkeä levy, sillä hieroimme sitä pitkään ja rakkaudella, ilman mitään paineita. – Purkitimme kappaleet luomumeiningillä, pienessä studiossa Sipoossa. Kyseessä on siis autenttinen duo eli levyn soundi koostuu vain kahdesta kitarasta ja stemmalaulusta. – Tosiaan, tästä tempauksesta huolimatta VHB:n katse on tulevassa. Ensimmäinen laatikko saapuu markkinoille helmikuun lopulla ja muut boksit sitten kolmen kuukauden välein (touko-, eloja marraskuu). Molemmat kitarat on soitettu sisään livenä, yhtä aikaa. – Myös uusia kappaleita on syntynyt. Albumi onkin jäänyt viime vuosina vähän paitsioon, kun livesettiin ei mahdu loputtomasti biisejä, sanoo laulajakitaristi Mikko Von Hertzen. Kuvasimme Kiss A Wish -musiikkivideon siellä ja pokkasimme Kulttiksen lavalla myös Emma-palkinnon, kun Approach valittiin vuoden rocklevyksi. Lauluosuudet tein erikseen kitaramikrofonien vuotojen takia. Suurin osa niistä on kuitenkin päihdeaiheisia, ja skaalaa on vielä laajennettava muihinkin teemoihin. Von Hertzen Brothers palaa Approach-levyn tunnelmiin Onko Von Hertzen Brothersin Approach lähellä sydäntäsi. Iso osa näistä singleistä on aikaisemmin julkaistu vain vinyylinä. – Julkaisen toisen albumin Hoedown-yhtyeen kanssa ensi vuonna ja teemme keikkoja pitkin kevättä. Levyn julkaisusta tulee pian kuluneeksi kymmenen vuotta ja veljesyhtye paiskaakin Approach-spesiaalikeikan Helsingin Kulttuuritalolla 1. Perkussiona toimii kenkä ja joskus myös tamburiini. Tämän estradeillekin jo aktivoituneen duon lisäksi Tuomarilla on toki tulessa muitakin rautoja. Levy on saanut nimekseen . Albumilta julkaistiin jo kymmenminuuttinen nimibiisi, joka lupaa kokeelliseksi kuvaillulta albumilta paljon. Esiintymisten lisäksi kirjoitamme uutta materiaalia, sillä aiomme ryhtyä nauhoittamaan seuraavaa pitkäsoittoa loppukesällä. – Levy on tavallaan ollut tuloillaan yli neljäkymmentä vuotta, sillä soittelin Liisan kanssa folkia jo 70-luvun alkupuolella. – Tuomme ensi vuonna markkinoille monenlaisia julkaisuja. Tuomari Nurmio ja Folk Liisa avaavat julkaisuvuoden Vuonna 2016 vietetään Love Recordsin viisikymppisiä. Mitä muuta ensi vuonna tapahtuu. Judge Bone & Dr. Keikkarintamalla on luvassa tapahtumia muun muassa IsoBritanniassa. Myös Dumari & Spuget aktivoituu keväällä lavoille, hieman uusitun soundin myötä. Liza -julkaisulla, vaikkakin englanninkielisenä. Sen jälkeen polkumme yhtyivät uudelleen vasta vuonna 2006. mutta eiköhän se kansan parissa kulje nimellä Blackstar. uutiset_2015_12_b.indd 10 30.11.2015 12.24. Sen julkaisu taitaa tosin mennä vuoteen 2017. Perjantaina 1.1. Ihmemaassa-levyn kappaleet ovat rakkauslauluja, joita ei ole tullut keikoilla vedettyä juuri koskaan. En vielä tiedä kokoonpanosta tai aikatauluista, mutta näistä biiseistä syntyy kuitenkin uusi pitkäsoitto. Puhaltimet ja läskibasso jäävät pois tällä kerralla ja sointi on hiukan rosoisempi, Nurmio sanoo. Minä soitan riffit soolokeikoiltani tutulla rujommalla soundilla, kun taas Liisa näppäilee instrumenttiaan hieman nätimmin. Paljon muitakin tapahtumia on luvassa. – Kaikki Ihmemaassa-levyn kappaleet on myös julkaistu aikaisemmin, muodossa tai toisessa, mutta sovitukset ovat luonnollisesti täysin uusia, kahdelle kitaralle sopivia. – Tästä projektistahan oli muuten tarjolla pientä esimakua Vastavirta-klubilla vuonna 2010 taltioidulla Tuomari Nurmio feat. – Faneilta kuulee jatkuvasti, miten tärkeä levy Approach heille on. Miksi Kulttuuritalo. Kuten nimestä voi päätellä, Ihmemaassa-levyn esityskielenä on kuitenkin suomi. On hienoa antaa tälle kokonaisuudelle hetkellinen uusi elämä. Ihmemaassa ei siis ole mitään retrojuttu vaan pikemminkin paluu vanhan innostuksen pariin, painottaa Nurmio. – Ensimmäiseksi julkaisemme kaikki Love Records -merkin alaisuudessa ilmestyneet singlet, 347 kappaletta muuten, kuuden cd:n bokseina. Soundi kertoo Love Recordsin juhlasuunnitelmista lisää myöhemmin. – Levy on temaattisesti hyvinkin yhtenäinen, ja laulujen tekstit heijastelevat oman elämämme eri käänteitä, Nurmio kuvailee. uuden albumin. – Approach yhdistyy monella tavalla juuri tähän paikkaan. Kertoisitko hieman nauhoituksista. Ne tosin painottuvat vuoden jälkipuoliskolle, sillä Love Records perustettin syksyllä 1966, sanoo Universal-levyyhtiön Jari Halenius. K u v a: Le if La ak so n en Bowie julkaisee mustan tähden David Bowie julkaisee 69-vuotissyntymäpäivänään 8.1. Oikeastaan biisit ovat lähempänä alkuperäistä ja intiimiä muotoaan, ennen kuin niitä on sovitettu bändeille
– Aluksi mietin kirjoittavani myös ”toivosta”, mutta homma muuttui aika pian epätoivoiseksi. Odotukset päättyvät: Queen ja The Cure Suomeen! uutiset_2015_12_b.indd 11 30.11.2015 12.24. Olemme äänittäneet treenit melkein kahden vuoden ajan ja soittamassa on käyty ehkä kerran viikossa. – Iso osa uudesta materiaalista on syntynyt jamipohjalta. Kuinka moni nykybändi voi sanoa samaa. Aikaisemmissakin sessioissa hyväksi todettu ”mobiilistudio jonnekin kauas ja rec päälle” -tyyli toimi jälleen! – Nauhoitusten alkaessa tuoretta materiaalia oli vielä niukasti, mutta studiotyön edetessä biisejä alkoi kummasti syntyä. – Olemme eksyneet alueille, joissa soittajan henki ei maksa paljon! Joskus on myös pitänyt muiluttaa keikkajärjestäjää, että olemme saaneet edes omamme pois, kertoo Keppo. Pitkään on saatu odottaa myös The Curea. Viimeksi Provinssirockissa vuonna 1996 nähty synkistelyrockin kuningas soittaa Hartwall Areenalla 7.10. Kaikista oudoimmat, ne ”ei tänne voi ilmestyä ketään” -paikat, ovat yleensä parhaita. Ei auttanut, vaikka annoin kukkien kukkia ja perhosten lentää, naurahtaa Jämsä ja päättää: – Ehkäpä muutamat otsikot kertovat lisää tunnelmistamme: Nature Of Humankind, War, Into The Void ja Ever Flowing Stream. Ärhäkkä instrumentaaliyhtye The Mutants julkaisee kuudennen pitkäsoittonsa helmikuussa. Trio-kokoonpanossa nykyään ryskäävä Convulse purkitti Cycle Of Revengen kahdessa eri sessioissa turkulaisen V.R.-studion uumenissa. – Ainakin monipuolisuutta ja rouheutta, sillä mukana on viiden eri mutantin tekeleitä. Mitä pääosin livenä nauhoitetulta La Fiesta Infernal -kiekolta kannattaa odottaa. Convulselta uusi levy – työn määrässä ei ole säästelty The Mutants: Sikaloita ja maailmanvalloitusta K u v a: K ri st ia n K an ga sn ie m i Siitä on yli 40 vuotta kun Queen viimeksi konsertoi Suomessa, mutta 3.6. Tällä kerralla muun muassa Kingston Wall -vaikutteet ovat edellislevyä vahvemmin kuultavissa. La Fiesta Infernal on eksoottinen matka rytmin, grooven ja rock ’n’ rollin maailmaan. Melkein parikymppisen The Mutantsin aikaisempien kiertueiden varrelle on jäänyt melkein parikymmentä eri maata. Bicycle Race ja muut aarteet kuullaan Kaisaniemessä Helsingissä. Kuten edeltävän Evil Prevails -levynkin, uutuuden tuo markkinoille Svart Records. Nauhoitusmetodina toimi ”livenä purkkiin”. Yhtyeen keulilla vuonna 1991 kuolleen Freddie Mercuryn korvaa Adam Lambert. Alkuperäisjengistä mukana ovat Brian May ja Roger Taylor. Tänä vuonna menimme soittamaan saman paikkaan, koska hyvät bileet on aina hyvät bileet. Eikä tarvinnut edes puristaa munista! Ryminällä pitkältä tauolta palannut nokialainen death metal -pumppu Convulse julkaisee Cycle Of Revenge -pitkäsoiton maaliskuun puolivälissä. Laskeskelin tuossa, että uuden levyn taustalta löytyy nelisensataa tuntia soittoa. – Biisien nimet ja kansitekstit on kirjoitettu espanjaksi, sillä pyrimme valloittamaan seuraavaksi Espanjan sekä Keskija Etelä-Amerikan, kertoo Weijjo Keppo, aka Abnormal. Uusien tekstien eräänä teemana on ihmisen pahuus. – Joitakin vuosia sitten soitimme oikeassa sikalassa ja sehän oli eräs parhaista keikoista koskaan
Hoffrenin säveltämä ja kitaroima musiikki tunkeutuu niin vanhoihin kuin uusiinkiin ääniavaruuksiin, ja analogiset retrosoundit on tempaistu muhkeilla urkurevityksillä ja melodisilla bassokuvioilla vanhoista autotalleista omille areenoille. Todella oivaltavaa rytmiikkaa, ja yhtyeen soitto on fantastista. Youngin kitarasoundi on kanssa aivan tajuttoman kova. BadBadNotGood & Ghostface Killah Sour Soul Tuotanto on mieleeni, ja pidän todella paljon yhtyeen soitosta ja soundista. Erityisesti kymppituumaiset vinyylit sopivat kappaleittemme pituuksille. ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI TYYLINI TIETÄEN PARHAAKSI LÖYDÖKSI OSOITTAUTUNUT LEVYOSTOKSENI The Growlers Hung At Heart Kysyin levykaupan Maijalta joskus, olisiko tuoretta bändiä, joka vois upota. Vain mielikuvitus rajana. Nuorna en tohtinutkaan kuvitella, että hyllyssäni tulisi koskaan olemaan rap/ hip hop -osaston levyjä. Elämäni soundit 12_15 2.indd 12 27.11.2015 13.33. Takoo eteenpäin romuluisesti ja rakastettavan antaumuksellisesti. The Stooges tuli minulle todeksi I Wanna Be Your Dogin kautta. Kuinkas sitten kävikään, hah. – Julkaisijamme Svart on hyvä yhteistyökumppani, jonka kanssa yhdessä tohkeilemme levyjen formaateista ja viimeisen päälle tehdyistä kansigrafiikoista. Riimeistä löytyy hyvää asiaa, ja kappaleet ovat kauttaaltaan oikein mainioita. Tein korjausliikkeen ja nappasin ekat Stooget haltuun. He tietävät olla varastamatta toisten taajuuksia. Yhtä herkullisen hapokas on bändin inkarnaatio The Exploding Eyes Orchestra, johon Thomas Corpse alias Tommi Hoffren kanavoi välivuoden vapaampia sävelaihioitaan. Rakastan erilaisia reverb/delay-meininkejä. Skaala on laaja, aivan kuin musiikinkin puolella. Jones on suorastaan sovitusten titaani. Led Zeppelin Houses Of The Holy Täydet pisteet. Brittihevin oli oltava aina läsnä missä kuljinkaan. Vahvan, kaikuvan lauluäänen omaava Jess surfaa uljaasti hurjapäisenä kiitävän bändin äänimatolla. Otin messiin, ja perkele, kun osuikin oikeaan kotiin! Surf-meininkejä kerrankin kunnon märällä jousikaiulla. Ei hemmetti, että rakastan näitä sooloja! The Stooges The Stooges Jammailimme basisti Jaken ja Cosmojen Jiipeen kanssa vanhalla treeniksellä. Liekö thereminkään koskaan näin hyvältä kuulostanut. Sanoi, että tsekkaas tuo The Growlers. Rollareitten mobiilistudiolla on purkitettu todella lumoavan kuuloinen levy maagisine kitarakerroksineen. Emme hae retrosoundeissa mitään tarkkaa vintage-hiilikopiota, vaan tuomme kaiken sujuvasti nykyavaruuteen. Jos joskus tällaisen saavuttaa livenä omien orkestereiden kanssa, niin huh kun maistuisi. Kyllä maistuikin oikein raivolla! Matka jatkui MC5:n, The Sonicsin ja garage rockin pariin. Jos pitäisi mainita on maailman paras death metal -riffi, antaisin ääneni Immortal Rites -kappaleelle. Täysin uusi, raikastava näkökulma bluesiin. 12 PB Elämäni soundit K u v a: M ar co M an zi Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Thomas Corpse IHAILEMANI ALBUMI, JONKA TOIVOISIN ITSE TEHNEENI HYVÄÄ MUSAA ANCIENT ONES -MUUSIKOIDEN VAIKUTUSPIIRISTÄ Neil Young & Crazy Horse Rust Never Sleeps Yksi maailman kovimpia livelevyjä. (Jess And The Ancient Ones, The Exploding Eyes Orchestra) V iisi vuotta sitten Kuopiossa perustettu psykedeelinen rockyhtye Jess And The Ancient Ones onnistuu toisella lp-tripillään Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes hienosti sekä aivoettä soundimyrskynsä hallinnassa. – Kumpikin yhtye peilaa omia, toisinaan utopistisia ajatuksia maailman luonteesta ja ihmisen loppumattomasta matkasta itseensä, Tommi filosofoi. SUURIMPIA VAIKUTTAJIA AIEMPAAN DEATHCHAINYHTYEESEENI Morbid Angel Altars Of Madness Morbid Angelin alkupään tuotanto. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOSTUMAAN MUSIIKIN TEOSTA Iron Maiden Somewhere In Time Iron Maiden vei pikkupoikana mukanaan maailmaan, jollaista en tiennyt olevankaan ja viihdyin siellä pelottavan hyvin. Teippasin patterimankan polkupyöräni tarakalle, ja luukutin Maidenia kun ajoin pitkin Maaningan tuulisia katuja. – Ancient Onesille sävellän ja teen enemmän tai vähemmän valmiita demoja, mutta käsken bändikavereita aina unohtamaan niistä kaiken ja rakentamaan itse omat osansa. Helvetin eläväinen ja kirkas äänimaailma tempaisee sisäänsä ja vaatii kuuntelemaan kokonaisuuden samalta istumalta. Rakastan edelleen Trey Azagthothin mielenvikaista melodiantajua. Kuin trippaisi avaruuteen. LEVY, JOKA TEKI VAIKUTUKSEN SOUNDIMAAILMAN JA SOVITUSTEN ANSIOSTA LEVY, JOKA ON MULLISTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKIN TEOSTA Captain Beefheart & His Magic Band Safe As Milk Kun viimein laitoin Kapteenin debyytin soimaan, vintti meni pimeäksi ihastuksesta. Herralla on todella hyvä tulkinta siitä mitä on death metal. – Omaan ajatteluun on vaikuttanut useampikin kirjailija, filosofi ja taiteilija
RL Concerts tulostus.indd 13 30.11.2015 9.01
Haastattelu on pysäytyskuva, liikkeen viipale, joka mahdollisesti osoittaa liikkeen suunnan. Saman aiheuttaa artistin kuolema. Jussi Niemi arvosteli Double Fantasyn viimeisellä rehellisellä hetkellä (Soundi 12/80). Äänilevyn arvostelu vuosikymmeniä myöhemmin on ongelmallista, kun tiedämme mitä sen jälkeen tapahtui. Wish You Were Here on jälleen hyvin tyypillinen Floyd-raita: tyyntä maalailua, totuttuja sävelkulkuja, Gilmourin kitarointia – jälleen akustisella.” Myyntimenestys muuttaa suhtautumista levyyn, itse levyn sisältö ei muutu miksikään. En tiedä enää mitä ajatella. Kuulomuisto on pelkistynyt ja harsoinen esitys joka sisältää kappaleen idean, ei koko kappaletta. Päivitetyn verkkojutun merkkinä on ”edit” ja kellonaika. Musiikki karkailee hyppysistä koska tunteet ovat muuttuvaiset ja pysäytettynä musiikki lakkaa olemasta. Toisinaan loput on pääteltävä. Rikas äänilevy paljastaa heti yhden tason joka yllyttää lisäkuunteluun, jolloin aistittavaksi avautuu uusia tasoja. Mutta hän siis piti Double Fantasy -albumista jo ennen Lennonin kuolemaa, ja se on paljon sanottu. Hän oli lähdössä viemään arviota toimitukseen, kun kuuli radiosta Lennonin kuolemasta. Taideteoksen päivittäminen nykyhetkeen on tavallisesti tarpeetonta: teos ei ensi sijassa perustu faktoihin, vaan seisoo tai kaatuu oman yksityisen kompositionsa varassa, jonka rakennusaineita ovat kuri ja mielikuvitus. Niemi nosti esiin Onon biisit, ja onhan niissä särmää ja raadollisuutta, jotka puolet Ono sitten Surevana Leskenä pyyhki Ruusuisen Avioliiton tarinasta. Kuulusteltava avautuu oman harkinnan jälkeen. ”Lennonin laulut ovat hänen parhaitaan sitten Mind Gamesin päivien», Niemi totesi. 14 K u v a: M ar k u s P aa ja la "Myyntimenestys muuttaa suhtautumista levyyn, itse levyn sisältö ei muutu miksikään." Liimatta_12_15.indd 14 27.11.2015 9.31. Niemi ei muuttanut arvostelusta kai sanaakaan, mutta lisäsi jälkikirjoituksen, jossa kuvailee uutisen herättämiä tuntemuksiaan. Klassikkostatus häiritsee musiikin kuulemista musiikkina. Teksti: Tommi Liimatta Sinä löisit pilkun mutta laukaus lyö pisteen L ehtijuttu vanhenee koska se nojaa faktoihin ja tiedolla on taipumus lisääntyä. John Lennonin ja Yoko Onon keskinkertainen Double Fantasy kävi todella kaupaksi vasta kun neljä laukausta ylävartaloon teki levystä Lennonin ”viimeisen sanan”. Sodista ei koskaan tiedä liikaa. Olemme tämänhetkisen tiedon varassa, vaikka erittäin harvoin tuoreimman informaation puute suoranaisesti uhkaa henkeämme. «Suuni loksahtaa auki, jäykistyn paikalleni. Vielä tapahtumailtana ei synteesi ole mahdollinen. Sadan vuoden takainen lääkärikirja on tahatonta kauno kirjallisuutta. > Liimatan aikamatka A-PUOLI Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja. Se ei ole paljon sanottu kun siinä välissä ilmestyi vain yksi täysi lp. Taso, kaivo – vai kaleidoskooppi jonka näyistä ei yksikään tule takaisin. Pink Floydin Wish You Were Here on nyt joka toisen katusoittajan perusohjelmistoa, mutta heti tuoreeltaan ei Mikko Montonen mitenkään innostunut (Soundi 9/75): ”Vaatimaton on myös Gilmourin säveltämä nimikappale. Vanhetessaan faktateksti voi suureltakin osin lakata pitämästä paikkansa. Aika pysähtyy hetkeksi.» Jos Jussi Niemi olisi kajonnut aiemmin kirjoittamaansa, olisi uusi tieto kukaties muuttanut sävyjä
Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. KONSERTTILIPPU ON HYVÄ JOULULAHJA! www.menolippu.fi VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Liput toimituskuluineen alk. 66,50€. L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. Voita KAHDEN HENGEN lippupaketti valitsemaasi tapahtumaan! Osallistua voit osoiteessa: www.menolippu.fi/kilpailu LIPPUKILPAILU Eastway tulostus.indd 15 30.11.2015 8.33. AN EVENING WITH Ti 12.4.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet klo 19.00). Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, .lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit Su 21.2.2016 HELSINKI, JÄÄHALLI Klo 20.00 (ovet auki klo 18.30). La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. 010 841 4185. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. VIP-paketit alkaen 149 € +alv24% (184,76€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 / 69,50 €. 010 841 4185
Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Tarinaan on sisällytetty nokkelaa poliittista satiiria, yhteiskun nallisia teemoja ja irvokkaita hahmoja. Jennifer Lawrence on elokuvan sie lu, kuten aiemmissakin osissa. Säännölli sesti sitä kaivaa esiin Bob Dylanin, Neil Youngin, Leonard Cohenin ja monen muun tuotantoa. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI 16 M aailmassa on loputtomasti hyvää musiikkia. Aikuisnäyttelijöistä Eija Vilpas revittelee täysillä saurusten kasvatti äitinä, ja Kari Hietalahti vetää roolin sa sopivasti kieli poskessa. Kolme ja puoli tuntia, viisikym mentä biisiä, kaikki Giles ”Georgen poika” Martinin oivasti juuri tätä jul kaisua varten hiomina. Omistan yhtyeen kaikki levyt, itse asiassa monissa formaateissa, vaan minäpä en koskaan kuuntele niitä. Tässä suhteessa merkit tävimmän muutoksen tarjoaa entis tä tarkempi stereoerittely. Tarinassa on mu kana myös perheen isän kuolemaan liittyvä vakavampi taso, mutta loppu tulos on silti puhdasta farssia. TIMO KANERVA THE BEATLES: 1+ (APPLE) 1+-boksilla olevien Beatlesvideoiden visuaalinen ilotulitus on vetovoimaista. Matkijanärhi, osa 2 ei yllä ensimmäi sen osan tasolle, mutta on helppo todeta sen olevan elokuvasarjan toiseksi paras. 10+ sanoin kuvin_12_2015 -taitto_a.indd 16 27.11.2015 9.34. The Beatles on elämäni tärkein bändi. 1+boksin vetovoiman takaavat kuitenkin nuo videot. Arto iskee silmänsä kisan viehättävään tuomariin. VALKOINEN RAIVO Arto Halosen dokumentti kertoo Lau rista, joka suunnitteli joukkomurhaa mutta päätyi tutkimaan niitä omien kokemuksiensa pohjalta. Ohjaa jana hän on tehnyt lasten ja nuorten elokuvia ja Kummelin Jackpotin. Toni ja Suvi yrittävät pelastaa saurushah mot, jotka ovat joutuneet huvipuistoa pyörittävän rahanahneen liikemie hen käsiin. HH NÄLKÄPELI – MATKIJANÄRHI OSA 2 Nälkäpelielokuvasarja on alusta saakka ollut paljon muutakin kuin pelkkää tei niikäisille suunnattua viihteellistä tie teisfantasiaa. Ei tämä silti mikään Jurassic Park ole, vaikka lehdistönäytökseen kutsutut lapset tuntuivat hyvin viihtyvän. HH NUOTIN VIERESTÄ Riku Nieminen ja karaoke. Häm mentävästä toteutustavasta huoli matta Valkoinen raivo on vaikuttava ja rankka kokemus, joka jää pitkäksi aikaa mieleen. Samat lau lut löytyvät uusina miksauksina pa ketin cd:ltä. Mini elokuviksi kutsumiaan taltiointeja he tekivät pitääkseen yhteyttä fanei hinsa aikana, jolloin konserttisalit olivat jääneet taakse. Dra matisoitua materiaalia on niin paljon, että siitä syntyy ristiriitainen kokonai suus. He olivat ystäviä! Ja se läm min ystävyys on taltioitunut jokai selle videolle – ehkä The Long And Winding Roadia lukuun ottamatta. Koulussa häntä kiusattiin ulkopuolisena. Näyttelijänäkin tunnetun Lauri Nurksen ohjaama Nuotin vierestä si sältää useita musiikkinumeroita Putte Possun nimipäivistä Nylon Beatiin enemmän tai vähemmän hupaisina karaokeversioina. Leskiäiti tutustuu kaljaa lipittävään äijään, joka laulaa Mattia ja Teppoa. HHHH HEVISAURUS Hevisauruselokuvan ohjaaja Pekka Karjalainen tunnetaan elokuvaalalla taitavana äänisuunnittelijana. Nieminen esittää vaimonsa tossun alle joutunutta pedanttia insinööri Artoa, joka lupautuu äitinsä (Leena Uotila) kuskiksi karaoken SMkisoi hin Kotkaan. En kuuntele, koska jok’ikinen sana, sävel ja ääni on vuosikymme nien varrella tullut liiankin tutuksi. Edessä oli siis oudolla tavalla tuo re kokemus istahtaa tvhuoneeseen ja ladata 1+dvd:t soittimeen. 1+:n pohjana on vuonna 2000 il mestynyt albumi, joka piti sisällään Beatlesin 27 ykköshittiä. Mediassa The Beatlesin tarina on liian usein nähty kitkeriä sävyjä saa neen hajoamisprosessin kautta. Siinä kak si suomalaisten rakastamaa haus kaa asiaa, joita yhdistelemällä on lähdetty tekemään hittikomediaa. Kaiken ai kaa kaltaiseni kokopäivä kuuntelija vaikuttuu jostain ennen kuulumattomasta. Lauri oli kes kiluokkaisen perheen lahjakas lapsi, jolle isän kuolema ja koulun vaihto aiheuttivat pysyviä traumoja. Dinosau rukset on saatu ilmehtimään yllättä vän elävän näköisesti eivätkä ne näy tä pelkiltä kuminaamareilta. Silti sitä tulee säännöllisesti palattua juurilleen, siis soittamaan niitä, jotka ovat ikui sesti jääneet sydämeen. Hän on moderni sankari: vahva ja itsenäinen nuori nai nen, joka jättää miespuoliset roolihah mot varjoonsa. Kaksi keskimmäistä osaa voikin aivan hyvin jättää väliin ja hypätä ykkösosasta suoraan viimeiseen elokuvaan. Lap sille suunnatun hevibändin oma elo kuva kertoo saurushahmojen synnyn satufantasiana, jossa bändin jäsen ten lisäksi seikkailee kaksi lasta. Sii nä unohdetaan se, että John, Paul, George ja Ringo elivät yhdessä pit kään. Kun surroundjärjestelmä räväytti huo neen täyteen maailman parasta pop musiikkia, olin haltioitunut. Aikuis katsoja jää kaipaamaan räväkämpää campotetta. Traumat alkoivat synnyttää mielikuvia joukko murhasta. Kotona Laurin oli liian nuorena omaksuttava perheen pään rooli. Elokuvassa nähdään uutispätkiä ja muuta arkistokuvaa muun muassa Jokelan ja Utøyan joukkomurhista. On vain yksi poikkeus: The Beat les. Vaikka elokuvasarjaan on saatu hieno ja koke nut näyttelijäkaarti, johon kuuluvat muun muassa Woody Harrelson, Julian ne Moore ja kesken kuvausten kuollut Philip Seymour Hoffman, niin parhai ten jää mieleen Lawrence, joka on kuin luotu Katnissin rooliin. Ihailu siksi, että nämä, nyky mittapuilla usein hyvin lyhyet biisit ovat niin täydellisiä mestariteoksia, ja hämmennys siksi, että nämä vi deot osoittavat vääjäämättä, kuinka hauskaa beatleilla oli yhdessä. The Beatles itse asiassa keksi rockvideon. Päällimmäiseksi tunteeksi tästä visuaalisesta ilotulituksesta jää toi saalta ihailu ja toisaalta hämmen nys. Laurin eri vaiheet lapsuudesta aikuis ikään on sen sijaan dramatisoitu. Lopulta on vaikea sanoa, mikä elokuvassa on totta ja mikä ei. Seuraa nolottavan hassuja tilan teita ja yllättäviä kohtaamisia sekä tietenkin romanssinpoikasia. Ne kaikki löy tyvät tältä kokoelmalta, mutta nii den lisäksi rutkasti ennennäkemä töntä materiaalia
Tuttuun tapaan Sami Yaffa tuotantoryhmineen matkaa musiikin perässä mantereelta ja kulttuurista toiseen. Kirjan keskeinen ja hyvin koskettava teema – jota Smith yrittää ”piilottaa” lukijalta rivien väliin – on Smithin surutyö edesmennyttä aviomiestään, MC5kitaristi Fred Smithiä kohtaan. Pintaa raavitaan sieltä täältä, mutta syvemmälle ei juuri kuorita. Muistelmat eivät sisällä sekoilulla mässäilyä, vaikka toisin voisi ehkä luulla. ARTTU SEPPÄNEN Tommi Liimatta, Sami Yaffa, Otso Tianen Sound Tracker: Kapinamusiikin juurilla Like . Sex Pistolsin laulajana pakkopaidassa riehunut rääväsuu lienee se yleisin. Kaupallinen menestys saa liikaakin painoarvoa artistin urakehitystä pohdittaessa. Mukana on myös tarkoituksellisen yllättäviä kumouksen airuita, kuten yhden tiedostavan sanoin kuvin_12_2015 -taitto_a.indd 17 27.11.2015 9.34. Kuvapaljouden ja tekstin taittaminen suomenkieliseksi kirjaksi kärsii muutamista huolimattomuusvirheistä. M Trainissa Smith täyttää elämänsä pakonomaisella polaroidien kuvaamisella, tv:n rikosdraamalla, kahvilla ja kirjoittamisella. Kirja itsessään vaikuttaa lievästi kiireellä kyhätyltä, mutta kokonaisvaltaisena pakettina – television ja kirjan lisäksi ohjelman Facebooksivuille on koottu läjäpäin videoita ja soittolistoja – Sound Tracker tarjoaa jälleen sivistävän paketin koluttavaa musiikin metsästäjille. Public Image Limitedin laulajana ja ainoana pysyvänä jäsenenä hän on ollut puolestaan jo lähes 40 vuotta. Pääasiassa näin onneksi onkin. Amerikkalaisen poliittisen arjen heijastuminen musiikkiin on erittäin monitahoinen teemakokonaisuus, josta kirjan tekijät poimivat kiinnostavimmat ilmiöt. Kerrontatavaksi on valittu kaksikon tarinoiden tallentaminen sellaisenaan kirjan sivuille; sitaattia sitaatin perään. Pistolsin ex-manageri Malcolm McLarenia Lydon sen sijaan jaksaa tylyttää, vaikkei omien sanojensa mukaan olekaan katkera ja haluaa jättää ”turhan ilkeilyn pelkureille ja rotille”. Muusikkous on taka-alalla, Skandinavian kiertue mainitaan vain ohimennen, mutta musiikilla saavutettu hyvä elintaso on tekstissä vahvasti läsnä. Tasavuodet antavat oivan tekosyyn julkaista monenmoista The Who -merkittyä tavaraa, ja tämä Melody Makerin toimittajanakin tunnetun Ben Marshallin kirjoittama Virallinen tarina juhlistaa debyyttialbumin syntymäpäivää paperimuodossa. Virallinen tarina on luonteeltaan enemmän sohvapöytäkirja kuin kattava The Who -historiikki, sillä se sisältää palstatilassa mitattuna paljon enemmän kuvia kuin tekstiä. Lukija ei kuitenkaan vieraannu, kerrontaa on helppo seurata. Smithin kerronnassa on tyypillisiä postmodernin kirjallisuuden tehokeinoja, kuten surrealistisuus ja lukijan haastaminen hyppimällä aikakaudesta toiseen nopeissakin sykleissä. Kapinamusiikin juurilla on hivenen matkaopasta, päiväkirjaa ja valokuvakirjaa. ”Virallisena bändikirjana” teokselta on turha odottaa kovin analyyttistä otetta, tai syvää käsitystä siitä, keitä nämä neljä rock-musiikkia muuttanutta brittiä olivat, mutta kirjaan kerätty kuvasaalis on kieltämättä upea. KAISLA LEVEELÄ Ben Marshall, Pete Townshend, Roger Daltrey The Who – Virallinen tarina Like . Hän saattaa hypätä näkemästään unesta jo heti seuraavassa lauseessa kymmeniä vuosia taaksepäin, ja sitten takaisin nykyhetkeen. Kuvatekstien viittaukset ”seuraavalle sivulle” tai ”edelliselle aukeamalle” ovat monin paikoin päin mäntyä, tekstin välistys on osin huolimatonta ja yhdessä kohtaa sama kappale oli kopioitu nostoksi kaksi kertaa peräkkäin. Lukijalle ei jää epäselväksi, että Smith lukee paljon – ja nimenomaan postmodernia kirjallisuutta. Teoksen sivuilla äänen pääsevät Yaffa sekä ohjaaja Otso Tianen. He vaikuttavat kiusaantuneilta laulujen, lauluntekijöiden ja vaikuttajien ”edistyksellisestä” poliittisesta idealismista, mitä kilpeä he mieluusti himmentävät juoruaineistolla. Syvemmästä ”sanomasta” sanoudutaan irti heti esipuheessa: ”Tämä ei ole kirja politiikasta ja yhteiskunnasta.” Poliittiset kytkökset nousevat silti jatkuvasti esille, varsinkin kulloisenkin presidentin suosioon sidottuina. Lydonilla on selvästi terävä pää ja sana hallussa. Ari Väntäsen suomennos on virheetön, mutta varsin jäykkä; monta kertaa huomaa lukevansa sana sanalta käännettyä englanninkielistä lausetta, ei niinkään sujuvasti suomennettua tekstiä. Kapinamusiikin juurilla -kirja taustoittaa televisiosarjan tekoa. Johnny Rottenina paremmin tunnettu Lydon on hahmo, josta lähes jokaiselle on muodostunut jokin mielikuva. Yleisilme on kuitenkin tyylikäs. Viihdyttävää ja nopeasti luettavaa, mutta myös pidemmän päälle raskasta kahlattavaa. Kirjaa on mukava lukea ja kiitos siitä kuuluu myös Juha Ahokkaan mainiolle suomennokselle. Toki kirjassa käsitellään myös Lydonin ja Sid Viciousin suhdetta, muttei ylenpalttisesti. Palkittu ja kehuttu Sound Tracker -televisiosarja sai syksyllä toisen tuotantokautensa. Parhaimmillaan yksittäiset anekdootit nostavat toki hymyn huulille. Patti Smithin edellinen muistelmateos Ihan kakaroita (2010) kertoi hänen ja Robert Mapplethorpen boheemista ystävyydestä. Valittu kerrontatapa onnistuu värittämään erityisesti Sami Yaffan persoonan sivuille, mutta mieluummin näitä tarinoita kuuntelisi radiosta kuin kuvittelee puhuvat päät mielensä perukoille opuksen sivuilta. Kunnollinen dialogi jää valitettavan usein uupumaan ja kertojaääntä kaipaamaan. Eri vuosikymmenillä poukkoileva M Train kertoo ennen kaikkea Smithin yksinolosta. Smith on hahmo, rock-ikoni, ja M Train on myös konstruoitu hänen artistimyyttiään ylläpitäen. Muistelmateoksessaan tammikuussa 60 vuotta täyttävä Lydon kuljettaa lukijan lapsuusja nuoruusvuosista Sex Pistolsin perustamisen ja hajoamisen sekä PiL:n moninaisten vaiheiden kautta aina viime vuosien tosi-tv esiintymisiinsä ja vuoden 2014 peruuntuneeseen Jesus Christ Superstar -kiertueeseen. Artistit ovat enimmäkseen usual suspects -tunnistusriviin roudattuja ”sukupolvensa ääniä” 60-luvun protestilaulajista 80-luvun hiphoppareihin. Joulun kovimmat paketit John Lydon, Andrew Perry Raivoa ja voimaa! – John Lydon Like . Kirja ei ole kokonaan uusi, sillä se lainaa monilta osin Pete Townshendin aiemmin ilmestynyttä omaelämäkertaa Kuka olen. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun The Who julkaisi debyyttialbuminsa My Generation. JUSSI MÄNTYSAARI Heikki Hilamaa, Seppo Varjus Kumouksen äänet – Yhdysvaltojen murros ja musiikki 1960–1984 Into . Jää avoimesti tulkittavaksi, mitkä Smithin kertomuksista pitävät paikkansa ja mitkä eivät. Erinäisistä vihjeistä jää usein pääteltäväksi, mistä vuodesta tai aikakaudesta on kyse. VESA SILTANEN Patti Smith M Train Siltala . Esimerkiksi Pattin unista tuttu cowboy kytkeytyy metaforana vahvasti tähän teemaan. Tarina on sinänsä pätevä, vaikkakin moneen kertaan kuultu. Kieli on rikasta mutta helppolukuista, ja paikoin suomentaja on tehnyt oivia huomautuksia avatakseen paremmin esimerkiksi brittiläisiä sanontoja, jotka eivät kaikille välttämättä muuten aukea. Ystäviä ei esiinny juuri lainkaan, ellei huomioon oteta kahvilanpitäjiä, satunnaisia kahvilatuttuja tai mystisen CDCsalaseuran jäseniä
Lahdenmäki hallitsee tyylilajin erinomaisesti ja Peitsamon hahmo ruokkii sitä entisestään. Kirja perustuu siihen, että ensin esitellään lyhyesti käsiteltävä aihealue ja sitten kultakin 20 aukeamalta pitää etsiä jossain muodossa oleva Ringo ja joitakin muita asioita. ASKO ALANEN Rick Bragg Jerry Lee Lewis – omin sanoin Like . Uudesta suhteesta hän on varovainen, myöntää kyllä kirjan loppumetreillä tavanneensa aktivistin nimeltä Daryl Hannah, mutta ei puhu seurustelusta tai erostaan pitkäaikaisesta Pegi-vaimosta mitään. Se varsinainen Peitsamo-elämäkerta odotuttaa siis vieläkin itseään. Niin on koko kirjakin Konttisen vaiheiden yksityiskohdista kiinnostuneille, sen kuvitus on erittäin runsasta ja välillä tuntuu siltä, kuin lukisi tekijän päiväkirjaa. Tehtävät eivät ole helppoja hahmottaa visuaalisesti, joten kirjassa on haastetta aikuisellekin. Metson kuvat ovat komeita, mutta mielellään olisi suonut tekstiä olevan enemmän. Rokkari & saarnamies käy toki Peitsamon musiikillisenkin uran pääpiirteittäin läpi, mutta keskiössä pyörivät miehen sosiaaliset ongelmat ja elämänkatsomukselliset näkemykset. Tavallaan kirjasta tuli myös hieman surullinen olo, sillä ulospäin aurinkoinen ja joviaali Peitsamo paljastuu ainakin tämän teoksen perusteella hankalaksi ihmiseksi. Täytyy kai sitä kolmososaankin jotain jättää – sitä odotellessa. Sinänsä hauskalle kirjalle käynee kuin lastenkirjoille käy – niistä kasvetaan pian ohi. Tietopuolisesti yksittäiset luvut toimivat erinomaisesti, ja on hienoa lukea, kuinka esimerkiksi hiphopin pioneerit vedätettiin levytyksissä katubreikeistä Messagelinjalle. Jokunen (käännös?)virhekin on joukkoon päässyt, mutta enimmäkseen liikutaan turvallisella alueella. ANTTI MARTTINEN sanoin kuvin_12_2015 -taitto_a.indd 18 27.11.2015 9.34. Hassuttelu ja väkisin gonzoilu on etenkin suomalaisessa rockjournalismissa kyseenalainen tyylikeino, mutta tässä tapauksessa lähtökohta istuu. Tavallisemmille kirjankuluttajille teos olisi kaivannut toimittajan kättä. Bragg heittäytyy auliisti Killerin kertoman luomiin mielikuviin, maalaa niistä värikkäitä ja fyysisen vahvoja tunnetiloja – ja antaa Jerry Leen itsensä kuitata elämänsä kuohahdukset lakonisilla haastattelurepliikeillä. ANTTI MARTTINEN Neil Young Super Deluxe – Muistelmia elämästä ja autoista Like . ANTTI LUUKKANEN Andrew Grant Jackson Missä Ringo luuraa. On siellä toki muutakin, normaali heteromies kun on kyseessä, mutta noita asioita hän muistelee runsaasti, tosin kaksi ensimmäistä on pitkälti käsitelty jo muistelmien ensimmäisissä osissa. Kumouksellisuus vaikuttaa näin yhtä keinotekoiselta termiltä kuin yleisempi, toistuvasti latistunut oletus rockin kapinallisuudesta. Vaikka Young muisteli värikästä taivaltaan kaksi vuotta sitten kirjassaan Muistelmat, on Super Deluxe sille oiva täydennysosa. Toki tuo kasvu voi johtaa pidempään Beatles-tietoisuuteen muuta kautta. Teksti on pidemmän The Beatles-kurssin suorittaneelle tuttua, alkeiskurssilaiselle kuvittelisin sen olevan hyvinkin vaativaa. Kaikesta värikkyydestä huolimatta henkilökuva jää pintapuoliseksi. Kahden lähestymistavan yhdistelmä toimii hyvin, sillä Jerry Leen musiikillisen herätyksen, rock’n’rollin estottomimman ydinolemuksen, suosion, skandaalien ja laihempien soittotyön vuosien kuvaus on erittäin eloisaa ja mielenkiintoista henkilökuin miljöökuvauksen sekä ajan ilmiöiden suhteen. Toinen vertailukohta ovat Peter Guralnickin laajat Elvis-kronikat, joista Bragg on omaksunut tarkemman, päiväkirjamaisemman selostuksen ja lainaileekin teoksista Lewisiin liittyviä kohtia. Kirjan punaisena lankana on yltiöpäisen autofriikin ja -keräilijän asteittainen muuttuminen bensasyöppöjen jenkkirautojen käyttämisestä ekologiseen suuntaan, jopa siinä määrin, että hän käyttää paljon aikaa ja rahaa ympäristöystävällisen Lincvolt-auton kehittelyyn. Kukahan olisi tarpeeksi uskalias sellaisen tekemiseen. Mutta mitä tehdä tällaiselle kirjalle, kun se on käyty läpi. Nick Toschesin intohimoinen Helvetin tuli kiteytti yli 30 vuotta sitten Jerry Lee Lewisin olemuksen kuumimman ytimen, ja sen lietsoma hehku valaa yhä tulta Braggin tuplaten tanakampaan Killer-muistelmien kirjaukseen. A-PUOLI hitin (A Change Is Gonna Come) ihme Sam Cooke, kakkosrivin folkkari Phil Ochs, feministiviihdyttäjä Dolly Parton tai kunniakonservatiivi Merle Haggard. Maailman merkittävimmästä yhtyeestä on tehty niin paljon kirjoja, että niillä täyttäisi pienen sivukirjaston. On myös huojentavaa lukea huippumuusikosta tekstiä, joka ei nosta ilmeisen ylenpalttista päihteiden käyttöä kiinnostuksen etusijalle kuin niin monet rock-elämäkerrat sortuvat tekemään. Edellisen kirjan rönsyilyjen jälkeen nyt on luvassa kronologisempaa otetta ja vaikka Youngin vaiheet onkin hyvin kirjattu monissa paikoissa, omakohtaisella otteella on puolensa. Aja hiljaa isi ja Jerry Cotton -hittien myötä Kontrasta kasvoi yksi maan suosituimmista yhtyeistä, ja sen muistelut ovat pitkälti makoisia ja kartoittavat osaltaan myös tuolloista suomirockia. Young muistelee taivaltaan autojen kautta, millainen auto hänellä oli silloin, kun tapahtui sitä ja sitä. Ja autoja miehellä on riittänyt, hän on jopa piirtänyt joka luvun alkuun menopelin, joka sillä ajanjaksolla oli ajankohtainen. 18 Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Sitä voidaan pitää myös metakirjana itse opuksen kirjoittamisesta, sillä prosessi itsessään on kertomisen arvoinen. Lastenkirjojakin joukkoon mahtuu, mutta tällaista lastenkirjan ja pidemmälle Beatlestietouteen uppoutuneen yhdistelmäteosta en ole ennen nähnyt. Kuvaus pariskunnan Puolaan suuntautuneelta moottoripyöräretkeltä kesällä 1978 on hersyvä. On toissijaista saako varsin omapäisestä logiikasta aina kiinni. Suomalaisrokkareiden elämäkerroista on ollut Kari Peitsamon mentävä aukko. ”Mä soitin hyvää countrya, en sitä toisenlaista.” Elämäkerta avaa hyvin kiehtovasti ja tietopitoisesti Lewisin suhdetta muihin artisteihin ja nostaa esiin kunnioituksen ja veljeilyn niin rockin kuin kantrinkin kentällä, selvästi vahvemmin kuin sensaatiohakuisemmin raportoidut kärhämät. Jos näin käy, kirja on täyttänyt tarkoituksensa. Kuvituspuoli on ok, mutta ei niin häikäisevää, että sitä sen takia hyllyynsä varastoisi, ja tietopuolta löytyy useista muista teoksista. Tärkeämpää lienee kirjan päähenkilön totuudenmukainen esittely. Ja oikeastaan se reikä odottaa yhä täyttämistään, sillä Rokkari & saarnamies on enemmänkin tuokiokuva omintakeisen muusikon elämästä teoksen kirjoittamishetkellä. ASKO ALANEN Moog Konttinen Elämän kartoitus III – 1976–1985 Lempo . Suuren osan 522-sivuisesta järkäleestä vie Kontravirtasesta Kontraksi muuttunut yhtye, jonka laulusolistina ja sanoittajana Konttinen oli kirjan kattamana aikana. Sivujuonena kulkee myös tekijän suhde Tuija-nimiseen naiseen, jonka kohtalon päätepisteeseen kirja myös loppuu. ANTTI MARTTINEN Ari Lahdenmäki, Juha Metso Kari Peitsamo – Rokkari & saarnamies Like . Hieman kärjistäen Konttisen elämän keskiössä ovat sarjakuvat, toisen maailmansodan pienoismallit ja popmusiikki. Rotuvähemmistöjen ja homojen tasa-arvoa edistänyt diskomusiikki saa kirjassa jopa kunnian ainoana ”todellisena vallankumouksena”. Beatlesin tarina 20 kuvan kautta Nemo
