PUOLIKOVALLA ON PAHA SOHIA.” ”KESKIÖSSÄ TÄYTYY OLLA HALU. WWW.ARISING-EMPIRE.COM WWW.FACEBOOK.COM/ARISINGEMPIRE.DE WWW.SHARPTONERECORDS.CO WWW.FACEBOOK.COM/SHARPTONE-RECORDS COMING SOON! THE EUROPEAN ONLINE SHOP FOR SHARPTONE RECORDS AND ARISING EMPIRE: WWW.SHARPTONE.NET Soundi FIN EmmureWSS 02-17_BACKCOVER.indd 1 08.02.17 09:24 takakansi 2_17.indd 84 8.2.2017 10.39 2/ 20 17 9,50 € (sis.alv) KAUNEUTTA JA KESTÄVYYSURHEILUA MATTI JOHANNES KOIVU UUSI NÄYTÖN PAIKKA BATTLE BEAST JÄÄHYVÄISIÄ JÄTTÄMÄSSÄ DILLINGER ESCAPE PLAN TOINEN KIERROS ISKELMÄCOVEREITA VILLE LEINONEN So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 2 / 2 1 7 T IM O R A U T IA IN E N & T R IO N IS K A L A U K A U S SÖI SANAN SA JA PALAS I NISKA LAUK AUS NISKA LAUK AUS TIMO RAUTIA INEN & TRIO SAMULI PUTRO: SAMULI PUTRO: ”KESKIÖSSÄ TÄYTYY OLLA HALU. PUOLIKOVALLA ON PAHA SOHIA.” kansi_2_2017_f.indd 1 10.2.2017 10.13 _1SD_ulkokannet_2/2017.indd 1 10.2.2017 10.17
Stuntman tulostus.indd 83 8.2.2017 8.06 A Tribe CAlled QuesT We Got it From Here … Thank You For Your service KeNT best Of bruCe sPriNGsTeeN Chapter And Verse dAVid bOWie blackstar JudAs PriesT Turbo 30 leONArd COHeN You Want it darker Sony Vinyylit tulostus.indd 2 8.2.2017 8.11 _2SD_sisa?kannet_2/2017.indd 1 10.2.2017 9.48
H Ä M E E N L I N N A S U I S T O 1 2 . 3 . H E L S I N K I K O R J A A M O 4 . W W W . L A P P E E N R A N TA K U LT T U U R I K E S K U S R U U T T I 1 8 . F I T U L E V I A K E I K K O J A 1 8 . J Y V Ä S K Y L Ä B A R K AT S E 3 . 3 . L A H T I T O R V I 3 1 . 3 . 4 . 3 . T U R K U D Y N A M O 1 2 . P I M E Y S M U S I I K K I . TA M P E R E O LY M P I A 1 . 5 . 2 . H E L S I N K I G L I V E L A B L I S ÄY K S I Ä T U L O S S A U U S I A L B U M I S I L K K I T I E N Y T S A ATA V I L L A Sony Pimeys tulostus.indd 3 8.2.2017 8.12. 3
Live Nation Kiss.indd 4 8.2.2017 8.14
Liput: 1 pv alk. 129 € Ennakko: Lippu.. \ Tiketti \ ilosaarirock.?/liput IMAGINE DRAGONS USA Poets of the Fall \ S-Tool \ MC Taakibörsta Pariisin Kevät \ Jenni Vartiainen \ JVG + more Mew DEN \ Millencolin SWE Insomnium & Joensuun Kaupunginorkesteri P E 14 .7 . PIXIES USA \ ROYAL BLOOD UK ULTRA BRA Sonata Arctica \ Te?on Brothers \ Wasted Evelina \ Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet Ellinoora \ Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani Oranssi Pazuzu + more Parov Stelar AUT \ Leprous NOR \ Vesala S U 16 .7 . Nyt kolme kokonaista päivää! Joensuu 14.-16.7.2017 ilosaarirock.. THE HELLACOPTERS SWE HALOO HELSINKI! Turmion Kätilöt \ Töölön Ketterä \ Huoratron Gettomasa \ Helsinki-Cotonou Ensemble ¡ Lihamyrsky y Karri Koira! + more MØ DEN \ Zeke USA \ Disco Ensemble Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus L A 15 .7 . 99 € \ 3 pv alk. 69 € \ 2 pv alk. Ilosaari tulostus.indd 5 8.2.2017 8.14
Soundi 2/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Moly 14 Elämäni soundit: Astrid Swan 16 Apparatus 18 E-liike 20 Jussi Niemen naamakirja: Charlie Musselwhite 22 Soundi-haastattelu: Matti Johannes Koivu 30 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 38 Samuli Putro 44 Battle Beast 48 Dillinger Escape Plan 50 Dxxxa D 54 Ville Leinonen 56 Levyarviot 72 Bazook Ember Falls Mors Principium Est Caskets Open 77 Stalker: Roudi Hämäläinen 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Ti m o Is o ah o 6 SOUNDI K u v a: N at al ia M o ra D o m in go K u v a: Ja ak ko M an n in en 44 Battle Beast ”Ainahan joku voi lentokentän turva tarkastuksessa keksiä jonkun tosi hyvän läpän.” 22 Matti Johannes Koivu ”On paljon helpompaa laulaa toisten ihmisten onnesta.” 30 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus ”Me kaikki tiedämme, miltä Niskalaukausriffin täytyy suurin piirtein kuulostaa.” 48 Dillinger Escape Plan ”Ehkä vain katoan. Alan viljellä maata tai jotain.” 72 Caskets Open ”Lyriikat pohjautuvat uneen hukkumiskuolemasta.” K u v a: V il h el m ii n a La ak ko n en sisältö_2017_2_a.indd 6 10.2.2017 13.26
Arvannette, ettei päätös ole pitänyt. (Tietenkin itsekin ajattelen usein niin mutta en ole valmis sitä ääneen tunnustamaan.) Comebackit ovat tuomittuja epäonnistumaan. Toki tuokin päätös on tullut pyörrettyä monta kertaa – kuka nyt Sielun Veljien paluukeikkoja olisi voinut jättää väliin. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi instagram.com/soundilehti Samuli Putro: Valkoinen hetero pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_2_a.indd 8 10.2.2017 13.18. En syytä siitä heikkoa mieltäni vaan liian houkuttelevia tuotteita tekeviä levy-yhtiöitä. Keikoilla ollaan nyrkki pystyssä pari ensimmäistä biisiä, minkä jälkeen siirrytään baaritiskille muistelemaan, kuinka paljon väkevämmältä kaikki tuntui silloin vuosia sitten – ja sehän johtuu vähintään yhtä paljon omasta kuin bändin vanhenemisesta. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Nostalgian vastustamiseni pohjautuu jääräpäisiin päähänpinttymiin sekä enemmän tai vähemmän alitajuiseen tarpeeseen todistaa itselleni etten vanhene. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Nostalgia, pysy minusta kaukana SOUNDI 2/2017 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN SOIDESSA King Crimson: Red Joose Keskitalo: Julius Caesarin anatomia Ville Leinonen: Hei taas Kairon; IRSE!: Ruination 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi M inulla on hyvin kompleksinen suhde nostalgiaan ja comebackeihin. Periaatteessa perintöä ei turmeltu, mutta ilmankin oltaisiin pärjätty. Kuten vaikkapa Blurin, The Afghan Whigsin, Pixiesin tai My Bloody Valentinen tapauksessa. Jo kauan aikaa sitten päätin olla ostamatta nuoruuteni suosikkilevyjen 20tai 30-vuotisdeluxepainoksia. Mutta turhapa tätäkään asiaa on liikoja järkeillä. Paluu-uutisoinnin aiheuttama alkuinnostus häipyy nopeasti. Jotkut paluut ulottuvat studioon asti, yleensä valitettavasti. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. Päätin myös olla menemättä itselleni tärkeimpienkään yhtyeiden comeback-keikoille – ja edelleen kadun etenkin The Afghan Whigsin skippaamista. Tuli vahvasti sellainen olo, että juuri tätä tarvitaan juuri nyt. Tai ainakin minä tarvitsen, mutta en missään nimessä nostalgisista syistä. Nostalgia tuntuu luovuttamiselta, kuin antaisi viimeinkin periksi sille pelottavalle ja peruuttamattomalle ajatukselle, että ennen oli paremmin. Taistelen nostalgiaa vastaan suurella tarmolla mutta käytännössä huomaan tinkiväni periaatteistani jatkuvasti – usein huomaamatta ja ihan mielelläni. Kyynikko ja epäilijä mielessäni häipyi taka-alalle sillä sekunnilla, kun laitoin uuden – erinomaisen – Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -singlen soimaan. Parhaimmillaankin tuloksena on ”vain” hyvä levy, jonka äärellä voi huokaista helpotuksesta, mutta joka ei kuitenkaan jää osaksi suurta jatkumoa
Oma subjektiivinen esteettinen kokemus skaalataan objektiiviseksi kuvaksi vallitsevasta totuudesta. Kuvittelemme, että meidänlaisiamme on enemmän kuin onkaan. pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_2_a.indd 9 10.2.2017 13.18. Musadiggarien parissa niitä riittää: levykauppakierrokset, toistuvat listaukset, eri bändien keskinäisestä paremmuudesta väittely, musavisat... Me olemme pieni vähemmistö eikä meitä Suomen kokoisessa maassa ole tarpeeksi. Keskustelkaa. Tämä yli 300 miljoonan ihmisen markkinoilla. Itsestään selvä lähtöoletus on tietysti, että soittolistat ovat objektiivisesti väärin ja niiden pointti on saada ihmiset kuuntelemaan musiikkia, josta eivät oikeasti tykkää – musiikkia, jota tekevät ihmiset dollarinkuvat silmistä, eivät rakkaudesta lajiin, kuten kaltaiseni marginaalin marginaalissa rämpivät taiteilijat. Radion tullessa puheeksi käynnistyy yksi musaolmien rakkaimpia rituaaleja: kaupallisten radioiden soittolistoista valittaminen ja siihen liittyvä monitahoinen, sosiaalinen tanssi. Tämä ei varmaankaan liity mitenkään mihinkään, mutta jos haet Googlesta termillä ”musaolmi”, hakukone tarjoaa tulokset termille ”Mussolini”. Siksi jokaiselle diggarille pitäisi olla oma asema. SOUNDI 9 > Suorat sanat R ituaalit ovat tärkeitä. Jos soittolistoja ei olisi, taviksetkin heräisivät kuuntelemaan sambialaista rockia 70-luvulta ja libanonilaista freejazzia. Tai bluesia. Totuus on, että suurin osa ihmisistä pitää musiikkia jonkinlaisena taMakuasioissa oikeassa olemisen sietämätön tuska Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Arttu Tolonen pettina – heitä kiinnostavat lähinnä tutut biisit. Ongelman muodostaa myös se, että loppupeleissä yksikään dj ei voi päihittää musiikkitietoudessa musaolmien alfaurosta. Ja teorian mukaan toisia diggareita, joita radion ohjelmapolitiikka miellyttää on tarpeeksi, että saaduilla mainostuloilla pystytään pyörittämään radioasemaa ja jopa tekemään voittoa. Jos joku perustaisi radioaseman, jossa soitettaisiin diggarin rakastamaa musiikkia, se parantaisi maailmaa. Suuremmillakin markkinoilla, kuten Yhdysvalloissa, soittolistattomat radiot toimivat usein yleisöltä kerätyillä lahjoituksilla tai yliopistojen suojissa
Korpiklaani-kippari Jonne Järvelän tuottama albumi täydentää Eurooppaakin pariin otteeseen kiertäneen Oceanwaken julkaisutrilogian, joka käynnistyi Kingdomlevytyksellä vuonna 2013. – Ainakin näillä näkymin tämä konsertti on ”Ilosaarirock exclusive”. Tutuin ja ei ollenkaan niin tutuin menetelmin. Kun nyt kolme vuosikymmentä myöhemmin nousen samalle lavalle, niin jonkinlainen ympyrä sulkeutuu ja isot unelmat käyvät toteen, Kela kertoo. Suurimman osan reissusta olin nimenomaan Guatemalassa ja asuin pienessä parin tuhannen ihmisen kylässä järven rannalla ja tulivuorTeemu Markkula on sisäistänyt reissuillaan eksoottisia vaikutteita Death Hawksin tulevalle materiaalille. Haaste on yksi urani suurimmista ja harva asia on koskaan hermostuttanut minua niin paljon kuin tämä keikka! Death Hawksilta uutta materiaalia – julkaisutapa vielä avoinna Viiden tähden arvoiseksi Soundissa loppuvuodesta 2015 kuvailtu Sun Future Moon -albumi saa seuraa myöhemmin tänä vuonna. – Maata on nyt tullut kierrettyä sen verran, että päätin palkita itseni ja bändini tällaisella herkullisemmalla konsertilla. Ja jos totta puhun niin ensimmäinen Panu Hattusen (Ilosaarirockin ohjelmapäällikkö) kyselyviesti herätti leirissämme lämminhenkisen ”vittuileekohan se” -ajatuksen. Tai voimmehan vaikka järjestää ”uuden musiikin julkaisutapahEeppisen metallin ykkösnimi Moonsorrow tekee harvinaisen klubikiertueen kotimaassa. – Kun nämä kaikki asiat laitetaan Death Hawks -myllyn läpi niin lopputulos saattaa olla jotakin hyvinkin uudenlaista ja kiehtovaa! tuman”, jossa yleisö saa oman roolinsa. Moonsorrow viimeinkin klubikiertueelle Insomnium tarjoaa Ilosaaressa erikoisspektaakkelin ten juurella. Yhden tulivuoren päälle kiipesinkin. Luvassa on taidetta koko piljetin hinnan edestä! Oceanwaken trilogia saapuu päätökseen Vuonna 2009 perustettu death/doom/post metal -yhtye Oceanwake julkaisee Earthen-albuminsa 10. ”Perkule, tehdään keikka sinfoniaorkesterin kanssa”, sanoimme toisillemme, kun emme halunneet eeppisyysmittarin lerpahtavan, nauraa kitaristi Markus Vanhala. Se jää nähtäväksi ja kuultavaksi. – Meillähän on nyt plakkarissa kolme perinteisellä tavalla markkinoille laitettua studioalbumia ja ollaan vähän puhuttu bändin kesken, että rikottaisiin jatkossa perinteistä julkaisuformaattia. Se oli Deep Purple vuonna 1987. Nimenomaan sen Winter’s Gaten. Vaihtoehtojahan riittää ep-levytyksistä yksittäisten biisien videojulkaisuihin. Ja paljon sitä on jo tehtykin, Markkula aloittaa. maaliskuuta. Toisin sanoen luulimme, että kyseessä on taas joku kiero pila. Kokeilin temazcalsaunaa, akupunktiota, tantraa ja kaakaoseremonioita. – Hexvessel-kiertue on nyt takana ja tämä kevät kuluu uuden musiikin tekemisen parissa. Imin sisuksiini mahdollisimman paljon vaikutteita mayojen kulttuurista ja kylän tarjoamista henkisen kasvun keinoista. Draugnimorkesterin kanssa tapahtuva kierros käynnistyy Tampereelta maaliskuun alussa ja päättyy Helsingin Virgin Oiliin 11. – Tai no... Sattuneista, sattumattomista ja täysin satumaisista syistä jouduimme siirtämään esiintymiset tälle vuodelle. Eli jos tällainen sekoilu kiinnostaa niin suosittelen paikalle saapumista. Kertoisitko hieman enemmän uudesta materiaalista. – Itse olin kuukauden verran matkoilla USA:ssa ja Guatemalassa. Maanjäristyksetkään eivät olleet harvinaisia. Vasta vakuuttavan ”ei kun jätkät ihan oikeasti” -vahvistuksen jälkeen ryhdyimme miettimään asiaa toden teolla. – Keväällä 2016 ilmestynyt Jumalten aika -albumi sai seurakseen vain yhden klubikeikan Suomessa. toukokuuta. Oikeasti emme voi ottaa kunniaa tällaisen megaidean keksimisestä, sillä kyseessä on Ilosaaren mainioiden miesten salakavala juoni päidemme menoksi. Euroopan kuumimpien death metal -ryhmien joukkoon viimeistään yhden biisin mittaisella Winter’s Gate -albumilla noussut Insomnium soittaa Ilosaarirockissa Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Anssi Kela toteuttaa haaveensa ja esiintyy Helsingin jäähallissa Parasta aikaa -tuplaliven äskettäin julkaissut Anssi Kela ja hänen armoitettu yhtyeensä paiskaavat Anssi Kela – 30 vuotta Kelaa -juhlakeikan Helsingin jäähallissa lauantaina 6. K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: M at ia s N u m m el in uutiset_2017_2_a.indd 10 9.2.2017 16.28. Luvassa on sekvenssipohjaista synteesiä, sampleja, akustisella tehtyä psykefolkia ja kantria, muutamia ideoita mainitakseni. Levytys koostuu kahdesta kappaleesta, jotka ovat 21-minuuttinen A Storm Sermon sekä 24 minuuttia kellottava In Amidst The Silent Thrones. Yhtye vierailee myös Jyväskylässä, Joensuussa, Kuopiossa ja Turussa. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kakkosalbumi Sunless ilmestyi 2015. – Tuumasimme taannoin, että mihin tässä mahtipontisuuden polulla nyt jatketaan, kun alla on 40 minuuttia kestävä kappale. Mutta julkaiseeko Teemu Markkulan kipparoima kosmisen folkahtava psykedeliainnovaattori Death Hawks uuden pitkäsoiton vai jotakin muuta. Ja tässä sitä nyt ollaan! Onko kyseessä ”kerran elämässä” -tyyppinen veto. maaliskuuta. – Muistan itse kirkkaasti ensimmäinen näkemäni keikan Helsingin jäähallissa. Valmistautukaa mahtipontisiin, kovaäänisiin sekä tunnelmallisiin iltoihin, mainitsee rumpali Marko Tarvonen. Siellä ei ollut autoteitä ja sähkökatkokset olivat arkipäivää. On siis tullut aika kokeilla jotakin uutta, mutta emme vielä tarkasti tiedä, mitä nämä uudet kuviot tulevat olemaan. – Musiikkia on nyt tehty hyvinkin erilaisista lähtökohdista
Miksaus ja masterointi tulevat toki siihen päälle. Jatkossa luvassa on toki keikkoja, niin kotimaassa kuin vierailla seuduillakin. – Olemme nyt tehneet sävellysja sovitusduunia enemmän yhdessä treenikämpällä eli homman nimi on ollut ”back to the roots”. Nyt yhtye ryhtyy toden teolla veistämään kolmatta pitkäsoittoaan. Kaiken päällä on toki ehta Santa Cruz -leima! Mr. – Kyseessä on uusi kierros ja kuvainnollinen jälleensyntymä. Muun muassa Roskilden jättifestivaalilla. Mutta se edustaa uudenlaista itävää versoa, joka on istutettu kolmen aikaisemman albumin kyntämään maahan. Musiikillisesti suunta on puolestaan eteenpäin. Mitä kannattaa odottaa 10. Olemme pitäneet PHsanaparista kiinni jo viisitoista vuotta, ja tässä vaiheessa bändin matkaa koimme olevamme monogrammin arvoisia. Olemme myös menneet vahvemmin melodia edellä ja sitä kautta materiaalin yleisfiilis tuntuu positiivisemmalta. – Levy on kypsynyt oman tahtonsa mukaisesti jo niin kauan, että olen varsin kyvytön vertaamaan sitä aiempaan tuotantoon. – Menemme studioon helmikuun loppupuolella ja maaliskuun lopulla pitäisi olla valmista nauhoitusten puolesta. Olen hyvin innokas näkemään mihin se meidät johdattaa. Sekä levytrilogian jälkeinen tila. K uv a : M ar ku s P aa ja l a K u v a: E li as Jo k ir an ta uutiset_2017_2_a.indd 11 9.2.2017 16.28. Yhtye operoi jatkossa lyhyemmän PH-otsikon alaisuudessa. Päätimme nyt palata alkuperäiseen, puhtaampaan nimemme muotoon. Santa Cruz käy kolmannen kimppuun Ansiokas helsinkiläinen rockretkue Santa Cruz pisti ison vaihteen silmään orkesterin nimeä kantaneella kakkoslevyllä. Toki bändin vaihtelevat kirjoitusasut myös sotkevat mukavasti informaatioajan käytäntöjä, mikä olkoon osa tämän homman johdatusta, sanoo basisti Lauri Kivelä. Tutuiksi tulivat niin Pohjois-Amerikka, Eurooppa kuin Japanikin. Edellinen levy oli melkoista paahtoa alusta loppuun, mutta nyt materiaali on vaihtelevampaa. Peter Hayden on vaihtanut kutsumanimeä. Ensimmäinen singlelohkaisu saapuu ennen kesää ja pitkäsoitto sitten syksyllä, basisti Middy Cruz kertoo. Eräs sitaatti treeneissä kuului: ”Tää on ihan kuin joku poppibiisi gone wrong”. maaliskuuta ilmestyvältä Eternal Hayden -albumilta. Kokeilussa on ollut myös uusia soundeja ja vaikutteita on napsittu yli genrerajojen. Peter Hayden on nyt PH Monumentaalisista julkaisuista (ja keikoista) tunnettu doom/ drone/ambient-ryhmä Mr. Levy kiipeää ylöspäin vanhasta tasosta, uutta kolmatta ulottuvuutta pitkin. – Johdatus meitä kuljettaa, minne kuljettaa! Onneksi Wastement-seuralaisten (Atomikylä ja Oranssi Pazuzu) kanssa kaikki matkat ovat aina tekemisen arvoisia
tarkkis_Moly.indd 12 9.2.2017 16.57. – Kun päätimme Juho Pylvänäisen kanssa perustaa bändin, ei meillä ollut muuta tavoitetta kuin tehdä hyviä biisejä, kertoo laulajakitaristi Esa-Pekka Vierimaa Molyn alkupisteestä. A-PUOLI Moly Ylevää alhaisuutta T unnelma on pahaenteinen. – Molemmissa kappalerakenteet ovat yleensä yksinkertaisia eikä soittajilta odoteta virtuoosimaista soittotaitoa. Ehkä huumorini on niin mustaa, että kaikki eivät ymmärrä kielen olevan välillä tiiviistikin poskessa. Arkielämässä en nimittäin ole ollenkaan vihainen enkä enää kovin nuorikaan, paljastaa yhtyeen sanoittaja Vierimaa. Alkuperäiset punkkarit ja post punkkarit olivat myös enimmäkseen ”tavallista kansaa”; työväenluokkaisia brittinuoria. – Yhteisten esikuvien vaikutus kuuluu musiikissa, mutta emme koskaan suunnitelleet, että meidän pitäisi edustaa jotain tiettyä meininkiä. Melkein kaikkien kulttuurien vanhoissa musiikkiperinteissä on toistoa ja hypnoottisuutta, jota löytyy myös post punkista. Jopa sillä uhalla, että niiden julkisesti esittäminen punastuttaa. Inhorealistisuus sekoittuu kiehtovalla tavalla tunneskaalan toiseen laitaan. Kansanmusiikista löytyy myös paljon synkkiä kappaleita kaikkien iloisten rallien lisäksi, murhaballadeja ja itkuvirsiä. – Tekstien tyyliin ovat vaikuttaneet Riston, Joose Keskitalon ja Michael Giran kaltaiset sanoittajat. Silti se kuvaa mielestäni hyvin musiikkia jossa jonkinlainen ylevyys ja alhaisuus yhdistyvät, joten päätimme lätkäistä – Vakavuus ja dramaattisuus on yksi puoli Molyn musiikista, mutta ihmettelen miten voi saada sellaisen kuvan ettei meissä olisi minkäänlaista kevytmielisyyttä. Solisti artikuloi tosissaan ja totisesti eläytyen. Molyn tekstien hätkähdyttävyys tuntuu harkitulta. Käytän mielelläni kielikuvia, jotka aiheuttavat itsessänikin voimakkaita reaktioita. Nyttemmin tämä aihe on alkanut tuntua melko loppuunkalutulta, ja jatkossa haluaisin inspiroitua enemmän positiivisista asioista. Vihjaan että kevytmielisyys tuntuu yhtyeestä puuttuvan kokonaan. Sävelet pirskahtelevat ilmoille vaanien, jotain epäilyttävää vihjaten. Vaikka rakkaudesta. Jyväskyläläisen Molyn samanniminen debyyttialbumi tekee väkisinkin vaikutuksen. Jos nyt ei takerruta musiikillisiin referensseihin, niin mikä ylipäätään inspiroi laulujenne tekemistä. – Termi ”inhoromantiikka” syntyi osittain vitsinä erään keikkareissun yhteydessä. – Ensimmäisellä levyllä on aika paljon semmoisia vihaisen nuoren miehen lauluja, jotka saivat innoituksensa kyynisestä suhtautumisesta ihmiskuntaan. – Ensimmäiselle levylle valikoitui ehkä enemmän synkempiä ja vakavampia kappaleita, mutta on siellä paljon huumoriakin. Yhtye itse on maininnut musiikissaan sekoittuvan keskenään muun muassa kansanmusiikin ja post punkin. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Jatkossa haluaisin inspiroitua enemmän positiivisista asioista. facebook.com/molyjkl K u v a: K ir si Sa lo sen termin bändin yhteyteen ennen kuin joku keksii vielä hölmömmän genrenimityksen. Ne kuulostavat kaukaisilta kavereilta, mutta Esa-Pekka löytää niistä yhteisiäkin piirteitä. Etenkin keikoilla meininki on välillä ollut hyvinkin hilpeää. Sanoja kuunnellessa tekee mieli kuunnella juuri soinut kappale uudestaan, kun jäi hämäämään mitä juuri kuuli. 12 SOUNDI 12 SOUNDI 12 SOUNDI 12 SOUNDI > 12 SOUNDI Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Musiikki hehkuu 80-luvun suomirockin perintöä unohtaen kuitenkin isot kitarat ja korvaten ne viulun johdolla folk-sävyillä. Mutta kuinka olennainen osa vakavuus ja dramaattisuus on Molya
SMI sivu 13.indd 13 10.2.2017 14.52
Bändin muusikot kävivät sitten ajallaan tekemässä pohjiin päälleäänityksensä. Ihanuus varmistui Born To Run –elämäkerrasta –poliittisuutta, suuri sydän, itsereflektointia ja romantiikkaa. Tunnetila on turvallinen, intohimoinen kaukorakkaus. Olisi mahtavaa työskennellä Lindseyn, Stevien sekä Mickin ja Christinen kanssa. Albumi avasi onnellisuuden kokemuksen – niin puhtaana kuin vain musiikki voi tarjota. F rom The Bed And Beyond on hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa syntynyt albumi, sillä sen sisällön ja tunnetilat määritteli edellisen albumin Astrid4 (2013) jälkeen tehty diagnoosi aggressiivisesta rintasyövästä. Studiossa saa yleensä olla vain tietyn ajan, mutta kotiin säädetyillä laitteilla saatoin tuottaa ja miksata kaiken pitkällä kaavalla. Kiersimme Kanadassa 2004 ja muistan Broken Social Scenen ja Arcade Firen ekan ep:n. Enni Kujanpää laulaa toista ääntä. Elämäni soundit 2_17.indd 14 8.2.2017 14.25. Oli lohdullista maata ja kuunnella tuttua ääntä. – Levytys oli sikäli erilainen, että noin puolen vuoden ajan äänitin itse aktiivisesti materiaalia. Haluaisin teleportata Rumours-sessioihin, mutta en osaa päättää, missä roolissa. Sanoilla ei ollut väliä, ymmärsin tunteen täysin. Se sopi usvaiseen toipumismoodiin. Nyt kun syöpävaara on torjuttu, musiikin lohdullisuus saa erityistä painoa pelkojen kustannuksella. – Lavalla kokonaisuuteen tulee paljon muitakin live-elementtejä, kuten valokuvaaja Tekla Vályn visualisointeja, Yat Cheungin puvustusta, Jere Mönkkösen valosuunnittelua. ARTISTI, JOTA KUUNTELIN LAPSENA Youssou N’Dour Immigrés – Kuusivuotiaana tajuntani räjäytti tämä sukulaisten Senegalista tuoma kasetti. Regina lauloi itsensä parhaan ystävän paikalle. Aina löydän jotain uutta ja nerokasta, inspiraatiota monesta aspektista. Pitkälle yksin valmisteltu albumi on musiikiltaan voimakas, ehyt, keskittynyt ja valtavan kaunis tunne-elämysten kirjossaan. Ajattelin keltaista ja oranssia. Tuulen vire ja pakokaasun huumaava tuoksu. Kaikki tekijät ovat tosi hienoja ja kokoamme esitystä yhdessä. Tracyn ääni tunkee suoraan sydämeeni samalla rakastavalla voimalla kuin esiteininä ensikuulemalla. LEVY, JOTA KUUNTELIN SAIRAANA OLLESSANI Beck Morning Phase – Kuukausi rintasyöpädiagnoosin jälkeen makasin sohvalla leikkaustoipilaana ja kuuntelin uutta Beckiä. Volvo Amazonin takapenkillä kesäillassa. Tärkeä esikuva naisena, jotka toteuttaa visionsa itse, vaikka se ei vastaisi konventioita. VALKOISET ROKKIKUKOT EIVÄT OLE ERITYISEN IHAILUN KOHTEITA – PAITSI BRUCE Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Astrid Swan LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA Kate Bush Hounds Of Love – Hounds Of Lovea olen analysoinut miljoonat kerrat. Häneen kietoutuvat omat romanttiset muistot, ja olen onnellinen, että olen voinut esitellä ladyn seuraaville Hardy-faneille. ELÄMÄNI SOUNDTRACK, VAIKKA EN TIEDÄ MISTÄ ARTISTI LAULAA Françoise Hardy La maison où j’ai grandi – Ensimmäisiä artisteja, joita Nick mainitsi, kun tapasin hänet 18-vuotiaana. Vaativat hoitotoimet ja leikkaukset muuttivat elämisen tahdin ja sisällön, jotka oli juuri mullistanut myös esikoisen syntymä. ALBUMI, JOLLA PÄÄSEN TIETTYYN TUNNETILAAN Tracy Chapman Crossroads – Tämä levy on huone minussa. Hän on kaunis, romanttinen ja epätodellinen. Rakastuin hänen tapaansa käyttää kieltä, biisien rakenteita ja leikkisyyttä sekä rosoisuutta. Luukutan tätä säännöllisesti yksin kotona. Oma löytöni oli Spektorin Soviet Kitsch. – Vakavan sairauden tuomat pelot tuskin katoavat, vaan pysyvät vielä pitkään pinnalla. Mutta tuntuu tärkeältä, että lauluissa on haettu myös lohtua, eikä vain pahimpia pelkoja. Siitä lähtien Françoise oli tärkeä osa elämäni tapahtumia – vaikka en osaa yhtään ranskaa. Se oli mahtava prosessi ja voisin jatkaa tällaista. – Levyn teemat ovat elämässäni tunnetasolla edelleen ajankohtaiset, Astrid pohtii. On ihmeellistä nähdä, kuinka muut ihmiset puhuvat niiden biisien kanssa ja ilmentävät omia näkemyksiään pitkälle yksin tekemästäni musiikista. Ei turvavöitä eikä lastenistuinta. Se on niin ehjä, monipuolinen mutta simppeli teos, että pyörryn. Sairauden, menetyksen ja kuoleman kuvausten ohella mukana ovat toipumisen, toivon ja elämän teemat. LEVY, JOKA TUO MIELEEN TREEBALL-YHTYEEN AJAT Regina Spektor Soviet Kitsch – Nick Trianin läsnäollessa on varmaa, että infoa musiikista välittyy. Bruce Springsteen Darkness On The Edge Of Town – Kun lähdin kotoa, pakkasin pari isän Bruce-levyä mukaan. Kirjoitin lauluja pianon äärellä, mutta osa syntyi vasta miksatessa. Sairastaessa musiikkiin saattoi upota niin kuin mereen ja unohtaa, missä mentiin arjessa. Saan tästä huvittuneita tirskahduksia – ei kuuluisi intellektuellin feministin digata vissiin. Tracy on opettanut minulle todella paljon. ALBUMI, JOTA OLISIN HALUNNUT OLLA TEKEMÄSSÄ Fleetwood Mac Rumours – Olen kuunnellut bändiä kohta 10 vuotta. Saan yhtyeen tarinasta loputtomasti inspiraatiota ihmissuhteista musatuotantoon
Provinssi tulostus.indd 15 8.2.2017 8.16
Mutta ehkäpä kysymys onkin siitä, että ”vanha kunnon rokki” on äänitetty samankaltaisella kalustolla ja metodilla. Muusikoiden, äänittäjien ja soitinkauppiaiden kuulee usein puhuvan lämpimästä soundista. Uusilla digitaalisilla laitteilla on mahdollista tehdä lämmintä soundia ja vanhoilla analogisilla vehkeillä kylmää. Lämmin-kylmä-vastaparia käytetään useimmiten silloin, kun tehdään eroa erilaisten instrumenttien, kuten sähkökitaran tai syntetisaattorien, sekä niillä tuotettavien soundien välille. Uskoakseni soundin jaottelu lämpimään ja kylmään on pohjimmiltaan subjektiivinen ja tunnepohjainen tapa hahmottaa ääntä. 16 SOUNDI SOUNDI PB Apparatus > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen V uoden 1999 Hifi-lehden kolmannessa numerossa suomalaisen iskelmämusiikin konkari, säveltäjä ja sovittaja Kassu Halonen, kertoo tavoitteekseen tehdä ajattomia levyjä. Kyse taitaa silti olla pikemminkin jonkinlaisesta jaetusta ”lämpimästä kokemuksesta” kuin objektiivisesti mitattavasta fysikaalisesta ilmiöstä. Samalla ne ovat kuitenkin rocksukupolven ammattilaisten yleisesti käyttämiä tuttuja käsitteitä, joihin tukeutumalla musiikkilaiteteollisuuden on helppo lanseerata markkinoille uusia laitteita. Analogisen nauhoitteen ominaispiirteen, siis lämpimyyden, voi sanoa olevan (ainakin osaltaan) seurausta formaatin ominaisuuksista ja suoranaisista puutteista ja niiden luovasta hyödyntämisestä. Toisinaan tietyllä efektillä tai miksauspöydällä loihdittua soundia saatetaan kutsua paremman termin puutteessa lämpimäksi. Kun analogiselle ja digitaaliselle tallentimelle nauhoitettuja ääniä verrataan, on niiden olennaisin ero siinä, että analoginen tallennin, kuten magneettinauha, leikkaa äänen ylimpiä taajuuksia ja lisää ääneen kohinaa. Esimerkiksi rumpuja nauhoitettaessa dynamiikka kutistuu ja soundi säröytyy, mikä on usein myös tarkoituksena. Tätä piirrettä uudemmissa digitaalisissa äänityslaitteissa (jotka tallettavat myös ylimmät taajuudet kohinattomasti) ei ole, vaan yliohjattuna signaali säröytyy rajusti ja riipivästi. Halonen ei ole vertauskuvineen liikenteessä yksin. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Olennaista eivät ole lopulta laitteet vaan niiden käyttötapa. Tällaista soitinta tai laitetta eivät enää syrjäytä uudet kenties teknisesti paremmat soittimet, vaan se jää käyttöön joko sellaisenaan tai nykyisin yhä useammin digitaalisena jäljitelmänä. Yksi keino hänelle saavuttaa ajattomuus on karttaa moderneja ”laitesoundeja”. Tilanteesta riippuen lämpimyyden kriteerit vaihtelevat suuresti, ja vaikuttaa siltä, että lämpimästä soundista on tullut yksinkertaisesti synonyymi hyvälle soundille. Osaltaan kyse on vanhojen ja uusien laitteiden teknisistä eroista, mutta ”analogista lämpimyyttä” on myös mystifioitu. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Lämpimän soundin myytti liittyy siten myös vintage-ilmiöön ja siinä taustalla vaikuttavaan ajatukseen, että oikeaa soundia voidaan tehdä vain tietyillä laitteilla. Näitä putkia pidetään niin sanotun lämpimän soundin lähteenä. ”Soundin jaottelu lämpimään ja kylmään on pohjimmiltaan subjektiivinen ja tunnepohjainen tapa hahmottaa ääntä.” apparatus_autotune_taitto_2_17.indd 16 9.2.2017 17.04. Ne vanhenevat Halosen mielestä nopeasti ja voivat muuttua ”korneiksi”. Näillä lämminäänisillä klassikkosoittimilla tai -laitteilla, kuten Fender Stratocaster tai Roland 808 -rumpukone, on oma huomiota herättävä soundinsa, jonka vuoksi ne ovat muodostuneet tietyissä tyyleissä klassikoiksi ja joiden käyttöä tyylillinen autenttisuus myös usein edellyttää. Ainakin termiä käytetään innokkaasti hyödyksi mitä erilaisempien soittimien ja musiikkilaitteiden markkinoinnissa. Ja vain koirat kuulevat eron. Samassa haastattelussa hän kutsuu modernia digitaaliääntä ”kylmäksi” ja vanhaa putkisoundia ”lämpimäksi”. Mahdollisimman lämmintä analogisoundia! Vanhan analogisoundin nimeen vannojat käyttävät mieluusti putkivahvistimia, joiden sisältä löytyy tällaisia kapistuksia. Digitaalisten tietokonestudioiden aikakaudella vanhoista analogisista äänenmuokkausja tallennuslaitteista on tullut kulttiesineitä ja pyhäinjäännöksiä, joiden lämmintä soundia palvotaan ja pyritään jäljittelemään. Lämpimän soundin voi ymmärtää vastakohtana kylmälle soundille, jolloin päädytään keskustelemaan äänien taajuuksista ja siitä, että lämmin ääni ei useinkaan sisällä riipiviä yläääniä. Tarkoituksellisesti yliohjattuna ääni muuttuu ja tapahtuu niin sanottu nauhakompressio
105 € 3 PV .............................ALK. 255 € VIP 1PV ..............ALK. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) 1 PV .................................ALK. 65 € 3 PV .............................ALK. 119 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK. HELSINKI SUVILAHTI 30.6. APOCALYPTICA PLAYS METALLICA BY FOUR CELLOS SUICIDAL TENDENCIES AMORPHIS MAYHEM SONATA ARCTICA DIRKSCHNEIDER WINTERSUN BARONESS ELECTRIC WIZARD MOKOMA INSOMNIUM ANNEKE VAN GIERSBEGEN’S VUUR BRUJERIA AVATARIUM BATTLE BEAST BARATHRUM BAPTISM ORANSSI PAZUZU TRAP THEM KOHTI TUHOA RATFACE ...LISÄÄ TULOSSA Turska.indd 17 8.2.2017 8.18. 75 € 2 PV .............................ALK. 2.7.2017 www.tuska.fi (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ...................................ALK
Ajattelin, että tuossapa hieno ammatti. Kitara koteloon ja menoksi. Toimitusaika on tietysti silloin hieman pidempi, koska tänään kaadettu puu on työstettävissä kolmen vuoden päästä, myhäilee Harjunpää puupajassaan keskellä nurmijärveläistä metsää. Satoja opetusvideoita jenkeistä, satoja kokeilutunteja pajalla, etsimistä, löytämistä, virheitä, testaamista. Kone jyrsii muodon ja lankku saa kitaran ulkonäön. Harjunpää rakentaa asiakkaan pyynnöstä mitä vain: vintage-tyyliä, puoliakustisia bassoja, jazzkitaroita, lankkukitaroita. Heikkoutena, jos sitä nyt heikkoudeksi voidaan sanoa, on prosessin hitaus ja monet eri työvaiheet. Tuotteet ovat tasalaatuisia, itse asiassa keskenään millimetrin tarkkoja kopioita toisistaan. Maalaus, lakkaus, komponentit paikalle ja kitara on keikkavalmis. Ensimmäisen tilaustyöni, basson numero 001 tein Hansu Saariselle. Todellinen löytöretki. Tuottaa kelpoa, mutta hieman suppeaa valikoimaa. Ostaa puutavaran erikoisliikkeestä ja valitsee huolella työstettävän materiaalin. Body ja kaula ovat muotoiltavissa vapaasti ja mikäli asiakas osaa selittää mielihalunsa rakentajalle, hän saa juuri sitä mitä haluaa. Harjunpää heräilee aamulla yhtä aikaa luonnon kanssa, ulkoiluttaa koiran ja keittää kahvit. Harjunpää ja bumerangi – ei, vaan basson body. Värjää ja lakkaa kitaran, kiinnittää elektroniikan ja liimaa lapaan oman logon. Imin netistä kaiken mahdollisen opin. Malleja ovat alan standardit, kuten Stratocaster, Telecaster, Jazz Bass ja Precision Bass. Kun ilta on tullut ja painan pääni tyynylle, odotan jo seuraavaa työpäivää. Vaikka basso on nykyään myös soolosoitin, se huomataan perinteisessä kontekstissaan vain puuttuessaan kokonaisuudesta tai kun sen soittaja tekee virheen. Päärakennus on veistetty hirrestä ja niin on myös samassa pihapiirissä oleva paja. Öljyäminen, lakkaus tai maalaus, komponentit kiinni ja soitto soimaan. Harjunpääkin oli ollut jo pitkään pääammatiltaan puuseppä, kunnes ajautui soitinrakentajaksi hieman erikoisella tavalla. Maisema on kuin postikortista. Esimerkkinä hän mainitsee pitkän kehitysja testaustyön tuloksen, bassojensa kaulan sisälle sijoitettavan ääniraudan, joka yhdistyy bodyyn pulttiliitoksella ja takaa pitkän sustainin. – Asiakas voi tulla vaikka mukaani metsään puuta vaakavannesahalla kaatamaan. Yrittäjän valttina on se, että valmistusprosessi on suhteellisen nopea. Siinä tilanteessa ei auta muu kuin alkaa sahata uutta lankkua kunnes luottamus tuotteeseen syntyy. Istahdan mukavasti 50-luvun nahkatuolille ja pohdin, mistä aloittaisin tämän päivän. – Sitten vielä hieman lepäilyä sohvalla ja annan mielikuvituksen lentää. Seuraavaksi puen isoisän lappuhaalarit päälle ja tassuttelen Reinot jalassa pajalle. – Halusin antaa lahjaksi kitaran Varmat Päivät -bändissä soittavalle vaimolleni ja matkasimme Hämeenlinnaan Finlandia Instrumentsin pajalle. Tilaa ulkomailta bodyn, kaulan ja komponetit. Kalevalaa ja Lapin mystiikkaa Harjunpää pitää kilpailuvaltteinaan kotikutoista valmistusprosessia ja persoonallisia teknisiä ratkaisuja. Siellä kitaranrakentajamestari Järvinen palveli meitä loistomeiningillä ja vaimoni sai upean nimikoidun sähkökitaran. Miehen ykkösjuttu ovat kuitenkin bassot, joihin hän fiksoitui jo pikkupoikana ja joita hän on soittanut käytännössä koko ikänsä. – Takarivin hiljaisen miehen rytmisoitin jaksaa kiehtoa. Kasaaja. Korostettakoon heti, että yhdenkään arkkityypin tuottama lopputulos ei ole toistaan parempi tai huonompi. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Jyrsijä. Ero syntyy lähinnä siitä, kuinka käsityöläinen voi itse vaikuttaa materiaalin valitsemiseen, kuten puun syiden muotoon ja suuntaan. Aloitin netissä tutustumisen kitaran rakentamiseen, ja sehän vei mukanaan. 3. Liimattuaan lankut tuuppaa materiaalin CNC-jyrsimeen. Monta kertaa kitaran kielitettyäni ja sillä soitettuani jouduin toteamaan, että lopputulos ei olekaan hyvä. Veistäjä. E-liike 2_17.indd 18 10.2.2017 15.56. Pikkuhiljaa, viisi vuotta harjoiteltuani, homma alkoi toimia ja tulin julkisuuteen. Tarkennettuna: kuinka monta muotoa rakentaja on koneeseen ohjelmoinut. Tämän tyypin päämääränä on rakentaa täysin uniikki tuote. Metsän keskellä Jouko Harjunpää edustaa kolmostyypin rakentajaa. Puuseppänä olin aina hakenut haasteita ja nyt niitä todellakin löytyi. Teksti: Esa Kuloniemi SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 15 Harjunpää ja basso P uurunkoisten sähkökitaroiden ja -bassojen rakentajat voi jaotella karkeasti kolmeen arkkityyppiin. Tässä tapauksessa rajoittavana tekijänä on CNC-kone. Hän tekee jokaisen bodyn ja kaulan yksilöllisesti, eikä niistä yksikään ole prikulleen samanlainen. Päämääräni on viedä basson muotokieli, soitettavuus ja aistikkuus niin tappiin että basistikin voi luoda soittimensa kanssa koko elämän kestävän liiton, Harjunpää maalailee. Viisi pitkää vuotta Ikaalisten soitinrakennuskoulu ei ole ainoa tapa tulla kitaranrakentajaksi. Puuvaraston kirjo ja sen tuoksu on lumoava. Nykypäivän Väinämöinen, joka aloittaa täysin alusta kaatamalla puun, sahaamalla ja sitten kuivaamalla sen. Vuosi oli 2008. 1. 2
