Soundi 2/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN IF-COB-BB 02-19_BACKCOVER.indd 1 31.01.19 15:57 takakansi 2_19.indd 84 5.2.2019 17.39 2/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 2 / 2 1 9 So un dI 11 So un dI 11 V IL L E V A L O & A G E N T S RUOTSI-ROCKIN AHKERIN MIES Nicke Andersson SYLKEE SUUNSA PUHTAAKSI Sleaford Mods KASARIESTETIIKAN PAULOISSA Beast In Black ”KIUKKU LISÄÄNTYY, KUN KILOMETREJÄ TULEE MITTARIIN.” ALEXI LAIHO: Kansi_2_2019_f.indd 1 7.2.2019 10.07 _1SD_ulkokannet_2_2019.indd 1 8.2.2019 10.24
KARJALAINEN JUHANNUSPÄIVÄNÄ LA 22.6. 59,50€. Liput kuluineen alk. La 14.9.2019 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. Brittirockin 1980-luvun menestysyhtye! TO 4.4.2019 KULTTUURITALO, HELSINKI Liput kuluineen alk. 69,50 € / 79,50 €. 27.7.2019 STALLÖRINPUISTO TAMMISAARI Jill Johnson Robert Wells Molly Sandén + supports Liput kuluineen alk. The Voice Of the Mike Oldfield Band Maggie Reilly SU 29.9.2019 HELSINKI KULTTUURITALO A CAPPELLA KINGS FROM USA NATURALLY 7 KE 20.3.2019 HELSINKI, KULTTUURITALO Liput kuluineen alk. 64,90€. CENTURYMEDIA .COM BACKYARD BABIES LIVE: 11.04.2019 TAMPERE Klubi 12.04.2019 HELSINKI The Circus 13.04.2019 KEMPELE Zemppi Areena “ALL TREE“ RELEASE TOUR 2019: 23.02.2019 HELSINKI Glivelab | 01.03.2019 OULU Tuba 02.03.2019 KUOPIO Panuhuone SLIVER & GOLD Sony 1 tulostus.indd 2 7.2.2019 8.09 _2SD_sisa?kannet_2_2019.indd 1 8.2.2019 10.28. 49,50€. HANGON CASINO la 16.3.2019 LAHTI, SIBELIUStalo su 17.3.2019 helsinki, kulttuuritalo Eastway tulostus.indd 83 7.2.2019 8.28 03.01.2019 BACKYARD BABIES 03.01.2019 QUEENSRŸCHE THE VERDICT 15.02.2019 HEXVESSEL ALL TREE WWW. J. I N C O N C E R T PE 1.11.2019 METRO AREENA, ESPOO Liput kuluineen alk. 49,50€. 49,50€
4 . 1 9 D E V I N T O W N S E N D L I V E : 2 9 . 1 1 . 1 1 . H E L S I N K I S a v o y ( S O L D O U T ) 2 . 2 1 9 T U R K U L o g o m o | 2 1 . 2 . 3 . C O M Sony 2 tulostus.indd 3 7.2.2019 8.13. D I S T A N C E O V E R T I M E 2 2 . 3 . 2 1 9 H E L S I N K I T h e C i r c u s W W W . 2 1 9 empath | 2 3 . I N S I D E O U T M U S I C
99,00 € 2 PV .................. Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n HELSINKI SUVILAHTI 28.-30.6.2019 29.6.2019 www.tuska.fi LIPUT: 1 PV PE & SU ....... 139,00 € Tuska tulostus.indd 4 7.2.2019 14.44. ALK. 89,00 € 1 PV LA .................... ALK. 119,00 € 3 PV ................. ALK. ALK
ALK. 99,00 € 2 PV .................. ALK. 89,00 € 1 PV LA .................... 119,00 € 3 PV ................. Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n HELSINKI SUVILAHTI 28.-30.6.2019 29.6.2019 www.tuska.fi LIPUT: 1 PV PE & SU ....... ALK. 139,00 € Tuska tulostus.indd 5 7.2.2019 14.44. ALK
Soundi 2/2019 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Vuono 16 Arttu Seppänen 18 Elämäni soundit: Merita Berg 20 Erään laulun anatomia: M 22 Jussi Niemen naamakirja: Tabula Rasa 24 Soundi-haastattelu: Nicke Andersson 32 Ville Valo & Agents 40 Sleaford Mods 42 Children Of Bodom 48 Better Oblivion Community Center 50 Beast In Black 54 Nykyaika 56 Levyarviot 73 Kiven alta: Pistol Grip 74 Bazook In Flames Hexvessel Demon Head 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Te ro A h o n en 6 SOUNDI ¸ K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en 50 Beast In Black ”Rusketus jäi vajaaksi mutta studiorusketusta tuli senkin edestä.” 24 Nicke Andersson ”Tartuin ensimmäisenä rumpuihin, Peter Crissin takia.” K u v a: R o ge r Sa rg en t K u v a: R o ge r W o rk m an 40 Sleaford Mods ”On haastavaa luoda kamaa, joka kiinnostaa ihmisiä.” 42 Children Of Bodom ”Mikä oli aluksi pientä juhlimista, olikin yks kaks sitä tavallista elämää.” K u v a: M ar ek Sa b o ga l K u v a: W il li am Fe lc h / W o m b at Fi re 74 In Flames ”Minunkin on ollut pakko skarpata soittoani etten jää muiden jalkoihin.” sisa?lto?_2019_2_a.indd 6 7.2.2019 13.13
EMP tulostus.indd 7 8.2.2019 14.58
Pyhimys pisti vielä paremmaksi päätämällä Jättiläisen jättimäiseen lapsikuoroon. Olin yksinkertaisesti todella onnellinen sekä Kelan että Pyhimyksen puolesta ja pystyin näkemään heidän kasvoiltaan, kuinka merkityksellisestä hetkestä oli kyse. Juu, saatoinpa kaivella roskia silmistäni. Sen sijaan levytetyssä musiikissa jopa minä pidän lapsikuoroa enemmän riskinä kuin mahdollisuutena, vaikka hyviä esimerkkejä siitäkin on… no, ainakin se Another Brick In The Wall, pt. He näyttävät siltä, miltä artistienkin pitäisi aina näyttää: että juuri nyt tapahtuu jotain ainutlaatuista ja ikimuistoista. Varmin keino saada minut liikuttumaan on kuitenkin se kaikkein helpoin ja myös kaikkein kornein: lapset ja etenkin lapsikuoro lavalla. Siitä syystä tämänvuotinen Emma-gaala aiheutti paikan päällä koettuna tunnevyöryjä. Molempiin esityksiin liittyi vahvasti myös aiemmin kuvailemani myötäeläminen. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 2/2019 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: M: Näytän missä asun Maustetytöt: Tein kai lottorivini väärin (biisi) Jessica Pratt: Quiet Signs Twin Temple: Satanic Doo-Wop Ladytron: Ladytron pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_2_a.indd 8 8.2.2019 11.05. 2… täytyy olla muitakin… täytyy… Jään miettimään. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Kalevi Suopursu, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 45. Ensin Anssi Kela meni niin lähelle korniuden rajaa kuin mahdollista (eli juuri sopivan lähelle) tuomalla lavalle jouset sekä nuorisokuoron – ja vieläpä nousemalla laulamaan kuoron yläpuolelle. Ylistetty olkoon lapsikuoro 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti L iikutun keikoilla todella helposti. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Kun vain katson ympärilleni ja näen satoja hymyileviä kasvoja. On käsittämättömän koskettavaa seurata esiintyviä lapsia, joista loistaa sekä peittelemätön jännitys että pidättelemätön ylpeys. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Syynä voi olla esimerkiksi suurimman idolini näkeminen elävänä (Prince ja Pop Lifen hunajainen jazz-sovitus Tukholmassa 2002) tai aistit herkistävä krapula (kaikista maailman artisteista Jippu ylitse vuotavine tunteineen Provinssissa 2008). Usein syyksi riittää vain myötäeläminen. Se, että samaistun artistin kokemiin jännitykseen, onnen ja onnistumisen tunteisiin. Siltä, että he ovat aidosti läsnä ja pistävät itsensä likoon kaikin mahdollisin tavoin. Kun todistan keikkaa, jossa kaikki menee nappiin – soundit ovat täydelliset, artisti elämänsä vedossa ja yleisö syö hänen kädestään. Mutta ne lapset
KLO 19 APRIL JAZZ: JOHN SCOFIELD TRIO Liput alk. 15 € PE 15.3. KULTTUURIAUKIO 2, TAPIOLA, ESPOO KOKO OHJELMISTO: www.espoo.fi/kulttuurikeskus | www.espoonkulttuurikeskus.fi KE 13.3. 18 € LA 16.3. 22 € PE 26.4. KLO 19 LAURI TÄHKÄ: PALAVAA VETTÄ 2019 KE 27.3. 39/34 € IRTIOTTOJA ARJESTA TAPIOLASSA LOPPU UNMY YTY pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_2_a.indd 9 8.2.2019 12.53. KLO 19 JANNA Liput alk. Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Lipun hintaan lisätään myyntikanavan mukainen toimitusmaksu. KLO 20 PK KERÄNEN (22-PISTEPIRKKO) & VALTTERI PÖYHÖNEN (RICKY-TICK BIG BAND) Liput alk. KLO 18 TANSSIVA LOUHISALI: SCREAMING JAY & THE BONES Liput alk
touko kuuta ja pitkäsoitto sitten ensi syksynä. Nosturi, Helsinki HAKEN (GBR) 23.3. Luvassa on myös runsaasti esiintymisiä. Lutakko, Jyväskylä, 6.3. Jäähalli, Helsinki RICHIE HAWTIN (CAN) 2.3. Kuusankoskitalo, Kouvola U.D.O. Tampere-talo NIK WEST (USA) 18.3. Klubi, Tampere, 15.3. Jokaisen matkalle osuu kuoppia, mutta kysymys kuuluukin: miten ongelmat käännetään voitoksi. Vähän kauhuleffatunnelmia ja popkulttuuria sinne sekaan, ja albumin tematiikka on kasassa. The Circus, Helsinki, 10.3. Ensimmäinen single ilmestyy 25. Pakkahuone, Tampere LAIBACH (SVN) 12.3. – Musiikillisesti tuleva kokonaisuus on ”aikaan sitoutumaton” poplevy, josta löytyy isoja bii sejä. Äänivalli, Helsinki LIL XAN (USA) 3.3. – 30-vuotisjuhlat sujuvat uuden musiikin merkeissä. Osa kappa leista on jäänyt itselleni, jotkut ovat menneet muille artis teille. Rytmikorjaamo, Seinäjoki NAPALM DEATH (GBR) 22.2. Madetojan sali, Oulu SAMBA TOURÉ (MLI) 17.3. TEKSTI: TIMO ISOAHO Mariskalta luvassa aikaan sitoutumatonta poppia The 69 Eyesin perustukset valettiin helsinkiläiseen peruskallioon vuonna 1989. – Draamallisesti uusista kappaleista löytyy ”vaikeuk sien kautta voittoon” teemoja. Tavastia, Helsinki LENINGRAD (RUS) 1.3. Nosturi, Helsinki, 23.2. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net Muun muassa punkin, hiphopin ja iskelmällisen popin parissa viihtynyt Mariska on aktivoitumassa parin hiljai semman vuoden jälkeen. STEVE GIBBONS (GBR) 23.2. The Circus, Helsinki GRANDMASTER FLASH (USA) 28.2. The Circus, Helsinki, 13.3. – Tekstit heijastelevat tätä synk kää aikakautta. Henry’s Pub, Kuopio, 5.3. Savoy Jazzfest, Helsinki PERTURBATOR (FRA) 12.3. TEKSTI: TIMO ISOAHO The 69 Eyes viettää juhlavuotta työn merkeissä K u v a: V il le Ju u ri k k al a K u v a: A k i R o u k al a SHINING (NOR) 22.2. Klubi, Tampere, 4.3. (DEU) 20.3. Klubi, Tampere, 26.2. Samoihin aikoihin Mariska palaa myös esiintymislavoille. The Circus, Helsinki TRAD.ATTACK! (EST) 14.3. Tavastia, Helsinki BLICHER/HEMMER/GADD (USA/DNK) 22.2. Rytmikorjaamo, Seinäjoki UNION CARBIDE PRODUCTIONS (SWE) 22.2. Elmun Baari, Helsinki, 16.3. Tuottaja Johnny Lee Michaels on taas puikoissa ja mukaan on tulossa muutamia ehkä vähän yllättäviäkin vierailijoita, kertoo Jyrki 69. On The Rocks, Helsinki AVATAR (SWE) 26.2. Sorsaklubi, Tampere-talo BILLY COBHAM (USA) 8.3. Ensimmäisenä urakkanaan Dezillä onkin palauttaa The 69 Eyes takaisin USA:n keikkakartalle! Palataanpa tulevan pitkäsoiton pariin. Albumin mukana tulee myös menneisiin vuosikymmeniin pureutuva dokumentti, kertoo laulaja Jyrki ”69” Linnankivi. Dez Fafara (Coal Chamber/DevilDriver) otti taannoin yhteyttä, ja hän ilmoitti haluavansa ryhtyä hoitamaan asioitamme meren takana. Se on lempitaikatemppuni, sanoo Mariska. Sorsaklubi, Tampere-talo, 4.3. Tavastia, Helsinki Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: uutiset_2019_2_a.indd 10 8.2.2019 9.58. Pakkahuone, Tampere, 27.2. Eläinten jouk kotuho, tehomaatalouden eläinholokausti ja luonnon tuho ahdistavat. Tavastia, Helsinki LARAAJI (USA) 5.3. Möysän Musaklubi, Lahti STEVEN WILSON (GBR) 25.2. Koko-teatteri, Helsinki, 23.2. Alkanut vuosi merkitsee siis melkoista merkkipaalua yhtyeen uralla. Carelia-sali, Joensuu SATANIC SURFERS (SWE), VENEREA (SWE) 23.2. En ole lähtenyt etsimään mitään mullis tavia uusia kulmia vaan olen pikemminkin valjastanut aikaisemmat ”genreseikkailuni” tämänkertaisen tulemisen moottoriksi. – Levy on todella rock, ja perinteiset 69-elementit horrorpunkista goottirokkiin ja kitarariffeihin ovat mukana. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. G Livelab, Helsinki SMOKEPURPP (USA) 7.3. Kulttuuritalo, Helsinki THE CASUALTIES (USA) 25.2. – Olen tehnyt paljon biisejä viime aikoina. Useimmiten tiedän jo biisin valmisteluvaiheessa kenelle teos on menossa, mutta toisinaan on kieltämättä käynyt niinkin, että jollekin muulle kirjoitettu kappale on lopulta sujahtanut omaan povariin, kertoo Mariska. Pakkahuone, Tampere, 13.3. Nosturi, Helsinki BILLY BREMNER’S ROCKFILES FEAT. – Rundaaminen alkaa keväällä Yhdysvalloista, jonne palaamme monen vuoden tauon jälkeen. The Circus, Helsinki ALESTORM (GBR) SKÁLMÖLD (ISL) 3.3. Nosturi, Helsinki GZA (USA) 3.3. Uusinta uutta taitaa olla se, että olen sanoittamisen ohella kirjoittanut myös suurimman osan musiikista. Klubi, Tampere JOHN MAYALL (GBR) 26.2. Lutakko, Jyväskylä, 23.2. Mitä on luvassa. Kulttuuritalo, Helsinki, 19.3. Tammikuussa julkaistu uusi single on nimeltään Grafeenia, ja artistin seuraava pitkäsoitto, joka syntyy yhteistyössä Riku Mattilan ja Väinö Walleniuksen kanssa, ilmestyy ensi syksynä
Laajempaa kiertuetta on lu vassa albumin ilmestymisen korville. Sanoittajanero ja Eppu Normaa lin alkuaikojen basisti Mikko Saarela menehtyi tammikuussa 60vuotiaana vaikeaan sairau teen. Illan aikana esiintyvät myös Kolmas Nainen, UBayou, Organ Requiem ja FMEJ Tribute. Filkkareilla esitetään myös Ylen Avaruusromua ohjelmasta kertova Betonisen aikakauden muistomerkit sekä rapartisti Mercedes Betsosta kertova Ei koskaan enää. Myös jatkuva haku. Kilpailuun voi osallistua 1.4. mennessä osoitteessa www.sevoisit ollasina.fi Soundi suosittelee: Combat Rock Industry -dokumentti 6.–10.3. Pitkäsoitto ilmestyy näillä näkymin ensi vuoden aikana, mutta ensimmäinen maistiainen saapuu fanien ulottuville jo touko kuussa. – Musiikillisesti ajo on kuitenkin totutun aggressiivista, vaikka het kellisesti taidammekin livetä duuri asteikon puolelle. Kitaristi Marko Utriainen heitti kin leikillään, että ollaanko me nyt sitten tekemässä Myrskyluodon Maijasta astetta tai paria metallisempaa versiota. – Sanoituksissa on tarjolla varsin ”merellisiä tunnelmia” ja sehän sopii kalajokelaiselle yhtyeelle oikein hy vin. Nuorille musiikintekijöille suun nattu Se voisit olla sinä biisikilpailu pyrkii lieventämään mielenterveys ja päihdeongelmiin liittyvää häpeä leimaa. Tavastialla järjestetään 5.3. Diablo soittaa toukokuussa Tavas tialla ja kesäkuussa Hyvinkään Rock festissä. Soundin nimikko näytöksessä 7.3. Ehkäisevän päihdetyön järjestö verkoston ja voittoa tavoittelemat toman Mental Beauty Records levy merkin järjestämän kilpailun tuo maristoon kuuluvat Onni Boi, Ma riko Pajalahti, Harri Kentala sekä Soundin päätoimittaja Mikko Meri läinen. Tutustu koulutukseen gradia.fi/muusikko GRADIA JYVÄSKYLÄ uutiset_2019_2_a.indd 11 8.2.2019 9.58. Mitä haluaisit kertoa tulevasta pit käsoitosta. TEKSTI: TIMO ISOAHO OPISKELE MUUSIKOKSI JYVÄSKYLÄSSÄ! Yhteishaku 19.2.–12.3.2019, opintopolku.fi. Onhan tällaisessa työskentelytavassa riskin sä, mutta Jensin aikaisemmat näytöt puhuvat sen puolesta, että homma hoituu viimeisen päälle. Kyseessä on hieman poik keuksellinen Diablobiisi, sillä teks tin kantavana teemana on toivo, aloittaa laulajakitaristi Rainer Ny gård. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Diablo valmistelee uutta albumia Diablo työstää seitsemättä studio albumiaan. – Biisi voi kertoa aiheesta hyvässä tai pahassa, käsitellä selviytymistä tai vaikeuksia, kertoo hankepäällik kö Sampo Riskilä. – Materiaalin taso ei tunnu olevan ainakaan laskemaan päin, hymähtää Nygård. nähdään suomalaises ta punk levy yhtiöstä kertova Tee se itse -elämä – Combat Rockin tarina. muistokonsertti, jossa Eppu Normaali esittää Saarelan tekemiä sekä häneen läheisesti liittyviä kappaleita. Hae musiikkialan perustutkintoon, muusikko. Voittajakappale julkaistaan tou kokuussa Maailma kylässä festi vaalilla ja siitä tehdään Ei tuomita kampanjan tunnuskappale vuodek si 2019. Kappaleen aiheen tulee käsitellä jollain tavalla päihde ja mielenter veysongelmiin liittyvää stigmaa. juhlittavan Tampere Film Festivalin ohjelmistossa on jälleen muutama musiikki aiheinen elokuva – sekä tie tenkin paljon muuta kiinnos tavaa. – Kappaleen nimi on Grace Under Pressure. Mikko Saarelaa muistellaan Tavastialla K u v a: Ti m o Is o ah o Biisikilpailu tärkeästä aiheesta Tulevan singlen miksaa ruotsa laisguru Jens Bogren (Opeth, Amon Amarth, Kreator). – Vaihtelu kuulemma virkistää! Aiomme tosiaan ulkoistaa balanssien ja muiden miettimisen Bogrenille, vieläpä ilman vetooikeutta
Marmozetsin Knowing What You Know Now -albumi nosti bändin uudelle tasolle. Voimme todentaa väitettä katsauksella uuden brittirockin pinnan alle – sinne, missä populaarin rockin perinteet ovat erityisen vankat. Joe Talbot on aikamme teräväkynäisimpiä lyyrikkoja. Grungehtavan brittirockin vahva värähtely undergroundissa on yllättävä sivujuonne. Brutaalilla punkillaan pehmeiden arvojen puolesta potkiva Idles on brittikentällä nyt yhtä tärkeä kuin Sielun Veljet suomirockissa 80-luvulla. Jos jätämme pohdinnan rockin jalansijasta valtavirrassa rauhaan ja keskitymme vain musiikkiin, huomaamme, että kaikki on hyvin – jopa paremmin kuin ennen. Mahtavatko jätkät tietää, kuka keksi ensin laittaa kukat päähän promokuviin. Major System Error -sinkku on moderni punk pop -hitti. Terveesti maskuliinisten Shamen ja Slavesin Suomen keikat ovat tuoneet hypen bändien kohdalla jo härmäänkin. The Guardian on nimennyt Idlesin Britannian tärkeimmäksi yhtyeeksi ja NME antoi uudelle levylle viisi tähteä. Jos Paramore olisi hyvä, se olisi Yonaka. Armotonta tavaraa. Keitoksessa on puhdasta vihaa, post-emoa, popkertsit, hip hop -rytmejä ja metallista riffittelyä. Idlesin toinen levy Joys As An Act Of Resistance debytoi brittilistan viitossijalla vailla isojen radioiden tukea – hullu saavutus. Huuto ja huligaanin olemus leimaa useita englantilaisen vaihtoehtorockin nousijoita. Yhtyeet tappavat analyysin ja palauttavat uskon rockin alkuvoimaan. Äkäisten brittitulokkaiden virta on kaikkinensa merkittävä: todisteita löytyy Rat Boyn, Drengen ja Kid Kapichin nimien alta. Solisti Rebecca Macintyren energia on pinnassa ja tulkinnan kruunaa Beccan vastaansanomaton huutoääni. Brightonilaisen Yonakan solisti Theresa Jarvis ei häpeile suunnitelmaansa: bändistä tulee seriously big. Yhtyeen musiikissa ei kuulu harkittu pyrkimys – vain villi uho ja usko omaan asiaan. Suomessakin livenä esittäytyneet Shame (Flow 2018), Slaves (Nosturi 2018) ja ensi kesänä Sidewaysiin saapuva Idles muodostavat uuden punk rockin kärjen. Pixiesiä ja Foo Fightersia tuottaneella Gil Nortonilla on näppinsä pelissä bändin muotokielen kehittämisessä suuntaan, joka tuo suuren yleisön lähemmäs. Maailmanlaajuista läpimurtoa kärkkyvät yhtä lailla moderni elektro rokkari Yungblud kuin vanhakantaisempi laulaja-lauluntekijä Jade Bird. Uutta tahnaa julkaistaan järisyttävän paljon, tyylikirjo on värikäs ja tekijöissä piisaa pöyhkeyttä. Brittirockin nousijat ja salaisuudet 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Fired Up todistavat sävelkynän terävyyttä. Teach Me To Fight ja K u v a: R o ry B ar n es Break_On_2019_2 -taitto_a.indd 12 7.2.2019 13.29. Myös punk-asennetta kaupalliseen rockiinsa uskottavasti naittavat Marmozets ja Yonaka tähyävät suuruuteen. The Blindersin laittaminen grungelaatikkoon olisi turhan ahdas tulkinta, mut”Uutta tahnaa julkaistaan järisyttävän paljon, tyylikirjo on värikäs ja tekijöissä piisaa pöyhkeyttä.” Slaves Idles Marmozets Yonaka U uden brittirockin pohjavirrat ovat moninaiset ja väkevät. Jos olet vielä pihalla, tsekkaa Shamen One Rizla ja Slavesin The Lives They Wish They Had. Britti-indien kentällä lyövät kättä Slavesin, Shamen ja Idlesin tyyppiset aggressiiviset punk rock -bändit sekä Sea Girlsin ja Stereo Honeyn kaltaiset mahtipontiset poptyylittelijät
Hypnosister on hajonneen Allu sondrugs-kitaristi Damian Hughesin sooloprojekti, jota kukaan maailmassa ei kuuntele, vaikka Ghost on mainio pikkuhitti. ta bändissä on huomionarvoista Nirvana-potentiaalia. Bändin on osuvasti todettu kuulostavan Panteran ja Weezerin ristisiitokselta. Puhdasveristä ysärivääntöä edustavat Milk Teeth, Bloody Knees ja Fangclub. Debyyttialbumi Columbia on pihalla, maistiaiseksi suositan I Can’t Breathe Bluesia. Autoilutai lenkkimusiikiksi valitsen repeatilla manchesterilaisen mimmitrio Big Joanien Fall Asleep -tsibaleen. Brittirockin traditiossa ja perusvireessä on loistavan musiikin lisäksi parasta sen häpeilemätön pöyhkeys, luontainen pyrkimys viileyteen ja lupa näyttää hyvältä. Muu bändi jatkaa nimellä Allusinlove. Dream Wife -trio perustettiin feikkibändiksi lontoolaisen taidekoulun projektiin, mutta muuttui pian todeksi. Body Talks -sinkku striimaa miljoonia. Samaa voi sanoa Black Honeyn Izzy Baxter Phillipsistä ja The Strut sin Luke Spilleristä. Vahva mielleyhtymä on myös Ghost – niin suvereenisti Puppy vyöryttää kauniita melodioita ja harmonioita metallisen grungerockinsa päällä. Kovaa ajoa. Perusasioihin luottavan rock’n’rollin ystäville on suositeltava Tur bowolfia. Perusasioista ammentaa myös lähes salassa operoiva nottinghamilainen Haggard Cat, jonka American Graffiti tuo mieleen Jack Whiten ja helsinkiläisen Ursus Factoryn. Ihanan kierot indiebiisit: Self Es teem: Rollout, Childcare: Bamboo, Sorry: Starstruck, SPQR: Slowly. Uutta tahnaa isoilta: Suede, Bring Me The Horizon, Muse, The Coral, The Vaccines, The 1975. Esimerkkeinä biisinkirjoitustaidon ja ultimaattisen cooliuden kohtaamisesta haluan nostaa esiin Gengahrin (Atlas Please), Stereo Honeyn (Don’t Speak) ja Sea Girlsin (All I Want To Hear You Say). Grungevärähtelyyn voi yhdistää myös Puppyn, jolla on eväät pitkälle. Komea rockanthem All Good People antaa suuren lupauksen rakastuneiden tulevaisuudesta. Debyyttilevy on lupaava avaus ja islantilaissyntyinen solisti Rakel Mjöll jo olemuksellaan pysäyttävä nuori tähti. Pienillä klubikeikoilla pyörivä The Mysterines julkaisi juuri ensimmäisen, varsin väkevän singlensä Hormone – urakehitystä sopii ryhtyä single singleltä seuraamaan. The Free Life -albumi on ehtaa jyystöä, kirkkaimpana helmenä vimmainen Cheap Magic, jolla fiittaa kanadalaisen Death From Aboven Sebastian Grainger. The Struts Dream Wife K u v a: A n n a Le e Break_On_2019_2 -taitto_a.indd 13 7.2.2019 9.17. Black Honeyn nimikkodebyytti on pullollaan äärimmäisen viileästi groovaavia poppipaloja, The Struts taas nojaa häpeilemättä glam rockin perinteeseen
Pauliina ei pelkää, että Vuono jää historiaan vain väliaikaisena projektina. Biisien soundi edellä mentiin, ei niinkään bändin. Yleensä biiseillä on ainakin alustava rakenne, laulumelodioita ja muita teemamelodioita, joiden pohjalta lähdetään muokkailemaan yhdessä soittamalla. Kavereina soittavien Petteri Rajantin, Toni Hietamäen, Jussi Lehtivuoren ja Antero Huttusen rooli on soittajia ja sovittajia isompi. Seuraavaa levyä jo suunnitellaan, siihen tulevia biisejä soitellaan nyt tulevilla keikoillakin. Bändin tiedote julistaa, ettei se aio rajoittaa itseään kolmen minuutin pop-formaattiin. Tamperelaiseen Vuonoyhtyeeseen tutustuttuaan kuulija voi sen sijaan erittäin hyvin. Oli tärkeää, että nimi sopisi myös yhteen englanninkielisten lyriikoiden kanssa. Tunnelman muutokset ovat biisien ehdoilla tietoisesti tehtyjä. Albumi kuulostaa soundillisesti rikkaalta ja monipuolisesti sovitetulta eikä se tosiaan jää jumiin mihinkään ahtaaseen tyylimääritelmään. – Yritin miettiä bändille nimeä, jossa olisi oikeanlainen tunnelma, jotenkin tyylillisesti ilmava ja vapaa. Kappaleet juuri ilmestyneellä White Dots -albumilla ovat eri mittaisia, mutta myös eri tyylisiä. Tietty välillä on luonnollisesti pieniä taukojakin, jos on muiden bändien tiimoilta keikkoja. Vuono on ajatuksia ja mielikuvia herättävä nimi. Nykyään mulla on sen värinen seinäkin. Kuinka tarkasti tiesitte millaisen levyn haluatte tehdä. – Vaikka olen tähän mennessä tehnyt suurimman osan sävellyksistä, en oleta että bändin kanssa jaettuna ne toistettaisiin täysin samanlaisina vaan kaikki saavat tuoda oman tulkintansa mukaan. Se on elämän kuva ja tekijöidensä summa hyvine ja huonoine hetkineen, loistoineen ja säröineen. Laulaja-kitaristilauluntekijä Pauliina Lindellin mukaan sen on tarkoituskin viedä kuulija tietynlaisiin maisemiin. 14 SOUNDI Vuono Leikkiä ja luomisen vapautta J uice Leskisen laulussa mies tuli vuonolta näyttäen huonolta. Ollaan ehdottomasti enemmän bändi kuin väliaikainen projekti. Sen vahvasti luontoon kytkeytyvä musiikkimaisema saa mielikuvituksen laukkaamaan ja mielen lepäämään. – Ainakin yritettiin levyllä välttää mielikuvaa siitä, että biisit olisi äänitetty samassa sessiossa, vaikka olisivatkin. Se on elämän kuva ja tekijöidensä summa.” K u v a: Ti n ja Ju u ti la in en facebook.com/vuonovuono LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti tietty leikkimielisyys ja luomisen vapaus koko ajan mukana. – Ollaan oltu aktiivisia jo vuodesta 2014 asti ja samalla meiningillä jatketaan, pyritään käymään viikottain yhdessä soittelemassa, tehdä levyjä ja keikkailla. Myös meri, kalliot ja saaristo on ollut aina lähellä sydäntä, siskoni asuu Norjassa vuonolla, joten nimi tuntui kotoistalta siinäkin mielessä. Soittotaitoakin tärkeämpi on mun mielestä tyylitaju, joka meidän bändissä tuntuu natsaavan tosi hyvin yhteen. Mulle on erityisen tärkeää, että sovituksista välittyy sävellyksen alkuperäinen tunnelma. – Mun mielestä musiikkia ei kuulu kahlita ylipäätään. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN tarkkis_Vuono.indd 14 8.2.2019 9.21. A-PUOLI ”Musiikkia ei kuulu kahlita. Jo albumin avaavan Stripesin jälkeen yllättyy, kun sitä seuraava Trees on tunnelmaltaan aivan eri paikasta. Eräs ystäväni ehdotti tätä nimeä, siinä yhteydessä hän näytti mulle myös Vuono-nimisen syvän vihreän maalisävyn ja siitä sitten innostuin. Sen verran tarkasti tiedettiin levyn teon alkumetreillä, ettei haluttu rajoittaa luovuutta millään tavalla vaan pitää > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Kun kokoonpanossa on muissakin yhteyksissä aktiivisia muusikoita, on ajankäyttö aina ratkaistava käytännön ongelma. Vuonon kappaleet ovat Lindellin tekemiä jo siksikin, että yhtye laajeni hänen sooloprojektistaan bändiksi
JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO 01.03. TAMPERE, KLUBI 23.02. JOENSUU, KERUBI www.tuomarinurmio.fi • www.vallilamusichouse.fi • www.piiKKikasvi.fi 02.03. TURKU, TEATRO/LOGOMO KEIKAT KEVÄT 2019: dumari_soundi_kokosivu.indd 1 5.2.2019 14.15 Vallila tulostus.indd 15 7.2.2019 8.18. KUOPIO, HENRY’S 23.03. HELSINKI, NOSTURI 29.03. 22.02
Arto Tuunela on siitä harvinainen keulahahmo Pariisin Keväässä, että hän ei anna itsestään tai yksityisyydestään mitään. Suosittuun Vain elämää -sarjaan halutaan nimenomaan keulakuvia ja sooloartisteja. Keikkakokemuksesta jää kerrottavaksi tarina. Harva kappale sieltä jää elämään, mutta kiinnostavinta ohjelmassa ovat artistien tarinat. Tosi-tv ja tarina jyräävät, ja niiden toteuttamisessa musiikki on vain välttämätön väline. Enää ei tarvita televisioon listoja, levyraateja, keikkoja tai musiikin asiaohjelmia, koska ihmisellä on näennäisesti kaikki klikkauksen päässä. Myös nykyiset tv-konsertit sekä SuomiLOVE:n ja Vain elämään musiikkiesitykset perustuvat tarinallisuuteen. Ratkaisu on totta kai toimiva. Tätä nykyä tv-konsertti on kummallinen konsepti. Bändin on nykyisin huomattavasti vaikeampi menestyä ja saada palstatilaa, jos sillä ei ole puhuttelevaa keulahahmoa ja hyvää tarinaa. Vielä menneinä vuosikymmeninä televisiossa riitti, että on artisti ja ”lanttu hukassa palloileva yleisö”, kuten Juice Leskinen kuvasi Linnan juhlia vuonna 1986. Ihmiset haluavat kerätä kokemuksia ja saada niistä todistusaineistoa, joka unohtuu iCloudin pimeimpään nurkkaan. Tämä aika suosii etenkin helpommin brändättäviä sooloartisteja, josta osuvana ajankuvana on Pyhimyksen kuuden palkinnon saalis viimeisimmästä Emma-gaalasta. Että joku uskoisi, että kannattaa tuoda tunnin mittaisia keikkoja televisioon vuonna 2018. Useat omistamistani live-dvd:istä lojuu avaamattomina vanhempieni varastossa. I was there, ostin 70 euron lipun Ville Valo & Agents -konserttiin. ”Tosi-tv ja tarina jyräävät, ja niiden toteuttamisessa musiikki on vain välttämätön väline.” arttu seppa?nen 2_2019 -taitto_a.indd 16 6.2.2019 13.17. Ihmiset istuvat penkeillä lipareet kädessä ja laulavat. Yleensä ohjelmassa on kovia kokenut pariskunta, jonka toinen osapuoli haluaa yllättää kumppaninsa tämän suosikkiartistin esittämällä biisillä. Katri Helena on ollut myös Satulinnassa, joten tavallaan Helena on pelannut kotimaisen television läpi. Ei minuakaan tunnin tvkeikka kiinnosta. Toinen suomalainen erikoisuus on tv-potpurit. Ei keikassa ole mitään mieltä, jos ei ole myös mahdollista saada samaistuttavaa tarinaa. Ei se ihan niin ollutkaan. Tarinaa ei ole, mutta hän on silti toimiva keulakuva. Ihmiset haluavat ennen kaikkea tarinoita: päästä artistin pään sisään, löytää sieltä jotain samaistuttavaa, josta voi kertoa sitten myös itse. Laitetaan muutama suosikkilaulaja telkkariin esittämään pötkö hittejä omituisilla koreografioilla studioyleisön edessä. Näin ei ole ollut aina. Jonnet tuskin potpureita muistavat, mutta YouTubesta voi käydä muistelemassa esimerkiksi hienoa Leidit lavalla -potpuria. Ei se riitä kenellekään. Täytyy tarjota poikkeuksia. En elänyt The Ed Sullivan Show’n aikaan, mutta muistan lapsuudesta kummalliset ohjelmat, jotka oli kuvattu tanssilavalla tai jossain laivassa. Samoin muistan vielä kummallisemman Mikko Alatalon vetämän Tammerkosken sillalla -ohjelman, jossa suomalaiset kuvittelevat olevansa ruotsalaisia Allsång på Skansenissa. Katri Helenan lavatyöskentely on suorastaan rauhoittavaa. Taltiointa rytmitetään haastatteluosuuksilla, joissa artisti kertoo itsestään. Tarina-addiktiolla on se kääntöpuoli, että lakkaamme kiinnostumasta tai pitämästä merkityksellisinä niitä tavallisia kohtaloita. Ilmiönä tarinallistuminen näkyy monilla muillakin alueilla, kuten journalismissa. Kun taas Pimeys saattaisi olla yhtyeenä isompaa yleisöä puhutteleva, jos sillä olisi erottuva keulahahmo. Mitä helvettiä, laitetaanko mäkihyppyä, no ehkä ei. Artistien kannalta toki on fantastista, että ihmiset haluavat käydä keikoilla ja ovat valmiita maksamaan siitä isojakin summia. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Tv-yleisö rakastaa tarinoita T he Beatles esiintyi The Ed Sullivan Show’ssa 1963 ja ihmiset sekosivat. Katri Helena laulaa kappale toisensa perään ja kamera kuvaa kevyesti keinahtelevaa, todennäköisesti pienissä tumuissa olevaa keski-ikäistä yleisöä. Nykyään konsertit tarjoillaan tarinallisessa muodossa. Esiintymisen näkivät miljoonat ihmiset, joista suurimmalla osalla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä kokemaan liverpoolilaisnuoria livenä. Cheek, joka ei suostu menemään makuupussiin ja Terhi Kokkonen, joka ei jaksanut tosi-tv:n lainalaisuuksia. Yllätyin hyvin paljon viime syksynä, kun kuulin Ylen tuottavan kymmen osaisen Timanttinen keikka -sarjan. Tarinoita, joita ei saa mistään muualta. SuomiLOVE puolestaan perustuu artistitarinoiden sijaan tavallisten ihmisten tarinoihin. Monella ei ollut myöskään välttämättä rahaa levyihin, ja olohuoneeseen vastikään ilmestynyt tv oli radion ohella harvoja mahdollisuuksia kokea ja osallistua popkulttuuriin. Tällä tv-konsertilla oli väliä
Karjalainen • Vesala • Ville Valo & Agents Pariisin Kevät • Ellips • Swallow The Sun Pää Kii • Olavi Uusivirta • Kynnet • Lxandra Jukka Nousiainen • Viikate – Kuu kaakon yllä 10 v. Samuli Putro – Suuret rukoukset • Stam1na Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana • Henrik! Pauliina Kokkonen • Anna Puu • Gasellit Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB DJ SNAKE Ilosaari tulostus.indd 17 7.2.2019 14.46. Ennakkoliput: Lippupiste • Tiketti • ilosaarirock.fi/liput 12.-14.7.2019 JOENSUU ALMA • RAE SREMMURD US SUNRISE AVENUE • JVG FR Jess Glynne UK • Architects UK • Cheat Codes US Perturbator FR • Mono JP • Pale Waves UK • Shame UK SANNI • J
Löysin bändin vasta tämän levyn kautta, nimi toki oli tuttu, mutta en oikein seuraa musiikkijuttuja, joten oli jäänyt pimentoon. – Rosita diggaa Ruusuja ja Ruusut Rositaa, mutta ne kulkee omia, mittaamattomia polkujaan. LEVY, JOKA TUO MIELEEN HULLUN RUUSUN ENSIVAIHEET Gram Parsons Grievous Angel – Olin huumaantunut Gramista ja Antista. Ela?ma?ni soundit 2_19.indd 18 7.2.2019 10.27. Karen toi voimaa, tuo sitä yhä. Biisejä riittää. Soololevyni Rosita Luun nimellä syntyi siinä välissä. Tämä albumi räjäytti aivot rinnuksille. Ja Russellin lauluääni, aah, mikä eksentrinen hurmuri! LEVY, JONKA LAITAN SOIMAAN, KUN OLEN MAAILMALTA PIILOSSA Risto Aurinko aurinko plaa plaa plaa – Albumin hitaat kappaleet on eniten mieleeni ja voin turvallisesti purskahtaa poruun Auringon prinsessan tahdissa. PALJON KUUNTELEMANI LEVY JUURI NYT Panssarijuna Voiko tähän kuolla – Mie romahan! Tämä on niin väkevä levy. – Bändi oli heti mielessä, mutta tehtiin ja teemme yhä kaikki biisit Antin kanssa kahdestaan. Herättää voimakkaita visuaalisia tiloja sekä tapahtumia, ja tulee fiilis sukulaissielukkuudesta. LEVY, JOKA INSPIROI LAULUNTEKOON Karen Dalton In My Own Time – Keväällä 2016 kirjoitin ja sävelsin ensimmäisen biisini Opin maailman edessä luihuutta. H ullu Ruusu -duo aloitti vuonna 2016, kun lavarunoilija Merita Berg kohtasi kannustavia muusikoita ja erityisesti Antti Hermajan, jonka kanssa sekä uudistunut romanssi että musiikinteko puhkesi kukkaansa. Muut opettelivat biisimme, ja treenattiin muutamat treenit ennen nauhoituksia. LEVY, JOKA ON YHTEINEN SUOSIKKI ANTTI HERMAJAN KANSSA Neil Young Harvest – Kaunis ja vahva kokonaisuus, soundit on hunajaa. Paljon tehtiin uutta breikkimme jälkeen ja myös sen aikana. Vakavat ja leikilliset elämänviisaudet sekä musisointi kuulostavat jo harjaantuneemmilta, mutta edelleen eläytymisen välittömyyttä ja herkkyyttä vaalien. Eye kuulosti varsin romanttiselta. LEVY, JOKA TUO MIELEEN ENSIRAKKAUTENI The Stooges Fun House – Poika, joka muistutti kävelevää keittoluuta, tutustutti huoneessaan Stoogesin saloihin. Kolmen muusikon kanssa levytetty raikas, intiimi ja estoton Hullu Ruusu -albumi (2017) sai hyvin suopean vastaanoton. Vaikea selittää, mutta jotkut biisit vaan on Rositan heiniä ja toiset Hullun Ruusun kauraa. Mä tein Cherokeen ja Käsipohjaa, Antilta tuli Rehab ja Yö on suojasi. Osa materiaalista oli jäänyt jo ensilevyn pudotuspelistä. – Runous oli ehdottomasti mulle se juttu, joka tämän kaiken vieritti eteeni, Merita painottaa. Elämäni soundit 18 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Merita Berg LEVY, JOHON EN KYLLÄSTY Noitalinna Huraa! Hulalalaa – Kaikki levyn biisit tuntuvat itselleni todella kotoisilta, tutuista mielikuvista syntyneiltä. Tätä on helppo kummankin rakastaa. Piti lusia sydänsurut päättyneestä romanssista. Se oli mun ja Antin nimi sille ajalle, kun otimme toisistamme hajurakoa, jotta pystyttäis taas toimimaan yhdessä. Kuuntelin tuolloin paljon tätä levyä. Ihana levy. Bändi koottiin studiota ja live-esiintymisiä ajatellen. – Rehab viittaa läheisriippuvuudesta vieroitukseen kuntouttavassa työttömyystoiminnassa. Albumin kappaleet ovat kulkeneet meidän mukanamme musiikinteossa. Dramaattista, eikö! Mutta tämä albumi, etenkin sen hitaat, on minulle jonkunlainen lohtulevy, ”vanha frendi”. Meillä on myös eri soittajat, erikoista ja upeaa jengiä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! (Hullu Ruusu, Rosita Luu) DUOLEVY, JOKA ON TEHNYT ERITYISEN VAIKUTUKSEN Sparks Propaganda – Innostuin Sparksista yläasteella. Uusi Rehab-levy katsoo tulevaisuuteen rakkaussuhteen päätyttyä. Muistan polkeneeni sinä kesänä monesti fillarilla Grievous Angel luureissa soiden ja miettiväni, että mehän ollaan Antin kanssa kahden markan Emmylou & Gram. Muistan yhä poltteen, joka löi minusta läpi: T.V. Levyllä on osittain rokimpaa ja modernimpaa menoa, sekä progea ja Princeä. Nokkelia sanoituksia, äkkiväärää mutta sulokkaan kevyesti ryöppyävää musiikkia. – Anyway, tehtiin Minnesota-hoidossa kappaleita toisillemme ja toisistamme. Vetopasuuna oli heti alkujaan mukana, ja Antti on pääinstrumenttinsa kanssa aivan ässä
short is sweet #tamperefilmfestival l tamperefilmfestival.fi Tampere Film Festivals.indd 19 7.2.2019 8.19
ja san.: Minja Koski Tuotanto: Miikka Ahlman Sovitus: Miikka Ahlman, Minja Koski, Jussi-Pekka Parviainen, Simo Saukkola, Aleksi Kaufmann Julkaistu 22.2.2019 albumilla Näytän missä asun ”Jos tahdot voit jäädä yöksi ja nukkua sen paikalla.” ”Arkinen ja absurdi kohtaavat vähän vinksahtaneella tavalla.” 20 SOUNDI jatkui sen jälkeen miksaten ja editoiden ja ohjelmoiden lisää materiaalia. – Siellä on tavaraa, mutta Miikka on editoinut sitä paljon. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen M -artistin toisen albumin aloittaa yli seitsenminuuttinen nimibiisi. Kaikkea on käytetty hyvin hienovaraisesti, Minja kertoo. Demotin sen seuraavana sunnuntaina, pimputin pianolla menemään sitä jankkaavaa melodiaa ja kertoilin tarinaa päälle. Sitten lähetin sen Miikkalle. Mutta on siellä jotain absurdiakin mukana. – Mulla on muistiinpanoja, joista selviää, että olen tehnyt tämän yhdeltä istumalta perjantaina 13. Tärkeintä oli säilyttää laulu ja vangitseva tarina keskiössä. Kertojalla on jokseenkin samat olosuhteet kuin mulla, mutta se ratkoo tilanteita toisin ja toimii niissä eri tavalla kuin itse toimisin. Oli siis loogista, että toisen albumin tekeminen alkoi juuri tuosta teoksesta, ja yhtä luontevasti se asettui albumin avaukseksi. – Silloin ajattelin, että se olisi voinut olla jopa sen levyn piiloraita – tykkään piiloraidoista – mutta Puitten alla (Tehtaantyttö-albumin, 2017, päätösraita) paketoi sen levyn niin hyvin että tuntui, ettei sen jälkeen voi laittaa enää mitään. Joku tyyppi houkutteli toista kotiinsa aika luovalla tavalla: ”mulla on älyttömän hieno uusi kitara, tuu testaamaan sitä.” Sillä oli selvästi mielessä jotain muutakin kuin kitaransoitto, alla oli paljon toisenlaista energiaa. Kappale päätettiin alusta asti pitää hyvin pienieleisenä. Aleksi Kaufmann soitti kellopeliä, JussiPekka Parviainen sähkökitaraa ja Simo Saukkola bassoa. – Aloin miettiä kaikkia keinoja, millä toista voisi houkutella mukaansa. Siinä fakta ja fiktio sekoittuvat, ja arkinen ja absurdi kohtaavat vähän vinksahtaneella tavalla. Vaikka soittajia ja instrumentteja riittää, kuuluu niitä kappaleella hyvin niukasti. Minja soitti sähköpianoa ja lauloi. Näytän missä asun virittää kuulijan vastaanottamaan yhdeksän uuden laulun verran omintakeista popmusiikkia, jossa minimalismi kohtaa uljauden ja mystiikka arkisuuden. Sitä seuraa erikoinen tapahtumaketju, joka tuntuu samaan aikaan luontevalta ja omituiselta. päivä marraskuuta 2015. Tarinalla on konkreettinen siemen, joka sijoittuu Minjan kotikaupunkiin Lahteen. Näytän missä asun -kappaleen hän esitteli paljaana pianodemona. Tietenkin Miikkan työ A-PUOLI M: Näytän missä asun (7:21) Säv. Pitkässä kappaleessa on 15 säkeistöä, tosin alun perin niitä oli ollut peräti 19. – Mulle oli jäänyt mieleen yöllinen keskustelu, jonka kuulin Ravintola Torven edessä. – Jos Miikka (Ahlman, tuottaja) saa mun biisistä kiksejä tai tuotannollisia ideoita, niin siihen tartutaan, Minja kertoo. – Näytän missä asun -biisi oli tyrkyllä jo debyytille, laulaja-lauluntekijä Minja Koski pohjustaa. – Biisi on lähtökohdaltaan vähän naivistinen ja vinksahtanut, mutta samalla hirveän arkinen stoori, joten se vaati sellaisen arkisen sovituksen ja tuotannon. K u v a: A n tt i Se p p o n en era?a?n laulun anatomia_19_2_a.indd 20 8.2.2019 9.30. Vieras saa nukkua ensimmäisen yönsä koiran paikalla mutta pian hän asettuu jo taloksi. Kappaleen tekstissä kertoja houkuttelee vieraan luokseen. – Niissä sessioissa purkitettiin koko laulu akustista pianoa lukuun ottamatta. Seuraavaksi syntyi levyn päättävä Puolipilvistä säätä, ja noiden kahden väliin ja niiden asettamista lähtökohdista rakentui muu materiaali. Kappale tallennettiin vuosi sitten Ristiinassa ystävän talossa
Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Paul’s Sound Nummela • Viihdeässät Nummela • Kitarataivas Salo • F-Musiikki Vantaa • Top Sound Seinäjoki • Viiking Musiikki Kuopio SMI tulostus.indd 21 7.2.2019 8.20. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Aron Soitin Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • F-Musiikki Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Pori Sound City Pori • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • F-Musiikki Oulu • St. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price
Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI L yhyeksi jäi tamperelaisen, tai kangasalalaisen jos tarkkoja ollaan, Tabula Rasan kaari. Tämä juttu on eräänlainen remix molemmista haastatteluista. Ensimmäisen jutun aikaan ykköslevyä ei oltu vielä edes tehty ja muste oli tuskin kuivunut Love Re22 SOUNDI Tabula Rasa Suomipro gen tähdenle nto cordsille tehdyssä sopimuksessa. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_tabula rasa -taitto.indd 22 6.2.2019 13.20. Elävämmin muistan kotisessioni, jonka päätteeksi soitin jätkille Metersin Rejuvenationia ikään kuin näytteeksi, että tällaistakin hyvää musaa on. Jarmo osti ja liittyi ”Vanhat piisit oli vähän sellasta menninkäis musaa.” Lyhyestä toiminta-ajastaan huolimatta Tabula Rasan kokoonpano eli voimakkaasti koko sen historian ajan. Alkuperäisestä jäsenistöstä tunnetuin on varmasti toisena oikealla lymyilevä Heikki Silvennoinen. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. 1975 tein itse asiassa kaksi juttua Tabulasta, heti alkuvuodesta ja uudestaan syksyllä yhdessä Jukka ”Dave” Nummelinin kanssa. Jarmo päätyi Tabulaan, kun Jethro Tullista innostunut trio halusi sointiinsa lisää sävyjä ja Hessu sanoi kaverilleen, että ”osta huilu niin pääset bändiin”. En tänä päivänäkään tajua, miksei bändin kirkassilmäisesti ihmisen osaa pohtinutta musiikkia voinut enää kääntymyksen jälkeen soittaa. Tosin musiikkiskenekin muuttui 70-luvun lopulla radikaalisti: punk ryntäsi kehiin ja tylysti määritteli kiemuraisen progen ”auttamattoman vanhanaikaiseksi”. Muutama vuosi Tabulan jälkeen vietimme Hessun kanssa usein aikaa yhdessä, kun seurustelimme sisarusten kanssa, joiden niin ikään myöhemmin Kummelissa vaikuttanut veli Opa tuli myös tutuksi. Yhtyeen ura alkoi 1972 triona ja päättyi 1977 kvintettinä, jossa myöhemmin Salmela Komitean perustanut huipputason pikaluistelija Jukka Salmela oli jo ottanut Jukka Leppilammen paikan vokalistina. He olivat vaikutettuja sen funkystä svengistä, mutta vaikutelmakseni jäi, että pikimustan musiikin maailma oli heille aika vieras. Suominen sentään jatkoi bändissä vielä tuo kion uskoontulonsa jälkeenkin, mutta jotenkin näen Vanhan Nasaretilaisen siellä jossain pudistelevan surumielisesti päätään. Vain kaksi albumia ja yksi single jäi muistoksi nuorilta progesotilailta, mutta molemmat lp-levyt kuuluvat nykyisiä progressiivisia (eikä pelkästään suomalaisia) bändejä syvästi innoittaneen Love-katalogin kärkipäähän. Mutta pelkkää spekulaatiotahan tämä on. Yhtä selvästi muistan tykänneeni kitaristi Heikki Silvennoisen spontaanista tilannehuumorista, jonka valossa hänen myöhemmän loistonsa Kummelin tähtenä ymmärtää. Tunnelma keskusteluissamme oli kuitenkin oikein mukava, vaikka Jukka vaikutti jollain tavalla hiukan varautuneelta ja jopa kyyniseltä, kenties uskoontuloon johtanutta henkistä tilaansa heijastellen. Nuoria ja vihreitä kun olimme, keskustelu pyöri lähinnä levyjen ja keikkailun ympärillä, mutta antaa hauskoja väläyksiä tuon toisenlaisen ajan hengestä ja piirteistä. Ensimmäinen juttu tehtiin kotonani Tampereen Armonkalliolla ja toinen Davella Hämeenpuistossa. Niin katoaa mainen kunnia… Siitä puheen ollen, voisi sanoa, että osaltaan Tabula Rasan kampitti Jeesus. Oli miten oli, Soundissa ja sen edeltäjässä Musassa Tabula Rasa noteerattiin heti, kun yhtye näytti potentiaalinsa Wigwam-kiertueen lämmittelijänä. Vallankumouksen jälkeen moni ei kehdannut kuunnella rakkaita proge-levyjään kuin salaa. Lämpimään kaverihenkeen perustuneen bändin identiteetti alkoi natista, kun ensin huilisti Jarmo Sormunen ja pari vuotta myöhemmin Leppilampi ja basisti Tapio Suominen tulivat uskoon. Niitä nyt kuunnellessa tuntuu, että huimaa vauhtia kehittynyt Tabula Rasa olisi voinut jalostua vielä pidemmällekin, jos kohtalo olisi suonut sille lisää aikaa. Molemmissa oli läsnä koko bändi ja minun luonani sitä alussa manageroinut Kimmo Torkkelikin. Tabula käynnistyi Silvennoisen, Suomisen ja rumpali Asko Pakkasen Cream-lähtöisenä power-triona, mutta alkoi progehtaa yhä enemmän kun ensin Sormunen ja sitten Leppilampi tulivat kyytiin
Jukka puolestaan oli koulittu jo kuopiolaisen Finnforestin laulajana ja eräässä tanssibändissä, jonka yhteiskeikalla hän oli kysynyt Hessulta ”paljonks mun täytyy maksaa, että pääsen teidän bändiin?” Asenne teki vaikutuksen kitaristiin ja heti ensimmäisten yhteisten treenien jälkeen Leppilampi kiinnitettiin laulajaksi. Syntikkakin surisee varovasti jossain. Jarno kertoi ostaneensa Tabulaa varten Fender Rhodesin ja haaveilevansa uruista. Mitä enemmän albumia kuuntelee, sitä enemmän musiikin oma luonne voimistuu ilmeisistä vaikutteista huolimatta. Hessu: – Me oltiin studiossa ihan vihreitä: ei osattu soittaa eikä saatu vehkeitä vireeseen. Tämä kokoonpano teki nimettömän ykköslevyn, mutta sen ilmestyttyä itsekritiikki oli kovaa. 70-luvun puolivälin Suomen liveskene oli karu paikka progebändille. Koskettava biisi yhtä kaikki. Minkä sankarihevarin maailma hänessä menettikään! Tuho peilaa perusmelodiassaan suoraan Stairway To Heavenia, mutta muissa osissa mennään muualle. Myöhemmässä haastattelussa rummuissa oli jo juuri hajonneesta Coitus Intistä peritty Juke Aronen ja Jarmon tilalla klassi sesti koulutettu pianisti Jarno Sini salo. Hessu: – Se on paljolti studiotiimin ansiota, että levystä tuli näinkin hyvä. Jukka: – Jampen lähdettyä biodynaamiseen kommuuniin me haettiin ensin uutta huilistia, mutta tajuttiin sitten, että meidän piisit oli muuttuneet niin, ettei niihin oikein huilu sopinut. Moista kaupallisuutta paheksuttiin ankarasti. KYPSYNEEMPI PALUU RIKOSPAIKALLE Ekkedien tanssi (1976) naamakirja_tabula rasa -taitto.indd 23 6.2.2019 13.20. EMI tarjosi meille kolmea päivää ja me kieltäydyttiin. Niistä Omantunnon rukous povaa uskonnollista heräämistä vahvasti. Vähän tasapaksu miksauskaan ei ole niin huono kuin nopeimmissa kohdissa yllättävän aggressiivisesti ja vähän kireästi laulavan Jukan kommentista voisi luulla. Hessu: – Suuntana on selkiintyminen. Parissa biisissä Jukan laulua käsitellään hassulla tuulitunneliefektillä. Äänittäjä oli tosi hyvä ja Måsse oli hyvä tuottaja. Sitten tulivat miehistövaihdokset, jotka eivät varsinaisesti helolisi soittanut pianoa. Säästä mun pää päättää levyn mieleenpainuvalla melodialla eikä 90-luvun cd-julkaisun Salmelan laulama bonus-single (Rakastatko vielä kun on ilta/Yksin) kuulosta yhtään väsyneeltä. LÄHTÖ starttaa Tabulan debyytin tymäkästi rokaten, vahvalla Jethro-vaihteella, vaikka wah-wah-kitarasoolo juontunee enemmän Creamista. Se huitoi rumpukopin edessä Vuorellaistujan aikana, ettei me sleepattais. Kehityksen vauhti oli kova. Jukka: – Uudet piisit on vanhoja yksinkertaisempia ja rytmipuoli on tukevoitunut ja korostunut. Bändin historiaa vasten Alatalon filosofiset tekstit pursuavat hämmentävät paljon uskonnollisia kielikuvia, ja kun Jukka Tuhossa laulaa: ”Sanoit uskosta vain löytyy oikea tie/Sun luulos on mulle hyllyvää suota”, se tuntuu ennakoivan lähestyvää uskoontuloepidemiaa jäätävästi. Se vaan oli keikoilla ”lähes mahdotonta”. pottaneet keikkailua. Alatalo vastaa tekstien valtaosasta, mutta pari on Leppilammelta. Jarnon mielestä urut olivat syntikkaa aidompi soitin, vaikka mieluiten hän SOUNDI 23 orkesteriin parin viikon treenauksella. Massiivinen Vuorellaistuja ja kauniin herkkä Prinssi nousevat myös kärkipäähän. Yllättävää sikäli, että levyn miksasi itse tuottajaksi tarjoutunut Wigwam-basisti Måns Groundstroem. Vanhat piisit oli vähän sellasta menninkäismusaa, tosi mutkikkaita teemoja ja paljon rytmivaihdoksia. Paljon se meille opetti. Mutta mitä ihmettä ne ekkedit oikein ovat. Pojat kiirehtivät lisäämään, että Mossen asiantuntija-apu ja ohjaus läpi koko levytysprosessin Tukholman Marcus Musicissa oli ollut korvaamatonta. Pari kolme päivää meni viritellessä ja jotain taustoja väsätessä. Tämä oli hyvä improvisoija, mutta mutkikkaat teemat tökkivät ja hänkin lähti kolmen kuukauden päästä, jolloin ahkerasti harjoitellut Jarmo palasi vahvuuteen. Parhaimmillaan yhteissoiton intensiteetti, esimerkiksi Uskollisen jälkipuoliskolla, on todella upeaa, samoin Silvennoisen soolot. – Se on meille aika kaukainen asia, arveli Jukka. Nyt kun lähes kaikissa piiseissä on vaan yks tahtilaji, se antaa paremmat mahdollisuudet improvisoida, mikä taas tekee homman mielenkiintoisemmaksi ja tuoreemmaksi, kun piisit ei ole joka kerta samanlaisia. Entä syntetisaattori. Levy on sellanen kun se on ja sillä hyvä. MENNINKÄISKIEMUROITA SÄRMÄSTÄ TINKIMÄTTÄ Tabula Rasa (1975) KAKKOSALBUMIKIN tehtiin Tukholman Marcus Musicissa, nyt Tapio Korjuksen ja Jukka Gustavsonin tuotannolla, joka onkin hyvässä tasapainossa miksausta myöten. Siinä huomattiin, miten kokemattomia me oltiin. Niin pienellä varustautumisella homma sujui kuitenkin sen verran rupisesti, että hän jäi pian pois ja tilalle otettiin pidempään huilua soittanut Pekka Lehtonen. – Jotkut jutut meni huonommin, toiset paremmin. Jethro/ELP-kauden jälkeen Hessu oli diggaillut Allman Brothersia, Santanaa ja country rock -bändejä ja se vaikutti kakkoslevyn sävellyksiin, jotka hän rykäisi parissa viikossa ykköslevyn turhauttamana. Soitto käy läpi levyn tiukasti ja napakasti Hessun loistaessa nyansseja tihkuvalla moni-ilmeisellä kitaroinnillaan. Yleistunnelma on huomattavasti edeltäjäänsä seesteisempi ja kokonaisvaltaisempi akustisen kitaran, cembalon, pianon ja urkujen tuodessa uusia värejä jotenkin pastellisävyiseen palettiin. Basso kuuluu huonosti ja yleissoundi on lattea. Ekalle saatiin toisen bändin rumpali lainaksi. Hessu lisäsi, että ”saatetaan sitä levytyksessä käyttääkin, mutta tuskin keikoilla”. Kun Jim (Pembroke) soitti levytyksessä pianoa, meistä alkoi tuntua, että pianisti sopisi meille. Mehän ei tiedetty studiosta kun jotain ihan perusjuttuja. Jukka: – Miksaus meni päin mäntyä. Ykköslevyn ilmestyessä bändi oli jo vähän kyllästynyt vanhaan materiaaliin, kun taas fanit odottivat sitä. Saitteko aikaan niin hyvän levyn kuin odotitte. Faneja oli vähän, mutta he tulivat keikoille ja närkästyivät, kun bändi keikkajärjestäjän painostuksesta soitti myös Beatlesia ja suoraa rockia. Särmää on vähemmän ja Wigwam-vaikutetta enemmän. Lopettamisajatuskaan ei ollut kauheen kaukana. Toisella mä soitin välillä rumpuja ja välillä bassoa, kun Tapsa tuli rumpuihin. Molemmat soittivat silloin myös Juicen ja Tabulalle tekstejä tehneen Mikko Alatalon yhteisbändissä, myöhemmin Heikki oli pitkään Mikon kitaristina. Suomisen basso soi hyvin pohjolamaisesti ja kuuluu paremmassa miksauksessa erinomaisesti. Jukka: – Meille annettiin viis päivää ja ensin tuntui, ettei se riitä. Jukka: – Heti sieltä lähdettyä me alettiin tietenkin murehtia, mitä kaikkee me olisi voitu tehdä, mutta se on ihan turhaa. Joihinkin juttuihin ollaan tosi tyytyväisiä… esmes kansiin, Hessu murjaisi. Ilmeni kaikenmoista falskiutta ja laahausta rytmissä. Hessu: – Kaks keikkaa tehtiin ilman rumpalia
Niin Entombed, The Hellacopters kuin moni muukin Anderssonin ryh mä on ehtinyt lopettaa ja palata taas aktiiviseksi, mutta yksi asia ei ole vie läkään muuttunut – eikä tule koskaan muuttumaankaan: Nicke Andersson tulee kirjoittamaan ja soittamaan mu siikkia viimeiseen elinpäiväänsä asti. Muita kiinnostuksen kohteitani olivat dinosaurukset ja Tähtien sota elokuvat. Rumpaliksi ensin ryhtynyt, mutta myös sähkökitaraan varhain tarttu nut säveltäjälahjakkuus aloitti uransa yksinkertaisen punkin ja death me talin parissa 80luvun loppupuolella, mutta menneiden vuosikymmenien aikana Andersson on näyttäytynyt monenlaisen muunkin kitararockin ansiokkaana tulkitsijana. – Olin jo lapsena aika määrätietoi nen, ja mikäli sain päähäni jonkun idean, niin pyrin myös toteuttamaan sen. Puhumattakaan lukuisista tuotantotöistä, vierailuista kollegoiden julkaisuille tai vaikka levynkansien graafisista suunnittelutöistä. Olin myös kova innostumaan uusista asioista, ja näin jälkikäteen voin sanoa, että onneksi musiikki teki minuun kaikista kovimman vaikutuk sen. ”Rockmuusikon uralle lähteminen on harvoin kauhean viisasta!” NICKE ANDERSSON: haast_Nicke Anderson_c.indd 24 6.2.2019 13.23. Emme olleet millään tavalla varakkaita, ja ehkä tylsä termi keskiluokkainen kuvasi perhettämme parhaiten. – Asuin vanhempieni kerrostalos sa hyvin tyypillisessä ruotsalaisessa lähiössä, ja kaikki oli varmaankin ai ka... Millaisia muistoja sinulla on varhaisista vuosistasi. N icke Andersson, 46, saapui maailmaan otolliseen ai kaan. Synnyit Tukholmassa elokuussa 1972. tavallista. Kiss, AC/DC, Black Sabbath, Motörhead, The Ramones ja monet muut nimiyhtyeet olivat julkaisseet varhai set klassikkonsa juuri silloin, kun tämä keskiluokkaisen ruotsalaisper heen kasvatti alkoi tehdä tuttavuutta painavamman rockmusiikin ihmeel lisen maailman kanssa. Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu Lukemattomia julkaisuja ja esiintymisiä Entombedin, The Hellacoptersin, Imperial State Electricin, Death Breathin, Luciferin ja monen muun yhtyeen kanssa. Meno ja mei ninki olikin sitten sellaista, ettei An derssonin ole tarvinnut 1980luvun puolivälin jälkeen miettiä kertaakaan, mitä hän elämällään tekisi. Ainoastaan yksi asia on päivänselvä tämän kaiken sekamelskan keskellä: Nicke Andersson on ehtinyt laittaa lusikkansa moneen soppaan
SOUNDI 25 haast_Nicke Anderson_c.indd 25 6.2.2019 13.23
Rakastuit jo pikkupoikana myös The Ramonesiin ja Sex Pistolsiin. Päädyit myös maailmanlaajuisiin tape trading -kuvioihin Nihilistin ansiosta. ”Joskus meillä oli vähän turhankin hauskaa, sillä olimme toisinaan aivan liian humalassa. Tuntui oikeasti pahalta kaikkien niiden vilpittömien undergroundyhtyeiden puolesta, jotka lähettivät minulle demoja ja muita teoksiaan arvioitavaksi. Homma meni aivan överiksi, enkä enää ehtinyt vastata juuri kenenkään kirjeisiin – ja lopulta se fanzinekin jäi kiireen keskellä tekemättä. Onneksi Youtubea ei ollut olemassa vielä silloin.” 26 SOUNDI Nicke Anderssonin ensimmäinen klassikkoalbumi oli Entombedin debyytti Left Hand Path vuodelta 1990. Peter Crissin takia – hän oli ehdoton ykkösidolini. Ensimmäinen demo Premature Autopsy ilmestyi seuraavana vuonna, jolloin olitte vasta 15–16-vuotiaita. Kyselinkin monta kertaa esimerkik si äidiltäni, että miltähän tämä Kiss mahtaa oikein kuulostaa. Jo mainittu Entombedin debyytti Left Hand Path iskeytyi death metal -markkinoille kuin 666 lekaa. Olin saman tien koukussa! Jouduin kui tenkin elämään pitkään epätietoi suudessa, sillä en onnistunut tör määmään missään Kissin musiikkiin. -yhtyettä. Frendini kotiin tuli myös englantilaisia rock lehtiä ja selailin niitä huuli aikamoi sen pyöreänä. Piditkö mistään kouluaineista. – Enpä oikeastaan. Vähän myöhemmin päätin ryhtyä tekemään oman zineä, ja kohta posti toi demoja, seiskatuu maisia ja kaikenlaista muuta krääsää suorastaan tulvimalla. Mukana on kuitenkin jo biisi Supposed To Rot, joka ilmestyi Entombedin Left Hand Path -debyytillä kesällä 1990. Huomautin asiasta nenäk käästi, ja opettaja suuttui pahemman kerran – todennäköisesti sen vuoksi, että hän tiesi olevansa väärässä. Eräänä päivänä löy simme kaverin faijan levykokoel masta The Ramonesin, Sex Pistolsin ja The Damnedin debyytit, ja ne le vyt veivät pikkuNicken taas kerran mennessään. – Intoilimme esimerkiksi Posses sedin ja Deathin demoista, mutta emme silloin tienneet, että amerik kalaiset kollegat olivat meitä muuta mia vuosia vanhempia ja kokeneem pia – ja tietenkin myös parempia soittajia. Nehän olivat pelkkiä huonoja vitsejä. Aluksi olin hieman kummissani niin rankan materiaalin äärellä, mutta toisaalta olin päättänyt jo niitä keräi lykortteja selatessa, että minä muu ten rakastan tätä bändiä. – Mainitsemasi kappale on hyvin simppeli, mutta aikoinaan sen soit taminen koetteli taitojemme ylära joja. Tä mä johti tietysti siihen, että musiikin numero oli todistukseni surkein! Mihin instrumenttiin tartuit ensimmäisenä. – Paha kysymys! Joskus skidinä bändejä, tai ”bändejä”, oli vähän jo ka lähtöön. – Rumpuihin. Tiedostin tasan tark kaan, etten tarvitse elämässäni yhtä kään matemaattista kaavaa. Esimerkiksi Iron Mai denin ja Morbid Angelin logot ovat perkeleen tyylikkäitä ja ne kuvaavat näitä yhtyeitä loistavasti, mutta en minä pysty laittamaan niitä parem muusjärjestykseen. Kun Nihilist sai ensim mäisen demonsa valmiiksi, minun ei enää juurikaan tarvinnut käyttää ra haa, sillä aloin vaihtaa omia demoja toisten kanssa. Kitara tuli kuvioihin havait tuani, että rummuilla on vaikea sä veltää omia biisejä. > Soundi-haastattelu jaimet DC. Hookilta! Olin siis tässä vaiheessa ihan skidi, ja Kiss oli ehdottomasti painavinta mu siikkia, mitä olin koskaan kuullut. Itse olit tuolloin vasta 18-vuotias. No, kun sitten lopulta sain Rock And Roll Over albumin, minun korvissani se ei kuulostanut yhtään Dr. K u v a: M ic ke Lu n d st ro m haast_Nicke Anderson_c.indd 26 6.2.2019 13.23. – Sitten eräänä päivänä kuulin radiosta hieman toisenlaista, mutta yhtä lailla mahtavaa musiikkia, ja kuulin juontajan sanovan vain kir tonta vastata. Miten törmäsit yhtyeeseen ensimmäisen kerran. Muistan elävästi hänen vastanneen, että se soundaa ihan Dr. Hookilta. Minulta on joskus tiedusteltu maailman hienointa logoa, mutta tähän sinänsä hyvään kysymykseen on melkeinpä mahdo Kiss oli sinulle kovin juttu jo pikkupoikana. – Diggasin jo lapsena kovasti myös piirtämisestä, ja teinkin sitten vuosia myöhemmin esimerkiksi Entombe din sekä Dismemberin logot ja moni en levyjen kansia. Koulun musiikkitunnit taas... – Erään kaverini isä sattui ole maan kova musadiggari. Jälkikäteen ajateltuna se oli osa koko Nihilistin soundin viehätystä – yritimme tehdä jotakin, mitä em me todellakaan osanneet, ja tämän vuoksi juttu kuulosti tavoiteltuakin ”punkimmalta ja rankemmalta”. – Aluksi tilasin kaiken maailman bändien nauhoituksia death metal fanzineissä olleiden ilmoitusten perusteella. Kyseessä oli siis mitä luultavimmin AC/DC, mutta asia ei koskaan selvinnyt minulle. Muistan elävästi, kun läh dimme joitakin vuosia myöhemmin Entombedin ensimmäiselle jenkki kiertueelle Morbid Angelin kanssa, ja tajusimme David Vincentin ja kumppaneiden olevan meitä viiti sen vuotta vanhempia. Pärjäsin siellä silti ihan hyvin, vaikka motivaatio ni useimpien aineiden suhteen oli nollassa koko peruskoulun ajan – ja siihenhän koulunkäyntini periaat teessa jäikin. Muistan esi merkiksi tapauksen, kun lauloimme John Lennonin Imaginea opettajam me johdolla. – Sain jostakin keräilykortteja, ja yhdessä niistä oli Kissin kuva. Etualalla oleva solisti L-G Petrov on riitaantunut muun jäsenistön kanssa jo monesti ja tällä hetkellä hän luotsaa Entombed A.D. Tartuin myös kitaraan hyvin pian, ja näin jälkikä teen katsottuna aloitin molemmat soittimet suurin piirtein samaan aikaan. Saatoin keksiä esimer kiksi jonkun punkyhtyeen nimen ja piirtää sille logon, ja siinäpä se bändi oikeastaan olikin (naurua). Tiesin hyvin, miten Imagine menee, ja tajusin maikkam me olevan ihan hakoteillä kappaleen suhteen. Olin jo varhain niin tiukassa koukussa musiikkiin, etten todellakaan ymmärtänyt, miksi minun pitäisi opiskella esimerkiksi matematiikkaa. Sen jälkeen aloimme hymähdellä, että miten nuo kundit jaksavat soittaa tällaista mekkalaa vielä noin vanhoina (nau rua). Entä mikä oli ensimmäinen yhtyeesi. Toki kaikenlaisten tavaroiden paukutta minen oli lapsena muutenkin ihan hauskaa (naurua). Millaisia tuntemuksia bändin nopea menestys nostatti. Perustitte death metal -yhtye Nihilistin – Entombedin esiasteen – vuonna 1987
Left Hand Path esitteli isommalle yleisölle myös buzzsaw-nimellä myöhemmin tunnetun maineikkaan äärikitarasoundin. Itse taas en pitänyt yhtään levylle lätkäistystä ”death’n’roll” -termistä. – The Hellacopters taas... – Suurin osa vanhoista Entombedfaneista taisi vihata sitä levyä, ainakin aluksi. Minusta tuntui, että kaikki vanhat bändit olivat sanoneet sanottavansa eikä uudemmista ryhmistä löytynyt mitään varteenotettavia tuttavuuksia. – Kunnia tämän soundin kehittämisestä menee Nihilistissä soittaneelle Leif ”Leffe” Cuznerille. Se on yksinkertaisesti anteeksi antamatonta, mikäli bändi kunnioit taa itseään ja yleisöään niin vähän, että päättää vetää kännit ennen esiintymistä. Albumin musiikkihan on varsin mainiota, vaikka Atheist-intoiluni saattaakin soundata läpi vähän turhan voimakkaasti. Okei, Wolverine Bluesilta saattaa havaita esimerkiksi erään vanhan suosikkini The Rolling Stonesin ja 1990-luvun alussa kovasti kolahtaneen Helmetin vaikutusta, mutta pidin – ja pidän – Wolverine Bluesia silti aitona death metal -levynä. Left Hand Pathin ohella klassikoksi noussut kakkoslevy Clandesti ne ilmestyi syksyllä 1991. – Ensinnäkin se, että pääsimme tekemään albumia, oli todella hämmentävää. Joskus meillä oli vähän turhankin hauskaa, sillä olimme toisinaan aivan liian humalassa, ja tämä vituttaa minua vieläkin. Sieltähän tuli pörinää! – Hauskinta tässä on se, että Leffe muutti Kanadaan jo 80-luvun lopulla, ja ennen muuttoaan hän myi skebansa Uffelle (Cederlund, Entombedin kitaristi). Onneksi Youtubea ei ollut olemassa vielä silloin (naurua). Kun sen pisti kiinni kitaraan ja väänsi vähän nappuloita, niin herranen aika sentään... Oma mielenkiintosi death metalia kohtaan alkoi kuitenkin hiipua. Moni ei varmaan enää muista sitä, että palasin Entombedin riveihin yhden keikan ajaksi jo vuonna 2005, kun bändi esiintyi Peace And Love -festivaalilla Ruotsissa. Ihan hienolta, mutta... ”En oikeastaan pysty kuuntelemaan Clandestinea juuri oman laulu suoritukseni takia.” – L-G teki silloin erään paskamaisen tempun, eikä minulle jäänyt paljon vaihtoehtoja hänen suhteensa. Siitä ei ole kahta sanaa. Rauha hänen muistolleen, sillä Leffe menehtyi vuonna 2006. Tästä kertoo omaa kieltään vuonna 1994 perustettu garage rock -yhtye The Hellacopters sekä tietenkin se, että erosit Entombedista vuonna 1997 ilmestyneen To Ride, Shoot Straight And Speak The Truth -levyn jälkeen. En oikein osaa sanoa. Vaikka jo Left Hand Path ja Clan destine poikkesivat musiikillisesti toisistaan, kovin moni ei silti osannut odottaa Wolverine Bluesin (1993) rokkimeininkiä. – En enää jaksanut death metalia, ihan ylipäänsä. Mutta koska minä annoin kenkää laulajalle, täytyi minun myös kantaa vastuuni... Ilmoitinkin sitten Scandinavian action rock kulminoitui 90-luvun lopulla juuri tähän porukkaan. Minusta tuntui, että yhtye oli vähän hukassa eroni jälkeisellä Same Difference -albumilla (1998), mutta sen jälkeen ilmestyneillä levyillä oli useita mainioita biisejä. Solisti L-G Petrov sai monon kuvan persaukseensa juuri ennen levytyssessiota, ja sinä päätit ottaa lauluvastuun hartioillesi. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli vikatikki, sillä en oikeastaan pysty kuuntelemaan Clandestinea juuri oman laulusuoritukseni takia. Norjassa samanhenkiseen porukkaan kuuluivat muun muassa Gluecifer ja Turbonegro. K u v a: A le k si K o sk in en K u v a: So u n d in ar k is to haast_Nicke Anderson_c.indd 27 6.2.2019 13.23. Uffe oli tuolloin kiertueella Disfear-yhtyeen kanssa, he tarvitsivat kitaristia ja päätin auttaa kavereita. Vanhemmat biisit tiesinkin, muta minun piti toki myös opetella Infernon (2003) ja muiden levyjen uudempaa materiaalia. The Hellacoptersin itäpuolen kavereita olivat tässäkin mukana rellestävä The Flaming Sideburns. – Meillä ei ollut yhtään rahaa, ja Leffe osti sitten käytettynä halvimman mahdollisen säröpedaalin eli Bossin HM-2:n. The Hellacoptersin ensisingle ilmestyi vuonna 1995 ja debyytti Supershitty To The Max! seurasi vuonna 1996. Luulimme soundin tulevan kitarasta, ja ihmettelimme pitkään, kun Uffen soitto ei kuulostanut yhtään niin rankalta. Bändin muut jäsenet harkitsivat ensin pillien laittamista pussiin, mutta sitten he päättivät kuitenkin jatkaa. Niin, miltä tämä kaikki tuntui. Sehän alkoi silkkana hauskanpitoprojektina. Tarkoituksenamme oli julkaista toinen kasetti But Life Goes On -demon seuraksi, mutta yhtäkkiä englantilainen Earache Records tarjosi meille levytyssopparia. SOUNDI 27 Entombedin muille herroille erään festarikeikan jälkeen, että tämä oli minun osaltani tässä. Yllättäen se voitti arvostetun Grammis-palkinnon Ruotsissa. Eihän siinä mitään: nimet paperiin ja studioon! – Pääsimme myös rundaamaan ulkomaille, mutta en pitänyt kiertämisestä erityisen paljon edes tuolloin. Soitimme aluksi keikkoja baarien nurkissa hyvinkin pienille yleisöille – joskus paikalla saattoi olla kymmenen ihmistä –, ja se oli älyttömän hauskaa
Hei, tuolla on Brian Johnson. The Hellacopters paiskaa liudan keikkoja myös ensi kevään ja kesän aikana. Entä sitten Entombedin tulevaisuus. Itse taas olen sosiaalisesti hieman rajoittuneempi tapaus ja mietin pitkään, että uskallanko käydä kiittämässä AC/DC:n kundeja kaikesta mahtavasta musiikista. Ei kai se voi olla... – Soitin mainitsemani yhden keikan Entombedin riveissä ja julkaisimme Nihilistin demokokoelman 2000-luvun puolivälissä... Ajan vieriessä mieli saattaa kuitenkin muuttua, ja niin kävi meillekin. No, gaalassa oli ihan hauskaa, ja shampanja virtasi valtoimenaan. Levyn kaikki biisit ovat musiikillisesti täysin valmiina, mutta joitakin sanoituksia puuttuu edelleen. Sinä, kitaristit Alex Hellid sekä Uffe Cederlund ja uudet kasvot (laulaja Robert Andersson ja basisti Edvin Aftonfalk) esititte Clandestine-albumin livenä pariinkin otteeseen vuonna 2017. Esimerkiksi niin, ettei kukaan olisi ”Minä voin puhua rahasta ihan hyvin, en näe siinä mitään ongelmaa.” kun AC/DC:n kaverit yskivät keuhkojaan pihalle. Useimmat uudelleen aktivoituvat yhtyeet eivät halua puhua rahasta mitään, vaikka kaikki tietävät bändin nettoavan isoja summia paluukeikoista. Olin onneksi väärässä. – Harjoittelimme Clandestinen materiaalia noin viikon ajan, ja konsertit sujuivat odotuksiin nähden yllättävän hyvin. En lähde lupaamaan käsi sydämellä The Hellacoptersin uutta studioalbumia, mutta en toisaalta pitäisi kovin isona ihmeenä, mikäli sellainen ilmestyy jonakin päivänä. Suhtaudun asiaan jotenkin niin, että rockmuusikon uralle lähteminen on helvetin harvoin rahallisesti ajatellen kamalan viisasta. Sitten tajusimme, että AC/DC:lla on muuten keikka Suomessa! Rumpalimme Robban on älyttömän sosiaalinen kaveri, ja kohta hän olikin jo tupakalla Brianin kanssa, ja heillä näytti olevan pirun hauskaa. Päätimme lopettaa vuonna 2008, ennen kuin ajaudumme liian syviin riitoihin keskenämme. Erityisesti Youngin veljekset kuulostivat siltä, että he kuolevat millä hetkellä hyvänsä. – Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Ne taisivat vaikuttaa siihen, että vanhan liiton kalmametallin soittaminen alkoi taas maistua. Aika pian myös oma suhtautumisenne The Hellacoptersiin muuttui. Laskut on kuitenkin rokkarinkin maksettava, ja jos minun yhtyeelleni luvataan Yksi viimeisimpiä Nicken projekteja on hänen partnerinsa Johanna Sadoniksen Lucifer, johon hän hyppäsi mukaan myös biisintekijäksi. Kun tämä laivakeikka viimein päättyi, olin aivan perkeleen iloinen! – Niin, Entombedin tulevaisuus. Mietin ihmeissäni, että mikä tässä nyt on, sillä treeneissä olin jaksanut aivan hyvin. Se viilensi oloani ja pakotti ilman kiertämään, ja tuulettimen vaikutus oli näköjään aivan mielettömän iso. Julkaisimme vielä Let It Stink -ep:n vuonna 2007, mutta Death Breathin kakkosalbumin kanssa on vähän kestänyt... – Soitimme ensimmäinen keikan Close-Up Båten -risteilyllä, ja olin täysin loppu jo kahden biisin jälkeen. Monen vuoden ajan vastauksemme oli täsmälleen sama: The Hellacoptersia ei enää ole olemassa, piste. Ennen kuin aloimme treenata, en nimittäin ollut lainkaan varma siitä, että saammeko biisejä kulkemaan ollenkaan. Kuten jo kerroin, Kiss oli minulle kaiken musiikkitoiminnan alku ja juuri, joten heidän avausbändinään soittaminen tuntui vähintäänkin surrealistiselta. 1990-luvun lopulla tapahtui myös kaikenlaisia kummallisia juttuja ja pääsimme esimerkiksi Kissin Skandinavian-kiertueen lämmittelijäksi. – Bändin tahti oli monen vuoden ajan melkoisen rivakka, ja mielenkiintomme alkoi yksinkertai sesti hiipua. Sitten tajusin, ettei vieressäni ole harjoitussessioissa hurissutta tuuletinta... Entä sitten. – Olikin sitten aika huvittavaa, että keikkajärjestäjät alkoivat kysellä meitä takaisin melkein saman tien. Vilkaisin sitten lippuani ja totesin, että jaahas, Angus istuu edessäni olevalla rivillä ja Malcolm taas on takanani. Juuri Suomessakin käyneen kokoonpanon kakkoslevy ilmestyi viime vuonna. Kun teimme kummankin yhtyeen varhaisia albumeja, mehän vain roiskimme niitä kasaan asioita sen kummemmin miettimättä. K u v a: E st er Se ga rr a haast_Nicke Anderson_c.indd 28 6.2.2019 13.23. Kun menimme lentokoneeseen, se oli melkein tyhjä, lukuun ottamatta siellä jo istuskelevia AC/DC:n kavereita. – Kun Supershitty To The Max! nappasi pystin kaikkien muiden bändien nenän edestä, meitä huvitti aika tavalla. Minä voin puhua rahasta ihan hyvin, en näe siinä mitään ongelmaa... Sen sijaan kuuntelin koko lennon ajan, maksaa keikasta kova summa, niin totta helvetissä me lupaamme ainakin harkita asiaa. – Mahdollisiin uusiin The Hellacoptersin ja Entombedin levyihin liittyy se mielenkiintoinen seikka, että paineiden olemassaoloa ei voi nykyään kieltää. En uskaltanut. – Julkaisimme edelleen vähän väliä kaikenlaisia hämäriä sinkkuja – toivotan onnea kaikille täydellistä The Hellacopters -discografiaa metsästäville! –, mutta varsinkin studiolevyjen soundi alkoi siistiytyä askel kerrallaan, ja ryhdyimme suhtautumaan hommaan vakavammin. Lopulta Sweden Rock Festival lähestyi meitä sellaiselle tarjouksella, ettemme voineet enää kieltäytyä. Keikkaliksa ei todellakaan ollut ainoa motivaattori, mutta se näytteli joka tapauksessa isoa osaa tässä comeback-kuviossa. Yhtäkkiä joku kysäisi, että onko tuo Phil Rudd. Että joo, musiikkiteollisuus päätti sitten palkita tällaisen 26 tunnissa kasaan rykäistyn räkäisen garage punk -levyn... Eikä unohdeta sitä, että halusin taas soittaa rumpujakin. Olisi hienoa julkaista uusi studioalbumi, mutta matkalla on monta mutkaa, ja niistä suurin on ajan puute. – Erään toisen kerran olimme tulossa The Hellacoptersin kanssa Suomeen, ja istuskelimme kahvilla Arlandan lentokentällä. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu – The Hellacoptersin piti aluksi julkaista vain sinkkuja ja split-levytyksiä muiden samanhenkisten bändien kanssa. Death Breath saa jonakin päivänä jatkoa, mutta aikatauluista en suostu puhumaan enää yhtään mitään! Sattumaa tai ei, mutta näihin samoihin aikoihin kovaa kyytiä painaneen The Hellacoptersin rivit alkoivat rakoilla. Toki tämä on positiivinen painetila, ja asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Tilanne on aika pitkälle sama kuin The Hellacoptersin kohdallakin. – Tulevat esiintymiset menevät vielä vanhan materiaalin äärellä, mutta mikäli aiomme jatkaa bändin uraa, niin meidän täytyy tehdä tuoretta musiikkia. He olivat turistiluokassa, ei puhettakaan mistään bisnespaikoista. Jossakin välissä myös metalli-innostuksesi palasi, ja Death Breathin ensilevy Stinking Up The Night ilmestyi vuonna 2006. Sekin on toki selvää, että mikäli Entombed julkaisee uuden levyn, niin sen täytyy olla helvetin hyvä ja albumin pitää kestää vertailu vanhoihin aikoihin. Minusta tuntui, että nopeasti kasaan rykäistyt ja jollakin pikkulafkalla julkaistut vinyylisinkut ovat ikään kuin jatkoa sille 80-90-lukujen kasettidemomeiningille. Nykyään tilanne on aivan toisenlainen, sillä joissakin piireissä jopa klassikoiksi nostettujen levyjen perintö velvoittaa... Mietin koko lyhyen lennon ajan, että minun on pakko sanoa edes pari kohteliasta sanaa näille mestareille, mutta en loppujen lopuksi avannut suutani
Rockfest tulostus.indd 29 7.2.2019 8.22
Soololevyis tä puheen ollen... Tuumasin hänelle, että minulla olisi kyllä pari riffiä tar jolla... Vähän karrikoidusti: jos halu an kuulla kollegani kitaran parem min estradilla, niin voin ihan hyvin lampsia hänen viereensä ja kuun nella sitten hänen lavamonitoriaan. Aktiivisena hänet pitävät vanhojen bändiensä paluukeikat, uudet viritykset kuin myös tuotantotyöt. Onhan se nyt aivan mahta vaa, että voin lähettää biisiaihion tutulle kaverille vaikkapa Amerik kaan ja pyytää häneltä siihen kita rasooloa. Muiden kannalta parasta tässä on se, että mikäli jonkun bändin musa up poaa minulle, niin en halua rahastaa heitä liikaa vaan lähden tuottajaksi varsin maltillisella liksalla. Minun piti siis kasata taas kerran uusi yhtye, ja erittäin hyvä niin, sillä Imperial on onnistunut tekemään varsin hienon uran. – Se täytyy kyllä sanoa, että kor vamonitorit eivät ole minua var ten. – Sellainen “soitit tuon kohdan ihan okei, mutta väännetään homma lopulliseen kuntoon tietokoneella” työskentelytapa ei tietenkään ole lähellä sydäntäni, mutta laitteiden kehityksessä ei ole mitään vikaa. Koko homma saattaa hoi tua muutamassa tunnissa, kun en tisaikoina tällaiseen saattoi huveta viikkoja. Sitten törmäsin Johannaan (laulaja Sadonis), ja aika pian asiat johtivat toiseen ja meistä tuli pariskunta. Laatikko sii hen pannujen viereen, nupit kaak koon ja menoksi! 27. – Asun Johannan kanssa hieman Tukholman ulkopuolella ja talos samme on myös studio. No, toivon mukaan elän vielä ainakin jokusen vuoden! Se on minulle selvää, että aion toimia musiikin parissa viimei seen hengenvetoon asti, vähän niin kuin Lemmykin. 30 SOUNDI paskan vertaa kiinnostunut tekemi sistäni (naurua). Rajallisen tilan vuoksi emme pysty keskustelemaan kaikista yhtyeistäsi (Supershit 666, The Solution, The Hydromatics jne), puhumattakaan lukemattomista vierailuistasi muiden bändien levyillä tai keikoilla (MC5, Dismember, Backyard Babies). Bändit ovat paljon coolimpia! – Tykkäsin kovasti Luciferin ensi levystä, joka ilmestyi vuonna 2015. – Lähtökohta on aina se, että mi nun täytyy digata musiikista. Rumpujen soitto taas tuntuu nyky ään mukavammalta kuin pitkiin ai koihin, ja niissä hommissa monito rointi on aina helppoa. Aika ei vain riitä kaikkeen. Jos bändi X kuitenkin haluaa sinut tuottajaksi niin mitä heidän kannattaa tehdä. En ole koskaan pitänyt albumeista, jotka julkaistaan jonkun tyypin nimellä. K u v a: Li n d a Å ke rb er g > Soundi-haastattelu haast_Nicke Anderson_c.indd 30 6.2.2019 13.23. Mietittyämme asiaa kokeilim me musiikillista yhteistyötä ja sehän sujui aivan mainiosti alusta asti. Mitä ajattelet studiotekniikan nopeasta kehittymisestä. Ei yhtään mitään. Lucifer on itse asiassa ensimmäinen yhtye, jolle olen tehnyt musiikkia tiiviissä yhteistyössä jonkun muun kanssa. – Jotkut tuntuvat luulevan, että vuonna 2010 ilmestyneen Imperial State Electricin debyyttilevyn oli määrä olla sooloalbumini. Että mistä hän nyt löytää uuden laulun tekijäpartnerin. Sehän on bändistä ja tuottajasta kiinni, miten niitä vem peleitä hyödynnetään. Tobias (kitaristi Egge) on sairastellut viime aikoina, mutta nyt hän on jo paljon parem massa kunnossa, ja meillä onkin uu si pitkäsoitto työn alla. Olisi siis ihan mahdollista tehdä paljonkin levyjen tuotantotyötä ja laskuttaa bändeiltä rahaa, mutta yleensä tämä homma menee kuitenkin niin, että ryhdyn työskentelemään omien pro jektieni äärellä, ja muut bändit jou tuvat taas odottamaan... tammikuuta 2019 Tampere, Klubin takahuone Mies ja koppalakki. Aloitin Imperialin kappaleiden tekemisen omin päin, mutta aika pian huomasin tarvitsevani apua, ja keikkatarjouksiakin alkoi tulla. Joku internet sitten... Olet tunnetusti vanhan liiton kaveri. Mutta jos innostun materiaalista, kuten kä vi vaikkapa suomalaislähtöisen OZ yhtyeen Burning Leather albumin kohdalla vuonna 2011, niin sitten asiat saattavat edetä rivakastikin. Ei suin kaan. Sen jälkeen kävi niin, että Luciferin kitaristi ja biisintekijä Gaz Jennings päätti lähteä bändistä, ja Johanna oli aluksi hieman epätoivoinen. Otetaanpa kuitenkin mukaan vielä pari merkittävää orkesteria, eli rockpumppu Imperial State Electric ja 70-luvulle kurkottavaa heavy rockia soittava Lucifer. Ja kuten varmaan jo arvaat kin, niin työstämme parhaillaan myös Luciferin seuraavaa studio albumia! Alan myös ymmärtää, miksi et ole työskennellyt kovin monen bändin tuottajana viime aikoina. Käsittämättömän aktiivinen Nicke Andersson – taiteilijanimeltään myös Nicke Royale – ei aio hillitä musiikintekemisen tahtiaan tulevaisuudessaankaan