Siinä on aito “JC Clean”-soundi paketoituna pienikokoiseen, keikkavalmiiseen kombovahvistimeen; stereosisääntulolla. Jazz Choruksen 40 juhlavuoden kunniaksi esittelemme ylpeänä uuden JC-40 vahvistimen. JC-120 Jazz Chorus julkaistiin vuonna 1975. Otetaan malja seuraaville 40 vuodelle! JAZZ CHORUS JC-40 GUITAR AMPLIFIER WWW.ROLAND.FI Roland tulostus.indd 19 27.11.2015 12.07. Siitä lähtien sille ominainen “JC Clean”-soundi ja ainutlaatuinen “Dimensional Space Chorus”-efekti on ollut monien isojen nimien käyttämä ja rakastama
Tyysterin ykköstuote on 6-kielinen Pelti eri väreissä. – Olin kypsynyt soitinrakentajana vuosien kuluessa, ikään kuin salaa itseltäni. Vanha suola alkoi janottaa. Haluttaessa kitaraa saa myös 12-kielisenä versiona. Teen nauhatyöt kaulan oltua kaapissa jonkun aikaa. Oma tuotteeni on varmaan jo aika riskirajoilla, mutta etuna on sen uniikki soundi ja soitettavuus. Teksti: Esa Kuloniemi A-PUOLI Tyyster = Kitara mallia pelti ”Vaikeaa on ainoastaan tietää mitä haluaa.” www.tyysterguitars.com SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 2 V ille Tyyster teki ensimmäisen kitaransa vuonna 1995, John Lee Hooker -lp:n kannessa komeilleen Epiphone-puoliakustisen innoittamana. Hänen isänsä on autopeltiseppä ja -maalari, joten kaikenlaiseen näpertelyyn suotuisat perustilat ja tietotaito löytyi kotipiiristä. Minua on aina ärsyttänyt Stradivari-tyyppisen sädekehän hakeminen ja glorifiointi – soitinrakennus on vain työtä siinä missä muukin. Koen itseni henkilöksi, joka tekee kaikenlaista, erikoisalueena kitarat. Nyt, nettiaikana, voi olla vähän helpompaa, mutta ennen oli kivempaa ja haasteellisempaa. E-liike 12_15 taitto.indd 20 27.11.2015 13.43. 2010-luvun alussa hän palasi kehiin uuden Pelti-mallinsa myötä. Näin nauhojen päät eivät ala törröttää kuivalla kelillä. 20 E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. – Olin joskus aiemmin kehitellyt sähköresonaattoria, mutta todennut sen ei-toimivaksi. Teen yleensä kerralla kymmenen koppaa; siinä on sarjatyön etuja, mutta yksitoikkoisuus ei ehdi hajottaa päätä. Kuinka yleisö on suhtautunut Tyyster Peltiin. Kasaukseen ja loppusäätöihin voi mennä pari päivää, jotta soittotatsin saa mieleisekseen. Virityskoneistoja ei saanut Lappeenrannasta, joten hommasin ne Tukholmasta perheen viikonloppuristeilyllä. Viisi vuotta toiminimellä soitinrakentajana työskennellyt Ville kyllästyi pian tuottamaan asiakkaille pelkkiä Fenderin ja Gibsonin kopioita ja vetäytyi alalta timpurinhommiin. Kädentaidot Ville hankki jo lapsena paitsi lennokkeja tekemällä, myös verenperintönä. – Loppuviimeistely hoituu automaalaustekniikalla ja osin -aineillakin. Ville alkoi rakennella resonaattorisoittimia tuotekehitysmielessä, mitä kautta syntyi ensimmäinen oma slidekitarointiin soveltuva malli Blueskone. Ville kertoo käämivänsä mikit yleensä maalien kuivuessa. Pelti on siis tehty akustinen sointi edellä. Kannen tukirimat ja muutama muu osa pistehitsataan ja lopuksi koko hoito hitsataan kasaan laserleikatussa jigissä. – Maalauksen jälkeen laitan kaulat kehittämääni kuivauskaappiin, jossa kosteusprosentti vastaa asuntojen sisäilmaa helmikuun paukkupakkasilla. Asioiden tarkastelu ulkopuolisena – tekemättä yhtään mitään – laajensi perspektiiviä. Päätin unohtaa resonaattorin, tehdä kopan pellistä ja mikittää kannen. – Kitaranostajat ovat todella konservatiivisia. Jos en olisi pitänyt paussia, olisi Pelti jäänyt takuulla tekemättä. – Laadin piirustukset arvioimalla kansikuvasta Hookerin käsivarren mitan ja suhteutin sen kitaraan; perusmeininkiä lennokkimiehelle. Kovaa puhetta hand made -friikiltä, mutta totuuden nimissä sitäkin puolta jää prosessiin: esimerkiksi kaulat, jotka Ville valmistaa vaahterasta perinteisin menetelmin. Tänään Ville Tyyster on suomalaisen kitaravalmistuksen innovaattori, jonka Pelti-kitaralinja puhuttelee omaperäisellä ja toimivalla designillaan. Hitsaus on kaikkein vaikein vaihe, koska kuumuus aiheuttaa jännitteitä ja metallin kutistumista. Hän sanoo, että ei tee periaatteessa mitään käsin ellei ole pakko. – Vaikeaa on ainoastaan tietää mitä haluaa. Koppa koostuu 15:stä laserleikatusta osasta. Taittelen sisärakenteet kanttikoneella, minkä jälkeen kansi ja pohja saa muotonsa tekemälläni prässillä. Olen käyttänyt Peltin valmistuksen apuna myös nykytekniikka. Ensin pitäisi olla jotain erikoista, mutta sitten ei kuitenkaan mitään liian radikaalia. Nyt oli selvää, että toiminnassa oli tapahtunut iso harppaus. Sen jälkeen vähän siistimistä ja hiomista rälläkällä. Pelti on ehkä parhaimmillaan slidesoitossa, mutta suunnattu kaikille tyylija laatutietoisille soittajille, jotka arvostavat klassista ulkonäköä ja yksilöllistä, monipuolista sointia. Paikallisesta musiikkiliikkeestä ostin myyjän ”eihän siitä mitään tule” -saatevittuilulla klassisen kitaran otelaudan, jota oli jatkettava. Myös niissä on sekä laserleikattuja että 3D-tulostettuja osia. Ville sanoo kitaroiden valmistuksen olleen hänelle aina helppoa, sillä monenlaisia menetelmiä soveltava lennokkien rakentelu antoi hyvän pohjan
Puhelimena tämä ei ole kovin kummoinen, mutta kamerat ovat kohtuullista tasoa. Akkukesto on oikein hyvä. Toussaintin tavalla tai toisella kätilöimiä NO-hittejä coveroivat jo 1960-luvulla popparit kuten Rolling Stones, The Yardbirds, Herman’s Hermits, Dave Clark Five, tai Otis Redding ja Wilson Pickett. Johnin ohella New Orleansin kuuluisan ”pianoprofessorin” Roy Byrdin alias Professor Longhairin tärkein oppilas ja perinteen jatkaja. Hämmästyin, kun kännykälle ei saa tällä hetkellä lainkaan suojakuorta, joka olisi kyllä täysin välttämätön. Pakkauksen mukana tulevat nappikuulokkeet ovat kehnot, mutta vehkeessä onkin kaksi kuulokeliitäntää ja molemmille omat säädöt. Elettiin vuotta 1957 ja Fats-keikan ansiosta Toussaintista tuli legendaarisen Cosimo Matassan studion vakituinen sessiopianisti. Lee Dorsey, Benny Spellan, Irma Thomas, The Meters, Aaron Neville, Betty Harris ja Dr. Nykypäivänä moni tuntee Toussaintin parhaiten Elvis Costellon kanssa tehdystä ja Grammy-palkitusta kimppa-albumista River In Reverse, tai esiintymisistä tv-sarjassa Treme. Allen Toussaint otti pian kaupallisen NO-musiikin keskushahmon aseman. Rock! Äänenlaatu on hyvää tasoa ja 5-alueinen ekvalisaattori on mainio. Toussaintin ura oli kuitenkin yli 50 vuoden mittainen ja pitää sisällään valtavan määrän hittejä. Rock! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Marsupuhelin E-liike 12_15 taitto.indd 21 27.11.2015 13.40. Vierailipa mestari kolmesti Suomessakin: Pori Jazz Festivalilla 1994, vuonna 2007 Elvis Costellon kanssa jälleen Porissa ja viimeisen kerran 2011 Helsingin Juhlaviikoilla, jolloin hän esiintyi yksin. Espanjassa, Madridin-konsertin jälkeen hotellissa saamaansa sydänkohtaukseen. New Orleans on paitsi rytmiikan ja puhallinsoittimien, myös pianistien kaupunki. Rock! Marshall London -puhelin on valmistettu Ruotsissa (hyi), mutta suunniteltu Suomessa (jes). Vuosikymmenten varrella ehti syntyä muiden projektien ohella toistakymmentä Toussaint-sooloalbumia, joiR.I.P. 21 A llen Toussaint, yksi New Orleans -musiikin suurista vaikuttajista, kuoli 9.11. Samana vuonna hän pelasti Lee Allenin levytyssession säveltämällä ja sovittamalla biisit lennosta, tuloksena parikin hittiä. Molemmista kerroista piirtyi vaikutelma hillittykäytöksisestä ja lempeästä etelän herrasmiehestä, jonka karisma oli valtiomiehen luokkaa. Vielä vuonna 2010 hänelle myönnettiin Grammy pitkäsoitosta The Bright Mississippi. Vuosien saatossa hänen nimensä on voinut bongata Neil Youngin, The Bandin, Paul McCartneyn ja Eric Claptonin kaltaisten hahmojen kiekoilta. Rock! Käyttöjärjestelmänä on Android, joten olin Windowshemmona ihan kuutamolla. Rock! Muistia on vain 2+16 gigaa, mutta onneksi on micro SD -muistikorttipaikka. Niitä hän oli synnyttämässä tuottajan, säveltäjän, sovittajan, orkesterinjohtajan, artistin tai pianistin ominaisuudessa. Tapasin hänet Porissa ja Helsingissä. Bartholomew palkkasikin Toussaintin soittamaan pianoraidat kiireisen Fats Dominon taustoille, joihin artisti sitten lisäsi tien päällä vain lauluosuudet. Sen jälkeen kyyti oli kylmää ja studiopainotteista. Hän oli 77-vuotias. Rock! Hinta on kyllä aavistuksen yläkanttiin (500 €), mutta mitäpä tyylitajuinen rokkari siitä välittää. Allen Toussaint (14.1.1938–9.11.2015) Y Marshall on aina marsu, vaikka se olisi jääkaappi tai kannettava matkapuhelin. Allen Toussaint oli James Bookerin ja Dr. John ja ovat vain muutamia NO-artisteja, joiden uraa Toussaint on edistänyt merkittävästi. Ehdotan, että tulevassa suojuksessa on ainakin pääkalloja, pentagrammi, rauhanmerkki sekä kirkkovene. hin lukeutuu samannimisen hitin sisältänyt vuoden 1975 teema-albumi Southern Nights. Jo 1950-luvulla ihmelapsen maineen saavuttanut Toussaint työskenteli ensin Earl Kingin bändissä ja kiinnitti pian kaupungin tuon ajan musiikillisen kultasormen Dave Bartholomew’n huomion: Toussaint kykeni kaiken muun ohella imitoimaan täydellisesti Fats Dominon pianonsoittoa. ”Al Tousan” teki ensimmäisen sooloalbuminsa The Wild Sounds Of New Orleansin jo vuonna 1958. Kokonaisvolyymia säädetään sivussa olevasta seksikkäästä ”kullatusta” rullasta. Laite onkin selvästi tarkoitettu musadiggarille, jolle tuotteen ulkonäkö on tärkeää. Allen Toussaint oli kaupallisen New Orleans -musiikin keskeinen taustavaikuttaja 1960-luvulta viime päiviin. Toussaintin kädenjälki kuuluu klassikoissa kuten Lady Marmalade, Working In A Coalmine, Ride Your Pony, Mother-In-Law ja Fortune Teller
Mitä nyt enempää voisi haluta. Howesta ei voi koskaan tietää, mihin hän seuraavaksi suuntaa, koska hän ei tiedä sitä itsekään. Häntä kun ei voi muovailla ”sopivaksi”. Gelbin kerrasta toiseen jännittävästi vaihtelevia levyjä kuunnellessa olin jo tajunnut hänenkin kuuluvan niihin vapaisiin radikaaleihin, joita kohti huomaan aina hakeutuvani. Jonkin sortin melodia tai riffi yleensä Howe Gelb pukinpartoineen shamanismista kiinnostuneelta meksikolaiskirjailijalta.) Olemus oli hyvin tyyni, sovussa itsensä kanssa. Silloinkin tehtiin monia periaatteessa hienoja levyjä, niitä vaan ei pysty kuuntelemaan pöhöttyneeksi ilmapuhalletun soundin takia. Kårenin keikka oli huima. Teen levyjä ja elän sillä. Ei maneereja eikä virityksiä, täysin läsnä. Sitä yksinkertaisesti syntyy niin paljon. Tällä haavaa Gelbin levytysten kokonaismäärä, omalla nimellä, Giant Sandilla ja muilla nimikkeillä, on käsittämätön, ja lisää tulee koko ajan. Täysin läsnä Puolen yön maissa vetäydyimme Gelbin himmeästi valaistuun hotellihuoneeseen, hengitimme sisään kukkaa ja keskustelimme kiireettömästi rentoutuneessa ilmapiirissä. Kaikki mahdollisimman muovinen oli muka coolia. Sen takia ujutan sekaan näitä Blacky Ranchette -juttuja. Miten tarkemmin sanoen teet lauluja. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI S ori vaan kasarifriikit, 80-luku oli rockin surkein vuosikymmen. On aika ironista, että näin karismaattinen, hyvännäköinen ja lahjakas jätkä on malliesimerkki artistista, johon isot yhtiöt eivät koske tikullakaan. Saan matkustella ja soittaa ihmisille eri maissa. K u v a: R o u gh Tr ad e naamakirja_howe gelb_b.indd 22 27.11.2015 10.07. Tulin tietoiseksi Gelbistä 80-luvun jälkipuolella yhä kovassa iskussa olevan Giant Sandin kautta. Tilanne selkiää vasta matkan aikana. Howardin takuuvarmasti olkatoppaukseton olemus ja musiikki olivat silloisessa rockissa kuin lähde erämaassa, jossa (Arizonan Tucsonissa) nyt 59-vuotias äijä onkin elänyt pitkään. Teollisuuden ajattelun mukaan hän ei voi siis menestyä. 22 23 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Studiolle on muutaman tunnin ajomatka ja siinä ajaessa mä funtsin, mitä kaikkea levylle voisi laittaa. Silloin trendikkäät olkatoppaukset ovat täydellinen symboli koko vuosikymmenelle, nehän ilmenivät myös musiikissa. – (70-luvulla merkittävää Stiff Recordsia luotsanneen Jake Rivieran ja Elvis Costellon omistama) Demon on hieno levy-yhtiö, terve ja cool, mutta eihän nekään voi solkenaan Giant Sandia julkaista. Menoa kuvaa hyvin se, mitä bändin uunituore basisti Marc Walton (Dream Syndicate) paljasti minulle juuri ennen lavalle astumista: – Howe ei halua opettaa mulle biisejään kunnolla. (Nykyään hän näyttää charmantisti hopeoituneessa lyhyemmässä tukassaan menestyksestä, että huomasin sen olevan yhtä tuskaa, luomisen narkomaani totesi ojentaen jointin minulle. – Tämähän on menestystä. Ajoittain pitkän tukan alle kätkeytyneet poikkeuksellisen intensiiviset tummat silmät paljastivat tyynen pinnan alla hyrräävän rutkasti virtaa. Mulla oli kaikenlaisia ideanpätkiä ja runkoja valmiina. Tarkoitan, että ne julkaisi Long Stem Rantin tammikuussa ja seuraava voi tulla aikaisintaan syyskuussa. Howe jatkoi, että hänen on pakko pitää vähintään kahta bändiä koko ajan pystyäkseen saamaan edes valtaosan musiikistaan julkaistuksi. Hän haki vimmalla ääniä äänien takaa. Tyyppeihin, jotka tekevät musiikkia vain sisäisen vaistonsa varassa. Sen mielestä sellainen on kesyä eikä kuulu oikeaan rock’n’rolliin. – Se on mennyt aika spontaaniksi. Onneksi silloinkin oli kapinallisia, kuten Howe Gelb, yksi maailman tuotteliaimmista ja vapaimmista rock-muusikoista. Siitä vaan, Andy sanoi. Soitin taannoin Demonin Andy Childsille ja sanoin, ettei mulla ole mitään tekemistä ensi viikonloppuna. Howe käski sähkökitaraa suurenmoisella säröllä, intohimolla ja näkemyksellä, käyttämällä avainta plektrana ja milloin mitenkin sääntökirjan ulkopuolelta lähestyen. Hieno asenne ja sopii mulle. Mutta tarkoituksella. Blackylta ilmestyy kohta uusi lp, Sage Advice. Maksatko viulut, jos me tehdään Blacky Ranchette -lp. Olen just sen verran kokeillut sitä toistakin näkemystä (Giant Sand) Tuottelias ja vapaa erämaan kettu Howe Gelbin johtama Giant Sand on aina ollut musiikkimaailman tuotteistetuista trendeistä pihalla. Soitan mitä haluan ja teen sen niin kuin haluan. Pian huomasin hänen olevan myös jo aiemmin kuulemani Blacky Ranchetten dynamo. Pitkä ja hoikka, silloin 33-vuotias Howe oli karismaattinen tapaus. 1990 Gelb toi senhetkisen Giant Sandin – bändin hahmo elää jatkuvasti – Suomen Turkuun
Joku vaan sattuu ottamaan tie tyn osan käyttöön, Howe puntaroi. – Alright, man! Nyt valkenee. – Jotkut pitää esimerkiksi MTV:tä itsestään selvänä mittarina sille, mikä on hyvää, suotavaa tai jotain. Howen kulmat kurtistuivat. UNENOMAISTA MINIMALISMIA AAMUYÖSTÄ GIANT SANDILLA on 27 levyä, uusimpana tämänvuotinen Heartbreak Pass, ja olen kuullut niistä vain muutaman. Varovasti hymyillen hän äännähti hiljaa: – No shit, man. Väänsit ja kutkuttelit kieliä, kunnes löy sit haluamasi. Nuorempana diggasin lujasti Mott The Hooplea. Kyse on myös sikäli poikkeuksellisesta GS-levystä, että asialla on pianoakin soittavan isännän kanssa vain rumpali John Convertino. Ehdottomasti! Silkkaa happoa, joka ilmeni ainutlaatuisena pianismina. Useimmat vide ot näyttää siltä, että rikkaat on tehny isolla rahalla tuotteen toisille rikkaille. Absoluuttiset killerit tulevat loppupuoliskolla peräkkäin. Nykyään en viitsi edes kirjoittaa niitä muistiin. Mitä musaa olet viime aikoina diggail lut. Käy tä tai jätä käyttämättä. Siinä on heikohko äänitys, mut ta pidän monista Dylaninkin huonosti äänitetyistä levyistä. Tämä rämisee ja kirskuu oikein kunnolla selvin Stooges/ Lou Reed-vaikuttein. Howe painautui nojatuoliinsa sanojeni voimasta, räpyt teli silmiään ja käänteli päätään hämilli sesti. Harmillisinta on, kun on menossa just tapamaan jotakuta ja ihmiset joutuu odottelemaan. Niissä on enemmän voimaa kuin virheettömissä soinnuissa. Onko Thelonious Monk psyke deelinen. Mun on pakko hakea niitä juttuja kitarasta, muuten oma mielenkiintoni lopahtaa. Jos ne panee levylle, ne voi unohtaa. Hait vimmaisesti jotain. Niitä pingahtelee esiin jat kuvasti: suihkussa, autossa, milloin mis säkin. Yritän olla kohtelias, mut ta... 22 23 ilmoittautuu ensin. John Lee Hookerin Detroit Line on pyörinyt ja Dream Syndi caten live. Ja yhtä John Coltranen bootlegiä Bird landista. Sanojen kanssa vit kuttelen viime minuutille. Aika oli tietysti jo kortilla ja sitten joku juttu teki tuloaan. Thelonious Monk sanoi, että harjoittelet aina kun tartut instrumenttiisi. Mulle se ei mittaa mitään. Pakko hakee niitä juttuja Asenteesi kitaransoittoon tuolla lavalla toi mieleeni Neil Youngin. Yritin saada sen verran talteen, että kotiin tullessa sai si vielä juonenpäästä kiinni. Väärät nuotit ei haittaa, uskon niihin syvästi. Se on kaikki samaa rituaali tanssia. Se on kipeää enkä halua osallistua siihen mitenkään. – Rahmaninovia ja yhtä Miles Davisin 60luvun alun levyä. Mun näkökulmasta biisejä on aina tuolla ilmassa, ne leijuu siellä kuin sumu. Hetki oli herkkä. Oma musiikkisi on tuotteen antiteesi. ”Howesta ei voi koskaan tietää, mihin hän seuraavaksi suuntaa, koska hän ei tiedä sitä itsekään.” OP8 feat. Mulla on kämppä täynnä laulunpätkiä ja paras tapa saada talo siistiksi, on tehdä levy. Gelbin tuntien siellä piilee monia helmiä. Vibrafonin ja kontrabasson leimaama hyvin intiimi ja pelkistetty sointi kuulostaa siltä kuin se olisi äänitetty aamuyöstä. Mun idea kitaransoitosta on tavallaan soittaa kuin yksin kotona. Esimerkiksi Chore Of Enchantment (2000) toimii oivana näytteenä siitä kuivalta aavikolta tuoksuvasta rauhallisemmasta tajunnanvirrasta, josta mies parhaiten tunnetaan. Giant Sand on siitä kaikesta täysin pihalla, mutta – huomaa! – kutsu muksesta. Jos ei, ne vaivaa koko ajan tyyliin: ”missä sä kekkuloit kun mä olin tulossa, paskiai nen. Me soitetaan suurin piirtein yhtä kiihkeästi ja yhtä usein nuotin vierestä, Howe myönsi onnistuen kuulostamaan yhtaikaa ylpeältä ja vaatimattomalta. Yhdistelmällä on selkeästi oma narkoottisen unenomainen luonteensa. Mitä se tarkoit taa. – Inhoan sitä sanaa. Tässä saa vaan venailla...” Nykyään pyrin ottamaan ne vastaan heti kun ne antaa merkin. Niin sen on oltava. Näen asian niin, ettei kukaan voi oike astaan väittää omistavansa mitään bii simatskua. Mä en koskaan harjoittele. Jälkimmäisen rivien välistä puristuu syykin: olemme niin itseämme täynnä, että unohdamme ympäröivän todellisuuden eikä siihen ole varaa. Kiitti... Tähän aikaan psykedelia oli ruma sa na, mutta ihan syystä kysyin Howelta, että pitääkö hän musiikkiaan psykedee lisenä. – Joo. Pakko tunnustaa, että moinen into himo ja brutaali herkkyys pani sielu ni kellumaan. Piti tarttua kita raan ja päästää se ulos. Jos tuikkaat piu han sinne, niitä tulee. Ennen väsäsin juttuja arkkikaupalla, nyt panen paperille vain jotain koukku ja ja ydinkohtia muistin virkistykseksi. Germanon melkein ärsyttävän haavoittuvasti ja sensuellisti kuiskailema Cracklin’ Water on täysin maaginen katkeransuloinen tilitys viha/rakkaussuhteesta Gelbin pohdiskellessa Never See It Comingissa veret seisauttavan joviaalisti mutta tarkkanäköisesti, miten kohtalokkaat onnettomuudet aina yllättävät meidät täysin. SÄHKÖKITARA RÄMISEE LUJAA Giant Sand: Long Stem Rant (1989) naamakirja_howe gelb_b.indd 23 27.11.2015 9.35. Hyvin spontaani tekotapa paljastuu muun muassa siinä, että moni biisi loppuu yhtäkkiä kuin seinään, mutta meheviä juttuja löytyy matkan varrelta kuitenkin koko ajan. Homma alkaa Gelbin ja Germanon sukupuoliroolit kääntävällä Lee Hazelwood -coverilla Sand ja päättyy tripahtavasti leijuvaan Neil Young -tulkintaan Round & Round. Se oli kunnon rock’n’ rollia. Ennen van haan myöhästyin usein koulusta sen takia. Sillä ei ole mitään teke mistä itse asian kanssa. En muista nimeä, mutta melko akustista ja bebopahtavaa. Laulut on sulle kuin lapsia, jotka syn tyvät kun aika on kypsä, tilanteestasi välittämättä, vai kuinka. – Jee, man! Nimenomaan. Valitsin Long Stem Rantin paitsi siksi, että tutustuin tähän juuri ennen tapaamistamme, myös siksi, että se paljastaa Howen vähemmän tunnetun puolen villinä sähkökitaristina. Siinä tapauksessa: kyllä, mies vastasi hymyil len. Ulkoa tai sisältä. Lisa Germano: Slush (1997) JOHN CONVERTINO ja Joey Burns olivat jo perustaneet sittemmin tasaisesti kasvaneen Calexicon, mutta soittivat yhä myös Giant Sandissa, jonka ainutkertainen alter ego laulaja-viulisti Lisa Germanon vahvistama OP8 on
24 Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> haast_kaarle viikate_b.indd 24 27.11.2015 9.44
Kaarle pitää yhdessä Simo ”Si meoni” Kairistolan kanssa perusta maansa Viikatetta elämäntyönään. Hän on ehtymätön hyvän tuulen sananiekka, joka pursuaa sitaatteja, sananlaskuja ja kielikuvia. Suomalaisen kaihon ja ruotsalai sen death metalin nimiin vannova Kaarle osaa kohtuuttomana musa diggarina tyylinsä kikkavitoset ja lyyrinen suomen kieli soi täkäläi sessä rocktekstittämisessä edel leen ylivoimaisena. Ehkä on kuitenkin hyvä, että nuori Kalle Virtanen Kouvolasta löy si varhain nimenomaan musiikin, sillä Viikate on ollut 2000luvun suomenkielisen raskaamman rockin tärkeimpiä yhtyeitä. Aikansa kestävimpien suomalaisten rockbändien joukkoon Viikatteen ujuttanut joviaali sanailija korostaa yhä nauttivansa biisinteosta. Tietenkin Viikatetta kohta kahdenkymmenen vuoden ajan luotsannut Kaarle Viikate, jonka uralla edellämainitut nimet ovat olleet merkittävässä asemassa. Jo haas tattelutilanteessa yhtyeensä kitaris Mikä yhdistää Paul Stanleya, Timo Koivusaloa, Motörheadia ja Reino Helismaata. Hänelle jos kelle kuuluisi merkittäville suomalaisil le sanoittajille jaettava Juha Vainio palkinto. Se on saavut tanut kultalevyjä, listaykkösiä ja vankan aseman, johon suhdanne vaihtelut eivät ole juuri tarttuneet. Haastatteluun Kalle on tul haast_kaarle viikate_b.indd 25 27.11.2015 9.44. Siksi yhtyeen taival on vielä pahasti kesken. ”Olen hyvää vauhtia matkalla siihen, että voin tehdä sinunkaupat itseni kanssa.” tilaulaja hakee jatkuvasti nokkelia sutkautuksia, jolla elävöittää sano maansa. Silti Kalle kiittelee, ettei Viikate ole noussut platinasarjaan. 25 J os nyt siirtyisimme aika koneella muutaman vuosi kymmenen taaksepäin, oli si Kaarle Viikate varmasti lupsakka tvkasvo jossain ke vyessä lauantaiillan hupailussa. Skarppaa misen varaa pitää aina jäädä
26 > Soundi-haastattelu tön pystyy yhdistämään eikä tarvitse pitää kahta erillistä projektia pykälässä. Se helpotti asioita ihan älyttömästi. Sitten Sky Channelin Monsters Of Rock -ohjelmasta tuli bongattua kaikenlaista. Oliko bänditoiminta sinulle lähtökohtaisesti oman musiikillisen vision välittämistä vai puuhastelua kavereiden kanssa. Siltä artisti lupaa poikkeuksellisiakin kappaleita, joten tunnelmat ovat normaaliakin jännittyneemmät. Yhtä hienoa se on myös vaan kuunnella. Jos siinä olisi ollut koko bändi mukana, oltaisiin aloitettu keikkailu jo silloin. ”Alitajunnasta asiat tuntuvat ponnistavan”, Kalle toteaa. – Rippikoulussa pystyi skippaamaan iltahartaudet, kun sanoi isosille, että mie tässä vaan opettelen kitaraa. Tämä on niin hieno juttu. Vielä kun Joonas oli mahtava mies, niin löytyi se visio. – Kyllä se taisi olla joo. – Se on selkeä siunaus, että olimme alussa Simon kanssa kahdestaan. Musavideoiden kautta pystyi upottamaan Unto Monosen, Rautavaaran ja muun vanlut kesken tammikuussa ilmestyvän kahdennentoista Viikate-albumin miksausta. Joulu 1978 Jaalassa. haast_kaarle viikate_b.indd 26 27.11.2015 9.44. – Musiikki edellä. Silloin ei ollut rock’n’rollista vielä tietoakaan, se oli pelkkää laahausta. Kuinka paljon Viikate on näyttäytynyt sinulle myös visuaalisesti. – Varmaan se oivallus siitä, että rautalankainstrumentaalit ja jyysK u v a: K al le n ko ti al b u m i K u v a: K al le n ko ti al b u m i Vuosi 2004. kun tapaili jotain Viidettätoista yötä tai Kouvolan kirjastosta lainattuja Black Sabbathin tabulatuureja. Simon kanssa tehtiin myös niitä Autumn Sisters -instrumentaalihommia, mutta kyllä se Twilight Lamp taisi olla. Siihen saisi yhdistettyä myös Kahdeksan surmanluotia -kuvaston ja mustavalkovideot. Paul Stanleyn rintakarvat on siis ohjanneet minut pahuuden teille. Sellaista roolipelaamistahan se kitaransoiton opettelu on ollut. K u v a: So u n d in ar k is to ”On ihan turha lähteä mihinkään Norjan metsiin örisemään, kun täällä on ihan oikeata synkkyyttä ja ahdistusta.” K u v a: K al le n ko ti al b u m i Nuoret Viikatteen ”veljekset” saivat rauhassa treenata VR:n vanhoissa huolintahalleissa ennen kokoonpanon täydentymistä ja keikoille lähtöä. Nähtiin Berghällin Joonaksen kanssa Tampereella, kun kokkikoulu oli jo loppu ja Joonas oli polkaissut Voionmaalle elokuvaa opiskelemaan. – Varmaan silloin, kun joulupukki toi Nimeni on Dingo -kasetin ja heti perään Lehdokin nuorisotalolta sain äänittää kasetille Kissin Animalizen. Turhaa pitää useaa juttua yllä, kun kaikki omat innostuksen aiheet pystyy toteuttamaan tässä. Kaveri opetti mulle a-mollin ja c-duurin. Mistä sait aivan ensimmäisen innostuksesi musiikin kuunteluun. Ihan yhtä mielellään Kaarle puhuu muiden musiikista. ”Aha, joku jätkä tulee haudasta moottoripyörän kanssa. – Viikate-hommaan alkoi nivoutumaan monta eri asiaa. Omiin korviin se soitto alkoi kuulostamaan riittävän samantapaiselta, han liiton siihen sielunmaiseman. – 15-vuotiaana rippileirillä alkoi tuo kitarahomma. Kitaransoitto jatkui varmaan siksi, että se ruokki itse itseään. En ole ikinä ollut sellaisessa bändissä mikä on vain notkunut treenikämpällä ja soitellut silloin tällöin. Viikatettahan pyöritettiin aluksi kahden miehen voimin, mutta täydellä miehityksellä toimivia bändejäkin sinulla oli. Etenkin alkupään videot kuvaavat hienosti myös teidän musiikkia. Varpaisiin tuijottelu ryhtyi antamaan tilaa hilpeämmälle menolle keikkaolosuhteissa. Ennen sitä mulla oli vankka mielikuva, että mie en ikinä osaa tehdä tämmöistä. Hän oli merkittävä siinä kehityksessä mihin tämä kivirekihomma meni. Oliko Twilight Lamp ensimmäinen bändisi, joka julkaisi jotain. Hän kehuskelee olevansa keskellä merkittävää keikkaputkea, kun edellisen illan isänpäiväkonsertissa Agents vei jälleen jalat alta, myöhemmin illalla hän säntää Ghostin keikalle ja vielä seuraavana päivänä on vuorossa Pentagram. Nyt ei ollut heppuja, että keikkoja olisi voitu toteuttaa. Se hyvän ja pahan taisto. Mietittiin, että pitäisiköhän tehdä musavideo. Mikä sai vakuuttuneeksi, että juuri Viikate on se juttu, mitä kannattaa ruveta sysimään määrätietoisimmin eteenpäin. Taas saa vetää yli yhden nimen livenä näkemättömien suosikkibändien listasta. Mikäs bändi tämä on?” Entä soittohommien alku – miten polte musiikin itse tekemiseen syttyi
Siinä tuli onnistumisen tunne. Noissa tapauksissa sen ahdistuksen kanssa tehdään kuitenkin sinunkaupat. Niin teknisesti kuin tunnelmaltaan. Monet Viikatteen videot ovat suoria viittauksia elokuviin. Lopuksi Rautavaara vaan toteaa: ”Niin, se musta kissa. 27 Mistä ja koska iskelmä on tullut olennaiseksi osaksi musakuvioitasi. Se viehätti. Vaienneella soitolla on Aamun hiljainen hetki -kappale ja siinä kohta ”Ei palttoon läpi nauru raikaa / Saumat nauloin ommellut”. Perinteistä iskelmämusiikkia ja sitä kautta iskelmätekstejä on kulutettu meidän perheessä kauheasti. No NYT on yhdistynyt ne kulttuurit, joista itse tykkää! Minua on aina kiinnostanut mistä ja miten olet sisäistänyt sen lyyrisen vanhan iskelmän muodon ja kielen. Seremoniamestari Virtanen. Sillä on varmaan ollut iso vaikutus. Periaatteessa se on keskustelua itsensä kanssa, kun ei muutakaan järjen ääntä halua kuunnella. Se on kuolema.” Alussa mukana oli paljon kätkettyä huumoria, mutta etenkin viime vuosina teksteissä on saattanut olla kauniiden sanojen ja täydellisten riimien sisällä myös hyvinkin vakavaa sanottavaa. Tässä näyte Petäjäveräjä-videon Pulp Fiction -mukaelmasta. Yleensäkin näitä perinteisiä asioita, mitä jokainen omassa sukupolvessaan on vanhempiensa kanssa tehnyt, sitä musiikkia ja niitä elokuvia mitä telkkarista on tullut. Peter von Baghin tekemässä Repe-dokkarissa Tapsa kertoo tarinaa Reissumies ja kissa -kappaleesta. Ne asiat tarraa jokaiseen eri tavalla. Kun ruvettiin soittamaan keikkoja vuonna 2001, niin olisikohan ollut kolmas keikka Down By The Laiturissa Kårenissa pienellä puolella. Tämä on niin hyvin sanottu, että otahan Kalle opiksi. Siinä pysähdyin miettimään, että mistäs toi nyt tohon tuli. Vaikka elokuvantekijä Timo Koivusalosta voidaan olla montaa mieltä, niin minuun se Kulkuri ja joutsen -elokuva teki vaikutuksen ja nimenomaan sen soundtrack. Rooli on tuttu keikkojen lisäksi myös juonellisilta Viikate-dvd:iltä. Miten biisintekosi on kehittynyt siinä mitä haluat niillä kertoa. Osansa on myös siinä, että pikkujätkänä kesälomalla automatkoilla kuuli muun muassa Juha Vainiota tai Reino Helismaata Olavi Virran laulamana. Avattiin keikka Mandshurian kummut -instrumentaalilla. Kotimaisia elokuvia olen nähnyt myös ihan pienestä lähtien. Tätä musaa on vietävä kaikille eteenpäin. Itsekin oikein yllättyi! Varmaan tämän matkan varrella on tietoistakin kikkailua. Loosi oli ihan täynnä lössiä ja tyypit alkoi stagedaivaamaan. Kuu kaakon yllä -levyllä on Korpi-kappale. Viikate on perustettu lähestulkoon tribuuttina Lyijykomppanialle. Sanailua on aina ollut ilmassa. – Varmaan joo. – Tuo on hyvä pointti. Nyt ei enää tule puristettua mailaa niin tiukasti. Nyt kun neljäkymmentä tulee täyteen, niin lasit on erivahvuiset kuin 15 vuotta sitten. – Varmaan se tuli Agentsilta, kun he olivat tehneet noita Olavi Virta -hommia. ”Lasit on erivahvuiset kuin 15 vuotta sitten.” – Tietoisesti kuuntelemalla. K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o haast_kaarle viikate_b.indd 27 27.11.2015 9.44. – Alussa niitä tekstejä oli vain tehtävä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että tämähän on ihan helvetin hauskaa hommaa. On ihan turha lähteä mihinkään Norjan metsiin örisemään, kun täällä on ihan oikeata synkkyyttä ja ahdistusta. – Ja ainahan siellä on se puolet ollut omasta elämästä ja puolet sitten jostain Niskasen epätoivoelokuvista. Siinä se istuu vieressä onnikanpenkillä. Halusitko Viikatteen olevan oman sukupolvesi Agents. Se on autenttista ja tyylikästä jälkeä. Tuliko jossain vaiheessa tietoinen päätös siirtyä pastissista omaan ääneen. Sen kanssa eletään. – Se musa teki niin suuren vaikutuksen, että otin sellaisen kansankynttilämäisen asenteen. Olen hyvää vauhtia matkalla siihen, että voin tehdä sinunkaupat itseni kanssa. Enää joka kappaleessa päähenkilön ei tarvitse kuolla tai sillä ei tarvitse mennä naurettavan huonosti. Mikä on ainoa peruste miksi musahommaa pystyy tekemään näin pitkään. – Se synkempi Helismaa on tehnyt vaikutuksen. Vilpittömyys on itsellekin hauskaa, kun huomaa, että joku juttu onnistuu. Kirjoittaminen on se tuhkakuppi, johon pystyy karistamaan sen kaiken nihkeyden. Minuun ne on tarrannut tällä tavalla