Lyöntipinnan kahden kalvon välinen öljykerros on nyt seitinohut, minkä tuloksena on nopeasti sammuva, syvä ja läski plöm. Tällaisia musiikkialan omia messuja ei voi olla liikaa, etenkin kun valmistajien ei nyt tarvinnut kilpailla puutarhaja viinituotteiden kanssa, toisin kuin edellisvuosina. Komponenttien on oltava huippulaatua, samoin materiaalien. Tällä haluttiin välttää kaikkia turhia resonansseja sekä pärinöitä. Sen ympärille rakennetaan muoto, joka voi olla mitä vain. Ratkaisen ensin tekniset ongelmat ja teen niistä standardin. Kauheutta korostettiin Evansin paksuilla öljykalvoilla. Valmistaja väittää, että kalvot on erittäin helppo virittää, mutta ainakin minulla ne venyivät aluksi ja vaativat jonkin aikaa säätöä ja tekeytymistä. He ovat todella vaativia ja tarkkoja. Soittimissani on myös terävä attack. Kolmas asiakastyyppi on mielenkiintoisin: keräilijä. Asiakkaitani ovat ensinnäkin ammattimuusikot, joille soitin on työkalu. HEMMO PÄIVÄRINNE K u v a P et ri M at er o E-liike 2_17.indd 19 10.2.2017 15.56. Öljykalvoja on mielenkiintoista soittaa, koska soundi ei syty ihan pienellä hipaisulla, vaan rumpuja saa todella käskeä, että rungon saa soimaan. – Olen hieman ujo pudottelemaan nimiä, mutta kuuluisin asiakkaani lienee pietarilainen jazzbasisti Vladimir Shalnev. Suomalaisuus on Harjunpään asiakkaille kova juttu järvineen, metsineen, soineen ja tuntureineen. Tuotteen pitää toimia sataprosenttisesti, mutta minulle käsintehty on sitä että rakentajalla on saha, temmi, höylä ja hiomapaperia, että sahaan muodot itse, vuolen, höylään ja hion. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Eroottiset kalvot V uotuisen Finnish Blues Awards -palkintogaalan yhteydessä järjestettiin kotimaisten musiikkilaitevalmistajien omat päivämessut. Näitä saa läpinäkyvänä, mustana, sinisenä ja punaisena, joka oli tietenkin oma perverssi valintani. SOUNDI 19 facebook.com/harjunpaabass – Sustain on niin pitkä, että näpättyäsi bassosta äänen, voit mennä uusimman Soundin kanssa vessaan ja todeta sieltä palattuasi, että se soi vieläkin. Veikkaan että kalvojen kestävyys on hyvää luokkaa yksikerroskalvoihin verrattuna. Toinen ryhmä ovat nuorena bändissä soittaneet, joiden aika on sittemmin kulunut enemmän opiskellessa, uraputkessa ja perheen ruuhkavuosissa. Kun laitoin tomeihin nämä todella eroottiset punakalvot, niin Särö-yhtyeemme vaihtoi oitis musatyyliä post punkista diskomusaan! Olen muuten varma, että rumpalit saavat keikoilla punaisten pornokalvojen avulla enemmän piparia, ja kahvia. Jiri Kuronen yhtyeestä Kaihon Karavaani on myös asiakkaani ja työn alla on nyt Gibsonin SG Customit kahdelle Suomen kovimmista basisteista. Soundin lisäksi parasta kalvoissa on väri. Kun helsinkiläisen Virgin Oilin yläkerran valtasivat näytteilleasettajat ja ilman täytti testaajien samanaikaisten laiteja tuotetestien kakofonia, kävi selväksi, että vaikka musaskene tuntuukin olevan jollain lailla surkastunut, niin soittimista ja soittamisesta kiinnostuneita riittää. Soundi-ihanne muuttui soivasta dempattuun, ja äänittäjät poistivat tomeista alakalvot pönttöjen lähimikityksen vuoksi. R umpaleille 1970-luku merkitsi pimeää keskiaikaa. Puiden kuninkaana hän pitää visakoivua ja vieläpä loimusellaista. Hinta on muuten sama kuin normikalvoilla. Siis herran jumala miten ihania, kauniita ja heleästi soivia aarFBA MUSIIKKIMESS UT Virgin Oil Co 14.01.2017 Soitinskene kiinnostaa teita! Itse ihastuin varsinkin uuteen puoliakustiseen prototyyppibassoon, ja Esa räpläsi hyvillään teräskoppaista ResoSun-sähködobroa, jossa on plugilla syttyvät punaiset valot. Lopputuloksena soundi nimeltä plöts. Mutta nyt Evans is back! Firma on julkaissut kymmenen vuoden tauon jälkeen öljykalvot uudelleen, tosin aivan uudella Hydraulic-nimisellä konseptilla. Tykkäsin kovasti Bluetone-, Hehkuja Monster -vahvistimista, Vuorensakun ja Lottosen kitaroista ja Mad Professorin huipputuotteista, mutta sisimpäni ripsi värähti erityisesti Kari Niemisen valmistamien Versoul-kitaroiden ja -bassojen kohdalla. Kehitän prosessia koko ajan ja pyrin aina parempaan. Ja kun tutkimuksen mukaan suomalainen puu soi aivan yhtä hyvin kun afrikkalaiset veljensä, on Harjunpäällä on hyvä varasto loimupihlajaa, loimupoppelia, lehmusta, loimukoivua, loimuvaahteraa ja loimutervaleppää. Keski-ikää lähestyessä johtajalla, merkonomilla tai myyntitykillä alkaa nuoruuden ajat palata lahkeeseen ja vanhat soittokaverit kootaan yhteen. Loistavalle vasenkätiselle roots-kitaristille Ville Leppäselle tein custom-työnä kopion Rickenbackerin 620 -kaksitoistakielisestä. Hän haluaa täysin uniikin kitaran, se on hänelle taideteos. Blueskaavan löydyttyä kaveri haluaa hieman spesiaalimman kepin. – Myös Kalevala, Lapin mystiikka ja luu tuntuvat viehättävän asiakkaita, tai se, että värjäyksen voi suorittaa vaikka tummalla kahvilla
Butterfield Blues Bandin, John Hammondin ja muutaman harvan muun kanssa Musselwhite edustaa ensimmäisen aallon valkoisia bluesmuusikoita, mutta päinvastoin kuin lähes kaikki muut, hän on syntynyt Mississippissä ja kasvanut bluesiin suoraan mustien naapuriensa kautta. . Hän puhui pehmeän soinnikkaalla down home -soundilla ja hänestä huokui eleetön mutta vankka karisma. Charlien rasvalla taakse kammattu tukka ja viikset olivat elegantisti harmaantuneet. Silmät olivat sielukkaat ja olemus kiireetön. Syvän bluesin mestari naamakirja_Charlie Musselwhite.indd 20 9.2.2017 16.52. Hymyilin naiselle ja laukaisin brutaalin spontaaniin tapaani: Sukupuolenkorjausleikkauksesi on todella onnistunut! Charlien cool ei rakoillut mitenkään, mutta vaimo hymyili: – Oikea nimeni on Henrietta. Isävainaan kestovitsi (vai oliko se sittenkin neuvo?) oli aina, että ”kannattaa ajatella mitä sanoo, ettei vahingossa sano mitä ajattelee.” En ole sitä juurikaan noudattanut ja turpaan on usein tullut. Blues puhutteli nuorta muusikkoa enemmän kuin tuolloin suositut country ja valkoinen rock’n’roll. Tuossa biisissä jo ilmeni se, miksi blues vetosi muhun paljon enemmän kuin kantri, jota kuulin myös paljon. Ei me mitään varsinaisia ystäviä oltu, hyvänpäivän tuttuja vaan. Kerronpa sulle huvittavan jutun. Charlie oli samaa köyhää white trashia kuin kaupungin isot pojat Elvis ja Johnny Cash. Siinä vaiheessa jo pikakelasin, josko mokasin, mutta en aistinut mitään jännitystä ilmassa. . Mulla oli Memphisissä paljon muitakin opettajia, kuten Furry Lewis, Memphis Willie Borum ja Earl Bell, Charlie kertoi. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Joo, olen suora linkki vanhaan bluesiin. . Muistan vieläkin sen ensimmäisen biisin sanat, se oli hidas blues: ”Mississippi River is deep and wide/My baby done left me and went to the other side/But I get a break one day.” Se laulu on 1800-luvulta ja opin monia muitakin tosi vanhoja lauluja. Vuonna 1944 syntynyttä, osittain cherokee-veristä harpistia voi liioittelematta pitää yhtenä harvoista alkuperäisistä Syvän Etelän bluesmiehistä, väristä riippumatta. Johnny Burnette ja Slim Rhodes asuivat meitä vastapäätä kadun toisella puolella ja kuuluin siihen jengiin, jonka Elvis kutsui bileisiinsä. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI olen siitä saakka ollut fani. Blues on sitä ainetta, jolla noustaan alhaalta ylös. Tämä on vaimoni ja managerini Henri, Charlie Musselwhite sanoi vierellään olevaan viehättävään naisihmiseen viitaten. Kun kantrissa laulettiin, että ”muruni häipyi ja hyppään järveen” niin bluesissa laulettiin, että ”muru häipyi, mutta kohta meikä löytää vielä makeamman murun”. Se vuokrasi aina luistinradan, elokuvateatterin tai vastaavan bailuilleen. Tosin hän muutti äitinsä kanssa Memphisiin jo kolmevuotiaana, mutta sielläkin tilanne pysyi samana. Jutellessamme Hotelli Raumanlinnan yläterassilla vuoden 2004 Rauma Bluesissa bluesmiesten aateliin lukeutuva Musselwhite tuntui melkein vanhalta ystävältä, sillä tutustuin laulaja-huuliharpistin kakkosalbumiin Stone Blues heti tuoreeltaan 1968 ja Charlie Musselwhite 20 SOUNDI Juuri 72 vuotta täyttänyt Charlie Musselwhite oli ihonväristään huolimatta jo poikasena kuin kotonaan mustien bluesmuusikkojen seurassa. Etkö tempautunut mukaan siihen rock’n’roll/rockabilly-meininkiin, joka silloin kiehui Memphisissä. Diggasin kyllä rock’n’rollia, mutta jo silloin blues oli mulle se juttu. . Ahaa, vastasin muka yllättyneenä. Samoin, sanoin Charlielle tämän kättä puristaen ja käännyin puristamaan vaimon kättä. Siinä on helvetisti tuskaa, mutta energia on positiivista. Kuuluin silloin aika halveksittuun ”val?T erve, hauska tavata. Will Shade Memphis Jug Bandista sanoi mulle, kun olin teinipoika, että ”mä opetan sulle bluesin just niin kuin yks vanha äijä opetti sen mulle kun mä olin teini.” Ja niin se teki, kitaralla ja harpulla. Musakehissä suora linja on kuitenkin toiminut lähes poikkeuksetta, mutta siellä olenkin omieni parissa
Sillä oli huomattava vaikutus meidän itseluottamukselle, Charlie paljasti nauraen. Musselwhitet tuli Mississippiin jo ennen sisällissotaa. Niinpä mulla oli alusta asti mustia ystäviä eikä siinä ollut mitään kummallista. Blues leijuu siinä lämpimän kosteassa ilmassa. Äiti kasvatti mut uskomaan, että Jumala loi kaikki ihmiset samanarvoisiksi, ja jos halveksii ketään ihmistä, niin halveksii Jumalaa. INTIIMI HARVINAISUUS SOUNDI 21 CHARLIE MUSSELWHITE KEIKALLA SUOMESSA: 1.3.2017 Savoy-teatteri, Helsinki 2.3. Hiljainen mutta syvä meininki kuu lostaa siltä, että se on syntynyt ennen muuta tekijänsä omaksi iloksi. Yhdeksänkielisen kitaran deltamestari Big Joe Williamsin opetti nuorelle kollille yhtä pätevästi bluesia ja ryyppäämistä. Charlie laulaa sähköisiä levyjään pehmeämmällä äänellä ja paljastuu oivaksi kitaristiksi. Auktori teetti on murhaava, on sitten kyse Cha Cha The Bluesin lattarirytmii kasta, hitaan mollisesta Christo Redemptorista tai väkevästi tulkitusta Help Mestä. John Lee Grandersonin kanssa hänellä oli duo ennen omaa bändiään, jonka Stand Back! -debyytin (1966) menestys yllätti tekijän. Niistähän naiset tykkäsivät. . Kyse on erittäin intiimistä soolo äänityksestä ja kaikki biisit ovat omia. Vasta kun Stand Backin jälkeen sain esiintymistarjouksia Kaliforniastakin, aloin ajatella, että tästä voi tulla jotain. Tyylilli sesti pitkä kokonaisuus muistuttaa eniten John Lee Hookerista ja Skip Jamesista. Mistä läheisyytesi mustiin juontui. Mun isoisoisoäiti selvisi ainoana hengissä intiaanien hyökkäyksestä. Menin Kaliforniaan ja päätin jäädä sinne. koiseen roskaväkeen”, joka teki samoja hommia mustien kans. Tavatessamme Charlie oli ollut raittiina 15 vuotta. Huuliharppu on sellainen vehje, että paljolti sitä on opeteltava korvakuulolta, koska se on aina piilossa soittajan käsissä, mutta olihan mulla kovia opettajia. . Muistan kerran, kun sanoin mustalle tyttöystävälleni, että ”käydäänpä tuolla kaupassa” ja se parkaisi: ”Hullu!” Silloin muistin, ettei me tietenkään voitu sinne yhdessä mennä. Hän tutustui southja westsiden bluesklubeihin perinpohjaisesti ja hyviä opettajia riitti. . 2017 Tampere-talo, Tampere naamakirja_Charlie Musselwhite.indd 21 9.2.2017 16.52. Sitten tuli vähän kahnausta lain kanssa. Charlie Musselwhite ÄREÄÄ NUORTEN MIESTEN BLUESIA Stand Back! Here Comes Charley Musselwhite’s Southside Band (1966) TÄMÄ OLI vaikea va linta. Se oli ollut rankka verilöyly, Charlie selvitti juuriaan ja yllytyksestäni jatkoi bluesin ja Mississippin yhteydestä. Silloin kaikki kantoi aina asetta, koska pusikot kuhisi karhuja, susia, puumia ja intiaaneja. Se pitää kokea. . Mutta kun Elvis, joka pukeutui ja kampasi tukkansa samalla tavalla kuin me, sai mainetta, niin yhtäkkiä olikin coolia olla köyhä valkoinen rasvaletti. Pääsin parikymppisenä soittamaan Little Walterin, Big Walterin, Junior Wellsin ja Sonny Boy Williamsonin kanssa. Isäni häippäsi varhain enkä nähnyt sitä 15 vuoteen. Mississippin maalaispojalle se oli niin eksoottista meininkiä, että seurasin sitä jotenkin ulkopuolisena, mutta hyviä soittokavereita tuli rutkasti, Charlie muisteli suu messingillä. Melkein valitsin hiljaisesti tummanpuhu van Sanctuaryn, koska sen biisivalikoima on niin kiinnostava, tai One Night In American, kos ka siinä Charlie päästää viimein näkyviin kauan piilottelemansa kantri juurensa, tai Continental Drifterin, jolla hän irrottelee maukkaasti kuu balaisten kanssa. Deltablues on Charlien kaiken musiikin pohja ja tämä on sitä itse ään. Darkest Hour on harvinai suus sikälikin, että Charlie kunnos tautuu sillä kitaristina, vaikka harp pukin soi siellä täällä. Ajattelin, että toi sopisi mullekin. Mulla on aina siellä sellainen tunne, että blues tihkuu siellä maasta, puista, rakennuksista ja ihmisten kävelyja puhetavasta. Kukaan ei puhunut siitä enkä tiennyt ketään, joka olisi kuulunut siihen. Bluesia kuuli kadunkulmissakin livenä. Chicagossa Charlie työskenteli muun muassa rottien hävittäjänä. . Mulla oli pieni pontikkabisnes ja funtsin, että nyt on hyvä aika lähteä. Klassisen blueskaavan mukaan Charlie kuitenkin muutti Chicagoon 1962. Sitä on vaikea selittää. Chicagossa tapettiin ihmisiä solkenaan. Kaliforniassa hassusti pukeutuvat hipit imivät pilveä ja kaikki hymyilivät kuin haljenneet nakit. Päädyin kuitenkin Mussel whiten legendaariseen debyyttiin, koska sen äreä potku tuntuu tänä päivänä tasan yhtä kovalta kuin kultaisella 60luvulla. Sen tein ja prosessi jatkuu. Eihän se välttämättä ollut kovin yleistä white trash -piireissäkään 1940–50-luvuilla Syvässä Etelässä, missä Ku Klux Klan toimi aktiivisesti. Kun Charlie oli teinipoika Memphisissä, siellä keksittiin kuumeisesti rock’n’rollia Sun-studiolla ja Beale Streetillä. Keli oli mahtava kolean Chicagon jälkeen, ja sikäläiset klubit tuntuivat avarilta ja mukavan leppoisilta. Some kick ass blues! Darkest Hour, The Solo Recordings Of Charlie Musselwhite (2003) OLIN ERITTÄIN otettu, kun Charlie antoi tämän keikkamyyntiin tehdyn levyn minulle omistuskir joituksella sanoen ”et saa kirjoittaa siitä, koska sitä ei ole virallisesti julkaistu, mutta diggaile muuten”. Mulla oli päiväduuni enkä osannut suunnitella soittajan uraa. Hutton ja Mike Bloomfieldin ja Barry Goldbergin bändeissä sekä South Side Sound Systemissä. Purevasta kitaroin nista vastaa Harvey Mandel, urkua pumppaa aivan mainiolla soundilla Barry Goldberg ja Bob Andersonin sekä Fred Below’n rytmisektiosta on mahdoton parantaa. . Vaikka Charlie on jo pitkään asunut Tom Waitsin naapurina (ja soittaa tämän levyilläkin) Kalifornian Sonomassa, hänellä on toinen koti Mississippin Clarksdalessa. Muddy Waters tuli tutuksi ja Charlie soitti mandolinisti Johnny Youngin, J.B. Usko tai älä, mutta itse en koskaan nähnyt merkkiäkään Ku Klux Klanista. On käsittämätöntä ajatella, että jätkä kuulosti tältä 22vuotiaana. Kasvoin äitini kanssa. Moni kaveri lähti sinne ja palasi aina pitkällä Buickilla tai Chevroletilla. Se vei hänet kaupungin niihin osiin, mihin valkonaamoilla ei juurikaan ollut asiaa. Täysin ajatonta kamaa, joka lievittää kun elämä kolhii. 2017 Ritz, Vaasa 3.3
Teksti: Mikko Meriläinen Kuvitus: Ville Pirinen > 22 SOUNDI > Soundi-haastattelu > Soundi-haastattelu haast_matti johannes koivu_d.indd 22 9.2.2017 17.05
kään”, hän toteaa ja hahmottaa tavoitteitaan pragmaattisemmin: ”Mä vaan toivon, että kappaleeni ovat valmiita ja että niissä on se, mitä mä haluan niissä olevan.” Koivu kyseenalaistaa jokaisen liikkeensä, vaikka takana on jo parikymmentä vuotta aktiivista musiikin tekemistä sisältäen kaupallisia onnistumisia, kriitikoiden lämpimiä sanoja, taiteellista kunnianhimoa ja uteliasta moneen suuntaan kurottamista. Hän on oman kokemuksensa mukaan päätynyt musiikin ammattilaiseksi puolittain sattumalta, muiden ihmisten mukana tilanteesta toiseen ajautuen. Matka kaverin äidin progelevyjen ääreltä tähän päivään on ollut monivaiheinen ja epäilysten sävyttämä mutta johdonmukainen. M atti Johannes Koivu (s. Musiikissa on hienoa se, että vaikka joka levyllä luuleekin kehittyvänsä, niin silti sitä lähtee aina kuitenkin nollasta uutta levyä luomaan.” Miten laulu syntyy. Vähitellen koko ajan repussa kulkeneet omat laulut karkasivat maailmalle ja sooloura nousi salakavalastikin pääosaan. Sitten ”Tämä on kestävyyslaji, aivan ehdottomasti” SOUNDI 23 haast_matti johannes koivu_d.indd 23 9.2.2017 17.05. 1981) sanoo olevansa elävä ajopuuteoria. Hänen tuntuu olevan aidosti vaikea tunnistaa omaa, ulkoa katsoen ilmeistä lahjakkuuttaan ja persoonallisuuttaan: ”Olen mä ajatellut että pitäisi erottua, mutta sitten olen tullut siihen lopputulokseen että en mä erotu oikein mitenSekä omassa että muiden musiikissa kauneuden nimeen vannovalla Matti Johannes Koivulla on vyöllään seitsemän sooloalbumia, ja neljäs Ultramariini-pitkäsoittokin näyttää lupaavasti valmistuvan. – Menee työhuoneelle, avaa tyhjän word-dokumentin ja alkaa kirjoittaa. Sitten kun tulee ensimmäinen hyvä lause, eristää sen ja alkaa kirjoittaa siitä lauseesta lisää. Nyt ulkona on seitsemäs sooloalbumi, sekä sanoiltaan että melodioiltaan puhuttelevan kaunis Lähtölauluja, joka taitaa olla miehen monipolvisen tuotannon onnistunein kokonaisuus. 2000-luvun alkumetreillä hän päätyi oman suosikkiyhtyeensä laulajaksi, kotikaupungistaan Hämeenlinnasta indieyleisön suosikiksi nousseen ja yhä aktiivisen Ultramariinin keulille. Tosin on todennäköistä, että vielä parempaakin on luvassa, sillä kun Koivulta utelee että mitä osa-alueita hänen omasta mielestään täytyisi lauluntekijänä ja artistina kehittää, vastaa mies nöyränä: ”Ihan kaikkia osa-alueita
Tämä on kestävyyslaji, aivan ehdottomasti. Vuonna 2009 Koivu teki Tie Damaskokseen -kiertueen yhdessä Jarkko Martikaisen, Samae Koskisen ja Kauko Röyhkän kanssa. – Täytyy hyväksyä se, että tekee myös paljon huonoa. Sitten chanttaa sanoja, miettii onko tämä kolmevai nelijakoinen, ottaa jonkun soittimen käteen ja miettii, että mikä tämän kappaleen pulssi on. – Tärkeää on, että tekee niitä eri lailla. Koska oltiin niin innoissaan sekä Dylanista että Rage Against The Machinesta, niin olennaista oli se, että musiikissa pitää olla sanoma. Toinen vaihtoehto on se, että istuu pianon ääreen ja alkaa soittaa melodioita. Sitten kirjoitan siihen melodiaan vaan sanat. Mikä sinun erityinen lahjakkuutesi on. Muistatko milloin kirjoitit ensimmäisen oman kappaleesi. – Mutta senhän voi! Eihän se ole mitenkään vaikeaa. – Muistan tuskan siitä, että miten nämä tyypit voi olla niin itsevarmoja ja vahvoja ilmaisussaan. Jos mulla on joku 60–70 julkaistua laulua, niin se tarkoittaa satoja tosi huonoja, joita ihmiset eivät onneksi kuule. Nuori Matti ensimmäisen yhtyeensä Krookuksen harjoituksissa sekä rumpalina pihajuhlissa. – Tai voi tehdä vaikka niin, että päättää vain lausua runon musiikillisesti, miettii onko tämä äänekäs vai hiljainen runo. Tosi luovat ovat sitten niitä, jotka jopa kauppaavat niitä ideoita muille. Mutta eihän mulla sen ikäisenä ollut mitään hajua siitä, että mikä olisi tärkeää. Sitten kun on pulssi ja muutama lause, on jo aika paljon. Usein ihmiset sanovat, että he eivät ole yhtään luovia, jolloin mä olen sanonut, että mun mielestä luovan ja ei-luovan ero on siinä, että luovat kirjoittavat ylös sen mitä he ajattelevat. Ilman muuta. Muuta kuin perjantaina dokaaminen tai joku muu sellainen. Kun tekee mielestään hienon melodian, ottaa sen ja jatkaa siitä eteenpäin. Viime levystä mulla oli soittolistalla 240 versiota, täysin erilaisia sovituksia eri kappaleista. – Sitten vaikka Aulanko (levyltä Matti Johannes Koivu, 2013) on syntynyt niin, että kirjoitan mahdollisimman hienon melodian, jossa on jännitettä ja vapautusta ja harkittuja intervalleja ja mun järkeni mukaan kaikin puolin oikein rakennettu melodia. – Jääräpäisyys! Niin se on, mä teen sanoituksesta usein 12 versiota. > Soundi-haastattelu tulee kertosäe, eristää sen. Saat kuulostamaan lauluntekemisen siltä, että sen voisi oppia kuka vaan. Sellaista se ehkä oli. Niihin menee satoja tunteja ja myös rahaa. ”Asiat eivät vain tule valmiiksi jos ei ole vuorovaikutusta.” 24 SOUNDI K u v at : La ss e Le ck li n K u v a: Ta n ja K o n st en iu s K u v at : M at ti Jo h an n es K o iv u n ko ti al b u m i haast_matti johannes koivu_d.indd 24 9.2.2017 17.05. Koivu uskoo lauluntekemisessä ennen kaikkea määrätietoiseen ja pitkäjänteiseen työhön, ei mystiikkaan. Yritti sitten itsekin kirjoittaa protestilauluja, mutta ei oikein tiennyt että mistä protestoisi. Musiikki ei ole mikään hauskanpidon väline, vaan vakava asia, jossa sanotaan jotain tärkeää. – Yläasteella tehtiin kappaleita
Me ajateltiin, että se laulaja-lauluntekijähomma on tosi kiinnostavaa, ja laajemminkin folkmusiikki. Uutta materiaalia on kuitenkin ilmeisesti tulossa. – Kolmas tärkeä tekijä tuli kuvioihin kun liityin tästä muutaman vuoden päästä Ultramariiniin. Antti soitti Hoax-bändissä, joka oli Karrin ensimmäisiä kokoonpanoja. – Totta kai sekin musiikki pyöri mukana, ja mun kiinnostus oli molemmissa. Tuli levy, jota me oltiin tehty Tuomaksen vanhempien yläkerrassa, ja YleX otti sen soittolistalle. – Jossain vaiheessa 90-lukua Antti löysi nettiradiot. Mulle oli päivänselvää, että näillä jätkillä on kansainvälisen tason näkemys. Kertyikö Ultramariinin kautta itsevarmuutta omiinkin tekemisiisi. En ole koskaan edes sanonut Antin äidille, että miten olennaista se oli. – Siitä se lähti. Sitten se kakkoslevy floppasikin ihan täysin, sekin tuli ihan yllätyksenä että ai nämä levyt voi flopatakin näin. SOUNDI 25 Millaisia musiikkiin liittyviä muistoja sinulla on lapsuudestasi. – Toinen henkilö, joka tähän loogisesti liittyy on Miettisen Karri, eli Paleface, joka oli samassa koulussa ja samalla treeniksellä monta vuotta. – Joo, me tehdään levyä. Meillä oli myös viulisti, poikkihuilunsoittaja ja basisti. Karrilla oli taas ihan oma kulmansa musiikkiin. Kaikki vaan tapahtui. Ville, Tuomas ja Teemu (Vilmunen) tiesivät tosi hyvin mitä ne teki ja aluksi mä olin lähinnä kuunteluoppilaana siinä. Siinä samassa huoneessa me kuunneltiin joitain tuntemattomia jenkkiartisteja. Ja puoli vuotta siitä oli suora tv-konsertti Tavastialla, joka jännitti niin paljon että mä meinasin seota. – Joo, meidän eka yhtye oli folkyhtye Krookus, jossa mä soitin Hammondia ja Antti soitti akustista kitaraa. Että onko tämä ihan perseestä. Me käytiin soittamassa Antin ja Karrin kanssa kadulla viikonloppuiltoina, olisinko mä ollut lukion ekalla. ”Irwin-levyn menestyksen tur vin pystyin tekemään paljon uutta musiikkia.” K u v a: R is to V au ra s K u v a: P o p M ed ia n ar k is to haast_matti johannes koivu_d.indd 25 9.2.2017 17.05. Oliko oma soittaminen jo alkanut siinä vaiheessa. Että he tietävät mitä tekevät. – Ei se ainakaan lisännyt itsevarmuutta, kun en mä edes ymmärtänyt että mitä oikein tapahtuu. Ennen Ultramariinia olit kuitenkin jo ottanut ensiaskelia sooloartistina. – Sitten kun mua pyydettiin mukaan, niin mä olin ihan epäuskoinen. Siis äärimmäisen erilaista musiikkia kuin mitä muut 6-7-luokkalaiset 90-luvulla kuuntelivat. – Ultramariinin aikana mä tein myös omia biisejä. – Ei ole tarkkaa aikataulua, mutta aivan varmasti tulee valmista. Onko julkaisuaikataulua vielä päätetty. – Se oli vakavaa hommaa. Kakkoslevyn tekemistä varten mä muutin Oulusta Helsinkiin, ja todellakin ihan vain levyn tekemistä varten. Love Recordsia, Wigwamia, ELP:tä, Focusia, Pekka Pohjolaa ja Jukka Tolosta. Viimeisin Ultramariini-äänite Ydin ilmestyi 2010. Meillä oli piano kotona, jota mä lapsesta asti soitin ja yritin imitoida isän soittoa. Isä kuunteli paljon sitä samaa iskelmää kuin muutkin, Katri-Helenaa ja In Beatia… Mutta isä selvästi välitti musiikista – oli itselleni varmasti tärkein asia, että isä koki sen niin voimakkaasti että se tarkoitti jotain lapsellekin. Ville Aallon (silloinen kitaristi ja biisintekijä) ja Tuomas Ilmavirran (kosketinsoittaja, M.dulor-levy-yhtiön vetäjä ja Matin tärkein yhteistyökumppani) kautta löysin taas ihan uudenlaista musiikkia, heillä oli ihan oma musiikillinen universuminsa. Meillä on ollut hyvät sessiot ja ollaan tehty hienoa musiikkia. Muistan kun meillä oli Rumban haastattelu, niin mä tulin Oulusta – missä olin opiskelemassa – junalla Helsinkiin sitä varten ja menin iltajunalla takaisin Ouluun. Muistan elävästi kun Antti totesi siihen, että ”Kyllä tällaisen voi ihan hyvin tehdä.” Okei, eli tän voi tehdä, no tehdään lisää. Se on edelleen mun suosikkikasetteja. Mutta sairaan haastavaa se tietenkin on, kuten aina. Ultramariinin basistin Teemu Vilmusen kanssa tehtiin Sairio Shorelane Pathway -nimellä elektroninen ep, joka oli M.duloryhtiön ensimmäinen julkaisu. Sitten me tehtiin nauhoitus yhdellä mikrofonilla, jonka mä soitin Tuomakselle ja kysyin 2000-luvun alussa Koivu pääsi suosikkiyhtyeensä Ultramariinin laulajaksi. – Mun isäni oli harrastelijamuusikko ja soitti aikoinaan gospelbändissä. Dylanin kuuntelu liittyi tähän olennaisesti. Se oli meidän mielestä kovin juttu. Hän oli kaivanut jenkeistä sellaisia teknisesti tosi surkealaatuisia pieniä kanavia, joissa esiteltiin laulaja-lauluntekijöitä. Aallon Ville ei ole enää mukana, joten mä kirjoitan nyt myös sanat. Isä piti selvästikin kauniista lauluista, muistan sen kun isä kuunteli illalla olohuoneessa levyjä ja se kuului sänkyyn. Ultramariini oli soittanut jo muutaman vuoden siinä vaiheessa kun sinut pyydettiin laulajaksi. Antin äiti oli ihan oikea musiikkiharrastaja, sillä oli hirveästi levyjä, paljon progea. – Tein suomenkielisen ep:n, jota painettiin ehkä 200 cd:tä, siinä soittivat Antti ja Jari (Salminen) jotka ovat soittaneet mun kanssa tähän päivään asti. – Kuudennella luokalla tapasin Hämeenlinnan Pallokerhossa jalkapalloa pelatessani Antti Rajalan, joka edelleen soittaa mun kokoonpanossa. Mulla oli Merihaassa soluhuone, jossa soitin Antille Isän vanhassa talossa -kappaletta ja kysyin, että onko tässä mitään järkeä. Muistan kun istuttiin Antin huoneessa kuuntelemassa niitä vinyylejä, se oli ihan loputonta. – Ne tekivät 1990-luvun lopussa kasetin, josta mä innostuin kovasti. Saatiin monta sataa markkaa illasta, laulettiin kolmiäänisesti kadulla ihan kaikkea päivän popista vanhoihin juttuihin. Viime vuoden hiljaa ollut yhtye tekee parhaillaan neljättä pitkäsoittoa
– Varmaan ihan hirveästi, mutta en mä osaa sitä eritellä. – Niinhän se monesti on. Ei sellaisessa tilanteessa käynyt mielessäkään mitkään momentumit. Jo mun eka levy oli vastaliike Ultramariinin tapaan tehdä, niitä levyjähän tehtiin kunnianhimoisesti kuukausitolkulla. – Tulonhankintamielessä se meni niin, että ensimmäiseen 5–6 vuoteen en saanut musiikista käytännössä mitään palkkaa. Mä en voinut mitenkään uskoa sitä, en ollut ajatellut että se voisi mennä yhtään mihinkään. – Kaikki palautuu itseluottamukseen. Joka kerta kun me soitettiin mitään, niin heidän puolesta se olisi voinut olla kansainvälisen tason jazzlevytys. Mitä enemmän tekee ja mitä paremmaksi tulee, sitä enemmän näkee kehityskulkuja, että jos mä teen näin niin sitten tämä ja tämä asia tulee tapahtumaan. Aina joka kuukausi on varmuus, että näin tämä pitää tehdä, sitten tulee uusi kuukausi ja sitten kokeilen taas jotain erilaista… – Kysyin sitten Julius Mauraselta (miksaaja, äänittäjä, tuottaja) että voisiko hän tehdä mun kanssa tämän valmiiksi. että voiko tällaisen tehdä. Päinvastoin, mulla on sellainen olo ettei mulla ole yhtään mitään hallussa, on vain se mitä on käsillä juuri sillä hetkellä. Täytyy vain yrittää aina tehdä paremmin ja uusilla tavoilla. – Edellisellä levyllä tuottajana toimineen Tommi Vikstenin vaikutus oli todella iso. – Heh, ei me oltu Tuomaksen kanssa varmaan edes kuultu koko momentum-sanaa silloin. – Edellisellä ajattelin, että se mitä osaan ei riitä. Ei ollut ketään tuottajaa tai bändiä, joten tein sitä vuoden verran itsekseni. Ihanaa 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Kuv a: Mar e k S ab oga l ”Ei täl lä iällä enää halua laulaa itsestään.” ilmo 1/1s haast_matti johannes koivu_d.indd 26 9.2.2017 17.05. Oliko tietty hetki, jolloin päätit alkaa ammattimuusikoksi. Se oli siinä. Mä soitin sinne säätiöön että tää on mieletöntä, te annoitte mulle rahaa! Se oli tavallaan mun ammattiuran alku, kun mun ei tarvinnutkaan mennä vihannesmyyjäksi. Ja tietenkin ne nostivat tekemisen riman sata metriä ylemmäs, piti ruveta ihan tosissaan miettimään, että nyt täytyy alkaa kirjoittaa lauluja joita voi soittaa rinnan niiden kanssa. Alkoi olla tilaisuuksia, johon tuli paljon ihmisiä jotka olivat ostaneet pääsylipun. – Ei tosiaankaan. Uusi albumisi Lähtölauluja on parin selkeitä ja tarttuvia, iskelmäsävyisiäkin poplauluja sisältäneen albumin jälkeen taas askel hauraampaan ja vähäeleisempään ilmaisuun. Mä olin vaan niin ekstaasissa siitä, miten uskomattoman hienoa oli kun Iro Haarla soitti flyygeliä ja Uffe (Krokfors) bassoa parin metrin päässä minusta. – Varmaan se on perfektionismia. Ja minusta musiikin tekemisen pitääkin olla vuorovaikutuksellista, mutta ne tavat ja muodot voi olla monenlaisia. – Juliuksen lisäksi toinen iso juttu oli se, kun pyysin Suvi Isotaloa tekemään jousisovitukset. On nähnyt jo niin monta levyntekosessiota ja soittanut niin paljon keikkoja. Irwin-levyn synnyttämän huomion jälkeen teitkin sitten urasi vaikeiten avautuvan albumin Toisen maailman nimi (2011). Jos olisit ollut isossa levy-yhtiössä, olisi siellä varmasti kehoitettu hyödyntämään Irwin-covereiden synnyttämä momentum ja tekemään jotain helposti kansaan uppoavaa. – Irwin-levyn menestyksen turvin pystyin tekemään paljon uutta musiikkia. Nyt ajattelin, että se mitä mä tiedän ja osaan riittää. Se oli tavallaan ihanaa, että ei tiedä mistään mitään. Miksi sinun on vaikea saada valmista yksin. Mun soolo oli antiteesi sille tekotavalle. Mä mietin, että olenko mä nyt oikea muusikko kun mä olen saanut tällaisen tuenkin. Tommilla on sellainen selkeyden ja napakkuuden perinne. – Tavallaan se tapahtui jo silloin kun mua pyydettiin Ultramariiniin, koska niillä oli niin ammattimaisia tavoitteita. Se oli ratkaisevaa, että sain kiikuttaa kaiken aineiston hänen luokseen. Ja se tapa, millä vakavuudella he paneutuivat musiikkiin. – Se oli yksinäinen prosessi hirveän pitkään. Oliko silloin jo olo, että tässä on alku jollekin uralle ja näitä tulee lisää. Sehän oli siis kaaosta. Asiat eivät vain tule valmiiksi jos ei ole vuorovaikutusta, täytyy olla joku toinen ihminen jonka kanssa todeta, että nyt tämä on hyvä. He eivät soittaneet mitään turhaa. En mä uskonut, että sellainen ilmaisu kiinnostaisi ketään, mutta sitten se kiinnostikin tosi paljon. Mulla ei ole sellainen tunne, että mulla olisi joku yksi legendaarisen kova asia hallussa, jota voisin vain toistaa levy levyltä. Sitten mä sain Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiöstä yhden kuukauden työskentelytuen, jolla mä pystyin elämään kolme kuukautta. Tuotantosi on muutenkin melkoisen vaihtelevaa tyyliltään. Sehän oli ollut vain mun oma pakkomielle, ja enemmän se oli mun oma Mark Kozelek -levy kuin Irwin-coverlevy. – Muistan se tilanteen, kun Tuomas tuli kuohuviinipullon kanssa mun luokse ja sanoi, että sun kappale on YleX:n soittolistalla. Mä haluaisin aina jonkun uuden idean, tai kokeilla jotain toista tapaa… Se on myös ihan teknistä, on vain niin hankalaa itsekseen läppärillä hallita jokaista asiaa. Tarttuiko projektista mitään sinuun lauluntekijänä. Tuomas halusi ensin julkaista Ultramariinin Kauempana kuin kuu -levyn (ep, 2006), joten mun eka levy oli valmiina vuoden ennen kuin se edes julkaistiin. Meinasin tukehtua nauruun, että et voi olla tosissasi että radio soittaa mun musiikkia! – Olisin päässyt kesätöihin vihannesmyyjäksi Hakaniemen torille, ja olin ihan fiiliksissä että kesän yli selvitään vihanneksia myymällä. Mä olin täysin rahaton, mutta onneksi tavannut juuri vaimoni, mikä oli ihanaa. Mä myös soitin tällä levyllä yhtä kappaletta lukuunottamatta kaikki kitarat ja pianot, kun taas edellisellä en soittanut oikeastaan mitään – ammattilaiset hoitivat kaiken. Silloin ymmärsi, ettei tämä ole enää mitään sekoilua maakunnissa, vaan että tämä pitää hoitaa kunnolla. – Ehkä sitä, että silloin kaikki oli niin yllättävää. Sitä kohti olen mennyt oikeastaan siitä saakka. Totta kai kun olen soittanut niitä paljon ja saanut ihmisiltä palautetta, niin väistämättähän se menee kalloon, että tämä niissä on hyvää, tästä ihmiset pitävät. Aivan, sinähän teit siinä Irwinille samat kuin Red House Painters -pomo Mark Kozelek on tehnyt esimerkiksi varhaiselle AC/DC:lle. Sitten tajusin, että eihän tästä tule mitään jos teen vain itsekseni, mä teen vain loputtomasti versioita. Tuomas oli että joo, tämähän on hyvä! Mä järjestin itse albumin äänityksen, se maksoi 300 euroa. Reagoiko sitä aina edelliseen levyynsä, ja helposti vieläpä vastaliikkeellä. Irwin-levyn myötä (Irwin Goodmanin lauluja, 2008) alkoi saada keikkaliksoja, joten ehkä se levy teki musta ammattilaisen. Kaipaatko jotain ensimmäisten soololevyjesi tekemisen ajasta. Se on ylittämätön tunne, kun laulaa niiden kahden ihmisen välissä. Onko se epävarmuutta vai perfektionismia. Levyn tekoprosessi oli siis varsin yksinäinen
Tampere Filmifestivaali.indd 27 8.2.2017 8.18
Muutos on myös siinä, että kaksi edellistä levyä julkaistiin yhteistyössä Sonyn kanssa, mutta nyt hoidatte taas kaiken itsenäisesti Tuomaksen ja M.dulorin kanssa. Kun mä sen luin niin ajattelin, että mä en tajua enää mistään mitään. 28 SOUNDI että hän suostui, enkä mä puuttunut niihin mitenkään koska tiesin että niistä tulee täydelliset. Ja kun se vielä Juliuksen ja Suvin auttamana meni niin pitkälle. Se on selvä juttu. Olen halunnut jouset mukaan jo varmaan kolmen levyn ajan mutta nyt mä sitten halusin ne aiempaa päättäväisemmin. Se on jokaisen levyn kohdalla oikeasti uskomaton juttu, enkä mä pysty ajattelemaan asiaa sen isommalla levelillä. – Kun näkee, miten läheiset ihmiset tulee onnelliseksi ja miten niiden elämä muuttuu, ja onnistuu kirjoittamaan siitä kappaleen johon on tyytyväinen. Siitä on vuosi tai kaksi kun soitin Veikko Samulille tänne Tampereelle fanipuhelun sen takia, koska mun mielestä hän on ihan uskomaton. – Esimerkiksi tältä uudelta levyltä löytyvä Siinä on rakkautesi, siitä mä olen ylpeä. Meinasin kuolla nauruun, että mikä helvetin uhka. Istuin pianon ääreen ja saman päivänä sävelsin sekä sen että Paratiisi on sinne vievä tie -kappaleen. – Minähän pidän todella paljon vaikkapa iskelmästä. Mutta koska mä olin siinä vaiheessa jo tehnyt tätä levyä puolitoista vuotta, ajattelin että teen nyt kuitenkin tämän levyn. Kyllähän sen huomaa kun fiilikset menee, ei siinä ole mitään suurempaa mystiikkaa. Tai vaikkapa Arja Saijonmaa, hitto soikoon. Oliko päätös sinun vai Sonyn. Eikä siinä mitään, me ollaan tehty asiat omin päin alusta asti muutenkin. Suomessa on kuitenkin täysin mahdollista toimia pienemmässäkin mittakaavassa siten, että se on silti mielekästä. – Mulle breikkaus on sitä, että on uskomatonta että mä ylipäänsä voin tehdä tätä vielä! Että joku ihminen tekee tätä mun kanssa, tämä kuulostaa näin hyvältä, ja että jumalauta Tommi Vainikainen miksaa mun levyni. – On paljon helpompaa laulaa toisten ihmisten onnesta tai olemassaolon ylistämisestä tai siitä että on menettänyt jonkun. – Tietenkään ison levy-yhtiön toive ei ole myydä kolmea tai kuutta tuhatta levyä, vaan niiden toive on myydä 15 000 levyä tai enemmän. En ymmärrä miten kukaan voi kirjoittaa vaikkapa jotain niin hienoa kappaletta kuin Me teimme sen. – Niin, no ei ne suoranaisesti lopettaneet yhteistyötä mutta ne olisivat halunneet julkaista erilaisen levyn kuin tämä. Enkä mä ole koskaan ajatellut, että joku muu tekisi jonkun asian ja sitten tapahtuisi jotain. Jotkut kappaleet rakensin pitkälti niiden varaan. On tosi ihanaa, että sitä tunnetta, mitä on itse saanut muista ihmisistä voi antaa myös eteenpäin. Sen ei tarvitse olla mitenkään äkkiväärä tai hauska, vaikka monet kunnioittavatkin niitä piirteitä. Siinä pitää vaan itse nähdä ihan älyttömästi vaivaa. En mä usko sellaiseen. Tästä uudesta levystänikin ajattelin että se saa olla kaunis ja uninen. – Hah hah, no arvaa! Sonyn. tammikuuta 2017 Ravintola Telakka, Tampere Sonylla ei oltu tyytyväisiä Koivun uuden levyn tyyliin, joten hän päätyi taas tekemään asiat itsenäisesti tutun M.dulor-lefkan kanssa. – Mä olen kauneuden ystävä ehdottomasti. Ei tällä iällä enää halua laulaa itsestään, vaan haluaisi laulaa muista ihmisistä ja siitä, mitä on heiltä saanut. Ja toki mä näin jo pari vuotta sitten, että levy-yhtiön kanta on kehittymässä sellaiseen suuntaan että näin voi ihan hyvin käydä. Nimeä joku omasta mielestäsi erityisen onnistunut oma laulusi. 24. En mä näe iskelmässä mitään camp-arvoa, se on mielettömien ammattilaisten ja herkkien ihmisten tekemään hienoa musiikkia. Jos ajattelet itsellesi tärkeää musiikkia, mikä adjektiivi siihen liittyy. K u v a: Te ro A h o n en > Soundi-haastattelu haast_matti johannes koivu_d.indd 28 9.2.2017 17.05. Tunsitkö sinä siitä paineita. Se on mun mittakaava. – Viime levyn arvioista jäi mieleen kun jossain sanottiin, että ”levy on hetkittäin uhkaavan iskelmällinen”. Jos Whitney Houston olisi levyttänyt sen, sitä laulettaisiin karaokeissa ympäri maailman. Ne tulivat sellaisessa vimmassa. – Tai joku Kirkan Anna käsi, se on ihan tajuton biisi. Sonylla oli epäilemättä suuret odotukset suosiosi kasvamisen suhteen
Priority-liput ( K-18 ) toimituskuluineen alkaen 109,50 €. Ovet klo 19.00. Ma 2.10.2017 TAMPERE, Tampere-talo Liput kuluineen alk. Vip-illallispaketit alk. Ovet klo 19.00. Konsertit alkavat klo 20.00. (yht. 54,50 €, parveke alk. ILLAN AVAA Klo 20.00. 149 € + alv 24% (184,76€) Ma 27.2.2017 HELSINKI, JÄÄHALLI Dream Theater soittaa konsertissaan Images and Words -albumin kokonaisuudessaan. (yht. 67,50 € / 72,50 €. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Ti 3.10.2017 TURKU, Logomo Liput kuluineen alk. 70 € / 75 € / 80 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Lisäksi on luvassa yhtyeen muita suosikkibiisejä vuosien varrelta. Eastway tulostus.indd 29 8.2.2017 8.19. 010 841 4185. 149 € + alv 24% (184,76€) – 5 v. j u h l a k o n s e r t t i – 50 vuotta Procol Harumin legendaarisen A Whiter Shade of Pale -albumin julkaisusta! La 1.4.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. 67,50 € / 72,50 €. 010 841 4185. Liput toimituskuluineen alkaen 60 € / 70 €. 209,56€) VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. Ovet klo 18.00. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 49,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 60 €. VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. La 4.3.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00. Liput kuluineen: permanto alk. Ovet auki klo 18.30. L I P U N M Y Y N T I : w w w. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : Vip-illallispaketit alk. 149 € + alv 24% (184,76€) Su 1.10.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. 209,56€) Vip-illallispaketit alk. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. VIP-paketit alkaen 219€ +alv24% (271,56€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Special Guests HOWIE PYRO (DJ) DERRICK BROWN (poet) VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. Ti 16.5. HELSINKI, Savoy-teatteri Klo 19.00. + artists tba Portit auki klo 15.00 Liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Liput kuluineen alkaen 60 €. 68 € / 73 € / 78 €