f i LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 2 1 9 15.6. N E L O N E N M E D I A L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä n e l o n e n m e d i a l i v e . K A I S A N I E M I HELSINKI SA T SU N nml_aic_225x297.indd 1 03/12/2018 7.25 AIC tulostus.indd 31 7.2.2019 10.30. O U L U N E N E R G I A A R E E N A OULU 16.6
Levyn kappaleet perustuvat Rauli Badding Somerjoen primitiivisiin demoihin, joita hän äänitti kotonaan kaseteille Pulliaista varten. Ovesta kun tuli, Topin ääni kuului aina ensimmäisenä. tiedustelee Agentsin uusi laulaja, HIMistä tuttu Ville Valo. – Joo, me tavattiin ekan kerran kameroiden edessä eikä me mitään treenattu, Pulliainen muistelee. – Aina mä en saanut päättää, kuka siihen ohjelmaan tulee laulamaan, mutta Ville Valo oli mun ehdotukseni. Ensimmäinen on vuodelta 1981 ja viimeinen tuli 1985. Kun oikea hetki sitten koitti, niin ihan ensimmäiseksi mä soitin Villelle. – Tuleeko maitovaraa. 32 SOUNDI Y llättävää kyllä, Andy McCoy ei ole paikalla. Yksi on edelleen hukassa. Se on kiinnostava tilanne. Helsingin Ullanlinnan Ravintola Sea Horsessa on alkamassa lounasaika, kun saavumme sinne puhumaan musiikista. Se ei ollut laulajan ja kitaristin ensimmäinen kontakti aiheen tiimoilta. Olen sen verran taikauskoinen, että kaikella on aikansa. Nyt on kyse toisesta Agentsin säestämästä legendasta, Rauli Badding Somerjoesta. Agentsin Somerjokikuvioissa hänen asemansa on toisenlainen. – Meidän pöytä oli tuolla perällä. Tuijottelin niitä ja mietin, että en mä ala tätä vielä tekemään. Sea Horse on hyvä paikka puhua eloon heräävästä historiasta. Nyt hän on laulaja, oikeanlainen tulkitsija. Kasetteja on olemassa neljä. Valo on HIMin laulajana ja biisintekijänä tottunut olemaan idolin ja bändiliiderin roolissa. Ohjelman tuottaja kysyi, kenet haluan mukaan Badding-jaksoon, ja Ville oli mulle ykkösvaihtoehto. Teksti: Ari Väntänen Kuvat: Tero Ahonen Kun Ville Valo & Agents otti asiakseen tehdä loppuun sen, mikä Rauli Badding Somerjoelta ja Esa Pulliaiselta jäi kesken, kaikki sujui hämmästyttävän kitkattomasti. JONKINLAISTA JOHDATUSTA JONKINLAISTA JOHDATUSTA ”Kun olin vauva ja aloin spiidaamaan, faija otti mut syliin ja laittoi Paratiisin soimaan. Loppujen lopuksi ne löytyivät pöytälaatikon perukoilta mun vanhempien luota, Pulliainen kertoo. Vuonna 1934 perustetussa ”Sikalassa” ovat vuosikymmenten varrella viihtyneet muun muassa runoilija ja poliitikko Pablo Neruda, filosofi-kirjailija Jean-Paul Sartré ja lukemattomat laivoilta tulleet merimiehet – siis kulman kundit ja nobelistit, kuten kolumnisti Origo joskus kirjoitti. – Tämän jutun osana oleminen on hienoa mulle, koska olen Agentsin, Raulin ja koko sen kulttuurin fani, laulaja sanoo. Olin koko ajan syvästi tietoinen, että ne ovat olemassa jossakin, mutta en tiennyt missä. Vaikka Badding ei ole enää aikoihin ollut joukossamme, tuntui kuin projektia olisi ohjannut jokin näkymätön jostakin toisaalta. – Sen jälkeen ne olivat vielä kolme vuotta kirjoituspöydän kulmalla. Olin noteerannut sen jo aiemmin. 1990-luvun lopulla Valo oli Laulava sydän -tv-ohjelmassa Agentsin vieraana laulamassa Baddingin klassikoita. – Aina ei tiedä, pitäisikö pummata nimmari vai laulaa. Hän kaataa mustaa kahvia valkeisiin kuppeihin, ja me kannamme ne ravintolan perälle kabinettiin. Tiesin, että Ville haldaa tämän asian, vaikka me ei oltu tavattu. – Nehän ovat helvetin vanhoja nauhoja. Ja nimenomaan siitä Ville Valo & Agentsin uudessa albumissa on kysymys. Itku loppui siihen.” 32 SOUNDI valo & agents -taitto_b.indd 32 7.2.2019 12.21. Pari vuotta sen puhelun jälkeen me alettiin tehdä tätä. – Tuo oli aikoinaan Esko Linnavallin ja muun jazzporukan pöytä, Agentsin kitaristi ja musiikillinen johtaja Esa Pulliainen näyttää. Sen ajan savu on hälvennyt ravintolasalista jo kauan sitten, eikä edesmennyt Topi Sorsakoski, Pulliaisen yhtyeen pitkäaikainen solisti, ole päivän puheenaihe
SOUNDI 33 Ville Valo ja Esa Pulliainen edustavat eri musiikintekijätaustaa kuin sukupolveakin. Silti yhteistyö Rauli Badding Somerjoen tuotannon äärellä sujui jouhevasti. JONKINLAISTA JOHDATUSTA JONKINLAISTA JOHDATUSTA SOUNDI 33 valo & agents -taitto_b.indd 33 7.2.2019 12.21
Oli valmiita fraaseja ja ydinajatuksia, mutta raameissa oli aika paljon työstämistä. Mä olen itsekin ollut jonkun verran tekemisissä entisen itäblokin maiden tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. – Kun laulaja tekee itselleen muistiinpanoja himassa, niin ei se ajattele, että onkohan nää rytmitykset liian kummallisia, kun näitä mun kuoleman jälkeen puretaan, Valo sanoo. – Tähän proggikseen liittyy paljon kaikenlaisia ajatuksia, Pulliainen sanoo. Syksyn lapsia -kappale on johdettu Kaikki laulut -boksilla julkaistusta Teema vuodelta 1973 -aihiosta. – On olemassa pari sukupolvea, joka ei tiedä Baddingista paljon mitään, Pulliainen huomauttaa. Kotiäänitykset, joita nykyisin voi tehdä vaikka puhelimellaan, olisivat hämmästyttäneet Rauli Badding Somerjokea syvästi. – Pitkän matkanhan ne biisit kulkivat kaseteilta levylle, Pulliainen jatkaa. Se on pastissi tietyntyyppisestä musiikista, mutta ehdottomasti oikeaa musiikkia. Toisaalta uudet versiot sellaisista klassikoista kuin Para tiisi, Ikkunaprinsessa ja Tähdet tähdet tuntuvat liiankin itsestään selviltä valinnoilta. Onneksi Raulilla oli tapana taputtaa polviinsa tahtia, kun se lauloi demojaan, niin me saatiin biitti hahmotettua. ”All of you girls, you gotta go rockin’ with Enzio” on vastustamaton fraasi. Aja bmelodiat ja jopa välisoittoaiheita ja osa sanoitusta tuli kerralla. – Mulle niiden kuunteleminen oli niin kuin olisi päässyt avaamaan Liiton arkin, mutta ilman että naama suli, kuten Kadonneen aarteen metsästäjissä kävi. Sanonpa vain, että se ei ole ollut maailman helpointa hommaa. Klassisessa musiikissa on myös tapahtunut vastaavaa. – Näitä on tapahtunut maailman sivu, Pulliainen jatkaa. Levyllehän se nämä biisit tarkoitti, kun ne demokasetit mulle lähetti. – Kun Rauli tapaili melodiaa yksin himassa ja komppasi polviinsa, niin eihän kappaleille ollut esimerkiksi sointuja. Valo lisää, ettei klassikoista ole tehty hiilipaperikopioita. 34 SOUNDI valo & agents -taitto_b.indd 34 7.2.2019 12.21. – Badding sai useimmiten päähänsä melkein kokonaisen kappaleen. Pulliainen tosiaan värisyttää Stratocasteriaan paikoin kuin balalaikkaa. Mutta kenestä mahtaa kertoa 70-lukuisesti rokkaava Rockin’ With Enzio. Ne myös kertovat Baddingin monipuolisuudesta säveltäjänä. Hän äänitti demonsa mankalla kaseteille, eikä niissä kuulu muuta kuin laulettua melodiaa ja vähän käsillä lyötyä rytmiä. Badding matkusteli Unkarissa, ja eihän sitä tiedä, mitä se on unkarilaisten kanssa siitä biisistä sopinut. Me haettiin niihin uudenlaista syvyyttä. Mulle oli tärkeää saada mukaan Venäjää, sellaista slaavilaista melankoliaa, jotta meininki pysyy riittävän synkkänä. Kirstinkulma ja Kettu ovat instrumentaalikappaleita, jotka Somerjoki teki vuonna 1981 Pulliaista ajatellen. – Nää on vielä vanhanaikaisempia kuin ne edelliset! Levyllä on mukana myös Kuihtuu ke säinen maa, jonka alkuperä on herättänyt viime aikoina keskustelua. Se oli herkkää puuhaa, kun ei niitä halunnut apinoida, vaan niille halusi tehdä kunniaa, mutta samalla tuoda niihin vähän itseään. – Alun perin jotkut melodiat tuntuivat jopa pikkaisen käsittämättömiltä, mutta kun alkoi purkaa niitä ja hahmotella soinnutusta, niin ne aukesivat. – Ajattelin kokeilla, miltä se kuulostaisi soitettuna, ja sehän avautui helvetin hyväksi. Biisien parhaimmistoa ovat ensimmäinen single Orpolapsi kiurun ja päätöskappale Tuutulaulu – eikä tämä välttämättä jää tähän. Raulin demot ovat vaikuttavia ja totta kai tuli mietittyä, voiko niihin koskea. – Vaikka ne ovat raakileita, niissä on tosi vahva tunnelma, Valo sanoo. – Baddingin laulamat biisit olivat monimutkaisia valmistaa, mutta Toni Liimatta hoiti tietokonehommat. Mäkin luulin säveltäneeni Agentsien ekalle levylle yhden instrumentaalibiisin, mutta sehän olikin Carl Perkinsin kappale. – Totta kai olisi voinut tehdä sellaisenkin levyn, jolla on vain ennen julkaisemattomia biisejä. Ja sitten on tekemättä vielä sellainen haitarille sävelletty neliosainen instrumentaalitango kuin Yö Hirsijärvellä. Se tasapaino voi olla hirveän vaikea löytää. – Biisit jäävät alitajuntaan ja pulpahtavat yhtäkkiä pintaan. – Kun Badding sai tietää, että tulen kapellimestariksi sen studiosessioihin, se halusi säveltää mulle pari kitarainstrumentaalia, koska tunsi mut rautalankakitaristina. – Se on aika mystinen homma. Ville Valo & Agentsin levyllä on kaksi suoraa rockbiisiä, jotka laulaa Badding itse. – Tuutu laulussa ja monessa muussakaan biisissä ei ollut muuta kuin Raulin ääni ja taustalla sporan kolinaa, tuulen viuhunaa ja leikkivien lasten ääniä, ja silti niistä tuli kylmät väreet ja karvat nousivat pystyyn. Me haettiin niihin tolkkua siltä pohjalta, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, Valo kertoo. Ideoiden viimeistelyä helpotti tyyli, jolla Somerjoki sävelsi. – Se on voinut olla myös korvamatojuttu, Valo arvioi. Mutta jos halutaan antaa nuoremmille kuulijoille kokonainen kuva Baddingista, tämä on paljon parempi ratkaisu. – Kuka vitun Enzio. Se sai inspiraation samalla tavalla kuin Unto Mononen. – Sillä neljännellä, edelleen hukassa olevalla kasetilla oli paitsi Tähdet tähdet, myös muutama muu biisi. – Tuntui oikealta käyttää niissä Baddingin ääntä, sitä sen jäljittelemätöntä meininkiä. Välillä alkuperäisen idean tavoittaminen vaati kovasti työtä, mutta samalla minimalistinen aihio antoi vapaat kädet. 34 SOUNDI SOUNDI 35 V alo ja Agents ovat levyttäneet yhden albumin kehyksissä varsin laajan kattauksen Rauli Badding Somerjoen musiikkia. Rauli Badding Somerjoen sydän oli siellä, missä suomalainen ja slaavilainen laulelma kohtasi amerikkalaisen rock’n’rollin. Se on ihan legendaarinen biisinnimi! Enzio, suomalaisen rockin myyttinen jumalhahmo… Sitä se on ainakin tästä eteenpäin. Mä luulen, että esimerkiksi Tuutulaulu on syntynyt juuri sillä lailla. Se vaatii aikaa. – Niitä ei tosiaan tehty yksi yhteen. Olisi hauskaa joskus julkaista ne alkuperäiset kasettinauhatkin, että ihmiset kuulisivat ne. Havaitsin ne jo silloin hyviksi sävellyksiksi, mutta Aarnion Pekka, Blomin Atte ja minä päätettiin yhdessä, ettei levytetä niitä Ikkunaprinsessalle. – Onneksi ne sai toteuttaa nyt, koska tykkään niistä kappaleista. Positiivisella tavalla. – Mä olen miettinyt ihan samaa, Valo innostuu. Se soitti kitaraa vain vähän, mutta teki silti täysiverisiä kitarainstrumentaaleja. Ehkä sekin vielä kävelee vastaan jossain. Somerjoen demojen alkeellisuus oli Valolle ja Pulliaiselle sekä etu että haaste. – Siinä on voinut tapahtua montakin eri asiaa. Ei nää definitiivisiä versioita ole. – Toisaalta tämä tekee honorii Baddingille, toisaalta lunastelen tässä omia lupauksiani hänelle. Me palvomme Enziota rock’n’rollin alttarilla! – Se on niin baddingmainen juttu, suoraan sen suusta. Siinä olisi menty liian kauas itse aiheesta. Suomessa Baddingin säveltämäksi kirjatun kappaleen on havaittu perustuvan kuusikymmentäluvulla sävellettyyn unkarilaiseen kappaleeseen nimeltä Minden ember boldog akar lenni. U usilla ja vanhoilla demoilla on eroa, ja eron on tehnyt aika. Jaakko Salolle kävi kerran niin, että yksi sen kappale oli yksi yhteen eräs puolalainen kappale. Enziota on tainnut pistää rockampiainen, Pulliainen nauraa. – Joskushan puhutaan päivitetyistä versioista, mutta nää ei todellakaan ole sellaisia, Pulliainen nauraa. Mutta voihan sitä tulkintoja tehdä. En tiennyt sitä aikoinaan, kun Kuihtuu ke säinen maa levytettiin, Pulliainen sanoo. Se oli Baddingin comeback-älpee, eikä mulle tehdyt instrumentaalit sopineet sellaiseen konseptiin. – Sehän niissä oli hienoa, että ne eivät olleet ihan loppuun asti vietyjä. – Rauli on saattanut digata raivona jotain unkarilaista stygeä ja luulla sitä traditionaaliksi tai tehdä puolivahingossa samanlaisen biisin
”En usko, että Raulilla oli ongelmia ristiä jalkojaan. Tasapainon löytämisessä oli oma hommansa. Se ei liity seksuaalisuuteen vaan nimenomaan herkkyyteen.” valo & agents -taitto_b.indd 35 7.2.2019 12.21. 34 SOUNDI SOUNDI 35 SOUNDI 35 Ville Valo ei halunnut toisintaa albumin jo aiemmin julkaistujen kappaleiden Somerjoki-tulkintaa, vaan halusi niihin uudenlaista syvyyttä. Slaavilaisella melankolialla haettiin mukaan synkkiä sävyjä
– Me tehtiin määrällisesti ja ajallisesti aika paljon töitä yhdessä, mutta ei voi sanoa, että olisin tuntenut häntä. Toisaalta herkkä, toisaalta kova. Kun projektin ensimmäinen julkaisu Orpolapsi kiurun tupsahti kuultavaksi, kohahdus somessa oli aikamoinen. – Sellainen on helvetin harvinaista elämässä, että jokin vain tuntuu hyvältä ja luonnolliselta ja johdattaa hyviin juttuihin, Valo jatkaa. Hyvä, ettei ajanut mua ulos studiosta, Pulliainen muistelee. Hän on kiertänyt Suomea pari vuotta kauemmin kuin Ville Valo on elänyt. Mäkään en tiedä Cheekin musasta mitään, mutta tiedän, että se on iso ilmiö. Mitä hän olisi sanonut albumistanne. Keikka oli ollut ulkona 20 asteen pakkasessa, ja Badding oli vetänyt napapaidassa rokkia. – On hyvä, että asioilla on deadline. Valo tuntee hänet vain musiikin kautta, ja tuota tunteiden tietä pitkin saattaa kokea pääsevänsä hyvinkin lähelle artistia ja ihmistä. – Ekat 30 vuotta on aina tosi nastaa, mutta sitten se on kyllä jo nähty. Esa Pulliaisen suussa laulaja on etäisemmin Badding. – Kaksijakoinen. Sinä päivänä tuntui aivan siltä kuin Valon ja Agentsin yhteistyötä olisi odotettu oikein kovasti. Aina se ei nimittäin kuulosta, vaikka kuinka soitettaisiin yhdessä. – Kaikilla suurilla tulkitsijoilla on se sama taito, myötäelämisen kyky, Pulliainen lisää. Albumia tehtiin selkeällä työnjaolla kolmessa eri pisteessä. Oli hassua, kun toisinaan tein melodioihin aika isojakin muutoksia, niin se ei sanonut mitään. Se ei liity seksuaalisuuteen vaan nimenomaan herkkyyteen. Miten hyvin Markku Pölösen vuonna 2000 valmistunut Badding-elokuva vastaa totuutta. Open endingit ovat kamalia. – Kettu-kappaleen alussa on Raulilla skyfä puheosuus, joka siirrettiin originaali studion moniraitanauhurille. Badding oli sen tyyppinen ihminen, joka sulki paljon asioita ulkopuolelle. päivänä 1947 ja kuoli tammikuussa 1987. Esimerkiksi Nuori rakkaus -biisi on koko ajan ihan iholla ja menossa palasiksi ja sen kautta äärimmäisen vahva. Jumalauta, aivan rautaa – Badding kävi moikkaamassa meitä! V ille Valo kutsuu Somerjokea useimmiten tuttavallisesti Rauliksi. Luojan kiitos ne sattuvat sopimaan tosi hyvin yhteen, vaikka tässä on vahvoja persoonia. Etenkin, kun kyseessä on pitkän linjan osaaja ja Suomen taitavin miksaaja, Pulliainen sanoo ja kertoo anekdootin. – Mä ihmettelin silloin 20 vuotta sitten, kun me tehtiin ekan kerran Villen kanssa duunia, että miten 22-vuotias jätkä on voinut sisäistää Baddingin meiningin niin hyvin. Se tuli esiin myös keikoilla. Ville Valo & Agentsin ajatuksena on toimia ”Raulin synttäreistä Raulin synttäreihin”. – Risto teki meidän kanssa aikoinaan myös Baddingin levyt. Myös Villellä on vahvat mielipiteet. – Esa on kova hieromaan omia osuuksiaan ja tuotannollista puolta. – Vanha perhetarina kertoo, että kun olin vauva ja aloin spiidaamaan, faija otti mut syliin ja laittoi Paratiisin soimaan. Badding on vaikuttanut muhun eniten sillä, että se ei pelännyt olla haavoittuvainen. – Keikkapromoottorit ovat viimeiset 20 vuotta kyselleet multa, että koska me tehdään taas hommia Villen kanssa. Kitaristi tunsi Somerjoen oikeassa elämässä ja tietää siksi, ettei tuntenut juuri lainkaan. Se sama piirre on koskettanut monia sukupolvia, koska se on ihmisyyttä, joka ei vanhene. R auli Badding Somerjoki syntyi elokuun 30. – Ei se sanonut koskaan mitään niistäkään levyistä, joita me aikoinaan tehtiin. – Se varmaan johtuu siitä, että kaikki arvostavat toistensa duunia, Ville arvelee. – Raulin levyt ovat ihan ensimmäistä musiikkia, jota mä olen kuullut, Valo aloittaa. – Herkkyys, Valo sanoo. – Vanhassa suomalaisessa popmusassa miehet ovat usein hyvin maskuliinisia. Ja onhan se kiinnostava antropologinen eksperimentti, että keitä meidän keikoille tulee. Tai sitten se johtuu siitä, että Rauli Badding Somerjoen henki johdattaa Ville Valo & Agentsia. – Me julkistettiin tieto tästä projektista elokuun vikana päivänä 2018, ja keikat jatkuvat kesän 2019 yli elokuun lopulle, Valo sanoo. Kun mä teen levyjä, mulla on vahvat näkemykset ja siinä rautakorko napsahtaa aika äkkiä. Sitten taas joskus, kun muutin yhden äänen, tuli kauhee huuto. – Oli aikaa käydä kylvyssä lauluottojen välillä. Pulliainen vastasi soittopuolesta omalla studiollaan, Agentsin osuudet äänitettiin siellä analoginauhalle. Kuva hänestä on ennemminkin hauras. Tarinat Baddingista ja hänen musiikkinsa ovat olleet osa Valon elämää kauemmin kuin hän muistaa. Mutsi on myös kertonut siitä, kun se näki Baddingin livenä 1970-luvulla. Siellä jokainen paikkansa ties, kun Badding pisti tulemaan aika kovaakin kyykytystä. Me ei kaveerattu. Sana ”kova” ei tule ihan ensimmäisenä mieleen Rauli Badding Somerjoesta. Miksausvaiheessa huomattiin, että puhe oli taltioitunut myös toiselle keyboard-raidalle, missä se ei aikaisemmin ollut. keikkakesä, Pulliainen hoksaa. Itku loppui siihen. – Sellainen voi olla vaikeaa luoville ihmisille. Revi siitä, Robin! Repijöitä tuntuu riittävän. Oli kivaa saada originaalityyppi tähän mukaan. Ville Valo & Agentsin keikkojen ennakkomyynnistä päätellen tämä ilmiö tosiaan vetää väkeä puoleensa. – Tässä on johdatusta mukana. – Sellainen oli se kova puoli. Mutta vaikka oli monenlaista vääntöä ja hämmennystä, niin koko ajan tuntui, että joku jostain muualta liidaa tätä hommaa. Se saattaa liittyä siihen, miten läheiseksi he Somerjoen kokevat. Mutta täähän selittää sen, Pulliainen huomauttaa. Levyn tekeminen on normaalistikin aikamoinen proggis, ja tämä ei tosiaan ollut maailman yksinkertaisin levy tehdä. Siltikään meillä ei ole ollut mitään ristiriitoja, Pulliainen päivittelee. – Ville kuulostaa Villeltä ja Agents Agentsilta. Todettiin, että ei ole. Nyt mutsin ja faijan vinyylit ovat mulla. Varsinkin se, jossa oltiin ruuhessa järvellä. – Tänä vuonna on muuten mun 45. Kaikki mimmit olivat rakastuneet siihen menoon. Se saa Pulliaisen ihmettelemään, miten luonnollisesti koko projekti on sujunut. Millainen ihminen Rauli Badding Somerjoki muuten oli. – Kun asiat tuntuvat oikeilta, niitä ei tarvitse pohtia. Ainakin meidän soitto kuulostaa musiikilta. – Mä tykkäsin siitä, että se oli fiktiivinen ja sadunomainen tarina Baddingista. – Ei vittu, kun se pisti mulle joskus huutia Finnvoxilla, kun mä olin mennyt muuttamaan jonkun kohdan. Valo puolestaan sovitti ja äänitti lauluosuutensa kotistudiossaan. 36 SOUNDI valo & agents -taitto_b.indd 36 7.2.2019 12.21. – Nykyäänhän ilmiöt ovat suosittuja, ja mekin ollaan tietyllä tavalla ilmiö, Esa Pulliainen pohtii. Mikä Baddingista sitten teki niin suuren tulkitsijan. – Ilmiömäisiä me ainakin ollaan. Kova puoli taisi suojella herkkää. – Vanhemmat tykkäävät niistä edelleen hirveästi. – Ei varmaan mitään, Pulliainen arvelee. Hemmin kanssa mietittiin kuinka tää on mahdollista. Kaikki loksahteli paikalleen. Nyt, kun tehdään, niin ilmiöhän se on, ja ilmiöt vetävät jengiä. Se ei ole mahdollista analogimaailmassa, koska päälle äänittäessä aiempi äänitys tuhoutuu. En usko, että Raulilla oli ongelmia ristiä jalkojaan. Oli kivaa, kun mullakin oli mahdollisuus tehdä niin, Valo sanoo. – Baddingin laulujen hahmoissa on usein se nuori poika, joka seisoo pikkaisen sivussa muista. Se oli jonkinlainen ulkokuori. Lopulta Finnvoxin studiopäällikkö Risto Hemmi miksasi saamistaan raidoista valmista musiikkia. – On kaunista kuulla, kun puhut meistä ja Cheekista miltei samassa lauseessa, Valo huokaa onnellisena. En mä kaikkia kohtauksia ymmärtänyt, mutta jotkut olivat kuin suoraan Baddingin elämästä
keikkakesä’ Pulliainen hoksaa. Hän on kiertänyt Suomea pari vuotta kauemmin kuin Ville Valo on elänyt.” Uuden levyn kantavina voi mina olleet Rauli Badding Somerjoen kasettidemot löy tyivät Esa Pulliaisen van hempien luota sattumalta. SOUNDI 37 ”’Tänä vuonna on muuten mun 45. valo & agents -taitto_b.indd 37 7.2.2019 12.21. Kitaristi itse vielä odotti oikeaa hetkeä niiden työstä miseen muutaman vuoden nauhojen löytymisen jäl keenkin
– Omille liukkaille hyökkääminen HIMin jälkeen olisi ollut musiikillisesti tylsää, Valo perustelee. Niin ei kuitenkaan käynyt. – Olen tehnyt uusia englanninkielisiä biisejä. HIM oli niin suuri osa hänen elämäänsä, ettei sen perään sovi tehdä ihan mitä tahansa. 38 SOUNDI ”Olen tehnyt uusia englannin kielisiä biisejä. valo & agents -taitto_b.indd 38 7.2.2019 12.21. Eli mä hajotin HIMin, jotta pääsisin laulamaan Agentsin kanssa, koska eihän sellaista englanninkielistä paskaa kukaan jaksa kuunnella, Valo kujeilee. Ville Valo ei ole pitänyt kiirettä HIMin jälkeisellä urallaan. Luoja yksin tietää, mihin ne päätyvät, jos mihinkään.” VILLE VALON TULEVAISUUS ON AVOINNA, MUTTA KOVALEVYT RUTISEVAT JO. En koskaan miettinyt olevani muusikko HIMin kautta, vaan se oli mulle soiva perhe ja elämäntapa. Laulaja on pitänyt matalaa profiilia, ja hänen näkyvimmät julkaisunsa (Love Recordsin 50-vuotisjuhlien kunniaksi tehty John Denver -käännös Olet mun kaikuluotain ja Ville Valo & Agentsin eponyymi albumi) ovat suomenkielisiä. Agents-projekti jäänee sekin vaiheeksi Valon uralla. Luoja yksin tietää, mihin ne päätyvät, jos mihinkään. Tehdään yksi asia kerrallaan, eli nyt keskitytään tähän. Niin ei tietenkään oikeasti käynyt. Mä olen oppinut tästä Badding-projektista paljon, ja se tulee vaikuttamaan myös omaan musiikkiini. ROHKEITA KÄÄNNÖKSIÄ KUN HIM LOPETTI toimintansa vuoden 2017 lopussa, moni arveli Ville Valon julkaisevan nopeasti englanninkielisen soololevyn. Hän kertoo, että kotistudion kovalevyt ovat viime aikoina rutisseet muutenkin kuin Baddingin tiimoilta. – Me oltiin niin nuoria, kun HIM perustettiin, että siitä tuli iso osa mun persoonaa. – On parempi tehdä sellaisia käännöksiä, että joutuu olemaan varpaillaan ja kohtaamaan haasteita. – Me tsekattiin Esan kanssa vanhoja nauhoja jo vuotta ennen kuin Himpulat heitti lapaset naulakkoon. Laulaja kertoo, ettei Badding-projekti suinkaan ilmestynyt puun takaa HIMin haudalle. Uutta musiikkia on kuitenkin tehty, vaikka mies ei siitä juuri mitään paljastakaan
Fullsteam tulostus.indd 39 7.2.2019 9.16
Huomaatko olevasi jotenkin tyynempi nykyään arjessa. – Niissä on paljon omia kokemuksia, mutta tarkkailen jatkuvasti kaikkea ympärilläni ja muistelen kiinnostavia juttuja. Toinen huono puoli on musiikkiteollisuus itsessään. Sitä paitsi rakastan keikkailua. Lopputulos on yhdistelmä siitä kaikesta. – Me ei olla koskaan tavattu Iggyä enkä tiedä miten se meitä on kuullut, mutta sen tiedän, että Iggy on aito musafani, joka kuuntelee ja tsekkailee jatkuvasti monenlaista musiikkia. Muuten näyttää tyhmältä.” Ug-suosiosta valtavirran laitamille uinut mutta särmänsä säilyttänyt Sleaford Mods on aiheesta vihainen. Niin kuin monia muitakin tänä päivänä. Brexit vai… – No, se on tietenkin ihan perseestä, joskin just nyt kukaan ei tiedä, miten siinä lopulta käy. Hiukan erilaista salitreeniä. – En, en oikeastaan. Ja erittäin mukavaa on se, että mulla on nyt vähän enemmän rahaa. – Niinpä. Neuvoin ihmisiä, että miten ne voi selviytyä tilanteestaan tai ainakin jotenkin parantaa sitä. – Hyvä puoli on se, ettei mun tarvi enää käydä normaaleissa töissä. – Kyllä kai, jos valitsisin pubin huolella, mutta en mä käy enää juuri missään. Koetko sinä samoin. Me ollaan edelleen aika ärhäkkä akti ja keikat toimii mulle ikään kuin salitreeninä. Nykyään mun omassa jutussa on ihan tarpeeksi ajanvietettä. Sellainen lankesi pari vuotta sitten Sleaford Modsille kun Vanha Stooge nimesi heidät ”tämän päivän kovimmaksi rockbändiksi”. Kun syljet lavalla kaiken sen myrkyn sisältäsi, niin onko sillä katarttinen vaikutus psyykeesi. Voitko mennä pubiin ilman, että ihmiset on heti kimpussasi. Kuinka kuuluisa olet nykyään. Se on jatkuvaa taistelua oman egon kanssa. Tää on huippuhomma. Nyt me ollaan osa sitä eikä se ole kovin mukava paikka, Jason puntaroi ja purskahtaa lopussa nauruun. Siinä kyllä näki, miten kovilla ihmiset on, kun laskuja tippuu jatkuvana virtana eikä enää pysty maksamaan niitä. – Ei. ja olen nyt paljon vakaampi ihminen. Etkö keikoillakaan, siis diggailemassa muita bändejä. Paasausta transsissa Sleaford Mods -taitto.indd 40 6.2.2019 13.37. Mun mielestä on tärkeää puhua siitä aina kun mahdollista, että jengi tiedostaisi mitä tapahtuu. Mikä Englannissa on nykyään pahinta. Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy ja keskiluokka pienenee. – On, kyllä siinä saa purettua stressiä ja paineita. Mielestäni siitä puhuminen on myös kiinnostavaa, Jason selittää ilman minkään valtakunnan uhoa, hyvin sivistyneesti. Siitä huolimatta, että Britannian Nottinghamista tuleva kaksikko on aika kaukana kitaroita räimivästä rokkiyhtyeestä. Lakkasin vetämästä alkoholia ja huumeita . Ehdottomasti! Onhan se nyt virkistävää, kun joku puhuu vaihteeksi juuri siitä todellisuudesta, mitä monet ellei peTeksti: Jussi Niemi 40 SOUNDI ”Pitää olla tarkkana, että oikeasti tietää, mistä puhuu. Monet bändit on aika paskoja ja ne, joista tykkään, tuntuu olevan aina turneella jossain muualla kun olen itse vapaa. Koin, että pystyin kuitenkin jotenkin auttamaan ihmisiä ja se tuntui hyvältä. Kiertueella tulee siten treenattua paljon ja se on hyvä asia, Jason naurahtaa. KATARSIS Itselleni Sleaford Mods tuntuu eräänlaiselta ”työväenluokan kostolta”. – Itse asiassa en juurikaan. MEIDÄT AJETAAN LOPPUUN Sinähän olit sosiaalityöntekijä vielä reilut pari vuotta sitten. Siinä varmaan näki yhteiskunnan varjopuolet läheltä. Nyt kun olen selvin päin, en voi enää mennä pubiin nollaamaan, mutta kyllä mun tilanne on nykyään ilman muuta parempi. Huomion kohteena olemiseen tottuu aika nopeasti ja sitten kun huomio ei ole enää ihan yhtä kuumaa, tilanteeseen pitää osata mukautua. se alkoi käydä ihan vitun raskaaksi . Olen edelleen vihainen, itsekäs ja hiukan naiivi tyyppi, ja monet asiat masentaa mua. Pian se selviää. – No, joo… Tai sitä se oli aikaisemmin, mutta nyt tilanne on vähän muuttunut, kun valtavirta on jossain määrin adoptoinut meidät. – Kyllä, työskentelin kunnan sosiaaliavussa. Sitten on tämä ihmisten uupuminen. Siinä on varmaan hyviä ja huonoja puolia. Saan luoda, ja on haastavaa luoda kamaa, joka kiinnostaa ihmisiä. Mistä valmistat saarnasi. Aikaisemmin me oltiin monille ihmisille vaan vitsi, meitä dissattiin ja vähäteltiin, mutta nyt meistä on tullut… professionaali bändi. Huono puoli on se, että vielä vähän aikaa sitten me oltiin kuuma uusi nimi ja meidän ympärillä kihisi tietty ihan itse luotu hype, mutta nyt ihmiset on jo alkaneet tottua meihin ja me ollaan vain yksi hyvä bändi muiden joukossa. Meidät ajetaan loppuun, kun moni joutuu tekemään useampaa työtä eikä siltikään jää käteen mitään. (huokaa) Mulla on edelleen kaikenlaisia juttuja, joiden kanssa joudun painimaan jatkuvasti. Harvoin törmää karummin minimalistiseen soundiin kuin minkä paksulla Keski-Englannin murteella kiukkuisesti paasaava Jason Williamson ja vähäeleisiä elektronisia taustoja säätävä Andrew Fearn saavat aikaan. Me muutettiin parempaan taloon ja mun lapsilla on nyt parempi kasvuympäristö. R ockissa on vaikea keksiä korkeampaa siunausta kuin propsit Iggy Popilta. Puheen aksentti on vahva, muttei onneksi ihan niin tukeva kuin levyillä, ja rauhallisen ystävällinen puhetyyli on kaukana miehen patenttisaarnauksesta, joka siis ei ole räppäystä sen paremmin kuin lauluakaan, vaan tosiaankin umpibrittiläistä runsaiden kirosanojen suolaamaa underground-ripitystä. Juuri uuden Eton Alive albumin julkaisseen duon brittiyhteiskunnan kipupisteitä tökkivä messuaminen on kuitenkin kaikessa äreydessään niin älykästä post punkia, ettei vastaavan törmää usein. Alkoiko työ ahdistaa. – Kieltämättä se tuntui huikealta, Jason Williamson (44) kommentoi Iggyn lausuntoa puhelimeen hyytävän kylmänä tammikuun maanantaina
Onko teillä nyt ihmisiä tekemässä sitä. Teillähän on nykyään oma levymerkki Extreme Eating. Toimiiko se sulle. Paasauksessasi on myös rutkasti huu moria. Siinä voi tulla kuolema, jos teette liian monta kertaa ihan samankuuloista juttua, vaikka siinä olisikin älyä ja fiilistä. – Vaikka mihin. Halusin vähän laajentaa. En mä lasteni kanssa ihan niin paljon kiroile, Jason ikään kuin rauhoittaa minua. Miten lapsesi ja vanhempasi suhtau tuvat kirosanoja viliseviin purkautumi siisi. Tajusiko jengi siellä teitä. – Joo, huumoria on tosiaan aika pal jonkin eikä osa tajua sitä, mutta onneksi sentään aika monet. – Jännittää, ihan helvetisti. Jason kysyy todella kiinnostuneena. Nyt Andrewn biiteissä on paljon enem män vaihtelua ja When You Come Up To Me on sinulta ihan uudenlainen biisi. – Tiettyyn rajaan kyllä, vaikka me mu siikkina lähempänä punkia ollaankin. K u v a: R o ge r Sa rg en t Sleaford Mods -taitto.indd 41 6.2.2019 13.37. Eikö tuhansien ihmisten edessä mes suaminen niin minimalistisella virityk sellä jännitä. Itse asiassa me on jo oltu monilla jättiareenoilla, ja se on toi minut oikein hyvin. Sehän on loputonta ja jatkuvaa, vitun ahdistavaa kaiken kaikkiaan. Niinpä. Kun me nyt ollaan aika poliitti nen bändi, niin meiltä jatkuvasti kysel lään kaikenlaisista asioista ja tulee tilan teita, että alkaa vähän yskiä, kun huo maa, ettei juuri siitä asiasta kovin paljoa tiedäkään. Nehän näki aikaisemmin, että tavallaan haaska sin elämääni, mutta nyt ne kokee, että teen sillä jotain merkityksellistä. Menikö sukset ristiin Rough Traden kanssa. Muuten näyttää tyh mältä. SOUNDI 41 Albumiensa välissä yhä suositummaksi kasvaneen Sleaford Modsin musiikissa piirtyy kuva Englannin tämänhetkisestä tilasta. – Poika on vasta kolme, joten se ei suhtaudu paljon mitenkään. Puhutko siinä nai selle vai… – En, vaan paljon yleisemmin siitä, mi ten kapitalismi: mainokset, kulutuksen tuputtaminen, statukseen puuttuva ma nipulointi ja kaikki se paska, tunkeutuu ihmisen henkilökohtaiseen tilaan ja täyt tää sen. – Niin on. Toimii. Mutta sitä vaan ryhtyy hommiin ja sitten pääsee melkein kuin transsiin, jossa keskittyy vaan siihen, että tekee sen just niin hy vin kuin suinkin pystyy. Kun olette pohjimmiltaan niin undergroundhenkinen akti, niin miten isoille lavoille olette valmiita homman viemään. Seu raava pitää organisoida paremmin. Me vaan oivallettiin, että me pystytään hoitaan homma itse kin ja… öh, annettiin niille kenkää. Olette olleet jo Amerikassakin kier tueella. Mun vaimo Clare läh ti mukaan ja se pääosin hoitaa homman. Kuinka paljolti jengi mielestäsi missaa sen puolen. Tyttö on seitsemän ja luullakseni aika ylpeä teke misistäni, kuten vanhempanikin. Keikat oli järjestään täynnä. Rough Tradelle teitte vain yhden levyn (English Tapas, 2017). Tosin en ole ihan varma, mis tä siinä on kysymys. Ei mulla mitään skootteria ole, mutta mo dissa on kuitenkin aina ollut myös tietty punkviba. – Totta puhut. Sitä sa nottiin ennen valehtelemiseksi! – Nimenomaan! Asioista puhuessa pi tää vaan olla tarkkana, että oikeasti tie tää, mistä puhuu. Slea ford Mods on kuitenkin niin äärimmäi sen brittiläinen juttu ja aksenttisi tosi paksu. REVIIRI LAAJENEE Oli mukavaa huomata, ettei Eton Alive mene niin yhdellä vaihteella kuin English Tapas. – Kyllä ne tajusi. Oletko mielestäsi mod. – Ei varsinaisesti. Homma alkaa toimia. Sehän on työväenluokkainen juttu. Eton Alive jossain määrin kärsi siitä, et tei meillä ollut alkajaisiksi mitään infra struktuuria, mutta nyt sitä on rakennet tu kovasti ja Cargo Records jakelee meitä. Olen kuunnellut viime aikoina vähän popimpia juttuja ja sen biisin laulumai suus innostaa mua. Pyrin parhaani mukaan pi tään itseäni perillä siitä, mitä tapahtuu. räti useimmat meistä parhaillaan elää. Jason Williamson (vas.) on nähnyt tavallisten brittien arkea myös työssään sosiaalityöntekijänä. Se oli oiva kiertue, paitsi talou dellisesti: käteen ei jäänyt mitään. Suomessakin poliitikot jauhaa nyt ko ko ajan, miten työpaikkoja tulee lisää ja nousua eletään, mutta todellisuudessa ihmiset saa koko ajan potkuja tai aina vaan lisää työtä samalla palkalla. Mutta yhtiön pyörittämisessähän on ihan helvetinmoinen työ
– Se ei sujunu vaan niin, että istun Petrin kanssa alas ja ”kerron vähän elämästäni”. Uusi Children of Bodom -albumi ei ole nimittäin ainoa bändiin liittyvä asia, joka on pitänyt hänet kiireisenä viime aikoina. KIUKULLA ETEENPÄIN Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Marek Sabogal 42 SOUNDI T ammikuinen ikkunamaisema Suomessa on lohduttoman loskainen ja luminen juuri sillä hetkellä, kun tarkoituksenani on ottaa Skype-yhteys Children of Bodomin kitaristikippariin Alexi Laihoon. Lomailemaan Laiho ei ole kuitenkaan Australiassa ehtinyt. Kyllä mä varottelin, että siitä tulee sitten ihan saatanan tylsä, koska en mä voi puhua kaikkein hauskimmista asioista, mutta Petri ei antanut sen haitata. COB-taitto_d.indd 42 6.2.2019 13.43. Mun kanta oli, että ehdottomasti vittu ei. Kyllä siinä sai molemmat kelata, mitä juttuja kirjaan haluaa. – Oon asustellut nyt parin vuoden ajan puolet elämästäni täällä Australiassa ja kyllä mä voin suoraan sanoa, ettei ole yhtään ikävä sinne Suomen loskapaskaan, kun kattelee noita hellelukemia paikallisessa lämpömittarissa. – Nyt mä sitten annoin periksi, kun alkoivat nämä pyöreät vuodet lähestyä. Skype on yllättävä väline juttutuokiolle näin suomalaisen toimittajan näkö kulmasta, koska yleensä Bodomhaastattelut on hoidettu kasvotusten Helsingissä. – Sinne synty hauskaa stooria, silkkaa historiaa ja pientä teknistä yksityiskohtaa, mistä kukakin nyt on kiinnostunut. – Ei hiihdellä täällä päin ei, Laiho naurahtaa hyväntuulisesti heti puhelun alkuun. Lopulta sisältöä alkoi syntyä yllättävänkin paljon ja nimen Kitara, kaaos ja kontrolli saaneesta teoksesta tuli peräti 400-sivuinen, eikä sisältökään jäänyt ihan Laihon itsensä arveleman sensuurin alle. Suomen kelit muuttuvat yhä ankeammiksi, kun utelen Laiholta heti yhtey den saatuani, missä päin mies juuri nyt hiihtelee, kun juttua päädyttiin tekemään Skypen yli. – Siis mähän taistelin sen tekemistä vastaan ihan loppuun asti, hahhah! – Mä muistan, kun Petri sanoi jo joskus vuonna 2004, että se haluaa kirjoittaa musta kirjan. Olin sitä mieltä, että A: mä en ole ansainnut sellaista teosta, B: mä en ole tarpeeksi vanha ja C: liian monet ihmiset, jotka sitä teosta ”tähdittäisi”, on yhä elossa, eikä niistä kehtaisi kertoa mitään. Huhtikuussa julkaistaan kauan odotettu elämäkertateos, jonka kirjoittajana on kukapa muukaan kuin Soundin oma veteraanitoimittaja Petri Silas, joka sai Laihon mukaan ylipuhua häntä puuhaan melkoisen tovin. Alexi Laiho täyttää tänä keväänä 40 vuotta, mutta Children Of Bodom julkaisee jo sitä ennen kymmenennen albuminsa, joka on konkreettinen osoitus siitä, että toisinaan ikä todellakin on vain jono numeroita. Petri pallotteli otteita mulle, luin niitä, pistin takaisinpäin ja siitä se sitten kasaantui
Katsotaan tilannetta uudelleen sitten, kun osa 2 ilmestyy jos kus mun ollessa kuolinvuoteella. Jos selailee tuon aikai sia haastatteluja vaikkapa Soundin tai Infernon sivuilta, toistuvat tietyt teemat täysin peittelemättä. Kun ottaa päähän, valmista jälkeä kyllä syntyy. Laiholla oli tapana tehdä haastattelu ja krapulassa, studiopäivätkin saattoivat olla lievää selviytymistaistelua ja yhtenä kantavana teemana oli, mikä ruumiinosa oli milloinkin mennyt rikki ”tammikuun kirouksen” takia. tammikuun kirous... – Sanotaan nyt vaikka näin, että hyvä ja kattava kirja se on, älkää ymmärtäkö väärin, mutta ihan jokaiseen rajuimpaan ulkomusiikilliseen seikkailuun en viitti nyt mennä. Sitten kerron oikeasti ihan kaiken! Etäinen rock’n’roll-elämä Sosiaalisessa mediassa on liikkunut vii me aikoina leikkimielinen kymmenvuo tishaaste, jossa käyttäjät ovat postailleet kymmenen vuoden takaisia kuvia tuo reimpien kuviensa rinnalle, ja innostu neet miettimään elämiensä muutoksia. ”Mä oon kuullu teorioita, että mulla on ainakin kolme erilaista syöpää, pahalaatuisia syömishäiriöitä ja lisäksi käytän ainakin crackia, metaa ja vaikka mitä kamaa, minkä takia näytän nykyään tältä miltä näytän.” Nopea tekemisen tahti ja iän karttuminen ei ole muuttanut Children Of Bodomin biisien tekemisen polttoainetta. Olin jo unohtanut koko jutun, Laiho hymäh telee kuin päätään pudistellen. SOUNDI 43 Kustantajan nettisivuilla luvataan suuria: ”Yksi kaikkien aikojen kansain välisesti menestyneimmistä suomalai sista metallimuusikoista täyttää 40 vuotta ja kertoo juhlan kunniaksi vaihe rikkaasta urastaan kaiken.” – Siis en todellakaan kerro kaikkea! Kyllä sitä on ollut pakko vähän sensuroi da, Laiho nauraa pitkään. Vielä. Kymmenen vuotta sitten Children Of Bodom oli juuri julkaissut Blooddrunk (2008) albumin. – Sillon oli tosiaan vaikka mitä luun rikkoutumisia ja kaikenlaisia Jackassin cidenteja, jotka oli aina muka tahattomia onnettomuuksia, mutta silkkaa känni COB-taitto_d.indd 43 6.2.2019 13.43. – Ei vittu..