Ei tarvitse järjestää juhlavuotta ja soittaa keikoilla albumia läpi, että nyt on 14 vuotta kun Kaajärven rannat on ilmestynyt. Viikate ja Stam1nahan on samanikäiset bändit. Kun on oppinut tekemään rivakampia kappaleita, niin niihin pystyy imemään uusia juttuja muista tyylilajeista. Viikate alkoi julkaisemaan levyjä samantien, Stam1na treenasi kymmenen vuotta. Myös kuin perskarva – yhtä ohut ja epäpuhdas. Jos meillä olisi ollut tekniikka ja tietotaito hallussa, niin ehkä myökin oltaisiin tehty enemmän sellaista jyystöä, mutta meidän toimintaa leimasi nimenomaan tietty kotikutoisuus. Keikkailun kehittyminen on ollut aika mielenkiintoinen prosessi. – Tässäkin puhutaan vahingosta. Meillä on ollut jotenkin ihan kauhea munkki, että me ei ikinä olla oltu platinabändi. – Silloin jännitti ihan vitusti kaikkea, ei osattu soittaakaan kauheasti. K u v a: Ti m o Is o ah o haast_kaarle viikate_b.indd 28 27.11.2015 9.44. Ja saatanan kova kitaransoittaja. – Se on se kultakalan muisti. Rautiaisen Timo otti yhteyttä ja sanoi, että he ovat tässä Alaluusuan (Lyijykomppanian basisti Arto Alaluusua) kanssa puhuneet, että Viikate pitää saada keikoille. Levynteko oli niin mieluisaa, että sessioissa syntyi periaatepäätös myös toisen levyn tekemisestä. Olihan se aika ujostunutta jyystöä. Ari oli kuitenkin ollut Viikate-hommissa siinä mielessä alusta asti, että hän on tehnyt kaikki kannet ekasta demosta lähtien. Kun on rajatut voimavarat vokaalisektorilla, niin se korvamonitorointi helpotti keikkatilanteessa siihen oikeaan nuottiin osumista – mikä tuo lisää ilonaihetta. Kysyin Aria (Ari ”Arvo” Taiminen) soittamaan kitaraa. Alaluusuan kanssa juteltiin, että mitenkäs tämä treenaaminen. Yhtäkkiä Lutakosta oli jo varattu keikkapäivä. Mutta siitä jäi hampaankoloon rutiinin puute. Yhdistäähän näitä kaikkia laveasti katsottuna sellainen uusi suomalaismiehen kuva. Nyt kun oli sovittu keikka, soitetaan se ja katsotaan sitten mitä tehdään. Joka levyllä tuntuu, että ylittyy aina joku pienenpieni kynnys. Oliko teidänkin liittämisestä tähän nippuun hyötyä vai haittaa. 28 – Siinä vaiheessa, kun kaikki Lyijykomppanian levyt oli käyty läpi (naurua). Hyyrysen Antin kanssa on puhuttu joskus aiheesta. Kotiteollisuudella ja teillä on nykypäivän bändiksi todella pitkät urat ilman taiteellista ja taloudellista romahdusta. Se on ollut onnellisuuden osa siinä, että tämä homma menee koko ajan eteenpäin. Ei me silloin tunnettu toisiamme vielä mitenkään hyvin. Vaikka Viikatteen oma identiteetti ei ehkä ihan saumattomasti ilmiöön liittynytkään, niin bändi oli silti osa suomalaisen jynkyn hurjia vuosia 2000-luvun alussa, jolloin Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Kotiteollisuus, Maj Karma ja Mokoma nostivat esiin ihan uudenlaisen lähestymistavan suomenkieliseen rockiin. Onhan tämä meikän laulu Soundi-haastattelu > bändeihin tutustuminen ja niistä hengenheimolaisten löytäminen. Mikä ajaa biisintekijän motivaatiota yhä eteenpäin. Se on ollut mukava huomata, että ei ole ollut mitään tarvetta lähteä sellaiseen tyylilajeista toiseen pomppimiseen, kun oman levyhyllyn pystyy suodattamaan musiikkiin niin kivuttomasti. – Itsekkäästi ajatellen siinä ajanjaksossa on ollut mukavaa muihin basisti (Erkka ”Ervo” Koskinen) oli tuttu Kouvolan soittohommista. On tämä niin saatanan hyvä! Tällaiset asiat innostaa jatkamaan. Ehkä sitä myöten on pystynyt ottamaan enemmän sitä seremoniamestarin hommaa haltuun. Mutta ei niistä ikinä tule sellaisia kuin on suunnitellut. Mantelinmakuinen on oma versio Edge Of Sanityn Sacrificedista. Mentiin tunne edellä. – Uudella levyllä on vaikka tuo Pelastus-single, joka alitajuisesti on ollut suoraan Dead Moonin Rescue. Ja ehtihän Niskiskin tipahtamaan sieltä ennen kuin ne vihelsi pelin poikki. studioalbumi. Siinä tuli varmasti uusi suomirockin olomuoto. Onhan siinä vähän eroa. Se on ollut hyväkin ja erottava asia, koska se on mahdollistanut, että koko ajan mukaan tulee uusia juttuja. Kyllä se alkoi itkettää. 30 sekkaa ja kovalevy tyhjäksi. – Se on ihan mahtavaa. No, se tyssähti siihen, kun ammattisotilaana hänellä oli työkiireitä. Toisaalta Viikatteesta on sittemmin tullut suvereeni hommat hallitseva ammattilaispartio, jota lunki seremoniamestarin roolisi vain korostaa. – Sama juttu se on keikkahommissa. Viimeisen levyn kanssa kävi niin, että kun oli ensin tullut Kerjäläisten valtakunta, niin sitten tulikin Pyhä klaani. On se sitten Venomia tai Venturesia. Ei kai niitä biisejä ihan noin raadollisesti tehdä. – Kun sama jätkä laulaa ja tekstittää, niin se musiikillinen skaala saa olla aika laaja ja silti se nivoutuu sen perusotsikon alle. Mikähän aamu mie ajoin Lappeenrantaan ja kuuntein uuden levyn päätöskappaleen raakaversiota. – Se laajennus on tapahtunut vuonna 2001, kun alettiin soittaa keikkoja. Kyllä ne kuulostaa Viikatteelta. Ei siellä varsinaista musikaalista riemuvoittoa alussa ollut. Ja onhan Kotiteollisuuskin kuitannut kahteen otteeseen platinat. Timo joutui jostain syystä jättäytymään pois. Kun aika kulki eteenpäin, niin tuli oivallus, että vaikkei meillä tuplabasareita olekaan, niin kyllähän tähän tietynlainen Motörheadhomma sopisi. ”Mutta eikö me tehty se viime vuonnakin. – Aikaisempi meininki on ollut just se Murheellisten laulujen maa ja Holmesin John. Ja kun ykkösharrastus on musan kuuntelu, niin koko ”Ei ole sellaista tunnetta, että mitähän sitä tekisi elämällään.” Kaarlen työntäyteiseen vuoteen 2015 mahtui myös yhteislevy Laulu tuohikorteista Marko Haaviston kanssa. Pyrittiin rivakampaan ilmaisuun ihan vaan sen takia, että lavalla sitä laahausta on ihan helvetin tylsä soittaa. Kappaleitten tekeminen on kivaa palikoiden kasaamista ilman sen suurempaa musikaalista kunnianhimoa, vaan nimenomaan jos saat sieltä jollain palikoilla tunteen läpi. Suhdanteet on sellaiset. – Meillä oli keikkapäivä sovittu, mutta ne tyypit, jotka oli laittaneet hankkeen alulle feidautui. Ja taas innostuu siitä a-mollista ja c-duurista. Sen takia Kaajärven rannoilla on Ajastaika, Ei ole ketään kelle soittaa ja Nuori mies nimetön. Tammikuussa 2016 ilmestyy Viikatteen 12. Ei sitä miehuutta suomalaisessa rockissa aiemmin aivan tuolla tavoin käsitelty. Ne alkupään keikat kun eivät aina olleet mitenkään vakuuttavia. Alkuperäinen tarkoituksenne oli, että Viikate ei tee keikkoja. Hän tulee soittamaan toista kitaraa ja Alaluusua bassoa. Mitä kautta niiden soittamiseen kuitenkin päädyttiin. Oli ihan mahtavaa, että meidän tekniikka sai ujutettua ajatuksen, että kokeilkaapa korvamonitoreita. Niin, mutta silloin siitä olikin kulunut 13 vuotta.” Siksi olenkin tyytyväinen, että ollaan ”vain” kultalevybändi
Pop eilen – toissapäivänä Novassa sunnuntaisin 10–11.30 Heikki ”Hector” Harma Nova tulostusl tulostus.indd 29 27.11.2015 9.17
Oli helvetin hauskaa käsikirjoittaa ne Viikate-dvd:t. Tarvitsee varmaan mennä johonkin kansalaisopiston kirjekurssille. Siihen pitäisi hakeutua koulun penkille. Mikä oli se piste, jolloin tajusit, että Viikate on muutakin kuin huvikseen rimputtelua ja johtopäätöksiä pitää tehdä muuta työelämää silmällä pitäen. Olet ilmeisen kova heittäytyjä mitä musiikin fanittamiseen tulee: tiedämme läheisen suhteesi ainakin Hellacoptersiin – tai Nicke Anderssoniin – ja Motörheadiin. Olisiko sinulla oikeasti kiinnostusta myös sille alalle. Joo, mulla oli peruste hakea saikkua, mutta en mie oikeasti ollut niin kipeä. – Ehkä enemmän käsikirjoituspuolella. Tuotantopaletin kasvattaminen voisi olla mukavaa, mutta se taas vaatii fyffeä. tuttuja. Pitää varmaan mennä töihin paistamaan pihviä. Ihan hyytävää. – Kaikki muu vaatisi niin paljon teknistä osaamista. Ei ole sellaista tunnetta, että mitähän sitä tekisi elämällään. 30 ajan tulee hyviä bändejä ja hyviä albumeita. Ihan samalla tavalla sitä itse vaahtoaa, jos sattuu jossain törmäämään johonkin omaan esikuvaan. – Se oli silloin, kun laitettiin se Longplay Music pystyyn. Tarinankerronta kiinnostaa kyllä, ehkä pidempää tarinaa tai sketsisarjaa. Hän on kokenut sen niin. Se oli jo tuntuu käsittämättömältä, että Agentsin heput on jotenkin... Mutta sitten pitäisi olla ne laskeutuvat kivipaadet. Porsaan ulkofile on edelleen no show. Ja myös se, että jos ei tee levyjä eikä keikkoja, niin jäisi ihan älyttömästi vapaa-aikaa. Niillä oli Motörizer-kieppi. Saatiin keikkamyyntihomma pykälään, merchandise-hommaa ja näin. Oli mukava käydä Peer Güntin keikoilla myymässä paitoja. En enää rupea haukkumaan sellaisia ihmisiä, jotka repäisee esiin V-tatskan. Levyä tehdessä mietti, että niitä kappaleita olisi mukavaa soittaa ihmisten edessäkin. Sitä ei tiedä ollaanko nyt jonkun huipputeoksen äärellä tai ei. Mie haluan kans! Meille kans hyvä levy! – Se kappaleiden teko vaan jaksaa vuodesta toiseen innostaa. Se että tämä on näinkin pitkään jatkunut johtuu siitä, että teemaa on pystynyt syventämään. Samanlainen vatipää mie olen kuin kuka tahansa musadiggari. – Nyt olen kirjoittanut sen levyn per vuosi -tahtia. Ja vielä lopuksi: mikä ihme ajoi Koljosen Tiekiistan, Fakta homma -teemaisen punkyhtyeen, perustamiseen. Ei sellaiseen jätkään haluaisi edes tutustua. Kyllä tipahti 20 vuotta iästä pois, kun astuttiin siihen huoneeseen. Mukana Kallen lisäksi Viikatteen Ari Taiminen (vas.) ja Longplay Musicin Kimmo Hirvonen. Ja mitä sitä sitten tekee. Millainen on yhtyeen sielunmaisema vuonna 2016. – Mulla oli siihen aikaan pienet elinkustannukset. Ehkä joskus tulee visio, että nyt pitää tehdä teemalevy Kahdeksannen pojan kahdeksas poika. – Varmaan se, kun Fakta homma oli pyörinyt bussissa ihan tolkuttoman kauan. Ja kun se on punkformaatissa tehty, niin ainut sen funktio on, että tyypit jotka on olleet läsnä äänitystilanteessa tykkää siitä. Mun mielestä se ajaa silloin asiansa. Se oli jännä homma. Se signaali siitä, että ei tehdä sellaista asiaa, josta ei tykkää tai joka on kauheata kivirekeä. K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: H ei d i Li n d st rö m haast_kaarle viikate_b.indd 30 27.11.2015 9.44. – Oltiin lämmittelemässä Motörheadia Jäähallissa vuonna 2008. Auttaako kova musadiggailu ymmärtämään myös omien tekemisten ihailijoita. Musiikin ylläpitämä voima on niin suuri. Yhtenä aamuna tuntui vähän kipeältä, taidan mennä päivystykseen. – Mie olen yrittänyt vähentää sitä vähättelyä. Siinä on tiettyä hanttiin laittamisen meininkiä. Kuka sen nyt heittikään, että nyt vähän Venomia mukaan. Tehtiin muillekin bändeille merkkaria. Jo Viikatteen videoita katsomalla huomaa, että olet täydellä sydämellä intoutunut myös kuvalliseen ilmaisuun. Millainen kokemus sinulle oli esimerkiksi Lemmyn tapaaminen. Ei vaan kiinnostanut mennä. Arihan sen keksi: punkbändi! Nyt ilmestyi neljäs levy. Ensi vuoden alussa on siis luvassa Viikatteelta uutta musiikkia. Yhtyeen tekstit liittyvät tv-sarja Fakta hommaan. Nyt neljä heppua odottaa keikoille pääsyä. Toisaalta mie olen unohtanut kokkihommat 15 vuoden aikana. Simo ei voisi sietää sellaista, joten johonkin biisiin sellainen pitäisi ujuttaa salaa. Että mitä sie olet Soundi-haastattelu > Koljosen Tiekiista on konseptibändi sanan varsinaisessa merkityksessä. marraskuuta 2015 Ravintola Vltava, Helsinki nyt mennyt tekemään. Tänä vuonna ne levytetyt kappaleet oli tällaisia. Sitä ei pidä väheksyä. 9. Nyt on niin paljon mukavia juttuja meneillään, että on jotenkin tosi onnellinen. Kalle, 13 vee, oli just ostanut sen Rock’n’Roll-kasetin. Viikate on ollut osaltaan muovaamassa suomirockia kohti uutta olomuotoa. – Ja perustuote on kunnossa: uudella levyllä kappaleita ei ole tehty osissa tai mukana ei ole lapsikuoroa. Ne alkoi viemään aikaa sitten sen verran paljon ja sitten on ihan rehellisesti sanottava, että alkoi se uppopaistorasvan haju vituttamaan
Tommi Liimatta, Sami Yaffa & Otso Tiainen SOUND TRACKER KAPINAMUSIIKIN JUURILLA Seikkailu jatkuu! Neil Young SPECIAL DELUXE Rokin jättiläisen muistelmat. ZOMBIE JA KORISTEKALLO –VÄRITYSKIRJAT Rentouttaviin värityshetkiin. Ari Lahdenmäki & Juha Metso KARI PEITSAMO Peitsamon ajatuksia musiikista ja elämästä sanoin ja kuvin. Markus Laakso AMORPHIS Kalevalasta kajahtaa. ROKKIPUKIN KOVIMMAT LUKUPAKETIT TILAA JOULULAHJAT VIIMEISTÄÄN 17.12. /kpl Like tulostus.indd 31 27.11.2015 9.37. 21 95 23 95 24 95 24 95 22 95 8 95 Ben Marshall, Pete Townshend & Roger Daltrey THE WHO Upea, kuvitettu bändihistoriikki
32 Teksti: Timo Isoaho ”Luultavasti menen syntymäpäivänäni Las Vegasiin ja istahdan pelikoneen äärelle koko illaksi.” lemmy-taitto_e.indd 32 27.11.2015 9.46
”En todellakaan suosittele elämäntapaani kenellekään: tällaista ei moni kestäisi muutamaa vuotta kauempaa”, Lemmy painottaa ilman itsekehun häivääkään. Kilautus Motörheadin managerille sen sijaan avaa solmuja. Toisessa päässä on kuitenkin hiljaista, kovin hiljaista. Maestron eläkepäivät kuitenkin lähestyvät vää jäämättä, sillä Motörheadin viime K u v a: R o b er t Jo h n lemmy-taitto_f.indd 33 30.11.2015 12.47. BORN TO LOSE LIVE TO WIN J umala on nyt hieman väsynyt. ”Ajoimme tänne viime yönä Saarbrückenista eikä Lemmy oikein saa nukuttua bussissa.” Niinpä tietenkin: nyt taitaa olla seitsemäs päivä, se kaikkivaltiaan päivä, jolloin hän lepää raskaan työn jälkeen. Se hänelle suotakoon. 33 70-vuotisjuhliaan väistelevä LEMMY KILMISTER on jumala, tai vähintään rock’n’rollin kaikkivaltias, mutta ei hänkään taida kuolematon olla. Kesäkuussa 1975 perustettu Motörhead on puolestaan uskontokunta, johon on tavattu kuulua iankaikkisesti. ”Lemmy vetelee vissiin jo hirsiä, sillä hän ei vastaa minullekaan”, kertoo ääni langan päästä. Stoke-on-Trentin Burslemissa 24.12.1945) ja puhelinlangat, vai miksi niitä nykyisin kutsutaankaan, rämisevätkin sovitulla kellonlyömällä. Nimittäin se, että Lemmy ylipäänsä kiertää Eurooppaa loppuvuodesta 2015 ja jakaa edelleen ilon hetkiä Bomberlentokoneen sekä Snaggletooth-maskotin ääreen kerääntyville pyhiinvaeltajille, on jonkinasteinen ihme. Motörheadin tapaan myös Soundi juhlii parhaillaan nelikymppisiä, joten vuoden päätteeksi taitaa olla enemmän kuin sopivaa kuunnella Lemmyn saarnoja niin terrorismista, kollegoista kuin Suomestakin. Soundin on määrä pirauttaa müncheniläiseen loistohotelliin majoittuneelle Ian Fraser ”Lemmy” Kilmisterille (s. Pari lisäyritystä eivät tuota sen kummempaa tulosta. Vielä suurempi ihme on se, ettei vuosikymmeniä kestänyt rankka nautintoainekuuri ole pakottanut Lemmyä eläkkeelle. Lemmy ei ehkä pysty kävelemään vetten päällä, mutta pitkään hän on silti kävellyt: ensimmäiset askeleensa tämä äitinsä silmäterä otti jo vuosia ennen rock’n’rollina nykyisin tunnetun musiikkityylin syntymää
Ikä alkaa näkyä jo Lemmynkin mitta rissa, mutta min kään sortin jää hyväiskiertueita ei silti ole luvassa. Iron Fist on merkittävä teos siksikin, että se jäi klassisen Kilmister, ”Fast” Eddie Clarke (kitara) ja Phil ”Philthy Animal” Taylor (rummut) -trion viimeiseksi yhteiseksi levytykseksi. Miksi helvetissä. Kippari Kilmister ei tietenkään toivo kuolemaansa, mutta tuollainen loppuhan tekisi Lemmystä lopullisesti kuolemattoman. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi Iron Fistin uhkaavaan kanteen. marraskuuta, kun Taylor menehtyi maksan vajaatoimintaan. I think this rock’n’roll business might be bad for the human life”, Lemmy kommentoi Motörheadin Facebook-sivulla. Samalla Lemmyn heikentyneen terveydentilan ihmettelystä on tullut rockpiirien kuuma puheenaihe joka puolella maailmaa. ”Maailmassa on liikaa egoja, liikaa typeryksiä, aivan liikaa ikäviä juttuja. 34 vuosien kiertuekalentereista löytyy aivan liian monta ”peruutettu”-merkintää. Moni on pohtinut sitä, että mahtaakohan Lemmy kaatua jonakin päivänä – toivottavasti siihen päivään on vielä pitkä aika – saappaat jalassa estradille Killed By Deathin, Overkillin tai Ace Of Spadesin rankaistessa kuulijoiden korvia. Motörhead saapui saman vuoden kesällä Lappeenrannan raviradalle, mutta tällä pojanviikarilla ei ollut sinne ikänsä puolesta mitään asiaa. Tämä varmistui viimeistään 11. Now he’s died and it really pisses me off that they take somebody like him and leave George Bush alive. – Ei tällaisia juttuja voi selittää! Kun meidän yhteispelimme toimi, se toimi uskomattoman hyvin. Rautainen nyrkki, pääkalloja – tämän täytyy olla kovaa kamaa. Tuolloin elettiin aikaa, kun esimerkiksi Metallican debyytti Kill ’Em All siinsi vielä jossakin tulevaisuudessa – toisin sanoen raskaan musiikin lukemattomat alalajit tekivät vasta tuloaan. Eräs sellainen osui vuoteen 1982, jolloin Motörhead julkaisi Iron Fist -albumin. Monet bändit ilmoittavat suurieleisesti lopettavansa ja kohta he palaavat takaisin, kun leppoisa lomailu ei maistukaan niin makoisalta. Ja olisin nyt nykyistä rikkaampi mies, Lemmy naurahtaa enintään puolivakavissaan. Niin yksinkertaista se on. En valitettavasti näe tulevaisuutta kovin valoisana.” K u v a: R o b er t Jo h n lemmy-taitto_e.indd 34 27.11.2015 9.46. I miss him already. Monelleko jäähyväiskiertueelle vaikkapa Kiss on lähtenyt. Jos tietäisin Philthyn salaisuuden, olisin varmaankin ryhtynyt tuottajaksi jossain vaiheessa. Karjalasta kajahtikin sitten hurjia tarinoita: jossakin lehdessä kerrottiin ”maajussien soitelleen kahdenkymmenen kilometrin päästä, että lopettakaa jo se helvetin meteli, kun nuo lehmät tulevat hulluiksi.” Everything louder than everything else -slogan odotti vielä tuolloin keksijäänsä, mutta siemenet olivat jo itämässä. J oitakin hetkiä ei vain unohda. Lemmyä viisaampaa tietäjää ei taida tästä maailmasta löytyä, mutta jotakin Philthyn tavaramerkeistä kertoo sekin, ettei Lemmy osaa vastata. His name was Phil Taylor. Ja niinhän se olikin. Hän oli Lemmyn hyvä ystävä loppuun saakka ja Motörheadpomo ilmaisikin suuren tuskansa heti Philthyn poismenon jälkeen: ”I’m feeling very sad at the moment. – 70-luvun Motörhead oli parhaimmillaan maaginen ryhmä, vaikka ehdimme myös sekoilla aivan tarpeeksi. – Eläkkeelle. Motörhead ei koskaan tee mitään tuollaista. Me julkaisemme levyjä ja matkaamme maailmalla, kunnes tiimalasimme on valunut tyhjiin. No, ainakin yksi asia on varma: rähinä ei pääty ennen kuin Lemmyn buutsit osoittavat liikkumattomina kohti taivasta. Mistä se Philthyn rämäpäinen groove oikein syntyi
1995 – Kymmenen vuotta myöhemmin oli toinen ääni kellossa. Näin nauhoitamme luultavasti jatkossakin! – Sanoitusten suhteen minulla oli pari writer’s blockia, mutta ne menivät nopeasti ohi. Pidimme hurjat bileet Los Angelesin Whisky a Go Go -klubilla. Treenasimme ennen studiota niin ankarasti, että homma sujui kuin rasvattu. 1955 – Hei, tämä on epäreilua. Ne bileet olisivat voineet sujua paljon paremminkin. Hienoa. Täytin silloin kymmenen! En tietenkään muista näistä ajoista juuri mitään. 1965 – Ensimmäinen menestys – missäpä muuallakaan kuin Suomessa! The Rockin’ Vicersin single Stella nousi teillä listaykköseksi. Metallican kundit olivat pukeutuneet meikäläiseksi ja he soittivat muutaman Motörheadin biisin, jonka jälkeen me vedimme oman settimme. Levyhän nousi Suomessa listaykköseksi. Ryhdyin vain miettimään tätä maailmaa – sotia, kuolemaa, kärsimystä ja kaikkia muita ikävyyksiä – ja tekstejä alkoi syntyä kohisten. Olihan se tavallaan hienoa, että kaikki yhtyeen vanhat jäsenet ja muutamat muut kaverit vierailivat lavalla, mutta kokonaisuutena se iltama oli todella kaoottinen. Ensimmäinen kokoonpano – minä, kitaristi Larry Wallis ja rumpali Lucas Fox – ei oikein ottanut tulta alleen ja pian miehet jo vaihtuivatkin Fast Eddieen sekä Philthy Animaliin. Unohtumattominta oli tietenkin se, että eräs silloisista taustahahmoistamme katosi yllättäen rahojen kanssa ja meidän piti myydä kaikenlaista saadaksemme hankittua paluuliput Britanniaan. 2015 – Bad Magic tuntuu oikein hyvältä albumilta, vaikka olemmekin soittaneet vain yhtä uutta kappaletta livenä viime aikoina. 1985 – Soitimme 10-vuotiskonserttimme Lontoon Hammersmith Odeonilla kesällä ja iltama julkaistiin myöhemmin The Birthday Party -otsikon alla, niin levynä kuin videotallenteenakin. Se oli kieltämättä unohtumaton ilta. 1975 – Motörheadin alkusanat lausuttiin. 2005 – Minun täytyy palata vähän aikaisemmaksi, sillä julkaisimme Inferno-albumin vuonna 2004. Ryhdyimme tämän levyn myötä yhteistyöhön Cameron Webbin kanssa ja se on osoittautunut erääksi parhaimmista päätöksistämme koskaan. Tiedän kyllä, että rockmusiikki oli juuri syntynyt ja se on tietenkin viitoittanut koko elämääni. – Nauhoitimme Bad Magicin suurimmaksi osaksi livenä, lukuun ottamatta muutamia päällekkäisäänityksiä. Tästä huolimatta pidin Suomesta jo silloin, mutta samalla opin yhden asian: teidän kielenne oppiminen on mahdotonta. Lemmyn seitsemän vuosikymmentä ”Halusimme soittaa Pariisissakin, mutta turvallisuudesta vastaavien ihmisten mielestä se ei ollut hyvä idea.” K uv a: So un d i n ar k i st o Kuva: Robert John 35 K u v at : So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to lemmy-taitto_e.indd 35 27.11.2015 9.46. Täytin itse viisikymmentä ja Motörhead juhli parikymppisiä. Tajusin aika pian, että nyt muuten alkaa tapahtua. Cameron on tuottanut jokaisen Motörheadin studiokiekon Infernon jälkeen ja olen äärimmäisen tyytyväinen hänen panokseensa
Reilut kaksitoista tuhatta fania vetävä pasilalaishalli oli koko Motörheadin eurokiertueen suurin estradi ja samalla yhtyeen mittavin oma keikka Suomessa koskaan – melko hyvä saavutus 40-vuotiaalta orkesterilta, joka on esiintynyt täällä Pohjolan perukoilla yli kolmekymmentä kertaa. Joku keksii aina sen uuden ja tuhoavamman aseen ja niin edelleen. Lemmy, miksi tällaista tapahtuu. Miksi antaisimme tällaisten hirmutekojen vaikuttaa omaan elämäämme. Lemmy innostuu myös tiedosta, jonka mukaan Helsingin-konsertti soi Suomen itsenäisyyspäivänä. K un tämä haastattelu tapahtuu, lopulta vain vuorokauden myöhässä, Lemmy on edelleen Münchenissa. Tarinointihetkellä Euroopan-kiertue on vanhentunut vain muutaman keikan verran, mutta liiankin tutuksi tullut Motörhead-konsertin peruuntuminen on silti jo koettu tosin tällä kerralla liinojen kiinni vetämisestä ovat huolehtineet viranomaiset. Jos annamme nyt periksi, se on voitto terroristeille ja sellaiseen leikkiin minä en lähde. – Mutta palatakseni vielä Philthyyn: hänen kohtalonsa oli surullinen. Itänaapuri ei taida edelleenkään olla kovin kovassa huudossa teillä päin, vai kuinka. M otörhead on varmistanut paikkansa rock ’n’ rollin historissa jo aikapäiviä sitten. Maailmassa on liikaa egoja, liikaa typeryksiä, aivan liikaa ikäviä juttuja. marraskuuta, vain kaksi päivää terroritekojen jälkeen. Bändi on esimerkiksi speed/ thrashmetalin kantaisä, mutta Lemmy ei halua ottaa tällaisista asioista kunniaa itselleen. K u v a: R o b er t Jo h n lemmy-taitto_e.indd 36 27.11.2015 10.15. Ottakaa oma paikkanne ylpeästi kitaristin ja laulajan viereltä!” – Olen lukenut talvisodasta. – Olen sanonut tämän aikaisemmin ja sanon sen nytkin: ihmiskunta ei koskaan opi, eikä petä. Ehkä, mutta tuskin ainakaan minun elinaikanani. Kun Lemmyn ääni vaikenee vastauksen päätteeksi, Ace Of Spadesin sanat tuntuvat todemmilta kuin koskaan ennen: ”You know I’m born to lose and gambling’s for fools / But that’s the way I like it baby, I don’t wanna live forever / And don’t forget the Joker”. 36 Motörheadin nousu tuntui hienolta, sillä minähän olin saavuttanut taianomaisen yhteyden myös Dave Brockin kanssa jo Hawkwind-aikoinani. Motörheadin maailmankiertue jatkuu tammikuussa, mutta päättyvän vuoden konsertit ovat tätä luettaessa jo takana – jos kaikki sujui suunnitelmien mukaan, niin viimeinen keikka tapahtui Helsingin Hartwall-areenalla. – Iskujen aikana olimme majoittuneet pariisilaishotelliin, muutaman korttelin päähän Bataclan-rockklubista, ja yhtäkkiä koko kaupunki oli hälytystilassa. Tai ainakaan minä en miettinyt. En koskaan. No, emme me voineet väkisinkään kavuta lauteille. Mutta jos haluat jonkun vastauksen, niin luultavasti menen Las Vegasiin ja istahdan pelikoneen äärelle koko illaksi, Lemmy sanoo. Pian Suomen-konsertin jälkeen on sinun vuorosi astua juhlien keskipisteeseen. ”Basisteille tiedoksi: tulkaa rohkeasti esiin älkääkä tyytykö pönöttämään siellä lavan takaosan varjoissa. Me olimme jo silloin vastarannankiiskejä ja päätimme nauhoittaa Suomen-konserttimme. Lemmy uskollisine työjuhtineen (Mikkey Dee (vas.) ja Phil Campbell) kiertää yhä maapalloa aktiivisesti keikkaillen. Emme itse tainneet olla vaarassa, mutta tunnelma oli silti kaoottinen, pahaenteinen ja surullinen. Motörheadin oli nimittäin määrä esiintyä Pariisissa 15. Joku voisi ajatella, että vaikkapa tieteen saavutukset tekisivät tästä pallosta paremman paikan, mutta maailma ei näytä pyörivän aivan näin hienosti. – Hahhah! Itse asiassa, en aio juhlia syntymäpäivääni sen kummemmin. Mietittekö te koko Euroopan-kiertueen perumista tai siirtämistä. Motörheadille on buukattu tuplakeikka seitsemän tuhatta moottoripäätä vetävään Zenith-konserttisaliin ja molemmat esiintymiset on myyty loppuun. Konsertti julkaistiin myöhemmin Nö Sleep At All -otsikon alla. ”Motörhead, jos joku, on rock’n’roll -bändi emme me soita metallia”, hän painottaa. Minulla oli toki maastanne muutenkin lämpimiä muistoja, sillä tein ensimmäisen ulkomaanmatkani kaikista maailman kolkista juuri Suomeen – vuosi oli 1965 ja kyseessä oli bändi nimeltään The Rockin’ Vickers, Lemmy muistelee. Huono juttu. – Halusimme itse asiassa soittaa Pariisissakin, mutta turvallisuudesta vastaavien ihmisten mielestä se ei ollut hyvä idea. En valitettavasti näe tulevaisuutta kovin valoisana. Monen bändin suunnitelmat muuttuivat Pariisin-iskujen jälkeen. Taylorista nousee mieleen lämpimiä muistoja 27 vuoden takaa, jolloin Motörhead kolisteli Hämeenlinnan Ahvenistolla Giants Of Rock -festivaalilla. – Emme. Te suomalaiset olette sisukkaita – ja pitkävihaisia. Miten aiot muistaa itseäsi jouluaattona. Mies sairasteli viime vuosina ja menetti pala palalta elämänhalunsa. Melkeinpä päinvastoin, sillä yritän aktiivisesti unohtaa, että olen jo tämän ikäinen. – Muuttuvatko asiat paremmiksi. – Silloin kaikki bändit tuntuivat puskevan markkinoille oman Live In Tokyonsa tai Alive In New Yorkinsa
Ei minulla ole sen kummempaa suunnitelmaa. Bass Player -lehden pysti päätyi minulle nimenomaan Motörhead-diggareiden lojaaliuden ansiosta ja se lämmittää sydäntä. Kitaristeista puheen ollen: ikätoverisi Ritchie Blackmore palaa rocktouhujen pariin ensi kesänä. – Katsotaanpa... – Mutta että tien päälle... Minähän olen vielä elossa, Lemmy hörähtää ja jatkaa samaan hengenvetoon: – Jos taas minulle myönnetään joku ”bisnespalkinto”, jonka taustalta löytyy joitakin lipeviä pukumiehiä, aihe ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Isäni lähti kuvioista, kun olin muutaman kuukauden ikäinen. Mikä on unelmasi tänä päivänä. Enpä oikein tiedä. – Kunnioitan kunkin muusikon näkemystä ja Ritchie on aina tehnyt rehellisesti omaa juttuaan. Eurooppa, Etelä-Amerikka, USA... – No, olisihan se mielenkiintoista soittaa uusilla seuduilla kaikkien näiden vuosien jälkeen. Millainen on Motörheadin suunnitelma ensi vuodelle. Saatoin syntyessäni saada hieman kehnot kortit käsiini, mutta olen silti selvinnyt monista elämän taisteluista voittajana, toki erehdysten ja kommellusten kautta, miettii Lemmy. Kyllä meillä tekemistä riittää. Onhan se komea kappale, Lemmy sanoo. Kiina, Intia ja Afrikka ovat listani kärjessä! Motörheadin legendaarinen motto ”Born To Lose – Live To Win” on tatuoitu Lemmyn käteen. Entä Guns N’ Rosesin mahdollinen paluu – sinähän tunnet Slashin hyvin. – Aina silloin, kun joku palkinto ojennetaan fanien äänestystuloksen seurauksena, otan kunnianosoituksen vastaan enemmän kuin mielelläni. Ottakaa oma paikkanne ylpeästi kitaristin ja laulajan viereltä! – Toteutimme studiossa muutamia coverbiisejä ja Sympathy For The Devil onnistui niin hyvin, että päätimme ottaa sen levylle asti. lemmy-taitto_e.indd 37 27.11.2015 10.15. No, en suoraan sanoen oikein usko, että jaksaisin Mick Jaggeria koko rundin mittaa. No, basisteille tiedoksi: tulkaa rohkeasti esiin älkääkä tyytykö pönöttämään siellä lavan takaosan varjoissa. – Miksi joku haluaisi vinkkejä tällaiselta vanhalta pierulta. Mutta onko se sitten ”alkuperäinen Guns N’ Roses”, jota kannattaa odottaa vesi kielellä. Uudelta Bad Magic -levyltänne löytyy versio The Rolling Stonesin Sympathy For The Devil -klassikosta. Mutta jos taas sanon henkilökohtaisen mielipiteeni, niin onhan Ritchien jo korkea aika palata äänekkäämmän musiikin maailmaan. Motörhead kulkee myös hengenheimolaisensa The Ramonesin viitoittamilla poluilla: kun vaikutusvaltainen ura kääntyy ehtoopuolelle, olkapäälle taputtelijoita alkaa yhtäkkiä löytyä yhä enenevässä määrin. Putkahdin tänne vuonna 1945, sodan jälkimelskeissä. Emme ole enää nuoria poikia, tiedäthän. Haluaisitko vielä joskus kiertää Rollareiden kanssa. Tämä yhtye vain rullaa eteenpäin ja minä yritän pysyä kyydissä. Mikä on neuvosi basisteille. Sen jälkeen on sitten tapahtunut yhtä sun toista... Mutta että ”elämäntyöpalkinto”... – En oikein jaksa uskoa tähän kuvioon... Eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun Metallican Robert Trujillo ojensi Lemmylle Bass Player Lifetime Achievement -pystin. Axl Rose ei ole liiemmin menestynyt oman Gunnariversionsa kanssa ja saattaahan hän toki palata yhteen Slashin sekä Duffin (McKagan, basso) kanssa. – Kierrämme siellä täällä, enemmän tai vähemmän
PEKKO KÄPPI & K:H:H:L Sanquis Meus, Mama! ”Pekko Käppi jättää jouhikon museoinnin mielikuvituksettomille ja tuo pelin nykyaikaan räväkästi anteeksi pyytelemättä.” – JUSSI NIEMI, SOUNDI 3/2015 8. Ja jos turboahtauksen tyylikeinona hyväksyy, sitä on helppo rakastaa.” – MIKKO MERILINNA, SOUNDI 3/2015 14. VON HERTZEN BROTHERS New Day Rising ”Aiempiin vallan mainioihin levyihin verrattuna New Day Rising pistää lähes joka tasolla paremmaksi.” – ANTTI ERVASTI, SOUNDI 3/2015 18. 38 39 VUODEN PARHAAT 2 1 5 KRIITIKOIDEN VALINNAT Suomi TOP 20 2. LASTEN HAUTAUSMAA Lasten hautausmaa ”Musiikissa kuuluu traumoista vapaa suhtautuminen suomalaisen rockin traditioon.” – PEKKA LAINE, SOUNDI 5/2015 11. VERNERI POHJOLA Bullhorn ”Levy, jolla Verneri Pohjola lunastaa kaikki odotukset solistina ja säveltäjänä.” – ARTTU TOLONEN, SOUNDI 2/2015 9. AMORPHIS Under The Red Cloud Under The Red Cloud kasvaa ja lopulta kukoistaa verevänä levynä, jonka anti on runsas ja ansiokas.” – MARKO SÄYNEKOSKI, SOUNDI 8/2015 5. CMX Mesmeria ”CMX keskittyy mahtipontisen maineensa taakse usein unohtuviin osaamisalueisiinsa, ilmavan rokkaavaan soittoon ja ainutlaatuisiin melodioihin.” – MIKKO MERILINNA, SOUNDI 1/2015 13. JO’ BUDDY Meets Funky Kingstone ”Miehet ovat monissa liemissä marinoituneita tyylitaitureita, joista jokainen on tärkeässä roolissa.” – ANTTI MARTTINEN, SOUNDI 5/2015 15. NIGHTWISH Endless Forms Most Beautiful ”Jännittävä, itsetietoinenkin levy. DEATH HAWKS Sun Future Moon ”Sun Future Moonin vahvuudet ovat monilta osin samoja kuin edellisen ja monet niistä ovat hienovaraisesti vahvempia.” – ARTTU TOLONEN, SOUNDI 11/2015 3. EGOTRIPPI Vuosi nolla ”Egotrippi tekee yhä sen minkä tekee paremmin kuin yksikään toinen kotimainen yhtye.” – VILLE HARTIKAINEN, SOUNDI 3/2015 6. SAIMAA Matka mielen ytimeen ”Epäortodoksinen cover-kimara hehkuu hilpeän hillitöntä vapautta.” – ASKO ALANEN, SOUNDI 11/2015 4. NICOLAS KIVILINNA Joka laulun laulaa vaan ”Kivilinnan folk muistuttaa monin paikoin hilpeän riemukasta rockia, ja se tekee vaikutuksen ennakkoluulottomuudellaan.” – ANTTI MARTTINEN, SOUNDI 4/2015 20. Teenage Sweetheart ”Säröinen sähköurku, kiihkeä beat ja sähköbasson möyry riittää täydelliseen roskarockteinipopsinfoniaan.” – PEKKA LAINE, SOUNDI 9/2015 16. PAPERI T Malarian pelko ”Koherentti, viihdyttävä kokonaisuus ja osuva ajankuva vuodesta 2015, kun sosiaalisessa mediassa poseeraaminen ja julkisen identiteetin rakentaminen muiden silmille on käyränsä huipulla.” – ARTTU SEPPÄNEN, SOUNDI 4/2015 1. HAVE YOU EVER SEEN THE JANE FONDA AEROBIC VHS. CHISU Polaris ”Chisu on kaupallisesti menestynyt artisti ja vetovoimainen julkisuuden henkilö, mutta ennen kaikkea rohkea, itsensä täysillä likoon pistävä lauluntekijä eikä kavahda suuruudenhulluuttakaan.” – ANTTI LUUKKANEN, SOUNDI 10/2015 19. LAURA MOISIO Ikuinen valo ”Laura Moisio osaa panna sävelet järjestykseen omaperäisellä tavalla.” – ANTTI ERVASTI, SOUNDI 9/2015 10. MOKOMA Elävien kirjoihin ”Vimmaisesti rähisevä, mahtavia riffejä ja hymyilyttävän hyviä melodioita pursuava albumi puhkuu taistelutahtoa.” – MIKKO MERILÄINEN, SOUNDI 2/2015 12. PARIISIN KEVÄT Musta laatikko ”Tasalaatuinen ja täyteläinen pitkäsoitto, jota leimaa tekijöiden varmuus oman suunnan ja yleisön löytymisestä.” – JARI JOKIRINNE, SOUNDI 4/2015 17. SWALLOW THE SUN Songs From The North I, II & III ”Tuotannoltaan tätä haastavaa tyylien niputtamista ei sovi kuin ylistää” – EERO KETTUNEN, SOUNDI 11/2015 7. JUKKA JA JYTÄMIMMIT Jytää vaan ”Omalla rähjäisellä tavallaan riemukas levy, joka saa haaveilemaan JytäYamahan hankkimisesta.” – ANTTI MARTTINEN, SOUNDI 5/2015 voittajat2015-taitto_e.indd 38 27.11.2015 9.47