Oli tullut jäähyväisten aika. He eivät katsoneet taakse. l On taas juoksevan veden aika. Pitkä odotus on päättymässä. l Matka oli taas kerran jäädä puolitiehen, mutta lopullinen lepotila ei tällä kerralla ollutkaan lopullinen. Teksti: Timo Isoaho 30 SOUNDI Trio Niskalaukaus kaivetaan haudasta samalla kokoonpanolla kuin millä se sinne joulukuussa 2004 laskettiin. Kiviä ei enää tarvitse potkia, sillä myrsky on jo lähellä. Heillä oli sanottavaa. Eikä heille vittuiltu. Koitti tilinteon hetki ja päivä vihonviimeinen. Mukana kitaristi Jarkko Petosalmi, basisti Nils Ursin, Rautiainen itse, kitaristi Jari Huttunen ja rumpali Seppo Pohjolainen. LAJINSA VIIMEISET timo rautiainen -taitto_d.indd 30 9.2.2017 18.17. Kohta maita ja metsiä riittikin kynnettäväksi, sillä näitä surupukuisia tovereita rakastettiin rajattomasti. l Kun Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus aloitti maallisen vaelluksensa selkä suorana ja pää pystyssä, niin kunniansa kuulivat niin luomakunnan kruunut kuin pellet ja rengitkin. Lopunajan merkkien jälkeen he tiesivät vain aikansa vähyyden. He eivät selvittäneet. l Pian kartalla ei kuitenkaan enää ollut valkoisia läikkiä ja varmasta oli tullut epävarmaa
Olemme toteuttaneet kaikki suunnitelmamme. Varsinkin tässä tapauksessa haluan, että loppu tapahtuu tilanteessa, kun kaikki on vielä hyvin. Vuonna 1996 perustetun Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen ura oli kestänyt kahdeksan vuotta. En hurjimmissa unelmissanikaan kuvitellut, että menestyisimme näin hienosti. Maaliskuussa ilmestynyt, piirua vaille platinaa myynyt Kylmä tila -albumi sai seurakseen suuren määrän keikkoja ja päivien lyhentyessä myös takki alkoi lopullisesti tyhjentyä. Jarkko (Petosalmi, kitara) ilmoitti heti, ettei hän innostu sellaisesta. Kaikki velvoitteet toisiamme kohtaan on täytetty. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki loppuu aikanaan. Vastoin kaikkia todennäköisyyslaskelmia. Mutta tiedän, että se on ainoa oikea. Tai lopettaa. Toivottavasti ymmärrätte ja hyväksytte tämän päätökseni. Huudahduksen raamatullisesta jylhyydestä huolimatta ovi jäi silti raolleen mahdolliselle paluulle, sillä julkisesti bändi ilmoitti vetäytyneensä määrittelemättömälle tauolle. ”Löysässä hirressä roikkuminen” päättyi lopulta 1. Mielestäni te ette ole minulle mitään velkaa enkä minä teille. marraskuuta 2006, kun Trio Niskalaukaus kertoi uransa päättyneen lopullisesti, niin levytysten kuin keikkojenkin osalta. Toivon teille veljeni Jari, Jarkko, Nipa ja Seppo kaikkea hyvää.” Näin tyhjentäviä sanoja luki kirjeessä, jonka Timo Rautiainen ojensi bänditovereilleen Jyväskylän Lutakon takahuoneessa hieman yli kaksitoista vuotta sitten. Niskalaukaus-komentajan helpotus olikin suuri, kun vuoden viimeinen esiintyminen päättyi enteelliseen ”se on täytetty” -spiikkiin. Sooloprojektini ensimmäinen albumi (Sarvivuori, huhtikuu 2006) oli jo ilmestynyt ja suunnittelin toista. ”Toitotin monessa lehdessä, että tätä bändiä ei enää nähdä missään. En kestäisi sitä, että näin hieno yhtye hiipuisi mitättömyyden ja mitäänsanomattomuuden tasolle. Rautiaisen painava päätös syntyi ja vahvistui kiireisenä vuonna 2004. Nyt se kuitenkin nähdään ja minut saa ihan vapaasti ristiinnaulita.” LAJINSA VIIMEISET K u v a: Ja ak ko M an n in en timo rautiainen -taitto_d.indd 31 9.2.2017 18.17. SOUNDI 31 ”U ramme on ollut mielestäni uskomaton. Enkä usko teidänkään osanneen aavistaa tällaista ennakkoon. Se siitä sitten. En siis tuolloin varsinaisesti nähnyt Niskalaukauksen jatkolle tarvetta, joten huomautin herroille, että minun silmissäni paluu on mahdollinen vain hyvin radikaalien muutosten jälkeen. Mielestäni se hetki on nyt koittanut. Nämä yhteiset vuotemme ovat olleet minulle hyvin merkittäviä. Timo: – Erityisesti Jari (Huttunen, kitara) halusi silloin tietää, että aikooko yhtye vielä aktivoitua. Tinkimättömyydestään tunnettu yhtye paistatteli edelleen huippusuosiossa, mutta samaan aikaan se oli myös saavuttanut käytännössä kaiken, mitä suomalaisen rockin parissa voi saavuttaa. Se ei syntynyt hetkessä, eikä se ollut helppo ratkaisu. Tänään 11.12.2004 kokoonpano Petosalmi-Huttunen-Pohjolainen-Rautiainen-Ursin esiintyi viimeistä kertaa. Musiikillisesti valitsemamme tie on kuljettu loppuun. Että esimerkiksi biisien tekemistä täytyy lähestyä täysin uudesta suunnasta. Tämän ”kaikkien myöhempien erokirjeiden äidin” tarkoituksena oli alleviivata niitä syitä, minkä vuoksi Trio Niskalaukauksen täytyy jättäytyä pitkälle tauolle
Eikä sellainen sovi Trio Niskalaukaukselle. Samalla voi toki kysyä, että kuinka paljon liikkumavaraa Trio Niskalaukauksella ylipäänsä on. Työnteko näyttää maittavan. Seppo: – Kaikki tajusivat, että breikki on paikallaan, mutta bändin totaalinen lopettaminen oli silti melkoinen järkytys. Muistan eräänkin Tavastiankeikan, kun murjotin bäkkärin peränurkassa. Omaa syytähän se katkeaminen oli, sillä ajoimme itsemme nurkkaan ihan itse. Eikä sitä palavaa tappofiilistä voi taikoa esiin väkisin – sitä joko on tai sitä ei ole. – Viimeisillä Niskalaukaus-keikoilla huomasin ajattelevani ihan muita asioita. Soitimme liikaa keikkoja ja musiikin karsina kävi liian ahtaaksi. M elkein päivälleen kymmenen vuotta myöhemmin, loppuvuodesta 2016, katulamput alkavat hiljalleen syttyä Jyväskylän itäpuolella. Mielipiteet saattavat muuttua. Pudistelin päätäni: ”Ei, nyt puhutaan useista vuosista”. Jätkät olivat samaa mieltä, mutta kyselivät samaan hengenvetoon, että palataanko asiaan vaikka ensi syksynä. Samalla kun taas kerran nostin kitaran kaulaa samassa kohdassa niin saatoin miettiä seuraavan päivän kauppalistaa. Paiskimme tiiviisti hommia monta vuotta ja matkan varrella liian moni asia muuttui rutiiniksi ja itsestäänselvyydeksi. K u v a: Ti m o Is o ah o timo rautiainen -taitto_d.indd 32 9.2.2017 16.50. Kertoohan se aika paljon jos Tavastiallakaan ei saa päälle juhlafiilistä. Komealla paikalla Vaajakosken kanavan kupeessa sijaitsevan Electric Fox -studion sisuksissa ei kuitenkaan vielä pohdita päivän päättämistä. Paikalla on äänittäjä Tuomas Kokko sekä Trio Niskalaukaus koko vahvuudessaan – Rautiainen, Petosalmi, Huttunen, basisti Nils Ursin sekä rumpali Seppo Pohjolainen – ja tunnelma vaikuttaa olevan kaikin puolin mitä lämpimin. Totesin ykskantaan, että vituttaa sen verran ettei huvita juoda edes viinaa. Eihän sellainen ole oikein muita bändin jätkiä tai etenkään yleisöä kohtaan. Niin kuin hyväntuulinen vitsailukin. Siihen musaan, niihin keikkoihin. Martikaisen Jarkko tuli ihmettelemään, että mikä hätänä. – Yritimme saada Kylmän tilan kautta touhuihin uutta mielenkiintoa, mutta hyvin samantyyppistä musiikkia sillekin levylle päätyi, muutamia tuoreita vivahteita lukuun ottamatta. Nils: – Olin silloin jopa lopettamisen kannalla. Sellaista se ajan kuluminen teettää. Jarkko: – Me ei silti kyllästytty toisiimme vaan Niskalaukaukseen. Vähintään tauko oli siis välttämättömyys. Yhtye on kokoontunut studiolle nauhoittamaan uutta Pitkän kaavan mukaan -kappaletta ja melodisen raskaasti jyräävä biisi on jo saanut lihaa luidensa ympärille. Olin totaalisen väsynyt ja kyllästynyt siihen pönötykseen ja jynkytykseen – niin väsynyt ja kyllästynyt kuin olla ja voi. Mitä muut yhtyeen jäsenet ajattelivat tauosta ja lopetuspäätöksestä. Ei tässä bändissä soiteta mandoliinia. Toisin sanoen: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on aktivoitunut uudelleen. Timo: – Kiersimme Eurooppaa Nightwishin ja Sonata Arctican kanssa syksyllä 2004. Wienin-keikan jälkeen il32 SOUNDI ”Sekin ilahdutti kovasti, että vanhat keikkapaidat mahtuivat vielä päälle!” moitin muille herroille, että bändi alkaa olla tauon tarpeessa
– Tulin jossakin vaiheessa miettineeksi, että mitä hyötyä luupäisestä ehdottomuudesta lopulta on. Rautiaisen ”valmiustaso” alkoi hiljalleen muuttua syksyllä 2012. – Akustinen musiikki on aina kiinnostanut. Ideaan kuului myös se, että Ville toimisi projektin taiteellisena tuottajana. En ollut vielä kyllästynyt tai saanut tarpeekseni. – Sain sieltä nivelrikon – se johtui kolmen tunnin päivittäisestä soittamisesta – ohella positiivisen aivopesun aiheesta mitä suomalainen kansanmusiikki on ollut ja mitä se on nykyään. Tulevan albumin biisit ovatkin hyvin erityyppisiä toisiinsa nähden ja sieltä löytyy esimerkiksi kansanmusiikkia, folkia, popimpaa tavaraa ja Johnny Cash -tyyppistä puhelauluosastoa. TRIO NISKALAUKAUKSEN vähintäänkin odotettu paluu ei suinkaan ole ainoa Timo Rautiaista kuluvan vuoden aikana työllistävä musiikillinen projekti. Nyt se kuitenkin nähdään ja minut saa ihan vapaasti ristiinnnaulita. Kuten Pohjolainen osuvasti huomauttaa: ”Jos rakastaa musiikin tekemistä niin ei näitä touhuja voi lopettaa”. Entä miksi julistitte niin isoon ääneen, että bändi on nyt kuopattu, emmekä enää koskaan soita keikan keikkaa. Muille herroille en toki hiiskunut tästä tarjouksesta mitään. – Lähdimme liikkeelle akustisuudesta. Täysimittaisen akustishenkisen pitkäsoiton tekemiseen en kuitenkaan ole ollut aikaisemmin valmis. Jäin siis selkeästi plussan puolelle. Jari: – Minähän liityin bändiin vasta vuonna 2002, joten oma tunnelma ei ollut ihan samanlainen kuin muilla. Olen myös sanoittanut omat teokseni, kun taas Villen biisien teksteistä vastaavat muun muassa Jarkko Martikainen ja Kauko Röyhkä. Aktivoiduttuaan Trio Niskalaukaus ei aio jäädä nostalgia-aktiksi, vaan uutta materiaalia on luvassa, todennäköisesti vieläpä Rautiaisen itsensä sanoittamana. Että olenko tyytyväinen itseeni jos korisen vielä kuolinvuoteellakin, että eipähän tultu takaisin. Lisäksi tiedossa on myös studioalbumi Timo Rautiainen & Kansanmiehet -ryhmältä, jonka samanniminen debyytti ilmestyy elokuussa. Ensisingle Juon terveydeksenne on jo kuultavissa erilaisissa musiikkipalveluissa. Otinkin sitten jossakin vaiheessa puheeksi, että tehtäisiinkö yhdessä albumillinen musiikkia. Timo: – Olen tehnyt 2000-luvun puolivälin jälkeen vaikka mitä: sooloja bändilevyjä, kaikenlaisia keikkoja, tvsarjoja ja kesäteatteria. Tuolloin muusikko meni opiskelemaan kansanmusiikkia Kaustiselle. Olin vielä silloinkin vahvasti sitä mieltä, ettemme soita yhdessä enää koskaan. Pitää myös muistaa, että Niskalaukaus oli tekemisissään varsin ehdoton, joten jyrkkä lopetuspäätös oli linjassa maailmankatsomuksemme kanssa. Kertoohan sekin aika paljon, etteivät tuntemukseni muuttuneet miksikään pitkään aikaan. Siis siitä, että onpa sävellys lähtökohdaltaan millainen tahansa niin se toteutetaan akustisilla instrumenteilla. Sitten kun häärii yli kymmenen vuotta kaiken muun parissa, saattaa se menneisyyskin näyttäytyä vähän erilaisena. Niskalaukauksessa akustisuudelle ei ole sen kummemmin tilaa, mutta soololevyilläni sitäkin puolta on ollut kuultavissa. Kesän festarikeikat kuuluvat myös kuvioon. Timo Rautiainen & Kansanmiehet -kokoonpanon esikoislevy ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Toisin sanoen olen saanut tehdä kaikkia niitä asioita, joista haaveilin Niskalaukauksen loppuaikoina. Y htyeen muusikot eivät kuitenkaan lopettaneet musiikin parissa touhuamista ja työskentelemistä. Ensinnäkin luvassa on monenlaisia keikkoja, esimerkiksi soolona ja duona Jussi Lammen kanssa. Että olette oikeassa, toitotin silloin monessa lehdessä, että tätä bändiä ei enää nähdä missään. En kuitenkaan hetkeäkään miettinyt, että lähtisimme soittamaan Wackeniin. SOUNDI 33 K u v a: Se p p o Sa n ta la timo rautiainen -taitto_d.indd 33 9.2.2017 16.50. Timo: – Kuten sanoin: kyllästyminen oli niin totaalista, että pöytä piti puhdistaa täydellisesti. – Levyllä vaikuttavat meidän kahden lisäksi muun muassa Jussi Nikula (rummut, lyömäsoittimet), Peter Engberg (kitara, banjo), Tarmo Anttila (kontrabasso) ja Lauri Kotamäki (kaksirivinen haitari). Rautiainen keikkaili ja julkaisi levyjä, Pohjolainen teki samoja asioita Seppo Alvari -taiteilijanimensä alaisuudessa, Petosalmi ja Huttunen vaikuttivat esimerkiksi Dark Days Ahead -ryhmässä ja Ursin uppoutui progressiivisen rockin maailmaan. – Eräs opettajistani oli kaustislainen kansanmuusikko Ville Kangas, joka on mittavan säveltuotantonsa lisäksi työskennellyt muun muassa Ismo Alangon ja Jarkko Martikaisen kanssa. Mukana on myös vierailijoita ja aiomme soittaa keikkojakin jossakin vaiheessa! ”AKUSTINEN MUSIIKKI ON AINA KIINNOSTANUT” Kansanmusiikin opiskelu on innostanut Timo Rautiaista siinä määrin, että musiikkia on luvassa myös akustiselta pohjalta. Olen myös opiskellut Kaustisella kansanmusiikkia. – Täytyy silti kertoa, että jo kesällä 2005 tätä ”ei enää keikkoja” -päätöstä tuli kyseenalaistamaan tarjous maailman suurimmalta hevifestivaalilta. Miksi minä välittäisin kasvojen menettämisestä. Kuten sanottua, soitimme viimeisen keikkamme joulukuussa 2004 ja vasta kaksi vuotta myöhemmin julistimme, että bändin ura on ohi
Suurimman tahtojen taistelun aiheesta kävikin Rautiainen itse. Heitin muutaman kerran vuosien mittaan, että paiskattaisiinko Rajaportti-albumin 10-vuotiskeikka tai tehtäisiinkö jotakin muuta. Timo kaarteli ja kierteli ja sai lopulta sanottua, että ”jos me kuitenkin joku biisi vielä tehtäisiin”. Nils: – Ne Lutakon lavalla aikoinaan julistetut ”se on täytetty” -sanat tuntuivat käyvän vuosi vuodelta varmemmin toteen. Jari: – Jarkko soitti minulle ja kertoi Timon ajatuksesta. Toisessa päässä oli hetken hiljaista ja sitten sieltä kummasteltiin, että oletko sinä humalassa (naurua). Heitin ikään kuin muina miehinä, että tehdään vaan, mutta minulla on nyt vähän kiire duuniin. Olin tosin Jarkon tapaan jo heittänyt – tai ainakin heittämässä – kirveen kaivoon, mutta onneksi olin kerrankin väärässä. – Eräänä iltana Timo tuli yllättäen vastaan ja jäimme juttelemaan. Pirautinkin sitten Jarkolle, että tehtäisiinkö uusi Niskalaukaus-albumi ja soitettaisiin keikkoja. Loppukesällä 2015, Timo Rautiainen & Neljäs Sektori -yhtyeen keikkaperiodin päätyttyä, Trio Niskalaukauksen mahdollinen toinen erä nousi ensimmäisen kerran vakavaksi vaihtoehdoksi. Seppo: – Sama täällä. HePaluu Trio Niskalaukaukseen oli kaikille jäsenille mieluinen uutinen eikä epäröintiä esiintynyt. En sitten enää kiusannut itseäni miettimällä Niskalaukausta. 34 SOUNDI ”Kukapa olisi ennen suomenkielisen raskaan musiikin noususuhdannetta uskonut, että viimeisestä saimaannorpasta kertova kappale voi olla mitään muuta kuin tahattoman koominen?” Tuumasta toimeen. Olin jo aikoja sitten päättänyt, että jos kutsu joskus käy niin olen mukana. Tuntuihin se kovalta palalta, sillä olin kuitenkin ehtinyt haaveilla yhtyeen paluusta moneen kertaan. Ja Timo kieltäytyi joka kerta. Timo: – Oli kulunut jonkin aikaa siitä, kun Neljäs Sektori oli muuttunut osaltani menneen talven lumiksi. Jarkko: – Ehdotus tuli puun takaa. Olin heti valmis. K u v a: Ja ak ko M an n in en K u v at : Ti m o Is o ah o timo rautiainen -taitto_d.indd 34 9.2.2017 16.50
Osta Xbox One S + FIFA 17 –pelikonsoli ja saat valikoidut 4K Ultra HD –elokuvat tarjoushintaan 19,95€ (norm. 29,95€ / kpl) Siirry 4K Ultra HD –aikaan Xbox One S –pelikonsolilla! Osta Xbox One S FIFA 17 -pelikonsolipaketti, joka sisältää FIFA 17 -pelin latauskoodin, kolme Legendat-lainapelaajaa, 4K Blu-ray -tuen, 4K videon suoratoistotuen, High Dynamic Range (HDR) -tuen, sekä EA Access -palvelun kuukaudeksi. @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 4K ULTRA HD –ELOKUVATARJOUS! 2 KPL 40€ (norm. 29,95€) Xbox One S + FIFA 17 249€ Markkinoiden edullisin 4K –soitin! Xbox One –mediakaukosäädin 26,95€ Xbox One uutuuspelit 59,95€ Suomen laajin 4K–elokuvavalikoima osoitteessa www.discshop.fi/4k episodi_februari_C_2017.indd 1 2017-02-01 11:57 Discshop tulostus.indd 35 8.2.2017 8.20
Erittäin huonosti piilotellun Jyväskylän-vedon ideana oli juhlistaa Jarkko Petosalmen nelikymppisiä, mutta hurmioituneen yleisön edessä jynkyttäneiden muusikoiden hymyjen taustalla oli muutakin kuin vain loppuunmyyty konsertti. Markkinavoimien hermostumista. Trio Niskalaukaus nautti viisitoista vuotta sitten myynnillistä platinasuosiota ja festivaalien päälavojen edessä aaltoilleet nyrkkimeret olivat pysäyttävää nähtävää – aivan kuten ne ”Timo Rautiainen on messias” -kyltitkin. Ei puutu enää. Seppo: – Lutakossa tuli kieltämättä mietittyä, että muistavatko ihmiset vielä bändin. P ääasiallinen sävellysvastuu Trio Niskalaukaus -leirissä saattaa olla tänä päivänä muiden hallussa, mutta Timo Rautiainen on palaamassa vahvasti erään rakkautensa – tai ainakin viha/rakkautensa – äärelle. Timo: – Tässä ei ole mitään ohjenuoraa, että tehdään Kylmä tila kakkonen tai Itku pitkästä ilosta kakkonen. Alkukesästä on luvassa toinen tuore sävellys ja samalla yhtye tekee laajamittaisen paluun myös estradeille. Erilaiset iskusloganit näyttelivät aikoinaan yllättävänkin isoa roolia Trio Niskalaukauksen noususuhdanteessa ja ”Minulle ei vittuilla” -paitoja näkyi sellaistenkin ihmisten hartioilla, joilla ei välttämättä ollut mitään tietoa yhtyeen periaatteista. Orkesteri on myös tuottanut musiikin itse, aivan kuten alkuvuosinaankin. Soundin kuulohavainnot todistavat, että bändin upouusi materiaali on sorvattu tutun painavista ja ehdottomista elementeistä, uusia rakennusaineita kuitenkaan unohtamatta. 36 SOUNDI SOUNDI PB ti kun pääsin kulman taakse niin aloin karjua jee jeetä. Timo: – Luvassa on toki uusia paitamalleja ja alkuperäisellä ”hakku ja lapio -herra” Ilkka Ahlgrenilla on jo ideamyssy syvällä päässä. Timo: – Yritämme nyt malttaa mielemme, emmekä aio vetää itseämme piippuun. Ensimmäisen keikkaviikonlopun ohjelmassa ovat Provinssi ja orkesterin ”kotifestivaali” Tuska Open Air. Jopa muut bändit tuntuvat kaivanneen meitä – tai ainakin Kotiteollisuus. Erityisesti Jarilta näyttää tulevan kappaleita kuin Kalle Päätalolta tekstiä. Jos Trio Niskalaukaus tunnetaan hyvin vaikkapa terävistä riffeistään, niin aivan erityisen hyvin se tunnetaan viiltävistä teksteistään. Nils: – Me kaikki tiedämme, miltä Niskalaukaus-riffin täytyy suurin piirtein kuulostaa. No, paikkahan oli ilmiliekeissä. Tässä kohdassa on pakko huomauttaa, että olen vähän ihmetellyt tätä artistien nykymeininkiä. On annettu totaalisesti periksi. Turha puristus on kaikonnut. Tulee selittämätön fiilis, että tässä se on. Ajatus vanhojen biisien soittamisesta tuntuu juuri nyt hienolta, mutta se tie ei kuitenkaan johda pidemmän päälle mihinkään. Kukapa olisi ennen suomenkielisen raskaan musiikin noususuhdannetta uskonut, että viimeisestä saimaannorpasta kertova kappale voi olla mitään muuta kuin tahattoman koominen. Syytä huoleen ei ole, vastaapa tulevista sävellyksistä kuka tahansa yhtyeen jäsen. Mitä nämä ihmiset pelkäävät. Timo: – Niskalaukauksen paluusta oli jo silloin päätetty, joten ilmeet olivat maireat. Paljastan avoimesti kaikki korttini, kertoopa biisi sitten satavuotiaan Suomen tilanteesta tai vaikka kulutusjuhlien lopullisesta päättymisestä. Jos se oma runosuoni ei kuitenkaan syki tarpeeksi niin pirautan sitten sopiviksi katsotuille kollegoille, että syntyisikö jotakin. Se täytyy silti sanoa, että kappaleiden tekeminen on nykyään paljon helpompaa ja palkitsevampaa. Eletyt vuodet ja koetut asiat tulevat varmasti kuulumaan musiikista ja lopputulos soundaa Trio Niskalaukaukselta vuosimallia 2017. Joillakin ei edes ollut tietoa koko yhtyeestä. Hän aikoo nimittäin sanoittaa suurimman osan tulevan albumin lauluista. Sekin ilahdutti kovasti, että vanhat keikkapaidat mahtuivat vielä päälle! – Nyt hommasta on taas helppo nauttia, sillä soittaminen näiden herrojen kanssa tuntuu todella hienolta. – Minun ehtoni paluulle oli nimenomaan se, että kirjoitamme myös uutta musiikkia. Nyt sitä omaa soittamista ehtii vähän suunnitellakin. Yhtyeestä tuli suoranainen ilmiö ja sen takana tuntui vellovan melkeinpä kansanliike. Vielä eräs asia. Meininki on muutenkin paljon vapautuneempaa, sillä kaikilla on omat elämänsä ja omat siviilityönsä. Timo: – Niin, tavoitteita on hyvä olla! Mutta tosiaan, olen luvannut hoitaa tekstit uusiin biiseihin. Sinne tulee lisää harmonioita, vähän syntikoiden tapaan. Onneksi pojat – siis Jari, Jarkko ja Nils – ovatkin jo ahkeroineet kovasti. Kuulijoiden eriäviä mielipiteitä. Toistaiseksi nimetön studioalbumi ilmestyy loppusyksystä ja vielä ennen vuoden vaihtumista Trio Niskalaukaus vierailee kaikissa varteenotettavissa kotimaisissa rockklubeissa. Timo: – Vanhoilta levyiltä löytyy kieltämättä onnistuneita juttuja. Otetaan esimerkiksi vaikka Tomi Tuomaalan sanoittama En katso taakse: kappaleen sanomahan on tänä päivänä täyttä totta, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. Seppo: – Rumpukomppi on edelleen vuodelta 1996, eikä se tule ikinä muuttumaan (naurua). Hynynen on sanonut jokusenkin kerran, että festareilla on ollut teidän lopettamisesta asti sellainen ”jotakin täältä puuttuu” -olo. Trio Niskalaukauksen tapauksessa se oli kaikkea muuta. T imo Rautiainen & Trio Niskalaukaus esiintyi viime kesänä tuttuakin tutumman Lutakon lavalla – tälläkin kerralla läpinäkyvällä Liiton Miehet -salanimellä (ensimmäinen Liiton Miehet -keikka oli tapahtunut entisen yhteistyökumppanin Ewo Pohjolan syntymäpäiväjuhlilla vuonna 2009). Emmehän me aikoinaan ehtineet juuri treenata ennen studiosessioita, mutta nyt jätkät tekevät hyvissä ajoin mahtavalta soundaavia demoja. Ja vaikka aihio olisi lähtökohtaisesti vähän erilainen niin meidän toteuttamana biisi kuulostaa tasan tarkkaan Trio Niskalaukaukselta. Läpeensä rehelliset sanoitukset ulottuivat harvinaisen usein mielen perukoiden kipeimpiin kohtiin, vedoten niihin syvimpiin tuntoihin. Kun Lopunajan merkit -ensilevyn koulukiusatun itsemurhasta kertova loppumarssi Häpeän lävistämä päättyi riveihin ”miksi teitte hänelle tämän / hän olisi valinnut elämän / lapsi häpeän lävistämä / poika mullan peittämä”, vetää tunnelman hartaus kovimmankin jätkän hiljaiseksi – aivan kuten Soundin viiden tähden arvostelussa aikoinaan todettiin. Niin luonnon kuin ihmisenkin kuihtumiseen pureutuneet uskottavat profetiat piirsivät aikoinaan kolkot suuntaviivat uudelle vuosituhannelle – ja kuinka piinaavan oikeassa ne tarinat olivatkaan. Juuri nyt on ilmestynyt Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen uusi kappale Pitkän kaavan mukaan. Jari: – Jotenkin sen tietää, kun haluttu palikka löytyy. Kaikki perusjutut ovat tallella, mutta esimerkiksi stemmapuolelta löytyy uusia tuulia allekirjoittaneen toimesta. Paiskimme hommia periodiluonteisesti ja toteutamme tahoillamme myös muita musiikillisia projekteja. Fiilis oli suhteellisen kohdallaan. – Viime aikoina syntyneet tekstit liittyvät pitkälti omiin kokemuksiin ja havaintoihin. Toisin sanoen: saatana, että saadaan taas hävetä! ”Erityisesti Jarilta näyttää tulevan kappaleita kuin Kalle Päätalolta tekstiä.” timo rautiainen -taitto_d.indd 36 9.2.2017 16.50. Esimerkiksi Facebookiin kommentoidaan kovin kärkkäästi, mutta taidetta tehdään niin kieli keskellä suuta kuin olla ja voi
Majaleikeissä oli olennaista se, että kaikki halusivat olla intiaaneja. apaan Samuli Putron kahvilassa Helsingin keskustassa. Mäkin olin nuori ja mua palvottiin.” Artistius ja ikääntyminen ovat toistuvasti esille nousevia asioita, joita Samuli Putro on pohtinut uuden Valkoinen hetero -albuminkin yhteydessä. Muistan elävästi, kuinka järjettömänä se keskustelu näyttäytyi mulle. Mutta ei se ole. Haastattelua seuraa kameroiden kanssa elokuvaryhmä, joka tekee Samulista jonkinlaista dokumenttia. Että tänä olympiavuonna annan sinun voittaa, mutta neljän vuoden kuluttua mä voitan sitten taas. Kukaan ei halunnut olla lännenmies, mikä tuntuu jälkikäteen vähän oudolta, kun ajattelee, että miljöö oli Raahe. Samuli on samanlainen haastateltava kuin Olavi Uusivirta. – Mulla on mielikuva, että me harrastettiin jalkapallon pelaamista ja tehtiin paljon majoja. Hyvä niin. – Hierarkiassa olin aina vain mukana. Samuli kertoo myös, miksi häntä ei ole nähty Vain elämää -ohjelmassa. Nopeasti ja paljon puhuva Samuli on ajatuksenjuoksussaan kiitettävän looginen ja selkeä. VAIHTO EHTOINEN TODELLISUUS ala-asteella ja kuinka hän sijoittui tuolloin luokan hierarkiaan, hän toteaa olleensa erittäin puhelias, innostunut asioista ja kova jätkä säätämään. Täysin päinvastoin kuin vaikkapa hallusinoivasti assosioiva Arto Tuunela, jonka haastattelunauhojen purkaminen on helvetti. Kukaan ryhmästä ei myönnä tietävänsä, mitä on tarkemmin ottaen tekeillä. En koskaan johdossa, mutta en koskaan myöskään hännillä. SOUNDI 39 SOUNDI 39 Samuli Putron uusi albumi Valkoinen hetero koostuu tuokiokuvista ja viesteistä, jotka eivät tavoittele mahtipontisuutta tai radiosoittoa. Se jäbä oli helvetin hidas, joten mä voitin sen aina. Se oli pieni autotalli. Jossain vaiheessa sen äidillä meni hermot ja se valitti minun äidille, että välillä pitää antaa meidänkin jätkän voittaa. Ei Lasse Viren anna välillä muiden voittaa. Se sopisi täydellisesti hänen tarinaansa, joten olen päättänyt, että se on totta. Soundin haastattelussa lauluntekijä pohtii kilpailun ulkopuolelle jättäytymistä ja sitä, onko hänen sitoumuksensa artistina olemiseen elämän mittainen. Eihän tv:ssäkään tehdä sillä tavalla. Kun häneltä kysyy yksinkertaisen kysymyksen, hän vastaa seitsemän minuutin mittaisella monologilla, joka saattaa pyrkiä kiteytykseen haastateltavan elämäntarinasta. Mulla on muistikuva siitä, että me juostiin naapurin jäbän kanssa kilpaa ympäri autotallia, 50 kertaa tai 100 kertaa. Kun kysyn Samulilta, minkälainen hän oli ”Musta on ihan äärimmäisen jep, että tämä bisnes palvoo nuoruutta. putro-taitto_b.indd 39 9.2.2017 18.20. Kun hieman hermostuneen oloinen Samuli kättelee minua saapuessaan vessasta, hän toteaa, ettei kussut käsilleen. Joku on joskus väittänyt minulle, että Samuli Putroa kiusattiin koulussa
Ensirakkaus Yläasteella Samuli Putron vilkkaus ja puheliaisuus kääntyivät Raahessa negatiivisiksi asioiksi. No, mä en vaan usko rakastuvani mihinkään muuhun asiaan niin voimakkaasti kuin kirjallisesti vaikuttuneeseen rockmusiikkiin, josta jalostui se minun juttuni. Miksi kulttuurin löytämisen kokemus on sitten ollut niin valtava, että mä en ole vieläkään päästänyt enkä varmasti koskaan päästä siitä irti. – En mä aina pidä siitä, mitä mä teen. – Esitin oman kappaleen, koska meille oli sanottu, että jos on harrastuneisuutta, niin sitä saa tuoda esille. Mutta niitä rakastumisen kokemuksia kyllä tarvitsee, ja onnistumisia. Ihmettelin sitä aikani, ja koin, että tässä ei ole mitään järkeä, mutta mun piti lopettaa se ja alkaa murjottaa. Tullessaan lausuneeksi näin myönteisiä ajatuksia Samuli pysähtyy koputtamaan puista pöytää ja muistuttaa luonteensa pakottamana itseään siitä, ettei hänen työnsä sentään kivaa ole. Ilman niitä tekeminen ottaa sellaisen muodon, että se tuntuu turhalta ja turhauttavalta. En kyl”Tällä vuosi kymmenellä on nyt ihan tarpeeksi ihmisiä, jotka edustavat tietynlaisia arvoja. 40 SOUNDI SOUNDI 41 – Uskon, että tämän tyyppiset asiat ovat jossain määrin muovanneet luonnettani. Setämies svengaa Lauluntekijänä Samuli Putro muistelee myöskin syntyneensä yläasteella, kahdeksannen tai yhdeksännen luokan laulukokeessa. Vaikka sosiaalisen statuksen vakiinnuttaminen saattoi sisältää problematiikkaa, nuorella Samulilla oli ystäviä, ja yläasteaika toi hänen elämäänsä suuren rakkauden, josta hän ei ole sittemmin luopunut. Olin sellaisessa positiossa, että olin asioiden keskellä. En ollut häviäjä. Eli ajan musiikista. Mulla oli ongelmia suhteessa siihen, minkälainen olin ollut ja minkälainen piti ruveta olemaan. Ja kun tilanne on nyt vuonna 2017 se, että sellaisen tekeminen tuntuu minusta mielekkäältä, niin voin olla tosi tyytyväinen ja kiitollinen. Puheliaisuus oli yhtäkkiä huono asia, ja huomasin, että joudun sen takia oppositioon. Ne jutut mä löysin pentuna Raahessa, osaltaan siksi, että koti tuki näitä asioita ja osaltaan siksi, että lähipiirissä oli ihmisiä, jotka tykkäsi siitä Red Hot Chili Peppersistä, jolla oli sukat munissa. Välillä väkisin ja välillä rennommin. Avioliitto ilman avioseksiä on huonompi kuin avioliitto avioseksin kanssa. En aina pidä työstäni saati että rakastaisin sitä. – Se johtui siitä, että silloin kuului ryhtyä kovikseksi. – Tuolloin löysin ne tärkeimmät asiat, joista olen halunnut pitää kiinni ja pidän yhä. Ainakaan läheskään aina. Jotta peli pysyy mielenkiintoisena, jonkun täytyy hävitä.” putro-taitto_b.indd 40 9.2.2017 18.20. Niin kuin musiikki ja lukeminen, kaikki kulttuuria lähellä oleva. Mä kuuntelin niitä, jotka luuli olevansa koviksia, mutta kuuntelin myös niitä, jotka pelkäsi koviksia. Todella harvoin rakastan
Teenkö mä näitä jonkun yleisen hyväksynnän, tottumuksen tai elannon vuoksi. Näillä mä pärjäilin. – Niin. – Se on ihan totta, mutta ikääntyvien artistien turvasatama voi myös olla lahjakkuus. Muuten sukupolvi on turha sukupolvi eikä se edusta muuta kuin yhtä asiaa. Ja se, että luottaa itseensä niin vähän, että ainoa vaihtoehto on jatkaa oman työn tekemistä. Hän tuntuu pyrkivän jonkinlaiseen kuviteltuun kriisiin suhteuttaakseen itsensä aikaamme ja musiikkibisnekseen, jotka palvovat nuoruutta. Sittemmin on pärjäilty seitsemän Zen Cafén studioalbumin ja viiden sooloalbumin verran. Onkohan Samuli Putrolla sittenkin kehissä ihan oikea kriisi, suhteessaan aikaamme. Ilman levytyssopimusta Myönsit, että jotkut levyistäsi on luotu tekemisen ja ammatin ylläpitämiseksi. Uskoisin, että kaikkia levyjäni leimaa se, että ne on fiktioita tekijänsä todellisuudesta. Tarinoista, kriiseistä, ikääntymisestä ja ajastamme puheen ollen. Puolikovalla on paha sohia. Miksi mä teen näitä asioita. Silloin olen jo lähtökohtaisesti voittanut, koska olen löytänyt elämälleni tarkoituksen. En tietystikään. En kuvittele, että olisin ollut ruhtinas, mutta siltä se hetken aikaa tuntui. Niin keskustellessamme kuin jopa uuden albuminsa kappaleissa. Hetkittäin on vaikea määritellä itse, että onko sitä halua vai ei. Aito halu on ainoa asia, joka mun käsittääkseni luo jatkumon. Mutta. Kerran voittamaton rockyhtyeen keulakuva ei enää ole nuori, ja tuo sitä jatkuvasti itse esille. Et taida vielä olla varma siitä, onko sitoumuksesi koko elämänmitan kattava. Setämies, joka svengaa, voi vittu, se on kamalan näköistä! Pääsenkö taivaaseen. – Ei tähän liity mitään negaatiota. On oikeasti olemassa vaihtoehtoja. Onko Valkoinen hetero tällainen albumi. Sukupolvessa täytyy olla ihmisiä, jotka tekee asioita eri tavalla. Muistaakseni esitin samaisessa laulukokeessa myös Smack-yhtyeen Trust On You -kappaleen Salvation-levyltä, koska ne kummatkin biisit meni d-duurista. Välillä on pakko vahvistua emotionaalisesti niin kuin missä tahansa rakkaussuhteessa. Kun se tapahtuu, sen ottaa itsestäänselvänä ja se tuntuu helvetin makealta. – Kyllä sitä kerran kysyttiin. – No, jos mä olen siinä ollut, niin olen kyllä ollut todella jurrissa. Se perustelee mun mielestä nekin levyt, jotka on tehty työnä. Mikään näistä asioista ei itsessään ole huono asia, mutta ne eivät voi olla keskiössä. Silloin ei voi epäonnistua, Samuli toteaa. Kysymys on enemmänkin sellaisesta pohdinnasta, että onko sitoumukseni elämän mittainen. putro-taitto_b.indd 41 9.2.2017 18.20. Pop-aikaan. Kannattaa mieluummin jatkaa tekemistä, epäonnistua ja huomata, että se ei tappanut halua. Nämä kysymykset on sen kokoisia. Jotta peli pysyy mielenkiintoisena, jonkun täytyy hävitä. Mutta vielä inhottavampaa on se, jos 46-vuotiaana yrittää seurata aikaansa. Sen jälkeen olen miettinyt, että yritänkö mä pysytellä ajan mukana. Käytännön ratkaisuna se kai jossain määrin todistaa, että tein levyn aidosta halusta. Niiden tarkoitus on pitää jatkuvana sitä jo liikkeessä olevaa juoksua. 40 SOUNDI SOUNDI 41 lä kuolemaksenikaan muista, miten se meni. Pelätä omaa tekijyyttään tai pelätä epäonnistumista. Ja jos pelko on aistittavissa vähänkin, silloin pitää jatkaa tekemistä. Kaikkea pohdintaasi edeltää sana jos. Sitoumuksesi artistina olemiseen. Siinä missä Sami Yaffa taannoin pyysi minua poistamaan ikänsä häntä käsitelleestä artikkelista, koska sillä ei ole mitään väliä, Samuli Putro toistelee olevansa 46-vuotias. – Kyllä, ihan ehdottomasti. Mutta niin kuin jopa mainosmiehet ovat tällä vuosikymmenellä tajunneet, tarinat ovat ikuisia. Voi vain pistää kädet ristiin ja toivoa, että aika ei menisi liian kauas. Silloin mä kestän kilpailun ja pystyn myös jättäytymään sen ulkopuolelle. Ei välttämättä halusta kasvattaa sitä, kasvattaa suosiota. Ja jos se on elämän mittainen, niin silloinhan mulla ei ole mitään hätää. Esittelin materiaalin levy-yhtiölle siinä vaiheessa, kun se oli äänitetty ja raakamiksattu. Vaihtoon menivät sekä pitkäaikainen levy-yhtiö että yhtyeen kokoonpano. Viihdettä-kappale taasen kommentoi kevyesti pop-aikamme ilmiöitä. Tai rohkeus. Sehän on ikääntyvien artistien turvasatama. Koska jos aika on liian kaukana suhteessa siihen, miten itse tekee asioita, niin sitten olet auttamattomasti marginaalissa. Tällä vuosikymmenellä on nyt ihan tarpeeksi ihmisiä, jotka edustavat tietynlaisia arvoja. Hyvin harva myyntiluku on kuin pituushyppääjä Bob Beamonin 890 senttimetrin loikka, joka säilyy vuosikymmeniä ennätyksenä. Eikä artistiutta. Mäkin olin nuori ja mua palvottiin. Tarinat ovat ikuisia Palataanpa maan pinnalle. Uusi levy merkitsee Samuli Putrolle myös muutoksia aiempiin toimintatapoihin. Ja kieltäydyit. Eikö se voisi olla kiinnostavaa, ja saisihan siitä paljon fyffeä. Luvut on vain lukuja. Mä osasin ottaa kitarasta d-, gja a-duurin. Ja tässä ei ole kyse rahasta. Väittäisin, että levy on tehty halusta vahvistaa omaa tekijyyttä. – Täsmälleen. Intohimotyö ei toki eroa normaalista työstä millään muulla tavalla kuin sillä tavalla, että siitä ei saa palkkaa. Mutta sitten se hetki meni ohi. – Se on levy, jonka tekeminen alkoi ilman julkaisijaa. – Mulla oli sellainen olo, että hetkellisesti aika seurasi sitä, mitä mä tein. Koko artistiuden ja tekemisen kyseenalaistaminen tai pysäyttäminen olisi ollut niissä kohdissa väärä ratkaisu. Se on totta kai valtavan suuri väittämä. Mun, ja varmaan aika monen muunkin pää toimii sillä tavalla, että se kyseenalaistaa sitä, olenko mä tosissani. En ole myöskään varma siitä, että pääsenkö taivaaseen, vaikka välillä musta tuntuu siltä. Ainoa asia, mitä ei saa tehdä, on antaa pelolle valta. Ja se on kiinnostavaa ja inhimillistä. Jos ajattelen, että en ikään kuin olisi itse läsnä tässä keskustelussa, niin se mikä on kiinnostavaa, on se, että on olemassa vaihtoehtoisia todellisuuksia. Ja tässä kohtaa mä olen mieluummin häviäjä kuin voittaja. Myyntiluvut on niitä, jotka ylittyvät uusilla myyntiluvuilla, ja uudet formaatit luovat aina uudet menestyksen luvut. Voisiko todeta näin, Samuli Putro, että tuotannossasi on levyjä, jotka on tehty vallitsevassa elämänvaiheessa enemmän työnä, koska olet artisti, ja on levyjä, jotka on tehty voimakkaammassa tahdon ja itseilmaisun pakon tilassa. – En. Onko Samuli Putroa kutsuttu Vain elämää -ohjelmaan. Kuinka mä suhtaudun aikaan. Voisitko nähdä itsesi siinä konseptissa. Siitä tuli osa tarinaa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että aikaansa ei voi seurata. Keskiössä täytyy olla halu. Tässä on kyse siitä, että joskus menestystä seuraa pelko. – Totta, mutta hahmoa ei tarvitse käyttää kaikkeen, mihin se sopii. – Musta on ihan äärimmäisen jep, että tämä bisnes palvoo nuoruutta. Uuden Valkoinen hetero -albumin kiinnostavimpiin, rohkeimpiin ja samalla kyseenalaisimpiin kappaleisiin lukeutuu tunnustuksellinen Artisti, joka kuvaa artistin yksinäisyyttä työyhteisössä ja problematiikkaa esimerkiksi singlebiisin valinnassa. Siitä tässä on kysymys. Tunnepuolen on vahvistuttava, koska ilman sitä kyse on vain työstä. Ja kun ottaa huomioon maamme koon, niin siitä seuraa artistille tosi inhottavia vuosia ja vuosikymmeniä. Sun kappaleesi ja hahmosi sopisivat ohjelmaan mitä mainioimmin