Ei mikään metallijukeboxi Laiholla on siis pian taulussa pyöreät 40 vuotta ja maaliskuun alussa julkaistava Hexed on yhtälailla pyöreästi Children Of Bodomin kymmenes albumi, mutta nämä asiat eivät ole juuri miestä hetkauttaneet. Nykyään mä oon puolet ajasta Ausseissa asuva perheellinen Alexi ja puolet ajasta Bodareitten kanssa maailmaa kiertävä Allu, mikä sopii mulle helvetin hyvin. Se sai mut ymmärtämään, että oon vittu dokannu ihan kaiken. – Kyllä sitä vielä nykyäänkin on toisinaan hauskaa vetää ihan rehelliset kännit, mutta nyt kun en enää dokaa rundeilla, osaan nauttia kaikesta paljon enemmän. – Mä voin kertoa terveisiä sinne somelääkäreiden vastaanotoille, että musta tuntuu just nyt paremmalta kuin ikinä ja jos tässä ei enää ole koko kroppa turvoksissa nesteestä koko ajan, niin sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että tässä ollaan alettu narkkareiksi tai ollaan kuolemantaudissa. Se oli vähän sellanen kierre, että se mikä oli aluksi pientä juhlimista, olikin yks kaks sitä tavallista elämää ja eniten perseestä siinä kuviossa oli tietenkin keikat. Rock’n’roll-elämäntavoistaan tunnettu Laiho on joutunut suurennuslasin alle myös raittiimman linjanvetonsa jälkeen. – Olihan se vapauttavaa, kun ei enää tarvinnu kelata joka päivä, että kuolenkohan mä sinne lavalle omaan krapulahikeeni vai selviänkö siitä ja pääsen ottamaan loiventavia, jotta sama kierre voi alkaa taas alusta. sekoiluahan ne useimmiten oli. Laiho tarkentaa, että hän on aina pitänyt ehkä kaikkein eniten elämässään juuri keikoista, mutta numeroiden kertyessä ikätauluun ja elämäntapojen huonontuessa, pääsivät prioriteetitkin keikahtamaan väärinpäin. Enää keikat eivät ole selviytymistaistelua krapulan kourissa. Juopon tuuri kantoi aina siihen tiettyyn pisteeseen asti, kunnes olikin joku ranne tai muu paskana, ja siinä sitten manailtiin tarinoita jostain tammikuun kirouksista. Uuden albumin kynnyksellä Children Of Bodom julkaisi muutamia soittovideoita, joissa hoikka Laiho esitteli albumin biisejä. – Siinä vaiheessa mä kelasin, että levyn nimeen ei sitten todellakaan tule 44 SOUNDI Alexi Laihon ja Children Of Bodomin elämäntavat ovat viime vuosien aikana seestyneet. Jopa Laihosta kertovan kirjan nimessä esiintyy sana ”kontrolli”, mutta miettiessään juopotteluaikojen jälkeistä rundielämää, ei Laiho ainakaan myönnä sen olleen erityisen vaikeaa. Menin vuosi sitten naimisiin täällä Ausseissa ja samalla kuvioihin tuli myös tytärpuoli, mikä on avannu silmiä ihan erilaiselle elämälle. – Jos mä oisin jatkanu sillä tiellä, millä vielä kymmenen vuotta sitten olin, mä olisin just nyt kirstussa sen sijaan, että puhuttaisiin Bodarien kymmenennestä levystä. – Ei siinä ollut enää mitään järkeä, että me oltiin etuoikeutettuja soittamaan ympäri maailmaa etuja takaperin, mutta kankkusien takia ne keikat oli sellasia parituntisia selviytymistaisteluja. Se on nähty. En sitä ettei muista puolesta illasta mitään, en niitä vitunmoisia kanuunoita ja en varsin kaan sitä, että siitä kaikesta muusta rundielämästä meinasi tulla tärkeempää kuin itse musasta. Touhusta on kuitenkin yhä keski-ikäistyminen kaukana, Laiho lupaa. Päinvastoin. – Joo siis mä oon kuullu teorioita, että mulla on ainakin kolme erilaista syöpää, pahalaatuisia syömishäiriöitä ja lisäksi käytän ainakin crackia, metaa ja vaikka mitä kamaa, minkä takia näytän nykyään tältä miltä näytän, Laiho sanoo. Älkää huoliko, mä en ole tollasta kamaa koskaan edes kokeillu. – Perhe-elämäkin tietenkin vaikuttaa. Kymmenen vuoden takainen Alexi tuntuu siis aika vieraalta hahmolta pian 40 vuotta täyttävän Alexin mielestä. ”Välillä huomaa kirjottavansa samaa riffiä uudelleen ja kelaa, onko yli sadan biisin jälkeen vielä uutta sanottavaa.” COB-taitto_d.indd 44 6.2.2019 13.43. Kommenttikentät täyttyivät välittömästi kommenteista, joissa ”some lääkärit” analysoivat Laihon ulkonäköä. Laiho kertoo, että ajatus kymmenennestä albumista ei käynyt edes mielessä ennen levyn nimeämistä. – Kyllä tuntuu, ja onneksi tuntuukin, koska vaikka noi kaikki sekoilut oli hauskoja aikoja siihen asti, niin en mä vaan jaksa enää sellaista
Tässä bändissä ei ole näissä asioissa mitään ylimääräistä sähläämisiä! ”En muista millon olisin treenannut ennen äänitystä noin paljon ja intensiivisesti!” COB-taitto_d.indd 45 6.2.2019 13.43. En muista milloin olisin treenannut ennen äänitystä noin paljon ja intensiivisesti! – Biisithän on edelleen Alexin käsialaa, mutta joitain keihäsdetskuja ja sovitusjuttuja palloteltiin sinne tänne. mitään muka-nokkelaa X-teemaa, että kattokaa nyt kuinka älykkäitä me ollaan, kun käytetään oikein roomalaisia numeroita levyn nimessä. Meille ei oo mitään ongelmaa soittaa ne hatemet, lakebodomit ja everytimeidiet vaikka joka ilta. Vuonna 2016 bändin rivistöjä tuuletettiin oikein kunnolla, kun kitaran varteen tarttui tätä nykyä 37-vuotias Daniel Freyberg. – Niin, kyllähän me ollaan taidettu olla vähän vikkelämpiä, vaikka ollaankin rundattu ihan yhtälailla, Laiho pohtii. siinähän se vitun X nyt kuitenkin tavallaan on, vaikkei sillä millään tavalla kymppiä tarkoitetakaan. Hatebreeder onkin yksi hauskimmista biiseista vetää livenä. Tästä touhusta on keski-ikäistyminen kaukana. Astuihan Daniel Roope Latvalan ja Alexander Kuoppalan massiivisiin saappaisiin. – Daniel on ihan vitun jees tyyppi ja tällä kertaa voin sanoa ilman mitään sarkasmia, että viime aikoina studiossa duunaaminen ja kiertäminen on ollut yhtä hauskanpitoa, Laiho hehkuttaa. Mutta sitten aikaa vaan kului ja tää homma oli jo lähtenyt ihan käsistä, joten tässä sitä nyt ollaan. SOUNDI 45 SUURET SAAPPAAT, SUURET JALAT Children of Bodomin toisen kitaristin paikka Alexi Laihon rinnalla on ollut bändin historian tuulisin. Siitä ekasta keikasta (Floridan Tampassa, 9.2.2016) on omasta mielestä jo ikuisuus. – Mä rupesin kirjottamaan biisejä, kun olin varmaan 12tai 13-vuotias, joten onhan se selvää, että välillä huomaa kirjottavansa samaa riffiä uudelleen ja kelaa, onko yli sadan biisin jälkeen vielä uutta sanottavaa. – En tiedä mistä syystä ja miten monille bändeille käy noin, mutta me ei olla haluttu koskaan alkaa vaan sellaseksi metallijukeboxiksi. – Tämä on ollut varmasti elämäni tapahtumarikkainta aikaa ikinä, joten eiköhän kaikki odotukset ole helposti ylitetty! – Viimeiset kolme vuotta on mennyt kuin siivillä, mutta samaan aikaan tapahtumien määrässä se tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Kuten näitte tossa viime vuonna neljää ekaa levyä alleviivanneilla rundeilla, me voitaisiin varmasti kiertää vaikka pelkästään niiden varjolla vuosikymmen tästä eteenpäin, mutten tiedä oisko se kovin mielekästä. – Se ajatus kusi vähän omaan nilkkaan, kun levyn nimeksi sitten lopulta valikoitui Hexed ja... Follow The Reaperia (2000) tuli pyöritettyä läpi ihan yhtä paljon, joten noilla kahdella on erityispaikka mun levyhyllyssä. – Älä ymmärrä väärin. – Hexed-levyn työstö sujui oikein hyvin, joskin työtavat hiukan poikkesi omista tottumuksista. Daniel itse ei peittelekään innostustaan pestin oltua kolmen vuoden ajan suorastaan unelmien täyttymys. Samaan hengenvetoon Laiho myöntää, että uusien albumien teko muuttuu tottakai levy levyltä vaikeammaksi, mutta heti perään hän naureskelee ottavansa pahimmatkin ”writer’s blockit” nykyään aiempaa rauhallisemmin. Nykyään tiedän, että kun annan vaan vähän aikaa itselleni, mielenterveys säilyy ja uutta musaa syntyy. Bodomien tahti ei ole siis ottanut hidastuakseen. Esimerkiksi tämä taisi olla mulle ensimmäinen kerta, kun kaikki biisit treenattiin alusta loppuun treeniksellä. Itse studiosessiot olikin sitten perinteisempää settiä. Ei ainakaan jos sitä vertaa moniin bändin omiin vanhoihin esikuviin. Mutta ei mulla oikeastaan ollut paljoa aikaa tai mielenkiintoa kelata, mitä odotuksia muilla olisi, koska olin vaan niin keskittynyt omaan juttuuni. – Joskus saatoin flipata tollasesta jumista niin paljon, että repäsin kultalevyn seinältä ja löin itseäni sillä päähän, minkä jälkeen oltiinkin sitten ommeltavana. – Alussahan ei ollut selvää, tuleeko tästä pidempi pesti, vaan oli olemassa tietty periodi, jotta kaikki saivat rauhassa katsoa mitä haluaa. – Oli tietenkin suuri kunnia liittyä näin kovaan kerhoon ja tokihan pientä jännitystä oli olemassa, monestakin syystä. Me ollaan silti yhä uutta luova bändi, ja se on meille tärkeää. Metallican tuorein albumi Hardwired … To Self-Destruct (2016) oli näiden veteraanien kymmenes albumi, samoin Ozzy Osbournen toistaiseksi tuorein albumi Scream (2010), eikä Slayerin uusin teos Repentless (2015) ole kuin vasta bändin yhdestoista albumi, vaikka näillä kaikilla oli aikoinaan etumatkaa Bodomeihin toistakymmentä vuotta. – Bändihän on ollut tuttu muinaisista ajoista asti. Yhdeksi Hexedin luovuuden aallon ydinpointiksi Laiho nostaa bändiin vuonna 2016 liittyneen kitaristi Daniel Freybergin mukaantulon, mikä puhdisti bändin ilmaa. – Kyllä mä bändiä seuranneena tiesin, että hemmot vetää tyyliin 500 keikkaa vuodessa, mutta sitten kun siinä junassa on itse ollut kyydissä, niin kyllä sitä vähän havahtui siihen, miten paljon kaikenlaista järjestelyä tähän kuuluu. Tehtävä ei ollut lähtökohdiltaan mikään kaikkein helpoin. Hatebreeder (1998) oli aikanaan se albumi, joka sai toden teolla kiinnostumaan bändistä. Onneksi taustalla häärii vähän enemmän porukkaa, jotta saa itse keskittyä olennaiseen. Loppujen lopuksi meillä oli hauskaa heti alusta lähtien, niin eiköhän tää mennyt ihan luontevasti. Kun biisit oli treenattu niin hyvin ja kaikki oli valmiina, äänitys olikin yllättävän kivutonta. Ajattelin ennemminkin, että jos oon itse tyytyväinen tekemisiini, niin se varmaan riittää. – Kaikista aiemmista bändikokemuksistani Naildownissa ja Northerissa tämä kaikki on eronnut siinä, että asiat on aika pitkälle tulevaisuuteen suunniteltu, ja ne hoidetaan todella ammattimaisesti
– Tää meidän musa on vähän sellasta, että ”se vaan tapahtuu” ja sillä selvä, Laiho sanoo. – Antakaa mulle kymmenen tai parikymmentä vuotta aikaa, niin löydätte mut tuolta kadulta kävelykepin kanssa hakkaamassa siellä nuorisoa nilkoille ja raivoamassa kaikesta. Hexed kuulostaa tosi erilaiselta jo sen takia, koska Janne soittaa nyt synat vähän eri oktaavista, eikä vain triplaa niillä kitaroita. – Kyllä se taitaa mennä niin päin, että tässä muuttuu vaan kärttyisemmäksi koko ajan, hahhah! – Mä vähän luulen, että Bodomit tulee muuttumaan vaan kiukkuisemmaksi ja raskaammaksi bändiksi, mitä enemmän mulle tulee kilometrejä mittariin. Jos oon joskus seniorikansalainen, niin sillon tulen varmasti kirjottamaan myös elämäni parhaat lyriikat. – Olishan sitä voinu aikoinaan alkaa kirjottaa vaikka mistä deepeistä maailmanpelastusaiheista ja se olis ollut ihan fine, mutta se ei tuntunu sillon omalta polulta, eikä se tunnu sopivan tähän musaan tänäkään päivänä. – Kaikki lähti siitä, etten 20 vuotta sitten keksiny fiksumpaa aihetta mistä kirjottaa kuin vitutus, mutta ajan kuluessa on kyllä saanu huomata, että kunhan pitää silmät auki, niin niitä lähteitä loputtomalle vitutukselle löytyy koko ajan. Kymmenen vuotta sitten Soundin haastattelussa Laiho itse totesi, että ikuinen vitutus on bändin tekstien pääjuttu, mikä on osoittautunut vuosien varrella varsin ehtymättömäksi inspiraationlähteeksi. Aluksi alkoi syntyä riffejä, sitten melodioita ja aloin hakea sellasia fiiliksiä, joita mulle tuli vaikka jotain siistiä leffaa kattoessa, mutta jos mun pitäis arvata ennen levyn tekemistä, millainen siitä tulee, en osaisi sanoa yhtään mitään. Lukemattomat fanit ihailevat juuri Bodomin teknisien riffien ja soolojen kulmikkuutta, sekä sen soittajien määrätietoista neroutta, mutta Laiho itse naureskelee kertoessaan, kuinka vähän levyjä todellisuudessa suunnitellaan. ”Nykyään mä oon puolet ajasta Ausseissa asuva perheellinen Alexi ja puolet ajasta Bodareitten kanssa maailmaa kiertävä Allu, mikä sopii mulle helvetin hyvin.” COB-taitto_d.indd 46 6.2.2019 13.43. 46 SOUNDI SOUNDI PB – Sillä on kova työmoraali, se on kova kitaristi, se näyttää hyvältä lavalta ja se istuu täydellisesti meidän pieneen perheeseen, mikä on jopa soittotaitoa tärkeempi juttu, koska me muut ollaan soitettu ekasta levystä asti yhdessä. Jos mun pitäis ennustaa, niin meidän vika levy on varmaan se meidän vihasin. 40-vuotias Alexi ei siis ole ainakaan muuttunut leppoisammaksi, jos häntä vertaa 20-vuotiaaseen Alexiin. – Niin, tällä tiellä ei ainakaan lopu kirjoitettava ikinä kesken, Laiho toteaa. – Samalla tavalla Jannen (Wirman) synat on tällä levyllä vähän erilaiset kuin parilla edellisellä levyllä. Onneksi mulla on tuolloin oikeus siihen, koska oon vanha. – Kun me alettiin tehdä tätä Hexediä, ei meillä ollut mitään suurta suunnitelmaa, millaista levyä me halutaan tehdä. Vitutuksen multihuipennus Jos joku asia tulee selväksi jo Hexedin ensimmäisellä pyöräytyksellä, niin Laiho itse ei ole ainakaan pehmenemään päin: koko maailma ympärillä turhauttaa ja sen annetaan kuulua, jopa enemmän kuin ikinä ennen
Room Escape tulostus.indd 47 7.2.2019 9.06
Parivaljakko huhuilee kaiutinpuhelimeen yhteen ääneen. Nyt yhteistyö on viety pidemmälle yhteisen bändin merkeissä. Kaikesta kuulee, että he ovat viettäneet viime aikoina paljon aikaa yhdessä studioon sulkeutuneina, niin levotonta ja Kirjaimellisesti kulttibändi Better Oblivion -taitto.indd 48 6.2.2019 13.45. Kuultiinhan Oberstin laulua jo Bridgersin debyytillä, ja he ovat myös keikkailleet yhdessä. Nimetön albumi paukahti maailmaan samana päivänä, 24.1.2019, kun asiasta ylipäänsä tiedotettiin, mutta toki huhuja ja arvailuja asian tiimoilta oli liikkunut jo tovin. Pitkäsoiton julkaisun päälle starttaa kiertue, joka saapuu huhtikuussa Helsingin Kulttuuritalolle. B etter Oblivion Community Center tuli puskista. Sinänsä mitään erityisen yllättävää ei ollut siinä, että toissa vuonna herkällä Stranger In The Alps -folkdebyytillään hurmannut Phoebe Bridgers sekä niin Bright Eyesin kanssa kuin omillaankin 1990-luvun alkupuolelta asti americanan parissa nimeä tehnyt Conor Oberst yhdistivät voimansa. 48 SOUNDI SOUNDI 49 Teksti: Mikko Meriläinen Folkin ja americanan eri sukupolvien yhdysvaltalaiset edustajat Conor Oberst ja Phoebe Bridgers yhdistivät voimansa ja perustivat Better Oblivion Community Centerin
– Näin unta, jossa ympärilläni oli ihmisiä, ja he kaikki hokivat ”better oblivion community center” -mantraa yhteen ääneen. Uutta oppimassa Better Oblivion Community Centerin laulut Oberst ja Bridgers sävelsivät tiiviissä yhteistyössä. Phoebe Bridgersilla ja Conor Oberstilla on ikäeroa 14 vuotta, mikä näkyy suhteessa nykyteknologiaan. Eräänä päivänä kesällä 2016 he sitten kysyivät, että haluaisinko lämmitellä Conoria. Mitään tarkkaa aikataulua ei ole, mutta teen sitä aina kun sopivia rakoja löytyy. Kaikesta päätellen Better Oblivion Community Center -albumi syntyi vaivatta. Hän kannusti minua kunnes sain ne menemään oikein. – Los Angelesissa minulla oli tapana soittaa säännöllisesti klubilla, joka on viiden minuutin päässä kotoani. – Minä puhun koko ajan vain vanhoista hyvistä ajoista, Oberst nauraa. – Prosessin aikana opin, että Phoebe on minua enemmän perfektionisti. Se oli hyvin voimakas kokemus. – Esimerkiksi olen iloinen että teimme tämän nyt ja lähdemme kiertueelle. Boygeniusin erinomainen ep-levy ilmestyi viime vuonna, ja Bridgers toivoo joskaan ei lupaa että jatkoakin seuraisi. – Pheobe joutuu selittämään minulle meemejä ja muuta sellaista, en aina ihan ymmärrä kaikkea sitä internet-paskaa, Oberst tuhahtaa. – Pidän siitä, että Conor vie projektinsa loppuun heti tuoreeltaan. – Päädyin laulamaan hänen levylleen, teimme jotain muutakin yhteistyötä, menimme kiertueelle yhdessä. Minulla on taipumus turhautua asioihin ja unohtaa ne. Hän kertoo tulleensa projektin myötä paremmaksi laulajaksi. Better Oblivion Community Centerin lisäksi hänet on pitänyt kiireisenä Boygenius-trio, jossa hänen kumppaninaan on kaksi muuta viime vuosina kehuja kirvoittanutta naispuolista lauluntekijää Julien Baker ja Lucy Dacus. Näin tämä pysyy hauskana. Se oli tavallaan sellainen ääni, jonka kuulemista olin odottanut, Oberst kuvailee. Kiirettä pitää Miksipä ei -asenne on juuri se, mitä Bridgers sanoo Oberstissa arvostavansa. Hän kertoo kuunnelleensa teininä erityisesti Bright Eyesin Cassadaga-albumia vuodelta 2007. – Nimi tuli minulle unessa, Bridgers aloittaa. – En tiennyt lämppäristäni mitään, mutta vaikutuin välittömästi Phoeben äänestä. Olen laulanut koko elämäni, mutta en ole kummoinenkaan laulaja. En miettinyt kahta kertaa, Bridgers sanoo. Hänen ansiostaan teimme kappaleista uusia versioita, mitä kautta ne paranivat. Seuraavan kerran he tapasivat Oberstin kotiseuduilla Nebraskassa, jonne Bridgers päätyi tekemään levyään. Minkäänlaisia vihjeitä horisontissa siintävän albuminsa tyylistä Bridgers ei joko voi tai halua antaa. ”On mukava oppia jossain paremmaksi vielä näin vanhemmalla iällä!” Better Oblivion -taitto.indd 49 6.2.2019 13.45. Hänellä on ääni, joka kuulostaa uudelta ja uniikilta, mutta samaan aikaan tuntuu kuin vanhalta ystävältä. Se ei suinkaan ollut ainoa asia, mitä Oberst oppi nuoremmaltaan. – Emme tehneet sitä internetin välityksellä tiedostoja vaihdellen, vaan istuimme huoneessa kitaroiden ja muistivihkojen kanssa ja loimme musiikkia yhdessä. – Työskentelen koko ajan myös seuraavan soololevyni parissa. – Me keskustelimme etukäteen, minkä tyylisen levyn haluamme tehdä. Arvostan sitä hänessä todella paljon. Sillä tavalla toimin debyyttini kanssa ja toivon että sama toistuu seuraavankin kohdalla. Oberst sen sijaan kuuli Bridgersin musiikkia ensimmäisen kerran vasta kun he tapasivat.. Ja lopul ta päätimme että samahan meidän on perustaa yhteinen bändikin. – En yleensä laula harmonioita, mutta nyt Phoebe kirjoitti stemmoja ja opetti ne minulle. Minulla on tapana työskennellä nopeasti ja siirtyä eteenpäin. Edellisen oman albumini tein yhdessä Jim Keltnerin kanssa, joka on reippaasti yli 70-vuotias ja yksinkertaisesti paras rumpali. – Toivottavasti voin aina tehdä juuri sellaista musiikkia, mikä minua kulloisessakin hetkessä kiinnostaa sitoutumatta ennalta mihinkään tiettyyn tyyliin. Minä olin ajatellut että jätän tämän hautumaan ja julkaisen toisen sooloalbumini ensin, mutta Conor oli oikeassa – olisimme menettäneet mielenkiintomme tätä kohtaan. Ja hyvin vaivattomasti soivat sen hauraan hiljaisesta intohimoisen äänekkääseen vaihtelevat folk rock -laulutkin. On mukava oppia jossain paremmaksi vielä näin vanhemmalla iällä! Oberst naurahtaa. On tällä levyllä sitäkin, mutta pohjimmiltaan me halusimme sähköisen soundin. – Ja minä puhun koko ajan että joku on ”woke” tai ”lit” ja muuta milleniaalien sanastoa, Bridgers hassuttelee. Mutta mikäpä siinä, sekä Oberstin hersyvää käkätystä että Bridgersin heleää kiherrystä on viihdyttävää kuunnella. Tiesimme, että halusimme bändin ympärillemme, etenkin kun olemme molemmat tehneet viime aikoina nättiä akustista musiikkia. Miksipä ei. Parempi vain toteuttaa ideansa kuin jäädä hautomaan niitä. – Olemme kulttibändi jo aloittaessamme. Bridgers kertoo ikäeron näkyvän lähinnä siinä, että hän joutuu toisinaan neuvomaan Oberstia vaikkapa kännykän käytössä. Muitakin eroja löytyy: Bridgers on lauluntekijänä taipuvaisempi perfektionismiin kursailemattomaan Oberstiin verrattuna. – Nimessä on jotain kulttiin viittaavaa, ja juuri siitä me siinä pidämme, Oberst lisää. Miksaajana toimi Mike Mogus, Oberstin vanha tuttu bändikaveri. – Mutta muuten en yleensä edes ajattele ihmisten ikää. Bridgers oli fanittanut Oberstin musiikkia vuosikausia ennen kuin he tapasivat. Puhelinhaastattelulle se aiheuttaa haasteita, sillä he mölisevät jatkuvasti toistensa päälle ja heittävät väleihin ulkopuoliselle mysteeriksi jääviä lotkautuksia spontaanin hihittelyn saattelemina. Rakkautta ensikuulemalla Kaksikolla on ikäeroa 14 vuotta, mikä tarkoittaa sitä ettei Bridgers ollut edes syntynyt Oberstin aloitellessa uraansa (hän julkaisi ensimmäisen omakustanteensa vain 13-vuotiaana). Halusimme vaihteeksi rokata, Bridgers sanoo. Bridgers ei ole pitänyt turhaa kiirettä toisen soololevynsä suhteen. 48 SOUNDI SOUNDI 49 sisäsiittoista heidän höpötyksensä on. – Mutta totta puhuen, kyllä minun teksteissäni taitaa vähän enemmän internet-viittauksia olla. Kuin ennen vanhaan! Oberst kertoo
50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti: Timo Isoaho 50 SOUNDI Beast In Black syntyi, kun Anton Kabanen (kuvassa oikealla) sai yllättäen lähteä perustamastaan Battle Beastistä. JOKAINEN YKSITYISKOHTA VIIMEISEN PÄÄLLE beast in black -taitto_b.indd 50 6.2.2019 13.47. Tapahtumista on toivuttu, sillä Beast In Blackin nousukiito on hyvässä vauhdissa ja takataskussa kakkosalbumi From Hell With Love
Nyt tunnelma on täysin päinvastainen, sillä pyroliekkien keskellä soittaminen on pirun kuumaa hommaa, hymähtää mustaan nahkaan yltä päältä sonnustautunut Kabanen. – Kun valmistelimme ensimmäistä videotamme, niin hemmetti sentään, että kuvauspaikaksi valitun linnan sisuksissa oli kylmä. 50 SOUNDI SOUNDI 51 N äyttävät tulenlieskat lyövät korkealle ja raskas musiikki raikuu Helsingin Suvilahdessa, mutta tällä kerralla ei kuitenkaan olla viettämässä railakasta laatuaikaa Tuska-festivaalilla. Ja vaikka nyt eletäänkin alkaneen vuoden lumentäytteistä tammikuuta, Kattilahallin sisuksissa ei onneksi ole tietoakaan talvisesta viimasta ja tuiskusta. – Villin arvioni mukaan me laitamme videoihin vähän enemmän paukkuja kuin useimmat muut tämän alan yhtyeet. Näen itse tilanteen kutakuinkin niin, että julkaistavan biisin täytyy olla hemmetin tasokas, mutta myös kuvallisen annin pitää olla viimeisen päälle kohdallaan. – Ymmärrän olevani hyvin etuoikeutettu, sillä saan julkaista omaa musiikkiani muiden Beast In Black -herrojen (laulajan Yannis Papadopoulos, kitaristi Kasperi Heikkinen, basisti Mate Molnar ja rumpali Atte Palokangas) kanssa ja kiertää maailmaa ristiin rastiin. Let the demons out, kuten sanotaan! Anton Kabasen kipparoima Beast In Black kolkuttelee heavy metalin maailmanlaajuisen mestaruussarjan portteja jo kakkosalbumillaan. Tässä tapauksessa ei tarvitse ainakaan jälkikäteen miettiä, että olisi pitänyt tehdä sitä ja olisi pitänyt tehdä tuota, kitaristi painottaa. – Youtube on tänä päivänä erittäin tärkeä indikaattori, joten Blind And Frozenin saavuttamaan lukemaan täytyy olla erittäin tyytyväinen, nyökkää Kabanen. Esimerkiksi Judas Priestin ylistetyn Firepower-levyn ensimmäinen virallinen video Lightning Strike julkaistiin tammikuun alussa 2018, ja tätä kirjoitettaessa sitä on tutkittu nelisen miljoonaa kertaa. – Tulimme paikan päälle heti aamutuimaan ja kuvausten suhteen pitäisi olla valmista iltakahdeksan maissa, kertoo kitaristi Anton Kabanen. Kabanen jatkaa vielä hetken samasta aiheesta, mutta vähän laajemmassa kontekstissa. Oikein hyvä niin, sillä Beast In Blackin From Hell With Love -kakkosalbumin nimikappaleen video ei synny ihan muutamassa hetkessä. Soundin edustaja saapuu Kattilahalliin iltapäivällä, ja tässä vaiheessa Nightwishin ja nykyään myös Beast In Blackin musiikkivideoiden luotto-ohjaaja Ville Lipiäinen on saanut jo sen verran monta kuningasottoa talteen, että kuvauspäivän ensimmäinen pidempi tauko on paikallaan. Minusta tuntuu, että moni bändi ampuu itseään jalkaan tänä päivänä, kun he eivät viitsi tai jaksa panostaa videoon. Mikäli lahjakkaan biisinkirjoittajan vuosien päähän kurkottelevat suunnitelmat pitävät kutinsa, tämä kaikki on kuitenkin vasta alkua. Jos minulta kysytään, niin pahimmassa tapauksessa surkea visuaalinen anti saattaa jopa tuhota koko kuuntelunautinnon. SOUNDI 51 ”Jos olen perfektionisti, niin osaan olla myös realisti – ja pessimisti, joka odottaa usein pahinta.” K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en beast in black -taitto_b.indd 51 6.2.2019 13.47. Kitaristin mainitsema debyyttivideo Blind And Frozen on kerännyt menneen puolentoista vuoden aikana Youtubessa melkein kolmetoista miljoonaa näyttökertaa. Kovankin biisin teho laimenee kummasti, jos sen ympärille kasataan joku hätäinen käppävideo. En halua vetää tätä mahdollisuutta pöntöstä alas ja sen vuoksi haluan, että kaikki Beast In Blackiin liittyvät asiat – levyt, videot, paidat, julisteet ja niin edelleen – tehdään viimeisen päälle. Acceptin Teutonic Terror -lohkaisu taas on kiinnostanut kolmisentoista miljoonaa kertaa, mutta se julkaistiin lähes yhdeksän vuotta sitten. Muuten asia jää vaivaamaan mielen perukoille, eikä se ole lainkaan kivaa. – Tähän asiaan liittyvä eräs puoli on myös se, että mikäli saan jonkun kantavan idean, minun täytyy myös toteuttaa se – ainakin jonakin päivänä. Lukema on tulokasbändille hämmentävän kova – mutta vielä kovemmalta se alkaa tuntua, mikäli vilkaistaan muutamien kollegoiden musiikkivideoiden katsojalukemia
Entisten ystäviensä ratkaisusta pöllämystynyt Kabanen putosi hetkeksi tyhjän päälle, mutta tänä päivänä biisinkirjoittaja ei enää jaksa uhrata ajatuksia neljän vuoden takaisille ikäville asioille. Kyllä vain, mission completed! Faneista puheen ollen: Beast In Blackin diggarikunnasta löytyy paljon myös mangaja animekulttuurin ystäviä. Suomen suvi oli kuulemma kuuma ja aurinkoinen, mutta minä en tiennyt sellaisesta yhtään mitään. Toisin sanoen heti Battle Beast -selkkauksen jälkeen minulle oli päivänselvää, että tässä täytyy perustaa mahdollisimman pian uusi yhtye ja ryhtyä puskemaan sitä eteenpäin kaikin voimin. Opin ainakin sen, että kun ryhtyy rakentamaan uutta bändiä melko lailla nollapisteestä ja tavoitteet liitävät pirun korkealla, niin eiväthän asiat tapahdu käden käänteessä. Okei, tämä ei pidä ihan paikkaansa, mutta melkein... – Minulla on tapana katsoa tilanteessa kuin tilanteessa rohkeasti eteenpäin, ja esimerkiksi tällä hetkellä suunnittelen jo kovaa vauhtia Beast In Blackin kolmatta studioalbumia, vaikka From Hell With Love -kakkonen onkin vasta julkaistu. – Olen rakastanut Berserk-mangaa ja monia muita japanilaisia animeja melkein niin kauan kuin muistan. K u v a: Ti m o Is o ah o beast in black -taitto_b.indd 52 6.2.2019 13.47. Mutta eipä hypätä vielä tuleviin aikoihin vaan pysytään vielä muutaman hetken verran Berserkerin tunnelmissa. Käynnistysvaihe otti lopulta oman aikansa, sillä Beast In Black -ristimänimen saaneen bändin debyyttilevy Berserker saapui markkinoille vasta marraskuussa 2017. ”Ei sinne ketään kuitenkaan tule”... Bändin, levy-yhtiön ja managementin onneksi nurkan takana vaaninut kata strofi ei kuitenkaan toteutunut. – Olen tiennyt jo todella pitkään, että musiikin tekeminen tulee aina olemaan elämäni ykkösjuttu. Siispä Beast In Blackin videoilla nähdään tulta ja tappuraa. Manner-Euroopassa fanit saapuvat onneksi katsomaan myös illan avausyhtyeitä, enkä uskalla edes arvailla, miten valtavan määrän uusia ihmisiä me tavoitimme tämän kuusiviikkoisen rundin aikana. Kävihän nimittäin niin, että mikäli Beast In Blackin debyyttiä oli ehditty hieman odotella, niin se myös onnistui lunastamaan odotukset. Beast In Black pääsi esiintymään loppuunmyydyille yleisöille myös viime vuoden loppupuolella. – Julkaisimme äskettäin lyriikkavideon kappaleesta Die By The Blade, ja todella moni Youtube-kommentoija ilmoitti törmänneensä videoon mangaja animefanien vilkkaissa keskusteluryhmissä. – Viime kesä meni sitten studiossa – ja se todellakin meni... – Biiseistä ei ollut minkäänlaista pulaa. Minulla oli muutaman kymmenen kovatasoisen aihion varasto, ja valitsimme From Hell With Lovelle valmisteltavat kappaleet koko bändin kesken jo keväällä 2018, aloittaa Kabanen. – Täytyy rehellisesti myöntää, että mielessäni harhaili hieman turhan optimistisia aikatauluja Beast In Blackin alkuvaiheessa... No, tulipa sittenkin. Berserkerin tekeminen osoittautuikin sitten reilusti suunniteltua hitaammaksi, mutta nämäkin menneet ovat onneksi jo menneitä, huomauttaa Kabanen. – Totta kai ne vuoden 2015 tapahtumat kirpaisivat syvältä, mutta hyvin pian tajusin myös sen, ettei menneiden murehtiminen auta yhtään mitään, Kabanen nyökkää. – Jos olen perfektionisti, niin osaan olla myös realisti – ja pessimisti, joka odottaa usein pahinta. Ei yhtään hassumpi saavutus tulokasyhtyeeltä. – Mehän menimme tervehtimään diggareita paitamyyntikojullemme jokaisen esiintymisen jälkeen, ja kuulimme tämän Nightwish-rundin aikana lukemattomia kertoja täsmälleen saman lauseen: ”En tiennyt teistä yhtään mitään ennen tätä iltaa, mutta nyt olen ehdottomasti Beast In Blackin fani”. Esimerkiksi Soundi kirjoitti albumista seuraavasti: ”Tämä on virheettömästi toteutettu revisio läpikotaisin tutuista aineksista, ja pintatasollaan vakuuttavampaa melodista hevilevyä ei ole vähään aikaan tullut vastaan.” Samoilla linjoilla oli myös musiikkia ja konserttilippuja ostava yleisö, ja Berserkerin julkaisukeikat Jyväskylän Lutakossa sekä Helsingin Nosturissa myytiin loppuun jo ennakkoon. Perinteinen rusketus jäi kieltämättä vähän vajaaksi, mutta studiorusketusta tuli senkin edestä! Anton Kabasen mukaan visuaalisuuden pitää yltää samalle tasolle musiikin kanssa. Minä satun olemaan myös perfektionisti, eikä Beast In Blackilla ollut aluksi edes levytyssopimusta – eikä toisin sanoen minkäänlaisia deadlinejakaan. Kolmen studioalbumin ja lukuisten kiertueiden jälkeen tapahtui kuitenkin niin kummallisia, että Battle Beastin muut jäsenet lätkäisivät kalossin kuvan kantavan voimansa takalistoon. Olivathan ne Suomen-keikat aivan valtavan hienoja kokemuksia, hymyilee Kabanen. Tämän mahdollisti erikoisvieraan pesti Nightwishin mittavalla Euroopan-rundilla. – Jos meidän kaltaisemme orkesteri voi saada lottovoiton, niin tämä Decadeskiertue oli juuri sellainen. Panostaminen on kannattanut: katselukerrat Youtubessa lasketaan useissa miljoonissa. STUDIORUSKETUSTA HANKKIMASSA Jos Berserker-levyllä ei ollut deadlinea, niin From Hell With Lovella oli – ja aikataulun kanssa oli tulla myös ongelmia. Minähän kirjoitin Berserkistä innoittuneita sanoituksia jo Battle Beastille, enkä ole halunnut heittää tätä hyvää ideaa romukoppaan Beast In Blackin aikanakaan, kertoo Kabanen. 52 SOUNDI SOUNDI 53 MANGAA JA ANIMEA Anton Kabasen ura käynnistyi toden teolla Battle Beastin riveissä vuonna 2008, ja kitaristi myös kirjoitti lähes kaiken materiaalin kovaa nousua tehneelle yhtyeelle. Kun nauhoitimme lauluosuuksia, niin Yannis käytännössä pakotti minut muutaman kerran ulos neljän seinän sisältä, mutta siinäpä se sitten olikin. Esimerkiksi Prahan-keikalla hallissa oli kuusitoista tuhatta paikallista ja mekin taisimme saada musiikillemme muutaman uuden ystävän, sanoo Kabanen. On ihan selvää, että ilman kyseisen aihepiirin hyödyntämistä nämäkin potentiaaliset fanit olisivat jääneet tavoittamatta
– Kyllä, tämä pitää varmasti paikkansa. – Laajemman visioni mukaan julkaisemme tulevaisuudessa monipuolisia ja vaihtelevia albumeja, joilla kullakin tulee olemaan oma luonteensa ja ”karakteerinsa”. Entäpä sitten musiikki. – Olin käytännössä koko ajan joko keikkareissuilla tai studion uumenissa. From Hell With Love nähtäneen vuosien päästä Beast In Blackin ”kasarilevynä” – tai ainakin yhtenä niistä. On sataprosenttisen varmaa, että kasari tulee aina kuulumaan ja näkymään yh tyeeni tekemisissä! ”Biiseistämme löytyy hurja määrä yksityiskohtia ja vaikka minkälaisia orkestraatioita, ja olisin joka tapauksessa joutunut istumaan ulkopuolisen miksaajan vieressä kertomassa, että nosta tuota, laske tuota ja niin edelleen.” Beast In Blackin vision on tarkoitus kantaa mahdollisimman pitkään. Sitten eräänä päivänä huomasin kauhukseni, että Nightwish-kiertue todellakin alkaa jo kuukauden päästä ja minulla on vielä todella iso kasa kappaleita työstettävänä. Jos katsotaan vaikutteita, niin 80-luku on kuitenkin itselleni ylivoimaisesti tärkein vuosikymmenen, puhutaanpa sitten musiikista tai vaikka videopeleistä. Katsotaan nyt. – From Hell With Love oli miksausvaiheessa ja homma oli selkeästi levällään. Biiseistämme löytyy hurja määrä yksityiskohtia ja vaikka minkälaisia orkestraatioita, ja olisin joka tapauksessa joutunut istumaan ulkopuolisen miksaajan vieressä kertomassa, että nosta tuota, laske tuota ja niin edelleen. – No, mikäli tämän hetken suunnitelmat toteutuvat, niin valmistelemme kolmannen levymme hieman väljemmän aikataulun puristuksessa, ja lopullisen miksauksenkin saattaa hoitaa joku yhtyeen ulkopuolinen. Tai miksei kauemminkin. Cyberpunk on nimittäin toinen suuri intohimoni mangan ja animen ohella, sanoo Kabanen. – Nämä tavoitteet juontavat juurensa siitä, että ideana on pitää tämä juttu mielenkiintoisena meille itsellemme seuraavat kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Jostakin levystä tulee raskaampi, toinen saattaa olla orkestroidumpi, kolmas voi soundata enemmän ysäriltä ja niin edelleen. Ajansäästö olisi ollut korkeintaan minimaalista, kuvailee Kabanen. En todellakaan halua kuulostaa miltään turhan kitisijältä, sillä saanhan elää ehdotonta unelmaani, mutta joskus olisi kieltämättä ihan kiva nähdä vanhoja kavereitakin. Siksikin bändi aikoo tehdä toisistaan poikkeavia albumeita pitääkseen oman ja kuulijoiden mielenkiinnon yllä. – Kyllä vain, mutta minä taisin lopulta olla ainoa ihminen maailmassa, joka pystyi miksaamaan From Hell With Loven – siis nimenomaan annetun aikataulun puitteissa. Kabanen törmäsi niihin toden teolla viime syksynä. Oletko samaa mieltä. Niin, aikatauluongelmat. 52 SOUNDI SOUNDI 53 – Minulla on toki omat mieltymykseni sekä omat tapani tehdä kappaleita, ja kirjoitustyylini säilyy taatusti tunnistettavana jatkossakin. Hetken tuumaustauon jälkeen Kabanen huomauttaa, ettei ”hänellä ollut oikeastaan koko viime vuonna minkäänlaista elämää bändin ulkopuolella”. – Näen silmissäni esimerkiksi sen, miltä kolmannen albumin jälkeinen Beast In Blackin estradi tulee näyttämään, mutta taitaa olla parempi, etten paljasta tällaisista aiheista liikaa vielä tässä vaiheessa. Haluaisitko tässä vaiheessa kertoa mitään muuta From Hell With Loven jonakin päivänä ilmestyvästä seuraajasta. No, sain kuin sainkin miksauksen valmiiksi määräajassa, mutta homman onnistuminen kieltämättä vaati niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä, kitaristi hymähtää. Haluan silti painottaa, ettei Beast In Blackin ideana ole tehdä yhtä ja samaa levyä kerta toisensa jälkeen. K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en beast in black -taitto_b.indd 53 6.2.2019 13.47. Jos aloitan suunnitelman purkamisen tekstimaailmasta ja visuaalisesta puolesta, niin ideanani on suunnata selvästi vahvemmin kohti cyberpunk-henkisiä maailmoja. – Tottahan toki. Harkitsitko miksausurakan antamista jonkun muun käsiin