CHELSEA WOLFE Abyss ”Synkkäilmeinen nainen on kuin PJ Harvey helvetistä tai pimeiden voimien noituma Björk.” – ANTTI LUUKKANEN, SOUNDI 9/2015 6. SUFJAN STEVENS Carrie & Lowell ”Sufjanin kaltaiset, yhä harvinaisemmaksi käyvät käsityöläiset nousevat entistä kovempaan arvoon.” – JARI JOKIRINNE, SOUNDI 3/2015 3. – HENRI EEROLA, SOUNDI 6–7/2015 9. ALABAMA SHAKES Sound & Color ”Tällaisella syvistä juurista seikkailemaan lähtevällä musiikilla Syvä Etelä nousee uuteen kukoistukseen.” – JUSSI NIEMI, SOUNDI 5/2015 7. THE FALL Sub-Linqual Tablet ”Levy lähtee kuin tykin suusta ammuttuna Venice With The Girlsillä ja seikkailee The Fallin erilaisten toimintaympäris töjen läpi.” – ARTTU TOLONEN, SOUNDI 5/2015 20. LAMB OF GOD VII: Sturm Und Drang ”Vaikka levy on monelta osa-alueeltaan yhtyeelle ennenkuulumatonta musiikkia, on kymmenen kappaleen diversiteetistä hankala löytää mitään luonnotonta. UNCLE ACID & THE DEADBEATS The Night Creeper ”Vastaavaa riffijyystöä soittaa moni muukin, mutta koukukkaat laululinjat ja kitarastemmat tekevät bändistä poikkeuksen” – VILLE PIRINEN, SOUNDI 8/2015 16. KENDRICK LAMAR To Pimp A Butterfly ”Kendrickin levystä hienon tekee se, että maailmallinen konflikti on nivottu hienosti sisäiseen konfliktiin.” – ARTTU TOLONEN, SOUNDI 4/2015 Vuod en parha at -soitto lista: sound i.fi/ju tut/so ittolis tat voittajat2015-taitto_e.indd 39 27.11.2015 10.13. Cannot. 38 39 KRIITIKOIDEN VALINNAT 2015 Ulkomaat TOP 20 Nämä 40 timanttista levyä tekivät Soundin toimittajakuntaan suurimman vaikutuksen vuonna 2015. FAITH NO MORE Sol Invictus ”Maailma olisi yhtä paha paikka ilman Sol Invictus -albumia, mutta loppupeleissä se jättää itsestään oikeutetun vaikutelman.” – EERO KETTUNEN, SOUNDI 5/2015 18. THE SONICS This Is The Sonics ”Jos The Sonicsin levytykset olivat ainutlaatuisia 60-luvun puolivälissä, samaan pystyminen lähes 50 vuotta myöhemmin on yliluonnollinen uroteko.” – PAULI KALLIO, SOUNDI 5/2015 10. Ottakaahan vuoden parhaat haltuun! 2. PARADISE LOST The Plague Within ”Pitkän seikkailun tehnyt Paradise Lost ei ole ollut matkoillaan aina täysin eksyksissä, mutta tällaista kotiinpaluuta on toivottu.” – MARKO SÄYNEKOSKI, SOUNDI 6-7/2015 17. BLUR The Magic Whip ”Peilaten siihen tietoon, että The Magic Whip syntyi viisipäiväisen jamisession pohjalta, levy on hämmästyttävän hyvä.” – VISA HÖGMANDER, SOUNDI 4/2015 12. BOB DYLAN Shadows In The Night ”Dylanin sydäntä lähellä olevat sävelmät tulevat esitetyiksi täydellä tunteella ja taitojen äärirajoilla.” – PERTTI OJALA, SOUNDI 2/2015 4. JOHN GRANT Grey Tickles, Black Pressure ”John Grant on niitä lauluntekijöitä, joiden oletamme kirjoittavan lähinnä omasta elämästään ja mietimme pissikö hän oikeasti jonkun kahviin.” – ARTTU TOLONEN, SOUNDI 10/2015 13. GHOST Meliora ”Ghostin hienouden tajuaa viimeistään siinä vaiheessa, kun miettii minkä nimikkeen alle sen niputtaisi.” – ANTTI LUUKKANEN, SOUNDI 8/2015 11. Skaalahan on totutun laaja, metallista hiphopiin. l Suhteellisen tuntemattoman Alabama Shakesin voitto saattaa yllättää bändiin tutustumattomat, mutta ei takuulla ketään, joka on albumin väripaletille ja Brittany Howardin hurjalle äänelle altistunut. MOTÖRHEAD Bad Magic ”Bad Magic on tanakka kolmen vartin leka, joka kolahtaa takuuvarmasti suoraan otsikkoon.” – ASKO ALANEN, SOUNDI 9/2015 19. IRON MAIDEN The Book Of Souls ”Näille kunnianhimoisuuden, omaehtoisuuden ja eritoten persoonallisuuden poluille ei ole lähiaikoina juuri jonoa syntynyt.” – HENRI EEROLA, SOUNDI 9/2015 15. Erase ”Steven Wilson valaisee lyhdyllään kollektiivisen kokemuksemme käytävää aina vain pidemmälle menneeseen ja tulevaan, samanaikaisesti.” – PETRI SILAS, SOUNDI 2/2015 8. l Jytämimmien albumi tuntui iskevän jopa kovemmin kuin Jukka Nousiaisen soolo tai Räjäyttäjien albumit edellisvuosina. KILLING JOKE Pylon ”Maailman kaikista tykein bändi Killing Joke ei osoita lepsuilun merkkejä, vaikka miehistö alkaa olla jo eläkeiässä.” – SAMI NISSINEN, SOUNDI 10/2015 14. RYLEY WALKER Primrose Green ”Primrose Greenin päävaltti on sen ympärille muodostuva rauhallinen, lähes eteerinen aura.” – ASKO ALANEN, SOUNDI 4/2015 5. MUSE Drones ”Muse tuntuu yhä seitsemännellä studiolevylläänkin saavan vilpittömiä kicksejä rajojen hakemisesta.” – MIKKO MERILÄINEN, SOUNDI 6–7/2015 1. STEVEN WILSON Hand
Soundin kriitikkoäänestyksen ykkössija lohkesi selkeällä marginaalilla seuraaviin. Mitä kaikkia bändejä tai projek teja sinulla on juuri nyt käynnissä. Miltäpä moinen tunnustus tuntuu, ja oletko sa maa mieltä. Mitkä ovat olleet sinulle henki lökohtaisesti kovimmat musiikilli set kolahdukset vuonna 2015. Ainakin keikkoja on riittänyt. Kiertueella on mukana myös Kantrihaistelijat ja Ninni Forever Band. Tämän jutun ilmestymisaikaan olen ekaa kertaa Venäjällä, Pietarissa. Helmi-maaliskuun taitteessa lähden U.F.Ojalan kanssa yhteiselle julkkarikiertueelle, heiltä tulee silloin lp. Mitä julkaisuja on luvassa vuonna 2016. Tarkoituksena ois tietenkin myös tehdä kaikkea spontaania eli uusia virityksiä ja kaikennäköisiä kassuja ja muita varmasti tulee. – Jytämimmit oli todella maaginen ja ainutlaatuinen yhtye, onneksi jäi tällainen tallenne siitä. Mutta ei se yksin minun ansiota ole. Se on tosi hyvä levy. Pettusville Alabama valmistelee myös levyä, ja Rambling Boysillla ois materiaalia ainakin viiteen levyyn, kunhan tässä ehditään julkaista. – Loppukeväästä tulee Räjäyttäjiltä uusi levy ja tehdään sitten enemmän keikkoja. Ei kai siinä mitään sitten, kiitoksia vaan, ihan hyvä levy se on minustakin. Kesän keikoista varsinkin Kontufolk oli mieletön. – Näen tosi paljon keikkoja mutta yleensä omien keikkojen yhteydessä, eli en pysty niihin oikein keskittymään. – Huh. Leppäsen (Valmistusvirhe) kaikki projektit on mahtavaa meininkiä. Näistä mieleen jäävimpiä on olleet Jytämimmien ja Jyrki Nissisen & Isotissisen yhteiskiertue ja varsinkin Vieremän Hullumyllyn keikka. – Yleensä huomio hieman vaivaannuttaa mutta kyllähän tällaisesta suosiosta kiitollinen saa olla. Kaksi kappaletta (Pohjanmaa ja Ei mun aikani ole vielä) on enimmäkseen minun tekemiäni. Minähän olin käytännössä puolikuuro miksausvaiheessa korvatulehduksen takia, että ei siitä olisi muuten mitään tullut – ja Riston kanssa tuli varmasti muutenkin parempi. Veikkaan että tulee vivahteikas reissu ja yleisöllekin mielenkiintoista koettavaa. Millainen vuosi 2015 on ollut artisti Jukka Nousiaiselle. Pettusville Alabama Porin Validi Karkia -klubilla oli hienoimpia soittokokemuksia ikinä. voittajat2015-taitto_e.indd 40 27.11.2015 9.48. Soitamme sekä omaa että venäläistä musiikkia Valmistusvirheen kanssa. Suurin osa levyn materiaalista on kollektiivisesti sävelletty. Hienoina kokemuksina mieleen on jäänyt ainakin U.F.Ojala Kultissa, Circle Jättömaalla ja Dead Moon Madridissa. Jytä-Yamaha ja Vauhtikuningatar syntyivät yhteissoitosta, joihin Mara teki laulumelodiat ja sanat. Nicolas Kivilinnan lp on hienoa musiikkia, Lasten Hautausmaa ja Kylmä Etelä ihan huippua, Hulda Huima bändin kanssa loistava, uutta Kuuma Linja -lehteä ootan aina ja noi T.E.P. Ja tietty Risto Ylihärsilälle kuuluu suuri kiitos ja kunnia miksauksesta. Räjäyttäjien keikat Ruotsissa ja Islannissa sekä levytyssessio Luhangassa jollain vanhalla tukkikämpällä oli myös ihania. – Alkutalvesta tulee splittisinkku Valmistusvirhe & His Errorsin kanssa sekä oma sinkku ja pitkäsoitto. 40 41 Onnittelut, Jukka Nousiainen! Jytää vaan on Soundin toimitta jien mielestä vuoden paras suo malainen levy. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN ”Jytämimmit oli todella maaginen ja ainutlaatuinen yhtye!” KRIITIKOIDEN VALINNAT 2015 Pian debyyttinsä julkaisun jälkeen hajonnut Jukka ja Jytämimmit niitti mainetta timanttisilla keikoillaan ja ehti onneksi tallentaa musiikkiaan myös erinomaiselle Jytää vaan -pitkäsoitolle. Janne Westerlundin kanssa äänitetään pian splittisinkku myös. – Loppuvuodesta on meiningit vähän rauhoittuneet ja oon ehtinyt taas myös tekemään uutta musiikkia ja äänittelemään. Niin joo ja 2010 julkaistu Keijo & Jukka -kasetti julkaistaan pian myös vinyylinä
Puhdistavan kaunis, vastaanottajansa palkitseva taideteos.” – EERO TARMO LEPROUS The Congregation ”Milloin levyä uskaltaa sanoa täydelliseksi. Bejarin naristen ja kähisten laulamat omituisen kiehtovat rivit kietoutuvat jousien ja torvien kuorruttamaan maailmaan.” – MIKKO MERILÄINEN PUUNHALAAJA Puunhalaaja ”Komea debyyttilevy on täynnä hallitun usvaisia miniatyyrejä, joissa yksi näkee Pekka Stengin haamun, toinen 1990-luvun lo-fin jälkijäristyksiä.” – PEKKA LAINE AKTOR Paranoia ”70-luvun BÖCin svengi, 80-luvun Kake Randelinin synakoukut, 90-luvun Voivodin scifimetalli ja jokin tulevaisuuden voodoo sekoittuvat nerokkaan omalaatuisella kevythevialbumilla.” – VILLE PIRINEN MELROSE Got it made ”Melrose yllättää 13 vuoden levytystauon jälkeen pukkaamalla uuden jytälevyn, jolla mikään biiseistä ei ole täydellinen mestariteos, mutta kaikki ovat silti helvetin hyviä.” – HEMMO PÄIVÄRINNE JUHA KUJANPÄÄ Kultasiipi ”Juha Kujanpää yhdistelee kansanmusiikkia ja progressiivista rockia teokseksi, jonka kunnianhimo häikäisee.” – JUHA SEITZ HANNU SALAMA & HEPA HALME Auringon nousun talosta helvetin kuuseen ”Aikana, jolloin suomalaisen kulttuurin elintilaa ollaan kaikin keinoin kaventamassa, on taiteilijoiden taisteltava: ensilaukaukset tykittivät Hannu Salama ja Hepa Halme vimmaisella albumillaan. Tämän kompleksin kauneus ja omaperäisyys lyövät lähelle.” – SALLA HARJULA BITERS Electric Blood ”Bitersin musiikki on tavallisen tavallista mutta vimmatun tyylikästä rokkausta ja siksi niin erikoista.” – ANTTI ERVASTI MARC ALMOND The Velvet Trail ”Sinnikkyydellä vakavasta moottoripyöräonnettomuudestaan toipunut ja empaattisesti elämän koko kirjoa tutkaileva romanttisen hahmon ritari astelee jälleen pystypäin omaa samettista polkuaan.” – PERTTI OJALA YONA Naivi ”Yona siirtyy viidennellä sooloalbumillaan kansanmusiikin, jazzin ja iskelmän maailmoista kohtia modernia synteettistä popsoundia. Pyörä on taas keksitty onnistuneesti uudestaan.” – ANTTI MARTTINEN NEØV Dominique ”Vuoden ihastuttavimmin introvertti kokonaisuus onnistuu tuntumaan samanaikaisesti sekä äärimmäisen harkitulta että vaikutelmanomaiselta. Räväkkää runoa ja elävää jazzia, mutta kaikkea muuta kuin kertakäyttöviihdettä!” – TIMO KANERVA THE EXPLODING EYES ORCHESTRA I ”Ihastuttavin yllättäjä musiikillisesti muutenkin vankan, vetävän ja ryhdikkään kotimaisen hörhötrippailun sisäavaruudessa.” – ASKO ALANEN NOZINJA Nozinja Lodge ”Shangaan elektron suurlähettilään debyytti edustaa uuden tanssimusiikin aatelia – Afrikka on tulevaisuus.” – LINDA SÖDERHOLM JOHN MAYALL’S BLUESBREAKERS Live In 1967 ”Nämä vastikään löytyneet, lähes 50 vuotta sitten tehdyt livetallenteet ovat brittiblues-evoluution puuttuva lenkki ja semontoivat sen tosiasian, että Peter Green oli aikansa merkittävin valkoinen blueskitaristi.” – ESA KULONIEMI STRATOVARIUS Eternal ”Hieno levy bändiltä, jonka erinomaisten sävellysten ulospano etenkin livenä alkaa lähestyä korkealuokkaista taidetta.” – MARKO SÄYNEKOSKI ELLE KING Love Stuff ”Näyttelijälahjattomuus Rob Schneiderin tytär rouhii white trash -soulia valloittavalla punkasenteella.” – ANTTI LUUKKANEN MUMFORD & SONS Wilder Mind ”Kriitikoiden säännöllisesti ruoskima Mumford & Sons unohti kerrankin tinapillit ja haitarit narikkaan sivaltaen maailmalle upean levyllisen ajatonta ja tummasävyistä popmusiikkia” – JARI JOKIRINNE OLAVI LOUHIVUORI Existence ”Hieno ja omintakeinen seikkailu sekä sävellyksenä että soundimaailmansa puolesta.” – ARTTU TOLONEN ANTAGONIST A.D. Tuloksena on laulaja-lauluntekijän uran tarttuvin ja samalla vahvatunnelmaisin levy.” – VILLE HARTIKAINEN Nämäkin vuoden 2015 albumiaarteet ansaitsevat tulla mainituiksi, vaikka eivät top 20 -listoille yltäneetkään. Ku va : T e r o A ho ne n ÄLÄ UNOHDA MEITÄ! ELLE KING DESTROYER YONA AKTOR K u v a: Jo ri G rö n ro o s HANNU SALAMA & HEPA HALME voittajat2015-taitto_e.indd 41 30.11.2015 13.47. 40 41 THE BLASSICS We Call It Real ”Käsittämättömän kypsää afrobeatia pimeimmästä Suomesta. Haunt Me As I Roam ”Harvemmin törmää musiikkiin, joka on kättelystä tässä määrin ihon alla, mutta jonka parissa löytämisen riemu ei niin vain laannukaan.” – HENRI EEROLA MEW +”Äärimmäisen tehokas pakkaus vanhan liiton musiikilta kuulostavaa antia. Erottuu lajin massasta poikkeuksellisen hienostuneella jatsahtavuudellaan.” – JUSSI NIEMI KAMASI WASHINGTON The Epic ”Musertavan mahtava jazz-eepos tarjoaa täyteläistä tavaraa koko kolmituntisen kestonsa verran.” – PAULI KALLIO DESTROYER Poison Season ”Dan Bejar jatkaa upealta Kaputtalbumilta (2011) tuttua isoa ja elegantin tyylikästä soundia
12 (Lahjoittanut Sony Music) 11 Kaksi lippua kesän 2016 RUISROCK-festareille 12 Kaksi lippua kesän 2016 ILOSAARIROCK-festareille 13 Kaksi lippua kesän 2016 PROVINSSIfestareille 2 SENNHEISER Momentum II -kuulokkeet (Lahjoittanut Sennheiser) 3 Bluetoothkaiutin UE ROLL (Lahjoittanut Ultimate Ears) 6 4 cd:n ja 3 dvd:n BRUCE SPRINGSTEEN -boksi The Ties That Bind: The River Collection (Lahjoittanut Sony Music) 7 6 lp:n HURRIGANESvinyyliboksi Long Play Collection (Lahjoittanut Universal Music) 8 4 lp:n KINGSTON WALL: III Tri-Logy laajennettu erikoispainos (Lahjoittanut Svart Records) 9 DAVID GILMOURIN Rattle That Lock 2cd+dvd -deluxeversio sekä vinyyli ja t-paita (Lahjoittanut Sony Music) 4 Kaukosäädin järjestelmä Logitech HARMONY ULTIMATE HUB (Lahjoittanut Logitech) HUIPPUPALKINNOT! Nyt on SINUN VUOROSI äänestää! Mitkä olivat sinun mielestäsi vuoden 2015 kohokohdat. 42 5 13 lp:n DAVID BOWIE -vinyyliboksi Five Years 1969–1973 (Lahjoittanut Warner Music) 1 BLACKSTAR ID:Core Stereo 10 -kitaravahvistin (Lahjoittanut Musamaailma) 10 6 cd:n BOB DYLAN -boksi The Cutting Edge 1965–1966: The Bootleg Series Vol. Tuttuun tapaan äänestäjien kesken arvotaan kaikki tällä sivulla näkyvät Äänestä osoitteessa www.soundi .fi/kilpailut/b estof2015 vuosiäänestys2015-taitto_a.indd 42 27.11.2015 9.50. Parhaan artistin ja albumin lisäksi haluamme selvittää myös vuoden parhaan festivaalin ja maan parhaan klubin
VIETA ESPANJALAINEN ILTA HYVAN VIININ, MUSIIKIN JA ELOKUVAN PARISSA! LosMonteros_225x297mm_Soundi.indd 1 30.11.2015 9.53 Los Monteros tulostus.indd 43 30.11.2015 12.49
Tämä levy saa hyvälle tuulelle, ehkä jopa pahimmatkin kyynikot. Meillä on tällä hetkellä niin hyvä fiilis, ettei mitään vuodatuskappaleita yksinkertaisesti vain tullut. Keväällä 2014 Coldplay julkaisi kuudennen levynsä Ghost Stories. Suomen-keikankaan suhteen ei kannata täysin heittää toivoa menemään. – Chrisillä oli idea, että tehdään ensin tummempi levy ja hyvin lyhyt kiertue, jonka jälkeen palasimme studioon tekemään seuraavaa levyä. Edellinen levy oli tavallaan matka pimeässä tunnelissa, jonka päässä oli valoa. Aidosti mukava ja avoin Martin on johtanut yhtyeensä uuden aikakauden alkuun. Bändi on hyvällä tuulella ja puhelias Chris Martin ottaa tilan ja ihmiset haltuunsa yksi kerrallaan. Kartano, jossa aikoinaan mykkäelokuvatähdet ja muut sen ajan ylhäiset viettivät sunnuntai-iltapäiviään, ja jossa sittemmin Fiona Apple, My Chemical Romance ja HIM ovat äänittäneet musiikkia, on valittu uuden Coldplay-levyn esittelypaikaksi. Jopa yltiöpositiivinen ensimmäinen sinkku Adventure Of A Lifetime on esitellyt faneille jälleen uuden puolen yhtyeestä. Se on tämän kokoluokan yhtyeeltä hieno tempaus. A Head Full Of Dreams eroaa edeltäjästään reippaasti. – Heh, sitähän on sanottu ihan puhtaaksi disco-kappaleeksi ja onhan se sitä hiukan. – Tämän levyn teema oli valmiina samaan aikaan kuin Ghost Stories, rumpali Will Champion täydentää. Tämä on tietyn syklin loppu, enkä tiedä milloin seuraava alkaa.” Onnellisten musiikkia Seitsemännellä pitkäsoitollaan Coldplay otti uudet aseet käyttöön. Tämä on hyvän mielen levy. Sitä kohti mentiin ja nyt olemme siellä tunnelin valoisassa päässä, Chris Martin kertoo hymyillen. – Haluamme, että ihmisillä on hyvä fiilis levyn kuunneltuaan. Ei silloin vain voi tehcoldplay-taitto.indd 44 27.11.2015 9.50. 44 45 L os Angelesin liepeillä sijaitsevassa, 1920-luvulla rakennetussa Paramour Mansionissa on juhlallinen tunnelma. He viettävät koko päivän ja illan kartanossa haastattelujen ja myöhemmin illanvieton parissa. – Vaikka aloimme tehdä tätä levyä vajaa puolitoista vuotta sitten, on sen nimi ollut valmiina varmaan vuoden pidempään, Chris lisää. Viimeksi käsittelimme vaikeita tunteita hyvin henkilökohtaisella tasolla ja nyt olemme hyvin onnellisessa tilassa. Iloisuus ja yhtyeen positiivinen asenne ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Norjalaistuottajien ja nimekkäiden vierailijoiden täydentämä A Head Full Of Dreams esittelee onnellisen yhtyeen. – Musiikki heijastaa tunteita, ja se levy oli hyvin synkkä verrattuna tähän uuteen. Niillä teemoilla tämä levy kulkee eteenpäin, Martin kertoo. Se oli teemaltaan tummempi kuin Teksti: Semira Ben-Amor aiemmat levyt, mikä oli suoraan yhdistettävissä Chris Martinin eroon Gwyneth Paltrow’sta. Näin tunteet vain toimivat. Isäni sa”Emme ole hajoamassa, vaan olemme uuden ajan alussa. Parikymmenpäisen toimittajajoukon seurana on koko yhtye, mikä on harvinaista herkkua. noi, ettei koskaan saa antaa periksi ja rakkauteen pitää uskoa aina. Kaunis kartano on koristeltu värikkäin kukkasin, levyn teeman mukaisesti
Coldplay ja Stargate kuulostaa erikoiselta yhtälöltä. 44 45 dä surullista musiikkia, Chris sanoo nauraen. Oli selvää, että tämä kortti olisi katsottava. Kuitenkin tällä kertaa mukaan otettiin norjalainen Stargate-tuottajakaksikko Mikkel Storleer Eriksen ja Tor Erik Hermansen. Julkisuudessa Chris ei ole pahemmin eroaan puinut, mutta nyt aika tuntuu olevan valmis. Sellaista lähtevät usein kokeilemaan artistit, jotka ovat vaipumassa unholaan. Sillä on myyty kymmeniä miljoonia coldplay-taitto.indd 45 27.11.2015 9.50. Myös negatiiviset tunteet ovat meille hyväksi, kun ne osaa valjastaa oikein. – Chris toi kaksikon luoksemme, kitaristi Jonny Buckland muistelee. Se auttoi minua näkemään asiat uudella tavalIloisuus ja positiivisuus ovat avainsanoja Coldplaysta vuosimallia 2015. la ja voin sanoa, että se tavallaan muutti elämäni, Martin kertoo. Tässä tapauksessa siitä ei kuitenkaan ole kyse. Musiikin tekeminen heidän kanssaan oli hauskaa sekä innostavaa meidän kaikkien mielestä, Martin kertoo helpottuneena. Runolla oli niin suuri merkitys, että se kuullaan myös biisien välissä uudella levyllä. Meidän piti myös tehdä musiikkia Angelina Jolien elokuvaan, ja siellä sessioissa sain tämän yhteistyöidean. – Luen paljon ja hyvä teksti saa ihmeitä aikaan. – Nämä miehet ovat tehneet huimia kappaleita, joista ovat päässeet nauttimaan esimerkiksi Katy Perry, Beyoncé ja Rihanna. Emme tosiaankaan olleet epäluuloisia, vaan todella uteliaita. Eteeni tuli persialaisen runoilijan Rumin runo The Guest House, joka kertoo ihmisen tunteista, siitä kuinka jokainen tunne on meille hyväksi, vaikka siltä ei tuntuisikaan. Hän myöntää olleensa hyvin tummissa fiiliksissä, mikä on vaikuttanut suoraan musiikkiin. Siksi oli lopulta aivan mahtavaa nähdä homman toimivan niin hienosti. – Minun oli saatava se levylle mukaan. Olin varma, että muut näkisivät heidät liikaa pop-maailmaan sidottuina. Toivottavasti se avaa muillekin uusia ulottuvuuksia ja ajatusmaailmoja. levyjä ja täysiä stadioneita. Ilo on palannut bändiin vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen. Runo muutti asenteeni niin monia asioita kohtaan ja sen merkitys tälle levylle on valtava. – Tapasin kaksikon, kun yritimme tehdä Rihannalle biisejä. – Minua jännitti, miten muut ottaisivat tämän idean vastaan, mutta huomasin nopeasti sen olleen turhaa. C oldplay on tehnyt musiikkiansa aina omalla tavallaan, mikä onkin ollut toimiva yhtälö. The Guest House on tämän levyn sydän
Suomestakin on tulevan kiertueen tiimoilta puhuttu. Levyllä kuullaan myös Gwyneth Paltrow’ta, sekä hänen ja Chrisin yhteisiä lapsia Applea ja Mosesta. Levyllä esiintyy myös Merry Clayton, joka teki uransa lukuisten legendaaristen soul-hittien taustalaulajana. K u v a: Th o m as R ab sc h coldplay-taitto.indd 46 27.11.2015 9.50. Ainakaan kiertueen ensimmäisellä osuudella yhtyeen aikataulussa ei ole Suomea, mutta bändi aikoo kiertää maailmaa pitkään, eikä Chrisin mukaan toivoa kannata heittää. Harvoin joudumme äänestämään, Jonny kertoo. Hän tuli studioon viikko sen jälkeen, kun oli menettänyt molemmat jalkansa auto-onnettomuudessa. Myös Gallagherin veljesten toinen osapuoli on levyllä. Beyoncé on mukana kahdessa kappaleessa, ja jopa hänen tytärtänsä Blue Ivya kuullaan taustoissa. Tällaiset asiat pitävät kenen tahansa varpaillaan. Kun teimme kappaleita ja suunnittelimme koko yhtälöä, sain päähäni että hänen pitäisi tulla mukaan levylle. Hän tuli studioon ja hänen äänensä on yksinkertaisesti maaginen. Nyt hän soittaa kitaraa kappaleessa Up & Up. – Se on minun ehdoton suosikkini. Tässä kuvattuna Kölnissä viime vuoden keväällä. Oli kyse sitten musiikista, kirjallisuudesta tai kuvataiteesta. Halusimme hänen tuntevan olonsa hyväksi ja tervetulleeksi, Will Champion kertoo. Coldplay saa varmasti vierailemaan levylle melkein kenet tahansa. Olemme nyt sinut itsemme kanssa. Lupaan, että tulemme sinne tällä kiertueella jossain vaiheessa. Olen ylpeä kaikesta mitä olemme tehneet ja tähän pisteeseen on tehty pitkä matka. – Tiedän että haluat tietää, tulemmeko Suomeen. Mielestäni se on uramme paras kappale, jonka olen aina halunnut tehdä ja laulaa, Chris Martin sanoo. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. – Meillä pysyy jalat maassa, koska ympärillämme on järkeviä ihmisiä. Ne kohtaavat tietyissä kohdissa ja se on ehkä salaisuutemme. Todellakin oikeasti ja rehellisesti. Koko bändin suosikki tuntuu olevan albumin avausraita, joka on myös nimikkokappale. Y ksi levyn parhaista kappaleista on Hymn For A Weekend, jolla laulaa Beyoncé. 46 PB – Musiikin tekeminen oli erilaista heidän kanssaan, sillä heti alussa saimme kuulla, että jokaisesta biisistä piti tehdä demo. Rakastamme kiertueita ja esiintymistä. Beyoncé edustaa kaikkea mahdollista hyvyyttä tällä levyllä. – Tämä levy on sitä, miltä olen aina meidän halunnut kuulostavan. Moni saattaisi jalkojen amputoimisen jälkeen masentua, mutta tämä rautainen daami ei näyttänyt merkkiäkään sellaisesta. V arsinkin tien päällä kemioita koetellaan, ja levyn julkaisun jälkeen on luvassa massiivinen maailmankiertue. L evyllä vierailee nimekkäitä artisteja kuten Tove Lo sekä Beyoncé. Jälleen yhtälö, jota moni Coldplay-fani olisi ihan heti odottanut. Koko bändi oli Beyoncén lumoissa ja he olivat jopa pukeutuneet paremmin häntä varten. Unelmien toteuttaminen on tärkeää ja pyysimme levylle mukaan ihmisiä, jotka todella, todella halusimme mukaan, Martin selostaa. Hän nauroi paljon ja valloitti kaikki positiivisella olemuksellaan, Martin kertoo silmät loistaen. Totta kai meillä on myös erimielisyyksiä kuten missä tahansa ihmissuhteessa ja käyttäydymme välillä typerästi, Chris Martin sanoo. Pettymyksestä, turhautumisesta ja lopulta siitä, kuinka hyvät muistot pitäisi osata säilyttää, ja miten asiat pitäisi osata kääntää hyväksi, Chris täydentää. ”Ei kaikkien tarvitse meistä pitää, mutta ne jotka pitävät tulevat pitämään tästä levystä todella paljon.” Coldplay siellä missä sen jäsenet mieluiten ovat eli lavalla. Siinä on oma värinsä, jota ei muilla ole. Meillä on hauskaa lavalla ja pidämme toisistamme. Parinkymmenen vuoden jälkeen se ei ole itsestäänselvyys. Yhdellä ihmisellä voi olla suuri vaikutus sessioiden tunnelmaan. Nyt ymmärrän, ettei kaikkien tarvitse meistä pitää, mutta ne jotka pitävät tulevat pitämään tästä levystä todella paljon. – Hän on todella lahjakas ja olimme kaikki aika fiiliksissä hänen ollessa paikalla. – Halusimme tämän levyn edustavan positiivisuutta ja sitä, kuinka kaikki voi olla mahdollista, Jonny Buckland kertoo. – Mietimme yhdessä, mitä kappa leita emme vain voi jättää levyltä pois ja se on helpoin tapa valita lopulliset kappaleet. Arvotamme toistemme mielipiteitä. Se on ihmeellistä kun ymmärtää, että meistä jokainen pärjäisi mainiosti omillaan, mutta yhdessä toimimme vielä paremmin, Martin miettii. – Kuuntelen paljon kaikkea musiikkia Rolling Stonesista Justin Bieberiin. Jos yhtyeen dynamiikka ei toimi, ei kiertue-elämästä voi nauttia. – Se on kappale, joka kertoo erosta ja suhteen rikkoutumisesta. Hän on lahjakas ja upea ihminen, jonka työskentelyä on hienoa seurata, Chris vielä hehkuttaa. Elämme nyt tätä päivää ja olemme tyytyväisiä sekä onnellisia juuri näin. Olin kuitenkin aivan varma, ettei hän suostuisi. Muut kuuntelevat myös laajasti kaikkea mahdollista ja musiikkimakumme ovat hyvin erilaiset. Sen jälkeen odotimme tuomiota: he kertoivat, halusivatko jatkaa sen kappaleen työstämistä vai ei. Pidämme omat mieltymyksemme, mutta kohtaamme tietyssä kohtaa. Ajattele, millainen asenne ja palo musiikkia kohtaan. Tämä on tietyn syklin loppu, enkä tiedä milloin seuraava alkaa. – Olemme suuria Oasis-faneja ja olemme aina halunneet Noel Gallagherin levyllemme. Tiedän osan ihmisistä haluavan meiltä enemmän kitaravetoisia kappaleita ja rockia, mutta emme ehkä ole puhtaasti rockyhtye vaan jotain muuta, Martin pohtii. Minun piti demota heille jokainen biisi pianolla. Sitten kun kysyin, hän lupautui heti, Chris sanoo edelleen hämmästyneenä ja jatkaa: – Olisi pitänyt pyytää häntä laulamaan joka kappaleessa, niin jokainen biisi olisi pelkkää samettia. Meillä oli se sama fiilis kuin ennen ensimmäistä levyä – saisimmeko tehdä tämän vai emme, Chris kertoo hymyillen. Ennen kuin haastatteluaika loppuu, on Chris Martinin vielä sanottava yksi asia: – Tämä ei ole meidän jäähyväiset, vaikka netissä jotkut ovat niin sanoneetkin. – Siksi päätimme pyytää mukaan suosikkiartistejamme. – Kun hän oli laulanut osuutensa, tiesin heti kappaleesta tulevan tärkeän kohdan levylle. Tyylillisesti uusi levy muistuttaa Coldplayn vanhempaa tuotantoa ja siitä kuulee sen ilon mitä musiikissa vain voi olla. Tove Lo on heistä nuorin ja tuli mukaan koska halusimme juuri tietynlaisen äänen kappaleeseen Fun. Emme ole hajoamassa, vaan olemme uuden ajan alussa. Teimme hänelle oman hienon laulukopin, jonka koristelimme. Hän sopi siihen täydellisesti. Pisteenä iin päällä mukana on Presidentti Obaman laulua samplena. Vaikutteiden saaminen ulkopuolelta on avointa tälle yhtyeelle. He sanovat meille välittömästi, jos teemme jotain typerää tai alamme käyttäytyä oudosti Will Champion nauraa. – Merryn tapaaminen oli huikeaa. Sanoin jossain haastattelussa pari vuotta sitten, että tämä levy tulisi olemaan tietyn aikakauden ja tarinan loppu. – Se kappale on tavallaan levyn keskipiste, jonka ympärille moni muu asia rakentui. Vuoden 2017 suunnitelmissa Suomikin on mukana
Fullsteam tulostus.indd 47 27.11.2015 12.10
Mutta millainen on Australian rock-skene juuri nyt, 2010-luvun puolivälissä. Otetaan selvää! MARK ”HOSS” HOSKING, Karnivool (kitara) MATTHEW ”SLATTS” SLATTERY, King Parrot (basso) JIM GREY, Caligula’s Horse (laulu) DAVE COUPER, Caligula’s Horse (basso) ALEX WILSON, sleepmakeswaves (basso), rock-journalisti CHRIS MARIC, Maric Media, rock-median monitoimimies Äänessä: australia-taitto_d.indd 48 27.11.2015 9.52. Teksti: Salla Harjula Australia Altsuprogen aarrearkku 48 Australiasta on kantautunut vuosikymmenten mittaan paljon hienoa rockmusiikkia. AC/DC:n ja Nick Caven kaltaisten jättiläisten kainaloista on kammennut tänne toisellekin puolelle maapalloa hurja määrä persoonallisia marginaalibändejä
Kuitenkin tietyt erityispiirteet tekevät maan rock-maisemasta ainutlaatuisen. Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, että tässä maassa kasvaa juuri nyt, juuri tällä hetkellä, kokonainen kulttuuri hieman valtavirrasta poikkeavaa, kekseliästä, luovaa, huolellisesti kieli keskellä poskea tehtyä, omaperäistä musiikkia. Olin löytänyt läheisimmät hengenheimolaiseni arkisessa Brisbanessa, jonka luovien progenörttien verkosto on tiivis ja ihmeellinen. Valitsin siis subjektiivisen objektiivisesti neljä kiinnostavinta maan nykybändiä haastatteluun. Upean musiikin lisäksi niistä jokainen edustaa omalla tavallaan jotain erityistä oman maansa skenestä ja omasta kotikaupungistaan. Eli täällä syntyy jännittäviä pieniä luovuuden taskuja, joiden sisällä kaikki inspiroivat kaikkia.” – JIM (CALIGULA’S HORSE) K u v a: La ch la n Fe ar n le y soundi.fi www.soundi.fi/jutut/soittolistat KUUNTELE SOITTOLISTAT l Aussiprogea! Parasta Australiasta juuri nyt l Australian aarreaitta! Parasta Australiasta 1960–2000 australia-taitto_d.indd 49 27.11.2015 9.52. Koska suurkaupunkien väleillä on usein satoja ja tuhansia kilometrejä typötyhjää aavikkoa, jokaisen kaupungin fiilis ja kulttuuri on kasvanut aivan omanlaisekseen. Tietty rehti ja rehellinen rakkaus amerikkalaiseen klassiseen rockiin kuuluu kaikessa. Olin rakastunut tulenpalavasti boheemiin Melbourneen ja sen röyhkeisiin rokkareihin. Kun sain mahdollisuuden vuodattaa seikkailuvuoteni aikana löytämäni musiikilliset elämykset Soundi-artikkeliin, tiesin heti, millä kulmalla lähtisin esittelemään tätä mahtavaa mannerta ja sen persoonallista musiikkia. Nick Cave raastaa sydänjuuria parhaimmillaan tehokkaasti. Paitsi yhden aihepiirin kohdalla. AC/ DC on kova. Monet vuodet musiikkialan töissä ja henkilökohtainen rakkaus rokkiin ja rämpytykseen ei ollut koskaan tuonut tutkani piiriin erityisen suurta kiinnostusta tämän syrjäisen mantereen bändeihin. Maailman vastakkaisella reunalla, Australian auringossa. Saavuin mantereelle melkoisena untuvikkona, mitä tulee Australian nykyiseen rock-skeneen. Tämä näkyy myös musiikkiskenessä. 49 O len viettänyt viimeisen vuoden kaukana kotoa. Ei olisi välttämättä väärin sanoa, että australialainen proge on aivan oma genrensä. Meidän vaikutteemme tulevat Amerikasta ja Euroopasta ja Englannista. ”En koskaan ymmärtänyt sitä ennen kuin aloimme kiertää ulkomailla. Kiinnostavasti se näkyy siinä, millaisia bändejä mikäkin kaupunki sylkee maailmankartalle. Tiettyjen juttutuokioiden ympärillä olen alkanut vähitellen vaistota peiteltyä tuskastumista ja hienotunteisia huokauksia. Olin viettänyt talven hienostuneessa Sydneyssä, jonka uumenista löytää rockskenen vain, jos osaa kaivautua pinnan alle. Juttu australialaisesta rock-skenestä vuonna 2015 ei olisi ehjä kokonaisuus, jos se ei heijastelisi kaikkea tätä. Siinä taisi olla australialaisen musatietouteni skaala. Tässä se nyt on: rakkauskirjeeni australialaiselle musiikille. Niin muusta maailmasta kuin toisistamme. Emme osanneet itse kuulla australialaisuuttamme.” – HOSS (KARNIVOOL) AUSTRALIALAISEN PROGEN SOUNDI ”Ehkä se kumpuaa siitä, että olemme niin eristyksissä täällä. Kun en nimittäin lakkaa puhumasta siitä. Olin oppinut, että eristynyt kaivoskaupunki Perth tuottaa rockin maailmannimiä kuin liukuhihnalta. Kiehtovin tekijä on ehkä maan kaupunkien suorastaan uhmakkaan uniikit identiteetit. Australian kulttuuri on jännittävä sekoitus vahvoja angloamerikkalaisia vaikutteita ja maan omien erityisten olosuhteiden tuomia vivahteita. Sen tuntee välittömästi jopa turistina. Ja sitten SIELLÄ ihmiset kertoivat MEILLE, että meillä on ’se australialainen progehtava soundi’. Me vain kysyimme, että miten niin australialainen. Kun kerron tarinoita löytöretkistäni läheisilleni Suomen arjessa, he kuuntelevat noin yleisesti ottaen mielellään. Progenörttinä olin erityisen ällistynyt ja hämilläni siitä, miten kukoistava kokeellisen rockin kulttuuri maassa on ja miten vähän siitä olin tiennyt. Maan musiikki
No, ainakin joskus. Hoss puntaroi, että rauhaisassa kaupungissa on helpompi keskittyä luomistyöhön. Syvällisimmillään se on rakkaus musiikkiin. Perthiin ei tulla ja mennä noin vain. Emmekä me pyytele sitä anteeksi. l Perthistä on kuitenkin noussut hämmentävä määrä kokeellisen rockin suurnimiä. Uskon, että kyllä jokin sitoo ne kaikki yhteen. Toimii. Toiset biisit tulevat viikoissa. Miksi se on niin valtava osa olemassaoloamme. Tsekkaa myös... – Musiikkimme on ehkä tisle kaikkea sitä, mitä tuohon liittyy. Ja eristyneisyyden luonteeseen kuuluu, että se luo tietyn ympäristön. Kun elää jonkin reunalla. Paikka tunnetaan lähinnä täydellisestä säästä, kaivosteollisuudesta ja siitä, miten kaukana se on kaikkialta. Kevin sitten otti ja valloitti sillä maailmaan.” – Alex (sleepmakes waves) Voyager Metallista progea höystettynä valloittavilla koukuilla ja huu morilla. Esimerkiksi Asymmetry (2013) ja Sound Awake (2009) kietoutuivat tiukasti cymatiikan ympärille, siis musiikin fysiikkaan. Eri taajuudet ja niiden yhdistelmät tuottavat tiettyjä säännöllisiä kuvioita ympäristössään. Hieman irrallisen ilmapiirin. Se ilmenee eri muodoissa eri aikoihin. – Kiperä kysymys. Karnivool on todellakin studiossa juuri nyt. Bändin soundi on muuntunut alkuaikojen suoraviivaisesta hevistä joka levyn kohdalla astetta kokeilevammaksi. Lähin naapuri Adelaide on yli tuhannen kilometrin päässä. l ”Perthissä on aina ollut roppakaupalla hienoja bändejä suhteessa sen väkilukuun.” – Alex (sleepmakeswaves) ”Perthiin ei tulla ja mennä noin vaan.” – Luovaa hulluutta tiettömän taipaleen takana KARNIVOOL Tame Impala ”Psykedeelinen soundi on todella iso osa Perthin musaskeneä. 50 –S e on tämä eristyneisyys, jos mikään. PERTH Perth on aavikon ympäröimä kaupunki Australian länsirannikolla. Hossin mukaan uusiutuminen johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei bändi halua tehdä samaa albumia kahdesti. Kysyn, onko jokaisessa yksilöllisessä levyssä kuitenkin jotain, joka tekee siitä juuri Karnivoolin kuuloisen. Olemme niin etäällä kaikesta. Tangled Thoughts Of Leaving Pinnan alla varovasti kupliva bändi kutsuu itseään doom jazziksi. Tavoitan Karnivoolin basistin Mark ‘Hoss’ Hoskingin Skypen päähän kesken studiopäivän. Meistä kukaan ei osaisi tehdä elämällämme mitään muuta. Se on hyvin vahva voima. Perth ehkä hyötyy siitä hulluudesta. Meillä kaikilla on erilainen musamaku. Ja meillä on tietty musiikillinen päämäärä, jonka saavuttaminen ottaa aikansa. Puhutaan sitten retropsykedelian supertähti Tame Impalasta tai progesuuruus Karnivoolista, Perthin maailmanvalloittajat harvemmin solahtavat siihen iiseimpään poppilokeroon. Se, mikä todella ajaa meitä, on utelias mieli ja syvä rakkaus musiikkiin. – Vakavasti sanoen, olemme vähän itsekkäitä mitä tulee säveltämiseen. – Mutta sitä rakastan bändissämme. Kun teemme jotain yhdessä, mikä tahansa osanen voi lähteä mihin suuntaan vain. Niin kaukana kaikesta kuin vain mahdollista. – Niin. Cymatiikka tarkoittaa ääniaaltojen ilmenemistä visuaalisesti maailmassa. K u v a: M ag n u s M an sk e australia-taitto_d.indd 50 27.11.2015 9.52. Toisten saaminen lopulliseen muotoonsa vie vuosia. Me nautimme tällaisesta työskentelystä ja kohdallamme se tuntuu toimineen hyvin. Me nautimme siitä prosessista. Ilman kiihkeän metropolin häiriötekijöitä, läheisen inhimillisen tukiverkon kannattelemana. Emme vain pystyneet jättämään teemaa rauhaan. Meitä ajaa intohimo ymmärtää, mitä musiikki tarkoittaa. Sanavalmis mies pysähtyy miettimään hyväksi toviksi. – Ja kai täällä on myös pieni hulluus-aspekti, heh. Mies päätyy vihdoin vastaukseen, johon on tyytyväinen. Tai ehkä vain itsetuhoinen tarve tärvellä tämä bisnesmalli, joka on bändimme. Hoss ei kuitenkaan lupaa neljättä levyä ihan lähiaikoina, sillä bändin luomisprosessi on tuskaisen verkkainen. – Se on säännöllinen vaihtelu, kuin valon värispektri tai kultainen leikkaus tai pyörreilmiö – selkeästi osa jotain suurempaa, joka maailmankaikkeudessa on meneillään. – En tiedä, onko syynä jokin henkinen vajavaisuus