Vaikka levy kertoo ajastamme, se ei ole tässä ajassa. Ne eivät tavoittele mahtipontisuutta myöskään melodisuudessaan. Ja oli siinä tuolejakin. putro-taitto_b.indd 42 9.2.2017 18.20. Keikkailu on ihan fine. Levy ei tavoittele radiosoittoa, ei soun diltaan eikä viestiltään. Levyllä ei ole yhtään isoa hit tisinkkua. Ei tarvitse ottaa huo mioon, että miltä materiaali kuulostaa päälavalla, kun sopii heti kättelyssä, et tä päälavalle en mene. Mä lähdin 2014 loppu vuodesta pois Helsingistä. Se on yhdistelmä, mitä tässä tietoi sesti haettiin. Vielä tärkeämpi vaikutin oli Leonard Cohenin 80luvun tuotanto. Yrite tään löytää jännittävyys ja viehätys siitä. Lisäksi me ollaan keikkamyyjän kanssa vielä pikkasen erimielisyyden tilassa siitä, että tuleeko festarikeikko ja kolme vai viisi. Aito halu on ainoa asia, joka mun käsittääkseni luo jatkumon.” ominaisuuksia. – Me oltiin tehty aika pitkään yhdes sä Kaikun ja Pekka Ruuskan kanssa. Mä veikkaan, että meidän trio (Martti Salminen, Juu so Hannukainen, Samuli Putro) on saa vuttanut lakipisteensä vuoden loppuun mennessä. Liittyykö vähäinen keikkailun määrä siihen, että se ei ole enää niin kivaa tai siihen, että se on raskasta. – Joo. Keväällä 2016 tein diilin Universalin kanssa, ja pys tyimme palkkaamaan Juha Heinisen miksaamaan levyn. Kun antaa mah dollisuuden sille, että sellaista nyrkkiä perseeseen mentaliteettia ei tarvitse olla mukana, se vapauttaa musiikin te kemistä ja sovittamista. 42 SOUNDI SOUNDI PB Minkä takia olit sopimuksettomassa tilanteessa. Mulla ei luon nollisesti ole mitään pitkäikäisiä suo malaisia rockyhtyeitä vastaan, se on te kemisen arvoinen ja raskas rasti, mutta tässä mun jutussa ei Klamydiaa ole. Puoli kovalla on paha sohia. Levyltä puuttuu tsemppiaspekti. Sitten yhdessä keskuste lussa, joka pöydän ääressä käy tiin... Soundimaailma on minimalistisen elektroninen. Hengittäkää siis rauhassa ja käy kää käsiksi Valkoiseen heteroon. Mutta toisto ei enää tuo tehoa ilmoitteluun mun kohdalla. – Ihan tavallisen pöydän. Sehän ei ole akustista musiikkia, mutta siinä on mukana sellaisen villasukkafolkin hauraus. Se ei ole kauhe an positiivinen levy. Sen jälkeen täytyy keksiä jotain uutta, jos se aikoo kehittyä ryh mänä. Lopuksi vielä Zen Café faneille tie doksi: Yhtyeellä ei ole pienintäkään aja tusta paluusta eikä Samuli Putrolla ole sen suurempia tulevaisuuden suunni telmia. Nuo ovat nimenomaan sen sävelletyn ja sanoitetun materiaalin vain vähän. Siinäpä vasta hauras kaveri oli. Syys kuussa 2015 palasin Helsinkiin, ja pää tettiin tuo Kaikuyhteistyö. Tuetaan ajatusta siitä, että se on nimenomaan pientä musiikkia. Onko analyysi lä helläkään omaa näkemystäsi. Ja me tehtiin päätös, että ei ruveta tekemäänkään biiseistä sovituksellisesti tai soundillisesti isoja, vaan tuetaan näitä olemassa olevia asi oita. Pieniä lauluja Minun korvaani uuden levysi kappa leet kuulostavat viehättävän pieniltä, ja lyyrisesti tuokiokuvallisilta. Hän on itse pyrkinyt pikemminkin rajoittamaan kuin lisäämään festariesiintymisten määrää. – Ei. – Keikkoja on kymmenkunta maalis kuussa. – Jep. Ja festareiden päälavoille ei edes haluta mennä. Ja samaan aikaan järjettömän vah va. Olin en sin muutaman kuukauden Italiassa kir joittamassa lauluja. Se ei tuntunut enää tekemisen arvoi selta. Miksi. Kuudeskymmenes keik ka ei ole parempi kuin neljäskymmenes eikä neljäskymmenes edes ole parempi kuin kahdeskymmenes. – Ei missään nimessä. – On se. Ja uusi yhteistyökumppani löytyi sitten myöhemmin Uni versalilta. Olosuhteet keikkailulle on kel vot, siedettävät tai hetkittäin jopa aika hyvät. Ei Klamydiaa Samuli kertoo, että albumin pienielei syyden vaalimista helpotti omalta osal taan myös jo varhaisessa vaiheessa teh ty päätös siitä, että keikkoja tehdään Samuli Putrolla ei ole palavaa hinkua keikoille. – Koska lopetin vanhan sopimuksen Kaiku Entertainmentin kanssa. Ihan tavallisen pöydän. Mä yritän vääntää sen siihen kolmeen. ”Keskiössä täytyy olla halu. Meille oli Martin kanssa suuri oivallus se, kun me referenssilevyjä et siessä löydettiin Grace Jonesin kolmen hirveän onnistuneen levyn sarja, jonka keskiössä on Warm Leatherette (1980) ja Nightclubbing (1981). Samaan ai kaan alettiin tuottaja Martti Salmisen kanssa äänittää levyä. Se ei väitä, että kaikki menee tosi hyvin, kun nyt vaan jaksatte uskoa. Sitten menin Itä Suomen metsiin jatkamaan työtä. Mutta näin sovittiin, että ei enää jatketa
THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Adventure Rooms.indd 43 8.2.2017 8.25. VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ADVENTUREROOMS.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT NYT TENNARISSA
44 SOUNDI battle beast -taitto.indd 44 9.2.2017 17.09. 44 SOUNDI Teksti: Vesa Siltanen Kuvat: Juuso Soinio ja Aki Anttila TULTA , EI PUMPU LIA Battle Beastin ja entisen johtohahmon sekä biisintekijän Anton Kabasen tiet erkanivat pari vuotta sitten. Yhtyeellä on edessään näytön paikka niin uuden miehistön kanssa tehdyllä uudella levyllä kuin keväällä starttaavalla ensimmäisellä Amerikan-kiertueella
SOUNDI 45 Noora ja Janne eivät ole huomanneet, että Kabasen erottaminen olisi näkynyt merkittävästi fanien suhtautumisessa. Noora: – Toisaalta mä en henkilökohtaisesti juurikaan seuraa vaikka netin keskustelufoorumeja. ”Tämä bändi toimii parhaiten vähän paineen alla.” SOUNDI 45 battle beast -taitto.indd 45 9.2.2017 17.09. Ja meille kun toiminta on muodostunut tietyksi sykliksi eli levy tulee parin vuoden välein, niin pyrittiin pitämään sama tahti yllä, ettei ihmisten tarvitse hirveästi venailla uutta musaa. Janne: – Niin, se on kyllä helppo homma: laittaa vaan Nooran laulamaan, siitähän se tulee! – Mutta aiempiin levyihin verrattuna tämä pysyi ehkä ammatillisesti paremmin kasassa tekovaiheessa. Uutta levyä on sen vuoksi odotettu suurella mielenkiinnolla: miten bändi pärjää ilman vanhaa johtohahmoa ja biisintekijää. Janne: – Kyllähän se asetti ylimääräistä painetta, mikä on ihan ymmärrettävää. Noora: – Ollaan tehty niin hyvä levy kuin näissä olosuhteissa ja aikataulussa voidaan ja tähän asti saatu palaute on ollut hyvää. Rojaltit menee sinne suuntaan kuten pitää, mutta muuten emme pidä yhteyttä. – Mutta musta tuntuu, että tämä bändi toimii parhaiten vähän paineen alla. Sitten alkoi kirjoittaminen sujua. – Mutta se kuuluu tähän meidän juttuun, että uskalletaan kokeilla ja tehdä erilaisia asioita. Jos me ei tehtäisi, niin jengi ihmettelisi, että missä se battlebeastmäisyys on. Toinen sellainen on Louhimon tunnistettava ääni. Noora: – Samaa mieltä, ja näin oli myös luovalla tasolla. Niistä on tullut pikemminkin bändin tavaramerkki. Aina on ihmisiä, joita ärsyttää ja jotka vihaa, mutta on myös niitä, jotka rakastaa ja on messissä. Noora: – Uudella levyllä ollaan kehitytty musiikillisesti ja soundimaailman suhteen, mutta kyllä siinä se tietty battlebeastmäisyys on. Mun mielestä on hyvä, että jaetaan mielipiteitä ja ollaan ihmisten huulilla niin hyvässä kuin pahassa. Itse koin taas laulajana, että sain vapaammin tulkita kuten halusin – tietysti biisin ehdoilla. Energiajuomaa hörppivän Louhimon vieressä istuu puolestaan kosketinsoittajatuottaja-äänittäjä-jokapaikanhöylä Janne Björkroth aamiaisleivän ja kahvin kimpussa. Olisin itsekin ulkopuolisena ihmetellyt tällaista ratkaisua samalla lailla. Säveltämisen lisäksi Janne toimi myös levyn tuottajana ja äänittäjänä sekä vastasi pääosin levyn miksauksestakin. Homma toimii paremmin niin, että on vähän tulta perseen alla, kuin jos oltaisiin jossain mukavassa pumpulissa. Janne: – Emme ole missään tekemisissä eli siinäpä se – välejä ei ole. Totta kai ammatilliset bisneshommat hoidetaan niin kuin pitää, koska me soitetaan edelleen Kabasen vanhoja biisejä. Minkälaiset yhtyeen ja Kabasen välit sitten ovat nykyään. Seuraavaksi promotaan ja alkaa keikkailu, mutta se on paljon rennompaa kuin levyn tekeminen tiukkaa aikataulua vastaan. Ollaan myös taas onnistuttu aiheuttamaan hämmennystä, mikä tuntuu kuuluvan meidän bravuureihin! Popja diskoelementit tulevat joillekin edelleen yllätyksenä, vaikka niitä on kyllä ollut jo aiemminkin. Louhimo ja Björkroth ovat helpottuneita, sillä Battle Beast on saanut haastattelua edeltävänä päivänä valmiiksi uuden Bringer Of Pain -albumin viimeisetkin bonusraidat ja nyt kaikki äänityksiin ja studioon liittyvä stressi jää taakse. Janne: – Onhan tässä toki vielä paljon tehtävää. Pahempaa olisi, jos ketään ei kiinnostaisi yhtään. Noora Louhimo ei pelkää Battle Beastin popja discovaikutteita. Jos aiemmat biisit ja levyt syntyivät Kabasen diktatuurissa, on Bringer Of Pain tehty demokraattisesti. Kello ei lyö vielä puolta päivääkään, mutta laulaja Noora Louhimo on ehtinyt käydä jo Yle Puheen aamuohjelman vieraana ja suuntaa heti juttutuokiomme jälkeen kohti Radio Rockin haastattelua. Jokainen on tuonut oman panoksensa biisejä kirjoittaessa – myös uusi kitaristi Joona Björkroth, jonka sävelkynästä irtosi Jannen mukaan lopulta neljä levylle päätynyttä rallia. Jannen mukaan samalla tavalla ihmiset jaksavat tulla esimerkiksi keikoille fiilistelemään kuin ennenkin. UUDENLAINEN VAPAUS Jannen mukaan tärkein tavoite oli saada levy valmiiksi suunnitellussa aikataulussa laadusta tinkimättä. Mutta biisit oli sävelletty mun äänelle ja sain tuotua itseäni monipuolisemmin esille S anomatalon kahvilassa istuu kaksi helpottuneen oloista hahmoa. Janne: – Taiteellisena tavoitteena itselläni oli myös tehdä tunnistettavaa tyyliä kopioimatta liikaa vanhaa. Aluksi se oli vaikeaa, mutta jossain vaiheessa sitten hiffasi, että pitää vaan tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä ja tulee luontevasti. Upposihan siihen älytön määrä tunteja ja raskasta oli, mutta kaikkinensa koko prosessi oli minusta ammattimaisempi. Se on sitä intohimoa ja elämäntapaa, minkä vuoksi muusikoita ylipäänsä on olemassa. Noora: – Joo, kyllä siinä pari lusikallista taisi housuun tulla! Mutta sanotaan näin, että ainahan levyä tehdessä on paine saada aikaan hyvä lopputulos joka myy, jotta hommat jatkuisi ja voisi saada voitakin leivän päälle. PAINE ON HYVÄKSI Suurta hämmennystä aiheutti erityisesti yhtyeen perustajiin kuuluneen kitaristi Anton Kabasen erottaminen kaksi vuotta sitten
Janne: – Työnimet ovat yllättävän usein aika hyviä, vaikka niitä ei aina hirveän tosissaan keksikään. SKAALA LAAJENEE Albumilla kuullaan Nooran lisäksi myös toisenlaista tulkintaa Amorphis-laulaja Tomi Joutsenen muodossa. 29 € Hotellipaketti: 93,50€/hlö/kahden hengen huoneessa. Noora: – Ei ainakaan yhtä paljon. Eli tämä levy on tehty myös mun terveyden kannalta paremmin ja mun äänen ehdoilla. Voi olla, että tästä kokemuksesta innostuttiin sen verran, että ehkä seuraavallekin levylle kehitetään jotain vastaavaa. ja eläkel. Ja jos äänityskoppiin mentäessä on todettu, ettei joku nuotti tai melodiakulku sovi mun suuhun, sitä on sitten vaan muutettu. Ke 15.3.2017 Klo 19, Iso sali Liput 36 €, opisk. Lauluäänityksiäkin hajautettiin monelle kuukaudelle. Näin se skaala laajenee! Koko bändin voimin tehdyn levyn biisit ovat syntyneet monin eri tavoin. Meiltä on jengi myös kysellyt, onko biisit kirjoitettu Donald Trumpista.” Kuin vaivihkaa Battle Beast on kohta saavuttamassa kymmenen vuoden kunnioitettavan iän. ”Onhan näitä spekulaatioita. Seuraava virstanpylväs on keväällä koittava Amerikankiertue Sabatonin kanssa. Tomin ja Nooran duetointia voi kuulla Lost In Wars -kappaleella Janne: – Biisissä on aika vahva Rammstein-viba ja naurettiin, että eiköhän soiteta Till Lindemannille ja kysytä vierailemaan! Sitten aloimme pohtia, kenellä olisi rammsteinmainen ääni ja Tomi juolahti mieleen. Sanat vaan tulivat, kun kuulin sen ensimmäistä kertaa. Joona oli kirjoittanut biisin ja antanut demolle vitsillä työnimeksi Bringer Of Pain. Noora: – Tomihan on yksi mun lempilaulajista, olen aina tykännyt hänen soundistaan. Sopiihan se siinä mielessä meidänkin tilanteeseen, mutta ei se suoraan siihen liity. Singlenä julkaistua Familiar Hell -kappaletta kuunnellessa ja varsinkin sanoituksia lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että kappale liittyisi jollain lailla bändin miehistönvaihdoksiin. Se on tosi tunnistettava ja erikoinen, diggaan sellaisesta. Niistä saa kuitenkin yllättävän luontevasti jalostettua ideoita. Toki silloinkin sai antaa omia ideoita, mutta kyllä biisit ja melodiat oli sävelletty hyvin tarkkaan ja Kabanen halusi pysyä niissä raameissa. Jos tuli jotain juttuja, joita en välttämättä pystynyt vetämään, niin niiden kanssa sitten väännettiin. + pvm) Puhelinpalvelu: ma–pe 10–14 NYT KLASARILLE KYYTIÄ TAMPERE-TALOSSA THE 69 EYES & RECKLESS LOVE APOCALYPTICA Liput 42 € To 20.4.2017 Klo 20, Iso sali PLAYS METALLICA BY FOUR CELLOS Tre-talo_SD_2017_2B_g.indd 1 9.2.2017 11.26 battle beast -taitto.indd 46 9.2.2017 17.09. Janne: – Ollaan pitkään haluttu kokeilla tuollaista featurointijuttua, että saataisiin joku Nooran kanssa laulamaan. Janne: – Varmasti siitä ja monesta muustakin kappaleesta saa helposti tulkittua niin, mutta ihan rehellisesti sanottuna ei, mikään biisi ei ainakaan mun tietääkseni kerro niistä asioista. 46 SOUNDI laulajana. Noora: – Nimikkokappale taas tehtiin Joonan kanssa kimpassa. Pidän itseäni pääasiallisesti tulkitsijana, niin on tärkeää, ettei ole liian jäykkä sen suhteen, miten pitäisi tulkita. Neljä albumia ovat jokainen nostaneet bändin aina astetta ylemmälle tasolle. Jotkut biisit ovat syntyneet työhuoneessa kahdeksan tunnin kirjoitussession päätteeksi, jotkut ovat taas tulleet hyvin spontaanisti. Toki ne sitten hiottiin yhdessä kuntoon, mutta joskus biisejä syntyy tuolla tavalla kivuttomasti. Tällainen tulkinta on kaksikon mukaan kuitenkin väärä. Osa biiseistä on yhden säveltäjän alusta loppuun luonnostelema, osa on tehty kimpassa. Mulla oli ääni monesti niin ruvella äänityspäivän jälkeen, etten pystynyt puhumaan. Ilmeisesti aiemmilla levyillä tällaista joustoa ja vapautta ei sitten ollut. – Mutta toisaalta haluan myös kiittää Antonia siitä, että hän potki mua tekemään sellaisia asioita, mihin en uskonut pystyväni. Minähän innostuin itse siitä nimestä ja tein lyriikat ja laulumelodiat tosi nopeasti. Janne: – Siinä on oman studion yksi hyvä puoli, että pystyy ottamaan jengin aikataulut huomioon. Sen ansiosta musta on tullut parempi laulaja ja olen ylittänyt itseni monesti, vaikka se tapahtuikin hyvin epäterveellisellä tavalla. Muuten tulee pakotetulta kuulostavaa, sieluttomampaa kamaa. Voit joko hinkata jotain neljä tuntia tai sitten annat vapaat kädet ja saatte tunnissa paljon enemmän aikaa. Kyllä tuo biisi tulee ihan siitä, miten moni välillä joutuu tilanteeseen, jossa täytyy pohtia, pysyäkö vanhassa totutussa vai kokeillako jotain uutta. Sellaisessa pakottamisessa menee yleensä myös vain aikaa hukkaan. Janne: – Joku Bastard Son Of Odin oli esimerkiksi Joonan ja Eeron (Sipilä, basso) kiertuebussissa keikan jälkeen hokema läppä, jonka Joona vei sitten loppuun asti. Kysy lisää! Liput myös tiketistä. 010 346 2000 Hämeenkatu 14 B Tampere Tampere-talon lipunmyynti 0600 94500 (1,98 €/min. Janne: – Tuottajan näkökulmasta voin allekirjoittaa tuon ihan täysin
Vaikka Hartwall Arenalle, haha! Janne: – No, hoidetaan nyt ensin vaikka Tavastia täyteen! Ke 15.3.2017 Klo 19, Iso sali Liput 36 €, opisk. Meiltä on jengi myös kysellyt, onko biisit kirjoitettu Donald Trumpista. Kysy lisää! Liput myös tiketistä. Uutisvirrat ovat täyttyneet Trumpin tekemisistä ja myös bändiläiset ovat seuranneet tuoreen presidentin touhuja. Vielä ei ainakaan ole kuulunut mitään uutta. ja eläkel. Mitään juhlasuunnitelmia ei kuitenkaan vielä ole, vaan ajatukset ovat loppuvuoden kiertueissa. Niin nämä hommat aina vain vähän eskaloituu. Noora: – Kaikki tapahtuu aikanaan. Totta kai me oltaisiin lähdetty saman tien, mutta täytyy ensin rakentaa pohjaa ja toisen siivellä se onnistuu paremmin. 010 346 2000 Hämeenkatu 14 B Tampere Tampere-talon lipunmyynti 0600 94500 (1,98 €/min. + pvm) Puhelinpalvelu: ma–pe 10–14 NYT KLASARILLE KYYTIÄ TAMPERE-TALOSSA THE 69 EYES & RECKLESS LOVE APOCALYPTICA Liput 42 € To 20.4.2017 Klo 20, Iso sali PLAYS METALLICA BY FOUR CELLOS Tre-talo_SD_2017_2B_g.indd 1 9.2.2017 11.26 battle beast -taitto.indd 47 9.2.2017 17.09. Battle Beastilta löytyy faneja ympäri maailman ja esimerkiksi Etelä-Amerikasta tulee paljon keikkatiedusteluja. Noora: – Me vietetään juhlavuosi varmaan pitkälti studiossa. Turhaa stressiä ei kuitenkaan oteta. Ei voisi parempaa toivoa ekasta kiertueesta. Janne: – Onhan näitä spekulaatioita. Keikkapaikkojen täytyy olla kohdallaan ennen kuin siitä tulee kannattavaa. 29 € Hotellipaketti: 93,50€/hlö/kahden hengen huoneessa. POHJAA RAKENTAMASSA Trumpista saadaankin aasinsilta yhtyeen keväällä tapahtuvaan neitsytmatkaan, kun Battle Beast lähtee Sabatonin mukana Amerikan-kiertueelle. Janne: – Syksy on itselleni vielä kysymysmerkki, toivottavasti ei kuitenkaan keikkamyyjälle! Keikkailua kuitenkin jatketaan Japanissa, Venäjällä ja lisää Suomen-keikkojakin on tulossa. Ainahan joku voi lentokentän turvatarkastuksessa keksiä jonkun ”tosi hyvän läpän”. Jannen ja Nooran mukaan yhtye lähtisikin heti, jos taloudellinen riski ei olisi niin iso. Nämä on kuitenkin tehty jo ennen vaaleja, mutta julkaisu osuu kyllä hyvään saumaan. Ensin ajattelee, että kunpa saisi keikkoja Suomessa, sitten että kunpa saisi keikkoja ulkomailla ja niin edelleen, koko ajan se rinki laajenee. Yhtyeen viisumija muiden matkaan liittyvien asioiden hoitamisesta on kuitenkin aikaa ja tällä välin on muun muassa valta vaihtunut Yhdysvalloissa. Mutta äkkiäkös joku juhlakonserttikin saadaan aikaiseksi. Janne: – On kyllä todella hyvä slotti meillä eikä tarvitse kiertää kaikkein pienimpiä klubeja. Janne: – Toivottavasti ne eivät vaikuta tällaisiin asioihin, mutta mistä sitä ikinä tietää. Battle Beast tulee ensi vuonna jo 10 vuoden ikään. Noora: – Ollaan ennenkin kierretty Sabatonin kanssa eli tyypit on tuttuja ja tullaan hyvin toimeen, eli siinäkin mielessä on tiedossa hyvä rundi. Janne: – Sinne on kallista mennä eikä siellä ole maailman isoimmat liksat. Ilman Sabatonia rundi olisi todella ”kepillä jäätä” -hommaa. Noora: – Voihan ne ehkä alitajuisesti sieltä tulla, mutta ei millään lailla tarkoituksellisesti ainakaan. Onhan meitä Amerikkaan kyselty useamman vuoden ajan fanien puolesta. Eikä kenelläkään meistä tietääkseni ole Iranin kaksoiskansalaisuutta, heh! Noora: – Eli kukaan ei sitten tässä vaiheessa käänny muslimiksi! Janne: – Sittenhän se nähdään, kun päästään sinne asti
The Dillinger Escape Plan päätti kuitenkin tehdä näin, kun bändi ilmoitti viime vuonna lopettavansa uransa Dissociationalbumin ja sitä seuraavan kiertueen myötä. Soundi tapasi bändiä pian puolet elämästään johdattaneen kitaristin ja perustajajäsenen Ben Weinmanin, kun mathcore-pioneerien jäähyväiskiertue pysähtyi Suomessa kahden keikan voimin. Teksti: Mirko Siikaluoma 48 SOUNDI Kuva: Stephen Odom Harva yhtye osaa lopettaa ollessaan suosionsa huipulla. JÄÄHYVÄISET KAAOKSELLE Monia mathcorebändejä inspiroineen The Dillinger Escape Planin meteli vaikenee kahden vuosikymmenen väkivaltaisen musisoinnin jälkeen. the dillinger escape plan -taitto_b.indd 48 9.2.2017 17.02. Keikkojen hurja intensiteetti on vienyt veronsa
Jos lopputulos ei kuulosta jännittävältä, me lopetamme ja heitämme sen idean roskiin, Weinman kertoo ja vastaa itse kysymykseen: – Kaikki, mitä meillä on jäänyt yli, on materiaalia, josta olemme ylpeitä. Asun edelleen samalla kadulla ja samassa kaupungissa, jossa kasvoin lapsuuteni, vain viiden minuutin matkan päässä vanhempieni luota, Weinman paljastaa. Ironista Make Radio Metal Again -lippistä päässään pitävän miehen habitus ei paljasta millään tavalla, että kyseessä olisi kansainvälisesti noteeratun metallibändin primus motor. Mikrofoni osui häntä niin lujaa, että se kimposi hänen kasvoistaan osuen kolmeen muuhun ihmiseen. Aion varmasti jatkaa Party Smasher Inc. Tuon tapaturman aiheuttamat vauriot vaikuttavat kitaristin elämään yhä tänäkin päivänä – toisin kuin lukuisat parantuneet mustat silmät, tikit ja haavat. Ajatus siitä saattoi olla kuitenkin tiedostamattomana mieliemme perukoilla ja tiesimme, että ennen pitkää tämä tulisi päättymään. Päätös bändin lopettamisesta tapahtui ennen kuin laulaja Greg Puciato kirjoitti lyriikoita Dissociationille, mutta tässä vaiheessa levyn sävellysprosessi oli jo pitkällä. En aio tulevaisuudessa lähteä uudestaan kiertueelle uuden bändin kanssa. Me tulemme tavalla tai toisella julkaisemaan ne kappaleet – joko viimeistelemättöminä, miksaamattomana tai versioina ilman Gregin lopullisia laulusuorituksia. Bändin perustamisen aikaan Weinman vietti päivät konttorityössä ja yöt hardcore-klubeilla. Suomi tuntuu olevan meille toisella puolella maailmaa, mutta nuorten ihmisten kulttuuri on hyvin samanlainen kuin meidän kotiseuduillamme, Weinman kuvailee. Weinman myöntää, että bändin lopettaessa uransa hän tarvitsee uuden tavan kanavoida sisäistä vimmaansa ja heittääkin vitsinä ilmoille ajatuksen siirtymisestä musiikin puolelta pankkien ryöstämiseen. Dillingerin jäähyväiskiertueen Euroopan-visiitti alkoi tammikuun puolivälissä ja bändi kiertää vanhaa mannerta maaliskuuhun saakka, kunnes suuntaa karavaaninsa eteläiselle pallonpuoliskolle Australiaan ja Etelä-Amerikkaan. – Minun ja Gregin välillä oleva yhteys on pisin ihmissuhde meidän kummankin elämässämme. Suomi on lähellä Venäjää ja olemme aina yllättyneitä, että ihmiset edes tietävät keitä me olemme. – Tulemme todennäköisesti julkaisemaan ne kappaleet jossain muodossa. Halusin tehdä musiikkia vain omaksi ilokseni. – Pahinta, mitä bändille on käynyt keikalla, oli todennäköisesti se kerta, kun rikoin pääkalloni – melkein kuin kananmunan, Weinman kertoo ja havainnollistaa sanojaan paljonpuhuvalla käsieleellä. Weinman kertoo viettävänsä bändin ulkopuolella hyvin yksinkertaista elämää. – Yritämme saada soitettua (Giraffe Tongue Orchestralla) pari keikkaa, mutta se ei tule korvaamaan Dillingeriä. ”Olen murtanut jalkateräni, ranteeni, sormia, niskani.” SOUNDI 49 the dillinger escape plan -taitto_b.indd 49 9.2.2017 17.02. -levyyhtiöni pyörittämistä ja musiikin tekemistä omaksi huvikseni – vaikka sitä ei koskaan julkaistaisi, kuvailee Weinman ja jatkaa: – Ehkä vain katoan. Yleisökään ei ole säästynyt vahingoilta. Mikrofonin aiheuttama jälki ei ollut kaunis näky. Jos bändin jäsenet saisivat itse päättää, he soittaisivat kiertueen keikat yhteen putkeen. Weinman on vihjaillut aiemmissa haastatteluissa Dissociationin vaarallisiksi muuttuvista keikoistaan – laulaja Greg Puciato nousi otsikoihin vuonna 2002 Reading-festivaaleilla ulostettuaan lavalla ja heitettyään yleisöä pussillisella sitä itseään. En kuitenkaan ole vielä murtanut jalkaani, Weinman luettelee ja koputtaa puuta. Hoidan usein töitä aina keikkaan asti ja juoksen monesti suoraan lavalle tietokoneen äärestä, kunhan saan ensin kaikki sähköpostit lähetettyä, Weinman sanoo hieman nauraen. Weinman kertoo lyöneen päänsä lavan yläpuolella roikkuvaan kaiuttimeen, menettäneen tajuntansa ja saaneen pahoja vaurioita niskaansa. Weinman muistaa bändin alkuajoilta Crazyfest-festivaaleilla sattuneen episodin, jossa bändin alkuperäisen laulajan Dimitri Minakakiksen pyörittämä mikrofoni irtosi piuhasta lentäen yleisössä seisonutta miestä suoraan kasvoihin. Pakkasta ei ole kuin pari astetta, mutta Weinman pitää päänsä visusti toppatakin hupun alla. Bändin jäsenet ovat tunteneet täysillä eläytymisen kalliin hinnan omissa nahoissaan. The Dillinger Escape Plan tunnetaan äärimmäisistä ja usein jopa mutta kun se loppuu, bändikin loppuu, Weinman kuvailee ja jatkaa: – Joskus on hankalaa elää hetkessä ja yrittää nauttia siitä, mutta meidän täytyy tehdä työmme. Osuva uravalinta miehelle, joka on tehnyt kahden vuosikymmenen uran yhtyeessä, joka lainasi nimensä John Dillingeriltä – yhdeltä historian kuuluisimmista pankkirosvoista. Alan viljellä maata tai jotain. N ew Jerseystä lähtöisin olevan bändin kitaristi Ben Weinman seisoskelee Tavastian edustalla. Ja mikrofonithan eivät tavallisesti kimpoa, Weinman kuvailee. Meillä ei yleensä jää yli kappaleita, joista pitäisimme, sillä kun Billy (Rymer, rumpali) ja minä aloitamme kirjoittamisen, me menemme huoneeseen ja alamme vain soittaa. Suomessa viimeistä kertaa nähdyn bändin jäähyväiskiertueen on tarkoitus jatkua vuoden 2017 loppuun saakka. Pääsevätkö fanit kuulemaan vielä uutta, aiemmin julkaisematonta musiikkia Dillingeriltä. – Olen palellut täällä käydessäni varmaan pahimmin koko elämäni aikana. En voisi palata entiseen työhöni konttoripöydän ääreen. Bändi on meille kahdelle kuin lapsi ja me olemme sen vanhemmat, joilla on erilaiset näkemykset elämästä ja elävät täysin erilaisia elämiä saman maan eri kolkissa. – Perustin tämän bändin saadakseni luovuudelleni vapaan ilmaisukanavan ja oikeuden olla edesvastuuton. Aiemmilta Suomen-vierailuilta mieleen ovat jääneet kylmyys ja bändin suosio suomalaisten keskuudessa. Minusta ei olisi enää siihen. Weinmanin kehosta ei löydy helposti kohtaa, jota mies ei olisi loukannut. Siihen aikaan soitimme 20 minuutin mittaisia keikkoja ja meillä oli vain muutama biisi soitettavana. Bändin viimeiseksi jäävä Dissociation sisältää kappaleidensa nimissä (kuten albumin toinen kappale Symptom Of Terminal Illness) viittauksia edessä häämöttävään loppuun. Vaikka bändin meno on hieman rauhoittunut alkuaikojen kaaoksesta, on bändin esiintyminen Tavastian-keikalla silti kaukana rauhallisesta. – Olen murtanut jalkateräni, ranteeni, sormia, niskani. Weinman kertoo sanovansa usein, ettei Dillingerille makseta keikkojen soittamisesta, vaan ajasta keikkojen välissä. – Sen tyypin kasvojen iho kuoriutui irti päästä. – Olen bändin ehkä normaalein persoona. – Olen monesti todella kiireinen bändin liiketoimien ja kulissien takana tapahtuvien hommien kanssa ja yleensä tietokoneen kimpussa tai puhelimessa. Viime vuonna superyhtyeeksi hyvällä syyllä tituleerattavan Giraffe Tongue Orchestran riveissä Broken Lines -albumin julkaissut Ben Weinman pysynee kiireisenä musiikin parissa vielä Dillingerin lopettamisen jälkeenkin. Omituisin asia minussa on se, että bändin ulkopuolella olen aivan tavallinen tyyppi, joka elää normaalia perhe-elämää. Se tuntuu omituiselta. Haastattelupaikkana toimivassa Tavastian loosissa rauhallisesti matalalla äänellä puhuva mies vaikuttaa kahden kesken olevan valovuosien päässä keikoillaan yleisöä kitaralla sohivasta sekopäästä. – Monet levyn kappaleista oli jo aloitettu ennen kuin päätin, että bändi tulisi lopettamaan uransa. Välillä varsinkin minun täytyy pysähtyä ja ottaa tilanteesta kaikki irti, koska en tiedä tulenko käymään tässä kaupungissa enää koskaan – puhumattakaan soittamisesta siellä. En osaa sanoa biisien nimistä tai sanoituksista mitään, mutta bändin lopettamisella oli valtava vaikutus levyn lopputulokseen. Weinmanin julkisuuskuvan ja elämän välinen kontrasti on huima. – Tämä on periaatteessa kuin tyypillinen kiertue albumia varten, sessioissa syntyneen paljon levyltä pois jäänyttä materiaalia
ERILAINEN JÄBÄ Dxxxa D -taitto_b.indd 50 9.2.2017 17.12. 50 SOUNDI Teksti: Juho Hänninen Kuvat: Karoliina Niemenkari Dxxxa D on kuvataiteilija, runoilija, muusikko ja entinen break-tanssija, joka hämmentää omalaatuisella, avantgardistisella rap-musiikillaan ja performansseiksi muuttuvilla keikoillaan
Hävettääkö ikinä jälkeenpäin. Koska sitten tulee helvetin nopeasti ummehtuneeseen omahyväisyyteen. Ja miettinyt, pitäisikö olla riippuvainen taiteen tekemisestä vai pitäisikö taiteilijanakin elää niin, että pystyisi milloin vain luopumaan siitä, jos siihen olisi hyvä syy. – Olen miettinyt usein sitä. Itse on välillä se tyyppi, jota kuvaa. Se olisi ollut liian vitsi silloin. Olet tehnyt elämäsi aikana kaikenlaista. – Joskus on halu ärsyttää tahallaan, mutta toisaalta se on tietynlaista naturalismia, että se estetiikka on suoraa. Vuonna 1971 Ruotsissa syntynyt ja Lapissa kasvanut Dxxxa D (oik. Tanssimista jatkui kahdessa ryhmässä 2000-luvun puoliväliin. Välillä se on molempia. Soolokeikalla Dxxxa D saattaa esiintyä ilman vahvistusta luoden rytmin vain c-kasettia soittimessa edestakaisin kelaten. – Taiteilijuus on jatkuvaa hukassa oloa ja ikuista epävarmuutta. Ei ole keskiluokkaista fiksua filtteriä siinä. – Joskus on särähtänyt korvaan, kun haastattelussa on minua sanottu runouden tai spoken wordin kuninkaaksi. Taidetta taiteen vuoksi. Voiko taiteella vaikuttaa. Ei ole tarkoitus vääntää rautalangasta. – Siinä valitsee jonkunlaisen kertojaäänen. Aloin treenaamaan freestyle-rinkiä kavereitten kanssa. Runoilijat on narreja! Jonkunlaista narrin roolia voi tässä ajatella. Miten räpin teko alkoi. – Aina ollut viehtymys mustaan huumoriin. 2010-luvun alkupuolen keikoilla Dxxxa D ja Hzzzt tunnistettiin foliomaisista asuista ja meksikolaisista painimaskeista. Siellä ihmisillä on Dxxxa D:n innostuksen aiheet venyvät surrealismista kaupalliseen poppiin. – Sitä on joidenkin taiteilijakollegoiden kanssa tuopin äärellä naureskeltu, että eikö tässä pidäkin pyrkiä siihen, että muuttuu täysin vain omaksi kliseekseen. 1980-luvulla Dxxxa D maalasi graffitteja, järjesti DJ-iltoja ja tanssi break dancea. Sanat kyseenalaistavat tutut konventiot rajoittumatta realismiin. En tiedä liittyykö siihen, että on pohjoisesta kotoisin. Ei mahdu minun taidefilosofiaan, että tarvitsee pyöristellä kuvia ja tehdä salonkikelpoista. Kirjoittelin runoja ja proosaa pöytälaatikkoon. Tontut sammuu -biisissä on joku tämmöinen piriä vetävä tyyppi Tikkurilassa, joka on juuttunut ikuisen joulun luuppiin. Hyvin tajunnanvirtamaista. Ei itsellekään ole aina selvää. Enkä ole aina niin miettinyt, että tässä on minulla joku message, jota välitän. Toisaalta joskus tulee mieleen, onko alapään jutut, modernin elämän nurja puoli ja ihan suoranainen provokatiivisuus itsetarkoituksellista. Artistin kappaleiden nimiä lainaten ”hellä mutta päättäväinen” ja ”erilainen jäbä”. Entä mitä taiteilijuus on sinulle. Keskustelumme on rekonstruoitu kahdesta tapaamisesta heinäja lokakuussa 2016. Ei tarvitse panna enää itseä peliin ja rahaa vain tulee! Tehdä omaa muumipeikkoa uudelleen ja uudelleen vain. SOUNDI 51 D xxxa D on venyttänyt suomirapin rajoja musiikillisen rikostoverinsa Janne ”Hzzzt” Hastin (Absoluuttinen Nollapiste, Jaakko Laitinen & Väärä raha) kanssa vuodesta 2000. Se oli aika vaikea ajatus silloin 1980-luvulla alkaa suomeksi tekemään räppia. Sinua pidetään usein enemmän spoken word –artistina tai runoilijana kuin räppärinä. Räppärin ilmaisu on usein uhmakasta ja julistavaa lausuntaa. Dxxxa D:n esiintymisiin liittyy performatiivinen ulottuvuus. Mielestäni on tavallaan väärin lillua vain jossain omissa luomisliemissään, että minä tässä teen taidetta ja se on se keissi. Sanojesi maailma on usein aika tulkinnanvarainen. Paperille kirjoitettu raakaversio, yksi korjauskierros ja narulle sitten. Suomenkielistä rap-musiikkia alkoi olla mahdollista tehdä tosissaan. Dxxxa D on samanaikaisesti tuore ja tuttu, inha ja ihana, raksajätkä ja rakastaja. – Voihan se joskus niinkin tapahtua, että se luovuus tyrehtyy jossain vaiheessa. – Miksi minun pitäisi hävetä. Enemmän ollut siinä tunnelmassa kiinni. Päinvastoin, tämähän on mitä parhainta hauskanpitoa. Vanha kysymys, että jos taiteilijalla ei ole mitään sanottavaa niin mikä sen taiteen arvo sitten on. Useimmiten sekavia, aina uudistuvia. Yhdestoista Dxxxa D -kokopitkä tulee olemaan vapaan improvisaation pohjalle rakentuvan Dxxxa D & Nukkehallitus -yhtyeen MÄÄÄN, jonka julkaisee keväällä 2017 Helmi Levyt. – Tein 1980-luvulla teinipoikana englanninkielisiä rap-kokeiluja Kemijärvellä. – Minulla on jonkunlainen käsitys siitä tyypistä, joka nämä jutut lausuu. – Hzzztin kanssa tehtiin ensimmäinen demo 2000-luvun vaihteessa. Uskotko, että osaisit elää ilman taiteen tekemistä. Sitä edelsi kaksi vuosikymmentä heittäytymistä hip hop -kulttuurille. – Maailman ajat on semmoiset, että nyt jos koskaan taiteella tulisikin pyrkiä vaikuttamaan. Minulla on kuitenkin semmonen nauru mukana ja kyky itseironiaan. Purr-Kisu-kappaleen aikana kämmenensä selkää nuolaisten. En tiedä. Sitä se ”Olisi hirveä rasite olla samaan aikaan poliittisesti korrekti ja tehdä taidetta.” Dxxxa D -taitto_b.indd 51 9.2.2017 17.12. Miten hyvin sanoituksesi edustavat sinua ihmisenä. Seuraa klassikkokysymys, eli miten sanasi syntyvät. jutut vähän roisimpia kuin täällä Helsingissä. Rajojen rikkomisesta johtuen häntä kuvaillaan kuitenkin enemmän runoilijaksi tai spoken word -artistiksi kuin räppäriksi. Kirjoittaminen on sitten tosi spontaania sen jälkeen. – Uudelleen räpin teko alkoi vuosina 1997-1998. Menevät ehkä vähän limittäinkin. Niitä voi jälkikäteen mietiskellä, mitä ne biisit tarkoittaa. Se olisi hirveä rasite olla samaan aikaan poliittisesti korrekti ja tehdä taidetta. Dxxxa D:n taustat ovat elektronista avantgardea. Sanoituksesi eivät välttämättä välitä selkeää viestiä, mutta niiden tarjoama maailmankuva on välillä niin radikaali, että lopputulos tuntuu kantaaottavalta. Yksiulottoisen novellin hahmo, joka tekee vain sitä juttuaan. – Minulla on paha taipumus hautoa aiheita helvetin pitkään ennen kuin alan kirjoittaa. Pitkään aikaan ei ollut mitään selkeää visiota. Että tulee se tunne, ettei ole mitään sanottavaa tai ei ole mitään ideoita. Enkä tiedä kuinka se avautuu kuulijalle. Sekin voi vaikuttaa. Sittenhän se olisi melkein luovuttava siitä taiteen tekemisestä. Jan Soppela) päätyi tekemään rap-musiikkia vasta vuosituhannen vaihteessa. Räpin kirjoittelu jäi pitkäksi aikaa. Koska sittenhän on muuttunut ikoniksi ja tehdas pyörii hyvin. Mutta eihän runoudessa ole kuninkaita. Teimme vain biisi kerrallaan ja sitä jäi koukkuun. Niiden maailma on utuinen ja kontrastien värittämä. Välillä koukukkaita, välillä koukeroisia. Nykyään kuvataiteilijana Helsingissä työskentelevä Dxxxa D opiskeli Lapin yliopistossa mediataiteita ja -tieteitä
– Se jatkuva epätietoisuus on tie tysti vähän raskasta joskus, mutta se on myös hyvä olotila, koska se pa kottaa laittamaan ajatukset ja tun teet johonkin muotoon. Teinipoikana luin myös tieteiskirjalija Stanislaw Lemiä. Vielä kysymys suoraan kysymysgeneraattorista ennen kuin päästetään Hzzzt ääneen. – Kurt Vonnegutin ajatusmaailma on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. – Sellainenkin kuin Pahkasika. Mistä yhtyeessä on kysymys. Dxxxa D -taitto_b.indd 52 9.2.2017 17.12. Kuinka Nukkehallituksen albumikokonaisuus muodostuu. Mitkä ovat vaikutteesi. Ne kuulos tavat biiseiltä, mutta virtaahan niissä vain on... Sehän on umpi mustaa huumoria viljellyt myöskin. Hzzzt on myös mukana keväällä julkaistavalla Dxxxa D & Nukkehallituksen kolmannella albumilla MÄÄÄN. Dxxxa D: – 2007 oli Uuden musiikin festivaalit Turussa. Siellä oli ensimmäi nen keikka isolla bändillä. Low Key Cue New Tan Bloss It levyllä (2014) tämä on ollut toistai sesti kirkkaimmillaan. Dxxxa D:n musiikkiuran vierellä kulkee myös kuvataiteen tekeminen. Juopottelulaulujahan on tehty iät ja ajat. Tämmöstä hä röilyä. Huumori on aina ollut mukana. Dxxxa D: – Ja se ei ollut enää päihde ongelma. Muuttui päihteiden ylistyk seksi. En ole varma onko ne biisejä vieläkään. Tuo ajatuk set lähemmäs maan pintaa. – Kalervo Palsan keskisormi joka suuntaan... Kuitenkin älykäs ajatus mukana, vaikka muuten ihan purkkaa tavallaan. Hzzzt: – Samaa jatkumoa, mutta sen jatkumon toista päätä. Mistäs niissä on kyse. Konk reettisemmiksi. On vain viinan lisäksi kaikkia mui takin päihteitä. Tei ninä luin joka numeron, jonka sain kä siini. – Nuorena poikana surrealistien tou hut kiinnostivat suuresti. Toni Morrisonin romaaneja, kun kiinnostuin jazzmusiikista. Sen jälkeen on ollut myös alituisessa vaarassa, että uu det keikkavaatteet menevät hukkaan. Hzzzt: – Ma-ti-ke-to-pe-la-su lähti sii tä, että Dxxxa D:llä oli fantasioissa hou sebiisi, jossa Minkki kertoo päihdeon gelmista. Nukkehallitus soittaa vapaata improvisaatiota kahdeksanhenkisellä kokoonpanolla. Sitä olen aina arvostanut. Ei mitenkään problematisoi päih teiden käyttöä, vaan koskaan ei ole tar peeksi huumeita. 1990lu vulla tuli luettua Umberto Ecoa. Dxxxa D: – Sen jälkeen hankimme kirpparilta nahkatakit ja liimattiin vi nyylilevyn puolikkaita hihoihin ja sel kään. Teidän yhteiskeikoilla on ollut legendaariset hopeiset esiintymisasut ja painijamaskit. Kertokaapa teidän duoilujen hämmentävimmästä vaiheesta, siis näistä uusista pop-singleistä kuten Minkin kanssa tehty Ma-ti-ke-to-pe-la-su (2016). – Kun kirjoittaa tekstejä, niin vasta se määrittää sitä miten biisi rakennetaan. Ja hel vetin rujot maalaukset. Ihan vitun älyva paata. Kun valmista biisiä ei ole ollut missään kohtaa, niin biisi rakentuu vuorovaiku tuksessa sanojen kanssa. Surrealistit harrastivat paljon automaattikirjoitusta. Se vain muuttui discobiisiksi. Dxxxa D: – Siistit releet. Tai jonkunlainen olettamus, että asiat on jollain lailla. Hänet voi hyvin yhtenä mentorinani mainita. Dxxxa D: – Runkkarin tiellä (2004) al koi hahmottua Dxxxa D juttu kunnolla. Reality check, että onko se näin. Vähän kuin W.A.S.P.:illa oli joskus sirkkelinterät. Olette tehneet Dxxxa D:n kanssa musiikkia yhdessä jo yli 15 vuotta. Aivan hirveän näköiset rotsit! Ja vielä helvetin kuumat keikalla. Tämä poppivaihe on jotenkin semmoinen, en minä tiedä... Otetaanpa nyt myös Hzzzt mukaan juttelemaan. Loista vaa huumoria myös sillä. Myöskin loistavaa huumoria. Showmie hen eleet! Hzzzt: – Se meni oikein hyvin jo honkin Kuudennen linjan megakeik kaan asti. Tehdään Playgroun dille digisinkkuja ja katsotaan mitä seu raa. Ja hänen sarjakuvat ovat helvetin hauskoja! On saanut vedet sil missä nauraa. Hzzzt: – Mahdollisimman coolit esiintymisvaatteet ja mahdollisimman coolit nimet. Pietiteetillä tehty, mutta... Pohjat olette äänittäneet jo 2013. Dxxxa D: – Tuntuu vaan tosi hyvältä tehdä poppibiisejä. Kuusi tuntia materiaalia, joten on vai kea valita mitä lähtee tekemään. Dxxxa D: – Se poppijuttu on tehty vä hän kieli poskessa. Surrealismilla on hauska yhtymä free styleen. Mukana on syntetisaattorin lisäksi muun muassa puhallinsoittimia ja kahdet rummut. Se teos on teoria ja sen testi samaan aikaan. Hänen työhuoneensa sijaitsee Helsingin Roihupellossa. Tuon pystyn ainakin sano maan. Onko meno muuttunut ensimmäisistä suomiräppikokeiluista. Dxxxa D: – Niitä nauhoituksia kuun teli pitkään ennen kuin alkoi kirjoitella. Vaatii tekemään rat kaisuja. Hzzzt: – Ei tätä ole koskaan kulmat kurtussa tehty. Tein itsekin ai ka paljon kokeiluja alta ja päältä pari kymppisenä. Se kuvasto oli jotenkin kiehtova maailma silloin. Viinarallin muunnel ma. Taidetta voi tehdä niin monella lailla, mutta taideteos on jon kunlainen teoria. Hzzzt: – Ja sitä seurasi Tunteet ja käteinen -levy (2011), jossa tämä alkoi kir kastua. 52 SOUNDI SOUNDI PB mielestäni on. Siellä meni minun housut ja Dxxxan takki hukkaan. Että musiikillisesti kyseessä ei ole perussuomiraphomma vaan avant gardeelektroniikkahässäkkä ja spoken word ja rap. Minulla on ”Maailman ajat on semmoiset, että nyt jos koskaan taiteella tulisikin pyrkiä vaikuttamaan.” keikoilla ollut joskus soittimena Mini Korg, kasettimankka, sähkövatkain ja mikitetty nahkatakki. se on sykähdyttänyt
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Kake tulostus.indd 53 10.2.2017 9.01