Kaikki nämä elementit määrittelevät Nykyaikaa, vaikka kokonaiskuva Grundströmille on vielä mysteeri. nykyaika-taitto.indd 54 6.2.2019 13.47. Kuuntelin treeninauhoja ja tyk käsin biiseistä, mutta Mine jätti laulu hommat ja bändikin oli lopettamassa. Lomakeskus Helvetti löytyy jo inter netin kätköistä, ja albumin vinyyliver sio julkaistaan huhtikuussa. 54 SOUNDI SOUNDI PB ”Aika hitaasti on löytynyt se, mistä tässä bändissä on ylipäänsä kyse.” N ykyajan musiikissa ”ensin rulla taan mutterit lennellen rock’n’ roll junan kyydissä ja sitten kat kokävellään puiston puolelle herkisty mään”, kuten tiedote kertoo. Mutta nyt lyriikkaa tulee taas suomen kielel lä. Tosin ihan helppoa se ei ole ollut yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Toisaal ta taas tuntui, että olennaiset asiat on omalta kohdalta sanottu jo ajat sitten, eikä maailma myöskään tällä hetkellä taivu kovin simppeleihin kannanottoi hin, pohtii Grundström. – Meillä kitaristi Tuomas tekee bii sien rungot, joissa ei ole ne kaikista tyy pillisimmät sointukulut ja rakenteet. Tammi kuussa julkaistiin yhtyeen ensimmäi nen täyspitkä levy Lomakeskus Helvetti, mutta nelihenkinen poppoo on ehtinyt toimia kentällä jo tovin aikaa. Pun kin maailmasta tuttu omakustannekult tuuri ei ole yhtyeen solistille mikään vieras asia, sillä myös Tehosekoittimen ja God Given Assin levyt ovat aikoinaan putkahtaneet isojen levyyhtiöiden kat veessa. Monien mut kien jälkeen keikkailu alkoi kesällä 2015 ja seuraavan vuoden keväällä ilmestyi ensimmäinen Nykyaikanimellä julkais tu seiskatuumainen ep. Kymmenen laulun Lomakeskus Helvettiä tarjottiin ”sinne ja tänne”, mutta lopulta yhtye itse julkaisi sen Nappo kääpiö Äänitteet levymerkin alla. Siinä ko meilee kuvataiteilija Riku Mäkisen te os nimeltä Stereo (2017). – Aika hitaasti on löytynyt se, mis tä tässä bändissä on ylipäänsä kyse. Sitten mä teen melodian ja sanat pääl le. – Bändin historia yltää vuoteen 2012, kun kitaristi Tuomas Alatalo (Cats Of Transnistria), rumpali Kassu Kapanen (J. Nykyajan kohdalla yhdeksi itselleen kiinnostavaksi elementiksi Grundström nostaa työskentelytavat, jotka eroavat hänen muista yhtyeistään. Etukäteen ei pysty arvioimaan, mitä sieltä sitten tulee. – Oli vaikeaa kirjoittaa suomeksi kun välissä oli kulunut niin pitkä aika. Kiesi Grandes) ja basisti Reeta Pank ka (The Patsy Walkers) soittelivat yh dessä. Solisti Otto Grundströmille yhtyeeseen liittyminen merkitsi tekstien tekemistä pitkästä aikaa suomeksi. Me ei osata kuvailla tätä musiikkia, kun ei olla tehty sitä minkään genren mukaan. Nykyajan solisti, Tehosekoitin ja God Given Ass yhtyeistä tuttu Otto Grundström kertoi puhelimitse oman tarinansa. Lopulta päädyin mukaan. – Kesti pitkään ennen kuin Nykyajan tekstimaailma alkoi muotoutua, mut vähitellen sitä on rentoutunut. Se on hauska yhtälö, koska mulla on perintei nen poprocktapa tehdä melo dioita. Alakulttuurin estetiikka näkyy sau mattomasti paitsi yhtyeen soittaman musiikin rosossa, myös Nykyajan ”kellarissa leikatuissa” videoissa ja le vyn upeassa kansikuvassa. Aina niistä teksteistä tulee silti jotain uutta. Mine Gungör oli tuolloin lauluso listina. Että kyl lä se oma ääni sieltä saa kuulua. Teksti: Kalevi Suopursu Nykyaika kirvoittaa kannanottoja K u v a: Ju h o K ar h u Nykyajan soittajilla on vankka kokemus erilaisista indieja punk-bändeistä. Toi saalta ehkä pelkäsi, että jämähtäisi Te hismaneereihin, jotka sellaisinaan olis tietysti myös vähän korneja kun ikää kin on se 15 vuotta enemmän. Tärkeintä että nyt on saanut pään auki. Viimeiset kymmenen vuotta Grund ström on laulanut englantia puskevassa God Given Ass punkyhtyeessä, joka julkaisi viime syksynä kokoelmakasetin ja teki kymmenvuotiskiertueen
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Meteli tulostus.indd 55 7.2.2019 8.25
Joukkoon mahtuu yksi herkullisen K u v a: Ju ss i Sä rk il ah ti nostalginen suomirock (Utsjoki), joka voisi olla vaikkapa Juice Leskisen 70-luvulla kynäilemä paikkakuntabiisi, mutta Berg ei onneksi hirttäydy maestron pakkomielteiseen riimittämiseen. ”Mä odotin hevosta, en ponia” jaksaa hymyilyttää Ponin omistajaa. Miehen sympaattisen sointuva, välillä inhimillisesti säröilevä lauluääni on mukavaa vaihtelua Bergin ilmeikkäälle, entistä varmemmalle tulkinnalle. Bändin folkahtava iskelmä ja romuluinen kantri ovat esikoislevyn jälkeen kultivoituneet. Päätösduetto Kun heräät aamulla on vuoden yöjuoksussa olleen Hullu Ruusun paluu kotiin. Viekö Hullu Ruusun ns. Parhaimmillaan (Käsipohjaa, Sääskitulet, Lintu) Hullu Ruusu on Suomen Fleetwood Mac! Melkein kaikki Rehabin melodiat ovat pirullisen tehokkaita korvamatoja. Tervetuloa takaisin! JARI MÄKELÄ HHHH Levyarvostelut 2_19.indd 56 7.2.2019 13.30. Hermaja saa esikoislevyä enemmän lauluaikaa ja esittää soolona kaksi omaa biisiään (Yö on suojasi, nimikappale). vaikea toinen levy nyt kaksikon takaisin tavallisten kuolevaisten joukkoon. Tuumailutauon jälkeen duon yhteistyö onneksi jatkui Bergin Rosita Luu -aliaksen erinomaisella SOS-albumilla. Rosita Luun albumin onnistumisten jälkeen Hermaja ja Berg hyödyntävät kasaripop-tyylejä myös Hullu Ruusun kanssa. Jälleen kerran upean kansikuvan Pocahontas-hahmon historialliselle esikuvalle ei käynyt niin hyvin kuin elokuvaversioissa. Ei todellakaan. Tarttuvat biisit ja oivaltavat sanoitukset edellä puskenut debyytti nosti Merita Bergin ja Antti Hermajan kertaheitolla maamme musiikintekijöiden eliittiin. Sävelletyt vanhanaikaiset kitarasoolot viehättävät myös. Tekstien hätkähdyttämisaspektia on varmaan tarkoituksella säännöstelty, ja hyvä niin. Isätön Cherokee hylkää murrosikäisenä valkoisen miehen elämäntavat ja ryhtyy harjoittamaan luontoaan. Yakuzi Paton Lauri Levannon komppi iskee napakasti ja sovitukset ovat kauttaaltaan sofistikoituneet. Kaunotar vai hirviö -biisin päähenkilö haluaa palauttaa luonnollisen kauneutensa hinnalla millä hyvänsä. Levyarviot > 56 SOUNDI Levyarviot > ...valmis resepti on kuitenkin välillä muodostunut taakaksikin... Yksi Rehabin teemoista on särkyneen, useimmiten sivistyksen haavoittaman olennon kaipuu ja/tai paluu luontoon, luonnontilaan. Hermajan pasuunat raikaavat pontevasti. Liukuhihnalta tasapaksua biisimakkaraa suoltavien ammattimaisten biisipajojen tuotteet kalpenevat, kun löytyy tekijöitä, joilla luovuuden liekki oikeasti palaa. Lintu luottaa ihmiseen ja joutuu siksi satimeen. Hullu Ruusu on palannut, vieläpä vahvempana kuin aikaisemmin. Rehab Hullu Ruusu Helmi ”Yksi Rehabin teemoista on särkyneen, useimmiten sivistyksen haavoittaman olennon kaipuu ja/tai paluu luontoon, luonnontilaan.” H ullu Ruusun vähän yli vuosi sitten ilmestynyt esikoisalbumi sai lämpimän vastaanoton. Itse Gösta Sundqvist (jonka nimen mainitsemista koitin välttää viimeiseen asti, koska vertailuun ei löydy nyt sen kummempaa syytä) ampui välillä sanoituksissaan yli, mutta Berg ja Hermaja eivät sitä enää tee. Sääskitulet-kappaleen naaras eksyttää heikompitahtoisen siippansa viidakkoon. Naisen äänessä kuuluu entistä vähemmän untuvikkoinen Tuula Amberla, entistä enemmän aikuinen Merita Berg. Ratojen cowboy pakenee loikaten aidan toiselle puolelle. Albumin lyriikoissa riittää pohdittavaa
Agents sovitti Raulin schlaagerien pohjaksi rautalangan ja beat-popin hengen ja rytmiikan, joista muodostui Suomen uuden iskelmämusiikin hallitseva retrotyyli. Mitään ei enää tehdä todistamisentai kokeilunhalusta, vaan kaikki palvelee kokonaisuutta. Raulin Esaa varten rustaamat kaksi rautalankainstrumentaalia, Kirstinkulma ja Kettu, ovat suvereeneja taiteenlajinsa teoksia, joissa universaaliin kaikukitarointiin sisältyy sekä kinemaattista morriconea että kotimaisen iskelmän sävelkulkua. Kyllä Hexedin heti ensi tahdeista Something Wildista tutuksi bändiksi tunnistaa, mutta alkuaikojen eurooppalaisemmasta ilmaisusta ollaan silti kuljettu pitkä matka. ASKO ALANEN HHHH K u v a: M ar ek Sa b o ga l K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 2_19.indd 57 7.2.2019 14.09. Kuvaavasti kannen viikatteen teräkin on niin varjon peitossa, ettei sitä pelkällä nopealla vilkaisulla huomaa. SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...valmis resepti on kuitenkin välillä muodostunut taakaksikin... Runsaasta asteittaisesta kehityksestä huolimatta Bodom on välillä turhaan pyrkinyt ulos muotistaan vähän väkisinkin, johtaen vähemmän luonnollisen tuntuisiin kokeiluihin. Edellisellä Worship Chaos (2015) -levyllä alkanut suoraviivaistaminen on alkanut tuottaa tulosta ja uusi levy on edeltäjänsä tavoin eheä kokonaisuus pelkän kokoelman hyviä biisejä sijaan. Sävellyksellisesti uuden levyn lähimmät vertailukohdat löytyvät Lamb Of Godin ja varsinkin Devildriverin tyyppisestä amerikkalaisesta groove metalista. Hexedillä on kaikki Children Of Bodomin tavaramerkit viikatemieskansitaiteesta ja Laihon kitaroista Mikko Karmilan erinomaiseen miksaukseen, mutta se tuntuu entistä itsevarmemmalta ja määrätietoisemmalta. Ensimmäisestä levystä asti valmis resepti on kuitenkin välillä muodostunut taakaksikin, kuten vahvan oman soundin omaaville bändeille usein käy. Hänen tulkintansa Agentsien Laulava sydän -tv-konserttien vierailevana vokalistina todistivat hänen löytäneen oman, täydellisen Badding-soundinsa imitoimatta Somerjoen itsensä tyypillisimpiä fraseerauksia tai äänensävyjä. NUUTTI HEISKALA HHHH Ville Valo & Agents Ville Valo & Agents Universal Hyvin kypsytelty ja tyylitajuisesti toteutettu projekti tekee oikeutta Rauli Badding Somerjoen lauluaihioille, joita hän lauloi, lausui ja hyräili teknisesti vaatimattomille kasettidemoille, usein polviinsa tahtia hakaten. Esa Pulliaiselle sysätyt kasetit kiteyttivät Baddingin uravaiheen, jossa rock’n’rollin fiilaus ja höyläys väistyi alkuperäisen unelman, perinteisten iskelmätulkintojen tieltä. Rockin’ With Enzio on leikillisesti elvistelevä revitys ja I Told You So viistää sen oikean Elvarin Little Sister -tyyppisiä myöhempiä rockeja. Äänimaisema on harkitulla tavalla sliipattu ja albumikokonaisuuden kannalta looginen, vaikka esimerkiksi nopeatahtisen Tähdet tähdet -originaalisovituksen jumalaista kitarateemaa jää kaipaamaan. Vaikka bändi pääsikin pinnalle sinfonisen bläkkiksen aallonharjalla, takasi sen omaperäinen sekoitus melodista deathia, neoklassista ja Ozzyn tyylistä 80-luvun metallia alusta asti kuuntelijakuntaa laajemmalta kentältä. Children Of Bodom Hexed Nuclear Blast Children Of Bodomin debyytti Something Wild (1997) osui hyvin ajan hermoon black metalin kaupallistuessa 90-luvun loppupuolella. Niistä esimerkkeinä vaikka Punch Me I Bleedin panteramaiset groovet tai Halo Of Blood -nimibiisin black metal. Raulin karsastamasta rokkikarismasta on rippeitä jäljellä hänen itsensä englanniksi laulamissa kappaleissa. Agents-yhteisalbumi kielii hänen paneutuneen levyttämättömiin laulunraakileisiin yhtä persoonallisesti ja antaumuksellisesti. Janne Wirmanin syntikat, joille on jätetty paria viime levyä enemmän tilaa, ja Laihon kasarihevimäiset melodiat kuitenkin pitävät huolta, että Bodom erottuu joukosta. Ville Valo ei ole koskaan peitellyt kiintymystään Baddingin ja Tapio Rautavaaran levytyksiä kohtaa. Esa Pulliainen on sovittanut edelleen jalostetun rautalankasoundinsa ja viileästi näppäilemänsä sointukulut syvemmällä ja kattavammalla kaiulla melodioihin. Albumin kirkkaimpia helmiä ovat silti Somerjoen aina omaperäiset iskusävelmät, alkuperäisäänityksen aavemaisen pätkän höystämä Orpolapsi kiurun, italoiskelmällisen kepeä Syksyn lapsia sekä pakahduttavan kaunis loppuhuipennus Tuutulaulu. Tuoreet, sulavat sovitukset on tehty varta vasten Valon äänelle sekä demoihin että viiteen tutuimman pään Baddinghittiin. Hexed ei iske yhtä välittömästi kuin esimerkiksi Hate Crew Deathroll (2003), mutta jokaisella kuuntelukerralla siihen pääsee paremmin sisään
7 sakaraa ja Älä kiroa pimeää tanssivat aavikolla pyramidien äärellä, mutta Hiiden hurtta harppoo umpihangessa. JUSSI NIEMI HHHH K u v a: M ai k k i K an to la K u v a: A n tt i Se p p o n en Levyarvostelut 2_19.indd 58 7.2.2019 13.30. Silti se kuvastaa myös laajemmin M:n kypsymistä. Musiikki vääntää viattomat toteamukset poljetun itsetunnon juurille pesiytyneiksi pakkomielteiksi, joiden uumenista versoo yli seitsenminuuttinen tragedia. K u v a: Ju k k a K ii st al a M Näytän missä asun Solina Sanoiksi pelkistettynä M:n toisen albumin nimikkoraita vaikuttaa lähinnä pehmeisiin yksityiskohtiin juuttuneelta arkikuvaukselta. Vaikka laulujen kylkeen lyödään välillä runnovia rytmejä ja kirkkaita valoja, on levyn sydän ensisijaisesti varjoisa ja syke vaivihkainen. Aimo ja Dallapé jammailisivat sienisessiossa sudanilaisen Merdoum Kingsin ja Mississippi Sheiksin kanssa. Kokonaisuutta voi kuvata yleispiirteisesti Portisheadin ja Scandinavian Music Groupin pehmeäpintaiseksi liitoksi, mutta syvätasolla kyse on jostakin paljon upeammasta. Haitariässä (Vili) Vesterisen raato sylkee sanoja kuplettihengessä nopeimpien räppäreiden veroisesti ja Valkoinen muuli kertoo romantisoimatta pulveriaddiktion selättämisestä albumin joviaaleimmalla groovella. Kappale saattaa olla ainutkertaisinta, mitä Koski ja tuottaja Miikka Ahlman ovat toistaiseksi tehneet. Viime vuonna Ruusut julisti pop-vallankumousta, joka tukeutuu rentouteen ja uskallukseen. Parhaimmillaan, esimerkiksi Miljoonatalon lapsien ja Puolipilvisen sään kaltaisissa mielikuvien ja havaintojen sekoitelmissa, esityksissä kohtaavat niin lempeä yksinäisyys, tosimaailman betoni kuin saavuttamattomiin luisuvien hetkien ehdottomuuskin. Captain Beefheartin henki myhäilee Faaraon ajoittain hyvinkin rankalle äänenkäytölle ja hurtille huumorille, josta raadollisimmillaankin välittyy vastustamaton elämänmyönteisyys. Mielen tiedostamatonta puolta kutittava Näytän missä asun antaa kollegoiden julkilausumalle vakaan kaikupohjan. Pisteet myös Vilungin mainiosta kansitaiteesta. Samalla taiteilijat muistuttavat vastaansanomattomasti, että musiikin mielikuvallisuus on liian arvokas elementti tullakseen uhratuksi puolitekoisuudelle, pikavoitoille ja varman päälle pelaamiselle. Avausraita Äänitiedemiehet tekee kärsimyksestä ja kovista oloista pelotonta elinvoimaa uuttavan, kunnon hörhöilyllä terästetyn agendan heti selväksi: ”Orjalaivasta raketti ja ruoskasta minimoogi / polttoaineena musiikki ja intergalaktinen moottori (...) Äänitiedemiehet kokoontuu / on auki tila, auki avaruus.” Kymmeneen raitaan mahtuu erilaisia käänteitä, mutta Nubialaiset soittavat kaiken laittamattoman rennosti karhealla svengillä, joka on kuin A. Loistavassa balanssissa oleva soundi ei voisi olla lämpimämmin hengittävä. Näillä eväillä pärjää kovassakin pakkasessa. Minja Kosken särkynyt kerronta ja koruttomana mouruava äänimaailma avaavat rivien väliin kuitenkin toisen maailman. Soppa on sakea ja täynnä monenmoisia maukkaita sattumia, kun omat juuremme nivoutuvat Amerikan, Afrikan ja vähän itäisempienkin maiden vastaaviin. Mutta kyllä meiltäkin löytyy sille monessa mielessä vastineita, joissa on paljon yhteisiä piirteitä. 58 SOUNDI Levyarviot > ...olisiko siis aika kääntää aikakone toiseen hetkeen historiassa?... HANNU LINKOLA HHHH Faarao Pirttikangas & Nubialaiset Syvä Sawo Karkia Mistika Syvä Etelä saa helposti täkäläisen mielessä myyttisiä ulottuvuuksia ja toki se ainutlaatuinen paikka onkin, koska afrikkalaiset orjat punoivat siellä karmeimmissa olosuhteissa pohjan bluesista ja gospelista alkaen koko länsimaiselle populaarimusiikille. Pätevästä vieraslaumasta erottuu parhaiten syvällä rintaäänellä Henki höyrytköön kappaleessa laulava Jaakko Laitinen. Musiikin jalostuminen on tarkoittanut entistä hartaampaa syventymistä hiljaisuuden kerroksellisuuteen ja paljaiksi kuorittujen äänien ilmaisuskaaloihin. Vaikka asetelma jännittyy pikemminkin rauetakseen kuin räjähtääkseen, jää sen tulkinnanvaraisuus häiritsemään mieltä. Laulu suodattuu huomaamatta alitajuntaan ja ohjaa sieltä käsin koko levyn tunneskaalaa. Jo esikoislevyllä (Tehtaantyttö, 2017) valmiilta tuntunut konsepti on hioutunut entistä ennakkoluulottomammaksi harhamaksi, jossa tunteiden pohjia raapiva tulkinta ja jokaista tarinaa varten omanlaisekseen aseteltu musiikki kasvavat vuolaaksi assosiaatiotulvaksi. Vaikka Ruusut luottaa provokaatioon ja ajankuvaan siinä missä M hienovaraisuuteen ja aikatasojen liudentumiseen, avaa kaksikko tällä hetkellä aivan omia latujaan suomalaiseen elektropopiin. Lyyrinen, roisi, herkkä ja hurja sekoittuvat herkullisesti. Tämän ymmärtää Faarao Pirttikangas Nubialaisineen ja kirkastaa sen meille Syvällä Sawolla Varpaisjärven takametsissä kasvaneen alkemistin loitsuilla ja näkemyksellä
Livenä nähtynä koneensa vieressä kalja kädessä seisova Andrew Fearn ja vastapainona ympäri lavaa poukkoileva Jason Williamson nostavat aina hymyn huulille. Tämä muokkaa musiikista paikoin laiskanpulskeaa. Feral Roots on parhaimmillaan päästäessään irti Rival Sonsin 1970-lukulaisesta taakasta. Ja huomattava osa ihan heti. Varsinkin sitten, kun se oma ilme kiteytyy ja nousee vielä paremmin esiin. VESA SILTANEN HHH Remu & Hurriganes Last Call – Live In Helsinki Lasso Kotimaisen rockin vaikutusvaltaisin bändi ajettiin lopullisesti varikkopilttuuseen reilu vuosi sitten, kun Helsingin jäähallissa soi Remu & Hurriganesin viimeiseksi julistettu keikka. Päätösraita Lackingia joka on kuin “Best of Tool” yhdeksään minuuttiin puserrettuna lukuun ottamatta bändillä on kuitenkin sen verran omaakin näkemystä mukana, ettei touhu mene täysin pastissiksi. Tool-viboja lisää laulaja James Lascelles, jonka ulosannissa on erityisesti puhtaissa osuuksissa paljon samaa kuin Maynard James Keenanissa, vaikkei suoraan tätä matkikaan. Michael Monroen saksofonin tähdittämä Red River Rock hymyilyttää jo ennen Say Mamasta alkavaa huipennusta, jolloin lavalla häärii peräti seitsemän kitaristia. Massiivista edeltäjää The Astonishingia (2016) yksinkertaisemmin synnytetty, tuotettu ja toteutettu Distance Over Time on yhä tunnistettavaa Dream Theateria: raskasta, melodista, kiemuraista ja tiluttelevaakin. Vuosien mittaan vertailu on vähentynyt ja ”pojat” nähdään yhä enemmän suvereeneina retrorokkareina. Levyä kuunnellessa nousee vahvat mielleyhtymät vaikkapa Deftonesin ja varsinkin Toolin suuntaan. KOSKINEN HHH Steve Gunn The Unseen In Between Matador Steve Gunn sai levyyhtiöltään seesteisen ja kiireettömän tilaisuuden uusien laulujensa tekoon ja sovittamiseen. Toisaalta Gunnin kuolleelle isälle, Vietnamin veteraanille, osoitettu Stonehurst Cowboy, toimii mitä pelkistetyimmin miehen, kahden kitaran ja väräjävän emootion varassa. Harvinaista. Moving Backwards on taidolla ja tyylitajulla tehtyä kimuranttia heviä, jota on kaikessa progressiivisuudessaankin silti helppo kuunnella. Kuten levyn nimikin kertoo. Paikalliset asukkaat eivät luonnollisesti pitäneet siitä, että vaivalla järjestetystä megakonsertista meni kunnia muualle. Aina verrattain raskaana synamattojen ja herkistelevänkin laulun alla soinut yhtye tuntuu nyt totuttua ärhäkämmältä nimenomaan riffipuolella. Enimmäkseen neli-kuusiminuuttiset kappaleet alkavat miellyttävän harmonisesti, mutta kaikki eivät pidä yllä mielenkiintoa viime minuuteille asti. Muhkein elkein äänitetty tuplakko vyöryttää kohtuullisen ketterällä tavalla yhtyeelle ominaista pullistelevaa poprockia. PERTTI OJALA HHH Sleaford Mods Eton Alive Extreme Eating Poliittinen musiikki on ihan helvetin vaikea laji, jossa suurin osa yrittäjistä kyntää ennen pitkää nenällä maata. Kohdakkoin bändi kuulostaa siltä, että se haluaisi kisailla Meshuggahin kanssa, mutta perääntyy viisaasti pienen härnäyksen jälkeen. Olisiko siis aika kääntää aikakone toiseen hetkeen historiassa. Illan ”housebändinä” soittaa viimeisin Remu & Hurriganes -kokoonpano, jossa Arto Rautajoki lopulta vapautti Remun päärumpalin vastuusta. Kestäväkurkkuinen nokkamies Chris Martin tekee parhaansa, jotta yleisöllä riittää paikkoja komeasti kaikuvaan yhteislauluun. Levyäkin kuunnellessa tämä kuva kummittelee mielessä, kokemusta värittäen. Sleaford Mods on perienglantilainen Rage Against The Machine, tapa naittaa The Fall ja mod-kulttuuri hiphopiin. Last Call – Live In Helsinki on dokumenttina ennen kaikkea näyttävä spektaakkeli. Distance Over Time on kyllä miedosti yllättävä, mutta samalla ei kuitenkaan. Levyarvostelut 2_19.indd 59 7.2.2019 14.09. Bändi on alusta lähtien ollut pohjattoman riemastuttava ilmiö: suoraa, ruohonjuuritason kantaaottavuutta hyvin konkreettiseen ongelmaan, jossa paremmin toimeentuleva luokka kannibalisoi maata. Homman nimi on moderni ja melodinen progemetalli. Rikkoessaan kaavaansa yhtye kuulostaa vapautuneelta. JUHA SEITZ HHH Wheel Moving Backwards Odyssey Helsinkiläisyhtye on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo vakuuttaa kuulijoita isoilla keikkalavoilla ja parilla pienjulkaisulla. Polyrytmeillä ja pitkillä osioilla täytetyt kappaleet kellottavat paria poikkeusta lukuun ottamatta kukin lähemmäs kymmenen minuuttia. Oman elämän hillityt tarinat ja havainnot sekä herkän koskettavat sävelmät ottavat harkitun liikkumavaransa tarkoin, hiljaisin taustasävytyksin. SOUNDI 59 Dream Theater Distance Over Time Inside Out Newyorkilaisbändi on jo aikoja sitten vakiinnuttanut progesauruksen maineensa, mutta jaksaa silti tehdä kokeiluja ilmaisussaan. Feral Rootsin salonkikelpoiset rock-suoritukset tarvitsisivat seurakseen enemmän kontrastia ja epätodennäköisten elementtien sekoittamista nostaakseen albumin ihan hyvästä paketista kiitettäväksi kokonaisuudeksi. Sleaford Mods onnistuu kerta toisensa jälkeen. Huikean ympäristötaideteoksen, ukkosenjohtimien kentän, kuvaus Lightning Fields hyytyy ikävimmin. Päättyneen illan tavoin Mato Valtosen loppusanat ovat silkkaa remua. MIRKO SIIKALUOMA HHH Coldplay Live In Buenos Aires Parlophone Coldplayn Live In Buenos Aires on kerännyt kritiikkiä, koska nimestään huolimatta keikkajulkaisu tallennettiin argentiinalaisessa La Platan kaupungissa marraskuussa 2017. Mutta kuudennella levyllä retroilu maistuu jo puulta. ASKO ALANEN HHHH Rival Sons Feral Roots Atlantic Rival Sons joutui Led Zeppelin -kopiointisyytösten kohteeksi jo, kun Greta Van Fleetin jäsenet istuivat peruskoulun penkillä. Minimalismi toimii mielestäni paremmin ja poliittinen analyysi sekä yleinen ajankuva ovat lyriikoissa terävämpää. Rival Sons jää helposti jumiin villasukanlämpöiseen retroiluun, kun se on parhaimmillaan sekoitellessaan yllättäviä aineksia keskenään. Hurriganes oli saanut lukemattomat miehenalut peilin eteen kuvittelemaan tulevaa rocktähteyttä, ja Roadrunner (1974) ja Get On kaahasivat itsensä klassikoiksi. Niin myös nyt, ja ihan hyvä niin. KIMMO K. Laulumelodiat ja tiivis kitaranhelinä tuntuvat välillä tuudittautuvan omiin kuvioihinsa jopa liian hartaasti ja pientä kehää kiertävissä riffeissä ja sävelkuluissa. Kvartetin kappaleiden sovitukset pohjaavat suurelta osin kitaravoittoiseen rullaavuuteen. Toimiva dogma on sekin harvinainen asia. ”Rocking is closed”. Rytmiset junttaukset ovat kuuluneet bändin repertuaariin aina, mutta nyt niissä on paikoitellen vielä ylimääräinen alavireessä möyrivä djent-vaihde. ARTTU TOLONEN HHHH ...olisiko siis aika kääntää aikakone toiseen hetkeen historiassa?... Sitten se ottaa kiikariinsa Yesin tai Genesiksen kaltaiset progelegendat ja King Crimsonin teknisen yliampuvuuden ja kumartelee perinteeseen. Nyt silmään lyödään uusi vaihde esikoispitkäsoiton merkeissä. U2-henkinen väreily ei juuri ota riskejä, mutta setti toistuu niin dynaamisesti, että albumilla voi testata tasokkaatkin stereolaitteet. Mutta miten Rival Sons on parhaimmillaan juuri lähtiessään pois turvalliselta keskiuraltaan. Vaan vankalla kokemuksella ja kaiken läpi paistavalla omalla otteella paketti pysyy kuitenkin kasassa, eikä edes kuulosta väkinäiseltä. Albumin mieleenpainuvimpiin momentteihin lukeutuu myös Too Badin raaka blues-vuodatus. Wheel on tehnyt hyvän debyytin, joka lupaa orkesterille paljon hyvää tulevaisuudessa niin kotikuin ulkomailla. Hurriganes-kitaristien Ile Kallion ja Janne Louhivuoren lisäksi lavalle asteli pitkä liuta Remun kanssa soittaneita muusikoita. Ja ihana. Se onnistuu väistämään kaiken paatoksen ja muut agitaation karikot. Levyn kirkkaimpiin helmiin lukeutuvalla Sugar On The Bonella vastustamaton groove kohtaa stoner-pörinän luoden makean äänimaailman, josta jopa Brant Bjork olisi innoissaan. Yhtyeen lavasointi tavoittelee täydellisyyttä, mikä tekee ryhmästä oman genrensä totomaisen uurastajan. The Unseen In Between vie trubaduurin akustisine kitaroineen astetta ylellisempiin ja avarampiin sointitiloihin, jotka palvelevat hienosti artistin keskittymistä luovuutensa parhaisiin linjauksiin. Eton Alive tuo bändin palettiin uusia värejä ja ajoittain rauhaa, mutta kyllä tämä on sydämeltään tuttua paahtoa ja etukenoa. Kaikki siitä huolimatta, että Remun soitto kuulosti usein lähinnä halonhakkuulta ja laulunsa omatekoiselta sianenglannilta. Yhtyeeltä on totuttu kuulemaan irtiottoja moniulotteisesta perussapluunasta, mutta pohjatasolla bändi on aina pysytellyt omassa uomassaan. Parhaimmillaan Gunn on vaihtuvia ja kasvavia jännitteitä suosivilla sävelteoksilla, jossa ahtaat kehät leviävät säteettäin ja saattavat hillitysti leikata muitakin kehiä. Lähes kokonaan yli 30 vuotta sitten kuolleen ”oikean” Hurriganesin tuotannosta koostuvan keikan hillittömyys pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun cd:n ja dvd:n paketin nauttii kuvan kera. Tässä tarkoitus on kuunnella ja ajatella itse. Sleaford Mods ei jää itsetyytyväisten populististen hokemien tasolle. Toisaalta siinä missä Toto pyristelee kaikin keinoin irti kliinisyydestä, Coldplay paistattelee tyytyväisenä luomassaan keinussa
klo 18.30 Pieni sali Samba Touré (MALI) Malilaisen kitaramusiikin sanansaattajan aavikkoblues rymisee suoraan sieluun ja sydämeen. Uusintajulkaisut kohottavat grunge-pioneerien profiilia huimasti. Bändi on meluisa, arvaamaton ja maaninen, mutta myös iskevä ja tarttuva. Radiopuhelimiin verrattu yhtye nykii edelleen, ja varsinkin kappaleiden puheosuudet tuovat J.A. Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 25 € TIMANTTISET TULKITSIJAT TAMPERE-TALOSSA! @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Levyarvostelut 2_19.indd 60 8.2.2019 10.00. Yhtyeen toinen ep Dry As A Bone (1986) on mahtavaa rämistelyä. Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 25 € Su 17.3. Lujasti potkiva materiaali on levyllä kahteenkin kertaan, sillä Armin mukaan albumiakin onnistuneempi Reciprocal-esituotantodemo on kokonaisuudessaan mukana. Omakustanteiden pahimmasta kohelluksesta oli riittävästi skarpattu eikä bändi ollut suuren menestyksen jäljiltä vielä turhan itsetietoinen. Ja ne hienot, aikaa hyvin kestäneet biisit: Vartiotoimistoon, Kroklund Pojkar, Pippalot ja erityisesti Pienet mainosvalot, joka selkeimmin osoittaa bändin Ratsiansa ja Kollaa Kestäänsä kuunnelleen. Yhdistelmä toimii. Green Riverin voi täysin ansaitusti sanoa olleen loistava bändi. Vaaditaan todellista tiivistämisen taitoa, että keskimäärin minuutin kappaleet toimivat näin hienosti. Pähkäillään itsekkyyden problematiikkaa, anti-machoillaan ja koetetaan tulkita lanttukukon reseptiä oikein. Ilmestyessään vuonna 1990 Älpee oli kuitenkin tuore ja vilpittömyydessään hurmaava albumi. Hajoamispisteessä valmisteltu debyyttialbumi Rehab Doll (1988) on astetta hiotumpi, vaikka ylimääräinen kasarijuusto onkin remiksattu pois. Mainioista yhtäläisyyksistä huolimatta Hero Dishonestin musiikki on kuitenkin uniikkia. Mäen mieleen. Liput 45/40 € La 2.3. Etenkin psykedeelisen raskas Bazaar on huomionarvoinen. klo 18 Iso sali Viva Las Vegas The 3 Elvis Show Näe kolme Las Vegasin suosituinta Elvistä ilmielävänä! Illan isäntänä toimii Elviksen kiertuemanageri Charles Stone. Mark Armin hurja laulu on ilmiselvä yhdyslinja myöhempään remellykseen Mudhoneyssa, ja riffipuolella Stone Gossardin ja Jeff Amentin tulevaisuus Mother Love Bonessa ja Pearl Jamissa kuuluu perinnetietoisena rockina. Älpeellä Klamydia oli parhaimmillaan. Levyarviot > 60 SOUNDI Green River Rehab Doll HHHH Dry As A Bone HHHH Sub Pop Näin uusintajulkaisut tulisi tehdä. Puunataan soundit turhasta pöhöstä alkuperäistä ideaa kunnioittaen, lisätään tukuttain kiinnostavaa ja laadukasta extraa ja höystetään paketti riittävillä taustatiedoilla. KOSKINEN In Flames I, The Mask Nuclear Blast Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä debytoineen In Flamesin tapauksessa vain muutos on pysyvää. Tuonaikaisen rumpali Kapen kirjoittamat, pienistä ihmisistä kertovat tekstit olivat hauskoja ja sanakäänteistään huolimatta humaaneja. Liput 35 €, eläkeläiset ja opiskelijat 31 € La 30.3. Alun perin viisibiisisenä julkaistu ep on laajennettu erinomaisella materiaalilla 16 kappaleen mittaan. klo 19 Iso sali Sonata Arctica Kuule huippusuosittu metalliyhtye akustisesti! Liput 38,50 €, ovelta 45 € To 14.3. Edellisen levyn ajoittain poliittiseksi äitynyt sanoma on vaihtunut jälleen tuttuihin sarkastisiin henkilökohtaisuuksiin. Kun herkempikin osasto (Stay With Me, Follow Me) sieppaa sydänalasta kuin kolmetoista vuotta takaperin, huomaa Göterborgin miesten onnistuneen yli odotusten. Vesku Jokisen repeileminen kesken laulun saa yhä edelleen hyvälle tuulelle. I, The Mask ei toki vastaa Colonyn (1999) saati Claymanin (2000) nimeen vannovien toiveisiin, mutta jos Soundtrack To Your Escape (2004) solahtaa filttereistä läpi, luulisi tuoreen julkaisun pitävän soittolistalla pintansa. Mukana on julkaisemattomia ja harvinaisia raitoja, joiden laatu on kaikin puolin ansiokasta. klo 17 Pieni sali Kasakkayhtye Varta (UA) Ukrainalaiset kasakkalaulut tutustuttavat kasakoiden rikkaaseen historiaan. Vaikkei bändi ole kyennyt vastaamaan alkuperäisen kuulijakuntansa toiveisiin vuosikausiin, puhdasta muovia saatiin soittimiin vasta kun amerikkalaistuottajan puleeraama edellisalbumi Battles (2016) näki päivänvalon. Ostavan yleisön pahanpäiväisesti pelästyttänyt (This Is Our) House on Amerikan-vaikutteineen vähemmistössä, eivätkä nimikappaleen kaltaiset, nykymittapuulla aggressiiviset rykäykset ole pelkkää tyhjää uhoa. Kahdeksannella levyllä Maailma palaa taas 20-vuotista uraansa juhliva bändi todistaa kuuluvansa vaihtoehtoräimeen aateliin. Hero Dishonestin kohdalla jännitys on turhaa. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että saman taustatiimin kanssa rakennettu seuraaja ei toista edeltäjänsä virheitä, ja henkiipä mokoma jopa menneiden vuosien tulta ja tappuraa. Klamydiasta on muodostunut rutiininomainen rokkikone, jonka ansiot eivät ole uusien suuntien luomisessa tai konsensuksen haastamisessa. 90-luvun alku ei ollut suomipunkin kulta-aikaa ja tähän apatiaan Klamydian maanläheinen terävänäköisyys ja huumori olivat tehokasta lääkettä. Tummanpuhuvat bassolinjat ja taatun tymäkkä rumpalointi taikovat kokonaisuudesta vieläkin eloisamman. Green River on kansipaperien mukaisestikin aitoa ”Seattle-soundia” yhdistellessään Black Sabbathia, Black Flagia, Sonicsia ja Hanoi Rocksia. ANTTI LUUKKANEN HHHH Levyarviot > ...tämän aikana tukka suoristuu ja naapureille voi jaella hymyillen korvatulppia... Poikamainen charmi kantoi horjuvan soiton ja muun käppäisyyden yli kevyesti. klo 19.30 Pieni sali The Beatles White Album 50-vuotisjuhlakonsertti Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band klassikkoalbumin äärellä intohimolla ja aidolla beatles-asenteella. Osuvimmillaan lyriikoiden kylähullut ja muut erikoishahmot ovat kuin Veikko Huovisen tuotannosta. Devastaattinen tuotos on kestoltaan maagiset 20 minuuttia. Tämän aikana tukka suoristuu ja naapureille voi jaella hymyillen korvatulppia! VIRPI SUOMI HHHHH K u v a: K al le P aj am aa RETRO La 23.2. KIMMO K. Sessioista ylijääneet 10000 Things ja Hangin’ Tree ovat kelpo kappaleita, ja eri muodossa jo Dry As A Bonen lisukkeena. Silti bändin esikoispitkäsoiton vinyyliuusinnan äärellä toivoo, että siihen tarttuisivat nekin, jotka eivät ole yhtyettä sietäneet. HENRI EEROLA HHH Klamydia Älpee Backstage Ei voi sanoa, että Klamydia olisi maineensa vanki, sillä se on varmasti aina tehnyt mitä itse on halunnut. Jos siis vetäisit oluet väärään kurkkuun jo Reroute To Remainin (2002) elektronisten mausteiden ja ennenkuulumattoman puhtaan laulun vuoksi, oli se vasta alkusoittoa, ja alituisen nahanluonnin tuloksena melodisesta kuolosta on enää rippeet jäljellä. 60 SOUNDI RETRO Hero Dishonest Maailma palaa taas If Society Pitkän linjan rokkibändien uusia tuotoksia pitää yleensä jännittää. klo 19.30 Pieni sali Martin Alvarado (ARG) & Nuevo Quinteto Otra Vez (FIN) Argentiinan tangon suuri ääni hurmaa suomalaisorkesterin säestyksellä. Nyrjähtäneet melodiat ja hooceepunk-osuudet vaihtelevat sopivasti tuoden biiseihin kerroksellisuutta. Aina ollaan tietenkin hyvien puolella ja yritetään tulla ihmisinä vielä paremmiksi. Liput 32 € Su 24.2
klo 19 Iso sali Sonata Arctica Kuule huippusuosittu metalliyhtye akustisesti! Liput 38,50 €, ovelta 45 € To 14.3. klo 19.30 Pieni sali Martin Alvarado (ARG) & Nuevo Quinteto Otra Vez (FIN) Argentiinan tangon suuri ääni hurmaa suomalaisorkesterin säestyksellä. Liput 45/40 € La 2.3. klo 17 Pieni sali Kasakkayhtye Varta (UA) Ukrainalaiset kasakkalaulut tutustuttavat kasakoiden rikkaaseen historiaan. Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 25 € TIMANTTISET TULKITSIJAT TAMPERE-TALOSSA! @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Levyarvostelut 2_19.indd 61 7.2.2019 13.30. klo 18 Iso sali Viva Las Vegas The 3 Elvis Show Näe kolme Las Vegasin suosituinta Elvistä ilmielävänä! Illan isäntänä toimii Elviksen kiertuemanageri Charles Stone. Liput 29 €, eläkeläiset ja opiskelijat 25 € Su 17.3. klo 18.30 Pieni sali Samba Touré (MALI) Malilaisen kitaramusiikin sanansaattajan aavikkoblues rymisee suoraan sieluun ja sydämeen. Liput 32 € Su 24.2. Liput 35 €, eläkeläiset ja opiskelijat 31 € La 30.3. klo 19.30 Pieni sali The Beatles White Album 50-vuotisjuhlakonsertti Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band klassikkoalbumin äärellä intohimolla ja aidolla beatles-asenteella. La 23.2. SOUNDI 61 ...tämän aikana tukka suoristuu ja naapureille voi jaella hymyillen korvatulppia..