Rokkikaupungin meininkiin ja ihmisiin ei kuitenkaan ehdi kauan tutustua, ennen kuin joku pakkonäyttää sinulle King Parrot -videon. Mutta olisi se nyt aika syvältä, jos itse musiikkimme olisi paskaa. 51 K un laskeuduin lentokoneesta Melbourneen vuosi sitten, en tiennyt mitään. – Me emme lakkaa pieksemästä ihmisiä päähän musiikillamme. – Enpä tiedä. Bunglea seassa. Twelve Foot Ninja Metallinen Between The Buried And Me, System Of A Down, vähän Mr. Mutta oikeasti lähdin Melbourneen soittamaan musaa.” – Slatts (King Parrot) l ”Melbournella on aina ollut eurooppalaisempi, boheemimpi asenne. Ennen kansainvälistä läpimurtoa bändi kiersi kotimaataan kolme vuotta yhtä mittaa. Tai viisi.” Ne Obliviscaris Kompleksia, klassis-sävytteistä äärimetallia viulun säestyksellä. Me ollaan mahtava show. MELBOURNE KING PARROT – Kotikylän pojat törmäyskurssilla maailman kanssa ”Kasvoin maalla paikassa nimeltä Warrnambool. – Tätä mä olen aina halunnut tehdä. Sydonia Tribaalirytmejä ja koukkuja altsumetallin asussa. Osittain siksi, että King Parrot on vain viisivuotisen historiansa aikana räjähtänyt maailman metalliskeneen pommin lailla. Tsekkaa myös... Niin että onko se nyt, yksi, kaksi, kolme, neljä kertaa. – Joo. – Mut heitettiin ulos Totesta kun olin kuudentoista ja oon rakastanut paikkaa siitä pitäen. Montako kertaa bändi onkaan ollut Amerikassa tänä vuonna. Siis tietenkin kultavihreässä corpsepaintissa. Soitin siellä bändeissä 14-vuotiaasta asti. – Hitto. Parissakin videossa esiintyy legendaarinen rokkibaari The Tote. Tämä grindcore-bändi on jokaisen paikallisen rokkarin lemmikki. Aprikoin ääneen, onko bändin omakin identiteetti enemmän kiinni show-meiningissä kuin studiomateriaalissa. Tää on mahtavaa. Sitten kävimme kotona ja lähdimme takaisin Superjoint Ritualin kanssa. Sitten tultiin kotiin kuukaudeksi ja mentiin Eurooppaan Weedeaterin kanssa ja siitä jenkkeihin. Mutta rakastan meissä sitä, että me voidaan vain hyppiä ympäriinsä ja käyttäytyä kuin ääliöt ja silti soittaa musaa, jonka fanit eivät yleensä oikein samaistu sellaiseen. En maasta, en sen musiikkiskenestä, en todellakaan Melbournen omista bändeistä. Edellisenä vuonna King Parrot pyörähti jenkeissä kuusi kertaa. Mutta vielä enemmän hellyttävä kotiseutuylpeys juontuu läheisemmistä syistä: bändin vimmaiset livevedot, täysi piittaamattomuus hevimetallin haudanvakavuudesta, sekä hölmöt musavideot, joista lähes kaikki on kuvattu Melbournen kaduilla. Puolet King Parrotin jäsenistä on tutustunut toisiinsa Totessa ja siellä miehet edelleen bongaa harva se viikonloppu. Koko bändi taitaa olla samaa mieltä. Ehkä tää on siksi toiminut maailmallakin niin hyvin. ”Rokkikaupungin meininkiin ja ihmisiin ei ehdi kauan tutustua, ennen kuin joku näyttää sinulle King Parrot -videon. – The Tote on meidän spirituaalinen koti. King Parrot on kuuluisa villeistä keikoistaan. Totta kai olen ylpeä livevedoistamme. Uusi vuosi juhlittiin jenkeissä, kun äänitimme levyä siellä tammikuussa. Miestä ei haittaa kiivas rundaus. Sitten oli se kiertue Cattle Decapitationin kanssa. – Pakko silti sanoa, että musta on mahtavaa kun heviäijät pukeutuu mustaan ja vetää meikit naamaan ja on helvetin häijyjä ja kaikkea. Kun tuli aika lähteä yliopistoon ja muuta aikuistumisshittiä, sanoin porukoilleni että muutan Melbourneen sitä varten. Ehdotan, että tämä hölmöily taitaa kuitenkin olla juuri se syy, miksi King Parrotista tykätään. Se heijastuu sen monipuolisemmassa skenessä. Melbournessa on mielin määrin keikkapaikkoja, joissa muusikko voi vain istahtaa lavalle ja vetää keikan.” – Chris (Maric Media) K u v a: K an e H ib b er d K u v a: C h ri s B ro w n australia-taitto_d.indd 51 27.11.2015 9.52. Bändin basisti Matthew ’Slatts’ Slattery yltyy lähes runolliseksi puhuessaan vanhan kaljan tuoksuisesta kantiksestaan. Slatts on pari päivää sitten palannut jenkkikiertueelta. Mä olen edelleen 14-vuotias. Bändin eetokseen kuuluu vaikkapa leikkiä ”australialaista black metal -bändiä”, jolloin vedetään keikat tiukassa värikoodissa. Tai viisi
Bändi kirjoittaa tällä hetkellä hitaasti uutta materiaalia. Ja pohjoismaisia elokuvia ja kaikkea. Bändi on imenyt voimakkaimmat vaikutteensa eurooppalaisilta bändeiltä Mogwaista Sigur Rósiin. Siellä valtavassa, aavassa, kauniissa paikassa tuntuu, että voisin kuolla millä hetkellä hyvänsä. Alex kuvailee bändin sävellysprosessia ilmeikkääseen tyyliinsä. Halusimme tavoittaa jotain siitä energiasta ja ilosta ja optimismista levylle. Pistät siihen kaikki erilaiset luomasi elementit. Olimme soittaneet niin paljon keikkoja, nähneet enemmän maailmaa kuin koskaan olisimme uskoneet. Tsekkaa myös... 52 K un minua vihdoin muistutettiin, että tunnelmallista postrockia soittava sleepmakeswaves on kotoisin Sydneystä, nolostuin ja innostuin. – Minulla on Skandinaviasta hieman samantapainen kokemus. – Kosmopolin hienostunut henki SLEEPMAKESWAVES Meniscus Sleepmakeswavesin isoveli, tyylikäs instrumentaalinen post-rock-yhtye. – Kyllä. Tuloksetta. Kun tuli aika kirjoittaa tämä juttu, en keksinyt yhtä ainutta bändiä edustamaan kaupunkia. Maan kalleimmat balettinäytökset tanssitaan juuri siinä kulmikkaassa oopperatalossa. – Minusta tuntuu, että Euroopassa on vahvempi kokeilevan taiteen ja musiikin perinne. Maan suuret levy-yhtiöt ja mediatalot löytyvät sieltä. Miten en ollut tajunnut. K u v a: D av id Il if f australia-taitto_d.indd 52 27.11.2015 9.52. Mutta kun astut taaksepäin ja katsot kokonaisuutta, mitä se ilmaisee. Se oli meille aika uutta. Sellainen karun kolkko ja kaunis maisema vetoaa minuun. Bändin kaunopuheinen basisti Alex Wilson myöntääkin, että joskus tuntee enemmän sielunsukulaisuutta Euroopan kuin oman maansa musiikkikulttuurin kanssa. Kyselin kaikilta tuntemiltani musiikkinörteiltä, kenet valita. Toisin kuin melankoliset skandinaavibändit, sleepmakeswaves kuulostaa kuitenkin usein suorastaan onnelliselta. l Mutta Sydneyn aktiivinen kulttuurielämä ja erityisesti musiikkiskene kalpenevat kohtalokkaasti minkä tahansa muun Australian suurkaupungin rinnalla. Varsinkin Länsi-Euroopassa ja Skandinaviassa. – Olen itse asiassa usein ajatellut, että siinä on jollain oudolla tavalla paljon samaa australialaisen maiseman kanssa. Etenkin bändin viimeisin Love Of Cartography (2013) uhkuu intensiivistä tunnetta, mutta ei missään tapauksessa surumieltä. ”Elegan tti instrum entaaliy htye edustaa hienost i kotikos mopoli aan.” SYDNEY ”Sydney on lähinnä lakimiehiä.” – Jim (Caligula’s Horse) l ”Kasa kusipäitä.” – Slatts (King Parrot) l ”Sydney korvasi keikkalavansa pokerikoneilla noin 15 vuotta sitten.” – Chris (Maric Media) l Sydneystä tuli aikanaan AC/DC ja INXS. Karun kauniita vuonoja ja avaria, tasaisia lakeuksia. Musiikista levytaiteeseen ja kappaleiden nimiin. – Mutta sitä mukaa kun olemme kypsyneet säveltäjinä, sitä tärkeämmäksi meille on kasvanut se, mitä haluamme levyillämme viestittää. Ja se on tietty kokonaisvaltainen tunne, jonka täytyy tulla lävitse kaikessa, mitä teemme. Meidän soundi tuntui iskevän siihen nopeasti ja meidät otettiin siellä hyvin vastaan. – Kun teimme Love Of Cartographya, halusimme tavoittaa tietyn tunteen, joka oli hautunut bändin sisällä jo pitkään. – Se ensimmäinen ajatus, se suuri idea joka sitoo kokonaisuuden yhteen, sitä on vaikea pukea sanoiksi. Sydney on kuuluisa, kaunis metropoli, joka on maansa ehdoton bisnespääkaupunki. Lempialueeni Australiassa on mantereen keskus, se missä aavikko alkaa. Koska se on instrumentaalimusiikkia, se kuulostaa enemmänkin tunteelta. En usko, että on sattumaa, että rakastamme pohjoismaisia post-rock-bändejä kuten Sigur Rós ja Ef. Vuonna 2015 et kuitenkaan kuule maan musiikkiharrastajilta montaakaan positiivista sanaa kaupungista. Itse asuin kaupungissa nelisen kuukautta ja työskentelin rock-journalistina koko tuon talven. Tai päiväunelta. Tämä elegantti instrumentaaliyhtye edustaa hienosti kotikosmopoliaan, joka lämpeni omille pojilleen vasta, kun he olivat kasvattaneet vakaan fanipohjan maailmalla. Mainitsen, että sleepmakeswaves on ehdottomasti skandinaavisimman kuuloinen tietämäni australialainen bändi. Kaikessa. Se antaa saman pohdiskelevan tunteen. Maan nimekkäimmät museot löytyvät sieltä. – Se on kuin yrittäisi kuvitella, miltä valtava maalaus tulee näyttämään
Playgroound tulostus.indd 53 27.11.2015 9.25
Erityisesti Bloom on kipeän kaunis progealbumi. – Tämä on kuin perhe. – Yhteisöllisyys. Basisti Dave Couper on samoilla linjoilla, kun kysyn, mikä tekee Caligula’s Horsesta erityisen. Kaupunki on maanmiesten mielestä ihan viihtyisä, mutta haljakan kotikutoinen. Hieno videokuvaaja. – Näin ei koskaan pitänyt tapahtua. Valokuvaajia. – Halusimme tämän levyn olevan aiempia kirkkaampi ja lempeämpi ja positiivisempi. Kiitos kuuluu Daven mukaan myös sille tukiverkostolle, joka arkisen Brisbanen luovissa piireissä elää niin vahvana ja joka on tämänkin bändin nostanut maailmankartan reunalle. Me aloitimme tämän jutun aikanaan niin huoletta. Nousukehitystä ei kai kuitenkaan ole haitannut sielukas musiikki. Sen osanen haluaa olla. – Siis oikeasti. Jokainen heistä on melkein kuin osa bändiä. – Me virallisesti kuvailemme sitä 50/50-järjestelyksi, jossa kummankin panos on yhtä suuri. Minulle henkilökohtaisesti hyvin rakkaaksi kasvaneessa kaupungissa on ainutlaatuinen toisiaan tukevien taiteilijoiden verkosto, jonka silmukoiden keskeltä ponnistaa nouseva progetähti Caligula’s Horse. Australialaiselle bändille lähtö niin kauas on taloudellisesti mahdollista vain, jos fanipohja päämäärässä on vankka jo valmiiksi. Kaikki on väärinpäin. – Musiikkimme tuntuu tavoittavan ja vangitsevan ihmiset jotenkin. Hei, perustetaan bändi. Ja materiaalin taso, se luovuus, jota biisintekijämme musiikkiin valavat... Minä itse näen sen niin, että Sam on musiikillinen nero ja minä ratsastan hänen takinliepeissään. Se on tehnyt minusta paremman muusikon kuin koskaan. – Tiiviin progeperheen ihmelapsi CALIGULA’S HORSE 50 takavuosien Aussi-aarretta HISTORIA HALTUUN ”Kaupungissa on ainutlaatuinen toisiaan tukevien taiteilijoiden verkosto.” K u v a: B ri sb an e C it y C o u n ci l australia-taitto_d.indd 54 27.11.2015 9.52. Arcane Jim Greyn toinen projekti, klassisempaa progea Dream Theaterin ja Porcupine Treen hengessä. En tiedä, ehkä siksi, että olen nykyään isä ja minusta on tullut täysi tossukka. Bändin kolmas levy Bloom on juuri ilmestynyt. Sääli, ettemme voi tuoda kaikkia Eurooppaan. Koska me tarvitsemme heitä kaikkia. Tämän ei pitäisi olla mahdollista. Uskon, että se puhuttelee ihmisiä. Nyt se on räjähtänyt yli kaiken, mitä ikinä kuvittelimme, ja me kierrämme Eurooppaa. Metallissa ja progessa on niin paljon itseriittoista omiin kenkiin tuijottelua ja synkistelyä. Ja loistava äänimies. Se on vahvempi kuin missään aiemmassa projektissani. Me emme halunneet osallistua siihen. Maailma on nurinkurin. Osaka Punch Jazzin, progen, rockin ja big band -grooven brutaalin hilpeä mellakka. Useassa Brisbanen progeprojektissa mukana ollut Jim sanoo, että Caligula’s Horse tuntui ainutlaatuiselta alusta pitäen. Kyseessä ei siis ole puolihuoleton kokeilurundi. Mahtava valomies. BRISBANE ”Brisbanessa on vahva tee-se-itse-asenne ja se on Melbournen tapaan hyvin ystävällinen muusikoille. 54 PB J uttelen laulaja Jim Greyn kanssa pari päivää ennen bändin ensimmäistä Euroopan kiertuetta. Dave summaa ajatuksensa hellyttävästi. Bändin lähipiirissä kerrotaan mielellään legendaa, että jo 2000-luvulla nuori kitaristi soitti suohon Steve Vain Steve Vain omalla klinikalla. Progesta väitöskirjaa kirjoittava mies on myös bändin äänituottaja, jonka sana studiossa on viimeinen ja visio ehdoton. l Totta. Se saa piiskaamaan itseään paremmaksi. Ammattimaisesti jo 9-vuotiaasta laulanut Jim kuulostaa vaatimattomalta, mutta bändin dynamo on kiistatta kitaristi Sam. Ainutlaatuinen draivi ja visio. Jim ei meinaa aivan pysyä housuissaan innostuksissaan. Tekijöiden tukiverkko on luja.” – Chris (Maric Media) l Mitä musiikkibisneksen monitoimimies Chris yrittää tässä kohteliaasti sanoa on se, että Brisbane on kiinnostava kuin beiget kengännauhat. Bändin pääasiallinen biisintekijätiimi on Jim sekä bändin perustaja Sam Vallen. l Brisbanesta tekee kuitenkin ihmeellisen sen ihmiset. Kuvataiteilijoita. Chrisin mainitsema luovien tekijöiden tukiverkko on todellinen. Tsekkaa myös... Ainakin jos kysyt muilta australialaisilta. Brisbane ei ole röyhkeän cool kuten Melbourne, ei säkenöivä metropoli kuten Sydney. – Tämä ei ole vain viiden ihmisen bändi. l The Missing Links: The Missing Links (1965) l Easybeats: Good Friday (1967) l Coloured Balls: Ball Power (1973) l Buffalo: Volcanic Rock (1973) l The Saints: (I’m) Stranded (1977) l Radio Birdman: Radios Appear (1977) l Rose Tattoo: Rose Tattoo (1978) l AC/DC: Highway To Hell (1979) l Sunnyboys: Sunnyboys (1981) l The Birthday Party: Junkyard (1982) l Icehouse: Primitive Man (1982) l The Scientists: Blood Red River (1983) l Hoodoo Gurus: Stoneage Romeos (1984) l Dead Can Dance: Spleen And Ideal (1985) l The Screaming Tribesmen: Date With Vampire (1985) l Paul Kelly And The Coloured Girls: Gossip (1986) l The Triffids: Born Sandy Devotional (1986) l The Eastern Dark: Long Live The New Flesh! (1986) l INXS: Kick (1987) l Midnight Oil: Diesel And Dust (1987) l The Stems: At First Sight Violets Are Blue (1987) l The Go-Betweens: 16 Lovers Lane (1988) l The Church: Starfish (1988) l Lime Spiders: Headcleaner (1988) l Kings Of The Sun: Kings Of The Sun (1988) l The Someloves: Something Or Other (1989) l Hard-Ons: Love Is A Battlefield Of Wounded Hearts (1989) l The Hummingbirds: LoveBUZZ (1989) l Crowded House: Woodface (1991) l Beasts Of Bourbon: The Low Road (1991) l Blackeyed Susans: All Souls Alive (1993) l The Meanies: 10% Weird (1994) l Smudge: Manilow (1994) l DM3: One Time Two Times Three Red Light (1995) l You Am I: HiFi Way (1995) l Nick Cave And The Bad Seeds: Let Love In (1994) l The Cruel Sea: Three Legged Dog (1995) l Dirty Three: Horse Stories (1996) l Powderfinger: Double Allergic (1996) l The Living End: The Living End (1998) l Silverchair: Neon Ballroom (1999) l The Avalanches: Since I Left You (2000) l The Vines: Highly Evolved (2002) l The Sleepy Jackson: Lovers (2003) l Cut Copy: Bright Like Neon Love (2004) l Wolfmother: Wolfmother (2005) l The Necks: Chemist (2005) l The Lucksmiths: Warmer Corners (2005) l The Drones: Wait Long By The River And The Bodies Of Your Enemies Will Float By (2005) l Howling Bells: Howling Bells (2006) KOOSTANUT: MIKKO MERILÄINEN Dead Letter Circus Progemausteista altsurokkia soittava bändi myy järjestään kotimaan keikkansa loppuun. Ehkä he innostuvat tietystä tinkimättömyydestä, joka meidän musiikissa kuuluu. Ja se muuttuu, jos bändi tästä kasvaa. Ja Samin järjetön työmoraali. Meillä on hieno manageritiimi
59,50 / 54,50 €, opiskelijat 39,50 € eventsclub.fi Live Nation Nina Hagen.indd 55 30.11.2015 16.03. klo 19.30 Kulttuuritalo, Helsinki Liput palvelumaksuineen alk. LIVE NATION YLPEÄNÄ ESITTÄÄ: Ti 26.4
Diiva tulee Adelen kohdalla esiin oikeastaan vain juuri siellä, minne se sopii: keikkalavalla. Vaikka putipuhtaaksi uskotellun pohjaveden matalahiilihappoon lisäkuplia janoaisikin, olisi 25:n väljähtyneeksi kuvaileminen liioiteltua. Kytkin nousee jälleen sinkkupotentiaalia tursuavan I Miss You -hiturin kynnyksellä. Adele 25 XL ”Diiva tulee Adelen kohdalla esiin oikeastaan vain juuri siellä, minne se sopii: keikkalavalla.” Levyarviot 12_15.indd 56 30.11.2015 9.12. Onko 25 sitten hyvä teos. Adelen yhdessä tuottaja Greg Kurstinin (muun muassa Sia) kanssa kirjoittama Hellosingle käynnistää homman perin maxmartinmaisella poikabändityylillä. Sitten When We Were Young – klassisen tunnustuksellinen megaballadi risteilyaluksen kannella huudettavaksi. Ovatko Adelen stratosfääriluokkaan kohonneen tähteyden takana niin sanotut oikeat syyt. Näin suuri kun tuppaa olemaan kaunista vain joko yksittäisannoksina tai joukon osana kylliksi pienimuotoisempaa seuraa saadessaan. Viitattakoon tällä sekä naisen kysyttyyteen esiintyjänä että myytyjen levyjen määrään, joka 25-kolmoslätyn kohdalla oli miljoonaluokkaa jo avausviikolla. Sinne tänne tipotelluilla radioja tv-esiintymisillä harkitusti hilloa hamstraava taustahenkilöstö ei varmasti jätä timanttinsa pr-strategian kohdalla mitään sattuman varaan. Toisaalta uransa äärimmäistä h-hetkeä seuranneet vuodet täysin pojalleen omistanut Adele itse tuntuu edelleen seisovan jalat yhtä tukevasti maassa kuin kuka tahansa. Lava on paikka, jossa pop-kuningattaremme tihkuu ohi kurvaavalle fast forward -vuosisadalle harvinaista menneen maailman glamouria. Viimeistään kahdeksantena vuorossa olevaan Love In The Darkiin päästäessä. Pinnan alle porautumista polvillaan pyytäneet taas joutuvat tyytymään Hellon ensimmäisen säkeistön hienovaraisiin haavoittuvaisuuden pulpahduksiin. Adelen jo tiedetysti voimallinen laulutaito tyydyttänee osaltaan kaikkia. Piano liukuu muikeasti ja yksi ihmiselämä vilahtaa punehtuneiden silmäluomien editse nopeammin kuin ehtii sanoa ”ähky”. T ottenhamissa syntynyt ja Lontoon sekä Brightonin alueilla nuoruutensa viettänyt Adele Laurie Blue Adkins on tällä hetkellä planeettamme halutuin artisti. Kappale imee sisäänsä kertalaakista sekä vangitsevalla rytmiikallaan että ihanteellisesti annostelluilla kaiutuksilla. Ehkä. Kyllä ja ei. Valittu kulma yllättää, kun vertailukohtana näyttäytyy artistin edellisen 21-pitkäsoiton (2011) piikkipaikalla palkeita revitellyt Rolling In The Deep. Tyttö Tottenhamista ei vain ole vielä valmis päästämään meitä herhiläisiä liian liki. Kymmeniä miljoonia albumeita vuonna 2006 käynnistyneellä urallaan kaupanneella, yksityiselämänsä portteja visusti vartioivalla Adkinsilla on kaksijakoinen brändi. Send My Love (To Your New Lover) ottaa hatkat alkusuvanteesta ja iskee silmään vielä yllättävämmän Viidakkokirja-vaihteen. EERO TARMO HHH 56 Levyarviot >> ...taitavasti hän leikittelee melodialla, sanoilla, merkityksillä ja tunnelmilla... Ja sehän tulee. Mahtavan mamailevaksi paisuteltua sinisilmä-soulia odottaneet saavat taatusti mitä kaipailivatkin. Vaikka tokihan nytkin ”päästellään”, sitten lopulta. Rahaa ja mainetta sataa, mutta laulajattaresta saa kuvan, että sopisi hyvin olla satamattakin
Levyltä löytyy reilusti tilaa improvisoinnille, vaikka todennäköisesti vapaa ilmaisu on tarkkaan harjoiteltu levyttämistä varten. Rockia syytetään säännöllisesti paikoilleen jämähtämisestä ja uudistushaluttomuudesta, tai pikemminkin -kyvyttömyydestä. Metallitaustoistaan huolimatta kuopiolaisyhtye astelee vakaasti, ehkä entistäkin vakaammin, psykedeelisen rockin maaperällä. Jess And The Ancient Onesin sävellykset ovat kekseliäitä ja täynnä pieniä yllätyksiä. 57 K u v a: Ja rk ko P ie ta rin en Jess And The Ancient Ones Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes Svart Tuntuu hassulta, kun vieläkin Jess And The Ancient Onesin kohdalla mainitaan sana metalli, sillä se hämää pahan kerran. Dylan äänitti tuohon aikaan pienen bändin säestyksellä livenä studiossa. TIMO KANERVA HHHH RETRO ...taitavasti hän leikittelee melodialla, sanoilla, merkityksillä ja tunnelmilla... Vaikka 60-luvulla muuta väitettiinkin, on Bob Dylan erinomainen laulaja. 12 Columbia Bob Dylanin bootleg-sarjan 12. Tämä arvio perustuu kuuden cd:n boksiin. Samalla muuttuivat tekstit: kantaaottavien laulujen sijaan syntyi surrealistista lyriikkaa. 1960-luvun puolessa välissä Dylan äänitti reilun vuoden aikana kolme historiallista albumia (Bringing It All Back Home, Highway 61 Revisited ja Blonde On Blonde). Siksi on hauskaa, miten kuopiolaiset katsovat reilusti taaksepäin ja kykenevät löytämään jotakin kokonaan uutta ilmaistavaa. osa The Cutting Edge on nähnyt päivänvalon monessa muodossa: tarjolla on 2, 6 tai 18 cd:tä sekä 3 vinyylialbumia. Itse asiassa kappaleissa tapahtuu paljon, ja biisien muoto on sellainen, että kokonaisuuden hahmottamiseen menee hetki jos toinenkin. Taitavasti hän leikittelee melodialla, sanoilla, merkityksillä ja tunnelmilla. Kenties bändin uutuutta voi lievästi torua pienestä epätasaisuudesta, mutta senkin määritteleminen on vaikeata, koska koko levy on erittäin vahvasti polveileva, lähes tivolimaisen runsas. Noilla levyillä folkin kruununprinssi otti uuden suunnan, sähköisti musiikkinsa ja alkoi käyttää ilmaisussaan rockin, bluesin ja countryn keinoja. Päätösraidalla Goodbye To Virgin Grounds Forever yhtye kerää levynsä langat päämäärätietoisesti yhteen ja solmii ne tiukasti kiinni. Yli 22-minuuttinen kappale on tunnelmaltaan vahvimpia päätösraitoja, joita on viime vuosina vastaan tullut. Erityisesti Bob Dylanin ja tuottaja Tom Wilsonin keskinäinen sanailu hykerryttää – esimerkiksi silloin kun Bob nimeää tuttuja biisejä uusiksi: Rainy Day Woman #12 And 35 onkin kuulemma A Long-Haired Mule And A Porcupine ja Love Minus Zero saa nimekseen Dime Store. Joitakin eteenpäin katsovia yrityksiä on ollut, mutta lopputulos on monesti jäänyt heikoksi jo pelkästään väkinäisyytensä takia. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Bob Dylan The Cutting Edge 1965-1966: The Bootleg Series Vol. Kappalemateriaali on erittäin vahvaa, ja vaikka välillä muutamat biisit uhkaavat karata käsistä, yhtye pystyy suitsimaan itsensä hyvin ja saattamaan sävellyksensä kunnialla maaliin. Tokihan bändi tunnustaa psykedelian värikirjoa joskus jopa turhankin orjallisesti, mutta vaikka yhtye paikoittain tuo mieleen voimakkaita mielikuvia 60ja 70-luvun bändeistä, Jess And The Ancient Ones on ennen kaikkea sulatusuuni ennemmin kuin kopiokone. Niinpä boksi tarjoaa tuoreita versioita tutuista lauluista: It Takes A Lot To Laugh, It Takes A Train To Cry vedetään sekä rennosti shufflena että räväkästi rockina, kun taas hillittömän kielipelin mestarinäyte Desolation Row avautuu intiiminä pianotulkintana. Hauskakin The Cutting Edge on. The Cutting Edge päästää kuulijan ainutlaatuisella tavalla levytysprosessin kuumaan ytimeen. Kun biisi potkaistiin liikkeelle, se vedettiin täysillä loppuun saakka. Levyarviot 12_15.indd 57 29.11.2015 16.29. Leopardskin Pill-Box Hat puolestaan singahtaa hassuine efekteineen komiikan puolelle. Studiotekniikalla ei kikkailtu. Tietenkään The Cutting Edgeä ei voi suositella kuin vannoutuneimmille faneille, ja heillekin 20 versiossa Like A Rolling Stonesta saattaa olla pari liikaa, mutta minulle The Cutting Edge on ansiokkaan bootleg-sarjan hienoin julkaisu. Väkevimmin The Cutting Edgellä nousee esiin Bob Dylanin kyky tulkita omia laulujaan. Kuitenkin illuusio vapaudesta säilyy, ja varmasti livetilanteessa bändi myös käyttää itselleen antamansa tilan asianmukaisesti hyödyksi
On siis loogista, että keskeiset Rikun levytykset yhteen puristava paketti on kovaa kamaa – ainakin pääosin. Kurt Cobainin lahjakkuus ja monien Nirvana-biisien simppeli, mutta koukkuisa nerokkuus käy kiistatta ilmi näistä demoista. 58 59 Levyarviot > ...upea ura koomikkona tai kärttyisänä lapsille esiintyvänä akkaritrubaduurina... Onko vastaavaa rentouden ja höyryävien sieraimien kombinaatiota on tavattu missään. 18 kuukauden ajan häärineen ”dream teamin” erinomaisuutta voi punnita myös vertailemalla menoa sekä Little Richardin haparoiviin ensiaskeliin että 1960-luvulla tapahtuneen paluun jälkeiseen levytystuotantoon. Billy Veran kansiteksteissä on hyvää imua, mutta graafisen ilmeen suttuisuus viittaa enemmän halpalaarien kuin laatukokoelmien suuntaan. Little Richard Penniman on rock’n’roll. Little Richard teki parhaat levytyksensä Los Angelesista käsin operoineelle Specialty-yhtiölle. Kuningas ansaitsee parempaa. Hänen kultakautensa musiikki on svengaavaa, kiihottavaa, hauskaa, röyhkeää, eläimellistä, spirituaalista, nerokasta, typerää ja sopivan perverssiä. Yhtä olennaista on muiden mukanaolijoiden panos ja myös se, missä taikuus tapahtui. Enin osa biiseistä on tehty akustisella kitaralla, mutta on mukana myös sähkisja jopa bassovetoja. Tämä The Home Recordings -levy on syntynyt dokumentin sivutuotteena ja se on koostettu nimenomaan Kurtin himademoista. Little Richardin yritykset tarttua uuteen soul-sointiin olivat väkinäisiä ja tulkinnat rock-standardeista rutiininomaisia. New Orleansin kovimmista rhythm and blues -muusikoista koottu taustayhtye antoi täydellisen taustapotkun meikatulle villimiehelle. PEKKA LAINE HHH RETRO RETRO K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to Levyarviot 12_15.indd 58 30.11.2015 9.19. Ei siis lasten korville. Mukaan on mahtunut myös yksi The Beatles –cover: And I Love Her, joka on rakastettavan höpsö. Eräänkin biisin äänitys keskeytyy, kun Kurt vastaa välillä puhelimeen ja jatkaa sitten puhelun päätyttyä. Toisaalta Beans-kappale on hupaisine kimityksineen aivan kuin lapsille tarkoitettu. Kokonaisuus on mielestäni tavattoman mielenkiintoinen, raaka, riehakas ja hauras samaan aikaan. Vastavuoroisesti Aberdeen-puhebiisissä Kurt kertoo roisisti todellisesta tai keksitystä panotarinastaan vammaisen kanssa ja juttu päättyy epäonniseen itsemurhayritykseen junaraiteilla. Vasurilla huitaistun rutiinisuorituksen makua on myös Directly From My Heart -kokoelman toteutuksessa. Minusta on ihan hemmetin sääli, että tämä lahjakas paskapää ampui itsensä, koska hänellä olisi tämä levyn perusteella ollut Nirvanan jälkeen ehkä edessään upea ura koomikkona tai kärttyisänä lapsille esiintyvänä akkaritrubaduurina. Lisäksi on tietysti lukuisia Nirvanan levyille päätyneitä biisejä demoversioina. Kurt Cobain Montage Of Heck: The Home Recordings Universal Montage Of Heck oli huhtikuussa 2015 julkaistu dokumentti Nirvana-yhtyeen laulaja-kitaristi Kurt Cobainista. 1950-luvun puolivälin hujakoilla alkanut parivuotinen rupeama kattaa käsillä olevan kokoelman ensimmäiset kaksi levyä. Nyt vähennän itsemurhasta yhden tähden. Gospelin pariin synnintunnossaan paennut Riku palasi brittiteinejä viihdyttämään ja aloitti vuonna 1964 uuden levytysputken chicagolaisen Vee-Jay-merkin suojissa. On pilailuraitoja ja mainosparodioita, kirkumista, herkkiä laulelmia sekä rämiseviä äänikollaaseja. Nyt taso oli huomattavasti kirjavampaa ja ajoittain entinen keihäänkärki kuulosti pahasti maneereihinsa sotkeutuneelta entiseltä kuninkaalta. Syy ei ole yksin Little Richardissa. Levyn kappaleet on miksattu ikään kuin matkaksi Kurtin omassa sangen leikkisässä päänsisäisessä maailmassa. Levy alkaa Kurtin örinällä ja jodlauksella. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Little Richard Directly From My Heart – The Best Of The Specialty & Vee-Jay Years Concord Jos pitäisi valita alkuperäisistä rock’n’roll-kuninkaista yksi edustamaan tämän taidemuodon syvintä olemusta, olisi tehtävä helppo. Herra Pennimannin Tutti Fruttista starttaavaa hittiputkea voi kuunnella paitsi pääpirun tyylinäytteenä myös oppituntina siitä mitä jälkiosa ”roll” tarkoittaa sanaparissa rock’n’roll. Vaikka levyllä on peräti 31 kovin eripituista esitystä, niin se ei silti tunnu mitenkään ylipitkältä. Kyseessä on yksi pophistorian intensiivisimmistä ja tasalaatuisimmista täysosumien sarjasta. Filmissä käydään läpi muun muassa Kurtin henkilökohtaisen arkiston maalauksia, veistoksia sekä demokasetteja. Jos Kurt eläisi vielä, niin antaisin täydet viisi tähteä
Muutamista koskettavista kohdista huolimatta Angels & Ghosts on valitettavan kädenlämpöistä popmusiikkia. Riippunee kuulijasta kokeeko tämän etuna. Sitten pienikokoinen iso D eksyy vasemman käden polultaan. Elvis-hevistely Let Yourself Go toimii. Osan kappaleista Danzig ottaa haltuun komeasti joko melodisen herkkyyden säilyttäen tai pullistellen hommat hevisti tötterölle. The Light The Dead See -levyn (2012) seuraaja on tuotettu muistuttamaan luomuna soivaa kitarabändilevyä. Vimmaista tulkintaa ja upeita biisejä tuplalevylle ripoteltuna, mutta kokonaisuutena jotensakin uuvuttava. RETRO ennakkoliput: www.lippupalvelu.fi/nosturi LA 12.12.2015 NOSTURIN JOULUKIRPPIS vapaa pääsy | S | ovet 10:00 SU 13.12.2015 BREAK SM – ULTIMATE BBOY JAM 2015 8/9,50/10€ | S | ovet 12:00 TO 17.12.2015 RAISED FIST (SWE) 32,50/35€ | S/K18 | ovet 19:00 PE 18.12.2015 PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT WIDOWS, TILANNE PÄÄLLÄ alk. kenties epäonnisimpana. Skeletons niputtaa yhteen sen jälkeen äänitettyjä cover-versioita Glenn Anzalonen suosikkibiiseistä. Angels & Ghosts on parhaimmillaan vähäeleisimmillään. Ajatuksena jälleen uusi MBV:lle kumartava yhtye kuulostaa hivenen lannistavalta. Itse koen. VILLE PIRINEN HHH Tyynyt Ystävät hämärän jälkeen Solina Jari Oisalo on odottanut viitisen vuotta turkulaisen lähikaupan edustalla päästäkseen ostamaan hammastikkuja. ARTTU SEPPÄNEN HHHH Dave Gahan & Soulsavers Angels & Ghosts Columbia Angels & Ghosts on Soulsaversin ja Depeche Mode -laulaja Dave Gahanin toinen yhteinen albumi. 15 vuoden harhailun jälkeen viimeisimmällä studiolevyllä Deth Red Sabaoth (2010) on taas hetkensä. Angels & Ghosts ei ole yhtä vaivaannuttava kuin Gahanin muinaiset yritykset olla dekadentti nahkahousurokkari, mutta ei se vaikutustakaan tee. Muutama vuosi jäävuoren huipun jälkeen Oisalo haluaa kaivaa töhnät hampaiden välistä. Pari tuplalta ylijäänyttä (etenkin todella upea Cindy), sekä The Riverin parhaita paloja aavistuksen eri asussa. 58 59 vaikuttanut genren kehitykseen siinä missä Karkkiautomaattikin. Black Sabbathin N.I.B. Kokonaisuus on hämmentävän kaksijakoinen. Sen haamut eivät ole tarpeeksi piinaavia eivätkä enkelit riittävän taivaallisia, eikä Gahanin ääni kuulosta kitarataustaa vasten yhtä tehokkaalta kuin pääyhtyeensä koleiden konetaustojen päällä. Pahimmillaan kitaroiden jatkuva pinch harmonics -vinguttelu ja keskinkertaiselta Danzig-imitaattorilta kuulostava laulujollotus tekevät konvehdeista kakkaa. Yhtenäinen, melodisesti rikas ja abstrakteista tuokiokuvista koostuva levy kuulostaa syntyneen päämäärätietoisen ja pitkän kypsyttelyn tuloksena. Twang-kitaroiden hyväilemissä You Owe Messä ja Don’t Cryssa on savunsinistä imua. Suurimpien Bruce-suosikkieni välissä (Darkness On The Edge Of Town, 1978 ja Nebraska, 1982) se on tuntunut hajanaiselta möhkäleeltä. Tiedostan toki, että vika on itsessäni. Joku dramaattisempi tulkitsija (kuten Nick Cave) saisi Temptedin ja All Of This And Nothingin kaltaisiin kelpo lauluihin tuntuvampaa tuskaa ja tulisuutta. Tupla-Riveriin verrattuna tällä paketilla ensimmäistä kertaa virallisesti julkaistava, puolet lyhyempi esi-inkarnaatio The Ties That Bind tuntuu heti läheiseltä. Ystävät hämärän jälkeen olisikin pitänyt tehdä Suomessa jo yli 20 vuotta sitten. Tunkkainen demosoundi ja Danzigin ajoittain yllättävän punk laulunuotti erottuvat pro tools -virittelystä. Kymmenen hienon biisin kompakti ja yhtenäinen nippu. Tosin You Can Look (But You BetDanzig Skeletons AFM Neljä ensimmäistä Danzig-levyä (1988-1994) edustavat timangisinta evil-Elvistelyä. Biisilistalla on ainoastaan hyviä biisejä, Elviksestä ja Sabbathista ZZ Topin kautta Everly Brothersiin. My Bloody Valentinelle kumartava surinaindie eli uutta tulemistaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Harvalla riittää rohkeutta tarttua jo läpikoluttuun trendiin, ja juuri se on keskeinen Tyynyjen vetovoiman salaisuus. Ei se täysin tylsä ole, mutta ei myöskään riittävän rosoinen jättääkseen pysyvän jäljen. Pianolle ja jousille sovitettu One Thing saa hiljentymään, samoin The Last Time. Äänimaailma haistattaa paholaisen paskat nykyisille radiohevistandardeille. 16,50€ | S/K18 | ovet 19:00 LA 19.12.2015 DIABLO ASSEMBLE THE CHARIOTS, INKVISITOR 13/15€ | S/K18 | ovet 20:00 LA 26.12.2015 SEXDATE 3 PEKKO SEBASTIAN HOLM, LIPELIS (RUS) 8€ | K18 | ovet 22:00 TO 31.12.2015 NOSTURIN UUSI VUOSI PALEFACE MC HUGO 18,50/19€ | S/K18 | ovet 20:00 LA 16.1.2016 OF GHOSTS AND GODS EUROPEAN TOUR 2016 KATAKLYSM (CAN) SEPTICFLESH (GR), ABORTED (BE) 20/22€ | S/K18 | ovet 19:00 LA 23.1.2016 SWALLOW THE SUN 18,50/19€ | S/K18 | ovet 19:00 Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | eteispalvelumaksu 3 € Kesän 2016 festarimatkat: Roskilde, Wacken & Swedenrock www.elmu.fi Levyarviot 12_15.indd 59 30.11.2015 9.21. Oisalo kumartaa esikuviaan kuitenkin niin vastustamattoman vapautuneesti ja häpeilemättä, että tuloksena on heittämällä vuoden parhaita kotimaisia albumeita. Parhaimmillaan lähestymistavat yhdistyvät kuten miehen omilla klassikoilla. Musiikista käykin ilmi, ettei Oisalolle kyse ole mistään trendistä. ARI VÄNTÄNEN HH Bruce Springsteen The Ties That Bind – The River Collection Sony The River (1980) on ollut minulle aina hieman ongelmallinen albumi. Jos Ystävät hämärän jälkeen olisi tehty Suomessa 1990-luvun alussa (soundien puolesta se olisi hyvin voitu tehdäkin), levy olisi väistämättä klassikko suomalaisen indien kaanonissa ja ...upea ura koomikkona tai kärttyisänä lapsille esiintyvänä akkaritrubaduurina..