Osasyy on myös siinä, että Leinonen itse myöntää ottavansa musiikinteon aiempaa rennommin. Lainakappaleista koostuva Hei taas -albumi on osa musiikinteko prosessia, joka kartoittaa Leinosen lapsuutta. Jatko-osassa on siis kestänyt, mutta Ville sanoo, että sellainen oli suunnitteilla heti avauksen jälkeen. 54 SOUNDI SOUNDI 55 Teksti: Antti Luukkanen Uransa alussa Ville Leinonen toi iskelmän indieuskottavuuden piiriin. Se taas kuuluu Hei taas -albumin soundissa, joka soi edeltäjäänsä synteettisemmin ja laulujen teemojensa mukaisesti myös kepeämmin. Toinen sukellus iskelmäcovereiden maailmaan H ei taas on luonnollisesti jatkumoa vuonna 2007 ilmestyneelle Hei!-levylle, jolla Leinonen versioi Raul Reimanin ja Chrisse Johanssonin sanoittamia suomi-iskelmiä. Lemmenluritukset ovat muuttaneet muotoaan astetta hulvattomammaksi. Hei!-levystä tulee kuluneeksi tänä vuonna pyöreät kymmenen vuotta. Pääpaino oli 70-luvun kappaleissa, nyt ollaan siirrytty seuraavan vuosikymmenen puolelle – aikakauteen, jolloin moderni maailma alkoi hissuksiin tavoittaa Suomen. Sittemmin artistin ura on kuljettanut häntä moneen eri suuntaan, mutta rakkaus iskelmään ei ole kadonnut. Tämä näkyi myös popmusiikissa, jota syntetisaattorivallankumous mullisti isolla kädellä. – Hei!-levyn ilmestyttyä kirjoitin itselleni biisilistan, että mitä tulee Hei ”Simuloimme biisien alkuperäis tekijöiden oletettua työtapaa kuumimpina juppi kauden aikoina, kun hittiä pukkasi läpi yön.” K u v a: Jy ri P it k än en ville leinonen -taitto.indd 54 9.2.2017 16.55
Kun levy on valmistunut, se on mielestä jo syrjään siirretty projekti. Levy-kiertue-levy-luuppi on jo nähty. ville leinonen -taitto.indd 55 10.2.2017 14.18. Kauhean analyyttiseksi ei uuden albumin äärellä kannata kuitenkaan mennä. Käy ilmi, että Leinonen on nähnyt iskelmän muutoksen konkreettisesti. Voi sanoa, että kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana tulleet levyt on samaa tarinaa. Käy ilmi, että mielessä ovat jo aivan muut musahommat. Otettiin äänitystauoilla lonkkaa Suomenlinnan kallioilla. Hei taas -levyllä kuultava aika on vielä sitä viatonta lapsuutta. Monilla jo lapsuudessaan musiikkiin hurahtaneilla mielikuvat musiikin ensipuraisuista jännittävään maailmaan ovat vahvoja. Näiden kappaleiden aikaan leikittiin vielä Star Wars -ukkeleilla. – Hei taas -levyllä on selkeä tilaus meikäläisen osalta, ettei tarvitse olla niin pirun vakava. Oli kesä Helsingissä. Alun perin nämä laulut olivat viihteellisiksi tarkoitettuja ja ovat sitä myös Leinosen versioimina. Suomalaisessa iskelmässä pitää olla humppaa, joten siitä tuli jännä sekoitus futuhumppaa. Sitten siellä tulee Self Control: ”Wooo-oo-o / BUM! / Woo-oo-o”. Mun mielestä vaikka Jori Sivosen biisit oli Suomi-versioita siitä maailmasta. Näin on myös Leinosella. Kiinnostaisi tehdä täysillä ja lujaa -tyyppisiä rokkibiisejä. Se liittyy just vuosiin 1982–1986. Ei sitä jääty kelailemaan. Nyt olen ruvennut tekemään duurirokkibiisejä. Vaikka Leinosen levyillä tämä erottelu ei ole sovituksellisesti yhtä iso, sen kuulee. Vaikka Ville Leinonen on tunnettu uran alkuvaiheista asti iskelmämiehenä, kävi hän normaalin kiertokulun mukaisesti nuorena läpi myös heavyn ja punkin. Aiemmin jo sivuttiin, että artisteille levyjen sykli menee aina etuajassa suhteessa kuulijaan. Eri syistä johtuen levyjen tekeminen on muuttunut näiden kymmenen vuoden aikana, mikä aiheutti käytännön muutoksia. Muistan hirmu hyvin, kuinka meillä on ollut kasetti, johon on nauhoitettu autoilumusaa. Se Mopo-yhtyeen kanssa tehty Laivalla oli kokemus, että biisejä, musaa ja levyjä voi tehdä myös rennommalla tatsilla. – Silloin ekaa Hei!-levyä tehdessä ei ollut ketään ulkopuolista tahoa miettimässä mitä tehdään. Aina ei ole pakko tehdä samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Aika randomisti isä tai äiti oli nauhoittanut kokoelman päivän pophittejä: Yötä, Dingoa ja Pelle Miljoonaa, mutta sitten siellä on kaikki nämä syntikkabiisit, jotka on ollut listoilla 1983 tai 1984. Ville sanoo oppivansa optimaalisesta levynteosta vielä tänäkin päivänä. Ville Leinonen sanoo oppineensa musiikinteosta paljon parikymmenvuotisen uransa aikana. Ensimmäisessä iskelmäkoosteessa Ville piti kaikkia lankoja käsissään, nyt kumppanina oli Janne Lastumäki. – Tämä on rauhassa kotona kuunneltavaksi tarkoitettu levy, Ville jupisee. Olen muusikkoperheestä, ja muistan hyvin pienenä poikana, kun syntikat tuli musiikkiin, niin isällä väheni muusikon työt. Sen toista kymmenvuotiskautta tarkastelemalla valottuu hyvin, ettei mies tosiaankaan ratsasta yhden tempun ponin selässä. Hei! sisälsi perinteisiä romanttisia iskelmiä, kun Hei taas -levyn laulut on koottu 80-luvun alkupuolen modernin koneiskelmän kaudelta. – Olen aina diggaillut syntikkamusasta, 80-luvun listapopmaailma on minulle varsinainen mielikuvituksen mekka. Ville Leinosen kaksi vuosikymmentä kestänyt sooloura on monessakin mielessä mielenkiintoinen. – Niihin kaikkiin sisältyy sellainen punainen lanka, jota itse seuraan tiiviisti. Ja se oli mielessä jo niillä keikoilla, kun soitettiin paria, kolmea biisiä, joissa oli rumpukonetaustaa. 54 SOUNDI SOUNDI 55 taas -nimiselle kakkososalle. – Kytkentä siihen tunnemaisemaan on hirmu voimakas. – Pitää olla aina työn alla seuraava juttu, että kestää tätä elämää. Biisit syntyi englanniksi. Se liittyy lapsuusteemaan, joka mulla tässä on koko ajan mielessä. Kohtalokas synamusiikki on rikkonut pienen lapsen sielun. – Hei taas tulee maaliskuussa ja sitten mulla on myös OPD Songbook -levy valmiina. Nyt kun uusi levy lähti tehtaalle, niin vapautui taas hirveästi uutta energiaa. Oman lapsuuden läpikäyminen ja henkisten asioiden purkaminen. Villellä tulevat kuviot ovat yllättävänkin pitkällä. Mainstreamin alapuolella hyväkin levy kantaa keikkamyyntiä vuoden verran. – Tykkäisin, että tämä levy olisi just sellainen, ettei sitä tarvitsisi edes netissä julkaista, vaan se olisi sellainen levy, joka löytyisi muutossa 14 vuoden päästä vintiltä: ”Hei, tää oli se yks hyvä levy!” Levy on sillä tavalla ajaton, koska ne biisitkin on valmiiksi jo ajattomia, ja laserlevy varsinkin kestää ikuisesti. Simuloimme Jannen kanssa biisien alkuperäistekijöiden oletettua työtapaa kuumimpina juppikauden aikoina, kun hittiä pukkasi läpi yön. Mutta en mä sitä tässä rupea tarkemmin avaamaan. Lankanahan on oma elämä. Jos Hei taas uusista sovituksista huolimatta henkii aivan erilaista maailmaa kuin nykyhetki, niin samalla tavalla Ville haluaisi levynkin elinkaaren olevan erilainen kuin mitä sille hektisen nykymaailman puristuksessa olisi tarjolla. – Joka kerta kun saa levyn tehtyä, niin se on iso prosessi henkisesti ja ajallisesti. Olen mä pikkuhiljaa yrittänyt olla harkitsevampi, etten ihan samalla tavalla roiskisi. Eihän ne nyt esteettisesti ehkä kuuminta futua ollut, mutta soundeja ja sävyjä on haettu sieltä. – Tämä oli tiivistetympi, selkeä aikakausi. Ja se on tietysti se, mikä pitää virkeänä. Esimerkiksi Laura Braniganin Self Control. Karkia Mistika julkaisee sen vinyylinä heti kun maailma on sen valmis vastaanottamaan. Kyse on periaatteessa lankakollaasista. Olen tehnyt välillä aika tosikkomaisesti. Prosessi on koko ajan käynnissä. Trumpetistille ei ollut enää samalla lailla töitä. Nyt ei iskelmä eikä kevyt folk-meininki kiinnosta yhtään. Se on jo viime vuonna valmistunut, sisäänpäinkääntynyt laulelmalevy. Siinä laatu herkästi kärsii. Vuosikymmenen aikana on ilmestynyt muun muassa levyllinen Samhain-covereita, lastenlevy, rocksteady-kiekko Niko Ahvosen kanssa, vaativa äänikollaasialbumi Camp Crystal Lake, viime vuoden hienoimpien kotimaisten albumien joukkoon kivunnut Laivalla-kollaboraatio jazz-trio Mopon kanssa ja tietenkin nämä kaksi iskelmäcover-albumia. Vaikka rumpukonetaustat äityvät välillä melkoiseksi hupailuksi, on levy tarkoitettu miksaaja Jani Viitasen sanoin myös perus-Veijon ymmärrettäväksi. – Teini-iän musadiggailut liittyi enemmän sanoituksiin ja muuhun elämänasenteeseen, päästellään aggressioita ulos Anthraxin ja Suicidal Tendenciesin kanssa. Pahasti mutta kuitenkin hyvin lempeällä tavalla. – Tällä kertaa jokainen ääni aseteltiin paikoilleen Lastumäen Obsolete Soundsilla kravatit kaulassa tehdasmaisen hullussa aikataulussa. – Se aikakausi oli kiehtova murros, jota on tullut ennenkin mietittyä. Ehkä siinä ei ollut heti sellaista täydellistä toteuttamistapaa. Se isku kun jysähtää! Ja sen musavideo on aika pelottava, ei ollenkaan sellaiselle kymmenvuotiaalle lapselle sovelias. Villelle haastattelun vaikein kysymys on näiden kappaleiden vieminen keikoille. Sitä sitten alkaa purkaa intensiivisesti jo samana päivänä. Ville on myös sitä mieltä, että kaikissa musiikkibisneksen lainalaisuuksissa ei tarvitse enää roikkua. – Levytysten sujuvuus vaihtelee kyllä myös vuodenaikojen mukaan, ja kravatin kireyden. Soitettiin vaan ja roiskittiin nauhalle hyvällä ryhmällä
Hapokkaan saarnaajan väkevästä roolista huolimatta laulut ovat arvoituksellisen sävykkäitä, eivätkä ollenkaan niin riippuvaisia kansansävelmien tai rootseimman bluesin sävelkuluista tai muista kliseistä kuin usein tuntuu tapahtuvan. Olennainen tyyliseikka on kappaleiden muodon ja laulun tallennuksen välittömyys, jopa harkittu keskeneräisyys, joka jättää auki mahdollisuuksia tuleville tulkinnoille, vaikka riimien ja sävelkulun rakenne olisikin helppotajuisen ehyt ja kiinteä. Kahden suorastaan keskiaikaiselta kuulostavan hartaan folkmelodian jälkeen suomenkielinen Kuoleman lautturin tytär tulee häkellyttävän vahvasti ja koetusti lähelle kysyvässä sanoituksessaan. Toinen tyylikäs erikoisuus on toiseksi viimeistä kappaletta You Come From Far kannatteleva hapokas urkuharmoonin soundi, jonka jälkeen nimikappaleen viimeiset viisaudet tulevat suorastaan leppoisasti julki. ASKO ALANEN HHHH Levyarviot >> ...sotaisa sävy teksteissä loksahtaa yksiin ympäröivän maailman kanssa... ”Hapokkaan saarnaajan väkevästä roolista huolimatta laulut ovat arvoituksellisen sävykkäitä.” K u v a: E lla K äy h kö 56 SOUNDI There’s A Passage Janne Westerlund Ektro Levyarvostelut 2_2017.indd 56 10.2.2017 14.26. There’s A Passage on mielenkiintoisesti jalostunut ikiaikaisten itkubiisien, murhaballadien, akustisen doom-kantrin, luostarimessujen ja sähköisemmän sapattihevin aineksista. Kummatkin ovat intiimeissä ja kestäviksi lujitetuissa elämyksissään yhtä vakuuttavat, eivätkä he näytä toistensa peilikuvilta. Albumi käynnistyy upealla moniäänisellä a cappella -messulla So Messed Up. Niillä hän testaa myös kuulijoidensa ymmärrystä, tunneherkkyyttä sekä taipumuksia pinnallista masentumista synkempään pessimismiin. Kuvauksia ja kertomuksia ei solmita nätisti nippuun, vaan niissä piilee rönsyjä ja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, jotka voivat muuntua ja kehittyä aidon kansanlegendan tai avoimien ajatuskulkujen tavoin toisenlaisiksi sisällöltään sekä kenties kertojan uusien emootioidenkin suhteen. Hän ei pakota siihen, vaan pikemminkin vapauttaa lukittuja aatoksia. Siinä missä Mikko Joensuu hakeutuu huolella rakentamassaan musiikissa määrätietoisesti valoon ja kauneuteen, Westerlund lietsoo pimeyttä, raadollisuutta ja maassa möyrivää estetiikkaa. Laulujen soitinnus pelkistyy alati tarkemmin vain tarpeellisimpaan ja olennaisimpaan sävytykseen. Lauluääni janoaa tuskalle ja epätoivolle ymmärrystä, vaikka värjyykin pidäteltyä vihaa ja halveksuntaa maallisten ilojen tai rehvastelevan remurockin teeskentelyä kohtaan. Keskellä levyä sen teho on hyvin punnittu. Sen jälkeen Westerlund siirtyykin suoraan Sick Childin vaikertavaan bluesiin ja edelleen hypnoottisesti pahoista ajoista varoittavaan Run No More -kappaleeseen. Kuitenkin molempien psyyke menee yksiin eloon herätettyjen sävelmien melodisessa jäntevyydessä, melankoliassa ja tunnetilojen omakohtaisessa kokemisessa. Janne Westerlund ei hakkaa riimeillään mitään teesejä kirkon oveen, vaan raportoi niin muinaiset tragediat kuin nykyisetkin uhkakuvat henkilökohtaisina reaktioina. Ytimeltään Janne Westerlundin työstö ja tulkinnat ovat hyvin henkilökohtaisia ja omaperäisiä. J anne Westerlundin toinen peräkkäinen synkeä soolotilitys uppoaa suvereeniin tapaan entistä syvemmälle kansanbluesin ja ulkokirkollisen gospelmessun suomultiin
Putron ilmaisutyyli on tunnetusti omaperäinen ja koska tekstit ovat tärkeitä, laulu on miksattu niin, että joka sanasta saa taatusti selvää. Run The Jewelsin musiikin voi halutessaan kuulla eräänlaisena kurinpalautuksena tai uskonpuhdistuksena hip hopin lievästi pöhöttyneessä ja erinäköisille kompromisseille persossa kentässä. Jumala vihaa sua rullaa Bo Diddley -kompilla, sanoituksen voi halutessaan tulkita diddleymäiseksi liioitteluksi omalla sarallaan. Vihaiset vyörytykset politikoivat, säätävät, uhkailevat, uhoavat ja roiskivat raakaa rakkautta eli tekevät sitä, mitä paras rap-lyriikka on aina tehnyt. Kuten aiemminkin, RTJ-kaksikko lorottaa huumoria ja sarkasmia isosta hanasta mustan ja valkoisen sekaan. Mitä muuta odotitte. Suurieleisyyden ja maksimaalisen poptarttumapinnan metsästämisen sijaan Run The Jewels perustaa sekä puhuntansa että tuotantojälkensä tervehenkiseen fundamentalismiin. ANTTI MARTTINEN HHHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 2_2017.indd 57 10.2.2017 14.26. Tekniikat on hallussa. Sitäkin, mutta syvemmällekin tasolle on helppo heittäytyä. Tarkkaan valituilla elementeillä luodaan armoton vääntövoima. Ironiaa sanoituksista kyllä löytyy, varsinaisesta rock-ilmaisusta ei juuri voi puhua, joskin tahti kovenee loppua kohti. PEKKA LAINE HHHH Samuli Putro Valkoinen hetero Universal Kun Samuli Putro levytti viime vuonna näitä lauluja, hän esiintyi joillakin keikoilla kitaran kera heikosti peitetyllä salanimellä Pamela Sutro. Biisit nojaavat konetaustoihin, mutta pienimuotoisesti ja tyylillä – kenenkään koneita kavahtavan ei kannata torjua näitä biisejä sen vuoksi, sillä laulut itsessään ovat niin vahvoja, että ne ottavat etusijan. Albumikolminaisuuden kolmas lenkki on tehoiltaan spektaakkeli, vaikkei se keinoiltaan ole sitä. Niin olis hyvä ja niin olis oikein”. Call Ticketron -kappaleen karu digitaalifunk on todellinen lopunajan kyttätunnari. Siinä hän oli oikeassa, laulut ovat hyviä. Kill Your Masters. Hip hopin superkokoonpanon superius on tallella, eikä dynaaminen duo ole menettänyt hitustakaan iskuvoimastaan. Noniin noniin kulkee perinteisempällä rock-otteella. Levyn konesoundin luomisessa on näytellyt isoa osaa monessa mukana ollut Mara Salminen, soittaja, sovittaja ja levyn toinen tuottaja Putron ohella. SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Run The Jewels Run The Jewels 3 Red Essential Kun Run The Jewels -kaksikon uutuuslevyn avausraita Down pääsee vauhtiin ja inhottavat digitaaliset muljahdusäänet vääntäytyvät keskitempoiseksi tehopommitukseksi, pääsee mielessä helpotuksen huokaus. Kamasi Washingtonin saksofonia oivaltavasti annosteleva Thursday In The Danger Room osoittaa sen, että Run The Jewelsilla on yhteys myös mustan perinteen spirituaalisempiin ulottuvuuksiin. Laulussa Viihdettä laulaja haluaisi olla kuka tahansa ”ikääntynyt rock-laulaja etsimässä yleisöä, joka alkoi kadota”. Putro itse soittaa jonkin verran, rumpalina on käytetty viidellä raidalla Mikko Kaakkuriniemeä. ...sotaisa sävy teksteissä loksahtaa yksiin ympäröivän maailman kanssa... Kiistattoman mestarin sortumista on aina paha katsella. Killer Miken ja El-P:n kohdalla ei ole syytä huoleen. Lyriikoiden pystypäinen intensiteetti heijastuu myös albumin biiteissä. Nyt, kun meillä on levy käsissämme, voidaan myös keskittyä siihen miten ne on toteutettu. Killer Miken katutasolta ja hustlaamisen maailmasta kumpuava verbaalimyllytys tai El-P:n pykälää vinksahtaneemmat metaforat eivät jätä mitään sijaa mussutukselle. Mieli ja kieli ovat aseita: joskus kirurginveitsiä, toisinaan kranaatteja. ”Se on vain viihdettä”. Tapaus puhuu omaa kieltään siitä, että uudet kappaleet olivat lauluntekijälle tärkeitä ja hän halusi tuoda ne julki yleisölle. Saarnaava ja sotaisa sävy teksteissä loksahtaa yksiin ympäröivän maailman kanssa. Kumbaya, bitch. Matkamuistot nostaa tarkoin kielikuvin esiin sen tosiasian, että jos elämää alkaa pelätä, pölyttyy vääjäämättä kuin matkamuisto. En halua kuulostaa Henkan Kultsan keikkaa muistelevalta isoisältä, mutta sanon silti: ennen vanhaan kunnon räppärit kuulostivat tältä. Näistä kappaleista voisi tehdä a cappella -miksaukset, ja silloinkin raivopäiset paasaukset tekisivät selvää jälkeä. Nimikappaleessa on koukuttava syntikkariffi ja mieleen jäävät iskusanat, joita lukemattomat naisparat joutuvat tästedes baareissa kuulemaan: ”Olen valkoinen hetero, mulle naiseksi alatko. Tappavat rytmit ja partaveitsen terävä räpäytys – näillä mennään. Vaikkei Run The Jewelsin soundissa ole mitään retroa, jokin kaksikon ilmaisussa vie ajatukset 1990-luvun alkupuoliskolle, monien hip hopin kulta-ajaksi kutsumaan ajanjaksoon. Levyltä on jo julkaistu maistiaisia, jotka ovat ansaitusti radiohittejä
Heti alkuun on todettava, että ainakaan biisimateriaalista pykälää isommin breikkaamisen ei – tälläkään kertaa – pitäisi jäädä kiinni. 58 SOUNDI Levyarviot > ...if you love me, give me your money... Kauas on tultu Mastodonin Remission-levyn (2002) karjumisesta. Päivänsäde ja menninkäinen -tematiikkaa ihailtavan ilmavasti hyötykäyttävä Viimeinen mahdollisuus on Pimeyttä korskeimmillaan: herkkää ja oivaltavaa, samanaikaisesti liikoja pokkuroimatta suoraan sydämeen astelevaa. Levy on hyvin mietitty kokonaisuus eikä vain läjä biisejä peräkkäin, ja kappaleissa on vahvaa tunnelmaa, iskevyyttä sekä koukkuja, erityisesti laulumelodioissa. Näin ei kuitenkaan ole. Musiikkia voisi kuvata elokuvamaiseksi tunnelmoinniksi. Sillä on myös usein negatiivinen kaiku, superbändit kun harvoin lunastavat niihin kohdistuvia odotuksia. Gone Is Gone ei ole progemetallia, vaihtoehtorockia tai ylipäänsä minkäänlaista rockia suurimman osan aikaa. Rakenteeltaan totutun elliptisellä Silkkitiellä soittaa itselleen uskollisena säilynyt yhtye, jota pitävät koossa markkinakoneistojen ulottumattomissa olevat voimat. Vaikka kaikenmoinen verbaalinen kryptisyys on sekä Nisun että Mäkisen kirjoittamista lyriikoista tasoitettu Silkkitiellä melko lailla Pimeys-asteikolla minimiin, näyttäytyy bändin tekemisen taustalla uran alusta saakka lymyillyt semi-akateeminen klangi yhä tekijänä x, joka lienee omiaan vieraannuttamaan osan niin sanotuista paperilla potentiaalisista kuulijoista. Kun ottaa vielä huomioon jäsenten pääbändien kiireet, voisi helposti kuvitella albumin olevan nopeasti viikonlopun hassuttelusessioissa väsätyn, kämäisen demon tasoinen paineenpurku. Mikä on ymmärrettävää, onhan yhtyettä perustaneilla Tony Hajjarilla (ATDI) ja multi-instrumentalisti-säveltäjä Mike Zarinilla yhteistä taustaa soundtrackien tekemisestä. Yhtye julkaisi kesällä debyytti-ep:nsä ja jo nyt on vuorossa 12 uuden kappaleen kokopitkä. Nähtäväksi jää, minne tie vie. On vain odotus himmaa meininkiä juuri sopivasti silottaen polun pakan ensimmäiselle ja selkeimmälle ässälle. Sama koskee sivuprojekteja: aina ei voi olla varma, miten paljon niihin on panostettu ja miten tarpeellisia ne ylipäänsä ovat muille kuin taiteellista irtautumista kaipaaville tekijöilleen. EERO TARMO HHHH Levyarvostelut 2_2017.indd 58 9.2.2017 13.16. VESA SILTANEN HHHH K u v a: Te ro A h o n en Pimeys Silkkitie M.dulor Muut on jo menneetja Aika tihentyy -albumeillaan (2013 ja 2015) perinnetietoista, mutta selkeästi erottuvaa latua määrätietoisin polkaisuin auranneen Pimeyden kolmoseen tarttuessa yksi kysymys on ylitse muiden: joko nyt olisi Pekka Nisun, Joel Mäkisen, Tuomo Laakson ja Jukkis Virtasen vuoro tulla temmatuksi kansalliseen päälavakategoriaan. Pientä tiivistämistä levy olisi ehkä kaivannut, näin vahvassa tunnelmassa yksi tai kaksi biisiä vähemmän riittäisi hyvin. Esimerkiksi pakollinen balladi Resolve olisi voitu tiputtaa kokonaisuuden siitä kärsimättä. Miellyttävän härskiin kuosiin puetun sellaisen. Loista kuin tähti korkkaa Silkkitien verevän tanssittavasti; rytmit ja kitarat ovat tiukkoja ja John Bonhamilta näyttävä Nisu tuntuu löytäneen nyt myös levylauluääneensä keikkalavoilla jo parin vuoden ajan väläytellyn kaistaleen seksisymbolia. Oma lukunsa ovat sitten projektit, jotka eivät eroa emäyhtyeistään millään tavalla. Jos tätä ei tietäisi etukäteen, ei Echolocationista heti arvaisi, millaisista taustoista sen jäsenet tulevat. Kuitenkaan, ilman tätä Ultra Bra -faktoriaan Pimeys ei olisi juuri Pimeys. Tämän jos minkä soisi pauhaavan maamme radioasemilla. Troy Sanders hoitaa tonttinsa erinomaisesti ja tämän käheä, mutta sointuva ääni istuu musiikkiin täydellisesti. Anna muiden kantaa -päätösraidan jälkeen on selvää, että nelikkomme on jälleen leipaissut kelpo kiekon. Gone Is Gone on sekä sivuprojekti että superbändi, löytyyhän sen riveistä muusikoita Mastodonista, Queens Of The Stone Agesta ja At The Drive-Inistä. Lähihistoriaan peilaten lienee kohtuullista ounastella, että 72 prosenttia kaikista vuonna 2017 julkaistavista suomirock-kappaleista tulee olemaan saman tarkastelujakson Pimeys-ralleja mielenkiinnottomampia. Gone Is Gonen ideana onkin lähestyä soundtrackmusiikkia perinteisen rockin ja popin keinoin. Gone Is Gone Echolocation Rise Suhtteellisen kulunutta termiä superbändi käytetään monesti melko heppoisin perustein
Darlingbee oli nupullaankin kukkea, ja nyt musiikki on avautunut hienoksi lemmikkikimpuksi. Joose Keskitalo asettautuu jo nimilaulussa taloksi olevaisen myyttiselle puolelle. Nyt myönteinen hämmennys ei aiheudu musiikin rujoudesta tai hengellisen makaaberiin risteyttävästä laululyriikasta. Homman nimi on melodinen death metal matematiikkahevivivahtein. Kiertueet tavoittavat yhä laajempia yleisömassoja ja levytetty materiaalikin alkaa pikku hiljaa löytää tiensä myös genreen perehtyneiden piirien ulkopuolelle. LASSI LINNOLA HH Joose Keskitalo Julius Caesarin anatomia Helmi Tämän hallitun ja levollisen tupla-albumin jäljiltä on hieman pöllämystynyt olo. Se on kuitenkin vain rutiinitason saavutus mieheltä, joka on joskus saanut sielun soimaan. Samoista soluista -levyn singlejulkaisu Magic Mike tuntuu puolialastonta mieskauneutta esitelleellä videollaan avanneen matopurkin, jota tuskin saa enää suljettua. Levyarvostelut 2_2017.indd 59 9.2.2017 13.16. Rahan ja rakkauden idyllin In Your Eyes pointti pelkistyy teini-ikäisen Piken iskulauseeseen ”If you love me, give me your money” niin herttaisesti, ettei ihmissuhteesta tohdi uskoa mitään nurjaa. Dropkick Murphys on aina osannut valita taidolla esittämänsä cover-versiot. Yhtyeen arvolupaukseen kuuluu ”hieman pölyttyneen heviskenen ravisteleminen”. Hän paisutti loskaisimmankin arjen pakahtuneeksi popdraamaksi, jossa jokainen kaipaava katse soitti epävireistä jousiorkesteria. Levyn sointi on kiinnekohdattomuuteen asti yhtenäinen, mutta pinnan alla väreilee myös ristiriitoja. Niin hellältä ja virttyneen kauniilta kuin albumi kuulostaakin, on sen psykedelia vakavaa ja illuusiotonta. Ruumiinkappaleista syntyy maailmankaikkeus. Life Will See You Now on sydämellinen kooste kevytdiskoa, Paul Simonia sekä pienistä yksityiskohdista juonnettuja suuria rakkaustarinoita. Sävelet ovat sovittelevia ja orkestraatiot pikkusieviä, sanoituksissa sävähtää egoistinen nokkeluus. PEKKA LAINE HHHH The Flaming Lips Oczy Mlody Bella Union Tietenkin The Flaming Lipsin on pakko luottaa intuitioonsa, seurauksista piittaamatta. Musiikki esitteli sielunkumppanin. Mitä juuri kuulin. Kas noin, olette jo lähellä totuutta. Kyse on tietysti näkemyksen vahvistumisesta. Onko orastava suosio syönyt yhtyeen parhaimman terän. Siinä se tuntuu myös onnistuneen. Ja kun toive jonkin syvemmän löytämisestä vaihtuu kappaleiden edetessä krooniseksi ulkopuolisuuden tunteeksi, on aika luovuttaa. Ilmioutous on pantu sivummalle pois pakottoman ja taitavankin tekemisen tieltä. Levyn paniikkihäiriöinen epätietoisuus ja musiikin särkynyt ulkomuoto tuntuivat elementeiltä, joita vaalimalla yhtye olisi voinut keksiä itsensä aidosti uudestaan. Djent-vaikutteita on tällä levyllä enemmän kuin edeltäjällään ja vaikkapa Drain-kappaleen kohdalla huomaa, että Meshuggahin viimeisimpiä levyjä on taidettu kuunnella melko tarkalla korvalla. Sama kysymys heräsi jo Joose Keskitalon esikoisalbumista. SOUNDI 59 Darlingbee Darlingbee Darlingbee Heli Alkun somat, hauraat ja hillityn huvittuneet popmelodiat ovat jo monesti vaientaneet Tampereen Telakan ja eri menomestojen elämöinnin hyväntahtoiseksi hartaudeksi. Julius Caesarin anatomia on kehittymistä pelkäämättömän taiteilijan tekosia. Tätä musiikkia kannattelee rauhan arkkitehtuuri ja lempeän mystiikan energia. Räikeys ja provokaatiotaidot eivät kuitenkaan ole itseisarvoja. Niitä hetkiä on vain valitettavan vähän. Osaset ovat muovautuneet keikoilla Alkun laulun ja pianon ympärille: Samuli Hapon jäntevät bassokuviot, Kontkasen ja Mirkku Mattisen viulun ja sellon aallot ja näpäytykset, Tuomas Luukkasen kitarat ja tuottaja Petteri Rajannin monimusikaaliset tilkkeet. Onneksi näin ei ole. The Waltz -kappale vahvistaa lyriikan haikeat muistot jopa tahtiluennalla didam-di-dam-di-dam. VESA SILTANEN HH ...if you love me, give me your money... Etenkin Wayne Coynen kuluneessa äänessä kaikuu haaveidensa alle jääneen ihmisen suru. Levyllä on monta kaunista laulua. Levy tyytyy olemaan pitkittynyt kuvaus siitä kliimaksin jälkeisestä hetkestä, jolloin todellisuus suodattuu tajuntaan hahmottomana apeutena. Silti olisin toivonut, että neljän vuoden takainen The Terror olisi luonut pohjan jollekin pysyvämmälle. Moni kipale on kuin yhtä hellästi tarttuvaa kertosäettä. Sammuneen ympärille sommitellut viinapullot sisältävät viestin toisesta todellisuudesta. Vaan siihen Ikinä pyrkiikin – provosoimaan. Naiiviuden ja vilpittömyyden surumielinen yhdistelmä riisui aseista. Ruumiit, syöpäläiset ja muut kuoleman näyt toki kulkevat kuvavirrassa mukana. Life Will See You Now on läpeensä tuttua Lekmania. Hienot sovitukset lentävät hauraasta laulelmasta riehakkaan mustalaisgospelin kautta folkjazz-taivaaseen. Laulujen kotikutoisuus on jalostunut huolelliseksi viihteellisyydeksi ja esittäjän kömpelö charmi määrätietoiseksi omakuvaksi. Pelolle ei pidä antaa valtaa, vaikka vastassa on suuri tuntematon. Tuplabasarit jauhavat, mallinnetut särökitarat eivät hengitä, biiseissä ei ole groovea ja musiikki valuu toisesta korvasta ulos samaa tahtia kuin se tulee toisesta sisään. Ihailtavaan meditaatiosvengiin soitossaan yltävä The Mystic Revelation Of Teppo Repo -trio tekee tästä bändilevyn. JARI JOKIRINNE HHHH Ikinä Samoista soluista Sakara Mikäli ette ole vielä kuulleet Sakaran junioriliigaan kiinnitettyä Ikinää, voitte osallistua seuraavaan harjoitukseen: sulkekaa silmänne. HANNU LINKOLA HHH Once Human Evolution Ear Entisen Soulfly/Machine Head -kitaristi Logan Maderin ja murinalaulaja Lauren Hartin perustama Once Human on toisella pitkäsoitollaan ottanut muutamia kehitysaskeleita, mutta mistään valtavista harppauksista ei voi puhua. ASKO ALANEN HHHH Dropkick Murphys 11 Short Stories Of Pain & Glory Born & Bred Dropkick Murphys on vuosikausien tinkimättömän työn kautta noussut kelttipunkin maailmanlaajuiseksi ykkösnimeksi. Levyn loppupuolen #elämää sekä erityisesti jo edellä mainittu Magic Mike ovat osoitus siitä, mihin Ikinä parhaimmillaan pystyy: yhdistämään raa’an vääntövoimansa hävyttömän iskeviin pop-koukkuihin. Moni asia on kuitenkin muuttunut. Muuten Evolution on hyvin oppikirjamainen suoritus pitkälle tuotettua ja sliipattua, mukarankkaa metallia, jollaista mahtuu neljätoista tusinaan. Tällä kertaa työn alle on otettu ennen muuta Liverpool-kannattajien tunnuslauluna vuosikymmenet toiminut You’ll Never Walk Alone. Silloin kun rumpali ymmärtää, että joskus yksinkertaisempikin komppi toimii ja biiseissä on oikeasti melodiaa, on Evolution ihan kuunneltavaa. Dropkick Murphys on kyllä vuosien myötä laskenut kierroksia jonkin verran, mutta mistään vesittymisestä ei ole todellakaan kyse. Hart on kehittynyt murisijana ja tulkintaan on tullut lisää voimaa ja munaa. HANNU LINKOLA HH Jens Lekman Life Will See You Now Secretly Canadian Kymmenisen vuotta sitten Jens Lekman vaikutti maailman hienoimmalta ihmiseltä. Kappaleita ristiin suomeksi ja englanniksi esittäneet Pidätetyt tunteet -duo sekä Alkun ja Pike Kontkasen laajempi Darlingbee-kokoonpano ovat vaivihkaa muokanneet levytysmateriaalin eheämpään muotoon. Keskitalon itsensä taltioimassa äänimaisemassa ainoatakaan soitettua ääntä tai laulettua tavua ei ole hukattu tuherteluun. Tähän vaikutelmaan tekee mieli tarttua. Myös puhtaat laulut lähtevät ihan nätisti, vaikka niitä käytetäänkin hyvin säästeliäästi. Musiikki vain tuntuu turhan ilmeiseltä hurmatakseen ehdoitta. Hämmentävän suvereenisti pystyy Dropkick Murphys ottamaan tämänkin laulun kuin omakseen. Osa sohaisuista osuu kuitenkin maaliinsa. Oczy Mlody on elektronisesti puliseva trippi vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa mieli laajenee hitaasti vaihtuvina väreinä. Oczy Mlodyn kuvaelmat ovat sittenkin vain kuoria, jotka estävät näkemästä kauemmas. Lopullista viisautta Oczy Mlodylta ei kuitenkaan löydy. Lekman uskoo yhä patetiaan ja romantiikkaan, mutta alkaa olla liian itsevarma päästäkseen luomiensa tunnelmien ytimeen. Tältä Lekman on varmasti halunnut alusta asti kuulostaa. Samalla mieleen hiipii epäilys siitä, onko Dropkick Murphys enää sama bändi, joka se oli vuosituhannen vaihteessa. Nyt palataan kuitenkin tuttuun fantasiakuplaan. Aivan kuin Lekman ei pistäisi itseään kunnolla likoon, vaikka se olisi vähintä mitä tällainen ilmaisu vaatisi. Yhtyeen sointi on edelleen elinvoimainen ja sopivan rosoinen, eikä biisimateriaalin suhteen ole nytkään valittamista. Ampiaispesiä sohiessaan yhtye sortuu aivan liian usein silkkaan mauttomuuteen. Nuoreksi yhtyeeksi Ikinä on saanut osakseen huomattavan määrän julkisuutta – niin hyvässä kuin pahassa. Kuvitelkaa turboahtimen läpi ajettu Nylon Beat. Levyn päättävä Tietoisuus päätyy rohkaisevaan mottoon: ”kulkekaamme yhdessä”. Mikäli yhtyeen ensi levyllä on enemmän vastaavia taidonnäytteitä ja vähemmän mukahauskoja äänileikkeitä, on kaikki mahdollista. Viehättävän ilmavasti helisevä yhtye vaalii omaperäisen vetovoimaisia sävelmiä, jotka sanoituksissaan leikittelevät ajatusten ja mielikuvien sanallisella toistolla. 11 Short Stories Of Pain & Glory on iskevä ja kompakti kokonaisuus, josta on karsittu kaikki ylimääräiset rönsyilyt
Uusi levy kuitenkin osoittaa, että bändin jo aikaisemmin näyttämät merkit paremmasta eivät ole olleet pelkkiä satunnaisia pilkahduksia. Eero Koivistoisen, Seppo Paakkunaisen, Juhani Aaltosen ja Mike Koskisen muodostama puhaltajaremmi ei jää yhtään vaisummaksi jäntevässä groovailussa. Kultaisesta keskitiestä ja minimalismin osittaisesta taakse jättämisestä huolimatta levyn huippukohta on sen vähäeleisin ja aavemaisin teos: levyn päättävä, spirituaalinomainen Test Me. I See You kartoittaa hienoa keskitietä bändin debyytin minimalismin ja Jamie xx:n soolon klubisoundien välillä. Samoin Let’s Start Dancing herättää liki déjà-vu-tunteen – taattu tanssihitti, yhtä kaikki. Etenkin yhtyeen paikoin Danko Jones Wild Cat Bad Taste Niin kuin lehmät ammuvat ja kukot kiekuvat, niin Danko Jones rokkaa. Posiesin Frosting On The Beater lienee se kaikkien aikojen voimapoplevy. Balanssi on sydäntäsärkevän täydellinen ja valittu lähestymistapa nostaa Oliver Simin ja Romy Madley Croftin hienot, epävarmuudessa ja pienissä eksistentialistisissa kriiseissä kylpevät biisit aivan eri tasolle. UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Levyarvostelut 2_2017.indd 60 9.2.2017 13.16. Samoilla riffeillä ja rytmityksillä kulkevaan albumiin mahtuu myös tasaisen tylsähköjä rämpytyksiä. Ensin otetaan Kings Of Leonin Only By The Night ja mikä tahansa välttävä Death Cab For Cutie -albumi ja laitetaan ne litran kattilaan. The xx I See You Young Turks The xx on viime vuosikymmenten hienoin yllätysmenestyjä. Uskomattoman ilmaisuvoimaista. Levyarviot > ...soitinta, jonka kuolemaa säännöllisin väliajoin ennustetaan... Tämä vaihe toistetaan niin monta kertaa kunnes kaikki maku, melodia, tunne ja idea ovat liuonneet. Rokkikukko Danko Jones ja hänen kaverinsa John Calabrese sekä Rich Knox jatkavat tyylilleen uskollisena albumilla Wild Cat – eivät yllätä mutta eivät tuota pettymystäkään. Svartia on syytä nöyrästi kiittää kulttuuriteosta, sillä kyseessä on häkellyttävän virkeästi ja monipuolisesti sinisten sävelien sekä jazzin traditioita kuopiva kokonaisuus. Uutuuslevyllä vakuutetaan jälleen, että rokkaamaan on tultu mutta ei unohdeta todistaa rakkaudenkaan ilosanomaa. I See You esittelee bändin, jolla on kaikki vahvuutensa sataprosenttisessa käytössä. Hän sanoo paljon enemmän yhdellä nuotilla kuin keskiverto rock-kukko uransa aikana. Danko Jonesia on nähty ja nähdään Suomessakin, suosittelen. NUUTTI HEISKALA H RETRO SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA. Going Out Tonight kuulostaa uhoavasta asenteesta huolimatta niin tutulta ja turvalliselta, että herrojen kanssa voisi lähteä arkailematta ulos. Referenssilevynä lienee käytetty juuri tuota Posiesin klassikkoa, sen verran paljon samankaltaisuutta löytyy soundista, soitosta sekä riehakoinnin ja synkistelyn vaihtelusta. Välillä hurjasti tilaa ympärilleen saavat riffit ovat jylhyydessään kuin kiveen uurrettuja. Tiimi toimii sekä levyllä että lavalla. Se kattaa tyylejä aina dixieland-orientoituneesta ilottelusta jamitteluhenkisiin esityksiin. Trials & Truthsin voi tehdä vaivatta ja nopeasti ihan kotioloissa. Levyjä keitetään kiehuvassa vedessä, vaihdetaan vesi ja keitetään uudestaan. Niinpä bändi on saanut kulkea siellä B-sarjan, ja joskus melkein jopa C-sarjan puolella. Bändit ovat tahtoneet olla kyllä melodisia ja hyviä mutta enimmäkseen aika ponnettomia. Stemmalauluja on työstetty asiaankuuluvalla hartaudella. 60 SOUNDI Vielä kun bändi hioo sävellyksensä kauttaaltaan yhtä tasokkaiksi kuin sovituksensa ja stemmansa, tuloksena on täysien pinnojen albumi. Loppupuoliskon Success In Bed ei ole mikään suksee, mutta sitä yritetään paikata viimeisellä houkutuksella Revolution (But Then We Make Love). Nyt joukkoon on päässyt muutama turhan tasapaksu teos. Horse Thief Trials & Truths Bella Union Valmistetaan yhdessä Horse Thiefin Trials & Truths. Pitkäsoitto ilmestyi 1977 ulkomaita varten räätälöitynä uusintapainoksena, mutta sen jälkeen saatiin odottaa viime vuoteen saakka, kunnes Svart Records pukkasi markkinoille Eeron elpeen vinyylinä. Laulajalta löytyy potkua siinä missä Ken Stringfellow’lta tai Jon Auerilta. 80-luvun soundien ei tarvitse olla mistään erikoisliikkeestä, vaan netistä ladattava ilmainen plug-in riittää aivan mainiosti tähän tarkoitukseen. Helsinkiläinen The Lieblings kyllä lunastaa kakkosalbumillaan voimapop-odotukset. Kuluttajan mielenkiinto pidetään yllä alusta loppuun, mikä on jo sinänsä arvostettava suoritus. Osaltaan tähän on varmasti vaikuttanut bändin linjakseen valitsema ruotsalaistyylinen melodinen death, johon bändi ei ole aina oikein tahtonut löytää uusia avauksia, vaan on tyytynyt vain jäljittämään esikuviaan. Jos sinua huolettaa se, ettei levyllä ole yhtään hyvää biisiä, voit varastaa yhden Ryan Adamsin Heartbreakerilta ja keittää sen samaan tapaan kuin muutkin tarvikeaineet. Danko Jones kuuluu jo rock-uskottavien yhtyeiden kaanoniin, plakkarissa on parikymmentä vuotta ja nyt yhdeksän albumia. JUHA SEITZ HHHHH Mors Principium Est Embers Of A Dying World AFM Mors Principium Estin melkein kaikkia levyjä on arvioitu tyyliin ”pirun kova, mutta…”. Mors Principium Est tekee tarkkaa jälkeä ja ulkoiset puitteet ovat ojennuksessa. Yksi hienoimpia juttuja The xx:ssä on aina ollut yhtyeen mielikuvituksellinen tapa käyttää kitaraa – tuota soitinta, jonka kuolemaa säännöllisin väliajoin ennustetaan. Tämä on yksinkertainen resepti, johon tarvitaan vain muutama helposti saatava ainesosa. Tasavallan Presidentti -yhtyeen ydinryhmä, rumpali Vesa Aaltonen, kitaristi Jukka Tolonen sekä basisti Heikki Virtanen virittävät varsin vetoavan svengin. Vaikka jälki oli erinomaista, äänite kävi aikoinaan kaupaksi surkealla tavalla. Trials & Truths on helppo ja nopea valmistaa ja vaikka se ei mitään gourmet-musiikkia olekaan, soveltuu se hienosti parikymppisten hipsterien viihdyttämiseen, Zach Braff -elokuvan soundtrackille tai vaikkapa asiakaspalvelulinjan odotusmusiikiksi. Odotettu cd-versio tuli ulos tammikuun lopulla. Kappaleet ovat enimmäkseen erinomaisia, soitanto sopivasti rujon ja kauniin yhdistelmää. ARTTU TOLONEN HHHHH Lopuksi päälle ripotellaan 80-luvun soundeja ja tarjoillaan amerikkalaisella indieparralla koristeltuna. Voimapophan on äärimmäisen melodista mutta erittäin raskaalla kädellä soitettua poppia, jota ryyditetään korvia hivelevillä stemmalauluilla. Tuolla reseptillä voisi saada aikaan kammottavaakin jälkeä, mutta The Lieblings onnistuu oivallisesti. ANTTI ERVASTI HHHH Eero Raittinen Eeron elpee Svart Vuonna 1970 julkaistua Eero Raittisen Eeron elpeetä pidetään ensimmäisenä suomalaisena blues-albumina. Hyvinkin monia suomalaisia bändejä on luonnehdittu voimapopiksi vuosien saatossa, mutta oikeastaan harva on ansainnut tuon kunnian. KAROLIINA KANTOLA HHH The Lieblings Let Them Have It Stupido Voimapop, mitä se oikein on. I See You on vuoden kovimpia kitaralevyjä ja Madley Croft on kitarasankari minun makuuni. Näillä sanoin kanadalaiskokoonpano kuvailee itseään ja pysyy sanojensa takana. Biisivalikoima osoittautuu jälleen joltisenkin laadukkaaksi, mutta varsinkin sovitukset kuorruttavat yhtyeen sävellykset varsinaiseen loistoonsa tuomalla kappaleisiin merkittävän määrän lisäbuustia
SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA. UUTTA METELISSÄ! facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet Levyarvostelut 2_2017.indd 61 10.2.2017 9.03. SOUNDI 61 ...soitinta, jonka kuolemaa säännöllisin väliajoin ennustetaan..