Vieläköhän ruotsinlaivoilla olisi tilaa yhdelle bändille. Bändin kuudes albumi koostuu jälleen tutuista aineksista. Sähkökitarat laulavat, vonkuvat, surisevat, helisevät ja ulvovat kuin jokin valtava pilvi isossa soundissa, joka on hämmentävästi ja kiehtovasti yhtaikaa aivan täynnä ja samalla kuitenkin avara ja hengittävä. Jos sen on ajateltu olevan virkistävä kunnianosoitus Cuomon suosikkibiiseille, se ei ole virkistävä eikä kunnianosoitus. Diggin’ The Scenellä rock’n’rollin ja rockabillyn sekaan louhitaan kantrimuistumia, rautalankaa ja vanhan ajan iskelmällisyyttä. Samalla mieleen soljuu myös kotimaisia uuden aallon nimiä, kuten Yari ja Sig. African lisäksi bändi on valinnut esitettäväkseen muita viiden tähden popbiisejä ja taputellut niistä kasaan mahdollisimman epäluovia kopioita, jotka kuulostavat juuri niiltä alkuperäisiltä, mutta niin, että lauluista on riisuttu pois kaikki suuruus ja taika. Jos Teal Album on tarkoitettu hauskaksi välipalalevyksi, se ei ole hauska. Vienon sointuva ja hallittu lauluääni miellyttää. Biisistä tapaa viikatemaista rosoa ja rautalankaa, kulkukissoja ja Johnny Cash -jolkotusta. Ja jos se on tehty esittelemään vanhaa musiikkia uudelle yleisölle, mikä aika usein jää cover-levyjen ainoaksi meriitiksi, ei se oikein sitäkään tee. Lähes Fleetwood Macin Albatrossin seesteisyydellä kutsuva Siren Call tuo laulusolisti Thomas Pareigisin tulkinnan lähimmäksi Roy Orbisonia. JARI MÄKELÄ HHH Queensrÿche The Verdict Century Media The Verdict on alkuun samanlainen pettymys kuin muutkin vuodesta 2013 bändissä laulaneen Todd LaTorren ajan Queensrÿche-albumit. Istutaan olohuoneessa villasukat jalassa, juodaan kaljaa pullosta ja kuunnellaan Kasevaa. Bändi myös erottuu, sillä suomirockin parittaminen vaihtoehtoindien kanssa ei ole kovin yleistä. Se on bändin omaperäistä muotokieltä noudattava, upeasti laulettu levy, joka sisältää kaikki ne maneerit joilla ’Rÿchestä aikanaan tuli eräs progemetallin keskeisistä bändeistä. Liikaan lällyilyyn ei sentään ajauduta, vaan lisätään powerpopin keinoin rähinää nukkavieruihin kotibileisiin. BiiLevyarvostelut 2_19.indd 62 8.2.2019 10.00. Kuuntelukertojen myötä nyanssit ja suosikkikappaleet alkavat erottua. Fatboy Diggin’ The Scene Psykbunkern Tukholmalainen Fatboy on hionut fuusiotaan jo runsaat 20 vuotta. Vai onko Weezerin fanikunnassa montakin ihmistä, jotka eivät ole aikaisemmin kuulleet Take On Metä, Paranoidia, Billie Jeania tai Everybody Wants To Rule The Worldia. Tämä tosiseikka tuo uusille kotimaisille indiebändeille haasteita. Levynsä nimiraidasta Fatboy on tehnyt tietoisen ellei peräti laskelmoidun kollaasin. Kellohameisen ja nahkatakkisen tanssi-iltansa viimeiseksi hitaaksi Fatboy tarjoaa prototyyppisen 50ja 60-lukulaisen balladin. Täsmätietojen puuttuessa joutuu olettamaan, että niin ikään Diggin’ The Scenen vierailijoihin lukeutuvaa Jo’ Buddya kuullaan Muddy The Water -bluesilla. Biisit ovat ensikuulemalla saLevyarviot > 62 SOUNDI ...vieläköhän ruotsinlaivoilla olisi tilaa yhdelle bändille?... Seuraavan vuoden toukokuussa unelma kävi toteen. Indieskenen uusi sukupolvi näyttää taas kerran kyntensä ja aluksi loputtomilta tuntuneet bändimielleyhtymätkin kääntyvät nokkelien Lokkien voitoksi. ANTTI GRANLUND H Swervedriver Future Ruins Cobraside Shoegaze-bändejä on viime vuosina aktivoitunut uudestaan. Jos jostain bändistä huokuu, että tehdään omaa juttua omilla ehdoilla, niin Swervedriverista. Se ei kuitenkaan tunnu aluksi oikein miltään. VIRPI SUOMI HHHH Weezer Teal Album Atlantic Tarina on sympaattinen. Tulkinnat tai uudet näkökulmat eivät nähtävästi ole kiinnostaneet. Paikoitellen Fatboy soi yhä kuin puuttuva lenkki Stray Catsin ja Weeping Willowsin väliltä. Se on hyvä uutinen, sillä Future Ruins erottuu kilpailijoistaan helposti ja edukseen. Vaikka lyriikoissa pyörivät yhtyeen loistonpäivien lempiaiheet, politiikka, media ja itsetutkiskelu, niistä tuntuu puuttuvan se oikeamielinen palo, joka petasi bändin paikan hevin historiassa ”ajattelevan miehen bändinä”. Lokit LP Joteskii Groteskii/ Combat Rock Industry/Roku Kenkien kärkiin tuijotellaan Suomessa nyt enemmän kuin koskaan. Swervedriver pitäisi ehdottomasti saada Suomeen keikalle! JUSSI NIEMI HHHH Ohikulkijat Vieraat ovat lähteneet Plastic Passion Interpolin ja kumppaneiden 2000-luvun alun post-punk revivalismi sytytti mustiin pukeutuneiden satakuntalaismuusikoiden sydämissä kipinän, jonka viileässä loisteessa on hytisty tähän mennessä Herra Ylppö ja Ihmisetsekä Musta Valo -bändien säestäminä. Levyllä muistellaan menneitä aikoja. Maanläheinen yleistunnelma on yhtyeen musiikissa oleellinen, johon kuuluvat myös kepeä laulu ja kaihomieliset sanat. Vuonna 2017 14-vuotias clevelandilaisteini Mary Clem loi Twitteriin tilin @weezerafrica ja aloitti kampanjan, jonka tavoitteena oli saada Weezer tekemään versio Toton Africasta. PERTTI OJALA HHH masta harmaasta laudasta veistettyjä, eivätkä kaihda genren kliseisimpiä sovitusratkaisuja. You Owe Me (Nothin’ At All) nyyhkii romantiikkaa Santo & Johnnyn 60-vuotiaan Sleep Walkin hengessä. Dronea ja outoja harmonioita tiukkuva viritys on aivan omalla tavallaan rento, mystinen ja kuuntelussa vain kasvava. Ei ole sattumaa, että raumalaislähtöisiä Ohikulkijoita verrataan edellä mainittuihin bändeihin. Hän ei sorru ylitulkintaan tai Jore Vastelinin aksentin imitointiin. Bändin fyysinen debyyttijulkaisu on kolme kappaletta aiemmin ilmestynyttä digilevyä Ohikulkijat (2017) pitempi. Kappaleissa voi kuulla vaikkapa Pixiesin, Sebadohin tai My Bloody Valentinen sävyjä. 70-lukulaisittain progeileva Keväällä tavataan on levyn ehdoton helmi. Lokit-yhtyekin luottaa debyytillään jo olemassaoleviin hyviin kaavoihin. Kahden kitaran nelikkoa voi tosissaan sanoa kitarabändiksi. Niin myös brittiläinen Swervedriver, joka on aina ollut koko tyylin undergroundein ja ulkopuolisin akti. 2015 peräti 17 vuoden tauon jälkeen julkaistu comebackalbumi I Wasn’t Born To Lose You sai kovasti kehuja. Esa Pulliaisen kitara ja ruotsinsuomalainen laulaja Heidi Kaarto ovat äänessä pedal steelin herkistämällä iskelmäballadilla Aila, joka erottuu albumin kaikinpuoliseksi kohokohdaksi. Ja nyt tuo unelma on mennyt pilalle, koska Rivers Cuomon jengi on jatkanut vitsiä ja tehnyt aivan hirveän coverlevyn. Itse musta muoviläpyskä on teknisesti huipputasoa: laadukas prässi ja avara, pehmeä sointi päihittävät isojen levyyhtöiden vinyylipainosten suhisevat räpellykset. Tempot ovat verkkaisia tai korkeintaan keskinopeita ja melodisuus tihkuu upeasti kaiken noisen keskeltä, sekä perustajajäsenten Jimmy Hartridgen ja pääsäveltäjä Adam Franklinin kitaroinnista että jälkimmäisen narkoottisesti leijuvasta laulusta. Uudet biisit Aallot ja Ihme odottaa sekä viime vuonna ilmestynyt digisingle Pimeys nousevat albumin parhaimmistoon. Isa Lehtisen davidlynchmainen kansikuva herättää uteliaisuuden, mutta vokalisti Petri Vienon sanoittama ja säveltämä albumi ei avaudu helposti. Se sisältää kauniin seesteisiä melodioita, joiden lomaan Sonic Youth -särökitara kaahailee tuoden kappaleeseen jännitettä. Nyt näyttää, että Oxfordista lähtöisin oleva ja urallaan epäreilun määrän vaikeuksia etenkin levy-yhtiöiden kanssa kokenut kvartetti on palannut jäädäkseen
Levyarvostelut 2_19.indd 63 7.2.2019 13.30. ...vieläköhän ruotsinlaivoilla olisi tilaa yhdelle bändille?..
VILJA VAINIO HHHH DJ Kridlokk Silius Katakombi DJ Kridlokk on viime vuosina tullut paremmin tutuksi Paperi T:n ja Eevil Stöön tuottajana, mutta tusinan pseudonyymin miehen taitoja ei käy kiistäminen mikrofonin ääressä. Neljällätoista raidallakin albumi hujahtaa ohitse kauniina ja kylmiä väreitä aiheuttavana. Kummallista. Musiikki kuulostaa miltei parhaimmalta kuunneltuna kuulokkeista, jotka taittavat prisman tavoin musiikin yhteen paikkaan valtavaksi energiaksi. Levyn kannessa on taas Baphomet ja biisien kuten I Dark Lord ja 100 Miles To Hell sanoitukset ovat nimiensä mukaisia, mutta kun Gene Simmonsin naaman on kertaalleen nähnyt, ei sitä enää unohda. Levyltä löytyy niin avaruusääniä kuin kelttimäisiä kansanlauluvibojakin, ja usein jo kappaleen avaavista kitaroista ja synasoundeista kuulee, että siitä tulee pitämään. Inspiraatiota on kuitenkin karissut vähintään samaan tahtiin ja bändi kuulostaa Storm The Gatesilla aika väsähtäneeltä. Muutamaa vähän kulmikkaampaa riffiä lukuunottamatta uusi levy on sitä samaa vihaisempaa versiota Motörheadista jota bändiltä on totuttu kuulemaan. Levyarviot > 64 SOUNDI ...näitä levyjä kuunnellaan kun monet muut ovat jo unohtuneet... Levyä leimaavat melodisuus, taustakuorot ja helisevät tai välillä kovinkin tuimat kitarat, kuten biisissä Tiedän, tiedän tai pitkässä päätösbiisissä Reittejä. Toki se kolmas kappale oli Volt Age, joka 5/4-tahtilajisena olisikin tässä kokonaisuudessa varmasti se vaikea pala. Hienoimpia kappaleita ovat Boat Accident sekä Queen’s Finest. Ääniaalto aallolta se ui mieleen ja jättää sen sopukoihin lähtemättömän vaikutuksen. Musiikki kieputtaa mieleen vähän pölyisen, mutta nuhjuisuudestaan huolimatta kotoisan filtterin läpi suodatettuja Technicolor-kuvia 70-luvulta, vaikka tyylilajinsa puolesta albumia ei ehkä sinne voisikaan asettaa. Albumi ei ehkä valtaa radioaaltoja, mutta sille kannattaa kallistaa korvansa kaikkien, jotka pitävät kitaravetoisesta, amerikkalaissävyisestä indie rockista. NUUTTI HEISKALA HH Keuning Prismism Thirty Tigers The Killers -yhtyeen kitaristi Dave Keuning jättäytyi pois emoyhtyeensä kiertueelta työstääkseen debyyttialbumiaan, ja Prismismin kuultuaan voi sanoa, että ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Useimpien fanittamieni yhtyeiden kohdalla innostun enemmän joko pelkästään levykokonaisuudesta tai erityisesti sen vaikeammin omaksuttavista osista. Liberty Ship tulee free jazzin dynaamisemmalta laidalta. Keuning on soittanut albumilla lähes kaikki soittimet itse, ja parhainta albumissa onkin se, ettei artisti ole päästänyt itseään liian helpolla. Signal Horn alkaa jossain määrin toistamaan itseään – kuten sumutorvet tuppaavat tekemään. Kuuntelun lisääntyessä ja menneisyyteen takertuvan kuulijan asenteiden karistessa The Verdict kasvaa kuitenkin ihan kelpo levyksi varsin vaihtelevalaatuisia levyjä julkaisseen yhtyeen katalogissa. Se on hyvin ilmeinen. Varhaisten konsolipelien maailmasta ja estetiikasta ei silti olla vieläkään kovin kaukana. Tehkää itse. ARTTU TOLONEN HHH Venom Storm The Gates Spinefarm Cronosin vuoden 2008 lausunto Guardianin haastattelussa siitä, että satanismi oli ja on bändille pelkkä imagojuttu oli lähes yhtä hyvä idea kuin Kiss ilman meikkejä. Kridlokkin kolmas soolo on kuitenkin viileydessään yksipuolinen paketti. Hentoisimmillaan sen tapa soittaa tekee mereen liittyvien vertauskuvien ylettömän ja rasittavan käytön vastustamisen todella vaikeaksi. Siinä missä bändin onnistui primitiivisillä soundeillaan ja siihen aikaan ennenkuulumattoman saatanallisilla lyriikoillaan luoda vaarantunnetta Welcome To Hellilla (1981) ja Black Metalilla (1982), ei saman kaavan toistaminen enää vuonna 2019 oikein toimi. Sen kauneus vain ei ole pysäyttävän upeissa irtobiiseissä tai elokuvan lailla vangitsevassa konseptissa kuten silloin joskus, vaan pikemminkin tuttuuden tunteessa ja biisien hienovaraisissa nyansseissa. Vaikka kaikki Monopolyn kappaleet eivät olekaan puhtaita täysosumia, jokainen niistä erottuu edukseen. Biisissä Yhä vain hyödynnetään sävykästä slidea ja Laura Moision taipuisaa ääntä. Varsinkin Pietilän ja pianisti Håvard Wiikin yhteys on jännä. Näistä kaksi, Go And Know ja Superdeep Borehole, olivat myös markkinakoneiston singlevalintoja. Aavikko Monopoly Ektro Aavikon Monopolya aikani kuunneltuani halusin ennen kaikkea palata kolmen kappaleen pariin. Sekin on kuitenkin ”we play, you dance” -ideologiaan vain sopivan nyrjähtänyt twisti. Soundiaan se on ehkä modernisoinut hiljalleen, ja Monopolylla suuntaus on jo selvästi havaittavissa. Tämä kuuluu niihin levyihin, joiden tyylijajia on vaikea määritellä; juuri kun joku biisi muistuttaa folk rockista, seuraavasta tulekin mieleen muuta. Aavikon rooli omassa kuuntelu-universumissani on kuitenkin olla viihteellinen ja nostalginen, eikä sellaisten yhtyeiden musiikkia turhaan analysoida. Loppulevyn puolella suuresti piristää jotenkin ihan omalta jutultaan tuntuva, mutta Brötzmann/Aaltonen/ Kowald/Vesala -nelikon For Deep Finnish Forest Cymbal Governor -teoksen mieleen tuova Motor. Bändin merkitys kun on aina ollut enemmän siinä mihin se innoitti joukon sen musiikin tosissaan ottaneita norjalaisteinejä 90-luvun alussa kuin sen omassa materiaalissa. Tässä jätän taas merellisen metaforan käyttämättä. Liberty Shipillä tuntuu olevan oma soundinsa, joka on jossain määrin soittajista irrallaan. Koska Aavikko oli hipsteriä ennen hipstereitä, sen ei tarvitse elää ajassa. Tomi Nordlund & Syvä Joki Viisi vuotta myöhemmin Soit se silti Syvä Joki -yhtye lienee monitoimimies Nordlundin pääkanava saada oma äänensä esille, ja kiinnostavassa ympäristössä se tapahtuukin. Matka voi tuntua pitkältä. Eikä sitä pidä pitää huonona asiana – Syvään Jokeen voi hyvin mennä kahlaamaan, kunhan uimataito on hallussa. ANTTI MARTTINEN HHH Liberty Ship Signal Horn Eclipse Saksofonisti Esa Pietilän ainakin nimien tasolla merellisestä elämästä ammentava improvisoiva kvartetti on nykyään 50-prosenttisesti norjalainen, mutta ei se tunnu mitään muuttavan merkittävällä tavalla. Äärimmäisimmilläänkään se ei tunnu pyrkivän katarsikseen äänivallin kautta vaan kuuntelun ja tilan. Nordlundin vaikutteet paistavat välillä läpi, mutta eivät häiritsevästi – kyse on pikemminkin hatun nostosta kuin mistään kopioinnista. Albumi ui hieman samansävyisissä vesissä kuin The Killerskin, mutta omaa selkeästi pehmeämmän lähestymistavan. Tanssittavuuden kustannuksella ei leikitä. MAPE OLLILA HHH K u v a: K im m o M et sä ra n ta FIILISTELYVIDEO: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 Levyarvostelut 2_19.indd 64 7.2.2019 13.30. Hataralla soittotaidolla aloittanut Venom on vuosien varrella kerännyt ammattiosaamista, eikä soundeissa ja soitossa enää ole valittamista. VILLE SORVALI HHHH seissä on toki ilahduttavia soundivalintoja, laulufraseerauksia ja muita detaljeja, jotka assosioituvat suoraan yhtyeen 80-luvun lopun ja 90-luvun alun huippuaikaan, mutta touhu vaikuttaa silti liiankin hyvin vahvuutensa ja tavaramerkkisointinsa tuntevan bändin näpertelyltä. Näitä levyjä kuunnellaan kun monet muut ovat jo unohtuneet
SOUNDI 65 ...näitä levyjä kuunnellaan kun monet muut ovat jo unohtuneet... FIILISTELYVIDEO: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 Levyarvostelut 2_19.indd 65 7.2.2019 13.30
Circles-albumin singlenä julkaistu Amazon olisi ollut SE biisi. TEKSTI: ANTTI GRANLUND K u v a: A sh le y W o lf Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 2_19.indd 66 7.2.2019 13.30. Toisaalta toi kysymys on mielenkiintoinen, että pitäisikö meidän tehdä jotain modernimmin. Ehkä me haettiin fiilistä, että kaikki on mahdollista, että kaavoista voi päästää irti ja joka päivä duunata mitä haluaa. HANNU LINKOLA HHHH Pastis Circles Stupido Helsinkiläinen Pastis on hyvä rockbändi. Ajoittain on vaikea sanoa onko Kridlokk tosissaan vai pilailemassa kuuntelijan kustannuksella, mutta onko sillä lopulta väliä. Mutta gangsterin ei kuulukaan itkeä. Hetkellistä pokerinaamasta vapautumista albumi kokee myös Paperi T:n trioliflow’lle irvailevalla vierailulla sekä sinkkuna julkaistulla Varaanilla. kaikki: myös meillä olisi ollut kansainväliseltä ja tuoreelta kuulostava bändi, jonka parhaat sävellykset kestävät vertailua ruotsalaisiin ja miksei joihinkin brittiläisiinkin verrokkeihin. Kridlokk piiloutuu sarkasmin taakse ja siksi hänestä tuntuu olevan mahdotonta saada mitään aitoa irti. Klassin yleissointi on ripauksen myöntyväisempi kuin diskanttisärmien runtelemien edeltäjiensä, mutta laulujen lähtökohdat ovat ennallaan. Jos me tulevaisuudessa tehdään jotain erilaista, se menee ihan meidän oman fiiliksen mukaan. Mitkä vahvuudet ja miten niin heikkouksia. Kolmannella soololevyllään Hurula päivittää asetuksiaan vain sävytasolla. ANTTI GRANLUND HHH Olette kertoneet hakeneenne vaikutteita merseybeatista, brittirockista ja 2000-luvun indiestä. Ajan hengen vastaisuus. 66 SOUNDI Levyarviot > ...ahdistuneisuudessa on tuntuva annos ylpeää katarttisuutta... Kerronnan yksitotisuus on kuitenkin ensisijaisesti suojakuori, jonka alle kätkeytyy jotakin paljon syvällisempää. Sille, joka on kyllästynyt kitaroihin, Pastis ei liene yhtään mitään, ja se onkin yhtyeen suurin heikkous. Kuvaelmansa hän kasvattaa hermosärkyisten kitaroiden saartamiksi hymneiksi, joiden ahdistuneisuudessa on tuntuva annos ylpeää katarttisuutta. Kridlokkin ominaislaatuinen viileys toimii pieninä annoksina, mutta pitkän päälle Silius kaatuu yksipuolisen jäätävään ulosantiinsa. Pienempänä ymmärtää, että on vapaa tekemään ihan mitä haluaa. Pastis olisi ollut brittipopille sama kuin vaikkapa Sweatmaster oli 2000-luvun alun The New Rock Revolutionille. Vaikka Klass ilmaisee asiansa rujosti, kertoo levy ennen kaikkea palavasta halusta säilyttää edes yksi unelma maailmassa, josta illuusiot ovat kadonneet. Kuvitellaan itsemme 90-luvun Suomeen. Silius on lajissaan tyylipuhdasta trapista ja grimesta ammentavaa räppiä, joka varmasti saa klubin jos toisen nyökyttelemään päitään hyväksyvästi. Hurula laulaa edelleen perspektiivittömän vimman runtelemista ihmisistä, joiden diagnooseilla on lähiöiden nimet ja tunteilla masennuslääkkeiden etiketit. Onko Pastis koskaan miettinyt soundiaan. – Se on varmaan ihan siitä kiinni, mitä me hetkessä halutaan tehdä. Laulujen tumma maailmankuva voi tuntua välillä tavoitehakuiselta. Brittirock tai 90-luku ei ole ollut meille mikään lähtökohta, eli meillä ei ole intohimoa nostaa jotain 90-luvun kultaaikoja tai tiettyä skeneä esiin. Helposti koko elämä voi mennä siihen, että joka päivä toistaa samat jutut ja pelot ja ajatukset uudestaan ja uudestaan. Pastisia olisivat palvoneet ns. Mutta jos ei vaadi musiikiltaan uutta, Pastisin kanssa voi viettää monta upeaa hetke ä. Luulajan punk-piireissä varttuneesta Hurulasta on tullut vaivihkaa synkänkauniin indierockin soihdunkantaja, jonka musiikissa soivat niin suunnannäyttäjien kaiut kuin hajoavan hyvinvointivaltion pohjalle patoutunut tuskakin. – Yllättävän vähän tulee ajateltua sitä, millaista musiikkia tämä on jengin korviin. Toisaalta, jos me kuulostetaan jonkun mielestä brittirockilta, se on ok. Ajaton, taitava, tarttuvia biisejä esittävä rockbändi, vahvasti brittivaikutteinen. Ironian ja vakavuuden viiva on monesti veteen piirretty. Mitä omistautuvammin Hurulan musiikkiin uppoaa, sitä enemmän siitä löytyy lohtua, lämpöä ja sydäntäkin. Amazon-biisin kertosäkeessä lauletaan: ”We’re nothing short of a paragon / just like we used to be”. Sellainen, jonka vahvuudet ovat myös heikkouksia. Ei ihan Oasis tai The Strokes, mutta tarpeeksi kiinnostava, jotta ulkomaillakin hieman hehkuteltaisiin. Upeasti räjähtävä kertosäe: ”Go wash your face in the Amazon / You’re everything and be nothing more!”, olisi soinut Radiomafialla, keikoilla ja kotistereoissa, vähintään yhden kesän ajan, ehkä kauemminkin. Ehkä. Tekstin kirjoittanut Markus Nymalm, mitä tarkoitat. Viime vuosina tyhjiössä on alkanut kuitenkin näkyä eloa. Poikkeuksen Kridlokkin kylmään muotoon tekee levyn päättävä Jos, jolla Kristo uskaltautuu jopa vilpittömän avoimeksi. Mun mielestäni me ollaan moderni bändi ja me soitetaan mitä me halutaan. – Mä lähdin ajattelemaan sitä, kun skidinä vanhemmat ja kaikki muutkin laittavat ideoita ja rajoituksia meidän päähän. Vuonna 2019 Pastis on hyvä rockbändi ja Circles on hyvä rocklevy. MIRKO SIIKALUOMA HH Hurula Klass Razzia Ruotsin musiikkikartalla on ollut melkoinen aukko siitä lähtien kun Håkan Hellström kasvoi aikuiseksi, Kent vaihtoi kitarat koneisiin ja Broder Daniel antautui demoneilleen. Kitarabändien epämuodikkuudesta on jauhettu jo vuosia. Että me ollaan unohdettu jotain, mitä meillä oli. Näitä hetkiä lukuun ottamatta Siliuksen paletti on täynnä kylmiä sävyjä. Nyt on nyt, ja nyt on helvetin kivaa. Mikä Pastisin suhtautuminen brittiläiseen musiikkiin on, kitaristi Emil Inberg. Se on koko levyn teema, mutta siitä Amazonkin kertoo
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 2_19.indd 67 7.2.2019 13.31. SOUNDI 67 ...ahdistuneisuudessa on tuntuva annos ylpeää katarttisuutta..