Courtneylla on vastustamaton taito tehdä tarttuvia, kesäisiä, nurmikolla makaamista varten tehtyjä kappaleita, joiden ilmiselvät vaikutteet löytyvät Big Starista ja 60-luvun psykedeelisestä popista. Willie Nelsonin Opportunity To Cry pyyhkii kantrikyyneleitä siinä kuin Raise A Ruckus kehottaa riehakkaaseen ilkamointiin vanhaan maalaistyyliin. Mitään tajuntaa räjäyttävän uutta levy ei kenties tarjoa, mutta on sellaisenaankin vuoden hienoimpia rockpläjäyksiä. Harva huipulle päässyt siellä osaakaan lopettaa. Biiseissä on groovea, ja Texasin autiomaat ja saluunat haisevat. Albumin terhakkaat jousisovitukset ansaitsevat aplodit. Vuonna 2010 Ethan ”Glynin poika” Johns alkoi tuottaa Jonesia. Atlaksella saavutettu vaivaton harmoninen soundi saa kuitenkin luontevaa jatkoa ja kasvattaa odotuksia tulevaa materiaalia kohtaan. Kuka muu muka (2013) oli jo Cheekiä parhaimmillaan, eli sekä tuotannollisesti että sävellyksellisesti keskinkertainen. Billy Boy Arnoldin I Wish You Would rokkaa kuin tulessa Willie Dixonin Bring It On Homen polkiessa bluesia totaalisella auktoriteetilla. Neljäs cd esittelee näinä vuosina hurjan tuotteliaana olleen Springsteenin ylijäämäbiisejä, joista 11 ennen julkaisemattomia ja joiden taso on todella kova. Biisit pysyvät maltillisesti radiomitassa, poikkeuksena seitsenminuuttinen Son Of Virginia. Mainetta ropisi lisää, kun Juha Kujanpää Ensemble valittiin kesällä 2014 Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin vuoden yhtyeeksi. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö käsissä olisi yksi vuoden näkemyksellisimmistä kotimaisista levyistä. Nopeasti nekin nousevat omille jaloilleen ja niiden koukku löytyy. Many Moonsille oman leimansa antavat jouset, joita käytetään läpi levyn. X-Ray Visions on ehkä sitkein korvamato, johon olen viime aikoina törmännyt. Muita erityismaininnan arvoisia ovat jo mainittu X-Ray Visions ja Behold The Colossus, josta monet stoner rock -yhtyeet olisivat kateellisia. Ei se täysin väärä kuva ole, mutta kaukana koko totuudesta. Catherine (2015). MIKKO MERILÄINEN HHHHH Tom Jones Long Lost Suitcase Virgin Monilla rock-orientoituneilla ihmisillä on tietty käsitys Tom Jonesista jonkin sortin viihdelaulajana, jota aikanaan naiset pommittivat konserteissa pikkuhousuillaan. Jos levyllä olisi enemmän Chekkosia, se voisikin olla ihan kelpoa bilemusaa. ARTTU SEPPÄNEN HHH lutrion, jolla ei ole vaikeuksia kivuta pelimannihenkisistä kuvioista elämää suurempiin visioihin. Siitä eteenpäin tie ei selvästikään ole auki, mitä nyt tekstejä kuunnellessa joutuu ehkä kiemurtelemaan kahta kauheammin. Kovin kauas edellislevy Earth Rockerin (2013) tyylistä ei harhailla, mutta nyt Clutch on karsinut löysät pois ja pysyy tiukasti asiassa. Yhtyeen Matthew Mondanile on sooloillut oman Ducktails-aliaksen kanssa jo useamman levyn verran, ja nyt Martin Courtney liittyy Real Estate -sooloilijoiden joukkoon Many Moons -debyytillään. Vain elämää -Jare on uhannut Alpha Omegan jäävän viimeiseksi julkaisukseen. Ja koska se on levyn ensimmäinen kappale, tuntuvat muutama sitä seuraava biisi aluksi jäävän hieman sen varjoon. Atlaksella Real Estaten multainen ja vaivaton luomuindie kulminoitui huippuunsa. Lajityyppiä kehittivät tyylittelyyn taipuvaiset valkoiset miehet, kuten Stan Getz, Jimmy Giuffre, Dave Brubeck, Chet Baker ja Gerry Mulligan. Alpha Omegan pitäisi oikeasti olla jotain elämää suurempaa, oikein Amerikan-meininkiä. Se oli useammin cool kuin hot. Näillä asetuksilla se on kuitenkin vain masentava tilitysryöppy aiheista, joiden ei pitäisi koskettaa ketään muuta kuin “Chekkosta” itseään. mennessä Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 The Arockalypse 2006 redux show lisää tulossa… THE SATANIST -SHOW K u v a: Sh aw n B ra ck b ill Levyarviot 12_15.indd 60 29.11.2015 16.29. Instrumentaation osalta Mondanilen elektroniseen lo-fi-estetiikkaan verraten Courtneyn materiaali on lähempänä Real Estatea. Juha Kujanpää Kultasiipi Eclipse Kosketinsoittaja Juha Kujanpää teki vaikutuksen kuluttajiin ja kriitikoihin tasokkaalla esikoislevyllään Kivenpyörittäjä (2013). Juuret ovat siis vankat. 60 61 Martin Courtney Many Moons Domino Real Estaten Atlas oli yksi edellisen vuoden parhaimpia levyjä. Juha Kujanpää istuttaa koskettimensa viisaasti kollektiivin tuottamiin poimuihin. Niiden ehdoilla liikehtivät myös Timo Kämäräisen ekonomisesti annostellut kitaraosuudet. West coast jazz paremminkin jalosti kuin uudisti, ennemmin tavoitteli hienostuneita sovituksia kuin revitteli. JUHA SEITZ HHHHH Cheek Alpha Omega Warner ”Mä annan kaiken kun enempää ei oo”, julistaa Suomen tämän hetken kuumin artisti uudella levyllään. 255 € ole aikainen korppi ja nappaa huokea early crow-lippu 31.12. Kenen tahansa stadionmittakaavan suosio on kotimaisen pop-kentän näkökulmasta tietysti hieno juttu. Tunnelma seestyy elokuvallisen suomalaiskansalliseksi, mutta toisaalta äkkiväärät polveilut tikkaavat maisemaan viehättävää vaaran tuntua. 75-vuotiaanakin Tomin ääni ja energia ovat käsittämättömällä tasolla ja Johnsin pienellä bändillä toteutettu maanläheinen tuotanto on kuorinut kaiken turhan puoliakustisesta soundista. VESA SILTANEN HHHH WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI KOLMEN PÄIVÄN EARLY CROW-LIPUT ALK. Onneksi se on myös yksi levyn hienoimmista ralleista. Todelliseen Tomppaan kannattaa tutustua. Stonesin Factory Girl folkkaa banjoin ja viuluin komeasti He Was A Friend Of Mine -tradin viedessä homman kirkkoon pelkän akustisen sliden kanssa. Kerrankin deluxe-paketti, joka on pelkkää kultaa. Kultasiipi hämmentää kutoessaan kokeellista rock-ilmaisua sekä kansanmusiikkia hybridiksi, josta voi kuulla Anssi Tikanmäkija Pekka Pohjola -kaikuja. Minun aivoni eivät sitä Cheekin kohdalla vain käsitä, jos siis kaikki annettava tosiaankin on tässä. Onkin aivan saatanan vaivaannuttavaa tajuta, että se ei ole. 115 € • KOLMEN PÄIVÄN TURBO VIP -PAKETIT ALK. Dvd-osuuden korkkaa tunnin dokumentti, mutta varsinainen aarre on 2,5-tuntinen keikkataltiointi Arizonan Tempestä vuodelta 1980. ter Not Touch) vieroksuttaa rockabilly-versiona. JUSSI NIEMI HHHH Clutch Psychic Warfare Weathermaker Runsaasti bluesia, ripaus southern rockia ja psykedeliaa, sanoituksiin salaliittoteorioita, science fictionia sekä noitia sun muita hirviöitä. Monet kappaleista, kuten jo mainittu Airport Bar voisi yhtä hyvin kuulla myös Real Estaten levyllä ja täten Many Moons ei ole yhtä virkistävä irtiotto kuin esimerkiksi Ducktailsin St. Tosiaankin pelkkää asiaa. Parhaiten tätä edustaa levyn päättävä Airport Bar, joka myös summaa levyn teeman, sillä Courtney kirjoitti levyn kappaleet Atlas-kiertueella. Laadukas myös soundeiltaan sekä kuvaukseltaan. Hengästyttävän energinen ja intensiivinen keikka ensimmäisestä minuutista alkaen. VILLE SORVALI HH Teddy’s West Coasters Volume 2 Suomen Musiikki Los Angelesissa ja San Franciscossa vuoden 1900-luvun puolivälin paikkeilla luotu musiikki unohtuu helposti, kun puhutaan jazzin suurista linjoista. Piti päätös tai ei, Jare on valmistellut sen huolella: itsetutkiskeleva albumikokonaisuus palaa häpeilemättömän itsekehun vastapainoksi toistuvasti siihen Lahden yöhön, jossa ”asennetta oli enemmän kun taitoo”. Nyt parivaljakko on tehnyt jo kolme todella kovaa kiekkoa. Näistä aineksista on koottu Psychic Warfaren 40 tiukkaa minuuttia. Eikä siinä vielä kaikki. Nuorena Walesin Tiikeri oli nimenomaan rock-laulaja ja paahtoi vuositolkulla pikku klubeissa rockia, bluesia, soulia ja countrya. Courtneyn vaivaton, kepeä psykedelia perustuu lyhyisiin, kaikuviin kitarariffeihin. Ainoa löysempi hetki on levyn puolivälin instrumentaali Doom Saloon. Tommi Asplund, Alina Järvelä sekä Kukka Lehto muodostavat hengästyttävän hienon viuLevyarviot > ...naiset pommittivat konserteissa pikkuhousuillaan..
115 € • KOLMEN PÄIVÄN TURBO VIP -PAKETIT ALK. 60 61 ...naiset pommittivat konserteissa pikkuhousuillaan... 255 € ole aikainen korppi ja nappaa huokea early crow-lippu 31.12. mennessä Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 The Arockalypse 2006 redux show lisää tulossa… THE SATANIST -SHOW Levyarviot 12_15.indd 61 29.11.2015 16.29. WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI KOLMEN PÄIVÄN EARLY CROW-LIPUT ALK
ANTTI MARTTINEN HHHH Placebo MTV Unplugged Universal Vahvasti sähköiseen sointiin luottavien yhtyeiden sovittaminen riisuttuun unpluggedmuottiin ei useinkaan ole vaivatonta. Juuri siksi Vulnicura ilostutti niin. Useiden unplugged-versioiden ongelma on ollut alkuperäisiin versioihin verrattuna dynamiikan puute, mutta Placebo on onnistunut tämän sudenkuopan välttämään. Levy oli kokeellinen ja persoonallinen ja niin Björk, mutta ei outoilua outoilun vuoksi, vaan sävellyksissä oli myös se määrittelemätön Jokin, joka tekee biisistä toimivan biisin. Levy on silti ennen kaikkea musiikillinen voimannäyttö. Jopa se jännä Jokin tuntuu monesta viisusta mystisesti hävinneen. Elbow-levyihin verrattuna se soi rytmikkäämpänä ja vähäeleisempänä, sekä puhaltimien ja ajoittaisten soulja jazz-vivahteiden myötä hienostuneempana ja monipuolisempana. Mmh. Niin kuin nyt. Yksi yhtye, joka aivan ensimmäisissä mielikuvissa ei kyseiseen formaattiin taivu, on brittitrio ...tekotavalle ominaiset tunkkaisuuden karikot vältetään... Ei Strings välttämättä huono ole. Vesku Jokinen lausuu Pellen kera joukon varsinaisen ja vastaanpanemattoman ohjelmanjulistuksen päätösbiisissä Hakkaa päälle: ”Nyt hurrataan, hakkaa päälle vaan, voimahuuto kajahtaa”. Vanhaa Placebo-fania lämmittää eniten kuitenkin loistava biisimateDVD Tutkimus. Herkullisesti hönkäilevän kuusimiehisen torvisektion nimekkäimmät herrat ovat Jukat Perko ja Eskola, mutta oivallisesti sovitettuja puhallinosuuksia kuunnellessa ei muista miettiä, kuka kulloinkin vie kappaletta eteenpäin. Esiin otetaan niin katulapsien asema, läheisten rakkaiden menetys kuin soittolistatkin, ja koko poppoo käy päälle kuin ylienerginen topparoikka tai tukkilaisporukka (Me tulemme taas). Hauskat soundiefektit on riisuttu pois, korvattu lisäjousilla ja jätetty naisen laulu sellaisekseen. HEVI SAA KOIRAT HAUKKUMAAN ” ” Musiikki tekee hyvää Soundi koirat 2015 1.indd 1 25.11.2015 16:40:11 Levyarviot 12_15.indd 62 29.11.2015 16.29. sopii kuin nakutettu levylle. Se kuuluu sävellyksenä samaan ajan pysäyttävään kategoriaan kuin albumin klassikkoversiot You Don’t Know What Love Is ja Out Of This World. Teddy’s West Coastersin tapauksessa coolius ei merkitse lämmön puutetta. Nyt on vuorossa viimekeväisen Vulnicura-levyn jousisovitettu versio. Kun 50 koiralle soitettiin tutkimusolosuhteissa erilaista musiikkia, klassinen musiikki sai ne levollisiksi ja heavymetalli haukkumaan. Esimerkiksi Kieltolaki, Kylmä Sota, Kovaa Rasvaa ja nyt debyyttialbuminsa julkaiseva Kohti Tuhoa ovat kasikakkosen ytimessä. Ihmiset musiikki saa viihtymään. Rutiinin orja alkaa pään sisään poraavalla feedbackilla ja avauskappale Massakuoleman viesti “kukaan ei ole enää turvassa” kertoo mistä levyssä on kyse. Punkkarit ovat aihepiirejä hakiessaan kiertäneet rahavallan, joukkotuhon ja ahdistuksen muodostamaa triangelia vuosikymmenestä toiseen. Se saa minut kehräämään. Alkuperäistä skarpimmin vain. PAULI KALLIO HHHH Kohti Tuhoa Rutiinin orja Svart Vuotta 1982 pidetään suomalaisessa hardcorepunkissa legendaarisena vuotena tyylilajin lakipisteeseensä kehittymisen ansiosta. Sen mukaansa rempova voima on väkivaltaista ja nyanssittomien kolinasoundien keskelläkin virheettömän tiukkaa. Voisin kuunnella Garveyn lempeää, pehmeää ja pohjattoman surumielistä ääntä loputtomiin. Islantilaisen outoilun kuningatar ei kumartele ketään eikä koskaan tee mitään, jota voisi erehtyä luulemaan toisen käsialaksi. SALLA HARJULA HH riaali. Jos ajatuksena oli karsia kommervenkit ja paljastaa levyn sisäinen kauneus, yritys ei osu maaliin. Onnelliselta vaikuttavan Guyn äänen lisäksi albumin soundi on muutenkin aivo-orgastisen täyteläinen. Jännittävästi tuntuu suorastaan, että jousiraidat soivat kauniimmin originaalilla. Yllätys onkin suuri, kun Placebo osuu lähelle kirjavatasoisen unplugged-maalitaulun keskiöitä. Kaiken kruunaa Helenan ilmaa viiltävä paniikkihuuto. Vuosien myötä yhä paraneva Song To Say Goodbye groovaa uudella vaihteella ja synkeä Meds on saanut ylleen todellisen jousisoitinten arsenaalin. Hyvä naiset, miehet ja äijät ehkä ihmiskunnalla on sittenkin toivoa. 62 63 Levyarviot > le parasta aivo-orgasmia on brittijalokivi Elbow’sta tutun Guy Garveyn lauluääni. Wells, D.L.; Graham, L.; Hepper, P.G. Jopa hieman liian useassa sopassa uitettu Pixiesin Where Is My Mind. Kyse on pitkälti vanhan liiton punk-henkisistä muusikoista ja musiikista, jonka energisyys onnistuu pitkälti välttämään ryppyotsaisen saarnahenkisyyden, vaikka aiheet ovat vakavia. Pahimmillaan se johtaa laiskaan kliseiden toistoon, parhaimmillaan muutamilla riveillä paalutettuun yhteiskunnan lohduttomuuden paljastamiseen. Jota Vulnicura ei jo antanut. Jo veteraani-ikään luettavan yhtyeen trendi on ollut pahasti laskussa, sillä viimeisin relevantti pitkäsoitto Meds (2006) ilmestyi jo lähes vuosikymmen sitten. Ei ole yllätys, että basisti Antti Lötjönen täydentää rytmiosaston. MIKKO MERILÄINEN HHHH Björk Vulnicura Strings One Little Indian Björk tietenkin tekee mitä ikinä tykkää ja on siksi niin upea. Joukon vanhin intiaani Pelle Miljoona tarjoilee yllättäen eteläamerikkalaishenkisen laulun Puerto Galera, vaikka turistimeininki on siitä kaukana. Strings on köyhempi versio alkuperäisestä. Albumin järkähtämättömässä särötornadossa on juuri sitä katarttista, kaikki aistit hälytystilaan saattavaa tunnetta, joka saa levyn päätyttyä kuulijan puhdistuneeseen, tyhjään mielentilaan. Lähde: Animal Welfare, Volume 11, Nro 4, 2002. Mutta antaako se mitään omana itsenään. Eikä isompaa valittamista löydy jänteikkäistä ja kiireettömistä sävelmistäkään, vaikka sillä saralla Elbow’n korkeimmista huipuista vaaksa jäädäänkin. Tunnelmaltaan harmaanmustaa maailmankuvaa sylkevän albumin lujasti tumpussa pysyttelevä kaaos on kuin matemaattisesti suunniteltu. JARI JOKIRINNE HHHH Guy Garvey Courting The Squall Polydor Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) -videoita YouTubessa katsomalla voi kuulemma saada aivoorgasmeja pehmeästi kuiskailevien ihmisten puheesta ja ääntelyistä. Sama ääni kantaa myös nallekarhun ensimmäistä soololevyä. Jos Elbow pitää majaansa manchesterilaisessa kansankuppilassa, on soolo-Garvey kammennut selkeästi hienostuneempiin piireihin. Välittömästi hurmaava ja kestävää tyydytystä tuottava albumi. Courting The Squall istuu luontevasti Elbow’n kuuden studioalbumin jatkeeksi, mutta sillä on kuitenkin selkeästi oma persoonansa. Parhaan esimerkin tästä tarjoaa Mäkysen oma Saviour, rakennusaineiltaan yksinkertainen, mutta emotionaalisuudessaan järisyttävä kuusiminuuttinen. Toki hymy nousee välillä suupieliin joistakin fraaseista ja kliseistä, mutta ne voi ottaa lajityyppiin kuuluvina. Näin on ollut etenkin Vespertinen (2001) jälkeen. MinulMohiklaani Sotapoluilla Stupido Maailma on tunnetusti täynnä kaikenlaista pahaa, ja sitä Mohiklaaniksi nimetty ryhmä on astunut vastustamaan, yksilön tunteitakaan unohtamatta. Mestarirumpali ja kertaustyylitaituri Teppo Mäkynen esikuntineen on ottanut tehtäväkseen tuoda länsirannikon meiningin tämän päivän Pohjolaan. Välillä tunnen syyllisyyttä ja myönnän itselleni, että ehkä rakastan enemmän ideaa Björkistä kuin hänen musiikkiaan. Miksei. Harvoin on nylonkielinen kitara kuulostanut yhtä uhkaavan voimalliselta Brian Molkon käsittelyssä. ANTTI LUUKKANEN HHHHH Placebo. Tosin nyky-Suomen hc-punkilla pyyhkii lähes yhtä hyvin. Pianistia tai kitaristia ei tässä yhteydessä tarvita. Jo originaalilla jouset ovat isossa roolissa. Tämä konserttisovitus on tehty todellisella pieteetillä ja kun biisivalinnatkin osuvat yhtyeen kiistattomaan kultakauteen, on käsissä harvinaisen onnistunut taltiointi. Biisijärjestys on eri
Son Littlen debyyttialbumi hakee ja jossain määrin myös löytää keskipisteen matkalla Lenny Kravitzin debyytistä myöhempien aikojen Black Keysiin, mutta on joiltain osin kiinnostavampi kuin kumpikaan. Oleellinen välittyy kuitenkin loistavasti; kiperät kipaleet sooloineen, leukavine lauluineen ja välipuheineen ryöppyävät kameran okulaariin entistäkin maukkaammin. Jonna Karlssonin rummuttamista ei turhaan kehuta poikkeuksellisen svengaavaksi heviympyröissä. Hulluun, riemukkaaseen ja soitannollisesti virtuoosimaiseen lavashow’hun linjautuvat merkillisellä eksentrisellä logiikalla kaikkein kiehtovimmat puolet niistä kuulokuvista, joita poprock-jazz-sinfonia-tyylikirjossaan estotta rypevä Zappa sai aikaan. Se tekee tästä tutustumisen arvoisen. Night Viperista löytyy paljon muitakin hyviä puolia. Tylsimmillään levy on silloin kun koetetaan hiukan rokata tai nojataan voimakkaimmin perinteiseen souliin. Bändi on livemeiningillä saanut aikaan virkeän klassisen rocksoundin. Biisit, riffit ja soitanto ovat hyvinkin perinteistä perusmetallia, mutta soundi ei ole sinne päinkään. Levyn suolasta vastaavat kuitenkin naiset. Vähän turhan usein kolutaan tuhanteen kertaan kuultuja melodioita ja riffipolkuja. Suurimman vaikutuksen levy tekee aina ollessaan minimalistisimmillaan ja vapautuneimmin häiriöääniä viljellessään. Mikä parasta, iänikuinen muovisyntikka loistaa poissaolollaan. Kun 50 koiralle soitettiin tutkimusolosuhteissa erilaista musiikkia, klassinen musiikki sai ne levollisiksi ja heavymetalli haukkumaan. Valovuosien päässä on se tunkkainen mässykkäpuuro, jollaisen 99 prosenttia maailman metallibändeistä itselleen säätää. Levystä jäävät päähän elämään vain muutamat jutut, kuten esimerkiksi levyn avaavan I’m Gonen aavemainen melodia tai sitä seuraavan Nice Dreamsin melodraama. ASKO ALANEN HHHHH Night Viper Night Viper Svart Tiedotteessa ruotsalaisbändiä mainostetaan kuumasti rokkaavaksi hevimetalliksi. HEVI SAA KOIRAT HAUKKUMAAN ” ” Musiikki tekee hyvää Soundi koirat 2015 1.indd 1 25.11.2015 16:40:11 DVD Levyarviot 12_15.indd 63 30.11.2015 9.24. 62 63 Frank Zappa & The Mothers Roxy The Movie Eagle Vision Joskus 18 vuoden semisti herkässä iässä Zappan albumit tuppasivat pölläyttelemään pitkätukkaisen lukiolaisen hilseitä, mutta Roxy & Elsewhere -livetupla tarjosi alkupään Mothers-tuotannon jälkeen hämmentyneelle musadiggarille uutta innoitusta. Ihmiset musiikki saa viihtymään. Päällimmäisenä valloittaa Sofie Lee Johanssonin ärhäkkä ja tyylitajuinen laulanta. ANTTI ERVASTI HHH Son Little Son Little AntiThe Rootsin ja RJD2:n kanssa aiemmin yhteistyötä tehnyt Aaron Livingston on nyt Son Little, jonka debyyttialbumi on tähän aikaan sopimatonta soulia. Hyllyllä maannut matsku on saatu hyvään kuosiin, vaikka Roxyn valaistus ei tuotakaan terävintä kuvaa ja kamerat vaeltavat muusikoiden keskellä välillä satunnaisesti. Tällaisiin perusrehteihin rockääniin ei törmää liian usein. Son Little on yhden miehen show, sävellyksistä esityksiin, miksaukseen ja tuotantoon. Keikkasetistä on trimmattu pari erinomaista kappaletta, jotka on nähtävissä bonusraidoilla. Komeaa on rokkaus ja komeita ovat biisitkin – parhaimmillaan. ARTTU TOLONEN HHH RETRO Tutkimus. Soitto sujuu mallikkaasti, kun mukana on kokeneita ukkoja. Siihen suuntaan Night Viperin kannattaa keskittyä jatkossa. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän päivän valtavirtasoundin kanssa, mutta ei Son Littlen musiikki ole myöskään pakaroita yhteen tiukasti kiristäen tehtyä retroa. Zappan kapellimestarin elkeet, muusikoiden herkulliset reaktiot, sleazyhenkiset tanssitytöt ja soiton fyysisestikin haasteelliset sovitukset takaavat lavan täydeltä silmänruokaa. Wells, D.L.; Graham, L.; Hepper, P.G. Päätöskappale The Wolverine eroaa ei-metallisena edukseen muusta materiaalista. Lähde: Animal Welfare, Volume 11, Nro 4, 2002. Ainakin lupauksen tasolla. Leffa 200 motellia saatiin kasaan pari vuotta aiemmin, ja kamerat tuotiin kolmeksi illaksi myös Hollywoodin Roxy-teatteriin. No joo. Nyt siihen yhdistyvät visuaaliset mielikuvat, ja keikkaelämyksen kokee lavalla muusikoiden parissa. Pahimmat tälle tekotavalle ominaiset tunkkaisuuden karikot vältetään, mutta ehkä ulkopuolista apua olisi tarvittu sparraamaan biisien teossa
Juhlan kunniaksi bändi lohkaisee hivenen uskottavuuttaan live-dvd/tuplalevyn paketilla, jonka olisi voinut jättää aarteeksi arkistoihin. Tällaista näkemystä, oivallusta ja lauluissa hengittävää tummaa pohjavirettä ei kukaan kasaa hetkessä. Puunhalaaja tekee lohdullista musiikkia elämästä, jossa kaikki ei selvästikään ole aina ihan okei. Puunhalaaja Puunhalaaja Soliti Puunhalaaja iskee puun takaa ja osuu suoraan hermoon. Vähemmän voi oikeasti olla joskus enemmän, kuten kappaleissa Hopeless Moronic tai Visions Divide. 90-luvulla “aikuistuessa” tuli Maunulan kavereiden kanssa kuunneltua kyseistä skeneä niin paljon, että kai se sitten vieläkin jostain puskee esiin. EERO KETTUNEN HHH ...koirat haukkuu, mutta ehkä se on niiden luonto... Puunhalaajan musiikki on täysin hallittua ja samalla rikkinäistä ja haavoille puukotettua. Kaikesta kuulee, että tulokas ei ole tulokas. Velvet Undergroundin avaama suoni on tärkeä. Tällainen kaapista ulos tuleminen hermostuttaa ja jotenkin nolottaa. Pikkujouluista kevätjuhliin. Ja kun viime talvena/keväänä työkuviot tuotti paljon vapaapäiviä, syntyi tällaisia biisejä. Musiikilla voidaan vaikuttaa mielialaan sekä vahvistaa mielleyhtymiä koetuista tilanteista ja tapahtumista. Konsertin pidempi loppuosa on ihan toimivaa ja rehellistä livevetoa. Tai äänimaisemia ja tunnelmointiahan nämä ovat enemmän kuin biisejä. Sekin nolottaa, että nolottaa. Albumin ehkä tunnistettavin piirre on sen luomat mielikuvat ysäri-indieen. Tee-se-itse-velhon otteessa on myös paljon piirteitä, jotka muistuttavat Pavementin ja Guided By Voicesin tuotannollista osaamista ja spontaania resuisuutta yhteen naittavaa estetiikaa. Tunnelma on toistuvasti antikliimaksisen lässähtänyt, vanhojen Joys Of The Emptinessin ja Gothicin osalta hienohko ja Soul Courageousin kohdalla viihteellisen hauska. – Kyse on ehkä enemmänkin häveliäisyydestä. Pitkät jumittelut ja konemaisilla, ylisärötetyillä soundeilla täytetty äänivalli käy pidemmän päälle tylsäksi. Milloinhan viimeksi, jos koskaan, Paradise Lost on kyseisellä listalla nähty. Vertailukohdista etenkin Pavement on nostettu monesti esille. Puunhalaajan musiikki sinkoaa liikkeelle monenlaisia mehukkaita mielleyhtymiä. Emotional Responses to Music: Experience, Expression, and Physiology; Lundqvist, Carlsson, Juslin. Folkpopista napakkaan kitarasurinaan koukkaavat laulut ovat erittäin hauskoja, vaikka kaikkialla tuntuu kipu. (2013). VESA SILTANEN HH Paradise Lost Symphony For The Lost Century Media Kuten toisaalla tässä lehdessä seisoo, toukokuussa julkaistu The Plague Within pääsi Soundin kriitikoiden valitsemaan albumivuoden top kahteenkymppiin. – Pari vuotta sitten biisinteko alkoi taas vaihteeksi kiinnostaa enemmän. Watkins, Terry. Mahtavalla taiteilijanimellä itsensä ristinyt tulokas kirjoittaa lauluja, tulkitsee, taltioi ja tuottaa. Ajattelen että Puunhalaaja on bändi, jonka kokoonpano voi vaihdella, yksi tai useampi jäsen. Kuinka paljon voit kertoa yhtyeen synnystä ja mistä moinen arvoituksellisuus. Yleisön mukanaolo tosin sekoittaa esitystä välillä ärsyttävästikin. ”Is Music Neutral?” 1995, Kawakami et al. Ummikoille ja Draconian Timesin (1995) aikoihin kelkasta hypänneille puristeille kuitenkin tiedoksi, että Symphony For The Lostin biisimateriaali on täyttä tykkiä alusta loppuun. Koetteko että sanalla voi olla positiivinenkin merkitys. – Koirat haukkuu, mutta ehkä se on niiden luonto. Puunhalaajaa tuntuu ympäröivän mysteerinen ilmapiiri, kun bändistä itsestään ei ole infoa juuri tihkunut. Juuri sopivan mittaiseksi kokonaisuudeksi kasattu laulujen sarja tasapainoilee hienosti näennäisesti vastakkaisten voimien välillä. Joku Spanish Flea on orkesterille varmasti doom metalia tutumpaa tavaraa populäärimusiikin saralla. Just nyt kolisee Joanna Newsomin Divers. Tutkimusten mukaan musiikki vahvistaa ja vaikuttaa tunne-elämyksiin. Yhtyeen toisella kokopitkällä suristaan ja pöristään industrial-vivahteisen dronen syövereissä niin, että heikkohermoisimpien päätä särkee jo parin kappaleen jälkeen. Niinpä puuhastelu on aina ollut hyvin yksityistä. 64 65 Levyarviot > Corrections House Know How To Carry A Whip Neurot Corrections Housen kokoonpano on sludge/doom metalin allstar-ketju, jossa vaikuttavat esimerkiksi Neurosis-liideri Scott Kelly ja Eyehategod-laulaja Mike Williams. Osa niistä viettää Syd Barrettin ja Pekka Strengin lapsekkaan psykedelian suuntaan. Corrections House on yksi superbändi lisää, jonka jäsenten omista bändeistä saa enemmän irti. Puunhalaajaa käytetään monesti haukkumasanana kaupunkilaistuneista hipeistä. Vaikka Yngwie Malmsteen sanookin muuta, niin parhaimmillaan Know How To Carry A Whip on silloin, kun se on kaikkein minimalistisimmillaan. Viime aikoina on inspiroinut muun muassa Verneri Pohjola Quartetin keikat ja Kridlokk, jazz yleensäkin yhä enenevässä määrin. Plovdiv-nimisen bulgarialaiskaupungin amfiteatterissa taltioidun keikan ensimmäiset kahdeksan biisiä Paradise Lost vetää paikallisen filharmonisen orkesterin ja kuoron kanssa. Kuinka lujasti tuo skene on tehnyt vaikutuksen ja mitä muita vaikuttajasektoreita näkisit olennaiseksi mainita. Innoittajana oli ainakin Kuudes aisti -festarit ja pari elämänmuutosta. PEKKA LAINE HHHH Pikaisessa tentissä Puunhalaaja-aliaksen taakse nimettömänä kätkeytyvä artisti kertoo yhtyeestään. Varmaan sama musan kanssa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN DVD Tutkimus. – Puunhalaaja on lähtenyt Maunulasta jo aikoja sitten, mutta Maunula ei lähde Puunhalaajasta. Luvat pikkujouluihin verkkokaupastamme www.gramex.fi ”SIKA VAI SUVIVIRSI ” Musiikki tekee hyvää Soundi SIKA KORJ.indd 1 25.11.2015 16:51:43 Levyarviot 12_15.indd 64 29.11.2015 16.29. Ajattelin aina, ettei tällainen rävellys voi ketään kiinnostaa, kun ei oikein osaa soittaa saati laulaa
Niin kauan kuin albumimitassa ei päästä erottuvasti ok:n yläpuolelle, ei “muniinpuhaltelun” ystävälle jää syitä olla kuuntelematta mieluummin esimerkiksi Damien Ricen 0:ta (2002). Toisin kuin 15 vuotta nuoremmalla Edillä, Jamiella miellyttämisenhalu nousee lähes jokaisella herran nimikkoalbumin kappaleella itsestä antamista tärkeämmäksi. Hiphop-lyriikka on vaikea laji ja Suomessa pääasiassa vain nuorten miesten käsissä. EERO TARMO HH Wreckless Eric AmERICa Fire Alkujaan kokoelmalevyllä A Bunch Of Stiff Records (1977) kuullun ja seuraavana vuonna Eppu Normaalin Jee jee -singlen b-puoleksi Nuori poika -nimellä suomentuneen (I’d Go The) Whole Wide Worldin perusteella Wreckless Ericiä on pidetty lähes yhden hitin ihmeenä. Seis on taas yksi osoitus, kuinka genre edelleen hakee omaa identiteettiään. Uusia levyjä on kuitenkin ilmestynyt Big Smash! -albumiin (1980) päättyneen Stiff Records -uran jälkeenkin lukuisilla eri nimillä ja yhdessä laulaja-lauluntekijävaimonsa Amy Rigbyn kanssa. Tutkimus. Luvat pikkujouluihin verkkokaupastamme www.gramex.fi ”SIKA VAI SUVIVIRSI ” Musiikki tekee hyvää Soundi SIKA KORJ.indd 1 25.11.2015 16:51:43 Levyarviot 12_15.indd 65 29.11.2015 16.29. Tutkimusten mukaan musiikki vahvistaa ja vaikuttaa tunne-elämyksiin. Emotional Responses to Music: Experience, Expression, and Physiology; Lundqvist, Carlsson, Juslin. Musiikilla voidaan vaikuttaa mielialaan sekä vahvistaa mielleyhtymiä koetuista tilanteista ja tapahtumista. Have A Great Daylla Wreckless Eric listaa musiikillisia idoleitaan Chuck Berrystä The Velvet Undergroundiin ja Jimmy Reedistä The Beach Boysiin. AmERICa on Eric Gouldenin ensimmäinen Wreckless Eric -albumi yli vuosikymmeneen. Watkins, Terry. Gasellien sydän tuntuu olevan tuottaja Musajusa, sillä levyllä on muutamia mielenkiintoisia ratkaisuja ja sampleja, joissa yhdistyy kyky luovia hiphopin perinteen ja nykyisten trendin maastossa – hyvänä esimerkkinä avauskappale Avokämmentä. Ongelma: ok-biisit. ”Is Music Neutral?” 1995, Kawakami et al. Transitory Thing todistaa kaiken väliaikaisuudesta, mutta Property Showsin väite “I go to gym, try to work out” ei tunnu yhtä uskottavalta. Tässä vaiheessa Wreckless Ericiä ei ole vaikea uskoa. Ja onhan tämän julkaisukin tapahtunut maanmies Sheeranin omistaman lafkan kautta. AmERICa on lähes tee-se-itse -periaatteella omissa New Yorkiin vaihtuneissa kotinurkissa syntynyt laulukokoelma, jonka romuluinen sointi on silkkaa antihifiä. Wreckless Ericin biiJamie Lawson Jamie Lawson Gingerbread Man Jos teehen lorauttaa liikaa hunajaa, hyvää tekeväksi tarkoitettu neste muuttuu sillä sekunnilla paitsi maultaan vastenmieliseksi, myös epäterveelliseksi nautintoaineeksi. Jamie Lawsonilla on periaatteessa paketti kasassa: on ok-biisejä, miehekkäät raamit ja 39 vuoden iän mukanaan tuomaa reliabiliteettia äänessä. PERTTI OJALA HHH Gasellit Seis Monsp Kun Gasellit-yhtyeen toisen albumin Seis laittaa soimaan, niin jopa yllättyy. Ja tämähän se on se varmin tapa tukahduttaa hypoteettisesti kiinnostava taide. “I was nearly someone back in the day” mutta lopulta “I did my head in”. Pikkujouluista kevätjuhliin. Gasellit koostuu tuottaja Musajusasta ja räppäreistä Hätä-Miikka, Päkä sekä Thube Hefner. Heti AmERICan aluksi Wreckless Eric muistelee itseironisen kaihoisasti menneitä aikoja. ARTTU SEPPÄNEN HH ...koirat haukkuu, mutta ehkä se on niiden luonto... Gasellit eivät ole kovin taitavia sanankäyttäjiä, mistä löytyy kiusallisia esimerkkejä läpi levyn: “Oli hauskaa niin kauan kun se kesti / Vaik haluis, nii ei voi olla abi ikuisesti” (Seitti). Se ei kuitenkaan riitä pelastamaan sokerimyrkytykseltä. Yhtyeen nimestä yhdistettynä levyn kansikuvaan tulee ensimmäisenä mieleen, että kyseessä on jälleen yksi lätkäjätkäporukan vitsi, Tukholman tuliaiset ylähuulen alla. 64 65 Kaiken lulluttelun keskellä jalokivimäisesti kajastelee All Is Beauty. Laskelmoidulta tuntuva Älä muista pahalla on ajankohtainen crossover, joka samplaa Iisan Brooklyn-kappaleen melodiaa ja kertosäe on lainattu puolestaan Iisan Kirje-kappaleesta. (2013). Jamie Lawson on tällä neljännellä studioalbumillaan poskettoman mukava tavalla, joka käy pidemmän päälle vituttamaan. sit ovat melodisimmillaankin karheita ja persoonallisen primitiivisiä sallien kitaran trippailla paikoin omiaan liki psykedelisesti. Ed Sheeran haisee, lemuaa suorastaan. Seis yrittää kuitenkin kertoa vakavia tarinoita parikymppisten helsinkiläisten kollien eksistentiaalisista kriiseistä, parinmuodostuksesta ja siinä epäonnistumisessa
Pertti Kurikan alter ego Kalevi Helvetin Jouluevankeliumi sentään hämmentää koko rahan edestä. Siinä missä edellistä levyä leimasi vapautunut bändisoitto, uusi on pirstaleisempi, dekonstruoitu visio jazzista kuin kubistista ja karnevalistista kamarimusiikkia, joka vie ajatukset Straussin viimeisiin liedeihin sekä konemusiikin uusimpiin rutinoihin ja kaikkeen siltä väliltä. Levyille lisätyt demot kertovat, että miljonäärimuusikon raakileäänitteetkin olivat lähempänä studiotuotteita kuin nitisevälle kasetille kitaran kera soitettuja leirinuotiolauluja. Anna Pesosen laulutulkinta vääntyy söpsäkästä tyystin toiseen äärilaitaan varoittamatta. Ojalan ja Panssarijunan yhteislevyllä. Kuuden biisin ep All Falls Apart antaa lisäpotkua jo hyvällä energialla rullaavalle porukalle. Muusa ja Paul kulkivat eri teitä jo seuraavan vuoden Pipes Of Peacella. Ensimmäisenä pitää mainita ruotsalaisen Totta’s Blues Bandin Bengan Blomgren, joka kepittää läpi levyn erittäin maukkaasti, varsinkin slidellä. Paska lahja on kuin Tuomari Nurmion Lasten mehuhetken jouluaiheinen sisarteos. Pyhällä hengellä käyvästä ruohonleikkurista ei liene juuri kappaleita tehty. ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Jos pyörää ei uusiksi keksitä, niin se rullaa niin kodikkaasti, että tätä tulee varmasti soitettua vielä jatkossakin. ANTTI MARTTINEN Robban Broken Hearted Again Ramasound Wentus Blues Bandin basistin Robban Hagnäsin ensimmäinen soololevy oli ehkä vähän sekavahko suosikkikokoelma, mutta kakkoskierrokselle tullaan selvästi kypsemmin. Dylan-lainat Tomorrow Is A Long Time ja Heart Of Mine edustavat mukavasti Bobin harvinaisempaa osastoa. Kaikki laulut ovat parasta McCartneya toteutettuna hienolla tavalla, Lennon-muistelu Here Todaykaan ei ole ylisiirappinen ja sitä kuullaan konserteissa vieläkin. Jackon kanssa esitetty Say Say Say on mitään uutta McCartneyn artistikuvaan tuomattoman levyn parhaimmistoa, mikä kertoo jo levystä paljon. Ojalan Aattokeikka tekisi mieli nostaa joululaulujen klassikoksi samantien niin tuskaisesti siinä ollaan aaton tunnelmassa kiinni. RETRO S esongin kunniaksi kärkeen parit joululevyt. Monessakin mielessä omaperäisemmällä otteella ollaan joulumielellä U.F. Josta kipitetäänkin aasinsiltaa pitkin Samannan vinyylisinglen pariin, jolla jazz on huomattavasti luonnollisempaa laatua. Jatsahtava svengi vinouttaa tunnelmaa entisestään. Hän oli ottanut sille tuottajaksi vanhan luottomiehen George Martinin, joka sai hienoista biiseistä nautittavaa kuultavaa. Alkuperäisen julkaisun aikaan joululaulut olivat pyhiä ja sikäli traditio jatkuu, että kärkibiisin paikalle sijoitettu Leevi & The Leavingsin Jouluaattona kännissä pitäisi pyhittää näin puolivillaisilta coveroinneilta. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Ajatus ei ole hullumpi, mutta soundipaletin vanhanaikaisuus syö juuri tätä laitaa biisien tunnelmasta. Parallel on välipalanomainen ep, jolla yhtye kokeilee enenevien elektrovaikutteiden ujuttamista mukaan. Omissa numeroissa, joiden kärkeen nousee tummasti dylanmainen nimiraita, on vahvasti koetun maku. Varsinkin Music For Graf Zeppelin -teoksessa käytetyt Eija Räisäsen vokalisoinnit kieltävät tältä levyltä kaikki mahdollisuudet taantua taka-alalle, keskustelumusiikiksi. Ihan opistotason askelmerkkien mukaan ei näitä kahta biisiä (Ruohonleikkuri ja Syksyn salaisuus) ole sovitettu, mikä tekee niistä paitsi kiinnostavia myös jännittäviä. Mutta eipä tähän kannata suhtautua liian vakavasti, kuriositeetti tämän on toki tarkoitus ollakin. Robbanin laulu on tullut varmemLevyarviot > ...tunnelma on harras, päihdyttävä ja kosmopoliittinen... Se edustaa juuri sitä koristeellista mitäänsanomattomuutta, mistä Paulia usein syytetään. Hienoa tyylitajua osoittaa myös Pekka Gröhn uruilla, pianolla ja sähköpianolla. Jazz For Utopia vaatii kuulijansa huomion ja sen saatuaan häiritsee. Feel Much Better peilaa väljähtäneen suhteen dilemmaa sattuvasti ja Billy Joe Shaverin Black Rose ihmisluonnon alttiutta kiusauksille. Taustalaulajattaret, kunnon torvisektio ja parilla raidalla duetoiva ruotsalainen Louise Hoffsten saumaavat 70-lukuisen soundin, joka tuo Robbanin mahtivaikuttajien Dylanin ja Stonesin ohella kovasti mieleen Joe Elyn ja Guy Clarkin kaltaiset texasilaiset tarinaniskijät. Astetta vakavammin musiikkiinsa suhtautuu enemmän metallikentältä tuttu The Chant, jonka ura on kulkenut noususuhdanteisesti musiikin hioutuessa ja vuosien kertyessä mittariin. Solisti Tiia Judenin myötä hardrockiseen suuntaan tähyävä poljento ei ehkä ole niin omaperäistä mitä olettaa sopisi, mutta muistuttaa kyllä genren hyvistä puolista. Pari tarttuvampaa, asteen kipakampaa hittiveisua voisi nostaa bändin vielä kastin verran ylöspäinkin. Kylmää joulua oli vuonna 1978 ilmestynyt Pokon hupaisa joulujulkaisu ja nyt ilmestyy Kylmän joulun paluu. Martin istui yhä tuottajan pallilla, mutta taika oli kadonnut. maksi ja rennommaksi ja taustalla on tasokas ryhmä. Biisit ovat yhdentekeviä, edellisen levyn tähtivieras Stevie Wonder oli vaihtunut tuon vuoden kultapoika Michael Jacksoniin. Skeittipunk on maineensa puolesta jumittunut ysärille, mutta vantaalainen Dashbone haluaa päivittää musatyylin tähän hetkeen. Kummallakin tapauksella oli vaikutuksensa Tug Of Wariin (1982), joka on Paulin pitkän uran parhaita albumeita. Arvaamattomaksi heittäytynyt Panssarijuna palaa taas ruotuun kummallisella, mutta absurdisti todentuntuisella tarinallaan mystisestä kierrätyslahjasta. Jos kyseisiä biisejä ei kuuntele keskittyneesti, niiden vaikutuspiiriin joutuminen on totaalisen sietämätöntä. Orgaanisempi fiiliksen kasvattaminen metallisemman särmän kanssa tuntuu ainakin tämän julkaisun perusteella The Chantin omimmalta jutulta. Projektikokoonpano Kulkusilta katoaa merkityksettömässä tulkinnassaan alkuperäisen lakoninen koskettavuus. Kaisa & Enkelit -kokoonpanon Ikimuistoinen joulu on lähimpänä tarpeellista kappaletta. Suosittelen häiriötöntä kuuntelua Paul McCartney Tug Of War HHHH Pipes Of Peace HH Parlophone Maccan uusintajulkaisut ovat edenneet 1980-luvun alkuun, jolloin pitkäaikainen Wings-yhtye oli hajonnut ja vielä pitkäaikaisempi ex-partneri John Lennon ammuttu. Kovasti myhäilyttää myös tekstien aiheiden omaperäisyys. JUSSI NIEMI HHH Levyarviot 12_15.indd 66 29.11.2015 16.29. 66 67 Mikko Hassinen Jazz For Utopia Fiasko Riemastuttavan Mikko Hassinen Elektro GT:n julkaissut rumpali, säveltäjä ja Max MSP-säätäjä palaa vaikeammin avautuvalla ja kokeellisemmalla Jazz For Utopia -levyllä