Ainoa pieni harha-askel on muuta levyä enemmän rockaamaan pyrkivä ja jotenkin kummallisen pointittoman tekstin omaava Juudas. Rakkauttahan se tietysti on. Ja kun muutamat Fortsätt drömman kaltaiset täysosumat nousevat pop-taivaan laelle, sekoittuvat levyn viittaussuhteet autuaaksi ajattomuudeksi. Levyn yllättävimmät raidat ovat Virtasen Uusi jääkausi uhkaa -albumilta (1975) päivitetty Ontuva myrkky ja Moogin taiteilijuutta ajatellen epätyypillisen vakava Cat Stevens -käännös Isä ja poika. Levyn eheimpiin elementteihin lukeutuu Erja Lyytisen kitarointi, jonka ...kepittely pakenee kiintoisimmillaan maistuvan multaisiin maisemiin... Täyteläisesti askeltava Stolen Hearts pohjaa näkemyksensä bluesiin, mutta tällä kertaa mukaan uutettiin runsaasti myös popilla kuorrutetun rockin sävyjä. Se kuuluu esimerkiksi välillä Kadotetuista muistuttavissa melodioissa, iskelmällisyydessä, Marko Rantasen karjunnan Koinurien Progelaulussa mieleen tuovassa hoilauksessa, Sielun Veljien tribaalipäisen tamppaamisen referoinnissa ja monissa muissa kohdissa. Ronskia otetta on eniten solisti JormaVeikko Sappisen laulussa, joka on lähisukua Moog Konttisen ärinälle. Mukava yhdistelmä kelttiläistä ja amerikkalaista tyyliä. Hellhoundin Soitetaan rock’n’rollia on oikeaoppinen antologia, johon on koottu yhtyeen koko tuotanto yhdellä uudella biisillä bonustettuna. Lokalisointi toimii yleensä paremmin kuin orjallinen ja genreuskollinen kopiointi. Soitetaan rock’n’rollia -lp:llä ja kolmella singlellä soi perimanselainen rock, joka noudatteli vahvasti aikalaissoundia. ARTTU TOLONEN HHH Moog Konttinen Musta levy eli kadonneen levyn paluu Schräge Musik Virtasen, Kontravirtasen ja Kontran keulassa 70-luvulla riemastuttaneen Moog Konttisen myöhempi ura on synnyttänyt satunnaisia äänitteitä, joita on yhdistänyt ennen muuta Moogin neropattinen sanavalmius. Levy äänitettiin kovassa seurassa Helsingissä ja Lontoossa. Taiteilijan lähes kolmeksi vuodeksi venähtänyt levytystauko katkesi, kun tuore Stolen Hearts -albumi saapui kauppoihin. Kepittely pakenee kiintoisimmillaan maistuvan multaisiin maisemiin. Etenkin Eppu Normaalin punk-vuodet nivoutuvat hyvin yhteen Hellhoundinkin perussimppeliin mutta tanakkaan soittoon. Tamperelainen Hellhound oli yksi maamme ensimmäisiä punkbändejä. Kun hän vuonna 2003 pääsi Järvenpään Puistobluesin kotimaiseksi pääesiintyjäksi, iso pyörä alkoi pyöriä. Miehestä sukeutui suvereeni viihdyttäjä, jonka jokaisessa tulkinnassa karehti ripaus hienojakoista soul-nostalgiaa. JUHA SEITZ HHH Autiomaa Hautaa surusi maahan Stupido Kuka olisi uskonut, että lähimmäksi The Poguesin fiilistä 2000-luvulla pääsee suomenkielistä countrysta ja folkista ammentavaa musiikkia tekevä bändi Rovaniemeltä. vahvasti klassiseenkin musiikkiin kurkistavat melodiset viittaukset lisäävät biisien painoarvoa lataamalla niihin oman vahvasti tunnelmallisen panoksensa. Bändin akustisvoittoinen soundi on hieno ja parhaimmillaan kontrollin rajamailla, kuten kappaleen Matkalla pohjaan instrumentaaliosiossa. Kyse ei ole irtiotosta, ovathan Weeping Willowsin tai Carlsonin ensimmäisen soololevyn (Allt är bara du, du, du, 2001) pakahtuneimmat hetket versoneet pitkälti samoista juurista. Rollarien projekteissa viihtynyt tuottaja ja miksaaja Chris Kimsey sekä David Bowien ja Mott The Hooplen hengentuotteilta tuttu masterointiekspertti Ray Staff varmistivat sen, että musiikki soi suuren maailman vaatimusten mukaan. Pakoon neonarmeijaa jäi Hellhoundin suurimmaksi hitiksi ja hyvin se löytää paikkansa yhä härmäläisessä punk-historiassa. Moogin humoristisuus toki kukkii paikoin totutun raikkaana, mutta kolmen traditionaalisen sävelmän rinnalle sanoitetut Robert Johnson-, Chuck Berryja The Who -lainat kalpenevat takavuosien parhaille oivalluksille. Carlson antautuu musiikin vietäväksi ikään kuin olisi luonut koko uransa vain voidakseen nauhoittaa nämä kappaleet. Kuten moni muukin tuon ajan yhtye, myös Hellhound kuulostaa tämän päivän standardeilla kesyltä, sellaiselta sympaattisen tuohtuneelta. Sanoitukset näyttäytyvät jälkiviisaasti siellä täällä paperinmakuisilta ja naiiveilta, mutta parempi totisuus kuin vanhentunut näsäviisaus. Bändiensä lähinnä käytännöllisen rock’n’rollisuuden sijasta Moogin levyjen jännittävyys on aina piillyt siinä kuinka kekseliäitä tarinoita käännetyt tai alkuperäiset tekstinsä tarjoavat. Tämän tiiviimmin ei Motownin parasta muotokieltä ja Carlsonin hurmioitunutta tulkintaa voi yhdistää. Levy soi intohimoisesti. Levyarviot > 62 SOUNDI Autiomaa saavuttaa juuri samanlaisen alakuloisuuden ja ehkä ajoittain jopa katkeruuden sävyttämän riehakkuuden ja pelottomuuden tason. Moog In Bändille Konttinen jätti jäähyväiset viime kesäisellä Rock’n’Roll EP osa II:lla ja nyt käsillä on jatkoa omalla nimellä julkaistulle pitkäsoitolle Rock’n’roll vuonna (2000). Olennaisinta Den långa vägen hemillä on kuitenkin kokonaistunnelma, jota sävyttää Carlsonille tunnusomaisen kaihon sijasta herkkä täyttymys. Den långa vägen hem sijoittaa nuo esitykset osaksi laajempaa kokonaisuutta. Taiteellisesti linja heittäytyy paikoin turhan varman päälle väsätyksi. Hellhound Soitetaan rock’n’rollia Hiljaiset Levyt Hiljaiset Levyt julkaisi viime vuoden lopussa Vaavin varhaistuotantoa cd-kokoelmalla, ja nyt on vuorossa toinen 70-luvun vähemmän parrasvaloissa viihtynyt punk-nimi. ANTTI LUUKKANEN HHH Erja Lyytinen Stolen Hearts Tuohi Kitaristi ja laulaja Erja Lyytinen on onnistunut luomaan itselleen perin vakaan uran. HANNU LINKOLA HHH RETRO Levyarvostelut 2_2017.indd 62 9.2.2017 14.49. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH K u v a: Jo h an G u st af ss o n Magnus Carlson Den långa vägen hem Amigo Weeping Willowsin laulusolisti Magnus Carlson oli viimeisimmän Så mycket bättre -sarjan (Ruotsin Vain elämää) viimeisimmän kauden parhaita esiintyjiä. Iloa siitä että on löytänyt tien kotiin. Profeetallisuuden paikkansapitävyyttä voi vertailla esimerkiksi Suomi 62 -biisin sanomasta. Biiseistä lähes puolet on tällä kertaa Moogin ja bändinsä ei kovinkaan väkivahvaa käsialaa. Vaikka Musta levy eli kadonneen levyn paluu jääkin kauas täysosumasta, niin olisiko meillä korkea aika inspiroitua Bob Dylanin Nobelista ja tunnustaa Moog Konttisen sanalliset ansiot Juha Vainio -palkinnolla. Viime kesänä Surreyssa purkitettu albumi on sydämellinen northern soul -tribuutti, jonka erottaa esikuvistaan vain ruotsin kieli. Sittemmin Lyytinen on yhtyeineen tehnyt menestyksekkäitä kiertueita etenkin eurooppalaisilla lavoilla. Albumin kappaleet ovat lähinnä hyvää keskitasoa, mutta mikä omaperäisyydessä hävitään, se svengissä voitetaan. Den långa vägen hem välittää kuitenkin sanomansa edeltäjiään yksiselitteisemmin. Siinäpä oiva baari-inttämisen aihe, haluaako pitää Hellhoundia vai Briardia Suomeen pahamaineisen musiikkityylin tuojana. Autiomaa kuulostaa kuitenkin koko ajan, kummallista kyllä, täysin suomalaiselta. Embers Of A Dying World on sellaista laatutyötä, joka ei loppujen lopuksi jätä enää juurikaan kysymysmerkkejä. Epäilemättä ratkaisulla houkutellaan levylle enemmän potentiaalista yleisöä. Aivan erityisesti arvostan tapaa jolla banjoa soitetaan levyllä. PERTTI OJ ALA HH taipuisuus miellyttää
Debyytillään kvartetti nojaa vahvasti 60/70-lukujen progeen ja bluesahtavaan protoheviin, eikä vähiten alan suomalaispioneereihin. Jonas Særstenin urut ja piano (mellotronia kuullaan harmillisen vähän) näyttelevät kitaran rinnalla pääroolia Ole-Andreas Jensenin ja Jard Holen rytmisektion turvatessa selustan tanakasti mutta melodisesti. Mutta tämä on vain pieni kauneusvirhe muuten mainiossa ja tunnelmallisessa levyssä. Mistään otsa kurtussa synkistelystä ei ole kyse vaan melankoliasta ja kauniista surumielisyydestä. Ja kyseessä onkin soolo sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Helén vastaa itse lähes kaikista levyn soittosuorituksista. Uusimpana jonoon astuu vähän kömpelösti nimetty Shaman Elephant. Vaikka kolmentoista kappaleen rykäys toistaa osin itseään, rollaamisen karheus viehättää. Shaman In The Woods lainaa sarjallisen merkkiriffinsä suoraan Tasavallan Presidentiltä. Maanläheisesti potkivat rytmit ja ruohonjuuritason riffittelyt kielivät siitä, että bändi kaihtaa tarpeettomia koristeluja. Modernius yhtyeeseen tulee lähinnä kitaristi Eirik Vognstølenin välillä hysterian rajaa hipovasta laulusta ja tavasta, jolla palat liimataan yhteen. Paino on kuitenkin psykedeelissävytteisessä ja jopa unenomaisessa tunnelmoinnissa. Helénillä shamanismi ja kansanmusiikki paiskaavat kättä vahvojen, jopa popahtavien melodioiden kanssa, erityisesti kertosäkeissä. Vai oliko se sittenkin Wigwamia. The Jazz naittaa yhteen tuhtia stoneria ja jazz rockia. Muualla on pätkiä, jotka voisivat olla Pekka Pohjolan ensimmäisiltä albumeilta. Tusco-instrumentaali kuulostaa Pohjolan, varhaisen King Crimsonin ja Pat Methenyn synteesiltä nättine piano/kitaralurituksineen. Paras esimerkki tyylistä on Muinainen muoto, joka kalevalamaisen säkeistön jälkeen kasvaa eeppiseen kertosäkeeseen, jonka laulumelodia koukuttaa välittömästi. Kuuman asfaltin katku tunkeutuu sieraimiin, eikä matkan varrelta puutu vaaroja. SOUNDI 63 Shaman Elephant Crystals Karisma Norjan Bergenin vireä rock-skene on jo tuottanut Seven Impalen, Tiebreakerin, D’accorDin ja Ossiclesin kaltaisia bändejä. Arviolevyn saatteessa kerrotaan, ettei Helén asettanut itselleen genrerajoja, mutta siitä huolimatta kokonaisuus pysyy raameissa eikä poukkoile tyylistä toiseen. Lavalla Shaman Elephant on varmaan intensiivinen kokemus, mutta genren huippuluokkaan nousu vaatii vielä vaikutteiden sulattelua ja joitain yllätyselementtejä. JUSSI NIEMI HHH Helén Helén Svart Elokuvamusiikkia sekä erinäisiä bändilevyjä muun muassa Hexvesselin riveissä työstänyt multi-instrumentalisti Kimmo Helén on ensimmäisen soololevynsä äärellä. Itse asiassa pieni rönsyily olisi tällä kertaa ihan tervetulluttakin, levyn jälkipuoliskoa kun uhkaa hienoinen monotonisuus “pirteämpien” kappaleiden painottuessa alkuun. VESA SILTANEN HHHH Los Bastardos Finlandeses Live In Zyldavia 100 % Record Company Vuonna 2005 perustettu Los Bastardos Finlandeses jurnuttaa omilla raskaan rockin poluillaan, välittämättä muiden mielipiteistä. Laulaja ja basisti El Taff Bastardo (Bryn Jones), kitaristit El Gringo (Ben Granfelt) ja Don Osmo (Olli Kykkänen) sekä rumpali El Bastardo Grande (Twist Twist Erkinharju) rakentuvat melko tiiviiksi ryhmäksi lavaolosuhteissa. JUHA SEITZ HHH Buzzcocks Time’s Up! Domino Brittipunkin poplaidan kuningasyhtye Buzzcocks juhlii 40 vuotta sitten alkanutta levytysuraansa julkaisemalla uudelleen virallisen debyyttinRETRO Levyarvostelut 2_2017.indd 63 9.2.2017 13.16. Kokoonpanon rollaaminen tuo ajoittain mieleen Thin Lizzyn, jonka suoniin on ruiskutettu rouheutta Motörheadin malliin. Tasaisella dynamiikalla tallennettu materiaali hyödyntää kelvosti vahvuuksiaan. Zyldavia Klow -areenalla purkitettu keikkalevy painaltaa tutusti nupit kaakossa. Rockin reissumiesten koti on tien päällä, mikä tulee selväksi Los Bastardos Finlandesesin ilmaisusta
Homman hienous on siinä, ettei Hoop näe koneellisuutta moderniutena, vaan aukoo uusia uria laulujen rakenteellisella radikalismilla. Night People ei yritäkään olla vaikeasti lähestyttävä ja monet levyn kappaleista voisikin helposti kuvitella radiorotaatioon – sanan parhaassa merkityksessä. PERTTI OJALA HHHH K u v a: Je ss e K ei n o n en lippupalvelu Levyarvostelut 2_2017.indd 64 9.2.2017 14.18. Pete Shelley antaa kitaranpuolikkaansa surista bändin nimen arvoisesti parilla kaoottis-avantgardistisella soololla maustettuna. Alkuperäisen Time’s Upin biisijärjestyksen muokkaamisesta ja Boredomin toisen version pois jättämisestä huolimatta käsillä on yhä ilmiselvä aarre. Teksteissä pohditaan muun muassa, miten ihmiset ovat vaivihkaa luovuttamassa vallan tietokoneille ja kun Hoop puhuu rakkaudesta, se tapahtuu pysäyttävän suoraan: ”why would you say those words to me/if you could not follow through/go wash your mouth out child.” JUSSI NIEMI HHHH Koria Kitten Riot Songs Of Hope And Science VILD Koria Kitten Riotin promo-osasto tekee vahinkoa bändille kuvaillessaan sitä indieksi ja psykedeliaksi. Levyarviot > 64 SOUNDI nen lastenhoitaja tunnetaan siitä, että hän tekee tyylillisesti varsin erilaisia levyjä. Bändin hyvää makua korostavat albumille lainatut Troggsin I Can’t Control Myself ja Captain Beefheartin I Love You, You Big Dummy, johon Devoto palasi Magazinen kolmannella singlellä. Pilke silmäkulmassa veistetyt idealistisen ihanat ja ironiset kappaleet soivat kauniisti täydessä harmoniassa. Bändin uran viides studioalbumi tuo uutta särmää aiempaan kevyempään linjaan verrattuna. Kyse on 60-luvun poppiin nojaavasta melodisesta rockista nykyaikaisin kitarapopsoundein. Tiukkojen kertosäkeiden ja melodioiden lomasta pilkistää kuitenkin myös ripaus huumoria. MIRKO SIIKALUOMA HHH Jesca Hoop Memories Are Now Sub Pop Mistä näitä häikäiseviä naisia oikein tulee. Mama Longhornin rytmitankilla on totisesti mainio meininki – bändi on kertakaikkisen ässä, etenkin torvija perkkasektiot, vaikka ei siellä yksikään muusikko alakynteen jää. Ghost Irisin kohdalla se on sekä hyvä että huono asia. Suomalaiseksi bändiksi Koria Kitten Riot kuulostaa hämmästyttävän kansainväliseltä kokonaisuudelta. Levyn nimikkobiisi starttaa Night Peoplen lähes marssivalla poljennolla, eikä joukosta erotettuna kuvaa albumia millään tasolla. Tätä seuraava Plus One sen sijaan kertoo kuulijalle, mistä Night Peoplessa on kyse – You Me At Six esiintyy rosoisempana kuin mihin bändin kelkkaan aiemmin hypänneet ovat tottuneet. Erityismaininnat saakoon mieletön hirvikärpäsralli sekä nostalgiset talkkarija saunabiisit, jotka ovat Suomi-funkin ehdotonta kermaa. Ne on hienosti soitettu, sovitettu, laulettu ja tuotettu ihan major label –tasoisesti. Ilkikurisen pisteliäässä Devotossa voi kuulla enemmän The Fallin Mark E. ANTTI ERVASTI HHHH Ember Falls Welcome To Ember Falls Spinefarm Kuten perinteisemmän populaarimusiikin saralla, aika ajoin myös rockkentällä levy-yhtiön tuore suojatti päätetään masinoida suuren yleisön huulille hinGhost Iris Blind World Long Branch Tanskalainen Ghost Iris suorittaa erittäin muodikasta 2010-luvun progemetallia alavireisillä kitaroilla, synkopoiduilla rytmeillä ja eteerisillä melodioilla – tämä lienee djent-suuntauksen musiikkia puhdasoppisimmillaan. Blind World kuulostaa lähes yhtä hyvältä kuin menestyneimmät kollegansa Periphery ja Monuments, mutta jää rinnanmitalla edellisen hullunrohkeudesta ja jälkimmäisen melodiatajusta. Vertailuja on hankala välttää, niin genretietoista Ghost Irisin ilmaisu on. Bändi on ehtinyt julkaista runsaan kahden vuoden olemassaolonsa aikana kaksi albumia, ja hurja tahti ilmenee persoonattomuutena. Joskus on elektroniikkaa, toisinaan mennään akustisesti, kuten nyt Hoopin vain tuottaja Blake Millsin kanssa toteuttamalla Memories Are Now’lla. Koria Kitten Riot on äärimmäisen kaukana kummastakin – ellei puhuta Beatlesin jälkipuoliskon psykedelisyydestä. LINDA SÖDERHOLM HHHHH sä Spiral Scratch -ep:n ja hiukan aiemmin äänitetyn mutta vasta vuonna 1978 ilmestyneen bootlegalbumin Time’s Up! Buzzcocks ikuisti Time’s Upille lähes koko livesettinsä, jolla kvartetti syöksee loisteliaasti pörisevän vajaan puolituntisen adrenaliiniruiskeen. Hittejä takova kynä ei kuitenkaan ole tylstynyt muutoksen myötä. Hoop on upea laulaja ja ääni kuulostaa paljon ikäänsä nuoremmalta. Jokin ovi on auennut, Luojan kiitos. Tosin kalifornialainen Jesca Hoop on jo 41-vuotias ja tämä hänen seitsemäs albuminsa. Night Peoplelta ei yrittämälläkään löydä kertosäettä, jota ei toisen kuuntelukerran jälkeen alkaisi laulamaan mukana. Spiral Scratchin ohella levy on myös ainoa äänite, jolla laulajana toimii Shelleyn kanssa yhtyeen perustanut Howard Devoto. Ikävystyminen ja turhautuminen olivat useiden aikalaisten tavoin myös nuoren Buzzcocksin motivaattoreita. Keskiverrolle rockin kuluttajalle walesilaisten tekemiset ovat edelleen hieman siirappista kuunneltavaa. Eeva Poijärvi on suorastaan erinomainen solisti, joka tuo englanninkielisellä laulullaan musiikkiin tyystin uuden etnisen ulottuvuuden. Parempia asioita on silti lueteltavaksi asti: bändin dynamiikantaju on monitasoista ja nyanssit tulevat äänivallin takaakin esiin. Kai heitä on aina ollut, mutta onhan naispuolisten tekijöiden nousu viime vuosina ollut huikea. Tom Waitsin enti...ihmiset ovat vaivihkaa luovuttamassa vallan tietokoneille... Tieteen ja toivon laulut ovat kauttaaltaan täyttä rautaa. Svengaavia rytmejä, orgaanista soundia, tyylien kirjoa, fantastisia kappaleita, luovia lyriikoita – siitä on Mama Longhorn tehty. Näissä lauluissa on merkitystä ja tunnetta. Niin ikään albumin tekninen tuotanto on “vain” aivan hyvää – hieman utuista, läpikotaisin editoitua ja kiltihköä. Uusia uriakaan ei kuitenkaan auota mihinkään suuntaan. Hoop lauloi jo taaperona neliosaharmonioita mormonivanhempiensa kanssa – hän irrottautui uskosta teininä – joten pohjalla on aina jokin folk-viritys, mutta uudesta vinkkelistä kokeellisesti sovellettuna. Sikäli kyse on aivan omanlaisestaan musiikista, että mihinkään toiseen bändiin tätä on vaikea vertailla. Mama Longhorn Age Two Karkia Mistika Porista pärähtää! Mama Longhorn on joitakin vuosia yhdessä soitellut satakuntalainen ensemble, joka rokkaa asenteella psykedeliasta afrobeatiin ja takaisin, ja onpa tälle levylle pari kunnon räppibiisiäkin livautettu (feattaamassa mahtava Thelo Ekow, jonka räpit sopivat kokonaisuuteen kuin nenä päähän). Siitä on kyllä otettu roimasti vaikutteita, ja hyvä niin. Tupla-albumina julkaistava Age Two lähenteleekin monimuotoisuudessaan täydellisyyttä. You Me At Six osaa löytää yksinkertaisesta reseptistään yhä uusia sävyjä, vaikka alkuaikoinaan bändi vaikutti vain mieskeulakuvan johtamalta hiilikopiolta Paramoresta. MIKKO MERILINNA HHH You Me At Six Night People BMG You Me At Six on liputtanut takuuvarmojen korvamatojen puolesta jo esikoisalbumi Take Off Your Coloursista (2008) lähtien. Ghost Irisin erinomaisuus on pienissä yksityiskohdissa, riffien kiinnostavuudessa ja laulajan karismassa – tällä yhtyeellä on paljon vilpitöntä lahjakkuutta. Smithiä kuin Johnny Rottenia. Tietysti myös sävelletty ja sanoitettu; ainoatakaan täytebiisiä ei ole, vaan perä perään tavalla tai toisella hienoja kappaleita, tarttuvaa hittikamaa ja hitaammin iskevää tunnelmapalaa on yllin kyllin
Valmistuttuasi osaat käyttää, soveltaa ja luoda menetelmiä, jotka edistävät vuorovaikutusta ja hyvinvointia. Opiskele tanssinopettajan/ musiikkipedagogin ylempi AMK-tutkinto Muotoilija (YAMK), Design Making, monimuotototeutus Tradenomi (YAMK), liiketoiminnan kehittäminen, monimuotototeutus Tradenomi (YAMK), Digital Health, monimuotototeutus Agrologi (YAMK), monimuotototeutus Restonomi (YAMK), matkailuja palveluliiketoiminta, monimuotototeutus Sosionomi (YAMK), sosiaaliala, monimuotototeutus Bioanalyytikko/Röntgenhoitaja (YAMK), kliininen asiantuntija, monimuotototeutus Sosiaalija terveysala (YAMK), Digital Health, monimuotototeutus Insinööri (YAMK), teknologiaosaamisen johtaminen, monimuotototeutus Insinööri (YAMK), Digital Health, monimuotototeutus Hae 15.3.–5.4.2017 #HaeElämä #SavoniaAMK Tanssinopettaja/Musiikkipedagogi (YAMK), taidepedagogiikka, 60 op, 2 vuotta, monimuotototeutus Tarjolla myös muita YAMK-koulutuksia lippupalvelu Levyarvostelut 2_2017.indd 65 9.2.2017 13.16. savonia.fi TAIDEPEDAGOGIIKKA (YAMK) -tutkinnon suoritettuasi osaat toimia erilaisissa tilanteissa, sekä johtaa, valmentaa ja innostaa erilaisia yhteisöjä. SOUNDI 65 ...ihmiset ovat vaivihkaa luovuttamassa vallan tietokoneille... Hae uusi tulevaisuus
– Alkumetreillä oli puhe isommistakin yhtiöistä, mutta musiikkikenttä on sellainen, että järkälemäistä julkaisijaa mukavampi oli tehdä levy porukassa, joissa kaikki ovat innoissaan itse musiikista. Ja tämä suotakoon, paitsi silloin, kuten tamperelaisen Ember Fallsin tapauksessa, kun loputtoman hehkutuksen kohde ei musiikkinsa puolesta vastaa huutoon. Originaalimateriaalin osalta levyn alkupuoli on Esa Elorannan erinomaisesti Haajalle räätälöimien neljän laulun hallitsema ja loppupuolella Marko Haaviston kolme kevyesti kantrahtavampaa rallia nousevat framille. – Ei ollut mitään järkeä alkaa kopioida Whistle Baitin tai Barnshakersin kappaleitani suomeksi. Galesin tapa yhdistää funkia ja deltariffejä erottaa hänet kilpailijoistaan. Merkille pantavan Ember Fallsin hampaattomuudesta tekee eritoten se, että hittihakuisuuden mallikelpoisesti Amaranthensa kanssa pullottanut Jake E. JUSSI NIEMI HHHH K u v a: P as i R y tk ö n en Levyarvostelut 2_2017.indd 66 9.2.2017 14.18. Blues on läsnä, vaan ei kirjan mukaan. Jo vuosi sitten tehdyn ennakkosinglen jälkeen sain hyvän tuottajan, Antti Ikolan, joka ei lähtenyt sörkkimään tyylivalintojani. 66 SOUNDI Vesa Haaja Se hetki on nyt Bluelight Yli 30 vuotta Whistle Baitissa, yli 20 vuotta Barnshakersissa ja vajaa 10 vuotta Agentsin laulusolistina ovat marinoineet Vesa Haajan sopivaan valmiuteen levyttää soololevy, jolla hän yhdistelee mielimusiikkinsa toistaiseksi irralleen jääneitä palikoita. Ylipäätään atakki on hirmuinen, mutta kaupungin räppäreiden kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Memphisin poika osaa myös herkistellä. Ember Falls on Mekanismin reinkarnaatio, ja nyt jälkiviisaana on helppo todeta nimenja laulajavaihdoksen myötä myös särmien hioituneen olemattomiin. Pyysin tarjoamaan biisejä ja niitä tulikin niin hyviä tarjolle, että siirsin omiani punastellen takaisin pöytälaatikkoon. Miten niin monen bändin miehelle nyt koitti soololevyn hetki. Seuraava taso voi hyvinkin olla edessä tämän levyn myötä, jälki on sen verran innostavaa ja persoonallista. Kummallisin tuttavuus on tuorein jäsen Thomas Grove, jonka ääni ei toimi oikein millään osa-alueella, raspin jäädessä puolitiehen keuhkojen kuitenkaan riittämättä teknisempään revittelyyn. Älkää antako nimen hämätä: Middle Of The Road ei ole mitään keskitien kamaa. Uudemmista sankareista läheisiä ovat Weeping Willows ja Chris Isaak. nalla millä hyvänsä. Oliko Whistle Baitin levymerkki Bluelight erityisen otollinen julkaisija. Loistavasti toimii ainoa coverkin, Guy Clark, Jr:n vierailema Freddie Kingin Boogie Man. – Olin kirjoittanut suomenkielisiä lauluja jo ennen kuin ryhdyin Agentsin laulusolistiksi vuonna 2008. Bait-materiaalin kanssa hän on ehtinyt jo edetä rock’n’rollista 60-luvun ihastuttavimman teinirokkipopin soundeihin, joista Se hetki on nyt juontuu vielä diipimpään ja “aikuisempaan” suuntaan, täyteläisempiin soundeihin ja parhaiden muusikoiden luontevaan taustatyöhön. Atmosfääri on saumaton Haajan kahden oman avainlaulun sekä kolmen tarkkaan plokatun laatucoverin kanssa. Hänen huomassaan sain päättää itse ihan kaikesta ja käyttää levytystä vapaasti temmellyskenttänäni. Nimenomaan he potkivat minua persuksille. TEKSTI: ASKO ALANEN Levyarviot > ...tapa yhdistää funkia ja deltariffejä erottaa hänet kilpailijoistaan... BluelightMyyryläinen suostui ennen kuin hän oli kuullut yhtä ainoaa biisiä. Esa Elorannalla ja Marko Haavistolla on juuret ihan samassa kupissa ja he tiesivät tarkkaan, mitä minulle kannattaa syöttää. Moni kappale istuisi myös Agentsin rautalankasovituksiin, mutta määrätietoinen tyyli on nyt onnistuneesti toisella pohjalla; pätevästi kitaristi Tuomas Metsbergin sekä Nieminen-Litmanen -kaksikon handuissa. Meistä ihan tämäntyyppistä musaa ja soundia ei Suomessa ole tehty koskaan. Syytä lienee nyttemmin selätetyssä addiktiossa. Tämä soolohomma ei tule jäämään tähän yhteen levyyn, vaan suunnitelmissa on temmeltää reilumminkin vielä. Tyylilaji onkin maanläheisempi kuin aiempien Agents-solistien sooloilla. Magnus Carlsonin säveltämä Et tietää saa suorastaan hehkuu hengenheimolaisuutta Weeping Willowsin suuntaan. Minun visioni on suurien sankarieni soundi jostain Glen Campbellin ja Tony Joe Whiten suunnasta. Myös Arto Sotavalta ansaitsi noston Mä tuskin vielä uskon -coverilla. Vaikka kitaran sointi ja likit nytkin pari kertaa livahtavat hard rockin puolelle, menoa leimaa hurmaavan luonteva down home -tatsi. HENRI EEROLA H Eric Gales Middle Of The Road Provogue Kummallista, että 90-luvun alusta levyttänyt Eric Gales on yhä suurelle yleisölle lähes tuntematon, vaikka laulaja-kitaristia fanittavat niin Santana, Joe Bonamassa kuin Dave Navarrokin. Karismaattisen Galesin lauluissa on vahva eletyn tuntu, ja melodian ja grooven taju on tasapainossa. Suunnitelmat siirtyivät siis ihan reilusti, kunnes joukko tuttuja kundeja ja hyviä muusikoita sattui yksiin bändiksi. Silloin olin aikeissa tehdä levyn täysin omasta matskusta. Moderni metalli on vaarallinen sanayhdistelmä, varsinkin silloin kun kilven kiillotuksella ja oppikirjaelementtien päällekkäin kasaamisella kuvitellaan juotettavan kasaan jotakin pitkäikäistä, vaikka todellisuudessa pitkäjänteisyyttä edellyttävää persoonallisuutta saa tästä musiikista hakemalla hakea. Ihmelapsena aloittanut, oikeakätistä kitaraa ylösalaisin soittava Gales on Hendrix-pohjainen, mutta usein enemmän hard rockiin kuin puhtaaseen bluesiin nojannut soittaja. on valuttanut näpeistään näinkin kädenlämpöistä mäiskettä. Princeä on selvästi kuunneltu. Se hetki on nyt täydentää Haajan monijakoisen artistiprofiilin triptyykiksi, joka on enemmän kuin osiensa summa. ASKO ALANEN HHHH Kolme kysymystä soolodebyytistä Vesa Haajalle
From The Bed And Beyond on nimittäin teemastaan huolimatta elinvoimainen ja itsevarma levy – koska Astrid Swan on elinvoimainen ja itsevarma artisti. Suurin osa Starboysta on juuri tällaista laadukasta tapettia. The Weekndin uusi levy on samalla tuotantoprosessilla tehtyä poppia kuin edeltäjänsäkin, mutta nyt sen keskiöstä puuttuu tuo mahtavalla tavalla ärsyttävä jätkä ja tilalla on tylsältä kuulostava ja hiukan rajoittuneesti ääntään käyttävä kaveri. Singlenä julkaistu A Long Time Running esittelee albumin kaksi suurinta teemaa: rakkauden ja kuoleman. Yhtye purkaa vastoinkäymisensä vahvatunnelmaiseksi ja monipuoliseksi metalliksi. Astrid Swanin kuudetta albumia From The Bed And Beyond ei oikeastaan voi kuunnella muuten kuin omaelämäkerrallisena teoksena. CD / DI GI TA L LP + CD / DI GI TA L CD / DI GI TA L CD / DI GI TA L UUTUUDET ACHIOTE Loneliness Of Endless Days Albumi on kivulias surutyö. Kaikki tämä toimivalla tavalla. Muodoltaan rikottu, elektronisten synapulssien kannattelema laulu oli paitsi viime vuoden parhaita, myös yksi harvoja tulevaisuudelta kuulostaneita kappaleita. Astrid Swan From The Bed And Beyond Soliti Henkilökohtainen tragedia on ollut taiteen vaikuttimena niin kauan kuin tragedioita ja taidetta on ollut olemassa. Ei tarvinnut pyörää keksiä uudelleen, kun vanha toimii näin hyvin. Isoilla lavoilla uudet kappaleet toimivat varmasti, levyllä ne lipuvat muistijälkiä jättämättä ohi. AUTIOMAA Hautaa surusi maahan Autiomaa on country/folk-yhtye, joka ammentaa debyytillään vanhasta kansanlauluperinteestä, murhaballadeista sekä Mississippin soiden tummanpuhuvasta juurimusiikista. Se ei kuitenkaan anna täydellistä kuvaa koko albumin äänimaailmasta: levyn pääasiallinen soitin on piano, ja vaikka Swanin sanoitukset ovat surullisia ja synkkiäkin, säveltäjänä ja tulkitsijana hän ei pääse pakoon itseään. Jardin on hieman surumielinen, ja asteittain melankolinen kokonaisuus, joskin artisti itse on todennut “aina halunneensa tehdä musiikkia, joka parantaa, lohduttaa ja on samalla funkya”. AFI AFI (The Blood Album) Concord Kalifornialaiset postpunkkarit ovat edenneet kymmenenteen albumiinsa, ja näin taaksepäin katsottuna AFI:n evoluutio on ollut luonnollinen. Silloin kun komiteapoppi ei ole pelkkää murhaavaa täysosumaa, se lipuu ohi harmittomana. Albumille kappaleita Vesan lisäksi ovat kirjoittaneet Esa Eloranta ja Marko Haavisto. TEPPO VAPAUS Lurjus Roisisti 80-lukuista rock/punk-roiskintaa, iskelmätunnelmointia ja kulkurijätkäperinnettä yhdistelevä Lurjus on Teppo Vapauden debyyttialbumi. ANTTI GRANLUND HHHH ty. Happamat mangot, banaanikärpäset, mehukkaat mandariinit ja makeat persikat kattava Jardin-albumi rehevällä äänimaisemallaan pitää sisällään kekseliäitä instrumenttivalintoja sekä laajan kirjon musiikillisia tasoja ja makakin tavoin groovaavaa poppia. Solisti Davey Havok kuulostaa maneereissaan yhä enemmän Robert Smithiltä ja The Blood Albumin läpi käykin myös jonkinmoinen The Cure -tuulahdus. Levyllä on muutama upea, herättävä hetki: muuten umpisurkean False Alarmin lopun pohjoisafrikkalaiset ad libit, Reminderin lopun falsettolaulua, Rockin’in esikertsi... LINDA SÖDERHOLM HHH The Weeknd Starboy Universal The Weekndin edellinen levy Beauty Behind The Madness (2015) oli mahtavalla tavalla nihkeä ja vähän perverssi teos – kuin illan viettäminen tyypin kanssa, joka puhuu koko ajan siitä miten kova on panemaan ja pistää peliin kova jätkä -aktin, jonka läpi näkee tokaluokkalainenkin. VESA HAAJA Se hetki on nyt Agents-laulajan ensimmäinen soololevy on herkullinen yhdistelmä melodista, ajatonta sekä nostalgista poppia, rockia ja iskelmää. Levyarvostelut 2_2017.indd 67 10.2.2017 10.04. Se on musiikillisesti moniulotteinen, yleismaailmallisia rakkauden haasteita kuvaava kielletty populaarimusiikin hedelmä. Yksittäisiä ohikiitäviä hetkiä keskinkertaisuuden lomassa. Taustalla vaikuttaa yhtyeen jäsenen vakava sairaus, kuoleman läsnäolo ja avuttomuus. Tuotanto on isoa ja hitaat tempot takaavat sen, että musiikki hengittää täysillä. AFI:sta ei huou enää ”a fire inside”, vaan tuntuu enemmän siltä, että on jouduttu äänittämään, jotta työt eivät loppuisi. SOUNDI 67 Gabriel Garzón Montano Jardin Stones Throw Hiljattain Stones Throw’lle sainattu, varsin monipuolisesta musiikkitaustasta ammentava brooklyniläinen Gabriel Garzón Montano johdattaa meidät puutarhansa saloihin. Keski-ikäisten albumin keskinkertaisuus ei ole silti sen tyylissä vaan innottomuudessa, jolla se on esitet...tapa yhdistää funkia ja deltariffejä erottaa hänet kilpailijoistaan... Van Goghin korva, Saima Harmajan keuhkot, John Miltonin kuollut vaimo. Luodakseen jotain koskettavaa ihmisen ei välttämättä ole tarvinnut kokea menetystä tai vastoinkäymisiä, mutta niistä on totta vie ollut polttoaineeksi. AFI on sympaattinen yhtye, mutta nyt ovat ideat nähtävästi lopussa. Swan sairastui aggressiiviseen rintasyöpään vuonna 2013, juuri Astrid4:n julkaisun jälkeen, ja nyt hän on tiivistänyt yli kolme vuotta kestäneen parantumisjakson hetket laulujen mittaisiksi kokemuksiksi. Levyn funkkaavuus jääköön kunkin kuulijan itsensä arvioitavaksi, mutta uusi pop-prinssi on varmasti syntynyt – Gabriel Garzón Montanosta onkin povattu yhtä vuoden 2017 läpimurtoartistia. Alkuaikojen hardcoresta on edetty muutaman trendikkään askeleen kautta nykyiseen ilmaisuun, joka on yli nelikymppisten muusikoiden iälle toki tyypillistä: punkia tässä on enää aivan aavistus, stadionrockia roppakaupalla ja löysää americanaa sitäkin enemmän. MIKKO MERILINNA HH K u v a: Te k la V ály INDIE www.indieco.fi www.facebook.com/indiecofinland CD / LP / KA SE TT I TEMPLE BALLS Traded Dreams Oulun rokkikukkojen Thaimaassa nauhoitettu ensialbumi viimeinkin ilmestynyt. Muun muassa Lenny Kravitzin ja Mayer Hawthornen kiertuelämppärinä toimineen Montanon herkkä ja kaunis debyytti henkii aikamme trubaduureja, joskin Gabrielin venyvä falsetti käy pidemmän päälle pitkäveteiseksi kuunnella. Biisimateriaalin ylivoimaiseksi kärjeksi nousee kaunis ja herkkä Aurelia, muuten sävellykset ovat kertakäyttöisiä