Albumi on samalla sekä vinoilua omalle vanhuudelle että vankka todiste siitä, että vanhassakin koneessa riittää vääntöä. Mortonin vuosien saatossa antamien haastatteluiden pohjalta oli tiedossa, että jokainen Lamb Of God -albumi on ollut omanlaisensa kollektiivinen kompromissi, ja itse kultakin on jäänyt sävellyksiä lopullisilta levyiltä. Omalle rokkikukkoudelle ja rockmaailman ylikäytetyille käsitteille kettuileva ja pilke silmäkulmassa kumarteleva albumi ei ota itseään liian vakavasti, mutta pysyy silti vakavasti otettavana. Horace Panterin huikeat bassolinjat vievät soitannollisen huomion ja tekstit pureutuvat ärhäkästi yhteiskunnallisiin epäkohtiin sekä poliitikkojen tyhmyyteen ja äänestäjiä mielistelevään kaksinaamaisuuteen. Karjalainen tanssahtelemassa Ville Väätäisen pirullisen svengaavan kompin päällä. Kullan perässä -kappaleen kertosäe on varma yleisön laulattaja. The Lunatics -nimellä Encorelle versioitu Hallin, Goldingin ja Neville Stablen Fun Boy Three -trion vuoden 1981 hitti The Lunatics (Have Taken Over The Asylum) on kuin tehty kommentiksi The Specialsin kotimaan säälittävään Brexit-sekoiluun. Rakkauslauluja miehille (2018) on tuskin ehtinyt ennakkotilauslistoilta vinyylinhiplaajien soittimiin, kun jo pukkaa uutta bändilevyä. Timanttisten taustojen ohessa avoimiksi jäävät lyriikat kolkuttelevat takaraivossa kerjäten lisätutkimuksia. Pakkohan se on myöntää: ruotsalaiset ne vaan osaavat. Aiempaan tuotantoon verrattuna soundien punkmaista karkeutta on siloteltu ja kirkastettu entisestään, mutta laadusta ei silti ole tingitty. Nimikappale nousee ylitse muiden: suunnilleen tältä kuulostaa psykedeelisiä sieniä napsinut J. Se on periaatteessa tietenkin hyvä asia, mutta pieni miinus musiikille, kun tietty varsin merkittävä jännite on paljolti poissa. Soundiensa puolesta albumi muistuttaakin Hardcore Superstarin You Can’t Kill My Rock’n Rollia. Yllämainittua vastoinkäymistä vasten on yllättävää, että biiseistä tuntuu lähes kadonneen Alisaaren ässä hihassa, eli se epämääräinen uhkan tuntu. Puolet on kaukana huonosta: energia leiskuu ja hieno melodiantaju loistaa edelleen herkän ja rajun dynaamisessa leikittelyssä. Niin tapahtuu kuitenkin vasta päätösraita Repriisissä ja yllättävän hendrixmäisesti rauhallisesta villiksi kiihtyvässä Kuninkaassa. Sen omakohtaisesti koetusta puutteesta Lynval Golding kertoo biisillä B.L.M. Tästä esimerkkinä Hanoi Rocks -biisiin leikillisesti viittaava A Day Late In My Dollar Shorts ja Sliver & Goldin Sid Vicious -maininta. Backyard Babies Sliver & Gold Century Media Ruotsalaisyhtyeen 30-vuotista taivalta juhlistava uutuusalbumi ei pelkää kikkailla rock-kliseillä, sillä musiikillisesti yhtye kykenee uudistumaan vielä näin kolmenkympin kriisin kynnykselläkin. Breaking Point, joka tuo The Specialsin skaja rocksteadyperustaan yllättäen Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin saksalaisuutta. 70-luvun lopun brittiläisen ska-buumin ykkösbändin tapauksessa ilahtuminen on kuitenkin kovin lievä ilmaisu. VILJA VAINIO HHHH Salaliitto Puolet Soit se silti Tulipalo hävitti Salaliiton treenikämpän ja samalla osan soittokamoistakin puolitoista vuotta sitten, mutta se ei näemmä ole bändiä hidastanut, vaikka julkaisijakin on vaihtunut. 2 x 18 käsittelee osuvasti hip hopparin ikäkriisiä. Näin on asian laita myös Lamb Of God -kitaristi Mark Mortonin soololevyllä. Surulliset hiukset -biisin nestemäinen r&b toimii, vaikka taustatarina ei täysin aukea. Kappaleet ovat kertosäkeitään myöten selkeitä ja svengaavia rullaten puhdassoundisuudessaan kevyesti yksi toisensa perään. Ei siis tule yllätyksenä, että valtaosa Anestheticin materiaalista on reipastempoista groovaavaa metallia. Tässä välissä laulaja-kitaristi ja pääbiisintekijä Ossi Alisaari teki albumin myös vanhan yhtyeensä Pennilessin kanssa. Mainiolla livelevyllä täydennetyllä Encorella The Specials todistaa elinvoimaisuutensa. Ja millaista! Yhtä Polarsoulin biisiä (Anna Maaninen) lukuun ottamatta Rasmoosen tuottama Uni näkee unta meistä -albumi kuulostaa soitannollisesti erittäin kovalta, vaikka Asan filosofisista horinoista ei aina ottaisikaan selvää. JARI MÄKELÄ HHHH The Specials Encore Universal Vuosikymmenten jälkeen tapahtuvat jälleenkuulemiset eivät aina ilahduta. Kaikki, mitä vanhoista kliseistä on jäänyt tähän mennessä vääntämättä, löytyy suurella todennäköisyydellä tältä albumilta. Älkää käsittäkö väärin. K u v a: M ik ae l E ri k ss o n / M In d u st ri es Levyarvostelut 2_19.indd 68 8.2.2019 10.00. Levyarviot > 68 SOUNDI Levyarviot > ...vetävämpää uutta ulkomaista rockviisua en ole kuullut vähään aikaan... Nyt mennään selvästi valoisammissa merkeissä. Huuruisempien hetkien ohessa Color Dolorin Stina Koistisen fiittaama Sinä päivänä liikuttaa keinuessaan kohti elämän kierron päätepistettä. The Specialsin alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluneet Terry Hall, Lynval Golding ja Horace Panter ovat nyt ensi kertaa samalla levyllä sitten More Specialsin (1980) ja tuloksena on läpeensä onnistunut albumi. The Equals -hitti Black Skin Blue Eyed Boys puolustaa heti aluksi värien ja rotujen tasa-arvoa. Nero levy. Kun käsissä on maan yhden ehdottomasti parhaimpiin lukeutuvan kitarabändin levy, sitä odottaa koko ajan kitaroiden lähtevän tosissaan lentoon. JUSSI NIEMI HHH Asa & Band Uni näkee unta meistä Roihis Musica Matti Salon kuluvan vuosikymmenen progempi tuotanto on nostalgiateemaista Lovea (2015) lukuun ottamatta mennyt usein yli hilseen, mutta jälkikäteen sen pariin palaaminen on ollut palkitsevaa. Toinen seikka, joka hiukan himmentää levyn loistoa ainakin minulle, on se, että Ossi ja Timo Kuismanen tuntuvat jotenkin pihtailevan kitarairrotteluaan, joka varsinkin livenä äityy monesti todella säkenöiväksi. PERTTI OJALA HHHH Mark Morton Anesthetic Spinefarm Eritoten metalliyhtyeiden saralla aika ajoin bändin sävellysvastuullinen jäsen kokee tarpeelliseksi julkaista albumin omissa nimissään, lopullisen tuotteen kuitenkaan tekemättä selkeää pesäeroa emoyhtyeeseen
Bändin soundi on selkeämpi ja kirkkaampi, mihin on varmasti vaikuttanut toisen voimahahmon Sasami Ashworthin poistuminen soolouralle. Mikäli alkuperäistä ketterämpi Alanis Morissette ja selväpäisempi Hole kiinnostavat, suosittelen tutustumista Cherry Glazerriin. Heart beat -genreen taiteilijan itsensä kategorisoima musiikki on virkistävä tuulahdus viime vuosituhannen soundeja päivitettynä 2010-luvulle, maksimaalisen minimalistista lo-fi eskapismia Keski-Suomesta. Kuitenkin merkittävin lisäarvo nousee vierailevista laulajista, joista moni on Mortonin veneessä perinteistä vieraammilla vesillä. JARI MÄKELÄ HHHH RH ENTERTAINMENT PROUDLY PRESENTS KUOPIO 14.–15.6. RAUMA 5.–6.7. Kokoonpanossa vaikuttavat nimittäin Sunrise Avenue -rumpali Sami Osala, Turisas-yhtyeestä tuttu basisti Jaakko Jakku, muun muassa Hectorin bändissä vaikuttanut kitaristi Jussi Turunen sekä laulaja Patrik Eriksson, joka on puolestaan ollut mukana Ile Kallio Big Rock Bandissa. HENRI EEROLA HHH Sumuposauttaja Sp1album Luola/Ultraääni Se, mikä näyttää kansikuvan perusteella joltain metsäläisten punkrepäisyltä Inceptionflossauksin, onkin varsin mukiinmenevää kansainväliset standardit täyttävää hipsterielektroa. KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT JA OSTA LIPUT OSOITTEESTA ROCKINTHECITY.FI LIPUT: 1 PV 39,90 € / 2 PV 69,90€ / VIP 1 PV 109,90€ FESTIVAALI-ISÄNTINÄ JONE NIKULA JA MARKO HIETALA. Screaming At The Discon mielenkiintoista c-osaa, Hallelujahia ja pakollista, mutta yllättävän toimivaa Month Of June -balladia ja muita valonpilkahduksia lukuun ottamatta SBE:ltä jää kaipaamaan sitä viimeistä puristusta, räkää ja roisketta. Stuffed & Readylla yhtye on kehittynyt sumeasta lofi-indiestä edelleen kaupallisempaan suuntaan. Self Explained -kappale on räikein esimerkki mahdollisesta tulevaisuudesta. Wasted Nunia vetävämpää uutta ulkomaista rockviisua en ole kuullut vähään aikaan. Yhdessä poppoo on tuottanut taidolla tehtyä, mukavan letkeää poprockia, joka kuulostaa välillä Bon Jovilta, välillä Tiktakilta. JYVÄSKYLÄ 9.–10.8. Jyväskyläläinen Sumuposauttaja tekee rennonletkeää elektropoppia yksin, mutta melkoisen masiina-arsenaalin voimin. Kvartetti onkin parhaimmillaan irtautuessaan oppikirjamaisista kaavoista. Vaikka kulissit eläinkuosiasusteineen sekä neonvalaistuksineen ovatkin kunnossa, niin suurimmaksi osaksi tämä on vähän hitaanlaista diskoon. Speaking Volumes on harmitonta ja sliipattua aikuisrokkia, jota varttuneempi kuulijakunta voi kivasti jorailla vähintäänkin pienessä kaljaja siideripöhnässä tanssilattialla. ...vetävämpää uutta ulkomaista rockviisua en ole kuullut vähään aikaan... LINDA SÖDERHOLM HHH Stone Blue Electric Speaking Volumes Odyssey Speaking Volumes on Stone Blue Electricin ensimmäinen albumi, mutta sen jäsenet eivät ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Lisää irrottelua ja nupit yhteentoista, niin johan lähtee! VESA SILTANEN HH Cherry Glazerr Stuffed & Ready Secretly Canadian Jos suhdanteet kääntyvät rockille otollisiksi, on kalifornialainen Clementine Creevy z-sukupolven potentiaalisimpia supertähtiä. / OULU 28.–29.6. / LAHTI 12.–13.7. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta ei sitä myöskään tulla muistelemaan vuosien saati vuosikymmenien päästä. / ROVANIEMI 26.–27.7. KOUVOLA 19.–20.7. Creevyn biisit ovat entistä tarttuvampia. Lopputulemana on ajoittain pysähtynyt, mutta takuulla jäljittelemätön kokonaisuus täpötäynnä riisuttuja analogitahteja. Muun muassa Chester Bennington ja Jacoby Shaddix eivät ole miesmuistiin – jos koskaan – venytelleet äänijänteitään vastaavien riffimyllyjen keskellä. / JOENSUU 16.–17.8. Kilpailukykyinen tuotanto on omiaan takaamaan Sumuposauttajalle vankan fanikunnan lajityypin ystävien keskuudessa. Veikkaan hittibiisiksi yhtä b-puolen tanssittavammista vokaalibiiseistä. Toki Morton käyttää tilaisuuden tehdä myös normista poikkeavaa, ja esimerkiksi Mark Lanegan tai Naeemah Maddox laulavat tyylilleen sopivilla kappaleilla, joita ei kuitenkaan ihan heti olisi uskonut Mark Mortonin julkaisevan. Creevyn ansiosta Cherry Glazerria oli edellisen albumin Apocalipstick (2017) aikaan helppo verrata Julia Cummingsin vetämään newyorkilaiseen Sunflower Bean -trioon. Huomioiden Mortonin sävellyskynän terävyyden, miehen musiikin ystävät tuskin panevat pahakseen saadessaan korvilleen uutta musiikkia. Ahkeran keikkailun lisäksi Creevy on toiminut Yves Saint Laurentin kampanjakasvona ja näytellyt tv-sarjassa. MUKANA MYÖS ROCK DJ SÄNDI! LIPUT: 1 PV 39,90 € / 2 PV 69,90€ / VIP 1 PV 109,90 Levyarvostelut 2_19.indd 69 7.2.2019 13.31. Se näyttää koituneen molempien osapuolten eduksi. Silloin tällöin mies intoutuu myös lauleskelemaan C-kasettiluuppeihin perustuvien hypnoottisten biittiensä päälle, jolloin viba on erehtymättömästi kuin minkä tahansa kuuman kasaristaran läpimurtoalbumilta. Parikymppisenä Creevy on musiikkibisneksen veteraani, jolla on laskutavasta riippuen takanaan kaksi tai kolme (ensimmäinen oli 15-vuotiaana äänitetty kasetti) Cherry Glazerr -albumia. LAPPEENRANTA 2.–3.8
Jos Henna Emiliaan ja Houreisiin on uskominen, niin etenkään ihmisten kesken kaikki ei aina suju kuin Strömsössä. Mielenkiintoiseksi homma käy silloin kun mennään niiden ulkopuolelle, niin kuin tässä. Garcia on todennut levyn saattavan jäädä jopa miehen viimeiseksi. Anna mun uskoa muistuttaaa ihmissuhteiden koukeroisuudesta ja vähän valheellisuudestakin. Mikäli näin on, hommat lopetetaan ainakin tyylillä. Tulos on Avaraa luontoa mystisimmillään. Huomautettakoon, että jälkimmäisellä viitataan Moses Sumneyn vierailuun Tell Them -kappaleella. Jossain on siis selvästi onnistuttu. Väärien tulkintojen varalta Henna Emilia vakuuttaa, että kyseessä ei pinen suureellisuus ja rikassävyinen kuulaus ovat vähintään yhtä suuria hyveitä kuin ilmaisun luonnollisuus ja tarttuvuus. Levyn tuotanto korostaa sukulaisuutta menneiden vuosikymmenten brittirockissa laajalti harrastettuun synkeämieliseen kenkientuijotteluun. Upean kliimaksin tarjoaa 25-minuuttinen päätösraita Silent Sea, jossa Ikosen moog pääsee päärooliin. JUSSI NIEMI HHHH Henna Emilia & Houreet Lauluja ihmisistä ja eläimistä Stupido Toissa vuonna syntynyt helsinkiläisyhtye Henna Emilia & Houreet debytoi kokopitkästi lineaarisella varmuudella etenevillä lauluillaan. Kuulijan keskittyminen palkitaan ruhtinaallisesti. Tällainen raa’an energian ja draivin taso on jo yhdeksänteentoista täyspitkäänsä ehtineelle bändille aika harvinaista, mutta myös biisit ovat onnistuneet täydellisesti. Vaan kuten aaveilla on tapana, myös Assume Form palaa kummittelemaan yön hiljaisina hetkinä. Kirkkaimpiin helmiin kuuluvat levyn aloittava Space Vato -instrumentaali, joka hyppii suvereenisti rauhallisen tunnelmoinnin ja menevän aavikkorokkipoljennon välillä, sekä edellislevyn Kylie-biisin sähköistetty versio Cheyletiella. Trioksi tiivistynyt yhtye on luonut kaikessa hiljaisuudessa unelmallisen kaikkeuden, jossa liitosiiLevyarviot > ...monia erehdyksiä sisältävästä albumista on mahdoton pitää... Hienoimmat kappaleet – kuten aseistariisuva Power On ja hauraan kaunis Into The Red – pesiytyvät jonnekin sielun suistoille ja nykivät siellä sydänlankoja hiljakseen, kunnes kummiteltu luovuttaa ja palaa kappaleiden äärelle. Majesteettiset valaat hoitelevat asioitaan, hylkeet saalistavat kaloja, tursas muuttaa väriään ja meduusat lipuvat kuin kosmiset ilmestykset. Vaikka musiikki koskettaa kuulijaa suoraan, se välittää myös rikkumattoman kuvan yhtyeen sisäisestä maailmasta sekä siitä hurmoksesta, jonka vallassa levyä on viimeistelty. Huolet kuitenkin osoittautuvat turhiksi heti ensimmäisen biisin Last Man Standingin industrial-henkisen intron antaessa tilaa uudelle rumpalille Jason Bittnerille. Biisien ydin pysyy pitkälti samana läpi levyn, mutta niissä on tarpeeksi vaihtelua ja erilaisia koukkuja, jotta ne eivät toista itseään. Kaikessa kimalteisuudessaan Volant on kuin jäänhauraan lasin alle kätketty taikamaailma, jonka jokainen yksityiskohta on työstetty mahdollisimman edustavaksi. Hätäuloskäynti antaa yllättäen odotuttaa Henna Emiliaa minuutin mittaisen hypnoottisen intron ajan. On myös levyjä, jotka pönöttävät lohkaremaisen järkähtämättöminä. Lipnickin lähdettyä bändistä viime levyn jälkeen kävi mielessä jäisikö bändin uusi kukoistus siihen. Hartaasta otteestaan huolimatta Volant on täysin pakoton ja rehellinen äänite, jonka äänimaisemassa yhdistyvät monet 2000-lukulaisen indiepopin puhuttelevimmat piirteet. Arvokkainta ei ole kuitenkaan tämän rinnakkaistodellisuuden vangitseva rikkumattomuus. Band Of Gold groovaa Kyussista ja Unidasta tutulla svengillä ja Garcian tunnistettava lauluääni on pysynyt hyvässä iskussa. Pelkästään Garcian harteilla homma ei kuitenkaan lepää, sillä Kultaisen Bändin tatsissa on tyylille sopivasti sekä tiukkuutta ja jämäkkyyttä että letkeyttä ja elastisuutta. ole analogia rakkaudesta. Jatkossa biisin tasainen kulku rikkoutuu pariin otteeseen Mikko Sulosen kitaramyrskyihin. Levyn biisit ovat edeltäjiäänkin nopeampia, raskaampia ja vihaisempia. Lauluja ihmisistä ja eläimistä pitää indiehenkisen kitarapopinsa mukavan hiomattomana ja tempot johdonmukaisen tasaisina. Siksi on ilo huomata NEØV:n hakeutuneen kolmannella levyllään saman estetiikan äärelle. Tyylillä ja säästellen käytetyt industrialJohn Garcia John Garcia And The Band Of Gold Napalm Vuonna 2014 julkaistu John Garcia oli niin suoraviivaisemmalta biisimateriaaliltaan kuin soundeiltaan jokseenkin kolkko. HANNU LINKOLA HHHH James Blake Assume Form Polydor On levyjä, jotka soljuvat vuolaana kuin virta, vakaasti kohti merta. Samassa aihepiirissä pysyttelevä Mustat lasit konkretisoi inhimillistä inhoa harvinaisen suorin sanakääntein. VESA SILTANEN HHHH Levyarvostelut 2_19.indd 70 7.2.2019 14.16. Brittimuusikko James Blaken neljäs albumi täyttää kyllä tilan, mutta tarjoaa turhan vähän tarttumapintaa. PERTTI OJALA HHH NEØV Volant Clouds Hill Magenta Skycoden Relief (2010) oli pysäyttävä levy, jolta huokuneeseen sävykkääseen kauneudentajuun törmää vain harvoin. Yleistunnelmaa eivät kohota myöskään vierailevat artistit, jotka tarjoilevat kaikkea flegmaattisesta räpistä hermoja raastavaan nau’untaan. Korkealla ja herkällä äänellä laulava Henna Emilia tuo bändin sointiin erityislaatuista vastapainoa. Ja sitten on Assume Form, joka kaasumaisena tihkuu juuri sinne, minne sattuukaan tiensä löytämään. Neljästä pitkästä kappaleesta koostuva The Arctic -suite on kokonaan Berghällin käsialaa, mutta mietteliäästä maalailusta (enimmän aikaa) jylhästi tummiin teemoihin ja abstraktiin trippailuun yltävä sointi on niin kokonaisvaltainen, että asialla tuntuu olevan kolmisoluinen ameeba. The Coyote Who Spoke In Tonguesilla (2017) taas seikkailtiin akustisesti uusien biisien ja Kyuss-hittien merkeissä. Koko levy on silkkaa substanssia ja verkkaisuudessaan intensiivinen. Baritonisti/bassoklarinetistin rinnalla sähkökitaraa ja 6-kielistä kitarabassoa pelaa Kalle Kalima ja moogia ja käsiteltyä pianoa Kari Ikonen. Saksofonisti Joakim Berghäll (Auteur Jazz, Fredator, Astro Can Caravan, UMO, Ville Leinonen, Helsinki-Cotonou Ensemble) on aina saanut näppylöitä mukavuusalueista ja varmistaa tässäkin jo kokoonpanolla jäljen erilaisuuden. Vielä monin verran hienompaa on levyn kyky asemoitua linssiksi, jonka läpi katsomalla voi nähdä todellisen maailman taianomaisuuden kaikkein puhtaimmassa muodossaan. Lutra Lutra eli suomalaisittain saukko on olemukseltaan kuin Henna Emilia & Houreiden lisäys Ultra Bran eläingalleriaan. Kokonaisvaltaisen onnistumisen kruununa parveilee joukko NEØV:n uran monitasoisimpia sävelkulkuja, joita keulahahmo Anssi Neuvonen tulkitsee entistä sisäistyneemmin. Biisit käyvät myös jalan alle siinä määrin, että raita kuin raita olisi irroitettavissa singleksi. 70 SOUNDI Berghäll Triality The Arctic Eclipse Nimestään huolimatta free jazzissa on kliseitä ja maneereita kuin muissakin genreissä. Nyt Garcia palaa uudella tarmolla takaisin juurilleen ja aavikon lämpöön. Onhan Blaken musiikkia aiemminkin määrittänyt tietynlainen utuinen mähmäisyys, mutta Assume Formilla artisti vaeltaa eteerisen äänimaiseman poikki kuin murheellinen haamu, joka haikailee menetetyn ruumiillisuutensa perään. LASSI LINNOLA HHH Overkill The Wings Of War Nuclear Blast Jo yli 30 vuotta thrashia takonut Overkill on viimeiset kymmenen vuotta nauttinut uutta kultakautta, johon suurena osasyynä oli Immortalisista (2007) asti bändissä soittaneen rumpali Ron Lipnickin tuoma lisäenergia
JUHA SEITZ HHHH Prefab Sprout I Trawl The Megahertz Sony Nimestä Prefab Sprout tulee mieleen puhtoinen pop, josta paras esimerkki lienee yhtyeen tunnetuin albuSOUNDI 71 soundit tuovat Last Man Standingin kaltaisiin biiseihin sopivasti lisää potkua ja (hed) p.e.:n Suffaa muistuttava Bat Shit Crazy todistaa, että bändi kehittyy edelleen myös melodisesti ja sävellyksellisesti. Samalla se kuitenkin vaatisi vahvempia siveltimenvetoja erottamaan eriväriset pinnat toisistaan. Sen kohdalla aikalaisverrokeista etenkin Editorsin olisi syytä höristää korviaan. David Bazanin ääni tosin operoi niin miellyttävällä taajuudella, ettei siitä voi olla pitämättä kukaan. Itse kukin voikin laittaa levyn soittimeen juuri silloin, kun maailma ahdistaa. Sittemmin Sammet on eksynyt mitä teatraalisempien tempausten pariin ja käynyt muun muassa Saksan Euroviisuissa kokeilemassa, mutta ei uudempi Avantasia näiden syiden takia vieroksuttavaa ole. MIKKO MERILINNA HH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. The Twilight Sadilla koskettimet ovat ennenkin olleet oleellinen osa kokonaissoundia, mutta tällä kertaa ne nousevat pääosaan. Ghost In The Moon on liian pitkä musikaalinumero, jossa rockbändisovitus sisältää lähinnä sointuja ja on alisteinen puuduttaville melodioille ja sävelkuljetukselle. Lisääntynyt synteettisyys sopii erinomaisesti The Twilight Sadin pirtaan tuoden sanoitusten alakulolle kaivattua nostattavaa vastapainoa. The Raven Child juoksuttaa 11 minuuttia ylämaalaisia melodioita. Se tekee yhtyeestä myös aiempaa monipuolisemman ja helpommin lähestyttävän. Aikanaan myyntiflopiksi muodostunut albumi on ollut tekijälleen tärkeä ja henkilökohtainen levy, ja sen aistii. Puhtoisen popin ystävienkin on syytä kuunnella tämä, mutta ehkä muutamankin suolatujauksen myötä. X-albumilla Herd palaa fuusioituneen jazzin perusasioihin, mikä on varsin osuva veto. Varjoon jäänyt erikoisuus. Pitkästä ajanjaksosta huolimatta ei uusi albumi kikkailemattomassa kauneudessaan juuri poikkea edeltäjästään. Uudistumista alleviivaavasti koko albumi alkaa hypnoottisella synariffillä, ja läpi levyn kylminä ja aggressiivisina soivat koskettimet kilpailevat ilmatilasta sähkökitaran ja jyräävän basson kanssa. The Piper At The Gates Of Dawn kaatuu mauttomaan syntikkatuotantoon. Genrelleen tavanomaisella ulosannilla varustettua albumia voi suositella erityisesti indie-musiikkiin tutustumisvaiheessa olevalle. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Monumentaalisella avausraitana toimivalla 22-minuuttisella nimikappaleella puhuu – ei siis laula, tai edes räppää – naisääni ja biisin melankolinen teema toistuu kerta toisensa jälkeen. What did you fall for?” James Graham laulaa ääni täynnä epätoivoa. Overkill on aina jäänyt thrashin big fourin varjoon, mutta The Wings Of Warin perusteella ansaitsee se vuonna 2019 paikan samalta tasolta. Viime heinäkuussa tallennettu kokonaisuus kuulostaa miellyttävän täyteläiseltä. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 20 vuotta sitten Tobias Sammetin power metal -ooppera oli tuoreinta genressään. NUUTTI HEISKALA HHHH The Twilight Sad It Won’t Be Like This All The Time Rock Action Skotlannin murre on kuin tehty elämäntuskan ilmaisemiseen, ja siitä täyttyy viideskin Kilsyth-lähtöisen post punk -yhtye The Twilight Sadin albumi. Avantasian kahdeksas etenee kiusallisissa tunnelmissa. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Tällä levyllä ei ole popista tietoakaan ja se julkaistiinkin alun perin vuonna 2003 yhtyeen nokkamiehen Paddy McAloonin soololevynä. VILJA VAINIO HHH Herd X Doorbell Vibrafonisti Panu Savolaisen, basisti Mikko Pellisen sekä rumpali Tuomas Timosen muodostama Herd sai taannoin kelpo nostetta uralleen, kun se toimi yhdeksän päivää Pori Jazzin house bandina. 03-222 1300 Levyarvostelut 2_19.indd 71 7.2.2019 14.16. ANTTI MARTTINEN HHH Avantasia Moonglow Nuclear Blast Avantasiaa arvioidessa on aloitettava alusta. ”Can’t be happy with me. Levy ei aukene helposti, mutta jotain kiistattoman viehkoa siinä on. Eikä se elon korkeimmasta kapasiteetista kerrokaan. Näissä lauluissa läheiset ovat joko lähteneet, lähtemässä tai ainakin heidän pelätään lähtevän. Pakollinen Helloween-pala, Michael Kisken tulkitsema Requiem For A Dream osuu maaliinsa. Kyseessä ei olekaan mikään tavanomainen levy. Vahvan kaaren rakentavan albumin kruunuksi kohoaa viimeiseen kolmannekseen johdattava, kiihkoa täynnä pauhaava kolmikko I’m Not Here/Auge Maschine/Keep It All To Myself. Kaikki muusikot osallistuivat materiaalin sävellystyöhön, joten tekemisen painotuksista irtoaa vivahteikkuutta. Bändin soiton sävyt muotoutuvat pehmeiksi, joskin sofistikoitunut jäntevyys poikii hienovaraista kulmikkuutta. Yhtye osallistui myös Aili Ikosen kanssa rakennettuun Jazzbasilli-projektiin, jonka edesottamukset keräsivät kiitosta irtonaisuudellaan. Johonkin jazzin ja elokuvamusiikin tienoille sisältyvällä albumilla ei kuulla ihmisääntä juuri lainkaan ja kun kuullaan, äänessä ei aina ole edes Paddy McAloon. Rytmiryhmän juoheva liikehdintä valaa vakaan pohjan Panu Savolaisen kuulain virnistyksin kirmaileville vibrafoni-, marimbaja kellopeliosuuksille. Bazan on nimittäin haastatteluissa valottanut albumin toimivan henkilökohtaisena terapiana, tapana käsitellä menneisyyden haamuja. Vaikutelma on kieltämättä outo, mutta myös puoleensa vetävä; biisin toistuva teema ei jätä kuulijaa rauhaan. Näin monia erehdyksiä sisältävästä albumista on mahdoton pitää, vaikka jossain megalomanian alla piilee edelleen suurta lahjakkuutta. Who is it you see. Uusi levy on parasta Overkillia vähintäänkin sitten Horrorscopen (1991). Teosten yhteiseksi nimittäjäksi kasvaa poikamainen syke, joka malttaa huolella maistella eri puoliaan. MIKKO MERILÄINEN HHHH Pedro The Lion Phoenix Big Scary Monsters Washingtonin osavaltiosta kotoisin olevan yhtyeen edellisestä albumista Achille’s Heel ehti kulua ennen Phoenixin julkaisua huimat 15 vuotta. Solistin lapsuuden aavikkomaisemiin sijoittuvan pitkäsoiton kuunteleekin mielellään läpi lukuisia kertoja, muttei albumi silti ole mitään sellaista, minkä voisi kuulla soivan elämänsä huippuhetkien taustalla. Phoenixin musiikki on kuin kirjosieppo, joka suodattaa kankaalle elämän herkimmätkin sävyt. Svengaavat tulkinnat kuten Music For Situations ja Woodpecker’s Dream houkuttelevat kuuntelijan mukaan karkeloihin. Jos yhtyeen jäsenen soololevyn pitäisi erota vakioyhtyeen annista, I Trawl The Megahertz täyttää kriteerin täydellisesti. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Vuoden 2002 jälkeen projektin nimissä ei nimittäin ole julkaistu kokonaista levyllistä relevanttia musiikkia. Hevimpi Book Of Shallows petraa hieman ennen kehnoa c-osaa (jonka on valitettavasi joutunut tulkitsemaan Kreator-legenda Mille Petroza). Solisti mi Steve McQueen (1985). Samalla Sammetin laulutulkintaan on eksynyt teennäisyyttä ja pakottamista
Nyt herra astuu taustajoukoista parrasvaloihin toisella (ensimmäinen, sangen funky The Electric Sound Of Johnny Arrow ilmestyi 2010) soolollaan, joka on hyvällä maulla toteutettu hypnoottinen sekamelska kaikkea rituaalimusiikista afrolattaritunnelmiin ja kasarifonifiilistelyihin satunnaisilla shanti-hyminöillä maustettuna. Indietason resursseista huolimatta pedataan pop-manuaalia noudattaen tosi isoa läpimurtoa. Taikasienibileet ovat ohi, särökitarat vaienneet ja rokkiklubista siirrytty leirinuotion ympärille levolliseen, unenomaiseen tunnelmaan akustisten ja perinnesoittimien säestyksellä. The Eighth Mountain on juuri niin mahtipontista sinfoniametallia kuin sen pitääkin, ja sellaisena myös varsin voimaannuttavaa. Kappaleiden maantieteellistä nimistöä (Corfu, Mainau, Corfu, Giardini, Atol) tavatessa teki vielä innokkaammin mieli tsekata Beirutin kosmopoliittinen vetovoima. All Tree sijoittuu johonkin tähän välimaastoon kallistuen enemmän alkupään tuotannon suuntaan. Jos ensimmäiset levyt olivat The Doorsin The End, kolmas levy oli Roadhouse Blues. When We Are Deathilla (2016) harpattiin puolestaan lähemmäs perinteisempää ja helpommin lähestyttävää rokkilinjaa atmosfäärin antaessa tilaa psykedeeliselle groovelle. Tietenkään ei voi olla kokonaan välttämättä ajatusta, josko bändi on sittenkin jäänyt tutkimaan liiaksi omaa mukavuusaluettaan, sillä tokihan kappaleissa olisi varaa ja mahdollisuuksia ponnekkaampiinkin tulkintoihin. Jonnekin näiden ääripäiden väliin olisi toivonut Beirutin musaturismin keskittyvän yhtä määrätietoisesti kuin nyt toteutuneeseen tietoiseen musiikinvalkaisuun. Ensimaistiaisina Italian Apuliassa sijaitsevan kaupungin fiilikset tuntuivat suorastaan suurenmoisilta lempeän marssitahdin sekä trumpetin ja vetopasuunan kuljettaessa epäsotilaallista hymniä lähes euforiseen tapaan. Rhapsody Of Fire ei ole ehkä samalla tavalla kimurantti kuin uransa alkuvuosina, mutta jos sävellykset ovat kunnossa, kaikenlaiset kommervenkit eivät aina ole niin tarpeen. Värittömyydessään musiikki muistuttaa enemmän suljettuja valkoisia kirjekuoria kuin avoimen räikeitä maisemakortteja. Hexvessel onnistuu uudistumaan ja kurottelemaan tarpeeksi uusiin ulottuvuuksiin, mutta pysymään silti uskollisena juurilleen, itseään hukkaamatta . All Tree ei ole ensimmäisten levyjen tapaan synkkä okkultinen riitti, vaan sukupolvelta toiselle periytynyt satu tai kummitustarina. Mutta se on ennen kaikkea hyvin henkilökohtainen albumi, Cochemean juurien julistus, joka sukeltaa hänen apassi-intiaaniperimäänsä sekä yaquija mescalero-heimojen pyhiin perinteisiin. Valitettavasti toista yhtä mieleenjäävää kappaletta kuin W.A.S.P.:n I Wanna Be Somebodya hassusti muistuttava Body Of Mine ei naisen kovin pitkään odotellulta debyyttialbumilta löydy. Levyarviot > ...taikasienibileet ovat ohi, särökitarat vaienneet... Nimibiisistä tulee mieleen Chris Isaakin Wicked Game tai joku Lana Del Reyn tekemistä pastisseista. Levyn äänimaailma on orgaaninen, soitto pelkistettyä, sovitukset hillittyjä ja koko keitos 60-lukulaisella kaikusoundilla kuorrutettu. Parempien melodioiden puutteessa sounditkin on hiottu lähes elottomiksi kaiuiksi luonnollisesti hengittävästä musiikista, mikä on todella vieraannuttavaa Calexicon, Midlaken tai Fleet Foxesin fanittajan korvissa. VESA SILTANEN HHHH Liz Brasher Painted Image Fat Possum Puoliksi italialaiset, puoliksi puertoricolaiset juuret omaava, Memphisistä ponnistava laulajakitaristi Liz Brasher yhdistelee americanaa, soulia ja kevyttä rockia helposti sulavalla, ei kovin juurevalla otteella jossain Adelen, Taylor Swiftin ja jonkun tyylikkään bluesrockarin välisessä musiikkimaastossa. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Hexvessel All Tree Secret Trees Luonnosta, mystiikasta ja kansantarinoista ammentava Hexvessel maalaili debyytti Dawnbearerilla (2011) ja edelleen No Holier Templellä (2012) tummasävyisiä shamanistisia tunnelmia pääosin akustisia soittimia työkaluinaan käyttäen. Gallipoli-albumi osoittautui tyylikästä nimikkoraitaa selvästi turhauttavammaksi elämykseksi, sillä siinä eteerinen tunnelmointi kumuloituu paljon ikävystyttävämpään hoilotukseen. All My Relations on hengellinen tutkimusmatka mystisten groovejen, heimorumpujen pärinän ja jazzrytmien säestyksellä, jolla Cochemean polyrytminen herkkyys pääsee täysiin oikeuksiinsa. Omaperäisempiä biisejä, rohkeampia soitannollisia kokeiluja, omempi tyyli. LINDA SÖDERHOLM HHHH Beirut Gallipoli 4AD Eteeristen folkrokkarien Beirutin viides albumi ei nimikappaleellaan antaudu sotahistoriallisiin muisteluksiin verilöylyistä turkkilaisen Gelipolun niemimaalla. Bändi ei myöskään anna Turillin kummitella taustapiruna, eikä oikeastaan ole koskaan antanut. ASKO ALANEN HH Rhapsody Of Fire The Eighth Mountain AFM Italialainen sinfonisen metallin mestari Rhapsody Of Fire on jatkanut kunniakkaasti yhtyeen perinteitä, vaikka bändin toinen perustajajäsen ja yhtyeen airueeksi kohonnut kitaristilegenda Luca Turilli jätti yhtyeen jo vuonna 2011. Rhapsody Of Fire kuulostaa tutulta itseltään, mutta ei sentään liian tutulta. Yhtyeellä oli aikoinaan sulattelemista säveltäjänsä lähdön johdosta, mutta bändi pääsi nopeasti takaisin satulaan ja yhtye pystyi pitämään kiinni ainakin kohtuullisen hyvin sävellystyön suuntaviivoista. Brasher herätti kiinnostukseni viime keväänä South By Southwest 2018 -festivaalilla esiintyvistä artisteista kootulla kokoelmalla. Rhapsody Of Fire on niitä bändejä, jotka pystyvät putoamaan jaloilleen ja voivat ylpeänä esitellä työnsä hedelmiä. Luontoa ja henkimaailmaa ihaillaan, muttei psykedeelisesti trippailumielessä tai pahansuovasti vaan kauniisti ja elokuvallisesti. 72 SOUNDI Cochemea All My Relations Daptone Daptonen uusin artistikiinnitys on oikeastaan jo vanha tuttu, Cochemea Gastelum kun on keikkaillut jo melkein pari vuosikymmentä muun muassa Dap-Kingsien riveissä. Mutta olisiko se kuitenkaan välttämätöntä tilanteessa, jossa bändin välittämä tunnelataus on kuitenkin genrelle tyypillisesti väkevä, jos ei jopa vähän enemmänkin. JARI MÄKELÄ HHH LIVE 27.02.19 On The Rocks (levynjulkaisukeikka) 10.05.19 Helsinki Nosturi* 11.05.19 Nivala Tuiskula* * Wintersunin lämmittelijänä Levyarvostelut 2_19.indd 72 8.2.2019 12.52. Brasher vaikuttaa kovin lupaavalta artistilta, mutta nyt kun samoja kappaleita on pyöritelty jo pari vuotta ilman mainittavampaa menestystä, on aika siirtyä eteenpäin. Sharon Jonesin viimeisen kiertueen aikana kasattu, pitkälti kollektiivisen improvisaation sekä jamisessioiden avulla syntynyt albumi on instruperkussioparatiisi, yhtenäisyyden ja rakkauden manifesti – se on inkkarifunkia parhaimmillaan
Adrenaline 5. Hohtoaan The Shots From The Kalico Rose ei ole menettänyt. Get Up To Get Shot Down 8. Runnin From The Gun* 3. Pintaa ei tarvitse edes raaputtaa, kun bändistä löytää Adolescentsin melodisuuden, Social Distortionin röyhkeyden tai Rancidin elämänjanon. Ihan kuin ensilevyn aikainen The Clash ja Stiff Little Fingers olisi siirretty aikakoneella 2000-luvun alun Kaliforniaan. Fuck The P.M.R.C. Lähes kahden vuosikymmenen jälkeen se on edelleen yhtä tehokas, vaikka tuotantopuolelle mahtuisikin lisää räkää ja säröä. Tämä on myös viimeinen luotettava tiedonmurunen bändistä. Cruxcifixion Politix* 2. Teksteillään ja työväenluokkaisella kovisasenteellaan se edustaa sen aikaista katupunkia, mutta musiikiltaan albumi on huomattavasti moniulotteisempi. Yltiömelodisuus, taipumus erityisen tarttuviin kertosäkeisiin ja eritoten koko ajan etunojainen, nykivä soitto viittaavat brittipunkin ensiaaltoon. 10. Uskon vakaasti, että myös oi! punk oli Pistol Gripin jannuille tuttua kauraa. Kaikesta huolimatta Pistol Grip edusti Kalifornia-punkin jatkumoa. Kaikki elintärkeitä punkin polttoaineita. Righteous Vigilante 13. Spotifysta levyä ei löydy, Youtubessa on sentään muutamia irtobiisejä. P.O.W.* 9. Päätösraita L.A. Levyn ilmestyessä sen hengästyttävällä tahdilla naulattu ja taitavilla nyansseilla koristeltu punk rock oli suorastaan addiktoivaa, ja albumi pysyi tehokuuntelussa kuukausia. Kaduilla saa pelätä saavansa turpaan, omakotitalo valkoisella piha-aidalla ei kiinnosta ja porvarit ottaa päähän. City Jinx viestii sekin, että kaaosta tää maa kaipaa. Universaali punksanoma ulottuu historiaan jopa niin sattuvasti, että The Shots From The Kalico Rosen teemat tuntuvat olevan samoja kuin suomipunkin syntyessä. Kun adrenaliinin, hien ja kaljan hajuisen levyn lykkää soimaan, erottaa Pistol Gripin aiJulkaistu: 2001 File Under: Punk rock Kappaleet: 1. Nykytilanteesta ei ole mitään hajua ja vanhakin tieto tuntuu kadonneen netistä. Toisella puolella maapalloa sijaitsevasta hyvinvointivaltiosta käsin on vaikea arvioida, kuinka realistinen tyyppien kotikonnuistaan maalaama kuva on, mutta sen oikean haista paska -asenteen aistii kyllä. SOUNDI 73 Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta K iven alta tosiaan. Claustrophobia 6. Vaikka solisti Stax ei varsinaisesti mikään punkin Pavarotti olekaan, on tulkinnassa vakuuttavaa tunteenpaloa ja kiihkeyttä, mutta myös tervettä välinpitämättömyyttä ja pessimismin läpitunkemaa kyynisyyttä. Itselle oli uusi tieto, että vielä vuonna 2007 oli ilmestynyt omakustanteinen, vain digitaalisesti julkaistu Machines Of String Theory In C#m -albumi. Bourgeoisie 7. 18 vuotta myöhemmin bändi on kadonnut tyystin kartalta. Scoundrels 11. Aristocratic State 4. Mutta momentumista ja täysosumasta levyssä oli kysymys. Missionary* 12. Pian perään ilmestyneet Another Round (2003) ja Tear It All Down! (2004) etenivät pitkälti debyytin askelmerkeissä, mutta suurin intohimo oli jo ehtinyt kulua pois. LA City Jinx * = aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: Social Distortion Cock Sparrer Stiff Little Fingers Rancid Sham 69 Pistol Grip BYO Records The Shots From The Kalico Rose kalaisistaan. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Vaikka solisti Stax ei varsinaisesti mikään punkin Pavarotti olekaan, on tulkinnassa vakuuttavaa tunteenpaloa ja kiihkeyttä.” Kiven alta 2_19 .indd 73 7.2.2019 14.20. Kun Pistol Gripin ensialbumi The Shots From The Kalico Rose ilmestyi vuonna 2001 maineikkaalla BYOlevy-yhtiöllä, Los Angelesin Walnutin lähiöstä kotoisin ollut yhtye oli matkalla jenkkipunkin mestaruussarjaan
Muistellaanpa silti parin hetken verran Colony-klassikkoa, joka viettää parikymppisiä toukokuussa. Eräs nimekkäimmistä In Flamesin opetuslapsista on myöskin göteborgilainen Amaranthe. Tuntuuhan se kieltämättä hienolta, että meidän innoittamamme uusi sukupolvi alkaa puskea isosti esiin, sanoo kitaristi Björn Gelotte. Vanhan tutun “Suomen-kävijän” seuraava esiintyminen näillä leveysasteilla tapahtuu Hyvinkään Rock74 SOUNDI K u v a: W il li am Fe lc h /W o m b at Fi re Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Liikenteestä puheen ollen: Perussa oli ehkäpä kaikista hurjin meininki. Seuraajilla – faneilla tai kollegoilla – onkin ollut välillä kova työ pysyä meidän perässämme! Naulan kantaan. Muistan hyvin esimerkiksi sen, kun menimme ensimmäisen kerran soittamaan Bogotaan. Mitä niistä ajoista ja levyn tekemisestä nousee ensimmäisenä mieleen. – Minäpä vastaan: esimerkiksi siksi, että me olimme tuolloin vähän yli parikymppisiä angstisia nuorukaisia. Yhtäkkiä huomasimme olevamme koko ajan tien päällä, ja yleisömäärät kasvoivat melkein silmissä. Emme pysähtyneet kertaakaan matkalla hotellille vaan painelimme kaasu pohjassa läpi kaikista punaisista valoista... Bodom nousee mieleen siitä syystä, että törmäsimme heihin tuon tuostakin eri mantereilla. – En oikeasti tiedä, pitäisikö minun itkeä vai nauraa, kun joku tulee vakavissaan puhisemaan, että miksi te ette enää julkaise Whoraclen kaltaisia levyjä, puistelee Fridén päätään. Mahtavia tyyppejä, mahtava bändi! Tähän voi olla vaikeaa vastata, mutta mikä on ollut unohtumattomin kiertueenne. G öteborgilainen In Flames nousi hieman modernimmasta ja rankemmasta, mutta silti melodisesta metallista intoilevan yleisön uudeksi lemmikiksi vuosituhannen vaihteessa ilmestyneen Colony / Clayman -levykaksikon aikoihin. – Amaranthen kitaristi ja biisintekijä Olof Mörck kävi katsomassa meidän klubikeikkojamme jo 1990-luvun lopulla. Joskus 2000-luvun puolivälissä oli vahvasti sellainen olo, että me ja Children Of Bodom kierrämme palloa aivan taukoamatta. Oli mahtava palata vähän pienempiin puitteisiin ja soittaa monta klubikeikkaa esimerkiksi Norjassa ja Suomessa. Se ei ollut mikään ihme, sillä Iron Maiden -henkisiä kitaramelodioita ja death metal -sävyjä risteyttäneen yhtyeen tyyli edusti tuolloin jotakin uutta ja puhuttelevaa. – Colony on kieltämättä eräs tärkeimpiä julkaisujamme, sillä levyn aikoihin saimme lyötyä lukkoon kokoonpanon, joka pysyi yhdessä yli kymmenen vuoden ajan. Olisin todella huolissani ja ihmeissäni, mikäli me tekisimme täsmälleen samanlaisia levyjä yhä uudelleen yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin . Risteyksissä pysähtyminen ei olisi kuulemma ollut välttämättä terveellistä, muistelee Gelotte. Meidän kahden lisäksi siihen kuuluivat kitaristi Jesper Strömblad, rumpali Daniel Svensson ja basisti Peter Iwers, sanoo Gelotte. Pohjoismaalaisiin liikennesääntöihin tottunut olisi ollut aika ihmeissään, mikäli siellä olisi pitänyt lähteä vääntämään rattia, nauraa Fridén ja jatkaa: – Mieleen nousee myös pitkä Skandinavian-kiertue, jonka teimme syksyllä 2015. – Colonysta alkoi meidän varsinainen maailmanvalloituksemme. Hän oli silloin nuori poika, mutta jollain keinolla hän pääsi sisään keikkapaikoille. Soitimme Limassa vuonna 2017 ja lähdimme taas kerran lentokentältä kohti majoituspaikkaa. Moottoritiellä oli oikeasti neljä kaistaa, mutta autoja saattoi hyvinkin olla vierekkäin ainakin kahdeksan. Tällaiset asiat nousevat mieleen lähinnä silloin, kun toimittajat kyselevät tai kaverit pistävät viestejä, että “oletko kuullut tätä bändiä, kuulostaa ihan In Flamesilta”, hymähtää laulaja Anders Fridén ja lisää saman tien: – Me olemme aina katsoneet musiikissamme eteenpäin, emmekä ole todellakaan jääneet polkemaan paikallemme. Uuden vuosituhannen kuluessa vastaan onkin tullut lukematon määrä bändejä, joiden ulosannista voi poimia enemmän tai vähemmän suoria In Flames -vaikutteita. Kolumbian mainehan on aika raju, ja meidät haettiin lentokentältä pakettiautolla. – Todella, todella hankala kysymys! Etelä-Amerikassa on tietysti aina melkoisen villejä faneja ja erikoista meininkiä... Sellainen rundi pitäisi tehdä uudestaan – vaikkapa Children of Bodomin kanssa. Fridén ja Gelotte ovat todellakin olleet aitiopaikalla koko 2000-luvun – aitiopaikalla sen suhteen, miten paljon yhdelle rockbändille voi sataa kuraa niskaan. – Ei näitä “kuinkahan moneen bändiin me olemmekaan vaikuttaneet” -juttuja tule kuitenkaan sen kummemmin mietittyä. Paska– ja kusimyrsky on ollut hinta siitä, että yhtye on tehnyt tasan tarkkaan sitä, mikä heitä on sattunut milloinkin huvittamaan. Teksti: Timo Isoaho VERRATTUNA MOTÖRHEADIIN HELPPOJA TAPAUKSIA Bazook 2_19.indd 74 8.2.2019 10.59