Muun muassa Entombedissa, Unleashedissa ja Dark Funeralissa vaikuttaneista miehistä koostuvan bändin soitto on erinomaisen tiukkaa ja kaikesta paistaa läpi ammattitaito, itsevarmuus ja kokemus. Biisien aiheista (Lucifer Has Spoken, Spirit Of The Black Tide, Infernal Eternal) riffeihin, kitarasooloihin ja sävellyksiin, Firespawn on perinteistä melodista death metalia. Tomi Leinon ja Jonne Kulluvaaran kitarat saavat auliisti omia mureita solistisia osuuksia. Messias Roots Manuva, oikealta nimeltään Rodney Smith, on pitkän linjan hiphop-artisti, joka on tunnettu eksentrisestä britti-ilmaisustaan ja taidokkaista sample-koukuistaan, mikä on taannut hänelle hyllyllisen palkintoja. Kolmas keskeinen nimi on New Orleansin legendaarinen rokkifonisti Lee Allen, jonka omiin nimiin tuuttaamista biiseistä peräti kolme on otettu onnistuneesti harppukäsittelyyn. Uusi albumi ei kuitenkaan ole yhtä omistautunut tribuutti kuin 10 vuoden takainen Groovy Eyesin kanssa levytetty kimara Smithin musiikkia. NUUTTI HEISKALA HH ...tunnelma on harras, päihdyttävä ja kosmopoliittinen... 66 67 esimerkiksi luureilla. Ikiaikaisista rakennusaineista on onnistuttu rakentamaan puhutteleva veistos, joka lopulta näyttäytyy yhtenä kotimaisen levyvuoden komeimmista. Tallqvistin melodinen taiturointi kromaattisella ja diatonisella harpulla tietää myös sitä, ettei albumi ole kaikkein villeintä ja rähjäisintä kuppilakamaa, vaan astetta salonkikelpoisempaa blues-viihdettä. Vasta nyt hyppysissä oleva Game Of Hearts on kuitenkin malliesimerkki hengentuotteesta, jota on maltettu kypsytellä juuri sen aikaa kun on tarvis. Sen bändi tekee erinomaisesti, mutta kuuntelijan kannalta se ei ole kovin kiinnostavaa. Sankkaa menestystä niittänyt Rodney on etabloitunut artisti, joka ei ole suosiosta huolimatta koskaan lipsunut mainstreamiin, vaikka albumien myynti olisikin sitä puoltanut. Lee. Bändillä ei ole genressään mitään uutta tarjottavaa, eivätkä sen muodollisesti pätevät biisit tunnu kommunikoivan mitään. Game Of Hearts kasvaa kuuntelukertojen myötä huimasti kokonaisuutena. Biisi ei tunnu tyttöystävän mieliksi äänitetyltä, vaan Firespawnin akustinen soitto kuulostaa yhtä luontevalta kuin death metalkin. ARTTU TOLONEN HHH Firespawn Shadow Realms Century Media Tämä bändi ei tule keräämään omaperäisyyspisteitä. Johnny Got It Wrong Game Of Hearts Johnny Got It Wrong Johnny Got It Wrong -nimen takaa löytyvä Teppo Tuomisto ryhmineen suoltaa folkorientoituneita sävelmiä, jotka soljuvat eteenpäin kauniiden melodioiden kannattelemina. Retrosämpleillä krumeluuratut tyylit sekoittuvat kauniisiin pianomelodioihin, kuorolauluun sekä varsin häiriintyneisiin, pelottaviin Levyarviot 12_15.indd 67 30.11.2015 9.24. Akustinen instrumentaali Contemplate Death todistaa bändin teknisen osaamisen ulottuvan laajalle alueelle. Bleeds on perusvireeltään synkkä, omalaatuinen ja outo musiikillinen ilmestys kaikkine Raamattu-referensseineen. Ja Tuomisto, kuten koko nelihenkinen porukkansa, osaa hommansa. Mukana on nyt yksi Smithin styke ja viisi Tallqvistin omaa, samassa hengessä harputeltua instrumentaalia. Mukaan lukien rennosti tallustava nimikkohitti Walkin’ With Mr. Sellaiset cover-valinnat kuin Bobbie Gentryn swamp pop -hitti Ode To Billie Joe tai Tony Bennettin tunnariksi mielletty I Left My Heart In San Francisco ovat aitoja kosiskelemattomia tyylitelmiä. Keski-ikää lähestyvä Rodney on kasannut vuodelle 2015 sangen eeppisen ja eriskummallisen hengellisyyteen nojaavan ja intensiivisen rap-levyn – raskaiden bassojen, popin, triphopin, indiepopin, raggan ja grimen sekamelskan. Firespawnille riittää kierrättää samoja kuvioita joita death metal -bändit ovat jo yli 20 vuotta soittaneet. Näin kokemus aukeaa eri tavalla ja syventyessä synteettisten äänten vuoropuheluun perinteisellä tavalla kokeellisen sopraanorevittelyn kanssa alkaa ymmärtää asioita, jotka puolihuolimattomasti sisään otettuna tuntuivat lähinnä raivostuttavilta. Nimibiisin ohella katkeransuloinen Dance With Me ja eräänkin Bon Jovin Always-balladismin hyvällä tavalla mieleen tuova All I Want ovat taattua nektaria jokaisen patetian rajoja karsastamattoman kaihopop-harrastajan korville. Kun Shadow Realms on kaikin puolin moitteettomasti toteutettu ja selvästi lahjakkaiden muusikoiden tekemä levy, miksi vain kaksi tähteä. Näin ei tapahdu nytkään. EERO TARMO HHHH Helge Tallqvist In Footsteps Q-Records Kromaattisen huuliharpun mestarimme Helge Tallqvist astelee jälleen George ”Harmonica” Smithin jalanjäljissä. Sitä kuunnellessa yksinkertaisesti aika vain käy pitkäksi. Vailla laulajaa operoiva combo tuntuu jalostaneen soittonsa suoraan elävästä jamipohjasta, kiteyttänyt päämelodiat ja joustavien soolojen liikkumavaran sekä biisien hillityt kestot. Tätä debyyttikokopitkää ennen vuonna 2010 perustettu JGIW on julkaissut kaksi ep:tä (2010 ja 2012), jotka antoivat jo vahvoja viitteitä Tuomiston laulunkirjoittajan kyvyistä. ASKO ALANEN HHHH Roots Manuva Bleeds Big Dada Brittiräpin pioneeri ja perikuva, mahtava Roots Manuva palaa maailman tietoisuuteen soihdut ojossa. Mielipiteitä jakavaksi momentiksi noussee Tuomiston paikoin hieman arveluttavankin kireäksi pingottuva laulanta. Minusta on aina hauskaa, kun levy vaatii kuulijalta jotain
ARTTU SEPPÄNEN HHHH K u v a: R ic h ar d D u m as Levyarviot 12_15.indd 68 30.11.2015 9.30. ASKO ALANEN HHHH Lenny Kravitz Just Let Go Live Eagle Vision Multi-instrumentalisti Lenny Kravitz on osoittanut, että terävimmillään hän kykenee kaivautumaan sielukkaan hard rockin ytimeen. Hillittömän ja samalla hillityn slapbasson kuljettama Were We Once Lovers muistuttaa Blue Nilen hienoimmista hetkistä. Kappaleen lopun steeldrum-soolo huuhtoo viimeisetkin rippeet kurkusta alas. Vaikka Boucher säikähtikin ensimmäisten populaarimpien singlejensä palautetta, Art Angelsilla ei onneksi häpeillä mitään. Kävi pallolle miten kävi, Häiriköiden kanssa voi vain pogoo, kunnes kuolee. Dynaaminen kuvaus ja äänitys hellivät kotihifistien aisteja. Rullaavaan punkriffailuun sovitetut mielikuvat ovat turisteille esitellyn julkisivun takaisia visioita, kuten metron syövereissä kiitävän Oranssin avohoitola, paranormaaliksi olioksi osoittautuva Piritorin beibi, lähiöiden betonipihoille, Tokoinrantaan ja Linjoille saapuva Kaupungin kesä tai Yksinäisen jäbän omaksuma rooli öisten katujen Charles Bronsonina, Väkivallan vihollisena. Tämä härski ja taitava leikittely osoittaa, ettei Boucherin pop-auteurin imago ole pelkkää pintaa. Orion ja Matti Airaksinen On Tour Disko2000, Parasta Ennen! Pe 18.12. Korkeajännitys-viitteistöstä on edetty strategisempaan sissisotaan omassa kaupungissa, jonka mukaan uusi Helsinki-levy on nimetty. JUHA SEITZ HHH Seed Husk Seed Husk Secret Jyväskyläläinen Seed Husk ammentaa debyytillään 90-lukulaisesta pearljamittelusta, jota höystetään 2000-luLevyarviot > ...Korkeajännitys-viitteistöstä on edetty strategisempaan sissisotaan... Levy reflektoi 80-luvun lopulla syntyneen henkilön mielenmaisemaa, jonka tajuntaan kaikki Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 11.12. American Idol ja Sheryl Crow’n country disco naitetaan yhteen modernin tanssimusiikin kanssa. Kenellekään ei liene yllätys, että Lenny Kravitz viihtyy studiossa hiomassa musiikkiaan, mutta lopulta tuntee olevansa omimmillaan yleisön edessä. Meksikolaisen Lhasa De Selan kanssa duetoitu Hey Lucinda on yksi upea luku lisää viinanhuuruisten, uhkaavasti eroottisten balladien joukkoon. Popeda La 12.12. Jäntevästi rokkaavien biisien joukossa on Taistelulaulun kaltaista hengen nostatusta, mutta yleisilme on yrmeämpi ja ahdistuneempi. Anssi Kela pe 22.01. Dj. Muusikko ylistää avoimesti toimivaa yhtyekemiaa ja läheisiä ystäviään. Oku Luukkainen (The Voice) Pe 15.01. Maailma kaatuu niskaan, tuo suuri Salaliitto, jonka tuottama paranoia paisuu kaiken kattavaan dystopiaan Tulevaisuus on musta. Art Angelsilla Boucher ponnistaa kohti entistä suurempia areenoja käyttäen ponnahduslautanaan esimerkiksi Lady Gagan ja Miley Cyrusin auraamaa populaarimusiikin henkistä ilmapiiriä. Retrolive: Dj. SAMI NISSINEN HHHHH viime vuosikymmenten suurimmat populaarimusiikin ilmiöt ovat syöpyneet. Kaksi ja puoli tuntia kestävä dvdelämys limittää konserttiesiintymisiä, haastatteluja sekä otoksia bändiharjoituksista. Etenkin kanadalaiselta The Guess Who -ryhmältä lainattu potkiva tilitys American ja painostaviin vauvanääntely-sampleihin. Roots Manuvan riimittelyissä on edelleen vahva Jamaika-vibe, tyyli on tunnistettava ja ennen kaikkea persoonallinen. Ajassa kiinni on etenkin täydellinen Diplopastissi Venus Fly. Nykyistä pop-ilmastoa heijastava (sekä määrittävä) Art Angels tulee nostamaan Grimesin uran jälleen nousuun. 68 69 Häiriköt Helsinki Airiston Punk-levyt Joskus 1990-luvun taitteessa syntyneen ramopunkin veteraaneihin kuuluva Häiriköttrio on edelleen luotettavan ripeä ja rosoinen levyttäjä. Bluesisti säkenöivä ja sihisevä We Are Dreamers! kehittyy loppua kohden Staplesin ja Jehnny Bethin vainoharhaiseksi vuorohuuteluksi. LINDA SÖDERHOLM HHH Grimes Art Angels 4AD Grimes eli Claire Boucher on rakentanut eksentrisen popauteurin imagoaan julkisuudessa tietoisesti etenkin läpimurtolevy Visionsin (2012) jälkeen kertoen avoimesti muun muassa huumeidenkäytöstään ja valvomisestaan kyseisen levyn sessioissa. Kaksikymmentäviisi vuotta kestänyttä levytyshistoriaa juhlistavaa The Waiting Roomia on tehty kiireettä ja sen huomaa: yhtyeen soundi on taas täysin omanlaisensa. Lepsuillessaan mies notkuu kertakäyttöjullauksen upottavilla hetteiköillä. Raina hengittää kieli poskessa valikoiduilla keikkanäytteillään. Myös jousija torvisovitukset ovat kauttaaltaan murhaavia. Edellä mainittujen tavoin Boucher pyrkii tietoisesti ärsyttämään – eikä vähiten heitä, jotka ovat pitäneet Grimesin elektronisesta dream popista. Yhtyeen yhdeksäs albumi Something Rain (2012) oli yllättäen sen uran paras. Virve Rosti Pe 08.01. DVD ta. Paul Dugdalen ohjaama elokuva rollaa ajoittain automaattivaihteella. Se on täydellistä musiikkia pimeisiin talviöihin. Mielen hyytää Ikuinen marraskuu, kun Ei pakopaikkaa löydy. Rähinä Special: Brädi, Spekti, Uniikki Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Tindersticks The Waiting Room City Slang Tindersticks on pysynyt piireissä mukana jo hämmästyttävän pitkään. Julkaisutahtiaan hillinnyt yhtye on kypsentänyt pihviään huolella ja panostanut aperitiiveihinsa. Tyylitajua ei voi ostaa, mutta onneksi The Waiting Roomin voi. Elokuvallinen, dramaattisesti orkestroitu kamarimusiikki lomittuu souliin, Velvet Underground -henkiseen pop-minimalismiin ja goottilaiseen fatalismiin hyvin brittiläisin ja painokkain maneerein. Frederik & Dynamite To 31.12. Petollisen lennokas melodia ja kertsi linjaavat asenteen lohduttoman tylysti: ”elämä on ajan haaskausta, kuka muka selviää maailmanlopusta”. Stuart Staplesin murahtelevan laulun kaiutukset ovat silkkaa dubia. Muusikon ja hänen yhtyeensä viime vuoden Euroopan-kiertue oli täynnä säpinää, joten markkinoille pukattiin runsas filmitallenne aiheesWoman jyrää vitaalisena
Kuten: ketä varten olemme olemassa. Silloinkin Seed Huskin kohtalona olisi mitä todennäköisimmin ollut Day Elevenien ja vastaavien kanssa jaettu sysipimeys. Tällä levyllä ei melodioilla keimailla vaan kyseessä on ennemmin rytmitetty huuto, joka välittää aika impressionistisia välähdyksiä maailmasta. Omaleimaisimpienkin yhtyeiden tylsät biisit ovat yhtä tylsiä vuosikymmenten päästä kuin ne olivat jo julkaisuhetkellä. Bändi on valinnut alueen, jossa on usein vaikea löytää sitä omaa uniikkia soundia, mutta tämä orkesteri onnistuu olemalla keskimääräistä primitiivisempi. SAMI NISSINEN HHHH RETRO K u v a: Y eh ia E w ei s Levyarviot 12_15.indd 69 29.11.2015 16.29. Soundi on kuin epäselvää rituaalimusiikkia. Musiikillisten ideoiden rajoittuessa omien suosikkibändien ominaispiirteiden mukailuun, bändit ajautuvat – tai niiden pitäisi ajautua – perustavanlaatuisten kysymysten äärelle. Laulaja Bobby Ellsworth on perustellut rajausta sanomalla, että boksille valittu aikakausi on metallin synkin jakso ja bändi halusi osoittaa silloinkin tehdyn hyvää metallia. Kaikki palvelee loppujen lopuksi kaiken jyräävää rytmiä myös laulu. Vuonna 1995 Overkill oli jo saavuttanut vakaan aseman, joka ei ole pahemmin horjunut. Overkillin pitkään uraan mahtuu monenlaista mäkeä, mutta yhtye on keitetty sen verran vahvoissa liemissä, että ne heikkolaatuisimmatkin on saatu naamioiduiksi vähintään kelvollisiksi juuri vahvan ammattitaidon ansiosta. Lähtökohtiin nähden Erikoisysteemi taikoo varsin perinnehenkisiä kansanlauluja, jotka Ylihärsilä paketoi monityyliseen ja -ilmeiseen mutta tuhdin psykedeeliseen asuun. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. Overkillin paketti on mittava: 12 levyä, joista osa studiolevyjä, kokoelmaa, covereita, liveä ja demoja. Kurki-Suonion oma ilmaisu ja tyyli on siinä määrin kouliintunut ja vakiintunut, että tuottaminen käsittää ensisijaisesti musiikin. Mustalta kynsilakalta ja kovisketjuilta kalskahtavaa paahtoa kuunnellessa ei voi välttyä toivomasta yhtyeen parasta: kunpa tämä olisi julkaistu kymmenen vuotta sitten. Huippuyhtyeen käsissä Häävalssi muuttuu huikeaksi tripiksi ja Manan Matti murhaa reggae-bluesillaan. Free Willy New Dead End If Society Fate Vs. On harmi, ettei bändi saanut julkaistuksi varhaistuotantoaan, sillä se olisi nostanut boksin asemaa merkittävästi antamalla enemmän näkökulmia bändin urakehitykseen. Jyväskylän ammattiopisto Sanna Kurki-Suonion kuolematon erikoissysteemi Sanna Kurki-Suonion kuolematon erikoissysteemi Rockadillo Kansanmuusikkona tunnetun Kurki-Suonion uusin yhtye vihjaa jo nimellään, että kansanmusiikki on elävää perinnettä, joka ehkä joskus unohdettiin pölyyntymään arkistoihin, mutta joka nykyajan mestaripelimannien toimesta käy ennakkoluulottomasti vuoropuhelua kaikenlaisen populaarimusiikin kanssa. ARTTU TOLONEN HHH Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Fate Vs. Ainoa kompastuskivi on Kantelettaresta, karjalaisista kansanlauluista sekä Aulikki Oksasen ja Sannan omasta päästä kumpuava lyriikka, jonka romanttis-runollisen maailman rinnalle toivoisi enemmän konkretiaa ja lihallisuutta. Eikä Risto Kurki-Suoniosta rääväsuuta piiskaa, tunnelma on harras, päihdyttävä ja kosmopoliittinen. Bändin historiakatsaus kuitenkin nostaa esille vain suhteellisen pienen ajanjakson bändin elämästä. Persoonallisuus tai sen puute kun eivät ole aikaan sidottuja. FvsFW kuulostaa enemmän no wave -bändiltä, eli vaikutteita haetaan vähän kauempaa. Orkesterin esikoinen on lopulta vähän kuin ravintolapäiväruoka: sopivassa porukassa nautittuna jännää, koska omatekemää. kulaisin teollisuusmetallivaikuttein. EERO TARMO HH Overkill Historikill 1995-2007 Nuclear Blast Thrash metal alkaa olla jo vanha ilmiö, sillä Overkillillakin on uraa takanaan 35 vuotta. Yksinkertaisista ja välillä hyvinkin tarttuvista riffeistä otetaan kaikki tehot irti silmittömällä toistolla ja soitto kuulostaa ajoittain jopa K-X-P:n luomuversiolta, vaikka efektipolitiikka on huomattavasti liberaalimpaa. FvsFW:ssä primitivismi esiintyy ehkä selvimmin transsihakuisuutena. Seed Huskin soittopuoli pelittää, joskaan ei häikäise. Yleensä. Toki 90-lukukin kuuluu bändin soitossa määrätynlaisena lihaksena sekä rikkaana rouhimisena alakerrassa. Kaiken kaikkiaan ei ole vaikea ymmärtää, miksi Overkill aikoinaan oli thrash metalin edelläkävijä ja miksi niin monet ovat jopa suoraan kopsanneet bändin tyyliä. Nämä ovat ne vahvimmat viitteet tällä saralla. 68 69 ...Korkeajännitys-viitteistöstä on edetty strategisempaan sissisotaan... MUUSIKKO, Musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 23.2.–15.3.2016 opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku. Ennakkoon kiinnostusta kohottaa myös tieto, että Kurki-Suonion yhtyeessä vaikuttaa nykyisin underground-piirien ylimestari Risto Ylihärsilä, joka kosketinsoittaa sekä myös tuottaa. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. 90-luku ja Chicago tai Minneapolis. Free Willy pitää meteliä. Panu Perkiömäen laulu tihkuu tahtotilaa, mutta ei sydänverta. Vaan tokkopa kotiin kantamisen arvoista kuitenkaan. Sävellykset jumittavat asteella jyystö. Toisaalta myös sopimustekniset syyt pakottivat juuri kyseiseen rajaukseen
Tasapaksu konebiitti tappaa jazzista viimeistään kaiken svengin ja dynamiikan. Tamperelaisen Worthlessin kakkoslevy vaikuttaa ensimmäisellä kuuntelulla hieman huolestuttavalta, sillä riisutun kuuloiset biisit tahtovat livahtaa väkisin ohi aiheuttamatta suurempaa reaktiota. Tuotannollisesti julkaisu on priimaa ja musiikki townsendmaisen ensiluokkaista. St Germainin kolmannella albumilla on läsnä vahva afro-viritys. Tämäkään levy ei tee poikkeusta, Lynnen Midaan kosketuksen huomaa niin slovareista kuin nopeista rockeistakin. Grim Catharsis antaa kuitenkin hyvät eväät jatkojalostukselle. Kvartetin edellinen Forward-albumi palkittiin vuonna 2010 Etno-Emmalla jolloin myös ulkomainen lehdistö huomioi sen kehujen kera. Silmäkarkkia kaipaavien kannattaa kääntyä Retinal Circuksen puoleen. Mikäli jonkun musiikkiperinteen voi kolonialisoida ja raiskata totaalisesti, niin tältä sen täytyy kuulostaa. Townsendilta olisi voinut odottaa jotain vieläkin mahtipontisempaa ja näyttävämpää, kuten Retinal Circuksessa. Grim Catharsis on monella tapaa tyylitajuinen levy, joka kurkottelee varsin ansiokkaasti kohti synkkyyden syövereitä. Kappaleiden rujouden ja suoraviivaisuuden lomassa kulkee mainioita kitaramelodioita, bändi on napakka ja soundimaailma on tukevasti kohdallaan. Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Ilmoitusmyynti p. Vahvasti teknologiavetoinen musiikki perustuu sisällön sijaan lähinnä kuriositeetteihin ja “vibaan” – soundien viilaamiseen, toisteisiin sampleihin ja yhden soinnun vamppeihin. Hyvä niin, eikä materiaalissa sinänsä ole Adams-asteikolla vikaa, tuntuu vain siltä, että levy on pitänyt pukata pakonomaisesti joulumarkkinoille. Jossakin vaiheessa monet vanhojen rockarien levyt saivat “Lynne-käsittelyn”, hänen tuotantotyylinsä on niin erottuvaa, että sen kyllä kuulee, kaiutettuine kuoroineen, rumpuineen ja helahoitoineen. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 12_15.indd 82 26.11.2015 13.51 Levyarviot 12_15.indd 70 29.11.2015 16.29. Konsertin jälkipuolisko nostaa pisteitä runsaasti. Devin Townsend Project Devin Townsend Presents: Ziltoid Live At The Royal Albert Hall Inside Out Metalliguru Townsend julkaisee konserttitaltioinnin, vaikka kolossaalinen The Retinal Circus ei ole ehtinyt vanheta kuin pari vuotta. Tietyssä mielessä aika on siis pysähtynyt; kuten laulussa Brand New Day sanotaan: “some people never change”. Drops on kaikin puolin tervetullut piristys pimeään vuodenaikaan, ja vetoaa varmasti laajaankin kuulijakuntaan. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Suurin ”vika” on kuitenkin se, ettei Z2 aivan yllä musiikillisesti alkuperäisen Ziltoid The Omniscientin (2007) tasolle. Fuusio ei tässä kuitenkaan tarkoita monimutkaista tiluttelua, vaan popin ja eksoottisten aineksien yhdistymistä kalevalaishenkiseen kantelemusiikkiin. Lisäksi Devinin ympärilleen keräämät muusikot ovat timanttisessa iskussa ja kaikkien soittoa on ilo kuunnella ja myös katsoa. Ranskalaisen tuottaja-muusikko Ludovic Navarren masinoimalla St Germainilla oli Tourist-levyn (2000) ilmestymisen aikaan pari isoa hittiä kunnes se katosi kartalta. VESA SILTANEN HHHH Bryan Adams Get Up Polydor Kanadalaisveteraanin levy edustaa ajatonta, romanttista rock-unelmaa niin kuin usein ennenkin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Tällä kertaa DTP esittää Z2-tuplalevyistä jälkimmäisen, eli Ziltoid-avaruusolennon tarinan jatkoosan, kokonaisuudessaan. Topi Korhosen trumpetti, kitara ja mandoliini ilmentävät puolestaan musiikin eksoottisempia aineksia, kuten iloisesti pompahtelevassa instrumentaaliraita Basantpurissa. Worthlessilla on kykyjä ja näkemystä, mutta työtä on edelleen paljon jäljellä. Etenkin aavikkobluesia ja länsiafrikkalaisen kora-luutun soittoa kuullaan kappaleissa runsaasti. Nyt yksi retrosykli on pyörähtänyt, St Germain on täällä taas ja jazz-housen voi taas ennustaa palaavan muotiin. Worthlessin uutuuden paras piirre löytyy silti sen eräänlaisesta punk-asenteesta, joka kuitenkin pitää työmoraalin korkealla. Eksoottiset ja näennäissyvälliset laulupätkät kuulostavat idiottimaisilta ja irrallisilta hokemilta. Ei se toki huonoa ole, mutta se ”jokin” puuttuu. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Mukana on näet vain yhdeksän uutta biisiä ja niistä neljästä on lisäksi lopussa akustiset versiot. ANTTI MARTTINEN HHH Worthless Grim Catharsis Ranka Vanhan liiton death metal ei ole välttämättä helppo polku nykybändille, koska maasto on kaluttu jo tarkkaan ja onnistuakseen täytyy saada aikaan jotakin poikkeuksellisen hienoa. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Vaikka Adams-maailma on pitkälti kohdallaan, jotain vanhasta poikkeavaa levyssä silti on: tuottajana on häärinyt legendaarinen Jeff Lynne. Toki niistä kuulee, millaisia laulut ovat ilman Lynnen käsittelyä, mutta pettymys on silti hienoinen. Konsertin toisen puoliskon setti taas koostuu fanien toivekappaleista. Ryhmän rytmipuoli hoituu jämäkästi basisti Jaakko Kämäräisen ja lyömäsoittaja Tuomas Timosen toimesta. Tällainen jazz-house kuulostaa nykyisin kammottavimmalta kahvilamuzakilta mitä kuvitella saattaa, eikä tyyli ole vuosien mittaan kehittynyt oikein minnekään. SAMI NISSINEN H DVD www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Vilma Timonen Quartet Drops Bafe’s Factory Vilma Timonen Quartetia lanseerataan etnoja fuusiomusiikkia yhdistelevänä ryhmänä. Levyn kappaleet säveltänyt Vilma Timonen soittaa kanneltaan monipuolisesti ja laulaa suomeksi kirkkaalla pirteällä äänellä, joka sopii niin kansanmusiikkiin kuin popahtavaankin ilmaisuun. Vain kunnon biisit puuttuvat. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. OLE NERDRUM HHHH St Germain St Germain Primary Society Viisitoista vuotta sitten jazz-house oli millennium-psykoosissa bailaaville viileintä uutuusmusiikkia ja St Germain hetken aikaa genren ykkösartisti. Vaikka Ziltoid-saagaa esitetäänkin kuoron, vierailijoiden ja isojen videoprojektioiden kanssa, sen visuaalinen anti jää yllättävän vaisuksi. Kun triosta on kysymys, on paikallaan pitää homma mahdollisimman yksinkertaisena, sillä se luo pitkälti perustan myös musiikin toimivuudelle. Bändin kolmas albumi Drops muistuttaa kahta aiempaa levyä, joten soitto kulkee nytkin vaivattomasti ja soundimaailma on miellyttävän ilmava. Osa toivebiiseistä on usein keikoilla soitettuja hittejä, mutta mukana on kappaleita, joita ei ole ennen soitettu livenä. 70 Levyarviot > ...paras piirre löytyy silti sen eräänlaisesta punk-asenteesta... Aika on ollut armoton St Germainille
Rhodesin uuden levyn nimeksi on kerrottu Rainbow Ends, jonka sanaleikki jatkaa Farewell To Paradisen katkeransuloista, mutta ei kovin synkkää synkistelyä. Scott Fagan, joka julkaisi 1960-luvulla yhden levyn, South Atlantic Blues (Atco, 1968), ja 1970-luvulla toisen (Warren Schatzin osittain Love Records –produktiona tuottama Many Sunny Places, RCA, 1975), on taas hiukan pinnalla, kun hänen debyyttinsä julkaistaan uudestaan. Ennen kuin levy tulee kauppoihin ei voi kuin kaivaa Rhodesin vanhat levyt hyllystä. Omani poimin mukaan Tukholman Runt Runtista. PB 71 A ikaisemmin tänä vuonna amerikkalainen lauluntekijä Emitt Rhodes, 65, ilmoitti julkaisevansa uuden albumin ja saatoin kuulla mielessäni kymmenien ihmisten, ehkä satojen, kohahtavan hämmästyneesti. ”1960ja 70-luvun taitteen lauluntekijäbuumi tuotti reilusti enemmän kulttiartisteja kuin valtavirran yhteiseen muistiin jääneitä artisteja.” otto talvio 12_2015 -taitto_b.indd 71 27.11.2015 9.59. Jälleen Dunhillille tehtyä jäähyväislevyä en ole koskaan Suomessa nähnytkään. Painava soulilmaisu ja lauluntekijäfunk toivat hetkittäin mieleen jopa Tim Buckleyn myöhemmät levyt. Yksi heistä on Magnetic Fieldsin Stephin Merritt. A&M:lle tehty barokkinen The American Dream (1971) on ainakin Suomessa harvinaisempi, mutta ei sekään mikään kallis keräilylevy ole. Albumivetoinen musiikki, yksittäiseen lauluntekijään kiteytyvä artistikultti, mieskuvan pehmeneminen vanhan liiton machosta sensitiiviseksi new maniksi ja kalifornialaisen elämäntavan kukoistus nousivat 1970-luvun alussa populaarikulttuurin arvohuipulle ja sitä heijastelevaa musiikkia puskettiin markkinoille loputtomia määriä. Rhodes ei muuten ole ainoa ajankohtainen amerikkalainen kulttitähti. Hänellä oli myös lukuisia lapsia eri naisten kanssa. Miehen jäähyväislevy reilun 40 vuoden takaa oli dramaattisesti nimeltään Farewell To Paradise ja vaikka sen oli miksannut kalifornialaisen popin supertuottaja Curt Boettcher, oli se vähemmän Beatlesia ja enemmän Harry Nilssonia. Ne kaikki eivät ole Emitt Rhodesin tasoa, Jackson Brownesta puhumattakaan, mutta joukosta löytyy palkitsevaa musiikkia paljon, erityisesti jos ei ole allerginen keskitien pehmoilulle. Harvoin on levyjen hinta-laatusuhde niin kohdillaan kuin näissä Rhodesin klassikkolevyissä. Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Hänestä on yritetty rakentaa Rodriguez-henkistä tarinaa ja mikä ettei: hänen uransa tyssäsi, vaikka Jasper Johns oli tehnyt hänen debyyttinsä inspiroimana The Scott Fagan Record –nimisen litografian ja hän oli selvästi lahjakas lauluntekijä ja laulaja. Monet näistä MOR-artisteistahan löysivät 70-luvun edetessä luontevan kotinsa loppuun asti sliipatusta AOR:sta. Yksi syy siihen oli varmaan musiikkiteollisuuden kova kasvu, kilpailu ja optimismi juuri ennen öljykriisiä. Ne, lähinnä Dunhillille tehdyt soolodebyytti Emitt Rhodes (1970) ja kakkoslevy Mirrors (1971), olivat taannoin divarien ja kirpputorien peruskamaa, eivätkä ne edelleenkään ole kalliita. Hillitysti, jopa niukasti, sovitetulla, pianovetoisella levyllä Rhodes jätti jäähyväiset harmoniselle voimapopille, josta oli tullut Rhodesin tunnusmerkki sitä ennen ilmestyneillä kolmella soololevyllä ja miksei hänen yhtyeensä The Merry-Go-Roundin levylläkin. Tuo yhden miehen Beatles, voimapopin suuri kulttitähti, oli julkaissut edellisen levynsä vuonna 1973. Teksti: Otto Talvio Kulttiartistien kulta-aika 1960ja 1970-luvun taitteen lauluntekijäbuumi tuotti paljon kulttiartisteja, heittämällä arvioiden reilusti enemmän kuin valtavirran yhteiseen muistiin jääneitä artisteja. Päätellen levyn vierailijakaartista (Jason Falkner, Roger Joseph Manning, Jr., Aimee Mann, Susanna Hoffs, Jon Brion, Pat Sansone) kyseessä on paluu rikkaan melodiseen ja harmoniseen voimapoppiin. Siinä on sitten kulttitähteyttä kahdessa sukupolvessa
Entä jatko. – On puhuttu muun muassa keikasta Meksikossa ja kokonaisesta studioalbumista. Reckless Loven ytimestä löytyy halua viihdyttää, ja hyvää meininkiä on luvassa tälläkin kerralla! Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Niin, ellei kasarihittejä esittävän hauskanpitobändin otsikko sitten satu olemaan The Local Band ja kokoonpanosta löydy herroja, jotka tottelevat nimiä Alexi Laiho (Children Of Bodom), Olli Herman (Reckless Love), Archie Kuosmanen (Santa Cruz) ja Jussi69 (The 69 Eyes). – Ep:n biisivalinnat ovat Jussin ja Alexin käsialaa, mutta alusta asti oli selvää, ettemme levyttäisi pyhiä klassikoita, vaan purkittaisimme ep:lle tuntemattomampaa materiaalia. Reckless Loven keikkatahti on ollut viime aikoina verkkainen, mutta tämä johtuu vain siitä, että yhtye on valmistellut uutta studioalbumia. Jättikeikkoja ulkomaisilla festivaaleilla, studiosessioita, julkaisuja. Lähteekö The Local Bandin homma niin sanotusti lopullisesti lapasista. Reckless Love nimittäin soitti Loud Parkissa vuonna 2010 ja meno oli jo silloin hurjaa. – Kamera pyöri muun muassa Shibuyan kaupunginosasta löytyvässä kuuluisassa usean tien risteyksessä. Joulukuussa 2013 Helsingin Tavastialla näyttävästi esiin marssineen bändin neljäs (!) keikka tapahtui Tokion jättimäisen Loud Park -festivaalin kymmenvuotisjuhlilla viime lokakuussa. – Saapa nähdä! Suunnitelmia on heitetty ilmaan enemmän kuin jaksan muistaa, laulaja kertoilee. Tällä tavalla homma pysyy tuoreena ja kiinnostavana niin meille kuin kuulijoillekin, sanoo Herman. Niin hauskan, että Jussi ei muista kuvaussessoista mitään, nauraa Herman. O mia lapsuuden idoleita ja heidän hengentuotoksia tribuuttihengessä kunnioittavien rockyhtyeiden lista on loputon, mutta taidokkaatkin coverpumput joutuvat useimmiten veivaamaan pubin nurkkauksessa tai pienen klubin uumenissa. Olemme nimittäin taas kerran edenneet ”biisi kerrallaan ja biisi edellä” ja yllätyksiäkin on luvassa. Eipä sillä: myös Herman on erittäin kiireinen. Levy julkaistaneen kevään aikana ja sen jälkeen aiomme keikkailla runsaasti niin ulkomailla kuin Suomessakin, Herman sanoo. The Local Bandin “etuna” on tietenkin se, että biisit ovat kaikille, siis aivan kaikille, tuttuja, kertoo laulaja Olli Herman The Local Bandin ensimmäinen video Sunglasses At Night on julkaistu ja vauhdikas pätkä tarjoileekin tunnelmia Tokion-reissulta. Ja jos katsoo vaikkapa Children Of Bodomin aikatauluja niin on helppo ymmärtää, ettei The Local Band taida aktivoitua kovinkaan usein. Urheina suomalaisina päädyimme tietenkin pötköttelemään keskelle tätä äärimmäisen vilkasta risteystä, joka jamppa toki ilman paitaa! Sunglasses At Night on poimittu juuri ilmestyneeltä Locals Only Dark Edition -ep:ltä. – Purkitimme materiaalia osin keikan jälkeen – ja vietimme samalla hauskan illan. Pikkulevyltä ei kuitenkaan löydy keikoilta tuttuja superhittejä á la Van Halen, Guns N’ Roses ja Bon Jovi. Toisaalta taas, tämä on äkkiväärä projekti ja asiat tapahtuvat fiilispohjalta. The Local Bandin otteita seurasi yli viisitoistatuhatta fania, joista osa kommentoi esiintymistä seuraavasti: ”Ei Poisonin biisejä saa soittaa noin hyvin!” – Lavalla oli kieltämättä vähän epäuskoinen tunnelma, vaikka uskalsimme toki odottaakin hyvää meininkiä... – Neljäs pitkäsoittomme on valmistumassa ja äänitysten olisi tarkoitus päättyä vuoden vaihteessa. – Singlelohkaisu Keep It Up All Night on otettu iloksemme vastaan todella hyvin, mutta kappaleesta ei silti kannata tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä tulevan pitkäsoiton tyylin tai soundien suhteen. Teksti: Timo Isoaho K u v a: V ill e Ju u rik k ala 72 Luvassa hyvää meininkiä! THE LOCAL BAND & RECKLESS LOVE Bazook 12_15.indd 72 30.11.2015 10.23