68 SOUNDI Levyarviot > ...nämä astronautit eivät nousseet tähtiin, tuskin edes maan kamaralta... Elektroniikalla maustettu, tuulen ja veden lailla velloen paisuva ja laantuva, askeettisesti iso sointi on lämmin ja viime kädessä orgaanisen oloinen. 68 minuuttia. Voi asettua hapanta katkeroa siemaillen analysoimaan 1970-lukulaisen jytämusiikin kierrätyksen merkitystä aikamme kaleidoskooppisessa kuvastimessa. Hey Mr. JUSSI NIEMI HHHH Starset Vessels Razor & Tie Kun promokuvassa bändi laulajaansa lukuun ottamatta on pukeutunut avaruusasuihin, odottaa kuulevansa jotain erityistä. Ferryman Decor Monien toimesta suuriin amerikkalaisiin lauluntekijöihin rankattu Mark Eitzel on tehnyt yli 30-vuotisen uran American Music Club -yhtyeessään ja sooloartistina. Ty ei ole kovasta julkaisuvauhdista huolimatta peitsamoitunut omien rapistuvien laatustandardiensa kuplaan. Popol Vuhin, Moondogin ja Arthur Russellin välimaastossa maalailevan seremoniallisuuden tuntu on vahva. Niilläkin esittäjän äänestä ymmärrettiin hyödyntää muutakin kuin ylärekisteriä. Ja oikeasti. Tosiasiahan on se, että tämä hyperaktiivinen vipeltäjä osaa tehdä poikkeuksellisen viriiliä ja purevaa rockmusiikkia. Ferrymanillä onkin elintärkeä. As Lions on melkoista siirappia, tiedostavine sanoituksineen kaikkineen. Uusimman levynsä Eitzel teki ensimmäistä kertaa kokonaan Lontoossa, josta kapellimestariksi löytyi Suedessa maineensa luonut Bernard Butler. ARTTU TOLONEN HH K u v a: Jo h n M cM u rt rie Levyarvostelut 2_2017.indd 68 9.2.2017 14.49. Dickinsonista on kuin varkain kasvanut nyanssinsa suvereenisti hallitseva laulaja. Selfish Agen sisältö uppoaa mukisematta nykymallin Bring Me The Horizonen johtamaan liikkeeseen, jonka ydinidea puhki tuotetuista yhteislaulukliimakseista on oivallinen, kunhan muistaa säästää jarrujalkaa. Ty Segallilla ei ole aikaa eikä halua nuolla Jimmy Pagen saappaita tai impata Robert Johnsonin alushousujen höyryjä. Hän ei enää luota niinkään voimaan vaan keskiäänensä lukuisiin sävyihin, luoden pienin, ja paikoin jopa huomaamattomin sävyeroin sen merkittävimmän eron genren vastaaviin yhtyeisiin. Gravity Wake lyö kuin hyvin hidas sydän. Ferrymanillä Mark Eitzel pitää kappaleensa mieluiten tempoiltaan hitaina. Tuotannosta ja Eitzelin akustista kitaraa lukuunottamatta kaikesta kuultavasta soitosta vastaavan Butlerin rooli Hey Mr. PEKKA LAINE HHHH Mind Over Mirrors Undying Color Paradise Of Bachelors Jaime Fennellyn sooloprojektista bändiksi kasvaneen Mind Over Mirrorsin levyn avausraita Restore & Slip polkee eteenpäin kiihkeällä sykkeellä viulun sahatessa vimmatusti ja huilun huhuillessa sarjallisesti, vähän kuin folk-versio Terry Rileyn In C:stä. Parilla raidalla Eitzelin akustinen pikkaus muistuttaa Leonard Cohenin debyyttialbumin alastomuudesta, mutta La Lloronalla soiton särö ja Eitzelin äänen yhteisvaikutus lähestyy kaoottisuutta. Miksi. Harmoonin ja analogisyntikoiden luomaa peruskudosta värittävät Jim Beckerin viulu ja huilut, John Muellerin perkussiot sekä Janet Beanin ja Haley Fohrin lähes sanaton laulu. Siinä missä yhtyeen pelinavaus oli mukavan omaleimaista Trivium/Bullet For My Valentine -hybridiä, tallaa sen tuhkista rakennettu As Lions huomattavasti kevyemmin askelin. Starset kuvailee musiikkiaan elokuvalliseksi rockiksi ja genrekuvauksen ymmärtää selkeästi kuullessaan Vesselsiä ensimmäisen kerran. Ilmavana ja poikkeuksellisen ripeänä albumin käynnistävä The Last Ten Years palauttaa mieleen Al Stewartin Year Of The Cat -klassikon ja An Answer voisi olla kotonaan Prefab Sproutin levyllä. Vau, mitkä orkestraatiot – näitähän voisi kuunnella loputtomiin, ajattelen kuunnellessani levyn toista kappaletta Frequencya. Intensiteetti ja hypnoottisuus eivät kuitenkaan vähene, vaan pikemminkin voimistuvat mitä hitaammin musiikki sykkii. Hänen musiikkinsa ei myöskään ole koskaan aivotonta, vaikka se kuinka flirttailisi ihmisen alimpia vaistoja ruokkivien musiikillisten pohjavirtojen kanssa. Innostus ei kestä kauaa, sillä Vesselsin viisi ensimmäistä kapToivottavasti tämä on vain turnausväsymystä ja Abel Tesfaye löytää oman rasittavan itsensä taas joskus. Todella murean riffimyllytyksen seassa vilisee todisteita siitä, että Segallin ilmaisu ei perustu kertaalleen syödyn ja sulatetun tunnolliseen jälleenpaketointiin. Peruspoljennon siinä ja koko levyllä luo kuitenkin johtajan pumppaama urkuharmooni. Häntä tarvitaan toisaalla. Kyse ei ole pelkästään rähinälaulusta luopumisesta, vaan musiikillisestikin rytinää on tarjolla sangen maltillisesti. Mutta konteksti onkin jo siinä määrin överi, että riski kannattaa. Tästä on ylivoimaisen vaikea kiinnostua. PERTTI OJALA HHH Ty Segall Ty Segall Drag City Ty Segallin yhdeksättä albumia voi lähestyä ainakin kahdella tapaa. As Lions Selfish Age Eleven Seven Austin Dickinsonin kipparoiman Rise To Remainin lento lakkasi harmillisesti vain yhden pitkäsoiton jälkeen. Sanoitusten absurdin rajoja koettelevat riimit ja anarkian porteilla kolkuttelevat eläimelliset tuplakitarasoolot lähettävät selkeän viestin. Päinvastoin kuin useimmat levyt, Wisconsinin hyisen talven (sen keskellä Fennelly äänitti pienessä hirsimökissä pohjat) ja kauniin luonnon leimaama Undying Color hidastaa sen jälkeen vauhtiaan. Varsinkin Fohrin syvä ja vakava kirkkolaulu tekee vaikutuksen. Toinen vaihtoehto on antaa epä-älyn viedä ja antaa Segallin rokkauksen viedä mukanaan. The Roadilla akustinen herkkyys ja sähköisyys pelaavat hienosti yhteen, mutta lopulta sovituksen kruunaavat Butlerin hillitysti murhaavat kitarat. HENRI EEROLA HHHH Mark Eitzel Hey Mr. Black SabbathLed Zeppelin akselin protohevanderin ja Marc Bolanin opetuksissa dipatun glamfolkgrooven välillä keikaroiva Ty Segall on muodollisesti pätevää pintaansa paljon villimpi ja älykkäämpi levy. Jo lähtökohtaisesti koruttomassa laulussaan Eitzel taas suosii äänteiden venyttämistä sillä seurauksella, että rakkaudesta kertoessaankin tekstien ilottomuus vain korostuu. Kun tälle tielle lähtee, on homma vietävä päätyyn asti. Koska isänsä on kuka on, ei voi olla vertaamatta tilannetta pappa Dickinsonin viimeisimpiin soololevyihin
Niin merkittävä kasvutarina Iiris on, jokaisen sen esittäjänsä osalta. Mukanokkelissa ja -hauskoissa sanoituksissa on paikoin ihan oikeaa huumoria ja nokkeluutta. Leijonanaskel on ainoa mahdollinen tapa kuvailla eroa ensija kakkoslevyjen välillä. Lauderdalen omia kantriralleja täydentävät Dan Pennin ja John Oatesin priimat soul-slovarit. ANTTI ERVASTI HHHH Pissed Jeans Why Love Now Sub Pop Noise rock/punk -yhtye Pissed Jeans julkaisi debyyttinsä 2005. Parhaaksi vetonaulaksi nousee yllättäen jazz-sävytteinen popiskelmä If I Can Resist, jonka Lauderdale tulkitsee tummemmalla hurmuriäänellä. No, on pääasia että levy löysi tiensä maailmaan, sillä kyseessä on poikkeuksellisen varmaotteinen ja omailmeinen folk-pop-rock-debyytti. Varomaton kuulija voikin yllättyä pahemman kerran, kun päälle vyöryykin ruma ja mutainen äänimassa. Silti melodisempaa Love Without Emotionia sekä perkussiojapaletta ovat tarttuvia, mutta mikään ei tunnu erottuvan joukosta edukseen. MIRKO SIIKALUOMA H Antti Autio Minä tuon mukanani sateet Rapu Records Aution debyyttisingle Merkit ilmestyi pari vuotta sitten Universalin kautta, mutta jostain kumman syystä yhteistyö major-yhtiön kanssa lakkasi siihen. Autio kuulostaa olevan täydellisen sinut oman artistiutensa ja valitsemansa ilmaisutyylin kanssa, ja sen johdosta levyn kuuntelemisestakin tulee merkillisen levollinen olo. Jännittävästi rakentuvien sekä melodisesti kiinnostavien laulujen rytmiikkaa varioidaan ja sovituksia väritetään sopivasti viuluilla ja stemmoilla. Ei tarvitse jännittää artistin puolesta. Tästä kuitenkin reipastutaan, loppulevy laukataan läpi kipakammalla tahdilla ja valonpilkahduksia ilmenee siellä täällä. Kiehtovat laulumelodiat elävät omaa elämäänsä hieman jankkaavalla tavalla, mikä ei ole tässä tapauksessa kuitenkaan huono asia. Apinan tarinassa on hyvin paljon samaa kuin Stam1nan alkuaskelissa: joukkio tuli kuin takavasemmalta ja teki ihan kaikkea muuta kuin muut sillä hetkellä. Se, että ne eivät ole aina aivan huippuvireessä tekee Novellasta entistä hienomman kuuloista. Se pätee niin lauluun kuin bändin soittoonkin. Yhtäläinen on myös viehtymys cooleimman kantrin ja soul-balladien sydämelliseen tulkintaan. Saluunarenkutukset saavat pehmeästi svengaavan muodon ja rokkikomppi rullaa rennosti vasta laitimmaisella This Is A Door -raidalla. En voi välttyä ajatukselta, olisiko Starsetillä ollut varaa karsia muutama toisiaan imitoiva ralli eikä julkaista kaikkia viimeisten kahden vuoden aikana kirjoitettuja kappaleita. Vakaa mestarirumpali Bobby Irwin teki viimeisen studiokeikkansa ja albumi onkin omistettu postuumisti hänelle. Odotukseni on petetty. MIKKO MERILÄINEN HHHH Apina Iiris Sakara Kieltämättä Apinan debyytti Infektikoa (2015) odottaessa, ja vielä sitä kuunnellessakin, huomasi pohtivansa oliko musiikkikentässä oikeasti tilausta uudelle yritykselle suomenkielistä rap rockia. Hokemien rinnalle on kasvanut maailmanluokan kertosäkeitä. The Jesus And The Mary Chain loihti samankaltaisia tunnelmia, mutta musiikillisesti bändit ovat eri maailmoista. 70 minuutin kesto ei helpota kuulijan taakkaa – 14 biisiä samaa puuroa ei pysty kuuntelemaan alusta loppuun yhdeltä istumalta. Yhtyeen saaga etenee hämmentävää vauhtia: vielä äskettäin helposti lokeroitu musiikkinsa on toki edelleen rytmisesti normeista poikkeavaa, mutta jo tässä kohtaa myös sovituksellisesti oivaltavaa ja miellyttävän melodista. Onneksi kokonaisuus nousee kirkkaasti plussan puolelle. Lauluääni ei ole sama, mutta äänenpainot ja huolellinen ja venyttelevä artikulaatio on hyvin yhdenmukainen, kumpi sitten kumpaa onkin imitoinut. Omalaatuinen, arkisista asioista väännetty huumori ilmenee jo pinkissä kannessa, jossa bändi poseeraa kuin mikä tahansa indiepopyhtye. Retrokitarat soivat kummallisesti, 60-lukulainen urku ujeltaa ja rytmiryhmä kutoo tiheää kuviomattoaan kaiken alla. Levy avataan melko rohkeasti hypnoottisesti jumittavalla Waiting On My Horrible Warningilla, joka yrittää nupit kaakossa tavoitella nickcavemaisia sfäärejä siinä epäonnistuen. Sävyistä paistaa hyvinkin usein 60-luvun viihteellinen pop, vaikka rockin parissa pääosin liikutaan. Tämä on siksi merkittävä huomio, että Infektiko ei sekään ole vanhentunut päivääkään. Konkreettisemmat yksityiskohdat, persoonallisemmat sanavalinnat ja selkeämmin hahmottuvat tarinat saisivat samaistumaan ja rakastumaan lauluihin vahvemmin. Hiottavaa löytyy paikoitellen etäisiksi ja geneerisiksi jäävistä teksteistä. ERILLISHAKU 21.2.-31.3. Bändin vahvuus on luultavasti hyvässä keikkameiningissä, sillä tämän näytön perusteella levyissä ja tasavahvassa kappalemateriaalissa se ei ole ainakaan näin vuonna 2017. Lupaavan alun jälkeen Starset tuntuu toistavan omaa kaavaansa. ASKO ALANEN HHH www.pkky.fi/amo o OUTOKUMMUSSA MEDIAPALVELUJEN TOTEUTTAJA www.pkky.fi/amo o LUE LISÄÄ HAKU on avoin kaikille YHTEISHAKU 21.2.-14.3. Kodikkaissa ja professionaaleissa olosuhteissa levytetyt kappaleet ovat miellyttävää, ehkä liiankin särmätöntä peruskauraa. SOUNDI 69 Novella Change Of State Sinderlyn Lontoolaisbändin kakkosalbumi kyllä on psykedeliaa jos joku. Eritoten vokalisti Henri Pesonen petraa niin puheen kuin laulunsa saralla, ja tarkkakorvaisimmat noteeraavat basisti Aake Lämsän linjoista peruspomputusta monimuotoisempia oivalluksia. Novellan musiikki on jotakin aivan muuta ja ainutlaatuista. Pehmeän luonnollisesti soiva, rikas ja dynamiikasta kaiken irti ottava yhtye jättää sovituksiin ilmaa mutta vaikuttaa miettineen huolellisesti jokaisen äänen. Synteettisen rock-keitoksen sekaan ajoittain heitetyt metalcoresta lainatut kitarariffit tuntuvat päälle liimatuilta ja vähintäänkin kerran jossain aiemmin (ja paremmin) tehdyiltä. Seuraajansa varjossa se kuitenkin näyttäytyy yksioikoisena, jopa naiivina. Bändin luottohahmot ovat joustava kiipparimies Geraint Watkins ja raikkaiden kuvioiden kitaristi Steve Donnelly. Teatteri ja esitystekniikka Äänituotanto 3D-tuotanto Radioja TV-tuotanto Peliala Valokuvaus ja graafinen suunnittelu Levyarvostelut 2_2017.indd 69 9.2.2017 14.49. Mutta ei missään nimessä tylsää eikä junkutusta, jollaista se voi joskus olla. Nuoressa miehessä yhdistyy erikoisella tavalla hauras herkkyys ja suorastaan komentava määrätietoisuus. Brittiyhtye vie musiikillaan menneille vuosikymmenille, jolloin tämän kuuloista musiikkia ei olisi kuitenkaan pystytty tekemään. Sen verran Change Of Stateen on eksynyt sitä huonoa psykedeliaa ja vähäideaista jamittelua, että osa kappaleista jää turhan laihoiksi. Vieläpä, vastoin kaikkia odotuksia, valoi tuttuja juttuja uusiin muotteihin samalla herättäen henkiin moneen otteeseen kuolleeksi julistetun genren. Nämä astronautit eivät nousseet tähtiin, tuskin edes maan kamaralta. HENRI EEROLA HHHH Jim Lauderdale London Southern Proper Kohta kuusikymppinen Pohjois-Carolinan laulaja-lauluntekijä päätti hakeutua Lontooseen, Balhamin Goldtop-studiolle levyttämään lähes 30. Omaperäistä Novellaa on paha verrata mihinkään muuhun. Hellyttävää huomata, kuinka paljon Lauderdalen laulut ja tulkinnat muistuttavat Lowen uuden laid back -kauden levytyksiä. Kovasti kaiutetut paksut stemmakuorot kruunaavat vinksahtaneen kuuloisen kokonaisuuden. albuminsa Nick Lowen yhtyeen kanssa
Kovin comeback suomalaisen hardcoren saralla on takuuvarmasti On A Solid Rockin paluu Annihilist-singlellään. Kaikki neljä kursailematonta rallia ajavat asiansa eikä maailmanmeno niissä ole iloisemmaksi aikojen saatossa muuttunut. Hieno korealaissyntyinen kitaristi Big Head Todd kepittää parilla numerolla ja isä-Brooks Twin Time -instrumentaalilla. Something Came Over Me hivelee kauneudellaan ja Wait For Men kitarat painavat lähes pahaenteisinä. Upean levyn bonusraidaksi jäänyt Seasons Of The Sun myöntää myös Tom Waitsin lukeutuvan Tift Merrittin ihailemiin taiteilijoihin. Kaikkien näiden hiljaiselon vuosien jälkeenkin yhtye toimii vain omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Laulun emotionaalisesta melodisuudesta vertailukohdaksi voi joillekin välähtää korkeintaan Ignite. Monia kiinnostaa varmasti myös suomipunkin ahkerimman bändienperustajan, Teemu Bergmanin viimeisin viritys. Rosoinen ja kiihkeän rockinen avaus Dusty Old Man tunnustaa Bonnie Raittin yhdeksi Tift Merrittin idoleista. VESA SILTANEN HH lia Brooksin maanläheisyyttä. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Vihaista, tiukkaa ja synkkää sanaa syljetään kipakalla tempolla. Vieraita pyörii kuin Vilkkilässä kissoja. Kuudennen studioalbuminsa Merritt kirjoitti eri puolilla Yhdysvaltoja suurten elämänmuutosten vanavedessä. Boycott Stubb -kiekon nimi saattaa kuulostaa vanhentuneelta, mutta sanoma ei lainkaan. ry Short. 12” vinyylinä julkaistava neljän biisin Queen Of Hell on kylläkin enemmän kiinnostava konsepti kuin musiikillisesti häikäisevä. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Bändi jätti reilu vuosikymmen sitten lähtemättömät jäljet täkäläisen hc:n kehitykseen. Vaikeaan itsensä toistoon jumittunut kanukki joutuu futuhevisankarin saappaisiin astuessaan toimimaan mukavuusalueensa ulkopuolella. Ei suositella poliittisille aiheille allergisille – kaikille muille kyllä. Isänsäkin bändissä soittanut laulaja-kitaristi on saanut neljännen levynsä tuottajaksi rumpali Steve Jordanin, joka ymmärtää vaamitteluineen ja puhuttuine sanoituksineen joukosta erottuvaa I’m A Mania lukuunottamatta Why Love Now ei ole kokonaisuutena järin mielenkiintoinen ja osa biiseistä toimineekin paremmin keikalla kuin levyltä kuunneltuna. MyrkkyKäärmeen hurmaavasti nimetty Junttikysymyksen viimeinen ratkaisu -seiskatuumainen on tuttua umpitarttuvaa hälläväliä-punkia. 70 SOUNDI K Epätodennäköisin yhteensulautuma vähään aikaan on Danko Jonesin ja Circlen kimppaan lyöttäytyminen mystisessä Iron Magazinessa. Jo Traveling Alone -albuLevyarviot > ...ei suositella poliittisille aiheille allergisille – kaikille muille kyllä... Päivänpolitiikassa riittää tiedostavalle yhtyeelle jutunjuurta. Kertomisen arvoinen tarina on tämänkin yhtyeen takana. Itsensä kierrättäminen on nyt myös avointa, sillä Ämpärinperässäjuoksija on Bergmanin oman Nazi Death Campin tuotantoa suomennettuna. Vivisektio karttaa moderneja vaikutteita eli alkuperäisen hardcorepunkin merkeissä mennään. Hulvattomin visio on Mä muutan Ugandaan -kappaleen toive diktaattori Idi Aminista surffauskaverina. Levyn huipuksi nousevat silti Brooksin omat tekeleet, Al Kaponen räpin osuvasti alleviivaama nimiraita ja Long Stomilla (2012) kuullut kitaristi Marc Ribot ja niinkään monen paikan pedal steelisti Eric Heywood ovat keskeisesti vastuussa Stitch Of The Worldin karheansuloisesta soinnista. Aiempiin mielikuviin verrattuna bändi soi enemmän vanhan suomipunkin hengessä, vaikka soittohommissa aktiivisten jäsenten muutkin yhtyeet suodattuvat läpi. Joe Texin Show Me’llä vatkaa Steve Cropper, Old Lovella kähisee viimeisillään Bobby Blue Bland ja viulujen sokeroimalla Curtis Mayfieldin Give Me Your Lovella kujertaa Angie Stone. Jonesin maneerien riisumisessa (vaikka Foes To Firessa mies imitoi surutta Ozzy Osbournea) ja yleisessä hämmentämisessä Iron Magazine onnistuu kyllä. Punkpitoisen setin saa kunnian päättää Vivisektion sysipimeä Ydintalvi-ep. Aikanaan Lapin vaikeissa olosuhteissa 80-luvun puolivälin molemmin puolin vaikuttanut ei ensipyrähdyksensä aikoihin saanut aikaan kuin kovan ja sinnikkään bändin maineen, mutta 2000-luvulla uudelleen aktivoiduttuaan on päästy myös levytyskantaan. Vapaan maan kaksitoistatuumaisella on vanhan liiton räyhäpunkhenki päällä. Love Soldiers On lupaa lopulta optimismin voittoa. Järkähtämättömästi Vapaa maa purkaa raivonsa kahden minuutin annoksissa jättäen jälkeensä lohduttoman fiiliksen maan tilasta mutta myös äänekkäästä vastarinnan viestistä. Yhtyeessä vaikuttaa toki muitakin meritoituneita suomipunk-naamoja. Kitaristina Brooks on saanut vaikutteita isänsä lisäksi Albert Kingiltä laulun heijastellessa Stax/ Hi-soul-perinnettä hyvinkin uskollisesti. Samoista Jussi Lehtisalon kultasormista lähtevät AORvaikutteiset kasarirock-sävelet soivat Aktoryhtyeessä astetta puoleensavetävämmin. Times Have Changed ilahduttaa raa’an funkyllä meiningillä muistuttaen yhtä paljon 60/70-lukujen soulista kuin bluesista. Heartache Is An Uphill Climb yhdistää sydänsurut ja levyn biisien kirjoitusvaiheen vaellusharrastuksen, mikä avasi Merrittin silmät nousevalle kuulle ja luonnon salatulle yöelämälle. JUSSI NIEMI HHH Tift Merritt Stitch Of The World Yep Roc Tift Merritt on varttuneella iällä kohonnut yhdeksi kiinnostavimmista americanaa ja uudempaa kantria sulauttavista lauluntekijä-laulajattarista. Sinkun kaksi pitkää biisiä ovat melkoisia aarreaittoja kestävään kuunteluun genren kliseet hylkäävillä sovituksillaan. Albumin pituus pidetään sentään sopivassa mitassa. Vauhtia ja vimmaa ei jää puuttumaan tälläkään kertaa, ja edelleen ollaan kaukana pullistelubulkista. Memphisissä ja Nashvillessä äänitetyn levyn usealla raidalla soittaakin Teenie, Charles ja Leroy Hodgesin legendaarinen, Al Greeniä ja Ann Peeblesiä säestänyt, Hi-rytmisektio. Itse Stitch Of The World välittää melodiallaan ja sovituksellaan kaikuja vanhasta Englannista. PERTTI OJALA HHHH Levyarvostelut 2_2017.indd 70 9.2.2017 14.49. Molemmat resonoivat tässä epävarmassa ajassa erityisesti. Mihinkään omaan kuplaansa ei bändi ole silti jäänyt lillumaan, vaan vanha soundi yhdistyy teksteissä saumattomasti tämän päivän teemoihin. Vanhan liiton parhaita arvoja kunnioittava Times Have Changed toimii sekä kuuntelussa että tanssilattialla. Ronnie Baker Brooks Times Have Changed Provogue Kymmenen vuoden tauon jälkeen levytysstudioon palannut Ronnie Baker Brooks on Louisianasta Chicagoon siirtyneen Lonnie Brooksin toinen poika. Laulujen hiomisja tuotantovaiheet hoituivat Iron & Winesta tutun ja muutamalle raidalle ääneen päässeen ystävänsä Sam Beamin kanssa
Malliesimerkki siitä, kuinka luodaan täydellinen ruotsalainen pop-tähti ja viedään häneltä kaikki persoonallisuus kaupallisuuden ehdoilla. Laulut ovat ennen julkaisemattomia, eikä levyä julkaista digitaalisestikaan. Melankolia jää vain vaaksan verran viidestä tähdestä. Kun mietin edes jotenkin samanhenkisiä yhtyeitä, ainoana mieleen tuli harmillisesti muutama vuosi sitten lopahtanut Liekki. Se on muottiin muokattua radiokuraa, joka hitti toisensa perään musertaa kuulijan rautakangen täsmällisyydellä. OLE NERDRUM HHH Sabina Ddumba Homeward Bound Warner Englanniksi esiintyvä, 10-vuotiaasta lauluja raapustaneella, nyt parikymppisellä popihme Sabina Ddumballa on ugandalaiset juuret ja hän lauloi koko nuoruutensa Tenstan gospel-kuorossa. Kaikesta tästä huolimatta Homeward Bound on surullista kuultavaa. Ojalan ja The Sultansin kaltaisiin tasokkaisiin marginaaliartisteihin. Yhteistä on soiton tiukkuus, melodisuus ja tietty ajaton mystisyys. LINDA SÖDERHOLM H RETRO K u v a: Sa ri M ar k u s Levyarvostelut 2_2017.indd 71 9.2.2017 14.49. Idea on omaperäinen ja mitä kannatettavin, ja toimiva on toteutuskin. Kirkkaat kitarat soivat puhtaan ajattomasti kuin Fleetwood Macin Then Play Onilla, mutta soolo tärähtää yhtä uhmakkaalla säröllä kuin rivi ”mieluummin kuin sun lääkkeitäs juon vaikka kupillisen kuumaa kusta”. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Musta risti erottuu levyn ainoalla bluesahtavalla riffillään. SOUNDI 71 ...ei suositella poliittisille aiheille allergisille – kaikille muille kyllä... 03-222 1300 Pikkuilmot 2_17.indd 82 7.2.2017 8.28 Salaliitto Melankolia Plastic Passion Turkulainen Salaliitto lukeutuu suomirockin uuteen, vanhoista kliseistä irtisanoutuvaan aaltoon. Tyylikirjo on melkoisen laaja – joskin koko ajan pysytään enemmän tai vähemmän orgaanisen bändi-ilmaisun piirissä – mutta tunnelma ja pohjavire yllättävänkin yhtenäisiä. Ossi Alisaaren laulama teksti huokuu intohimoa ja epämääräistä, vihjailtua uhkaa. Ei jatkoon. Sinkku Korpit avaa levyn unohtumattoman kohtalokkaasti. Kuusiosaisen teoksen soittaa The London Symphony Orchestra – solisteinaan Deep Purple -jäseniä, kitaristi Albert Lee sekä laulajat Tony Ashton ja Yvonne Elliman. Väkevimmät raidat tekevät svengaavasti pelin avaava Marko Haavisto (Vaeltava Vitsaus –kokoonpanolla), hienostuneen hypnoottinen Pekko Käppi & K:H:H:L, Maritta Kuulan ja Janne Lastumäen kiehtova duo, roisisti rokkaava Itä-Hollola Installaatio sekä sisäistä The Weightiään kanavoiva Jukka Nousiainen, mutta kyseessä on muutenkin tasokas ja sujuvasti etenevä kokoelma. Levy on yhtä lämminhenkinen ja välitön kuin artistien bookletiin kirjoittamat kirjastomuistelutkin. Albumi on niin sliipattu, että Sabinan persoona jää tuotannon varjoon, mikä on suuri sääli, sillä hänen historiansa sekä äänensä perusteella häneltä olisi voinut odottaa paljon kiinnostavampaa ja yksilöllisempää materiaalia. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Sinfoniaorkesterin rymistelyn lomaan sijoitetut kitara, basso, rummut, laulu ja Lordin kosketinsoittimet toimivat teoksessa pirteinä yllätyksinä, mutta jäävät myös ajoittain voimaa uhkuvan orkesterin jalkoihin. Uusintajulkaisu Gemini Suitesta soi nyt remasteroituna erityisen tanakasti. Sekä tekstit että musiikki hiihtelevät selkeästi omia latujaan. www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Lamian intron kuulas leijunta muistuttaa David Gilmourista. MIKKO MERILÄINEN HHH sia kiinnekohtia – edes Sabinan vahva laulu ei pysty sitä pelastamaan. Jon Lord Gemini Suite Ear Deep Purple levytti jo vuonna 1969 The Royal Philharmonic Orchestran kanssa Jon Lordin säveltämän Concerto For Group And Orchestran. Yhdistelmä suvereenisti kaihoisan melodian kanssa puree lujaa. JUSSI NIEMI HHHH Eri esittäjiä Kirjastolevy Pirkanmaan kirjastot Jos sattuisit tarvitsemaan yhden syyn lisää lampsia kirjastoon, niin tässäpä sellainen. Perus Purple -fanit eivät silloin juurikaan lämmenneet sen rockin ja klassisen musiikin yhdistelmille, mutta siitä huolimatta Lordin juuri klassisesta musiikista kummunnut luomisvimma näyttäytyi vain kahta vuotta myöhemmin soololevy Gemini Suitella. Melankolia on jo bändin toinen pitkä ja niin hyvä, että järkytyin tajutessani nimettömän ykkösen livahtaneen täysin ohi. Kirjastolevyä saa vain ja ainoastaan kirjaston musiikkiosastolta lainaan. Homeward Bound on ylituotettua MTV-kamaa, eeppisiä popkoukkuja ja X Factor -taustoja efektimeressä. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Muutamista notkahduksista huolimatta Gemini Suite on huomioimisen arvoinen ja todiste siitä, että viisi vuotta sitten menehtynyt Jon Lord oli varsinkin soolotuotannossaan suuri visionääri. Hänet palkittiin vuoden tulokkaana Ruotsin Grammyissä. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Pitkässä Antipaossa ja Säärintamien rajalle -kappaleessa mieleen tulee Television. Jos Korpit on ylittämätön veto, niin levy kulkee koko ajan huimasti keskinkertaisen yläpuolella ja ylätasangoltakin nousee huippuja. Alisaaren ja soolokitaristi Timo Kuismasen kitaratandem tekee kauttaaltaan mahtijälkeä. Pari silmänräpäyksen kestävää ilonpisaraa levyltä voidaan kuitenkin lapiolla kaivaa, kuten dub-vaikutteisen Kingdom Come -biisin alkusäkeet ja akustisen Scarred For Life, muutoin levy hukkuu nykypäivän R&B-solinaan ilman minkäänlaiArtistikatras yltää Matti Johannes Koivun ja Jarkko Martikaisen tapaisista tunnetuista nimistä Sur-rurin, U.F. Teoksen melodioihin ja vetäviin rytmeihin on helppo tarttua
Ei sinne päinkään. Jaken ideoita päätyikin mukaan melkoisen paljon, sillä hänellä on loistava melodiakorva, kertoo rumpali. Soundissakin on Ember Fallsin tapauksessa puhuttu ”digimetallista”. Myös Suomen-konsertteja on luvassa. Mekanism-aikakauden loppuvaiheissa kävimme jo suorastaan vaarallisen lähellä djentja progehommia, kertoo rumpali Jussi ”Ace” Saurio. Teksti: Timo Isoaho Bazook 2_17 taitto.indd 72 10.2.2017 11.02. Miltä tällainen määritelmä maistuu. Setin puolivälissä meiltä alettiin toivoa ”vaikka Rollareita”. – Ekan keikan heitimme täpötäydessä Hervannan Varjobaarissa – kavereitahan ne kaikki olivat – ja vedimme suurimman osan biiseistä päin helvettiä ja liian nopeasti. Osa sanoituksista on myös puettu jonkinlaiseen fiktiiviseen tarinalliseen kehykseen. Myöhemmin päädyimme siihen, että hän voisi toimia albumin tuottajana. – Ember Fallsin lyriikoissa puidaan sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia aiheita ja myös yleisemmin ihmisyyteen liittyviä juttuja. Hienoja juttuja on siis onneksi tapahtumassa, sanoo Saurio. Eräs aktiivisimmista musiikkikeskuksista tuntuu olevan Tampere, sillä esimerkiksi Amendfoilin, Worthlessin, Black Royalin ja OX79:n kaltaisten oivallisten ensisynnyttäjien joukkoon liittyy nyt myös Ember Falls. – Aluksi tuli suoraan sanottuna vähän naureskeltua tälle termille, mutta kyllähän se itse asiassa kuvaa Ember Fallsia aika hyvin. Millaisia olivat Ember Fallsin ensimmäiset esiintymiset. – Oma lempinumeroni on päätösnumero The Lamb Lies Down In Sacrifice, mutta bändin sisällä erityistä innostusta ovat herättäneet myös Open Your Eyes, COE ja Rising Tide. Tällaista tanssittavaa ja tarttuvaa kamaahan me kuitenkin soitamme. Universalin julkaisema Welcome To Ember Falls on orkesterin debyyttialbumi, mutta yhtyeen ura on jo muutaman vuoden mittainen. Göteborgilaisryhmän perustaja, viime syksynä yhtyeestä sivuun jättäytynyt Jake E, on ollut tuottamassa Welcome To Ember Fallsia. – Vielä vuonna 2010 bändin nimi oli Mekanism ja alkuperäisenä konseptinamme oli vetää Pantera-tyyppistä ärjyä kamaa popja elektrovaikutteilla. No, onneksi saimme helkkarin hyvää sisäfilettä ja lohkoperunoita – harvoin on nimittäin ollut tarjolla niin hyvät safkat! Ruotsalaisjoukkue Amaranthe tulikin jo mainituksi. – Jake otti meihin taannoin yhteyttä ja kertoi haluavansa säveltää meille biisejä. Monet vokaalimelodiat menivätkin siellä vielä kerran uusiksi ja ihan hyvä niin! Millaisia ajatuksia teksteistänne löytyy. V arteenotettavia raskaita suomalaisorkestereita ei viime aikoina ole puskenut eetteriin aivan takavuosien malliin, mutta ei se painava kaivo kuitenkaan kuivunut ole. – Olisihan se todella hienoa, mikäli Welcome To Ember Falls herättäisi positiivisia reaktioita monella suunnalla ja sitä vielä myytäisiinkin mukavasti! TANSSITTAVAA JA TARTTUVAA DIGIMETALLIA EMBER FALLS 72 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Ylinopeutta oli noin 30 bpm! – Toinen keikka tapahtui Nastolan Talli-baarissa ja paikalle oli saapunut muutama paikallinen alan henkilö. Panteran lisäksi muita kovia vaikuttajiamme ovat ainakin Children Of Bodom, Soilwork, Muse, Amaranthe, Hans Zimmer ja Pendulum. – Äänitimme levyn instrumenttiraidat Tampereella, kun taas suurin osa laulunauhoituksista tapahtui Jacob Hansenin studiolla Tanskassa. Julkaisimme kaikkiaan kolme ep-levytystä ja soitimme muun muassa Nummirockissa. – Keikka hollantilaisella Into The Grave -festivaalilla on jo varmistunut ja se herättää innostuneita ennakkofiiliksiä. ”Digihommissa” ei ole tosiaankaan säästelty: Ember Fallsin musa on niin tekniseltä toteutukseltaan kuin sovituksiltaankin todella hiottua ja syntikat soivat niin että ainakin Soinia vituttaa, nauraa Saurio. Mikä olisi mahtavinta, mitä Ember Fallsille voisi kuluvan vuoden aikana tapahtua. – Pitää myös huomauttaa, että Ember Fallsin nykyinen musiikki on paljon lähempänä tuota alkuperäistä konseptia verrattuna Mekanismin aikaansaannoksiin. Pystytkö nimeämään suosikkibiisiäsi Welcome To Ember Fallsilta
Muuten sanoitukset ovat saaneet innoituksensa tutuista aiheista, sillä ne kertovat muun muassa sodasta, hukkumisesta, lapsen kuolemasta ja maailman tuhoutumisesta. Silloin kaikki orkesterin jäsenet myös asuivat vähintään Porin lähistöllä. Olimme jo heittämässä pyyhettä kehään, kun viimein törmäsimme Andy Gillioniin. Millainen savotta levyn tekeminen tällä kerralla oli. Albumi katkaisi viiden vuoden levytystauon ja sen julkaisua edelsi pitkäkestoinen uuden kitaristin etsintä. No, on miten on, mutta eihän Mors Principium Est ainakaan yliarvostettu bändi ole, nauraa laulaja Ville Viljanen. VÄHINTÄÄN YHTÄ HYVÄ KUIN AIKAISEMMINKIN Bazook 2_17 taitto.indd 73 10.2.2017 11.02. Menestystä on kuitenkin tullut. Estradilla oli paikka paikoin aika pimeää ja minulla oli tietysti kova meininki päällä. Sitten jossakin kohdassa keikkaa potkaisin tyhjää ja rämähdin tylysti alas. Kakkosalbumi The Unborn (2005) oli toinen oleellinen askel bändin uralla ja jotkut pitävät sitä edelleen meidän parhaana. Jos joku täytyy kuitenkin valita niin sitten varmaan Liberation=Termination -albumissa, sillä se on äänitetty lauluja lukuun ottamatta Porissa. Kerropa meille, mitkä ovat Mors Principium Estin tärkeimmät julkaisut. – No, erään kerran putosin Japanissa komeasti lavalta. Mors Principium Estiä ei kuitenkaan tunneta kovin hyvin edes Suomessa. Selvin ero löytyy joka tapauksessa orkestraatioista, joita löytyy enemmän kuin edellisellä kierroksella. – Debyytti Inhumanity (2003) kuuluu siihen joukkoon. Saimme silloin tehdä ja julkaista levyllisen musiikkia ja joku muu maksoi viulut. Tai sitten parempia. Missä MPE-levyssä kuuluu eniten Pori, tavalla tai toisella. Silloin hommat alkoivat taas toimia ja bändi syntyi melkeinpä uudelleen. Otetaanpa käsittelyyn tuore albumi Embers Of A Dying World. SOUNDI 73 ”No, varmaan jokainen bändi, joka ei ole Metallica, pitää itseään enemmän tai vähemmän aliarvostettuna.” E i ehkä sillä helpoimmalla mahdollisella orkesterin otsikolla siunattu Mors Principium Est on myös eräs tarkimmin varjelluista suomalaisista hevisuuruuksista. – Sanoituksissa paistaa jopa aurinko, ainakin yhden kerran. Ykköstavoitteemme oli kirjoittaa vähintään yhtä hyviä biisejä kuin aikaisemminkin. Porilaislähtöinen nelikko on julkaissut kuusi albumillista melodista death metalia, eikä ryhmän materiaali kalpene vertailussa kovimpienkaan maailmantähtien kanssa. Basisti Teemu Heinola oli kuulemma ihmetellyt, että mitähän helvettiä tuo Ville tällä kerralla puuhailee. – Embers Of A Dying World taitaa kokonaisuutena olla hieman hitaampi ja sinfonisempi kuin edellinen Dawn Of The 5th Era (2014). – Se jäi ainakin mieleen, kun erään fanin tytär oli valitettavasti kuollut ja tämä diggari kertoi kestäneensä viiltävää surua musiikkimme avulla. Eräs rivi nimittäin menee näin: ”Through our windows your rays shall burn on us”. Esimerkiksi tämän tarinan kirjoitushetkellä satakuntalaisorkesteri viihdyttää kansainvälistä metallifanien joukkiota 70 000 Tons Of Metal -risteilyllä Karibialla muun muassa Carcassin, Arch Enemyn, Anthraxin ja Amorphisin vanavedessä. – Hahhah! Ei missään. – Andy ryhtyi sävellyspuuhiin keväällä 2015 ja jo seuraavana kesänä meillä oli puolet uuden levyn materiaalista valmiina. Mikä on kauneinta, mitä musiikistanne on sanottu. Aika moni luultavasti haluaisi, että juuri se oma pumppu olisi maailman paras ja suosituin, emmekä me tee poikkeusta tähän sääntöön. Kaikki biisit olivat valmiina joskus tammi-helmikuussa 2016. – Erittäin tärkeä palanen Morsin historiaa on myös neljäs teos ...And Death Said Live (2012). Sehän oli tuossa vaiheessa kaikkien unelmien täyttymys. Entä millaisia keikkamuistoja on mielessä päällimmäisenä. Oliko se myös vähän synkempi. – No, varmaan jokainen bändi, joka ei ole Metallica, pitää itseään enemmän tai vähemmän aliarvostettuna