On hyvinkin totta, että käymme paikoin raskaammissa tunnelmissa, mutta kokonaisuutena kyse ei ole mistään radikaalista uudesta linjanvedosta, huomauttaa Gelotte. – Meillä oli joitakin alustavia kappaleita, mutta periaatteessa kirjoitin kaiken uuden levyn materiaalin Andersin kanssa Losista vuokraamassamme talossa juuri ennen studiosessioiden alkamista, kertoo Gelotte. Sävelsimme biisejä muutaman viikon ajan ja koko tuona aikana kävimme vain yhden kerran Lemmynkin aikoinaan suosimassa Rainbow Bar & Grilissä. – Soitimme viime vuoden loppupuolella muutamia keikkoja Deep Purplen kanssa Meksikossa, mutta muuten olemme pysyneet tiiviisti poissa lavoilta. SOUNDI 75 Bazook 2_19.indd 75 8.2.2019 10.59. Myöskään levyn soitto-osuuksiin ei tuhrautunut turhaa aikaa, ja tästä pitivät osaltaan huolen In Flamesin tuoreet amerikkalaisjäsenet Tanner Wayne (rummut) ja Bryce Paul (basso). ”Me olemme aina katsoneet musiikissamme eteenpäin, emmekä ole todellakaan jääneet polkemaan paikallemme. Tällä kerralla ”sorvi” löytyi Los Angelesista. Uskotteko siihen, että Slayer todella laittaa pillit pussiin tänä vuonna tapahtuvien viimeisten keikkojen jälkeen. – Voin vannoa, ettemme etukäteen suunnitelleet kirjoittavamme hevimpää albumia. Painuimme taas kerran sorvin ääreen ja tällainen levy sieltä sitten syntyi. – Olemme toki rundanneet heidän kanssaan usein takavuosina, mutta ei se mitään. Parilla edellislevyllä esiteltyjä kevyempiä sävyjä löytyy myös I, The Maskilta, mutta In Flames pistää tuon tuostakin silmään painavampia vaihteitakin. – Howard on työskennellyt todella monien kovien bändien kanssa, ja mikäli hänen tarinoitaan on uskominen, niin me olemme studiossa hyvin helppoja tapauksia verrattuna Motörheadiin, nauraa Fridén. – Tekemistä riitti yllin kyllin, emmekä ehtineet rilluttelemaan kaupungille juuri lainkaan. Minunkin on ollut pakko skarpata soittoani, etten jää aivan heidän jalkoihinsa, hymähtää Gelotte ja jatkaa. Otetaanpa vielä hypoteettinen kysymys: jos In Flames saisi tehdä enää yhden maailmankiertueen, niin kenen kanssa lähtisitte tien päälle. Meistä on ilmeisesti tullut vanhoja! In Flames jatkoi edellisellä Battles-albumilla (2016) alkanutta yhteistyötä tuottaja Howard Bensonin kanssa. – Hyvä kysymys! Jos he niin väittävät, niin kai se on sitten uskottava, miettii Gelotte. – Löysimme Howardin kanssa hyvän ymmärryksen tason Battles-sessioissa, emmekä edes harkinneet muita yhteistyökumppaneita tällä kerralla. – Tosin toivon kovasti, että olen väärässä. – Varsinkin livenä In Flames on aikaisempaa huomattavasti tiukempi bändi, ja mikäpä sen mukavampaa! Yhdysvalloista käynnistyy myös In Flamesin viimeisin maailmankiertue, kun yhtye lähtee rundaamaan ympäri mannerta Within Temptationin kanssa helmi-maaliskuussa. Me tekisimme viimeisen kiertueemme Slayerin kanssa, siitä ei ole kahta sanaa. – Mehän olemme vielä niin nuoria sällejä, ettette pääse tästä bändistä eroon vielä vuosikymmeniin, lupaa Fridén. In Flamesin jäähyväiskiertuetta saataneen kuitenkin vielä odottaa. En oikeasti malta odottaa kiertueen alkamista, laulaja sanoo. Uusi albumi on nimeltään I, The Mask, ja se ilmestyy maaliskuun alussa. Hän tuntee meidät muusikkoina yllättävän hyvin jo nyt, eikä mihinkään ylimääräiseen säätämisen mene turhaa aikaa. – Slayerin, Gelotte sanoo heti. – Nämä kaverit ovat aivan huikeita muusikoita. Seuraajilla – faneilla tai kollegoilla – onkin ollut välillä kova työ pysyä meidän perässämme!” festissä kesäkuun alussa, mutta In Flames -kaksikko lupailee yhtyeen palaavan Suomeen vielä monta kertaa tuoreimman julkaisunsa promotionaalisella kiertueella. Slayer saattaa nimittäin olla kaikkien aikojen suosikkiyhtyeeni, eikä minua haittaa yhtään, jos näen heidät tositoimissa tulevinakin vuosina. Esimerkiksi albumin avauskaksikosta (Voices / I, The Mask) syntyy mielleyhtymiä ainakin levyihin Reroute To Remain (2002), Come Clarity (2006) ja A Sense Of Purpose (2008)
Sitten eräänä päivänä Marcus taltioi A Flaming Sea -kappaleen tekstiä, ja päidemme yläpuolella syttyi kollektiivinen idealamppu samalla hetkellä, kun hän lauloi biisistä löytyvän rivin ”hellfire ocean void”. – No, oikeastaan bändi perustettiin muutamien Keski-Eurooppaan suuntautuneiden railakkaiden asuntoautoreissujen jälkeen, hymähtää Larsen. – Tällä kerralla studio sijaitsi pienessä talossa meren rannalla ja purkitimme levyn kolmen viikon intensiivisen jakson aikana. – Valmistelimme levyn studiossa hyvin nopeasti ja täysin analogisesti. – Uutuuden parhaimmistoon kuuluvat ainakin Death’s Solitude, Mercury & Sulphur, Rumours ja Labyrinth, sillä nämä kappaleet toivat bändin soundiin jotakin uutta. Uusi albumi kantaa varsin jylhää otsikkoa Hellfire Ocean Void. Judas Priest taas on maailman paras hevibändi, ja Sin After Sin on eräs heidän mestariteoksistaan. Lisäksi täytyy mainita Crassin teemoiltaan rankka Penis Envy, Girlschoolin energinen Hit And Run sekä Neil Youngin koko tuotanto. Lappeenranta, Hoi Sie 11.4. Homma oli sillä selvä! DEMON HEAD ja HARD ACTION esiintyvät seuraavasti: 10.4. Emme ehtineet juuri nukkua, mutta se ei haitannut mitään, sillä bändi oli puhkeamassa kukkaan, lisää Larsen. Kiertuekumppaninamme toimii Hard Action, ja heidän nimeään lainaten: luvassa on raakaa ajoa ja kovaa toimintaa! 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho D emon Headin nimi ei välttämättä kilkuta vielä kovin monen kelloja, mutta vain muutaman kuukauden päästä tilanne saattaa näyttäytyä hyvinkin toisenlaisena. Mainittakoon myös, että laulaja Marcus Ferreira Larsenin tulkinta nostaa siellä täällä mieleen Glenn Danzigin parhaat päivät. – Aluksi emme keksineet mitään tarpeeksi hyvää nimeä. Tämä oli täysin tietoinen ratkaisu, sillä halusimme kappaleiden olevan tällä kerralla hieman yksinkertaisempia, aloittaa Nielsen. Avausraita Rumours syntyi todella, todella nopeasti, sillä kirjoitimme ja nauhoitimme sen yhden päivän aikana! Entä millaisia odotuksia teillä on tulevan Suomen-kiertueen suhteen. – Kaikilla bändin jäsenillä on toki omat suosikkinsa, joidenkin yhteisten esikuvien ohella. Kyseessä on Svart Recordsin kiinnittämä lahjakas tanskalaisyhtye, jonka juuret ulottuvat vuoteen 2012. Lopputulos oli se, että päätimme perustaa omaperäisen, rehellisen, arvoituksellisen ja seikkailunhaluisen bändin. – The Doorsin debyytti on maaginen, ja Jim Morrison on eräs laulajaidoleistani. – Suomessa on ollut mahtava soittaa ja olemme löytäneet maastanne paljon uusia ystäviä, joten saavumme Suomeen loistavalla fiiliksellä. Turku, TVO 12.4. – Kirjoitimme ison osan materiaalista studiossa. Toinen albumi Thunder On The Fields puolestaan ilmestyi vuonna 2017. Kolmannen pitkäsoittonsa juuri julkaissutta Demon Headia uskaltaa vaivatta suositella riffipitoisen 70-lukulaisen heavy metalin, jylhän hard rockin ja jopa doom metalin ystäville. Bändin jäsenet olivat studiossa ”yhtä” ja viimeistään kakkoslevyn aikoihin Demon Headista tuli nimenomaan yhtye. Tampere, Vastavirta 13.4. Laulaja puolestaan haluaa nostaa esiin muutamia yksittäisiä levyjä sekä erään kokonaisen discografian. – Niin, albumi oli ensimmäisemme, ja sitä kautta äärimmäisen tärkeä lähtölaukaus. Tämän vuoksi Ride The Wildernessin tekeminen oli minulle suunnattoman opettavainen kokemus, sanoo Nielsen. Ennen Ride The Wildernessiä olin säveltänyt kappaleita ainoastaan akustisella, mutta näihin aikoihin ryhdyin kirjoittamaan musiikkia sähkökitaralla. Helsinki, Lepakkomies OMAPERÄISTÄ JA ARVOITUKSELLISTA HEAVY ROCKIA K u v a: To m i P u lk k i Bazook 2_19.indd 76 8.2.2019 12.58. Pystyttekö nostamaan esiin omia suosikkibiisejänne. Millainen prosessi albumin tekeminen tällä kerralla oli. Pystyttekö nimeämään joitakin Demon Headille erityisen tärkeitä artisteja. Jos kuitenkin luettelen tähän viisi henkilökohtaisesti tärkeää populaarimusiikin edustajaa, niin lista näyttää seuraavalta: Kate Bush, Nina Simone, Scott Walker, David Bowie ja The Kinks, ilmoittaa kitaristi Birk Gjerlufsen Nielsen. – Kuuntelimme näillä matkoilla kaikenlaista musiikkia, erityisesti monenlaisia heavy rock -yhtyeitä, ja asiat johtivat ennen pitkää toiseen. Mutta mennäänpä alkuun: miten Demon Head otti ensiaskeleensa. Mennäänpä sitten oman tuotantonne pariin. Tämän periodin aikana aloin ymmärtää, mitä ”tiivis ryhmä” tai ”saumaton kollektiivi” tarkoittavat. Mitä nousee tänä päivänä mieleenne, kun ajattelette Ride The Wilderness -debyyttiä (2015). – Vaikutus oli juuri toivotun kaltainen: kun emme olleet aivan varmoja lopullisista biiseistä, keskityimme niiden viimeistelemiseen ja nauhoittamiseen aivan uudenlaisella intensiteetillä
Jotenkin tuntuu, että juuri nyt olemme aika kaukana siitä hetkestä. En tiedä, onko tämä typerä kysymys, mutta inspiroidutko useammin todellisista paikoista, kuten vaikkapa Carnac-kappaleen tapauksessa, vai pikemminkin vaikkapa unista tai kuvitteellisista kokemuksista. Vaikuttava ensilevy Dawnbearer (2011) syntyi yhteistyössä Andrew McIvorin kanssa. Mennäänpä sitten kohti uuden Hexvessel-albumin maailmaa. Vaikka vanhat tarinat ovatkin muuttuneet monta kertaa vuosisatojen aikana, niin niiden syvin olemus on usein ajaton ja koskematon. HENKISEN MATKAN UUSI LUKU ”Ihmiskunta kokee olevansa luonnon yläpuolella ja sehän on täyttä roskaa. Ja kun haastateltavana on Mat McNerney, tätä kysymystä ei oikeastaan voi jättää esittämättä: mikä on toisen yhtyeesi Grave Pleasuresin tilanne. Luonto on iso osa meitä, ja tulee aina olemaankin. Yritän lauluissa kuvailla esimerkiksi sitä, millaista on olla ”pakana” tällaisena modernina aikana. – Kirjoitamme parhaillaan uusia kappaleita. – Niin, kaiken maailman tyypit jakavat itsestään sosiaalisessa mediassa kuvia uhanalaisten kasvien ja eläinten vieressä, niittääkseen tykkäyksiä ja suosiota seuraajiensa keskuudessa. Haluaisitko avata hieman tätä lausetta. Se kiehtoo. – Ikiaikainen mytologia ja muinaiset uskomukset ovat minulle usein ”totta” ja ”osa todellista maailmaa”. All Treen myötä McIvor tekee paluun Hexvesselin universumiin. SOUNDI 77 – All Tree on taas yksi luku Hexvesselin – ja minun – henkisellä matkalla. – Hexvessel on lahjoittanut usein rahaa luontoa suojeleville organisaatioille, mutta onhan se selvää, että jokainen meistä voisi tehdä vieläkin enemmän asioita tämän pallon hyväksi. Jatkoa on siis luvassa! V uonna 2009 perustettua psykedeelistä forest folk -yhtye Hexvesseliä taidetaan tarvita tänä päivänä kipeämmin kuin koskaan – siis aikana, jolloin teknologian nopea kehitys ja alati kiihtyvä kaupungistuminen näyttävät tarkoittavan sitä, että suuri osa nykyihmisistä – jopa suomalaisista – kokee olonsa epämukavaksi esimerkiksi metsässä. Muuten kurkkuun saattaa nousta pala tai toinenkin. Andrew’n kanssa on jännittävää tehdä yhteistyötä, sillä en ikinä tarkalleen tiedä, mitä lähettämilleni aihioille tapahtuu: joskus Andrew koskee niihin vain pintapuolisesti, kun taas toisella kerralla hän saattaa lisätä biisiin jopa kokonaisia uusia osia. – Kuinka kukaan voi rakastaa jotakin asiaa – vaikkapa metsää – jos on täysin vieraantunut siitä. – Koen ylipäänsä niin, että biisit ovat jo olemassa jossakin ulottuvuudessa, ja minä vain toimin eräänlaisena välikappaleena, jonka kautta Hexvesselin ”musiikilliset henget” saapuvat tähän maailmaan. Välimatkan takia yhteydenpitomme väheni, eikä hän ollut mukana No Holier Templellä (2012) tai When We Are Deathilla (2016), sanoo McNerney. Jos ei muutoin niin ainakin vuorokauden pimeinä tunteina. Tuore biografianne kertoo: ”All Tree sees the band expand upon McNerney’s personal spiritual journey”. – Andrew muutti Uuteen-Seelantiin pian Dawnbearerin valmistelemisen jälkeen. – Ihmiskunta kokee olevansa luonnon yläpuolella ja sehän on täyttä roskaa. Luonto on iso osa meitä, ja tulee aina olemaankin.” Bazook 2_19.indd 77 8.2.2019 12.58. – Tavoitteenani oli kirjoittaa mahdollisimman rehellinen, aito ja minimalistinen albumi, ja halusin antaa tilaa puhtaalle inspiraatiolle sekä ”ensimmäiseksi mieleen tuleville ideoille”, kuvailee McNerney. Evoluution tuotteita me kuitenkin olemme, sanoo Hexvesselin laulaja Mat McNerney. Pitkäsoiton otsikko on näihin aiheisiin mainiosti sopiva All Tree. Nykytilanne voi muuttua ainoastaan siinä tapauksessa, että ihmiset löytävät uudelleen kadonneen luontosuhteensa. Siinähän on jo luontosuhdetta kerrakseen! Eräs Hexvessel-kipparin hienoista piirteistä on se, ettei hän pelkästään puhu ”lämpimikseen” näistä asioista. Jotkut taas julkaisevat räpsäisyjä saadakseen sponsorisopimuksia, ilmaisia tuotteita tai vaikkapa rahaa, päästäkseen taas kerran lomamatkalle johonkin kaukokohteeseen. Otanpa pari esimerkkiä: Son Of The Sky on innoittunut muinaisesta pakanallisesta rituaalista ja A Sylvan Sign taas pureutuu isyyden hienouteen ikivanhan englantilaisen mytologian kautta. – Kun aloin valmistella näitä uusia kappaleita, tuntui oivalliselta ajatukselta ottaa taas yhteyttä häneen. Pala palalta, idea idealta, kappaleet rakentuivat valmiiksi. Lähetinkin Andrew’lle tuoreiden biisien varhaisia demoja, jonka jälkeen Andrew tarjosi niihin kitarallaan omia mausteitaan. – Muutaman uuden kappaleen, kuten Birthmarkin And Changelingin, latauksesta tuli lopulta niin vahva, että minun täytyy todella keskittyä niiden esittämiseen
Useamman eri genren musiikkia soittava voi hyötyä tällaisen kaiuttimen hankkimisesta merkittävästi, kun esimerkiksi metallija countrytyylille ei tarvitse hankkia kahta erillistä vahvistinta. Näin osa niiden sointia on kotelon takaa tulevaa, usein seinän kautta heijastuvaa ääntä mikä on haastellinen vangittava varsinkin nykyisin kun niin moni äänittää kotiolosuhteissa. Kun lopputulos toimi, se kannusti tekemään paremman kotelon myös silloiseen kombovahvistimeeni. Vahvistinta eri kaappeihin vaihdellessani tuumin että olisipa hyvä, jos voisin jalkaa polkaisemalla tai nappia painamalla vaihtaa soivaa kaiutinelementtiä samoin kuin vaihdan vahvistimen kanavaa. Y-Tonella saa luonteeltaan erilaiset, mutta hyvät soundit komppailuun ja sooloiluun, puhtaalle ja särösoundille, thrashiin ja jazziin. Varsinaisesti Y-Tone sai kuitenkin alkunsa vuonna 2014, äänittelyn lomassa. Oletetaan, että soittajalla on kaksikanavainen vahvistin. Toinen kanava on Fendertyyppinen ja toinen Marshall-tyyppinen. Käytettävä elementti valitaan kaapissa olevasta kytkimestä tai mukana tulevasta jalkakytkimestä. Halusin että äänitettävä materiaali on lähellä sitä mitä vahvistin ja soittaja kitaroineen oikeasti tuottaa sekä sitä mitä kaiutinvalmistaja on tarkoittanut. Näin vahvistimen äänimaailmaa voidaan huomattavasti laajentaa studioja livetilanteessa. Tässä tapauksessa hänen nimensä on Jaakko Ylipelkonen. Fenderkanava puolestaan oli parhaimmillaan soitettuna Eminencen Texas Heat -kaiuttimeen. Y-Tone-kitarakaapeissa on siis kaksi erilaista kaiutinelementtiä, joista yksi on kerrallaan aktiivisena. Teksti: Esa Kuloniemi ”Olen saanut esitellä Y-Tonea Esa Pulliaiselle. Halusin eroon tästä soundin ”moniulotteisuudesta”, koska en kokenut sen palvelevan tallennustilanteita. Tämän vuoksi Y-Tonen kotelot ovat rakenteeltaan suljettuja äänen tullessa edestä – ja vain edestä. – Y-Toneissa on myös Stratocaster-malliset jakkikupit jalkakytkiJaakko Ylipelkonen K u v a: N el li M al m iv aa ra K u v a: N el li M al m iv aa ra E-liike 2_19.indd 78 7.2.2019 10.16. Ajatus materialisoitui vuonna 2015 ja hyödyllisyysmallisuojan sain kaapille vuonna 2016. Sisärimoitus on sahattu jiiriin, ja rimojen sisäpinnassa on pyöristys. – Minulla oli kaksikanavainen vahvistin, joista toinen kanava pohjautui Voxin ja toinen Fenderin äänimaailmaan. Kaapeissa on polyuretaanivaimennus, jonka puoliavoimet huokoset toimivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Ne ovat mielenkiintoinen vaihtoehto kitaristille tai studiolle, joka haluaa monipuolistaa soundiaan. – Ensimmäisen kitarakaappini rakensin jo vuonna 2008, osittain oman tarpeen sanelemana ja toisaalta puhtaasta kiinnostuksesta aiheeseen. Y-Tonen kitarakaapeissa ne ovat samassa paketissa. 78 SOUNDI SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 36 Y-Tone tuottaa täsmäsoundia E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Kehikon levyliitoksissa ei käytetä ruuveja. Mieleen keskustelusta jäi hänen arvostuksensa suomalaista käsityötä kohtaan ja kommentti, että onpa hyvännäköinen.” S ähkökitaralaitteiden kanssa enemmän pulaava joutuu lähes väistämättä hämmästelemään eri kaiutinelementtien äänelle tuomia vivahdeja sävyeroja samoilla vahvistimen säädöillä. Mielestäni Vox-kanava kuulosti hyvältä kaapilla, jossa oli Celestionin Greenbackit. Johdotukset ovat happivapaata laadukasta kaiutinkaapelia, ja johtoliitokset tehdään juottamalla liitosvarmuuden maksimoimiseksi. Jaakko tuntee ongelman ja tietää mistä se johtuu. Viimeistely kaksipiippuisella haulikolla Kaappimateriaalina Ylipelkonen käyttää 18 millin koivutai havuvaneria Lamelloja Festool -liitoksilla, kuitenkin niin, että elementtija takapaneeli on aina koivuvaneria. Ilmajokelaisen Y-Tonen käsityönä valmistamat kaiutinkaapit ovat tästä syystä herättäneet viime aikoina huomiota. Moni soittaja on varmasti törmännyt kombovahvistinta äänitettäessä dilemmaan: tilassa korvaan todella hyvältä kuulostanutta soundia onkin haasteellista välittää narulle. Pohjan kaikelle antoi 31 vuoden soittaminen bändeissä ja päivätyö, jossa erilaiset työstökoneet, tekniikat ja materiaalit olivat tulleet tutuiksi, kertaa Jaakko alkuvaiheita valitsemallaan tiellä. Äänitysstudio voi monipuolistaa kalustoaan ja samalla säästää tilaa tarjoamalla asiakkailleen yhden kaapin. Ero voi olla todella suuri. – Kaappini antaa kitaristille mahdollisuuden löytää täsmälleen haluamansa soundin. Kuten niin usein suomalaisessa soitinkäsityössä, myös Y-Tonen takana on yksi visionääri. Kokemukseni on, että näille kummallekin kanavalle on olemassa oma ihanteellinen kaiutinelementtinsä, sellainen jolla molemmat pääsevät oikeuksiinsa. – Kombovahvistimien kotelot ovat enimmäkseen avoimia
Myös tähän malliin on saatavilla haulikkoviimeistely, takapaneelin speakon-runkoliitin ja tyyppikilpi, jossa on asiakkaan nimi laseroituna. – Värivaihtoehdot kaapille ovat musta ja beige kuparinruskealla etukankaalla. Kaappi voidaan rakentaa myös asiakkaan omille kaiutinelementeille. Laite ei ole erityisen monipuolinen, mutta suhteellisen helppokäyttöinen. Omia rumpukuvioita saa talteen 64 ja biisejä 16 kappaletta. Mieleen keskustelusta jäi hänen arvostuksensa suomalaista käsityötä kohtaan ja kommentti, että onpa hyvännäköinen. Erityisesti bassari ja virveli läsähtävät muikeasti. Toinen mieleen jäänyt keskusteluhetki oli arvostamani Kie von Hertzenin kanssa, joka testattuaan Y-Tonea totesi kaapin olleen hänelle hyvin mieluinen. Lisäksi sen kelvolliset soundit sekä intuitiivinen sekvensseri jeesaavat. Lisäksi kotelolle on saatavilla henkilökohtaisesti kaksipiippuisella haulikolla suorittamani “vintagointi” eli viimeistely asteikolla little scratch, medium fracture ja open wound, kertoo Jaakko. Näin ollen uskon sen kelpaavan muillekin, kertoo Jaakko, joka pitää toiminnalleen korvaamattomana perheensä ja muutaman paikallisen avustajan tukea. Takapaneelin tyyppikilvessä on laseroituna myös asiakkaan nimi, kaikki valmistamani kaapit nimiöidään tilaajan mukaan. Myös erikoisempia elementtejä hankitaan tapauskohtaisesti. Y-Tone valmistaa myös käytännöllisen kokoista ja jämptin kuuloista bassokaappia Eminence Basslite SC10C 150-wattisella 16 ohmin elementillä. Esa tykkää vanhemmista laitteista, kun taas meikä diggailee uudemmista ohjelmoitavista vehkeistä. – Olen saanut esitellä Y-Tonea Esa Pulliaiselle. Pinnoitevaihtoehtoina on musta tai beige tolex ja viininpunainen tai ruskea kaiutinetukangas. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Rumpsutin E-liike 2_19.indd 79 7.2.2019 10.16. Pienistä kompromisseista huolimatta Impactin hinta-laatu-suhde (299 euroa) on kohdillaan ja – kuten todettua – särö on makea efekti rumpukoneessa. Itse kaiutinelementit ovat tilaajan valinnan mukaisia keraamisilla, neodyymitai alnicomagneeteilla varustettuja kymppitai kaksitoistatuumaisia ja kahdeksanohmisia. Kun se on hallussa, luovuus kukkii. Jotain valmiita komppejakin oli, mutta poistin ne oitis. Swing(svengi) ja randomness (satunnaisuus) -namiskoilla saa helposti elävyyttä liian kliinisiin rytmeihin. Koneen perseessä on stereoulostulon lisäksi ulostulot neljälle rummulle/symbaalille erikseen ja se on synkattavissa muihin laitteisiin midin, kellon tai usb:n kautta. Hyvän ulkonäön lisäksi tämä on edullista varsinkin kotiolosuhteissa. Tuore Arturia Drumbrute Impact -masiina kiinnitti musakaupassa huomioni, sillä siinä on särö! Tässä Impactissa on kymmenen analogista säädettävää rumpusoundia, joissa on kussakin neljä variaatiota, paitsi lehmäkellossa. Myös Helsingissä Kitarapaja, Tampereella Kitarakuu sekä Seinäjoella Markun Musiikki edustavat Y-Tonea. M inä ja Esa olemme kitaroiden renkutuksesta huolimatta patologisia rumpukonefriikkejä. Entäpä tavoite. Takapaneelissa tämä helpottaa kaapin kytkentää vahvistimeen ahtaissa oloissa ja kaappia voi pitää lähempänä seinää altistamatta plugia mahdollisille rasitusvaurioille. Sain ohjelmoitua laitteeseen nopsasti ekan kompin ilman käyttöohjeen avaamista, tosin kämmäsin tallennuksen. Y-Tone-kaappin voi hankkia tai niitä kokeilla yrityksen toimitiloissa Ilmajoella. Omia rytmejä on mahdollista tehdä joko askel kerrallaan tai ”livenä” metronomin puksuttaessa. – Auttaa mahdollisimman montaa Euroopan studiota, kitaristia ja basistia löytämään hyvä soundi. Saatavilla on esimerkiksi Celestionin, WGS:n, Eminencen, Jensenin ja Fanen elementtejä. SOUNDI 79 www.ytone.fi melle sekä vahvistimelle
Tishin (KiKi Layne) ja Fonnyn (Stephan James) suhde joutuu koville, kun Fonny tuomitaan vankilaan rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt, ja Tish huomaa olevansa raskaana. Päähenkilöt, etenkin Salo ja Nurro, puhuvat tekemisistään ja taiteestaan hyvin ja analyyttisesti. HHHH STAN & OLLIE Stan Laurel ja Oliver Hardy eli Ohukainen ja Paksukainen muodostivat legendaarisen koomikkokaksikon, joka 1920-luvulta lähtien teki Hollywoodin suosituimpia elokuvia. Sellaiset elokuvat kuin Dogtooth, Lobster tai The Killing Of A Sacred Deer ovat tuoneet katsojille omaperäisiä tarinoita, visuaalisesti vahvaa kuvastoa ja välillä myös shokkiefektejä. Ne olisivat tietenkin lisänneet kirjan viihdearvoa, mutta toisaalta nyt meno on enimmäkseen hellyyttävänkin tavallista. Loppu tuloksessa on hieman liikaa melodraamaa. Ohjaaja Jon S. Heidän uskottavien roolitöidensä avulla elokuva herää henkiin, vaikka käsikirjoitus jää hieman vaisuksi. Hän on tehnyt Ohukaisesta ja Paksukaisesta elokuvan, joka sijoittuu koomikoiden uran loppupuolelle. Amy Adams tekee vahvan roolin Cheneyn vaimona. Se on 1700-luvun Englantiin sijoittuva historiallinen draama. Uusi elokuva The Favourite on uusi käänne Lanthimoksen uralla. Sam Rockwell on hervoton George W. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Heikki Salo ja Matti Nurro tiesivät alusta asti vahvuutensa – kirjoittamansa laulut sekä poikkeavuutensa ajan valtavirrasta – ja tekivät johdonmukaisia ja pitkälle tähtääviä peliliikkeitä saadakseen yhtyeen ja puitteet niiden ympärillä oikeanlaiseksi. Miljoonasade oli esimerkiksi ensimmäisiä levytysja kustannussopimuksen automaattisen naittamisen kyseenalaistaneita ja sitä myötä muille esimerkkiä näyttäneitä artisteja. Ei liene yllätys, ettei tämän porukan keikkareissuilla koettu pahimpia rock’n’roll-sekoiluja. Omaperäinen tarina herättää valtavasti ajatuksia ihmissuhteista ja vallankäytöstä. Tishin äitiä esittävä Regina King tekee myös vahvan roolityön. McKayn edellisen elokuvan The Big Shortin tapaan nytkin käsitellään Yhdysvaltain lähihistorian kipukohtia. If Beale Street Could Talk on kauniisti kuvattu elokuva. If Beale Street Could Talk osoittaa Jenkinsin kyvyt, mutta se ei ole yhtä vahva elokuva kuin Moonlight. Bale kannattelee elokuvaa roolisuorituksellaan ja tekee jälleen kerran uskomattoman muodonmuutoksen. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT O saaminen ei synny itsestään. Kuningatar Anne (Olivia Colman) ei ole kiinnostunut politikoinnista eikä sodankäynnistä vaan keskittyy lähinnä herkutteluun ja ankkojen juoksukilpailuihin. Heikki Salo hakeutui opiskelemaan yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa, koska uskoi sen auttavan laulujen kirjoittamisessa. HHHH THE FAVOURITE Kreikkalainen Yorgos Lanthimos on yksi kiinnostavimmista nykyohjaajista. Vaikka päähenkilö ei ole sympaattinen eikä samastuttava, Vice on onnistunut elokuva. On kirjassa onneksi laajempiakin tasoja, sillä päätarinansa ohella se tulee valottaneeksi suomalaista musiikkija mediamaailmaa 1980-luvulta lähtien. Hän käyttää takaumia ja kekseliästä kuvakerrontaa ja pitää kokonaisuuden mielenkiintoisena. Pukudraamat voivat olla tylsiä ja kliseisiä, mutta The Favourite on jotain aivan muuta. 1950-luvulla Laurelin ja Hardyn suosio oli jo hiipunut, eikä heidän hahmoistaan enää haluttu tehdä elokuvia. McKay hallitsee suveneeristi kaikki elokuvan keinot. Baird tunnetaan Irvine Welsh -filmatisoinnista Filth. Muiltakin osin Miljoonasadetta on ohjannut määrätietoisuus, mikä kulkee selkeänä lankana läpi tämän seikkaperäisen ja hyvin kirjoitetun kirjan. Lundell on kirjoittanut levystä toiseen etenevän bändidokumentin ensisijaisesti Miljoonasateesta kiinnostuneille, ja sellaisenaan se on kelpo, joskin turhan vaivattomasti tapahtumien pintatasolla viihtyvä. Jenkinsin uusi ohjaustyö If Beale Street Could Talk sijoittuu 1970-luvun Harlemiin. Kiehtovaa on myös vilkaisu Suomen etelärajan taakse, sillä Virossa jyväskyläläisillä oli parhaimmillaan hysteerinen suosio, ja he pääsivät osalliseksi ”Laulavasta vallankumouksesta”. Jenkinsillä on visuaalista silmää ja tyylitajua, ja nuoret näyttelijät esiintyvät luontevasti ja raikkaasti. HHHH IF BEALE STREET COULD TALK Amerikkalaisohjaaja Barry Jenkinsin Moonlight (2016) oli upea kasvutarina, joka voitti yllättäen parhaan elokuvan Oscarin. Hänen ystävänsä Lady Sarah (Rachel Weisz) toimii hovin neuvonantajana, ja heidän läheinen suhteensa muuttuu kolmiodraamaksi, kun näyttämölle astuu salaperäinen nuori Abigail (Emma Stone). On kaksi asiaa, jotka tekevät siitä onnistuneen. He joutuvat esiintymään pienissä teattereissa Isossa-Britanniassa mutta haaveilevat vielä yhden elokuvan teosta. Stan & Ollie on sympaattinen elokuva, jossa parasta on pääosia esittävät John C. Yksityiskohtaisuutta löytyy, ja monenlaisia knoppeja kappaleista ja äänityssessioista tarjoillaan. Inspiraationa olivat myös huoltoasemalla huoliaan jakavat kansalaiset. Bush, ja Steve Carell tykittelee Donald Rumsfeldinä. Reilly ja Steve Coogan. James Baldwinin romaaniin perustuva elokuva kertoo kahden nuoren rakastavaisen tarinan. MIKKO MERILÄINEN MIKKO LUNDELL: MILJOONASADE LIKE Sekoiluvapaa alue K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_2_2019 -taitto_a.indd 80 8.2.2019 9.39. Toki onnikin näytteli rooliaan. Toinen on ohjaaja Adam McKay ja toinen on pääosaa esittävä Christian Bale. VICE – VALLAN OIKEAT KASVOT Yhdysvaltain varapresidenttinä toiminut Dick Cheney ei ollut koskaan mikään suuri valtiomies. Lopputulos on kuitenkin kiinnostava jakso komediaelokuvan historiaa. Onkin hieman erikoista, miksi juuri hänestä on tehty ison budjetin Hollywood-elokuva. Samasta syystä hän kolusi Jyväskylän kaupunginkirjaston runohyllyt läpi
Ja niin edelleen. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Hauskat tarinat ja sattumukset seuraavat toisiaan. Mike D:n ja Ad-Rockin lisäksi äänessä on muitakin eri tavoin Beastie Boysin tarinaan vaikuttaneita ihmisiä, muun muassa karulla tavalla potkut saanut alkuperäinen rumpali Kate Schellenbach, Sure Shotin ja Sabotagen musiikkivideot ohjannut Spike Jonze, kriitikko-kirjailija Luc Sante, näyttelijä Amy Poehler ja monet muut. Se sisältää tekstin ja valokuvien lisäksi sarjakuvia, soittolistoja ja jopa keittokirjan. Itse asiassa se kertoo pääosin kaikesta muusta: 80-luvun alun New Yorkista, punk rockista, hip hopin synnystä, musiikkikoneiston toiminnasta. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Ja oikeastaan sitten lopulta Beastie Boys Book on Michael Diamondin ja Adam Horovitzin rakkauskirje heidän vuonna 2012 syöpään kuolleelle bändikaverilleen Adam ”MCA” Yauchille, yhtyeen visionäärille ja kenties tärkeimmälle hahmolle. Siihen kannattaa tutustua erityisesti niiden, jotka vihaavat äänikirjoja. Pieniä yksityiskohtia, joista muodostuu kiehtova kuva siitä, mitä Beastie Boys oli. Kuinka levy-yhtiön a&r-tyyppi oli ehdottanut Check Your Head -albumin ensimmäiseksi sinkuksi Jimmy Jamesia, koska ei ollut jaksanut kuunnella koko levyä. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Myös äänikirjana se on ihastuttava: lukijoina ovat esimerkiksi Kim Gordon, Jarvis Cocker, Elvis Costello, Chuck D ja Chloë Sevigny. Mieli saattaa nimittäin muuttua. Kuinka Ad-Rock oli mennyt ostamaan sähkökitaraa, mutta hetken mielijohteesta päättänytkin sijoittaa rahansa Rolandin TR-808 -rumpukoneeseen. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 B eastie Boysin elossa olevien jäsenten Michael ”Mike D” Diamondin ja Adam ”Ad-Rock” Horovitzin kirjoittama Beastie Boys Book on aivan ihana teos. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Kuinka kaikki halusivat heittää yhtyeen ulos yhteiskiertueelta Madonnan kanssa – paitsi Madonna itse. Beastie Boys ei olisi Beastie Boys, ellei kirjan muoto poikkeaisi tavanomaisesta. ANTTI GRANLUND MICHAEL DIAMOND, ADAM HOROVITZ: BEASTIE BOYS BOOK SPIEGEL & GRAU Rönsyilevä rakkauskirje K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_2_2019 -taitto_a.indd 81 8.2.2019 9.39. Innostava, kannustava, lämmin ja hauska. Yhdelläkään musadiggarilla ei ole mitään syytä jättää lukematta, tai kuuntelematta, Beastie Boys Bookia. Kuinka lentoyhtiö British Airwaves oli pöllinyt tuolloin vielä täysin tuntemattoman yhtyeen Beastie Revolution -biisin tv-mainokseensa. Siitä, kuinka paljon sattumalla ja toisaalta musiikillisella näkemyksellä ja omapäisyydellä on osuutta menestykseen. Analyyttinen ja moniääninen. Kirja ei kerro vain Beastie Boysista
Olen lähipäivät katsellut Matin vanhoja mäenlaskuja Youtubesta, tsekkaillut haastatteluja sun muita dokumentteja, ja jopa kuunnellut hänen musiikkiaan. Puolustuksekseni sanottakoon, että vaikka samaan aikaan tajuan sarjassa kaiken olevan pielessä ja henkilöiden psykologisesti epäuskottavia, ehkä jopa mahdottomia, on siinä samalla jotain todella mielenkiintoista. Toisenlaisia (päähän)pinttymiä on aiheuttanut Netflixin suhteellisen uusi sarja You. Sittenpä tuumasin toisaalta, että välttelenpä tätäkin keksimääni tylsää aihetta ja puhun asiasta joka oikeasti lähipäivinä koskettanut – Matti Nykänen, lapsuudensankari! Tajusin, että Matin kuolema kosketti itseä jotenkin syvemmälmisen ja kahden pesuohjelman jälkeen tahraa enää tuskin erottaa. Tuumasin tässä ihan vasta kuukausi, pari sitten bänditovereilleni, että Masan bändissä olisi kyllä siisti soittaa, kun katsoin miehen laulavan keikallaan itsestään ”Lennä Nykäsen Matti, Lennä”. Pari päivää ostoksieni jälkeen sähköpostiini kilahtikin varsin yllättävä viesti: olin tietämättäni tullut tehneeksi lahjoituksen hyväntekeväisyyteen! Jokaisesta vuonna 2019 ostetusta Tasaraita-paidasta lahjoitetaan nimittäin euro Planille, joka edistää lahjoitusten avulla lasten oikeuksia ja tyttöjen tasa-arvoa. MARKUS VANHALA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. viimeinen sana -taitto_19_2_a.indd 82 8.2.2019 9.35. Mieleen on pulpunnut kaikkia noita hetkiä pikkupoikana kun jännättiin isän kanssa Matin hyppyjä, kuolemattomia kommentteja sekä iloluonteista kädet pystyyn tuuletusta. Tietojen jakamisesta puheen ollen liityin muuten raitapaidan ostamisen ohessa kanta-asiakasklubiin, ilmaista kun oli. Hänessä yhdistyi vahvasti perisuomalainen tarina ja sisu – joskus menee hyvin ja aina ei mene hyvin. Matti oli kyllä kova jätkä, parilla eri alallakin pärjännyt ministerismies. Jotain iloa siis raitapaidoista ja tietojensa jakamisestakin. Itse paitaan uponneen rahamäärän lisäksi laihtui lompakko muutamaa päivää myöhemmin vielä kymmenellä eurolla lisää, kun onnistuin tahraamaan paidan ennen kuin sain sitä edes ensimmäistä kertaa päälleni. Oikeastaan aika paljonkin. VILJA VAINIO Omnium Gatherum, Insomnium Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 54. Eli mikä siinäkin on, että pitäisi vaikkapa nyt siivota ja silloin kyllä se musiikillinen inspiraatio iskee, sekä nykyään myös toisin päin. Vaikka menee vituiksi, niin voi mennä vielä vaikka enemmän, ja pystyyn noustaan ja homma jatkuu! Samanlaisia yleiskansallissankareita ei tule montaa mieleen. Olen siis oppinut nauhoitusten sun muiden musiikillisten dead linejen lähestyessä myös pitämään kotini puhtaana ja tarttumaan imuriin vältelläkseni kitaransoittoa, säveltämistä sekä treenausta. Playground Musicin lahjoittaman kuuden vinyylin paketin voitti Pasi Uponen Ylöjärveltä. Ei kukko käskien laula, taisi olla joku vanhan kansan viisauskin! Tällä erää uuden Insomnium-levyn materiaalin kanssa painiessa olen taas siivoilun ohessa vahingossa sävellellyt uusia black metal -biisejä, eikä minulla ole edes alan bändiä… Varmaan pitänee siis perustaa uusi projekti, jota alkaa vältellä sen levynteon lähestyessä, heh. Siitä sitten alkoikin alamäki. Ainakin sadatteluni, kun en tuskaisesta puhdistuksesta huolimatta meinannut saanut likaa irtoamaan. tä kuin olisi osannut ajatellakaan. En oikein edes tiedä miksi, alkoi vain tuntua, että sen verran pitäisi aikuistua. Matti istutti itseeni jo pikkupoikana asenteen, että sisulla ja periksiantamattomuudella tästä syrjäisestä maankolkasta, Suomestammekin voi ponnistaa maailman kartalle. OSTIN noin kuukausi sitten Marimekon Tasaraita-paidan. Toivottavasti mahdollisimman moni katsoja on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi sosiaalisen median haittapuolien, kuten omaa elämää koskevien tietojen väärinkäytön kuvaamiseen, minkä sarja mielestäni tekee varsin onnistuneesti. Ja totta kai tahra osui juuri punavalkoisen paidan valkeaan raitaan niin, että tahra varmasti näkyi ja melkein kuuluikin. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan hieno Sakara Records -paketti, joka pitää sisällään vinyylialbumit Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet: Aina auki, Rytmihäiriö: Gambinapsykoosi ja Mokoma: Hengenpitimet, sekä cd-levyt Stam1na: Taival ja Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa. Myöhemmistä seikkailuista nyt puhumattakaan. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Lopulta yli kahden tunnin sappisaippualla ja Vanishilla suorittamani hankaaTUUMANANI oli tässä omana ajankohtaisena elämän käpynä sivuta aihetta nimeltä inspiraatio, sekä luovaa prosessia yleensäkin. Iskuja ottanut ja noussut. Niinpä eräänä perjantai-iltapäivänä kävelin ulos Marimekon liikkeestä kauniiseen paperikassiin pakattu raitapaita mukanani
64,90€. 49,50€. I N C O N C E R T PE 1.11.2019 METRO AREENA, ESPOO Liput kuluineen alk. KARJALAINEN JUHANNUSPÄIVÄNÄ LA 22.6. Liput kuluineen alk. 69,50 € / 79,50 €. 49,50€. J. HANGON CASINO la 16.3.2019 LAHTI, SIBELIUStalo su 17.3.2019 helsinki, kulttuuritalo Eastway tulostus.indd 83 7.2.2019 8.28 03.01.2019 BACKYARD BABIES 03.01.2019 QUEENSRŸCHE THE VERDICT 15.02.2019 HEXVESSEL ALL TREE WWW. 59,50€. Brittirockin 1980-luvun menestysyhtye! TO 4.4.2019 KULTTUURITALO, HELSINKI Liput kuluineen alk. La 14.9.2019 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. 49,50€. The Voice Of the Mike Oldfield Band Maggie Reilly SU 29.9.2019 HELSINKI KULTTUURITALO A CAPPELLA KINGS FROM USA NATURALLY 7 KE 20.3.2019 HELSINKI, KULTTUURITALO Liput kuluineen alk. 27.7.2019 STALLÖRINPUISTO TAMMISAARI Jill Johnson Robert Wells Molly Sandén + supports Liput kuluineen alk. CENTURYMEDIA .COM BACKYARD BABIES LIVE: 11.04.2019 TAMPERE Klubi 12.04.2019 HELSINKI The Circus 13.04.2019 KEMPELE Zemppi Areena “ALL TREE“ RELEASE TOUR 2019: 23.02.2019 HELSINKI Glivelab | 01.03.2019 OULU Tuba 02.03.2019 KUOPIO Panuhuone SLIVER & GOLD Sony 1 tulostus.indd 2 7.2.2019 8.09 _2SD_sisa?kannet_2_2019.indd 1 8.2.2019 10.28
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN IF-COB-BB 02-19_BACKCOVER.indd 1 31.01.19 15:57 takakansi 2_19.indd 84 5.2.2019 17.39 2/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 2 / 2 1 9 So un dI 11 So un dI 11 V IL L E V A L O & A G E N T S RUOTSI-ROCKIN AHKERIN MIES Nicke Andersson SYLKEE SUUNSA PUHTAAKSI Sleaford Mods KASARIESTETIIKAN PAULOISSA Beast In Black ”KIUKKU LISÄÄNTYY, KUN KILOMETREJÄ TULEE MITTARIIN.” ALEXI LAIHO: Kansi_2_2019_f.indd 1 7.2.2019 10.07 _1SD_ulkokannet_2_2019.indd 1 8.2.2019 10.24