Siellä mentiin Kiinan muurilta Los Angelesiin ja Poriin ja vähän muuallekin! Bändin muiden ukkojen ilot, surut ja hajut tulivat harvinaisen tutuiksi, sanoo Vanhala. Aikomukset ovat aavistuksen ylittyneet, sillä Omnium Gatherumin plakkarista löytyy useita eri levytyssopimuksia ja lukuisia kiertueita muun muassa Japanissa, Yhdysvalloissa sekä Euroopassa. – Kanavat aukesivat keväällä 2014 tehdyn Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen. Vuonna 2013 ilmestynyt Beyond-levytys sai seurakseen 150 keikkaa sisältäneen maailmankiertueen. – Minusta tuntuu, että New World Shadows -albumilla hommat naksahtivat paikoilleen niin taiteellisesti, kemiallisesti kuin muutenkin. Ajatuksena oli myös lähettää demokasetti Klaus Flamingille ja saada musiikkia Metalliliiton eetteriin. On vaikea sanoa, onko kyseessä allekirjoittaneen ensihuuma, mutta ainakin muutaman pyörityksen jälkeen Grey Heavens soundaa tähän asti tasalaatuisimmalta OG-tuotokselta – huippukohdat ovat nerokkaita, eikä mahalaskuja löydy. Rakenteet ja sovitukset saivat nyt erityistä huomiota ja tällä kerralla se yksinkertaisempikin hevipertti tajunnee kupletin juonen kaiken progen seasta! Onko tämä vain kuvittelua vai löytyykö Grey Heavensilta entistäkin enemmän kasarivaikutteita. – Albumin otsikko liittyy sanoituksiin, joissa käsitellään muun muassa ihmislajin mystisyyttä. – ”Maailman tuolla puolen” -rundi vieraili kolmessa maanosassa ja yli kahdessakymmenessä maassa. – Kaiken muun ohella Grey Heavens on murheellinen oodi harmaudelle ja harmaantumiselle, lisää Vanhala. Jukka tilasi lyhyemmän hittibiisin ja tuottaja Teemu Aalto pyysi ”näytönpaikkoja kitaralle”, hymähtää Vanhala. Toisaalta väitän, että Grey Heavens on samalla tykimpi ja dödömpi levy kuin parit edelliset Omniumit, miettii Vanhala ja jatkaa: – Vaan mitäpä sitä tohtori sisuksistaan tietää... Tulevaa odotetaan, vaikka se ei vielä ole käsillä, ja mennyttä mietitään, vaikka siitä ei ole kaikuakaan jäljellä. Millaista säveltäminen tällä kerralla oli. Yhtyeessä on myös vaikuttanut jokunenkin muusikko – Wikipedian mukaan nimittäin kahdeksantoista eri kasvoa! – Tämä kertoo ainakin siitä, ettei kannata perustaa hevibändiä Kotkan seudulla 14-vuotiaana, ja sinnitellä mukana ainoana alkuperäisjäsenenä, kitaristi hymyilee. Sitä kun on aina liian lähellä omaa torsoaan – siis sen sisällä! 73 K ymenlaaksolainen Omnium Gatherum aloittaa juhlavuotensa komeasti, kun osuvasta Adult Oriented Death Metal -määritelmästä tunnettu orkesteri täräyttää markkinoille seitsemännen studioalbuminsa. Grey Heavens -pitkäsoitto ilmestyy helmikuun alkajaisiksi ja se piiskaa käyntiin karhulalaisryhmän 20-vuotisjuhlat. Maailman turuilla vierailemisen lisäksi Omnium Gatherum on siis saanut valmiiksi uuden Grey Heavens -pitkäsoiton. Saattaa tosiaankin olla, että ne kasarimöröt puskevat alitajunnasta pintaan entistä vahvemmalla volyymilla. K u v a: Ja ri H ei n o MARKUS VANHALA ja vuoden parhaat levyt: SYMPHONY X: Underworld • AMORPHIS: Under The Red Cloud THE NIGHT FLIGHT ORCHESTRA: Skyline Whispers DIABLO: Silvër Horizon • TOTO: XIV Laadukas oodi harmaantumiselle Bazook 12_15.indd 73 30.11.2015 10.23. Kun levy pamahti Rumban listan ykköseksi niin olihan siinä tunteet pinnassa. Sieltä löytyy pohdintoja ihmisten epäloogisuudesta, levottomuudesta ja paradoksaalisesta tylsistymisestä, joka johtaa outoihin tekoihin, sanoo laulaja Jukka Pelkonen. Jos joku niin New World Shadows on tämän bändin “läpimurtolevy”, kertoo Vanhala. Vanhalaa, ja toki muutakin ryhmää, täytyy onnitella sinnikkyydestä, sillä Omnium Gatherumin asiat loksahtivat lopullisesti kohdalleen vasta vuonna 2011. – No, touhukkaana asiakaspalvelijana otin toiveista vaarin ja heivasin eeppisyyttä takavasemmalle sekä typistelin biisejä turboahtimella. Onneksi näin, sillä New World Shadowsia väännettiin asenteella “kerta kiellon päälle ja kattellaan josko kansa vihdoin tajuaisi – ja jos ei niin sitten ei”. – Tosiaan, bändin teinireinkarnaatio perustettiin vuonna 1996, aloittaa monissa liemissä keitetty kitaristi Markus Vanhala. Katsotaanpa... – Miksaaja Dan Swanö kommentoi Frontiers-numeroa seuraavasti: ”hämmentävää, että näin tykistä death metal -biisistä tulee mieleen myös Toto”. Sen jälkeen kyyti onkin ollut melkoista – eikä edes kovin kylmää. – Tavoitteena oli päästä soittamaan Kotkan Nelosteatterille, jossa kylän isot pojat tykittelivät
Vetäydyn työhuoneeni uumeniin viinipullon kanssa silloin kun siltä tuntuu ja tallennan sitten ideani kotistudioni koneelle. Tuntuu käsittämättömältä, että saan nyt työskennellä herrojen kanssa, joiden tekemisiä ihailin pikkupoikana syvästi, Sammet pudistelee päätään. – Mietin jonkin aikaa, millaiseen kappaleeseen kehtaisin Marcoa pyytää, mutta Master Of The Pendulum nousi aika pian ainoaksi vaihtoehdoksi. Ghostlights ei petä tässäkään suhteessa, sillä levylle panoksensa antavat esimerkiksi Dee Snider (Twisted Sister), Sharon den Adel (Within Temptation), Bruce Kulick (ex-Kiss), Michael Kiske (exHelloween) ja Marco Hietala. Edellisiltana parikin kertaa aisteihin tunkeutunut Ghostlights on nimittäin mainio kiekko, eikä melodisesta tarttuuvuudesta tai kappaleiden vaihtelevuudesta ole todellakaan puutetta. 74 PB 74 P ohjoisessa Saksassa sijaitseva Wolfsburg on saanut viime aikoina runsaasti kyseenalaista mainetta – tunnetaanhan kaupunki jättimäisen Volkswagen AG:n kotina. Suomalaislegendan käsittelyyn on päässyt Master Of The Pendulum, joka on eräs Ghostlightsin rankemmista paloista. – Pitää toki myöntää, että tämän uuden levyn hiominen jäi viime hetkeen. – Eikö olekin käsittämätöntä meininkiä. Nimittäin Sammet, jos joku, tunnetaan mukavana miehenä. Hietalan laulusuoritus kuulostaa yksinkertaisesti julmetun hyvältä. Ghostlights valmistui ehkä pari tuntia ennen sen kuunteluttamista teille toimittajille! ”Metalliooppera-ajatuksesta” vuosituhannen alussa käynnistyneen Avantasian studioalbumit ja spektaakkelimaiset konsertit tunnetaan lukuisista vierailijoistaan. Olen äärimmäisen tyytyväinen hänen panokseensa. Useimmat ovat varmaankin tömänneet uutisiin, joiden mukaan eräisiin Volkswagenin malleihin on asennettu ohjelma, joka estää auton todellisten päästöarvojen paljastumisen mittauksissa. Enemmän tai vähemmän tasavuoroin bändejään aktivoiva Sammet on kutsunut Soundin wolfsburgilaiselle Gate-studiolle kuuntelemaan Avantasian tammikuun lopulla ilmestyvää Ghostlightsuutuusalbumia sekä tietenkin turisemaan mukavia. Enkä visioinut väärin, sillä Marcon tulkinta nostaa biisin pykälää tai paria kovemmaksi kuin uskalsin koskaan toivoakaan! ”Olen äärimmäisen tyytyväinen Marco Hietalan panokseen.” K u v a: A le x K u eh r Työmies sankareiden keskellä Bazook! > Teksti: Timo Isoaho Bazook 12_15.indd 74 30.11.2015 10.23. Mutta tällainenhan minä sydämeltäni olen, ainakin useimmiten. – Marco Hietala taas... Muistan hyvin, kun kuulin aikoinani Nightwishiä: se oli menoa saman tien. Sitten viimeistelimme miksauksen ja suoritimme masteroinnin. – Ryhdyin kirjoittamaan biisejä vuoden 2014 lopulla ja uppouduimme studioon viime kesänä. Jos saan inspiroituneen fiiliksen vaikkapa kerran viikossa niin silloinhan minä teen neljä uutta kappaletta kuukaudessa, kuvailee Sammet. Haastattelupäivänä Sammetilla on toki syytäkin hyvään fiilikseen. Ei kai kenelläkään ole pelkästään hyviä päiviä, mutta ehkä minulle sitten siunaantuu niitä enemmän kuin useimmille muille, muusikko naurahtaa. Ihan oikeasti: kitaristi/tuottaja Sascha Paeth nauhoitti viimeiset soolonsa eilen aamulla. Tuomas Holopainen on ehdottomasti eräs aikamme merkittävimmistä biisinkirjoittajista ja Marco on loistava muusikko sekä laulaja. – Kiss ja Helloween olivat ehdottomia suosikkibändejäni takavuosina. Jotkut ovat ihmetelleet tuotteliaisuuttani onhan Ghostlights hyvinkin mittava albumi -, mutta en tajua näitä kummasteluja ollenkaan. – Joo, tiedän maineeni kivana kaverina. Volkkarin johtajistolla on todella kuumat paikat, huokaa Avantasiaja Edguy-yhtyeitään johtava Tobias Sammet
Live Nation Black Sababath.indd 75 30.11.2015 14.28
Ihminen taiteen ilmentymänä 76 P ete Europan nimi ei soita kelloja suurelle yleisölle, mutta valistumattomalle vaikkapa jo pikainen pyörähdys Wikipediassa todistaa, että Petri Hakkaraiseksi alkujaan ristityllä taiteilijalla on oma sijansa suomalaisen populaarikulttuurin historiassa, sen hämärämmällä laidalla. Tämä on Peten tarina. Mikä tahansa ylläolevista kuvauksista sopii Peteen itseensä. Teksti: Teppo Vapaus Pete Europa oli 1980-luvulla yksi Helsingin underground-kulttuurin suunnannäyttäjistä – dj, klubijärjestäjä, laulaja, sanoittaja ja katujen tähti, joka teki jo pelkällä pukeutumisellaan ihmisenä olemisesta taidetta. Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Suosio ja suo"Omaan nuoruuteen on saatava etäisyyttä, jotta sen arvon voi ymmärtää," K u v a: P as i So rj o n en stalker_taitto2015_12_a.indd 76 27.11.2015 10.03. Värikkäiden elämänvaiheiden jälkeen Pete on asettunut Helsinkiin ja luotsaa nyt debyyttialbumiaan valmistelevaa Neu Zaum -yhtyettä. Pete perusti yhdessä myöhemmin monipuoliseksi mediapersoonaksi kasvaneen General Njassan kanssa legendaariset Lepakon yöbileet ja saattoi yhteen 80-luvun alun vapaaajattelijat, intellektuellit, bilehörhöt, katujen kunkut, taiteilijat ja näyttävän pukeutumisen pioneerit. Rankka biletys vaati veronsa ennen kuin Petestä tuli elokuva ohjaaja ja joogan harjoittaja. Hän ei ole koskaan sopinut valmiisiin muotteihin eikä suostunut tekemään kaupallisia myönnytyksiä
Hän oli 16-vuotias ja eli yhä keskellä jengimaailmaa. Olin kuullut siitä juttuja ja ajattelin, että tsekkaan sen, Pete alustaa. Muita tällaisia tyyppejä ei ollut. Pete kertoo, ettei pystynyt samaistumaan yksitotiseen suomalaiseen miestyyppiin. Me oltiin kärkimuotia, ja se oli nuorille jätkille tärkeää. Jengi tuli kyselemään, että haluatko sä jotain, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Pete ryhtyi tanssimaan balettia ja jazzia, mikä oli tavatonta nuorelle miehelle Suomessa. Kesken jengiaikojen Pete siirtyi amerikkarokista glam-bändien diggailuun ja koki voimakkaan David Bowie -kolahduksen. Se johtui ehkä siitä, että olin tarpeeksi friikin 77 Pete vuonna 1981 Einstein A Go Go -klubilla Ravintola Kaisaniemessä. Ne oli puertoricolaisia, jotka hallitsi Nykin katuja väkivallalla. Palaneita autoja kadulla, romahtaneita taloja ja satamäärin heroinisteja niiden raunioissa. Pete lähdössä Suomen ensimmäisiin futuristijuhliin Klippanille vuonna 1981. – Kerran mä päätin kävellä Alphabet Cityyn, joka on Manhattanin itäpuolella. Tekeillä olevalla albumillaan yhtye on aikeissa laajentaa tyylillistä repertuaariaan reilusti. Hän alkoi meikata ja varasti äitinsä vaatekaapista ”mielettömiä glittervaatteita”. Viikonloppuisin taiteilijat ja muotialan ihmiset bailasivat perheen kotona. Siellä hän tanssi kuusi tuntia päivittäin ja koki diskon viimeisen kultakauden bailaten tarunhohtoisilla Studio54ja New York New York -klubeilla. – Kun ensimmäinen Carrols tuli Helsinkiin 70-luvun puolivälissä, me otettiin se heti haltuun. The Pin Ups vuonna 1984. ranainen menestys ovat kiertäneet Peten kaukaa, mutta hänen tinkimätön tapansa elää itsensä todeksi välittämättä ympäristön toiveista tekee Petestä ja hänen tarinastaan ajattoman ja innostavan. Tuntui siltä, että tänne mä kuolen, mutta en voinut kääntyä takaisinkaan. Kaikilla oli mustat nahkarotsit ja rasvikset, buutsit ja farkut. Hei, mieskin voi olla mitä vain! Tanssiva Kulkuri New Yorkissa Pian Peten skaala laajeni seurustelukumppanin harrastuneisuuden myötä moderniin tanssiin. K u v a :M il la V o n K o n o w K u v a: K je ll La ge rr o o s K u v a: A n tt i H ei n o n en stalker_taitto2015_12_a.indd 77 27.11.2015 10.03. 19-vuotiaana, vuonna 1979, Peten nuori lempi jäi taa ja hän muutti puoleksi vuodeksi yksin New Yorkiin. Juuri nyt Pete kertoo hänellä olevan noin 150 biisiaihiota uudelle Neu Zaum -yhtyeelleen, joka julkaisi tänä vuonna Atte Blomin ja Aino Roivaisen Ainoa Productions -lafkan kautta ensimmäisen mini-lp:nsä O’ Ye Sleepers Of Beulah, Land Of Shades! Runoilija William Blaken lausahduksen mukaan nimetty kuuden biisin kokonaisuus on goottivivahteista, synkkää ja tunnelmallista, maanista post punkia. – Tapahtui murtautuminen. Kävelin sitten vaan lungisti alueen läpi. Sitä odotellessa Stalker haluaa välittää teille, rakkaat lukijat, Pete Europan monilta osin tarua ihmeellisemmän tositarinan. – Mä luulin, että Bowie on Jumala. Hän kertoo olleensa Helsingin ensimmäisiä raggareita ja aloittaneensa jengeissä jo 11-vuotiaana. Meikkaava raggari Peten isä oli boheemi luonne ja vapaa taiteilija ja hänen äitinsä Marimekon ensimmäisiä työntekijöitä, ”älykäs 60-luvun sukupolven friikki”. Lyhytikäinen taiderockyhtye julkaisi pari singleä ja yhden ep:n mutta ei ehtinyt kertaakaan esiintymislavalle toteuttamaan visiotaan äärimmäisestä ug-bändistä. Siinä on lähtökohta, Pete kiteyttää. Se kombinaatio oli aika hämmentävä, Pete nauraa. Jengikokemuksista sai alkunsa ”heimofiilis”, jota Pete on hakenut erilaisten yhteisöjen ydinvaikuttajana läpi elämänsä. Kukaan ei saanut korottaa ääntään eikä näyttää miltään. Jos ymmärrät sen kontekstin 70-luvulla. Suomalainen yhteiskunta oli homogeeninen ja umpiharmaa. Peten stoori alkaa katujengeistä pikkuskidinä, jatkuu meikit naamassa glamin ja modernin tanssin maailmassa New Yorkissa, siirtyy uuden aallon ytimeen ja jatkuvaan biletykseen Helsingissä ja Lontoossa, koukkaa parin yliannostuksen ja kammiovärinän kautta Intiaan, kaiken kaman vedon lopettamiseen, joogaja meditointipuhdistukseen ja palaa lopulta kunniakkaasti kotisatamaan: vuonna 2010 julkaistiin Peten ohjaama sykähdyttävä, faktaa ja fiktiota yhdistävä täyspitkä taidedokumenttielokuva Timantti koirien vuosi 1984, joka kuvaa 80-luvun klubikulttuuria ja uuden, avoimemman ajattelutavan syntyä Kekkosen ajan jälkeisissä kotimaisissa kulttuuripiireissä. Pieni Pete-poika oli porukassa mukana. Kaiken joutavan ajan hän kulutti kulkien ympäri inspiroivan kaupungin katuja. – Aikansa se pysyi pinnan alla ja oli okei, koska seurustelin, mutta kyllä jäbät oli ihmeissään. – Ihan perusporvarillinen elämäntapa ei kuulu mun maailmannäkemykseen. Me oltiin Stadin kunkkuja, Pete kuvailee. – Avenue A oli vielä okei, mutta kun tulin Avenue B:lle se oli kuin olisin tömähtänyt keskelle sisällissotaa
Hanoit olivat todella nastoja jäbiä ja vedin itsekin koko ajan, mutta se oli liian diippiä, Pete kuvaa. Pete huomasi, että Helsingin keskustassa, Vanhan edustalla hengaili kiinnostavan näköistä porukkaa: Lepakon punkkareita, uuden aallon tyyppejä ja eräskin General Njassa. Pete kuvaa palanneensa kotiin ”vastasyntyneenä”. Kun Futuristi-disco tuli, kaikki tajusi, että nyt meille on alkamassa jotain. näköinen. Mun lähtökohta on Kiina ja Etelä-Korea, Pete sanoo. Ilo oli kadonnut ja tilalle tuli synkkyys. Puhdistus Pete oli aloittanut elokuvaohjaajan opinnot Taideteollisessa korkeakoutekojemme vaikutusta, mutta yhtäkkiä tajusin, että jumalauta, mehän avattiin koko Suomi! Me oltiin osa murrosta, jossa suomalainen ihmistyyppi ja kulttuuri muuttui. Se olisi ihan naurettavaa. En ollut noteerannut vuttanut jotain hyvää, niin tätä mä pidän sellaisena saavutuksena. – Merkittävää oli se, että bileet kokosi yhteen eri tahot: prätkäjätkät, punkkarit, poliitikot, teatterija muotiväen. – Länsimaalaiset on ylisyötetty. Samoihin aikoihin Pete alkoi opiskella kirjallisuutta ja teatteritiedettä Helsingin yliopistolla, josta liittyi ryhmään uutta ”friikkijengiä”. Vuoteen 1987 mennessä Peten ympäriltä olivat kadonneet niin klubiperhe kuin bändiperhe. Neitseellinen Maaperä Pete Europan puhelin soi loppuvuodesta 2011. – Niissä neuvotteluissa tajusin, että tämä ei ole mun juttu, Pete muistelee. Raju krapula iski Peten saavuttaessa 27 vuoden iän. Timanttikoirat Pete Europan kenties merkittävin ja tunnetuin työ on vuonna 2010 julkaistu elokuvaohjaus, Peten oman kokemuksen kautta 80-luvun underground-kulttuuria luotaava Timanttikoirien vuosi 1984. – Rupesin kulkemaan yksin kaikkialle. Pian tuulet kantoivat Helsinkiin asti, kun Uusi Laulu -lehden Jukka Lindfors, Kari Lempinen ja kumppanit järjestivät ”narsismille omistetun” Futuristi-discon Klippanilla. Minusta tuli enemmän Petri Hakkarainen kuin Pete Europa. Sitten hän näki kutsuvan, Sahaja-joogaa mainostavan julisteen, ja kaikki muuttui. Kävipä rumpalin pallilla myös tuolloin ”Taxi Gabi” -nimellä tunnettu nykyinen Sony Musicin tuotantopäällikkö, pitkän linjan levymoguli ja tuottaja Kari ”Gabi” Hakanen. Lopetin alkoholin ja huumeet. Ensimmäisissä juhlissa oli noin 300 ihmistä. En tiennyt, mitä tekisin. Soittaja oli Apulannan perustaja, sittemmin Varjossa, Silent Screamissa ja muissa indieja goottiyhtyeissä mittavan muusikon uran tehnyt kitaristi Antti Lautala, joka halusi tavata ja kuulla vanhoista hyvistä ajoista. Pian oli kasassa sekalainen joukko älykästä ja omalaatuista nuorisoa, joka kokoontui päivittäin kultturellissa Cafe Kolombiassa – Stadin ensimmäisessä kahvilassa, joka hyväksyi meikkaavat miehet ja punkkarit pöytiensä ääreen. Siitä oivalluksesta syntyi tarve tehdä Timanttikoirat. Epäsuhta on yhtä suuri kuin rikkaiden ja köyhien välinen kuilu. Vedin hihat täyteen spiidiä ja lähdin jonnekin klubille. – Joskus 90-luvun loppupuolella luin ulkomaisia kirjoja punk-ajoista ja oivalsin, että mehän tehtiin täällä kulttuuria. Psyyke alkoi hajota. Olin selvin päin, joogasin päivittäin ja putsasin itseäni. Ne on posket täynnä suklaata ja lakritsia. Vuonna 1985 The Pin Ups neuvotteli sopimuksesta brittiyhtiö Virgin Recordsin kanssa. – En ollut koskaan ollut kiinnostunut Intiasta ja hippihommista, mutta se vei mukanaan. – Pin Ups oli niin undergroundia. Mulla oli kirkkaanpunainen lentäjähaalari, joka oli siihen aikaan ihan far out jopa New Yorkissa. Seuraavissa bileissä jengiä oli jopa yli 500. Yliannostuksia Klubitoiminnan ohella Peten elämää ohjasi 80-luvun alkupuolella laulajan ja sanoittajan rooli poikkitaiteellisessa The Pin Ups -yhtyeessä, josta muodostui hänelle perhe. Elokuva on luonteeltaan filosofinen ja arvaamaton aivan kuten tekijänsä. Tuli myös pari yliannostusta, Pete kertoo. Se oli taivas! Pian Pete sai itsekin innostavia djpestejä. Kaikki vanhat ystävät jäivät syystä tai toisesta menneisyyteen. – Omaan nuoruuteen on saatava etäisyyttä, jotta sen arvon voi ymmärtää, Pete miettii. Katkaisin kaikki suhteet ja aloitin uuden elämän. Ne ottaa vastaan musiikissa enää muutaman piikin, ja kaikki muu jää piiloon. Kaikki muu jäi, kun jooga alkoi, Pete toteaa. Lontoosta tuli ryhmälle eräänlainen pyhiinvaelluskohde, jossa ravattiin haistelemassa uusia tuulia. Uskon siihen, että ihmisten erilaisuus rikastuttaa. – Silloin mun keho alkoi olla niin hajalla, että mulla oli kammiovärinää. Uuden Aallon Ytimessä Alkuvuodesta 1980 Pete palasi Suomeen. Tämä kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta näen, että länsimaat on moraalisesti rappiolla. Debyyttialbumi on työn alla, ja Petellä on kiehtova visio yhtyeensä musiikin viemisestä maailmalle. Se oli uusi tilanne. Siihen tuli mukaan koko Helsingin kerma, Pete toteaa. Nyttemmin veljekset on korvannut basisti-kosketinsoittaja VesaMatti Pekkola. – Silloin alkoi kiteytyä niin sanottu uusi aalto eli punkin jälkeinen renessanssiaika. – Jengi oli eri aineissa ja tiloissa. Se olisi ihan naurettavaa." Tällä hetkellä Pete Europa panostaa voimavarojaan vahvasti ulkomaille tähyilevään Neu Zaum -yhtyeeseensä. – Se yhdisti Bowien varhaiskautta ja Velvet Undergroundia 20ja 30-luvun dadaisteihin ja loi meidän jengille tunteen jatkuvuudesta taiteessa ja itseilmaisussa. Hän toteaa pitävänsä Pin Upsin Virgin-neuvotteluja ja Hanoi Rocksin dösästä häipymistä hänen 80-luvun musiikkiuransa loppuna. Hän perehtyi Sahaja-joogaan Intiassa ja teki pioneerityötä tuodessaan sen Suomeen ja ryhtyessään opettajaksi. Eri alojen parhaat tyypit tuli mukaan. Floyd ja Heidi olivat, että jee jee, mutta mulle tuli tunne, että tämä on pimeys. Tapaaminen johti ystävyyteen ja uuden bändin perustamiseen. Petelle toinen käänteentekevä kokemus oli tilanne, jossa hän, Floyd ja heidän ystävänsä, muusikko ja kuvataiteilija Heidi ”HK119” Kilpeläinen olivat lähdössä Hanoi Rocksin kiertueelle juhlimaan. – Me aloitettiin yöbileet pari kuukautta ennen Lontoon Batcavea, mikä on musta aika kova juttu, Pete hymyilee. Yhtyeessä soittivat myös Pin Upsia seuranneessa The Nights Of Iguanassa suosiota saavuttaneet Floyd Superstar (vuonna 2006 menehtynyt Tero Isohanni) ja Grandma Delay (Jari-Pekka ”Dile” Kolanen) sekä Jukka ”Jay” Muukka. Pete astui Hanoin bussin ovelle vain hypätäkseen hetki ennen sen lähtöä pois. Neu Zaumin täydensivät rumpali Jukka Laine ja Juntusen veljekset Juha (basso) ja Risto (koskettimet). K u v a: P as i So rj o n en stalker_taitto2015_12_a.indd 78 27.11.2015 10.25. – Uusi Laulu oli poikkitieteellinen ja -taiteellinen uuden aallon lehti ja suomalaisen sivistyksen kirkkain helmi, Pete ylistää. Keväällä 1982 Pete ja Njassa aloittivat Lepakon yöbileet. Pete on jo pitkään valmistellut leffalle myös syventävää, samannimistä jatkoosaa kirjan muodossa. Huumeiden käyttö hankaloitti töihin keskittymistä ja Pete ajautui psyykkiseen tyhjyyteen. Mietin, että en voi ruveta tekemään mitään hittejä. 78 teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: lussa vuonna 1983 ja tehnyt Pin Upsin hajottua rockvideoita, käsikirjoituksia ja joitain kaupallisia töitä. Jimi Sumén oli siellä soittamassa Bowieta, Kraftwerkia ja muuta. Jos mä olen joskus saa"Mietin, että en voi ruveta tekemään mitään hittejä. Jos jäljellä ei ole muuta kuin hedonismi ja konsumerismi, niin mitä silloin on jäljellä. – Idässä on neitseellistä maaperää. Olisi mielenkiintoista päästä kommunikoimaan kulttuureihin, jotka on avautumassa demokraattiseen ja länsimaiseen ihmistyyppiin. Viina virtasi vaikka laki kielsi, ja kaikilla oli hauskaa. – Neu Zaumia ei ole ajateltu Suomeen. – Se oli aika iso henkinen puhdistautuminen. Hän soitti levyjä suositulla Einstein A Go Go -klubilla Njassan, Jimi Suménin, Timo ”Samurai-Timppa” Launeen ja Tapio ”Herbert Hop” Hopposen rinnalla. Olin vetänyt huumeita ja viinaa sen takia, että pidin hauskaa kavereiden kanssa
Live Nation Cure.indd 79 30.11.2015 14.27
Piilevätkö syyt tyyli-, kielivai tyystin muissa kysymyksissä. – Silmän sävellykset ovat pääasiassa meidän kolmen vuorovaikutusta. – Juttu ei kuitenkaan mennyt niin, vaan illan mittaan syntyi ihania aihioita, joita ei kyetty jättämään sikseen. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/silmayhtye 80 K u v a: A J Sa v o la in en ”Taustalla on saattanut olla tiedostamaton tarve aloittaa uusi bändi.” tarkkis-taitto_2015_12_b.indd 80 27.11.2015 10.04. Kuinka se edustaa tulevan albumin materiaalia ja koska sellaista on lupa odottaa. Muillekin jäsenille on Silmässä roolinsa, mutta lopputuloksesta kuuluu nimenomaan Lauran omat ajatukset. Lopulta juttua päätettiin jatkaa bändiksi saakka ja aloimme myös soittaa keikkoja. Olet siis soittanut Jaakon kanssa myös Murmanskissa. Toistaiseksi julkaistu on vain yksi kappale, voimakas ja hurjaksi yltyvä Helinä. Helinä leikkii raskaan soudun ja keveän rallattelun kontrastilla, joka korostaa biisin molempia puolia. Oli tavattava uudestaan ja tehtävä ne valmiiksi. – Joskus tuollaisissa tapauksissa mennään loputonta musahippaa ja soitetaan teinivuosien suosikkeja siihen saakka, kun kaljat loppuvat tai päät eivät tottele, Laura kertoo. Materiaalistamme löytyy erilaisia tunnelmia ja soundeja, mutta voimakkuudessa Helinä ei suinkaan ole ainoa laatuaan. Musiikillisista taustoistamme johtuen kappaleet ovat yleensä vaihtoehtorockin ja popmusiikin sekoitusta erilaisissa suhteissa. Myös siksi tämä bändi on tuntunut musta erityisen mielekkäältä. Siellä Murmanskin Laura Soininen ja Jaakko Suni soittelivat huvin vuoksi yhdessä ystävänsä Lasse Hukan kanssa. – Meillä on kyllä levyn verran musiikkia, mutta pitkäsoiton julkaisun ajankohtaa en halua vielä lupailla. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – Helinä edustaa Silmän tyyliä ja näkemystä musiikin ja tekstin osalta varsin hyvin, vaikkei kerrokaan koko totuutta. – Itselle selvimmät muutokset ovat olleet suoraviivaisempi musiikkityyli ja sanoitusten tekeminen äidinkielellä. Niin myös tällä kertaa. Meillä on alusta saakka ollut hieno yhteys, jonka vuoksi yhteistyö on jatkunut ja säilyttänyt herkkyytensä. Toisin sanoen Silmän kappaleet käsittelevät mun ajatuksia. Lisämatskua tullaan kuitenkin julkaisemaan varsin pian ja soitamme todennäköisesti joitakin keikkojakin lähiaikoina. Miksi myös Silmää tarvittiin luovan työn julkaisemiseen. Suomen kieli tuntui hyvältä ratkaisulta myös tekstien roolin myötä. Kirjoittaminen on muodostunut mulle vähintään yhtä tärkeäksi kuin säveltäminen ja halusin, että sanoituksilla on Silmän musiikissa tärkeä asema. Biisejä on lähtenyt liikkeelle sekä olemassa olevista ideoista että sattumanvaraisista improvisaatioista. Jaetun sävellystyön lisäksi kirjoitan sanoitukset. Kolme vuotta myöhemmin promokuvassa esiintyy vain Laura. Silmä Musahipan loppu S ilmä-yhtyeen lähtöpisteen voi paikantaa vuoteen 2012, laatuisan mutta aliarvostetun indiepartio Murmanskin treenikämpälle. Samalla aihioita tuntui syntyvän lisää. Olen aina tehnyt aika introvertteja ja kiivaita tekstejä, joissa on tumma sävy. Aloin kirjoittaa suomeksi, koska halusin kokeilla osaisinko. – Taustalla on saattanut olla tiedostamaton tarve aloittaa uusi bändi, koska niin tapahtui kuin itsestään
Voisi lähteä siitä, että Tim Warrenilla on Facebook-sivuillaan kuva, missä hän istuu saksalaisella pellolla puutarhatuolissa pöydän ääressä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Pohjamudista pontta soitolle antaa rytmiä soittava Teemu Kumpulainen. Juttelimme The Toxicsin treenikämpällä Raw Power -julisteen valvovan silmän alla. Äänessä oli rytmikitaristi Teemu. Ei olla sillä lailla garagepunkia, että oltaisiin niin punkia. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Olette onnistuneet hienosti tuomaan mukananne nuoruutenne vaikutteet ja yhdistämään ne itsenne kuuloiseen lopputulokseen. Tietyn hetken, kun kaikki pelaa yhteen tapahtuu jotain sellaista hienoa, mitä ei tule tapahtumaan koskaan enää uudestaan. 11 numeroa/12kk 79,90 tarkkis-taitto_2015_12_b.indd 81 27.11.2015 10.04. Tuo kaikki yhdistettynä siihen johonkin koskemattomaan omaan, joka saa bändin puremaan. Ensimmäisen demokasettinsa yhtye teki kuukauden päästä huhtikuussa 2013 tapahtuneen perustamisen jälkeen. Halusinkin kysyä teiltä Ob li vi an sin innoittamana, että ”What rock’n’roll is all about?” Teemu: – Se on sitä, että painetaan otsasuoni pullollaan ja tehdään sellaista tavaraa. Jotain mitä ei osaa selittää. Teemu: – Ehkä se on se melodisuus, mikä tulee joissain biiseissä. Ile soittaa kitaraa aika paljon. Mutta pakko myöntää, että vähän turha comeback tämäkin. Rock’n’rolliahan tämä on pohjimmiltaan. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Tilaajapalvelu puh. Toisella kuuntelulla bändi aukeaa omaperäisenä, rajuna ja rosoisena nykyaikaisena punkbändinä. Siemailee valkkaria. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Suuri kunnia, mutta toisaalta... Kaiken päälle hoilaa myös rumpuja kovaäänisesti soittava Jens Hortling. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. En olisi ikinä osannut kuvitella 17-vuotiaana kuunnellessani Strychninea ja saadessani siitä suonen sisäisiä säväreitä, että soitan ikinä samalla keikalla bändin kanssa Tavastialla. Teemu: – Kaksijakoinen juttu. Levynjulkkarit The Sonicsin kanssa, miltä tuntuu. Lopulta työ sai kuitenkin kruununsa kuluvan vuoden lokakuun lopulla bändin julkaistua kuusi kappaletta sisältävän kymppituumaisen Tavastialla garagerockin esi-isän The Sonicsin lämmittelijänä. Kukas mies Warren on. Yritetään tehdä kaikki kuin se tapahtuisi ensimmäistä kertaa – eikä koskaan enää uudestaan. Bändi kuulostaa tuoreelta huolimatta siitä, että soinnissa kohtaavat kaukaisten vuosikymmenten vaikuttajat kuten The Oblivians, The Gories ja Cheater Slicks, sekä melodisempi 1960-luvun alkuperäinen garagerock. Teemu: – Se on Crypt Recordsin legendaarinen ukkeli. Soitan nallisia kikkoja enemmän kuin keski verto ysärimeiningissä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. The Toxicsin soundi perustuu kahdelle särökitaralle, yksinkertaiselle rumpaloinnille sekä laululle, jonka huuto kuuluu kauas. TEKSTI: JUHO HÄNNINEN K u v a: H il la K o h ta m äk i Tilaa Soundi! Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Ehkä se on tässä enemmän karuutta. The Toxics Painetaan otsasuoni pullollaan facebook.com/ herearethetoxics E nsikuuntelulla The Toxics soittaa rokkia menneeltä aikakaudelta, kun siistit levyt vielä tilattiin postimyyntikatalogeista. Soolokitaraa bändissä soittaa Ilkka Lutti nen, jonka tausta pitkäaikaisena surf-kitaristina kuuluu läpi hänen välillä kierrellessä lähes koko kappaleen ajan sen perustan ympärillä. Levynne masteroi Back From The Grave -kokoelmat kasannut Tim Warren. Vieressä on iso helikopteri, jossa lukee CRYPT. Varsinaiseen levyyn bändi käytti noin vuoden verran
Sen on kehittänyt Segwayn keksinyt ja paljon muutakin kunnioitettavaa lääketieteen ja tiedeyhteisön parissa tehnyt Dean Kamen, jonka ikuista pikkupoikaa henkivästä kartanosta löytyy muun muassa helikopteritalli ja jättimäinen höyrymoottori. Irwin herättää lähinnä myötähäpeää lähiöpubin pöytään juuttunutta äijää kanavoivalla ja ulkomaalaiskammoa huokuvalla olemuksellaan. Oma lempipelisarjani kautta aikain on Konamin Silent Hill, mutta olen viimevuosina löytänyt muutamia muitakin äärimmäisen hyviä pelejä. TÄNÄ VUONNA D-osaston aktivoituminen on noin kaksinkertaistanut työtaakkani, mistä johtuen omat vapaa-ajan harrastukset ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Konsolipelit saavat minussa aikaan samanlaisen pääntyhjentymisreaktion kuin pyöräilykin. a) Bruce Springsteen b) Jim Pembroke (Wigwam) c) Ian Anderson (Jethro Tull) Edellisen lehden siteeraus kuului Alex Harveylle. Juuri maksakirroosista selvinnyt, hurjasti laihtunut ja kännäämisen lopettanut Juice on ulkoiselta olemukseltaan pelottava ja älyltään säkenöivän nopea. Voinen tässä tunnustaa kärsineeni jonkinasteisesta esiintymiskammosta jo muutaman vuoden ennen kuin D-osasto vetäytyi tauolle, ja se ei tauon myötä ainakaan helpottanut. Kuulin sisäisen rokkipoliisini paheksuvan, kun huomasin pitäväni The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars -albumin (1972) vuoden 2003 uudelleenmiksauksesta alkuperäistä enemmän. Ja kuten aluksi totesin, työtaakkani on tänä vuonna kasvanut valtaisaksi. Toinen vapaa-aikaa riemastuttanut asia on muutama kuukausi sitten ostamani Playstation 3. Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi. Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja. Tästä melkein väistämättä seuraa myös stressitason nousua. Haastattelu on sekä kiireettömän rytminsä että sisältönsä puolesta jotain sellaista, mitä ei nykyisessä artistija mediaympäristössä voisi tapahtua. Se on iso, kova, painava ja arvokas – kaikki täydelliseltä joululahjalta vaadittavat ominaisuudet. Levypalkinnon voitti Eero Lahti Lohjalta. Pyrin ajamaan viikoittain kaksi tai kolme lenkkiä pitäen vauhdin ja intensiteetin niin korkealla, että jos keskittyminen herpaantuu, niin löydän itseni pöpeliköstä. Sattuman kautta ainakin kolme eri ihmistä suosittelivat minulle luettavaksi Arto Pietikäisen Joustava mieli -kirjaa, ja nyt pari viikkoa sitten sain kyseessä olevan opuksen lainaksi. Päähän ei siis yksin kertaisesti mahdu muita ajatuksia, kun pitää keskittyä ajamaan täydellisen tarkasti. Tulevaisuudenuskoa vahvistava Slingshot-dokumentti löytyy Netflixistä. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Diablo viimeinen sana -taitto_15_12_a.indd 82 27.11.2015 10.28. Melkoiset viisi vuotta! Ura lähti käyntiin kakkoslevystä Space Oddity (1969), ja pian syntyi suosion moninkertaistanut alter ego Ziggy Stardust, joka sai luvan väistyä jo reilun vuoden jälkeen. Slingshot on oikeasti vallankumouksellinen laite, jolla voidaan puhdistaa likaisintakin vettä juomakelpoiseksi missä päin maailmaa tahansa. Sieltä löytyy Neil Hardwick -show’n jakso vuodelta 1989, jossa vieraana ovat Juice, Irwin ja Vexi Salmi. Ainakin juuri nyt se tuntuu virkistävän avaralta ja erottelevalta – toki myös vieraalta, mutta näin kuluneen albumin kohdalla sekin on tervetullut tunne. MIKKO MERILÄINEN Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. Olen todella itsetietoinen ja minun on vaikea päästää ajatuksistani ja tekemisistäni irti. Siksi tarvitsen harrastuksia, jotka pyyhkivät ajatukset ja huolet päästä pois aina kun sukellan niiden pariin. Yksi tärkeimmistä henkirei’istäni on pyöräily. Vexin päällepäin vaatimaton mutta selvästi oman arvonsa tunteva, salaviisas tekstiduunariasenne täydentää tämän hyvin erikoisen kolmikon. Vietin todella hämmentävän tunnin YouTuben äärellä. Sisällään se pitää lyhyen mutta kiihkeän jakson erään universumimme persoonallisimman ja taiteellisesti kunnianhimoisimman rocktähden urasta. Ensimmäisinä näistä nousevat mieleen Portal 1 ja 2. Ja kyllä, tiedän olevani kymmenen vuotta jäljessä, mutta minulle se on uusi laite. Kirjan alaotsikko on ”vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta”. Laita viestisi otsikoksi ”Kuka puhui” ja liitä mukaan yhteystietosi. > HEIKKI MALMBERG JOULU TULI Meriläiselle aikaisin David Bowien Five Years 1969–1973 -vinyyliboksin muodossa. Keskityn vain siihen mitä sillä hetkellä tapahtuu, ja muu maailma unohtuu. Tosin Irwinin vierailu jää lyhyeksi heli kopterin odottaessa miestä keikalle. Niin vähän kuin haluaisin myöntää tällaisesta kirjasta olleen apua, niin täytyy todeta että heti kun sain kaksi ensimmäistä kappaletta luettua hotellihuoneessa ennen taannoista Lutakon keikkaa, soitin vapautuneimman keikkani vuosiin. 82 ”Se on vanha ja iso kivinen talo, jossa kaiken lisäksi kummittelee! Se on kyllä mukava paikka – todella ihanteellinen ympäristö.” (Soundi 11/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä
UUsi ylistetty albUmi Nyt kaUpoissa! C D / V i N y l / D i G i t a l Coldplay tulostus.indd 83 27.11.2015 9.19
BOB DYLAN 1965-1966 THE BEST OF THE CUTTING EDGE Bob Dylan Bootleg Series jatkuu studiosessioilla joista syntyi legendaarinen rockalbumitrilogia Bringing It All Back Home, Highway 61 Revisited ja Blonde On Blonde. Yhteensä 52 kappaletta ja neljä tuntia ennenäkemätöntä videomateriaalia! SAATAVILLA HETI WWW.LEVYKAUPPAX.FI takakansi 12_15.indd 84 23.11.2015 15.36. DAVID GILMOUR RATTLE THAT LOCK David Gilmour julkaisee uuden ja neljännen sooloalbuminsa yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Sisältää ennenjulkaisemattomia lauluja, studio-otoksia ja muita harvinaisuuksia! PARHAAT MUSALAHJAT PUKINKONTTIIN BRUCE SPRINGSTEEN THE TIES THAT BIND THE RIVER COLLECTION Bruce Springsteenin The River -albumin juhlapainos sisältää neljä CD:tä ja kolme DVD:tä. Jeff Lynne toimii tuottajana, säveltäjänä, sovittajana, laulajana sekä kitaristina. ROGER WATERS THE WALL Roger Waters The Wall on The Wall Live -konserttielokuvan soundtrack ja jokaisen fanin must have -hankinta! JEFF LYNNE’S ELO ALONE IN THE UNIVERSE Jeff Lynnen perustama Electric Light Orchestra julkaisee uuden albumin Alone In The Universe yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Gilmour on toiminut levyn tuottajana ja sanoittajana Gilmourin pitkäaikainen kumppani Polly Samson