Timo: – To Serve The Collapsen kappaleet olivat neljän vuoden periodilta ja aikahaarukka vaikutti kokonaisuuteen. Iommin nerot riffit jylläävät. Siitähän on ollut puhetta. Pyry Ojala (rummut): – Vaihtelevuus on nykyisin elinehto. Levyn avaus, paikoin Melvinshenkinen Birthday, asettaa tunnelman kohdalleen. Viime aikoina olen kuunnellut erityisesti Tony Martinin aikaisia loistavia levyjä ja toivon kovasti, että Iommi ja Martin päätyvät vielä yhteistyöhön. Tulokas on toki sukua To Serve The Collapselle, mutta bändi onnistuu taas kerran yllättämään. K euruun luonnonkauniista pikkukaupungista Helsingin syntiseen humuun luunsa vuosien saatossa korjannut Caskets Open on kiistatta eräs suomalaisen metallikentän kiinnostavimmista nimistä. Symptom Of The Universe – voiko aloitusriffi olla näin kova. Ensilevy But You Rule (2010) meni yllekirjoittaneelta aikoinaan ohi, mutta kakkoslevy To Serve The Collapse (2014) osui kuuloelimiin heti tuoreeltaan peruuttamattomin seurauksin. Myös levyn pituus vaikuttaa kuuntelukokemukseen, sillä uutuus on huomattavasti Collapsea lyhyempi. Maailmanloppu tuntuu olevan jokaisen iskun, korahduksen ja risahduksen takana. Timo Ketola (laulu, basso): – Biisien tekeminen ja soittaminen on Caskets Openille vaistonvaraista puuhaa. Toisin sanoen tietynlainen terve uho oli päällä koko prosessin ajan ja matkan edetessä meillekin valkeni, mistä tässä bändissä on kysymys. Mikä salaisuus tähän kätkeytyy. Antti: Nostan esiin ei-Ozzyajan kultakimpaleet: Die Young, Disturbing The Priest ja The Sabbath Stones. Toista laitaa edustaa The Eater -kappaleen salamyhkäinen kolkkous. Jätettiin itse asiassa kokonaan äänittämättä eräs parin minuutin hc-kaahailu, koska se ei sopinut kokonaisuuteen. Toukokuussa 10-vuotisjuhlia Helsingin Lepakkomiehessä viettävän Caskets Openin painostavan ja karkean nihilistinen keitos, jonka tiukasti kuristavan lohduttomuuden maustajina häärivät esimerkiksi Black Sabbath, Reverend Bizarre, Saint Vitus, Carnivore, Type O Negative ja vaikkapa Motörhead, soundaa kautta linjan melkeinpä katarttiselta ja kiitettävän omaperäiseltä – siis vaikka bassotaajuuksien vatsanpohjia kutitteleva murina onkin à la Petrus Thomas Ratajczyk. Follow Nothingilla on enemmän toistoa ja pimeämpiä tunnelmia, mutta myös tavallaan aikaisempaa rajumpaa menoa. ”Uutta levyä tehtiin keskisormi tanakasti pystyssä ja ainoana motivaationa oli oma luova tyydytys,” 74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K u v a: V ilh em iin a La ak ko n en PIMEITÄ TUNNELMIA KESKISORMI PYSTYSSÄ Bazook 2_17 taitto.indd 74 10.2.2017 13.26. War Pigs tulkoon valituksi, sillä se on karaokebiisini, jos humalatila on tarpeeksi syvä. Uutta levyä tehtiin keskisormi tanakasti pystyssä ja ainoana motivaationa oli oma luova tyydytys. Mestarillisesti dynamiikkaa hyödyntävä Caskets Open on tunnelman taikojana omaa luokkaansa. Päättäkäämme raportti siis haastavaan tiedusteluun: mitkä ovat Sabbathin kovimmat biisit. Pyry: – Maalaistalon olohuoneen tilasoundi ei soveltunut levyn kannessa näkyvän tuohipirun luomaan eeppiseen mielenmaisemaan, joten äänittäjä pystytti mikrofoninsa pusikkoon ja passitti minut ulos puhaltelemaan torveen. Solitudessa on erityisen kaunis meno. Antti: – Kokonaisuutta tuli mietittyä eri kulmasta kuin edellisellä levyllä. Meilä on erilaiset taustamme muusikkoina ja tunnelmat syntyvät melkein kuin itsestään. Timo: – Kääk! Tähän ei pysty vastaamaan, mutta vastaan silti. Kai sieltä joku sisäänrakennettu ankeus puskee läpi, hahhah! Upouusi pitkäsoitto Follow Nothing jatkaa Caskets Openin raikkaan ennustamatonta trippiä. Onhan se kylmäävä tunne, kun istut toista tuntia kahvipöydässä mitään aavistamatta ja muistamatta, ja sitten vieraita alkaa saapua ovesta lahjoineen ja onnitteluineen. Tai kaksienkin syntymäpäivien, itse asiassa. Timo: – Lyriikat pohjautuvat uneen hukkumiskuolemasta. Punk-asiaa ei ole ollenkaan, ehkä seuraavalla sitten taas. Jos musiikki heijastelee elämää, sen täytyy olla monisyistä, muuten jäädään turhan sarjakuvamaiselle tasolle. Jo aikaisemmin mainittu Black Sabbath on tätä luettaessa heittänyt viimeisen keikkansa. Pari biisiä pohjautuu vain yhteen tai kahteen riffiin ja variaatioon niiden ympärillä. Pyry: – Kappale kertoo läheisen henkilön syntymäpäivän unohtamisesta
WWW.ARISING-EMPIRE.COM WWW.FACEBOOK.COM/ARISINGEMPIRE.DE COMING SOON! THE EUROPEAN ONLINE SHOP: WWW.SHARPTONE.NET Soundi 11 FIN TCTF-IMMI-DCS 02-17.indd 1 02.02.17 15:31 Nuclear Blast tulostus.indd 75 8.2.2017 8.31
Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Mikseri tulostus.indd 76 8.2.2017 8.04
Minkälaisena Roudi muistaa Lepakon skenen. Tomi Hämäläisellä on riittänyt rooleja rokkihommissa ennen keikkabuukkaajan tointakin: dj, toimittaja ja biisien tekstittäjä. – Meillä oli rippileirillä sellainen nuotioilta, ja mä kavin hakemassa majalta akustisen kitaran ja bongot. Mä olin, että ääh, onpas nimi. Hengailua Lepakolla Roudi oli mukana kuvioissa, kun Lepakko vallattiin vuonna 1979. Roudi kertoi, kuinka ajautui johtamaan Helsingin tärkeintä rockluolaa, joka tarjoaa yhä viikoittain ponnistuslaudan lupaavimmille debytanteille. Teksti: Teppo Vapaus K un Stalker oli teini-ikäinen, hänellä oli bändinsä kanssa sama unelma kuin muilla soittajilla, jotka aloittelivat uraansa nuorisotaloilla: Semifinaliin kun pääsisi keikalle! Tavastian yhteystiedoista löytyi buukkaaja ”Roudin” puhelinnumero ja sähköpostiosoite, mutta tämä kaukainen hahmo ei koskaan vastannut yhteydenottoihin. – Legendaarinen roudari Puosu työskenteli silloin Hanoi Rocksin Työ, jolla on tarkoitus Tällä kertaa Stalker tapasi Tavastian kyljessä jo 24 vuotta toimineen Semifinal-klubin perustajan ja ohjelmavastaavan, legendaarisen Tomi ”Roudi” Hämäläisen. kanssa, jotka oli mun frendejä. Hän asettui nuoren miehen rockmystiikassa samaan rintamaan kuin vaikkapa valokuvaaja Nauska, joka oli pelkkä nimi tuolla jossain – osa jotain coolimpaa yhteisöä ja ympäristöä, johon ei vielä Tikkurilan treenikämpältä tai Länsi-Pasilan nuorisotalolta käsin saanut kosketusta. Puosu sanoi, että jos sä haluat käyttää tuota nimeä, niin sä tulet messiin tekemään yhden keikan. Jossain kohtaa nimi lyheni Roudiksi, ja se on sitten ollut painolastina tähän päivään saakka, Hämäläinen hymyilee. Kun palasin nuotiolle, sanoin, että täältä tulee roudari. Lepakon piireissä hän pyöri kunnes täytti 18 ja Tavastian ovet aukenivat. PB SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Roudarin töitä hän on tehnyt oikeasti vain päivän verran, mutta lempinimi on jäänyt käyttöön. Sen jälkeen frendit alkoi kutsua mua roudariksi. Nimi jäi elämään, mutta se vaati vielä siunauksen korkeammalta taholta. Mä kävin sitten roudaamassa Lepakolla kerran Hanoin kamoja, ja se oli siinä. 15 vuotta ja vähintään yhtä monta Semifinalin keikkaa myöhemmin Roudilta on ensiksi pakko kysyä, kuinka hänestä tuli Roudi. ”Tekemisen mentaliteetti on syntynyt punkin ja uuden aallon filosofiasta.” K u v a: K al le K es k in en stalker_taitto2017_2_b.indd 77 9.2.2017 17.12
joulukuuta 1993, kun lavalle nousi vielä suhteellisen tuntematon katurockbändi The 69 Eyes. Kova keikka. Stalker > 78 SOUNDI si. Mä olin itse aikanaan sellainen. Päiväkausien väännön ja pohdinnan päätteeksi Roudi löi lukkoon uuden venuen nimen: Semifinal. Ja säkin olet varmasti ollut. – Mä olen todella arvaamaton äänimies, Roudi nauraa. Tunnetko yhä intohimoa työtäsi kohtaan. Tekemisen mentaliteetti on syntynyt punkin ja uuden aallon filosofiasta. Tuolloin jo 70-luvun alusta asti Tavastia-klubin nimellä toiminut tanssipaikka jalostui elävän rockmusiikin mekakTomi Hämäläinen on Semifinalin virallinen portinvartija, sillä hän valikoi Tavastian alakerrassa lavalle nousevat bändit. Pitkää uraa keikkabuukkaajana hän ei koskaan suunnitellut tai varsinaisesti valinnut. Ehkä kuitenkin etenkin hyvässä, Roudi myhäilee. Ne on sellaisia vitamiinipommeja, jotka auttaa jaksamaan. – Tuli esille tarve, että pitäisi olla pienempi venue ja sitä pyörittämään joku, joka helpottaa Mertsin urakkaa, Roudi kertoo. Mutta tein sitä neljä vuotta. Muistan elävästi, kun Ultra Bra oli täällä, ja siinä sitten 12 tai 13 kaveria hyppäsi lavalle. Seuraavana iltana stagella oli juuri uransa aloittanut Suburban Tribe. Siinä unohtuu hyvin äkkiä tylsistyminen tai synkemmät ajatukset. Varsinaista paloa, sanomisen tarvetta tai lahjakkuutta muusikkouteen ei ollut. Tässä on nämä yhdeksän mikkiä, se on maksimi. Mutta eron huomaa. Mutta ehkä se muuttuu jonkinlaiseksi syvemmäksi viisaudeksi.” K u v a: K al le K es k in en stalker_taitto2017_2_b.indd 78 10.2.2017 14.19. Roudi toteaa, että Semifinalissa on jopa suhteettoman iso lava verrattuna klubin kokoon. – Mutta oli pakko. Stalkeria mietityttää, miten yleisön liikehdintä on elänyt kuluneen 24 vuoden kuluessa. Tämän kokemuksen myötä kunnioitan hyviä ääniteknikkoja ehkä vielä enemmän kuin moni muu. Silloin tällöin alabaarissa oli pop-up-tyyppisiä liveiltamia, Cave-klubeja tai esimerkiksi Kingston Wallin omia klubeja. Toki me tultiin sitten kimpassa osaksi suurempaa yhteisöä ja skeneä, joka tarkoitti punkia ja uutta aaltoa. Roudi toteaa, että bändi on itsessään aina se asia, joka joko saa yleisön liikkeelle tai sitten ei. – Juuri niin. Kiksejä ja syvempää viisautta Semifinal täyttää tämän vuoden lopulla 24 vuotta. – Mä olin ollut siinä vaiheessa jo 12 tai 13 vuotta hyvin aktiivinen alalla. Totta kai meille riitti silloin enemmän yleisöä. Meillä oli Tac Bulletin 10-kanavainen mikseri ja mä aloin katsoa, että mitäs tässä oikein tarvitaan. Dj:n työssä on aina kansanvalistuksellinen aspekti, Roudi toteaa. Semi finalin tilat toimivat parin ensimmäisen vuoden ajan Tavastian alabaarina, jonne oli kulku Tavastian lavan yleisöstä katsottuna vasemmalta puolelta. – Mä uskon, että jengin määrä on pysynyt ihan samana tai jopa vähän kasvanutkin. Roudi toteaa olevansa oman tiensä kulkija ja joutuu pohtimaan pitkään, kun kysyn, ketkä olivat nuorelle Hämäläiselle esikuvia ja suunnannäyttäjiä. Demokasa Juhani Merimaan työpöydällä kasvoi mahdottomaksi käsitellä. Me oltiin kaveriporukka, ja seurattiin, mitä tapahtuu. Lähinnä siinä oli Jarmo, Repe ja mä, hän nauraa. – On hirveän vaikea ainakaan hymyilemättä puhua mistään skenestä. Varmasti myös sitä, mitä teen nykyään. Roudi kertoo laulaneensa nuorena bändeissä vain siksi, että kaverit pyysivät. Tila ja konsepti ovat pysyneet koko ajan samoina eivätkä ne ole muuttumassa miksikään. – Sanotaan niin, että olen sinut itseni kanssa. Punkvuosina kasvaneet näkevät asiat tietyllä tavalla. Onhan se selkeää, että intohimo pikkaisen tasaantuu ihmisen vanhetessa. – Se on nimenomaan se. Sillä kokemuspohjalla saattoi olettaa, että pystyisin laittaa tällaisen projektin liikkeelle, Roudi kertoo. – Nimenomaan. Tästä alkoi hidas mutta varmalla otteella edennyt paini uuden keikkapaikan lanseeraamiseksi keskellä ankeinta lamaa. That’s it. Siihen riittää yksi ainoa hyvä keikka, jolla huomaa, että bändi toimii kuin tauti ja jengillä on ihan pirun hieno fiilis. Sen sijaan hän oli kyllä fanaattinen musiikkidiggari, ja syöksyikin Lepakon aikojen jälkeen Tavastialle ja musiikkialalle dj:nä. Myöhemmin, 80-luvun lopulta alkaen Roudi kirjoitti kymmenisen vuotta Rumbaan. Mutta tällä samalla sapluunalla tehdään nykyään Stadissa laajemmalla kattauksella juttuja. Ne ei olleet tuhottoman paljon mua vanhempia, mutta sen verran kuitenkin, että niitä katsoi vähän ylöspäin. Mulla ei ollut mitään taustaa siihen hommaan. Siitä porukasta aika iso prosentti päätyy varmaan lopulta tälle alalle töihin: keikkamyyjäksi, buukkaajaksi, levy-yhtiöön hommiin tai kirjoittamaan Soundiin. Ne opetti jotain juttuja omalla olemuksellaan ja tekemisellään. Saatko yhä kiksejä, ja mikä niitä tuottaa. Halukkaita riittää, joten keikkahaave käy toteen vain murto-osalle toiveikkaista hakijoista. – Idoleita toki oli. Niin, joitain ihmisiä musiikki pyörittää ja vetää puoleensa kestävästi. Tila alkoi kuitenkin menettää merkitystään alabaarina, ja samaan aikaan uusia bändejä syntyi kuin meren mutaa. Hän teki joitain lyriikoita kimpassa Havana Blackin ja Hearthillin kaltaisten bändien kanssa, mutta runosuoni ehtyi. Osaatko analysoida, mikä pitää sinut tässä ammatissa. Semifinalin syntymä Juhani Merimaa ja Pekka Görman perustivat Helsingin Rock & Roll Oy:n vuonna 1991. Joku Ursus Factoryn keikka pitkän työpäivän perään. – Ihan hyvin me silti saadaan porukkaa paikalle, ei ole mitään valittamista. Ja niin hän pystyikin. Isokynä Lindholm, Varosen Tumppi ja Pellen koko porukka. – Mutta se on todella pieni porukka. Ovet avattiin perjantaina 3. – Mä olen elävä esimerkki siitä. Ravintola Ilveksen tiskillä Juhani Merimaa ja Pekka Görmän sitten koputtivat Roudia olkapäälle ja kysyivät, että saattaisiko häntä kiinnostaa. Karu kohtalo, Roudi nauraa. – Musta tuntui, että on pakko päästä soittamaan niitä biisejä ja kertomaan niistä ihmisille. Sellaisiakin musiikkifaneja hän silti yhä tunnistaa, jotka pyörivät mestoilla keikasta toiseen. Esimerkiksi 90-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin oli sellainen kymmenen vuoden jakso, että meillä oli vain pari kilpailijaa. Yleisöpotti jakautuu meidän kaikkien kesken, Roudi miettii. ”Intohimo tasaantuu ihmisen vanhetessa. Ensimmäiset neljä vuotta Roudi miksasi itse lähes kaikki keikat. Semifinal palvelee ja kunnioittaa niin artistia kuin yleisöä. Eli on yksinkertaisesti enemmän keikkamestoja, jotka tekee samaa kuin me. On kestävä visio siitä, miten asiat kuuluisi tehdä ja miten niiden kuuluisi olla. Tämän ansiosta bändien on kiva vetää, ja yleisö näkee bändin hyvin. Mutta ehkä se muuttuu jonkinlaiseksi syvemmäksi viisaudeksi, jolla hommia sitten jatketaan, Roudi miettii. Se leimasi meidän sukupolvea ja tekemisiä jatkossakin. Kuulostaa Hectorin biisiltä. Myös kirjoittaminen oli ja on aina ollut Hämäläiselle erityisen tärkeää. Bäng! Näinhän se menikin! Tästä tässä on kyse. Siihen liittyy vahva do it yourself -asenne, hyvässä ja pahassa
Roudi vastaanottaa päivittäin noin kaksikymmentä keikkatarjousta, joi den analysointi on hänen keskeisin tä työtään: jatkoon vai ei. Että ai perkele, kyllä se oli kivaa! Me ajatellaan, että pidä tämä mielessä äläkä pilaa sitä fiilistä toisilta. Kaikki yh teydenotot tsekataan läpi, mutta on itsestään selvää, että suurin osa ei koskaan saa vastausta. Sitä tarvitaan, ja sillä on tarkoitus. Lähtökohtaisesti tämän pitää pyöriä omillaan ja olla plusmerkkistä, mutta Tavastian an siosta me ei olla heti kusessa, jos tu lee heikompia hetkiä. – Se on ihan selvää. Koskaan mestaa ei ole myyty loppuun tai edes lähes ääril leen, mutta olo on aina ollut kuin palaisi kotiin. Se todistaa Semifinalin arvon elävän musiikin kentällä. He myös kunnioitta vat sitä, mitä me teemme. – Jos nyt ajatellaan jotain nuorta bändiä, joka tulee meille ensimmäi selle keikalleen ja ne vähän sählää vät ja koheltavat siellä... Roudi kertoo, että siitä ei ole koskaan tarvinnut erikseen pa laveerata tai sopia. Tavastian perheen arvomaailma Semifinal on tarjonnut kautta vuo sien mahdollisuuden sadoille ja taas sadoille bändeille kokeilla siipiään legendaarisen rockpyhättö Tavasti an eräänlaisella farmiklubilla. – Mutta siinä mitä me tehdään, on ideansa. Roudi tunnustaa, että Tavastia se kä työyhteisönä että taloudellisena Koko Tavastian omaa perhettä ohjaa tietty, sisäsyntyinen arvo maailma. Semissä saa olla se tai teilija joka on, ja onnistuneeseen il tamaan riittää se, että hoitaa tonttin sa asiallisesti ja vetää hyvän keikan. Kuten todettu, Stalker on itsekin veivannut keikan jos toisenkin Se mifinalissa. Roudi toteaa, että Semifinal ei ole mikään kultakaivos. Sitä on vaikea se littää. Syntyy vuoropuhelu. Vaik ka Semin lavalle nousee useimmi ten vielä melko tuntemattomia ak teja, laaduntarkkailussa ei tingitä. Lista Se missä debytoineista tai keikkauraan sa rakentaneista menestyjistä on lo puton: HIM, Disco Ensemble, Lapko, Ultra Bra, Zen Café, Egotrippi, Jon na Tervomaa, Manna, Mirel Wagner, Maj Karma, Mokoma, Kotiteollisuus ja niin edelleen. Stalker kiittää Roudia ja Semi finalia kuluneesta 24 vuodesta ja toivottaa onnea matkaan seuraa valle 24 vuodelle! ”On selkeitä synergiaetuja, mitä me saadaan siitä, että ollaan Tavastian kanssa samaa suurta perhettä.” kokonaisuutena mahdollistaa Semi finalille hieman keskivertoa idealis tisemman lähtöfilosofian. Koko homman pohjavi reenä on taiteen alan kunnioittami nen, ja sitä tekevien ihmisten kun nioittaminen. On selkeitä synergiaetuja, mitä me saadaan siitä, että ollaan Tavastian kanssa samaa suurta perhettä. stalker_taitto2017_2_b.indd 79 9.2.2017 18.27. Ei tarvitse pelätä olevansa buukkaa jalle taloudellinen pettymys. Me pyritään välttelemään sellaista ikävää kyynistymistä niin pitkälle kuin mahdollista. Silloin hyvä fiilis kokonai suudesta tarttuu ja vie mukanaan. Lisäksi lukuisissa historian hämäriin hävinneissä bän deissä Semifinalissa soittaneet mu sikantit ovat myöhemmin kasva neet ammattimuusikoiksi tai isojen bändien avaintekijöiksi. Sen myös sisäis tävät taloon tulevat uudet työnteki jät. Vaikkei eh kä itse enää muistaisikaan sitä fiilis tä, niin jos sä vähän kaivelet, sä kyl lä löydät sen. Kun meille tulee bän di, joka on käynyt täällä pitkään, se tuntuu oikeasti siltä, että me ollaan samaa perhettä. Kenties kiin nostavin tapa tutkia sitä, minkälai set aktit ovat läpäisseet Roudin seu lan, on katsoa, missä Semifinalin siipiensä alle ottamat lahjakkuudet ovat vuosia myöhemmin
Yhtäkään tämän kokoelman yhtyettä ei kannata kuitenkaan ylenkatsoa. MOONLIGHT Barry Jenkinsin ohjaama Moonlight on saanut kaikkialla ylistävän vastaanoton ja aivan ansiosta. Ennen pitkää kauppamatkustajan ja pakolaisen tiet kohtaavat. Koska suomalainen esipunk oli pirun harvinaista ja levyjakelu mallia kädestä käteen, tuli omakustanneseiskoista kysyttyjä ja hintavia keräilykohteita. Toinen keskushahmo on sodan jaloista paennut syyrialaismies (Sherwan Haji), joka puolivahingossa päätyy Suomeen ja anoo turvapaikkaa. Nimiroolia esittävä Pekka Strang on luonteva ja uskottava Toukona, eikä hän missään vaiheessa näytä väärän ikäiseltä tai keinotekoisesti vanhaksi maskeeratulta. Tom Of Finland on vahva draama, joka muistuttaa miten vaikeaa oli elää seksuaalisen vähemmistön jäsenenä sodanjälkeisessä Suomessa. Pahinta nälkää hillitsemään useat kokoelman kappaleet ovat pyörineet harvinaista suomipunkia esittelevillä epävirallisilla cdr-kokoelmilla. Paterson on arkinen pikku elokuva, jossa ei tapahdu paljoa. James Bond -elokuvien Moneypennyn roolista tuttu Naomie Harris on pistänyt itsensä täysillä peliin traagisen äitihahmon roolissa. Adam Driver esittää New Jerseyssä asuvaa bussikuskia, jonka elämässä päivät muistuttavat toisiaan. Upeita roolisuorituksia nähdään myös sivurooleissa. Toivon tuolla puolen ottaa voimakkaasti kantaa pakolaiskriisiin, ja siinä on selkeä inhimillinen sanoma. Ajankuva on rakennettu pätevästi. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Elokuvassa käydään läpi pitkä ajanjankso, mutta se etenee selkeinä blokkeina, ja käsikirjoitukseen on saatu koottua olennaiset asiat Touko Laaksosen elämästä. Soitto pysyy pystyssä monilla rimaa hipoen ja tekstit ovat tositarinoita kaljan juomisesta, rockin soittamisesta ja siitä, että yhteiskunta ei tajua nuorten tarpeita. Chiron varttui Miamin köyhällä alueella narkomaaniäidin kasvattamana. Elokuvan heikkous taas on se, että välillä Kaurismäki tuntuu vain kierrättävän vanhoja ohjaustöitään. HHHH TOM OF FINLAND Elämäkertaelokuvien ongelma on usein se, että niissä yritetään haukata liian iso pala ja kertoa päähenkilön tarina syntymästä kuolemaan, vaikka aika ei siihen riitä. Paterson käy töissä, viettää koti-iltoja tyttöystävänsä kanssa, ulkoiluttaa koiraansa ja piipahtaa hämyisässä lähibaarissa. Sakari Kuosmanen esittää viisikymppistä kauppamatkustajaa, joka saa tilaisuuden aloittaa uuden elämän ravintoloitsijana. Yhdysvaltoihin sijoittuvissa jaksoissa Tom Of Finland näyttää suomalaiselokuvaksi suurtuotannolta. Vaikka paljon puhutaan Suomen takapajuisuudesta, niin punk saapui verraten varhain täkäläisiinkin peräkyliin ja soitto soi innokkaiden tee-se-itsemuusikoiden porukoissa myös näillä leveysasteilla. Paterson on taiteilija koko sydämestään, mutta hahmo ei melankolisesta luonteestaan huolimatta ole mikään ryppyotsainen synkistelijä. Nyt Svart Records on Soundiinkin kirjoittavan Juho Hännisen johdolla koonnut Suomen oman Killed By Deathinsä, nimeltään käänteisesti Kuoleman tappaneet – punk rockia pienkustanteilta 1977–1983. Totta kai hymy nousee suupieleen, kun Kuoleman tappaneilla esiintyy yhtyeitä, joille on annettu nimiä kuten Nauta, Blääh, Tuhtikymppi ja Brups. Tämän kokoelman äärellä historiaa opiskellessaan ei onneksi unohda, että monet näistä innokkaista harrastelijoista tekivät hienoja, elämänjanosta ja sanomisen tarpeesta inspiroituneita ralleja. HHH PATERSON Jim Jarmusch haikailee hengenheimolaisensa Aki Kaurismäen tapaan menneille vuosikymmenille, mutta silti hän on tehnyt elokuvan, joka tuntuu raikkaalta ja tuoreelta. Joistakin yhtyeistä soittajat jatkoivat muihin seikkailuihin, kuten kokoelman avaava Tipi & Ministerit, joka oli esiaste tunnetummalle kaatuilijaporukka Maho Neitsyeille. Nuoret näyttelijät esittävät eri elämänvaiheita koskettavasti. Jarmusch kertoo nimihenkilön tarinan tarkkasilmäisesti ja sympaattisesti. Moonlight jakautuu kolmeen jaksoon, joissa päähenkilö Chironin elämää kuvataan lapsena, teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Se esittelee 14 täkäläistä yhtyettä, joista monikaan ei noussut tietoisuuteen oman lähipiirin ulkopuolella. Se on rankka ja realistinen mutta samalla runollisen kaunis tutkielma seksuaalisuudestaan epävarman mustan nuorukaisen elämästä. HHHH TOIVON TUOLLA PUOLEN Aki Kaurismäen elokuvassa kulkee aluksi rinnakkain kaksi kertomusta. Vaikka Chironin esittäjä vaihtuu, ratkaisu toimii, sillä samalla myös Chironin persoona muuttuu merkittävästi. Vain Jarmusch osaa kuvata eksistentialismia näin lämminhenkisesti! HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A utenttisen kaman äärelle hinkuavat punk-diggarit ovat jo kauan nuohonneet Killed By Death -levysarjan osia mystis-harvinaista punkia löytääkseen. Se on Kaurismäen ohjaustöiden tapaan visuaalisesti tyylikäs ja omaääninen elokuva. Mahershala Ali on vakuuttava huumediilerinä, joka ottaa Chironin siipiensä suojaan. Tyttöystävällä on epärealistisia unelmia, mutta vaatimaton Paterson haluaa vain kirjoittaa runoja muistikirjaansa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ERI ESITTÄJIÄ: KUOLEMAN TAPPANEET – PUNK ROCKIA PIENKUSTANTEILTA 1977–1983 (SVART) Suomipunkin esihistorian kadonneet taltioinnit kokoelmalle sanoin kuvin_2_2017 -taitto_a.indd 80 9.2.2017 16.25. Niiden vilpittömyydestä, innosta ja tekemisen ennakkoluulottomuudesta saisi moni rutiinilla bändiään pyörittävä ottaa oppia. Dome Karukosken ohjaamassa ja Aleksi Bardyn kirjoittamassa Tom Of Finlandissa ei kompastuta siihen. Samantyyppistä menneen maailman ihannointia musiikkinumeroineen on nähty Kaurismäen elokuvissa jo hieman liian monta kertaa
Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % T ampereen Elokuvajuhlien Soundin näytöksenä esitetään dokumentti rockin historian puhutuimmasta ja spekuloiduim masta murhasta. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. He saavat toisistaan esiin vain huonot puolet, ja lopputulos tun tuukin väistämättömältä. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Murhasta epäillään hyvin toden näköisiltä vaikuttavin syin Nancyn poikaystävää, puoli vuotta aiemmin hajonneen Sex Pistolsin basistia Sid Viciousta. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tuttu ja surullinen tarina, joka on käyty läpi lukuisia kertoja niin kirjoissa, dokumenteissa kuin elo kuvissakin. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kiinnostava Suomifakta: eloku vassa kuullaan Sami Yaffan tekemää musiikkia. Tutkinnan ajaksi takuita vastaan vapautettu Sid kuolee huu meiden yliannostukseen vajaa neljä kuukautta myöhemmin. Sidin ja Nancyn henkilöhistoria kerrataan tiiviisti, ja murhaa ympäröiviä ta pahtumia käydään läpi vain olen naisilta osin. lokakuuta 1978 Nancy Spungenin puukotukseen menehtynyt ruumis. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tiukka rajaus toimii – dokumentista rakentuu hyvin mu kaansa imaiseva murhamysteeri, jo ka ei edes yritä tarjota varmaa vas tausta eikä toisaalta tuputa salaliit toteorioitakaan. KLO 22, PAKKAHUONE DANNY GARCIA: SAD VACATION – NANCYN JA SIDIN VIIMEISET PÄIVÄT Ohjaaja on paikalla näytöksessä Sidillä ja Nancylla meni tunnetusti lujaa ennen ikävää loppua. Eri koisia anekdoottejakin riittää aina Sidin tuhkien snorttauksesta läh tien. Ystävien, kollegojen ja hotelli asukkaiden suilla kerrottu doku mentti esittää huumeriippuvuuden syövyttämän kohuparin tutun kär jistetyssä valossa: Sid näyttäytyy enimmäkseen herkkänä ja epävar mana reppanana, jonka elämä on mennyt ensimetreiltään lähtien metsään. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Punkin kohuparin väistämätön tuho SOUN DI-SU OSITT ELEE TAMPERE FILM FESTIVAL – PERJANTAINA 10.3. Aikalaisten puheenvuorot ovat osin lämminhenkisen ymmärtäviä ja osin selvästi katkeroituneita. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Danny Garcian tuoreessa dokumentissa kerrotaan pariskunnan tarinan viime hetket. Nancy esitetään lähinnä rasittavana ja itsetuhoisena siipeili jänä. Garcian puolitoistatun tinen dokumentti keskittyy olennai seen rakentaen murhayön tapahtu mista selkeän aikajanan. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. sanoin kuvin_2_2017 -taitto_a.indd 81 9.2.2017 16.25. Tapahtumapaik kana on New Yorkin hotelli Chelsea, jonka huoneen vessasta löytyy 12
Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 33. Lentäminen. KAIVOIN SÄÄSTÖNI sukan varresta ja päivitin levysoittimeni. Davidin uusia seikkailuja odotellessa unettomat yöt kuluvat rattoisasti norjalaisen komediasarjan Kampen for Tilværelsen parissa. Levyjä kuuntelee taas kuin ensimmäistä kertaa. tavaa löytää se ”vähän diipimmille, syrjäisille kujille eksynyt broidipuoli.” Sori naapurit, mutta kun on tarpeeksi hevosvoimia niin pärisee! Levarin ja Mink DeVillen ohella parasta just nyt on bränikkä blenderi! Aamut on saaneet ihan uuden merkityksen, kun ne alkaa mangoananasbanaaniminttuinkivääriavokadosmoothiella. Vaikka noissa putkissa on tullut istuskeltua aika monta kertaa, jonkinlainen lapsenomainen, jännityksensekainen riemu aina skidisti kutkuttelee, kun siellä kiitoradan päässä venataan nousukäskyä, tietysti napit korvissa. Elämänsä kevättä elävä Raitsikka tykittää sähköpostiin demosävellystä toisen perään, ja itse kohtalaisen keltanokkaisena laulajana – sanan varsinaisessa merkityksessä – kartoitan vielä maastoa ja mahdollisuuksia sen tiimoilta. Viime vuonna kulutin katsomon penkkiä Tampereen Työväen Teatterissa Larry Davidin kyhäilemän näytelmän Suku on syvältä ajan. Parhaani mukaan yritän tappaa sisältäni viimeisiä humanismin rippeitä tullakseni sosiaaliseksi salamurhaajaksi, kuten sankarini kahdeksannen tuotantokauden kolmannessa jaksossa. Metallica-vinyylin ja t-paidan voitti Hannu Jussinniemi Himangalta. viimeinen sana -taitto_17_2_a.indd 82 9.2.2017 16.31. Sitä ei malttaisi laskea kädestään, mutta toisaalta jo lukiessa on kaihoisa olo. Nimen olin kuullut, mutta näin yleisellä tasolla pumppu vaikuttaa rikollisen aliarvostetulta, verrattuna kuuluisampiin CBGB’s-kuvioista ponnistaneisiin kollegoihinsa. Sarjassa puolalainen kielitieteilijä lähtee Norjaan etsimään isäänsä ja perimään tältä rahuleita, jotka isä on pojalleen velkaa, koska on ollut poissaolevana poikansa ensimmäiset parikymmentä elinvuotta. Se tekee mieli ahmia kertarysäyksellä. Parin viikon takaisen Rovaniemi-Ruka-viikonlopun menolennolla pääsi ikkunapaikalla siellä kymmenen kilsan korkeudessa just niihin täydellisiin toismaailmallisiin tiloihin, jotka vain voi unelias lentohorros, ylle kaartuva kylmä vaaleansininen avaruus, kaukaisen auringon valaisema loputon pilvimeri ja täysin omassa musiikillisessa universumissaan jo kauan lennelleen Radioheadin viimeisin täysosuma The Moon Shaped Pool tarjota. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Sarja tarjoaa mustaa huumoria, kasapäin vaivaannuttavia tilanteita sekä kirsikkana kakun päällä absurdeja kuolontapauksia. Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia on pirullinen kirja. 15 vuotta palvellut 1970-luvun Dual tuli tiensä päähän ja nyt oli hetki tehdä vähän stydimpi sijoitus. Dialogi on hersyvää ja suomennos toimiva. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Jostain käsittämättömästä syystä laitoksessa tulee vierailtua aivan liian harvoin. Vahvasti rohkenen suositella pätkää kaikille tilannekomedian ystäville, sillä herra Davidin kynä on edelleen terävä. Ja tällaiselle Springsteen-hullulle oli aivan loisRAKASTAN teatteria. En malta odottaa, sillä onhan sarjan päähenkilö, fiktiivinen Larry David, yksi suurimmista idoleistani. Sen avulla pääsee musiikillise lle matkalle ympäri maapallon. Atomirotta-hommat menee hyvää vauhtia eteenpäin. Onnittelut! MIKKO ”ROTTA” SARJANEN Atomirotta Kielen löytäneiden kesken arvotaan Sami Yaffan Sound Tracker -tv-sarjasta koottu 10 dvd-levyn paketti. Syksyn Saksanreissulta lähti sitten sattumalta mukaan koko tuotanto ja sitä on nyt tullut luukutettua huolella. KAISLA LEVEELÄ Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Yhdessä keskustelussa omaperäisistä tulkitsijoista Rane vinkkasi, että tsekkaapa semmoinen bändi kuin Mink DeVille ja kuinka ne hoitaa homman. En tahdo tämän mestariteoksen loppuvan koskaan. Otollisinta tämä olisi tietysti nähdä Broadwayn lavalla Larry Davidin vetämässä pääroolia, mutta onneksi Curb Your Enthusiasm palaa tänä vuonna ruutuihin uusilla yhdeksännen tuotantokauden jaksoilla helpottamaan eroahdistusta. Vaatii oikeasti koukuttavan juonen, jotta kylmässä sohvan nurkassa jaksaa viettää aikaa painettujen sanojen parissa. Talvella lukeminen ei tahdo maistua. Joka ikinen kerta, kun näytelmän päätyttyä astuu ulkoilmaan on hivenen hölmistynyt olo ja tulee soimattua itseään saatesanoilla: useammin pitäisi teatterissa käydä. Pienellä treenaamisella koostumus alkaa olla jo kohdillaan ja se parilitrainen kannu hujahtaa huuleen aika huomaamatta. Kruunuradiosta hoidettu ruusupuinen ProJect Classic on muotoilultaan myöskin kuin suoraan 70-luvulta ja soinniltaan aikamoinen Mersu. Tämänkin parissa ei voi kuin ihmetellä, miksi suomalainen elokuvaja televisiotuotanto ei yllä muulle pohjoismaiselle tasolle
Stuntman tulostus.indd 83 8.2.2017 8.06 A Tribe CAlled QuesT We Got it From Here … Thank You For Your service KeNT best Of bruCe sPriNGsTeeN Chapter And Verse dAVid bOWie blackstar JudAs PriesT Turbo 30 leONArd COHeN You Want it darker Sony Vinyylit tulostus.indd 2 8.2.2017 8.11 _2SD_sisa?kannet_2/2017.indd 1 10.2.2017 9.48
PUOLIKOVALLA ON PAHA SOHIA.” kansi_2_2017_f.indd 1 10.2.2017 10.13 _1SD_ulkokannet_2/2017.indd 1 10.2.2017 10.17. PUOLIKOVALLA ON PAHA SOHIA.” ”KESKIÖSSÄ TÄYTYY OLLA HALU. WWW.ARISING-EMPIRE.COM WWW.FACEBOOK.COM/ARISINGEMPIRE.DE WWW.SHARPTONERECORDS.CO WWW.FACEBOOK.COM/SHARPTONE-RECORDS COMING SOON! THE EUROPEAN ONLINE SHOP FOR SHARPTONE RECORDS AND ARISING EMPIRE: WWW.SHARPTONE.NET Soundi FIN EmmureWSS 02-17_BACKCOVER.indd 1 08.02.17 09:24 takakansi 2_17.indd 84 8.2.2017 10.39 2/ 20 17 9,50 € (sis.alv) KAUNEUTTA JA KESTÄVYYSURHEILUA MATTI JOHANNES KOIVU UUSI NÄYTÖN PAIKKA BATTLE BEAST JÄÄHYVÄISIÄ JÄTTÄMÄSSÄ DILLINGER ESCAPE PLAN TOINEN KIERROS ISKELMÄCOVEREITA VILLE LEINONEN So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 2 / 2 1 7 T IM O R A U T IA IN E N & T R IO N IS K A L A U K A U S SÖI SANAN SA JA PALAS I NISKA LAUK AUS NISKA LAUK AUS TIMO RAUTIA INEN & TRIO SAMULI PUTRO: SAMULI PUTRO: ”KESKIÖSSÄ TÄYTYY OLLA HALU